fif he 4 1 20 | 1 l ku mi i.v a oim .fi u , t i l i fi ia m s i l Anglo a r e b i l s u jotka u t a v a rakast 1
Liput 28 € / 25 € / 15 € Liput 010 7331 331 (0,083 € + pvm/mpm) Lippupiste Komedia Suomen don QuijoteSta kantaesitYs WiLLensaunassa kaLeVaLan päiVänä 28.2.2014 ohjaus Juha hurme rooleissa esa-matti Long, antti pääkkönen, taisto reimaLuoto Ja timo tuominen musiikki Duo hurme: petra poutanen-hurme Ja hanna raJakangas 0600 900 900 (1,98 € /min+pvm) lippu.fi pääyhteistyökumppani Yhteistyökumppanit
Strandberg Project In the Spirit of the -70’s – tulkintoja mm. Black Sabbathin, The Whon ja Rolling Stonesin kappaleista. Laulusolistina Mikko Herranen! Ti 4.2. klo 19, alk. 15 €, Malmitalo, Ala-Malmin tori 1, malmitalo.fi Finnphonia Emigrantica Ounaskari Heinilä Willemark Kymmenen kuvaa Suomesta kymmenellä kielellä Monikielisten ja -kulttuuristen näyttämötaiteilijoiden esitys metsästää suomalaisuuden ydintä. Ke 5.2. klo 19 (ensi-ilta), la 8.2. & su 9.2. klo 17, ti 18.3. & ke 19.3. klo 19, alk. 13/9 €, Stoa, Turunlinnantie 1, stoa.fi Skandinaavinen kansanlauluperinne muuntuu taitavien jazzmuusikoiden käsissä uudeksi musiikilliseksi kokemukseksi! To 6.2. klo 19, alk. 13/9 €, Kanneltalo, Klaneettitie 5, kanneltalo.fi Jormin Vuokko Hovatta M.A.D. Hanhiniemi – Rauhala Karismaattinen Pauli Hanhiniemi ja muusikkojen muusikko Ville Rauhala ovat melko akustinen duo. Ti 11.2. klo 19, alk. 18/14 €, Kanneltalo, Klaneettitie 5, kanneltalo.fi Maa ilmassa -klubi Taiteilijan viime syksynä julkaistulta albumilta Meihin meistä kuullaan vahvoja tekstejä ja kuplivan heleää popmusiikkia. Pe 21.2. klo 19, alk. 14/12 €, Vuotalo, Mosaiikkitori 2, vuotalo.fi Näillä mennään Pekka Heikkinen Tositapahtumiin pohjautuva monologinäytelmä elämän mukiloimasta halvaantuneesta näyttelijästä. Ke 26.2. klo 14 ja 19, alk. 13/9 €, päiväesitys 5 €, Stoa, Turunlinnantie 1, stoa.fi Orquesta Tri Cohiba Suomen vauhdikkain salsabändi esittää kuubalaista ja latinalaisamerikkalaista musiikkia. Tanssikengät mukaan! Klubi-ilta, A-oikeudet, ovet avataan klo 18.30. La 22.2. klo 19, alk. 10/8 €, Vuotalo, Mosaiikkitori 2, vuotalo.fi Brittiblues klassikoita British Standard feat. Jukka Gustavson & Edward Seger sekä Ilkka Rantamäki & The Bluesbrokers nostavat hattua Fleetwood Mackille, John Mayallille, Eric Claptonille… Pe 28.2. klo 19, alk. 12 €, Malmitalo, Ala-Malmin tori 1, malmitalo.fi Liput 09 310 12000 (ark. 12–18) tai Lippupalvelu ELOKUVATEATTEREISSA 21.2.
ilmoitus helmikuun merkkituotteet
sisältö 27.1.–2.3.2014 7 1 / 2014 ajassa 8–19 pääkirjoitus Voiman päätoimittajalle tärkeintä tällä hetkellä on hyvä elämä. Paula Sundell ”Mä en ota kantaa” s.8 • Lukijaposti s.10 • Morkku häädetty s.11 • Pelimies Iranista s.12 • Apulaisille apulaisia s.13 • Hiljainen intifada s.14 • Asekaupat Israelin kanssa jatkuvat s.14 • Sitä saa, mitä mittaa s.15 • Ruokatohtori s.16 • Ya basta, vieläkin! s.18 8 ”Urheilu edellä” Suomen olympiakomitean yhteistyökumppanit sulkevat silmänsä ihmisoikeuksilta. tässä lehdessä 22–37 Tanu Kallio 22 Talouden pystykorva Finnwatchin Sonja Vartiala muuttaa maailmaa reilummaksi raportti kerrallaan. Meillä ei voi olla molempia on tapahtunut radikaali muutos. Taloudellisen epätasa-arvon kasvu ei ole enää ainoastaan moraalinen ongelma. Se on heikentänyt kestävän talouden edellytyksiä ja keskittänyt tulot rikkaille. Kun vauraat pääsevät ohjaamaan hallintoa, säännöt sovitetaan rikkaiden tarpeisiin, arvostettu hyväntekeväisyysjärjestö Oxfam toteaa raportissaan Working for the Few. Political Capture and Economic Inequality. ”Euroopan 10 rikkaimman ihmisen omaisuus (217 miljardia euroa) on suurempi kuin kaikki vuosina 2008–2010 suoritetut elvytystoimenpiteet Euroopassa (200 miljardia euroa)”, Talouselämä siteeraa Oxfamin raporttia. Silti miljoonat kärsivät köyhyydessä. Toisen maailmansodan jälkeen Yhdysvallat ja Eurooppa vaurastuivat samalla, kun ne vähensivät epätasa-arvoa. Progressiivinen verotus ja julkiset palvelut tuottivat vaurautta kaikille. Nyt on toisin. Viime vuonna markkinat tekivät 210:stä ihmisestä miljardöörin. Jopa finanssikriisin aikana Yhdysvalloissa rikkain prosentti on kerännyt 95 prosenttia maan talouskasvusta. Silti 90 prosenttia ihmisistä on köyhtynyt, Oxfam tylyttää faktoilla. Viimeisten 20–30 vuoden aik ana ja spontaaneihin markkinoihin ei ole realistista, koska markkinoita säätelevät joka tapauksessa hallitukset, Oxfamin raportti toteaa. ”Markkinoistuminen ei siis vähennä julkisen vallan interventioiden tarvetta, vaan synnyttää uusia interventiotarpeita”, kiteytetään Yhteiskuntapolitiikka-lehden 6/2013 artikkelissa Älykkäästi suunnitellut sosiaali- ja terveydenhuollon markkinat? Usko vapaisiin ”yrityslähtöisiin markkinoihin” istuu Suomessa tiukassa, vaikka markkinatyyppejä on useita, kuten ohjatut markkinat, etuuksia supistavat markkinat, käyttäjälähtöiset markkinat, kahden kerroksen markkinat ja lehmänkauppamarkkinat, Yhteiskuntapolitiikan artikkelissa osoitetaan. Yksinomaan yrityslähtöinen markkinaideologia on myrkkyä – paitsi rikkaille. Usko autonomisiin Talouden pystykorva s. 22 • ”Kännissä kuin grönlantilainen” s. 26 • Kiinalainen agit-poppi etsii itseään s. 28 • 4 siivoojan potrettia s. 31 • Anglofiilit, jotka rakastavat uusliberalismia s. 34 • kulttuuri 39–53 Nostalgiaa vastaan s. 39 • Kulttuuritantta, Ruusu Haarla s. 40 • Parrasvaloissa naiskauppa s. 40 • Ikoneja katutaiteen ryskeestä s. 41 • Turkka on Rock s. 42 • Pienenpieni vastarinnan saareke s. 44 • Mahdoton törppö s. 45 • Mitä ne tekee meille s. 46 • Rahan löyhkä s. 46 • Läppää spotissa s. 48 • Mestarin harkitut paljastukset s. 49 • Saksofonin särö & onni s. 50 • Kaupunki on rikki s. 52 Anna Tahkola Tanu Kallio Tanu Kallio 39 42 kolumnit 14, 16, 18 & 40 50 kulttuurihäiriö 54 ” N y k y- E n g l a n n i s s a e l ä ä lukemattomia perheitä, joiden työssäkäyvät, koulutetut vanhemmat eivät syö, jotta lapsille riittäisi ruokaa. Tämä ei ole mikään liikuttava myytti. Nämä ihmiset eivät ole päätoimisia etuuksilla keinottelijoita, kuten usein väitetään, vaan heillä on koko- tai osapäivätyö”, kirjoittaa taidehistorioitsija Donna M. Roberts (ks. sivu 36). OECD:n mukaan Englanti on Euroopan epätasa-arvoisimpien maiden joukossa. Englanti on kuitenkin Suomessa uusliberaalien unelmamaa, josta tulisi ottaa oppia. Roberts ruotii esseessään ”Anglofiilit, jotka rakastavat uusliberalismia” suomalaista eliittiä, mattiapusia ja tuomasenbuskeja, jotka ihailevat saarivaltion surkeutta ja jotka kutsuvat korkeakoulutusta syöväksi. Yhdysvaltain korkeimman oikeuden tuomari Louis Brandeis sanoi, että ”meillä voi olla demokratia, tai sitten varallisuus voidaan keskittää harvojen käsiin, mutta meillä ei voi olla molempia”. Tähän lainaukseen tiivistyy Oxfamin raportin eetos. Meillä ei voi olla molempia. Kimmo Jylhämö Teemu Mäki 1 Banker Wanker Riina Yrjölä Ruusu Haarla Voima Hämeentie 48, 00500 Helsinki, puhelin (09) 7744?3112, faksi (09) 773?2328, sähköposti voima@voima.fi, toimituksen sähköposti toimitus@voima.fi, fifi.voima.fi Vastaava päätoimittaja Kimmo Jylhämö 044 568 1996 fifi.voima.fi-päätoimitttaja Hannele Huhtala erikoistoimittajat Susanna Kuparinen (09) 7744?3113 & Jari Hanska 050 551 8997 Toimitussihteeri Teemu Muhonen Ulkoasu AD/graafikko Mirkka Hietanen (09) 7744?3113, mainosgraafikko Ninni Kairisalo Kustannuspäällikkö & Toimitusjohtaja Tuomas Rantanen (09) 7744?3115, 040 507?7165 Yhteyspäällikkö Tuomas Korkiakangas (09) 7744 3112, 040 825 5804 ensimmäiset lukijat Anu Harju & Tapani Möttönen Avustajina tässä numerossa Anu Brask, Jarkko Fräntilä, Sami Henrik Haapala, Ruusu Haarla, Olli-Pekka Haavisto, Markus Himanen, Elsi Hyttinen, Anna-Sofia Joro, Maria-Kaisa Jurva, Bruno Jäntti, Tanu Kallio, Maria Karuvuori, Hertta-Mari Kaukonen, Minea Koskinen, Otto Kronqvist, Pertti Laesmaa, Katja Lappalainen, Mervi Leppäkorpi, Teemu Mäki, Anna Näveri, Bertha O, Pilli-Liisa, Erkki Pirtola, Maaria Pääjärvi, Antti Rautiainen, Donna Roberts, Kari Sihvonen, Paula Sundell, Anna Tahkola, Kaisu Tervonen, Martta Tuomaala, Julle Tuuliainen, Laura Ukkonen, Jukka Vuorio, Banker Wanker, Klaus Welp, Riina Yrjölä Julkaisija Voima Kustannus Oy Yhtiön osakkaat Rosebud Books Oy, Luonto-Liitto, Maan ystävät, Suomen Rauhanpuolustajat, Heikki Hiilamo & Tuomas Rantanen Jakelu Jari Tamminen, jari.tamminen@ voima.fi & Juho Paavola Tilaukset Tuomas Korkiakangas (09) 7744?3112 Voiman vuositilaus 10 numeroa 39 euroa Paino Alma Manu Oy, Tampere Painos 60?000, Voima 2/14 ilmestyy 3. maaliskuuta. ISSN 1457-1005
8 a jassa 1 / 2014 Syntimittari-palvelun mukaan veren puhtaus kertoo syntisyyden: puhdasveristen veri kuivuu punaiseksi, syntisten valkoiseksi. Ylen nettiuutinen 22. tammikuuta 2014 Sotši: kivat kulissit, ruma todellisuus teksti jari tamminen kuvat paula sundell Yhteistyökumppanit & sponsorit mahdollistavat nykyaikaiset olympialaiset, mutta eivät ota vastuuta kisojen eettisestä puolesta. utopia. Valokuvaaja Paula Sundell on dokumentoinut Sotšin valmistautumista talvikisoihin. Hänen valokuvasarjansa Sotši, vielä yksi utopia tutkii todellisuuden ja epätodellisuuden rajaa. Kuvissa esiintyvät kaupungin lukuisten rakennustyömaiden eteen pingotetut pressut kauniine maisemineen. H elmikuussa järjestettävät Sotšin olympialaiset ovat valtava pr-kampanja presidentti Vladimir Putinille ja hänen hallinnolleen, jota on toistuvasti syytetty ihmisoikeusloukkauksista. Aivan kuten Putin, myös yhteistyökumppanit haluavat siivun kisojen gloriasta. Sponsoroiminen on kaksisuuntainen tie: jos yritykset haluavat osansa kunniasta, ne joutuvat myös kantamaan osavastuun järjestäjämaan ihmisoikeusloukkauksista. Kokevatko Suomen olympiakomitean yhteistyökumppanit, että ne ovat mahdollistamassa ihmisoikeuksia rikkovan venäläishallinnon pr-kampanjaa? ”Totta kai olemme pienellä murusellamme mukana siinä veneessä. Onhan se eettisesti hieman kyseenalaista”, myöntää Gainomax-urheilujuomia maahantuovan Valkoinen Risti oy:n Timo Friman. V o i m a n haastattelemasta seitsemästä yhteistyökumppanin edustajasta Friman on ainoa, joka myöntää edustaman- sa yrityksen osallistuvan Putinin maineenkiillotukseen. Veikkauksen, konsultointiyritys ÅF:n, yksityistä sairaanhoitoa tarjoavan Diacorin, matkatoimisto Björk & Boströmin, urheilutarvikkeita maahantuovan Sultraden ja Cumulus-hotellien edustajat eivät yhteyttä allekirjoita. Suurin osa yhteistyökumppaneista kiertää Voiman kysymykset kaukaa. Osa kieltäytyy kommentoimasta ”olympiakomitean asi- n se ”Onha ieman sti h eettise alaista.” kyseen oita” ja poliittisia kysymyksiä, ja toiset näkevät oman roolinsa mitättömänä. ”Missäköhän määrin meidän panoksemme olisi ratkaiseva?” kysyy Cumulus-hotelliketjua edustavan Restel Oy:n Samuli Heikkinen. On totta, että suuret linjavedot olympialaisten järjestä- misestä tekee Kansainvälinen olympiakomitea ja sen yhteistyökumppanit, kuten Coca-Cola, GE ja McDonald’s. Silti kansallisten olympiakomiteoiden asema on merkittävä: jos ne eivät lähetä maansa urheilijoita kisoihin, kisoja ei tule. Samoin ilman kansallisia yhteistyökumppaneita urheilijat eivät pääse kisapaikoille. Suomen olympiakomitea saa 12 yhteistyökumppaniltaan noin viidenneksen rahoituksestaan, ja komitean pääsihteerin Mika Sulinin mukaan yhteistyösopimukset ovat komitean toiminnan kannalta tärkeitä. Ih m i s o i k e u s k y s y m y k s e t ovat yrityksille herkkä aihe. Erään yhtiön edustaja totesi off the record -tyyliin, että ”niitä on vaikea kommentoida ilman, että joku suuttuu”. Virallisesti yritykset kieltävät hyötyvänsä Venäjän hallinnon valkopesusta. Yhteistyökumppaneiden asenne tiivistyy ÅF:n Virpi Laurin kommentissa: ”Emme ota kantaan maiden politiikkaan. Jos olisimme järjestäjämaan olympiakomitean yhteistyökumppani, voisin nähdä ongelmia.” Politiikan näyttämö U s e i d e n valtioiden poliitti- nen johto boikotoi Sotšin olympialaisia tai jättää muista syistä väliin kisojen avajaiset: muun muassa Ranskan ja Yhdysvaltain presidentit Hollande ja Obama, Saksan liittokansleri Merkel ja liittopresidentti Gauck sekä EU:n oikeuskomissaari Reding ovat kieltäytyneet kunniasta. Suomen urheiluministeri Arhinmäki on ilmoittanut jättäytyvänsä avajaisista Venäjän ympäristöongelmiin ja ihmisoikeustilanteeseen vedoten. Presidentti Niinistö ja pääministeri Katainen puolestaan kunnioittavat avajaisia läsnäolollaan. H o l l a n n i n päätös osallistua avajaisiin korkeimman tason delegaatiolla on herättänyt närää ja vastustusta Hollannissa. Maata edustavat pääministeri Rutten ja urheiluministeri Schippersin ohella kuningaspari Willem-Alexander ja Maxima. Hollannin ja Venäjän väliset suhteet säröilivät, kun Venäjä takavarikoi Greenpeacen Arctic Sunrise -aluksen, joka seilaa Hollannin lipun alla. Hollannin rooli pidätettyjen GP-aktivistien vapauttamisessa oli merkittävä. Pääministeri Rutte kieltää maansa tehneen lehmänkauppoja aktivistien vapauttamiseksi. N y k ya i k a i s t e n olympialaisten historia on täynnä ongelmallisia järjestäjämaita. Berliinin vuoden 1936 kesäkisat ovat ilmeisin esimerkki. Vuoden 1980 kesäkisat Moskovassa ja 1984 kesäkisat Los Angelesissa muistetaan siitä, että kylmän sodan osapuolet boikotoivat vihollisleirin järjestämiä kisoja. Vuoden 2008 Pekingin kisojen alla monet uskoivat kisojen parantavan Kiinan ihmisoikeustilannetta – vaikutus oli vähäinen. Lontoon 2012 kesäkisoissa asuintalojen katoille rakennettiin asukkaiden vastustuksesta huolimatta jopa ilmatorjuntapattereita. Jari Tamminen
a jassa 9 1 / 2014 Yhteistoimintaneuvottelut koskivat viime vuonna lähes 120 000 palkansaajaa. Suomen ammattiliittojen keskusjärjestö SAK:n tiedote 3. tammikuuta 2014 näkökulma Kirjoittaja on Voiman idänsuhteiden asiantuntija ja Fifin entinen kirjeenvaihtaja Moskovan yöpakkasista. Boikotoida vai ei? löytää paikkaa, joka olisi helmikuussa lumeton. Yksi sellainen kuitenkin on, ja talviolympialaiset päätettiin järjestää siellä. Hintalappu on noin 40 miljardia euroa. Se on enemmän kuin mitä kaikkien edeltävien talviolympialaisten järjestämiseen on käytetty yhteensä. Ei pidä pelätä, että kisat tuottaisivat voittoa. Tappioiden suuruusluokka ei muuttuisi, vaikka kukaan ei saapuisi paikalle eikä ostaisi kisatuotteita. Boikotilla on siis vain symbolista merkitystä. V e n ä j ä ltä o n v a i k e a a (HRW) mukaan 2?000 perhettä on häädetty kisojen tieltä. Osalle ei ole maksettu mitään korvauksia, koska heidän asuntonsa olivat puutteellisesti dokumentoituja. Osa infrastruktuurista on rakennettu kansallispuistoon. HRW on arvioinut rakennustöihin osallistuneen 16?000 vierastyöläistä. Osan siirtolaisviranomaiset ovat karkottaneet heti urakoiden loputtua, jotta heidän palkkojaan ei tarvitsisi maksaa. Kaiken tämän vuoksi haluan itse olla kisojen kanssa tekemisissä niin vähän kun mahdollista. Monet paikalliset aktivistit eivät kuitenkaan innostu boikotista. Memorial-ihmisoikeusjärjestön Sotšin siirtolaistyön koordinaattorin Semjon Simonovin mielestä boikotissa ei ole järkeä. Hän kehottaa kisoihin osallistuvia urheilijoita ja vieraita käyttämään hyväkseen tilaisuuden tiedon levittämiseen Venäjän ihmisoikeusongelmista. Kisat ovat paitsi riesa myös mahdollisuus, ja ilman niitä sekä Sini Saarela että Pussy Riot olisivat todennäköisesti yhä vankilassa. H u m a n R i g h t s W at c h i n ”Mä en ota kantaa” Miten yhtiönne suhtautuu sananvapauden rajoittamiseen ja seksuaalivähemmistöjen sortamiseen Venäjällä? Parantaako yhteistyönne mahdollisesti Venäjän ihmisoikeustilannetta? Yhtiönne mahdollistaa osaltaan ihmisoikeuksia loukkaavan valtion pr-kampanjan. Koetteko tämän ongelmalliseksi? ÅF, Virpi Lauri ”Emme ota kantaan maiden politiikkaan.” ”Ilman muuta. Näin näkyvä foorumi vaikuttaa aina.” ”Jos olisimme sen maan olympiakomitean yhteistyökumppani, voisin nähdä ongelmia.” B&B, Kimmo Kannas ”Emme ota kantaa sellaisiin. Me myymme matkoja.” ”Emme me niihin ota kantaa. Myymme matkoja sinne, missä niitä kisoja järjestetäänkään.” ”En ajattele sitä siltä kannalta.” Cumulus, Samuli Heiskala ”Mä en ota kantaa.” ”Toivottavasti, siihen kai on uskottava.” ”Missäköhän määrin meidän panos olisi ratkaiseva? Me kuitenkin tuemme vain Suomen olympiakomiteaa.” Diacor, Esko Heikkinen ”Yhtiö ei suhtaudu mitenkään muuten kuin erittäin kielteisesti, jos puhutaan ihmisloukkauksista ja vähemmistöjen loukkauksista.” ”Uskon, että tässä käy niin päin. Ennusteeni on, että ihmisoikeusasiat tulevat nousemaan esiin ainutlaatuisesti, tavalla, jota ei muuten tapahtuisi.” ”No toi on niin kaukaa haettu kuvio. Ihmisoikeusrikkomusten kytkentää ei pidä kieltää, mutta sinällään urheilu- ja olympialiike eivät edesauta noita asioita.” Veikkaus, Ville Peltoniemi ” Ei meillä ole kantaa.” ”En osaa siihen sanoa. En usko, en.” ”No meidän sopimuksemme on Suomen olympiakomitean kanssa, ei kansainvälisen. En pysty sanomaan virallista kantaa, mutta mun mielestä ei ole.” Sultrade, Sami Kiiski ”Me vaatetamme, eikä ole sen enempää kantaa tuohon.” ”En osaa ottaa kantaa. En tiedä, mitä vaikutuksia meillä olisi.” ”Me emme voi kommentoida olympiakomitean asioita.” Gainomax, Timo Friman ”Ei ole tullut ajateltua. Urheilu edellä mennään.” ”Useinhan se myös näin menee.” ”Jaa-a, jaa-a. Me ollaan niin marginaalinen kumppani, mutta kumppani kumminkin. Olemme pienellä murusellamme mukana siinä veneessä.” Artikkelia varten ei haastateltu seuraavien Suomen olympiakomitean yhteistyökumppanien edustajia: Ilta-Sanomat, Vierumäki, Mehiläinen, Suomen Moneta & Edita. B o i k o t t i i n e i k e h o t a myöskään alueen merkittävin ympäristöjärjestö Environmental Watch of North Caucasus. Järjestön aktivisti Jevgeni Vitiško tuomittiin joulukuussa kolmeksi vuodeksi vankeuteen. Hän osallistui alueen maaherran loma-asunnon luona mielenosoitukseen, jonka aikana laittomasti rakennettuun aitaan maalattiin iskulauseita. Todellinen syy Vitiškon vangitsemiseen on hänen toimintansa olympialaisten aiheuttamia ja muita ympäristötuhoja vastaan. Venäläisistä toimijoista boikottia kannattavat esimerkiksi Pussy Riot, ulkoparlamentaarinen vasemmisto ja anarkistit. tarkkaan, ketkä valtionpäämiehet osallistuvat kisoihin. Poisjäännit tulkitaan kannanotoiksi myös silloin, kun ne eivät sellaisia ole. Onneksi nykyään osallistumisestaan päättävät urheilijat itse eikä valtiojohto. Itse soisin kaiken kunnian menestyksestä urheilijalle, ja minun puolestani kisoissa voitaisiin kilpailla ilman valtioiden lippuja. V e n ä j ä l l ä s e u r ata a n Antti Rautiainen
10 lukijaposti: palaute@voima.fi 1 / 2014 Yhdysvaltalainen aikuisviihdenäyttelijä Jenna Jameson osti nettiyhteisön palveluksia omilla alastonkuvillaan. HS.fi 8. tammikuuta 2014 pilli-liisa nisaatio ei olekaan puolueeton. Miten näin voi olla? Maailmassa on monta ihmeellistä asiaa. Uskomatonta. Kiitos taas Voimalle! Soisi teille Hesarin levikkiä vastaavan määrän lukijoita. Hyvää alkanutta vuotta ja jaksamista työssänne. Nimetön Kiitos Susannalle kommentti Risikko ei anna kalaa eikä onkea vai onki? Mä oon kokenut, että kokoomus opettaa onkimaan”, sosiaali- ja terveysministeri Paula Risikko sanoi Voimassa 10/2013. Risikon työttömille suunnittelema osallistava työ, kaksi tuntia työtä päivässä sosiaaliturvaa vastaan ei ole onkimaan opettamista. Jos ihmiset ”osallistetaan” palkattomiin töihin, he eivät joudu tuotteistamaan osaamistaan eivätkä markkinoimaan sitä aidosti. Sosiaaliturvaa vastaan työskentelevä tulee työnantajalle kuin Manulle illallinen, tarvittaessa pakotettuna. Ei anna Risikko ja kokoomus kalaakaan, pään ja pyrstön vain. Risikko ei tunne ollenkaan työttömän tilannetta. Jatkuva työpaikkojen saaminen ja menettäminen on työttömälle stressitekijä. Huonosta itsetunnosta ja usein henkisistä ongelmista kärsivä pitkäaikaistyötön ei pääse kiinni elämänrytmiin lyhyessä ajassa saati, että hän sosiaalistuisi työyhteisöön. ”A n n e taa n k o k a l a huudetaan apuun milloin mihinkin vaativaan tehtävään, alkaen huumepysäkistä perheväkivallan uhrien auttamiseen. Nyt osallistamaan. Työtehtävät ovat usein henkisesti raskaita ja vakituisissa työsuhteissa on vähän työntekijöitä. Vakituisten työntekijöiden työtaakka kasvaa: yhden sijasta opastettavia olisi kolme. Suuri määrä työllistettyjä, harjoittelijoita ja kuntouttavan työtoiminnan henkilöitä on jo nyt istutettu kolmannelle sektorille kuin kanat orrelle tekemään eimitään. Sama vaivaa julkista sektoria. Työllistettyjen pitäisi olla kuin toimitusjohtajia: keksiä työnsä, organisoida se, opetella itse ammatti, jossa työskentelevät ja jakaa tehtävät keskenään. Mitä sitten voisi tarjota työttömyyden hoitoon? Aloitetaan näistä. Yrittäjien starttirahat loppuvat lyhyeen. Aloittelevia yrityksiä ja kriisiyrityksiä pitäisi tukea verohelpotuksin. Osuuskuntatoimintaa on edistetty minimaalisesti. Oppisopimuksia on vähän, eikä systemaattista oppisopimusvälitystä ole. Onkimaan opettaminen on jotakin, missä ihmistä autetaan aktiivisesti auttamaan itseään. Keinoja on. K o l m at ta s e k t o r i a Kaisa Varonen Maahanmuuttotyön ohjaaja Kokkola Kiitokset Susanna Kupariselle ”osallistavaa sosiaalitukea” koskevista artikkeleista. Kiinnitit terävää huomiota suunnitelmien ongelmakohtiin. Touhun lainopillinenkin puoli ihmetyttää kaltaistani prekaaria, joka kylläkin tällä hetkellä saa olla noin 7 kuukautta ”paremmalla rannalla”, eli töissä. Kysymyksiä herättää muun muassa se, kertyykö tästä suunnitellusta 2 tunnin työstä työeläkettä tekijälleen. Kenen on vastuu ja kustannukset – ”vapaaehtoistyöläisen” itsensäkö, työn teettäjän vai yhteiskunnan? Jotenkin järkytti myös tuo mietintöjen sisällön salailu. Kansalaisten yhdenvertaisuus valtionsa jäseninä alkaa vaikuttaa todella uhatulta. Inksu Ruokatohtorin palsta Vuosia olen odottanut, että pseudotieteellistä ruokafilosofiaa höperehtivä daami edes KERRAN tekisi safkaa esimerikiksi luomulihasta tai edes kalasta. Meitä on paljo marketti-ihmisiä, jotka lehteänne lukee. Petri Rantanen TOIMITUS VASTAA: Hei Petri ja kiitos palautteesta! Voiman linja on vegaaninen. (Luomu-)kala ja lihareseptejä on netti ja muut lehdet pullollaan, siitä vaan googlettelemaan. Me haluamme tarjota helppoja ja herkullisia vegaanisia ratkaisuja – siten, että marketti-ihmisetkin uskaltautuisivat niitä testaamaan, yllättymään ja ihastumaan. Hannele Huhtala, Fifin päätoimittaja Läpinäkyvyys? Kiitos Transparencya koskevasta jutustanne! Enpä ole ennen tiennytkään, että kyseinen orga- Juttu transihmisten syrjinnästä Asia on tärkeä, ja on hyvä, että sitä tuodaan näkyviin. Ihmettelen kuitenkin lähestymistapaanne. Olisitte voineet esimerkiksi kysyä oikeilta transihmisiltä heidän kokemuksistaan sen sijaan, että cismiestoimittaja (toim. huom. cis=syntynyt oikeaan sukupuoleen) larppaa huonosti. Lisäksi: ”perustransu” on loukkaava nimitys, ja olen pettynyt nähdessäni tällaista kieltä lehdessänne. Jos haluatte jatkaa samalla linjalla, niin voisitte ehkä seuraavaksi tehdä jutun, jossa samainen toimittaja maalaa naamansa mustaksi ja ”tutkii” rasismia työmarkkinoilla. Tähän liittyen tuli mieleeni toinenkin epäkohta: Chelsea Manningia käsittelevä juttunne jossain viime aikojen numerossa käyt- Mikä vaihtoehto? Voiman viime numerosta: ”Žižekin mielestä Pussy Riot ker- ti hänestä väärää nimeä Bradley Manning ja näin ollen sukupuolitti hänet väärin jättäen huomiotta hänen itsemäärittelyoikeutensa. Skarpatkaa. musti camille Sisterhood not cisterhood Voiman jutut on yleensä ihan hyviä ja informatiivisia, mutta viime numerossa ollut Kaapista kortistoon oli kummallinen. En ole ikinä ymmärtänyt, miksi tällaiset toimittaja pukeutuu jonkun vähemmistön edustajaksi -tyyppiset jutut ovat niin suosittuja lehtien keskuudessa. Ehkä niistä saa raflaavampia juttuja kuin jos päästäisi suoraan vähemmistön edustajat ääneen – anonyymisti tai muuten? Kaapista kortistoon -juttu too ihmisille, ettei opportunistinen kyynisyys ole ainut vaihtoehto.” Kertoo miten? Mielestäni Pussy Riot kertoo ainoastaan, että: ”Avaa suusi väärässä paikassa ja joudut vankilaan määrittelemättömäksi ajaksi ja määrittelemättömiin oloihin. Tekosi saattaa herättää vapaissa maissa adressikampanjoita ja rauhallisia mielenosoituksia, mutta todellisia vaikutuksia ei ole. Vapaaksi pääset tasan tarkkaan silloin, kun vangitsijallesi syntyy tarve pr-tempaukselle.” Kyynikko, joka yrittää auttaa lähimmäistään Toiset ovat tasa-arvoisempia kuin toiset Maryam Abdulkarim pahoitteli sitä, että joissain uimahalleissa on välillä töissä miespuolinen uimavalvoja, jolloin hän joutuu jättämään uimisen väliin. No, itse olen käynyt useissa uimahalleissa ja melko tavallista on, että miesten pukuhuoneeseen, jossa monet ovat jopa ilman uimahousuja, pelmahtaa varoittamatta naispuolinen siivooja. Niissä on myös nähty, että alakoululaisia poikia on pukuhuoneessa paimentamassa naispuolinen opettaja. Kuvitellaanpa hetki vastaavia tianteita niin, että sukupuoliroolit olisivat toisinpäin... Putte oli hämmentävä muutenkin. Jutussa muun muassa puhuttiin transsukupuolisista ja transvestiiteista sekaisin, vaikka kyseessä ovat hyvin erilaiset ryhmät, jotka kohtaavat erityyppistä syrjintää. Tarkempi erottelu olisi ollut selkeämpi. En myöskään ymmärrä kuvavalintaa. Miksi toiseksi kuvaksi on päätetty valita otos, jossa toimittaja vääntää naamaansa kummallisesti? Se, että itse tekstissä sekä nostossa käytettiin transihmisistä käytettyä haukkumasanaa oli yksinkertaisesti tökeröä. Olisin toivonut, että näin tärkeästä aiheesta olisi kirjoitettu ammattitaitoisemmin ja asiallisemmin. Positiivista edellisessä numerossa sen sijaan oli muun muassa Maryan Abdulkarimin kolumni. Kallio
fifi.voima.fi 11 1 / 2014 Englantilaismies ei tappanut Hitleriä Iltalehden nettisivujen uutisotsikko 13. tammikuuta 2014 fifin luetuimmat ajalta 5.12.–20.1. 1. Nimetön sättijä 4. Maria Karuvuori Näkökulma: Jari Tervo, tiedä tämä Kiakkoviarasjuhlista Naura pimeydelle Tampereen Hirvitalon HEH – HEH -huumorinäyttely ottaa vessavitsit tosissaan. Nimetön sättijä kommentoi kirjailija Jari Tervon Kiakkoviaras-mielenosoitukseen liittyvää tekstiä. 5. Kati Pietarinen Miehemme rajalla EU:n kiisteltyä rajaturvallisuusvirastoa Frontexia johtaa suomalaismies, joka pakoilee vastuuta ihmisoikeusasioista. 2. Blogi, Häirikkö Ämmät Stadikalle Kun Cheek myy Olympiastadionin täyteen kahdesti, paikalle tulee paljon hutsuja. Vain kateelliset valittaisivat näin fantastisesta tilanteesta. 6. Mikko Niskasaari Voima 5/2013 Rankaisemattomat Poliisin väkivaltaa ei tilastoida, eikä se johda syytteisiin. 3. Hannele Huhtala Chiliä pöksyihin 7. Blogi, Maryan Abdulkarim Suomikumman kuningattaren uutuuskirjassa kotimaamme ei ole tasaarvoinen. Pakoon pääsee chilisäväreillä. Meillä on tänään miesuimavalvoja Miksei Helsingin liikuntavirasto välitä niistä asiakkais- taan, jotka haluavat urheilla naisten kesken? 8. Blogi, Peristerakis Anarkistinen mellakka Uusi vastakkainasettelujen aika alkaa. 9. Minea Koskinen Ainoa oikea elokuva Uutuuselokuva Ainoat oikeat tarjoaa mahdollisuuden kokea maailma, jossa naisen ei tarvitse todistaa mitään. 10. Susanna Kuparinen Osallistu… tai kuole nälkään Sammutetuin lyhdyin ajettu ”osallistavan sosiaaliturvan” hanke saattaa vaikuttaa satojentuhansien elämään. tampere vandalisoi itseään. Nuorisotilaksi soveltuva Morkku ei kelpaa Tampereen kaupunginisille ja -äideille. Talo on purku-uhan alla. Morkku vaarassa T a m m e l a n rautatierakennuksen eli kotoisammin Morkun rakentaminen aloitettiin 1800-luvun lopulla yhteisvoimin ja lahjoitusten turvin. Tarkoitus oli saada omat tilat työntekijöille, ja talossa on 1900-luvun alusta lähtien järjestetty kansalaisten tapahtumia. Paikka on tamperelaisille hyvinkin tuttu. Morkku on tullut tunnetuksi esimerkiksi tanssipaikkana ja teatterina. Puutalon harvinaisen kaunis sali ja näyttämö ovat tarjonneet hienot puitteet. Rakennus sijaitsee arvokkaalla keskustatontilla, jolle on kaavailtu tuottavampaa käyttöä. Tilan ainutlaatuinen historia ja nuorison tilojen puute ovat käynnistäneet kansanliikkeen purkua vastaan. Valtauksen aikana Morkussa on esillä taidetta, ja näyttelyyn ovat vierailijat tervetulleita. Tila on hyvin siisti ja kaunis. Talon turvallisuudesta ja terveyshaitoista on käyty keskustelua, ja turvallisuussyillä perustellaan myös purkua. Taloa on pidetty pitkään tyhjillään, mikä selittää talon kunnon rapistumista. Kuvassa näkyvä Morkun juh- lasali on arkkitehtuuriltaan ainutlaatuinen. Valtaajat ovat pitäneet tilan hyvässä kunnossa. Kuvaushetkellä menossa oli voimisteluhetki. Tammikuun 21. päivänä poliisit tunkeutuivat valtaajien vastusteluista huolimatta taloon ja tyhjensivät sen. Osa valtaajista pidätettiin hallinnan loukkauksesta epäiltyinä, mutta heidät päästettiin pian vapaaksi. Katja Lappalainen Morkun säilyttämiseksi on internetissä adressi osoitteessa www. adressit.com/seuratalo_morkku.
