Suomen Viro-yhdistysten liitto ry. | ISSN 1459-2134 | 20. vuosikerta viro.nyt 4 /2020
K I R J A S Y K S Y S V Y L V E R K K O P U O D I N T u t u s t u k a m p a n j a a n : V E R K K O P U O T I . S V Y L . F I F A C E B O O K . C O M / S V Y L . N E T Kirjavink kejä, -tarjouks ia ja joululahjo ja! V i r o l a i s e n k i r j a l l i s u u d e n k a u p p a
4/2020 viro.nyt ? 3 Toimituksesta ” M eren viileä kohina. Veren lämmin kohina. Ajan polttava kohina.” Näin kirjoittaa kukapa muukaan kuin Jaan Kross (Maailman löytäminen, Tallinnakustannus, 2020, suom. Jouko Vanhanen), jonka sadas juhlavuosi alkaa kääntyä kohti loppuaan. Vaikka Kross kirjoitti runonsa aivan toiseen maailmanaikaan, löytyy yhtäläisyyksiä historiasta pienen ihmisen näkökulmasta yllättävänkin paljon – koko maailman keikauttanut mullistus, jota vastaan yksilön on turha rimpuilla, vaan vain elää eteenpäin ja sopeutua. Riimit koskettavat monin tavoin ja kuvaavat hyvin tätä aikaa. Keväästä saakka, kun kaikenlainen touhotus ja hälinä on koronan myötä vaimentunut, on ollut ajan polttavan kohinan keskellä luontevaa keskittyä läheisiin ihmisiin, luontoon ja lähimatkailuun. Me Viron ystävät pääsimme kesällä vielä käymään Virossa ja helpottamaan sitä kautta yleistäkin reissaamisen kaipuuta. Nyt syksyllä on keskitytty kotimaanmatkailuun, vaan eipä huolta – Suomestakin löytyy paljon Viro-kohteita! Tämän lehden sivuilla 4–6 lyömätön Viro-asiantuntija Pekka Linnainen kertoo Helsingin virolaisista kohteista, ja ensi vuoden puolella laajennetaan Pekan johdolla reviiriä myös pääkaupungin ulkopuolelle. Kannattaa siis lukea ja pitää silmät auki, kun jatkossa reissuja suunnittelee! Syksyn kirjamessujen tilalle Viro-organisaatiot tuovat 16.–30. marraskuuta kattavan paketin kirjallisuushaastatteluita, jotka tulevat Eesti Majan Youtube-kanavalle. Videot ovat oiva apu Viro-seurojen toiminnan suunnittelussakin: vaikka kokoontua ei uskaltaisikaan, voi jokainen tahollaan katsoa kirjailijan haastattelun ja lukea kirjan, ja porukalla voi sitten järjestää etäyhteyden avulla kirjallisuuspiirin. Lohdullista on, että kustannustoiminta porskuttaa edelleen eteenpäin ja kirjoja julkaistaan, se luo valoa talven pimeyteen. Ajan polttavan kohinan voikin jokainen osaltaan nyt vaimentaa sytyttämällä kynttilät ja lukulampun ja käpertyä sohvan nurkkaan hyvän (Viro-)kirjan kera. Rauhallista kaamosaikaa kaikille, pidetään yhteyttä! n Kirsi Bongwirnso SVYL:n toiminnanjohtaja MEDIATIEDOT Julkaisu: viro.nyt, ISSN 1459-2134, 20. vuosikerta Levikki: 3000 Julkaisija: Suomen Viro-yhdistysten liitto ry (SVYL), Eesti Maja, Sörnäisten rantatie 22 C, 00540 Helsinki, puh. + 358 40 777 4618, svyl@svyl.fi , www.svyl.fi , www.facebook.com/SVYL.net Tilaukset: 20,00 €/vuosi (4 nroa), ulkomaat 30 €/vuosi. Toimitus: Kirsi Bongwirnso (päätoimittaja, toimituksellinen työ, suomennokset), svyl@svyl.fi Lissu Kirves (toimituksellinen työ), lissu@svyl.fi Juhani Juurik (taitto) Lisäksi lehdellä on useita avustajia. Etukannen kuva: Visit Estonia / Artur Ivlijev Lehden koko: 28 s., A4 (marginaalit 15 mm, paitsi sisämarginaali 10 mm) Painopaikka: Painotalo Plus Digital Laskutus: SVYL lähettää mainostajalle laskun lehden ilmestyttyä. Laskun voi maksaa joko SVYL:n Suomen tai Viron tilille. Reklamaatiot: 14 vrk lehden ilmestymisestä. Reklamaatioon ei ole oikeutta, mikäli mainostajan toimittama materiaali on ollut virheellinen tai se ei ole täyttänyt aineistovaatimuksia. Aineistovaatimukset: Aineisto tulee lähettää lehden toimitukseen sähköpostitse, kuvat ja mainokset liitetiedostoina (pdf, psd, ti? ; resoluutio väh. 300 pixels/inch); svyl@svyl.fi Ilmoitushinnat: 4-värinen 1/1: 300 EUR 1/2: 250 EUR 1/4: 170 EUR 1/8: 150 EUR 1/16: 130 EUR Seuraava numero: 1/2021: Ilmestyy 12.2.2021 Aineiston jättäminen viimeistään 15.1.2021 Oikeus muutoksiin pidätetään. Tässä numerossa 3 Toimituksesta 4 Oppaana virolaisessa Helsingissä 7 Klubitoiminnan ja alakulttuurien merkitys kulttuurialan kehittymiselle 9 5 klubia Virosta 10 Viro-instituutti tiedottaa 11 nyt.puhuttaa 12 Puheenjohtajan palsta: Kriisissä piilee aina myös mahdollisuus 13 SVYL:n toimintaa 15 Viron uusi Suomen suurlähettiläs Sven Sakkov 16 Draaman vuosi 19 Neuvosto-Viron synkkään historiaan voi kurkistaa nyt myös suomeksi 20 verkkopuoti.svyl.fi 22 Kukkamysteeri, salaseuroja ja parit presidentit sekä jalkapalloballerina ystävineen 23 Keitä me olemme, mistä tulemme? 24 Kaiken takana on kääntäjä – ja hänen perheensä 26 Kes noorelt nobe, see virk vananagi!
4 ? viro.nyt 4 /2020 Oppaana virolaisessa Helsingissä Korona-aika rajoittaa matkustamista Viroon, mutta eipä huolta – kotimaastakin löytyy rutkasti Viro-kohteita! Tämä artikkeli johdattelee lukijan Helsingin virolaiseen kantakaupunkiin. Pekka Linnainen V irolaiset ystävät ovat tulossa Helsinkiin ja pyytävät Sinua oppaaksi kävelykierrokselle. Ovat käyneet täällä monet kerrat ja nähneet kaiken. Mitä nyt enää voisi näyttää? Ehdotan, että näytät ennenkin nähdyn, mutta virolaistat näkymät. Tämä mallikierros ei ole kattava esitys, vaan yksi mahdollisuus useista. Kohteet eivät ole mukana niinkään tärkeydestä kuin osumisesta reitille. Virolainen Senaatintorin ympäristö Tavanomaiseen tapaan aloitamme kierroksen Helsingin tuomiokirkon tasanteelta. Täältähän avautuu entisen Tallinnan kaupunginarkkitehdin Carl Ludvig Engelin luoma Helsingin empire-keskusta. Kaikki nuo rakennukset, joiden julkisivussa on antiikin pylväitä, ovat hänen kynästään. Ensimmäisenä työnään hänen piti kunnostaa tuo vastapäätä, Senaatintorin laidalla sijaitseva Bockin talo kenraalikuvernöörin virkataloksi. Tallinnan puolella Engelin töistä tunnetuin on Pitkän jalan yläpuolella, Toompealla kohoava Kaulbarsin palatsi. Se on kuin Helsingin yliopiston päärakennuksen pikkusisko, tosin vanhempi. Kummankin julkisivussa on kuusi joonialaista pylvästä. Yliopiston päärakennuksen sisällä voimme havaita Engelin käyttäneen portaikoissa ja permannoissa virolaista kalkkikiveä. Alkuperää osoittavat niissä näkyvät fossiilit. Torin kulmassa, sinisen Sederholmin talon takana kohoaa Valkoisen salin katto. Joulukuussa 1926 siellä järjestettiin Suomen ja Viron ensimmäinen nyrkkeilymaaottelu. “Yleisöä oli salin täydeltä”, kirjoittivat lehdet. Kahdeksan matsin sarja päättyi Suomen voittoon 5–3. Senaatintori on myös paraatikenttä, niin myös Viron valtionpäämiehen, riigivanem Konstantin Pätsin ensimmäisellä valtiovierailulla Suomeen toukokuussa 1922. Ohjelmaan sisällytettiin sotaväen lippujuhlan paraati, jota presidentti K. J. Ståhlberg ja Päts seurasivat kirkonportaiden alimmalla askelmalla. Seuraavaksi poikkeamme sisälle tuomiokirkkoon. Jeesuksen ristiltä ottamista kuvaavan alttaritaulun on maalannut Püssissa syntynyt ja Simunaan haudattu Carl Timoleon von Neff. Hän oli keisari Nikolai I:n hovimaalari, ja taulu on myös keisarin valinta. Engelin töitä kohoaa myös tuomiokirkon muilla sivuilla: ortodoksinen Pyhän Kolminaisuuden kirkko, Kansalliskirjasto ja sen vieressä laaja sotilasoppilaitos, Kantonistikoulu. Viimeksi mainittu muistetaan Helsingin sisätautien sairaalana, josta Suomesta turvapaikkaa hakenut, mutta Neuvostoliitolle luovutettavaksi määrätty kapteeni Herman Treial pakeni lokakuussa 1950. Pako johti laajoihin poliisitoimiin ja vankeustuomioihin paossa auttaneille suomalaisille. Engelin korkokuvan löydämme Kansalliskirjaston Yliopistonkadun puoleisesta puistomuurista. Mies hänen rinnallaan on J. A. Ehrenström, Helsingin rakennuskomitean johtaja ja kaupungin ruutukaavan isä, joka myös löysi Engelin kaupunginarkkitehdiksi. Kruununhaan ja Katajanokan kautta Eteläsatamaan Nyt suuntaamme Valtioneuvoston linnan sivuitse Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran (SKS) talolle. Virolaiset muistavat sadan kruunun setelin ja sen selkäpuolelle painetut Lydia Koidulan unelmoivat säkeet ”sillanpäistä, jotka yhdistävät isänmaita”. Ne olivat peräisin virolaisten seuran 50-vuotisjuhlan kunniaksi vuonna 1881 julkaisemasta runokokoelmasta. Jatkosodan aikana talon neljännessä kerroksessa toimitettiin virolaisten vapaaehtoisten eli Suomen-poikien Malevlane-lehteä. Kulman takaa, Mariankatu 8 B:stä, oven oikealta puolen löydämme kilven: “Lennart Meri työskenteli Viron ulkoministerinä Tuglas-seuran tiloissa tässä talossa 19.–23.8.1991.” Noina päivinä murtui Neuvostoliiton miehitysvalta ja talo oli yksi mediahuomion keskipisteistä. Tuglas-seuran rinnalla talosta kasvoi monipuolinen Viron yhteistyön keskus, joka kymmenen vuotta sitten siirtyi Suvilahteen. Otamme pitemmän askeleen Katajanokalle ja löydämme Uspenskin katedraalin Senaatintorin ympa?risto?ssa? on paljon Virokohteita. Kuva: Jarvis Lawson / Helsinki Marketing.
4 /2020 viro.nyt ? 5 takaa ravintola Bellevuen, joka on toiminut samassa rakennuksessa sata vuotta. Ravintolan perusti Setomaan Tedren kylässä syntynyt Reko Paulo suomalaisen puolisonsa Huldan kanssa. Liikemiehelle kertyi varallisuutta, arvokkaimpana Kaisaniemenkatu 4:n Paulon talo, jonka nykyään omistaa sijoitusyhtiö Sponda. Paulon perheyritykselle ei ollut kuitenkaan jatkajaa, sillä poika Teppo kaatui jatkosodassa. Varat siirtyivät testamentilla luodulle Paulon säätiölle, joka tukee muun muassa lääketieteellistä tutkimustyötä ja musiikkitaidetta. Säätiö järjestää viiden vuoden välein kansainvälisen Paulon sellokilpailun. Jatkamme Eteläsatamaan. Edessämme avautuu Presidentinlinna, ”ent. keisarillinen palatsi”, joka oli osoitteena vuonna 1919, kun sen pihasiipi palveli Viron avustamisen päätoimikunnan kansliana. Talon ruokasalissa valmistettiin samaan aikaan siteitä ja muita tarpeita Viron vapaussodan suomalaisille vapaaehtoisille. Viralliset valtiovieraat vastaanotetaan perinteisesti linnan edustalla. Ennen lentokoneiden aikaa he saapuivat laivalla Eteläsatamaan ja tuotiin veneellä Linnanaltaalle, niin myös Konstantin Päts ensivierailullaan toukokuussa 1922. Presidentinlinna on alkuaan kauppiastalo, joka uudistettiin Engelin suunnitelmien pohjalta. Se valmistui kuitenkin vasta hänen kuolemansa jälkeen kuten tuomiokirkkokin. Eteläsatamassa näkyviä Engelin töitä ovat myös kauempana kohoava tähtitorni ja Helsingin kaupungintalo. Vanhan kauppahallin edustalla on Vironallas, jonka nimi tulee sitä 1800-luvulla käyttäneistä virolaisista jaaloista. Hallin takana oleva matala kauppiastalo on sekin Engelin suunnittelema. Siitä katsoen vasempaan, Eteläranta 12:n valkoisessa kulmatalossa piti parturinliikettä Hiidenmaan Käinassa syntynyt Willem Tischler. Sukutarinan mukaan hän oli ollut saksalaisten sotavankina ja oppinut siten siilitukan salaisuudet. Tämän osaamisen ansiosta kanta-asiakkaisiin oli kuulunut myös pankinjohtaja J. K. Paasikivi. Tischler ei ollut suinkaan Helsingin ainoa virolainen parturi. Jos lähtisimme Pitkänsillan tuolle puolen, löytäisimme Hakaniemen kauppahallin tuntumasta Tartosta muuttaneen Jüri Teiterin vuonna 1908 perustaman parturiliikkeen. Sittemmin sitä piti hänen tyttärensä Linda Kotkas, jonka poikia ovat tunnetut urheilumiehet Kalevi ja Kallio Kotkas. Keskustan Viro-kohteet Jatkamme Pohjoisesplanadia ja pysähdymme Kalevala Korun edustalle. Tässä liikehuoneistossa palveli aikoinaan tarttolaisen Eduard Schwalben kenkäkauppa Helsingin Jalkineliike. Kuuluisin kantaasiakas oli Jean Sibelius, jonka kerrotaan ostaneen täältä jokaiseen johtamaansa konserttiin uudet kengät. Schwalben kenkäkauppa ja perheen koti Eirassa olivat tukipisteitä Viron itsenäistymisvuosien vaikuttajille. Eduard Schwalbe palveli myös Viron konsulina, ensimmäisenä Helsingissä ja tasavallan historiassa. Kulman takana poikkeamme Kluuvikadulle katsomaan Fazerin liiketalon julkisivua. Se saattaa tuoda mieleen Talonomistajien pankin talon Tallinnan Vapaudenaukiolla. Arkkitehti Elmar Lohkin mainitaan käyttäneen esikuvinaan Fazerin taloa ja läheistä Liittopankin taloa, jossa nykyisin toimii World Trade Center. Eino Leinon patsaan luona palautamme mieleen runoilijan Viron-matkan vuonna 1921 sekä riigivanem Pätsin ja presidentti Ståhlbergin tuolloin saamat armolliset anomukset siirtymisestä Viron kansalaiseksi. Leino kirjoitti myös runoja Viron kunniaksi ja halusi jopa lähteä maan vapaussotaan. Näköetäisyydellä on Zacharias Topeliuksen muistomerkki Taru ja totuus. Muistettakoon, että Topeliuksen Maamme-kirja ei kertonut Suomen koululaisille vain kotimaasta, vaan myös Virosta ja Kalevipoeg-eepoksesta. Jatkamme Mannerheimintien yli Vanhaan kirkkopuistoon. Konstantin Pätsin vuoden 1922 valtiovierailun ohjelma alkoi vastaanoton jälkeen seppeleenlaskulla Viron vapaussodassa kaatuneiden suomalaisten sankarihaudalle, jossa lepää 31 soturia eri puolilta Suomea. Hauta oli vielä koruton merkkinään kaksi valkoista ristiä. Viron lahjoittama muistomerkki paljastettiin seuraavana keväänä. Taivassalon graniitista valmistettu muistopatsas on kuvanveistäjä Into Saxelinin ja arkkitehti J. S. Sirénin yhteistyötä. Etusivulla on kolme ratsastajaa sotalippujen alla ja vastakkaisella puolella kolme merentakaista retkeä kuvaavaa laivaa. Päällä on Viron vapaudenristi, joka lisättiin teokseen Viron hallituksen toiveesta. Sivupinnoille on hakattu nimitiedot ja muistolauseet kolmella kielellä. Miehitysaikaan muistomerkki oli Viron tasavallan jatkuvuuden tunnus Helsingissä, sen luona Viron ystävät kohtasivat vuosittain maan itsenäisyyspäivänä. Puisto on saanut nimensä Vanhasta kirkosta, joka sekin on Engelin piirtämä. Kirkko on myös diplomatian historiaa. Pätsin poliittinen vastustaja, Vapaussoturien liiton johtohahmo Artur Sirk siunattiin siellä lokakuussa 1937. Hautajaiset kiristivät hetkeksi suhteitamme. Puiston laidalla kohoaa Suomi-talo, jonka arkkitehti on Armas Lindgren, Estoniaja Vanemuine-teatterien suunnittelija. Palaamme Mannerheimintielle. Vastapäätä seisoo Vanha ylioppilastalo, jonka rakentamista rahoitti myös Lydia Koidula. Hän lähetti rakennusrahastoon kymmenen hopearuplaa allekirjoituksella ”Üks Eesti käsi ja süda”. Viron vapaussodan aikana rakennuksessa toimi vapaaehtoisten värväyskeskus. Vasemmalla puolella sijaitsevan Uuden ylioppilastalon
