TUOMARI NURMIO RÄPPIOROMANTIIKKAA • RUOKAA KYNNYSLIITE 4/2017 TOUKOKUU | VOIMA.FI
the killers USA ellie GOUlDiNG UK prOfeetat i Ultra bra Die aNtwOOrD zA iN flames Swe i DaNziG USA the hives Swe i sabatON Swe airbOUrNe aU i amaraNthe swe i aNNa JÄrviNeN swe i apUlaNta arChiteCts Uk i blaCk peaks Uk i ChilDreN Of bODOm i DisCO eNsemble fiCkle frieNDs Uk i halOO helsiNki! i JeNNi vartiaiNeN i JvG i kaiJa kOO lOUis berrY Uk i pariisiN kevÄt i pOpeDa i rObiN i saNNi i stam1Na timO raUtiaiNeN & triO NiskalaUkaUs i vesala i while she sleeps Uk i YOU me at six Uk aivOvUOtO i arttU liNDemaN i astriD swaN i Cmx i DiablO i DJ kriDlOkk i D.r.e.a.m. i elliNOOra Gasellit i happOraDiO i hUOra i iisa i irON COUNtrY sisters i JaakkO eiNO kalevi i JeNNi vartiaiNeN kairON; irse! i kaUriiNmetsÄstÄJÄt i lasteN haUtaUsmaa i litkU klemetti & tUNtematON NUmerO i lUCas matti JOhaNNes kOivU i mira lUOti i mOONsOrrOw i OraNssi pazUzU i samUli pUtrO i sUvi terÄsNiska i teflON brOthers teksti-tv 666 i tippa-t i trYer i tUrmiON kÄtilÖt i tUUttimÖrkÖ i tÖÖlÖN ketterÄ i vesta i YOUNGhearteD i ÄpÄrÄt DJ SHADOW LA DY LE SH UR R KYN NET CHELSEA WOLFE CE EB RO LIS TIC S SECTION BOYZ PERJANTAI 9.6. DJ SHADOW USA • EDITORS UK • THE THURSTON MOORE GROUP USA • CLOUD NOTHINGS USA • LADY LESHURR UK • DEMDIKE STARE UK • ACID RUNS • ASTRID SWAN THE HOLY • HUORATRON • IISA • KALEIDOBOLT • KARINA • KYNNET • LIGHTHOUSE PROJECT • LITKU KLEMETTI & TUNTEMATON NUMERO • MIKKO JOENSUU • RAINBOWLICKER RUUDOLF & KARRI KOIRA • RÄJÄYTTÄJÄT • TIPPA-T • VILLA NAH • WYK DINOSAUR JR. MI KK O JO EN SU U IISA HELSINKI, TEURASTAMO 9.–10.6.2017 LIPU T: 2PV 95€ 1PV 65€ ? WWW.SIDEWAYS HELSINKI.FI/LIPU T FULLSTEAM 2002 2017 15 w w w . F u l l s t e a m . f i EDITORS CE EB RO LIS TIC S ? LAUANTAI 10.6. RÖYKSOPP NO • CEEBROLISTICS • DINOSAUR JR. USA • CHELSEA WOLFE USA • THE RADIO DEPT. SWE • SECTION BOYZ UK • HURULA SWE • THE COATHANGERS USA DEATH HAWKS • DISCO ENSEMBLE • FLAMING SKULL OF THE EAGLE • HIDRIA SPACEFOLK • ITÄ-HOLLOLA INSTALLAATIO • JANNE LAURILA • JUKKA NOUSIAINEN • JV • KAIRON; IRSE! KANSAKUNNAN YLPEYS • KAURIINMETSÄSTÄJÄT • KUBE • LAKE JONS • ODDARRANG • PIMEYS • SANNI • SATELLITE STORIES • THE TOXICS • TUUTTIMÖRKÖ • U.F.OJALA
the killers USA ellie GOUlDiNG UK prOfeetat i Ultra bra Die aNtwOOrD zA iN flames Swe i DaNziG USA the hives Swe i sabatON Swe airbOUrNe aU i amaraNthe swe i aNNa JÄrviNeN swe i apUlaNta arChiteCts Uk i blaCk peaks Uk i ChilDreN Of bODOm i DisCO eNsemble fiCkle frieNDs Uk i halOO helsiNki! i JeNNi vartiaiNeN i JvG i kaiJa kOO lOUis berrY Uk i pariisiN kevÄt i pOpeDa i rObiN i saNNi i stam1Na timO raUtiaiNeN & triO NiskalaUkaUs i vesala i while she sleeps Uk i YOU me at six Uk aivOvUOtO i arttU liNDemaN i astriD swaN i Cmx i DiablO i DJ kriDlOkk i D.r.e.a.m. i elliNOOra Gasellit i happOraDiO i hUOra i iisa i irON COUNtrY sisters i JaakkO eiNO kalevi i JeNNi vartiaiNeN kairON; irse! i kaUriiNmetsÄstÄJÄt i lasteN haUtaUsmaa i litkU klemetti & tUNtematON NUmerO i lUCas matti JOhaNNes kOivU i mira lUOti i mOONsOrrOw i OraNssi pazUzU i samUli pUtrO i sUvi terÄsNiska i teflON brOthers teksti-tv 666 i tippa-t i trYer i tUrmiON kÄtilÖt i tUUttimÖrkÖ i tÖÖlÖN ketterÄ i vesta i YOUNGhearteD i ÄpÄrÄt DJ SHADOW LA DY LE SH UR R KYN NET CHELSEA WOLFE CE EB RO LIS TIC S SECTION BOYZ PERJANTAI 9.6. DJ SHADOW USA • EDITORS UK • THE THURSTON MOORE GROUP USA • CLOUD NOTHINGS USA • LADY LESHURR UK • DEMDIKE STARE UK • ACID RUNS • ASTRID SWAN THE HOLY • HUORATRON • IISA • KALEIDOBOLT • KARINA • KYNNET • LIGHTHOUSE PROJECT • LITKU KLEMETTI & TUNTEMATON NUMERO • MIKKO JOENSUU • RAINBOWLICKER RUUDOLF & KARRI KOIRA • RÄJÄYTTÄJÄT • TIPPA-T • VILLA NAH • WYK DINOSAUR JR. MI KK O JO EN SU U IISA HELSINKI, TEURASTAMO 9.–10.6.2017 LIPU T: 2PV 95€ 1PV 65€ ? WWW.SIDEWAYS HELSINKI.FI/LIPU T FULLSTEAM 2002 2017 15 w w w . F u l l s t e a m . f i EDITORS CE EB RO LIS TIC S ? LAUANTAI 10.6. RÖYKSOPP NO • CEEBROLISTICS • DINOSAUR JR. USA • CHELSEA WOLFE USA • THE RADIO DEPT. SWE • SECTION BOYZ UK • HURULA SWE • THE COATHANGERS USA DEATH HAWKS • DISCO ENSEMBLE • FLAMING SKULL OF THE EAGLE • HIDRIA SPACEFOLK • ITÄ-HOLLOLA INSTALLAATIO • JANNE LAURILA • JUKKA NOUSIAINEN • JV • KAIRON; IRSE! KANSAKUNNAN YLPEYS • KAURIINMETSÄSTÄJÄT • KUBE • LAKE JONS • ODDARRANG • PIMEYS • SANNI • SATELLITE STORIES • THE TOXICS • TUUTTIMÖRKÖ • U.F.OJALA
Kansallisteatterin Suuri näyttämö: 885 paikkaa. Suomen pakolaiskiintiö vuodessa: 750 paikkaa. Haluaako Suomi jäädä historiaan maana, joka auttoi hädän hetkellä, vai maana, joka sulki silmänsä ja ovensa heikoimmassa asemassa olevilta? Suomen pakolaiskiintiötä on korotettava! Osallistu osoitteessa: amnesty.fi/pakolaiskiintio
Kansallisteatterin Suuri näyttämö: 885 paikkaa. Suomen pakolaiskiintiö vuodessa: 750 paikkaa. Haluaako Suomi jäädä historiaan maana, joka auttoi hädän hetkellä, vai maana, joka sulki silmänsä ja ovensa heikoimmassa asemassa olevilta? Suomen pakolaiskiintiötä on korotettava! Osallistu osoitteessa: amnesty.fi/pakolaiskiintio
ILMOITUS TELAKAN TERASSI Tampereen kulttuuritalo Telakan terassi on jälleen auki. Tarjolla tutut terassivirvokkeet ja monipuolisen ravintolakeittiön muut herkut. Tsekkaa myös netistä talon klubi-iltojen, teatterin ja gallerian ohjelmat. Tullikamarin aukio, 3 Tampere www.telakka.eu Onnittelut! Vähittäiskauppa satavuotiaassa Suomessa on reilua! Todistaa työvoimahallinto, joka on evännyt työmarkkinatuet Maailmankaupoilta kilpailua vääristävinä. 28 kaupasta on jäljellä kolme. Kivijalkaa paikkaamassa uusi Shop.kehitysmaakauppa.org Africafe, pikakahvi viljelijäin omasta tehtaasta Ja nyt myös verkkokaupasta AFRICAFE VERKKOKAUPASSA HELSINKI LIT -KIRJALLISUUSFESTIVAALI 12.–13.5. Savoy-teatterissa järjestettävän Helsinki Lit -festivaalin päävieras on tänä vuonna Nobelpalkittu kirjailija Orhan Pamuk. Lavalle nousee muutenkin huikea joukko kirjakevään puhutuimpia kansainvälisiä nimiä, kuten Linda Boström Knausgård, Laurent Binet ja Garth Greenwell. Katso koko ohjelma: www.helsinki-lit.fi Helsingin rajojen sisäpuolelle mahtuu hämmästyttävä määrä luontoa. Elinympäristöjä löytyy tiiviistä kaupunkiympäristöstä toinen toistaan yllättävämmille eläinja kasvilajeille. Helsingin luonnossa kohtaavat toisensa maankäyttö, meri ja ilmasto. Antti Kolin selkeä teksti kuvaa, kuinka lähellä pääkaupungin luonto on asukkaitaan. Yllättävän moni laji elää ympäristössä, jota ihminen on muokannut omien tarpeidensa mukaan. Lukija yllättyy siitä, mitä sisäpihoilla, kadunvierillä tai asuinalueiden välisissä metsiköissä liikkuu. sid., noin 180 sivua, 34€ www.metsakustannus.fi ANTTI KOLI: HELSINGIN MUUTTUVA LUONTO DIGIMARKUS Suomen Pipliaseuran julkaisema DigiMarkus on ensimmäinen raamatunteksti, joka on käännetty alkukielestä suoraan mobiilikäyttäjille. DigiMarkukseen linkittyy runsaasti taustamateriaalia ja tekstin voi lisäksi kuunnella, lukijana Teemu Laajasalo. Palvelussa julkaistaan ensi kertaa myös Agricolan Uusi testamentti nykykielellä luettavassa muodossa sekä Raamatut 92 ja 33/38. Käyttäjille palvelu on ilmainen. www.DigiMarkus.fi BAD FEMINIST Voiko olla feministi, jos kuuntelee väkivaltaista, naista halventavaa räppiä? Bad feminist myllyttää armotta valtakulttuurin näkemyksiä sukupuolesta, seksuaalisuudesta ja identiteetistä. Oivaltavissa, usein populaarikulttuurista ponnistavissa esseissään Roxane Gay kertoo omakohtaisesti millaista on kasvaa ja olla nainen, musta ja feministi meitä ympäröivän kulttuurin ristipaineissa. www.like.fi Hyvällä pyörällä liikut nopeasti ja huolettomasti. Pelago on suomalainen yritys, joka valmistaa hyvin suunniteltuja, toimivia ja kestäviä pyöriä sekä varusteita paremman pyöräilykokemuksen mahdollistamiseksi. Kevään 2017 uutuus Hanko Commuter on suunniteltu jokaisen pyöräilijän luottokumppaniksi ympärivuotiseen käyttöön. Pyörän suunnittelussa on otettu huomioon ympärivuotiset olosuhteet ja se on monipuolinen kulkupeli erilaisiin yksilöllisiin pyöräilyn tarpeisiin. Pyörässä on vakiona huolettomat napavaihteet ja dynamovalot. www.pelagobicycles.com PELAGO-KAUPUNKIPYÖRÄT Ajankohtainen teos käsittelee karuja ri koksia ja väärinkäytöksiä vahvauskoisten maail massa, jos sa Ju malan nimi näyttää pesevän puhtaaksi salatuimmatkin synnit. Tiedot ja ta paukset on kerätty viranomaislähteistä, henkilöhaastatteluista ja omakohtaisista kokemuksista erilaisissa hengellisissä tilaisuuksissa. Uskontojen uhrit tuki Ry:n puheenjohtaja Terho Miettinen, onnistui pitkän prosessin jälkeen pääsemään pois ahtaista helluntailaisympyröistä. Raija Pelli on rikosjournalismiin erikoistunut toimittaja. www.docendo.fi HARHAANJOHTAJAT – VAHVASSA USKOSSA Ka nsi: Ve lda Pa rkk ine n TOUKOKUUN MERKKITUOTTEET Kanttila
TÄSSÄ LEHDESSÄ MUUN MUASSA 4 / 2017 • 7 PÄÄKIRJOITUS TELAKAN TERASSI Tampereen kulttuuritalo Telakan terassi on jälleen auki. Tarjolla tutut terassivirvokkeet ja monipuolisen ravintolakeittiön muut herkut. Tsekkaa myös netistä talon klubi-iltojen, teatterin ja gallerian ohjelmat. Tullikamarin aukio, 3 Tampere www.telakka.eu Onnittelut! Vähittäiskauppa satavuotiaassa Suomessa on reilua! Todistaa työvoimahallinto, joka on evännyt työmarkkinatuet Maailmankaupoilta kilpailua vääristävinä. 28 kaupasta on jäljellä kolme. Kivijalkaa paikkaamassa uusi Shop.kehitysmaakauppa.org Africafe, pikakahvi viljelijäin omasta tehtaasta Ja nyt myös verkkokaupasta AFRICAFE VERKKOKAUPASSA HELSINKI LIT -KIRJALLISUUSFESTIVAALI 12.–13.5. Savoy-teatterissa järjestettävän Helsinki Lit -festivaalin päävieras on tänä vuonna Nobelpalkittu kirjailija Orhan Pamuk. Lavalle nousee muutenkin huikea joukko kirjakevään puhutuimpia kansainvälisiä nimiä, kuten Linda Boström Knausgård, Laurent Binet ja Garth Greenwell. Katso koko ohjelma: www.helsinki-lit.fi Helsingin rajojen sisäpuolelle mahtuu hämmästyttävä määrä luontoa. Elinympäristöjä löytyy tiiviistä kaupunkiympäristöstä toinen toistaan yllättävämmille eläinja kasvilajeille. Helsingin luonnossa kohtaavat toisensa maankäyttö, meri ja ilmasto. Antti Kolin selkeä teksti kuvaa, kuinka lähellä pääkaupungin luonto on asukkaitaan. Yllättävän moni laji elää ympäristössä, jota ihminen on muokannut omien tarpeidensa mukaan. Lukija yllättyy siitä, mitä sisäpihoilla, kadunvierillä tai asuinalueiden välisissä metsiköissä liikkuu. sid., noin 180 sivua, 34€ www.metsakustannus.fi ANTTI KOLI: HELSINGIN MUUTTUVA LUONTO DIGIMARKUS Suomen Pipliaseuran julkaisema DigiMarkus on ensimmäinen raamatunteksti, joka on käännetty alkukielestä suoraan mobiilikäyttäjille. DigiMarkukseen linkittyy runsaasti taustamateriaalia ja tekstin voi lisäksi kuunnella, lukijana Teemu Laajasalo. Palvelussa julkaistaan ensi kertaa myös Agricolan Uusi testamentti nykykielellä luettavassa muodossa sekä Raamatut 92 ja 33/38. Käyttäjille palvelu on ilmainen. www.DigiMarkus.fi BAD FEMINIST Voiko olla feministi, jos kuuntelee väkivaltaista, naista halventavaa räppiä? Bad feminist myllyttää armotta valtakulttuurin näkemyksiä sukupuolesta, seksuaalisuudesta ja identiteetistä. Oivaltavissa, usein populaarikulttuurista ponnistavissa esseissään Roxane Gay kertoo omakohtaisesti millaista on kasvaa ja olla nainen, musta ja feministi meitä ympäröivän kulttuurin ristipaineissa. www.like.fi Hyvällä pyörällä liikut nopeasti ja huolettomasti. Pelago on suomalainen yritys, joka valmistaa hyvin suunniteltuja, toimivia ja kestäviä pyöriä sekä varusteita paremman pyöräilykokemuksen mahdollistamiseksi. Kevään 2017 uutuus Hanko Commuter on suunniteltu jokaisen pyöräilijän luottokumppaniksi ympärivuotiseen käyttöön. Pyörän suunnittelussa on otettu huomioon ympärivuotiset olosuhteet ja se on monipuolinen kulkupeli erilaisiin yksilöllisiin pyöräilyn tarpeisiin. Pyörässä on vakiona huolettomat napavaihteet ja dynamovalot. www.pelagobicycles.com PELAGO-KAUPUNKIPYÖRÄT Ajankohtainen teos käsittelee karuja ri koksia ja väärinkäytöksiä vahvauskoisten maail massa, jos sa Ju malan nimi näyttää pesevän puhtaaksi salatuimmatkin synnit. Tiedot ja ta paukset on kerätty viranomaislähteistä, henkilöhaastatteluista ja omakohtaisista kokemuksista erilaisissa hengellisissä tilaisuuksissa. Uskontojen uhrit tuki Ry:n puheenjohtaja Terho Miettinen, onnistui pitkän prosessin jälkeen pääsemään pois ahtaista helluntailaisympyröistä. Raija Pelli on rikosjournalismiin erikoistunut toimittaja. www.docendo.fi HARHAANJOHTAJAT – VAHVASSA USKOSSA VOIMA Hämeentie 48, 00500 Helsinki, puhelin 044 238 5109, sähköposti voima@voima.fi, toimituksen sähköposti toimitus@voima.fi, voima.fi | PÄÄTOIMITTAJA Veera Järvenpää 044 980 5215 | ULKOASU Ninni Kairisalo & Antti Kukkonen, mainosgraafikko Ninni Kairisalo | MUU TOIMITUS Suvi Auvinen, Meri-Tuulia Mäkelä, Ria Paljärvi, Velda Parkkinen, Annika Pitkänen, Tuomas Rantanen, Iida Simes, Jari Tamminen & Kaisu Tervonen | TOIMITUSJOHTAJA Teemu Matinpuro | YHTEYSPÄÄLLIKKÖ Tuomas Korkiakangas 040 825 5804 | KUSTANNUSPÄÄLLIKKÖ Tuomas Rantanen 040 507?7165 | AVUSTAJINA TÄSSÄ NUMEROSSA Ellen Eljaala, Timo Harjuniemi, Tiina Heikkilä, Elina Hiironniemi, Annika Hokkanen, Aino Jauhiainen, Petri Jääskeläinen, Eeli Laaninen, Pia Lundblom, Apila Pepita Miettinen, Linda Nyholm, Jenna Olden, Mike Pohjola, Antti Ronkainen, Syksy Räsänen, Heli Yli-Räisänen, Perttu Saksa, Anna-Reetta Suhonen & Tuomas Tammisto | JULKAISIJA Voima Kustannus Oy | YHTIÖN OSAKKAAT Rosebud Books Oy, Luonto-Liitto, Maan ystävät, Suomen Rauhanpuolustajat, Heikki Hiilamo & Tuomas Rantanen | JAKELU Jari Tamminen 050 331 4057 | TILAUKSET Tuomas Korkiakangas 044 238 5109 | VOIMAN VUOSITILAUS 10 numeroa 39 euroa | PAINO Sanomapaino, Vantaa | PAINOS 70 000 | ISSN 1457-1005 | Voima – Romantiikkaa jo vuodesta 1999. Ka nsi: Ve lda Pa rkk ine n Vääräleukainen savolaiskirjoitus SUOMI 100 -JUHLAVUOSI tuo mukanaan paljon kaikkea hirveää. Esimerkistä käyvät valtiovarainministeriön asetuksella painetut juhlarahat – paitsi jos asetus kumotaan, kuten 25. huhtikuuta kävi. Suomen Kuvalehdessä Hupparihörhö-blogia pitävä Sami Kuusela huomasi, että yhdessä Suomi 100 -juhlakolikoista komeili ampumapataljoona, uhrit ja sana ”kansalaissota”. Kun viiden juhlakolikon sarjaa tarkasteltiin lähemmin, tuohtumus ei helpottanut: yksi kolikoista pohjasi kuvaan, jossa on Välimereen hukkunut kolmevuotias Aylan Kurdin. KAIKKI TÄMÄ ON TUTTUA , jos seuraa joko sosiaalista tai perinteistä mediaa. Esimerkiksi Helsingin Sanomat uutisoi juhlarahoista huolella. Lasketaanpa kaikki Hesarin otsikot aiheesta. 1. Kielletyn sisällissotakolikon suunnittelija ja tilaaja puolustavat työtä: ”Kansakunnan sivistyneisyys punnitaan sillä, kuinka se pystyy käsittelemään omaa historiaansa” (25.4.) 2. Kolmen tunnin juhlarahakohu – suomalaisten päivittäisen pöyristymisen tarve synnyttää merkityksettömiä mikroskandaaleja (25.4.) 3. Juhlarahakohu meemeinä: Rahapajan versiossa teloitetaan vankeja, internet kehitteli heti vaihtoehtoisia ”juhlavuoden” aiheita (25.4.) 4. Ministeriö vetää takaisin punavankien teloitusta esittävän juhlarahan – Petteri Orpo pahoittelee: ”En kiinnittänyt riittävää huomiota asetuksen visuaaliseen suunnitelmaan” (25.4.) 5. Tutkijat ovat yksimielisiä siitä, että juhlarahan teloituskuva on lavastettu – mutta keitä kuvassa ammutaan? (26.4.) 6. HS Illassa tänään: Tutkijat ovat yksimielisiä siitä, että juhlarahan teloituskuva on lavastettu – mutta onko kuvassa valkoisia vai punaisia? (26.4.) 7. Ministeriö vetää juhlarahan pois (26.4.) SAMA MEDIATALO voi siis tehdä seitsemän otsikkoa samasta tapahtumasta ja kritisoida niistä yhdessä keskustelua, jota sosiaalisessa mediassa aiheesta käytiin. ”Kohujen liepeille kerääntyy myös aina joukko, jota paremman suomen kielen sanan puutteessa voi kutsua länkyttäjiksi: he ovat sosiaalisen median vääräleukaisia savolaisukkoja, jotka tuottavat näppärää, kärkästä ja piruilevaa kommenttivirtaa vailla kytköstä tai paloa itse aiheeseen”, kirjoitti Jarno Hartikainen. Kun toimittajat pitävät julkista keskustelua vääräleukaisena länkyttämisenä, mitä se kertoo heidän yleisösuhteestaan ja yhteiskuntakäsityksestään? Että länkyttää saa, jos siitä maksetaan – palkka on se, mikä erottaa trollin ja toimittajan. VEERA JÄRVENPÄÄ 4 Normihomovoimaa! s. 36–38 1.5.–28.5.2017 Liite: Kynnys ry. VASEMMISTO JA VASTAMEDIA 8 Kanttila Non Binary Dollarihommia Special Patrol Group 45 40 11 48 Eläin-Extra 27 Aivovuoto Weathermen Paola Pigani 58 60 56
8 • 4 / 2017 MAAILMANLOPUN ETEINEN Demokratian vaatimus ”SANOTA AN, ETTÄ ONGELMAMME on kansalaistotte lemattomuus. Se ei ole ongelmamme. Ongelmamme on kansalaistottelevaisuus” historioitsija Howard Zinn to tesi vuonna 1970. Zinn jatkoi: ”Meiltä kysytään: ’Mitä jos kukaan ei noudattaisi lakia?’ Mutta parempi kysymys on: ’Mitä jos kaikki noudattaisivat lakia?’ Ja siihen on paljon helpompi vastata: [– –] Se, mitä tapahtuisi, on se, mitä on tapahtunut, ja se, mitä tapahtuu parhaillaan.” Zinnin havainto on avain suhtautumisessa kansalais tottelemattomuuteen. Jos on sitä mieltä, että elämme yhteiskunnassa, jonka mekanismeissa ei ole vikaa, niin kansalaistottelemattomuudelle ei ole sijaa. Voimme vain luottaa siihen, että viranomaiset tekevät työnsä kunnolla, tai korkeintaan yrittää vaikuttaa virallisia kanavia pitkin. Tällaisessa kannassa ei ole kyse periaatteesta. Lakien rikkominen hyväksytään silloin, kun se tapahtuu kauka na ajassa tai paikassa: Venäjän sorron vastustaminen it senäistyvässä Suomessa tai keskitysleireille lähetettävien juutalaisten piilottaminen poliisilta. Sen sijaan laittomuus täällä ja nyt tuntuu kyseenalai selta. Kansalaistottelemattomuuden tarpeen myöntämi nen rikkoo sen uskomuksen, että yhteiskunnassa oikeu denmukaisuus toteutuu, jos kaikki toimivat normaalisti. Uskomus on niin vahva, että vaikka tietäisimme rattaiden jauhavan ihmisiä kuoliaaksi, ajattelemme, että kapuloi den heittäminen on väärin. SUOMESSA NORMA ALI TOIMINTA tarkoittaa panssari autojen viemistä Arabiemiraatteihin käytettäväksi Jeme nissä. Emiraatit osallistuu siellä elämän edellytysten tu hoamiseen, minkä tuloksena 17 miljoonaa ihmistä kärsii ruuan puutteesta ja seitsemän miljoonaa on nälänhädän partaalla. Yhtä lailla on normaalia karkottaa sotaa ja vai noa pakenevia aikuisia ja lapsia kuolemanvaaraan. Silti tehtaiden sabotoimista tai vankilaan murtautu mista pakolaisten vapauttamiseksi ja piilottamiseksi pi dettäisiin häiritsevämpänä kuin sitä, että tekee työtä käs kettyä Patrialla, Migrissä tai poliisissa. SÄ ÄNTÖJEN SEURA AMINEN tuntuu huolettomalta, ja niiden rikkominen ahdistaa. Meidät on koulutettu siirtä mään vastuu virkavallalle tai esimiehille ja käyttämään moraalista tajuamme sen arvioimiseen, noudatetaanko normeja, ei siihen, mitkä ovat tekojen seuraukset. Välittömän vaikutuksen lisäksi kansalaistottelematto muus vaikuttaa normeihin, jotka ovat jatkuvassa muu toksessa. Kaikki sääntöjen rikkominen ei ole rakentavaa, mutta ilman omakohtaiseen moraaliseen arvioon perus tuvaa toimintaa yhteiskunta ei kehity inhimillisemmäksi. Howard Zinnin sanoin: ”Kansalaistottelemattomuus ei ole demokratian ulkopuolella. Demokratia vaatii kansalais tottelemattomuutta.” SYKSY RÄSÄNEN Vasemmistolaisessa vaihtoehtomediassa epäillään USA:ta, EU:ta ja ilmastonmuutosta. Antaa kaikkien kukkien kukkia Ve er a Jä rv en pä ä TEKSTI TIINA HEIKKILÄ JA PETRI JÄÄSKELÄINEN KUVAT ANNIKA PITKÄNEN P UNAVIHREÄN vasemmiston kupeeseen kät keytyy pieni venäjämielinen siipi. Vaikka sii ven edustajille ei tullutkaan menestystä kuntavaaleissa, viesti on löytänyt yleisönsä vaihtoehtomedian ja harrasta jaradioiden kuluttajista. Vastavalkeaverkkomedia tar joaa yhden kanavan vasem mistolaisuudelle, joka ei mah du liberaaliin punavihreään kirjoon tai ammattiyhdistys liikkeeseen. Putinin propagan daksikin kutsuttu Vastavalkea julkaisee vasemmistohenkisiä tekstejä eri kirjoittajilta. Sivus to on uskottavan näköinen, ja tekstit vilisevät viitteitä. Vas tavalkeaa julkaisee Vastaval kea ry, joka perustettiin syk syllä 2014. Vastavalkealaisia yhdistä vät USA, EU ja Natokritiikki. Vastavalkea epäilee kaikkea, myös ilmastonmuutosta. Pa kolaiskriittisyys on sallittua, koska pakolaisten tulo saat taa olla masinoitua ja suur sijoittaja George Soroksella sormensa pelissä. Keskuste lua käydään Facebookryh mässä nimeltä Vastavalkea – Tilannehuone. Vastavalkeaa lainaa myös MVlehti. Tahoille yhteistä on epäusko Venäjän informaatio vaikuttamista kohtaan ja mo nitulkintainen Suomen itse näisyyden korostaminen. VA STAVALKEAN KRITIIKIN kohde on eliitti ja myös vasem mistopuolueiden valtavirta. Vaikka Vastavalkea ei ole puo luepoliittinen projekti, moni sen kirjoittaja kytkeytyy puo luevasemmistoon. Osa näistä on takavuosien merkittäviä puoluetoimijoita, kuten SDP:n entiset kansanedustajat Kimmo Kiljunen ja Mikko Elo. Osa on uusia tulokkaita, kuten vasemmistoliittolaiset Kimmo Kautio ja Johanna Lehtonen. Vastavalkean toimituskun nan jäsen Kautio on Vasem mistoliiton Hämeen piirin va rapuheenjohtaja, Hattulan varavaltuutettu. Vasta valkeaan ahkerasti kirjoittava Lehtonen oli kuntavaaliehdokkaana Tampereella. Suomalainen vasemmisto on Neuvostoliiton romahtami sesta asti halunnut erottautua tunkkaisista venäjämielisyy den perinteistä. Erityisesti SDP on halunnut edustaa euroop palaista sosiaalidemokratiaa. LÄNSIMIELISYYDELLÄ on kui tenkin aina ollut kriitikoita. Sellainen on 74vuotias enti nen SDP:n kansanedustaja ja europarlamentaarikko Mikko Elo. Elo on Vastavalkean pää kolumnisti ja istuu Vasta valkean hallituksessa vielä keväällä 2017 päättyvän kau tensa loppuun. Elo sanoo olevansa ulkopo litiikassa Paasikiven linjalla. ”SDP:n kärkipoliitikkojen vahvoja Nato ja USAmyöntei siä kannanottoja pitäisi suitsia SDP:n sisällä”, Elo sanoo. Mutta miksi pitkän linjan uskottava poliitikko haluaa toi mia joukossa, jossa mielipiteet perusteluineen ovat joidenkin mielestä salaliitto teorioita ja huuhaata? Vastavalkeaa te kee aktiivisesti muun muassa Riikka Söyring, joka on toi minut Itsenäisyyspuolueessa, Magneettimediassa ja Verkko mediassa. ”Kaikkea pitää voida kriti soida”, Elo perustelee mukana oloaan. Hänen mielestään USA:lla on vahva tiedotushegemonia Suomessa. Vastavirtaisuus, konsensuksen kieltäminen ja vaihtoehtoiset näkökulmat ovat kiehtoneet Eloa aina. Erimielisyydestään huoli matta Mikko Elo kokee sopi vansa hyvin puolueeseen. ”Antti Rinteellä on katto korkealla ja seinät leveällä”, Elo sanoo. SDP:lle ja Vasemmistoliitol le jäsenten ja puoluetoimijoi den mukanaolo Vastavalkeas sa ei ole ongelma. Puolueilla ei ole halua tai resursseja suitsia kirjoittelua, vaikka kirjoittelu ei olisi täysin niiden arvojen mukaista. ”Meillä on 40 000 jäsentä. Siihen kirjoon mahtuu paljon”, sanoo SDP:n viestintäpäällikkö Ismo Kainulainen. ”Meillä ehdokkaat ovat si toutuneet rasisminvastaisuu teen. Vastavalkeaan kirjoitta minen sinänsä ei riko kieltoa”, sanoo puolestaan Vasemmis toliiton puoluesihteeri Joonas Leppänen. VASTAVALKEA AN kirjoittava Vasemmistoliiton Kimmo Kau tio ei halua olla lähtökohtaises ti jyrkästi mieltä asioista. Ilmastonmuutokseen Kau tio suhtautuu ”terveellä epäi lyllä”. Hän ei kyseenalaista toimia ilmastonmuutoksen hil litsemiseksi, mutta muistuttaa, että tieteen kenttä ei ole yksi mielinen. Riidoissa Kautio ei ole ke nenkään kanssa, vaikka femi nistien kanssa on ollut pientä kärhämää. Kaution mielestä feminismi ja monikulttuuri suus ovat keskenään ristirii dassa, ja monikulttuurisuutta usein kannattavat feministit eivät ymmärrä monikulttuuri suuspolitiikan kritiikkiä. Kaution mukaan Vastaval kealla ei ole erityistä agendaa. Hän halusi lähteä mukaan, koska hänestä Vastavalkea on parissa vuodessa noussut suo malaisen ”vaihtoehtoisen me dian” kärkikastiin. ”Olemme tarkkoja, ettem me julista totuuksina asioita, joita ei missään ole pitävik si totuuksiksi todistettu. Py rimme vilpittömästi tuomaan esille näkökulmia, jotka jäävät valta mediassa marginaalei hin”, Kautio sanoo. SOTATIETEIDEN TOHTORI ja informaatiosodasta kirjoitta nut Saara Jantunen on arvioi nut vaihtoehtomedian motii veja julkisuudessa. Hänestä Vastavalkea selkeästi toistaa Venäjälle mieluisia näkö kulmia. ”Vastavalkeassa Venä jän näkökulmien kannattelu
4 / 2017 • 9 Antaa kaikkien kukkien kukkia näkyy siinä, että he käynnistä vät ad hominem hyökkäykset Venäjästä kriittisesti kirjoitta via vastaan”, Jantunen sanoo. Uskottavilta kuulostavien hahmojen, kuten entisten po liitikkojen ja virkamiesten, rekrytoiminen kirjoittajiksi oikeuttaa Jantusen mukaan kirjavaa sisältöä. Hän on huo mannut, että vastavalkealai sia yhdistää erityisesti valta median kritiikki. ”Vaikka vastavalkealai set kritisoivat valtamediaa, he mittaavat onnistumistaan valtamediaan pääsyllä. Vasta valkealaisten Natovastaisuus ja valtamediakritiikki on var masti autenttista, vaikka se auttaa Venäjän kampanjointia Suomessa. He ovat toisinajat telijoita, ja heillä on siihen oi keus”, Jantunen sanoo. Mikko Elo on kirjoittanut Vastavalkeaan tekstin, jossa hän kirjoittaa Jantusen op piarvon lainausmerkeissä ja kyseenalaistaa koko hänen tieteenalansa. VENÄ JÄMIELISTÄ SISÄLTÖÄ on hiipinyt Suomeen myös vasemmistoviritteisiä radio aaltoja pitkin. Vuoden 2016 alkupuolella käynnistyi Love FM, jota pystyi kuuntelemaan Tampereen alueella ja netissä. Sen aikomuksena oli laajentua myös muualle Suomeen, mutta suunnitelma epäonnistui. Media kiinnostui Love FM:stä kanavan tuottaman Ve näjän uutiset ohjelman vuok si, sillä sen sisältö vaikutti poliittisesti värittyneeltä. Oh jelman tuotantoa jäljitettiin netissä aina Donetskiin asti. Pitkän kiertelyn jälkeen Love FM:n päätoimittajaksi ilmoi tettiin Pasi Komsi. ”Minua väitettiin päätoi mittajaksi täysin ilman lupaa. Nyt tapaus lähinnä huvittaa, sillä en edes ole ollut tekemi sissä sisällöntuotannon tai ase man omistajan kanssa”, Komsi kertoo. Hänen mukaansa Love FM liittyy Järviradioon, jon ka edustaja pyysi Komsia luke maan talousuutisia Love FM:lle. Sisältö paljastui myö hemmin aivan muuksi, Venä jän uutistoimistojen virallisik si sähkeiksi, jotka käännettiin suomeksi. KOMSI ON AKTIIVINEN radio amatööri. Vuonna 2015 Komsi perusti Jari Niemelän, SDP:n tamperelaisen kaupunginval tuutetun kanssa epäkaupalli sen Pispalan Radion. Kanavan sisältö koostuu vanhasta tans simusiikista ja muutamista puheohjelmista. Komsin mu kaan kanava oli alusta lähtien poliittinen. ”Pispalan Radio on vasem mistolainen kanava, koska se on osa yhteisöradioiden luon toa. Jatkossa haluaisimme teh dä yhteistyötä esimerkiksi Va semmistoliiton kanssa.” Vaalien alla kanavalla kuu lui usein vasemmistolaisten kuntavaaliehdokkaiden mai noksia. Kun Niemelä menehtyi 2016, Komsin yhteistyökump paniksi valikoitui parkanolai nen Kauko Kallioniemi. Hän oli myös SDP:n ehdokkaa na kuluvan vuoden kevään kuntavaaleissa. Pispalan Radio oli aluk si kiinnostunut julkaise maan Venäjän uutisia, mut ta Komsi kuitenkin päätti toisin. ”Jari olisi heti ottanut ohjel man kanavalle, mutta itse jar ruttelin. Pispalan Radion ve näjämielisyys on kulttuurissa ja musiikissa”, Komsi toteaa. KOMSI KUULUU myös yhdis tykseen nimeltä Suomen va paa sana riippumaton toimit tajayhdistys ry. Se on lähes samanniminen kuin Face bookissa oleva Suomen Vapaa Sana sivu, joka on julkaissut Soundcloudissa Love FM:n Venäjän uutisia ja kertoo teh neensä ohjelmaa myös Pispa lan Radiolle. Yhdistys on rekisteröity joulukuussa 2016. Puheenjoh taja Komsin ja varapuheenjoh taja Kallioniemen lisäksi sen jäsenenä on sihteeri Johan Bäckman. Hänet tunnetaan venäjämielisyydestään ja työs kentelystään Venäjän strate gisten tutkimusten instituutin RISI:n edustajana. Bäckman yritti ostaa al kuvuonna valtaosan Love FM:n osakkeista itselleen, mutta valtioneuvosto ilmoit ti peruvansa kanavan toimi luvan, mikäli Bäckman sai si määräysvallan. Päätöksen taustalla oli Supon antama lausunto, jonka mukaan oh jelmistoluvan määräys vallan muuttuminen ja luvan jatka minen vaarantaisivat kansal lista turvallisuutta. SUOMEN VAPA A SANA RY:N tarkoitus on tuottaa jatkossa ainakin radiosisältöä, mutta lähetyksistä tai kanavista ei ole vielä sovittu. Komsin mu kaan yhdistyksen tavoitteena on kamppailla russo fobian lietsomista vastaan. ”Suomessa rajoitetaan heti sananvapautta, jos uutisointi ei ole Natomielistä. Love FM tapaus näytti, että erilaiselle Venäjäuutisoinnille on kysyn tää”, Komsi sanoo. Komsi kuitenkin kiistää Suomen vapaa sana ry:n liitty vän Pispalan Radioon. ”Minulla on omat [projek tini] ja Bäckmanilla omansa, kuten Journalistiliiton jäsenil läkin.” Viime syksyisen haastatte lun jälkeen dosentti Bäckma nin ääni on kuitenkin alkanut kuulua kanavalla säännölli sesti yhtenä puhejingleistä. ”Tässä puhuu dosent ti Bäckman. Minä kuuntelen Pispalan radiota, kuuntele sinäkin.”
