helsinki vs. natura s. 8 • kobanen taistelevat kurdit s. 16 lihamestari cronenberg s. 22 • tarton suojelusenkeli s. 32 15 vuotta murrosiässä 10/2014 joulukuu-tammikuu | fifi.voima.fi
ENSI-ILTA SUURELLA NÄYTTÄMÖLLÄ 25.2.2015 OHJAUS Laura Jäntti MUSIIKKI Jussi Tuurna ROOLEISSA Kristiina Halttu, Leo Honkonen, Katariina Kaitue, Juhani Laitala, Markku Maalismaa, Janne Marja-aho, Juha Muje, Marja Salo, Aku Sipola (Näty), Timo Tuominen, Puntti Valtonen ja Tiina Weckström. Mukana myös ensemble Lahden ammattikorkeakoulun musiikkiteatterilinjalta. SLAVA PIRKKO SAISIO – jussi tuurna OLIGARKKIEN OOPPERA Pääyhteistyökumppani Yhteistyökumppanit LIPUT alk. 24,50 € (sis. palvelumaksun) LIPUT 010 733 1331 (0,083€+pvm/mpm) LIPPUPISTE 0600 900 900 (1,98€ /min+pvm) LIPPU.FI
SELLOSALI ENSI-ILTA SUURELLA NÄYTTÄMÖLLÄ 25.2.2015 OHJAUS Laura Jäntti MUSIIKKI Jussi Tuurna ROOLEISSA Kristiina Halttu, Leo Honkonen, Katariina Kaitue, Juhani Laitala, Markku Maalismaa, Janne Marja-aho, Juha Muje, Marja Salo, Aku Sipola (Näty), Timo Tuominen, Puntti Valtonen ja Tiina Weckström. Mukana myös ensemble Lahden ammattikorkeakoulun musiikkiteatterilinjalta. SLAVA PIRKKO SAISIO – jussi tuurna OLIGARKKIEN OOPPERA Pääyhteistyökumppani Yhteistyökumppanit LIPUT alk. 24,50 € (sis. palvelumaksun) LIPUT 010 733 1331 (0,083€+pvm/mpm) LIPPUPISTE 0600 900 900 (1,98€ /min+pvm) LIPPU.FI SELLOSALIn kEvät 2015 Soittoniekanaukio 1 A 02600 Espoo SELLOSALI.FI Ke 28.1. Klo 19 Joshua James (usa) NiNNi PoiJärvi & miKa KuoKKaNeN feat. olli haavisto Liput alk. 11 €, Lippupiste Ke 4.2. Klo 19 Kimmo PohJoNeN & eric echamPard Liput alk. 19,50 €, Lippupiste Pe 13.2. Klo 19 teho maJamäKi – levyNJulKaisuKoNsertti Liput alk. 16 €, Lippupiste Ke 18.2. Klo 19 marita liulia & co. swaN soNg Tanssijat Minna Tervamäki ja Ima Iduozee Liput alk. 29,50 €, Lippupiste Ke 11.3. Klo 19 JuKKa esKola orquesta Bossa & cyrille aimée (fr) Liput alk. 29,50 €, Lippupiste la 14.3. Klo 19 ottmar lieBert & luNa Negra Liput alk. 29,50 €, Lippupiste Pe 27.3. Klo 19 iisa & ville leiNoNeN yhtyeiNeeN Liput alk. 16 €, Lippupiste la 28.3. Klo 19 egotriPPi – levyNJulKaisuKoNsertti Liput alk. 29,50 €, Lippupiste Ke 29.4. Klo 19 Naturally 7 (usa) Liput alk. 37,50 €, Lippupiste Ke 29.4. Naturally 7 (uSa)
Intoa lahjaksi! Polina Žerebtsova: sodan sirPaleet Polina Žerebtsova oli 14-vuotias, kun toinen Tšetšenian sota alkoi vuonna 1999. Päiväkirjamerkinnät vuosilta 1999–2001 tarjoavat harvinaislaatuisen näkökulman sotaan nuoren tytön näkökulmasta. 22 € (ovh 25 €) sinikka Paavilainen: kyynelvaunut Kyynelvaunut on hurja ja koskettava matka inkerinsuomalaisten kohtaloihin Neuvosto liitossa, Suomessa ja Virossa. Kolme per het tä pakenee sortoa ja sotaa rajan yli. Josif Stalinin varjo yltää kuitenkin kauas. 28 € (ovh 32 €) Maaria Päivinen: on nÄlkÄ, on Jano Runeberg-palkintoehdokkaan karmaisevan upea romaani kujeilee todellisuudella. 26 € (ovh 29 €) saara Henriksson & aino-Maija leinonen: lePPoisa oPas HuusHolliin Sisältää kaikki tarvittavat siivousniksit! 20 € (ovh 23 €) david leigh & luke Harding: assanGe WikiLeaks muutti maailmaa. Kuka on Julian Assange, mies kaiken takana? 28 € (ovh 32 €) kalle kniivilä: Putinin vÄkeÄ Kanava-palkintovoittaja 2014. Tämä ei ole kirja Vladimir Putinista vaan hänen kannattajistaan, joita on paljon. 26 € (ovh 29 €) antti vihinen: MinÄ Ja Mozart Minä ja Mozart on ensimmäinen suomeksi kirjoitettu Mozartin elämäkerta, rock-asenteella. 30 € (ovh 34 €) Jonathan lyons: viisauden talo Mitä keskiajan Eurooppa oppi arabeilta? Kirja tutustuttaa suurenmoisiin keksintöihin. 26 € (ovh 29 €) kaikki uutuudet, yli 250 kirJan valikoiMa Ja tarJouksia nettikauPassa. tilaa osoitteesta www.intokustannus.f i tai Myynti@intokustannu s.fi. kun tilaat viiMeistÄÄn 12.12.2014, kirJat eHtivÄt Pukin konttiin. HintoiHin lisÄtÄÄn Postikulut, Max 5 €/tilaus. Hippo taatila: isiPaPPaBlues Esikoisromaani kuvaa vanhemmuuden kiirastulta ja heittää perinteiset sukupuoliroolit pää laelleen. 22 € (ovh 25 €) andrea levy: PitkÄ laulu Teos sijoittuu Jamaikalle, viimeisiin orjuuden vuosiin ja sen lakkauttamisen jälkeiseen aikaan. 29 € (ovh 33 €) Jesper Malmose: vallan linnake Vetävä kuvaus poliitikkojen, toimittajien ja mediapelureiden juonista. Perustuu suosittuun tv-sarjaan. 28 € (ovh 32 €) declan Hill: Maksetut Maalit Kirja paljastaa jalkapallon yhteydet rikollisuuteen. Käsittelyssä myös Suomi. 26 € (ovh 29 €) Pentti sainio: kuMMolan kÄÄntÖPiiri Jääkiekko on raju peli, mutta vielä hurjempaa on kulisseissa, talouden ja politiikan otteluissa. 15 € (ovh 32 €) Petri laukka: reMu & HurriGanes kekkoslovakiassa Hurriganes tarjosi YYA-ajan Suomessa omatekoisen tulkinnan Amerikasta ja rock ’n’ rollista. 28 € (ovh 32 €) Lahjoita viisaita sanoja ja hillittömiä lukumatkoja! kaikki uutuudet, yli 250 kirJan valikoiMa Ja tarJouksia nettikauPassa www.intokustannus.fi. tilaa osoitteesta www.intokustannus.fi tai Myynti@intokustannus.fi. kun tilaat viiMeistÄÄn 12.12.2014, kirJat eHtivÄt Pukin konttiin. HintoiHin lisÄtÄÄn Postikulut, Max 5 €/tilaus.
ilmoitus Joutsenmerkki – vastuullisten JoululahJoJen apuna Joutsenmerkki eli Pohjoismaiden yhteinen ympäristömerkki myönnetään tuotteille ja palveluille, jotka ovat läpäisseet tiukat ympäristöja laatuvaatimukset. Valitsemalla Joutsenmerkityn tuotteen voit olla varma, että valintasi kuormittaa ympäristöä vähemmän kuin muut vastaavat tuotteet. Kiinnitä huomiota merkkiin myös valitessasi joululahjoja. Olemme koonneet vinkit kestäviin lahjoihin osoitteeseen: www.joutsenmerkki.fi antti alaJa: valtioyhtiöistä yrittäJähenkiseen valtioon Kirjasampo tarjoaa monenlaisia reittejä kaunokirjallisuuden maailmaan! Sivustolta löydät sekä tietoa kirjoista, kirjailijoista ja ajankohtaisista kirjallisuuden ilmiöistä että lukuvinkkejä monista kiinnostavista aiheista. Palvelua ylläpitää Kirjastot.fi. www.kirjasampo.fi kirJasampo Vietnamilaisten Tan Minhin yksinhuoltajanaisten valmistamat mainiot makuupussit moneen käyttöön. 100% silkkiä. Näppärä lakana kyläilyyn ja kaikenlaisille retkille. Korvaa lakanat retkeilymajassa. Ihana iholla, ylelliset unet taattu. Paino vain 140 g ja mahtuu miniveskaan tai vaikka taskuun. Kulkee tavallisessa kirjekuoressa vaikka lahjaksi kaverille. Saatavilla eri väreissä. Rosebudin kirjakaupoista tai suoraan toimituksesta. Hinta 42 euroa kotiin postitettuna: tilaukset@voima.fi voiman silkkimakuupussit Kotimaisen RCM-CLOTHING-vaatemerkin ympäristöystävälliset hamppuja luomupuuvillapaidat. Uutuutena kolmen t-paidan paketti tarjoushintaan kauniisti pakattuna kierrätyspuuvillaiseen RCMkangaskassiin – käytännöllinen lahja! Verkkokaupassa nyt Hemp Hoodlamb talvitakit ja SATIVA -hamppuasusteet. Tutustu myös RCM-kaupan valikoimaan Turussa! Rauhankatu 12 a 20100 Turku www.rcm-clothing.com rCm t-paiDat / hamppua Ja luomupuuvillaa synti 24.5.2015 saakka Miltä synti näyttää? Taiteilijoina Reima Nevalainen, Riku Riippa, Stiina Saaristo, Kirsti Tuokko, Dzamil Kamanger, Janne Laine, Satu Jaatinen, Akseli Gallen -Kallela, Claes Corneliszoon Moeyaert, Sebastian Vrancx, Hannes Autere, Albert Edelfelt, Frans Snyders ja Magnus Enckell. Käykää rohkeasti pidemmälle! www.serlachius.fi Reima Nev alainen, F amily T ree , 2014. Uusix-verstaat on käsityöpajojen yhteisö, jonka tehtävä on kuntouttavan työtoiminnan järjestäminen työttömille helsinkiläisille. Uusix on osa Helsingin kaupungin sosiaalija terveysviraston työhönkuntoutusta. Vähäisillä resursseilla, kestävän kehityksen periaatetta vaalien, saadaan suuria vaikutuksia sekä yksittäisen kuntoutujan että koko yhteiskunnan mittakaavassa. Työpajoissa kierrätysmateriaaleista valmistettuja tuotteita, kuten koruja, puuesineitä, tekstiilejä, sisustustuotteita ja leluja on myytävänä Uusixin kaupassa, Kyläsaarenkatu 8 J:ssä. www.uusix.fi uusix soliDaarisuuskalenteri Solidaarisuuskalenteri 2015, valveutuneen maailmanparantajan vakiovaruste, pureutuu teemaan kirja huumorilla ja napakkuudella. Rosa Liksomin suunnittelemien kansien välistä löytyvät mm. tärkeät tärkeät päivämäärät ja tapahtumat & teemaan liittyvät osuvat sitaatit. Osta hyvin varustetuista kirjakaupoista tai netistä: www.rauhanpuolustajat.org Valtio ja yksityinen sektori asetetaan usein vastakkain. Raportissa haastetaan taloushistoriallisesta näkö kulmasta tämä yksinkertaistava vastakkainasettelu. Uusi kasvu ja innovaatiot vaativat suuria julkisia investointeja ja yhteiskunnallisia missioita. Applen älypuhelinten älykkäiden teknologioiden takaa voidaan löytää valtava julkinen panostus. www.sorsafoundation.fi Joutsenmerkki – vastuullisten JoululahJoJen apuna Joutsenmerkki eli Pohjoismaiden yhteinen ympäristömerkki myönnetään tuotteille ja palveluille, jotka ovat läpäisseet tiukat ympäristöja laatuvaatimukset. Valitsemalla Joutsenmerkityn tuotteen voit olla varma, että valintasi kuormittaa ympäristöä vähemmän kuin muut vastaavat tuotteet. Kiinnitä huomiota merkkiin myös valitessasi joululahjoja. Olemme koonneet vinkit kestäviin lahjoihin osoitteeseen: www.joutsenmerkki.fi antti alaJa: valtioyhtiöistä yrittäJähenkiseen valtioon Kirjasampo tarjoaa monenlaisia reittejä kaunokirjallisuuden maailmaan! Sivustolta löydät sekä tietoa kirjoista, kirjailijoista ja ajankohtaisista kirjallisuuden ilmiöistä että lukuvinkkejä monista kiinnostavista aiheista. Palvelua ylläpitää Kirjastot.fi. www.kirjasampo.fi kirJasampo Vietnamilaisten Tan Minhin yksinhuoltajanaisten valmistamat mainiot makuupussit moneen käyttöön. 100% silkkiä. Näppärä lakana kyläilyyn ja kaikenlaisille retkille. Korvaa lakanat retkeilymajassa. Ihana iholla, ylelliset unet taattu. Paino vain 140 g ja mahtuu miniveskaan tai vaikka taskuun. Kulkee tavallisessa kirjekuoressa vaikka lahjaksi kaverille. Saatavilla eri väreissä. Rosebudin kirjakaupoista tai suoraan toimituksesta. Hinta 42 euroa kotiin postitettuna: tilaukset@voima.fi voiman silkkimakuupussit Kotimaisen RCM-CLOTHING-vaatemerkin ympäristöystävälliset hamppuja luomupuuvillapaidat. Uutuutena kolmen t-paidan paketti tarjoushintaan kauniisti pakattuna kierrätyspuuvillaiseen RCMkangaskassiin – käytännöllinen lahja! Verkkokaupassa nyt Hemp Hoodlamb talvitakit ja SATIVA -hamppuasusteet. Tutustu myös RCM-kaupan valikoimaan Turussa! Rauhankatu 12 a 20100 Turku www.rcm-clothing.com rCm t-paiDat / hamppua Ja luomupuuvillaa synti 24.5.2015 saakka Miltä synti näyttää? Taiteilijoina Reima Nevalainen, Riku Riippa, Stiina Saaristo, Kirsti Tuokko, Dzamil Kamanger, Janne Laine, Satu Jaatinen, Akseli Gallen -Kallela, Claes Corneliszoon Moeyaert, Sebastian Vrancx, Hannes Autere, Albert Edelfelt, Frans Snyders ja Magnus Enckell. Käykää rohkeasti pidemmälle! www.serlachius.fi Reima Nev alainen, F amily T ree , 2014. Uusix-verstaat on käsityöpajojen yhteisö, jonka tehtävä on kuntouttavan työtoiminnan järjestäminen työttömille helsinkiläisille. Uusix on osa Helsingin kaupungin sosiaalija terveysviraston työhönkuntoutusta. Vähäisillä resursseilla, kestävän kehityksen periaatetta vaalien, saadaan suuria vaikutuksia sekä yksittäisen kuntoutujan että koko yhteiskunnan mittakaavassa. Työpajoissa kierrätysmateriaaleista valmistettuja tuotteita, kuten koruja, puuesineitä, tekstiilejä, sisustustuotteita ja leluja on myytävänä Uusixin kaupassa, Kyläsaarenkatu 8 J:ssä. www.uusix.fi uusix soliDaarisuuskalenteri Solidaarisuuskalenteri 2015, valveutuneen maailmanparantajan vakiovaruste, pureutuu teemaan kirja huumorilla ja napakkuudella. Rosa Liksomin suunnittelemien kansien välistä löytyvät mm. tärkeät tärkeät päivämäärät ja tapahtumat & teemaan liittyvät osuvat sitaatit. Osta hyvin varustetuista kirjakaupoista tai netistä: www.rauhanpuolustajat.org Valtio ja yksityinen sektori asetetaan usein vastakkain. Raportissa haastetaan taloushistoriallisesta näkö kulmasta tämä yksinkertaistava vastakkainasettelu. Uusi kasvu ja innovaatiot vaativat suuria julkisia investointeja ja yhteiskunnallisia missioita. Applen älypuhelinten älykkäiden teknologioiden takaa voidaan löytää valtava julkinen panostus. www.sorsafoundation.fi joulu– tammikuun merkki tuotteet
Voima Hämeentie 48, 00500 Helsinki, puhelin (09) 7744?3112, faksi (09) 773?2328, sähköposti voima@voima.fi, toimituksen sähköposti toimitus@voima.fi, fifi.voima.fi VastaaVa päätoimittaja teemu matinpuro 050 5941499 fifi.Voima.fipäätoimitttaja Hannele Huhtala (opintovapaalla 12.9.–14.12.) toimitussihteeri (kulttuuri) Veera Nuutinen ulkoasu Ville sutinen & Ninni Kairisalo (09) 7744?3113, mainosgraafikko Ninni Kairisalo toimittajat tuomas Rantanen, mikko sauli & Jari tamminen toimitusjohtaja teemu matinpuro YhteYspäällikkö tuomas Korkiakangas (09) 7744 3112, 040 825 5804 kustannuspäällikkö tuomas Rantanen (opintovapaalla) 040 507?7165 ValokuVaajaharjoittelija Aleksi toivanen kuVittajaharjoittelija Noora Kananen ensimmäinen lukija tapani möttönen, aVustajina tässä numerossa ilona Ahti, Jirina Alanko, Dina Barinova, Kaitlin Cronenberg, Henri Gylander, markku Halme, sami Helle, tinttu Henttonen, Petteri Kainulainen, Allan Kaval, Kalle Kinnunen, Haru Kivelä, otto Kronqvist, Kerttu matinpuro, mira mäkiranta, mikko Niskasaari, Heta Nuutinen, Bertha o, Jorma Penttinen, Pilli-liisa, maaria Päivinen, lidia Šeinina, Janne siironen, Jukka silokunnas, Katri sipiläinen, Kasper strömman, Kaisu tervonen, Jarkko tiitinen, Pekka turunen, tero tähtinen, laura ukkonen, laura Vartio, Heli Yli -Räisänen Tässä lehdessä muun muassa kolumniT 9, 28, & 48 15.12.–25.1.2015 haastattelussa David Cronenberg, elokuvan kliininen lihamestari Kannen kuv a: Jani leinonen 10 / 2014 • 7 pääkirjoiTus Jo viisitoista vuotta murrosiässä ensimmäistä Voima-lehteä tehtiin marraskuussa 1999 melkoisen innostuksen ja kohkaamisen merkeissä Hämeentien varrella Helsingin Kalliossa. Toimituksen sijainti on siirtynyt muutaman piirun kadunvartta pohjoiseen isompiin tiloihin, mutta sama meininki lehdeteossa jatkuu edelleen. Toimitus muistuttaa vieläkin enemmän inkkarileiriä kuin valtavirtamediaa kustantavan yhtiön konttoria. Lehden ensimmäisessä numerossa silloinen päätoimittaja Peik Johansson totesi: ”Perimmäinen syy Voima-lehden syntymiselle on syvä huoli suomalaisen journalismin tilasta ja tulevaisuudesta.” Lehden missio on alusta alkaen ollut kuitenkin muutakin kuin journalismia. Markkinavoimia on alusta pitäen lähestytty kriittisen kuluttajuuden näkökulmasta. Ensimmäisen Voiman markkinoinnista ja mainosmyynnistä vastannut, tuolloin Luonto-Liiton pääsihteerinä toiminut Tuomas Rantanen visioi puolestaan: ”Keskittyvän maailmantalouden brutaalia välinpitämättömyyttä vastaan kamppaillaan jo nyt yhdistelemällä erilaisia taloudellisia, sosiaalisia ja ekologisia vastavoimia.” lehDen ViiDestätoista kunniakkaan ilmestymisvuoden jälkeenkin tilanne mediamarkkinoilla on vähintäänkin yhtä huolestuttava. Monen mielestä lisääntyneen klikkausjournalismin myötä voidaan puhua jopa journalismin rappiosta. Globaalit markkinavoimat näyttävät jyräävän alleen sekä riippumattoman sisällöntuotannon että luovan yrittäjyyden mahdollisuudet selviytyä. Mutta toisaalta Voiman viisitoista vuotta on nähtävä idealismin voittona. Erityisesti printtimediassa käyneestä jatkuvasta puhurista, ja lehden säännöllisistä taloudellisista ahdingoista huolimatta sinnittelemme edelleen tuulikaapeissa. Samaan aikaan sieltä on poistunut kunnioitettava joukko kollegoja: Aktivist/Nöjesguiden/V-lehti, Cult24, City ja viimeisimpänä Sue, muutamia mainitaksemme. Voima Kustannuksen oma Normihomolehtikin (NHL) seikkailee nykyään Voima-lehden sisällä. Kiitos siitä kuuluu paitsi kaikille Hämeentien inkkarileirillä vaikuttanelle ja avustajille, niin teille rakkaat lukijat. Te olette pitäneet meitä pystyssä palautteenne muodossa, ja usko Voiman tulevaisuuteen on säilynyt pahimpienkin kriisien keskellä. Voima olkoon kanssamme! teemu matinpuro normihomovoimaa! s. 27–28 Caitling Cr onenber g 10 otto kronqvist 22 maaria päivinen petteri kainulainen Veronkiertoa ja postilaatikkofirmoja 14 39 54 52 30 Buddhalainen miss reet 16 rahankeräyslaki N oor a K ananen m ira m äkir anta N oor a K ananen kulTTuuri 39–58 N oor a K ananen Pauli laasonen lidia Šeinina
8 • 10 / 2014 Keväällä minihallitusohjelmaan pompannut rahankeräyslaki etenee täydellä höyryllä. Hallituksen esitysluonnos kävi lausuntokierroksella marraskuussa. Rahankeräyslakia on uusittu tällä vaalikaudella aiemminkin. Silloin keräysoikeutta laajennettiin yliopistoihin ja diakoniatyöhön. Uusi laki on ollut voimassa vasta kolme kuukautta, kun uusi on jo työn alla. Uuden esityksen valmistelua on kansalaisjärjestöjen mielestä leimannut kiire ja salamyhkäisyys. Sosiaalija terveysalan järjestöjen kattojärjestö Sosten toiminnanjohtaja Vertti Kiukas ei muista tapausta, jossa järjestöjä olisi otettu yhtä huonosti mukaan valmisteluun. ”Järjestöt pääsevät yleensä hyvin osallistumaan lakien valmisteluun”, Kiukas sanoo. ”Tämä hanke on valmisteltu täysin salassa. Järjestöt eivät olleet mukana valmistelussa, ja kommentointiaikakin oli liian lyhyt. Nyky-Suomessa on aika tavatonta, että laki valmistellaan täysin virkamiestyönä.” Kansalaisjärjestöissä esitys herättää huolta laajemminkin. Monien järjestöjen toiminta on riippuvaista keräysrahoista. Esityksessä rahankeruussa luovutaan yleishyödyllisyyden vaatimuksesta ja avataan keräysmahdollisuus yrityksille, kunnille ja valtiolle. ”Tulevaisuudessa voin hyvin kuvitella, että esimerkiksi jokin pieni kunta kerää rahaa homekoulun kunnostamiseen. Myös pienemmät yritykset ja startupit alkavat varmaan toteuttaa keräyksiä”, Kiukas maalaa. Esitysluonnoksessa todetaan, että kilpailu keräysmarkkinoilla kiristyy. RahankeräRahankeräys laki tulee, oletko valmis? teKsti MiKKo sauli Kuvitus nooRa Kananen Kesäkuun minihallitusneuvotteluissa hallitus kirjasi ohjelmaansa rahankeräysluvan uudistamisen. Seuraukset eivät näillä näkymin rajoitu lupajärjestelmään. Sisäministeri Päivi Räsäsen valtiosihteeri Marjo Anttoora, miten rahankeräyslain uudistaminen tuli agendalle? – Ihan alkukaudesta meille alkoi tulla palautetta, että nykyjärjestelmässä on hitautta ja kankeutta. Emme kuitenkaan lähteneet koko järjestelmän uudistamiseen, sillä ajateltiin, että paketti on liian iso. Järjestimme useampia kuulemistilaisuuksia liittyen osauudistukseen, ja järjestöillä oli samalla mahdollisuus ottaa kantaa kokonaislakiin. Niiden perusteella kävi selväksi, että nykylaki ei vastaa ihmisten tarpeisiin ja sosiaalisen median muuttamaan toimintaympäristöön. Kritiikkiä on tullut lyhyestä kommentointiajasta. Miten vastaat tähän? – Olemme järjestöjä tavatessa myöntäneet, että tässä on ollut kiire, koska hallituskausi lähenee loppuaan. Nyt tämän lakiuudistuksen luonnoksen yhteydessä lausuntoaika oli neljä viikkoa. On ollut useita hallituksen esityksiä, joissa se on ollut lyhempikin. Lausunnoissa on tullut erittäin hyvää sekä positiivista että negatiivista palautetta, jota otamme huomioon jatkovalmistelussa. Eli laki on tarkoitus antaa eduskunnan käsittelyyn tällä vaalikaudella? Kyllä, olemme hakeneet siihen lisäaikaa ja laki on tarkoitus jättää tammikuussa. Toki siihen jossakin määrin vaikuttaa se, kuinka lausuntojen huomioiminen tällä aikataululla onnistuu. Otamme vakiintuneiden toimijoiden kritiikin vakavasti. Ollaanko tässä nyt laittamassa virkamiestyönä järjestöjen rahoitusta uusiksi, kun rahapeli monopoliakin ollaan uudistamassa? – Ei nyt sinulla on väärä tieto rahapelimonopoliasiasta. Siitä ei valmistella lakia. Hallitus on talouspoliittisen ministeriryhmän keskusteluissa, jotka ovat salaisia, käsitellyt asiaa. Mutta lainvalmistelua ei ole käynnissä. Asiaa oli tarkoitus esitellä sekä järjestöille että parlamentaariselle rahapelityöryhmälle, mutta se tuli julkisuuteen ennenaikaisesti. – Keskusteluissa on nimenomaisesti todettu, että tarkoitus ei ole muuttaa rahanjakoa. Tarkoitus ei ole, että vietäisiin joltain järjestöltä jotakin vaan turvata monopoli. Rahankeräyslain piiriin tulee paljon uusia tahoja mukaan. Miten tähän ratkaisuun on päädytty? – Ensinnäkään tämä esitys ei vastaa vanhojen toimijoiden toiveeseen siitä, että kerääjätahot pysyisivät hyvin rajoitettuina, ja toisaalta se ei myöskään vastaa siihen, että kuka tahansa yksityishenkilö pystyisi alkaa rahaa keräämään. – Tähän puolivälin malliin on sisällytetty sitten sekä kunnat että valtio. Osauudistuksessa keskusteluun tulivat yliopistot, jotka ovat julkisia yhteisöjä, ja vielä erikseen lastensairaala, jossa kunnat ovat mukana, eli uusia keräystarpeita on ilmennyt julkiselta suunnalta. Ajattelimme, ettei lähdetä rajoittamaan enempää kuin luotettavuuden kannalta on välttämätöntä. Mutta samanaikaisesti hallituksen esitysluonnos toteaa, että kilpailu keräysmarkkinoilla kiristyy? – Voi olla, mutta oma ajatukseni on, että jos rahankeräykseltä poistuu leima, että sitä tarvitsee poliisin toimesta tiukkaan säädellä, niin ihmiset voivat alkaa spontaanimmin lahjoittaa. Tuntuu, että aika monella on auttamisen halu, mutta alaan liittyy ajatus huijauksen mahdollisuudesta. Tässä on ministeriön kelkka kääntynyt 180 astetta. Onko ministerin osalta halusta laajentaa keräysoikeutta kirkollisiin toimijoihin? – Keräysoikeus ei tässä laajene hengellisiin tahoihin nykyisestä miltään muilta osin kuin tilaisuuksissa tapahtuvaa rahankeruuta koskien, ja se tulee koskemaan muitakin järjestöjä. On virheellinen tieto, että ministeri olisi ryhtynyt rahankeräyslain kokonaisuudistukseen muuttaakseen hengellisten tahojen asemaa. Ne ovat nyt jo yleishyödyllisiä yhteisöjä ja niillä on oikeus saada rahankeräyslupa. Tässä on enemmän yleinen ilmapiiri vaikuttanut ja ajatus siitä, että ihmisiä ei pidä holhota siinä, mihin he rahansa laittavat. Haluaisin vielä tarkentaa, koskeeko keräysoikeus nykylain puitteissa verotusoikeudellisia yhteisöjä? – Syyskuun alusta hiippakunnilla on ollut oikeus järjestää rahankeräyksiä diakoniatyön rahoittamiseksi. Taustalla on eduskunnan lausuma, että tulee tarkastella, tulisiko lain mahdollistaa kirkolle rahankeräysoikeus. Ministeriössä tarkastellessamme totesimme, että pitäisi. Lisäksi kansallisgalleria ja yliopistot lisättiin lakiin luvan saajiksi. Haastattelun jälkeen Anttoora toimitti Voimalle kaksi Sisäasianministeriön poliisiosaston dokumenttia, joista toinen on tältä ja toinen edelliseltä vaalikaudelta. Dokumenteista ensimmäisessä todetaan, että uskonnollisen toiminnan harjoittaminen ei ole este rahankeräysluvan saamiselle, jos toiminta on yleishyödyllistä. Jälkimmäisen mukaan uskonnollista toimintaa voidaan pitää itsessään yleishyödyllisenä. Anttoora alleviivasi, ettei rahankeräyslain uudistamisen tarkoitus ole hengellisten tahojen keräysoikeuden laajentaminen. Nykyinen esitys luopuu yleishyödyllisyyden vaatimuksesta kaikkien kerääjätahojen osalta. Valtiosihteeri vastaa
10 / 2014 • 9 ohjelman kirjaukseen, mutta toisaalta demarien puoluehallitus linjasi hanketta vastaan. Puheenjohtaja Antti Rinne on kuitenkin näyttänyt vihreää valoa valmistelun jatkamiselle. Samanaikaisesti tuli julkisuuteen sisäministeriön aie Veikkauksen, Raha-automaattiyhdistyksen ja hevospeleistä vastaavan Fintoton yhdistämisestä. Pelimonopolit ovat merkittäviä kansalaisjärjestöjen työn rahoittajia. Hallituksen sanat ja teot Jyrki Kataisen hallituksen ohjelma ylisti kansalaisjärjestöjä. Ohjelma lupasi järjestöille resursseja ja toimintaedellytysten turvaamista. Alexander Stubbin hallitusohjelmassa järjestöjen resursseja koskettaa läheisimmin juuri rahankeräyslain uudistaminen. Rahapeliyhtiöitä ei ohjelmassa mainita lainkaan. Vertti Kiukas ei ole hallituksen toimiin tyytyväinen. ”Kokonaisuutena tämä vaalikausi osoittaa, että löysä puhe ja kauniit lauseet eivät käytännössä takaa mitään, jos linjauksia ei vastuuteta ja resursoida. Hallitus on leikannut järjestöjen resursseja RAY:n avustuksien osalta.” Rahankeräyslain uudistaminen näyttää nousevan yhdeksi tärkeimmistä järjestöjen resursseja koskevaksi hankkeeksi tällä vaalikaudella. Kiukas ei usko, että rahapeliyhtiöiden yhdistäminen enää etenee ennen seuraavia hallitusneuvotteluja. saa antaa, muttei pyytää Rahankeräyslain uudistuksella on myös kannattajansa. Rahankeräyslaki uusiksi -kampanjan puuhanainen Riikka Kämppi kertoo, että Poliisihallituksen selvityspyyntö Wikipedian rahankeräyksestä mahdollisti poliittisen konsensuksen. ”Wikipedia oli tässä ratkaiseva kohta. Se toi rahankeräyslain konkreettisena kysymyksenä kansanedustajien eteen. Heillä ei aiemmin ollut suurempia intohimoja asiassa.” Kannattajatkaan eivät ole täysin tyytyväisiä nykyesitykseen. ”Tästä puuttuvat vielä yksityishenkilöt eikä tämä ratkaise kaikkia joukkorahoituksen ongelmia”, Kämppi sanoo. Päinvastoin kuin Kiukas, hän kiittelee prosessin avoimuutta, joskaan ei varauksettomasti. ”Lain valmistelu on ollut hirveän avointa, mutta on hassua, että lausunnot on pyydetty niiltä, joilla on ennen ollut rahankeräyslupa. Jos on tarkoitus antaa rahankeräysoikeus uusille toimijoille, pitäisi myös heitä kuulla osana valmisteluprosessia.” ”Jos kysytään ainoastaan nykyisin rahaa kerääviltä järjestöiltä, asia näyttää helposti siltä, että muutoksia vastustetaan enemmänkin. Tässä olisi vielä kehittämisen paikka kuulemisten suhteen”, Kämppi linjaa. Rahankeräyslain uudistamista eduskunnassa ajanut kansanedustaja Oras Tynkkynen ei ole huolestunut yleishyödyllisyydestä. ”Lupiin perustuva järjestelmä on eurooppalaisittain harvinainen. Nykyisin meillä saa kyllä antaa rahaa mihin lystää, mutta sitä ei saa pyytää ilman lupaa. On ollut näennäiskeräyksiä, joissa minimaalinen osuus lahjoituksista on päätynyt kohteeseensa. Byrokraattinen nykyjärjestelmä ei ole onnistunut niitä estämään”, Tynkkynen sanoo. ”Ratkaisevaa lupajärjestelmästä ilmoitusjärjestelmään. Yleishyödyllisyyteen liittyvät rajaukset ovat asioita, joita voidaan viilata myöhemminkin.” Juttua varten tehtiin lukuisia taustahaastatteluja politiikan ja järjestöelämän vaikuttajien parissa. Sisäministeri Päivi Räsänen kieltäytyi sihteerinsä välityksellä haastattelusta vedoten aikatauluihinsa. toisinajattelija TTIP ja CETA kaatuvat – allekirjoitus kerrallaan Y h dY s va l l at ja EU polkaisivat viime vuoden heinäkuussa käyntiin neuvottelut, joiden tavoitteena on solmia kesään 2015 mennessä transatlanttinen kauppaja investointikumppanuus (TTIP). EU:n ja Kanadan välisen CETA-nimellä tunnetun vastaavan sopimuksen osalta neuvottelut on jo käyty ja se odottaa jatkokäsittelyä. Salailusta huolimatta sopimusluonnokset ovat vuotaneet julkisuuteen. Yksi TTIP-sopimuksen hurjimmista esityksistä on kansalaisia ja ympäristöä suojelevien standardien yhdenmukaistaminen ”alimman yhteisen nimittäjän tasolle”. Pelottavinta on kuitenkin se, että sopimusluonnoksiin sisältyy investointisuoja, joka takaa ulkomaisille sijoittajille oikeuden vaatia valtioilta oikeusteitse miljoonakorvauksia, mikäli nämä kiristävät lainsäädäntöä sijoittajia haittaavalla tavalla. K o m i s s i on r ö Y h K e Y de s tä suivaantuneina laaja joukko eurooppalaisia ympäristö ja kuluttajajärjestöjä sekä ammattiliittoja päätti yrittää sopimusten kaatamista EU:n virallisella ECI -kansalaisaloitteella. Miljoonan allekirjoituksen kerääminen vuoden aikana antaa unionin kansalaisille mahdollisuuden ”osallistua suoraan EU:n politiikan kehittämiseen” ja velvoittaa julkisen kuulemisen järjestämiseen Euroopan parlamentissa. Aloitteesta tehtiin komissiolle lähes sadan sivun mittaisen ennakkoselvitys. Tyrmistys oli suuri, kun kahden kuukauden odottamisen jälkeen komissio kieltäytyi rekisteröimästä kansalaisaloite tta. Komission logiikan mukaan olisi mahdollista rekisteröidä kansalaisaloite, joka rohkaisee heitä viemään vapaakauppaneuvottelut loppuun, mutta ei sellaista, jossa vaaditaan niiden keskeyttämistä. n Y t ti e däm m e , miksi komissio hylkäsi kansalaisaloitteen. Miljoona nimeä olisi saatu kokoon nopeasti, ja komissio olisi ollut pakotettu avaamaan salamyhkäistä neuvotteluprosessia. Hylkäämispäätöksen jälkeen käynnistetty itseorganisoitu kansalaisaloite saavutti miljoonan allekirjoittaneen rajapyykin alle kolmessa kuukaudessa. Suomalaisia allekirjoittajia on jo yli 20 000. Aloitteen takana oleva Stop TTIP -koalitio jatkaa toimintaansa kunnes sopimukset kaatuvat. Se on nyt lähempänä kuin koskaan. Kiitos tästä kuuluu sitkeille kriitikoille ja aktiivisille kansalaisille! otto KRonqvist Kansalais aloitteen voi allekirjoittaa osoitteessa: www.stop-ttip.org/allekirjoita Kirjoittaja on itseor ganisoidun kansalaisaloitteen takana olev an Stop TTIP -k oalition kansalaisk omitean jäsen. yksillä viime vuosina kerätty noin 120 miljoonaa euroa vuodessa. Järjestöt pelkäävät, että lupamenettelystä luopuminen lisäisi väärinkäytöksiä ja huonontaisi lahjoittamisen mainetta. Esitystä sorvataan valmiiksi sisäministeriössä. Se on tarkoitus antaa eduskunnalle käsittelyyn alkuvuodesta, ja aikataulun mukaan valmista pitäisi olla helmikuun lopussa. Jakopolitiikkaa vai idealismia? Kristillisdemokraatit ovat ajaneet uudistusta vaikka ovat aiemmin olleet penseitä uudistukselle. Osa asiaa läheltä seuranneista arvioi, että puoluejohtaja, sisäministeri Päivi Räsäsen taustayhteisöt olisivat kääntäneet ministerin pään, osa taas, että kyse on Räsäsen tyylistä ottaa asia omakseen ja ajaa sitä kaikin voimin. Keräysoikeuden laajentaminen kirkollisiin tahoihin nousi esiin käytännössä kaikissa tätä juttua varten tehdyissä taustahaastatteluissa. Hanke on läheinen myös kokoomukselle. Uudistuksen myötä esimerkiksi lastenklinikkakeräyksen toteuttaminen olisi huomattavasti helpompaa. Kansanedustajat puolestaan ovat löytäneet asiassa toisensa yli puoluerajojen, kuten eduskunnassa etenevä aloite asiasta osoittaa. Sitä ovat ajaneet muun muassa Oras Tynkkynen (vihr.), Mikael Jungner (sd.) ja Harri Jaskari (kok.). SDP on sitoutunut hallitus
10 • 10 / 2014 Eläinten oikeudenkäynnit olivat arkipäivää tuoMas R antasen artikkeli eläinten oikeusjutusta (Voima 9/2014) oli sinänsä mielenkiintoinen. Hieman taustatyötä jutun eteen olisi silti voinut tehdä. Eläinten oikeudenkäynneissä ei ole mitään uutta, puhumattakaan siitä, että kyseessä olisi kahden taiteentekijän uusi oivallus. Keskiajalla ja uuden ajan alussa eläinten oikeudenkäynnit olivat osa täysin normaalia arkipäivää monissa osissa Eurooppaa. Esimerkiksi Wikipediassa asiasta kerrotaan hakusanalla ”Animal Trial”. Tämän historiallisen taustan vaarinotto on sikäli tärkeää, että liian helposti syntyy kuva edistyksellisestä modernista, joka on viimein postuloimassa myös eläimille oikeuksia ikään kuin seuraavana askeleena orjuuden poistamisen jälkeen. Päinvastoin – eritoten kartesiolaisen dualismin ja muiden no. modernille tyypillisten käsitysten vuoksi modernissa luovuttiin näistä oikeudenkäynneistä, kun eläimiltä edistyksen hengessä poistettiin ”mieli”. antti KuKKonen FM, VTM, Helsinki Toimittaja vastaa: Kiitos sy ventävästä tarkennuksesta. Aiheen rajaus on jutun kirjoittajan eli minun. Oikeusjuttunäytelmänsä takia haastatellut Terike Haapoja ja Laura Gustafsson viittasivat keskiajan käytäntöihin sekä muihin historiallisiin ja nykyajan esimerkkeihin puheissaan ja esityksessään. Heillä ei ollut pyrkimystä esittää eläinten oikeuskelpoisuutta vain omana oivalluksenaan. Historiallisesta kehityksestä olisi saanut juttuun hienon kainalon, jos se olisi tullut juttua tehdessä mieleen. tuoMas Rantanen Kuitit ja kulutus kulttuuri MaHtoiKo voiMan numerossa 9/2014 esitelty Elissa Eriksson ollut saanut teossarjaansa Creative Shopping vaikutteita vastaavia teoksia vuosikausia sitten tehneeltä Angie Taggartilta, joka vieraili Suomessakin useampaan otteeseen? Erikssonin kuiteista paljastuva viesti on sinänsä originaali, että se on lopulta mahdottoman epäpoliittinen ja reformistinen verrattuna Taggartin teoksiin. niMetön Eriksson vastaa: Creative Shopping -kokonaisuuden lähtökohtana oli halu kommentoida nykyistä kulutuskulttuuria, jossa ostamisesta on tullut harrastus ja itseilmaisun väline. Halusin toteuttaa näyttelyn, jonka teokset kärjistäisivät tilanteen äärimmilleen ja vastaisivat kysymykseen: mitä tapahtuisi, jos ostaminen olisikin ainoa tapa ilmaista itseään ja tehdä taidetta? Teosten toteutustekniikka valikoitui tämän tavoitteen perusteella, ja kuitti tuntui luontevalta ”shoppailutaiteen” lopputulokselta. Ange Taggartin hykerryttävään kuittiprojektiin tutustuin vasta oman Creative Shopping -prosessini kuluessa. Koska projektit tarkastelevat kulutuskulttuurin kipupisteitä eri näkökulmista, niiden sisällöt ovat samanlaisesta toteutustekniikasta huolimatta hyvin erilaiset. Taiteilijana en tosin tietenkään voi etukäteen määrätä, miten taideteokseni sisältö katsojalle näyttäytyy. elissa eRiKsson lukijapalaute palaute@voima.fi FiFin luetuimmat 10.11.–10.12. lukijapalaute/ FiFi.voima.Fi 1. 850 000 euroa – eikä siinä vielä kaikki MiKKo sauli Ohittaako Helsingin kaupunki hankintalain pilkkomalla ostopalveluja? 2. Pääosassa minä JaRi taMMinen Jonathan Hobin lavastaa uudelleen median valokuvia kohuista ja katastrofeista. Hänen teoksensa kuvaavat todellisuutta tarkkanäköisemmin kuin uutiskuvat. 3. Seitsemän broidia rellestää ja somettaa HaRu Kivelä & veeRa nuutinen Sörnäisten vankilan esitys tuo Aleksis Kiven veljessarjan nykyaikaan.
