2/2017 MAALISKUU | VOIMA.FI KANSA TAISTELI -LIITE SUSANNA HAST TIEDE PÄÄTTYY, MUSIIKKI ALKAA TURVE PALAA • GAYTEATTERI 10 V
Taideteos laajenee tapahtumaksi Tutustu ohjelmaan ja varaa paikkasi IHME-nykytaidefestivaalin tapahtumiin ihmefestival.fi #ihme2017 Theaster Gates & The Black Monks of Mississippi: The Black Charismatic 5.4. ELOKUVA Finnkino Tennispalatsi 6.4. KONSERTTI Temppeliaukion kirkko 6.–29.4. VIDEOINSTALLAATIO Pelastusarmeijan Temppeli 7.–8.4. PUHEJA ELOKUVAOHJELMA Kulttuuriareena Gloria Toimittaja Johanna Vehkoo sananvapaudesta, taiteilija Anna Tuori taiteen vapaudesta, taiteilijapuheenvuoroja kulttuurisesta omimisesta, kansainväliset puhujavieraat taiteen merkityksestä + paljon muuta VAPA A PÄÄS Y Maailma ei ole valmis. Tarvitaan enemmän kirjoja. CityCenterin Asematunnelissa on avattu jättimäinen 600-neliöinen kirjakauppa. Katso koko valikoima osoitteesta: rosebud.fi/citycenter Nämä ja yli 10 000 muuta uutuuskirjaa, pokkaria ja DVD:tä! Tietoa ja kaunoa, uusia ja ajattomia klassikoita. Tim o Aar nia la: Ku olem anla iva
Taideteos laajenee tapahtumaksi Tutustu ohjelmaan ja varaa paikkasi IHME-nykytaidefestivaalin tapahtumiin ihmefestival.fi #ihme2017 Theaster Gates & The Black Monks of Mississippi: The Black Charismatic 5.4. ELOKUVA Finnkino Tennispalatsi 6.4. KONSERTTI Temppeliaukion kirkko 6.–29.4. VIDEOINSTALLAATIO Pelastusarmeijan Temppeli 7.–8.4. PUHEJA ELOKUVAOHJELMA Kulttuuriareena Gloria Toimittaja Johanna Vehkoo sananvapaudesta, taiteilija Anna Tuori taiteen vapaudesta, taiteilijapuheenvuoroja kulttuurisesta omimisesta, kansainväliset puhujavieraat taiteen merkityksestä + paljon muuta VAPA A PÄÄS Y Maailma ei ole valmis. Tarvitaan enemmän kirjoja. CityCenterin Asematunnelissa on avattu jättimäinen 600-neliöinen kirjakauppa. Katso koko valikoima osoitteesta: rosebud.fi/citycenter Nämä ja yli 10 000 muuta uutuuskirjaa, pokkaria ja DVD:tä! Tietoa ja kaunoa, uusia ja ajattomia klassikoita. Tim o Aar nia la: Ku olem anla iva
amnesty.fi/kuntavaalit Haluatko kunnan, joka taistelee naisiin kohdistuvaa väkivaltaa vastaan ja auttaa pakolaisia uuden elämän alkuun? Niin mekin. Kampanjoimme kuntavaalien aikaan, jotta yksikään kunta ei jättäisi väkivaltaa kokeneita naisia yksin eikä sulkisi oviaan vainoa ja sotaa pakenevilta. Tarvitsemme siihen sinun apuasi: tule mukaan! Minkälaisen kunnan sinä haluat? #minunkuntani MISSÄ? Seurakuntain talo Kolmas Linja 22 Rakennusliitto Siltasaarenkatu 4 Bergga Viides linja 14 A 1 Kolo Pengerkatu 9 Kallion kirjasto Viides linja 11 Siemenpuu Lintulahdenkatu 10 Kepa Elimäenkatu 25 Cafe Mascot Neljäs linja 2 Oma maa Kaarlenkatu 15 ja monessa muussa paikassa #rohkeitaratkaisuja TAPAHTUMIIN ON VAPAA PÄÄSY sosiaalifoorumi @sosiaalifoorumi1 sosiaalifoorumi järjestetään 1.4.2017 pop up -tapahtumana Helsingissä Kallion alueella TALOUDEN YLIVALLASTA TODELLISEEN DEMOKRATIAAN Työ, talous ja valta Katso koko ohjelma: www.sosiaalifoorumi.fi KESKUSTELUJA TYÖPAJOJA KOHTAAMISIA MEDIA JA MANIPULOINTI Julkisuus, tiedonlevitys ja sananvapaus YHDEN VERTAISUUTTA! Hyvinvointi, julkiset palvelut ja valinnanvapaus AVAJAISTILAISUUS klo 10 Rakennusliitossa (Siltasaarenkatu 4) Puhumassa mm. United Planet: Faith and Science Initiativen perustaja ja johtaja Stuart Scott. YHDESSÄ! Rauha, solidaarisuus ja ihmisoikeudet OIKEUDEN MUKAISUUTTA RAJALLISELLA MAAPALLOLLA Ympäristö, ilmasto ja luonnonvarat Vuoden 2017 Sosiaalifoorumia ovat taloudellisesti tukeneet mm. Autoja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT, Helsingin Kirvesmiehet , Helsingin Metalli osasto 5, Helsingin seurakuntayhtymän yhteiskunnallinen työ, Hyvinvointivaltion vaalijat HYVA, Julkisten ja hyvinvointialojen liitto JHL, Kansalaisfoorumi, Kansan Sivistystyön Liitto KSL, Kepa, Posti-ja logistiikka-alan unioni PAU Pasilan osasto , Rakennusliitto, Suomen sosiaali ja terveys SOSTE, Suomen Elintarviketyöläisten Liitto SEL, Y-Säätiö
amnesty.fi/kuntavaalit Haluatko kunnan, joka taistelee naisiin kohdistuvaa väkivaltaa vastaan ja auttaa pakolaisia uuden elämän alkuun? Niin mekin. Kampanjoimme kuntavaalien aikaan, jotta yksikään kunta ei jättäisi väkivaltaa kokeneita naisia yksin eikä sulkisi oviaan vainoa ja sotaa pakenevilta. Tarvitsemme siihen sinun apuasi: tule mukaan! Minkälaisen kunnan sinä haluat? #minunkuntani MISSÄ? Seurakuntain talo Kolmas Linja 22 Rakennusliitto Siltasaarenkatu 4 Bergga Viides linja 14 A 1 Kolo Pengerkatu 9 Kallion kirjasto Viides linja 11 Siemenpuu Lintulahdenkatu 10 Kepa Elimäenkatu 25 Cafe Mascot Neljäs linja 2 Oma maa Kaarlenkatu 15 ja monessa muussa paikassa #rohkeitaratkaisuja TAPAHTUMIIN ON VAPAA PÄÄSY sosiaalifoorumi @sosiaalifoorumi1 sosiaalifoorumi järjestetään 1.4.2017 pop up -tapahtumana Helsingissä Kallion alueella TALOUDEN YLIVALLASTA TODELLISEEN DEMOKRATIAAN Työ, talous ja valta Katso koko ohjelma: www.sosiaalifoorumi.fi KESKUSTELUJA TYÖPAJOJA KOHTAAMISIA MEDIA JA MANIPULOINTI Julkisuus, tiedonlevitys ja sananvapaus YHDEN VERTAISUUTTA! Hyvinvointi, julkiset palvelut ja valinnanvapaus AVAJAISTILAISUUS klo 10 Rakennusliitossa (Siltasaarenkatu 4) Puhumassa mm. United Planet: Faith and Science Initiativen perustaja ja johtaja Stuart Scott. YHDESSÄ! Rauha, solidaarisuus ja ihmisoikeudet OIKEUDEN MUKAISUUTTA RAJALLISELLA MAAPALLOLLA Ympäristö, ilmasto ja luonnonvarat Vuoden 2017 Sosiaalifoorumia ovat taloudellisesti tukeneet mm. Autoja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT, Helsingin Kirvesmiehet , Helsingin Metalli osasto 5, Helsingin seurakuntayhtymän yhteiskunnallinen työ, Hyvinvointivaltion vaalijat HYVA, Julkisten ja hyvinvointialojen liitto JHL, Kansalaisfoorumi, Kansan Sivistystyön Liitto KSL, Kepa, Posti-ja logistiikka-alan unioni PAU Pasilan osasto , Rakennusliitto, Suomen sosiaali ja terveys SOSTE, Suomen Elintarviketyöläisten Liitto SEL, Y-Säätiö
ILMOITUS Suvilahden Tiivistämö-rakennus on huhtikuun loppuun asti Mad House. Esitystaiteen talossa ja sen uniikissa baarissa nähdään ajassa kiinni olevia ja maailmanmenoa kommentoivia näyttämöteoksia, performansseja, poliittista stand upia, improvisaatiota ja konsertteja. Tule, näe, koe! www.madhousehelsinki.fi MAD HOUSE SUVILAHDESSA VOIMA-PAITA Tilaa nyt Jani Leinosen Voimalle suunnittelema t-paita. Miesten ja naisten mallit: XS–XL. Hinta 20 euroa. Tilaukset: tilaukset@voima.fi Pamfletti arvostelee soteja maakuntauudistusta, erityisesti lähipalvelujen karsimista, yhtiöittämistä, kaupallistamista ja eriarvoisuutta. Samalla esitetään vaihtoehtoja julkisten palvelujen parantamiseksi sekä yhdenvertaisuuden ja demokratian lisäämiseksi. Toimittanut Yrjö Hakanen. Kirjoittajina 14 kuntaja sote-asiantuntijaa ja vaikuttajaa. 208 sivua. Kustannusyhtiö TA-Tieto Oy:n verkkokaupassa 15 € (+postikulut). www.tiedonantaja.fi ASUKKAIDEN VAI YHTIÖIDEN VALTA? Kukuku on syyskuussa 2016 perustettu palveleva kustantamo tekstityöläisen tarpeisiin. Ekologinen, yhteisöllinen ja kirjoittajalähtöinen pienkustantamo oikolukee, arvostelee, toimittaa, julkaisee ja innoittaa. Tsekkaa myös kulttuuriblogi mimesis&mumina! www.kukukukustannus.com KUKUKU-KUSTANNUS Matilda on Pekko Käppi & K:H:H:L -yhtyeen toinen täysimittainen levy, jota yhtye alkoi tehdä välittömästi kansallisia ja kansainvälisiä palkintoehdokkuuksia kahmineen Sanguis Meus, Mama! -levyn ilmestymisen jälkeen. Kokonaisuus muuttui levytrilogiaksi, jonka toisen osan Svart Records julkaisee maaliskuun lopulla. www.svartrecords.com www.facebook.com/svartrecords PEKKO KÄPPI & K:H:H:L: MATILDA Ajankohtainen teos tarkastelee Yhdysvaltojen poliittista lähihistoriaa presidenttien kautta Richard Nixonista Barack Obamaan. Pysyvät aikaansaannokset ovat vaatineet presidenteiltä tiukkoja kamppailuja kongressin kanssa sekä luovia ratkaisuja hupenevan kansansuosion ja henkilökohtaisten hairahdusten paineessa. Kompromissien myötä taistelut arvoleirien välillä ovat muuttuneet yhä äänekkäämmiksi. Samalla valtapuolueet ovat ajautuneet yhä kauemmas toisistaan. gaudeamus.pikakirjakauppa.fi MARKUS KANTOLA: JAKAUTUNUT KANSAKUNTA ORCHESTRA BAOBAB: TRIBUTE TO NDIOUGA DIENG Länsi-Afrikan Senegalista kotoisin oleva etnisen musiikin tanssiyhtyeen edellisestä pitkäsoitosta on kulunut lähes kymmenen vuotta. Yhtyeen uudella albumilla ajattomat klassikot ja keinuvat sävelet yhdistävät heille tyypilliseen tapaan afrokuubalaisia rytmejä ja Afrikkalaisia perinteitä. CD/LP/STREAM/DOWNLOAD 31.3.2017 www.playgroundmusic.fi #TURPO – TURVALLISUUSPOLITIIKAN TUNTEET JA JÄRKI Janne ”Rysky” Riiheläisen yleistajuinen tietokirja kattaa turvallisuuspolitiikan keskeiset alueet: historian, sodan, maanpuolustuksen, informaatiovaikuttamisen, rauhantyön, nykyisen turvallisuuskriisin, kansainväliset suuret kysymykset ja kansalaisen roolin. Turvallisuuspolitiikan tilannekuvalla ei tarkoiteta vain sitä, mitä juuri nyt tapahtuu, vaan myös taustalla olevia asioita, jotka uutisvirrassa jäävät usein huomiotta. Kirja luo syvää tilannekuvaa monipuolisesti ja helposti lähestyttävästi. Ka nsi: Ve lda Pa rkk ine n MAALISKUUN MERKKITUOTTEET
TÄSSÄ LEHDESSÄ MUUN MUASSA 2 / 2017 • 7 PÄÄKIRJOITUS Suvilahden Tiivistämö-rakennus on huhtikuun loppuun asti Mad House. Esitystaiteen talossa ja sen uniikissa baarissa nähdään ajassa kiinni olevia ja maailmanmenoa kommentoivia näyttämöteoksia, performansseja, poliittista stand upia, improvisaatiota ja konsertteja. Tule, näe, koe! www.madhousehelsinki.fi MAD HOUSE SUVILAHDESSA VOIMA-PAITA Tilaa nyt Jani Leinosen Voimalle suunnittelema t-paita. Miesten ja naisten mallit: XS–XL. Hinta 20 euroa. Tilaukset: tilaukset@voima.fi Pamfletti arvostelee soteja maakuntauudistusta, erityisesti lähipalvelujen karsimista, yhtiöittämistä, kaupallistamista ja eriarvoisuutta. Samalla esitetään vaihtoehtoja julkisten palvelujen parantamiseksi sekä yhdenvertaisuuden ja demokratian lisäämiseksi. Toimittanut Yrjö Hakanen. Kirjoittajina 14 kuntaja sote-asiantuntijaa ja vaikuttajaa. 208 sivua. Kustannusyhtiö TA-Tieto Oy:n verkkokaupassa 15 € (+postikulut). www.tiedonantaja.fi ASUKKAIDEN VAI YHTIÖIDEN VALTA? Kukuku on syyskuussa 2016 perustettu palveleva kustantamo tekstityöläisen tarpeisiin. Ekologinen, yhteisöllinen ja kirjoittajalähtöinen pienkustantamo oikolukee, arvostelee, toimittaa, julkaisee ja innoittaa. Tsekkaa myös kulttuuriblogi mimesis&mumina! www.kukukukustannus.com KUKUKU-KUSTANNUS Matilda on Pekko Käppi & K:H:H:L -yhtyeen toinen täysimittainen levy, jota yhtye alkoi tehdä välittömästi kansallisia ja kansainvälisiä palkintoehdokkuuksia kahmineen Sanguis Meus, Mama! -levyn ilmestymisen jälkeen. Kokonaisuus muuttui levytrilogiaksi, jonka toisen osan Svart Records julkaisee maaliskuun lopulla. www.svartrecords.com www.facebook.com/svartrecords PEKKO KÄPPI & K:H:H:L: MATILDA Ajankohtainen teos tarkastelee Yhdysvaltojen poliittista lähihistoriaa presidenttien kautta Richard Nixonista Barack Obamaan. Pysyvät aikaansaannokset ovat vaatineet presidenteiltä tiukkoja kamppailuja kongressin kanssa sekä luovia ratkaisuja hupenevan kansansuosion ja henkilökohtaisten hairahdusten paineessa. Kompromissien myötä taistelut arvoleirien välillä ovat muuttuneet yhä äänekkäämmiksi. Samalla valtapuolueet ovat ajautuneet yhä kauemmas toisistaan. gaudeamus.pikakirjakauppa.fi MARKUS KANTOLA: JAKAUTUNUT KANSAKUNTA ORCHESTRA BAOBAB: TRIBUTE TO NDIOUGA DIENG Länsi-Afrikan Senegalista kotoisin oleva etnisen musiikin tanssiyhtyeen edellisestä pitkäsoitosta on kulunut lähes kymmenen vuotta. Yhtyeen uudella albumilla ajattomat klassikot ja keinuvat sävelet yhdistävät heille tyypilliseen tapaan afrokuubalaisia rytmejä ja Afrikkalaisia perinteitä. CD/LP/STREAM/DOWNLOAD 31.3.2017 www.playgroundmusic.fi #TURPO – TURVALLISUUSPOLITIIKAN TUNTEET JA JÄRKI Janne ”Rysky” Riiheläisen yleistajuinen tietokirja kattaa turvallisuuspolitiikan keskeiset alueet: historian, sodan, maanpuolustuksen, informaatiovaikuttamisen, rauhantyön, nykyisen turvallisuuskriisin, kansainväliset suuret kysymykset ja kansalaisen roolin. Turvallisuuspolitiikan tilannekuvalla ei tarkoiteta vain sitä, mitä juuri nyt tapahtuu, vaan myös taustalla olevia asioita, jotka uutisvirrassa jäävät usein huomiotta. Kirja luo syvää tilannekuvaa monipuolisesti ja helposti lähestyttävästi. VOIMA Hämeentie 48, 00500 Helsinki, puhelin 044 238 5109, sähköposti voima@voima.fi, toimituksen sähköposti toimitus@voima.fi, voima.fi | PÄÄTOIMITTAJA Veera Järvenpää 044 980 5215 | ULKOASU Ninni Kairisalo & Antti Kukkonen, mainosgraafikko Ninni Kairisalo | MUU TOIMITUS Suvi Auvinen, Elina Hiironniemi, Linda Nyholm, Ria Paljärvi, Velda Parkkinen, Annika Pitkänen, Tuomas Rantanen, Iida Simes, Jari Tamminen & Kaisu Tervonen | TOIMITUSJOHTAJA Teemu Matinpuro | YHTEYSPÄÄLLIKKÖ Tuomas Korkiakangas 040 825 5804 | KUSTANNUSPÄÄLLIKKÖ Tuomas Rantanen 040 507?7165 | AVUSTAJINA TÄSSÄ NUMEROSSA Janica Brander, Otto Bruun, Ellen Eljaala, Kalle Erkkilä, Jenni Holma, Aino Korvensyrjä, Marko Laihinen, Reetta Laitinen, Kaisa Leka, Hannele Richert, Syksy Räsänen, Ninni Sandelius, Janne Siironen, Tuomas Tiainen, Heli Yli-Räisänen & Riikka Yrttiaho | JULKAISIJA Voima Kustannus Oy | YHTIÖN OSAKKAAT Rosebud Books Oy, Luonto-Liitto, Maan ystävät, Suomen Rauhanpuolustajat, Heikki Hiilamo & Tuomas Rantanen | JAKELU Jari Tamminen 050 331 4057 | TILAUKSET Tuomas Korkiakangas 044 238 5109 | VOIMAN VUOSITILAUS 10 numeroa 39 euroa | PAINO Sanomapaino, Vantaa | PAINOS 70 000 | ISSN 1457-1005 | Ka nsi: Ve lda Pa rkk ine n Vain yksi instituutio vallattu SUOMEN PERUSTUSLAIN kuudes pykälä on kaunis. ”Ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä. Ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan sukupuolen, iän, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella.” Suomessa säädettyjen ja säädettävien lakien sekä viranomaisten toiminnan on noudatettava perustuslakia ja sen henkeä. Meiltä puuttuu perustuslakituomioistuin, joka arvioisi lakien perustuslaillisuutta. Tuomareiden sijaan arvioinnin tekee perustuslakivaliokunta, jonka kokoonpano määräytyy poliittisesti. Ei olekaan mikään ihme, että avioliittolaki oli maaliskuun ensimmäiseen päivään syrjivä ja rajasi oikeuden vain eri sukupuolta oleville ihmisille. PERUSTUSLAISSA PUHUTAAN ”hyväksyttävästä perusteesta”, jota ilman ketään ei saa asettaa eri asemaan. Meidän lainsäädännössämme ”hyväksyttäväksi perusteeksi” näyttää kelpaavan ainakin trans suku puolisuus. Nykyinen translaki astui voimaan 2003. Sen mukaan lisääntymiskykyinen ihminen ei saa vaihtaa henkilötunnustaan. Toisin sanoen laillisen sukupuolen muuttamiseen vaaditaan todistus siitä, että henkilö on streriloitu tai muusta syystä lisääntymiskyvytön. Suomi on saanut nykyisestä translainsäädännöstä useita huomautuksia kansainvälisiltä ihmisoikeustoimijoilta. Lakimuutoksen piti käynnistyä jo edellisen hallituksen aikana, mutta se siirtyi tälle hallitukselle. Kesäkuussa 2016 kansanedustaja Silvia Modig (vas.) teki lakialoitteen sterilisaatiopakon poistamisesta translaista. Lakialoite siirtyy sosiaalija terveysvaliokunnan käsittelyyn. Näyttää kuitenkin siltä, että uutta translakia saadaan odottaa yli Juha Sipilän (kesk.) hallituksen. LONG PLAY UUTISOI HELMIKUUSSA , että peruspalveluministeri Juha Rehula (kesk.) on muuttanut mieltään translain suhteen. Rehulan johtama sosiaalija terveysministeriö olisi valmis esittelemään uuden translain, ja sille olisi myös hallituksen enemmistön tuki. Asia ei kuitenkaan etene, koska perussuomalaiset jarruttavat lakia. Eduskunnasta saattaisi olla löydettävissä kokoomuksen ja keskustan sekä opposition voimin riittävä tuki laille, joka korjaisi nykyiset epäkohdat. Translaki on esimerkki siitä, mihin suomalaisen lainsäädännön ja enemmistöhallituksen konsensuspolitiikka pahimmillaan johtaa. Järkevän asiapolitiikan ja oikeudenmukaisemman lainsäädännön sijaan Suomea johdetaan hallitussopu edellä. Kärsijöitä ovat kaikki he, joita translaki koskettaa. VEERA JÄRVENPÄÄ 2 Normihomovoimaa! s. 33–34 6.3.–2.4.2017 Liite: Kansa taisteli PELAA ITSESI TERVEEKSI 8 Perhe polyamoria 11 & MIEHET TAITEILEE 46 VEGE VALTAVIRTAISTUU 20 Non-binary 36 Ristipistot 44 SWAN 54 Skam 56 Seinäkukkasia 28 s.?13 Vastama inos
8 • 2 / 2017 MAAILMANLOPUN ETEINEN Harhateiden alussa POLITIIKASSA ON useita termejä järjestelmälle, jossa yksi henkilö määrää ja muut saavat toimia vain johtajan asettamissa puitteissa: absoluuttinen monarkia, diktatuuri, totalitarismi. Tiedotusvälineiden saralla sille on omalaatuinen nimi: vapaa media. Julkisen sanan neuvoston puheenjohtaja Elina Grundström teroitti joulukuun Voimassa, että ”yksi hyvän lehdistönvapaustilanteemme syy” on se, että päätoimittaja tekee yksin päätökset. Hän varoitti, että keskustelu vapaudesta ”menee harhateille, jos luullaan että yksittäiset toimittajat saavat päättää linjauksista”. Helmikuussa päätoimittajien yhdistys PTY jatkoi samaa rataa julkilausumalla, joka painotti päätoimittajan yksiselitteistä valtaa, ilmeisesti tukeakseen poliittisesta sensuurista kiinni jäänyttä Atte Jääskeläistä. PTY esitti, että jos päätoimittajalla ei olisi täydellistä valtaa, niin ”yksittäiset toimittajat voisivat julkaista työnantajansa omistaman median nimissä mitä tahansa”. KANNANOTOILLE ON yhteistä autoritäärinen käsitys ihmisyhteisöistä: ainoa vaihtoehto diktatuurille on kaaos. Yhteiskunnassa on kuitenkin kauan sitten löydetty kolmas mahdollisuus: demokratia, missä kaikilla yhteisön jäsenillä on osa vallasta. Demokratiassa johtajilla on valtaa vain sen verran kuin jäsenet antavat, diktatuurissa jäsenillä on vapautta vain sen verran kuin johtaja sallii. Mediassa siirtymää jälkimmäisestä edelliseen pidetään uhkana lehdistönvapaudelle. PTY kutsuu uhkaa johtajavallan rapistumisesta kuvaavasti ”toimituksen sisäiseksi painostukseksi”. PTY TOI LAUSUNNOSSAAN esille myös kolmannen tärkeän tekijän, omistajan. Omistaja voi valita tiedotusvälineen päätoimittajaksi henkilön, jonka kannat ovat sopivia. Päätoimittaja määrää, mistä toimittajat saavat kirjoittaa ja millä tavalla. Jos omistaja ei ole päätoimittajan päätöksiin tyytyväinen, se voi vaihtaa tilalle mieluisemman. Jos omistaja kuitenkin kertoisi päätoimittajalle, millaisia määräyksiä tämän pitää antaa (sen sijaan, että vain erottaisi hänet), tämä rikkoisi lehdistönvapautta. Muussa tapauksessa järjestely takaa lehdistönvapauden. Tämä vapauden käsitteen kääntäminen päälaelleen on erityisen ongelmallista siksi, että epädemokraattinen media esitetään yhteiskunnallisen demokratian tukipilarina. Joukkoviestintää ilman portinvartijoita pidetään sen sijaan uhkana demokratialle vedoten todellisiin mutta toissijaisiin ongelmiin. Internetin mahdollistama vapaa tiedonvälitys on kuitenkin yksi tärkeimpiä maailmanlaajuisen demokratisoitumisen moottoreita. Se on avannut tiet kohti uudenlaisia median ja yhteiskunnan muotoja, ja olemme vasta niiden alussa. SYKSY RÄSÄNEN Onko ihmiskunnalla toivoa siinä vaiheessa, kun tarvitsemme sovelluksen muistuttamaan meitä hengittämisestä? Pää kasaan pelaa malla Ve er a Jä rv en pä ä TEKSTI SUVI AUVINEN KUVA ANNIKA PITKÄNEN A AMUYÖN tunnit kahden ja viiden välillä ovat kenties vuorokauden haurain hetki. Katson kelloa. Se on 2.24. Sydämeni hakkaa, kämmeneni hikoavat eikä hengitys kulje. Olen herännyt tähän oloon viimeisen kolmen viikon aikana lähes joka yö, enkä ole yksin. Stressioireiden ilmeneminen on yksilöllistä, mutta vuosien myötä olen alkanut kuulla yhä useammalta ihmiseltä ympärilläni vastaavia kokemuksia. Elämä vie meiltä luulot ja herättää kesken unen murehtimaan töitä, ihmissuhteita ja maailman tilaa. Kurotan kohti tyynyni vieressä olevaa puhelinta ja hengitän syvään. Tarvitsen Andyn rauhoittavaa ääntä. Mindfulness ja tietoinen läsnäolo kuulostavat termeinä hirvittäviltä. Ne johdattavat ajattelemaan tyynyn päällä lootusasennossa istuvaa pötkötukkaa, joka kumistelee pientä metallimaljaa ja puhuu buddhalaisuudesta. Mindfulnessin tausta onkin buddhalaisessa filosofiassa, mutta se ei sisällä lainkaan uskonnollisia tai hengellisiä elementtejä. Tietoinen läsnäolo keskittyy yksinkertaisiin meditatiivisiin harjoitteisiin, joilla pyritään havainnoimaan omaa oloa. Sen sijaan, että ajatukset ovat kiinnittyneinä menneisiin tapahtumiin tai tuleviin tehtäviin, mindfulness pysäyttää nykyhetken äärelle. Ajatus kuulostaa yksinkertaiselta, mutta on yllättävän vaikea toteuttaa ja suorituskeskeisessä yhteiskunnassa vallankumouksellinen. Mindfulness-mediaatiota on tutkittu länsimaisessa psykologiassa laajasti 1970-luvulta lähtien. Psykiatrit, terapeutit ja lääkärit käyttävät sitä esimerkiksi stressin, uupumuksen ja masennuksen hoidossa. Mindfulness-meditaatiosta on saatu myös laajaa positiivista tutkimusnäyttöä kivunlievityksessä ja päihdevieroituksessa. HIPPIMEININKI ja huuhaa ovat mindfulnessista kaukana, mutta meditointi kuulostaa silti keskivertokaupunkilaisen elämälle vieraalta elementiltä. Tämän asetelman haluaa muuttaa sovellus nimeltä Headspace. Älylaitteilla tai selaimella käytettävä Headspace johdattaa mindfulness-meditaation pariin skeptisimmänkin kokeilijan. Kymmenen minuutin mittaiset ohjatut meditaatiot on rakennettu vastaamaan meidän aamuyöllä heräävien tietotyöläisten tarpeisiin, ja kaikki harjoitteet lähtevät liikkeelle hyvin yksinkertaisesti hengittämisestä. Grafiikat ovat söpöt ja freesit, ja sovellusta markkinoidaan yhdessä Spotifyn kanssa. Ohjelmia löytyy laajasti nukkumisesta ahdistuksenja stressinhallintaan, treenauksen tueksi ja avaamaan ihmissuhteiden solmuja. Minimalistiset animaatiot selittävät harjoittelun perusteet. Niiden jälkeen kuunnellaan Andy Puddicomben ohjaama meditaatio. Aamuöisen ahdistuksen keskellä työkalu tilanteen purkamiseen on myös tärkeä henkinen turvaverkko. Pelkästään tietoisuus siitä, että tilanteeseen auttava meditaatio on käsillä muutaman painalluksen päässä, lievittää stressiä. Andy Puddicomben rauhoittavasta äänestä on tullut yksi Headspacen tavaramerkeistä. ”Andy from Headspace ” -tittelillä itsensä sovelluksessa kautta linjan esittelevä Puddicombe vastusti alunperin digitalisaatiota ja suhtautui epäileväisesti teknologian käyttöön meditoinnin tukena. Forbesin haastattelussa hän kuitenkin toteaa vastustuksen olleen turhaa: ”Ihmiset täytyy tavoittaa siellä missä he ovat. Teknologia on vain yksi väline.” HEADSPACE on meditaatiota pelillistettynä. Sovellus kannustaa lisäämään listoille kavereita ja käyttämään sovellusta yhdessä näiden kanssa. Se tarjoaa tasoja ja edistysaskeleita: omalla aikajanalla pääsee seuraamaan suoritettuja meditaatiopaketteja, yhtäjaksoisesta useiden päivien meditoinnista saa suoritusmerkintöjä ja kaikki meditoiduista minuuteista lähtien kirjautuu numeraalisesti. Meditaation tuominen älypuhelimeen, sovellus muistuttamassa hengittämisen tärkeydestä ja statistiikkojen vertailu kavereiden kanssa toimivat. Vertaisarvioidussa Journal of Medical Internet Researchissä Headspace arvosteltiin laadukkaimmaksi mindfulness-sovellukseksi. Sovelluslatauksia oli vuoden 2017 alussa 11 miljoonaa ja Headspace on kasvanut 250 miljoonan dollarin arvoiseksi yritykseksi. Headspace on selvästi suunnattu sukupolvelle, joka on tottunut pelaamaan. Mutta miksi se viehättää? ”Eri ihmisiin toimivat hyvin erilaiset asiat”, sanoo Jonna Koivisto, Tampereen teknillisen yliopiston tutkija ja Tampereen yliopiston Game Research Lab -tutkimusryhmän jatko-opiskelija. ”Jotkut voivat olla hyvin suorituskeskeisiä, toisia motivoi yhdessä teke
