8/2016 Lokakuu | voima.fi kuka mike häh? natsit • PiisPat • teurastajat
OIKEITA KOHTAAMISIA. AITOJA ELÄMYKSIÄ. KOSKETUS TULEVAISUUTEEN. Avoinna: to–pe klo 10–20, la–su klo 10–18. Liput: Aikuiset 16 €. Lapset (7–15 v.), eläkeläiset, varusmiehet, opiskelijat, ryhmät 10 €/hlö. Alle 7-vuotiaat ilmaiseksi. Kokoaikalippu (neljä messupäivää) 30/20 €. Torstaina iltalippu klo 16 alkaen 10 €. Samalla lipulla Viini ja Ruoka -messut. kuva: Pekka Toivonen helsinginkirjamessut.fi • #kirjamessut • facebook.com/helsinginkirjamessut UUTTA! Messut avoinna torstaina klo 20 saakka, iltalippu 10 €. HELSINGIN KIRJAMESSUT 27.–30.10. Uutuuskirjat ja antikvariaattien aarteet. Lavoilla 1100 kirjailijaa, taiteilijaa ja vaikuttajaa. Osastoilla signeerausta ja messutarjouksia. Tarinalaaksossa elämyksiä lapsille. Tule nauttimaan tunnelmasta ja tekemään löytöjä! Jari Tervo K uv a: V ei kk o So m er p ur o Sofi Oksanen K uv a: To ni H är kö ne n Ville Haapasalo JVG Leena Lehtolainen Karoliina Korhonen K uv a: V ei kk o So m er p ur o K uv a: A ht i B ru m m er K uv a: Ju ha M et so / O ta va Tommi Kinnunen K uv a: Ju ss i V ie ri m aa Kasper Strömman K uv a: C ar l B er g m an Antti Reini Riku Rantala ja Tuomas Milonoff Minna Rytisalo Anneli Auer K uv a: M ar ek Sa b o g al K uv a: Ju ss i V ie ri m aa K uv a: V ill e Ju ur ik ka la Don Rosa K uv a: Sa no m a Paperi T K uv a: D ia na Lu g an sk i Sirpa Kähkönen Teemu Keskisarja Riikka Pulkkinen Cheek K uv a: Jo un i H ar al a / O ta va K uv a: N an a Si ne liu s / O ta va K uv a: H an na W es el iu s K uv a: To m m i Tu o m i / O ta va Miika Nousiainen K uv a: K at ja Lö sö ne n / O ta va Mark Levengood K uv a: A nn aLe na A hl st rö m Rosa Meriläinen ja Saara Särmä K uv a: A ki -P ek ka Si ni ko sk i Juha Itkonen Maaret Kallio K uv a: La ur a R iih el ä K uv a: La ur a M al m iv aa ra / O ta va Juha Tapio K uv a: V ill e Ju ur ik ka la Lataa Messukeskus-appi ja tee omat suosikkilistasi! K uv a: M ar ko R an ta ne n
HAJU Miltä Helsinki haisee? 7.10.2016–15.1.2017 Aleksanterinkatu 16 | ma–pe 11–19 la–su 11–17 Aina vapaa pääsy | HELSINGINKAUPUNGINMUSEO.FI
ilmoitus Lokakuun merkkituotteet Pilvi Torsti avaa omaan kokemukseensa nojaten, millaista on panna itsensä vaaleissa peliin. Kiinnostavaa luettavaa kaikille politiikkaa seuraaville, suorastaan pakollista ehdokkaaksi aikoville. Muista myös ajatuspaja Kalevi Sorsa -säätiön nettijulkaisut Impulsseja: Juha Siltala: Työnantajan alaisena ilman työsuhdetta Markku Kuisma: Mikä on totuus valtion yhtiöistä? www.sorsafoundation.fi Suomalainen elokuvamusiikki -CD-sarja on edennyt kuudenteen osaansa, mikä käsittää vuodet 1950– 1951. Koko sarja kattaa aikakauden 1931–1951. Levy maksaa 17 euroa (sisältäen postimaksut). Koko sarjan ovh. on 102 euroa, mutta Voima-lehden lukijoille hinta olisi vain 75 euroa. Tutustu levyihin nettisivuillamme ja tilatessasi koko sarjan, muista mainita koodisana ”voima”. Sarjan tilaus edellyttää käteismaksua. www.fiftyrecords.com SUOMALAINEN ELOKUKUVAMUSIIKKI 1931–1951 TÄHTIVAELTAJA Populaarikulttuurin poikkitaiteellinen eri koislehti. Käsitte lyssä kirjat, elokuvat, sarjakuvat. Scifi, kauhu ja fantasia. Uusimmassa nu merossa Suomen steampunk-kuningatar Magdalena Hai, sarjakuvamestari Alan Moore ja kiinalais-malesialainen Zen Cho. Sekä paljon muuta! Irtonumerot myy mm: Akateeminen Kirjakauppa, Fantasiapelit, Turun Sarjakuvakauppa. Ilman on paha elää! www.tahtivaeltaja.com www.tahtivaeltajablogi.wordpress.com VOIMA-PAITA Tilaa nyt Jani Leinosen Voimalle suunnittelema t-paita. Miesten ja naisten mallit: XS–XL. Hinta 20 euroa. Tilaukset: tilaukset@voima.fi HETKI, JOKA KANTAA LÄPI VUOSISATOJEN Serlachius-museo Göstassa Merja Tanhuan valokuvaja videoteokset rakentavat vuoropuhelua 1500-luvulla maalatun Kirsikkamadonnan ja nykyisyyden välille. Tanhuan teosten mallit ovat nykylapsia ja -nuoria, jotka ovat asettuneet kuvaan malleiksi, taidehistorian jatkumoon. Aika muuttuu, mutta ihminen katsoo kuvasta niin kuin on aina katsonut. Nyt pääset Serlachius-bussilla Tampere-MänttäTampere suoraan museoihin! Serlachius-museot Gösta ja Gustaf, Joenniementie 47, Mänttä www.serlachius.fi Syksyllä oluen ystävien makupaletti menee uuteen asentoon, kevyiden ja raikkaiden oluiden tehdessä tilaa tuhdimmille, makeammille, maltaisemmille ja täyteläisemmille mauille. Laitilan Kukko -sarjan viimeisin tulokas, mustuudessaan lähes läpinäkymätön Schwarz on kuin täsmäisku edellä mainittuun tarpeeseen. Oluen täyteläiseen ja maltaiseen kallistuva makuprofiili tekee siitä loistavan kumppanin esimerkiksi suklaisille jälkiruoille, mutta toki se on kotonaan myös tummuvien iltojen seurustelujuomana. Gluteenittomana tuotteena myös keliaakikoille sopiva uutuus on saatavilla sekä 33 cl:n pulloon, että 50 cl:n tölkkiin pakattuna vähittäiskauppamyymälöistä. www.laitilan.fi SyKSy SAAPUU – OLUET TUMMUVAT ILTOJEN MyöTÄ Suomen historia on täynnä erehdyksiä ja tunarointeja. Ensimmäinen moka: ketkä taulapäät oikein päättivät asuttaa Suomen 11 000 vuot ta sitten!? Sen jälkeen Suomessa onkin mokailtu kiihtyvällä tahdilla. Vesa Sisätön kuivan huumorin värittämä kirja käy läpi kansallisia mokia esihistoriasta nykypäivään ja erittelee suomalaisen mokailun erityispiirteitä. www.finlit.fi/kirjat TUHANSIEN MOKIEN MAA – TUNArOINNIN SUOMEN HISTOrIA Viggo Wallensköldin teos Anatolij D. Mbdrinov aikalaistensa silmin on itsenäinen jatkoosa vuonna 2005 ilmestyneelle kirjalle Anatolij D. Mbdrinov – sienitieteilijä. Mielikuvituksellisten teks tien ja tushimuotoku vien välityksellä tutustutaan kuuluisan tiedemiehen monipolviseen elämään. Tarkoituksena on avartaa kuvaa Anatolij D. Mbdrinovista, jonka elämä on yhä monelta osin salaperäisyyden verhoamaa. 224 sivua, hinta 22,00 € Kustannus Oy Taide Helsingin kirjamessuilla 27.–30.10. osastolla 6f71 www.kustannustaide.fi ANATOLIJ D. MBDrINOV AIKALAISTENSA SILMIN VAALIKIrJA – MITÄ ON OLLA EHDOKAS M er ja Ta nh ua , M in ja , 20 15 Ka nsi: Ve lda Pa rkk ine n
NATSIT Tässä lehdessä muun muassa 3.10.–6.11.2016 8 / 2016 • 7 pääkirjoiTus Voima Hämeentie 48, 00500 Helsinki, puhelin 044 238 5109, sähköposti voima@voima.fi, toimituksen sähköposti toimitus@voima.fi, fifi.voima.fi | päätoimittaja Veera Järvenpää 044 980 5215 | ULKoaSU Ninni Kairisalo & Antti Kukkonen, mainosgraafikko Ninni Kairisalo | mUU toimitUS Ria Paljärvi, Velda Parkkinen, Annika Pitkänen, Tuomas Rantanen, Iida Simes, Jari Tamminen & Kaisu Tervonen | toimitUSjohtaja Teemu Matinpuro | YhteYSpääLLiKKö Tuomas Korkiakangas 040 825 5804 | KUStannUSpääLLiKKö Tuomas Rantanen 040 507?7165 | aVUStajina täSSä nUmeroSSa Marius Abramavicius, Suvi Auvinen, Scott Caris, Ellen Eljaala, Jenni Holma, Pasi Huttunen, Jii Ivaneva, Mikko Jakonen, Saila Kivelä, Antti Kurko, Marko Laihinen, Fanny Malinen, Jesse Matilainen, Mikko Niskasaari, Niko Petteri Niva, Johannes Puro, Jukka Rintamäki, Heli Yli-Räisänen, Syksy Räsänen, Henri Salonen, Johanna Siik, Janne Siironen, Asko Suominen & Marko Ulvila | jULKaiSija Voima Kustannus Oy | Yhtiön oSaKKaat Rosebud Books Oy, Luonto-Liitto, Maan ystävät, Suomen Rauhanpuolustajat, Heikki Hiilamo & Tuomas Rantanen | jaKeLU Jari Tamminen 050 331 4057 | tiLaUKSet Tuomas Korkiakangas 044 238 5109 | Voiman VUoSitiLaUS 10 numeroa 39 euroa | paino Alma Manu Oy, Tampere | painoS 70 000 | iSSn 1457-1005 | Jaxuhalit Rovaniemelle! Ka nsi: Ve lda Pa rkk ine n 8 s.?13 Vastamai nos normihomovoimaa! s. 33–34 s. 8 & 11 non-Binary hirvitalo Brexit 36 26 41 Vaimoni, Casanova Sammakko 30 Galleria: autiopaikoilla Litku 50 52 54 Hyysää rasisteja, ole rasisti poLiittinen VäKiVaLta on Suomessa todellisuutta. Kun kaduilla kuollaan rasistien väkivaltaan, hallituksessa hyysätään rasisteja, joilla on yhteydet äärioikeistoon. Yksi Suomen Vastarintaliikkeen kärkihahmoista, Jesse Torniainen, on epäiltynä Jimi Karttusen kuolemaan johtaneesta pahoinpitelystä. Rikos tapahtui Helsingissä Asemaaukiolla 10. syyskuuta, ja Karttunen menehtyi viikkoa myöhemmin. Torniainen on Vastarintaliikkeen Helsingin ryhmän aktiivi, ja hänen tilillään on useita väkivaltarikoksia. Hänet on vangittu todennäköisin syin törkeästä kuolemantuottamuksesta ja pahoinpitelystä. Natsit ovat marginaalinen vähemmistö, jolle Suomessa ei ole sijaa. Tämän viestin poliittisille päättäjille halusivat lähettää ne 20 000 ihmistä, jotka osallistuivat 24. syyskuuta järjestettyihin Peli poikki -mielenosoituksiin. Fasismia, rasismia ja poliittista väkivaltaa vastaan marssittiin Helsingissä ja eri puolilla Suomea. KoKoomUKSen pUheenjohtaja Petteri Orpokin (kok.) oli lauantaina marssilla, ja kyseessä oli hänen ensimmäinen mielenosoituksensa. Poliitikkojen läsnäolo on helppo nähdä tekopyhänä: kokoomus ja keskusta istuvat samassa hallituksessa perussuomalaisten kanssa, ja perussuomalaisten kytkökset Suomen Sisuun ja Kansalliseen Vastarintaan ovat kiistattomat. Mielenosoituksen jälkeisenä maanantaina hallitus ilmoitti yksissä tuumin, että vastaisuudessa kaikkeen ääritoimintaan puututaan ja lähetetään selvä viesti siitä, ettei se ole hyväksyttävää. Käytännössä tämä näyttää ainakin tarkoittavan sitä, ettei perussuomalaisten tarvitse siivota puolueensa rivejä äärijärjestöjen kanssa kaulailevista edustajista. Kokoomukselle ja Orpolle riittää ”vakuutus siitä, ettei perussuomalaisilla ole yhteyksiä väkivaltaisiin ääriliikkeisiin”. Vakuutus on todellisuutta tärkeämpää. SUomeSSa KärKipoLiitiKot väistävät vastuunsa yhteiskunnallisen ilmapiirin kärjistymisestä ja rasismin noususta. Jos hyysää rasisteja, hyväksyy rasismin ja antaa sille hiljaisen siunauksensa. Kokoomuksen Orpo ja perussuomalaisten Timo Soini kertovat keskustelleensa asioista ja toteavat, etteivät näe ”tarvetta keskinäiseen nokitteluun”. Kun kansalaiset joutuvat kaduilla pelkäämään äärioikeiston väkivaltaa ja Soldiers of Odinin rasistisia katupartioita, levittävät Orpo ja Soini käsiään. Fasismia ja rasistista väkivaltaa ei kitketä kaduilta, jollei sitä siivota edes hallituspuolueista. Veera järVenpää
8 • 8 / 2016 MaailManlopun eteinen Kokakolonisoitu alitajuntamme Dokumentissa Tokyo-Ga ohjaaja Wim Wenders seuraa legendaarisen elokuvantekijän Yasujir? Ozun jalan jälkiä. Samalla hän kuvaa Japanissa kuriositeetteina kohtaa miaan asioita. Yksi löydöistä on Tokion Disneyland, minne Wendersin kuvausryhmä suuntaa, kunnes hän pysäyttää auton kesken matkan. Wenders tosin toteaa, että Yhdys valloilta ei pääse pakoon vain välttämällä huvi puistoa, koska Amerikka on kokakolonisoinut alitajuntamme. Suomessa varoitellaan Venäjän infosodan – joka aiem min tunnettiin nimellä propaganda – pirullisesta me nestyksestä. Se on sikäli omituista, että täällä Vladimir Putinia hehkuttaa ja Venäjän valheita toistelee vain muu tama hassu hahmo, joille nauretaan. Sen sijaan Yhdysval tojen hallituksen näkökulman omaksuminen ja president tien ihannoiminen on normaalia. silloinkin kun Yhdysvaltojen rikoksia arvostellaan, ne usein esitetään virheinä tai poikkeamina maan arvoista. Yhdysvaltoja käsitellään hyväntahtoisena tahona, jonka johtajat (ainakin demokraatit) haluavat samoja asioita kuin sinä ja minä. Tällä käsityksellä ei ole mitään tekemistä sen enempää historiallisten faktojen kuin nykypäivän dokumenttien kaan kanssa. Se on kehittyneen propagandan tulos. Yh dysvallat käyttää samanlaisia menetelmiä kuin Venäjä, kuten journalistien vangitsemista ja tappamista, valhei den ja harhojen levittämistä sekä – kuten Edward Snowden on paljastanut – palkattuja internethäiriköitä. Propaganda on kuitenkin saavuttanut suurimmat voitot kulttuurillisella rintamalla. Lukemattomista elo kuvista, televisiosarjoista ja muista populaarikulttuurin makeista hedelmistä olemme lapsesta asti nielleet sen ku vitelman, että kuulumme Yhdysvaltojen perheeseen. Yh dysvallat on meille kansallisen perustan jälkeen merkit tävin kulttuurillinen kehys, ennen pohjoista ulottuvuutta tai Euroopan kulttuurivaltoja, Venäjän ollessa pahnan pohjalla. ei riitä että on menemättä Disneylandiin, kun Disney land tulee kotiimme ja kännyymme. Clintonin ja Trumpin sekopäistä valtakamppailua seurataan viihteenä kuin huvipuistoajelua: joillekin se on kummitusjuna, toisille vuoristorata. Yhdysvallat on suurvalta, jota on syytä pitää silmällä. Mutta tämä ei selitä henkilökohtaista kiintymystä. Yh dysvaltojen johtajat tuntuvat läheisiltämme, mutta eivät EU:n. Clintonien yksityiselämä on epäterveen kiinnostuk sen kohteena, toisin kuin Venäjän tai Kiinan johdon. Kokakolonisaation purkaminen ei ole helppoa. Kyse ei ole vain ihailusta vaan identifikaatiosta ja haitallisesta keskittymisestä Yhdysvaltoihin. Trumpin uhoamiselle mil joonien karkottamisesta emme voi paljoa, mutta Suomen tappavasta pakolaispolitiikasta me olemme vastuussa. syksy räsänen Kun natsit tappavat ohikulkijan, tietoa alkaa vyöryä – mutta ei viranomaistaholta. teksti suvi auvinen kuva annika Pitkänen myrskyn merkkejä k ier u k an m ont a m utk aa Ve er a Jä rv en pä ä k un riittävän moni tart tuu samaan asiaan, syn tyy liikettä. Lauantai aamuna 17. syyskuuta alkoi Facebookissa levitä kertomus nuoren miehen, Jimi Karttusen, kuolemasta. Rippiku va, kynttilöitä ja kukkia, isän kirjoittama lyhyt teksti sii tä, kuinka poika oli joutunut viikkoa aiemmin uusnatsien pahoinpitelemäksi. Teksti on sävyltään hillitty, jopa lakoni nen, mutta herättää siihen, et tä jotain poikkeuksellista on meneillään. Tieto liikkuu kuin tuulen pyörre. Murunen tiedosta aje lehtii sosiaalisessa mediassa uutisvirtaan, on hetken pin nalla ja katoaa taas näkyvistä. Toisella kierroksella tietoon tulee uusi taso: joku on tarkis tanut taustan, kertoo aiheesta lisää ja yhä useampi huomaa tapahtumat. noPea vier ailu uusnatsi ryhmä Suomen Vastarintaliik keen (SVL) sivuilla tukee Face bookissa leviävää kertomusta. Sivuillaan uusnatsit rehente levät kertomuksellaan onnis tuneesta mielenosoituksesta, jonka loppupuolella ”on an nettu kurinpalautus” SVL:tä vastustaneelle henkilölle. Sivuilla on kuvia ja video linkki. Videossa useampi ihmi nen tulee antamaan palautet ta uusnatseille näiden toimista yhteiskunnassa. Videolta on tunnistettavissa pitkän linjan uusnatsi Jesse Eppu Torniainen, joka on käymässä ihmis ten päälle näiden sa noessa vastaan uusnatsijoukolle. Het keä myöhemmin Torniainen pahoinpitelee ihmisen kuo lettavasti. Sitä ei videolla näy. Videon lopulla nähdään kui tenkin verissäpäin kadulla ma kaava nuori mies. tunnit kuluvat . Kun yh teiskuntaa kohtaa perusta vanlaatuinen kriisi, on siitä viestiminen vastuullinen teko. Avoin viestintä estää spekulaa tioiden ja huhujen leviämisen tiedon asemasta. Niin poliisi kuin mediakin kuitenkin vai kenevat tapahtuneesta pitkälle lauantaihin. Vasta kun tiedon tuulenpyörre käy sosiaalisen median läpi ties kuinka mo netta kierrosta, tulevat ensim mäiset uutiset aiheesta neljän aikaan iltapäivällä. Helsingin Uutiset otsikoi: ”Johtiko Vastarintaliikkeen välikohtaus kuolemaan Hel singissä? – Poliisi vaitonainen tapahtumista.” Tuntia myö hemmin Helsingin Sanomat kirjoittaa aiheesta ensimmäi sen kerran. Uutisessa kerro taan poliisin vahvistavan, että miespuolinen uhri oli saanut viikkoa aiemmin tapahtunees sa pahoinpitelyssä iskuja pään alueelle. ”Poliisi ei ota kantaa pahoinpitelyn epäiltyihin te kijöihin tai tekotapaan, eikä siihen, liittyvätkö menehtymi nen ja pahoinpitely toisiinsa”, kommentoi Helsingin poliisin rikoskomisario Pekka Seppälä tapausta lehdelle. Myöskään Helsingin Sano mat ei kommentoi tapauksen taustoja, vaikka uhrin isältä on saatu haastattelu. Isä vah vistaa SVL:n videolla maassa makaavan miehen olevan sit temmin menehtynyt Jimi Kart tunen ja kertoo uusnatsien pa hoinpidelleen poikansa. Poliisi ei vahvista, joten media ei ota kantaa. sama an aika an myös IltaSanomat julkaisee uhrin isän haastattelun. IltaSanomat ot sikoi jo rohkeammin: ”Poliisi tutkii: Nuori mies pahoinpi deltiin Vastarintaliikkeen ta pahtumassa keskellä Helsinkiä – kuoli viikkoa myöhemmin.” Haastattelussa poliisi ei ota kantaa tapaukseen, mutta uh rin isä kertoo jälleen laajasti tapahtuneesta ja siitä, että on tehnyt kuusi päivää aiemmin rikosilmoituksen poikansa pahoinpitelystä. Tähän mennessä poliisi ei ole tiedottanut tapauksesta mi tään, vaikka raaoista pahoin pitelyistä tiedotetaan usein piankin poliisin virallisissa kanavissa. aavistuksen tuulen muuttu vasta suunnasta saattaa ohit taa olankohautuksella, mutta
8 / 2016 • 9 Kun natsit tappavat ohikulkijan, tietoa alkaa vyöryä – mutta ei viranomaistaholta. myrskyn merkkejä massaa keräävä tuulenpyör re on eri asia. Suomen leveys asteilla ei nähdä tornadoja lainkaan ja pienempiä pyör remyrskyjä, trombejakin, vain äärimmäisen harvoin. Nouseva ja kiihtyvä virtaus pakottaa reagoimaan. Niin käy lopulta myös Helsingin polii sille, joka twiittaa Ylen uuti sen aiheesta. Yle otsikoi viran omaisten niukalle viestinnälle uskollisena: ”Viikko sitten Hel singissä pahoinpidelty mies kuoli – yhteys Vastarintaliik keen kokoontumiseen epäsel vä.” Uutiseen haastateltu Hel singin poliisin edustaja kertoo poliisin tutkivan, mikä ryhmit tymä on ollut paikalla pahoin pitelyn sattuessa. Viikko sen jälkeen, kun uusnatsit ovat it se levittäneet videota tapah tuneesta, kuusi päivää rikosil moituksen jälkeen. Poliisi kertoo myös tiedot tavansa lisää tapauksesta seu raavana päivänä. Jo myöhään lauantaina tulee kuitenkin po liisin tiedote, joka kuuluu ko konaisuudessaan: ”Mediassa huomiota saaneeseen pahoin pitelyyn viime lauantaina Ase maaukiolla ja siihen liitettyyn kuolemantapaukseen liittyen on asian esitutkinta kesken ja siitä ei voida tiedottaa tässä vaiheessa enempää.” tietoyhteiskunnassa tyh jiö ei ole mahdollinen. Vapaat toimittajat, bloggaajat ja tutki jaryhmät päätyvät tekemään työn ja sammuttamaan ihmisten tiedonjanon. Ku via vertaamalla löytyy pian lista nimiä, nimiin liittyviä ai empia rikoksia, uusnatsi ryhmän historiaa ja usei ta kommentaattoreita. Blogosfääri räjähtää jokaisen sanoessa sanansa aiheesta. Päätiedotusvälineet puo lestaan jättävät tiedonhaun ja sen julkistuksen pitkälti muille toimijoille odottaessaan polii sin omaa tiedotusta aiheesta. Helsingin Sanomien uutisoin ti keskittyy toteamaan, ettei uutisoida oikein voi ennen kuin poliisilta saadaan viral linen lausunto. Kun tietoa on saatavilla muistakin lähteistä – varmistettua tietoa, silmin näkijöitä, historiaa, oikeuden dokumentteja – tuntuu jään teeltä menneisyydestä odot taa viranomaistiedotuksen virallista versiota ennen syvä luotaavaa uutisointia. valtakunnan odottaessa poliisi tiedottaa sunnuntaina onnistumisestaan. Mutta ei uusnatsien tapauksessa vaan saatuaan jotkut pikkuvarkaat kiinni itse teossa. Poliisin tie dotuksen aiheesta vihdoin al kaessa on kuin junaonnetto muutta katsoisi: ei voi katsoa kohti, mutta ei oikein voi kat soa poiskaan. Poliisi tiedottaa tutkineen sa, mikä ryhmittymä Asema aukiolla oli pahoinpitelyn ta pahtuessa. Pian käy ilmi, että uusnatsit ovat itse tehneet il moituksen tapahtumasta polii sille etukäteen. Ilmoituksen on itse asiassa tehnyt Karttusen pahoinpidellyt Jesse Eppu Tor niainen, joka on poliisin van ha tuttu. Ilmoitus on kuitenkin ollut poliisien mukaan ”epä selvä”, eivätkä poliisit tämän vuoksi olleet kuulemma men neet paikalle, vaikka kyseinen uusnatsiryhmä on liitetty usei siin väkivaltaisiin iskuihin pa hoinpitelyistä puukotuksiin ja kaasuiskuihin. Uusnatsien videolta huo mataan pian, että poliisipar tio on itseasiassa ollut paikalla Asemaaukiolla tapahtumien aikaan, tosin hoitamassa tois ta tehtävää. Kritiikkiin siitä, miksei paikalla ollut partio ole puuttunut uusnatsien toi mintaan, vastataan poliisis ta, etteivät poliisit voi tuntea kaikkia eri ryhmien käyttämiä tunnuksia. Tiedotuksen absurdiuden huippu saavutetaan Aamuleh dessä, kun tapausta tutkiva ko misario Teemu Kruskopf kom mentoi: ”Meikäläinen on pikku taapero ja tapahtuneen asian tutkinnanjohtaja.” Kukaan ei esitä tarkentavia kysymyksiä. muutama a Päivä ä myö hemmin poliisi twiittaa jo hyvänmielenkuvia merihar joituksista ja liiken neturvallisuudesta. Tornado jen ennustaminen on vaikeaa, koska niiden syntyyn tarvitta via olosuhteita ei tarkoin tun neta. Tiedonmurusia sataa ympärillämme kuin pyörtees tä karanneita kuivuneita lehtiä. Jää meidän harteillemme päättää, pysähtyykö liike ja la kaistaanko lehdet pois katuku vasta vai nouseeko jälkeemme hirmumyrsky, jonka voimaa ei voi sivuuttaa. Viranomaisvies tinnän näytettyä hiljenemisen mahdin jää meille entistä suu rempi vastuu pitää pyörteet yl lä muilla keinoin.