12 aktivisti 1 / 2014 Muun muassa H&M:n, Disneyn, Burberryn ja Adidaksen lastenvaatteista löytyi ympäristömyrkkyjä Greenpeacen tiedote 14. tammikuuta 2014 Ink Stories koonnUt Jari Hanska Lobbarit, ei kiitos! E u r o o p a n u n i o n i n sisämarkkinoista ja palveluista vas- taava komissaari Michel Barnier kyllästyi täysin finanssialan lobbareihin. Saksalaisen Der Spiegel -lehden mukaan Barnier oli lähettänyt henkilöstölleen sähköpostin, jossa hän kielsi tapaamasta ”pankkiireja, heidän edustajiaan tai järjestöjään”. EU:ssa tapahtuvaa lobbausta tarkkaileva Corporate Europe Observatory -järjestö kysyi komissaari Barnierin esikunnasta syitä radikaaliin toimenpiteeseen. Syynä oli se, että komissaarin valmistelussa on kaksi lainsäädäntöhanketta, pankkiunioni ja pankkien toiminnan jakaminen investointi- ja liikepankkeihin. Hänen mukaansa pankkeja oli jo kuultu riittämiin valmistelun yhteydessä. Enempää painoarvoa pankkien näkemyksille ei haluttu antaa. Barnier on aiemminkin ottanut kantaa pankkialan aggressiiviseen lobbaukseen. Hän on muun muassa luvannut julkistaa kaikki tapaamisensa lobbarien kanssa ja on ottanut tiukan kannan esimerkiksi ruuan hinnalla harjoitettavaan spekulointiin. Rokkaamalla öljy-yhtiöitä vastaan Ö lj y-y h t iö S h e l l i n a i k o m u s laajentaa hiekkaöljyn jalostamishankkeita Kanadassa on herättänyt kovaa vastustusta. Äänekkäimpien kriitikkojen joukkoon on liittynyt kanadalainen rocklegenda Neil Young, joka on päättänyt aloittaa hyväntekeväisyyskiertueen. Kiertueen tarkoitus on kerätä rahaa Kanadan alkuperäisasukkaiden tueksi ja auttaa heitä kamppailemaan öljy-yhtiöitä vastaan. Rokkarin mitta täyttyi sen jälkeen, kun hän vieraili yhdellä Kanadan viidestäkymmenestä öljyhiekanjalostusalueesta. Young piti aluetta yhtenä inhottavimmista paikoista, joita on eläessään nähnyt. ”Hallinto on menettänyt tilanteen hallinnan täysin. Raha on ykkösasia”, Young kuvaili CBC Newsin mukaan. Kanadan hallitus puolustautui vetoamalla siihen, että myös rokkarin elämä on paljolti öljyn varassa. Shellin Kanadan-toimintojen edustaja puolestaan totesi, että öljy-yhtiö käy jatkuvasti keskusteluja alueen asukkaiden kanssa. Yksi kiistakapuloista on Shellin omistama Jackpinen kaivos. Shell on laajentamassa kaivosaluetta 7 500 hehtaarista yli 13 000 hehtaariin. Kriitikoiden mukaan kaivostoiminta on voimakkaasti lisännyt alueella muun muassa syöpien, autoimmuunisairauksien ja astman määrää. Eroon valtionkirkosta J o u k k o y k s i t y i s h e n k i l öi tä o n käynnistänyt ni- mien keruun Yhdenvertainen Suomi -kansalaisaloitteen puolesta. Aloitteen tavoite on purkaa evankelisluterilaisen kirkon ja valtion tiivis suhde. Aloitteen taustalla on muun muassa Eroakirkosta.fi-sivuston aktiiveja. Kansalaisaloitteen mukaan Suomen valtion tulisi kohdella kaikkia uskontokuntia tasa-arvoisesti, eikä millään uskontokunnalla voi olla toista parempia oikeuksia. Aloitteen tekijät kritisoivat, että ”kirkon etuoikeudet loukkaavat uskonnottomien ja toisuskoisten ihmisoikeuksia”. Tällaisina etuoikeuksina mainitaan muun muassa oikeus kerätä kirkollisveroa, pakollinen uskonnonopetus kouluissa ja uskonnollisten yhdyskuntien vihkimisoikeus. Aloitteen vieminen eduskunnan käsittelyyn vaatii 50 000 allekirjoitusta. Kirkon ja valtion välisen suhteen purkaminen edellyttää puolestaan muutoksia muun muassa perustuslakiin. vallankumouspeli. Navid Khonsarin uutuuspelissä kuvataan Irania ilman demonisointia. Pelimies Iranista Iranilainen pelintekijä tekee videopeliä vuoden 1979 vallankumouksesta. Hintana on porttikielto synnyinmaahan. I syntynyt pelintekijä Navid Khonsari on viimeisen vuosikymmenen aikana työskennellyt muun muassa Grand Theft Auto -videopelisarjan eri osien sekä suomalaisen Remedy-pelistudion Max Payne ja Alan Wake -pelien parissa. Nyt miehen perustama iNKstudio kerää nettisivuillaan rahoitusta 1979 Revolution: Black Friday -nimiseen peliin, joka kertoo Iranin vuoden 1979 vallankumouksesta. Fiktiivisessä mutta historiallisiin tosiseikkoihin pohjautuvassa pelissä seurataan tapahtumia valokuvaajan näkökulmasta. Tarina vie pelin päähenkilön Teheranin kaduilta vankileireille. Vuoden 1979 vallankumouksessa länsimielisen šaahi Mohammad Reza Pahlavin itsevaltainen monarkia syrjäytettiin vallasta. Iranin johtajaksi nousi ajatollah Ruhollah Khomeini, ja maasta tuli islamistinen teokratia. Navid Khonsari oli vallankumouksen aikaan 10-vuotias. Vuonna 1980 Khonsarin perhe muutti Kanadaan. Aikuistuttuaan Khonsari muutti New Yorkiin opiskelemaan elokuva-alaa, mutta sitten peliteollisuus vei miehen mennessään. r anissa käsittelevään peliin Khonsari sai seuratessaan Iranin vuoden 2009 presidentinvaalien jälkeistä kansanliikettä. Tuolloin väkijoukot syyttivät istuvaa presidenttiä Mahmoud Ahmadinejadia äänestystulosten vääristelystä. Khonsariin teki vaikutuksen protestoivien väkijoukkojen halu vaikuttaa oman maansa asioihin ja lähentyä länsimaita. I d e a n va l l a n k u m o u s ta ”Aloin pohtia, millä tavalla itse voisin ottaa osaa yhteiskunnalliseen keskusteluun ja muuttaa ihmisten ennakkokäsityksiä kotimaastani. On tärkeää muistaa, että 70-luvun Iran ei eronnut millään tavoin tuon ajan Helsingistä tai Tokiosta”, Khonsari kertoo kotikaupungistaan New Yorkista sähköpostin välityksellä. Khonsari kertoo pelin Kickstarter-sivuilla Iranin hallituksen yrittävän mustamaalata hän- a, muista ä ä e k r ”On tä 0-luvun Iran ettei 7 tuon ajan t eronnu gistä tai Helsin ta.” Tokios tä pelin takia. Maan lehdistö on väittänyt hänen olevan Yhdysvaltain hallituksen vakooja. Tästä syystä Khonsari ei voi enää vierailla kotimaassaan perheenjäsentensä luona. Osa pelin parissa työskentelevistä ihmisistä joutuu käyttämään salanimiä. K h o n s a r i k i e ltä ä , että hänen oma tilanteensa vaikuttaisi peliin millään tavoin. Hän haluaa vain kertoa tarinan kolmen vuosikymmenen takaisista tapahtumista ja saada ihmiset ymmärtämään, etteivät Lähi-idästä kotoisin olevat eroa millään tavalla länsimaisessa yhteiskunnassa kasvaneista ikätovereistaan. Khonsari pitää länsimaisen median uutisointia Iranin tapahtumista ja yhteiskunnasta yleisesti ottaen todenmukaise- na. Hän kuitenkin sanoo, että esimerkiksi Pohjois-Amerikassa esiintyy yhä stereotypioita Lähiidässä asuvista ihmisistä. ”Monet yhdysvaltalaislehdet keskittyvät lähinnä Iranin demonisointiin ja raflaaviin uutisotsikoihin. Täytyy tosin myöntää, että Iranin presidentin Ahmadinejadin möläytykset eivät auttaneet asiaa.” Black Friday loisi pelaajalleen mahdollisimman autenttisen pelikokemuksen, peli käyttää vuoden 1979 aitoja valokuvia ja propagandanauhoituksia. Khonsari kertoo, ettei hän halua saarnata vallankumouksesta ja sen tapahtumista, vaan kertoa asioista kiihkottomasti ja samalla viihteellisesti. Khonsari ei edes pidä peliään poliittisena. Hän sanoo yrittäneensä yhdistellä tarinassa eri poliittisten osapuolien näkemyksiä virallisesta totuudesta. Tavoitteena on, että peli saa ihmiset pohtimaan vallankumouksen tapahtumia monelta eri näkökantilta. ”Olen ennen kaikkea tarinankertoja, en poliittinen aktivisti. Jos pelini herättelee ihmisiä ajattelemaan, se on tietenkin silkkaa bonusta.” J o t ta Jarkko Fräntilä 1979 Revolution: Black Fridayn on tarkoitus ilmestyä keväällä 2014.
a jassa 13 1 / 2014 Hyvä tapa on käyttää lakka sellaisenaan tuoreena tai pakastettuna joko puuron, marjakeiton tai maustamattoman, rasvattoman jogurtin kera. Arktiset Aromit ry:n tiedote 13. tammikuuta 2014 Apulaisille apulaisia Osallistava sosiaaliturva velvoittaa työttömiä lumi- & pihatöihin. O sa ll i s tava a sosiaaliturvaa on valmisteltu epävirallisesti jo lähes vuoden päivät, mutta vasta perjantaina 17. tammikuuta asiasta julkaistiin ensimmäinen dokumentti sosiaali- ja terveysministeriön (stm) nettisivuilla. Kyseessä on muistio, jonka pohjalta tammikuussa työnsä aloitaanut työryhmä alkaa pohtia sitä, kuinka työttömät osallistettaisiin yhteiskuntaan aiempaa tehokkaammin. Voima-lehden käsiinsä saaman muistion salaisesta työversiosta selviää, että lakiuudistuksen arvioidaan olevan valmis vuonna 2017. STM:n sivuilla julkaistu muistio on suurin piirtein samanlainen kuin Voiman käsiinsä saama työversio, mutta julkaistusta muistiosta on siistitty pois yksi tulenarka kohta: työryhmän pitäisi ratkaista, voivatko yritykset työllistää työttömiä työehtosopimuksen alittavilla palkoilla. ”Tämä oli vain yksi avaus, mutta jos lähdemme keskusteluun minipalkan alittavasta palkasta, tämä karahtaa kiville aika nopeasti”, työryhmän varapuheenjohtaja ja Rauman sosiaalijohtaja Antti Parpo selittää muistion siistimistä. Lisäksi muistion työversiossa todetaan, että osaa työttömistä on mahdotonta työllistää avoimille työmarkkinoille. Tämäkin kohta on siivottu pois julkaistusta muistiosta. sosiaaliturvan tavoitteena on muistion mukaan se, että kaikille työttömille – ehkä jopa ansiosidonnaista työttömyysetuutta nauttiville – löytyy velvoittavia tukitöitä. Tällaisia tehtäviä olisivat kunnan, seurakuntien, yritysten ja järjestöjen töiden lisäksi esimerkiksi puistojen kunnosO s a l l i s ta v a n lla aina e l o u p a ”Kunt n, että yksi a sanota neljä katsoo & kaivaa ä. Laitetaan vierest eisomaan viides s iereen.” v siihen sapito, yksinasuvien vanhusten pihatyöt ja vammaisten auttaminen käymällä heidän puolestaan kaupassa. Lisäksi työttömille kaavaillaan tekemistä vapaaehtoistöistä, opiskelusta ja kansalaisopiston kursseista. Omat keikkatyöt pelastavat joutumasta pakkotöihin. ”Nämä tehtävät eivät tule syrjäyttämään työtehtäviä. Tulee avustavia tehtäviä. Esimerkiksi läheteille, kuljettajille ja sairaala-apulaisille apulaisia. Sanotaan nyt rumasti. Kuntapuolella aina sanotaan, että yksi kaivaa ja neljä katsoo vierestä. Laitetaan viides seisomaan siihen viereen”, Parpo kertoo naurahtaen. Muistion mukaan työttömän työaika on muutaman tunnin viikossa, jotta mahdollisimman moni saa tekemistä. Parin tunnin päivähommat kootaan sähköiseen työkalenteriin, josta työtön saa valita ne itse. TE-toimistoihin tarvitaan lisää henkilökuntaa, mutta henkilöstökuluja yritetään karsia sillä, että työttömät käyttävät tehtäväkalenteria itsenäisesti. ”Jos jokainen työtön tavataan neljä tuntia ja taputetaan päähän ja tehdään kaikki nämä manööverit, niin viehän se rahaa. Mutta ei tähän ole resursseja”, Parpo selittää mallin kuluja. työllistettävät saavat oikeaan palkkatyöhön tukea, jonka suuruus on maksimissaan 60 prosenttia palkasta. Muut tekevät työtä sosiaalietuudella, jota korotetaan hiukan. Korotus voi pysyä nykyisenä aktiivilisänä, jonka suuruus on 4,75 euroa päivässä. Jos työtön kieltäytyy aktivoinnista, hänen työttömyystukensa pienenee. Sanktioilta säästynevät vain sairaat. Pa r h a i t e n Hertta-Mari Kaukonen Artikkeli on syntynyt Voiman journalistisen dokumenttiteatterityöpajan & Seura-lehden yhteistyönä. Kirjoittaja on työpajaan osallistuva Seura-lehden toimittaja. Aiemmat artikkelit aiheesta löytyvät Fifistä hakusanoilla osallistava sosiaaliturva.
14 ajassa 1 / 2014 Identtiset tohtoriveljekset väittävät: maassa on vieraillut jopa 218 avaruusolentorotua Aamulehden nettiuutisen otsikko 22. tammikuuta 2014 sananvalta Kirjoittaja on taiteilija & kuvataiteen professori Aalto-yliopistossa israel on tabu. New York Times sensuroi dokumentin, jonka se oli itse tilannut. Onnen ainekset mutteripannulla espressoa ja avasin ikkunan. Koti oli täynnä seisonutta, lämmintä ja hämärää ilmaa. Ulkona oli huurteista, tempoilevan tuulista ja aurinkoista. Väristelin sieraimiani kuin nauta, vetelin syvään keuhkoon vuorotellen tunkkaista sisäilmaa ja kirpeää pakkashappea. Sitten laitoin kahvimukin ikkunalaudalle ja astuin seisomaan kämmenteni päälle. Nukkuessa kangistunut kroppa alkoi venyä hereille. Aika lailla sattui takareisiin ja ristiselkään, ja lapaluiden välissä nikamat naksuivat. Parin minuutin päästä nousin, kulauttelin kahvia ja katselin taas kaupunkia. Olin täydellisen onnellinen. Aamulla keitin O n n e n i a i n e k s e t olivat helpot, ja sillä kertaa osasin niitä käyttää. Onnellisuus syntyy vastakohdista, kontrasteista. Ei aamukahvi aina mikään orkun paikka ole. Ja silläkin kertaa jo puolessa tunnissa sisä- ja ulkoilma olivat sekoittuneet, silmät tottuneet ja kahvikiksit sekä venyttelyn huuma nautittu. Olo oli ontto. Piti ruveta työstämään jotain muuta kiehtovaksi. tämä kykyni olla naurettavan onnellinen jostain hohhoijaa-tyyppisestä pikkukivasta? Olenko vain niin hyväosainen, että minulla on aikaa ja voimia nautiskella arjen yksityiskohdista? Minulla on rakkautta, minulla ei tietääkseni ole tappavia tauteja, ja työnikin on niin mieluisaa, että teen sitä samalla innolla, saan siitä palkkaa tai en. Siksikö höpisen tässä jotain positiivisen ajattelun diibadaabaa? Vai onko asia päinvastoin? Siksikö, että olen välillä ollut niin ahdistunut, pulassa, sairas, väsynyt tai itseinhoinen, tuntuu nykyinen arki usein ihmeeltä ja elämä rakastettavalta? Luullakseni sekä että. Kovat kolhut saattavat opettaa nauttimaan kolhuttomuudesta. Ja hyväosaisuus – liittyi se rahaan, turvallisuuteen, koulutukseen tai ihmissuhteisiin – saattaa auttaa ihmistä oppimaan nautintotaitoja ja kykyä merkityksellisyyden kokemuksiin. Silti ilman kontrasteja ja epätasapainoa ei mitään onnea ole. On vain puutumusta ja kyynisyyttä. Hiljainen intifada Kiusallinen dokumentti paljastaa Israelin ylpeät rasistit. K e v ä ä l l ä 2013 New York Times pyysi dokumentaristi Max Blumenthalia toteuttamaan dokumenttiprojektin Israelin äärioikeistosta. Blumenthal tarttui haasteeseen yhdessä israelilaisen David Sheenin kanssa. Tuloksena oli lyhytdokumentti The Israel’s New Racism, hyytävä katsaus afrikkalaisiin kohdistuvaan rasismiin Israelissa. M i s tä j u o n t u i ettei onnea voi tavoitella. Se tulee jos on tullakseen jonkin konkreettisen asian tekemisestä, kuten työn tai muiden velvollisuuksien hoitamisesta. Onhan se joskus niinkin, mutta mitä todellisia velvollisuuksia meillä on? Pysäyttää ekokatastrofi, auttaa muita, ei orjuuttaa ja tappaa heitä? Aika pieni osa ihmislajin ponnisteluista tähtää noihin päämääriin. Tällä onnen oikullisuudella ei tietenkään pidä yrittää oikeuttaa riistoa eikä vähätellä huono-osaisten kurjuutta, mutta silti ainakin minun on hyvä uudestaan ja uudestaan muistuttaa itseäni siitä, että onnen avaimia ei ole kenelläkään, mutta onnen ainekset on jokaisella. K u t e n E u r oo p a s s a , myös Israelissa maahanmuutto on kuuma poliittinen kysymys. Tilanne on kärjistynyt nopeasti. Vuoden 2006 jälkeen maahan on saapunut yli 50?000 pakolaista, joista suurin osa maailman köyhimmiltä alueilta Eritreasta ja Sudanista. Pääministeri Benjamin Netanjahu on reagoinut tilanteeseen rakennuttamalla aidan Siinain autiomaan rajalle. Nyt ollaan tilanteessa, jossa hallitus on tarttunut toimiin maahan saapuneiden pakolais- ten häätämiseksi. Dokumenttielokuvallaan Blumenthal ja Sheen haluavat kertoa, mitä Israelissa todella tapahtuu. I s r a e l i n parlamentti knesset äänesti tammikuussa 2012 ylivoimaisella enemmistöllä voimaan lain, jonka nojalla ei-juutalaiset maahanmuuttajat voidaan pidättää kohdattaessa ja vangita jopa vuosiksi ilman syytteitä. Laki odottaa vielä täytäntöönpanoa, mutta käytännössä kansanjoukot ovat jo ottaneet oikeuden omiin käsiinsä. Blumenthalin ja Sheenin elokuvan kenties veretseisauttavinta antia ovat Tel Avivissa järjestetyt, tuhansia ihmisiä keränneet mielenosoitukset, jotka pursuavat rasistisia puheenvuoroja: ”Olemme rasisteja, koska haluamme säilyttää henkemme ja mielenterveytemme. Olen rasisti ja ylpeä siitä!” tunkeilijoita kohtaan läpäisee kaikki yhteiskunnan tasot. Elokuvassa näytetään, miten maahanmuuttoasioista vastan- nut sisäministeri Eli Yishai uhoaa ottavansa kaikki keinot käyttöön tunkeilijoiden häätämiseksi. Yksi kovan linjan poliitikoista, sisäasiainvaliokunnan puheenjohtaja Miri Regev, nähdään videolla huutamassa hurraavalle väkijoukolle: ”Sudanilaiset ovat syöpä kehossamme!” Elokuvassa kuvataan väkijoukkoja, jotka marssivat lähiöihin pahoinpitelemään maahanmuuttajia ja tuhoamaan heidän omaisuuttaan. Myös dokumentin tekijät olivat vähällä saada köniinsä, koska heidät nähtiin äärivasemmistolaisina maahanmuuttajien puolustelijoina. d o k u m e n t t i e l o k u v a n tilannut New York Times päätti olla julkaisematta Blumenthalin ja Sheenin tuotosta. Sen sijaan lehti julkaisi kaksiminuuttisen katsauksen Tel Avivin hipster-kulttuuriin. Viha Otto Kronqvist Lyhytdokumentti The Israel’s New Racism löytyy Youtubesta. U s e i n s a n o taa n , Teemu Mäki Asekaupat Israelin kanssa jatkuvat S hankki jälleen aseteknologiaa Israelista. Puolustusministeriö ostaa israelilaiselta ECI Telecom -yhtiöltä tietotekniikka- ja ylläpitopalveluita yli 16 miljoonalla eurolla. ECI Telecom on Israelin armeijan tärkein telekommunikaatiolaitteistojen toimittaja. YK totesi Israelin syyllistyneen vuodenvaihteen 2008– 2009 Gaza-hyökkäyksessään sotarikoksiin ja mahdollisesti riuomi koksiin ihmisyyttä vastaan. Pian hyökkäyksen jälkeen Israelin armeija antoi ECI Telecomille erityistunnustuksen yhtiön tuesta niille firman työntekijöille, jotka olivat osallistuneet Israelin sotatoimiin Gazassa. Suomen päätös solmia yhä uusia sopimuksia israelilaisten aseteknologiayhtiöiden kanssa nähdään Israelissa markkinavalttina. Yli 250 tunnettua suomalaista vaikuttajaa on allekirjoittanut vetoomuksen, jossa vaaditaan Suomea lakkauttamaan välittömästi asekauppa Israelin kanssa. Allekirjoittaneiden joukossa on useiden puolueiden kansanedustajia, ulkoministeri Erkki Tuomioja, sekä tutkijoita, europarlamentaarikkoja ja yli 40 professoria. Bruno Jäntti Kirjoittaja on vapaa toimittaja & ICAHD Finlandin puheenjohtaja.
facebook.com/Kaiku.Ethical loa Tervetu 48 ntie i e e Häm elsink H n ä l ä m y y m U K I A K iin s i a j a v a ivänä ä p n ä v ystä 8-20 o l k . 2 . 4 pe 1 PANDA-PALKINTO 2014 n päivä Koko tarjolla ajan Tuo y ka stävä si! Avajaisp äivänä ikki tuo upan a k n u l i ota 2 m tteet Re ia, teetä ja ak v kah a herkkuj tarjoam sa 1 me halv emman WWF Suomi julistaa 15. kertaa haettavaksi Panda-palkinnon. Palkinto myönnetään tänä vuonna teolle, aloitteelle tai hankkeelle, joka edistää Suomenlahden suojelua. Palkintosumma on 30 000 euroa. WWF jakaa palkinnon vuosittain erillisen Anderssonin rahaston tuotoista. Hakuaika on 22.2. – 31.3.2014. Vapaamuotoiset hakemukset osoitteeseen info@wwf.fi tai WWF, Panda-palkinto,Lintulahdenkatu 10, 00500 HKI. Lisätietoja: wwf.fi/pandapalkinto tai suojelujohtaja Jari Luukkonen, puh. 040 585 0020. Hämeentie 48 | 00500 Helsinki | Puh. (09) 773 4323 KAIKU Ethical on Reilun kaupan tuotteiden maahantuoja ja erikoisliike. Myymälästämme saat Reilun kaupan tekstiilituotteet, elintarvikkeet ja lahjatavarat.
16 talous & ruoka 1 / 2014 Talvinen rusakkopata on herkullinen ruokalaji ja ilahduttaa varmasti myös vahinkoja kohdannutta maanomistajaa. Suomen riistakeskuksen tiedote 10. tammikuuta 2014 Sitä saa, mitä mittaa rahanvoima City-duunari Banker Wanker operoi suomalaisen smoothisti Lontoon pankkimaailmassa & baareissa. Heikkoutena ilmaiset lounaat ja rugby-pelaajat. Sadonkorjuuta Cityssä alkaa citypankkiirien vuosittainen kiima-aika: pankkiirien bonukset ilmoitetaan vuoden alkukuukausina ja maksetaan kevään aikana. Viime vuosina kiimaan ovat ottaneet osaa poliitikot, jotka kilvan tuomitsevat pankkiirien bonusansioita. Jos 2000-luvun alussa pankkiirikaverini kehuskeli ostavansa bonusmaksupäivänä kaiken haluamansa timanteista pikkuautoihin, 2010-luvulla finanssikriisikutistuskoneen jälkeen osalle ei makseta enää latin latia. Työpaikan säilyminen on ollut pitkään bonareista parhain. Tietenkin joukkoon mahtuu aina joku seitsennumeroista palkkashekkiä heiluttava median silmätikku, joka leimaa koko alaa. Populististipoliitikoille pankkiirit ovat mitä helpoin kohde: parjaamalla bonusten maksajia ja saajia syntyy illuusio robinhoodmaisesta sankaruudesta. Ta lv e n ta i tt u e s s a poliitikkojen ääntenkalastelusta paljoa kärsi, sillä pankkimaailma pystyy kiertämään esimerkiksi palkkausta koskevat säännöt. Pahimmassa tapauksessa pankki siirtää ydintoimintojaan vaikkapa Singaporeen tai Sveitsiin. Samalla pankki siirtää samaan osoitteeseen suuren osan toiminnoistaan ja verotettavista tuloistaan. Pankkiirit joko hyppäävät työn perässä veroparatiisilandiaan tai vaihtavat alaa. Ehkä tavallinen palkansaaja nukkuu lopulta huonommin – ainakin Briteissä, jossa pankkisektori muodostaa yli 10 prosenttia kruunun verotuloista. Peruspankkiiri tienaa vuodessa vähintään 150?000– 250?000 puntaa, ja valitettava totuus on se, että suurin osa pankkiireista tekee työtään vain hyvän palkan takia. Korkea palkka motivoi ihmisiä työskentelemään pankkialalla ja antaa pankeille mahdollisuuden kuoria kandidaateista kermat päältä. Bonukset taas varmistavat sen, että jokainen kallisarvoinen työntekijä tekee töitä kamikazetahtiin. P a n k k i i r i t e i v ät moni teistä, rakkaat lukijani, viitsisi viettää 16 tuntia päivässä 6 päivää viikossa vaikkapa joukkolainoja käsittelevän lainsäädännön parissa? Kuka jaksaisi edes opetella käyttämään Exceliä? Entä paljonko teille pitäisi maksaa vuodessa, jotta tekisitte sitä loppuelämänne? Pankiirit ovat ihmisiä, ihan samanlaisia kuin tekin. Finanssikriisin jälkeinen bonustasojen lasku on saanut monet pankkiirit tulemaan järkiinsä ja keräämään pikkutakkinsa. Samoihin ansioihin pääsee seksikkäämmissäkin hommissa, kuten startupeissa. Englannin pankkisektorin kutistuessa verotulot tippuvat ja julkista sektoria on pakko leikata. Ei kuitenkaan hätää: kun nykyiset pankkiirit katoavat korkeampien palkkapussien perässä, tulevaisuuden työttömille poliitikoille ja julkispuolen virkamiehille riittää töitä uudella matalapalkka-alalla, nimittäin paikallisella pankkisektorilla. Vain urpo tuijottaa tuottoa & unohtaa kannattavuuden, tehokkuuden & kestävyyden. O n a i k a siirtyä uusiin mittareihin, koska bruttokansantuote mittaa vääriä asioita, vaatii vihreän talouden professori Robert Costanza Nature-lehdessä. Bkt-kritiikki ei ole uutta. Robert F. Kennedy sanoi jo vuonna 1968, että bruttokansantuote mittaa ”kaikkea, paitsi sitä mikä tekee elämästä elämisen arvoista”. Kun YK alkoi toisen maailmansodan jälkeen kerätä kansallisia bkt-tilastoja, projektista vastannut tutkija muistutti, että taloudellista kasvua ja hyvinvointia ei saisi samastaa. bkt yritetään syrjäyttää. Arvostettu tiedelehti Nature julkaisi 16. tammikuuta 2014 professori Robert Costanzan ja hänen yhdeksän kollegansa kirjoittaman kommentin Time to leave GDP behind. Kirjoittajien joukossa ovat muun muassa kuuluisan Tasa-arvo ja hyvinvointi -kirjan kirjoittajat Kate E. Pickett ja Richard Wilkinson. Hyvässä lykyssä bkt:n korvaajat saataisiin luotua jo vuonna 2015. Tämä tosin edellyttäisi hyvin laajaa yhteistyötä ja osallistumista, kirjoittajat uskovat. Esteenä voi olla paitsi byrokraattinen lyhytnäköisyys myös hallitusten, tutkijoiden ja muiden yhteistyön puuttuminen. Siksi kirjoittajat ovat mukana projektissa, jossa yritetään kerätä yhteen hallintoa, kansalaisjärjestöt, yritykset ja muut osapuolet. He perustivat Alliance for Sustainability and ProspeJälleen kerran rity -verkoston yhteistyötä avittaakseen. b k t m i tt a a markkinoilla tapahtuvia rahansiirtoja. Mittarin ongelma on se, että se jättää huomiotta kaikki sosiaaliset kustannukset, ympäristövaikutukset ja tuloerot. Jos jokin yritys käyttäisi bkt:n kaltaista laskentaa, se tavoittelisi pelkästään bruttotuottoa Clinton Jo Bill ä vihreä ” i t t o ehd mutta , ” a t : t bk llisuus o e t i l i i h oi sen. d e p r o t välittämättä kannattavuudesta, tehokkuudesta, kestävyydestä tai joustavuudesta. Miten voi olla mahdollista, että valtioiden nykytalouksia mitataan edelleen toisen maailmansodan aikaisilla mittareilla? Rehellisesti: kuink a banker wanker Bkt voidaan korvata Vaihtoehtoiset mittarit jaotellaan kolmeen eri ryhmään. 1. Bkt:tä fiksummat taloudelliset mittarit ilmaistaan rahayksiköissä. Ne tarkastelevat tuloja, nettosäästöjä ja varallisuutta. Mittarit voivat ottaa huomioon ympäristökustannukset tai -hyödyt, kuten kosteikkojen tuhoutumisen tai vesivarojen uusiutumisen. Esimerkki tällaisesta mittarista on henkilökohtaiselle kulutukselle perustuva Genuine Progress Indicator (GPI). 2. Subjektiivisista hyvinvoinnin mittareista kattavin on vuon- na 1981 alulle saatettu World Value Survey (WVS). Se käsittää 70 maata, ja sen kuudes selvityskierros on parhaillaan meneillään. Tähän ryhmään kuuluu myös Bhutanin Gross National Happiness Index (GNH Index), jolla selvitetään itse koettua tyytyväisyyttä yhdeksällä eri osa-alueella. 3. Painotetut useiden indikaattoreiden yhdistelmämittarit ottavat huomioon asumisen, elinajan odotteen, vapaa-ajan ja demokraattisen osallistumisen. Esimerkiksi Happy Planet Index (HPI) lasketaan koetusta tyytyväisyydestä, elinajan odotteesta ja ekologisesta jalanjäljestä. s a i institutionaalisen aseman toisen maailmansodan jälkeen, kun taloudellinen aktiivisuus lisääntyi. Bkt kuvasi työllisyyden ja tulotason kehittymistä. Bkt mittaa kuitenkin vääriä asioita ja tekee sen ristiriitaisella tavalla. Pahenevat rikosluvut kasvattavat bkt:ta, koska turvajärjestelmien kulut nousevat. Luonnonkatastrofit kasvattavat bkt:ta, koska investoinnnit lisääntyvät. Yhdysvaltain öljypäästöt 2010 ja Sandy-hurrikaani 2012 kasvattivat Yhdysvaltojen bkt:ta, sillä niitä seurasi voimakas jälleenrakentamisen aalto. Bkt:n kasvusta huolimatta elämänlaatu tai ympäristön tila eivät kohentuneet. BKT V a i h to e h to i s i a mittareita on yritetty ajaa läpi useasti. Jo Bill Clinton ehdotti presidenttikaudellaan hieman parempaa ”vihreää bkt:ta”, mutta hiiliteollisuus torpedoi sen. Viimeksi bkt yritettiin nujertaa vuonna 2012 YK:n Rio +20 -kokouksessa. Jälleen yritys epäonnistui. Nature-lehden tutkijajoukko ei kuitenkaan ole epätoivoinen. Tutkijoiden mukaan hierarkkinen ylhäältä alas -päätöksenteko ja kansalaisyhteiskunnan alhaalta ylös nousevat aloitteet pitää jotenkin sovittaa yhteen. ”Sanotaan, että sitä saa, mitä mittaa. Jotta voimme rakentaa haluamamme tulevaisuuden, meidän on mitattava sitä, mitä todella haluamme mitata. Meidän pitää muistaa, että on parempi olla suurin piirtein oikeassa kuin täsmälleen väärässä”, tutkijajoukko kiteyttää. Olli-Pekka Haavisto Alliance for Sustainability and Prosperity -verkosto www.asap4all.com
talous & ruoka 17 1 / 2014 Imatran kohupappi siirtyi kaupungille saarnaamaan – kiipesi lasten liukumäkeen Ilta-Sanomien otsikko 13. tammikuuta 2014 Ruokatohtori Blinitalkoot Kysymys: ”Teen paljon työtä, josta maksetaan kehnosti. Laskujen jälkeen käteen jää käyttörahaa noin satanen kuussa. Ei-niin-herttainen luonteeni, töihin käytetty aika ja etenkin köyhyys ovat tehneet minusta yksinäisen ihmisen. Tilanne pitää korjata. Koska minulla ei ole rahaa käydä ravintoloissa, ajattelin pitää ystävänpäivänä kutsut. Mitä hyvää voisin tarjota halvalla, että saisin viekoiteltua paikalle entiset ystäväni ja ehkä napattua pari uuttakin kalaa rysään?” Vastaus: Anu Brask on toimittaja ja kokki, joka vastaa keittiöpsykologin koulutuksella kotitalouskysymyksiin. Anu tarjoaa mikron vierestä reseptit sydänsuruihin, kadonneen pullan metsästykseen ja ongelmallisiin sosiaalisiin tilanteisiin. illastavat sujuvasti ja luontevasti ventovieraiden kodeissa. Jotta olisit kiinnostava ja trendin harjalla, tuo lisämausteeksi tähän sosiaaliseen ruokailuun ripaus yhteisöllisyyttä: talkoot (vapise Ravintolapäivä). Tokihan tätä ennen kutsuttiin nyyttikesteiksi, mutta usko pois, talkoissa nyt vaan on hipstereille jotenkin eksoottisempi boksin ulkopuolinen klangi. lalliselle pohjan. Blinithän eivät maksa juuri mitään. Tee taikina ja suunnittele lisukkeet. Orkestroi jokaiselle osallistujalle valmistettavat lisätilpehöörit ja muut tuotavat tasapuolisesti. Naurettavan helppoa. Sinun ei sitten tarvitse kuin vain yrittää olla mahdollisimman läsnä. Uutta matoa koukkuun! (Ja koeta nyt hyvä ihminen saada jotain muuta kuin orjatyötä!) T e e r u o k a l i s ta teeman mukaan ja huomioi sesonkiajattelu. Ruokatrendipuolella Venäjä on nyt kovassa nousussa, ja lähestyvät olympialaiset sekä sateenkaarikommentit takaavat sen, että ruokapöydässä eivät puheenaiheetkaan lopu. Jotta et vaikuttaisin täysin luuserilta, on tärkeää, että itse myös valmistat jotain rustiikkia ja kiinnostavaa (eli halpaa ja helppoa). Järjestä asiat niin, että luot il- Klaus Welp Äkkiseltään yksinkertaisen oloinen kysymys onkin tarkemmin hauduteltuna ongelmavyyhti, jota ei pikkupurtavalla ratkota. Kyökkipsykologisen tulevaisuustiimin mukaan usein paluuta entiseen ei ole. On katsottava eteenpäin. On verkostoiduttava uudelleen. Kutsu joukko toisistaan tietämättömiä ihmisiä saman pöydän ääreen. Maailmalla edelläkävijät osa 10 Resepti Blinit n. 20 pientä bliniä 5 dl kasvimaitoa 1 pussi kuivahiivaa 4 dl tattarijauhoja 1 tl sokeria 2 rkl öljyä 2 dl soijahapankermaa/ maustamatonta kasvijogurttia 2 dl olutta/ vissyä 1–2 tl suolaa Vegaanista margariinia paistamiseen. 1. Lämmitä kasvimaito kädenlämpöiseksi. Yhdistä jauhot ja kuivahiiva. Sekoita jauhoseos kevyesti vatkaten kasvimaidon joukkoon. Lisää öljy, sokeri ja soijahapankerma. Anna taikinan nousta huoneenlämmössä vähintään kolme tuntia (tai jääkaapissa yön yli). 2. Ennen paistamista lisää taikinaan olut/vissy, ja mausta suolalla maun mukaan. 3. Paistata taikinasta blinitai ohukaispannulla miedolla voima suosittelee lämmöllä paksuhkoja blinejä. Tarjoa tirisevän kuumana vieraiden tuomien lisukkeiden kera. Lisukevaihtoehtoja: Merileväkaviaari ja sipulihakkelus, munakoisokaviaaria, belugalinssikaviaaria, adzikakastiketta, soijahapankermaa ja suolakurkkua, punajuuripiparjuurisalattia, suolasienisalattia, hapankaalipaistosta, jne. Kyllä ne foodiet tietää. Koonnut Kaisu Tervonen Tietoja seuraavaan kalenteriin otetaan 17.2. asti. voima@voima.fi. Voima päättää tietojen julkaisusta. Näkökulmia Valko-Venäjään 3.2. kello 16.50–18.20 Opistotalo, Helsinki Valko-Venäjää eri kanteilta tarkastelevassa luentosarjassa perehdytään helmikuun alussa valtion yhteiskuntaan ja talouteen, kun luennoimassa on luentosarjaa järjestämässä olleen Suomi–Valko-Venäjä-seuran puheenjohtaja Jussi Seppälä ja jäsen Timo Liukkunen. EUROOPPA JA EUROOPPALAISUUS 18.2. kello 18–19.45 Sellon kirjasto, Espoo Toukokuisten europarlamenttivaalien takiakin ajankohtaisessa luentosarjassa professori Sixten Korkman tulee kertomaan oman näkemyksensä Euroopan taloudesta osana maailman taloutta. Ravintolapäivä 16.2. Kaikkialla www.restaurantday.org Halajat sitten raakaravintoa Tampereella, kasviskeittoa Jyväskylässä tai venäläisherkkuja Kuopiossa, neljä kertaa vuodessa järjestettävä pop up -ravintoloiden päivä tyydyttää kulinaariset tarpeesi. AUTORITaaRINEN KAPITALISMI 28.2. kello 19 Kulttuuritalo Valve, Oulu www.desili.fi Jouko Jokisalo luennoi otsikolla Liberaalista demokratiasta autoritaariseen kapitalismiin ja kysyy, onko kapitalismi saavuttanut uuden kehitysvaiheen.
