Kumppani VILLI JA VAPAA 30 €/KAUSI. Liiku vailla aikatauluja. Rekisteröidy kaupunkipyöräilijäksi. hsl.fi/kaupunkipyörät FLAMINGODS BH/UK • TV-RESISTORI • GURR DE • INNERCITY ENSEMBLE PL • MAIJA KAUHANEN FREESTYLE MAN with Jimi Tenor • BROEN NO • ROME IS NOT A TOWN SE • VÅRT SOLSYSTEM SE PAKASTEET with Charles Hayward FI/UK • DRAAMA-HELMI • FUTUREIMAN • THE KOLMAS GRIMM GRIMM JP • JESSE 2–7 MIEHEN TRIO? • AIRISTO REGGAE • ANTTI ALANKO • ARWI OF LOVERS • A. TAKALO & TAKAVALOT • BLACK TRUMPETS • COUPÉ FERRICJOHNSSON • THE GOD BOTHERERS • JOANA & BOSSAKOPLA • JUKKA HERVA & DATA CITY • LAURI AINALA • LEHTOJÄRVEN HIRVENPÄÄ MARIA JA MARSIALAISET • MATTI JASU & THE LOOSE TRAIN • MERIHEINI LUOTO & MI-RAGE • MU**IT • MYSTISEN NAARAAN PORTTI PAAVO KÄSSI • PEKKA JERKKU • RAISA MARJAMÄKI & TACO BELLS • REIJO PAMI • SATTALITE • TAMARA LUONTO • TEEMU MARKKULA TESTAA ROSSO • TISSIT • TUULIA • VALVE PETTERSEN • VERANDAN • VITTUJENGI ILMIO.FI Suomen laajin valikoima. Nämä ja yli 20 000 kirjaa ja pokkaria sekä lähes 4 000 elokuvaa. Kahdessa tilassa 700 neliötä kirjoja, elokuvia, kortteja ja kalentereita. Ajattomia klassikoita ja uusinta uutta. Rosebud Citycenter ja Mini Makkaratalo, Asematunneli Tiedekulman Rosebud-kauppa Yliopistokadulla on nyt auki! Vahva kattaus väkevää sanomaa. Maailma ei ole valmis. Tarvitaan enemmän kirjoja. (ja elokuvia) Tule ja koe kirjamaailma, josta et ole osannut edes uneksia. 40 € Kirjakauppa Rosebud CityCenter • Lastenkirjakauppa Rosebud Mini • Kaisa-talo Kaapelin kauppa • Rosebud Tiedekulma • Rosebud Kuopio • www.rosebud.fi 7 € 20 € 13. 5 25 € 13 € €
Kumppani VILLI JA VAPAA 30 €/KAUSI. Liiku vailla aikatauluja. Rekisteröidy kaupunkipyöräilijäksi. hsl.fi/kaupunkipyörät FLAMINGODS BH/UK • TV-RESISTORI • GURR DE • INNERCITY ENSEMBLE PL • MAIJA KAUHANEN FREESTYLE MAN with Jimi Tenor • BROEN NO • ROME IS NOT A TOWN SE • VÅRT SOLSYSTEM SE PAKASTEET with Charles Hayward FI/UK • DRAAMA-HELMI • FUTUREIMAN • THE KOLMAS GRIMM GRIMM JP • JESSE 2–7 MIEHEN TRIO? • AIRISTO REGGAE • ANTTI ALANKO • ARWI OF LOVERS • A. TAKALO & TAKAVALOT • BLACK TRUMPETS • COUPÉ FERRICJOHNSSON • THE GOD BOTHERERS • JOANA & BOSSAKOPLA • JUKKA HERVA & DATA CITY • LAURI AINALA • LEHTOJÄRVEN HIRVENPÄÄ MARIA JA MARSIALAISET • MATTI JASU & THE LOOSE TRAIN • MERIHEINI LUOTO & MI-RAGE • MU**IT • MYSTISEN NAARAAN PORTTI PAAVO KÄSSI • PEKKA JERKKU • RAISA MARJAMÄKI & TACO BELLS • REIJO PAMI • SATTALITE • TAMARA LUONTO • TEEMU MARKKULA TESTAA ROSSO • TISSIT • TUULIA • VALVE PETTERSEN • VERANDAN • VITTUJENGI ILMIO.FI Suomen laajin valikoima. Nämä ja yli 20 000 kirjaa ja pokkaria sekä lähes 4 000 elokuvaa. Kahdessa tilassa 700 neliötä kirjoja, elokuvia, kortteja ja kalentereita. Ajattomia klassikoita ja uusinta uutta. Rosebud Citycenter ja Mini Makkaratalo, Asematunneli Tiedekulman Rosebud-kauppa Yliopistokadulla on nyt auki! Vahva kattaus väkevää sanomaa. Maailma ei ole valmis. Tarvitaan enemmän kirjoja. (ja elokuvia) Tule ja koe kirjamaailma, josta et ole osannut edes uneksia. 40 € Kirjakauppa Rosebud CityCenter • Lastenkirjakauppa Rosebud Mini • Kaisa-talo Kaapelin kauppa • Rosebud Tiedekulma • Rosebud Kuopio • www.rosebud.fi 7 € 20 € 13. 5 25 € 13 € €
KES ÄKU UN MER KKI TUO TTE ET IC-98:n viimeaikaisia teoksia yhdistävät pohdinnat ympäristötuhosta ja ihmisen jälkeisestä maailmasta. Helsingin Taidehalli 26.5.–5.8.2018 Nervanderinkatu 3, Helsinki 12 €/8 €/Museokortti www.taidehalli.fi IC-98: 2016–2018 VAIHTOEHTOPUOLUE – VIHREÄN LIIKKEEN TIE PUOLUEEKSI KATJA FRANGE: KUUNSILTA Katja Frangen uutuuskirja pohjautuu kokemusperäiseen modernin naisen sankarittaren matkaan, jossa ihme ja arki kohtaavat kuljettaessa kohti feminiinisen ja maskuliinisen energian välistä liittoa. Kirja on samalla avain uuteen tietoisuuteen sekä maailmaan, jossa naiseus ja feminiinisyys voidaan kohdata uudella tavalla. Tutustu koko valikoimaan Viisas Elämä -nettisivuilla tai vieraile Helsingissä Shine on! Books & Goods -kaupassa osoitteessa Fredrikinkatu 35. www.viisaselama.fi Fiskarsin käsityöläisten, muotoilijoiden ja taiteilijoiden osuuskunta ONOMAn kesänäyttely ABOUT CLAY pureutuu saven syvimpään olemukseen ja kokoaa yhteen ainutlaatuisen kattauksen eurooppalaista keramiikkataidetta 42 taiteilijalta. Kuparipaja 13.5.– 2.9.2018 ma–su 11–18 Kuparivasarantie 5, Fiskars www.onoma.fi www.facebook.com/aboutclayexhibition ABOUT CLAY – EUROOPPALAISEN KERAMIIKKATAITEEN HELMIÄ “Uusi levy Taika tapahtuu tuntuu jo nyt potentiaaliselta Suomi-rockin klassikolta” kirjoittaa Ylen Olli Kangassalo. Hittilevyksi noussut ja kriitikoiden ylistämä Litkun soololevy Juna Kainuuseen saa jatkoa uuden soolomateriaalin myötä. Klassikkolevystä on epäilemättä kyse tämänkin levyn kohdalla. Taika tapahtuu on saatavilla CD-, sekä kasetti -versiona. 12” LP ilmestyy elokuussa 2018 ja on ennakkotilattavissa Luova Recordsin verkkokaupasta, sekä useista levykaupoista. www.luovarecords.com LITKU KLEMETTI – TAIKA TAPAHTUU Otso Sillanaukeen Zero Waste – jäähyväiset jätteille johdattelee lukijan kohti kestävämpää kuluttamista elämänlaadusta tinkimättä. Se tarjoaa katsauksen jätteettömään elämäntyyliin käytännönläheisten vinkkien ja omakohtaisten kokemusten avulla. Oman jätemäärän pienentäminen kotona, keittiössä ja kaupassa voi olla helppoa ja innostavaa. www.sets.fi ZERO WASTE TELAKAN TERASSI Tampereen kulttuuritalo Telakan terassi on jälleen auki. Tarjolla tutut terassivirvokkeet ja monipuolisen ravintolakeittiön muut herkut. Tsekkaa myös netistä talon klubi-iltojen, teatterin ja gallerian ohjelmat. Tullikamarin aukio, 3 Tampere www.telakka.eu Suomen Pyöräliitto on valinnut vuoden arkipyöräksi Pelago Airisto Commuterin. Raati kehui sitä laadukkaaksi ja klassisen kauniiksi, josta on vaikea löytää valittamista. Pyörässä näkyy vahvasti suomalainen muotoiluperinne ja laatuajattelu. Airisto Commuterilla työmatkat ja kesäiset retket sujuvat nautinnollisesti ja tyylillä. Pyörän osat ovat laadukkaita ja helppohoitoisia. Esimerkiksi napadynamovalot takaavat sen, etteivät valot ikinä unohdu matkasta. Shimanon Alfine 8-vaihteisto ja hydrauliset levyjarrut toimivat kevyesti kaikissa olosuhteissa. www.pelagobicycles.com VUODEN ARKIPYÖRÄ PELAGOLTA Suomalaisen vihreän liikkeen juuret tulevat monelta suunnalta: ravintola Kasvis, ydinvoiman vastainen liike, Koijärvi, Inkoon ympäristöleiri, Lepakon valtaus ja punk, tuki kehitysmaille, ihmisoikeusasiat, pienlehdet, rauhanliike. Sari Aallon tuore tietokirja on ensimmäinen kattava historiatutkimus suomalaisen vihreän puolueen synnystä. Se kartoittaa vihreiden muotoutumista ja siirtymistä puoluepolitiikkaan – ja osoittaa samalla miten varrelle mahtui monia myyttisiksi muodostuneita tapahtumia, aatteellista pohdintaa ja ristiriitoja. www.intokustannus.fi Ra in er Ku rk a: D ra go n G irl ILMOITUS Ka nsi: Ve lda Pa rkk ine n Dinot yhdistävät
KES ÄKU UN MER KKI TUO TTE ET IC-98:n viimeaikaisia teoksia yhdistävät pohdinnat ympäristötuhosta ja ihmisen jälkeisestä maailmasta. Helsingin Taidehalli 26.5.–5.8.2018 Nervanderinkatu 3, Helsinki 12 €/8 €/Museokortti www.taidehalli.fi IC-98: 2016–2018 VAIHTOEHTOPUOLUE – VIHREÄN LIIKKEEN TIE PUOLUEEKSI KATJA FRANGE: KUUNSILTA Katja Frangen uutuuskirja pohjautuu kokemusperäiseen modernin naisen sankarittaren matkaan, jossa ihme ja arki kohtaavat kuljettaessa kohti feminiinisen ja maskuliinisen energian välistä liittoa. Kirja on samalla avain uuteen tietoisuuteen sekä maailmaan, jossa naiseus ja feminiinisyys voidaan kohdata uudella tavalla. Tutustu koko valikoimaan Viisas Elämä -nettisivuilla tai vieraile Helsingissä Shine on! Books & Goods -kaupassa osoitteessa Fredrikinkatu 35. www.viisaselama.fi Fiskarsin käsityöläisten, muotoilijoiden ja taiteilijoiden osuuskunta ONOMAn kesänäyttely ABOUT CLAY pureutuu saven syvimpään olemukseen ja kokoaa yhteen ainutlaatuisen kattauksen eurooppalaista keramiikkataidetta 42 taiteilijalta. Kuparipaja 13.5.– 2.9.2018 ma–su 11–18 Kuparivasarantie 5, Fiskars www.onoma.fi www.facebook.com/aboutclayexhibition ABOUT CLAY – EUROOPPALAISEN KERAMIIKKATAITEEN HELMIÄ “Uusi levy Taika tapahtuu tuntuu jo nyt potentiaaliselta Suomi-rockin klassikolta” kirjoittaa Ylen Olli Kangassalo. Hittilevyksi noussut ja kriitikoiden ylistämä Litkun soololevy Juna Kainuuseen saa jatkoa uuden soolomateriaalin myötä. Klassikkolevystä on epäilemättä kyse tämänkin levyn kohdalla. Taika tapahtuu on saatavilla CD-, sekä kasetti -versiona. 12” LP ilmestyy elokuussa 2018 ja on ennakkotilattavissa Luova Recordsin verkkokaupasta, sekä useista levykaupoista. www.luovarecords.com LITKU KLEMETTI – TAIKA TAPAHTUU Otso Sillanaukeen Zero Waste – jäähyväiset jätteille johdattelee lukijan kohti kestävämpää kuluttamista elämänlaadusta tinkimättä. Se tarjoaa katsauksen jätteettömään elämäntyyliin käytännönläheisten vinkkien ja omakohtaisten kokemusten avulla. Oman jätemäärän pienentäminen kotona, keittiössä ja kaupassa voi olla helppoa ja innostavaa. www.sets.fi ZERO WASTE TELAKAN TERASSI Tampereen kulttuuritalo Telakan terassi on jälleen auki. Tarjolla tutut terassivirvokkeet ja monipuolisen ravintolakeittiön muut herkut. Tsekkaa myös netistä talon klubi-iltojen, teatterin ja gallerian ohjelmat. Tullikamarin aukio, 3 Tampere www.telakka.eu Suomen Pyöräliitto on valinnut vuoden arkipyöräksi Pelago Airisto Commuterin. Raati kehui sitä laadukkaaksi ja klassisen kauniiksi, josta on vaikea löytää valittamista. Pyörässä näkyy vahvasti suomalainen muotoiluperinne ja laatuajattelu. Airisto Commuterilla työmatkat ja kesäiset retket sujuvat nautinnollisesti ja tyylillä. Pyörän osat ovat laadukkaita ja helppohoitoisia. Esimerkiksi napadynamovalot takaavat sen, etteivät valot ikinä unohdu matkasta. Shimanon Alfine 8-vaihteisto ja hydrauliset levyjarrut toimivat kevyesti kaikissa olosuhteissa. www.pelagobicycles.com VUODEN ARKIPYÖRÄ PELAGOLTA Suomalaisen vihreän liikkeen juuret tulevat monelta suunnalta: ravintola Kasvis, ydinvoiman vastainen liike, Koijärvi, Inkoon ympäristöleiri, Lepakon valtaus ja punk, tuki kehitysmaille, ihmisoikeusasiat, pienlehdet, rauhanliike. Sari Aallon tuore tietokirja on ensimmäinen kattava historiatutkimus suomalaisen vihreän puolueen synnystä. Se kartoittaa vihreiden muotoutumista ja siirtymistä puoluepolitiikkaan – ja osoittaa samalla miten varrelle mahtui monia myyttisiksi muodostuneita tapahtumia, aatteellista pohdintaa ja ristiriitoja. www.intokustannus.fi Ra in er Ku rk a: D ra go n G irl TÄSSÄ LEHDESSÄ MUUN MUASSA 5 / 2018 • 5 VOIMA Hämeentie 48, 00500 Helsinki, puhelin 044 238 5109, sähköposti voima@voima.fi, toimituksen sähköposti toimitus@voima.fi, voima.fi | VASTAAVA PÄÄTOIMITTAJA Jari Tamminen 050 331 4357 | VIERAILEVAT PÄÄTOIMITTAJAT Ninnu Koskenalho & Suvi Jaakkola | ULKOASU Ninni Kairisalo & Antti Kukkonen, mainosgraafikko Ninni Kairisalo | MUU TOIMITUS Annika Pitkänen, Velda Parkkinen, Laura Railamaa, Tuomas Rantanen, Iida Simes & Kaisu Tervonen | TOIMITUSJOHTAJA Teemu Matinpuro | YHTEYSPÄÄLLIKKÖ Antti Kurko 040 834 0286 | KUSTANNUSPÄÄLLIKKÖ Tuomas Rantanen 040 507?7165 | AVUSTAJINA TÄSSÄ NUMEROSSA Eerika-Evely Ee Eisen, K. E. Hellman, Sirpa Hyvärinen, Lauri Juvela, Tapio Kumpula, Marko Laihinen, Eemi Nordström, Marko Stenroos, Saara Toukolehto, Miia Halme-Tuomisaari, Ari Turunen, Mari Valdur & Heikki Wilenius | JULKAISIJA Voima Kustannus Oy | YHTIÖN OSAKKAAT Rosebud Books Oy, Luonto-Liitto, Maan ystävät, Suomen Rauhanpuolustajat, Heikki Hiilamo & Tuomas Rantanen | JAKELU Jari Tamminen 050 331 4357 | TILAUKSET Antti Kurko 040 834 0286 | VOIMAN VUOSITILAUS 10 numeroa 39 euroa | PAINO Sanomapaino, Vantaa | PAINOS 70 000 | ISSN 1457-1005 | REKISTERISELOSTE voima.fi/rekisteriseloste | VOIMA – EXTERMINATE! since 1999. Ka nsi: Ve lda Pa rkk ine n 5 4.6.–8.7.2018 36 22 Dinot yhdistävät Vastarinnan kulttuuri HYVÄT VOIMAN LUKIJAT! Meidän on kerrottava teille jotakin tärkeää. Asioiden tila on tämä: meitä kaikkia ohjaa tälläkin hetkellä korkeampi voima. Se on suurempi ja vaikutusvaltaisempi kuin maallisen hallituspolitiikan kiemurat tai oma oikukas vapaa tahtomme. Se ohjailee niin päättäjien mieliä kuin henkilökohtaisen elämämme näköaloja ja haistattaa individualismille pitkät. Joka puolella maailmaa ihmisten todellisuus muodostuu lukemattomista erilaisista rakenteista. Niistä vaarallisimmat ovat täysin näkymättömiä, piilotettuja ja tiedostamattomia. Meitä ohjaava voima asuu näissä rakenteissa – eikä pelkästään asu vaan luo ja ylläpitää niitä. Tämä voima liimaa suumme kiinni joidenkin sellaisten asioiden kohdalla, joista olisi tärkeää voida puhua. Se luo ja ohjaa automaattisia ja kyseenalaistamattomia käytösmalleja, tapoja, ajattelun ja näkemisen muotoja. Se saa meidät kiinnittämään huomiomme tiettyihin asioihin ja ohittamaan toiset täysin, ja piiloutuu onnistuneesti pinnallisempien ilmiöiden taakse silNARUT, JOISTA MEITÄ VEDELLÄÄN KIILA-LIITE loin, kun etsimme syytä omalle tai muiden käytökselle. ANTROPOLOGIT KUTSUVAT tätä voimaa ”kulttuuriksi”. Se ei ole monoliittinen eikä staattinen asia, eikä oikeastaan koskaan kahden eri henkilön kohdalla täysin sama. Se on ajassa ja paikassa muuttuva monimutkainen kudelma, joka luo pohjan lähes kaikelle sisäiselle ja sosiaaliselle elämälle. Kulttuuri ilmenee tavoissamme, puheissamme ja ajatuksissamme, mutta ei rajoitu niihin: se on myös näkymättömiä rakenteita, jotka ohjaavat näiden inhimillisten toimintojen muodostumista ja valikoitumista. Kulttuuristen rakenteiden paljastaminen ja auki selittäminen on ensimmäinen askel niiden kumoamiseen. Kaikki rakenteet eivät tietenkään ole haitallisia – mutta monet ovat, vähintään joillekin yksilöille ja ihmisryhmille. Joka tapauksessa niiden näkyväksi tekeminen antaa meille tilaa valita vapaammin ja kohdata toisiamme aavistuksen verran suoremmin, hieman tietoisempina matkustajina kulttuurin kohisevassa virrassa. TÄMÄ VOIMAN NUMERO tarjoaa antropologisia näkökulmia kiinnostaviin teemoihin ja yhteiskunnallisiin ongelmiin. Tieteenalamme tutkimuskohteiden kirjo on harvinaisen laaja. Suurennuslasin alla on aiheita futuristista visioista kauas esihistoriaan, kun pohdimme robotiikan ja älykkäiden koneiden moraalia ja paljastamme, millä tavoin dinosauruksia on käytetty nationalismin välineenä. Puramme ihmisten arkeen ja hyvinvointiin liittyviä rakenteita tarkastellen romanien työllistymistä Suomessa ja aborttien määrää Mongo liassa. Katsomme Pohjois-Koreaa koskevaa uutisointia hieman erilaisin silmin ja kurkistamme saksalaisen vessakulttuurin omaleimaisiin piirteisiin. Myös mielenterveyden kysymysten kulttuurisidonnaisuus saa osansa. Jos lehden sisältö miellyttää, kutsumme teidät tutustumaan kansantajuistetun antropologian ilahduttavaan runsauteen ja mentaalisiin vallankumouksiin verkkojulkaisu AntroBlogissa, osoitteessa antroblogi.fi. SUVI JAAKKOLA & NINNU KOSKENALHO G en nad y Ku rus hin Pääkirjoitus 44 Otso Kantokorpi 35 11 Mainosparodia Beninistä
6 • 5 / 2018 Pohjois-Korea näyttää totuuden länsimaisesta nykydemokratiasta. TEKSTI HEIKKI WILENIUS KUVA NINNI KAIRISALO Politiikan teatteria R OBOTTIMAISET liikennepoliisit, suuren johtajan poismenoa hysteerisesti surevat massat ja arirangtanssispektaakkelit. Siinä otos pohjoiskorealaista kuvastoa, jota suomalaisille on tarjottu viimeisten noin 20 vuoden aikana. Yhteistä näille kuville on toiseuttaminen: pohjoiskorealaisten määrittely itsemme vajavaiseksi ja alisteiseksi peilikuvaksi. Pohjois-Korea on liberaalin demokratian Orientti, eksoottinen vastakohta, jossa yksilöllisyys on kielletty ja jossa eletään pysähtyneisyyden tilassa. Tämä journalismin genre on edelleen voimissaan. Viimeksi tänä keväänä Helsingin Sanomien toimittaja Katriina Pajari matkusti Pohjois-Koreassa ja kirjoitti sieltä kokemiaan ”hämmentäviä havaintoja”. Kun pohjoiskorealaiset kitkevät kasvimaata kyykyssä, se on heille ”yhä luonnollinen työasento” (HS 29.4.2018). Ergonominen työskentelyasentokin toimii siis tarvittaessa todisteena takapajuisuudesta. Yleensä antropologit näkevät tehtäväkseen kritisoida tämäntyyppisiä toiseuttavia kuvastoja, mutta tässä kirjoituksessa en yritä oikoa suomalaista Pohjois-Koreaan liittyvää uutisointia. Sen sijaan haen selitystä sille, miksi mielikuvamme Pohjois-Koreasta ovat niin eksotisoivia. Kiteytyykö orientalistisiin kuvitelmiin jokin ajatus omasta yhteiskunnastamme? En väitä tietäväni mitään pohjoiskorealaisesta todellisuudesta. Kirjoitukseni aiheena on kuvitelmamme Pohjois-Koreasta. Tekstin ”me” viittaa liberaaleihin demokratioihin: yksilönvapauden, valistuksen ja kansanvallan nimeen vannoviin yhteiskuntiin. POHJOIS-KOREA A luonnehditaan usein ”teatterivaltioksi”, ja sen yhteiskuntaa pidetään perhemetaforan mukaan järjestettynä: yksinvaltias on alamaisilleen kuin isä lapsilleen. Nämä eivät kuitenkaan ole pohjoiskorealaisia käsitteitä. Perhemetaforat ovat yleisiä politiikassa ympäri maailmaa, ja teatterivaltion käsite on peräisin Indonesiasta. Sen lanseerasi antropologi Clifford Geertz kirjassaan 1800-luvun balilaisista kuningaskunnista. Antropologi Nils Bubandt on tutkinut Indonesian demokratiaa ja erityisesti sen kääntöpuolta: korruptiota ja poliitikkojen mustaa magiaa. Bubandt kirjoittaa, että demokratiaa voidaan pitää maassa samanaikaisesti onnistuneena ja epäonnistuneena. Indonesia on sekä Kaakkois-Aasian demokraattisin että korruptoitunein valtio. Bubandtille tämä on luontevaa: demokratia tarvitsee oligarkkejaan ja korruptiotaan uusintaakseen itsensä. Tarvitseeko demokratia myös teatteria? Julkisia poliittisia näytelmiä on liberaaleissa demokratioissa pidetty epäilyttävinä, koska niillä voidaan harhauttaa kansalaisia sen sijaan että haettaisiin heidän hyväksyntäänsä vallitsevalle politiikalle. Indonesian politiikan tutkimuksessa tätä ennakkoluuloa on kritisoitu – on mahdollista, että poliittinen johto on vilpitön rituaalin ja pompöösin seremonian ystävä. Toisaalta vilpittömän debatin kautta itsensä lunastavan järjestelmän ideaali alkaa olla mennyttä. Tämän habermaslaisen houreen ovat korvanneet kyyniset ja vilpilliset narsistit, niin sanotut ”vahvat johtajat”, jotka ovat usein mieltyneet juuri show’hun. Isälliset poliitikkonäyttelijät täyttävät median maassa kuin maassa. LIBER A ALIEN DEMOKR ATIOIDEN maailma on sijoittanut kaikki järjestelmäänsä liittyvät pelot ja ahdistukset totalitaarisiin yhteiskuntiin. Viimeinen stalinistinen linnake, Pohjois-Korea, on täyttänyt tätä roolia viime vuosina. Kun Kim Jong-il kuoli, liberaalien demokratioiden mediat täyttyivät hysteerisesti itkevien pohjoiskorealaisten kuvista. Erityisesti yleisön kommenteissa itkun vilpittömyyttä epäiltiin ja hämmästeltiin laajasti. Kim Jong-unin Pohjois-Korealla on samankaltainen funktio. Se on arkkityyppi vilpillisestä politiikasta. Kansa teeskentelee ja johtaja valehtelee. Antropologi William Mazzarella toteaa, että politiikan syyttäminen teat terimaiseksi on vanha liberaali kritiikki totalitaristisia ja feodaaleja yhteiskuntia kohtaan. Vilpillisyys kertoo hallinnon puutteista. Mutta itkeviä pohjoiskorealaisia kritisoitiin kaksilla korteilla: toisaalta epäiltiin väkijoukkojen surun aitoutta, toisaalta niitä pidettiin täysin maan hallintojärjestelmän alistamina. Pohjois-Korean täytyy näyttäytyä vilpillisenä, jotta liberaalit katsojat voivat peilata omaa järjestelmäänsä siihen. Toisaalta, jo Kim Jong-ilin kuolinrituaaleja seuratessa vallitsi epävarmuus siitä, huijaako Pohjois-Korea omia kansalaisiaan vai sururituaalin ulkomaisia katsojia. Liberaalissa poliittisessa kulttuurissa parodia ja vilpittömyys ovat menneet sekaisin. PohjoisKorea ei ole enää se selkeä kuviteltu vastakohta ”meille”. DONALD TRUMP edustaa liberaalille demokratialle sen korruptiota. Trumpin ja vastaavien kotoperäisten vitsaus ten jälkeen on mahdotonta jatkaa teeskentelyä, että liberaalissa demokratiassa vilpittömät argumentit diskuteeraavat keskenään ja paras niistä voittaa. Tällöin Pohjois-Korea asettuu uuteen valoon. Sen peilikuvamaisista piirteistä tuleekin ymmärrettävämpiä. Kenen länsimaisen johtajan tiedotteet muistuttavat Pohjois-Korean uutistoimistoa, erityisesti mitä tulee virkaanastujaisten kaltaisiin valtiorituaaleihin? Trumpilla on pakkomielle julkisista spektaakkeleista, joiden tarkoitus on todistaa hänen intensiivistä kansansuosiotaan. Näiden totalitarististen toiveiden lisäksi Trump on ihannehenkilö tekemään ”diilin” Kim Jong-unin kanssa. Hän on poliittisena figuurina samanlainen: arvaamaton, narsistinen, pragmaattinen ja kyyninen. Kun Kim Jong-il kuoli, liberaalia mediaa ja sen kommentaattoreita ahdistivat uutiset Pohjois-Koreasta. Nyt Trumpin karaisemat tiedotusvälineet raportoivat Kim Jong-unista ja Trumpista keskenään samanlaiseen, asialliseen tyyliin. Karismaattinen despootti on uusi normaali. THEODOR ADORNO ja Max Horkheimer viettivät aikaa Kaliforniassa toisen maailmansodan loppupuolella. Niin natsi-Saksa kuin Yhdysvaltojen kapitalismi olivat lannistaneet heidät. Tästä neuvottomuudesta kumpusi heidän yhteisteoksensa Valistuksen dialektiikka, jossa he väittävät, että valistusajattelu ja siihen liittyvä järjenkäytön ihannointi on vain myytti muiden joukossa. Ennemmin tai myöhemmin valistushaaveet vajoavat takaisin sinne, mistä kumpusivatkin: taikauskoon ja myyttiin. Adornoa ja Horkheimeriä mukaillen voisi väittää, että demokratiaan kuuluu myytti, että se on erilaista kuin perinteeseen tai hallitsijan karismaan perustuva vallankäyttö. Tämä demokratian viimeaikainen vajoaminen autoritarismiin on merkki siitä, että demokratia on kuitenkin alastomimmillaan Kim Jong-unia ja Donald Trumpia. TÄLLÖIN POHJOIS-KOREA ei voi olla enää orientalistinen peilikuvamme, jota katsoessa voimme onnitella erinomaisuutamme ja unohtaa pelkomme ja patologiamme. Pohjois-Korea on totuus demokratiasta. Kirjoittaja on Indonesian paikallispolitiikasta väitöskirjaa tekevä antropologi, joka kaikesta huolimatta uskoo demokratiaan. Orientalismin muodot Kirjallisuustieteilijä Edward Said esitteli orientalismin käsitteen kirjassaan Orientalism (1978). Hän kritisoi länsimaiden kuvauksia Aasiasta ja analysoi sitä, miten ne ovat toimineet oikeutuksina erityisesti Lähi-idän maiden alistamiselle. Länsimaalaisten harjoittama orientalismi ei ole rajoittunut Aasiaan. Orientalismin yleisempi mekanismi on toiseuttaminen, jossa romantisoidaan tai demonisoidaan toista kulttuuria, perinnettä tai yhteiskuntaa. Klassisia esimerkkejä ovat Hegelin rasistinen kuvaus Afrikasta paikkana, jossa ei ole kulttuuria, ja varhaiset kuvaukset Amerikan alkuperäiskansoista vihamielisinä ja turmeltuneina villeinä. Eräs Saidin esimerkeistä on Henry Kissingerin essee vuodelta 1966, jossa tämä jakaa maailman kahtia. Kissingerin kuvitelmissa länsimaiset ihmiset ymmärtävät, että todellisuus on olemassa riippumatta havaitsijasta. Kehittyvissä maissa taas hänen mukaansa uskotaan Newtonia edeltävään maailmankatsomukseen, jossa mitään ulkoista, objektiivista todellisuutta ei katsota olevan olemassa. Essee
5 / 2018 • 7 Teatterivaltion tuho Alkuperäiset balilaiset 1800-luvun teatterivaltiot saivat väkivaltaisen lopun, kun hollantilaiset 1900-luvun alussa hyökkäsivät viimeisiä itsenäisiä kuningaskuntia vastaan Etelä-Balilla. Kuninkaat perheineen ja satoine seuraajineen, mukanaan vaimot ja lapset, pukeutuivat valkoisiin seremonia-asuihinsa, aseistivat itsensä kristikareilla ja kävelivät hollantilaisten kivääritulta kohti. Näitä kollektiivisia rituaali-itsemurhia kuvailtiin sanalla puputan (”loppuminen”). William Mazzarella huomauttaa, että liberaali demokratia on käsitteenä muotoutunut tällaisten siirtomaavallan aikaisten kohtaamisten tuloksena. Hollantilaisetkin olivat mielestään hyvän asialla, kitkemässä balilaisten vastenmielisinä pitämiään tapoja. Mitenköhän nykyisten poliitikkonäyttelijöiden urat loppuvat? Se tuskin tapahtuu yhtä dramaattisesti kuin Balin kuninkaille kävi. T. S. Eliotia mukaillen voisi ennustaa, että kun Balilla maailma loppui paukahtaen, Kim Jong-unin ja Trumpin maailma loppuu kitisten.
