10/2016 Joulu–tammikuu | voima.fi Elina Grundström – vahtikoiriEn vahtikoira SakSitaan naiSilta • DonalD trump -liite Vegelehti
Pääyhteistyökumppani Yhteistyökumppani LIPUT alkaen 20 € KANSALLISTEATTERIN LIPPUMYYMÄLÄSTÄ 010 733 1331 (0,083 €+pvm/mpm) LIPPUPISTEESTÄ 0600 900 900 (1,98 €/min+pvm) lippu.fi OHJAUS Atro Kahiluoto Syvältä kouraiseva draama Suomesta KANTAESITYS PIENELLÄ NÄYTTÄMÖLLÄ 1.3.2017 ROOLEISSA Tarja Heinula, Esa-Matti Long, Heikki Pitkänen, Annika Poijärvi, Taisto Reimaluoto, Marja Salo, Timo Torikka ja Timo Tuominen
Pääyhteistyökumppani Yhteistyökumppani LIPUT alkaen 19 € KANSALLISTEATTERIN LIPPUMYYMÄLÄSTÄ 010 733 1331 (0,083 €+pvm/mpm) LIPPUPISTEESTÄ 0600 900 900 (1,98 €/min+pvm) lippu.fi OHJAUS Janne Reinikainen ENSI-ILTA SUURELLA NÄYTTÄMÖLLÄ 8.3.2017 ROOLEISSA Katariina Kaitue, Tero Koponen, Sonja Kuittinen, Antti Luusuaniemi, Pihla Maalismaa, Fanni Noroila, Karin Pacius, Seppo Pääkkönen ja Esko Salminen. MUUSIKKO Joakim ”Jusu” Berghäll
Jokaiselle Sopii vegaanille JJ jo ka ise lle Valmistaja: HELSINGIN KALATALO OY , Sementtitehtaankatu 2C, 04260 Kerava www.kalatalo.com www.jokaiselle.fi Saatavilla hyvinvarustetuista K Citymarketeista, K Supermarketeista ja K Marketeista sekä Prismoista, S-marketeista ja Alepoista kautta maan. Kysy lisää kauppiaaltasi! MAKARONILAATIKKO SOIJALLA SOIJA TIKKA MASALA TOFULLA TOFU PERUNASOSELAATIKKO HÄRKÄPAVULLA HÄRKÄPAPU Jokaiselle Ei sisällä seepranlihaa eikä muutakaan eläinperäistä. Malin Grahn-Wilder (toim.) Skeptisismi Mitä jos maailma ei olekaan sellainen, millai seksi sen kuvittelemme? Arvas & Ruohonen Alussa oli murha Dekkarin historiaa salapoliisiromaaneista eko-, teknoja tieteistrillereihin. Miia Ijäs Varjoista valtaistuimelle Anna Jagellonica vie vallan pyörteisiin 1500-luvun Itämeren piiriin. Hallanaro ym. (toim.) Metsän salainen elämä Kokoelma yllättäviä ja hauskoja kertomuksia metsän hiljaisten elämästä. Georg Haggrén ym. Muinaisuutemme jäljet Miten meistä tuli suomalaisia? Mäkinen & Engman (toim.) Naisten aika Keitä olivat Suomen ensimmäiset oppineet vaikuttajanaiset, ja mitä he tekivät? Carl-Gustav Lindén Nokian valtakunta Miten koko maa viritettiin suuryhtiön taajuudelle taloudessa ja politiikassa. Jukka Korpela Länsimaisen yhteiskunnan juurilla Miten idän ja lännen väli nen kuilu on syntynyt? Lahjaksi tietokirjojen tuikkivimmat tähdet! Risto Pulkkinen & Stina Lindfors Suomalaisen kansanuskon sanakirja Tämän kirjan mukana matkustat aikaan, jolloin pyhyys oli läsnä kaikkialla ja luonto ymmärrettiin kumppanina. Kirjassa tutustutaan muinaisten suomalaisten maailmankuvaan, pyhiin eläimiin, jumalolentoihin, magiaan ja arjen uskomuksiin. Tervetuloa joulutorille gaudeamus.pikakirjakauppa.fi l Aikuisten kursseja: Kerronnallinen maalaus (Katja Tukiainen), Mallipiirustusja maalaus, Metalligrafiikka sekä Piirustus, -ja maalauskursseja eri tekniikoilla. l Lapsille: Taaperokurssit 1-3-v, sekä taiteen perusopetuksen kurssit 4-18-v. Kurssiohjelma ja ilmoittautuminen: www.helsingintaiteilijaseura.fi Tiedustelut: kurssit@helsingintaiteilijaseura.fi (09) 693 1322 Kuvataidekursseja lapsille, nuorille ja aikuisille ammattitaiteilijoiden ohjauksessa.
HUMMUS Maista hummuksen monet maut! Jokilaakson Juuston ILO Hummukset ovat loistava vaihtoehto kasvisruokailijalle sekä esimerkiksi Lähi-idän ruokakulttuurin ystäville. Tuotevalikoimaan kuuluu myös luomutuotteita. kolesteroliton • gluteeniton • maidoton • sisältää Omega 3 -rasvahappoja sisältää hidasliukoisia hiilihydraatteja • alhainen GI-indeksi silva.fi 6 erilaista makua! VEGEMESSUT La 28.1. klo 10–18 | Kattilahalli, Helsinki | vegemessut.fi
ilmoitus Urheilusarjakuvan pää-äänenkannat taja Buster ilmestyi Suo mes sa vuosinä 1972– 1988. Suosittu lehti jätti vankan jälkensä useam paankin urheilua harrastavaan sukupolveen. Tuore näköispainos sisältää jalkapalloaiheisia sarjakuvia vuosilta 1972 ja 1973. Näissä sarjoissa Benny Kultajalka ja Melchester Rovers palaavat viihdyttämään vihreän veran shakin ystäviä. 192 sivua, suositushinta 26,95 euroa www.egmontkustannus.fi Hotelleja, pitsaa, lentoyhtiöitä – näitä ne kuulemma haluavat kun niiltä kysyy – ja kehitysyhteistyöbudjetti rahoittaa ja Finnfund sijoittaa. Vaan ei rahoita eikä sijoita, kun viljelijät haluavat ostaa kahvitehtaan itselleen. Joskus se onnistuu silti. Africafe, pikakahvi viljelijäin omasta tehtaasta www.kehitysmaakauppa.org BUSTER AfRicAfE Vietnamilaisten Tan Minhin yksinhuoltajanaisten valmistamat mainiot makuupussit moneen käyttöön. 100% silkkiä. Näppärä lakana kyläilyyn ja kaikenlaisille retkille. Korvaa lakanat retkeilymajassa. Ihana iholla, ylelliset unet taattu. Paino vain 140 g ja mahtuu miniveskaan tai vaikka taskuun. Kulkee tavallisessa kirjekuoressa vaikka lahjaksi kaverille. Saatavilla eri väreissä. Rosebudin kirjakaupoista tai suoraan toimituksesta. Hinta 42 euroa kotiin postitettuna: tilaukset@voima.fi VoimAn SilkkimAkUUpUSSiT VoimA-pAiTA Tilaa nyt Jani Leinosen Voimalle suunnittelema t-paita. Miesten ja naisten mallit: XS–XL. Hinta 20 euroa. Tilaukset: tilaukset@voima.fi Ruotsalainen Liv Strömquist tutkii sarjakuvatietokirjassaan sitä, jota tavataan kutsua ”naisen sukuelimeksi”. Mikä se oikeastaan on? Strömquist ra ken taa muinais kreikkalaisista myy teistä, Pioneersukkulasta, Prinsessa Ruususesta, hindujumalattarista, Sigmund Freudista, biologian oppikirjoista ja aamiaismuroyrittäjistä mosaiikin, joka tempaa lukijan tarkastelemaan tämän vaietun elimen kulttuurihistoriaa. Ruotsissa Strömquistin albumit ovat myyntija arvostelumenestyksiä. Onko Suomi valmis Liville? Vuonna 2017 Sammakolta ilmestyy suomeksi kaksi Strömquist-albumia lisää. 143 sivua, kirjakaupat kautta maan, www.sammakko.com liV STRömqUiST: kiEllETTy hEdElmä hAnnAh AREndT: EichmAnn JERUSAlEmiSSA SERGEi doVlAToV: UlkomUSEo Hannah Arendt (1906– 1975) oli 1900-luvun tärkeimpiin kuuluva saksalainen filosofi ja politiikan teoreetikko, joka tutki muun muassa valtaa, auktoriteettia ja totalitarismia. Hänen vuonna 1963 julkaisemansa raportti Adolf Eichmannin oikeudenkäynnistä on viimein suomennettu. Sen analyysi ”pahuuden arkipäiväistymisestä” on hätkähdyttävä puheenvuoro myös nykyhetken Euroopassa, missä sadattuhannet ihmiset ovat joutuneet hakemaan turvapaikkaa. 381 sivua, kirjakaupat kautta maan www.docendo.fi Sergei Dovlatovin omaelämäkerrallisessa romaanissa KGB:n ahdistelema tuurijuoppo pestautuu museooppaaksi Puškinin kotikartanoon. Kansa on rappiolla ja valta yhtä aikaa koomista ja painostavaa. Dovlatov on venäläisen proosan moderni klassikko, viiltävän ironian ja tarkan lauseen mestari. www.idiootti.fi Merja Jutila Roon: Kenen demokratia? Miten edustuksellinen demokratia saadaan toimimaan nykyajassa Antti Alaja: Yrittäjähenkinen valtio – Uusi avaus innovaatiopolitiikkaan www.sorsafoundation.fi AJATUSpAJA kAlEVi SoRSA -SääTiön UUdET RApoRTiT TARJoAVAT pohdiTTAVAA Ka nsi: Ve lda Pa rkk ine n Joulu– tammikuun merkkituotteet
10 TA SA A R V O ISET VA U V A HA AVE ET Tässä lehdessä muun muassa 12.12.2016.–5.2.2017 10 / 2016 • 9 pääkirjoiTus VOImA Hämeentie 48, 00500 Helsinki, puhelin 044 238 5109, sähköposti voima@voima.fi, toimituksen sähköposti toimitus@voima.fi, fifi.voima.fi | pääTOImITTAjA Veera Järvenpää 044 980 5215 | ULKOASU Ninni Kairisalo & Antti Kukkonen, mainosgraafikko Ninni Kairisalo | mUU TOImITUS Ria Paljärvi, Velda Parkkinen, Annika Pitkänen, Tuomas Rantanen, Iida Simes, Jari Tamminen & Kaisu Tervonen | TOImITUSjOHTAjA Teemu Matinpuro | YHTEYSpääLLIKKö Tuomas Korkiakangas 040 825 5804 | KUSTAnnUSpääLLIKKö Tuomas Rantanen 040 507?7165 | AVUSTAjInA TäSSä nUmEROSSA Janica Brander, Scott Caris, Ellen Eljaala, Emma Heinonen, Jenni Holma, Jaana Kivi, Johanna Koivisto, Noora Kotilainen, Marko Laihinen, Apila Pepita Miettinen, Antti Rautiainen, Heli Yli-Räisänen, Henna Räsänen, Syksy Räsänen, Mariko Sato, Janne Siironen, Tero Toivanen & Miia Vistilä | jULKAISIjA Voima Kustannus Oy | YHTIön OSAKKAAT Rosebud Books Oy, Luonto-Liitto, Maan ystävät, Suomen Rauhanpuolustajat, Heikki Hiilamo & Tuomas Rantanen | jAKELU Jari Tamminen 050 331 4057 | TILAUKSET Tuomas Korkiakangas 044 238 5109 | VOImAn VUOSITILAUS 10 numeroa 39 euroa | pAInO Alma Manu Oy, Tampere | pAInOS 70 000 | ISSn 1457-1005 | pUnAmUSTAA jOULUA KAIKILLE! Ka nsi: Ve lda Pa rkk ine n Transsukupuolisten ihmisoikeudet eivät toteudu Suomessa pERUSTUSLAIn mukaan ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä. Vuonna 2016 yhdenvertaisuus ei kuitenkaan toteudu kaikkien osalta. Voiman haastattelema transmies kertoo tässä numerossa, miten häneltä ja vaimoltaan evättiin oikeudet hedelmöityshoitoihin Tampereen yliopistollisessa sairaalassa. Perustuslaillisten oikeuksien ja tasa-arvoisen kohtelun näkökulmasta kyse on suuresta loukkauksesta. Keski-Suomen keskussairaala olisi suonut avioparille oikeuden yhteen hedelmöityshoitokertaan, mikä sekään ei täytä yhdenvertaisuuden vaatimusta. SOSIAALIjA terveysministeriö on tehnyt selkeän linjauksen syksyllä 2014 ja muistuttanut sairaanhoitopiirejä hedelmöityshoitojen yhtenäisistä perusteista. Vain lääketieteelliset syyt voivat olla este hedelmöityshoitojen antamiselle. Hoidon antamisessa ei saa syrjiä eri ryhmiä, mikä koskee myös naispareja, yksittäisiä naisia, transsukupuolisia ja HIV-positiivisia henkilöitä. Sosiaalija terveysministeriön 2014 teettämässä selvityksessä kävi ilmi, että transsukupuolisilta evätään hedelmöityshoitoja julkisilla hedelmöitysklinikoilla. Valvira, eduskunnan oikeusasiamies ja tasa-arvovaltuutettu ovat kaikki tuominneet tämän. Valvira on todennut, että osalla lapsettomuusklinikoista noudatetaan säädösten vastaista käytäntöä, jonka mukaan hoitoja annetaan vain avioja avopareille. nYKYISEn TRAnSLAIn mukaan sukupuolen oikeudellinen vahvistaminen edellyttää lisääntymiskyvyttömyyttä. Suomi on saanut tästä huomautuksen Euroopan neuvoston ihmisoikeusvaltuutetulta. Lisääntymiskyvyttömyysvaatimuksen poistamista laista on vaatinut myös YK:n kidutuksen vastainen erityisraportoija. Marraskuussa YK:n kidutuksen vastainen komitea tarkasteli Suomen tilannetta hallituksen ja kansalaisjärjestöjen toimittamien raporttien ja Genevessä järjestetyn kuulemistilaisuuden pohjalta. Komitean on määrä antaa lähikuukausien kuluessa Suomen hallitukselle suositukset ihmisoikeustilanteen kehittämisestä. On häpeällistä, että vuonna 2016 sivistysvaltiossa ei osata itse säätää lakeja sellaisiksi, ettei YK:n kidutuksen vastaisella komitealla ole niihin huomautettavaa. Mutta sellainen maa tämä 99-vuotias Suomi on, että se loukkaa kansalaistensa ihmisoikeuksia, pakkosteriloi heitä ja rakentaa esteitä perheen perustamiselle. Translaki olisi syytä päivittää, ja se pitäisi tehdä nyt. VEERA jäRVEnpää 10 s.?15 Vastamai nos normihomovoimaa! s. 31–32 Filosofiaa 43 Galleria 38 34 non-binary GO VEGE! 22 Alec Soth Tulvan luotsi Father Fucker 48 50 52
10 • 10 / 2016 MaailManlopun eteinen Aatteen hämärään Vietän kaksi kuukautta Kobessa. Kaupungista etelään taivas ja meri sulautuvat valkoiseksi usvaksi, joka syö horisontin kuin muodoton kuvitelma menneisyyden kuvitelma, joka ryömii kohti nykyhetkeä. Täällä historia ja päivittäiset tapahtumat näyttäytyvät tutuista kehyksistään irrotettuina. Japanin siirtyessä 1800-luvulla feodalismista moderniin keskushallintoon maan johtajat halusivat tehdä siitä suurvallan länsimaisen mallin mukaisesti. Niinpä he rakensivat nationalismia lisäämällä uskonnon kansallisen hurmoksen kohteeksi kodin ja isänmaan rinnalle. Shintolaisuuden kehittäminen valtionuskonnoksi tarkoitti luonnollisesti myös väärään uskontoon kuuluvien buddhalaisten vainoamista. tapahtumat eiVät kulje aina samaan suuntaan, ja tiessä on monia haaroja. Japanissa, kuten Euroopassa, alkoi 1900-luvun alkupuolella toiveikas aika, joka 30-luvulla romahti fasismiin ja maailmansotaan. Sodissa kuolleista sotilaista on shintolaisessa Yasukuni-pyhäkössä tehty jumaluuksia. Yasukuni on kiistanalainen, koska palvonnan kohteiden joukossa on sotarikollisia ja pyhäkkö esittää historiasta version, jossa Japanin sodat ovat hyveellisiä eikä sotarikoksia ole. Kuolleiden sotilaiden –"sankarivainajien"– ehdoton ylistys ei ole Suomessa kiisteltyä, se on yleisesti hyväksyttyä. Sotarikollisten pistäminen samaan pakkaan ei ole ongelma, koska Suomella ei katsota sellaisia oikeasti olevan. Edes se, että puolustusministeri Jussi Niinistö kunnioitti SS-sotilas Lauri Törnin hautaa seppeleellä, ei herättänyt laajempia kysymyksiä sotavainajaseremonioista. Poliisipäällikkö Lasse Aapion mukaan jopa sotahaudoille suunnattu Suomen vastarintaliikkeen ja muiden fasistien 612-marssi vuonna 2015 oli "isänmaan suuremmaksi kunniaksi". Suomen etnisen puhdistuksen politiikkaa miehitetyssä Itä-Karjalassa ei varsinaisesti hyväksytä, siitä ei vain puhuta. Moni ei edes tiedä suomalaisista keskitysleireistä, joissa tuhannet karjalaiset kuolivat osana ristiretkeä, jonka oli tarkoitus tehdä Suomesta suuri. Historian häivyttäminen aatteen hämärään mahdollistaa vainajien värväämisen uusiin sankaritöihin sisäisiä ja ulkoisia vihollisia vastaan, eikä vain Suomessa. kobesta pohjoiseen vuorijono tuntuu merkitsevän tunnetun ja turvallisen loppua. Ei ole taivasta eikä aurinkoa, voimalinjojen teräksellä kruunatut vuorenhuiput vetävät kaiken sumuun. Mutta olemme ylittäneet vuoria aiemminkin ja nousemme näidenkin rinteet. Kun sumussa on vaikea nähdä oikeaa reittiä, etenemme vaikka haparoiden. Kun tulee pimeää ja säällisen maailman rajat katoavat, tuomme oman valon. Vuorten tuolla puolen aukeaa toinen maailma, ja päivä koittaa vielä. syksy Räsänen Tampereen yliopistollinen keskussairaala ei noudata ministeriön suosituksia potilaiden yhdenvertaisesta kohtelusta. teksti VeeRa jäRVenpää kuVa annika pitkänen transmieheltä evättiin hedelmöityshoidot Ve er a Jä rv en pä ä k aikki julkiset hedelmöitysklinikat eivät noudata sosiaalija terveysministeriön suositusta hedelmöityshoitojen yhtenäisistä perusteista. Tampereen yliopistollinen keskussairaala (Tays) on evännyt hedelmöityshoidot pariskunnalta, jonka toinen osapuoli on transsukupuolinen. Kirjeessä ei annettu perusteluja. ”Taysista tuli kirje, jossa oli kaksi virkettä. Ensiksi ilmoitettiin, että he eivät tee hoitoja lahjoitetuilla sukusoluilla. Tämä koskee kaikkia Suomessa, mutta yleensä annetaan maksusitoumus yksityisklinikalle. Lopuksi todettiin, että he eivät anna maksusitoumusta.” ”Meiltä evättiin hoidot, koska minä olen, mikä olen.” Keväällä 2015 pariskunta oli käynyt Jyväskylän keskussairaalan naistentautien poliklinikalla ensikäynnillä, ja he saivat psykologin lausunnot. Aviopari kuitenkin muutti Tampereelle töiden vuoksi, ja päätti siirtää hoitoja vuodella. Kesällä 2016 he totesivat, että jäävät Tampereelle, ja pyysivät lähetteen Jyväskylän keskussairaalasta Tampereelle. Taysin kirje herättää ihmetystä. Se oli vastaus lähetteeseen, jonka Keski-Suomen sairaanhoitopiiri oli laittanut Tampereelle. Keski-Suomen sairaanhoitopiiri oli kertonut keväällä 2015 pariskunnalle tehneensä omat ratkaisunsa hedelmöityshoidoista Tampereen käytäntöjen pohjalta. Keski-Suomen sairaanhoitopiiri olisi antanut heille yhden hedelmöityshoitokerran, minkä pariskunta oletti siis myös Tampereen käytänteeksi. ”Asia on meille todella vaikea. Saimme [Taysista] todella karun kirjeen, jonka eteen ei ollut nähty mitään vaivaa vaan joka oli täynnä kirjoitusvirheitä. En edes soittanut sen perään. Vaimoni itki lattialla sylissäni, ja sanoin, että otetaan säästöt ja mennään yksityiselle.” Pariskunta on toivonut lasta jo pitkään ja yrittänyt aktiivisesti saada hedelmöityshoitoja etenemään yli vuoden ajan. He ovat olleet naimisissa kolme vuotta ja tunteneet toisensa kymmenen vuotta. ”Tässä vaiheessa kaipaamme lasta.” Selvityshenkilö Anna-Maija Tapper teki vuonna 2014 sosiaalija terveysministeriölle raportin hedelmöityshoidon yhtenäisistä perusteista. Siitä selviää, että Tays on antanut kahdelle transsukupuoliselle hedelmöityshoitoja. Raportissa myös kerrotaan, että sairaalassa on käytetty tarvittaessa luovutettuja sukusoluja, mikäli miehellä ei ole ollut siittiötuotantoa. Tays on hankkinut luovutetut siittiöt joko Ovumia Oy:n tai Cyrosin spermapankeista. kun pRosessi on raskas jo itsessään, valittaminen ei kiinnosta. Transsukupuoliset Hedelmöityshoitolaki ei rajoita hoitojen antamista esimerkiksi iän, seksuaalisen suuntautumisen, vammaisuuden tai siviilisäädyn perusteella. Sijaissynnytysjärjestelyt eivät ole Suomessa sallittuja. Hedelmöityshoidoissa voidaan käyttää joko omia tai lahjoitettuja munasoluja, siittiösoluja tai alkioita. Hedelmöityshoitolain mukaan henkilöllä, joka on syntynyt hedelmöityshoitojen, joissa on käytetty luovutettuja sukusoluja, seurauksena, on oikeus 18 vuotta täytettyään saada tietoonsa luovuttajan henkilöllisyys. Muita oikeuksia luovuttajan suhteen – kuten perintöoikeutta – hänellä ei automaattisesti ole. Hedelmöityshoitoja annetaan Suomessa sekä julkisessa että yksityisessä terveydenhuollossa, ja hedelmöityshoitoklinikoita toimii kaikissa suurimmissa kaupungeissa. Lähde: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos Hedelmöityshoidot
10 / 2016 • 11 transmieheltä evättiin hedelmöityshoidot päätyvät helposti yksityiselle puolelle. Sosiaalija terveysministeriön linja on kuitenkin yksiselitteinen: vain lääketieteelliset syyt voivat olla este hedelmöityshoitojen antamiselle. Hoidon antamisessa ei saa syrjiä eri ryhmiä, mikä koskee myös naispareja, yksittäisiä naisia, transsukupuolisia ja HIV-positiivisia henkilöitä. Syksyllä 2014 annettu suositus perustuu Valviran ja eduskunnan oikeusasiamiehen kannanottoihin, joiden mukaan aikaisempi suositus hedelmöityshoidon yhtenäisistä perusteista ei vastannut kaikilta osin palveluiden yhdenvertaista saatavuutta. Jotkut ovat jaksaneet kannella saamastaan kohtelusta tasa-arvovaltuutetulle, joka on antanut asiasta yleisen lausunnon elokuussa 2013. Ilmoitusten mukaan pareille, joista toinen on transsukupuolinen, ei ole annettu hedelmöityshoitoja transsukupuolisen omilla tai ulkopuolisen luovuttajan sukusoluilla. Tilanteissa on myös ollut epäselvyyttä siitä, kuuluuko hoitojen antaminen yksityisille vai julkisille terveyspalvelujen antajille. Tasa-arvovaltuutetun mukaan hedelmöityshoitojen epääminen pareilta sen vuoksi, että toinen puolisoista on transsukupuolinen, asettaa heidät tasa-arvolaissa kielletyllä tavalla eriarvoiseen asemaan sukupuolen perusteella. Hedelmöityshoitolaissa ei ole todettu, että hoidon antamisen esteenä olisi hoitoa saavan transsukupuolisuus. nykyisessä translaissa sukupuolen oikeudellinen vahvistaminen edellyttää lisääntymiskyvyttömyyden vahvistamista. Suomi on saanut asiasta huomautuksen Euroopan neuvoston tasa-arvovaltuutetulta. Tasa-arvovaltuutettu korostaa lausunnossaan, että lisääntymiskyvyttömyyttä koskeva translain säännös liittyy oikeudellisen sukupuolen vahvistamisen edellytyksiin sukupuolen korjauksen yhteydessä eikä sen voida tulkita ulottuvan vaikutuksiltaan sen laajemmalle. Sillä ei voida siten perustella hedelmöityshoitojen antamatta jättämistä pareille, joista toinen on transsukupuolinen. Translain uudistus käynnistyi sosiaalija terveysministeriössä vuonna 2013. Vuosia julkisessa keskustelussa ollut translakiuudistus ei ole kuitenkaan edennyt. myösk ä än jy Väskyl ässä hedelmöityshoidot eivät järjestyneet avioparille tasavertaisesti muihin pareihin verrattuna, vaikka Keski-Suomen keskussairaalan toiminnasta pari ei halua valittaa. ”Teimme kaksi vuotta sitten päätöksen, että haluamme lapsen. Asuimme tuolloin Jyväskylässä. Meillä oli käsitys, että olemme oikeutettuja saamaan hoitoja julkiselta puolelta. Soitimme perheneuvolaan ja saimme ajan.” Perheneuvolasta soitettiin takaisin ja kerrottiin, etteivät hoidot onnistu transsukupuolisuuden takia. ”Minulle se ei riittänyt, enkä hyväksynyt asiaa. Laitoin viestiä Keski-Suomen keskussairaalaan vähän ylemmälle taholle. Halusin saada kirjallisen perustelun, miksi hoidot eivät onnistu. He tajusivat tehneensä virheen ja halusivat korjata sen. Meille tarjottiin yhtä hoitokertaa.” Lain mukaan hedelmöityshoitoihin on oikeus kolme kertaa. Jyväskyläkään ei tarjonnut tasavertaista oikeutta. ”Tavallaan ymmärsin sen, ja siinä vaiheessa minulle oli aivan sama. He tarjosivat meille suoraan mahdollisuutta koeputkihedelmöitykseen, kun yleensä aloitetaan inseminaatiolla.” Inseminaatio on halvempi, ja siinä on koeputkihedelmöitystä heikommat mahdollisuudet onnistua. ”Vaikka se oli eriarvoista, minulla ei ole mitään pahaa sanottavaa Keski-Suomen keskussairaalasta. Olin todella kiitollinen.”