10 • 8 / 2016 Lucia Sánchez Saornil: Jiipu Uusitalo // tajukankaankutoja.sarjakuvablogit.com Emma Goldman: Nixu // nniksu.sarjakuvablogit.com Hanna Malm: Nallem // www.nallem.net Historian henkilöitä
8 / 2016 • 11 P oliisia on moitittu lepsusta suhtautumi sesta Suomen Vasta rintaliikkeeseen (SVL), jonka tuorein uhri kuoli Helsingissä 16. syyskuuta, natsiryhmän jäsenen pa hoinpideltyä hänet. Silmiinpistävää on, ettei sen jäsenten tekemiä rikoksia ole tutkittu järjestäytyneen rikollisryh män toimintana. Entä tällä kertaa? ”Sitä on liian varhaista sanoa. Tar kistamme epäillyn taustoja, ja katso taan sitten”, sanoo tutkinnanjohtaja Teemu Kruskopf. Poliisien ja syyttäjien pidättyvyys SVL:n tapauksessa poikkeaa jyrkästi eräisiin moottoripyöräkerhoihin suh tautumisesta. Niiden kaikki yksittäis ten jäsenten rötökset tulkitaan ryhmän nimissä tehdyiksi myös silloin, kun ne eivät sitä ole. Oluen myyntiä MCkerhojen sulje tuissa kerhotiloissa on yritetty saada tuomituksi järjestäytyneenä rikolli suutena. Järjestäytyneen rikollisuuden torjuntaan vedoten Keskusrikospoliisi on sekaantunut jopa kuntien kaavoi tukseen, estäen kolmisen vuotta sitten Lappeenrannassa asemakaavamuu tokseen, koska sitä hakeneen yrityk sen hallituksessa on Hells Angels MC:n jäsen. Hänellä ei ole rikostaustaa. Samaan aikaan SVL:n toistuvia, jul kisestikin ryhmänä tekemiä vakavia väkivaltarikoksia poliisi ja syyttäjät ei vät ole suostuneet käsittelemään jär jestäytyneenä rikollisuutena. JärJestäytyneeksi rikollisryhmäk si voidaan määritellä vähintään kol men henkilön muodostama, tietyn ajan koossa pysyvä organisoitunut yh teenliittymä, joka toimii yhteistuumin tehdäkseen rikoksia, joista säädetty enimmäisrangaistus on vähintään nel jä vuotta vankeutta, tai kiihottaakseen kansanryhmää vastaan tai uhkaillak seen oikeusjutun todistajia. Suomen Vastarintaliike on vuosia koossa pysynyt, tiukasti organisoitunut yhteenliittymä, jossa arvioidaan olevan 50–100 jäsentä. Sisäministeriö julkisti elokuussa raportin väkivaltaisesta ekst remismistä Suomessa vuonna 2015. SVL nousee raportissa suurimmaksi yk sittäiseksi tekijäksi, joka yksinään vas taa 5/6 kansanryhmää vastaan kiihot tamisesta kirjatuista rikosilmoituksista. Jyväskylän 2013 kirjastohyökkäyksessä päätekijä, SVL:n jäsen, tuomittiin muun muassa törkeästä pahoinpitelystä, jos ta enimmäisrangaistus on kymmenen vuotta vankeutta. On vaikeaa ymmärtää, miksi SVL ei täyttäisi järjestäytyneen rikollisryh män kriteereitä. Järjestäytyneeksi rikollisryhmäksi määrittäminen kriminalisoi tekoja, jot ka muutoin olisivat laillisia, kuten toi mitilojen ja kulkuvälineiden hankinta tai varojen luovuttaminen ryhmälle. Ennen kaikkea se koventaa tehokkaas ti rangaistuksia, minkä osoittaa kah den oikeustapauksen vertailu. helsinkiläinen mies sai 2013 hovi oikeuden tuomiolla melko tavallisesta pahoinpitelystä vuoden ja kahdeksan kuukautta ehdotonta vankeutta. Nel jän miehen tappelun synnyttänyt rii ta oli tavan mukaan aika vähäinen. Tuomittu löi tappelukumppaniaan päähän, oman kertomansa mukaan moottoripyörä kypärällä, tuomioistui men mukaan teleskooppipampulla. Lyöty menetti tajuntansa, ja pääs sä todettiin lyöntijäljet mutta ei pysy viä vammoja. Hän oli ollut vahvasti juovuksissa kuten kaverinsakin, eikä muistanut tapahtumista mitään. Hä nellä ei ollut korvausvaatimuksia. Oli siis lyöty, aika kovaakin, mutta tavalli sen pahoinpitelyn rajoissa pysyen. Sen enimmäisrangaistus on kaksi vuotta vankeutta, ja teosta normaalitaksa olisi ollut noin 60 päiväsakkoa tai muutama kuukausi ehdollista vankeutta. Lähes maksimituomio tuli, koska lyöjä ja hänen kaverinsa olivat pukeu tuneet Hells Angels MC:n liiveihin. Po liisi tutki asiaa järjestäytyneen rikol lisryhmän tekona. Sellaisesta ei saatu mitään näyttöä, mutta syyttäjä toi oi keussaliin todistajaksi KRP:n ylikons taapeli Kimmo Kylmäkosken. Hän väitti, että kaikki tällaiset tappelut käy dään liivit päällä yleisön pelon herättä miseksi ja siten kerhon puolesta. Ylikonstaapeli kiertää eri tuomio istuimissa tämän todistajalausuntonsa kanssa. Useimmiten tuomioistuimet jättävät sen huomiotta, mutta tällä ker taa tärppäsi. Jy väskyl än kirjastopuukotuksen päätekijä, SVL:n Sebastian Lämsä tuomittiin viime tammikuussa kah deksasta rikoksesta: törkeästä pahoin pitelystä, kahdesta pahoinpitelystä, poliittisten toimintavapauksien louk kaamisesta ja sen yrityksestä, kahdes ta yrityksestä estää kokous sekä toisen vahingoittamiseen soveltuvan esineen tai aineen hallussapidosta. Rikoksissa korostuu väkivallan ohella hyökkäys demokratiaa vastaan: puolet rikoksis ta on tähdännyt yhteiskunnallisen toi minnan estämiseen. Rikossarjallaan Lämsä tienasi puoli toista vuotta ehdollista vankeutta. Ei ollut KRP:n asiantuntija Jyväsky län käräjäoikeudessa todistamassa jär jestäytyneestä rikollisuudesta. On outoa, ettei poliisi ole tutkinut eikä syyttäjä syyttänyt Vastarintaliikettä järjestäytyneenä rikollisryhmänä toimimisesta. teksti mikko niskasaari yksittäisiä natsirikoksia
12 • 8 / 2016 Piispat eivät tienneet mitä tekivät Lausunto avioliitosta onnistui synnyttämään farssin kirkossa ja mediassa. teksti heli yli-räisänen kuva annika Pitkänen P iisPainkokoukselta pyydettiin selontekoa kir kon suhteesta muuttu vaan avioliitto lakiin. Pyytäjänä toimi kirkollis kokous , Suomen evanke lisluterilaisen kirkon korkein päät tävä elin. Selonteon tuli selkiyttää keskustelua, mutta sen sisältö jätti asioita tulkinnan varaan. Tiedotus kin floppasi. Lausunnossa olisi voitu pohtia kirkon sisäisiä jännitteitä: osa yh deksästä piispasta – joukossa arkki piispa Kari Mäkinen – on ilmais sut olevansa kaikkien parien vihkimisen kannalla, osan piis poista voidaan arvella vastus tavan samansukupuolisten parien vihkimistä, ja loput piispat mielipiteineen ovat arvoituksia. Pappien enemmistö to dennäköisesti haluaisi vih kiä kaikkia pareja. Ainakin pappien enemmistö kannat ti uutta avioliittolakia Kirkon akateemiset ammattiliiton te kemässä jäsenkyselyssä 2014. Jos tilastot suomalaisten kannoista uuteen lakiin heijastuvat myös kir kon jäsenistöön, niin myös enem mistö jäsenistä tukee kaikkien pa rien vihkimistä. Toisaalta kirkko ei halua ajaa aktiivisimpia konservatiivi jäseniään ulos. Mitään näistä jännitteistä ei lau sunnossa käsitelty. Tämä vaikeutti kir kon kokonaistilanteen hahmottamista keski arvosuomalaiselle, jonka kirkon tuntemus on heikko ja perustuu sii hen, mitä media esiin nostaa. lausunnossa oli selvästi nähtävissä hyvä tahto: se korosti, että erilaisille perheille, yksineläville, eronneille se kä seksuaali ja sukupuolivähemmis töihin kuuluville on kirkossa tilaa. Myös tiedotuksessa painotettiin sa maa, kun ensin oli todettu, että avio liittokäsitys ei ole muuttunut eivätkä papit saa vihkiä samansukupuolisia pareja. Ja juuri tässä mentiin pieleen. Hy vä tahto kääntyi päälaelleen, kun piispainkokouksessa eikä sen tiedo tuksessa käsitetty, että juuri tällai set erottelevat kädenojennukset ovat normittavia ja alentavia. Ikään kuin kirkon ensisijainen kohderyhmä ja ideaali jäsen olisi naimisissa oleva he tero, joka lisääntyy. Lopuille, vähem män kirkon ideaalijäsenen kriteerit täyttäville luvataan erikseen tilaa. Tämä ei anna kuvaa kirkosta, jossa ihmisarvo on kaikilla sama ja joka johdonmukaisesti pyrkii manifestoi maan sen tasavertaiseen kohteluun pyrkimällä. Lausunto tiedotteineen totesi asian tiloja mutta ohitti viestimisen koko naisvaltaiselle tuntevalle ihmiselle. Piispat eivät tienneet mitä tekivät, mutta vuosikymmeniä kirkon mö läytyksillä piestyiltä on kohtuutonta odottaa loputonta anteeksiantoa. Mo nen inhimillinen, loukatun ihmisen reaktio on luovuttaa ja erota kirkosta. Miksi kukaan vihkimistä kannattavis ta piispoista ei jättänyt eriävää mieli pidettä tai edes puuttunut tiedotuksen sisältöön? Vastuu Suomen lainsäädännön ja kirkon ohjeistuksen välillä tasapai noilusta on nyt papeilla: Suomen lain mukaan he voivat avioliitto lain myötä vihkiä kaikkia pareja, mutta seurauk set voivat vaihdel la oman hiippakunnan asentees ta riippuen. Toisaalta vihkimästä kieltäytyvää pappia voidaan lain edessä syyttää syrjinnästä – vas tassa ovat yhdenvertaisuus ja uskonnonvapauslaki. kirkolliskokouseDustaJa Johanna Korhonen sanoo, että hä nen henkilökohtainen näkemyksen sä on, että esimerkiksi Helsingissä ale taan vihkiä kaikkia sitä haluavia eikä siitä seuraa mitään sen kummempaa. ”Kirkolliskokous on se, joka päät tää virallisesti avioliittokäsityksen muuttamisesta. Se ei nyt kuitenkaan pysty päätöstä tekemään, koska aja tukselle ei löydy 3/4:n määräenemmis töä. Mutta tätä enemmistöä ei löydy sillekään ajatukselle, että pappeja ni menomaisesti kiellettäisiin vihkimäs tä samansukupuolisia pareja. Tilanne on siis tulkinnanvarainen, koska pää töstä ei ole. Piispainkokous esitti oman tulkintansa, joka ei ole päätös, eikä se velvoita ketään. Se on vain kirkollis kokoukselle annettu selonteko. Kaik ki voivat nyt esittää omia tulkintojaan tilanteesta.” Korhosen mukaan moni tulkitsee Helsingin hiippakunnassa, että kirkko lakia ja järjestystä ei edes tarvitse muuttaa. ”Kirkkokäsikirjan ilmaukset ’mor sian ja sulhanen’ pitää papin vain kor vata sopivammilla. Käsikirjan järkevä ja tahdikas soveltaminen on papin teh tävä muutenkin. Esimerkiksi vauvan kasteessa ei puhuta lainkaan ’äidistä ja isästä’, jos näitä tai toista näistä ei vau valla ole”, Korhonen kertoo. Peli on siis edelleen kesken. Jänni tysnäytelmän seuraava jakso alkaa, kun avioliittolaki astuu voimaan. Papit toimivat tai ovat toimimatta. Sitten nä emme, mitä siitä seuraa.
To im itu ks ell ist a ain eis to a Huhhei Honest luottaa läpinäkyvyyteen. Paljastamme kaikki kaappiin sullotut luurangot. Tuomme silmiesi eteen totuuden alkaen afrikkalaisen kaivosteollisuuden arjesta päätyen hajonneisiin laitteisiin kehitysmaiden jätevuorissa.
14 • 8 / 2016 14 • 8 / 2016 teksti Ja kuvat Pasi huttunen K an sa K u n n an o lo h u o n e • K an sa K u n n an o lo h u o n e • K an sa Ku n n an o lo h u o n e • Ka n sa Ku n n an o lo h u o n e • kaikille tuttu salakapakka ”n äyttä ä ole van outoa epämääräi sen näköistä porukkaa kun ohi kävelee… sellaisia taiteilija, luonnonsuojelija, ikuinen opiskelija tyyppejä läpeensä”, toteaa joku netissä vastauksena kysy mykseen Sointulan asiakaskunnasta. Vastaaja on aivan oikeassa. Sointu lassa käy kulttuuriväki. ”Meillä on aika persoonallinen asia kaskunta”, miehensä Jaakko Latolan kanssa Sointulaa pyörittävä Anita Latola tokaisee lämpimästi. Sointula Joensuussa on kulttuuri kapakka sanan varsinaisessa merki tyksessä, ja jotkut ottavat sen heti toi seksi kodikseen. Toiset kiihdyttävät askeliaan sen kohdalla. Asiakaskun nassa vilisee kustantajaa, teatterilais ta, kirjailijaa, runoilijaa, muusikkoa ja tutkijaa. Joskus paikkaa nimitetään vitsaillen salakapakaksi, sillä Sointu la ei juuri mainosta missään. Sen ei tarvitse. Päivittäin käyviä kantaasiakkaita Latola arvioi olevan kolmisenkym mentä ja viikoittain käyviä toista sataa. ”Vanhempi väki tulee aamusta, sit ten on töiden jälkeen pistäytyvät, ja iltaa kohti porukka nuorenee. Täällä käydään kolmessa vuorossa. Väki tulee aina melkein samassa järjestyksessä, ja kaikki tuntevat toisensa”, hän kuvailee. k äviJöiDen kommenteissa nou see kerta toisensa jälkeen esiin pai kan keskustelukulttuuri. Eräs mies kiittelee, että Sointulassa voi vain ol la. Monissa muissa baareissa ollaan näyttäytymässä. ”Jos itsellä ei olekaan juttuseuraa, niin naapuripöydästä yleensä löytyy joku tuttu tai ainakin mielenkiintois ta keskustelua pystyy salakuuntele maan”, yksi nainen kuvailee. ”Turvallisuus, se huolenpito lähim mäisestä. Sointulassa olen joku, Soin tulan ovesta ulos astuttuani vain yk si vanheneva mies”, kuvailee toinen asiakas. ”Ihmiset juttelevat paljon keske nään, niin täällähän sivistyy itsekin ko ko ajan. Toriparkit ja kaikki mahdolli set käsitellään. Ja henkilökunta saa tai joutuu osallistumaan. Kaikki asiakkaat on niin tuttuja, että niiden kanssa seu rustellaan”, Latola sanoo. Jotain voi päätellä siitäkin, että Sointulassa ei ole koskaan ollut vahti mestaria. Sitä ei Latolan mukaan ole tarvittu, koska järjestyshäiriöitä ei ole ollut. sointulan toiminnan kivijalkoja ovat Luluklubi ja Kemal Achourbekov. Useimpien vain Kemalina tun tema, Azerbaidžanista kotoisin oleva ja Moskovassa kouluttautunut pianis ti on joensuulainen instituutio. Kult tuuriravintola Wanhassa Jokelassa vuonna 1994 aloittanut muusikko on sittemmin jatkanut keskiviikkoisia soittoiltojaan Sointulassa. ”Kemal tarjoaa mahdollisuuden viikon puolivälin nollaukseen. Ke mal kun soittaa, en mielelläni juttele, vaan uppoudun musiikkiin ja annan arjen unohtua”, kuvailee Sointulan kantaasiakas. Lulu ja ystävät klubi puolestaan on joensuulaisen Laura Kaljusen käynnistämä, joka toinen tiistai jär jestettävä klubi. Kaljunen kutsuu klu bille vierailevia artisteja esiintymään kanssaan erilaisten teemojen alla. Hiljattain oli esimerkiksi Neil Young ilta. ”Kemal ja Luluklubi ovat pai kan kantavia voimia. Pienimuotoi sia esiintyjiä, jotka on vähän persoo nallisempia. Lisäksi tarjoutuu paljon esiintyjiä ja niistä valikoimme”, Lato la toteaa. Sointula on Joensuun kulttuurikapakka. Asiakaskuntaan on helppo solahtaa, koska keskustelut imaisevat mukaansa naapuripöydänkin.
8 / 2016 • 15 sointula kirkkokatu 22, Joensuu tuoPPi: 5 euroa/ oPiskeliJalle 4 euroa Biisi: nicolas kivilinna: rauhattoman rukous. ilmianna olohuoneesi! ideat@voima.fi kaikille tuttu salakapakka Pian nelJä vuotta toiminut Sointula oli alkujaan monille laastari Wanhan Jokelan menetyksen repäisemään haa vaan. Jokela oli valtakunnallisestikin maineikas kulttuuriravintola. Kiinteis töstä käydyn kiistan seurauksena ovien edessä on nyt laudat, rakennuksen koh talo auki ja ilmassa paljon katkeruutta ja menetyksen tuskaa. Latolan paris kunta pyöritti Jokelaa, ja monella tapaa Sointula jatkaa sen perintöä. Sointula tuntui jonkin aikaa kor vaajalta, mutta nyt se on vakiinnut tanut asemansa osana kaupungin kulttuuritarjontaa. Latolan mukaan tu levaisuuskin on turvattu. Sukupolven vaihdos tyttärelle on jo hiljalleen käynnissä. kaPakka a käy joka syksy ihmette lemässä uusi sukupolvi opiskelijoita. Heistä osa ottaa sen opiskeluaikaiseksi hengauspaikakseen ja toiset eivät tule toista kertaa. ”Paikkaa pidetään vähän sisään lämpiävänä, ja sitä se vähän onkin. Mutta toiset on heti kotonaan. Kau pungissa pitää olla erilaisia paikko ja”, Latola sanoo ja kertoo, että ajoit tain baaritiskin takana saa toimia sielunpaimenena. ”Ventovieraat saattavat tulla purka maan läheisen kuolemaa tai avioeroa. Välillä tarinat ovat traagisia. Siinä yrit tää vain olla myötätuntoinen.” Hän painottaa, että kuultuja tarinoi ta ei kerrota eteenpäin. Latola muistelee iltaa, jolloin yh dessä pöydässä oli nuoren miehen hautajaisseurue. Toisessa pöydässä oli hääseurue ja kolmannessa juhlittiin seitsemättä lastenlasta. ”Arvaa oliko omituinen tunnelma! Silti ne porukat kävi jotenkin älyt tömän hyvin yhteen. Siinä oli koko elämänkaari.” Ikuisia opiskelijatyyppejä ja maail manparantajia läpeensä. Sointula on Joensuun kulttuurikapakka. Asiakaskuntaan on helppo solahtaa, koska keskustelut imaisevat mukaansa naapuripöydänkin.
16 • 8 / 2016 aktivismi a-ryhmän uusien ilta 30.9. klo 18–21, Kupoli, Helsinki Mielenosoituksia, kampanjoita, kansankeittiöitä ja luentoja järjestävä A-ryhmä toivottaa tervetulleeksi kaikki, jotka halajavat anarkistisia vaihtoehtoja nyky-yhteiskunnalle. tutkiJoiDen yö 30.9., Eri puolilla Suomea ja Eurooppaa Yliopistojen ja tutkimuslaitosten yhteinen ilmaistapahtuma järjestetään kolmellatoista kotimaisella paikkakunnalla. Rovaniemellä teemana on muotoilu, kun taas Kuopiossa tutustutaan muun muassa kiviin ja biopankkiin. www.tutkijoidenyo.fi/fi/ohjelma antirasistinen Foorumi 1.10. klo 11–18, Kulttuurikeskus Caisa, Helsinki Kaikille avoimessa ja ilmaisessa kokoontumisessa puhutaan antirasistisista verkostoista ja aloitteista. Tapahtumassa on lisäksi mahdollisuus osallistua työpajoihin ja kuulla lavarunoutta. www.facebook.com/events/296617724033841/ läskikeskustelu 1.10. klo 18–21, Ravintola 931, Tampere Feministinen ajatushautomo Hatun ja Häirikötpäämajan suuri (ja maksuton) läskikeskustelu tuo yhteen akateemisen tutkimuksen ja taiteen. Keskustelemassa läskistä, kehokuvista ja rooleistamme yhteiskunnassa väitellyt Hannele Harjunen Jyväskylän yliopistolta, sukupuolirooleja ja kehonkuvaa taiteen keinoin tutkinut Tärähtäneet ämmät -kaksikko (Katriina Haikala & Vilma Metteri) sekä Läski-monologin käsikirjoittaja/esittäjä Raisa Omaheimo. aBc + Black lives matter 3.10. klo 19, Kirjakahvila, Turku Kaksi keskustelutilaisuutta kahdesta ajankohtaisesta aiheesta saman katon alla. Puheenaiheina ovat aktivistien kohtaamat, lisääntyneet poliisioperaatiot Tšekissä sekä vastakkainasettelu Trumpin villitsemässä Pohjois-Amerikassa. eläinsuoJeluonGelmat helsinGissä 4.10. klo 17–19, Kirjasto 10, Helsinki SEY:n Eläinten viikko alkaa tilaisuudella, jossa muun muassa järjestön toiminnanjohtaja Maria Lindqvist kertoo edustamansa tahon eläinsuojelulakitavoitteista. Punkkia rauhiksella 8.10. klo 19–23, Rauhanasema, Helsinki Peruskoulu, Escapist, Parasomnia ja Death Race soittavat keikalla, jonka tuotot menevät Aseistakieltäytyjäliiton toimintaan. tasa-arvoPäivät 12.–13.10., Tasa-arvotiedon keskus Minna, Helsinki Tasa-arvoasioiden parissa työskenteleville ja niistä kiinnostuneille tarkoitetun tapahtuman teemana tänä vuonna ovat muun muassa moninaisuus ja tasa-arvotyö muuttuvissa rakenteissa. www.thl.fi/fi/web/sukupuolten-tasa-arvo/ ajankohtaista/tapahtumakalenteri/tasa-arvopaivat-2016 voima suosittelee elokuva the irish Festival oF oulu 5.–9.10., Studio, Oulu Osana irlantilaisen kulttuurin festivaalia elokuvateatteri Studiossa esitetään muun muassa Aku Louhimiehen tuore minisarja Rebellion, joka kertoo modernin Irlannin synnystä. uusia tuulia 9.10. klo 15–17, Kino K-13, Helsinki Lyhyesti kerran kuussa -lyhärisarjassa esitellään lajityyppiajattelua uhmaavia teoksia, kuten Kirsikka Saaren Luokkakakouksen jälkeen ja Kimmo Taavilan Todella kiihottavaa. www.facebook.com/events/694199777404287/ venäläisen elokuvan viikko 10.–15.10., Logomo, Turku Venäläiselle nykyelokuvalle omistetussa tapahtumassa esitetään muun muassa tanssija Rudolf Nurejevin lapsuuden kuvaus ja Himalajan vuorille matkustavasta nunnasta kertova Pelastus. www.venajaseura.com/aluetoiminta/turku/tapahtumakalenteri samurai rauni rePosaarelainen 13.10. klo 19, Bio Rex, Kajaani Ohjaaja Mika Rättö kiertää elokuvansa kanssa Suomea kertomassa teoksen samuraimaailmankuvasta ja sen syntymisestä. www.facebook.com/events/1848696552035452/ When tWo WorlDs colliDe 18.10. klo 18–22, Korjaamon Vintti, Helsinki Doc Lounge Helsinki esittää Amazonin sademetsistä ponnistavan dokumentin, joka kertoo siitä, kuinka talouskasvun tavoittelu on suorassa ristiriidassa luonnonsuojelun kanssa. www.facebook.com/events/1616509751980455/ kirJallisuus runoJen vuosi: tulenkantaJalyriikkaa 5.10. klo 19, Lavaklubi, Helsinki 1920-luvun kotimaisten runokapinallisten tuotantoa käsittelevään tapahtumaan on vapaa pääsy. www.lavaklubi.fi/ Granta-ilta 5.10. klo 17–18, Nide, Helsinki Kaksi kertaa vuodessa ilmestyvän aikakauskirja Grantan uuden numeron teemana on koti. Sen kunniaksi teksteistään tulevat puhumaan Nura Farah, Antti Tuomainen ja Saara Turunen. www.facebook.com/events/556663437865441/ haluatko kirJailiJaksi? 8.10. klo 12–16, Opistotalo, Helsinki Nuoren Voiman Liitto ja Helsingin työväenopisto järjestävät yhteistyössä ilmaisen seminaarin, jossa kerrotaan muun muassa kirjailijan toimeentulosta, suhteesta kustantamoihin sekä erilaisista kirjallisuusjärjestöistä. www.facebook.com/events/1736685326597365/ aFrikkalainen kirJallisuus -lukuPiiri 10.10. klo 19–21, Kirjakahvila, Turku Lukupiirissä tutustutaan tällä kertaa Arktisen Banaanin julkaisemaan, Marguerite Abouet’n ja Clément Oubrerien sarjakuvaan Aya. helsinGin kirJamessut 27.–30.10., Messukeskus, Helsinki Yli tuhat esiintyjää ja teemana Pohjoismaat. Kulttuurihäiriköt lauteilla 28.10. klo 12.30 Aino-lavalla keskustelussa Ilmastonmuutos ja talous ja 30.10. klo 12.30 Minna Canth -lavalla paneelissa 10 vuotta Anna Politkovskajan murhasta. kirjamessut.messukeskushelsinki.fi/ varJokirJamessut 29.–30.10., Rauhanasema, Helsinki Tuttuun tapaan Pasilassa juhlitaan myös toisenlaisia kirjamessuja, joissa kaupallisuus ei näyttele niin suurta osaa. Sen sijaan tarjolla on osallistavaa toimintaa ja kirjailijavierailuja. varjokirjamessut.wordpress.com/ musiikki ääniraJoilla 4.10. klo 19, Valvesali, Oulu Sähköiselle musiikille omistetussa konsertissa kuullaan niin João Pedro Oliveiran ja Iannis Xenakiksen sävellyksiä kuin paikallistenkin tekijöiden, muun muassa Teemu Onteron, teoksia. eDu menee sekasin! 7.10. klo 22, Ravintola Olarin kamelit, Espoo Edu Kehäkettunen aloittaa kiertueensa ilmaiskeikalta Olarissa. Lavan lämmittää Ässä. www.facebook.com/events/1580130322292537/ ekokalyPsi 28.10. klo 19, Temppeliaukion kirkko, Helsinki Koiton laulu -kuoron ja Arts Orchestran yhteiskonsertin nimiteos, kuoron taiteellisen johtajan Kaapo Ijaksen Ekokalypsi pohtii ihmisen ja luonnon suhdetta. www.koitonlaulu.fi/ höstFest 14.–16.10., Jyväskylä Hittinikkarit ja marginaalimusikantit kokoontuvat Jyväskylään. Heidän joukossaan muun muassa Aavikko, Muuan Mies, Yari, Seksihullut ja Pintandwefall. www.hear.fi/hostfest silvana imam 26.–29.10., Turku, Tampere, Helsinki, Oulu Ruotsalainen, feminismiä ja queer-iloa levittävä hiphop-artisti saapuu Suomeen neljälle klubikeikalle. www.silvanaimam.com häPeä, vastusta, rest is Piss, mustelmia 29.10. klo 19–23, Oranssi, Helsinki Neljän bändin hardcore-iltamissa urpoilu ja alkoholi ovat out, musiikin ilo in. www.facebook. com/events/824803677655383/ ruoka Ja talous cantillon taP takeover 13.–14.10., Stadin Panimo, Helsinki Perinteisiä lambic-oluita paneva brysseliläinen panimo saapuu Suvilahteen vierailulle nestemäisessä muodossa. Tarjolla on myös muita lambiceja. www.facebook.com/events/1084127834997839/ maiskiaiset aFterWork 28.10. klo 16–20, Vanha kauppahalli, Helsinki Perjantaisin Vanhassa kauppahallissa päivällisensä voi napostella yksittäisten pikkuannosten muodossa, juoman ja musiikin ryydittämänä. www.facebook.com/events/1219296348082460/ taiDe Ja teatteri invasion + nyt Ja kuolemamme hetkellä 11.10. saakka, Galleria Rajatila, Tampere Anu Haapasen näyttelyn Invasion maalaukset ovat pohdintoja kuvitteellisista paikoista, kun taas Sanna Nissisen teokset näyttelyssä Nyt ja kuolemamme hetkellä ammentavat ikonitaiteesta ja keskiaikaisista pyhimysveistoksista. Farmi – orWellin eläiniDylli 2.–9.10., Ryhmäteatteri, Helsinki Helsinginkadun näyttämölle marssii joukko Linda Wallgrenin, Sinna Virtasen, Juha Hurmeen ja Henriikka Tavin kirjoittamia hahmoja, joita George Orwellin tuotanto on inspiroinut. www.ryhmateatteri.fi/ohjelmisto/farmi kolGa 6.–24.10., Kirjakauppa Arkadia, Helsinki Tommi Parkon runo saa tulkinnan, joka täyttää näyttämön liikkeellä ja äänellä. Esitys aloittaa Myllyteatterin nykyrunoutta tutkailevan Runo esitykseksi -sarjan. www.myllyteatteri.fi/content/kolga raksa – tanssia työmaalla 6.–9.10., Kalasatama, Helsinki Keskeneräisyyden keskellä, toisten työmaalla nähdään nykytanssia, butoa ja muuta liikettä yhdistävä teos. Ilmaisia esityksiä on kolme – 6.10., 8.10. ja 9.10. – ja mukaan pääsee saapumalla Kalasataman metroasemalle klo 18. vaGinamonoloGer och -DialoGer 7.10. klo 18–21, Arbis, Helsinki Näyttelijä Alexandra Häggman aloittaa illan Vaginamonologi-teoksella, minkä jälkeen Emina Arnautovic puhuu naiskysymyksistä maahan muuttaneen naisvaikuttajan näkökulmasta ja Eva Biaudet kansanedustajan vinkkelistä. www.facebook.com/events/326254177721608/ harasoo! 15.10. klo 16, Lavaklubi, Helsinki Venäläisen kulttuurin teemaviikolla keskitytään erityisesti teatteriin. Harasoo!-iltamassa venäläiset ja Venäjällä opiskelleet suomalaiset teatterintekijät sekä asiantuntijat analysoivat venäläisen teatterin vaikutusta Suomessa. Kolga 6.–24.10 Raksa 6.–9.10. Samurai Rauni Reposaarelainen 13.10.