Niin yrityskulttuuri kuin yliopistot pyrkivät hiljentämään tutkijoiden kriittisiä keskustelunavauksia. TEKSTI MIIA HALME-TUOMISAARI KUVA ANNIKA PITKÄNEN Juteltaisiinko privaatisti? M ITÄ TAPAHTUU , kun tutkija kritisoi julkisesti yritystä tai brändiä? Hän saa viestintäja markkinointiosastolta yhteydenoton, jossa tarjoudutaan avaamaan yrityksen toimintaa ”väärinymmärrysten poistamiseksi”, yleensä privaatissa tapaamisessa. Kun tutkija kiittää tarjouksesta ja ehdottaa puolestaan julkista keskustelua perustellen, että kritiikki on alun perinkin kirjoitettu julkisesta tutkijapositiosta käsin pyrkimyksenä herättää julkista keskustelua, yritys vetäytyy. Tämä tapahtumaketju on toistunut kohdallani vaihtelevin nyanssein kolmasti kuluneena keväänä. Kahdesti yhteydenotot ovat kummunneet teksteistä, jotka on julkaistu Yliopisto2020-blogissa, kolmannella kerralla syynä olivat twiitit henkilökohtaiselta tililtäni. Tutkijakollegoilta olen kuullut, etten ole kokemuksineni yksin: eräs kollega kertoi, kuinka hänelle privaatti tapaaminen oli esitelty mahdollisuutena saada tutkimukseen uudenlaista ”syvyyttä” – ehdotus, joka ymmärrettävästi näyttäytyi tutkijalle ristiriitaisena ja jopa loukkaavana. MISTÄ NÄISSÄ yhteydenotoissa on kyse, ja mitä ne kertovat siitä kädenväännöstä, jota parhaillaan käydään tutkijoiden ja tutkitun tiedon yhteiskunnallisesta roolista? Paljonkin. Yritysten yhteydenotot kyseenalaistavat käsityksen siitä, kuka saa käyttää julkista keskustelutilaa ja minkälaisista positioista käsin. Lisäksi kuvioon nivoutuu kädenvääntöä yhteiskunnallisesta vallasta, representaatioista ja tulkintojen legitiimiydestä. Saamissani yhteydenotoissa tämä jännite näkyy käytetyssä kielessä: viestien lähettäjätaho on esitetty monikkomuotoisena ”me”-toimijana: ”Me olemme lukeneet tekstiäsi kiinnostuksella.” Tutkijaa puolestaan puhutellaan etunimeltä, luontevasti sinutellen. Jokainen saamistani viesteistä on lähetetty henkilökohtaisesti vain minulle. Niihin ei ole linkitetty esimerkiksi Yliopisto2020-blogin professoritason ylläpitäjiä, jotka viime kädessä ovat päättäneet tekstien julkaisemisesta ja käyttävät näin päätoimittajuuteen verrattavaa valtaa ja vastuuta. Yhdessä nämä lähestymistavat voi nähdä pyrkimyksinä synnyttää tutkijalle vaikutelma, että yhteydenoton takana on huomattavasti tutkijaa suurempi toimija: taho, joka on sekä halukas että kyvykäs suojaamaan omia intressejään ja julkista imagoaan. Tutkija puolestaan esitetään sekä retorisesti että konkreettisesti itsenäisenä, privaattina, ”pienenä” toimijana, joka edustaa vain omia näkemyksiään 8 Artikkeli
5 / 2018 • 9 ja toimii vailla sellaista yhteiskunnallista vaikutusvallan vipuvoimaa, joka voisi haastaa yritystoimijan. Syntyy vaikutelma, että tutkijaan suhtaudutaan omia mielipiteitä esittävänä yksityishenkilönä, ei legitiiminä yhteiskunnallisten asioiden analysoijana, joka osallistuu julkiseen keskusteluun tiedeyhteisön edustajana tutkitun tiedon pohjalta. NÄMÄ YRITYSTOIMIJOIDEN ja tutkijoiden väliset viestit voidaan nähdä tuoreimpina esimerkkeinä laajemmista kehityskaarista, jotka ovat vaikuttaneet yhteiskunnassamme jo pitkään. Samaan vyyhteen voidaan linkittää median tavaksi muuttunut taipumus käyttää omia toimittajiaan sisällöllisinä asiantuntijoina tutkijoiden sijaan. Toisen esimerkin tarjoaa ajatushautomoiden ja ”tutkimustehtaiden” kasvanut vaikutusvalta niin julkisessa keskustelussa kuin poliittisessa päätöksenteossa. Viimeisin kohua herättänyt ilmiö ovat työelämäprofessuurit, joilla yliopistoihin kutsutaan elinkeinoelämässä ansioituneita henkilöitä – joskus täysin ilman tutkimuksellisia meriittejä. Kaiken tämän seurauksena on jatkuvasti epäselvempää, millaisia tutkitun tiedon ja tutkijoiden yhteiskunnalliset roolit oikeastaan ovat. Yliopistot eivät ikävä kyllä ole näistä kehityskaarista irrallaan, päinvastoin. Kuvaavaa on, että kaksi saamistani yhteydenotoista on tullut nimenomaan yliopiston sisällä toimivista, osin yliopiston omistamista yrityksistä. Äkkiseltään tämä yllättää. Eikö tutkijoiden tehtävä ole nimenomaan esittää kriittisiä näkökantoja, tarvittaessa myös yliopistojen sisällä? Valitettavasti todellisuus on yhä useammin toinen: yritysmaailmasta tuttu viestintäkulttuuri on hälyttävästi yleistynyt myös yliopistoissa, yhtenä lieveilmiönä kriittisten soraäänien vaimentaminen. Esimerkin tästä tarjoaa Helsingin yliopiston yhteistyösopimus Helsingin innovaatiopalvelut Oy:n ja Xinova-nimisen yrityksen kanssa, mitä kritisoin Yliopisto2020-blogissa. Yhteydenotossaan Helsingin innovaatiopalvelut Oy:n edustaja luonnehti esiin nostamiani näkökantoja ”huoliksi”, jotka hän katsoi mahdolliseksi avata henkilökohtaisella keskustelulla. Kärjistäen esiin nostamani tekijät eivät siis näyttäytyneet relevantteina ja legiitiimeinä tulkintoina, jotka esitin tutkijan positiosta. Sen sijaan olin ”väärässä”, ja käsitykseni tuli oikaista privaatisti. TOISTAISEKSI ASIAT ovat suomalaisessa kontekstissa pysyneet maltillisina. Korviini ei ole kantautunut ”hankaliin” tutkijoihin kohdistuneita suoranaisia sanktioita, ei myöskään tarinoita suorasta sensuurista – ellei mukaan lasketa Jyväskylän yliopiston kohua herättänyttä päätöstä poistaa nettisivultaan mainintaa tutkija Jouni Tillin tekstistä, joka kritisoi Sipilää. Myös keskustelu yritysten kanssa on sisältänyt positiivisia piirteitä: saamissani viesteissä on tuotu esiin, että henkilökohtaisesti kriittisiä keskustelunavauksia arvostetaan. Helsingin innovaatiopalvelut Oy:n kanssa myös mahdollisuus julkiseen keskusteluun on avoin. Samalla uuden keskustelukulttuurin kanssa on oltava tarkkana. On selvää, että brändien suvaitsevuus kritiikkiä kohtaan on rajattua, ja pääosin mahdolliset julkiset keskustelut halutaan käydä huolella kehystetyissä konteksteissa, jotka eivät salli brändin lokaamista. Yhteiskuntatieteilijänä näen tämän kaiken sitä ongelmallisempana, mitä enemmän yritysja bränditoimijat ovat ottaneet roolia yhteiskunnan visionääreinä ja arkkitehteina. Mainostoimistojen kiiltävät legitimaatiokampanjat muodostavat tähän kehitykseen kokonaan oman alalukunsa, joka sekin tarvitsisi kriittistä analyysiä. Maailmalta kantautuu myös huolestuttavia esimerkkejä tilanteista, joissa yliopistojen viestintäosastot ovat alkaneet toimia brändipoliiseina. Eräs huhu kertoo tilanteesta, jossa opiskelijaa oli nuhdeltu, kun tämä oli esittänyt erään monikansallisen yrityksen pääjohtajalle kriittisiä kysymyksiä tämän pitäessä puhetta yliopistolla. Kriittisten kysymysten katsottiin nolostuttaneen pääjohtajaa ja näin potentiaalisesti vahingoittaneen yliopiston brändiä elinkeinoelämän ja akateemisen maailman vitaalisena kohtauspaikkana. Oman lisänsä kuvioon tuovat tutkijoiden jatkuvasti lisääntyneet pätkätyösuhteet. Syystä voi kysyä, kuinka moni tutkija uskaltaa työsuhteensa ollessa jatkuvasti katkolla kritisoida esimerkiksi yrityksiä, joiden johtoportaista löytyy yliopiston hallituksen jäseniä – tai vaikkapa yliopiston rehtori, joka viime kädessä päättää yliopiston rekrytoinneista. Kaiken tämän vuoksi yritysten privaatit yhteydenotot tutkijoille ovat merkittävä ilmiö, josta on syytä puhua julkisesti. Yliopistojen yhteiskunnallista työnjakoa ajatellen meillä on aivan liikaa menetettävää, jos sallimme suumme sulkemisen ”privaateilla selvennystapaamisilla”. MEIDÄN TULISI myös pysähtyä kysymään – kuten Helsingin yliopiston rehtorivaalissa loppusuoralle päässyt Outi Vaarala teki hiljattain blogissaan – miksi yliopistot ovat päätyneet nykytilaan. Miksi niiden seinien sisällä enenevästi hyssytellään ja suojellaan brändiä sen sijaan, että yliopistot toimisivat kriittisen keskustelun suunnannäyttäjinä? Kenen intressejä ja valtapyrkimyksiä tämä vaientamisen kulttuuri palvelee, niin yliopistojen sisällä kuin yhteiskunnassa laajemmin? Jos joku kokee minun liioitelleen tai vääristelleen asioita tässä kirjoituksessa, lähden ilomielin asiasta julkiseen keskusteluun. Yhteydenottoja innolla odottaen! Kirjoittaja on sosiaalija kulttuuriantropologian yliopistolehtori, HY, Kansainvälisen oikeuden dosentti, TY, Allegra Lab Hkin pj, Tutkitusti-hankkeen vetäjä. E UROOPAN parlamentissa vieraili hiljakkoin Mark Zuckerberg. Nuorta 34 vuotiasta maailman rikkaimpiin kuuluvaa miestä palloteltiin tärkeillä kysymyksillä, mutta kaikkiin hän ei vastannut. Zuckerbergin vierailu oli seurausta Cambridge Analytican yhtiön entisen työntekijän paljastuksesta, jonka mukaan yhtiö oli väärinkäyttänyt 87 miljoonan ihmisen tietoja. Zuckerberg pyysi anteeksi ja vakuutti, että he tekevät kaikkensa valeuutisten, kiusaamisen ja terroritekojen estämiseksi. Faktantarkistukseen lisätään 20 000 uutta työntekijää. Euroopan parlamentin vaalit toukokuussa ensi toukokuussa voidaan pitää ilman trollien ja bottien sekaantumista vaaleihin kuten Yhdysvaltojen viimeisisä presidentinvaaleissa tapahtui. Hän myös kertoi, että ulkopuolisten vaaleihin sekaantuminen onnistuttiin estämään Ranskan ja Saksan vaaleissa. – Olen sitoutunut pistämään asiat kuntoon, hän vakuutti jo aiemmissa kuulemistilaisuuksissa USA:n kongressissa Washingtonissa. En oikein jaksa uskoa Mark Zuckerbergiin, sillä hänen omistuksessaan olevien alustojen ansaintalogiikka perustuu rahan tekemiseen. Onko hän kaunotar, jota hänen luomansa hirviö nyt uhkaa. Voidaanko hirviötä vielä kesyttää? Me kuluttajat syötämme sokeana tietojamme yrityksille, joiden idea perustuu siihen, miten hyvin ne meidät tuntevat. Jokainen klikkaus, Google-haku ja somepostaus tallennetaan ja algoritmit hyödyntävät ja jäsentävät valtavaa tietomäärää. Tietojamme voidaan käyttää hyvään ja pahaan. Terroritekojen suunnittelijat voidaan paljastaa pian 99-prosenttisesti, lupasi Zuckerberg. Hän myös vakuutti, että muutaman vuoden kuluessa on valmiina teknologia, joka pystyy seulomaan vihapuheet ja valheuutiset. Verkkoalustan takana toimivat algoritmit. Algoritmit ovat tietoyhteiskunnan näkymättömiä rakennuspalikoita. Ne keräävät, jäsentävät ja suodattavat tietoa ja tekevät lopulta päätöksiä kuten mitä hakutuloksia saamme, minkä hintaisia lentolippuja tai hotellihuoneita meille tarjotaan ja mitä uutisia me näemme Facebookissa tai ketä kannattaa äänestää. Algoritmit eivät ole neutraaleja. Jo nyt on viitteitä ongelmista, jotka liittyvät verkkoalustojen toimintaan. Niitä ovat informaatiokuplien voimistuminen, valeuutisten leviäminen ja kuluttajien epätasa-arvoinen kohtelu. Algoritmien vaikutuksia pitää tarkastella nyt kun ihmiset vielä vastaavat algoritmien ohjelmoinnista. Seuraavaksi koneoppiminen pyyhkii ihmiset yhtälöstä pois, ja algoritmit opettavat ja ohjelmoivat itseään. Olen saanut Euroopan parlamentissa läpi pilottiprojektin, jonka tehtävänä on hahmottaa algoritmien etiikkaa ja mietitä uusi pelisääntöjä. Ihmisillä pitää olla oikeus tietää, miten ja mihin heidän tietojaan käytetään. Algoritmien avoimuutta on lisättävä. Ne eivät voi olla liikesalaisuuksia. LIISA JAAKONSAARI EUROOPAN PARLAMENTIN JÄSEN LIISAJAAKONSAARI.FI Kaunotar vai hirviö?
10 • 5 / 2018 Etelä ja Pohjoinen kohtaavat länsiafrikkalaisissa mainosparodioissa. TEKSTI JARI TAMMINEN KUVA SALON DE PEINTURE GRAND-POPO BENININ TAIDETEHDAS Artikkeli V UONNA 2010 Riiko Sakkinen järjesti Helsingin Taidehallissa Ensyclopedia-nimisen näyttelyn. Näyttelyssä kaiken tiedon kirja oli muuttunut loputtoman tuntuiseksi sarjaksi karkki-, pikaruokaja seksityömainoksia. Vaikka kuvat olivat peräisin maailman eri kolkilta, ne olivat myös välittömästi tunnistettavia. Näyttely esitti mainokset ensimmäisenä todellisena lingua francana – maailmankielenä, jota kaikki ymmärtävät. Väite kestää tarkastelua melko hyvin. VUONNA 2018 Sakkinen matkusti Beniniin, jossa Grand-Popon rannikkokaupungissa sijaitseva Villa Karo -taiteilijaresidenssi tarjosi näköalan länsiafrikkalaiseen yhteiskuntaan. Mainoskuvastoa taiteessaan toistuvasti käsitellyt Sakkinen kiinnitti huomiota alueella käytössä olleisiin mainostauluihin. ”Käsinmaalattujen mainoskylttien kulttuuri on Beninissä elävää. Tutkin ilmiötä etukäteen, mutta sen laajuus yllätti paikan päällä. Pääkaupunki Cotonoussa melkein kaikki mainokset ovat printattuja, mutta syrjäkylillä suurin osa mainoksista on käsin maalattuja. Beninissä lukutaitoprosentti on alhainen, ja mainoskyltit huomioivat sen – kyltit selittävät tuotteen tai palvelun selkeästi kuvin. Esimerkiksi kampaamokauneussalongin kyltissä on kampauksen lisäksi kuva kädestä, jotta kaikki tajuavat, että siellä tehdään myös manikyyrejä”, Sakkinen kertoo. ”Myös länsimaisten merkkituotteiden mainokset on usein maalattu esimerkiksi suoraan kaupan seinään.” Grand-Popossa paikallinen Gustavo Afaihoun toimi Sakkisen avustajana, tulkkina ja fikserinä. Hän näki taiteilijaresidenssiin saapuneen Sakkisen roolin pitkälti perinteisen kolonialismin jatkeena: eurooppalainen valkoinen mies saapuu hankkimaan halpoja raaka-aineita ja työvoimaa. Tämä ei kuitenkaan ollut Sakkisen tavoite. Pohtiessaan mahdollisuuksia viedä beniniläistä kylttikulttuuria ulkomaille Sakkinen ja Afaihoun perustivat kylttejä tuottavan Salon de Peinture Grand-Popon. Kaksikko palkkasi Louis Houenouden maalaamaan teokset. Toivotusta aiheesta maalatun teoksen hinta postitettuna minne tahansa maapallolla on 500 euroa. Maalausstudio on yritys irtautua jälkikolonialistisesta kaupankäynnistä ja tuottaa taidetta reiluin ehdoin – Houenouden saa hyvän palkan maalaamisesta, ja Sakkinen ja Afaihoun jakavat tuotot keskenään. ”Jos minä en saisi osuutta myynnistä, tämä olisi silkkaa hyväntekeväisyyttä”, Sakkinen kertoo. Hyväntekeväisyys on aina ylhäältä alas annettua, mikä ei ole projektin tavoite. Tehtävien jako toimii niin, että Sakkinen hankkii asiakkaita ja tekee myyntityötä ja Afaihoun puolestaan huolehtii käytännön toimista paikan päällä. Tämä saattaa tarkoittaa esimerkiksi sitä, että hän matkustaa 20 kilometrin päähän Comén kaupunkiin tulostamaan asiakkaiden lähettämät mallikuvat ja huolehtii valmiiden taulujen postittamisesta. GR AND-POPON käsinmaalatut kyltit eivät suinkaan muodosta ainutlaatuista poikkeusta mainosmaailmassa. Päinvastoin niiden myötä on helppo muistaa, että kaikkialla maailmassa digiratkaisut eivät ole se standardi, jonka varaan markkinointiponnistelut rakentuvat. Esimerkiksi Ghanassa 1980ja 90-luvuilla suositut käsinmaalatut elokuvajulisteet ovat herättäneet huomiota maailmalla, ja on niitä nähty näyttelyissä Suomessakin 2000-luvulla. Alkuperäisiä 1990-luvulla säkkikankaalle maalattuja elokuvajulisteita myydään tuhansien eurojen hinnoilla taidekeräilijöille. Elokuvajulisteissa taiteellinen vapaus on ollut suurta. Ei ole ollut mitenkään poikkeuksellista, että julisteessa näkyy henkilöitä ja tapahtumia, jotka eivät esiinny elokuvassa. Maalaajat eivät usein edes nähneet elokuvia, joiden mainos heiltä oli tilattu. Toisinaan he eivät nähneet edes dvd:ltä esitettävän elokuvan levykoteloa ja joutuivat maalaamaan kuvailun pohjalta. Tämä on johtanut taiteellisiin ratkaisuhin, jotka rikkoivat odotuksia. Ghanalainen sosiologi ja elokuvajulistekeräilijä Joseph Oduro-Frimpong totesi The Atlantic -lehdelle, että nuo julisteet ”näyttivät sen, mikä oli mahdollista ennen siirtymää kohti nykyaikaista teknologiaa”. Vuosituhannen vaiheessa elokuvajulisteiden käsin maalaaminen alkoi kuihtumaan Ghanassa. Muutoksen takana oli tietenkin tekninen kehitys. Elokuvajulisteiden teollinen monistaminen muuttui edullisemmaksi, ja markkinatalous teki lopun työstä. Jotkut ghanalaiset elokuvajulistemaalarit ovat kuitenkin löytäneet toisen uran itselleen maalaamalla elokuvajulisteita tilaustöinä. Tätä uusiotuotantoa on tarjolla netissä, ja hinnat alkavat parista sadasta eurosta. VAIKKA SEKÄ Grand-Popon että Ghanan mainokset ovat välittömästi tunnistettavissa mainoksiksi, poikkeavat ne siitä, mihin keskimääräinen länsimainen katsoja on tottunut. Ne tarjoavat katsojalle mahdollisuuden tutustua toisenlaiseen mutta silti tunnistettavaan tulkintaan niinkin arkisesta ilmiöstä kuin mainonta. Sakkinen itse tilasi Salon de Peinture Grand-Popolta 14-osaisen teossarjan, jossa maailman johtavat poliitikot esiintyvät paikallista parturikampaamoestetiikkaa mukailevissa teoksissa. Bad Hair Day Leaders -sarjan avasivat potretit Donald Trumpista ja Kim Jong-unista. Sakkisen lisäksi teoksia ovat tilanneet myös taiteenkeräilijät, ja yksi Houenouden maalaama taulu on päätymässä vaalijulisteeksi seuraavissa täkäläisissä eduskuntavaaleissa. Häiriköt-päämaja tilasi oheisen parturimainosparodian, jossa hiustenleikkuuta ja parranajoa tarjotaan Chewbaccan kasvoilla. Jää nähtäväksi, nousevatko beniniläiset mainostaulut taidemaailman huomioon samoin kuin ghanalaiset elokuvajulisteet nousivat. Edessä on myös epäilemättä aika, kun halvat tulosteet syrjäyttävät käsinmaalatut mainoskyltit, ja silloin tämä populaarikulttuurin muoto tulee kuihtumaan. Muutos on tietenkin pysyvää. Lisätiedot ja tilaukset: www.facebook.com/ salondepeinturegrandpopo Kuvassa vasemmalta Amoussou Samuel Kéy ja isänsä Louis Houenoude sekä Gustavo Afaihoun.