10 • 4 / 2017
4 / 2017 • 11 Trumpin talouspolitiikka ei tarkoita suurta muutosta Obamasta vaan ennemminkin sen konservatiivisempaa luentaa. TEKSTI ANTTI RONKAINEN KUVA ANNIKA PITKÄNEN Protektionismista konservatiiviseen globalismiin K UN DONALD TRUMP valittiin Yhdysvalto jen presidentiksi, hä nen aiheuttamaansa muutosta pelät tiin. Keskuskauppa kamarin Risto E.J. Penttilä ennusti blogissaan: ”Trumpin talouspolitiikka tulee koostumaan massiivisista veronalen nuksista, sääntelyn purkamisesta, suu rista investoinneista infrastruktuuriin, vapaakaupan kahlitsemisesta ja val tion vauhdikkaasta velkaantumisesta.” Pelko laantui, kun Trump täytti ka binettinsa Goldman Sachs pankkii reilla, jotka kannattavat perinteistä globalistista vapaakauppa. Protek tionismin ja taloudellisen nationa lismin sijaan markkinat alkoi vat odottaa veroalennuksia ja infrainvestointeja. Trumpin uudistukset ovat kuitenkin jumiutuneet kongressiin republikaa nien riidellessä tervey denhuoltouudistuksesta. Veroalennus toteutuu ai kaisintaan loppuvuo desta ja investoinnit ovat jääneet kokonaan takaalalle. REPUBLIK A ANIEN oli tarkoitus vapauttaa Obamacaresta jopa tuhat miljardia veronalennuk seen. Vaikka Obama caren vastusta minen oli keskeinen republikaaneja yhdistävä teema, sen kumoamisesta ei päästy edes äänestämään. Konser vatiivit halusivat kumota Obamacaren ja maltilliset korvata sen riisutummal la Trumpcarella. Veroalen kasvattamiseksi on esitet ty myös tuontitavaroiden rajaveroa, jolla kerättäisiin Obamacaresta mene tetyt rahat. Rajavero on kuitenkin he rättänyt laajaa vastustusta yritysten keskuudessa ja sitä on epäilty Maail man kauppajärjestön (WTO) sääntö jen vastaiseksi. Jos Trumpcarea ja rajaveroa ei saa da läpi, Trumpin ja republikaanien on päätettävä, millaista veroalea ne tavoittelevat. Pienempi veroale olisi markkinoille pettymys, mutta ei lisäi si velkaantumista. Toisaalta velkaan tumisen jatkaminen voisi olla vai keaa republikaaneille, jotka ovat viimei set kahdeksan vuotta haukkuneet Obamaa velkaantumisesta. Esimerkik si yritysveron lasku nykyisestä 35 pro sentista kampanjan aikana luvattuun 15 prosenttiin kasvattaisi valtion vel kaa 2 000 miljardilla seuraavan 10 vuo den aikana ilman korvaavia toimia. Valkoisen talon ja kongressin yh teistyökyky mitataan seuraavan huh tikuun lopussa. Tuolloin tulee sopia menoista, sillä velkakaton vuoksi Yh dysvallat ei saa ottaa lisää velkaa ja maailman mahtavimmalla valtiolla on vähemmän rahaa kuin Googlella. Mi käli republikaanit ja presidentti eivät pääse yhteisymmärrykseen menoista, liittovaltio joutuu jälleen sulkemaan ovensa. Historia kuitenkin muistuttaa, että republikaani presidenteille ei ole ollut ongelmia kasvattaa velkaantumis ta Richard Nixonin kauden jälkeen. Oppositiossa vastustetaan velkaantu mista ja vallassa velkaannutaan. SAMAISESSA blogissaan Penttilä myös ennakoi, että ”suuri rahapoliittinen kokeilu alkaa olla länsimaissa ohitse”. Tällä hän viittasi Trumpin kampanjan aikaisiin syytöksiin, joiden mukaan Yhdysvaltain keskuspankin (Fed) ma tala korkopolitiikka on luonut ”feik kitalouden”, joka auttaa Obaman hal lintoa. Kampanjansa aikana Trump myös sanoi vaihtavansa Fedin johta jan Janet Yellenin, jos tulee valituksi. Lisäksi Trump syytti Kiinaa jenin kei notekoisesta arvon alentamisesta. Vaikka Trump voisi halutessaan vaihtaa melkein koko Fedin johto kunnan, rahapolitiikan suhteen näyt tää tapahtuneen vaalien jälkeen muu tos. Ensimmäisessä rahapolitiikkaa käsitelleessä haastattelussa Trump sanoi, ettei aio syyttää Kiinaa valuut tansa manipuloinnista. Tämä johtuu siitä, että Yhdysvallat ja Kiina pyrki vät lopettamaan yhteistyössä Pohjois Korean ydinaseohjelman. Samalla kun Trump luopui Kii nan syyttämisestä, hän itse kiihdyt ti valuuttasotaa toteamalla, että dollarin arvo on liian korkea. Hän toivoi Fediä alentamaan dollarin arvoa ja jatkamaan matalan koron politiikkaa. Lisäksi hän sanoi harkitse vansa Yellenin nimittämistä jatkokaudelle. Kun Obaman aikana Fed kielsi, että se rahapo litiikallaan pyrkisi dollaria halventamalla lisäämään yh dysvaltalaisten yritysten kilpai luetua, Trump pyytää julkisesti lehdistön välityksellä keskuspank kia tekemään juuri sitä. Vaikka Obaman ja Trumpin talouspoliit tiset erot ovat pienet, johtamistapa on täysin eri. Trump ylpeilee sillä, mistä Obama vaikeni. Kun huomioidaan, että Trump on tehnyt Ukäännökset myös Naton, Syy rian ja Venäjän suhteen, Yhdysvaltain suuri linja tuskin poikkeaa oleellisesti Obamasta. Vaikka Yhdysvaltain suuri linja ei muuttuisi talous ja ulkopolitiikan suh teen, Trump on lyhyessä ajassa muut tanut tapaa, jolla presidentti voi pu hua medialle. Vaikka Trumpin agenda Valkoisessa talossa ei olisi protektio nistinen, presidentti on tehnyt rasisti sesta puhetavasta hyväksyttävämpää. Vaikka taloudelliset uudistukset anta vat odottaa itseään, arvot ovat muut tuneet konservatiivisemmaksi. Trump on esitellyt lisäsatsauksia armeijalle, jotka rahoitetaan muuta hallintoa leik kaamalla. Leikkurissa ovat esimerkik si ympäristöpolitiikka, vähemmistöjen oikeudet ja sääntely.
12 • 4 / 2017 Vaarallisin työ on kirjoi?ttaminen Kirjailija ja journalisti eivät halua Turkin enää eristäytyvän Euroopasta. TEKSTI IIDA SIMES KUVAT IIDA SIMES JA ARKISTOT ISTANBUL . Turkin poliittisen kuohunnan, vaan ei valtion, pääkaupunki. V AIKKA Turkin kan sanäänestys oli ras kas vaikkei yllättävä tappio demokratia aktivisteille, he eivät lannistu. Turkin vielä valmistautuessa kan sanäänestykseen kirjailija Elif Shafak vieraili Lontoon kirjamessuilla. Siellä häntä haastatteli sananvapausjärjestö PENin Englannin toimiston johtaja Jo Glanville, joka meni suoraan asiaan. ”Oletko feministi?” ”Tottakai. Naiset kysyvät aina kaikkein vaikeimmat ja tärkeimmät kysymykset”, vastaa Shafak. ”Mut ta ikävä kyllä Turkissa naiset ovat jakaantuneet eri kategorioihin us kontojen ja arvojen mukaan. Ainoa, joka näistä jakolinjoista hyötyy, on patriarkaatti.” Shafak näyttää epätoivoiselta. ”Turkki on muuttumassa koko ajan väkivaltaisemmaksi. Viimeisten puo lentoista vuoden aikana Turkissa on tehty 35 terroriiskua.” PELOSTA HUOLIMATTA kansa ei ole lamaantunut. ”Ihmiset puhuvat politiikkaa koko ajan. Oikeastaan muuta ei puhu takaan.” Politiikkaa puhutaan, vaikka val tiojohto myös vaikeuttaa puhumista ja etenkin tiedonvälitystä. Shafakin mu kaan kirjoittaminen on Turkissa tällä hetkellä kaikkein vaarallisinta työtä. Ei tarvitse olla edes journalismin ammat tilainen joutuakseen kontrollin kynsiin. ”Yksi twiitti tai yksi väärä rivi Face bookiin, niin olet vankilassa.” Turkin asevoimat yrittivät vallan kaappausta 15.7.2016. Yhteenotossa kuoli lähes 250 ihmistä ja parituhatta haavoittui. Tämän takia hallitus julis ti Turkkiin poikkeustilan. Sen varjolla 180 tiedotusvälinettä on lakkautettu, ja tällä hetkellä vangittuna on ainakin 148 toimittajaa, kirjailijaa ja media alan työntekijää. Reportterit ilman rajoja järjestön mukaan Turkki on ”maailman suurin toimittajien vankila”. Sananvapaustilastoissa Turkki on kehnolla 151. sijalla, kun valtioita on listalla 180. ELIF SHAFAK asuu nykyään Lontoos sa. Hän kokee, ettei pysty enää il maisemaan itseään täysipainoisesti Turkissa. ”Jopa kieli on poliittista”, hän va littaa. ”Kaikkia muita kieliä sorre taan Turkissa, paitsi tietenkin turk kia. Kurdikieli on erityisen vaikeassa asemassa.” Shafak kirjoittaa kirjansa nykyään ensin englanniksi, sitten turkiksi. Hän rakastaa kielellä leikkimistä. ”Sanat elävät kauemmin kuin me. Kun ilmaisen itseäni turkiksi, käytän vanhoja, jo miltei unohtuneita sano ja, eivätkä ne aina alunperin olekaan turkkilaisia. Jotkut asiat ovat mahdolli sia sanoa vain arabian, persian tai hep rean kielen lainasanoin.” Shafakin kirjoista on suomennet tu Valkoinen elefantti (2016), Kun nia (2013), Kirottu Istanbul (2012) ja Rakkauden aikakirjat (2011). Idän mystikoiden tavoin Shafak kuvaa kirjoissaan historiasta nykypäivään ulottuvia symbolisia siltoja, muinais ten taiteilijoiden perintöä, joka muok kaa maailmaamme tänäkin päivänä. Kirjat pursuavat viestejä nykypäivän ihmiselle. Shafak on kohahduttanut myös kir joittamalla (Kirotussa Istanbulissa) Armenian kansanmurhasta eli syste maattisesta ja tehokkaasta 1,5 miljoo nan armenialaisen tappamisesta vuon na 1915. Tätä suurta rikosta ihmisyyttä vastaan Turkin nykyhallinto häpeää niin paljon, ettei salli missään myön nettävän sitä todeksi. Shafakin kollega, turkkilainen kir jailija Orhan Pamuk totesi lehtihaas tattelussa vuonna 2005 armenialais ten kansanmurhan olleen tosiasia ja puhui samalla jyrkästi kurdien koh taamaa väkivaltaa vastaan. Turkissa tästä nousi kohu, ja hallitukselle myö tämielinen lehdistö alkoi mustamaala ta Pamukia.
4 / 2017 • 13 Vaarallisin työ on kirjoi?ttaminen Kirjailija ja journalisti eivät halua Turkin enää eristäytyvän Euroopasta. TEKSTI IIDA SIMES KUVAT IIDA SIMES JA ARKISTOT Opiskelija Özgecan Aslan tapettiin vuonna 2015, kun hän puolustautui raiskaajaa vastaan. Hänen kohtalostaan on tullut symboli taistelulle turkkilaisten naisten oikeuksien puolesta. Elif Shafak Lontoossa. Seuraavana vuonna 2006 Pamuk sai kirjallisuuden Nobelpalkinnon. Kaltoinkohtelu muuttui aina vaan aggressiivisemmaksi, ja Pamuk muutti Yhdysvaltoihin. ”Minäkin tiedän, miltä tuntuu ol la julkisen kiusaamisen ja panettelun kohteena”, huokaa Shafak. Hänen mu kaansa mustamaalauskampanjat ovat populistinen ase, jota hallitus mielel lään käyttää. Lontoon kirjamessuilla yleisön edustaja kysyy Shafakilta, mitä me Turkin ulkopuolella asuvat voisimme tehdä auttaaksemme turkkilaisia. ”Puhukaa asioista avoimesti ja suo raan. Älkää eristäkö Turkkia. Suhteet Euroopan unioniin ovat huonot, ja ti lanne vain pahenee, jos Turkki jätetään yksin. Eristäminen ei myöskään hyödy tä demokratiaaktivisteja, se hyödyttää vain kansallismielisiä populisteja.” K ANSANÄ ÄNESTYKSESSÄ 16.4.2017 Turkin 80,3miljoonainen kansa merk kasi ”ei” tai ”kyllä” vaihtoehdon presi dentti Recep Tayyip Erdo?anin valta oikeuksien laajentamiselle. Virallisen tiedon mukaan täpärät 51,4 prosenttia äänestäjistä tuki Erdo?ania ja 48,6 pro senttia äänesti vastaan. ”Vaalit olivat epärehelliset”, puus kahtaa istanbulilainen journalisti ja erityisesti naisten oikeuksia puolusta va sananvapausaktivisti Zeynep Oral puhelimessa. ”En todellakaan ollut yllättynyt, että Erdo?an voitti.” Oppositiota painostettiin ja uhkail tiin ja vaalien asetelma oli vinoutunut kampanjoiden alusta saakka. ”Kaikki suurimmat tvkanavat olivat Erdo?anin puolella, samoin kuin suurin osa lehdistöstä. Muista vaihtoehdoista ei oikein voinut edes keskustella.” Pahinta Oralin mielestä oli vaalei hin liittyvä epärehellisyys. ”Ääniä varastettiin ja äänestyksen sääntöjä muutettiin kesken vaalien.” Alunperin leimaamattomat, hylätyt äänestysliput hyväksyttiin ääntenlas kennassa. Kylläpuoli sai jälkeenpäin leimatuista lipuista ehkä jopa puoli toista miljoonaa ääntä lisää. NA APURIMA ASSA SYYRIASSA käytä vä sota vaikuttaa myös Turkkiin, jonne on paennut tähän mennessä yli kolme miljoonaa pakolaista. ”Euroopan unionin kanssa keskus telut ovat tauonneet. EU ei käyttäydy kovin hyvin.” Oral puhuu vihaisesti siitä, miten turkkilaiset kokevat EU:n jättäneen Turkin yksin pakolaiskriisin kanssa. Erityisesti populistit vaalivat Turkissa mielellään tällaista retoriikkaa. EU ei ole ainoa Turkin viholli nen. Erityisesti Venäjän välit Turk kiin ovat kylmät. Vuoteen 2016 sijoit tui monta viilentävää tapahtumaa. Hurjimmat tapahtuivat elokuussa, kun Turkki ampui alas venäläisen hä vittäjän, ja joulukuussa, kun poliisi Mevlüt Mert Alt?nta? ampui Venä jän suur lähettilään Andrei Karlovin Ankarassa. Erdo?an ei kuitenkaan ole ihan il man kavereita. Hän on viime aikoi na saanut ymmärrystä Yhdysvallois ta. Presidentti Donald Trump soitti Erdo?anille pian vaalien jälkeen onni tellakseen voitosta. Silti Yhdysvaltain ulkoministeriön tiedotteessa oli painostuksen makua: ”Odotamme Turkin hallituksen suojelevan kaikkien kansalaistensa perusoikeuksia ja vapautta – huoli matta siitä, miten he äänestivät 16. huhtikuuta – niinkuin Turkin perus tuslaki ja Turkin solmimat kansain väliset sopimukset, kuten Helsingin [ETYKkokouksen] päätösasiakirja, edellyttävät.” Journalisti Zeynep Oral näkee hy vää kehitystä: ”Oppositio on alkanut muodostaa hyvin vahvaa rintamaa. Vaalien myö tä monet erilaiset ryhmät, kuten kur dit, eri puolueiden aktivistit, feministit ja kansalaisjärjestöjen edustajat, ovat pystyneet yhteistyöhön.”
14 • 4 / 2017 14 • 4 / 2017 TEKSTI JA KUVAT ELLEN ELJAALA K AN SA K U N N AN O LO H U O N E • K AN SA K U N N AN O LO H U O N E • K AN SA KU N N AN O LO H U O N E • KA N SA KU N N AN O LO H U O N E • VILLA ULLAS ULLAKSEN PUISTO, VUOSAARI, HELSINKI KAHVI: 1,80 €, PULLA: 2,00 € Merenrannalla, metrora?dan varrella Villa Ullas tunnetaan nuorista työntekijöistään ja korvapuusteistaan. A STUESSA NI ULOS Vuosaaren metro asemalta puhelimeni sammuu. Ilman sen navigaattoria olen avuton. Metroaseman ostoskeskuksen edus talla liikkuu kiireisen näköisiä ihmisiä, talot ovat laitosmaisia palikoita ja ym pärillä bussilaitureita. Olen varma, että yksi Vuosaaren vanhimmista ta loista, tunnelmalliseksi kehuttu me renrantakahvila Villa Ullas, ei ole ihan kulman takana. Ainoana ohjenuorana ni on, että pitää löytää meri. Niin uus avuton lähtee harhailemaan. Villa Ullas toimi asuin ja kesäasun tokäytössä rakennusvuodestaan 1890 vuoteen 1969 asti, jolloin Helsingin kaupunki osti sen. Rakennusta vuok rattiin usealle taholle, ja viimeksi se oli Talikkalan raittiusseuran käytössä. Kun rakennuksen korjaus valmis tui vuonna 1995, se siirtyi sosiaali ja terveysviraston nuorten palvelu jen käyttöön kahvilaksi. Siitä lähtien Villa Ullas on toiminut kuntouttavan työtoiminnan välineenä. Työntekijät eivät tosin enää ole välttämättä las tensuojelun asiakkaita, vaan ketä ta hansa alle 25vuotiaita helsinkiläisiä työttömiä. MENEE NOIN kymmenen minuut tia, kun metroaseman ankean arki nen tamppaus vaihtuu auringonmaa laamaksi rantamaisemaksi. Vastoin odotuksiani löydän perille: paljaiden oksien takaa paistaa punainen mökki, Villa Ullas. On aamu, mutta terassin viereen on parkkeerattu jo parit lastenvaunut, ja yhden pöydän ääressä joku istuu naut timassa aamuauringosta ja kahvista. Sisään astuessa näyttää siltä, että koko kahvila on tupaten täynnä, mutta taa empaa löytyy vielä suurempi huone pirttipöytineen ja penkkeineen. Kuntouttavasta työtoiminnasta on lähiaikoina liikkunut paljon kauhu tarinoita. On helppo unohtaa, että myös tarkoituksenmukaista työllisty mistä edistävää toimintaa on tarjol la, ainakin nuorille. Villa Ullas on osa Helsingin kaupungin nuorten työpajo ja. Täällä ei askarrella tai rakennella linnunpönttöjä, vaan nuoret saavat oi keasti tutustua työelämään. Petteri Silventoinen, jonka työ kokeilujakso Ullaksessa lähenee lop puaan, luettelee päivittäisiä työtehtäviään: kassanhallintaa, asia kaspalvelua, pöytien pyyhkimistä, tiskaamista ja leipomista. Vuorot jae taan niin, että jokaisen on tehtävä kaikkea. Koska Villa Ullaksen työntekijät ovat nuoria, työnjohtaja Sirpa Tammisen mukaan heidän joukossaan on harvemmin pitkäaikaistyöttömiä. Mo nen työntekijän tarinasta heijastuu sa ma ongelma: työjaksot ovat lyhyitä, ja tarjolla on enemmän keikka ja vuok ratöitä kuin vakituisia paikkoja. PALKKATUELLA työkokeilun jälkeen Ullaksessa jatkava Emilia Ihalainen on opiskellut sekä keittiöalaa että mer konomiksi. Hän kertoo lähetelleensä lukuisia hakemuksia, joista yksikään ei ole poikinut mitään. Lopulta hän pää tyi suuren elintarvikekaupan hyllyttä jäksi työkokeiluun. ”Siellä mua käytettiin oikeastaan vaan hyväksi”, hän toteaa. ”Ei ollut mi tään toivoa siitä, että olisin voinut saa da sieltä vakituisen paikan.” Tamara Ernroth taas on tehnyt työ kokeiluja niin siivouksen kuin lasten hoidonkin puolella. Hän kertoo, että työnhaku romanina on vaikeaa. ”Olen saattanut soittaa johonkin paikkaan, ja siellä on oltu tosi iloisia ja vastaanottavaisia, mutta kun olen mennyt haastatteluun, niin se onkin ollut ihan eri juttu.” Ernrothin työkokeilujakso on lo puillaan, ja hän on saanut uuden pai kan keittiöalalta. Hän kertoo, että työ kokeilun myötä hän on hakenut myös kouluihin. Villa Ullaksen työkokeilujak son tarkoituksena on auttaa nuoria eteenpäin työelämässä. Tammisen mukaan työkokeilun aikana autetaan jokaista löytämään jotain myös ko keilun jälkeen. Koska Villa Ullas on voittoa tavoittelematon, ohjaajien on mahdollista antaa aikaansa nuorille työntekijöille. TYÖRYTMIN JA -TAITOJEN lisäksi Villa Ullaksessa on opittu paljon muutakin. ”Mä tajusin täällä, että haluan pe rustaa oman kahvilan”, Emilia Ihalai nen kertoo.
VILLA ULLAS ULLAKSEN PUISTO, VUOSAARI, HELSINKI KAHVI: 1,80 €, PULLA: 2,00 € Ilmianna olohuoneesi! ideat@voima.fi Merenrannalla, metrora?dan varrella ”Olin ollut täällä ehkä kolme kuu kautta, kun huomasin, että tää kahvila työ on mun alaani, tää on ihan mulle tehty.” Myös Petteri Silventoinen sai koko naan uuden suunnan suunnitelmilleen Villa Ullaksen kautta: Koneistajaksi valmistunut Silventoinen ei ollut löy tänyt alansa töitä työkokeilusta huoli matta. Villa Ullaksessa hän huomasi, että kahvilatyöskentely ja varsinkin asiakaspalvelu tuntuvat omalta. Sil ventoinen on päättänyt aloittaa elo kuussa kahvilaalan opinnot. Ihalainen tunnistaa Silventoisen tarinan. ”Sen huomaa jossain vaiheessa, kun tekee eri alan töitä, että tää onkin se, mitä mä haluan”, hän sanoo ja jatkaa: ”Mä oon huomannut sen nyt kans. Se on kuin ensirakkaus!” KUN KUUNTELEE haastateltavien ko kemuksia työnhausta, ei ole mikään ihme, että jotkut kyllästyvät työelä mään ennen kuin pääsevät siihen si sään. Ullaksen työntekijät ovat kuiten kin löytäneet jotakin erityistä. Heillä on tahto ja suunta, johon jatkaa. Jokai nen tuntuu olevan tyytyväinen paik kaansa ja työhönsä, ja jokaisella on suunnitelmia tulevaisuuteen. Juttelumme ei voi jatkua loputto miin. Työntekijät on päästettävä ta kaisin hommiinsa. Asiakkaita on tul vinut sisään, ja terassin pöydätkin ovat viileästä kevätkelistä huolimatta täyttyneet. Työntekijät siirtyvät keittiön puolel le asettelemaan hiusverkkoja päähän sä. Tiskille on saatava tuoretta pullaa, etenkin kun korvapuusti on paikan hittituote. Askel askelelta punainen tupa jää taa. Ei mene kauaa, ennen kuin idyl linen rantamaisema vaihtuu jälleen metroaseman vilinään.
16 • 4 / 2017 AKTIVISMI POSTFAKTUAALISIA TOTUUKSIA JA VAIHTOEHTOISIA FAKTOJA 3.5. klo 15–17 Päivälehden museo, Helsinki Suomalaisesta lehdistönvapaudesta ja median etiikasta ovat keskustelemassa muun muassa professori Anu Koivunen, Faktabaarin vastaava toimittaja Tuomas Muraja ja päätoimittaja Kaius Niemi. www.facebook.com/events/412456135803133 STOP HATRED NOW 2017 9.–11.5. Lavaklubi, Helsinki Antirasistisen taidetapahtuman tavoitteena on luoda uutta puhetta moninaisuudesta. Tapahtuman maksuttomat luennot, keskustelut ja työpajat on suunnattu niin taideinstituutioille kuin yksittäisille taiteilijoille ja taiteenystäville. www.facebook.com/events/1669752943040331 TEURASTAMON POLKUPYÖRÄTORI 13.5. klo 13–16 Teurastamo, Helsinki Fillarikommunistit, työmatkapyöräilijät ja muut sinkuttajat voivat ostaa ja myydä polkupyöriä ja niiden osia Teurastamon torilla ilman myyntipaikkojen ennakkovarauksia. www.facebook.com/events/702948353218310 KINO QUEER! 19.–21.5. Happi, Helsinki Lyhytelokuvakollektiivi Euphoria Borealisin ja Setan yhteistyössä järjestämän viikonlopun aikana tehdään lyhäreitä LGBTIQ-aiheista. www.facebook.com/events/1243692192414031 CAFE DIALOGI 20.5. klo 13–15 Kirjakahvila, Turku Kahvilan idea on saattaa yhteen eri uskontoja ja vakaumuksia tunnustavia henkilöitä. Toiveissa on turvallinen keskustelu, ja paikalla on myös asiantuntijoita. JOUTOMAA FEST 26.–27.5 Katariinanniemi, Kotka Kaupunkikasvimaa, talkootyötä, osallistavaa taidetta ja musiikkia. Joutomaa Fest täyttää hylättyjen kalkkisiilojen alueen elämällä ja taiteella. Ja kaikki on kutsuttu mukaan! www.facebook.com/events/404390129921339 POHJANLAHDEN YMPÄRI 4.5.–18.6. Ydinvoimaa ja -aseita vastustavat pyöräilijät kutsutaan yhdessä polkemaan Pohjanlahden ympäri Tukholmasta Turkuun. Matkasta voi kulkea vaikka osan. balticsummerof2017.wordpress.com ELOKUVA ELO KEVÄTNÄYTÖS 5.5. klo 10.30–18 Espoo Espoo Ciné muutti toukokuulle! Festarin osana järjestettävä näytös esittelee Aalto yliopiston elokuvataiteen ja lavastustaiteen laitoksen uusimmat harjoitusja lopputyöelokuvat. Näytöksiä on kolme. Ensimmäinen alkaa klo 10.30, ja siinä VOIMA SUOSITTELEE esitetään muun muassa Jukka ja Jytämimmit -bändistä kertova lyhytdokumentti Jytää! UUDET DIKTAATTORIT 11.5. klo 21 Bar Ö, Turku & 18.5. klo 19 Andorra, Helsinki ”Stadilaisen graffitin arkeologiasta” kertova dokumenttielokuva saa lisänäytöksiä niin Turussa kuin Helsingissäkin. www.facebook.com/Uudetdiktaattorit KULKURIN VALSSI 15.5. ja 18.5. Niagara, Tampere Suomi 100-elokuvasarjaan kuuluu itseoikeutetusti Toivo Särkän ohjaama mustavalkoelokuva vuodelta 1941. Ansa Ikosen ja Tauno Palon tähdittämä teos oli pitkään katsotuin kotimainen elokuva. KINO ENGELIN PALUU 21.5. Helsinki Sofiankadun art house -elokuvateatteri on ollut vuoden remontissa. Toukokuussa teatteri tekee paluun entistä ehompana, ja ensimmäisenä ohjelmistoon on ympätty Arnaud Desplechinin elokuva Kolme muistoa nuoruudestani. kinoengel.fi DAWN OF THE DEAD LIVE EXPERIENCE 24.5. Savoy, Helsinki George R. Romeron zombielokuva Dawn of the Dead saa vihdoin ensiesityksensä valkokankaalla, 40 vuotta ilmestymisensä jälkeen. Tilaisuudesta tekee entistä juhlavamman se, että teoksen säestää livenä Claudio Simonettin yhtye Goblin. www.facebook.com/events/1865905393683013 MYSTEERIEN YÖ 3.6. klo 23–07 Orion, Helsinki Nimensä mukaisesti koko yön kestävän elokuvanäytöksen sisältö on vielä salainen. Aiempina vuosina on kuitenkin saatu nauttia muun muassa Robert Mulliganin, Vilgot Sjömanin ja Jussi Parviaisen elokuvataiteesta. kavi.fi/fi/elokuvasarja/ekek-mysteerien-yo-0 KIRJALLISUUS SPEECH KARAOKE 4.5. klo 20 Lavaklubi, Helsinki Puhekaraoke valtaa jälleen Lavaklubin toukokuun alussa. Iltaman teemana on last words, viimeiset sanat. www.facebook.com/events/268334816947217 POPCULT HELSINKI 6.–7.5. Marina Congress Center, Helsinki Nörttikansan kokoontumisajoissa juhlitaan kulttimaineesta – tai isommastakin maineesta – nauttivaa sarjakuvaa, televisiota ja elokuvaa. www.facebook.com/events/538504719675986 HELSINKI LIT 12.–13.5. Savoy, Helsinki Kolmannen kerran järjestettävä kirjallisuusfestivaali tuo Suomeen muun muassa Linda Boström Knausgårdin, Orhan Pamukin ja Petina Gappahin. helsinki-lit.fi AFRIKKALAISEN KIRJALLISUUDEN LUKUPIIRI 22.5. klo 19–21 Kirjakahvila, Turku Lukupiirin aiheena on zimbabwelaisen Petina Gappahin romaani Muistojen kirja, joka kertoo kuolemantuomiota odottavasta vangista. Vanki on valkoisen miehen murhasta syytetty albiinonainen. Kirjailija vierailee aiemmin samassa kuussa Helsinki Lit -festivaalilla. MAAILMAN KIRJAT 27.–28.5. Maailma kylässä festareilla Rautatietorilla, Helsinki Iso teltta täynnä kirjallisuutta ja kirjailijoita. Esiintymislavalla puhutaan politiikkaa, lietsotaan aktivismia ja pohditaan maailman menoa, taustatukena uutta tietoa ja kaunoa. MUSIIKKI STEVE REICH: DRUMMING 5.5. Musiikkitalo, Helsinki Yhdysvaltalainen Reich sävelsi teoksensa 12 muusikolle vuonna 1971. Nyt minimalistinen sävellys esitetään kokonaan, 70-minuuttisena versiona. www.facebook.com/events/338782659854836 AINO VENNA 13.5. Klubi, Tampere Aino Venna tekee tänä vuonna vain muutamia Suomen-keikkoja, joiden joukossa on yksi Tampereen-konsertti. Illan avaa Ylva Haru. www.facebook.com/events/1209315185804342 BONGZILLA 21.5. Loose, Helsinki Jo 90-luvulla perustettu yhdysvaltalaispoppoo saapuu Helsinkiin levittämään stonerin ilosanomaa. Illan avaa kotimainen Tombstoned. www.facebook.com/events/1292651634155631 MINIFESTI 2 24.–25.5. Siltanen, Helsinki Toista kertaa järjestettävä Minifesti osallistuu taisteluun tasa-arvoisen ja monimuotoisen musiikkiskenen puolesta. Erilaisin instrumenttiasein taistoon käyvät muun muassa Olimpia Splendid ja Dinosauruxia. DIAMANDA GALÁS 29.5. Kulttuuritalo, Helsinki Kreikkalaistaustainen yhdysvaltalaisartisti julkaisi maaliskuussa pitkän levytystauon jälkeen kaksi albumia – All The Wayn ja At Saint Thomas the Apostle Harlemin – ja saapuu toukokuun lopussa Helsinkiin. www.facebook.com/events/1817975148461619 RUOKA JA TALOUS GRAND CHAMPAGNE 11–13.5. Vanha, Helsinki Helsingin keskustassa juhlitaan kolmen päivän ajan kuuluisaa kuplajuomaa. Tapahtumassa paitsi juodaan samppanjaa myös kuullaan alan asiantuntijoita. www.facebook.com/events/1003259179763711 VEGAANISET CHORIZOHODARIT 20.5. klo 11–16 Karhupuisto, Helsinki Ravintolapäivän kunniaksi Kallion Karhupuistossa on jälleen kaikenlaista pöperöä – tai vähintäänkin chorizohodareita. LAPINLAHDEN BRUNSSI 28.5. klo 11–15 Hävikkiruokaravintola Loop, Helsinki Suositun hävikkiruokaravintolan brunsseista nautitaan kevään ajan Lapinlahden kulttuurihistoriallisessa miljöössä. www.facebook.com/ events/1096890990349560 TAIDE JA TEATTERI HAUTAMÄKI–HAVIA– SOMERVUORI 21.5. asti Holvi, Jyväskylä Ilari Hautamäen, Sami Havian ja Kim Somervuoren yhteisnäyttely tasapainoilee piirroksen ja maalauksen rajamaastossa. Kolme erilaista taiteilijaa lähestyy vastakkainasettelua eri tavoin. www.jyvaskyla.fi/taidemuseo/nayttelyt/ hautamaki_havia_somervuori KUVAN KEVÄT 6.–28.5. Helsinki Kuvataideakatemian perinteinen lopputyönäyttely esittelee niin maalausja veistotaidetta kuin grafiikkaa ja tila-aikataiteen kenttään kuuluvia teoksia. www.exhibitionlaboratory.fi/kuvan-kevat INGRID BERGER MYHRE: MAPPING 10.5. klo 18–20 Kutomo, Turku Ingrid Berger Myhren kaikille avoin työpaja on kollektiivinen ”koreografisen kirjoittamisen praktiikka”, jonka osallistujilta ei edellytetä tanssitaitoa tai -kokemusta. Lisätietoa löytyy linkistä. www.ehka.net/ingrid-berger-myhremapping/?lastpage= ARIFEST 12.5. Hiedanranta, Tampere Omaehtoinen ja poikkitaiteellinen festivaali tarjoilee maksutta ainakin performansseja, elävää musiikkia ja videoinstallaatioita. Taiteen tekemiseen saa osallistua itsekin. www.facebook.com/events/1261475973928126 MAAILMAN MERI 20.–22.5. Korjaamo, Helsinki Meriteatteri esittää Anni Mikkelssonin dramatisoiman ja ohjaaman teoksen, joka luotaa ihmisen ja meren suhdetta. Mikkelsson aloittaa elokuussa näyttelijä Hannes Mikkelssonin kanssa Ylioppilasteatterin taiteellisena vastaavana. www.meriteatteri.fi ART FAIR SUOMI 2017 25.–27.5. Kaapelitehdas, Helsinki Kansainvälinen nykytaidefestivaali sisältää niin näyttelyitä kuin keskusteluitakin. Tapahtuman järjestävät taiteilijoiden etujärjestöt Muu ry ja Valokuvataiteilijoiden liitto ry. artfairsuomi.fi Aino Venna 13.5. Gappah Petina 12.–13.5., 22.5. Maailman meri 20.–22.5. Kolme muistoa nuoruudestani 21.5. Ulla Ko kki
VOIMA SUOSITTELEE Koonnut Kaisu Tervonen Pahoinvointipalvelut esittää Jyväskylässä juhlitaan tekotaiteellista paskaa. ILMEISESTI KAIKKI eivät allekirjoita ajatusta, että kulttuurin tulisi olla sarja hyvin vointia luovia palveluja. Jotkut arvostavat ehtaa tekotaiteellista paskaa. Näin voisi päätellä Akseli Hiltusen kommenteista ja tittelistä. Hiltunen on puheenjohtaja jyväskyläläisessä yhdistyksessä Yleishyödyttömät Pahoinvointi palvelut ry. Yhdistys järjestää toukokuussa jo toisen kerran Tekotaiteellisen Pas kan Festivaalin. Festivaali järjestetään ”sattumalta” samaan aikaan kuin perinteinen jyväsky läläinen kaupunkifestivaali Yläkaupungin Yö. Jälkimmäinen juhlii tänä vuonna 25vuotista taivaltaan. ”Jyväskylässä vaikuttava festivaali Yläkaupungin Yö näki selkeästi mahdolli suuden loisia mahtavan konseptin varjolla ja pystytti ironisesti koko oman hips terifestivaalinsa Tekotaiteellisen Paskan Festivaalin ympärille kaikkien kävijöit temme suureksi harmiksi”, Hiltunen väittää. FESTIVA ALIN SYNNYSTÄ Hiltunen syyttää paria yksilöä: taiteellisen johtajan Seppo Pohjolaisen idea konkretisoitui muusikko ja Veturitallien nuorisotyön tekijän Sami Kotolan toimesta. Varsinaisen työn tekevät kuitenkin muut. ”Tekotaiteellisen Paskan Festivaalin mahdollistuminen viime vuonna toteutui yksinkertaisesti laittamalla Jyväskylän Veturitallien nuoria palkattomaan talkoo työhön näkyvyyteen ja hyvään työkokemukseen vedoten.” Esiintyjät sen sijaan valikoituvat Hiltusen mukaan melko demokraattisesti. Tekotaiteellisen paskan määrittelee yleisö. ”Soitatamme ehdolla olevien esiintyjien tuotantoa ohikulkijoille kaduilla, ja jos joku hengentuotteiden pikaruokamalliin ehdollistunut diletantti erehtyy kom mentoimaan presentaatiota ylimielisesti tekotaiteelliseksi paskaksi, niin valit semme esiintyjän joukkoomme.” Tänä vuonna tiukan seulan ovat läpäisseet muun muassa Lohikosken kesäteat teri, Kaamanen Soundsystem, J. K. Ihalainen ja This Charming Man & Touko Aalto. KAISU TERVONEN Tekotaiteellisen Paskan Festivaali 20.5. www.facebook.com/tekotaiteellisenpaskanfestivaali Diamanda Galás 29.5. Tule laulamaan ja tanssimaan Senaatintorille! La 20.5. klo 16.30 Yhteislaulutapahtuma Stadin suvivirsi. Vapaa pääsy. Solistina Reeta Vestman. Mikko Helenius houseband ja kuorona Gospel Helsinki. Juontaa Teemu Laajasalo. Yhteistyössä Kirkon Ulkomaanapu, keräyksellä autetaan Ugandan lapsia. Su 21.5. klo 16.00 Syntisen virret ja tanssijan taivas Solistina Jesse Kaikuranta, Mikko Helenius houseband, juontavat kirjailija Jaakko Heinimäki ja kirkkoherra Kari Kanala. Vapaa pääsy. Senaatintori Lisätietoja: kirkonmusiikkijuhlat.fi Pe 19.5. klo 21 Lauluyhtye Rajaton Liput 40/35 €. Johanneksenkirkko, Korkeavuorenkatu 12 Pe 19.5. klo 21 Klubi-ilta Rytmimusiikin klubi-ilta. Vapaa pääsy. Mikael Agricolan kirkon krypta, Tehtaankatu 23 La 20.5. klo 21 Gospelkuorojen yhteiskonsertti Vapaa pääsy. Mikael Agricolan kirkko, Tehtaankatu 23 Uudet diktaattorit 11.5, 18.5.