12 • 10 / 2016
10 / 2016 • 13 Feministinen taloustiede pohtii, miten sukupuoleen liittyvät kysymykset saadaan näkymään valtavirran talousajattelussa. teksti jaana kiVi kuVa annika pitkänen naiset, leikkauspolitiikan maksajat F eministisessä taloustieteessä ei tuijoteta vain talouskasvua vaan keskitytään hyvinvointiin. Kansainvälisesti tunnetun feministisen taloustieteen professorin Diane Elsonin mukaan talouskasvua on vaikea nähdä objektiivisena, vaikka valtavirran taloustiede niin väittääkin. Talouskasvu on ennemmin poliittinen instrumentti, jonka varjolla rakennetaan sellaista hyvinvointia, jota vallitsevassa politiikassa halutaan. Elson näkee nykyisen talousjärjestelmän olevan hyvin patriarkaalinen monessakin mielessä, mutta tasa-arvon näkökulmasta etenkin siksi, koska talou des ta puhuu yleensä mies miehille. ”Patriarkaatti näkyy siinä, kuka tekee päätökset taloudessa, ja tällä hetkellä pääpiirteittäin taloutta koskevat päätökset ovat miesten käsissä. Tämä näkyy yksityisellä sektorilla, pankkimaailman johdossa ja valtiovarainministeriöissä”, kertoo Elson. Talouskriisit ovat johtuneet finanssialan sääntelyn purkamisesta, joka on ollut miesten tekemä päätös. Kriisien seurauksia on yritetty tasata leikkauspolitiikalla, jonka maksajia ovat suurimmaksi osaksi naiset. Elson kritisoi leikkauspolitiikkaa ja toteaa, ettei sitä koskaan ollut pakko valita kriisien hoitokeinoksi mutta että tämänkin valinnan tekivät vallassa olevat miehet. Siksi feministisessä talous tieteessä puhutaankin talouden läpileikkaavasta tasa-arvovajeesta. näkymätöntä kotityötä tai muuta hoivatyötä ei oteta huomioon taloutta mittaavissa laskelmissa, kuten bruttokansantuotteessa. Sukupuolinäkökulmasta taloustiedettä tutkiva, vanhempi yliopistonlehtori Jerome De Henau kertoo, että hoivaa ei nähdä tehokkaana ja taloutta kasvattavana vaan kulueränä, vaikka kyse olisi pidemmän tähtäimen hyödystä. ”Vanhustyössä kyse on arvokkuudesta ja luottamuksesta siihen, että tulevaisuudessa oma työnteko yhteiskunnassa palkitaan sillä, että vanhenevasta ihmisestä huolehditaan. Lapsityössä taas tähdätään suoraan tulevaisuuteen ja terveyspalveluissa siihen, että terveyteensä luottavaisempana ihminen on kykeneväisempi osallistumaan yhteiskuntaan”, luettelee De Henau. Elson lisää, että taloustieteessä tulisi tunnistaa palkattomat työntekijät siinä missä ne, joille maksetaan palkkaa tehdystä työstä. Palkaton työ, kuten kotityö ja yhteisötyö, on useimmiten yhä naisten tekemää ja erittäin tärkeätä yhteiskunnallisen kestävyyden kannalta. Feministinen taloustiede tutkii taloutta näkökulmasta, joka pyrkii murtamaan pinttyneitä käsityksiä ja muuttamaan harhoja talouden ja sosiaalisten rakenteiden vuorovaikutuksesta. Leikkauspolitiikka lisää naisten taakkaa etenkin palkattoman hoivatyön osalta, ja palveluihin kohdistuvat leikkaukset vaikuttavat automaattisesti tasa-arvoon. ”Tämänhetkinen Euroopassa tehtävä leikkauspolitiikka nostaa selkeästi esiin tarpeen ajatella taloutta tasa-arvoisemmin. Julkisen talouden leik kaukset koskettavat aina pahemmin naisia kuin miehiä”, kertoo De Henau. Tutkijat eivät näe asian kannalta mitään vaikutusta sillä, että talou dessa tehdään toimenpiteitä, joiden sanotaan lisäävän tehokkuutta. Toimenpiteet eivät välttämättä lisää tehokkuutta vaan ainoastaan kerryttävät kuluja palkallisen talouden puolelta palkattomalle. Vaikka palkaton työ ei näy kansantalouden luvuissa, se lisää hyvinvointia. Koska Suomessa ja muualla Euroopassa julkisen sektorin hoivapalvelut nähdään usein kustannuseränä, nykyinen politiikka pyrkii jatkuvasti leikkaamaan ja tehostamaan näitä palveluja. Talouskriisien aikaan investointeja taas usein keskitetään miesvaltaisille aloille, kuten rakennuksiin, teihin ja muuhun infrastruktuuriin. ”Kestävyyden kannalta tärkeämpää olisi investoida laadukkaisiin sosiaalisiin rakenteisiin. Tästä ei tällä hetkellä keskustella kunnolla, koska investointeja ei nähdä markkinoilla tehokkaina ja kilpailukykyisinä. Kilpailukyvyn lisääminen näillä osa-alueilla taas vähentää usein palveluiden laatua”, avaa De Henau. Feministinen taloustiede painottaa, että tietty määrä valtiollista pääomaa tulisi aina sijoittaa ihmisyyden pääomaan ja ihmisten toimintakyvyn kapasiteettiin. Tämä lisäisi valtiontalouden kestävyyttä pitkällä aikavälillä; jos näitä palveluja ei vaalita, leikkauspolitiikka tulee tulevaisuudessa entistä kalliimmaksi.
14 • 10 / 2016 mitähän se mörkö tahtoo? Donald Trumpin valtakauden politiikka on vielä monilta osin mysteeri. Parhaimmat vihjeet saa hänen virkanimityksistään. teksti maRiko sato kuVa scott caRis p Residentin ViRkaan tammikuussa 2017 astuva Donald Trump saa täyttää yhteensä noin 4 000 virkaa Yhdysvaltojen valtionhallinnossa. Lisäksi hän pääsee kautensa aikana valitsemaan vähintään yhden tai useita ehdokkaita eliniäksi valittaviksi korkeimman oikeuden jäseniksi. Näin hän tulee väistämättä jättämään pitkäaikaisen jälkensä Yhdysvaltojen hallintoon. Monet politiikan tuntijat ovat arvioineet juuri virkanimitysten ratkaisevan Trumpin presidenttiyden suunnan. Poliittisesti kokemattomalla Trumpilla ei uskota olevan kattavaa suunnitelmaa kaudelleen, ja hänen ennustetaan jäävän nopeasti virkamiesten ja neuvonantajiensa vaikutusvallan ja osaamisen jalkoihin. Nasevilla kommenteilla ja twiiteillä voi menestyä vaalikampanjassa, mutta pelkällä populismilla ei saada aikaiseksi lainsäädäntöä tai johdeta virkamieskuntaa. Niinpä kaikki mahdolliset lobbarit pyrkivät kilpaa vaikuttamaan Trumpin tuleviin nimityksiin virkaanastujaisten alla. Toistaiseksi nimityksiä on tehty vasta muutamia, ja avoinna olevat paikat ovat vielä spekuloinnin ja huhujen varassa. Jo nimitetyt ja mahdolliset ehdokkaat ovat kirjava joukko, jonka yhteiset nimittäjät ovat harvassa. Mukana on pitkän linjan republikaanipuolueen sisäpiiriläisiä ja kokonaan politiikan ulkopuolelta tulevia, jotka ovat ansainneet Trumpin luottamuksen tukemalla hänen vaalikampanjaansa. Nimityksillä on pyritty miellyttämään paitsi Trumpin eliitin vastaista äänestäjäkuntaa myös republikaanien silmäätekeviä. Valinnat heijastelevat Trumpin tarvetta herkkään tasapainotteluun viime vuosien politiikkaan kyllästyneiden äänestäjiensä ja republikaanipuolueen välillä. Yksi Trumpin ensimmäisistä nimityksistä oli paljon huomiota herättänyt Stephen Bannonin valinta hallinnon päästrategiksi. Bannon on tullut tunnetuksi radikaalikonservatiivien rasistisena ja naisvihamielisenä ääni torvena. Hänen mukaantulonsa on herättänyt vakavaa huolta siitä, että Trumpin hallinnon valtaavat rasistit. Avoimen rasismin sijaan yhteistä useimmille Trumpin hallintoon tuleville näyttävät olevan kuitenkin ilmastonmuutoksen kieltäminen ja HLBTQ-oikeuksien vastaisuus. Nämä ovat kaksi teemaa, joista monet Trumpin äänestäjistä ja konservatiivirepublikaaneista ovat samaa mieltä. Va alit R atkesiVat Trumpin eduksi pitkälti Rust Beltin – koillis-Yhdysvaltain ja Suurten järvien alueen – äänestäjien käännyttyä hänen puoleensa. Tämä monen osavaltion alueelle levittäytyvä vanha hiilikaivosseutu on perinteisesti ollut monilta osin vahvaa duunarija demokraattialuetta. Hiilikaivosten sulkeuduttua moni on kokenut ympäristönsuojelun ajaneen heidän ahdinkonsa edelle. Kun Clinton julisti kampanjassaan sulkevansa loputkin maan hiilikaivokset, Trump vetosi entisiin kaivostyöläisiin lupaamalla kaivosten avaavan jälleen ovensa ja hyvinvoinnin palaavan autioituneisiin kaivoskyliin. Trumpin hallinnon kansliapäälliköksi valittu pitkän linjan republikaani Reince Priebus vahvistikin vast ikään tulevan hallinnon virallisen linjan olevan ”ilmastonmuutoksen kieltäminen”. Tunnetun ilmastoskeptikon Myron Ebellin valinta ympäristöviraston siirtymäkauden vetäjäksi on vahvistanut epäilystä siitä, että Trump aikoo kääntää Yhdysvaltojen suunnan ympäristöpolitiikassa. Monet ovat huomauttaneet ilmastopolitiikan olevan hidas laiva käännettäväksi, mutta esimerkiksi huhut Trumpin aikeista lopettaa ympäristöviraston toiminta kokonaan ovat huolestuttavia. tRump ei ole juurikaan esittänyt HLBTQ-oikeuksien vastaisia mielipiteitä, ja kysyttäessä tasa-arvoisesta avioliittolaista hän on vältellyt kantansa paljastamista. Hän on vedonnut lain olevan jo hyväksytty ja sanonut, ettei hänen mielipiteellään ole siten merkitystä. Vaikka suurin osa yhdysvaltalaisista kannattaa tasa-arvoista avioliitto lakia, enemmistö republikaaneista vastustaa sitä vahvasti. Trumpin nimittämät henkilöt ovatkin kaikki HLBTQ-oikeuksia vastaan, lähtien vara presidentti Mike Pencestä, joka kannattaa muun muassa verovaroin tehtävää homosek suaalien ”eheyttämisterapiaa”, jolla ihmisiä ”käännytetään heteroseksuaaleiksi”. HLBTQ-oikeuksien vastaista politiikkaa ovat ajaneet myös Reince Priebus, oikeusministeriksi esitetty Jeff Sessions, YK-lähettiläs Nikki Haley, terveysministeri Tom Price, opetusministeri Betsy Davos, liikenneministeri Elaine Chao sekä kansallisen turvallisuuden neuvonantaja Michael Flynn. Vaikka Trump heittäisi kädet ilmaan ja nostaisi jalat pöydälle tammikuun jälkeen, näyttää valittujen ministereiden ja virkamiesten tausta pelottavalta enteeltä. Mitähän se mörkö tahtoo, tinttan tanttan tallallei. Mitähän se mörkö tahtoo, mitähän se mörkö tahtoo?
To im itu ks ell ist a ain eis to a *L Ä H D E : Fi nn w at ch : Va in m ur uj a pö yd äl tä – S uo m es sa m yy tä vä n ka hv in so si aa lin en va st uu lli su us -r ap or tti Me pystymme jäljittämään jopa 40 prosenttia kahvipavuistamme tuottajaportaaseen asti. Jäljelle jäävä 60 prosenttia muodostaa suuren mysteerin, jota kelpaa pohtia höyryävän kahvikupposen äärellä. Sen voimme silti paljastaa, että monet kahviplantaasiemme työntekijöistä ovat niinkin nuoria kuin viisivuotiaita. Lapsityövoiman käyttö selittyy esimerkiksi sillä, että työntekijöille maksetaan reilusti alle 200 euroa kuukaudessa, millä ei oikein elä – edes Hondurasissa*. Tämä kuitenkin tarkoittaa halvempia sumppeja meille suomalaisille, ja se nyt vaan on tyhmää maksaa liikaa.
16 • 10 / 2016 16 • 10 / 2016 teksti ellen eljaala kuVat tuomas Rantanen K an sa K u n n an o lo h u o n e • K an sa K u n n an o lo h u o n e • K an sa Ku n n an o lo h u o n e • Ka n sa Ku n n an o lo h u o n e • hyvinvoinnin lähde s uomen ensimmäinen mielisairaala, Lapinlahden sairaala, palveli kokonaisuudessaan 160 vuotta. Hietaniemen hautausmaan takana merenrannalla lymyilevä laitos toimi syömishäiriöklinikkana vielä vuoden 2008 loppuun asti, jolloin osastot muuttivat Psykiatriakeskukseen. Sairaala suljettiin, mutta rakennukset jäivät. Ne säilyivät useiden valtaajien lunastusvaatimuksista huolimatta vuosia käyttämättöminä ja tyhjinä. Lapinlahden sairaalassa aikanaan syntynyt Suomen Mielenterveysseura ry ja osuuskunta Lapinlahden tilajakamo saivat viime vuonna solmittua tiloista vuokrasopimuksen, minkä seurauksena sairaalarakennuksiin perustettiin Lapinlahden Lähde. Se on, kuten perustajiin kuuluva Jaana Merenmies kuvaa, ”hybridi”. Kokonaisuus koostuu kahvilasta, taidegalleriasta, kirpputorista ja käsityöpuodista. Myös toimintamuodot vaihtelevat. ”On kansalaisaktiivisuutta, yhdistystoimintaa, yritystoimintaa yksinyrittäjien ja organisaatioiden toimesta, ja yhteistyötä koulujen kanssa”, Merenmies luettelee. Lähteeltä myös vuokrataan tiloja tapahtumiin ja työhuoneiksi esimerkiksi yrityksille ja taiteilijolle. ”Tarvittiin paikkaa, joka yhdistää monet eri tahot ja jonne ihmiset pääsevät tekemään asioita, ilman, että kuuluvat johonkin yhdistykseen.” lähteen kahVilan pienen budjetin sisustus koostuu eriparisista pöydistä, tuoleista ja sohvista. Mihin tahansa ketjukahvilaan verrattuna paikka on rauhallinen ja hiljainen. Nurkassa on hylly täynnä kirjoja: se on Lapinlahden Lähteen kirjasto, josta saa lainata vapaasti. Merenmiehen mukaan tämä on paikka, jonne voi tulla hengähtämään missä elämäntilanteesta tahansa. Eri elämänvaiheisiin löytyy myös neuvoja ja kontakteja. ”Kun tämän oppii hyvänä päivänä, on helppo muistaa huonon päivän sattuessa, että täältä saa apua.” Kun kahvilasta jalkautuu vaikkapa viereiseen Käytävägalleriaan tai siitä ylöspäin varsinaiseen Lähteen taidegalleriaan, rakennuksen historia on käsinkosketeltavissa. Vaikka sairaalarakennus on täynnä eloa, mitään oleellista sen rakenteissa ei ole muutettu. Entinen mielisairaala on mielikuvituksen avulla edelleen helppo nähdä edessään. lapinlahden lähteen toiminnan kärjessä on edelleen mielenterveys. Tapahtumien ja palvelujen tarkoitus on edistää tietoisuutta mielenterveysasioista vanhan mielisairaalan muistoa kunnioittaen. Jalkarautojen, lepositeiden ja muiden pakkokeinojen sijaan pääpaino on ennaltaehkäisyssä ja hyvän mielen levittämisessä. Lapinlahden Lähteellä järjestetään myös luentoja mielen hyvinvointiin liittyen, ja joka viikko on tarjolla erilaista ohjelmaa joogasta taidetyöpajoihin. Useat tapahtumista ovat ilmaisia tai toimivat “maksa mitä jaksat” -periaatteella. Kynnys pidetään matalalla. Itsenäisyyspäivänä pidettiin Itsenäisyyspäivän etkot. Jouluisin taas julistetaan mielenrauha. Merenmies kertoo, että Lapinlahden Lähteeseen kuuluvia hankkeita yhdistävät tavoitteet kestävän kehityksen toteuttamisesta ja sosiaalisen osallistumisen lisäämisestä. Jälkimmäinen tarkoittaa käytännössä esimerkiksi sitä, että pitkään työttöminä olleille pyritään tarjoamaan esimerkiksi työkokeilujen ja -harjoitteluiden kautta työpaikkoja. Merenmies uskoo, että harjoitteluja työpaikkoja saataisiin lisääkin, jos Lapinlahden Lähde saisi takuut mahdollisuudesta pitkäaikaisempaan toimintaan. Silloin olisi mahdollista Tyhjilleen jääneet sairaalarakennukset saivat aiempaa tarkoitustaan vastaavaa toimintaa.