5 / 2018 • 11 toisen uran itselleen maalaamalla elokuvajulisteita tilaustöinä. Tätä uusiotuotantoa on tarjolla netissä, ja hinnat alkavat parista sadasta eurosta. VAIKKA SEKÄ Grand-Popon että Ghanan mainokset ovat välittömästi tunnistettavissa mainoksiksi, poikkeavat ne siitä, mihin keskimääräinen länsimainen katsoja on tottunut. Ne tarjoavat katsojalle mahdollisuuden tutustua toisenlaiseen mutta silti tunnistettavaan tulkintaan niinkin arkisesta ilmiöstä kuin mainonta. Sakkinen itse tilasi Salon de Peinture Grand-Popolta 14-osaisen teossarjan, jossa maailman johtavat poliitikot esiintyvät paikallista parturikampaamoestetiikkaa mukailevissa teoksissa. Bad Hair Day Leaders -sarjan avasivat potretit Donald Trumpista ja Kim Jong-unista. Sakkisen lisäksi teoksia ovat tilanneet myös taiteenkeräilijät, ja yksi Houenouden maalaama taulu on päätymässä vaalijulisteeksi seuraavissa täkäläisissä eduskuntavaaleissa. Häiriköt-päämaja tilasi oheisen parturimainosparodian, jossa hiustenleikkuuta ja parranajoa tarjotaan Chewbaccan kasvoilla. Jää nähtäväksi, nousevatko beniniläiset mainostaulut taidemaailman huomioon samoin kuin ghanalaiset elokuvajulisteet nousivat. Edessä on myös epäilemättä aika, kun halvat tulosteet syrjäyttävät käsinmaalatut mainoskyltit, ja silloin tämä populaarikulttuurin muoto tulee kuihtumaan. Muutos on tietenkin pysyvää. Lisätiedot ja tilaukset: www.facebook.com/ salondepeinturegrandpopo
12 • 5 / 2018 Yksilö vai vähemmistön edustaja? SUOMALAINEN YHTEISKUNTA määritellään perinteisesti länsimaisia arvoja noudattavaksi ja yksilön oikeuksia korostavaksi. Yksilöllä on yhteiskunnassa velvollisuuksia mutta myös oikeuksia. Vähemmistöjen kohdalla tilanne on usein toisenlainen. Vähemmistöjen edustajia ei nähdä aina yksilöinä, kun yksilöt katoavat kokonaisen kulttuurin ja etnisyyden taakse. Ihmiselle on luontaista hahmottaa maailmaa kategorioiden kautta. Se auttaa meitä jäsentämään ympäris töämme. Mitä kauemmaksi menemme totutuista käytänteistä, arvoista ja tavasta hahmottaa asioita, sitä vaikeammiksi tilanteet saattavat muuttua: mitä kauempaa ihminen vaikuttaa etniseltä taustaltaan ja kulttuurisesti olevan, sitä latautuneempaa valtaväestön suhtautuminen häneen usein on. Toiseus voi näkyä arjessa joskus näennäisesti vähäpätöisinä juttuina, kuten erilaisena äänenvoimakkuutena bussissa. ERITYISEN ONGELMALLISIKSI vähemmistöjen luokittelu käy, kun se liittyy toimintaan kouluissa ja työpaikoilla – erilaisissa instituutioissa ja julkisissa tiloissa. Jos yhdenvertaisuus näissä ei toteudu, puhutaan rakenteellisesta syrjinnästä, rasismin raadollisimmasta muodosta. Helsingin kaupungilla pyritään siihen, että työntekijöiden profiili vastaisi kuntalaisten profiilia. Tämä tarkoittaa, että kolmetoista prosenttia kaupungin työntekijöistä pitäisi olla ulkomaalaistaustaisia. Tavoitetta ei ole vielä saavutettu. Instituutiot kuvastavat suomalaisia arvoja, ja samanaikaisesti instituutioissa toimivat ihmiset oikeuttavat toimintaansa näillä arvoilla – näin tapahtuu silloinkin, kun arvot eivät kannusta kansalaisten yhdenvertaiseen kohteluun. Arvojen konflikti ilmenee usein kohdistettuna johonkin symboliseen: esimerkiksi musliminaisen huivin käyttöön tai romaninaisen samettihameeseen. OLEN TEHNYT yli vuoden etnografista kenttätyötä Suomen romanien keskuudessa ja samanaikaisesti työskennellyt projektissa, jonka tarkoituksena on romanien sosiaalisen osallisuuden tukeminen ja köyhyyden ehkäiseminen. Suomen romanit ovat vuodesta 1968 olleet aktiivisesti mukana suunnittelemassa romanipoliittisia toimenpiteitä, mutta he taistelevat yhä sosiaalisista ja kulttuurista oikeuksistaan. Monet romanit ovat miettineet nimensä vaihtamista sen vuoksi, että työmarkkinat avautuvat heille nykyisellään nihkeämmin kuin ”perusvirtasille”. Muslimitaustaisten kohdalla on ollut samansuuntaista pohdiskelua. Nimen vaihtaminen ratkaisee ongelman kuitenkin vain työhaastatteluun asti. ONGELMAT EIVÄT ilmesty yhtäkkiä työelämän kynnyksellä, vaan toiseus rakentuu jo lapsena. Nuorille ulkopuolisuuden kokemukset ovat erityisen haitallisia. Toiseuttaminen ei kuitenkaan ole yksisuuntaista tai pääväestön etuoikeus. Toiseuden kautta vähemmistöjen yksilöt muodostavat ja muokkaavat omaa kulttuurista identiteettiään. Yhteiskunta odottaa vähemmistöiltä integroitumista, mutta ei anna siihen mahdollisuuksia. Olisiko parempi unohtaa ajatus integraatiosta ja puhua yhdenvertaisesta kulttuurisesta rinnakkainelosta? MARKO STENROOS Kirjoittaja työskentelee Helsingin yliopistolla All Youth -tutkimushankkeessa. Saksalaiseen vessakulttuuriin kuuluu tarkka kehon ja sen eritteiden kontrolli. TEKSTI SAARA TOUKOLEHTO KUVA ELSA PIELA Pissaa ja kakkaa K ULTTUURISET ja sosiaaliset erot ilmenevät usein parhaiten kaikkein perustavanlaatuisimmissa arkisissa yhteyksissä. Antropologit tutkivat esimerkiksi ruokailua, nukkumajärjestystä ja työnjakoa, sillä ne ovat elämän perusedellytyksiä, jotka kertovat olennaisia asioita tutkittavista ihmisryhmistä. Jotkut arkisen elämän osaalueet tuntuvat kuitenkin jääneen vähemmälle huomiolle. Vessatapoja esimerkiksi on laajasti pidetty intiiminä, yksityisenä ja epämiellyttävänä puheenaiheena. JAPANILAINEN robottipönttö, kiinalainen kakkakouru, erilaiset reikävessat… Wc-tilat, pönttöjen muodot ja vessassa asiointiin liittyvät käytännöt vaihtelevat suuresti ympäri maailman. Edellä mainittujen esimerkkien lisäksi erot tyypillisten ranskalaisten, englantilaisten ja saksalaisten wc-pönttöjen muodossa ovat ilmeisiä, mutta syyt erojen taustalla hämärän peitossa. Pönttöjen välisiä eroja on tunnetusti analysoinut kulttuurintutkija ja filosofi Slavoj Žižek, jonka mukaan pöntön muoto kuvastaa kulloistakin hegemonista ideologiaa. Esimerkiksi ranskalaisessa pöntössä kulminoituu vallankumouksellinen radikalismi, jossa kakka katoaa nopeasti näkymättömiin pöntön perällä olevasta reiästä. Saksalainen konservatismi taas ilmenee kakkapökäleiden harkitun tarkastelun mahdollistavassa pöntössä, jossa pökäleet jäävät kuin tarjottimelle, kunnes pönttö vedetään ja vesi kuljettaa jätökset etuosassa olevaan reikään. Englantilainen liberalismi on puolestaan eräänlainen sekoitus kahta edellistä: pönttö on täynnä vettä, jolloin pökäleet jäävät kellumaan veteen näkyville, mutta niitä ei ole mahdollista analysoida tarkasti samalla tavalla kuin saksalaisessa mallissa. ŽIŽEKIN ANALYYSI muistui mieleeni, kun Saksaan muutettuani törmäsin toistuvasti hyvistä wc-tavoista muistuttaviin kyltteihin esimerkiksi kirjastossa ja työpaikalla. Ihmettelin, miksi aikuisia muistutetaan yksityiskohtaisella sarjakuvalla siitä, kuinka kädet pestään oikein tai kuinka tarpeet tulee suorittaa. Saksalaisten ohjetaulujen mukaan miesten ei tule pissata seisaaltaan. Olen kuullut jopa vuokrasopimuksista, joissa alivuokralainen sitoutuu pissaamaan istualtaan. Eräs ranskalainen ystäväni kertoi tyrannisoivasta saksalaisesta kämppäkaverista, joka uhkasi lakkauttaa hänen alivuokralaissopimuksensa, jos ylös unohtunut istuinrengas vielä kerran paljastaisi hänen pissanneen seisaallaan. Likaiseksi koettu wc lienee paheksunnan kohteena yhtä lailla eri puolilla maailmaa, mutta saksalaisessa vessakulttuurissa kiinnostukseni herätti kontrollin ulottaminen kehollisiin käytäntöihin. Ihmisiä ei ainoastaan neuvota pitämään wc-tila siistinä, heitä myös valistetaan kaikkein optimaalisimmasta tavasta suorittaa tarpeet hygieenisesti. Myös pökäleiden tarkastelun mahdollistava wc-pönttömalli viittaa kehon ja sen eritteiden kontrollin keskeiseen rooliin saksalaisessa ajattelussa. NYKYISIN TÄLLAINEN ajattelu nähdään joissain piireissä konservatiivisena ja monissa uudemmissa asunnoissa on päädytty muun mallisiin vessanpönttöihin. Kontrolliin ja prosessien äärimmäiseen optimointiin perustuvaa ideologiaa vastustetaan myös alakulttuureihin kuuluvissa paikoissa, kuten Berliinin teknoklubeilla ja vallatuissa taloissa, joiden unisex-wc-tilat ovat usein likaisia, pöntöistä puuttuvat istuinrenkaat ja vessakopit ovat joskus jopa ovettomia. Usein poikkeus kuitenkin vahvistaa sääntöä, ja klubilta on helpottavaa palata tarkasti kontrolloituun wc-tilaan. Kirjoittaja on Berliinissä maahanmuuton ja integraation saralla väitöskirjatutkimusta tekevä antropologi ja AntroBlogissa vaikuttava mediaharrastaja. VIE RASPYYHKEET WWW.HELSINKIPRIDE.FI HELSINKI PRIDE 25.6.-1.7.2018 Koko kansan Helsinki Pride tuo kaikki sateenkaaren värit kaupunkiin juhannuksen jälkeisellä viikolla 25.6. -1.7.2018. Ja tänä vuonna saavumme äänekkäämmin kuin koskaan! Seitsemän päivää, 70 tuhatta ihmistä, yli 80 tapahtumaa 50 lokaatiossa aurinkoisessa Helsingissä – tätä ei kannata missata! Helsinki Pride haluaa tuoda esille yhteisömme moninaisuutta ja tehdä tilaa äänille, jotka usein jäävät kuulematta. Teemamme on ääni, ja sen kautta nostamme esille ne äänet, jotka yhteiskunnassamme vaiennetaan. Helsinki Pride -viikon järjestää seksuaalija sukupuolivähemmistöjen hyvinvointia ja oikeuksia edistävä järjestö HeSeta ry sekä laaja joukko vapaaehtoisiamme. Lämpimästi tervetuloa mukaan Helsinki Pride 2018 -tapahtumiin, jossa olet osa iloista karnevaalia ja tuet ihmisoikeuksia! AVA J A I S B I L E E T MA 25.6. @The Jackie Bar N A I S T E N B I L E E T PE 29.6. @Skohan Nightclub K U L K U E LA 30.6. @Senaatintori P U I S T O J U H L A LA 30.6. @Kaivopuisto PÄ ÄT Ö S B I L E E T LA 30.6. @Hernesaarenranta A LT E R N AT I V E T H U R S D AY TO 28.6. @Kaiku I I S I T B I L E E T TI 26.6. @Stockmann kattoterassi R A P W E D N E S D AY KE 27.6. @Merikerho Kolumni Essee
WWW.HELSINKIPRIDE.FI HELSINKI PRIDE 25.6.-1.7.2018 Koko kansan Helsinki Pride tuo kaikki sateenkaaren värit kaupunkiin juhannuksen jälkeisellä viikolla 25.6. -1.7.2018. Ja tänä vuonna saavumme äänekkäämmin kuin koskaan! Seitsemän päivää, 70 tuhatta ihmistä, yli 80 tapahtumaa 50 lokaatiossa aurinkoisessa Helsingissä – tätä ei kannata missata! Helsinki Pride haluaa tuoda esille yhteisömme moninaisuutta ja tehdä tilaa äänille, jotka usein jäävät kuulematta. Teemamme on ääni, ja sen kautta nostamme esille ne äänet, jotka yhteiskunnassamme vaiennetaan. Helsinki Pride -viikon järjestää seksuaalija sukupuolivähemmistöjen hyvinvointia ja oikeuksia edistävä järjestö HeSeta ry sekä laaja joukko vapaaehtoisiamme. Lämpimästi tervetuloa mukaan Helsinki Pride 2018 -tapahtumiin, jossa olet osa iloista karnevaalia ja tuet ihmisoikeuksia! AVA J A I S B I L E E T MA 25.6. @The Jackie Bar N A I S T E N B I L E E T PE 29.6. @Skohan Nightclub K U L K U E LA 30.6. @Senaatintori P U I S T O J U H L A LA 30.6. @Kaivopuisto PÄ ÄT Ö S B I L E E T LA 30.6. @Hernesaarenranta A LT E R N AT I V E T H U R S D AY TO 28.6. @Kaiku I I S I T B I L E E T TI 26.6. @Stockmann kattoterassi R A P W E D N E S D AY KE 27.6. @Merikerho Essee
tikkunäyte peräaukosta virtsanäyte tai tikkunäyte virtsaputkesta c-hepatiitti, -kuppa ja hiv-testit suoniverinäytteenä hiv-pikatesti sormenpäästä tikkunäyte nielusta Seksitautitesteissä käydessä on hyvä kertoa minkälaista seksiä on ollut, jotta näytteet osataan ottaa oikeista paikoista. Klamydiaja tippuritartunnat ovat paipaikallisia ja tartunta voi olla virtsaputkessa, nielussa tai peräaukossa. miestenkesken.fi Sexposta apua seksuaalisuuden ja ihmissuhteiden ongelmiin. Terapiaan? www.sexpo.fi/terapia KAIPAATKO OSAAVAA JURIDISTA APUA? ASIANAJOTOIMISTO HIPPI OY Asianajaja Juha-Pekka Hippi • Käräjäoikeuden vieressä • Puh. 050-5934 100 • asianajotoimisto@hippi.fi • www.hippi.fi Lakiapua tarjolla ihan homona Sateenkaari-ihmisten henkisen ja hengellisen hyvinvoinnin tukena: Sateenkaari-ihminen! Askarruttavatko uskonnolliset ja elämänkatsomukselliset kysymykset? Kaipaatko vertaistukea? Haluatko jakaa tarinasi? Uskonnollisen yhteisön toimija! Tarvitsetko vinkkejä ja koulutusta parantaaksesi hengellisen yhteisösi kykyä kohdata sateenkaari-ihmisiä? Ota yhteyttä niin kerromme lisää! info@voimavaraksi.fi www.voimavaraksi.fi https://taakastavoimavaraksi.blogspot.fi www.facebook.com/taakastavoimavaraksi Taakasta voimavaraksi on Sateenkaariyhdistys Malkus ry:n uskonnollisesti sitoutumaton hanke, jota rahoittaa sosiaalija terveysministeriö Veikkauksen tuotoilla. TIL AA NY T Näkymätön sukupuoli on ensimmäinen suomalainen tietokirja muunsukupuolisuudesta. Kirja koostuu valokuvista, omaäänisistä henkilötarinoista ja sarjakuvista, joissa kerrotaan, miltä tuntuu kasvaa transihmisenä, muunsukupuolisena tai sukupuolettomana kaksijakoisen sukupuolijärjestelmän keskellä. Tilaa kirja kätevästi Voima-kaupasta! Tilaukset www.kauppa.voima.? , spostilla tilaukset@voima.? tai puhelimitse 044 238 5109. NÄKYMÄTÖN SUKUPUOLI 25€ Maailma on totta. Tilaukset: mondediplo.fi/tilaa Diplo – maailmanpoliittinen aikakauslehti – nyt huima kesätarjous! kotiinkannettuna kympillä! 10 € 4 lehteä loppuvuosi, elikkäs vain
Suomen ainoa queerfeministinen pornolehti ma3.fi Ménage à trois Sexposta apua seksuaalisuuden ja ihmissuhteiden ongelmiin. Terapiaan? www.sexpo.fi/terapia KAIPAATKO OSAAVAA JURIDISTA APUA? ASIANAJOTOIMISTO HIPPI OY Asianajaja Juha-Pekka Hippi • Käräjäoikeuden vieressä • Puh. 050-5934 100 • asianajotoimisto@hippi.fi • www.hippi.fi Lakiapua tarjolla ihan homona nähdään Helsinki prideilla! Sateenkaari-ihmisten henkisen ja hengellisen hyvinvoinnin tukena: Sateenkaari-ihminen! Askarruttavatko uskonnolliset ja elämänkatsomukselliset kysymykset? Kaipaatko vertaistukea? Haluatko jakaa tarinasi? Uskonnollisen yhteisön toimija! Tarvitsetko vinkkejä ja koulutusta parantaaksesi hengellisen yhteisösi kykyä kohdata sateenkaari-ihmisiä? Ota yhteyttä niin kerromme lisää! info@voimavaraksi.fi www.voimavaraksi.fi https://taakastavoimavaraksi.blogspot.fi www.facebook.com/taakastavoimavaraksi Taakasta voimavaraksi on Sateenkaariyhdistys Malkus ry:n uskonnollisesti sitoutumaton hanke, jota rahoittaa sosiaalija terveysministeriö Veikkauksen tuotoilla. TIL AA NY T Näkymätön sukupuoli on ensimmäinen suomalainen tietokirja muunsukupuolisuudesta. Kirja koostuu valokuvista, omaäänisistä henkilötarinoista ja sarjakuvista, joissa kerrotaan, miltä tuntuu kasvaa transihmisenä, muunsukupuolisena tai sukupuolettomana kaksijakoisen sukupuolijärjestelmän keskellä. Tilaa kirja kätevästi Voima-kaupasta! Tilaukset www.kauppa.voima.? , spostilla tilaukset@voima.? tai puhelimitse 044 238 5109. NÄKYMÄTÖN SUKUPUOLI 25€ Maailma on totta. Tilaukset: mondediplo.fi/tilaa Diplo – maailmanpoliittinen aikakauslehti – nyt huima kesätarjous! kotiinkannettuna kympillä! 10 € 4 lehteä loppuvuosi, elikkäs vain
16 • 5 / 2018
5 / 2018 • 17 TEKSTI TAPIO KUMPULA KUVAT VELDA PARKKINEN Ovatko robotit moraalisia? Tutkija Michael Laakasuon mukaan yleistekoälyn eettisiä seurauksia pitäisi miettiä nyt – pian on jo myöhäistä. ”O LEN täällä palvellakseni teitä”, Pepper sanoo kesken kuvaus ten. Pepper on noin metrin korkea ihmistä muistuttava robotti. Suuret silmät näyttävät seuraavan robotin vieressä seisovan miehen liikkeitä, mutta välillä se kääntää kasvonsa kohti kameran välähtävää salamaa. Helsingin yliopiston tutkijatohtori Michael Laakasuon pitää nojautua Pepperin eteen, jotta se tajuaa katsoa häneen. Robotin ohjaaja ja pääinnoittaja Harri Montonen klikkaa tietokoneeltaan Kakkoseksi nimetyn Pepper-robotin kumartamaan tervehdyksen kameraa varten. MICHAEL LA AKASUO ei kuulu Pepperin rakentajiin. Hänen tutkimusaiheensa on robotiikan moraalipsykologia. Laakasuo keskittyy ihmisten tuntemuksiin, arvioihin ja kokemuksiin tilanteissa, jossa älykäs teknologia liittyy ihmisten hyvinvointiin. Laakasuo on myös tutkinut eettisiä kysymyksiä, jotka liittyvät ihmiskehon tai mielen muokkaamiseen keskittyviin teknologioihin eli augmentointiin. Niiden lisäksi hän on tarkastellut tutkimuksissaan ihmisten ajatuksia liittyen aivojen simuloimiseen eli eläinten ja lopulta ihmisen aivotoiminnan kopioimiseen koneelle. Vuodesta 2014 saakka Laakasuo on puhunut julkisilla foorumeilla robotiikkaan, tekoälyyn ja augmentointiteknologiaan liittyvistä moraalisista kysymyksistä. Alat ovat kehittyneet odottamattoman nopeasti, mutta vaadittavaa keskustelua niiden moraalisista ja eettisistä kysymyksistä ei Laakasuon mukaan ole käyty samaa tahtia. MITKÄ ÄN LA AKASUON tutkimista aiheista eivät ole enää scifiä. Augmentaatiota on ollut 90-luvulta lähtien, kun ensimmäiset kuuloa vahvistavat laitteet asennettiin sisäkorvaan. Pepperin kollega puolestaan on nytkin asiakkaita vastassa Kalasataman palvelukeskuksessa. ”Vuonna 2002 tai 2003 oli laskettu, että tekoäly ei voisi oppia pelaamaan go-peliä ihmistä paremmin vielä 40–50 vuoteen. Se tapahtuikin jo 2016”, Laakasuo toteaa. Onko ihmiskunta jonkinlaisen älykkään teknologian kynnyksen äärellä? Laakasuon mielestä jokin raja on jo ylitetty. Internet on sitonut yhteen koko planeetan, ja ihmiset ovat päästäneet älykkään teknologian koteihinsa älypuhelinten muodossa. Aivoissa mikropiiriteknologiaa on käytetty 2000-luvun alusta hoitamaan Parkinsonin taudin oireita. ”Nyt on herätty siihen, että näistä aiheista tulisi keskustella. Aiemmin ajateltiin, että Parkinsonin tauti on niin spesifi asia, että ei haittaa, jos joku sairas tärisee vähemmän. Nyt on saatu jo ensimmäiset muistisirut toimimaan ja tiedetään, että on mahdollista parantaa ihmisen muistin toimintaa.” Augmentaatiot muodostuvat Laakasuon mielestä ongelmaksi siinä vaiheessa, kun niistä tulee kulttuurisella tai lainsäädännöllisellä tasolla pakollisia. Jos ihminen ei saa työtä muokkaamatta kehoaan tai hyväksymättä iholleen älykästä teknologiaa, ollaan jonkinlaisessa kulttuurisessa sortojärjestelmässä. ”HYMYILKÄ Ä LEVEESTI , mulla on aina ittelläni valokuvissa tämmönen perusrobotti-ilme”, kuuluu Pepperistä kuvauk sen aikana. Pepper-robotteja on tiedekeskus Heurekassa kaksi. Kakkosta käytetään tilaustöihin, kuten tänään kuvauksiin. Ykkönen, ”perusrobo”, on osa Heurekan ja Sitran yhteistä Seitsemän sisarusta -näyttelyä, jossa kuvataan tulevaisuuden Suomea. Pepper auttaa tekoäly Jenniferin kanssa luomaan arvoprofiilin museovieraan näyttelyssä tekemien valintojen pohjalta. Kierroksen lopuksi Pepper analysoi vieraan arvoja ja kertoo tulevaisuuden Suomesta: mitä töitä tehdään, miten mahdollisesti liikutaan ja tuotetaan ruokaa sekä miten yhteiskunnan arvopohja muodostuu. Näyttelyn arvopohjan muodostamiseksi Heureka pyysi sataa julkisuuden henkilöä täyttämään arvokyselyn. Laakasuo oli yksi heistä. Harri Montonen kertoo, että monet asiakkaat eivät tiedä, miten Pepperin kanssa pitäisi toimia. Lapsille vuorovaikutus robotin kanssa on kaikkein helpointa, aikuisille ja vanhuksille vaikeaa. Kohtaaminen on usein jännittynyt. Jotkut pettyvät tai jopa suuttuvat, kun robotti ei osaakaan saumattomasti vastata ja keskustella ihmisen kanssa. Artikkeli
18 • 5 / 2018 IHMISAIVOISSA ei Laakasuon mukaan ole luontaista kognitiivista kategoriaa roboteille ja tekoälyille. Kehityspsykologit ja antropologit ovat teoretisoineet, että ihmisellä on synnynnäinen tapa kategorisoida eläimiä, kasveja ja työkaluja. Robottien lokeron puute saa meidät mieltämään ne välillä ihmisinä, toisinaan työkaluina tai eläiminä. Silloin kun näemme robotit ihmisen tai eläimen kaltaisina, näemme niissä myös tietoisuutta ja esimerkiksi kokemuksia kivusta, vaikkei niillä tällaisia kykyjä ole. Onko ihminen ennen ollut samanlaisen kategoriaongelman edessä? ”Jossain määrin voidaan ymmärtää, että ihmiset ovat historian saatossa määritelleet luonnonvoimat toimijoiksi”, Laakasuo miettii ja ottaa esimerkiksi animistisen maailmankuvan. ”Siinä esimerkiksi joet ja puut on nähty jonkin näköisinä toimijoina ja olentoina, joilla on oma mieli jollakin tavalla – eri lailla kuin ihmisellä.” Kysymys koneiden ja robotiikan olemuksesta herättää myös kysymyksen ihmisyyden luonteesta. Tekoälyteknologian seurauksena ihmisyyden olemus on joutunut uudenlaiseen valoon. ”Me emme edes tiedä, mitä tai mikä ihminen on”, Laakasuo sanoo. ”Me osaamme vastata siihen kysymykseen joillakin tasoilla, kuten biologian tasolla, jos ihmistä kuvataan soluilla ja dna:lla. Mutta onko ihminen vain soluja, luita, välittäjäaineita ja lihaksia? Vai onko ihminen jotain muuta: sitä ei tiedetä.” KÄSITYS IHMISYYDESTÄ on muuttunut monta kertaa historian aikana. Kristillisen Euroopan kontekstissa ihminen on ensin ollut Jumalan luoma olento, josta se muuttui kahdella jalalla käveleväksi savanniapinaksi, Laakasuo tiivistää. ”Marxilaisuus ja kapitalismi ovat aina määritelleet ihmisen eri tavalla ja niin edespäin.” Teknologian kehitys on ajamassa ohi ihmisen olemuksen selvittämisestä. Laakasuo antaa esimerkin: aivojen skannaamiseen tähtäävän teknologian. ”Rotan aivoista tuntokeskus on jo onnistuttu kopioimaan toimivasti: rotan biologisissa aivoissa tapahtuu sama neuronien laukeamisreaktio kuin simuloidusti tietokoneella. Koska kyseessä on digitaalisen teknologian kehitys, se tulee kehittymään Mooren lain mukaan eksponentiaalisesti, samalla tavalla kuin digikameroiden resoluutio tai mikroprosessorien tehokkuuden kasvu suhteessa hintaan. Ensimmäisen palan skannaukseen meni lähes parikymmentä vuotta: isomman palan skannaamiseen ei kenties mene kuin viisi tai kymmenen.” Laakasuo arvioi, että isomman palan skannaamisesta menee ehkä yhtä kauan siihen, että rotan koko aivot on skannattu. ”Siitä on helppo siirtyä kissoihin, koiriin ja apinoihin, lopulta ihmiseen. Enemmin tai myöhemmin olemme siinä pisteessä, että ihmisaivot on skannattu, emmekä välttämättä siihenkään mennessä tiedä, mitä älykkyys ja tietoisuus ovat. Mutta kun se digitaalinen kopio aivoista on tehty, on se ongelma kierretty.” IHMISEN AIVOJEN onnistunut skannaus tarkoittaa yleistekoälyn luomista. Se on tekoäly, joka osaa ajatella itsenäisesti, opettaa itseään väsymättömästi ja luoda itsestään koko ajan parempaa ja parempaa versiota. Sellainen pullon henki ei kerran ulos päästyään ole palaamassa pulloon. ”Lähes kaikki asiantuntija-analyysit viittaavat siihen, että yleistekoäly pyrkisi karkaamaan kotelostaan, johon se on luotu. Se ei halua jäädä sinne. Sillä tulee olemaan motivaatiorakenne, joka lähtee siitä, että se pyrkii itsesäilytykseen niin kuin mikä tahansa organismi.” Yleistekoälyn tuomia eettisiä seurauksia pitäisi pohtia Laakasuon mukaan jo nyt. Hänen mukaansa meillä on noin 30-40 vuotta aikaa miettiä seurauksia ja mahdollisia hidasteita, mikäli aivojen skannausteknologian kehitysprosessi etenee eksponentiaalisella nopeudella. Tarve pohdinnoille on suuri, jopa elintärkeä. ”Jos niitä ei tehdä, olemme ennemmin tai myöhemmin siinä pisteessä, että olemme jonkun täysin tuntemattoman, jopa luonnonvoimaan vertautuvan, voiman armoilla. Jos se uusi olemassaolon muoto tai voima ei arvosta ihmistä tai ymmärrä ihmisen arvoa – tai ei välitä siitä – niin ihmiskunta saattaa tuhoutua hyvin nopeasti.” Laakasuo puhuu paljon teknologian riskeistä ja niiden hallitsemisesta. Cambridgen yliopiston eksistentiaalisten riskien tutkimuskeskus CSER uskoo, että yleistekoäly on kymmenen kertaa todennäköisempi ihmiskunnan tuhoaja kuin ilmastonmuutos. KAIKILLE AJATUS meitä suuremmasta voimasta ei ole uhkaava vaan jopa toivottava. Ihminen on samaan aikaan jumalallinen ja biologinen, jotain pyhää ja kasa soluja. Se, miten tämä pyhä muodostuu, vaihtelee paikasta ja ihmisestä toiseen. Tätä tarinaa määritellään parhaillaan Laakasuon mukaan uudestaan: transhumanismissa ihmisyys on yliarvostettua. ”Transhumanistiset liikkeet ovat sitä mieltä, että ihminen kehona tai olemassaolon muotona ei ole millään tavalla optimaalisin mahdollinen. Silloin keho on täysin modifioitavissa, ja sitä pitäisikin modifioida. Joidenkin mielestä tämä kehon muokkaaminen on jopa velvollisuus. Ajatellaan, että jos ihminen voi luoda jumalan, niin on ihmisten velvollisuus luoda tämä teknologinen jumala”, Laakasuo selittää. Monissa uskonnoissa, kuten kristinuskossa, hindulaisuudessa tai vaikka skientologiassa jaetaan tarina sielusta, joka pystyy jatkamaan olemassaoloa ilman ruumista. Laakasuon mukaan transhumanismissa on samanlaisia juonteita. Hänen Moralities of Intelligent Machines -tutkimusryhmänsä tutkimukset viittaavat siihen, että ne ihmiset, jotka haluavat edistää aivojen skannaamista tai suhtautuvat tähän teknologiaan kaikkein positiivisimmin, ovat samoja ihmisiä, joilla on kovin kuolemanpelko. Tietoisuuden siirtämistä tietokoneeseen, aivojen tuhoutumista siirron aikana ja fyysisen kehon muuttumista tarpeettomaksi ei nähdäkään välttämättä itsemurhan muotona vaan ehkä pikemminkin niin, että ihmisen olemassaolo jatkuu uudella alustalla. KAKKONEN MEINA A huitaista Laakasuota kädellään. Pepper on ohjelmoitu väistämään asioita liikeradoillaan, jotta se ei vahingossa voi osua ihmisiin. Tämän Pepperin turvajärjestelmä on kuitenkin poistettu käytöstä, jotta sen liikkeet näyttäisivät esityksissä paremmalta. Montonen toteaa, että yleensä robotiikan laeista keskustellaan niin kuin ne olisivat jokin juridinen päätös. Esimerkiksi Isaac Asimovin novelleissaan käyttämistä robotiikan neljästä laista puhutaan kuin universaaleina lakeina mekaanisille koneille, mutta ne ovat vain fiktiota. Laakasuo nyökkää: Suomen laissa ei ole mitään robotiikasta ja uudesta teknologiasta. ”Kun rakennetaan älykkäitä teknologioita, niiden rakentaminen ja soveltaminen perustuu aina joihinkin arvoihin tai arvovalintoihin. Pitäisi käydä keskustelua siitä, että yhteiskunnan koneellistaminen ja automatisoiminen voidaan tehdä kymmenillä eri tavoilla. Sen utopian voi toteuttaa jokaisesta poliittisesta lähtokohdasta”, Laakasuo toteaa. TOINEN KESKUSTELU koskee Laakasuon mukaan sitä, ettei teknologian kehitys ole itseisarvo. ”Kaikki arvo, mikä teknologian kehityksellä on, lähtee ihmisestä ja elämästä. Pitää olla ymmärrys siitä, että arvojen prioriteettijärjestys on jossain määrin oikea. Rahalla ja teknologialla ei ole mitään arvoa ilman elämää: elämän olemassaolo on edellytys sekä rahan että teknologian olemassaololle. Täten ei ole järkevää kehittää teknologioita, jotka eivät lisää elämän monimuotoisuutta ja hyvän elämän edellytyksiä.” Teknologian kehityksen etiikkaa pitää Laakasuon mielestä pohtia yhteiskunnan jokaisella tasolla. Toimittajien täytyy kirjoittaa aiheesta, nettifoorumien puhua robotiikasta ja päättäjiä tulisi painostaa pohtimaan näitä aiheita. Tässä on menty Laakasuon mukaan parempaan suuntaan. Scifikin on kokemassa jonkinlaista renessanssia valtavirrassa: Black Mirrorin ja Westworldin tapaisten sarjojen jättisuosio on tervetullutta. Laakasuon mielestä kouluissa olisi hyvä opettaa Kun ihmisaivojen skannaaminen on aito mahdollisuus, kenen aivot skannataan ensimmäisenä. ”Moraalirelativismi murenee ihan täysin, koska kukaan ei halua Putinin aivoja skannattavan ensimmäisenä. Jos siis pitää valita Dalai Laman ja Putinin välillä, luulen että suurin osa ihmisistä ottaa mieluummin Dalai Laman.”