8 / 2016 • 17 voima suosittelee Koonnut Kaisu Tervonen Fillarifiilistelyä ja pyöräpropagandaa lokakuu alkaa pyöräilykansan omilla juhlilla. Pyöräliiton VeloFinlandtapah tuma käynnistyy 30.9. ja täyttää koko viikonlopun pyöräilyaiheisella ohjelmalla Helsingissä. Liitot, asiantuntijat ja harrastajat pääsevät kokoontumaan, jakamaan tietoa ja tietenkin pyöräilemään: Lauantaina voi osallistua pyöräretkeen, joka läh tee Narinkkatorilta iltapäivällä. Myös VeloMessut ovat yleisölle avoinna kahtena ensimmäisenä tapahtumapäivänä Kaupunkisuunnitteluviraston auditorion sisä pihalla ja aulassa Kansakoulunkadulla. Sunnuntaina Kampin Laiturissa on esillä näyttely Pyöräliikenne Helsingissä. kyse ei ole kuitenkaan pelkästä pyöräfiilistelystä. Tapahtuma on täynnä eri laisia keskustelutilaisuuksia, joissa pyöräilyä käsitellään pitkälti kaupunkisuun nittelun ja turvallisuuden näkökulmasta. Lauantain vieraisiin kuuluvat muun muassa edustajat Alankomaiden ja Tanskan pyöräilylähetystöistä, ja useiden se minaarien aiheena on pyöräilyn asema kaupungissa ja kaupunkikulttuurissa, pyöräilykulttuurin tila eri puolilla maailmaa ja pyöräily kuntavaalien teemana. Puhdasta propagandaa mahtuu siis pyöräretkien ja näyttelyjen väliin. Mutta mik si tällaista tarvitaan? Pyöräily ei ole pitkään aikaan ollut pelkkä liikkumismuoto. Sen asema esimer kiksi juuri kaupunkisuunnittelussa vaikuttaa meihin kaikkiin, jopa niihin, jotka eivät itse pyöräilystä innostu. Koska pyörät joutuvat jatkuvasti taistelemaan ti lasta autojen kanssa, on merkittävää, millainen asema niille suodaan kaupunki suunnittelussa: Haluammeko kaduistamme leveitä, möliseviä autoteitä, vai onko niillä tilaa myös pyöräilijöille? Pyöräilijöiden kaupunki on myös jalankulkijoiden kaupunki. VeloFinland nostaa esille kysymyksiä siitä, mitä ihmiset elinympäris töltään haluavat ja miten he voivat siihen vaikuttaa. veloFinlanDin kohokohta, lauantaiillan Velofest järjestetään kulttuuritalo Glo riassa. Luvassa on musiikkia, valokuvauspiste ja ruokapyöriä. Lavalla nähdään muun muassa rapkolmikko Rauhatäti, Mc Pyhä Lehmä ja Heidi, sekä 11henki nen The Bad Ass Brass Band. Yhden illan festareilla on myös mahdollisuus tutustua pyörän tuunaamiseen: yhteisöllistävään kaupunkikulttuuriin suuntautunut muotoilijoiden kollektiivi Concreatives järjestää VeloFestissä neulegraffitityöpajan Yarn Your Bike, josta voi hakea oppia ja ideoita oman pyörän koristeluun. Jos siis pyörä kaipaa uutta lookia tai ulkoilutusta, pyöräilykulttuuri ja kaupunkivaikuttaminen kiinnostavat tai jos hakusessa on vain hyvät bileet, kannattaa vilkaista mitä VeloFinlandilla on tarjota. ellen elJaala Koko ohjelma löytyy Pyöräliiton sivuilta: pyoraliitto.fi/velofinland/ Raksa 6.–9.10. Silvana Imam 26.–29.10. Höstfest 14.–16.10. Elle n Elja ala
200 lehteä maailman avartamiseen. Tutustu ja tilaa omasi! KulTTuuri-, mielipideja TiedelehTien liiTTo KulTTi ry. www.KulTTiKisKa.fi • KulTTi@KulTTi.neT • 044 755 5158 KulttiKisKa.fi uteliaiden ihmisten digitaalinen lehtikioski. KulTTiKisKa on muKana helsingin Kirjamessuilla 27.–30.10. osasTolla 6g141. ananda Suomen luetuin joogalehti keskittyy joogaan, henkisyyteen, meditaatioon ja kasvisruokaan. Lehden sivuilla tapaat niin huippuopettajia kuin sunnuntaijoogejakin. 4 numeroa vuodessa 20/25 euroa. toimitus@anandalehti.fi www.anandalehti.fi Kristosofi Kristosofi kertoo ihmisen kehityksestä karman, jälleensyntymisen ja Vuorisaarnan valossa, uskonnoista ja uuden aseettoman sivistyksen mahdollisuudesta, kristosofisten kirjailijoiden tuotannosta. 10 numeroa vuodessa 32 euroa, irtonumerot 4 euroa. Tilaukset: 050 369 7534, anja.kesavuori@gmail.com www.kristosofi.fi KulTTuurivihKoT Yhteiskunnallinen kulttuurilehti. Ajattelua ja aktivismia, sivistystä ja solidaarisuutta. 6 numeroa vuodessa. Kestotilaus 44 e / vuosi, määräaikainen 51 e / vuosi. Uudelle tilaajalle: Puoli vuotta kestona vain 16,90 e. tilaus@kulttuurivihkot.fi / (09) 4114 5369 www.kulttuurivihkot.fi KirjasTolehTi Kirjaston, kirjallisuuden ja kulttuurin ystävien ajaton ja ajankohtainen lehti. Ilmestyy 5 kertaa vuodessa. Kustantaja: Suomen kirjastoseura ry. Löytyy kirjastoista ja on tilattavissa. 60 €/vuosi. Jäsenetuna 2145 €/vuosi. Tilaukset: kirjastolehti.fi/tilaa 2•2016 / 34. vuosikerta 4 • 2010 / 28. vuosikerta irtonumero 8 euroa 2 • 20 16 / 34 . vu os ik ert a nuorisotutkimusseura ry. nuorisotutkimusverkosto SISÄLLYSLUETTELO Pääkirjoitus Tomi Kiilakoski Työ ja elämä 1 Artikkelit Sanna Mäkinen Nuorten toimijuuden tilat ja rajat koulutuksen katveista kerrottuna 3 Mia Hakovirta & Anu Raijas Lasten ja nuorten käsityksiä välttämättömästä kulutuksesta 19 Tuomo Kokkonen, Kati Närhi & Aila-Leena Matthies Miksi lahjani ei kelpaa? Näkökulmia työelämän ulkopuolella olevien nuorten miesten käsityksiin työelämään osallistumisesta 35 Lektiot Riikka Hohti Classroom matters: Research with children as entanglement 50 Puheenvuorot Hannu L. T. Heikkinen Koulutus, työ ja elämä 61 Arviot Antti Maunu Johdatus kohtaamiseen 67 Merja Leppälahti Tutkimus somalityttöjen elämästä 73 Tässä numerossa kirjoittavat 18 Nuorisotiedon kirjaston uutuusluettelo 76 “Oppiminen voi olla myös leikillistä, eikä se aina tapahdu koulun seinien sisällä.” >> Nuorten toimijuuden tilat ja rajat koulutuksen katveista kerrottuna >> Lasten ja nuorten käsityksiä välttämättömästä kulutuksesta >> Työelämän ulkopuolella olevat nuoret miehet >> Koulutus, työ ja elämä NuorisotutKimus Nuorisotutkimuksessa julkaistaan tieteellisiä artikkeleita, katsauksia, haastatteluja, ajankohtaisia puheenvuoroja nuorisoja yhteiskuntapolitiikasta, kirja-arvioita ja lektioita. 4 numeroa vuodessa. Vuositilaushinta 32/30 euroa. Irtonumero 8 euroa. www.nuorisotutkimusseura.fi/ nuorisotutkimus-lehti/tilaa www.nuorisotutkimusseura.fi suomen luonTo Kriittinen luonnon puolestapuhuja, laadustaan palkittu luonnonystävän ykköslehti. Tutustu nyt edullisesti: kolme numeroa vain 14,90 euroa (norm. 27 euroa). Vuosikerta 76,50/67,50 euroa (10 numeroa). Irtonumero 9 euroa. Tilaukset: www.suomenluonto.fi/lehtitilaus grafia-lehTi Grafia-lehti on visuaalisen viestinnän alan äänenkannattaja. Palkittu kulttuurilehti taustoittaa graafisen suunnittelun ja kuvituksen ilmiöitä laaja-alaisesti sekä kertoo alan tekijöistä ja heidän töistään. Vuosikerta 30 € Irtonumero 7,50 € www.grafia.fi/lehti ydin Ydintä tehdään niille, joille väkivallattomuus ja vastuu maailmasta ovat intohimo. Juhlista 50. ilmestymisvuotta kanssamme tilaamalla lehti: 20 € alennettuna opiskelijoille ja työttömille, 28 € kestona, 35 € vuositilauksena, kaikkiin hintoihin sisältyy 10 % alv. Ydin on tilattavissa myös AppStoresta/ydin. ydin@ydinlehti.fi, www.ydinlehti.fi www.facebook.com/ydinlehti www.twitter.com/ydinlehti Blues news Bluesja juurimusiikin asialla Suomessa jo vuodesta 1968 lähtien. Vuositilaus (6 numeroa) 40 euroa, irtonumero 6,80 euroa. 7/2016 SYYSkuu | voima.fi Kynnys -liite koutaniemi, kettu & Seppälä ?HOmOmuseO??•??paskainen?lOppu??•??sarjakuvaa voima Ilmaisena telineistä jaettava yhteiskunnallinen kulttuurilehti, jota kannattaa tukea tilamaalla se kotiin. Varmistat samalla että numeroita ei jää väliin. 10 numeroa vuodessa / 39 euroa Tilaukset: tilaukset@voima.fi, kauppa.voima.fi, 044 238 5109 www.voima.fi liBero Nuortenlehti politiikasta, aktivismista ja kulttuurista. 4 numeroa vuodessa. Vasemmistonuorten jäsenetulehti, muut alle 30-vuotiaat voivat tilata lehden vuodeksi maksutta. Muille 20 euroa (12 kk), tukitilaus 50 euroa. arKKiTehTi Arkkitehtuurista kiinnostuneiden tietolähde. Arjen ympäristöt, kaupunkikulttuuri, uusi arkkitehtuuri, kritiikki. Monipuolinen ja kansainvälinen. Nyt myös digitaalisena www.ark.fi. 6 numeroa vuodessa, 80–100 s. Irtonumero 17 euroa, kestotilaus 93 euroa, näköislehtitilaus 82 euroa. Tilaukset: julkaisut@ark.fi www.ark.fi lapsen maailma Kun tarvitset kättä pidempää lastenkasvatukseen, tilaa Lastensuojelun Keskusliiton mainio kuukausilehti. Tänä vuonna ilmestyy jo lehden 75. vuosikerta! 11 numeroa vuodessa. 72 euroa (kesto), 83 euroa (12 kk), 56 euroa (6 kk), 55,50 euroa (12 kk opiskelijat) www.lapsenmaailma.fi TiedonanTaja Rohkeasti vasemmalla. Kertoo siitä mistä muut vaikenevat. Viikkolehti Sinulle, joka et alistu. Myös verkkojulkaisu www.tiedonantaja.fi Irtonumero 2 €. Tilaus 3 kk hinta 35 € (työttömät & opiskelijat 30 €) ja 12 kk hinta 95 / 70 €. Tilaukset p. (09) 7743810 ja www.tiedonantaja.fi elonKehÄ Syväekologinen kulttuurilehti, jossa filosofia, taide ja luonnontieteet kohtaavat. Omavaraisuuden äänenkannattaja vuodesta 1995 alkaen. 4 numeroa vuodessa. Tilaus 32 euroa, varattomille 25,50 euroa. Irtonumero 8 euroa. elonkeha.tilaus@gmail.com www.elonkeha.com musTeKala Mustekalan lonkerot ulottuvat taidemaailman keskiöstä uusiin virtauksiin ja marginaaleihin. Lehti julkaisee neljä teemanumeroa vuodessa sekä viikoittain kritiikkejä ja blogeja. Kulttuuriyhdistys Mustekala ry:n kustantama lehti on luettavissa ilmaiseksi verkossa. Liittymällä yhdistyksen jäseneksi tuet lehden toimintaa. WWW.MUSTEKALA.INFO
200 lehteä maailman avartamiseen. Tutustu ja tilaa omasi! KulTTuuri-, mielipideja TiedelehTien liiTTo KulTTi ry. www.KulTTiKisKa.fi • KulTTi@KulTTi.neT • 044 755 5158 KulttiKisKa.fi uteliaiden ihmisten digitaalinen lehtikioski. KulTTiKisKa on muKana helsingin Kirjamessuilla 27.–30.10. osasTolla 6g141. ananda Suomen luetuin joogalehti keskittyy joogaan, henkisyyteen, meditaatioon ja kasvisruokaan. Lehden sivuilla tapaat niin huippuopettajia kuin sunnuntaijoogejakin. 4 numeroa vuodessa 20/25 euroa. toimitus@anandalehti.fi www.anandalehti.fi Kristosofi Kristosofi kertoo ihmisen kehityksestä karman, jälleensyntymisen ja Vuorisaarnan valossa, uskonnoista ja uuden aseettoman sivistyksen mahdollisuudesta, kristosofisten kirjailijoiden tuotannosta. 10 numeroa vuodessa 32 euroa, irtonumerot 4 euroa. Tilaukset: 050 369 7534, anja.kesavuori@gmail.com www.kristosofi.fi KulTTuurivihKoT Yhteiskunnallinen kulttuurilehti. Ajattelua ja aktivismia, sivistystä ja solidaarisuutta. 6 numeroa vuodessa. Kestotilaus 44 e / vuosi, määräaikainen 51 e / vuosi. Uudelle tilaajalle: Puoli vuotta kestona vain 16,90 e. tilaus@kulttuurivihkot.fi / (09) 4114 5369 www.kulttuurivihkot.fi KirjasTolehTi Kirjaston, kirjallisuuden ja kulttuurin ystävien ajaton ja ajankohtainen lehti. Ilmestyy 5 kertaa vuodessa. Kustantaja: Suomen kirjastoseura ry. Löytyy kirjastoista ja on tilattavissa. 60 €/vuosi. Jäsenetuna 2145 €/vuosi. Tilaukset: kirjastolehti.fi/tilaa 2•2016 / 34. vuosikerta 4 • 2010 / 28. vuosikerta irtonumero 8 euroa 2 • 20 16 / 34 . vu os ik ert a nuorisotutkimusseura ry. nuorisotutkimusverkosto SISÄLLYSLUETTELO Pääkirjoitus Tomi Kiilakoski Työ ja elämä 1 Artikkelit Sanna Mäkinen Nuorten toimijuuden tilat ja rajat koulutuksen katveista kerrottuna 3 Mia Hakovirta & Anu Raijas Lasten ja nuorten käsityksiä välttämättömästä kulutuksesta 19 Tuomo Kokkonen, Kati Närhi & Aila-Leena Matthies Miksi lahjani ei kelpaa? Näkökulmia työelämän ulkopuolella olevien nuorten miesten käsityksiin työelämään osallistumisesta 35 Lektiot Riikka Hohti Classroom matters: Research with children as entanglement 50 Puheenvuorot Hannu L. T. Heikkinen Koulutus, työ ja elämä 61 Arviot Antti Maunu Johdatus kohtaamiseen 67 Merja Leppälahti Tutkimus somalityttöjen elämästä 73 Tässä numerossa kirjoittavat 18 Nuorisotiedon kirjaston uutuusluettelo 76 “Oppiminen voi olla myös leikillistä, eikä se aina tapahdu koulun seinien sisällä.” >> Nuorten toimijuuden tilat ja rajat koulutuksen katveista kerrottuna >> Lasten ja nuorten käsityksiä välttämättömästä kulutuksesta >> Työelämän ulkopuolella olevat nuoret miehet >> Koulutus, työ ja elämä NuorisotutKimus Nuorisotutkimuksessa julkaistaan tieteellisiä artikkeleita, katsauksia, haastatteluja, ajankohtaisia puheenvuoroja nuorisoja yhteiskuntapolitiikasta, kirja-arvioita ja lektioita. 4 numeroa vuodessa. Vuositilaushinta 32/30 euroa. Irtonumero 8 euroa. www.nuorisotutkimusseura.fi/ nuorisotutkimus-lehti/tilaa www.nuorisotutkimusseura.fi suomen luonTo Kriittinen luonnon puolestapuhuja, laadustaan palkittu luonnonystävän ykköslehti. Tutustu nyt edullisesti: kolme numeroa vain 14,90 euroa (norm. 27 euroa). Vuosikerta 76,50/67,50 euroa (10 numeroa). Irtonumero 9 euroa. Tilaukset: www.suomenluonto.fi/lehtitilaus grafia-lehTi Grafia-lehti on visuaalisen viestinnän alan äänenkannattaja. Palkittu kulttuurilehti taustoittaa graafisen suunnittelun ja kuvituksen ilmiöitä laaja-alaisesti sekä kertoo alan tekijöistä ja heidän töistään. Vuosikerta 30 € Irtonumero 7,50 € www.grafia.fi/lehti ydin Ydintä tehdään niille, joille väkivallattomuus ja vastuu maailmasta ovat intohimo. Juhlista 50. ilmestymisvuotta kanssamme tilaamalla lehti: 20 € alennettuna opiskelijoille ja työttömille, 28 € kestona, 35 € vuositilauksena, kaikkiin hintoihin sisältyy 10 % alv. Ydin on tilattavissa myös AppStoresta/ydin. ydin@ydinlehti.fi, www.ydinlehti.fi www.facebook.com/ydinlehti www.twitter.com/ydinlehti Blues news Bluesja juurimusiikin asialla Suomessa jo vuodesta 1968 lähtien. Vuositilaus (6 numeroa) 40 euroa, irtonumero 6,80 euroa. 7/2016 SYYSkuu | voima.fi Kynnys -liite koutaniemi, kettu & Seppälä ?HOmOmuseO??•??paskainen?lOppu??•??sarjakuvaa voima Ilmaisena telineistä jaettava yhteiskunnallinen kulttuurilehti, jota kannattaa tukea tilamaalla se kotiin. Varmistat samalla että numeroita ei jää väliin. 10 numeroa vuodessa / 39 euroa Tilaukset: tilaukset@voima.fi, kauppa.voima.fi, 044 238 5109 www.voima.fi liBero Nuortenlehti politiikasta, aktivismista ja kulttuurista. 4 numeroa vuodessa. Vasemmistonuorten jäsenetulehti, muut alle 30-vuotiaat voivat tilata lehden vuodeksi maksutta. Muille 20 euroa (12 kk), tukitilaus 50 euroa. arKKiTehTi Arkkitehtuurista kiinnostuneiden tietolähde. Arjen ympäristöt, kaupunkikulttuuri, uusi arkkitehtuuri, kritiikki. Monipuolinen ja kansainvälinen. Nyt myös digitaalisena www.ark.fi. 6 numeroa vuodessa, 80–100 s. Irtonumero 17 euroa, kestotilaus 93 euroa, näköislehtitilaus 82 euroa. Tilaukset: julkaisut@ark.fi www.ark.fi lapsen maailma Kun tarvitset kättä pidempää lastenkasvatukseen, tilaa Lastensuojelun Keskusliiton mainio kuukausilehti. Tänä vuonna ilmestyy jo lehden 75. vuosikerta! 11 numeroa vuodessa. 72 euroa (kesto), 83 euroa (12 kk), 56 euroa (6 kk), 55,50 euroa (12 kk opiskelijat) www.lapsenmaailma.fi TiedonanTaja Rohkeasti vasemmalla. Kertoo siitä mistä muut vaikenevat. Viikkolehti Sinulle, joka et alistu. Myös verkkojulkaisu www.tiedonantaja.fi Irtonumero 2 €. Tilaus 3 kk hinta 35 € (työttömät & opiskelijat 30 €) ja 12 kk hinta 95 / 70 €. Tilaukset p. (09) 7743810 ja www.tiedonantaja.fi elonKehÄ Syväekologinen kulttuurilehti, jossa filosofia, taide ja luonnontieteet kohtaavat. Omavaraisuuden äänenkannattaja vuodesta 1995 alkaen. 4 numeroa vuodessa. Tilaus 32 euroa, varattomille 25,50 euroa. Irtonumero 8 euroa. elonkeha.tilaus@gmail.com www.elonkeha.com musTeKala Mustekalan lonkerot ulottuvat taidemaailman keskiöstä uusiin virtauksiin ja marginaaleihin. Lehti julkaisee neljä teemanumeroa vuodessa sekä viikoittain kritiikkejä ja blogeja. Kulttuuriyhdistys Mustekala ry:n kustantama lehti on luettavissa ilmaiseksi verkossa. Liittymällä yhdistyksen jäseneksi tuet lehden toimintaa. WWW.MUSTEKALA.INFO
20 • 8 / 2016 Kirj oitt aja toim ii kult tuu rip olit iika n ylio pis ton leh tori na Jyv äsk ylä n ylio pis tos sa Ministeriön linja niin valtiovarainministeriön (VM) kuin työ ja elinkeinoministeriönkin (TEM) johtavat virkamiehet ovat esittäneet viime kuukausina kovia talouspoliittisia vaa timuksia. VM:n valtiosihteeri ja kansliapäällikkö Martti Hetemäki vaati heti kesälomien jälkeen suomalaisia hy väksymään palkkaerojen kasvun. TEM:n kansliapäällikkö Jari Gustafsson toisti syyskuun alussa samat linjaukset ja vaati matalapalkkaisempien töiden lisäämistä. Puolue taustaltaan molemmat ovat kokoomuslaisia. Kumpikin ulostuloista on poliittinen. Niiden taustal la vaikuttavat uusklassisen taloustieteen ja uusliberaa lin politiikan tulkinnat. Ajatuksen palkkaerojen talouden ”dynaamisuutta” lisäävästä vaikutuksesta voi lukea esi merkiksi taloustieteilijä Milton Friedmanin teoksesta Capitalism and Freedom (1962). Nykyisin kaikki länsimaiset oikeistopoliitikot tarjoavat samaa lääkettä talouden ongel mien korjaamiseksi. Kyse on siis ideologisesta valinnasta. Johtavien virkamiesten esityksissä ei ole mitään uutta, ja ne kulkevat VM:n viitoittamaan suuntaan. VM:n näkemys Suomen taloudesta on ollut vuosikymmeniä synkkä, elettiin sitten nousu tai laskukautta. Tämän osoit taa esimerkiksi Jaakko Leinosen valtioopin pro gradu Talouspolitiikan narratiivit, jossa hän tarkasteli VM:n virkamies puheenvuoroja 1991–2015. Valtion talouspoliittisten suositusten antaminen on epäilemättä vaikeaa. Virkamiesten on parempi olla pes simistisiä realistisia kuin optimistisia utopisteja. Toinen kysymys on kuitenkin se, paljonko johtavien virkamiesten tulisi esittää poliittisia linjauksia. Virkamiesten valinnois ta ei voida äänestää, eikä virkamiehistö ole linjauksistaan poliittisessa vastuussa. valtion talousPoliittisia raameja ei ole syytä vaih della holtittomasti vaalikaudesta toiseen. Toisaalta äänes täjän olisi hyvä nähdä myös mahdollisuuksia linjamuu toksiin talouspolitiikan suhteen. Nyt valittu malli tarkoittaa lisää matalapalkkatöitä, mi kä johtaa väistämättä työssäkäyvien köyhien määrän kas vuun. Työelämän prekarisaatio lisääntyy, ja ”aktivoiva” työvoimapolitiikka kyykyttää työttömiä kuin työttömyys olisi yksilöiden, ei talousjärjestelmän vika. Aito täystyöl lisyys, pienet tuloerot ja tasaarvo eivät ole enää tavoite listalla. Sen sijaan työelämä polarisoituu ja luokkayhteis kunta voimistuu. Asiantunteva virkamiehistö on hyvin toimivan valtion perusta. Virkamiehiltä ei ole kielletty poliittista sitoutu mista. Nyt Suomessa tarvittaisiin kuitenkin monipuolis ta ja avointa talouspoliittista keskustelua. Yksioikoisten ideo logioiden aika on ohi. Tulevaisuuden talouspolitiik kaa ohjaavien linjojen valitseminen on poliittinen teko, ja olisi suotavaa, että niihin voisi vaikuttaa myös demo kraattisen prosessin kautta. mikko Jakonen tutKiJaliitoSta teksti saila kivelä kuva ninni kairisalo oikeustajua etsimässä Kumpi päätyy tuomiolle: väkivallan paljastava salakuvaaja vai väkivallan salliva koneisto? v oisi aJatella, et tä väkivallan paljas taminen ja siihen puuttuminen olisivat yhteiskunnan tär keimpiä tavoitteita. Sen sijaan ne ovat jotakin, josta joutuu tuomiolle, kuten vuosi sitten alkaneet tapahtumat osoittavat. Tapahtumat alkoivat kauhukuvis ta, jotka räjäyttivät suomalaisen jul kisen keskustelun. Oikeutta eläimille järjestön julkaisemat, salaa kuvatut videot teurastamoista toivat näkyväk si ruoan tuotantomme varmimmin pii lottaman kuvan – eläinten tappamisen. Kuvien osoittama eläinten käsittely oli erittäin karua. Naudat, joita oli am muttu pulttipistoolilla kasvoihin, nosti vat hitaasti päitään tainnutuskaukalos sa. Tajuissaan olevia eläimiä viillettiin, vaikka ne reagoivat pistoihin, lampai ta kiskottiin villoista verilammikoihin, häntiä väännettiin, eläimiä hakattiin kaksin käsin muovilaatikolla, lyötiin kepeillä ja sähköpiiskalla. Yksi kuvatuista teurastamoista oli Suomen suurimpiin ja moderneim piin lukeutuva HKScanin Paimion nautateurastamo. Paimiossa tainnu tuksia salakuvattiin yhden työpäivän ajan. Tänä aikana lähes kolmannes tainnutuksista epäonnistui. Alan joh tavien asiantuntijoiden mukaan teu rastamossa on vakavia ongelmia, mikäli yli kymmenen prosenttia tain nutuksista epäonnistuu ensimmäisellä yrittämällä. yli nelJä viikkoa kuvien julkaisun jälkeen yhteiskunnallinen keskuste lu videoista kävi edelleen. Samaan ai kaan poliisi suoritti tapauksen tutkin taan liittyvän mittavan pidätyksen. Kello seitsemän aamulla eräs eläinak tivisti havahtui siihen, että avain kävi ovessa ja sisään rynni joukko virka vallan edustajia aseet mukana ja luo tiliivit yllä. Poliisit suorittivat operaa tion neljän virkaa toimittavan poliisin, kahden poliisin tietoteknisen asian tuntijan sekä kahden Turusta edellise nä iltana saapuneen erikoistutkijan voimin. Kolmen tunnin penkomisen jälkeen aktivisti ja hänen puolisonsa pidätet tiin. Aktivistin tietokoneen ruudulla virkavalta oli nähnyt keskustelua sii tä, kuinka suuren määrän teurastus videomateriaalista saisi toimitettua todisteena eläinsuojelurikoksia tutki valle poliisille. Lisäksi aktivistin hal lusta löytyi kovalevy, joka sisälsi salaa kuvattua materiaalia, sekä avaimet lä histöllä olleeseen autoon. Auton sisällä olevan kameran sarjanumero oli sama kuin videotiedostoissa, jotka teurastus videot ensimmäisenä julkaissut Ylen MOTohjelma oli toimittanut poliisille. aktivisti oli kiinniotettuna ja uutispimennossa kolme vuorokaut ta. Tällä välin poliisi ja valvontaviran omaiset olivat julkisuudessa sättineet aktivisteja teurastamoiden rikostutkin nan viivyttämisestä ja salaa kuvatun materiaalin panttaamisesta. Puolen vuoden kuluttua tulivat syytteet: julkisrauhan rikkomisen, salakatselun ja salakuuntelun suun nittelu, valmistelu ja toteuttaminen. Tutkintapyynnön teurastamoiden sa lakuvauksista oli nostanut Paimion teurastamo. Yritys oli tehnyt tutkinta pyynnön asiasta jo ennen kuin kuvat tulivat julki, ja alun perin tutkinta kos ki myös Ylen toimittajaa. Julkisuudes sa lihajätti halusi pitää asiasta matalaa profiilia. Se on kuitenkin mainostanut lisäävänsä aktiivisesti valvontaa ja valvontakameroita. Syyskuun 9. päivä VarsinaisSuo men käräjäoikeus tuomitsi aktivistin avunannosta salakatseluun ja julkis rauhan rikkomiseen. Maksettavaa ker tyi yhteensä reilusti yli viiden tuhan nen euron edestä. ank arin mahDollinen rangais tus salakatselusta on vuosi van keutta. Törkeästä eläinsuojelu rikoksesta taas voidaan tuomita maksimissaan neljän vuoden vankeus rangaistus. Rangaistuksen pituus
8 / 2016 • 21 oikeustajua etsimässä antaa osviittaa rikosten vakavuus eroista. Eläimiä hakanneita teurasta motyöntekijöitä tai valvontaa laimin lyöneitä eläinsuojeluvalvojia ei ole kuitenkaan noudettu aamuyöllä po liisivankiloihin. Teurastamo videoista poliisi ilmoitti keväällä, ettei sillä ole aikaa katsoa läpi niin suurta määrää videotodistusaineistoa. Keskusrikospoliisi tutkii parhail laan teurastustoiminnan valvonnasta vastaavan Eviran toimintaa. Samaan aikaan LounaisSuomen poliisi tut kii, syyllistyivätkö teurastamoiden ja eläintilojen henkilökuntaan kuuluvat ihmiset eläinsuojelurikoksiin. Tutkin nan avuksi LounaisSuomen poliisi on pyytänyt virkaapua Eviralta. Eviran rooli on siis toimia asian tuntijaapu na ja selvittää teurastamoissa ta pahtuneita mahdollisia rikoksia, vaikka virasto on itse sa mai sessa keississä tutkinnan kohteena. teur a sta mo ja eläintilasalakuvaukset näyttivät merkittävän kuvan yhteiskunnasta: ne kertoivat, kuinka ruokaa tuotetaan. Aiemmista sadoista eläintilakuvista poiketen viime talven mate riaali näyt ti, kuinka ihmiset käsittelevät ja koh taavat ruoan tuotantoon alistettuja eläimiä. Koh telu oli niin julmaa ja niin näkyvillä, ettei sitä kyet ty torppaamaan tavanomai sella prpuheella. Myös eläin tuottajien omissa joukoissa videot aiheuttivat suurta järky tystä. Kuvat herättivät aktivis tien kauan tavoitteleman aidon ja suoran keskustelun yhteiskuntam me eläinsuhteesta ja siihen liittyvästä väkivallasta. Kasvisruoka on noussut super buumiksi. Jonkinlainen kulutuk seen pohjautuva kulttuurinen kumous on käynnissä. Samaan aikaan institutionaalinen suhtautuminen eläimiin on välinpi tämätöntä ja halveksuvaa. Tuon tuos ta saa lukea tapauksista, joissa viran omaiset ovat jatkaneet vakavienkin eläinsuojeluongelmien kohdalla huo mauttelulinjalla vuosi toisensa jälkeen, kunnes tilanne on niin vakava, että ti lan eläimet joudutaan lopettamaan. Yksikään eläinteollisuuden edusta ja ei ole joutunut rikosoikeudelliseen vastuuseen koko sinä lähes vuosikym menen ajanjaksona, kun eläinaktivis tit ovat toimittaneet todisteita eläin ten hirvittävästä kohtelusta. Ovatko eläinten hoidon laiminlyönnit ja eläinsuojelurikokset niin sys temaattinen osa teolli suutta, ettei niihin voi da puuttua, vaikka ilmiselvät todisteet toimitetaan vuo si toisensa jälkeen suoraan viranomaisten käteen?
22 • 8 / 2016
8 / 2016 • 23 TeksTi Veera JärVenpää kuVaT Velda parkkinen Monen roolin Mike Kirjailija Pohjola löysi aarniometsästä koskemattoman lähteen. T urun palosTa ehti kulua aikaa 189 vuot ta, ennen kuin Mike Pohjola sai valmiiksi ensimmäisen sitä käsittelevän romaanin. Pohjoismaiden his torian suurin kaupunkipalo tuhosi kolme neljäsosaa Suo men suurimmasta kaupungis ta ja jätti 11 000 ihmistä kodit tomaksi. Se oli siis merkittävä tapahtuma Suomen ja Turun historiassa. ”Turun palo liittyy elimel lisesti turkulaisuuteen. Se on leikkauskohta, jonka kautta historia käsitetään: on aika ennen paloa ja palon jälkeen. Siitä puhutaan Turussa edel leen.” Käsittämätöntä, ettei Turun paloa ole käsitelty kaunokirjal lisuudessa muuten kuin sivu kaneettina ennen Pohjolan ro maania 1827. ”Tilanne on vähän sama kuin kirjailija huomaisi, että jatkosodasta ei ole yhtäkään kirjaa, ja tajuaisi, että ehkä jo ku siitäkin haluaisi lukea. Löy sin tavallaan koskemattoman keitaan aarniometsästä.” Ja ilohan siellä oli mellas taa. ”Juuri näin”, Pohjola toteaa. Aiheen parissa ehti vieräh tää monta vuotta ennen kuin 1827 sai muotonsa. Romaanis sa esiintyy samoja henkilöitä kuin Pohjolan hevimusikaalissa 1827 – Infernal Musical, jon ka kirjoitustyö käynnistyi 2009. ”Olin jo sitä ennen tutkinut Turun paloa, tehnyt siitä pie nen seikkailunovellin ja yrit tänyt tehdä dekkariakin. Kir jan piti ilmestyä jo 2012, mutta se olisi ollut vain näytelmän kirja versio. Nälkä kasvoi syö dessä. Tajusin, että nyt on pan tava parastaan.” Vaikka romaanista löytyy kin samoja henkilöitä kuin hevi musikaalista, ovat ne kak si itsenäistä teosta. Kirjasta Pohjola siivosi demonit pois ja pani tilalle aatelisten salajuo nia – ja tavallaan ne ovat mel kein sama asia. ”Tavallaan”, Pohjola nau rahtaa. Miksi Turun palosta ei ole kirjoitettu romaania eikä ai hetta ole juurikaan käsitelty muussakaan populaarikult tuurissa? Pohjolalla on teoria. ”Autonomian aikaan oli kä sitys, että Venäjän hallitus liit tyisi jotenkin tapahtumaan. Sitä ei voitu tietenkään tutkia, koska autonomia oli rajallista, eikä aiheesta voinut tehdä tai dettakaan. Tarinoita kuitenkin oli, aiheen käsittely vain saat toi olla siihen aikaan tulenar kaa. Jopa sotien jälkeen oltiin suomettuneita Neuvostoliiton kainalossa. Oikeastaan Turun paloa olisi voinut käsitellä vuosina 1918–39, mutta ei kä sitelty.” Onneksi Turun palosta löy tyy kuitenkin kirjallista aineis toa. Svante Dahlström kir joitti vuonna 1929 kirjan Åbo brand 1827, jonka suomennos ta Mike Pohjola käytti keskei senä lähteenä. ”Dahlström on keskittynyt kaavoitukseen ja kertoo, mitkä tontit vapautuivat ja miten nii tä muutettiin. Kirjassa on vain faktat. Siihen aikaan ei ollut lainkaan tunteiden historiaa.” Syyskuussa painosta pul lahtanut 1827 on Pohjolan toi nen aikuisille suunnattu ro maani. Omaelämäkerrallinen Jeesusromaani Ihmisen poika (2011) sai kyllä osakseen pal jon mediahuomiota, mutta ei ollut tuoreen kirjan kaltainen arvostelumenestys. Julkisuutta on myös saanut suomalaisversio suositusta brittisarjasta Officesta, jonka pääkäsikirjoittajana Pohjola toimii. Kirjoitustiimiin kuulu vat myös Kari Hietalahti ja Anna Ruohonen. Ensimmäi nen kausi on jo kuvattu ja toi sen käsikirjoitus käynnissä. Sen kuvaukset ovat marras kuussa ja päättyvät jouluaa ton aattona. Suomalaisessa Konttorissa pääroolissa on Sami Hedberg, joka tunnetaan keskivartalo miehen hahmolla ratsastavas ta stand up komiikasta. Moni pöyristyi roolituksesta. ”Jengi jotenkin ajattelee, että Sami Hedberg on koko kansan suosikki ja Office taas supereliitin ja älykkäistä älyk käimpien – eli jokaisen oman itsen – suosiossa. Ajatellaan, että näitä juttuja on mahdo tonta saattaa yhteen, vaikka Office on Briteissä yksi suosi tuimpia juttuja.” Kyllähän me olemme kuul leet tarinoita hourupäistä, jot ka menevät lähikaupassa jut telemaan näyttelijälle kuin suosikkisarjansa hahmolle. Rooli ja ihminen menevät se kaisin. ”Stand up komiikka on toki siitä erilaista, että moni tekee sitä omalla nimellään ja am mentaa omasta elämästään tarinoita, mutta myös se on rooli.” pohJola on myös larppaa ja. Häneltä on julkaistu myy dyin suomenkielinen roolipeli Myrskyn sankarit, ja myös tuo reesta kirjasta on suunnitteilla roolipeli. ”On todella monia roolipe laajia, jotka eivät kirjoita, ja to della monia kirjailijoita, jotka eivät roolipelaa. Mutta minus sa ne asiat kytkeytyvät kaikki vahvasti toisiinsa.” Jotta pystyy hahmotta maan, miten kytkökset ovat syntyneet, on katsottava taak sepäin. Mike Pohjola syntyi vuon na 1978 Ulvilassa, mistä perhe muutti Naantaliin lähelle Tur kua. Poika harrasti partiota, jossa opitaan tunnetusti muu takin kuin erilaisia solmutek niikoita. ”Olin noin kymmenenvuo tias ja vuosi oli joko 1988 tai 1989, kun meidän venekunnan johtaja otti esiin Dungeons and Dragonsin, joka oli just ilmes tynyt suomeksi.” ”On tOdella mOnia rOOlipelaajia, jOtka eivät kirjOita, ja tOdella mOnia kirjailijOita, jOtka eivät rOOlipelaa. mutta minussa ne asiat kytkeytyvät kaikki vahvasti tOisiinsa.”