10 / 2016 • 17 lapinlahden lähde lapinlahden polku 1, helsinki kahVi: 2,5 € (hintaan kuuluu santsikuppi) ilmianna olohuoneesi! ideat@voima.fi talo on Vallatt u . Merja Rankin veistos Fighter vartioi marraskuisen näyttelyn ajan Galleria Lapinlahden ikkunasta vanhan mielisairaala n portista käyvää liikennettä. lähteen ä äRellä . Jaana Merenmies ja Jori Pesonen esittelevä ylpeinä kahvilan paikan päällä leivottuja korvapuusteja. aloittaa laajamittaisempia projekteja jo kiinnostuneiden yhteistyökumppaneiden kanssa. helsingin kaupungille Lapinlahden sairaalarakennusten myyminen on yhä avoin vaihtoehto. Jaana Merenmiehelle se ei ole. Hän korostaa, että Lähteen arvo on paljon suurempi kuin vain kahvista, pullasta ja tapahtumista tulleet tuotot. Merenmiehen mukaan Lähteessä on tiettävästi syntynyt ystävyyssuhteita yksinäisten välille ja liikekumppanuuksia ja uusia ideoita erilaisten ihmisten kohdatessa. Moni onkin tullut muualta Suomesta Lapinlahden Lähteelle ottamaan selvää, miten konseptia voisi toteuttaa muissa vastaavissa, tyhjäksi jääneissä tiloissa. Merenmies uskookin, että Lapinlahden Lähteelle on todellista tarvetta, etenkin maassa, jossa suurin työkyvyttömyyden syy ovat mielenterveysongelmat. Hän kertoo, että ennen samalla paikalla oli lähde, josta myytiin vettä helsinkiläisille. Tästä Lapinlahden Lähde sai nimensä. ”Suomessa saa vielä hanasta korkealaatuista vettä, se ei ole tällä hetkellä Suomen ongelma. Mutta nämä mielen hyvinvoinnin kysymykset ovat.” Nykyään kaivoksi muuttuneen lähteen tavoin Lapinlahden Lähde tahtoo vastata tarpeisiin. ”Me halutaan, että tämä on lähde, joka pulppuaa hyvinvointia.”
18 • 10 / 2016 aktiVismi “miksi tuo täti istuu kadulla?” 14.12. klo 15–17 Annantalo, Helsinki Paneelikeskustelussa pohditaan sitä, miten ja mitä kertoa lapselle romanisiirtolaisten tilanteesta ja köyhyydestä. Keskustelussa on edustajia muun muassa Amnestyn Romanien oikeudet -verkostosta, Suomen Unicefista ja Vapaa liikkuvuus -verkostosta. www.yhteisetlapsemme.fi jacQues RanciÉRe ja aistisen politiikka 14.12. klo 10–18 Tieteiden talo, Helsinki Tutkijaliiton järjestämässä seminaarissa analysoidaan ranskalaisfilosofin ajatuksia esteettisen ja poliittisen rajalla. www.facebook.com/events/783855285091101 meRkeistä Vallankumoukselliseen käytäntöön 17.12. Kupoli, Helsinki Tämänkertaisen Häiriöitä-luennon nimi on lainattu kesällä julkaistusta pamfletista, jonka kääntäjät tulevat puhumaan julkaisun teemoista: aktivismista ja sen tarkoituksenmukaisuudesta. anaRkiaa ja buRgeReita 18.12. Vastavirta, Tampere Kokoontumisessa saa ravintoa niin vatsalle kuin mielellekin. Tilaisuuteen on vapaa pääsy. tieteen päiVät 11.–15.1. Helsinki, 20.–21.1 Tampere Tutkijat kertovat laaja-alaisesti tieteestä ja tutkimuksesta. Ohjelmassa on keskusteluja ja väittelyitä, erikoisseminaareja, näyttelyitä, uutuuskirjoja, planetaarioesityksiä, nuorten päivä ja kaupunkitapahtumia. Tilaisuuksiin on vapaa pääsy. tieteenpaivat.fi elokuVa laRisa shepitko 8.1. saakka, Orion Helsinki Orionin ohjelmistossa esitetään kaikki neljä neuvostoliittolaisen ohjaajan pitkää elokuvaa. Shepitkon viimeiseksi jäi 1976 valmistunut sotaelokuva Nousu. imagen leFFakeRho 15.12. klo 18 Korjaamo, Helsinki Leffakerho näyttää viiden tähden vaikeilukomedian, saksalaisen Maren Aden teoksen Isäni, Toni Erdmann. toRstaileFFasaRja 15.12. klo 19.30 Kirjakahvila, Turku Torstaisarjan vuoden päätösnäytöksessä esitetään BBC:n äänestyksessä 2000-luvun ykkösleffaksi valittu Mulholland Drive. upload-VideoFestiVaali 16.12. klo 19–21 Luuppi, Helsinki YouTube-festivaalilla nähdään nuorten tuottamia videoita, joiden sisältö vaihtelee dokkareista skeittivideoihin ja lyhäreihin. www.facebook.com/events/197908433991435 Voima suosittelee nahjus enkelini 17.12. klo 19 Vastavirta, Tampere Juice Leskiselle omistetun, 50-minuuttisen fiktioelokuvan jälkeen kuullaan tietenkin Juicen musiikkia. the idealist 22.12. klo 16.30 Niagara, Tampere Kuukauden pohjoismaisena elokuvana esitetään tanskalainen jännityselokuva, joka kertoo kylmän sodan ajalta juontavan tapauksen. docpoint 23.–29.1. Helsinki Dokumenttielokuvafestivaalin ohjelmistoon mahtuu jälleen monenlaista patjamarkkinoiden showmiehestä kertovasta Mattress Menistä vakavampaan Hooligan Sparrowiin, joka kertoo lasten hyväksikäyttötapauksesta Kiinassa. docpoint.info spaghettipäiVä 4.2. WHS Teatteri Union, Helsinki Spaghettia tarjotaan kahdessa muodossa: viiden filmin ja italialaisen pastan muodossa. Elokuvien joukossa esitetään muun muassa Giovanni Grimaldin Coltin varjossa -italolänkkärin alkutaipaleelta. www.facebook.com/events/564965393689347/ kiRjallisuus speech kaRaoke club 9.12. klo 20 Lavaklubi, Helsinki Vuoden viimeiselle puhekaraoke-klubille on vapaa pääsy. Tule ja puhu! www.facebook.com/events/1656441514671659 pRosak 13.12. Lavaklubi, Helsinki Vuoden viimeisellä Prosak-klubilla kuullaan otteita Jan Forsströmin ja Monika Fagerholmin teoksista kirjailijoiden itsensä lukemina. www.facebook.com/events/179418739190118 lukupiiRi 14.12. klo 18–19.30 Pääkirjasto, Oulu Aikuisten osastolla kokoontuva lukupiiri käsittelee vuoden viimeisessä tapaamisessaan Silvia Avallonen kirjaa Teräs. käännös 15.12. klo 19–23 Alppilan huone, Helsinki Tuli & Savu -klubilla julkaistaan vuoden viimeinen numero, joka kulkee nimellä Käännös. Illan esiintyjiin kuuluu muun muassa Helsinki Poetry Connectionin puheenjohtaja Aura Nurmi. www.facebook.com/events/1875071846062867/ musiikki punkkia Rauhiksella 17.12. klo 19–23 Rauhanasema, Helsinki Pelkotila, Cockbox, Kovaa Rasvaa ja Paratiisi pistävät parastaan tukikeikalla, jonka tuotto menee Aseistakieltäytyjäliiton hyväksi. www.facebook.com/events/1635983286702037 paska Vuosi Fest 30.12. Lepakkomies, Helsinki Kehnolle vuodelle 2016 voi heittää jäähyväisiä Helsingin Sörnäisissä, jossa lavalle astuvat Henna Emilia & Houreet, Tuntematon Tie, Plastic Tones ja Ninni Forever Band. dillon coopeR 18.1. Kuudes Linja, Helsinki Yhdysvaltalainen, 24-vuotias rap-artisti palaa jälleen Suomen pääkaupunkiin keinuttamaan yleisöä. www.facebook.com/events/1158666700874355 Viii kallion nykymusiikkipäiVät 20.–22.1. Vapaan taiteen tila, Helsinki Keskustan konserttisalien ulkopuoliselle kokeelliselle musiikille ja avantgardelle omistettu tapahtuma on perinteisesti esitellyt niin klassikoita kuin tuoreita kotimaisia teoksia. www.facebook.com/events/237587109969984 gaRageFest 27.1. Kerubi, Joensuu, 28.1. Lutakko, Jyväskylä Tapahtuma tarjoaa nimestään huolimatta muutakin kuin autotallirockia, sillä lavalla nähdään muun muassa Mirel Wagner, Litku Klemetti & Tuntematon Numero, Jukka Nousiainen ja Mikko Joensuu. www.jelmu.net/garagefest-2017-2812017 Ruoka ja talous puhetta Rahasta 13.12. klo 15.30–17.30 Taidehalli, Helsinki Finnish Art Agencyn järjestämässä keskustelutilaisuudessa puidaan taiteilijoiden ja luovien alojen ammattilaisten toimeentuloa. Puhumassa ovat muun muassa taiteilija Maaria Märkälä ja design-alan asiantuntija Laura Sarvilinna. www.facebook.com/events/1829326710612318 tieteiden yö: Vapauden tuleVaisuus 12.1. klo 19–20.30 Tiedekulma, Helsinki Miten käsitämme vapauden tulevaisuudessa? Miten resurssipula, ilmastonmuutos ja velka vaikuttavat käsitykseemme? Tieteen päivien ohjelmaan kuuluvaan keskusteluun osallistuvat muun muassa filosofi Ville Lähde ja tutkijatohtori Tuuli Hirvilammi. Vegaanihaaste 1.–31.1. kaikkialla Tammikuussa heivataan kaikki eläinperäinen. Viime kerralla haasteeseen tarttui 5?000 ihmistä, pannaan nyt paremmaksi! vegaanihaaste.fi kluuVin 100 % Vegaanimaanantai 16.1. klo 10.30 Pizzarium, Helsinki Vegaanihaasteen kunniaksi Kluuvin Pizzariumissa koko päivä on omistettu vegaanipitsalle, jota saa monenlaisina makuyhdistelminä. www.facebook.com/events/413360185454856 taide ja teatteRi tampeRe undeRgRound. nyt 17.12. saakka Galleria Emil, Tampere Paikallisten, omaehtoisten kulttuuritoimijoiden – kuten muun muassa Hirvitalon, Maailmantango-festivaalin ja Keltaisen talon – yhteisnäyttelyyn liittyy myös tapahtumien sarja. www.facebook.com/events/1742232236097129 pohjois-suomen Feministinen saRjakuVatoiminta 10.12.–12.1. Sarjakuvagalleria, Oulu Työpajoja ja tapaamisia järjestävä sekä MunaSarjaTulta-zineä julkaiseva toimintaryhmä on pystyttänyt yhteisnäyttelyn. pfst.sarjakuvablogit.com galleRia Rankka 1 Vuotta 9.12.–13.1. Jätkäsaari, Helsinki Jätkäsaarelaisgalleria juhlii 1-vuotissynttäreitään näyttelyllä, jonka taiteilijoihin kuuluvat muun muassa Ville Vuorenmaa, Jyrki Riekki ja Eeva Peura. Kaksipäiväisissä avajaisjuhlallisuuksissa kuullaan myös livemusiikkia. animals 14.–16.12. Stoa, Helsinki Kinetic Orchestran teos tutkii eläimellisyyttä akrobatian ja nykytanssin keinoin, se pyrkii lähemmäksi sisäistä eläintä. www.facebook.com/events/1780220245549521 yablochkoV candle 15.–16.12. Valvesali, Oulu Sirkustaiteilija Ilona Jäntin ja lauluntekijä Aino Vennan yhteisesityksessä ilma-akrobatia ja chanson-vaikutteinen musiikki sulavat minimalistiseksi kabareeksi. www.flowprod.fi/ohjelmistossa/flow-sirkusilmatila-yablochkov-candle bReak a bRain 23.12. saakka Koskikeskus, Tampere Poikkitaiteellinen festivaali käsittelee sosiaalisen ja ekologisen oikeudenmukaisuuden kysymyksiä taiteen keinoin. Tapahtumaan liittyviä taiteilijaluentoja tulevat pitämään muun muassa sarjakuvataiteilija Tiitu Takalo ja tutkija Saara Särmä. artecoproject.com/break-a-brain VideokaFFe 27.–31.12. Ti-La-galleria, Jyväskylä Kansainvälinen, vuodesta 2011 toiminut taidekollektiivi Videokaffe tekee kineettisiä veistoksia. Heidän näyttelynsä päättää jyväskyläläisgallerian vuoden. www.ti-la2016.fi/taiteilija/videokaffe Finncycling soumi peRkele 15.12.–31.12., Myymälä2 Gallery, Helsinki "Spinning"-henkinen kuntopyöräilytunti, jossa pureudutaan työhön ja suomalaiseen leikkauspolitiikkaan. Katsoja voi osallistua taiteilija Martta Tuomaalan vetämään kunto-ohjelmaan polkemalla pyörää. Jos haluat treenata, ota hikipyyhe, juomapullo, treenivaatteet ja sisällä käytettävät lenkkarit mukaan. Valitettavasti peseytymismahdollisuuksia ei ole tarjolla. Sori siitä! www.facebook.com/events/1161179914002752 Prosak 13.12. The Idealist 22.12. Paska Vuosi Fest 30.12.
10 / 2016 • 19 Voima suosittelee Koonnut Kaisu Tervonen ei mitään hävettävää Rikki-kollektiivin näyttely käsittelee mielenterveysongelmia. joskus on pahempiakin päiViä kuin niitä, jolloin tukka on huonosti. Jyväskylän Galleria Ratamon Bad Hair Days -näyttelyn nimen ironia ei jää huomaamatta. Valtakunnallisen Rikki-taideprojektin kautta muotoutuneen valokuvaajakollektiivin näyttelyn teemana ovat mielenterveysongelmat ja normeista poikkeaminen. Mukana on valokuvasarjoja, installaatioja videotaidetta. Rikki-pRojekti aloitti sarjakuvasta mutta on laajentunut myös muun kuvataiteen puolelle. Mukana on niin taide-alan ammattilaisia kuin aloitteleviakin tekijöitä, yhteensä jo 80 jäsentä. Minna Esantytär, yksi valokuvakollektiivin taiteilijoista, on ollut Rikki-projektin toiminnassa mukana alusta saakka. ”Projektissa mukanaolossa ei ole rajoitteita sen suhteen, mitä on aiemmin tehnyt. Ansioluetteloita ei lueta tai tarkastella meriittejä. Ei ole myöskään välttämätöntä, että mielenterveysongelmista on omakohtaista kokemusta”, hän summaa. Valokuvakollektiivin ja koko Rikki-projektin tekijöitä yhdistää lähinnä tavoite poistaa mielenterveysongelmista kärsivien kokemaa stigmaa. bad haiR days -näyttelyyn tulee Minna Esantyttäreltä kolme teoskokonaisuutta. Yksi on sosiaalisia pelkoja käsittelevä videoteos ja toinen installaatio, jossa muun muassa tabut eivät ole kuin karkkia vaan karkkia. Kolmas on valokuvasarja Leimatut, joka esittelee ihmisiä arkisissa tilanteissa diagnoosi-leima otsassaan. ”Kuvasin projektiin 30–40 ihmistä. Halusin mukaan kaikenlaisia ihmisiä kaupan kassajonosta nuorisopappiin. Mukana on myös muutama niin sanottu julkkis korostamassa pointtia, että me ollaan kaikki samalla viivalla ja ettei ulkoisten seikkojen perusteella voi tietää, kenellä joku diagnoosi sattuu olemaan.” Kuvaaja ei itsekään tiennyt, oliko kuvattavilla diagnooseja vai ei. Näyttelyn muut taiteilijat ovat Neo Aarnikotka, Laura Mustonen, Jenni Holma, Heli Kaskinen, Veera Konsti, Esa Luoto, Pinja Nikki ja Noora Sandgren. Rikki-pRojekti julkaisi syyskuussa ensimmäisen taidelehtensä Rikki. Suunnitteilla on toinen numero ensi syksyksi. Sitä ennen kollektiivin taidetta näkee paitsi Jyväskylässä myös Raaseporissa, jonka Galleria Kobrassa on 7.2.–25.3. esillä tekijöiden valokuvaa ja sarjakuvaa. Näyttelyn nimi on Ei hävetä. kaisu teRVonen Bad Hair Days 15.12.–8.1. Galleria Ratamo, Jyväskylä Galleriassa järjestetään 19.12. klo 17–20 näyttelyyn liittyvä Puhetta kuvista -keskusteluilta, johon yleisö voi lähettää omia kuviaan. www.facebook.com/events/104874303334307/ Docpoint 23.–29.1. Dillon Cooper 18.1. Kevään sarjaliput myynnissä! J.S. Bach ouluoratorio J
200 lehteä maailman avartamiseen. Tutustu ja tilaa omasi! KulTTuuri-, mielipideja TiedelehTien liiTTo KulTTi ry. www.KulTTiKisKa.fi • KulTTi@KulTTi.neT • 044 755 5158 KulttiKisKa.fi uteliaiden ihmisten digitaalinen lehtikioski. KulTTiKisKa on muKana Kaapelin joulussa 9.–11.12. ja 16.–18.12. rauhan puolesTa Rauhan puolesta on Rauhanpuolustajien jäsenlehti ja kulttuuri-, mielipideja uutislehti, jonka aiheita ovat mm. rauhanrakennus, sodanvastustus, sosiaalisen ja taloudellisen oikeudenmukaisuuden edistäminen, ihmisoikeuksien puolustaminen ja luonnon hyvinvointi. Ilmestyy kuusi kertaa vuodessa. Tilaushinta on 36 €, Rauhanpuolus tajien jäsenet saavat sen ilmaiseksi. 9/2016 Marraskuu | voiMa.fi kynnysliite ville ranta ?MeeMit???•???612-Marssi???•???LÄski Voima Ilmaisena telineistä jaettava yhteiskunnallinen kulttuurilehti, jota kannattaa tukea tilamaalla se kotiin. Varmistat samalla että numeroita ei jää väliin. 10 numeroa vuodessa / 39 euroa Tilaukset: tilaukset@voima.fi, kauppa.voima.fi, 044 238 5109 www.voima.fi diplo&nG Le Monde diplomatique & Nov aja Gazeta on Maailman poliittinen aikakauslehti, jonka selkäranka on 30 kielellä ja 47 eri painoksena ilmestyvä Le Monde diplomatiquen lehtiperhe. Kuusi numeroa vuodessa, 46 nelivärisivua. Vuositilaus 30/34 euroa sisältää myös digilehden (pelkkä digi 25 euro/vuosi) Tilaukset: mondediplo.fi/tilaukset www.mondediplo.fi KulTTuuriVihKoT Yhteiskunnallinen kulttuurilehti. Ajattelua ja aktivismia, sivistystä ja solidaarisuutta. 6 numeroa vuodessa. Kestotilaus 44 e / vuosi, määräaikainen 51 e / vuosi. Lahjatilaus vuodeksi 2017 nyt vain 35,70! tilaus@kulttuurivihkot.fi / (09) 4114 5369 www.kulttuurivihkot.fi elonKehÄ Syväekologinen kulttuurilehti, jossa filosofia, taide ja luonnontieteet kohtaavat. Omavaraisuuden äänenkannattaja vuodesta 1995 alkaen. 4 numeroa vuodessa. Tilaus 35 euroa. Irtonumero 9 euroa. Tilaukset: elonkeha.tilaus@gmail.com www.elonkeha.com arKKiTehTi Arkkitehtuurista kiinnostuneiden tietolähde. Arjen ympäristöt, kaupunki kulttuuri, uusi arkkitehtuuri, kritiikki. Monipuolinen ja kansain välinen. Nyt myös digitaalisena www.ark.fi. Irtonumero 17 €, tilaus 94 € / digilehti 54 € (kesto), opiskelijat alk. 53 € / 30 €. Tilaukset: julkaisut@ark.fi www.ark.fi Kristosofi Kristosofi kertoo ihmisen kehityksestä karman, jälleensyntymisen ja Vuorisaarnan valossa, uskonnoista ja uuden aseettoman sivistyksen mahdollisuudesta, kristosofisten kirjailijoiden tuotannosta. 10 numeroa vuodessa 32 euroa, irtonumerot 4 euroa. Tilaukset: 050 369 7534, anja.kesavuori@gmail.com www.kristosofi.fi lapsen maailma Kun tarvitset kättä pidempää lastenkasvatukseen, tilaa Lastensuojelun Keskusliiton mainio kuukausilehti. Tänä vuonna ilmestyy jo lehden 75. vuosikerta! 11 numeroa vuodessa. 72 euroa (kesto), 83 euroa (12 kk), 56 euroa (6 kk), 55,50 euroa (12 kk opiskelijat) www.lapsenmaailma.fi solidaarisuus Solidaarisuus-lehti kertoo globaaleista kehityskysymyksistä sekä ihmisten arjesta, jota Solidaarisuuden kehitysyhteistyö naisten aseman ja ihmisarvoisen toimeentulon vahvistamiseksi parantaa. Ilmestyy kaksi kertaa vuodessa. Ilmainen. solidaarisuus@solidaarisuus.fi www.solidaarisuus.fi NuorisotutKimus Nuorisotutkimuksessa julkaistaan tieteellisiä artikkeleita, katsauksia, haastatteluja, ajankohtaisia puheenvuoroja nuorisoja yhteiskuntapolitiikasta, kirja-arvioita ja lektioita. 4 numeroa vuodessa. Tilaushinta 32/30 €. Irtonumero 8 €. www.nuorisotutkimusseura.fi/ nuorisotutkimus-lehti Grafia-lehTi Grafia-lehti on visuaalisen viestinnän alan äänenkannattaja. Palkittu kulttuurilehti taustoittaa graafisen suunnittelun ja kuvituksen ilmiöitä laaja-alaisesti sekä kertoo alan tekijöistä ja heidän töistään. Vuosikerta 30 € Irtonumero 7,50 € www.grafia.fi/lehti sosioloGia-lehTi Sosiologia on neljästi vuodessa ilmestyvä, vertaisarvioitu yhteiskuntatieteellinen aikakauslehti, jota julkaisee The Westermarck Society ry. Lehti on perustettu vuonna 1964 sosiologien tieteelliseksi yhdyssiteeksi. Tilaukset: liity Westermarck-seuraan: (56€/v sis. Sosiologian ja Acta Sociologican, opiskelijat 23€/v sis. Sosiologian). Tilaa ilman jäsenyyttä (55€/v) www.sosiologia.fi