18 a jassa 1 / 2014 Isä särki yhtyi äiti lahnaan - hybridikalaa löytyi runsaasti Ylen nettiuutisen otsikko 20. tammikuuta 2014 toisinajattelija Kirjoittaja on Fifin Hongkongin-kirjeenvaihtaja, joka pohtii kaupunkivaltion postkolonialistista tilaa ja aikaa. Ya basta, vieläkin! Meksikon zapatistit eivät ole kuolleet. Lännessä sissiliike katosi muodista, kun vallankumousta ei tullutkaan. kansanjohtaja. Zapatistien sissiliike henkilöityi piippua polttelevaan Subcomandante Marcosiin. Rehellisesti ankea kansa ovat todella töykeitä, totesin ystävälleni. He eivät avaa ovia ventovieraille. Punkevat raitiovaunuihin sisään, kun ihmisiä on vielä tulossa niistä ulos. Kiilaavat jonossa. Kiekuvat omia asioitaan kännyköihin busseissa. Ai että, me ollaan niin juntti kansa, että päähän sattuu. Ystäväni nosti katseensa kahvikupista ja katsoi minua närkästyneenä. Tunnelmallinen kahvihetkemme otti nopeasti käänteen huonompaan. Noh, en minä asiaa nyt noin sanoisi, hän vastasi topakasti. Hän jatkoi, etteivät helsinkiläiset olleet sen töykeämpiä kuin maailman muutkaan ”suurkaupunkien” asukit. Ja oikeasti, mitä Riina sinäkin suomalaisuudesta enää ymmärrät, hän kysyi. Hyvä sinun on puhua käytöstapojen tai ystävällisyyden puutteesta, kun itse asut aurinkoisessa paikassa. Nih. Me tallataan kylmässä ja pimeässä synkkyydessä. Nih. Joten jos talvella tapakulttuuri on vähän huonompi maassamme, niin kuules se on vaan tämän sään ja vuodenajan syytä. Nih. Helsinkiläiset ystäväni jatkoi luentoaan, kun vauhtiin oli vihdoin päässyt. Kai sinäkin tiedät, että The Economist -lehden mukaan Helsinki on yksi maailman parhaimmista kaupungeista asua? Nih. En jaksanut kommentoida, että olen lopen kyllästynyt tapaamme selitellä töykeyttämme ilmastomme rankkuudella. Sillä kyllähän pimeätä ja ankeata on muuallakin, eivätkä helsinkiläiset mielestäni kesällä sen ystävällisempiä olleet kuin talvellakaan. Pikaisella visiitilläni Helsinkiin olin tehnyt nimittäin erinäisiä empiirisiä testejä. Kolmen päivän aikana avasin tai pidin ovea auki 46 ihmiselle. Näistä tuntemattomista ihmisistä kaksi kiitti minua. Ja lenkkeillessäni pitkin tyhjiä kaupungin katuja olin tervehtinyt jokaista vastaantulijaa. Kolme ihmistä kahdestatoista vastasi minulle jotakin. Kaksi heistä oli japanilaisia turisteja. Loput tuijottivat minua kuin heikkopäistä. Katse vain ei ollut ihmettelevä vaan pikemminkin närkästynyt, ehkäpä jopa vihamielinen. Ja muuten, muuttaa keskustelumme aihetta, sillä olen aikoja sitten oppinut läksyni: kun parhaimmista kansanpiirteistämme puhutaan, suomalaisuus palautuu uniikkiin hienouteemme. Kun taas töykeyteemme viitataan, sepä onkin aina universaalia ja selittyy usein säällä tai pimeydellä. Suomalaisten tapakulttuurin onttoutta ei saa kritisoida. Ainakaan, jos on itse suomalainen. Jos tyhmyyksissään aloittaa tämän keskustelun, se päätyy helposti kinaamiseen ja syyttelyyn, jossa olet joko kiittämätön, tietämätön tai sitten ihan vaan hienosteleva silkkipeffa. Tämän eräs kuusikymppinen rouva teki minulle kovin selväksi, kun avasin hänelle kaupan oven ja toivotin iloisesti, että olkaapa hyvä. Täti siihen tiuskaisi minulle, että luulenko olevani jotenkin parempi ihminen. Kiitos. Anteeksi. Ja hyvää päivää. I get my coat. Halusin nopeasti Riina Yrjölä M liittyi Pohjois-Amerikan vapaakauppasopimus Naftaan 1. tammikuuta 1994. Eteläisessä Meksikossa, Chiapasin osavaltiossa, alkuperäisväestö nousi kauppasopimusta vastaan. Zapatisteiksi itseään kutsunut kansanliike ammensi anarkismista ja sosialismista. Zapatistien kansallisen vapautuksen armeija EZLN vaati Chiapasille itsehallintoa. Päämääränä oli vallankumous. Uusliberalismiin kriittisesti suhtautuvasta liikkeestä tuli länsimaista ulkoparlamentaarista vasemmistoa yhdistävä tekijä. Ei vähiten siksi, että zapatistien edusmiehenä toimi salaperäinen ja karismaattinen EZLN:n puhemies Subcomandante Marcos, jonka kirjoituksia käännettiin useille kielille. Vallankumousta ei tullut, ja viime vuosien aikana zapatisteista ei ole kuulunut juuri mitään. Liike ei silti ole kuollut. Uudenvuoden aattona zapatistit juhlivat kansannousun 20-vuotispäivää. Mitä heille kuuluu? ek siko ovat olleet armeijan pihdeissä. Verta on vuotanut, alkuperäiskansan kyliä pakkosiirretty ja zapatisteja häädetty, viimeksi syksyllä 2012. Zapatisteja elää viidessä kyliä yhdistävässä itsehallintokeskuksessa. Niitä hallinnoi Junta de Z a p at i s t i t Buen Gobierno, hyvän hallinnon neuvosto. Neuvoston jäsenet vaihtuvat säännöllisesti. Naisilla on näkyvä osa. Meksikon hallitus on turvautunut avustusohjelmilla harjoitettuun hajota ja hallitse -taktiikkaan. Hallitus on saanut zapatistiperheitä vaihtamaan puolta monesti tyhjillä lupauksilla vedestä ja sähköstä. stit Zapati n rmeija a t e e l l ovat o deissä. pih zapatistien tukijat matkustivat paikalle jo vuonna 1994, jotkut taistelemaan. Suurin osa oli paikalla ihmisoikeustarkkailijoina ja ihmiskilpinä. ”Niistä ajoista on opittu”, toteaa Marina Pages ihmisoikeustarkkailua koordinoivasta SIPAZjärjestöstä. ”Ihonväri ei suojaa tarpeeksi.” Usko siihen, että armeija ei koskisi tarkkailijoihin, osoittautui vääräksi, kun vuonna 1997 paramilitaarit hyökkäsivät ulkomaisen delegaation kimppuun viidakkoveitsin ja asein. Ajatusta auttajasta ja autettavasta ei ole helppo murtaa. Zapatistit kieltäytyvät hankkeista, joita ei toteuteta heidän ehdoilLänsimaiset laan. Erilaiset vesi-, energia- ja yhteisöradiohankkeet sen sijaan ovat menestyneet. ”Nykyään toimitaan yhteisöjen ehdoilla”, Pages kertoo. Tarkkailijoilla on säännöt päihteiden käytöstä, sopivasta pukeutumisesta ja lahjojen antamisesta. ”Oppimisen ja erehdyksen kautta luotua itsehallintoa on opetettu kuluneen vuoden aikana järjestämällä yhteisöissä kaikille kiinnostuneille escuelita, pieni koulu.” Aktivistit ovat rakentaneet yhteistyötä zapatistien kanssa kahvin maahantuonnin ympärille. Kahvi on zapatisteille merkittävä tulonlähde. Suurin osuuskunta tuottaa vientiin 130 tonnia vuodessa. J u h l a v u o d e n kynnyksellä Meksikon lehdistössä nostettiin esiin se, että köyhien intiaanien elintaso ei ole noussut. Vaikka EZLN ei ole parantanut intiaanien elintasoa pesoissa mitattuna, zapatistit kokevat silti, että heidän arvokkuutensa ja päätäntävaltansa on lisääntynyt. Paikallispolitiikassa zapatisteja ei voi ohittaa, ja myös Meksikon valtapuolueen PRI:n täytyy ottaa nykyään päätöksissään huomioon zapatistien kannat. Mervi Leppäkorpi Juttua varten on haastateltu Chiapasissa zapatistien tukijoita & aktivisteja.
HELSINGIN AIKUISOPISTO Digitaalista kulttuuria, kulttuurih e l a o. f i perintöä ja maisemantutkimusta v Pori a i n Pori P o Pori rissa! voit opiskella ulttuurituotanto us, isemantutkimus, tanto PorijaKulttuurituotanto maisemantutkimus, Kulttuurituotanto jaPori maisemantutkimus, Kulttuurituotanto ja maisemantutkimus, Pori ja maisemantutkimus, Pori ja maisemantutkimus, Digitaalista kulttuuria, kulttuuriHumanististen tieteiden kandidaatti ja ?loso?an maisteri perintöä ja maisemantutkimusta v Pori a i n Pori P o Pori rissa! voit opiskella aisemantutkimus, otanto ulttuurituotanto us, PorijaKulttuurituotanto maisemantutkimus, Kulttuurituotanto jaPori maisemantutkimus, Kulttuurituotanto ja maisemantutkimus, Pori ja maisemantutkimus, Pori ja maisemantutkimus, Haluatko akateemiseksi Humanististen tieteiden kandidaatti ja ?loso?an maisteri atko aluatko akateemiseksi ksi emiseksi Haluatko akateemiseksi Haluatko akateemiseksi akateemiseksi akateemiseksi moniosaajaksi? uurialan ulttuurialan aajaksi? lan kulttuurialan moniosaajaksi? kulttuurialan moniosaajaksi? moniosaajaksi? moniosaajaksi? moniosaajaksi? atko aluatko akateemiseksi ksi emiseksi Haluatko akateemiseksi Haluatko akateemiseksi akateemiseksi akateemiseksi kulttuurialan moniosaajaksi? Haluatko akateemiseksi moniosaajaksi? uurialan ulttuurialan aajaksi? lan kulttuurialan moniosaajaksi? kulttuurialan moniosaajaksi? moniosaajaksi? moniosaajaksi? moniosaajaksi? ! e l l i e me kulttuurialan moniosaajaksi? Ha meille! HuK ja FM ,,ttuuria, kulttuurie a H kulttuurikulttuuria, kulttuurikulttuurittuuria, kulttuuria, kulttuurikulttuuriutkimusta semantutkimusta maisemantutkimusta Maisteriksi utkimusta semantutkimusta maisemantutkimusta Maisteriksi 2 vuodessa! a i v n a i P n o r P i o s r s i a s !s! a ! la 2 vuodessa! a i v n a i P n o r P i o s r s i a s ! s a la PPrio r i s s a ! o r i s s a ! riandidaatti aatti jaja??loso? ja?loso? ?loso? anmaisteri an maisteri daatti andidaatti jaloso? an anmaisteri maisteri ta loso? an maisteri ? loso? an maisteri ateemiseksi akateemiseksi ateemiseksi akateemiseksi nalan smoniosaajaksi? aamoniosaajaksi? !! nalan moniosaajaksi? moniosaajaksi? iseksi !iseksi HuK HuK ja ja FM FM maisteri iosaajaksi? HuK HuK ja ja FM FM maisteri (180(180 op +op120 + 120 op) op) HuK ja FM (180 op + 120 op) (180 op30+aloituspaikkaa 120 op) hakuaika 2.2 - 30.4. 30 aloituspaikkaa valintakoe 5.6. Porissa hakuaika 2.2 - 30.4. valintakoe 5.6. Porissa tarjoaa Porin yliopistokeskus laajat sivuainemahdollisuudet aisteriopintojen pääsyvaatimuksena jen ena(120Maisteriopintojen op) pääsyvaatimuksena (120 Maisteriopintojen op) pääsyvaatimuksena (120 Maisteriopintojen op) pääsyvaatimuksena (120 op) (120 pääsyvaatimuksena op)Porin pääsyvaatimuksena yliopistokeskus tarjoaa Valittavanasi on mm: sivuainemahdollisuudet amk-tutkinto liopistosoveltuva onop)tai soveltuva yliopistoamk-tutkinto onop)soveltuva yliopistotai amk-tutkinto onop)soveltuva yliopistotai yliopistotaiop) amk-tutkinto tailaajat amk-tutkinto ojen sena aisteriopintojen pääsyvaatimuksena (120Maisteriopintojen pääsyvaatimuksena (120 Maisteriopintojen pääsyvaatimuksena (120 Maisteriopintojen pääsyvaatimuksena (120amk-tutkinto op) (120 pääsyvaatimuksena pääsyvaatimuksena matkailu Valittavanasi• onkulttuurituotanto, mm: nyliopistoamk-tutkinto soveltuva ontai soveltuva yliopistoamk-tutkinto on soveltuva yliopistotai amk-tutkinto on soveltuva yliopistotai amk-tutkinto tai(120 amk-tutkinto kaa kaa kaayliopistokaatai kaa kaa • museologia ja aineellinen kulttuuri Maisteriopintojen op)amk-tutkinto pää• kulttuurituotanto, matkailu kaa Maisteriopintojen kaa kaa kaa –16.4. kaa • laskentatoimi, markkinointi • museologia ja aineellinen kulttuuri (120 op) pää–16.4. –16.4.kaa–16.4. –16.4. –16.4. syvaatimuksena on soveltuva • laskentatoimi, markkinointi • johtaminen, yrittäjyys –16.4. syvaatimuksena –16.4. –16.4. –16.4.–16.4. on–16.4. soveltuva yliopistotai amk-tutkinto • johtaminen, yrittäjyys • tietoja ohjelmistotekniikka yliopisto- tai amk-tutkinto aloituspaikkaa 1212aloituspaikkaa hakuaika 30.4. hakuaika 30.4. asti asti • tieto- ja•ohjelmistotekniikka sosiologia, sosiaalipolitiikka • sosiologia, sosiaalipolitiikka • taide ja media, • taide ja media, taidehistoria taidehistoria Turun Kulttuurituotannon ja maisemantutkimuksen laitos, Porilaitos, Pori Turunyliopisto, yliopisto, Kulttuurituotannon ja maisemantutkimuksen puh. (02) 333 8130, satakunta@utu.fi, www.hum.utu.fi/satakunta puh. (02) 333 8130, satakunta@utu.fi, www.hum.utu.fi/satakunta iosaajaksi? (180(180 op +op120 + 120 op) op) Liity fiksuun seuraan! Valkolakki puuttuu? Uusi harrastus piristäisi? Kesken jääneet opinnot painavat mieltäsi? Paljon tai vähän Tervetuloa! Opiskele koko lukiotutkinto tai yksittäisiä aineita. Voit myös korottaa vanhoja arvosanojasi. Opiskelijaksi voi ilmoittautua ympäri vuoden.Tutkintoon tähtäävä opiskelu on maksutonta (materiaalimaksu 10 euroa). 30 aloituspaikkaa 30 aloituspaikkaa hakuaika hakuaika 2.2 - 30.4. 2.2 - 30.4. 30 aloituspaikkaa 30 aloituspaikkaa valintakoe valintakoe 5.6. Porissa 5.6. Porissa si ja FM uK aksi? si a! K op +ja 120FM op) aksi? a!op + 120 op) aloituspaikkaa Nuorena tai vanhana hakuaika hakuaika 2.2 - 30.4. 2.2 - 30.4. Porin yliopistokeskus Porinvalintakoe yliopistokeskus tarjoaa tarjoaa valintakoe 5.6. Porissa 5.6. Porissa a o Opiskelijamme ovat 18-80-vuotiaita. Kotona tai koulussa Koko lukion voi suorittaa verkossa tai lähi- ja etäopiskelua yhdistäen. Ilmoittautuminen 4. jakson kursseille 23.1.-4.2. Jakson opetus alkaa 10.2. iet laajat sivuainemahdollisuudet laajat sivuainemahdollisuudet e! Lisät llamm i ivu kotis Valittavanasi Valittavanasi on mm:yliopistokeskus on mm: tarjoaatarjoaa Porin yliopistokeskus Porin • kulttuurituotanto, • kulttuurituotanto, matkailumatkailu laajat sivuainemahdollisuudet laajat sivuainemahdollisuudet • museologia ja aineellinen ja aineellinen kulttuuri kulttuuri pää-• museologia • laskentatoimi, •Valittavanasi laskentatoimi, onmarkkinointi mm: onmarkkinointi mm: ltuvaValittavanasi •• johtaminen, • johtaminen, yrittäjyys yrittäjyys www.eira.fi kulttuurituotanto, •ohjelmistotekniikka kulttuurituotanto, matkailumatkailu o • tieto• ja tietoja ohjelmistotekniikka museologia museologia ja aineellinen ja aineellinen kulttuuri kulttuuri pää-•• sosiologia, • •sosiologia, sosiaalipolitiikka sosiaalipolitiikka laskentatoimi, laskentatoimi, markkinointi markkinointi ja• •media, taide jataidehistoria media, taidehistoria tuva•• taide Päivällä tai illalla URA TAITEENTEKIJÄNÄ? YHTEISHAUSSA 3.3.–1.4.2014 KUVATAIDE | kuvataiteilija (AMK) | Kankaanpää Ennakkotehtävät ja hakuohjeet: samk.fi/kuvataide Lisätietoja: 044 710 6191 tai 044 710 6192, paivi.tuuliniemi@samk.fi Oppitunteja on klo 8.3020.10. Eiran aikuislukio • Laivurinkatu 3 • 00150 Helsinki uaika 2.2 - 30.4. • johtaminen, • johtaminen, yrittäjyysyrittäjyys Satakunnan ammattikorkeakoulu www.samk.fi
TAIDEKOULU MAA www.tamk.fi ´´´´´´´´´´´´´´´´ HAE TAIDEKOULU MAAN KOLMIVUOTISELLE NYKYTAITEEN PÄIVÄLINJALLE. Application period 7 Jan–11Feb 2014 LISÄTIEDOT JA ILMOITTAUTUMINEN PÄ Ä SY KOK E E SE E N : WWW.TAIDEKOULUMAA.FI MATKA ALKAA TÄSTÄ. Matka kohti osaamista ja ammattia alkaa kevään yhteishausta. Turun ammattikorkeakoulusta löydät monta mahdollisuutta. Pakkaa laukut, tutustu tarjontaan ja hyppää kyytiin. HAE MEILLE vieraskielisten tutkintojen yhteishaussa 7.1.–11.2.2014 kevään yhteishaussa 3.3.–1.4.2014 englanninkielisten Master-tutkintojen erillishaussa 3.3.–1.4.2014 syksyn yhteishaussa 8.9. –22.9.2014 Lisätiedot yhteishausta ja opiskelusta Turun AMK:ssa löydät hakusivuiltamme www.turkuamk.fi/haku Turun AMK, Turku University of Applied Sciences www.turkuamk.fi Hakuaika 3.3.–1.4.2014
Muotoilu-, kuvataide-, animaatio-, pienoismalli- ja Unelmien talo -tietokoneleirit Yhdistä tutkintoosi Majaleirit, jatkoleirit ja perheleirit neljän yliopiston tarjontaa. Tampereen YliopisTo Yhteiskuntatieteiden kandidaatti (YTk) 180 op Yhteiskuntatieteiden maisteri (YTm) 120 op erillisvalinta 3.–28.2.2014 Yhteiskuntatieteiden kandidaatin ja maisterin tutkinto • Sosiaalitieteiden tutkinto-ohjelma (opintosuunnat: sosiologia ja sosiaalipolitiikka) • Sosiaalityön tutkinto-ohjelma Yhteiskuntatieteiden maisterin tutkinto • Sosiaalipolitiikan maisterikoulutus • Sosiologian maisterikoulutus • Sosiaalityön maisterikoulutus • Hyvinvointipalvelujen järjestämisen maisteriohjelma lisätiedot pori@uta.fi | www.uta.fi/opiskelijaksi Tampereen Teknillinen YliopisTo Diplomi-insinööri (Di) 120 op erillisvalinta 3.3–1.4.2014 KUTSU KASVATUS- JA TAIDEALALLE Steinerpedagogisia yleissivistäviä ja ammatillisia opintoja -kokonaisvaltaisesti- AVOIMET OVET lauantaina 15.3.2014 Johtamisen ja tietotekniikan Di-tutkinto-ohjelma tekniikan kandidaateille, insinööreille • ohjelmistotuotanto ja tiedonhallinta • tietoverkkojen hallinta ja tietoturva • tuotantotalous lisätiedot www.poridi.fi | poridi@tut.fi | 040 826 2723 / 040 826 2923 Turun YliopisTo kulttuurituotanto ja maisemantutkimus Humanististen tieteiden kandidaatti (Huk) 180 op Filosofian maisteri (FM) 120 op Yhteishaku 3.3.–1.4.2014 pääsykokeeton opiskelijavalinta, valinnat todistusten ja motivaatiotehtävän perusteella Huom. myös kaikille avoimia kesäkursseja: Väri ja muoto-kuvataidekurssi 2.-6.6.2014 Kivenveistokurssi 9.-13.6.2014 erillisvalinta 13.1.–28.2.2014 Tutustu ja täytä hakemus 30.4.2014 mennessä: www.utu.fi/fi/yksikot/hum/yksikot/ktmt/opiskelu/opiskelijaksi www.snellman-korkeakoulu.fi kandidaatin tai amk-tutkinnon suorittaneille lisätiedot ktmt-info@utu.fi | 02 333 8129 Turun YliopisTon kauppakorkeakoulu kauppatieteiden kandidaatti (kTk) 180 op kauppatieteiden maisteri (kTm) 120 op kauppatieteellisen alan yhteisvalinta 3.3.–1.4.2014 erillisvalinta 7.1.–3.3.2014 • Liiketalouden tradenomien erillisvalinta • Asiantuntijaorganisaatioiden liiketoimintaosaamisen maisteriohjelma soveltuvan yliopistotutkinnon tai liiketalouden tradenomin tutkinnon suorittaneille lisätiedot www.utu.fi/tse/pori | poriopintotoimisto@utu.fi 050 520 0789 www.ucpori.fi/haku
22 1 / 2014 räksyttäjä. Sonja Vartiala vahtii yhteiskuntaa Finnwatch-järjestössä. Tässä hänen kanssaan maailmaa tarkkailevat kuvaustarkoitukseen lainatut Erja Korhosen espanjalaiset rescue-koirat Dafne ja Topi.
päähenkilö 23 1 / 2014 talouden pystykorva Finnwatchin toiminnanjohtaja Sonja Vartiala on siitä poikkeuksellinen lobbari, että hänellä ei ole omaa etua ajettavanaan. Ainoastaan yhteiskunnan etu. U paukkuvat talven ensimmäiset pakkaset, mutta kuuma kahvi lämmittää kansalaisjärjestö Finnwatchin toimistolla hääriviä työntekijöitä. Heitä on tosin ainoastaan kolme: toiminnanjohtaja Sonja Vartiala ja hänen kaksi kollegaansa. Toinen on jo kahdeksan vuotta Finnwatchilla työskennellyt tutkija Päivi Pöyhönen ja toinen lakimies Henri Telkki. ”Henri aloitti juuri työt meillä. Hän on ensimmäinen juristimme”, Vartiala sanoo tyytyväisenä. Juristille Finnwatchissa riittääkin käyttöä, sillä järjestön viime vuonna julkaisema vähittäiskauppaketjujen tuotemerkkien vastuullisuutta käsitellyt raportti paljasti suuria epäkohtia etenkin ananasmehujen tuotannossa. Raportti avasi laajan julkisen keskustelun yritysten globaalista vastuusta. Thaimaassa kenttätutkimusta Finnwatchille tehnyt tutkija Andy Hall joutui ongelmiin, sillä mehuyhtiö Natural Fruit uhkasi haastaa hänet oikeuteen. Lisäksi Natural Fruit vaati jättimäisiä korvauksia raportin julkaisemisesta. Raportti paljasti, että mehujen valmistuksessa on käytetty pakkotyövoimaa. Apu-lehden haastattelussa Hall totesi, että jos hän olisi thaimaalainen, hän olisi jo kuollut. lkon a teksti jari hanska | kuvat Toisin kuin pohjoismaiset sisarjärjestönsä, Finnwatch ei saa lainkaan julkista perusrahoitusta toiminnalleen. Rahat tulevat jäsenjärjestöiltä, kuten ammattiliitoilta ja muilta yritysvastuusta kiinnostuneilta järjestöiltä. Lisäksi EU ja ulkoasiainministeriö o l m i k y m p p i n e n Vartiatukevat toimintaa summalla, jola on ehtinyt työskennellä ka muodostaa noin neljänneksen järjestösektorilla jo noin kym- järjestön budjetista. menen vuoden ajan. Hän päätyi Esimerkiksi Ruotsissa ja HolFinnwatchille ihmisoikeusjärjes- lannissa vastaavien järjestöjen tö Amnestylta. Sitä ennen hän toimintaa tuetaan pääosin vetyöskenteli muun muassa reilun rovaroin. Niissä maissa on Vartialan mukaan ymmärretty, että kaupan parissa. Vartiala kertoo havahtuneen- yritysmaailma tarvitsee jonkinsa ihmisoikeus- ja yritysvastuu- laisen vahtikoiran. Suomessa asioihin lukiossa. Porissa asunut sen sijaan esimerkiksi ulkomiVartiala ja hänen ystävänsä kävi- nisteriön rahoitusta on haettava vät usein Tampereen H&M-vaa- joka vuodelle erikseen. teliikkeessä ostosreissuilla, joita Tänä vuonna Finnwatchilla Vartiala kuvaa on enemmän ra”pyhiinvaellushaa käytössään e matkoiksi”. kuin koskaan ail o i illä e ta emmin. Silti järs ”Yhtenä päik y t i r t ”Y vänä telkkarista jestön toiminelvoite v n ä ä t i tuli jokin H&M- m taa pyöritetään a a tt vaateketjua ja nouda ksia Helsingin Sörsen tuontantoa näisissä sijaitikeu ihmiso en käsitellyt dokusevassa entisen Suom la.” k a m p a a m o n mentti. Me juteltiin siitä kapienissä toimipuolel o k l u tiloissa. Vartiala vereiden kanssa on tyytyväinen pihalla. Muut olivat ihan, että mitä sillä on väliä, tilanteeseen, vaikka hänen oma miten vaatteet tuotetaan”, hän toimenkuvansa vaatii melkoista muistelee. akrobatiaa. Vartialan ohjelma sai kui”Onhan tämä mahdoton toitenkin kiinnostumaan glo- menkuva: pitää esiintyä jatkubaalista kaupasta. Hän lähti vasti julkisuudessa, olla raumukaan maailmankauppa-ak- tainen substanssiosaaminen ja tivistiksi ja päätyi opiskele- lisäksi taitoa kirjoittaa asioista maan kestävää kehitystä Turun selkeästi.” ammattikorkeakouluun. Suomessa toiminnan rahoit”Kun nuorena ei tiedä, mitä tajista löytyy työntekijöiden kaikkea maailmassa on, niin va- etujärjestöjä, mutta ei lainkaan litsin sellaisen tien.” työnantajia. Vartialan mukaan järjestön säännöt estävät rahoiy mm e n e n v u o t ta myötuksen vastaanottamisen yrihemmin Finnwatch on Var- tyksiltä. Hän myös epäilee, olisitialan johdolla noussut tärkeäk- ko esimerkiksi Elinkeinoelämän si yhteiskunnallisen keskustelun keskusliitolla (EK) mitään kiinherättäjäksi. Se on melkoinen nostusta tukea heidän työtään. ”Meidän ei tarvitse miellytsaavutus organisaatiolta, jolla on vain kolme työntekijää ja noin tää ketään. Teemme yhteistyö186 000 euron vuosibudjetti. tä niiden kanssa, jotka ovat kiinViime vuonna Finnwatch nostuneista yritysvastuusta.” julkaisi viisi raporttia, tei n n w at c h i n suurimmakki monia seurantajuttuja aisi vastavoimaksi näyttääkin emmista raporteista ja oli jatkuvasti yhteydessä mediaan. nousevan juuri EK. Tammikuun Lisäksi järjestön työntekijät alussa Finnwatch julkaisi raporosallistuivat lähes viikoittain jo- tin suomalaisten pörssiyhtiöihonkin yritysvastuuta käsittele- den käyttämistä holding-yhtivään keskustelutilaisuuteen. öistä. Raportista kävi ilmi, että keuksia Suomen ulkopuolella. Jos kohdemaassa, jossa tuotteet valmistetaan, on esimerkiksi korruptiota ja ihmisoikeuksia katsotaan läpi sormien, niin ei ole olemassa mitään mekanismia puuttua siihen.” K Finn- K M watch saa raporteistaan toisinaan kylmää palautetyös Su o m e s s a ta kansalaisilta, yrityksiltä ja etujärjestöiltä. ”Meiltä kysytään usein, että miksi joku firma otetaan tikunnokkaan. Me haluamme nostaa epäkohtia konkreettisesti esille”, Vartiala sanoo. Viranomaisten voisi kuvitella pitävän huolen siitä, että yritykset toimivat sääntöjen mukaan. Vartiala pudistaa päätään. ”Yrityksillä ei ole mitään velvoitetta noudattaa ihmisoi- tanu kallio F 20 suurimmalla suomalaisella pörssiyhtiöllä on veroparatiisin määritelmät täyttävissä maissa jopa 225 tytäryhtiötä. Suurin osa sijaitsee sellaisissa maissa, joissa holding-yhtiöitä käytetään juuri verotaakan keventämiseksi. Kyse on siis aggressiivisesta verosuunnittelusta. Asiasta syntyi nopeasti laaja julkinen keskustelu. Muun muassa Yle ja Helsingin Sanomat uutisoivat raportin tulokset näyttävästi. Elinkeinoelämän keskusliitto vastasi asiantuntijalausonnolla, jossa raporttia ja sen löydöksiä vähäteltiin. ”EK pyrkii vähättelemään asiantuntemustamme. He yrittävät tietoisesti tehdä veroasioista kansalaisille vaikeasti seurattavia”, Vartiala sanoo. Finnwatch vastasi ampumalla EK:n väittämät yksitellen alas. Myös valtiovarainministeri Jutta Urpilainen ja Suomen Yrittäjät, eli pk-yritysten etujärjestö, yhtyivät Finnwatchin kritiikkiin. Suomen Yrittäjien huolena on se, että esimerkiksi terveysalalla pienten paikallisten toimijoiden on mahdotonta kilpailla kansainvälisten firmojen kanssa. Suuret voivat kiertää veroja, mutta pienten toimijoiden on pakko pelata sääntöjen mukaan. päinvastainen M näkemys sitten kumpuaa? Eikö yritysvastuuasioiden nostai s tä EK : n minen ole kaikkien yritysten kannalta hyvä asia? ”EK näkee, että yritysten hallinnollista taakkaa ei tule lisätä missään tilanteessa. Tähän tavoitteeseen on myös Suomen hallitus sitoutunut”, Vartiala toteaa. Tilanne vaikuttaa turhauttavalta. Jyrki Kataisen johtaman kuuden puolueen hallituksen hallitusohjelmassa on kirjaus, jonka mukaan yritysten taakkaa ei pidä kasvattaa. Samassa ohjelmassa lukee, että veronkiertoon ja harmaaseen talouteen pitää puuttua. Tässä väännössä yritysten näkökulma voittaa. Esimerkkinä Vartiala mainitsee yritysten maakohtaisen raportoinnin. Maakohtainen raportointi tarkoittaa sitä, että yritysten pitää raportoida tilinpäätöksen yhteydessä kussakin maassa maksamansa verot. Tämänhetkisessä
24 1 / 2014 luonnoksessa raportointi koskisi alkuun vain luonnonvaroja hyödyntäviä yhtiöitä eli öljy- ja kaasuyrityksiä, kaivannaisteollisuutta sekä aarniometsien hakkuuta harjoittavia yrityksiä. ”Meille selvisi, että Suomen kanta oli EU:ssa ollut, että maakohtaista raportointia lykätään tulevaisuuteen. Juhlapuheissa puhutaan yhtä ja neuvotteluissa toimitaan toisin”, Vartiala kritisoi. Hän on huolestunut siitä, että yritysten ääni kuuluu EU:ssa paljon vahvemmin kuin kansalaisten. Toisena ongelmana hän näkee sen, ettei media ole kyennyt kertomaan riittävän selkeästi, mitä EU:ssa tapahtuu. Näin EU:n merkitys esimerkiksi yritysvastuuasioissa jää etäiseksi ja vaikeasti ymmärrettäväksi. Yrityksille jää jälleen enemmän tilaa ajaa omia agendojaan läpi kaikessa rauhassa. teista on kirjoitettu näyttävästi. Pelkkä näkyvyys ei ole Vartialalle riittävä mittari. Hän haluaa saada aikaan myös muutoksen yhtiöiden suhtautumisessa yritysvastuuseen. Mediajulkisuus on vain yksi väline tavoitteen saavuttamiseksi. ”Finnwatchilla alkaa olla sellainen asema, että ministeriöt pyytävät meiltä lausuntoja. Lisäksi käymme jatkuvasti tapaamassa virkamiehiä.” Merkittävimmät hankkeet, joihin Finnwatch tällä hetkellä pyrkii vaikuttamaan, ovat maakohtaisen raportoinnin lisäksi harmaan talouden ja veronkierron kitkeminen EU:ssa. EU-asioissa Finnwatch tekee runsaasti yhteistyötä muiden järjestöjen kanssa, sillä EU:ssa tapahtuvan lainsäädännön seuraaminen on pienelle järjestölle työlästä. ”Suomen kantojen seuraami- nen EU:ssa ei ole mikään piknik. Me joudumme valitsemaan aika tarkkaan ne taistelut, joihin lähdemme”, Vartiala sanoo. ”Mutta ei tässä hommassa tule kyyniseen ahdistukseen vaipua!” e s k u s t e lu pa l a a ”Ei meillä ole tarvetta tolkuttomasti kasvaa. Jos meillä olisi varaa pitää viisi täyspäiväistä työntekijää, ehtisimme panostaa enemmän kansainväliseen yhteistyöhön.” Vartiala ei uskalla arvioida, millä tolalla globaalit yritysvastuuasiat ovat viiden tai kymmenen vuoden päästä. Hän kuitenkin toivoo, että muutamissa keskeisissä asioissa päästäisiin kunnolla eteenpäin. ”Olisi tärkeää saada juridisesti velvoittavat ihmisoikeuksien arvioinnit osaksi yritysvastuuta. Se voitaisiin tehdä kansallisesti jo nyt. Lisäksi pitäisi olla jokin kansainvälinen riippumaton oikeuslaitos, johon rikkomukset voisi viedä käsittelyyn”, Vartiala luettelee. ”Niin, ja se maakohtainen raportointi.” sija an puolen vuoden aikana, onnistunut saamaan itselleen huomattavasti lisänäkyvyyttä. Rapor- Näin Finnwatch ampui EK:n alas F i n n w at c h julk aisi tammikuussa raportin, jossa selvitettiin suomalaisyhtiöiden käyttämien holding- eli omaisuudenhoitoon keskittyvien yhtiöiden määrää. Raportin keskeinen havainto oli se, että liikevaihdolla mitattuna 20 suurimmalla suomalaisella yrityksellä oli veroparatiiseiksi luettavissa maissa vähintään 225 tytäryhtiötä. Toinen huomionarvoinen seikka oli se, että Suomesta oli tehty suoria sijoituksia veroparatiiseissa sijaitseviin holding-yhtiöihin jopa 5,8 miljardin euron edestä vuoteen 2012 mennessä. Suurin osa näistä rahoista oli sen jälkeen sijoitettu takaisin Suomeen. Kun raportti käynnisti julkisen keskustelun suomalaisten yritysten verosuunnittelusta, myös Elinkeinoelämän keskusliitto (EK) aktivoitui. EK koetti ohjata keskustelua sivuraiteille, mutta Finnwatch vastasi nopeasti ampumalla EK:n väittämät alas. Voima teki koosteen siitä, miten EK ja Finnwatch kiistelivät kolmesta keskeisestä väittämästä. 1. VÄITE Raportin löydökset vahvistavat, että suomalaisyritykset hyödyntävät yleisesti veroparatiiseja liiketoiminnassaan. 2. VÄITE Suomalaisten yhtiöiden omistusrakenteiden avoimuus ontuu. EK: ”On täysin mahdotonta, että kansainvälinen konserni pystyisi esimerkiksi salaamaan veroparatiisiyhtiön olemassaolon verottajalta.” F i n n w at c h i n tutkimuskohteet määritellään järjestön toimintasuunnitelmassa vuodeksi kerrallaan. Samalla järjestö päättää, millä aikataululla kustakin aiheesta vuoden aikana tiedotetaan ja millaisia teemoja järjestö pyrkii ajamaan eteenpäin. Raportit sisältävät monesti kenttätutkimusta maista, joissa alkutuontanto tapahtuu. Esimerkiksi suurimpien suomalaisten vähittäiskauppojen, eli S-ryhmän, Keskon, Tuko Logisticsin ja Lidlin, omien tuotemerkkien vastuullisuutta selvittänyttä raporttia varten Finnwatch pyysi tutkija Andy Hallia tekemään kenttätutkimusta paikan päällä Thaimaassa. ”Me käytämme kenttätutkimuksiin aina paikallisia asiantuntijoita, mutta tutkimusta johdetaan meidän toimistolta käsin”, Vartiala kertoo. Kenttätutkimuksissaan Finnwatch saattaa esimerkiksi käydä selvittämässä tilannetta tehtailla ja haastattelemassa työntekijöitä. Toisinaan yhteyden saaminen voi olla vaikeaa, sillä monissa kulttuureissa työpaikan ongelmista ei haluta puhua ulkopuolisille. jälleen K rahoitukseen. Mikä olisi Finnwatchille unelmatilanne? kotimaassa S Finnwatch on Vartialan johdolla, eli viimeisten kahden ja en Näin Finnwatch tutkii EK:n vastaus: ”Suomalaiset listayhtiöt leimataan raportissa nimeltä veronkiertäjiksi.” FW: ”Yritysten ei tarvitse piilotella veroparatiisiyhtiöitään, sillä niiden käyttö aggressiiviseen verosuunnitteluun on lain sallimaa ja tällä hetkellä aivan liian helppoa. Finnwatchin raportti haluaa herättää keskustelua verosuunnittelun vastuullisuudesta ja vaatii päättäjiltä toimenpiteitä porsaanreikien sulkemiseksi.” 3. VÄITE Tarvitaan lakisääteinen maakohtainen vero- ja talousraportointi. Tietoja yhtiöiden rakenteesta tulisi saada yhtenäisessä, vertailtavassa muodossa niiden julkisista, ilmaisista vuosikertomuksista. Tiedot tytäryhtiöistä ja niiden omistussuhteista ovat yhtiöiden liiketoiminnalle ja myös sijoittajille oleellisia perustietoja. EK: ”Virheellisiä ja puutteellisia faktoja kylvämällä saadaan tahrattua rehellisesti toimivien suomalaisyritysten maine.” Finnwatch selvittää myös muun muassa sitä, miten paikallinen lainsäädäntö suhtautuu kansainvälisiin sopimuksiin ja mikä on kohdemaassa elämiseen riittävä palkka. Vartiala kuvailee prosessia melkoiseksi palapeliksi. ”Kun materiaali on kerätty, siitä koostetaan raportti Suomessa. Samalla tutkimuksen kohteena oleville yrityksille annetaan mahdollisuus kommentoida esiin nousseita asioita.” Finnwatchin eettisissä ohjeissa määritellään, että yritykselle annetaan vähintään kaksi viikkoa aikaa kommentointiin ja aineiston läpikäymiseen. Vartialan mukaan keskusteluja käydään usein pitempäänkin. Raportin julkaisun jälkeen Finnwatch tekee vielä seurantaa siitä, millaisiin toimiin yhtiöt ryhtyvät korjatakseen havaitut ongelmat. Mutta mitä tapahtuu, jos rikkomuksia ei löydy? Jätetäänkö raportti julkaisematta? ”Valitettavasti niin hyvää tilannetta ei ole vielä tullut eteen. Aina on löytynyt korjattavaa, vaikka kaikkein törkeimpiä työntekijöiden oikeuksien loukkaamisia ei aina ilmenisikään. Raportit julkaistaan joka tapauksessa”, Vartiala sanoo. Jari Hanska Finnwatchin vastaus: ”Raportti ei leimaa yhtään suomalaista yhtiötä veronkiertäjäksi, vaan tuo uutta tilastotietoa tähän asti julkisen keskustelun katveeseen jääneestä holding-yhtiöiden käytöstä.” EK: ”Raportista saa myös sen täysin virheellisen kuvan, että suomalaisyhtiö pystyisi veroparatiisiomistuksen kautta välttämään verojen maksua.” FW: ”Monet suomalaiset yritykset välttävät veroparatiisien avulla verojen maksua todellisissa toimintamaissaan. Esimerkkejä verojen välttelystä on nostettu jo paljon esiin (muun muassa Stora Enso, Attendo, Mehiläinen). Verohallinto on arvioinut, että pelkästään siirtohinnoittelukikkailu vie Suomelta vuosittain 320 miljoonaa verotuloja.” FW: ”Suomalaiset yritykset voivat pitää maineestaan huolta julkistamalla konsernirakenteensa, raportoimalla veronmaksustaan maakohtaisesti ja välttämällä keinotekoisten veroparatiisijärjestelyjen käyttöä. Suurten suomalaisten yritysten etujärjestönä EK:n tulisi asettua puoltamaan rehellistä ja avointa yritystoimintaa, joka noudattaa verolakien kirjaimen lisäksi myös lain henkeä.”