24 • 8 / 2016 Kyse on roolipelistä, jota Suomes sakin suosiota saavuttaneen Stranger Things tele visiosarjan pikkupojat pe laavat laudan äärellä. ”Identifioidun hyvin voimakkaasti niihin nörttipoikiin”, Pohjola tunnustaa. Lukio vei Turkuun ja kirjoitushar rastus syveni: Pohjola kirjoitti näytel mien ohella larppeja. Tuolloin Suo messa elettiin liveroolipelaamisen kultakautta. ”Larpissa pitää olla viisikymmentä päähenkilöä, joilla kaikilla on oma ta rinansa ja kaikenlaisia kiinnostavia ih missuhteita, draamaa, tehtäviä ja psy kologiaa. Kaikki ovat päähenkilöitä. Se vaatii omanlaisensa kirjoittamistavan.” kirJoiTTaMinen ja roolipelit oli har rastus, mutta opiskelupaikaksi vali koitui Turun yliopiston tietojärjestel mätiede. Vasta 27vuotiaan Pohjola muutti Helsinkiin ja aloitti elokuva ja tvkäsikirjoittamisen opinnot Taide teollisessa korkeakoulussa. Koulutuk seltaan hän on taiteiden maisteri. ”Olin matikkanörtti”, Pohjola tote aa. ”Tietojärjestelmätiede ei ollut kyllä ollenkaan minun juttuni. Minulla on siitä nolla opintopistettä. Harhauduin jotenkin humanistiselle puolelle filoso fian, taidehistorian ja kirjallisuustietei den kursseille.” Opiskelusta ei kuitenkaan tullut mi tään ”Kun kukaan ei motkota poissaolos ta, niin sitä vain keskittyy omiin jut tuihin.” Yksi omista jutuista oli larppiske nen muuttanut Turun koulukunta, jo ka koostui Mike Pohjolasta ja hänen kaveristaan Dare Talvitiestä. Vuonna 2000 ilmestyi Pohjolan kirjoittama Turun manifesti, joka lanseerasi “Nordic Larpin”. ”Pohjoismainen larp vaikuttaa täl lä hetkellä ympäri Eurooppaa ja Yh dysvaltoja voimakkaasti siihen, mi tä larppaaminen sekä osallistuva ja imersiivinen taide voi olla. Jengi käy pyhiinvaellusmatkoilla Euroopassa tu tustumassa siihen.” Pohjoismaiseen larppiin sisältyy keskeisenä ajatuksena se, että live rooli pelaaminen on ilmaisumuoto. ”Peliä ei yritetä voittaa, vaan pyri tään saamaan voimakkaita kokemuk sia eläytymisen kautta. Turun manifesti kirjoitettiin englanniksi yhtä sanaa lukuunottamatta: eläytyminen. Sille ei ole englanninkielistä vastinetta.” larppaaMinen on syvällä marginaa lissa, mutta sillä – ja erityisesti Turun koulukunnalla – on oma vaikutuksen sa viihdeteollisuuteen. Maaliskuussa 2013 Mike Pohjola oli Göteborgissa, jossa järjestettiin The Monitor Celestra larppi. Se järjestet tiin sotalaiva Smålandilla, ja tarina perustui Battlestar Galactica televi siosarjaan. Pohjolan hahmon läheistä toveri esitti Disneyn huvipuistoosas ton johtaja. ”Maailman suurimpien huvipuis tojen pääsuunnittelijat käyvät poh joismaisissa larpeissa opintomatkoilla ja katsovat, miten niissä rakennetaan elämyksellisyyttä. He vievät koke muksiaan ja osittain myös henkilöitä rakentamaan Disneylandeihin uusia Star Wars kokemuksia. Muun muassa entinen liikekumppanini Christopher Sandberg on palkattu konsultoimaan huvipuistoja, ja tiedän muitakin tyyp pejä.” Myös Pohjola on pohtinut lar pin kaupallistamista. Hän pe rusti Sandbergin kanssa trans mediafirman Ruotsiin. ”Idea oli yhdistää larp piosaamista ja myydä sitä tele visiolle ja muille perinteisen me dian tekijöille.” Syntyi Sannigen om Marika tele visiosarja, jota he kutsuivat osallistu misdraamaksi. Kyse oli mysteeristä, jossa Adriana etsii kadonnutta ystä väänsä Marikaa. Hamo pani videoita blogiinsa, jakoi päiväkirjansa merkin töjä internetissä ja pyysi apua etsin tään. Jotkut mysteerin seuraajat tuli vat tapaamaan Adrianaa ja ratkoivat yhdessä arvoituksia. Sannigen om Marika voitti Emmypalkinnon interaktii visen television sarjassa 2008. Mike pohJolan työhuone sijaitsee Pasilassa lähellä Ylen Isoa Pajaa. Ei tarvitse astua montaa askelta asfaltti tietä, kun pääsee metsän siimekseen. Syyspäivänä aurinko paistaa matalalta ja sora ropisee jaloissa. ”Jos kirjoittaa huoneessa pitkään, tulee tunne, että pitäisi vain syödä sip sejä ja katsoa Konttoria. Sitten kun lähtee puolen tunnin lenkille ja palaa takaisin, on taas kuin uusi mies. Uusi kirjoittaja.” Pohjolalla on käynnissä useita samanaikaisia projekte ja, ja uusia kirjoitetaan jo ka lenterin sivuille. ”Kaunokirjallisessa työs sä iso osa on siinä vaihei den fiilistelyssä ja poh diskelemisessa, joten puistossa kävely saattaa olla yh tä tehokasta kuin Wiki pedian se laaminen tai lasten kanssa leik kiminen.” pohJola on hyvin innostuva ja on ol lut sitä jo nuoresta. Star Warsit ja Tol kienin maailma on koluttu huolella lä pi. Viimeisimpänä pakkomielteenä on ollut Game of Thrones. George R. R. Martinin kirjat on luettu ja Westeros Wikin anekdootteihin upottu. ”Innostuin siitä sitten niin paljon, että perustin suomalaisen Game of Thrones faniryhmän Facebookiin ja olen ollut Nytin järjestämissä Game of Thrones illoissa keskustelussa sarjas ta. Vielä etsin sitä tasapainoa, että oli sin vain vähän sisällä jossain.” ”Mentaliteetti on se, että haluaa vain päästä syvemmälle ja syvemmälle siihen juttuun. Moni sarja on suunni teltukin niin, että siitä voi loputtomasti ottaa selvää ja keskustella kavereiden kanssa.” Intohimoisuudella on varjopuolen sa, ja Pohjola tiedostaa tämän. ”Burnoutin saamisen edellytyksiä on se, että on todella omistautunut työlleen ja tykkää siitä paljon ja tekee sitä enemmän kuin 7,5 tuntia päivässä, koska se on niin siistiä. Siksi yritän pi tää iltaisin kiinni siitä, että en ala kir joittaa uusia juttuja, vaikka tekisikin mieli.” ”maailman suurimpien huvipuistOjen pääsuunnittelijat käyvät pOhjOismaisissa larpeissa OpintOmatkOilla ja katsOvat, miten niissä rakennetaan elämyksellisyyttä.”
5/2016 KesäKuu | voima.fi Uskomato nliite Dägä Dägä ?Feminist inen?tal oustiede ???•????vegaa nilapset sateenka aren?täl lä?puole n Tilaa Voima-lehti (10 numeroa) 39€! Saatavilla myös Turun Kirjamessuilta Voiman/ Innon osastolta (Auditorio 5), sekä Rosebudin osastolta (A76). Ja Helsingin kirjamessuilta osastolta 6B99
26 • 8 / 2016 Britannian jytky Brexit toi näkyviin brittiläisen yhteiskunnan rasismin. TeksTi Ja kuVaT Fanny Malinen B rexiT äänestys tulosta seuranneet viikot toi vat Britanniassa yh teen rasismia vastus tavia aktivisteja. ”Ympäri maata on viimeisten kahden vuoden ajan tapahtunut spontaaneja Black Lives Matter mielenosoituksia, mutta ke sän kokouk sista lähti ajatus perustaa Britan niaan liike Black Lives Matter. Sysäyksenä oli brexitäänestyksen jäl keinen yli 50 prosentin nousu rasistis ten viharikosten määrässä”, selittää Joshua Virasami. Kuten Yhdysvalloissakin, liikettä motivoi valtion väkivalta. ”Sen selkein ilmenemismuoto on poliisiväkivalta. Mutta slogan Black Lives Matter ilmaisee myös sen, et tei mustien elämillä ole väliä muil lakaan elämänalueilla”, Virasami selittää liikettä, joka on laajentunut kä sittelemään myös ilmastonmuutoksen aiheut tamaa epätasaarvoa. Black Lives Matter on intersektio naalinen vapautusliike. ”Vaikkapa talouspolitiikka ja leik kaukset voivat tuntua vähemmän mer kityksellisiltä kuin lyönti kasvoihin. Pitkällä tähtäimellä ne ovat samanlai sia, mutta kun poliisi lyö, tunkeutuu kotiisi tai vie sinut erilleen perheestä si, se on paljon konkreettisempaa.” BriTannian poliisiVoiMaT ovat vuosien ajan kohdanneet arvostelua, kun viranomaisten rasismi on noussut esiin. Rodullistetut britit joutuvat yli kymmenen kertaa todennäköisemmin pysäytetyksi kadulla, ja epäsuhta mus tien ja valkoisten vankien määrässä on jopa suurempi kuin Yhdysvalloissa. Virasamin mukaan tilastot eivät tule yllätyksenä kenellekään, joka kuuluu rodullistettuihin yhteisöihin. ”Sen vain tietää, koska sen on koke nut. Siitä asti kun olin teini, olen jatku vasti joutunut poliisin pysäyttämäksi, vaikka olisin ollut koulumatkalla.” Viime vuosina Virasami ei ole viet tänyt paljoakaan aikaa kadulla, joten hän on ollut vähemmän tekemisissä virkavallan kanssa. ”Silti viimeisen vuoden aikana mi nut on viety poliisiautoon ja riisuttu alasti ruumiintarkastusta varten kah desti. Minulla on ystäviä, joille tätä tapahtuu useita kertoja päivässä”, Vi rasami kertoo. Black Lives Matter koalition ensim mäinen mielenosoitus ajoittui Mark Dugganin ampumisen vuosipäiväl le. Tapaus käynnisti viisi vuotta sitten Lontoon mellakat. Poliisi ampui aseet toman mustan Dugganin takaaajon päätteeksi, mikä oikeudessa todettiin lailliseksi.
8 / 2016 • 27 BrexiT-äänesTyksen jälkeisellä vii kolla Britanniassa raportoitiin 57 pro senttia enemmän viharikoksia kuin samalla jaksolla vuonna 2015. Tämä herätti monet siihen, että monikulttuu risuudestaan huolimatta Britan nialla on kasvava rasismiongelma. Maahanmuuttajien ja rodullistettu jen toiseuttaminen on noussut talous kurin myötä entistä räikeämmäksi. Vaikka brexitkansanäänestys koski Britannian EUjäsenyyttä, sillä oli vä hän tekemistä EU:n kanssa. Kesäkui sena perjantaina moni heräsi goog laamaan, mikä EU oikeastaan on, tai lähettämään parlamentaarikoille ka tuvia sähköposteja, koska ei ajatellut äänensä oikeasti vaikuttavan tulok seen. Keskustelu EU:n demokratiavajees ta ja Britannian roolista unionissa jäi auttamatta maahanmuuttovastaisuu den jalkoihin. Brexitkampanja pe lotteli Turkin EUjäsenyyden olevan aivan kulman takana ja valehteli EU kansalaisia olevan Britanniassa maan toiseksi suurimman kaupungin asu kasluvun verran. Oikeistopopulistisen ja EUvastaisen Ukippuolueen johtaja Nigel Farage sai paljon kritiikkiä ju listeesta, joka muistutti ulkoasultaan 30luvun natsipropagandaa. Äänestystuloksen julkistamisen jälkeen perustettiin useita sosiaali sen median sivustoja, joilla vihari kosten kohteeksi joutuneet saattoivat jakaa kokemuksiaan. Näitä analysoi nut raportti Post-referendum racism and xenophobia julkaistiin elokuussa, ja se dokumentoi yli 600 tapahtuma kuvauksen kautta kesän ilmapiiriä. Yli puolet solvauksista viittasi nimen omaan äänestykseen. ”Mene kotiin”, ”lähde” tai ”äänestimme teidät ulos” loukkausten kohteena olevat henki löt eivät välttämättä kuitenkaan olleet EUkansalaisia vaan rodullistettuja brittejä. Kansanäänestyksen jälkeen haja naisesta konservatiivipuolueesta nou si pääministeriksi entinen sisäminis teri Theresa May. Vuonna 2012 May kertoi The Telegraph lehden haastat telussa, että hänen tavoitteensa minis terinä oli luoda Britanniaan ”erittäin vihamielinen ympäristö laittomalle maahanmuutolle”. Tämä politiikka kulminoitui kesällä 2013 pakettiautoi hin, jotka kiertelivät maan suurimpia kaupunkeja ”mene kotiin” slogan kyl jessä, kehottaen paperittomia ilmian tamaan itsensä. Kuten tasaarvoa ajavan Institute of Race Relations ajatushautomon johta ja Liz Fekete toteaa raportissa: ”Jos po liittisesti luodaan ’vihamielinen ympä ristö’, ei pitäisi tulla yllätyksenä, jos se juurtuu kulttuuriin.” suurin osa eu-kansalaisTen ko kemista solvauksista ja viharikoksis ta on kohdistunut itäeurooppalaisiin, etenkin puolalaisiin. Elokuussa puola lainen mies kuoli pahoinpitelyn seu rauksena. Mutta mikä tahansa eibrit tiläinen aksentti voi vetää puoleensa vihamielistä huomiota. Italialainen Anna Pichierri oli vä hän ennen brexitäänestystä junassa matkalla KeskiEnglantiin, kun kans samatkustaja rupesi kyselemään, mis tä hän on kotoisin ja milloin menossa takaisin. ”Vastasin, etten suunnittele palaavani Italiaan, koska minulla on täällä työ ja elämä. Tilanne oli outo, koska mies ei tuntunut uhkaavalta. Vasta kun sanoin, etten ole lähdössä, hän vastasi, että kunhan olemme ulko na EU:sta, niin lähdet. En voinut uskoa sitä.” Pichierrin mielestä koko brexitää nestys järjestettiin maahanmuuttajien syyttämiseksi Britannian ongelmista. ”Niin saadaan ihmisten huomio pois siitä, ettei heillä ole töitä ja asun tojen ja koulutuksen laatu on heikko. Hallituksella ei ole mitään annettavaa valkoiselle työväenluokalle.” Rasisminvastaisessa toiminnassa mukana oleva Pichierri kuitenkin ko rostaa, ettei koko valkoinen työväen luokka ole rasisteja. ”Meidän täytyy työskennellä entis tä enemmän erilaisissa yhteisöissä ja rakentaa vahvempi liike rasismia vas taan.” Myös VirasaMi uskoo , että rasismi ja poliisiväkivalta ovat keinoja ylläpi tää yhteiskunnan järjestystä. ”Poliisin toiminta on entisistä siir tomaista tuotu hallinnan metodi. Se ylläpitää ajatusta siitä, että mustat ja afrikkalaiset ovat luonnostaan alttiita rikollisuudelle. Sillä on hyvin vahva psykologinen vaikutus: jokainen yh teiskunta tarvitsee syntipukkeja”, hän selittää. ”Monet uskovat, että mustat vaan tekevät rikoksia. On todella vaarallis ta ajatella, että tietyt ihmisryhmät ovat ennaltamäärätyllä tavalla moraalitto mia. Koska mitä sitten? Mitä näille ih misille voi tehdä?” Virasami puhuu väkivallasta hyytä vän paljon ja tottuneesti. ”Kun joudun tappeluun vaikkapa poliisin kanssa, ei se jää kaivelemaan minua. Mikä minua haittaa on nöyryy tys: se, että reppuni avataan keskellä rautatieasemaa ja poliisi kysyy kovaan ääneen, olenko maksanut ostokseni, vaikka niiden seassa on kuitti. Ja se on niin halvauttava tunne, etten edes ku vittele yrittäväni saattaa poliisia vas tuuseen.” Viimeaikaiset tilanteet, joissa hän on joutunut perusteettomaan ruumiin tarkastukseen, ovat olleet hyvin väki valtaisia, koska hän ei enää alistu nii hin ilman vastarintaa. ”Niille rodullistetuille yhteisöille, joille rasismi on arkipäivää, brexit ei ole muuttanut mitään.” Esimerkiksi ItäLontoon muslimi asukkaat ovat tunteneet islamo fobian niskassaan reilun vuosikymmenen ajan. Virasami uskoo silti, että brexit muuttaa historiallisesti sen, mikä on hyväksyttävää. ”Uskon, että tulemme puhumaan brexitin jälkeisestä Britanniasta. Tä mä tulee olemaan samanlainen hetki kuin syyskuun 11. terroriiskut, joi hin meidän täytyy peilata yhteiskun taa, sosiaalisia suhteita ja poliittista toimintaa.” akTiVisTi Joshua Virasami ei alistu enää virkavallan perusteettomiin toimenpiteisiin ilman vastarintaa. Britannia jakautui kahteen leiriin ennen EU-äänestystä.
28 • 8 / 2016 TeksTi Marko ulVila Tulot ja tuhot leikkuriin Hyvätuloisen vähemmistön verotusta kiristämällä ympäristötuhoja saataisiin vähennettyä. Maailman väestön osuudet yksityisen kulutuksen hiilidioksidipäästöistä M aa ilm an vä es tö tu lo ky m m en yk sit tä in (d es iil it) Köyhin 50 % aiheuttaa noin kymmenyksen maailman päästöistä. Rikkain 10 % on vastuussa lähes puolesta maailman päästöistä. päästöt rikkain 10 % 49 % 19 % 11 % 7 % 4 % köyhin 50 % 3 % 2,5 % 2 % 1,5 % 1 % T änä Vuonna olemme ohit taneet jo kaksi ylikulutuksen merkki paalua. Maailman luonnonsäätiön WWF:n mu kaan suomalaiset käyttivät vuodelle lasketun oikeuden mukaisen siivun maailman uu siutuvista luonnonvaroista jo huhtikuun puoleenväliin men nessä. Koko ihmiskunnalta las kennalliset luonnonvarat lop puivat 8. elokuuta, viisi päivää aikaisemmin kuin vuosi sitten. Jos kaikki eläisivät kuin suomalaiset, tarvittaisiin yli kolme maapalloa. Valitettavas ti meillä on käytössämme vain yksi, joten ylikulutuksen vit sauksesta on päästävä eroon. Suuret tulot ja ylikulutus liittyvät vahvasti toisiinsa. Ostovoima muuttuu kulutuk seksi, joka vaikuttaa suoraan ympäristöön. Tulojen ja ym päristöhaittojen kytkös on niin luja, että bruttokansantuotetta voi hyvinkin käyttää maail manlaajuisten ympäristöon gelmien aiheuttamisen osoit timena. Suomessakin näyttö tulo jen ja ympäristön kuormituk sen yhteydestä on kiistaton. Tilastokeskuksen kuluttajatut kimusaineiston (2012) perus teella rikkaimman kymmenyk sen kotitaloudet tuottivat 2,4 kertaa enemmän kasvihuo nekaasupäästöjä kuin köyhin kymmenys. Raakaaineiden käytössä ero oli lähes kolmin kertainen. Ma ailMan hy VäTuloisin osa, noin 1,5 miljardia ihmistä, aiheuttaa reilusti yli puolet maailmanlaajuisista ympä ristövahingoista, oli kysymys ilmastopäästöistä tai raaka aineiden hankintaan ja jalos tamiseen liittyvistä haitois ta. Maailman pienituloisen enemmistön ekologinen ja lanjälki on hyvin pieni. Englantilaisen Oxfam kehitysyhteistyöjärjestön tekemän, hiilidioksidipääs töjen epätasaisesta jakautu misesta kertovan raportin Extreme Carbon Inequalityn mukaan maailman rik kaimpaan kymmenesosaan kuuluvat tuottavat puolet yksityisen kulutuksen hiili dioksidipäästöistä. Se, mitä Suomessa olem me tottuneet pitämään ta vallisena elämänä, onkin glo baalin eliitin leveää elämää: suomalaisista suurin osa lu keutuu tähän hyvätuloisim paan ja pahiten saastutta vaan ryhmään. Maailman köyhempi puo lisko tuottaa päästöistä vain kymmenyksen. koska gloBa alien ympä ristöongelmien pahimpia ai heuttajia on vain viidesosa ihmiskunnasta, ongelmien ratkaisussa päästään pitkäl le ohjaamalla suurten saas tuttajien kulutus kestävälle ja oikeudenmukaiselle tasol le. Hyvätuloisten ylikulutus ta voidaan leikata tuntuvasti hyvinvointimme siitä kärsi mättä. Kun jätetään turhat asuin neliöt rakentamatta ja lämmittämättä, muut kuin välttämättömät matkat teke mättä ja ison hiilijalanjäljen ateriat syömättä, rahaa ja re sursseja säästyy. Ylikulutuksesta vapautu vista varoista iso osa kannat taa suunnata toimintaan, jo ka vastaa maailman köyhän enemmistön akuutteihin tar peisiin. Tällaista on kohtuul liseen elintason järjestäminen kaikille globaalin perustulon ja peruspalveluiden avulla. Mahatma Gandhin lau sahdus ”maailman resurs seissa on kylliksi kaikkien tarpeisiin, mutta ei riittävästi kenenkään ahneuteen” joh datteli tähän teemaan jo sa ta vuotta sitten. Talouskasvuoppi pitää myös kyseenalaistaa. Vuo sikymmenten ajan kasvu talous toimi hyvin sekä ta rinana että käytännössä. Talouskasvu toi vauraut ta teollistuville maille ympäristön kustannuk sella. Nyt koneisto on al kanut yskiä ja osoittaa valuvikansa myös rik kaissa länsimaissa. Kasvupakosta va pautettu, ekologisesti kestävä ja sosiaalisesti oikeudenmu kainen yhteiskunta olisi to teuttamiskelpoinen. Arvo ja asennetutkimuksissa näkyy selvästi, että esimerkiksi suo malaisten usko talouskasvuun hyvinvoinnin turvana on hii punut. Kuluttajavalintojen varaan ratkaisuja ei voi perustaa. Yh teiskunnallinen muutos edel lyttää poliittista muutosta. Myös ruohonjuuritasolla muu tos voi olla poliittista – jopa ra dikaalisti poliittista, kun se pakottaa olemassa olevat po liittiset instituutiot osaksi sitä. progressiiVinen tulovero tus on erinomainen työkalu ylikulutuksen oikeudenmu kaiseen leikkaamiseen. Tulo verojärjestelmä on kaikissa maailman maissa, joten ympä ristöperusteinen lisävero voi taisiin ottaa käyttöön nopeasti. Taulukko: Oxfam
8 / 2016 • 29 kulttuurihäiriköt Yritysvastuusta yritysten vastuullisuuteen yriTysVasTuu on käsiTe , joka on nykyisin jonkin lainen itsestäänselvyys käytännössä missä tahansa yri tyksessä – ainakin mitä julkisuuskuvaan tulee. Yritys skandaalit ja vastuuton yritystoiminta yleisemmin ovat kuitenkin olleet jatkuvasti uutisotsikoissa. Olemme muun muassa saaneet lukea, kuinka kaivos on muuttanut järviä meriksi, autonvalmistaja on huijannut kaikkia moottorei densa hiukkaspäästöistä ja kuinka kännyköiden valmis tuksessa käytetyt arvometallit on kaivettu orjatyövoimal la [ks. vastamainos, s. 13]. Suurliiketoiminnan nykyhenkeä kuvastavana tapauk sena voidaan nostaa vaikkapa Apple, jonka toimitusket jun kiinteänä osana toimivan kiinalaisen laitevalmistajan Foxconnin Shenzhenin tehtaan työolot johtivat kärjistyt tyään 14 työntekijän itsemurhaan ja neljään itsemurha yritykseen. Tähän Foxconn reagoi nopeasti asentamalla turvaverkot tehtaiden kattojen tuntumaan, jottei hyppää minen enää johtaisikaan kuolemaan. Samaan aikaan Apple kertoo nettisivuillaan koreita ta rinoita hankintaketjunsa vastuullisuudesta. Nämä eivät suinkaan useimmissa tapauksissa ole valheita, vaan ku ten vertaisarvioiduissa tutkimuksissa on havaittu, pikem minkin osa eräänlaista läpinäkyvyyden hallintaa. Firma antaa mielikuvan läpinäkyvyydestä, mutta todellisuudes sa linssi näyttää ainoastaan julkisuusarvoltaan positiivis ta toimintaa, kun taas näkyvyys ongelmallisiin kontekstei hin jätetään vahtikoiraorganisaatioiden tehtäväksi. Esimerkiksi kansalaisjärjestö Finnwatchin esiin nosta miin epäkohtiin palmuöljytuotannossa Neste on reagoinut vuosien ajan positiivisesti. Tosin eduskunta jäädytti hiljat tain hallituksen esityksestä Finnwatchin r ahoituksen. yriTyksissä olla an yleensä erittäin taitavia mie likuvien hallinnassa. Tavallisesti tämä tapahtuu juuri yritysvastuu narratiivien kautta. Yritysvastuussa ei ole si jaa vastuuttomuudelle, eikä yritysvastuu vastaa vastuut tomuuteen liittyviin ongelmiin. Yritysvastuukeskustelusta olisikin korkea aika siirtyä painottamaan vastuuttoman yritystoiminnan kitkemistä ja ehkäisemistä (kuten aka teemisen johtamistutkimuksen valtavirrassa on tehtykin). Yritysvastuusta ei ole vastaukseksi ongelmiin. Apple on vain yksi esimerkki siitä, ettei kuluttajiakaan kiinnos ta riittävästi. Ehkä pitäisikin kääntää katse jälleen kerran vastuuttomaan yritystoimintaan liittyvään lainsäädän töön ja jättää vapaaehtoinen yritysvastuu sille sopivaan arvoon. Lainsäädännöllä on kuitenkin tutkitusti vapaa ehtoista yritysvastuuta merkittävämpi vaikutus esimer kiksi yritysten päästöjen hillitsemisessä. Jukka rinTaMäki Kirjoittaja väitteli Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulussa vastuuttoman yritystoiminnan kollektiivisesta muistamisesta ja unohtamisesta ja jatkaa nykyisin kyseisen teeman parissa Marie Curie -stipendiaattina Cass Business Schoolissa Lontoossa. Ranskalaiset taloustieteili jät Thomas Piketty ja Lucas Chancel laskivat, miten maa ilman rikkaimmalta ja pahiten saastuttavalta kymmenykseltä voitaisiin kerätä 150 miljardin euron ilmastorahasto. EU:ssa tämä tarkoittaisi 1,2 prosent tiyksikön lisäystä tuloveroon kaikille yli 13 800 euroa vuo dessa ansaitseville. Tällä ei ylikulutuksen tai il mastokaaoksen ongelmaa vie lä ratkaistaisi, mutta nopeasti toteutettavissa olevana aske leena se alkaisi viedä muutos ta oikeaan suuntaan. Progressiivisuutta tarvit taisiin myös kulutusveroihin. Kiinteistöveron voisi muuttaa progressiiviseksi asumistehok kuuden avulla. Kohtuullisten asuinneliöiden ylittämisen jäl keen se kasvaisi jyrkästi. Oma kotitalon kiinteistövero voisi olla vaikka kolme kertaa pe rustasoa suurempi, jos asuinneliöitä henkeä kohden olisi yli viisikymmentä. Korkeisiin tuloihin voidaan puuttua myös palkkapolitiikal la. Sveitsissä on ehdotettu, et tä johtajien palkat saisivat ol la enintään kaksitoista kertaa pienimpiä palkkoja suurem pia. Suurten tulojen leikkaami nen ympäristön suojelemisek si voi tuntua utopistiselta. Tu loerojen pienentämisellä on kuitenkin hyviä vaikutuksia koko yhteiskuntaan. Näköpiirissä on kulttuuri nen käänne, jossa ylikulutus muuttuu ihannoidusta ensin mauttomaksi ja myöhemmin torjutuksi. Lopulta ylikulu tuksen ääriilmiöt kuten yk sityiset palatsit ja yksityiset suihkulentokoneet poistetaan lainsäädännöllä. Kirjoitus perustuu pääosin kirjoittajan yhdessä KTT Maria Joutsen virran, VTT Tuuli Hirvilammin ja KTM Kristoffer Wilénin teokseen Talous kasvun jälkeen (Gaudeamus). Marko Ulvila ja Kristoffer Wilén esiintyvät Helsingin kirjamessuilla perjantaina 28.10. kello 12.30 Ainolavalla Kulttuurihäiriköiden kanssa puhumassa ilmastonmuutoksesta ja kulutuksen leikkaamisesta. Samasta aiheesta setti Rosebudin osastolla 6B 99 sunnuntaina 30.10. kello 16.30. Vastamainoksessa pureudutaan kulutuselektroniikan ongelmiin. Raaka-aineiden hankkiminen ja elektroniikkajätteen hävittäminen tekevät matkapuhelimista sekä inhimillisesti että ekologisesti tarkasteltuna kaikkea muuta kuin edullisia. Yksi versio teemasta sivulla 13 – ja osoitteessa www.voima.fi/vastamainokse t.