200 lehteä maailman avartamiseen. Tutustu ja tilaa omasi! KulTTuuri-, mielipideja TiedelehTien liiTTo KulTTi ry. www.KulTTiKisKa.fi • KulTTi@KulTTi.neT • 044 755 5158 KulttiKisKa.fi uteliaiden ihmisten digitaalinen lehtikioski. KulTTiKisKa on muKana Kaapelin joulussa 9.–11.12. ja 16.–18.12. rauhan puolesTa Rauhan puolesta on Rauhanpuolustajien jäsenlehti ja kulttuuri-, mielipideja uutislehti, jonka aiheita ovat mm. rauhanrakennus, sodanvastustus, sosiaalisen ja taloudellisen oikeudenmukaisuuden edistäminen, ihmisoikeuksien puolustaminen ja luonnon hyvinvointi. Ilmestyy kuusi kertaa vuodessa. Tilaushinta on 36 €, Rauhanpuolus tajien jäsenet saavat sen ilmaiseksi. 9/2016 Marraskuu | voiMa.fi kynnysliite ville ranta ?MeeMit???•???612-Marssi???•???LÄski Voima Ilmaisena telineistä jaettava yhteiskunnallinen kulttuurilehti, jota kannattaa tukea tilamaalla se kotiin. Varmistat samalla että numeroita ei jää väliin. 10 numeroa vuodessa / 39 euroa Tilaukset: tilaukset@voima.fi, kauppa.voima.fi, 044 238 5109 www.voima.fi diplo&nG Le Monde diplomatique & Nov aja Gazeta on Maailman poliittinen aikakauslehti, jonka selkäranka on 30 kielellä ja 47 eri painoksena ilmestyvä Le Monde diplomatiquen lehtiperhe. Kuusi numeroa vuodessa, 46 nelivärisivua. Vuositilaus 30/34 euroa sisältää myös digilehden (pelkkä digi 25 euro/vuosi) Tilaukset: mondediplo.fi/tilaukset www.mondediplo.fi KulTTuuriVihKoT Yhteiskunnallinen kulttuurilehti. Ajattelua ja aktivismia, sivistystä ja solidaarisuutta. 6 numeroa vuodessa. Kestotilaus 44 e / vuosi, määräaikainen 51 e / vuosi. Lahjatilaus vuodeksi 2017 nyt vain 35,70! tilaus@kulttuurivihkot.fi / (09) 4114 5369 www.kulttuurivihkot.fi elonKehÄ Syväekologinen kulttuurilehti, jossa filosofia, taide ja luonnontieteet kohtaavat. Omavaraisuuden äänenkannattaja vuodesta 1995 alkaen. 4 numeroa vuodessa. Tilaus 35 euroa. Irtonumero 9 euroa. Tilaukset: elonkeha.tilaus@gmail.com www.elonkeha.com arKKiTehTi Arkkitehtuurista kiinnostuneiden tietolähde. Arjen ympäristöt, kaupunki kulttuuri, uusi arkkitehtuuri, kritiikki. Monipuolinen ja kansain välinen. Nyt myös digitaalisena www.ark.fi. Irtonumero 17 €, tilaus 94 € / digilehti 54 € (kesto), opiskelijat alk. 53 € / 30 €. Tilaukset: julkaisut@ark.fi www.ark.fi Kristosofi Kristosofi kertoo ihmisen kehityksestä karman, jälleensyntymisen ja Vuorisaarnan valossa, uskonnoista ja uuden aseettoman sivistyksen mahdollisuudesta, kristosofisten kirjailijoiden tuotannosta. 10 numeroa vuodessa 32 euroa, irtonumerot 4 euroa. Tilaukset: 050 369 7534, anja.kesavuori@gmail.com www.kristosofi.fi lapsen maailma Kun tarvitset kättä pidempää lastenkasvatukseen, tilaa Lastensuojelun Keskusliiton mainio kuukausilehti. Tänä vuonna ilmestyy jo lehden 75. vuosikerta! 11 numeroa vuodessa. 72 euroa (kesto), 83 euroa (12 kk), 56 euroa (6 kk), 55,50 euroa (12 kk opiskelijat) www.lapsenmaailma.fi solidaarisuus Solidaarisuus-lehti kertoo globaaleista kehityskysymyksistä sekä ihmisten arjesta, jota Solidaarisuuden kehitysyhteistyö naisten aseman ja ihmisarvoisen toimeentulon vahvistamiseksi parantaa. Ilmestyy kaksi kertaa vuodessa. Ilmainen. solidaarisuus@solidaarisuus.fi www.solidaarisuus.fi NuorisotutKimus Nuorisotutkimuksessa julkaistaan tieteellisiä artikkeleita, katsauksia, haastatteluja, ajankohtaisia puheenvuoroja nuorisoja yhteiskuntapolitiikasta, kirja-arvioita ja lektioita. 4 numeroa vuodessa. Tilaushinta 32/30 €. Irtonumero 8 €. www.nuorisotutkimusseura.fi/ nuorisotutkimus-lehti Grafia-lehTi Grafia-lehti on visuaalisen viestinnän alan äänenkannattaja. Palkittu kulttuurilehti taustoittaa graafisen suunnittelun ja kuvituksen ilmiöitä laaja-alaisesti sekä kertoo alan tekijöistä ja heidän töistään. Vuosikerta 30 € Irtonumero 7,50 € www.grafia.fi/lehti sosioloGia-lehTi Sosiologia on neljästi vuodessa ilmestyvä, vertaisarvioitu yhteiskuntatieteellinen aikakauslehti, jota julkaisee The Westermarck Society ry. Lehti on perustettu vuonna 1964 sosiologien tieteelliseksi yhdyssiteeksi. Tilaukset: liity Westermarck-seuraan: (56€/v sis. Sosiologian ja Acta Sociologican, opiskelijat 23€/v sis. Sosiologian). Tilaa ilman jäsenyyttä (55€/v) www.sosiologia.fi
22 • 10 / 2016 Kirj oitt aja toim ii tutk ijan a BIO S-t utk im usy ksik öss ä. Fossiilikapitalismin synty sa amme päiVittäin uutta tietoa ilmastonmuutoksen seurauksista. Samalla tiedämme vähän siitä, kuinka ajauduimme ilmaston lämpenemisen kaltaiseen sekasotkuun. Historioitsija Andreas Malm tarjoaa kirjassaan Fossil Capital kiinnostavan näkökulman ilmastonmuutoksen syntysijoille. Ne löytyvät 1800-luvun alun englantilaisesta puuvillateollisuudesta, jossa kivihiiltä hyödyntävä höyryvoima valjastettiin teolliseen käyttöön. Taloushistoria korostaa höyryvoiman ylivoimaisuutta verrattuna varhaisteollisuuden vesivoimaan. ”Kun James Watt höyrykoneen keksi, ei maailma ollut entisensä.” Vesi voima oli kuitenkin hyvin kilpailukykyistä. Se oli vuosikymmeniä höyryvoimaa edullisempaa, tehokkaampaa ja kestävämpää. Lisäksi käyttämättömiä vesivaroja oli runsaasti tarjolla. Miksi siis siirryttiin höyryvoimaan? VesiVoimateollisuus oli rakennettava sinne, missä virtasi, eli syrjäisten koskien varsille. Patruunat hallitsivat syrjäisiä tehdasyhteisöjä feodaaliherran tavoin. Yhteisöt vaativat kuitenkin tukuittain rahaa ja päänvaivaa. Investointi tehtaaseen ei riittänyt, vaan työväestölle oli rakennettava asumukset, kaupat ja kirkot. Kaiken kukkuraksi paikalle houkutellut työläiset karkailivat, lakkoilivat ja vaativat parempaa palkkaa. Höyryvoima alkoi näyttäytyä houkuttelevalta sijoituskohteelta. Sillä oli puolellaan ratkaiseva etu. Kivihiilen avulla teollisuus pystyttiin irrottamaan vesivoiman maantieteellisistä rajoitteista. Höyrykone mahdollisti tuotannon sijoittamisen sinne, missä oli joukoittain järjestäytymätöntä ja halpaa työvoimaa – keskelle kaupunkeja. Urbaanin tehtaan valossa työväestö pysyi myös nuhteessa, kelloa katsomatta. FossiilieneRgia oli lyömätön myös toisessa suhteessa. Wattin manttelinperijöiden askarrellessa höyryvoiman parissa osa insinööreistä puuhasi vesivallankumousta. Tarkoituksena oli johtaa isoja vesimassoja kanavajärjestelmillä tehtaiden ja kaupunkien energiaksi. Hankkeet kaatuivat investointien puutteeseen. Virtaavan veden yhteiskäyttö vaati kapitalisteilta yhteistyötä ja suunnittelua. Kapitalismin anarkia kannusti täysin päinvastaiseen toimintaan, nopeisiin voittoihin ja ankaraan kilpailuun. Pääoman omistajien huomio kohdistui veden sijaan markkinoilta hankittavaan fossiilienergiaan, jolla kukin pystyi käskemään omaa konettaan ja työvoimaansa miten lystäsi. Fossiilienergia ei ole neutraali luonnonvoima, vaan siihen on liittynyt aina valtakamppailu. Ne, jotka ener giaa hallitsevat, komentavat niitä, joilla on siihen rajoitettu pääsy. Fossiilienergiasta kapitalismi löysi ainutlaatuisen energialähteen, jolla käskeä ja hallita. Samalla käyntiin pyörähti jatkuvan kasvun fossiilitalous, joka tupruttaa massoittain hiilidioksidipäästöjä. Eikä maailma ole ollut sittemmin entisensä. teRo toiVanen tutkijaliitosta teksti janica bRandeR kuVa ninni kaiRisalo harha vegeilyn vaikeudesta Sekasyöjän ruokavalio ei muutu hankalaksi ja ilottomaksi, jos hän korvaa osan lihaja maitotuotteista kasviksilla – päinvastoin. k a sVisRuok a on mautonta eikä vie nälkää. En halua tehdä syömisestä hankalaa. Tehotuotanto on ikävää, mutta yksi ihminen ei mahda sille mitään. Olen kuullut nämä perustelut lähes aina, kun puhun eläinperäisen ruoan vähentämisestä. Kymmenen vuotta sitten toistelin niitä itsekin. Nykyään olen sekasyöjä, jonka ruokavalio on muuttunut vuosi vuodelta kasvispainotteisemmaksi. Ennakkoluuloistani huolimatta muutos on ollut helppo, koska olen tehnyt sen hiljalleen. Kasvisruoka on keventänyt omaatuntoani ja ruokalaskujani. Lisäksi syön julmetun paljon herkullisempaa ja monipuolisempaa ruokaa kuin entisessä jauhelihaelämässäni. Lihansyöntiä puolustellaan usein maukkaudella, helppoudella ja ravinteikkuudella. Todellisuudessa lihapainotteinen ruokavalio on usein kasvispainotteista tylsempi, ja laadukas kasvisruoka täyttää vatsan yhtä hyvin kuin pihvi. Mursin vegeilyyn liittyvät harhaluulot, joihin uskoin ennen itsekin . Väite 1: kasVisRuoka ei ole kunnon Ruokaa Jos ajattelet näin, jätät varmaan tänä jouluna laatikot ja rosollin syömättä? Eipäs hiivitä napsimaan karjalanpiirakoita tai siunailla kesäkeiton ihanuutta. Nämä tutut perinneruoat kun ovat sitä parjattua kasvisruokaa. Kasvisruoan taivastelu on outoa etenkin vanhojen ihmisten suusta. Maaja metsätalousministeriön tilastojen mukaan lihaa syötiin 50 vuotta sitten puolet vähemmän kuin nyt. Yksi ihminen söi reilut 30 kiloa lihaa vuodessa, siis noin 600 grammaa viikossa. Ajatus, jonka mukaan vain liharuoka on oikeaa ruokaa, on tuore keksintö. Väite 2: kasVisRuoka ei Vie nälkää Ei vie lihakaan, jos proteiinin osuus ateriasta on riittämätön. Tärkeintä on se, että ruoassa on tarpeeksi proteiinia, ei se, että se on eläinproteiinia. 100 grammassa härkäpavusta tehtyä Härkistä on 17 grammaa proteiinia, nauta-sikajauhelihassa 17,6 grammaa. Hyvää kasvisproteiinia ei tarvitse syödä valtavaa määrää, jotta vatsa täyttyisi. Istumatyötä tekevä nykyihminen ei myöskään tarvitse ylettömästi proteiinia. Pari viikoittaista salikäyntiä eivät vielä kasvata proteiinintarvettasi Bull Mentulan tasolle. Lihasten kasvu vaatii päivittäin 1,4?1,8 grammaa proteiinia painokiloa kohti. Liikuntatieteiden tohtori ja akatemiatutkija Juha Hulmi huomauttaa Lihastohtori-blogissaan, että sekasyöjät saavat jo nyt ruoastaan 1?1,5 grammaa proteiinia painokiloa kohti miettimättä ravitsemustaan erityisemmin. Kinkun ja munien mättämisestä varmuuden vuoksi ei hyötyä, koska ylimääräinen proteiini varastoituu ras250 grammaa härkistä 1 keltasipuli 4?6 valkosipulinkynttä 1 pieni kesäkurpitsa 1 pieni myskikurpitsa 2 porkkanaa 2 tölkkiä tomaattimurskaa 1 teelusikallinen chilijauhetta 1 ruokalusikallinen valkoviinietikkaa 2 kourallista tuoretta timjamia suolaa sokeria mustapippuria öljyä kuullottamiseen Lisukkeeksi: 80 grammaa pastaa per henkilö 1. Kuori ja silppua keltaja valkosipuli. Kuutioi kesäkurpitsa. Leikkaa myskikurpitsasta kuori pois ja kuutioi kurpitsa. Kuori ja paloittele porkkanat. Silppua timjami. 2. Lorauta kattilaan öljyä. Kuullota valkoja keltasipulia sekä chiliä pari minuuttia keskilämmöllä. Lisää joukkoon myskikurpitsa ja porkkanat, joiden kypsymisessä kestää pisimpään. Kuullota toiset pari minuuttia sekoitellen ja kaada joukkoon tomaattimurska. 3. Keitä kastiketta, kunnes myskikurpitsa on pehmeää, mutta vielä pureksittavaa. Lisää tässä vaiheessa joukkoon nopeasti kypsyvä kesäkurpitsa ja keitä viitisen minuuttia. Kaada lopuksi joukkoon härkis. Mausta kastike timjamilla, valkoviinietikalla, suolalla, pippurilla ja sokerilla. Voit käyttää sokeria lähes yhtä paljon kuin suolaa. Se taittaa tomaatin happoja ja syventää makuja. 4. Anna kastikkeen vetäytyä kannen alla, kun keität pastan. Koristele annos tuoreella timjamilla. Vegaaninen härkis-kurpitsabolognese (4?6 annosta)
10 / 2016 • 23 harha vegeilyn vaikeudesta Sekasyöjän ruokavalio ei muutu hankalaksi ja ilottomaksi, jos hän korvaa osan lihaja maitotuotteista kasviksilla – päinvastoin. vaksi. Lihaksesi eivät siis surkastu, jos korvaat osan lihasta pavuilla, mutta vararenkaasi voi sulaa. Aika hyvä diili. Väite 3: kasVisRuoka on pahaa Kaikki ruoka on pahaa, jos et osaa valmistaa sitä tai raaka-aineet ovat huonoja. Harva nyrpistelee nenäänsä moussakalle, Snickers-kakulle, curryille, tacoille tai mättöpastoille. Kaikki nämä ja tuhannet muut herkut on mahdollista valmistaa ilman eläinperäisiä raaka-aineita. Jos kasvisruoka maistuu pahalta, vika on yleensä kokissa, ei rehuissa. Väite 4: Vegeily Rajoittaa RuokaValiota liikaa Hedonistisesta näkökulmasta kasvispainotteinen sekaruokavalio on runsaampi ja herkullisempi kuin lihapainotteinen. Monen sekasyöjän ruokavalio junnaa tylsillä laduilla: joka toinen päivä jauhelihaa, joka toinen päivä broilerisuikaleita. Korvaavien proteiinilähteiden kokeilu tuo keittiöön paljon maukkaita ja kiinnostavia tuttavuuksia. Perusmarketistakin löytyy toistakymmentä erilaista papu-, linssija hernelajiketta. Entä oletko kokeillut jo quornia, seitania, Härkistä, Nyhtökauraa, tavallista ja pehmeää tofua? Kasvispainotteisen sekaruoka valion positiivinen ongelma on valinnanvapaus. Hyvää syötävää on niin paljon, että kaikkea ei tahdo ehtiä testata. Väite 5: kasVissyönti on ituhippien hyödytöntä pelleilyä Kehonrakentaja, räppäri ja mielipidevaikuttaja Musta Barbaari on vegaani. Arnold Schwarzenegger kannustaa jenkkejä vähentämään lihansyöntiä sloganilla ”less meat, less heat”. Irwin Goodmanille ja Frederikille maskuliinisia rillumarei-hittejä kynäillyt Vexi Salmi ei syö lihaa. Melkoisia ituhippejä, eikö? Ilmastoa kuormittavimpia eläinperäisiä ruoka-aineita ovat naudanliha, juusto ja sianliha. Ruokavaliotaan voi muuttaa ekologisemmaksi jo vähentämällä näitä ruokia. Jos jätät joka viikko ostamatta 200 gramman leikkelepaketin, lihankulutuksesi vähentyy vuodessa yli kymmenen kiloa. Jos jokainen suomalainen sekasyöjä vähentäisi lihansyöntiään edes leikkeleiden verran, lihankulutuksemme voisi vähentyä vuosittain jopa yli 50 miljoonaa kiloa. Pienetkin valinnat ovat siis suuria askelia oikeaan suuntaan, vaikka et haluaisi olla täysvegaani. Lähteet: Fineli, Ilmastoopas.fi, Juha Hulmin Lihastohtoriblogi, maaja metsätalous ministeriö Kirjoittaja on toimittaja ja ruokabloggaaja, joka ei halua syödä missään mielessä pahaa ruokaa. näin vähennät lihan ja maidon kulutustasi helposti: ? Älä osta leikkeleitä. ? Käytä juuston sijaan välillä kasvislevitteitä, kuten hummusta ja paprikatahnaa. ? Korvaa osa maitovalmisteista kasvistuotteilla. Jos et pysty luopumaan juustosta, vaihda edes maitojugurtit kaurajugurtteihin. ? Pidä aluksi yksi kasvisruokapäivä viikossa. Lisää päiviä vähitellen, esimerkiksi yksi päivä joka kuukausi. ? Korvaa maitosuklaa tummalla suklaalla. Suosi irtokarkkeja, joissa ei ole eläinperäistä liivatetta eli gelatiinia. inspiroidu Vegemessuilla Ideoita kasvisruokailuun voi etsiä Helsingin Vegemessuilta 28.1.2017. Tapahtuma kokoaa Suvilahden Kellohalliin kasvisruokabrändejä, järjestöjä ja huippukokkeja. Messuilla pääsee maistelemaan esimerkiksi Hans Välimäen ja Sasu Laukkosen kaltaisten Michelin-kokkien kasvisherkkuja. Tapahtuman järjestäjä Vegemessujen tukiyhdistys ry. kertoo tavoitteekseen osoittaa, että veganismi voi olla helppoa ja maukasta. Lisätietoa tapahtumasta löytyy osoitteesta www.vegemessut.fi
24 • 10 / 2016
10 / 2016 • 25 TeksTi iida simes kuvaT velda Parkkinen maailman vapaimman sanan puolustaja Elina Grundström tietää vuoden suurimman uutisen. a rvovalTainen kivitalo osoitteessa Eteläranta 10 tunnetaan elinkeinoelämän johtajien sanelupolitiikan päämajana. Siellä pitää vielä jonkin aikaa toimistoaan vahti koirien vahtikoira, Julkisen sanan neuvosto (JSN). Määritelmänsä mukaan se on ”tiedotusvälineiden kustantajien ja toimittajien perustama elin, jonka tehtävänä on tulkita hyvää journalistista tapaa sekä puolustaa sananja julkaisemisen vapautta. Se ei ole tuomioistuin eikä se käytä julkista valtaa.” Elina Grundström on JSN:n 14. puheenjohtaja ja sen ensimmäinen naispuolinen puheenjohtaja. Lasikattojen maassa se on merkittävä saavutus. Kansainvälisen Toimittajat ilman rajoja -järjestön erittäin luotettavina pidetyissä sananvapauslistauksissa Suomi on ollut ykkösenä seitsemän peräkkäisen vuoden ajan. Grundström tietää syitä tähän. ”Meillä on loistava tilanne, kun median itsesäätely toimii niin hyvin ja on niin kattava. Lähes kaikki tiedotusvälineet, jopa mielipideja yhdistyslehdet, ovat sitoutuneita Journalistin ohjeisiin.” Julkisen sanan neuvosto laati Journalistin ohjeet mediajärjestöjen kanssa perustamisvuonnaan 1968. Ne olivat alun perin nimeltään Lehtimiehen ohjeet. Painovapauslaki täytti juuri 250 vuotta. Se laadittiin Ruotsin valtiopäivillä – maamme oli osa kolmen kruunun valtakuntaa – mutta sen laati nuori pohjalainen kappalainen Anders Chydenius. Laki poisti ennakkosensuurin, teki yhteiskunnallisesta keskustelusta ja valtaapitävien arvostelusta sallittua. Maailman edistyksellisin julkisuuslaki teki oikeuslaitosten asiakirjoista julkisia. vuoden 2016 lopussa ”sananvapaus” nousi otsikoihin, eikä vain valemediassa herkästi leimahtelevien rasistien toimesta. Sanaa käyttivät arvostetut journalistit. He eivät puhuneet sananvapauden juhlavuodesta vaan päätoimittajan asemasta ja pääministerin mahdollisesta ylireagoinnista. Pääministeri Juha Sipilä vieraili marraskuussa Talvivaaran kaivoksessa, jota pyörittävä yhtiö oli uudestisyntynyt nimellä Terrafame Group. Sipilä kertoi hallituksen talouspoliittisen ministerivaliokunnan puoltaneen esitystä, jonka mukaan Terrafame saisi 100 miljoonan euron lisäpääomituksen. Pääministeri poseerasi tiedotusvälineissä Terrafamepipo päässä ja nimitti sangen maallista rahoituspäätöstä ”ihmeeksi”. Pian selvisi, että Sipilän sukulaiset omistavat Terrafamelle keikkaa tekevästä konepajayhtiöstä viisi prosenttia. Alkoi pohdinta siitä, olisiko Sipilän pitänyt ymmärtää esteellisyytensä Terrafamen lisärahoituskysymyksessä. Tiedotusvälineiden puidessa tätä, Sipilä ehti uhriutua Talvivaaran entisen toimitusjohtajan Pekka Perän tyyliin ja nostaa perheensä kärsimykset mediakeskusteluun. Joulukuun alussa Suomen Kuvalehti kertoi Yleisradion päätoimittajan Atte Jääskeläisen rajoittaneen asian uutisointia sen jälkeen, kun Sipilä oli reagoinut Yleisradion juttuun. Soppa alkoi kiehua yli. Toimittajienkin piireissä vaadittiin Sipilän eroa, Jääskeläisen eroa, molempien eroa, toimittajille työrauhaa, tai maltillisemmin asian selvittämistä median uskottavuuden ja sananvapauden varjelemisen takia. Pitäisikö Jääskeläisen erota? ”Julkisen sanan neuvosto ei ota kantaa tällaisiin asioihin. Neuvosto tulkitsee yleensä ainoastaan sitä, onko yksittäisissä julkaistuissa jutuissa rikottu Journalistin ohjeita. Lisäksi meille voi kannella sananvapauden rajoittamisesta, ja silloin kyse voi olla hyvin monenlaisista asioista”, kertoo Grundström. ”On hyvä muistaa, että Suomessa päätoimittajalla on vahva asema, ja tämä on myös yksi hyvän lehdistönvapaustilanteemme syy. Päätoimittaja tekee julkaisupäätökset, ja hän myös vastaa niistä esimerkiksi Julkisen sanan neuvostolle. Keskustelu menee harhateille, jos luullaan että yksittäiset toimittajat saavat päättää linjauksista.” Grundström suosittelee lukemaan Tampereen yliopiston viestinnän, median ja teatterin yksikön professorin Janne Seppäsen blogikirjoituksen. Otsikon ”Päätoimittaja päättää” alla Seppänen aloittaa hauskasti: ”Käyttääkseni paperisen Uuden Suomen päätoimittajan Jyrki ’Jökö’ Vesikansan (kai) huumoriksi tarkoitettua heittoa: ’Toimittajat ovat Suomen ainoita ihmisiä, joilla ei ole sananvapautta, koska he ovat päätoimittajansa alaisia.’ Hyvä päätoimittaja kykenee tekemään myös sellaisia julkaisupäätöksiä, jotka eivät toimittajaa miellytä.” Seppänen kirjoittaa myöhemmin: ”Poliitikot suhtautuvat usein eri tavoin julkisen palvelun ja kaupallisen median toimintaan. Mediatajultaan harhaisimmat ministerit saattavat kuvitella, että julkisen palvelun media on jotenkin heidän omistuksessaan ja käyttäytyä sen mukaisesti. Tämä asettaa päätoimittajalle erityisen kovia vaatimuksia.”