PUNAINEN HELMI NAISKLOVNIFESTIVAALI 12.–15.2.2014 PUNAINEN HELMI NAISKLOVNIFESTIVAALI TanssiTeaTTeri HurjaruuTH www.hurjaruuth.fi 09 565 7250 RENTOUTTA ESIINTYMISEEN 24.3. klo 17-21 Hinta: 120,- (sis 24% alv) Opettaja: Elina Stirkkinen IMPROLAULUSTA ILOA JA ENE ENERGIAAA JATKOKURSSI 29.3. & 30.3. klo 10-16 Hinta: 180,- (sis 24% alv) Opettajat: Jouni Kannisto sekä Elina Stirkkinen IMPROVISAATION PERUSKURSSI! 5.4. & 6.4. klo 10-16 Hinta: 145,- (sis 24% alv) Opettaja: Jami Hyttinen KATSO LISÄTIETOJA NETISTÄ! MYYNTI: STELLAN TOIMISTO PUH. 050 573 7004 TOIMISTOOSTELLAAPOLARIS.FI PAIKKA: KAAPELITEHDAS www.stella-polaris.?
26 K teksti & kuvat anna näveri kajakki ja sen omistaja, kivikasvoinen grönlantilaista sankaria esittävä patsas on surullisenkuuluisa maamerkki Christianshavnin torilla Kööpenhaminassa, kivenheiton päässä vapaan hasiskaupan Christianiasta. Tuiman patsaan vartioima tori on saanut maineen päihdeongelmaisista, työttömistä ja kodittomista grönlantilaisista, vaikka joukossa on yhtä lailla tanskalaisia. Pullo kiertää ystävältä toiselle jo aamusta. Koirat tapittavat uskollisina huikkaa ottavia omistajiaan. Tanskalainen sanonta kuuluu: ”kännissä kuin grönlantilainen”, ja puskaradiossa kiertää arveluita, joiden mukaan alkoholi soveltuu huonommin inuitin geeniperimälle kuin eurooppalaisille, mutta kukaan juttua eteenpäin välittävä ei tunnu tietävän, pitääkö väite paikkansa. ivinen on yksi ChristiK anshavnin grönlantilaisista. Hän ei välitä ohikulkijoiden âlé, 46, katseista. ”Minulla ei ole ongelmia tanskalaisten kanssa”, Kâlé nauraa. Kâlé saapuu lähes joka aamu Christianshavnin torille asunnottomien yösuojasta, jossa on saanut nukkua yönsä viimeisen vuoden ajan, sillä hänellä on asunnoton kausi meneillään. Kâlé alkoi polttaa pilveä ollessaan 13-vuotias. ”Näin lapsena painajaisia, niin pahoja, etten halua vieläkään puhua niistä ääneen. Kun aloin polttaa, painajaiset katosivat.” Pilveä seurasi vallatuissa taloissa vietetty nuoruus, kovien huumeiden kokeilu, alkoholi ja muutama vankilatuomio hasiksen myynnistä ja pienistä rikoksista. Hän kertoo nyt rauhoittuneensa ja jättäneensä rikokset. Kâlén ystäväpiiri on ollut esillä lehdissä ja dokumenttielokuvissa. Muutama entinen koditon vetää kesäisin kanaaliajeluita Kööpenhaminassa ja näyttää turisteille kadunmiehenä vietettyjen aikojen nukkumapaikkojaan. Vaikka Kâlé ei surkuttele kausittaista kodittomuutta, ei hän sitä romantisoikaan. ”En voi sanoa, että olisin onnellinen siitä millaista elämäni on ollut, mutta voin olla kiitollinen saamistani kokemuksista.” Juomisen lopettaminen on Kâlén mielessä päivittäin, aina siihen asti, kunnes hän tapaa kaverit. ”Haluaisin lopettaa, mutta se merkitsisi ystäväpiirin menettämistä.” ”Kännissä kuin grönlantilainen” Tanskassa asuu noin 15 000 entisestä siirtomaasta Grönlannista muuttanutta & heidän jälkeläistään. Heitä riivaa narkkaavan kännieskimon myytti, vaikka valtaosa elää ihan tavallista elämää. Kâlé on hymyilevä, rauhallinen mies. Hän heilauttaa kättä morjestaakseen ja halaa torille saapuvia tuttujaan tämän tästä. ”Meitä on kahdeksan kaveria, jotka autamme toisiamme.” Toisinaan, kun meno rauhoittuu, suupielet vakavoituvat hetkeksi, ja pilke hälvenee silmistä. ”Olen saanut nähdä niin monen ystäväni kuolevan, että siihen tottuu. Sen näkee kuka lähtee seuraavaksi. Ajattelen joskus, olenko itse seuraava.” Tanskaan olK lessaan kahdeksanvuotias. Moni grönlantinlainen muuttaa âlé sa apui Tanskaan töiden tai opiskelujen perässä, kertoo Ane Louise Lynge., joka työskentelee sosiaalityöntekijänä grönlantilaista kulttuuria edistävässä Det Grønlandske hus -järjestössä. Usein muuton taustalla on toive paremmasta tulevaisuudesta. ”Osa tulee tänne Grönlannista pakoon ongelmia, kuten alkoholia, kotiväkivaltaa tai insestiä”, Lynge sanoo. Grönlanti on Tanskan entinen siirtomaa, yhä Tanskalle kuuluva itsehallintoalue. Pienessä Tanskassa asuu laskutavasta riippuen 12 000–18 000 grönlantilaista. Määrä on huomattava, sillä Grönlannin kaikki 58 000 asukasta eivät muodostaisi edes täyttä yleisöä Roskilde-festivaalin päälavan eteen. Pääkaupungissa Nuukissa asukkaita on 16 000. Siellä sijaitsee myös yliopisto. Mutta psyykkistä taakkaa pakoon ei pääse muuttamalla, vanhat kivut kulkevat mukana. ”Jos on ollut lapsuudessa esimerkiksi insestin uhri tai kotona on juotu, eikä aikanaan ole saanut apua, silloin ei ole kenenkään omaa syytä olla koditon. Naapurit tai opettajat eivät asioihin puutu”, Lynge sanoo. ”Sitten mietitään, miksi kouluttautuminen tai työnhaku on jollekin hankalaa. Mutta keskittyminen on vaikeaa, jos mielessä on jatkuvasti häpeä ja ongelmat lapsuudesta”, hän jatkaa. Hieman alle kymmenes Tanskan grönlantilaisista elää sosiaalituen varassa. Valtion antama tuki vaihtelee tapauskohtaisesti. ”Jos ei ilmoittaudu työnhakijaksi, ei myöskään saa rahaa”, Lynge sanoo. modernisoiG tui 1950-luvulla. Moni metsästäjänä ja kalastajana itsensä rönlanti elättänyt muutti kaupunkeihin kohonneisiin kerrostalorivistöihin ja siirtyi töihin kalatehtaisiin. Kalakantojen vaihtelu vaikutti työllisyyteen, eikä uusi elämä kaupungissa ollut kaikille helppoa. ”Perheemme ja sukumme hajosivat, kun kaikki muuttivat eri kaupunkeihin työn vuoksi”, kertoo vuonna 1955 syntynyt Lynge omasta lapsuudestaan. Samoihin aikoihin grönlantilaislapset alkoivat opetella tanskaa kouluissa. Modernisaatiota on helppo pitää suurena pahana, vaikka 50-luvulla moni muukin valtio modernisoitui ja kaupungistui. Voiko se kuitenkaan olla syy syrjäytymiselle? Grönlannista Tanskaan kaksikymmentä vuotta sitten rakkauden perässä muuttanut 49-vuotias Pitsi pitää kodittomuutta
27 tavallista elämää. Stereotypia on tiukassa. Dorthen mielestä juominen on yhtä iso osa molempia kulttuureja. ”Siinä missä tanskalaiset juovat yksin kotona tai pubeissa, grönlantilaiset juovat kavereiden kanssa ulkona.” Matkailuyhtiö Visit Greenlandin vuonna 2012 tekemän kyselytutkimuksen perusteella 40 prosenttia tanskalaisista yhdistää sanat alkoholi, päihteiden väärinkäyttö ja sosiaalituki grönlantilaisiin. ”Tutkimus osoitti, kuinka sokeeraavaa tiedonpuute on. Ihmiset uskovat stereotypioita tosiksi”, kommentoi Nivi Christensen, grönlantilaisjärjestö Kalaallit Illutaatin tiedottaja ja kulttuurityöntekijä. Samaan kyselyyn vastanneista 42 prosenttia uskoi, että yli puolet tanskangrönlantilaisista elää sosiaalituen varassa, vaikka todellisuudessa luku on alle kymmenen prosenttia. Joka vuosi tanskalaismediassa julkaistaan vertailuja tanskalaisten ja grönlantilaisten alkoholinkäytöstä. Christensenin mukaan viimeisen neljän vuoden ajan tulos on kertonut alkoholinkulutuksen laskeneen Grönlannissa. ”Ja joka vuosi tulos on jostain syystä iso uutinen. Ihan kuin sitä ei voisi uskoa todeksi”, huokaisee Christensen. on nuori C tanskangrönlantilainen ja väsynyt kuluneeseen stereotyhristensen tämä kuva on klisee. Vähemmistöjä leimataan kaikkialla. Osin siihen vaikuttavat kulttuurierot. Tanskalaiset tinttaavat viinaa yksin kotona, grönlantilaiset taas kavereiden kanssa ulkona. Se pistää silmään. omana valintana, johon voi itse vaikuttaa. ”He voisivat löytää itse töitä. Ulkopuoliset voisivat sen sijaa auttaa vähentämään alkoholinkäyttöä”, Pitsi tuumii. Pitsi lopetti alkoholinkäytön 13 vuotta sitten vieroituksessa. Hän kouluttautui ja sai töitä hoitajana Christianiasta ja sittemmin Kööpenhaminan kaupungilta vanhainkodista. pysymiV seen Pitsi saa isoäidistään, jolle lapsena pujotti helmet neuo i m a a s e lv ä n ä laan Grönlannin värikästä ja pikkutarkkuutta vaativaa kansallispukua tehdessään. ”Minun isoäitini oli voimanainen. Hän ei ollut juomari, ei juonut edes kahvia, mutta kasvatti yksin seitsemän lasta, kun näiden isä kuoli kajakkionnettomuudessa.” Pitsin lapsuus 1960-luvulla pienessä Alluitsop Paa – Quaqortoq’kin kylässä oli onnellinen. Äidillä oli kauppa, ja isä toimi kylän sähkö- ja palomiehe- nä. Pian moni kyläläinen muutti työn perässä muualle, eikä kauppa enää menestynyt. ”Kun 1950–60-luvuilla ihmisiä siirtyi kaupunkeihin, se ei ollut hyväksi. Me 1960–70-luvuilla syntyneet juomme enemmän kuin nuoremmat sukupolvet, sillä kasvoimme alkoholikulttuuriin. Aloitimme teineinä juomalla joka viikonloppu, sitten juominen lisääntyi”, Pitsi puistaa päätään. Hän työskenteli kalatehtaalla ennen Tanskaan tuloaan. ”Tehtaalla oli rankkaa mutta hauskaa. En nuorena ikinä kuvitellutkaan muuttavani Tanskaan, mutta täällä ollaan.” Pitsi asuu nyt yhdessä tanskalaisen miesystävänsä kanssa. ”Joskus kysyn poikaystävältäni: miksi te eurooppalaiset toitte alkoholin Grönlantiin, mutta ette opettaneet meille kuinka juoda sitä? Mutta toisaalta, jos Tanska ei olisi tullut Grönlantiin, niin joku muu maa olisi.” P hasista hän polttaa mutta lähes i t s i e i e n ä ä j u o, päivittäin Christianiassa sijaitsevassa grönlantilaisten kerhotilassa. Ison rakennuksen sisätiloja koristaa maalaukset jäävuorista. Pöydissä pelataan korttia, hasis tuoksuu. Televisio jupisee taustalla seinille. Kun uutisislähetyksessä siirrytään yllättäen käsittelemään Grönlannin uraa- pettaa o l n i s i a ”Halu sen, mutta juomi rkitsisi se me iirin p ystävä istä.” täm menet nivaroja, hiljenee suuri huone kuin käskystä. Kaikki keskittyvät seuraamaan. Keittiössä Dorthe-niminen nainen valmistaa lihakastiketta ja perunoita. Dorthe on asunut vuoden Tanskassa yksin, sillä lapset jäivät Grönlantiin. ”Tanskaan muuttaminen ei ollut helppoa, mutta toivon, että lapseni muuttaisivat perässä, sillä täällä on parempi tulevaisuus.” Hän teki toimistotöitä, mutta joutui lopettamaan terveytensä vuoksi, eikä ole vielä onnistunut saamaan uutta työpaikkaa. ”Täällä on rasismia grönlantilaisia kohtaan. Ehkä minun on siksi vaikeaa saada töitä.” Sosiaalityöntekijä Lyngen mukaan ennakkoluulot näkyvät tanskangrönlantilaisten arjessa. ”Jos olet grönlantilainen, sinua saatetaan katsoa tietyllä tapaa työkeskuksessa tai sosiaalipalveluissa. Ihan kuin meidän täytyisi uudelleen ja uudelleen sanoa, että emme ole sen kummallisempia kuin muutkaan.” grönlantilaisilla O erilainen maine, jos heistä se murto-osa, joka näkyvästi lisiko juo alkoholia ulkosalla porukalla, tissuttelisi yksin kotona? Negatiivinen leima lankeaa myös sen 90 prosentin niskaan, joka elää piaan. Hänen mielestään monen tanskalaisen tiedot Grönlannista ja grönlantilaisista kaipaavat päivitystä, jotta mielikuvat vuosikymmenien takaa eivät ottaisi paikkaa totuudelta. ”Ongelmia oli paljon 50-, 60ja 70-luvuilla, mutta Grönlanti on kehittynyt hyvin nopeasti noista ajoista. Tiedän erään miehen, joka kävi Grönlannissa 60-luvulla ja sanoo yhä, ettei koskaan mene takaisin näkemiensä ongelmien takia. Näitä ihmisiä on vaikea puhua ympäri.” Christensen antaa huutia myös uskomukselle, jonka mukaan grönlantilaisen geeniperimällä ja alkoholiriippuvuudella olisi yhteys. ”Sanonta on perusteeton. Tutkimuksia alkoholin vaikutuksista alkuperäiskansoihin ei voi verrata grönlantilaisiin, sillä grönlantilaisista juuri kukaan ei ole 100-prosenttisesti inuitti. Grönlannissa on vierailtu viikingeistä lähtien niin monesti, että geeniperimä on sekoittunut.” Osalle tanskangrönlantilaisista koko sanonta tulee täytenä yllätyksenä. ”En ole ikinä kuullutkaan moisesta alkoholi- ja geenimyytistä”, Dorthe nauraa. Hän yhtyy Christensenin mielipiteeseen tiedonpuutteesta. ”Monet tanskalaiset ajattelevat, että Grönlannissa asutaan vieläkin igluissa ja kuljetaan koiravaljakoilla. Tanskalaiskouluissa pitäisi opettaa enemmän”, Dorthe sanoo.
great criticism series. Pastissi on kiinalaisen nykytaiteen tyylilaji. Sitä edustaa myös Wang Guangin teos. teksti kimmo jylhämö Kiinalainen agit-poppi etsii itseään Mika Mattilan hienossa dokumenttielokuvassa globaali brändimaailma törmää kommunistisen taiteen raunioihin. ovat odottaneet kauan, mutta ne eivät ole tästä maailmasta”, kiinalainen taiteilija sanoo dokumenttielokuvassa Chimeras. Hän tarkoittaa sitä, että unelmat vapaudesta eivät toteutuneet siten kuin hän odotti. Dokumenttielokuva on Kiinassa pitkään asuneen ohjaajan Mika Mattilan esikoistyö. Mattila seurasi dokumentin pa?a?henkilo?ita?, kiinalaisia taitelijoita, neljän vuoden ajan asuessaan Pekingissa?. Mattila saa taiteilijat puhumaan unelmisU n e l m at taan, propagandasta ja taiteen tekemisestä. Ennen Kiinassa rakastettiin isänmaata, kansaa, työntekijöitä, tiedettä ja sosialismia. Nyt taiteesta on tullut kansainvälistä. Taiteilija menestyy. Taiteilijaakin ahdistaa. ”Media pelkistää ihmisen ja yksinkertaistaa ideat muodinmukaisesti ja vulgaaristi”, sanoo elokuvassa Wang Guang, joka tuli kuuluisaksi vuoden 1989 vallankumouksellisena ja taideaktivistina. päähenkilö C Wang Guang maalaa muun muassa poliittista pop-maalahimerasin usta. Ristiriitainen tähtitaiteilija edustaa kiinalaisen taiteen valtavirtaa, ja hän on elokuvan mukaan maailman kahdeksanneksi myydyin taiteilija. Wang Guangin maalauksis- sa työläisten etujoukko on sijoitettu eri brändien, kuten CocaColan, Pepsin, Diorin, Rolexin, Porschen, Versacen ja Mexxin, joukkoon. Elokuvassa Wang Guang esiintyy vakavana filosofina. Hän pohtii perimmäisiä kysymyksiä siitä, mitä tapahtuu taiteelle taiteilijan kuoleman jälkeen, sekä kärsimyksen ja taiteen suhdetta ja kärsimyksen suhdetta Maon kuolemaan. Menestyi taiteilija tai ei, taide on joka tapauksessa kärsimystä. ”Minä romahdin, kun Mao kuoli”, Wang Guang myöntää. Mao kuoli vuonna 1976. Silloin Wang koki ensimmäistä kertaa, miltä tuntuu, kun myytti riistetään. On tietenkin ironista, että Maon kuolemaa itkee yksi vuoden 1989 kansannousun kuuluisimmista taiteilijoista. Wang Guangin taidetta näyt- tää määrittävän Maosta vapautumisen prosessi ja sen pohtiminen, mitä Maosta ja kommunismista vapautumisessa oikeastaan tapahtui. toinen päähenkilö Liu Gang, D nuori valokuvaaja, ottaa kuvia oku m e nt t ie loku va n rypistyneistä mainoksista, kiiltävistä ja kaikkialla maailmalla tutuista huippubrändeistä ja niiden muokkaamasta virtuaalisesta kulttuurista. Hän kuvaa ihmisiä, jotka sopivat siihen maailmaan, ja repeämiä, jotka eivät sovi. Osan mainoksista Liu Gang rypistelee itse. Hän dokumentoi aikaamme näyttelyssään Paper Dreams. Liun vanhemmat eivät ymmärrä poikansa taidetta, mutta elokuvassa etenkin ulkomaalaiset taideostajat ovat siitä innoissaan. Liu uskoo, että hänen taideestaan tulevaisuuden katsojat näkevät, miten ajattelimme. Samalla he näkevät, mistä unelmoimme. Brändien ja mainonnan maailman keskeisyys kertoo ajastamme. kohtauksessa Liu E Gang ottaa valokuvia häämatkalaisista kopiokaupungisr ä ässä sa, joka imitoi Thames Townia. Kiinassa naimisiinmenon kruunaa hääkuva. Globalisoituneessa Kiinassa ihaillaan länsimaisuutta siinä määrin, että sinne on pystytetty kopioita eurooppalaisista rakennuksista ja jopa kaupungeista. Shenzhenissä Guangdongin maakunnassa on kopio italialaisesta Portofinon kaupungista. Eihän se niin ihmeellistä ole. Onhan niitä kopioita myös Las Vegasissa ja Disneylandissä.
31 1 / 2014 yhteisellä asialla. Wang Guangin teos sarjasta Great Criticism, josta löytyy kokiksen lisäksi versio lähes brändistä kuin brändistä. nykykuvien arkistoija. Valokuvaaja Liu Gang dokumentoi teoksillaan kaupallisuuden ja todellisuuden törmäyskohtia. paper dream no 3. Liu Gang valokuvaa mainoksia näyttäen niiden kulumat, heijastumat ja muut sopimattomuudet. Eikö jäljittelystä lähtenyt liikkeelle myös Euroopan renessanssi? Tässä mielessä Kiinan jäljittelyn kulttuuri on aivan luonnollinen jatke länsimaisen taiteen historialle. Renessanssin aikaan etsittiin ideaaleja aluksi klassisesta antiikin kulttuurista. Sitten suunta alkoi kääntyä kohti omaa napaa ja omaa kansakuntaa. Myös kiinalaisessa taiteessa on avautunut kysymys omasta taiteesta ja kulttuurista. Menestyneet kiinalaistaiteilijat tosin toteavat elokuvassa, että kaikki ideat tulevat vielä lännestä. ”Jos yrittää kritisoida länsimaisuutta ja sen imitoimista, aiheuttaa tämä kritiikkikin sen, että loppujen lopuksi vain toistaa virheen”, Liu Gang sanoo. provosoiW tuu eräässä Chimerasin kohtauksessa, jossa kiinalainen ang teloittaa”, Wang Guang sanoo suuttuneena. Aluksi muut nauravat. Sitten tulee hiljaisuus. Wangin tapaanhan päätteli aikoinaan myös Kambodžan hirmuhallitsija Pol Pot – karmein seurauksin. Näyttää siltä, että modernisaatio ja kaupallistuminen nostavat lähes vääjäämättä esille pelon oman kulttuurin tuhosta. nismi & n r e d o M ne istumi lon l l a p u ka pe t esille rin a v a t s no kulttuu n a m o a. tuhost Guang taide-eliitti keskustelee. Hän sanoo, että ei pysty hyväksymään länsimaista ajattelua eikä sitä, että kiinalainen eliitti imitoi länsimaisuutta. ”Kaikki kiinalaiset, jotka ovat opiskelleet ulkomailla, pitäisi Sille ainoa vastakkainen tie on nähdä tulevaisuudessa uusi kiinalainen kulttuuri. Suuret ideat ja hetket löytyvät toistaiseksi vain menneisyydestä. Wang Guang kertoo, että lapsena kaikki oli kohdillaan, kun monen käänteen mies. Wang Guang on yhdistänyt Great Criticismsarjan teoksissaan brändejä vanhaan vallankumoukselliseen kuvastoon. suuret ideologiat peittivät koko maailman. ”Ennen kaikella oli merkitys. Nauloillakin, kun ne lapsuudessa heitettiin sulattamoon”, Wang sanoo. Hän on tietoinen siitä, että menetettyä idylliä ei saa takaisin. Loppujen lopuksi kaikki raudankin sulattaminen oli turhaa. Wangin mukaan se osoitti ainoastaan suurten kollektiivisten unelmien voiman. T on tullut tyhjyys. Nykytaiteella ei ole suhdetta traditioon. ”Tämä paradoksi vainoaa minua”, Wang Guang myöntää. Kiinalaisen kulttuurin peruskysymys on se, kuinka voisimme olla kulttuurisesti vahvoja. Wang sanoo Chimerasissa, että hänet on aivopesty monta kertaa. Ensin sen tekivät sosialistit Maon aikana, sitten länsimainen taidehistoria, sitten fetisismi ja länsimainen materialismi. Viimeiseksi on tullut itämainen metafysiikka. ”Pitäisikö kiinalaisesta kulttuurista tulla maailman valtakulttuuri”, Wang kysyy. ilalle Chimeras M i k a M att i l a n esikoisdo- kumenttielokuva on kansainvälistä tasoa. Sen kiinnostavimmat kysymykset koskevat kiinalaista kapitalismia ja taidetta. Se myös asettaa rinnatusten kaksi kiinnostavaa taiteilijaa. Elokuva ajautuu loppupuolella perinteisemmille raiteille, kun se alkaa käsitellä Kiinan yhden lapsen politiikkaa. Siihen asti kiinalaisten taiteilijoiden pohdinta on raikasta. Sitten tutumpi moraliteetti laskeutuu taivaasta ja toistaa ennestään tutun Kiinan järjestelmän kritiikin ja paljastaa lapsipolitiikan taustalla olevia hirveyksiä, joista on jo kuullut monta kertaa. Ei voi mitään, hirveydet saavat kyyneleet silmiin. Toisaalta elokuvan painotuksen ymmärtää. Kiina ei varmasti ole niitä maita, jossa oman maan ongelmia olisi uskallettu käydä läpi. Mattilan dokumenttielokuvan vahvuus on kuitenkin kiinalaisen taiteen konsumerismia ja kommunismin vanhaa kuvastoa syleilevän agit-pop-ajattelun esittelyssä. On kiinnostavaa kuunnella, miten Mattila kuljettaa taitavasti vanhan ja nuoren taiteilijan kysymyksiä ja ajatuksia taiteesta ja elämisestä kommunistis-kapitalistisessa Kiinassa. Kimmo Jylhämö Mika Mattila: Chimeras. Docpointissa 29.1. & 2.2.
32 1 / 2014 siivoojan potrettia teksti martta tuomaala | kuvat tanu kallio Neljä siivoojaa, Dagmar, Nadia, Leena & Matthew, tekevät työtään eri lähtökohdista. Heidän tarinoitaan yhdistävät kehno palkka & työnantajan rikkomukset työntekijää kohtaan. ”Muille ei saanut kertoa, missä asuimme” tarjottiin työtä vuonna 2011, ja sain mahdollisuuden tulla tänne. Lapseni jäivät Eestiin. Aluksi tuntui hyvältä. Oli kaunista, ja työtä oli mukavasti. Sitten sitä alkoi tulla enemmän ja enemmän. Töitä oli päivittäin kahdeksasta ja puolesta tunnista 16–17 tuntiin asti. Nousin ylös viideltä, söin vähän ja lähdin junalla töihin. Toimistot olivat ensimmäisinä kello 14:ään asti, seuraavana suursiivousta vaativat kohteet. SuurS u o m e s ta siivouksessa meni noin kaksi tuntia, jonka jälkeen piti mennä illaksi siivoamaan koulu. Koululla olin 17–21:een asti. Sen jälkeen oli vielä eräs urheiluhalli Kauniaisissa. Kotiin pääsin yhdentoista maissa. Lauantaisin ei ollut toimistoja eikä kouluja, vain suursiivouksia. Kaikki päivät oli suunniteltu työtä varten. Minulla ei ole mitään työtä vastaan, mutta joku raja pitäisi olla. Työolot olivat mitä olivat. Pesin ikkunoita tornitalon 12. kerroksessa, ikkunat auki, tikapuiden päällä tasapainoillen. Johtajan mielestä se oli normaalia. Sitten alkoi tulla vastaan outoja asioita. Kävi ilmi, että työnantajani oli saanut Kauniasista keikkoja, joiden teettäjä ei saanut käyttää alihankkijoita. Kun tarkastajat tulivat, täytyi muistaa, minkä firman nimen sai sanoa. Johtaja käski pitämään mielessä, että olemme ensinnäkin siivoojia ja toiseksi eestiläisiä ja että meitä ei hyväksytä tässä maassa. Piti puhua mahdollisimman vähän, ja parasta oli olla kokonaan hiljaa. Muille ei saanut kertoa pai- kasta, jossa asuimme. Se oli toimistorakennus, joten siellä ei saanut asua. Maksoimme asumisesta vuokraa, 238 euroa huoneesta. Siellä oli viisi huonetta. Yhdessä huoneessa oli monta naista. Onnekseni minulla oli oma huone. Yhdessä huoneessa asui johtaja miehensä kanssa. Ilmoitin johtajalle heti Suomeen tullessani, että seuraavassa kuussa menisin Eestiin poikani koulun päättäjäisiin ja että palaisin sitten nuoremman lapseni kanssa Suomeen. Ensin hänellä ei ollut mitään tätä vastaan. Kun tuli aika lähteä Eestiin, hän ilmoitti, että voin käyttää matkaan kolme päivää. Hän alkoi puhua siitä, ettei hänkään ollut käynyt poikansa päättäjäisissä ja kyseli, miksi minun pitäisi mennä. Palasin nuoremman lapseni kanssa kolmen päivän jälkeen Suomeen. Minulle selvisi, että johtaja oli sanonut muille, ettei tytön kanssa saa puhua. Tyttö saisi poistua huoneestaan vain käyttääkseen vessaa. Lasta olisi kaikin keinoin kartettava. Sain onneksi todella pian, kiitos erään ystävän, hoidettua ty- tön lastentarhaan. Hän sai nyt vapaasti katsoa ulos ikkunasta, vaikka aiemmin se oli kiellettyä. Saavuin Suomeen ensimmäinen toukokuuta. Työ alkoi toukokuun toinen päivä, ja ensimmäinen vapaapäiväni oli ensimmäinen päivä kesäkuuta. Neljän kuukauden työsuhteen aikana minulla oli kolmen Vironlomapäivän lisäksi ainoastaan kolme vapaapäivää. Kun olimme olleet kaksi kuukautta yhtäjaksoisesti töissä, kysyimme, saisimmeko muutaman vapaapäivän. Johtaja kysyi, minkä takia me vapaapäiviä tahdoimme. Olimmeko väsyneitä? Kun saimme sanottua, että olimme väsyneitä, saimme kuulla, miten hän tekee niin paljon enemmän töitä. Kun oli puhetta ilta- ja viikonloppulisistä, johtaja sanoi, ettei hän maksa niitä. Sen minkä hän lupasi, hän maksoi: kahdeksan euroa tunnilta, vaikka selvisi, että tuntipalkan olisi pitänyt olla korkeampi. Esimerkiksi ikkunanpesusta olisi pitänyt maksaa enemmän. Kun pomolta kysyttiin, hän myönsi tienneensä, mutta kiel- S i i v o u s p a lv e l u j e n kilpailutuksen tuotteina toimivat siivousalan työntekijät. Kilpailutuksen aikaansaamien työolosuhteiden myötä ammattitaitoinen siivooja ei välttämättä kykene todistamaan pätevyyttään. Aikataulut on mitoitettu niin kireälle, ettei ko- Kuvakaappaus teoksesta Siivoojan ääni. : r a m g da T y ö o l o t ja -ilmapiiri siivousalalla kannustavat harvemmin työyhteisöä sosiaalisuuteen. Keskusteluja työkavereiden kanssa käydään useimmiten hätätilanteissa töiden ruuhkautuessa. Lyhyet työvuorot takaavat sen, etteivät työkaverit pääse tauoilla tutustumaan toisiinsa. Harmillisen usein työyhteisöä ei edes ole, sillä siivoojat työskentelevät paljolti itsenäisesti. täytyi maksamasta. Jos se ei sopinut, ei tarvinnut tulla enää töihin. Sitten tuli irtisanominen, aivan odottamatta. Johtajalla oli tapana vain ilmoittaa, että nyt on lähdettävä. Minulle kävi samalla tavalla. Olin aamulla töissä, ja hän kirjaimellisesti lensi sisään huoneeseen ja sanoi, että huoneen on oltava tyhjä huomiseen mennessä. Ei mitään perusteluja. Ensimmäisenä ajattelin lapsia ja tarhaa. Sain parin tunnin sisään sovittua asiat lastentarhan kanssa. Muutaman tunnin päästä minulla oli oma elämä. Seuraavalla viikolla minulla oli jo uusi työpaikka. Lopulta minun kävi hyvin.”
1 / 2014 33 Siivoojien ääniä kenutkaan siivooja pärjää tahdissa. Lisäksi työkokemus näyttää olevan työnantajalle haitaksi: mitä uudempi työntekijä, sen halvempi. Pitkään töitä tehneen siivoojan on myös vaikeampaa pitää fyysistä kuntoa yllä. Kehoa kuluttavan työn tehovaatimukset ovat kasvaneet korkeiksi jo nuoremmillekin työntekijöille. Kokeneemmat siivoojat ovat myös usein valppaampia työehtojensa suhteen, joten heidät helposti leimataan työnantajan silmissä ”hankaliksi”. Va i k u t ta a siltä, että viime ai- koina käydyssä julkisessa keskustelussa on etsitty syitä siivoojien toivottomaan tilanteeseen sen sijaan, että pohdittaisiin työntekijöiden vaikutusmahdollisuuksia. Keskustelunaiheeksi nouseekin toistuvasti halpa ulkomainen työvoima. Työnantajalle ihanteellisessa asetelmassa suomalaisia ärsyt- tävät ne ”muut” tai ”toiset”, jotka tekevät kaiken mukisematta. Miltei olematon työyhteisö on tämän vuoksi entistäkin hajautuneempi. P a h i m m at ongelmat johtuvat kuitenkin liian löyhästä työlainsäädännöstä, joka mahdollistaa siivousalan yritysten väärinkäytökset työntekijöitä kohtaan. Esimerkiksi alihankintaa säätelevä tilaajavastuulaki ei oikeastaan pysty vaikuttamaan tilaajan vuokratyövoiman palkkoihin. Jos isompi siivousyritys ostaa palveluita toiselta yritykseltä, riittää, että palveluntarjoaja vakuuttaa maksavansa työntekijöille työehtosopimuksen mukaista palkkaa. Vaikka tilaaja näkisi suoraan tarjouksen edullisuudesta, että yhteistyökumppani luultavasti rikkoo työntekijöiden oikeuksia, tilauksen tekevä taho voi väärinkäytösten ilmaantuessa levitellä käsiään. Nadia: Ei siis ole ihme, että harmaa talous rehottaa siivousalalla. Tällaiset ongelmat liitetään usein pienten ja tuntemattomien yritysten väärinkäytöksiin. Kuitenkin yhtä lailla isoissa ja tunnetuissa yrityksissä on paljastunut harmaata taloutta. Myös kunnat ja kaupungit ovat päätyneet tekemään alihankintasopimuksia yritysten kanssa, joilla on taustallaan kiskonta- ja työsyrjintätuomioita sekä ihmiskaupan harjoittamiseen liittyviä epäilyjä. A m m at t i l i i t o n asema siivoojien etujen ajajana on ristiriitainen. PAM on toki ollut mukana kitkemässä harmaata taloutta, mutta vain silloin, kun tilanne on paisunut kestämättömäksi. Kaikkein heikoimmassa asemassa olevat siivoojat eivät kuulu liittoon, eivätkä ole välttämättä edes tietoisia liiton olemassaolosta. On toki ymmärrettävää, ettei liitolla ole resursseja auttaa muita kuin jäseniään, mutta kaikkein vaikeimmissa tilanteissa olevien, eli muun muassa turvapaikan hakijoiden ja rikollisfirmojen työntekijöiden, hyväksikäyttö vaikuttaa yhtä lailla liiton jäseniin ja mahdollistaa kaikkien siivoojien etujen polkemisen. H a r m a a n talouden tuomien on- gelmien lisäksi siivousalan työntekijöiden tämänhetkinen työehtosopimus on pohjanoteeraus. PAM onnistui neuvottelemaan siivoojille pienen prosentuaalisen palkankorotuksen, mutta uudessa ansiokehitysohjelmassa ikälisät jäädytettiin ja eritelisät poistettiin työehtosopimuksesta. Tämä on johtanut siihen, että siivoojien vuosiansiotulot ovat todellisuudessa laskeneet. Siivoojien pieniä vaikutusmahdollisuuksia perustellaan matalalla järjestäytymisasteella. Siivoojilla taas ei enää ujo. Nadia avioitui aikoinaan suomalais-libyalaisen miehensä kanssa ja päätyi perustamaan perheen Suomessa. Siivoojalla ei ole Suomessa mitään oikeuksia” O l e n Libyasta. Tulin Suomeen vuonna 2000, koska mieheni on puoliksi suomalainen ja puoliksi libyalainen. Tulin pian raskaaksi ja olin kotiäitinä. Kun lapset menivät tarhaan, halusin tehdä jotain, jotta voisin tuntea itseni tärkeäksi Suomessa. Ennen Suomeen tuloa opiskelin korkeakouluun asti. Minulle tuli työvoimatoimistosta kirje siivousalan koulu- tuksesta. Muita vaihtoehtoja ei ollut. Opiskelin yhdeksän kuukautta ja aloitin heti työt suuressa siivousfirmassa. Töitä oli todella paljon. Olin silloin ainoa ulkomaalainen työntekijä, eikä minulla ollut rohkeutta sanoa vastaan, jos annettiin ylimääräistä työtä tai pari ylityötuntia. Tuntui, että ei ole oikeutta sanoa ääneen, jos on väsynyt. Kerran olin todella sairas. Sain lääkäriltä viikon sairaslo- maa ja annoin todistuksen työnantajalleni. Tilipäivänä huomasin, että minulta puuttui viikon palkka. Kysyin asiasta esimiehen avustajalta. Hän väitti, että olin ottanut lomaa, vaikka en ollut sairas: silloin oli Ramadan, ja olin muka paaston vuoksi jättänyt lounaan väliin, tuntenut siksi itseni sairaaksi ja ottanut lomaa. Menin kotiin ja kerroin miehelleni. Mieheni puhui esimieheni kanssa samaa kieltä eli suomea, ja yllättäen miehelleni luottamus ammattiliittoon on ymmärrettävästi ollut heikkoa, koska työolot näyttävät huononevan vuosi vuodelta. Vastassa on pattitilanne, joka pitäisi jollain tavoin avata. Miten siivoojat kykenisivät edistämään oikeuksiaan? Yhtenä vaihtoehtona voisi olla Oikeutta siivoojille -liikkeen tai vastaavan elvyttäminen. Tällä hetkellä liike toimii parin siivooja-aktiivin voimin. Siivoojat tarvitsevat innokkaita aktiiveja ja myös muita järjestöjä avukseen. Työntekijät eivät kykene yksin muuttamaan tilannetta etenkään, jos aika kuluu riittävän toimeentulon tavoitteluun. Martta Tuomaala Martta Tuomaala on kuvataiteilija, joka työstää dokumentaarista Siivoojan ääni -teosta siivousalasta ja siivoojien kokemuksista. Tämän artikkelin neljä kertomusta ovat katkelmia teokseen sisältyvistä haastatteluista. esimieheni myönsikin, että oli toimittu väärin. Viikon palkka maksettiin tililleni. Koska olen ulkomaalainen, enkä tunne kieltä enkä työlakia, minua on helppo käyttää hyväksi. Kolmen vuoden jälkeen iso yritys, jossa olin töissä, hävisi kilpailutuksen pienemmälle firmalle. Minun työsuhteeni lopetettiin ja minut siirrettiin siihen firmaan, joka voitti kilpailutuksen. Siivoojan palkalla ei voi elää kunnioitettavaa elämää, vaikka tekisi töitä 16 tuntia päivässä. Onneksi miehelläni on oma yritys, ilman hänen tulojaan emme olisi tulleet toimeen. Siivosin neljä vuotta eräällä yläkoululla, ja käytin kerran mieheni autoa työmatkaan. Kun työpäivän jälkeen olin menossa autolle, vahtimestari kolasi pihalla lunta. Hän ei ikinä aikaisemmin huomioinut minua, mutta sinä päivänä hän tervehti ja tuli juttelemaan. Hän ihmetteli, miten minulla voi olla varaa sellaiseen autoon, vaikka olen siivooja, vaikka hänen palkkansa oli isompi kuin minun. Sen jälkeen työnteko muuttui vaikeammaksi. Ruokatauoilla ja välitunneilla minulle ei enää puhuttu. Pomoni lisäsi työtehtäviäni: minua käskytettiin jatkuvasti. Koulussa oli yhteensä 30 vessaa. Minä siivosin aina ne kaikki. Jos joku oli sairaslomalla, sijaistin heitä. Työni loppuivat neljältä, mutta joskus minulle soitettiin 15.45, että olisi lähdettävä vielä uuteen kohteeseen. Olin silloin jo vaihtanut työvaatteet pois ja tehnyt päivän työt. Tuntui, että minusta haluttiin eroon. Mutta mieluummin niin, että itse tajuaisin irtisanoutua. Niin kävikin, etten jaksanut enää. Työtä oli niin paljon, kun aina siirrettiin paikasta toiseen. Ilmoitin, etten halua enää jatkaa näin. Jouduin heti ongelmiin. Esimieheni toi minulle paperin allekirjoitettavaksi. Vein sen työvoimatoimistoon ja kerroin, ettei minulla ole enää töitä. He soittivat pomolleni, joka sanoi kaiken olevan minun syytäni. Olin huono työntekijä enkä hoitanut hommiani. Olin väsynyt enkä halunnut ruveta riitelemään ison yrityksen ja työvoimatoimiston kanssa. Heillä oli vaikutusvaltaa. Minä olin pelkkä siivooja. Minulla ei ollut kokemusta, voimaa ja rohkeutta. Jätin koko jutun ja lähdin. Oikeus oli totta kai heidän puolellaan. Siivoojalla ei ole Suomessa mitään oikeuksia. Jäin kotiin yli vuodeksi. Päädyin opiskelemaan, mutta tajusin, että haluan tekemistä, jossa voi liikkua. Mieheni näki ilmoituksen lehdessä, jossa etsittiin siivousalan yksityisyrittäjiä. Päädyimme perustamaan siivousfirman nimissäni. Otimme lainan pankista, ja aloitettuamme emoyhtiö hankki meille 14 asiakasta. Minä käyn siivoamassa vain tilatuissa paikoissa. Yhtä asiaa en ymmärrä. Asiakkaat kohtelevat minua eri tavoin, jos tietävät minun olevan itsenäinen yrittäjä. Tuntuu, että minua kunnioitetaan enemmän. Oloni on parempi nyt. Kukaan ei määräile, eikä työn määrä luo samanlaisia paineita kuin ennen. Kukaan ei käytä hyväkseen siksi, että olen ulkomaalainen. Tunnen itsesi vapaaksi. En enää ujostele sanoa olevani siivooja. Aiemmin en kehdannut kertoa asiasta. Ujostelin jopa ystävieni seurassa. Ihmiset katsovat siivoojia epäkunnioittavasti.”