tekijäpari on sama kuin Estonia-teatterilla: Wivi Lönn ja Armas Lindgren. Viimeksi mainittu on suunnitellut myös vasemmalla jatkuvan vakuutusyhtiö Kalevan talon. Vastapäiseen Forum-keskukseen kuuluu raittiusseura Koiton talo, joka on palvellut myös Helsingin Kansanteatterin näyttämönä. Jatkosodan aikana, 26. helmikuuta 1944 pääoven eteen osunut pommi surmasi kolme virolaista Suomen-poikaa. Haavoittuneiden joukossa oli lisäksi neljä virolaista. Jatkamme pohjoiseen. Oikealla näkyvän Helsingin keskustakirjasto Oodin kattoelementit on valmistanut Timbeco Woodhouse OÜ ja julkisivulasit Windoor AS, kumpikin yritys Virosta. Vasemmalla kohoavan Eduskuntatalon arkkitehti on J. S. Siren, joka oli myös Vironkävijäin muistomerkin toinen suunnittelija. Töölö ja Alppila Poikkeamme vasempaan, Aurorankatu 5:een. Löydämme muistokilven, jossa on tahtipuikkoa pitävä käsi ja sitä tyhjentävästi selittävä teksti: “Virolainen kapellimestari Eri Klas asui tässä talossa vuosina 1993–2016.” Seuraava talokin on yhteistä historiaamme. Siinä toimii Suomalaisuuden liitto, jonka yhteyteen avattiin vuonna 1928 Eesti-toimisto, eräänlainen Eesti Maja – Viro-keskuksen edelläkävijä. Jatkamme Mannerheimintietä. Entisen Suomen Sokerin pääkonttorin seinästä löydämme muistokilven ja tekstin: ” T ä ä l l ä T ö ö l ö n s o k e ritehtaan pihalla kaatui Viron tasavallan varapääministeri Jüri Vilms”, sen alla on kasvokuva ja sama teksti viroksi. Jüri Vilms oli yksi Viron itsenäisyysjulistuksen allekirjoittajista, jonka väitetään tulleen saksalaisten teloittamaksi ja sen jälkeen haudatuksi yhteishautaan lähelle Pohjois-Haagan asemaa. Professori Seppo Zetterberg on kuvannut tapauksen teoksessa Jüri Vilmsin kuolema. Tästä on aihetta keventää ja siirtyä urheiluun. Töölön kisahalli palveli Helsingin olympialaisia painiareenana. Kreikkalais-roomalaisen raskaan sarjan kullan voitti ylivoimaisesti Johannes Kotkas, jonka nimen l ö y d ä m m e hallin aulan pylväässä olevasta m italimiesten taulusta. Kisahallin toisessa päädyssä miteltiin koripallossa, jossa hopean voittaneessa joukkueessa oli mukana kolme virolaista. Taustalla kohoavalla Olympiastadionilla järjestettiin 10 kilometrin kävely, jota lehdet kutsuivat hupinumeroksi ja kertoivat yleisön räjähtäneen naurunremakkaan. Yhtä kaikki, pronssia voitti virolainen Bruno Junk, kuten neljä vuotta myöhemmin Melbournessa. Urheiluhistoriaamme on myös läheinen Töölön pallokenttä, jossa jalkapallojoukkueemme ovat useasti kohdanneet. Vuoden 1920 ensimmäinen maaottelu päättyi Suomen voittoon 6–0. Lapset haluavat jo Linnanmäelle? Tunnelin kautta pääsemme Tivolitielle, joka nousee kohti huvipuiston pääporttia. Puolivälissä jää vasemmalle puiden peittoon unohtunut näköalatasanne. Se on kuulunut tulipalossa tuhoutuneelle ravintola Alppilalle, joka on antanut nimen koko kaupunginosalle. Täällä J. V. Snellman isännöi vuonna 1871 kuuluisan vastaanoton Jannsenin perheelle. Lydia Koidulan ja päätoimittaja Antti Almberg-Jalavan kerrotaan tällöin hyppineen kallioilla katselemassa Helsinkiä, missäpä muualla kuin Linnanmäellä. Alppilassa viettivät hääjuhlaansa myös Aino ja Oskar Kallas vuonna 1900. Tässä oli tämä päivä. Ehkä huomenna käymme autolla katsomassa etäisempiä paikkoja, vaikkapa niitä, joissa Friedebert Tuglas, Eduard Vilde ja Konstantin Päts viettivät pakolaisvuosiaan. n
4 /2020 viro.nyt ? 7 Klubitoiminnan ja alakulttuurien merkitys kulttuurialan kehittymiselle Tallinn Music Weekillä puhuttiin kulttuurialan ajankohtaisista aiheista ja nostettiin esille paikallisen alakulttuurin kehittymisen tärkeyttä koko kulttuurialalle. Lissu Kirves J ärjestyksessään 12. Tallinn Music Week -festivaali TMW järjestettiin elokuun lopulla Tallinnassa. Festivaali koostui laajasta kansainvälisestä musiikkiohjelmasta ja luovan alan seminaarista, jossa keskusteltiin tapahtumaja musiikkialan ajankohtaisista aiheista. Lisäksi festivaalilla oli tarjolla kuvataidetta, lasten työpajoja, Lasnamäen alueen tutustumiskäynti, Tastes-ravintolaohjelma, muusikoiden soitinkirpputori ja hyväntekeväisyyslevymessut. Tallinn Music Week siirrettiin alkuperäiseltä ajankohdaltaan maaliskuulta nykyiselle tapahtuma-ajankohdalle Covid19-viruksen vuoksi. Viruksen leviäminen maailmanlaajuisesti on vaikuttanut voimakkaasti tapahtumaja kulttuurialaan, ja näin ollen TMW:n pääteemat liittyivät musiikkiteollisuuden tulevaisuuteen, kestävään kehitykseen ja paikallisuuteen. Tapahtuman seminaariosio Creative Impact Conference keskittyi erityisesti puimaan kriisistrategioita ja muutosjohtamista musiikkiteollisuudessa ja kulttuurisektorilla. Kaupunkisuunnittelun merkitys elävälle musiikille Yksi kiinnostavimmista puheenvuoroista oli Helsingin yliopiston tutkija Giacomo Bottàn ja elävän musiikin tapahtumien etujärjestö LiveFINin tutkimuskoordinaattori Harri Homin pohjustama keskustelu otsikolla Gentrification and urban planning: how to develop and sustain a diverse live music scene eli Keskiluokkaistuminen ja kaupunkisuunnittelu: kuinka kehittää ja ylläpitää monipuolista elävän musiikin kenttää. Erityisesti keskustelussa nousivat esille musiikkiklubit ja alakulttuuritoiminta. Elävän musiikin kulutus on ollut muutoksessa jo jonkin aikaa. Viruksen leviämisen myötä klubit ja ravintolat ovat nousseet esille mediassa lähinnä negatiivisessa valossa, mikä on vaarantanut alakulttuuripaikkojen asemaa entisestään. Keskusteluun osallistuivat LiveFINin toiminnanjohtaja Jenna Lahtinen, Helsingin kaupungin kulttuurivaliokunnan puheenjohtaja ja tuottaja Tuomas Finne ja Live Music Estonian toiminnanjohtaja Henri Roosipõld. Keskustelun veti Helsingin kaupungin yöluotsi Salla Vallius. Gentrifikaatio on löyhästi suomennettuna keskiluokkaistumista, joka tarkoittaa asuinalueen kehittymistä esimerkiksi työväenluokkaisesta keskiluokkaiseksi, nostaen alueen keskivuokratasoa ja palveluntarjontaa. Tämä tarkoittaa usein myös alueen aiempien vuokralaisten siirtymistä vuokrakorotusten myötä uusille asuinalueille. Keskustelun pohjustuksessa nostettiin esille Helsingin ja Tallinnan yöelämän kehitykset. Helsingissä kolme keskeistä elävän musiikin klubia, Nosturi, The Circus ja Virgin Oil sulkivat ovensa vastikään kiinteistön muiden vuokralaisten valitusten, vuokrakiinteistön kustannusten nousun, vuokrasopimuksen päättymisen tai livemusiikkialueen siirtymisen takia. Tallinnassa kaupunginvaltuusto suunnittelee äänestystä alkoholimyynnin rajoittamiseksi öisin yleisen järjestyksen, hyvinvoinnin ja terveyden sekä Tallinnan turismin kestävyyden takaamiseksi. Alustuksessa tutkija Bottà avasi Helsingissä tapahtuvia muutoksia. Vuodesta 2010 yöelämä on alkanut muuttaa Punavuoren kaupunginosasta Kallioon, vanhalle työväenalueelle. Siirtymä on ollut vaiheittainen ja luonnollinen, eikä sitä ole ohjattu kaupungin puolesta. Muutoksen myötä Kallion alue on kehittynyt huomattavasti ja siitä on tullut livemusiikin, ravintoloiden ja klubien keskeisin paikka. Samanaikaisesti alueen hintataso on noussut ja Punavuoren sekä Helsingin keskustan livemusiikin paikat vähentyneet merkittävästi. Ongelma livemusiikin kannalta on se, ettei keskiluokkaistuvalla alueella jää tilaa klubitoiminnalle. Esimerkkinä Bottà antaa Punavuoressa toimineen Bonesravintolan: ravintola sai yhden vuoden aikana yli 200 valitusta melusta. GROM -festivaalin showcase Sveta Baarissa TMW:lla?. Kuva: Karl Erik Raid / TMW2020.
8 ? viro.nyt 4 /2020 Bottà muistuttaa, että gentrifikaatio on jatkuvaa liikettä, jota usein voidaan ennustaa alan edelläkävijöiden, kuten vaihtoehtoklubien järjestäjien toiminnasta: siellä missä he toimivat, tapahtuu todennäköisesti seuraavaksi. Koronan aikana on koettu kuitenkin uusi trendi, kun livemusiikki alkoi palata Helsingin ydinkeskustaan: Senaatintorilla kesällä pidetty jättiterassi antoi luvan ”melulle” tulla takaisin. Samanaikaisesti alakulttuuritoimijat ja myös klubit ja keikkajärjestäjät alkoivat kokeilla erilaisia tapoja järjestää tapahtumiaan etänä. LiveFINin Juurista Latvoille -hankkeen teettämä kysely tarkasteli noin tuhannen nuoren tämän hetkistä livemusiikin kulutusta. Harri Homin mukaan oletuksena oli, että nuorten osallistuminen livetapahtumiin on vähentynyt huomattavasti viimeisen 15–20 vuoden aikana. Kyselystä selvisi, että nuoret osallistuvat kyllä festivaaleille suurissa määrin, mutta eivät käy klubeilla tai muissa alakulttuuritapahtumissa. Klubit eivät juurikaan tarjoa alaikäisille suunnattua ohjelmaa, mikä selittyy osin kannattavuudella. Digitaalinen kehitys on muuttanut nuorten musiikin kulutusta, streamaus eli suoratoistopalvelujen kuten Spotifyn käyttö on suosituin musiikin kuuntelun muoto. Kun streamaus-palvelut ohjailevat nuorten musiikkimieltymyksiä, paikallisten toimijoiden, kuten radioiden, lehtien ja klubien merkitys kuraattoreina tai tiedonlähteinä on vähentynyt. Suuremmassa kuvassa tämä on vaikuttanut myös yksilöllisen maun kehittymiseen ja kiinnostukseen tutustua monipuolisesti musiikin eri ilmaisumuotoihin. Homi painotti, että klubien ja muiden toimijoiden merkitys paikallisina kulttuurin kehittäjinä ja sosiaalisen kanssakäymisen paikkoina on tulevaisuudessa myös tärkeää, jottemme kohtaisi kulttuurin köyhtymistä. Tällä hetkellä LiveFIN on aloittamassa Juurista Latvoille -hankkeen tiimoilta seuraavaa vaihetta, jossa pohditaan, millaisia sosiaalisia, monipuolisempaan musiikinkulutukseen kiinnostusta luovia tiloja voidaan tehdä nuorille esimerkiksi streamaus-palveluiden ympärille. Tärkeät alakulttuurin kohtaamispaikat Keskustelussa nousi esille erilaisten alakulttuurien ja niihin liittyvien sosiaalisten tilojen ylläpitämisen tarve. Homi korosti, että elävään musiikkiin liittyvä sosiaalinen kanssakäyminen on erittäin tärkeää koko kulttuurialan kehittymiselle ja kulttuurin elinvoimaisuudelle. Alakulttuurien kohtaamispaikkoina toimivat tapahtumapaikat mahdollistavat digimaailman ulkopuolelle syntyvää uutta kulttuuria ja sosiaalista kanssakäymistä. Bottà nosti esille, että kaupungeilla on erilaisia strategioita olla mukana kehittämässä näitä verkostoja: yksi tapa on antaa niiden kehittyä puuttumatta varsinaisesti toimintaan tai tarjota esimerkiksi tasa-arvoisia tapoja osallistua luovaan tekemiseen. Finne lisäsi, että usein kaupungit tarjoavat rahallista tukea, mutta on myös muita keinoja kehittää verkostoja, esimerkiksi tarjoamalla saavutettavia tiloja. Henri Roosipõld avasi kotikaupunkinsa Tarton toimintaa, jossa kaupungin kulttuurikomiteat pyrkivät ottamaan ruohonjuuritason toimijat mukaan keskusteluihin. Esimerkiksi alakulttuuria kehittävä Genialistide Klubi antaa tilansa vapaasti toimijoiden käyttöön, jolloin kaupunkiin syntyy jatkuvasti kiinnostavaa ja monipuolista kulttuuritarjontaa. Tämä osaltaan luo laajempaa ymmärrystä ja hyväksyntää erilaisille kulttuurin muodoille. Helsingissä nuorisotoimi toimii pitkälti samalla tavalla tarjoten vapautta ja mahdollisuuksia kokeilla, mutta kulttuuritoimi on paljon byrokraattisempi ja voisi antaa enemmän tilaa uusille toimijoille kehittyä. Lahtinen nosti esille vielä liveklubien näkökulman ja totesi, että säännösten tulisi nimenomaan tukea eikä estää klubitoiminnan kehittymistä. Kulttuurin, talouden ja yön merkitys on monimutkainen kuvio, jota on vaikea tiivistää poliittisessa päätöksenteossa käytettävään numeeriseen tai mitattavaan muotoon. Joskus alueen kehittyminen merkittäväksi kulttuurin tai luovan alan keskittymäksi voi olla sattuman tai yksittäisen toimijan ansiota. Roosipõld kertoi, että kun 15 vuotta sitten kiinteistötoimija suunnitteli Tallinnan Telliskiven alueen kehittämistä, siihen oli tarkoitus tulla tiloja toimistoille ja yrityksille. Talouskriisin yllättäessä omistajat päättivät kuitenkin vuokrata olemassa olevat tilat taiteilijoille ja kulttuuritoimijoille, minkä kautta alue alkoi kehittyä siksi luovaksi alueeksi, millaisena se nyt tunnetaan. Bottà vertasi Helsinkiä ja Tallinnaa: siinä missä yksityinen toimija voi tehdä omalla riskillä Telliskiven kaltaisen ratkaisun, Helsingissä 70 % pinta-alasta on kaupungin omistuksessa, jolloin yksittäiset toimijat eivät pääse kehittämään alueita samalla tavalla. Kaupunkien rooli kulttuurialan kehityksessä Kaupungin merkitys Helsingin kulttuurialan kehitykselle on siis huomattava. Tämä voi olla sekä huono että hyvä asia: esimerkiksi Kaapelitehtaan ja Suvilahden alueiden kehittyminen on kaupungin alullepanemaa toimintaa. Samalla Nosturin sulkeminen ja mahdottomuus neuvotella uuden tilan ottamisesta käyttöön tuovat esille hankaluuksia. Lahtinen nosti esille vielä esimerkkejä, joissa kaupunki on toiminut tukevana yhteistyökumppanina: Joensuun kaupunki on tukenut Ilosaarirockin kasvamista kaupunkisuunnittelulla ja Lutakko-klubin kriisissä noin 15 vuotta sitten Jyväskylän kaupunki tuki tapahtumapaikan säilyttämispäätöstä. Politiikkojen painostus kulttuurikentältä olisikin tärkeää, jotta tällaisten paikkojen merkitys kaupungissa tulee selväksi päättäjätasolla. Kulttuurin kehitys tulee edelleen jäljessä esimerkiksi kaupunkisuunnittelussa. Roosipõld muistutti, että olisi tärkeää olla mukana poliittisessa päätöksenteossa. Hän toi esille lähestyvät kunnallisvaalit Suomessa ja Virossa. Se kuinka alakulttuurin ja klubien toiminnasta puhutaan, on todella oleellista: jos mediassa nostetaan esille vain esimerkiksi meluhaittoja, jää näkemättä sen merkitys, kuinka tärkeää tällainen alakulttuuritoiminta on koko kulttuurikentän kehitykselle. Roosipõldin mukaan olisi erittäin tärkeää nähdä musiikkiklubit merkittävinä yhteiskunnan ja kulttuurin osina. Yleisesti klubitoiminnan ja alakulttuurien arvon tunnistaminen niin poliittisella tasolla, yhteiskunnassa laajemmin kuin mediassakin olisi tärkeää koko kulttuurialan kehittymisen kannalta. Bottà summasi alan merkitystä koronan aikana: asioiden arvon ymmärtää usein vasta, kun ne menettää. Covid-viruksen leviämisen myötä moni on kaivannut nimenomaan niitä klubeja, keikkoja ja kulttuurielämyksiä, joita ilman on jouduttu nyt pärjäämään. n Tutustu aiheeseen ja toimijoihin: tmw.ee/about www.livefin.fi musicestonia.eu/live-music-estonia