26 • 10 / 2016 onko niin kuTsuTTu valemedia, sen epäluotettavaa tai jopa valheellista informaatiota suoltavat alustat, uhka perinteiselle journalismille? ”Valemediasta on tullut brändejä, joihin moni osaa viitata”, vastaa Grundström. ”Mutta ne eivät ole niin merkittäviä kuin kuvitellaan. Näitä sivustoja menee ja tulee. Esimerkiksi Hommaforumista puhuttiin ennen paljon, mutta enää se ei kiinnosta ketään.” ”Valemedian sijaan pitäisi puhua siitä, millä todella on merkitystä”, Grundström kiihtyy. ”Eli miten tukea faktapohjaista tiedonvälitystä.” Niin, miten? ”Pitäisi huolehtia oikean journalismin toimintaedellytyksistä.” Grundström luettelee sujuvasti ongelmia. ”Postia ei enää tueta. Parlamentaarinen lehdistötuki lakkautettiin tai oikeastaan yhdistettiin puoluetukeen. Lehtien arvonlisäveroa nostettiin. Suomi on pieni kielialue, jonka elinkeinoelämän menestys perustuu faktapohjaiseen tarkistettuun tietoon”, sanoo Grundström painokkaasti. ”Poliitikkojen pitäisi ymmärtää, että nämä ovat herkkiä aikoja. Digilehdet eivät ole vielä lyöneet läpi niin, että ne olisivat kannattavia ilman paperilehtien tilausmaksuja. Jos posti ei kulje kunnolla, tilauksia perutaan.” ”On myös vastuutonta, että poliitikot hälventävät journalismin ja valemedian välistä rajaa puheissaan.” Grundström ei halua ottaa kantaa kysymykseen, ketkä poliitikot, mutta hän tarjoaa kaikille sorsituille tien vapautukseen. ”Poliitikotkin voisivat mieluummin kannella Julkisen sanan neuvostoon kuin valittaa kirjoituksissaan luottamuksen puutetta tiedotusvälineisiin.” vaikka GrundsTröm väiTTä ä , ettei osaa Journalistin ohjeita ulkoa, hän viittaa keskustelussa sujuvasti niihin pelkällä numerolla, kuten ”JO 26:een”, joka kuuluu näin: ”Jokaisen ihmisarvoa on kunnioitettava. Etnistä alkuperää, kansallisuutta, sukupuolta, seksuaalista suuntautumista, vakaumusta tai näihin verrattavaa ominaisuutta ei pidä tuoda esiin asiaankuulumattomasti tai halventavasti.” Ohje 26 on ollut keskeinen, kun on esimerkiksi arvioitu, ovatko pilapiirrokset loukkaavia ja saako niitä sensuroida. Traagisin aihetta sivunnut tapaus oli Charlie Hebdo -lehden toimittajien joukkomurha Ranskassa pari vuotta sitten. Ja jo Hesarin piirtäjälegenda Kari suututti monia Kekkosen aikaan. ”Tiedotusvälineellä on oikeus valita näkökulmansa. Pilapiirrosten ja kolumnien tapauksessa kaikenlainen kärjistäminen ja huonon maun puolelle meneminen on sananvapauden nimissä hyvin pitkälle sallittua. Julkisen sanan neuvoston tehtävänä on puolustaa sananvapautta, ja tällaisissa katto on kyllä aika korkealla. Tiedotusvälineellä on oikeus valita käyttämänsä ilmaisut silloinkin, kun ne ovat kiistanalaiset. Ja jos kyseessä on mielipideteksti tai piirros, katto on vielä korkeammalla.” Suurta lehdistötukea saava perussuomalaisen puolueen lehti Suomen uutiset ei ole sitoutunut Journalistin ohjeisiin. Lehti on perustellut tätä monimutkaisin sanankääntein väittäen, ettei se edes ole lähtökohtaisesti riippumaton, koska se on puolueen äänenkannattaja. Se myös pitää ohjeita sananvapautta rajoittavina. Journalistin ohjeista tärkein, pyrkimys totuuteen, ei ehkä olekaan ensisijainen arvo tiedotusvälineelle, jonka edustaman puolueen nokkamiehet julkistavat tiedotteita tuulivoimaloiden liepeillä räjähtelevistä eläinkunnan edustajista. Yhdysvalloissa presidenttiehdokas Donald Trumpin Elina Grundström s. 1963 Tampereella. Valtiotieteen maisteri. Tietokirjailija, journalisti ja kolumnisti. Työskenteli Tampereen yliopistolla journalistiikan vierailijaprofessorina 2013–2014. Toimi Vihreän Langan päätoimittajana 2006–2010 ja Ylioppilaslehden päätoimittajana 1990–1992. Grundströmin teoksia ovat • Malminetsijät. Kertomus kahdesta työttömästä geologista, jotka iskivät kultasuoneen. 2016, S&S • Musta orkidea. Tositarina kukkasista jotka menettivät tuoksunsa. Nemo, 2013 • Globalisaation portinvartijat. Valokuvat Yrjö Tuunanen. Edita, 2004 • Alkuperämaa tuntematon. Kertomus Kiinan keisarista ja kenkätehtaan tytöistä. Valokuvat Yrjö Tuunanen. Tammi, 2002 televisioesiintymisten aikaan jotkut tv-kanavat alkoivat tarkistaa faktoja suorassa lähetyksessä tekstittäen ruudun alalaitaan korjattuja tietoja, kun ehdokas jatkuvasti esitti valheellisia väitteitä. Pitäisikö Suomessakin korjata poliitikkojen sanomisia suorana? ”Ainakin pitäisi olla harkintaa siinä, miten paljon näitä lepakkojuttuja jauhetaan. Valheellisilla väitteillä ei pitäisi saada mediatilaa haltuunsa.” GrundsTröm lukee paljon muutakin kuin kanteluita ja kokouspapereita. ”Suosikkejani ovat narratiiviset tietokirjat. Tänä vuonna olen pitänyt erityisesti Mari Mannisen Yhden lapsen kansasta, joka voitti Finlandia-palkinnonkin, ja Katariina Baerin He olivat natseja -kirjasta.” Narratiivista tietokirjallisuutta hän kirjoittaa itsekin. Termillä tarkoitetaan kertomuksiin perustuvaa, tarinoivaa ja usein viihdyttävääkin tyyliä, jossa filosofisesti ilmaisten edetään ”yksityisestä yleiseen”, eli yksittäisten tapausten kautta saatetaan tehdä suuria johtopäätöksiä. Mielikuvituksellista tekstiä se ei silti ole. ”Joka faktan pitää olla totta”, toteaa Grundström. ”Sellaista kirjoittaessa pitää myös hyväksyä, ettei ehjää tarinaa ehkä saa aikaiseksi. Siitä huolimatta tärkeintä on pysyä totuudessa.” Kirjoittajana häntä kiinnostavat suuret globaalit rahavirrat ja ympäristöongelmat. Musta orkidea -teoksessa hän kirjoitti Indonesian ympäristötuhoista. Loppusanoissaan hän ruoti myös kotimaista näkökulmaa: ”Työskentelin [Vihreä Lanka -]lehdessä vuoteen 2010 saakka ja näin aitiopaikalta ilmastoherätyksen nousun ja tuhon Suomessa. Ilmastonmuutos – tai kuten siihen aikaan sanottiin, kasvihuoneilmiö – tuli suomalaisten tietoisuuteen jo 1980-luvulla. […] Mutta sitten tuli tuhlattu vuosikymmen. Ympäristöongelmien sijaan maailma keskittyi kaupan vapauttamiseen. Ilmastonmuutos painui julkisuudessa niin taka-alalle, että kun [Al Goren] Epämiellyttävä totuus tuli elokuvateattereihin vuonna 2006, se tuntui aivan uudelta puheenaiheelta.” Toimittajana ja kirjailijana Grundström puhuu hyvän journalismin puolesta, ja hyvän journalistin pitää myös tunnistaa tärkeät aiheet. ”Aikajänne on nykyään ihan käsittämättömän lyhyt”, toteaa Grundström viitaten varsinkin sosiaalisessa mediassa ahkerasti kommentoitaviin keskusteluihin. ”Ja liian usein kirjoitetaan tarpeettomista pikkuasioista, vaikka pitäisi puhua paljon suuremmista ongelmista.” Grundström asettaa asioita mittoihinsa. ”Minusta pitäisi ymmärtää, ettei tämän vuoden suurin uutinen ole ollut Trump eikä mikään, mitä Sipilä on tehnyt, vaan se, että Pohjoisnapa oli ennätyslämmin marras kuussa.”
HELSINGIN YLIOPISTO, PÄÄRAKENNUS www.tieteenpaivat.? Suomen suurin tiedetapahtuma tarjoaa tammikuussa luentoja, keskusteluja, väittelyitä, näyttelyitä, uutuuskirjoja ja kaupunkitapahtumia. 11.–15.1.2017 Tieteen päivät Vetenskapsdagarna V ap aa pä äs y! tieteen päivät vetenskapsdagarna www.tieteenpaivat.fi ® Voima.indd 1 23.11.2016 13.13 kertoo kuulovamma-alan uutiset ja ilmiöt sekä mielenkiintoisimmat tarinat. Nappi-lehti KLVL ry:n Tilaa Nappi! 35 € / vuosi (4 numeroa) toimisto@klvl.fi p. 040 7554 551 ALAVERSTAANRAITTI 5, TAMPERE PUH. 03 5656 6966 / 12/6 € WWW.VAPRIIKKI.FI avautuu 5.1.2017 museokeskus Vapriikissa Tampereella! aulakustannus.fi @ aulakustannus Aula & Co ”Virkistävää lukea psykologista trilleriä, joka ei päästä otteestaan. Ja kulttuurierot vain vahvistavat oudon maagista tunnelmaa. Voisi hyvillä mielin sanoa, että Axatin kirja on taikuutta parhaimmillaan.” MESTA.NET Vuoden koukuttavin trilleri jättää suun auki ja ihokarvat pystyyn. AVAA OVI. SE ON VIIMEINEN MAHDOLLISUUTESI
28 • 10 / 2016 Feministin kertomaa Muukalaisja naisviha saavat samanlaisia muotoja Suomessa ja Jordaniassa. TeksTi Johanna koivisTo ”o lemme kaikki ihmisiä ja vapaita valitsemaan, se on minulle feminismiä”, sanoo jordanialainen Besan Jaber ammanilaisessa kahvilassa. Pöydällä Jaberin edessä on vihko, johon hän on kirjoitellut globaaleja identiteettejä käsittelevän gradunsa muistiinpanoja. Alakerrasta kuuluu nuorten aikuisten puheensorinaa ja naurua. Kesäinen lämpö tuulee ikkunasta sisään. Täällä Jordanian pääkaupungissa Weibdehin kaupunginosassa tunnelma on rento, mutta vain parin tunnin ajomatkan päässä on Syyria. Damaskokseen on Ammanista matkaa reilu 200 kilometriä. Sodan seurauksena Jordaniassa on paljon syyrialaisia. YK:n tilastojen mukaan pelkästään rekisteröityneitä pakolaisia on maassa yli 650 000, minkä lisäksi Jordaniassa oleskelevia rekisteröitymättömiä syyrialaispakolaisia arvioidaan olevan lähes saman verran. suomi on kaukana , mutta pieni osa syyrialaisista on löytänyt tiensä myös sinne. Eikä vastaanotto ole aina ollut vieraanvaraista. Äärioikeistolaiset toimijat ovat nostaneet niin sanotun ”naisrauhan” yhdeksi kärjekseen, jolla vastustaa pakolaisten vastaanottamista. Muiden muassa rasistinen katupartioryhmä Soldiers of Odin sanoo suojelevansa suomalaisia naisia ulkomaalaiselta uhalta. Osa äärioikeistolaisista liikkeistä väittää juuri islamin ja muslimien uhkaavan Suomen tasaarvoa. Mutta suomalaiset rasistit eivät ole ainoita, jotka haluavat väittää islamin perustelevan naisten alistamista. Jordaniassa uskonnolla perustellaan monesti vanhoja, naisvihamielisiä tapoja. ”Meillä on kulttuuri, joka haittaa ja alistaa naisia, mutta se ei kumpua islamista. Se on selvästi väärä ajatus”, Jaber sanoo. Jaber itse on muslimi. Hän uskoo, että uskonto on ideologia muiden joukossa ja siten sovitettavissa yhteen niiden kanssa. Hän määritteleekin itsensä myös feministi-marxistiksi. ”Jos koet yhteenkuuluvuutta jonkun ideologian kanssa, ota se, sopeuta ja muokkaa sitä. Jos se ei satu, niin hyvä. Asioita ei tarvitse viedä äärimmilleen.” Feminismille on työtä myös Jordaniassa. Esimerkiksi katuhäirintä on yleistä. ”Jos olet autoileva nainen, sinulla on asiat suhteellisen hyvin. Voit pääasiassa ajaa
10 / 2016 • 29 turvallisesti Ammanissa. Mutta jos et ole autoilija, sinua häiritään lähes joka päivä.” Myös raiskauksia tapahtuu. Jaberin näkemyksen mukaan ne ovat yksi keskeisimmistä naisen asemaan liittyvistä ongelmista Jordaniassa. Lisäksi laki ei aina suojele uhria. Jordanian lainsäädännön mukaan mies, joka on raiskannut naisen, ei joudu tuomituksi teostaan, mikäli nai uhrinsa vuorokauden sisällä tapahtuneesta. ”Jordania on perustettu heimolaille, ja heimoelämäntapa hallitsee täällä yhä. Isojen heimosukujen ihmiset ovat edelleen esimerkiksi korkeilla paikoilla työelämässä. He vaalivat siellä omaa kulttuuriaan, ja heillä on valta ja auktoriteetti. Sukujen jäsenet ovat yleensä läheisiä, ja he menevät naimisiin serkkujensa tai muiden isojen sukujen edustajien kanssa, jotka vaalivat samoja vanhoja perinteitä, joista he yrittävät pitää kiinni. Heimojen tapojen mukaan naiset pysyvät kotona, eivät käy töissä, eivätkä osallistu julkiseen sektoriin”, Jaber kertoo. Hän katsoo, että maskuliinisuuden tapa, joka korostaa kovaäänistä tilan ottamista, kumpuaa tästä heimoperinteestä. Sen mukaan miehen pitää olla vahva, kookas, karski ja työteliäs. Miehen pitää ikään kuin alistaa oma sisäinen feminiininen puolensa toteuttaakseen miehen roolia. Jaber ajattelee, että katuhäirintä on yksi tällaisen maskuliinisuuden muoto: se on väline osoittaa, kenellä on kaduilla valta ja auktoriteetti. Maskuliinisuuden malli linkittyy myös taloudellisiin kysymyksiin. Uusien asioiden ja tapojen kohtaaminen on vaikeaa, kun kaikki aika kuluu rahan ansaitsemiseen. ”Jordania on köyhä maa. Haastattelin miespuolisia ystäviäni, jotka saattavat sanoa naisia loukkaavia asioita. Tajusin, että he eivät välttämättä lue, he eivät ehkä ole koskaan matkustaneet tai olleet tekemisissä muiden kulttuurien kanssa Pohdin, miten he kuluttavat päivänsä: ne kuluvat lähinnä työhön. Siihen, että he tekevät niin kuin heille on sanottu, että tulisi tehdä. Käydä töissä, säästää mahdollisimman paljon rahaa, vuokrata asunto ja kosia jotakin naista, jotta tämä tulisi taloon ja pysyisi siellä kasvattamassa lapsia.” Jaber kerToo oman isänsä olevan vapaamielinen ja avoin. Tämä ei ole painostanut Jaberia menemään naimisiin, tekemään kotitöitä tai pukeutumaan tietyllä tavalla vaan on kannustanut häntä ja hänen sisartaan opiskelemaan ja käymään töissä. ”Mutta sitten on hänen veljensä, minun setäni, ja sitten on tädit ja isoäiti. He kyselevät isältä, onko hän ok sen kanssa, että tulen myöhään kotiin.” Erityisesti vanhemmat sukupolvet ovat huolestuneita tällaisista asioista. Suurin osa vapaamielisemmin ajattelevista jordanialaisista on keskimääräistä rikkaampia ja asuu varakkaammissa kaupunginosissa. Kyse on sekä suku polviettä luokkakysymyksestä. Mutta kyse ei ole uskonnosta. Jaberin mukaan islamia käytetään Jordaniassa kuitenkin monien tapojen perustelemiseen. ”Ne eivät tule islamista, ne tulevat sediltäni.” Uskontoon vetoaminen johtuu Jaberin mielestä ihmisen tarpeesta samastua johonkin. ”Luulen, että heidän on helpointa kääntyä uskonnon puoleen ja ajatella traditioita uskontona.” Vanhojen tapojen ylläpitäminen myös säilyttää auktoriteetin miehillä. ”Mies saattaa sanoa, että hän voi omistaa neljä naista, että nainen on esine niin kuin pullo vettä.” maskuliinisuuden ja sukupuoliroolien rakennelmat ovat toisinaan häkellyttävän samankaltaisia eri paikoissa ja ajoissa. Jaberin ollessa lapsi ihmiset tapasivat päivitellä Jaberin ja hänen sisarensa siniseksi maalattuja huoneita vedoten tyttöjen ja poikien väreihin. Kun suomalaiset katupartiot koettavat ottaa kaupunkitilan hallintaansa ja pitää siinä omaa järjestystään, on melko helppo nähdä, että taustalla on samoja rakennelmia kuin Ammanin kaduilla tapahtuvassa häirinnässä. Molempien ryhmien tavoitteena on määritellä se, kuka julkisessa tilassa voi liikkua. Heidän pyrkimyksensä on osoittaa auktoriteettia ja valtaa. Myös muukalaisviha on yllättävän samanlaista Suomessa ja Syyrian naapurissa. Suomessa hoetaan maahantulijoiden olevan uhka, Jordaniassa heitä haukutaan ”likaisiksi”. ”Yritän aina sanoa, että tämä on humanitäärinen asia. Näillä ihmisillä ei ole toivoa, he ovat tulossa sodasta. Mitä odotatte heidän tekevän? Siivoavan katunne? Eihän se käy järkeen.” Jaberin mielestä humaani suhtautuminen pakolaisiin on feministinen kysymys. ”Kun tästä puhuu ja miettii ääneen, mitä pitäisi tehdä, ihmiset kysyvät, että miksi minä feministinä mietin näitä asioita. Mutta kuten sanoin aiemmin, minulle feminismi tarkoittaa humanismia.” Vaikka Jaber puhuu siitä, kuinka hänen kulttuurinsa taustalla on tekijöitä, jotka osaltaan vaikuttavat raiskauk sien yleisyyteen, hän painottaa, että raiskaus ei kuulu kulttuuriin. Ei myöskään syyrialaisten kulttuuriin. ”Ystäväni ja minä yritämme kertoa ihmisille, että nämä ovat yksittäisiin ihmisiin liittyviä ongelmia, eivät kulttuuriin liittyviä ongelmia.” Asiat voivat onneksi myös muuttua – vaikka toisinaan hitaasti – ja uudet tulijat voivat raikastaa aikaisempien asukkaiden arkea. Jaberin mielestä Jordaniaa vapaamielisemmästä Syyriasta tulleet pakolaiset ovat muuttaneet Ammania avoimempaan ja mukavampaan suuntaan. ”Esimerkiksi monilla syyrialaisilla miehillä on pitkät hiukset, jotka he sitovat kiinni. Se on jotakin, mitä en ole nähnyt Ammanissa koskaan aiemmin. Jos joku mies olisi tehnyt niin aikaisemmin, heitä olisi aivan varmasti haukuttu ja häiritty kadulla. Mutta katso ympärille nyt! Nyt siitä on tulossa muotia!” Ed gar do W . O live ra / CC SuomeSSa hoetaan maahantulijoiden olevan uhka, jordaniaSSa heitä haukutaan ”likaiSikSi”. vanhojen tapojen ylläpitäminen Säilyttää auktoriteetin miehillä. humaani Suhtautuminen pakolaiSiin on feminiStinen kySymyS.