muun muassa siitä, että robotit ovat inhimillisistä piirteistään huolimatta koneita. Valtiotasolla olisi hyvä saada teknologian pelisäännöt lakiin. Aluksi riittäisi vain yksi lause. ”’Robotiikan ja ohjelmistoteknologian tulee noudattaa Suomen perustuslakia’ on hyvä alku, josta lähteä laajentamaan”, Laakasuo lausuu. Tärkeämpää Laakasuon mielestä olisi kuitenkin, että valtiot suojelisivat aktiivisemmin hyvän elämän arvoja: esimerkiksi ystävyyttä, rehellisyyttä, totuutta ja välittämistä – ihmisenä olemisen perusasioita. Hän nojaa onnellisuustutkimuksiin, joissa on todettu, että tällaisia arvoja varjelevat yhteiskunnat ovat onnellisimpia. TEKNOLOGIAN EETTISEEN kehitykseen tarvitaan yhteiset pelisäännöt kansainvälisellä tasolla. Älyteknologioita kehittävillä yrityksillä ei aina ole halua miettiä eettisiä ja tutkimusta hidastavia kysymyksiä. Voittomarginaalit ihmisen muistin parantamisessa tai tehokkaassa tekoälyssä ovat todella suuria. ”Jos Piilaakso kokee, että Yhdysvaltojen kulttuuri rajoittaa heitä liikaa, niin yritykset siirtyvät globaalissa yritysilmapiirissä muualle. Silloin mennään vaikka Kiinaan, joissa niitä ei rajoiteta näissä asioissa.” Taloudellisten intressien lisäksi robotiikan ja älyteknologian eettisen koodiston julistuksen toteuttamiseen pitäisi nivoa kulttuurija arvoerot. ”Sen pitäisi olla jotain yhtä merkityksellistä kuin Yhdysvaltain perustuslaki oli historiallisessa mielessä.” Tällaisia globaaleja pelisääntöjä on miettinyt esimerkiksi Future of Humanity Institute, Oxfordin yliopiston ihmiskunnan tulevaisuuteen keskittynyt tutkimuskeskus. Vaikealta kuulostaa, mutta sellaisessa on onnistuttu aikaisemminkin. ”YK:n ihmisoikeusjulistus ja kemiallisten ja biologisten aseiden rajoitusasetuksetkin onnistuttiin tekemään”, Laakasuo muistuttaa, vaikka itse onkin vähän pessimistinen. Yleiskeinoälyn luominen tuo mukanaan historiamme ensimmäisen realistisen mahdollisuuden koko maapallon dominointiin. ”Yleistekoälyä hallinnoiva ryhmä voi käyttää sitä strategiseen suunnitteluun, asekehitykseen, tieteen edistämiseen ja niin edespäin. Tilanne on siis se, että jos joku on kuusi kuukautta tekoälykehityksessä kaikkia muita edellä, se riittää globaalilla tasolla dominoivaan asemaan.” LA AKASUOTA ITSEÄ ÄN ei kiinnosta ikuinen elämä koneen sisällä. Hän tyytyy kuolemaan silloin, kun on sen aika. ”Jos ihminen haluaa vapautua kärsimyksestä, niin koen, että meditoiminen on siihen paljon tehokkaampi työkalu kuin lääketieteellisen teknologian automatisoituminen. En ole tekno logiavastainen. En vain ole niin teknologiaoptimisti, että lähtisin tekno logialla ratkaisemaan kaikkia ihmisyyden ongelmia”, Laakasuo toteaa. Millainen älykkään teknologian tarkoituksen sitten tulisi olla? ”Meille tärkeiden arvojen ja asioiden, kuten onnellisuuden, vapauden, totuuden ja kiltteyden tukeminen.” Kirjoittaja on toinen AntroBlogin työelämätoimituksen toimituspäälliköistä. Häntä uuden teknologian tulevaisuus huvittaa ja pelottaa. Robotin silmäkuoppiin on piilotettu lämpöja 3D-kamerat. Sen suussa ja otsassa on HD-kamerat. Maailma on totta. Tilaukset: mondediplo.fi/tilaa Diplo – maailmanpoliittinen aikakauslehti – nyt huima kesätarjous! vain kotiinkannettuna kympillä! 10 € 4 lehteä loppuvuosi, elikkäs Herkulliset ja edulliset lounas-, lista& take awayannokset. Käytämme tuoreita vihanneksia. Tarjolla runsaasti vegaaniannoksia. Keittiö suosittelee: Tofua inkiväärikastikkeessa AUKIOLOAJAT: ma 11–14 ti–pe 11–21 ja la–su 12–21 Lomalla 18.6.–5.7. Kinaporinkatu 2, Helsinki, (09) 701 2961 Sörnäisten metroaseman vieressä
20 • 5 / 2018 MINNA ESANTYTÄR LEIMATUT Leimatut MIELENTERVEYDEN kysymyksiin liittyy monia näkyviä ja näkymättömiä luokituksia. Milloin ihminen tai kokemus on normaali ja milloin epänormaali? Jos yksilö ei sopeudu vallitseviin rakenteisiin, onko vika aina hänessä itsessään? Mielenterveyden diagnosointi on kiinnostava tarkastelun kohde. Käsitys siitä, mikä on häiriö, muuttuu ajassa ja paikassa. Vielä 1900-luvun alussa hysteria oli naisilla yleinen mielenterveysdiagnoosi. Homoseksuaalisuutta pidettiin sairautena vielä hiljattain, ja transsukupuoliset ihmiset joutuvat yhä validoimaan sukupuolensa psykiatrisen diagnoosin kautta. Mielen järkkyessä myös oireet saavat kulttuurisidonnaisia muotoja. Nor mien mukainen sosiaalinen käyttäytyminen nähdään ”terveen” mielen merkkinä. Mielenhäiriöistä kärsivä ihminen puolestaan on normaalin ulkopuolella ja usein yhteiskunnan marginaalissa. F-koodi eli diagnoosi voi toimia identiteetin rakennuksen välineenä. Se voi antaa yksilölle työkaluja jäsentää kokemustaan paremmin, mutta myös lukita hänet tiettyyn ulkoa annettuun rooliin. ”Olen kuvannut diagnoosikoodeilla leimattuja ihmisiä. Se, onko kuvissa esiintyvillä henkilöillä todellisuudessa diagnoosia vai ei, jää tarkoituksella arvoitukseksi. Kuvien leimattuja löytyy kaikista yhteiskuntaluokista, kuten diagnosoituja todellisuudessakin. Ulkoisin perustein on mahdoton tietää, kenet on diagnosoitu ja kenet ei”, kertoo Leimatut-projektin toteuttanut Minna Esantytär. Esantytär on Jyväskylässä asuva ja työskentelevä taiteilija ja aktivisti, jonka työvälineitä ovat performanssi, valokuva, liikkuva kuva, installaatio ja kaupunkitila. Teoksillaan hän haluaa muistuttaa vaihtoehtoisista olemisen tavoista, luoda uskoa ja uskallusta. NINNU KOSKENALHO esantytar.net
5 / 2018 • 21 MINNA ESANTYTÄR LEIMATUT GALLERIA
Dinosauruksia on käytetty niin sosiaalidarvinismin opinkappaleina kuin öljy-yhtiön mainoshahmoina. TEKSTI EEMI NORDSTRÖM KUVA K. E. HELLMAN Hirmuliskojen valta Artikkeli ”T UTKIMUS osoittaa, että konservatiiveja ja liberaaleja yhdistää vain kiinnostus dinosauruksiin”, uutisoi The Guardian huhtikuussa 2017. Kyseisessä tutkimuksessa tarkasteltiin konservatiivi–liberaali-akselille asetettujen amerikkalaisten luonnontieteellisiä kirjaostoksia. Yksi harvoista aihepiireistä, joka yhdisti molempia ryhmiä, oli dinosaurukset ja paleontologia. ”Mitä kauempana tiede on mistään vähänkään poliittisesti relevantista, sitä todennäköisemmin se yhdistää ihmisiä”, totesi tutkimusta johtanut Michael Macy samassa uutisessa. Ovatko dinosaurukset tosiaan niin kaukana politiikasta kuin Macy vihjaa? Näin voisi äkkiseltään olettaa, sillä katosivathan hirmuliskot kauan ennen oman lajimme ilmestymistä ja poliittisten jakolinjojen keksimistä. Luonnollisesti annetun ja kulttuurillisesti rakennetun välimaastoa kriittisesti tarkastelleet tutkijat ovat kuitenkin viime vuosikymmenten aikana paljastaneet aiemmin kätköissä olleita piirteitä suhteestamme näihin esihistoriallisiin olentoihin. Kuten antropologi Brian Noble kirjassaan Articulating Dinosaurs: A Political Anthropology toteaa, dinosaurusten representaatiot ovat luonnollistuneet niin tiukasti osaksi tieteellistä maailmankuvaa, että niiden taustalla vaikuttavat kulttuuriset ja poliittiset rakenteet jäävät väistämättä piiloon. Hänen tutkimuksensa argumentti on, että dinosaurukset, sellaisina kuin ne käsitämme ja esitämme, kertovat tarinaa meistä itsestämme. Eri aikoina ja eri tilanteissa hirmuliskojen asuttamiin tieteellisiin ja viihteellisiin maailmoihin on heijastunut piirteitä, jotka ovat syntyneet kulttuuristen, poliittisten ja luonnontieteellisten seikkojen välisestä vuorovaikutuksesta. Hirmuliskojen tarinaan liittyvät siis samanlaiset näkemykset ja valtakysymykset kuin suhteissamme ympäristöön ja yhteiskuntaan. KESKIAJANTUTKIJA Jeffrey J. Cohenin mukaan yksi hirviöille ominainen piirre on, että ne rikkovat kategorisoinnin rajoja. Ne pelottavat ja ahdistavat mutta myös houkuttelevat ihmistä tietämään niistä lisää. Brittianatomisti Richard Owenin vuonna 1842 keksimä sana ”dinosaurus”, eli hirmuinen lisko, kuvastaakin varsin osuvasti Euroopassa jo pitkään vallinnutta käsitystä esihistoriallisista olennoista eräänlaisina nykyelämästä poikkeavina hirviöinä. Kuten historian tutkija Adrienne Mayor on
5 / 2018 • 23 Hirmuliskojen valta
24 • 5 / 2018 kirjoittanut, suurten eläinten fossiilit nähtiin esimerkiksi antiikin Kreikassa myyttisen ajan kulttuuriheerosten ja hirviöiden maallisina jäänteinä, joiden hallussapidosta myös kilpailtiin poliittisesti. Tieteelliseen kirjallisuuteen esihistoriallisten olentojen hirviömäisyys vakiintui sukupuuton käsitteen hyväksymisen myötä 1700-luvun lopulla. Hirmuliskot kumppaneineen oli helppo sijoittaa raamatullisiin raameihin ajalle ennen vedenpaisumusta – niin erilaisina muusta luomakunnasta, etteivät ne mahtuneet Nooan arkkiin. Varsinaisen hirmuliskotutkimuksen alkuaika sattui sopivasti yhteen brittiimperiumin laajenemisen kanssa. Tätä loistoa kuvaamaan järjestetyn vuoden 1851 Lontoon maailmannäyttelyn jälkimainingeissa pääkaupunkiin haluttiin elävän kokoisia veistoksia esihistoriallisista eläimistä. Owenin tieteellisellä avustuksella Crystal Palacen puistossa olevan järven saarille luotiin oma kadonnut maailmansa, jonka asukkaina oli muiden muassa betonisia jättiläismatelijoita. Näyttämällä näitä brittiläisen tieteen esille tuomia karismaattisia olentoja kansalle Owen ja kollegansa toivoivat niiden välittämän tieteellisen valistuksen myös parantavan englantilaisia kansana. Tällainen pohjimmiltaan kansanterveydellinen ajatus oli myös samoihin aikoihin syntyneiden julkisten luonnonhistoriallisten museoiden taustalla. 1900-luvulla museoissa alkoi myös näkyä sosiaalidarvinistista valistusta, johon Yhdysvalloissa osallistui muuan erittäin hyvin tunnettu hirmulisko. TYR ANNOSAURUS REX, ”tyranniliskojen kuningas”, nimettiin vuonna 1905. Sen näytteillepanosta New Yorkin American Museum of Natural Historyyn (AMNH) tehtiin valtava julkinen spektaakkeli. Kyseessä oli aikaisemmin tunnettuja petodinosauruksia huomattavasti suurempi laji, joka kaikin puolin vastasi näkemystä luonnon omasta, täydellisyyteen hiotusta amerikkalaisesta tappokoneesta. Tämä näkemys vastasi myös lajin nimeäjän, AMNH:n johtaja Henry Fairfield Osbornin, käsitystä lajien kehittymisestä. Osborn nimittäin näki evoluution edistyksellisenä prosessina, jossa dynaamisuus ja energia toimivat lajien menestyksen merkkeinä. Evoluution ihanteellista liikevoimaa kuitenkin hidastivat esimerkiksi risteytymisen kautta saatavat epäsuotuisat piirteet – eli niin sanottu dekadenssi – jotka ennen pitkää johtaisivat lajien sukupuuttoon. Dekadenssi oli myös asia, joka Osbornin ja hänen kumppaneidensa mukaan uhkasi amerikkalaista yhteiskuntaa viime vuosisadan taitteessa. Teollistuminen, taudit, talouskriisi, naisten ja työväen poliittinen järjestäytyminen sekä kasvava maahanmuutto vaaransivat valkoisen eliitin näkemystä luonnollisesta maailmanjärjestyksestä. Tästä seuranneeseen ahdistukseen lähdettiin hakemaan lievitystä puhtaasta luonnosta, jonka jylhyydessä tapahtuvassa älyllisessä mittelössä viattomasta pojasta saattoi kasvaa ruumiiltaan ja älyltään vireä mies. Ei ole sattumaa, että Yhdysvaltojen partioliike syntyi samoihin aikoihin tai että maskuliinisen ulkoilmaihmisen perikuvana pidetystä presidentti Theodore Rooseveltista tuli olennainen tekijä AMNH:n historiassa. Osborn kumppaneineen oli vakuuttunut, että tyrannosauruksen edustaman, miehisesti hallittavan luonnon esillepano torjuisi nuorison dekadenssia. Mikä tärkeintä, se edesauttaisi ahdingossa eläneen ”suuren Pohjolan rodun” säilymistä. Osborn näki tyrannosauruksessaan hirmuliskojen kehityksen huippukohdan – matelijoiden herrarodun – jota valkoisen amerikkalaisen maskuliinisuuden lailla kuitenkin uhkasi pian sukupuutto. Mutta toisin kuin aivokapasiteetiltaan vaatimattomalla tyranniliskolla, ihmislajilla oli apunaan kaukonäköiset suunnitelmansa. 1920-luvulla Osborn järjestikin kansainvälistä eugeniikkakonferenssia AMNH:n tiloissa, ja myöhemmin hän oli onnistuneesti mukana lobbaamassa pakkosterilisaatiota ja maahanmuuton rajoittamista kannattavaa politiikkaa Yhdysvaltoihin. ROTUHYGIENIAN LISÄKSI hirmuliskoissa nähtiin potentiaalia myös amerikkalaisten suuryritysten tuotontavoittelulle. 1930-luvulla öljy-yhtiö Sinclair rahoitti Chicagon maailmannäyttelyssä dinosaurusten ja öljylähteiden yhteydestä kertovaa paviljonkia. Vaikka teoria öljystä hirmuliskojen jäänteenä kumottiinkin pian, Sinclair jatkoi siihen viittaamista vielä myöhemmässä New Yorkin maailmannäyttelyssä 1964. Chicagon hirmuliskot osoittautuivat niin suosituiksi, että yhtiö muutti logonsa vihreäksi brontosaurukseksi ja alkoi myydä muovisia lelusauruksia huoltoasemillaan. Aihetta tutkivan historioitsija Alison Laurencen eräs 1960-luvulla lapsuutensa elänyt informantti muistaa, kuinka hän ystävineen ruinasi vanhempiaan tankkaamaan autoa Sinclairin asemilla, jotta he voisivat ostaa sieltä dinosauruksia. Fossiilinen polttoainekapitalismi valjasti näin karismaattiset fossiiliset olennot lapsiperheiden houkutuslinnuiksi. VIIMEISTEN VUOSIKYMMENTEN aikana tyrannosauruksen kaltaisten suurten, karismaattisten yksilöiden hallitsema dinosaurusluonto on saanut väistyä demokraattisemman hirmuliskokuvan tieltä. Esimerkiksi uudet fossiilitodisteet poikasistaan huolehtivista hirmuliskoista ovat laajentaneet käsitystämme mesotsooisesta maailmankaudesta muuksikin kuin jatkuvaksi saalistajien välttelyksi. Samalla lintujen luokitteleminen hirmuliskoiksi on tehnyt dinosauruksista enemmän meille tuttujen eläinten kaltaisia. Eurooppalaisen perinteen tapa vierastaa ja toiseuttaa matelijoita on selvästi näkyvissä monissa hirmuliskojen rekonstruktioissa. Matkan varrella tarttuneet käsitykset ovat tiukassa. Miksi esimerkiksi museoissa suuret lihansyöjähirmuliskot niin usein kuvataan ammottavakitaisina ja kynnet esillä, vaikka ne todennäköisesti viettivät suurimman osan elämästään kidat kiinni ja kynnet piilossa, kuten nykyiset petoeläimet? Tai miksi kuvat petojen ja kasvinsyöjien välisistä kaksintaisteluista löytävät tiensä lähes jokaiseen dinosauruskirjaan, vaikka fossiilitodisteita tällaisista kamppailuista on hyvin vähän? Paleontologian filosofi Derek Turner esittää, että tutkijat ovat ehkä liian heppoisesti tulkinneet esihistoriallisten eläinten sarvia, luulevyjä ja harjoja aseiksi ja puolustusvälineiksi. Nykyisiä eläimiä tarkkailemalla voimme huomata, että erilaiset luukoristeet näyttäytyvät myös työkaluina, lajitunnistuksen välineinä tai vaikkapa symbioosissa elävien eliöiden suojapaikkoina. Näkemys luonnosta eloonjäämiskamppailuna heijastuu erityisen voimakkaasti esihistorialliseen maailmaan sen ajallisen etäisyyden aikaansaaman vierauden vuoksi, joka itsessään voidaan nähdä jatkumona esihistorian käsittämisestä hirviöiden aikana. Kun todistelemme väkivaltaisuuden olleen osa luonnollista maailmanjärjestystä ammoisista ajoista lähtien, pyrimme samalla vakuuttelemaan itsellemme oman väkivaltaisen toimintamme olevan luonnollista. Hirmuliskoihin löytyy jatkuvasti ajankohtaisia näkökulmia. Jurassic Park -kirjat ja -elokuvat ilmestyivät osuvasti samoihin aikoihin, kun parhaillaan meneillään olevan sukupuuttoaallon laajuuteen herättiin. Kyseiset teokset myös värittävät vahvasti tämänhetkistä keskustelua sukupuuttoon kuolleiden eläinten kloonausmahdollisuuksista. Viime vuosina on ollut huomattavissa kasvavaa kiinnostusta siihen, mitä esihistorialliset ilmasto-olosuhteet ja suurten kasvinsyöjädinosaurusten metaanipäästöt voivat kertoa meille ilmastonmuutoksesta. Kuten myyttiset hirviöt, hirmuliskot rikkovat ajallisia kategorioita ja ovat alati muuttuvia kuvia myös meistä itsestämme ja maailmasta, jossa elämme. Kirjoittaja on hirmuliskojen ja muiden liskojen parissa kasvanut antropologi. www.kpedu.fi/kansanopist o l Tanssitaide l Teatteri ja Draama l Liikuntaseikkailu l Valokuvauksen perusteet+ l Vintage-valokuvaus l Tehobreikki -suuntana hyvinvointialat Keski-Pohjanmaan kansanopisto Populaarikulttuuri Esittävätaide Tanssitaide Valokuvataide Velmuvoimauttava taide Uskalla kokea! SYKSYN 2018 LINJAT Keski-Pohjanmaan kansanopisto puh. 040 808 5035 | info.kansanpisto@kpedu.fi Lue lisää ja hae osoitteessa www.kpedu.fi/kansanopisto Hakuaika päättyy 13.7. Ajankohtaista Eiran aikuislukiossa! LUKIO | HIGH SCHOOL | PERUSKOULU | AINEOPINNOT Eiran aikuislukiossa ikä on vain numero eikä keskiarvo ratkaise kouluun pääsyä. Opiskele päätoimisesti tai sovita kurssit joustavasti aikataulujesi mukaan. Meiltä löydät sopivat vaihtoehdot. Juuri nyt meillä on haku päällä! • Opiskele lukiossa lähikursseilla tai verkossa JATKUVA ILMOITTAUTUMINEN www.eira.fi/lukioon • Study at Eira High School APPLY BY EMAIL, read more www.eira.fi/tohighschool • Perusteet kuntoon peruskoulussa HAKUAIKA 7.5. 5.8.2018 www.eira.fi/peruskouluun • Opi tehokkaasti suomea High quality Finnish courses in Eira HAKUAIKA 7.5. 5.8.2018 www.eira.fi/suomenkurssit • LUVA – Ovet auki lukio-opintoihin HAKUAIKA 22.5. 24.7.2018 www.eira.fi/luva eira .fi Tärkeä dokumentti jo kadonneista teoksista ja graffitipaikoista maalarien kertomana. 50€ + postikulut >> kauppa.voima.fi / tilaukset@voima.fi PERINTÖ – HELSINKI GRAFFITI 1992–2017
www.kpedu.fi/kansanopist o l Tanssitaide l Teatteri ja Draama l Liikuntaseikkailu l Valokuvauksen perusteet+ l Vintage-valokuvaus l Tehobreikki -suuntana hyvinvointialat Keski-Pohjanmaan kansanopisto Populaarikulttuuri Esittävätaide Tanssitaide Valokuvataide Velmuvoimauttava taide Uskalla kokea! SYKSYN 2018 LINJAT Keski-Pohjanmaan kansanopisto puh. 040 808 5035 | info.kansanpisto@kpedu.fi Lue lisää ja hae osoitteessa www.kpedu.fi/kansanopisto Hakuaika päättyy 13.7. Tiedon haluis ille! Avoimen yliopiston opintoja kaikille kiinnostuneille Turussa, Porissa ja opistoissa ympäri Suomea. Verkko-opintoja täysin etäopiskeluna. Kysy lisää: avoin@utu.fi www.utu.fi/avoin y l i o p i s t o k a i k i l l e • Mediatutkimus, taidehistoria ja musiikkitiede • Mediakasvatus • Digitaalinen kulttuuri • Luova kirjoittaminen • Kulttuurihistoria • Uskontotiede • Arkeologia ja historia • Maantiede • Ympäristötiede • Tulevaisuudentutkimus • Tietojenkäsittelytiede • Oikeustiede • East Asian Studies: Contemporary East Asia • Monikulttuurisuus • Kasvatustiede • Psykologia ym. Ajankohtaista Eiran aikuislukiossa! LUKIO | HIGH SCHOOL | PERUSKOULU | AINEOPINNOT Eiran aikuislukiossa ikä on vain numero eikä keskiarvo ratkaise kouluun pääsyä. Opiskele päätoimisesti tai sovita kurssit joustavasti aikataulujesi mukaan. Meiltä löydät sopivat vaihtoehdot. Juuri nyt meillä on haku päällä! • Opiskele lukiossa lähikursseilla tai verkossa JATKUVA ILMOITTAUTUMINEN www.eira.fi/lukioon • Study at Eira High School APPLY BY EMAIL, read more www.eira.fi/tohighschool • Perusteet kuntoon peruskoulussa HAKUAIKA 7.5. 5.8.2018 www.eira.fi/peruskouluun • Opi tehokkaasti suomea High quality Finnish courses in Eira HAKUAIKA 7.5. 5.8.2018 www.eira.fi/suomenkurssit • LUVA – Ovet auki lukio-opintoihin HAKUAIKA 22.5. 24.7.2018 www.eira.fi/luva eira .fi Tärkeä dokumentti jo kadonneista teoksista ja graffitipaikoista maalarien kertomana. 50€ + postikulut >> kauppa.voima.fi / tilaukset@voima.fi PERINTÖ – HELSINKI GRAFFITI 1992–2017
A bu D is A l-B ira h Ra m al la h Be tle he m Itä -J er us al em Lä ns i-J er us al em aTa yb ah D ei r D ib w an D ur a A l Q ar Be iti n Su rd a A l M az ra ah A l Q ib liy ah Bu rq ah Ra s Ka rk ar Ei n Q in iy a Bi lin Ka fr N im a D ei r A bu Ib zi Ei n A rik Be it U r aTa ht a Be it U r A l-F au qa Kh ar ba th a A l M is ba h Be it Li qy a Ti ra Be it D uq u Q ub ai ba h Bi du Be it Ijz a Be it Su rik Be it Ik sa Q al an di an le iri Kf ar A qa b A l-A m ar in le iri Be itu ni a U be id iy a A id an le iri A l-A id an le iri Be it Ja la A l-R am Q al an di ya A l-J ib H iz m a Za ay em Ka ss ar a A l-E iz ar iy ah Bi r N ab al a A l-J ud ei ra h Sh ei kh Sa ed Su r Ba hi r A l-N ab i Sa m w il A na ta Sh ua fa t W al aj ah M ik hm as Ra fa t Sa w ah ra h A l-S ha rq iy ah Ja ba Sh aw aw ra h W ad i A l-A ra is Jo ra t A l-S ha m a A l-H al qu m Ra s A l-W ad Za ta ra Fa kh t A l-J ul Be it Ta m ar Bu w ai di a A l-F ur ei di s U m Sa la m un a A l-D ay r A l-M an sh iy ah M ar ah Ra ba h A l-A rr ub in le iri D he is he hi n le iri A l-K ha de r H us an W ad i Fu ki n N ah al in A l-J ab ah Su rif Sa fa Ja la D oh a Irt as Be it Sa ho ur H ar m al a Be it Fa ja r Tu qu A l-M as ar ah A l-A sa ki ra A bu N uj ai m H in da za Ba tt ir Be it H an in a Be it H an in a A l-B al ad A l-M uk ab er A bu Tu r Sa w ah ra h A l-G ha rb iy ah Si lw an Ra as A l-A m ud W ad i Ra ha l Va nh a ka up un ki W A D I F U KI N / B ET A R I LL IT / T ZU R H A D A SS A H W AL AJ AH / A L -M AL H A / E IN Y AL U N A SH A SH / E FR A T N O RT H R O U TE 60 C O N TA IN ER (W A D I A L -N A A R ) S A W A H RA H A L -S H A RQ IY A H S U RK H I Q U N BA R N U M A N S H EI KH S A ED Z A IT U N Z A A YE M C H EC KP O IN T 30 B EI T J A LA (D CO ) Q A LA N D IY A O FE R G IV A T Z EE V / A L -J IB B ID U / B EI T I KS A SH U A FA TI N LE IR I B EI T E L (D CO ) B EI TU N IA J A BA /A L -R A M E FR A T / W A D I R A H A L B EI T U M M A R H IZ M A A L -A RR U B G U SH E TZ IO N G iv at Ze ev M aa le A du m im M od i’i n Ill it Ra m at A lo n Be ta r Ill it Ef ra t G ilo D ol ev G ev a Bi ny am in Ko ch av Ya ak ov Kf ar A du m im A lm on Ps ag ot M ig ro n Be it H or on G iv on H ah ad as ha H ar Sh m ue l H ar A da r Q ed ar N ev e Ya ak ov Ra m at Sh lo m o Ta lp io t (E st ) M on t Sc op us G iv at H am iv ta r Fr en ch H ill Pi sg at Ze ev M is ho r A du m im (Z .I. ) Bi ny am in (Z .I. ) A ta ro t (Z .I) Ba t A yi n Kf ar Et zi on Ca rm ei Tz ur M ig da l O z N ok di m A lo n Sh vu t H ar G ilo N ev e D an ie l El az ar Te ko a H ar H om a G us h Et zi on (Z .I) Ro sh Tz ur im M itz pe Ye rih o M a’ al e M ik hm as O fr a EG YP TI IS RA EL JO RD AN IA SY YR IA LI BA N O N G AZ A LÄ N SI RA N TA G O LA N (li ite tt y 19 81 ) Be er Sh ev a G az a Ra m la As ke lo n Je ru sa le m Je rik o Ra m al la h Be tle he m H eb ro n Am m an N ab lu s Te l-A vi v H aï fa N az ar et h Ku ol lu tm er i Vä lim er i 20 km ”V ih re ä lin ja ” (v uo de n 19 49 as el ep ol in ja ) Je ru sa le m in ka up un gi n ra ja t (Is ra el in vu on na 19 67 m ää rä äm in ä) Ra ke nn et tu Er ot te lu m uu ri Ti el iik en te en er ot te lu So ti la it te n yl lä pi tä m ä ta rk as tu sp is te (c he ck po in t) Ra ke nt ei lla Su un ni tt ei lla En tin en lin ja us Py sy vä ta rk as tu sp is te A jo itt ai ne n ta rk as tu sp is te M aa nv ilj el yn ed el ly tt äm ä sa tu nn ai ne n au kk o m uu ris sa Tu nn el i pa le st iin al ai sa lu ei lle ja -k yl iin Pa le st iin al ai si lta ki el le tt y tu nn el i Is ra el ila in en si irt ok un ta Si irt ok un ni lle pa kk ol un as te tt u al ue Is ra el in so til as tu ki ko ht a Pa le st iin al ai sk yl ät ja -k au pu ng it Vy öh yk e A (p al es tii na la is te n ha lli nn os sa ) Vy öh yk e C (Is ra el in ha lli nn os sa ) Pa le st iin al ai si lta ki el le tt y ta i tiu ka st i ko nt ro llo itu 1 1 Itä -J er us al em is sa vo iv at aj aa va in pa le st iin al ai se t, jo ill a on ol es ke lu lu pa Je ru sa le m is sa . Z. I. Is ra el ila is ia te ol lis uu sa lu ei ta Itä -J er us al em , Is ra el in vu on na 19 67 va llo itt am a, yk si pu ol is es ti its ee ns ä vu on na 19 80 lii tt äm ä Vy öh yk e B (v ira lli se st i yh te is ha lli nn os sa , de fa ct o Is ra el in ha lli nn os sa ) 5 1 2 3 4 6 km Lä ns ira nn an ja ko vy öh yk ke isi in O slo n so pi m uk se n (1 99 5) m uk aa n Vy öh yk e A Itä -J er us al em ei ku ul un ut O slo n so pi m uk se en Vy öh yk e B Vy öh yk e C 18 % 21 % 61 % Ac ce ss Re st ric tio ns ”, ta m m ik uu 20 17 ; B’ Ts el em (T he Isr ae li In fo rm at io n Ce nt er fo r H um an Ri gh ts in th e O cc up ie d Te rr ito rie s) , w w w .b ts el em .o rg /m ap ; Th e Ap pl ie d Re se ar ch In st itu te Je ru sa le m (A RI J) , ca rt e ”T he G eo po lit ic al St at us of O cc up ie d St at e of Pa le st in e, 20 16 ”; Ci vi c Co al iti on fo r Pa le st in ia n Ri gh ts in Je ru sa le m , 20 15 . To te ut us : C ÉC IL E M AR IN JA B O RI S S ÉM ÉN IA KO A KR AM B EL KA ÏD JA O LI VI ER P IR O N ET IN ( YH TE IS TY Ö SS Ä A YM AN A BU Z U LO F JA S BE IH S BE IH ), JO U LU KU U 20 17 . KA N SS A 28 K IE LE LL Ä JU LK A IS TU Le M on de D ip lo m at iq ue on tu nn et tu m on ip uo lis is ta ka rt oi st aa n. Le hd en te ke m ät ka rt at py rk iv ät ha va in no lli st am aa n po lii tt is ta ja ta lo ud el lis ta til an ne tt a er i pu ol ill a m aa ilm aa ku ltt uu ri a un oh ta m at ta . Tä ss ä m ut ki kk aa ss a Pa le st iin an ti ek ar ta ss a ku va ta an , m in kä la in en on Lä ns ir an na lla el äv än pa le st iina la is en ty öm at ka . B et le he m in yl io pi st on ke m ia n op et ta ja ku lk ee pä iv it tä in 50 ki lo m et ri ä Ra m al la hi st a Be tle he m iin . K un Su om es sa sa m aa n m at ka an m en ee al le tu nt i, pa le st iin al ai ne n ku lu tt aa vi is i tu nt ia . K ys e ei ol e hu on oi st a te is tä ta i ru uh ki st a. K ys e on Is ra el in ta rk is tu sp is te is tä ja ti es ul ui st a. Tä m ä ka ns ai nv äl is en oi ke ud en va st ai st en ta rk is tu sp is te id en ja es te id en ve rk os to la aj en i hu om at ta va st i 19 90 -lu vu lla . Pa le sti in al ai sa lu ee t ov at tä ys in Is ra el in ar m ei ja n as em ien , m uu ri en ja si ir to ku nt ie n si rp al oi m in a. YK :n m uka an sa da n ta rk as tu sp is te en lis äk si al ue el la on 40 ku lk ue st et tä , ku te n be to ni ra ke nn el m ia . LE M O N D E D IP LO M AT IQ U EN ka rt as sa Lä ns ir an ta on Pa le st iin aa . Tä m ä ni m i ei es iin ny Is ra el in ka rt oi ss a, ei kä ed es G oo gl en ka rt oi ss a. Yh tä tä rk eä ä ku in on ha va it a ka rt to je n va lh ee t, on hu om at a as ia t, jo is ta ka rta t va ik en ev at . Li ba no ni la is es sa ke it to ki rj as sa Lä ns ira nt a ja Is ra el on ni m et ty Pa le st iin ak si . Le M on de D ip lo m at iq ue n ka rt oi ss a se kä Is ra el et tä Pa le st iin a ov at ol em as sa . AR I TU RU N EN Ki rjo itt aja on Le M on de D ip lo m at iq ue n pä ät oi m itt aja Ak ra m Be lka id in ju ttu Pa les tii na n nu or ist a tie su lku jen ja ta rk ist us pi ste id en ke sk ell ä: m on de di pl o.fi /2 -2 01 8p ale sti in an -n uo re t-e iva t-l an ni stu M aa ilm an hi ta in ty öm at ka : 50 ki lo m et riä vii de ss ä tu nn iss a