4 /2020 viro.nyt ? 9 5 klubia Virosta Lissu Kirves T ämän vuoden Tallinn Music Week -tapahtuman yhdeksi teemaksi nousi musiikkija kulttuuriklubien tärkeys paikallisella kulttuurikentällä. Kokosimme Live Music Estonian toiminnanjohtaja Henri Roosipõldin avustuksella pienen listan kulttuuria monipuolisesti esittelevistä virolaisklubeista. Vaikka matkustamista Viroon on rajoitettu, voi klubien toimintaa seurata heidän verkkosivuiltaan tai sosiaalisen median kanavista. Genialistide Klubi Magasini 5, Tartto Genialistide Klubi on Tarton alakulttuuritalo, jossa esitellään teatteria, musiikkia ja elokuvaa. Se on erityisten ja avointen ihmisten kohtaamispaikka, jossa ei ole ”eliittikulttuuria, massakulttuuria tai epäkulttuuria”. Klubi painottaa avoimuutta, monipuolista kulttuurin esittelyä ja kohtaamista. Talossa toimivat myös mm. Generaadio, teatteri Must Kast, ravintola GenGöök, baari Möku ja levykauppa Gramophonetree Records. genklubi.ee www.facebook.com/GenKlubi Sveta Baar Telliskivi 62, Tallinna Sveta on Tallinnan Telliskivessä toimiva livemusiikin baari, elektronisen musiikin klubi ja tapahtumapaikka. Se on erilaisten alakulttuuritapahtumien keskus: Svetassa on nähty niin jazzia kuin elektronisen musiikin toimijoiden aamuyöhön kestäviä bileitäkin. Kuten klubin sivuilta voi lukea, Sveta on ”seksikäs, vapaa ja hänen seurassaan alkaa aina tapahtua.” sveta.ee www.facebook.com/BaarSveta Ro-Ro Art Club Jõe 3, Narva Ro-Ro Art Club on yksi keskeisimmistä liveklubeista sekä Narvassa että koko Itä-Virumaalla. Klubi painottaa vaihtoehtoista kulttuuria ja siellä esiintyy sekä virolaisia että ulkomaalaisia yhtyeitä ja artisteja. Kesäisin Ro-Ron edustalla toimii myös baari, josta on hienot näkymät Narvajoelle. en.artroro.ee www.facebook.com/ArtClubRoRo Kultuuriklubi BAAS Tallinna mnt 5, Rapla BAAS on Raplassa sijaitseva monipuolinen kulttuuriklubi, joka tarjoaa mm. konsertteja, keskusteluiltoja, teatteriesityksiä ja elokuvailtoja sekä oman kahvilan. BAAS toimii kulttuurifestivaali SÄRINin tapahtumapaikkana. BAAS sijaitsee Loomebaasnimisessä tapahtumatilassa yhdessä mm. erilaisia kursseja tarjoavan Loomeruumin kanssa. loomebaas.ee www.facebook.com/kultuuriklubibaas KinoMaja – Bar & Stage Uus 3, Tallinna KinoMaja taipuu moneen: siellä järjestetään keikkoja, juhlitaan häitä ja pidetään show&dinner-tapahtumia. Viimeisen kuukauden aikana paikassa on esiintynyt niin Sõpruse Puiestee kuin Svjata Vatra ja siellä on järjestetty mm. Tallinna Gin Festival ja firmabändikilpailut. KinoMaja sijaitsee keskeisellä paikalla Tallinnan Vanhassakaupungissa. www.facebook.com/kinomajabarandstage Genialistide Klubi. Kuva: Eliis Paas / Paasphotography.
10 ? viro.nyt 4 /2020 Viro-instituutti tiedottaa Viro-instituutti suomessa 25 vuotta 10. lokakuuta Viro-instituutin Suomen toimisto täytti 25 vuotta! Juhlimme tilanteeseen sopivalla tavalla virtuaalisesti. Muistelimme postikortein menneitä tapahtumia ja hetkiä sekä saimme lukea entisten toiminnanjohtajien kirjoituksia. Käy tutustumassa teksteihin ja muistoihin osoitteessa www.viro-instituutti.fi. Uksest ja aknast – virolaisen kirjallisuuden festivaali verkossa 16.–30.11. Eesti Majan Youtube-kanavalla Virolaista kirjallisuutta esitellään marraskuussa virtuaalisesti Eesti Majan Youtubekanavalla. Viro-instituutin, Tuglas-seuran, Suomen Viro-yhdistysten liiton ja Viron Helsingin suurlähetystön tapahtumassa nähdään tuoreita keskusteluita virolaisen kirjallisuuden ajankohtaisilta tekijöiltä. Mukana mm. Valdur Mikita, Kätlin Kaldmaa, Antto Terras ja Tapio Mäkeläinen. Seuraa viestintää osoitteessa www. viro-instituutti.fi ja sosiaalisessa mediassa. Arvo pärt – tuttu ja tuntematon -näyttely 3.–26.11. Akaan kaupunginkirjastossa. Järj.: Akaan Seudun Suomi-Viro Seura. Näyttely kertoo säveltäjä Arvo Pärtin taustoista, lapsuudesta, nuoruudesta ja kehittymisestä taiteilijana. Arvo Pärtin tarina on osa Viron tarinaa, se tuo kuulijan lähelle sitä ympäristöä ja kehityshistoriaa, joka on synnyttänyt monille tutuksi tulleen musiikin. Tänä vuonna Arvo Pärt juhlistaa 85-vuotissyntymäpäiväänsä. Näyttelyn ovat tuottaneet Viron teatterija musiikkimuseo ja vuonna 2018 perustettu Arvo Pärt -keskus. Näyttely on tilattavissa kuljetuskustannuksilla laittamalla viestiä sähköpostitse osoitteeseen info@viro-instituutti.fi. Lue lisää näyttelyn teknisestä toteutuksesta: www.viro-instituutti.fi/ toiminta-ja-julkaisut/kiertonayttelyt Seikkaile viron runokartalla Viron runokartta on kaunokirjallinen matkaopas Viroon. Suomentaja Anniina Ljokkoin toimittama Viron runokartta esittelee paikkakohtaisia käännöksiä virolaisesta kirjallisuudesta. Kesän ja syksyn aikana kartalle on ilmestynyt kymmeniä uusia käännöksiä. Kielenoppijalle kartta on erinomainen työkalu, sillä käännöksen rinnalla voi lukea myös alkuperäistekstin. Lue runokarttaa osoitteessa: viro-instituutti.fi/vironrunokartta Tule mukaan viro-instituutin ystävät ry:n toimintaan Viro-instituutin ystävät ry (VIY) tukee aatteellisesti ja taloudellisesti instituutin toimintaa Suomessa sekä edistää virolaisen kulttuurin tuntemusta ja harrastusta yhteistyössä muiden Virosta kiinnostuneiden tahojen kanssa. VIY:n jäsenenä pääset tutustumaan virolaiseen kulttuuriin aitiopaikalta. Jäseniksi voivat liittyä niin yksilöt kuin yhteisötkin. Lue lisää liittymisestä: www.viro-instituutti.fi/instituutista/ ystavat-ry n Lisätietoa kaikista tapahtumista ja ajankohtaiset tiedotteet osoitteessa www.viro-instituutti.fi. UKSEST & AKNAST Virolaisen kirjallisuuden festivaali verkossa 1 6 . 3 . 1 1 . 2 2 E E S T I M A J A N Y O U T U B E K A N A V A L L A
4 /2020 viro.nyt ? 11 UKSEST & AKNAST Virolaisen kirjallisuuden festivaali verkossa 1 6 . 3 . 1 1 . 2 2 E E S T I M A J A N Y O U T U B E K A N A V A L L A nyt.puhuttaa Uutisia viro.nytille luki Ülle Õis Suuntana kestävä matkailu Lokakuun alussa maailmanlaajuisesti kestävää matkailua edistävä järjestö Green Destinations julkaisi listansa kestävistä matkailukohteista. Listalta löytyi jopa seitsemän virolaista paikkaa: Hiidenmaa, Saarenmaa, Lahemaa, Järvamaa, Tartto, Pärnu ja Rakvere. Sadan kestävän matkakohteen listalle pääsyä varten halukkaiden tuli esittää oma tarinansa siitä, kuinka paikka on kansainvälisesti esimerkkinä muille sekä kuinka se edustaa kestäviä elämäntapoja. Virosta listalle pääsivät kaikki seitsemän hakijaa. Tartto nosti esille kaupunkipyörät ja kaasubussit. Pärnulaiset toivat taas esille sen, kuinka Natura2000-suojellulle rantaniitylle on tehty opintopolkuja ja näköalatorneja, ja kuinka rantaniittyä säilytetään kaupunkilehmien avulla. Hiidenmaa esitteli Hiidenmaan murteen elvytyksen sekä vesikkokannan onnistuneen palautuksen saarelle. Rakvere kertoi, kuinka sen keskikaupungin vanhoja kerrostaloja on uudistettu energiatehokkaiksi luomalla samalla myös kaikille houkuttelevampi kaupunkiympäristö. Listalle pääsyn tärkeyttä on korostanut myös Viron matkailunedistämiskeskuksen johtaja Liina Maria Lepik, jonka mukaan on tärkeä pyrkiä maailman matkailukentälle vihreänä matkailukohteena, sillä koronakriisin jälkeen moni matkailua harrastava miettii elämänarvojaan uusiksi. Listalla olevien paikkojen jatkotavoitteena on seurata ensi kevääseen asti reilun matkailun kriteerejä, joiden perusteella toukokuussa 2021 jaetaan Green Destination Award -palkinnot. Tunnustusta virolaiselle lastenkirjallisuudelle Lokakuussa lastenja nuortenkirjallisuuteen erikoistunut maailmankuulu saksalainen kirjasto Internationale Jugendbibliothek julkaisi vuosittaisen The White Raven -kirjasuosituslistansa maailman parhaista lastenkirjoista, ja listalle oli tänä vuonna valittu peräti kolme virolaista lastenkirjaa. Vuonna 2019 ilmestyneistä kirjoista listalle oli valittu Aidi Vallikin kirjoittama ja Lumimarin kuvittama kirja Seebu maailm, joka käsittelee avioeroa. Toinen kirja on 9–12-vuotiaille lapsille tarkoitettu seikkailu King nr 39, joka on Virossa tunnetun Jaanus Vaiksoon kirjoittama ja Kaev Katrinin kuvittama. Kolmas tunnustuksen saanut kirja on Piret Jaaksin kirjoittama ja Marju Tammikin kuvittama Emme draakon, joka on pienemmille lapsille tarkoitettu kuvakirja. Virolaisia kirjoja on listalle päässyt jo kymmenisen vuotta ja osa tekijöistä on ollut listalla jopa toistuvasti. Tänä vuonna suosituslistalle päässeet kirjailijat saivat kyseisen tunnustuksen kuitenkin ensimmäistä kertaa. Listalle päässeitä kirjoja seurataan aktiivisesti sekä kirjastoissa että lastenkirjallisuuden tekijöiden keskuudessa. Kirjat saavat näkyvyyttä myös Frankfurtin kirjamessuilla. PÖFF osittain virtuaalisena Tallinnan pimeiden öiden elokuvafestivaalin (PÖFF) järjestäjät ovat keväästä lähtien etsineet ratkaisuja siihen, ettei Viron tunnetuin elokuvatapahtuma jäisi poikkeustilassa järjestämättä. Näin ollen 13.–29. marraskuuta järjestettävää PÖFF-elokuvafestivaalia tullaankin tänä vuonna perinteisen elokuvateattereissa tapahtuvan festivaalin lisäksi viettämään myös virtuaalisena. Festivaalin vetäjän Tiina Lokkin mukaan tämän vuoden tapahtumaa on suunniteltu poikkeuksellisesti alusta lähtien sekä fyysisenä että virtuaalisena, vaikka ei olekaan voitu olla varmoja siitä, onnistuuko perinteisen festivaalin viettäminen ollenkaan. Suunnitelmien mukaan fyysisesti festivaalia vietetään pienimuotoisempana sekä Tallinnassa, Tartossa että Itä-Virumaalla. Noin puolet elokuvaohjelmasta tullaan esittämään lisäksi virtuaalisesti. Myös keskustelut elokuvantekijöiden kanssa pystytään pitämään osittain online-keskustelujen muodossa. Virtuaalinen elokuvafestivaali toteutetaan maailmalla hyvin tunnetun Shift72-alustan kautta, jota on käytetty myös Cannesin, Kööpenhaminan sekä Melbournen elokuvafestivaaleilla. Lokkin mukaan virtuaalialustaa halutaan festivaalin järjestämisessä hyödyntää myös jatkossa, sillä se tuo festivaalille lisää katsojia ja näkyvyyttä sekä Virossa että ulkomailla. Virtuaalista festivaalinviettoa on Virossa testattu jo keväällä järjestettävän Haap salun kauhuja fantasiaelokuvafestivaalin sekä kesällä vietettävän Tartuff-elokuvafestivaalin yhteydessä. Lisäksi PÖFFin järjestäjät toivovat, että digialusta luo jatkossa uusia mahdollisuuksia myös paikalliselle elokuvateollisuudelle. Koidulan museo taas auki Syyskuussa avattiin yleisölle monta vuotta kestäneen remontin jälkeen Pärnun Koidulan kotimuseo. Samalla talon käyttöönotosta tuli kuluneeksi 170 vuotta ja juhlittiin myös Pärnun museon 45-vuotisjuhlapäivää. Vuonna 1850 rakennetussa vanhassa puutalossa Pärnun Ülejõen kaupunginosassa uudistettiin remontissa sekä rakennuksen sisätilat että sen takapiha. Sisätiloissa voi tutustua tyypilliseen 1800-luvun kouluun ja elämään Viron kansallisen heräämisen aikana. Talon takapihalla sijaitsee taas koristepuutarha sekä jo kesän aikana avattu piha, jossa on laululava ja pieni ulkonäyttelyalue. Johann Voldemar Jannsen muutti taloon vuonna 1850, kun siinä sijaitsi Pärnun Ülejõen koulu, jonka koulumestarina hän toimi. Talossa vietti nuoruutensa myös hänen tyttärensä Lydia Koidula. Myöhemmin talossa toimi Viron ensimmäisen sanomalehden Perno Postimeesin toimitus. Talo on suojeltu historiallisena muistomerkkinä, ja siihen perustettiin museo jo 21. heinäkuuta 1945. Virtuaalinäkyvyyttä Etelä-Virolle Syksyllä julkaistiin Etelä-Virosta kertovat nettisivut www.visitsouthestonia.com. Nettisivut ovat valmistuneet vuonna 2012 käynnistetyn Elämää kahden maailman rajalla -projektin puitteissa. Sivujen avulla voi tutustua Etelä-Virossa sijaitseviin kulttuuriperinnön kannalta olennaisiin paikkoihin ja perinteisiin. Sivujen sisältö on valittu Etelä-Viron eri alueiden yhteistyön tuloksena. Projektin vetäjän Kristiina Tammetsin mukaan hankkeen päätavoitteena on ollut Etelä-Viron elinympäristön ja runsaan kulttuuriperinnön arvostamisen ja näkyvyyden parantaminen. Projekti lähti käyntiin National Geographicin keltaisista ikkunoista, joita Etelä-Viroon on