auTiopaikoilla
galleria Autiopaikoilla Urbaani löytöretkeily keskittyy autioiden tilojen ja paikkojen tutkimiseen. Nykymaailmassa tyhjiä rakennelmia on yhä enemmän, kun ihmiset kerääntyvät suuriin kaupunkeihin ja hylkäävät alueet, jotka teollisuus ja elinkeinoelämä on jo hylännyt. Valokuvaaja Kimmo Hokkanen ja toimittaja Johanna Vehkoo etsivät tarinoita modernien raunioiden takana. Kirjamuotoisessa reportaasissaan Autiopaikoilla he vierailevat muun muassa teollisuuden hylkäämässä Detroitissa ja Huippuvuorilla, jossa lepää kokonainen neuvostoajan kaupunki, nyt hylättynä. He käyvät myös Kainuun perukoilla, tyhjenevän kaivoskaupungin autiossa maisemassa. Hokkasen kuvat herättävät kysymyksiä niin kaupungista lähteneiden kuin sinne jääneiden kohtaloista. Valokuvien rakennelmat ovat kuin tahattomia monumentteja tyhjeneville kaupungeille. Kimmo Hokkasen valokuvanäyttely Autiopaikoilla 14.10.– 6.11. ARTag Galleryssa (Hietalahdenkatu 10, Helsinki) Autiopaikoilla-kirja (Teos 2016) ulkona nyt
Sarjakuvia maahanmuutosta! Mitä sä täällä teet? 23€. Ajankohtainen sarjakuvakirja maahanmuuttajista ja heidän tarinoistaan. Jo 16 vuotta murrosia¨ssa¨ Kaikki hinnat sisältävät postimaksut. Tilaukset: kauppa.voima.fi tai soittamalla: 044 238 5109 Muista myös aiemmin ilmestyneet suositut: Häiriköt, Kulttuurihäirinnän aakkoset. 20€. Louserit Vuittuun ja muita Voiman vastamainoksia. 15€. Saatavilla myös Turun Kirjamessuilta Voiman/ Innon osastolta (Auditorio 5), sekä Rosebudin osastolta (A76). Ja Helsingin kirjamessuilta osastolta 6B99
8 / 2016 • 33 ”T aide on ku ten seksi; se mistä myön nämme pitä vämme päi vänvalossa ja mistä me oikeasti pidämme kello 2.30 yöllä, baarien sulkeuduttua, ovat kaksi eri asiaa.” Aikana, jolloin kaikki informaatio on Wikipedian päässä, on jännittävää löytää aito mysteeri. Minusta tuntuu, että kompastuin yhteen muutama viik ko sitten Berliinissä. Vierailin ystäväni vinkistä under groundtaiteilija Rexin Rex Verboten näyttelyn avajaisissa The Ballery gal leriassa Schönebergissä. Ennakoiva salapoliisityö ja reipas googlailu jätti käteen harvinaisen vähän informaa tiota taiteilijasta. Edes internet ei tiedä nimimerkki Rexin oikeaa nimeä, ikää, synnyinpaikkaa tai juuri muutakaan kovin tarkkaa tämän elämästä. Rex Verboten on osa Berliinissä juh littavaa Folsom Europe fetissitapah tumaa. Ovella vartioi tiukkailmeinen ja tiukkahousuinen vanhempi herras mies. Kuvaaminen tai edes kännykän esille ottaminen on tiukasti kiellettyä. Kännykkä tullaan kuulemma heittä mään maahan ja polkemaan muussik si, jos sellainen näkyy. Ja tämä kerro taan tiukasti saksaksi. Ei ole sattumaa, että Rexistä ei löydy internetistä yh tään valokuvaa. rexin TyöT ovat unenomaisia, synk kiä, eroottisia – samaan aikaan märkiä unia ja painajaisia. Siinä missä Rexin aikalaisen ja henkilökohtaisen ystä vän Tom Of Finlandin piirrustusten adonikset olivat amerikkalaisen op timismin ja leikkisyyden ilmentymiä, liikkuu Rex aina varjoissa. Rexin piirtämät miehet ovat niitä, joista sinua varoitet tiin lapsena. Rex vie meidät darkroomei hin, pimeille kujille, takapihoille, halpojen motellien hikisiin huo neisiin, joissa ainoana valonlähteenä vilkkuu wc:n rikkinäinen halo geeni. Kuvissa on kii maa, mutta ne ovat myös uhkaavia. Niissä vilisee rottia, klovneja, koiria ja poikia, jotka tuskin ovat vielä täysiikäisiä. Rexin töitä on mahdo tonta kuvitella verhokan kaaksi tai kahvipaketin Viimeinen dekadentti hoMoerooTTisen TaiTeen suuri TunTeMaTon rex asTuu VaroVasTi parrasValoon. TeksTi Janne siironen • – normihomolehti 8 / 2016 • 33
34 • 8 / 2016 34 • – normihomolehti 8 / 2016 kylkeen. 30 tai 40 vuotta valmis tumisensa jälkeen ne tuntuvat edelleen arveluttavilta. Melkein rikollisilta. ”Hylkiöt vetävät minua puo leensa. Elämä reunalla nöy ryyttävien taloudellisten ja emotionaalisten olosuhteiden uhrina, ravintoketjun heikoim pana lenkkinä. Nämä ovat mie hiä, joiden olemassaolon taide maailma – ja hallitukset – niin kovasti yrittävät häivyttää. Tä mä maan suola edustaa minul le kaikkia miehiä, jotka elävät alentavissa olosuhteissa ym päri maailmaa. Sosiaalisella ja seksuaalisella etiketillä ei ole sijaa heidän elämässään, koska he ovat niin keskittyneitä sel viämiseen päivästä ja tunnista toiseen. Näille miehille seksistä tulee uskonto, koska se on ai nut palkinto minkä yhteiskunta heille sallii.” Juttelen näyttelyn järjestäjän tuottaja Bernd Althansin kans sa. Selviää, että ”Rex ei varsinai sesti tee haastatteluja”, mutta jotain on järjestettävissä kos ka ”Rex on valmis laajempaan huomioon”. Muutaman päi vän ahkeran mailailun jälkeen saan loppujen lopuksi tyytyä pressiä varten laadittuun yh deksänsivuiseen tiedotteeseen, jossa Rexiä on haastateltu hä nen työnsä filosofiasta. Tämän jutun lainaukset ovat tuosta haastattelusta. rexin TausTasTa tiedetään vähän. Vahvistamattomien tie tojen mukaan jossain vaiheessa 1940lukua syntyneen taiteilijan van hemmat hylkäsivät hänet jo vauvana, ja Rex vietti lapsuutensa sijaisperhees sä maatilalla jossain päin Yhdysvalto ja. Teiniikäisenä Rex karkasi New Yor kiin ja eli Greenwich Villagen kaduilla ja beatnikkien nurkissa, kunnes eräs varakas muotisuunnittelija otti Rexin suojatikseen ja maksoi tämän opiske lun School of Visual Artsissa Manhat tanilla. Työskenneltyään mainos ja muoti kuvitusten parissa Rex kyllästyi kau palliseen taiteeseen ja katosi vuosik si näköpiiristä. Hän palasi kuvioihin 1960luvun loppupuolella, ja viimeis tään Rexin 1970luvun New Yorkin SM ja fetissiskeneä kuvanneet työt nostivat taiteilijan isoksi jutuksi un dergroundtaiteen kentällä. Tarkat, usein viikkojen työn vaati neet, musteella pistetekniikalla tehdyt piirrustukset oli signeerattu yksinker taisesti nimimerkillä ”Rex”, koska en nen Stonewallin mellakoita (1969) ho mous ja homoeroottinen taide olivat edelleen rikoksia suuressa osassa Yh dysvaltoja. Rex teki kuvituksia kymmeniin alan lehtiin, kuten Manifest, Just Men, Torso, Inches, Uncut ja Drummer (johon myös Robert Mapplethorpe kuvasi), pulpkirjoihin, poppersmainoksiin, gay-klubien postereihin ja flaijerei hin ja New Yorkin legendaarisen The Mineshaft seksiklubin julisteisiin ja tpaitoihin, joita myytiin vuosien var rella kymmeniätuhansia kappaleita. Töistä on koottu myös portfolioita, kuten Rexwerk, Uncut, Legends ja Rex Sex-Freak Circus, joita Rex myi posti myyntinä yksityisille asiakkaille. ”Ongelma taidekentän valtaapitä vissä on se, että he eivät kykene hy väksymään olevansa vain korruptoi tuneen järjestelmän lakeijoita eivätkä suinkaan niitä vapaita itsenäisiä ajat telijoita, joiksi he itseään imartelevat. He ovat osa ongelmaa eivätkä ratkaisu, joka antaisi uusien genrejen kukois taa vapaasti taiteessa.” kiisTäMäTTöMäsTä lahjakkuudes ta ja pienes tä mutta in tohimoisesta seuraajajou kostaan huo limatta Rex on törmännyt koko uransa ajan mora lismiin. Vaik ka 80luvul le tultaessa homous ei enää ollut ri kos, teki var sinkin aidsin tulo ja sen aiheuttama järkyttävä tuho ilmapiirin kielteiseksi Rexin vaarallista ja animalistista sek suaalisuutta tihkuvalle taiteelle. Mahdollisuudet laajempaan huo mioon ovat tyssänneet kerta toisen sa perään. Esimerkiksi Rexin valinta San Fransiscon sadan vaikutusvaltai simman taiteilijan joukkoon vuonna 1985 ja työt Mayor’s Art Galassa toivat valtavasti negatiivista huomiota koko tilaisuudelle. Vuonna 1994 tietokirja Gay Ideas: Outing and Other Controversiesin julkaisu melkein torppaantui kokonaan, koska mukana oli Rexin töi tä. Taiteilijan oma asenne ei ole auttanut. Hän ei ole val mis kompro misseihin. ”Minuun ovat vaikut taneet kir jailijat kuten William S. Burroughs ja Henry Miller. Voin samas tua heidän ikonoklasti seen näke mykseensä hylkiöistä. Tämä on syy, miksi versio ni homoerotiikasta loukkaa mo nia homomiehiä. Nämä potre tit edustavat jotain ihan muuta kuin heidän vaalimansa stereo tyypinen kuva itsestään siistei nä konservatiivisina aviopa reina jäjittelemässä sitä samaa materialistista elämäntapaa, jo ka on liitetty vain keskiluokkai siin heteroporvareihin. Samoi hin porvareihin, jotka aiemmin toivoivat heidänlaistensa ihmis ten kuolemaa.” Taidemaailma on suhtautu nut Rexin töihin aina hermostu neen välttelevästi. Rexin vaiku tus New Yorkin taideskeneen on elefantti olohuoneessa. Kukaan ei toki kiistä Rexin lahjakkuut ta, mutta onko tämä oikeasti tai detta? Vai pelkkää pornoa? Ja ennen kaikkea, kuinka tätä voi myydä? Mapplethorpe sentään kuvasi välissä kukkiakin. ”Sekä Mapplethorpe et tä Warhol käytännössä kesy tettiin taideestablismentin toimesta, jotta heidät voitiin markkinoida suuremmalle yleisölle brändeinä. Taidemaa ilmassa heidän uriaan oli oh jailemassa maailman luokan neuvonantajat. Vaikka heidän töitään pidettiin aikanaan so keeraavina, ovat ne jälkikäteen nähtynä vain jotain ’uskalias ta’, hohdokkaaksi puleerattuna. Heidän työnsä ovat kiihottavia mutteivät uhkaavia, ja ensiso kin jälkeen ne tuskin tuovat katsojalle mitään teräviä uusia tulkintoja maskuliiniseen sek suaalisuuteen. Tänä päivänä nämä joskus ’sokeeranneet’ työt vaikuttavat lähinnä omistajiensa sijoi tusvälineiltä, jollaisiksi ne alunperin tietenkin tarkoitettiinkin. Ja loistavia sijoituksia ne ovat olleetkin.” Rexin mukaan taidemaailmaa pyö rittää raha. ”Minä en yksinkertaisesti ollut hy vä sijoitus, koska taiteeni oli niin edel lä aikaansa.” aVaJaisTen loppupuolella tunnelma muuttuu. Rex, joka ei koskaan nor maalisti osallistu avajaisiinsa, on tääl lä. Yritän tarkkailla kaikkia epäilyttä viä eläkeiän ylittäneitä miehiä. Niin tekevät kaikki muutkin. Hetken päästä on selvää, kuka Rex on; ihmiset gravi toituvat kuin vahingossa hennon, täy sin mustiin pukeutuneen hattupäisen miehen ympärille. Valtavien mustien aurinkolasien takaa on vaikeaa lukea Rexin reaktioita. ”Walt Disneyn taiteen filosofia oli tuottaa nautintoa ja iloa lapsille. Mi nun taiteeni filosofia on tuottaa nau tintoa ja iloa aikuisille miehille.” The Balleryn Rex Verboten näytte ly on gallerian mukaan huikea menes tys: Rexin töitä käy kymmenen päivän aikana katsomassa yli kaksituhatta ih mistä. Saattaa olla, että Rexin aika on vihdoin tullut. www.rexwerk.com
Alma Jantunen Maria Jutila Toni Kokkila Susanne Koskimäki Joonas Laakso Kaappo Lähdesmäki Johannes Rantasalo Kimmo Reinikka Helmi Remes Matti Vilppula THE FINNISH GLASS MUSEUM Tehtaankatu 23, 11910 Riihimäki. Open Tue-Sun 10-18. www.suomenlasimuseo.fi 10 FINNISH GLASS ARTISTS 20.5.–31.12.2016 Nyt on suunnanmuutoksen aika. Me tarvitsemme sinut mukaan sitä tekemään. Tunnetko hyvän tyypin, joka voisi lähteä kuntavaaliehdokkaaksi? Harkitsetko itse ehdokkuutta? Osaamistasi tarvitaan nyt – ehdokkaaksi, tukiryhmiin, talkootyöhön. Ilmianna hyvä tyyppi lähettämällä sähköpostia osoitteseen: ehdolle@vasemmisto.? Kuntapolitiikassa päätetään sinun arjestasi Kuntapolitiikassa on kyse arkisista poliittisista päätöksistä, jotka koskevat meidän kaikkien tuttua lähiympäristöä ja elämää: oikeutta omaan kotiin, asumisen hintaa, laadukkaita julkisia sosiaalija terveyspalveluita. Tule sinäkin mukaan muuttamaan Suomea! Li Andersson Vasemmiston puheenjohtaja Ilmianna hyvä tyyppi! Nyt on suunnanmuutoksen aika. Me tarvitsemme sinut mukaan sitä tekemään. Tunnetko hyvän tyypin, joka voisi lähteä kuntavaaliehdokkaaksi? Harkitsetko itse ehdokkuutta? Osaamistasi tarvitaan nyt – ehdokkaaksi, tukiryhmiin, talkootyöhön. Ilmianna hyvä tyyppi lähettämällä sähköpostia osoitteseen: ehdolle@vasemmisto.? Kuntapolitiikassa päätetään sinun arjestasi Kuntapolitiikassa on kyse arkisista poliittisista päätöksistä, jotka koskevat meidän kaikkien tuttua lähiympäristöä ja elämää: oikeutta omaan kotiin, asumisen hintaa, laadukkaita julkisia sosiaalija terveyspalveluita. Tule sinäkin mukaan muuttamaan Suomea! Li Andersson Vasemmiston puheenjohtaja Ilmianna hyvä tyyppi! 118x156mm_Voima_nrot_789.indd 1 27.6.2016 10:34:20
36 • 8 / 2016 TeksTi Veera JärVenpää kuVa Jenni holMa pikkujoulut ilman tissejä Timja, 29, saa mastektomian Tampereella, koska Hyksissä lääkärit eivät suostu leikkaamaan. ”e n olluT kau heasti miettinyt omaa sukupuol tani ennen kuin avoliittoni päät tyi. Olin ihan hu kassa, itsetuhoinen ja masentunut. Ta jusin, että jokin asia puuttuu. Aloin miettiä, mitä minä itse oikeas ti haluan. Aiemmin olin vain mennyt sen mukaan, mitä muut olettavat ja mi tä yhteiskunta olettaa. Tajusin, että mi nulle ei riitä enää pelkkä cislesbonai sen leima, vaan tämä on jotain muuta. Avoliittoni päättyi väkivaltaan. Kä velimme yöllä baarista kotiin. Hän oli jo aiemmin puhunut, että juttumme on loppu. Kysyin, voisimmeko vielä jutel la tästä. Hänen juttelunsa olivat sitä, että hän hakkasi, potki minua ja yritti kuristaa pussilakanalla. Sain rimpuiltua itseni irti, kun pu rin häntä käteen. Hän lähti asunnos tamme pois, minkä jälkeen soitin po liisille ja kerroin, että avovaimoni oli pahoinpidellyt minut. Poliisi kertoi yrittävänsä ottaa avovaimooni yhteyt tä, mutta käytännössä he eivät tehneet asialle mitään. Ne sanoivat, että kun ei ole todistajia, molemmat ovat epäilty jä. Minusta tuntui koko ajan, että kaik ki oli minun vikaani, koska olin niin huono. Hoidin rikosilmoituksen myö hemmin, ja siitä tuli syyttämättäjättä mispäätös. Naisten välinen lähisuhdeväkivalta on todella iso tabu. Ajatellaan, että sitä pitää sietää tai että se kuuluu lesbosuh teeseen. Jos asiasta haluaa etsiä kulta renusta, aloin kaiken jälkeen miettiä, mitä minä todella haluan itsestäni. Meillä oli yhteinen ystäväpiiri, ja on surullista, että eron myötä myös osa ystävyyssuhteista päättyi. Muutama sanoi, että sympatiat ovat minun puo lellani. Tapahtuma rikkoi isomman pii rin ihmisiä. En ole entisen avopuolisoni kanssa enää missään tekemisissä. Olen näh nyt hänet joskus jossain bileissä, mutta en usko hänen enää edes tunnistavan minua. Olen muuttunut niin paljon niistä ajoista. Ilman tapahtunutta en olisi tällai sena tässä. Saattaisin olla huonossa suhteessa tai olisin huonossa suhtees sa itsetuhoinen tai en olisi enää tässä maailmassa. Sitäkin olen miettinyt, jos jossittelun kautta lähdetään. kun erosin , sain lähteä aivan nollas ta rakentamaan itseäni. Muutin omil leni ja hankin kissan. Sain vihdoin olla omien ajatusteni kanssa yksin. Enää ei tarvinnut tehdä mitään, mitä en halun nut, eikä suostua mihinkään muottiin sen takia, mitä minusta oletetaan. Ensimmäiseksi löysin Alex Muuri sen blogin. Alex on transmies, ja blo gista löysin tietoa korjaushoidoista. Sitten löysin transmiesten, maskulii nisten ja muunsukupuolisten netti foorumin. Katsoin myös YouTubesta yhdysvaltalaisten ja englantilaisten transmiesten tarinoita. Monet heistä olivat supermaskuliinisia, ja osin sa mastuin heihin. Välillä aloin miettiä, olenko kuitenkaan tarpeeksi trans. Ensisijaisesti hakeuduin transpolil le, kun halusin selvittää, olenko hullu vai mistä on kyse. Huomasin vaihto ehdon, että voi olla myös muunsuku puolinen.
8 / 2016 • 37 Olen tietoisesti rakentanut pari vuotta omaa sukupuoliidentiteettiä ni ja nyt voin olla siitä oikeasti ylpeä. Olen muunsukupuolinen. Minulla on varhaisesta lapsuudesta ollut ajatus, että vitsi kun olisin poika tai jotain muuta kuin olen. Kaikki ne ajatukset jäivät muiden asioiden alle, kun oli koulut ja harrastukset ja oman seksuaalisen suuntautumisen pohdin nat. Olen pieneltä paikkakunnalta, ja alaasteelta lukion alkuun jatkunut koulukiusaaminen vaikutti minuun. Oli paine kuulua joukkoon. Ensin yri tin olla mahdollisimman onnistuva heteromuotissa ja elin seksuaalisesti itselleni kaapissa. En koskaan tykännyt rinnoistani ja toivoin, että niitä ei olisi. En osannut nimetä sitä dysforiaksi, vaan ajattelin, etten tykkää niistä, koska en tykännyt jossain vaiheessa itsestäni muuten kaan. Kun synnyin, vanhempani odot tivat poikaa ja heillä oli pojalle nimi. Piti tulla Simo Juhani, mutta tulikin tyttö. Isäni oli miettinyt itsekseen ni meä ja ehdotti syntymänimeäni. Ni menvaihdosta pohtiessani päätin pi tää sen. Timja on nykyinen virallinen kutsumanimeni. Perheeni saa käyttää minusta syntymänimeäni. Jos minulle joskus kasvaa jäätävä kokoparta, voi daan miettiä sitä sitten uusiksi. hyksin Tr anspolilla piti piir tää mies–naisja nalle, kumpaan päähän binääriä kuuluisi. Kysyin, että entä jos ei ha lua mennä janal le ollenkaan eikä siihen väliinkään vaan jonnekin omaan lokeroon. Minulle vastattiin, että on pakko laittaa itsensä johonkin. Se oli todella outoa. Sain muu sukupuoliidentiteetin häiriö diagnoosin viimeisessä hoito neuvottelussa ja kävin keskustelun lää kärin, hoitajan ja psykologin kanssa. He kysyivät minulta, oletko nyt petty nyt. ’Ai miksi?’ ’No kun sait vain tällai sen diagnoosin, joka ei ole oikea trans sukupuolisuuden diagnoosi.’ Miten muunsukupuolisten asema voi olla sellainen, että asioita tutkivas sa yksikössä ajatellaan noin? Siinä hoitoneuvottelussa kuulin, et tä muu sukupuoliidentiteetin häiriö diagnoosilla yksikään lääkäri Hyksis sä ei suorita korjausleikkauksia, koska he eivät yksinkertaisesti halua. Lääkä ri sanoi, että Tampereella Taysissa lei kataan myös tällä diagnoosilla. Niinpä pyysin lähetteen Tampereelle. Leik kausaikani on itse asiassa marraskuun alussa. Minulle tehdään mastektomia eli rintakehän maskulinisaatio. Taysissa leikkaava lääkäri tutki mi nut, eikä häntä selvästikään kiinnos tanut diagnoosini. Minulle lätkäistiin seuraavaksi aika. Toiminta oli todella nopeaa. kokonaisuudessa an minulla on positiivinen kokemus Hyksin transpo lista, vaikka lääkärit ja hoitajat vaih tuivatkin. Kun sain ensikäynnille kut sukirjeen, siinä oli nimetty minulle hoitaja ja lääkäri. Lääkäri vaihtui var maan kolme kertaa jo ennen käyntiä. Myös hoitaja vaihtui monesti, ja mi nun piti selittää aina uudestaan kaik ki asiat. Transpoli oli kuitenkin minulle hy vä itsetutkiskelumatka. Missä muualla saa oikeasti pohtia useampaan ker taan, mikä käsitys omasta sukupuoles ta on ja koska on ensimmäisen kerran ajatellut olevansa mitään sukupuolta? En ymmärrä, miksi translain mu kaan pitää olla lisääntymiskyvytön ja miksi muunsukupuolisuus ei ole oikea sukupuoli. Toisaalta ihmisille annetaan asiois ta myös erilaista tietoa. Yksi kaverini aloitti kanssani prosessin samaan ai kaan, ja hänelläkin on aika varattuna mastektomiaan. Hän päätti olla aloit tamatta hormonikorvaushoitoa. Minä taas halusin aloittaa hoidot. Toisaalta minulle ei missään vaiheessa annettu vaihtoehtoa, ettei niitä tarvitsisi ottaa. Minulle sanottiin, että niitä on otetta va, jotta pääsee leikkaukseen. kerroin muunsukupuolisuudesta ni perheelleni Facebookissa. Siskoni oli heti tsemppi päällä, ja isäni ei vas tannut mitään. Äitini keskusteli asias ta myöhemmin kanssani kasvotusten. Minusta tuntuu, et tä isä on kuitenkin hyväksynyt asian. Aiemmin hän on puhunut vierail le minusta tyttä renään, mutta vii meksi kun olimme siskon kanssa ky lässä, hän puhui meistä lapsinaan. Työpaikalla ni kaikki tietävät muunsukupuolisuudestani, ja suhtau tuminen on mahtavaa. Olen ammatil tani viittomakielen tulkki, ja se on am matti, jossa sukupuolella ei ole paljoa merkitystä. Jos kuitenkin vaaditaan naista tulkiksi vaikka gynekologille tai miestä miesten saunailtaan, en voisi mennä. On ollut todella hienoa, miten hy väksyviä ihmiset ovat olleet. Mutta ei vät suinkaan kaikki. Silloin kun lähdin tutkimuksiin, olin juuri aloittanut seu rustelun. Kerroin tyttöystävälleni, että tissit lähtee ja hormoneja tulee. Hän sanoi tukevansa ja hyväksyvänsä mi nut täysin, ja se tuntui ihanalta. Hän kuitenkin jätti minut cissu kupuolisen miehen takia. Edellisenä päivänä hän oli sanonut haluavansa muuttaa yhteen ja perustavansa kanssani perheen. Hänen päätök seensä saattoi olla useita syitä, mutta huomasin, miten paljon minuun sat tui, koska hän oli sanonut tukevan sa minua. Tuntui, että yhteiskunta edelleen hylkii, kun ihmisten on niin vaikea käsit tää, että on suku puolia on enem män kuin kaksi. Tällä hetkellä elän poly amorisessa suhteessa. On ollut hienoa huomata, että kumppaneilleni muunsukupuoli suuteni on täysin ok. olen olluT hormoneilla lokakuussa 12 kuukautta. Käytän geelivalmistetta. Paketissa on 30 pientä pussia, joissa on 50 milligrammaa testosteronia alkoho lilta haisevassa geelissä. Levitän sitä reisiin tai vatsaan tai kylkiin. Hormonigeeli on todella hyvä: jos haluaisin joko pienentää annosta tai lopettaa hormonin, se onnistuisi hel posti. Geeli myös vapauttaa testostero nia tasaisemmin elimistöön kuin pis toksena annettavat korvauslääkkeet. Tykkään siitä enemmän kuin siitä, että pitäisi käydä piikittämässä jossain kol men kuukauden välein. Jokin lamppu on syttynyt, kun olen aloittanut hormonihoidon. Kaikki fyy siset ja myös psyykkiset muutokset ovat olleet todella hyviä. Aluksi tuntui kuin olisi aloittanut epillerit uudes taan: mielialat ailahtelivat ja välillä teki mieli vain paiskoa tavaroita. Ajan kuluessa on tuntunut, että minusta on tullut tietyllä tavalla todella tyyni. En esimerkiksi itke niin paljon kuin en nen. Olen myös saanut leveät hartiat, vaikka en ole liikkunut ollenkaan. Kun katsoo itseään peilistä, tulee jo ka päivä entistä hyväksyvämpi olo. Voi sanoa itselleen hyviä asioita. Koulu kiusaamisen ja muun takia olen aja tellut itsestäni hyvin negatiivisesti, ja siitä pyrin pois. Nykyisin on helpompi sanoa itselle, että olen hyvä tällaisena, näytän hyvältä ja minusta on kiva olla omassa kehossani. Kun olin jokin aikaa sitten Portuga lissa lomalla, menimme uimarannalle. Menin yläosattomissa, koska en jaksa nut sitoa rintojani – siellä oli jotain yli 30 astetta lämmintä. Ajattelin, että ke tään ei kiinnosta, mitä täällä heiluu. It sestäni tuntui hyvältä, eikä ensi kesänä tarvitse ajatella sitäkään. Olen mennyt läpi myös miesoletet tuna ja sellaisena, ettei minusta ota selvää, mikä olen. Olen saanut sisäisiä innostuksen tunteita, kun ihmiset pitä vät sukupuoltani epäselvänä. leikkaus JänniTTää . Toinen kump panini on luvannut hoivata minua, mistä olen todella iloinen. Kirjoitin myös muunsukupuolisten WhatsAppryhmään, miten paljon leik kaus pelottaa minua ja miten paljon ahdistaisi olla sairaalassa yksin. Tun temattomat ihmi set lupasivat tulla katsomaan minua sairaalaan. Aluksi näin to della paljon paina jaisia, joissa minut oli nukutettu mo neksi tunniksi eikä mitään ollut leikat tukaan tai joissa minulle laitettiin Dkupit tai aneste sia ei toiminut tai viime hetkellä lää kärit sanovat, ett eivät leikkaa. Nyt minulla on kuitenkin todella hyvä fiilis, ja odotan leikkausta todel la paljon. Ajattelen, että kun firman pikku joulut tulevat, minulla ei ole tissejä. Ja kun kesä tulee, minulla ei ole tissejä. Ja kun täytän 30 vuotta, minulla ei enää ole tissejä. Joskus mietin, miksi tämä kaikki ta pahtui ja miksi lähdin korjausproses siin näin vanhana. Mutta ehkä minä vain en olisi ollut tähän valmis nuo rempana.” ”naisten välinen lähisuhdeväkivalta On tOdella isO tabu. ajatellaan, että sitä pitää sietää tai että se kuuluu lesbOsuhteeseen.” ”en kOskaan tykännyt rinnOistani ja tOivOin, että niitä ei Olisi. en Osannut nimetä sitä dysfOriaksi, vaan vain ajattelin, etten tykkää niistä, kOska en tykännyt jOssain vaiheessa itsestäni muutenkaan.”