200 lehteä maailman avartamiseen. Tutustu ja tilaa omasi! KULTTUURI-, MIELIPIDEJA TIEDELEHTIEN LIITTO KULTTI RY. WWW.KULTTIKISKA.FI • KULTTI@KULTTI.NET • 044 755 5158 KULTTIKISKA.FI Uteliaiden ihmisten digitaalinen lehtikioski. VOIMA Ilmaisena telineistä jaettava yhteiskunnal linen kulttuurilehti, jota kannattaa tukea tilamaalla se kotiin. Varmistat samalla että numeroita ei jää väliin. 10 numeroa vuodessa / 39 euroa Tilaukset: tilaukset@voima.fi, kauppa.voima.fi, 044 238 5109 www.voima.fi DIPLO&NG Le Monde diplomatique & Nov aja Gazeta on Maailman poliittinen aikakauslehti, jonka selkäranka on 30 kielellä ja 47 eri painoksena ilmestyvä Le Monde diploma tiquen lehtiperhe. Kuusi numeroa vuodessa, 46 nelivärisivua. Vuositilaus 30euroa sisältää myös digilehden (pelkkä digi 25 euro/vuosi) Tilaukset: mondediplo.fi/tilaa www.mondediplo.fi KULTTUURIVIHKOT Yhteiskunnallinen kulttuurilehti. Ajattelua ja aktivismia, sivistystä ja solidaarisuutta. 6 numeroa vuodessa. Kestotilaus 44 e / vuosi, määräaikainen 51 e / vuosi. Uudelle tilaajalle: Puoli vuotta kestona vain 16,90 e. tilaus@kulttuurivihkot.fi / (09) 4114 5369 www.kulttuurivihkot.fi TAKOJA Yhteiskunnallista ulottuvuutta omaava antroposofinen kulttuurilehti, jossa keski pisteessä ihminen ruumiillisena, sielulli sena ja henkisenä moninaisuutena. Neljä laajaa numeroa vuodessa, 37 euroa. Tilaukset: takoja@nic.fi www.antropos.fi ARKKITEHTI Arkkitehtuurista kiinnostuneille. Kau punkikulttuuri, arjen ympäristöt, uudet virtaukset. Kriittinen ja kansainvälinen. 6 numeroa vuodessa, 80–100 s. Irtonumero 17 euroa, kestotilaus 94 euroa, näköislehtitilaus 54 euroa. Tilaukset: julkaisut@ark.fi www.ark.fi KRISTOSOFI Kristosofi kertoo ihmisen kehityksestä karman, jälleensyntymisen ja vuorisaar nan valossa, uskonnoista ja aseettoman sivistyksen mahdollisuuksista. Uusille tilaajille 16 € / 10 numeroa Irtonumerot 4 € Tilaukset: 050 369 7534 anja.kesavuori@gmail.com www.kristosofi.fi RAUHAN PUOLESTA Rauhan puolesta on Rauhanpuolusta jien jäsenlehti ja kulttuuri, mielipide ja uutis lehti, jonka aiheita ovat mm. rauhan rakennus, sodanvastustus, so siaa lisen ja taloudellisen oikeudenmukaisuuden edis täminen, ihmisoikeuksien puolusta minen ja luonnon hyvinvointi. Ilmestyy kuusi kertaa vuodessa. Tilaushinta on 36 €, Rauhanpuolustajien jäsenet saavat sen ilmaiseksi. LAPSEN MAAILMA Tilaa ilmainen näytenumero Lastensuojelun Keskusliiton mainiosta kuukausilehdestä! Lähetä nimesi, postiosoitteesi ja s-postiosoitteesi tekstiviestillä numeroon 050 693 60 muodossa Mari Malli, Malli tie 4, 00920 Mallila, mari.m@mail.com Saat vahvistuksen, kun viesti on saapu nut perille. Lähettämäsi tekstiviesti maksaa normitekstarin hinnan. www.lapsenmaailma.fi NY TID Opi vasemmistoruotsia! Ny Tid on kuu kausittain ilmestyvä, syvääluotaava yh teiskunta ja kulttuurilehti. Analysoimme aikamme ilmiöt ja ajatukset punavihreäs tä näkökulmasta. 12 nroa vuodessa: 72 € (op. 54 €). 3 kk: 24 € (op. 16 €). pren@nytid.fi nytid.fi/pren SOLIDAARISUUS Solidaarisuus rakentaa maailmaa, jossa yksikään nainen ei kärsi väkival lasta eikä kukaan elä köyhyydessä. Lue laatujuttuja globaaleista teemoista ja ihmisten arjesta. Ilmestyy kaksi kertaa vuodessa. Ilmainen. solidaarisuus@solidaarisuus.fi www.solidaarisuus.fi GRAFIA-LEHTI Grafia-lehti on visuaalisen viestinnän alan äänenkannattaja. Palkittu kulttuuri lehti taustoittaa graafisen suunnittelun ja kuvituksen ilmiöitä laajaalaisesti sekä kertoo alan tekijöistä ja heidän töistään. Vuosikerta 30 € Irtonumero 7,50 € www.grafia.fi/lehti MUSTEKALA Mustekalan lonkerot ulottuvat taide maailman keskiöstä uusiin virtauksiin ja marginaaleihin. Lehti julkaisee neljä teemanumeroa vuodessa sekä viikoittain kritiikkejä ja blogeja. Kulttuuriyhdistys Mustekala ry:n kustantama lehti on luettavissa ilmaiseksi verkossa. Liittymällä yhdistyksen jäseneksi tuet lehden toimintaa. www.mustekala.info SOSIOLOGIA-LEHTI Sosiologia on neljästi vuodessa ilmestyvä, vertaisarvioitu yhteiskuntatieteellinen aika kauslehti, jota julkaisee The Westermarck Society ry. Lehti on perustettu vuonna 1964 sosiologien tieteelliseksi yhdyssiteeksi. Tilaukset: liity Westermarck-seuraan: (56€/v sis. Sosiologian ja Acta Socio logican, opiskelijat 23€/v sis. Sosiologian). Tilaa ilman jäsenyyttä (55€/v) www.sosiologia.fi LIBERO Nuortenlehti politiikasta, aktivismista ja kulttuurista. Vuositilaus (4 numeroa) 20 euroa. Maksutta Vasemmistonuorten jäsenille ja vuodeksi myös alle 30-vuotiaille koululaisille/opiskelijoille/työttömille. liberolehti.fi & facebook.com/liberolehti HISTORIALLISEN AIKAKAUSKIRJA Lehti historian ammattilaisille ja histo rian ystäville. Historiallinen Aikakauskirja tar joaa ajankohtaista tietoa ja uusia tulkintoja menneisyydestä ja historiasta. Ilmestyy 4 krt vuodessa. Tilaukset koti maahan 50 €, yhteisöille 55 €, opiskelijoille 30 €, ulkomaille 55 €. www.historiallinenaikakauskirja.fi/tilaukset SUOMEN LUONTO Luonnonystävän ykköslehti kertoo ajankoh taiset luonnon tapahtumat ja taustat päivän ympäristökysymyksiin. Laadustaan palkit tua lehteä julkaisee Luonnonsuojeluliitto. Tutustu nyt edullisesti: kolme numeroa vain 15,90 euroa (norm. 28,50 euroa). Vuosikerta 79,50/69,90 euroa (10 numeroa). Irtonumero 9,50 euroa. Tilaukset: www.suomenluonto.fi/lehtitilaus
200 lehteä maailman avartamiseen. Tutustu ja tilaa omasi! KULTTUURI-, MIELIPIDEJA TIEDELEHTIEN LIITTO KULTTI RY. WWW.KULTTIKISKA.FI • KULTTI@KULTTI.NET • 044 755 5158 KULTTIKISKA.FI Uteliaiden ihmisten digitaalinen lehtikioski. VOIMA Ilmaisena telineistä jaettava yhteiskunnal linen kulttuurilehti, jota kannattaa tukea tilamaalla se kotiin. Varmistat samalla että numeroita ei jää väliin. 10 numeroa vuodessa / 39 euroa Tilaukset: tilaukset@voima.fi, kauppa.voima.fi, 044 238 5109 www.voima.fi DIPLO&NG Le Monde diplomatique & Nov aja Gazeta on Maailman poliittinen aikakauslehti, jonka selkäranka on 30 kielellä ja 47 eri painoksena ilmestyvä Le Monde diploma tiquen lehtiperhe. Kuusi numeroa vuodessa, 46 nelivärisivua. Vuositilaus 30euroa sisältää myös digilehden (pelkkä digi 25 euro/vuosi) Tilaukset: mondediplo.fi/tilaa www.mondediplo.fi KULTTUURIVIHKOT Yhteiskunnallinen kulttuurilehti. Ajattelua ja aktivismia, sivistystä ja solidaarisuutta. 6 numeroa vuodessa. Kestotilaus 44 e / vuosi, määräaikainen 51 e / vuosi. Uudelle tilaajalle: Puoli vuotta kestona vain 16,90 e. tilaus@kulttuurivihkot.fi / (09) 4114 5369 www.kulttuurivihkot.fi TAKOJA Yhteiskunnallista ulottuvuutta omaava antroposofinen kulttuurilehti, jossa keski pisteessä ihminen ruumiillisena, sielulli sena ja henkisenä moninaisuutena. Neljä laajaa numeroa vuodessa, 37 euroa. Tilaukset: takoja@nic.fi www.antropos.fi ARKKITEHTI Arkkitehtuurista kiinnostuneille. Kau punkikulttuuri, arjen ympäristöt, uudet virtaukset. Kriittinen ja kansainvälinen. 6 numeroa vuodessa, 80–100 s. Irtonumero 17 euroa, kestotilaus 94 euroa, näköislehtitilaus 54 euroa. Tilaukset: julkaisut@ark.fi www.ark.fi KRISTOSOFI Kristosofi kertoo ihmisen kehityksestä karman, jälleensyntymisen ja vuorisaar nan valossa, uskonnoista ja aseettoman sivistyksen mahdollisuuksista. Uusille tilaajille 16 € / 10 numeroa Irtonumerot 4 € Tilaukset: 050 369 7534 anja.kesavuori@gmail.com www.kristosofi.fi RAUHAN PUOLESTA Rauhan puolesta on Rauhanpuolusta jien jäsenlehti ja kulttuuri, mielipide ja uutis lehti, jonka aiheita ovat mm. rauhan rakennus, sodanvastustus, so siaa lisen ja taloudellisen oikeudenmukaisuuden edis täminen, ihmisoikeuksien puolusta minen ja luonnon hyvinvointi. Ilmestyy kuusi kertaa vuodessa. Tilaushinta on 36 €, Rauhanpuolustajien jäsenet saavat sen ilmaiseksi. LAPSEN MAAILMA Tilaa ilmainen näytenumero Lastensuojelun Keskusliiton mainiosta kuukausilehdestä! Lähetä nimesi, postiosoitteesi ja s-postiosoitteesi tekstiviestillä numeroon 050 693 60 muodossa Mari Malli, Malli tie 4, 00920 Mallila, mari.m@mail.com Saat vahvistuksen, kun viesti on saapu nut perille. Lähettämäsi tekstiviesti maksaa normitekstarin hinnan. www.lapsenmaailma.fi NY TID Opi vasemmistoruotsia! Ny Tid on kuu kausittain ilmestyvä, syvääluotaava yh teiskunta ja kulttuurilehti. Analysoimme aikamme ilmiöt ja ajatukset punavihreäs tä näkökulmasta. 12 nroa vuodessa: 72 € (op. 54 €). 3 kk: 24 € (op. 16 €). pren@nytid.fi nytid.fi/pren SOLIDAARISUUS Solidaarisuus rakentaa maailmaa, jossa yksikään nainen ei kärsi väkival lasta eikä kukaan elä köyhyydessä. Lue laatujuttuja globaaleista teemoista ja ihmisten arjesta. Ilmestyy kaksi kertaa vuodessa. Ilmainen. solidaarisuus@solidaarisuus.fi www.solidaarisuus.fi GRAFIA-LEHTI Grafia-lehti on visuaalisen viestinnän alan äänenkannattaja. Palkittu kulttuuri lehti taustoittaa graafisen suunnittelun ja kuvituksen ilmiöitä laajaalaisesti sekä kertoo alan tekijöistä ja heidän töistään. Vuosikerta 30 € Irtonumero 7,50 € www.grafia.fi/lehti MUSTEKALA Mustekalan lonkerot ulottuvat taide maailman keskiöstä uusiin virtauksiin ja marginaaleihin. Lehti julkaisee neljä teemanumeroa vuodessa sekä viikoittain kritiikkejä ja blogeja. Kulttuuriyhdistys Mustekala ry:n kustantama lehti on luettavissa ilmaiseksi verkossa. Liittymällä yhdistyksen jäseneksi tuet lehden toimintaa. www.mustekala.info SOSIOLOGIA-LEHTI Sosiologia on neljästi vuodessa ilmestyvä, vertaisarvioitu yhteiskuntatieteellinen aika kauslehti, jota julkaisee The Westermarck Society ry. Lehti on perustettu vuonna 1964 sosiologien tieteelliseksi yhdyssiteeksi. Tilaukset: liity Westermarck-seuraan: (56€/v sis. Sosiologian ja Acta Socio logican, opiskelijat 23€/v sis. Sosiologian). Tilaa ilman jäsenyyttä (55€/v) www.sosiologia.fi LIBERO Nuortenlehti politiikasta, aktivismista ja kulttuurista. Vuositilaus (4 numeroa) 20 euroa. Maksutta Vasemmistonuorten jäsenille ja vuodeksi myös alle 30-vuotiaille koululaisille/opiskelijoille/työttömille. liberolehti.fi & facebook.com/liberolehti HISTORIALLISEN AIKAKAUSKIRJA Lehti historian ammattilaisille ja histo rian ystäville. Historiallinen Aikakauskirja tar joaa ajankohtaista tietoa ja uusia tulkintoja menneisyydestä ja historiasta. Ilmestyy 4 krt vuodessa. Tilaukset koti maahan 50 €, yhteisöille 55 €, opiskelijoille 30 €, ulkomaille 55 €. www.historiallinenaikakauskirja.fi/tilaukset SUOMEN LUONTO Luonnonystävän ykköslehti kertoo ajankoh taiset luonnon tapahtumat ja taustat päivän ympäristökysymyksiin. Laadustaan palkit tua lehteä julkaisee Luonnonsuojeluliitto. Tutustu nyt edullisesti: kolme numeroa vain 15,90 euroa (norm. 28,50 euroa). Vuosikerta 79,50/69,90 euroa (10 numeroa). Irtonumero 9,50 euroa. Tilaukset: www.suomenluonto.fi/lehtitilaus
20 • 4 / 2017 Kirj oitt aja työ ske nte lee väit ösk irja tutk ijan a H elsi ng in ylio pis ton sos iaa litie teid en lait oks ella ja valm iste lee väit ösk irja a talo usk urin (au ste rity ) käs itte estä . Unohda post-truth! HEI, OLETKO KUULLUT , että olemme siirtyneet joukolla totuudenjälkeiseen aikaan? Faktat ovat menettäneet mer kityksensä päätöksentekoa ohjaavana voimana? Trumpu tus, brexit ja oikeistopopulismi kertovat siitä, että äänes täjäkarja reagoi järjen sijasta tunteella. Ekonomistien, pääkirjoitustoimittajien ja Paavo Lipposen auktoriteet ti on kuralla. Trollitehtaat ja valemediat viettelevät ih mispolot kauas ammattimedian kaitselmuksesta. Tarvi taan faktabaari joka kylään ja notkoon! Kohta edes Bengt Holmströmiä ei uskota! Posttruthpaniikkiin liittyy kaksi harhaa, joista ensim mäinen on se vaarattomampi. Kuten on jo monesti todet tu, ei ole koskaan ollut totuudenjälkeistä aikaa edeltänyttä totuuden aikaa. Vallanpitäjät ovat aina spinnanneet to dellisuutta muotoon, joka passaa kulloiseenkin suhdan teeseen. Trump ei tätä keksinyt, vaan tunnusti toden ja fiktion välisen rajan merkityksettömyyden ja hyödyn si politiikan spektaakkeliluonnetta lupaamalla parhaan show’n. Samoin journalistit – jotka ovat meidän muiden ta voin erehtyväisiä ja auktoriteetteja kunnioittavia ihmi siä – ovat aina julkaisseet lehdissään vaihtoehtoisia fak toja. Se vasta postfactia olikin, kun laatumedia nielaisi nuoremman Bushin kutoman tarinan Irakin joukkotu hoaseista. Ei ole olemassa objektiivista journalismia, joka kuvaa ideologioista puhdistettua faktojen ja numeroiden todellisuutta. Journalismi kytkeytyy aina valtaan. Kenen tavasta kehystää todellisuus rakentuu totuus, tolkku ja maalaisjärki? TOINEN HARHA on merkittävämpi. Trump ja brexit löi vät rikki sen fantasian, että radikaalit poliittiset ideat on laimennettu hyvisliberaaliksi konsensukseksi, jota justee rataan aina silloin tällöin kaikkivoipien teknokraattien ja ekonomistien voimin. Neuvostoliiton romahduksen jäl keen ei pitänyt ollla kuin yksi tie eteenpäin: markkinoita vapauttaen ja reformeja tehden kohti ideologioista vapau tettua järjen aikaa! Viimeistään kolmannen tien demarit betonoivat uu den tavan ymmärtää politiikka – sen ei olekaan tarkoitus muuttaa maailmaa, vaan hallinnoida kehitystä, jonka oi keita moottoreita ovat globalisaatio ja teknologiset loikat. Tästä kielii tapamme puhua politiikasta: parhaimmillaan politiikka on vaaratonta status quon liehittelyä, kun taas radikaalit uudistusideat ovat vastuutonta populismia. Paniikki totuudenjälkeisyydestä johtuu särkyneestä illuusiosta. Hämmennys on suurta, kun kaikki eivät ole kaan messissä ja ymmärrä omaa parastaan. Ja itsereflek tointia helpompaa on rakentaa vihollinen valemediasta, jonka taikapiirin vallassa typerykset ovat. TIMO HARJUNIEMI RAKENTEELLISIA UUDISTUKSIA TEKSTI SUVI AUVINEN KUVA NINNI KAIRISALO Lihan loppu Miksi vegaani himoitsee pihviä? G RILLISSÄ TIRISEVÄT pihvit, makkarat ja nakit. Aamiaisella munakas ja pekoni tekevät seuraa lei välle, jonka päällä on juustoa ja leikkelettä. Pyhiin asioi hin ei parane kajota. YHÄ USEAMPI kuitenkin vaihtaa kasvi pohjaiseen ruokaan, sillä eläintuotanto ei kestä ainakaan ekologista tai eettis tä tarkastelua. Nykyvegen ei tarvitse kuitenkaan luopua pekonista, makka roista, munakkaista ja juustoista, sillä markkinoilla on mitä kekseliäämpiä vegaanisia versioita tutuista tuotteis ta. Nuotiolla makkaraa muiden mu kana grillaava vegaani saa silti kerta toisensa jälkeen vastata samaan kysy mykseen: jos luopuu lihasta, miksi ha luaisi syödä mitään sitä muistuttavaa? Vastauksia on monia. Suurin osa ihmisistä ei lopeta li hansyöntiä siksi, ettei pitäisi lihasta: useimmin taustalla ovat eläineettiset, terveydelliset tai ekologiset syyt. Liha ja muut eläinperäiset tuotteet ovat itse asiassa varsin monen mielestä herkul lisia. Kun ihminen lopettaa lihansyön nin, makumieltymykset eivät muu tu – ainakaan kovin nopeasti. Tieto ruoan eettisyydestä ei ole kulinaristil le tarpeeksi. Uusiin makuihin totutte lu vie aikaa, ja kasvissyöjä haluaa hy vää ruokaa siinä missä sekasyöjäkin. Imitoimalla esimerkiksi lihan makua ja rakennetta tehdään eläinperäisen ruoan keskellä kasvaneille palvelus: voimme syödä tuttua ruokaa, mutta il man turhaa kärsimystä ja pienemmäl lä hiilijalanjäljellä. Vaikka hunajamarinoitu broileri maistuu lähinnä marinadiltaan, mo nen eläimen lihalla on ominaismaku. Readingin yliopistolla ruokakemiaa ja etenkin lihan makua tutkiva emeritus professori Don Mottram kertoo MIT Technology Reviewn haastattelussa li han maun olevan vaikeasti jäljiteltävä. Lihan rakenne on monimutkainen, ja maku lihaan syntyy kun luut, lihakset ja rasva kypsyvät eri vaiheissa. Haaste ei estä kuitenkaan yrittä mästä. Lihan makua helpommin jäl jiteltävissä on tuttu muoto. Makkara vegaani törmänneekin kysymykseen siitä, mikseivät vegaanit syö ruokia niiden ”oikeassa muodossa”, esimer kiksi porkkanaa porkkanana. Ensinnä kin: porkkana on inhottava tungettava grillivartaaseen. Toisekseen: Yhdestä kään eläimestä ei putoile luonnostaan valmiita nakkeja, eivätkä kanat muni nugetteja. Vaikka olemme tottuneet siihen, et tä nakit sisältävät sikaa ja nugetti on osa kanaa, ei itse tuotteiden muodos sa ole mitään eläintuotannolle pyhi tettyä. Nugetit, makkarat ja nakit ovat eläintuotannossa usein myös lihate ollisuuden ylijäämän viimeinen sijoi tuspaikka. Mississippin yliopistossa vuonna 2013 tehty tutkimus suurten pikaruokaketjujen kananugeteista sel vitti, että nugetit sisälsivät noin puolet kanan lihasta ja loppuosa oli sekoitus rasvaa, verisuonia, hermoja, nahkaa ja sisäelinten kalvoja. Suomessa Kulut tajaliiton vuoden 2012 suuri makkara vertailu selvitti, että osa makkaroista sisälsi lihaa nolla prosenttia. Niiden sijaan makkarassa oli kamaraa, sila vaa ja broilerinnahkaa. Vegenakki ja nugetti eivät ole mitään muuta, kuin tuttuun muotoon pakattuna uutta raakaainetta. MAUN LISÄKSI helppous ja tuttuus ovat merkittävä tekijä siinä, miksi ruokia veganisoidaan. Nakin käyttötarkoitus on helpompi ymmärtää kuin tarttua outoon reseptiin, johon tulee johan neksenleipäpuujauhoa, sinkkitippoja tai psylliumia. Nyhtökauraa ja härkistä on markkinoitu korvaajana jauhelihal le – ei siksi, että jauheliha olisi herkul lisin kuviteltavissa oleva raakaaine, vaan siksi että se on helppoa ja tuttua. Jauhelihalle pystyy keskivertokulutta ja keksimään lukemattomia käyttötar koituksia arkiruokailussa, toisin kuin härkäpapurouheelle. Vuoden 2016 eineshitti vihis ei yritäkään kilpailla terveellisyydellä tai huikeilla ravinto arvoilla, vaan olla kasvipohjainen vas
4 / 2017 • 21 tine lihapii rakalle. Raskaas ti prosessoitu vegaaniruoka ja einekset ihme tyttävät myös osaa ihmisistä. Miten ve ganismiin sopii epäter veellinen, prosessoitu tai puolivalmis ruoka? Koko prosessoin tikeskustelua lei maavat harhakä sitykset. Kaikkea jollain tapaa käsi teltyä ruokaa voidaan pitää prosessoituna. Erittäin harva ostaa täysin käsittelemätöntä ruokaa, koska meidän ei tarvit se. Ruoan prosessointi pidentää sen säilyvyyttä, monipuolistaa käyttötarkoituksia ja tekee ruo anlaitosta helpompaa. Kasvis vaihtoehtoja valitseva ei auto maattisesti vältä prosessoitua ruokaa tai eineksiä. Eläinoike usvegaani syö mielihyvin ham purilaisen ja ilmastovegaani mo nen teollisen käsittelykierroksen läpikäynyttä nyhtökauraa. Ve gaani ei määritelmällisesti ha lua syödä terveellisesti tai vält tele suolaa, sokeria ja rasvaa. Osa ihmisistä kiinnittää ruokavali osta riippumatta huo miota ruoan terveellisyyteen, mutta kasvissyönti itsessään ei tarkoita kiinnostusta ruoan terveysvaikutuksiin. SE, MITÄ JA MITEN me syömme, on jat kuvassa muutoksessa. Vasta kehitteillä olevat teknologiset ratkaisut muokkaa vat tulevaisuuden ruokaa merkittäväs ti. Kehityksen tahti on myös huimaa va. Sekä uudet kasviproteiinit että laboratoriolihana tunnettu invitroli ha muuttavat paljon. Vuonna 2013 la boratoriossa lihaskudoksesta kasvate tun hampurilaspihvin hinta oli 332 000 dollaria. Pihvin isä, Maastrichtin yli opiston laborato riojohtaja Mark Post, ilmoitti vuonna 2015 saman pihvin hinnan laskeneen 11 dollariin ja arveli voivansa muutamassa vuodessa tiput taa hinnan vastaamaan tehotuotettua lihapihviä. Vannoutuneille lihansyö jille labraliha saattaakin olla pelastus. Pienestä lihassolumäärästä voidaan la boratoriossa kasvattaa Postin mukaan 10 000 kiloa lihaa. Resursseja tuhlaa vasta ja epäeettisestä lihantuotannosta voidaan luopua ehkä nopeammin kuin kukaan meistä osaa aavistaa. Lihaimitaatiot voidaan ehkä nähdä siirtymäkauden ruokana. Nyt kasvava vegaanilasten sukupolvi tuskin kokee aikuisena tarvetta saada eteensä nak keja, jos ei ole ehdollistunut niiden käyttöön läpi elämänsä. Sekä kasvi proteiinien että täysin uusia tuotteita mahdollistavien teknologisten ratkai sujen kehitys on vasta alussa. Jos halutaan nähdä perustavanlaa tuisia muutoksia kohti kestävämpää ja eettisempää ruokaa, täytyy vegeversi oiden olla parempi kuin eläinperäis ten. Lähes yhtä hyvä ei riitä. Vaikka vegekehitys tuntuu tällä hetkellä hui malta, katsonemme kymmenen vuo den päästä nyt markkinoilla olleita tuotteita huvittuneina. Ehkä voimme silloin upottaa hampaamme mehe vään pihviin, josta eroa ei alkuperäi seen enää huomaa. Ainoa ero on se, ettei tietoinen olento ole kuollut ruo kamme takia. Siinä kehityksessä voit tavat kaikki.
22 • 4 / 2017 TEKSTI KAISU TERVONEN KUVAT VELDA PARKKINEN Kadun varjoisalla puolella Ennen meillä oli rahvaan kulttuuri ja korkeakulttuuri. Nyt meillä on Tuomari Nurmio. P OLIITTINEN toiminta saattoi pelastaa Hannu ”Han de” Nurmion musiikin valtavirralta. Sen käsityksen voi saada hänen elämäkerroistaan, Tuomari vastoin tah toaan (1990) ja Dumari (2010). Kirjat kertovat miehestä, joka kuului 1970-luvun vasemmistoradikaaleihin. ”Suurin osa 60-luvun vasemmistoradikaaleista valui lopulta SKP:n syliin. Taistolaisuus oli Kekkosen Suomessa varsin luonteva poliittinen liike. Se otti YYA-liturgian kirjaimellisesti. Taustalla olivat tietysti myös katkeran sodan traumat. Se suhtautui idealistisesti maailmanpolitiikkaan ja Neuvostoliittoon, ja sen lopputuloksena oli totalitaarisen ideologian ja politiikan hyväksyminen. Se oli eräänlainen lasten ristiretki, joka päättyi ikävästi. ” Piirit olivat folkhenkisesti suuntautuneita, eikä korruptoitunein länsirock uponnut kaikille. Ehkä vastarinta sai kitaraa näppäilevän Nurmionkin sukeltamaan syvemmälle roots-musiikkiin, maailmanmusiikkiin ja folkiin. Tai sitten ei. Nurmion uusimmalla levyllä Dumarillumarei on muun muassa bluesin, surumarssin ja humpan lisäksi räppiä. Sitä edustaa Nurmion 24. albumin nimiraita. Sen korruptoituneemmaksi länsimenoksi ei musiikki käy. Muutenkin uudella levyllä heiluvat nistit, sotilaat ja raivotautiset. Elämän nurja puoli onkin näkynyt Nurmion levytyksissä vuosikymmeniä. Hänen ensimmäinen levyttänyt bändinsä oli nimetty Köy hien ystäviksi – ironisesti mutta kuitenkin. ”Tuon aihepiirin käsittely on jollain tavalla mulle aika luontevaa. Mun on vaikea sanoa, onko se rappioromantiikkaa vai onko se naturalismia, mutta en mä ajattele sitä niin, että mun pitäisi tai kuuluisi käsitellä sitä. Tätä levyä tehdessä tuntui välillä siltä, että ei enää spurgukamaa, mutta se oli kuin jonkun pakon sanelemaa.” MUSIIKIN VALTAVIRR ALTA Nurmion on ehkä kuitenkin säästänyt Nurmio itse. Kaksi vuotta sitten taiteilijaa pyydettiin mukaan Vain elämää -tv-sarjaan, tilipussikerhoon, jonka jäsenet nettoavat rupeamastaan 50 000–70 000 euroa. Nurmio myöntää, että mahdollisuuksia suurempaan menestykseen olisi ollut. ”Mä en ollenkaan halveksi rahaa ja menestystä. Kyllä fyrkka mullekin kelpaa. Mun on vaan ihan mahdoton kuvitella itseäni sinne, pelkkä ajatus alkaa naurattaa. Se tuntuu täysin vieraalta.” Hän kieltäytyi. Nytkin hän kertoo tuntevansa ”tiettyä vastenmielisyyttä julkkiskuviota kohtaan”. ”Se muistuttaa vähän primitiivistä herravihaa. Mutta Vain elämää on ihan ok niille, jotka sitä diggaa. Ei siitä ole haittaa kenellekään.” ER Ä ÄNÄ huhtikuun tiistaiiltana Nurmio kertoi Helsingin keskustan keikkapaikassa urastaan ja soitti kipaleita sen varrelta: ”Oi mutsi mutsi”, ”Tonnin stiflat”, ”Lasten mehuhetki”, ”Aavaa preeriaa”, ”Tuhma hauva”, ”Rion satamassa” ja niin edelleen. Häntä haastatteli kirjailija Juha Itkonen, joka kuvasi Nurmion biisejä kaiken kansan tuntemiksi klassikoiksi. Kun artisti itse vähätteli, ettei hänellä oikeita isoja hittejä ole, Itkonen vastasi: ”No, ei ehkä semmoisia, joita soitettaisiin Kauppatorilla Leijonien voitonjuhlissa.” Nurmio vahvistaa, ettei kukaan tosiaan ole lätkähuumassa kysynyt häntä torikeikalle. Jokaisen karaokebaarin jokaisessa iltamassa lienee kuitenkin vähintään yksi ”Valo yössä”. Ja Nurmion keikat ovat vaihdelleet isojen firmojen pirskeistä ja ministerivieraista asunnottomien iltamiin ja Eino Leino -seuran illanistujaisiin – voisi sanoa, että ne läpäisevät koko kansan. ”Se on yllättävää, että sama matsku toimii joka osoitteessa. Joskus ajattelin, että näille kirjailijoille täytyy vetää tämmöistä kultivoituneempaa stuffia, ja mietin, uskallanko mä näille asunnottomille vetää näitä rujompia biisejä, kun ne on niiden elämään tavallaan yks yhteen. Että mitä kanttia mulla siihen on? Mut riippumatta sosiaaliryhmästä kaikki ne diggaa enimmäkseen samoja biisejä, vaikka varmaan ihan eri fiiliksellä. Mä koen olevani jonkinlainen silta näiden ääripäiden välissä.” TOIVO KÄRJESTÄ kulkee hieman samankaltainen tarina. Fiinissä yksityistilaisuudessa esiintyessään hän kysyi yleisön toiveita, mihin eräs vuori neuvos tarinan mukaan vastasi: ”Antaa tulla vain ’Rova niemen markkinoilla’. Mitä te turhaan kyselette?” Kärjen tapauksessa sivistyneistön ja silmäätekevien ei kuulunut pitää ”Rovaniemen markkinoista”. Rillumareita pidettiin kerrassaan matala”TÄTÄ LEVYÄ TEHDESSÄ TUNTUI VÄLILLÄ SILTÄ, ETTÄ EI ENÄÄ SPURGUKAMAA, MUTTA SE OLI KUIN JONKUN PAKON SANELEMAA.”