10 / 2014 • 11 4. Myytti suomalaisesta taiteilijasta Fanniina tuoMola Olipa kerran suomalainen nuori, joka halusi jostain syystä opiskelemaan taidealalle. 5. Eurotonttuja ja pyhimyksiä Hanna niittyMäKi Marraskuun lopussa Helsingin katukuvaan ilmestyy joulukortteja myyviä romaneja. Kävimme vierailulla päiväkeskus Hirundon taidetyöpajassa, jossa kortit syntyivät. pilli-liisa kuvakuva Radiosta soi Madonnaa Maalauksistani harva esittää todellista paikkaa. Radiosta soi Madonnaa kuitenkin tapahtuu vanhassa hirsitalossa Takametsän kylässä Virossa, jossa asuin erakkona toissa talvena. Vietin paljon aikaa keittiön puulieden vieressä, joten sen maalaaminen muistista oli helppoa. Kuvassa on maailma, jossa voi liikkua vaikeuksitta kaurapuuron ja taikuuden välillä. Poetiikka murtautuu arkipäivään. Naamioituneet, sympaattiset hirviöhahmot saattaa tunnistaa vanhoista amerikkalaisista halloween-valokuvataltioinneista. Vasemmalla puolella tanssii riot grrrl, feministisen punkrock-liikkeen edustaja. KatRi sipiläinen Katri Sipiläinen: Last – Things You Love You Are 3.–21.12.2014 Sorbus-galleriassa. Galleria avoinna ke-su klo 13–18.
12 • 10 / 2014 loKaKuussa Helsinki esitteli uuden ehdotuksen Östersundomin yleiskaavaksi. Suunnittelijat totesivat sen heikentävän seudun Naturaalueiden suojeluarvoja, joten kaava edellyttäisi valtioneuvoston poikkeuslupaa, Suomen ensimmäistä. Östersundomin yleiskaava on Helsingin, Vantaan ja Sipoon yhteinen hanke, jossa tahtipuikkoa heiluttaa Helsinki. Kaikista kolmesta kunnasta on näytetty vihreää valoa hankkeelle, vaikka sen laillisuus on kyseenalainen. Yleiskaava-esitys ilmeisesti asetetaan näytteille ja jatkosta päätetään kevään aikana saatujen saatujen lausuntojen ja muistutusten jälkeen. lounais-sipoo, Östersundom, liitettiin valtioneuvoston pakkopäätöksellä Helsinkiin vuoden 2009 alusta. Hanke myytiin valtioneuvostolle, valtuutetuille ja suurelle yleisölle ruusuisilla mielikuvilla väljästä merellisestä, luonnonläheisestä puutarhakaupunginosasta, jonka liikenne perustuu metroon. Tuolloin alueelle ilmoitettiin asutettavan 50 000 ihmistä. Jo ennen liitosta ympäristöjärjestöt varoittivat alueen olevan hyvin vaikea kaavoittaa. Sen pohjoispuolelle oli syntymässä Sipoonkorven kansallispuisto. Etelässä olivat Mustavuoren lehdon ja Östersundomin lintuvesien Natura-alueet, joihin kuuluu pääosa alueen merenrannoista. Niiden välissä on lukuisia pienempiä, valtakunnallisesti arvokkaita suojelukohteita. Iso osa pelloista on tulvariskialuetta. Natura-alueet ovat erityisen vaativia, koska myöskään niiden ulkopuolinen toiminta ei saa heikentää niiden suojeluarvoja. Helsingin kaupunkisuunnitteluvirasto ei kuunnellut varoituksia. Yleiskaavan helmikuussa 2012 valmistunut luonnos oli häkellyttävä paperi. Natura-lintulahdet olisi ruopattu, niitä olisi kanavoitu yhteen veneväyliksi ja rannat olisi rakennettu täyteen. Vantaan kaupungin johto ei luottanut Helsingin suunnittelijoihin, vaan tilasi asianajotoimistolta selvityksen Natura-säädösten vaikutuksesta Östersundomiin. Asianajaja Kari Marttinen teki tylyn arvion joka on edelleen ajankohtainen. Yleiskaavaluonnos vaatisi poikkeusluvan, jolle ei kuitenkaan olisi laillisia edellytyksiä. Vaikka lupa myönnettäisiin, se todennäköisesti kaatuisi hallinto-oikeudessa. Helsingin kaupunkisuunnitteluviraston johto vaihtui syksyllä 2012, ja samalla Östersundomin kaavoitukseen tuli realismia. Lokakuussa julkistettu uusi kaavaluonnos huomioi paremmin suojelualueet, mutta kolaroi edelleen luonnonsuojelulain vaatimusten kanssa. Ongelmallisimmat kohdat ovat asuinalueet lintulahtien rantojen läheisyydessä, sekä erityisesti Salmenkallion alue. Sinne esitetty, etelään jyrkästi koukkaava metroasema ympäröivine asutuksineen olisi myös helpoin paikka ratkaista Natura-kysymys. Salmenkallion metroaseman poistaminen ja radan oikaiseminen poistaisi ison osan suojeluristiriidoista ja säästäisi kustannuksia. Natura-alueiden suojelua voidaan heikentää valtioneuvoston päätöksellä, mutta se on kivinen tie. Poikkeusluvasta valitettaisiin varmuudella korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Alueella on EU:n luontodirektiivin nimeämiä, ensisijaisesti suojeltavia luontotyyppejä ja lajeja, joten suojelun heikentämisestä on todennäköisesti hankittava myös EU:n komission lausunto. Suomessa ei ole hyväksytty yhtään Natura-poikkeuslupaa. Koko EU:ssa on mennyt läpi vain reilu tusina sellaisia poikkeuksia, joista on pitänyt hankkia komission kanta. Poikkeuslupa edellyttää kolmen ehdon täyttymistä. ”Hankkeelle ei ole vaihtoehtoa. Aina on etsittävä vaihtoehtoja, ja vain ellei niitä ole, voidaan harkita poikkeuslupaa”, selostaa ympäristöministeriön lainsäädäntöneuvos Heikki Korpelainen. ”Lisäksi hankkeen täytyy olla yleisen edun kannalta erittäin tärkeä. EU:ssa hyväksytyt poikkeukset ovat suuria infMyös kaivoshankkeet uhkaavat Naturaa Jos Helsingissä hakataan Naturaa, lastut lentävät ympäri maata, myös Sodankylän Viiankiaavalle. Kaivosyhtiö AA Sakatti Mining havittelee Sodankylän Sakattiin kuparija nikkelikaivosta, joka ulottuisi myös 6 600 hehtaarin laajuiselle Viiankiaavalle. Jos hanke toteutuisi, soidensuojeluja Natura-alueelle repäistäisiin satoja metrejä syvä, kilometrin levyinen monttu. Ympäristöministeriö ja Tukes myönsivät molemmat vuonna 2012 malminetsinnän jatkoluvan Viiankiaavalle. Päätökset poikivat useita valituksia, ja vuonna 2013 KHO palautti ympäristöministeriön päätöksen uuteen käsittelyyn, ministeriön omasta pyynnöstä. Silloinen ympäristöministeri Ville Niinistö oli ympäristöministerinä jyrkästi kaivosta vastaan. ”Viiankiaavan kohdalla kyseessä on alue, jonka luontoarvot ovat kiistattomat eikä niitä voi korvata jossain muualla. Ympäristönsuojelulainsäädännön pohjalta voi sanoa suoraan, että kaivostoiminnan kehittäminen ei voi uhata Viiankiaavan suojelua missään olosuhteissa”, Niinistö kirjoitti Vihreässä blogissa. Kaivosyhtiö uskoo kaivoksen kuitenkin toteutuvan ajan kanssa, vaikka se edellyttäisikin Natura-alueen purkamista. Ulkomaiset kaivosyhtiöt ovat varanneet Suomesta kaikkiaan 45 000 neliökilometriä maata kaivosmahdollisuuksien tutkimiseen. Ne tunkeutuvat luonnonsuojelualueille myös muualla kuin Viiankiaavalla. Helsinki haluaa murtaa naturan Kaupungin Östersundomille esittämä kaavoitus koettelee Natura-suojelun pitävyyttä. rastruktuurihankkeita, kuten rautatie tai valtakunnalle välttämätön suursatama.” ”Kolmas ehto on kompensointi. Jos alueen suojeluarvot heikkenevät merkittävästi, on menetyksen korvaamiseksi osoitettava toinen alue. Kyseessä ei siis ole rahallinen vaan luonnontieteellinen kompensaatio. Heikennystä arvioitaessa on huomioitava kaikki aikaisemmat alueeseen kohdistuneet toimet ja niiden yhteisvaikutus.” ”Vuosaaren satama kulutti loppuun Östersundomin lintuvesien heikennysvaran”, huomauttaa luonnonsuojeluasiantuntija Tapani Veistola, Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piiristä. Veistola viittaa Vuosaaren satamarataan, jonka tieltä Helsinki halusi leikata pois palan Porvarinlahden Natura-alueesta. Porvarinlahti on yksi Östersundomin Natura-lintuvesistä. Kun Natura-alueen pienentäminen osoittautui tuolteKsti & Kuva MiKKo nisKasaaRi
Unelmien vangit ”Jos kaupunkirakenne tässä ei kytkeydy mereen, emme saa aikaan sellaista kaupunkirakennetta, josta olemme unelmoineet”, kommentoi kaupunginjohtaja Jussi Pajunen (kok) Östersundomluonnoksen saamaa kritiikkiä Helsingin Sanomissa (24.10.2014). Ehkä ongelma ovatkin Helsingin unelmat. Kaupunkisuunnitteluviraston päällikkö Tuomas Rajajärvi ja projektipäällikkö Matti Visanti kävivät vuonna 2010 pyytämässä ympäristöministeri Paula Lehtomäeltä (kesk.), ettei Helsingin tarvitsisi piitata Natura-alueista. Ympäristöministeri lupailikin, ettei suojavyöhykettä tarvittaisi. Keskustelut kuitenkin vuotivat julkisuuteen (Suomen Luonto 2/2010), jolloin Lehtimäki perääntyi kiireesti. Hän vakuutti, ettei ole antanut mitään sitoumuksia Natura-alueista, eikä ministeri edes voisi antaa lupaa laittomuuksiin. Syksyllä 2012 Helsingin kaupunkisuunnitteluviraston johto vaihtui. Uusi päällikkö Mikko Aho tunnusti Natura-alueet realiteetiksi. Lehtihaastattelussa hän jopa mietiskeli yhden metroaseman pudottamista pois suunnitelmista, jotta ongelmat vähenisivät. Tästä suuttuivat sekä kaavoitusta johtava apulaiskaupunginjohtaja Hannu Penttilä että kaupunginjohtaja Jussi Pajunen. Niinpä syksyllä 2014 kaavoittaja esittää jälleen kaavaa, joka heikentäisi Natura-alueita, suunnittelijat avoimesti myöntävät. He siis esittävät mallia, joka voi juuttua vuosiksi oikeusprosessiin ja lopulta kaatua. Kummalliselle tilanteelle voi olla kaksi selitystä. Kaavan suunnittelijoilla ovat rasitteenaan kunnallispoliitikkojen unelmat, joita he eivät voi sivuuttaa, vaikka niitä ei voikaan laillisesti toteuttaa. Esittämällä mahdottoman vaihtoehdon suunnittelijat siirtävät vastuun poliitikoille. Voi myös olla, että Helsingin johto arvioi seuraavan hallituksen hyväksyvän Natura-poikkeuksen. Silloin unohtuu, ettei poliittinen päätös riitä, vaan asian ratkaisee tuomioistuin. loin ylivoimaiseksi, päädyttiin vähentämään vaikutuksia Natura-alueeseen. Rautatie vedettiin Porvarinlahden länsipään yli öljytiiviissä kaukalossa ja Mustavuoren lehdon ali tunnelissa. MiKä olisi erittäin tärkeä yleinen etu, joka vaatisi Östersundomin Natura-suojelun heikentämistä? ”Pääkaupunkiseudun kehittämisen mahdollisuus”, vastaa projektipäällikkö Ilkka Laine kaupunkisuunnitteluvirastosta. ”Jos suojeluarvoja ei voi heikentää, kaavan rakennusalaa olisi rajoitettava huomattavasti, ja silloin lopputulos olisi ristiriidassa niiden tavoitteiden kanssa, joita alueliitoksella haluttiin saada. Raideliikenne, metro, edellyttää riittävää väestömäärää ollakseen taloudellisesti kannattava. Toisaalta Östersundomia ei kannata rakentaa ilman raideliikennettä”, Laine sanoo. Alueliitosta tehtäessä todella visioitiin kaikenlaista. Mutta entä jos koko liitos tehtiin väärin olettamuksin? ”On ollut yllätys, kuinka laajasti suojelualueet edellyttävät niiden huomioon ottamista, myös alueiden ulkopuolella. En tiedä, onko tätä aikoinaan tajuttu”, puolitoista vuotta Östersundomin kaavaa työstänyt Laine kommentoi. Suojelun heikentämistä kompensoivista alueista ei hänen mukaansa ole tässä vaiheessa tietoa. Jos Östersundomiin suunniteltua asuinaluetta supistetaan, alueelle arvioidaan mahtuvan noin 10 000 asukasta vähemmän kuin suunnitellut 70 000. natuRa a väistäville asunnoille on kuitenkin vaihtoehtoinen sijoituspaikka. Kaavoitusta ohjaavan kolmen kunnan Östersundom-toimikunnan asiakirjoissa alueen tuleva väkimäärä vaihtelee 70 000–100 000 välillä. Jo yksin tämä osoittaa Natura-suojelun heikentämiselle olevan vaihtoehtoja. ”Päädyimme 70 000 asukkaaseen. Jos asumisväljyys olisi vähän pienempi kuin nyt oletetaan, ja jos kerrosalaa nostettaisiin, alueelle mahtuisi 100 000 asukasta”, Laine vastaa. ”Kaavoituksessa on aina vaihtoehtoja. Se on maankäytön suunnittelua, ja siinä tehdään aina valintoja. Jos luonnonsuojelualueelle aiheutuu merkittävää haittaa, täytyy säätää kaavaa eikä suojelualuetta”, huomauttaa Suomen luonnonsuojeluliiton Veistola. ”Olisi aivan uskomaton ennakkopäätös, jos näin pienillä syillä murrettaisiin Natura. Poikkeuslupa on tarkoitettu aivan eri suuruusluokan ongelmien ratkaisemiseen.” Helsingin hyväksytyissä ja vireillä olevissa yleiskaavoissa suunnitellaan yli 10 miljoonan kerrosneliön verran asuinrakentamista. Luvussa on mukana Östersundomin 3,5 miljoonaa kerrosneliötä, mutta ei Helsingin äsken esiteltyä yleiskaavaluonnosta. Espoossa ja Vantaalla on varattu alueita vielä suurempaan rakentamiseen. Yhteensä ne riittävät lähes puolen miljoonan uuden asukkaan asuttamiseen.
”älä nyt JanKuta”, vastaa rakentajajätti SRV:n hallituksen puheenjohtaja Ilpo Kokkila suorin sanoin, kun Yleisradion MOT-ohjelman toimittaja kysyy häneltä yhtiön harrastamasta aggressiivisesta verosuunnittelusta. Kokkila on Elinkeinoelämän keskusliiton hallituksen puheenjohtaja, mutta hänen mielestään veronkierto ei ole keskustelemisen arvoinen aihe. Kokkilan ärtyneiden kommenttien taustalla oli massiivinen tietovuoto, jonka tutkivien journalistien kansainvälinen rinki ICIJ julkaisi verkkosivuillaan marraskuussa. Sen mukaan tilintarkastusyhtiö Pricewaterhouse Coopers oli junaillut Luxemburgin kanssa vuosina 2002–2010 548 verosopimusta, joiden avulla lähes 350 yhtiötä kykeni vähentämään verotaakkaansa yhteensä miljardeilla euroilla. Aineiston mukaan Luxemburgin anteliasta verolainsäädäntöä hyödyntävät suomalaisyhtiöt SRV, Huhtamäki, Suomen Lähikauppa ja metsäalan sijoitusneuvoja Dasos Capital. Luxemburgin asema keskeisenä verosuunnittelun solmukohtana tiedetään hyvin, mutta nyt paljastuneet asiakirjat tarkentavat kuvaa siitä, kuinka auliisti veroparatiisit palvelevat suuryrityksiä. Verojen välttely on koko ajan röyhkeämpää ja systemaattisempaa. Verosuunnittelun kaksinaamaisuutta kuvaavat hyvin veroparatiiseja käsittelevissä ohjelmissa usein näkyvät postilaatikkorivit jonkun toimistohotellin edessä. Nämä postilaatikot edustavat verokonsulttien luomaa fiktiota aidosta taloudellisesta toiminnasta, jotta verottaja ei pitäisi toimintaa täysin keksittynä. Kun veroja vältellään lain sallimissa rajoissa, puhutaan verosuunnittelusta. Verohallitus toteaa omassa ohjeessaan, että ”hyväksyttävän verosuunnittelun ja veron kiertämisen välistä tarkkaa rajaa on mahdotonta etukäteen määritellä”. ICIJ:n paljastusten tultua ilmi eri tahot kansainvälisen vero-oikeuden professoria Marjaana Helmistä myöten totesivat heti alkuun verosuunnittelun olevan sentään laillista. Epäilyttävien verosuunnittelukiemuroiden julistaminen suoralta kädeltä laillisiksi tuntuu olevan maan tapa. Jokainen asiasta kirjoittava toimittaja muistaa heti alkuun todeta keinot laillisiksi, kuin suojatakseen itsensä juriidisilta seuraamuksilta. Veronkiertoepäilyjen taustalta paljastuu lähes poikkeuksetta tilintarkastusyhtiöiden kesSingapore Veroparatiisien käytön lisääntymistä kuvaa hyvin niiden jatkuvasti kasvava osuus yhdysvaltalaisten yritysten ulkomaisista voitoista. 50% 40% 30% 20% 10% 0% Bermuda (ja muu Karibia) Sveitsi Luxemburg Alankomaat Irlanti 1982 1984 1986 198 8 1990 1992 1994 1996 1998 2000 2002 2004 2006 2008 2010 2012 14 • 10 / 2014 talous N oor a K ananen vältettyjä veroja ja tyhjiä Raja veronkierron ja vero-optimoinnin välillä on häilyvä. Tuore tutkimus osoittaa kuinka veroparatiisien rooli on räjähtänyt käsiin vimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana. 1980-luvun alussa alle viidennes Yhdysvaltalaisten suuryhtiöiden tuotoista tuli veroparatiisesta, nykyään jo yli puolet. Lähde: Gabriel Zucman, Taxing across Borders: Tracking. Personal Wealth and Corporate Profits, Journal of Economic Perspectives, vol. 28, nro 4, Fall 2014.