A bu D is A l-B ira h Ra m al la h Be tle he m Itä -J er us al em Lä ns i-J er us al em aTa yb ah D ei r D ib w an D ur a A l Q ar Be iti n Su rd a A l M az ra ah A l Q ib liy ah Bu rq ah Ra s Ka rk ar Ei n Q in iy a Bi lin Ka fr N im a D ei r A bu Ib zi Ei n A rik Be it U r aTa ht a Be it U r A l-F au qa Kh ar ba th a A l M is ba h Be it Li qy a Ti ra Be it D uq u Q ub ai ba h Bi du Be it Ijz a Be it Su rik Be it Ik sa Q al an di an le iri Kf ar A qa b A l-A m ar in le iri Be itu ni a U be id iy a A id an le iri A l-A id an le iri Be it Ja la A l-R am Q al an di ya A l-J ib H iz m a Za ay em Ka ss ar a A l-E iz ar iy ah Bi r N ab al a A l-J ud ei ra h Sh ei kh Sa ed Su r Ba hi r A l-N ab i Sa m w il A na ta Sh ua fa t W al aj ah M ik hm as Ra fa t Sa w ah ra h A l-S ha rq iy ah Ja ba Sh aw aw ra h W ad i A l-A ra is Jo ra t A l-S ha m a A l-H al qu m Ra s A l-W ad Za ta ra Fa kh t A l-J ul Be it Ta m ar Bu w ai di a A l-F ur ei di s U m Sa la m un a A l-D ay r A l-M an sh iy ah M ar ah Ra ba h A l-A rr ub in le iri D he is he hi n le iri A l-K ha de r H us an W ad i Fu ki n N ah al in A l-J ab ah Su rif Sa fa Ja la D oh a Irt as Be it Sa ho ur H ar m al a Be it Fa ja r Tu qu A l-M as ar ah A l-A sa ki ra A bu N uj ai m H in da za Ba tt ir Be it H an in a Be it H an in a A l-B al ad A l-M uk ab er A bu Tu r Sa w ah ra h A l-G ha rb iy ah Si lw an Ra as A l-A m ud W ad i Ra ha l Va nh a ka up un ki W A D I F U KI N / B ET A R I LL IT / T ZU R H A D A SS A H W AL AJ AH / A L -M AL H A / E IN Y AL U N A SH A SH / E FR A T N O RT H R O U TE 60 C O N TA IN ER (W A D I A L -N A A R ) S A W A H RA H A L -S H A RQ IY A H S U RK H I Q U N BA R N U M A N S H EI KH S A ED Z A IT U N Z A A YE M C H EC KP O IN T 30 B EI T J A LA (D CO ) Q A LA N D IY A O FE R G IV A T Z EE V / A L -J IB B ID U / B EI T I KS A SH U A FA TI N LE IR I B EI T E L (D CO ) B EI TU N IA J A BA /A L -R A M E FR A T / W A D I R A H A L B EI T U M M A R H IZ M A A L -A RR U B G U SH E TZ IO N G iv at Ze ev M aa le A du m im M od i’i n Ill it Ra m at A lo n Be ta r Ill it Ef ra t G ilo D ol ev G ev a Bi ny am in Ko ch av Ya ak ov Kf ar A du m im A lm on Ps ag ot M ig ro n Be it H or on G iv on H ah ad as ha H ar Sh m ue l H ar A da r Q ed ar N ev e Ya ak ov Ra m at Sh lo m o Ta lp io t (E st ) M on t Sc op us G iv at H am iv ta r Fr en ch H ill Pi sg at Ze ev M is ho r A du m im (Z .I. ) Bi ny am in (Z .I. ) A ta ro t (Z .I) Ba t A yi n Kf ar Et zi on Ca rm ei Tz ur M ig da l O z N ok di m A lo n Sh vu t H ar G ilo N ev e D an ie l El az ar Te ko a H ar H om a G us h Et zi on (Z .I) Ro sh Tz ur im M itz pe Ye rih o M a’ al e M ik hm as O fr a EG YP TI IS RA EL JO RD AN IA SY YR IA LI BA N O N G AZ A LÄ N SI RA N TA G O LA N (li ite tt y 19 81 ) Be er Sh ev a G az a Ra m la As ke lo n Je ru sa le m Je rik o Ra m al la h Be tle he m H eb ro n Am m an N ab lu s Te l-A vi v H aï fa N az ar et h Ku ol lu tm er i Vä lim er i 20 km ”V ih re ä lin ja ” (v uo de n 19 49 as el ep ol in ja ) Je ru sa le m in ka up un gi n ra ja t (Is ra el in vu on na 19 67 m ää rä äm in ä) Ra ke nn et tu Er ot te lu m uu ri Ti el iik en te en er ot te lu So ti la it te n yl lä pi tä m ä ta rk as tu sp is te (c he ck po in t) Ra ke nt ei lla Su un ni tt ei lla En tin en lin ja us Py sy vä ta rk as tu sp is te A jo itt ai ne n ta rk as tu sp is te M aa nv ilj el yn ed el ly tt äm ä sa tu nn ai ne n au kk o m uu ris sa Tu nn el i pa le st iin al ai sa lu ei lle ja -k yl iin Pa le st iin al ai si lta ki el le tt y tu nn el i Is ra el ila in en si irt ok un ta Si irt ok un ni lle pa kk ol un as te tt u al ue Is ra el in so til as tu ki ko ht a Pa le st iin al ai sk yl ät ja -k au pu ng it Vy öh yk e A (p al es tii na la is te n ha lli nn os sa ) Vy öh yk e C (Is ra el in ha lli nn os sa ) Pa le st iin al ai si lta ki el le tt y ta i tiu ka st i ko nt ro llo itu 1 1 Itä -J er us al em is sa vo iv at aj aa va in pa le st iin al ai se t, jo ill a on ol es ke lu lu pa Je ru sa le m is sa . Z. I. Is ra el ila is ia te ol lis uu sa lu ei ta Itä -J er us al em , Is ra el in vu on na 19 67 va llo itt am a, yk si pu ol is es ti its ee ns ä vu on na 19 80 lii tt äm ä Vy öh yk e B (v ira lli se st i yh te is ha lli nn os sa , de fa ct o Is ra el in ha lli nn os sa ) 5 1 2 3 4 6 km Lä ns ira nn an ja ko vy öh yk ke isi in O slo n so pi m uk se n (1 99 5) m uk aa n Vy öh yk e A Itä -J er us al em ei ku ul un ut O slo n so pi m uk se en Vy öh yk e B Vy öh yk e C 18 % 21 % 61 % Ac ce ss Re st ric tio ns ”, ta m m ik uu 20 17 ; B’ Ts el em (T he Isr ae li In fo rm at io n Ce nt er fo r H um an Ri gh ts in th e O cc up ie d Te rr ito rie s) , w w w .b ts el em .o rg /m ap ; Th e Ap pl ie d Re se ar ch In st itu te Je ru sa le m (A RI J) , ca rt e ”T he G eo po lit ic al St at us of O cc up ie d St at e of Pa le st in e, 20 16 ”; Ci vi c Co al iti on fo r Pa le st in ia n Ri gh ts in Je ru sa le m , 20 15 . To te ut us : C ÉC IL E M AR IN JA B O RI S S ÉM ÉN IA KO A KR AM B EL KA ÏD JA O LI VI ER P IR O N ET IN ( YH TE IS TY Ö SS Ä A YM AN A BU Z U LO F JA S BE IH S BE IH ), JO U LU KU U 20 17 . KA N SS A K LO 6 .3 R am al la hi ss a as uv a 46 -v uo ti as W is sa m A bu B u rh an e* lä ht ee jo ka aa m u au to lla an Be tl eh em in yl iop is to on , jo ss a hä n op et ta a ke m ia a. M at ka a on 50 ki lo m et ri ä (li nn un ti et ä 20 km ), ja se vo i os oi tt au tu a ää ri m m äi se n va iv al lo is ek si . U se id en ta rk as tu sp is te ide n, so ti la id en va rt io im ie n ti es ul ku je n, ki er to te id en ja er ila is te n es te id en vu ok si tä m ä yl io pi st oop et ta ja lä ht ee m at ka an le vo tt om in tu nt ei n. K LO 7 .3 Pi tk ä od ot us vi im ei se llä , ra ja lla si ja its ev al la Q al an di ja n va lta va lla ta rk as tu sa se m al la , jo ka on ai na ru uh ka in en . Li ik en ne on la aj al la al ue el la py sä hd yk si ss ä. Q al an di ja n jä lk ee n au to jä m äh tä ä Ja ba n ta rk as tu spi st ee lle . Ed el lis en pä iv än yh te en ot to je n ta ki a ta rka st uk se t ov at tä nä aa m un a te ho st et tu ja . A ut oj on o ve ny y ki lo m et ri n m it ta is ek si . K LO 9 .1 5 O pe tt aj am m e on vi hd oi n pä äs sy t lä ht em ää n Ja ba st a. H än aj aa m uu ri n vi er tä , jo ka er ot ta a ja er is tä ä tä ys in jo it ak in pa le st iin al ai st aa ja m ia . H än m ui st aa ku kk ula t, jo tk a ny t ov at be to ni ra ke nn el m ie n pe it os sa , ja oh it ta a ai va n lä he ltä us ei ta si ir to ku nt ia . K LO 9 .3 5 W is sa m A bu B ur ha ne aj aa pi tk in is ra el ila is ta yh te is kä yt tö ön (i sr ae lil ai st en ja pa le st iin al ai st en ) ta rko it et tu a ti et ä. So ti la ss aa tt ue oh it ta a hä ne t. K at se et ko ht aa va t. Yl io pi st oop et ta ja m m e pi tä ä re fl ek si nom ai se st i kä te ns ä ti uk as ti nä ky vi llä oh ja us py ör äl lä . Sa at tu e ja tk aa ko ht i Je ru sa le m ia . O pe tt aj a ei pä äs e Py hä än ka up un ki in ei kä Is ra el iin , ko sk a hä ne llä on pa le st iin al ai ne n re ki st er ik ilp i. K LO 1 .3 Ed es sä on m ut ki tt el ev a ja va ar al lin en tie os uu s pi tk in W ad i A l-N aa ri n (” he lv et in la ak so n” ) au ti om aa n ku kku lo it a. Lo pu lta hä n tu le e ta rk as tu sp is te el le ni m el tä ”C on ta in er ” (” ko nt ti” ), jo lla on am m ut tu pa ljo n pa le sti in al ai si a. Is ra el ila is et so ti la at tu tk iv at ta rk oi n op et ta ja n au to n ja ta rk as ta va t hä ne n he nk ilö lli sy yt en sä . H än ko et ta a py sy ä ra uh al lis en a. K LO 1 1 .3 O pe tt aj a sa ap uu m yö hä ss ä yl io pi st ol le . To is en in tif ada n ai ka na (2 00 0– 20 05 ) hä ne ltä sa at to i m en nä ko lm e pä iv ää tä hä n sa m aa n m at ka an . Si llo in ku n ”k ai kk i kä y hy vi n” , m at ka n ke st o on no in va rt ti a va ill e ka ksi tu nt ia . En ne n O sl on so pi m us ta (1 99 3) hä n sa at to i aj aa Je ru sa le m in lä pi Be tle he m iin al le ko lm es sa va rt is sa . * N im i on m uu te tt u.
Pulmia paritai monisuhteessa? Haasteita vanhemmuuden jakamisessa? Solmuja läheisten kanssa? Tukea puhelinpalvelusta! 27.6. Läheisinfo sateenkaari-ihmisten läheisille 26. ja 28.6. Rakkaussuhdeillat parisja moniskunnille 29.6. Perhetyöntekijän pop up -tapaamiset PUHU! 8.6. (Lähtö Kiasman edestä) klo 17 Act like we have a crisis https://www.facebook.com/huomattavaahairiota/ www.ilmastokirkko.fi KESKUSTELE! 9.6. Keskuskatu klo 12-16 TOIMI! 10.6. Kansalaistori klo 13-16 HUOMATTAVAA HÄIRIÖTÄ ILMASTONMUUTOKSESTA
5 / 2018 • 29 M ONGOLIA yhdistetään mielikuvissa yhä vahvasti Tšingiskaanin imperiumin menneeseen loistoon, maan avariin tasankoihin sekä nomadikulttuuriin. Globaalin energiaja mineraalitalouden saralla Mongolia on noussut kaivannaisteollisuuden keskukseksi, jonka poliittinen kehitys on demokraattista mutta ristiriitaista ja epävakaata. Noin puolet Mongolian kolmesta miljoonasta asukkaasta elää pää kaupunki Ulaanbaatarissa. Kaupunki on kasvanut ulos Tuul-joen matalasta laaksosta, johon se aikanaan rajautui, ja leviää joka suuntaan yli laajojen, ger-alueiksi kutsuttujen reunojensa. Alueiden nimi tulee niiden rakennuskannasta, joka koostuu pienistä puisista rakennuksista sekä gereistä, Mongolian perinteisistä asumuksista, jotka tunnetaan myös jurttina. Arviolta yli puolet Ulaanbaatarin asukkaista elää näillä alueilla, joilla alkoholismi ja työttömyys ovat vain osa sosiaalisista ongelmista, eikä valtio ole onnistunut niihin puuttumaan. SOSIALISMIN ROMAHDUKSEN ja vuoden 1990 demokraattisen vallankumouksen jälkeen Mongolia on muuntautunut markkinataloudeksi. Terveydenhuoltosektorilla tämä on tarkoittanut palveluiden monipuolistumista – vaihtoehtoja löytyy shamaaneista ja lamoista aina korkeatasoisiin kansainvälisiin sairaaloihin. Abortti on ollut Mongoliassa laillinen vuodesta 1989 saakka. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että abortit Ulaanbaatarissa olisivat turvallisia. Epävirallisia ja valvonnan ulkopuolisia palveluita on tarjolla runsaasti. Gynekologia ja synnytysoppi kuuluvat Ulaanbaatarissa modernin lääketieteen alueisiin, joilla on tapahtunut eniten yksityistämistä. Nimen Emegteichuudiin Emneleg, ”naisten sairaala” alla on monenkirjavia toimintoja: jotkut niistä tarjoavat palveluja ja välineistöä, joita valtion klinikoilla ei ole saatavilla, toiset taas erikoistuvat nopeuteen ja anonymiteettiin. Jälkimmäiset ovat usein ongelmia julkisella sektorilla, jossa jonot ovat pitkät ja yksityisyyden suoja heikko. VUONNA 2016 Mongoliassa kirjattiin ylös 18 316 aborttia. Näistä 75 prosenttia tehtiin Ulaanbaatarissa. Aborttien lukumäärän tarkka arviointi on kuitenkin tällä hetkellä jokseenkin toivotonta, sillä julkisen ja yksityisen sektorin raportoimat luvut eivät välttämättä ole luotettavia. Tarkin saatavilla oleva tutkimus aiheesta on peräisin vuodelta 2013. Tutkimuksessa naisilta kysyttiin edellisen kahden vuoden aikana tehdyistä aborteista. Vastausten mukaan aborteista 70 prosenttia tehtiin yksityisellä sektorilla. Samaan aikaan klinikoilta kerätty kansallinen data esittää, että vuonna 2013 aborteista yksityisellä sektorilla tehtiin 38 prosenttia ja vuonna 2016 vain 24 prosenttia. Tämä viittaa siihen, että yksityisellä sektorilla tehtyjen aborttien ja kirjattujen aborttien määrän välillä on valtava aukko. Ja mikä vielä oleellisempaa, se Mongoliassa ehkäisy on naisten asia – joka joudutaan toisinaan hoitamaan jälkikäteen. TEKSTI JA KUVAT MARI VALDUR Epävirallisten aborttien maa Artikkeli Näkymä Ulanbaatarin pohjoisosassa sijaitsevan ger-alueen laidalta kohti keskustaa ja Bogd Khan -vuorta etelässä. Pulmia paritai monisuhteessa? Haasteita vanhemmuuden jakamisessa? Solmuja läheisten kanssa? Tukea puhelinpalvelusta! 27.6. Läheisinfo sateenkaari-ihmisten läheisille 26. ja 28.6. Rakkaussuhdeillat parisja moniskunnille 29.6. Perhetyöntekijän pop up -tapaamiset PUHU! 8.6. (Lähtö Kiasman edestä) klo 17 Act like we have a crisis https://www.facebook.com/huomattavaahairiota/ www.ilmastokirkko.fi KESKUSTELE! 9.6. Keskuskatu klo 12-16 TOIMI! 10.6. Kansalaistori klo 13-16 HUOMATTAVAA HÄIRIÖTÄ ILMASTONMUUTOKSESTA Artikkeli
30 • 5 / 2018 viittaa kirjaamattomien aborttien laadun ja turvallisuuden tarkastuksen ja valvonnan puutteeseen. Myös itsehoito aborttipillereillä on tavallista. On selvää, että halvimpiin ja vaarallisimpiin keinoihin turvautuvat naiset kuuluvat yhteiskunnan alimpiin tuloluokkiin. SYYT KÄ ÄNTYÄ yksityisten palveluntarjoajien puoleen vaihtelevat hoidon yleisestä saatavuudesta – odotusajan pituudesta, toimenpiteen hinnasta ja sen yksityisyydestä – lääkäreiden asenteisiin ja julkisen puolen harjoittamaan käytäntöön, jossa ihmisiä ohjataan yksityiseen hoitoon. Yksityiset klinikat ovat myös usein joustavampia sen suhteen, missä sikiön kehitysvaiheessa raskaus vielä voidaan keskeyttää. Julkisella puolella abortteja tehdään vain ensimmäisen kolmen raskauskuukauden aikana, mutta kuudennen tai seitsemännen raskauskuukauden kohdalla tehdyistä aborteista kertovat kauhutarinat ovat maassa yleisiä. Julkisessa aborttikeskustelussa ensisijainen keskustelunaihe ei kuitenkaan ole, kenellä tämän päivän Mongoliassa on pääsy turvallisiin terveydenhuollon palveluihin ja oikeus määrätä omasta lisääntymisterveydestään tai miten palveluiden piiriin pääsee. Keskustelua käydään ristiriitaa aiheuttavista tulokulmista, kuten siitä, milloin elämän ymmärretään alkavan. Toinen merkittävä kysymys liittyy naisen ja sikiön oikeuksien turvaamisen ongelmallisuuteen etenkin silloin, kun ne ovat keskenään törmäyskurssilla. Lisäksi ongelmalliseksi on koettu kysymys siitä, kuka näitä oikeuksia saa edustaa. MONGOLIAN edellinen presidentti, Tsakhiagiin Elbegdorj, käsitteli aborttia vuonna 2017 pitämässään puheessa. Hänen mukaansa ”epävirallinen data osoittaa, että viimeisen 30 vuoden aikana Mongolia on menettänyt noin miljoona lasta abortille”. Näin hän antoi abortoiduille alkioille tai sikiöille lapsen kuvitteellisen statuksen. Hän jatkoi: ”Minulla ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin puhua voimakkaasti siitä hiljaisesta murhasta, joka abortti on. Mongolia on valtio, joka rakastaa lapsiaan, ja sen on tehtävä tästä loppu selkeällä ja johdonmukaisella käytännöllä. Kenelläkään Mongoliassa ei tule olla oikeutta murhata syntymätöntä. Kenelläkään ei tule olla oikeutta puuttua naisen luonnolliseen oikeuteen tulla äidiksi.” Tämä lausunto antaa ymmärtää, että myöskään naisella itsellään ei tulisi olla tätä oikeutta, vaikka sanat onkin näennäisesti suunnattu lääkäreille ja aborttilääkkeiden myyjille. EPÄVIRALLISIA ABORTTIPALVELUITA kutsutaan usein paheksuen bisnekseksi. Julkisella puolella työskentele vien lääkäreiden kuukausipalkka – alimmillaan vain reilut 200 euroa – on tällä hetkellä huomattavasti matalampi kuin kansallinen, noin 360 euron keskiarvo. Vuonna 2015 Maailmanpankki nosti luokituksessaan Mongolian matalan tuloluokan maasta keskituloiseksi maaksi. Sitä seurasi jyrkkä pudotus kansainvälisten apujärjestöjen osallistumisessa ja antamassa rahoituksessa. Tämä vaikutti myös lisääntymister veyttä koskevaan apuun ja ehkäisyvälineiden jakoon perheklinikoilla. Monille ehkäisyvälineet ovat Naisten klinikka sijaitsee asuntokorttelin yhteydessä koulun ja kaupungin terveysaseman vieressä. Yksityiset klinikat sijaitsevat usein julkisen terveydenhuollon toimipisteiden lähettyvillä. Ulaanbaatarin Sansar-tunnelin muraali maalattiin 2013 kansainvälisten järjestöjen ja taiteilijoiden tuella. Perhe ulkoilemassa Sukhbaatar-aukiolla. Melkein 65 prosenttia Mongolian väestöstä on alle 35-vuotiaita ja yli 30 prosenttia alle 14-vuotiaita. Ulaanbaatar on paitsi yksi maailman kylmimmistä myös yksi saastuneimmista pääkaupungeista, sillä lämmitykseen käytetään perinteisesti hiiltä. Köyhimmät polttavat myös roskia pysyäk seen lämpimänä.
5 / 2018 • 31 valtava menoerä, joka ei mahdu päivittäiseen kädestä suuhun -budjettiin. Ehkäisyä pidetään edelleen naisten asiana: ajattelun taustalla vaikuttaa ”oma kehosi, oma asiasi” -tyyppinen mentaliteetti. Varsinkin nuoremman polven keskuudessa jopa vakiintuneissa suhteissa saattaa olla niin, että tytön tai nuoren naisen ehdotus käyttää ehkäisyä tulkitaan osoitukseksi aiemmista tai rinnakkaisista suhteista tai seksuaalisesta kokeneisuudesta, jotka eivät ole toivottuja olosuhteita naisen kohdalla. VALTAOSA MONGOLIALAISISTA naisista ei missään nimessä samaistu uhrin rooliin, mutta aborttien yleisyyden voi nähdä ilmentävän naisten voimattomuutta ehkäistä raiskauksia. Tämä on seurausta sosiaalisista, taloudellisista, kulttuurisista ja poliittisista syistä. On epätodennäköistä, että aborttien määrä vähenee niin kauan kuin jäävät käsittelemättä olosuhteet, joissa abortista on tullut tavanomainen keino perhekoon hallintaan. Kuten muuallakin maailmassa, myös Ulaanbaatarin aborttien suhteen kannattaa tarkkailla hyvin kriittisesti sitä, kenellä on mahdollisuus luoda ja levittää arvoja koskevia tarinoita. On yhtä lailla tärkeää pyrkiä edes summittaiseen ymmärrykseen myös niistä tarinoista, jotka eivät pääse esille. Ne eivät välttämättä ole julkisesti puollettuja, mutta ne ovat elettyjä. Kirjoittaja on tohtorikoulutettava, jonka kenttäraportti pyrkii selvittämään laillisten mutta turvattomien aborttien tilannetta Ulaanbaatarissa. RAHAA KESTÄVÄN TALOUDEN SAAVUTTAMISEKSI EI TARVITSE KAIVAA, SITÄ ON I lmastonmuutos pakottaa miettimään uudelleen talouden ja kulutuksen perustaa ja näkyy jo arjessa. Liiketoimintamallien muuttaminen ja investoinnit uuteen, energiatehokkaaseen ja vähähiiliseen infrastruktuuriin maksavat. Euroopassa investointitarve on 180 miljardia euroa vuosittain. Globaalilla tasolla Pariisin tavoitteiden saavuttamiseen tarvitaan jopa 80 triljoonaa euroa vuoteen 2030 mennessä YK:n arvion mukaan. Toimettomuus maksaa kuitenkin vieläkin enemmän. Ilmastonmuutoksen eteneminen tarkoittaa myös taloudellista riskiä. The Economist – lehden tutkimusyksikkö on arvioinut, että ilmastonmuutos uhkaa pyyhkiä maailman pääomasta yli 4 triljoonaa dollaria vuoteen 2100 mennessä. Ilmaston lämpeneminen kuuteen asteeseen tuottaisi kymmenkertaisen rahoitustappion, uhaten kolmasosaa maailman hallittavista varoista. Tällainen skenaario tarkoittaisi käytännössä finanssisektorin ja talouden romahtamista. Ilmastoja ympäristöriskeihin valmistautuminen on, tai ainakin pitäisi olla, tuottajille ja rahoitusinstituutioille itsestäänselvyys. Nopea suunnanmuutos maksaa sekin teollisuudelle ja ta loudelle, joten mitä aiemmin aloitettu ja asteittainen muutos tuo myös maltillisemmat siirtymäkulut. Rahaa siirtymään kestävään talouteen on olemassa. Kansainvälisillä finanssimarkkinoilla liikkuu 85 triljoonaa dollaria. Sijoittajien kannustimia oikaisemalla nämä varat voidaan laittaa tukemaan energiatehokkaan ja vähähiilisen teknologian innovaatioita ja infrastruktuuria tai ainakin pois saastuttavista tuotantomuodoista. Samaan aikaan on hyvä miettiä, mihin tällä hetkellä veronmaksajien rahaa ohjataan. 6,5 % globaalista brutto kansantulosta jaetaan vääristäviin hiilitukiin, eli tuotannonaloille, jotka jatkavat saastuttamista ja päästöjä. Jos tämä 5 triljoonaa dollaria ohjattaisiin saastuttavista toimista edes hiilineutraaleihin, olisi tarvittavia ilmastotavoitteita vähemmän saavutettavana. Jos samat 5 triljoonaa sijoitettaisiin positiivisiin toimiin, energiatehokkaisiin ja vähähiilisiin investointeihin, ilmastonmuutoksen selättämisessä ja Pariisin tavoitteiden saavuttamisessa oltaisiin jo pitkällä. Euroopan unionin kestävän rahoituksen strategia on askel finanssimarkkinoiden kannustinten korjaamiseksi. Samaan aikaan Euroopan valtiot jakavat hiilitukia vuosittain 112 miljardin euron edestä. Ilmastonmuutoksen pysäyttäminen on massiivinen haaste. Mutta kun rahasta puhutaan, haaste on pitkälti korvien välissä. Aloittaa voidaan vaikkapa rahavirtojen siirtämisestä vääristävistä oikeisiin kohteisiin.