l TANSSITAIDE l Teatteri ja Draama l Liikuntaseikkailu l Valokuvauksen perusteet+ l Vintage-valokuvaus l Tehobreikki -suuntana hyvinvointialat Keski-Pohjanmaan kansanopisto Kälviä, 040 8080 035, info.kansanopisto@kpedu.fi TIETOA, LUOVUUTTA JA KOKEMUKSIA KANSANOPISTOLINJOILTA ! Tähtää korkealle! 28.8.2017 – 31.5.2018 Haku päättyy 28.7. Kansanopistovuosi antaa ammatilliseen peruskoulutukseen hakeutuvalle yhteishaussa 6 lisäpistettä! Hänellä myös säilyy 8 valintapistettä, mikäli hänellä ei ole voimassaolevaa koulutuspaikkaa ammatillisessa tai lukiokoulutuksessa. Lue lisää: kpedu.fi/kansanopist o # ! STOPHATREDNOW Luentoja, keskustelua, paneeleja ja klubeja 9.-11.5. / Kansallisteatterin Lavaklubi. VAPAA PÄÄSY! www.urbanapa.fi. – interkulttuurinen ja antirasistinen tapahtuma
Mainos Esitykset Valtimonteatterissa 20.5 asti. Liput tiketti.fi Nettiosoite valtimonteatteri.com – ajankohtainen satiirinen trilleri sukeltaa mielipidevaikuttamisen ytimeen sekoittamalla vanhaa ja uutta, lainattua ja varastettua. Tursaspyyhekumi
4 / 2017 • 27 Eläinten asialla Eläinoikeusaktivismi on muuttanut muotoaan viimeisten 20 vuoden aikana. Muutokset ovat mukailleet siirtymiä julkisessa keskustelussa, mutta tavoitteet ovat pysyneet samoina. TEKSTI PIA LUNDBOM KUVAT VOIMAN VASTAMAINOSTYÖRYHMÄ V UOTTA 1995 pidetään suomalaisen eläinoikeusliikkeen syntyhetkenä kahdesta syystä: silloin tehtiin ensimmäiset kettujen vapautukset turkistarhoilta ja samoihin aikoihin perustettiin myös Oikeutta eläimille -yhdistys. Toukokuun 1995 kettujen vapautukset saivat aikaan paljon meteliä, ja ne tuomittiin julkisessa keskustelussa varsin laajasti. Eläinoikeusliikkeellä on Suomessa jo yli 20 vuoden taival ja keinot ovat muuttuneet matkalla. KESKUSTELU TURKISTARHAUKSEN lopettamisesta alkoi jo paljon ennen vuotta 1995, mutta tuolloin eläinaktivistit esittivät kritiikkinsä kärkevämmin ja näkyvämmin. Alkuaikoina eläinaktivisteja kutsuttiin monenlaisilla nimillä: luontoaktivisti, eläintensuojelutoimija, kettujen vapauttaja ja kettutyttö. Iltapäivälehtien lanseeraama kettu tyttö-termi jäikin näistä elämään. Aktivisteja itseään ei juuri kuultu. Heidän motiivejaan, ajattelutapaansa tai arvojaan ei ehkä edes oltu valmiita tai halukkaita ymmärtämään. Eläinten oikeuksien edistämisen sijaan monille toimijoille tarjottiin vaihtoehtoisia, ”parempia” yhteiskunnallisen vaikuttamisen muotoja. Miksi puolustaa kettuja tai sikoja, kun löytyy paljon ”tärkeämpiä” ja olennaisempia epäkohtia? Tämä tärkeämpien kohteiden vaatimus osoitetaan usein myös muille aktivisteille. Myös elämäntapavalintoja, kuten veganismia, kummasteltiin jopa aktivistien lähipiireissä. Osaa kannustettiin ”lopettamaan se pelleily”. Etenkin alkuvuosien eläinaktivismia pyrittiin tulkitsemaan sekä hairahtuneiden nuorten ymmärtämättömyytenä että johdateltujen nuorten naisten ajattelemattomuutena. Kun aktivistit itse saivat puhetilaa, he perustelivat toimintansa lähtökohtina olevan eläinten oikeudet ja eläinten vapauttaminen. Tämä näyttäytyi aktivismin alkuvuosina jo itsessään temaattisesti varsin radikaalina. TOIMINTA OIKEUDENMUKAISEMMAN maailman puolesta ei sellaisenaan ole mikään erityisen radikaali agenda, vaikka valtamediassa tai eläinoikeusliikkeen ulkopuolella eläinaktivismi itsessään esitettiin radikaalina. Vielä 2000-luvun alkupuolella aktivistien poliittinen agenda sivuutettiin. Nyt, vuonna 2017, Oikeutta eläimille -yhdistyksen Facebook-sivuilla on lähes 70 000 tykkääjää. Uusia vegaanisia valmisruokia tuntuu putkahtavan kauppojen hyllyille viikoittain ja Helsingissä järjestettiin ensimmäiset – nopeasti loppuunmyydyt – Vegemessut. Eläinaktivistit ovat kasvoillaan ja nimillään keskustelemassa eläinten kokemasta kärsimyksestä. Muutos ei kuitenkaan ole tapahtunut aktivistien poliittisessa sanomassa. Aktivistien pääviestit eivät ole muuttuneet mihinkään, eivätkä toiminnan tavoitteet ole muotoutuneet reformistisemmiksi. Tuomas Ylä-Anttila toteaa kirjassaan Politiikan paluu, että liikkeiden on oikeutettava vaatimuksensa saadakseen kannatusta – vaatimukset on esitettävä tavalla, joka vetoaa hyväksyttyyn käsitykseen yhteisestä hyvästä. Eläinoikeusliike esittää vaatimuksia eri tuotannonaloille, joiden se vaatii perustavanlaatuisesti muuttavan toimintatapojaan. Turkistarhauksen lopettaminen on ollut näistä yksi keskeinen. Aktivistien tyyli kampanjoida esimerkiksi turkissomisteiden käytön lopettamiseksi tai eläinten kohtelun parantamiseksi maatiloilla ovat kuitenkin herättäneet myös varELÄIN EXTRA
28 • 4 / 2017 sin voimakkaita vastareaktioita vuosien varrella. ALKUVUOSIEN eläinten vapautukset tekivät tilaa eläinten asialle. Kuten yhteiskunnallisten liikkeiden toiminnoissa yleensäkin, eläinaktivismissakin vaikuttamistyö on edennyt vaiheittain. Iskut olivat yksi tapa herättää huomiota eläinten kohteluun. Olipa eläinten vapautuksista poliittisena vaikuttamistapana mitä mieltä tahansa, yhteiskunnallista keskustelua ne saivat aikaan. Eläinoikeusliikkeen yhtenä ajavana ajatuksena on se, että eläinten asiaa on kokonaisuudessaan pidettävä esillä, koska ne eivät osaa itse nousta barrikadeille. Eläinten hyväksikäytön lopettaminen onkin aktivistien tavoite. Eläinten vapautusiskujen loppuminen ja keinovalikoiman muuttaminen vuorovaikutteisempaan suuntaan on vaikuttanut aktivistien asemaan paljon. Eläinten asemasta, kohtelusta ja elämästä on tarjottu viime vuosina katsojille salaa kuvattuja kuvia. Varsinkin 2007 vuodesta alkaen toteutetut kampanjat, joissa on esitetty salaa eläintiloilla kuvattua materiaalia, ovat laventaneet aktivistien mahdollisuuksia poliittiseen toimintaan myös muille eläinten asiaa edistäville toimijoille. Kuvat ovat tehokkaita ja M ui st a el in ta rv ik eh yg ie ni a! Ä lä kä si tte le lih at uo tte ita pa lja in kä si n ja m ui st a ky ps en tä ä hu ol el lis es ti. S al m on el la a, E S B Lba kt ee re ja ja se n se lla is ia sa at ta a es iin ty ä ko sk a tu ot an to el äi m et ov at sa ira ita . niiden todistusvoima on vahva. Kuvamateriaalit haastavat jokaisen pohtimaan tehomaatalouden tilannetta. Samalla materiaalit asettavat vastuuta kuluttajalle ja pakottavat katsojan analysoimaan myös omaa kulutuskäyttäytymistään. Salakuvien esittäminen ja mediassa jakaminen asettuivat jatkumoksi kaikelle vaikuttamistyölle, mitä jo aiemmin oli tehty. Aktivistien poliittiseen toimintaan sosiaalinen media asettui kuin nenä päähän. Teknologinen kehitys ei kuitenkaan yksin riitä selittämään aktivistien menestystä kuvakampanjoiden avulla vaikuttamisessa. Edesmennyt yhdysvaltalainen sosiologi Charles Tilly kehotti Social mo vements, 1768–2004 -teoksessaan välttämään teknologista determinismiä. Hänen mukaansa pelkkä uusi media ei muuttanut yhteiskunnallisten liikkeiden luonnetta. Kirjassaan Tilly alle viivaa, kuinka yhteiskunnallisissa liikkeissä omaksuttiin uuden median käyttö toimintaan, jota harjoitettiin muutenkin. Tiedotusvälineiden ja liikkeiden suhde saa ranskalaisen historioitsija Pierre Rosanvallonin mukaan merkityksen vasta yhteisten vastademokraattisten tehtävien ansiosta. Rosanvallon esittää kirjassaan Vasta demokratia – Politiikka epäluulon aika kaudella, että ”tiedotusvälineet ovat valvontademokratian vakiintunut ja funktionaalinen puoli, kun taas kansalaisyhteiskunnassa syntyneet aktivistijärjestöt ovat sen toiminnallinen puoli”. PELKKÄ POHDINTA ja analysointi eivät riitä. Eläinoikeusaktivistit haluavat muutosta, joka ei ole vain sanahelinän tasolle jäävää hymistelyä. Hymistely ei muuta epäkohtia eikä lopeta kenenkään kärsimystä. Liikkeissä on ollut erilaisia kampanjoita, tapahtumia ja ruohonjuuritason vaikuttamistyötä. Keskustelut, kohtaamiset ja vuoropuhelu mahdollistavat niin ikään epäkohtien esille nostamisen. Eräänlaisina välietappeina kasvissyönnin edistäminen, tietoisuuden lisääminen ja keskustelun herättäminen eläinten kohtelun epäkohdista konkretisoivat eläinoikeusaktivistien sanomaa ja koskettavat monia. Aktivistit ovat onnistuneet sanomansa sanoittamisessa sellaisella tyylillä, joka kohtaa entistä useamman kokemusmaailman. Aktivistien poliittinen tavoite on myös saada ajattelemaan, millaisia vaikutuksia omalla toiminnalla on, ja purkaa tapaa katsoa eläimiä vain jonain, mitä tuotetaan ruuaksi mahdollisimman halvalla. Kukapa haluaisi olla ”riistäjä”? Salakuvien julkaisu on tuottanut myös tarkoittamattomia seurauksia. Teurastamoilla kuvatut kuvat ja niiden julkaisu sai isot yhtiöt suunnittelemaan kameroiden tuomista teurastamoille. Siten alojen kiire ja haasteet tavallaan päädyttiin kaatamaan yksittäisten työntekijöiden syliin, vaikka tätä aktivistit eivät tehneet. KAHDENKYMMENEN VUODEN aikana eläinoikeusliike onkin muuttunut poliittisesta altavastaajasta ja marginalisoiduista toimijasta yhteiskunnalliseksi vaikuttajaksi. Oma kysymyksensä on se, mihin vaikuttamistyö johtaa. Joka tapauksessa eläinoikeustoimijat saavat jatkuvasti pohtia keinoja, miten esittää asiansa. Niin aktivismin kuin kaiken yhteiskunnallisen toiminnan on uudistuttava saadakseen asiansa esille ja puhutellakseen uusia ihmisiä. Eläinoikeusliike ei edelleenkään ole massojen liike, mutta sen esittämät asiat ja ongelmakohdat puhuttelevat entistä useam pia. Kasvistuotteiden lisääntyminen ja vegaanisten tuotteiden valikoiman parantuminen antaa viitteitä siitä, että kasvissyönti ja veganismi on samaan aikaan sekä politisoitunut että epäpolitisoitunut. Kasvissyönti tai vegaaniset tuotteet eivät nivoudu pelkästään aktivistiuteen vaan ovat kenelle tahansa mahdollisia, tavallisia valintoja. Kasvissyönti tai vegaanisuus ovat poliittisina valintoina enemmän kuin trendin harjalla ratsastamista. Poliittisina valintoina kuluttajavalinnat eivät kuitenkaan useimmille riitä. Yksittäisen kuluttajan käsissä eivät ainakaan toistaiseksi ole suuret linjat, ellei liikkeellä ole suuria massoja. ELÄINOIKEUSLIIKE on joutunut antamaan periksi hyvin vähän. Eläinten asioissa on kuitenkin vielä paljon tekemistä. Laajemmassakin yhteiskunnallisessa kehyksessä veganismi on yleistynyt hyvin nopeasti, eikä se ole enää vain aktivistien valitsema elämäntavallinen kehikko. Kaikille vegaaniset tuotteet valitseville ruokavalio ei kuitenkaan ole erityisen poliittinen kysymys. Jos poliittisuus katoaa kokonaan eikä kiinnity mihinkään laveampaan yhteiskunnalliseen keskusteluun, onko olemassa riski, että kyseessä on joillekin vain trendi? Luultavasti. Mutta osalle samalla saattaa muotoutua yhteiskunnallisesti tiedostavampi elämä. Pia Lundbom: Eläinten puolustajat – Suomalaisen eläinoikeusaktivismin muuttuva poliittinen tyyli ja toiseus. Jyväskylä studies in Education, Psychology and Social Research. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto. Väitöstutkimus ladattavissa kokonaisuudessaan täältä: jyx.jyu.fi/dspace/handle/123456789/52121 Ruokateollisuus on myynyt meille Suomi 100 -innovaationa jauhelihan sekaan sotkettua porkkanaraastetta PoPo-nimellä. Se ei mielestämme täytä innovaation tunnusmerkkejä. Häiriköt-päämajan Innovaatio-leikkeleet saattaisivat ne sen sijaan täyttää. Mutta olemmeko valmiita tämän kaltaisiin innovaatioihin – ja haluammeko edes sellaisia? Oheiset vastamainokset pyrkivät kiinnittämään katsojan huomion yhteiskuntamme kahtia jakautuneeseen eläinsuhteeseen. Samalla kun lemmikkejä kohdellaan perheenjäseninä, tuotantoeläimet piilotetaan tuotantolaitoksiin pois silmistä. Kuluttajille tarjotaan vain mainosten siloteltuja kuvia – usein myös antropomorfisia eläinhahmoja, jotka pähkähullusti kannustavat syömään itsensä. Voiman vastamainosryhmä kävi Perttu Saksan kanssa kuvaamassa kaikki vastamainosten eläimet Eläinsuojelukeskus Tuulispäässä. Kiitos kaunis kaikille yhteistyökykyisille nisäkkäille. Tähän Häiriköiden Eläin Extraan kuuluu myös nettisivu ateriainnovaatiot.fi, josta löytyy linkkejä teemaan liittyviin artikkeleihin, kirjoituksiin ja tutkimuksiin. Kaikki internetiin, mars. JARI TAMMINEN Melkein aito tuotelanseeraus ELÄIN EXTRA
4 / 2017 • 29 Mansikin makkara , Puten possupötkö , Fifi-filé , Mausteinen mirri ja Ylikypsä tamma siivittävät meidät kohti makoisaa tulevaisuutta. Miksi toiset eläimet jäisivät syömättä samalla, kun toiset löytävät tiensä lihapatoihin? On aika tuoda tasa-arvo keittiöihin – vastuullinen kuluttaja syö kaikki vastaan tulevat eläimet. HYVÄ INNOVAATIO, PAREMPI MIELI www.ateriainnovaatiot.fi M ui st a el in ta rv ik eh yg ie ni a! Ä lä kä si tte le lih at uo tte ita pa lja in kä si n ja m ui st a ky ps en tä ä hu ol el lis es ti. S al m on el la a, E S B Lba kt ee re ja ja se n se lla is ia sa at ta a es iin ty ä ko sk a tu ot an to el äi m et ov at sa ira ita .
30 • 4 / 2017 Ruoka, eläimet ja arvo Mitä me syömme, kun syömme? Ja miksi joitain eläimiä syödään ja toisia ei? TEKSTI TUOMAS TAMMISTO M ui st a el in ta rv ik eh yg ie ni a! Ä lä kä si tte le lih at uo tte ita pa lja in kä si n ja m ui st a ky ps en tä ä hu ol el lis es ti. S al m on el la a, E S B Lba kt ee re ja ja se n se lla is ia sa at ta a es iin ty ä ko sk a tu ot an to el äi m et ov at sa ira ita . H ARVALLE tulee mieleen teurastaa oma kissa ja valmistaa siitä ateria. Toisaalta monelle lemmikinomistajalle broilerin, sisäfileen tai pekonin syöminen ei ole ongelma. Ruoan tuotanto on etäällä tapahtuva asia, ja harva yhdistää kaupan hyllyllä paketeissa olevan lihan eläviin eläimiin. Lihateollisuuden tuotantoketjujen ja niihin liittyvän julmuuden avaaminen on saanut monet harkitsemaan kahdesti lihan syömistä – hyvin perustein. Jos kanoihin, lehmiin ja sikoihin suhtauduttaisiin samalla tavalla kuin kissoihin ja koiriin, niitä ei syötäisi. Kissat ja koirat kuitenkin kelpaisivat ihmisravinnoksi siinä missä muukin liha – ja tiedämme, että eräissä kulttuureissa ne myös päätyvät ruoaksi. Toisissa kulttuureissa taas sikaa pidetään epäpuhtaana ja ravinnoksi kelpaamattomana. Tämä kuvastaa antropologiassa jo kauan sitten tehtyä huomiota: mikään ihmisyhteisö ei hyödynnä eikä ole hyödyntänyt kaikkea syötäväksi kelpaavaa ruokana. Osa syötäväksi kelpaavista asioista on rajattu ruoan käsitteen ulkopuolelle, ja niiden syöminen on vastenmielistä tai peräti kiellettyä. RUOKATABUJA on antropologiassa tutkittu paljon. Brittiläisen antropologi Mary Douglasin (1921–2007) mukaan Raamatun ruokatabut koskevat eläimiä, jotka ikään kuin putoavat selkeiden määritelmien väliin. Esimerkiksi sika on sorkkaeläin, muttei märehdi, kuten kunnon sorkkaeläimet Raama tun mukaan tekevät. Tämä kategorioiden välissä oleminen tekee niistä saastaisia. Yhdysvaltalainen antropologi Marshall Sahlins (s. 1930) puolestaan on todennut, että 1970-luvulla Yhdysvalloissa lihan syömäkelpoisuuteen vaikutti syöjän luokka ja se, kuinka lähelle ihmisten elämänpiiriä eläin hahmotettiin. Siat ja naudat olivat selkeästi tuotantoeläimiä ja ruoaksi kelpaavia. Hevoset taas olivat ennemminkin ihmisten kumppaneita ja siten pääosin ruoaksi kelpaamattomia, puhumattakaan perheenjäseniksi lasketuista kissoista ja koirista. Toisaalta syötävien eläinten liha oli Sahlinsin mukaan myös luokittunutta. Keskija yläluokille kelpasi vain eläimen sisempi liha. Työväenluokka ja köyhemmät saivat tyytyä ulompaan lihaan ja sisäelimiin. RUOKATABUT EIVÄT VÄLTTÄMÄTTÄ koske yksiselitteisesti tiettyä eläintä. Ruokatabuja on lukemattomia, eivätkä ne ole selitettävissä yhtenäisillä syillä tai järkeilyillä – ne ovat kulttuurisesti määriteltyjä ja muuttuvia. Kuten Sahlinsin esimerkistä käy ilmi, ruokatabuihin vaikuttaa myös ruoan tuotantotapa ja yhteiskunnalliset rakenteet. Sahlinsin kuvaus ja selitys on varmasti myös monelle suomalaiselle järkeenkäypä. Jos eläin on lemmikki ja osa perhettä, ei sitä pidetä syötävänä. Tämä pätee yhtä lailla minipossuun kuin puudeliinkin. Mutta kuten arvata saattaa, tuotantoja lemmikkieläimien määrittelyt eivät ole yleismaailmallisia. Jako tuotantoja lemmikkieläimiin heijastaa kapitalismille tyypillistä tiukkaa jakoa rahallista arvoa tuottavaan työhön ja arvontuotannon ulkopuolelle jätettyyn kotitalouteen. Jälkimmäinen on määritelty kulutuksen piiriksi, eikä siellä tapahtuvaa – usein naisten tekemää – hoivatyötä lasketa työksi. Tämäntyyppiset jaot määrittävät myös suhteitamme eläimiin. Kaikissa yhteiskunnissa tällaista eroa ei tehdä, ja se näkyy myös suhtautumisessa läheisimpiin eläimiin. Esimerkiksi Papua-Uuden-Guinean saaristossa asuvat mengenit eivät tee tällaista jakoa arvontuotannon tai eläinten suhteen. MENGENIT K A SVATTAVAT sikoja ruoak si, mutta hyvin tietyntyyppiseksi sellaiseksi. Sikoja annetaan osana seremoniallisia lahjoja, jotka kuuluvat initiaatiojuhliin eli elämänkiertoon – kuten avioliittoon ja hautajaisiin – liittyviin juhlallisuuksiin. Initiaatioissa pienistä lapsista tehdään tyttöjä ja poikia ja naimaikään tulleista nuorista miehiä ja naisia: heidät tuodaan sukupuolitetun henkilöyden piiriin. Lahjoilla pidetään yllä yhteiskunnan keskeisiä sosiaalisia suhteita. Tärkeinä pidettyjen sosiaalisten suhteiden ylläpito ja luominen on keskeinen arvo mengeneille. Mengenit puhuvat arvokkaita sosiaalisia suhteita luovasta ja ylläpitävästä toiminnasta työnä. Työ kattaa laajan kirjon toimintaa: viljelyn, lastenhoidon ja yllämainittujen seremonioiden järjestämisen. Palkkatyö taas ei lukeudu työn piiriin, jos sen tuottoja ei käytetä suhteiden ylläpitoon. Seremonioissa annettavat lahjat kuvaavat sosiaalisia suhteita luovaa toimintaa – tai kuten mengenit sanoisivat, työtä. K ASKIVILJELYN K AUTTA mengenit ovat jatkuvassa läheisessä vuorovaikutussuhteessa kasvattamiensa kasvien kanssa. Kasveja hoidetaan ja kasveja kannustetaan loitsuilla kasvamaan. Viljelykasvit ovat yhtäältä hoivan kohde ja toisaalta sen väline. Sosiaalisesti tuottavan toiminnan (eli työn) ydin on ruoan antaminen toiselle. Sama pätee sikoihin. Mengenit hoitavat ja kasvattavat sikojaan ja ovat jatkuvassa suhteessa niihin; ne käsitetään yksilöiksi ja niillä on nimet. Sikojen lahjoittaminen on tärkeä ja välttämätön osa suurimpia rituaaleja. Mengeneille siat eivät ole objekteja, eikä niitä ole määritelty teollisen lihantuotannon tuotantoeläinten tavoin raaka-aineeksi ja sosiaalisten suhteiden ulkopuolelle. Siat ovat läheisiä eläimiä, mutta ne eivät ole lemmikkejä. Toisin kuin läheisen suhteen perusteella saattaisi luulla, siat teurastetaan ja syödään. Niitä ei kuitenkaan syödä noin vain. Yksikään mengen ei teurasta tai syö itse kasvattamaansa sikaa, sillä se olisi itsekkyyden huippu ja arvontuotannon logiikan vastasta. Sikoja kasvatetaan ja hoidetaan vuosia, jotta ne voidaan lahjoittaa muille osana yhteiskuntaa uusintavia juhlia. Tässä mielessä siat ovat arvontuotannon väline, ja eläinoikeusnäkökulmasta siat menettävät henkensä myös mengenien parissa. Ero nykyiseen teolliseen lihantuotantoon on kuitenkin selvä. Mengeneille sikojen kasvatus ja teurastus ei tapahdu näkymättömän ja vieraannutetun tuotannon piirissä, vaan siat ovat jatkuvasti läsnä. RUOKATABUT PERUSTUVAT monenlaiseen logiikkaan, ja ne ovat kulttuurisesti määrittyneitä. Ne kuitenkin kertovat paljon yhteiskunnastaan ja liittyvät kiinteästi yhteiskunnallisiin suhteisiin. Mengenien sikojen hoito kuvastaa mengenien perimmäisiä arvoa, eli tärkeiden sosiaalisten suhteiden ylläpitoa ja luomista. Teollinen eläintuotanto kertoo yhtä lailla teollisten yhteiskuntien arvoista. Ranskalainen antropologi Philippe Descola (s. 1949) on todennut, että yhteisön suhteet ympäristöönsä kuvaavat myös yhteisön sisäisiä suhteita. Kääntäen, se miten kapitalismissa kohtelemme tuotantoeläimiä kuvastaa sitä miten me kohtelemme toisiamme. Kirjoittajan Helsingin yliopiston sosiaalija antropologian oppiaineen jatko-opiskelija ja hänen väitöstutkimuksensa käsittelee laajamittaisten öljypalmuja hakkuuprojektien poliittisia vaikutuksia ja paikallisen maankäytön muutoksia Papua-Uusi-Guinean maaseudulla. RUOKATABUT OVAT JATKUVASTI MUUTTUVIA. SE MITEN KOHTELEMME ELÄIMIÄ KUVASTAA SITÄ MITEN KOHTELEMME TOISIAMME. ELÄIN EXTRA
4 / 2017 • 31 M ui st a el in ta rv ik eh yg ie ni a! Ä lä kä si tte le lih at uo tte ita pa lja in kä si n ja m ui st a ky ps en tä ä hu ol el lis es ti. S al m on el la a, E S B Lba kt ee re ja ja se n se lla is ia sa at ta a es iin ty ä ko sk a tu ot an to el äi m et ov at sa ira ita . Mansikin makkara , Puten possupötkö , Fifi-filé , Mausteinen mirri ja Ylikypsä tamma siivittävät meidät kohti makoisaa tulevaisuutta. Miksi toiset eläimet jäisivät syömättä samalla, kun toiset löytävät tiensä lihapatoihin? On aika tuoda tasa-arvo keittiöihin – vastuullinen kuluttaja syö kaikki vastaan tulevat eläimet. HYVÄ INNOVAATIO, PAREMPI MIELI www.ateriainnovaatiot.fi
ANNIKA RAUHALA JOUHA
GALLERIA VAIKKA SUOMESSA puretaan ja yksityistetään hyvinvointivaltiota, on kansa pysynyt melko säyseänä. Mielenosoitukset eivät houkuttele suuria joukkoja, ja poliittinen protestointi on vaimeaa. Silti mellakkavarusteisiin sonnustautunut poliisi on alati arkisempi näky kaduilla. Moni suomalainen on tottunut ajattelemaan, että yhteiskunnan väkivaltakoneiston ja kansalaisten vastakkainasettelu tapahtuu jossain muualla – ei täällä lintukodossa. Suomi on muuttunut sitten vuonna 2006 järjestetyn, mellakkapoliisin piiritykseksi ja harjoitukseksi muuttuneen Smash ASEM -mielenosoituksen, eivätkä joukkojenhallintaan erikoistuneet poliisit (jouha) ole outo näky mielenosoituksessa. SUKUPUOLITETUT stereotypiat ovat osa yhteiskuntaamme: feminiinisyyteen yhdistetään avuttomuus ja pelokkuus, maskuliinisuuteen voima ja uho. Vaikka stereotypiat ovat ongelmallisia, näyttäytyy mellakkapoliisien ja naisvalo kuvaajan kohtaaminen kiinnostavalta niiden valossa. Joukkojenhallintapoliisi on äärimaskuliinisuuden stereotypia. Visiirien, lasien ja huppujen taakse piiloudutaan katseilta, hivellään avoimesti pamppuja ja pyssyjä sekä käyttäydytään uhkaavasti. Yksilö katoaa, etäämmältä näkyy vain koneisto. Konttaavan ja maan rajasta tapahtumia tarkastelevan kuvaajan perspektiivistä militarisoitunutta poliisia voi tarkastella yhteiskunnallisen näkökulman lisäksi psykologisesta ja seksuaalisesta näkökulmasta. JARI TAMMINEN Annika Rauhalan videoinstallaatio Jouha 25.–28.5. Art Fair Suomi -taidefestivaalilla Helsingin Kaapelitehtaalla. Väkivallan maskuliininen representaatio
34 • 4 / 2017 Feminismiä Afrikan sarvessa Eritrean feminismi juontaa juurensa sotaan. Tunnustaako nationalistinen feminismi ihmisoikeuksia? TEKSTI JA KUVAT LINDA NYHOLM E RITREA on yksi maailman sulkeutuneimmista maista. Maa itsenäistyi Etiopiasta vuonna 1993 kolmekymmenvuotisen sodan päätteeksi. Etiopian ja Eritrean välinen sota on vielä tänä päivänäkin eritrealaisen nationalismin ytimessä. Kestoltaan määrittelemätöntä, joissain tapauksissa elinikäistä kansalaispalvelusta perustellaan Etiopiasta maalatuilla uhkakuvilla. Sotilaita puhutellaan taistelijoina. Eritrealaisten naisten rooli sodassa on ollut poikkeuksellinen. Vuonna 1961 syttyneessä sodassa naiset asettuivat miesten rinnalle. Sama perinne jatkui vuonna 1998 sodan syttyessä uudelleen, kun veteraaninaissotilaiden tyttäret taistelivat sotilaina Etiopiaa vastaan. ”Vanhempani tapasivat taistelijoina suuressa sodassa. Äitini kertoi haasteistaan sodassa ja opetti minulle, että naiset voivat tehdä mitä vain”, kertoo 25-vuotias eritrealainen nainen Faven. NAISSOTILAAT ovat erityisen kunnioitetussa asemassa Eritrean yhteiskunnassa. Sodan aikaisia valokuvia heistä on ripustettu pääkaupunki Asmaran rakennusten kylkiin, ja kaupungin lähiöihin on maalattu seinämaalauksia heidän kunniakseen. Naisten osallisuutta sodassa kuvaillaan jopa Eritrean ”feminismin aluksi”. Eritreassa ei puhuta ihmisoikeuksista vaan naisten oikeuksista. Eritrean kansalaistoimintaa edustaa kaksi tunnustettua järjestöä: Eritrean kansallinen naisliitto ja Eritrean Nuorten ja opiskelijoiden liitto. Eritrean ainoa puolue Kansan vapautusliike perusti naisliiton vuonna 1979. Naisliiton kotisivujen mukaan järjestö menestyi ”vapaustaistelun aikana rohkaisemalla naisia osallistumaan sodankäyntiin”. Nykyään järjestö kertoo parantavansa naisten asemaa kouluttamalla heitä lukutaidon, englannin kielen ja muiden taitojen saralla. NATIONALISTINEN FEMINISMI on osa maan kansalaispalvelusjärjestelmää. Presidentti Isaias Afewerkin vuodesta 1995 ylläpitämä pakollinen kansalaispalvelus on kestoltaan määrittelemätön. Monet ovat suorittaneet sitä jopa 20 vuotta. Palvelukseen osallistuvat sekä miehet että naiset. ”Eivätkö Suomessa naiset suorita pakollista asevelvollisuutta? Miksi ei? Tasa-arvoa ei anneta naisille. Meidän pitää ottaa se”, kertoo Faven naurahtaen. Eritrealaiset aloittavat palveluksen 17-vuotiaana osana lukio-opintojaan. Nuoret määrätään Sawaan, joka on yksi maailman pahamaineisimmista sotilaskoulutuskeskuksista. Vuoden 2016 heinäkuussa Sawasta valmistui noin 10 000 nuorta, minkä jälkeen heidät määrättiin kansalaispalvelukseen sotilaiksi tai pakkotyöhön. Vain harvat pääsevät jatko-opintoihin. ”Sawa edustaa feminismiä. Niin naisilla kuin miehillä on velvollisuus tarttua aseisiin maansa puolesta”, kertoo Faven. ERITREAN HALLITUS on ilmoittanut lyhentävänsä kansalaispalvelusta 18 kuukauteen. Tätä ei ole käytännössä kuitenkaan tapahtunut. YK:n
Eritrean ihmisoikeustilannetta arvioivan komission kesällä 2016 julkaisema raportti korostaa, että pakollinen kansalaispalvelus ei ole ihmisoikeusloukkaus itsessään. Sitä kuitenkin on palveluksen ”määrittelemätön ja sattumanvarainen kesto, joka rutiininomaisesti ylittää 18 kuukauden, usein jopa yli vuosikymmenellä [– –] pakkotyö ja muut epäinhimilliset olosuhteet”. Sama raportti nosti esiin Eritreassa tapahtuvia laajamittaisia rikoksia ihmisyyttä vastaan, muun muassa kidutuksia, seksuaalirikoksia, katoamisia ja murhia. Raportti korosti myös sotilaskoulutuskeskuksissa ja puolustusvoimissa tapahtuvia systemaattisia seksuaalirikoksia ja raiskauksia. ”Sawassa tapahtuu todella todella vähän raiskauksia. Tiedämme sen, koska kaikki raiskaukset ilmoitetaan”, kertoo 25-vuotias kansalaispalvelustaan suorittava Sesuna. Virallisen version mukaan raiskauk sia tapahtuu vuosittain Sawassa tasan kaksi. Sesunan mukaan miehet saavat ankarat rangaistukset raiskauksista. Myös Faven kertoo, että raiskauksia raportoidaan vuosittain tasan kaksi. Hänen mukaansa tosin Sawan sotilasjohdolla ei ole työkaluja toimia, kun raiskaus ilmoitetaan, ja naiset mieluummin vaikenevat raiskauksista. ERITREAN HALLITUS kiistää ihmisoikeus rikkomukset, ei tunnusta YK:n tuottamaa raporttia eikä myönnä YK:lle pääsyä Sawan sotilaskoulutuskeskukseen. Raportissa seksuaalirikoksia koskevista syytöksistä siis vaietaan. Sen sijaan he korostavat naisten edustusta hallituksessa ja asevelvollisuudessa. ”Puhun naisten edustuksesta ja oikeuksista. Euroopassa minut kuvailtaisiin varmaan 70-luvun feministiksi. Eritreassa minä olen radikaali”, kertoo Faven. Naistaistelija 30 vuoden sodasta. Alv iina Ala m ets ä
36 • 4 / 2017 36 • – normihomolehti 4 / 2017 Joko perhe tai viranomaiset tappavat TŠETŠENIASSA HOMOVAINOT OVAT MENNEET NIIN PITKÄLLE, ETTÄ VERTAUKSET NATSI-SAKSAN TOIMIIN EIVÄT OLE LIIOITELTUJA. TEKSTI HELI YLI-RÄISÄNEN KUVA MERI-TUULIA MÄKELÄ M A ALISKUUSSA moskovalainen homooikeusjärjestö haki lupaa Pridekokoontumisiin neljään eri kaupunkiin Pohjois-Kaukasian alueella. Lupaa ei edes haettu Tšetšeniaan vaan sen lähellä sijaitsevaan Kabardi-Balkarian tasavaltaan, josta lupaa ei annettu. Asiasta kuitenkin lähti liikkeelle homo fobinen liikehdintä, ja Tšetšeniassa poliisi alkoi vangita ja kiduttaa homoiksi epäiltyjä miehiä. Human Rights Watchin mukaan kolme kuoli. Eri tiedotusvälineet ovat raportoineet, että kiinniotettuja olisi ainakin sata ellei satoja ja kuolleita kolmesta kahteenkymmeneen. Tarkkaa kuolonuhrien määrää ei tiedetä. Maan johtajan Ramzan Kadyrovin puhemies totesi, että kyseessä on perätön uutinen, koska maassa ei ole homoja, tai jos olisikin, niin poliisin ei tarvitsisi puuttua asiaan, koska homojen sukulaiset olisivat jo lähettäneet heidät paikkaan, josta ei ole paluuta. NOVAJA GAZETAN mukaan Venäjän homo-oikeusliike on kertonut, että homoiksi epäiltyjä miehiä on kuljetettu Arguniin, jossa heitä pidetään keskitysleirejä vastaavissa olosuhteissa. Miehiä kidutetaan muun muassa hakkaamalla ja sähkösokeilla. The Guardian haastatteli keskitysleirillä ollutta miestä, jonka nimi oli muutettu Adamiksi. Hänen mukaansa vangitsijat kiinnittivät metallikiristimet hänen sormiinsa ja varpaisiin
4 / 2017 • 37 • – normihomolehti 4 / 2017 • 37 NORMIHOMO Naiivi. super HELSINKILÄINEN HOMOYÖKERHO Hercules nosti Facebookissa profiilillaan uutisen, jossa kerrottiin seitsemän lapsen yksinhuoltajaäidin nousseen valtuustoon Espoossa. Saatetekstinä oli ”Miten voi seitsemän lapsen äiti olla yksinhuoltaja, jos kaikki kakarat on samasta isästä. Nyt on taas maksimoitu sosiaaliturvan musta aukko, jolla me tienataan. Nämä yhteisen kassan imurit kyllä laittaa vituttaan. No, pari eläkeläistä voi pidättää sitä paskaansa pari päivää pidempään, että saadaan se toinenkin sossuluukku maksettua.” Yökerho poisti noston pian, mutta se oli jo ehditty nähdä. Yökerhoa syytettiin rasismista, mikä on ymmärrettävää, kun uutisen yksinhuoltaja oli rodullistettu, hijab yllään kuvassa. POSTAUKSESTA PAISTOI myös naisvihamielisyys. Saateteksti syyllisti yksinhuoltajuudesta, lapsimäärästä ja outoon sävyyn lasten isästä/isistä. Jokainen ymmärtää, että seitsemän lapsen yksinhuoltajaksi jääminen on mahdollista, jos puoliso kuolee tai tulee avioero. Ovatko yksinhuoltajan kaikki lapset samoista vanhemmista, on hölmö kysymys, koska leskikohtalo tai avioero voi kohdata useam man kerran. Lapsia saadaan myös avioliiton ulkopuolella, minkä ei pitäisi vuonna 2017 olla erikoista. Hercules kertoi Facebookissa, että heidän tilinsä oli kaapattu. Kommenteissa pidettiin selitystä epäuskottavana. Tämäkin postaus katosi, ja nostettiin uusi teksti, jonka mukaan tiliä ei kaapattu vaan ”kyseessä on ollut ilmeisesti kirjautumisvahinko väärälle tilille, tai joku on päässyt yhtiön tietokoneelle”. Samalla yökerho sanoi, ettei hyväksy syrjintää. Monelle tämä kuulosti edelleen selittelyltä. KIRJAUTUMISVAHINKO tai vieraan pääsy yökerhon koneelle eivät ole mahdottomia selityksiä. Postaus yökerhon profiililla kuulostaa nololta vahingolta, mutta sen sisältö ei sen kirjoittajalta ollut vahinko. Oliko tekstin takana joku työntekijöistä, ja jos oli, niin millaisiin toimenpiteisiin yökerho ryhtyy? Näyttäytyyhän se hieman ongelmallisena, jos syrjinnästä irtisanoutuvassa yökerhossa ei puututa syrjivän työntekijän asenteisiin. Jos yhtiön koneelle on päässyt joku täysin ulkopuolinen, niin miten se on päässyt tapahtumaan? Epäilykset elävät, kun asiallista selvitystä ei anneta. Tapaus herättää laaja-alaisemmin kysymyksen siitä, kuinka syrjityn marginaalin keskuudesta nousee syrjintää. Tuskin sitä kukaan on pitänyt mahdottomana, mutta sen konkretisoituminen hätkähdyttää silti. Syrjitystä vähemmistöstä nousevasta syrjinnästä on erityisen vaikea puhua, koska se kääntyy helposti aseeksi koko vähemmistöä kohtaan. Mutta siitä on pystyttävä puhumaan ja asenteet tarkastamaan. Naiivisti uskon, että ihmisen empatiakyky syrjittyjä kohtaan on helpompi kaivaa esiin naftaliinista, jos hän on itse kokenut syrjintää. HELI YLI-RÄISÄNEN sa ainakin kerran päivässä, ja niiden kautta johdettiin sähkö hänen kehoonsa. Jos hän pystyi olemaan huutamatta, vangitsijat hakkasivat häntä kepeillä ja metalliputkilla. Kiduttaessaan häntä vangitsijat huutelivat loukkauksia ja yrittivät saada Adamia paljastamaan muita homoja Tšetšeniassa. Adamia pidettiin rangaistustiloissa, jossa oli ainakin kaksitoista muuta homoksi epäiltyä miestä, joita kidutettiin päivittäin. On arvioitu, että samankaltaisia kidutukseen käytettäviä tiloja on ympäri Tšetšenian tasavaltaa. Adamin ja toisen The Guardianin haastatteleman tšetšenimiehen todistukset puhuvat aiempien epäilyjen puolesta, että Tšetšeniassa on meneillään homovastaiset vainot, jotka ovat kohdistuneet ainakin yli sataan ellei useaan sataan homoja bi-mieheen. TŠETŠENIAN JOHTAJAN puhemiehen mainitsema ”paikka, josta ei ole paluuta” on helposti tulkittavissa kuolemaksi. Tšetšenia on puoliautonominen tasavalta Venäjän federaation sisällä, ja useat Venäjän seksuaalivähemmistöjä koskevat lait pätevät myös Tšetšeniassa. Sillä on kuitenkin omat lait. Valtio langettaa miesten välisistä suhteista kuolemantuomioita, vaikkei se lainsäädännöllisesti ole mahdollista. Hallitus puolestaan kehottaa ratkaisemaan asian perheissä siten, että sukulaiset tappavat homomiehet. Tšetšeniassa vallitsee voimakkaan patriarkaalinen kulttuuri, joka perustuu perhekunniaan tai paremminkin mieskunniaan. Perheet ovat yksikköjä, joissa yksilön tehtävä on olla kunniaksi perheelleen ja puolustaa sitä. Homoseksuaalisuus ei sovi kulttuurin moraalikäsityksiin, ja siksi perheillä on kulttuurinen oikeus, jopa velvollisuus, palauttaa perheensä kunnia surmaamalla sille häpeää tuottava yksilö. Varmaa tietoa ei ole, mutta Novaja Gazeta epäilee, että myös sukulaiset ovat tappaneet homoja sen jälkeen, kun viranomaiset ovat vapauttaneet heidät. Adam sanoo, ettei tiedä, mitä muille on tapahtunut, koska on liian vaarallista ottaa yhteyttä heihin, sillä kaikkia puhelimia tarkkaillaan. Adamin painajainen alkoi siitä, kun hänen homoystävänsä soitti ja pyysi tapaamaan. Adam oli tuntenut miehen pitkään eikä epäillyt mitään. Kun hän saapui tapaamispaikalle, siellä oli kuusi miestä, joista osa oli univormuissa. He alkoivat huutaa, että Adam on homo. Aluksi Adam kielsi, mutta tajusi, että miehillä oli hallussaan hänen lähettämänsä viestit ja myönsi lopulta. Hänet kuljetettiin pakettiautolla rangaistustiloihin, jossa hän ja muut vangitut nukkuivat betonilattialla. Vangitsijat kävivät vuorotellen hakkaamassa heitä. Huoneeseen tuotiin myös muita vankeja, joille kerrottiin heidän olevan homoja, ja heidän käskettiin osallistumaan kiduttamiseen. Vangittujen puhelimista käytiin läpi yhteystietoja ja tivattiin, ketkä henkilöistä olivat myös homoja. Noin kymmenen päivän kuluttua osa miehistä vapautettiin ja palautettiin perheilleen. Adam kertoo, että hänen isälleen sanottiin: ”Poikasi on hinttari, tee mitä pitää.” Adam kielsi perheelleen homoutensa, mutta isä ei suostunut kuuntelemaan ja uhkaili väkivallalla. Pian tämän jälkeen Adam kasasi eräänä yönä joitakin tavaroita mukaansa paetakseen Tšetšeniasta. Sen jälkeen hän ei ole ollut yhteydessä perheeseensä. VENÄ JÄN PRESIDENTTI Vladimir Putinin puhemies sanoi, ettei tiedä mitään tällaisista Tšetšenian tapauksista, mutta jos joku haluaa tehdä valituksen, niin hän kehottaa ottamaan yhteyttä viranomaisiin. Kun uhka ovat juuri viranomaiset, niin valitusta siihen suuntaan on vaarallista tehdä. Pietarilainen homo-oikeusaktivisti Igor Kochetkov kertoo, että monet tšetšenimiehet, jotka ovat homoja, elävät kaksoiselämää, menevät naimisiin naisen kanssa ja pitävät yhteyttä toisiin homoja bi-miehiin äärimmäisen salaisesti. Kenellekään muille kuin toisille homomiehille ei kerrota omasta seksuaalisesta suuntautumisesta. Tšetšeniassa homot ovat eläneet niin ahdasmielisissä, eristyneissä yhteisöissä, että pystyvät tuskin sanomaan ääneen sanaa ”homo”. Kochetkov kertoo, että viimeaikaisten tapahtumien jälkeen hän on saanut ainakin tusinan yhteydenottoa, jossa pyydetään apua. Toinen The Guardianin haastattelema mies esiintyy nimellä Akhmed. Hän kertoo kieltäneensä homoseksuaaliset tunteensa koko elämänsä, kunnes muutama vuosi sitten lähti ensimmäistä kertaa treffeille miehen kanssa. Mies antoi hänet myöhemmin ilmi poliisille. Kävi ilmi, että mies oli itse jäänyt kiinni, ja poliisi käytti häntä ilmiantamaan muita homoja sitä vastaan, ettei miehen omalle perheelle kerrottaisi. Akhmedia poliisi kiristi siten, että hänen piti maksaa poliisille, etteivät nämä julkaisisi paljastavaa materiaalia hänestä internetissä. Tämänkaltaista vainoamista on Akhmedin mukaan jatkunut Tšetšeniassa useita vuosia, kunnes nyt tilanne on eskaloitunut aivan hirveäksi. ERÄ ÄNÄ PÄIVÄNÄ Akhmed sai puhelun kotoa, luuri annettiin poliisille, joka kertoi olevansa Akhmedin kotona ja pitävänsä yhtä hänen perheenjäsenistään panttivankina niin kauan, kunnes Akhmed palaisi kotiin. Perheenjäsenet huutelivat Akhmedille solvauksia puhelimitse. Akhmed lupasi palata kotiin vuorokauden kuluttua, mutta pakeni kuitenkin Moskovaan, koska ei epäillyt hetkeäkään, etteikö oma perhe olisi häntä tappanut. Nyt hän on paennut Moskovasta, hakee turvapaikkaa Euroopasta eikä ole ollut yhteydessä perheeseensä. Ihmisoikeusaktivistit yrittävät auttaa kymmeniä tšetšeni miehiä pois Moskovasta, koska eivät usko heidän olevan turvassa sielläkään tšetšeniviranomaisilta eikä omilta perheiltään.