keinen rooli. Edes lait eivät näy haittaavan niiden toimintaa. Tilintarkastusyhtiö PwC:n entinen senior partner kuka todisti viime vuonna Ison-Britannian parlamentin valiokunnalle, kuinka yhtiö kauppasi verosuunnittelustrategiaa, jolla arveltiin olevan vain 25 prosentin mahdollisuus saada synninpäästö tuomioistuimessa. PwC markkinoi siis verosuunnittelua, jonka se itsekin arveli olevan todennäköisesti lainvastainen. Tilintarkastusyhtiö KPMG kehitti Yhdysvalloissa neljä eri verostrategiaa, joilla tehtailtiin keksittyjä verovähennyksiä ja aiheutettiin 2,5 miljardin dollarin veromenetykset valtiolle. Yhtiö myönsi syyllistyneensä rikokseen ja joutui maksamaan lähes puolen miljardin dollarin sakot. Neljän suuren tilintarkastusyhtiön (PwC, KPMG, Deloitte & Touche ja Ernst & Young) röyhkeyttä ja piittaamattomuutta kuvasivat hyvin yhtiöiden viime kesäkuussa ostamat yhteiset lehti-ilmoitukset, joissa ne vastustivat Hong Kongin demokratiamielenosoituksia. Yhtiöt varoittivat, että heidän asiakkaansa saattavat kaikota, mikäli protestit haittavat bisneksen tekemistä. Yleensä ihmisoikeuksien halveksunta on tahra yhtiön julkisivussa, mutta tilintarkastuyhtiöille se näyttää olevan hyve. Mikäli EK ja sen hallituksen puheenjohtaja Kokkila uskoisivat markkinatalouteen, he olisivat eturivissä taistelemassa veronkiertoa vastaan. Kansainvälisten yritysten aggressiivinen verojen välttely vääristää markkinoita ja siirtää resursseja pois tuottavasta toiminnasta. Luxemburgin kaltainen salaisten rahavirtojen ja piilotettujen sopimusten maailma sotii markkinatalouden tehokkuutta vastaan. Euroopassa olisi aika luopua tällaisesta verosuunnittelusta ja rakentaa avoimempaa ja läpinäkyvämpää markkinataloutta. Hyvä pohja sille olisi ekonomisti Thomas Pikettyn ehdottama maailmanlaajuinen yhtiörekisteri, jossa todellisia omistajia ei voisi piilottaa monen veroparatiisin kautta kulkevien yhtiöketjujen taakse. Tai sitten maakohtainen tilinpito, jossa verot maksettaisiin siihen maahan, jossa yhtiön voitot reaalisesti saadaan. Postilaatikoista olisi joka tapauksessa aika päästä eroon. JoRMa penttinen Kirjoittaja on vapaa toimittaja 10 / 2014 • 15 talous tilintarkastusyhtiöille ihmisoikeuksien halveksunta näyttäisi olevan hyve. voiMa suosittelee Koonnut Kaisu Tervonen oMa Maa -saDonJaKo toRstaisin KaMMaRi, HelsinKi Ruokaosuuskunnan viikoittaiseen sadonjakoon voi tulla kuokkimaan, mikäli haluaa tutustua osuuskunnan toimintaan. http://lumination.fi/kammari italian viiniKulttuuRi 21.–28.1. Helsingin aiKuisopisto Aikuisopistossa perehdytään kevään aikana muun muassa Toscanan ja Piemonten viinikulttuuriin. Lisätietoja löytyy opiston sivuilta. www.helsinginaikuisopisto.fi JouluMyyJäiset 21.12. saaKKa aleKsis Kiven Katu 13, taMpeRe Vegaaniliitto on mukana joulumyyjäisissä, jonka antimet ovat eettisiä, kotimaisia ja eläinystävällisiä. www.facebook.com/vegaaniliittotampere väitös 19.12. Klo 12–14 Helsingin yliopiston pääRaKennus Otto Kässi väittelee valtiotieteellisessä tiedekunnassa tuloeroista ja niiden dynamiikasta. Yksi osa väitöstä käsittelee tuloerojen kehittymistä 1980-luvulta vuoteen 2007. https://helda.helsinki.fi/handle/10138/144140 tuoMaan MaRKKinat 21.12. saaKKa senaatintoRi, HelsinKi Perinteisten joulumarkkinoiden tuoteskaala on laaja, mutta joukkoon mahtuu myös monenlaista lähiruokatarjontaa. www.tuomaanmarkkinat.fi vältettyjä veroja ja tyhjiä postilaatikoita
16 • 10 / 2014 KuRDit ovat olleet kesästä 2014 lähtien lehdistön ja diplomaattien herkeämättömän mielenkiinnon kohteena. Pohjois-Irakin kurdien autonominen hallinto on saanut kansainvälistä tunnustusta ISIS-järjestön (Islamilainen valtio) ja sen sunniliittolaisten vallattua kesäkuussa Mosulin kaupungin. Irakin keskushallinnon otteen mureneminen maan pohjoisosissa ja maan toiseksi suurimman kaupungin joutuminen kapinallisten käsiin ei kuitenkaan johtanut konkreettisiin toimenpiteisiin. Abu Bakar al-Baghdadin julistaman uuden kalifaatin ja kurdijoukkojen väliset yhteenotot sen sijaan herättivät länsivallat välittömään vastareaktioon Yhdysvaltojen ja Ranskan johdolla. Sinjarin alueen jesidiuhrit, Niniven tasangolta kohti kurdialueita paenneet kristityt sekä Isisin joukkojen eteneminen kohti Erbilia loivat yllättävän laajan vastakoalition. Ilmaiskuilla onnistuttiin pian turvaamaan kurdialueet, ja samaan aikaan kurditaistelijat, peshmergat, hyötyivät suorista asetoimituksista ja ulkomaisten neuvonantajien antamasta koulutuksesta. Syyriassa Turkin rajan pinnassa sijaitsee kolme pääasiassa kurdien asuttamaa aluetta. Ne ovat olleet käytännössä autonomisia heinäkuusta 2012 lähtien Bashar al-Assadin hallinnon vetäydyttyä maan pohjoisosista. Nämä erillisalueet nousivat länsimaiseen tietoisuuteen, kun ISIS hyökkäsi niistä syyskuun puolivälissä pienimpään ja syrjäisimpään Kobanen kaupungin lähistöllä. Kobanea, kuten myös Syyrian koillisosissa sijaitsevaa Afrinin aluetta ja luoteisosan Djezirehiä, hallitsee kur dien Kurdit taistelevat tulevaisuudestaan Kobanessa Kobanen kaupungin puolustustaistelut ISIStä vastaan ovat nostaneet unohduksissa olleet kurdiyhteisöt kansainväliseen valokeilaan. Yhteinen vihollinen ei yksin ole riittänyt yhdistämään eripuraisia yhteisöjä. teKsti allan Kaval valoKuvat JaRKKo tiitinen
10 / 2014 • 17 Demokraattisen yhtenäisyyden puolue (PYD). Se teki hyökkäämättömyyssopimuksen Bashar al-Assadin kanssa. Kansan puolustusyksikön (YPG) taistelijoiden tuella PYD on pystynyt ottamaan Syyrian kurdialueet hallintaansa. Molemmat Syyrian kurdijärjestöt ovat yhteistyössä Kurdistanin työväenpuolueen (PKK) kanssa. PKK on taistellut Turkin valtiota vastaan vuodesta 1984 lähtien huolimatta viimeaikaisesta tulitauosta, jonka jatkuminen on nyt uhattuna. lännen viimeinen linnake Kobanen saarto ja jihadistien eteneminen (Yhdysvaltojen johtaman liittouman ilmaiskuista huolimatta) on nopeassa tahdissa tehnyt pienestä kurdikaupungista ja sen puolustajista ISISin vastaisen taistelun symboleja. ISIS taas on valtaosassa länsimaista mediaa leimattu pahan ruumiillistumaksi. Silti Naton jäsenmaa Turkki on estänyt kaikki iskut omalta maaperältään Syyrian jihadistijoukkoja vastaan, välttääkseen PKK:n aseman vahvistumisen ja konfliktin leviämisen omalle maaperälleen. Viime kuukausina kurdit ovat näyttäneet maailman silmissä viimeiseltä linnakkeelta Isisiä vastaan. Unohduksissa olleet Syyrian perinteiset kurdiyhteisöt ovat nyt viimeinen este rajojen yli toimivalle Isisille, jonka länsivallat ja sen liittolaiset haluavat pommittaa olemattomiin tuomatta kuitenkaan maajoukkoja sotatantereelle. Laajalle levinnyt näkemys on, että kurdit muodostavat homogenisen ryhmän. Yhteisen vihollisen löytyminen ei kuitenkaan ole peittänyt kuin osittain merkittäviä jakolinjoja kurdien eri ryhmittymien välillä. Hajanainen kansa Kurdimaailma on yhä pirstaloitunut. Kurdien poliittiset ja sotilaalliset liittoumat ovat muotoutumassa uudestaan, mutta historiallisesti ne ovat hyvin hajallaan. Syyrian väestöstä 15 prosenttia on olleet kurdeja, mutta heitä ei ole tunnustettu virallisesti eikä välttämättä hyväksytty edes Syyrian kansalaisiksi. Opiskelijaliikkeen sisällä jotkut kurdit ovat olleet eturintamassa taistelussa al-Assadin hallintoa vastaan. Mutta vuodesta 2012 lähtien Syyrian vallankumous on vaihtunut uskonnollisväritteiseksi sisällissodaksi, joka on jakanut suuret kurdiryhmittymät kahteen leiriin. Syyrian kurdialueet – joille kansallismieliset kurdit ovat antaneet nimen Rojava (nimi tarkoittaa kurdin kielessä länttä) – ovat olleet kahden ryhmittymän kiistakapulana. Turkissa toimivaa PKK:ta ja sen liittolaista Syyrian PYD:tä vastassa on Masud Barzanin johtama Kurdistanin demokraattinen puolue (KDP), joka on Irakin Kurdistanin autonomisen alueen hallitseva puolue. Vuoden 2012 alkupuolella Barzani kokosi joukon hajanaisia ja kilpailevia pieniä poliittisia kurdiryhmiä Syyrian kurdien kansalliseen neuvostoon (KNCS), joka kannattaa avoimesti Syyrian hallituksen kaatamista. Samaan aikaan PKK vahvisti liittolaissuhdettaan Syyrian hallinnon kanssa, jonka se oli solminut edellisen presidentin Hafez al-Assadin hallitsijakaudella. PKK:n liittolaispuolue PYD vahvisti hallitsevan asemansa Rojavassa käyttämällä sotilaallista voimaansa, jollaista muilla kurdiryhmittymillä ei ollut. Heinäkuusta 2012 lähtien PYD perusti hallitsemilleen alueille omat hallinnolliset instituutionsa. Se näyttäytyi kolmantena tienä Syyrian hallituksen ja opposition välillä, poliittisena esikuvanaan PKK:n ideologia. uudenlaisia jakolinjoja Syyrian kurdipolitiikasta sivuun työnnetyn Barzanin kokoaman neuvoston ongelmana ovat olleet Syyrian arabit (jotka eivät halunneet tunnustaa kurdien autonomiaa), kurdialueiden hallinnasta tehdyt sopimukset (joita PYD ei koskaan kunnioittanut) ja riippuvuus Irakin KDP:stä. Toisaalta KDP on ollut yhä haluttomampi nousemaan suoraan PKK:ta vastaan. Tämä kilpailuasetelma on näkynyt erilaisina opposition uudelleenjärjestäytymisinä konfliktin kuluessa. KDP oli ottanut kontrolliinsa Irakin Kurdistanin energiasektorin. Se laski Turkin olevan niin kiinnostunut öljyja kaasuvaroista, että kurdialue voisi vahvistaa autonomiaansa öljynviennillä Turkkiin ja pääsisi näin irti Bagdadin keskusvallan otteesta. Asettuessaan vastahankaan keskusvallan kanssa KDP samalla lähentyi Nuri al-Malikin shiiahallintoon vihamielisesti suhtautuvia sunniryhmiä, jotka puolestaan tukivat Syyrian oppositiota ja saivat itse tukea Turkista. Vastaavasti Turkin perivihollinen PKK liittolaisineen säi
18 • 10 / 2014 lytti hyvät suhteet Syyrian keskushallintoon, solmi aselevon Syyriaa tukevan Iranin kanssa ja piti samalla yllä puolivirallisia yhteyksiä Irakin hallintoon. passivinen turkki Kurdit ovat siten jakautuneet KDP:n johtamaan turkkilaismieliseen haaraan ja PKK:n hallitsemaan iranilaismieliseen akseliin. Irakissa Barzanin kurdihallinnon kilpailijat, etenkin Kurdistanin isänmaallinen liitto (PUK), kuuluvat tietyssä mielessä jälkimmäiseen akseliin, mutta niillä on paremmat suhteet Irakin ja Iranin hallintoihin kuin PYD:llä. Tämä asetelma on säilynyt siitä huolimatta, että PKK:n ja Turkin välinen aselepo astui voimaan vuoden 2013 alussa. Nämä liittolaissuhteet ovat säilyneet sen jälkeenkin kun ISIS valtasi Mosulin, sillä etenkin KDP haluaa ylläpitää suhteita tiettyihin kapinallisiin sunnijohtajiin. Näin se petaa tietä Irakin Kurdistanin itsenäisyyspyrkimyksille. ISISin yllättävä hyökkäys KDP:n hallitsemille alueille, jotka ovat luisuneet Irakin keskushallinnon käsistä, on muuttanut tilannetta. Peshmergat olivat aluksi perääntymiskannalla, ja Erbilin kaupunki oli uhattuna. Strateginen liittoutuminen Turkin kanssa ei auttanut lainkaan Irakin Kurdistanin turvallisuustilanteen vakauttamisessa. Turkki ja ISIS ajautuivat konfliktiin Mosulin konsulaatin henkilökunnan jouduttua ISISin panttivangeiksi. Turkki näyttää silti suhtautuvan myötämielisesti sunnikapinallisiin, jotka taistelevat Isisin lipun alla Bagdadin keskushallintoa vastaan. Turkin hallitus torjuu ehdottomasti sotilaallisen tuen antamisen kurdiliittolaisilleen rikkoen näin hyvät suhteet KDP:hen, joka on sen paras ellei ainoa tukija lähialueella. Turkkilaisten vetäytyminen Pohjois-Irakin näyttämöltä tarkoitti automaattisesti Iranin tuen kaksinkertaistumista tilanteessa, jossa PKK liittolaisineen panostaa vahvasti Sinjarin alueeseen ja muihin Irakin kurdialueisiin yhteisymmärryksessä PUK:n kanssa. Turkin kieltäydyttyä asetoimituksista Iran tarjosi välittömästi apuaan, ja se on ottamassa uuden alueellisen suurvallan asemaa Irakin Kurdistanin hallinnon silmissä. Iranin vaikutusvalta Irakin kurdien keskuudessa tuntuu silti vahvimmin PUK:n ja sen lähimpien liittolaisten hallitsemilla alueilla. Kurdien autonomisen alueen kaakkoiskulman turkmeenien shiiayhteisö on näin voinut kehittyä ja toimia iranilaismielisten uskonnollisten tahojen tukemana ilman, että PUK:n peshmergat ovat puuttuneet asiaan. Samoilla seuduilla on raportoitu myös Iranin joukkojen suoria interventioita. Kurdijärjestöjä pKK Kurdistanin työväenpuolue. Abdullah Öcalanin vuonna 1978 perustama Turkin kurdien poliittinen ja sotilaallinen järjestö, joka on taustaltaan marxilais-leniniläinen ja sotinut Turkkia vastaan vuodesta 1984 lähtien. pyD Demokraattisen yhtenäisyyden puolue, PKK:n syyrialainen haara. ypg Kansan puolustusyksikkö, PYD:n sotilaallinen siipi. KnCs Syyrian kurdien kansallinen neuvosto, joka on koottu Irakin KDP:n johdolla yhdistämään erilaisia poliittisia kurdivoimia (PYD:tä lukuunottamatta). KDp Kurdistanin demokraattinen puolue, jonka johtaja on Masud Barzani. Johtaa autonomista kurdihallintoa Pohjois-Irakissa. puK Kurdistanin isänmaallinen liitto, joka irtautui KDP:sta vuonna 1975 ja hallitsee Irakin autonomisen Kurdistanin eteläosia. Johtajana on Jalal Talabani, joka toimii Irakin tasavallan presidenttinä (paljolti muodollinen kunniavirka). isis Islamilainen valtio -järjestö, joka syntyi al-Qaidan sisälle 2006. Itsenäinen toimija kesästä 2013 lähtien. Johtajana Abu Bakr al-Baghdadi. Hallitsee osia Irakista ja Syyriasta. Tavoitteena on kalifaatin perustaminen alueelle. lännen apu KDp:n tukena Turkin liittolaisena KDP:n asema on poliittisesti heikentynyt, mutta se on onnistunut korvaamaan muiden kurdijärjestöjen suhteellisen voimistumisen kaappaamalla valtaosan länsimaiden avustuksista ja hyötymällä Isisin vastaisen koalition tuesta. Barzanin KDP hallitsee Irakin Kurdistanin pääkaupunkia Erbiliä ja sen lentokenttää, jota kautta kansainvälinen apu saapuu alueelle. Näin KDP voi vahvistaa asemaansa jakaessaan Yhdysvaltojen ja monien Euroopan valtioiden antaman avun Irakin kurdeille. Samalla PUK saadaan pysymään sivuraiteella. Sekä Yhdysvallat että EU taas lukevat PKK:n terroristijärjestöksi, joten sillä ei ole toivoa länsimaisesta avusta. Tämä asetelma voi kuitenkin nopeasti muuttua Turkin itsepäisen passiivisuuden takia. Ilmaiskujen kiihdyttäminen jihadistien asemia vastaan on tavallaan tunnustus PKK:n liittolaisten käymälle sodalle Syyriassa. Kobanen puolustus kärsii politiikasta On kuitenkin epätodennäköistä, että Yhdysvallat tunnustaisi suoraan PKK:n hallitsevan roolin Syyrian kurdialueilla. Yhdysvaltojen ilmaiskujen ehtona kurdijärjestöille saattaa olla vaatimus tiiviimmästä yhteistyötä ”maltilliseksi” katsottujen Syyrian oppositiovoimien kanssa. Se voidaan myös sitoa suurempaan avoimuuteen muita Syyrian kurdijärjestöjä kohtaan, jotka ovat tähän asti jääneet sivurooliin. Kyky tehdä myönnytyksiä ei kuitenkaan ole PKK:n ja sen liittolaisten parhaimpia ominaisuuksia, vaikka ne olisivat poliittisesti ahtaalla. PYD:n johtajan Salih Muslimin vierailu Erbilissä lokakuun puolivälissä kertoo myös siitä, että uudenlaiset jakolinjat voivat sekoittaa tilannetta. Tässä tilanteessa Turkilla on yhä suurempia haasteita omalla maaperällään. Monet Turkin kurdit ovat ilmaisseet tyytymättömyytensä hallituksen strategiaan torjua kaiken suoran tuen Kobanen puolustajille. Mielenosoitusten herättämä kapinahenki voi johtaa taistelujen alkamiseen uudelleen PKK:n ja Turkin armeijan välillä. Mikäli PKK ja sen liittolaiset häviävät taistelun Syyriassa, voi pienempien kurdiryh mien liittouman KNCS:n aktivoituminen olla kurdien uusi toivo. Järjestön yritykset tiivistää suhdettaan KDP:hen, joka on täysin riippuvainen Turkista kaasuja öljyvarojen hyödyntämisen vuoksi, voi antaa sille etulyöntiaseman. Artikkeli on aiemmin julkaistu suomenkielisessä Le Monde diplomatique & Novaja Gazeta -lehdessä 6/2014. Käännös: Jorma Penttinen. 6/2014 11 U LKOPUOLI N EN APU J ÄI lustusyksikön (YPG) taistelijoiden tuella PYD on pystynyt ottamaan Syyrian kurdialueet hallintaansa. Molemmat Syyrian kurdijärjestöt ovat yhteistyössä Kurdistanin työväenpuolueen (PKK) kanssa, joka on taistellut Turkin valtiota vastaan vuodesta 1984 lähtien huolimatta viimeaikaisesta tulitauosta, jonka jatkuminen on nyt uhattuna. Lännen viimeinen linnake Kobanen saarto ja jihadistien eteneminen (Yhdysvaltojen johtaman liittouman ilmaiskuista huolimatta) on nopeassa tahdissa tehnyt pienestä kurdikaupungista ja sen puolustajista ISISin vastaisen taistelun symboleja. ISIS on taas valtaosassa länsimaista mediaa leimattu pahan ruumiillistumaksi. Silti Naton jäsenmaa Turkki on estänyt kaikki iskut omalta maaperältään Syyrian jihadistijoukkoja vastaan, etteivät ne vahvistaisi PKK:n asemaa ja toisi konfliktia Turkin omalle maaperälle. Viime kuukausina ajan kurdit ovat näyttäytyneet maailman silmissä viimeisenä linnakkeena ISISiä vastaan. Unohduksissa olleet Syyrian perinteiset kurdiyhteisöt ovat nyt viimeinen este rajojen yli toimivalle ISISille, jonka länsivallat ja sen liittolaiset haluavat pommittaa olemattomiin tuomatta kuitenkaan maajoukkoja sotatantereelle. Laajasti levitetty ja pääosin oikea näkemys pitää sisällään kurdien esittämisen homogeenisena ryhmänä. Yhteisen vihollisen löytyminen ei kuitenkaan ole peittänyt kuin osittain merkittäviä jakolinjoja kurdien eri ryhmittymien välillä. Hajanainen kansa Kurdimaailma on yhä pirstaloitunut. Kurdien poliittiset ja sotilaalliset liittoumat ovat muotoutumassa uudestaan, mutta historiallisesti ne ovat hyvin hajallaan. Syyrian väestöstä on 15 prosenttia kurdeja, mutta heitä ei ole tunnustettu virallisesti eikä välttämättä hyväksytty edes Syyrian kansalaisiksi. Opiskelijaliikkeen sisällä jotkut kurdit ovat olleet eturintamassa taistelussa al-Assadin hallintoa vastaan. Mutta vuodesta 2012 lähtien Syyrian vallankumous on vaihtunut uskonnollisväritteiseksi sisällissodaksi. Syyrian kurdialueet – jolle kansallismieliset kurdit ovat antaneet nimen Rojava (nimi tarkoittaa kurdikielessä länttä) – ovat olleet kahden ryhmittymän kiistakapulana. Turkissa toimivaa PKK:ta ja sen liittolaista Syyrian PYD:tä vastassa on Masud Barzanin johtama Kurdistanin demokraattinen puolue (KDP), joka on Irakin Kurdistanin autonomisen alueen hallitseva puolue. Vuoden 2012 alkupuolella Barzani kokosi joukon hajanaisia ja kilpailevia pieniä poliittisia kurdiryhmiä Syyrian kurdien kansalliseen neuvostoon (KNCS), joka kannattaa avoimesti Syyrian hallituksen kaatamista. Samaan aikaan PKK vahvisti liittolaissuhdettaan Syyrian hallinnon kanssa, jonka se oli solminut edellisen presidentin, Hafez al-Assadin, hallitsijakaudella. PKK:n liittolaispuolue PYD vahvisti hallitsevan asemansa Rojavassa käyttämällä sotilaallista voimaansa, jollaista muilla kurdiryhmittymillä ei ollut. Heinäkuusta 2012 lähtien PYD perusti hallitsemilleen alueille omat hallinnolliset instituutionsa. Se näyttäytyi kolmantena tienä Syyrian hallituksen ja opposition välillä, poliittisena esikuvanaan PKK:n ideologia. Uudenlaisia jakolinjoja Syyrian kurdipolitiikasta sivuun työnnetyn Barzanin kokoaman neuvoston ongelmana olivat Syyrian arabit (jotka eivät halunneet tunnustaa kurdien autonomiaa), kurdialueiden hallinnasta tehdyt sopimukset (joita PYD ei koskaan kunBagdad TURKKI Jihadistien ja kurditaistelijoiden sotanäyttämö IRAK SYYRIA Van Bingöl Mosul Sinjar Kirkuk Aleppo Afrin Siirt Diyarbakir Arbil Mardin Urfa Gaziantep Al-Hasakah Derik Kamechliye Ras al-Ain Kobane Rakka Deir ez Zor Vanjärvi järvi AssadTig ris Eufr at A LJA ZIR A 100 km Kurdien asuinalueet PKK:n toiminta-alue PYD:n perustamat autonomiset alueet Syyriassa Irakin Kurdistanin autonominen alue KDP:n ja PUK:n de facto hallitsema alue Kurdien tärkeimmät hyökkäyssuunnat ISIS:n tärkeimmät hyökkäyssuunnat kurdien alueilla Alue jolle PKK:n taistelijat vetäytyivät Turkin kanssa solmitun aselevon mukaisesti 2013 Lähteet: Noria Research; AFP; The Economist.
10 / 2014 • 19
JOULULAHJAKSI AJATUKSIA VALTAMEDIAN VASTAVIRRASTA Anna lahja, joka ilahduttaa läpi vuoden. Kultin sivuilta löydät yli 200 kiinnostavaa lehteä, joiden sivuilta voi ahmia juttuja kulttuurin ilmiöistä, tieteistä ja taiteista, politiikasta ja yhteiskunnasta, enemmistöistä ja vähemmistöistä, ympäristöstä, skifistä, sarjakuvista ja monesta muusta! Tilaa lahjaksi laatulehti osoitteesta www.kultti.net KULTTUURI-, MIELIPIDEJA TIEDELEHTIEN LIITTO KULTTI RY D OORIS Dooris on poliittinen naistenlehti ja naisasialehti. Dooris-lehden lukeminen, tilaaminen ja kaverille lahjoittaminen on suositeltava tasa-arvoteko. neljä nUMeROA VUODeSSA, 27 eUROA. TILAUKSET: TilAA DOORiS neTTiSiVUilTAMMe: www.DOORiSlehTi.fi SOLIDAARISUUS Solidaarisuus-lehti kertoo globaaleista kehityskysymyksistä sekä ihmisten arjesta, johon Solidaarisuuden kehitysyhteistyö tasa-arvon, toimeentulon ja kansalaisyhteiskuntien vahvistamiseksi vaikuttaa. ilMeSTYY KAKSi KeRTAA VUODeSSA ilMAinen TILAUKSET: SOliDAARiSUUS@SOliDAARiSUUS.fi www.SOliDAARiSUUS.fi A RKKITEHTI Arkkitehtuurista kiinnostuneiden tietolähde. Rakennukset, arjen ympäristöt, kaupunkikulttuuri, kritiikki. Monipuolinen ja kansainvälinen. Nyt myös digitaalisena. 6 nUMeROA VUODeSSA, 80–100 S. iRTOnUMeRO 17 eUROA, KeSTOTilAUS 92 eUROA. TILAUKSET: jUlKAiSUT@ARK.fi www.ARK.fi K RISTOSO f I Uskonnoista ja muinaistaruista, kehityksestä Vuorisaarnan valossa, aseettomasta sivistyksestä, kristosofisista opettajista ja heidän kirjallisuudestaan 10 nUMeROA VUODeSSA 35 eUROA, iRTOnUMeROT 4 eUROA. TILAUKSET: 050 369 7534, AnjA.KeSAVUORi@gMAil.cOM www.KRiSTOSOfi.fi I SSUE X Taidekeskustelun uusi foorumi elää, viestii ja sykkii taiteesta. Se nostaa esiin mielenkiintoisia ajatuksia, suuntauksia, trendejä, henkilöitä ja teoksia. Lehteä julkaisee Taideyliopisto ja kirjoittajiksi kutsutaan kiinnostavimpia taiteilijoita ja taiteen asiantuntijoita. 4 nUMeROA VUODeSSA, 30 eUROA. TILAUKSET: iSSUex@UniARTS.fi www.iSSUex.fi Y DIN Ihmiselle, jolle väkivallattomuus ja vastuu maailmasta ovat intohimo. Kriittinen mielipidelehti vuodesta 1966. 4 nUMeROA VUODeSSA, KeSTOTilAUS 28 eUROA, SiS. AlV 10 %. AlenneTTU TYöTTöMille jA OpiSKelijOille 20 eUROA, SiS. AlV. 10 %. MYöS ipAD-VeRSiO KeSTOnA TilATTAViSSA AppSTOReSTA 21,99 SiS. AlV 24% TILAUKSET: YDin@YDinlehTi.fi www.YDinlehTi.fi DIPLO&NG Le Monde diplomatique & Nov aja Gazeta on Maailmanpoliittinen aikakauslehti, jonka selkäranka on 30 kielellä ja 47 eri painoksena ilmestyvä Le Monde diplomatiquen lehtiperhe. KUUSi nUMeROA VUODeSSA, 46 neliVäRiSiVUA. VUOSiTilAUS 30/34 eURO SiSälTää MYöS DigilehDen (pelKKä Digi 25 eURO/VUOSi) TILAUKSET: MOnDeDiplO.fi/TilAUKSeT www.MOnDeDiplO.fi ELONKEHÄ Syväekologinen kulttuurilehti, jossa filosofia, taide ja luonnontieteet kohtaavat. Omavaraisuuden äänenkannattaja vuodesta 1995 alkaen. 4 nUMeROA VUODeSSA. TilAUS 32 eUROA, VARATTOMille 25,5 eUROA. iRTOnUMeRO 8 eUROA. TILAUKSET: elOnKehA.TilAUS@gMAil.cOM www.elOnKehA.cOM A NANDA Suomen luetuin joogalehti keskittyy joogaan, henkisyyteen, meditaatioon ja kasvisruokaan. Lehden sivuilla tapaat niin huippuopettajia kuin sunnuntaijoogejakin. KeSTOTilAUS 20 eUROA/VUOSi, MääRä AiKAinen TilAUS 25 eUROA/ VUOSi. TILAUKSET: TOiMiTUS@AnAnDAlehTi.fi www.AnAnDAlehTi.fi NUORISOTUTKIMUS Nuorisotutkimuksessa julkaistaan tieteellisiä artikkeleita, katsauksia, haastatteluja, ajankohtaisia puheenvuoroja nuorisoja yhteiskuntapolitiikasta, kirja-arvioita ja lektioita. 4 nUMeROA VUODeSSA. VUOSi TilAUShinTA 32/30 eUROA. iRTOnUMeRO 8 eUROA. TILAUKSET: www.nUORiSOTUTKiMUSSeURA.fi www.nUORiSOTUTKiMUSSeURA.fi LAPSEN MAAILMA Kun tarvitset kättä pidempää lastenkasvatukseen, tilaa Lastensuojelun Keskusliiton mainio kuukausilehti. 73. vuosikerran kunniaksi näymme myös facessa ja twitterissä. 11 nUMeROA VUODeSSA, hinnAT VUOnnA 2015: 69 eUROA (KeSTO), 80 eUROA (12 KK), 54,50 eUROA (6 KK), 54 eUROA (OpiSKelijAT 12 KK) TILAUKSET: www.lApSenMAAilMA.fi H Ainoa Suomessa ilmes tyvä seksuaalija sukupuolivähemmistöjen kysymyksiin keskittynyt kulttuurija ihmisoikeuslehti pureutuu ajankohtaisiin aiheisiin ja nostaa esiin mielenkiintoisia ihmisiä ja ilmiöitä. 3 nUMeROA VUODeSSA. ilMAiSjAKelU. pOSTiTeTAAn heSeTA RY:n jäSenille. www.h-lehTi.fi www.heSeTA.fi KULTTUURIVIHKOT Vasemmalle kalteva humanistien, kulttuurityöläisten ja marxilaisten ilmaisukanava. Jo vuodesta 1973, yhä nuori ja vaarallinen. 6 nUMeROA VUODeSSA. KeSTOTilAUS 43 eUROA / VUOSi, MääRäAiKAinen 51 eUROA / VUOSi. TARjOUS: enSiMMäiSeT pUOli VUOTTA KeSTOnA VAin 16,90 eUROA. TILAUKSET: TilAUS@KUlTTUURiVihKOT.fi. pUh. (09) 4114 5369 www.KUlTTUURiVihKOT.fi MIELENTER VEYS Mielen hyvinvoinnin erikoislehti tarjoaa kattauksen asiantuntijatietoa, selviytymistarinoita ja ajankohtaisia ilmiöitä. 6 nUMeROA VUODeSSA 50 eUROA, KeSTOTilAUS 41 eUROA (jäSenille pUOleen hinTAAn), OpiSKelijATilAUS 25 eUROA. TILAUKSET: TilAUKSeT@ MielenTeRVeYSSeURA.fi www.MielenTeRVeYSSeURA.fi MUSTEKALA Mustekalan lonkerot ulottuvat taidemaailman keskiöstä uusiin virtauksiin ja marginaaleihin. Lehti julkaisee neljä teemanumeroa vuodessa sekä viikoittain kritiikkejä ja blogeja. Kulttuuriyhdistys Mustekala ry:n kustantama lehti on luettavissa ilmaiseksi verkossa. Liittymällä yhdistyksen jäseneksi tuet lehden toimintaa. www.MUSTeKAlA.infO V OIMA Ilmaisena telineistä jaettava yhteiskunnallinen kulttuurilehti, jota kannattaa tukea tilamaalla se kotiin. Varmistat samalla että numeroita ei jää väliin. 10 nUMeROA VUODeSSA / 39 eUROA TILAUKSET: TilAUKSeT@VOiMA.fi www.VOiMA.fi