12 ? viro.nyt 4 /2020 Puheenjohtajan palsta Kriisissä piilee aina myös mahdollisuus V uoden lopussa on tapana luoda katse menneeseen vuoteen ja muistella kaikkia hienoja tapahtumia, kohtaamisia ja saavutuksia matkan varrelta. Ja vaikka vuosi 2020 on meitä koetellut poikkeuksellisella tavalla – aika ajoin minusta on jopa tuntunut, että tämän vuoden voisi kokonaan pyyhkiä pois ja ottaa uusiksi – niin kyllä siihen mahtuu monia hyviäkin hetkiä. Viron digikulttuurin vuosi sai koronasta oikein kunnolla vauhtia. Ei mennyt kovin monta päivää poikkeustilan julistamisesta, kun museo-opastukset, teatteri-, oopperaja balettiesitykset sekä jumppaohjeet olivat yhtäkkiä verkossa kaikkien katsottavissa paikasta ja ajasta riippumatta. Vaikka etätapahtumien ja -kohtaamisten tuottamiseen tarvittava teknologia oli vielä muutama kuukausi sitten monelle vieras ja Zoomit, Teamsit ja Google Meetit melko tuntemattomia, ihmiset ovat luovia ja keksivät nopeasti keinot sopeutuakseen uuteen tilanteeseen. Uskon, että etätapahtumien ja -tempauksien runsaus on tuonut kulttuurin pariin myös sellaisia ryhmiä, jotka eivät aikaisemmin pois voineet osallistua yhtä aktiivisesti. Esimerkkinä tästä on nuorempi yleisö ja ehkä myös ne, jotka eivät ole niin sosiaalisia ja nauttivat kulttuurista enemmän kotiseinien sisällä pienemmässä piirissä. Verkkoon siirrettiin tai on siirtymässä myös moni Viron ystäville rakas tapahtuma, kuten Helsingin kirjamessut ja Eesti Maja – Viro-keskuksen 10-vuotisjuhlinta. Kaikkea siis ei ole peruttu, tapahtumiin osallistuminen on vain muuttanut muotoaan. Erityisen onnistunut oli mielestäni Eesti Majakas -haaste, jolla Eesti Majan toimijat, SVYL mukaan lukien, juhlistivat talon 10. syntymäpäivää verkossa. Haasteessa pyydettiin Virosta innostuneita suomalaisia tai Suomessa virolaisesta kulttuurista ja elämäntavasta kertovia virolaisia (ja kaikkia muitakin) jakamaan omaa Viroinnostustaan sosiaalisessa mediassa. Haasteen myötä pääsin minäkin muistelemaan erästä tarinaa, joka liittyy ensimmäisiin työtehtäviini 15 vuoden takaa. Ensimmäinen työpaikkani Suomessa oli tietenkin Suomen Viro-yhdistysten liitto, jossa olin harjoittelijana kesän 2004. Sain tehtäväkseni järjestää silloisessa SVYL:n majapaikassa Mariankadulla Taiteiden yön tapahtuman. Kaikki meni hyvin siihen saakka, kunnes päätin markkinoida tapahtumaa Helsingin Sanomissa Minne mennä -palstalla. Laitoin tapahtumatekstiin, että ohjelman lisäksi on tarjolla raikasta kesäboolia. Lopputulos oli se, että Mariankadulla ei ollut koskaan aiemmin ollut niin paljon väkeä, kuin sinä iltana. Odotin noin 50 henkilöä, mutta ihmisiä tulikin satoja ja kadulla oli jono. Hyvin pian kävi ilmi, että yleisöä kiinnosti booli vähintäänkin yhtä paljon kuin virolainen kulttuuri. Kaiken lisäksi tapahtumassa soittavan bändin solistilla oli mukanaan kolmikuinen vauva, jota minun piti hoitaa esiintymisten aikana. Oli aikamoinen ilta ja muistaakseni minulla oli jopa itku kurkussa, mutta kuten hankalilla tilanteilla on usein tapana – niistä voi paljon oppia ja jälkeenpäin viisastuneena hoitaa asiat paremmin. Minun harjoittelijakokemustani ei tietenkään voi verrata maailmanlaajuiseen pandemiakriisiin, mutta sitä mieltä kyllä olen, että kriisi on aina mahdollisuus, ei uhka. Mahdollisuus miettiä asioita uudella tavalla ja kehittää uudenlaista yhteistyötä, myös Viron ja Suomen välille. Kuten edesmennyt presidenttimme sanoi: ”Olukord on sitt, kuid see on meie tuleviku väetis.” Näiden viisaiden sanojen siivittämänä on hyvä katsoa eteenpäin ja muistaa, että haastavista ajoista huolimatta tulevaisuus on täynnä mahdollisuuksia. n Grete Ahtola Suomen Viro-yhdistysten liiton puheenjohtaja sijoitettu. Tällä hetkellä huomiota herättäviä ikkunoita on Etelä-Virossa yhteensä 30 kappaletta, ja niistä tunnetuin sijaitsee Tarton Raatihuoneentorilla. Kriteerinä ns. ikkunakohteeksi pääsylle oli paikallinen, kulttuuriperinnöllinen yhteys joko luonnon, kulttuurin tai innovaation kautta. Projektin vetäjät toivovat keltaisten ikkunoiden lisäävän Etelä-Viron vierailunarvoisten paikkojen näkyvyyttä, mutta sitäkin tärkeämpänä pidetään alueellisen identiteetin vahvistamista sekä tietoisuutta ja ylpeyttä omasta kotipaikasta. Sivustolle lisätään jatkuvasti tietoa Etelä-Viron kohteista ja elämästä. n
4 /2020 viro.nyt ? 13 AKAAN SEUDUN SUOMI-VIRO-SEURA Arvo Pärt -näyttely 3.–26.11. Akaan kaupunginkirjastossa (Köyvärintie 1, Akaa) Seuran 30-vuotisjuhla, joka oli tarkoitus pitää 15.11., on siirretty koronan takia myöhempään ajankohtaan. OLUTSILTA – ÕLLESILD Tapahtumatietoihin voi tulla koronavirukseen liittyvien rajoitusten takia muutoksia, varmistathan tapahtumien ajantasaiset tiedot nettisivultamme www.olutsilta.fi/ tapahtumat. Kuukausitapaamiset Helsingissä 9.12. klo 18 Pikkujoulu etäkokouksena. Musiikkipitoista ja muutakin ohjelmaa suunnitelmissa. Mahtaako joulupukki liittyä etäpikkujouluumme? Linkki kokoukseen tulee jäsenille sähköpostilla. 13.1.2021 ja 10.2.2021 ohjelma ja paikka vielä varmistumatta. Olutsillan Klamilan osasto Marraskuu: Olutsillan keilaturnaus on 28.11. klo 14 Aittakorven keilahallilla Kotkassa. Kisan jälkeen ruokailu ja palkintojen jako ravintola Canttiinissa. Joulukuu: Pikkujoulu yhdessä Huurteisten uimareiden kanssa 4.12. Tammikuu: Jäsenten pilkkikilpailu Klamilassa. Helmikuu: Olutmaistiaiset seuran jäsenille. Muutokset mahdollisia, seuraa Facebookia ja paikallisia lehtiä. Olutsillan Kotkan osasto 12.12. Pikkujoulut. Paikka ja aikataulu varmistuu myöhemmin. 7.1.2021 klo 18 Vahvat oluet -tasting Paikka varmistuu myöhemmin. Ajantasaiset tiedot tapahtumista Olutsillan Kotkan osaston Facebookissa. Matkat Koronatilanteen salliessa järjestämme perinteisen kevätmatkan Viroon huhtikuussa. Saunaklubi Seuraa Olutsilta Saunaklubin menoja tapahtumakalenterista olutsilta.fi/tapahtumat tai fb-ryhmästä Olutsilta Saunaklubi. Voit myös liittyä saunaklubin sähköpostijakeluun ilmoittamalla sähköpostiosoitteesi Juhalle: juha.karsikas@icloud.com. VP-lounaat Vapaapäivälounaat kuukauden viimeisenä keskiviikkona klo 13: 26.11. Lumi, 27.1. Oiva ja 24.2. Plaza Keilailu Olutsillan Suuri Turnaus 28.11. klo 14 Kotkassa Aittakorven hallissa. Keilailu jatkuu: Helsinginkatu 25, Fun Bowling klo 12: to 17.12., la 16.1., to 28.1. ja to 18.2. Ilmoittautumiset sähköpostiin hyvissä ajoin ennen tapahtumaa: echydenius@gmail.com. Teatteri Syyskauden teatterikäynti 3.12. klo 19 KOM-teatteriin. Viirus-teatterin vierailuesitys, parodia aina onnellisesta perheestä on nimeltään Meidän perhe. Liput: 32 € peruslippu, 28 € eläkeläinen, 18 € opiskelija/työtön. Katsomossa kaksi kolmasosaa paikoista jätetään tyhjäksi turvavälien takia. Ovet katsomoon avataan klo 18.30 aulatilojen tungoksen välttämiseksi. Lippuvaraukset 20.11. mennessä osoitteeseen sirpa.kilpio@hotmail.com. Olutsillan Hyvämaineisten Naisten Ompeluseura Kokoontuu joka kuukauden 3. maanantai ravintola Kurvittaressa Helsingissä. Tervetuloa mukaan – myös miehet! Tallinnassa tapahtuu – Õllekomando Õllekomando tutustuu Tallinnan kulttuuriin ja baareihin. Komandon iskuista ilmoitetaan Facebookissa www.facebook.com/groups/ollekomando. Seuraa ilmoittelua ja tule mukaan! Onhan meillä oikea osoite? Jos olet Olutsillan jäsen, mutta et saa tätä lehteä kotiisi tai Olutsillan tiedotteita sähköpostiisi, ilmoitathan voimassa olevat osoitetietosi sähköpostilla: jasenrekisteri@ olutsilta.fi. Lisää tietoa Olutsillan toiminnasta ja tulevista tapahtumista: www.olutsilta.fi POHJOIS-KARJALAN SUOMI-VIRO-SEURA Lukupiiri 3.12. klo 17 Piparkakkutalolla Luetaan Hella Wuolijoen Minusta tuli suomalainen. Teatteriretki Lieksaan 5.12. Sis. lipun Niskavuoren nuori emäntä -näytelmään, bussikuljetuksen ja ruokailun Timitran Linnassa. Hinta lähtijämäärästä riippuen 55–60 €. Ilmoittautumiset sihteerille riitta.tiihonen@gmail.com. SVYL:n toimintaa SVYL-Verkkopuodin kirjasyksy Seuraa kirjavinkkausta, tarjouksia ja joululahjaideoita osoitteissa verkkopuoti.svyl. fi ja facebook.com/svyl.net! Lue lisää lehden s. 2, 22, 23 ja 27! Uksest ja aknast. Virolaisen kirjallisuuden festivaali verkossa 16.–30.11. Eesti Majan Youtube-kanavalla SVYL on mukana tuomassa virolaista kirjallisuutta suomalaisille lukijoille yhdessä Tuglas-seuran, Viro-instituutin ja Viron suurlähetystön kanssa. Seuraa marraskuussa sosiaalista mediaa ja Eesti Majan Youtube-kanavaa, jolla mielenkiintoiset kirjailijavieraat keskustelevat syksyn Virokirjauutuuksista! Lue lisää s. 10 ja 28! SVYL-Verkkopuodin pop-up -päivä 7.12. klo 12–17 Eesti Maja – Virokeskuksessa (Sörnäisten rantatie 22 C, Helsinki) Tee kirjatilauksesi 3.12. mennessä, niin voit hakea tilaamasi kirjat 7. joulukuuta Eesti Majasta! Lue pop-up -tapahtuman tarkemmat ohjeet sivulta 27! viro.nyt 1-2021 ilmestyy 12.2. Vuoden 2021 ensimmäinen viro.nyt ilmestyy helmikuussa kattaen koko alkuvuoden 2021. Lehden materiaalipäivä on 15.1. Siihen mennessä kaiken lehteen tulevan aineiston sekä päivitettyjen jäsentietojen tulee olla toimistolla svyl@svyl.fi.
14 ? viro.nyt 4 /2020 PORIN SEUDUN SUOMI-VIRO-SEURA Sääntömääräinen syyskokous 25.11. klo 17.30 ravintola Martinan kabinetissa Porissa Asialistalla ovat vuoden 2021 toimintasuunnitelma ja talousarvio sekä hallitusja tilintarkastajavalinnat. Iltapalan takia ennakkoilmoittautumiset viimeistään 22.10. seuran puheenjohtaja Päivi Yli-Kauhaluoma-Nurmelle: paivi.ylikauhaluoma@gmail.com tai p. 050 436 1405. TAMPERE-TARTTO-SEURA Tampere-Tartto-seuran syyskokous Kulttuuritalo Laikun luentosalissa 24.11. klo 18 Esillä ovat viralliset syyskokouksen käsittelyyn kuuluvat asiat. Näytämme myös uudelleen jo kevätkokouksemme yhteydessä esitetyn kuvakoosteen seuramme viiden edellisen vuoden toiminnasta. Laikussa ovat turvavälit ja käsien desinfiointi taattu. Kahvitarjoilu! Joten uskaltautukaa paikalle, hyvät jäsenemme. Suunniteltua pikkujoulua emme tänä vuonna järjestä, ensi vuonna sitten senkin railakkaammin – toivottavasti! Vuoden 2021 talviset tapahtumat Viron itsenäisyysjuhlineen, kunniakäynteineen Kalevankankaalla ja kevätkokouksineen pyrimme järjestämään asiankuuluvalla tavalla. Kaikesta jäsenemme saavat jäsenpostia ajallaan. Toimistomme on avoinna joulutaukoa lukuun ottamatta tiistaista perjantaihin klo 10–15. Sinä aikana voitte asioida turvallisesti myös Tarton kaupungin infokeskuksessamme tai kirjastomme kirjoja lainaamassa. Toimiston p. 044 241 9636 ja sähköposti ttsry1989@gmail.com. Toivotamme kaikille jäsenillemme hyvää vointia ja terveyttä! VAASA-PÄRNU-SEURA Seuran vuoden 2020 kevätja syyskokous 18.11. klo 18 Valokyltti Oy:n tiloissa (Tiilitehtaankatu 45, Vaasa) klo 18 sääntömääräiset kevätkokousasiat ja klo 19 sääntömääräiset syyskokousasiat Kevätja syyskokous pidetään peräkkäin, koska kevätkokousta ei voitu koronaepidemian takia pitää keväällä. Jouduimme siirtämään nämä kokoukset lokakuulta vielä kerran koronatilanteen takia. Järjestämme kokouksen myös etänä. Mikäli haluat osallistua etäkokoukseen, ota yhteyttä puheenjohtaja Erja Saarioon, p. 0440 352 118 tai erjaksaario@gmail.com 10.11. mennessä. Kokouksen jälkeen Kaj Höglund esitelmöi aiheesta Avaruusruokaa Virosta. Tervetuloa! Tere tulemast! Ilmoitamme kokouksista myös jäsentiedotteessa, kotisivulla ja Facebook-sivulla. Elokuvailta jäsenille marraskuussa Pyrimme järjestämään jäsenille elokuvaillan mahdollisuuksien mukaan marraskuun loppupuolella. Katsomme jonkin virolaisen elokuvan. Tarkempia tietoja kotisivulla ja Facebook-sivulla. Vaasan ja Pärnun ystävyyskaupunkisuhteet 65 v. ensi vuonna 2021 65-vuotisjuhlaa vietetään yhteistyössä Vaasan kaupungin kanssa mahdollisuuksien mukaan helmikuussa 2021. Samalla juhlistetaan Viron itsenäisyyspäivää. Tarkempaa tietoa jäsentiedotteessa sekä kotisivulla ja Facebook-sivulla. Teeme Ära -siivoustalkoot toukokuussa 2021 Siivoustalkoopäivä Teeme Ära – Hoidamme homman -idea on saanut alkunsa Virosta vuonna 2008 ja sen jälkeen siitä on vähitellen tullut kansainvälinen tapahtuma, joka on levinnyt ympäri maailmaa. Järjestämme siivoustalkoot ensi keväänä toukokuussa yhdessä Vaasan ympäristöseuran jäsenten kanssa. Tarkemmat tiedot ilmoitetaan lähempänä ajankohtaa. Pidetään huolta kotikaupunkimme ympäristöstä! Seuraa Vaasa-Pärnu Seura ry:n kotisivuja ja Facebook-päivityksiä. Vaasa-Pärnu Seura ry:n jäsen: Ilmoita osoitteenmuutoksesta jäsenvastaava Antti Kaukoselle, antti.kaukonen@valokyltti.fi tai p. 044 202 0019. Seuratkaa Vaasa-Pärnu Seuran Facebooksivuja sekä käykää tutustumassa uuteen kotisivuun vaasaparnuseura.svyl.fi, jossa kerrotaan yhdistyksen toiminnasta tarkemmin. Tervetuloa mukaan toimintaan! VALKEAKOSKEN SEUDUN SUOMI–VIRO-SEURA Syksyn toiminnot ovat vähissä koronaepidemian takia. Pyrimme mahdollisuuksien mukaan järjestämään jäsenillan tai joulujuhlan. Tästä ilmoitamme jäsenille erikseen. Ensi vuoden elokuussa tulee kuluneeksi jo 30 vuotta Viron uudelleen itsenäistymisestä. Toivottavasti uusi vuosi alkaa seuratoiminnalle suotuisammissa merkeissä. VARSINAIS-SUOMEN VIRO-KESKUS Tilanteet tapahtumien, kokoontumisten ja jopa konttorin palvelujen suhteen muuttuvat nyt nopeasti, seuraathan yhdistyksen uutisia Facebookin kautta, etsi sieltä Varsinais-Suomen Viro-keskus ry sekä Eestlaste klubi Turu / Turku. Syyskokous 24.11. klo 18.30 Virokeskuksessa (Vanha Suurtori 3, Turku) Käsitellään sääntömääräiset asiat, mm. toimintasuunnitelma ja valitaan yhdistyksen hallitus vuodelle 2021. Koronarajoitusten takia pyydämme osallistujia ilmoittautumaan ennakkoon: virokeskus@gmail.com. Viro-keskuksen toimisto on valtakunnallisen suosituksen mukaisesti etätöissä niin paljon kuin mahdollista. Jos haluat asioida konttorilla, soita ja sovi aika, puhelin: 040 147 5221 Pieni Viro-tuotteiden joulupuoti Viro-keskuksessa 23.11.–22.12. Tarjolla mm. Semun tyrnimehua, Kalevin makeisia, Saarenmaan ekotuotteita, Pea Peenar -koruja, Bonifatiuksen killan käsitöitä sekä Turun seudulla asuvien virolaisten käsityöläisten ja leipojien tuotteita. Varmista aukiolo ja tule ostoksille rauhallisessa tunnelmassa ilman ruuhkaa. Mikäli Turun Vanhan Suurtorin joulumarkkinat toteutuvat, olemme paikalla myös viikonloppuisin. Seuraa tiedotusta joulupuodista ja muista jouluisista tempauksistamme Facebookissa! Ehkä kevät on jo valoisampi? Tammikuussa avaamme värikkään Viron käsitöiden näyttelyn yhteistyössä Taito ry:n kanssa. Avajaiset 7.1.2021: tarjolla myös työpajoja, luentoja ja käsityöhaasteita sekä paikanpäällä Brinkkalassa että verkossa. Itsenäisyyspäivän juhlaa vietetään 20.2., mikäli kokoontumisrajoitukset eivät estä järjestämistä. Yritämme uudelleen Georg Ots -teemaisen konsertin järjestämistä. Voit jo alustavasti merkata kalenteriin 14.3.2021 klo 14 ja Vanha raatihuone. Vanuse 50 varjundit – ikääntymisen 50 sävyä: Vierailuesitys Turun kaupunginteatterissa siirtyi keväälle 2021. Nähdään huhtikuussa!