Maailma ei ole valmis. Tarvitaan enemmän kirjoja. Jättimäinen kirjaja elokuvakauppa Rosebud City Center on Asematunnelissa, Makkaratalon alakerrassa. Lähistöllä myös Rosebud Retro. Kauppamme ovat auki joka päivä! rosebud.? Yli 10 000 uutuuskirjaa, pokkaria ja DVD:tä! Tietoa ja kaunoa, uutuuksia ja klassikoita.
10 / 2016 • 31 Cis oy ab sukuPuolen moninaisuus Työelämässä ei ole aina muTkaTonTa. TeksTi heli yli-räisänen • – normihomolehti 10 / 2016 • 31 v uoden alussa kartoitettiin muiden kuin cis-sukupuolisten kokemuksia työelämästä. Kyselyn toteuttivat yhteistyössä Dreamwear Club ry, Trasek ry, Transtukipiste, Setan transpoliittinen toimikunta ja tasa-arvovaltuutetun toimisto, ja siihen vastasi 114 henkilöä. Ilahduttavaa oli, että vaikka merkittävällä osalla kyselyyn vastanneista oli syrjintäkokemuksia, suurimmalla osalla kokemukset työelämässä olivat positiivisia. Vastanneista 40,7 prosenttia ilmoitti, ettei ollut kymmenen viime vuoden aikana kokenut syrjintää työnhakutilanteessa. Vastanneista 25,9 prosenttia koki, että heidän sukupuolivähemmistöön kuulumisensa, joka oli työnantajan tiedossa, oli itse asiassa vahvuus työnhakutilanteessa. Sen sijaan työnhakutilanteessa syrjintää oli kokenut ”usein tai poikkeuksetta” 29,6 prosenttia vastanneista. Tasa-arvolakiin lisättiin viime vuoden alussa syrjimiskielto sukupuoliidentiteetin ja sukupuolen ilmaisun perusteella. Lisäyksellä tarkennettiin lakiin jo ennestään kirjattua kieltoa. Sukupuolivähemmistöön kuulumisen takia työnhakutilanteessa tapahtunutta syrjintää on kuitenkin erittäin vaikea todentaa. Työnantajan syrjivä asenne on helppo piilottaa muiden perusteiden taakse. esihenkilön TaholTa syrjintää kertoi kokeneensa 34,6 prosenttia vastanneista. Näissä tapauksissa syrjintä ilmeni esimerkiksi asiattomina letkautuksina, yrityksinä erottaa työntekijä, palkan alenemisena, sairauspoissaolojen saamisen vaikeutena ja työtodistuksen saamisen hankaloittamisena. Erityisen positiiviseksi koettiin, kun esihenkilö esimerkiksi järjesti niin, että korjausprosessiin liittyvät sairauspoissaolot voitiin kaikki pitää palkallisina vapaina, tai kun esimies kannusti työntekijää ilmoittamaan, jos kokee syrjintää sukupuolivähemmistöön kuulumisensa takia. Kannustusta esihenkilön taholta koki 29,6 prosenttia. Esihenkilön vaikutus työntekijän tilanteeseen näyttäytyy kyselyn mukaan ennen kaikkea hallinnollisissa seikoissa. Muun muassa palkkoihin, lomiin ja työtodistuksiin liittyvät asiat saattoivat mutkistua joko esihenkilön tahallisen asioiden hankaloittamisen tai hänen tietämättömyytensä takia. Työntekijä voi aina turvautua juridiseen apuun saadakseen esimerkiksi oikeilla henkilötiedoilla varustetun työtodistuksen, mutta tavallisesti mutkattomien asioi den ylenmääräinen vaikeutuminen vaatii työntekijältä ylimääräistä energiaa. kolleGoJen TaholTa syrjintää kertoi kokeneensa 38,3 prosenttia vastanneista. Sitä puolestaan ei kokenut 43,2 prosenttia vastanneista. Tueksi koettiin, kun kollegat olivat mutkattomasti alkaneet käyttää uutta nimeä tai olivat ottaneet oman koetun sukupuolen porukkaan heti asian tullessa ilmi. Myös hiljainen hyväksyntä koettiin mielekkääksi – kun ei kannustettu mutta ei osoitettu mitään negatiivistakaan. Kollegojen syrjintä tai tuki ilmenee usein sosiaalisissa tilanteissa. Useista vastauksista heijastui, että syrjintä ei perustunut yksiselitteisesti esimerkiksi transsukupuolisuuteen, vaan kollegat vierastivat sitä, että joku ei sopinut naisen tai miehen normiin eikä ilmaissut sukupuoltaan totutulla tavalla. Tähän ongelmaan saattavat törmätä myös monet cis-sukupuoliset. Tietynlainen keho ei tarkoita tietyn käyttäytymiskoodin noudattamista. kyselyssä ilmeni monia huomionarvoisia asioita. Näihin kuului muun muassa se, että vastaajien työttömyysprosentti oli 22,8, kun se yleisesti Suomessa on kymmenen prosentin luokkaa. Aiemmat tutkimukset osoittavat, että etenkin nuorten transsukupuolisten työelämään pääsy viivästyy, koska oman identiteetin löytäminen vie aikaa keskivertoa enemmän. Työelämästä myös poistutaan aiemmin, mikä selittynee sillä, että normista poikkeavan sukupuolen ilmaisun ja identiteetin kanssa kohdataan ylimääräistä kuormitusta. Oman identiteettinsä koki työyhteisössä vahvuutena 42 prosenttia, kun taas 12,3 prosenttia oli tästä hyvin eri mieltä. Vahvuuden kokemusta vastaajat perustelivat sillä, että heillä on omista kokemuksistaan johtuen erityistä sensitiivisyyttä muita kohtaan ja että varmuus omasta identiteetistä teki heistä parempia työntekijöitä. Suurimmalla osalla vastanneista, jotka olivat olleet yhteydessä työterveyslääkäreihin, luottamushenkilöihin ja työsuojeluvaltuutettuihin, kokemukset olivat asiallisia.
32 • 10 / 2016 32 • – normihomolehti 10 / 2016 miksi diskolla on väliä? ”ensimmäiseT kuusi kuukauTTa vuodesTa 1979 kuului diskolle… Ja viimeiseT kuusi kuukauTTa ulJaille nuorille rokkareille.” TeksTi Janne siironen l ainaus on Rolling Stones -lehdestä vuodelta 1979. Samana vuonna, heinäkuun 12. päivä yli 50 000 ihmistä pakkautui Comiskey Park -stadionille Chicagoon katsomaan baseball-ottelua, jota oli promotoitu poikkeuksellisesti teemalla Disco Demolition Night. Ilmapiiri oli kiihtyneen riehakas. Disco Demolition Night oli chicagolaisen radiokanavan WLUP-FM:n tiskijukan Steve Dahlin masinoima diskomusiikin vastainen tempaus. Ideana oli räjäyttää valtava diskolevykasa baseball-ottelun väliajalla. Kaikki levyn mukanaan tuoneet saivat alennusta ottelun lipuista. 24-vuotiaan Dahlin radio-ohjelmissa diskokulttuuria pilkattiin armottomasti. Vaikka vitsailu oli ainakin näennäisesti harmitonta, kuultiin välissä myös mauttomuuksia. Dahl esimerkiksi ”juhli” diskotähti Van McCoyn kuolemaa hajottamalla tämän vinyylilevyjä suorassa lähetyksessä. Steve Dahlin inho diskoa kohtaan ei ollut mitenkään poikkeuksellista. Samankaltaista liikehdintää ja protestointia kuultiin myös monilla muilla radiokanavilla. Yhden virallisen totuuden mukaan ihmiset olivat yksinkertaisesti vain kyllästyneitä musiikinlajiin sen dominoitua listoja jo usean vuoden ajan. Disco Demolition Night riistäytyi täysin käsistä levyjen räjäytyksen jälkeen. Tuhannet ihmiset ryntäsivät kentälle hajottamaan lisää paikkoja palavien vinyylilevyjen sinkoillessa vaarallisesti ympäriinsä. Vasta täydessä mellakkavarustuksessa paikalle saapuneet poliisit saivat stadionin tuhoamisen keskeytettyä. Dahlin mukaan kyse oli vain käsistä lähteneestä hassuttelusta, mutta diskon historian tunteminen auttaa hahmottamaan ”pojat ovat poikia” -asenteen taakse kätkeytyneen rasismin, misogynian ja homofobian. 1970-luvun alun Yhdysvalloissa elettiin rakkauden kesän krapulaa. Jimi Hendrix, Janis Joplin ja Jim Morrison olivat kaikki kuolleet lyhyen ajan sisällä vain 27-vuotiaina. Rock oli muuttunut raskaammaksi ja yhdistynyt 60-luvun psykedeliaan, synnyttäen kokeellisen progen ja heavy rockin. Bändit kuten Rolling Stones, Pink Floyd, The Who ja Led Zeppelin kiersivät nyt klubien sijaan yksityislentokoneilla areenalta toiselle. Jotain 70-luvun alun rock-musiikin voittajista ja häviäjistä kertoo se, että vuosikymmenen 50 myydyimmän levyn joukkoon mahtuu vain kahden naisartistin albumit. ”Ei-valkoisten” artistien levyjä joukossa oli kolme. Rock oli siis valkoista, raskasta ja maskuliinista. Kellareissa oli kuitenkin jo alkanut vallankumous. Yhdysvaltojen isoissa kaupungeissa varsinkin homot ja mustat olivat alkaneet käydä uudenlaisilla klubeilla, joissa painopiste oli tanssimisessa, hedonismissa ja huumeissa. Vuoden 2016 marraskuussa menehtynyt dj-pioneeri David Mancuso oli mies, jonka privaattibileistä kaikki sai tavallaan alkunsa. Hänen vuonna 1970 New Yorkissa järjestämiään Love Saves The Day -juhlia seurasi sarja privaattiklubeja, joita alettiin pian kutsua nimellä The Loft. Juuri Loft toimi prototyyppinä myöhemmille legendaarisille gay-diskoille kuten Paradise Garagelle ja The Saintille. Ei ole sattumaa, että juuri homot, transsukupuoliset, mustat ja latinot olivat alkuperäisen The Loftin vakioyleisöä. 70-luvun alussa nämä paikat toimivat turvallisina tiloina gay-miehille, joiden omia klubeja poliisi toistuvasti ratsasi, muun homofobisen häiriköinnin lisäksi. The Loftin tanssilattia saattoi olla monelle homolle ensimmäinen kokemus siitä, millaista oli olla täysin oma itsensä, ilman että kukaan tuomitsi tai haukkui. Diskon nousu tapahtui samanaikaisesti homojen oikeuksien voimistumisen ja feministisen liikkeen kasvun kanssa. Kun Donna Summer huohotti 16-minuuttisen orgasminsa läpimurtohitillään ”Love To Love You Baby” (1975), oli selvää, että 70-luku olisi myös naisen seksuaalisuuden vuosikymmen. ensimmäisTä kertaa populaarimusiikin historiassa valkoiset nuoret miehet jäivät vähemmälle huomiolle. Yksinkertaistetuimmillaan voisi sanoa, että disko oli pohjimmiltaan mustien diivojen ja homomiesten dialogia tanssilattialla. Heteromiehille jäi tässä vuoropuhelussa usein vain subjektin rooli, toimiminen laulujen aiheena. Disko ei erityisesti tarvinnut nuorta valkoista heterojäbää. Diskon suurimmat tähdet olivatkin jo aiemmin menestynyttä Bee Geesiä lukuunottamatta usein mustia tai naisia. Lajin kaupallinen kuningatar Donna Summer oli molempia. Myös seksuaalinen monimuotoisuus nousi ennenäkemättömällä tavalla näkyviin. Village People -bändi oli syntynyt jonkinlaisena sisäpiirivitsinä New Yorkin gay-kaupunginosa Greenwich Villagen hahmoista, mutta pian koko kansa jumppasi YMCA:n tahtiin. Fantastinen Sylvester taas toi kolmannen sukupuolen mallia hämmentyneille televisiokatsojille puuhka harteillaan ja luomet timantteja kimaltaen. Disco Demolition -ilta oli vain yksi episodi isommassa valtapelissä. Ilta aloitti ketjureaktion, joka kulminoitui levy-yhtiöiden disko-osastojen lakkauttamiseen ja diskoartistien tiputtamiseen yhtiöiden listoilta. Mainostajien reaktioiden pelossa disko katosi nopeasti myös radioaalloilta. Vuoden 1980 loppuun mennessä diskon vastainen kamppanja oli tehnyt tehtävänsä, ja soundi oli kuin pois pyyhitty Yhdysvaltojen poplistoilta. Huhut sen kuolemasta olivat kuitenkin ennenaikaisia. Disko oli vain paennut takaisin kellareihin ja gayklubeille. Muutaman vuoden päästä kaikki tanssisivat jälleen. Kirjoittaja juontaa joka toinen keskiviikko dj Mr A:n kanssa diskoja housemusiikin queer-juuriin ja nykyisyyteen keskittyvää MILK-radioohjelmaa Bassoradiossa.
Alustajina muun muassa Anni Sinnemäki, Hamy Ramezan ja Ilkka Niiniluoto. Nuorten filosofiatapahtumassa nuoret haastavat keskusteluun yhteiskunnan huippututkijat, taiteilijat ja poliitikot. Mukana myös jokavuotinen lukiolaisten taisto, Sokrates-väittelykilpailu! Älä jää paikoillesi. Lue lisää: nufit.fi Nuorten filosofiatapahtuma @nufitfi @nufitfi nufit 20.–21.1.2017 PAASITORNI, PAASIVUORENKATU 5A, HELSINKI LIPUT 8/5/3 € NUFIT.FI
Hanna KOiKKalainEn raJa
Galleria imatralta kotoisin oleva valokuvaaja Hanna Koikkalainen palasi lapsuusmaisemiinsa itärajalle 2008. Hän kuvasi Hasselblad-kameralla lopputyötään Taideteolliseen korkeakouluun. ”Rajaseutu oli muuttunut poissaoloni vuosina paljon. Rajan läheisyys näkyi arjessa: venäjää kuuli päivittäin, rekkajonot tukkivat tienvierustat ja ostoreissuja tehtiin puolin ja toisin”, hän kirjoittaa lopputyönsä kuvista ja teksteistä kootussa, tuoreessa kirjassa Raja. Kuvat on otettu itärajan molemmin puolin vuosina 2008–2010. Rajaseudun lisäksi Koikkalainen on tullut kuvanneeksi ajan kulumista, omaa lapsuutensa maisemaa ja ihmisten välisiä kohtaamisia, aikaa ennen ja nyt. Kirjan kuvia rytmittävät päiväkirjamaiset merkinnät, tekstinpätkät matkojen varrelta. niissä ajetaan viininpunaisella ladalla, piipahdetaan venäläisnuorison kokoontumispaikkana toimivassa autiotalossa ja muistellaan teekupposia rekassa, huoltoasemilla ja lapsuudenkodissa. Hanna Koikkalainen: Raja (Musta Taide 2016) Raja
36 • 10 / 2016 TeksTi noora koTilainen kuvaT annika PiTkänen Tappavan kauniit koneet Tarina Suomesta rakentuu usein sodan ja siitä selviämisen ympärille. Mikä olisikaan komeampaa sotakuvastoa kuin huipputekniset hävittäjäkoneet? s uomeen 1990-luvulla hankitut amerikkalaiset Hornet-hävittäjälentokoneet lähestyvät vanhusikää. Kesällä 2015 päätettiin, että Horneteja korvaamaan hankitaan uudet monitoimihävittäjät. Niin sanottu HX-hävittäjähanke käynnistyi, ja lopullinen päätös tehdään 2020-luvun alussa. Jopa kymmenen miljardin hävittäjähankinta on Suomen historian suurin asekauppa. Aihe kiinnostaa paitsi korkean hintansa myös turvallisuuspoliittisen luonteensa vuoksi. Viestintäetiikkaan liittyvä aihe hävittäjähankinnoista tuli viimeistään, kun puolustusministeriö julkaisi viime huhtikuussa viiden mahdollisen toimittaja-asevalmistajan mainosvideot omilla sivuillaan. Puolustusministeriön pyynnöstä brittiläinen BAE Systems, ranskalainen Dassault, ruotsalainen Saab ja yhdysvaltalaiset Boeing ja Lockheed Martin tuottivat hävittäjistään suomalaiselle yleisölle räätälöidyt, muutaman minuutin esittelyvideot. Meno on kuin Top Gun -elokuvassa, sotapornon ja viihteellisen propagandan klassikossa, joka siivitti Yhdysvaltain hävittäjälentäjärekrytoinnit kaikkien aikojen ennätykseen ja muutti tavan, jolla Hollywoodin unelmatehdas ja sotavoimat tekevät yhteistyötä. videoT tarjoavat teknologiapainotteista, räiskyvää aseactionia, huimia kuvia sinisellä taivaalla kaartelevista high tech -tappokoneista ryyditettynä seikkailuja äijärokilla. Markkinointihenkiset videot otettiin osaksi puolustusministeriön ja valtion virallista viestintää, mikä herätti keskustelua. Haastattelin puolustusministeriössä projektia luotsaavaa Lauri Purasta ja videoiden verkkoon viemisestä vastannutta eritysasiantuntijaa Kristian Vakkuria toukokuussa. He nimesivät kohdeyleisöksi ”Suomen kansan”, asiasta kiinnostuneet ”tavalliset ihmiset” ja Purasen ilmaisua käyttäen, innokkaat ”lentopojat”. Heidän mukaansa videoista ei voi arvioida hävittäjien sopivuutta. Videot siis nimettiin puolustushallinnossa viihteelliseksi avaukseksi, jolla pyritään keventämään puolustushallinnon viestinnällistä taakkaa ja rakentamaan brändiä. Pohjimmiltaan niillä markkinoidaan hävittäjähanketta kansalle. Asehankintoihin ja turvallisuuspolitiikkaan liittyvä, mielikuvien muokkaamistarkoituksessa valtiolta kansalaisille suunnattu viihteellinen sisältö ei ole kevyt asia. Eikä videoiden kevyeltä vaikuttava sisältö tyhjene sotapornoon tai tekniikka-fetisismiin. Videoiden action-sisällön takaa paljastuu syvempiä tarinoita. Ne liittyvät sotilastoimijoiden mielikuvan rakentamiseen sekä laajempaan Suomen puolustusta, liittoutumista, geopolitiikkaa ja puolustuspolitiikkaa koskevaan strategiseen narratiiviin. silmiinPisTävin seikka on kaikkiin videoihin upotettu nationalistinen, kansallisiin kliseisiin tukeutuva paatos. Lumiset maisemat, sotilaat ja panssarivaunut havumetsissä, liehuvat siniristiliput ja räiskyvät revontulet – pohjoinen sijaintimme ja luonto ovat visuaalisesti läsnä kaikissa videoissa. Saabin video alkaa rakkauden tunnustuksella kotimaalle, Dassaultin video Kalevalan säkeillä. Ilmeisimmät kansalliset symbolimme yhdistyvät huippuvarusteltuihin sotakoneisiin ja kiiltäviin metallipintoihin. Asevalmistajat lupaavat tuotteidensa suojelevan Suomea ja vahvistavan kansakuntaamme monin eri tavoin. Suomen puolustuksellinen eetos ja myyttisen kunniakas puolustushistoria tulevat näkyviin valtaosalla videoista. Markkinointivideoihin ujutettu nationalistinen sävy on ymmärrettävä, kun on tarkoitus myydä miljardeilla euroilla koneita ja samalla legitimoida kallista hävittäjähankintaa. Samoilla kansallistunteisiin vetoavilla ja itsenäiseen puolustukseen ankkuroituvilla tarinoilla Suomen puolustuspolitiikka ylipäätäänkin usein perustellaan: suvereeni Suomen valtio puolustaa uskottavasti rajojaan mahdolliselta vieraan vallan aggressiolta. videoiden toinen ilmeinen sisältö on aseiden teknisten ominaisuuksien esittely. Korkeimman mahdollisen teknologian esittelyssä asefirmat ovat omimmalla maaperällään. Tätä sisältöä voisi kuvailla sotavälineviihteeksi, jopa sotapornoksi. Katsoja pääsee kokemaan, kuinka huipputeknologian tuotteet ampuvat siistejä valojuovia alla siintävään öiseen kaupunkiin. Ammukset osuvat täydellisesti kohteeseensa aavikolla, koneet nousevat ja laskevat tarkasti, mutta missään ei näy viitettäkään siitä tuhosta – inhimillisestä kärsimyksestä, verestä ja ruumiista – jota tappokoneet niittävät. Puhtaan huipputeknologian hehkutus peittää alleen hävittäjien suorituskyvyn syvimmän tarkoituksen, hävittämisen. Kaikissa videoissa otetaan myös esiin taloudellis-tekniset näkökulmat. Kauppojen luvataan hyödyttävän Suomea ja paikallisia yrityksiä alihankkijoina, ne kehittäisivät suomalaista teollisuutta, tarjoaisivat työpaikkoja ja hyödyttäisivät kansantaloutta. Päätöstä hävittäjäkaupoista ei tehdäkään pelkän koneiden teknisen suorituskyvyn pohjalta. On mielenkiintoista, miten miljardiluokan hankinta maalaillaan videoissa Suomelle taloudellisesti hyödylliseksi panostukseksi. Hornet-vastakaupat 1990-luvun lopulla jäivät toteutumatta suurilta osin. Hävittäjähankintojen kuitenkin esitetään tarjoavan leikkausten keskellä painivalle maallemme myös taloudellista kilpailukykyä. Koko Suomen puolustusvoimien nykyisen sotilasmateriaalin arvon ylittävät, nykyisestä valtion vuosibudjetista noin viidesosan haukkaavat hävittäjäkaupat ovatkin järkevä taloudellinen siirto. suomelle räätälöidyissä videoissa taistelukoneet lentelevät talvisten tunturimaisemien lisäksi myös hiekkaisten aavikkomaisemien ja kaupunkien päällä. Nämä sotakoneiden tositoimia esittelevät kuvat paljastavat sen, että omien rajojen puolustuksen lisäksi koneita markkinoidaan myös kansainvälisiin sotaoperaatioihin sopivina aseina. Videoissa mainitaan toistuvasti avainsanat combat proven, taistelussa testattu. Videoilla myös luetellaan konfliktija sota-alueita, joilla koneet ovat toimineet: Afganistan, Libya, Irak, Mali ja Syyria. Eettisestä näkökulmasta taistelukuvat, taistelussa testattu -teesi ja hävittäjäkoneiden mainostaminen taistelukokemuksella näyttäytyvät jopa makaaberina. Miltä näyttäsi suomalaisen katsojan silmiin venäläisten Suhoi-hävittäjän markkinointi sillä, että sitä on onnistuneesti käytetty Aleppon pommituksissa? Eivät länsivalmisteiset huippuhävittäjätkään aina onnistu tuhoamaan vain sotilaskohteita tai ”vihollisia”. Myös länsiliittouman ilmaiskut – eli puolustusministeriönkin sivuilla esittäytyvien asefirmojen tuotteet – ovat vaatineet siviilihenkiä. Esimerkiksi heinäkuussa 2016 Yhdysvaltain johtaman liittouman ilmaiskut aiheuttivat ainakin yli 70 siviilin kuoleman Syyriassa, alTukharin kylässä. Kun Lauri Purasen johtama esiselvitystyöryhmä kesällä 2015 esitti, että Hornetit korvataan juuri monitoimihävittäjillä, keskeinen perustelu oli koneiden rooli ennaltaehkäisevänä pelotteena ja kansallisen ilmapuolustuksen osana. Monitoimihävittäjien mahdollistamaa osallistumista kansainvälisiin sotaoperaatioihin ei perusteluissa mainittu, eikä osallistuminen ole hävittäjähankintoja puoltavissa puheenvuoroissakaan ollut keskeinen aihe. Koneiden markkinoiminen kansainvälisiin operaatioihin keskittyvinä ja hyökkäyksellisinä aseina luo ristiriidan perinteisen suomalaisen puolustuksellisen politiikan kanssa. Koneiden markkinointi niiden kunniakkaalla osallistumisella lännen globaaleihin sotilasoperaatioihin onkin varsin mielenkiintoista suomalaisen yleisön puhuttelua. Se korostaa hankinnan taustalla vahvasti vaikuttavaa liitpuhtaan huipputeknologian hehkutuS peittää alleen hävittäjien SuorituSkyvyn Syvimmän tarkoitukSen, hävittämisen.