38 • 4 / 2017 38 • – normihomolehti 4 / 2017 KOKENUT IHMISOIKEUSAKTIVISTI HASSEN HNINI HALUAA NOSTAA AKTIVISMIN TAKAISIN QUEER-YHTEISÖÖN. TEKSTI LINDA NYHOLM KUVA VEERA JÄRVENPÄÄ Jos ei nyt, niin koska? ”S UOMESSA OLEN oppinut henkilökohtaisen tilan tärkeyden – ja se tila on itse otettava. Olemme osana moninaista sateenkaariliikettä, ja jokaisen sateenkaarenvärin puolesta pitää taistella”, kertoo Hesetan puheenjohtaja Hassen Hnini. Tunisialaistaustaisen Hninin mielestä Pridessa on unohdettu aktivismi, ja hän haluaa palauttaa sen Suomen hlbtq-liikeeseen. Saavutetut oikeudet voidaan kumota päivänä minä hyvänsä. ”Voittoja voidaan juhlia, mutta emme saa nukahtaa. Meillä on vielä monta taistelua edessä, kuten esimerkiksi translakimuutos. Samaan aikaan Suomessa on seksuaalija sukupuolivähemmistöön kuuluvia turvapaikanhakijoita, jotka ovat jääneet yhteiskunnan väliinputoajiksi – julkisessa tilassa he kohtaavat rasismia ja vastaanottokeskuksissa homofobiaa ”, Hnini kertoo. HESETAN PUHEENJOHTAJANA Hnini haluaa nähdä muutoksia Maahanmuuttovirasto Migrin päätöksenteossa, joka koskee seksuaalija sukupuolivähemmistöön kuuluvia turvapaikanhakijoita. Tällä hetkellä turvapaikkahakemusten käsittelyt kestävät liian pitkään, eikä Migri huomioi turvapaikanhakijoiden kulttuurista taustaa. Monesti seksuaalija sukupuolivähemmistöön kuuluvat turvapaikanhakijat tulevat maista, joissa seksistä, seksuaalisesta suuntautumisesta tai sukupuolesta puhuminen on tabu. ”Turvapaikkahakemusprosessissa Migrin viranomainen kysyy hakijalta hänen seksikokemuksistaan. Monesti myös pyydetään kuvia tai videoita todisteina siihen, että on homoseksuaali. Tämä on ihan hullua. Eihän heillä ole sellaisia kuvia esittää, kun he kerran ovat paenneet kotimaastaan vainoa ja väkivallan uhkaa.” Hnini haluaa, että Helsinkiin avataan seksuaalija sukupuolivähemmistöön kuuluville turvapaikanhakijoille oma vastaanottokeskus. Keskus voisi tarjota queerpakolaisille turvaverkoston. ”Helsingissä heille voidaan tarjota monenlaista tukea. Vain queer-turvapaikanhakijoille tarkoitetussa vastaanottokeskuksessa voidaan varmistaa, että he ovat turvassa ja voivat saada rauhaa.” HESETAN ALAISENA TOIMIVA Together-ryhmä tarjoaa vertaistukea queerturvapaikanhakijoille ja -pakolaisille. Hnini on ollut ryhmän toiminnassa mukana vuodesta 2015. Ryhmän piirissä on nykyään noin 150 henkilöä. Kansalaisuuksia on monia, ja muun muassa keskusteluryhmiä on tarjolla kurdeille, afrikkalaisille ja venäläisille. Seksuaalija sukupuolivähemmistöön kuuluvat pakolaiset ja turvapaikanhakijat tarvitsevat oman yhteisön, jossa he voivat jakaa kokemuksia turvallisesti ja omalla äidinkielellään. Hnini ymmärtää heidän tilanteensa varsinkin hyvin, sillä hän joutui itse pakenemaan Tunisiasta. ”Aloitin aktivismin vuonna 2003 ja Tunisian vallankumouksen jälkeen olinkin näkyvässä roolissa sateenkaari aktivismissa. Julkisuuskuva toi myös mukanaan vihapuhetta, väkivaltaa ja häirintää. Lopulta tilanne oli kestämätön, ja muutin Suomeen joulukuussa 2012”, muistelee Hnini. TUNISIAN SEKSUA ALIja sukupuolivähemmistöjen oikeudet ovat huonontuneet vallankumouksen jälkeisenä aikana. Vaikka arabikevään vallankumous avasi monelle järjestölle mahdollisuuden virallisesti rekisteröityä, ja Hnini kin perusti Tunisian ensimmäisen queer-järjestön Damjin, erityisesti mieshomot joutuvat ääriryhmien väkivallan kohteeksi ja viranomaisten kidutuksen uhreiksi. ”Tunisiassa tuomari voi ohjata oikeuslääkärin suorittamaan ’anaalikokeen’. Kokeella kuvitellaan voivan todistaa henkilön homoseksuaalisuus. Valitettavasti käytäntö on merkittävästi yleistynyt vallankumouksen jälkeen”, kertoo Hnini. Tunisian Lääkäriliito vaati 3. huhtikuuta 2017 julkaistussa lausunnossaan, että lääkärit lakkaisivat pakotetut anaalija sukupuolielimien tutkimukset. Liitto myös kehotti lääkäreitä kertomaan potilaille heidän oikeuksistaan kieltäytyä tutkimuksesta. Ihmisoikeusjärjestö Human Rights Watch on kiittänyt liittoa lausunnostaan, mutta samalla muistuttanut, että potilaan kieltäydyttyä tutkimuksesta häntä saattaa uhata vankeustuomio tai kidutus. Hnini kuitenkin uskoo, että kansalaisaktivismilla ja poliittisella vaikuttamisella voidaan saada aikaan muutos. Tärkeätä on kuitenkin se, että oikeuksia ei oteta itsestäänselvänä. ”Me olemme saaneet paljon aikaan ja tulemme jatkossakin saamaan. Emme voi odotella. Se aika ei tule, ellei me itse tehdä asialle jotain. Niinhän se menee, että jos ei nyt, niin koska?” HNINI HALUAA, ETTÄ HELSINKIIN AVATAAN SEKSUAALIJA SUKUPUOLIVÄHEMMISTÖÖN KUULUVILLE TURVAPAIKANHAKIJOILLE OMA VASTAANOTTOKESKUS.
Liput: 1 pv 69/79* € \ 2 pv 99/109* € \ 3 pv 129/139* € Ennakko: Lippu.? \ Tiketti \ ilosaarirock.?/liput PIXIES USA \ ULTRA BRA \ PAROV STELAR AUT THE HELLACOPTERS SWE \ MEW DEN \ MØ DEN IMAGINE DRAGONS USA \ ROYAL BLOOD UK Rag’n’Bone Man UK \ Millencolin SWE \ Snakehips UK \ Leprous NOR \ Zeke USA Vesala \ Insomnium & Joensuun Kaupunginorkesteri \ Huoratron MC Taakibörsta \ Pariisin Kevät \ Helsinki-Cotonou Ensemble \ Oranssi Pazuzu \ Disco Ensemble Wasted \ Litku Klemetti & Tuntematon numero \ Perikato \ Töölön Ketterä \ Tuuttimörkö \ Ellinoora Jarkko Martikainen & Luotetut Miehet \ Kauriinmetsästäjät \ The Holy \ Ghost World + more Nyt kolme kokonaista päivää! Joensuu 14.-16.7.2017 ilosaarirock.? *Kesähinnat 1.6. alkaen LAHJAVINKKIMME ÄIDEILLE JA VALMISTUVILLE! ISOÄITIKIRJA 24,90 € TYÖAIKAKIRJA 27,90 € KALLIS RUOKAKASSI 23,90 € UUSI LUOKKATAISTELU 19,90 € TOISEN KANSSA 24,90 € VANHA JA VIREÄ 24,90 € UUSI ELÄINLAKI 24,90 € KOTIPIHAN VALTAAJAT 24,90 € KOLMEN KOHTALOKAS LEIKKI 24,90 € VILLI CITYVEGAANI 24,90 € PÄÄOMA 2000LUVULLA 19,90 € PANAMAN PAPERIT 27,90 € ILMAISET POSTITUKSET KESÄÄN ASTI KOODILLA: VOIMA WWW.INTOKUSTANNUS.FI
40 • 4 / 2017 Verkkareita ja korkkareita TEKSTI KAISU TERVONEN KUVAT VEERA JÄRVENPÄÄ Valto, 36, kokee, että sukupuolten kirjo voi toteutua yhdessä ihmisessä. ”M ULLA ei ole sellaista ’jo lapsena tiesin’ -tyyppistä stooria. En ikinä silloin edes ajatellut, että mulla on sukupuolta, eikä mua ole kauheasti kasvatettu sukupuoleen. Kotona perusarjessa meillä oli kaikilla niitä samoja verkkareita, joita mun äiti ompeli meille. Ja me leikittiin yhdessä veljien kanssa paljolti samoja leikkejä. Kun joidenkin vanhemmat oli aatteellisia tai vasemmistolaisia, niin mun vanhemmat on aika keskiluokkaisia. Ne ei oo koskaan halunneet sitoutua mihinkään selkeeseen ideologiaan, mutta se, miten meitä on kohdeltu, on mun mielestä ollut enemmän persoonakuin vaikka sukupuolilähtöistä. Luulen, että se on suojellut mua. Mun vanhemmat on kyllä tosi spessuja, ne on jotenkin tämänkin aiheen äärellä toimineet aika rakentavasti. Koen olevani tosi etuoikeutettu. Oli mulla kynnys kuitenkin kertoa niille. Mutta ehkä se oli vähän pakkotilanne. Ja koska ne on aina enimmäkseen tienneet, miten mulla menee, ja ne on olleet mun tukena aika paljon, niin ei se ollut mitkään vaihtoehto, että en kertoisi niille. Sanoin niille, että mä en ole nainen. En ole ikinä sanonut niille mitään muuta. Ne välillä olettelee kaikkea. Aika paljon nykyisin mun äiti puhuu, että mä olen niiden poika. Se tuntuu musta omituiselta, mutta en ole vielä ottanut sitä puheeksi, että ei se tavallaan ole tuokaan. Ja musta tuntuu tosi huojentavalta se, että mua kutsutaan pojaksi verrattuna siihen, että mua kutsuttaisiin tytöksi. Saattaahan se jossain vaiheessa olla ihan tottakin, ei voi tietää. Joillain muunsukupuolisilla ihmisillä on niin sanottu dysforia suhteessa kehoonsa. Mulla se tulee ja menee. En mä varmaan olisi alkanut prosessiin, jos ei minkäänlaista dysforiaa olisi. Mun keho ei ole kuitenkaan ollut mun tiellä varsinaisesti, paitsi muiden kohtelun takia. Kyllä mä muistan, että tunsin teininä joihinkin asioihin melkoista vierautta, mutta kukapa ei tuntisi. TEININÄ MULLA OLI ohimenevä pelko siitä, että mä oon lesbo. Sen jälkeen en ole kauheasti välittänyt asiasta. Mulla ei ole koskaan ollut semmoista sukupuoleen suuntautuvaa seksuaalisuutta. Olen tosi paljon ollut aina suuntautunut ihmisiin, persoonallisuuksiin ja hyviin tyyppeihin. Mua alkoi jossain vaiheessa hangata tosi paljon se, että mulla oli naisen rooli heterosuhteessa. Mä en voi olla semmoisten tyyppien kanssa ylipäätään, jotka odottaa multa heteronaisen roolia. Se on musta äärimmäisen tukalaa. Tämä ei liity siihen toisen tyypin sukupuoleen vaan dynamiikkaan. Se dynamiikka ei ole semmoinen, johon kaikilla heteromiehillä olisi tarvetta tai kaikilla ei-heteromiehillä ei olisi. Se ei ole niin suoraviivaista. Tuntuu, että mun tapauksessa tosi monet asiat on vaan hämäriä. Mulla on ollut kyse tosi paljon sen hyväksymisestä, että ei välttämättä oikeasti ole mitään referenssiä tai mitään selkeetä lokeroa, että just tuommoinen minäkin olen. Olen löytänyt ehkä ensimmäisen kerran transyhteisöstä – silleen laajasti ottaen – jonkinlaisen tunnistamisen. Transyhteisö on ehdottomasti se, mihin kuulun, mutta mun on edelleen tosi vaikea sanallistaa sitä, mikä mun sukupuoli on. Oikeata vastausta ei vaan ole olemassa. TRANSYHTEISÖN SISÄLLÄ on vääntöä, koska niiden, jotka haluaa tosi paljon olla kokonaan jompaakumpaa perinteistä sukupuolta, ja ei-binääristen ihmisten, tarpeet ja toiveet on jossain määrin erilaiset. Ne pelkäävät muunsukupuolisten jotenkin rapauttavan niiden oikeuksia. Mä näen, että siinä on tavallaan kuitenkin kysymys samasta asiasta – siitä että ihmisen pitää itse saada määrittää sukupuolensa. Koska tää binääri on niin hirveen dominoiva, niin kai se paine syntyy siitä. Ja ym
4 / 2017 • 41 märrän sen ihan tosi hyvin. Monille binääritransihmisille on kauhistus se, että niiden ajatellaan olevan jossain välimailla. Sehän on tosi ahdistavaa, ettei itsestä tulisi ikinä sitä mitä haluaa olla. Se on asia, jonka myös tunnistan itse joinain päivinä ihan tosi hyvin. Sitä saattaa ajatella, että ’voi saatana, kun mä menisin normaalisti läpi’. Nuo litaniat eri binäärin ulkopuolisista identiteeteistä… Tavallaan mun mielestä hienointa olisi, jos me saataisiin nämä naisja mieskategoriat samalle viivalle kuin se muu litania. Ei mulla ole mitään tarvetta uhata jonkun naisen tai miehen oikeutta olla nainen tai mies. Mun mielestä se on ihan yhtä vakava henkinen oikeus kuin omakin olemiseni. YRITIN TOSI MONTA A eri juttua. Teatteri oli mulle tavallaan ihan viimeinen, mihin päädyin, kun ei mikään muu oikein lähtenyt lentoon. Tulin ihan pystymetsästä teatterikouluun ja olin vähän, että ’mikä tämä teatteri on?’. Ehkä sukupuoliasian kanssa kävi vähän samalla tavalla. ’Hä? Missä mä oon? Hä, nyt mä pistän jotain testosteronia!’ Vaikka on ne asiat jälkikäteen ajateltuna olleet aika väistämättömiä. Oman tien löytäminen on niin paljon sattumasta kiinni. Koin teatterikoulun välillä aika seksistisenä. Luulen, että se on nyt vähän muuttumassa, koska nuoret tyypit alkaa olla tietoisia näistä jutuista. Kun mä olin teatterikoulussa, siellä oli sellaista, että pojat juoksee poikien porukassa ja tytöt tyttöjen porukassa. Ne omat arvot ja maailmankuva väistämättä valuu kaikkeen. Ei sitä voi jonkun toisen teoksia tehdä. Sitä paitsi, kun maailmassa on mun mielestä paljon epäkohtia, niin sitä haluais käyttää työpanostaan niin, että koittaisi jotenkin vaikuttaa niihin epäkohtiin. SE, ETTÄ MUN tarkastelupiste on jollain tavalla tuon binäärisukupuolijärjestelmän ulkopuolella, niin ei se voi olla vaikuttamatta siihen, mitä mä teen. Jos esimerkiksi tehdään perinteinen päähenkilövetoinen juttu, pidetään normaalina sitä, että ratkaistaan sen henkilön sukupuoli. Yksi hyväksi havaittu tapa on esimerkiksi ratkaista se niin, että se on sama kuin kirjoittajan oma. Mä joutuisin siinä kohtaa miettimään, tuleeko tästä väistämättä marginaalijuttu henkilön sukupuolen takia. Entä jos se jää lukijoille ja yleisölle ihan vieraaksi? Se on sellainen ylimääräinen mutka matkassa. Mä toisaalta suhtaudun sukupuoleen usein vähän sekundäärisenä asiana . Huomaan, että se aiheuttaa välillä tiettyä kommunikaatiovaikeutta vaikka muiden tekijöiden kanssa. Se oma työ ei kuitenkaan tule pelkästään omasta persoonasta. Se tulee myös siitä, että me ollaan kaikki tässä kulttuurissa. Ja kulttuuri vaikuttaa kauheasti. Ja tietysti projekteja tekee myös sitä kautta, mitä luulen yleisön haluavan nähdä. Vaikka ei haluaisi, on myös itse samojen normien alainen ja tarkastelee omaa tekemistään niiden kautta. JÄLKIK ÄTEEN A JATELTUNA Einolle ja Transformationsil le [molemmat sukupuolta käsitteleviä teatteriesityksiä] on ollut ihan selvästi tarvetta. Molemmat on saanut tosi kiittävää palautetta, myös sellaista, että ne on olleet voimaannuttavia ihmisille. Etukäteen ajateltuna luulen, että meillä on ollut tarve tehdä ne. Mun mielestä tuommoisille esityksille yleensä ottaen on jatkuvasti tarvetta jo pelkästään sen takia, että moninaisuudelle ja moninaisille esityksille ja erilaisille tarinoille on tarvetta. Tavallaan tarinat kuitenkin määrittää sitä, mitä me voidaan ajatella. Esikuvat on ihan älyttömän tärkeitä ihmisille. Ei se ole niin, että kun on tehty yksi transromaani ja yksi transesitys, niin sitten olis valmista. Ei kukaan ajattele esimerkiksi, että vieläkö näistä heteroista puhutaan. Että tää naisen ja miehen välinen rakkaus tarina – eikö tää ole jo niin nähty! Tavallaan sitä tämä ’homo saatio’ on, että näkyy yhtäkkiä jotain muutakin. Toivon että siihen vähitellen totutaan. Kun transaihe on aika pinnalla, siinä on se puoli, että nyt taiteilija x ja journalisti y löysivät herkullisen aiheen, josta voi ammentaa. Siinä on sellainen tietty suojeluhalu, että älkää nyt härkkikö, tämä ei ole teidän asia, tämä on meidän asia. En usko, että ratkaisu on se, että vähemmistöt mustasukkaisesti kyttää sitä, että kukaan muu ei saa sanoa tästä aiheesta mitään. Mutta tiettyä sensitiivisyyttä ja kunnioitusta pitää osoittaa. Pään yli ei saa puhua. Tietyllä tavalla vähemmistöt on enemmistön armoilla. Samaan aikaan tajuaa sen, että esimerkiksi Tom of Finland -elokuva voi olla jonkun pikkukaupungin yhdelle homolle se ainoa kohta, jossa näkee, että voi olla jotain muutakin. Se voi pelastaa jonkun elämän. Minähän en voi antaa kenellekään oikeutta kertoa kenenkään toisen tarinaa. Mutta mun mielestä siinä on myös sellainen juttu, että minkään vähemmistön oikeudet ei vaan realisoidu niin kauan kuin se enemmistö ei asetu jollain tavalla rinnalle. MULLE henkilökohtaisessa elämässä sukupuoli on tosi paljon esittämistä. Mä jollain tasolla koen eläväni sukupuolen esittämisen ajatusta ihan konkreettisesti, semmoisella arkisella levelillä. Olen joskus itseltänikin kysynyt, mikä on mun oikea ja todellinen sukupuolen ilmaisu. Onko se sitä, mitä teen Einos sa, vai onko se jotain, jota teen jossain muussa esityksessä tai keikoilla tai yksityiselämässä. Mulle siinä ei ole mitään hierarkiaa, että olisi joku primäärisukupuoli ja että ne muut olisivat vaan jotain rooleja. Oikeastaan olen oivaltanut vasta hiljattain sen, että on sellaisiakin ihmisiä, joille drag on nimenomaan dragia – sitä, että ollaan joku toinen. Mulle drag on sitä, että mä oon mä, joku toinen mä. Siinä on toki iso ero. Hienoa, että molempia on. Niin sanotun transitioitumisen jälkeen vapauttavinta on se, että olen tavallaan hyväksynyt kaikki ne sukupuolet itsessäni. Varmaan kaks–kolmekymppiseen asti mulla on ollut ristiriita siinä, että tykkään ihanista vaatteista ja korkkareista ja kaikesta siististä, mutta mun on ollut tosi vaikeaa käyttää niitä. On ollut olo, että se en ole minä. Mun on aina pitänyt vetää jossain kauheissa rytkyissä, valtavissa takeissa. Tämän prosessin kautta on kuitenkin pystynyt tunnistamaan myös sen, että mulla on oikeus käyttää näitäkin, että mun ei tarvitsekaan valita.” Valto on tehnyt esityksen Eino – henkilökohtainen sukupuolihistoria ja osallistunut esitykseen Transformations – otteita maskuliinisuuden sanakirjasta.