4 /2020 viro.nyt ? 15 Kunniakonsulaatin työssä noudatamme Viron suurlähetystön ohjeita. Passien ja id-korttien luovutus vain ajanvarauksella. Neuvontatyö jatkuu: vironkielinen neuvoja on tavoitettavissa p. 040 220 8578, puhelinpäivystys torstaisin klo 10–18. Kiireellisissä kysymyksissä voi soittaa ma–pe klo 10–15 toimistolle, p. 040 147 5221. Turu Eesti keskuse nõustajad on abiks eestlastele Soomes. Kirjuta või helista julgelt, teenus on tasuta! Mõtleme koos, otsime lahendusi ja juhendame vajadusel edasi. Helista nõustajale: +358 40 220 8578 neljapäeviti kell 10–18. Nõustaja vastab küsimustele ainult isiklikult, ei kunagi avaliku fb-vestluse kaudu. Fb-leheküljel “Abiks eestlastele Soomes” aga jagatakse üldiseid teavitusi ja kasulikku infot – tasub jälgida! Kirjuta ja küsi: e-mail: abiks.soomes@gmail.com ja messenger: m.me/ AbiksEestlasteleSoomes Lisaks teie küsimustele vastab Turu Eesti keskus, tööpäeviti e–r kell 10–15 tel. +358 40 147 5221. Projekti info: Teenuse korraldajaks on Turu Eesti keskus (VarsinaisSuomen Viro-keskus ry) ja rahastajaks STEA (alates 01.06.2020). Helistada ja kirjutada võib igalt poolt Soomest (ja Eestist, kui küsimused on seotud Soome eluga). Turu piirkonna info, Monitori, teenindab eesti keeles neljapäeviti kell 15–18, tel. +358 40 612 6185. Varsinais-Suomen Viro-keskus ry / Viron kunniakonsulin toimisto Turussa Vanha Suurtori 3, 20500 Turku Käynti: Brinkkalan talon sisäpiha, 2. kerros www.viro-keskus.fi virokeskus@gmail.com p. 040 147 5221 VIRO-INSTITUUTIN YSTÄVÄT Lue Viro-instituutin tapahtumista sivulta 10! VIROLAISEN KULTTUURIN YSTÄVÄT VIRKKU Virkku-klubi 17.11. klo 17 Sanna Immanen Suomen Viron suurlähetystöstä kertoo työstään ja elämästä Tallinnassa. Kokoonnumme turvallisesti kodeissamme virtuaalisesti Microsoft Teamsin välityksellä. Ilmoittaudu 15.11. mennessä osoitteeseen kirsi@svyl.fi, niin saat kutsulinkin. Mummoja pappapussikeräys 16.–20.11. Keräyksen tavoitteena on toimittaa joulupussin muodossa jouluiloa Tallinnassa asuville vähävaraisille vanhuksille ja pitkäaikaissairaille. Tallinnan kaupungin sosiaalikeskukset jakavat pussit saajilleen joulunalusviikoilla. Jos haluat osallistua Mummoja pappapussikeräykseen, luethan ohjeet alta: Pussiin pakataan kaikkia varten samat lahjat: ~ 1 kahvipaketti ~ 1 keksitai piparkakkupakkaus (max. 200 g) ~ 1 makeispakkaus (max. 200 g) Emme enää ota vastaan kynttilöitä emmekä lautasliinoja lahjapusseihin! Lahjat voi pakata vaikkapa tavallisiin muovipusseihin, Virkut siirtävät ne kangaskasseihin. HUOM! Pussit voi toimittaa viikolla 47 eli 16.–20.11. klo 10–16 Eesti Maja – Virokeskukseen, Suomen Viro-yhdistysten liittoon (Sörnäisten rantatie 22 C, Suvilahti, Helsinki). Keräystä on järjestetty vuodesta 2000 lähtien ja mummoja pappapusseissa on viety jouluiloa vuosien varrella reilusti yli tuhannelle vähävaraiselle tallinnalaisvanhukselle. Kiitos avustasi – viedään Tallinnaan hyvää joulumieltä! Seuraa toimintaamme Facebookissa: www.facebook.com/VirkkuRy n Viron uusi Suomen suurlähettiläs Sven Sakkov viro.nytin toimitus V iron uutena Suomen suurlähettiläänä aloitti lokakuussa Sven Sakkov, joka jätti virallisen valtuuskirjeensä tasavallan presidentti Sauli Niinistölle 22. lokakuuta koronatilanteen takia poikkeuksellisesti virtuaalisesti. ”Viron ja Suomen suhteet ovat jo historiallisesti olleet hyvät ja tiiviisti toisiinsa sidoksissa. Vasta neljä kuukautta sitten juhlistimme myös diplomaattisten suhteiden solmimisen sadatta vuosipäivää”, kertoi Sakkov. Ennen Suomen suurlähettilääksi tuloaan Sven Sakkov työskenteli Virossa Kansainvälisten maanpuolustustutkimusten keskuksessa. Aiemmin vuosina 1995–1996 hän oli Viron presidentin kansallisena puolustusneuvoksena ja puolustusministeriön poliittisen suunnittelun osaston johtajana. Vuosina 2006–2008 Sakkov työskenteli Viron Washingtonin suurlähetystössä ja vuosina 1998–2001 Viron Naton edustustossa. Vuosina 2008–2015 hän oli Viron puolustusministeriön maanpuolustuspolitiikan varakansleri ja oli vastuussa poliittisesta suunnittelusta, uhka-arvioista, NATOja EU-politiikasta, kansainvälisestä yhteistyöstä sekä asevarustelusta. Vuosina 2015–2017 Sakkov johti Tallinnassa sijaitsevaa Naton kyberpuolustuksen osaamiskeskusta. Suurlähettiläs Sakkovin mukaan maailman halvaannuttanut koronapandemia on korostanut Suomen ja Viron välisten suhteiden tärkeyttä ja vahvistanut maiden jokapäiväistä yhteistyötä. n
16 ? viro.nyt 4 /2020 Draaman vuosi viro.nytin haastattelussa olivat Aasta täis draamat -dokumenttielokuvan ohjaaja Marta Pulk ja päähenkilö AlissijaElisabet Jevtjukova. Lissu Kirves S yyskuu on tuonut iltoihin jo viileyttä, mutta keskiviikkoaamuna ilma on raikas ja Helsingin yllä möllöttää kelmeä aurinko. Olen matkalla Aasta täis draamat (A Year Full of Drama) -dokumenttielokuvan ohjaaja Marta Pulkin ja päähenkilö Alissija-Elisabeth Jevtjukovan hotellille. He ovat saapuneet Helsinkiin Rakkautta & Anarkiaa -elokuvafestivaalilla esitettäviin näytöksiin, kuulemaan yleisön kysymyksiä ja kommentteja. Hotellin aulassa vastaan tulvii paitsi aamiaisen tuoksu, myös festivaalin tuntua. Helsingin kansainvälinen elokuvafestivaali Rakkautta & Anarkiaa on käynnissä 33. kertaa. Odotan jännityksellä kohtaamista Alissijan ja Martan kanssa, sillä minulla on ollut ilo nähdä elokuva ja vaikuttua sen tarinasta. Kinoteater-kollektiivi etsi vuonna 2017 työpaikkailmoituksella täysipäiväistä teatterikatsojaa, jonka oli tarkoitus vierailla kaikissa vuoden 2018 aikana Virossa ensi-iltaan tulevissa esityksissä. Oleellista oli, ettei kyseinen henkilö ollut koskaan käynyt teatterissa. Elokuvan Kuvat: R&A.
4 /2020 viro.nyt ? 17 päähenkilöksi valikoitui Alissija, silloin 21-vuotias vironvenäläinen, jonka kasvutarina nousi elokuvan pääosaan. Istumme alas sohvanurkkaukseen, johon kantautuvat etäältä keittiön äänet. Aamiainen on päättymässä. Sovimme, että teemme haastattelun englanniksi, sillä viron kielen taitoni ei vielä riitä siihen, että voisimme puhua syvällisesti aiheesta. Saan ihmetystä osakseni, että ylipäätään puhun viroa, mikä tietenkin lämmittää näin Viro-fanina. Martan ja Alissijan välit ovat selvästi lämpimät ja heidän kanssaan on helppo jutella. Keskiöön kasvutarina Marta kertoo tulleensa jo projektin alussa mukaan työryhmään, kun sen alullepanijat ja Kinoteaterin perustajat, veljekset Paul ja Paavo Piik sekä Henrik Kalmer ymmärsivät, että projekti tulisi taltioida hyvin. Kinoteaterin työhakemukseen teatterikatsojaksi vastasi yli 500 henkilöä, joista 300:n pyydettiin lähettämään videotallenne itsestään. Seuraavassa vaiheessa 40 hakijaa kutsuttiin tapaamaan työryhmää. Lopulta jäljellä oli enää viisi, joiden tuli vierailla teatteriesityksessä ja kirjoittaa siitä arvio. Prosessi oli pitkä ja monivaiheinen. Oleellista oli, että sen lisäksi, että työryhmä valitsee sopivan henkilön, tulisi myös tämän olla sitoutunut tulevaan yhteistyöhön. Alusta alkaen oli kuitenkin selvää, että Alissija oli työryhmän suosikki. Työryhmä istui alas ruotimaan videoita, jotka katsottiin etunimen mukaan aakkosjärjestyksessä. Alissijan video oli Martan mukaan kolmas tai neljäs, ja teki välittömästi vaikutuksen. Samalla Alissijan valinta oli yllättävä, sillä lähtökohtaisesti työryhmällä oli ollut mielessä jotain aivan muuta: mielikuvissa päähenkilö olisi ollut vanhempi, mies, jolla olisi muitakin sitoumuksia, mahdollisesti perhe, jotakin, joka tekisi projektiin osallistumisesta jokseenkin haastavaa. Ajatuksena oli kuvata niin sanotun tavallisen ihmisen elämää ja arkea sekä suhtautumista teatteriin. Se, millaiseksi dokumentti muotoutui, oli myös lopulta Kinoteaterille yllätys: keskiöön nousikin nimenomaan Alissijan kasvu ja muutos, ei niinkään virolainen teatteri. Alissija kertoo, että on kuullut tämän tarinan toki jo monta kertaa, mutta silti hänellä nousee joka kerta tunteet pintaan. Kun Alissija löysi Kinoteaterin ilmoituksen, hän etsi elämälleen uutta suuntaa ja paikkaa, johon kuulua. Siitä lähtien, kun hän tapasi työryhmän, koki hän vahvaa tarvetta olla mukana ja toivoi, että pääsisi osaksi projektia. Kaikkien onneksi näin tapahtui. Venäjänkielisestä perinteestä virolaisen kulttuurin pariin Huomaan olevani hieman hermostunut seuraavasta kysymyksestäni, sillä en tiedä, onko aihetta kohteliasta nostaa esille. Alissija on kotoisin Valgasta ja on taustaltaan venäjänkielinen. Elokuvassa viitataan ajoittain venäjänkieliseen perinteeseen, ja aluksi venäläinen teatteri tuntuu tekevän voimakkaamman vaikutuksen Alissijaan. Haluan kysyä, oliko kielivähemmistöstä tulevana helppo ymmärtää virolaisesitysten merkityksiä, ja tuntuivatko venäjänkieliset esitykset lähestyttävämmiltä. Mikä on siis kielen ja kulttuurin merkitys tässä yhteydessä? Alissija aloittaa tuoreella havainnolla. Hän opiskelee paraikaa ohjaajaksi Viron musiikkija teatteriakatemiassa. Äänenkäytön harjoituksissa hän on huomannut, että venäjäksi tunneääni kulkeutuu syvältä kehosta, kun taas viroksi ääni jää herkästi kapeammaksi. Dokumenttiprojektin aikana Alissija huomasi myös, että venäläisessä teatterissa yleisö reagoi voimakkaammin ja avoimemmin, kun taas virolainen yleisö on hiljaisempi ja varautuneempi. Kaikkineen venäläisteatterien esityksistä oli prosentuaalisesti huomattavasti vähemmän sellaisia, joista hän ei pitänyt. Alissija on kuitenkin ollut osa vironkielistä yhteiskuntaa pienestä pitäen ja on puhunut viroa pitkälti kaikkien muiden paitsi perheensä kanssa. Päiväkirjansakin hän kirjoittaa viroksi. Omien sanojensa mukaan hän ajattelee ja viestii sujuvasti kolmella kielellä: viroksi, venäjäksi ja englanniksi. Voisi sanoa, että ero kielessä korostuu tunneilmaisussa: venäjässä on » »
18 ? viro.nyt 4 /2020 paljon tunnetta kuvaavaa sanastoa, mitä virossa ei ole. Alissijan mukaan kieliä on kuitenkin on vaikeaa laittaa mihinkään paremmuusjärjestykseen. Tällä hetkellä Virossa nuoret ihmiset puhuvat yhä vähemmän venäjää ja trendi on toiseen suuntaan: yhä useampi venäjänkielinen opettelee puhumaan viroa, mikä häivyttää rinnakkain elävien kulttuurien rajaa. Marta tuo kuitenkin esille, että virolaisessa dokumenttielokuvassa ei ole hirveästi venäjänkielisiä päähenkilöitä, ja että virolaisyleisölle venäläistaustainen päähenkilö on edelleen yllättävän kiinnostava. Eräs katsoja kommentoi näytöksen jälkeen olleensa todella yllättynyt, että ”venäläisnuori näin pienestä kaupungista voi olla noin älykäs”, mikä osaltaan kuvaa hyvin kanssakäymisen puutetta. Alissija lisää, että hänelle se, että Virossa on erilaisia teatterin ilmaisumuotoja, ja että hän saa katsella niitä ikään kuin kahdesta eri näkökulmasta, on ehdottomasti rikkaus. Teatteri Alissijan elämässä tänään ja teatterin rooli Viron yhteiskunnassa Dokumentin kuvaamisesta on nyt jo kaksi vuotta aikaa. Kuvausten loppupuolella Alissija haki opiskelemaan teatterialaa ja pääsi sisään Viron teatterija muusiikkiakatemian ohjaajalinjalle. Hakiessaan kouluun Alissijalla oli voimakkaat ja vallankumoukselliset visiot siitä, kuinka teatteria pitäisi kehittää. Ensimmäinen vuosi koulussa oli kuitenkin hänen mukaansa vaikea ja nosti esiin kysymyksiä siitä, miksi hän oli sinne päätynyt. Oliko dokumentin teko ja koko vuoden kestävä prosessi vaikuttanut häneen niin, että hän ohjautui alalle tahtomattaan vai halusiko hän todella tätä itse? Kuinka paljon tässä valinnassa oli sitä, että hän halusi osoittaa dokumentin katsojille ja työryhmälle, kuinka hyödyllinen tai onnistunut projekti oli, ja kuinka paljon se häneen vaikutti? Kuitenkin suunta tuntuu nyt oikealta. Ennen tätä projektia Alissijalla oli haaveissa tehdä nuorison kanssa töitä. Koulutus käsittelee paljon samoja aiheita, kuten leikkiä ja itsensä kehittämistä, mutta on toki paljon enemmän keskittynyt taiteeseen ja ilmaisuun. Alissija painottaakin, ettei ole vielä varma, tuleeko hänestä välttämättä teatterin ammattilainen, mutta kokee opiskelun ja tämän ajan elämässään todella merkittäväksi. Haluan lopettaa haastattelun keskustelemalla elokuvan teemasta eli taiteen merkityksestä. Taiteen tehtävänä on myös heijastella ympäröivää maailmaa ja yhteiskuntaa. Kysyn kummaltakin, mitä aiheita virolaisessa teatterissa tai taiteessa olisi tärkeää esitellä tällä hetkellä. Toteamme ensi alkuun kaikki, että aihe on iso ja vaatisi jo tyystin oman keskustelunsa. Alissija sanoo kuitenkin nopeasti, että hänellä on yksi ajatus, jonka voi nostaa esille. Jonkin aikaa sitten hän alkoi pohtia, että oman oppimisen ja kehittymisen näyttäminen ulospäin on tärkeää. Yksilön omasta mielenja fyysisestä terveydestään huolehtiminen heijastuu yhteiskuntaankin. Alissijasta keskeistä tällä hetkellä on pieneen keskittyminen, koska sillä voi olla suurempi vaikutus. Marta kommentoi, että hänelle taide on yritys kommunikoida, ja sen tavoite on luoda ymmärrystä ihmisten välillä. Tapoja on monia ja kukin saa valita, onko taide tehty yksilön vai yhteiskunnan teemoista ja missä muodossa. Tärkeää on luoda maailmoja ja tiloja, joissa voimme ymmärtää toisiamme paremmin. Rakkautta & Anarkiaa -elokuvafestivaali, jos jokin, on hieno paikka tutustua toisiin maailmoihin ja tapoihin elää. Haastattelun jälkeen poljen hymy huulilla kohti kotia. Olipa ilo tavata! n Aasta ta?is draamat -dokumentin pa?a?henkilo? Alissija-Elisabeth Jevtjukova (vas) ja ohjaaja Marta Pulk. Kuva: Salomon Marttila.