Pää kasaan pelaa malla minen. Riippuu myös hetkestä, mikä toimii meihin milloinkin.” Mielenterveysja hyvinvointipalveluita on maailmalla pelillistetty ennen Headspaceakin. Sekä kaupalliset että julkisen sektorin toimijat käyttävät sovelluksia esimerkiksi masennuksen, ahdistuksen ja post-traumaattisen stressin hoitoon. Osa sovelluksista pelillistää jonkin elämän osaalueen, osa taas koko elämän. ”Pelillistettäessä jotain isoa tavoitetta tai tehtävää se puretaan pienempiin osiin ja jäsennetään. Et näekään enää vain isoa tavoitetta, vaan helpommin lähestyttäviä pienempiä tehtäviä. Esimerkiksi Headspacessa pyydetään vain kymmentä minuuttia päivässä, eikä tarvitse istua tuntia lootusasennossa”, Koivisto sanoo. Kymmenen minuuttia ei tosiaan kuulosta paljolta – ennen kuin joudut istumaan sen aikaa yksin ajatustesi kanssa. Stressin keskellä rauhoittuminen, oman ajan ottaminen ja syvään hengittäminen ovat asioita, jotka jokainen maalaisjärjellä tietää tärkeiksi ja toimiviksi. Koivisto kertoo pelillistämisen olevan yksi keino, jolla voi tukea oman käytöksen muutosta. ”Pelillistämisellä usein uudelleenjäsennetään tehtävä sellaiseksi, että sitä on mielekästä tehdä. Kaikki hyvätkin asiat vaativat harjoittelua. Ne ovat opittavia taitoja, ja niitä on jaksettava tehdä säännöllisesti, jotta hyödyt alkavat näkyä.” Headspace tarjoaa sovelluksessa hiljaisuuden sijaan ja sen rinnalle aikajanallaan selvän näytön edistymisestä ja tasoista. ”Meille on tärkeää nähdä, kuinka tekeminen konkretisoituu. Se vastaa myös psykologiseen perustarpeeseen, antaa hallinnan, oppimisen ja kyvykkyyden kokemuksen. Se ’hei mähän pärjään tässä’ -kokemus saa meidät motivoitumaan ja jatkamaan”, Koivisto toteaa. Mielenterveydestä täytyy pitää huolta yhtälailla kuin fyysisestä kunnosta. Mikäli treenaamisen aloittaa vasta ollessaan huonossa kunnossa tai sen lopettaa siedettävän tason saavutettuaan, jäävät pitkäkestoiset vaikutukset vähäisiksi. Headspace pyrkii pelillistämällä tuomaan meditaation pysyväksi osaksi yksilöiden elämää. Miten ihmiset saa sitoutumaan pitkäksi aikaa sovelluksen käyttöön? Pelillistämistutkimuksessa on Koiviston mukaan ongelmana se, että aineistoa sovellusten käytöstä saadaan yleensä vain hyvin rajatulta ajalta. Pitkän aikavälin tutkimuksia ei ole vielä erityisemmin tehty. Samoin tutkimus siitä, miten ihmisiä saataisiin paremmin sitoutettua sovellusten käyttöön, on vielä vähäistä. Yksi keskeinen syy jatkaa pelaamista voi kuitenkin olla hyvin perustavanlaatuinen. ”Ihminen on sosiaalinen olento, ja sosiaalisuus on meille voimakas motivaation lähde”, Koivisto sanoo. ”Psykologisista perustarpeista yhteenkuuluvuuden tunne on hyvin keskeinen. Pelit on usein rakennettu nykyään niin, että joko pelin sisällä on yhteisöllisyyttä tai sosiaalinen verkosto rakentuu pelin ympärille sen ulkopuolella. Kun koemme, että saamme yhteisöltä palautetta ja tunnustusta, se motivoi. Sosiaaliset syyt ovat varmasti monille keskeinen syy pelaamiseen.” Neljän kuukauden päivittäisen Headspacen käytön jälkeen minusta on tullut se ärsyttävä tyyppi, joka huomauttelee kavereille näiden väliin jääneistä meditaatiopäivistä ja tarjoaa meditointia ratkaisuksi kaikkien ongelmiin. Sitä se ei tietenkään ole. Meditoinnilla on sijansa, mutta siitä ei ole korvaamaan ihmiskontaktia, mielenterveyspalveluita, terapiaa tai lääkitystä. Apua vakavampiin ongelmiin ei pidä jäädä etsimään oman pään sisältä. Tasapainoisemman mielen treenaamiseen ja avuksi unettomuuteen ja ahdistukseen sovellus on kuitenkin ollut yllättävän tehokas. Herään edelleen toisinaan kahden ja viiden välillä ahdistukseen. Headspace ja Andy kuitenkin johdattavat minut nopeasti uudestaan uneen. On hyvin 2010-lukua käyttää sovellusta muistuttamaan rauhallisesti hengittämisestä. Sovellus on kuitenkin vain väline, ja hengittäminen tekee ihmiselle hyvää. Kuka tietää, kenties kaikki muukin saattaa järjestyä, jos kohtelemme mieltämme paremmin? 2 / 2017 • 9
10 • 2 / 2017
Kenen etu on kieltää moniavioisuus? TEKSTI LINDA NYHOLM KUVA NINNI KAIRISALO Lapsia, vanhempia ja huoltajia 2 / 2017 • 11 ”K AHDEN VAIMON henkilökohtaiset olosuhteet [– –] sekä ’lapsien paras’ etu eivät painaneet enemmän kun yhteiskunnan tarve rajoittaa moniavioisuutta.” Näin lausui joulukuussa 2016 Ruotsin korkein ulkomaalaisasioita käsittelevä tuomioistuin. Ennakkopäätös kieltää jatkossa moniavioisten perheiden yhdistämisen. Ennen päätöstä Ruotsi oli vastaanottanut satoja moniavioisten perheiden yhdistämisanomuksia. Tuomioistuimen päätös koski Ruotsista 2014 oleskeluluvan saaneen syyrialaisen miehen kahden vaimon ja heidän lastensa perheenyhdistämisanomusta. Vaimot olivat vedonneet oikeuteen perheenyhdistämisestä sillä perusteella, että tämä on ’’lapsien parhaaksi eduksi’’. Tuomioistuin myönsi lapsille perheenyhdistämisen, mutta vaimoilta se kiellettiin. Oikeus vetosi EU:n ihmisoikeusneuvoston säädöksiin moniavioisuuden kieltämisestä. Yhteiskunnan palava halu tuomita polygamia voitti lasten oikeudet. SUOMESSA MONIAVIOISUUS poistettiin vuonna 1999 rikoslaista, mutta avioliitossa on sallittua olla kerrallaan vain yhden ihmisen kanssa. ”Suomeen ei hyväksytä moniavioisten perheiden yhdistämistä. Vain yhdelle puolisolle voidaan myöntää oleskelulupa perhesiteen perusteella”, kertoo Maahanmuuttoviraston ylitarkastaja Leena Turku. ”Yksittäisissä tapauksissa Suomeen on hyväksytty toisen avioliittoon lapsia perheenyhdistämisen kautta. Asianomaisilla tulee olla näyttöä perhesiteistä Suomessa asuvaan vanhempaan ja myös lähtömaassa olevan vanhemman suostumus’’. Lapsi päätyy siis vastaanottamaan oleskeluluvan Suomesta ja jättämään lähtömaahan vanhemman, usein äidin. Vaihtoehtoisesti hän jää lähtömaahan, jossa olosuhteet saattavat olla äärimmäisen hankalat. Migrin mukaan on mahdotonta selvittää, kuinka monessa tapauksessa on ollut kyse moniavioisesta perheestä, sillä perheenyhdistämishakemuksen tekemiseen ja hylkäämiseen liittyy monta eri taustatekijää. SAKSASSA MONIAVIOISUUTEEN suhtaudutaan lainsäädännössä jyrkemmin. Saksassa moniavioisuus on rikos, josta voi saada jopa kolmen vuoden vankilatuomion. Kesäkuussa 2016 oikeusministeri Heiko Maas kertoi The Bild -lehdelle haluavansa pysäyttää moniavioisuuden epävirallisen sallimisen Saksassa. Moniavioisuus on tilastollisesti vielä vähäinen haaste lapsiperheille. Huomattavasti suurempi haaste on esimerkiksi muslimimaiden käsitys perheestä. Serkut, tädit, sedät ja isovanhemmat toimivat sisaruksina ja vanhempina kaikille perheen lapsille. Monimuotoiset perheet ahdetaan perheenyhdistämisessä ydinperhemuottiin. Monisuhteisten perheiden lasten oikeudet jäävät huomioimatta vanhemmuuden tunnustamisessa. Lapsella on oikeus enintään kahteen vanhempaan. Käräjäoikeus voi myöntää huoltajuuden sosiaaliselle vanhemmalle, joka on perheeseen kuuluva aikuinen, mutta laki ei takaa lapselle tapaamisoikeutta huoltajaan. ”Sama pätee perintöoikeuteen ja elatusvelvollisuuteen. Huoltajuus on lapsen näkökulmasta oikeudellisen toimivallan kautta side, joka ei anna sosiaaliselle vanhemmalle oikeutta lapseen eikä lapselle oikeutta sosiaaliseen vanhempaan”, kertoo Monimuotoiset perheet -verkoston projektipäällikkö Anna Moring. Moringin mukaan vanhemmuuden rajoittaminen kahteen henkilöön saattaa aiheuttaa lapselle ylimääräistä epävarmuutta ja pelkoa, jos esimerkiksi joku vanhemmista ei ole enää kykenevä toimimaan vanhempana. Hänen mielestään lapsen tapaamisoikeutta huoltajaan tulisi vahvistaa. Kahden henkilön vanhemmuuden tunnustuksen rajoitus ei koske vain monisuhteisia perheitä vaan myös sateenkaariperheitä, uusperheitä ja apilaperheitä. ’’Se, että kaikilla lapsen vanhempina arjessa toimivilla ihmisillä olisi myös jonkinlainen oikeudellinen status lapsen elämässä, helpottaisi kaikkia osapuolia ja on lapsen edun mukaista", Anna Moring sanoo. Lapsen paras etu olisi oltava ensisijaista myös monimuotoisissa perheissä. Jos vanhempia tai vanhempien suhteissa olevia päätösvaltaisia aikuisia on enemmän kuin kaksi, heidän juridinen tunnustamisensa vahvistaisi lapsen turvaa ja elämänlaatua. Kenties kahden hengen avioliitto ja kahden hengen vanhemmuuden periaatteet kaipaisivat uudelleen arviointia. LAPSI JOUTUU JÄTTÄMÄÄN LÄHTÖMAAHAN ÄIDIN
12 • 2 / 2017 Suo, turve ja tukku ongelmia Turveinfo-mainoskampanja saa kysymään, miksi turpeesta oikeastaan kiistellään. TEKSTI OTTO BRUUN KUVA VOIMAN VASTAMAINOSTYÖRYHMÄ TURVEINFO -mainoskampanja herätti huomiota ilmestyttyään kadunvarsien valotauluihin ja Helsingin Sanomien etusivulle. Turpeeseen kriittisesti suhtautuvat kansalaiset leimattiin mainoksissa tyhmiksi ja turpeen polton ilmoitettiin olevan ekoteko. Kunnallisia ja yksityisiä energiaalan yhtiöitä edustavan Bioenergia ry:n kampanjan väitteet eivät sattuneet yksiin ympäristöliikkeen ja tieteellisen tutkimuksen tulosten kanssa. Julkisuudessa käynnistyi eloisa keskustelu, jota epäilemättä ruokki myös se, että yksi mainosleiskoista oli loukkaava vanhuksia kohtaan ja toinen avoimen russofobinen. PIAN JULKISUUTEEN tuli myös toteuttaneen mainostoimiston nimi. Palkittu Hasan & Partners on yksi alan suurimmista toimijoista Suomessa. Kampanjan budjetti on noin 300?000 euroa. Keskustelu löysi tiensä myös toimiston Facebook-seinälle. Mainostoimiston perustaja ja hallituksen puheenjohtaja, Ami Hasan, pyristeli irti vastuusta ja syytti keskustelijoita ”viestinviejän ampumisesta”. Hasan määritteli ympäristöjärjestökentän sekä alan tutkijat ”ärhäkäksi ja turhautuneeksi aktivistiryhmäksi”. Ami Hasan sanoi Markkinointi & Mainonnan haastattelussa epäilevänsä salaliittoa, jossa yleisöpalaute kohdistettiin epäreilusti hänen yritykseensä. Hän uhkaili juristeilla ja kertoi, että kriittisen sähköpostin lähettäminen olisi ”rikoslaissa mainittua yritystoiminnan haittaamista”. Mainostoimisto ei koe vastuuta tekemisistään. Palkintojen ropistessa kunnia kelpaa, mutta palautteen hän neuvoo kohdistamaan asiakkaalleen – Turveinfo ei tosin ole läsnä sosiaalisessa mediassa. MAINOSALA EI OSA A OTTA A vastaan substanssiin perustuvaa kriittistä palautetta. Negatiiviset ajatukset eivät kuulu hypeaallon harjalla surffaavan alan imagoon. Ainoa alaa aktiivisesti seuraava media Markkinointi & Mainonta teki jutun Hasanin turvekampanjasta pari päivää ennen julkisen keskustelun käynnistymistä, mutta jutussa ei huomioitu kampanjaan liittyviä ongelmia. Mainoksilla on merkittävä rooli yhteiskunnassa. Alan toimijoiden on osallistuttava alaa käsittelevään keskusteluun ja otettava vastuu tekemisistään. JARI TAMMINEN Saako mainoksessa vedättää? To im itu ks ell ist a ain eis to a T URPEEN käyttö energiatuotannossa on ongelmallista. Sen vaatima ojittaminen kuivattaa suon, minkä jälkeen sateet huuhtovat mennessään kuivuneen turpeen köyhdyttäen maaperää ja rehevöittäen läheisiä vesistöjä. Kovien sateiden ja tulvapiikkien aikaan vaikutus on suurin ja samalla päästöjen mittaaminen vaikeinta. Tämän vuoksi turpeen vaikutuksia vesistöille on systemaattisesti aliarvioitu. Ojittaminen ja turpeen kaivuu ovat ensisijaisia syitä suolajien uhanalaisuuteen, ja suolajien ja soiden lajiston uhanalaistuminen on viime vuosina vain pahentunut – soilla ei mene Suomessa hyvin. Turvealan puolustajat tukeutuvat usein konsulttiyhtiö Pöyryn selvityksiin vesistöhaittojen vähyydestä. Samalla jää kuitenkin mainitsematta, että Pöyry on myös Turveinfokampanjan ja turpeen energiakäyttöä ajavan Bioenergia ry:n jäsen. SUOLAJIEN LISÄKSI turpeen nostosta kärsivät luonnon käyttöja virkistysarvot. Tuhannet suomalaiset kalastajat, mökkeilijät, hillastajat ja retkeilijät ovatkin aktivoituneet asiassa. Muun muassa paikalliset yhdistykset ovat viime vuosina vaatineet painokkaasti valtionyhtiö Vapoa puuttumaan turpeesta aiheutuviin vesistöhaittoihin ja säilyttämään suot luonnontilaisina. Vaasan hallintooikeus määräsi vuonna 2016 Vapon maksamaan Alavuudella sijaitsevan Saarijärven kunnostamiskuluja. Vapo on joutunut korvaamaan haittoja myös Keuruun Liesjärven ranta-asukkaille. Paikallisen vastustuksen vuoksi aluehallintovirastot ovat viime vuosina tiukentaneet turpeenoton ympäristölupien ehtoja. Luvituksen ja kaavoituksen edistäminen on vastatuulessa jopa turvemaakunnassa Etelä-Pohjanmaalla. GLOBA ALISTI TURVEMA AT ovat maailman suurin hiilivarasto. Ne sisältävät noin kolmasosan kaikesta maaperän hiilestä, vaikka turvemaita on vain kolme prosenttia maailman pinta-alasta. Paksut turvesuot ovat siis hyviä hiilivarastoja ja ne sitovat hiiltä ilmakehästä. Soiden ojittaminen metsätalouden, maatalouden ja turveteollisuuden tarpeisiin johtaa valtaviin päästöihin, jotka kiihdyttävät ilmastonmuutosta. Polttoturpeella tuotetaan runsas neljä prosenttia Suomen energiasta, mutta turpeen hyödyntämisestä aiheutuu arviolta 10–15 prosenttia Suomen päästöistä. Tilastokeskuksen mukaan tämä arvio on pikemmin liian pieni kuin iso. Turve-energiaa ei tuoteta ilman tukia. Vuoden 2017 valtion budjetista käy ilmi, että turpeelle suunnattu epäsuora verotuki on tällä hetkellä 146 miljoonaa euroa vuodessa. OECD:n ja ympäristö ministeriön mukaan turpeelle annettu tuki edustaa ympäristölle haitallista tukea. Jos turvetta verotettaisiin kuten muita fossiilisia polttoaineita, sen verotus olisi yli kymmenkertainen nykyiseen verrattuna. Tuista ja verohelpotuksista huolimatta valtioomisteinen turvetuottaja Vapo on ollut viime vuodet suurissa talousvaikeuksissa. JUHA SIPIL ÄN hallituksen energiaja ilmastostrategian mukaan turpeen käyttö voisi lisääntyä lähivuosina, jolloin turve korvaisi kivihiilen käyttöä, mikä taas nostaisi kasvihuonepäästöjä. Kansalaisjärjestöjen Hiilivapaa Suomi -kampanjan mukaan turpeen käytön lisääminen ei ole Pariisin ilmastosopimuksen mukaista. Kirjoittaja on Suomen luonnonsuojeluliiton suojeluasiantuntija. Luonnonsuojeluliitto vaatii turpeen energiakäytöstä luopumista vuoteen 2025 mennessä.
T urpeen polttaminen tuottaa suuremmat päästöt kuin kivi hiilen polttaminen, silti mainokset todistelevat turpeen puhtaaksi. Turpeen kerääminen tuhoaa herkän suoluonnon, mutta sitä väi tetään luonnonmukaiseksi. Turve myös myydään uusiu tuvana energiana vastoin pa rempaa tietoa. Pohjolassa vaikuttaa valtion tukema turvelobbausorgani saatio ja sille kampanjan teh nyt mainostoimisto. Kam panjassa esitetään, että tur ve on mammonaa jauhava sampo ja että turpeen käyttä misestä pidättäytyminen olisi aasien politiikkaa. Kun on suossa kainaloita myöten, ei kannata polkea jalkaa. SUKSITAAN SUOHON KAIKKI. Olipa kerran suo, kuokka ja mainostoimisto. Hyväntahtoinen aurinko katseli heitä. Kenties tunsi jonkinlaista myötätuntoakin heitä kohtaan. Aika velikultia. To im itu ks ell ist a ain eis to a
14 • 2 / 2017 14 • 2 / 2017 TEKSTI JA KUVAT RIIKKA YRTTIAHO K AN SA K U N N AN O LO H U O N E • K AN SA K U N N AN O LO H U O N E • K AN SA KU N N AN O LO H U O N E • KA N SA KU N N AN O LO H U O N E • SYNDIKALISTI SK FORUM OSOITE: ÖVRE HUSARGATAN 27, GÖTEBORG KAHVI: 20 KR, TEE 10 KR BIISI: SEKOITUS MUUN MUASSA RANSKALAIST A HIP HOPPIA JA JOOSE KESKITALOA Vallankumouskahvila göteborgilaisittain ”Täällä ne hipit tsittaa, röökaa ja dokaa.” H ELSINGIN SANOMAT uutisoi helmikuun alussa kolmen uusnatsin pidätyksestä liittyen pommi-iskuihin Göteborgissa. Jutussa mainittiin yhden iskun kohdistuneen ”äärivasemmistolaisten kohtauspaikkana” toimivaan Forum Kafehen. Kyse on Syndikalistisk Forumista, joka on nimensä mukaisesti syndikalistien kohtauspaikka. Yhdistys on itsenäinen radikaalihkosta Syndikalisterna-ammattiliitosta, mutta toimi aikaisemmin samassa rakennuksessa ja välittömässä yhteydessä ammattiliiton kanssa. Syndikalismi laajempana poliittisena liikkeenä ja ideologiana tarkoittaa yksinkertaistaen sosialistista ammattiyhdistysliikettä ja liittojen välistä solidaarista yhteistyötä sekä kapitalismin vastustamista. Erään tuttavani luonnehdinta syndikalistiliitosta – ”eihän se nyt mikään Akava ole” – lienee ihan osuva, mutta äärivasemmistosta puhuminen on sikäli johdattelevaa, että se tuo mieleen lähinnä ikkunoiden rikkomisen ja surullisenkuuluisan suomalaisen kiakkovieras-keskustelun. Syndikalistisk Forum on ollut olemassa jo 1980-luvulta lähtien, joten sillä on jo vuosikymmenten perinteet göteborgilaisten vasemmistolaisten keskuudessa. Päätin käydä katsomassa, mitä tässä äärivasemmiston kohtauspaikassa oikeasti tapahtuu, miltä se näyttää ja millaista porukkaa siellä oikein notkuu. FORUM ON PIENI KAHVILA ja oleskelutila vastapäätä yliopistorakennusta Linnéstadenissa, Göteborgin kantakaupungissa. Lähellä on Linnégatanin kauniita vanhoja rakennuksia ja vilkkaita raitiovaunupysäkkejä. Kahvila aukeaa iltapäivisin neljältä, ja paikan tunnistaa helposti isosta punamustasta lipusta ulkopöydän edustalla. Tila on pienehkö ja valoisa, ja siellä on tarjolla on valkokangas luentoja ja esityksiä varten. Sohvat ja eri paria olevat tuolit luovat kotoisan tunnelman vaikka työskentelyyn, opiskeluun tai kirjojen lukemiseen. Forumilla järjestetään viikottain muun muuassa opintoja kirjapiirejä, luentoja ja keskusteluiltoja. Kuluvalla viikolla ohjelmassa on esimerkiksi luento queerfeminismistä ja avoin kokkausilta, jossa valmistetaan kotoisasti soijapyöryköitä, juuresmuusia ja ruskeaa kastiketta. FORUMIN OMIEN verkkosivujen mukaan paikka on ”avoin kirjakauppa sekä kohtauspaikka Göteborgin vasemmistolle”. Vastapäätä pöytääni onkin seinän kokoinen kirjahylly, jossa on myynnissä kirjoja, muun muassa Chomskya, Nina Björkiä ja Rosa Luxemburgia. Kirjojen hinnat ovat varsin kilpailukykyisiä, mikä ilahdut
2 / 2017 • 15 SYNDIKALISTI SK FORUM OSOITE: ÖVRE HUSARGATAN 27, GÖTEBORG KAHVI: 20 KR, TEE 10 KR BIISI: SEKOITUS MUUN MUASSA RANSKALAIST A HIP HOPPIA JA JOOSE KESKITALOA Ilmianna olohuoneesi! ideat@voima.fi taa varmasti monia yhteiskuntatieteilijöitä kadun toisella puolella. Olisinpa itsekin tajunnut ostaa Chomskyni täältä! Myös lehtiä, muun muassa syndikalistiliiton Arbetaren-julkaisua, zinejä, antifasistilippuja ja muun muuassa Rojavan kurdien tueksi myytäviä t-paitoja voi paikan päältä lunastaa. Paikan nettisivuilla on myös verkkokauppa, josta voi ostaa niin ikään kirjallisuutta, lehtiä, kangaskasseja ja sen sellaista. Kahvilassa on tarjolla maistuvaa vegaanista toastia 20 kruunulla ja teetä, kahvia ja pientä makeaa huokein hinnoin. Oikeaa ruokaa saisi 40 kruunulla. Myös ruoan hinnat ovat siis erittäin kilpailukykyiset verrattuna naapurikuppiloihin, joissa edullisin ruoka-annos taitaa kustantaa keskimäärin lähemmäs sata kruunua. Halutessaan Forumiin voi ostaa myös 400 kruunun arvoisen tukijäsenyyden vuoden ajaksi. Tukijäsenet saavat juoda niin paljon kahvia ja teetä kuin sielu sietää ja tulevat samalla tukeneeksi paikan toimintaa. Musiikki soi sopivalla voimakkuudella: täällä voi keskittyä lukemiseen ja kuulee sekä omat ajatuksensa että muiden puheen. Suomalaisen musiikkinörtin mieltä lämmittää se, että myös Joose Keskitaloa soitetaan yhden biisin verran. Ai niin, ingressin Z-Salamapartioviittauksesta huolimatta täällä ei röökata eikä dokata. Korkeintaan nuuskataan – kuten Ruotsissa on tapana – ja suunnitellaan vallankumousta kahvipärinöissä.
2 / 2017 • 17 VOIMA SUOSITTELEE Koonnut Kaisu Tervonen C arl Se bas tian Lin db erg Painavia sanoja kevyesti Puhekaraoken seuraava teema on feminismi. KARAOKE TUO ensimmäisenä mieleen oluesta tahmeat lattiat ja illan viidennen ”Joutsenlaulun”. Vaihtoehtojakin on. Puhekaraoke alkoi taiteellisesta kokeilusta, ja sitä on vedetty kohta jo seitsemän vuotta. Kotipaikkana on toiminut Helsingin Lavaklubi, mutta tapahtumia on järjestetty erilaisilla festivaaleilla ja taidetapahtumissa, myös Saksassa, Hollannissa, Virossa ja Belgiassa. Karaoken periaatteet pätevät: katalogista voi valita haluamansa puheen, jonka pääsee esittämään tekstityksen avittamana baariyleisölle. Puheita on eri aihealueista ja erilaisilta puhujilta Martin Luther Kingin I have a Dream -klassikosta aina Ilkka Taipaleen kasvisruokapäiväpuheeseen. Vaikka puhekaraoken teemat ja valikoimasta löytyvät puheet saattavat olla rankkojakin, niihin on helppo saada etäisyyttä puhekaraoken kontekstiin siirrettynä. ”Jotkut puheet ovat loukkaavuudessaan niin absurdeja, että niille ei voi kuin nauraa”, Tellervo Kalleinen, yksi perustajajäsenistä sanoo. Esimerkiksi tällaisesta nousee ugandalaisen pastorin Eat Da Poopoo -puhe, netissäkin levinnyt, täysin vinksahtanut valistusesitelmä homoseksistä. Toinen järjestäjä Oliver Kochta-Kalleinen toteaa, että karaokeformaatti mahdollistaa puheissa piilevien ajatusten tarkastelun, kun tiedetään, etteivät puhujat tarkoita sitä, mitä sanovat. Järjestäjiin myös kuuluva Carl Sebastian Lindberg lisää, että täysin eri aikakausilta poimittujen puheiden seuratessa toisiaan on kiinnostavaa huomata, mitä yhtäläisyyksiä esimerkiksi vaikkapa Hitlerin ja Donald Trumpin puheista saattaa löytyä. Puhekaraoke antaa mahdollisuuden purkaa ja tarkastella puheiden retoriikkaa ja niitä keinoja, joilla meihin pyritään vaikuttamaan. ILTOJEN TEEMAT vaihtelevat ajankohtaisuuden mukaan, tähän mennessä on järjestetty jo esimerkiksi hallitusja populismi-illat. Maaliskuun 17. järjestettävän tapahtuman aiheena on feminismi. Iltaa varten on pyydetty puheita esimerkiksi Li Anderssonilta ja Emilia Kokolta. Tapahtuman neljäs järjestäjä Julius Valve kertoo, että tarkoituksena on lähestyä feminismiä mahdollisimman monesta eri kulmasta, poliittiselta ja henkilökohtaiselta tasolta. Nähtäväksi jää, saadaanko joukkoon myös muutama antifeministinen puhe. Puhekaraokesta ei haluta eliitin snobitapahtumaa: tavoite on, että kuka vain voi osallistua. Siksi iltoihin on aina vapaa pääsy. Lindberg kertoo, että alussa osallistujakunta koostui kuitenkin enimmäkseen taidepiirin ihmisistä. ”Nykyään illoissa käy ihmisiä aika lailla laidasta laitaan, puhekaraoke on kasvanut siitä taideskenestä ulos, mikä on hyvä”, hän toteaa. Kasvua on tapahtunut moneen suuntaan: alun suppea valikoima on kasvanut jo noin neljäänsataan puheeseen, ja puheita on tarjolla yli 13 eri kielellä. Kalleinen ja Valve korostavat, että tarkoituksena ei ole nappisuoritus vaan hauskan pito. ”Aivan kuten tavallisessakin karaokessa, täällä saa mokata”, Tellervo Kalleinen sanoo. ”Puhujan paikalla saa olla joku aivan toinen”, Valve lisää. ”Siellä saa vapaasti asettaa itsensä naurunalaiseksi.” ELLEN ELJAALA Puhekaraoke: Feminismi, 17.3. Lavaklubi, Helsinki. Puhekaraoke mukana Häiriköt-päämajan Spektaakkeligaalassa 14.3., myöskin Lavaklubilla.
kansainvälistäjournalismiasuomeksi. tilaaDiploalkaen30 € / vuosi (sisältää myös digilehden) mondediplo.fi Tanssitaide Teatteri ja Draama Liikuntaseikkailu Tehobreikki -suuntana hyvinvointialat Valokuvauksen perusteet+ Vintage-valokuvaus 28.8.2017 – 31.5.2018 Haku juuri nyt! p. 040 8085 035 info.kansanopisto@kpedu.fi kpedu.fi/kansanopisto VIETÄ ELÄMÄSI VUOSI KANSANAOPISTOSSA TIETOA, LUOVUUTTA JA KOKEMUKSIA KANSANOPISTOLINJOILTA! Opiskele taidemaalariksi Helsingin Kaapelitehtaalla! www.vapaataidekoulu.fi OPISKELIJAVALINTA Valintakurssi 8.-18.5.2017 KUTSU KASVATUSJA TAIDEALALLE www.snellman-korkeakoulu.fi Hakemukset 30.4. mennessä Ajatt elun rohkeutt a, sielun syvävenytt elyä, tekemisen iloa ja tukevia eväitä elämään. Steinerpedagogisia yleissivistäviä ja tutkintoon johtavia kasvatusja taideopintoja merellisessä ympäristössä Helsingin Jollaksessa. KUTSU KASVATUSJA TAIDEALALLE Luova ja elävä koulutusti e Ajatella, se on mahdollista! Väri ja muoto-kuvataidekurssi 5.-9.6.2017 Sisäinen tasapaino ja terveys -kurssi 9.-11.6.2017
Liput: 1 pv alk. 69 € \ 2 pv alk. 99 € \ 3 pv alk. 129 € Ennakko: Lippu.? \ Tiketti \ ilosaarirock.?/liput PIXIES USA \ ULTRA BRA \ PAROV STELAR AUT THE HELLACOPTERS SWE \ MEW DEN \ MØ DEN IMAGINE DRAGONS USA \ ROYAL BLOOD UK Rag’n’Bone Man UK \ Millencolin SWE \ Snakehips UK \ Leprous NOR \ Zeke USA Vesala \ Insomnium & Joensuun Kaupunginorkesteri \ Huoratron MC Taakibörsta \ Pariisin Kevät \ Helsinki-Cotonou Ensemble Oranssi Pazuzu \ Disco Ensemble \ Wasted + more Nyt kolme kokonaista päivää! Joensuu 14.-16.7.2017 ilosaarirock.? @aulakustannus I AULA & CO I aulakustannus.fi MAI JIA KOODINMURTAJA ”Kafkan ja Agatha Christien sekoitus.” – THE INDEPENDENT Kiinan suosituin vakoilutrilleri murtautuu syvälle kansain välisen vakoilun maailmaan ja neron mieleen.