10 / 2016 • 37 kulttuurihäiriköt Pyhimysten maa? suomi TäyTTä ä sata vuotta, ja juhlallisuuksia on luvassa. Virallinen tarina Suomesta on kuitenkin täynnä aukkoja. Kuin markkinamiehet konsanaan me muistamme kernaasti hyvät asiat ja saavutukset ja unohdamme huonot. Meidän suomalaisten kollektiivinen identiteetti rakentuu altavastaajan roolin varaan. Me olemme olleet niitä valloittajan ikeessä kärvistelleitä ressukoita, jotka ovat joutuneet taistelemaan itsenäisyytensä puolesta. Olemme kammenneet kiviä pelloista paljain käsin ja maksaneet epäreiluja sotakorvauksia. Olemme saaneet sitruunoita ja tehneet niistä maailman parasta limua. Tämä on tietenkin ihan totta. Me olemme myös kansakunta, jonka historiaa eivät valloitusretket siirtomaissa tahraa. Tämäkin on tavallaan totta, mutta ei kuitenkaan koko totuus. Suomessa elävät saamelaiset taistelevat kulttuurinsa säilymisen puolesta. Saamelaisten assimilaatio, eli valtakulttuuriin sulauttaminen, on ruma episodi Suomen tarinassa. Sen jälkiä siivotaan ja korjataan myös juhlavuoden humun keskellä. Tekisikö hyvää suomalaisille pohtia omaa asemaansa ja vastuutaan siirtomaaisäntinä ja -emäntinä? TarkasTelu suhTeesTamme siirtomaihin pitää laajentaa myös koskemaan nykyistä talousjärjestelmää ja maailmankauppaa. Tosiasiallisesti meidän hyvinvointimme on revitty isossa määrin entisten siirtomaiden työntekijöiden selkänahoista. Siirtomaista louhittujen rikkauksien avulla rakennettu eurooppalainen talous on ollut meidänkin hyvinvointimme kasvualusta. Vaikka emme kolonialismiin olekaan itse sortuneet, olemme saaneet nauttia runsain mitoin sen hedelmistä. Ja nautimme yhä. Hyvä esimerkki tästä on kahvi. Suomalaiset ovat kahvikansaa, ryystämme melkein prosentin koko maailman kahvisadosta. Kahvi ja kahviteollisuus kytkeytyvät tiukasti jälkikolonialistiseen hyväksikäyttöön. Finnwatchin julkaiseman Vain murusia pöydältä -raportin mukaan suomalaisten juoma kahvi on hyvin suurelta osin tuotettu huonoissa olosuhteissa. Vaikka joku muu teettää puolestamme orjatyön, halpatyön ja lapsityön, se e i pese meidän käsiämme puhtaiksi. Pääsemme kahvikuppi kerrallaan huomaamattamme osalliseksi siirtomaaisännyyden tuotoista. Suhdettamme kahviin avaamme myös tämänkertaisessa vastamainoksessa sivulla 15. häiriköT-PäämaJa tutkii seuraavan vuoden ajan sitä, miltä satavuotias Suomi näyttää. Osoitamme epäkohtia ja toisinaan tarjoamme myös korjausehdotuksia. Toivottavasti seuraavan sadan vuoden aikana monet nyt löytämistämme ongelmista saadaan korjattua ja kaksisataavuotiasta Suomea juhlittaessa ainakaan näitä ongelmia ei tarvitse murehtia. Epäilemättä siinä vaiheessa on löytynyt ihan uusia ongelmia ratkottavaksi. Eihän tämä maailma koskaan valmiiksi tule. Jari Tamminen Ta m m ine n on H äir ikö ivä t do se nt it -p ro jek tin to ine n tu ot ta ja. toutumisen ja leirin valinnan ulottuvuutta. se, kenen aseita ostetaan, ei suinkaan ole poliittisesti neutraalia vaan kertoo kansainvälisistä liittolaissuhteista ja sitoo ostajaja myyjätahot pitkään yhteistyöhön. Suomen uudeksi hävittäjämalliksi on veikattu yhdysvaltalaisen Lockheed Martinin F-35-hävittäjää. Tämä on ehdokkaista kallein ja vähiten testattu kone. Asevalmistajan valinnassa ei olekaan kyse vain nationalistisista tunteista, maanpuolustusmyyttien hyväksikäytöstä tai edes hävittäjien teknisestä suorituskyvystä, hinnasta tai positiivisista talousvaikutuksista. Kylmän sodan päättymisen jälkimainingeissa vuonna 1995 Yhdysvaltojen kanssa tehdyt Hornet-kaupat näyttivät tietä maamme uudelle ulkopoliittiselle suuntautumiselle. Myös tulevassa kaupassa on mitä suuremmissa määrin kyse Suomen kansainvälispoliittisesta ja puolustuspolitiikan tulevaisuuden suunnasta. Tämä tulee voimakkaasti esiin myös asefirmojen videoista. Suomen ollessa kyseessä liittoutumisja suvereniteettipuhe liittyykin itse asiassa voimakkaasti uhan ilmapiiriin. Samalla kun liitytään teknologisesti vahvaan ja aseellisesti ylivertaiseen länteen, tehdään eroa siihen toiseen leiriin. Samalla kun kerrotaan, että aseet kykenevät suojaamaan riippumattomuuttanne ja itsenäisyyttänne, tullaan kertoneeksi, että niitä ollaan asein uhkaamassa. Viime vuosina, varsinkin Ukrainan sodan, Krimin sekä Itä-Ukrainan laittoman miehityksen jälkeen Suomen turvallisuuspoliittinen ympäristö on muuttunut. Venäjän uhka ja yksinjäämisen pelko, syvälle suomalaiseen ulkopoliittiseen itseymmärrykseen piirtyneet kansalliset traumat ovat myös turvallisuuskeskustelun käyttövoimaa. Markkinointivideoiden julkaiseminen osana HX-hankkeen viestintää oli puolustushallinnolta mielenkiintoinen ratkaisu. Pääasiassa videot myötäilevät virallisia perusteluja, mutta ne paljastavat myös hävittäjähankkeen taakse kätkeytyvää, usein virallisissa yhteyksissä mainitsematta jäävää sisältöä. Lopulta ase kaupoissa onkin kyse jostain aivan muusta kuin viihteellisistä räjähdyksistä ja kevyestä viestinnästä. Noora Kotilainen on poliittisen historian ja visuaalisen kulttuurin tutkija, joka väittelee joulukuun 9. päivä Helsingin yliopistolla sodan ja kärsimyksen kuvien käytöstä kansainvälisessä politiikassa. Hän kirjoittaa hävittäjämainosvideoiden suhteesta suomalaiseen puolustusnarratiiviin parhaillaan tieteellistä artikkelia, joka julkaistaan ensi vuonna Nuorisotutkimusverkoston maanpuolustusta käsittelevässä kirjassa. Kotilaisen väitöstutkimus Visual Theaters of Suffering: Constituting the Western Spectator in the Age of the Humanitarian World Politics on luettavissa täällä: helda.helsinki.fi/ handle/10138/168923
38 • 10 / 2016 TeksTi veera JärvenPää kuva Jenni holma Tarpeeksi muunsukupuolinen Hene, 25, ihastui teininä Judas Priestin nahkahomoestetiikkaan. ”P uhun avoimesti muunsukupuolisuudestani, jos kysytään, mutta vain silloin, kun kysytään. Muuten en helposti tuo sitä esiin. Muunsukupuolinen on sopivin sana, koska se on se jokin muu kuin kaksi ääripäätä. En kuitenkaan ole jossain välissäkään, vaan ajattelen sukupuolta spektrinä. Käytin yhdessä vaiheessa genderqueer-sanaa, ja sittengender fluid, mutta ei sukupuolessani tapahdu mitään liukumaliikettä. Kaikki minussa on tavallaan samaa, ja kaikki spektristä on samaan aikaan läsnä. Silti en halua, että niistä valitaan yhtä koskaan. Minulla on ollut vaihe, jossa mietin, olenko oikeasti poika. Se meni kyllä todella nopeasti ohi. Minulle oli yhtä kaukainen ajatus, että minua olisi puhuteltu poikana kuin tyttönä. Ajattelin, että jos en ole poika, olen tyttö, mutta vähän omituinen tyttö. Jotenkin sukupuolen esiintuominen eksplisiittisesti tuli helpommaksi, kun muutin 20-vuotiaana Tampereelle ja aloin opiskella yliopistolla suomen kieltä. Olisin voinut jäädä Ouluunkin, mutta halusin isompaan kaupunkiin. Kun sain jostain netistä tietää, että on identiteetti, joka ei ole kumpikaan, ymmärsin mistä on kyse. Tajusin, ettei minun tarvitse pakottaa itseäni kumpaankaan. Jos joku joskus sanoo, että olen vain keksinyt muunsukupuolisuuden, tekee mieli sanoa, että mitä sitten, vaikka olisinkin. Mitä minun pitäisi binäärisellä sukupuolella saavuttaa? Jos olisinkin vaikka keksinyt olevani muunsukupuolinen – mitä olen aina ollut – mitä merkitystä sillä on, jos minulle se on mukava olotila? Ihmisten omaa tapaa puhua itsestään pitäisi aina kunnioittaa, ja siihen itse aina pyrin. Muunsukupuolisuus on ollut minulle todella helppo asia. Se johtuu ehkä siitä, ettei minulla ole ollut kehodysforiaa. Olen pienikokoinen, en vie tilaa enkä ole muodokas. Kehokokemukseni on vastannut aina minäkuvaani. Minulle kehoni ei ole ollut ongelma, mutta muille on. Kun olin yläasteella, minulle tultiin kertomaan, mitä koulun suosituin poika oli sanonut minusta selän takana. Mussa ei ole mitään katottavaa. Yläasteikäisenä mietin, mitä se tarkoittaa. No sitä, ettei ole naisellinen ja muodokas 14 vuoden iässä. Sehän on kuitenkin hirveä asia sanoa, mutta se ei haitannut minua, enkä muista olleeni itku kurkussa. k a svoin ydinPerheessä kahden nuoremman sisarukseni kanssa. Vanhemmat olivat yhdessä siihen asti, kunnes olin 19-vuotias. Silloin he erosivat. Asuin isän kanssa ja sitten muutin Tampereelle. Perheessäni ei koskaan erityisesti oletettu, että olisin hetero. Kun ensimmäisen kerran seurustelin tytön kanssa, en edes kertonut vanhemmilleni. Toisella kerralla vain kerroin, että minulla on tyttöystävä. He vain sanoivat, että onneksi olkoon. Penskana tykkäsin hirveän paljon barbeista, kukkamekoista ja röyhelöistä. Jossain vaiheessa aloin inhota feminiinisyyttä. Kun nyt mietin, se johtui varmaan siitä, että minut oletettiin tytöksi, kun tykkäsin niin paljon tyttömäisistä asioista. En kuitenkaan kokenut olevani poika, ja äitini kutsui minua poikatytöksi. Minusta kaikki pinkki oli hirveää ja kamalaa. Siinä oli tietenkin tavallaan sisäistettyä naisvihaakin. Silloin en varmaan edes tiennyt mitään transsukupuolisuudesta. Meillä ei kotona koskaan sanottu mitään pahaa sukupuolitai seksuaalivähemmistöistä, mutta toisaalta niistä ei puhuttukaan. Ajattelin olevani vain todella erityinen tyttö ja olin silloin varmasti myös todella ärsyttävä. Isä käytti minua aina metallikonserteissa, ja olen siitä hyvin kiitollinen. Kävin ensim
10 / 2016 • 39 TeksTi veera JärvenPää kuva Jenni holma Tarpeeksi muunsukupuolinen mäisen kerran Judas Priestin keikalla 13-vuotiaana, kun ne tulivat Oulun jäähalliin. Se oli iso juttu. Pari kuukautta aiemmin isä sanoi minulle, että ’sinä tulet mukaan’, ja löi minulle käteen Judas Priestin kokoelman. Jotenkin siitä lähti maskuliinisuuden hakeminen vaatteista. Silloin viimeisetkin rippeet feminiinisestä alkoi kadota. Kaikki oli mustaa, kovaa ja maskuliinista. Korkosaappaat olivat kova juttu. Siitä asti olen tykännyt metallimusiikista ja siihen liittyvästä estetiikasta. Erityisesti Judas Priestin -henkinen nahka homoestetiikka oli ihan hirveän siistiä. Heidän laulajansa on avoin homoseksuaali, ja minulle se oli todella iso asia. Metallimusiikkiskene on todella maskuliininen. Menin joskus jollekin metallimusiikin fanifoorumille penskana ja esittelin siellä itseni. Niiden ensimmäinen reaktio oli, että ’tervetuloa, nuori mies’. En ollut sanonut yhtään mitään suku puolestani. Dio laulaa Invisible-biisissä: ’He was just eighteen and in between a lady and a man.’ Minulle se ei voi tarkoittaa muuta kuin binäärin väliin ahtautumista. Se 80-luvulla kirjoitettu biisi on minulle tavallaan voitto: voin tykätä tästä musiikista ja kuunnella sitä omista lähtökohdistani. Siinäkin on jotain, mihin voin samaistua. Tykkä än ottaa median tuotteita ja vääntää niistä sopivia itselleni. Se on minulle voimaannuttavaa, mutta toisaalta ärsyttää, että minun pitää tehdä sitä koko ajan. Minun pitää koko ajan tehdä työtä, jotta mediasta tulee minulle samaistuttava. Toisten ei tarvitse tehdä sitä. Heille hahmot ovat helposti samaistuttavia, koska he kuuluvat enemmistöön. Välillä tulee väsymys. Miksi joku muu ei voi tehdä johonkin isoon medialinnakkeeseen kuten pokemoniin muunsukupuolista hahmoa? Yksi lempitapani ärsyttää ihmisiä on sanoa, että ’Your favorite character is trans’ – lempihahmosi on transsukupuolinen. Ihmisestä kertoo paljon, miten hän reagoi siihen. Kun väitän vaikkapa Luke Skywalkerin olevan transsukupuolinen, mitä väliä sillä on? Moni ärsyyntyy siitä kuitenkin todella paljon. Tomboy-vaihetta kesti lukioon asti. Silloin aloin tajuta, ettei mekkojen, korkokenkien tai pinkin käyttämisessä ole mitään pahaa eikä se vähennä maskuliinista puoltani. En tiedä, missä vaiheessa sen tajusin, että hetkinen, minulla on molemmat puolet läsnä, eikä minun tarvi työntää kumpaakaan pois. Vaatteet ovat olleet minulle todella tärkeä asia itseilmaisussa. Tunnen aina kuin olisin drag-vaatteissa, mutta en huonolla tavalla. Kuitenkin aina, kun astun pois kotona, yhteiskunnassa on joku rooli, jossa olen. Tiedän, että joillekin ihmisille ajatus jatkuvasti dragasussa olemisesta on vankila, mutta minulle se on vapauttava. Jos laitan korkosaappaat, kiharran hiukset ja laitan meikit, niin se tuntuu yhtä paljon drag-asulta kuin jos laittaisi puvun päälle. TyTTöysTäväni on cis-nainen. Olemme olleet yhdessä yli kuusi vuotta. Hän on ollut koko sukupuolimatkani ajan kanssani ja on tulevaisuudessakin. Tämä matka ei ole vielä loppumassa. En vieläkään tiedä, miten määrittelen itseäni. Aloimme seurustella internetin kautta, koska hän on kotoisin Puolasta. Nyt hän on asunut täällä kohta vähän yli neljä vuotta. Minun ei ole koskaan täytynyt käydä keskustelua sukupuolestani hänen kanssaan erikseen. Minun ei ole koskaan tarvinnut sanoa, että älä sano minua tyttöystäväksi. Jossain vaiheessa sitä vain alkoi käyttää significant other eikä girlfriend-sanaa. Välillä vitsailemme ajatuksella, että tyttöystäväni haluaisi olla perinteinen kotiäiti. Naureskelemme ydinperheheterojutulle ja pidämme sitä suorastaan kinkynä ajatuksena. Meille se on ajatuksena suorastaan fetissimäinen fantasia: ydinperheen kotiäiti, todella feminiininen fiftarimekossa, ja aviomies tulee puku päällä kotiin. kirJoiTan todella paljon, mutta en oikeastaan yhtään muunsukupuolisia hahmoja. Tuntuu, etten osaa esittää niitä oikein, vaikka itse olen muunsukupuolinen. Minusta tuntuu, että olen niin erilainen muunsukupuolinen ja minun muunsukupuolisuuden kokemukseni ei ole yhtä vahva kuin muilla. Sen takia en ole hirveästi mukana queerjutuissa. Ne ei tunnu omilta. Se ei ole kenenkään vika. Suomen ja erityisesti Tampereen kulttuuri on sellaista, että kutsutaan ihmisiä mukaan. Minusta kuitenkin tuntuu siltä, että en jotenkin kuulu sinne. Olen siinä mielessä onnekas, etten ole edes tarvinnut sellaista yhteisöä. Minulla on tyttöystäväni ja todella monia queer-kavereita. Minun ei ole tarvinnut lähteä etsimään heitä. Yhtä aikaa haluaisin mennä mukaan ja esiintyä ja näyttää itseäni ja toisaalta en halua, koska minua pelottaa. Pelottaa, että esitän kuitenkin omaa sukupuoltani väärin. Mutta eihän se voi olla väärin. Sitä ajatusten solmua minun pitää itse selvitellä. Olin lokakuussa vapaaehtoisena Tampere Queer Festivalilla, ja se oli kyllä todella kivaa arkista tekemistä, kun voi olla toisten queer-ihmisten kanssa turvallisessa tilassa puhumassa muustakin kuin queer-asioista. Menin sinne vapaaehtoiseksi, koska minun ei kannata bunkkeroitua mihinkään. Työnsin itseni toimintaan mukaan, koska se auttaa niitä ihmisiä, joilla ei ole samoja sosiaalisia resursseja kuin minulla. ainoa, miTä onGelmoin , on se, että en ole riittävästi sitä muuta. En huomauta siitä, jos minusta käytetään sukupuolittunutta kieltä. En tiedä, johtuuko se siitä, että minulla on vahva ajatus itsestä, että annan vain olla, vai enkö uskalla. Se voi olla molempia. Kaverit puhuttelevat minua Heneksi. Se on ollut lempinimeni yläasteesta asti, ja pidän siitä enemmän kuin Henriikasta, koska se on sukupuolineutraali. Toisaalta en haluaisi luopua Henriikka-nimestä, koska olen kiintynyt siihen suorastaan esineenä. Toinen nimeni on Johanna, ja siitä saisi helposti Johanneksen. Voisin olla Hene Johannes. Se ei kuitenkaan menisi läpi, koska passissani lukee ’f’. Ainoa syy, miksi saattaisin joskus mennä transpolille, olisi se, että haluaisin vaihtaa nimeni. Silti antaisin vanhempieni kutsua minua Henriikaksi. Se on jotenkin siinä ympäristössä minulle sopiva nimi. Ehkä siksi koen, etten ole tarpeeksi muunsukupuolinen, kun en tuo sitä esille kaikkialla. Siinäkin törmää sukupuolinormatiivisuuteen: jos ei ole mies tai ei ole nainen, pitäisi erottua kunnolla. Kukaan ei ole koskaan sanonut minulle, että olisin vääränlainen muunsukupuolinen. Miehen ei tarvi olla maskuliininen eikä naisen feminiininen, eikä minunkaan tarvitsisi tuoda muunsukupuolisuuteeni normeja. Muunsukupuolisuus ei tarkoita, etteikö olisi hegemonian vanki: normatiivisuus puskee koko ajan, ja sitä pitää koko ajan aktiivisesti haastaa. Jos minusta tuntuu huonolta muunsukupuoliselta sen takia, ettei minua ahdista ylettömästi se, että minua sukupuolitetaan, se tarkoittaa myös sitä, että olen aika helvetin onnekas ihminen. Pitää olla tyytyväinen myös siihen eikä lähteä valittamaan, kun ei ahdista.”