34 1 / 2014 kaiken nähnyt. leena Leena on suomalainen siivooja, joka on tehnyt töitä alalla jo pitkään. Asiakkaan ruoat piti ostaa omilla rahoilla” O l e n tehnyt näitä töitä noin 10 vuotta, vähän yli. Toimistosiivousta, linja-autosiivousta, tehtaissa, ravintoloissa, elintarvikesiivousta, lavasteita, sairaalaa. Omituisimpia olivat linja-autot. Joskus oli tapauksia, että ajossa oleva bussi oli hajonnut jonnekin vähän pitemmän matkan päähän, ja varsinkin viikonloppuna, kun ei ollut ketään muita vuorossa, se oli sitten siivooja, joka lähti ajamaan niitä linja-autoja. Pari kertaa jouduin itsekin siirtämään linja-autoa, ihan liikenteessä. Siihen sai jonkinlaisen ajo-opetuksen, joka kesti ehkä maksimissaan tunnin. Sen jälkeen piti sitten osata ajaa linja-autoja ja peruuttaa niitä, viedä parkkiin. On ollut todella paljon tilanteita, joissa on tehnyt mieli heittää hanskat tiskiin ja sanoa asiakkaalle, että siivoa itse, kerää itse omat kahvikuppisi. Eräs tapaus sattui, kun olin raskaana, varmaan jo kahdeksannella kuulla. Kaksi asiakasta peilaili itseään peilistä ja puhui keskenään, että ”voi vitsi kun on vähän makkaroita” ja ”ei oo taas ehtiny salille”. Sitten toinen naisista sanoi, että ”kyllä mä vetäisin itteni hirteen, jos oisin yhtä läski kuin toi meidän siivooja”. Seisoin melkein heidän vieressään siinä, kun he sen sanoivat. Sanoin sille naiselle, että ”no kyllä sä ainakin vielä näytät hengissä olevan”. Seuraavana päivänä esimies tuli sanomaan, etten saa enää ikinä mennä sinne kohteeseen, koska olen käyttäytynyt huonosti ja asiakas on valittanut käytöksestäni. Joskus välineet on aataminaikaisia ja rikkinäisiä, mutta niillä pitäisi saada siistiä aikaiseksi. Imurit ei toimi, jotkut johdot on ihan rispaantuneita. Jos oman turvallisuuden takia kieltäytyy tekemästä jotakin, saattaa saada huudot tai pahim- massa tapauksessa kirjallisen varoituksen. Eräskin esimies minulle huusi puhelimeen, että ”saatana, sinähän teet juuri niin kuin minä käsken, ja koska siellä sanotaan, että matot pitää imuroida, niin sinähän imuroit”. Yhdessä kohteessa esimies vaati, että minun piti päivystää 24/7, olla koko ajan puhelimen päässä. En saanut sopia iltamenoja ollenkaan, en mitään henkilökohtaisia juttuja, koska jos joku sairastuu, minun piti olla hälytysvalmiudessa menemään töihin. Jos olin suunnitellut jotain viikonlopuksi, niin heti mainittiin, että ”kyllä sun pitäisi olla kotona. Jos joku on kipeenä, niin sun pitää tulla töihin”. Eipä siitä varallaolosta tietenkään mitään maksettu, vaikka kuuluisi varmaan. Ei siitä edes kiitosta saanut. Kyllä se oli vain haukkumista. Meidän eräs asiakaskohde oli sellainen, että jos sattui olemaan viikonloppuvuorossa, siellä piti tehdä asiakkaalle aamupala ja lounas. Joskus lounas tuli valmiina keittiöltä, se vain sitten pistettiin lautaselle. Mutta joskus lounasta ei ollut, niin siivooja teki sen itse. Jos ei ollut kokkaustaitoja tehdä sitä makkarakastiketta, mentiin läheiseen ravintolaan ostamaan ruokaa tai kauppaan ostamaan valmisruokaa, josta yritettiin saada kauhean kaunista ja sille asiakkaalle sopivaa. Kaikki piti ostaa ihan omilla rahoilla. Hyvällä säkällä sai omansa takaisin. En ole ikinä tullut laskeneeksi, mutta kyllä varmaan itselläkin on useampi sata euroa saatavia sieltä, vaikka kuinka toimitin kuitit esimiehelle. Jos iltavuorossa asiakas halusi vaikka suolakeksejä, siivooja oli se, joka lähti hakemaan niitä kaupasta. Jos kieltäytyi, sai kuulla todella pahaa vittuilua. Vielä näin 2000-luvullakin me siivotaan yleensä yöllä ja aamulla aikaisin. Ymmärrän kyllä kaupat ja tämmöiset, että ne siivotaan yöllä, kun siellä ei ole asiakkaita. Mutta ihan tavalliset toimistotkin pitää siivota silloin, kun siellä ei ole ketään. On kohteita, joihin saa työohjeiden mukaan mennä vaikka kello viiden jälkeen, mutta jos siellä vielä silloin on ihmisiä, pitää odottaa niin kauan, että ihmiset lähtee. Että vaikka he lähtisivät vasta kahdeksalta illalla, et saa mennä sinne. On se minun mielestäni aika pinnallista, että se häiritsee jotakin niin hirveästi, jos siivooja siivoaa työhuoneessa viisi minuuttia tai moppaa siellä käytävää. Toisten mielestä sekin on ahdistavaa. Ilman tukia ei pärjää. Pääkaupunkiseudulla on niin korkeat vuokrat ja asumiskustannukset, bussiliput. Kyllä sääliksi käy ihmisiä, jotka ovat yksin. Ei tällä palkalla pärjää.”
1 / 2014 35 matthew Monet pelkäävät puhua” peloton. Matthew on muuttanut Nigeriasta Suomeen pakon edessä. O l e n Nigeriasta, opiskelin siellä arkkitehtuuria. Tulin Suomeen raskaana olevan naisystäväni kanssa, koska minua uhkasi kuolemanrangaistus biseksuaalisuuteni takia. Sain ensin kielteisiä turvapaikkapäätöksiä. Sitten päätin etsiä töitä. Minun ei ollut mahdollista saada muuta kuin siivoustyötä. Niinpä aloin siivota SOL Palveluille Vaasassa. Työnantajani kirjoitti minulle sopimuksen, ja olin iloinen siitä. En tosin osannut suomea, enkä ymmärtänyt, mitä siinä luki, ennen kuin joku käänsi sen. Sopimuksen mukaan työskentelin tarvittaessa sairausloman sijaisena. Käytännössä työskentelin joka päivä, seitsemän tuntia päivässä. Maanantaista perjantaihin, toisinaan sunnuntaisinkin. Pomo käytti kielitaidottomuuttani hyväkseen. Oleskelulupaa hakiessa edellytetään seitsemän, kahdeksan tunnin työtä. Pomo tiesi, että jos hän kirjoittaisi todelliset työtunnit, sillä perusteella voisin saada oleskeluluvan. Mutta sitä hän ei halunnut. Pyysin muuttamaan sopimustani, mutta pomoni vihastui eikä päästänyt minua enää töihin. Tulin Helsinkiin ja päädyin töihin Lassila & Tikanojalle, L&T:lle. Tilanteeni oli yhä erittäin sotkuinen, minulla ei ollut vieläkään oleskelulupaa. Toisinaan jouduin kiipeämään korkealle ilman suojavarusteita. Jos olisin pudonnut sieltä, olisin saattanut taittaa selkäni. Mutta minulla ei ollut muuta vaihtoehtoa. Ajattelin, että vain tekemällä niin kuin käskettiin pystyisin pelastamaan itseni, vaimoni ja vastasyntyneen lapsemme. Työskentelin syksyllä 2011 eräässä leipomossa, jonka nimi oli Nurmileipä, ja Eholla joka aamu. Siivoustyö oli todella, todella rankkaa. Työhön kului todelli- suudessa paljon enemmän aikaa kuin ne tunnit, joista siivoojalle maksetaan. Työkohde saattoi olla yli seitsemän tunnin kohde, mutta se pyydettiin siivoamaan neljässä, jopa kolmessa ja puolessa tunnissa. Kiire oli jatkuvaa. Joskus ylimääräisistä työtunneista ei saanut rahaa. Palkan mukana oli aina palkkanauha, jota en osannut täysin lukea. Ymmärrsin kuitenkin sen verran, että minulle maksettiin tunnilta yhdeksän euroa ja risat. Mutta kun ylimääräisiä tuntejani ei laskettu, hävisin rahaa. Tapa, jolla työnantaja puhui minulle, oli myös hyvin ikävä. Pomoni puhutteli minua kuin orjaa, ja toisinaan kertoi vihaavansa kotimaatani. Olimme kuulemma kaikki rikollisia. Monet kerrat nielin kiukkuni. Kerran minun oli kuitenkin pakko sanoa takaisin, että kuulehan, teen siivoojan töitä, mutta en ole sinun orjasi. Hän vastasi minulle: ”Haista vittu!” Kysyin, miksi hän puhuu minulle näin. Siitä tulikin isompi ongelma. Ylempi pomo kutsuttiin paikalle. Kerroin, että alempi pomo välillä pyytää työskentelemään lisää eikä maksa lisätunneista palkkaa. Mutta minulla ei ollut sananvaltaa, koska olin edelleen turvapaikanhakija. Kun lopulta sain oleskeluluvan, päätin mennä kouluun, sillä se on lopulta ainoa tapa tulla joksikin. Kun on koulutettu ja osaa kunnolla suomea, voi saada valoisamman elämän. En hävennyt siivoojan työtäni, vaan tein sitä koko sydämelläni, miellyttääkseni työnantajaani. Yritin osoittaa kunnioitusta myös asiakasyrityksen henkilökuntaa kohtaan. Koska ehkäpä, jonain päivänä, minulla on oma yhtiö ja omia työntekijöitä. Mutta en koe tekemääni siivoustyötä kaiken vaivan arvoiseksi. Työnantajat eivät ole rehellisiä alaisilleen. He palkkaavat ihmisiä työskentelemään heille, mutta eivät toimita lupaamiaan työvälineitä. He käärivät rahat ja käyttävät sinua velkojensa maksamiseen. Jokainen, joka on ollut siivoojana, tietää, että puhun totta. Monet pelkäävät puhua, koska tietävät saavansa potkut. Mutta tämä ei ole Afrikka, missä ihmisten täytyy pelätä, että joku tulee ja pieksee. Meidän tulisi kyetä olemaan rehellisiä. SOL:n tai L&T:n tai ISS:n kaltaisten yhtiöiden, jotka voittavat tarjouskilpailuja ja palkkaavat työntekijöitä kohteisiin, pitäisi oppia kohtelemaan työntekijöitään hyväsydämisemmin. Koska itse palvelu, jonka he myyvät, on siivoojien tekemä. Jos siivoojia ei olisi siellä tekemässä tätä palvelua, sopimus olisi mitätön. Kun palvelu tehdään ja yritys saa siitä rahaa, silloin työntekijöille pitäisi maksaa kunnollista palkkaa, ja heitä pitäisi kohdella kuin ihmisiä.”
36 1 / 2014 Anglofiilit, jotka rakastavat uusliberalismia Suomalaisilla oikeistolaisilla on tapana ihailla nyky-Britanniaa, yhteiskunnallista epätasa-arvoa & elitismiä. Trendiä ruotii esseessään Suomessa asuva brittiläinen taidehistorioitsija Donna M. Roberts. T teksti donna roberts | kuvitukset yhteistyön ja kehityksen järjestö OECD julkaisi lokakuussa 2013 eri maiden koulutusta käsittelevän raportin, jossa taulukoitiin sekä 16–24-vuotiaitten nuorten että aikuisväestön lukutaito ja matemaattiset taidot. Suomi oli kaikissa kategorioissa paras tai toiseksi paras, aloudellisen kari sihvonen kun taas Englanti oli huonoimpien joukossa. Vaikka sittemmin on julkaistu hämmentäviä Pisa-tuloksia, OECD:n raportti on linjassa sen maineen kanssa, joka Suomella on älykkään koulutusjärjestelmän maana. Suomessa tasa-arvo painaa enemmän kuin tulostaulukot tai konsumeristinen retoriikka. OECD:n E tulokset olivat shokkipaljastus, ja niistä seurasi paljon käsinglantilaisille en vääntelyä ja mediavoivottelua kansallisen koulutuksen ja maan tyhmentyneen nuorison tilasta. Englanti kun on ollut markkinavetoisen koulutusjärjestelmän pioneereja Euroopassa. Siksi tulokset lisäsivät entisestään kiinnostusta siihen, mikä tekee suomalaisesta koulutusjärjestelmästä niin toimivan. S tinen tai taloudellinen. Sitä voisi kutsua largofiliaksi, isouden rakastamiseksi. on kovaäänisiä S keskustelijoita, jotka tuntuvat pitävän Yhdistynyttä kuninuomessa on ehkä yhtä vaikea saada kiinni siitä, mitä kaikkea tulokset kertovat brittiyhteiskunnasta, kuin britin on ymmärtää sitä, mitä tekemistä yhteiskunnalla ylipäänsä on oppimistulosten kanssa. Yksi Suomen rakkaita taipumuksia on – huolimatta maan todistetusta kyvystä innovoida ja rakentaa itse – epäillä omia saavutuksia ja pyrkiä aina etsimään vaikutteita ”isommilta” mailta. Tämä pyrkimys on pikemminkin psykologinen kuin poliituomalaisen gaskuntaa loputtoman laissezfaire-optimismin ja sen mukaisen talousjärjestelmän ihailtavana esimerkkinä. Tämä huolestuttaa monia Suomessa asuvia brittejä. Ei siksi, että kaikki brittiläinen olisi mielestämme pahasta, vaan koska meistä tuntuu siltä, että suomalaisia huijataan uusliberalistisilla fantasioilla. kadehdittavan S menestyksekäs koulutusuomen systeemi, joka ruokkii Suomen niin ikään kadehdittavaa tietoteollisuutta, versoo suhteellisen rauhallisesta ja tasaarvoisesta yhteiskunnallisesta maaperästä. Jos tämä pohja muuttuisi, millaiset olisivat seuraukset maan koulutusjärjestelmälle? Miten kansalaiset ja poliitikot suhtautuisivat, jos alettaisiin esittää kovaäänisiä vaatimuksia oppilasaineksen erottelusta eri kouluihin maahanmuuttajataustan tai varallisuuden mukaan? Voisiko Suomessa näin edes tapahtua? Britanniassa tapahtuu jo. Uusliberalististen talousuudistusten seurausten kanssa kamppaileva maa ei todellakaan
1 / 2014 ole malli, jota yhdenkään suomalaisen soisi seuraavan. aikaK na moni näkyvä suomalainen on kuitenkin ylistänyt Briuluneen vuoden tanniaa sen thatcheristisista saavutuksista. Elinkeinoelämän valtuuskunnan EVA:n johtajan Matti Apusen Helsingin Sanomien kolumni viime kesältä (18.6.2013) on valaiseva lähes enidblytonmaisessa innossaan kehua nousevan brittinuorison hyvää arviointikykyä ja liberaalia optimismia. Tämän reippaan joukon tyyppiedustaja on Apusen mukaan Boris Johnson, jota Apunen nimittää uuden ajan poliitikoksi. kehuma ”uuT den ajan poliitikko” on kansanedustaja ja Lontoon kaupunämä Apusen ginjohtaja. Johnson näytti todellisen karvansa marraskuun 28. päivänä pitämässään Margaret Thatcher -luennossa. Johnson vaati ”kateuden hengen” nousua taloudellisen voitonteon moottoriksi. Hän ylisti epätasa-arvoa ja sitä, kuinka se erottelee jyvät akanoista. Hänen mukaansa ihmiset ovat jo lähtöruudussa epätasa-arvoisia, koska toiset yksinkertaisesti ovat kyvykkäämpiä kuin toiset. Ahneuteen kannustaminen maassa, jossa säätykierto on olematonta, on vastuutonta ja moraalitonta. Se paljastaa, kuinka perustavanlaatuisesti tältä konservatismin arkkityypiltä puuttuu sosiaalinen omatunto ja poliittinen visio ja kuinka hän on niin omien etuoikeuksiensa sokaisema, että todella uskoo voivansa sanoa jotakin meritokraattisista arvoista. Matti Apunen saatV taakin kokea toisin, Boris Johnson on oikeasti vanhan liiaikk a ton tory, patakonservatiivi. Johnson kuulostaa huomattavasti vähemmän uuden ajan poliitikolta kuin kaiulta 1980-luvun psykoottisesta kapitalismista, joka näyttää olevan tulossa jälleen muotiin – huolimatta siitä, että suitsimattomalla ahneuden taloudella oli järkyttävät seuraukset. Apusen logiikkaa seuraavat kolumnit ovat pahasti harhaisia, elleivät suorastaan vaarallisia. Niiden pitäisi herättää suomalaiset vastustamaan entistä kiivaammin näitä niin sanottuja asiantuntijoita, jotka saarnaavat uushullua taloutta veljeiltyään taantumuksellisten englantilaisten kanssa heidän bilderbergiläisissä salaseuroissaan. , että kansainvälisesti tunnettu suoO malainen päästelee suustaan n s u r u l l i s ta tällaisia kommentteja, olkoonkin että ilmaisee tekstissään ”vain” mielipiteensä. Tällaisen mielipidekirjoittelun kriittinen massa vaikuttaa 37 yleisiin käsityksiin paljon enemmän kuin asiantuntijatiedon hienostuneemmat artikulaatiot. Sellaisen nuoren ja verrattain yläluokkaisen poliittisen eliitin nousu Suomessa, joka synnyttää ja suojelee kokoomusnuorten puheenjohtajan Susanna Kosken kaltaisia ilmiöitä, saa brittiläisen tarkkailijan miettimään, mihin suuntaan suomalaiset oikein ajattelevat maansa olevan menossa. Mihin perustuu tämän uusvanhan ääriajattelun vetovoima? eräs S mediapersoonallisuus, joka kuvastaa kaikkien suomalaisten u o m e s ta löy t y y uusien liberaalien perustyyppiä: Suomen ilmeisestikin aktiivisin tviittaaja Tuomas Enbuske. Enbusken nousu osoittaa älykkään kriittisen debatin kastraatiota. Demokratiassa tuppaa kyllä olemaan yleistä, että oikeiston äänitorvet ovat äänekkäämpia, röyhkeämpiä ja vihaisempia päällepäsmäreitä kuin heidän vastustajansa. Niillä, jotka vastustavat aggressiivista uusliberalistista saarnausta Suomessa, on paitsi poliittinen myös eettinen velvollisuus teroittaa kynänsä ja ryhtyä ilkeämmiksi, jos he aikovat kilpailla populistisen ja pahansuovan voittajan filosofian kanssa, jota myös Enbuske paasaa. Enbuskea ei nimittäin voi suomalaisessa mediassa välttää, koska hän on läsnä kaikkialla. a giikka o l n e s Apu vat seuraa at harelut ov orast t i o j r i k vät su . i e l l e , haisia vaarallisia taan hiljattain E Helsingin Sanomien Nyt-liitteen kolumnissaan korkeakounb u s k e v a at i lutuksen vähentämistä ja vertasi suomalaista korkeakoulutusta syöpään. Akateemiset ihmiset näyttäytyivät kolumnissa tuottamattomina mumisijoina, jotka ovat vain haitaksi työmiehelle. Enbuskelaisesssa maailmassa hyvää on Angry Birds, huonoa taas edustaa arkeologian tohtori. Suomessa ulkomaalaista kyrsii pahasti se, että uusliberaalit tuntuvat haluavan tuhota kaiken sen, mitä toiset maat Suomen aikaansaannoksissa ihailevat ja kadehtivat. Brittiläisessä mediassa on kyllä jotain hyvää. Siellä on paljon kovempia, poliittisesti armottomia ja historiallisesti valveutuneita kriitikoita, jotka olisivat jo tiputtaneet Susanna Kosken palliltaan ja syöneet muutamalla haukkauksella voittajien puolella rehvastelevan Enbusken. Silti uusliberaalien pellejen ja oikeistolaisten julistetyttöjen keskinäinen seläntaputtelu uppoaa suomalaiseen mediaan kuin häkä. tä, että se rajasi suuren joukon ihmisiä ulos, myös ja kenties vakavammin siitä, että slogan sivuutti sen tosiasian, että viimeisten 30 vuoden oikeistopolitiikka on todellisuudessa vain kasvattanut työssäkäyvien köyhien määrää. puhuttaessa ei uudestaan, S ole tapana ajatella sosiaa- Ä kun Suomen uusliberaalit lisia eroja. Niitä on yhdellä Itä- ilmaisevat ihailevansa Yhdistyu o m e s ta Lontoon neliökilometrillä kymmenen kertaa enemmän kuin koko Suomessa yhteensä. Silti suomalaisten uusliberalismin vastustajien on taisteluun kyetäkseen opiskeltava faktat ja tunnettava tutkimukset, jotka kertovat suomalaisen oikeiston suosiman talousmallin seurauksista On ymmärrettävä, ettei perheen taloudellinen nousu tässä mallissa seuraa vain kovasta työstä. Kyse ei ole vain siitä, ketkä uurastavat ja ketkä eivät – vaikka tämä onkin nykyoikeiston mutkat ihanasti suoriva mantra, joka saa heidät kuulostamaan lähinnä menneiden aikojen amerikkalaispatruunoilta. elää N lukemattomia perheitä, joiden työssäkäyvät, koulutetut y k y- En g l a nn i ss a vanhemmat eivät syö, jotta lapsille riittäisi ruokaa. Tämä ei ole mikään liikuttava myytti. Nämä ihmiset eivät ole päätoimisia etuuksilla keinottelijoita, kuten usein väitetään, vaan heillä on koko- tai osapäivätyö. Konservatiivien vuoden 2013 puoluekokouksessa ei voinut välttyä sloganilta Party of Hardworking People. (Myös Suomen Kokoomus on härskiä kyllä mainostanut itseään ”työväen puolueena”.) Slogania kritisoitiin paitsi sii- llistyn yhä nyttä kuningaskuntaa. Mietin, mistä ihmeestä he ovat kaivaneet tietonsa: missä oikein käyneet, keiden kanssa puhuneet ja mitä lukeneet. Britannia on nyt niin syvästi epätoivon, katkeruuden, menetysten ja taloudellisen sekä eettisen halvaannuksen kourissa, että jokaisen maan, jota sen poliittinen ja taloudellinen eliit- t rittävä iy t i t i r B voint n i o h a p suitsia elvitä näläss aan & aidottomuu t u a tä, luk mmottavist a desta, oeroista . tul ydestä y h y ö &k ti houkuttelee tai jonka korvaan supsutellaan ihanuuksia valtion mahdollisimman vähäisestä puuttumisesta talouteen, sietäisi katsella Britanniaa pitkään ja tarkasti. suitsia B pahoinvointiaan ja selvitä nälästä, lukutaidottomuudesta, r i t i t y r i t tä v ät kuiluina ammottavista tuloeroista ja köyhtymisestä. Ne kaikki ovat suoraa seurausta sokeasta luottamuksesta konservatiivien maa- lailuihin, thatcherismiin ja uusliberalismiin. Samaan aikaan Suomi kuuntelee kohteliaasti, mitä järjettömyyksiä on suollettavana maan nuorilla liberaaleilla, jotka Susanna Kosken tavoin pitävät Margaret Thatcherin Britanniaa innoittavana mallimaana jokaiselle voittajien puolella olevalle. Ehkä on peri-inhimillistä, että Suomen kaltainen toimiva sosiaalidemokratia on synnyttänyt hirviön, joka nyt uhkaa syödä maan suihinsa. idealisoiS va ja valikoiva anglofilia on usein ihan herttaista. uomalaisten Mutta hälyttävää on se, että nuoret uusliberaalit tuntuvat ihailevan juuri niitä nyky-Britannian kauheuksia, joita anglofiilit eivät yleensä suostu näkemään: yhteiskunnallista epätasa-arvoa, elitismiä, rajoittamatonta kaupallisuutta, rikkaiden verohelpotuksia, asuntokuplia, yritysetuja, veronkiertoa ja piittaamattomuutta heikoista ja työttömistä. On helppoa vedättää äänestäjiä lupaamalla pari valtion kontrollista vapaata taloudellista porkkanaa. Britanniassa Thatcher ja kumppanit tekivät niin myymällä kunnallisia vuokra-asuntoja yksityisille, ja nyt hänen poliittiset lapsensa näivertävät julkista koulutusta, jotta heidän toverinsa voisivat tahkota yksityistä voittoa. Suomalaisten on oltava varuillaan. Ei ehkä niinkään sen suhteen, mitä tulevaisuuden oikeistopäättäjät lupaavat, kuin sen suhteen, mitä teillä on menetettävänänne. Suomentanut Elsi Hyttinen
KULLERVO Ohjaus: AKSE PEttERSSOn Käsikirjoitus: AKSE PEttERSSOn ja JOHAnnES EKHOlm Rooleissa: lOttA KAIHUA, JUSSI nIKKIlä ja EERO RItAlA äänisuunnittelu ja musiikki: KASPERI lAInE lavastus, valo- ja videosuunnittelu: VIllE SEPPänEn Sovitus ja ohjaus Lauri Maijala Teatteri Telakalla 19.2. - 10.5.2014 Kantaesitys 13.2.2014 Q-teatterin suurella näyttämöllä. Esitykset 17.5.2014 asti liput 28€–15€ Y-sukupolven tarina Q-teatterin näyttelijöiden kertomana Yhteistuotanto www.telakka.eu/teatteri K AT I K A A R T I S E N N ÄY T E L M Ä Nätti tyttö, vähän pehmee kari hotakainen OHJAUS JOHANNA FREUNDLICH R O O L E I S S A K A I J A PA K A R I N E N / M I N N A S U U R O N E N EMILIA SINISALO / ROBIN SVARTSTRÖM Juoksuhaudantie RedNoseClub & Teatteri Quo Vadis: ensi - ilta 24.1. Katso video: www.rednoseclub.fi ESITYKSET 6.2.2014 - 30.4.2014 H E L S I N G I N K A D U N N ÄY T TÄ M Ö L L Ä L I P U N M Y Y N T I H E L S I N G I N K AT U 2 5 LIPUT TOIMITUSKULUINEEN ALKAEN 17,50 € puh. (09) 718 622 www.r yhmateatteri.fi www.Q-teatteri.fi www.lippupalvelu.fi twitter.com/kasparhauserHKI TEATTERIVANHAJUKO KASPAR HAUSER Q-tEAttERI tunturikatu 16, 00100 Helsinki liput 09-4542 1333 ja lippupalvelu
1 / 2014 kulttuuri 39 uusi äänenavaus. Esikoiskirjailija Maija Vilkkumaa palaa takaisin tekemään musiikkia. Kahdeksan levyn konkarikin osaa jännittää uutta. ”Sitä pelkää riittämättömyyttä, että kaikki nauraa minulle. Vastapainona on onnistumisen huikaisevuus”, Vilkkumaa kertoi Prosak-kirjallisuusklubilla Helsingissä tammikuussa. Nostalgiaa vastaan Tanu Kallio Poptähti Maija Vilkkumaa palaa ryminällä takaisin esikoiskirja kainalossa, edessä pesti Kerkko Koskinen Kollektiivissa & uusi soololevy. A kulttuuriuutisella: Maija Vilkkumaa laulaa taas. Vilkkumaa on Kerkko Koskinen Kollektiiviin uusi laulaja Mannan ja Vuokko Hovatan rinnalla Paula Vesalan jättäydyttyä yhtyeestä. Laulaja-lauluntekijänä tunnettu Vilkkumaa myös sanoittaa osan Kollektiivin uusista kappaleista. Hän kertoo, ettei ajattele Kollektiivia hippilaumana. ”Kollektiivi on yhden visiorikkaan neron juttu. On kiinnostavaa nähdä, miten joku muu luo musiikkia, ja on uusi kokemus laulaa yhdessä muiden kanssa. Kerkolla on esimerkiksi kaikesta nuotit. Minä taas olen paljon enemmän bändityyppi, ja tapani tehdä musiikkia on aina ollut sellainen, että mennään treenikämpälle ja katsotaan siellä.” Vilkkumaa sanoo, että hän saattaisi pelätä Koskisen vaativaa luonnetta, elleivät he tuntisi jo lukioajoilta. Uutta soolomateriaalia Vilkkumaalta on odotettavissa vuonna 2015. l o i t e taa n Vilkkumaa pisti oman bändinsä tauolle ja siirtyi kotiäidiksi ja kirjailijaksi. Hänellä on nyt 5- ja 3-vuotiaat tyttäret ja vuonna 2013 julkaistu esikoisromaani Nainen katolla. Kolmen vuoden taukoa Vilkkumaa selittää luonnollisena osana bändin kaarta. ”Bändi tuli tiensä päähän, olimme kiertäneet 12 vuotta. Tuntui siltä, etten saanut enää ammennettua mitään biisintekijänä. Kaikkea tätä korostivat sitten vielä lapset”, Vilkkumaa selittää. ”En voi enää tehdä kappaleita kännissä olemisesta teinibileissä – olen nelkyt. Mutta en halua tehdä kappaleita pyykinpesemisestäkään.” Vilkkumaa halusi murtaa taiteilijan egonsa. ”Jos olisin jatkanut bändiä, asemani musiikkikentällä olisi ollut vain varmistelua. Joka vuosi pitää olla tällä ja tuolla festarilla, ja jos en olisi ollut, olisin ollut pettynyt. Olisin voinut odotella, että jotkut kappaleeni nousevat uudelleen, mutta nostalgia on pahimmillaan eltaantunutta”, Vilkkumaa sanoo. ”En halunnut jäädä kiertämään pikkujouluporukoille.” Myös Vilkkumaan kirjassa käsitellään nostalgiaa, vanhoihin muistoihin jumiutumista ja sitä, miten elämässä pitäisi mennä eteenpäin. Vuonna 2011 ”Nostalgiavastaisuus liittyy ikään, ja popartistin ammatti korostaa sitä. Taiteilijuudessa riskinottokyvyn säilyttäminen on tärkeää. Nuorilla sitä on luontaisesti. Mitä enemmän ikää kertyy, sitä enemmän kerää kultaista häkkiä ympärilleen”, Vilkkumaa toteaa omasta elämästään. Vilkkumaa on selvinnyt levy-yhtiöiden bisneksenteon jaloissa taiteilijana. Hän on tehnyt pitkän uran Warnerilla, isolla levy-yhtiöllä, ja sitten jättäytynyt tauolle. Oliko syynä K ysyn, miten lgia on a t s o ”N illaan m m i h " pa nutta. u t n a a elt liian ison koneiston aiheuttama loppuun kuluminen? "En oikeastaan ymmärrä, miksi levy-yhtiöt nähdään aina niin pahoina. Minä tarjosin demoa, ja sen perusteella minut signattiin. Olen aina saanut tehdä, mitä haluan." Vilkkumaan mukaan taiteilija ei voi ryhtyä myöskään markkinointipuuhiin pakotettuna. Hän itse on markkinoinut kirjaansa sen omalla Twitter-tilillä, Facebook-sivulla ja kirjakiertueella. Mutta tätä kaikkea Vilkkumaa ei varsinaisesti koe markkinoinniksi. Hän tviittaa, koska pitää siitä ja kokee sen olevan osa populaarikulttuuriin kuuluvaa kokonaisshow’ta. ”Musiikin puolella voisi ajatella, että musiikkivideoilla lisätään levynmyyntiä. Mutta minä olen halunnut tehdä ne, koska se on ollut tärkeää. Ei sitäkään voisi tehdä pakolla. Taiteilijalla on pakko olla sellainen haistakaa paska markkinointityypit -asenne.” Mutta hän ei olekaan mikään ujo esikoiskirjailija vaan isoihin lavoihin tottunut esiintyjä, joka ei heti ahdistu ajatuksesta tviitata. V i l kk u m aa tunnetaan sanoitustensa kipakkuudesta, tarkoista ihmissuhdekuvauksista ja halusta rangaista väärintekijöitä. Myös Nainen katolla on ankara kuvatessaan ihmissuhteita ja siinä on paljon suomalaisen yhteiskunnan kritiikkiä. Kirjassa pohditaan, miksi Suomessa eletään yhä uudestaan talvisodan traumaa. Siinä kuvataan myös maahanmuuttovastaisuuden kasvua ja journalismin viihteellistymistä. Mainitaanpa siinä myös suomalaisyritysten hyväksikäyttämät hallintarekisterit ja veroparatiisit. Toisaalta Vilkkumaa kirjoittaa esimerkiksi kotiäitien kohtaamasta vihasta. ”Kiukku on helposti voimauttava tunne, se pulpahtelee luomisprosessissa. En koe muuten olevani erityisen vihainen. Etenkin nykyään, kun sosiaalinen media aiheuttaa mikrokriisejä, en jaksa oikein suuttua mistään. Ihmiset vaan taivastelee.” M i n k ä ä n aat t e e n julistuksellinen puolustaja Vilkkumaa ei ole, hän sanoo vieroksuvansa poliittisia lauluja. Silti Vilkkumaa on selvästi huolissaan hyvinvointiyhteiskunnan romahtamisesta. Hän vaikuttaa nostalgikolta, kun tulee puhe yhteiskunnasta. ”Muistan 1970-luvulla syntyneenä, että oli kaikkein pienimmät luokkakoot, terveyskeskus ja kirjasto joka kulmassa. En tiedä tarkkaan, miten julkinen talous toimii, ja siinä keskustelussa on nopeasti voimaton”, Vilkkumaa sanoo. ”Suomi näyttää olevan aika neuvottomassa tilassa, visio puuttuu.” ”Kaikki tietää, mitä tapahtuu, kun ryhmätyötä tehdään ilman, että kukaan ottaa johtajan roolia. Sellaiselta meno nyt näyttää, ja se tuntuu pelottavalta.” Hannele Huhtala Kerkko Koskinen Kollektiivin uusi levy ilmestyy keväällä 2014. Nainen katolla. Kaiku Books 2013. 334 s.