20 • 2 / 2017 Ain o Ko rve nsy rjä tutk ii siirt ola isu ud en hall inta a Eu roo pas sa ja toim ii liik kum iso ike ud en pu ole sta akt ivis m in ja tait een ken tillä . Reunahuomioita taloudesta ja ihmisten liikkeestä SAKSALAISESSA MA AHANMUUTTOKESKUSTELUSSA termillä ”talouspakolainen” viitataan negatiivisesti siirtolaisiin, jotka hakevat maasta turvapaikkaa, mutta joita ei kotimaassaan uhkaa ”poliittinen” vaino. Heidän motiivinsa ovat ”taloudellisia”, eli he ovat lähteneet parantaakseen omia elinolosuhteitaan. Annetaan ymmärtää, että ”talouspakolaiset” ovat turvapaikkajärjestelmän ”väärinkäyttäjiä”. PUHEENTAPA ON HARHA ANJOHTAVA . Ensinnäkin useimmille EU:n ulkopuolelta tuleville turvapaikkahakemus on 1970-luvulta lähtien ollut perheenyhdistämisen ohella lähes ainoa keino laillistaa oleskelu Saksassa. Tämän unohtaa usein myös vasemmisto, joka vaatii ”taloudellisten” syiden kuten köyhyyden tunnustamista turvapaikkaperusteena. Yleinen ja yhtäläinen liikkumisen oikeus sivuutetaan, kuten eurooppalaisessa, turvapaikkajärjestelmään keskittyneessä siirtolaisuuskeskustelussa on ylipäätään viime vuosina tehty. Toiseksi puheentapa ei selvitä, millaisia ”taloudelliset” lähdön syyt voivat todellisuudessa olla. Vieraillessani Senegalissa tammikuussa tapasin kansalaisaktiiveja, jotka kampanjoivat EU:n ajamia ns. taloudellisia kumppanuussopimuksia vastaan. Sopimukset takaavat toteutuessaan EU-tuotteille tullittoman pääsyn Afrikan markkinoille. EU:n mukaan tämä edistää yhteisiä kestävän kehityksen tavoitteita. Länsiafrikkalaisten vastustajien mukaan tämä ei pidä paikkaansa: valtiot menettävät tuloja, maataloustuotanto ja pk-yritykset kärsivät. Maaseudun elinolojen kurjistumista seuraa muuttoliike, kuten takavuosien rakennesopeutusohjelmien jälkeen. Senegal on EU:n syksyllä 2015 Afrikan maiden kanssa käynnistämän Valletta-prosessin ensisijaisia kohdemaita. Tavoite on ulkoistaa siirtolaisuuden kontrolli näille ja padota ihmisten liike jo ennen Euroopan rajoja. Osana ”siirtolaiskumppanuusohjelmia” EU-komissio julkaisi suunnitelman tukea julkisin varoin eurooppalaista sijoittamista Afrikkaan. Kauppaja investointipolitiikassa vapaa liikkuvuus on asialistalla ensimmäisenä. Sen sijaan ihmisten liikettä EU haluaa väkivaltaisesti rajoittaa, mikäli se suuntautuu Eurooppaan. Senegalin maaseudulta lähtevät ”talouspakolaiset” eivät täytä turvapaikkaan vaadittavaa ”poliittisen” vainon kriteeriä ja muut oleskelun laillistamisen väylät käyvät yhä ahtaammiksi. EU-komission poliittisessa taloustieteessä afrikkalaiset ovat pääosin ”laittomia” siirtolaisia, joiden pääsy Euroopan hyvinvointijärjestelmien ”hyväksikäyttäjiksi” on estettävä etukäteen. EU-TURISTIVIISUMIKIN on kiven takana senegalilaiselle, jota epäillään ”talouspakolaisuudesta”. EU-passilla matkustavana tutkijana en itse tarvinnut Senegaliin minkäänlaista viisumia enkä joutunut selittämään viranomaisille miksi olin jättänyt Berliinin talven taakseni. AINO KORVENSYRJÄ TUTKIJALIITOSTA TEKSTI NINNI SANDELIUS KUVA NINNI KAIRISALO Vegetrendistä valtavirtaan Suomalaiset pakkaavat ruokakassiinsa aiempaa vähemmän punaista lihaa ja enemmän kasviksia. V OIMA TEETTI TNS Gallupilla tutkimuksen, jossa ihmisiltä kysyttiin heidän viimeaikaisista ruokailutottumuksistaan. Lähes kolmannes vastaajista oli vähentänyt lihan kulutusta viime aikoina. Naisista jopa 40 prosenttia oli karsinut eläinperäisten tuotteiden määrää ruokavaliostaan. Miehistäkin näin oli tehnyt lähes neljännes. Tutkimus kertoo myös, että lihan kulutusta vähentäneiden joukko oli varsin monipuolinen: erot asuinpaikan, ammattiryhmän tai iän suhteen olivat pieniä. Esimerkiksi lihan syömisen vähentäminen ei ollut leimallisesti nuorten aikuisten juttu: eläkeläisistä yli kolmannes oli vähentänyt lihan osuutta lautasellaan. SUOMALAISTEN kulutustottumukset ovat olleet murroksessa jo jonkin aikaa. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) tutkimuksessa on perehdytty 25–64-vuotiaiden suomalaisten ruokailutottumuksiin vuosien 1997– 2012 FinRavinto-aineistoja hyödyntäen. Tutkimuksen mukaan kasvisten ja hedelmien syöminen on lisääntynyt tasaisesti kyseisinä vuosina. THL:n erikoistutkijan Susanna Raulion mukaan kasvikset ovatkin vakiinnuttaneet paikkansa suomalaisten lautasilla. Ravitsemussuosituksiin suomalaiset eivät keskimäärin kuitenkaan vielä yllä: ihanteellinen puoli kiloa kasviksia ja hedelmiä päivässä ei vielä toteudu väestötasolla. Korkeasti koulutetut suomalaiset syövät enemmän kasviksia ja hedelmiä ja toisaalta vähemmän lihaa kuin perusja keskiasteen tutkinnon suorittaneet suomalaiset. Voiman tutkimuksen sukupuoliero toistuu myös THL:n tutkimuksessa: naiset syövät koulutustasosta riippumatta punaista lihaa ja lihavalmisteita miehiä huomattavasti vähemmän. ”Kasvikset ovat hyvä esimerkki siitä, että naiset ovat keskimäärin terveystietoisempia kuin miehet. Naisten osuudessa saattaa vaikuttaa myös halu keventää ruokavaliota kasviksia suosimalla”, Raulio arvioi. Hänen mukaansa on yleistä, että korkeasti koulutetut kaupunkilaisnaiset muokkaavat ruokatottumuksiaan etunenässä. ”Kasvisbuumin taustalla on useita syitä: osa lisää kasvisten syömistä ja vähentää lihan kulutusta terveydellisistä syistä. Myös eläinten hyvinvointiin ja ympäristöasioihin liittyvät eettiset syyt vaikuttavat ihmisten valintoihin”, Raulio jatkaa. Täysin lihattomaan ruokavalioon ei terveydellisistä syistä ole tarvetta siirtyä. ”Olisi kuitenkin hyvä, että lihansyöntiä vähennettäisiin. Kasvisten määrän lisääminen vaikuttaa kiistatta myönteisesti terveyteen ja on myös ympäristösyistä kannatettava valinta.” Raulio mainitsee, että kasvikset ovat edelleen esillä myös ravitsemuspoliittisissa linjauksissa. Esimerkiksi Valtion ravitsemusneuvottelukunnan työryhmän laatimassa, tämän vuoden tammikuussa julkaistussa kouluruokailusuosituksessa korostetaan kasvisten merkitystä. UUSIEN KASVIPERÄISTEN tuotteiden, kuten härkiksen tai nyhtökauran, vaikutusta ei vuoteen 2012 ulottuvassa tutkimuksessa ole voitu havaita. Susanna Raulion mielestä on silti selvää, että uudet helppokäyttöiset tuotteet lisäävät kiinnostusta kasviperäisiä ruokia kohtaan. Päivitettyä tutkimustietoa kasvisten ja uusien tuotteiden kulutuksesta saadaan tämän vuoden puolella, sillä uusi FinRavinto-tutkimuksen tiedonkeruu on parhaillaan käynnissä koko Suomessa. Päivittäistavarakaupassa vegebuumi on täyttä totta. Keskon mukaan esimerkiksi bataatin myynti kasvoi viime vuonna 17 prosenttia. Myös pakastekasviruokien ja -lisukkeiden myynti kasvoi 11 prosenttia. Härkistä myyntiin 660 000 eurolla ja nyhtökauraa 880 000 eurolla. Kesko on tutkinut asiakkaidensa näkemyksiä siitä, miten he aikovat syödä tulevaisuudessa. Raportin mukaan
Vegetrendistä valtavirtaan Suomalaiset pakkaavat ruokakassiinsa aiempaa vähemmän punaista lihaa ja enemmän kasviksia. 50 prosenttia vastaajista aikoo lisätä kasvisten käyttöä. ”Se on huikea luku”, Keskon tavarakaupan johtaja Ari Akseli sanoo. Erilaisten kasvisproteiinien tulo markkinoille on selvästi vaikuttanut kuluttajien tottumuksiin ja kokeilunhaluun. Ari Akselin mukaan asiakkaat tiedostavat myös kasvispainotteisen ruokavalion eettiset vaikutukset. Vastaajista 30 prosenttia ilmoitti tavoitteekseen vähentää punaisen lihan syömistä ja 13 prosenttia pyrkii viettämään kasvisruokapäivää. ”Jos nämä näkemykset realisoituvat ostoksiksi, on se merkittävä muutos suomalaisten ruokakassissa”, hän sanoo. KASVISRUOAN SUOSION lisääntyminen viime vuosina on pantu merkille myös Vegaaniliitossa. Kasvisruokaan liittyvää tietoa kaivataan koko ajan lisää. ”Meihin ottavat yhteyttä niin kuluttajat kuin viranomaiset, yritykset ja media”, Vegaaniliiton puheenjohtaja Sari Komulainen kertoo. Vegetrendi näkyy myös Vegaaniliiton nettisivujen kävijämäärän nousuna sekä tapahtumien osallistujamäärissä. ”Esimerkiksi viime vuoden Vegfestiin osallistui 8 000 kävijää ja tammikuun vegaanihaasteeseen 5 500 ihmistä, 500 enemmän kuin viime vuonna. Komulaisen mukaan vegeilmiön taustalla on useita syitä. Veganismi ja kasvissyönti on ollut merkittävä trendi maailmalla jo jonkin aikaa. Asenteet ja tuotteet leviävät myös Suomeen. Myös tutkimustieto on lisääntynyt. ”Tämä kaikki vaikuttaa julkiseen keskusteluun ja asenteisiin. Myös politiikka muuttuu. Nyt vegaanit otetaan huomioon ravitsemussuosituksissakin.” Eettiset kysymykset kietoutuvat läheisesti kasvisruoan valitsemiseen. ”Kierrätys ja energiansäästö on tuttua, ja nyt ruokavalion vaikutus ympäristöön on noussut tapetille. Ihmiset kokevat, että ruokavaliolla voi vaikuttaa yhteiskuntaan”, Komulainen lisää. Kasviperäisten tuotteiden ympärille syntyy uusia yrityksiä ja tuotevalikoima laajenee entisestään. Kasvissyönnistä tulee valtavirtaa, arvelee Komulainen. ”Kasvissyönnistä ja veganismista on tullut helpompaa ja arkisempaa kuin ennen.” 2 / 2017 • 21
22 • 2 / 2017
2 / 2017 • 23 TEKSTI IIDA SIMES KUVAT VELDA PARKKINEN Taideteoksia myötätunnosta Tutkija-taiteilija Susanna Hast innostuu House of Cardsista ja buddhalaisuudesta. ”H EI kaikille, mä oon Susanna Hast, ja mä oon ihan jäässä.” Nainen pitää mikrofonia tumppujensa välissä ja tanssii paikallaan itseään lämmitellen. Pienen telttakatoksen alla roikkuu värikkäitä rauhanlippuja. YouTubeen tallennetulla videolla sataa räntää kuin jalkarättejä. ”Nää on tarinoita sodasta. Osa näistä on tosi surullisia, ja nää on englannin kielellä”, avaa Susanna Hast sitä, mitä tuleman pitää. ”Näiden tarkoitus on herättää tunteita, ja kaikki tunteet ei ole ehkä kauhean myönteisiä, mitä näistä voi tulla. Tää on musikaalinen narraatio, ja tää liittyy mun tekemään tutkimukseen.” Hast panee soimaan vetävän funktaustan. Kohta hän räppää beatin päälle: ”It doesn’t matter if they’re dead or alive. You will still pay the ransom…” Eli ”ei väliä, ovatko he elossa vai kuolleita. Maksat silti lunnaat.” Hast viittaa kaapattuihin tšetšeeneihin, jotka elävät Kaukasuksen kriisien keskellä. Helsingissä Töölönlahden rannalla kuvatussa videossa rauhantapahtuman yleisö kohtasi pari erilaista Susanna Hastia: musiikkia rakastavan, herkästi heittäytyvän taiteilijaHastin sekä politiikkaa ja kansainvälisiä suhteita analysoineen tutkija-Hastin. Ohikulkijakin pääsi osallistumaan kuvaamalla esityksen. Kännykkäkameran heiluvasta kuvasta tuli osa tšetšeeneistä, sodista, kärsimyksestä ja myötätunnosta kertovaa taideteosta. Taiteilija-Hastin työ avautuu parhaiten kelaamalla taaksepäin tutkija-Hastin taivalta. SUSANNA HAST väitteli tohtoriksi Lapin yliopistosta vuonna 2012 aiheenaan ”Spheres of Influence” eli kylmän sodan aikaisista puheista tutut ”etupiirit”, joista Hast mieluummin käyttää nimeä ”vaikutuspiirit”. Sanaan sisältyy tuomitseva ja kielteinen pohjavire. ”Yleensä etutai vaikutuspiireillä viitattiin Venäjään. Kyse on siis sitä, miten suurempi valtio sulkee vaikutuspiiriinsä pienempiä valtioita. Mutta käsitettä ei yleensä käytetty, kun puhuttiin vaikka Yhdysvalloista.” Hast tutki enemmän nimenomaan käsitettä eikä valtioiden harjoittamaa politiikkaa, mutta huomauttaa silti, että poliittisestikin käsitettä voisi avata laajemmin. ”Vaikutusvallan alla oleva maa voi joskus myös hyötyä suhteesta, mutta jos ’vaikutuspiiri’ tarkoittaa automaattisesti jotain huonoa, me emme näe, mitä kaikkea siihen voisi kuulua.” Maailma on muuttunut paljon väitöksen jälkeen. ”Jos olisin kirjoittanut väitöskirjaani Ukrainan kriisin jälkeen, aineisto olisi varmasti erilaista.” Kansainvälisten suhteiden, politiikan ja Venäjän asiantuntijaa on pakko pyytää pohtimaan hieman nyky-Venäjää. Onko Venäjällä nyt epätoivoinen tarve perustella suuruutensa oikeutusta? Hast on pohtinut tätäkin. ”Venäläisillä on vahva visio herrojen kerhosta, johon he ovat mielestään aina kuuluneet. Venäjällä ajatellaan, että he ovat kautta aikojen olleet mukana neuvottelupöydissä luomassa maailmanjärjestystä. Tosin tällaisia visioita on muillakin suurilla valtioilla.” HAST ALKOI väitöksensä jälkeen pohtia valtasuhteita myös käsitteiden feminiininen ja maskuliininen kautta. Erityisen kiinnostava on käsitepari toksinen maskuliinisuus. Yhdysvaltalainen feministi, journalisti ja bloggaaja Amanda Marcotte on kirjoittanut ”toksisesta maskuliinisuudesta” kuvaillessaan katujen aseellista väkivaltaa. Marcotte ajattelee toksisen maskuliinisuuden tarkoittavan vallan ja kontrollin tavoittelua väkivallan keinoin. Siihen sisältyy näyttämisen halua ja pelkoa paljastua sisimmältään heikoksi tai pehmoksi. Hastin mielestä toksista maskuliinisuutta voi soveltaa myös politiikan tutkimiseen. Hän muotoilee ja etenee isommille kierroksille: ”Maskuliinisuus kulkee pitkälti käsi kädessä myös militarisoitumisen kanssa, eli priorisoidaan tietynlaista maskuliinisuutta, jossa voiman käyttö ja heteroseksuaalisuus ovat miehisyyden keskeinen elementti. Tähän maskuliinisuuden muotoon liitetään rationaalisuus, ei-tunteellisuus, hallinta, henkinen ja fyysinen vahvuus.” Hast miettii poliittista vallankäyttöä tällaisten käsitteiden kautta. Valloitussodat voisivat olla toksista maskuliinisuutta. Mutta käsite ei liity vain ulkopolitiikkaan. ”Rasistinen isänmaallinen liikehdintäkin on toksista maskuliinisuutta.” Maskuliinisuus ei ole pelkästään miessukupuolen juttu. Myös nainen, etenkin naisjohtaja, saattaa haluta käyttää maskuliinisia otteita. Hast on pohtinut erityisesti House of Cards -tv-sarjan kol
24 • 2 / 2017 matta kautta. Sarjan pääkertomuksia ovat päähenkilö Frank Underwoodin loputon vallanhimo yhdistyneenä kostonhaluun, Lähi-idän rauhanprosessi ja Yhdysvaltain Venäjän-suhteet. Vaimo Claire Underwood on aluksi miehensä ladymachbethmaisena taustatukena, kunnes alkaa itsekin keulia kohti kirkkaimpia politiikan parrasvaloja. Tv-sarjan pienemmissäkin puitteissa tapahtuu suuria. ”Minua alkoi kiinnostaa esimerkiksi, miten House of Cardsissa korostetaan ihmisten virtsaamista”, kertoo Hast. ”Frank Underwood virtsaa isänsä haudalla, mutta myöhemmin sarjassa Claire Underwood menee vessaan ja virtsaa ovi auki. Saadessaan valtaa päähenkilön vaimo alkaa muuttua yhä maskuliinisemmaksi hahmoksi. Jotta naiset olisivat työelämässä ja politiikassa uskottavia, heiltä usein edellytetään miehistymistä”, Hast pohtii. KAUKASUKSELLA , erityisesti Tšetšeniassa, on käyty verisiä sotia vielä 2000-luvulla, kun Venäjä on näyttänyt valtaansa yli pienten kansakuntien ja öljyputkien. Susanna Hast etsii kriisistä myös hyvyyttä ja hyviä tekoja. ”Haluan tutkia myötätuntoa sodan keskellä. Pohdin, mitä muuta sodassa tapahtuu kuin raakuuksia. Monien mielestä tämä [kysymyksenasettelu] kuulostaa mahdottomalta.” Hän on päässyt selvittämään todellisten sota-asiantuntijoiden kantaa ajatusrakennelmaansa. ”Asuin muutama vuosi sitten Genevessä. Kävin siellä tapaamassa Lääkärit ilman rajoja -järjestön edustajia. Kerroin heille, että etsin sodan keskeltä hyviä tekoja. Eräs kokenut työntekijä sanoi minulle tiukasti, että ’se on mahdotonta’ ja että hänen mielestään en ollenkaan ymmärrä sotaa. Pari päivää mietittyään hän kuitenkin palasi kertomaan minulle, että olen oikeassa, myös tämä näkökulma, ihmisten kapasiteetti sodassa, on tärkeä. Meistä tuli ystäviä.” Hast törmäsi tšetšeenitaustaisen lääkärin Hassan Baijevin elämäkertaan. Baijev työskenteli Kaukasuksella karmeissa oloissa ja hoiti tuhansia eri kansallisuuksiin kuuluvia ihmisiä, sekä Susanna Hast Syntyi Ruotsissa 1981, asui lapsuutensa Rovaniemen seudulla. Opiskeli Lapin yliopistossa pääaineenaan kansainväliset suhteet. Väitteli tohtoriksi vuonna 2012. Työskentelee tutkijatohtorina Aleksanteri-instituutissa. On Politiikasta-verkkolehden mediatuottaja ja tekee videoita ja podcasteja. Harrastaa mäyräkoiria ja capoeiraa. Lempiartisti on Nick Cave. ”Mietin, miten Cave and the Bad Seeds jaksaa joka keikalla antaa kaikkensa. Miten repiä keho ja sydän auki ihmisten edessä kerta toisensa jälkeen.” Nettisivut susannahast.com sotilaita että siviilejä. Baijevin hahmo ei Hastin mielestä ole automaattisesti hyvä eikä paha, eikä sen enempää maskuliininen kuin feminiininenkään. ”Hän kertoo paljon tunteistaan, vaikka aina hänen tunteensa eivät hänen omasta mielestään ole hyväksyttäviä. Esimerkiksi hän koki venäläisten palkkasotureiden hoitamisen ällöttäväksi. Silti hän hoiti heitä, koska hän on lääkäri, joka oli vannonut lääkärinvalan.” Baijev työskenteli sairaalassa pommitusten aikana. ”Kesken tuhon sairaanhoitajat suojasivat häntä fyysisesti asettumalla hänen ympärilleen. Löysin tarinasta myös kehollisuutta.” Nyt astuu kuvaan taiteilija-Hast. Hän on pitkään harrastanut ja opiskellut tanssia. Herkästi innostuvan tutkijan elämään tuli hiljattain mukaan uusi taiteenlaji. ”Musiikista on tullut minulle tärkeä työkalu. Kerran harjatessani illalla hampaita minulle tuli mieleen laulu, ’The Pit’ [Kuoppa]. Se oli pakko heti kirjoittaa ylös. Sitten niitä lauluja alkoi tulla enemmänkin.” Hastilla ei ole aikaisempaa musiikkitaustaa. Kun lauluja vaan ”tuli”, oli opeteltava myös soittamaan kitaraa. Hast alkoi ottaa tunteja. Kirjailija Elizabeth Gilbert on keksinyt, että kaikenlaiset teosten ideat ovat jo olemassa ikään kuin henkiolentoina ja ne vain ottavat jonkun ihmisen välikappaleekseen, jotta tämä kirjoittaisi ne ylös. Mitä Hast on tästä luovuuden teoriasta mieltä? ”Mäkin ajattelen, etteivät laulut ole mun kontrolloitavissa. Mä kirjoitan ne, mutta en mä ole tietoisesti tai tarkoituksellisesti luonut niitä.” Nyt Hast kirjoittaa sähkökirjaa sodista ja sotien keskeltä löytyvästä myötätunnosta. Projektiin yhdistyy yhdistyy myös taide: ”Jokainen luku alkaa laululla. Se virittää lukijan oikeanlaiseen mielentilaan.” SUSANNA HAST on ollut buddhalainen 15 vuoden ajan. Myötätunto on tärkeä osa uskontoa. ”Kukaan ei voi olla yksinään onnellinen, jos muut ympärillä kärsivät”, kertoo hän elämänfilosofiastaan. ”Ei ole mahdollista tulla onnelliseksi, jos ei samalla auta muita.” Sotien tutkiminen tieteen tai taiteen kautta ei ole ollut helppoa. ”Suuri osa sotaraporteista kertoo lohduttomasta kärsimyksestä, eikä niitä voi oksentamatta lukea.” Entä voiko taiteen keinoin tavoittaa jotain, mihin tiede ei yllä? ”Taide on helpompi vaikutusväline. Ihmisten on helpompi ottaa sitä vastaan.” Yleisö kokee Hastin mukaan taiteen tuoman tieteellisen informaation eri lailla kuin perinteisen esityksen. ”Musiikillisesta tieteellisestä esityksestä jää erilainen muistijälki, johon liittyy usein myös tunnekokemus. Laulun voi palauttaa eri tavalla mieleen kuin kertomuksen.” Hast laulaa enimmäkseen englanniksi, koska se on luonteva kieli ”akateemisissa karkeloissa”, joissa hän kertoo usein esiintyvänsä. Tosin Feministisessä kiroiluiltamassa hän yllätti itsensäkin räppäämällä Lapin murteella. Nykyään puhutaan paljon kulttuurisesta omimisesta, appropriaatiosta. Sillä tarkoitetaan valtakulttuurin edustajien harjoittamaa vähemmistöjen perinteiden hyväksikäyttöä. Usein valtakulttuuri jopa vääristää vanhoja traditioita. Onko Hast huomannut varoa tätä, kun hän sijoittaa taiteeseensa Kaukasuksen tapahtumia? Ainakaan hän ei saa taiteellisesta työstään kaupallista hyötyä. Hast palaa asiaan myöhemmin sähköpostitse. ”Minusta se, että esittää itselleen ja julkisesti kysymyksiä oman työnsä eettisyydestä, on keino välttää kulttuurista omimista. Pohdin koko ajan, onko jonkun teoksen tekeminen eettisesti oikein, loukkaanko jotain, ja ennen kaikkea kysyn itseltäni, kuka minä olen kertomaan sodasta tai Tšetšeniasta, tiedänkö oikeastaan mitään, mihin minä tällä pyrin ja mitä tällä tiedolla teen. Mutta taiteen tekemistä ei kannata lopettaa sen takia, että pelottaa. Minusta on aika mahdotonta yrittää ymmärtää vierasta asiaa, jos ei yritä jollain tavalla omaksua ja ottaa jotain siitä osaksi itseään.” Hast on kertonut tšetšeenitohtori Baijeville tehneensä tästä biisin. ”Hän sanoi, että ’sounds great’”, kertoo Hast tyytyväisenä. Onko Hast nyt unelmiensa ammatissa taiteilevana tutkijana? ”Minulla on koko ajan ideoita ja pokkaa tehdä asioita. Metodini on ’omalaatuinen random’. Sattumien kautta tapahtuu ihmeellisiä asioita, jotka eivät lopulta ole ollenkaan sattumia. Tulevaisuudessa työskentelen varmasti tieteen ja taiteen rajapinnassa, toivottavasti pitkälti omilla ehdoilla, koska olen kauhean huono ottamaan läksytystä vastaan. Neuvoja kyllä, mutta en rajoituksia. Esiintyvä taiteilija on se suurin unelma-ammatti, mutta sitä tuskin uskaltaa sanoa edes ääneen.” Poliittisen valokuvan festivaali 2017 Suupala on poliittinen teko. #PVF2017 haastaa pohtimaan nykypäivän ruoantuotannon ekologisia, eettisiä ja yhteiskunnallisia ulottuvuuksia sekä omaa suhdetta ruokaan. FESTIVAALIN OHJELMA NÄYTTELYT Poliittisen valokuvan festivaalin päänäyttely 2017: Ruoka Suomen valokuvataiteen museo. Näyttely avoinna 3.2.29.4.2017 Laura Cuch: Spiritual Flavours & Asunción Molinos Gordo: El Matam El Mish Masry (The Non-Egyptian Restaurant) Stoa. Näyttely avoinna 4.2.-30.4.2017 Ruokahävikki-näyttely. Filippo Zambon: Into the Bin & to kosie: trash Virka-galleria. Näyttely avoinna 22.2.-28.5.2017 MUU OHJELMA MAALISKUU Tiistai 14.3. klo 18 Elokuvailta Stoassa: Just Eat It Lauantai 18.3. klo 11–15 Perhepäivä Valokuvataiteen museossa Keskiviikko 22.3. klo 18–19 Enne Purovaara: Näyttelyääniä / Sounds at an Exhibition. Musiikkiesitys Valokuvataiteen museossa Tiistai 28.3. klo 18 Elokuvailta Stoassa: Säilöttyjä Unelmia HUHTIKUU Keskiviikko 5.4. klo 18–20 Voiko valokuvalla vaikuttaa? Valokuva-aktivismi keskustelu Valokuvataiteen museolla Lauantai 8.4. klo 14–15 International SLOW ART DAY. Enne Purovaara: Näyttelyääniä / Sounds at an Exhibition. Musiikkiesitys Valokuvataiteen museossa Sunnuntai 9.4. klo 14–15 Jo-Anne McArthur: We Animals. Valokuvaajan puheenvuoro Valokuvataiteen museossa Keskiviikko 12.4. klo 18–19 Enne Purovaara: Näyttelyääniä / Sounds at an Exhibition. Musiikkiesitys Valokuvataiteen museossa Perjantai 21.4. klo 16 Nälänhätä. Lukudraamaesitys Kaupungintalon juhlasalissa Lauantai 22.4. klo 14 Nälänhätä. Lukudraamaesitys Kaupungintalon juhlasalissa Keskiviikko 26.4. klo 17–19 Ruokakulttuurin muutos – Miten se tapahtuu? Keskustelu Virka-galleriassa TOUKOKUU Torstai 11.5. klo 18–19 Filippo Zambon: Into the Bin & to kosie: trash. Valokuvaajien puheenvuorot Virka–galleriassa LISÄTIEDOT TAPAHTUMISTA: www.pvf.fi TI M FR AN CO HE N K W IL D SC HU T PA U LA HU M BE RG JO -A N N E M C AR TH U R
Poliittisen valokuvan festivaali 2017 Suupala on poliittinen teko. #PVF2017 haastaa pohtimaan nykypäivän ruoantuotannon ekologisia, eettisiä ja yhteiskunnallisia ulottuvuuksia sekä omaa suhdetta ruokaan. FESTIVAALIN OHJELMA NÄYTTELYT Poliittisen valokuvan festivaalin päänäyttely 2017: Ruoka Suomen valokuvataiteen museo. Näyttely avoinna 3.2.29.4.2017 Laura Cuch: Spiritual Flavours & Asunción Molinos Gordo: El Matam El Mish Masry (The Non-Egyptian Restaurant) Stoa. Näyttely avoinna 4.2.-30.4.2017 Ruokahävikki-näyttely. Filippo Zambon: Into the Bin & to kosie: trash Virka-galleria. Näyttely avoinna 22.2.-28.5.2017 MUU OHJELMA MAALISKUU Tiistai 14.3. klo 18 Elokuvailta Stoassa: Just Eat It Lauantai 18.3. klo 11–15 Perhepäivä Valokuvataiteen museossa Keskiviikko 22.3. klo 18–19 Enne Purovaara: Näyttelyääniä / Sounds at an Exhibition. Musiikkiesitys Valokuvataiteen museossa Tiistai 28.3. klo 18 Elokuvailta Stoassa: Säilöttyjä Unelmia HUHTIKUU Keskiviikko 5.4. klo 18–20 Voiko valokuvalla vaikuttaa? Valokuva-aktivismi keskustelu Valokuvataiteen museolla Lauantai 8.4. klo 14–15 International SLOW ART DAY. Enne Purovaara: Näyttelyääniä / Sounds at an Exhibition. Musiikkiesitys Valokuvataiteen museossa Sunnuntai 9.4. klo 14–15 Jo-Anne McArthur: We Animals. Valokuvaajan puheenvuoro Valokuvataiteen museossa Keskiviikko 12.4. klo 18–19 Enne Purovaara: Näyttelyääniä / Sounds at an Exhibition. Musiikkiesitys Valokuvataiteen museossa Perjantai 21.4. klo 16 Nälänhätä. Lukudraamaesitys Kaupungintalon juhlasalissa Lauantai 22.4. klo 14 Nälänhätä. Lukudraamaesitys Kaupungintalon juhlasalissa Keskiviikko 26.4. klo 17–19 Ruokakulttuurin muutos – Miten se tapahtuu? Keskustelu Virka-galleriassa TOUKOKUU Torstai 11.5. klo 18–19 Filippo Zambon: Into the Bin & to kosie: trash. Valokuvaajien puheenvuorot Virka–galleriassa LISÄTIEDOT TAPAHTUMISTA: www.pvf.fi TI M FR AN CO HE N K W IL D SC HU T PA U LA HU M BE RG JO -A N N E M C AR TH U R
26 • 2 / 2017 Demokratia telkien takana Myanmarilainen Chit Min Lay oli lähes 14 vuotta vankilassa poliittisen aktivismin vuoksi. TEKSTI JA KUVAT KALLE ERKKILÄ M YANMARIN suurimmassa kaupungissa Yangonissa liikenne on tahmeaa. Autot jumittuvat pitkiin letkoihin. Taksikuski avaa ikkunan ja sylkee punaista betelpähkinän nestettä tielle. Autojen välissä kävelee kukkia kauppaava tyttö, joka väistää sylkivanan viime hetkellä. Matka keskustan Chinatownista Yangonin koillisosaan kestää yli tunnin, vaikka etäisyyttä on vain vähän yli kymmenen kilometriä. Entisiä poliittisia vankeja auttavan 88 Generation for Peace and Open Society -järjestön toimiston portilla seisoo leveästi hymyilevä keski-ikäinen mies. Hän on Chit Min Lay, jonka iloiset kasvot eivät paljasta mitään hänen rankasta historiastaan. Lay vietti lähes neljätoista vuotta vankilassa poliittisen aktivismin vuoksi. YANGONIN YLIOPISTOSSA burman kieltä opiskellut Chit Min Lay koki poliittisen heräämisen neljäntenä opiskeluvuotenaan 1996. Hän oli 24-vuotias. ”Opiskelukaverit ja opettajat kertoivat minulle Burman [Myanmarin] poliittisista ongelmista. He vastustivat sotilasjunttaa ja halusivat maahan demokratian. Lähdin mukaan aktivismiin ystävieni johdattelemana”, Lay kertoo. Yangonin yliopisto on Myanmarin poliittisen aktivismin kehto. Esimerkiksi nimellä 8-8-88-kansannousu tunnetut protestit alkoivat yliopistolla: Maan pitkäaikaisen hallitsijan Ne Winin ero heinäkuussa 1988 johti satojentuhansien demokratiaa vaativien ihmisten mielenilmauksiin. Protestit päättyivät verisesti, sillä armeija tappoi yli tuhat mielenosoittajaa. Maan vankilat täyttyivät demokratia-aktivisteista. Demokratiaa maahan ei saatu, sillä armeijan kenraali Saw Maung syrjäytti aiemmin hallinneen sosialistipuolue BSPP:n ja muodosti juntan, joka kutsui itseään ”Valtion lain ja järjestyksen palauttamisneuvostoksi”. Sen tarkoituksena oli tukahduttaa uudet mielenosoitukset. Yli 3 000 ihmistä tapettiin, ja 10 000 opiskelijaa joutui pakenemaan maaseudulle. Juntta hallitsi sotatilalain perusteella toukokuuhun 1990 asti, jolloin järjestettiin parlamenttivaalit. Kotiarestiin tuomitun Aung San Suu Kyin johtama Kansallinen demokratialiike (NLD) voitti vaalit ja sai 485:stä paikasta 392. Sotilasjuntta ei hyväksynyt tulosta vaan hajotti puolueet ja vangitsi aktivisteja. JOULUKUUSSA 1996 Yangonin yliopiston opiskelijat järjestivät mielenosoituksen, jossa he vaativat koulutuksen uudistamista, poliittisten vankien vapauttamista ja vallan siirtämistä sotilasjuntalta NLD:lle. Lay osallistui mielenilmaukseen yli 2 000 muun opiskelijan kanssa. ”Marssimme yliopistolta Rangoonin [Yangonin] keskustaan. Sen jälkeen järjestimme istumamielenosoituksen, joka kesti melkein auringonnousuun asti. Sotilaat keskeyttivät mielenilmauksen ja hakkasivat meitä pampuilla. Meidät pakotettiin kuormaauton kyytiin, joka kuskasi meidät armeijan kuulustelukeskukseen.” Lay ja yli 300 muuta opiskelijaa pidätettiin yhdeksi yöksi. Seuraavana päivänä yliopiston professorit tulivat kuulustelukeskukseen ja pyysivät opiskelijoiden vapauttamista. Sotilasjuntta vaati, että opiskelijat allekirjoittavat sopimuksen, jossa he lupasivat olla osallistumatta jatkossa mielenosoituksiin. Lay allekirjoitti sopimuksen, mutta se ei kuitenkaan saanut häntä lopettamaan mielenosoittamista. ”Halusimme demokraattisen valtion. Olimme täysin kyllästyneitä sotilasjuntan hallintoon”, Lay sanoo. Juntta sulki yliopistot lähes kahdeksi vuodeksi. 1990-LUVUN LOPULLA opiskelijat olivat edelleen demokratialiikkeen keskiössä. Lay muistaa erityisen hyvin JUNTTA SULKI YLIOPISTOT LÄHES KAHDEKSI VUODEKSI.