Maailman kirjat järjestää Into Kustannus, Aula & Co ja Rosebud Books AUKIOLOAJAT LA 27.5. KLO 11–21 • SU 28.5. 11–19 • VAPAA PÄÄSY Helsingin Rautatientorilla 27.–28.5. KIRJAMYYNTIÄ, KIRJALLISTA OHJELMAA, KAIKEN MAAILMAN KIRJALLISUUTTA 30 NÄYTTEILLEASETTAJAN JA YLI 50 ESIINTYJÄN KERA MAAILMAN KIRJAT ja Rosebud Books La 27.5. klo 14.30 Maria Manner & Teivo Teivainen: Brasilia Brasilia-kirja on sukellus 2000-luvun Brasiliaan. Se kertoo Etelä-Amerikan jättivaltion murroksesta ja kasvukivuista, toiveista ja pettymyksistä. Teos vie lukijan suurkaupunkien laidoille, karismaattisten saarnamiesten kirkkoihin, laakeille viljelyksille ja sademetsää halkovalle valta tielle. Maria Manner ja Teivo Teivainen pohtivat kuluttamista, korruptiota, rasismia ja kansalaisten kasvaneita vaatimuksia. Su 28.5. klo 13.30 Panaman paperit, veronkiertoa paljastanut tietomurto Into on julkaissut kirjan Panaman paperit, miten rikkauden veronkierto paljastui. Maailman suurimpiin kuulunut tietomurto paljasti muun muassa Nordean ja Metson yhteyksiä veroparatiiseihin. Kansainväliseen Panaman papereita tutkineeseen toimittajaryhmään kuulunut Minna KnusGalán on kirjoittanut aiheesta kirjan Tarkoin varjeltu. Mukana keskustelussa myös tietokirjailija ja taloustoimittaja Jyri Hänninen. (Into ja S & S Kustantamo) Su 28.5. klo 13.10 Sami Tallberg: Villi cityvegaani Huippukokki Sami Tallberg kertoo vegaanisesta keittokirjastaan Villi cityvegaani. Kirja esittelee herkullisia ja helppoja vegaanisia reseptejä, joiden valmistuksessa hyödynnetään urbaanien alueiden maukkaita villiyrttejä. (Into) Su 28.5. 16.30 Vappu Taipale: Vanha ja vireä, Isoäitikirja Vanhuudesta puhutaan sairauksina, taloudellisena taakkana ja pommina. Erityisesti vanhat naiset ovat näkymättömiä ja äänettömiä – vaikka heitä on Suomessa yli 700 000. Vanha ja vireä paljastaa nykytutkimuksen rajalliset näkökulmat ja kannustaa naisia itse keräämään paremman elämän ainekset. Iso äitikirja kokoaa ajankohtaista tutkimusta ja tietoa, mutta tarjoaa myös kokemuksia ja näkemyksiä. (Into) MUKANA MUUN MUASSA: Katso koko ohjelma: intokustannus.? /maailmankirjat2017 hsl.fi/kaupunkipyörät O SC A R PE R A LE S O YE M E Maailma kylässä -festivaali 27.–28.5.2017 | La 11– 21 Su 11–19 Kaisaniemen puisto & Rautatientori, Helsinki Che Sudaka (ARG/ESP/COL) Yhteiskunnallista keskustelua, cumbiaa, skaata ja punkia maailmakylassa.fi | #maailmakylässä Oikeudenmukaisen maailman puolesta Gaby Moreno (GUA/USA) Calle Real (SWE) Anna Puu Dalindèo Viitasen Piia Musiikkia ja dokumentteja Puhetta ja toimintaa Kansalaisjärjestöjä ja katukeittiöitä Vapaa pääsy! Pääpartnerit: Tapahtumaa tukevat: Opetusja kulttuuriministeriö, Helsingin kulttuurikeskus ja Suomen Kulttuurirahasto Tapahtuman järjestää:
Maailman kirjat järjestää Into Kustannus, Aula & Co ja Rosebud Books AUKIOLOAJAT LA 27.5. KLO 11–21 • SU 28.5. 11–19 • VAPAA PÄÄSY Helsingin Rautatientorilla 27.–28.5. KIRJAMYYNTIÄ, KIRJALLISTA OHJELMAA, KAIKEN MAAILMAN KIRJALLISUUTTA 30 NÄYTTEILLEASETTAJAN JA YLI 50 ESIINTYJÄN KERA MAAILMAN KIRJAT ja Rosebud Books La 27.5. klo 14.30 Maria Manner & Teivo Teivainen: Brasilia Brasilia-kirja on sukellus 2000-luvun Brasiliaan. Se kertoo Etelä-Amerikan jättivaltion murroksesta ja kasvukivuista, toiveista ja pettymyksistä. Teos vie lukijan suurkaupunkien laidoille, karismaattisten saarnamiesten kirkkoihin, laakeille viljelyksille ja sademetsää halkovalle valta tielle. Maria Manner ja Teivo Teivainen pohtivat kuluttamista, korruptiota, rasismia ja kansalaisten kasvaneita vaatimuksia. Su 28.5. klo 13.30 Panaman paperit, veronkiertoa paljastanut tietomurto Into on julkaissut kirjan Panaman paperit, miten rikkauden veronkierto paljastui. Maailman suurimpiin kuulunut tietomurto paljasti muun muassa Nordean ja Metson yhteyksiä veroparatiiseihin. Kansainväliseen Panaman papereita tutkineeseen toimittajaryhmään kuulunut Minna KnusGalán on kirjoittanut aiheesta kirjan Tarkoin varjeltu. Mukana keskustelussa myös tietokirjailija ja taloustoimittaja Jyri Hänninen. (Into ja S & S Kustantamo) Su 28.5. klo 13.10 Sami Tallberg: Villi cityvegaani Huippukokki Sami Tallberg kertoo vegaanisesta keittokirjastaan Villi cityvegaani. Kirja esittelee herkullisia ja helppoja vegaanisia reseptejä, joiden valmistuksessa hyödynnetään urbaanien alueiden maukkaita villiyrttejä. (Into) Su 28.5. 16.30 Vappu Taipale: Vanha ja vireä, Isoäitikirja Vanhuudesta puhutaan sairauksina, taloudellisena taakkana ja pommina. Erityisesti vanhat naiset ovat näkymättömiä ja äänettömiä – vaikka heitä on Suomessa yli 700 000. Vanha ja vireä paljastaa nykytutkimuksen rajalliset näkökulmat ja kannustaa naisia itse keräämään paremman elämän ainekset. Iso äitikirja kokoaa ajankohtaista tutkimusta ja tietoa, mutta tarjoaa myös kokemuksia ja näkemyksiä. (Into) MUKANA MUUN MUASSA: Katso koko ohjelma: intokustannus.? /maailmankirjat2017 hsl.fi/kaupunkipyörät O SC A R PE R A LE S O YE M E Maailma kylässä -festivaali 27.–28.5.2017 | La 11– 21 Su 11–19 Kaisaniemen puisto & Rautatientori, Helsinki Che Sudaka (ARG/ESP/COL) Yhteiskunnallista keskustelua, cumbiaa, skaata ja punkia maailmakylassa.fi | #maailmakylässä Oikeudenmukaisen maailman puolesta Gaby Moreno (GUA/USA) Calle Real (SWE) Anna Puu Dalindèo Viitasen Piia Musiikkia ja dokumentteja Puhetta ja toimintaa Kansalaisjärjestöjä ja katukeittiöitä Vapaa pääsy! Pääpartnerit: Tapahtumaa tukevat: Opetusja kulttuuriministeriö, Helsingin kulttuurikeskus ja Suomen Kulttuurirahasto Tapahtuman järjestää:
Hä m ee nt ie Viid es lin ja nä kin ku ja k a a rl en k at u sö rn äi st en ra nt at ie Vaasankatu Helsing inkatu st ur en ka tu BraHenkenttä Hakaniemenranta si lt a sa a re n k at u teoll isuus katu junatie työp ajan katu sö rn äi st en ka tu M M M alek sis kiVen katu to ine n lin ja ko lm as lin ja kulmaVu orenkat u siltaVuorenranta VegeKallio Aamiainen, lounas, salaatit, tea tim, a-oikeudet Viides linja 14, karhupuiston laidalla avoinna ma–pe 7.30–22 la 10–22 su 10–20 9 4 5 6 8 7 1 3 9 hämeentie 48, helsinki Avoinna: ma--pe 11--18, la 11--15, 044 741 3381 INTOKUSTANNUS.fi rosebud.fi Tajunnan räjäyttävää kirjallisuutta helsingin kalliossa KUrvIN KIrjA 5 Bergga Heluna Shop Kurvin kirja Silvoplee Kombo Street Gastro Vihreä Holvi Vegekauppa 2 Soi Soi Vaasankatu 15 b, ma–pe 12–20 ja la 12–18. vegekauppa.fi Helsingin ainoa vegaaninen ruokakauppa. 2 8 4 3 1 6 7
Hä m ee nt ie Viid es lin ja nä kin ku ja k a a rl en k at u sö rn äi st en ra nt at ie Vaasankatu Helsing inkatu st ur en ka tu BraHenkenttä Hakaniemenranta si lt a sa a re n k at u teoll isuus katu junatie työp ajan katu sö rn äi st en ka tu M M M alek sis kiVen katu to ine n lin ja ko lm as lin ja kulmaVu orenkat u siltaVuorenranta VegeKallio Aamiainen, lounas, salaatit, tea tim, a-oikeudet Viides linja 14, karhupuiston laidalla avoinna ma–pe 7.30–22 la 10–22 su 10–20 9 4 5 6 8 7 1 3 9 hämeentie 48, helsinki Avoinna: ma--pe 11--18, la 11--15, 044 741 3381 INTOKUSTANNUS.fi rosebud.fi Tajunnan räjäyttävää kirjallisuutta helsingin kalliossa KUrvIN KIrjA 5 Bergga Heluna Shop Kurvin kirja Silvoplee Kombo Street Gastro Vihreä Holvi Vegekauppa 2 Soi Soi Vaasankatu 15 b, ma–pe 12–20 ja la 12–18. vegekauppa.fi Helsingin ainoa vegaaninen ruokakauppa. 2 8 4 3 1 6 7 Unelma Kanttilasta elää TEKSTI JA KUVAT ANNA-REETTA SUHONEN Minna Canthin kotitalo on ollut piikki Kuopion lihassa, mutta nyt sitä vihdoin aletaan kunnostaa. O N OIKEA STA AN jonkinlainen ihme, että Minna Canthin kotitalona tunnettu Kanttila seisoo yhä paikallaan Kuopiossa. Talon kohtalosta on väännetty kättä vuosikymmenien ajan. On jopa epäilty, että sen annetaan tahallaan lahota pystyyn. Mutta siinä se on, Minna itse puisena reliefinä sen seinässä. Sisällä talossa ilma on paksua ja tunkkaista. Kanttila on ollut viimeiset vuodet rakennusyhtiön varastotilana, ja huoneissa lojuu sekalaista rakennustavaraa: maalipurkkeja, liimoja, työkaluja. Mutta niitä Anja Lappi ei näe. Hän on viime vuoden lopulla perustetun Minna Canthin talo ry:n hallituksen puheenjohtaja ja selkeästi innoissaan. Katutason isossa tilassa, jossa aikoinaan sijaitsi lankakauppa, Lappi kertoo yhdistyksen tavoitteista: se aikoo remontoida talon elävään käyttöön, kulttuurin näyttämöksi ja kaupunkilaisten ylpeyden aiheeksi. Työtiloja taiteilijoille, huoneteatteria, tanssia, ehkä pieni museo, kauppa ja kahvila. Myös residenssiasuntoja ja -työtiloja. Tilaa haaveille ainakin riittää, sillä Kanttilassa on laskutavasta riippuen 1 200– 1 300 neliömetriä. Kun yhdistys kertoi aikeistaan vuoden alussa, huokaisi moni kaupunkilainen helpottuneena: vihdoinkin! ”Kyllä tämä on ollut piikki Kuopion lihassa. Onhan se aika erikoista, että vuosikymmenien ajan on tullut vetoomuksia ja pyyntöjä niin Suomesta kuin ulkomailtakin, että kunnostetaan Kanttila, mutta mitään ei ole tapahtunut. Eihän siinä rahasta voi olla kyse, vaikka tämä miljoonia maksaakin. Kyllähän kaupunkiympäristöön nousee vaikka mitä koko ajan!” Lappi huudahtaa. Kyse onkin Lapin mielestä enemmän tahdon asiasta ja arvovalinnoista: mitkä asiat ovat tärkeitä, minkä eteen ollaan valmiita tekemään työtä. ”Kaikella toiminnalla on hintalappunsa, mutta jos me vain tuijotamme sitä hintalappua ja mietimme, että kuka sen maksaa, niin me menetämme ihan hirveästi. Nätisti sanottuna se on vähän junttia.” MINNA CANTHIN TALO RY sai heti perustamisensa jälkeen paljon julkisuutta, osittain ehkä myös siksi, että sen perustajajäseniin kuuluu entinen pääministeri, kuopiolaislähtöinen Paavo Lipponen. Jo aiemmin hän on julkisesti luvannut sijoittaa Kanttilan kunnostukseen viisinumeroisen summan, jos projektiin vain ryhdytään. Ensimmäisenä toimintavuonnaan yhdistys keskittyy yhteistyökumppaneiden ja rahoituksen etsintään. Suunnitelmia ja mallinnoksia remonttia varten piirretään jo. Remontti toteutetaan oppilastyönä yhteistyössä Savonia ammattikorkeakoulun ja Savon ammattija aikuisopiston kanssa. Vuosien ajan kaupunkia painostettiin ottamaan vastuu Kanttilasta. Lappi sanoo, että nyt on uudenlaisten ajattelumallien ja yhteistyön aika. ”Minun ikäpolveni kokemus on se, että aina on ollut joku, joka hoitaa ja tietää, usein kaupunki. Se ei ole enää nykyaikaa. Toki kaupunkien velvollisuus on mahdollistaa ja tarjota tukea, ikään kuin valmentaa. Ja sitähän ne ovat tehneetkin. Tässä Kanttilan tapauk sessa pitää muistaa, että ihan niin kuin ihmisiäkin, projekteja on vahvempia ja vähän heikompia, ja tämä Kanttila on sellainen herkempi keissi, joka kaipaa enemmän tukea. Siksi yhteistyötä tarvitaan.” KANTTILA SIJAITSEE Kuopiossa Kuninkaankadun ja Minna Canthin kadun kulmassa, aivan Tuomiokirkon vieressä. Minna Canth asui talossa vuosina 1853–1863 ja 1880–1897. Hän kirjoitti lähes koko kirjallisen tuotantonsa Kuninkaankadun puolella sijainneessa salongissaan. Kun taloon tuli vieraita, Canth piilotti keskeneräiset tekstinsä salongin sohvapöydän liinan alle. Vilkkaan kulttuurija seuraelämän mahdollisti Kanttilassa sijainnut kauppa, jota Canth menestyksekkäästi luotsasi. KULTTUURI
46 • 4 / 2017 KULTTUURI Canthin perilliset jatkoivat kauppatoimintaa aina 1970-luvulle saakka. Konkurssin jälkeen suku myi talon tontteineen valtiolle pilkkahinnalla ja toivoi siihen museota ja kulttuuritoimintaa. Järkytys oli suuri, kun valtio ryhtyikin suunnittelemaan Kanttilan paikalle uutta virastorakennusta. Pitkällisen painostuksen jälkeen Kanttilalle saatiin lopulta suojelumerkintä. Myös toive kulttuurikäytöstä toteutui, ja Kanttila toimi pitkään kotina monelle taiteilijalle ja yhdistykselle sekä muun muassa Pohjois-Savon taidetoimikunnalle. Valtiolta rakennus siirtyi isomman kiinteistökaupan yhteydessä NCC Rakennuksen omistukseen vuonna 2004. Siitä lähtien Kanttila on ollut tyhjillään, eikä yhtiö ole koskaan antanut selkeää selitystä sille, miksei se remontoinut Kanttilasta asuntoja, vaikka niin ensin aikoi. Minna Canthin talo ry sai talon avaimet haltuunsa maaliskuun lopussa. Tarkkaa kauppasummaa ei ole kerrottu julkisuuteen, mutta Lappi paljastaa sen asettuneen 100 000–200 000 euroon. Vaikka taloa ollaan nyt palauttamassa kulttuurin käyttöön, ei Kanttilan kunnostus ole pelkästään taidepiirien hanke. ”Ei missään tapauksessa! Nyt kun ollaan suunnitteluvaiheessa ja puhutaan insinöörien kanssa, niin ollaan hyvällä tavalla semmoisessa väittelytilanteessa, että miten toimitaan ja miten rakennetaan. Mä tykkään semmoisesta ihan älyttömästi, siinä syntyy jotain uutta”, Lappi sanoo. KORKEIDEN korjauskustannusten lisäksi Kanttilan pelastamista on jarruttanut myös se, että rakennuksen on väitetty olevan todella huonossa kunnossa. Sädesienestä on vuosien saatossa huhuttu moneen kertaan. Asbestia on paljon. Työhön ei ole uskallettu ryhtyä, koska on pelätty, ettei siitä hyvää tule kuitenkaan. Anja Lappi toivoo, että vuosia jatkuneesta homekeskustelusta päästäisiin jo eteenpäin. Rakennusalan ammattilaisten tehtävä on korjata talo, taiteilijoiden taas luoda talolle ja sen toiminnalle sisältö. ”Taiteilijoiden ei kannata pohtia, onko talossa hometta vai ei, vaan minkälainen se paikka voisi olla ja mitä sinne haluttaisiin viedä. Sen sijaan tuntikausia mietitään, onko siellä kosteusvaurio vai ei.” Käytännössä rakennus kuitenkin on siinä kunnossa, että se puretaan sisäpuolelta ja rakennetaan uudelleen. Julkisivu on kaavalla suojeltu. Varovaisten arvioiden mukaan Kanttilan kunnostus olisi valmis noin viiden vuoden päästä ja maksaisi ainakin miljoonan. Suurimman ongelman muodostavat aiempina vuosikymmeninä tehdyt remontit, joilla on saatu paljon tuhoa aikaan. ”Rakennus itsessään on jo edellisissä remonteissa raiskattu, eikä sille voi enää mitään. Lastulevy ei ikävä kyllä ole kulttuurihistoriallisesti merkittävää”, Lappi harmittelee. Seiniä tärkeämpänä Lappi näkeekin Kanttilan kulttuurihistoriallisen arvon ja sisällön. Talo on ollut merkittävä paikka myös yhteiskunnallisesti. Kanttilasta käsin on edistetty voimakkaasti etenkin naisten oikeuksia ja otettu kantaa myös moniin muihin yhteiskunnallisiin epäkohtiin. Silti, tai ehkä juuri siksi, Minna Canthin perinnön vaaliminen on ollut Kuopiossa kovin ponnetonta. Canthille luotiin maine ärhentelevänä ja kiukkuisena matamina, joka oli aina puuttumassa kaikkeen: usein asioihin, jotka aikalaisten mukaan eivät naiselle kuuluneet. Vaikka hänen kuolemastaan tulee tänä vuonna kuluneeksi jo 120 vuotta, maine elää yhä. ”Minnan pehmeämpää puolta on alettu tuoda esiin vasta aivan viime vuosina”, Lappi mainitsee. Kanttilan autioituminen on hyvä esimerkki myös siitä, kuinka vähän Suomessa on arvostettu naistoimijoita. Kuopiossakin on museo sekä J. V. Snellmanille että valokuvaaja Victor Barsokevitschille, mutta Kanttilan on vain annettu olla. ”Niin, vaikka Victorhan oli Kuopioon tullessaan konttoristi! Kuvaamo oli alun perin hänen vaimonsa Adéle Sallinin, jolta kuvaamo siirtyi naimisiinmenon jälkeen Victorin nimiin. Adéle opetti Victorin kuvaamaan, ja sitten Victorista tuli se kuuluisa!” naurahtaa Lappi, joka on myös VB-valokuvakeskuksen johtaja. KUOPIOSSA KANTTILA nähdään voimakkaasti kulttuurikäyttöön tarkoitettuna, kaikkien kaupunkilaisten yhteisenä omaisuutena. Sen tulevaisuus kiinnostaa: kun yhdistys maaliskuussa järjesti talolla avoimet ovet, Kanttilaan kävi tutustumassa 450 ihmistä puolentoista tunnin aikana. Yhdistys on myös kerännyt ehdotuksia talon käyttöä varten. Melkein kaikki ehdotukset ovat käsitelleet kulttuuria. Pelkkä kaupunkilaisten äänetön tuki ei kuitenkaan riitä. Ullakolla Anja Lappi on hetken hiljaa ja myöntää, että rahoituksen kasaaminen tämän kokoluokan hankkeeseen on haastavaa. ”Mutta ei tähän projektiin olisi kukaan lähtenyt, en minäkään, ellei me tähän uskottaisi.” Kulttuurialalla pitää olla sinnikäs. Mitään ei saa, jos ei ole valmis yrittämään ja tekemään työtä. Sote-keskustelu hautaa alleen sivistyksen, koulutuksen ja kulttuurin, jos ne eivät pidä itsestään ääntä. Tällaiset projektit ovat myös Lapin työtä: kulttuurihallinnan maisterina ja pitkään muun muassa tanssitaiteilijana esiintynyt Lappi on aiemminkin ollut mukana luomassa asioita tyhjästä. ”Silloin kun me polkaistiin Tanssiteat teri Minimi käyntiin, niin ei meillä todellakaan ollut rahaa tai tietoa yhtään mistään! Tartuttiin vaan puhelimeen ja lähdettiin keikoille. Sama Itäisen tanssin aluekeskuksen kanssa.” Kanttilaa varten rahaa on haettu eri säätiöiltä, ja joukkorahoitusta suunnitellaan. Kulttuurihistorian vaaliminen on myös etenkin näin itsenäisyyden juhlavuonna valtiontason kysymys, joten myös valtionrahoituksen suhteen ollaan toiveikkaita. Kaupungilta yhdistys sai 50 000 euron avustuksen toiminnan aloittamiseen. Projekti on herättänyt mielenkiintoa myös kansainvälisesti. ”Mitään ei kuitenkaan ole vielä lopullisesti lyöty lukkoon”, Lappi kertoo. Vaikka urakka on valtava, ei Lappia hirvitä. Hän katsoo jo eteenpäin. Tulevaisuuden visioissa Minna Canthin talo on paikka, joka hengittää ulospäin ja josta käsin elävöitetään koko kaupungin elämää. Kaikkea muuta, kunhan ei vaan nukkuvaa, puolikuollutta elämää. Niin sanoi Minna Canth itse.
48 • 4 / 2017 ”Mainonta paskantaa päähäsi” Aktivistiryhmä vaihtaa luvatta kaupallisen propagandan tilalle anarkistista propagandaa. Viesti on väkevä ja analyysi skarppia. TEKSTI JARI TAMMINEN KULTTUURIHÄIRINTÄ ”L YHYEN TÄHTÄIMEN tavoitteemme on välttää pidätetyksi tulemista. Pitkän tähtäimen tavoitteemme on kommunismi.” Mainostauluja kaappaava lontoolainen Special Patrol Group -ryhmä (SPG) lainasi nimensä jo lakkautetulta Lontoon poliisin erikoisjoukolta. Olikin sopivaa, että ensimmäinen SPG:n tempaus muodostui poliisiväkivaltaa kritisoivien julisteiden luvattomasta ujuttamisesta mainostauluihin muun muassa Scotland Yardin päämajan ulkopuolella. ”Haluaisimme nähdä ihmiset vaatimassa elinympäristöään itselleen, pois korporaatioiden monopolin kynsistä”, SPG kertoo. Tässä haastattelussa ryhmä kommentoi nimettömänä ja kollektiivina. ”Oikeus kaupunkiin on ranskalaisen sosiologi Henri Lefebvren [1901–1991] esittelemä ajatus, jota brittiläinen yhteiskuntateoreetikko David Harvey [s. 1935] vei pidemmälle. Ajatus voidaan tiivistää siihen, MANIFESTI. Special Patrol Groupin #AdHackManifesto jakaa ryhmän huomiot ja tavoitteet neljään osaan. Manifesti keskittyy ulkomainontaan, sillä sitä ei ole mahdollista välttää: ”Printtimainonnan voit välttää kääntämällä sivua, televisiokanava vaihtuu nappia painamalla ja ad-blockerit auttavat netissä. Mutta ulkomainonta voidaan myydä mainostajille sillä argumentilla, että sitä ei pysty pakenemaan”. ”TOIMINTAAMME OHJAA ANARKISTINEN TEORIA.” että meillä on oikeus tehdä ja muokata elinympäristömme haluamamme kaltaiseksi. Tämä on ristiriidassa yritysten ja valtiovallan hallitseman ja kontrolloiman ympäristön kanssa. Kyse ei ole pelkästään estetiikasta, vaan myös kaikkien elämän osa-alueiden demokratisoimisesta.” Toiminnallaan SPG asettuu osaksi pitkää jatkumoa. ”Vastamainosten tekijät ja levittäjät aloittavat estetiikan kaappaamisesta, joka toimii symbolisena vaatimuksena kontrollin saamiseksi. Melkein kaikki heistä puhuvat julkisen tilan takaisin valtaamisesta. Julkinen tila on kuitenkin kiistanalainen termi, ja on kyseenalaista, onko koskaan edes ollut vapaata julkista tilaa, johon palata. Tästä huolimatta on kuitenkin mahdollista luoda julkista tilaa, ja me olemme kova äänisiä esittäessämme, miltä se tila voisi näyttää.” USEIN VASTAMAINOSTEN TEKIJÄT ottavat maalitauluikseen yksittäiset yritykset. Kohteeksi valikoituu helposti poikkeuksellisen röyhkeästi vedättänyt firma tai muuten vaan tiensä kukkulan kuninkaaksi raivannut yritys, jonka brändiin on ladattu arvoa ja joka on laajalti tunnistettava. SPG on kuitenkin kohdistanut kritiikkinsä kärjen hieman laajemmalle. ”Emme tavallisesti hyökkää yksittäisten brändien kimppuun – ainoa ero pienen ja ison yrityksen välillä on se, että iso yritys on ollut menestyksekkäämpi toiminnassaan. Molemmat toimivat saman kapitalistisen mallin puitteissa ja ulosmittaavat lisäarvon työläisten tuotoksesta. Molemmat ovat osa järjestelmää, joka tavoittelee rajatonta kasvua rajallisella planeetalla.” Osan vastuusta SPG jakaa tuotteitaan myyville yrityksille, mutta osansa saavat myös sanansaattajat – mainostoimistot. ”Seuraamme stand up -koomikko Bill Hicksin ajatusta ja pidämme kaikkia mainonnan ja markkinoinnin parissa työskenteleviä henkilöitä osana ongelmaa. Kuten Hicks sanoi markkinointialasta: ’Heidän toimintaansa ei voi rationalisoida, he ovat saatanan pikku kätyreitä, jotka täyttävät maailman sapella ja saastalla. He ovat kusessa ja kusettavat meitä.’” Vuonna 2015 ryhmä puolestaan toteutti Don’t Vote -kampanjan, jonka viesti kuului: ”Älä äänestä”. Lontoon metrossa sattuu ja tapahtuu.
4 / 2017 • 49 Special Patrol Group uskoo tiedon vapaaseen välittämiseen. Tähän sopii hyvin, että ryhmän edesottamuksia käsittelevän Advertising Shits In Your Head -kirjan julkaisi Dog Section Press, joka on saattanut teoksen myös vapaasti luettavaksi nettiin. SPG:n tekemisten lisäksi kirjassa esitellään myös Public Ad Campaign ja Brandalism-ryhmien ajatuksia. On ilmeistä, että kustantamon toiminta ei tähtää voittojen maksimoimiseen. ”Haluamme kannustaa ihmisiä seuraamaan esimerkkiä. Tämä kirja on tarkoitettu helppotajuiseksi opaskirjaksi laittomuuksista ja siitä, kuinka ja miksi niitä pitäisi tehdä”, kustantajan edustaja valottaa. Kustantamon edustaja myös vierastaa termiä ”kustantamo”. Hän vetoaa Bertol Brechtin ajatukseen siitä, että meidän jokaisen velvollisuus on oppia ja jakaa oppia. ”Vallankumouksellisina tavoitteemme on lietsoa kapinaa. Kirjakustantajina meidän todennäköisesti täytyy rajoittaa tavoitteemme mielten kapinaan.” Kustantamon julkaisema mate riaali on niin sanottua erikoismenoa, eikä myöskään tuotannon jakaminen ilmaiseksi edusta kirja-alalla valtavirtaa. ”Se, mikä on hyväksi bisnekselle, on huonoksi moraalille. Paholaisen huikein temppu oli brändätä hyväksikäyttö hyväksi bisnekseksi. Asioiden jakaminen ilmaiseksi on huonoa bisnestä, mutta se voi toimia hyvänä esimerkkinä.” Advertising Shits In Your Head – Strategies for Resistance (122 sivua). Dog Section Press, 2017. Luettavissa osoitteessa issuu.com/dogsectionpress/ docs/advertising_shits_in_your_head Public Ad Campaignin ja Brandalismin haastattelut löytyvät ryhmien nimellä hakien Voiman arkistosta (voima.fi) Tieto olkoon vapaata! ”Meidän toimintaamme ohjaa anarkistinen teoria, ja vastustamme nykyisen kaltaista edustuksellista parlamentarismia. Mielestämme nykyjärjestelmä ei ole alkuunkaan riittävän demokraattinen, ja raksi ruutuun neljän vuoden välein edustaa lähinnä poliittista apatiaa.” YKSITTÄISET YRITYKSET eivät siis ole SPG:n tähtäimessä, vaan se on ottanut kohteekseen laajemmin kaupallisen viestinnän, erityisesti ulkomainonnan. Tämä näkyy ryhmän toiminnassa. Hiljattain se kokosi kansainvälisen yhteenliittymän mainostiloja valtaavista ryhmistä ja organisoi Subvert The City -toimintaviikon. Sen aikana yli 500 mainostaulua kaapattiin ja mainokset korvattiin vastamainoksin ja muilla vaihtoehtoisilla viesteillä. Tapahtuma levittyi 40 kaupunkiin 19 eri maassa. ”Perustimme sitä varten Subvertisers International -kattojärjestön. Kenenkään ei kuitenkaan mielestämme tarvitse kuulua mihinkään organisoituun porukkaan tehdäkseen tätä.” SPG ON JAKANUT OPPEJAAN , eivätkä he vahingossakaan väitä omistavansa ideoita, joiden mukaan toimivat. Päinvastoin. He toivovat muidenkin tarttuvan niihin omaehtoisesti. ”Mehän olemme kommunisteja, ja mielestämme kaikkien tulisi jakaa kaikki – aina.” Ryhmä muistuttaa Mihail Bakuninin, anarkismin oppi-isän ajatuksesta, jonka mukaan maailman nerokkaimmankin ihmisen mieli on kokonaisuudessaan edellisten ja nykyisten sukupolvien kollektiivisen työn tuottama. ”Aatteelle on erittäin tärkeää, että sitä pystytään levittämään ja toisintamaan. Meidän lisäksi tätä ovat tehneet esimerkiksi Public Ad Campaignin Jordan Seiler ja Brandalism-porukka.” Seilerin Public Acces -sivulla myydään lukuisten eri kaupunkien mainostaulujen avaustyökaluja ja jaetaan näiden 3D-printtitiedostoja. Brandalismin Street Ad Takeover Manual puolestaan on jaossa netissä vapaasti. ”Kaikki voivat ja kaikkien pitäisikin aktivoitua ja uudelleenrakentaa ympäristönsä mieleisekseen.” Rikoksentekovälineitä.
Muistijälkiä suomalaisten siirtolaisten ja kallonmittaajien ajoista 50 • 1 / 2017 KULTTUURI Marjo Levlinin näyttelyssä paljastuu, miten erilaisuuden kohtaaminen on ollut Suomessa vaikeaa ennenkin. TEKSTI TUOMAS RANTANEN K UVATAITEILIJA Marjo Levlin esittelee tulevan näyttelynsä pienoismallia. Näyttely avataan Kuntsin modernin taiteen museossa Vaasassa toukokuussa. Maalarina aloittanut Levlin on vuodesta 2004 keskittynyt installaatioihin ja videoihin. Niitä on tarjolla nytkin. ”Huomasin tulleeni taiteen tekemisessä vaiheeseen, jossa en enää tiennyt, miten ilmaisisin ajatuksiani maalaamalla. Siksi oli pakko kehitellä muuta tilalle”, kertoo Levlin. Nyt valmistuva näyttely koostuu kolmesta itsenäisestä teoskokonaisuudesta. Ne käsittelevät pienen suomenruotsalaisen pohjanmaalaispitäjän unohdettuja tarinoita yhden suvun historian kautta. Samalla niiden aiheet koskettavat koko yhteiskuntaa ja tätä hetkeä. Ensimmäiseen päätilaan tulee pari vuotta sitten Muu Galleriassa esillä ollut kokonaisuus Länteen ja takaisin. Siinä taitelijan isoisoäidin rapistuneesta mökistä löytyneet esineet kantavat yhteyttä kadonneeseen aikaan. Etualalle nousee perheen siirtolaisuus 1800-luvun lopulla Yhdysvaltoihin. Tätä jälkipolville repaleisina yksityiskohtina välittyvää tarinaa Levlin avaa Oblivion – O Blif Igen! -lyhytelokuvan avulla. Runollisesta dokkarista käy ilmi myös, että Suomesta muutti Yhdysvaltoihin vuosien 1821–1929 välisenä aikana peräti 350 000 henkilöä, yksin Maalahdesta noin 1 600. ”Tämän päivän kärjistynyttä maahanmuuttokeskustelua vasten on hyvä eläytyä siihen, miten kielitaidottomat ja vähemmän sosiaaliset suomalaiset joutuivat itse siirtolaisina usein muita heikompaan asemaan”, huomauttaa Levlin. Maalahdessa maatumassa olleen mökkijäämistön ja taiteilijan Yhdysvaltojen-matkalla tallentaman aavekaupunkikuvaston välille syntyy puhutteleva jännite. Samalla tutkimusmatkalla löytyneissä antiikkisissa stereokuvissa näyttäytyvät niin yhdysvaltalaiset turistinähtävyydet kuin – hämmästyttävää kyllä – Imatrankoskikin. Tunteen tasolla niissä kiteytyy jotain oleellista ihmisten suhteesta entiseen ja uuteen ympäristöönsä. NÄYTTELYN TOINEN , uusi osio, on viidellä suurella näytöllä toteutettu video installaatio Dividual Individual. Levlin näyttää sen innostuneesti omalta televisioruudultaan. Teos kertoo tarinan siitä, kuinka Ruotsinkielisen kirjallisuuden seura asetti vuonna 1911 toimikunnan vaalimaan suomenruotsalaisen väestön terveyttä tieteellisen tutkimuksen keinoin. Maalahti oli yksi kolmesta paikkakunnasta, jonka melkein kaikki 25–40-vuotiaat jäsenet asetettiin antropo logiseen tutkimukseen. Kehot, kallot, kasvot ja jopa mielenlaadut mitattiin ja määriteltiin. Luonnontieteelliseen luokitteluun rinnastettu ihmistutkimus nojasi Ruotsista vaikutteita saaneisiin rotubiologisiin näkemyksiin siitä, että kansakuntaa tulee suojella geeniperimän rappeutumiselta. Tämä ajattelu johti sekä Ruotsissa että Suomessa esimerkiksi köyhien naisten pakkosterilisaatiohin. Vaikuttavassa videoaineistossa keskeisessä osassa olevat antropologiset kuvat tavallisista ihmisistä eivät kuitenkaan ole peräisin Maalahden tutkimuksesta. ”Ruotsissa tällainen aineisto on julkista, mutta Suomessa 1910-luvulla kerätty tutkimusmateriaali on yksityisen Folkhälsanin takana. Se taas haluaa jostain syystä pitää aineiston lukkojen takana. Ilmeisesti siellä pelätään, että joku voi pahastua oman sukunsa esille nousemisesta. Mutta miten pitkälle ylipäänsä ollaan päästy, jos jonkin poikkeavuuden paljastuminen yhä näyttäytyy uhkana?”, manailee Levlin. ”Samalla sivuun jää se, että ne, joita on tutkittu ja luokiteltu ja määritelty, ovat aina olleet sosiaalisesti heikommassa asemassa kuin ne, joiden ehdoilla nämä luokittelut on tehty. Tässä tapauksessa suomenruotsalainen eliitti pyrki rotubiologialla vahvistamaan omaa poliittista asemaansa.” NÄYTTELYKOKONAISUUDEN kolmannen osan muodostaa eri yhteyksissä aiemmin esillä ollut videoteos Taikurin varjo (2010). Siinä aineistona on Maalahdesta sattumalta löytyneen ruotsalaisen taikurin, Valkoisen Sheikin, jäämistö, ja siinäkin piirretään kuvaa normaalin ja epänormaalin häilyvästä rajapinnasta. Levlin painottaa etsivänsä tässäkin kohtaa historian kautta näkökulmaa tämän päivän suomalaisuuteen. ”Toivoisin ihmisten ymmärtävän, että erilaisuus on mahdollista nähdä enemmän resurssina kuin uhkana. Siirtolaisuuden suhteen suomenruotsalaisella Pohjanmaalla on tähän perinteitäkin, koska sieltä on aikojen saatossa aina lähdetty muualle ja usein palattu takaisinkin. Siksi maahanmuuttajien integraatio on siellä onnistunut hyvin. Tästä voisi muu Suomi ottaa esimerkkiä.” Marjo Levlin: Unelmia, haamuja 6.5.–3.9. Kuntsin modernin taiteen museo, Vaasa
4 / 2017 • 51 KUVATAIDE Postia rikkoutuneelta valokuvaajalta Marta Zgierskan näyttely saa katsojan vapisemaan. TEKSTI IIDA SIMES E I HEIKKOHERMOISILLE. Näyttely nostattaa pelkoa, muttei tee sitä räikein splatterin keinoin. Splatterin voisi helposti torjuakin, mutta nyt katsojan ajatukset kuoriutuvat hitaasti pinnan alta. Pelko on ihan tervekin tunne kaikille heille, jotka tunnistavat oman kuolevaisuutensa, elämän haurauden ja kokevat alati huolta rakkaidensa hyvinvoinnista. Pienessä valokuvataiteen museon sivuhuoneessa armottoman voimakkaiden kuvien äärellä vain psykopaatti voisi pysyä täysin neutraalina. ”Selvisin vuonna 2013 hengissä vakavasta auto-onnettomuudesta. Lähellä kuolemaa todellisuus – johon sopeutuminen oli jo entuudestaan tuottanut minulle vaikeuksia – tuntui liukuvan sormieni lävitse. Vastoinkäymiset seurasivat toisiaan: leikkaukset, kuukausia kestäneet fyysiset rajoitukset, ero ja uudelleen puhjennut ahdistuneisuushäiriö, joka muuttui vain pahemmaksi.” Näin kertoo puolalainen valokuvataiteilija Marta Zgierska (s. 1987) Post-näyttelynsä taustoista esittelyteksteissä. Laajempaa ranskanja englanninkielistä tekstiä voi lukaista penkillä olevasta katalogista, muuten tulkinta jää katsojalle. NÄYTTELYN NIMI Post on puolaa ja tarkoittaa paastoa. Näyttelyn nimeä ei ole suomennettu, ja jos ei huomaa sanaa selittävää kylttiä ovensuussa, näyttely aukeaa – eikä ehkä ihan pieleenkään – englannin kielen paikkaa tarkoittavan post-sanan kautta, ja on lähellä siitä johdettua posture-sanaa eli ryhtiä. Eräässä kuvassa Zgierska vertaa kehoa palapeliin, jossa muutama pala on irti paikaltaan, ja kuva on mennyt ryttyyn. Kuin ihminen, kokonaisuus on vajavainen, jos keskeinen osa on rikkoutunut. Kokonaisuuden näyttävimpiä kuvia on nainen sikinsokin aseteltujen, kuin hänen ympärilleen lennähtäneiden tuolien keskellä. Alaston nainen tuolien vankina. Ja edelleen: nainen on tuolien tukema. Muuten hän romahtaisi, koska oma vaurioitunut keho ei kanna. Kylmä hiki kohoaa otsalle tahrautunutta takkia katsoes sa. Verta. Kuin todisteena rikoksesta – tai Zgierskan maailmassa onnettomuudesta. Ehkä onnettomuus on universumin aiheuttama rikos, jonka epäoikeudenmukaisuuden seurauksena uhri joutuu rakentamaan identiteettiään (palapelin) pala kerrallaan. ROSK AISILTA TUPAK ANTUMPEILTA näyttävä iso teos karjuu muistutusta kuolevaisuudesta. Lähempää katsoen huomaa, että kuvassa on hampaita. Ne muistuttavat hämäävän paljon tupakantumppeja, jotka vahva terveysvalistus on opettanut tulkitsemaan kuoleman lähettiläiksi. Hampaat ovat toisesta päästä tummentuneita, mätiä. Amalgaamipaikkoineen ne ovat rikkonaisia ja sairaita. Koska Zgierskan elämää ravistellut järkyttävä tapahtuma oli nimenomaan auto-onnettomuus, kuutioksi rytätty auto on kuin sekä taiteilijan syytös peltistä tuhoajaansa kohtaan että Zgierskan väkevä kosto. Marta Zgierska: Post Suomen valokuvataiteen museossa Helsingissä 28.5. asti musiikin aika musiikinaika.org art & autonomy James Dillon (UK) Sebastian Hilli (FI) Mark Applebaum (US) Talea Ensemble (US) Quatuor Bozzini (CA) POING (NO) Uusinta Ensemble (FI) ym… Viitasaari 4.–9.7.2017 Työväenmuseo Werstas ja Väinö Linnan aukio Voima-lehden nykyisen päätoimittajan kauden päättyessä etsimme toimitukselliseen laivaamme uutta kipparia. Tehtävän onnistunut hoito edellyttää journalististen rutiinien hallintaa sekä vahvaa näkemystä yhteiskunnan, kulttuurikentän ja journalismin nykytilasta sekä visiota Voima-lehden roolista poliittisena kulttuurilehtenä. Päätoimittajan toimenkuvaa voidaan räätälöidä valittavan henkilön mukaan ja tehtävään voi hakea myös työparina. Voima-lehden taloudelliset resurssit ovat rajalliset, mutta puutteita korvaa toimituksellisen tiimin korkea sitoutumisen aste. Työn on tarkoitus alkaa viimeistään elokuussa. Tehtävää täytettäessä painotetaan erityisesti hakijoiden visiota lehden tulevaisuudesta ja kykyä innostaa toimitustiimi toteuttamaan laadukasta journalismia. etsiMMe päätoiMittajaa Kiinnostuksen osoitukset ja tiedustelut osoitteeseen: tuomas.rantanen@voima.fi Voima on vuonna 1999 perustettu valtakunnallinen ilmaisjakelulehti, joka sai valtion tiedonjulkistamis palkinnon jo vuonna 2001. Lehdellä on TNS Globalin tutkimuksen mukaan yli 78 000 säännöllistä lukijaa ja yli 176 000 lukee sitä silloin tällöin.