JOULULAHJAKSI AJATUKSIA VALTAMEDIAN VASTAVIRRASTA Anna lahja, joka ilahduttaa läpi vuoden. Kultin sivuilta löydät yli 200 kiinnostavaa lehteä, joiden sivuilta voi ahmia juttuja kulttuurin ilmiöistä, tieteistä ja taiteista, politiikasta ja yhteiskunnasta, enemmistöistä ja vähemmistöistä, ympäristöstä, skifistä, sarjakuvista ja monesta muusta! Tilaa lahjaksi laatulehti osoitteesta www.kultti.net KULTTUURI-, MIELIPIDEJA TIEDELEHTIEN LIITTO KULTTI RY D OORIS Dooris on poliittinen naistenlehti ja naisasialehti. Dooris-lehden lukeminen, tilaaminen ja kaverille lahjoittaminen on suositeltava tasa-arvoteko. neljä nUMeROA VUODeSSA, 27 eUROA. TILAUKSET: TilAA DOORiS neTTiSiVUilTAMMe: www.DOORiSlehTi.fi SOLIDAARISUUS Solidaarisuus-lehti kertoo globaaleista kehityskysymyksistä sekä ihmisten arjesta, johon Solidaarisuuden kehitysyhteistyö tasa-arvon, toimeentulon ja kansalaisyhteiskuntien vahvistamiseksi vaikuttaa. ilMeSTYY KAKSi KeRTAA VUODeSSA ilMAinen TILAUKSET: SOliDAARiSUUS@SOliDAARiSUUS.fi www.SOliDAARiSUUS.fi A RKKITEHTI Arkkitehtuurista kiinnostuneiden tietolähde. Rakennukset, arjen ympäristöt, kaupunkikulttuuri, kritiikki. Monipuolinen ja kansainvälinen. Nyt myös digitaalisena. 6 nUMeROA VUODeSSA, 80–100 S. iRTOnUMeRO 17 eUROA, KeSTOTilAUS 92 eUROA. TILAUKSET: jUlKAiSUT@ARK.fi www.ARK.fi K RISTOSO f I Uskonnoista ja muinaistaruista, kehityksestä Vuorisaarnan valossa, aseettomasta sivistyksestä, kristosofisista opettajista ja heidän kirjallisuudestaan 10 nUMeROA VUODeSSA 35 eUROA, iRTOnUMeROT 4 eUROA. TILAUKSET: 050 369 7534, AnjA.KeSAVUORi@gMAil.cOM www.KRiSTOSOfi.fi I SSUE X Taidekeskustelun uusi foorumi elää, viestii ja sykkii taiteesta. Se nostaa esiin mielenkiintoisia ajatuksia, suuntauksia, trendejä, henkilöitä ja teoksia. Lehteä julkaisee Taideyliopisto ja kirjoittajiksi kutsutaan kiinnostavimpia taiteilijoita ja taiteen asiantuntijoita. 4 nUMeROA VUODeSSA, 30 eUROA. TILAUKSET: iSSUex@UniARTS.fi www.iSSUex.fi Y DIN Ihmiselle, jolle väkivallattomuus ja vastuu maailmasta ovat intohimo. Kriittinen mielipidelehti vuodesta 1966. 4 nUMeROA VUODeSSA, KeSTOTilAUS 28 eUROA, SiS. AlV 10 %. AlenneTTU TYöTTöMille jA OpiSKelijOille 20 eUROA, SiS. AlV. 10 %. MYöS ipAD-VeRSiO KeSTOnA TilATTAViSSA AppSTOReSTA 21,99 SiS. AlV 24% TILAUKSET: YDin@YDinlehTi.fi www.YDinlehTi.fi DIPLO&NG Le Monde diplomatique & Nov aja Gazeta on Maailmanpoliittinen aikakauslehti, jonka selkäranka on 30 kielellä ja 47 eri painoksena ilmestyvä Le Monde diplomatiquen lehtiperhe. KUUSi nUMeROA VUODeSSA, 46 neliVäRiSiVUA. VUOSiTilAUS 30/34 eURO SiSälTää MYöS DigilehDen (pelKKä Digi 25 eURO/VUOSi) TILAUKSET: MOnDeDiplO.fi/TilAUKSeT www.MOnDeDiplO.fi ELONKEHÄ Syväekologinen kulttuurilehti, jossa filosofia, taide ja luonnontieteet kohtaavat. Omavaraisuuden äänenkannattaja vuodesta 1995 alkaen. 4 nUMeROA VUODeSSA. TilAUS 32 eUROA, VARATTOMille 25,5 eUROA. iRTOnUMeRO 8 eUROA. TILAUKSET: elOnKehA.TilAUS@gMAil.cOM www.elOnKehA.cOM A NANDA Suomen luetuin joogalehti keskittyy joogaan, henkisyyteen, meditaatioon ja kasvisruokaan. Lehden sivuilla tapaat niin huippuopettajia kuin sunnuntaijoogejakin. KeSTOTilAUS 20 eUROA/VUOSi, MääRä AiKAinen TilAUS 25 eUROA/ VUOSi. TILAUKSET: TOiMiTUS@AnAnDAlehTi.fi www.AnAnDAlehTi.fi NUORISOTUTKIMUS Nuorisotutkimuksessa julkaistaan tieteellisiä artikkeleita, katsauksia, haastatteluja, ajankohtaisia puheenvuoroja nuorisoja yhteiskuntapolitiikasta, kirja-arvioita ja lektioita. 4 nUMeROA VUODeSSA. VUOSi TilAUShinTA 32/30 eUROA. iRTOnUMeRO 8 eUROA. TILAUKSET: www.nUORiSOTUTKiMUSSeURA.fi www.nUORiSOTUTKiMUSSeURA.fi LAPSEN MAAILMA Kun tarvitset kättä pidempää lastenkasvatukseen, tilaa Lastensuojelun Keskusliiton mainio kuukausilehti. 73. vuosikerran kunniaksi näymme myös facessa ja twitterissä. 11 nUMeROA VUODeSSA, hinnAT VUOnnA 2015: 69 eUROA (KeSTO), 80 eUROA (12 KK), 54,50 eUROA (6 KK), 54 eUROA (OpiSKelijAT 12 KK) TILAUKSET: www.lApSenMAAilMA.fi H Ainoa Suomessa ilmes tyvä seksuaalija sukupuolivähemmistöjen kysymyksiin keskittynyt kulttuurija ihmisoikeuslehti pureutuu ajankohtaisiin aiheisiin ja nostaa esiin mielenkiintoisia ihmisiä ja ilmiöitä. 3 nUMeROA VUODeSSA. ilMAiSjAKelU. pOSTiTeTAAn heSeTA RY:n jäSenille. www.h-lehTi.fi www.heSeTA.fi KULTTUURIVIHKOT Vasemmalle kalteva humanistien, kulttuurityöläisten ja marxilaisten ilmaisukanava. Jo vuodesta 1973, yhä nuori ja vaarallinen. 6 nUMeROA VUODeSSA. KeSTOTilAUS 43 eUROA / VUOSi, MääRäAiKAinen 51 eUROA / VUOSi. TARjOUS: enSiMMäiSeT pUOli VUOTTA KeSTOnA VAin 16,90 eUROA. TILAUKSET: TilAUS@KUlTTUURiVihKOT.fi. pUh. (09) 4114 5369 www.KUlTTUURiVihKOT.fi MIELENTER VEYS Mielen hyvinvoinnin erikoislehti tarjoaa kattauksen asiantuntijatietoa, selviytymistarinoita ja ajankohtaisia ilmiöitä. 6 nUMeROA VUODeSSA 50 eUROA, KeSTOTilAUS 41 eUROA (jäSenille pUOleen hinTAAn), OpiSKelijATilAUS 25 eUROA. TILAUKSET: TilAUKSeT@ MielenTeRVeYSSeURA.fi www.MielenTeRVeYSSeURA.fi MUSTEKALA Mustekalan lonkerot ulottuvat taidemaailman keskiöstä uusiin virtauksiin ja marginaaleihin. Lehti julkaisee neljä teemanumeroa vuodessa sekä viikoittain kritiikkejä ja blogeja. Kulttuuriyhdistys Mustekala ry:n kustantama lehti on luettavissa ilmaiseksi verkossa. Liittymällä yhdistyksen jäseneksi tuet lehden toimintaa. www.MUSTeKAlA.infO V OIMA Ilmaisena telineistä jaettava yhteiskunnallinen kulttuurilehti, jota kannattaa tukea tilamaalla se kotiin. Varmistat samalla että numeroita ei jää väliin. 10 nUMeROA VUODeSSA / 39 eUROA TILAUKSET: TilAUKSeT@VOiMA.fi www.VOiMA.fi
22 • 10 / 2014
10 / 2014 • 23 Kanadalainen ohjaaja David Cronenberg on tehnyt yhden el ok u va -a la n kiehtovimmista urista. Nykyään Cronenberg tunnetaan intellektuellina, joka analysoi yhteiskuntaa ja ihmistä. Hänen viimeisin ohjauksensa oli Don DeLillon romaanin viileä filmatisointi Cosmopolis (2012), jossa Robert Pattinson näytteli tunteensa tappanutta miljardööriä. Sitä ennen Cronenberg ohjasi hyvin salonkikelpoisen tarinan Sigmund Freudin ja Carl Jungin kohtaamisista. A Dangerous Methodissa (2011) näyttelivät Viggo Mortensen, Michael Fassbender ja Keira Knightley. Cronenberg saa pienen budjetin elokuviinsa isoja tähtiä, koska häntä todella arvostetaan. Oscareita ei provokatiivisille elokuville ole herunut. Varsinaisia hittejä hän on tehnyt vain muutamia. Kärpänen (1986), A History of Violence (2005) ja Eastern Promises (2007) ovat genreelokuvaa, mutta pinnan alla on aina filosofiaa ja terävää kritiikkiä. Cronenberg nousi maineeseen jo 1970-luvulla kauhuelokuvillaan. Ne olivat limaisia, fyysisiä ja vieraantuneita tavalla, joka innosti ensin horror-intoilijoita ja Ranskan elokuvaälykköjä. Splattervaiheen huipentuma oli enteellinen Videodrome (1983), jossa James Woods etsi yhä karmeampia murhavideoita. 31 vuotta sitten valmistuneen elokuvan huipensi lihallisen ihmisen ja sähköisen median liitto, jota kohti tiedonvälitys tuntuu yhä etenevän. Cronenberg tietenkin esitti asian niin kursailematta, että elokuvasensuuri puuttui asiaan, myös Suomessa. Nyt Cronenberg, 71, on palannut hyvin ruumiillisen elokuvan pariin. Maps to the Stars vaikuttaa Hollywood-satiirilta, mutta elokuva menee askeleen pidemmälle. Evan Birdin näyttelemä lapsitähti Benjie Weiss on täysi psykopaatti jo 13-vuotiaana. Julianne Mooren esittämä hermoraunio elokuvatähti näkee kauhunäkyjä ja vaikeroi ja piereskelee vessassa. John Cusack näyttelee inhottavaa terapeuttia. Kuinka hullua käytöstä olet itse todistanut elokuvanteossa? Olen nähnyt sulaa hulluutta. [Nauraa] Jos kertoisin pahimmista tapaamisistani Hollywood-studioiden pomojen kanssa, et uskoisi juttuja todeksi. Luulisit, että vedätän tai että kuvailen jotain absurdia teatteria. Ihmisillä, joilla on eniten valtaa ja rahaa, on usein erittäin vähän ymmärrystä luovuudesta, hyvästä käytöksestä ja yhteistyöstä. Maps to the Starsin käsikirjoittaja Bruce Wagner kasvoi Hollywoodissa, ja hänen isänsä oli elokuva-alalla. Minä olen Bruceen verrattuna ulkopuolinen, mutta tarpeeksi kokenut, jotta voin todistaa hänen kuvailemiensa asioiden olevan takuulla paikkansapitäviä. Mikä on asemasi Hollywoodissa? Minulla ei ole minkäänlaista asemaa Hollywoodissa. Mitä ajattelet elokuvastudiosysteemistä? En ole ikinä tehnyt elokuvaa tuon systeemin sisällä. En yhtään. Maps to the Stars, Cosmopolis ja A Dangerous Method ovat kanadalaisia elokuvia. A History of Violence oli lähimpänä, koska sen tuotti New Line Cinema, jota pidettiin silloin Hollywood-studiona. Sitä ei ole enää edes olemassa. Hollywood söi useimmat suuret indie-firmat, jotka tekivät Yhdysvalloissa haastavampia elokuvia studioiden katveessa tai tytäryhtiöinä. Warner Independent, Fox Searchlight, ne ovat kadonneet. Focus Featuresin söi Universal. Tämä johtuu käsittääkseni siitä, että monialajätit ostivat elokuvastudiot. Ne ovat nyt osia media-alan jättifirmoja. Universalin osti General Electrics. Tämä kaikki mia wasikowska näyttelee salaperäistä tyttöä, josta tulee neuroottisen megatähden avustaja. Julianne Moore palkittiin romahtavan tähden osasta Cannesissa parhaana naisnäyttelijänä. Kliininen lihamestari David Cronenberg teki elokuvan Hollywoodin rappiosta. teKsti Kalle Kinnunen Kuvat Caitlin Cronenberg
24 • 10 / 2014 david Cronenbergin uudessa elokuvassa Maps to the Stars viljellään viitteitä psykoanalyysiin, mutta elokuvaa ei kannata tulkita erityisen uskollisena teorian suhteen. Psykoanalyysi on Sigmund Freudin (1856– 1939) persoonallisuusteoria, jossa huomio kohdistuu erityisesti psyyken alitajuisiin osiin, lapsuuden psykohistorialliseen kehitykseen ja siinä tapahtuviin häiriöihin. Psykoterapiassa potilas johdatellaan käsittelemään torjunnan takana olevia lapsuusajan traumoja. Niiden tulkitaan yleensä johtuvan omiin vanhempiin liitetyistä kielletyistä seksuaalisista tai aggressiivisista tunteista. Carl Jung (1875–1961) jatkoi Freudin työtä luomalla esimerkiksi teorian kollektiivisesta piilotajunnasta ja sen piiriin kuuluvista arkkityypeistä, jotka ovat yhteisesti tunnistettavia käyttäytymismalleja. Esimerkiksi elokuvien kerronnan voi ajatella nojaavan sellaisiin arkkityyppeihin kuin ”varjo” (persoonan torjuttu toinen puoli), ”juonittelija”, ”viisas mies” tai ”äiti”. Taiteessa on paljon kyse nimenomaan alitajuisten halujen ja mielleyhtymien korostumisesta unien tai muistojen tapaan. Taiteenlajeista psykoanalyyttisin lienee juuri elokuva: siinä tarina ja päähenkilön persoona paljastuvat vähä vähältä tarjottujen fragmenttien pohjalta. Elokuvallinen kerronta sisältää myös aina symbolisiksi mieltyviä viitteitä, ja leikkaus tuottaa psyyken logiikkaa muistuttavan assosiaatioketjun. Kamerakulmaa varioimalla henkilöiden, ohjaajakertojan ja katsojan identiteetit voivat yhtyä tavalla, joka muistuttaa ”transferenssiä” eli psykoanalyyttista kohteensiirtoa. Cronenberg tunnetaan omaperäisistä elokuvistaan, joiden kuvaama maailma ei ole psykologisesti realistinen vaan tarkoituksellisen keinotekoinen. Hän etsii elokuvissaan ihmisen kehollisten impulssien suhdetta esimerkiksi luontoon (Kärpänen, 1986), huumeisiin (Alaston lounas, 1991), keinotodellisuuteen (Videodrome, 1983) tai autoihin (Crash, 1996). A Dangerous Method (2011) taas kertoo lähinnä klassisen pukudraaman lajityypin ehdoilla Carl Jungin seksuaalisesta suhteesta potilaaseensa sekä Jungin ja Freudin ristiriitaisesta mestari-oppilas-suhteesta. Maps to the Stars (2014) käsittelee aikaisempaa suoremmin psykoanalyysiin viitaten insesti-, kostoja terapiateemoja sekä unia ja unenomaisia näkyjä, jotka paljastavat henkilöiden salaisia pelkoja ja torjuttuja haluja. Kyse vaikuttaa olevan kuitenkin enemmän elokuvan pääteeman – Hollywoodin rappion paljastaminen – lavastusmateriaalista kuin psykoanalyyttisten prosessien pohtimisesta. Vaikka Cronenbergin elokuvissa on usein kyse siitä, miten vietit, aistiharhat tai perversiot ohjaavat henkilöiden pyrkimyksiä, elokuvien pohjaväre on enemmän filosofinen kuin psykologinen. PsyKoanalyysin Kannalta moni muu ohjaaja on Cronenbergia kiinnostavampi. Esimerkiksi Luis Buñuelin Andalusialainen koira (1929) on alusta loppuun asti kuin suoraa psykoanalyyttistä tajunnanvirtaa. Ingmar Bergmanin tuotanto taas on melkein kokonaisuudessaan omien isäja äititraumojen tutkiskelua ja niiden projisoimista parisuhdeongelmiin. Esimerkiksi Naisen naamio – Persona (1966) -elokuvan kokeellinen kuvallinen ilmaisu, assosiatiiviset leikkausratkaisut ja symbolien käyttö viittaavat suoraan alitajuiseen. Samalla koko elokuvan voi tulkita yhden naisen psykoterapiaprosessina. Alfred Hitchcockilta voi ilmeisen Psykon (1960) ohella nostaa esiin myös Vertigon (1958), missä ohjaaja kuvallisin ja leikkauksellisin ratkaisuin hyödyntää kohteensiirtoa ja houkuttelee katsojan päähenkilön seksuaalisten pakkomielteiden sisälle. Myös David Lynchin käyttämät kerroksellisesti takautuvat juonenkulut, vahva symboliaineisto ja torjutun seksuaalisuuden ja väkivallan teemat noudattavat unien ja pelkotilojen logiikkaa hyvinkin Freudiin palaavalla tavalla. tuomas rantanen on todella satuttanut elokuvaalaa. Elokuvia tehdään kuin jääkaappeja. Onko satiiri ainoa järkevä tapa kertoa Hollywoodista? Ei tämä ole satiiri. Jonathan Swift kirjoitti satiireja. Gulliverin matkat ja Vaatimaton ehdotus olivat satiiria. Ne ovat liioittelevia, ne ovat fantasiaa. Nykyään satiirilla tarkoitetaan sitä, että on kriittinen tai vähän negatiivinen. Tämä elokuva on kriittinen, kyllä. En erota komediaa, tragediaa ja melodraamaa toisistaan, koska elämässä on niitä kaikkia. Jollekin Maps to the Stars on komedia, toiset eivät suostu näkemään sitä komediana. Joku kutsui sitä insestitrilleriksi, ja minusta sekin oli ihan hauska määritelmä. Jos et ole nähnyt Los Angelesia läheltä, elokuvaa voi toki luulla liioitteluksi ja fantasiaksi. Bruce on sanonut, että jokainen elokuvan repliikki on totta. Hän on kuullut tämän kaiken. Minä uskon siihen. Mistä näkökulmasta Maps to the Stars sitten katsoo Hollywoodia? Elokuva tuntuu julmuudessaankin myös anteeksi antavalta. Tunnen olevani tutkija tai tiedemies. En ole vihainen Hollywoodille. En inhoa tai halveksu sitä enkä ollut mitenkään kiinnostunut Hollywood-aiheisen elokuvan tekemisestä ennen kuin luin käsikirjoituksen. Bruce asuu siellä, mitä kutsutaan Hollywoodiksi. Hänellä on vilpitön vihaja rakkaussuhde elokuvateollisuuteen ja sen ihmisiin. En osaa ohjata muuten kuin omista lähtökohdistani, joten elokuva on sekoitus Brucen näkemyksiä ja minun estetiikkaani. Minusta elokuva on neutraali, kliininen tutkimus. Brucea on se, että näiden henkilöhahmojen ilkeyttä ympäröi kummallinen hellyys ja surumielisyys. Onko elokuvabisnes muuttunut vaikeammaksi ja ovatko ihmiset kummallisempia? Kenneth Angerin kirja Hollywood Babylon kertoo 1920–1940-lukujen Hollywootwilight -elokuvista tähdeksi noussut Robert Pattison näyttelee limusiinikuskia, joka haaveilee urasta näyttelijänä. poika ja äiti . Ingmar Bergmanin Naisen naamio – Persona esitetään Orionissa 19.12. klo 21.30. Lisätiedot: www.kavi.fi dista tarinoita, jotka ovat aivan uskomattomia. Teknologia muuttuu, ihmiset vaihtuvat, mutta ihminen ei muutu. Tämä on luova ala, jossa tehdään suunnattoman suuria omaisuuksia ja kerätään valtaa. Samanlaisia aloja on muitakin. Tarina voisi pääosin sijoittua myös Wall Streetille, Piilaaksoon tai autoteollisuuteen, mutta elokuvantekijän kannalta on kiinnostavinta kertoa se Hollywoodin kuvastolla. James Dean ja Marilyn Monroe kummittelevat Hollywoodissa yhä. Muistamme elokuvien kuvat, dialogin ja vahvat hetket. Ihmisen kunnianhimo, epätoivo ja ahneus ovat yleismaailmallisia ominaisuuksia, jotka korostuvat Hollywoodissa, ja joskus ne huipentuvat oikeaan kuolemaan. Oletko itse Yhdysvalloissa ulkopuolinen? Täysin, koska olen kanadalainen! Amerikkalaiset ajattelevat, että kanadalaiset ovat kuin he, mutta hieman kohteliaampia. Tosiasiassa kulttuuriero on suuri. Kala ei tiedä, mitä vesi on. Filosofi Marshall McLuhan havainnoi amerikkalaista mediaa nerokkaasti, koska hän katsoi sitä Kanadasta käsin. Minä en pyri sinänsä tekemään analyysejä Amerikasta, mutta aina välillä huomaan tutkailevani amerikkalaista kulttuuria. A History of Violence tutki sitä, samoin tämä, ja luulisin että ulkopuolisen näkökulma on tässä välttämätön. Elokuviasi yhdistää eksistentialisten asioiden pohdiskelu. Juuri siksi tämäkin on melkein kauhua: ihmistä ja omaa itseä suurempien asioiden kohtaaminen on monille kauheaa. Oletko eksistentialisti? Jos elämänkatsomustani kysytään, pidän itseäni nykyään eksistentialistina. Se on tietysti aika laaja filosofian koulukunta. Minulle kaikki taiteen tekeminen on ihmisen olemisen pohdiskelua, mutta tietysti aina yhdestä näkökulmasta, koska eihän abstraktista ajatuksesta voi ottaa kuvaa. Minun pitää kuvata jotain hyvin konkreettista ja sijoittaa tarina jonnekin. Filosofia on ideoita, elokuva on kiinni konkreettisessa todellisuudessa. Tämä tapahtuu Los Angelesissa. Elokuvasi ovat synkkiä. Maps to the Starsia on kutsuttu jo nihilistiseksi. Teetkö omasta mielestäsi kolkkoa taidetta? Elokuvan tekeminen on vaikeaa. Jos on masentunut ja pessimistinen, ei elokuvanteosta tule yhtään mitään. Elokuvan tekeminen on optimistista toimintaa. Me nauroimme kuvauksissa paljon. Olimme saaneet rahoituksen, mikä on kaikista kivuliain osa elokuvaprosessia, meillä oli loistavat näyttelijät ja osaava tiimi. Kokemus oli pelkkää iloa! Elokuva ja psykoanalyysi
KOSKA MAAILMA ON TOTTA. OHJELMISTO JULKAISTAAN 7.1.2015. www.DOCPOINT.INFO
Helsingin aikuislukiossa voit suorittaa peruskoulun tai lukion, kirjoittaa ylioppilaaksi tai opiskella vain yhtä ainetta kuten tietotekniikkaa tai espanjaa. Aikuislukio on avoin kaikille koulutaustasta riippumatta. Oppitunnit ovat iltaisin, ja tarjolla on myös useita verkkokursseja. Ilmoittaudu kursseille nyt! Tarkemmat ilmoittautumisajat osoitteesta www.helsinginaikuislukio.? Tervetuloa opiskelemaan! www.helsinginaikuislukio.fi Keskustan toimipiste Itä-Helsingin toimipiste Mäkelänrinteen toimipiste Kalevankatu 8–10 Kajaaninlinnantie 10 Mäkelänkatu 47 TULE TEKEMÄÄN TIEDETTÄ KÄYTÄNNÖSSÄ! Tarjoamme humanistista kulttuurialan perusja jatkotutkintokoulutusta. Koulutusohjelmamme oppiaineet ovat Suomessa ainutlaatuisia ja monitieteellisiä. Painotamme tieteellisyyden lisäksi käytännönläheisyyttä ja tiedon soveltamista. Jatkotutkinto on mahdollista suorittaa myös työn ohessa. KULTTUURITUOTANNON JA MAISEMANTUTKIMUKSEN KOULUTUSOHJELMA • Maisemantutkimus • Kulttuuriperinnön tutkimus • Digitaalinen kulttuuri Turun yliopisto, Kulttuurituotannon ja maisemantutkimuksen koulutusohjelma (Porin yliopistokeskus) Kiinnostaako maisemantutkimus, digikulttuuri tai kulttuuriperint ö? Opiskele filosofian maisteriksi Porissa! • Yhteisvalinta 17.3.–9.4.2015 • Erillisvalinta korkeakoulu tutkinnon suorittaneille 12.1.–2.3.2015 Ei pääsykokeita! www.utu.fi/ktmt HELSINGIN AIKUISOPISTO | HELAO.FI | AVOIN KAIKILLE
Club la Persé teKi marrasKuussa näyttävän Paluun Helsingin yöelämään. nHl Kartoittaa Helsingin queer-KlubbauKsen lyHyttä Historiaa. eli Normi homolehti oli vuosi na 2010– 2013 ilmest ynyt Voima Kustannuksen queer leh ti, joka seikkailee nyky ään Voimassa. Vanhat NHL:t ovat luettavissa osoitteessa: www .normi H omole H ti.fi 1990-luvulla jännittävimmät bileet löytyivät Suomessakin poikkeuksetta homoravintoloista. Homous tarkoitti dekadenssia. Dj Pietarin ja Mr A:n PUMPja Doom-klubeilla hardhouse ja huoneellinen miehiä riittivät kiihdyttämään sisälle eksyneen turistin mielikuvituksen laukkaamaan pillastuneen yksisarvisen lailla. Sitten tapahtui se, mikä aina tapahtuu kaikelle uudelle ja jännittävälle. Latistuminen, keskiluokkaistuminen, gentrifikaatio. Helsingin homoravintoloista tuli ruotsinlaivadiscoja, joissa lavalla on joka ilta Mega-Paula ja dj takoo polttariseurueet euroviisuilla ekstaasiin. Oikeat bileet menivät maan alle. Viimeisen kymmenen vuoden aikana parhaat homoklubit onkin järjestetty kaikkialla muualla paitsi homobaareissa. Janne siironen Stroke uudenvuodenbileet, Ke 31.1.2014 @ Kaiku (Kaikukatu 4) La Persé Art Of Living, Pe 23.1.2015 @ Kaiku (Kaikukatu 4) Helsingin queer-klubeja Fag You! (2005–2011), La Persé (2005–) Rinta rinnan startanneet La Persé ja Fag You! aloittivat tavallaan homoklubbauksen toisen aallon Suomessa. Jos ensimmäinen oli noussut 90-luvun rave-kulttuurin myötä ja heijasteli universaalin teknorakkauden sanomaa, nyt keskiössä oli punk-asenne, elektro, indie ja hinttiys isolla H:lla. La Perséen painopiste on puketumisessa, Fag You taas panosti nu-raven kaltaisten vaihtoehtotrendien esittelyyn. Homotekno (2010–) Voittoa tavoittelemattoman Homotekno-yhdistyksen salamyhkäiset, aukioilla ja ullakkoilla järjestetyt DIYunderground-bailut olivat talven 2010–2011 klubi-ilmiö Helsingissä. ”Emme pyri miellyttämään kaikkia: nimensä mukaisesti bileissä soi enimmäkseen marginaalitekno”, järjestäjät kuvailivat. Peijakas! (2009–) Peijakas!-kollektiivin klubi-illat keräsivät alusta alkaen kalliolaisen Musta Kissa -baarin hengenvaarallisen täyteen. Klubin voi kiteyttää sanoihin queer ja feminismi. ”Halusimme tehdä vaihtoehtoisia bileitä niille, jotka ovat kyllästyneet euroviisuhumppaan ja sen sellaiseen”, kuvailee Peijakas!-kollektiivi. Drag Attack (2010–2011) Dj Tatu V:n vuosina 2010–2011 Jenny Woossa järjestämä viikottainen Drag Attack puki yli 60 vierailevaa dj:tä vaihtoehto-dragiin. Klubi hämmensi kahden vuoden ajan Helsinkiä kunnes sai toisen elämän Tatun uudessa kotikaupungissa Madridissa. Lisää Drag Attackista: dokumentti Tatu V – kotirouva Marsista Yle Areenassa. LWorld (2007–2013) Kristiina Puukon vetämät L-World -naistenbileet olivat niitä harvoja gayklubeja, jotka järjestettiin isossa homoravintolassa. Iltojen teemoja olivat esimerkiksi vankila, burleski, villi-länsi tai urheilu. Klubin resident-dj:nä uraansa loi lahjakas Miia Magia. Stroke (2009–) Mr A:n karhumissio Stroke toi klassisen homodiscon takaisin Helsingin tanssilattioille. ”Paras ilta oli Stereogamouksen keikka Pride-bailuissa kesällä 2013. Silloin Helsinki näytti, tuntui ja kuulosti kauniilta.” Pussytive (2012–) Ensimmäiset lesbojen suosimat bileet, joissa ei kuulla Kaija Koota tai Leidit lavalla -potpuria, vaan naiset saavat nauttia laadukkaasta tech housesta. Radikaalia on myös Pussytiven ovipolitiikka, joka toivottaa miehetkin tervetulleiksi. last night Homotekno saved my life HELSINGIN AIKUISOPISTO | HELAO.FI | AVOIN KAIKILLE tylsyyttä vastaan : Tatu V (Drag Attack) ja Miia Magia (Sound of Magic) . la persé , kaupungin korkeimmat korot, näyttävimmät peruukit ja meikatuimmat miehet Jirina Alank o Laur a V artio
malainen. Muutinkin kerran Tukholmaan. (Minulla on tapana muutella milloin minnekin.) Minulla ei ollut siellä yhtään ystävää, ei duunia, ei koulua, ei asuntoa. Puolentoista viikon päästä silloinen poikaystäväni tuli hakemaan minut pois. Minä niin samastun Miika Nousiaisen kansalaistransvestiittiin Mikko Virtaseen. Ihanasti Vadelmavenepakolainen tuli tänne Linnateatteriin, ja enköhän ollut penkkien välissä tirkistelemässä harjoituksia, kun en malttanut odottaa ensi-iltaa. Turun ensimmäinen pride Tämä oli myös ensimmäinen pride minulle, joten vertailupohjaa ei ole. Innokkaina kuitenkin olimme päätösbileissä aitaruusuina piknikillä. Ihan keskiöön emme uskaltautuneet. Eka kerta on aina vähän hankala. Queer Turku Päätin verkostoitua. Täällä on sellainen rekisteröity yhdistys kuin Queer Turku, joka kertoo internetissä: ”Haemme virkistystä vapaa-aikaan ja vaihtoehtoa viinanhuuruiselle ja tylsän monotoniselle biletyskulttuurille. Emme harjoita poliittista toimintaa, ihmisoikeustoimintaa, tukitoimintaa, emmekä nuorisotyötä. Eläkeläiskerho emme myöskään ole. Jäseniltä ei edellytetä asumista Turussa.” Huomasin, että heillä on kokoontuminen sushin äärellä menneenä perjantaina. Lähestyin heitä sähköpostein. Ilmeisesti epätoivoni ja tyrkkyyteni oli sitä luokkaa, että minulle ei vastattu. No, minähän en tästä lannistunut vaan stalkkailin ravintolan ikkunan takaa, kun toiset söivät nigirejään lämpimässä naureskellen. Jos joku ihmetteli sitä tyyppiä, jolta saattoi valahtaa kaihoisa kyynel ja/tai ainakin kuola ikkunan takana – se olin minä. Olen suhteellisen vaaraton. Taiteiden yö – Suxes Taiteiden yönä päätimme avohoitotapaukseni kanssa katsastaa Turun ilta/yöelämää. Kävimmekin katsomassa jotain poikkitaiteellista performanssia, joka oli intohimolla toteutettu ja, ja... niin. Sitten päädyimme paikalliseen homoyökerhoon. Siellä parhaat ystävämme olivat laulamassa karaokea. Olin tavannut heidät Samppalinnan kesäteatterissa Matti ja Teppo -musikaalissa. Eli lasken heidät lähipiiriini. Tahtoisin tässä kohtaa huomauttaa, ettei ainoan homoille suunnatun yökerhon kuuluisi sulkea oviaan kello 2.00. Kyse on yökerhosta, ei iltapäiväkerhosta. Sitä jää ihminen ihan tyhjän päälle kesken kaiken. Kääriydyn Tom of Finland -lakanoihin Koska aatetta pitää kannattaa ja kaarinalaisena Touko Laaksonen on vähän niin kuin turkulainen, on minun pakko ostaa setti näitä lakanoita. Kääriydyn niihin ja vannon, etten koskaan enää muuta. Petteri Kainulainen Kirjoittaja on kirjoittaja. Muuttaa näköjään mihin tahansa duunin vuoksi. Jopa Turkuun. olen 13-vuotia asta asti vuotanut verta joka kuukausi. Kuukupin sisällön perusteella vuodan joka kuukausi noin puoli desiä. Se tekee noin 126 litraa menkkaverta 33-vuotisen elämäni aikana. Niin paljon pimpistä tulevaa verta, niin vähän puhetta siitä. Joulusta tohotetaan lokakuusta alkaen kolme kuukautta – menkatkin ovat punaiset, mutta ne tulevat loppiaisen jälkeenkin. Mainoksissa menkat myydään keskeytyksenä arjessa, joka suojien myötä muuttuu juhlaksi. Mainosten perusteella olisi hienoa jos menkat olisivat joka päivä. Verta sen sijaan mainoksissa ei ole. Liekö urbaani legenda, mutta joku rukka oli pelästynyt alkavia menkkojaan, koska vuoto ei ollutkaan sinistä. Lähin näkemäni viittaus vereen oli venäläisessä mainoksessa, jossa kaksi naista kävelevät uhmakkaasti mereen uimaan. Merestä hyppää hai, joka syö toisen naisen. Kuvaan lävähtää teksti: ”Tampax ei vuoda”. Raamatussa menkoista puhutaan, ehkä juuri tabuluonteensa vuoksi. Mooseksen laeissa kielletään makaaminen menstruoivan naisen kanssa, eikä menkkaisena saa mennä temppeliin. Laki ei selitä, miksi näin on toimittava, mutta useiden tutkijoiden mukaan kiellot johtuvat kuukautisten mystisestä luonteesta. Ja onhan se epäilyttävää – vuotaa viikko verta kuolematta. Verta vuotavassa naisessa oli jotain niin käsittämätöntä, että asia haluttiin pitää erossa pyhän piiristä, temppelistä. Miehen oli parempi olla lykkäämättä vehjettään verta vuotavaan vaginaan, koska... no, arveluttavaa! Toisaalta Mooseksen lakien alkuperää tunnetaan huonosti, joten yhdyntäkielto menkkojen aikana saattaa olla naisten sanelema: ei kiitos seksiä kuukautisten aikana. Ja sehän olisi ollut patriarkaatissa ongelma, että nainen sanelisi sääntöjä. Arkkiukot ovat todenneet, että ”hei jätkät, eiköhän kirjata, että tämä on Herran tahto?”. Epäilen tosin yleistystä haluttomuudesta menkkojen aikana. Siitä valitetaan korkeintaan kipujen takia. Harvaa kun panettaa silloinkaan, kun jalka katkeaa. Sen sijaan moni näkymättömät kuukautiset teKsti Heli yli-räisänen Kuva tinttu Henttonen & Heli yli-räisänen 28 • 10 / 2014 Tinttu H enttonen & H eli Yli-R äisänen: Minun mal jani on ylitsevuotav ainen / My C up Ov erflows , 20 10 . K auPunKitrilogiani viimeinen kohde on Turku. Samoin se on neljäs kaupunki, jossa olen asunut kuluvana vuonna. Oulu ja Kouvola eivät saaneet kovin korkeita pisteitä homogenreä ajatellen. Vika ei niinkään ole kaupungeissa vaan minussa. Turkuun muutettuani päätin ryhdistäytyä ja ottaa osaa gayhenkisiin tapahtumiin. Vadelmavenepakolainen Turkuhan on vähän niin kuin köyhän suomalaisen homomiehen Tukholma. Ja minussa on aina asunut wannabe-tukholEn sunkka mä mittä Turus asu Näkökulma sanoo, että menkkojen aikana panettaa ihan tolkuttomasti. Ehkä se liittyy tabuun. Menkkojen aikana penetraatio on suttuista touhua, kiellettyä likaisuutta ja siksi kiihottavaa. Eroja on myös partnereissa: yksi on pyörtyä, toinen kiihottuu, kolmatta asia ei liikuta. Olen onnekas, minulla kun ei ole menkkakipuja. Ystävälläni sen sijaan on endometrioosi, joka tekee menkoista helvettiä. Kipu aiheuttaa paniikkikohtauksia. Vahvimmat saatavilla olevat kipulääkkeet eivät toimineet, eivätkä bentsot. Vasta Subutex toimi. Kelatkaa sitä. Mutta näistä ei kuuluisi puhua, vaan pitää asiat hiljaa housuissaan. Väitän, että kuuluu yleissivistykseen tietää kuukautiskierrosta ja sen yksilöllisistä vaikutuksista, koska asia koskettaa jossain elämänvaiheessa puolta maailman ihmisistä kehokohtaisesti. Menkat kahvipöytäkeskusteluun! Kuinka klimppistä sun vuoto on? Kirjoittaja käsitteli gradussaan eri laisia ruumiinvuotoja ja menstruoi säännöllisesti.