2 / 2017 • 27 elokuun 1998 kapinat. Juntta oli ollut vallassa kymmenen vuotta. ”Protestoimme juntan päätöstä avata yliopistot vain tenttejä varten. Halusimme myös osoittaa tukemme NLD:n julistukselle, jossa puolue päätti muodostaa hallituksen vuoden 1990 vaalituloksen perusteella.” NLD:n julistus johti yli tuhannen oppositiojohtajan ja puolueen jäsenen pidätykseen ja pitkiin vankilatuomioihin. Juntta kiristi otettaan jälleen myös opiskelija-aktivisteista. ”Viimeinen mielenosoitus, johon osallistuin järjestettiin 24.8.1998. Opiskelijat pakenivat paikalta, mutta pidätyksiä tehtiin seuraavana päivänä, yksi kerrallaan. Piilottelin kaverini luona, koska pelkäsin kiinni jäämistä.” Yksitoista päivää mielenosoituksen jälkeen Lay meni äitinsä luokse tyttöystävänsä kanssa. ”En tiedä, mistä armeija sai tietää, että olen siellä. Minut pidätettiin ja vietiin armeijan kuulustelukeskukseen, jossa minut hakattiin. Sen jälkeen jouduin Rangoonin Insein-vankilaan, jossa odotin oikeudenkäyntiä.” THAIMA AN JA MYANMARIN rajalla sijaitseva Mae Sotin kaupunki on tunnettu myanmarilaisista siirtolaisista ja pakolaisista. Kaupunkia kutsutaankin ”pikku-Burmaksi”. Mae Sotissa asuu myös monia entisiä poliittisia vankeja, jotka ovat muuttaneet Thaimaahan uuden vankilatuomion pelossa. Yksi heistä on myanmarilainen Bo Kyi, joka osallistui vuoden 1988 protesteihin. Ensimmäisen tuomionsa hän istui vuosina 1990– 1993. Toisen kerran hänet suljettiin telkien taakse vuonna 1995. Hänet vapautettiin vuonna 1998, ja seuraavana vuonna hän muutti Mae Sotiin. KYI ON YKSI AAPP-järjestön (Assistance Association for Political Prisoners) perustajista. Järjestö auttaa ja tukee entisiä ja nykyisiä poliittisia vankeja Myanmarissa: se tar joaa matkustusapua vankien läheisille, avustaa vankeja lääkkeiden ja ruoan hankinnassa sekä raportoi vankiloiden olosuhteista. AAPP:n tavoitteena on kaikkien poliittisten vankien vapauttaminen ja vankilaolojen parantaminen. AAPP:n tietojen mukaan Myanmarissa on tällä hetkellä 206 poliittista vankia, joista 98 istuu tuomiotaan ja 108 odottaa oikeudenkäyntiä. Töitä siis riittää, vaikka poliittisia vankeja on vapautettu NLD:n valtaannousun jälkeen. ”Vankilat ovat aivan liian täynnä. Ongelmia ovat myös kidutus, sairaanhoidon puute ja valvonnan epäonnistuminen. Lisäksi armeija voi edelleen mielivaltaisesti pidättää kenet tahansa. Se hankaloittaa poliittista kehitystä Myanmarissa ja luo pelon ilmapiiriä.” MYANMARIN PERUSTUSLAIN muuttaminen on käytännössä mahdotonta ilman armeijan suostumusta. Kyin mukaan ihmisten odotukset olivat vaalien jälkeen liian korkealla. ”Yksi suuri ongelma on se, että armeija hallitsee myös poliisia – nämä kaksi pitäisi saada erilleen. Monet armeijan virkamiehet ovat siirtyneet poliisin palvelukseen. Heikot poliisivoimat mahdollistavat myös sotilasvallankaappauksen tulevaisuudessa. Nyt hallitus ei voi päättää, miten esimerkiksi mielenosoituksiin reagoidaan, koska armeija käskyttää poliiseja.” Tällä hetkellä armeija on lain yläpuolella. Kyi pitää armeijaa myös suurimpana ihmisoikeuksien rikkojana Myanmarissa. Toisaalta hän nostaa esiin myös etnisten armeijoiden, kuten vähemmistökansa Karenin joukkojen, osallisuuden ihmisoikeusloukkauksiin. ”Ihmisoikeudet ovat uusi käsite Burmassa. Monet ihmiset eivät tiedosta oikeuk siaan ja velvollisuuksiaan.” AAPP:n tavoitteena ei ole kuitenkaan kostaa armeijan kenraaleille. ”Haluamme, että he tunnustavat rikoksensa. Vaadimme anteeksipyyntöä.” Lay kertoo pelänneensä mielenterveytensä puolesta. Häntä hakattiin ja pidettiin nälässä. ”Kun vihdoin sain ruokaa, se oli surkeaa, enimmäkseen pelkkää riisiä. Iltaisin sain likaisista vihanneksista tehtyä keittoa. Kerran viikossa söin vähän lihaa.” Lay asui yksin pienessä sellissä. Poliittista vankia ei päästetty ulos. Jos muut vangit tapasivat aktivisteja, heitä rangaistiin. Tammikuussa 1999 Lay sai tuomion: kolme vuotta vankeutta laittomasta yhteydenpidosta thaimaalaiseen opiskelijajärjestöön, 14 vuotta poliittisten lentolehtisten jakamisesta ja 14 vuotta toiminnasta hallitusta vastaan – yhteensä 31 vuotta. Hänellä ei ollut mahdollisuutta puolustautua, ja tuomio luettiin Insein-vankilassa suljettujen ovien takana. L AY SIIRRETTIIN Mawlamyinen vankilaan vuonna 1999, seitsemän Insein-vankilassa vietetyn kuukauden jälkeen. Hän oli onnekas, sillä hänen ystäviään siirrettiin samaan vankilaan. Se helpotti sopeutumista. Mawlamyinessä vangit saivat myös viettää aikaa ulkoilmassa. Layn mukaan Mawlamyinessa ruokaa oli tarpeeksi, ja hän koki olot muutenkin paremmiksi kuin Insein-vankilassa. Kuolema oli kuitenkin jatkuvasti läsnä: vankeja menehtyi muun muassa vartijoiden pahoinpitelyihin, aliravitsemukseen ja malariaan. ”Huonoa uudessa vankilassa oli se, että köyhällä äidilläni ei ollut aluksi varaa matkustaa Mawlamyineen. Inseinvankilassa hän taas pystyi vierailemaan.” Tilanteeseen tuli muutos, kun kansainvälinen Punainen Risti alkoi vierailla Myanmarin vankiloissa vuodesta 2000 alkaen. He neuvottelivat sotilasjuntan kanssa vankien olojen parantamiseksi ja avustivat läheisiä matkakuluissa. Vuodesta 2004 alkaen vangit saivat lukea kirjoja ja vuonna 2005 he saivat myös sanomalehtiä. Laylla oli sellissään myös radio. ”Kuuntelin BBC:n lähetystä, jossa kerrottiin, että hallitus aikoo vapauttaa vankeja. Olin todella innoissani.” Lay kuuli vapautuksestaan 13. tammikuuta 2012. Aluksi hän ei uskonut sitä todeksi. ”Vartijat valehtelivat meille usein, että vangit vapautetaan seuraavana päivänä. Olin kuullut saman tarinan monta kertaa, joten en uskonut siihen.” Tällä kertaa vartijat olivat kuitenkin tosissaan. Vapauduttuaan Lay meni syömään aamupalaa vankilan lähelle ravintolaan, jossa hän tapasi NLD:n jäsenen. ”Hän puhui kännykkään. Se oli ensimmäinen kerta, kun näin matkapuhelimen, koska olin ollut vangittuna lähes 14 vuotta. Hän kertoi, että monia ystäviäni oli vapautettu. Olin siitä todella onnellinen.” Mawlamyinestä Lay matkusti takaisin Yangoniin. Paluu kotikaupunkiin ei ollut helppo. ”Rangoonissa kaikki oli niin erilaista. En enää tunnistanut paikkoja. Äitini oli muuttanut, joten en tiennyt, missä hän asui. Ahdistuin julkisilla paikoilla, joten välttelin niitä. Halusin vain tavata perhettäni, lähimpiä ystäviäni ja aktivistikavereitani. Vuoden 1996 opiskelija-aktiivit pitivät tiiviisti yhteyttä, ja monet heistä olivat olleet vankilassa. Se helpotti sopeutumista takaisin tavalliseen elämään.” YANGONIN 19TH STREET on yksi kaupungin vilkkaimmista kaduista. Ravintolat ja baarit täyttyvät viikonloppuiltaisin paikallisista ja turisteista. Chit Min Lay istuu rennosti baarin terassilla, kaataa olutta lasiinsa ja kritisoi armeijaa. Muutamia vuosia sitten kukaan ei puhunut Myanmarissa politiikasta julkisella paikalla – se olisi ollut liian vaarallista. Nykyään Lay työskentelee 88 Generation for Peace and Open Society -järjestössä, joka auttaa entisiä poliittisia vankeja muun muassa rahallisesti ja tarjoamalla koulutusta. Lay on edelleen aktiivinen politiikassa, sillä hän avusti viime syksyn parlamenttivaaleissa NLD:n ehdokasta. Erityisesti Lay toivoo ratkaisua Myanmarissa pitkään jatkuneisiin etnisiin konflikteihin. ”Minä ja monet muut olivat tyytyväisiä NLD:n vaalivoittoon, mutta etniset ja uskonnolliset vähemmistöt ovat huonossa asemassa. Perustuslain muutos on tärkein asia tulevaisuudessa. Se on askel etnisen konfliktin ratkaisuun ja todella tärkeää rauhan ja demo kratian rakentamisessa.” Ennen NLD:n vaalivoittoa 2015 maata hallitsi armeijan tukema USDPpuolue, jonka vuonna 2008 laatima perustuslaki rajoittaa demokratiaa Myanmarissa. Perustuslain mukaan USDP saa nimittää 25 prosenttia parlamenttipaikoista. Perustuslain muuttamiseen taas tarvitaan yli 75 prosentin enemmistö. Armeijalla on myös veto-oikeus kaikkiin päätöksiin. Kenraalit kutsuvat järjestelmää ”kurinalaiseksi demokratiaksi”. Aung San Suu Kyin johtama NLD sai vuoden 2015 parlamenttivaaleissa yli 80 prosenttia äänistä, joten se pystyy muodostamaan hallituksen yksin. ”NLD:n vaalivoitto on ensimmäinen askel kohti demokraattista valtiota. Muutos tulee kuitenkin viemään aikaa.” Armeijan armoilla ”VARTIJAT VALEHTELIVAT MEILLE USEIN, ETTÄ VANGIT VAPAUTETAAN SEURAAVANA PÄIVÄNÄ.”
SEINÄKUKKASIA
GALLERIA Kaupunki on täynnä helposti huomaamatta jääviä yksityiskohtia, jotka tuovat värikkäästi esiin asukkaidensa luovuutta ja inhimillistä kädenjälkeä muutoin steriilissä ja harmaassa katukuvassa. Kevään aikana Voiman nettisivuille avataan uudistunut Seinäkukkasia-osio, johon lukijat voivat lähettää kuvia itse luomistaan tai katukuvasta bongaamistaan taidepläjäyksistä osoitteeseen voima@voima.fi. Kukkiva kaupunki
30 • 2 / 2017 Nationalismin kriisi Maailman väkivaltaisin uskonto vaatii pyhälle kansakunnalle uhrin sotarituaalissa. TEKSTI TUOMAS NEVANLINNA O MILL A voimillaan pärjäävällä sotasankarilla oli uskottavuutta olois sa, joissa sodan käynti oli rajattua, aseet mieskohtaisia ja tuhovoimaltaan vaatimattomia. Moderniin massamobilisaatioon ja joukkotuhoaseisiin perustuvaan sodankäyntiin tämä sankarikuva ei enää sopinut. Ensimmäisen maailmansodan jälkimainingeissa oli keksittävä uusi sankari: Kuka Tahansa, joka suorittaa osuutensa massatuho-operaatiossa. Väinö Linnan luoma Tuntematon sotilas on monijakoinen teos. Yhtäältä sitä voi pitää yrityksenä valaa sankarikuvaston hohdetta oloihin, joihin se ei enää sovi. Jokainen antaa pienen ja nimettömän uhrinsa kansakunnan hyväksi. Toisaalta sitä voi pitää melankolisena muistutuksena sotilaasta, joka vain kuoli. Tästä näkökulmasta tuntemattoman sotilaan kuolemalla on muistamisen arvoinen merkitys sikäli, että se on ruumiiden massaan hukkunut ja mieltä vailla. Tuntematon sotilas -aihelma toimii ja toimi erityisesti Kekkosen ajan Suomessa, jossa se salli nämä molemmat tulkinnat. ISÄNI OLI SOTAVETERA ANI . Hän ei juurikaan puhunut sodasta, mutta kirjoitti siitä myöhemmällä iällään paljonkin. Näiden tekstien keskeinen huomautus kohdistui sankarimyyttiin: ajateltiinpa sodan luonteesta, päämääristä ja lopputuloksesta mitä hyvänsä, elämäntilanteena se oli arkinen ja kollektiivinen ponnistus. ”NATIONALISMILLE ON TÄRKEÄÄ KIISTÄÄ LUONTEENSA USKONTONA.” ”TOIMIAKSEEN NATIONALISMIN ON OLTAVA PYHÄÄ SALAA.” HÄIRIKÖT ON THE ROAD 8.3. Häiriköt-pää majan tuottaja Jari Tamminen Mikkelin taidemuseoll a Puhetta taiteesta -tilaisuudess a 14.3. Häiriköiden Spektaakkeli gaala Helsingin Lavaklubilla. Luvassa mm. monologeja, Kansallisrom anttinen Puhekaraoke ja Palefacen Rillumarei-sh ow. 29.3. Sutta ken vihaisi – susi poliittisena eläimenä -tilaisuus Luonnontiet eellisessä museossa. Yhdessä Politiikasta-l ehden kanssa. 5.4. Vaalit ja politiikka -tilaisuus Helsingissä. Yhdessä Politiikasta-l ehden kanssa. Arki jouduttiin sopeuttamaan vaikeisiin oloihin, joista pyrittiin tekemään arkea uusilla rutiineilla ja selviämiskonsteilla. Sota vaikutti kaikkiin, ja selviämistaisteluun osallistuivat kaikki. Viedään Tuntematon sotilas -teema loppuun saakka: tuntematon kotiäiti, tuntematon sotataloustehtaan työntekijä, tuntematon sotalapsi. NUORENA AJATTELIN , että isäni harvasanaisuus sodan suhteen oli poliittinen valinta: hän ei halunnut osallistua siihen puhekulttuuriin, jossa politikoitiin oikeistolaisten arvojen puolesta sotaan vedoten. En silloin tullut ajatelleeksi, että ratkaisu oli hyvin tyypillinen – ainakin vaikenemisen osalta, vaikka ei välttämättä siihen johtaneiden syiden. Henkilökohtaisen sotakokemuksen traumaattisista puolista vaiettiin. Mieleltään ja ruumiiltaan vammautunut sotasukupolvi oli kasvanut miesihanteeseen, jossa sankari ei ole vain se, joka tekee sodassa sankaritekoja, vaan ennen kaikkea se, joka koko olemuksellaan ilmaisee valmiutta niihin. Ahdistuminen, mielen järkkyminen ja peloista puhuminen olisivat henkistä rintamakarkuruutta. Sodasta selvinneet saivat niskoilleen kolmoistaakan: vammat, syyllisyyden eloonjäämisestään ja imperatiivin ”kestää kaiken kuin mies”, olla puhumatta, valittamatta, vikisemättä. Näin Tuntematon sotilas saa vielä kolmannenkin merkityksen: ihanteen sotilaasta, joka ei tunne mitään. PAR ADOKSA ALISESTI sodasta on puhuttu sekä liikaa että liian vähän. Liikaa sotamuisteloita, sotaseikkailuromaaneja, poliittisesti tarkoitushakuista veteraanipatetiaa, talvisodan hengen kaipailua. Liian vähän mykkien ja alkoholisoituneitten miesten puhetta sodan ja Suomen ongelmista, omista ongelmistaan, liian vähän poliittista ja kulttuurista analyysia. Ei tämä tietenkään mikään paradoksi ole. Kuvio on johdonmukainen. Liian vähäinen puhe selittää liiallisen puheen. Sotilasfarssit, alkoholinkäyttö, sankarimuistelot ja toisen maailmansodan aikaisten hävittäjälentokoneiden mallivalikoiman ulkoaosaaminen ovat olemukseltaan samaa: oiremuodosteita ja defenssejä. Ne vuotavat yli, kun itse asiasta vaietaan. NATIONALISMIN YLILYÖNNEISTÄ ei vaieta. Niistä puhutaan paljon. Niin paljon, että havaintoa on tarkennettava: itse asiassa nationalismista puhutaan vain sen ylilyöntien yhteydessä. ”Normaalista”, poliittisesti toimivasta nationalismista ei puhuta. Ja saattaa olla, että tämä onkin sen toimivuuden kannalta keskeistä. Yhdysvaltalainen viestinnän tutkija Carolyn Marvin ja psykologi David Ingle kirjoittivat vuonna 1999 provosoivan teoksen nimeltä Blood Sacrifice and the Nation. Tutkimus perustuu sosiologi Émile Durkheimin (1858– 1917) ja kirjallisuudentutkija-antropologi René Girardin (1923–2015) teorioihin. Sen mukaan yhteisön pyhä selviää tutkimalla, mikä sille on tappamisen ja uhrautumisen arvoista. Nationalismille pyhä on kansallisvaltio ja sille sotarituaalissa annettu uhri. Kansallisvaltio on maallistuneelle modernille maailmalle ainoa todella olemassa oleva Jumala – ainoa, jonka puolesta ollaan valmiita kuolemaan. SANOJA ”PYHÄ” TAI ”USKONTO” ei kuitenkaan juuri koskaan mainita kansallisten symbolien yhteydessä. Tämä ei ole sattuma. Nationalismille on tärkeää kiistää luonteensa uskontona. Jos nationalismi esiintyisi julkisesti uskonnollisena ja pyhään perustuvana, se tekisi siitä poliittis-kulttuurisen kiistan aiheen. Uskonnoksi avoimesti julistautuvat opit ja kirkot jakautuvat tavallisesti oppikiistoihin, tulkintoihin ja lahkoihin. Uskonnosta voidaan olla yksimielisiä vain silloin, kun sen luonnetta uskontona ei tiedosteta. Liberaali nationalismi vastustaa natsismia myös siksi, että natsit tekevät nationalismin edustamista asioista avoimesti pyhiä ja siten poliittisen kiistakapulan. Liberaaleille nationalisteille natsismin ongelma ei ole liiallinen kansallismielisyys vaan nimenomaan se, että natsismi tärvelee nationalismin normaalin toiminnan tuomalla kansakunnan pyhän näkyviin. Toimiakseen nationalismin on oltava pyhää salaa. Se, minkä verran uskonnot ovat sisäsyntyisesti väkivaltaisia – ja päteekö se kaikkiin uskontoihin yhtä lailla – on yhtä vaikea kuin mielenkiintoinenkin aihe. Joka tapauksessa on niin, että 1900-luvulla ja sen jälkeen ilmiasultaan sekulaarit piilouskonnot – nationalismi, kansallissosialismi ja stalinismi – ovat vaatineet paljon enemmän uhreja kuin ”viralliset” uskonnot. Paljon enemmän nykyään kuitenkin puhutaan julkiuskontojen sisäänrakennetusta väkivaltaisuudesta. Vaikuttaako tämän puhetulvan taustalla liberaalin nationalismin tiedostamaton pyrkimys vierittää toisille harteille oma uskonnollis-väkivaltainen luonteensa? SODAN TÄRKEIN JULKILAUSUTTU tavoite on voitto. Kuitenkin ideologialle, jonka turvin kansalaiset valmistetaan sotaan, asia on oikeastaan päinvastoin. Nationalismille omat uhrit ovat tärkeämpiä kuin menestys. Menestyskin selitetään uhrien avulla. Julkisesti uhrien määrää valitellaan, mutta piilotasolla pätee, että mitä enemmän uhreja, sen parempi. Tämän kuvion on toimiakseen pysyttävä salaisuutena. Nationalismin pyhän taustalla oleva viimekätinen tabu on, että nationalismin voima ei perustu mahdollisimman moneen tapettuun viholliseen ja voitettuun sotaan vaan omien uhrien määrään. Väite saattaa hätkähdyttää, mutta se on sopusoinnussa monien outojen tosiseikkojen kanssa. Sotaan osallistuva sotilas joutuu ottamaan suuren kuolemanriskin, mutta terroriteon voi toteuttaa paljon pienemmällä riskillä – ajastettu pommi riittää hyvinkin tuhoamaan jonkin paikallisesti rajatun joukon. Terroriteot ovat kuitenkin huomattavan usein itsemurhaiskuja. Eikö tämä kieli siitä, miten tärkeitä omien antamat uhrit yhteisölle ovat? Ilman iskijän itsemurhaa kuolleiden omien määrä jäisi nollaan.
2 / 2017 • 31 Marvin ja Ingle vertaavat Yhdysvaltojen käymien sotien kansallissymbolista merkitystä toisiinsa. Jos kansakuntaa elähdyttäisi ennen kaikkea kuolleiden vihollisten suuri määrä omiin uhreihin verrattuna, Persianlahden sodan pitäisi olla Yhdysvaltojen suurin sankaritarina. Siellä kuitenkin kuoli vain noin 150 amerikkalaista. Toisen maailmansodan miestappiot olivat aivan toista luokkaa – ja niinpä se onkin symbolisesti suuri sota. ONKO SUOMESSA JOTAKIN erityistä suhteessa nationalismin vakiotarinaan? Laajasti ottaen ei, juoni on aika lailla sama. Yksi mahdollinen erottava seikka tulee mieleen: sotakoneiston tavoite voittaa sota ja nationalismin tarve hävitä se sopivat Suomen tapauksessa harvinaisen vaivatta samaan tarinaan. Suomalaiset ovat voineet kertoa itsestään, jos ei sotien voittajana, niin ainakin kansakuntana, jolle on aina käynyt sotien jälkeen hyvin, kun samalla uhrien määrä on ollut suuri. Tämä kaksoisbonus tiivistyy talvisodan kohdalla: voidaan sanoa, että Suomi sekä voitti että hävisi sen. Se oli siis menestys molemmissa aspekteissa. Ilmankos sen symbolinen asema on lyömätön. OVATKO TODELLAKIN kaikki synnyinmaahan, sen paikkoihin ja kulttuuriin liittyvät tunteet viime kädessä verinationalismin palveluksessa? Palvelevatko kaikki vivahteikkaimmat, yksityiset ja epäaggressiivisimmatkin kotimaahan liittyvät myönteiset ajatukset vain yhtä ja samaa uhrinationalismin hermokeskusta? Marvin ja Ingle saattaisivat sanoa tähän, että helppo se on rauhan aikana vivahteistaan ja rauhantahtoisuudestaan puhua. Vasta tositilanteessa eli sodan aikana testataan, onko einationalistista kansallistunnetta olemassa. Ehkä sitä ei olekaan. Vaan entä sitten? Sotatilanteessa nationalismista vikisijälle vastattaisiin (jos vastaamaan vaivauduttaisiin), että herää, vihollinenhan on todellinen: aggressiivinen, moraaliton ja poliittisesti vastustettava. Näin tekisivät vasemmistolaisetkin. Onko natsismille, jos oletamme kapitalistisen modernisuuden kehyksen, muuta vaihtoehtoa kuin liberaali nationalismi? YKSI MARVININ JA INGLEN keskeisistä ideoista on, että kansallisen yhtenäisyyden edellytys on itse nationalismin pitäminen poliittisen kiistan ulkopuolella. Tämä ajatus on huomionarvoinen. Jos se otetaan vakavasti, nykyaika olisi kenties analysoitava toisin termein. Ehkä emme eläkään uusnationalismin aikaa vaan nationalismin kriisiytymisen ja hajoamisen aikaa? Juuri se, että nationalismista itsestään on tullut poliittinen kiistakapula, estää nationalismin normaalin toiminnan. Nykyisessä rivon julkinationalismin tilanteessa liberaalin nationalismin kannalta pahinta on se, että kansan lisäksi eliitti riitautuu ja joutuu ryhmittymään uudelleen. Pintakuohunnan lisäksi liikkuvat mannerlaatat. Tämä lisää uusien poliittisten liikkeiden, sisällissotien, vallankaappausten ja jopa vallankumousten todennäköisyyttä. Tässä tilanteessa fasismin ”tuomitseminen” on liian helppoa ja itsetyytyväistä. Paheksuja piilevästi olettaa, että kaikki ratkeaisi, kunhan vain palattaisiin entiseen järjestykseen. Ikään kuin entinen järjestys ei olisi millään tavalla osallinen valitettavan tilanteen syntyyn. Liberaalia moralismia ja kilvenkiillotusta ei nykytilanteessa ole ainoastaan riittävästi, sitä on liikaa. Antinationalismia ei ole se, että vihaa ja halveksii sitä aiemmin sijattua symbolista pesää, joka kansakuntana tunnetaan. Astetta todellisempaa nationalismin vastaisuutta on keskittyä kehittämään kansakunnat ylittävää ja alittavaa, poliittisiin liikkeisiin ja periaatteisiin perustuvaa solidaarista toimintaa. Lisää aiheesta oheisessa ILTA-HÄIRIKÖT EXTRA – Kansa taisteli -liitteessä. ”OMAT UHRIT OVAT TÄRKEÄMPIÄ KUIN MENESTYS.”