19. – 23.10. cinemaissi.org latin american film festival retroPelitapahtuma Näyttelykeskus WeeGee 15.10.2016 klo 11-17 Tervetuloa pelaamaan nostalgisia pelejä, tutustumaan pelikeräilijöiden aarteisin ja tekemään löytöjä myyjäisiin! Tutustu koko ohjelmaan: Tapahtumaan on ilmainen sisäänpääsy, museoihin yhteislipulla12/10€. Alle 18-vuotiaat, yli 70-vuotiaat sekä Museokorttilaiset ilmaiseksi. Näyttelykeskus WeeGee Ahertajantie 5, Tapiola, Espoo Play it again! Retropelitapahtuma WeeGeellä Tarabband (IQ/SE) mm. Tarabband (IQ/SE) Mizgin (KUR/TR/DK) Jyotsna Srikanth (IN/UK) Ulla Pirttijärvi & Ulda Nefes Joonas Widenius Trio Ural Pop (NO/FI) etnosoi.fi
Uusi Kunnioittavasti köyhyydestä -tunnustus journalisteille Suomen köyhyyden ja syrjäytymisen vastainen verkosto EAPN-Fin jakaa Kunnioittavasti köyhyydestä -tunnustuksen journalisteille, jotka ovat tehneet juttuja kunnioittavasti sekä sosiaalisia ja taloudellisia syitä analysoiden köyhyydestä ja köyhyyttä kokeneiden elämästä. Palkinnon saajat valitsee köyhyyttä kokeneista koostuva raati. Ilmoita yllä olevaan kuvaukseen sopiva kirjoitus, kuva tai ohjelma mukaan kilpaan 31.10.2016 mennessä! Jutut voivat olla julkaistu niin lehdissä, radiossa, televisiossa kuin verkkomediassakin. Lisätietoa: www.eapn.fi
Hä m ee nt ie Viid es lin ja nä kin ku ja k a a rl en k at u sö rn äi st en ra nt at ie Vaasankatu Helsing inkatu st ur en ka tu BraHenkenttä Hakaniemenranta si lt a sa a re n k at u teoll isuus katu junatie työp ajan katu sö rn äi st en ka tu M M M alek sis kiVen katu to ine n lin ja ko lm as lin ja kulmaVu orenkat u siltaVuorenranta VegeKallio vegaanista luomulounasta arkisin klo 11-15 tervetuloa! kaarlenkatu 15 Vaasankatu 15 b, ma–pe 12–20 ja la 12–18. vegekauppa.fi Helsingin ainoa vegaaninen ruokakauppa. 8 4 3 9 5 2 7 6 1 2 4 7 5 3 8 GOOD MOOD FOOD OPEN EVERY DAY VAASANKATU 15 9 Oma maa Heluna Shop Silvoplee Ekolo Kombo Street Gastro Just Vege Vegekauppa 1 Soi Soi 6
kulttuuri Kapinan kymmenen vuotta Kulttuuritila Hirvitalo taistelee olemassaolostaan byrokratian ja gentrifikaation puristuksessa. Siinä ohessa se tekee parempaa kaupunkia. TeKsTi Jari Tamminen Kuva Johannes Puro v uonna 2006 joukko taiteilija-aktivisteja kiipesi hiililuukun kautta tyhjillään olleeseen taloon Tampereen Pispalassa, osoitteessa Hirvikatu 10. Tavoitteena oli vallata tila taiteelle ja alustaksi kaikelle, mitä ihmiset nyt voisivat keksiä talon puitteissa tehdä. Nimekseen tila sai Hirvitalo, ja sen pyörittämiseksi perustettiin oma yhdistys. Pian valtauksen jälkeen kaupungin kiinteistötoimi vaati taiteilijoita poistumaan rakennuksesta, mutta tukea tuli kaupungin kulttuuritoimen suunnalta. Sama köydenveto on jatkunut näihin päiviin saakka, ja se myös osaltaan määrittelee talon luonnetta. ”Pispalan kulttuuriyhdistys -nimeen päädyimme, koska Pispalan kulttuurineuvostoa ei katsottu soveliaaksi nimeksi Patenttija rekisterihallituksessa”, yhdistyksen varapuheenjohtaja Sami Maalas kertoo. Pispalan kulttuuriyhdistys huolehtii siitä, että tila ja resurssit hyödynnetään tarkoituksenmukaisesti. ”Ihmisillä on todella erilaisia motiiveja osallistua tähän touhuun, mutta kaikki ne sulautuvat yhteen. Hirvitalossa on paljon toimijoita, kuten Pispalan nykytaiteen keskus, ja erilaisia toimintapiirejä ja kansalaisryhmiä. Pispalan kulttuuriyhdistys on Hirvitalon suojelija ja toimija, joka kuuntelee viikkokokousten kautta ihmisten tarpeita”, Maalas selvittää. Vaikka kulttuuriyhdistys vastaa talon toiminnasta, ei sen tarkoitus ole tuottaa eikä määritellä toiminnan sisältöä. ”Me haluamme pitää tämän oikeasti avoimena paikkana. Kuka tahansa voi tulla viikkokokoukseen ja ehdottaa toimintaa. Kuka tahansa saa kävellä sisään kadulta ja osallistua tekemiseen”, Pispalan kulttuuriyhdistyksen puheenjohtaja Nana Simola sanoo. Taidenäyttelyiden lisäksi Hirvitalolla on muun muassa työpajoja, leffanäytöksiä ja keikkoja. Mikään inhimillinen ei ole vierasta. Kansan keittiöön pääsee syömään joka lauantai – vapaaehtoisvoimin pyörivä keittiö tarjoaa ruuan ja kahvit muutamalla eurolla. ”Melkein kaikki tässä maailmassa pyörii rahan ympärillä. On tärkeää, että tänne voi tulla myös ilman rahaa, jotta ketkään eivät jäisi ulkopuolisiksi”, Simola perustelee. Hirvitalon toimintaa pyöritetään vapaaehtoispohjalta, ja kaikille on selvää, että kukin puhaltaa yhteen hiileen omalta suunnaltaan. hirviTaloon linkittyvistä taidetempauksista eniten kansallista huomiota lienee saanut Tullintorin kauppakeskuksessa järjestettyyn näyttelyyn liittyvä skandaali. Vuonna 2011 Pispalan nykytaiteen keskukselle annettiin käyttöön tyhjiä liiketiloja Tampereen keskustassa sijaitsevasta kauppakeskuksesta, ja erityisesti yksi teoksista herätti keskustelua. Teemu Takatalon Tiedostavan kuluttajan synninpäästö koostui seinään maalatuista, kauppakeskuksessa vuokralla olevien yritysten logoista ja yritysesittelyistä. Muotonsa puolesta teos muistutti tuiki tavallista kauppakeskuksen liike-esittelyä, mutta esittelyteksteissä listattiin yritysten tekemiä koiruuksia ja niiden toimintaan liittyviä ongelmia. Kauppakeskus maalautti teoksen piiloon pari tuntia avajaisten jälkeen ja tuli samalla toteuttaneeksi Suomen oloissa perin harvinaisen taideteoksen sensuroimisen. Kulttuuriyhdistyksen väki on päässyt harjoittelemaan myös mediatyötä oikaistessaan asiavirheitä. Tampereella vuonna 2013 itsenäisyyspäivänä hulinoitujen Kiakkovierasjuhlien järjestävää porukkaa kokoontui tapahtuman alla Hirvitalolla, ja tämän seurauksena iltapäivälehdetkin intoutuivat kertomaan tarinoita Pispalan anarkistipäämajasta. Vastine meni läpi lehdissä, mutta siinä olisi Maalaksen ja Simolan mukaan ollut myös paikka valittaa Julkisen sanan neuvostoon – oli sitten kuitenkin parempaakin tekemistä. ”Jos me tarjoamme tilaa ihmisten toiminnalle, ei se tarkoita sitä, että Hirvitalo olisi itse kaiken takana”, Maalas toteaa ja muistelee Kiakkovierasjuhlien jälkijäristyksiä. ”Siitähän tuli hirveä sekamelska. hirviTalo on Suomen itsenäisyyden alkutaipaleella, 1920-luvulla rakennettu puutalo. Talo toimi pitkään työläisperheiden kotina, ja vielä 1990-luvulla
42 • 8 / 2016 kulttuuri As ko Su om ine n ”PisPalan kulttuuri neuvostoa ei katsottu soveliaaksi nimeksi Patenttija rekisteri hallituksessa.” ”melkein kaikki tässä maailmassa Pyörii rahan ymPärillä. on tärkeää, että tänne voi tulla myös ilman rahaa, jotta ketkään eivät jäisi ulkoPuolisiksi.” Tampereen kaupunki suunnitteli sen purkamista. Lopulta talo säästyi, mutta pääsi vähitellen hirvittävään kuntoon. Talon vallanneet aktivistit ovat kunnostaneet taloa ja olleet osaltaan pelastamassa sitä rappeutumiselta. Sami Maalas oli yksi niistä hiililuukusta sisään kavunneista hirvitalolaisista. Nana Simola puolestaan edustaa nuorempaa sukupolvea. Vaikka molemmat ovat välillä ottaneet etäisyyttä talon toimintaan, on se vetänyt puoleensa kerta toisensa jälkeen. Siinä missä talon toiminta on muuttunut ja kehittynyt vuosikymmenessä, on se myös jättänyt jälkensä ihmisiin. ”Me olemme epäilemättä matkan varrella muovautuneet”, Maalas tuumii. Hän on alkujaan Helsingistä Tampereelle opiskelemaan muuttanut taiteilija, jonka Hirvitalo kaappasi vetovoimakenttäänsä eikä koskaan päästänyt irti. Hirvitalon vaikutusta ei ole pyritty rajoittamaan pieneen piiriin. ”Tänne hakeutuu jatkuvasti myös nuorempaa väkeä. Olemme välttyneet perinteiseltä yhdistysjumitukselta ja pysyneet uusiutuvina”, Simola toteaa. Tampereen ammattikorkeakoulu päätti vuonna 2013 ajaa alas taideaineiden opetuksen, ja päätös on näkynyt kaupungin kulttuurielämään lisäksi myös Hirvitalolla. ”Se oli lähde, josta tuli koko ajan uutta verta tännekin. Vaikka tuo kanava on hiljentynyt, on meillä koko ajan vaihtuvuutta”, Maalas kuvaa koulutuspoliittisten päätösten vaikutusta yhteiskuntaan laajemmin. vaiKKa hirviTalo on monin tavoin vakiinnuttanut asemansa osana Tamperetta, niin on sen toiminta jatkuvaa taistelua olemassaolosta. Kaupungin omistaman talon vuokrasopimus on ollut toistuvasti katkolla, ja kaupungin sisältä tulee erittäin ristiriitaisia signaaleja. Osa virkamiehistä haluaisi hankkiutua talosta tyystin eroon, jolloin tietysti tulisi lähtö myös hirvitalolaisille. ”Olemme vähitellen juurtuneet tähän, mutta vielä toissa vuonna olimme koko ajan liipasimella, jolloin meidät olisi voitu heivata pois koska tahansa. Nyt olemme saaneet vuokrasopimuksen vuoteen 2020 saakka, mutta sen jälkeen meidät jälleen uhataan heittää pellolle”, sanoo Maalas. Hirvitalon porukka kutsui vuonna 2014 yhteen alueen asukasyhdistyksiä ja muita toimijoita, ja järjesti keskustelutilaisuuden alueen tulevaisuudesta. Pispalalle oli juuri myönnetty Vuoden kaupunginosa -palkinto, ja julkisuuteen vuotanut lista kaupungin myytäväksi kaavailemista kohteista nostatti mökää. ”Pormestari pääsi sitten parrasvaloihin ja kertomaan, kuinka pelasti tämän kaupunginosan”, Maalas hähättää. Hirvitaloon kohdistuvat paineet selittyvät osittain sillä, että Pispalan alue on muutoksen kourissa. Gentrifikaatio jyllää, perinteisen työväenluokkaisen alueen neliöhinnat ovat nousseet ja asukasprofiili muuttunut. Pispala on paikka, jossa vallankumouksellisten tapahtumien tarrat koristavat sähkökaappeja, joiden viereen on parkkeerattu katumaasturi, jonka hinnalla saisi Tampereen keskustasta kolmion. TunneTusTi ainoastaan epävarmuus on varmaa. Tämä koskee myös Hirvitalon toimintaa. Lyhyet vuokrasopimukset ja jatkuva epävarmuus vaikuttavat myös Hirvi talon kunnostukseen. Taiteilijaporukan vallatessa taloa se oli vuosien tyhjillään olon ja vaillinaisen huollon vuoksi päässyt huonoon kuntoon. Sittemmin taloa on kunnostettu ja siistitty, ja seuraavaksi pitäisi laittaa katto uusiksi. Ongelma kattoremontin kanssa on se, että niin isoon projektiin ei oikein voi lähteä ilman varmuutta jatkosta. Simola ja Maalas pohtivat mahdollisuutta kattaa katto remontin yhteydessä aurinkopaneeleilla ja samalla toimia esimerkkinä muille alueen asukkaille – mutta kuten sanottua, ilman jatkuvuutta sekin jää tekemättä. Yhtä mieltä Simola ja Maalas ovat siitä, että kaupungin budjetissa talon myynnistä mahdollisesti saatavat rahat ovat merkityksettömiä. Sillä rahalla ei tilkitä budjettia, mutta kaupungin kulttuurielämä köyhtyisi Hirvitalon hävittämisellä. Myyntituotolla ei vastaavaa kulttuuritarjontaa hankittaisi montaa vuotta ostopalveluina. ”Muualtahan kaupunki joutuu ostamaan nämä palvelut. Me tyhmät tehdään tätä jo toista vuosikymmentä ilmaiseksi”, Simola naurahtaa hieman kuivakasti. Jostainhan se kulttuuritarjonta täytyy repiä, eivätkä kaupunginteatteri ja -museo Tampereen kokoiselle kulttuurikaupungiksi profiloituvalle kaupungille yksin oikein riitä, Maalas huomauttaa. ”Kyllähän Hirvitalon kaltaiset toimijat osaltaan tekevät Tampereesta kiinnostavan kaupungin. Ne luovat sisältöä ja houkuttelevuutta.” Yhdistyksen tasapainottelu kaupungin strategian puristuksessa on kinkkistä. Juhlapuheissa ilmoitetaan, että kulttuurin tukeminen on keskeinen osa kaupungin strategiaa, ja samalla myydään niitä tiloja, joissa kulttuuri elää. Siinä missä kaupungin tiloja hallinnoiva kiinteistötoimi tuntuu ajoittain hankalalta yhteistyökumppanilta, ei samaa voi sanoa Tampereen kulttuuritoimesta. Kulttuuritoimi käytännössä mahdollistaa Hirvitalon antamalla sille vuosittain käyttövaroja – jotka puolestaan menevät pääosin kaupungin kiinteistötoimelle vuokrana. ”Olen toistuvasti verrannut tätä kaupunkia monipäiseen Hydraan. Toisella päällä se kehuu hyvin tehdystä työstä ja toisella taas rankaisee”, Maalas kuvaa suhdettaan byrokratiaan. Mutta mikäs siinä on Hydran kanssa painiessa, kun on hyvässä seurassa ja aurinkokin paistaa. Ja pitäisi tuo ensi vuoden näyttelyohjelmakin saada valmiiksi (kiinnostuneet voivat ottaa yhteyttä). Mikko Nurmi (toim.): Hirvitalo – Pispalan nykytaiteen keskus. 324 sivua. (Pispalan kulttuuriyhdistys 2014.) Kansankeittiö lauantaisin kello 17 Talon kokous joka keskiviikko kello 18 M ar ius Ab ra m av ici us
M er it ullin k at u 33, 00170 H elsin k i 9 4 4 224 viirus.fi lip p u.fi — In the Front Line A live report on the Egyptian revolution singer Ramy Essam World premiere 6.10.2016 On stage and music Ramy Essam The performance is in English with Finnish, Swedish and English subtitles. Tickets 22 / 20 / 16 € On tour M er it ullin k at u 33, 00170 H elsin k i 9 4 4 224 viirus.fi lip p u.fi Text och regi Milja Sarkola Om perfektionism och misstänksamhet och spontanitetens olidlighet Urpremiär 4.11.2016 På scenen Maria Ahlroth Viktor Idman Robert Kock Sanna-Kaisa Palo Jessica Raita Biljetter 30 / 24 / 16 € Tekstitys suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi
44 • 8 / 2016 kulttuuri Täällä ei ole mitään nähtävää Taide voi rikkoa arjen ja oletukset – ja siten kertoa paljonkin arjesta ja oletuksista. TeKsTi Jari Tamminen ”Y Ksi uusnaTsi diggaili taannoin ihan täysillä mun performanssista Berliinissä”, Otto Karvonen kertoo. ”Alkujärkytyksestä toivuttuani totesin itselleni, että mulla ei ole mitään vaikutusmahdollisuutta siihen, kuinka ihmiset teokseni tulkitsevat.” Karvosen uran yhteen kokoava Please act like nothing happened -kirja on täynnä taiteen muotoisia häiriöitä arjessa. Omituisia liikennemerkin näköisiä kylttejä, vastaanottokeskuksilta muotonsa lainanneita linnunpönttöjä, uskonnollisuutta truittipulloista suihkutteleva siivoaja kadulla. ”Minä valmistan muutoksia julkiseen tilaan, jotta mitään asiaa ei voisi kohdata itsestäänselvyytenä. Arkipäivässä ympäristö muuttuu tosi nopeasti putkeksi, jossa vaan porhalletaan. Jos sinne tekee pienen muutoksen, niin se voi yhtäkkiä ollakin iso juttu.” Karvonen näkee teoksensa pienimuotoisina kannanottoina. Ne saattavat huomaamattominakin käynnistää alitajuisia ajatusprosesseja; aivot yrittävät selittää, mitä on tapahtunut ja miksi ja miten siihen tulisi suhtautua. ”Eihän ihmisillä ole arjessa aikaa jäädä kärkkymään, että mistäs tässä on kyse. Teokset rekisteröityvät jonnekin alitajuntaan samoin kuin mainokset ja jäävät pyörimään päähän. En kuitenkaan halua antaa ihmisille ohjeita siitä, miten teoksia pitäisi tulkita, ja harvemmin niihin mitään valmiita vastauk sia löytyykään.” ”Toisinaan kuulen mutkien kautta siitä, kun joku on nähnyt jonkun teokseni ja kehittänyt teorioita siitä.” Onko näillä teorioilla sitten kosketusta todellisuuteen, onkin vaikeampi kysymys. Ovathan ne suoraan todellisuudesta, vaikka eivät vastaisikaan sitä, mitä taiteilija on tavoitellut. Ja sitten on se natsi, joka diggaili Karvosen teosta ja löysi sieltä jotain itselleen. TaiTeiliJan uraa yhteen vetävä kirja on aina välitilinpäätöksen paikka. ”On aikamoinen puristus käydä läpi vuosien dokumentaatio teoksista ja saada ne nippuun ja alta pois. Tämän siirtymän jälkeen voi sitten ajatella jotain ihan muuta”, Karvonen toteaa ja jatkaa heti perään: ”Tosiasiassahan ajatukset pyörivät jatkossakin sitä samaa kehää.” Lukijalle Karvosen kirjassa on tarjolla melkoisen ilmeinen punainen lanka: häiriöiden kautta luodut väläyk set antavat mahdollisuuden kyseenalaistaa totuttu. ”Taitaa olla aina niin, että muut näkevät taiteilijan tuotannon läpi kulkevan punaisen langan, vaikka taiteilija itse kokisi, että on sohinut joka suuntaan täysin erilaisia projekteja. Omat tekemiset aina tuntuvat hirveän monipuolisilta, mutta samaa logiikkaahan ne seuraavat – ovat siinä samassa pötkössä.” Kirjaa kasatessa Karvonen kuitenkin löysi pari teemaa, – muukalaisuus ja kaupunkitila – joiden alle kategorisoida teok siaan. Tosin, ”kun niitä oli aikansa vatvonut, niin olisihan ne toisinkin jaotella”, hän toteaa. seura avaKsi Karvonen luo marraskuussa julkiseen tilaan häiriöitä yhdessä Mikko Rimmisen kanssa. Espoon Matinkylään nousevan metroasemakauppakeskuskompleksin edustalle tarvittiin taidetta, ja Karvosen ehdotus tarpeen tyydyttämiseksi hyväksyttiin. Uuden teoksen sijoittuminen länsimetron aseman yhtey teen sopii jatkumoon. Vuonna 2005 Karvonen teki Security Flip Shifty -teoksen, jossa joukko skeittaajia pukeutui vartijoiksi ja lähti skeittaamaan Helsingin Rauta tientorin metroasemalle ja sen läheisyyteen. Tavallisesti vartijat ovat niitä, jotka ajavat skeittaajia pois näiltä paikoilta. Vastakkaisten roolihahmojen yhdistäminen haastoi yleisöä miettimään suhdettaan julkiseen tilaan, tilan hallintaan ja siihen, kuinka auktoriteettitahot käyttäytyvät. Vuonna 2013 valmistunut Kaupungin juuret -teos puolestaan sijoittuu Kampin metroasemalle. Kuin puun juuria, kallioluolan katosta sojottaa Karvosen tekemiä opastinkylttejä. Yhteensä 735 kylttiä osoittaa suoraan maapallon lävitse niihin paikkoihin, josta osa Helsingissä asuvista henkilöistä on kotoisin. Kussakin kyltissä lukee, mihin se osoittaa. ”Kauppakeskukset ovat omalla tavallaan kummallisia tiloja taiteelle. Ne ovat kuitenkin paikkoja, jotka ovat jengin päivittäisten reittien varrella.” Karvosen yllätyksellisiin kohtaamisiin perustuva taide sopii paikkoihin, joissa ei ole totuttu kohtaamaan taidetta. ”Se on mun pelikenttää.” Otto Karvonen: Please act like nothing happened. 172 sivua. "minä valmistan muutoksia julkiseen tilaan, jotta mitään asiaa ei voisi kohdata itsestäänselvyytenä." "ne rekisteröityvät jonnekin alitajuntaan samoin kuin mainokset ja jäävät Pyörimään Päähän."
8 / 2016 • 45 kulttuurihäirintä espoo on veressä Ex-vandaalit julkaisivat graffitimuistelmat. TeKsTi Jari Tamminen e sPoo nähdään – ja se haluaa näyttäytyä – pääasiassa vauraan keskiluokan ja sitä vauraampien pilvilinnana. Länsimetron raiteitakin vastustettiin siksi, että niiden pelätään tuovan köyhät ja huumeet mukanaan. Todellisuus ei tietenkään ole ikinä yksinkertaista, eivätkä stereotypiat kerro koko totuutta. Espoossa on myös lähiöitä, joita dominoivat betonielementtitalot, ja näistä lähiöistä ponnistaa graffitijengi HRC. Hellraisers Crew – osa espoolaisuutta vuodesta 1990 -kirja kuvaa nuorten poikien innostumista graffitista ja sitä, kuinka tuo innostus johti kaupungin tuotteliaimman porukan muodostumiseen. Graffitiin liitetään usein tilanhallinnallisia kysymyksiä, mutta tätä ei teoksessa mitenkään glorifioida. Kirjasta välittyy kuva porukasta, joka merkkasi reviiriä urakalla mutta joka ei hahmottanut tilallista konfliktia välttämättä erityisen teoreettisessa viitekehyksessä. Laajemmat spekulaatiot ilmiön yhteiskunnallisista vaikutuksista jätetään lukijalla ja muille aiheesta kiinnostuneille. 1990-luvun loppupuolella muuttuvien elämäntilanteiden myötä HRC:n toiminta hiipui. Tämä ei kuitenkaan tarkoittanut HRC:n loppua. Ydinporukasta Acton vaikuttaa nykyään Helsingissä. Hän on myös hakenut uusia tapoja lähestyä graffitia – hänen näyttelynsä Make Your Mark -galleriassa purki ilmaisumuodon alkutekijöihinsä. Lahteen muuttaneen Sovedin kädenjälki puolestaan on näkynyt viime vuosina kaupungin sähkökaappien kyljissä – Lahti Energialla on mahdollisesti Suomen hienoimmat sähköboksit. Viime vuosina porukkaan on liittynyt myös Deos, joka on ollut näkyvä hahmo Myyrmäessä sijaitsevan Vantaan taidemuseo Artsin toiminnassa. Katutaiteeseen erikoistunut Artsi myös otti kokoelmiinsa Deosin yhdessä Henden kanssa tammikuussa 2016 maalaaman Hävetkää-teoksen, jossa kritisoitiin kaupungin urheiluvaikuttajien kähmimisiä. Teos on yksi Suomen graffitihistorian puhutuimmista. Myös Vantaan kaupunginjohtaja Kari Nenonen saapui Myyrmäkeen puolustamaan teoksen odottamatonta sensuroimista ja poistamista Myyrmäen luvalliselta graffitiaidalta. Vaikka jengi on hajaantunut ja vaikuttaa eri tavoin eri paikoissa, näyttää espoolaisuus yhä yhdistävän tekijöitä – julistavatpa he yhä olevansa osa espoolaisuutta. Ehkä Espoo on mielentila. Jari Tamminen HRC: Hellraisers Crew – osa espoolaisuutta vuodesta 1990. 104 sivua. HRC Acton & Rosk. Matinkylä, Espoo 1992 ”kirjasta välittyy kuva Porukasta, joka merkkasi reviiriä urakalla mutta joka ei hahmottanut tilallista konfliktia välttämättä erityisen teoreettisessa viitekehyksessä.”
46 • 8 / 2016 kulttuuri kulttuuri 40 vuoden pako maailmassa TeKsTi Johanna siiK Mona Hatoumin retrospektiivissa rajat liukuvat mutta tulevat myös näkyviksi. l ibanonin palestiinalainen Mona Hatoum saapui 23-vuotiaana Lontooseen lyhyelle lomamatkalle. Samana vuonna, 1975, Libanonissa leimahti sisällissota. Hatoum ei päässyt takaisin kotiin. Maanpakoon pakotettu, mainostoimistossa graafikkona työskennellyt ja taiteellisesti lahjakas Hatoum hankki itselleen Lontoosta uuden työja opiskelupaikan. Vanhempansa Hatoum tapasi seuraavan kerran vasta 1981 Beirutissa. Sota loppui vasta 1990. Kiasmassa koko talven esillä oleva Mona Hatoumin retrospektiivinen näyttely esittelee hänen teoksiaan laajasti, aina varhaiskauden performanssien tallenteista uudempiin installaatioi hin. Hatoum on käyttänyt urallaan hyvin laajasti eri tekniikoita ja esittämisen tapoja, mutta silti kaikessa on nähtävissä punainen lanka – joissain tekstiilitöissä konkreettisestikin. Tuo yhdistävä tekijä on hyvin syvä henkilökohtainen kokemus ja ruumiillisuus, joka varhaisissa töissä näkyy videoiden tungettelevana lähikuvana Hatoumin omasta kehosta tai hiusten, kynsien ja virtsan käyttönä teoksen materiaalina. Uudemmissa teoksissa näkyy globaali kipu ja hämmästys nykytilasta, johon historia ja ihmisten teot ovat sen ajaneet. haToum on PainoTTanuT haastatteluissa, ettei koe olevansa erityisen poliittinen taiteilija. Hänen työnsä kertovat ensisijaisesti omista kokemuksista, joihin toki paikallinen ja maailmanpolitiikka läheisesti liittyy, mikä on selvää jo läpimurtoteoksessa Measures of Distance vuodelta 1988. Siinä Hatoumin suihkussa olevasta äidistään ottamat valokuvat yhdistyvät äidin tyttärelleen kirjoittamiin kirjeisiin, joiden sisältöä Hatoum lukee vi deon päälle sekä arabiaksi että englanniksi. Kuten oman äitinsä valokuvista ja sisätiloja kuvaavista installaatioistakin käy ilmi, Hatoum ei yritä häivyttää tai piilottaa rajoja vaan näyttää ne. Joskus ruumis, raja tai seinä on aukkoja täynnä ja hassun näköinen, mutta lähempi tarkastelu osoittaa, että ilmavat rihmat ovatkin piikkilankaa (Impenetrable, 2009) tai huoneenjakajan reikien reunat viiltävän teräviä (Grater Divide, 2002). näYTTelY Tulee helsinKiin Lontoosta, taiteilijan toisesta kotikaupungista, jossa näin laaja Hatoumin retrospektiivi oli ensimmäinen laatuaan. Menneenä kesänä näyttely Tate Modernissa jakoi mielipiteitä, kuten älykkään taiteen kuuluukin. Louise Bourgeoisin ja Joseph Beuysin hengenheimolaisena Hatoumin taide ei asetu yhteen tai edes kahteen kategoriaan vaan pursuaa yli häkeistään kuin Cellules-teoksen (2012–13) sisäelimiltä näyttävät, kovat lasimassat. Jotkut saattavat muistaa myös Hatoumin Ars 95 -näyttelyssä esillä olleen installaation Light Sentence (1992). Teokseen tiivistyy jälkikäteenkin katsottuna paljon taiteilijan olennaisia esittämisen ja viestinnän tapoja. Huoneen kokoinen, yhden valonlähteen valaisema teos on samalla sisäänsä sulkeva ja läpinäkyvä häkkirakennelma. Vaikka katsoja ei sisällä seisokaan, on tunnelma ahdistava, vankilamainen. haToum TYösKenTelee Lontoon ja Berliinin lisäksi ympäri maailma eri residensseissä ja kertomansa mukaan nauttii siitä, että saa tehdä töitä eri paikoissa, niillä ehdoilla ja materiaaleilla, mitkä hänelle kulloinkin annetaan. Maailman huolestuneena kansalaisena kartoista ja niiden muokkaamisesta on tullut olennainen osa Hatoumin tuotantoa. Kartat ovat joskus viilleltyä paperia, joskus liukkaista ja liikkuvista materiaaleista, kuten lasihelmistä ja saippuasta tehtyjä. Hatoumin maailmassa mikään ihmisen asettama valtio tai raja ei ole pysyvä. Karttapallon näköinen Hot Spot (2006/2013) tulee Kiasmassa paikkaan, josta se näkyy myös museon ulkopuolelle. Punaisena hehkuvien juovien peittämä maapallo näyttäytyy kokonaisuutena, jossa kaikkialla on tukalaa ja jännitteistä. Kriisialueet ovat ehkä kaukana arjestamme, mutta me kaikki olemme Maan tulevaisuudesta vastuussa teoillamme. haToum on PalannuT uransa aikana säännöllisesti kodin, sen kalusteiden ja tavaroiden äärelle. Sängyt, tuolit ja metalliset keittiövälineet ovat yhtä aikaa arjen elämisen apuvälineitä ja ulkona hengittävän yhteiskunnan kontrollin välineitä. Vai mitä tuumaisit, jos joutuisit nukkumaan yösi jättimäisen juustoraastimen päällä? Mona Hatoum Kiasmassa 7.10.2016–26.2.2017
8 / 2016 • 47 kuvataide Kamera peilinä Meeri Koutaniemen kuvat vaikuttavat seinältäkin käsin. TeKsTi Tuomas ranTanen Kuva meeri KouTaniemi K uoPion Kuninkaankadulla, Minna Canthin vanhaa koti taloa vastapäätä sijaitsee VB-valokuvakeskus. Se on saanut nimensä samassa talossa 1894–1927 aikalaisiaan kuvanneen Victor Barsokevitschin (1863–1933) mukaan. Talon seinälaatassa pitäisi oikeastaan lukea AS/VB-valokuvakeskus, koska valokuvaamo päätyi Victorille hänen mentyään naimisiin sen alunperin 27-vuotiaana perustaneen Adéle Sallinin (1857–1944) kanssa. Epäoikeudenmukaisuutta ei vähennä se, että kun Barsokevitschin uran 70 000 lasinegatiivia ovat nykyään tallennettu Kuo pion kulttuurihistorialliseen museoon, Sallinin ottamat kuvat ovat kadonneet historian hämärään. sYYsKuisena lauantaiaamupäivänä näyttelytilossa on ruuhkaa. Tarjolla on Meeri Koutaniemen eri mantereilta ottamista valokuvista koottu kokonaisuus. Näyttelyn ensimmäisessä huoneessa namibialaisen hereroheimon jäsenet osoittavat kunnioitustaan 1900luvun alun kansanmurhassa kuolleille esi-isilleen poseeraamalla kuvissa siirtomaakauden aikaisissa palvelijaasuissa. Toisen huoneen kuvien kohteena on HIV-positiiviisuuden, transsukupuolisuuden ja intiaanijuuriensa takia moninkertaista stigmaa kantavia meksikolaisen Oasis-hoitokodin asukkaita. Kuvista vaikuttavimmassa kolme pikkupoikaa katsoo edessään vuoteella makaavaa kuolevaa miestä ja vilkuilee samalla pelokkaasti kameran – siis meidän katsojien – suuntaan. Kolmannen huoneen Pohjois-Amerikassa otetuissa kuvissa esiintyvät suomalaisten 1800–1900-lukujen taitteen siirtolaisten ja intiaanien yhteiset jälkeläiset. Tuoreen Fintiaanien mailla -kirjan tiimoilta tutuista kuvista nousee tässä ripustuksessa hallitsevimmaksi vastavaloon lapsista otettu kuva. Metsän läpi suodattuva kirkas auringonvalo tuntuu kääntävän katseen suunnan kuvan henkilöistä katsojaan, jaetusta historiasta meihin suomalaisiin. Neljännen huoneen vuonna 2014 otetussa 15 kuvassa Somalimaan klaaniriitojen sovittelijat poseeraavat kameralle, toiset helpottuneempina kuin toiset – jotkut ehkä hiukan pitkin hampain tai muuten vaivautuneina. viimeisen huoneen Keniassa otetut kuvat liittyvät naisten ympärileikkauksen vastaiseen kamppailuun. Osa kuvista kuuluu vuonna 2014 Helsingin Sanomissa ja sittemmin myös Timelehdessä julkaistuun sarjaan. Sitä kritisoitiin aikanaan siitä, että yhdessä kuvassa ympärileikattavien tyttöjen kasvot ovat näkyvissä. Viimeistään seinällä katsottuna on selvää, miten tärkeä juuri tuo kuva on tuomittavan ilmiön yksilötason välittymisen kannalta. Vaikka näyttelyn kuvista suurin osa on nähty muissa asiayhteyksissä, VB-valokuvakeskuksen galleriaripustus antaa niille uutta arvoa. Kokonaisuus myös osoittaa, miten työnsä hallitseva kuvaaja voi olla kulttuurisen kohtaamisen suhteen yhtä aikaa kohteitaan kunnioittava ja itse kantaaottava. Meeri Koutaniemi: Siirtymiä – Transitions VB-Valokuvakeskus 30.10. asti muuTosvoima. Elizabeth Nkere pakeni ympärileikkausta yhdeksänvuotiaana. Nyt aikuisena hän kiertää mielipidevaikuttajana kouluissa, kylissä ja kirkoissa puhumassa naisten silpomista ja lapsiavioliittoja vastaan. Paenneet -sarjasta, Kenia 2012.
48 • 8 / 2016 kulttuuri Konseptina anti?fa-hiphop Moscow Death Brigade ihastutti ja vihastutti Suomi-kiertueella. Miksi muusikot saivat natsit vaihtamaan koppalakkinsa kukkahattuihin? l uKuisiin pahoinpitelyihin syyllistynyt uusnatsijärjestö Kansallinen Vastarintaliike esitti verkkosivuillaan elokuussa huolensa siitä, että antifasistibändi Moscow Death Brigade (MDB) oli tulossa syyskuussa kiertueelle Suomeen. Uusnatsit olivat harmissaan, että musiikin avulla voitaisiin houkutella alaikäisiä mukaan äärivasemmistolaiseen toimintaan. Kaiken pahan lisäksi jonkin tapahtuman yhteyteen oltiin vieläpä järjestämässä punk-kirpputoria. Ei ihme, että metrohousun puntti alkoi tutista. Kansallisen Vastarintaliikkeen markkinointikikka oli purrut. Voima-lehti päätti matkata Tampereelle, ja tarkistaa miten äärivasemmiston värväys sujuu Pispalassa sijaitsevalla Vastavirta-klubilla. Ja hyvinhän se näytti sujuvan. Tai ainakin keikka oli loppuunmyyty jo hyvissä ajoin iltaa. vuonna 2007 perustetussa Moscow Death Brigadessa on kysymys paljon enemmästä kuin pelkästä musiikista, koska tekemisen keskiössä on niin ikään aktivismi ja graffiti. Räppiä, punkia ja metallia yhdistävä trio kiertää jatkuvasti ympäri Eurooppaa. Suomessa yhtye esiintyi nyt ensimmäistä kertaa. Tapasimme bändin jäsenet Tampereen vanhalla Tulitikkutehtaalla keikan jälkeisenä päivänä. Tulitikkuja ei ole tehtaalla valmistettu vuosikymmeniin. Sen sijaan tehtaan piha on elämää täynnä, ja alueesta on muotoutunut elävä vaihtoehtoinen tila tamperelaisille alakulttuuri-ihmisille. Hieman syrjäiset ja hylätyt tehdasrakennukset ovat ihanteellisia pintoja graffiteille, ja löysimmekin yhtyeen maalaamasta omaa piissiään tehtaan seinään. Bändi on selvästi tyytyväinen eiliseen keikkaansa. TamTeKsTi henri salonen & anTTi KurKo KuvaT henri salonen Rehellisen reportterin rakkaus KumPi on ParemPi versio Solariksesta: Tarkovskin (1972) vai Soderberghin (2002)? Tämä piti selvittää juurta jaksain. Oli vuoden 2003 kevät. Journalisti ja kirjailija Anna Politkovskaja oli juuri saapunut Helsinkiin. Luulisi, että meillä olisi ollut kuumempia keskustelunaiheita matkalla lehdistötilaisuuksiin, kirjakauppoihin ja yliopistolle. Tarkovski voitti. Meistä Soderberghin tekele oli vain Tarkovskia plagioiva eikä Stanislav Lemin kirjaa tulkitseva. Siirryimme Kaukasukseen. "Tšetšenian kansanäänestyksessä huijattiin", kertoi Politkovskaja. "Minuakin pyydettiin äänestämään. Vaikka sanoin, ettei minulla ole äänioikeutta, silti tarjottiin äänestys lippua. Ja äänestäjät olivat joka paikassa samat. Heitä kuljetettiin paikasta toiseen." Enemmistö päätti Tšetšenian olevan osa Venäjän federaatiota, ja perustuslakia rakennettiin sen mukaisesti. PoliTKovsKaJa oli TYrmisTYnYT Tšetšenian sodista. Eniten häntä raivostutti yleisen mielipiteen muokkaaminen propagandalla. Länsimaissakin tšetšeenejä pidettiin uhkaavan vaarallisena kansana. Valhe on väärin, vaikka valheeseen uskoisi enemmistö kansasta, ajatteli Politkovskaja. Aina pitää etsiä totuutta. Politkovskajan raporteissa tuo Viroa pienempi maa oli uhri Venäjän luomassa pelissä, jonka sotavoitoilla tuntematon KGB-mies Vladimir Putin nostettiin presidentiksi. Politkovskaja murhattiin kymmenen vuotta sitten, 7.10.2006. PoliTKovsKaJa os. mazePa syntyi ukrainalaiseen diplomaattiperheeseen New Yorkissa 1958. Hän opiskeli Moskovassa journalismia syventyen myös runouteen. Hän sai kaksi lasta ja kasvatti nämä melkein yksin. Puolison huikentelevaisuus teki Politkovskajasta feministin. Venäjällä, hänen rakkaassa kotimaassaan, oli monta asiaa vialla. Niistä pahin oli vapauden katoaminen kansalaisoikeuksia rajoittamalla. Hänen suuri toiveensa oli rakentaa Venäjästä oikeudenmukainen ja rauhanomainen valtio. Mutta hän ei haluaisi, että jämähdämme häntä kaipaamaan. Politkovskajan neuvojen mukaan meidän olisi keskityttävä tähän päivään ja pyrittävä parantamaan maailmaa. Kansan pitää saada osoittaa mieltä, ja kansan ääntä pitää kuunnella, ajatteli hän, vaikka näki unelmayhteiskuntaansa muitakin teitä. Politiikan ja aktivismin lisäksi sivistyksen ja taiteen tiet. Edelleen Politkovskajaa tulkiten, onnellinen kansa on rauhan kansa. Omasta onnestaan voi aloittaa. Jos rasittunut mieli halajaa elokuviin, sitten pitää mennä. Huonompikin Solaris käy, jos George Clooney valkokankaalla ilahduttaa. Eräässä kirjoituksessaan Politkovskaja piti tangoa "intohimon tanssina", jonka pelkkä katseleminenkin olisi hyväksi. "Lavalta hyökyvä libido pitää katsojan otteessaan. Jos on tullut näytökseen yksin, ihastuu vierustoveriin." iida simes tuhkaa ja timantteja Ku va : Ve ld a Pa rk kin en Kirj oitt aja on jaz zia , elo kuv ia ja kirjo ja rak asta va elä m änt ap ase m ioo tikk o.