BOTTA ON! Pirulliseen nälkään. Helvetilliseen janoon. Ma Pe klo 11 04 La klo 14 04 P. 09 580 77 707 Real Food, Real Pub Su Ti klo 15 01 Ke La klo 15 03 P. 09 580 77 222 Tilaa juhlia! Kokous ja juhlatilaa. P. 09 580 770 myynti@botta. Museokatu 10 www.botta. Tue sateenkaarevaa ihmisoikeustyötä ja liity HeSeta ry:n jäseneksi osoitteessa: www.heseta.fi GARDENIA-HELSINKI Eksoottinen ympärivuotinen käyntikohde kaikenikäisille! AUKIOLOAJAT ma-to pe la-su Poikkeavat aukioloajat netissä. SISÄÄNPÄÄSYT Aikuinen Lapsi, opiskelija Eläkeläinen Perhelippu WWW.GARDENIA-HELSINKI.FI Koetilantie 1, Viikki, Helsinki p. (09) 3478 400, (09) 3478 4050 info@gardenia-helsinki.fi myynti@gardenia-helsinki.fi Trooppinen puutarha klo 10-18 suljettu klo 10-17 4,00 € 2,00 € 2,30 € 9,00 € Kokousja juhlatilat Lasten synttärit Kurssit ja tapahtumat Opastukset
32 • 8 / 2014 Galleria Kootut de Lux on va lo kuvaaja Pekka Turusen legendaarisen jokaisen puulämmittäjän raamatun kolmas uudelleen lämmi tetty painos. Erityisesti suo malaisen maaseudun doku mentoinnista tunnetun Turusen kirja on sekä taide että tieto kirja puulämmittä misen saloihin A:sta Ö:hön – kirveen valinnasta oikea oppiseen uuninlämmitykseen ja metsien kestävään hyödyntämiseen ja ympäristövaikutuksiin. Jokainen meistä voi olla mukana ilmastotalkoissa oikeaoppisen puulämmityksen keinoin. Valloittavien kuvien ja lämpimän huumorin värittämän tekstin myötä lukija alkaa kaivata halkokirveen varteen ja mielikuvitus herää pohtimaan tulevan pilkepinon arkkitehtuuria. Kirjan myötä arkiset puulämmitykseen liittyvät eri vaiheet avautuvat syvällisemmin. Kokenutkin uuninlämmittäjä oppii uutta perusasioista. Kuten Turunen kirjansa alkulehdellä toteaa: Tällä pallolla on 2 miljardia puulämmittäjää. Se kuinka he hommansa hoitavat vaikuttaa paitsi heidän omaan, myös meidän kaikkien muiden hyvinvointiin. Kootut de Luxia voi suositella erityisesti takkatulen ääressä luettavaksi. Pekka Turunen: Kootut de Lux, 176 sivua, Hiilinielu tuotanto, 2014 www.hiilinielu.fi Puulämmitys on ekologisinta, jos puita kaadetaan yksilöllisesti, varoen kasvavia puita ja taimia. Kanto jätetään metsään ja maaperä eheäksi. Kanto ja juuret varastoivat hiiltä vielä usean kymmenen vuoden ajan lahoten hiljakseen. Nykypäivänä yleistynyt kantojen repiminen maasta on vielä mullista vampaa kuin aikoinaan metsien syväauraus. Kannot murksataan metsänlaidassa tai varastoalueella. Polttaminen tapahtuu suurissa lämpölaitsoksissa. Absolut Kemiö oli 6,5 metriä korkea puupino, joka erehdyttävästi muistutti esikuvaansa Absolut vodkapulloa. Kalat kuivavat hyvin kevätahavien aikaan. Kaadettavat puutkin ovat silloin kuivimmillaan. Liiterillinen puita on rauhoitava ajatus. Kun kuivia puita on varattuna tule van talven varalle, niin voi hyvillä mielin tehdä jotakin muuta. Sähkölankojen alla kasvavat puut ovat valinneet kasvupaikkansa huonosti. Yhtiöt antavat mielellään luvan niiden kaatamiseen tomerille puulämmittäjille. ”Pankaahan pojat rukkaset käteen!”
32 • 8 / 2014 Galleria Kootut de Lux on va lo kuvaaja Pekka Turusen legendaarisen jokaisen puulämmittäjän raamatun kolmas uudelleen lämmi tetty painos. Erityisesti suo malaisen maaseudun doku mentoinnista tunnetun Turusen kirja on sekä taide että tieto kirja puulämmittä misen saloihin A:sta Ö:hön – kirveen valinnasta oikea oppiseen uuninlämmitykseen ja metsien kestävään hyödyntämiseen ja ympäristövaikutuksiin. Jokainen meistä voi olla mukana ilmastotalkoissa oikeaoppisen puulämmityksen keinoin. Valloittavien kuvien ja lämpimän huumorin värittämän tekstin myötä lukija alkaa kaivata halkokirveen varteen ja mielikuvitus herää pohtimaan tulevan pilkepinon arkkitehtuuria. Kirjan myötä arkiset puulämmitykseen liittyvät eri vaiheet avautuvat syvällisemmin. Kokenutkin uuninlämmittäjä oppii uutta perusasioista. Kuten Turunen kirjansa alkulehdellä toteaa: Tällä pallolla on 2 miljardia puulämmittäjää. Se kuinka he hommansa hoitavat vaikuttaa paitsi heidän omaan, myös meidän kaikkien muiden hyvinvointiin. Kootut de Luxia voi suositella erityisesti takkatulen ääressä luettavaksi. Pekka Turunen: Kootut de Lux, 176 sivua, Hiilinielu tuotanto, 2014 www.hiilinielu.fi Puulämmitys on ekologisinta, jos puita kaadetaan yksilöllisesti, varoen kasvavia puita ja taimia. Kanto jätetään metsään ja maaperä eheäksi. Kanto ja juuret varastoivat hiiltä vielä usean kymmenen vuoden ajan lahoten hiljakseen. Nykypäivänä yleistynyt kantojen repiminen maasta on vielä mullista vampaa kuin aikoinaan metsien syväauraus. Kannot murksataan metsänlaidassa tai varastoalueella. Polttaminen tapahtuu suurissa lämpölaitsoksissa. Absolut Kemiö oli 6,5 metriä korkea puupino, joka erehdyttävästi muistutti esikuvaansa Absolut vodkapulloa. Kalat kuivavat hyvin kevätahavien aikaan. Kaadettavat puutkin ovat silloin kuivimmillaan. Liiterillinen puita on rauhoitava ajatus. Kun kuivia puita on varattuna tule van talven varalle, niin voi hyvillä mielin tehdä jotakin muuta. Sähkölankojen alla kasvavat puut ovat valinneet kasvupaikkansa huonosti. Yhtiöt antavat mielellään luvan niiden kaatamiseen tomerille puulämmittäjille. ”Pankaahan pojat rukkaset käteen!”
32 • 10 / 2014 reet urbaniK pyörittää Tarton keskustan reunalla pientä kauppaa vanhassa sähkömuuntajassa. Urbanik myy buddhalaisia koruja ja käsitöitä, seinänaapurissa tarjotaan eroottisia palveluita. Keväällä 2014 talon seinään maalattiin muraali, jossa Urbanik näyttää oikealla kädellään buddhalaista pelottomuuden merkkiä. Vasurilla hän väläyttää enemmän jengikulttuuriin liittyvän M-kirjaimen. ”M” viittaa teoksen maalanneeseen ranskalaistaiteilija MTO:hon. Taiteilija selitti teoksen symboliikkaa maalaussession keskellä: Urbanik kauppoineen seisoo vartiossa lähestyvän ostosparatiisien hyökyaallon edessä, ja nyt MTO ilmoittaa sekä kauppiaan että talon olevan hänen suojeluksessaan. Miss Reet -muraali syntyi muutaman muun suuren teoksen ohella osana Tartossa vuosittain järjestettävää Stencibility-katutaidefestivaalia. 1990-luvun alussa , Viron itsenäistyttyä ja rajojen autettua Reet Urbanik aloitti menestyksekkään uran hankkien ulkomaalaisille yrityksille toimitiloja. Vuosikymmenen lopussa hän kuitenkin menetti työnsä, päätyi ensin Intiaan ja sitten pyörittämään kauppaa tarpeettomaksi jääneessä sähkömuuntajassa. ”Prosessia voi tarkastella monella tavalla. Jos miettii sitä filosofisesti, niin olen hyvin onnekas”, Urbanik aloittaa lempipaikassaan, Tarton kasvitieteellisen puutarhan penkillä istuen. ”Jälkikäteen olen ymmärtänyt, että tämän piti tapahtua – minun piti siirtyä toiseen tilaan. Työskentely näiden ulkomaisten yhtiöiden kanssa oli hyvin rankkaa minulle.” Urbanikin tarina katkeaa toistuvasti. Entinen elämä ja nykyisyys ovat niin kaukana toisistaan, että eivät sanat tunteKsti Jari tamminen Kuvat mira mäKiranta tarton suojelusenkeli Kauppakeskusten ja puutalojen välissä seisoo buddhalainen kauppa. kuin koijärvellä konsanaan Reet Urbanik on kahlittu kauppansa seinään. Kauppiaan suojaavan tervehdyksen lisäksi köysien värin voi tulkita buddhalaisittain: punainen viittaa elämän voimaan ja säilyttämiseen.
10 / 2014 • 33 nu riittävän menneen kuvaamiseen. ”Päämiesten ajatuksissa kaikui vain ‘myy, myy, myy!’. He halusivat myydä tavaraa, paljon ja halvalla. Eivätkä he olleet kiinnostuneita ihmisistä. Kun rakennukset oli rakennettu ja kaupat hankittu, he heittivät minut menemään.” Urbanik omisti osuuden yhtiöstä, jossa työskenteli, ja sai korvauksen siivustaan. Se se oli kuitenkin laiha lohtu. Urbanik sairastui vakavasti. Urbanik kuitenkin innostui nähtyään sattumalta videon, jossa esiintyi intialainen guru Sathya Sai Baba. ”Tajusin, että tämä on uusi alku. Lähdin siltä paikalta Intiaan, vaikka en tiennyt maasta mitään. Nyt ymmärrän, että muutos on tarpeen, jotta ihminen kykenee siirtymään elämässään eteenpäin.” tarttoon Palattua an Urbanik asettui paikoilleen ja pohti elämälle suuntaa. Lopulta hän sai vihjeen myynnissä olevasta sähkömuuntajarakennuksesta. Urbanik teki kaupat rahoilla, jotka oli saanut vastineeksi osuudestaan yhtiöstä. Rakennukseen Urbanik perusti kaupan, jossa alkoi myydä Intiasta hankkimiaan buddhalasia koruja. Koruja ostaessaan Urbanikilla ei ollut suunnitelmaa niiden varalle, mutta ajatus hankkimisesta oli tuntunut oikealta. Nyt, vuosia myöhemmin, hänen kauppansa seisoo Tarton keskustaan rakennettavien supermarkettien ja kauppakeskusten aallon edessä. ”Sama peli jatkuu Virossa edelleen. Raha-raha-raha”, Urbanik toteaa lakonisesti. ”Supermarketit valtaavat tilaa ja tarkoituksena on vain rakentaa mahdollisimman nopeasti jättimäinen rakennus ja pistää se vuokralle. Sillä ei ole väliä, miltä rakennukset näyttävät: arkkitehtuurille ei ole sijaa, ja menetämme asuinympäristömme omaleimaisuuden.” Urbanik muistuttaa kaikkialla vallitsevan tasapainon ja harmonian tarpeesta – kauppakeskuksen ja Urbanikin putiikin välillä ei kuitenkaan ole tasapainoa löydettävissä. ensimmäisen intian vierailunsa jälkeen Urbanik on palannut maahan lukuisia kertoja. Hän perehtyi ensin muutaman vuoden ajan hindulaisuuteen ja sittemmin tiibetin buddhalaisuuteen. Myös se, että hänen liikkeessä ei ole kunnollista lämpöeristystä, on hyvä syy viettää aikaa Intiassa kylminä vuoden aikoina. Sähkömuuntaja ei lämpöeristystä kaipaakaan. Sen sijaan rakennuksen remontoiminen liiketilaksi on kuitenkin jäänyt vähiin, koska kaupunki ei ole suhtautunut myötämielisesti talon kunnostukseen ja sen vaatimiin lupiin. Urbanik uskoo tämän taustalla olevan halu purkaa talo ja rakentaa tilalle hienompaa. Muuntajarakennusta ympäröivät kauppakeskustyömaat antavat tukea Urbanikin arveluille. Vaikka Urbanik itse ei olekaan kiinnostunut enää pelaamaan kiinteistöbisneksen säännöillä, näkee hän myös itsellään roolin Tarton tulevaisuuden rakentamisessa. ”Näen itseni muurina. Minä vain odotan kärsivällisesti ja odotan hetkeäni. En usko, että läntisessä maailmassa olisi oikeutta, mutta toivon että minunkin pienessä kotikaupungissani voi tapahtua muutos parempaan.” Nyt Reet Urbanik hakee kolmatta kertaa lupaa rakennuksen remontoimiselle ja toivoo parasta. Samalla Miss Reet suojaavine merkkeineen seisoo kauppakeskusten ja Tarton keskustasta alkavan puutalokaupunginosan, Karlovan, välissä. Kaikki suojelu on tarpeen . kauppakeskuk sen ja putiikin välillä ei tasa painoa ole löydettävissä. Mainosta kaupungille Vuodesta 2010 alkaen vuosittain järjestetty Stencibility-katutaidefestivaali on tuonut suuret taideteokset Tarton katukuvaan. Verrattain suvaitsevasti katutaiteeseen suhtautunut kaupunki on ollut myötämielinen festivaaleja kohtaan ja sallinut luvalliset teokset. Välillä festivaalin yhteydessä on toki tehty luvattomiakin töitä. Tänä vuonna festivaaleille vierailijaksi kutsuttu ranskalainen katutaiteilija MTO kiersi kaupunkia muutaman päivän ajan sopivaa paikkaa ja aihetta etsien. Lopulta päätös maalata Reet Urbanikin talon seinään oli itsestään selvä. Urbanikin annettua hankkeelle siunauksensa paikalle tuotiin henkilönostin, jonka avulla MTO sai Miss Reet -teoksensa maalatuksi. Vaikka festivaalin yhteistyö kaupungin kanssa sujuu hyvin, tulee välillä vastaan myös yllätyksiä. Miss Reet -teokselle oli lupa talon omistajalta, mutta lupaa ei satuttu kysymään kaupungilta. Tätä luvan puuttumista ei myöskään kerrottu taiteilijalle tai talon omistajalle. Kaupungin virkakoneiston ohittamisesta ei kuitenkaan aiheutunut ongelmia: taiteilija sai maalata teostaan kaikessa rauhassa useamman päivän ajan. Lopulta teos päätyi osana Tarton matkailunedistämiskampanjaa mainostauluihin muun muassa Tallinnassa. ennen h -hetkeä. Urbanik ei itse halunnut nähdä seinämaalausta keskeneräisenä. Samalla kun MTO suihki maalia seinän toisella puolella kauppias palveli asiakkaita ja löysi aikaa keskustella toimittajan kanssa. Luottamus oli silti kova jo tässä vaiheessa: ”Hänessä [MTO] on valtavasti energiaa.” seinäKuKKa Koonnut Jari Tamminen. HelsinKi. Kaapelitehtaan hissi, marraskuu 2014. tamPere. Juna-aseman portaikko, marraskuu 2014. vastatila-ryHmä toteutti 10.12.2014 Tampereen Hämeenka dulla performanssin nimeltä Todel-lista. Se vapautti kaupunkitilaa poistamalla mainosjulisteita paikoiltaan ja asettamalla niiden tilalle taidejulisteita. Ryhmän juliste oli muodoltaan kauppalista, mutta hyödykkeet poikkesivat totutusta: nauru, uni, nakuilu, kissan pai jaus, itku, ja niin edespäin. Paikoiltaan poistetut mainosjulisteet toimitettiin takaisin mai nostilan vuokraavalle yhtiölle Performanssilla haluttiin kiinnittää huomiota siihen, että kau punkilaisten mahdollisuudet vaikuttaa elinympäristöönsä ja jul kisen tilan visuaalisiin ärsykkeisiin ovat perin vähäiset. Eikau pallisten toimijoiden keinot kilpailla näkyvyydestä kaupallisten toimijoiden kanssa ovat varsin vähissä. http://todel-lista.tumblr.com Bongaa katugallerian tähdet ja lähetä ne meille osoitteeseen voima@voima.fi.
34 • 10 / 2014 Niina on tavallinen länsimainen nainen. Yksityisasia on kuvakertomus, jossa yhteiskunta tunkee hänen housuihinsa. Kuvat Laura Ukkonen, teksti Bertha O. 1. 2. 3. 4. 5. 6. 7. 8. 9. 10. 11. 12.
10 / 2014 • 35 Niina on tavallinen länsimainen nainen. Yksityisasia on kuvakertomus, jossa yhteiskunta tunkee hänen housuihinsa. Kuvat Laura Ukkonen, teksti Bertha O. 1. 2. 3. 4. 5. 6. 7. 8. 9. 10. 11. 12.
36 • 10 / 2014 Rehema ei anna periksi olin sy ysKuussa ensimmäistä kertaa Tansaniassa. Bändini Pertti Kurikan Nimipäivien kanssa olen päässyt kiertämään monissa eri maissa, mutta Itä-Afrikkaan en ollut koskaan edes ajatellut matkustavani. Kun kehitysvammaisten Radio Valon kehitysyhteistyöprojekti tarjosi tilaisuuden lähteä, päätin heti mennä rohkeasti mukaan. En ole koskaan pelännyt lähteä koluamaan uusia seutuja. Matkaseurueemme oli tarkoitus tutustua matkamme aikana Kaakkois-Tansanian vammaisten arkeen ja ajatuksiin niin syvästi kuin kahden viikon aikana voi. Minua vaivaa se, että Suomessa vammaisten asioista kysytään aina virkamiehiltä ja poliitikoilta. He eivät nimittäin ymmärrä, millaista elämämme on. Sen takia halusin ehdottomasti mennä suoraan tapaamaan tansanialaisia vammaisia ihmisiä, kysyä heiltä itseltään ja antaa heidän kertoa omasta elämästään. Matkan alussa järjestettiin vammaisliikuntatapahtuma. Siellä tutustuin erääseen naiseen, jota pääsin haastattelemaan tulkin avustamana Radio Valon ohjelmaa varten. Minusta tuntui heti, että hänen kanssaan oli helppo keskustella ja että hänellä olisi paljon tärkeää sanottavaa. Minulle jäi haastattelun jälkeen sellainen tunne, että olennaisia asioita jäi kysymättä. Minusta tuntui, että minun on pakko palata tapaamaan häntä uudestaan. Onnistuimme saamaan yhteyden Rehemaan parin päivän päästä ja hän toivotti meidät lämpimästi tervetulleiksi kotikyläänsä. Tansanialaisessa maaseutukylässä ei ole kadunnimiä tai tarkkoja postiosoitteita. Kun saavuimme Nanguruwen kylään, jouduimme vielä selvittelemään vastaantulijoilta, mistä Reheman koti löytyisi. Ystävälliset ihmiset ohjasivat meidät suoraan oikeaan paikkaan. Kun nuhjuinen minibussimme saapui Reheman talon lähistölle, laitoin äänityslaitteet Tansanialainen Rehema avasi muusikko Sami Helteen silmät sille, millainen on vammaisen todellisuus Itä-Afrikassa. teKsti sami Helle Kuva ilona aHti reheman (kuvassa keskellä) sinnikkyys ja valoisuus tekivät Samiin suuren vaikutuksen.
valmiiksi ja lähdin töihin. Rehema odotti meitä jo pihalla. Hän oli kietonut päänsä ympärille vaaleanpunaisen huivin, mutta hänen kasvonsa näkyivät. Rehema hymyili rauhallisena ja itsevarmana. Tuntui siltä, että minua jännitti enemmän kuin häntä. Pihalle oli saapunut myös valtavasti muita kylän ihmisiä, sillä sana vieraista oli levinnyt. Istuimme talon edustalle levitetylle kaislamatolle, ja pyysin tulkkia kääntämään ensimmäisen kysymyksen. Rehema alkoi kertoa elämästään. Hän oli vakava, mutta eläytyi kertomaansa voimakkaasti. Rehema on 39-vuotias nainen, jolla on viisi tytärtä. Hänelle kaikkein tärkein asia on se, että jokainen hänen lapsistaan pääsisi yläkouluun. Sellainen on Tansaniassa yhä varsin harvinaista. Maassa vain joka kolmas lapsi jatkaa opintojaan alakoulun jälkeen. Yläkoulut ovat maksullisia, joten koulumaksujen kokoaminen on maaseutuperheille valtava taakka. Vaikka lukuvuosimaksu on vain 20 euron luokkaa, usein monilapsiset perheet eivät pysty kouluttamaan kaikkia lapsiaan. Rehema on erityisen huonossa asemassa, sillä hänen miehensä on jättänyt perheen. Kenen tahansa yksinhuoltajan on vaikea saada riittäviä tuloja koulumaksuihin, mutta Rehema on lisäksi liikuntavammainen. Onkin suoranainen ihme, että hän on pystynyt kouluttamaan kaksi vanhinta tytärtään naapurien ja sukulaisten avustamana. Tyttäristä kolme nuorinta on vielä alakouluikäisiä. Rehema on yrittänyt pyytää vammaisille tarkoitettua tukea viranomaisilta, mutta sanoo, ettei ole vielä saanut heiltä mitään. Hän kertoi yksityiskohtaisesti, miten paljon hän on nähnyt vaivaa tavatessaan kunnan ja läänin virkamiehiä. Nämä kuitenkin väittävät, ettei rahaa ole. Rehema on eri mieltä. Hän on varma, että virkamiehet käyttävät vammaisille osoitetut rahat muihin menoihin. Kysyin häneltä, voivatko vammaiset henkilöt päästä Tansaniassa naimisiin. Rehema vastasi, että hyvällä tuurilla voivat kyllä. Yhteisössä on kuitenkin paljon ihmisiä, jotka syyttävät vammaisen puolison valinnutta. ”Mitä tuollaisella vaimolla tekee, joka ei pysty edes hakemaan vettä kaivolta”, monet ovat kuulemma hänestäkin sanoneet. Ihailen Rehemaa, sillä hän on täydellisen lannistumaton, vahva nainen. Vaikka hän asuu huonokuntoisessa ja ahtaassa ruohokattoisessa savimajassa ja vaikka hän liikkuu vaivalloisesti, hän ei suostu antamaan periksi. Kun olimme lopettaneet haastattelun, Rehema esitteli minulle talonsa ympäristöä. Hän näytti, kuinka hän pystyy tienaamaan vähän rahaa punomalla palmunlehvistä kattolevyjä. Rehema pyysi minua yrittämään, mutta en halunnut. Vaikka soitan bassoa, käsityöt eivät ole koskaan minulta luonnistuneet. Olen aina ajatellut, että Suomessa vammaisia ei kohdella riittävän hyvin. Reheman tilanteeseen verrattuna minulla ei kuitenkaan rehellisesti sanottuna ole varaa valittaa. Silti aion valittaa. Aion myös pitää vammaisten ihmisten ääntä kuuluvilla, kunnes meitä kohdellaan täysivaltaisina kansalaisina. Rehema on selvästi kyläyhteisössään pidetty ja arvostettu ihminen vammastaan huolimatta. Kun taas Suomessa vammaisia pakotetaan laitoksiin. Jotta vammaisten oikeudet voisivat toteutua, on tärkeää tuoda Reheman ja muiden kylissä asuvien, köyhien vammaisten ääni kuuluviin. Tansaniassa rikkaat kaupunkilaiset pitävät tiedotusvälineitä hallussaan. Siitä huolimatta Radio Valo oli Mtwaran alueella nimenomaan kouluttamassa eri tavoin vammaisia ihmisiä tekemään radio-ohjelmia. Niitä tullaan lähettämään paikallisen Jamii FM -yhteisöradioaseman kautta. Suomalainen Viestintä ja Kehitys -säätiö (VIKES) on tukenut Jamii FM:n toiminnan käynnistämistä jo monen vuoden ajan. Reheman jälkeen haastattelin matkallamme vielä lukuisia ihmisiä, jotka kertoivat minulle lisää vammaisten elämän haasteista. Kuitenkin juuri Reheman tavattuani opin itse ymmärtämään, miten epäoikeudenmukaista on, etteivät kehitysmaiden maaseudulla ihmiset saa tyydytettyä edes keskeisimpiä perustarpeitaan. Samaan aikaan me Suomessa elämme yltäkylläisyydessä. Sami Helle on kehitysvammainen punkmuusikko ja radiotoimittaja. Hänen sanelunsa pohjalta artikkelin kirjoitti puhtaaksi Tomi Lounio. www.radiovalo.fi Reheman tilan teeseen veRRat tuna minulla ei kuitenkaan Rehellisesti sanottuna ole vaRaa valittaa. 10 / 2014 • 37 sami löysi heti haastateltavan Ziwanin kylässä järjestetystä kulttuuritapahtumasta.
Osallistu nyt: vegaanihaaste.net Kokeile vegaanista ruokavaliota kuukauden ajan! Siirtymällä kasvisperäiseen ruokavalioon edes kuukaudeksi autat niin eläimiä, ympäristöä kuin terveyttäsikin! VEGAANIHAASTE TAMMIKUU 2015 vegaanihaaste 2015 { leikk aa täst ä! hämeentie 48, helsinki Avoinna: ma--pe 11--18, la 11--15, 044 741 3381 INTOKUSTANNUS.fi • rosebud.fi Tällä lipukkeella 5 eUrON AleNNUS vähintään 20 euron Intokirja-ostoksesta. Tule hakemaan! Tajunnan räjäyttävää kirjallisuutta helsingin kalliossa KUrvIN KIrjA
päällä on pari tyhjää Laphroaig-pulloa, savuisenturpeista skottiviskiä. Mitä muutakaan tällaisessa talossa voitaisiin juoda? Istumme pöydän ääreen. Kaivan repusta tuliaiseni, Ritva Kovalaisen ja Sanni Sepon Tree People -valokuvateoksen, jota pitkän linjan luontoaktivistina tunnettu kirjailija selailee haltioituneena. Kysyn, miten hän itse alun perin kiinnostui luonnonsuojelusta. Silmänräpäyksessä hajamielinen papparainen muuttuu sanojaan tarkasti punnitsevaksi intellektuelliksi. ”Kasvoin pienellä maatilalla Washingtonin osavaltiossa ja katselin päivittäin, miten kahdenkymmenen minuutin välein täydessä lastissa oleva tukkirekka jylisteli vuorenrinnettä alas. Jossakin vaiheessa aloin tajuta, että kaikkien noiden hakkuiden täytyi näkyä jossakin.” Nuorukaisen ympäristötietoisuuden heräämistä avittivat luontohenkiset kirjat. ”50ja 60-luvulla ilmassa oli jo paljon ekologisia ajatuksia ja teemoja. Myös lukemani luontokirjallisuuden klassikot vaikuttivat tietysti suuresti. Esimerkiksi Thoreau on aina ollut minulle tärkeä hahmo.” Samoihin aikoihin syntyi Snyderin kiinnostus itämaisia uskontoja kohtaan. Häntä kiehtoi erityisesti buddhalaisen etiikan ensimmäinen periaate, joka kieltää kaiken elämän – ei vain ihmisten – tuhoamiseen. ”Vanhempani olivat vasemmistohenkisiä ateisteja, mutta päästivät minut pyhäkouluun kulttuurisista syistä. Rakastin kovasti maatilamme eläimiä ja kysyin pyhäkoulun opettajalta, pääsevätkö nekin kuoltuaan taivaaseen. Opettaja vastasi kieltävästi, mikä oli minulle suuri pettymys. Ajattelin, että en minäkään silloin halua mennä sinne. Siihen loppui käyntini pyhäkoulussa”, Snyder muistelee. Zenbuddhalaisuus tarjosi KIemuraIselta vuoristotieltä risteää oikealle pikkuinen hiekkatie. Raitti halkaisee aidatun soraalueen, kurvaa vielä kerran oikealle, kiipeää pienen nyppylän yli ja siinä se viimein on: Kitkitdizze, japanilaisen maalaistalon tyyliin rakennettu talo, jonka kirjailija Gary Snyder pystytti omin käsin Sierra Nevadan länsilaidalle kesällä 1969. On tyyntä ja hiljaista. Tuuli kahahtaa lempeästi parisataavuotiaissa mustatammissa ja valtavissa keltamännyissä. Harmaanvihreiksi maalatut rakennukset istuvat havupuuvoittoiseen maisemaan säröttömästi. Tuntuu melkein juhlalliselta olla keskellä näin arvokkaasti vaalittua luonnonrauhaa. Päärakennuksen ovet ovat sepposen selällään, mutta missään ei näy ketään. Koputan varovaisesti ulko-oveen. Ei vastausta. Koputan uudelleen, kovempaa. Talon perältä kajahtaa koiran haukuntaa ja etäisiä ihmisääniä. Hetken kuluttua haukotteleva kirjailija kömpii eteiseen. Auringonpaahtamia kasvoja reunustaa vitivalkoinen parta ja silmissä tuikkii lempeä katse. Snyder toivottaa peremmälle. Hän kertoo nukkuneensa monta tuntia ja luulee hetken, että on varhainen aamu. Hän köpöttelee keittiöön ja panee teeveden tulelle. Gary snyder on Allen Ginsbergin ja Jack Kerouacin ohella niin sanotun beat-sukupolven kuuluisimpia edustajia. Pitkän uransa aikana hän on kirjoittanut kymmenkunta runoteosta sekä puolentusinaa esseekokoelmaa. 84-vuotias Snyder näyttää hajamieliseltä ja hauraalta tepastellessaan kivilattiaisessa keittiössään. Mietin, miten hän pärjää yksinään näin alkeellisissa olosuhteissa ja kolmenkymmenen mailin päässä lähimmästä ruokakaupasta. Snyder aukoo tiskipöydän hanaa ja tuskailee, että talon vesijärjestelmässä on jotakin vikaa. Onneksi kaasuliesi toimii moitteettomasti ja vesi on hetkessä kuumaa. Snyder tarjoaa japanilaista, paahdetuilla riisinjyvillä maustettua genmaicha-teetä, jota hän kertoo juovansa päivittäin. Kitkitdizze vaikuttaa kodikkaalta ja kovasti isäntänsä oloiselta: loputtomat kirjarivit kiertävät melkein kaikkia seiniä, nurkassa on pieni buddhalainen alttari, ovenpielessä roikkuu haulikko. Kirjahyllyn kulttuuri sierra nevadan suuri henki Beat-runoilija Gary Snyderille runouden ja elämän välillä ei ole pienintäkään eroa. nurkassa on pieni buddha lainen alttari, oven pielessä roikkuu haulikko. teKstI tero tähtInen Kuva tero tähtInen N oor a K ananen
40 • 10 / 2014 Vaihtoehtoiset energiamuodot toimisivat pienemmällä väestömäärällä, mutta nykyisen ihmismäärän kohdalla ne eivät yksinkertaisesti riitä. Jos energiakysymys halutaan hoitaa uusiutuvilla energiamuodoilla, ihmisten globaali lukumäärä pitää pudottaa noin 1600-luvun tasolle.” teepannu on juotu loppuun. Snyder valittelee viluisuuttaan ja käy hakemassa villapaidan ylleen. Kun kysyn, miltä tuntuu olla kenties tunnetuin luontorunoilija nykymaailmassa, Snyder kivahtaa: ”Mutta enhän minä ole luontorunoilija ollenkaan!” Hämmennyn ja pyydän häntä täsmentämään, mitä hänen runonsa ovat. ”Työrunoja. Se on aivan eri asia. En minä nuorena miehenä mennyt vuorille vapaasti käyskentelemään ja nauttimaan luonnonrauhasta, vaan koska olin siellä töissä palovartijana ja patikkareittien rakentajana. Ajatus pelkästä vapaasta vaeltelusta metsässä ei koskaan juolahtanut mieleeni, koska minulla ei yksinkertaisesti ollut varaa sellaiseen”, kirjailija toteaa ja purskahtaa raikuvaan nauruun. Luonnon ihastelemisen ja mystifioimisen sijaan Snyder kertoo haluavansa kirjoittaa konkreettisista asioista ja kokemuksista, normaaleista ihmisistä ja tavallisesta arjesta. Zen tarkoittaa hänelle sitä, että runouden ja elämän välillä ei ole pienintäkään eroa. ”On hyvin tärkeää kirjoittaa jokapäiväisestä elämästä hyvin. Se ei missään tapauksessa ole helppoa. Puhumme aamusta iltaan koko elämämme ajan mutta sanomme vain harvoin asioita, jotka muut muistavat.” Ilta alkaa hämärtää, ja alan valmistella lähtöä takaisin kaupunkiin. Snyder tulee Ami-koiransa kanssa ulos saattamaan. Kättelemme, ja hän toivottaa turvallista matkaa. Sanon odottavani innolla hänen tulevia kirjojaan. ”Kyllä ne parin vuoden sisällä ilmestyvät”, hän vastaa. ”Ellen sitten kuole ensin.” Snyder purskahtaa viimeisen kerran nauruun. kirjallisuus nuorelle kynäniekalle maailmankatsomuksen, jossa ihminen on vain osa elämän suurta verkostoa, jossa myös muilla elollisilla on arvonsa. vuonna 1956 Snyder viimein matkusti Japaniin, jossa asui lopulta yli kymmenen vuotta. Siellä hän tapasi kolmannen vaimonsa Masa Ueharan, jonka kanssa hänellä on kaksi poikaa, Kai ja Gen. Vuosien kiertolaiselämän jälkeen perhe muutti 60-luvun lopulla Kaliforniaan. ”Ystäväni, runoilija Allen Ginsberg ja San Francisco Zen Centerin silloinen toiminnanjohtaja Richard Baker kertoivat, että Sierra Nevadan länsirinteellä olisi hyvänkokoinen ja halpa maapalsta myytävänä. Ajoimme tänne katsomaan paikkaa ja lopulta ostimme yhdessä koko 40 hehtaarin alueen.” Omalle tontilleen Snyder pystytti talonsa Kitkitdizzen. Nimi on Pohjois-Amerikan natiivien miwok-kieltä ja tarkoittaa erästä seudulla kasvavaa lääkeyrttiä. Talo rakennettiin kokonaan ilman sähkötyökaluja ja perinteisiä asuinmuotoja kunnioittaen. snyderIn vuonna 1974 julkaistu runokokoelma Kilpikonnasaari (Turtle Island) toi kirjoittajalleen Pulitzer-palkinnon. Kirja ilmestyi suomeksi syksyllä 2014 (Aki Räsäsen suomentamana). Kilpikonnasaari on alkuperäiskansojen Pohjois-Amerikan mantereesta käyttämä nimitys. Kirjan temaattisena ytimenä on Snyderin visio toisenlaisesta kotimaastaan. ”Asuessani vielä Japanissa olin jo pitkään pohtinut Pohjois-Amerikkaa. Sitä, millainen tulevaisuus sillä olisi, mitä sen eteen voisi tehdä ja miten voisimme paremmin ymmärtää sitä elinpaikkana. Pelkästään kirjan nimen ottaminen suoraan intiaanikulttuurista oli suuri symbolinen ele”, hän sanoo. ”Tarkoituksenani oli hahmottaa kokonaan uudelleen tapa, jolla rakennamme yhteyden ympäröivään maisemaan. Hyödyn ja hyväksikäytön sijaan meidän täytyy löytää harmonia ja yhteys oman ympäristömme kanssa.” Kilpikonnasaari on sikäli poikkeuksellinen runokokoelma, että sen lopussa on proosatekstien osio. Poleemisessa manifestissaan Neljä muutosta Snyder ottaa ärhäkkäästi kantaa ihmispopulaation kasvuun, saasteisiin, energiankäyttöön ja kulutukseen. Hän maalaa synkkää kuvaa maapallon tulevaisuudesta, jos ongelmiin ei nopeasti puututa. ”olIsI mahtava a , jos olisin ollut väärässä ja mainitsemani asiat olisivat muuttuneet. Mutta en ollut, ja Neljä muutosta on, ikävä kyllä, edelleen äärimäisen ajankohtainen”, Snyder sanoo. Hän huomauttaa, että hänen manifestissaan mainittu ajatus ihmispopulaation rajoittamisesta on jätetty julkisessa keskustelussa kokonaan huomiotta. ”Keskeinen syy tähän ovat marxilaiset feministit, jotka julistivat, että ongelma on resurssien epätasainen jakautuminen ihmisten välillä, ei ihmisten lukumäärä. Tämä on tietysti totta tiettyyn pisteeseen saakka, mutta se ei saa sulkea silmiämme ihmismäärän jatkuvalta, tasaiselta kasvulta ja sen mukanaan tuomilta ongelmilta.” Snyder kaataa itselleen lisää teetä ja jatkaa luentoaan: ”Kun sanon ihmisille, että nykypäivän maailmassa yhdeksänkymmentä prosenttia ihmisistä on liikaa, he järkyttyvät. Mutta jatkan toteamalla, että tässä me nyt olemme, vuodessa 2014, ja meitä on tällä pallolla seitsemän miljardia. Milloin ihmiskunta oli puolet pienempi kuin nyt? 1950-luvulla! Kuinka moni tietää tämän? Ihmisten määrä on vain kasvanut niin järkyttävän nopeasti viime vuosikymmeninä.” Hän haluaa kuitenkin tähdentää, että ei kannata ihmisten lukumäärän vähentämistä väkivaltaisin keinoin. ”Ainoa tapa, jolla se voitaisiin tehdä väkivallattomasti, on vähentää syntyvyyttä useiden vuosisatojen aikana.” 1950-luvun lopulla kirjailija työskenteli jonkin aikaa öljytankkerilla, joka toimitti Persianlahdelta öljyä USA:n laivastotukikohtiin Tyynellämerellä. Hän kirjoitti kokemuksistaan myöhemmin Oil-nimisen runon, jonka fossiilikriittinen sanoma on osoittautunut profeetalliseksi. ”Jokaisen valtion politiikka pyörii tavalla tai toisella energiakysymyksen ympärillä. Kylmä totuus on, että olemme täysin riippuvaisia fossiilisista polttoaineista”, Snyder sanoo. Myös energiakysymys palaa hänen mielestään jälleen kysymykseen ihmispopulaation koosta. ”Tulevaisuuden suhteen voimme vain miettiä erilaisia skenaarioita. Energianlähteitä on kolme – fossiiliset polttoaineet, ydinenergia ja vaihtoehtoenergia – ja ne kaikki pelaavat tavallaan toisiaan vastaan. DIANA’S DEAD (2 1 ). Hobin pohtii mahdollisuutta, että prinsessa Dianan elämä ja kuolema päätyvät joskus kaukaisessa tulevaisuudessa satujen aiheeksi. Tarina on jo lähtökohdiltaan kuin vinksahtaneesta sadusta. Teos ei ole mukana Lastenhuoneessa-näyttelyssä. ”nykypäivän maailmassa yhdeksän kymmentä pro senttia ihmisistä on liikaa.” KITKITDIZZE. Gary Snyder elelee keskellä Sierra Nevadan luonnonrauhaa. Maalla viihtyy myös perheen koira Emi.