JuuriJuhla JuuriJuhla 15. LA 1.4. klo 18 • Haltia Armas-yhtye ja Pekko Käppi, näyttely klo 17 ja pelimannijamit SU 2.4. klo 19 • Espoon tuomiokirkko Psalttamus – pelimannivirsiä TI 4.4. klo 13.30–15 • Sellosalin lämpiö Päivätanssit: Vieno Kekkonen & Espoon pelimannit TI 4.4. klo 17.30 ja 19.30 • Lagstad hembygdsgård Maria Kalaniemi ja Eero Grundström, Svalan – levynjulkistamiskonsertti KE 5.4. klo 19 • Sellosali Lena Willemark & Mats Öberg, Stockholm Lisboa Project vieraanaan Maria Kalaniemi TO 6.4. klo 10 • Sellosali Koulukonsertti: Stockholm Lisboa Project PE 7.4. klo 19 • Sellosali Valma & Varsinaiset, Timo Rautiainen & Ville Ojanen, Jaakko Laitinen & Väärä raha LA 8.4. klo 12 • Espoon kulttuurikeskus, lämpiö Nuorten Pilpatuskonsertti LA 8.4. klo 18 • Sellosali Kelavala, Katrilli, Aspö spelmän, Leikarit, Orivesi All Stars Kansanmusiikkia Espoossa 1.–8.4.2017 JuuriJuhla JuuriJuhla LA 1.4. klo 18 • Haltia LA 1.4. klo 18 • Haltia LA 1.4. klo 18 • Haltia TO 6.4. klo 10 • Sellosali TO 6.4. klo 10 • Sellosali www.juurijuhla.? Liput ennakkoon Sellosalin ja Haltian konsertteihin: Lippupiste, www.lippu.? /juurijuhla ENSIN VALLATAAN HELSINKI… SINUN ÄÄNESI RATKAISEE Lisäämme edullisia vuokra-asuntoja ja pienten asuntojen rakentamista. Kehitämme julkisia, läheltä saatavia terveysja sosiaalipalveluja. Suosimme julkista liikennettä, pyöräilyä ja kävelyä. Huolehdimme, ettei kenenkään tarvitse nähdä nälkää tai nukkua ulkona. Parannamme itsensätyöllistäjien tilannetta. Turvaamme laadukkaan varhaiskasvatuksen, koulutuksen ja tutkimuksen. Huomioimme luonnon ja ilmaston kaikessa päätöksenteossa. ÄÄNESTÄ – ÄLÄ ANNA MUIDEN PÄÄTTÄÄ PUOLESTASI. helsinki.vasemmisto.fi/vahvistetut-ehdokkaat Uusi kotimainen näytelmä Paula Salminen ALFANAARAS Komedia perheenäidistä, urahaaveista ja ruuhkavuosista ”Koskaan ei ole ollut näin paljon hiekkaa pitkin parkettia” Ohjaus Anne Rautiainen OHJELMISTOSSA KEVÄTKAUDEN LIPUT 29–20 € www.lippu.fi alk. 18 € Lippumyymälä 0600 30 5757 (1,53 €/min+pvm) Ryhmämyynti (03) 752 6000 Väliaikatarjoilut (03) 782 6474 www.lahdenkaupunginteatteri.fi SAMI PERTTILÄ Liikkeessä – Nuoret aikuiset uuden työn markkinoilla -näyttely Galleria Huudossa 11.–26.3.2017 (Tyynenmerenkatu 6, Hki) Valokuvia ihmisistä, työnteosta ja autioituvista tiloista Kymenlaaksossa. Kuvat ovat osa Ajolähtö-hanketta, jossa tutkitaan kymenlaaksolaisia nuoria aikuisia uuden työn markkinoilla. nuorisotutkimusseura ry. nuorisotutkimusverkosto
2 / 2017 • 33 • – normihomolehti 1 / 2017 • 33 H ELMIKUUSSA 90 vuotta täyttäneen Kenneth Angerin julkaistujen elokuvien pituus on yhteenlaskettuna noin kolme tuntia. Ei kuulosta erityisen merkittävältä elämäntyöltä, jos ura on alkanut jo vuonna 1947. Angerin merkitystä ei kuitenkaan lasketa filmikelojen metrimäärissä. Keväällä ruutuun palaava Twin Peaks ja sen luoja David Lynch ovat paljon velkaa Angerille. Niin myös John Waters, Pedro Almodovar ja Martin Scorsese. Nimekkäistä ihailijoistaan huolimatta ohjaaja on viettänyt itse koko elämänsä marginaalin marginaalissa, vaikka onkin ennen kaikkea Hollywoodin lapsi. KENNETH WILBUR Anglemyer syntyi vuonna 1927 keskiluokkaiseen perheeseen Santa Monicassa Kalifor niassa. Angerin mukaan perhe ”vihasi” omaperäistä ja taiteellista poikaansa. Siskon lempinimi Kennethille olikin BCA eli Birth Control Accident (”ehkäisynnettomuus”). Elokuvia rakastanut Kenneth esiintyi jo seitsemän vuoden iässä Warner Brothersin Kesäyön unelma -filmatisoinnissa. Warnerin omat arkistot eivät tosin tue väitettä, ja tämä onkin Angerin mystisen elämän ensimmäisiä tulkinnanvaraisia totuuksia. Selvää faktaa on kuitenkin se, että Etelä-Kalifornian yliopistossa elokuvaa opiskellut Anger ohjasi lyhytelokuvansa Fireworksin 20-vuotiaana. Tätä ennen hän oli jo ehtinyt hurahtaa salatieteisiin, erityisesti ”maailman ilkeimmän miehen”, brittiläisen mystikon Aleister Crowleyn oppeihin. Hänet oli myös ehditty pidättää kertaalleen epäiltynä homoseksuaalisuuden harjoittamisesta. Okkultismi ja homous ovatkin olleet Angerin elokuvien vahvimmat teemat. Anger sai heti merkittäviä ihailijoita työlleen. Ohjaaja Jean Cocteau ihastui Fireworksin sadomasokistiseen kertomukseen nuorukaisesta ja häntä uhkaavista merimiehistä niin paljon, että kutsui nuoren elokuvantekijän vieraakseen Ranskaan. KENNETH Angerin elokuvat eivät olleet kaupallisia, ja niiden teatterilevitys oli melkein mahdotonta. Esimerkiksi Anaïs Ninin tähdittämä, vuoden 1954 Inauguration of the Pleasure Dome oli surrealistinen tribuutti satanismiin yhdistetylle Thelema-kultille. Tämä oli hieman liikaa aikana, jolloin jo Elviksen lanteet saivat ihmiset haukkomaan henkeä. Angerin uran suurin ja pakottavin ongelma olikin elokuvien rahoitus. Rahaa kerätäkseen hän päätti Ranskassa asuessaan käyttää hyväkseen eurooppalaisten julkkisjuorunälkää ja kirjoittaa paljastuskirjan. Anger oli kerännyt lehtileikkeitä Hollywoodin kulta-ajan hurjasteluista ja tragedioista pikkupojasta lähtien ja koosti teoksen Hollywood Babylon. Vaikka Hollywood Babylon oli Angerille vain tapa tienata nopeaa rahaa, on teos jättänyt pysyvän muistijäljen Hollywood-folkloreen. Kaikkien kääkjuorujen äiti näytti tietä nykyiselle viihdesivustojen lokajournalismille. Ongelma Babylonissa on se, että kirja on pohjimmiltaan vain kasa urbaanilegendoja ja juoruja. Väitteet vaikkapa mykkäelokuvien supertähden Clara Bown joukkopanosta kokonaisen jalkapallojoukkueen kanssa ovat viihdyttäviä, mutta toisaalta näyttäytyvät tänä päivänä misogynistisenä hölinänä. Täysin ilman meriittejä teos ei ole. Babylonissa Anger onnistui vilauttamaan unelmakaupunkia omaperäisen uhkaavassa sävyssä, joka esimerkiksi aikanaan rohkeana pidetyssä Hollywood-kuvauksessa Sunset Boulevard jäi vain vihjeeksi. NIIN TAI NÄIN, Hollywood Babylon oli menestys ja antoi Angerille taloudellista liekaa merkittävimpien töidensä Pimeän pioneeri KENNETH ANGER ON TEHNYT KOKO ELÄMÄNSÄ ELOKUVIA OKKULTISMISTA JA HOMOUDESTA. TEKSTI JANNE SIIRONEN
34 • 2 / 2017 34 • – normihomolehti 1 / 2017 S UKUPUOLIja seksuaalivähemmistöihin kuuluvilla on enemmän mielenterveysongelmia, liiallista päihteiden käyttöä ja muita terveysongelmia kuin näihin vähemmistöihin kuulumattomilla. Olipa kyse sitten samansukupuolisten parien adoptio-oikeudesta, perheen sisäisestä adoptiosta tai avioliittooikeudesta, vastustajat vetoavat usein näihin tilastoihin. Tilastot pitävät paikkansa mutta eivät selitä, miksi näin on. Mielenterveysongelmat kun eivät liity homouteen, biseksuaalisuuteen tai transsukupuolisuuteen sinänsä. KESÄKUUSSA 2016 julkaistun yhdysvaltalaisen tutkimuksen mukaan sukupuolija seksuaalivähemmistöjen edustajien korkeampi terveysriski liittyy syrjintään, jota he kohtaavat niin rakenteellisesti kuin sosiaalisestikin. Tutkimuksen tulokset vahvistivat jo aiemmin suppeammalla otoksella tehtyjä tutkimuksia. Tutkimuksen mukaan yhdysvaltalaiset homomiehet ovat heteromiehiin verrattuna kolme kertaa todennäköisemmin psyykkisesti ahdistuneita. Samassa tutkimuksessa todettiin, että homonaisten terveydentila on keskimäärin heikompi heteronaisiin verrattuna ja että homonaisilla on enemmän kroonisia terveysongelmia. Yhdysvaltalaisten biseksuaalien tilanne on pahin: tutkimuksen mukaan biseksuaalimiehillä vakava psyykkinen ahdistus on viisi kertaa yleisempää kuin heteromiehillä ja alkoholiongelma kolminkertainen. TÄMÄN VUODEN alussa julkaistu australialaistutkimus seurasi 5 000 aikuista kahdeksan vuoden ajan. Sen mukaan muun muassa lapsuudessa koetut seksuaaliset traumat, riskialtis terveyskäyttäytyminen, tupakointi, tuen puute, kielteinen sosiaalinen vuorovaikutus ja ankara uskonnollinen kasvatus, joka tuomitsee homouden, kasvattavat mielenterveysongelmien riskiä enemmän kuin mikään seksuaalinen suuntautuneisuus itsessään. Myös Suomen Mielenterveysseura totesi 2014, että avioliiton laillistaminen kaikille edistäisi hyvinvointia ja vähentäisi kiusaamista ja syrjintää. Seksuaalisuuden ja sukupuolen ilmaisu kuuluvat seksuaalioikeuksiin, jotka ovat ihmisoikeuksia. Ne ovat myös yksilön voimavaroja, joiden häpeäminen ja piilottelu voivat johtaa vakaviin mielenterveysongelmiin, jopa itse murhiin. Nämä kaksi tuoretta tutkimusta viittaavat samaan kuten aiemmatkin: seksuaalinen suuntautuminen ei itsessään vaikuta fyysiseen terveyteen, mielenterveyteen tai haitalliseen päihteiden käyttöön, mutta seksuaalisen suuntautumisen takia syrjityksi ja kiusatuksi joutuminen lisäävät alttiutta edellä mainituille. VALTAVÄESTÖN voi olla vaikea samastua sukupuolija seksuaalivähemmistöjen kokemukseen. Syrjintä ei välttämättä ole päivittäisiä konkreettisia tapahtumia vaan kasvamista yhteiskunnassa, jossa enemmistöstä poikkeava sukupuolen kokemus ja seksuaalinen suuntautuminen ovat arkoja asioita tai jossa niihin suhtaudutaan naureskellen, jopa vihamielisesti. Oman identiteetin piilottelu ja häpeä voivat johtaa vakaviin terveysongelmiin. Scorpio Rising ja Lucifer Rising tekemiseen. 60-luvun alussa kuvattu Scorpio Rising on nahkaa narskuva mestariteos, jossa moottoripyörän rassaus muuttuu ohjaajan maagisen katseen voimasta eroottiseksi rituaaliksi. Prätkäjätkien lisäksi elokuvassa erotisoidaan myös Jeesus ja natsit. Myös Angerin tapa käyttää päivän hittejä elokuvan ääniraitana oli uraauurtava. David Lynch lienee nähnyt ainakin elokuvan Blue Velvet -kohtauksen. Lucifer Risingin valmistuminen taas limittyi nuorisokultuurin nousuun, ja elokuva on Angerin tulkinta hippejäkin kutkuttaneesta uudesta ajasta, new agesta. Lucifer Rising on ohjaajan puhtaasti okkultistisin elokuva ja visuaalisesti selkeä esiäiti modernille musiikkivideolle. Elokuvassa ”Lucifer” kuvataan myyttisenä valontuojana, joka toimii uuden aikakauden airuena. Monille Anger itse oli tuo valontuoja. Lucifer Risingin ja sen edeltäjän Invocation of My Demon Brotherin kuvaukset vetivät puoleensa Mick Jaggerin ja Led Zeppelinin Jimmy Pagen kaltaisia tähtiä. Työryhmälle produktio tuntui sen sijaan kirotulta. Luciferia esittänyt Bobby Beausoleil sotkeutui kuvausten päätyttyä Mansonin perheen kuvioihin ja tuomittiin elinkautiseen murhasta. Naispääosaa esittänyt Marianne Faithfull taas vajosi vuosiksi heroiinihelvettiin. Angerille itselleen elokuva oli viimeinen ohjaustyö vuosikymmeniin. KENNETH ANGER aktivoitui uudestaan vasta 2000-luvulla elokuviensa uudelleenarvioinnin myötä. Joitain uusiakin teoksia on syntynyt, mutta ohjaajan tärkein työ on elämäntyöstään puhuminen ja kehujen kuunteleminen leffafestareilla. Myös Angerin näkemykset okkultismista kiehtovat edelleen. Viime vuonna The Guardianin haastattelussa Anger totesi, ettei usko salatieteiden koskaan katoavan Hollywoodista. Nykyään magiikka vain pysyy maan alla. Syrjintä masentaisi heteronkin AHTAAT ASENTEET NÄKYVÄT VÄHEMMISTÖJEN TERVEYSONGELMINA. TEKSTI HELI YLI-RÄISÄNEN
EMMA ESPOON MODERNIN TAITEEN MUSEO NÄYTTELYKESKUS WEEGEE AHERTAJANTIE 5, TAPIOLA, ESPOO AVOINNA TI, TO 11-18, KE 11-19, PE 11-19 (ILMAISILTA 17-19), LA-SU 11-17. WWW.EMMA.MUSEUM Musketeers: Carl Alm, Noora Dadu & Matti Raita Director: Valters S?lis (LV) Script: J?nis Balodis (LV) Language: English (additional Swe & Fin) 3 Musketeers East of Vienna The journey that became a multimedial performance is now back for four shows only Antonia Award 2016 Viirus 1 | 5 | 7 | 8 april Tickets: viirus.fi El ga Se se m an n: Om ak uv a aj oi tt am at on , öl jy , 73 x 54 cm Ri ih im äe n ta id em us eo , Ta tja na ja Pe nt ti W äh äj är ve n ko ko el m a
36 • 2 / 2017 TEKSTI KAISU TERVONEN KUVAT JENNI HOLMA Hän on hen Panda, 25, on kamppaillut niin kielensä kuin äänensä kanssa. ”O LEN varttunut Taalintehtaalla, joka on Kemiönsaarella eli tunnin ajomatkan päässä etelään Turusta. Siellä on kolme pikku kylää, joista Taalintehdas on yksi. Ja Taalintehtaan ulkopuolella on vielä pieni saari kahden sillan takana. Sen nimi on Kyläsaari. Siellä minä ja 70 muuta tyyppiä asuttiin. Kaikki, jotka millään tavalla poikkesivat muista, joutuivat heti oman ryhmänsä edustajiksi. Olin perhepäivähoidossa, ja siellä oli yksi tummaihoinen poika. Muistan, että koko kylä puhui siitä, että se on nyt se n-sana. Oli suuri järkytys, että joku oli adoptoinut mustan pojan. Sitä havahtui siihen, että jos olet erilainen, niin olet myös automaattisesti tyrkyllä. Me matkusteltiin aika paljon, kun olin lapsi. Muistan, että etelänmatkoilla turistimestoissa oli usein drag queen -esityksiä, ja mä halusin aina tosi tosi paljon katsomaan niitä, vaikka en osannut selittää vanhemmille saatikka sitten itselleni, mikä siinä oli. Se ei sytyttänyt mitään lamppuja liittyen sukupuoleen tai itseeni. Esiteininä mun lempileffa oli Mulan. Katsoin sen lähes joka ikinen päivä, joskus kahdestikin peräkkäin ennen kuin menin nukkumaan. Siinä kiinalainen nuori nainen ottaa isänsä nimen ja menee hänen paikalleen armeijaan. Leffassa on kohtaus, jossa hän on haavoittunut. Hän nousee jonkun lääkintäteltan sairaspedistä, ja hänellä on rinnat sidottuna sideharsolla. Se oli mulle tosi vahva ja tunnepitoinen kohtaus, mutta en saanut kiinni, miksi. En osannut kuvitella, että se liittyisi minuun itseeni. Sukupuoli oli mulle semmoinen epämääräinen käsite aika pitkään. Sen avautuminen lähti ehkä aika perinteisesti siitä, kun murrosikäisenä aloin miettiä, kenen kanssa haluan harrastaa seksiä. Havahduin siihen, että en taida olla hetero, mutta en ehkä tiennyt itsekään, mitä se tarkoitti. Tajusin vain, että suhteeni poikiin ei ollut hetero. En tavallaan osannut miettiä, mitä se tarkoittaa sukupuolen osalta. Hetero viittaa kuitenkin automaattisesti ensin omaan sukupuoleen ennen kuin se kertoo mitään siitä toisesta. MUUTIN 15-VUOTIA ANA Turkuun lukioon. Sairastuin syömishäiriöihin, kun murrosikä alkoi, mikä jälkeenpäin ajateltuna saattoi hyvin olla sitä, että ’voi helvetti, tissit’. Kaikki merkit oli siinä – mun oli hirveän vaikea olla itseni ja kehoni kanssa – mutta mä vaan ajattelin, että olen huono ja feilaan tämän naisena olemisen. Että en vaan osaa. Väänsin sitten volat kaakkoon. Joskus 2010 oli lyhyt hetki, kun käytin pelkästään tyllihameita ja korsetteja ja kilon pakkelia naamaan joka päivä, kun ajattelin, että minähän aion olla kunnollinen suomenruotsalainen nainen. Eihän siitä tullut yhtään mitään. Olin Turussa lähdössä yksi päivä kävelylle kotoa keskustaan. Siinä matkalla oli lääkäriasema. Ei se nyt ollut kirjaimellinen blackout, mutta jotain siinä tapahtui, koska löysin itseni sieltä odotustilasta. Olin sanonut, että haluan lääkäriajan nyt heti, että en ole nainen ja tarvitsen sen lähetteen nyt. Tulin ulos, ja mulla oli se lappu kädessä. Jossain kohtaa päädyin valehtelemaan polille, että identiteettini on kypsynyt miehen identiteetiksi. Se on ihan paskaa, koska eihän se ole sen kypsempää kuin mikään muukaan, mutta binäärisyys helpottaa sitä byrokraattista hommaa. Ajattelin, että ehkä se on loppupeleissä helpompaa, että mulla on se binääridiagnoosi. Siten saan myös hysterektomian [kohdunpoiston]. Saan ne proseduurit, mitä haluan, ilman et
2 / 2017 • 37 tä joudun puolustelemaan koko ajan sitä omaa identiteettiä ja tarvetta. Mun diagnoosi oli ensin muu sukupuoli-identiteetin häiriö eli F64.8. Sillä en olisi saanut lähetettä mastektomiaan [rintojen poistoon] ja vaikka olisin saanut, kirurgi ei välttämättä olisi leikannut. Mulla oli ihan käsittämättömän hyvä tilanne siinä, että pystyin pyytämään ja saamaan taloudellista tukea vanhemmiltani, joten varasin ajan yksityiselle kirurgille. Suomessa oli ainakin silloin yksi ja vain se yksi kirurgi, joka leikkasi yksityisellä puolella transmiehiä ilman diagnoosia. Hän on todella hyvä. Se maksaa toki, mutta mulla oli se valtava etuoikeus, että leikkaus oli taloudellisesti mahdollista. Olen tosi tosi tyytyväinen, että menin siihen. Rintoja voi leikata niin, että leikkaa rintojen alta tavallaan kuin ankkurit tai vain nännin kohdalta. Ankkurimalli on tosi näkyvä, siitä tulee väkisinkin isot arvet. Leikkaus on pakko tehdä on tosi vaikea päästä eroon. Niillä on nykyään isän kanssa semmoinen kilpailu, että jos jompi kumpi sanoo väärin, toinen läppäisee toista, että etkö muista, se on väärä sana. Sanat on saattaneet muodostaa pienen muurin. Ainakin mulle kun sanotaan, että mies, se tuntuu hirveen uhkaavalta. Mutta mitä mä itse sitten olen? Enkö mä ole aina lähtökohtaisesniin, jos on tosi isot rinnat. Mulla oli tarpeeksi vähän omaa kamaa. Olen todella tyytyväinen itse, ja moni on ihmetellyt, miten harvinaisen hyvää jälkeä tuli. NE TESTOT oli tosi emotionaalinen kokemus heti alussa. Olin laulanut naiskuorossa monen monta vuotta. Kun aloitin testot, olin yliopiston naiskuoron puheenjohtaja. Meillä oli 70-vuotisjuhlavuosi, isot cocktailtilaisuudet, puheet ja kaikki – ja mä edustin siellä frakissa. Ajattelin, että joko tämä tehdään täysillä, silleen swag, tai ei tehdä ollenkaan. Se oli ihmisille jotain, että ’ei helvetti nyt tämä pilaa nämä pitkät perinteet, kamalaa ja apua’. Yksi mun aiempi laulunope tuli sinne kans. Se oli entinen kuorolainen, noin 70-vuotias rouva. Hän tuli sinne, katsoi mua ja kysyi, että ootko varma, että synnyit oikeaan sukupuoleen. Mä vaan vastasin suoraan, että ei, en mä kyllä itse asiassa ole. Ja hän oli että, no tuo frakki kyllä näyttää hyvältä sun päällä. Sitten hän lähti pois ilman minkäänlaista draamaa. Se oli 2014 kevätkauden loppu, kun lopetin naiskuorossa. Mä olin tosi hyvä altto, ja mulla oli tosi voimakas ääni. Rakastin sitä hommaa. Lähetin silloin s-postiviestin koko kuorolistalle – siellä on jotain 200 tyyppiä – että ’hei, olen Panda ja olen tällä hetkellä teidän puheenjohtajanne, mutta olen lopettamassa, koska pitää pitää pieni tauko, koska äänenmurros, mutta tulen takaisin sitten mieskuoroon’. Tosi moni laittoi viestiä, että ihanaa, kun kerroit, ja tsemppiä kovasti, mutta sitten tuli myös semmoisia, että ’olen valmis menemään barrikadeille perinteisen mieskuorolaulun puolesta’. Ehkä puoli vuotta äänenmurroksen jälkeen olin mieskuoron koelauluissa. Se on ironista, koska en tietenkään koe olevani mies. On se välillä edelleen vähän vaikeata. Siellä on vähän semmoinen äijäilykulttuuri, että lauletaan kovaa ja öri-öri ja harkkojen jälkeen mennään kaljalle. Ja mä olen siellä jossain glitterkengissä. Kyllä mä nautin laulamisesta edelleen, mutta ääni väsyy eikä sama tekniikka pelaa enää. Se on ollut valtavan suuri suruprosessi. Se oli ehkä suurin asia, mistä luovuin, ja tein sen täysin tietoisesti. MUN ÄIDILLÄ on ollut pitkä prosessi mun ja tämän epänormatiivisuuteni kanssa. Ensin se oli, että voi hitsi, onko sun pakko olla homo tai muuta kuin hetero. Ja kun kerroin, että olen poly eli en harrasta monosuhteita, se oli, että voit panna ketä haluat, mutta olispa se vaan yksi ihminen. Ja kun kerroin, että olen vegaani, se oli että voit säätää, mitä haluat, mutta söisit edes normaalisti. Sitten kun kerroin, että en ole nainen, niin se oli vähän että, voi voi ihan sama, hän ei nyt jaksa enää. Mutta kyllä se itki, ja oli se hänelle hirveän vaikea ymmärtää. Taalintehtaalla oli hommat räjähtäneet käsiin. Äiti rupesi saamaan puhelinsoittoja, että me ollaan tosi pahoillamme nyt, kun teillä on tämä valtava suru teidän perheessä, halutaan kertoa, että ollaan tukenanne. Se oli aika järkyttävää. En käynyt Taalintehtaalla varmaan kahteen vuoteen. Tai ajoin suoraan vanhempien pihaan, kävin kahvilla ja ajoin pois. Äiti yritti ottaa mun nimen heti käyttöön, ja hän alkoi kutsua mua pojakseen. Siinä kohtaa mun piti selittää, ettei se mene ihan niinkään. Ruotsissa kun on pronomi hen, niin se ei suju välttämättä vieläkään, vaikka tästä on nyt kolme vuotta. Nimi sujuu täydellisesti, ja hän puhuu lapsesta eikä tyttärestä tai pojasta, mutta tää pronomikaksikko on niin perustavanlaatuinen osa ruotsin kieltä, että siitä ti hetero, jos kumppani on jotain muuta kuin muunsukupuolinen? Jos hetero siis tarkoittaa vain sitä, että kumppani on eri sukupuolta kuin itse. Kieli ei vaan taivu tähän moninaisuuteen. Suomeksi on kuitenkin keksitty kaikkea: muunsukupuolinen on ihan loistava sana. Ruotsissa taas on vaan ei-binäärinen, icke-binär. SUOMENRUOTSALAISUUS on aika pitkään ollut mulle ristiriitainen ja vaikea kysymys. Meillä ei ole purjevenettä, eikä me asuta Kauniaisissa. Se ei ole sitä ’rikas Helly Hansen -purjehtija’ -suomenruotsalaisuutta. Se kuva ei vastaa yhtään sitä, millaista Taalintehtaalla on. Kun sanotaan hurri, ajatellaan jotain ihan muuta kuin mitä mun ympäristö oli. Mulla on ollut hirveän vaikea identifioitua sen kanssa. En mä voi olla hurri. Yritin tosi pitkään oikeasti piilottaa mun taustaa. Ehkä nyt näiden lukuisten jytkyjen jälkeen tuli enemmän ja enemmän semmoinen olo, että todellakin mulla on oikeus tähän. Että jos mä en ylläpidä mun kulttuuriperintöä, niin kuka sitten. Se on ollut hirveän vaikeeta. Ihan esimerkiksi se, että suomenruotsalaisia transihmisiä ei ole hirveästi, ei ainakaan julkisesti. Mä tunnen ehkä neljä–viisi muuta. Ja paljon toki semmoisia sukupuoliseikkailijoita. Olen ollut Kirjis-piireissä [Turun Kirjakahvila] ja kaveripiireissä, missä on ollut normi, että saa ilmaista sellaista sukupuolta kuin itse haluaa. Mutta on tuntunut, että siinä on kuitenkin se erottava tekijä, se suomenruotsalaisuus. Että jos te olette marginaalissa, niin mä olen marginaalin marginaalissa. Että meikäläisiä on maailmassa ehkä just tämä 15. Ruotsin skene on niin erilainen, mä en saa siitä mitään, se ei resonoi mulle yhtään. Siellä käydään eri keskustelut ja käytetään eri termejä. Me vedettiin Turku Prideilla viime vuonna ekaa kertaa ruotsinkielinen transryhmä, joka oli itse asiassa Suomen ainut, mahdollisesti ensimmäinenkin. Mukaan tuli jotain 15 tyyppiä, ja se oli ihan mahtavaa. Tässä oli kyse ihmisistä, jotka on varttunut jossain Pohjanmaalla: ei ne puhu suomea, ei ne mene suomenkieliseen vertaistukiryhmään, kun ei ne saa siitä mitään. Kun he sai ekaa kertaa puhua vertaistensa kanssa, eikä ne vertaiset olleet Ruotsissa vaan oikeasti tässä Turku-skenessä, se oli tosi tunteellinen hetki. Tuntuu, ettei ole niin yksin enää.”
MUUTU SINÄKIN NÄKYVÄKSI. Kun huomaat jonkun tulevan syrjityksi, anna hänelle tukesi. Osoita, ettei hän ole yksin. Pienikin ele voi riittää. Joukkoliikenne kuuluu kaikille – syrjinnän päätepysäkki on tässä ja nyt. PÄÄTEPYSÄKKI.FI
MUUTU SINÄKIN NÄKYVÄKSI. Kun huomaat jonkun tulevan syrjityksi, anna hänelle tukesi. Osoita, ettei hän ole yksin. Pienikin ele voi riittää. Joukkoliikenne kuuluu kaikille – syrjinnän päätepysäkki on tässä ja nyt. PÄÄTEPYSÄKKI.FI AIDOSTI PUNAVIHREÄ PORMESTARIEHDOKAS paavoarhinmaki.fi facebook.com/arhinmaki @paavoarhinmaki Vihreät De Gröna Kirjamessuilla mukana mm. Rosa Meriläinen, Kimmo Ohtonen, M. A. Numminen, Mila Teräs, Marja Aarnipuro, Jarkko Sipilä, Pate Mustajärvi, Jussi Jäppinen ja TiTi Nalle! Luvassa on paljon asiaa mm. hyvinvoinnista, dekkareista, luonnosta sekä bisneskirjoista. SAMALLA LIPULLA MYÖS RUOKA-, VIINIJA SHOWLINK PETS -MESSUT. Keskisen Suomen kevään suurin vapaa-ajan ja kulttuurin messutapahtuma! Koko Paviljongin täyttävä perhetapahtuma tarjoaa sinulle ajankohtaista tietoa ja viihdettä – olitpa sitten Kirjan, Ruuan, Viinin tai Lemmikkien ystävä! Liput Aikuinen 14,00 € Lapsi 4-12v. 6,00 € Perhelippu 30,00 € (2 aikuista ja 2 lasta) Avoinna La 25.3 klo 10-18 (Viini klo 12-21) Su 26.3 klo 10-17 (Viini klo 12-17) Viini 2017 tapahtuma on sallittu alle 18-vuotiaille vain vanhempien seurassa. Lauantaina 25.3 klo 18 jälkeen tapahtuman ikäraja on 18 vuotta. 25.-26.3. Jyväskylä WWW.LUKUPIIRIIN.FI WWW.VIINIJARUOKAMESSUT.FI WWW.SHOWLINKPETS.FI
Hä m ee nt ie Viid es lin ja nä kin ku ja k a a rl en k at u sö rn äi st en ra nt at ie Vaasankatu Helsing inkatu st ur en ka tu BraHenkenttä Hakaniemenranta si lt a sa a re n k at u teoll isuus katu junatie työp ajan katu sö rn äi st en ka tu M M M alek sis kiVen katu to ine n lin ja ko lm as lin ja kulmaVu orenkat u siltaVuorenranta VegeKallio Aamiainen, lounas, salaatit, tea tim, a-oikeudet Viides linja 14, karhupuiston laidalla avoinna ma–pe 7.30–22 la 10–22 su 10–20 9 10 4 5 6 3 8 7 1 10 5 Oma maa Bergga Heluna Shop Ekolo Silvoplee Kombo Street Gastro Vihreä Holvi Vegekauppa 2 Soi Soi vegaanista luomulounasta arkisin klo 11-15 tervetuloa! kaarlenkatu 15 Vaasankatu 15 b, ma–pe 12–20 ja la 12–18. vegekauppa.fi Helsingin ainoa vegaaninen ruokakauppa. 2 3 8 4 9 1 6 7
Hä m ee nt ie Viid es lin ja nä kin ku ja k a a rl en k at u sö rn äi st en ra nt at ie Vaasankatu Helsing inkatu st ur en ka tu BraHenkenttä Hakaniemenranta si lt a sa a re n k at u teoll isuus katu junatie työp ajan katu sö rn äi st en ka tu M M M alek sis kiVen katu to ine n lin ja ko lm as lin ja kulmaVu orenkat u siltaVuorenranta VegeKallio Aamiainen, lounas, salaatit, tea tim, a-oikeudet Viides linja 14, karhupuiston laidalla avoinna ma–pe 7.30–22 la 10–22 su 10–20 9 10 4 5 6 3 8 7 1 10 5 Oma maa Bergga Heluna Shop Ekolo Silvoplee Kombo Street Gastro Vihreä Holvi Vegekauppa 2 Soi Soi vegaanista luomulounasta arkisin klo 11-15 tervetuloa! kaarlenkatu 15 Vaasankatu 15 b, ma–pe 12–20 ja la 12–18. vegekauppa.fi Helsingin ainoa vegaaninen ruokakauppa. 2 3 8 4 9 1 6 7 Homomman Suomen teatteri TEKSTI VEERA JÄRVENPÄÄ KUVAT ELINA HIIRONNIEMI JA INGEMAR RAUKOLA KULTTUURI Helsingin Gayteatterilla on komea, kymmenenvuotias historia. K ELTAINEN SEINÄ lämmittää mieltä kuin kevätaurinko, vaikka ikkunasta avautuukin näkymä talviseen Karhupuistoon. Bear Park Cafen ilmassa keinuvat käännösiskelmien ääniaallot ja sateenkaariliput. ”Tämä on valittu Helsingin parhaaksi homokahvilaksi”, Mikko Autio kehaisee ja siirtyy tiskin takaa pöydän ääreen. Autio on varapuheenjohtajana Helsingin Gayteatteriyhdistyksessä, jonka hallitus pitää luontevasti kokouksensa juuri täällä. Paikalla on tällä kertaa myös yhdistyksen puheenjohtaja Veli Toppinen sekä Salla Markkanen ja Kim Gustafsson. He kaikki ovat mukana näytelmässä Olitko sinä? Homomman Suomen historia 2.0, joka saa ensi-iltansa tasa-arvon päivänä 19. maaliskuuta. Esityksen nimi viittaa sekä Gayteatterin 2009 esittämään näytelmään että Ylen dokumenttiin Oletko sinä...?, joka sensuroitiin yllytyspykälän perusteella ja oli esityskiellossa 30 vuotta. Matti Lehden dramatisoitu valistusdokumentti valmistui vuonna 1969 ja kuvasi fiktiivisesti homoseksuaalisuutta. ”Näytelmän nimi Homomman Suomen historia kertoo, mistä esityksessä on kyse, ja 2.0 sen, että se on päivitetty versio. Siinä on mukana vanhaa ja siihen on lisätty juttuja, kun HLBTQalueella on viimeisen kymmenen vuoden aikana tapahtunut ihan hirveästi”, esityksen käsikirjoittaja ja ohjaaja Kim Gustafsson kertoo. Musiikit näytelmään on säveltänyt Salla Markkanen. ”Edellisessä näytelmässä käytettiin paljon euroviisuja ja muuta valmista, mutta nyt meillä on omaa musiikkia”, Markkanen kertoo. ”Silloin euroviisuteema kulki läpi koko näytelmän, mutta nyt meillä on ihan toinen teema. Meillä on päättymätön A2 Homoilta. Sen sijaan, että puhuttaisiin korruptoituneista poliitikoista tai oikeista ongelmista, niin jauhetaan tätä yhtä ja samaa”, Toppinen nauraa. Juhlanäytelmä kuvaa Suomen ensimmäistä mielenosoitusta seksuaalivähemmistöjen puolesta vuodelta 1972.