4 /2020 viro.nyt ? 19 Neuvosto-Viron synkkään historiaan voi kurkistaa nyt myös suomeksi Tallinnan Vanhankaupungin Pagari-kadun pahamaineiset KGB:n vankisellit ovat toimineet jo muutaman vuoden museona. Nyt tuohon Viron historian raskaaseen vaiheeseen pääsee tutustumaan suomen kielellä. Kirsi Bongwirnso T allinnan Vanhassakaupungissa, sataman suunnalta Paksun Margareetan tornin portista sisään tultaessa, on pian oikealla kiinnostava vierailukohde. Pikkja Pagari-katujen kulmassa sijaitseva kaunis jugend-talo kätkee kellariinsa palan karmeaa historiaa. Siellä sijaitsivat synkkinä neuvostovuosina KGB:n vankisellit, joissa moni tunnettukin virolainen on virunut kuulusteltavana ja kidutettavana ennen varsinaista tuomiotaan. Vankiselleissä sijaitsevan museon näyttelytekstit ovat nyt myös suomeksi Terhi Pääskylä-Malmströmin kääntäminä. Pagari-katu yhden valoisampi historia Aina ei Pagari-kadun vanha jugend-linna ole toiminut Viron historian synkkien tapahtumien näyttämönä. Kun talo vuonna 1912 rakennettiin, rakennettiin se asuintaloksi. Vuoden 1918 maaliskuussa Pagari yhdessä toimi Viron tasavallan väliaikainen hallitus. Talosta johdettiin myös vuosina 1918–1920 Viron vapaussotaa. Vuoteen 1940 saakka talossa oli Viron puolustusministeriö, ja vuoden 1991 maaliskuussa, jo ennen Viron itsenäisyyden palauttamista, päätyi tiloihin Viron poliisi. Poliisitalona Pagari 1 olikin aina vuoteen 2004 saakka. Vuonna 2013 Pagari yhden jugend-talo palasi alkuperäiseen käyttötarkoitukseensa, kun se remontoitiin suurimmilta osin asuinhuoneistoiksi. Pahamaineinen tutkintavankila Talon kellarikerros jäi kuitenkin muistuttamaan Viron historian synkistä vuosista. Pagari yhdessä toimi vuodesta 1940 lähtien Neuvostoliiton sisäasiain kansankomissariaatin (NKVD) Viron osaston valtiollinen turvallisuushallinto, jonka vankiselleissä odottivat kuulusteluja, kidutusta ja kohtaloaan lukuisat virolaiset, kuka minkäkin syyn varjolla. Kun Saksa vuonna 1941 miehitti Viron, säilyi Pagari 1 tutkintavankilana koko miehityksen ajan eli vuoteen 1944 saakka. Sitä seuranneena neuvostomiehityksen aikana kidutukset talossa jatkuivat aina 1950-luvulle asti. Vaikka museo on pieni, on siihen saatu hyvin mahtumaan tilojen historia. Kuten Miehitysten ja vapauden museo Vabamussa, jonka erillinen osa KGB:n vankisellit ovat, on vankiselleissäkin niiden kauheuksien kokeneiden ääni kuuluvissa. Esille pääsevät sekä niin sanotut tavalliset ihmiset että kuuluisuudet, kuten vaikkapa kirjailija Jaan Kross. Kross joutui pidätetyksi Pagari yhteen sekä Saksan että Neuvostoliiton miehitysten aikana. KGB:n vankisellien museon toteutuksessa on sama tarinallinen ote kuin päämuseo Vabamussakin. Historian rankat aiheet nivotaan molemmissa pienen ihmisen kokemukseen ja valintoihin, joiden kautta on mahdollista nähdä, kuinka sattumanvaraista ja haavoittuvaista elämä on. n KGB:n vankisellit Pagari 1, Tallinna Avoinna ke–su klo 11–18 vabamu.ee/kgb Miehitysten ja vapauden museo Vabamu Toompea 8, Tallinna Avoinna ke–su klo 11–18 vabamu.ee KGBn vankisellit sijaitsevat hienossa jugend-talossa. Kuva: Vabamu. Sellien ka?yta?ville on taltioitu rakennuksen koko vaihteleva historia. Kuva: Kirsi Bongwirnso.
Valter Lang: Homo Fennicus. Itämerensuomalaisten etnohistoria SKS 2020, 405 s. Suom. Hannu Oittinen Mistä suomalaiset tulevat? Minne suomensukuisten kansojen juuret ulottuvat? Mitä kieli, geenit ja arkeologia kertovat itämerensuomalaisten historiasta? Virolaisen arkeologian professorin Valter Langin käänteentekevä uutuuskirja Homo Fennicus johdattaa lukijan matkalle esihistoriaan, suomalaisten alkukodin jäljille. Yhden alkukodin sijaan Lang löytää esihistoriasta monia itämerensuomalaisten kulttuurien ja yhteisöjen syntysijoja. Käänteentekeväksi luonnehdittu teos perustuu uusimpaan genetiikan, kielitieteen ja arkeologian antamaan tietoon. Hinta: 25 € + postikulut. Eero Haapanen: Pako yli Suomenlahden – Ihmissalakuljetus Virosta Suomeen 1940-1944 SKS 2020, 284 s. Toisen maailmansodan aikana Suomeen pakeni Virosta tuhansia Saksan ja Neuvostoliiton miehitystä pelkääviä ihmisiä, määränpäänään Helsingin itäinen saaristo. Entiset pirtun salakuljettajat auttoivat virolaisia ylittämään Suomenlahden vaarallisilla öisillä venematkoilla. Ihmisten lisäksi järjestelmässä liikkui suuria summia rahaa. Eero Haapasen teos Suomenlahden ihmissalakuljetuksista vie lukijan keskelle sotavuosien levotonta aikaa. Hinta: 20 € + postikulut. Jari P. Havia ja Hannu Oittinen: Muutosten vuodet. Viron tie Euroopan unioniin ja Natoon 1995–2005 Tallinna-kustannus 2020, 164 s. Itsenäisyytensä palauttaneessa Virossa alkoi voimakas talouskasvu 1990-luvun puolivälissä. Vuonna 1996 aloitettu sähköisen asioinnin kehittäminen on luonut maasta kuvaa edistyksellisenä ja tulevaisuuteen katsovana valtiona. Vuosituhannen vaihteessa tavoitteet jäsenyyksistä Euroopan unionissa ja Natossa alkoivat näyttää realistisilta huolimatta hankalasta rajakysymyksestä Venäjän kanssa. Koulutusja kulttuurielämässä koettiin suuria muutoksia. Muutosten vuodet -kirjassa on myös mm. kronologia Viron historian tapahtumista 1995–2005 sekä 45 valokuvaa, joista valtaosa Suomessa ennen julkaisemattomia. Hinta: 20 € + postikulut. Reijo Roos (koostanut) ja Mari-Liis Roos (toim.): Sinisild/Sinisilta IlmaPress 2020 Sinisild/Sinisilta on vironja suomenkielinen runokokoelma, joka kertoo tunnettujen virolaiskirjailijoiden Suomikokemuksista ja -muistoista. Runokokoelma jatkaa pitkin Lydia Koidulan ikuiseksi lanseeraamaa Suomen siltaa ollen yksi kiintopiste Viron ja Suomen yhteisellä runokentällä. Runot itse muodostavat suuren Suomen kierroksen – matka alkaa Suomenlahdelta ja Helsingistä, liikkuu pohjoiseen aina Utsjoelle asti ja palaa taas Talsinkiin. Sinisild/Sinisilta onkin todennäköisesti maailman ensimmäinen Talsinkissa ilmestynyt teos! Kirjan runoilijat ovat Kai Aareleid, Eda Ahi, Veiko Belials, Maimu Berg, Contra, Adam Cullen, Heidi Iivari, Mihkel Kaevats, Kädi Kallau, Jan Kaus, Mika Keränen, (:)kivisildnik, Veronika Kivisilla, Lydia Koidula, Asko Künnap, Eeva Park, Jürgen Rooste, Karl Martin Sinijärv, Triin Soomets, Triin Tasuja, Elo Viiding ja Kauksi Ülle. Runot ovat suomentaneet Merja Aho, Raija Hämäläinen, Anna Kyrö, Hanna Pippuri, Juhani Salokannel, Annamari Typpö ja Hannu Oittinen. Hinta: 15 € + postikulut. Eero Haapanen: Pako yli Suomenlahden – Ihmissalakuljetus Virosta Suomeen 1940-1944 SKS 2020, 284 s. Toisen maailmansodan aikana Suomeen pakeni Virosta tuhansia Saksan ja Neuvostoliiton miehitystä pelkääviä ihmisiä, määränpäänään Helsingin itäinen saaristo. Entiset pirtun salakuljettajat auttoivat virolaisia ylittämään Suomenlahden vaarallisilla öisillä venematkoilla. Ihmisten lisäksi järjestelmässä VERKKOPUOTI.SVYL.FI johdattaa lukijan matkalle esihistoriaan, suomalaisten alkukodin jäljille. Yhden alkukodin sijaan Lang Jari P. Havia ja Hannu Oittinen: Muutosten vuodet. Viron tie Euroopan unioniin ja Natoon 1995–2005 Tallinna-kustannus 2020, 164 s. Itsenäisyytensä palauttaneessa Virossa alkoi voimakas talouskasvu 1990-luvun puolivälissä. Vuonna 1996 aloitettu sähköisen asioinnin kehittäminen on luonut maasta kuvaa edistyksellisenä ja tulevaisuuteen katsovana valtiona. Vuosituhannen vaihteessa tavoitteet jäsenyyksistä Euroopan unionissa ja Natossa alkoivat näyttää realistisilta huolimatta hankalasta rajakysymyksestä Venäjän kanssa. Koulutusja 20 ? viro.nyt 3/2020
Jari P. Havia ja Hannu Oittinen: Muutosten vuodet. Viron tie Euroopan unioniin ja Natoon 1995–2005 Tallinna-kustannus 2020, 164 s. Itsenäisyytensä palauttaneessa Virossa alkoi voimakas talouskasvu 1990-luvun puolivälissä. Vuonna 1996 aloitettu sähköisen asioinnin kehittäminen on luonut maasta kuvaa edistyksellisenä ja tulevaisuuteen katsovana valtiona. Vuosituhannen vaihteessa tavoitteet jäsenyyksistä Euroopan unionissa ja Natossa alkoivat näyttää realistisilta huolimatta hankalasta rajakysymyksestä Venäjän kanssa. Koulutusja kulttuurielämässä koettiin suuria muutoksia. Muutosten vuodet -kirjassa on myös mm. kronologia Viron historian tapahtumista 1995–2005 sekä 45 valokuvaa, joista valtaosa Suomessa ennen julkaisemattomia. Hinta: 20 € + postikulut. Reijo Roos (koostanut) ja Mari-Liis Roos (toim.): Sinisild/Sinisilta IlmaPress 2020 Sinisild/Sinisilta on vironja suomenkielinen runokokoelma, joka kertoo tunnettujen virolaiskirjailijoiden Suomikokemuksista ja -muistoista. Runokokoelma jatkaa pitkin Lydia Koidulan ikuiseksi lanseeraamaa Suomen siltaa ollen yksi kiintopiste Viron ja Suomen yhteisellä runokentällä. Runot itse muodostavat suuren Suomen kierroksen – matka alkaa Suomenlahdelta ja Helsingistä, liikkuu pohjoiseen aina Utsjoelle asti ja palaa taas Talsinkiin. Sinisild/Sinisilta onkin todennäköisesti maailman ensimmäinen Talsinkissa ilmestynyt teos! Kirjan runoilijat ovat Kai Aareleid, Eda Ahi, Veiko Belials, Maimu Berg, Contra, Adam Cullen, Heidi Iivari, Mihkel Kaevats, Kädi Kallau, Jan Kaus, Mika Keränen, (:)kivisildnik, Veronika Kivisilla, Lydia Koidula, Asko Künnap, Eeva Park, Jürgen Rooste, Karl Martin Sinijärv, Triin Soomets, Triin Tasuja, Elo Viiding ja Kauksi Ülle. Runot ovat suomentaneet Merja Aho, Raija Hämäläinen, Anna Kyrö, Hanna Pippuri, Juhani Salokannel, Annamari Typpö ja Hannu Oittinen. Hinta: 15 € + postikulut. Asko Künnap: Pallosalama koputtaa tullessaan Enostone 2020, 112 s. Suom. Hannu Oittinen Pallosalama koputtaa tullessaan on kielen leikkiä ja rytmin hallintaa, joka vie mukanaan ensimmäisestä säkeestä lähtien. Kirjan on kääntänyt viron kielen ja kirjallisuuden perusteellisesti tunteva Hannu Oittinen. Jokainen kirja on yksilöllinen taideteos, jonka kanteen Asko Künnap on itse polttanut reiän. Asko Künnap (s. 1971) on virolainen kirjailija, muusikko, graafi nen suunnittelija ja kustantaja, jolta on aikaisemmin julkaistu suomeksi kokoelma Yösi ovat luetut (Savukeidas, 2015). Kirja ilmestyy marraskuussa. Mika Keränen: Aavepyöräilijä Lector Kustannus 2020, 168 s. Suom. Kaisu Lahikainen Eräänä syysiltana Marin äidin designlaukku varastetaan puistossa. Varas on tummiin pukeutunut pyöräilijä, jolle poliisi on antanut lempinimen Aavepyöräilijä. Mari kutsuu kokoon salaseura Divarin, ja lapset aloittavat tutkimuksensa. Yhtäkkiä pitkäkyntinen Aavepyöräilijä julkaisee Youtubessa videon, jolla varastaa käsilaukkuja lennosta. Mitä peliä varas oikein pelaa? Mika Keränen on viroksi kirjoittava suomalainen, joka asuu Tartossa. Hän on palkittu kirjailija kotimaassaan Virossa ja eteläisessä naapurimaassa Latviassa. Keräsen lastendekkari on vauhdikasta ja lämminhenkistä luettavaa niin pienille kuin suurille. Aavepyöräilijä kuuluu salaseura Divarin kymmenen kirjan sarjaan. Sarjasta ovat aiemmin ilmestyneet suomeksi kirjat Oranssi polkupyörä, Hopeinen aarrearkku ja Salaperäinen kukkavoro. Kirjat on Suomentanut Kaisu Lahikainen. Hinta: 20 € + postikulut. Inkeri Jääskeläinen: Viroa suomalaisille 2 Intonare 2020, 263 s. Viroa suomalaisille 2 sopii kaikille, jotka haluavat vahvistaa viron kielen osaamistaan ja siirtyä kielenkäyttäjinä uudelle tasolle sekä oppia käyttämään kieltä sujuvammin. Kirja tarjoaa uusia näkökulmia ja hyödyllisiä vinkkejä viron kielen oppimisen tueksi sekä tietoa siitä, mihin lähisukukielen opiskelussa kannattaa kiinnittää erityistä huomiota. Hyvät vinkit ja käytännönläheiset harjoitukset auttavat luomaan vankan perustan kommunikoinnille. Arkielämään ja matkustamiseen liittyvät tarinat sekä selkeät selitykset tempaisevat mukaansa: ne auttavat ymmärtämään, miksi viron kieli on niin houkuttelevan hauska ja kiehtova, että jokainen suomalainen haluaisi sitä osata. Hinta: 40 € + postikulut. Mika Keränen: Aavepyöräilijä Lector Kustannus 2020, 168 s. Suom. Kaisu Lahikainen Eräänä syysiltana Marin äidin designlaukku varastetaan puistossa. Varas on tummiin pukeutunut pyöräilijä, jolle poliisi on antanut lempinimen Aavepyöräilijä. Mari kutsuu kokoon salaseura Divarin, ja lapset aloittavat tutkimuksensa. Yhtäkkiä pitkäkyntinen Aavepyöräilijä julkaisee Youtubessa videon, jolla varastaa käsilaukkuja lennosta. Mitä peliä varas oikein 3/2020 viro.nyt ? 21