40 KULTTUURI 1 / 2014 kulttuuritantta Kirjoittaja Ksdfopiskelee ohjaajaksi Teatterikorkeakoulussa. Hän vuorottelee tällä kolumnipaikalla poppari Olavi Uusivirran kanssa. Pakene vampyyria huomionkipeistä ihmisistä kolumnin, jossa asetuin heidän puolelleen. Nyt asetun heitä vastaan. Olen nimittäin alkanut löytää itseni keskustelemasta mitä ihmeellisimpien sosiaalisten vampyyrien kanssa. Vaikka olen tietoisesti ottanut asiakseni vältellä sellaisia ihmisiä, vaikuttaa siltä kuin vetäisin heitä puoleeni magneetin lailla. Hiljattain istuin baarissa, kun eräs kuvataiteilija tuli esittäytymään. Hän päivitteli ensin nimeäni ja teki sitten hyvin selväksi tietävänsä, ”kuka olen”. Yliampuva imartelu ei kuitenkaan tehnyt vaikutusta, koska hän ei katsonut tärkeäksi esittäytyä muille ihmisille pöydässäni. Hän alkoi muistella erään kolumnini vertauskuvan visuaalisuutta, jota hän kuvataiteilijana piti hyvänä asiana. Muut ihmiset pöydässä odottivat vaivaantuneina. Viimein taitelija kysyi myös ystäväni nimeä. Kun ystäväni sanoi nimensä, taiteilija toisti sen nyökytellen samalla arvioivasti päätään. Ele aiheutti yleistä hämmennystä. Taiteilija oli hetken hiljaa, kunnes sanoi ystävälleni hyvin vilpittömällä äänellä: ”Niin sä oot jotain vanhempaa sukupolvea?” K irjoitin viime syk synä että vampyyrit saavat mielihyvää hämmennyksestä, joka syntyy, kun kuulija joutuu pohtimaan, pilkataanko häntä vai ei. Tehokkaimmin vaikutuksen saa aikaiseksi niin, että vampyyri vuoroin kehuu, vuoroin loukkaa, ja sekoittaa kahden päinvastaisen viestin sävyjä keskenään. Kun kaikki muut olivat paenneet pöydästämme, kuvataiteilija suoritti aivan erityisen kaksoisviestinnän taidonnäytteen: ”Tiedätkö Ruusu, mä olen aina ihaillut sun kolumneja (kehu) siitä, että ne on niin itsekkäitä (loukkaus). Ei vaan, ei itsekkäitä, vaan (kehu?)…” Taiteilija siristi silmiään hakiessaan oikeaa sanaa: ”Itsekeskeisiä (loukkaus)!” Oudointa tilanteessa oli se, että en kuunnellut häntä kehujen toivossa, vaan velvollisuudentunteesta. Vaikka hän puhui minusta, oli oikeastaan kyse hänestä. Hänellä oli tarve puhua minusta. Va i k u t ta a k i n s i ltä , K äy t ö s , j o s s a va l l a n t u n n e saadaan hämmentämällä toista ihmistä puhumalla hänen ominaisuuksistaan ja saamalla hänet tuntemaan vuoroin ylpeyttä ja vuoroin häpeää, on narsistista. Narsistista ihmistä ei voi voittaa, koska hän ei laita itseään likoon lainkaan. Vaikka hän haukkuisi itseään, hän saa senkin kuulostamaan vahvuudelta. Minua raivostutti, että taiteilija saattoi jokaisessa sivulauseessa loukata muita mutta ei jäänyt siitä kiinni, jolloin siihen olisi voinut reagoida. Tämäntyyppisten ihmisten tapauksessa on kuitenkin parasta vain paeta nolosti paikalta ja antaa öykkärin voittaa. Ihminen, joka ei paljasta todellisia kasvojaan, on aina voittamaton. O l e n k i r j o i t ta n u t kolumnia Voimaan vuodesta 2009 ja tullut paljastaneeksi paljonkin noloja asioita itsestäni. Ihmiset, jotka ovat saaneet iloa irti avoimesta itsekeskeisyydestäni, saattavat tulla nyt surullisiksi, sillä tämä on viimeinen kolumnini. Annan heille kuitenkin toivonkipinän: tulen varmasti jatkamaan kirjoittamista muissa muodoissa. Ruusu Haarla Parrasvaloissa naiskauppa Svenska Teatern tarttuu dokumenttiteatterin keinoin ”helvetin rankkaan asiaan”. S v e n s k a Teaternin uusi näytelmä on syntynyt toimittaja Jeanette Björkqvistin ja ohjaaja Marcus Grothin yhteistyönä. Hufvudstadsbladetissa työskentelevä Björkqvist perehtyi ihmiskauppaan ilmiönä ja kokosi Suomesta laajan tutkimusaineiston. Helmikuun aikana ohjaaja Marcus Groth tarttuu materiaaliin ja muokkaa siitä tunnin pituisen esityksen, joka tuo ensimmäistä kertaa Suomessa ihmiskaupan estradille vastaavassa muodossa. Ikävä kyllä aika on otollinen, sillä huumekaupan jälkeen ihmiskauppa kilpailee laittoman asekaupan kanssa kakkossijasta maailman toiseksi tuottavimpana laittomana liiketoimena. Ihmiskauppa on myös nopeimmin kasvava rikollisuuden ala. ”Koskaan ihmiskunnan historiassa ei ole ollut yhtä paljon orjia kuin tänä päivänä”, Marcus Groth muistuttaa. ”Ihmiskauppaa hallitsevat suuret kansainväliset rikollisjär- kuva jestöt, joita vastaan ei uskalleta nousta. Ainoita tapoja on tuoda asia ihmisten tietoisuuteen.” N äy t e l m ä n y l e i s ö l l e jaetaan kotiin vietäväksi tuhti tietopaketti, joka sisältää journalistisia artikkeleita ja faktoja ihmiskaupasta. ”Helvetin rankkaan asiaan” perehtynyt ohjaaja alkoi todella ymmärtää ihmiskaupan kauheutta pohtiessaan, miltä tuntuisi itse joutua sen uhriksi. ”Naiset joutuvat jättämään perheensä ja elämään koko ajan uhattuina. On ihme, että ihmiset ylipäänsä selviävät kokemuksesta”, hän miettii. ”Monella on stereotyyppinen kuva ihmiskaupasta. Kuitenkin uhrit näyttävät tavallisilta ihmisiltä ja liikkuvat usein vapaasti yhteiskunnassa, eivätkä ole teljettyinä lämpöpattereihin. Uhka, että perheelle kävisi huonosti, estää poliisin puheille menemisen.” ”Raja ihmiskaupan ja prostituution välillä on usein hämärä Suomessa”, Groth muistuttaa. Esimerkiksi oikeudenkäynneissä ihmiskauppa on harvoin tuomion syynä. Ainakin teon on oltava raaka, kuten kehitysvammaisen tai alaikäisen hyväksikäyttö. -näyttelijät esittävät ihmiskaupassa mukana olleiden naisten ja miesten rankkojakin puheenvuoroja esimerkiksi seksuaalivietistä, jonka takia ”aivot lakkaavat toimimasta”. Osa tarinoista on keksittyjä, mutta nekin perustuvat laajaan taustatyöhön. Ihmiskauppaa on vaikea havaita, mikä saa monen ajattelemaan, ettei sitä täällä tapahdu. Juuri siksi Groth ja Björkqvist haluavat tuoda keskusteluun ihmiskaupan Suomessa. He korostavat, etteivät halua pitää moraalisaarnaa tai ottaa jyrkästi kantaa, vaan pohtia ihmiskaupan monisyistä vyyhtiä ja antaa katsojalle ajateltavaa. Kvinna till salu Anna-Sofia Joro Kvinna till salu ensi-illassa 21.2. Svenska Teaternin Nicken-näyttämöllä. kuva Tyttö & tiikeri Va l o k u vat e o k s e n i on kuvattu installoiduissa tiloissa, joihin olen rakentanut mielenmaisemia kiiltokuvasuurennoksista ja readymade-esineistä. Naamioihin puetut mallit ovat asettuneet osaksi kyyhkysten ja tiikereiden maailmaa. Valokuviin rakennetut kohtaukset vievät katsojan tunteiden ja muistojen maisemaan. Teoksissa toistuvat tarinallisuus, kokemuksellisuus, maaginen realismi ja tunteen suhde arkkitehtoniseen tilaan. Kuvissa leikitellään useilla elementeillä, jotka yhdistyessään arkimaisemaan muodostavat eräänlaisia scene surreal -asetelmia. Käsittelen teoksissani muutoksen ja ajattomuuden suhdetta sekä ihmisen erillisyyden kokemusta itsestään. Valokuvateoksiani ei ole käsitelty kuvankäsittelyohjelmilla. En usko, että tunteiden välittämisessä päästäisiin samoihin lopputuloksiin, jos elementtejä lisättäisiin jälkikäteen kuviin. Tämä liittyy osaltaan mallien eläytymiseen ja omaan eläytymiseeni kuvaustilanteissa. Teos Tyttö ja tiikeri on kuvattu Tampereen Näsilinnassa. Kuvassa nuori Tyttö ja tiikeri Suomen valokuvatyttö nojaa huolettomasti suurpetoon. taiteen museon projekti-tilassa Minulle teos symboloi kykyä kääntää 16.3. asti, ti–su 11–18, ke 11–20. pelot voimavaroiksi. Kyyhkysistä ja tiikereistä, valokuvakeskus Nykyajan näyttely Karoliina Paappa TR1 Taidehallin parvi 22.2.–23.3., ti–pe 9–17, la–su 11–18. Ikkunaan rakennettuun installaatioon ”Bearing Dreams” voi tutustua 15.3 asti Helsingin Mannerheimintie 42:ssa Finnish Art Agencyn showroomissa.
42 KULTTUURI 1 / 2014 Turkka on rock Entinen teatteriguru Jouko Turkka tekee nyt ”kiviteatteria”. Tanu Kallio aikamatkaajan otteessa. Teatteriohjaajana tunnettu Jouko Turkka esittelee kiveä, joka vie myyttiseen historiaan, jolloin Pirkkala oli osa Afrikkaa. J Turkka on siirtynyt ihmisen sielunsisälmysten tutkimisesta kivikunnan tutkailuun kotipihallaan Sotaplassissa Pirkkalassa, Tampereen naapurikunnassa. Turkka on kaivanut pihastaan erilaisia kiviä jo vuosikausia. Alkuperäisiä kiviä ja valokuvia niistä on nyt esillä Kuva/Tilan näyttelyssä Tunnistan leijonan. Näyttelyn ja tapahtuman järouko jestivät Esa Kirkkopelto, Jaakko Ruuska ja Pekka Kantonen. Näyttelyn olennainen osa on Ruuskan tekemä videoteos Turkan tutkimusmatkasta kivikaudelle. Turkan oli tarkoitus tulla paikalle esittelemään kiviään yleisölle. avajaisiin kaksi ja puoli tuntia myöhässä. Hän hyppelee videon edessä kuin nyrkkeilijä huutaen kilpaa itsensä kanssa: ”Kato LEIJONA!” Turkk a sa apuu Turkalle on tullut jonkinlainen puhevika, eikä hän pysty saamaan ajatuksiaan esille sillä vauhdilla kuin ennen. Puheesta ei saa selvää. Ymmärrettävästi ohjaaminen on taakse jäänyttä, mutta fyysinen teatteri on nyt vaihtunut kiviin. Turkka on siirtynyt teatterimullistajasta aikamatkaajaksi lapsuudenkotinsa pihamaalla. Sieltä hän on kaivanut esiin kiviveistoksia, jotka kuuluvat hänen mukaansa muinaiselle kansalle: ”Se on Pirkkalassa tämä kaikki! Ne on ollu niin saatanan älykkäitä 100?000 vuotta sitten.” Turkan tutkimusten mukaan kivet on muotoiltu silloin, kun tämä maapala oli vielä osa Afrikkaa. valokuvat voi tulkita monin tavoin, ja niihin sisältyy monia eri hahmottamisen tapoja. Ensiksikin niissä ilmenee pyrkimys luokitteluun. Tiettyyn kuvasarjaan on koot” J o u k o n o tta m at tu esimerkiksi erilaisia apinoita muistuttavia kiviä”, Jaakko Ruuska kuvaa Turkan tekemisiä. Turkka on myös esittänyt kivet valokuvissaan jonkinlaisena alkuperäisenä sarjakuvana. Hänen kivivalokuvissaan näyttäytyy tiettyjä animaation piirteitäkin. ”Samaa kiveä on kuvattu vaiheittain useassa valokuvassa eri suunnista, jolloin siitä paljastuu erilaisia hahmoja, mutta myös kiven kääntämisen liike, liikekuva”, Ruuska sanoo. voima suosittelee Koonnut Kaisu Tervonen Voima valitsee suositukset tapahtumatiedoista. Niitä otetaan vastaan 17.2. asti voima@voima.fi. Voima päättää tietojen julkaisusta. 5TH FLOOR Kullervo RISKIRYHMÄ 15.2. saakka Kulttuuritalo Valve, Oulu vimeo.com/82088385 19.2.–10.5. Teatteri Telakka, Tampere www.telakka.eu/teatteri/?page_id=1453 27.1.-26.5. KokoTeatteri, Helsinki www.kokoteatteri.fi Lauri Maijala on ottanut Aleksis Kiven näytelmän ja sovittanut sekä ohjannut sen satiiriksi suomalaisesta keskiluokkaisesta perheestä. Joka kuun viimeisenä maanantaina KokoTeatterin ottaa haltuunsa improvisaatioteatteri Riskiryhmä, joka nyhjää tyhjästä muusikkovieraiden avustuksella. Milla Virtasen tanssiteoksessa viisi naista kohtaa ”viidennessä kerroksessa”, jonka fyysinen tila vertautuu erilaisiin mielentiloihin. TUIJA LINDSTRÖM 9.3. saakka Suomen Valokuvataiteen museo, Helsinki www.valokuvataiteenmuseo.fi/ In The Beginning There Was Everything on Suomessa syntyneen ja Ruotsiin jo nuorena muuttaneen Lindströmin ensimmäinen laaja retrospektiivi syntymämaassaan. FESTEN 8.2.–2.3. Forum Box, Helsinki www.forumbox.fi Forum Boxin 15-vuotisjuhlanäyttelyn teemana on Thomas Vinterbergin tyly draamaelokuva, jota näyttelyn taiteilijat tulkitsevat kukin omalla tavallaan.
KULTTUURI 1 / 2014 aikoinaan mutta kolmas ja neljäs leikkaaSuomen kansaa nerokkailla oh- vat esiin ratkaisevasti uutta. Ne jauksillaan. muinaiset olivat kuin lintuja, ne Toinen puoli kansasta läähät- näkivät joka suuntaan ja oivalsiti ihastuksesta, toinen puuskutti vat aivan kaiken. Niiden tajunta raivosta. Nyt käännetään selkä oli valtava”, Turkka selittää. ”Huumori ja seksi olivat päälvaivautuneena, koska mies on siirtynyt puhumaan kivien kiel- limmäisinä. Kivet ovat sekä opetä. Eikö kannattaisi yrittää? tustarkoitukseen että käytänJaakko Ruuska kertoo tavoit- töön: soittimia, lyömäaseita ja televansa ”toisen katsetta” vi- kidutusvälineitä.” deoteoksessaan kiviä tutkivasta T u r k a n m e t o d i on aina ollut Jouko Turkasta. Videolla Jouko Turkka tekee regressioiden hyödyntämistä. kivistä johtopäätöksiä muinai- Nyt regressio on viety loppuun. Kädet pyörittävät kiveä latsen kansan elinolosuhteista, tialla, ja elintavoista, mies puhkuu uskomusjärjessen päällä telmistä ja sot e s i kuin yrittäisiaalisen järjesa n ui si tosissaan täytymisen ta”Ne m lintuja, in u voista. päästä sen k t a a k oliv o j t ”Näyttelyn sisään. Huuä iv katsoja kohtaa mori on talne näk an & Joukon tavan lella, ja silsuunta aivan t katsoa kiviä ja mät vilkkua v oivalsi en.” koettaa ymmärvat kuin lapkaik tää tätä katsetsella, joka näkee kaiken ta. Kumpikaan heistä ei voi täyuutena. Tasin tavoittaa tavoittelemaansa vallaan Turkka on lähtenyt noltoisen katsetta. Jos sen takia ki- lauspisteestään täysin uuteen viprojekti jää jotenkin tavoitta- nousuun kohti omaa avaruutmattomaksi, olemme päässeet taan. Myös vanha provokaatio on mielenkiintoisen ilmiön äärelle, ilmiön, joka ei ole otettavissa tallella. Kesken esityksen Turkhaltuun”, Ruuska selittää vide- ka karjuu pitkään kuin leijona ja olla. saa yleisön varpailleen: josko se sittenkin hyökkää ja syö! J o u k o T u r k k a kääntelee kiviään vimmaisesti ja yrittää nosErkki Pirtola taa niistä esiin jotain ennennäkemätöntä: Tunnistan leijonan, Jouko Turkan ”Jokaista kiveä täytyy kye- löytämät kiviveistokset 2.2. asti tä katsomaan neljältä taholta. Helsingin Kuva/Tilassa, MerimieYksi ja kaksi on jotain triviaalia, henkatu 36. Turkk a hämmensi seinäkukka Bongaa katugallerian tähdet ja lähetä ne meille osoitteeseen voima@voima.fi. tampere. Siperia, joulukuu 2013. 43
44 kulttuuri 1 / 2014 Tanu Kallio sekatyöntekijä. Jaana Irmeli Turunen tekee taiteellista väitöskirjaa Teatterikorkeakouluun ja siivoaa rakennustyömailla. Pienenpieni vastarinnan saareke Suomalaisen postmodernin tanssin edelläkävijä on ollut aina väärään aikaan väärässä paikassa. J a a n a Irmeli Turusen selkä on haastattelun aikaan hieman kipeä, koska hän on edellisellä viikolla ollut siivoamassa rakennustyömaita. Se on uskomatonta kuultavaa tanssitaiteilijalta, joka samaan aikaan viimeistelee taiteellista tohtorinväitöstä Teatterikorkeakoulussa. Mutta itse asiassa rakennustyömaan siivoaminen on loogisen jatkumon päätepiste. ”Olen aina ollut väärään aikaa väärässä paikassa”, sanoo Turunen (aik. Klevering), joka on 1980-luvulta lähtien ollut mukana tuomassa Suomeen muun muassa afrobrasilialaista capoeiraa ja kontakti-improvisaatiota sekä erilaisia somaattisia menetelmiä. Turusen mukaan hän on ollut tuomassa monia asioita, ennen kuin niistä on tullut hyväksyttyjä. Näin on käynyt myös yhteisötanssin kohdalla. ”1980-luvulla hyvin harva teki tanssitaidetta muusta kuin puhtaan taiteen lähtökohdasta. Yhteisöllinen tekeminen oli vahvasti marginaalissa.” Samaan tilanteeseen hän kokee joutuneensa Outokummussa vuosituhannen vaihteessa, kun hän halusi tuoda tanssikoulutukseen somaattisia ja yhteisöllisiä menetelmiä. ”Sitten kun monet näistä menetelmistä ovat tulleet hyväksytyiksi tai arvostetuiksi, olen itse ollut jo jossain muualla.” T u r u n e n e i kuitenkaan vaikuta katkeralta, vaan pikemminkin huvittuneelta. Tapaamme haas- tattelua varten Lepoinstituutissa Helsingin Sörnäisissä, jonne hän on luonut tanssintutkija Anne Makkosen ja tanssitaiteilija Pia Lindyn kanssa paikan, jossa terveydelliset ja sosiaaliset taiteen tekemisen tavat kohtaavat somaattisuuden. Lepoinstituutti liittyy kahteen hänen taiteellisen uransa kannalta tärkeimpään aiheeseen, somaattisuuteen ja yhteisöllisyyteen. Somaattisuudella Jaana tarkoittaa ”omille kehollisille aistimuksille virittäytymistä, niiden tiedostamista ja niiden kautta toimimista”. Hänen mukaansa tärkeää on se, ettei tämä tietoisuus ole pelkkää aistimista tanssistudion lattialla, vaan lähtee myös ohjaamaan toimintaa. Näin herkkävireinen tanssijan kehollisuus kohtaa yhteiskun- nan ja politiikan. ”Minulle on tärkeää luoda yhteisöjä, joissa hyvin erilaiset ihmiset voivat kokea itsensä hyväksi ja kauniiksi huolimatta kaikesta siitä, mitä kilpailu, kaupallisuus ja vaikkapa neoliberalismi ihmisille kauneuden määritelmiksi tarjoavat. Tämä on minulle tehtävä taiteilijana. Aina se ei onnistu. Aina yhteisöä ei synny.” tanssijan somaattista herkkyyttä voi käyttää uusien, tasa-arvoisempien yhteisöjen luomiseen niin, että hierarkioita voidaan pyrkiä purkamaan jo ennen kuin ne edes sanallistuvat. Esimerkin hän antaa ihmisten tilankäytöstä, joka voi aiheuttaa vahvoja hierarkioita myös siellä, missä hierarkioita sanallisesti pyritään purkamaan. T u r u s e n m i e l e s tä Turusen valitsema tie ei aina ole helppo. Samaan aikaan kun hän tutkii ruumiillista resistanssia loppusuoralla olevassa tohtorinväitöksessään, hän toimii rakennussiivoojana ympäri Helsinkiä. Aito vastarinta ei ole koskaan hyvä bisnes. Siksi Turunen näkee ruumiillisen resistanssin olevan muutakin kuin pelkkää vastakkainasettelua. ”Usein se on pois lähtemistä, asettumista uudelleen sinne, missä vastakkaisuutta ei ole.” Onneksi myös näitä paikkoja on löytynyt. Lepoinstituutin lisäksi Turunen toteuttaa taiteellista työtään tällä hetkellä esimerkiksi Taiteen sulattamo -hankkeessa, jota tehdään yhteistyössä Q-teatterin kanssa. Sulattamo
kulttuuri 1 / 2014 on tarkoitettu ”ihmisille, jotka feminismin sanoma henkilökohkokevat, että taiteen tekeminen taisuuden poliittisuudesta on tukee heidän mielensä hyvin- hyväksytty. vointia ja terveyttä”. ”Henkilökohtaisuutta ei nähTurunen on tehnyt paljon tai- dä enää vain omaan napaan tuidelähtöistä työtä mielenterveys- jotteluna ja terapiana. Yksittäikuntoutujien kanssa. Hän kuvaa sen ihmisen intiimillä, ruumiilsitä taiteelliseksi työksi, joka fo- lisella kokemuksella on merkikusoituu taiteeseen, ei hoitami- tystä.” seen. Jaana Irmeli Turunen on ollut ”Tarkoituksena on tehdä tai- tuomassa Suomeen hyvin monia detta samanaruusia asioita, joista suuri osa nouvoisina. Kuntousee valtavirtaan tujia ei katsota i vasta kymmenien vain kuntoutuse a t in r a t s vuosien päästä. toimenpiteiden a ito v yvä Missä hän kokee h e kohteina, kuten A l o n monesti on tapaitse olevansa? koskaa nes. bis na tehdä.” ”Nyt en tiedä, missä olen.” M i tä s i t t e n on Voi hyvin olmuuttunut niiden la, että tämänkin vuosien aikana, kun Turunen on hetken historia kirjoitetaan jältoiminut suomalaisella tanssin kijunassa, niin kuin vastarinnan kentällä? historia aina. Erilainen ruumiillisuus pääSami Henrik Haapala see hänen mielestään jo hyvin esille tanssitaiteessa, ja haasteet sen esille pääsystä ovat Kirjoittaja on näyttelijä, tanssija muualla yhteiskunnassa. Myös ja dj. Mahdoton törppö S rikospsykologi Sebastian Bergman on ruotsalaisen dekkarikirjallisuuden uusi voimahahmo. Hahmon luonut kirjoittajakaksikko Michael Hjorth ja Hans Rosenfeldt tunnetaan tvkäsikirjoittajina, jotka ovat tehneet muun muassa Wallandereja. Rosenfeldt on myös Silta-tvsarjan pääkäsikirjoittaja. Kirjoittajien tausta näkyy. Tähän asti suomennetuissa kolmessa Bergman-dekkarissa on hyvä imu. Älyttömät yhteensattumat ja juonenkäänteet eivät vaivaa, sillä cliffhangerit koukuttavat. Sebastian Bergman on tunnevammainen neropatti, joka murehtii tsunamissa hukkunutta perhettään ja yrittää saada luotua yhteyden muinaisen pikasuhteen hedelmänä syntyneeseen jo aikuiseen jälkeläiseensä, joka, hupsista saatana, sattuu työskentelemään samassa murharyhmässä, jossa Bergman itse aikoinaan vaikutti. e k sim a a nik ko, käyttää psykologin tietotaitonsa hyväkseen ja viettelee naisia, panee heitä ja katoaa aamulla kuin mummo sumuun. Siinä sivussa hän ratkoo murharyhmän eitoivottuna asiantuntijajäsenenä kiemuraisia mysteerejä. Romaanisarjan kaksi ensimmäistä, Mies joka ei ollut murhaaja ja Oppipoika, ovat juoniltaan perinteistä sarjamurhaajaromantiikkaa. Kolmas osa Tunturihauta alkaa saada jo yhteiskunnallisia painotuksia, jotka ovat ruotsalaisen dekkarikirjallisuuden paBergman rasta traditiota. Valitettavasti kolmannen osan suomennos on niin kömpelö, että kirjaa on hankala lukea. Kirjasarja tulee jatkossa nousemaan ja kaatumaan Bergmanin mukana. Toivottavasti kirjoittajat eivät useiden dekkaristien tavoin ala sentimentalisoida päähenkilöään liikaa. Lukijalle sikamaisen itsekkään hyväksikäyttäjän psyyken ja 5-kymppisten oudon yöelämän tarkkailu on ilahduttavaa ja opettavaista puuhaa. Susanna Kuparinen Hjorth & Rosenfeldt: Mies joka ei ollut murhaaja. Suom. Jaana Nikula. Bazar 2011. Oppipoika. Suom. Jaana Nikula. Bazar 2012. Tunturihauta. Suom. Veijo Kiuru. Bazar 2013. 45
46 kirjallisuus 1 / 2014 Mitä ne tekee meille? Uudet kurssikirjat maahanmuutosta unohtavat maahanmuuttajat. V vuoden aikana on puhuttu thaimaalaisten marjanpoimijoiden työehdoista, romanisiirtolaisten oikeudesta asumiseen, turvapaikkaa hakeneiden lasten käännytyksistä, ulkomaalaisten säilöönotosta, tilapäisten lupien myöntämisestä turvapaikanhakijoille ja paperittomien pääsystä terveydenhuoltoon. Saisiko kahdesta uudesta maahanmuuttoa ja suomalaista yhteiskuntaa käsittelevästä kirjasta – tutkijatyöryhmän kokoamasta Muuttajat-teoksesta ja tutkija Pasi Saukkosen kirjasta Erilaisuuksien Suomi – välineitä näiden kiistojen analyysiin? iimeisen on artikkelikokoelma, joka pyrkii tarjoamaan uusimpaan tutkimustietoon perustuvan kokonaiskuvan maahanmuutosta Suomeen. Kirjan aihepiiri on laaja: se käsittelee muun muassa maahanmuuttajien perhesuhteita, asumista, koulutusta, asemaa työmarkkinoilla ja kansalaisyhteiskunnassa sekä maahanmuuttoa mediassa. Muuttajat on kirjana asiantunteva ja suurelta osin helppolukuinen. Sitä käytetään varmasti yliopistoissa oppikirjana. Kirja antaa aiheesta kiinnostuneelle kansalaiskeskustelijalle tietoa, jolla voi kumota maahanmuuttajien työllistymisestä tai asumisesta esitettäviä ”maahanmuuttokriittisiä” kliseitä. Valitettavan usein maahanmuuttajien asemaa tarkastellaan kirjassa erillään muista yhteiskunnallista rakenteista ja kehityskuluista. Hyvinvointivaltiota ja työmarkkinoita käsittelevissä artikkeleissa muistutetaan M u u t ta j at kuitenkin siitä, että köyhien asemaa heikentävät toimet vaikuttavat erityisesti maahanmuuttajiin, koska heidän riskinsä kärsiä köyhyydestä ja työttömyydestä on kantaväestöä suurempaa. Olisi ollut mielenkiintoista lukea perusteellisempaa pohdintaa siitä, miten hyvinvointipalveluiden heikennykset ja muutokset työmarkkinoilla vaikuttavat kauniisiin yhdenvertaisuustavoitteisiin. Maahanmuuton hallintaa kirjassa käsitellään varsin yleisellä tasolla, eikä sen vaikutuksista ja i nalyys a n ä n Syrjin itettavan l jää va eksi eikä is hajana nialismista lo jälkiko a mitään. puhut seurauksista siirtolaisille itselleen puhuta juurikaan. Ajankohtaisiin, siirtolaisuuden ja valtion sisä- ja ulkopuolen välisillä rispaantuvilla rajoilla tapahtuvien kiistojen analyysiin se ei anna välineitä. Erilaisuuksien Suomi keskittyy vähemmistö- ja kotouttamispolitiikkaan. Se on helppolukuinen ja selkeä johdatus erityisesti kieltä ja kulttuuria koskeviin kysymyksiin. Saukkonen pitää suomalaista kotoutumis- ja vähemmistöpolitiikkaa ideologialtaan suhteellisen edistyksellisenä multikulturalismina. Sen suurimmat ongelmat eivät ole periaatteiden tai lainsäädännön tasolla, vaan ristiriidoissa teorian ja käytännön sekä tavoitteiden ja niiden M yös saavuttamiseen annettujen resurssien välillä. Kirjan omaperäisin osuus on ehdotus uudeksi kielipoliittiseksi malliksi: kielet jaettaisiin kansalliskieliin, joita olisivat suomi, ruotsi ja saamen kielet sekä virallisiin kieliin ja tunnustettuihin vähemmistökieliin (karjala ja romanikieli). Ruotsi ei olisi enää virallinen kieli koko maassa, vaan toimisi virallisena kielenä Ahvenanmaan lisäksi Uudellamaalla, VarsinaisSuomessa ja Pohjanmaalla. K i r j at l u k e m a l l a saa itselleen selkeän kokonaiskuvan Suomen valtion ja kuntien harjoittamasta kotouttamispolitiikasta ja sen ongelmista. Molemmissa kirjoissa maahanmuuttoa analysoidaan kysymällä, miten maahanmuutto muuttaa suomalaista yhteiskuntaa ja miten Suomi modernina kansallis- ja hyvinvointivaltiona vastaa tähän muutokseen. Eri maahanmuuttajaryhmien näkemykset ja kokemukset muuttamisesta, suomalaisesta yhteiskunnasta tai valtiosta saavat vähän huomiota. Syrjinnän analyysi jää valitettavan hajanaiseksi, rasismin käsittely jää marginaaliseksi eikä jälkikolonialismista puhuta mitään. Markus Himanen Kirjoittaja on siirtolaisuuteen perehtynyt tietokirjailija & aktivisti. Tuomas Martikainen, Pasi Saukkonen & Minna Säävälä (toim.): Muuttajat: kansainvälinen muuttoliike ja suomalainen yhteiskunta. Gaudeamus 2013. 376 s. Pasi Saukkonen: Erilaisuuksien Suomi: vähemmistö- ja kotouttamispolitiikan vaihtoehdot. Gaudeamus 2013. 252 s. Rahan löyhkä K maailma tietää USA:n vankilabisneksen. Kyseinen liiketoimi elättää valtavan määrän ihmisiä, pahimmat heistä leveästi. Siksi USA:ssa onkin maailman suurin vankiluku väestömäärään nähden. Suomi on viime vuosina ohittanut muut Pohjoismaat kirkkaasti lasten huostaanotoissa. Aikanaan ihmettelyä herättänyt Ruotsikin jää nykyään kauas taaksemme. Mahdollisesti olemme siis maailman johtava maa tällä alalla. Mikä tätä ilmiötä sitten selittää? Maria Syvälä on selvittänyt tehokkaan tutkivan journalismin otteella kirjassaan Hukassa huostassa, että kysymyksessä on suuren luokan liiketoimi. Kunnat oko saavat suuria valtionavustuksia jokaisesta huostaan otetusta lapsesta. Sijoitusperheet saavat hyvät rahat vastaanotetuista lapsista. on kirjassaan useita tapausesimerkkejä. Eräs yksinhuoltajaäiti, jonka lapsista yksi sairasti syöpää, tunsi voimiensa vähenevän ja pyysi itse apua sosiaalitoimelta. Äiti ajatteli saavansa kotiapua tai ehkä silloin tällöin hoitopaikan lapsilleen viikonlopun yli. Apu tulikin siinä muodossa, että lapset otettiin huostaan ja sijoitettiin muualle. Erään perheen pojalla oli käytöshäiriöitä. Siinä vaiheessa, kun vanhemmat alkoivat ounastella, että poika aiotaan ottaa huostaan, perhe pakeni Uuteen-SeeS y vä l ä l l ä lantiin. Siellä poika sai tarvittavaa ja tuloksellista mielenterveyshoitoa. Perhe ei uskalla palata Suomeen ennen kuin poika on täysi-ikäinen. Vuonna 2008 voimaan tullut lastensuojelulaki sanoo, että kun lapsi otetaan huostaan, tulee sijoituspaikka ensisijaisesti etsiä lähipiiristä. Pitäisi siis selvittää, voiko eroparin toinen vanhempi ottaa lapsen luokseen, tai voisivatko lapsen tädit, sedät tai isovanhemmat tarjota kodin luonaan. Laki sivuutetaan usein. K a i kk i a sijoitusperheitä ei tietenkään voi syyllistää. Suuri osa perheistä varmaankin toimii hyvästä tahdosta. Syvälän kirjassa kerrotaan enemmän niistä perheistä, joille raha tuntuu olevan päämotiivi. Jos lapsi on hankala, hänet voidaan palauttaa sosiaalihuollolle, joka etsii paikan lastenkodista. Ja lastenkodit saavat taas suuria summia. Monissa tapauksissa juuri lastenkoti on avainasemassa kun arvioidaan, voiko lapsen palauttaa vanhemmilleen. Palauttamisella ei tunnu olevan kiirettä, koska rahahana tyrehtyisi. Useimmissa tapauksissa lasten omille perheille myönnettävä suora tuki tulisi veronmaksajalle huomattavasti edullisemmaksi. Sijoitusbisnekseen on löytänyt tiensä jo moni suuri firma, jonka nimi saattaa olla muualla ryvettynyt, esimerkiksi osoite siirtynyt veroparatiiseihin. Jopa kansainvälinen raha rulettaa. Asiasta mitään tietämättömät kuvittelevat näiden firmojen tekevän pyyteetöntä lastensuojelutyötä. haastatellut useita juristeja, sosiaalityöntekijöitä, perheitä ja kymmeniä lastensuojeluasiantuntijoita. Syvälän kirja on inhottava, mutta erinomainen teos. Kirja on ilmestynyt loppuvuodesta 2013 ja sen asiasisältö on niin tuoretta, että mukaan on ehtinyt myös Eerikan tragedia. Suosittelen teosta kaikille lastensuojelun kanssa tavalla tai toisella työskenteleville sekä ihmisoikeuksista kiinnostuneille. S y vä l ä o n Julle Tuuliainen Maria Syvälä: Hukassa huostassa. Radium 2013. 315 s.