42 • 2 / 2017 KULTTUURI Kun Salla Markkanen tuli mukaan Gayteatteriin, tuli myös varta vasten sävelletty musiikki.” ”Olen ammatiltani muusikko, niin se on tullut luonnollisesti, ja sopii teatterin henkeen. Gayteatteri on kuitenkin puoliammattilaisteatteri, niin musiikillinen osaaminen on myös näyttelijöiden osalta korkealla. Mukana on hyviä laulajia.” KATSAUS HISTORIA AN onkin paikallaan. Maaliskuun ensimmäisenä päivänä astui Suomessa voimaan uusi avioliittolaki, joka tasa-arvoistaa instituution. Toinen merkkipaalu on se, että Helsingin Gayteatteriyhdistys perustettiin syksyllä 2007 ja nyt on 10-vuotisjuhlan paikka. ”Kun täällä kahvilassa ihmiset kyselevät minulta, mitä Gayteatterille kuuluu, Homomman Suomen historia ponnahtaa usein esiin. Ihmiset muistelevat, miten kiva esitys se oli. Kuitenkin siinä käsiteltiin sodanaikaisia juttuja ja mitä kaikkea historiassa onkaan tapahtunut. Se koskettaa monia”, Autio kertoo. ”HOMOMMAN SUOMEN HISTORIA 2.0:ssa mennään vapautusrintama edellä ja tuodaan esiin ne henkilöt ja tapahtumat, jotka ovat vieneet koko junaa eteenpäin”, Toppinen luonnehtii. Uudessa versiossa on mukana kaksitoista näyttelijää ja muusikko. Näyttelijäkaarti on kasvanut vuodesta 2009. ”Siinä oli kahdeksan näyttelijää ja 113 erilaista roolia. Erilaisia asuja oli todella paljon ja vaihdot olivat nopeita”, Autio muistelee. Jos ajatellaan vuotta näitä kahta teat teriesitystä, miltä kehitys Suomessa näyttää niiden välillä? ”Se on vähän kaksipiippuinen juttu. Kun aloitimme prosessin syksyllä 2008, eurokriisi ei ollut alkanut ja kaikki näytti valoisalta. Näytti siltä, että kaikki muuttuu itsestään vain paremmaksi. Silloin kirjoitetut tulevaisuuskohtaukset oli scifiä, hassuttelua ja vapautta, mutta ne näkymät eivät enää päde”, Gustafsson miettii. Konservatiivisuuden haamu on noussut henkiin. ”Nyt on käynyt ilmi, ettei HLBTQväen kamppailu, kuten feminismi ja demokratiakaan, ollutkaan itsestäänselvää. Emme voi jäädä laakereille lepäämään eikä maailma ole valmis, vaan kamppailu on jatkuvaa. Ei saa yhtään lepsuuntua”, Gustafsson painottaa. Kuvat ovat Gayteatterin viikonloppuleiriltä, jossa harjoiteltiin tulevaa kymmenvuotisjuhlanäytelmää Olitko sinä? Homomman Suomen historia 2.0.
TANSSIN PÄIVÄN 30 VUOTIS JUHLAGAALA LA 29.4. KLO 19 ENERGIA AREENA vantaa.? /tanssinpaivangaala . . . YHTEISTYÖSSÄ
Sano se ristipistoin Viestin sisällön lisäksi myös sen muodolla on väliä. TEKSTI JARI TAMMINEN KUVAT AIKKU MEURA KULTTUURIHÄIRINTÄ A IKKU MEUR A määrittelee itsensä tovin mietittyään käsityöaktivistiksi. Hän on mukana Radikaalit ristipistot -ryhmän toiminnassa ja tekee juurikin ristipistotöitä. Kantaa ottavat ristipistotyöt ovat nousseet viime vuosina suureen suosioon, ja niiden tekemistä voi pitää taiteena, aktivismina tai itseilmaisuna. ”En ehkä näkisi omia töitäni niinkään taiteena, ehkä enemmänkin itseilmaisuna. En ole kauheasti miettinyt näiden määrittelyä”, Meura sanoo keittiön pöydän ääressä Helsingin Kampissa. Tyypillistä radikaaleille ristipistoille on se, että viesti tai materiaalivalinnat – tai molemmat – poikkeavat totutusta. Ristipistoissa on historiallisesti nähty lähinnä metsän eläimiä, muita luontoaiheita tai muuten harmittomana nähtyjä koristuksia. Ristipistoin tehdyt huoneentaulutkin ovat usein hakeneet viestinsä esimerkiksi Raamatusta ja mietelauseista. ”Meidän ristipistoissamme välitetty viesti on usein aika erilainen kuin mitä on totuttu näkemään ristipistotöissä. Ristiriita tekee töistä mielestäni kiinnostavampia.” Kaikkia Popedan ja Pate Mustajärven tuotannosta kiinnostuneita epäilemättä puhuttelee Meuran farkkuliiveissä komeileva glitter-langalla pistelty Ukkometso-kangasmerkki. PERINTEISIIN käsityötekniikoihin tukeutuvaa toiminta on niputettu käsityön (craft) ja aktivismin yhdistävällä termillä craftivismi. Ristipistoja on mahdollista tehdä yhdessä, mikä on Meuran mukaan ehdoton vahvuus. Löyhä Radikaalit ristipistot -porukka otti ensiaskeleensa keväällä 2014. Sen jälkeen kaikille avoimia tapaamisia ja työpajoja on järjestetty välillä useammin, välillä harvemmin. ”Nykyään meillä on tapaaminen joka toinen viikko Oranssi ry:n tiloissa Helsingin Suvilahdessa. Välillä olemme vierailleet myös erilaisissa tapahtumissa." Talonvaltausliikkeestä 1990-luvulla alkunsa saanut Oranssi on kansalaisjärjestö, jonka tarkoituksena on tukea kulttuurija kansalaistoimintaa. Oranssi ja radikaalien ristipistelijöiden teokset ovat melkoisen kaukana tavanomaisesta ompeluseurasta. Ei kuitenkaan kannata mennä stereotypioiden mukana: ompeluseura on sitä, mitä toimintaan osallistuvat sen päättävät olevan. ”Ompeluseuraperinteen vaaliminen on yksi toimintamme keskeisistä asioista. Niihin liittyy historiallisesti se, että ne ovat olleen naisten tila, jossa on voitu juonia. Feminististä juonittelua, siis. Jatkamme sitä perinnettä, mutta tietysti ilman naiserityisyyttä.” Kaikki ovat tervetulleita toimintaan mukaan sukupuolesta riippumatta. ”Meidän toimintaan osallistuvia yhdistää ehkä kiinnostus tee se itse -jutuista ja punkista sekä feminismiin laajasti liittyvät ajatukset. Tähän varmasti vaikuttaa se, että olemme järjestäneet tilaisuuksia juuri Oranssilla. Ristipistot eivät ole teknisesti vaikeita tai työläitä eivätkä myöskään kalliita. Materiaaleja voi haalia vaikkapa kirpputoreilta tai sukulaisten piironginlaatikosta.” RADIKA ALIT RISTIPISTOT -nimen alla on toimintaa muuallakin Suomessa, esimerkiksi Tampereella. ”Nimi ei ole millään tavoin varattu, ja kaikki saavat toimia sen alla. Radikaalit ristipistot tarkoittaa enemmänkin toimintaa, eikä se niinkään ole määrätyn porukan nimi.” Osa tekijöistä hakee teoksilleen yleisöä netin välityksellä ja ripustamalla niitä julkiseen tilaan. Osa puolestaan tekee teoksia enemmänkin itselleen, ehkä läheisille näytettäviksi. Oikeaa tapaa toimia ei ole. Meura ei ole jättänyt omia töitään julkiseen tilaan, mutta yksi suuri hanke hänellä on mielessään. ”Joku vuosi pitäisi tehdä porukalla vapuksi suuri tilkkutyöbanderolli. Työväenmuseon Werstaassa Tampereella on todella hienoja vanhoja lippuja ja banderolleja. Sellainen on kuitenkin työläs tehdä, emmekä ole saavuttaneet yksimielisyyttä vielä siitä, mitä siinä pitäisi lukea.” ”Olisiko ’Vastustan!’ riittävän yleispätevä? Tai ehkä sen on hieman negatiivinen. ’Kannatan’ voisi toimia.” Helsingin Radikaalit ristipistot kokoontuvat joka toinen keskiviikko Suvilahdessa Orans sin tiloissa osoitteessa Kaasutehtaankatu 1, Helsinki. Materiaalimaksua varten osallis tujien tulisi varata ainakin 0,50 euroa mukaansa tai tuoda omat tykötarpeet. 44 • 2 / 2017
Kansainvälinen Naistenpäivä 7.3. klo 15–21 & 8.3. klo 14–22 Naistenpäivänä haastetaan stereotypioita ja puretaan ennakkoluuloja Stella rakastuu 25.3. & 28.–31.3. & 1.4. klo 19 Vapaa pääsy, ennakkoilmoittautuminen caisa.fi Tanssin ja musiikin fuusiossa käsitellään kokemuksia intiimiydestä ja aistillisuudesta 5.–6.5. klo 19. Liput 10/7€ Gabriela Aldana-Kekonin tanssiteoksessa vanhat kulttuurit ja nykymaailma kohtaavat 2.–3.6. klo 19. Vapaa pääsy Äänimaisemaa, liikettä ja videotaidetta yhdistelevä tanssiteos 19.–21.4. klo 19 & 22.4. klo 15 (in English). Liput 20/18/14€ Improvisoitu tarina siitä kuinka he tapasivat Trio Sielunpalautus Land(E)scapes caisa.fi Mikonkatu 17 C | Kaisaniemi caisakulttuuri Satakielila 18.3. klo 19, 10/8 € Kansainväliset kirjailijat, runoilijat ja muusikot yhdistävät voimansa ja luovat monikielisen runoillan, jossa eri taidemuodot ja mediat kohtaavat. la 1.4. klo 19, 10/8 € Tervetuloa tanssimaan ja iloitsemaan Izmirin monipuolisesta musiikista! Tamam Ismaila Sane Afro Funk Band la 6.5. klo 19, 10/8 € Pitkän linjan jazzmuusikot esittävät afrotyylillä lanteita liikuttavaa musiikkia! klubi Konsertit ovat klubi-iltoja, joissa on A-oikeudet. Mosaiikkitori 2, Vuosaari | Liput: vuotalo.fi & lippu.fi lippupalvelu “SÄÄ on eri asia kuin ILMASTO.” Teatteri Siperia esittää: EIKÄ KUKAAN MEITÄ ENÄÄ ETSI näytelmä ilmastonmuutoksesta Esitykset 6.5. asti: www.teatterisiperia.net
Maailma miesten silmin 46 • 2 / 2017 KULTTUURI Olafur Eliasson esittäytyy tiedostavana keksijänä, Joseph Beuys kaiken määrittelijänä ja Jarmo Mäkilä roolinsa vangiksi jääneenä kärsijänä. TEKSTI TUOMAS RANTANEN O LAFUR ELIASSON (s.1967) käsittelee töissään usein valoa, optiikkaa, peilejä, arkkitehtuuria ja maisemaa. Hän on Berliinissä asuva ja työskentelevä tanskalais-islantilainen kuvataiteilija. Eliassonin tunnetuimpia teoksia ovat Lontoon Tate Modernissa esillä ollut The Weather Project (2003) sekä massiiviset julkisen tilan teokset The New York City Waterfalls (2008) ja Ice Watch, jossa ilmastonmuutoksesta varoittavia massiivisia jäävuoria tuotiin Grönlannista sulamaan julkiselle paikalle Kööpenhaminaan (2014) ja Pariisiin (2015). EMMAssa on kevään ajan esillä Saastamoisen säätiön kokoelmiinsa hankkima Pentagonal Landscapes -kokonaisuus. Ensimmäisen huoneen teos The Volcano Series (2012) käsittää 63 valokuvaa islantilaisista tulivuorista. Kuvat on ripustettu horisontaalisesti kahdelle seinälle. Kolmatta seinää hallitsevat symmetrisiin matriiseihin sijoitetut valokuvasarjat vulkaanisista lähteistä (The Hot Spring series, 2012) ja islantilaisille laava-aukeille rakennetuista mökeistä (The Hut Series, 2012). Valokuvasarjojen takana voi nähdä psykoanalyyttistä ilkikurisuutta, sillä tulivuorten kavalkadi on kuin äidin rinnan loputonta toistoa ja matriisiiparissa toisiaan haastavat genitaalisymbolit. Teoksessa Pentagonal Mirror Tunnel (2017) katsoja voi nähdä monistuvan kuvansa viiteen eri suuntaan johtavan optisen tunnelin keskellä. Videoteoksessa Innen Stadt Außen (2010) on puolestaan kuvattu kaupungissa ajavaa kuorma-autoa, jonka yhdelle sivulle on kiinnitetty täydellisesti heijastava peili. Tässä jonkinlaisessa Platonin luolavertauksen jatkotutkielmassa kahden suunnan samanaikaisten näkymien lomittuminen tuottaa psykologis-filosofista paniikkia sen suhteen, mitä todellisuuden hahmottaminen yleensä on. EMMASSA ON ESILL Ä myös Joseph Beuysin Outside the box/ Toisin ajatellen. Näyttely perustuu taiteilijan 1980-luvun alussa Puolaan Sztukin taidemuseolle lahjoittamaan julisteiden, valokuvien ja piirrosten kokonaisuuteen. Lahjoitus oli poliittinen kannatusele reaalisosialismia haastaneelle Solidaarisuus-liikkeelle. Beuys (1921–1986) on usein Marcel Duchampiin ja Andy Warholiin rinnastettu saksalainen käsitetaiteilija, joka tunnetaan ihmisen luontosuhdetta ja yhteiskunnallisia prosesseja tutkivasta taidekäsityksestään. Beuys oli perustamassa Saksan vihreää puoluetta ja yhdessä Yoko Onon ja Nam June Paikin kanssa Fluxus-taitelijaryhmää. Näyttelyssä esillä oleva sekalainen aineisto on ryhmitelty politiikkaa, ekologiaa, taloutta ja marginaaleja käsittelevien teemojen alle. Esteettisten elämysten sijaan näyttely välittää idean tekijänsä filosofiasta, jonka mukaan mikä tahansa voi olla taidetta, kuka tahansa taiteilija ja yhteiskunta yhteinen taideteoksemme. Beuysin julistus universaalista tekijyydestä on paradoksaalisessa ja jännitteisessä suhteessa hänen taiteeseensa, sillä se henkilöityy vahvasti taiteilijaan itseensä. SARA HILDÉNIN MUSEOSSA esillä oleva Jarmo Mäkilän (s.1952) retrospektiivi ei sekään kätke vakan alle uhmakkaana lepattavaa mieskynttiläänsä. Joseph Beuys: Transsibirische Bahn, 1961/1971 Parafiini, paperi
2 / 2017 • 47 KUVATAIDE Maailma miesten silmin Olafur Eliasson esittäytyy tiedostavana keksijänä, Joseph Beuys kaiken määrittelijänä ja Jarmo Mäkilä roolinsa vangiksi jääneenä kärsijänä. TEKSTI TUOMAS RANTANEN Jarmo Mäkilä: Suuri vaellus, 1985 Akryyli kankaalle Esillä olevista töistä varhaisimmat, Rautavalimotyöläinen (1975) ja Madre irtileikattu (1973), kuvaavat vahvaleukaista miestyöläistä sosialistisen realismin tyylilajissa ja Picasson Guernicasta erikseen leikattua äitihahmoa. Mäkilän 1980-luvun väkivaltaisissa poptaidetöissä esiintyvät uhkeapoviset amatsonit ja 1990-luvun maalauksissa seikkailevat antiikin miespuoliset jumalhahmot. Teoksessa Punainen vaara (1993) läntisen materialismin uhkaa symboloiva pornotähti Sarah Young poseeraa silikonirinnat paljaana puna-armeijan edessä Leninille ja Trotskille. Linnunradan Liftarit (2003–2004) yhdistää tähtien sodan, ritarilinnojen ja julesverneläisen ilmapalloseikkailun kuvastoja, ja Dorian Grayn muotokuvassa (2001) tekijän minäkuvan sijaan näyttää hajoavan koko ulkoinen maailma. Viime vuosien töissä Mäkilä näyttää maailmanvalloituksen sijaan käpertyneen vanhenevan miehen yksinäisyyteen ja traumaattisiin lapsuusmuistoihinsa. Oidipaaliselta olemukseltaan ohittamaton Kolkko leikki (2008) kuvaa poikia, jotka polttavat pihalla nuotiossa kotitalonsa pienoismallia, kun samaan aikaan oikean talon ikkunasta näkyy aikuisten eroottinen kohtaus. Näyttelyn yhtenä avaimena voi pitää Joulun odotuksia -maalausta (2012). Siinä monistetut poikahahmot piirittävät ankean tyhjässä asunnossa olevaa joulukuusta. Kuusen sisällä näkyy pelottava isähahmo soittamassa varoitusrumpua, joka muistuttaa Günter Grassin Peltirummusta. Olafur Eliasson: Pentagonal Landscapes Espoon modernin taiteen museo EMMA 21.5. asti Joseph Beuys: Outside the Box/Toisin ajatellen Espoon modernin taiteen museo EMMA 21.5. asti Jarmo Mäkilä Sara Hildénin museo, Tampere 18.5. asti 16.–19.3.2017 KORJAAMO KINO ORION K im K i-d uk : TH E N ET / korjaamon vintti 10.3. klo 19 liput ovelta 8 euroa autofiktio. livejournalismi. häpeä. sensuuri. debatti. bileet. feat. litku klemetti
48 • 2 / 2017 KULTTUURI Halpatuotantoa ?helvetistä Machines on rehellinen reportaasi ihmiskoneista. TEKSTI IIDA SIMES ”Pam!” SAIN HILJATTAIN tilaisuuden vierailla Ylen draamatuotannon salaisessa suunnittelupalaverissa. Kokouksessa puhuttiin norjalaisen nuortensarja Skamin Suomi-versiosta. Mäntypaneloidussa kabinetissa kohtasivat Ylen draama päällikkö T. J. Kärppä ja hänen luotto-ohjaajansa Ladvin Eine. Kuten kaikki Pasilassa tapahtuva, tämäkin tarina on sensuroimaton ja sanasta sanaan totta. Kärppä: Ylen Skamista tulee timanttinen. Mulle tuli viimeks tällanen fiilis nähdessäni Kotikadun pilotin. Kun Hannes pudotti raakapakasteet lattialle ja keksi Hannespullan, tajusin, että jumalauta, tää on ilmiö. Skam on seuraava. Suomalaisen version nimi on Pam! ja sä ohjaat sen. Eine: Mutta kun tää Suomi 100 -juhlavuosi painaa päälle. Mun pitäis ohjata itsenäisyyspäivään mennessä sata minidokumenttia suomalaisista ilmiöistä. Valmiina on vasta jaksot suomenpystykorvasta ja hunajamarinoiduista broilerisuikaleista… No, sillä ehdolla, että mä saan valita näyttelijät. Kärppä: Kiinni veti! Sulla on fressi tatsi ja silmää uusille kyvyille. Eine: Sen takia mä haluaisinkin tähän Iina Kuustosen, Jussi Vatasen ja Niina Lahtisen. Kärppä: Loistava idea! Ja hei, miten olis Roope Salminen? Eine: Ehdottomasti. Roope voi myös esittää sarjan tunnusbiisin, ojentaa itselleen Venla-palkinnon ja hoitaa cateringin. Kärppä: Ujutetaan johonkin jaksoon Sara Sieppi ja viittaus siihen, että ne seukkaa Roopen kanssa tosielämässä. Superhauska läppä! Eine: Ja otetaan Ville Virtanen teinien opettajaks. Ville ilmaisee neuroottista älykkyyttä niin hyvin Sorjosessa tekemällä käsillään niitä kauhovia eleitä ja artikuloimalla pai-nok-kaas-ti. Kärppä: Sarjan visuaalisen ilmeen pitää olla erityinen. Sen pitää ilmaista pohjoista toivottomuutta, joka on silti herkkää ja kaunista, niinku murkut. Harmaa värimaailma, kuvataan ilmasta käsin Kouvolaa. Eine: Kuvataan myös siltaa. Siinä on symboliikkaa. Silta yhdistää ja erottaa. Aikuiset on erossa lapsista ja nuoret vetäytyy, mutta haluaa silti kuulua joukkoon. Silta symboloi sekä koulukiusaamista että panemista. Kärppä: Nerokasta! Otettaisko myös Mikko Leppilampi näytteleen isää? Ylen velvollisuus on palvella kaikkia suomalaisia, ja mummot tykkää Leppiksestä. Eine: Okei, mutta sun on tehtävä siihen liittyen palvelus. Mulla on tarpeeks harmia niissä minidokumenteissa. Perkeleen pystykorva karkas ja kävi nylkyttämässä viereisen talon perhoskoiraa, eikä kukaan osta niitä pentuja. Niiden takajalat on kolkytsenttiä päätä korkeammalla. Kärppä: Mikä palvelus? Eine: Sä soitat Mikolle. Mä en saa koskaan sen puheesta selvää. Kärppä: En mäkään. Pitäiskö Roope Salmisen kuitenkin esittää myös omaa isäänsä? JANICA BRANDER JUNTTIEN JAARLI Kirj oitt aja on tam pe rela ine n toim itta ja ja blo gg aaja , jon ka m iele stä Ko tika tu ja M atlo ck ova t tvhist oria n suu rim pia m erk kip aalu ja. M IES TÖKKII valtavan tulipesän liekkejä pitkällä metallitangolla. Miten ihmeessä koko tehdas ei syty palamaan? Kipinäpilvien kuumuus ulottuu katsojaan asti. Intialaisesta kangasvärjäämöstä Suratin tehdasalueella kertovan dokumenttielokuvan Machines alkuminuuteilla ymmärtää tapahtumapaikan olemuksen. Nyt ollaan helvetissä. Tehdasta ei tuo katsojan ympärille pelkästään kuva: alati jymisevä ääniraita tekee kokemuksesta vielä armottomamman. Selittelyn sijaan Machines pakottaa meidät mukavissa teattereiden tuoleissa istuvat, luonnonvarojen ja halpatyövoiman kerskakuluttajat syventymään edes pieneksi hetkeksi totuuksien lähteille. TAMMIKUUSSA MACHINES voitti Sundance-festivaaleilla dokumenttisarjan pääpalkinnon. Helmikuun alussa se avasi dokumenttielokuvan teemapäivät modernin taiteen museossa MoMassa New Yorkissa. Tämä intialais-yhdysvaltalaisen Rahul Jainin (s. 1991) esikoiselokuva on nyt Suomessakin teatteriohjelmistossa. Yksi Machinesin tuottajista on alalla pitkään vaikuttanut dokumenttitaitaja Iikka Vehkalahti. Jain opiskelee elokuvantekoa Kaliforniassa. Hänen piti piipahtaa Suomessa esittelemässä teostaan, mutta ainakaan vielä hän ei uskalla tulla. Jainilla on huonoja kokemuksia pitkäaikaisen kotimaansa USA:n rajoilta. ”En voi ottaa riskiä, etten pääsisikään palaamaan”, sanoo Los Angelesista tavoitettu Jain puhelimessa. ”Muutama viikko sitten palatessani ulkomailta minut pidätettiin rajalla, ja kuulustelut kestivät tuntikausia. Nyt tilanne voi olla pahempi, enkä voi lähteä, jos en tiedä varmasti pääseväni palaamaan.” MACHINES ON SUORA ja rehellinen kuvaus hirvittävän hikipajan oloista. Se kertoo brutaalia tarinaa raskaasta työstä. Jokainen metallinen häkkyrä vaatii vierelleen ihmisen valvomaan jytkytystä, korjaamaan konetta ja ottamaan vastaan sen sylkemää lopputulosta, kangasta. Joskus hamassa tulevaisuudessa jonkun ylle puettava pehmeä elementti vaatii myös ämpärikaupalla värejä, joita roudataan, sekoitetaan ja levitetään. Työmiesten kasvoista yrittää lukea heidän tarinoitaan. Ovatko he väsyneitä? Selvästi. Työ on raskasta ja kuluttavaa. Entä ahdistuneita tai kärsiviä? Katsoja saa suoria vastauksia vasta loppupuolella. Palkka on kehno, ja – kuten eräs työntekijä sanoo haastattelussa – ainoana lohtuna on ajatus kuolemasta ja sen tuomasta tasa-arvosta. Rajan taa rikkaatkaan eivät saa mitään mukaansa. MACHINES VAIKUTTA A alkuun piilokameralla tehdyltä paljastuskertomukselta, jonka esiasteita olisivat eläinoikeusliikkeen salaa tallentamat kauhukuvat tuotantoeläinten kohtelusta. Pikkuhiljaa Machinesia katsoessa alkaa huomata myös kuvien yllättävän kauneuden. Metalliset koneet ja kangaspakat, joita masiinat armotonta tahtia suoltavat, näyttävät hienoilta. Tuntuu syntiseltä havaita ihmisvartalon kauneus, kun sen huomaa hikipajassa raatavan paidattoman työläisen lihaksissa. Elokuvan leikannut Yael Bitton on kertonut Film maker
KULTTUURI 2 / 2017 • 49 Halpatuotantoa ?helvetistä lehdessä, miten hänen työssään tärkeintä oli rakentaa elokuvaan ”näkymätön dramaturgia”. Bitton kunnioitti Rahul Jainin pyrkimystä tuoda esiin monia yhtä aikaa tapahtuvia vaiheita, mutta teki sen niin, että elokuvalla on vahva ja selkeä rakenne. Bitton halusi myös säilyttää Jainin tavan olla objektivoimatta kuvauskohteina olleita ihmisiä. Ensi syksynä kuvauksen kohteet saavat arvioida tämän onnistumisen itse, sillä elokuva esitetään ulkoilmanäytöksinä tuhansille katsojille Suratin tehdasinfernon alueella. JOS MACHINESIN KUVA AMA tehdas on helvetti, paratiisissa ovat he, jotka pääsevät käyttämään lopputuotteita. Voimmeko kaukaa Suomesta muuttaa tehtaan oloja? Vaatesuunnittelija ja bloggaaja Outi Pyy, eettisen ja ekologisen kuluttamisen ammattilainen vastaa. ”Kannattaa valita pienten merkkien vaatteita. Silloin tuotantoketju on lyhyempi, ja sitä on helpompi valvoa. Pienet yrittäjät ovat usein vierailleetkin tehtailla.” Suomessa maailman suurimmista rättiketjuista tunnetaan ruotsalainen H&M ja espanjalainen Inditex, jonka vaatemerkkeihin kuuluu muun muassa Zara. Ne mainostavat käyttävänsä joskus kierrätyskuitujakin, mutta suurimmaksi osaksi ne myyvät halpatuotantoa. Onko kalliimmat vaatteet useimmiten tehty hyvissä työoloissa? ”Eivät”, sanoo Pyy ykskantaan. ”Vertaan vaatteiden hankkimista ravintolassa käyntiin. Vaikka menisin kuinka kalliiseen ruokapaikkaan, annoksen hinta ei vielä kerro, mistä pihvi tulee ja miten eläin on elänyt.” Pyy kannustaa kuluttajaa ottamaan asioista selvää. ”Edes ’Made in Italy’ -lapusta ei voi päätellä, etteikö vaatetta olisi tehty orjatyövoimalla”, varoittaa Pyy. ”Pitää ymmärtää, että sielläkin on nykyään paljon hikipajoja.” On myös varma keino välttyä olemasta riistäjä tai saastuttaja. ”Jos ei halua nähdä vaivaa ja etsiä tietoja tehtaista, helpompaa on ostaa käytettyjä vaatteita.” Machines elokuvateattereissa nyt. True Colours Cava Brut 11,99 € / 0,75 L (15,99 € / L) Alkon tuotenumero: 928427