Juho R ahijär vi Janus van den E ijnden voIma suosIttelee Koonnut Kaisu Tervonen Kaapelitehtaan pannuhallissa 6.11.2014 – 6.1.2015 uni uni uni uni uni u uni uni uni uni uni uni talvisirkus talvisirkus TanssiTeaTTeri HurjaruuTH www.talvisirkus.fi 09 565 7250 2LP CD DOWNLOAD STREAM 07 .11. 20 14 Tiitu Takalon säpäkkä kuvitus! Suomen kartta! Lukujärjestykset! Hyödylliset tietosivut! Kannen kuva Rosa Liksomin käsialaa! Suomen-, ruotsinja saamenkieliset nimipäivät! Paljon muistiinpanotilaa! Vuodesta 1998 ilmestynyt Solidaarisuuskalenteri kuuluu jokaisen maailmanparantajan vakiovarusteisiin. Aktiivisen ja valppaan kansalaisen kalenteri käsittelee tällä kertaa kirja-teemaa huumorilla höystetyllä otteellaan. Tilaa: 050 358 1441 tai www.rauhanpuolustajat.org/kauppa Hintaan lisätään postikulut. 13 € Osuvia sitaatteja! mahtavat menopelIt 7.3. saaKKa KuopIon taIdemuseo Niin moottoritie kuin avaruuskin otetaan haltuun museon omista kokoelmista kootussa näyttelyssä, jossa esillä ovat muun muassa Jarmo Mäkilän linnunradan liftarit ja Alvar Gullichsenin robotit. 1984 14.1. alKaen svensKa teatern, helsInKI George Orwellin romaaniin pohjaava näytelmä saa Jarno Kuosan ohjauksessa uuden tulkinnan. Ainakin aihe on ajankohtainen. www.svenskateatern.fi Fundamental matter 11.1. saaKKa emma, espoo Suomen taideakatemian kuvataidepalkinnon keväällä 2014 pokannut Tuomas A. Laitinen käsittelee video-, äänija valoinstallaatioissaan globaaleja kysymyksiä ympäristöstä ja yhteiskunnasta. www.emma.museum/laitinen CampInG 3 8.–25.1. CIrKo, helsInKI Nykysirkusryhmä Circo Aereon Camping-esityssarjan kolmannessa osassa lavalle nousee niin taiteen kuin tieteen edustajia. www.cirko.fi luX helsInKI 4.–8.1. helsInKI Seitsemättä kertaa järjestettävä valoja äänitaiteen katselmus ulottaa spektrinsä poliittisesta installaatiosta nykysirkusta lähestyvään tulitaiteeseen. www.luxhelsinki.fi
www.annalapselleraitisjoulu.fi www. maailmankuvalehti.fi Anna lahjaksi koko maailma Anna läheisellesi joululahja, joka herättää keskustelua ja saa katsomaan maailmaa ihan uusin silmin. Tilaa nyt: 6 numeroa 19 €
10 / 2014 • 43 sarjakuva Sarjassa eri puolilta maailmaa pohjoiseen tulleet kertovat maahantulokokemuksestaan. Tarinat on toteutettu piirtäjän ja kertojan yhteistyönä. Sarjakuvat julkaistaan albumina keväällä 2015. tositarinoita maahantulosta Tarinan piirtänyt henrI Gylander on syntynyt Helsingissä vuonna 1979 ja asuu nykyisin Göteborgissa. Hän on tullut tunnetuksi Ruotsissa niin lastenlehtikuvitusten kuin yhteiskunnallisten pilapiirrostenkin saralla. Henri on aktiivi Ruotsin siirtolaisten hyväksi työskentelevässä Ingen Människa Är Illegal -verkostossa. ”sara” ja ”Zaran” pakenivat Kosovosta vuonna 2007 ja päätyivät Ruotsiin. Neljän vuoden piilottelun, hylättyjen hakemusten ja yhden karkotuspäätöksen jälkeen he saivat turvapaikan Ruotsista, joka hylkää 99 prosenttia Kosovon romanien turvapaikkahakemuksista. osa 6 1. 3. 2. 4.
44 • 10 / 2014 kulttuurihäirintä paperitehdas sai maalipinnan Jyväskylässä katutaiteen tekeminen ei ole vaikeaa. Kaupungista voi yhä löytää jopa 1990-luvun alun graffiteja. voIma suosIttelee Koonnut Kaisu Tervonen vIIme aIKoIna monet virallisetkin tahot ovat innostuneet graffiteista ja katutaiteesta. Media tekee ylistäviä juttuja, luvallisia seiniä pullahtelee maalattavaksi eri puolilla maata, ja museotkin ovat noteeranneet taidemuodon. Jyväskylässä vihittiin marraskuussa käyttöön katutaidetunneli, joka sijaitsee kaupungin lähiössä Kivelänrannassa, keskiluokkaisen pientaloalueen keskellä. Katutaidetunnelissa vastakkainasettelu loistaa poissaolollaan ja ympäristö on siisti. Lähes päivittäin vaihtuvat maalaukset ovat saaneet lähinnä kehuja alueen asukkailta. Kivelänrannan tunnelin puuhamiehenä toimi Jukka Silokunnas, joka on vaikuttanut kaupungin katutaidekuvioissa vuosien ajan ja edistänyt katutaidetta Keski-Suomen taidetoimikunnasta käsin. Paikalliset katutaiteilijat valitsivat tunnelin paikan ja kävivät kaupungin kanssa lyhyet neuvottelut. ”Jos aikaisemmin on halunnut maalata luvallisen teoksen, on täytynyt olla erikseen yhteydessä kaupungin edustajiin ja anoa lupaa sille. Tunnelin ansiota on se, että ei tarvitse erikseen hakea lupia. Kuka tahansa saa tulla paikalle koska tahansa ja maalata.” Aiemmin Jyväskylässä on toteutettu runsaasti erillisiä katutaideteoksia kaupungin luvalla. Vaikka lupaprosessit ovat sujuneet jouhevasti, vaatii aina viitseliäisyyttä ja byrokratian tuntemusta hakea lupaa yksittäiselle maalauspaikalle. Kerran maalattujen teosten päälle maalaamista ei myöskään katsota tekijöiden keskuudessa aina pelkästään tyytyväisinä. Silokunnaan mukaan katutaidetunnelissa tilanne on erilainen, ja maalaajat ymmärtävät, että teokset vaihtuvat tiuhaan. valtaKunnallInen keskustelu katutaiteen ympärillä on pyörinyt pitkään enimmäkseen Helsingin nollatoleranssipolitiikan ympärillä. Vuonna 2008 päättynyt Stop töhryille -kampanja ja kymmenen vuotta vallinnut nollatoleranssi eivät kuitenkaan kerro koko maan tilanteesta. Jyväskylässä poliisit ja vartijat eivät ole suinkaan aina katsoneet tarpeelliseksi juosta maalaajien perässä. ”Jyväskylässä elämä on aika helppoa, turha täällä on riehua ja huutaa, että antakaa meille tilaa. Ei tarvitse toimia periaatteella ’kivi ikkunaan on suoraa demokratiaa’”, Silokunnas kuvailee. Kaupungin ydinkeskustasta luvattomat koristelut poistetaan ripeästi, mutta muualla touhu on melko vapaata. Lähiöistä löytyy alikulkutunneleita, joissa on näkyvissä vanhoja graffiteja aina 1990-luvun alkupuolelta lähtien. ”Nyt marraskuussa tyypit olivat maalaamassa yhden hylätyn talon seinään, kun paikalle kurvasi kaupungin auto. Sen sijaan, että työntekijä olisi nuhdellut – saati sitten ottanut maalaajia kiinni – hän kehui graffiteja. Hän myös vihjasi lähistöllä olevasta toisesta hylätystä talosta, jonka seiniin sopii maalata myöskin oikein hyvin”, Silokunnas kertoo ja on tikahtua nauruun. Yhteisymmärryksessä järjestetyt tilaisuudet voivat saada kaupungissa mittavatkin puitteet. Kesällä 2014 Silokunnas järjesti kaupungin luvalla 2014 käytöstä poistuneen Kankaan paperitehtaan luona Ryminä-katutaidekatselmuksen, jossa joukko taiteilijoita maalasi massiivisen paperitehtaan seinille isoja teoksia. Samalla seinän äärellä kävi maalamassa niin koululaisryhmiä kuin eläkeläisiäkin. ”Minulle annettiin yleisavain, jolla sai avattua rakennuksen jokaisen oven. Saimme täysin vapaat kädet maalata alueen rakennusten seiniä.” Lopputuloksena oli massiivisia seinämaalauksia ja kymmenittäin graffiteja. sIloKunna an mukaan Jyväskylän katutaidepolitiikkaa kuvaa hyvin tapaus Köhniön uimaranta kuluvalta vuodelta. ”Se on kaupungin ylläpitämä uimaranta, jossa on käytöstä poistunut rakennus. Rakennuksen seinissä on vanhoja, laittomia piissejä. Sellaista kerroksellista pintaa miltä näyttää, jos talo on ollut käyttämättä vuosia.” Silokunnas lähetti sähköpostia talosta vastaavaan kaupungin liikuntapalveluun ja ehdotti, että voisi muiden taiteilijoiden kanssa maalata rakennuksen. Tovin odotettuaan hän sai vastauksen kaupungilta: ”Joo, menkää vaan.” ”Missään vaiheessa ei vaadittu luonnoksia, ei mitään. Totesivat vaan, että kunhan siitä ei tule kustannuksia kaupungille.” Silokunnas on luonnollisesti tyytyväinen myös median ja suuren yleisön katutaiteeseen kohdistamasta rakkaudesta. Hänen mielestään kyse on kuitenkin vain vaiheesta, ja ennemmin tai myöhemmin rakkauteen ilmestyy taas ryppyjä, kuten tapahtui 1990-luvun loppupuolella. Jossain vaiheessa heiluri heilahtaa taas nuivemmalle puolelle. jarI tammInen rymINä . Savupiipputeollisuuden piiputtaessa pääsivät taiteilijat käsiksi tehdasrakennukseen. Kuvassa Jukka Hakasen (vas.) ja Otto Majan (oik.) teokset. Jukka Silokunnas GreenpeaCen KoKous 16.12. Klo 18–19 KIrjaKahvIla, turKu Ympäristöjärjestö Greenpeacen paikallisjaosto kokoustaa Kirjakahvilassa, jossa halukkaat voivat tutustua toimintaan. http://www.kirjakahvila.org amr:n tuKI-IllallInen 4.1. Klo 18 vastavIrta, tampere Joka kuukauden ensimmäisenä sunnuntaina Vastavirran yläkerrassa myydään vegaanista ruokaa, mistä tuotot menevät anarkistiseen ja antifasistiseen vankitukitoimintaan. paKKasuKKo putInIa vastaan II 3.1. KupolI, helsInKI Toista kertaa järjestettävän festivaalin tarkoituksena on tuoda yhteen ja edistää niin venäläisiä kuin suomalaisia ruohonjuuritason oppositioliikkeitä. radIKaalIt rIstIpIstot 29.12. Klo 14.30 KammarI, helsInKI Utopia Helsingin järjestämässä ristipistokokoontumisessa ei tarvitse etukäteen osata mitään – apua tarjotaan – kunhan on valmis välittämään feminististä asennetta. http://lumination.fi/kammari solIdarIty For rojava 28.12. Klo 17 vastavIrta, tampere Syyrian ja Turkin rajalla oleva Rojavan alueella kurdit puolustavat itseään ISIStä vastaan. Tampereella aktivistit osoittavat heille tukensa.
10 / 2014 • 45 vanta an myyrmäessä sijaitsevan Vantaan taidemuseon Meidän katu -näyttely esittää katutaidetta ja museon kokoelmista valikoituja teoksia rinnakkain. Kokoelmista on valittu teoksia, jotka edustavat suurin piirtein ajanjaksoa, jona nykymuotoisia graffiteja on maalattu. ”Näyttelyn graffititaiteilijat saivat etukäteen kokoelmateoksia tarkasteltavakseen ja ottivat sieltä halutessaan vaikutteita”, valottaa museoamanuenssi Maria Tjader-Knight. kenties kiinnostavinta antia on kuitenkin dokumentaarinen video ja siihen liittyvä installaatio. Super-8-kameralla liikkuvan junan ikkunasta kuvatut pätkät radanvarren graffiteista on koostettu videoteokseksi. Teoksen voi katsoa istuen vanhoilla lähijunan penkeillä videon vilistäessä seinällä olevalla ruudulla kuin ikkunassa. myyrmäKI on sikäli sopiva paikka näyttelylle, sillä katutaide on ollut jo pidempään osa alueen kuvastoa. Luvattomien radanvarsimaalausten lisäksi Myyrmäessä on 1980-luvun lopulta alkaen täytetty useampikin alikulku katutaiteella ihan luvan kanssa. ”Graffitin rantautuessa Suomeen Myyrmäki oli uusi lähiö, jossa ikärakenne oli sopiva ja jossa oli paljon harmaata pintaa”, Tjader-Knight pohtii yhteyttä. Näyttelyn kokoajien mielessä on ollut myös se, että yksi taidemuseon keskeisistä tehtävistä on luoda siltoja ja lisätä ymmärrystä väestön keskuudessa. Näyttelyyn osallistunut taiteilijaryhmä Multicolored Dream maalaa juuri remontissa olevalle Myyrmäen juna-asemalle suuren muraalin näillä näkymin keväällä 2015. Tjader-Knight lupaa, että yhteiselo tulee näkymään museon toiminnassa jatkossakin. vaIKKa GraFFItIt menettävät luontevan ympäristönsä museon seinille päätyessään, Vantaan taidemuseon pyrkimys tarkastella graffitia yhtenä taidemuotona muiden joukossa on perusteltu. TjaderKnight muistuttaa, että graffiti ja katutaide pitäisi laajemminkin kirjoittaa osaksi nykytaiteen jatkumoa ja historiaa. Graffitiin liittyy vahvasti tilaa haltuun ottava ulottuvuus ja luvattomuus. Voiko graffiti olla graffiti, jos se on maalattu luvan kanssa saati sitten museoon? Puristien mielestä ei. Toisaalta tilaa voi vallata monella tavalla ja konventioiden haastaminen voi tapahtua myös osana systeemiä. Graffiti museossa on tyystin eri asia kuin graffiti junaradan muurissa. Se ei kuitenkaan tyhjennä teosta merkityksistä. jarI tammInen Meidän katu Vantaan taidemuseo 7.2.2015 asti. museotavaraa Meidän katu -näyttely tarkastelee graffitia taidemuotona muiden joukossa. alkaen 24.11.2014 LIIKKUVIA VEISTOKSIA 21.11.2014–25.1.2015 Antti Arkoma, Pavel Ekrias, Petri Eskelinen, Pekka ja Teija Isorättyä, Jaakko Tornberg, Unto E. Hämäläinen, Osmo Valtonen HYVINKÄÄN TAIDEMUSEO | Hämeenkatu 3 D (2. krs.) | Puh. 040 480 1644 ti – to 11 – 18 (ke 16 – 18 vapaa pääsy ), pe – su 11 – 17 | www.hyvinkaantaidemuseo.fi Pekka ja Teija Isorättyä, Kuusiluodon merikilpikonna 2014, aurinkopaneelit, ajopuu, mankelin hammasrattaistot, sähkömoottori WWW. GALLERIADADA.FI Terveiset Tampereelta! & Aleksi Toiv anen m -juNA. Oliver Whiteheadin dokumentaarinen videoteos mind’s eye saa tukea installaatiosta, jonka sisään katsoja toivotetaan tervetulleeksi.
46 • 10 / 2014 taIttuu ry:n hankkeet poikkeavat muista viime aikoina toteutetuista vankilaa ja teatteria yhdistelevistä projekteista, kuten Juha Hurmeen ohjaamasta Kuningaskahleesta tai Kaisa Korhosen ohjaamasta Aikaerosta, joissa ammattinäyttelijät ovat esittäneet vankien tuottamaa materiaalia. Taittuu ry:n ja vankien työn tuloksena ensi-iltansa on saanut useita vankien käsikirjoittamia ja ammattiteattereissa esittämiä näytelmiä. Näytelmät ovat saaneet kiittävää palautetta niin niihin osallistuneilta vangeilta, ” rIemuKasta.” ”Kuin olisi päässyt kokonaan uuteen maailmaan.” Näillä sanoilla kuulee harvoin kuvailtavan aikaa vankilassa. Syvään juurtuneen ajattelutavan mukaan vankeustuomio on rangaistus ja vankilassa ollaan sovittamassa rikosta erillään muusta yhteiskunnasta. Nykyvankilan ensisijainen tavoite on kuitenkin vankien kuntouttaminen rikoksettomaan elämään. Vankilateatteri on yksi uusista kuntoutusmuodoista, joita vankiloissa kokeillaan. Mutta onko vankilassa kuntoutuminen ylipäänsä mahdollista? Vanajan vankilan johtajan Kaisa Tammi-Moilasen mukaan on. Vankeustuomio katkaisee rikoskierteen ja tarjoaa mahdollisuuden kuntoutumiseen. ”Vankilassa ololla pyritään vaikuttamaan myönteisesti tuomitun kykyyn jatkossa pärjätä elämässä ilman rikoksia.” Tammi-Moilasen mukaan tämä vaatii kuitenkin paljon sekä vangilta että henkilökunnalta. Kuntoutumiseen on vaikutusta myös muilla vangeilla, jotka ovat eri vaiheissa oman kuntoutusprosessinsa kanssa. Osa vangeista on kuntoutusvastaisia, osa taas valmiita siirtymään uuteen vaiheeseen elämässään. Siirtymisen apuna toimii vuonna 2008 työnsä aloittanut ja vuonna 2012 rekisteröity Taittuu ry, jonka tavoitteena on juurruttaa teatterityöskentely osaksi Suomen vankiloiden toimintaa. Tammi-Moilanen oli tutustunut vankilateatteriin vierailuillaan Venäjän ja Irlannin vankiloissa, ja teatteriohjaaja Hannele Martikainen oli omalla tahollaan suunnitellut vankila teatterihanketta. Yhteistyön tuloksena syntyi konsepti, jossa vangit työstävät näytelmän itse käsikirjoituksesta esityksiin saakka. teatteri KommenttI Vankien kuntoutus kaipaa uusia aloitteita Rikosten uusimisaste on Suomessa korkea. Rikosseuraamuslaitoksen vuoden 2013 toimintakertomuksen mukaan 44,8 prosenttia vapautuneista vangeista oli tuomittu uusista rikoksista kolmen vuoden seuranta-ajalla. Rikosseuraamuslaitoksen säästöpaineiden vuoksi uusintarikollisuuden vähentämiseen tähtääviä ohjelmia ei aina kyetä järjestämään vankien tarpeiden mukaisesti. Vankien kuntoutusmenetelmät ovat osin vanhentuneita, ja myös vankien vapaa-ajan toimintaa on jouduttu karsimaan. Tämä on räikeässä ristiriidassa kuntouttavan lähestymistavan kanssa. Perinteiset vankien kuntoutusohjelmat, kuten suuttumuksenhallintaryhmät, ovat vahvasti yksilötyöskentelyyn painottuvia. Sosiaaliseen vuorovaikutukseen tai älylliseen ponnisteluun vankiloissa ei kannusteta riittävästi. Taittuu ry:n vuosia jatkuneesta tuloksellisesta työstä huolimatta rahoituksen saaminen vankilateatterille on ollut kiven alla. Vapaaehtoistyötä on tehty kaikissa vaiheissa. Tiukkoina taloudellisina aikoina vankien teatteritoiminta ei ole saanut tarvitsemaansa rahoitusta yksityiseltä sen enempää kuin julkiseltakaan puolelta. Teatteri ei ole kaikkien juttu, mutta sille on tilausta sellaisten vankien keskuudessa, jotka pystyvät käsittelemään elämänhistoriaansa taiteellisten keinojen avulla ja löytämään sitä kautta uusia toimintamalleja. Oman roolin käsikirjoittaminen yhteistyössä muiden kanssa on taito, jota tarvitaan myös muurien ulkopuolella. haru KIvelä myLLyTyS. Jukolan veljekset tappelevat Seitsemän broidia Sipoosta – eli Kiven (sisältä) Seitsemän Veljestä -esityksen harjoituksissa. Simeoni (keskellä) yrittää hillitä veljiään saarnalla. vankilateatteri vapauttaa Taittuu ry:n teatterihankkeissa vangit käsikirjoittavat ja esittävät omia näytelmiään. Aleksi Toiv anen Aleksi Toiv anen
10 / 2014 • 47 vankilan henkilökunnalta kuin yleisöltäkin. Helsingin yliopiston sosiaalipsykologian oppiaineessa tehdään parhaillaan suomalaisen vankilateatterin vaikuttavuustutkimusta. Professori Anna-Maija Pirttilä-Backmanin mukaan projekteihin osallistuneet vangit raportoivat teatterin myönteisinä vaikutuksina muun muassa kohentunutta itsetuntoa ja sosiaalisten tilanteiden pelosta vapautumista. Kaikki haastatellut vangit ovat olleet sitä mieltä, että vankilateatteriin pitäisi olla mahdollisuus kaikissa vankiloissa. mIKä vankilateatterissa sitten on niin kuntouttavaa? ”Monet tavalliset käytännön asiat voivat laitostuneesta tuntua ylivoimaisilta”, sanoo Taittuu ry:n tuottaja Neea Kilkki. ”Kun vankilasta vapaudutaan, tarvitaan sosiaalisia taitoja ja kykyä selvitä arjessa. Vankilateatterissa opitaan ryhmässä toimimista, kärsivällisyyttä ja itsensä ylittämistä rankan puurtamisen avulla. Tärkeää on myös päästä hetkeksi irrottautumaan vangin roolista esiintyjän rooliin. Onnistumisella voi lakata olemasta ikuinen epäonnistuja.” haru KIvelä teatteri KepIt vaI nyrKIt? Sitä Kokoteatterissa harjoitteleva työryhmä nyt pohtii. Lavalla hiotaan Seitsemän broidia Sipoosta – eli Kiven (sisältä) Seitsemän Veljestä -esityksen kohtausta, jossa Jukolan veljekset tappelevat. Kuuluu kova mölinä. Monen mielestä kepeillä saadaan tappelukohtaukseen oikea tunnelma. Keskittyminen näyttää kuitenkin onnistuvan paremmin ilman rekvisiittaa, pelkät nyrkit aseina. Tätä mieltä tuntuu olevan ohjaaja Markus Karekallas, joka käskyttää esiintyjiä kuuluvalla äänellä. Seitsemän broidia Sipoosta -esityksen käsikirjoitus on Sörnäisten vankilan vankien oma sovitus Aleksis Kiven Seitsemästä veljeksestä. Näytelmässä esiintyy kahdeksan vankia. He matkustavat harjoituksiin Sörnäisten vankilan suljetulta osastolta vartijasaattueessa. ”KIven esItys on tuotu tässä nykyaikaan. Mukana on vanhaa Kiveä ja uusiakin elementtejä, sometusta ja muuta. Ja sitten pitäisi olla vielä hauskaakin,” kertoo Juhania näyttelevä mies. Vangit haluavat esiintyä lehtijutussa roolinimillään. Eeroa esittävällä näyttelijällä ei ole aiempaa teatterikokemusta. Viimeksi hän on näytellyt ala-asteella. ”Eero on veljeksistä pienin ja vittumaisin. Se rooli varmaan sopi minulle”, hän tuumii. Eero sanoo oppineensa paljon teatterin tekemisestä. Hän on huomannut myös jännittävänsä esiintymistä. ”Se on jopa yllättänyt. Ajattelin, että ei jännittäisi yhtään.” Hänelle teatterin haastavin puoli on suuriin tunteisiin eläytyminen. Vankilassa on tarkat rutiinit, joiden keskeltä on vaikea siirtyä nopeasti näytelmäharjoituksiin ja rooliin. ”Kontrasti vankilamiljööseen on suuri. Vankilassa ei moikkailla eikä hymyillä. Siellä tulee sellainen lasikatse”, Juhanikin kuvailee. juhanIlle aggressiiviseen rooliin eläytyminen on ollut helppoa. Hänen roolihahmonsa on kova uhoamaan ja ryyppäämään. ”Juhani on sellainen, joka yrittää peittää uhoamisella todellisen minänsä.” Seitsemän broidin esityksiä on tulossa katsomaan väkeä poliitikoista esiintyjien läheisiin. Ei ihme, että esiintyjät potevat lievää ramppikuumetta. Ensi-iltaan on onneksi vielä viikkoja aikaa. ”Itse ainakin päätin, että kun esiinnytään ilman mitään ammattitaitoa tai kokemusta, niin vedetään sitten täysillä. Ihan sama, vaikka kaikki nauraisivat!” Juhani sanoo. veera nuutInen Seitsemän broidia rellestää ja somettaa Sörnäisten vankilan esitys tuo Aleksis Kiven veljessarjan nykyaikaan. 118x156mm_Voima_nro10.indd 1 3.12.2014 17:07:18
48 • 10 / 2014 kulttuuritantta Tervetuloa Venäjä! tänä vuonna suomI oli Frankfurtin kirjamessujen kuumin sana. Hehkuteltiin, että viimein Suomesta tulee kansainvälinen menestyjä. Epäilen asiaa, mutta olen iloinen, että maamme sai viisiminuuttisensa julkisuudessa. Suurta poliittista tai yhteiskunnallista hulabaloota kirjamessujen kutsuvieraana oleminen ei tuonut, koska Suomi on kansainvälisillä vesillä poliittisesti varsin tylsä ja mitätön maa. ensI vuonna Helsingissä sen sijaan tapahtuu, kuvitelkaa, täällä Suomessa, sillä suuri ja mahtava Venäjä on valittu kirjamessujen teemamaaksi. Sofi Oksanen kritisoi valintaa, sillä hänen mielestään estradi annetaan Venäjän hallitukselle ja propagandalle (HS 1.12.2014). Myönnän, että kaikenlainen ihmisoikeuksia polkevan sensuurimahdin nostaminen parrasvaloihin on törkeää. Mutta nythän Suomella on tilaisuus muuttua laimeasta takapuolen nuoleskelijasta röyhkeäksi kyseenalaistajaksi ja sormella osoittelijaksi. Jos rohkeutta riittää, voi näyttää keskisormea Kremlin vallankäyttäjille. Sitä paitsi huomaisiko kukaan, jos esimerkiksi Yhdysvallat olisi nostettu kunniavieraan pallille? KIrjallIsuus on poliittinen painimatto, jonka päällä tuetaan, kommentoidaan, korostetaan ja joskus hallitaan poliittista ilmapiiriä ja mielipiteitä. Helsingin kirjamessut ja Venäjä sen kunkkuna on siis nähtävä väylänä ja kanavana. Suomella on oiva mahdollisuus kohdata napikkain Venäjä, joka mitään häpeilemättä nöyryyttää ja riistää omia ja naapurimaidensa kansalaisia. Suomi voi räväyttää valokeilaan asioita, jotka Venäjän sensuroi. Takapuolen nuolemisen sijasta kannattaisi vilauttaa omaa takapuolta itäänpäin ja läväyttää salaisuudet otsikoihin. Kustantamot voivat kutsua paikalle underground-kirjailijoita ja sellaisia puhujia tai ihmisoikeusaktivisteja, joita Venäjällä syrjitään. venäläInen KIrjallIsuus on kautta kirjallisuushistorian ollut monipuolista ja rikasta, kaunistakin. Kirjamessuyleisölle on annettava tilaisuus nauttia maan hyvistä hedelmistä, mutta tarjottimelle on katettava myös ne pahat ja iljettävät, suorastaan läpimädät poliittiset hedelmät, jotka yleensä ohitetaan. Venäjä raiskaa sananvapautta. Eikö Suomi voisi näpäyttää Venäjää, kun siihen nyt yleisöä vetävä mahdollisuus tarjotaan? maarIa päIvInen Kirjoittaja on F rankfurtin kirjamessuilla mukana ollut kirjailija turun taIdemuseon alakerran vallannut islantilaisen Errón (oik. Guðmundur Guðmundsson, s. 1932) näyttely räjäyttää verkkokalvoille kollaaseja. 1960–1990-luvuilla valmistetetut teokset kommentoivat yhteiskuntaa asettamalla rinnakkain ristiriitaisia elementtejä. Esimerkiksi puhemies Mao marssii Errón teoksissa eri puolilla Yhdysvaltoja. Vaikka monet Errón teoksista ovat vuosikymmeniä vanhoja, ovat maailmanpolitiikan kulloisetkin polttavat aiheet edelleen masentavan ajankohtaisia. Teoksessa Fouzia et Izma ovat limittäin yläosattomat beduiinineitokaiset ja aavikkoa pommittavat länsimaiset hävittäjät. Eksoottinen ja kiihottavakin toiseus rinnastuu hyökkäykseen vierasta kulttuuria kohtaan. Leikkaa-liimaa-tekniikalla yhdistetyt taide-, lehti-, propagandaja sarjakuvakollaasit saavat näyttelyssä kiinnostavaa seuraa öljyväritöistä, jotka ovat uskollisia – joskin suuria – kopioita kollaaseista. Kategorioista kiinnostunut katsoja voi pohtia, voiko maalauksia enää luokitella kollaaseiksi – teknisesti ne eivät sitä ole, mutta muotokielensä puolesta hyvinkin. erró eI ole välttynyt plagiointisyytöksiltä, jotka ovat tavallisia silloin, kun yhdistetään kollaaseja ja popkulttuurin kuvastoa. Vuonna 2010 Pariisin Pompidou-keskuksessa oli esillä Errón pastissi Brian Bollandin tekemästä Tank Girl -sarjakuvalehden kannesta. Teos suututti Bollandin, joka myönsi avoimessa kirjeessään arvostavansa suuresti Errón tuotantoa mutta kyseenalaisti kollaasin, jossa ei hänestä ollut riittävästi jännitteisiä elementtejä. Lainata siis saa, kunhan sitten luo lainaamastaan jotain uutta. Tämänkaltainen kritiikki ei ole ennenkuulumatonta. Plagioinnista on syytetty esimerkiksi myös sarjakuvamaailmasta lainaillutta Roy Lichtensteinia. Turun taidemuseon näyttely on mainio paikka pohtia lainaamisen ja uuteen kontekstiin asettamisen rajoja. Harmillisesti museolla ei kuitenkaan ole tarjota yleisölle teoksia taustoittavia tietopaketteja. Lainattujen elementtien tunnistaminen ja teosten jännitteiden löytäminen jää katsojan yleissivistyksen tai googlen varaan. jarI tammInen Erró Turun taidemuseossa 4.1.2015 asti. teatteri maailmanpolitii kan kulloisetkin polttavat ai heet ovat edel leen masentavan ajankohtaisia Erró samplaa popkuvastoa Islantilaisen Errón kollaasitekniikalla toteutetut, maailmanpolitiikkaa kommentoivat teokset ovat herättäneet myös närää toisissa taiteilijoissa. Erró : NEw jErSEy (1 9 7 9 ). Turun taidemuseon näyttelyssä nähdään sekä Errón alkuperäinen kollaasiversio että suuri öljyvärimaalaus Maon suuresta marssista New Jerseyssä.