kirjallisuus 47 1 / 2014 voima suosittelee Koonnut Kaisu Tervonen Voima valitsee suositukset tapahtumatiedoista. Niitä otetaan vastaan 17.2. asti voima@voima.fi. POW 2.2. saakka Valvegalleria, Oulu Jasso-kissan luojana tunnetun sarjakuvataiteilijan Jii Roikosen näyttely juhlistaa hänen 30-vuotista uraansa. Elävän kirjallisuuden festivaali 15.2. Työväen museo Werstas, Tampere www.ekf.fi a t u t s a k i Rluku-si! Keskusteluja, taidetta ja työpajoja sisältävän tapahtuman tämänkertainen teema on ruumis niin sen kulttuurisessa, poliittisessa kuin esteettisessäkin ulottuvuudessa. Vanhan Kirjan Talvi 7.–8.2. Jyväskylän kaupunginkirjasto vanhankirjantalvi.blogspot.fi Monipuolisessa kirjallisuustapahtumassa puhutaan ja kuullaan niin sarjakuvista, sotahistoriasta, runoista kuin dekkareistakin. Tapahtumasta käynnistyy Dekkariseuran 30-vuotisjuhlakiertue TÄNÄÄN KESKUSTELLAAN! 26.2. kello 17–19 Kulttuurikeskus Caisa, Helsinki tä kirjasampo.f s y m elä Jani Toivola vetää keskustelua otsikolla Kirjallisuus ikkunana toisiin kulttuureihin. Hänen kanssaan aiheesta puhumassa ovat Caisan kirjallisuusiltojen isäntä Kiamars Baghbani ja kirjailijatutkija Virpi Hämeen-Anttila. nteri i/kirjakale Kirjastot.fi Mirva Kakko Lotta Djupsund Ylen kaikki viikon kirjallisuusohjelmat, kirjailijat ja teokset yhdessä osoitteessa. Katselun ja kuuntelun lisäksi mahdollisuus varata kirja siltä istumalta. Essee 11.2. kello 19 Lavaklubi, Helsinki www.nuorenvoimanliitto.fi/ tapahtumat/prosak Prosak-klubin teemana on essee, josta on puhumassa kaksi lajin taitajaa: Anu Silfverberg ja Antti Nylén. Juontajana toimii Aleksis Salusjärvi. muut lehdet EU tulee hyvin toimeen Yhdysvaltojen kanssa, joka on aloittanut kaksi laitonta sotaa ja tehnyt tietoturvarikoksia. Ja ajatelkaapa Silvio Berlusconia Euroopan sisällä. Miksi siis EU vastustaisi Putiniakaan?” Koonnut Pertti Laesmaa että niiden yhteinen asukasluku nousee vaadittuun 20 000:een. Joissakin taajamakirjaimissa riittäisi kahden kunnan yhteenliittymä, esimerkiksi Liminka (9?535 as.) ja Liperi (12?424), tai Heinävesi (3?707) ja Helsinki (610 601).” Jukka Ukkola, Suomen Kuvalehti 3/2014 Markku Kangaspuro, Tulva 4/2013 Perusreportteri saa elivoimansa korruption atmosfääristä. Se on ilma, jota hän hengittää, eikä tietoisuus sen lainalaisuuksista ole pelkästään negatiivista. Ymmärrys yhteiskunnan varjopuolista ja yksilön lahjottavuudesta pudottaa silmäsumut. Lehtimies röntgenvalaisee tilanteet, ja hän on ilman muuta sikäli sympaattinen hahmo, että hänen intuitionsa on yleensä oikeassa: kaupunki on alaston, sen ytimessä piilee ahneus, ja ihminenkin on ikävä kyllä hyvin vähän juhlapuheiden tasoinen.” Kun Suomessa puhutaan metsästä, puhe on oikeasti puista. Ei kuitenkaan koivuista, haavoista, pihlajista, raidoista ja lepistä, vaan männyistä ja kuusista. Eikä edes oikeista mahtimännyistä ja taivaskuusista, vaan korkeintaan teini-ikäisistä ja vajaamittaisista, vakiopaksuisista ja oksavammaisista, anorektisista laiheliineista. Hädin tuskin promillen verran suomalaisista on nähnyt koskaan metsää eikä ymmärrä, mitä metsissä tapahtuu.” ABSURDIA MENOA Pertti Koskimies, Elonkehä 3/2013 Peter von Bagh, Filmihullu 6/2013 – Jos keräännytään laumoiksi ja syödään rikkaat? – Muuten hyvä, mutta vegaanina haluan lihattoman vaihtoehdon.” Tuuli Hypén, Nuorten Luonto 4/2013 Olisi kovin näppärää, jos kuntaliitokset saataisiin aikaan sillä lailla vapaaehtoisesti, että aakkosjärjestyksessä peräkkäiset kunnat liittyisivät yhteen – aina niin monta kuntaa, Vanha kirjastoverkkomme on lähtenyt siitä, että kirjastot sijaitsevat niillä asuinalueilla, missä päiviään viettävät ne, jotka eivät käy töissä; koululaiset, pienten lasten vanhemmat, eläkeläiset ja työttömät. Nyt kirjastoa on alettu ainakin pääkaupunkiseudulla keskittää kasvavissa määrin työssäkävijöiden reiteille: kauppakeskuksiin sekä nykyisille ja tuleville metroasemille.” Aapo Rapin uudessa sarjakuvaalbumissa vampyyri kohtaa KELAn. Kumpi vie voiton? Outoja olioita ja avaraa luontoa Planeetta Z:lla. Maria Björklundin Nyt-liitteestäkin tutut hahmot uutuusalbumissa. Jukka Relander, Kirjastolehti 5/2013 w w w. l i ke . f i
48 kirjallisuus 1 / 2014 Läppää spotissa Lavarunous on valloittanut Suomen. K ä v i n ensimmäistä kertaa lavarunotapahtumassa kymmenisen vuotta sitten. Silloin ne olivat käytännössä Poetry Slam -kisan eli Runopuulaakin otteluita. Yleisö, minäkin, kai vielä oletti, että runo tulee ylhäältä alas, korkeakulttuuri astuu kapakan matalaan. ”vaan huomennapa on kevyempi – all of me!” (Aura Nurmi, Billie Holiday) Ei se niin mennyt. Syntyi niin iso alakulttuuri, että tänä syksynä pelkästään käymällä kaikissa mahdollisissa runotapahtumissa kippaamassa muutaman oluen alkoholinkäyttö riistäytyisi käsistä. ”pyöräsi varastettiin / entä sitten / se oli hieno terässiipi joka ei jäätynyt talvellakaan” (Heikki Kerätär, Ylistys pyörävarkaille) uuden aallon starat. Lavarunous tuo yhteen eri alakulttuureja. Lavalla heiluu kaikenkarvaista porukkaa kukkaislapsista cardigan-älyköihin, laitakaupungin wannabe-proleihin ja harvahampaisiin gettoräppäreihin. M i tä t e k e m i s tä lavarunoudella sitten on runouden kanssa? Ero on suullisen ja kirjoitetun runouden välinen. Kun päivittäinen viestintämme on muuntunut tekstipohjaiseksi, se on herkistä- nyt lukemaan kirjoitettuja viestejä sanaleikkeinä tai visuaalisena kielenä. Runous voi joko johdattaa vielä syvemmälle tekstileikkiin tai sitten irrottautua siitä kokonaan. ”uudet haasteet elämässä on okei / eläkesäästäminen on okei / sijoittaminen on okei / loppusijoittaminen on okei” (Juha Rautio, Manifesti) Lavarunous irrottautuu, se on ensisijaisesti suullista. Kaikki runot eivät ole edukseen Lava-antologiassa, mutta toisaalta juuri kirja dokumentoi uljaasti lavarunokulttuuria. Siitä ilmenevät live-esitysten vivahteet ja runontekijöiden äänet. ”Niinku Joni sano nää sanat on varmaa vaikeimmat / kuvaileppa mutsias sun taiteellas” (Matinpoika, Kunnon poika) on jaettu lavarunoaktiiveihin, runoilijavieraisiin, artistivieraisiin (usein muusikoita) ja avomikittäjiin. Ryhmitys osoittaa kiinnostavalla tavalla esiintyjäryhmien eroja. Runoilijaosastossa on selvästi kirjoitetumpaa tavaraa, avomikittäjissä näkyy tunteen K i r j a n r u n o i l i j at kirjat Heikki Lahnaoja: Yöllä puut. 137 fragmenttia. Ntamo 2013. [ei sivunumeroita] Rudyard Kipling: Alkutarinoita. Suom. Jaakko Anhava. Art House 2013. 213 s. Vailla kokonaisuutta Fragmentti tarkoittaa sirpaletta, joka on irronnut isommasta kokonaisuudesta ja joka ei ole enää palautettavissa siihen. Antiikin kirjallisuutta, kuten Sapfoa, tunnetaan lähinnä fragmentteina. Mutta se voi myös tarkoittaa kirjoittamista, jonka ei ole tarkoituskaan muodostaa kokonaisuutta. Lyhyet, jopa tautologiset virkkeet ovat Heikki Lahnaojan fragmentteja. Yöllä puut muodostaa maisemaa toiveiden ja sävyjen välityksellä, fragmentti vetoaa mielikuvitukseen luomalla tilan ympärilleen. Siruset ovat yksinkertaisia ja toteavia: ”70. Tänään haluaisin puhella niitä näitä”, tai jopa pienen kielestään tietoisen runon laajuisia: ”55. Palaamme kotiin valojen syttyessä, punatiilisten talojen suojissa, joen madellessa yhä välinpitämättömämpänä.” Lahnaojan fragmentit ovat vaatimattomalla tavalla avaria ja juhlallisella tavalla arkisia, vetoavia palasia. Niissä on myös semanttista latteutta, joka saa itsestäänselvyydet leviämään jälleen selvitystilaan: ”122. Pesin itseni vedellä.” Yöllä puut on konkreettisten ja avautuvien lauseiden kirja, jonka lyhyisiin merkintöihin sisältyy maiseman ja merkityksen mahdollisuuksia: ”121. Öisellä pellolla oli melkein eläin.” Maaria Pääjärvi Eksotismin satulumo Setä Kiplingin Alkutarinoita (Just So Stories, 1902) on ilmestynyt Jaakko Anhavan herkullisena suomennoksena ja sitä koristaa Kiplingin oma kuvitus. Hurmaavahan tämä on. Vyötiäisten synty -tarinassa kilpikonna ja siili jallittavat Täplikästä Jaguaaria: ” – Oletko varma mitä äitisi sinulle sanoi? kysyi VitkallisenVankka Kilpikonna. – Ehkäpä hän sanoi, että kun vesität Siilin, sinun pitää vierittää se tassuusi, ja kun löydät Kilpikonnan, sinun pitää oikoa sitä, kunnes se kuoriutuu.” Eläinten hämäys sekoittaa ne toisiinsa, eikä Amazonilla enää ole siiliä tai kilpikonnaa, vaan Vyötiäinen. Vanhan kunnon kolonialistin asenne kuultaa läpi tarinat lopettavissa runoissa, jotka on nyt ensi kertaa suomennettu. Ne luovat yleisön, jolle jutut on kirjoitettu, lukijan, joka kenties vielä joskus purjehtii noihin kaukomaihin. Hänelle maailmankartasto on ”maailman hienoin kuvakirja”. Purjelaivalla oseanialaisen maailman navan ohi ”Australiaan mennään / tai jos mielii Japaniin tai Kiinaan / taikka maille malaijien kansan”. Maailma on ulottuvillamme saduin, kartoin, laivoin. Ja runon merkitys on meille selvä, jos syömme hedelmiä, sanoo satusetä. Ja syömmehän me niitä. Maaria Pääjärvi Lauri Lepola: Rohkeat punatytöt Tampereella 1918. Maaseudun Maisema- ja Kulttuuriperinne ry 2013. 239 s. Karin Johannisson: Melankolian huoneet: alakulo, ahdistus ja apatia sisällämme. Suom. Ulla Lempinen. Atena 2013. 314 s. Umpioitu yritelmä Lauri Lepola synnytti edellisellä teoksellaan Verinen Tampere pari vuotta sitten pienen kohun väittäessään, että Pyynikin kirkkopuiston alla olisi punaisten joukkohauta. Nyt harrastajahistorioitsija Lepola käsittelee Tampereen naiskaartia. Lepola haluaa kertoa totuuden naiskaartilaisista, koska ”vielä aika uusissakin kirjoissa on lähdetty siitä, että naiskaarti olisi ollut jatkoa juoppoudelle, huliganismille ja epäsiveelliselle elämälle”. Olisi kiinnostavaa tietää, mihin Lepola viittaa. Viimeaikaisesta tutkimuksista hän ei ainakaan voi puhua. Lepolan heikkous on siinä, että hän puhuu umpiossa. Jonkin verran kirjassa tosin käytetään suoria lainauksia eri tutkimuksista, iloisesti sekaisin muistitietoaineistojen ja kaunokirjallisten sitaattien kanssa kuljettamaan Lepolan valitsemaa tarinalinjaa eteenpäin. Tarinalinja sinänsä on hyvä, yritys kuvata naisen asemaa vuonna 1918. Jäin kuitenkin kaipaamaan avointa dialogia tutkimusyhteisön kanssa. Kustannustoimittajalla olisi teoksessa ollut paljon töitä niin kielen kuin genrenkin selkiyttämisen kanssa. Toimittajaa käsikirjoitus kuitenkaan on tuskin nähnyt. Rohkeat punatytöt Tampereella 1918 on Maaseudun Maisema- ja Kulttuuriperinne ry:n julkaisema. Yhdistyksen puheenjohtaja on Lepola itse. Elsi Hyttinen Melankolian värikartta Omituinen tauti valtasi Euroopan 1900-luvun alussa. Se aiheutti hallitsematonta halua jättää kaikki levälleen ja matkustaa siisteihin paikkoihin. Pakkovaellukseen eli fuugaan sairastuivat etenkin ihmiset, joilla ei ollut varaa matkustella. Karin Johannisson kirjoittaa uutuusteoksessaan Melankolian huoneet, että kaikki melankolia liittyy puutteeseen ja menetykseen. Eri aikakaudet tuottavat omanlaisiaan melankolioita, menetyksen tunteen ilmaisuja. Aina ihminen ei edes tiedä, mitä etsii ja kaipaa. Melankolian muotojen sijaan puhumme tylsästi masennuksesta. Etsimme aivokuvista menetyksen tunteen alkupistettä, jonkinlaista katkaisijaa, jolla aivot saisi napsautettua oikeaan asentoon. Melankolian huoneet murentaa lääketieteen itsevarmuutta, sillä masennus ei läheskään aina ole merkinnyt toimintakyvyttömyyttä. Moni klassikkoteos olisi jäänyt syntymättä ilman herkkyyttä kokea melankoliaa. Johannissonin mielestä melankolia on paljon masennusta laajempi tunnekartta. Synkkyyden vastapainona siihen on liittynyt terävyyttä ja euforiaa. Kenties siksi Nietzcshe kutsui melankoliaansa terveyden edellytykseksi. minea koskinen Jaakko Suominen, Sari Östman, Petri Saarikoski & Riikka Turtiainen: Sosiaalisen median lyhyt historia. Gaudeamus 2013. 343 s. Historiallinen some Jos vähääkään pohtii sosiaalista mediaa, huomaa väistämättä, kuinka aikaan sidotusta asiasta on kyse. Kuka muistaa, että ensimmäisiä somekokemuksia olivat vuonna 2003 Skype ja Koulukaverit.com, vaikka koko sanaa ”some” ei silloin käytetty? Nykyään someen lasketaan esimerkiksi Facebook, mutta myös Suomi24, Wordpress, Wikipedia, Youtube ja Twitter. Esimerkiksi Lontoon kesäolympialaisissa vuonna 2012 somen linkitysmahdollisuuksia oli jo yli 240. Somen määrittely on oma kysymyksensä, sillä emme ”kytkeydy koskaan kahdesti samaan sosiaalisen median bittivirtaan”, kuten kirja Sosiaalisen median lyhyt historia toteaa. Kirjassa somen historia jaetaan karkeasti viiteen aaltoon: ensin tulivat blogit, sitten kuvan jakaminen, sitten yhteisöpalvelut, sitten facebookmaiset palveluryppäät ja sitten mobiilit paikkapalvelut. Somen historia käydään läpi aikajärjestyksessä. Tämä on järkevä tapa käsitellä ilmiötä, joka on täysin sidottu välineisiin, jotka vain muutamassa vuodessa saattavat muuttua radikaalisti tai kadota. Kimmo Jylhämö
kirjallisuus ilmaisua ja romantiikkaa, aktii- kirjallista materiaalia, vaan pavit ovat luoneet erilaisia esityk- remminkin välittää ohimenevien sellisiä ratkaisuja teksteihinsä ja tapahtumien tunnelmaa ja enerartistipuolella on paljon ilmeisen giaa lukijalleen. Runoudesta on musiikillista tavaraa. tullut myös yhteisöllisyyden ja ”kuun valossa välkkyvät lai- läsnäolon määrittämä taideneet / ne kertoo ei pysähy aika muoto. ”Joskus muistan / samaa / mennään takasin sisään / pian yö kietoo käsillään meidät biisiä kuunnellessani / saavutuneen” (Rauhatäti, Yön vieressä) taneeni samat tunteet” (Jenni Antologian toimitus on osan- Quu, Erilaiselta tutulta) nut rytmittää kirjan erinomaiLava-antologia on Helsinki sesti lyhyiden esittelytekstien Poetry Connection -kollektiija kuvaliitteiden vin voimannäytavulla. Kirjaan tö. HPC sai viime vuonna runoyhdisuppoutuessa rvitse tys Nihil Interitin a t käy samalla tai e ja Runoteko valla kuin run- Runo kijalle jakaman u l a a t -palkinnon. sasväkisillä ruojen uutornin Perusteena oli, noklubeilla: mil norsun ksista. että lavarunous täpä siitä, jos on murtanut rajoja jonkun teksti korkeu on heikko, jos ei niin taiteenlajien, tykkää kaikesta. ikäryhmien kuin Teksti kuitenkin virtaa vääjää- maantieteellisten alueidenkin mättä eteenpäin. Lava-antologi- välillä. Käynnistäessään HPC:n aa on suorastaan vaikea lukea, vuonna 2008 Harri Hertell alkoi jos alkaa käyttää sitä kirjallisen raivata runokulttuuria laajaksi. runoantologian tapaan. ”Runous ei vain pakene, se ”kaadan kaappaan palavaa haluaa tulla vastaan”, kirjoittaa rasvaa, raadan saatan sataman Nieminen Lavamanifestissaan lamaan, ahtaajat ja / lastaajat kirjan lopussa. Esitetyn runoukarkaavat” (Jukka Eerikäinen, den muodot ovat avanneet lajia Sata sanaa aan vallasta) ja laskeneet kynnyksiä. Runoja ei tarvitse ojentaa lukijoille norL a v a - a n t o l o g i a n toimittasunluutornin korkeuksista, vaan jat Juho Nieminen, Aura Nurmi silmien tasalta. ja Kasper Salonen ovat onnistuneet tuomaan paljon taiteenMaaria Pääjärvi lajinsa välittömyyttä ja ilmeikkyyttä kansien väliin. Juho Nieminen, Aura Nurmi & KasKirja on sikäli poikkeukselli- per Salonen (toim.): Lava-antolonen, että se ei sisällä timantin- gia. Helsinki Poetry Connection. koviin ikuisuuksiin kurottelevaa Poesia 2013. 247 s. 1 / 2014 49 piilojulkkis. G. I. Gurdjieff keräsi henkisillä tutkimusmatkoillaan ympärilleen salamyhkäisten etsijöiden piirin. Mestarin harkitut paljastukset G .I. Gurdjieffin omaelämäkerrallinen Kohtaamisia merkittävien henkilöiden kanssa on mielenkiintoinen uutuussuomennos. Vuosina 1866– 1949 elänyt kreikkalais-armenialainen esoteerikkoguru kun on hengellis-filosofisten etsijöiden salainen julkkis, josta vähemmän etsineet tietävät hyvin vähän. Tämän kirjan lukemalla saa tietää hieman enemmän henkilöstä itsestään. Sen sijaan johdatukseksi Gurdjieffin ajatteluun Kohtaamisia ei kelpaa. Kirja on taustaa, vaikutelmia ja vaikutuksia. Ja tietysti niitä kohtaamisia. Gurdijieff kuvaa kirjassa matkojaan, joiden pohjalta hän kehitti mystiikkaan nojaavan metodinsa. Armeniasta tie vie ainakin Egyptiin, Arabian niemimaalle, Nepaliin ja moniin salamyhkäisiin sijainteihin Keski-Aasiassa. Matkalla mukaan tarttuu joukko henkilöitä, joita ajaa sama halu ymmärtää, mistä tässä elämässä on kysymys. että johdannon lupauksista huolimatta ”merkittävät henkilöt” ovat kaikkea muuta kuin avain Gurdjieffin ajatteluun. Pikemminkin kirja on tunnustus ystävyydelle ja matkakumppaneille. Niitä merkittävät henkilöt ovat: eivät P i a n k äy s e lvä k s i , idän viisaita, vaan Gurdjieffin kaltaisia etsijöitä. Gurdjieff ajatteli, että hänen metodinsa oppimalla kuka tahansa voi kehittyä täyteen potentiaaliinsa. Mitä tämän metodin taustalla sitten on? Kohtaamisia vihjaa suurenmoisista totuuksista, mutta totuus voi olla yhtä hyvin lammaspaimenen roisi letkautus. Sitä sinä tai minä emme koskaan saa tietää. Tapani Möttönen G.I. Gurdjieff: Kohtaamisia merkittävien henkilöiden kanssa. Suom. Hippo Taatila. Sammakko 2013. 356 s.
Anna Tahkola 50 1 / 2014 musiikki Saksofonin särö & onni Kritiikin kannuksilla palkittu saksofonisti Linda Fredriksson uskoo, ettei musiikilla ole sukupuolta. O opettajien ainoa vapaa-aamu Keuruun musiikkileirillä, ja ulkoa kuului äänekästä koirien mekastusta. Saksofonisti Linda Fredriksson oli leirillä opettajana, kuten myös rumpali Eeti Nieminen. Leirinjohtaja, joka oli tilannut koirien agilityradan opettajien majoituksen ulkopuolelle, oli Eero Tikkanen. Fredriksson muodostaa yhdessä Niemisen ja Tikkasen kanssa Mopo-nimisen jazzista ja punkista ammentavan trion. Aamuisesta agilitykokemuksesta syntyi lopulta kappale nimeltä Lisää koiria. Fredriksson sanoo, että Mopo haluaa musiikillaan kertoa tarinoita sekä luoda tunnetiloja ja maailmoja. Kolmikon musiikkia inspiroi jazzperinteen ja 70-luvun punkin lisäksi esimerkiksi suomalainen luonto. Yksi esimerkki tästä on Luonto kutsuu -niminen kappale yhtyeen vauhtiin! Mopo-yhtyeen saksofonisti Linda Fredriksson ei pidä Lisa Simpsonia esikuvanaan. li tulevalta levyltä. Kappale syntyi Talvivaaran vuonna 2012 sattuneen kipsisakka-altaan vuodon jälkeen. ”Basistimme Eero Tikkanen oli niin järkyttynyt onnettomuuden jäljistä, että purki huoltansa omistamalla biisin hyvinvoivalle luonnolle”, Fredriksson kertoo. artikuloiva, persoonallinen ja syvän emotionaalinen muusikko, jonka villeissä ja vapautuneissa tulkinnoissa on asennetta ja huumoria. Näillä sanoilla kuvailee Suomen arvostelijain liitto Linda Fredrikssonin saksofoninsoittoa. Liitto myönsi viime vuoden keväällä muusikolle Kritiikin kannukset -palkinnon. Palkintoperusteissa mainitaan myös, että Fredriksson tekee uraauurtavaa työtä ottamalla haltuun perinteisesti maskuliinisena soittimena pidetyn saksofonin. Palkinnon saaminen tuntui Fredrikssonista mielettömän hienolta, mutta hän on aiVä k e vä s t i levyt Abnormi: Viimeiselle matkalle. Blame the victim 2013. Marjo Leinonen: Huff´n Puff. Playground Music 2012. Pyloris: P-P-P-Py-Pyloris. Omakustanne 2013. Juana Molina: Wed 21. Crammed Discs 2013. Etran Finatawa: The Sahara Sessions. Riverboat Records/ World Music Network 2013. Aurinkomatka helvettiin Kokovartalolaulaja räjäyttää Mahaportin ahtauma Äänimaailmojen kekseliäs veistäjä Sahara Unplugged Kun muut menevät musatrendien mukana oikealle ja vasemmalle, Abnormi on jo viime vuosituhannen puolelta saakka paahtanut täysillä punkin moottoritien ohituskaistaa. Ryhmän uusin julkaisu Viimeiselle matkalle on tyylikäs 12-tuumainen vinyylipaketti, jota on punkpiireissä odoteltu jo muutaman vuoden ajan. Laiskahkoa elämää keikkarintamalla viime vuonna viettänyt Abnormi on lupautunut levyn julkaisun jälkeen ryhdistäytyä myös live-esiintymistensä kanssa. Levyn seitsemän biisiä soitetaan läpi 13 minuutissa. Niiden aikana käsitellyksi tulevat esimerkiksi lähisuhdeväkivalta, luonnon tuhoutuminen ja vanha kunnon kestosuosikki, kapitalistinen yhteiskuntajärjestelmä. Suurimman vaikutuksen allekirjoittaneeseen teki levyn nimibiisi Viimeiselle matkalle, jossa yritetään ymmärtää itsensä surmanneen läheisen ratkaisua. Jos joku suomalainen punkbändi on yhä uskollinen joskus naiiveiltakin tuntuville punkin kulmakiville, kuten itse tekemiselle, vapaudelle, veljeydelle ja tasa-arvolle, niin Abnormi. Menin kuuntelemaan Sture Jazz Bariin, kun Marjo Leinonen esitti Billie Holidayta. Sain paljon enemmän. Leinonen aloitti aikoinaan 1980-luvun lopussa Balls-yhtyeessä Janis Joplinin tyylillä, mutta laulu muuttui pian kohti Holidayn ääntä ja fraseerausta kuin itsestään. Nyt Marjo on kuitenkin Marjo! Nykyinen bändi sai nimensä Kari Peitsamon sanoittamasta kappaleesta, joka on myös tällä levyllä. Peitsamo oli puolestaan pöllinyt termin isolta pahalta sudelta, Grimmin veljesten satuhahmolta, jolla oli tapana puhkua ja puhaltaa niin pirusti taloja kaataessaan. Tämä jengi räjäyttää! Marjo laulu, Panu Syrjänen foni, Antero Priha trumpetti, Julius Heikkilä basso, Matti Vallius rummut ja perkussiot ja taustalaulajina Fabulettesien Tähtisilmä ja Mata Hari (Tiina Isohanni ja Mari Hatakka). Levy koostuu lähinnä porukan omasta matskusta. Tällaista meillä täällä kylmässä Pohjolassa... Kokovartalolaulaja ja -tanssija Marjo Leinonen on ihan huippu! jukka vuorio pertti laesmaa Antti Vuornos oli vähällä kuolla kolmikuisena harvinaiseen mahaportin ahtaumaan (lat. pylorusstenooni). Hänen taiteilijanimellä Pyloris julkaisemansa uusi instrumentaalilevy on ainakin kokemusten tasolla omaelämäkerrallinen teos. Vuornos on aiemmin vaikuttanut kitaristina muun muassa orkestereissa G-Litter ja Kuja Orchestra, mutta Pyloriksen äänimaisema on varsin kaukana kitarasankaruudesta. Osasyy tähän on se, että Vuornos asui usean vuoden ajan ulkomailla ja työsti musiikkia etupäässä itsekseen. Parinkymmenen minuutin mittainen vinyyli-ep P-P-P-Py-Pyloris lainaa dubista, varhaisista tietokonepeleistä sun muista, eli levy putoaa mahdollisesti skweee-kategoriaan. Skweee on edellisen vuosikymmenen puolivälissä Ruotsissa syntynyt ja sieltä ripeästi Suomeen levinnyt genre, joka ei ole kaukana dubstepistä. Tässä elektrofunkissa pörisevät bassot lyövät kättä piipittävien lo-fisyntetisaattorien kanssa. Vuornoksen valitsema omaelämänkerrallinen taiteilijanimi sopii hyvin siihen, että äänimaailmassa on voimakkaita kaikuja 1980-luvulta, jolloin hänkin on ollut vaikutteille altis nuori. jari tamminen Argentiinalainen yhden naisen yhtye Juana Molina säveltää viiden vuoden tauon jälkeen. Äänimaisemat ovat monipuolistuneet rikkaamman soitinvalikoiman ansiosta: kerroksittaiset luupit, sähkökitarat, voimakkaat bassot, elektroniset soinnut, kekseliäät lyömäsoittimet ja ”lainaäänet” yhdistyvät ennenkuulumattomiksi yhdistelmiksi. Tähän päälle Juanan laulu, mutina, kuiskaukset ja nasaalit äänensävyt, jotka juuri ja juuri erottuvat. Hän laulaa myös taustakuorossa itselleen ja kohentaa rytmejä hakkaavilla, monotonisilla ja toistuvilla äänillä sekä atmosfäärisillä ääni-improvisaatioilla. Lyömäsoittimet tekevät musiikista erittäin rytmisen, mutta vain niin kauan kunnes Juana toisin päättää. Levyllä kuulijan korviin kantautuu ilotulituksellista räiskyntää, lähes katedraalista, jylhää kirkkomusiikkia, meditatiivisen futuristisia äänimaailmoja sekä pulssiakohottavaa elokuvamusiikkia. Mutta kuunnelkaapa vielä Las Edades -kappaletta, Juana Molina osaa myös yllättää! Molina on äänimaailman velho, jonka luomukset ovat kuin ”alitajunnan soundträkki”. Tässä artisti, joka ei muistuta ketään muuta. Hän on ihan oma lajinsa. Maria-Kaisa Jurva Nigeriläinen autiomaarokkibluesbändi Etran Finatawa otti kimpsut ja kampsut ja siirtyi syvälle Saharaan levyttämään neljännen albuminsa. Seurasi kolme hyperintensiivistä päivää ja yötä. He löivät telttansa pystyyn keskelle kuivaa ja karua maastoa, virittivät instrumenttinsa, lauloivat ja soittivat sydämensä kyllyydestä kuusitoista uutta biisiä. Autiomaan polttava aurinko ja tuikkiva tähtitaivas toimivat innoittavina kulisseina houkutellen esiin impulsiivisia irtiottoja ja sooloja. Etran Finatawa on tuareg- ja wodabee-nomadikansojen yhteinen bändi, jonka keskiössä ovat vahva laulu, repivät kitarariffit sekä perinteiset lyömäsoittimet kuten tendé, azakalabó ja calabash. Ne porisevat kutkuttavasti taustalla. Autiomaatelttaan olivat tervetulleita myös ohikulkijat: joukko uteliaita lapsia, ryhmä laulavia tuaregnaisia läheisestä kylästä, tuareglyömäsoittaja sekä paikallinen griot, jotka kaikki tuovat oman, spontaanin panoksensa levylle. Kaiken kaikkiaan hypnoottisen keinuvaa, akustista menoa, jota harva voi vastustaa. Maria-Kaisa Jurva
musiikki 51 1 / 2014 na ollut hieman yllättynyt suku- Majamäen kanssa säveltänyt puolinäkökulman korostamises- uuden musiikin Dziga Vertovin ohjaamaan neuvostoraitaan. ta musiikissa. ”Vaikka naiset ja miehet muuten olisivat erilaisia, muu- Va i k k a F r e d r i k s s o n i n tuosikkoina he ovat ennen kaikkea tantoon mahtuu paljon instrumuusikoita. Merkityksellistä on mentaalimusiikkia, hän osaa se, miltä musiikki kuulostaa.” arvostaa myös hyviä lyriikoita. Fredriksson on huomannut, Mopon musiikissa ei ole laulua, että saksofoninsoiton ukkovalta mutta musiikillisia tarinoita täyon pikkuhiljaa murtumassa. Hän dentää toisinaan kuvakerrontoimii soitonopettajana Pop & ta. Kuvittaja Anna Tahkolan liJazz Konservatoriossa, ja suurin ve-piirrosimprovisointi sopiikin osa hänen saksofoloistavasti pernia soittavista oppisoonallisen trin laistaan on tyttöjä. on keikoille. o nsoit i n o Fredriksson itMopo on f o aks n o a se valmistui Pop & S o n nistunut t l a ukkov iljaa Jazz Konservatohaalimaan fariosta muusikoksi pikkuh ssa. neja myös varsinaisten jazzvuonna 2007. Tällä ma murtu piirien ulkohetkellä hän opispuolelta. kelee musiikkikas”Useilla vatusta SibeliusAkatemiassa. Saksofonin kans- Mopon keikoilla joku yleisöstä sa on vierähtänyt jo lähes kaksi on tullut juttelemaan ja kertovuosikymmentä. nut, ettei yleensä kuuntele jaz”Aloitin saksofonin soiton zia, mutta nyt kolahti. Etteivät 9-vuotiaana. Muistan, että ha- tienneet, että tällaistakin voi lusin soittimen, jota muut eivät jazz olla. On mahtavaa, jos Mosoita. Naapurin täti väittää Lisa pon avulla jollekin aukeaa uuSimpsonia esikuvakseni, mutta denlaisia äänimaisemia.” itse en muista tätä.” Jazzin ja punkin yhdistelmä uppoaa Fredrikssonin mukaan O p e t t a m i s e n j a Mopossa mainiosti suomalaisyleisöön. ”Siinä on sopivasti säröä ja soittamisen lisäksi Fredriksson vaikuttaa esimerkiksi soul-ko- onnea.” koonpano The Northern Governorsissa sekä Ricky-Tick Big BanMaria Karuvuori dissa. Parhaillaan Fredriksson on Japanissa esittämässä livesäes- Mopon toinen albumi Beibe jultystä 1930-luvun venäläiseen En- kaistaan 14.2. Levynjulkaisukiertuziazm-elokuvaan. Fredriksson tue järjestetään helmikuussa. on yhdessä lyömäsoittaja Teho www.mopomopo.com voima suosittelee 10 vuotta kitaran juhlaa www.tgf.fi TAMPERE GUITAR FESTIVAL 31.5. – 8.6.2014 www.fibo.fi Su 9.2.2014 klo 19.00 Tuomiokirkko, Turku GRAUN: DER TOD JESU Ke 26.3.2014 KLO 19.00 Johanneksenkirkko,Helsinki GRAUN: DER TOD JESU Su 6.4.2014 KLO 19.00 Johanneksenkirkko, Helsinki MOZART: REQUIEM To 17.4.2014 KLO 20.00 Johanneksenkirkko, Helsinki BACH: MATTEUS-PASSIO Liput yksittäisiin konsertteihin ovelta ja Lippupalvelusta GRAUN/TKU alk. 20/15 €; GRAUN/HKI alk. 25/15 €; MOZART alk. 45, 35, 25, 24/10 €; BACH alk. 59, 49, 42, 27/22 €. Lippupalvelun palvelumaksu 1,5-3,5 €/lippu. Tiedustelut ja sarjaliput: lippu@fibo.fi www.fibo.fi Hannu Lintu Koonnut Kaisu Tervonen Voima valitsee suositukset tapahtumatiedoista. Niitä otetaan vastaan 17.2. asti. voima@voima.fi. Skogen Brinner 30.1.–1.2. Jyväskylä, Tampere, Turku skogenbrinner.com Ruotsalainen, 1970-luvun henkeen vannova ja Sabbath-henkistä jytää veivaava orkesteri kiertää Suomea yhdessä kotimaisen Seremonian kanssa. Pe 14.2. klo 19.00 Veikko Kahkonen MUISSA MAAILMOISSA 20.–22.2. Korjaamo, Helsinki www.korjaamo.fi/fi/event/muissa-maailmoissa-festivaali Iisa 7.2. Tampere, 1.3. Turku fi-fi.facebook.com/iisaofficial Tammikuun lopulla ensimmäisen soololevynsä julkaiseva, Reginan laulajanakin tunnettu Iisa kiertää Suomea keväällä startaten Tampereen Valoa-festivaalilta. MESTARIEN MATKASSA 27.2. kello 18.30–20 Opistotalo, Helsinki Folk- ja protestilaulun neljästä ikonista kertova maksuton luentosarja alkaa Woody Guthriesta ja jatkaa Juha Olavisen kertomana Pete Seegeriin (6.3.), Joan Baeziin (13.3.) sekä Bob Dylaniin (20.3.). Vasta lokakuussa Helsingissä juhlittiin uutta marginaalimusiikin Supermassive-festivaalia, kun kaupunkiin syntyy jo toinen kunnianhimoinen underground-musiikin juhla. Festivaalin käynnistää genrerajat räjäyttävä jazztrio The Thing. Scandinavian MuSic Group Liput alk. 27,50 €, Lippupiste To 27.2. klo 19.00 Sid Hille filM collective Musiikkia Saara Cantellin elokuvasta “Ainoat Oikeat” Liput alk. 15/10 €, Lippupiste ke 5.3. klo 19.00 dalindèo Liput alk. 14,50 €, Lippupiste Pe 7.3. klo 19.00 tuoMo Liput alk. 17,50 €, Lippupiste la 8.3. klo 19.00 pariiSin Kevät Liput alk. 19,50 €, Lippupiste ke 19.3. klo 19.00 robert daHlqviSt (SWe) Liput alk. 16,50 €, Lippupiste la 29.3. klo 19.00 JarKKo MartiKainen Liput alk. 20,50 €, Lippupiste WWW.SELLOSALI.FI Soittoniekanaukio 1 A 02600 Espoo