50 • 2 / 2017 KULTTUURI A LFANA ARA AN alussa alaston perheenäiti yrittää saada lastaan päiväkotiin ja samalla keksiä itselleen päällepantavaa. Se ei onnistu, koska elämä käy ylikierroksilla. Paula Salmisen kirjoittaman ja Anne Rautiaisen ohjaaman näytelmän nimiosaa esittävä Anna Pitkämäki on uskottava naisena hermoromahduksen partaalla. Jari-Pekka Rautiainen eläytyy yhtä tunnistettavasti työjaon korjausliikkeisiin sopeutuvan perheenisän hahmoon. Esitys kulkee hyvällä rytmillä. Kohtausten vaihdot ja tekniikan käyttö on tarkkaa. Esimerkiksi päähenkilön kasvuhistorian kasaantuneita odotuspaineita kuvaavassa potpurissa tila nöyrtyy näyttävästi esityksen ehdoille. Afrikan savanneille ja sademetsiin sukeltavat fantasiajaksot ovat maagisia. Esityksen tietty pulma liittyy tekstin pääkaareen. Käsiohjelmassa viitataan intersektionaalisen feminismin näkökulmaan. Sillä tarkoitetaan valtasuhteiden haastamista myös binääriseen sukupuolijakoon, yhteiskuntaluokkiin ja etnisyyteen liittyvien hierarkioiden alueilla. Silti esitys rajautuu lähinnä hyväosaisen perusperheen – oudon hallitsemattomasti kasvavan – lapsimäärän aiheuttamiin elämänhallinnan pulmiin. Ratkaisu, jossa kaikki järjestyy alfanaaraan ja -uroksen yhteispelillä, on romanttinen mutta lähtökohtiin nähden lattea. Q-TEATTERIN Prinsessa Hamletissa aikalaiskriittinen minuuskriisi näyttäytyy monitulkintaisempana. Samalla näyttämöllä vuonna 1995 Hamletina nähtiin Leea Klemola. Hän on lavalla nytkin, tosin tällä kertaa Hamletin äiti Gertrudin roolissa. Prinsessa Hamletia esittää Q-teatterin nykyensembleen kuuluva Lotta Kaihua. E. L. Karhun kirjoittaman ja Linda Wallgrenin ohjaaman näytelmän ensimmäistä näyttämökuvaa hallitsevat tyhjään johtavat portaat ja lavalle leijaileva apokalyptinen tuhka. Tarinan alku ja loppu kohtaavat kuin Ilmestyskirja. Nyt -elokuvan avauksessa. Aloitusmonologissa Horatia ( Elena Leeve) määrittelee esityksen jatkojalostavan suhteen William Shakespearen kantateokseen. Kirjallisesta tyylistä huolimatta teksti on alusta asti iskevää. Esityksen repivän rikkonainen äänitausta vahvistaa vaikutelmaa särkyvän psyyken kipuilusta. Lotta Kaihua tavoittaa vakuuttavasti Hamletin sisäisen kauhun ja ulkoisen kapinan välisen jännitteen. Sen purkautuminen itsetuhoisuutena on todentuntuisuudessaan karmaisevaa. Prinsessa Hamlet on esityksenä monella tavalla feministinen ja queer. Hamlet-hahmon sukupuolen vaihtaminen alleviivaa sitä, että ikonisessa tarinassa kuvattu eksistentiaalinen kärsimys on ylisukupuolista laatua. Toisaalta teinijulkkikseksi piirtyvän Hamletin minäkierre liittyy oleellisesti ongelmalliseen äiti-tytär-suhteeseen, ulkonäköpaineisiin ja erilaisten hierarkioiden hallinnan haasteisiin. Sattumaa ei ole sekään, että Hamlet polttaa kasvoihinsa arven, joka muistuttaa David Bowien androgyynin Ziggy-hahmon naaman halkaisevaa salamaa. Mieshahmot ovat puolestaan surkimuksia: Hamletia fanittava Ofelio (Eero Ritala) on pinnallinen opportunisti ja Hamletin eno (Hannu Kivioja) – olemukseltaan Queen-kitaristi Brian Mayta parodisoiva – tähtitieteeseen hurahtanut höppänä. Kaikkiaan tarina kertoo, miten valta lopulta siirtyy miehille naisten tuhoutuessa ulkoisten odotusten ja sisäisen rehellisyyden välisessä kamppailussa. Esitystä vaivaa hiukan kohtauksien toisteisuus. Erityisen hyvin toimivatkin näkökulman vaihdot, joissa asetelma kääntyy yllättäen. Tässä mielessä esityksen yksi avainkohtaus on Leea Klemolan tragikoominen äitimonologi, jossa hän anoo katsojilta ymmärrystä epäonnistumiselleen vanhempana. Muita dramaturgisia oivalluksia edustaa esimerkiksi mielisairaalan esittäminen surrealistisena Buckinghamin palatsina. Erityisen pysäyttävä on kohtaus, jossa Horatia paljastaa alkuperäisen Hamletin tapaan hovin petoksen. Kohtaus kääntyy viiltävän teräväksi aikalaisanalyysiksi siitä, miten julkisuuden valokeilassa totuudella ei ole lainkaan väliä. TAMPEREEN ylioppilasteatterin Visio-näytelmässä kadotuksen kuiluun ei ole putoamassa yksilö vaan journalismi. Jussi Klemetin ja Erkki Mervaalan johdolla toteutetun mediakriittisen näytelmän kehystarinassa Visionääri (Jarmo Tuominiemi) myy mediayhtiön pomoille uutta kanavakonseptia. Liikeidea perustuu ajatukseen, että ohjelmasisällössä varotaan ääriasenteita ruokkivia vastakkainasetteluja ja luodaan valistuksellinen liukuma viihteestä uutisiin. Kaupallisten realiteettien paineessa tämä projekti lähtee tietenkin lapasesta samaan tapaan kuin Sidney Lumet’n klassikkoelokuvassa Network (1976). Välisketseinä esitettävistä ohjelmaideoista monet ovat nokkelia: toimittaja-realityssä uutiset kääntyvät musikaaliksi, ajankohtaisohjelmassa asiantuntijoina esiintyvät sponsoreiden edustajat ja eutanasiaaihetta käsitellään iloisesti niin tietokilpaformaatissa kuin Kuolema lapselle -hyväntekeväisyyskonserttinakin. Ensi-illassa amatööriensemblen osaamisen rajat ovat koetuksella ja tyylilajin huojunta taittaa satiirin kulmaa. Silti oikeamielinen eetos ja into toimivat kelpo lääkkeinä esityksellisiin puutteisiin. Paula Salminen & Anne Rautiainen: Alfanaaras – Miten kaiken saa Lahden kaupunginteatterissa 12.5. asti E. L. Karhu & Linda Wallgren: Prinsessa Hamlet Qteatterissa 13.5. asti Jussi Klemetti, Erkki Mervaala ja työryhmä: Visio Tampereen ylioppilasteatterissa 31.3. asti Ollako vai eikö olla? ROCK´N´ROLL SUICIDE. Lotta Kaihuan Hamlethahmo haluaa lähteä maailmasta näyttävällä liekillä. Alfanaaras, Prinsessa Hamlet ja Visio etsivät rehellisyyttä riistävissä rakenteissa. TEKSTI TUOMAS RANTANEN
2 / 2017 • 51 ESITYSTAIDE B OLŠEVIKKIEN vallankumous ei johtanut ainoastaan totalitaarisen neuvostoimperiumin syntyyn, vaan siitä seurasi myös musiikin universumia muokkaavia valtavia liikahduksia. Venäjän rauhattomuuden takia nimittäin muuan Babitzinien perhe muutti Suomeen. Lapsena emigroitunut Leon Babitzin ja Karjalasta paennut Jelizaveta (Suomessa Elisabeth) Zarubina saivat runsaasti jälkikasvua 1940–50-luvun Helsingissä. Lapset Aleksandr eli Sammy, Kirill eli Kirka, Marija eli Muska, Georg ja Anna pääsivät tekemään historiaa iskelmätaivaalla. Helsingin Kaupunginteatterin Kirka – Surun pyyhit silmistäni -musikaalissa suomalaisten tähtien venäläinen verenperintö tulee vahvasti ilmi. Vanhemmat puhuvat vahvalla slaavilaisaksentilla, ja lapsia pidetään herran nuhteessa: he eivät saa lähteä baanalle soittamaan rockia niin kuin pikku-Kirill haluaisi. Kun lapset kapinoivat, isä huutaa jolki-palki, ”voi hemmetti”. VANHIN VELI Aleksandr eteni ensimmäisenä transformaatiossaan: hänestä tuli pienten klubien Sammy. Hän esitteli pikkuveljensä rokkarikaverilleen Remulle. Remun ja Kirkan tutustuminen saa yleisön ulvomaan naurusta. Vitsi on vanha klisee, mutta nyt se toimii. Remu näyttää, miten rock-kukko liikkuu lavalla ja työntelee lantiotaan pitäen haaroistaan kiinni. ”Tee näin, ota tästä kiinni”, komentaa Remu, ja tietenkin Kirka tarraa Remun haaroihin. Vitsi avaa niin nuoren pojan viattomuutta kuin tämän vilpitöntä intoa seurata johtajiaan. Remun johdattamana Kirka löysi karhean laulusoundinsa, joka oli tyyliltään laulunopettajien painajainen. Toinen tärkeä hahmo hänelle oli Danny, jota myös Marija-sisko, myöhemmin Muska, fanitti pyörtymiseen saakka. ”Hetki lyö” -iskelmän myötä Kirka teki läpimurron vuonna 1967. Sammyn ura lähti käyntiin hitaammin, vasta 1972 tämän voitettua Syksyn sävel -kisan ”Daa-da daa-da” -kappaleella. KIRKA – Surun pyyhit silmistäni -iskelmäkavalkadin punaisena lankana on Kirkan kasvu pikkupojasta lukuisten naisten kiihkeäksi rakastajaksi, useiden lasten holtittomaksi isäksi ja rockstaraksi, joka oli sekä Suomen kansallisaarre että vararikossa. Ensimmäinen näytös loppuu synkkiin tunnelmiin, kun vuonna 1973 veli Sammy kaahaa taivaalliseen laulukuoroon. Toinen näytös alkaa lennokkaasti Sopotin laulukilpailulla. Jopa Kirka jää varjoon, kun shown varastaa Sopotin orkesterin raju kapellimestari. (Tämä lienee kohtaus, joka kasvaa esityskertojen karttuessa. Kun musikaali esitetään huhtikuussa viimeisen kerran, helmikuussa moonwalkin täysin hallitseva kapellimestari tekee varmaan voltteja.) Erityisen hyvän vaikutuksen tekivät Petrus Kähkönen Remuna ja Raili Raitala Muskana. Raitalan varsinainen tähtihetki on valitettavasti vasta teoksen lopussa. Häntä olisi mieluusti kuunnellut enemmän. Täytyy kunnioittaa pääosassa vuorottelevia laulajia eli Kalle Lindrothia ja Heikki Rantaa. Kirkan karhean soundin matkiminen voi tuottaa polyyppejä kurkkuun. Mutta taide vaatii uhrinsa, sen opimme musikaalistakin. IIDA SIMES Kirka – Surun pyyhit silmistäni Helsingin Kaupunginteatterissa Peacockissa 22.4. asti Rokkaava kansallisaarre Hetki löi ja pyyhki surun silmistäni. lippupalvelu Opiskelijat, työttömät sekä varusja siviilipalvelusmiehet pääsevät saman päivän lipulla kympillä konserttiin!
KULTTUURI 52 • 2 / 2017 Tämä on Kongo Kongo: Historia on tarina ihmiskohtaloista, sorretusta kansasta ja jatkuvasta rauhan rakentamisesta. TEKSTI LINDA NYHOLM A FRIK AN kolmas maailmansota. Kolme miljoonaa kuollutta. Kuusi naapurimaata on sekaantunut konfliktiin. Valtavirtamedia on onnistunut yksinkertaistamaan Kongon demokraattisen tasavallan sodan noin kolmeen lauseeseen. Todellisuudessa Kongon demokraattisessa tasavallassa on yli 80 miljoonaa asukasta, noin 250 etnistä ryhmää, jopa 242 puhuttua kieltä, ja se pitää sisällään yli kaksi miljoonaa neliökilometriä maata. Näin valtavan laajasta valtiosta ja sen kärsimästä konfliktista on vähintäänkin tuskallista tuottaa uskottava kirjallinen kokonaisuus. Kirjailija, toimittaja ja antropologi David Van Reybrouck onnistuu siinä poikkeuksellisen hyvin. Kongo: Historia -teos ei säästele merkkimäärässä. Lähes seitsemänsadan sivun mittainen lukuseikkailu vie Kongon demokraattisen tasavallan historian syviin syövereihin. Kiehtova kirja perustuu kymmeniltä maahan tehdyiltä matkoilta kerättyyn aineistoon, yli viidensadan kongolaisen haastatteluun, kuuden vuoden tutkimukseen ja noin viiteentuhanteen kirjalliseen arkistolähteeseen. Sivistävä teos on jokaiselle Afrikan politiikasta kiinnostuneelle lukemisen arvoinen julkaisu ja erityisen hyödyllinen Afrikan ulkomaantoimittajille. KERTOMUS KÄYNNISTYY 1880-luvun siirtokunta-ajasta, jatkaa kronologisesti 1960-luvun itsenäistymiseen, käsittelee kattavasti yli 30 vuotta kestäneen diktaattori Mobutun valtakauden ja etenee tämän päivän suurkonfliktiin. Kirjan keskiössä on kongolainen Étienne Nkasi. Nkasi tuo sata vuotta kongolaista historiaa täysin uuteen eloon ja valoon. ”Je suis né en mille-huit cent quatrevingt deux”, toteaa Nkasi. ”Olen syntynyt vuonna 1882”, siis ennen kuningas Leopold II:sen Kongon valtausta. Haastattelun aikaan Nkasi on 126-vuotias. Nkasin tarinan kautta lukija saa ainutlaatuista perspektiiviä Kongossa tapahtuneisiin uskonpuhdistuksiin, heimojen pakkoyhdistämisiin, talousjärjestelmän rakentamiseen ja totaaliseen romuttamiseen, maan hyödyntämiseen ensimmäisen ja toisen maailmansodan taistelukenttinä ja jopa nykypäivän ympäristötuhoihin. Julkaisua elävöittävät myös kirjailijan keräämät lapsisotilaiden, sissijohtajien, ministerien ja kansalaisten haastattelut. Tarinoiden lohduttomassa valossa Kongon nykyinen sota tuntuu jopa väistämättömältä. IDEA TEOKSEEN syntyi vuonna 2003. Toimittaja Van Reybrouckin isä oli työskennellyt Kongossa 1960-luvulla rautatieinsinöörinä, mutta perheellä ei ollut varsinaista sidettä maahan. Van Reybrouck ei löytänyt pätevää teosta Kongon historiasta, joten hän päätti tuottaa sellaisen itse, ”kongolaisten kertomana”. Alunperin kirja onkin kunnianosoitus maan kansalle. Sinnikkäiden ja idealististen kongolaisten ihannointi vaikuttaa jopa suuremmalta kuin kirjailijan kauhu eurooppalaisten aiheuttamasta sorrosta. Vasta teoksen lopussa Van Reybrouck uskaltautuu kritisoimaan pehmeästi muun muassa siitä, kuinka eurooppalaiset tekopyhästi tuomitsevat Kiinan yritystoiminnan Kongossa. ”Kongo on jo puolitoista vuosisataa herättänyt kiinnostusta ulkovaltojen keskuudessa, ja se on usein aiheuttanut jännitteitä. Aina kun tulokas vaatii paikkaansa Afrikan geopoliittisella shakkilaudalla, siitä seuraa epäluuloja ja hermoilua”, kirjoittaa Van Reybrouck. KOLONIALISMIN VAIKUTUS Afrikassa ei ole kirjan yllättävä elementti. Teoksen tekee poikkeukselliseksi punainen lanka, jonka henkilötarinoiden kautta kudotaan kolonialismin ja nykypäivän välille. Lopputulos on avarakatseinen vastakohta tiedotusvälineiden pikaisesti tuotetuille analyyseille Afrikan mantereen käynnissä olevista konflikteista: on lähes ironista, että massiivinen teos muodostaa Kongon demokraattisen tasavallan nykypäivän olosuhteista helpommin ymmärrettävän kokonaiskuvan. Teoksesta syntyy, jopa hieman vahingossa, pohjapiirros kolonialismin vaikutusten arviointiin nykypäivän konfliktinratkaisussa. Laajempaa tarkastelua kolonialismin vaikutuksista nykysotiin kaivattaisiin monen muunkin valtion, esimerkiksi Sudanin, Irakin ja jopa maailman nuorimman valtion, EteläSudanin kohdalla. Kongo: Historia -kirja on lukijalle loistava muistutus siitä, ettei sotia ratkaista yksinkertaistamalla histo riaa. Sotia ratkaistaan ymmärtämällä ja myöntämällä historia. David Van Reybrouck Kongo: Historia Kääntäjä Antero Helasvuo Siltala 2013, 655 s. St ef an Va nfl et er en
KIRJALLISUUS KIRJAT RUNOILIJA Palstalla kohdataan tavalla ja toisella ajankohtainen runoilija. H aa sta tte lu: M ar ko La ihi ne n, kir jai lija /to im itt aja Ku va : M ar ko La itin en Viides kirjasi, Tästä huoneesta ei puutu kukaan (Tampereen aforismiyhdistys, 2016) ilmestyi monen vuoden tauon jälkeen. Millainen prosessi se oli? Kirjoitusvaiheet kestivät kaksi vuotta ja sain kirjan lopulta valmiiksi boheemin psykiatrini kekseliäisyyden avulla. Minulla on OCD-oireyhtymä, ja kirjoittamiseen liittyvät pakko-oireet kyettiin sivuuttamaan, kun lähetin tekstit hänelle sähköpostitse. Hän ”joutui” säilyttämään ne työnsä takia, ja näin kasvoi kirjan materiaali. Tekstisi ovat muodoltaan runofragmentteja, miten se valikoitui? Kirjoitin ensin kafkamaisia tekstejä, mutta kyllästyin siihen. Sitten luin René Charin Hypnoksen muistikirjan, joka avasi minulle fragmentin oven. Olet tunnettu myös yhteiskuntakriittisenä aforistina – teetkö jossain vaiheessa vielä paluun aforistiikkaan? En näillä näkymin. Jos kynästä irtoaa aforismia, niin koen sen hyvin painostavana. Fragmentissa on paljon vapaammat ilmaisun ja kielenkäytön mahdollisuudet. Se on rennompaa ja ilmavampaa kuin aforismi, vaikka se myös kuuluu mietelmäkirjallisuuteen. Fragmentti on avoin joka suuntaan, ja sillä saa minkä tahansa ajatuksen toimimaan. Onko kirjailijalla taiteen nimessä jotakin vastuuta? Jos taiteilijalta edellytetään vastuuta, hänelle laitetaan raamit. Jos taiteilija menee niiden ulkopuolelle, häntä rangaistaan. On paljon esimerkkimaita, missä näin on toimittu ja toimitaan. Mitä kirjoittaminen on parhaimmillaan ja mitä pahimmillaan? Parhaimillaan kirjoittaminen palkitsee itsessään, nostaa mielialaa ja poistaa tyhjyyttä. Pahimmillaan ehkä kun yrittää tehdä jotain sellaista, mikä ei sovi itselle. Oman jutun tunnistaa siitä, että se tuntuu hyvältä. Minkälaisen teoksen tahtoisit kirjoittaa? Parhaillaan työn alla oleva kirja on minulle uutta. En ole koskaan ennen konkreettisesti kirjoittanut omasta elämästäni käyttäen runollista ilmaisua. Haasteellinen kirja, vittumaisin kirja. Edelleen runoilijoihin liitetään mielikuvissa rappioromantiikkaa, mitä mieltä olet siitä? Kun juon viinaa, en ryyppää kirjailijana. Muiden pahoinvointi on yleensä kivempaa kuin omalla kohdalla. Kun juon, silloin juo syrjäytynyt Luoman Pauli, joka ei baarissa halua puhua kenenkään kanssa. Runoilijan oma kysymys ja vastaus siihen? Miten saisit runollisuutta enemmän? Etsiskelen kirjaa, jossa olisi jotakin lyyristä ja mietelmällistä, jotakin sellaista, josta saisi kiinni ja otettua vaikutteita. Mutta todennäköisesti se on tuo seuraava kirjani. Muutamat valitut sanat Arvostan vapautta sellaisenaan, ilman filosofista taakkaa, ilman pienintäkään ajatuskehitelmää. Kun laiva saapuu New Yorkiin ja Vapaudenpatsas tulee esiin. Sitä voisi toistaa loputtomiin. Pauli Luoma Tuo meissä lipuva vapaus Mari Manninen YHDEN LAPSEN KANSA Atena Kustannus Oy 2016, 205 s. Lokakuussa 2015 Kiina päätti luopua yhden lapsen politiikasta. Toimittaja Mari Manninen valaisee Tieto-Finlandian voittaneessa teoksessaan vuodesta 1979 vallinnutta syntyvyyden säännöstelypolitiikkaa ja sen vaikutuksia ihmisten arkielämään. Yhdeksän henkilön kohtalot muistuttavat yhden lapsen politiikan suorista vaikutuksista ihmisten arkeen. Heidän tarinansa paljastavat, kuinka yhden lapsen politiikka johti naisten kuukautisten valvontaan, pakko-abortteihin ja urbaanin naisen aseman parantumiseen. Yhden lapsen kansa on surullinen katsaus ihmisen valintaan kahden traagisen vaihtoehdon edessä. Manninen muistuttaa teoksessaan, kuinka ihminen järkeistää jopa pahimmat häneen kohdistuneet loukkaukset. Teoksesta ilmenee myös, kuinka yhden lapsen politiikka mahdollisti korruption, virkamiesten oman edun tavoittelun ja loi Kiinalle uuden tulolähteen. Kirja yllättää tiedolla, kuinka moni lopulta suhtautui positiivisesti yhden lapsen politiikkaan. Mari Manninen ei myöskään piilottele ristiriitaisia tuntemuksiaan omien ennakkoluulojensa ja haastateltavien kertomusten välillä. Kirja ei ole pelkästään syvempi tutustuminen yhden lapsen politiikkaan vaan tarjoaa lukijalle kurkistuksen kiinalaisten elämään kyseisinä vuosikymmeninä. LINDA NYHOLM Jukka Viikilä AKVARELLEJA ENGELIN KAUPUNGISSA Gummerus, 2016, 215 s. Carl Ludwig Engel (1778–1840) oli preussilaissyntyinen arkkitehti, joka elämäntyönään suunnitteli Helsingin empirekeskustan ja sen keskeiset rakennukset kuten Helsingin tuomiokirkon, Valtioneuvoston linnan, Helsingin yliopiston päärakennuksen ja Kansalliskirjaston. Myönnän, että pidin etukäteen keinotekoisena Jukka Viikilän Finlandia-palkitun teoksen ideaa Engelin fiktiivisestä työpäiväkirjasta, missä kirjailija eläytyy Helsinkiä suunnittelevan mestariarkkitehdin arkisiin tuntoihin. Olin väärässä. Viikilä ei kirjoita auki vain ajankuvaa ja yhden tietyn joskus eläneen ihmisen persoonaa, vaan onnistuu metodillaan ja tarkkaan hiotulla tyylillään tavoittamaan jotain yleispätevää ajassa elämisestä, henkilökohtaisten valintojen tekemisestä, työn ja perhe-elämän sovittamisesta, tapakulttuurisista estoista, ammatillisesta kunnianhimosta, sosiaalisen arvostuksen hakemisesta, kauneuden kaipuusta, läheisyydestä, surusta ja vanhenemisesta. Kirjan kantava vertauskuva liittyy vanhan purkamisen ja uuden rakantamisen väliseen jännitteeseen – ihmiselämän valintoihin fyysisesti ja sosiaalisesti muokattavassa ympäristössä. Teoksen lauseet ovat kielellisesti häkellyttävän kauniita ja rivien väleissä on painoa siinä missä riveilläkin. TUOMAS RANTANEN Tilar J. Mazzeo IRENAN LAPSET Suom. Petri Stenman Like 2017, 332 s. Elämäkerta kertoo Irena Sendlerista (1910–2008), joka pelasti tuhansia juutalaislapsia Varsovan ghetosta. Sendler joutui Gestapon vankilaan, koska hänen epäiltiin olevan vastarintaverkoston jäseniä. Se ei pitänyt paikkaansa. Sendler eli “Jolanta” oli liikkeen johtajia. Sendler pystyi säilyttämään salaisuutensa jopa kidutuksissa, joissa häntä hakattiin ja hänen jalkansa murrettiin. Joka päivä vankilassa teloitettiin hänen ystäviään ja kollegoitaan. Joskus rivissä seisovista naisista ammuttiin sattumanvaraisesti joka toinen. Vastarintaliike tarvitsi Jolantaa, jotta piilotettu arkisto lasten taustoista löytyisi. Vain Jolanta tiesi, missä lapset olivat ja keitä he olivat. Maanalaisen verkoston keräämien lahjusten avulla Sendler pääsi pakoon sivuovesta vain minuutteja ennen teloitustaan. Kirjan on kirjoittanut yhdysvaltalainen historioitsija Tilar J. Mazzeo. Sen koskettavimmassa kohdassa Sendlerin ystävä, tohtori Janusz Korczak nousee Treblinkan tuhoamisleiriin vievään junaan. Orpokodin johtaja halusi lähteä parinsadan lapsen mukaan, jotta näiden viimeiset hetket olisivat niin rauhallisia kuin järjettömän epäinhimillisissä olosuhteissa oli mahdollista. IIDA SIMES Lola Lafon PIENI KOMMUNISTI JOKA EI KOSKAAN HYMYILLYT Like 2016, 280 s. Nadia Com?neci nousi naisvoimistelun ikoniksi, kun hän voitti 13-vuotiaana 1975 EM-kilpailuissa kolme kultaa ja hopeamitalin ja sai seuraavana vuonna Montrealin olympialaisissa ensimmäisenä telinevoimistelijana suorituksestaan täyden kympin. Com?necissa kiteytyy myös molemmin puolin kylmän sodan esirippua harjoitettu urheilupropaganda ja tähtitehtailu, diktaattori Nicolae Ceau?escun johtaman Romanian uhittelu Neuvostoliitolle sekä urheilun vääristynyt naiskuva. Urheilusankaritar pantiin julistamaan julkisesti uskollisuuttaan valtiolle ja hänet kaapattiin myöhemmin diktaattorin pojan Nicun toimesta hallitsjaperheen piiriin. Lola Lafon käy kirjassaan läpi Com?necin elämäntarinan Bela ja Marta Karolyin valmennusrinkiin päätymisestä aina vuoden 1989 loikkaamiseen, joka tapahtui vain muutama viikkoa ennen Ceau?escun hallinnon romahdusta. Kirja kuvaa myötätuntoa herättävästi lapsitähden kontrolloitua elämää. Kohteensa vaiteliaisuutta Lafon on paikannut sepittämällä kuvitteellisen vuoropuhelun, jossa arvaillaan, miten Com?neci kirjan tulkintoja kommentoisi. Kiinnostavuudestaan huolimatta ratkaisu on eettisesti ongelmallinen: faktan ja fiktion lomittuessa syntyy vaikutelma, että Com?necin elämää määrittelevät yhä muut kuin hän itse. TUOMAS RANTANEN
Astrid Swan teki uuden levyn liki yksin. TEKSTI JOHANNA SIIK KUVAT ELINA HIIRONNIEMI J OS ASIAT olisivat menneet toisin, olisi Astrid Swanin kuudes studiolevy From the Bed and Beyond valmistunut ehkä jo kaksi vuotta sitten. Sen nimi tai teema tuskin olisivat olleet samat kuin nyt. Swan sairastui yllättäen kesken edellisen Astrid 4 -albumin prosessin, ja pitkäsoiton tiimoilta tehdyt keikat jäivät kesken. ”Uuden levyn esittämiseen menee paljon energiaa, ja sitä elää niitä biisejä eikä aktiivisesti mieti seuraavaa. Sitä tarvitsee lyhyen ajan, jossa ei ole vielä lähtenyt käyntiin ajatus siitä, mitä seuraavaksi tekee.” Aikaa oli kuitenkin yhtäkkiä enemmän. ”Kun sain syöpädiagnoosin, meni noin yhdeksän kuukautta, etten tehnyt biisejä ollenkaan. Se oli semitietoinen ajatus, ettei mun tarvitse tuottaa mitään”, Swan kertoo. Swan keskittyi täysin sairaudesta selviämiseen, mutta kun kirjoitusprosessi taas käynnistyi syksyllä 2014, se jatkui aina viime syksyyn, levyn äänitystilanteeseen asti. ”Nyt kävi niin, että tein vielä äänitysvaiheessa uusia biisejä ja sävelsin. Se oli mulle uusi metodi. Koska äänitin ja tein kaiken muunkin itse, pystyin vielä miksaamisvaiheessa tekemään uuden biisin, kukaan ei ollut kieltämässä!” Swan kertoo tyytyväisenä. FROM THE Bed and Beyond on selkeä teemalevy. Sanoituksista nousee esiin vahva elämäntuntemus, sukupolvien merkitys ja viisaus kaiken jatkumisesta, vaikka keho pettäisikin. Toisena maistiaisena levyltä julkaistu kappale ”Song of Fear” listaa nimensä mukaisesti kaiken, mikä vakavasti sairastavaa ihmistä pelottaa. Yksi näistä on äänen menettäminen ja laulamisen loppuminen. ”Epävarmuus siitä, pystyykö enää laulamaan, oli osa toipumisprosessia ja säveltämistä. Kirjoitin biisit niin, että pystyn laulamaan ne omalla vahvuusalueella, mikä tarkoittaa, että laulan paremmin, puhtaammin ja varmemmin. Vaikka nyt tietysti kuulen kaikki virheet siellä”, Swan kertoo. ”Usein musiikki irrotetaan ruumiista, keho jää siinä helposti tosi abstraktiksi. Ehkä sen takia tämän levyn kohdalla yritän tuoda sen livenä enemmän läsnäolevaksi. Aiemmin olen ollut se, joka soittaa pianoa, olen kehollisesti kiinni siellä instumenttien ja sähkölaitteiden takana. Yritän tulevissa esityksissä rikkoa tämän.” FROM THE Bed and Beyondin julkaisua seuraa maaliskuussa kunnianhimoinen kolmen konsertin sarja teatteri WHS:ssä Helsingissä. Kyseessä on visuaalisuuden ja musiikin käsikirjoitettu yhdistelmä, joka perustuu uuteen levyyn ja muutamiin vanhoihin kappaleisiin ja jossa ratkaisevassa osassa ovat valokuvaaja Tekla Vályn visuaalit. ”Tekla on mieletön kuvaaja! Näin ensin hänen kuviaan Instagramissa ja olin ihan varma, että toi tyyppi on ihan liian kallis. Mutta löydettiin lopulta toisemme levy-yhtiön ja One Quart Magazinen kautta. Ihanaa, kun on joku, joka tykkää liittää merkityksiä yhteen ja ajattelee visuaalista puolta kokonaisuutena”, Swan kertoo silminnähden tyytyväisenä. Vály ohjasi myös videon levyn ensimmäiseen singleen ”Long Time Runningiin”, joka julkaistiin jo viime vuonna. VAIKKA FROM the Bedin tekemiseen menikin hieman kauemmin kuin muiden levyjen, on Swan ehtinyt samaan aikaan tehdä paljon muutakin, kuten väitöskirjaa amerikkalaisista äitibloggareista ja suomenkielisiä sanoituksia muille artisteille. Väitöskirjaprojekti nytkähti rysäyksellä eteenpäin tämän vuoden alussa, kun nelivuotinen rahoitus varmistui. ”Olen ammatikseni feministi, se on mun duuni. Myös musiikki on mun työ, mutta näen, että feminismi on enemmän – se valottaa kaikkea, mitä teen. Sen lisäksi asiantuntijana kannan eri tavalla siitä vastuuta.” Jatkuva vertailu muihin naisartisteihin ärsyttää edelleen. ”Ei ketään miestä, joka on kymmenen vuotta tehnyt työtään, vertailla enää johonkin toiseen. Se on ihan perseestä!” Swan puuskahtaa. ”Olen ollut kyllä huomaavinani, että se on muuttunut. Nyt olen ehkä enemmän se syöpä-Astrid, joten se on se uusi juttu. Muut vastaavat naisartistit eivät ole vielä sairastaneet syöpää”, Swan sanoo ja purskahtaa nauruun. Vaikka sairastaminen kulkee edelleen mukana ja aiheuttaa ruumiissa kaikenlaista harmia, on Swan From the Bed and Beyondin tekoprosessin aikana huomannut itsestään tärkeän asian. ”Enää ei ole aitoja, joita ei voi ylittää. Se on kaiken vapautumista, voin tehdä mitä vain.” From the Bed and Beyond ilmestyy 3. maaliskuuta. Astrid Swan keikkailee Helsingin WHS Teatteri Unionissa 9.–11. maaliskuuta. Paremmin, puhtaammin, varmemmin 54 • 2 / 2017 KULTTUURI OL ET YSTÄVIEN SEU RAS SA www.radiohelsinki.fi