8 / 2016 • 49 Konseptina anti?fa-hiphop Muovipuutarha Särjetty maa Taidetta vihreillä arvoilla täyttä asiaa ja Tikke Tuura: la 15.10. klo 13–15 | la 12.11.2016 klo 13–15 Miten elää ekologisemmin? Järjestöt esittäytyvät ja työpajoissa viihtyvät lapsetkin. ke 5.10. – la 5.11. Stoan galleria muuttuu hylätyistä tavaroista rakennetuksi muovitaiteelliseksi puutarhaksi. pe 14.10. klo 19 & la 15.10. klo 16, 13 / 9 € Näytelmä kansojen törmäyksistä, ihmisten kohtaamisista ja maaoikeuksiin liittyvistä kohtaloista. Ohjelmista lisätietoa: stoa.fi Ekolauantait Turunlinnantie 1 | Itäkeskus | Helsinki Valokuv ausja videoki lpailu 1.10.—3 1.12.20 16 HELSINKILÄINEN — TEETKÖ TYÖTÄ? Mitä on työ Helsingissä vuonna 2016? Pitääkö työstä saada palkkaa ja voiko harrastus olla työtä? Onko työ velvollisuus vai voiko se olla leikkiä? Lue lisää ja osallistu kilpailuun: www.tyonkuvia.fi Näyttely Virka-galleriassa kesällä 2017 pere oli tarjonnut parastaan. ”Meininki klubilla oli todella hyvä. Yleisö oli täysillä mukana, ja yllätyimme kuinka hyvin porukka osasi laulaa myös sanoituksia. Arvostamme muutenkin suomalaista punkja hc-skeneä, joten täällä oli ilo soittaa.” Yhtyeen kielenä toimii niin englanti kuin venäjäkin. Miksi teette musiikkia molemmilla kielillä? ”Me halutaan tehdä englanniksi kappaleita sen takia, että sitä puhutaan ympäri maailmaa ja me kasvettiin kuunnellen englanninkielistä hip hoppia. Venäjäksi räppääminen on meille kuitenkin myös todella tärkeää. Yritämme käyttää molempia kieliä, ja jako siinä, mitkä kappaleet tehdään venäjäksi ja mitkä englanniksi, liittyvät aiheen paikallisuuteen.” Kesällä PelaTTuJen jalkapallon EM-kisojen aikana venäläiset jalkapallohuligaanit herättivät pahennusta Ranskassa. Väkivaltaisesti ja rasistisesti käyttäytyvät huligaanit ovat erottamaton osa Venäjän muuta kaduilla toimivaa äärioikeistoa. Äärioikeiston hegemonia on jopa niin suuri, että se on onnistunut ottamaan systemaattisesti haltuunsa erilaisia työväenluokkaisia alakulttuureja, kuten punkja räppiskeneä. Äärioikeiston muodostaman aidon uhan vuoksi antifasistinen toiminta on Venäjällä vaikeaa. Hyökkäykset keikoille ovat yleisiä. Niissä on vammautunut ja kuollut ihmisiä, joten klubit on viety pääosin maan alle. Olette aikaisemmissa haastatteluissa sanoneet olevanne ei-poliittisia antifasisteja. Mitä tämä tarkoittaa käytännössä? ”Meidän tausta ei ole politiikassa vaan graffitissa, punkissa ja hiphopissa. Me ollaan ihan taviksia eikä mitään erityisiä aktivisteja. Yritämme viestittää, että sun ei tarvitse olla mikään poliitikko voidaksesi kampailla rasismia, homofobiaa, syrjintää ja fasismia vastaan sen kaikissa muodoissa. Pitää vielä tarkentaa, että jos Venäjällä sanot, että olet poliittinen, niin ihmiset vetävät siitä yhtäläisyysmerkit puoluepolitiikkaan. Meillä päin ihmisillä on erittäin huonoja kokemuksia puoluepolitiikasta.” MDB määrittelee apoliittuutensa poikkeavan sellaisista toimijoista, jotka kokevat voivansa suhtautua kaikkeen politiikkaan neutraalisti ja ylläpitää yhteyksiä esimerkiksi uusnatseihin. ”Selkeyden vuoksi: olemme kaikenlaista oikean sektorin ajattelua ja syrjintää vastaan.” Haastattelu lähenee loppuaan, ja bändin on jatkettava kohti Jyväskylää ja seuraavaa keikkaa. Lopuksi on kuitenkin vielä kysyttävä, miten natseja huolestuttanut äärivasemmiston värväys tapahtumassa onnistui. ”Hehe. Vaikea sanoa. Me ei ainakaan yritetty värvätä ketään, mutta ehkä näin tapahtui meidän huomaamatta. Aina välillä paikallinen äärioikeisto yrittää jotenkin estää tai häiritä meidän keikkoja. Meille tämä on tietysti vain merkki siitä, että jotain tehdään oikein, jos he kokevat meidän keikat uhaksi itselleen.” äärioikeiston muodostaman aidon uhan vuoksi antifasistinen toiminta on venäjällä vaikeaa. ”yritämme viestittää, että sun ei tarvitse olla mikään Poliitikko voidaksesi kamPailla rasismia, homofoviaa, syrjintää ja fasismia vastaan sen kaikissa muodoissa.”
50 • 8 / 2016 kulttuuri TeKsTi Tuomas ranTanen Kuva sami TirKKonen Kuolemantanssia Kuopiossa Anne Rautiaisen ja Leea Klemolan näytelmät eroavat enemmän muodoltaan kuin pääteemaltaan. K uoPion kaupunginteatterissa esitetään vielä lokakuun ajan surrealistisiin omakuviinsa liitetystä meksikolaisesta taidemaalarista Frida Kahlosta (1907– 1954) kertovaa Fridaa. Anne Rautiaisen käsikirjoittamassa ja ohjaamassa näytelmässä käydään läpi Kahlon elämän tunnetuimmat käänteet alkaen taiteilijan loppuiäksi rampauttaneesta raitiovaunuonnettomuudesta. Taiteellisen uran kehittymisen rinnalla ja ehkä ohikin huomiota saa hänen myrskyisä yhteiselonsa kuvataiteilija Diego Riveran kanssa. Esityksen kantavana elementtinä on Kahlon Kaksi Fridaa teos, johon taiteilija maalasi itsestään muotokuvat rinnakkain elävänä ja kuolleena. Asetelmaa toisintaa näyttämöllinen ratkaisu, jossa elämänjanoista Fridaa seuraa hänen kuollut minänsä, meksikolaiseen kuolleiden päivään viittaava nukketeatterihahmoinen luuranko. Toteutuksen ohittamaton vahvuus on sen symbolistisissa ja värimaailmaltaan eteläamerikkalaisen yltäkylläisissä näyttämökuvissa. Niiden tunnelma vaihtelee liikettä tulvivista joukkokohtauksista yksin kylpyammeeseen pysähtyneeseen Fridaan. Välillä rampa Frida työntää maalauksiaan jättiläismäisessä laatikossa lavan poikki Pariisiin, välillä hän roikkuu hirttonarua muistuttavassa sairaalalaitteessa ja välillä lyö kepillä rikki näyttämön yllä riippuvia torsoja, jotka paljastuvat meksikolaisiksi pinjata-kuoriksi. Tunnelman K annalTa tärkeässä roolissa ovat riisutusti kitaran säestyksellä esitettävät sielukkaat laulut (Ritva Grönberg) ja etenkin symbolisimpia kohtauksia kannatteleva tanssi. Myös Fridaa esittävä Virpi Rautsiala hallitsee rooliaan vahvasti kehollaan ja vakuuttaa laulullaan. Fridan maailmasuhteeseen kohdentaminen kärsii hiukan historian ulkoisten tapahtumien tilaa vievästä kertaamisesta. Esimerkiksi Diego Riveran (Jarmo Perälä) kiista Rockefeller Centerin ala-aulan seinämaalauksen Lenin-hahmosta on tarinana huikaiseva, mutta Fridan elämänkaaren kannalta se on sivujuonne. Frida-hahmon eksistentiaalista ominaispainoa syö muutenkin Diegon dominoivaksi määrittyvä rooli, jonka varjossa myös Fridan suhde Meksikossa maanpaossa olevan Lev Trotskiin ja naissuhteetkin alleviivaavat enemmän mustasukkaisuutta kuin itsellisyyttä. Esityksen näyttämötekniikka on runsasta, ja sitä käytetään taitavasti. Tosin jotkut videografiikat tuntuvat muuhun näyttämökuvastoon nähden hiukan eriseuraisilta. Erilaisten tyylien yhdistäminen taas onnistuu erityisen pysäyttävästi nykytanssin muodossa toteutetussa näytelmän avainkohdassa. Siinä kuolinvuoteellaan makaava Frida nousee monistettuna hahmona tanssimaan tavalla, joka ilmentää irtaantumista paljon kärsineen ruumiin kuristavasta pakko paidasta. siinä missä Fridassa taiteilijan elämänkaari peilautuu meksikolaisittain tulkittuun kuolematematiikkaan, Vaimoni, Casanova -näytelmän taiteilijapäähenkilö ajautuu eurooppalaisen kirkkotaiteen välittämään kuolemantanssiin. Sen tunnetuissa kuvissa luurankona esiintyvä kuolema saattelee tanssien hautaan tasapuolisesti rikkaita ja köyhiä, vallanpitäjiä ja alistettuja. Esimerkiksi Ingmar Bergman hyödyntää tätä perinnettä elokuvassaan Seitsemäs sinetti (1957). Leea Klemolan näytelmässä kuolemantanssi ei kuitenkaan kietoudu shakinpeluuseen vaan spagettiwestern-tyylisen kaksintaisteluun. Kuopion kaupunginteatterin pienellä puolella koko loppuvuoden esitettävä teos on yhtä aikaa pökerryttävän hauska, psykologisesti terävä ja pohjimmiltaan tunteikas tragikomedia. Se kertoo seksuaaliseen häirintään syyllistymisen takia hyllytetystä kuusikymppisestä Kyllikistä (Seija Pitkänen), joka palaa pitkältä sairaslomalta näyttelijän työhön itsetunto maanrakoon lyötynä. Kyllikki yrittää päästä jaloilleen valmisteilla olevan Casanova-aiheisen näytelmän kautta. Haastetta ei helpota yhtään, että sen käsikirjoittaja-ohjaaja Antero (Miko Kivinen) oireilee omien identiteettiongelmiensa kanssa ja teatterin nurkissa pyörii salskea vanha heila Ari (Antti Lahti). Kyllikin ammatillinen kriisi on tietenkin myös ikääntymiskriisi, ja molempia käsitellään Klemolalle tyypilliseen tapaan suhteessa seksuaalisen minäkuvan horjumiseen. Kun yksi esityksen päätaso on Kyllikin ja hänen miehensä Jukan (Annukka Blomberg) maitohappoiseen vaiheeseen edennyt parisuhde, asetelmassa voi nähdä viittauksia August Strindbergin Kuolemantanssi-näytelmään (1901). Siinä lähestyvän kuoleman pelko ajaa väljähtyneen parisuhteen kolmiodraamaan. vanhenevan naisen itsetuntopohdintojen projisoimista seksuaalisuuteen on viimeksi lavalla esitetty näin suorasukaisesti ja herkästi varmaan Klemolan omassa Seksuaalissa (1998). Kyllikkiä esittävän Seija Pitkäsen antautuvan roolisuorituksen kuvauksessa kaikki ylistys on oikeutettua. Vaikka Klemolalla on aina ollut paljon sanottavaa ja oma jäljittelemätön tyylinsä, hänen edeltävät näytelmänsä Maaseudun tulevaisuus (2015) ja Miehen kuolema (2013) kärsivät hieman materiaalin rönsyilystä yli äyräiden. Nyt kaikki esillä oleva on viimeisen päälle perusteltua. Myös esityksen rytmitys ja tunnetilojen vaihtelut toimivat hyvin. Kaiken melskeen keskellä arvoonsa nousevat seesteisemmät hetket. Yhdessä sellaisessa mieheyttään etsivä Antero ja mustasukkaisuudessaan kärvistelevä Jukka tutkivat veljellisesti pornolehteä ja Tekniikan maailmaa. Toisessa Kyllikki pitää näytelmän avainmonologia siitä, miten taiteilijalle kuolema tarkoittaa merkityksettömyyden kuiluun vajoamista. Sekä tekstiltään että lavasuorituksiltaan aseistariisuvalla esityksellä on oikeastaan kolme loppua. Niistä ensimmäisessä ratkaistaan parisuhteen taso, toisessa tunnistetaan kuoleman vääjäämättömyys ja kolmannessa pannaan pakettiin sekä työllä ja tuskalla kyhätty näytelmä että eksistentiaalinen kriisi tanssimalla kuolema ainakin vielä tämän kerran kumoon. Sekin selviää, että yhdestä asiasta meistä kenenkään ei kannata huolehtia. Nimittäin siitä, että itse kunkin kanssa lavalle vielä joskus tosissaan nouseva kuolema saattaisi satuttaa itsensä näyttämölle unohdettuun roinaan. Kuopion kaupunginteatteri Anne Rautiainen: Frida Esitykset Minna-näyttämöllä 29.10. asti Leea Klemola: Vaimoni, Casanova Esitykset Maria-näyttämöllä 31.12. asti KaKsi Frida a Kärsimyksen puutarha yhdistää Fridaa (Virpi Rautsiala) ja hänen nuorena kuollutta puoltaan (Sari Harju).
52 • 8 / 2016 kulttuuri TeKsTi Ja Kuva marKo laihinen K usTannusosaKeYhTiö Sammakon toimistossa Turun Portsassa on maanantaina työntäyteisyyttä ratkova palaveri. Joka syksy ilmestyvää Sammakon Sanomat -lehteä työstetään, ja uusien kirjojen deadlinet puhaltavat hikeä jokaisen selkään. Kirjamessutkin lähestyvät. Neljä ihmistä työllistävässä kustantamossa asiat tapahtuvat yhteistyöllä. Malli tuottaa hyvää loikkaa. ”Nyt alamme olla lähellä sitä ideaalia, missä ollaan tyytyväisiä tekemiseen ja se kaikki tekeminen on ihmisenkokoista. On löytynyt ihmisiä, jotka rakastavat kirjoja ja kirjallisuutta.”, sanoo Henry Lehtonen, itsekin runoilija mutta myös firman taskulaskinmies. Helena Kulmalan säestää: ”Intohimolla tätä tehdään. Se on myös se juttu, jolla me pärjätäämme isoja ketjuja vastaan.” Erilaista valmistelutyötä piisaa. 20-vuotista juhlataivalta kuljettaa eteenpäin syksyllä runoilijoiden kiertuekaravaani. Siinä matkaavat Henry Lehtosen lisäksi Harri Hertell, Susinukke Kosola, Mia Rönkä sekä J.K. Ihalainen. sammaKon Tarina alkoi Turussa 20 vuotta sitten, kun Seppo Lahtinen oli kääntänyt Charles Bukowskin kirjan Päivät karkaavat kuin villit hevoset yli vuorten ja etsi sille kustantajaa. Se löytyi, kun hän päätti perustaa kustantamon itse. Siitä lähti kasvamaan ura ja elämäntapa, joka on johtanut yleiskustantamoksi. Lahtisen puoliso ja kustantamon AD Riikka Majanen pohtii mittavaa taivalta hymynkarein. ”On joskus leikitty ajatuksella, että jotain muutakin voisi tehdä, mutta kyllä tämä elämä tässä taitaa mennä. Yrityksen ja erehdyksen kautta on edetty. Jos olisi tiedetty, mihin ryhdytään, niin ehkä ei olisi tullut lähdettyä.” Lahtiselle on lyöty faktaa pöytään tyttärenkin toimesta. ”Hän on sanonut, että iskä, sä et osaa mitään muuta.” Sammakolle on toki osunut myös kirjallisia hittejä, kuten Heli Laaksosen runokirjat ja Milla Paloniemen Kiroilevat siilit. Keikuttavan kokeellisuuden kautta on opittu vakauttamaan myös yrityksen talouspuolta. ”Muutaman kerran on lähtenyt homma käsistä, kun rahaa onkin tullut enemmän kuin mennyt. Ne on tuhlattu”, Lahtinen toteaa rehellisesti. ”Mutta siitä olen kyllä ylpeä, että ollaan pystytty tekemään tätä oikeana duunina.” sammaKon ensimmäinen kirjakauppa oli Turussa rautatieaseman lähellä, ja nykyinen kivijalkaliike Kauppiaskadulla avattiin 2007. Kiihkeässä kasvuvaiheessa kirjakauppa oli Helsingissäkin, mutta se on vaihtunut hedelmälliseen yhteistyöhön sikäläisten toimijoiden kanssa. Kuten Kirjakauppa Niteen. Työporukan yhteisvoimasta kertoo sekin, että heistä jokainen tekee tunteja myös Sammakon kirjakaupassa. Ja mikä ettei, kauppa vetää väkeä ympäri Suomen ja asiakkaiden kanssa on mukava olla tekemisissä. ”Nyt vasta kauppakin alkaa olla sellainen aarreaitta, millaiseksi sen alun perin suunnittelimme. Se on monipuolinen ja viihtyisä.” Sammakon kirjakauppa on Turussa tunnettu myös kirjailijavieraistaan. Viime kesän Ruisrockin yhteydessä Patti Smith vieraili siellä signeeraamassa teoksiaan aiheut taen happeningin. ”Jonoa piisasi pitkälle ja satoja ihmisiä kulki kaupan läpi.” sammaKon Käännösja kustannusfilosofia tiivistyy kolmeen sanaan: hitaasti kunnon laatua. Esimerkkeinä Antti Nylénin suomentama Baudelairen Pahan kukat, Einari Aaltosen kääntämä Bolañon 2666 sekä Rauno Lahtisen Punainen Turku 1917–1918, jotka ovat olleet vuosien projekteja. Ja kirjallisuustekoja, joista kustantaja itse on tyytyväinen. Saarikosken ja Knausgårdin kaltaiseen taiteelliseen rehellisyyteen uskova Seppo Lahtinen lataa lujasti viihteellistämistä vastaan. ”Se on ihmisten ja lukijoiden aliarvioimista. En ymmärrä, miksi julkisin varoin maksettavan Ylenkin täytyy yrittää muistuttaa ääliömäisintä paikallisradiota. Siellä on hyviä tekijöitä, mutta nyt rattaiden suunta on väärä.” Kiinnostavia uutuuksia Sammakon syyshyllyssä ovat Liv Strömquistin Kielletty hedelmä, Russel Brandin Vallan kumous sekä Noam Chomskyn Kuka hallitsee maailmaa? Viihteellisempää puolta edustaa Mikkellerin suuri olutkirja, jonka reseptien koekäyttö meinasi Lahtisen mukaan muuttaa koko kustantamon panimoksi. Jos PuhuTa an lähitulevaisuudesta, niin Sammakon porukalla on esittää ennusteita. Se on selvää, ettei kirja ole kuolemassa. Kulmalan reissu Yhdysvaltoihin tuotti huomioita tulevasta. ”Kiinnostus kirjaa kohtaan fyysisenä esineenä on kasvanut, ja paperikirjojen myynnin lasku on pysähtynyt. Nuorempi sukupolvi on löytänyt uudelleen myös divarit.” Lahtinen on samoilla linjoilla ja uskoo, että vinyylilevyt tulevat löytämään kirjoista uuden kaverin ja ne luovat yhdessä uutta asiakaskuntaa. Eräs suuri pienten kustantamoiden tilannetta parantava uudistus olisi Norjassa käytössä oleva tasahinta. ”Siinä hinta painettaisiin kanteen, jolloin se olisi kaikille toimijoille sama.” ”en ymmärrä miksi julkisin varoin maksettavan ylenkin täytyy yrittää muistuttaa ääliömäisintä Paikallisradiota.” Yhteistyön loikka sammaKon kustannuspuolta tehdään neljän tekijän yhteisvoimin: Henry Lehtonen, Helena Kulmala, Riikka Majanen ja Seppo Lahtinen. Sammakko on kustantanut Turussa kirjoja 20 vuotta.
8 / 2016 • 53 kirjallisuus Alan Moore ihmeellinen miracleman Like 2016, 384 s. Nykysarjakuvan yksi merkittävimmistä käsikirjoittajista, Alan Moore, ilmoitti jäävänsä eläkkeelle, jahka on saanut nykyiset projektinsa päätökseen. Viimeistelyä vaille on vielä myös Suomessa julkaistu, vuonna 1999 alkanut Kerrassaan merkillisten herrasmiesten liiga. Moore itse totesi, että hänen tarinansa alkavat olla kerrottu loppuun – hän ei halua rasittaa maailmaa tai häpäistä itseään toistamalla itseään. Vaikka Mooren ura väistämättä läheneekin loppuaan, on hänen tuotantonsa niin mittava, että sieltä löytyy ammennettavaa tulevillekin sukupolville. Uusin Moore-suomennos on Ihmeellinen Miracleman 1980-luvulta. Miracleman-vedossaan Moore rakensi uusiksi vanhan hahmon, jonka 1950-luvulla kirjoitetut tarinat ovat lähinnä vaivaannuttavan höpsöjä. Tämän (tahattoman) camp-sankarin ympärille Moore kutoi klassisen sankarimyytin, jota Johanna Sinisalokin tähän albumiin kirjoittamassaan esipuheessa ansiokkaasti avaa. Klassisten jumalja sankarimyyttien ohella Moore kommentoi myös nykyaikaista supersankarikerrontaa – ja tulee siinä ohessa selittäneeksi parhain päin sen vanhan Miracleman-tarinan. Siinä, missä Miraclemanin 1950-luvun tarinat olivat auttamatta vanhentuneet kolmessa vuosikymmenessä Mooren tarttuessa hahmoon, eivät Mooren tarinat ole vanhentuneet pätkääkään tuossa samassa ajassa. Tätä voinee pitää merkkinä erinomaisesta tarinankerronnasta. JARi TAMMiNEN Ville Hänninen KesKiPäivän miehiä. Kuvia suomen hisToriasTa. Art House 2016, 264 s. Ville Hännisen ja Jussi Karjalaisen Sarjatulta!-teoksessa (Jalava 2014) sota-aikaa lähestyttiin laajan sarjaja pilakuva-aineston kautta. Uudessa kirjassaan Hänninen houkuttelee kuvien maailmaan niin vahvasti tekstin ehdoilla, että lukijan on syytä varautua ahkeraan kuvagooglaukseen. Hänninen kerii suomalaisten kuvien historiaa takaperin tästä päivästä esihistoriaan, Ensin hän hakee oman keski-ikäistyvän miehen kärvistelyynsä selkänojaa Matti Hagelbergin, Ville Rannan ja Henrik Tikkasen töistä. Sen jälkeen peruutetaan Tarmo Koiviston Mämmilän murros-Suomen kautta Kalervo Palsan seksuaaliahdistukseen. Martti Mykkäsen kirjankansien modernismista taas pakitetaan erilaista käyttökuvaakin tuottaneisiin Erkki Saloseen ja Ola Fogelbergiin ja hurmosisänmaallisen Aarno Karimon kuvakielestä sortokaudella vankilaan pilapiirroksensa takia joutuneeseen Erik Vasströmiin. Viimein kerrotaan isonvihan ajan kuvaaapisen tekijän Daniel Medelplanin karusta kohtalosta sekä arvuutellaan Inkoon kirkon seinällä tanssivien kuolemahahmojen ja Astuvansalmen kalliomaalausten tuntemattomien tekijöiden tuntoja näitä kuvia luodessaan. Hännisen oivaltavaa tekstiä on ilo lukea. Samalla hänen taitonsa löytää arkisesta pyhää ja pyhästä arkista osoittaa, miten historian merkityksellisyys löytyy vahvemmin rivien välistä kuin kanonisoiduimmista säkeistä. TUoMAS RANTANEN KirJaT Tommi Liimatta sami YaFFa – Tie TaiPuu Like 2016, 400 s. Sami Yaffa on soittanut New York Dollsissa, Joan Jettin kokoonpanossa ja tietenkin Hanoi Rocksissa. Ronnie Wood mietti basistia Bill Wymanin tilalle Rolling Stonesiin, ja Dee Dee pyysi miestä Ramonesiin. Elliott Smith kuului Yaffan ryyppykavereihin ja Lenny Kaye puolestaan Yaffan Mad Juana -bändin faneihin. Musafanille Yaffan elämäkerta on käsittämätön aarreaitta. on sopivaa, että Pelle Miljoona oy:sta alkujaan tunnetuksi tulleen muusikon elämästä kerrotaan nopeassa ja levottomassakin rytmissä. Anekdootit seuraavat toisiaan, tuntemuksesta hypätään seuraavaan ja New Yorkista loikataan sujuvasti Mallorcalle. Sivuilta välittyy koko ajan tässä ja nyt. Myös silloin, kun tapahtumista on vuosikymmeniä aikaa. Tommi Liimatta, elämäkerran ”ylöskirjaaja”, ei ole kadottanut Yaffan omaa ääntä, ja minä-muotoinen tilitys kuulostaa luontevalta englanninkielisten ilmausten vilinästä huolimatta. Kerronnan ote on muutenkin mutkaton, eikä sisällössä ole mitään turhamaista. Loppua kohti teksti menee turhankin luettelomaiseksi, kun tv-sarja Sound Trackerin kuvausreissuja kerrataan artisti artistilta. Nämäkin muistelot tukevat kuitenkin kertomusta laajan musiikillisen sivistyksen omaavasta artistista, joka ei ole jäänyt jumiin menneeseen tai yhteen lajityyppiin. KAISU TERVoNEN Riku Rujo lacrimosa MInerva Kustannus 2016, 318 s. Kirjoittamansa kirjan kansiliepeessä Riku Rujo esitellään entisenä kulttuurin moniottelijana, joka parinkymmenen vuoden alkoholija huumekierteen jälkeen tuomittiin henkirikoksesta vankilaan. Käsillä olevan kirjan kerrotaan syntyneen tuomion kärsimisen tuottaneen elämänmuutoksen myötä. Kirjan näkökulmahenkilö Taiteilija istuu kirjailijan itsensä tapaan taposta rangaistustaan Vilppulan avovankilassa harrastaen maalausta, musiikkia ja kirjoittamista. Vartijoiden simputukseen kyllästyneenä hän päättää karata ja päätyy alkoholisoituneen naistuttavansa kanssa viettämään huumehöyryistä retriittiä satunnaiselle kesämökille. Esikoisteoksen luonteen huomioiden kirjan teksti on yllättävänkin omaperäistä, luovaa ja draamatajuista. Kirjallinen näkökulma on vahvimmillaan vankilaympäristön, rikollismaailman ja rankan päihdekäytön kaunistelemattoman arkirealismin kuvauksissa. Mökille sijoittuvan päihde -ja seksinaturalismin sekä eri henkilöiden näkökulmista kerrottujen tapahtumien takia voi puntaroida Hannu Salaman Minä, Olli ja Orvokin mahdollista vaikutusta. Vaikka alkupuolen eroottisten kohtausten kuvaukset tuntuvat hiukan yliampuvalta fantasioinnilta, kokonaisuuteen syntyy kiinnostavaa tasapainoa minähahmon kompuroidessa narsisitisen kaikkivoipaisuuden, taitelijaidealismin, romanttisen rakkauden kaipuun ja tehtyjen elämänvalintojen välillä valiltsevien sovittamattomien ristiriitojen kanssa. TUoMAS RANTANEN runoilija Palstalla kohdataan tavalla ja toisella ajankohtainen runoilija. H aa sta tte lu: M ar ko La ihi ne n, kir jai lija /to im itt aja Ku va : Al ek sis Sa lus jär vi Äskettäin ilmestyi kolmas runokokoelmasi Äidin oma (Like). Mitä se otti ja vei mukanaan? Se vei surua ja väsymystä, mutta tärkeämpää on se, mitä kirja toi. En koe, että taidetta tekemällä koskaan menettäisin mitään. Taide on yritystä luoda ja tuoda jotakin. Taide on keino ottaa selvää, miten maailma toimii, ja sen rinnalla se on elämänhalun ja elämänilon, sellaisen mystisen imun loihtimista tyhjästä. Teet kuvataidetta, teatteria, valokuvataidetta – missä piilee runoilmaisun voima? Sanoissa on tarkan määrittelyn voima. Runous on tiivistä ja tarkkaa. Maailmankatsomus, joka ei meinaa mahtua väikkäriin, voi kiteytyä yhteen runoon. Tai runous syntyy turhautumisesta sanoihin, kun ne eivät tunnu tavoittavan olennaista. Kirjassasi on paljon musiikkiin liittyvää, miksi? Rakastan kaikkia taiteita, mutta musiikki on minulle sikäli läheisin taiteenlaji, että käytän sen kuunteluun enemmän aikaa kuin taulujen katseluun tai kirjoihin. On se myös pahe – minulle on kertynyt kuuden tuhannen levyn kokoelma. Kirjani nimirunossa seikkailee syöpään kuoleva äitini ja kontrastina hänelle säveltäjä Bernd Zimmerman, joka teki itsemurhan 1970. Yhdellä elämänhalu ja -ilo säilyy sietämättömästä kivusta huolimatta, toisella ne katoavat, vaikka kaikki näyttää olevan hyvin. Se on ihme. Olet taiteen tohtori. Kolme asiaa, mitä taide ei ole? 1) Rahan tekemisen ei koskaan pitäisi olla taiteen tekemisen pääasiallinen syy. 2) Taiteen ei myöskään pitäisi olla unohtamista, eskapismia. 3) Taiteen kautta ei kannata tavoitella pikkumielihyvää. Taide on mielekästä vain silloin, kun sillä tavoitellaan jotain melkein naurettavan suurta: yritetään pelastaa maailma tai välttää oma itsemurha tai luoda elämälle säihkyvä tarkoitus. Syntymäkuntasi Lapua saa kirjassa osakseen humoristista hutkintaa, kerro kolme positiivista eteläpohjalaista ominaisuutta? Maakuntaominaisuudet ovat tietysti pitkälti jo kadonneet, mutta myyttisinä mielikuvina ja ihanteina ne elävät. Etelä-Pohjanmaalla ihaillaan fanaattisesti itsenäisyyttä, jääräpäisyyttä, rehellisyyttä ja ylpeyttä. –– Uhon ja totuuden torven toitottelun vastapainoksi siellä harrastetaan aivan erityisen mustaa, suorasukaista, hävytöntä ja myös itseironista huumoria. Usein niin vinoa vitsiä, etteivät kaikki sitä tajua. Tiedän, etteivät kaikki näe teosteni huumoripuolta, mutta minulle joka ikisessä tekeleessäni on mukana naurupommi, kissantappovideota myöten. Jos et olisi taiteilija, missä ammatissa voisit toimia? En missään. Jos olisin ryhtynyt johon muuhun, olisin aivan eri ihminen. –– Kaikki muut ammatit tuntuivat jo etukäteen joltain rangaistukselta, jota ihminen sietää, koska siitä saa rahaa. Runoilijan oma kysymys ja vastaus siihen? Ei kysymystä, vaan muistutus: rakkaus ei ole mikään vastaus. Rakkaus on kysymys. Se kysyy: mitä haluat antaa pyytämättä vastalahjaa? Muutamat valitut sanat Pahuutta ei ole, sen minä olen murhaajilta oppinut, peilistä nähnyt ja syövältä luntannut. Teemu Mäki Elämäniloa loihtimassa
Tiedonjanoa sammuttamassa 54 • 8 / 2016 Sanna Klemetti on musiikkitieteen tutkija. Litku Klemetti on rockhenkilö. TeKsTi Kaisu Tervonen ”m ull a ei ole mitään hienoa tarinaa siitä”, Sanna Klemetti pahoittelee, kun häneltä kysyy musiikki-innostuksen alkamisesta. Kuhmossa kasvaneelle artistille musiikki on aina ollut itsestään selvä kiinnostuksen kohde. ”Sain pienenä jonkun syntikan joulu lahjaksi, se oli ehkä ekalla luokalla. Ja olen ollut kaikilla musaluokilla. On vaan ollut tosi musikaalinen meininki.” Esiintyminenkin on ollut luontevaa Klemetille, joka sanoo olleensa ”linssilude pienestä asti”. Viimeaikaiset suosion merkit ovat kuitenkin vähän järkyttäneet. Suosio ei varsinaisesti kuulunut musiikilliseen suunnitelmaan. ”Välillä olen myös kriiseillyt siitä, että pitäisikö nyt lopettaa koko juttu.” liTKu KlemeTTi – eli Sanna Klemetti – ja bändi Tuntematon Numero julkaisivat keväällä ensilevynsä Horror ’15, jossa Klemetti laulaa ja soittaa bala laikkaa. Iskelmää, suomirockia ja räime poppia yhdistävissä kappaleissa on ajatonta imua, muistoja kuhmolaisista kylähulluista ja progediggailusta. Juuri Litku Klemetti & Tuntemattoman Numeron saama huomio on saanut nokkanaisen välillä hämmentymään. Yhtäkkiä kokoonpano on noteerattu eri lehtien palstoilla. Voimassakin levy sai toukokuisessa arviossa 4/5 tähteä. Klemetti on aiemmin soittanut ja laulanut progea Jesufåglarissa ja Sateenkaarinassa. Hän laulaa myös rokki bändissä Mäsä ja englanninkielisessä psykedeliarokkipoppoossa Zorse. Kaikki mainitut kokoonpanot kuuluvat Luova Recordsin repertuaariin. Klemetti on yksi levy-yhtiön perustajia. Monenlaisen tekemisen kautta Klemetti on alkanut luopua kontrollintarpeestaan. ”Ennen olen ollut erittäin hirveä kauhea natsi. Varsinkin aikoinaan siinä progebändissä [Jesufåglar] kaikki oli täysin mun hyppysissä. Sateenkaarina-bändissäkin tein biisit ja olin kaikesta aika tarkka. Pikkuhiljaa homma on kuitenkin mennyt siihen, että kun on bändi, niin jokaisen pitää saada toteuttaa itseään.” Ensimmäinen soololevy, ennen joulua ilmestyvä Juna Kainuuseen, muuttaa asetelmia kuitenkin hiukan takaisinpäin. ”Siinä haluan asioiden menevän tietyllä tavalla. Haluan saada levylle omat esteettiset juttuni.” sanna KlemeTTi viettää päivät tutkijankammiossa ja illat Litkuna rokkilavoilla. Klemetti on opiskellut Jyväskylässä laulua ja sittemmin musiikkitiedettä, josta tekeillä on väitöskirja. ”Se käsittelee semmoista kuvan ja musiikin ideologista yhteyttä, eli sitä kun katsotaan vaikka levynkansia ja kuunnellaan musiikkia samanaikaisesti, mitä siinä tapahtuu ja mihin kaikkeen se liittyykään”, Klemetti kertoo. Musiikin kaksi erilaista ilmentymää – akateeminen ja artistinen – ovat Klemetin elämässä erillisiä. ”Kun teen musahommia, pyrin täydelliseen spontaanisuuteen, alitajunnan käyttöön ja intuitioon. Tutkimusta taas teen, koska haluan ymmärtää asioita, mulla on suuri tiedonjano.” Akateemisessa tutkimuksessa on omat sääntönsä. Musiikin tekeminen taas edustaa Klemetille temmellyskenttää, jossa ”kaikki soinnut ja tahtilajit on vapaata riistaa”. Uteliaisuus ajaa kuitenkin tekemään molempia. ”Olen ehkä semmoinen hurahtaja. Sitä tärähtää johonkin täysillä, ja sitten haluaa selvittää, mitä se tarkoittaa. Silloinen poikakaveri haastoi, että ’sä et oikeasti tiedä mitään rokista’. Jotenkin suutuin siitä ja aloin hirveästi tutkia asiaa, kuunnella sitä musiikkia.” soololevY ja Zorsenkin levy ovat lähes valmiit. Suunnitelmissa on myös yhteisprojekti Se-yhtyeen Yarin kanssa. Litku Klemetin & Tuntemattoman Numeron musiikista innostuneen muusikon kanssa tehdään yhteinen ep-levy. ”Se on hassu juttu. Me tehdään molemmat levylle kolme biisiä, joilla on sama nimi tai suunnilleen sama teema. Sen lisäksi on vielä soitetaan Seyhtyeen musiikkia Yarin kanssa. Näitä keikkoja on tulossa ensi keväänä.” Suurta suunnitelmaa maailmanvalloitukseen ei ole. Musiikillisen tulevaisuutensa varalle Klemetillä ei itse asias sa ole muita haaveita kuin että saisi tehdä sitä, mikä kulloinkin huvittaa. ”Kai mä olen aina halunnut olla taiteilija, vaikka se ilmeisesti vähän kirosana onkin.”