ninni@kaligraphics.fi / www.kaligraphics.fi KALI GRAPHICS KUVITUKSET & GRAFIIKAT Uudet tuulet puhaltavat Tiedonantajassa. Vapun jälkeen vastarinnan ääni kajahtaa kerran kuussa 52 sivun voimalla! Vanhat tilaukset ja tilaushinnat pysyvät ennallaan. www.tiedonantaja.fi/tilaa UUDISTUI Tilaa Nuori Voima. Tilaukset@nuorenvoimanliitto.fi Niin lyhyt on ihmisen maallinen polku. Niin pitkä on taiteen muisti. Hyvää matkaa, rakas Sankarimatkailija. Taiteen ja pienen ihmisen tinkimätön puolustaja. Otso Kantokorpi 1957–2018 Jo 17 vuotta murrosia¨ssa¨ Route Couture on valokuvakirja vaateja korumallistosta, joka on luotu yliajettujen eläinten ruhoista. Mallisto on myös inspiroinut tunnettuja kirjoittajia kertomaan kukin omalla tavallaan tienvarsille jääneiden eläinuhrien nostamista teemoista. Mallisto ja tekstit nyt yksissä kansissa! Tilaa kirja kätevästi Voima-kaupasta! Tilaukset www.kauppa.voima.fi, spostilla tilaukset@voima.fi tai puhelimitse 044 238 5109. ROUTE COUTURE TIL AA NY T 20e
5 / 2018 • 33 ninni@kaligraphics.fi / www.kaligraphics.fi KALI GRAPHICS KUVITUKSET & GRAFIIKAT Wonderlust-festivaali keräsi kesäkuun alussa jo viidennen kerran Helsinkiin tiedostavia vapaaehtoisia ja vieraita nauttimaan seksuaalisuudesta. TEKSTI ERIKA-EVELY EE EISEN Dramaturgiset seksifestarit K ALLIOSSA paistaa aurinko, kun Wonderlust-festivaalin ydintiimiläinen tuottaja Kasper Kamppuri saapuu haastatteluun raakakakkupaloja mukanaan. Tapahtuman perustaja Eva Neklyaeva liittyy seuraan videopuhelun välityksellä Italiasta. Lähdemme yhdessä purkamaan festivaalin taustoja. Kuusi vuotta sitten Eva Neklyaeva tutki Baltic Circle -nykyteatterifestivaalin kuraattorina esitystaiteen ja seksuaalisuuden kytköksiä. Wonderlust-festivaali syntyi, koska monet Neklyaevalle tutut taiteilijat olivat kiinnostuneita samasta aiheesta. Kamppuri on ydinryhmän ainoa, jonka tausta ei ole esitystaiteessa. Kamppuri kuitenkin koki, että hänellä on festivaalille paljon annettavaa. Kokemus on ollut virkistävä puolin ja toisin. Viidettä festivaalia juhlittiin kesäkuun 1.–3. päivä. TIEDOSTAVA SEKSIN ja seksuaalisuuden festivaali on viiden vuoden ajan kannustanut ihmisiä tutkimaan omaa seksuaalisuuttaan, keskustelemaan ja kokeilemaan DIY-hengessä vapaana vallitsevista normeista. Wonderlustin tekijät haluavat tarjota vastapainoa normatiivisille erotiikkatapahtumille sekä luoda uutta kuvastoa seksityöstä ja seksuaalisuudesta. Tänä vuonna vieraana oli muun muassa berliiniläinen taiteilija ja seksityöntekijä Sadie Lune, joka veti rakastavan dominoinnin ja squirting-työpajat. Festivaali ei ole kasvanut mittasuhteiltaan, mutta Neklyaeva ja Kamppuri kertovat sen monipuolistuneen vuosien varrella. ”Tarkoituksenamme on pitää tapahtuma pienenä, jotta intimiteetti ja yhteisöllisyys säilyivät. Emme tee tästä massatapahtumaa”, Neklyaeva vakuuttaa ja jatkaa: ”Festivaalia enemmän on muuttunut konteksti, jossa toimimme. Maailman poliittinen ja kulttuurinen tila menee jatkuvasti konservatiivisempaan suuntaan, sosiaalisessa mediassa on älyttömästi sensuuria ja seksityöläisiä koskevia lakeja tiukennetaan.” Festivaalin järjestäjillä on vahva tunne siitä, että seksuaalisen vapauden säilyttämistä tukevaa toimintaa pitää jatkaa. ”Festivaalimme on tärkeä poliittinen ele”, julistaa Neklyaeva. WONDERLUSTIN isoimmaksi haasteeksi Neklyaeva nimeää kommunikaation oman yhteisön ulkopuolelle. ”Me puhumme tiedostavasta, luovasta ja monipuolisesta seksistä ja seksuaalisuudesta. Mietimme paljon, millä sanoilla kuvailemme festivaalia.” Kamppuri komppaa Neklyaevaa. ”Monien ennakkokäsitykset ja ajatukset tästä tapahtumasta ovat vahvoja ja värittyneitä. Ihmiset eivät paneskele täällä koko ajan holtittomasti ilman sääntöjä. Säännöt ovat meille erityisen tärkeät.” Yksi festivaalin mukana alusta asti kulkenut sääntö julistaa, ettei Wonderlustissa nähdä yhtään esitystä. Festivaali sisältää työpajoja, juhlia, hengaamista, keskusteluja, leffoja. Raja esitysten ja edellä mainittujen tapahtumien välillä on häilyvä, ja koko festivaalin voisi määritellä erittäin performatiiviseksi tapahtumaksi. Neklyaeva puhuu festivaalin dramaturgisesta kaaresta. ”Haluamme luoda transformatiivisen kokemuksen. Sellaisen, joka muuttaa elämää, ja toivomme, että osallistuja sitoutuu siihen festivaalin alusta loppuun.” Kaikki festivaalipassin ostaneet ovat myös tekemässä tapahtumaa. ”Monesti tapahtumat ovat kapitalistisen logiikan mukaan suunnattu katsojalle – maksat ja saat jotain. Täällä saat ja annat, osallistujat ovat jatkuvassa vuorovaikutuksessa ja yhteistyössä luomassa kollektiivista festivaalia”, Neklyaeva iloitsee. Tänä vuonna lipunmyyntipolitiikassa otettiin askel eteenpäin. Tapahtumaan oli rajattu määrä lippuja ”maksa-mitä-haluat”-periaatteella niille, jotka eivät pysty tekemään vapaaehtoistyötä tai maksamaan kokonaista passia. WONDERLUSTIIN tulee osallistujia yhä enemmän Suomen ulkopuolelta. Vaikka festivaali on ainoa laatuaan PohjoisEuroopassa, yksikään suomalainen säätiö tai rahasto ei ole kukkaroitaan sille avannut. Ensimmäisenä vuonna tekijät laittoivat tapahtumaan omaa rahaa, myöhemmin loppuunmyydyt tapahtumat ovat kattaneet seuraavan vuoden kulut. Ulkomaiset vieraat on usein kutsuttu yhteistyössä Sexpo-säätiön kanssa, jota Neklyaeva ylistää erittäin tärkeäksi yhteistyökumppaniksi. Festivaalin ydinporukassa on Neklyaevan ja Kamppurin lisäksi neljä ihmistä, jotka tekevät tapahtuman eteen töitä ympäri vuoden. He ovat vapaaehtoisia. ”Jokaisen festivaalipanos on yhtä arvokas. Ydintiimissä me itse määrittelemme, mitä kukin haluaa tehdä, joten meillä ei ole pomoa tai työntekijöitä”, Neklyaeva kiteyttää. Ydintiimin lisäksi festivaalia pyörittävät tapahtumaviikolla kymmenet vapaaehtoiset. HA ASTATTELUN PÄ ÄTTYESSÄ Kamppurin tuomat kakut on syöty ja Neklyaeva tippuu linjoilta, mutta Wonderlust jatkaa elinvoimaisena kohti tulevaa. Kamppuri kaipaa mukaan uusia sitoutuneita ihmisiä ja tietysti rahoitusta. Niiden avulla Wonderlust voisi julistaa seksuaalikulttuurisen vallankumouksen ja maailmanvalloituksen. www.wonderlust.fi Artikkeli Vuoden 2017 festivaalin järjestäjiä. Eva Neklyaeva seisoo vasemmalla ja Kasper Kamppurin tunnistaa pupunkorvista. Alis a Jav its Niin lyhyt on ihmisen maallinen polku. Niin pitkä on taiteen muisti. Hyvää matkaa, rakas Sankarimatkailija. Taiteen ja pienen ihmisen tinkimätön puolustaja. Otso Kantokorpi 1957–2018 Jo 17 vuotta murrosia¨ssa¨ Route Couture on valokuvakirja vaateja korumallistosta, joka on luotu yliajettujen eläinten ruhoista. Mallisto on myös inspiroinut tunnettuja kirjoittajia kertomaan kukin omalla tavallaan tienvarsille jääneiden eläinuhrien nostamista teemoista. Mallisto ja tekstit nyt yksissä kansissa! Tilaa kirja kätevästi Voima-kaupasta! Tilaukset www.kauppa.voima.fi, spostilla tilaukset@voima.fi tai puhelimitse 044 238 5109. ROUTE COUTURE TIL AA NY T 20e
TAMPERE HELSINKI TURKU Mänttä-Vilppula JYVÄSKYLÄ KEURUU JÄMSÄ LAHTI 75 4 Mäntän kuvataideviikot Pekilo, Tehtaankatu 21, 35800 Mänttä +358(0)44 259 9194, kuvataideviikot@gmail.com Avoinna joka päivä klo 10–18 www.kuvataideviikot.fi XXIII MÄNTÄN KUVATAIDEVIIKOT K u va : M el in a Pa ak ko n en : Se u ra a Jo h ta ja a, 20 17 , ko lla as i (y ks it yi sk o h ta ) KARTASTO | Löydä reittisi maleksijan paratiisiin! 17.6.–31.8.2018 | Kuraattori Veikko Halmetoja Tuomo Rosenlund ja Mika Hannula PAIKAN MUISTI J. A. Juvani WITH ALL MY LOVE Vuoden nuori taiteilija 2018 9.6.–19.8.2018 W I T H A L L M Y L O V E Puutarhakatu 34, Tampere | www.tampereentaidemuseo.fi J. A. Ju va ni : Ge rb er a [d et .] 20 17 Tampereen 23. Flamencoviikko 26.-30.06.2018: Voimaa & Vimmaa | Fuerza y Vigor CATEDRAL Compañía Patricia Guerrero: 30.06.2018 klo 19 Tampere-talo, Iso sali Liput 45/42 €: www.lippu.fi Esityksen suuria teemoja ovat mystisyys, uhraukset ja uskomusten maailmat sekä dialogi jumalallisen ja maallisen välillä www.tampereflamenco.com CATEDRAL (ES) Paras esitys Sevillan flamencobiennaali 2016 Poimintoja ohjelmistosta: Ke 27.6. Tarto the Andalucia of Estonia Näyttäviä ryhmäkoreografioita pukuineen Virosta Pe 29.6. Fucsia, Vino & Fandango ja Batácora Kaksi flamencoensi-iltaa Sorin Sirkuksella To 28.6. Avoimet Lauteet Festivaalin klassikko tuo lauteille flamencon tekijöitä ympäri Suomen Ku va : Ós ca r Ro m er o KOEN VANMECHELEN IT’S ABOUT TIME 19.5.–16.9. GÖSTA | MÄNTTÄ | SERLACHIUS.FI |SERLACHIUSBUSSILLA TAMPEREELTA SUORAAN MUSEOIHIN! Koen Vanmechelen, Symbiosis, 2008.
5 / 2018 • 35 Teräväkynäinen taidekriitikko Otso Kantokorpi työskenteli loppuun saakka. TEKSTI JARI TAMMINEN Kuka nyt vahtii taideruhtinaita? T OUKOKUUSSA menehtynyt taidekriitikko Otso Kantokorpi (1957–2018) ei koskaan suostunut ottamaan taiteilijan viittaa harteilleen. Ei, vaikka hän toisinaan tekikin viiltävän osuvia taideteoksia. Kantokorpi kielsi taiteilijuutensa jopa oman taidenäyttelynsä avajaisissa ja määritteli teoksensa ”taiteen kaltaisiksi interventioiksi”. Vuonna 2006 Kantokorven My Tag, a Work in Progress -teossarja kommentoi katutaiteesta käytyä keskustelua. Helsingissä oli tuolloin tiukka nollatoleranssilinja katutaiteen suhteen, ja julkisuudessa käytiin keskustelua vartijoiden sekä poliisin kovista otteista kiinnijääneitä maalaajia kohtaan. Teokset olivat häviävän pieniä maalitussilla piirrettyjä luvattomia tägejä, jotka Kantokorpi kuvasi ja joiden tekemisen hän kuvien kera myös tunnusti. Käsitetaiteelliseen kokonaisuuteen sisältyivät alkuperäiset tägit, niiden kuvataltiot ja julkinen keskustelu. Teoksensa selityksessä Kantokorpi siteerasi järjestyslakia, jonka mukaan ”spraymaalien ja muiden toisen omaisuuden töhrimiseen hyvin soveltuvien maalien tai muiden aineiden hallussapito yleisellä paikalla ilman hyväksyttävää syytä on kielletty”. Kantokorpi piti lakia ongelmallisena, ja hän kyseenalaisti määritelmät ”hyväksyttävyydestä”. Teossarjallaan Kantokorpi halusi kritisoida ”kontrollin ja näennäisen turvan lisääntymistä yhteiskunnassamme, sitä ajatusta, että poliisi voi koska tahansa pysäyttää kadulla huppariin ja löysiin farkkuihin pukeutuneen nuorukaisen, tutkia hänen reppunsa ja kysellä hänen hyviä syitään ja vieläpä arvioida niiden hyvyyttä”. Kantokorpi haastoi avoimesti viranomaiset puuttumaan ”49-vuotiaan taidekriitikon tekemisiin”. Eivät puuttuneet. KANTOKORPI JATKOI katutaiteen parissa myös Taideruhtinaat-teossarjallaan vuonna 2009. Teossarja koostui tarroista, joissa poseerasivat Kiasman (tuolloinen) johtaja Bernd Arell sekä Helsingin kaupungin museon (tuolloinen) johtaja Janne Gallen-Kallela-Sirén, joka muistetaan myös Guggenheim-hankkeen primus motorina. Näitä tarroja Kantokorpi liimaili seiniin ja tolppiin mainittujen taideinstituutioiden läheisyydessä. Lisäksi sarjaan kuuluivat kuvat, joissa komeili taiteenkeräilijä ja asekaupoilla kerätyn miljardiomaisuuden päällä istuva Chaim ”Poju” Zabludowicz sekä Helsingin (tuolloin vallassa ollut) kaupunginjohtaja Jussi Pajunen. Teoksilla Kantokorpi kiinnitti huomion taiteen, rahan ja politiikan kytköksiin. VIIKKOA ENNEN menehtymistään Kantokorpi osallistui järjestämääni keskustelutilaisuuteen Helsingin Kyläsaaressa. Keskustelimme hänen ja Purkutaide-hanketta vetävän Jouni Väänäsen kanssa katutaiteen asemasta ja siitä, miten katutaiteeseen pitäisi suhtautua. Kyläsaaressa sijaitseva, purkutuomion saanut moottoripyöräkerho Bandidos MC:n entinen päämaja oli saanut sisäseinänsä täyteen graffiteja ja katutaidetta osana Purkutaide-hanketta. Samalla, kun suuria seinämaalauksia ilmaantuu eri puolille maata kuin sieniä sateella, katutaiteen puolesta pitkään intoillut taidekriitikko oli nyrpeänä: lupa maalata ei tarkoita sitä, että pitäisi maalata, jos ei ole mitään sanottavaa. Esimerkiksi australialaisen Guido van Heltenin viljasiiloihin Hämeenlinnassa maalaamat ihmishahmot saivat kiukkuisen tuomion. Sisällöltään tyhjät ihmishahmot ja pelkästään dekoratiiviset teokset eivät ole kiinnostavia, vaikka ne maalaisi kuinka isona. Mikäli katutaidepiirit haluavat tulla taiteellisesti vakavasti otetuiksi, kauniiden kuvien maalaaminen seiniin ei riitä. Keskustelun päätteeksi sovimme, että Kantokorpi kutsuu perinteisemmissä kuvataiteen muodoissa kunnostautuneita taiteilijoita mukaan katutaidepainotteiseen Purkutaide-hankkeeseen. Vielä seuraavalla viikolla viestitellessämme aiheesta Kantokorpi kertoi innostuneena, että hänellä on ”jo viisi taiteilijaa joukkueessa”. Otson menehdyttyä hänen joukkueen sa osallistuminen Purkutaidehankkeeseen on vaakalaudalla – en tiedä, keitä siihen kuului. Suurempi huoli on se, että Kantokorven kaltaista perinteisen taidekentän tuulettajaa ei ole näkypiirissä. Kuka nyt arvioi katutaidetta taiteena taiteen joukossa, ja kuka pistää taideruhtinaat koville? Otso Kantokorven taidekritiikkiä ja merkintöjä Viron-reissuista osoitteessa alastonkriitikko.blogspot.fi Muistokirjoitus Otso Kantokorpi reissasi moneen kertaan Virossa yhdessä katutaiteilija EGSin kanssa. He maalasivat graffiteja hylättyihin rakennuksiin ja dokumentoivat tekemisensä. EGS maalasi oheisen muistoteoksen Otsolle Helsingin Suvilahteen. Tiukan keskustelun päälle maistui kahvi ja tupakka. La ura Ra ilam aa EG S KOEN VANMECHELEN IT’S ABOUT TIME 19.5.–16.9. GÖSTA | MÄNTTÄ | SERLACHIUS.FI |SERLACHIUSBUSSILLA TAMPEREELTA SUORAAN MUSEOIHIN! Koen Vanmechelen, Symbiosis, 2008.
36 • 5 / 2018 ja usein me kriitikot vetoamme aivan liikaa rationaalisuuteen”, Frémeaux toteaa. Mainonta ohittaa analyyttisen mielen ja sukeltaa suoraan vastaanottajan tunteisiin, josta se sitten luikertelee muuallekin. Aktivistien ja tiedeyhteisön pitäisi ottaa tästä opikseen. Taistelu ilmastonmuutosta vastaan on samalla taistelu ihmisten sydämistä. Jordan ja Frémeux kutsuvat tempauksiaan kokeiksi, sillä kokeilla – kuten meillä kaikilla – on aina myös lupa epä onnistua. JORDAN ALOITTI yhteiskunnallisen ja yhteisöllisen työn parissa jo 1980-luvulla. Seuraavan vuosikymmenen puolivälissä hän oli perustamassa kansainväliseksi ilmiöksi kasvanutta Reclaim the Streets -liikettä, joka haastoi käsitykset siitä, mitä julkisessa tilassa saa tehdä. Samalla hän toimi luennoitsijana Sheffield Hallam -yliopistossa ja työskenteli Naomi Kleinin The Take -elokuvan parissa. Laboratorio of Insurrectionary Imagination -kollektiivin myötä Jordan on muun muassa järjestänyt pyörämielenosoituksia Kööpenhaminan COP15ilmasto kokouksen aikana ja heitellyt pankkiireja lumipalloilla. Frémeaux luopui vuonna 2011 mediaja kulttuuritutkimuksen dosentin tehtävistään Lontoon Birkbeck College -yliopistossa ja on sittemmin keskittynyt toiminnalliseen aktivismiin. Frémeaux ja Jordan ovat asuneet vuosia Länsi-Ranskassa Notre-Damedes-Landesin ZAD-yhteisössä. ZADin nimi tulee ranskankielisestä käsitteestä zone à défendre (”puolustettava alue”), ja pelkkä asuminen siellä on vastarinnan kulttuuria. ”Reilun 1 600 hehtaarin laajuinen alue on ollut 50 vuoden ajan viljelijöiden ja aktivistien valtaama. Sinne kaavailtiin aikanaan uutta kansainvälistä lentokenttää”, Jordan kertoo ja jatkaa: ”Alueella on 70 asuntoa, joissa asuu pysyvästi noin 300 henkilöä. Meillä on oma radioasemamme, oma sanomalehtemme, oma leipomo ja terveyspalHeathrow-lentokentän laajennushanketta vastustavien Climate Camp 2007 -mielenosoittajien kilpiin on painettu ilmastonmuutoksesta kärsivien ihmisten kasvoja. Pelkkä tieto ei riitä, vastarinnan veteraanit kertovat. Taiteen ja aktivismin tulee koskettaa ihmisten haluja. TEKSTI JARI TAMMINEN Koe maailman muuttamiseksi Artikkeli K AKSIKKO uskoo syvästi vastarinnan kult tuuriin. ”Meidän on purettava tämä kapitalistinen järjestelmä, joka johtaa väistämättä ekosysteemin romahtamiseen. Kapitalismia ei voi hienosäätää, eikä ole olemassa vihreätä kapitalismia. Meidän on yksinkertaisesti siirryttävä pois siitä ja jatkuvan kasvun mallista”, John Jordan julistaa. On aurinkoinen kesäpäivä Helsingin edustan Vallisaaressa, ja viereisessä pöydässä yliopisto-opiskelijat pulisevat lounaansa yli. Naapurisaarelta Santahaminan varuskunnasta kantautuu ammuskelun pauketta. John Jordan ja Isabelle Frémeaux ovat pitkän linjan aktivisteja, jotka ovat yhdistäneet tekemisiinsä luovat keinot ja taiteen. Vuonna 2004 he perustivat Laboratory of Insurrectionary Imagination -kollektiivin. Siitä asti kaksikko on systemaattisesti keskittynyt taiteilijoiden ja aktivistien yhteen saattamiseen. Tavoitteena on hahmottaa ja opettaa uusia luovia vastarinnan muotoja. ”Taiteilijat kykenevät ajattelemaan laatikon ulkopuolella, mutta heillä on usein isot egot, koska koko taidemaailma pyörii henkilöbrändien ja ‘kuuluisa taiteilija’ -kultin ympärillä. Aktivistit puolestaan ovat parempia yhteiskunnallisen kritiikin suhteen ja hyviä työskentelemään ryhmässä, mutta heiltä puuttuu usein taiteilijoiden luovuus”, Jordan listaa viiteryhmien ominaisuuksia. Jordanin ja Frémeux’n toi Suomeen Helsingin yliopiston ja Taideyliopiston kymmenen päivän mittainen kurssi Think Like a Forest, joka pyrki löytämään uusia tapoja taklata ilmastokriisi ja jonka vetäjinä he toimivat. ”Helsingissä oli erityisen kiinnostavaa tuoda yhteen taideopiskelijoita ja tieteilijöitä ja osoittaa, että metodejamme voi hyödyntää myös hieman eri ryhmien opettamisessa.” EI RIITÄ, että tunnistaa ongelman ja kertoo siitä yleisölle. Frémeaux’n ja Jordanin mukaan viesti pitää välittää yleisölle niin, että se herättää huomion, jää mieleen ja kannustaa toimimaan. Vuosikymmeniä aktivismin piirissä toimineen kaksikon mielestä yksi kansalaisjärjestöjen, aktivistien, tieteilijöiden ja vasemmiston iso ongelma onkin – hieman ristiriitaisesti – usko siihen, että tieto on avain ongelmiin. Suurelle yleisölle voi kertoa vaikka sen, että joka päivä 200 eliö lajia kuolee sukupuuttoon elämän tapamme takia, mutta tämän kertominen ei kuitenkaan tuota muutosta. ”Taiteen ja aktivismin ja artivismin rooli on koskettaa ihmisten haluja. Rationaalinen ajattelu ei muuta ihmisiä, halut ja toiveet muuttavat. Tässä kapitalismi on erittäin taitava. Mainonta vetoaa juuri haluihimme, Jar i Tam m ine n N ick C ob bi ng Ensimmäinen Reclaim the Streets -tapahtuma käynnistyi lavastetulla kolarilla Lontoon Camden Townissa vuonna 1995. Ideana oli vallata kaupunkitilaa autoilta ihmisille ja esitettää vaihtoehtoinen tapa käyttää julkista tilaa. Isabelle Frémeaux ja John Jordan Helsingin Myymälä2-galleriassa pidetyn luennon jälkeen.
5 / 2018 • 37 ja usein me kriitikot vetoamme aivan liikaa rationaalisuuteen”, Frémeaux toteaa. Mainonta ohittaa analyyttisen mielen ja sukeltaa suoraan vastaanottajan tunteisiin, josta se sitten luikertelee muuallekin. Aktivistien ja tiedeyhteisön pitäisi ottaa tästä opikseen. Taistelu ilmastonmuutosta vastaan on samalla taistelu ihmisten sydämistä. Jordan ja Frémeux kutsuvat tempauksiaan kokeiksi, sillä kokeilla – kuten meillä kaikilla – on aina myös lupa epä onnistua. JORDAN ALOITTI yhteiskunnallisen ja yhteisöllisen työn parissa jo 1980-luvulla. Seuraavan vuosikymmenen puolivälissä hän oli perustamassa kansainväliseksi ilmiöksi kasvanutta Reclaim the Streets -liikettä, joka haastoi käsitykset siitä, mitä julkisessa tilassa saa tehdä. Samalla hän toimi luennoitsijana Sheffield Hallam -yliopistossa ja työskenteli Naomi Kleinin The Take -elokuvan parissa. Laboratorio of Insurrectionary Imagination -kollektiivin myötä Jordan on muun muassa järjestänyt pyörämielenosoituksia Kööpenhaminan COP15ilmasto kokouksen aikana ja heitellyt pankkiireja lumipalloilla. Frémeaux luopui vuonna 2011 mediaja kulttuuritutkimuksen dosentin tehtävistään Lontoon Birkbeck College -yliopistossa ja on sittemmin keskittynyt toiminnalliseen aktivismiin. Frémeaux ja Jordan ovat asuneet vuosia Länsi-Ranskassa Notre-Damedes-Landesin ZAD-yhteisössä. ZADin nimi tulee ranskankielisestä käsitteestä zone à défendre (”puolustettava alue”), ja pelkkä asuminen siellä on vastarinnan kulttuuria. ”Reilun 1 600 hehtaarin laajuinen alue on ollut 50 vuoden ajan viljelijöiden ja aktivistien valtaama. Sinne kaavailtiin aikanaan uutta kansainvälistä lentokenttää”, Jordan kertoo ja jatkaa: ”Alueella on 70 asuntoa, joissa asuu pysyvästi noin 300 henkilöä. Meillä on oma radioasemamme, oma sanomalehtemme, oma leipomo ja terveyspalvelut sekä oma järjestyksenvalvonta – poliisin ei ole tarvinnut käydä alueella vuosiin.” Yhteisö voitti juuri viimeisimmän oikeustaiston valtiota vastaan ja lentokenttähanke hylättiin. Samalla valtio tosin ilmoitti häätävänsä asukkaat joka tapauksessa. ”Mutta saamme paljon tukea ulkopuolisilta. Aina kun järjestämme toimintaa, meillä on tuhansia, jopa kymmeniätuhansia ihmisiä tukemassa meitä. Meillä on siis käynnissä koe, joka osoittaa, että paikallisen tason suora toiminta voi olla hyvin tehokas ja toimiva.” Asuminen ZADissa tekee elämästä myös altista ikäville yllätyksille, Jordan kertoo. ”Huhtikuun 9. päivänä viranomaiset aloittivat suuren operaation häätääkseen meidät asunnoistamme: paikalle saapui puolitoista tuhatta poliisia tankkien ja dronejen ja helikoptereiden kanssa. Poliisit ampuivat leiriin tuhansia kyynelkaasukranaatteja.” A KTIVISTIEN ESITTÄMÄ vaatimus jatkuvan kasvun ideologian ja kapitalismin kumoamisesta on tietenkin röyhkeä ja hieman utopistinenkin. Jordan ei kuitenkaan pidä sitä kohtuuttomana tai edes mahdottomana. ”Jos mietimme 300 vuotta taaksepäin, silloin enemmistön mielestä tummaihoisilla ihmisillä ei ollut sieluja ja oli täysin sopivaa pitää heitä orjina. Tämä vaikutti mahdottomalta muuttaa, mikä tänään tuntuu täysin absurdilta.” Toiseksi esimerkiksi Jordan nostaa kuninkaalliset. Vielä 300 vuotta sitten heidän uskottiin hallitsevan Jumalan armosta. Tämäkin tuntuu nykyään jo absurdilta. ”Jonain päivänä jatkuva kasvu ja teollinen kapitalismi ja niiden halu nostaa raha elämän yläpuolelle tulevat näyttäytymään yhtä absurdeina ajatuksina. Saavuttaaksemme tämän tarvitsemme monenlaisia työkaluja. Yhtä niistä nimitämme vastarinnan kulttuuriksi.” Kulttuuriin kuuluu oppiminen toisilta. Frémeux sanoo sen myös syyksi matkalle Suomeen. ”Emme halua toimia vain metatasolla, jossa aktivistit elävät ja liikkuvat keskenään maasta toiseen ja kokouk sista konfe rensseihin.” Frémeux kuvailee, kuinka hänen aktivismiturismiksi määrittelemä ilmiö voi kehittyä niin, että yhteiskuntien yläpuolella leijuu oma aktivistien kerros, jolla ei ole todellista kosketusta ympäröivään yhteiskuntaan. Aktivisteille on elintärkeää työskennellä monenlaisten ihmisten kanssa ja löytää paikalliset ongelmat, joista ihmiset saavat otteen. Yksi ilmastonmuutokseen liittyvä ongelma esimerkiksi on se, että aihe on niin abstrakti ja suunnaton. ”Ihmisiä on aika vaikea saada barrikadeille molekyyleillä ja niiden osuudella ilmakehästä”, Jordan selventää. Vaikuttavuuteen pyrkivien aktivistien on löydettävä kaikkialta niitä paikallisia mekanismeja, joihin vaikuttamalla voi vaikuttaa vaikka ilmastonmuutokseen. ”Ja toiminnan myötä pitää aina tarjota vaihtoehtoja kritisoidulle asialle”, Jordan muistuttaa. KUMPIKAAN KAKSIKOSTA ei karsasta ajatusta lain rikkomisesta tarvittaessa, mikä näkyy jo heidän valitsemassaan asumisratkaisussa. Molemmat huomauttavat, että toisinaan sääntöjen rikkominen on moraalisesti ainoa oikea valinta. ”Aloitamme harjoituksemme aina sillä, että pyydämme kaikkia naiseksi identifioituvia ja housuihin pukeutuneita nousemaan seisomaan. Sen jälkeen pyydämme kaikkia ehkäisyä käyttäneitä nousemaan seisomaan. Pyydämme kaikkia ammattiliittoon kuuluvia tai kuuluneita nousemaan seisomaan. Kaikkia lakkoon osallistuneita nousemaan. Kaikkia itsenäisiä ja riippumattomia sanomalehtiä lukeneita nousemaan. Ja sitten kysymme: ‘Mikä yhdistää teitä kaikkia?’” Jordan vastaa esittämäänsä kysymykseen saman tien: ”Kaikkia listaamiamme asioita yhdistää se, että ne ovat olleet kiellettyjä ja että niiden kieltoja on vastustettu tottelemattomuuden kautta.” Hän siteeraa Oscar Wildea, jonka mukaan tottelemattomuus on ihmisen alkuperäinen hyve ja jonka mukaan kehitys on aina seurausta tottelemattomuudesta. Frémeaux kuitenkin muistuttaa, että kapina silkasta kapinan ilosta ei ole vielä itsessään merkityksellistä. ”Toisinaan aktivistipiireissä esiintyy myös pakkomiellettä, että on rikottava sääntöjä. Minulle kyse on strategiasta – siitä, että löytää kulloinkin parhaan tavan toimia. Ei minua kiinnosta tehdä jotain vain siksi, että se on laitonta, enkä jätä mielestäni oikeaa asiaa tekemättä siksi, että se on laitonta.” Säännöt ja lait muuttuvat aina ennemmin tai myöhemmin, eikä vastarinnan kulttuuri tarkoita, että kaik kien tarvitsisi rikkoa lakia. ”Jokaisen on tärkeä löytää oma tapansa ja tahtinsa toimia”, Frémeaux toteaa. ”Me emme ole mikään aktivistitehdas, vaan tavoitteenamme on opettaa ja kannustaa ihmisiä luottamaan itseensä ja saavuttamaan kapasiteettinsa. Olemme kaikki kusessa, ellemme saa itsestämme enemmän irti. Yhdessä löydämme voiman kohdata se absoluuttisen massiivinen vastus, joka meillä on edessämme.” Kris tian Bu ss Jo hn Jo rda n Heathrow-lentokentän laajennushanketta vastustavien Climate Camp 2007 -mielenosoittajien kilpiin on painettu ilmastonmuutoksesta kärsivien ihmisten kasvoja. Think Like a Forest -kurssin opiskelijatyön Resist-teksti näkyi Vallisaaresta Suomenlinnaan. Kurssin loputtua joku kävi poistamassa kirjaimet.