52 • 4 / 2017 KULTTUURI Vaarallisen kauniit ?säkeet Tiedä, mitä pelaat ”MINÄHÄN EN NÄISTÄ PELEISTÄ tiedä yhtään mitään!” Tämän lauseen olen kuullut monta kertaa siitä lähtien, kun aloin pelata Pokémon Gota. Sen lausuu yleensä 38-vuotias äiti tai isä, joka on 7-vuotiaan lapsensa kanssa pokeretkellä. (Ei siis etsimässä pornoa vaan etsimässä pokémoneja.) Sama lause tai ajattelutapa saattaa liittyä muihinkin lasten suosimiin peleihin kuten Minecraftiin tai Clash Royaleen. Ne ovat jotain niin kerta kaikkisen ihmeellistä, että aikuinen ihminen ei voi ymmärtää niistä mitään. Oikeastaan aikuiset eivät edes saa ymmärtää niitä, koska sitten he lakkaavat olemasta aikuisia ja ovat jotain ihme pelaajia. Todellisuudessa suurin osa pelaajista on nimenomaan aikuisia naisia, mutta tämä tietoisuus ei ole saavuttanut niitä ihmisiä, jotka ensimmäiseksi julistavat, etteivät ymmärrä mitään näistä peleistä, joita ovat juuri pelaamassa. Koska hehän siis eivät ole niitä pelaamassa! He vain ulkoilevat lapsensa kanssa. Eivät siis pelaa. Lapsi pelaa. Ehkä. Mistä sen voisi tietää, kun ei tiedä näistä peleistä yhtään mitään? EIKÖ KANNATTAISI TIETÄÄ? Ensinnäkin, eivät nämä simppelit kännykkäpelit nyt mitään rakettitiedettä ole. Niiden suunnitteleminen on toki vaikeaa ja vaatii todella pitkälle vietyä ammattitaitoa. Mutta ne on tarkoituksella tehty sellaisiksi, että lapsikin pystyy niitä pelaamaan. Kyllä se lapsen vanhempikin pystyy, jos paneutuu asiaan kymmenen minuuttia. Se ei siis ole vaikeaa. Diplomatiavoiton saaminen Civilizationissa vaikeimmalla tasolla, se on vaikeaa. Parin pokémonin nappaaminen peukalonheilutuksella taas ei ole vaikeaa. (Ja kyllä, Civilizationista puhuminen on nörttiä, mutta jos normaaliälyllä varustettu aikuinen ei tiedä maailman suosituimmista kännykkäpeleistä mitään, se on sama kuin ei tietäisi, mikä on Aku Ankka tai HIM.) Toiseksi, aikuisen kannattaa tietää, millaisen viihteen parissa hänen lapsensa viettää aikaansa. Harva vanhempi antaisi alakouluikäisen surffata pornoa tai katsoa kauhu elokuvaa, jotkut suojelevat myös raaimmilta kirjoilta tai biiseiltä. Miksi pelit olisivat sellaista harmaata aluetta, jossa vanhemman vastuu onkin ulkoistettu App Storelle? Kolmanneksi, mieti kuinka nolo olisi parikymmentä vuotta sitten ollut 38-vuotias, joka olisi ylpeänä kuuluttanut, että hän ei sitten ymmärrä näköradiohommista yhtään mitään. Älä ole hän. Neljänneksi, pelit ovat kivoja! Niitä on kiva pelata lapsen kanssa, ja niitä on kiva pelata yksin. EI TARVITSE ENÄ Ä vauva.fi:ssä tai kahvihuoneessa ihmetellä, mitä on rageaminen tai levelöinti. Jos et tiedä mitään, olet tasolla eli levelillä yksi. Siinä on se hyvä puoli, että kakkostasolle pääsemiseen ei tarvita kovin paljoa. Heti, kun opettelet pelin perusteet, tiedät jo jotain. Toisin sanoen: olet levelöitynyt. Hyvää peliä! MIKE POHJOLA PELINJOHTAJA Ku va : Ve ld a Pa rk kin en Kirj oitt aja on kirja ilija , pe lisu un nitt elija ja yrit täjä . Lyyrinen lukupiiri kokoontuu juomaan lahtarin verta, kun Klikki lataa riiminsä piippuun. TEKSTI SUVI AUVINEN KUVA THOMAS L. JENNINGS K ULMAN takaa ajaa pakettiauto, jos ta tulee esiin kolme kommandopipoista miestä. Toimittaja huputetaan, lastataan autoon ja ajetaan sillan alle. Tai näin Klikin unelmissa tämä haastattelu alkaisi. ”Mutta ei me ehditty järjestää tätä, me käydään töissä”, Klikki toteaa. Vappu tai ei, Klikedi ei kameroille hymyile. Kommandopipot päässä videoilla luokkasotaräppiä suoltava Klikki on suomiräppiskenen kummajainen. Itsenäisyyspäiviksi ja vapuiksi viimeiset kymmenen vuotta biisejä tuottanut Klikki ei ole antanut koskaan ennen haastattelua, eikä Klikin jäseniä saa nytkään yksilöidä. Haastattelu annetaan anonyymisti kahdesta syystä. Ensinnäkin Klikki on kaikki. ”Alussa me mietittiin, että Klikkiä voi tulla tekemään muutkin, ja nekin olis tätä samaa juttua. Zapatista-hengessä: sillä ei ole väliä, ketä me ollaan, väliä on niillä asioilla, joita me tuodaan esiin”, Klikki toteaa. ”Klikki on kaikki, koska nää asiat koskettaa yhtä lailla Kontulassa jotain ihmistä, jolla ei oo mikrofonia, kuin mua, jolla sattuu olemaan mikrofoni. Me ei olla haluttu saavuttaa tällä mitään oman egon boostausta.” KLIKKI ON TEKIJÖILLEEN keino purkaa pahaa oloa ja kanavoida se taidepläjäykseen. Räppi valikoitui muodoksi sattumalta. ”Me ollaan luettu paljon yhdessä ja jubailtu näistä asioista vaikka kuinka. Klikki on lyyrinen lukupiiri. Me voidaan kuitenkin jutella maailma tappiin asti, eikä mikään muutu. Sit kun tekee biisin, niin sen paskan pääsee oksentamaan ulos. Niistä vituttavista asioista pääsee yli.” Toinen syy anonyymiyteen on se, mitä purkautuu, kun Klikki pohtii yhteiskunnan tilaa. Puukkoa Stubbiin ja puukkoa Kataiseen. Puukkoa tuppeen ja haulikkoa lataileen. ”Ei tällaisia juttuja voi tietenkään omalla naamalla sanoa, työnantajan kanssa vois tulla ongelmia. Välillä tulee fiilis, et pitäiskö jätkät tehdä biisi, jossa ei oliskaan niinku klik kläk kläkedi kläk, mut sit se ehkä kuitenkin vähän vääntyy siihen. Ehkä se kertoo enemmän meidän yhteiskunnasta, että asiat alkaa aina vituttaa, jos yrittääkin tehdä jotain rakentavampaa.” Klikin fanitusta ei ole tehty helpoksi. Osa biiseistä on ollut jakelussa esimerkiksi vain yhden itsenäisyyspäivän ajan vuosia sitten. Keikkoja Klikillä on ollut neljä. Sosiaalisen median sivuja perustetaan ja poistetaan. Klikin nimi kirjoitetaan mitä erilaisimmissa muodoissa, joten googlaus ei anna paljoa. Klikin tunnetuin edelleen saatavilla oleva biisi on Valmiina joka vappu. Vaik vapaus on tääl muotii ku Fila tai Fubu niin ei MikkoMatti silti vihaansa huku. Mut vast silloin täyttyy draaman kaari ku syön elävältä mä paavin ja tsaarin. KLIKKI ON taideprojekti ja perustelee raflaavia valintojaan strategialla. ”Tollasia läppiä on tosi helppo heittää, ja toisaalta siihen on tosi helppo tarttua niiden, jotka ei diggaa. Eihän toi ulkopuolelta katsottuna ole mitenkään älykästä, ja siinä haetaankin vaan reaktiota ihmisistä. Sä tönäiset pallon liikkeelle sanomalla jotain tosi överiä. Ainakin ihmiset alkaa itse miettiä, että jos ei tätä niin mitä sitten.” Jos Klikkiä analysoi sen sanoitusten perusteella ja tuotteena, on se ääripään ääripää. ”Mä en tiedä, mikä se toinen ääripää on, mut kyllähän meidän läpät on vedetty ihan tosi yli. Se kuuluu taiteeseen, ei taide voi olla mitäänsanomatonta. Ei kukaan mee kattoo mitään demaritaidetta. Jotain varovaista räppiä sote-uudistuksesta.” KLIKIN TYYLISTÄ poliittista räppiä ei tee Suomessa kukaan muu. ”On artisteja, jotka puhuu sosiaalisista asioista, mut Klikki on enemmän sitä teon propagandaa kuin varsinaista musiikin ehdoilla menemistä. Musiikki palvelee sitä asiaa eikä toisin päin. Siksi sanatkin on paljon suorempia, provosoivampia, hyökkäävämpiä.” Syrjäytyneiden nuorten miesten tarinoita lähiöistä on suomiräpissä kuultu kyllä, mutta Klikin tulokulma sosiaa
4 / 2017 • 53 Vaarallisen kauniit ?säkeet lisiin ja yhteiskunnallisiin ongelmiin on toisenlainen. ”Ei se ’menee tosi paskasti’ tai ’mä oon melkein päätynyt linnaan’ -puhe, jota räpissä ihannoidaan, johda mihinkään.” Klikin mukaan perinteinen räppipuhe vain uusintaa pahoinvointia. Se ihastelee lähiössä tapahtuvaa päihteiden vetämistä ja siihen jumittumista. ”Oikeesti meidän pitäisi vapautua kaikesta siitä paskasta, joka pitää meitä siellä syrjässä. Jotkut levyt voi voimauttaa ihmisiä kurimuksessa. Klikki haluu muuttaa sen kurimuksen. Meidän tekstit ei puhu yksilön kamppailusta, vaan siitä, mikä ajoi yksilön siihen kamppailuun. Yksilön sijaan me puhutaan aina rakenteista, koska niihin me tarvitaan muutos.” SUOMI JUHLII satavuotisjuhliaan. Se ei Klikkiä lämmitä. ”Tässä Suomi 100 -hypessä nyt vaan puhutaan siitä, miten hieno menneisyys meillä on ollut ja miten tulevaisuudessa on haasteita suomalaisilla, mut kun ’yhdessä ollaan talkoissa messissä’, niin hyvä tulee. Siitä ei puhuta yhtään missään mitään, mitä silloin 100 vuotta sitten luokkasodassa tapahtui. Meidän isovanhempien vanhemmat pakoili lahtareita jossain vintillä, eikä ketään kiinnosta. Mun ikäiset käy äänestämässä jotain Jan Vapaavuorta. Missä sen isoisä oli? Klik kläk”, Klikki toteaa ja tekee käsillään nopean latausliikkeen. Klikki on halunnut muistuttaa satavuotiaan Suomen historiasta uudella vapuksi julkaistulla biisillään ”Housukaartilainen”. Klikki toivoo eri sukupolvien kuuntelevan biisiä yhdessä vappuna. ”Asefantasia ei ollut mitään fantasiaa pari sukupolvea sitten vaan todellisuutta. Ja tilanne voi edelleen kärjistyä siihen tosi helposti, jos näihin ongelmiin ei aleta rauhanomaisesti keksiä muutosta.” LUOKKAYHTEISKUNTA ei ole Klikin mukaan muuttunut mihinkään, se on vain paremmin piilotettu. ”Sorron välineet on erilaiset, mutta sorto ei ole hävinnyt mihinkään. Enää ei tarvi kovistella vuokraviljelijää, sitä varten on Intrum Justitia. Pätkätöissä tääl edelleen j engi käy. Pakko tästä on puhua ääneen, jos vaikka seuraavan sukupolven duunarit ei enää haluais olla kokoomuslaisia.” Klikille työväenluokka on kaiken keskiössä. ”Me tullaan työväenluokasta kaikki ja pidetään yllä tiettyä perinnettä. Niin arvokasta ja tärkeää työtä kuin KOMteatterisukupolvi tekeekin, niin työläisten itsensä pitää luoda se työväenliike, ei taiteilijoiden ja kulttuuriperheiden.” Klikki ei tarjoa ratkaisuja, mutta haluaa muistuttaa historiasta. ”Tää palautuu siihen, että ’Klikki on kaikki’. Ketä me ollaan sanomaan, miten asiat pitäisi tehdä? Mutta jos ei kukaan avaa ekana suutaan, niin ei se keskustelu koskaan etene. Me ollaan vaan tyyppejä, jotka on tehneet pari biisiä.” MATKALLA JOSSAIN PÄIN SUOMEA? LÖYDÄ TARINA, JOKA LIIKUTTAA SINUA. DIGITAALINEN MUOTOILU Koulutus on suunniteltu sinulle, joka haluat oppia ja hallita useita graafisen alan osa-alueita sekä soveltaa oppimaasi käytäntöön. Koulutuksen moduulit muodostuvat mm. kuvankäsittelystä, verkkosivujen suunnittelusta ja ylläpidosta, digitaalisesta videoeditoinnista sekä dokumenttisuunnittelusta. Koulutuksen aikana opiskelijat työskentelevät eri aihealueiden parissa. Tarkoituksena on perehdyttää opiskelijat niin projektityöskentelyyn kuin antaa valmiudet realististen projektien toteuttamiseen mm. Adobe Creative Cloud -ohjelmistoja hyödyntäen. Koulutus toteutetaan MAC-ympäristössä. • Verkkotuotanto • Graafinen tuotanto • Mediatuotanto Opetus maanantaisin ja keskiviikkoisin, klo 13 -17. Koulutukseen sisältyy luentojen lisäksi tehtäviä ja projektitöitä. Hinta: 400€ Hakuaika päättyy 21.8.2017, klo 16.00 Lisätiedot: www.arcada.fi/digitaalinenmuotoilu Arcada Jan-Magnus Janssonin aukio 1 www.arcada.fi | | | Helsinki TÄYDENNYSKOULUTUS 4.9.2017–14.2.2018 Osa-alueet:
54 • 4 / 2017 KokoTeatterin Constellations ja Pulpetti sekä MimoArt Companyn Body Notes yhdistävät tanssin muihin esitystaiteen muotoihin. TEKSTI TUOMAS RANTANEN K OKOTEATTERI on tänä vuonna 20 vuotta täyttävä vapaan kentän ammattiteatteri. Sen näyttämö on sijainnut vuodesta 2012 entisissä Svenska Gårdenin tiloissa Helsingin Hämeentiellä. Samoissa tiloissa toimii myös Koko Jazz Club. KokoTeatterin ohjelmisto koostuu uusista kotimaisista näytelmistä ja kiinnostavista ulkomaisten näytelmien Suomen kantaesityksistä. Niiden valinnassa ja toteutuksessa korostuvat usein yhteiskunnallinen kantaaottavuus ja fyysisyys. Viimeksi mainittu näkyy esimerkiksi tanssin ja teatterin yhdistämisessä sekä ohjelmistossa että esitysten sisällä. Tunnelmaan sopii hyvin, että ennen merkkivuoden kunniaksi tehtyä Constellations-esitystä lämpiön myyntitiskin takana lippuja ja virvokkeita myy näytelmän ohjannut ja teatteria perustamassa ollut teatterinjohtaja Anna Veijalainen. Näytelmäkin alkaa räväkästi. Katsojien siirtyessä salin puolelle heidän edessään pienellä pyörivällä lavalla esityksen mies ja nainen liikehtivät hitaasti tanssien, toisensa kohdaten mutta vähemmän toisiaan koskettaen. Kyseessä on brittiläisen Nick Paynen käsikirjoittama, viiltävän terävä nykydraama yhden parisuhteen käänteiden labyrintista. Ristikkäisten kohtaamisten, eroamisten ja jälleen yhteenpalaamisten alta peilautuu traaginen kuva sairastumisesta, lopun kohtaamisesta ja valintojen hukatuista mahdollisuuksista. Näyttämöllä oleva nainen on tähtitieteilijä ja mies mehiläistenhoitaja. Heitä esittävät Sami Saikkonen ja Sonja Sorvola, jotka ovat pariskunta näyttämön ulkopuolellakin. Silti sovituksessa juuri läheisyys ja intohimo jäävät oudon laimeaksi. Kun teksti on älyllisyydessään kylmää, ehkä sen vastavoimana juuri tanssin fyysisyydelle olisi voinut suoda jopa enemmän tilaa. Nyt esityksen tunnetaso jää yksipuolisemmaksi kuin tragedian koko painon välittymiseksi olisi tarkoituksenmukaista. KOKOTEATTERIN LINJAAN sopii hyvin myös Reetta Honkakosken yhtä lailla puheja tanssiteatterin välimaastoon sijoittuva Pulpetti. Sitä voi pitää kehollisena tutkielmana totalitäärisesta vallankäytöstä, siihen mukautumisesta ja kytevästä kapinasta. Kuudelle naistanssijalle kirjoitetun esityksen kuvakieli ja symboliikka ovat pelkistetyn tehokkaita. Näyttämöllä nähdään sotilaallisessa univormussa tärkeilevä opettaja ja joukko oppilaita yhteinäisissä koulupuvuissaan. Näiden joukkoliikehdinnässä on muistumaa entisten sosialististen maiden ryhmävoimistelunäytöksistä, mutta sitä haastaa koko ajan nuoren energian ja uteliaisuuden tietty kahlitsemattomuus. Esityksen alkuvaiheessa pulpetteja on vain yksi, ja sen kannen alla piilevästä salaisuudesta pyrkivät kaikki vuorollaan osalliseksi. Vielä pulpettirivien äärelläkin oppilaat kilpailevat asemistaan toisiaan tyrkkien. Koulunkänti tiivistyy toistuviin lukusulkeisiin, mutta tyttöluokan kollektiivinen kapinahenki paljastaa, että aivopesulla on rajansa. Johtajasta tehdään patsasta samalla vimmalla kuin sitä kaadetaan. Liikkeensä puolesta pysähtymättömän dynaamisessa esityksessä on teemaa tukevaa kollektiivisuuden voimaa, mutta samalla ilkikurisuuden silmäniskua. Kokonaisuutena onnistuneen esityksen perusasetelma on silti turhan ilmeinen. JOS PULPETISSA tanssivat naiset muuttuvat kurin kanssa teerenpeliä käyväksi tyttöluokaksi, Mimosa Lindahlin Stoan näyttämölle ohjaama Body Notes tekee kahdeksan miehen ensemblestä veljellisesti kisailevia ja urpoileviakin jätkiä. Nykytanssia ainakin mimiikalla, butolla ja klovnerialla höystävä esitys alkaa vitsikkäällä lämmittelyllä, jossa fyysisesti tarkasti liikkuva mutta samalla villin kurittomasti elehtivä joukkio pyörii lavalla kuin Monty Pythonin sketsissä konsanaan. Vaikka improvisoitu poikahuumori pilkottaa esityksessä pitkin matkaa, rytmin vaihdoksissa, valoissa ja draamallisissa asetelmissa välittyy taiteellinen kunnianhimo ja laajempi tunneskaala. Esityksen hienoimpia kohtauksia ovat toistuva näyttämökuva, missä miestanssijat purkautuvat ahtaasta kuutiosta lavalle, ja asetelmat, joissa sellotaiteilija Sergio Castrillón loihtii instrumentistaan käsittämättömiä ääni maisemia muun veljesjoukon koulitun liikehdinnän perustaksi. Tietystä kiteytymättömyydestään huolimatta MimoArt Companyn monitaiteellinen esitys haastaa tuoreella tavalla taidetanssin perinteistä vakavuutta. Se ei toimisi alkuunkaan, ellei selkänojana olisi ohjaajan ja taiteellisen työryhmän luovuus ja osaaminen. Nick Payne & Anna Veijalainen: Constellations Esitykset KokoTeatterissa 27.5. asti Reetta Honkakoski: Pulpetti Esitykset KokoTeatterissa päättyivät 21.4. Mimosa Lindahl & MimoArt Company: Body Notes Esitykset Stoassa päättyivät 26.4. Nainen ja mies, tytöt ja pojat OPI KAIKKI A AKKOSET. Pulpetin tyttökoululaiset opettelevat kuria, mutta oppivat myös kurittomuuden. KULTTUURI
ESITYSTAIDE Minne aurinko ei paista Aurinkoteatterin Saalistajissa kohtaavat The Rocky Horror Picture Show ja suomalainen syrjäytyminen. TEKSTI TUOMAS RANTANEN E SITYS ALKAA David Attenboroughin klassisten luontodokumentttien parodiana. Otsalampulla varustettu luontovalistaja kuvailee ääntään madaltaen kituliaasti liikehtivän luojanluoman lajityypillisiä piirteitä. Ympäristö muistuttaa öistä kaatopaikkaa. Päivänvalossa alkukantaisen lajin alfanaaraksi määritelty hahmo paljastuu alkoholisoituneeksi Armiksi (Niklas Häggblom) ja tutkiva dokumentaristi naapurin teinityttö Pamelaksi (Paul Höllander). Armi elelee aran aikamiespoikansa Jarmon (Wilhelm Grotenfelt) kanssa ”jossain Pohjanmaalla” roskatun luonnon, haulikolla surutta kohti ammuskelevien tilallisten ja läheisen karaokebaarin ilmentämän sivilisaation rajaamalla vyöhykkeellä. Armin itsetuhoisuuden hallitsemaan leiriin työntyy lisää ulkomaailman lonkeroita, kun lapsuuden traumoja pillereiden voimalla väistelevä Helli-tytär (Milla Kangas) eksyy paikalle entistä kotitaloa kauppaamaan. SAALISTAJAT on The Rocky Horror Picture Showsta ja Lea Kleemolan groteskista queerismistä ideoita ammentava absurdi ja poliittisesti yliepäkorrekti tragikomedia. Esityksessä syrjäytymisen pohjatroolaus viedään niin ääriajoille ja ylikin, että kyydissä kliseetkin kirkastuvat. Valittu estetiikka on post-apokalyptisen dekadenttista, ja yhteiskuntakritiikin kärki kohdistuu ympäröivän kulttuurin tekopyhyyteen ja hyvinvointivaltion kuolleisiin kulmiin. Samalla tämän huonosti käyttäyty vän perheen pahoinvointi näyttäytyy myös turvaverkoista pudon neiden kompuroivana kamikaze-kamppailuna. VAIKKA TEKSTIN lyhentäminen olisi tiivistänyt pakettia ja terävöittänyt draamaa, juuri esityksen karussa rönsyilyssä ilmentyy oma ehjällä tavalla rikkinäinen maailmansa. Se jää kummittelemaan mieleen. Näyttelijätyötäkin sopii kiittää. Etenkin Niklas Häggblomin Armissa yhdistyvät suorastaan häkellyttävällä tavalla putoavalle pinnalle päätynyt äidillisyys ja päihdekierteisen rock-kukon patologinen itseriittoisuus. Esityksen muuhun kulkuun purkalla ja hakaneuloilla liimatut musiikkiesitykset tukevat kokonaisuutta jopa kar hean kauniisti. Vaikka esitys päällisin puolin nauraa alkoholismille, syrjäytymiselle ja tyydyttämättömille haluille, se ei tee sitä ivaten eikä vailla syvällisempää tragedian ja empatian tajua. Kaiken traumaattisen vyöryn keskelle piirtyy kuva perheen sisäisistä moninaisista tunnesiteistä. Kuonan alta pilkottaa myös torjuttu tunne inhimillisestä välittämisestä. Sanna Hietala: Saalistajat Aurinkoteatterin esitykset Universumissa 29.4. asti Lisäesityksiä kesällä LA 20.5. Stoan aukio, vapaa pääsy Reino Nordin | Mira Luoti Litku Klemetti & Tuntematon numero Rauhatäti, Pyhä Lehmä ja Heidi Kiviharju + paljon muuta SOKEANÄKYJÄ ohj. Akseli Hannula Esitykset 3.-14.5. ASSHOLES ohj. Antti-Juhani Manninen Esitykset 17.-21.5. ARABIALAINEN YÖ ohj. Venla Luoma Esitykset 30.5.-3.6. Itäinen Rantakatu 64, Manilla, Turku Liput: www.tiketti.fi tai liput@tehdasteatteri.fi
KULTTUURI Nuorallatanssijoiden tarinaa Ranskalainen menestyskirja palauttaa mieleen monien unohtamia julmuuksia. ”E N OLISI voinut koskaan kirjoittaa tästä tietokirjaa, romaanin kirjoittaminen oli ainoa mahdollisuus”, sanoo ranskalainen kirjailija Paola Pigani Helsingissä esitellessään Älä koskaan astu sieluuni kengät jalassa -teosta. Kirjan nimi paljastaa, miten riistävää olisi kertoa suoraan romanien tarinaa. Pigani kirjoittaa: ”Älä astu sieluuni kengät jalassa, kuuluu romanien sananlasku. Romanien luokse ei voi tupsahtaa noin vain, ei heidän nykyisyyteensä eikä menneisyyteensä. Se selviää minulle ajan myötä. Meissä kaikissa on oma salainen sopukkamme. Heidän sopukkansa tuntuu tuhoutuneen pysyvästi.” Kirja kertoo vahvasti todellisuuteen pohjautuvan tarinan. Ranskan maaseudulla natsi-Saksan miehityksen alussa lakkautettiin musiikkija nuorallatanssiesitykset sekä elokuvanäytökset. Ne olivat romanien eli kiertolaisten, kuten he itse halusivat itseään nimittää, tärkeimpiä bisneksiä. Vichyn nukkehallituksen tiedonannon mukaan ”irtolaiset vaarantavat kansallisen puolustuksen ja turvallisuuden”. Vuonna 1940 kirjan päähenkilö , 14-vuotias teinityttö Alba, suljettiin perheineen keski-Ranskassa Angoulêmessä sijaitsevalla Alliersin keskitys leirille. Vankeus ja ankara valvonta tuntui romaneista absurdilta: hehän ovat taiteilijoita. Ja heidän jumalansa Pouro Dei oli haastanut itse pirun. PIGANI ON L APSESTA ASTI kokenut olevansa jotain muuta kuin valta väestön edustaja. Piganit olivat 1970-luvun keski-Ranskassa ”kylän ainoita ulkomaalaisia, italialaisia maahanmuuttajia, jotka odottivat kärsimättömästi kansalaisuuden myöntämistä”. Romanit olivat pidettyjä vierailijoita. ”He tulivat viininkorjuuseen kotimme lähelle viljelijälle, jota mekin olimme auttamassa. Päivisin kaikki tekivät työtä yhdessä, illalla istuttiin yhteisessä pöydässä, syötiin, juotiin, laulettiin ja kerrottiin tarinoita”, kertoo Pigani. Kun rypäleet oli korjattu ja syksyn tuulet puhalsivat, kiertolaiset lähtivät eteenpäin kuin nuuskamuikkuslauma. Seuraavan sadon kypsyttyä he palasivat. Piganin ensirakkaus oli romanipoika. Hänen veljensä valtasi vahvempi lumous: tämä hylkäsi unelmat aloilleen asettumisesta ja talon pidosta. Nuori mies ”ei enää tähyillyt viljelmiään, vaan vuoroin taivasta valaisevia ja vuoroin sitä pimentäviä pilviä”. ENSIVAIKUTELMA Alliersin parakkikentästä antoi osviittaa tulevista ankeista ajoista. ”Leirin portti avautui kolkosti kirskahtaen. Ihmiselle, joka ei ole tottunut oleskelemaan suljettujen ovien, telkien takana, tuo terävä ääni on tuskallinen”, Pigani kirjoittaa. Aikaisemmin Alliersiin oli vangittu Ranskaan paenneita Espanjan sisällissodan pakolaisia, Francoa vastustaneita kommunisteja perheineen. Miehiä, naisia ja lapsia. Natsi-Saksan väkivaltainen tehokkuusajattelu oli käynnissä, ja leiri oli tyhjennetty lähettämällä espanjalaiset keskitysleireille Mauthauseniin ja Ravensbrückiin. Romanien olot Alliersissa olivat tappavan vaaralliset. Moni kuoli sairauksiin tai aliravitsemukseen. Tai suruun. Leirin portilla perheet olivat joutuneet hylkäämään hevosensa. Onneksi välttämättömien tavaroiden lisäksi mukaan oli pystytty ottamaan viuluja. Piikkilanka-aitojen yli kantautuivat sävelet hyvästelivät rakkaat nelijalkaiset perheenjäsenet. Miehet saivat käydä töissä leirin ulkopuolella, mutta naisten ja lasten oli jäätävä kuin panttivangeiksi, sillä romanit eivät koskaan hylkää omiaan. Joskus aurinko paistoi Alliersiinkin. Lapset leikkivät keskenään ja pystyivät jopa käymään koulua leirissä. Alban sokea äiti punoi pajukoreja. Kirjan Alba kasvoi keskitysleirillä pikkutytöstä naiseksi. Eräänä iltana hän karkasi komean Silvèren kanssa Angoulêmen kaupunkiin. Kun nuoripari palasi leirille, he olivat mies ja vaimo. Alba alkoi odottaa vauvaa. Vasta melkein vuosi sodan päättymisen jälkeen romanit vapautettiin. PUOLI VUOSISATA A myöhemmin Alban, todellisuudessa Alexienne Wintersteinin, jälkikasvu vetää ammatikseen suurjännitelinjoja Ranskassa. Vaaralliset työt kiehtovat romaneja, ja he väittävät, että nuorallatanssijoiden perillisinä heillä on hyvä tasapaino. Alexiennen tarinan loppupuolella piilee koko kertomuksen alku: Alexiennen lapsenlapsi Jessica kertoo olevansa rakastunut erääseen sähkötyömaan mieheen, vaikka tämä onkin gadjo, ei-romani. Suvun matriarkka, isoäiti Alexienne esitellään myös sulhasen siskolle, kirjailija Paola Piganille. Piganin kirja on saanut hyvän vastaanoton Ranskassa. Kirjailija kertoo tekevänsä mielellään kouluvierailuja. Lasten kanssa on helppo jutella, mutta romanit eivät aina halua pohtia menneisyyttä. Mystiikkaan ja kohtaloon uskova vainottu kulttuuri pitää helpompana unohtamista. Ranskakaan ei aina ole halunnut muistaa. Alliersin leirin paikalla on nyt golfkenttä. Vieressä on kuitenkin Angoulêmen kaupungin pystyttämä muistomerkki. Pelkäätkö että ne ajat palaavat? ”Kyllä”, Pigani huokaa. ”Nykyään se tuntuu liian mahdolliselta.” Paola Pigani Älä astu sieluuni paljain jaloin 231 s. Aviador 2017 Ar i H aim i Romaneja Alliersin keskitysleirillä. TEKSTI IIDA SIMES
4 / 2017 • 57 KIRJALLISUUS KIRJAT Poika Vesanto SAKU SÄMPYLÄ, EETU JA RIKU Täysi Käsi Oy 2017, 112 s. Sarjakuvapiirtäjä Pertti Jarla ehti juhlia 10-vuotiasta Fingerporia, vaikka aloitteli samalla uraansa kustantajana. Näyttävän kokoisessa, sidotussa albumissa on herätetty eloon (Eijo) Poika Vesannon (1908–1950) klassikkosarjakuvia 1930-luvulta. Eetu ja Riku -tarinoiden hämmentävän oudot vanhapoikaveljekset haluavat seesteisen suhteensa pysyvän ennallaan. Kaiken maailman naikkoset kuitenkin tuppaavaat seuraan, ja koominen konflikti seuraa toistaan. Saku Sämpyläkin on naisten mieleen, vaan siiriangerkoskimainen uhkea vaimo pääsee tilanteeseen kuin tilanteeseen väliin Sämpylän harmiksi. Sarjikset skannannut Timo Kokkila kertoo, miten Aamulehden arkistoissa piti saada hauraat viivat talteen lähdemateriaalia rikkomatta. Hän kuvasi stripit hitaasti ja varovasti pitämällä skanneria ylösalaisin paksujen vuosikirjojen päällä. Työ vaati myös paikkailua – alkuperäistä jälkeä kunnioittaen. Ville Hänninen kertoo esipuheessaan Vesannon taustoista ja muista töistä. Viihdeklassikoita lukeneet tunnistavat Vesannon legendaarisia kansia. Sarjiksissa Vesanto matki esikuvaansa George McManusia. Pupillittomien sankareiden yhdennäköisyys on suuri, mutta Saku Sämpylän huumori on roisimpaa kuin McManusin Vihtorin ja Klaaran. IIDA SIMES Pekka Isotalus MEDIAPOLIITIKKO Gaudeamus 2017, 247 s. Puheviestinnän professori ja poliittisen viestinnän dosentti Pekka Isotalus lähestyy politiikan ja poliitikkojen medioitumista akateemisen tutkimuksen näkökulmasta. Samalla hän analysoi toimituksellisen median ja muun poliittisen viestinnän välistä jännitettä. Jo antiikissa politikoitiin retorisin keinoin, mutta Isotalus osoittaa, miten etenkin television ja sosiaalisen median kehitys ovat tuoneet vanhojen haasteiden päälle uusia. Kirjasta välittyy hyvin erilaisten kulttuurien ja poliittisten järjestelmien erojen vaikutus. Esimerkiksi amerikkalaiseen kaksipuoluejärjestelmään kuuluu hyökkäävä vastakkainasettelu, kun taas Suomessa toisten haukkuminen ja itsensä kehuminen saattavat jopa vahingoittaa poliitikon imagoa. Täällä korostetaan myös aitouden vaatimusta, jonka takia poliitikot jopa piilottelevat spin doctoreitaan ja muuta mediataidoissa saamaansa sparrausta. Hiukan vajaasti kirjasta kuitenkin välittyy se, että myös poliitikkojen ajamien aatteiden ja arvojen erot vaikuttavat siihen, millainen mediapolitikointi heille on eduksi. Konservatiiviset äänestäjät odottavat ehdokkaaltaan erilaista tyyliä kuin poliittisten laitojen kannattajat omiltaan. Se, mikä toiselle on uraa uhkaava skandaali, voikin toiselle olla oivaa pisteiden keruuta. Toisaalta siinä missä Osmo Soininvaara on politiikassa uskottava jungilaisen ”vanhan viisaan miehen” arkkityyppisenä teoreetikkona, Li Andersson nostaa osakkeitaan politiikan goljatteja haastavana epäsovinnaisempana Daavid-hahmona. TUOMAS RANTANEN Terhi Törmälehto VAIKKA VUORET JÄRKKYISIVÄT Otava 2017, 288 s. Terhi Törmälehdon esikoisteos kuvaa kainuulaisen Elsan maailmankuvallista kilvoittelua vuorotellen kahdella eri aikatasolla. Kolmannessa persoonassa ja menneessä aikamuodossa kerrotuissa jaksoissa teini-ikäinen Elsa ystävineen kapinoi körttiläistaustaisen perheensä nöyryyttä vaalivaa uskontokuvaa vastaan. Hän hakeutuu omaa hengellistä kokemusta korostavan helluntailaisuuden ja kielilläpuhumisen pariin. Minämuotoiseen nykyhetkeen kirjoituissa jaksoissa Kolumbian helluntailiikkeen piiriin päätynyt Elsa etsii itseään maan sosiaalisesti ja poliittisesti jännitteisessä ympäristössä. Kirjan dialektisessa rakenteessa alkuperäisen ympäristön tuttuus kääntyy vieraudeksi ja uuden ympärisön vieraus tuttuudeksi. Toisaalta kun kirjan joka toinen luku kuvaa vakaumuksen vahvistumista, joka toinen luku valottaa sen hiipumista. Samalla valmiit vastaukset kääntyvät kysymyksiksi. Törmälehti välittää uskonnollisen yhteisöllisyyden kokemusta sisäistetysti ja hengellisyyden tuntoja lihallisenkin voimakkaana. Siinä missä Elsan horjumisen kahden miehen välillä voi tulkita allegoriaksi elämänkulun eri suunnista, kuvatun hengellisen etsimisen voi tulkita myös abstraktimmin maailmankatsomuksellisena hämmennyksenä. TUOMAS RANTANEN Sylvain Neuvel UINUVAT JÄTTILÄISET Like 2017. 340 s. suom. Juha Ahokas Uinuvien jättiläisten alussa maan pinnalle pulpahtaa suunnaton metallinen käsi. Vuosia myöhemmin käsi osoittautuu osaksi suurempaa patsasta, jonka osia löytyy hajasijoitettuna ympäri maailmaa. Tuhansia vuosia vanhaa metallista humanoidia epäillään Maan ulkopuolisen elämän tekemäksi. Kanadalaisen Sylvain Neuvelin teoksen kiinnostavinta antia on spekulaatio siitä, kuinka maailmankuvamme mullistava löydös vaikuttaisi ihmisten ja valtioiden välisiin suhteisiin, ja siihen, miten väistämätöntä seuraavaa kriisiä pyrittäisiin estämään. Miten tuhansia vuosia meitä edellä oleva teknologia vaikuttaisi esimerkiksi turvallisuuspolitiikkaan? Selviäisimmekö edes lajina teknologisesta loikasta tuhoamatta itseämme? En juurikaan pidä kysymys–vastaus-muotoisista haastatteluista, ja Uinuvat jättiläiset on kirjoitettu muutamia päiväkirjamerkintöjä lukuun ottamatta juurikin niin. Poikkeuksellinen rakenne ei kuitenkaan ole ongelma, vaan päinvastoin. Keskusteluna etenevä tarina pysyy hallussa, eikä puhujien suuhun ole kirjoitettu puuduttavia (ja epäuskottavia) selitysosioita, jotta lukija ymmärtäisi, missä mennään. JARI TAMMINEN