8 / 2016 • 55 eero KoivisToinen Muusa ja Ruusa Svart Records 2016 Svart Records -levy-yhtiö trendaa hyvin meidän kotitaloudessamme neljävuotiaiden kohderyhmässä. Esimerkiksi Mobile of Angelsin Witch Mountain ja Cardinal Wyrmin Cast Away Souls ovat olleet V:n mielestä "kunnon rokkia". Hyvän lisän Svartin hieman morbidiin settiin toi uusintajulkaisu Eero Koivistoisen Muusa ja Ruusa -lastenlevystä, joka julkaistiin alunperin vuonna 1971. Itseäni häiritsevät lastenmusiikkia usein riivaava lasten aliarvioiminen, yksinkertaiset taustat ja lässyttäminen. Tällä levyllä moinen ei vaivaa, muusikot ovat päteviä ja kuulija haastetaan esimerkiksi jatsilla ja Erkki Kureniemen kanssa tuotetulla kokeellisella äänimaailmalla. Levyn sanoituksista vastaa Kirsi Kunnas. Ison roolin lauluosuuksissa ottaa VesaMatti Loiri. Loiri julkaisi samana vuonna Muusan ja Ruusan kanssa esikoislevynsä 4+20, ja olisin valmis julistamaan vuoden 1971 hänen uransa parhaaksi. Sammakkokeitto-kappaleella Loirin kuumottava kerronta ja noita-akkaimitaatio yhdistettynä atonaaliseen musiikkiin on melkoisen avantgardea. Hauskan yhteen sattuman kautta levyn päättävä, Loirin esittämä Jussin talo -käännöskappale löytyy myös vasta julkaistulta Love Records – Kaikki singlet 3 -kokoelmalta. Silkkaa renessanssineroutta sekin boksi täynnä. JARI TAMMINEN ninni Forever band Lätäkössä Svart 2016 Ninni Luhtasaari kuuluu musiikillisiin seikkailijoihin, jotka venyttävät genrerajoja. Luhtasaari soittaa tai on soittanut Pintandwefallissa garagepoppia, Koiran näköisessä naisessa suomirockia ja Riston riveissä taidejytää. Sooloprojektissa Ninni Forever Band musiikki saa myös elektronisia sävyjä. Lätäkössä on Ninni Forever Bandin kakkosjulkaisu. Kieli on vaihtunut suomeen – onneksi, sillä Luhtasaaren lyriikat ovat psykedeelisiä herkkupaloja, joissa arki pilkottaa kirjavan kuorrutteen alta. Muusikon äänessä on samaa ristiriitaa: se taipuu leikittelevänä falsettiin mutta palaa vaativana matalille taajuuksille. Äänen tunnistaa välittömästi Luhtasaarelle kuuluvaksi. Tutusta elementistä huolimatta kakkoslevy eroaa edellisestä. Musiikki on entistä omaleimaisempaa ja oudompaa, missä piileekin Lätäkössä-julkaisun viehätys. Enää Ninni Forever Band ei tarjoilee vain kivaa taustamusaa vaan herättää kysymyksiä (joihin ei välttämättä ole vastauksia). Biisit vaativat kuuntelemaan. Levyn parhaita kappaleita ovat menevät jytät, kuten lastenlaulumainen videobiisi Kuustoista nollakolme, scifiromanssi Niele minut ja jolkottava Tappaja. Levy päättyy harmoniseen tuutulauluun Nuku jo, joka on kahteen minuuttiin mahdutettu lapsenomaisuuden ja vilpittömyyden ylistys. KAISU TERVoNEN musiikki levYT raTTo Ja lehTisäilö 7” Äänilevytuotanto Ursula 2016 Tämä levy on omituinen. Sen esittäjiksi on merkitty Ratto ja Lehtisäilö, mikä selvästi viittaa Rättöön ja Lehtisaloon – noihin Porin erikoismiehiin. No, Ratto-levyllä meno on vieläkin erikoisempaa. Surina, nakutukset ja kitarariffit dominoivat äänimaisemaa jonka päälle kertojaääni puhuu aivoituksiaan. Aivoituksista on hieman vaikea saada otetta. Seitsemäntuumaisen, lilan vinyylisinglen A-puoli on siloinen ja tyhjä. Mahdollisesti tähän tyhjyyteen liittyy symbolinen viittaus nykyelämän merkityksettömyydestä. Kuulijan on mahdoton arvioida tätä. B-puolen himpun alle neljäminuuttinen Uhkaava maamuna joka muuttuu hyväksi -kappale muodostaa jännitteisen suhteen kääntöpuolen tyhjyyden kanssa. Levyn kannessa on kuva syksyisestä metsästä, jossa ruskan näivettämien lehtien seasta pilkottaa Ratto-miestenlehtiä. Yhden lehden kannesta pilkistää varoitus: ”Suomen hinttimafia elää kiristyksellä!” En ole aivan varma, onko tätä tarkoitettu vakavasti otettavaksi varoitukseksi. Tuskin. Tämä levy on mahdollisesti saatavissa niin sanotuista alan mestoissa tai erikoiskeinoin. En tiedä. Minulle se saapui postitse ilman erillisiä saatteita. Mikäli olet kiinnostunut bisarreista taideartefakteista, tämä saattaa hyvinkin olla sinua varten. JARI TAMMINEN ????? nicK cave & The bad seeds Skeleton Tree Kobalt 2016 Australialainen saarnamies huutaa, ja kuulija haluaa totella. ”With my voice I am calling you”, laulaa Nick Cave seksikkään vaativasti jämäkällä alarekisterillään Jesus Alone -avausbiisissä. Surulliseksi biisin tekee se mahdollisuus, ettei Cave ehkä huudakaan minulle vaan pojalleen Arthurille, joka vuosi sitten kuoli onnettomuudessa 15-vuotiaana. Huolimatta kytköksistä viimeaikaiseen surutyöhön, Skeleton Tree muistuttaa soundeltaan 80–90-lukujen taide-elämyksistä. Mieleen tulee heti Wim Wendersin Until the End of the World -leffa, jonka soundtrackillä Cave oli mukana. Skeleton Tree, kuten Caven tuotanto aina, leikkii kuolemalla ja elon äärirajoilla. Mitä olemme, jos emme pelkkiä kuoria? Peilaamme onneamme toisista? ”Mikään muu ei merkitse kuin se, että sinä olet siinä”, kertoo Cave. Vaikka uutuuslevy on Caven aikaisempaan tuotantoon verrattuna minimalistinen ja vähemmän ärhäkkä, runsautta löytyy yksityiskohdista. I Need You -biisin näennäisen yksinkertainen rakenne muuttuu monimutkaiseksi, kun huomaa komppien päällekkäisyyden: rytmipohja, tanakan 80-lukulainen syntsa tausta ja vielä laulukin ovat kuin eri metronomin janoilla. Levyn päättävässä nimibiisissä – sanon tämän silläkin uhalla, että saan Cave-fanien halveksunnan päälleni, kun kyse on niin eri genren rokkarista – Caven laulu kuulostaa Bruce Springsteeniltä. Alun huuto saa vastauksen: ”It’s allright now.” IIDA SIMES
56 • 8 / 2016 kulttuuri elävä kuva XXX TeKsTi Kaisu Tervonen K esKi-iKäinen mies katsoo vakavin ilmein kameraan ja kertoo rintamakauhut kokeneesta isästään, joka sodan jälkeen alkoholisoitui ja piinasi perhettään aina ennenaikaiseen kuolemaansa asti. Kipeä perhehistoria ja suru tuntuvat huolella työstetyiltä. Samalla välittyy tunne siitä, että vastaavia kohtaloita on paljon, niin käsiteltyjä kuin käsittelemättä jääneitä. Timo Korhosen käsikirjoittama ja ohjaama dokumentti Sodan murtamat kertoo yhteensä kahdeksan tällaista tarinaa. eloKuvan TausTall a vaikuttaa vahvasti Ville Kivimäen vuonna 2013 Tieto-Finlandian voittanut tietokirja Murtuneet mielet. Kivimäen mukaan jatkosodan aikana psykiatriseen hoitoon ohjattiin jopa 15 700 rintamamiestä. Kun sodan jälkeen armeija ja sen lääkintähuoltojärjestelmä ajettiin nopeasti alas, monet psykiatrisen hoidon tarpeessa yhä olleet jäivät tyhjän päälle. Siviilimaailmassa ymmärrys ja keinot näiden ongelmien käsittelyyn olivat heikot. ”Kivimäen kirja toi esiin uutta tietoa siitä, miten paljon oli sodassa psyykkisesti vammautuneita ja miten valmistautumaton tuolloinen sotapsykiatria sen hoitamiseen oli. Siitä minulle heräsi ajatus, että aiheesta voisi syntyä myös dokumentti. Elokuvaa tehtäessä nousi sitten esiin toisen sukupolven kokemus. Toisaalta nuoresota jäi pään sisään Timo Korhosen dokumentti antaa puheenvuoron sodassa mieleltään järkkyneiden lapsille. TeKsTi Tuomas ranTanen na miehenä näin läheltä Mosambikin ja Angolan sotaolosuhteita, mikä antaa hieman omakohtaista ymmärrystä siihen järjettömyyteen, hävitykseen ja kuolemaan, jonka keskellä Suomessakin on taisteluissa yritetty selvitä”, tvkuvaajana ja -ohjaajana mainituissa maissa työskennellyt Korhonen avaa tekemisensä vaikuttimia. eloKuvan TarinoiTa etsittiin lehtiilmoituksilla. Korhonen oli henkilökohtaisesti yhteydessä kaikkiin viiteenkymmeneenviiteen vastanneeseen. Viidestätoista tarkemmin haastatellusta hän karsi vielä lopussa vajaat puolet pois. Ei ole sattumaa, että elokuvaan päätyi nimenomaan henkilöitä, joilla on omissa kertomuksissaan vahva selviytymisen näkökulma. ”Ennakkotutkimuksessa tuli vastaan myös niin synkkää surua, ettei sen välittämisessä olisi ollut hyötyä kenellekään, ei edes jäljellä oleville ihmisille itselleen”, huokaa Korhonen. ”Hiukan yllättävää oli sekin, miten isossa roolissa edelleen saattaa olla ajatus perheen julkisivun säilyttämisestä. Esimerkiksi joku saattoi ottaa yhteyttä ja kertoa hyvinkin koskettavan tarinan perheestään, mutta palata myöhemmin asiaan pahoitellen, ettei sittenkään halua elokuvan kautta heikentää ennestään huonoja sisaruussuhteita. Ilmeisesti nämä asiat voidaan tulkita yhä perheiden kunnian kannalta vaikeina.” sodan murTamaT on muodoltaan tiukasti rajattu dokumenttielokuva, joka nojaa yksittäisten tarinoiden painoon ja ne omakohtaisesti lapsuudessaan kokeneiden ihmisten vahvaan todistukseen. Sen historiallinen tausta rakentuu psykiatrisista potilaskertomuksista, rintamakirjeistä sekä armeijan sotakuvaajien ja kotiarkistojen valokuvista. Elokuvallisesti dokumentti ei erityisesti syvene alkuasetelmastaan, mutta näilläkin ehdoin sen kohteitaan kunnioit tava näkökulma tarjoaa tärkeää inhimillisyyttä liian usein vain sivulauseina käsiteltyyn teemaan. viime aiKoina suomalaisen historian traumaattisia vaiheita on ryhdytty kampaamaan enemmänkin myös torjuttujen tuntojen tasolla. Esimerkiksi Ville Suhosen viime vuonna valmistunut Ompelijatar kertoo Martta Koskisesta, viimeisestä Suomessa maanpetoksesta teloitetusta naisesta. Toisaalta sotilaan henkistä romahtamista rintamalla kuvaa myös Hanneriina Moisseisen tuore, sarjakuvaa ja valokuvaa yhdistävä teos Kannas. ”Ehkä näiden asioiden käsittely on helpompaa, kun niitä sodan itse kokeneita ei ole enää niin paljon. Ei tarvitse ajatella, mitä he asioista ajattelisivat. Oikeastaan tässä on kyse ihan normaalista psykodynamiikasta historian eri kerrosten välillä. Mutta kyllä minutkin yllätti elokuvan saama julkisuus, aihe näyttää puhuttelevan enemmän kuin itsekään osasin odottaa”, tuumii Korhonen. Entä mitä elokuvan tekijä itse odottaa työnsä herättävän katsojissa? ”Toivoisin, että se murtaisi vaikenemisen muuria ja auttaisi ihmisiä myöntämään, ettei oma isä tai isoisä ollut ainoa, joka niissä oloissa meni rikki. Ja että tästä tragediasta voi selvitä. Samalla sitä tietysti toivoo yleisempää ymmärtämistä mielen järkkymistä ja siitä selviämistä kohtaan”, pohtii Korhonen vakavasti. ”Toisaalta eräässä lehdistönäytöksessä iäkäs sotaveteraanien edustaja totesi, että elokuva on erityisen ajankohtainen siksi, että meillä on nyt Suomessa pakolaisina tuhansia miehiä, jotka ovat kokeneet näitä samoja asioita. On jotenkin erityisen pysäyttävää, että sodan kauheudet läheltä itse kokenut ihminen haluaa katsoa näitä asioita nimenomaan eteenpäin.” Timo Korhonen: Sodan murtamat Elokuvateattereissa nyt
8 / 2016 • 57 elävä kuva h arri sirolan 22-vuotiaana julkaisema Abiturientti (1980) aiheutti kulttuurikohun seksuaalisen suorasukaisuutensa takia. Janne Kuusi ohjasi siitä tuoreeltaan elokuvan Apinan vuosi. Valtavien odotusten takia Sirolalla oli vaikeuksia seuraavien teostensa tekemisen kanssa. Pitkään valmisteltu, Neuvosto-Viron kurjuudesta kertonut Kaksi kaupunkia (1991) sai kriitikkojen kiitoksen mutta floppasi myynnillisesti. Pian sen jälkeen Sirola sairastui vakavaan masennukseen. Elokuussa 2001 hän lähti kävelylle Lapinlahden sairaalasta ja heittäytyi Kampissa metron alle. Anja Kauranen (nyk. Snellman) kuvaa romaanissaan Syysprinssi (1996) 1980-luvun alkuun sijoittuvaa intohimoista rakkaussuhdettaan Sirolan kanssa. Avainromaanina se tarjoaa näkökulman myös aikansa kirjallisiin piireihin ja Kaurasen omaan kärvistelyyn esikoisromaaninsa kanssa. Sonja O. kävi täällä (1982) oli lopulta Abiturienttiakin kiihkeämmin kiitetty pääsylippu suomalaisten kirjallijoiden eturiviin. Harri Sirola vastasi Syysprinssin haasteeseen kirjoittamalla samasta suhteesta niminovellin teokseensa Syysprinssin kalaretki (1997). Rinnakkain luettuna Kaurasen ja Sirolan hyvin aikaa kestäneistä teksteistä välittyy kahden itsellisen tekijän keskinäistä kunnioitusta, mutta myös muutakin kuin ammatillista kilpailuhenkeä. alli haaPasaloa ei voi moittia rohkeuden puutteesta, kun hän on tarttunut juuri tähän materiaaliin esikoiselokuvassaan. Todellisiin henkilöihin perustuvan intohimoisen ja lopulta traagisen tarina kertominen vaatii lähtökohtaisesti tasapainoilua tunnetun historian, kirjailijoiden kerronnallisten näkökulmien ja elokuvallisen dramatisoinnin välillä. Vaikka aikaan on jo hiukan etäisyyttä, moni tunnistaa henkilöiden esikuvat ja arvioi ajankuvaa oman kokemuksensa kautta. Elokuvaa voi pitää onnistuneena. Siinä hahmottuu niukoin keinoin sekä tunnistettava ajan ilmapiiri että nuoren kapinallisuuden yliaikainen intomieli. Intiimin ihmissuhteen etualaisuus voisi kääntyä kliseiseksi, mutta tämäkin puoli hoituu kunnialla Laura Birnin ja Lauri Tilkasen roolisuorituksiin ja karismoihin nojautuen. seKä KirJan eTTä eloKuvan pääteema ei ole nimihenkilön kuvauksessa vaan aloittelevan naiskirjailijan itsenäisyyden löytämisessä niin ammatilllisesti kuin seksuaalisestikin. Haapasalo kompensoi asetelmaa sisällyttämällä dialogiin elementtejä esimerkiksi Sirolan omista teksteistä. Elokuvan jonkinlaisessa avainkohdassa mieshahmo toteaa naishahmolle hiukan syyttävään sävyyn, miten hänelle on suhteen aikana paljastunut kumppanin pohjimmainen vahvuus ja hänen oma heikkoutensa. Naiskirjailijan hahmossa elää jännite kokemattoman runotytön ja sukupolvensa feministisen sankarin arkkityyppien välillä. Siinä kuuluu läpi jo alkuperäisen romaanin kirjoittajan oma sävytys. Tämä ei sinänsä ole mikään ongelma, koska se ääni on itsessään kiinnostava. Alli Haapasalo: Syysprinssi Ensi-iltra 14.10. syysprinssin elokuvaretki Alli Haapasalon onnistuneessa esikoisohjauksessa kohtaavat kirjailijat intohimoineen. TeKsTi Tuomas ranTanen HURME • TAVI • WALLGREN • VIRTANEN ENSI-ILTA 6.10.2016 OHJAUS: LINDA WALLGREN
58 • 8 / 2016 elävä kuva elokuvat Rade & Danilo Šerbedžija uharauksia vapaudelle Ensi-ilta 7.10. Kroatialaistaustaiset Rade ja Danilo Šerbedžija ovat ohjanneet Suomen elokuvasäätiönkin tukeman yhteistyöelokuvan, joka sijoittuu toisen maailmansodan aikaiseen, saksalaisten ja bulgarialaisten miehittämään Skopjeen. Elokuvan näkökulmahenkilö on Zoran-poika. Samaan aikaan kun hänen isänsä taistelee partisaanijoukoissa, hänen äitinsä Lica ( Lucija Šerbedžija) ja tätinsä kamppailevat perheen arkihaasteiden kanssa. Pelastaakseen bulgarialaisten miliisien kiduttamaksi joutuneen lankonsa ( Rade Šerbedžija) Lica käyttää hyväkseen naapurissa asuvan saksalaisupseeri Hansin ( Mikko Nousiainen) kiinnostusta. Perheensä ruokatalouden turvaamiseksi hän suostuu myös Hansin kodinhoitajaksi ja ajautuu pian fyysisesti pakotettuna suhteeseenkin. Elokuvan draama on hyvin kirjoitettua, olosuhteiden kuvaus uskottavaa ja henkilöpsykologia monitasoista. Eri tyylilajeja yhdistelevissä kohtauksissa voi löytää viitteitä Tatin, Fellinin, Truffautin ja jopa Leonen klassikoihin. Elokuvan avaimena toimii päätöskuvan pastissi John Fordin Etsijöistä (1956). Siinä kiteytyy, miten rintamakauhut kokeneiden miesten ja vihollisen armoille jääneiden naisten traumaattiset kokemukset siirtyvät torjuttuina seuraaville sukupolville. TuomaS RanTanEn KooNNuT TuoMas RaNTaNeN 4.10. Liv: Revolutionary Road (usa/Britannia 2008) & 8.10. Yle Teema: Casablanca (usa 1942) & 15.10. Yle Teema: Blow-up – erään suudelman jälkeen (Britannia 1966) sam Mendesin kirjallisessa kamarielokuvassa romanttinen rakkaus on edennyt katkeruuden ja vereslihaisen psykopelin kalkkiviivoille. Michael Curtizin ikiklassikko puolestaan muistuttaa, miten eroaminen on joskus romanttisempaa kuin yhteiselo. Michelangelo antonionin 1960-lukulaisen eksistentiaalisessa kulttielokuvassa taas koko rakkaus jää lähinnä elämän sivujuoneksi. 11.10. alkaen Yle Teema: afroamerikkalaiset (usa 2013) & 22.10. Yle areena: Kultainen portti (Italia 2007) ajankohtaisen rasismikeskustelun taustaksi paremmin kuin hyvin sopii Henry Louis Gatesin kirjoittama kuusiosainen dokumenttisarja, joka kuvaa afroamerikkalaisuuden syntyä ja jännitteitä Yhdysvaltojen itsenäistymisen, sisällissodan, rotuerottelun, kansalaisoikeustaistelujen ja nykyään kasvavien luokkaerojen polttopisteissä. Samalla kaikille maahanmuutosta tänään keskusteleville ja varsinkin öyhöttäville voi suositella Yhdysvaltoihin 1900-luvun taitteessa suuntautuneen maahanmuuttoaallon inhimilliseen puoleen porautuvaa emanuele Crialesen älykästä elokuvaa. 16.10. Yle Teema: Bergmanin videot (Ruotsi 2012) & 19.10. Yle Teema: elämän tanssi (Chile 2013) Jane Magnussonin ja Hynek Pallaksen kuusiosaisessa sarjassa muun muassa John Landis, Wes Craven, Michael Haneke, ang Lee, Robert De Niro, Woody allen, Wes anderson, alejandro González Iñárritu, Francis Coppola, Zhang Yimou, Ridley scott, Martin scorsese, Dardenne-veljekset, Gus Van sant, Claire Denis, agnès Jaoui, Laura Dern, Holly Hunter, Isabella Rossellini, Lars von Trier, Tomas alfredson ja Daniel espinosa puivat ruotsalaisen ohjaajamestarin Ingmar Bergmanin 1711 vhs-kasetin kokoelman kautta sitä, mistä elokuvassa ja ylipäänsä elämässä mahtaa olla kyse. Jos jotain jää vielä tämän jälkeen epäselväksi, pakkaa sekoittaa sopivasti chileläisen alejandro Jodorowskyn surrealistinen tulkinta omasta elämästään 1930-luvun Chilessä. 22.10. Yle Teema: Käpy selän alla (suomi 1966) & 3.11. Yle Teema: apinan vuosi (suomi 1983) oivallisen elokuvallisen muotonsa kautta yhä hehkunsa välittävässä Mikko Niskasen nuorisokuvauksessa 1960-luvun kaupunkilaisnuoret ( Kristiina Halkola, Kirsti Wallasvaara, eero Melasniemi ja Pekka autiovuori) törmäilevät oman aikansa seksuaaliseen murrokseen maaseudun rauhassa. Janne Kuusi piehtaroi puolestaan 1980-luvun nuorten seksuaalisessa kurittomuudessa elokuvassaan, joka perustuu Harri sirolan juuri tästä syystä kohuttuun esikoisromaaniin Abiturientti (1980). 28.10. Nelonen: Drive (usa 2011) & 5.11. Yle Teema: Bullitt (usa 1968) Tanskalaisen Nicolas Winding Refnin kaahauselokuva ryöstöihin kylmäpäisenä autokuskina osallistuvasta stuntmiehestä on osoitus siitä, kuinka tusinakäsikirjoituksesta saa kiinnostavan elokuvan, kun ohjaaja hallitsee tyylinsä ja työkalunsa. Kaikkien autoelokuvien isoäiti on kuitenkin Paul Yatesin ohjaama, steve McQueenin tähdittämä ja Frank P. Kellerin loisteliaasti leikkaama näennäisdekkari. Sen rinnalla esitetään Jeff Renfroen dokumentti Minä olen Steve McQueen (2014), joka kertoo aikansa tyyliikoniksi ja ulkopuolisuuden tulkiksi nousseen mcQueenin (1930–80) tarinan. voiman tv-tärpit Uhrauksia vapaudelle 7.10. oliver stone snowden Elokuvateattereissa nyt edward Joseph snowden on yksi maailman tunnetuimmista ihmisistä. Hän paljasti muun muassa, että Yhdysvaltain turvallisuusvirasto nSa pystyy – vastoin maan perustuslakia – vakoilemaan kansalaisiaan. Itse asiassa kaikkia maailman ihmisiä. Hämmästyttävän monet kuvittelevat, ettei informaation keräämisellä tai tallentamisella ole mitään väliä. Jos ei ole tehnyt mitään rikollista, miksi salata mitään? Snowden-elämäkerran kirjoittanut the Guardianin toimittaja Luke Harding ja kirjasta sangen svengaavan elokuvan tehnyt oliver stone todistavat painokkaasti, ettei asia ole näin vaan meidän kaikkien on oltava huolissamme. urkinta voi olla sallittuakin, etenkin kun kyseessä on uSa:n ulkopoliittisesta retoriikasta tuttu “terrorismin vastainen sota”. mutta koska luvat urkintaan myönnetään salaisissa oikeusistuimissa, vain harva tietää, keitä terrorismista epäillään tai tutkitaan. Valtioilla on väkivaltamonopoli. uSa tekee miehittämättömillä lennokeilla tappoiskuja. Valtavasta informaatiomäärästä huolimatta niiden uhreina ovat usein viattomat siviilit. Elokuvan herkkä ja älykäs Snowden seuraa iskuja typertyneenä ja järkyttyneenä suorana lähetyksenä tietokoneen ruudulta. Demokratia on kuollut. Vaan ehkä tämä elokuva kannustaa meitä taisteluun oikeudenmukaisen maailman puolesta. IIDa SImES Samurai Rauni Reposaarelainen 21.10. Mika Rättö samurai rauni repo saarelainen Ensi-ilta 21.10. Samurai Rauni Reposaarelaisen avauskohtaus on etova. Rauni raiskaa naisen. mikäli ohjaajakäsikirjoittaja Mika Rättö haluaisi rakentaa näyttelemästään Reposaarelaisesta positiivisen hahmon, hänellä olisi melkoinen urakka edessään. Tämä ei kuitenkaan ole Rätön tarkoitus. Reposaarelaisesta piirretään kuva läpeensä huonona ja pilalle menneenä ihmisenä. Tarina sijoittuu meri-Poriin, mutta sillä ei ole kosketuspintaa minkään todellisuuden tason kanssa. Rauni Reposaarelaisen hahmosta tulee mieleen mahdollisesti myöhempien aikojen Jussi Parviainen deliriumin kourissa seksimessuilla, mikäli Parviainen hallitsisi kung fun, olisi murhanhimoinen ja hieroisi toistuvasti mutaa alastomaan vartaloonsa. Läpi elokuvan Reposaarelainen kaataa ja/tai heittää viinaa kohti suutaan. Taistelukohtausten hidastukset on toteutettu näppärästi liikkumalla kameran edessä hitaasti, mikä on post-Matrix-maailmassa virkistävää. Elokuvan voisi nähdä kuvauksena siitä, että kysymyksiä esittäessä tulisi aina myös valmistautua epämiellyttäviin vastauksiin. Tarinan loppu perustelee hyvin elokuvan aikana tehdyn matkan ja oikeuttaa kaiken. JaRI TammInEn TaI selma Vilhunen tyttö nimeltä varpu Elokuvateattereissa nyt selma Vilhusen esikoisohjaus kertoo yksinhuoltajaäitinsä kanssa elävästä 12-vuotiaasta Varpusta, joka haluaa löytää isänsä. Yksinkertaisen alkuasetelman ei pidä antaa hämätä. Vilhusen itsensä käsikirjoittaman elokuvan henkilöt ovat dialogia myöten sekä arkisen uskottavia että kaikkea muuta kuin kuluneita. Elokuvan juonen käänteet taas ovat niin yllättäviä kuin draamallisestikin vahvoja. Varpun ja hänen äitinsä suhteessa lapsen ja vanhemman roolit ovat vaihtuneet. Vaikka Varpu on näennäisen itsellinen pikkuaikuinen, hän elää äidilleen täysin tuntemattomassa varhaisnuorten kokemusmaailmassa ja on ratkaisuissaan enemmän määrätietoinen kuin harkitseva. Linnea skog on Varpun roolissa ilmiömäisen vangitseva koko ajan, äitiä esittävän Paula Vesalan avuttomuus on aseistariisuvaa ja Lauri Maijalan jakomielisen isähahmon syvä intensiteetti hallitsee elokuvan loppuvaiheita. Elokuvan toimivuutta tukee ohjauksen ja leikkauksen keinoin saavutettu hienovireinen rytmitys. Juonen kulkiessa koko ajan kiusallisten sosiaalisten tilanteiden äärellä nopeat leikkaukset, monipuoliset kamera-ajot, pitkät lähikuvat ja harkittu tilannehuumori pitävät elokuvan liikkeessä ilman selittelyn ja seisoskelun vaivaannuttavuutta. TuomaS RanTanEn Tyttö nimeltä Varpu