2 / 2017 • 55 ALBINÖ RHINO Upholder Albinö Rhino 2016 Äkkiseltään voisi kuvitella, että möreä paikallaan junnaava drone metal ja proge eivät istuisi samalle levylle ja jopa samalle biisille. Edelleen voisi kuvitella, että psykedeliaelementtien onnistunut lisääminen tuohon yhdistelmään olisi vieläkin vaikeampaa. Saattaa se sitä ollakin, mutta helsinkiläinen Albinö Rhino onnistuu projektissa. Upholder-levy (vinyyli/digi) pitää sisällään kaksi kappaletta: “Uphold the Light Part 2” ja “Uphold the Light Part 3” vievät molemmat yhden puoliskon vinskasta. “Uphold the Light Part 1” -kappaleesta kiinnostuneet joutuvat hankkimaan käsiinsä yhtyeen edellisen levyn, jonka päätösraita aloitti tämän sarjan. Alavireisten kitarariffien vyöryt kohtaavat kuulaat kitarakuviot ja törmäävät avaruusääniin. Yhdessä ne muodostavat enemmän kuin osiensa summan. Dronesahauksen ja lisämausteiden joukossa kuuluu myös kaikuvia vokaaleja, joka toistelevat hokemaa ”Uphold the Light”. En ole aivan varma, mistä nuo hokemat kuuluvat tai mitä niillä halutaan sanoa. Kenties kyseessä on salattu viesti rajan tuolta puolelta, mistäs näitä voisi tietää. Viihdyttävää yhtä kaikki. JARI TAMMINEN MUSIIKKI LEVYT VILLE LEINONEN Hei taas! Ratas Music 2017 Ville Leinonen on Suomen johtava Raul Reiman -fani. Hän on levyttänyt äärituotteliaan sanoittajan biisejä jo Hei taas! -levyn edeltäjälle, kymmenen vuotta sitten ilmestyneelle Hei!-albumille, ja hän lauloi Reimanin kappaleita Toijalan Kellariteatterin Iskelmärunoilija Raul Reiman -musikaalissa. Leinosen uutukainen ei ole kuitenkaan pelkkää Reimania, sillä levyn muutamia käännöskipaleita ovat sanoittaneet Titta Jaskari ja Chrisse Johansson. Sanoitusten sijaan levyn kappaleita yhdistääkin tyyli, 1980-luvun iskelmädisko. Niin härskiltä kuin genrevalinta kuulostaakin Leinosen vilpitön tulkinta nostaa casiosoundit ja säälimättömän jytkeen vähintään yhtä lähelle tunteikasta iskelmää kuin kasaridiskoa. Levy onkin rakkauskirje, ei ironinen nostalgiatrippi – vaikka kuulijalle se toimii myös jälkimmäisen tapaan. Hei taas! koostuu lainakappaleista, joita ovat aikanaan tulkinneet niin Mona Carita, Jonna ( Tervomaa) kuin Modern Talking. Kake Randelinin tutuksi tekemästä ”Nasta pimu” -biisistä kuullaan hysteerinen versio, joka tuo mieleen niin videopeliäänet kuin Serge Gainsbourgin hönkinän. Nita Sorayan hitti ”Anna rakas raju hetki” puolestaan loihtii mielikuvan viattomammasta ajasta. Olikohan 80-luvulla myös hauskempaa? KAISU TERVONEN 1/2 GHOST WORLD Ghost World Svart Records 2017 Kuulijan iästä riippuen Ghost World kuulostaa joko supertuoreelta tai 1980ja 1990-lukujen tuttavuudelta. Jälkimmäisen kategorian tunnistavat saattavat mutista käsittämättömiä sanoja, kuten Hüsker Du tai Dinosaur Jr. Nuoremmat kuulijat puolestaan pukevat flanellipaidan ylleen, skippaavat koulun ja kuuntelevat repeatilla Kouvolasta lähtöisin olevan bändin esikoislevyä – tai siis niin me vanhemmat olisimme 20 vuotta sitten tehneet. Ensikuulemalla vaikuttaa siltä, että levyllä on kyse enemmän soundista ja tyylistä kuin biiseistä. Jo toisella kuuntelukerralla esiin pomppaa kuitenkin yksittäisiä kappaleita, niistä päällimmäisenä ”Good Riddance”, joka yhdistää noisea lähentelevän kitarasurinan vetävään popkertsiin. Päähän tarttuvat myös raskaiden pörinäkitaroiden aloittama ”You Made Me Smell Your Fingers” ja ”(Come On) Die Happy”, jossa laulaja-kitaristi Liisa Tanin ääni kulkee levollisen ja tuskaisen välillä. Tani on bändin pääasiallinen biisintekijä. Hänen introvertti karismansa lumoaa niin keikoilla kuin myös tällä maaliskuun 17. päivä julkaistavalla levyllä. KAISU TERVONEN Virta HURMOS Svart Records 2016 Jos kootaan yhteen trumpetisti Antti Hevosmaa, kitaristi Heikki Selamo ja rumpali Erik Fräki ja pannaan nämä suoltamaan Virtaa, mitä puuttuu? Basisti? Kosketinsoittaja? Kuoro? Väärin – mitään ei puutu. Rockin ja jazzin aikoina oli ihan kiva, etteivät kaikki soittimet olleet sähköisiä tai, kuten Justin Bieberin taustabändin tapauksessa, pelkkiä muistikortteja, joilta soittamista esittävät lavajammailijat valitsevat biisit ajolistan mukaisessa järjestyksessä. Nyt elämme kuitenkin post-rockin ja post-jazzin aikaa, jossa yhdistellään rohkeasti taitavaa soittamista ja muhevia elektronisia soundeja. Mihin tarvitsisimme bassoa, kun kitarallakin voi soittaa bassostemmaa? Ja Hurmosta kuunnellessa kuoro on kuuntelijan päässä. Instrumentaalitrio Virran tapauksessa erityisen taitavaa on monimutkainen rytmiikka. Komppi kiertää aivan eri sykliä kuin melodia. Tuollainen on nykyään muotia, mutta vaikka kaikki nuorison jazzja post-jazzbändit tekevät niin, se ei siitä vanhene. Polyrytmiikka pakottaa kuulijan taputtamaan tahtia tai hyppimään paikallaan. IIDA SIMES OL ET YSTÄVIEN SEU RAS SA www.radiohelsinki.fi
”A NNA PALAA pikku horo.” Norjalaisen nuortendraamasarjan Skamin jakson nimi saa katsojan kohottamaan kulmiaan Yle Areenaa selatessa. Seuraavien jaksojen nimet ovat ”Mikä sinua panettaa?” ja ”Kusettajat tuntee naamasta”. Norjan yleisradio NRK:n sarja on yllättänyt kaikki. Skamista on tullut lyhyessä ajassa ilmiö, joka on tavoittanut paljon alkuperäistä kohdeyleisöään laajemman yleisön. Skam, suomeksi häpeä, on hyvin monella tapaa uusi ja erilainen. Oslolaisten lukiolaisten elämää seuraava sarja tuntuu olevan aikaansa edellä. Se käyttää tuoretta kerrontatapaa ja rikkoo totuttuja muotteja. Kolmella tuotantokaudellaan Skam on pureutunut vaikeisiin kysymyksiin esimerkiksi uskonnosta, seksuaalisuudesta, feminismistä, päihteistä, yksinäisyydestä, syömishäiriöistä ja mielenterveysongelmista. Kaiken keskiössä ovat kuitenkin ihmissuhteet. Ystävyys, petos, rakkaus. Käsikirjoittaja Julie Andem on tehnyt hengästyttävän tarkkaa työtä. Vaikka sarjan teemat eivät ole uusia, niiden käsittelytapa on. Skamia leimaa aitous. Hahmot, dialogi ja tapahtumat eivät tunnu hetkeäkään päälleliimatuilta tai falskeilta. Käsikirjoittajat seurasivat puolen vuoden ajan teinien elämää hyvin läheltä ja käyttivät käsikirjoituksessa laajaa tausta-aineistoa. Tämä näkyy lopputuloksessa. Myös näyttelijät ovat aitoja oslolaisia nuoria, eivät kolmekymppisiä teatterikouluja käyneitä ammattilaisia. Esimerkiksi toisen tuotantokauden päähenkilöä Nooraa esittävä, nyt 20-vuotias Josefine Frida Pettersen, työskentelee edelleen puhelinmyyjänä. SKAMIN VIIKKO alkaa lauantaista. Sarjan jaksot eivät ole tasamittaisia 22 minuutin formaattiin puristettuja tuotoksia, vaan jokaista tarinaa kerrotaan sen verran kuin sitä on. Alunperin pelkästään verkkoon tuotettu sarja julkaistiin klippi kerrallaan NRK:n sivuilla pitkin viikkoa. Jos kohtaus tapahtuu esimerkiksi maanantaina klo 10.12, ilmestyi klippi sivuille siihen aikaan. Joka perjantai julkaistiin kooste koko viikon klipeistä, ja tästä syystä jaksojen pituudet vaihtelevat 15 yli 40 minuuttiin. Varsinaisten klippien lisäksi sarjaa pystyy seuraamaan laajasti sosiaalisessa mediassa. Kaikilla päähenkilöillä on esimerkiksi sarjassakin vahvasti esiintyvät Instagram-tilit, joiden sisältö tuo uusia ulottuvuuksia tarinaan. Kolmannen tuotantokauden päähenkilön Isakin tilillä on lähes puoli miljoonaa seuraajaa. NRK ei laittanut sarjan markkinointiin lainkaan rahaa vaan luotti somen voimaan. Se on kantanut. Sosiaalisen median mahti on sarjassa muutenkin voimakkaasti läsnä. Käänteitä tapahtuu, kun hahmot käyvät tykkäämässä sarjassa toisen hahmon instakuvista. Ilmoitusta viestin lukemisesta odotetaan kynsiä pureskellen. Messengerja Whatsapp-viestit puskevat tapahtumien päälle niin, ettei kaikkea ehdi kunnolla havainnoida. Viestejä kirjoitetaan ja pyyhitään pois, ennen kuin niitä lähetetään. Hahmot viettävät paljon aikaa katse liimautuneena puhelimeen. Koko sosiaalisen median arkitodellisuuden päälle rakentuva verkosto on ennennäkemättömän uskottavalla tavalla läsnä. LIIAN RANKKA A biletystä. Onnettomia ihastuksia. Riitoja parhaiden ystävien kanssa. Skam uppoaa siihen maailmaan, jonka jokainen meistä on elänyt läpi. Skam ei kuitenkaan nojaa nostalgiaan. Vaikka Fucking Åmålin (1998) ja Supernaiivin (1996) parissa kasvanut sukupolvi löytää Skamista paljon tuttua tarinankerronnan, loistavan musiikin ja teemojen suhteen, ei sarjan suosio keski-ikäistyvän väestön keskuudessa voi selittyä yksin nuoruusfiilistelyllä. Skamin voima piilee sen kyvyssä esittää asiat paljaina, sellaisina kuin ne ovat iästä riippumatta. Pidätämme hengitystämme arvuutellessamme, kuka päätyy yhteen kenenkin kanssa, vaikka ihmissuhteet ovat nopeita ja alati vaihtuvia. Seuraamme jännityksellä, kääntyykö se ihana poika katsomaan taakseen. Voimme pahoin päähenkilön tajutessa, mitä edellisenä iltana on tapahtunut. Skam ei vain kerro nuorten elämästä nuorille, vaan piirtää yksityiskohtaisen kuvan ihmisyyden perustavanlaatuisista kokemuksista. Sarjaa seuratessa tulee reflektoineeksi omia kokemuksiaan ja tajunneeksi, ettei elämä ole helppoa eikä muutu sellaiseksi koskaan. Tunteet ja suuret kysymykset ovat universaaleja, eivätkä liity ikään. Sarjan kolmas tuotantokausi päättyy sanoihin alt er love, kaikki on rakkautta. Halusimme sitä tai emme. Skamin neljäs kausi on tekeillä, ja NRK on arvioinut sen näkevän ensiiltansa huhtikuussa 2017. Skam-huumaan ehtii siis edelleen hyvin mukaan reaaliajassa. Yle on tehnyt hittihankinnan Skamin esitysja käännösoikeudet hankkiessaan, ja neuvottelut neljännen kauden oikeuksista ovat käynnissä. Skam katsottavissa Yle Areenassa. ELÄVÄ KUVA Alt er love Miksi keski-ikäiset ihmiset ympäri maailman sekoavat norjalaisen nuortensarjan maailmasta? TEKSTI SUVI AUVINEN TUNTEET JA SUURET KYSYMYKSET OVAT UNIVERSAALEJA, EIVÄTKÄ LIITY IKÄÄN. 56 • 2 / 2017 KULTTUURI
2 / 2017 • 57 ELÄVÄ KUVA Historia on nyt Season Film Festivalilla nähdään mustien yhdysvaltalaisten tarinoita orjakapinasta James Baldwinin kautta Fergusoniin. M ARTIN LUTHER KING , Malcolm X ja Medgar Evers kuolivat kaikki alle 40-vuotiaina. He menehtyivät salamurhien seurauksena, mutta eläessään heitä yhdisti mustien kansalaisoikeusliike. Kirjailija James Baldwin oli heidän toverinsa ja osallistui samaan taisteluun. Hän tosin piti itseään ensisijaisesti todistajana ja tuntemusten välittäjänä, kuten käy ilmi Raoul Peckin dokumentista I Am Not Your Negro (2016). Elokuva kertoo myös, että FBI oli asiasta eri mieltä. Virastolla oli mittava kansio ”vaarallisena yksilönä” pitämästään miehestä. Samaan aikaan, 1960-luvulla valkoinen valtaväestö onnitteli mustia näiden aseman paranemisesta. ” Mikseivät mustat ole optimistisempia? Asiathan paranevat koko ajan”, kysyy valkoinen tv-juontaja Dick Cavett Bald winilta 1968. Dokumentti näyttää selvästi, ettei optimismiin ollut paljon syytä silloin, eikä myöskään nyt. Peck limittää arkistomateriaalin joukkoon uudempia kuvia: Rodney Kingistä 1992, Fergusonista 2014, Tamir Ricesta ja muista poliisin luoteihin kuolleista mustista lapsista 2010-luvulla. 1979 Baldwin päätti kertoa Yhdysvaltain tarinan kolmen miehen kautta: Martin Luther Kingin, Malcolm X:n ja Medgar Eversin. Käsikirjoitus jäi kesken, mutta Raoul Peck on ottanut sen dokumenttinsa punaiseksi langaksi. OSCAR-EHDOKKUUDEN pokannut dokumentti I Am Not Your Negro saa Suomen ensi-iltansa Season Film Festivalilla Helsingissä. Elokuvafestivaalilla nähdään myös toinen mustien asemaan Yhdysvalloissa kiinteästi liittyvä teos The Birth of a Nation (2016). D. W. Griffithin ohjaama, vuonna 1915 valmistunut The Birth of a Nation on pahamaineinen elokuva, joka esittää sisällissodan jälkeisen jälleenrakentamisen Ku Klux Klanin ylpeänä syntytarinana. Vuoden 2016 elokuva kertoo Nat Turnerista, orjana syntyneestä miehestä, joka aloitti orjakapinan Virginiassa 1831. Uudempi elokuva sai Sundance-festivaalilla kiitosta niin yleisöltä kuin kisan tuomaristoltakin. Sittemmin draaman vastaanotto on ollut nihkeämpi. Syynä lienevät lehdistön esiin nostamat, vuonna 1999 ohjaaja Nate Parkeria ja kanssakäsikirjoittaja Jean McGianni Celestinia vastaan nostetut raiskaussyytteet. Parkerin vastainen syyte raukesi, mutta syytteet nostanut nainen teki itsemurhan 2012. Alkuinnostuksesta huolimatta The Birth of a Nation -elokuvaa ei Oscar-kisassa nähty. Pääosastaan Manchester by the Sea -elokuvassa Oscarilla palkitun Casey Affleckin menestystä eivät kaksinkertaiset syytökset seksuaalisesta häirinnästä sen sijaan haitanneet. MYÖS I AM NOT YOUR NEGRO käsittelee populaarikulttuuria ja sen sisällä sikiävää epätasa-arvoa ja rasismia. Baldwin peilasi kotimaansa kuvaa myös elokuvista, joista dokumentissa nähdään otteita: Hyökkäys erämaassa -leffassa (1939) John Wayne ampuu kasvottomia alkuperäiskansan edustajia, ja Uhrattua elämää -draamassa (1934) iholtaan vaalea tyttö häpeää mustaa äitiään (Louise Beavers). Populaarikulttuurissa on sentään tapahtunut jotain edistystä, vaikka muuten syytä optimismiin ei olisikaan. The Birth of a Nationia ei valittu Oscarkisaan, mutta parhaan elokuvan pystin voitti Moonlight, draama mustasta homomiehestä. KAISU TERVONEN Season Film Festival 30.3.–2.4. www.facebook.com/seasonfilmfestival ti 4.4. klo 19 | liput 18 € Vastikään 70 täyttänyt Hanck vain paranee vanhetessaan! Jälleen uusi Blues Music Award -voitto taskussaan rokkaava saksofonisti keikkailee Tomi Leino Trion kanssa. ti 14.3. klo 19 | liput 15 € Minimalismin mestari uuden levynsä julkaisukeikalla uuden bändinsä The Mystic Revelation of Teppo Repo kanssa. to 30.3. klo 15 ja 19 | liput 6 / 8 /10 € Kappaleita mm. Hectorilta ja Juicelta sovituksin, joissa soi flamenco, argentiinalainen tango tai irlantilainen folk. to 23.3. klo 19 Kaupunginorkesteri soi valkokankaalla. Messiaenin Turangalîla, rakkauslaulu, on yksi merkittävimmistä teoksista. la 18.3. klo 15 | liput 6 € Jongleerausta, akrobatiaa, hulavanteita, saippuakuplia, break-tanssia live-musiikin säestyksellä. 40 min, ikäsuositus 4+ HKO screen Race Horse Company: Ympäri Ämpäri la 18.3. klo 12–15 Työpajoja ja muuta puuhaa sekä teatterin ja sirkuksen taikaa! Perhepäivä Katso koko tarjonta! malmitalo.fi Kaiho Kaija Kärkinen & Antti Korhonen la 11.3. klo 14 ja ke 15.3. klo 18 liput 6 € Disney-animaatiossa seikkailee tyttö Motu Nui -saarelta. 114 min, ikäraja K7. Puhutaan suomea. Kino Helios: pe 10.3. ja la 11.3. klo 18 | liput 7 € Kuun valoa hohtava vavahduttava elokuva pureutuu amerikkalaiseen nykyelämään Miamissa. 111 min, ikäraja K12. Moonlight Kino Helios: ma 13.3., 20.3. ja 27.3. klo 10 Työpajassa 3–6-vuotias voi vanhempansa kanssa tehdä taidetta. Taideneuvolat 3D Joose Keskitalo Turangalîla Vaiana Terry Hanck Greasy Soul Rockin’ Blues Lipunmyynti p. 09 310 12000 ja Lippu.fi Ala-Malmin tori 1 | Malmitalo
58 • 2 / 2017 ELÄVÄ KUVA ELOKUVAT Kenneth Lonergan MANCHESTER BY THE SEA Elokuvateattereissa nyt. Aggressiiviseksi hunsvontiksi Lee Chandler (roolistaan Oscarin voittanut Casey Affleck) on suurimman osan ajasta kohtelias. ”Anteeksi.” ”Ei se mitään.” ”Kiitos.” Isoveli on menehtynyt sydänsairauteen, ja Lee joutuu palaamaan kotikyläänsä merenrantaManchesteriin hoitamaan asioita kuntoon. Samalla isoveli yrittää haudan takaa panna Leen asioita kuntoon. Lee vihaa koko maailmaa ja näyttää sitä kärsivämmältä, mitä enemmän joutuu kotikontujensa ihmisten kanssa tekemisiin. ”Hän oli niin mukava”, tutut kertovat edesmenneestä. Kehuun kuuluu ääneen sanomaton moite Leelle: ”Sinä et ole lainkaan mukava.” Joskus kauan sitten on tapahtunut jotain kamalaa, jopa pahempaa kuin veljen kuolema. Takaumissa elävä veli ei olekaan ainoa, jonka sydän on sairas. Tarinaa keventää veljenpoika Patrick. Hän murskaa teinityttöjen sydämiä kiirehtiessään hankkimaan seksikokemuksia. Leen ex-vaimo ( Michelle Williams) saattaa kyetä parantumaan surusta. Paraneminen voi edellyttää unohtamista. Lee ei halua unohtaa, vaikka ei halua myöskään elää muistojensa keskellä. Isoveljen ex-vaimo ei puolestaan muuta haluakaan kuin unohtaa. Hentoja linkkejä menneisyyden onneen ovat muutamat kehystetyt valokuvat, Leen tärkein omaisuus. IIDA SIMES KOONNUT TUOMAS RANTANEN 6.3. Yle TV1: Dokumenttiprojekti: Valta kansalle? (Tanska 2017) & 28.3. Kutonen: Monty Python: Elämän tarkoitus (Britannia, 1983) Lise Birk-Pedersenin ajankohtainen dokumentti tutkailee koomikko Beppe Grillon keskeistä parlamentaarista roolia Silvio Berlusconin Italian politiikkaan jättämän kaaoksen keskellä. Kun sen katsoo klassisen Monty Python -episodielokuvan kanssa rinnakkain, se osoittanee riipaisevasti, kuinka paljon helpompaa on tehdä politiikasta komiikkaa kuin komiikasta politiikaa. 11.3. Nelonen: Lions for Lambs (USA 2007) & 18.3. TV5: Kill the Messenger (USA, 2014) Robert Redfordin taitavan dialogin varaan rakennetussa elokuvassa kritisoidaan Yhdysvaltojen ulkopolitiikkaa ja puolustetaan journalismin riippumattomuutta, Michael Cuestan tosipohjaiseksi väitetyssä toimintatrillerissä tutkiva journalisti huomaa CIA:n sotkeutuneen huumeiden salakuljetukseen. 18.3. Yle Teema: Ystävät hämärän jälkeen (Ruotsi 2008) & 3.4 alkaen Yle TV2 maanantaisin: Mr. Robot, toinen tuotantokausi (USA, 2016) Tomas Alfredsonin koskettava ja paljon arvostusta kerännyt näennäiskauhuelokuva kertoo ystävyydestä naapurissa asuvan oudon hahmon kanssa. Sam Esmailin palkitussa tietokoneajan salaliittoja pöyhivässä sarjassa outo naapurinpoika ( Rami Malek) on sympaattisuudestaan huolimatta epäluotettava opas tietoviiidakon vaarojen keskellä, koska hän käyttää huumeita, kärsii traumoista ja näkee harhoja. 18.3. Sub: Aliens – paluu (USA 1986) & 25.3. TV5; Terminator 2 – Tuomion päivä (USA, Ranska, 1991) & 2.4. Nelonen: Star Wars: Imperiumin vastaisku (USA, 1980) James Cameronin ohjaamaa jatko-osaa Ridley Scottin Alienille (1979) kehutaan usein yhtä hyväksi, mutta toiminnallisista ansioistaan huolimatta se hukkaa pääosan kantateoksen psykologisesta surrealimismista. Cameron onnistuu kuitenkin Terminatorsarjan kakkososassa ylittämään edeltäjän niin vauhdin, kuvanmuokkauksen kuin henkilöhahmojenkin osalta. Tähtien sota -saagan toisena valmistunutta Irvin Kershnerin ohjaamaa episodia taas pidetään usein sarjan parhaana. Tämä ei olekaan ihme, koska olihan sitä käsikirjoittamassa legendaarinen Leigh Brackett, joka oli kirjoittamassa myös Howard Hawksin klassikoita Syvä Uni (1946), Rio Bravo (1959) ja Hatari (1962) sekä Robert Altmanin Raymond Chandler -filmatisointia Pitkät Jäähyväiset (1973). 27.3. TV5: MIB – miehet mustissa (USA, 1997) & 1.4. Yle Teema: Le Havre (Suomi/ Ranska/Saksa, 2011) Barry Sonnenfeldin salaliittoteorioille, ufologialle, vierauspelolle ja viranomaisvallalle vinoilevaan menestyselokuvaan on syntynyt tuore katsomiskulma Donald Trumpin uusien maahanmuuttopoliittisten linjausten ja vaihtoehtoisten faktojen äärellä. Aki Kaurismäen pakolaisteemaisessa elokuvassa köyhän itsekunnioitus ja hyvyyden jakaminen jalostuvat globaalin oikeukdenmukaisuuden tasolle. Elokuvan tekemisestä kertovalla dokumentilla höystetty teemailta liittyy siihen, että 4.4. maestro täyttää 60 vuotta. Danny Boyle T2 TRAINSPOTTING Elokuvateattereissa nyt. Jatko-osa kulttielokuva Trainspottingille (1996) tarjoaa konseptina avaimet katastrofiin. Rentonin, Sick Boyn, Spudin ja Begbien seurassa kasvaneella ei kuitenkaan ole hätää: T2 Train spotting elää samassa visuaalisessa, herkässä, sykkivässä ja hektisessä maailmassa kuin alkuperäinen elokuvakin. Irvine Welshin Porno-kirjaan (2002) pohjautuva T2 vie katsojan mukanaan Edinburghiin selvittämään, mitä Trainspottingin unohtumattomalle poikakoplalle kuuluu nyt 20 vuotta myöhemmin. Nostalgiaan nojaava elokuva reflektoi sekä Trainspottingia että muuttunutta maailmaamme tarkkanäköisesti. Vuonna 1996 Trainspotting kehotti meitä valitsemaan elämän. Tänä vuonna Choose life -monologi on päivitetty – erittäin onnistuneesti. T2 vie turistiksi nuoruusvuosiin. Miten on mahdollista, että katsoja ei ole vanhentunut näiden vuosien aikana, mutta Trainspottingin kaarti on aikuistunut ja ikääntynyt? Miten mahdollisuudet ja petokset vaikuttavat valintoihimme? Kun valitsemme elämän, valitsemmeko myös ystävämme vai lopulta kuitenkin rahan? T2 Trainspotting on ehdoton kokemus Trainspotting-sukupolvelle. Elokuva on kuin vanhan ystävän yllättävä tapaaminen: se jättää keventyneen mutta haikean olon. SUVI AUVINEN Ted Melfi HIDDEN FIGURES – VARJOON JÄÄNEET Ensi-ilta 8.3. Hidden Figures sijoittuu 1960-luvun alun yhdysvaltalaiseen yhteiskuntaan, jota värittivät kylmän sodan aikainen kilpailu avaruuden valloituksesta, tietokoneiden läpilyönti ja Martin Luther Kingiin henkilöityneen kansalaisoikeusliikkeen nousu. Elokuvan keskushahmoina ovat historialliset afroamerikkalaiset Katherine Johnson, Dorothy Vaughn ja Mary Jackson, jotka toimivat matemaatikkoina Nasan avaruusohjelmassa. Ihonväriin ja sukupuoleen liittyvien ennakkoluulojen takia heidän ansionsa avaruuden valloituksessa jäivät vähälle huomiolle. Ted Melfin ohjaama elokuva on harkitun viihteellinen, patrioottinen ja romanttinen jopa imelyyteen asti. Silti sen kepeään kerrontaan lomittuu sosiaalisia rakenteita lävistävä rasimismi ja sukupuolten epätasa-arvo tavalla, joka jättää kylmäksi vain kivisydämen. Elokuvan päätähdet Taraji P. Henson, Octavia Spencer ja Janelle Monde ovat rooleissaan sekä arkisia että karismaattisia. Elokuvaan on anniskeltu taitavasti viiltoja, jotka pitävät pinnassa rotusorron väkivaltaisen puolen ja ajan ennakkoluulot. Aina ajankohtaiseen ihmisoikeuskamppailuun samastuvien katsojien kannattaa varata mukaan nenäliinoja. TUOMAS RANTANEN Chris McKay LEGO BATMAN ELOKUVA Elokuvateattereissa nyt. Vuoden 2014 Lego Elokuva tyhjensi pajatson. Kerronnallisesti eheä teos keräsi kehuja sekä mittavat lipputulot. Batman-hahmo veti synkkyyden parodian kautta yhteentoista ja soitti omaa (synkkää) tunnusbiisiään aina tilanteen tullen. Hahmo nousi yleisösuosikiksi, ja Lego Batman Elokuva pistettiin prosessiin välittömästi. Hiljattain Lego Batman saapui teattereihin – ja aiheutti pettymyksen. Siinä missä Lego Elokuvan viesti oli, että väkivalta ei ole ratkaisu, selviää Lego Batman lähes kaikista ongelmista väkivallalla. Edelliseenkin Lego-elokuvaan kuuluneet, aikuisille aukeavat kerronnan metatasot heitetään Batman-versiossa silmille tarpeettoman alleviivaavasti. Kun Lego Elokuva svengasi, Lego Batman Elokuva puurtaa hampaat irvessä. Ei tämä silti vailla meriittejä ole: muun muassa Batmanin ja arkkivihollisensa Jokerin suhde osoitetaan lopulta monisyiseksi. Se on kuitenkin vähemmän kuin mitä edellisen Lego-leffan jälkeen on kohtuullista vaatia, ja siksi tältä on vähennettävä yksi ylimääräinen tähti. JARI TAMMINEN T2 Train spotting Hidden Figures 8.3. Manchester by the Sea Voiman TV-tärpit 1/2017 HELMIKUU | VOIMA.FI KATI OUTINEN KENEN JOUKOISSA SEISOT? SAAMI 100 • ELÄINLAKI POLIITTISEN VALOKUVAN FESTIVAALI 2017 PVF 39€ Voima-l ehden vuosiker ta, 10 nroa vuodess a kotiin kannett una
1/2017 HELMIKUU | VOIMA.FI KATI OUTINEN KENEN JOUKOISSA SEISOT? SAAMI 100 • ELÄINLAKI POLIITTISEN VALOKUVAN FESTIVAALI 2017 PVF 39€ Voima-l ehden vuosiker ta, 10 nroa vuodess a kotiin kannett una