KULTTUURI 58 • 4 / 2017 A IVOVUOTO koostuu Matti Salmisesta eli MC Jodarokista ja tuottajaveljeksistä Mio Mäkisestä ja Visa Mäkisestä eli K.V.N:stä ja Lobosta. Vuonna 2012 alkunsa saaneen helsinkiläisen hip hop -trion älyllisesti notkeissa ja musiikillisesti syvissä kappaleissa pyöritään pienen ihmisen toivon ja epätoivon veitsenterällä. Iloa elämään etsitään niin lapsuuden suosikkipiirretyistä, muroista kuin paluusta metsiin, mutta samalla piilotajunta sylkee myrkkyä. Kesäkuussa päivänvalon näkee Aivo vuodon toinen pitkäsoitto Dötöx, joka jatkaa tutulla linjalla, sukeltaen entistä syvemmälle. ”Lähtöasetelma oli kirjoittaessa se, et kaikki on meillä niin niin hyvin. Meidän isotkin murheet on aika pieniä murheita maapallon mittakaavassa”, kertoo Salminen sanoituksista. ”Miksi sitä sitten on ahdistunut ja masentunut tai tuntee, että tulevaisuus on epävarma? Mistä se fiilis tulee, ja miksei siitä vaan pääse yli? Miltä kaikelta pitää sulkea silmät, että sä voit olla siinä iloisessa ja positiivisessa fiiliksessä?” DÖTÖX ON DOKUMENTA ARIA siitä, millaista on elää juuri tässä hetkessä, tässä paikassa, juuri tämän ikäisenä. Kolmekymppisen helsinkiläisen elämä typistyy Salmisen mukaan helposti pieneksi siivuksi koko todellisuudesta. ”Se on sitä tohinaa siitä, et missä on uus tacomesta, paljon Flow-liput on noussu, miks mun lähikaupasta ei saa nyhtistä ja mitä noi juntit rähjää pakolaisten kans tuolla torilla. Se kokemus on hyvin oikea, mut se tuntuu tosi pieneltä slaissilta. Että ei täällä nyt kauheen kauheeta oo, mut joillain on ihan vitun kauheeta silti.” Erilaiset detox-kuurit lupaavat terveyttä, energiaa ja hyvää oloa. ”Meidän detoxissa on enemmän kyse siitä, et ottaa niskasta kiinni itteensä ja priorisoi asioita”, toteaa Visa Mäkinen. Dötöx ei kuitenkaan lupaa wellnessiä tai edes vastauksia. ”Tällä levyllä painitaan sen nykypäivän kanssa. Se on yritys havainnoida objektiivisesti asioita. Jos Dötöxistä etsii jotain puhdistusta tai vastausta, se vastaus on varmaan, että tääl on kaikilla vähän vaikeeta”, Salminen sanoo. SALMINEN KOKEE omien sanoitustensa ja Mäkisten musiikin menevän tunnelmallisesti ajoittain täysin ristiin. ”Osa biiseistä vois olla hyvinkin positiivisia, jos musa ei tois sitä painostavuutta siihen.” Mio Mäkinen nauraa: ”Nää biisit on positiivisia, ne ei vaan kuulosta siltä.” Visa Mäkinen jatkaa: ”Ehkä kokonaisuus on se, että Matin tekstit on yritys positiivisuuteen, mutta sit musat on se synkkä maailma, jossa vellotaan.” Aivovuoto ei päästä kuulijaa helpolla. Nopeat sanaryöpyt vyöryvät ylitse tajunnanvirtana, ja musiikillisesti moneen suuntaan kurkottavat biitit flirttailevat niin 80-luvun tieteiselokuvasoundtrackien kuin myös tämän päivän hip hop -soundien kanssa. Jos jokainen yrittää selvitä niskaan hengittävästä eksistentialistisesta kriisistä huolimatta, onko reilua sysätä kuuntelija kohtaamaan jaettu ahdistus? ”Kaikesta musasta ei pidä tulla vaan se fiilis et ’jee, bailut’”, Salminen sanoo. ”Etenkin popmusan kentällä biiseillä on vaan joku yks tai kaks tarkoitusta. Joko se on kaihoa menetetystä rakkaudesta tai iloa uudesta, tai sit se on et jee biletetään. Jos meidän biisistä jää vitutus käteen, niin sitä siinä on.” Vaikka biletysmusa voisi taata enemmän keikkaa ja radiosoittoa, ei se toimi Aivovuodolle lähtökohtana. ”Me tehdään ensin musaa, ja sit me mietitään, miten tätä lähtee promoamaan ja viemään eteenpäin”, Salminen sanoo. ”Olisi liian iso myönnytys lähteä tekemään musaa siltä kantilta, että ensin katsoo millaista kannattais lähteä tekemään. Sille musalle on se teollinen linjasto joka sitä puskee ulos. Sit on olemassa tää tällainen artesaanimpi kama.” AIVOVUOTO NOJA A temaattisesti koko genren historiaan, päivit täen aiheet 2010-luvun suomalaiseen todellisuuteen. ”Jos menee ajassa taaksepäin, niin ei räppikään ollut lähtökohtaisesti miellyttävää. Public Enemy ja N.W.A. ei ollut sillee ’kivaa musaa’”, Salminen muistuttaa viitaten hip hopin 80-luvun pioneereihin. Mainitut kokoonpanot käsittelivät musiikissaan yhteiskunnallista eriarvoistumista, väkivaltaa ja sortoa. Dötöx ei jätä kuitenkaan täyteen toivottomuuteen. ”Ehkä se levy päättyy perhettä ja lähipiiriä suosiviin asioihin. Riemu täytyy ammentaa niistä pienistä asioista ja karsia niitä ulkoa asetettuja maaleja”, Salminen sanoo. ”Jos vaihtoehdot on itkeä tai nauraa, niin mieluummin mä nauran. Jos ei pysty karistamaan kaikkea päästään, niin voi yrittää miettiä, mitä muuta siellä on ja miten vois pärjätä siitä huolimatta.” Aivovuoto: Dötöx Levynjulkkarit 2.6. Kuudes linja, Helsinki Artesaaniräppi etsii puhdistusta Tästä piti tulla Aivovuodon positiivisin levy, ”mut ehkä se ei mennyt ihan siihen suuntaan”. TEKSTI JA KUVAT SUVI AUVINEN
JONTTI & KOTI6 Leipäjono 3rd rail Music 2017 Jontti ei arkaile sanoa rumaa sanaa rumasti, eikä hänen flow ole erityisen sulavaa, vaan pikemminkin hätäistä ja kulmikasta. Epäkohtiin puuttuvaa muusikkoa voisi kuvailla elokuvista tutuksi tylpäksi instrumentiksi – eli pesisstagaksi. Koti6 (eli Kotikutonen) on tuottajakaksikko, joka tunnetaan rennosta instrumentaalihip hopista. Kaksikko on tehnyt taustoja kotimaisille räppäreille ja lukuisia remiksauksia, joita on koottuna Luu5-omakustanteella. Nyt Koti6 on lyönyt hynttyyt yhteen Jontin kanssa kokonaisen levyn ajaksi. Leipäjono yhdistää Jontin päälle käyvän paasauksen ja Koti6:n miellyttävästi rullaavat taustat. Yhdistelmä on oikeastaan omituinen ja lähtökohtaisesti osien ei pitäisi sopia ollenkaan yhteen. Kuitenkin kuuntelukerta kuuntelukerralta paketti hahmottuu paremmin ja lopulta kokonaisuus on selvästi osiensa summaa suurempi. Levy alkaa sillä, että Jontti kertoo kuulijalle, millä kaikilla tavoin systeemi on mätä ja päättyy leipäjonoon. Välillä koetaan monenlaista ja itse nostaisin levyn kohokohdaksi Sillan tällä puolen sydän on -biisin, jossa kertsin syna on lainattu melkein suoraan (mutta ei ihan) The Curen Lullabysta. JARI TAMMINEN MARIA JA MARSIALAISET Pysy hereillä Ektro 2017 Remü-Stereo, Lightning Federley, Blizzard Määttänen ja Thunder Luhtasaari. Nimet ovat menon mukaisia. Musiikin omaleimaisin elementti on vokalisti Remü-Stereon hevitason saavuttava ja kaukaisempiinkin sfääreihin kaiutettu ulvonta, mutta bändin retrofuturistinen jytä on muutenkin ässää. Ensimmäisen albuminsa Pysy hereillä julkaissut Maria ja Marsialaiset pitää sisällään rockskenessä marinoituja muusikoita: Maria Stereo rummuttaa ja laulaa, Noora Federley soittaa bassoa, Elissa Määttänen komppikitaraa ja Ninni Luhtasaari soolokitaraa. Bändi onnistuu olemaan yhtä aikaa yksinkertaisen rujo ja sävykkään groovaava. Musiikissa ovat läsnä ainakin 1970-luvun alkuhevi, vahva rajauskynä, luontomystiikka ja Muska Babitzin – jälkimmäinen myös cover-biisin ”Kirjoita postikorttiin” kautta. ”Tällä tiellä haamut liftaa” -avausbiisin kuiskailukuoro ja toisaalta ”HC Kesän” huutokuoro tarjoavat päheän kontrastin Stereon venyilevälle vokaalijumpalle. Levyn timanttisin biisi on kuitenkin raskas ja hidas ”Tuli maa ilma vesi”, jossa raamatullinen paatos sekoittuu raskaaseen kitarajyrään. Kokoonpano esitellään biisissä ”Marsialaiset teema”, jossa julistetaan uusi aikakausi alkaneeksi. Samalla kerrotaan bändin olevan galaktinen vieras Marsiasta. Luulen, että tämä ulkoavaruuden vieras tulee hyvin aikein, vaikka herkimmille heidän viestinsä saattaa olla liikaa. KAISU TERVONEN MUSIIKKI LEVYT JUKKA ESKOLA SOUL TRIO Soul Trio Timmion Records 2017 Eräs trendikkäiden jazzpumppujen Five Corners Quintetin ja Teddy’s West Coastersin kantavista voimista Jukka Eskola julkaisee yllättäen vasta ekan kokopitkän albuminsa. Mukana ovat myös urkuri Mikko Helevä, basisti Ville Herrala ja rumpali Teppo Mäkynen – missäpä jazz-jengissä Mäkynen ei näkyilisi. Ja onpa mukaan päässyt fonisti Timo Lassykin. Erityiskiitos Magnus Lindgrenin huilusta. Soul Trio on tyylikästä, muodikasta retrosvengiä. Jos Suomessa alettaisiin tehdä huippuunsa hiottua Mad Men -sarjan kaltaista 1960-lukua fiilistelevää tv-taidetta, Eskolan bändin avausraita ”Martha’s New Moment” ja ”Railyard Boogie” olisivat itseoikeutetusti soundtrackillä. Tyyli on jopa niin tutun muodikasta, että levyä kuunnellessa alkaa toivoa retromuodin kohta etenevän 1970–80-lukujen jazz-, proge& poptyylien fuusioon. Muistakaa: itse Miles Davis haki innoitusta Michael Jacksonilta ja Cindy Lauperilta. Mutta ei Soul Triolla ole hätää. Levy on hyvin viimeisteltyä ja silti irtonaisen letkeää, jopa mielikuvituksellista soitantoa. Fuusiojutut eivät olisikaan tämän bändin heiniä, näiden samojen miesten rickytickit hoidelkoon joskus sellaiset. IIDA SIMES JAMIROQUAI Automaton Universal 2017 Ensi kesän Suomen-vieraalle Jamiroquaille lankeaa epäkiitollinen rooli – yhdessä Grace Jonesin kanssa – olla innoittajana perinteiselle ”soitetaanko Pori Jazzeilla enää jazzia” -keskustelulle. Porissa tosiaan voitaisiin keulia upealla jazz-ohjelmistolla, kun näkyvyydestään piittaavat taiteellisesti jälkeenjääneet poliitikot eivät enää ole tunkemassa häiritsemään musakeikoille, vaan he eristäytyvät SuomiAreenoilleen. Automaton on tukevaa brittipoppia. Lukijoissa saattaa olla muinaista brittifunkia muistavia dinosauruksia: teille tiedoksi, että Automaton on uudestisyntynyttä Shakatakia. Irokeesijammailijoiden (jam + iroquai) keulahahmo Jay Kay on levyllä yhtä hyvässä vedossa kuin aina ennenkin. Automaton on tuttua ja vaaratonta tanssipoppia. Luvassa vankkaa peukkubassoa, hienoja taustakuoron stemmalauluja ja mikä tärkeintä: synan vinkunaa kaikilla mahdollisillakin soundeilla. Erityisesti ”Dr Buzz” ja ”We Can Do It” saavat jengin hytkymään tahdissa. ”Summer Girl” on kuin Lemmenlaivan tunnari. Varmasti paljon radiosoittoa tarjolla. Toivottavasti bändi muistaa pakata rekkaautoihinsa mukaan oikeitakin soittimia, kuten (mainitun basson lisäksi) urut ja perkussiot, ettei ihan petshopboysia vaan olisi luvassa. IIDA SIMES 3. 11.6.2017 Passit alkaen 75 € www.tgf.fi since 2005 Tampere-talo 9.-10.6. SF Blues Yamandu Costa (BRA) Gareth Pearson (WAL) Sinfonity Electric Guitar Orchestra (ESP) Freedoms Trio (NOR/BRA/MOZ) Mika Kaurismäki: Brasileirinho Tampere Guitar Show Tampere, Nokia, Kangasala, Pirkkala, Mänttä-Vilppula Joonas Widenius Trio • Thibaut Garcia (FRA) Tjango! • Atmos Duo • Andrzej Wilkus Duo Janne Malinen & Aleksi Rajala EOS Quartet (SUI) • J-P Piirainen Risteilyt 9.6. Silver Sky Goes Guitar & Tapas Midnight Sun Guitar Cruise ti 9.5. klo 19 Helsingin Musiikkitalo Huippusolistitkonsertti Kraus, Mozart, Beethoven Sophie Karthäuser, sopraano Helsingin Barokkiorkesteri johtaa René Jacobs ”Sharp feeling for character and nuance” Gramophone Opiskelijat, työttömät sekä varusja siviilipalvelusmiehet pääsevät saman päivän lipulla kympillä konserttiin! Sophie Karthäuser lippupalvelu Liput palvelumaksuineen 17–58 € www.hebo.fi Mikkelin taidemuseo Ristimäenkatu 5, 50100 Mikkeli • Puh. 015 194 2424 • www.mikkeli.fi/museot Avoinna ke 12–19, to–su 10–17, ma–ti suljettu. Taidemuseossa käy myös valtakunnallinen museokortti. 24.2.–21.5.2017 C A N D Y C R U S H S A G A Emma Ainala Emma Ainala Detachment Plateau, 2017, öljy kankaalle, 195 x 185 cm, yksityiskohta. Kuva Laura Happo
60 • 4 / 2017 KULTTUURI ELÄVÄ KUVA Inderjit Kaur Khalsan Weathermen-dokumentti puntaroi kansalaisaktivismin tukahduttamisen vaaroja. TEKSTI TUOMAS RANTANEN M AALISKUUN kuudentena vuonna 1970 New Yorkin Greenwich Villagessa pommiräjähdys romahdutti yhden asuintalon julkisivun. Aliupseerien tanssiaisiin terrori-iskua suunnitelleiden vasemmistoaktivistien pommi räjähti omiin käsiin ja surmasi kolme järjestön jäsentä. Weathermenja Weather Underground -nimillä tunnettu ryhmä on kuuluisin amerikkalainen 1970-luvun terroristijärjestö. Sen perustivat radikaalit, jotka olivat turhautuneet Vietnamin sodan vastaisen opiskelijaliikkeen vähäisestä vaikutuksesta, mustien kansalaisoikeusliikkeen väkivaltaisesta tukahduttamisesta ja aktivisteja vastaan harjoitetusta poliisiväkivallasta. Ratkaiseva rajapyykki väkivaltaiseen vastarintaan siirtymisen tiellä oli Mustien panttereiden agitaattorina tunnetun Fred Hamptonin kuolema. Se tapahtui pidätystilanteessa ja jäi ilman kunnollista virallista selvitystä. Sääennustajien testamentti JÄRJESTÖSTÄ on tehty aiemmin kaksi dokumenttia: Emile de Antonion Underground (1976) valmistui jo järjestön aktiivisen toiminnan aikana, ja Sam Greenin The Weather Underground (2002) päätyi jopa Oscarehdokkaaksi. Lisäksi Robert Redfordin tuottama ja ohjaama draamaelokuva Ikuiset liittolaiset (2012) käsittelee järjestön perintöön liittyviä yhteiskuntamoraalisia ja inhimillisiä ulottuvuuksia. Suomalainen mutta Yhdysvalloissa pitkään asunut ja siellä elokuvan tekemistä opiskellut Inderjit Kaur Khalsan on puolestaan tehnyt Weather Undergroundista nykyhetkeen päivitetyn dokumentin War/Peace. Se kertaa epäkronologisesti järjestön historian käännekohdat johtoteemanaan kysymys siitä, miten valtion harjoittama alistava politiikka voi tässäkin ajassa synnyttää väkivaltaista vastarintaa. Elokuvan kerronta alkaa ja päättyy amerikkalaisen toisinajattelijuuden ikonin, kielitieteilijä Noam Chomskyn puheenvuoroihin, joissa hän syyttää kotimaataan maailmanrauhaa ja demo kratiaa uhkaavasta kehityksestä. GREENWICH VILLAGEN pommionnettomuuden jälkeen Weathermenin jäljelle jääneet jäsenet vaihtoivat henkilöllisyyttä ja siirtyivät kokonaan maan alle. Toiminnan yhdeksi lähtökohdaksi linjattiin ihmisuhrien välttäminen. Ryhmä julkaisi manifesteja ja räjäytti pommeja Capitolissa, Pentagonissa ja erilaisissa poliisirakennuksissa. Järjestön nimissä tehdyissä iskuissa ei kuollut kukaan. Vuonna 1981 sen entisten jäsenten ja Black Liberation Army -aktiivien tekemässä rahankuljetusauton ryöstössä kuoli kuitenkin vartija ja kaksi poliisia. 1980-luvulla monet Weathermenaktiiveista antautuivat tuomittaviksi, mutta heidän rangaistuksensa jäivät usein vähäiseksi poliisitutkinnassa tehtyjen laittomuuksien vuoksi. War/Peace-dokumentissa vanhoista Weathermen-aktivisteista kuullaan aikanaan Greenwich Villagen sortuneesta talosta pelastunutta Cathy Wilkersonia ja aviopari Bernardine Dohrnia ja Bill Ayersia. Maanalaisen kautensa jälkeen Wilkerson on tehnyt uran matemaatikkona, Dohrn lakimiehenä ja Ayers kansainvälisesti arvostettuna kasvatustieteilijänä. Haastateltavat myöntävät tehneensä virheitä, mutta puolustavat militantin yhteiskuntakritiikin oikeutusta silloisissa oloissa. Samalla etenkin Ayers pohtii niitä rakenteellisia tekijöitä, jotka tuottavat tämän päivän globaaliin vallankäyttöön vähintään yhtä totalitäärisen järjestyksen kuin 1970-luvulla. VAHVASTA POLIITTISESTA eetoksestaan huolimatta dokumentti ei suhtaudu kohteisiinsa tyystin kritiikittä. Esimerkiksi kirjailija-toimittaja Bryan Burrough ja historian professori Jeremy Varon ottavat etäisyyttä aktivistiveteraanien itsensä vaalimiin tulkintoihin. Avainkysymykseksi nouseekin se, missä suhteessa militantti radikalismi on ympäristön tuottamaa ja missä suhteessa se muokkaa itse ympäristöään. Vaikka dokumentin aineisto on vahvasti yhdysvaltalaisen yhteiskunnan kehyksissä kiinni, sen viesti tuntuu viittaavan myös suomalaisessa yhteiskunnassa nykyään tunnistettaviin jännitteisiin. Tämän myöntää elokuvan tekijä itsekin. ”Elokuvan tarkoituksena on kertoa, että amerikkalainen systeemi, jota meillekin nyt kaavaillaan, tuhosi ja köyhdytti heidän maansa. Olen samaa mieltä haastateltujen entisten Weather Underground -aktivistien kanssa, ettei militantti aktivismi johda rauhaan vaan vie yhä syvemmälle väkivaltaan. Silti kapitalismin ydinaatteen eli jatkuvan kasvun toteuttaminen on johtanut maailman epätoivoiseen tilaan”, huokaa Inderjit Kaur Khalsa. ”Elokuva sekä myöhemmin suomeksi julkaisemamme Bill Ayersin kirja valottavat systeemin sitä puolta, johon emme välttämättä kiinnitä huomiota. Meidän on tehtävä muutos nyt. Olemme sen velkaa omille lapsillemme.” Inderjit Kaur Khalsa: War/Peace Ensi-ilta 12.5. Bill Ayers ja Bernardine Dohrn vierailevat Helsingissä ensi-illan yhteydessä. Syyskuuksi suunnitellussa Rauhanjuhlassa julkaistaan Ayersin uusin kirja Vaadi mahdotonta – radikaali manifesti. www.warpeacemovie.com Elokuva esitetään myös Espoon Ciné -festivaalilla 5.–14.5. War/Peace Bill Ayers ja Bernardine Dohrn
4 / 2017 • 61 ELÄVÄ KUVA Tanssiva nero Dokumenttielokuva katsoo taiteen sisälle, mutta sulkee silmänsä politiikalta. TEKSTI IIDA SIMES T ANSSIJA K A ATUU selälleen lattialle. Koreografi ei ole tyytyväinen: ”Sen sijaan että menisit taaksepäin, anna sen vain tapahtua.” Tanssiteatterin johtaja, koreografi Ohad Naharin kaatuu rojahtaen, ja tanssija yrittää tajuta mitä tapahtui. Miten tuottaa samanlainen näyttävä liike? ”Kun rentoutat lihaksesi, voit varoa päätäsi. Mutta niin, ettei näy, että varot päätäsi.” Uudestaan. Paremmin. Uudestaan. Israelilaista Naharinia pidetään yhtenä nykytanssin suurimmista neroista. Hänen teoksiaan esitetään suurilla, keskeisillä estradeilla ympäri maailmaa. Tanssijoiden keskuudessa hänen asemansa on jossain gurun ja jumalaisesti tanssivan yksisarvisen paikkeilla. DOKUMENTTIELOKUVA Mr. Gaga kertoo Naharista, hänen luovuudestaan ja tanssista. Mukana on hienoja ottoja – sekä joukkokohtauksia että sooloja – Naharinin teoksista. Naharin vietti onnellista lapsuutta kibbutsilla. Elokuvassa näytetään iloisia naperoita juoksentelemassa alasti, ja Naharin kertoo tykänneensä tehdä asioita isossa porukassa. Oudointa dokumentissa on tarina siitä, miten Naharin oppi tanssimaan. Hän innostui lajista autistisen pikkuveljensä takia: Mummo tanssi veljelle, joka sai tanssin kautta mummoon yhteyden. Kun mummo joutui onnettoKader Attou / Cie Accrorap (Ranska) THE ROOTS 25.–27.5. Kansallisteatteri Suuri näyttämö “ Räjähtävän elinvoimainen” LE MONDE muuteen, hän voinut enää tanssia, ja niin pikku-Ohad opetteli taidon, koska koki velvollisuudekseen saada veljeen samankaltaista yhteyttä. Paitsi, että kaikki on satua! Dokumentissa Naharin kertoo herkän tarinan, ja samalla näytetään vanhempien kuvaamia kaitafilmejä Naharinin lapsuudesta. Kun katsoja on sulatellut kertomusta, Naharin paljastaa, että hän keksi kaiken kyllästyttyään toimittajien loputtomiin ”miksi aloit tanssia” -kysymyksiin. Hän on aina tanssinut, vaikka aloitti tanssiopinnot vasta parikymppisenä. KAIKKI KOKOONPANOT eivät ole ryhmätöitä rakastavan taiteilijan mieleen. Armeija on vastenmielinen joukko miehelle, joka koki väkivallan mielettömyyden Golanilla vuonna 1967 kuuden päivän sodassa. Batsheva Dance Company, Naharinin tanssiryhmä, on Israelin sotapolitiikan takia joutunut boikottilistoille, mikä vaikeuttaa ryhmän vierailuja ulkomaille. Kuitenkin Ohad Naharin on puhunut palestiinalaisten oikeuksien puolesta ja jyrkästi miehitystä vastaan. Olisi ollut kiinnostavaa laventaa näkökulmaa Israelin politiikkaan tämänkin dokkarin avulla, mutta ohjaaja Tomer Heymann halusi keskittyä Naharinin persoonaan ja taiteeseen. Eräs lähes nykypolittinen anekdootti teoksessa vilahtaa: Batshevan piti olla Israelin 50-vuotisjuhlien pääesiintyjiä 1998, mutta maan johtajille olivat liikaa tanssijoiden esiintymisasut, pelkät kalsarit. Ryhmä ei suostunut pukeutumaan toisin, ja viime tingassa Naharin perui koko keikan. Tomer Heymann: Mr. Gaga Ensi-ilta 28.4. PRINSESSA HAMLET sarjakuvatragedia ”Näyttelijäntyö on piinkovan ammattitaitoista… Kiinnostava, äärimmäisen monitulkintainen esitys...” – Päivi Ängeslevä / SK ”huikeat näyttelijät” – Katri Tanskanen / T&T+S ”älykästä ja inspiroivaa teatteria” – Tuomas Rantanen / VOIMA ”Mästerligt om Hamlets psykiska sjukdom” – Isabella Rothberg / HBL Toukokuussa viimeiset 8 esitystä ROOLEISSA LOTTA KAIHUA HANNU KIVIOJA LEEA KLEMOLA ELENA LEEVE EMMI PARVIAINEN EERO RITALA OHJAUS LINDA WALLGREN TEKSTI E. L. KARHU ESITYKSET 13.5. ASTI LIPUT TIKETTI WWW.Q-TEATTERI.FI
62 • 4 / 2017 ELÄVÄ KUVA ELOKUVAT KOONNUT TUOMAS RANTANEN 2.5. Kutonen: Puhallus (USA 1973) & 20.5. Yle Teema & Fem: Kansas City (USA 1996) Suomenkin elokuvateattereissa aikanaan liki puoli miljoonaa katsojaa keränneessä George Roy Hillin veijarikomediassa aina charmikkaat Paul Newman ja Robert Redford esittävät 1930-luvun ragtime-ajan huijareita, jotka aikovat puhaltaa gangsteripomolta omaisuuden. Mestariohjaaja Robert Altmanin saman vuosikymmenen jazzin sävyttämään rikollismaailmaan sijoittuvassa elokuvassa Jennifer Jason Leighin roolihahmo kidnappaa paikallispoliitikon vaimon juonitellakseen huijarimiehensä vapaaksi gangstreiden kynsistä. 6.5. Yle Teema & Fem: Inside Llewyn Davis (USA 2013) & HBO Nordic: Vinyl & 7.5. Nelonen: Love Records – Anna mulle Lovee (Suomi 2015) Coenin veljesten absurdi eksistentialismi seikkailee tällä kertaa 1960-luvun folkrockpiireissä New Yorkin Greenwich Villagessa. Mick Jaggerin ja Martin Scorsesen osaltaan luomassa Vinyl-sarjassa seurataan puolestaan päihdehuuruisen levymogulin urakompuroinnin kautta 1970-luvun alun New York -punkin nousuaikoja. Aleksi Mäkelän ohjaamassa elokuvassa taas sukelletaan vaihtomusa skeneen Suomessa vuosina 1966–1979 toimineen levyyhtiön ja sen perustajien historian kautta. 7.5. Yle Teema & Fem: Luokkajuhla (Ruotsi 2013) & Yle Areena: Skam (Norja 2015–) Anna Odellin omakohtaisiin kokemuksiin pohjautuva, faktaa ja fiktiota häiriintyneen ambivalentisti sekoittava elokuva pureutuu koulukiusaamiseen tavalla, joka avaa vavahduttavasti lapsuuden ja aikuisuuden lomittumista. Julie Andemin kirjoittama ja ohjaama norjalaiseen koulumaailmaan sijoittuva teinisarja Skam taas on loistelias osoitus siitä, miten taidolla ja luovuudella voi ohittaa pienen budjetin haasteet ja saada amatöörinäyttelijöistä irti vaativaakin yleisöä tyydyttävää a-luokan televisiodraamaa. 9.5. Yle Teema: Paremman maailman arkkitehdit (Suomi 2017) & 16.5. Kutonen: Senna (USA 2010) Jonni Roosin tämän päivän kaupunkisuunnittelun jännitteitä peilaavassa dokumentissa seurataan viittä arkkitehtia, joita yhdistää suuntautuminen eettiseen, ekologiseen ja osallistavaan suunnitteluun sekä kamppailu rakennusalan vanhoja patriarkaalisia asenteita vastaan. Tyystin toisenlajisessa dokumentissa Amy Winehousesta kertovan Amyn (2015) tekijänä tunnettu Asif Kapadia piirtää yhtä lailla koskettavan henkilökuvan kolminkertaisesta Formula 1 -sarjan maailmanmestarista, Ayrton Sennasta, jonka elämä päättyi äkkitörmäyksellä betoniseinään San Marinon Grand Prix’ssa vuonna 1994. 21.5. Hero: Mandela: Pitkä tie vapauteen (UK/Etelä-Afrikka 2013) & Netflix: Malcolm X (USA 1992) Justin Chadwickin hiukan paperinmakuinen elokuva Idris Elban esittämästä Nelson Mandelasta perustuu tämän muistelmiin ja kertoo hänen pitkästä vankeustuomiostaan, nousustaan Etelä-Afrikan apartheidin purkamista vaativan liikkeen johtohahmoksi ja lopulta valinnastaan maansa presidentiksi. Spike Leen elämäkertaelokuva Denzel Washingtonin esittämästä afroamerikkalaisesta militatantista ja murhatusta kansalaisoikeustaistelija Malcolm X:stä taas kuuluu amerikkalaisuuden ristiriitaisuuksia kuvaavien elokuvien merkkiteoksiin. James Gunn GUARDIAN OF THE GALAXY VOL. 2 Elokuvateattereissa nyt. Marvelin sarjiksiin perustuva elokuvasarja, niin sanottu Marvel Cinematic Universe, on edennyt jo 15. osaansa. Sarjan kymmenes elokuva esitteli lähes tuntemattoman Guardians of the Galaxy -porukan, joka kohelsi pitkin avaruutta. Tyylilajiksi oli valikoitunut komediallinen huumori. Elokuva oli jättimenestys ja tahkosi kaikki maailman rahat Marvelille (eli Disneylle). Guardiansin jatko-osa jatkaa samalla linjalla. Elokuva ei ota itseään millään tavalla vakavasti (mikä on sisältöön nähden fiksu ratkaisu), eikä siinä oikeastaan ole tarinaa juuri nimeksikään. (Anti)sankarit touhuavat jälleen tiensä läpi kaaoksen, eikä seuraavaa vitsia tai onelineria tarvitse odottaa montaa minuuttia. Leffa vilisee viittauksia sarjakuviin ja leffasarjan menneisiin sekä tuleviin osiin – mutta niiden tunnistaminen ei ole mikään kynnyskysymys tarinan seuraamisen kannalta. Elokuvasta kertoo paljon se, että mukaan on saatu myös David Hasslehoff. The Hoffin edellinen esiintyminen Marvel-filmatisoinnissa oli sekä taiteellinen että taloudellinen floppi: vuonna 1998 valmistunut Nick Fury: Agent of Shield -elokuva on painunut melko hyvin historian hämärään. Tällä kertaa ei tarvitse pelätä taloudellista mahalaskua. JARI TAMMINEN Terrence Malick SONG TO SONG Elokuvateattereissa nyt. Kierkegaardin kristillistä eksistentialismia aikoinaan opiskellut 73-vuotias Terrence Malick kokosi maailmankuvaansa hiukan pompöösillä tavalla viidennessä elokuvassaan The Tree of Life (2011). Sen jälkilöylyillä hän on tehnyt aiempaa tiiviimmällä tahdilla kolme ranskalaisen uuden aallon ideoita kierrättävää elokuvaa elämän merkityksettömyyden äärellä kärvistelevistä esineellistetyn kauniista ihmisistä ylidisainatuissa ympäristössään. Song to Songissa Rooney Maran, Ryan Goslingin ja Michael Fassbenderin esittämät roolihahmot haahuilevat texasilaisissa rockpiireisssä Truffaut’n Jules ja Jimin (1962) -tapaisessa kolmoisdraamassa, pyöriskelevat vieraissa lakanoissa vaatteet päällä kuin Godardin Viimeiseen hengenvetoon -elokuvassa (1964) ja käyvät taas kerran potkimassa vettä kuin Anna Karina elokuvassa Hullu Pierrot (1965). Voice-overina kulkeva teksti vilisee seksiin ja vieraantuneisuuteen liittyviä kliseitä eivätkä mestarikuvaaja Emmanuel Lubezkin osaltaan loihtimat kauniit kuvat – saati kameran eteen raahatut rock-tähdet – suinkaan peitä vaan suorastaan alleviivaavat elokuvan pohjimmaista onttoutta. TUOMAS RANTANEN Guardian of the Galaxy vol. 2 United Kingdom Amma Asante UNITED KINGDOM Elokuvateattereissa nyt. Heimopäällikön perillinen Betsuanamaasta, Seretse Khama, opiskeli Oxfordissa 1940luvulla. Lähetysseuran tanssiaiset muuttivat Khaman ja nuoren lontoolaistytön Ruth Williamsin elämän ravisuttaen koko Afrikan mannerta ja muutakin maailmaa. Khama ja Williams rakastuivat. Riiustelu jazz-hipoissa ja biljardin pelaaminen opiskelijoiden klubilla ei riittänytkään. ”En voi palata kotimaahani, jos sydämeni jää tänne”, sanoi Khama Thamesin rannalla ja kosi Williamsia. Vaikka nuoripari tiesi, että mustan miehen ja valkoisen naisen suhde oli monille kova pala, he eivät aavistaneet, minkälaisia kriisejä oli tulossa. Betsuanamaan rajan takana Etelä-Afrikassa apartheid-sortopolitiikka oli osa vallan kivijalkaa. Kansojen muuttuminen vapaamielisemmiksi, viisaammiksi ja vähemmän pelokkaiksi ei ollut englantilaisten mieleen. Britti-imperiumi oli hajoamassa, ja valtio alkoi painostaa Khamoja avioeroon. Seretse jopa karkoitettiin kotimaastaan muutamaksi vuodeksi. Amma Asante on ohjannut Botswanan valtion synnystä kertovan elokuvan, joka tuntuu yllättävän ajankohtaiselta ikävien rasististen nykytuulten myötä. Elokuva on nopeatempoinen ja liikuttavakin, mutta pinnallinen ja ohuesti rakennettu. Tuntuu kuin Assante ei olisi osannut valita, tekeekö poliittista draamaa vai romantiikkaa. Viihdyttävä tarina joka tapauksessa on. IIDA SIMES Jean-Pierre & Luc Dardenne TUNTEMATON TYTTÖ Elokuvateattereissa nyt. Useasti Cannesissa palkittujen Dardennen veljesten uuden elokuvan alkukuvissa nuori lääkäri Jenny ( Adèle Haenel) tutkii huolella vastaanotolla vanhaa miestä koulien samalla vaativasti nuorta harjoittelija Julienia ( Olivier Bonnaud) työhönsä. Kohtauksessa välitetään tarkasti Jennyn päällimmäiset luonteenpiirteet: velvollisuudentunteisuus, tinkimättömyys itseä ja ympäristöään kohtaan sekä kutsumuksellinen omistautuminen työlleen. Näiden alta näkyviin tulevat pian myös herkkä oikeudentuntoisuus ja syvältä kouraiseva empatiantaju. Elokuvan tarinassa Jenny ryhtyy pakkomielteisesti selvittämään vastaanotolle turhaan pyrkineen ja sen jälkeen väkivaltaisesti kuolleen nuoren prostituoidun kohtaloa ja nimeä. Silti tärkeämpää kuin arvoituksen ratkaiseminen sinänsä on Jennyn kautta puntaroitu kompleksinen kuva sosiaalisen vastuulliisuuden ja oikeudentuntoisuuden paikasta tässä ajallisessa ympäristössämme. Elokuvan intensiivisyys ja puhuttelevuus perustuu käsikirjoituksessa taitavasti rakennettuihin jännitteisiin, ehdottoman hallittuun elokuvallisen ilmaisuun ja pääosaa sisisäistyneesti esittävän Haenen taitavuuteen ja karismaan. TUOMAS RANTANEN Tuntematon tyttö Voiman TV-tärpit Rosebud. Suomen paras le? akauppa. Rosebudin kaupat: CityCenter ja Retro Asematunnelissa, Kaisa-talo Yliopiston kirjastolla, Kaapelin kauppa Kaapelitehtaalla, Kurvin kirja Hämeentie 48:ssa ja Rosebud Kuopio Kauppahallissa. Tai tilaa netistä: rosebud.? Yli 14 000 nimikkeen elokuvaja kirjavalikoima. Kuumia uutuuksia ja hienoja klassikoita. DVD:t ja Blu-Rayt alkaen 5 €. Katso valikoimaa täällä: rosebud.? Maailma ei ole valmis. Tarvitaan lisää elokuvia.
Rosebud. Suomen paras le? akauppa. Rosebudin kaupat: CityCenter ja Retro Asematunnelissa, Kaisa-talo Yliopiston kirjastolla, Kaapelin kauppa Kaapelitehtaalla, Kurvin kirja Hämeentie 48:ssa ja Rosebud Kuopio Kauppahallissa. Tai tilaa netistä: rosebud.? Yli 14 000 nimikkeen elokuvaja kirjavalikoima. Kuumia uutuuksia ja hienoja klassikoita. DVD:t ja Blu-Rayt alkaen 5 €. Katso valikoimaa täällä: rosebud.? Maailma ei ole valmis. Tarvitaan lisää elokuvia.