22 ? viro.nyt 4/2020 Kukkamysteeri, salaseuroja ja parit presidentit sekä jalkapalloballerina ystävineen Jenni Kavén Mika Keränen: Salaperäinen kukkavoro Lector Kustannus 2020, 144 s. suom. Kaisu Lahikainen T änä kesänä lueskelin virolaista suomennettua lastenkirjallisuutta oikein urakalla, ja – vaikka tämä urakka ei niin kovin valtavan suuri ollutkaan, koska virolaista lastenkirjallisuutta on suomennettu melko vähän – iloitsin erityisesti siitä, että tarttolais-suomalaisen kirjailija Mika Keräsen viroksi kirjoittama lastendekkari Salapärane lillenäppaja (2011) on alkuvuodesta julkaistu suomeksi. Keräsen vauhdikkaita lastenkirjoja jo aikaisemminkin taidokkaasti suomentaneen Kaisu Lahikaisen ansiosta kirjailijan jo kolmas Soppalinnan salaseurasta kertova kirja löytyy nyt myös Suomenlahden tältä puolen lukevien lasten kirjahyllyistä nimellä Salaperäinen kukkavoro (Lector Kustannus, 2020). Kiehtovan kuvituksen sekä vironettä suomenkieliseen kirjaan on loihtinut Marja-Liisa Plats. Voisinpa veikata, että Keräsen dekkarisarjan makuun päässeet odottivat jo tätä kolmatta Soppalinna-suomennosta! Keränen on jännä kirjailija, sillä hän toimii roolissaan ikään kuin Suomen kulttuurilähettiläänä Virossa ja Viron kulttuurilähettiläänä Suomessa. Keräsen lastenkirjoissa esitellään vironkieliselle lukijalle suomalaisen kulttuurin ilmiöitä, vaikka kirjan tapahtumapaikkana onkin Tartto: kylään saapuu nimittäin Suomen presidentti tyttärineen. Suomalaiskansallinen 2000-luvun alun trendiharrastus sauvakävely aiheutti virolaisissa aikanaan hilpeyttä, joten luonnollisesti myös se mainitaan Keräsen kirjassa. Usein reaalihistorian tapahtumat ovat inspiroineet Kerästä tuomaan tarinoita myös osaksi lasten salaseura Divarin seikkailuja: Salaperäisessä kukkavorossa tutustutaan muun muassa isoisään, joka on ollut Suomen-poika eli Suomen puolella jatkosodassa vapaaehtoisena taistellut virolainen. Viroksi kirjoittava Keränen tuo kirjoissaan esiin mukavasti myös naapurikielten samankaltaisuuksia: ”Mersu öeldakse eesti keeles ka.” eli ”Virossakin sanotaan mersu!” (suom. Kaisu Lahikainen). Kirjasta ei vauhtia puutu! Opettavaisessa kirjassa Mari, Olavi, Anton ja Reilikka pyöräilevät (tai juoksentelevat) Tarton maisemissa, mikä antaa lapsilukijalle mahdollisuuden oppia, millainen kaupunki tuo Etelä-Viron helmi oikein onkaan – itse antaisin tämän kirjan lapsimatkailijalle luettavaksi ennen ensimmäistä Tarton matkaa. Kirjan paikat ovat nimittäin tunnistettavia: Tarton Supilinnan kaupunginosassa – lahikaistaen Soppalinnassa – sijaitsee oikeastikin Hernekatu (viroksi Herne tänav), jota pitkin pääsee Tarton kasvitieteellisen puutarhan muurin tuntumaan, kuten kirjassakin. Näihin kaikkiin paikkoihin nuorempi matkalainen pääsee tutustumaan sitten itse paikan päällä. Raatihuoneentori, Emajoki ja Miina Härman lukio ovat Tartossa asuneille tuttuja paikkoja – ja koska kyse on jalkapallohullun kirjailija Keräsen teoksista, käydään kirjassa futismatsissa Pärnussa, ja myös paikallinen jalkapalloseura Tammeka mainitaan. Onneksi kukaan ei kuitenkaan kirjassa oikeasti päädy Tarton putkaan. Nimistö on tärkeä osa Salaperäisen kukkavoron maailmaa, ja Kaisu Lahikainen on mukavasti käyttänyt suomennoksessaan erilaisia käännösmenetelmiä: välillä kotouttanut hankalia virolaisia nimiä (Tõnka > Tobias) suomenkielisen lapsilukijan suuhun sopivammaksi, toisaalta tallentanut käännökseen mukavasti virolaista kulttuuria säilyttämällä suuren osan henkilönnimistä niiden virolaisessa kieliasussa (Janar, Siim, Triin). Pidän Lahikaisen ratkaisusta kääntää Supilinnan autenttiset kadunnimet suomeksi fi ktiivisiksi siten, että niiden semanttinen läpinäkyvyys säilyy: Oa tänav -nimisestä kadusta on käännöksessä tullut tietysti Papukatu. Paikannimiä tai nimiä yleensäkään ei normaalisti tavata kääntää, mutta (lasten)kirjallisuusnimistö on tästä poikkeus. Tutuiksi tulevat myös hiljattain suomalaismarkettien hyllyihinkin ilmestynyt Värska-kivennäisvesi ja virolaislasten suosikki: Kelluke-sitruunalimsa. Ensisijaisesti Keräsen kirja on lasten vauhdikas dekkari, mutta se tarjoaa viihdykettä myös aikuisille. Kirja kuuluu Salaseura Divari -kirjasarjaan. Sarjasta ovat aikaisemmin ilmestyneet suomeksi teokset Oranssi polkupyörä ja Hopeinen aarrearkku, molemmat Kaisu Lahikaisen suomennoksina. Tuorein Lahikaiselta ilmestynyt Keräs-suomennos nimeltään Aavepyöräilijä (Lector) tuli painosta lokakuussa. n Kirjoittaja on SVYL:n hallituksen jäsen, auktorisoitu kääntäjä virosta suomeen ja työskentelee Suomen kääntäjien ja tulkkien liitossa järjestöasiantuntijana. Kiinnostuksen kohteena tällä hetkellä: nimet suomennetussa virolaisessa lastenkirjallisuudessa. Mika Keräsen kirjoja voi tilata SVYLVerkkopuodista: verkkopuoti.svyl.fi .
4/2020 viro.nyt ? 23 Keitä me olemme, mistä tulemme? Grete Ahtola Valter Lang: Homo Fennicus. Itämerensuomalaisten etnohistoria SKS 2020, 405 s. Suom. Hannu Oittinen ”K eitä me olemme, mistä tulemme? —Tiedot taustastamme ovat niin keskeisiä, että niihin tulisi perehtyä jo peruskoulussa.” Näin alkaa virolaisen arkeologian professorin Valter Langin teos Homo Fennicus, joka on herättänyt suurta kiinnostusta sekä Viron että Suomen kielentutkijoiden, historioitsijoiden, geneetikkojen, mutta myös ihan tavallisten historiasta kiinnostuneiden ihmisten keskuudessa. Selvää on se, ettei suomalaisten, virolaisten ja muiden itämerensuomalaisten kansojen siirtyminen Itämeren rannoille tapahtunut yhdessä yössä. Muuttomatkalle lähdettiin eri alueilta, eri aikaan ja eri matkatavaroin. Jotkut toivat mukanaan kielensä, jotkut saviastiansa, jotkut geeninsä. Kirjassa näitä muuttoaaltoja on tutkija Lang tarkastellut nimenomaan arkeologiseen materiaaliin perustuvan aineiston avulla (unohtamatta toki kielija geenitiedettä): ”Viro ja Suomi ja niiden naapurimaat ovat täynnä arkeologisia löytöjä —-, joita voi ja tuleekin käyttää sen todistamiseksi, että ihmisasutus on ollut pysyvää ja jatkuvaa jääkauden lopusta lähtien.” (s. 66). Langin tutkimus keskittyy enimmäkseen olemassa olevien käsitysten esittelemiseen ja analysoimiseen. Ja siinä vasta hommaa riittää! Kouluajoistani muistan, että teoria, mistä ja milloin me tänne Viron ja Suomen rannikoille olemme saapuneet, oli melko selkeä ja yksikertainen – suomalais-ugrilaiset esi-isämme lähtivät liikkeelle Uralilta ja Volgan mutkasta ja vaelsivat tänne noin 5000 vuotta sitten. Sitten myöhemmin, vuosituhannen vaihteessa yliopistossa uralilaisten kielten professori Ago Künnap esitti teorian, että jos jostakin suomalais-ugrilaisten kantakotia halutaan etsiä, niin se on Etelä-Ukrainasta. Aikojen kuluessa on kehitelty vielä monia muitakin teorioita, sillä kantasuomalaista etnohistoriaa on perusteellisemmin tutkittu jo 150 vuoden ajan. Suomessa 1900-luvulla voimassa olleen ja hallitsevan käsityksen takana on suomalainen arkeologi Alfred Hackman, joka julkaisi vuonna 1905 tutkimuksensa roomalaisesta rautakaudesta ja tuli tulokseen, että suomalaisten esi-isät ovat saapuneet Virosta ensimmäisillä vuosisadoilla ajanlaskumme jälkeen. Hackmanin mukaan ”Suomalaisen tulo Virosta lahden yli tapahtui hitaasti, monen sadan vuoden aikana, eikä heimojen vaan pienien ihmisryhmien muodossa ja rauhanomaisesti.” (s. 142). Hackmanin teoriaa on kutsuttu myös maahanmuuttoteoriaksi. Vasta vuosituhannen vaihteessa, uusien geneettisten, arkeologisten ja kielitieteellisten tutkimushavaintojen perusteella kävi ilmi, että vaellus on todennäköisesti tapahtunut paljon myöhemmin. MuinaisDNA:sta on kyllä löydetty todisteita, että kampakeramiikan aikakaudella, joka alkoi siis noin 5000 vuotta sitten, on tapahtunut ihmisten liikkumista idästä tänne meidän nykyisille seuduillemme, mutta mikään ei todista, että nämä tulokkaat olisivat puhuneet uralilaisia kieliä. Nykykielitieteen mukaan suomalais-ugrilainen kantakieli yhtenä puhuttuna kielenä pysyi Uralin perukoilla niinkin myöhään kuin vielä 2000-luvulla eKr. Suomalaisugrilaisen väestön muuttoaalto tapahtui siis paljon myöhemmin kuin tähän asti on arveltu, vasta pronssikaudella tai jopa rautakauden alussa. Lang selittää, että arkeologisten aineistojen mukaan juuri vuonna 2000 eKr. ja siitä eteenpäin on Etelä-Suomen, Viron ja Pohjois-Latvian alueella tapahtunut jänniä – väestön lukumäärä on silloin huomattavasti vähentynyt. Kivikalmistolöytöjen perusteella on todistettu, että uusi, suurempi muuttoliike tapahtui Suomen rannikolla vasta 1500-luvulla ja Viron rannikolla 1200-luvulla eKr. Nämä kivikalmistot, Suomessa h i i d e n k iu k a a t , Virossa kiviarkkukalmistot, ovat itse asiassa osa germaanista hautaustapaa. Johtopäätöksenä siis on, että ainakin Suomen ja Viron rannikkoalueella on tallustanut silloin joskus germaanista väestöä. Myöhemmin, noin vuonna 1000 eKr., Suomen ja Viron rannikoille ilmestyi uudentyyppistä keramiikkaa, joka oli peräisin Volgan alueelta. Toinen muuttoaalto tapahtui noin vuonna 800 eKr., ja siihen aikaan ilmestyivät varsinkin Viron alueelle linnavuoret. Kolmannessa muuttoaallossa vuosina 700–500 eKr. saapui lisää ihmisiä, jotka rakensivat tänne kalmistoja, joita arkeologiassa kutsutaan varhaisiksi tarhakalmistoiksi. Ja kaikki nämä kolme muuttoaaltoa toivat tänne väkeä idästä. Tutkijan omaan näkemykseen siitä, miten itämerensuomalainen kieli ja kulttuuri syntyivät, päästään vasta kirjan kahdessa viimeisessä luvussa. Siitä huolimatta ei tarvitse pelätä, että kirja olisi tylsää luettavaa, päinvastoin. Pakko myöntää, että ensi lukemisella professori Langin tutkimustyö sekoittaa pään oikein kunnolla, sillä teorioita ja lähestymistapoja on niin monia. Ja vaikka suomi ei olekaan äidinkieleni, nautin myös suuresti Hannu Oittisen suomennoksesta ja opin roppakaupalla uusia suomenkielisiä ilmaisuja varsinkin arkeologian ja geenitutkimuksen alalta. n
24 ? viro.nyt 4 /2020 Kaiken takana on kääntäjä – ja hänen perheensä Useiden tänä syksynä ilmestyneiden ja ilmestyvien Viro-kirjojen taustalla on Hannu Oittinen – joko kääntäjän tai kirjailijan roolissa. Hannu on mukana myös eräässä mielenkiintoisimmista uutuuksista, runoantologia Sinisild/Sinisillassa. Kirsi Bongwirnso H annu Oittinen päätyi opintojensa kautta kääntämään kirjallisuutta virosta. Hän opiskeli Helsingin yliopistossa suomea, viroa, unkaria ja paljon muutakin. Virosta ja viron kielestä tuli kuitenkin ammatti. Asemastaan tunnustettuna ja arvostettuna kääntäjänä Hannu kertoo seuraavasti: ”Aseman vakiinnuttaminen kesti vuosikausia. Siihen varmaan vaikutti, että olin varhain mukana monenlaisissa runonkäännöshankkeissa, sitten enemmän myös proosassa. Tosin tietokirjallisuuskin oli aikaisin mukana matkaoppaiden muodossa. Kielikirjat ja politiikka tulivat vasta myöhemmin.” Hannulta tosiaan on ilmestynyt vuosien saatossa vaikuttava määrä sekä käännöksiä että uutta tuotantoa. Tämän syksyn suomennoksia ovat Valter Langin Homo Fennicus (SKS, 2020) ja Asko Künnapin runokokoelma Pallosalama koputtaa tulleessaan (Enostone, 2020) sekä suomennoksia kokoelmaan Sinisild/Sinisilta (IlmaPress, 2020, koostanut Reijo Roos, toim. Mari-Liis Roos), jonka käännösten koordinoija Hannu myös on. Näiden lisäksi nyt marraskuussa ilmestyy yhdessä Jari P. Havian kanssa kirja Muutosten tie – Viron tie Euroopan unioniin ja Natoon 199 –2005 (Tallinna-kustannus, 2020). Kuinka kaikki tämä syntyy ja Hannun kohdalle valikoituu? Sillä vaikka Hannu itse pitää itseään pikemminkin laiskana kuin tuotteliaana, tuntuvat käännösja julkaisumäärät ulkopuolisen silmissä vaikuttavilta – pelkän SVYL-Verkkopuodin (verkkopuoti.svyl.fi) sanahaulla ’Oittinen’ tulee 21 osumaa! ”Riippuu paljon kirjasta, olenko sen ’itse’ valinnut”, Hannu toteaa. ”Viime aikoina käännökset ovat olleet pikemmin sovittua yhteistyötä, kuten Asko Künnapin tuore runoteos tai valikoima Sinisild/Sinisilta. Yksi Hannu Oittisen suomentamista teoksista on Rein Raudin Rekonstruktio. Kuvassa vuoden 2015 Turun kirjamessuilta Li Andersson, Rein Raud ja Hannu Oittinen. Kuva: Kirsi Bongwirnso.