52 elävä kuva 1 / 2014 -hankkeen tavoitteena on rakentaa Pekingin hallintoalueen Mentougouhun pilottikaupunki, joka testaa kaupunkirakentamisen tapoja ja toimii samalla niille koelaboratoriona. Ekopoliksen toinen päähenkilö on ilmastointilaitteilla rikastunut kiinalaismiljardööri, joka on kokenut ekologisen heräämisen. Zhang Yue on luopunut suihkukoneestaan ja mielii ekorakentamisen pioneeriksi. Kun Paloheimo haluaa rakentaa laakson pohjalle, Zhang kurkottaa taivaisiin. Sky City olisi maailman korkein rakennus, yhden pilvenpiirtäjän kaupunki ja ekorakentamisen malli. E c o Va l l e y kunniavieras. Kaupunkisuunnittelija Eero Paloheimon (keskellä) ajatuksille on kysyntää kiinalaisissa konferensseissa. Kaupunki on rikki Ekopolis-dokumenttielokuva kertoo kahdesta miehestä, jotka haluavat pelastaa maailman. S verhoamia harmaita tornitaloja jossain päin Kiinaa. Lukemattomia nostureita. Sitten ruutuun ilmestyy teksti: Viidentoista vuoden päästä miljardi kiinalaista asuu kaupungeissa. Ihmiskunnan historian suurinta muuttoliikettä ei voi pysäyttää. av u s u m u n kahta projektia, mutta esimerkkejä löytyisi dokumentin aiheeksi Kiinasta enemmänkin. Koko maa on kaupunkikehityksen koelaboratorio. ”Kun kiinalaiset innostuivat ekorakentamisesta 2000-luvun alussa, käyntiin lähti hetkessä noin 200 kaupunkiprojektia”, Paloheimo kertoo. Eräs Paloheimon ehdotuksesta käynnistynyt projekti on valmistunut. Asukasluvuksi kiinalaisille ei vain kelvannut 10?000 tai 20?000 asukasta. Kun hanke käynnistettiin, kaupungin tavoiteväkimäärä oli 350?000. ”Kun vierailin paikalla puoli vuotta hankkeen aloittamisesta, ensimmäinen talo oli pystyssä. Suomessa olisi tässä ajassa perustettu työryhmä, joka pohEkopolis seur a a Ekopolis on dokumenttielokuva kahdesta miehestä, jotka tekevät parhaansa, ettei kaupungistuminen tuhoaisi maailmaa. Ratkaisu löytyy ekokaupungista. ”Ekokaupunki on kaupunki, joka ei saastuta ympäristöä, ei ilmaa, ei vettä, ei maaperää, ja joka käyttää mahdollisimman säästäväisesti luonnonvaroja”, kertoo toinen Ekopoliksen päähenkilöistä, tekniikan tohtori ja ekologisen kaupunkisuunnittelun uranuurtaja Eero Paloheimo. Spike Jonze: Her. ?Ensi-ilta 7.2. Justin Chadwick: Mandela: Pitkä tie vapauteen. Ensi-ilta 14.2. on tutkinut ekokaupunkeja vuosikymmenten ajan. Tietoa on luotu, mutta paljoa ei ole rakennettu. Sitten 2000-luvun alussa Kiina heräsi kaupungistumisen ongelmiin. Ekopolis on tarina kahdesta kiinalaisesta ekokaupunkihankkeesta, joista toinen on Paloheimon Eco Valley. Pa lo h e i m o tisi nimeä seminaarille, jossa keskusteltaisiin siitä, että minkälainen kansalaiskysely pitäisi järjestää, jotta voitaisiin tilata luonnokset tähän projektiin.” Kiinakaan ei ole paratiisi. Paloheimo huomasi pian, että suurin osa aloitetuista projekteista oli vesitettyjä kompromisseja. J o t ta innovaatiosta ehdittäisiin käytäntöön, tarvittaisiin lisäaikaa. Sitä Kiinan muuttoliike ei puolestaan suo. Ekopolis-dokumentin ohjaajan Anna Grönroosin mukaan Kiinan johto on riippuvainen keskiluokan tyytyväisyydestä, ja keskiluokan tyytyväisyys taas on riippuvaista kaupungistumisen luomasta talouskasvusta. ”Tässä yhtälössä ei ole tilaa kuin marginaalisille korjausliikkeille. Pahoin pelkään, että Kiina tulee toistamaan kaupunkirakentamisessa Euroopan ja Yhdysvaltain virheet”, Grönroos sanoo. Elokuvassa Eco Valley ajautuu vaikeuksiin, mutta Sky City -urakan alkua juhlitaan ilotulituksin. Kuvauksien jälkeen myös Sky City on törmännyt muuriin. Rakennuksen elementit ovat valmiita, mutta viranomaiset epäilevät tornitalon turvallisuutta. Lisälupia haetaan. Tapani Möttönen Ylen dokumenttiprojekti esittää elokuvan 10.2. kello 21.30. valkokangas Jean-Marc Vallée: Dallas Buyers Club. Ensi-ilta 31.1. Aktivisti stetsonissa 20 vuotta sitten tehtiin ensimmäinen ison rahan Hollywood-elokuva, joka käsitteli aidsia. Draamassa Philadelphia tautiin kuihtui sivistynyt, homoseksuaali lakimies. Dallas Buyers Club esittelee erilaisen päähahmon: kokaiinia, naisia ja rodeota rakastavan punaniskan. Elokuvia yhdistää kuitenkin paitsi tauti, myös niiden kuvaamien yhteisöjen reaktiot elokuviin. Teksasilainen sähkömies Ron Woodroof (Matthew McCounaughey) savustetaan lakimiehen tavoin ulos työstään ja myös ryyppyretkueestaan. Dallas Buyers Clubissa eletään 1980-lukua. Aids-lääkkeitä vasta kehitellään. Sairauskertomuksen lisäksi draama tuleekin hiukan osoitellen kertoneeksi lääkebisneksen kiireestä saada ulos rohto, jolla vallata markkinajohtajan paikka. Suoraviivainen draama tekee Woodroofista yksinäisen sankarin kertomatta laajemmin 1980-luvun aids-aktivismista. Mutta sen sankaritarina on innostava. Kaisu Tervonen Seksihönkäilyä tekoälyn kanssa Pehmeät, kirkkaat värit ja nykyisen Shanghain pilvenpiirtäjät markkeeravat ulkoista futurismia ohjaajanero Spike Jonzen Los Angelesiin sijoittuvassa uutuuselokuvassa Her. Siinä kirjeenkirjoittaja (kyllä, tulevaisuudessa meillä ei enää ole aikaa kirjoittaa itse kirjeitä rakkaimmillemme) purkaa avioeroaan rakastumalla tekoälyiseen käyttöjärjestelmään, jonka äänenä kuullaan hekumallinen Scarlett Johansson. Samat ongelmat toistuvat ihminen–tekoäly-suhteessa kuin aiemmassa ihminen–ihminen-suhteessa: Miten kasvaa parisuhteessa ilman, että kasvaa erilleen tai loukkaa toista? Kuka toinen todella on? Elokuva ei kerro uutta vastausta. Elokuva tarjoaa Joaquin Phoenixin hämmentyneenä nörttinä, jonkin verran pohdintaa rakkaudesta ja fantastisen tunnelman, jota siivittää Arcade Firen musiikki. Ollaan Spike Jonzen ytimessä: vinksahtaneessa maailmassa, joka muistuttaa todella paljon sitä, jossa jo elämme. Hannele Huhtala Man delas Joulukuussa kuolleen Nelson Mandelan omaelämäkerran pohjalta käsikirjoittaja William Nicholson (Gladiaattori, Les Misérables) ja ohjaaja Justin Chadwick ovat kyhänneet kasaan ylipitkän pötkylän, joka putoaa kaikkiin mahdollisiin eeppisen elokuvan sudenkuoppiin. Mandela oli poliittinen johtaja, mutta elokuvassa politiikka ja yhteiskunnalliset kysymykset on typistetty yhteen iskulauseeseen, jota hoetaan vuosikymmenestä toiseen. Elokuva esittelee referaattityyliin Mandelan elämänvaiheet xhosaheimoon syntyneestä pojasta urbaaniksi naistenmieheksi ja kasvun yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen. Dialogi on suurelokuville tyypillistä yläpilveä. Se tekee henkilöistä pahvikulisseja, vaikka Mandelaa näyttelevä Idris Elba yrittääkin tehdä kaikkensa tuodakseen ihmisoikeustaistelijan lähelle katsojaa. Fokus, keskeistapahtuma ja maadoitus puuttuu. Lisäksi ohjaaja palaa xhosa-heimon rituaaleihin niin usein, että se alkaa vaikuttaa rasistiselta trippailulta. Susanna Kuparinen Francois Ozon: Isabelle: Nuori & kaunis. Ensi-ilta 21.2. Epätavallinen teinitarina Seksi on jälleen muodissa eurooppalaisten elokuvantekijöiden keskuudessa. Vain hieman Abdellatif Kechichen Adélen elämä -draaman ja Lars von Trierin Nymphomaniac-seksieepoksen jälkeen teattereihin saapuu Francois Ozonin elokuva, joka kuvaa nuoren naisen seksikokeiluvaihetta. Isabelle (Marine Vacht) on 17-vuotias lukiolainen. Hänen tarinansa on jaettu neljään lukuun vuodenaikojen mukaan. Kaikki alkaa kesästä ja idyllistä meren rannalla, jossa perhe viettää lomaa. Isabelle tapaa komean saksalaisturistin ja menettää tälle neitsyytensä. Syksyllä hän palaa kouluun ja aloittaa siinä sivussa prostituution. Isabelle: Nuori & kaunis on kuin lakoninen teiniversio Bunuelin 1967 ohjaamasta Päiväperhosta, jossa Catherine Deneuven kyllästynyt kotirouva hakeutuu töihin bordelliin. Isabellen motiiveja ei tosin selitetä. Vaikka seksillä ei revitellä, anonyymien hotellihuoneiden kohtaamisissa on pehmopornoileva sävy. Kiinnostavampi on Isabellen suhde tämän perheenjäseniin. Kaisu Tervonen Steve McQueen: 12 Years a Slave. Elokuvateattereissa nyt. Orjuuden pitkä varjo Golden Globella palkittu Steve McQueenin (ei se näyttelijä) elokuva sijoittuu 1850-luvun Yhdysvaltojen etelävaltioiden orja-plantaaseille. Elokuvan taustalla on alun perin vuonna 1853 ilmestynyt Solomon Northupin elämäkerrallinen teos. Vapaana mustaihoisena farmarina ja viulistina perhettään New Yorkissa elättänyt Northup shanghaijattiin orjaksi Lousianaan. Kahdentoista orjuusvuoden jälkeen hän pääsi valistuneen kanadalaisen puusepän avustuksella takaisin perheensä pariin. McQueenin elokuvaa hallitsee pyrkimys tehdä tunnetuksi amerikkalaisen orjuuden traumaattista historiaa. Vaikka Alex Haley avasi samaa latua jo 1970-luvulla Pulizer-palkitulla Juuret-teoksellaan, amerikkalaisen valtakulttuurin kentillä aihetta ei ole puristettu tyhjiin. Elokuvan näkökulman iskevyys nojaa siihen, että se on selviytyjän eikä uhrin kertomus. Lievästä opetuselokuvamaisuudestaan huolimatta 12 Years a Slave on taattua ammattilaistyötä ja täyttää tehtävänsä hyvin. Tuomas Rantanen
elävä kuva 53 1 / 2014 voima suosittelee Koonnut Kaisu Tervonen Voima valitsee suositukset tapahtumatiedoista. Niitä otetaan vastaan 17.2. asti. voima@voima.fi. B O T T A O N ! KAVI Tampere 27.1. kello 18.30 Niagara, Tampere Kansallisen audiovisuaalisen instituutin kevään sarja alkaa Sally Potterin hienolla Orlandolla. Maanantaisissa elokuvanäytöksissä päästään yksin helmikuun aikana nauttimaan Ken Loachin, Jane Campionin ja Nicholas Rayn elokuvista. K o l m e r a v i n t o l a a , k o l m e t u n n e l m a a w w w . b o t t a . f i DocPoint 28.1.–2.2. Helsinki http://docpoint.info Dokumenttielokuvafestivaalin tarjonta on jälleen ilahduttavan runsas ulottuen Aho & Soldan -palkitun Kanerva Cederströmin retrospektiivistä festivaalin vieraaksi saapuvan Valie Exportin kokeelliseen ja feministiseen elokuvataiteeseen. Swirl in Bamako Pirulliseen nälkään Helvetilliseen janoon Ma - Pe klo 11 - 04 La klo 14 - 04 p. 09 - 580 77 707 Real Ale, Real Food, Real PUB! Kokous-, tapahtuma& juhlatilaa Tilatiedustelut: p. 09 - 580 770 myynti@botta.fi Su - Ti 15 - 01 Ke - La 15 - 03 p. 09 - 580 77 222 Museokatu 10 12.2. kello 14 & 18 Stoa, Helsinki ARMAS HURSTI Ranskalaisen Dominique Philippen ohjaama tuore malilaiselokuva kertoo puunkaivertaja Makasta, joka voittaa vedonlyönnissä mutta hävittää voittokuponkinsa. Elokuva on tekstitetty englanniksi ja näytökseen on vapaa pääsy. Ennen elokuvaa 3.2. kello 17 Kanneltalo, Helsinki Kevään aikana Kanneltalossa esitetään ilmaiseksi klassikkoelokuvia (kello 18), joita ennen elokuvatutkija Harri Kilpi kertoo kustakin teoksesta. Ensimmäisenä on vuorossa John Hustonin Maltan haukka. 25.1.– 16.3.2014 Johan Eichhorn Hannah Hamberg Maiju Heikkilä Sampsa Indrén Mika Karhu Janne Kärkkäinen Pentti Määttänen Harri Pälviranta Anna Tahkola Anne Törmä Matti Vainio Kari Vehosalo Henry Wuorila-Stenberg ”ihminen” Armas Hurstin puupiirroksia Kaapon Galleriassa HYVINKÄÄN TAIDEMUSEO | Hämeenkatu 3 D (Jussintori 2. krs.) puh. 040 480 1644 | Avoinna ti–to 11–18 (ke vapaa pääsy 16–18), pe–su 11–17 | www.hyvinkaantaidemuseo.fi Arktisen upeeta 14.–17.2. Jyväskylä www.arktisenupeeta.net 15-vuotisjuhlavuottaan viettävä festivaali esittelee pohjoismaista elokuvaa, jota tänä vuonna saa edustaa niin vuonna 1927 valmistunut kotimainen kauhuelokuva Noidan kirot kuin viimevuotinen, islantilainen selviytymistarina Syvyys. voiman tv-liite koonnut Tuomas Rantanen Netflix: House of Cards (USA, 2013 & 2014) Vanhan koulukunnan televisiofriikkejä tietysti järkyttää ajatus laatusarjojen lataamisesta netistä, mutta ajan virrassa jo antautuneen on pakko myöntää, että alun perin BBC:n televisiosarjaan perustuva ja Netflixin sisäänheittosarjana kohta vuoden verran patsastellut David Fincherin uudelleen rakentama tv-draama kykenee koukuttamaan vaativankin nipottajan politiikan valtataistelun ja mediapelin epäpyhään liittoon – etenkin juuri nyt kun helmikuussa julkaistaan sarjan toinen tuotantokausi. Tiistaisin, TV1: Politiikan nappula, 4. tuotantokausi (Englanti, 2012) Kyllä, herra ministeri -tv-sarjan (1980–1988) saappaat kelvollisesti kierrättävä poliittinen satiiri panostaa rajallisesta budjetistaan huolimatta – tai ehkä juuri sen ansiosta – hyvään tekstiin, neuroottisesti heiluvaan käsivarakuvaukseen ja improvisaatiota hyödyntävään näyttelijätyöhön samalla kun sen tavoittama poliittisen sisäpiiriyden sädekehä on universaalisti tunnistettavan vehkeilevää, tekopyhää, narsistista, kapulakielistä ja omiin henkseleihinsä kompastelevaa. 8.2. Nelonen: Vapaata riistaa (USA, 2007) Helmikuun elokuvatarjonnasta muutenkin kuin surkeimman suomalaisen käännösnimensä ansiosta esiin ponnahtaa Mullan alla - ja True Blood -tv-sarjojen sekä American Beauty -elokuvan kirjoittajana tunnetun Alan Ballin mustan huumorin kyllästämä älykäs draamakomedia 13-vuotiaasta Jasirasta, joka koettelee konservatiivisen isaänsä ja naapureita kyttäävän pikkukaupunkiyhteisön moraalikoodeja seksuaalisen vapauden, rotuennakkoluulojen ja ylipäänsä elämän suhteen. 5.–9.3. 2014 E TAFILMMFEPER STIVAL Kansainvälinen & kotimainen kilpailu 15 sävyä: Etelä Ai Weiwei the Fake Case Love City, Jalalabad Yodok Stories www.tamperefilmfestival.fi
kulttuurihäiriö 1 / 2014 54 Seksi ei myy katsotuilla aloilla – esimerkiksi auto-, elektroniikka- ja pelimessuilla – osastoilla käyskentelee usein kauniita naisia paljastavissa asuissa. Heidän tehtävänään on kiinnittää mahdollisten asiakkaiden huomio tuotteisiin. Käytäntö on erityisen näkyvää. Ääriesi- M i e s v a lt a i s i k s i merkki ilmiöstä on urheiluautoon nojaava bikinitsubu. Älypuhelinsovelluksia kauppaavan Frontback-yhtiön markkinointipomo Spencer Chen päätti kuitenkin haastaa tämän ikiaikaisen käytännön. Chen hankki tekniikkamessuilla edustamalleen yhtiölle kaksi osastoa, jotka olivat mahdollisimman kaukana toisistaan. Toiselle osastolle palkattiin odotusten mukaiset booth babe talentit, mutta toiselle osastolle Chen palkkasi kokeneita asiakaspalvelun ammattilaisia, joiden myyntivaltti ei ollut ulkonäkö. Ensimmäisellä kerralla järjestely johti siihen, että booth babe -osasto tuotti vain kolmasosan toisen osaston kävijämäärästä ja puolet asiakaskontakteista. Chen ei ollut yllättynyt tuloksista, mutta monet muut olivat. Koe toistettiin useilla eri messuilla, ja tulokset olivat edelleen samat: asiantuntemus myy enemmän kuin tissit. Olisikohan mahdollista, että joskus tulevaisuudessa meille myytäisiin musiikki, iltapäivä- ja aikakauslehdet sekä elokuvat vaikkapa ilman niitä tissejä? J a r i Ta mm i n e n Chenin kirjoitus TechCrunch-sivustolla: http://tcrn.ch/1eAqZYr Elämää Cokiksen valossa Ruokkivan käden puremisesta voi tehdä taidetta. Varsinkin, jos käsi ei edes ruoki. E spanjalainen Luis Sánchez on 38-vuotias entinen kirjakauppias, joka aloittelee uraa käsitetaiteilijana. Helpottaakseen rahapulaansa taiteilijanimeä Luis J Snchz käyttävä Sánchez ehdotti Coca-Cola Companylle oman talonsa valjastamista mainosalustaksi. Sánchez työskenteli Madridissa varastomiehenä, mutta kyllästyttyään kaupungissa asumiseen hän muutti takaisin kotiseudulleen reilun 300 asukkaan Cervela de los Montesin kylään ja perusti kirjakaupan. Amazon ja Espanjaan iskenyt talouskriisi kaatoivat kirjakaupan, ja Sánchezille jäi jäljelle vain yrityksen verovelat ja asuntolaina talosta, jonka arvo oli romahtanut. korviaan myöten velkaantunut Sánchez sai idean taideteoksesta, joka voisi tuoda kaivattua nappulaa pankkitilille. ”Lähetin Coca-Colan maajohtaja Victor Urrutialle kirjeen, jossa ilmoitin, että olen aina uskonut Coca Colan arvoihin: onnellisuuteen ja vapauteen. Kerroin, että haluaisin käyttää kotitaloani nimenomaan CocaColan mainosalustana.” Sánchez kuvaili kirjeessään, kuinka hänen Madridin lähettyvillä sijaitseva talonsa näkyy hyvin viereiselle tielle, josta kulkee paljon liikennettä naapurikyliin. Yllättäen kirje päätyi kuin päätyikin johtaja Urrutialle, joka innostui ehdotuksesta. Pari viikkoa myöhemmin Sánchez sai odottamattoman vieraan, Cokiksen mainontaa hoitaneen mediayhtiön Posterscopen edustajan. ”Hänkin oli innostunut. Kaikista kiinnostavinta oli se, että hän puhui täysin vilpittömästi yhtiön arvoista eli vapaudesta ja onnellisuudesta. Hän kertoi, T yötö n ja koksuu nokkaan. Osana projektiaan Luis Sánchez maalasi neljä maalausta, joissa lukee ”Coca” (kokaiini) Coca-Colan logofontilla. ”Näytin maalaukset ystävilleni. Kukaan heistä ei kiinnittänyt huomiota siihen, että merkitys oli muuttunut. Logot ovat syöpyneet niin syvälle tajuntaamme.” että hänen unelmansa oli täyttynyt, kun hän pääsi työskentelemään Cokikselle. Minulle hän tähdensi, että on tärkeää, etten koskaan lopeta unelmoimasta, vaikka olenkin työtön.” Luis Sánchezin suurin unelma oli saada neonvalomainos talonsa katolle. Hänen unelmansa ei kuitenkaan toteutunut, sillä pro- n ttä ole e , n i t i ”Ilmo onut Cocask aina u arvoihin: Colan uteen & isu onnell teen.” vapau jekti arvioitiin liian kalliiksi. Director general Urrutia totesi, että jos yhtiön taloustilanne kohenee, he voivat olla kiinnostuneita yhteistyöstä. kannusti Sánchezia ryhtymään taiteilijaksi henkilökohtaisen vararikon kynnyksellä? ”Halusin näyttää sen vihan, jonka tämä maailma minussa synnyttää. Hallitukset ja yritykset puhuvat vapaudesta ja onnesta. Niillä he myyvät meille valheita.” M u tta m i k ä Ja Coca-Cola on se brändi, johon kulminoituvat mainosmaailman siirappiset unelmat. ”Olen yrittänyt keksiä jotain toista merkkiä, joka olisi yhtä taitava positiivisuuden kanssa pelaamisessa. En ole keksinyt.” taiteilija Luis J Snchzsin Coca-Cola-projektissa on se, että yhtiö näyttää suhtautuneen siihen vakavasti. Yhtiön edustajat eivät missään vaiheessa kokeneet Sánchezin ehdotusta brändiin kohdistuvaksi piiloaggressiiviseksi kritiikiksi. ”Jos he olisivat tajunneet mitään ironiasta, he eivät olisi ikinä lähteneet prosessiin mukaan. He olivat tarkkoja ja epäileväisiä, mutta eivät kritiikin tai taiteen takia. He vain pelkäsivät tulevansa huijatuksi niin, että myisin mainostilaa talosta, jota en omista, tai jotain muuta vastaavaa.” Sánchez ei ole antanut periksi, vaan kaavailee Coca-Colateokselleen jatkoa. ”Olen suunnitellut pyrkiväni vapaaehtoistyöhön Coca-Colalle. Cokis kertoo edustavansa vapautta ja onnellisuutta. Kukapa ei haluaisi edistää niitä? H ä mm e n t ä v i n t ä voima suosittelee Jari Tamminen Koonnut Kaisu Tervonen Voima suosittelee -osiossa julkaistaan tietoja tapahtumista, kursseista, teatteri- & tanssiesityksistä, musiikkitapahtumista & näyttelyistä. Seuraava Voima ilmestyy 3.3. ja on jakelussa maaliskuun. Tietoja seuraavaan kalenteriin otetaan 17.2. asti osoitteessa voima@voima.fi. Voima päättää tietojen julkaisusta. INHIMILLISYYDEN RAJOILLA KONSULTTIDEMOKRATIA 29.1. kello 17 Andorra, Helsinki docpoint.info/oheistapahtumat2014 28.1. kello 18 Panimoravintola Koulu, Turku Suomen Akatemian tutkijatohtori ja tietokirjailija Hanna Kuusela kertoo viime vuonna julkaistusta kirjastaan Konsulttidemokratia, joka kertoo vallan siirtymisestä julkisesta sfääristä konsulteille ja liikeyrityksille. ANTIAUTORITAARINEN LUKUPIIRI 28.1. kello 18 Mustan kanin kolo, Helsinki rebels-library.org/files/anarchistpedagogies.pdf Lukupiirin ensimmäisellä kokoontumiskerralla kuullaan alustus antiautoritaarisesta pedagogiikasta ja keskustellaan tapaamisten tavoitteista. Aiempaa perehtymistä ei vaadita, mutta pohjustukseksi voi lukea johdannon kirjasta Anarchist Pedagogies – Collective Actions, Theories, and Critical Reflections on Education. LGBTIQ-käsityökahvila 29.1.–11.2. tiistaisin kello 15–17 Kirjakahvila, Turku www.kirjakahvila.org Sateenkaariväki tuunaa yhdessä uutta kierrätetystä materiaalista ja miettii samalla, millaista muuta toimintaa Setan jäsenjärjestö Regnbågs-ankan voisi järjestää. Libyan kansannoususta ja Gaddafin vallan murenemisesta kertovan dokumentin Diaries from the Revolution jälkeen elokuvalipulla voi osallistua työpajaan, jossa konfliktialueilla toimineet ammattilaiset johdattavat sotatilanteissa työskentelemisen todellisuuteen.
HÄMEENLINNA, VERKATEHDAS, 8.–9.2.2014 Retki globaalin tuotannon tehdassaleihin ja takapihoille. N GERARDO ILARI JOHANSSO LIzAD NA IGLESIAS ARMA EN IN Ä K SIRpA pIETI I RAINA K R SAID IqbAL Jy IA GASOLINA… AR NELJÄ ÄSSÄÄ M ILMOITTAUDU HETI! SASK.FI V VEGAANINEN KASVISRAVIN eganissimo TOLA KulmavuorenkATU 2, He lsinki MA-PE Keittolounas klo ffetlounas 11-16 Bu Lounaisiin kurvissa (Metro: Sörnäi nen 7,10 € 9,70 € sis. vesi, joka aamu itse leipomamme luomuleipä ja reilun kaupan luomukahvi / -tee ) VALITS E VEGE -T IPATTO MAN TAMM IKUUN JÄLKEE N LIHATO N LOPPU VUOSI veganissimo.fi !! facebook.com/v LA Brunssi klo 11-15 Lentäminen Halpaa sinulle – kallista ympäristölle en Kanna vastuusi ja maksa vapaaehtoin istöjärlentomaksu! Varat käytetään ympär n jestö Maan ystävien kautta ilmastotyöhö teihin kotimaassa ja päästövähennysprojek etelässä. www.lentomaksu.fi 15 € eganissimo
+ A I M E IA + LU = T A M U K A TE KO E D KA EA I A -A RK T A US O TO V I K KU BEL ERI PIS SI ATT YLIO TE IDE : T A A ia T J A tem U K eaka 14.3. 14.2. A H ataid ta 3.– ta 3.– www.uniarts.fi // www.kuva.fi www.siba.fi www.teak.fi www.facebook.com/Taideyliopisto v n in ia Ku ävali ival m r e t . . Pä iste ka 14.3 14.3 a A – – M us ta 3. ta 3. i l e n in ulu o Sib ävali ival k r ea .3. .2. Pä iste k r 4 4 Ma iko 3.–1 3.–1 r e a a att alint alint e T äv riv Pä iste Ma
tAlous nicholas shaxson: AARResAARet – miehet JotKA RyöstiVät mAAilmAn Kansainvälinen bestseller veroparatiiseista. Jos luet elämäsi aikana vain yhden kirjan taloudesta, lue tämä. ”Veroparatiisit kukkivat, myrkytys jäi kesken.” – Taloussanomat esko seppänen: emumunAus ”Taistelu kapitalismin EUsarjassa on raastavimmillaan. Heittäkää sivuun kaikki hommat ja lukekaa tämä kirja. Heti.” – Hannu Taanila päivi uljas: hyVinVointiVAltion läpimuRto Miten suomalainen hyvinvointivaltio synnytettiin? Päivi Uljaksen tutkimus pienviljelyhegemonian rapautumisen, kansalaisliikehdinnän ja poliittisen murroksen keskinäisistä suhteista 1950-luvun loppuvuosina muuttaa kuvaa Suomen lähimenneisyydestä. Juha drufva: Köyhät AnsAssA Kapitalistisen ansainnan perustekijä on se, että köyhät saadaan ansaan palauttamalla säännöllisin väliajoin vanha kurjuus. Johan ehrstedt & mervi leppäkorpi (toim.): ReilummAn KAupAn JälJillä Moni ostaa reilun kaupan banaaneja, ajattelee lämmöllä ympäristöä ja ihannoi lähiruokaa. Näinkö maailma muuttuu? Pelastavatko hyvätuloiset ihmiset maailman marketeista käsin? VenäJä tomi huttunen: pietARi on RocK Kirja peruuttamattomasta vallankumouksesta, jonka teki viimeinen neuvostosukupolvi. Ja siitä kuinka heidän sitten kävi. Ainutlaatuinen valokuvatietokirja kertoo Leningradin ja Pietarin rockista, rockrunoilijoista ja myöhäisestä neuvostokaudesta. lidia ginzburg: leningRAdin piiRityKsen päiVäKiRJA Ginzburgin muistiinpanot piirityksen päiviltä kuvaavat piinallisen yksityiskohtaisesti kaupunkilaisten kokemuksia nälänhädästä ja sen vaikutuksista ihmisten elämään, ajatteluun ja kieleen. Artemi troitski: VenäJän Viimeinen diVeRsAntti Karhea ja kirpeä läpileikkaus Putinin Venäjän arjesta, kulttuurista ja politiikasta. luke harding: mAfiAVAltio Tosielämän agenttitarina. the guardianin kirjeenvaihtaja Luke Harding perheineen joutuu Kremlin ja FSB:n vainoamaksi. Kansainvälinen bestseller. Anna ljunggren & Kristina Rotkirch: sAtA mAKKARAlAAtuA JA yKsi ideA 11 venäläistä kirjailijaa kertoo elävästi kaunokirjallisesta tuotannostaan ja sen lähtökohdista. Upea sukellus venäläiseen nykyyhteiskuntaan. Antti Rautiainen: plAneetAn suuRin JA Viilein Tositarinoita Venäjältä. Villissä idässä asiat hoidetaan omalla tavalla. Kirjoittajan koti oli pitkään Moskovassa. AfRiKKA Jean-pierre tuquoi: RAnsKA JA mARoKKo – iKuinen AVioliitto Teos paljastaa piilotetun rikoskumppanuuden, jossa valtion edun nimissä tehdään vastapalveluksia ja rikastutaan. hannu pesonen: hieKAlle RAKennettu elämä Teos kuvaa Saharan pakolaisten elämää nopeina väläyksinä ja liittää yksittäisten ihmisten kertomuksiin taustoittavaa tietoainesta Länsi-Saharan tilanteesta. gérard prunier: AfRiKAn mAAilmAnsotA Kongo, Ruanda ja koko mantereen laajuisen katastrofin ainekset. ”Ainutlaatuinen ja suunnattoman kunnianhimoinen kirja voi olla yksi merkittävimpiä Afrikkaa koskevia teoksia pitkään aikaan.” – Financial Times pekka peltola: AfRiKAssA Mikä on kolonialismin syytä ja mikä ei? Miten kehitysapu ei toimi? Mikä on ihonvärin ja uskonnon merkitys nyky-Afrikassa? Mikä oli Ahtisaaren todellinen rooli Namibian itsenäistymisessä? Yleisradion entisen uutistoimittajan reportaasikirja AAsiA & lähi-itä liisa liimatainen: iRAn: huntu JA hAAste – yRitys ymmäRtää iRAnin yhteisKuntAA Tunnetun toimittajan teos avaa Iranin yhteiskunnan otsikoiden takaa. hannu Reime: isRAel/pAlestiinA – KAhden KAnsAn luVAttu mAA (up) Kokenut poliittinen toimittaja syventää tietämystä pitkään jatkuneen ja monisyisen konfliktin olemuksesta. Toinen, uudistettu painos. tove selin (toim.) filippiinit – myRsKyJen sAARisto Laaja-alainen perusteos valottaa maan myrskyistä historiaa, politiikkaa, taloutta, kipeitä sosiaalisia kysymyksiä, monietnistä kulttuuria, ympäristöasioita & nopeasti kasvavaa väestöä. pierre schori: tie ulos AfgAnistAnistA Osallistuminen Afganistanin sotaan uhkaa liittoutumattomien maiden asemaa rauhanvälittäjinä. Schori on yksi maailman johtavia Afganistan-asiantuntijoita. Yhdeksän vuoden sodankäynnin jälkeen olisi syytä siirtää voimavarat kehitysyhteistyöhön ja mahdollistaa afganistanilaisten oma strategia rauhaan ja maan kehittämiseen. Reko Ravela: AfgAnistAnin loputon sotA Terävä analyysi siitä, miksi nykyinen amerikkalaisjohtoinen miehitys on epäonnistunut täysin. Kirja esittää, miten alkuperäisillä tavoitteilla ei ole juurikaan tekemistä nykytilanteen kanssa ja miksi ulkomaisten joukkojen olisi syytä vetäytyä maasta mahdollisimman pian. Kristiina Koivunen: seRhildAn – KuRdien KAnsAnnousu VAnissA Koivunen kuvaa kurdien arkea, klaaniriitoja ja taistelua kaupungissa, joka sijaitsee agenttivaltioksi kuvatun Turkin itärajalla. tariq Ali: tAistelu pAKistAnistA Pakistania revitään kahtaalle: sillä on velvoitteita länsiliittolaisiaan kohtaan ja kulttuurisia siteitä itään. Taistelu Pakistanista on Tariq Alin mukaansatempaava analyysi maasta, jonka tapahtumat vaikuttavat koko maailmaan. laila el-haddad: gAzAmom Palestiinalainen toimittaja Laila El-Haddad on matkalla Gazaan yhdeksänkuukauden ikäisen lapsensa kanssa, kun raja suljetaan. Tästä alkaa kertomus elämästä maailman suurimmassa avovankilassa. euRooppA gerald oberansmayr: supeRVAltA eu Teos on tiivistetty ja hyvä johdatus EU:n turvallisuus- ja asevarustelupolitiikan kehitykseen aina järjestön alkuajoista lähtien. diane Johnstone: JugoslAViA JA nAto – nARRien RistiRetKi Kirja kyseenalaistaa yleiset myytit Jugoslavian hajoamisen historiasta ja korostaa geopoliittisia intressejä Naton vuoden 1999 sotilaallisen väliintulon taustalla. 10
daniele ganser: nAton sAlAiset ARmeiJAt Teos on paljastava tutkimus Naton salaisten armeijoiden tekemistä laittomuuksista Länsi-Euroopassa kylmän sodan aikana. yhteisKuntA/politiiKKA mikael Brunila, Kukka Ranta & eetu Viren: muutAmAn töhRyn tähden Lue, mitten Stop töhryille -projekti ja yksityisen vartiointialan kasvu ovat vaikuttaneet Helsinkiin ja sen asukkaisiin. “Meillä riittää maalia pidempään kuin teillä riittää rahaa.” maarit Korhonen: Koulun ViKA? Tervetuloa sirkukseen! Alakoulun luokkahuoneessa on oppilaita joka lähtöön. Onko kaikki koulun vikaa? Opettaja kirjoittaa. staughton lynd & Andrej gruba?i?: zApAtistit JA tuplAJuulAiset Nuoren anarkistin ja tunnetun marxilaisen keskustelu vie lukijan matkalle radikaalin historian tärkeimpiin opetuksiin: suuriin vallankumouksiin, zapatistien osuuskuntiin, vallattuihin tehtaisiin, terästeollisuuden villeihin lakkoihin, Vietnamin sodan vastaiseen liikkeeseen ja vankilakapinoihin. Kristiina Kouros (toim.): iloisen tAlon KellAReissA Minkälaista on elää tiiviissä yhteisössä romanien, Jehovan todistajien, vanhoillislestadiolaisten tai muiden joukossa? per gahrton: geoRgiA – pelinAppulA uudessA suuRessA pelissä Kirjassa kerrotaan alueen pitkästä historiasta sekä kulttuurista ja politiikasta. Niihin liittyvät edelleen läheisesti Neuvostoliitto sekä sen hajoamisen aiheuttamat ongelmat. Georgian itsenäisyyden taival ei ole ollut helppo. mervi leppäkorpi: AsiAton olesKelu Kielletty Tyrmäävä tietopaketti kaikille muuttoliikkeistä kiinnostuneille. Miten Suomeen tullaan ja miten maasta poistutaan? Miten sujuu arki ilman sosiaaliturvatunnusta? Kuka elää maan alla? Bjarne nitovuori: BARRiKAdimAisteRi Kirja Pentti Järvisestä ja 1960-luvun marssijoista. ”Kiintoisa ja ajatuksia herättävä ajankuva sellaiselekin lukijalle, joka ei ole itse elänyt kirjan kuvaamissa vaiheissa mukana.” – Erkki Tuomioja sirpa puhakka: peRin suomAlAinen JytKy Miksi yli puoli miljoonaa suomalaista äänesti perussuomalaisia vaaleissa? Mikä Timo Soinissa vetoaa? Juha suoranta: VAstAAnottoKesKus Vastaanottokeskuksissa varastoidaan ihmisiä. Suomi jää sen asukkaille vieraaksi, kun elämä pyörii masennuslääkkeiden, siivousvuorojen ja kuukausittaisten kauppareissujen ympärillä. pirjo Kainulainen: AmmAttinA potilAs Koskettava kirja ja elämänmakuinen kirja elämästä, jossa syöpä vaati vuosi vuodelta lisää ja jokaisen valoisan hetken kääntöpuolella häilyi raastava taistelu ylivoimaisen tuntuista vastusta vastaan. tapani lausti: tienViittoJA tuleVAisuuteen ”Vastuuntunto alkaa haaveilusta.” Lausti tutkii kirjassaan vaihtoehtoisia ihanteita, elämänmuotoja ja kasvatusperiaatteita. Amy chua: mAAilmA lieKeissä – gloBAAli mARKKinAtAlous, demoKRAtiA JA KonfliKtit Demokratiaa ja talousuudistuksia tyrkytetään vastaukseksi maailman poliittisiin, taloudellisiin ja sosiaalisiin ongelmiin. Näin tekevät sekä läntinen älymystö että kansainväliset instituutiot. Teoksessaan Chua esittää, että suuri osa kolmannen maailman selkkauksista ja konflikteista johtuu juuri vapaiden markkinoiden ja demokratian yhdistelmästä. sven lindqvist: tAVoitteenA KAnsAnmuRhA Lindqvist pohtii rasismin olemusta, köyhyyden syitä ja sitä, miksi länsimaissa suhtaudutaan välinpitämättömästi kansanmurhiin. Risto isomäki: Kohti VuottA 1929 Kirja kysyy, onko maailma juoksemassa kohti uutta taloudellista romahdusta & pohtii samalla sitä, millä tavoin taloudellisen kriisin vakavimmat seuraukset voitaisiin tällä kertaa välttää. hanna nikkanen: ViAton impeRiumi Kun suomalaistaustaiset jättiyritykset perustavat plantaaseja Kiinaan, rakentavat televerkkoja Lähi-itään tai kaivavat kobolttia Kongon tantereesta, ne vaikuttavat lukemattomien paikallisten ihmisten kohtaloihin. phyllis Bennis: tulilinJAllA yK USA:n valta-asema uhkaa YK:n viimeisiäkin demokraattisia rakenteita. Kirja on täynnä kulissien takaisia juonitteluja YK:sta ja antaa lukijalleen syventävän kuvan nykypäivän YK:ta kohtaavista ongelmista. fredrik s. heffermehl: noBelin RAuhAnpAlKinto – mitä noBel todellA tAhtoi Nobelin rauhanpalkinto on tänään vain nimi. Todellisuudessa siitä on tullut osa Norjan parlamentin omaa palkitsemisjärjestelmää. Poliitikot, jotka uskovat sotilasvoimien olevan ensisijainen väline kansainvälisten asioiden ratkaisemisessa, eivät ole oikeita tahoja myöntämään palkintoa, jonka tavoitteena on aseriisunta. noam chomsky & david Barsamian: VAhVemmAn oiKeudellA – KesKusteluJA yhdysVAltoJen VAllAstA muuttuVAssA mAAilmAssA Noam Chomsky tutkii USAn nykytilannetta ja tulevaisuutta globaalistuvassa maailmassa. Chomskyn arvio kansainvälisen politiikan polttopisteistä on viiltävän tarkka ja periaatteellinen. Hän kritisoi perustellusti Yhdysvaltojen tapaa käyttää vahvemman oikeutta ja olla piittaamatta kansainvälisestä laista. histoRiA Allan Asplund: KoKemuKsiA suomAlAisiltA KesKitysleiReiltä Suomenruotsalaisen toimittajan kokemukset antavat meille aavistuksen siitä raakuudesta ja epäinhimillisyydestä, joka kuuluu sotaan. uuno f. inkinen: sotApäiVäKiRJA Kirjoittaja on itse toivonut erityisesti nuorten saavan näiden muistiinmerkintöjen kautta todellisen kuvan sodasta. harry Vuorinen: myRsKyn silmässä Ainutlaatuinen päiväkirjadokumentti poliittisen vangin kohtalosta suomalaisten vankileirillä jatkosodan ajalta 1941–44. ympäRistö Jussi laitinen: pieni suuRi eneRgiAopAs Opas energiatehokkaaseen asumiseen. Kuvitettu teos kertoo havainnollisesti, miten sähköä ja lämpöä voi säästää ja käyttää tehokkaasti. olli tammilehto: Kylmä suihKu Ilmastokatastrofi voidaan estää vain nopealla ja laajalla yhteiskunnallisella muutoksella. mediA ignacio Ramonet: mediARäJähdys – JouRnAlismi hAJonneen Viestinnän AiKAKAudellA Arvostetun kansainvälisen toimittajan teos journalismista murroksessa. Ramonet on entinen le monde diplomatiquen pitkäaikainen päätoimittaja. hanna nikkanen: VeRKKo JA VApAus Internetissä pesivät sekä vapausunelmat että ihmiselämän rujoimmat puolet. Kirjoittaja on palkittu tutkiva journalisti.
poKKARit heikki patomäki: euRoKRiisi ”Eurokriisin uutisvyörytyksen keskellä on ylellisyyttä pysähtyä aiheesta kirjoitetun yleistajuisen teoksen äärelle.” – Kanava-tietokirjapalkintoehdokkuuden perusteluja eva isaksson: mAAilmA AlBeRt einsteinin silmin Kirjoituksia rauhasta, tieteestä ja yhteiskunnasta. unto tähtinen: gAndhi ”Tästä pinestä teoksesta on tullut hiljainen, elävä klassikko, josta monen polven eettiset etsijät ja yhteiskunnalliset aktivistit ovat ammentaneet inspiraatiota.” – Filosofi Thomas Wallgren leo tolstoi: omAtuntoJA Tolstoin esseet ravistavat ihmiskuntaa vuosikymmenestä ja -sadasta toiseen. Hän tuomitsee sovinistisen isänmaallisuuden ja kehottaa kieltäytymään aseista. Leo Tolstoi on maailmankirjallisuuden suurimpia kirjailijoita. sergei lukjanenko: yöpARtio Yöpartio -kauhufantasiatrilleri avasi Lukjanenkolle tien maailmanmaineeseen. Kulttikirja. ”Poikkeuksellisen vahva eepos.” – Quentin Tarantino ihmisoiKeudet Kai Widell: VeRdAd y JusticiA – totuus JA toiVeet Teos on dokumentaarinen valokuvakirja, joka käsittelee Chilessä 70-luvulla tapahtuneita ihmisoikeusloukkauksia tämän päivän näkökulmasta. Kristiina Kouros (toim.): ihmisoiKeudet JA islAm Monesti ajatellaan, että ihmisoikeudet ovat ”länsimainen keksintö”, mutta ajatuksia ihmisoikeuksista on esiintynyt myös islamissa. elämä ulla leino & pekka turunen: esineen tARinA Kun muutat Suomesta, haluat mukaasi jotain kotimaastasi muistuttavaa. Samoin tekee myös Suomeen muuttava ulkomaalainen. Millaisia ovat maahanmuuttajan rakkaimmat esineet, ja miksi? KAuno hannu paronen: JossAin Välissä toiVo Hannu Paronen käsittelee aforismeissaan ajankohtaisia teemoja: työelämää ja työttömyyselämää, luonnonsuojelua, mediapelejä, köyhyyden ulottuvuuksia, ihmissuhteita. lidia tšukovskaja: VAJoAminen Tunnettu venäläiskirjailija Lidia Tšukovskaja kirjoittaa verekseltään Stalinin ajan vainoista ja niiden musertavasta vaikutuksesta ihmisyksilöihin, jotka elävät epätietoisuudessa läheistensä kohtalosta. Juhana pettersson: soKeRisAmuRAi Stellan kiihkein unelma on tulla kaikkien haluamaksi poptähdeksi. Lumi on Hesessä uurastava managerin musiikillinen löytö. Kaksikosta mankeloidaan bändi nimeltä Sugar Samurai. Silkkaa herkkyyttä, aitoutta ja seksiä. Jaakko laitinen: KuolemA ulAn BAtoRissA Jännitysromaani, joka kasvaa loppuaan kohden lohdulliseksi pohdinnaksi ihmisyydestä ja ystävyydestä. Jeremei Aipin: sipeRiAn VeRiset lumet Jäämereen laskevan Ob-joen laaksossa ostajakit nousevat kapinaan häikäilemättömiä valloittajia vastaan. Eletään vuotta 1933. Neuvostojoukot haluavat taltuttaa kapinan kovin ottein, mutta ostjakit ovat liukas vastus kotikulmillaan. phil Andros: Kädet ylös, housut AlAs! Hulvattoman hauskaa homopornoa. ”Poikkeuksellisen hieno sekoitus taitavaa kirjallisuutta ja kuumaa seksiä... päätään pidempi kuin useimmat...” – Drummer laura gustafsson: huoRAsAtu Finlandiapalkintoehdokas 2011. Huora, neitsyt, äiti, madonna vai Cher? Suppeahko valikoima. Huorasatu kertoo totuuden naisen esihistoriasta, klitoriksen mysteeristä ja naisvankilan jännittävästä arjesta sekä siitä, mitä todella tapahtuu tyttöjen makuuhuoneissa. saara henriksson: linnunpAino Linnunpaino on viksahtanut rakkaustarina, jossa nuori tanssija kohtaa Siniparran. KAlenteRit 10 e solidAARisuusKAlenteRi 2014 Jokaisen aktiivisen kansalaisen mainio taskukalenteri. länsi-sAhARA-seinäKAlenteRi Kalenteri, jonka kuvat on otettu pakolaisleireiltä, joissa länsisaharalaiset joutuvat elämään. Kauniista kuvista hehkuu kuitenkin toivo tulevasta. Kun tilAAt molemmAt KAlenteRit sAAt ne yhteishintAAn 10 € ! Pulut maksaa täytä kuponki, taita, sulje ja lähetä tilauksesi Rauhanpuolustajiin. hintoihin lisätään postikulut 3–5 euroa. tarjous voimassa huhtikuun 2014 loppuun asti. Voit tilata myös netistä: www.intokustannus.fi ja www.rauhanpuolustajat.org Nimi Osoite Postinumero ja -toimipaikka Puhelinnumero Allekirjoitus Suomen Rauhanpuolustajat Vastauslähetys Sopimus 5000521 00003 Helsinki