10 / 2014 • 49 teatteri esIrIpun taKa a paljastuvan näyttämön symboliikka on vahvaa: maaseutu näyttäytyy rapistuneena kirkkona, jonka katossa olevasta suuresta reiästä sataa lohduttomasti sisään. Kaikkialla on romua ja eläinten jätöksiä. Sivummalla näkyy lattian läpi romahtaneen traktorin perä. Näyttämölle ilmestyy surullisen oloinen koira, joka paimentaa yksinäistä lammasta. Tarkemmin katsottuna lammas osoittautuu olevan puoliksi palanut ja ympäripäissään. Eikä siinä tietenkään kaikki. Selviää, että maaseudulla asuu enimmäkseen itsensä kanssa hukassa olevia elämäntaiteilijoita ja tuotantoeläinten tehtävistä vieraantuneita alkoholisoituneita eläimiä. Maatilan isäntä Maxim Kuorikoski (Klaus Klemola) on entinen ruotsinlaivan tanssiorkesterin rumpali, joka etsii yhteyttä henkiseen minäänsä rummuttamalla itseään transsiin kirkon kryptassa. Naapurissa yhtenä viimeisenä mohikaanina vielä tilaa pitävä isäntä pakenee kirkon suojiin eläinten ryhdyttyä yleislakkoon ja anarkistiseen kumoukseen. Esityksessä säikytellään arvokonservatiiveja näyttämällä penis ja miehen takamus sekä puhumalla rumia, harrastamalle seksiä eläinten kanssa ja viimein sortumalla kannibalismiin. KaIKesta huolImatta Klaus ja Lea Klemolan kirjoittamassa ja jälkimmäisen ohjaamassa näytelmässä ei tekijöiden aikaisemmat työt huomioiden ole mitään erityisen yllättävää. Huoli maaseudun kurjistumisesta oli esillä jo Lea Klemolan Kokkolassa (2004). Alkoholismi ei hänen töissään ole ole vain kansallisten sosiaalirealiteettien kierrättämistä, vaan myös harkitun groteski metafora näköalattomuudelle ja etenkin sosiaalisen yhteisöllisyyden katoamiselle. Toisaalta myös ihmisen eksistentiaalisen ahdistuksen ilmentäminen seksuaalisen identiteetin etsimisenä on ollut Lea Klemolan tuotannossa esillä jo alusta asti. Maaseudun tulevaisuutta korostuneemman aseman se on saanut ainakin Seksuaalissa (1998) ja Mikko Kivisen tekstiin perustuvassa Miehen kuolemassa (2013). Maaseudun tulevaisuus onkin näytelmänä varsin queer. Vaikka äkkinäinen voisi ajatella esityksen olevan seksuaalisesta rellestystä, itse asiassa monenkin henkilön kohdalla kyse on juuri päinvastaisesta. Yhtä lailla seksuaalisuuden tukahduttaminen on osa henkilön kasvukamppailua. Ei ole vaikea arvata, miksi näytelmän keskushenkilön, maalle itseään etsimään muuttaneen Maxim Kuorikosken, sielunsa pohjalta tavoittama ”voimaeläin” on vahvasti drag-queeniä muistuttava hevonen. Vahva vertauskuvallisuus ja tekstin rujo pinta antavat tulkintamahdollisuuksia eri suuntiin, mutta syytökset itsetarkoituksellisesta shokeerauksesta ovat liioiteltuja. Miehen penis esiintyy näytelmässä itse asiassa koiran peniksenä. Se, samoin kuin viittaukset ihmisten ja eläinten seksuaaliseen kanssakäymiseen sekä kannibalismiin, on avain pohdinnalle siitä, miten eläimiä ja ihmisiä yleensä rinnastetaan tai yritetään rinnastaa toisiinsa. Mutta mistä näytelmässä lopulta on kyse? Esitystä voi katsoa niin maaseudun pilkkana kuin hätähuutona sen puolesta. Kiihkeä eläintalouden kannattaja voi saada siitä tukea ajatukselle eläinten perinteisen roolin oikeutuksesta yhtä lailla kuin vannoutunut vegaani voi löytää sen kautta uusiakin todisteita, miten hullusti voi käydä kun eettisiä ristiriitoja ei tunnisteta ajoissa. Tarkemmalla syynillä tekstin näkökulma on selvempi: se osoittaa sekä maaseutuelämään liittyvään nostalgiaan että perinteiseen eläintalouteen liittyvän kritiikin tekopyhyyden. Nämä molemmat romanttiset visiot elämästä ovat erilaisten realiteettien ja eksistentiaalikysymysten äärellä heikkoa valuuttaa, ja niiden välinen keskinäinen ristiriita on omiaan viemään loputkin toivosta. Ehkä ihmisen ja luonnon yhteyttä paremmin ymmärtävä näkemys löytyisi jostain kolmannesta utopiasta – esitystä suoraan lainaten Färsaarilta. ma aseudun tulevaisuus on täytetty kiinnostavalla materiaalilla, ja parhaimmillaan se on felliniläistä makaaberin luovaa lähtökohtiensa jatkuvaa ylittämistä. Sen ongelmana on, että turhankin runsas aineisto ei pysy dramaturgisesti parhaalla tavalla koossa. Esitys on pitkä, mutta se tuntuu vielä pitemmältä siksi, että jotkut kohtaukset, dialogit ja rytminvaihdokset takkuavat. Tekstin loisteliaisuus yhtäällä korostaa sen heikkouksia toisaalla. Näyttelijät ovat vaativan tekstin äärellä kovilla. Esimerkiksi Ville Haapasalo ajautuu karannutta sieluaan etsivänä ruunana vähän omille teilleen päätarinasta ja Jukka Puotilalla tuntui olevan hiukan vaikeuksia viihtyä torjutun homoseksuaalisuuden varjoidentiteettiä esittävänä hevosena. esItystä voI erityisen painokkaasti suositella kaikille maaseudun ja kaupunginkin tulevaisuudesta kiinnostuneille. tuomas rantanen Lea ja Klaus Klemola: Maaseudun tulevaisuus. Teksti Esitys Kansallisteatterin päänäyttämö maaseutu keskuudessamme puu jA KuorI . Maalle paennut uustilallinen Maxim Kuorikoski (Klaus Klemola, oik.) kamppailee viinan ja alitajuisen voimaeläimen (Jukka Puotila) kuiskailujen välisessä suossa.
50 • 10 / 2014 FInanssIKapItalIsmI ei toimisi, jollemme jatkuvasti sitoutuisi kustantamaan sitä omista kukkaroistamme. Nykytalous koulii ihmisiä tähän tarkoitukseen sopiviksi – Maurizio Lazzaraton sanoin velkaantuneiksi subjekteiksi. Luottokorttivelat ja asuntolainat maksetaan kuuliaisesti, ja solidaarisuutta osoitetaan mieluummin pankkiireille kuin kreikkalaisille. Tutkijaliiton suomentama pienoistutkielma Velkaantunut ihminen on filosofinen kannanotto velkaa vastaan. Lazzarato näyttää, miten uusliberaali valtablokki miettii päänsä puhki keksiäkseen tapoja, joilla yksilöt saisi toimimaan jo Nietzschen kuvaaman orjamoraalin mukaisesti, syyllisyydestä ja velasta (Schuld). Yksi keino orjamoraalin sisäistämiseen niin Ranskassa, Saksassa kuin Suomessakin esitellyistä toimista on vastikkeellinen sosiaaliturva. Hyvinvointivaltion kansalainen saattoi ehkä kokea yhteisön jäsenyyden oikeuttavan sosiaaliturvaan, mutta uusliberaali järjestys harjaannuttaa ajattelemaan toisin. Kansalaisella ei olekaan oikeutta toimeentuloon – hän on työnsä ja aktiivisuutensa velkaa yhteiskunnalle. Lazzaraton mukaan velkatalous ryövää kaikkien tulevaisuuden, sillä se sitoo tulevat mahdollisuudet kapitalismin liekaan. Tämä on kirjan kiintoisin oivallus. Velkatalouden vallitessa ei tulla säätämään uutta New dealia, joten järjestelmä on pantava kokonaan uusiksi. Miten, se jää Lazzaraton analyysin ulkopuolelle. Omituiselta tuntuu Lazzaraton ajatus, jonka mukaan kaikki tarvittava velallisen subjektiviteetista olisi sanottu jo 1800-luvun eurooppalaisessa ajattelussa. Nietzschen käsittelemä syyllisyydentunto on aikansa kristinuskon kritiikkiä, ja globaalin talouden velallisten ymmärtämiseen se tarjoaa vain kapean näkökulman. heta nuutInen Maurizio Lazzarato: Velkaantunut ihminen. Suomentanut Anna Tuomikoski. Tutkijaliitto 2014. kirjallisuus Wolf Kankare: Kettujumala palelee Suuri Kurpitsa 2014. 80 s. Tiina Itkonen: Avannaa Kehrer 2014. 104 s. Snyder & Capullo: Kuolema kulkee perheessä & Vuosi nolla. Suom. Petri Silas Egmont 2014. 176 s./176 s. Maaria Päivinen: On nälkä, on jano Into Kustannus 2014. 250 s. Ritva Hartzell: Kova jätkä Robustos 2014. 240 s. naamio suojana Wolf Kankareen Kettujumala palelee -sarjakuvakirja kuvastaa nuoren introvertin, sukupuoleltaan hämärän päähenkilön tuskailua sosiaalisten normien maailmassa. Japanilaisen festivaalinaamion taakse kätkeytyvälle henkilölle kotona odottava koira ja luonnossa samoilu tuovat enemmän lohtua kuin uusien tai vanhojen ystävyyssuhteiden ylläpitäminen. Päähenkilön käyttämä maski on alleviivattu symboli hahmon luomalle muurille itsensä ja ympäristön välillä. Sen taakse on helppo piiloutua, vaikka samaan aikaan minnekään kuulumattomuus ja yksinäisyys aiheuttavat suurta tuskaa. Päähenkilö ei kuitenkaan ole pelkästään uhri, vaan aktiivinen tekijä ja yksinäisyytensä puolustaja, mikä antaa mielenkiintoisen kulman tarinaan. Onko naamiota ylipäätään olemassa, vai kuvitteleeko ympäristö sen henkilön kasvoille? Kankareen taide on selkeää ja kaunista. Sarjakuvan rajattu aihe ja tiiviit, yksinkertaiset kohtaukset antavat taiteilijalle vapaat kädet revitellä ruutujaottelun ja perspektiivien kanssa. Värejä on käytetty säästeliäästi ja harkitusti. Tekstiä kirjassa ei juurikaan ole, jolloin paljon puhuviin kuviin keskittyy sitäkin tarkemmin. Nopealukuiseen teokseen tarttuu heti ensimmäisen lukukerran jälkeen uudelleen, sillä päähenkilöstä tahtoisi saada vielä hieman lisää irti. Pituutta ja sen myötä myös sisältöä olisi kaivannut vielä lisää. noora Kananen jää sulaa Tiina Itkosen Avannaa (suomeksi Pohjois-Grönlanti) on valokuvakirja Grönlannin maisemista vuosina 20022010. Itkonen on käynyt Grönlannissa kuvaamassa jo 90-luvulta asti ja perehtynyt vuosien varsilla laajasti paikalliseen kulttuuriin ja kieleen. Crowdfunding-menetelmällä rahoitettu kirja avaa silmille huikeita panoraamoja arktiksen loputtomista erämaista. Pääasiassa maisemiin keskittynyt Itkonen on onnistunut kuvaamaan Grönlannin huikaisevan kauniina, armottomana erämaana, joka on samalla muutoksen kourissa lämpenevän ilmaston sulattaessa yhä enemmän maata esille. Kuvissa siellä täällä esiintyvät inuiittien asumukset ja koirareet jäätiköllä luovat kontrastin autiolle maisemalle. Ne saavat lukijan ajattelemaan, kuinka inuiittien perinteinen elämänmuoto vaikeutuu talvien lämmetessä. Itkonen on nähnyt kuviensa eteen valtavasti vaivaa, matkustanut erämaassa koirareellä päivätolkulla, pyyhältänyt hyisten aaltojen keskellä jäävuoria metsästämässä, odottanut revontulia tai sitä juuri oikeaa valoa. Vaiva näkyy lopputuloksessa. Eri vuorokaudenja vuodenaikoina kuvatut maisemat näyttäytyvät niin kauniina, että lopputulosta pitää melkein maalauksellisena. aleKsI toIvanen sadismia ja sankareita On suhteellisen kulunutta toistella, että sarjakuvia ei ole tarkoitettu pelkästään lapsille – näin ei ole ollut enää pitkään aikaan. Batman-tarinoiden joukossa on muutama jenkkisarjakuvan aikuistumisen keskeinen merkkipaalu: Frank Millerin The Dark Knight (1986) ja Year One (1987) sekä Alan Mooren ja Brian Bollandin The Killing Joke (1988) ovat tällaisia. Viime vuosina aikuisorientoituneiden Batman-tarinoiden tuottamisessa on kunnostautunut työpari Scott Snyder ja Greg Capullo. Heidän tänä vuonna suomeksi ilmestyneet albuminsa Kuolema kulkee perheessä ja Vuosi nolla jatkavat synkissä teemoissa. Tässä erityisesti Kuolema kulkee perheessä äityy jopa liioittelemaan. Pyrkiessään tekemään ”aikuista” sarjakuvaa tekijät ovat koetelleet soveliaisuuden rajoja hieman itsetarkoituksellisesti. Jokeri nähdään entistäkin hullumpana psykopaattina, joka on menettänyt kasvojensa ihon ja kiinnittänyt tilalle koukuilla naamasta irti revityn nahan. Tästä body horror -ulottuvuudesta sitten revitään (ehe ehe) hupia kerta toisensa jälkeen. Vähemmälläkin olisi tullut selväksi, että tarinaa ei ole tarkoitettu muksuille. jarI tammInen viha ja rakkaus käsi kädessä Helsinkiläisen matematiikannopettaja Emilien tarkkaan laskelmoitu arki särkyy, kun seinän taakse muuttaa musiikkia yöt läpeensä soittava naapuri. Kotirauhan hajotessa menee samalla myös Emilien mies ja koko todellisuudentaju. Emilie katkeroituu eronsa johdosta ja alkaa hyväksikäyttää ja välittää miesprostituoituja ympäri maailmaa itsensä kaltaisille naisille. Päivisen kieli on omaa luokkaansa. Teksti on samaan aikaan sekä rumaa että kaunista. Välillä on vaikea saada selkoa, viittaavatko päähenkilön puheet todellisuuteen vai vertauskuviin. Tällainen kieli kuvastaakin kaikkein parhaiten Emilien hajoavaa mielenterveyttä. Takakannen lupausten mukaisesti kirja kuvaa runsaissa määrin miesten alistamista, ja kohtausten lukeminen on ajoittain jopa epämiellyttävää. Toisaalta on mielenkiintoista nähdä, miten totutut sukupuoliroolit käännetään päälaelleen. Kirjan suurin hyväksikäyttäjä on totta kai Emilie. Kylmän käytöksen takana onkin suuri suru ja ikävä niin entistä miestä kuin syntymätöntä lastakin kohtaan. Päähenkilön haavoittuvuudesta huolimatta häntä kohtaan on vaikea tuntea myötätuntoa, eikä se tunnu olevan edes kirjan tarkoitus. noora Kananen Kapuloita rattaisiin Helsinkiläinen Ritva Hartzell tunnetaan Josafatin puistoliikkeestä, joka on onnistunut säilyttämään kalliolaisen viheralueen rakentamattomana puistoalueena poliitikkojen toisenlaisista aikomuksista huolimatta. Omaelämäkerta Kova jätkä imaisee alusta alkaen vastustamattomasti mukaansa, kun Hartzell kuvaa lapsen silmin 50-luvun työväenluokkaisen Kallion katuja. Opettajana uransa tehnyt Hartzell sai vasemmistotaustaisena ja aktiivisena ihmisenä opettajainhuoneessa heti hankalan tyypin maineen. Kova jätkä kuvaa ihmistä, joka ei pelkää puuttua epäkohtiin tai muiden tekemisiin, vaikka siitä seuraisi henkilökohtaistakin harmia. Hartzellin huomion ovat vieneet ympäristö, naisten asema, asunnottomien ja maahanmuuttajien auttaminen muun muassa. Kaupunginosa-aktivistin elämäkerta kertoo voitetuista ja hävityistä taisteluista, kariutuneista ihmissuhteista, katkeruudestakin, jota kirjoittaja on kerännyt vuosien mittaan läheisiään ja eri yhteistyötahoja kohtaan. Parasta Kovassa jätkässa ovat hetket, joina Hartzell kiteyttää elämänkokemuksensa täsmälliseksi, kirkkaaksi näkemykseksi yhteiskunnan tilasta. Värikäs ja elävästi kirjoitettu kirja kertoo idealismista, peräänantamattomuudesta ja pyyteettömästä auttamisesta. Suositeltavaa luettavaa kaikenikäisille aktivisteille. veera nuutInen KIrjat velka vie mahdollisuutemme Maurizio Lazzaraton mukaan velkatalous hallitsee ihmisiä syyllisyydellä. N oor a K ananen
10 / 2014 • 51 kirjallisuus Pekka H olmstr öm Finanssikapitalismin aikakaudella yliopistot näyttäisivät pelkistyvän hallinnoivan luokan tuottajiksi. Tämä luokka asettuu järjestelmän uusintamisen palvelukseen ja työn muotoihin, jotka ovat myös yhteiskunnallisen hyvinvoinnin näkökulmasta kyseenalaisia, oli sitten kyseessä finanssijohdannaisten myynti, itseään ruokkivan byrokratian pyörittäminen, työläisten työn organisointi tai vastuun kantaminen edustuksellisen politiikan parissa”. Antropologian professori David Graeber Tiede & Edistys 3/2014 Monien miljardiluokan yritysten liiketoiminta rakentuu sosiaaliselle kanssakäymiselle verkossa eli sinun ja minun näppäilykuvien ottamiseen ja jakamiseen.” Tutkija Risto Sarvas, Lapsen Maailma 12/2014 Ennen puhuttiin vain meistä. Nuoret olivat meidän uhkamme ja pelkomme. Nyt puhutaan myös niistä, maahanmuuttajanuorista. Meillä on koko elämänsä Suomessa eläneitä nuoria, joita ei pidetä osana kansakuntaa.” Yliopistonlehtori Tarja Tolonen, Viesti 3-4/2014 Vaikka viktoriaanisesta Englannista on pitkä matka tämän päivän Suomeen, muuttoliikkeen mekanismi on samanlainen. Toisessa päässä markkinoiden vapauttaminen hajottaa paikallisen talouden elinmahdollisuuksia, ja toisessa päässä työmarkkinat odottavat nälkäisinä maaseudulta muuttavaa työvoimareserviä.” Jani Kaaro Voima 1/99 muut lehdet koonnut Teemu Matinpuro tuulessa, tuulessa 15.12. Klo 18–20 tapIolan KIrjasto, espoo Kirjailija Leena Jäppilä kertoo tuotteliaan Bo Carpelanin (1926–2011) romaaneista ja runokokoelmista. deBytoI runoIlIjana 31.1. saaKKa Kirjalliseen kulttuuriin keskittyvä lehti Nuori Voima esittelee vuoden 2015 toisessa numerossaan uusia runoilijoita, jotka valitaan Debytoi runoilijana -kilpailun kautta. Lisätietoja kilpailusta löytyy Nuoren Voiman Liiton sivuilta. www.nuorenvoimanliitto.fi IltaluKupIIrI 21.1. Klo 18–19 vuosaaren KIrjasto, helsInKI Uudetkin osallistujat ovat tervetulleita lukupiiriin, joka kokoontuu jälleen vuoden alussa ja jossa käsiteltävä kirja ilmoitetaan kirjaston sivuilla. tove jansson -luKupIIrI 13.1. 19-20.30 KIrjaKahvIla, turKu Tämänkertaisessa lukupiiritapaamisessa aiheena on novellikokoelma Nukkekaappi ja muita kertomuksia vuodelta 1978. prosaK 16.12. Klo 19 lavaKluBI, helsInKI Vuoden viimeisellä klubilla teksteistään tulevat puhumaan Riina Katajavuori ja Pekka Sauri, joka julkaisi tänä vuonna omaelämäkerrallisen esikoisromaaninsa Parempaa kuin seksi. voIma suosIttelee Koonnut Kaisu Tervonen
52 • 10 / 2014 musiikki Slipknot: .5: The Gray Chapter Roadrunner Records Puujumalat: Pirun hyvä päivä Imbecile Entertainment Likanen Etelä: Kirkkonummi LP Överdog 2015 Särkyneet: Me ei olla niin kuin ne muut Combat Rock 2014 Atomirotta: I Monsp Records 2014 uudet maskit, vanhat kujeet Jenkkiläisen heavy metal -bändi Slipknotin viides studioalbumi .5: The Gray Chapter on nimetty bändin edesmenneen basistin Paul Grayn kunniaksi. Uuden basistin lisäksi bändissä vaikuttaa myös tuore rumpali, ja uuden alun symboliksi myös maskit on vaihdettu. Levyä edelsivät kaksi sinkkua, The Negative One ja The Devil in I, joiden revittelyn perusteella jo varmistui, että tuleva albumi on täynnä aggressiivisuutta ja laulaja Corey Taylorin komeaa synkistelyä. Rauhallisemmat vakioballadit, kuten edellisten levyjen Vermilion Pt 2 ja Snuff, ovat .5: The Gray Chapterissa vielä asteen tummempia. Surumielisen herkistelyn sijaan albumin hitaimmat kappaleet ovat nyt pahaenteisiä ja hitaasti lämpeäviä komeuksia, kuten esimerkiksi Goodbye. .5: The Gray Chapter tarjoaa yhtyeen faneille juuri sitä mitä on odotettu, ei vähempää ja vain hitusen enemmän. Mutta onko muutokselle edes tarvetta? Niin moni 90-luvun metal-bändi on vuosituhannen vaihteessa pehmentänyt tai koneistanut tuotatontaan, että kunnon moshausmusiikkia saa vanhoilta tekijöiltä etsiä. Jos aiempi Slipknot on siis uponnut, anna mennä. noora Kananen epäpuhdasta kauneutta Uransa päättäneiden Lapinlahden lintujen kaksi perustajajäsentä, Ari Kettunen ja Timo Eränkö, ovat lyöneet nokkansa yhteen yhtyeen myöhempien aikojen musiikillisen johtajan Pekka Hedkrokin kanssa. Lintujahan pidettiin yleisesti huumoriyhtyeenä, vaikka linja oli sama kuin Puujumalilla: usein huumorin värittämään verbaaliseen kaapuun puettua yleisinhimillistä tai yhteiskunnallista sanomanjulistusta. Puujumalien musiikillisen linjan voisi määritellä ”viihteelliseksi”, mutta loukkaavuuden välttämiseksi on painotettava toteutustavan anarkistista sävyä. Katu-uskottavaa värinää ilmiasuun tuo muun muassa kaikkien jäsenten laulusuoritusten viriili epäpuhtaus. Valtaosassa sävellyksistä on koskettavaa kauneutta, joko saman tien tai vasta muutaman kuuleman jälkeen vihdoin paljastuvaa. Jälkimmäinen vaihtoehto ennustaa kappaleelle pitkää kuuntelukestävyyttä. Kaikki tekstit ovat suurmestari Erängön käsialaa. Kappaleisto sisältää kuitenkin yhden täysin ja kaksi puolittain epäonnistunutta tekelettä. Siitä muodostuu pistekeskiarvoksi 3,72, joka pyöristyy selkeästi neljän puolelle. marKKu halme Kotiseuturakkaat hurrit Likanen Etelä on MC Rambon ja ADOD:n muodostama rap-duo Kirkkonummelta. Huikeilla musiikkivideoillaan mainetta niittäneen kokoonpanon debyyttialbumi ilmestyy tammikuussa. Moni saattaa pitää Kirkkonummea uneliaana kuntana ESPOON kainalossa. Likasen Etelän sanoituksista muodostuu puolestaan kuva rankasta elämästä ja päihdehuuruisesta sekoilusta Kirkkonummen yössä. Kuva on tietenkin puoliksi fiktiivinen, joskin myös osaksi dokumentaarinen. Näihin esitettyihin yhteiskunnallisiin epäkohtiin soisikin kiinnitettävän määrätietoisesti huomiota. Wikipedian mukaan Kirkkonummen asukkaista 17,7 prosenttia on ruotsinkielisiä. Rambo ja ADOD edustavat väestönosaa ylpeinä. Likanen Etelä on ottanut haltuun hurri-sanan aivan kuten heidän Atlantin takaiset kollegansakin ovat ottaneet haltuun niggan. Genrelle uskollisesti myös kotiseuturakkaus on levyn keskeinen elementti. Hurriuden ja kirkkonummelalaisuuden julistaminen saavuttaa levyllä jopa ällistyttävät mittasuhteet. Voiman musiikkinurkassa oli suunnitelmissa laskea, montako kertaa nämä termit lausutaan levyllä ääneen. Laskukoneestamme kuitenkin loppuivat numerot kesken. jarI tammInen retroa aikuispunkkia Varsin viihdyttävää poppista tarjoileva Särkyneet on eräänlainen punkin all stars -yhtye. Yhtyeen jäsenten tausta on uudemman Suomi-punkin kärkibändeissä Heartburnsistä Manifesto Jukeboxiin. Särkyneitä ei saa kovin helposti karsinoitua. Käy selväksi, ettei tämän ole tarkoitus varsinaisesti punkkia olla. Menevämmissä biiseissä mieleen putkahtelevat silti Ratsia, Korroosio, Kollaa Kestää ja muut Suomi-punkin ensimmäisen aallon kepeämmät bändit niin riffien kuin soundimaailmankin puolesta. Särkyneet ei kuitenkaan tyydy tähän. Tämä hetki ei tulevaisuus vie kuulijan vanhan Jenkkilän high school -tanssiaisiin, Lumi sulaa puolestaan on klassista singersongwriter-fiilistelyä akustisen kitaran säestyksellä. Levyn päättävä Anneli taas on varsin puhdasverinen poppibiisi. Soittajiensa taustaa Särkyneet ei pääse karkuun. Levy on varsin suoraviivainen, ehkä turhankin mutkaton. Vaikka musiikillinen skaala on laaja, biiseistä jää liian samankaltainen vaikutelma. Bändi luottaa selvästi naivistisiin instrumenttimelodioihinsa sekä laulaja-kitaristi Milla Härmän ääneen ja arjenmakuisiin sanoituksiin. Muutama koukku lisää maustaisi tämän keitoksen maaliin. mIKKo saulI rotta unmasked Meillä Itä-Helsingin Roihuvuoressa Notkea Rotta on kyläikonin asemassa. Sen spin-offina syntyneessä Atomirotassa itse Rotta eli Mikko Sarjanen saa kaikkien vuosien jälkeen esittää itseään. Tämä helpottaa tarinoiden kertojaroolien laajentamista. Samalla Rane Raitsikan kitara ulisee, rätisee ja paukkuu luovan sielukkaasti Notkista laajemmalla tyylilajihaitarilla. Atomirotan kolmen hengen ydinryhmä (Rotta, Raitsikka, Pajulaakso) toimii hyvin lavalla, mutta niin se toimii vierailijoilla vahvistettuna levylläkin. Sam Yaffa ja Mike Monroe tuovat mukaan tuulahduksen rock-patinaa. Torvet ja Fabulettesin taustakuoro ovat jo melkein liikaa, mutta toimivat sittenkin ja alleviivaavat halua seikkailla omien mukavuusalueiden ulkopuolella. Älä pelkää Atomirottaa, Paluu Pattayalle ja 3 sormee ovat Notkean Rotan tyylistä rap-folklorea samalla kun melodisemmat Hei puupää ja Aurinkoon jäävät päähän kuin täi. Ei sanoja ja Hima taas edustavat hiukan etsivämpää pyrkimystä säröisen tunnelmoinnin puolelle. Teksteistä päätellen Sarjanen näyttää päässeen Itä-Helsingistä ainakin Kallioon asti. Trendikkäämmät muuttavat jo toiseen suuntaan. tuomas rantanen levyt henkimaailman juttuja Tsembla inspiroituu vieraista maailmoista ja internetin äänistä. KsyloFonIn kolinaa, kilistelyä, rahinaa ja pulppuavia rytmejä. Tsemblan musiikissa on jotain tuttua ja jotain vierasta. Joskus itämaiset sävelasteikot muistuttavat indonesialaisesta gamelanista tai eri maiden perinnemusiikista, mutta usein kappaleita on vaikea sijoittaa mihinkään aikaan tai paikkaan. Se onkin tarkoitus, kertoo Tsembla eli turkulainen Marja Johansson. ”Tykkään siitä, kun jotain ei heti tunnista joksikin tietyksi genreksi tai kulttuuriksi: lauluäänitys Siperiasta voi kuulostaa pohjoisamerikkalaiselta, tai päinvastoin. Kun äänessä on sellainen vieraannuttava etäisyys, se on kiinnostava palikka”, hän selostaa puhelimessa. Tsemblan sävellysten lähteinä toimivat esimerkiksi samplattu maailmanmusiikki ja kenttänauhoitukset – mutta myös monet instrumentit ja populaarikulttuuri, kuten internet, elokuvat tai Youtuben amatöörivideot. Materiaaliksi kelpaa mikä vain kiehtova ääni. ”Se voi olla vain puhepätkä kansanmusiikkinauhoituksen alussa, tai joku kohta, jossa viritetään soittimia.” ruotsInsuomal aInen Johansson on monen kulttuurin kasvatti. Hän on syntynyt Luulajassa ja vietti lapsuutensa kesät mummolassa Suomessa. Nykyiseen kotikaupunkiinsa Turkuun Johansson muutti tavattuaan suomalaisen puolisonsa. Vuosi oli 2008. Hän oli saanut yliopisto-opintonsa valmiiksi eikä hänellä ollut Suomessa töitä. ”Silloin minulla oli tunne, että olin vältellyt musiikin tekemistä jo tarpeeksi kauan.” Hän osti tietokoneelleen äänikortin, samplasi kirpputorilta löytämäänsä halpaa Casio-syntetisaattoria ja rytmisoittimia. Jukka V uorio Pauli Laasonen vIErAS ELEmENTTI . Tsemblan musiikissa voi kuulla kaikuja maailman eri kolkista.