4 /2020 viro.nyt ? 25 Runoilijan minusta teki lopulta se, että olin jo vuosikymmenen katsellut runoutta lahden takana ja ajattelin, että voisihan tuota kääntäjäkin yrittää. Ja muuten, virosta muihin kieliin kääntävistä yllättävän moni on tehnyt samoin. Melkein kaikessa on minulla Viro-kytkös nykyään. Aikaisemmin olin pitkään mukana myös Kielenhuollon käsikirjan eri laitoksissa, kunnes aika ja tekniikka ajoivat sen ohi. Voisin harkita kielikirjaa vaihtelevista virolaisaiheista ja muusta.” Suomalais-virolaisella runosillalla Sinisild/Sinisilta on vironja suomenkielinen runokokoelma Virossa tunnettujen runoilijoiden Suomi-kokemuksista ja -muistelmista. Teos luo yhteyden Viron ja Suomen ikivihreiden runomaailmojen välillä. Idean runokokoelma Sinisild/Sinisiltaan sai Hannu Oittisen poika Reijo Roos lukiotutkielmastaan, josta Reijo päätti ottaa irti kaiken mahdollisen – tehdä jotain suurta, konkreettista ja tärkeää. Alun perin Reijo ajatteli kirjoittaa runokokoelman, jossa olisi kenties esiintynyt jokunen vieraileva runoilija. Viikkojen kuluessa idea jalostui Virossa tunnettujen kirjailijoiden Suomi-runoantologiaksi. ”Olen itse puoliksi suomalainen ja Suomi on aina ollut lähellä sydäntäni. Olen puuhaillut runouden parissa jo pari vuotta, niin että Suomiaiheisen runokokoelman koostaminen sopi minulle kuin nyrkki silmään. En tiennyt, millainen kirjasta tulisi. En edes tiennyt, kuinka koko kirjan tekemisprosessi menee! Jossain syvällä sisälläni oli kuitenkin tunne, että pystyn siihen. Ja sieluni silmin näin jo kauan sitten, että tämä tulee tehdä”, Reijo kertoo. Runoilija Jürgen Rooste oli ensimmäinen, jolta Reijo kysyi kiinnostusta olla projektissa mukana. Jürgenin välitön innostus oli rohkaiseva lähtölaukaus kokoelmalle, se antoi paljon itseluottamusta matkaan. ”Nimi Sinisild/Sinisilta syntyi satumalta. Olin pohtinut nimeä jo viikkoja, mutta mitään sopivaa ei tullut mieleen. Eräänä kevätpäivänä, kun taas kirjoitin sähköpostia, tajusin, että anonyymin kirjaprojektin esitteleminen mahdollisille kirjailijoille näyttää todella sisällöttömältä ja epäammattimaiselta. Ymmärsin, että siinä se oli. Sinisilta. Tosin Sinisillan piti alun perin olla vain vironkielinen, mutta Hannu oli se, joka keksi tuon mainion idean tehdä kaksikielinen teos. Hän sai siitä myös työn itselleen, sillä Sinisild ei olisi ilman hänen ideaansa Sinisild/Sinisilta”, Reijo toteaa. Jürgen Roosten lisäksi Sinisild/Sinisilta-kokoelmassa ovat runoilijat Kai Aareleid, Eda Ahi, Veiko Belials, Maimu Berg, Contra (Margus Konnula), Adam Cullen, Heidi Iivari, Mihkel Kaevats, Kädi Kallau, Jan Kaus, Mika Keränen, (:)kivisildnik (Sven Kivisildnik), Veronika Kivisilla, Lydia Koidula, Asko Künnap, Eeva Park, Karl Martin Sinijärv, Triin Soomets, Triin Tasuja, Elo Viiding ja Kauksi Ülle (Ülle Kauksi). Runot ovat suomentaneet Merja Aho, Raija Hämäläinen, Anna Kyrö, Hanna Pippuri, Juhani Salokannel, Annamari Typpö ja Hannu Oittinen. Ja jottei Roos-Oittisen perheen yhteistyö jäisi ”vain” isälle ja pojalle, on runokokoelman toimittanut Reijon äiti Mari-Liis Roos. n Sinisild/Sinisilta-kokoelmaa ja muita kirjoja, joiden tekemisessä ja kääntämisessä Hannu Oittinen on ollut mukana, voi tilata SVYLVerkkopuodista osoitteesta verkkopuoti.svyl.fi. HANNU OITTINEN ~ Suomalainen kääntäjä, tietokirjailija, kriitikko ja runoilija ~ S. 1959 Helsingissä ~ Opiskellut Helsingin yliopistossa suomea, viroa, unkaria sekä eri kirjallisuusaineita. Hän on koulutukseltaan humanististen tieteiden kandidaatti (Helsingin yliopisto, 1997) sekä auktorisoitu kääntäjä suunnassa viro–suomi (2008, sitä ennen virallinen kääntäjä, 1994). ~ Toiminut postimiehenä, kielentarkistajana, tutkijakouluttajana, toimitussihteerinä, kustannustoimittajana, kustantamon toimitusjohtajana, viron ja suomen kielen opettajana sekä vapaana kääntäjänä ja kirjailijana. ~ Puhuu äidinkielensä suomen lisäksi viroa, ruotsia, englantia, saksaa ja unkaria sekä ymmärtää vähemmässä määrin eräitä muita kieliä. ~ Suomentanut useita virolaisia romaaneja, novelleja ja runokokoelmia sekä ollut suomentajana mukana eri kokoomateoksissa. Hän on kääntänyt myös esseitä, artikkeleita tai muita asiatekstejä samoin kuin julkaissut tai ollut mukana julkaisemassa runoteoksia, matkaoppaita sekä kielenhuoltoa koskevia teoksia. Hän on kirjoittanut arvosteluja eri lehtiin ja toimittanut monia kirjoja. ~ Kuuluu Suomen kääntäjien ja tulkkien liittoon, Suomen tietokirjailijoihin sekä Suomen arvostelijoiden liittoon. Hänelle on vuonna 2001 myönnetty Viron valkoisen tähden ritarikunnan kolmannen luokan kunniamerkki (Valgetähe kolmanda klassi orden) sekä Viron vuoden 2015 kääntäjäpalkinto Tiit Aleksejevin kirjasta Väkevä kaupunki, Rein Raudin kirjasta Rekonstruktio ja Asko Künnapin runoteoksesta Yösi ovat luetut. Vuonna 2014 Hannu Oittinen keskusteli Turun kirjamessuilla Viroosaston ohjelmassa suomentaja Hanna Pippurin kanssa. Kuva: Kirsi Bongwirnso.
26 ? viro.nyt 4 /2020 Kes noorelt nobe, see virk vananagi! Soome Eesti Noored asutati 18. detsembril 2018 eesmärgiga pakkuda noortele võimalusi kokkusaamiseks ja oma võrgustiku arendamiseks. SENi juhatus, Tuuli-Emily Liivat, Miro Maaranen ja Alyssia Põltsam S oome Eesti Noored ry (SEN) kaitseb eesti koolinoorte õigusi ja osaleb rahvusvahelistes võrgustikes. SEN on hetkel ainus juriidiliselt eraldiseisev eesti juurtega noori ühendav noorteorganisatsioon maailmas. Kiire tähelend ja kõrged saavutused Soome Eesti Noortel on olnud edukas algus ja kiire areng. Meie esimene (ja ühtlasi suurim) tegevus oli XII Ülemaailmsete eesti kultuuripäevade ehk ESTO2019 osalus, koostööpartnerlus ja noorteprogrammi väljatöötamine. Pool aastat kestnud ettevalmistustööd olid olulise tähtsusega ning kogu SENi juhatus oli kaasatud Soomes esimest korda korraldatud suurürituse loomisel, mille peateemaks oli noored ja tulevik. ESTO2019 kultuurifestivali järgselt tehti SENile Eesti Vabariigi rahvastikuminister Riina Solmani poolt ettepanek kaasa rääkida üleilmse eestluse koostöökomisjonis, mis valmistab ette kolme aasta arenguprogrammi maailmas elavate eestlaste ühendamiseks. Esimesel kohtumisel esindas Soome Eesti Noored organisatsioon kolme tahku: Soomes elavaid eestlasi, eesti juurtega noori ülemaailmsetes eesti kogukondades ning eestlastest tudengeid maailmas. Hiljem esindas viimast kahte sihtrühma ESTO2019 ajal loodud Ülemaailmne Eesti Noortevõrgustik. Koostöökomisjoni töörühmades on esindatud soome eestlaste esindajad, kes on panustanud väärtusliku sisendiga valmivasse arenguprogrammi. Ka SENi liikmed on saanud oma mõtteid ja ettepanekuid avaldada 2020. aasta mais toimunud ülemaailmsetel Virtuaalpäevadel. SENil on tähtis roll Eesti juurtega Soomes elavate noorte esindamisel. Kuulume lisaks Eesti Vabariigi koostöökomisjonile 2020. aasta algusest Eesti Kultuuriseltside Ühendusse, kus osaleme EKSÜ tegevustes. 2020. aasta keskpaigast kuulub SEN Etniliste vähemuste nõukokku Soomes. Samuti on SEN osalenud aktiivselt eestlaste seltside koostööpäevadel ja seltside arendustöös ning omab olulist rolli peagi loodavas Eesti Organisatsioonide Võrgustikus Soomes. Noori huvitab eelkõige kokkusaamine vabas vormis SENi liikmeskonna areng sõltub palju eelkõige põhikooli noortest vanuses 13–16 ja gümnasistidest. Oleme plaaninud laiendada koostöövõrgustikku oma emakeele õpetajatega üle Soome, kes tutvustaksid ja innustaksid Eesti juurtega Soomes elavaid noori osalema SENi töös. Teiseks suuremaks sihtrühmaks on Soomes õppivad eesti kutseja kõrgkoolide noored. Noored on lai ja unikaalne sihtrühm, milleni on sageli raske jõuda. Vaja on noortepoolset huvi ja soovi teistega suhtlemiseks, kokkusaamiseks ja üritustel osalemiseks. Arvestada tuleb paljude takistustega: näiteks on gümnasistidel ja tudengitel tihti õppetöö kõrval muid kohustusi. Püüame leida ja luua ühiselt sobivaid koostöövorme, mille jaoks oleme koostanud erinevaid küsitlusi, andnud ettepanekute tegemise võimalusi ja korraldanud eri formaatides kohtumisi. Pooleteise tegevusaasta jooksul oleme saanud koostööle mitmete noortega Soome eri paigust. Noortepoolne tagasiside järgib head eesti vanasõna – töö ja puhkus käsikäes. Eelistatakse üritusi, mis koosnevad nii harivast kui ka meelelahutuslikust osast. Hea näide on 10.10.2020 üritus Tamperes, kus noored osalesid eestikeelsel nõustamisel, kuulasid Viro-viikot XXX raames arutlust Eesti ja Soome suhete teemal ning veetsid ürituse lõppedes aega meelelahutuskeskus ZBaseis. Lisaks meeldib noortele osaleda virtuaalselt küsitlustes ja avaldada anonüümselt oma arvamust noorte isiklike kogemuste ja eelistuste teemadel. Liikmete ja huviliste tagasiside põhjal joonestuvad igapäevaselt välja SENi järgmise aasta tegevussuunad. Läbivateks ESTO2019 noordelegaadid Helsingis Eesti suursaatkonna ees. Pilt: ESTO erakogu.
teemadeks on suhted ja koostöövõrgustik. Soovime SENiga panustada soome eestlaste arengusse, hoida oma emakeelt ja kultuuri ning mitte häbeneda eestlaseks olemist. Üritused eriolukorras ja tulevik Soome Eesti Noorte üheks peasuunaks ja väärtuseks on olnud noorte kaasamine ja arvamuste avaldamine. See peegeldub meie juhatuse koosseisus, ürituste struktuuris ja tihedas omavahelises suhtluses. Seisame selle eest, et noorel oleks võimalik temale sobival ajal ühineda platvormiga, kus ta saab jagada oma mõtteid ja tahte korral tulla ka teostamismeeskonda. Eriolukorra valguses oleme aasta jooksul korraldanud väiksemaid kohtumisi Vantaal ja Tamperes, mis on olnud väga edukad ja aidanud meil oma liikmeskonnaga tutvuda. Kohtumised on olnud meeleolukad ja hõlmanud endas arutlusi noorte elude, eesti keele ja kultuuri hoidmise ning SENi arendamise teemadel. Tänu nendele kohtumistele oleme suutnud pakkuda mitmekülgsemaid üritusi ja luua eraldi suhtlusplatvormid, kus hoiame noortega sidet üle Soome. Selle aasta viimaseks suuremaks sündmuseks on 23. novembril toimuv virtuaalüritus. Ürituse teema on Soomes elavate vähemusrahvuses noorte tööotsingutel kogetud diskrimineerimised, kus saame teada, kas ja millisel kujul on noored diskrimineerimist kogenud ning mida siis ette võtta. Üritusel jagavad infot asjatundjad Soome tööelust ning otseülekannet on võimalik jälgida aadressil helsinkikanava.fi . Samuti jagame infot SENi sotsiaalmeedias. Uude aastasse jäävad haridusseminari ja Arvamusfestivali korraldamine ning kohtumine aktiivsete Eesti noortega Rootsis. Samuti plaanime jätkuvat koostööd oma partneritega ning jätkame eesti keele küsitluste ja keeletundide kvaliteedi parendamisega Soomes. SEN ja eesti keel Soome Eesti Noorte jaoks on tähtis eesti keele õpetuse kvaliteet, sest keel on oluline osa eestlaseks olemise identiteedist. Soome riigis on võimalik õppida oma emakeeles kaks korda 45 minutit nädalas. Et keeleõpe oleks sidusam ja süsteemsem kõikjal Soomes, töötab SEN selle nimel, et eesti keelt õppivad noored saaksid võimaluse anda tagasisidet nii praeguste eesti keele tundide kui ka näiteks n-ö ideaaltundide kohta. SENi tegevuskava kohaselt koostame järgmise sammuna kaks sarnast küsitlust eesti keele õpetajatele ja lapsevanematele. Nii saame kolmetasandilise uurimustöö, mis koosneb õpilaste, õpetajate ja lapsevanemate arvamusest ja tagasisidest. Uurimise tulemusena loodame parendada eesti keele õpetamise kvaliteeti Soomes. Tasemeküsitluse koostamine, mis kaardistab paremini õpilase keeleoskust, on väljatöötamisel. SEN analüüsib eesti keele õpikuid, õppekavasid, kirjandust mitmekeelsuse kohta ning arvestab ka vastanute mõtteid ja ettepanekuid. Soome Eesti Noored soovib head hingedekuud, vana aasta lõppu ja sisukat koostegemist! Hoiame oma juuri, eesti keelt ja kultuuri ning identiteeti! n Soome Eesti Noored on leitavad Facebookist ja Instagramist @soome.eesti. noored või linktr.ee/soome.eesti.noored. K I R J A S Y K S Y S V Y L V E R K K O P U O D I N Joulun outo! Voit tilata kirjoja ennakkoon noudettavaksi Eesti Majasta, ilman postimaksuja. Tilaa kirjat 3.12. mennessä osoitteesta verkkopuoti.svyl.fi. Nouda kirjapakettisi Helsingin Eesti Majasta ma 7.12. klo 12-17. Pidämme huolta turvaväleistä! Huom! Vain ennakkotilausten nouto. SVYL-Verkkopuodin pop-up -päivä 7.12. Tehdessäsi tilausta, kirjoita ostoskorin lisätietojakenttään " joulunouto". Maksa paketti noutaessasi kortilla tai ota lasku kotiin paketin mukana.
UKSEST & AKNAST Virolaisen kirjallisuuden festivaali verkossa 1 6 . 3 . 1 1 . 2 2 E E S T I M A J A N Y O U T U B E K A N A V A L L A