38 • 5 / 2018 KUVATAIDE Helsinkiläinen naiskuoro Another Castle juhlistaa kuorolaulua ja nörttikulttuuria. TEKSTI NINNU KOSKENALHO KUVA LAURI JUVELA Haaveena Hobittila I STUN ELOKUISENA iltapäivänä Helsingin Messukeskuksessa kuorolaulukeikalla ja haltioidun. Olen kuullut kuorojen laulavan gospelia, ikivihreitä, poppia ja kansanmusiikkia mutta en ikinä ennen elokuvien, pelien ja tv-sarjojen tunnusmusiikkia. Fantasia ja science fiction ovat genreinä voimakkaasti esillä, mikä on vain sopivaa – olemmehan World conissa, maailman suurimmassa science fiction -fanien kokoontumisessa. Kuoro Another Castle ja sen turkulainen sisarkuoro Riverside Castle tekevät minuun valtavan vaikutuksen yhteisesityksellään. Keikan aikana kuullaan kappaleita Game of Thronesin ääniraidalta vähemmän tunnettuihin pelimusiikin helmiin. Keikan lopuksi niskakarvat ovat pystyssä ja eeppisyys kihelmöi iholla. Kuoronjohtaja Riikka Juntunen mainitsee lopuksi, että kuoro ottaa toisinaan uusia jäseniä riveihinsä – eikä aiempaa kokemusta tai osaamista laulu hommista vaadita. Puolisen vuotta myöhemmin olen ensimmäistä kertaa Another Castlen eli AC:n treeneissä. En ole koskaan laulanut, en tiedä musiikin teoriasta mitään, en osaa soittaa ensimmäistäkään soitinta ja ymmärrän nuoteista hyvin vähän. Käsissäni on paksu pinkka nuotteja, osa biiseihin, joita en ole koskaan kuullut – kyse kun ei ole kaikkien tuntemista klassikoista vaan geekimmän populaarikulttuurin aarteista. Äänenavauksen jälkeen kuoro tarttuu toimeen. Ensikertalainen ei voi kuin hymistä mukana ja koettaa pysyä kärryillä edes siitä, minkä äänialan nuottirivistöä seurata. Olen loikannut mukaan erityisellä hetkellä: Another Castle juhlii treeneissä nelivuotista yhteistä taivaltaan ja laulaa sen kunniaksi oman suosikkiohjelmistonsa läpi. KUOROTOIMINTAA pyörittävän Another Castle ry:n puheenjohtaja Mari Vehkaluoto ja hallituksen jäsen Sanni Leksis kertovat, että kuoron erityisyys ja voimavara tulevat sen yhteisöllisyydestä. ”Teemme kaiken sovituksista alkaen itse. Laulamamme musiikki poikkeaa tavallisesta kuoromusiikista, ja kappaleilla on monille paljon merkitystä myös musiikin ulkopuolella. Kyse on kokonaisten sarjojen ja ilmiöiden fanittamisesta.” Another Castle sai alkunsa eräässä Facebook-ryhmässä alkuvuodesta 2014. Yhdessä laulaminen osoittautui niin hauskaksi, että touhu vakiintui pian tavoitteelliseksi kuorotoiminnaksi, joka perustuu vapaaehtoisuuteen ja tee se itse -mentaliteettiin. ”Mukana on alusta alkaen ollut sovitustaitoisia ihmisiä, jotka ovat jakaneet tietotaitoaan niin, että kuorolla on riittänyt laulettavaa. Paljon gloriaa ansaitsee taiteellinen johtajamme Riikka Juntunen, jolta löytyy musiikillista ja pedagogista osaamista sekä kykyä toiminnan pyörittämiseen. Riikka tarttui kuoronjohtajan pestiin jo alkuaikoina ja luotsaa kuoroamme tinkimättömällä ammattitaidolla, koulien meistä koko ajan parempia laulajia ja kuorolaisia”, Vehkaluoto ja Leksis toteavat. AC on monille jäsenilleen myös tärkeä yhteisö. Jäsenten aktiivisuuden ansiosta pyörivät oheisryhmät tarjoavat seuraa monenlaiseen tekemiseen. ”Aikuisiällä ystävystyminen ei ole välttämättä kovin helppoa, joten kuoron kautta muodostuneita ystävyyssuhteita ruokitaan monella tavalla. Kuorolaulun lisäksi AC-porukka muun muassa käy urheilemassa, pelaa lautapelejä, ylläpitää käsityöja kirjakerhoa ja järjestää leffailtoja. Parin kuukauden välein järjestettävässä open stage -illassa voi harjoitella esiintymistä kuorokavereista muodostuvan yleisön edessä”, Vehkaluoto ja Leksis sanovat. AKTIIVISESTI KEIKKAILEVALLA kuorolla on ollut monenlaisia ja -kokoisia yleisöjä. Worldconin lisäksi keikkoja on ollut ”oman alan” tapahtumissa, muun muassa roolipelitapahtuma Ropeconissa ja popkulttuuritapahtuma Popcult Dayssa. Espan lavalla esiin tyessään erikoinen kuoro on herättänyt turisteissa ihastusta ja hämmennystä – ”varsinkin laulaessamme animemusiikkia japanilaisryhmän kuullen”. Jopa 60-jäsenisen kuoron ohessa toimii pienryhmä nimeltä AC Side Quest. Tämä iskuryhmä esiintyy sellaisissa tilaisuuksissa, joihin koko kuoro ei mahdu. Se on haluttu esiintyjä niin häihin, valmistujaisiin kuin syntymäpäiväjuhlille. Another Castle haaveilee esiintymisistä myös ulkomailla kansainväliselle yleisölle. Pitkän tähtäimen visio ja haave on ostaa Uusi-Seelanti, jotta koko joukko voisi asua Hobittilassa ja laulaa päivät pitkät. Another Castle Espan lavalla 13.6. klo 19.00. Vapaa pääsy! facebook.com/atanothercastle Artikkeli Hä m ee nt ie Viid es lin ja nä kin ku ja k a a rl en k at u sö rn äi st en ra nt at ie Vaasankatu Helsing inkatu st ur en ka tu BraHenkenttä Hakaniemenranta si lt a sa a re n k at u teoll isuus katu junatie työp ajan katu sö rn äi st en ka tu M M M alek sis kiVen katu to ine n lin ja ko lm as lin ja kulmaVu orenkat u siltaVuorenranta VegeKallio 1 2 4 5 Heluna Shop Ekolo Kind of Green Vegekauppa Silvoplee 6 3 Soi Soi 4 3 2 6 1 5
KUVATAIDE Artikkeli Hä m ee nt ie Viid es lin ja nä kin ku ja k a a rl en k at u sö rn äi st en ra nt at ie Vaasankatu Helsing inkatu st ur en ka tu BraHenkenttä Hakaniemenranta si lt a sa a re n k at u teoll isuus katu junatie työp ajan katu sö rn äi st en ka tu M M M alek sis kiVen katu to ine n lin ja ko lm as lin ja kulmaVu orenkat u siltaVuorenranta VegeKallio 1 2 4 5 Heluna Shop Ekolo Kind of Green Vegekauppa Silvoplee 6 3 Soi Soi 4 3 2 6 1 5
40 • 5 / 2018 P OHJOIS-KARJALASTA kotoisin oleva tekstiilitaiteilija Niina Mantsinen on tehnyt vuodesta 2009 alkaen graffitin mallisia ryijyjä. Teoksissa kohtaavat graffitin muotokieli ja perinnetekstiilien tekniikka. Nyt, lähes kymmenen vuoden uurastuksen jälkeen, on vuorossa välitilinpäätös Tampereen Taidekeskuksen näyttelyn muodossa. ”Kun tein ensimmäisen graffitityöni, halusin nostaa perinteisen tekstiilitekniikan ihmisten tietoisuuteen. Kiinnittää huomion siihen, kuinka hienoja nämä tekniikat ovat ja kuinka pitkät perinteet näissä on. Kyllä tämä on toiminut, yleisöni fiilistelee päivitettyjä ryijyjä”, Mantsinen kertoo. Idea teoksiin lähti ryijytekniikan uudistamisesta. ”Mietin tapoja siirtää se uuteen muotoon. Graffitikulttuuri oli minulle tuttu entuudestaan, ja ystäväpiirini koostuu pitkälti graffitija katutaiteilijoista.” Teosten malleina on sekä kotimaisia että ulkomaisia maalauksia. ”Teen ryijyt aina yhteistyössä eli kysyn luvan graffitin ryijyksi muuntamiselle. Yleensä vastaanotto on ollut sydämellistä ja maalaajat yllättyneitä siitä, että heidän teoksensa muuntuvat villaisiksi versioiksi.” Malleina toimivat teokset Mantsinen valitsee omien esteettisten mieltymystensä perusteella, mutta on myös muita valintaan vaikuttavia tekijöitä. ”Esimerkiksi EGSin ja POEn tapauksessa halusin kertoa, että arvostan tekijöiden pitkää maalaushistoriaa.” GRAFFITIEN JA RYIJYJEN välillä on paljon yhteistä, mutta ne tulevat näennäisesti eri maailmoista. Tämä jännitteisyys tekee teoksista kiinnostavia. ”Käsityöt ja ryijyt nähdään hyvin feminiinisinä, ja ainahan naiset ovat tehneet enemmän tekstiilitöitä. Graffittikulttuuri puolestaan on todella maskuliininen. Graffitin urbaanius myös kohtaa tekstiilin kotoisuuden – vaarallinen ja laiton yhdistyy kotoisaan ja turvalliseen.” Graffitit maalataan koville pinnoille siinä, missä ryijyt ovat pehmoisia. Spraykannu on myös teknisesti äärimmäisen nopea tapa siirtää väriä pintaan. Ryijyt taas ovat kaikkea muuta kuin nopeita tehdä. ”Kun teos on sekä ryijy että graffiti, on paljon kiinni katsojasta, miten teokseen suhtaudutaan. Että onko se ryijy graffitina vai graffiti ryijynä. Itse koen olevani sekä osa käsitöiden ikiaikaista jatkumoa että katutaiteen lokerossa.” Graffiteja ja perinnetekstiilejä yhdistää se, että historiallisesti molemmat ovat syntyneet usein ilman muodollista taiteilijankoulutusta. Molempien ilmaisumuotojen kohdalla rajanveto taiteen ja itseilmaisun välillä on välillä vaikeaa – Mantsinen itse ei näe tätä rajausta edes merkittävänä. ”Tekstiilitaiteen tai graffitin tekemiseen ei ole tarjolla paljoakaan virallista koulutusta, niitä on molempia tehty pitkälti omista lähtökohdista. Se, onko kyse taiteesta, ei riipu tekemisen muodosta.” ”Molemmat ilmaisumuodot ovat myös oman aikansa kuvia. Samalla molemmissa ammennetaan menneistä ajoista ja tekniikoista.” MANTSINEN TEKEE RYIJYJÄ myös kangaspuilla, mutta graffitit hän on tehnyt tuftaamalla. Tuftaaminen on tekniikka, jossa villalangat pujotetaan kynän tapaisella työkalulla pisto kerrallaan kehikkoon pingotetun pohjakankaan läpi. ”Tuftausta tehdään perinteisesti pistelemällä lankoja käytännössä yksitellen, mutta päivitin hiljattain tekniikkani hieman nykyaikaisemmaksi. Hankin koneen, joka muistuttaa porakonetta ja jolla lankoja saa kiinnitettyä selvästi nopeammin”, Mantsinen kertoo. ”Paineilmalla toimivan koneen käyttö on oikeastaan lähempänä spray maalaamista.” Spraymaalien kanssa maalaamiseen Mantsinen on tutustunut katutaiteen parissa. Tänä kesänä Mantsinen tuottaa Ryminä-tapahtuman, jonka puitteissa hän maalaa Pieksämäen juna-aseman alikulkutunnelin yhdessä Niina Mantsisen graffitiryijyt yhdistävät kaksi näennäisesti erilaista tekemisen perinnettä. Kova Artikkeli JA PEHMEÄ Taika Jim Jyri Keronen Ville Lehvonen
Ville Färsaarten, Jukka Hakasen ja kahdeksan muun taiteilijan kanssa. ”Oma katutaideinnostukseni lähti liikkeelle vuonna 2004 Let Me Love -tarroista.” KUN MANTSINEN TEKI ensimmäisen graffitiryijynsä vuonna 2009, ei näköpiirissä ollut merkkejä nykyisestä katutaidebuumista. Veikkasiko hän oi keaa kaakkia? ”No kyllähän intuitio näiden yhdistämisestä meni tämän puolesta putkeen. Ajattelin, että tämä yhdistäminen pitää tehdä, sillä se tuo jotain uutta. En kuitenkaan olisi voinut ikinä kuvitellakaan tilannetta, jossa isoja muraaleja maalataan ympäri maata ja graffitia esitellään museoissa.” Katutaidebuumi on tuonut näkyvyyttä ja mahdollistaa taiteen tekemisen monille, mutta samalla se herättää myös närää. ”Mitä enemmän graffiti muuttuu suosituksi ilmiöksi, sitä enemmän se synnyttää vastareaktioita tekijöiden keskuudessa. Minua kiinnostavat nykyään enemmän laittomat maalaukset, enkä halua kesyttää graffitia ryijyilläni. En usko, että graffitia voi koskaan täysin kesyttää ja poistaa siitä kapinaa. Tai no, jos tavan kansa alkaa fiilistelemään jotain junapiissejä, niin sitten on kyllä ihmeellinen meno”, Mantsinen tuumaa. TAMPEREEN TAIDEKESKUS Mältinrannassa kesällä järjestettävä näyttely tarjoaa yleisölle mahdollisuuden tutustua Mantsisen graffitiryijytuotantoon hyvin laajassa mitassa. Luvassa on teoksia vuosilta 2012–2018. ”Ajattelin vähentää näiden isojen piissiteosten tekemistä näyttelyn jälkeen. Jatkan kyllä aiheen parissa, mutta jatkossa pureudun siihen syvemmälle. Nyt tuntuu oikealta hetkeltä jatkaa eteenpäin.” Niina Mantsinen -näyttely Tampereen Taidekeskus Mältinrannassa 16.6.–3.7. TEKSTI JARI TAMMINEN JA PEHMEÄ Radoslaw Gryta, Grönlund-Nisunen Sirpa Hynninen Vesa-Ville Saarinen Jan Jämsén, Tuula Lehtinen, Niko Luoma Leena Nio, Paula Ollikainen Maarit Suomi-Väänänen, Miikka Vaskola Camilla Vuorenmaa sekä Aimo Tukiainen Liput 11/9/0 eur Lisätiedot ja oheisohjelma: www.purnu. Ryhmille tilauksesta 26.8.2018 asti PURNU 2018 TOISTO | nykytaiteen kesänäyttely 17.6. 12.8. päivittäin klo 11-18 Ca m ill a Vu or en m aa : Cl ow n (b lu e) Taidekeskus Purnu | Mustasaari 63 | Orivesi | 0400 757 607 | www.purnu. SuviDesign ja Kuvataiteen kesätori 21. 22.7. Tukea maahan muuttaneiden miesten työllistymiseen ja kotoutumiseen MIES! Ryhdy vapaaehtoiseksi! 044 751 1338 • vieraasta.veljeksi@miessakit.fi 13.–17.6. SODANKYLÄ LAPLAND FINLAND 20 18 MIDNIGHT SUN FILM FESTIVAL www.msfilmfestival.fi Vill e Le hvo ne n Taika Jim
42 • 5 / 2018 Ste fan Bre m er Ruusu Haarla ja Julia Lappalainen tutkivat näytelmässään taiteen tekemiseen liittyvää vallankäyttöä. TEKSTI TUOMAS RANTANEN KUVA LAURA RAILAMAA Turkan pitkä varjo K ALLIOL AISEN työhuoneen seinälle on piirretty aikajana. Sen sarakkeista löytyvät Teatterikorkeakoulun rehtorien kaudet, valikoitu otos kunkin vuoden kurssilaisista, opinahjon keskeiset käänteet ja sellaiset mullistukset kuin Neuvostoliiton romahdus. Täällä Ruusu Haarla ja Julia Lappalainen valmistelevat näytelmäänsä Turkka kuolee. Nimen aikamuoto on perusteltu. Jouko Turkka kuoli jo vuonna 2016, mutta erityisesti hänen valtakautensa (1981–1988) Teatterikorkeakoulussa tuntuu varjostaneen teatteriopetusta tähän päivään asti. Vuonna 2016 ohjaajaksi valmistunut Haarla on aiemmin toiminut dramaturgina Susanna Kuparisen ohjaamissa Valtuusto ja Eduskuntatrilogioissa (2008–2015). Lisäksi hän on ohjannut yhdessä Seidi Haarlan kanssa kirjoittamansa näytelmän Traumaruumis – erään 30 vuotiaan ruumiin elämänkerta (2014) ja oman näytelmänsä Ruska – Rakkauden kuva (2015). Samana vuonna näyttelijäksi valmistunut Lappalainen mainitsee omista töistään työryhmässä Mad Houselle tehdyn produktion Kauneudesta – esitys katsottavaksi (2017). Siinä tutkittiin vallitsevia näyttämö-, ruumisja kielikäsityksiä. "TEATTERIN TEKEMISEN hierarkioista nykyään käytävissä keskusteluissa ohjaajan valta usein demonisoituu kokonaan. Itse en ole kuitenkaan valmis luopumaan ohjaajan vallasta. Nyt yritämme Turkan kautta tutkia, millainen vallankäyttö ohjaajan ja näyttelijän suhteessa on hedelmällistä ja mikä ei”, paljastaa Haarla. Hänen mielestään kriittisen katseen vahvistuminen on viime vuosina vienyt tilaa machoilulta. "Ärsyttää silti usein toistuva käsitys, että olisi erikseen hyviä ja pahoja ohjaajia. Esimerkiksi Aku Louhimiehen tapauksessa monet alan ihmiset ovat kommentoineet, etteivät tiedä, mistä tämän tyyppinen vallan väärinkäyttö tulee. Uskon, että jokainen ohjaaja tuntee aivan hyvin sen tradition, joka antaa avaimet vallan väärinkäyttöön.” Esimerkkinä näyttelijän haasteista Lappalainen kertoo kokemuksestaan erään ihmiskauppaa käsittelevän näytelmän tekemisessä. ”Siinä ohjaaja ei kyennyt estämään rankan aiheen vuotamista harjoitustilanteeseen. Väkivallan harjoitteleminen muuttui ahdistavaksi, eikä sitä kokemusta otettu tarpeeksi vakavasti.” Haarla muistuttaa, ettei harjoitustilanne ei ole astinlauta esitykseen vaan sisältöä itsessään. ”Siksi olemme itse etsineet vastapainoa Turkkaan usein liitettävälle ankaralle, sadistiselle, kovalle ja armottomalle työtavalle. Lopullisesta esityksestä näkyy aina koko prosessi, oli kyse sitten prostituution tai turkkalaisen metodin kuvaamisesta.” TURKKA KUOLEE käsittelee myös ihmistä neromyytin takana. "Turkka oli erittäin lahjakas tietyissä asioissa, mutta ei kaikessa. Hänellä oli ilmiömäinen mielikuvitus ja herkkyys tehdä kiinnostavia havaintoja”, avaa Haarla ja jatkaa: ”Silti esimerkiksi näyttelijän ohjaajana hän oli mielestäni surkea.” Haarlan mielestä väkivalta ohjauksen työkaluna palvelee huonosti näyttelijän työtä. Lappalainen on samaa mieltä. ”Meillä ei ole sinänsä halua leimata Turkkaa hyväksi tai huonoksi. Hän vaikuttaa olleen hyvin energinen ja syöttäneen ohjattavilleen paljon materiaalia. Silloin kun näyttelijöiden ei ole tarvinnut suojella itseään, sen on täytynyt olla virittävää.” Erityisen samaistuttavana Haarla pitää Turkan tarvetta murtaa tabuja. ”1980-luvun alussa tarvittiin sitä, että joku rikkoo vanhan maailman. Tabujen rikkominen näyttää kuitenkin Turkalla menneen pakonomaisuuden puolelle niin, että missä tahansa hän näki jotain rikottavaa, hän rikkoi sen. Silloin se lakkasi palvelemasta yhteisöä ja muuttui väkivaltaiseksi." Lappalainen muistuttaa, että juuri tästä maanisesta rajojen rikkomisesta Turkka sai koko ajan ulkopuolista kiitosta. Siitä tuli myös alibi kaikelle muulle, mitä tapahtui. Kuvaan sopii sekin, että vaikka Turkka halveksui muiden ihailua, se ei estänyt häntä tekemästä juuri niitä tekoja, joita häneltä odotettiin. "Meidän näytelmämme on jonkinlaista hirviön purkamista. Vaikka jotkut teot tai teokset ovat hirviömäisiä, kukaan ei ole pohjimmiltaan hirviö. Olemme kaikki saman kulttuurin tuotteita ja siksi myös yhdessä vastuussa hirviöistä, joita olemme rakentaneet”, sanoo Haarla vakavasti. HAARLAN MIELESTÄ Turkan vaikutus on ollut erityisen suuri fyysisen teatterin saralla. ”Tunnistan itsenikin tässä hänen perillisekseen. Tosin 80-luvulla oltiin niin riemuissaan ylipäänsä ruumiin löytämisestä, että ehkä vähemmän pohdittiin nykykatseessa oleellisia asioita: esimerkiksi sitä, mitä kenenkin ruumis tekee ja kenen tahdosta." Lappalainen sanoo ymmärtäneensä vasta nyt lukemiensa aikalaiskokemusten kautta, että Turkan fyysisyys on näyttäytynyt myös vapauttavana. ”Seksuaalinen ja eroottinen keho olivat loistaneet niin kauan poissaolollaan, että vaikka lavalle tuotu ruumis oli misogyynisesti tuotettu, se oli silti edistystä, koska se näytti seksuaalisen naisen haluineen.” Mikä tänään on teatterissa poliittista? ”Tuntuu, että jokaisesta asiasta läpi esitysprosessin on tullut poliittista. Ehkä poliittisinta on kuitenkin tutkia, kuinka esitys tuotetaan”, pohtii Haarla. ”Taidetta tehdään usein julkisilla resursseilla, mikä tekee poliittisen kysymyksen siitä, ketkä saavat tehdä ja mitä”, arvioi puolestaan Lappalainen. Mikä on Turkan pöyhimisen anti tälle ajalle? "Turkan tulkinta omasta ajastaan oli, että yhteiskunnasta oli tullut kilpailuhenkinen ja armoton ja siksi taiteentekijöidenkin täytyy olla sellaisia. Tämä ajatus on nykyään muuttunut sellaiseksi, että teatterin tehtävä ei ole kuvata todellisuutta vaan luoda sitä”, linjaa Haarla. Lappalainen esittää toivomuksen: ”Ehkä tämän kaanonin horjuttaminen auttaa ottamaan uhrin yksityisen kokemuksen vakavasti. Turkka puhui paljon häpeästä, mutta ei se häpeä häneen itseensä tarttunut vaan muihin. Yritämme teoksella tutkia, miten ja miksi näin käy." Ruusu Haarla & Julia Lappalainen: Turkka kuolee Kantaesitys Tampereen Teatterikesässä 9.8. OHJA AJA & NÄYTTELIJÄ . Ruusu Haarla ja Julia Lappalainen etsivät vastauksia siihen, mikä Jouko Turkan projekti teatterikorkeakoulussa oikeastaan oli ja mitä yleensä ovat ne ”turkat”, joita yhdessä rakennamme ja ylläpidämme. Uw a Id uo ze e N IUKASTI valaistulla lavalla erottuu kolme sykkyrässä olevaa hahmoa, jotka liikehtivät voimattomina painavien kaapujensa alla kuin olisivat etnisyyden taakan raskauttamia. Näin alkaa Sonya Lindforsin tanssia, mimiikkaa ja pamfletoivaa puheteatteria yhdistävä Cosmic Latte. Se on Lindforsin mustuutta käsittelevän trilogian kolmas osa. Sarjan avausteos NOIR? (2013) käsitteli tekijän henkilökohtaisen historian kautta afrosuomalaisuutta, juurettomuutta ja ulkopuolisuutta. Noble Savagessa (2016) katse oli suunnattu rakenteisiin. Esityksen nimi viittaa myyttiin länsimaisen kulttuurin taakasta vapaina ja onnellisina elävistä primitiivisistä ihmisistä. Siinä pyrittiin erilaisia kulttuurivaikutteita törmäyttämällä ja Pocahontasin imelän kaupallisuuden korruptoiman tarinan kautta osoittamaan kolonialistisen alistamisen läsnäolo meille tutussa ympäristössä. Molemmat työt osuivat erittäin ajankohtaisella tavalla monikulttuurisuudesta ja kulttuurisesta omimisesta käytävään keskusteluun. Näiden pohjalta jatkavan Cosmic Latten keskeisiä ainesosia ovat yhdysvaltalaisen kulttuurikriitikko Mark Deryn käsitys unelmoivasta afrofuturismista, länsiafrikkalaiset kosmologiat sekä kulttuurisitaatit, jotka ulottuvat J. S. Bachista Sun Rahan. Raastavien vastakkainasettelujen sijaan nyt käsillä on vuoteen 3018 sijoittuva synteesi, jossa musta ja valkoinen ovat yhtyneet maailmankaikkeuden keskimääräiseen väriin, beigeen. EDELTÄJIINSÄ VERRATTUNA Cosmic Latte on sävyltään optimistinen ja sovitteleva. Vastakkainasetteluun noArtikkeli
5 / 2018 • 43 Ste fan Bre m er Sonya Lindforsin väritrilogian päätösosa jatkaa manifestia. TEKSTI TUOMAS RANTANEN Utopia beigestä JOENSUUN TAIDEMUSEO ONNI Kirkkokatu 23, Joensuu ti, to-su 10-16, ke 10-20 | 3-7 € www.joensuuntaidemuseo.fi Uw a Id uo ze e N IUKASTI valaistulla lavalla erottuu kolme sykkyrässä olevaa hahmoa, jotka liikehtivät voimattomina painavien kaapujensa alla kuin olisivat etnisyyden taakan raskauttamia. Näin alkaa Sonya Lindforsin tanssia, mimiikkaa ja pamfletoivaa puheteatteria yhdistävä Cosmic Latte. Se on Lindforsin mustuutta käsittelevän trilogian kolmas osa. Sarjan avausteos NOIR? (2013) käsitteli tekijän henkilökohtaisen historian kautta afrosuomalaisuutta, juurettomuutta ja ulkopuolisuutta. Noble Savagessa (2016) katse oli suunnattu rakenteisiin. Esityksen nimi viittaa myyttiin länsimaisen kulttuurin taakasta vapaina ja onnellisina elävistä primitiivisistä ihmisistä. Siinä pyrittiin erilaisia kulttuurivaikutteita törmäyttämällä ja Pocahontasin imelän kaupallisuuden korruptoiman tarinan kautta osoittamaan kolonialistisen alistamisen läsnäolo meille tutussa ympäristössä. Molemmat työt osuivat erittäin ajankohtaisella tavalla monikulttuurisuudesta ja kulttuurisesta omimisesta käytävään keskusteluun. Näiden pohjalta jatkavan Cosmic Latten keskeisiä ainesosia ovat yhdysvaltalaisen kulttuurikriitikko Mark Deryn käsitys unelmoivasta afrofuturismista, länsiafrikkalaiset kosmologiat sekä kulttuurisitaatit, jotka ulottuvat J. S. Bachista Sun Rahan. Raastavien vastakkainasettelujen sijaan nyt käsillä on vuoteen 3018 sijoittuva synteesi, jossa musta ja valkoinen ovat yhtyneet maailmankaikkeuden keskimääräiseen väriin, beigeen. EDELTÄJIINSÄ VERRATTUNA Cosmic Latte on sävyltään optimistinen ja sovitteleva. Vastakkainasetteluun nojaavan dialektiikan pysäyttäminen vaikuttaa tosin vieneen draamalta särmää ja dynamiikkaa. Lindforsin palopuhe, joka keskeyttää harmoniasta haaveilun, ei tässä suhteessa välttämättä auta asiaa. Suurimman osan aikaa beigeen pukeutuneiden Lindforsin, Deogracias Masomin, Ima Iduozeen, Pauliina Sjöbergin ja Geoffrey Eristan liikehdintä, laulu ja tarinat ilmentävät enemmän vieraantunutta hengailua kuin viimeisteltyä taiteellista ilmaisua. Noble Savagen erityinen vahvuus oli kekseliäissä symbolikuvien käytössä: länsimaisen kulttuurin rantautumista uudelle mantereelle kuvattiin toisesta todellisuudesta saapuvina avaruushahmoina, ja ei-valkoisuudesta seuraava toiseus näyttäytyi tasapainoiluna valkoiseksi rajatun näyttämön reunalla. Vastaavia tiivistyksiä ovat nyt moraalisen sormenheristelyn mieleen tuova irtokäsi ja kulttuurisen omimisen ajatusrakenteita nurinniskoin kääntelevä Lindforsin valkoinen rastaperuukki. Näiden ja muidenkin esitykseen sisältyvien viittausten varsinainen käsittely tuntuu kuitenkin hukkuvan teoksen tyylilajista ja tunnelmasta toiseen hyppelevän rakenteen jalkoihin. Esityksen muodon hajottamisen ja kohtausten viimeistelemättömyyden voi olettaa olevan myös tietoisia vieraannuttamisen välineitä. Valinta kuitenkin alleviivaa teoksen poliittisia tarkoitusperiä taiteellisen kokonaisvaikutelman kustannuksella. Sonya Lindfors: Cosmic Latte Esitykset Kaapelitehtaan Pannuhallissa ovat päättyneet. Lisäesitykset myöhemmin mahdollisia. Arvio Tervetuloa! Uutisia ja kuvia myös facebookissa, www.facebook. com/RosebudBooks. Ollaan myös instassa, twitterissä ja mestoissa, joista et osaa edes uneksia. Rosebud Citycenter • Lasten Rosebud Mini Kaisa-talo • Tiedekulma • Kaapelin kauppa Rosebud Kuopio Rosebud Citycenter • Lasten Rosebud Mini Kaisa-talo • Tiedekulma • Kaapelin kauppa Rosebud Kuopio Rosebudin kaupoista löydät kaikki Suomessa ilmestyvät mielipide-, kulttuurija tiedelehdet. Laajimmin julkaisut ovat esillä Rosebudin Kaisa-talon Kirja & Kahvissa, yliopiston opiskelijakirjastolla. Kaikissa muissa kaupoissamme on myös edustava ja jatkuvasti uusiutuva lehtivalikoima. Avarru mielipiTeillä, sivisty kulTTuurillA, usko fAkTojA. www.rosebud. f i ninni@kaligraphics.fi / www.kaligraphics.fi KALI GRAPHICS