10 / 2014 • 53 Johansson oli aiemmin soittanut eri soittimia bändeissä, joihin hän kuitenkin kyllästyi pian. Häntä ei kiinnostanut soittaa ”kunnolla ja sääntöjen mukaan”. Omaa musiikkiaan hän lähestyi vapaammin. tsemBlan ensimmäinen EP, Tuplafiesta, ilmestyi vuonna 2010 muusikko Jan Anderzénin Vauva-levymerkin julkaisemana. Albumit Fauna (2011) ja Nouskaa henget (2013) ovat uniikin kuuloisia. Luuppaavissa kappaleissa ja rikkaassa äänimaisemassa on hieman samaa kuin Anderzénin yhtyeen Kemiallisten ystävien psykedeelisissä äänikollaaseissa. Nouskaa henget voi Johanssonin mukaan viitata monenlaisiin merkityksiin. Taiteen tekeminen on kuin henkimaailman hommaa: vapautumista järjellisen maailman rajoituksista. ”Hengen nostatus voi olla kutsu uppoutumaan omaan alitajuntaan. Pois arjen pragmaattisuudesta ja rationaalisuudesta.” Kolmatta albumiaan Terror & Healingiä varten Johansson järjesti vapaata työstään kirjastonhoitajana ja omistautui kokonaan musiikille. Vuodenvaihteessa ilmestyvä levy on seikkailu ”näkymättömien kaupunkien ja mielikuvitusolentojen” maailmassa. valtavIrtajulKIsuudessa elektroninen musiikki ja laitenörtteily näyttäytyvät melko miehisinä linnakkeina. Pinnan alla näin ei välttämättä ole. Johansson muistuttaa, että elektronisen taidemusiikin puolella tekijöiden joukossa on kautta historian ollut monia naisia, esimerkiksi 1960-luvulla nauhaja syntetisaattorimusiikkia tehnyt Delia Derbyshire ja tietokoneteknologian parissa työskennellyt säveltäjä Laurie Spiegel. ”Itse en ole koskaan pelännyt teknologiaa. Elektronisen musiikin tekeminen voi olla myös helpompaa aloittaa kuin rokkibändi. Voi saada etäisyyttä musiikin instituutioista ja perinteisistä rakenteista.” veera nuutInen Tsembla: Terror & Healing (New Images Ltd) ilmestyy vuodenvaiheessa. Tsembla Sähkötyyny -radio-ohjelman kolmivuotisjuhlassa Lepakkomiehessä 31.1. musiikki voIma suosIttelee Koonnut Kaisu Tervonen the sCenes 19.12. 45 speCIal, oulu Keväällä toisen levynsä julkaissut taiderockbändi esiintyy kotikaupunkinsa yleisölle. http://scenesband.com juKKa perKo & juKKa lInKola 21.1. Klo 19 malmItalo, helsInKI Säveltäjä Jukka Linkola juhlii 60 vuottaan yhdessä toisen Jukan, saksofonisti Perkon kanssa. Konsertissa kuullaan biisejä flyygelin ja saksofonin säestämänä neljältä vuosikymmeneltä. tIppa-t, paperI t, saIras † 10.1. Korjaamo, helsInKI Kolme rap-artistia kohtaa Korjaamon lavalla ja vie kuulijansa kohti musiikkityylin tuoretta laitaa. tapanIttenI XII 26.12. Klo 19 house oF roCK, Kouvola Jo perinteinen tapaninpäivän tapahtuma tarjoilee jälleen vaihtoehtoräminää muun muassa kokoonpanojen Miettiin ja Bändin Jätkät sekä Nissinen ja Isotissinen voimin. dIe 20.12. lepaKKomIes, helsInKI Intensiivisen livebändin maineen lyhyessä ajassa kasvattanut brittiläinen hc-bändi saapuu Suomeen ja saa rinnalleen alan kovimpiin bändeihin kuuluvat Darfürin, Maailmanlopun ja Ydinperheen. http://diecunt.bandcamp.com Jukka V uorio LEVyn mukana Kangasmerkki: nyt levykaupoissa! KRIITIKOIDEN YLISTÄMÄ PUUJUMALAT-ALBUMI Suomen suurin nykymusiikkifestivaali Musica nova Helsinki 6.– 14. 2. 2015
54 • 10 / 2014 asKold KurovIn ja Pavel Loparevin dokumenttielokuvassa venäläisten LGBT-nuorten arki on surullista katsottavaa: omien vanhempien uhkailua, koulutoverien naljailua ja psykologien mitä kummallisempia diagnooseja. Parivaljakon kohua herättänyt Deti 404 -elokuva (Lapset 404) kertoo venäläisten LGBTnuorten kohtaamasta rajusta hyljinnästä. Suomessa elokuva nähdään DocPoint-elokuvafestivaaleilla tammikuussa. Deti 404 pohjautuu samannimiseen Elena Klimovan perustamaan Facebookja VKontakte-hankkeeseen, jossa sosiaalinen media toimii seksuaalivähemmistöihin kuuluvien venäläisnuorten kohtaamispaikkana. Nuoret lähettävät sivustoille kuviaan ja tekstejään, joissa kertovat seksuaalisesta suuntautumisestaan ja siihen liittyen kokemistaan ongelmista. Klimova on myös yksi dokumenttielokuvan päähenkilöistä. Elokuvan nimi viittaa www-sivujen virhekoodiin 404 – sivua ei löydy. Elokuvan toinen ohjaaja Askold Kurov muistelee moskovalaiskahvilassa elokuvan ensi-iltoja, jotka pidettiin puoli vuotta sitten festivaaleilla Venäjällä ja Torontossa. Kanadassa elokuva otettiin vastaan riemunkiljahduksin, Venäjällä siitä kiinnostui myös poliisi. Moskovan ensi-ilta keskeytettiin, kun katsojien joukossa epäiltiin olevan alaikäisiä. Jos olisi ollut, näytös olisi rikkonut uutta homopropagandalakia. Poliisi sulki elokuvasalin uloskäynnit ja tarkasti läsnäolijoiden henkilöllisyystodistukset. Ratsiassa kaikki katsojat osoittautuivat täysi-ikäisiksi ja näytös sai jatkua. ”Katsojat saivat ainakin täyden elämyksen ja kokivat elokuvan kertoman ilmapiirin todellisuudessa”, Kurov naurahtaa. Avoimia näytöksiä elokuvasta Venäjällä on ensi-illan jälkeen ollut vain muutama. Ongelmana on, että festivaalien järjestäjät ja elokuvateatterit pelkäävät ottaa sitä ohjelmistoonsa. Viimeksi syyskuussa Vladivostokissa elokuvafestivaalin järjestäjät joutuivat ongelmiin näytettyään Deti 404 -elokuvan. Skandaali nousi, kun lipunmyynnissä ei tarkastettu henkilöiden ikää, vaikka elokuva on kielletty alle 18-vuotiailta. Koska ohjaajat ymmärsivät levitysmahdollisuuksien rajallisuuden, he päättivät ladata Deti 404 -elokuvan internetiin vapaaseen katseluun heti varsinaisen ensi-illan jälkeen. Ensimmäisenä päivänä elokuva keräsi Youtubessa 15 000 katsontakertaa. doKumenttI lähtee liikkeelle homoseksuaalisen propagandan levittämisen kieltävästä lainsäädännöstä, joka astui voimaan Venäjän federaatiossa kesällä 2013. Kurovin mukaan idea elokuvasta oli molempien ohjaajien mielessä kuitenkin jo aiemmin. ”Oikeastaan pahinta ei ollut itse laki vaan sitä edeltävä keskustelu Venäjällä. Pitkään jatkuneessa keskustelussa nousivat esiin hyvin radikaalit mielipiteet, jotka järkyttivät meitä.” Kurovin mukaan uusi laki homopropagandasta vaikutti myös LGBT-yhteisön aktivoitumiseen Venäjällä. Etsiessään sopivaa kuvausaihetta ohjaajat törmäsivät Klimovan perustamaan nettiprojektiin. Siitä syntyi ajatus kuvata nuoria, joita tämä uusi laki ”lasten suojelusta homopropagandalta” pääasiassa koskee, mutta joita ei kuultu lainkaan lain valmistelun yhteydessä. Kurovin mukaan Deti 404:n vastaanotto Venäjällä on ollut ristiriitaista. Hän jakaa venäläisen yleisön yksinkertaistetusti kolmeen ryhmään. ”On niitä, jotka ovat jo katsomaan tullessaan valmiiksi avoimia elokuvan idealle. Sitten on niitä, jotka ovat periaatteellisesti sitä vastaan ja tulevat katsomaan elokuvaa provosoituakseen. Mutta lisäksi moni ihminen tulee katsomaan elokuvaa etsiäkseen siitä vastauksia mieltä askarruttaviin kysymyksiin. Muutaman kerran on näytöksen jälkeen katsoja tullut sanomaan, että nyt vihdoin ymmärsi, mistä näissä seksuaalivähemmistöissä ja koko tilanteessa on kyse, ja että elokuva muutti hänen käsitystään kyseisistä ihmisistä positiivisempaan suuntaan. Tuollaiset hetket ovat tietysti meille kaikista arvokkaimpia. Silloin ymmärtää, millainen voima elokuvalla voi olla.” Kurovin mielestä yksi tärkeimmistä elokuvan kohderyhmistä on vanhemmat. Hän toivoo, että mahdollisimman moni vanhempi katsoisi elokuvan ja ymmärtäisi nuorten seksuaalivähemmistöön kuuluvien ahdinkoa. Koulukiusaaminen on vielä siedettävää verrattuna siihen, että omat vanhemmat tuomitsevat ja jopa ajavat lapset kodistaan heidän seksuaalisen suuntautumisensa takia. ”Tosin joskus tilanne on toisinkin päin. Kerran eräs äiti tuli näytöksen jälkeen sanomaan, että haluaa näyttää elokuvan lapsilleen, ettei heistä vain tule homofoobikkoja.” eloKuva ei mässäile nuorten hurjilla tarinoilla, joita niitäkin olisi riittämiin, vaan päinvastoin näyttää heidän yksinkertaisen ja vaatimattoman toiveensa tavalliseen elämään seksuaalisen suuntautumisensa kanssa. Kaikista rajuimmat tarinat eivät Kurovin mukaan päätyneet elokuvaan. ”Joskus vaatimattomuus ja hiljaisuus tehoaa jopa paremmin kuin hurjat tarinat”, Kurov vahvistaa. ”Emmekä halunneet edes alleviielävä kuva pAShA , yksi elokuvan päähenkiöistä hyvästelee kotikaupunkinsa ja muuttaa Kanadaan paremman elämän toivossa. Elokuvan Toronton ensi-illan jälkeen Pasha sai paljon julkisuutta Kanadassa, josta käsin hän tällä hetkellä jatkaa venäläisten LGBT–nuorten auttamista. D ina Barino va Elokuvaja nettiprojekti Deti 404 valaisee seksuaalivähemmistöjen asemaa Venäjällä.
10 / 2014 • 55 näyttämiseen erityistä lupaa, jota on haettava kulttuuriministeriöltä. Juuri tämän lain takia viimeisimmän kerran elokuva Deti 404 tarjottiin katsojille Moskovassa Delai Film –festivaalilla kannettavilta tietokoneilta ja muistitikuilta. Näin vältyttiin hankkimasta julkiseen näytökseen vaadittavaa lupaa, jota Kurov ja Loparev periaatteellisista syistä boikotoivat. ”Tämähän on selvää sensuuria! Kulttuuriministeriö saa päättää, mitä elokuvia näytetään ja mitä ei, Kurov sanoo.” Kurovin mielestä ironista on, että lakiuudistuksen ja muistitikkuepisodin jälkeen elokuva sai oikeastaan laajemmin julkisuutta. Kulttuuriministeriön linja kriittisten elokuvien kohdalla on harvinaisen selvä. Hyvä esimerkki siitä on kulttuuriministeri Vladimir Medinskin marraskuinen lausunto, jossa hän ilmoitti, ettei ohjaaja Vitali Manskin projekteihin enää heru rahaa. Tämä johtuu Manskin kriittisistä lausunnoista ministeriötä ja valtiovaltaa kohtaan. Vitali Manski on muun muassa mukana järjestämässä dokumenttielokuvafestivaalia Artdokfestiä Moskovassa. Nyt ilman valtion rahaa. ”Venäjällä on tällä hetkellä paljon lahjakkaita ohjaajia, jotka ovat valmiita tekemään työtä vaikka ilmaiseksi. Mutta ongelma on se, ettei riippumatonta elokuvaa kohta enää saa tehdä.” Deti 404 -elokuva on rahoitettu kokonaan kansainvälisellä joukkorahoituksella eli crowdfundingilla. ”Meille tarjottiin rahoitusta ulkomailta, mutta emme halunneet ottaa sitä vastaan. Halusimme, että elokuva on kokonaan venäläisvoimin tehty. Niin vältytään monilta syytöksiltä ulkomaiseen rahoitukseen liittyen.” Joukkorahoituksen kautta elokuvalle tuli enemmän rahaa ulkomailta, mutta enemmistö lahjoittajista oli venäläisiä. Kerttu matInpuro DocPoint-elokuvafestivaali Helsingissä 27.1.–1.2.2015. elävä kuva vata liikaa päähenkilöiden seksuaalista suuntautumista. Esimerkiksi seksistä ei elokuvassa puhuta lainkaan. Oikeastaan kyse voisi olla mistä tahansa erilaisuudesta, ei vain seksuaalivähemmistöistä.” Yksi elokuvan teemoista on sukupolvien välinen kuilu. Kurovin mukaan suuri ongelma on se, että nuorten ja heidän vanhempiensa maailmat eroavat rajusti toisistaan. Nuoret käyttävät tietolähteenään monipuolista internetiä, toisin kuin vanhempi sukupolvi, joka saa lähes kaiken informaation edelleenkin vain valtiollisilta televisiokanavilta. Niissä seksuaalisiin vähemmistöihin suhtautuminen on hyvin negatiivista ja vääristynyttä. Siksi dokumentaarinen elokuva onkin tärkeä väline, joka voi tavoittaa sekä nuoren että vanhemman sukupolven. vIIme vuosina ilmapiiri Venäjällä on muuttunut ahtaammaksi ja ahtaammaksi riippumattoman elokuvan tekijöille. Viimeisin lakiuudistus vaatii kaikkien elokuvien julkiseen pAvEL LopArEvIN (vas.) ja Askold Kurovin elokuva on saanut kansainvälisesti hyvän vastaanoton. Toronton Hot Docs -festivaaleilla se otettiin vastaan täysin salein ja hurraa huudoin. D ina Barino va Lidia Šeinina NImETTömäT -nettiprojektin kautta dokumenttielokuvaan tuli mukaan 45 nuorta, jotka suostuivat nimettömiin haastatteluihin ja kuvasivat omaa elämäänsä ohjaajien pyynnöstä. Monet nuorista osallistuvat ympäristön reaktioiden pelossa tunnistamattomina Deti 404 -projektiin. Facebook ja vkontakte -sivustoilla on julkaistu jo yli 2 000 venäläisen LGBT-nuorten tarinaa.
Uusi joulutapahtuma Kaapelitehtaalla 12.-21.12.2014 Mukana 180 kädentaitajaa ja paljon muuta ohjelmaa koko perheelle! ma-pe klo 11-20 la-su klo 11-17 Vapaa pääsy! Kaapelitehdas Helsinki, Tallberginkatu 1 www.kaapelinjoulu.fi
Kansainvälistä journalismia suomeKsi. Tilaa nyt! anna viisas joululahja! Diplo on maailmanpoliittinen aikakauslehti, joka avartaa näkökulmia ja kapinoi mustavalkoisuutta vastaan. lehti sisältää monisävyisiä artikkeleita maailmasta ja ilmestyy kuusi kertaa vuodessa. Kun tilaat Diplon kestotilauksena itsellesi tai kaverille, saat tilaaja lahjaksi ari turusen maailman kuvat, ovhhinta 26 €. Jokainen kulttuuri pitää itseään maailmannapana. Näin on ajateltu muinaisesta Babylonias ta Kiinaan ja nykyajan Eurooppaan. Ari Turunen esittelee näyttä västi maailmankarttoja eri kulttuureista ja eri aika kausilta. myynti@mondediplo.fi mondediplo.fi puh. 040 179 5297 Kesto tilaus 30 € 34 €/vuosi sisältää digilehden. www.educamessut.fi Mediakumppani: Opetusalan valtakunnallinen koulutustapahtuma 23.–24.1.2015 Messukeskus Helsinki OIKEITA KOHTAAMISIA. AITOJA ELÄMYKSIÄ. KOSKETUS TULEVAISUUTEEN. Veloitukseton rekisteröinti sekä lisää ohjelmasta educamessut.fi Visio-lavalla mm. Krista Kiuru, Mikko Kuustonen, Riku Rantala, Paleface, Pekka Haavisto. Tahto-lavalla keskitytään rakennusten, opettajien ja oppilaiden hyvinvointiin. SOOLin seminaarissa lauantaina asiaa opettajuudesta: onko opettaja opettaja, kasvattaja, poliisi, sosiaalityöntekijä vai näitä kaikkia? Kokemuksellisesta luennosta maistiaisia tarjoilee M.A Numminen sekä Pedro Hietanen. Peter Nyman tahdittaa puoluejohtajien puntarointia koulutuksen ja varhaiskasvatuksen asemasta, mikä muuttuu ja miten. Paljon hyviä luentoja tutkimusten valossa mm. oppimisympäristöistä, kouluvalinnoista, mediakasvatuksesta ja liikunnan merkityksestä. OIKEITA KOHTAAMISIA. AITOJA ELÄMYKSIÄ. KOSKETUS TULEVAISUUTEEN.
58 • 10 / 2014 elävä kuva Timo Peltokangas: Autolla Nepaliin – Unelmien elokuva Ensi-ilta 28.11. Marko Äijö: Nightmare 2 – Painajainen jatkuu Matthew Warchus: Pride Ensi-ilta: 2.1. Alejandro González Iñárritu: Birdman Ensi-ilta: 16.1. Mike Leigh: Mr. Turner Ensi-ilta 19.12. Hieno reissu, tulipahan tehtyä Vuonna 2012 kolme suomalaista miestä, pääjehunaan Juho Leppänen, pakkasivat pakettiauton ja lähtivät joukkorahoituksen avulla Nepaliin. Matkan ideana oli kerätä rahaa Nepalin kastittomille, erityisesti turvakodin naisille. Tempaus keräsi jo ennakkoon paljon huomiota perinteisessä ja sosiaalisessa mediassa. Matkan varrella kuvatuista videoblogipätkistä on nyt koottu puolentoista tunnin dokumenttielokuva. Matkustajien periaatteena oli alun alkaenkin tehdä laadukasta videoblogimateriaalia, ja siinä on onneksi onnistuttu. Äänenlaatu ei ole aina hyvä, mutta erityisesti maisemat on kuvattu henkeäsalpaavan kauniisti. Matka läpi vaarallisten maiden ei tietenkään ole ruusuinen, ja dokumenttiin on saatu draamaa juuri sopivasti. Elokuvaan on sisällytetty reissudokumentoinnin lisäksi myös projektia tukevien mediapersoonien haastatteluja, ja kokonaisuus on hyvin leikattu. Matkatempauksen hyvät tarkoitusperät ovat uskottavia, sillä niitä ajavat henkilöt ovat aitoja ja empatiaa herättäviä kavereita. Elokuva välittää sanomansa hienosti: hyvää voi tehdä myös aidolla roadtrip-meiningillä. NoorA KANANeN Aivot narikkaan Nightmare 2 Painajainen jatkuu jatkaa samaa epäloogista ja ennalta-arvattavaa teinikauhukuviota kuin ensimmäinenkin Salkkarit-leffa. Rima on asetettu täsmälleen yhtä alas, ja katsoja saa juuri sitä mitä kaipaakin. Aivot on siis jopa suotavaa panna narikkaan puoleksitoista tunniksi. Peppi ( Sara Parikka) ja kumppanit päätyvät viettämään kesälomaa Jirin ( Mikko Parikka) kutsumana Suomen saaristoon. Pepillä on kuitenkin ensimetreiltä lähtien vahva tunne siitä, että saarella on vainooja, joka liittyy risteilyllä tapahtuneeseen painajaiseen. Ensimmäisestä salkkarielokuvasta Nightmare 2:ssa on tiheästi flashbackeja, joten siitä ei tarvitse muistaa mitään. Nightmare 2:n parasta antia ei missään nimessä ole hyvä käsikirjoitus tai painostava tunnelma, vaan huumori. Erityisesti Talen ja Jannen käsikirjoitus on kuin suoraan tv-sarjasta. Pelleilyä ja jopa naisseikkailuja riittää. Elokuvan alkupuolen härskeilyn vuoksi ikäraja K12 on perusteltu. Pelkkä huumori ei kuitenkaan kohota elokuvaa ensimmäistä osaa paremmaksi. NoorA KANANeN Yhteisellä asialla Pride kertoo aikanaan poikkeuksellisesta poliittisesta voimanponnistuksesta. Vuonna 1984 LGSM, ryhmä nuoria lontoolaisia homoja lesboaktivisteja, päättää ryhtyä keräämään rahaa tukeakseen Britannian lakkoilevia kaivostyöläisiä. Yhteistyö sujuu odotettua kitkattomammin. Työväentalo tutisee, kun nuoriso ja kaivostyöläiset bilettävät Bronski Beatin tahtiin ja molemminpuolinen solidaarisuus kukkii. Liikkeitä yhdistävät taistelu ihmisoikeuksista ja Margaret Thatcherin hallituksen sorron kohteeksi joutuminen. Riemastuttavinta Pridessa tietysti on, että se perustuu todellisiin tapahtumiin. Nämä tyypit olivat todella olemassa ja näyttivät, mitä on työväenliikkeen yhteistyö! Kaivostyöläisten liitto kykeni vuoden kestäneen lakkonsa aikana käsittämättömiin uhrauksiin ja LGSM:n solidaarisuustyö avasi tietä uusille poliittisille edistysaskelille. Valitettavaa on, että Pride on aika kökkö fiktioelokuva. Väritetyn tarinan käänteet ovat stereotyyppisiä ja sentimentaalisia. Jotkut hetket ovat onneksi aidostikin liikuttavia. Youtubesta löytyy LGSM:n aktivistien tekemä dokumenttielokuva All Out! Dancing in Dulais, joka on ainutlaatuisuudessaan näkemisen arvoinen. Arkistokuvista selviää, että Priden lavastus ja puvustus jäljittelevät huolelllisesti autenttista miljöötä. VeerA NUUtiNeN oscareita odotellessa Elokuvassa 21 grammaa (2003) oli monimutkainen takaumarakenne ja Babelissa (2006) eri tarinoita leikattiin ristiin. Nyt Alejandro González Iñárritu on näemmä halunnut tehdä ikään kuin yhdellä otolla kuvatun elokuvan. Birdmanissa on muutakin haastetta kuin leikkaussaumojen kätkeminen: käsivaralla ja kraanalla kuvatut otokset ovat pitkiä, samalla kamera kiertää jopa 360 astetta ihmisten ja heijastavien pintojen keskellä ja nousee lavasteiden ylle. Kuvaaja Emmanuel Lubezki tunnetaan esimerkiksi yhteistyöstään Terrence Malickin kanssa. Alfonso Cuarónin ohjaaman Gravityn (2013) kuvauksesta hän sai Oscarin. Birdmanin sarkastisessa tarinassa supersankaritäyhteydestä irti pyristelevä näyttelijä Riggan Thomson ( Michael Keaton) yrittää saavuttaa kunnioitusta taiteilijana ja ihmisenä ryhtymällä ohjaajaksi Broadwaylla. Projekti raapii egoa, psyykeä ja ihmissuhteita. Teatterin ja elokuvan aika/tila-suhteita auki repivässä Iñárritu/Lubezki-pesukoneessa pyörivät sisäkkäin päätarina, valmistuvan näytelmän käänteet sekä Thomsonin kuvitteellinen ja alitajuinen maailma. Harvemmin näkee näin tarkkaan kirjoitettua, koreografioitua, näyteltyä ja photoshopattua elokuvaa. Jopa Antonio Sanchezin rumpumusiikin käyttö on nerokasta. Elokuvan ainoa puute on sen laskelmoivassa perfektionismissa. tUomAs rANtANeN Valon hetken kajastus Mike Leigh on maalannut valkokankaalle mestarillisen muotokuvan brittiläisen taidemaalarin J.M.W. Turnerin (1775–1851) elämästä. Maisematöistään tunnettua Turneriä pidetään impressionismin edelläkävijänä. Leighin elokuvissa kuvauksella ja leikkauksen rytmillä on aina painoa, mutta nyt luonnonvalolla ja on erityinen tehtävä jo alkukuvasta lähtien. Mr Turner on huolellisesti rakentuva epookki, mutta siinä tavoitellut teemat – työlle omistautuminen, sulkeutunut tunne-elämä, uudistusmielisyys ja esteettinen maailmankuva – ovat yleisiä ja ajattomia. Cannesissa roolistaan palkittu Timothy Spall saa Turnerin itsekeskeiseen mutta silti tunteelliseen eksentrikkomaalariin ällistyttävän paljon sävyjä. Hänen murahtelevasta Turneristaan on vaikea pitää mutta vielä vaikeampi olla pitämättä. Leigh alleviivaa, että eristäytyneisyys ja yksinäisyys eivät ole sama asia, mutta niitä voi olla vaikea erottaa. Koko elämän kannalta kiteyttävin kohta koetaan, kun Turner selittää, mitä eroa on auringonnousun ja -laskun maalaamisessa: ”auringonnousun kohdalla ei ole pelkoa, että valo loppuu kesken”. tUomAs rANtANeN eloKUVAt Crime AND PUNisHmeNt 17.12. Klo 18.30 NiAgArA, tAmPere Elokuvateatteri Niagara on syyskauden ajan esittänyt Aki Kaurismäen elokuvia englanninkielisin tekstein. Sarjan päättää Dostojevskin romaaniin pohjaava Rikos ja rangaistus. sKábmAgoVAt 23.–27.1. iNAri Alkuperäiskansojen elokuvafestivaali esittää saamelaista videoja elokuvatuotantoa myös suomenkielisin tekstein. Osa ohjelmistosta, kuten kautokeinolaisen Elle Marja Eiran musiikkivideo, esitetään lumesta rakennetussa Revontuliteatterissa. http://skabmagovat.fi KiNo-eloKUViA VerKossA Euphoria Borealis järjestää Suomessa Kinotapahtumia, joissa tehdään lyhyessä ajassa joukko lyhytelokuvia. Viime heinäkuun satoa on nyt vapaasti katsottavissa yhdistyksen nettisivuilla. http://euphoriaborealis. net/kino-euphoria/listaelokuvista/ lYHYteloKUVA PÄiVÄ 21.12. KAiKKiAllA Vuoden lyhyintä päivää piristetään lyhytelokuvanäytöksillä, joita järjestävät niin Yle Teema kuin yksityiset tahot. www.lyhytelokuvapaiva.fi PArrAsVAlot 18.12. Klo 18 mAlmitAlo, HelsiNKi Torstaisin esitettyjen Charlie Chaplin -elokuvien sarjassa nähdään koomikon myöhäistuotantoon kuuluva teos, joka jäi hänen viimeiseksi Amerikan-työkseen. Näytökseen on vapaa pääsy. VoimA sUosittelee Koonnut Kaisu Tervonen ja maa lähti arvovaltasyistä Falklandin sotaan. Oliver Stonen henkilökuva George W. Bushista kertoo poliitikosta, jonka poliittisissa saavutuksissa on paljon samaa, vaikka hänen henkilökohtaiset ominaisuutensa ovat liki päinvastaiset. 25.12. YLE Teema: Chaplinin poika (USA, 1921) Taistelevan sosiaalipolitiikan koskettavassa ikiklassikossa oikeamielinen kulkuri kantaa vanhemmuuden vastuuta slummiolosuhteissa. Elokuva rinnastuu hyvin joka joulu esitettävään (miksi, oi miksi?) Frank Capra -klassikkoon Ihmeellinen elämä (USA, 1946). Sen pateettinen opetuksellisuus solidaarisuuden asiassa on kokonaan vailla Chaplinin poliittista särmää. 26.12. YLE Fem: Kon-Tiki (Norja, 2012) Thor Heyerdahl (1914–2002) oli itsepäinen biologi, joka tieteellisesti kyseenalaisen teoriansa osoittaakseen ajelehti vuonna 1947 miehistöineen palsapuisella lautalla liki 7 000 kilometriä. Joachim Ranningin ja Espen Sandbergin loisteliaan visuaalinen elokuva välittää uskottavan kuvan norjalaisen kansallissankarin karismaattisen fanaattisesta persoonasta ja karujen olojen ryhmädynamiikasta. 26.12. Nelonen: Pieni suuri mies (USA, 1970) & Nelonen 27.12. Mies hevosena (USA, 1970) Nelonen näyttää peräkkäisinä päivinä kaksi westerniä, jotka aikanaan kyseenalaistivat lajityypinsä barbaarista intiaanikuvaa. Arthur Pennin seikkailullisessa epookissa Dustin Hoffmanin esittämä päähenkilö ehtii sekä taistella intiaanien rinnalla Kenraali Custerin viimeisessä taistelussa että myötäkärsiä sitä seuranneet etniset vainot. Eliott Sirvestonen antropologisessa intiaanikuvauksessa Harry Potter -filmatisointien Albus Dumbledoren roolistaan tunnettu Richard Harris esittää englantilaista lordia, joka vihitään sioux-yhteisöön ripustamalla hänet roikkumaan rintalihoistaan tiipiin kattoon. 27.12. Yle TV1: Dokumenttiprojekti: Presidentintekijät (Suomi, 2014) Tuukka Temosen ketterässä dokumenttielokuvassa markkoinnin ammattilaiset rakentavat Sauli Niinistön vaalikampanjaa alalle ominaisen kyynishirtehisen pelihuumorin saattelemana. Kampanjaympäristöön aina kuuluvat keskinäiset ilmiriidat, kriisitilanteet, latteat virhearviot ja epäilyttävät vaalirahoitusehdotukset vaikuttavat valitettavasti jääneen leikkausstudion kovalevylle. KOONNUT TUOMAS RANTANEN Joulunajan tV-tärpit 25.12. Yle TV1: Rautarouva (Englanti, 2011) & 1.1. Nelonen: W. – George W. Bush (USA-AutraliaHongkong-Sveitsi-Kiina, 2008) Phyllida Lloyd osoittaa, kuinka Margaret Thatcherin onnistuu naisena raivata tiensä vanhoillisen brittiyhteiskunnan huipulle ja kuinka tämän urasankaruuden oheisvaikutuksina yhteiskunta jakautui väkivaltaisesti kahtia oscareita odotellessa Elokuvassa 21 grammaa (2003) oli monimutkainen takaumarakenne ja Babelissa (2006) eri tarinoita leikattiin ristiin. Siksi on vain loogista, että Alejandro González Iñárritu on halunnut tehdä seuraavaksi ikään kuin yhdellä otolla kuvatun elokuvan. Birdmanin toteutuksessa on muutakin haastetta kuin leikkaussaumojen kätkeminen: käsivaralla ja kraanalla kuvatut otokset ovat pitkiä, kamera seuraa ja kiertää jopa 360 astetta ihmisten ja heijastavien pintojen keskellä ja nousee lavasteiden ylle. Kuvaaja Emmanuel Lubezki tunnetaan esimerkiksi yhteistyöstään Terrence Malickin kanssa. Alfonso Cuarónin ohjaaman Gravityn (2013) kuvauksesta hän sai Oscarin. Silti Birdman ei ole pelkkää kikkailua. Sarkastisessa tarinassa supersankarielokuvien painolastista irti pyristelevä näyttelijä Riggan Thomson (Michael Keaton) yrittää saavuttaa kunnioitusta taiteilijana ja ihmisenä ryhtymällä ohjaajaksi Broadwaylla. Projekti raapii egoa, psyykeä ja ihmissuhteita. Teatterin ja elokuvan aika/tila-suhteita auki repivässä Iñárritu/ Lubezki-pesukoneessa pyörivät sisäkkäin elokuvan päätarina, valmistuvan näytelmän käänteet sekä Thomsonin kuvitteellinen ja alitajuinen maailma. Harvemmin näkee näin tarkkaan kirjoitettua, koreografioitua, näyteltyä ja photoshopattua elokuvaa. Jopa Antonio Sanchezin rumpumusiikin käyttö on nerokasta. Elokuvan ainoa puute onkin sen laskelmoivassa perfektionismissa.
Tämänkin lehden painoi Manu. Kumppanisi painoja jakelupalveluissa www.almamanu.fi Lentäminen Halpaa sinulle – kallista ympäristölle Kanna vastuusi ja maksa vapaa ehtoinen lento maksu! Varat käytetään ympäristö järjestö Maan ystävien kautta ilmasto työhön kotimaassa ja päästövähennys projekteihin etelässä. www.lentomaksu.fi
Huolehdi myös työelämästäsi. Liity PAMiin, yksityisten palvelualojen ammattilaisten liittoon. WWW.PAM.FI/LIITY TAI PUH. 030 100 600 (ma–pe klo 9–16)