44 • 5 / 2018 SARJAKUVA HAHMOT VAIHTAVAT SUKUPUOLTA Elämme miesten maailmassa, mutta sen ei tarvitse olla pysyvää, muistuttavat sarjakuvataiteilijat. TEKSTI JARI TAMMINEN ”P UHUESSANI tasaarvosta törmään usein vaatimukseen todistaa jotenkin järkyttävän radikaali väitteeni, että naiset – ja ylipäätään muut kuin cis-miehet – eivät taiteessa, tieteessä ja politiikassa ole samassa asemassa miesten kanssa. Tämä näyttely tarjoaa konkreettisia esimerkkejä siitä, miten mieshahmot dominoivat sarjakuvaa ja naiset jätetään passiiviseen sivustaseuraajan rooliin”, sarjakuvataiteilija Kaisa Leka toteaa. Lekan teos ”Female Mutant Ninja Turtles” on juuri ollut esillä englantilaisessa Cumbrian yliopistossa järjestetyssä Hero(ine)s-näyttelyssä. Näyttelyssä yli 20 taiteilijaa tarjosi omia tulkintojaan tunnetuista sarjakuvahahmoista. Teosten tyylit mukailevat esikuviaan, mutta niitä kaikkia yhdistää se, että hahmojen sukupuolet on vaihdettu samalla, kun roolit ovat pysyneet entisellään. Tästä sukupuolten vaihtamisesta on käytetty termiä genderswap. NÄYTTELYN TEOKSET kiinnittävät huomion ongelmaan, joka koskee sarjakuvien ohella yhteiskuntaa laajemminkin. Tarpeettoman usein miespuoliset sankarit esitetään päivän pelastajina siinä, missä naisten tehtäväksi jää ihailla tätä pelastajaa ja olla kauniita. Miespuolisten hahmojen määrä myös ylittää naishahmojen määrän moninkertaisesti niin sarjakuvissa, elokuvissa kuin kirjoissakin. Viime vuosina myös sarjakuva-alalla onkin käyty eloisaa keskustelua siitä, mitä rooleja eri sukupuolille tarjotaan ja näkyvätkö sukupuolivähemmistöt tarinoissa. ”Sarjakuva-ala on tasa-arvoisempi kuin monet muut ja muuttunut paljon niiden 20 vuoden aikana, kun olen itse toiminut alalla”, Leka kertoo ja jatkaa: ”Mutta saavuttaaksemme tasa-arvoisen sarjakuvaskenen meidän on luotava tasa-arvoinen yhteiskunta. Ammattitaiteilijoiden puutteellinen sosiaaliturva, kotitöiden ja lastenhoitovastuun epätasainen jakautuminen ja kapeat binääriset sukupuoliroolit on korjattava ennen kuin sarjakuva-ala voi olla todella tasa-arvoinen.” HERO(INE)S-NÄYTTELYN teosten esikuvat ovat peräisin Euroopasta ja Yhdysvalloista. Samoja epäkohtia löytyy Atlantin molemmilta rannoilta, joskus saman tapauksen sisällä. Tämä nähtiin vuonna 2014, kun eurooppalaisen taiteilijan ja yhdysvaltalaisen sarjakuvakustantamon yhdistänyt tapaus starttasi poikkeuksellisen reippaan keskustelun. Suomeksikin julkaistuista eroottisista sarjakuvista tunnettu italialainen Milo Manara piirsi Spider-Woman-lehteen vaihtoehtoisen kannen – juuri sellaisen, mitä Manaralta voi odottaa. Tiukoissa trikoissa juoksentelevat hahmot ovat mitä suurimmissa määrin estetisoituja ja kovin ruumiillisia hahmoja, mutta kansikuvassa sarjakuvan nimihenkilö esitettiin hyperseksualisoidusti pylly pystyssä ja käytännössä alastomana ihomaalin peittämänä. Monet pitivät valintaa hahmolle sopimattomana. Seurannutta keskustelua määritteli väittely siitä, millä tavoin eri sukupuolia esineellistetetään sarjakuvissa: miespuoliset hahmot esitetään usein lihaksikkaina ja toiminnallisina ja naiset useammin seksualisoituina katseen kohteina. Keskustelu eri sukupuolille tarjottavista rooleista on tietysti jatkunut Spider-Woman-kuvan jälkeenkin. OSANA TÄTÄ pitkään jatkunutta keskustelua Leka teki uuden tulkinnan Turtles-hahmoista. Valinta oli hyvin harkittu. ”Meillä on kotona paljon vanhoja Turtles-sarjiksia, ja otin inspiraation lähteeksi yhden klassisen kannen sommittelun. Piirsin hahmot Union Square Parkiin, yhteen lempipaikkaani New Yorkissa.” Turtlesit on tunnetusti nimetty taide historian – tietenkin miespuolisten – jättiläisten mukaan, mikä muistuttaa myös siitä, että tämän päivän sarjakuvaskene on osa pitkää jatkumoa. Lekalle ei riittänyt se, että hän olisi tehnyt naispastissit Donatellosta, Rafaellosta, Michelangelosta ja Leonardosta. ”Hauskin osa koko projektissa oli kilpikonnien nimeäminen, ne ovat neljän historian suurnaisen kaimoja: Helene (Schjerfbeck), Artemisia (Gentileschi), Frida (Kahlo) ja Hildegard (von Bingen). Halusin luoda huolettomia ja rempseitä naisia, jotka silti ovat rakastettavia sankareita. Turtlesit seikkailevat, pitävät hauskaa ja syövät liikaa pizzaa. Patriarkaatti yrittää saada naiset kilpailemaan keskenään miesten huomiosta, mutta kilpikonnat eivät siihen suostu vaan yhdistävät voimansa.” SUKUPUOLTEN ESITTÄMISEN eroja on käsitelty ennenkin luovasti esimerkiksi cosplayn avulla. Cosplay tarkoittaa harrastusta, jossa fanit tekevät itse kopioita tai versioita sarjakuva-, elokuvaja pelihahmojen asuista ja pukeutuvat niihin. Genderswap-cosplay-hahmot ovat kiinnittäneet yleisön huomion muun muassa absurdiin seksualisoimiseen, joka näkyy monen naishahmon vaatetuksessa. Esimerkiksi DC-kustantamon Power Girl -hahmon puvun tissi-ikkunana tunnettu aukile rintojen päällä ei näytä erityisen luontevalta cosplayn miesharrastajan päällä. Hahmojen suku puolten kääntäminen ohjaa katsojaa miettimään omia sokeita pisteitään. Hero(ine)s-näyttely nähtävissä seuraavan kerran lokakuussa The Lakes International Comic Art Festivalilla Englannissa. Ehkä joku intoutuu tuomaan sen Suomeenkin. Ka isa Le ka Fl or en ce D up ré la To ur Eeva Turunen Neiti U muistelee niin sanottua ihmissuhdehistoriaansa Siltala 2018, 214 s. Sara Stridsberg: Unelmien tiedekunta Tammi 2018, 390 s. (suom. Outi Menna) N OVELLIKOKOELMAN henkilöt ovat ihmisiä, jotka naamioituvat ”pyykkipäiväläiseksi” ja kulkevat rapussa tavatakseen kanssaihmisiä luontevasti. He ovat ihmisiä, jotka listaavat kirjaston kirjojen välistä löytyviä roskia ja käynnistävät ”päätöksentekoharjoiteohjelman” treenatakseen alimittaista kykyään. V ALERIE SOL ANAS (1936– 1988) kirjoitti miesvihaa tihkuvan radikaalifeministisen SCUM-manifestin ja yritti ampua Andy Warholin hengiltä. Lapsena seksuaalista hyväksikäyttöä ja muuta kurjuutta kokenut Solanas oli mieleltään epävakaa päihteiden väärinkäyttäjä ja seksityöläinen. Samalla hän oli lahjakas älykkö, joka suoritti vapaaoppilaspaikalla psykologian tutkinnon Marylandin yliopistossa. Sara Stridsberg kuuluu Ruotsin merkittävimpiin nykykirjailijoihin. Tiedostavan lyyrisessä Unelmien tiedekunta -romaanissaan hän lomittaa Valeria Solanasin elämään liittyviä faktoja ja arveluja itse keksimäänsä materiaaliin. Synteesin tuloksena hän saa rakennettua uskottavan ajankuvan ja piirrettyä vahvoin pensselinvedoin yhden ihmisen traagisen elämänkaaren. Stridsberg samaistuu Solanasin viimeisten hetkien tuntoihin ja istuttaa niihin tarinan, joka kulkee läpi kohteensa traumaattisen lapsuuden, raArtikkeli
5 / 2018 • 45 Kokoelma introverttejä TEKSTI KAISU TERVONEN Unelma maailmasta ilman miehiä TEKSTI TUOMAS RANTANEN Arviot Eeva Turusen esikoisnovellikokoelman hahmot ovat läpeensä neuroottisia, usein myös yksinäisiä tai vähintään vakavasti introverttejä. He käyvät läpi ihmissuhdehistoriaansa, kuten vihjataan jo teoksen nimessä Neiti U muistelee niin sanottua ihmissuhdehistoriaansa. Yltäkylläisen rakkauden sijaan ihmissuhteet ovat alituisen tarkkailun ja mahdollisten epäonnistumisten tyyssijoja. Ja usein ne ovat nimenomaan historiaa, muistoja ajasta toisen kanssa. Inhimillinen kaipuu toisen ihmisen luo ja yhtä inhimillinen kyvyttömyys päästä sinne ovat kirjan keskeisiä moottoreita. Traaginen saa kuitenkin hauskan muodon, joskus proosarunon malliin – vaikka kirjeenä isännöitsijälle – ja joskus minä-muotoisena muistelona. Turunen on sanankäytön mestari, leikittelijä, jonka virkkeet kiherryttävät. Yhteen novelliin nivottu fonttien heilahtelu ja yliviivauksen käyttö eivät nekään tunnu turhilta kikkakolmosilta vaan sisältöön tiukasti yhdistyviltä elementeiltä. Pientä epätasaisuutta novellien kesken on. Epätasaisuus on kuitenkin sitä luokkaa, että joku novelleista on ”erinomainen”, kun toinen on vain ”tosi hyvä”. dikalismin herättäneen opiskeluajan, Warholin Tehtaan hörhöpiirissä vietetyn haahuiluvaiheen sekä lopullista luisua edeltäneet jaksot mielisairaalassa ja vankeuden jälkeen. Solanasin motiivi murhayritykseen ei avaudu yksiselitteisesti edes kirjailijan ja kohteensa välisessä kuvitteellisessa dialogissa. Stridsberg onnistuu kuitenkin rivien välissä osoittamaan, kuinka näennäisen filantrooppisen poptaiteilijan tapa kerätä ympärilleen erilaisten friikkien hovia edusti omalla tavallaan juuri sellaista rakenteellisen hyväksikäytön ja hylkäämisen kokonaisuutta, jota vastaan Solanas kamppaili niin kuoppaisessa elämässään kuin manifestissaan – jotka olivat pitkälti sama asia. Eeva Turunen Neiti U muistelee niin sanottua ihmissuhdehistoriaansa Siltala 2018, 214 s. Sara Stridsberg: Unelmien tiedekunta Tammi 2018, 390 s. (suom. Outi Menna) N OVELLIKOKOELMAN henkilöt ovat ihmisiä, jotka naamioituvat ”pyykkipäiväläiseksi” ja kulkevat rapussa tavatakseen kanssaihmisiä luontevasti. He ovat ihmisiä, jotka listaavat kirjaston kirjojen välistä löytyviä roskia ja käynnistävät ”päätöksentekoharjoiteohjelman” treenatakseen alimittaista kykyään. V ALERIE SOL ANAS (1936– 1988) kirjoitti miesvihaa tihkuvan radikaalifeministisen SCUM-manifestin ja yritti ampua Andy Warholin hengiltä. Lapsena seksuaalista hyväksikäyttöä ja muuta kurjuutta kokenut Solanas oli mieleltään epävakaa päihteiden väärinkäyttäjä ja seksityöläinen. Samalla hän oli lahjakas älykkö, joka suoritti vapaaoppilaspaikalla psykologian tutkinnon Marylandin yliopistossa. Sara Stridsberg kuuluu Ruotsin merkittävimpiin nykykirjailijoihin. Tiedostavan lyyrisessä Unelmien tiedekunta -romaanissaan hän lomittaa Valeria Solanasin elämään liittyviä faktoja ja arveluja itse keksimäänsä materiaaliin. Synteesin tuloksena hän saa rakennettua uskottavan ajankuvan ja piirrettyä vahvoin pensselinvedoin yhden ihmisen traagisen elämänkaaren. Stridsberg samaistuu Solanasin viimeisten hetkien tuntoihin ja istuttaa niihin tarinan, joka kulkee läpi kohteensa traumaattisen lapsuuden, ra
ELÄVÄ KUVA TILAA VOIMA! Jo 18 vuotta murrosia¨ssa¨ 4/2018 TOUKOKUU | VOIMA.FI Ina Mikkola mediassa kasvanut Tilaukset www.kauppa.voima.fi, spostilla tilaukset@voima.fi tai puhelimitse 044 238 5109. 39€ Voima-l ehden vuosiker ta & Naomi Klein: Kun ei ei riitä kotiin kannett una
5 / 2018 • 47 ELÄVÄ KUVA Äskettäin ilmestyi kolmas runokirjasi Tuuli ja kissa (Poesia 2018). Sanoiko kolmas kerta jonkun toden kirjoittajalle? Ainakin sen, että kuuden vuoden jälkeen tapahtui selkeää siirtymää uuteen. Aikaisemmat kirjat tavallaan liittyivät toisiinsa. Kuvaile millaisia tyyppejä kuvallisten runojesi kissa ja tuuli olisivat valkokankaalla? Animaatio olisi niille luontevin muoto, tuulihahmon saisi siellä toimimaan hyvin. Animaatiolla on myös yhteys sarjakuviin, joista olen oppinut paljon. Esimerkiksi George Herrimanin Krazy Kat on läheinen. Runojesi yllä on paljon avaruutta, tähtiä. Mitä hyvää niiden katselu ja pohdiskelu voivat tuoda ihmiselle? Kirjassani katsotaan, kun joku toinen katsoo tähtiä. Se herättää kysymyksen, mitä toisen sisällä silloin tapahtuu, ja muistuttaa toisista tietoisuuksista, niiden arvoituksesta. Miten Pohjois-Karjala näkyy tai tuntuu runoudessasi? Se on minulle varmasti tutuin viipale maailmaa, mutta runoni pyrkivät universaaliin, vapauden suuntaan, mikä tarkoittaa myös vapautta ympäristön määräävästä vaikutuksesta. Runokirjan mökki voisi sijaita Puolassa tai missä vain, mielikuva mökistä maalla on varmaan tuttu kenelle tahansa. Runot ja sadut – mitä samaa niissä on? Tätä kirjaa on kuvailtu sadunomaiseksi, unenomaiseksi – ainakin omaisia sillä on paljon. Olen aika tarkka tämän kokoluokan käsitteistä, joten kysymyksen pohdinta vaatisi enemmän aikaa. Kerro jokin salaisuus runojesi naisesta, jolla on sipulinvarsihame? Kyseessä on puolimyyttinen hahmo, joka puuhailee enimmäkseen aivan omiaan. Runoilijan oma kysymys ja vastaus siihen? Ymmärrätkö itsekään, mitä teet? Tämä kirja on jäänyt itsellenikin jossain määrin arvoitukseksi. Siksi on ollut erityisen kiinnostavaa kuulla, miltä se lukijoista vaikuttaa. Muutamat valitut sanat Kissa polttaa hellassa vanhaa kirjaa. Yritätkö väärentää kissojen historiaa, minä kysyn. Kissa väittää kattilan pään yllyttäneen joten syy on tavallaan minun. Haikeana lukitsen kirjaston oven. Nostan ankkurin ja annan kirjaston mennä. Kissa hyppii rannalla tuulen perässä ja anelee mutta tuuli on mennyt taivaisiin, vain liepeet roikkuvat sumussa latvojen yllä. Lassi Hyvärinen Satumaisia runofragmentteja TEKSTI MARKO LAIHINEN Politiikka jalkapallon jatkeena TEKSTI ANTTI KURKO J ALKAPALLON MM-kisojen alla julkaistaan poikkeuksellisen paljon lajiin liittyvää kirjallisuutta. Yksi tämänkertaisen satovuoden hedelmistä on Turun yliopiston professorin ja valtiotieteen tohtorin Vesa Vareksen kirja Pallon herruus – Kuningaslajin valta ja lumo. Vaikka jalkapallon yhteiskunnallista puolta käsittelevää kirjallisuutta onkin julkaistu varsin kiitettävästi myös suomeksi, aiheesta saa puristettua vielä hyvin mehua. Kirjassaan Vares keskittyy siihen, millainen rooli jalkapallolle on annettu eri yhteiskunnissa niin kulttuurikuin poliittisen historian näkövinkkelistä. Lajin kautta on pyritty vahvistamaan fasistista yhtenäiskulttuuria, korostamaan kommunistisen järjestelmän ylivoimaa ja kamppailemaan demokraattisemman yhteiskunnan puolesta. LAJIN SUOSION ja kirjavan luonteen vuoksi sen valjastaminen omiin tarkoitusperiin on ollut haastavaa. Vuoden 1938 MM-kisojen alla natsi-Saksan ja Itävallan joukkueita pidettiin vahvoina. Kisavuonna tapahtunut Itävallan liittäminen Saksaan osoitti, ettei kahta erilaista jalkapallon koulukuntaa ole helppo yhdistää. Natsi-Saksa kärsi kisoissa nöyryyttävän tappion piskuiselle Sveitsille, jonka kannattajat osoittivat mielipiteensä Hitlerin Saksasta sylkemällä pelaajien päälle ja pommittamalla heitä mädillä hedelmillä ja rikotuilla pulloilla. Niin Saksa kuin Itävalta olisi todennäköisesti menestynyt paremmin yksinään. Jalkapallo antoi monelle tär keän keinon irtautua hetkeksi esimerkiksi sodan tai keskitysleirien kauheuksista. Jouluna 1914 epävirallista ja luvatonta aselepoa viettäneiden brittien ja saksalaisten on tiedetty pelanneen keskenään jalkapalloa rintamalinjojen välillä ei-kenenkään maalla. Sodan pitkittyessä tällaisia inhimillisyyden merkkejä ei enää kuitenkaan suvaittu. Myös saksalaisten keskitysleireillä jalkapallon pelaaminen oli vangeille tärkeä keino irtautua arjesta, johon kuuluivat pakkotyö ja kaasu kammiot. Joukkueita muodostettiin esimerkiksi sen mukaan, mitä kansalaisuutta edusti, oliko poliittinen vanki tai minkä joukkueen kannattaja oli. Nämä ottelut saattoivat kerätä jopa tuhansia katsojia. KIRJAN LOPPUPUOLELLA nostetaan esiin aiheita, jotka määrittävät voimakkaasti lajin kehityssuuntia tulevaisuudessa. Jalkapallon suosio naisten keskuudessa on valtavassa nousussa ympäri maailmaa, ja lajin geopoliittinen painopiste liikkuu hiljalleen Euroopan ja Etelä-Amerikan ulkopuolelle. Samaan aikaan laji on kaupallisempi kuin koskaan, ja globalisaation vuoksi seuraja maajoukkueista on tullut aiempaa monikulttuurisempia, mikä on haastanut niiden paikallisia ja nationalistisia perinteitä. Tulevaisuuden trendeistä olisi mieluusti lukenut pidemminkin. Nyt ne meinaavat jäädä kirjan poliittishistoriallisen kerronnan varjoon. MM-kisojen järjestäminen Venäjällä on monessakin mielessä hyvin kyseenalaista, mutta harva kuningaslajin ystävä pystyy jättämään maailman suurimpia kisoja katsomatta. Vareksen kirja on mielenkiintoista luettavaa tästä perspektiivistä, sillä se muistuttaa, että Putinin Venäjä ei ole ensimmäinen ongelmallinen kisapaikka, jossa arvokisoja on historian saatossa pelattu. Vesa Vares Pallon herruus – Kuningaslajin valta ja lumo Otava 2018, 414 s. GOD SAVE DER FÜHRER. Englannissa pelättiin suututtamasta poliittisesti arveluttavaa natsi-Saksaa joten pelaajat joutuivat esittämään fasistitervehdyksen Hitlerille. Si rp a H yv är in en Arvio TILAA VOIMA! Jo 18 vuotta murrosia¨ssa¨ 4/2018 TOUKOKUU | VOIMA.FI Ina Mikkola mediassa kasvanut Tilaukset www.kauppa.voima.fi, spostilla tilaukset@voima.fi tai puhelimitse 044 238 5109. 39€ Voima-l ehden vuosiker ta & Naomi Klein: Kun ei ei riitä kotiin kannett una
54 • 5 / 2018 ELOKUVAT Ramin Bahrani: FAHRENHEIT 451 HBO Nordicilla nyt Netin suoratoistopalvelujen ryhtyminen sisällöllisesti merkityksellisten elokuvien tuottajiksi luo enemmän uusia mahdollisuuksia elokuva-alalle. Valitettavasti Cannesissa kilpailusarjan ulkopuolella esitettyä HBO-elokuvaa Fahrenheit 451 ei voi tervehtiä minään merkkiteoksena. Ramin Bahranin draama perustuu Ray Bradburyn klassiseen dystopiakuvaukseen (1953), josta myös Francois Truffaut teki jo vuonna 1966 muusta tuotannostaan monella tapaa erottuvan lyyrisen version. Kirjan keskeisiä vaikuttimia olivat kuvat natsien kirjarovioista ja totalitaarisille yhteiskunnille muutenkin ominainen sensuuri. Teoksen nimi tulee paperin syttymisen lämpötilasta: tulevaisuuden palomiehet polttavat vaaralliseksi luokiteltua laatukirjallisuutta. Tätä taas viihteellä ja yksipuolisella propagandalla köyhdytetyn valtakulttuurin reunalla elävät dissidentit piilottelevat. Bahranin elokuvan kömpelö asetelmallisuus ja vaatimaton näyttelijätyö tekevät aikanaan herättäneen tulevaisuuskuvan vertauskuvallisuudesta hakkelusta. Elokuvassa ei ole edes yritetty ratkaista teoksen kirjoittamisen aikaan tuntemattoman digitodellisuuden ja perinteisen paperille painetun käyttöliittymän välistä jännitettä. Tahaton paradoksi syntyy siitä, miten viihdearvoltaankin joutava leffa on pamfletoivinaan moniulotteisemman kulttuurinäkemyksen puolesta. TUOMAS RANTANEN John Carroll Lynch: LUCKY Elokuvateattereissa nyt Luckyn pääosaan ei voisi kuvitella ketään muuta kuin herkkäkasvoisen ja aistikkaan vähäilmeisen Harry Dean Stantonin (1926–2017). Päähenkilö Lucky elää yhdysvaltalaisessa erämaakylässä kaktusten keskellä ja on itsekin kuin kaktus: sitkeä, vähällä toimeen tuleva ja piikikäs. Howard-ystävän rooli on sekin näyttelijälleen eli David Lynchille räätälöity: Howard on buddhalainen hahmo, joka rakastaa maakilpikonnaansa niin paljon, että hyväksyy kilpikonnan halun etsiä itseään kodin ulkopuolella. Kyläläiset nauttivat aamukahvinsa dinerissa Ron Howard: SOLO: A STAR WARS STORY Elokuvateattereissa nyt Vain viisi kuukautta Episode VII – The Last Jedin jälkeen teattereihin tuli elokuva Han Solon nuoruudesta. Kertoo paljon elokuvabisneksen nykytilasta, että Solon ensi-iltaviikonlopun arviolta 168 miljoonan dollarin lipunmyyntitulos nähdään katastrofaalisena epäonnistumisena. Blockbuster-elokuvien tuotantokustannukset ja tuotto-odotukset ovat karanneet niin järjettömiksi, että tuotantoyhtiöt tuntuvat irtautuneen ympäröivästä todellisuudesta. Solo-elokuvan taloudellinen ”epäonnistuminen” ei kuitenkaan tule suurena yllätyksenä. Elokuvan alkuperäinen ohjaajakaksikko Phil ja istuvat iltaisin pienessä baarissa. Huuliharppu soi, eikä kulmakunnan suloinen rauha pienestä järky, kunnes Lucky joutuu eksistentiaalisen kriisin valtaan tiedostaessaan oman kuolevaisuutensa. Lucky on tyylikäs ja taitavasti käsikirjoitettu timantti, joka jää mieleen päiväkausiksi. Se on zenbuddhalainen miete, koan: se esittää kysymyksen, johon vastaaminen vaatii meditoivaa pohdintaa. Elokuvan alussa kilpikonna – filosofinen hahmo tämäkin – raahustaa pakoon sovinnaista maailmaa. Lopussa näemme taas kilpikonnan, kun ympyrä on sulkeutunut. Ehkä Luckykin hyväksyy elämän vääjäämättömän finaalin lähestyvän. IIDA SIMES Lord ja Chris Miller saivat potkut kesken tuotannon, ja hätiin kutsuttiin turvallinen mutta tylsä Ron Howard. Tämän sähläämisen myötä lähes kaikki tuotantoon liittyvät huhut ovat olleet negatiivisia. Solo myös ilmestyi toisen Disneyn suurelokuvan Avengers – Infinity Warin perään, joka oli juuri imuroinut leffalippurahat ihmisten lompakoista. Kuvioon vaikuttaa sekin, että elokuva ei ole ihan järisyttävän hyvä. Teoksessa on ajoittain mainio svengi ja meno, mutta samalla se tuntuu sarjalta ennalta-arvattavia viittauksia alkuperäisiin Star Wars -leffoihin. Olin määrätietoisesti päättänyt, että en anna Han Solon näyttelijän vaihtumisen vaikuttaa kokemukseen – mutta eihän se niin mennyt: illuusio hajosi pahasti. JARI TAMMINEN Lucky Armando Iannucci: THE DEATH OF STALIN Elokuvateattereissa nyt Vallankumouksen lapset ovat joutuneet systeemin nielaisemiksi. Kremlin ylimmälle johdolle tärkeintä ei ole valtion etu vaan oma nousu vallan portailla ja lopulta hengissä pysyminen vainojen ja vankileirien aikakaudella. Pääjehu Josif Stalinin vedellessä viimeisiä henkäyksiään hänen ympärillään on täysi rähinä. Johtajalle pitää saada seuraaja, mutta valtataistelu on mahdottoman vaikea. Pelkkä eteenpäin rynniminen ei riitä. Pitää myös osata mielistellä oikeita ihmisiä – mutta keitä? Stalinin tehokasta tytärtä, hulttiopoikaa vai pomon suosikkia, Georgy Malenkovia? Kukaan ei tiedä. Varmaa on vain, että väärät sanat väärässä paikassa johtavat kuolemaan. The Death of Stalin -komedia on näyttelijäntyön täydellistä juhlaa. Simon Russell Bealen näyttelemä Berija ja Michael Palinin esittämä Molotov ovat esikuviensa näköisiä, mutta hillittömimpiä revittelijöitä ovat Jeffrey Tambor ( Malenkov), Steve Buscemi ( Hruštšov) ja Jason Isaacs (marsalkka Žukov). Samanlaisen aseman voisi kuvitella Valkoisen talon sokkeloihin nykyään: kaikkien on mielisteltävä helposti raivostuvaa pomoa, ja jokainen tietää olevansa helposti korvattavissa. IIDA SIMES The Death of Stalin Solo: A Star Wars Story KOONNUT TUOMAS RANTANEN 6.6. Hero: The Good Lie (USA 2014) Philippe Falardeaun tunteikkaassa elokuvassa kolme sudanilaista pakolaismiestä kohtaa kulttuurisokin päätyessään Reese Witherspoonin esittämän sosiaalityöntekijän koutsaamiksi maahanmuuttajiksi Yhdysvaltoihin. Omassa lajityypissäänkin keskinkertaisen elokuvan antropologinen mielenkiintoisuus liittyy lähinnä siihen, miten häpeämättömän idealisoidusti se kuvaa amerikkalaisen kulttuurin suhtautumista toisten mantereiden ihmisten kärsimykseen ja yleensä toiseuteen. 9.6. Nelonen: Indiana Jones ja kristalli kallon valtakunta (USA 2008) Harrison Fordin esittämästä borsalinopäisestä seikkailijahahmosta kertovan elokuvasarjan (toistaiseksi) viimeisessä ja omassa lajissaan ylittämättömässä osassa sankarimme pöyhii natsimyyttien sijaan kylmän sodan jännitteitä, selviytyy ydinräjähdyksestä piiloutumalla jääkaappiin, päätyy arkeologian saralla yliplanetaaristen jäämistöjen pariin ja tulee kaiken ohella tuhonneeksi muiden kulttuurien perintöä enemmän kuin muinaishautojen ryöstäjät yhteensä. 9.6. Yle Teema & Fem: Laulu tulipunaisesta kukasta (Suomi 1938) Teuvo Tulion sovitus Johannes Linnankos ken romaanista luo antropologisesti kiinnostavan näkökulman suomalaisen elokuvan seksuaalikuvaukseen ja parinmuodostuksen kulttuurisiin syvärakenteisiin. Elokuvan paljon kertovassa tarinassa tukkilaisena kiertävä Olavi hurmaa naisia kylillä, kunnes kohtaa rikkaan talon Kyllikin. Mielitietyn alkutorjunta murtuu Olavin urhean – ja ajan kuvaustekniikan haasteisiin nähden huomionarvoisen – koskenlaskun myötä. Kyllikin perhekin hyväksyy liiton, kun Olavin piiloteltu perintövauraus paljastuu. Lapsen syntyminen taas tukahduttaa Olavin mustasukkaisuuden Kyllikin aikaisemmasta poikaystävästä. 17.6. Yle Teema & Fem: She’s Wild Again Tonight (Ruotsi 2015) FiaStina Sandlund rinnastaa August Strindbergin luokkaristiriitaista sukupuolisuhdetta tutkivan Neiti Julie -klassikon (1889) eri kulttuuritaustasta tulevien teatterintekijöiden ( Gustaf Norén ja Shima Niavarani) sattumalta syntyvään suhteeseen ja tutkii samalla feminismin ja antirasismin keinoin sukupuolirooleihin ja etnisiin hierarkioihin liittyviä valtapelejä. 19.6. Yle Teema & Fem: Hugo Pratt, Corto Maltesen isä (Ranska 2016) Thierry Thomasin tuore dokumentti kertoo paljon maailmaa kiertäneestä italialaisesta sarjakuvapiirtäjästä, jonka töissä antinationalismi, vallankumouksellisuus, eettiset dilemmat, sivullisuus, kulttuurien kohtaaminen ja vierauden eksotisointi törmäytyvät vinolla tavalla kaunokirjalliseen kerrontaan ja persoonalliseen estetiikkaan. Voiman TV-tärpit
Lue lisää ja tee Eko Lumme -sähkösopimus osoitteessa lumme-energia.fi Eko Lumme -sähkösopimus on sinulle, jolle ympäristö on erityisen tärkeä. Voit valita joko Eko Lumme Puu tai Eko Lumme Vesi -sopimuksen. Ne takaavat, että sähkösi on tuotettu 100 % uusiutuvilla energialähteillä. Eko Lumme -sopimuksien kautta osallistut myös vaihtuviin ympäristöhankkeisiin, muun muassa Elinvoimainen järvilohi -hankkeen tukemiseen.