H E L S I N G I N A I K U I S O P I S T O HELAO.FI Avoin kaikille KRIITTINEN KORKEAKOULU KEVÄT 2017 Kirjoittaminen: Draaman perusteet, Proosan lempeät alkeet, Lehtikirjoittaminen, Kirjallisuuspiiri. Kuvataide: Kuvataidekoulu, Itsenäisen työskentelyn ryhmä, Ruumiinkuvia, Elävän mallin piirustus. Musiikki: Virtaa-musiikkimatka Mahlerista Janacekiin. Filosofia: Filosofian klassikoita -seminaari, Lauri Rauhalan filosofia. Puhetaito: Puhetaidon intensiivikurssi, Puolustautuminen verbaaliselta väkivallalta. Keskustelut ja henkinen työskentely: Sokraattiset dialogit, Pysähdyksiä maanantaisin, Fokusoinnin perustaidot, Tiedostamattoman kirjoittaminen. Ota yhteyttä ja kysy lisää! w w w. k r i i t t i n e n k o r k e a k o u l u . f i | 4 5 5 2 5 9 5 9 • N ÄY T E L M Ä N K I R J O I T TA M I N E N • K Ä S I K I R J O I T TA M I N E N • V I I S I V U O T I S E T O P I N N O T HAKUAIKA: 10 – 25/1/2017 VA L I N TA KO K E E T: 15 – 2 /5 / 2 017 VA L I N TA KO K E E T: 29 – 31 /5 / 2 017 HAKUAIKA: 10 – 25/1/2017 DRAMATURGIAN KOULUTUS OHJELMA ESITYSDRAMATURGIAN MAISTERIOPINNOT w w w. u n i a r t s . f i / t e a k /d r a m a t u r g i a n k o u l u t u s o hj e l m a • E S I T YS, K A N SA I N VÄ L I S Y YS, E S I T YS T U T K I M U S Keski-Pohjanmaan aikuiskoulutus, Kansanopisto,Opistontie 1, Kälviä, puh. 040 808 5035 www.kpedu.fi/kansanopisto Hakuaika 1.1.-28.7.2017 Opiskeluaika 28.8.201731.5.2018 I was here Tanssitaide Teatteri ja Draama Vintage-valokuvaus TULE TEKEMÄÄN TIEDETTÄ KÄYTÄNNÖSSÄ! Tarjoamme humanistista kulttuurialan perusja jatkotutkintokoulutusta. Koulutusohjelmamme oppiaineet ovat Suomessa ainutlaatuisia ja monitieteellisiä. Painotamme tieteellisyyden lisäksi käytännönläheisyyttä ja tiedon soveltamista. Jatkotutkinto on mahdollista suorittaa myös työn ohessa. KULTTUURITUOTANNON JA MAISEMANTUTKIMUKSEN KOULUTUSOHJELMA • Maisemantutkimus • Kulttuuriperinnön tutkimus • Digitaalinen kulttuuri Turun yliopisto, Kulttuurituotannon ja maisemantutkimuksen koulutusohjelma (Porin yliopistokeskus) Kiinnostaako maisemantu tkimus, digikulttuuri tai kulttuuriperi ntö? Opiskele filosofian maisteriksi Porissa! • Yhteisvalinta 17.3.–9.4.2015 • Erillisvalinta korkeakoulu tutkinnon suorittaneille 12.1.–2.3.2015 Ei pääsykokeita! www.utu.fi/ktmt
Opetusalan valtakunnallinen koulutustapahtuma Messukeskus Helsinki 27.–28.1.2017 Kohti seuraavaa vuosisataa. Suomi 100 vuotta – Oppimista ja sivistystä. Educa 2017 -messuilla koet opetusja kasvatusalan uusimmat tuulet. Monipuolinen ohjelma sopii myös VESO-koulutuspäiväksi! Veloitukseton rekisteröinti sekä lisää ohjelmasta: educamessut.fi Opiskelu ja koulutus satavuotisessa Suomessa. Lataa Messukeskuksen mobiiliappi iOStai Android-laitteelle ja tutustu messuihin! Rekisteröidy kävijäksi veloituksetta ja lue lisää: educamessut.fi Avoinna pe 27.1. klo 10–18 ja la 28.1. klo 10–17 #educa2017 METSÄNHOIDON PERUSTEET HKI, alk. 5.4. NYHTÖKAURAA PÖYTÄÄN Turku 6.4. MÖKILLE SÄHKÖT AURINGOSTA JA TUULESTA, HKI 16.5. VILLIVIHANNEKSET JA -YRTIT TUTUIKSI, HKI 30.5.–4.6. VARMUUTTA ESIINTYMISEEN -KURSSI KUNTAVAALIEHDOKKAILLE HKI, 21.1.2017 HELI JÄRVISEN FEMINISTINEN POLITIIKKA HKI, helmikuu. VIHREÄ VAIKUTTAJA -KURSSI Pk-seutu, toukokuu. YHDISTYSTOIMINNAN PERUSKURSSI, HKI 17.–23.1. YHDISTYKSEN TOIMINNANTARKASTUS, HKI 26.–31.1. SUJUVAMPI SÄHKÖPOSTIARKI Verkkokurssi 10.2. VAPAAEHTOISJOHTAMISEN PERUSKURSSIT HKI 8.–15.2. / TRE 18.2. / TKU 11.3./JKL ilm. myöh. AIKAANSAAVA JÄRJESTÖTOIMIJA Hki 17.3. VAPAAEHTOISTEN OHJAUS JA TYÖNOHJAUS , HKI 31.3.–1.4. TARINALLISTAMINEN JA VARAINHANKINTA, HKI, 11.4.–25.4. YHDISTYSJA VAPAAEHTOISTOIMINTA KESTÄVÄ KEHITYS VIHREÄ KOULUTUS Opintokeskus Visio , Fredrikinkatu 33 A, 00120 Helsinki p. 044-727 3240, visio@visili.fi, www.visili.fi www.visili.fi/ko ulutuskalenteri VISION KEVÄÄN 2017 KOULUTUSKALEN TERI ON JULKAISTU! www.visili.fi/ koulutuskalenteri
Hä m ee nt ie Viid es lin ja nä kin ku ja k a a rl en k at u sö rn äi st en ra nt at ie Vaasankatu Helsing inkatu st ur en ka tu BraHenkenttä Hakaniemenranta si lt a sa a re n k at u teoll isuus katu junatie työp ajan katu sö rn äi st en ka tu M M M alek sis kiVen katu to ine n lin ja ko lm as lin ja kulmaVu orenkat u siltaVuorenranta VegeKallio Aamiainen, lounas, salaatit, tea tim, a-oikeudet Viides linja 14, karhupuiston laidalla avoinna ma–pe 7.30–22 la 10–22 su 10–20 9 10 4 5 6 3 8 7 1 10 5 Oma maa Bergga Heluna Shop Ekolo Silvoplee Kombo Street Gastro Vihreä Holvi Vegekauppa 2 Soi Soi vegaanista luomulounasta arkisin klo 11-15 tervetuloa! kaarlenkatu 15 Vaasankatu 15 b, ma–pe 12–20 ja la 12–18. vegekauppa.fi Helsingin ainoa vegaaninen ruokakauppa. 2 3 8 4 9 1 6 7
kulttuuri Fiksuja liikkeitä livenä TeksTi iida simes ”a luksi Fiilis , kun keskustelee jonkun arvovaltaisen alustajan kanssa, se oli tosi iso juttu. Että nämä kaikki ovat täällä keskustelemassa juuri meidän nuorten kanssa.” Näin muisteli tekniikan ylioppilas Saara Kemppainen pohtiessaan, mikä Nuorten filosofiatapahtumassa on ollut kiinnostavinta kautta vuosien. Kemppainen on ollut tapahtumassa mukana vuodesta 2008 lähtien. Vuoden 2017 tammikuussa tapahtuma järjestetään jo 16. kerran. Nuorten filosofiatapahtuma Nufit opettaa pohtimaan, väittelemään ja argumentoimaan rakentavas ti. Tällaista oppia tarvitsisivat monet vanhemmatkin. Nufitiin kaikki ovat tervetulleita, vaikka pääkohderyhmä ovat 15–25-vuotiaat. Ideana ei ole pelkästään kuulla asiantuntijafilosofien luentoja – useimmat esiintyjät eivät ole olleet filosofeja. Puhumaan on pyydetty eri tavalla arvovaltaisia vieraita: tutkijoita, poliitikkoja, taiteilijoita ja bisnesammattilaisia. Tuoreemmat tulokkaat, vuodesta 2016 mukana ollut lukiolainen Iiris Laisi ja vuoden 2015 tulokas Vilppu Rantanen valottavat haastamistilaisuuksien rakennetta. Ensin kuullaan julkkisalustajalta 10–15 minuutin puheenvuoro. Tätä ei saa keskeyttää. Sitten ”haastaja” eli nuorten edustaja esittää lyhyen puheenvuoron ja kysyy muutaman valmiiksi mietityn kysymyksen. Pääesiintyjiä eli alustajia ja haastajia helpottaa olennaisesti se, että keskustelijaparit tapaavat ennen tapahtumaa ja suunnittelevat pääpointtejaan. Jotta keskustelu lähtisi todella lentoon, puolentoista tunnin session loppuosassa puheenvuoron saavat yleisön edustajat. Eikö vaarana ole, että nykypäivän huonot tavat tarttuvat ja keskustelu etenee ruokottomuuksiin tai haukkumiseen? Kemppainen, Laisi ja Rantanen kiistävät tämän jyrkästi. Päinvastoin. Keskustelut ovat aina olleet hyviä. ”Somessa voi vaan heittää paskaa ilmaan ja katsoa, mitä tapahtuu. Livekeskusteluissa niin ei käy koskaan”, Rantanen kertoo. miTä hyöTyä filosofiasta on? Vai pitääkö siitä olla jotakin hyötyä? ”Aloitin filosofian opiskelemisen vasta lukiossa”, kertoo Laisi. ”On siitä ollut hyötyä. Pystyn tunnistamaan hyviä ja huonoja argumentteja.” Kemppainenkin näkee filosofian kokonaisvaltaisena tieteenalana. ”Filosofia vaikuttaa koko yhteiskuntaan.” Mutta miten yhteiskuntaan pitäisi vaikuttaa? Nyt maapallolla elävillä sukupolvilla on mahdollisuus tuhota elämä täältä. Eikö filosofian pitäisi olla nyt arvokkaampaa kuin koskaan? Sivistys on tärkeää, filosofikolmikko vakuuttelee. ”Sivistyksen määritteleminen vain talouden ehdoilla ei toimi”, lisää Rantanen. ”Sivistys on paljon monipuolisempaa. Meidän kaikkien ei tarvitse tietää filosofiasta kaikkea, mutta meidän pitää osata keskustella.” Kemppainen yhtyy tähän. ”Mun ala on rakennustekniikka, mutta isoja valintoja tehdään sielläkin. Myös taiteen tuntemus on tärkeä. Ja uskon, että minusta tulee paljon parempi diplomi-insinööri, koska olen opiskellut filosofiaa.” Vuoden 2017 päävieraita ovat muun muassa teoreettisen filosofian emeritusprofessori Ilkka Niiniluoto, Vasemmistoliiton puheenjohtaja Li Andersson, Finlaysonin johtaja Jukka Kurttila, jalkapallon maajoukkuevalmentaja ja urheiluasiantuntija Marianne Miettinen sekä elokuvaohjaaja Hamy Ramezan. Mitä mahtaisi olla luvassa? Vieraiden alustusten otsikot ja Nufitin työryhmän kokoamat vieraiden esittelyt antavat osviittaa. Niiniluodon alustuksen otsikko on ”Se liikkuu sittenkin – mitä on tieteellinen ajattelu?” Alkuosa viittaa fyysikko ja tähtitieteilijä Galileo Galilein (1564–1642) mutinaan. Tiedemies joutui kirkon inkvisition edessä kiistämään havaintonsa, jonka mukaan Maa kiersi Aurinkoa, eikä päinvastoin. ”Se liikkuu sittenkin”, väitettiin hänen sanoneen polvistuneena halveksimansa inkvisition eteen. Ramezan kysyy, voiko elokuva saada ihmiset liikkeelle. Iranilaissyntyinen ohjaaja on itsekin liikkunut pitkän matkan. Hän pakeni lapsena synnyinmaastaan. Miettinen kertoo, miten liikutaan ”urheilun huipulle”. Suomen naisten jalkapallomaajoukkue on korkealle yltänytkin, EM-kisoihin asti. Kurttilan meriitteihin kuuluu Tom of Finland -vuodevaatemalliston lanseeraaminen. Uusimpana sankaritekonaan Kurttila on käynnistänyt 100 leijonaa Suomelle -hankkeen, jonka haluna on ”palauttaa Suomen leijonavaakuna koko kansan omaisuudeksi”. Sekä pääomasta paljon ymmärtävä liikemies Kurttila, jonka otsikko on ”Yritys yhteiskunnallisen liikkeen ytimessä” että ”Kansanliikkeet ja demokratia” -alustuksen pitävä Andersson saattaisivat yllättää ja nostaa ajatuksiaan lentoon filosofi Karl Marxin sanoihin tukeutuen: "Filosofit ovat vain eri tavoin selittäneet maailmaa, mutta heidän tehtävänään on sen muuttaminen.” Hä m ee nt ie Viid es lin ja nä kin ku ja k a a rl en k at u sö rn äi st en ra nt at ie Vaasankatu Helsing inkatu st ur en ka tu BraHenkenttä Hakaniemenranta si lt a sa a re n k at u teoll isuus katu junatie työp ajan katu sö rn äi st en ka tu M M M alek sis kiVen katu to ine n lin ja ko lm as lin ja kulmaVu orenkat u siltaVuorenranta VegeKallio Aamiainen, lounas, salaatit, tea tim, a-oikeudet Viides linja 14, karhupuiston laidalla avoinna ma–pe 7.30–22 la 10–22 su 10–20 9 10 4 5 6 3 8 7 1 10 5 Oma maa Bergga Heluna Shop Ekolo Silvoplee Kombo Street Gastro Vihreä Holvi Vegekauppa 2 Soi Soi vegaanista luomulounasta arkisin klo 11-15 tervetuloa! kaarlenkatu 15 Vaasankatu 15 b, ma–pe 12–20 ja la 12–18. vegekauppa.fi Helsingin ainoa vegaaninen ruokakauppa. 2 3 8 4 9 1 6 7 N ufi t Älykäs nuoriso ja vanha eliitti lähtevät lentoon ajatusten voimalla. Iiris Laisi (vas.) ja Saara Kemppainen.
44 • 10 / 2016 kulttuuri Tassa on Sham. Hanella on ikava mummia, joka jai Syyriaan. Tee lahjoiTus joulukeräykseen. sham on 6-vuotias ja menettänyt kotinsa pommituksissa syyriassa. kuvassa hän on juuri saapunut perheensä kanssa veneellä kreikkaan. Miten hänen ja muiden syyriasta paenneiden elämä jatkuu? lahjoita ja vaikuta. amnesty.fi/joulukerays ”Iltaisin nukkumaan mennessä luemme poikani kanssa aina kirjaa. Sänky on lämmin, lakanat pehmeät, ympäristö hiljainen ja turvallinen. Vatsa on täynnä iltapalasta, josta ei ole koskaan pulaa. Olemme käsittämättömän etuoikeutettuja.” Emma Salokoski, Amnestyn tukija Keräyslupa:POL-2014-5928, 1.1.2015-31.12.2016 menneiden Vuosien esiintyjälista näyttää komealta. Tapahtumassa ovat lausuneet henkeviä Matti Apunen, Kari Enqvist, Laura Gustafsson, Elina Haavio-Mannila, Pekka Haavisto, Timo Harakka, Sara Heinämaa, Otso Kantokorpi, Jukka Kemppinen, Markku Kivinen, Matti Klinge, Paavo Lipponen, Frank Martela, Tuomas Nevanlinna & Jukka Relander, Sauli Niinistö, J. P. Roos, Merja Ylä-Anttila ja moni muu. Lista on pitkä ja komea kuin Valtakunnallisilla maanpuolustuskursseilla. Onko kukaan esiintyjä jäänyt erityisesti mieleen? Työryhmäläiset ovat diplomaattisia. Jokaisessa keskustelijassa ja keskustelussa on ollut unohtumattomat piirteensä. ”Ainahan he jäävät mieleen, joita itse on haastamassa”, pohtii Kemppainen. ”Dome Karukosken kanssa aloitimme elokuvista, mutta keskustelu nousi ihan sfääreihin.” Monesti alustajat yllättävät. He eivät aina vastaa ennakkokäsityksiä. Rantanen muistaa, miten [perussuomalainen poliitikko] Sampo Terho pohdiskeli mitä isänmaanrakkaus oikeastaan on. ”Todella eri mieltä olevan kanssa voitiin käydä hedelmällinen ja asiallinen keskustelu, joka varmasti avasi ajatuksia sekä yleisölle – jossa siis itse olin – että alustajalle. Ekaa kertaa paikalla olevalle tällainen keskustelu persupoliitikon kanssa tuntui oudolta, kun miettii julkisen keskustelun tasoa yleensä.” yhdysValTalainen FilosoFi Martha Nussbaum manifestoi kirjassaan Talouskasvua tärkeämpää (suom. Gaudeamus 2011) humanististen aineiden opetuksen puolesta. Sokraattista metodia eli väittelyä ja argumentointia ihailevan Nussbaumin ajatuksista voisivat ottaa oppia päättäjien lisäksi kaikki nettikeskustelijat. ”Elämäänsä pohdiskelemattomat ihmiset kohtelevat usein toisiaan epäkunnioittavasti. Monet ihmiset samastavat poliittisen väittelyn urheilukamppailuun, jossa on tarkoitus hankkia enemmän pisteitä tai tehdä enemmän maaleja kuin vastustaja. ’Vastapuoli’ tulkitaan helposti viholliseksi, jolle toivotaan tappiota, jopa nöyryytystä. Tällöin ei ajatellakaan pyrkimystä kompromissiin tai osapuolia yhdistävien tekijöiden etsimistä.” Kemppainen vastaa Nussbaumin näkemyksiin filosofiatapahtumaa ajatellen. ”Nufitissa nimenomaan pyritään kunnioittamaan kaikkia osapuolia, sillä hyvä väittely keskittyy juuri argumentteihin eikä ihmisiin niiden takana. Keskusteluissa tavoitteena ovat selkeästi viisauden edistäminen, toisilta oppiminen ja oikean tiedon erottaminen väärästä, eikä kenenkään voittaminen. Tämä asetelma aiheuttaa sen, että Nufitin keskustelut ovat korkealaatuisia. Varmasti esimerkiksi poliittisille alustajille on ollut kiinnostavaa olla tilanteissa, joissa heitä haastetaan ajatustensa takia, eikä siksi että joku yrittää voittaa heidät vaaleissa.” Nuorten filosofiatapahtuma Nufit järjestetään 20.–21.1.2017 Helsingin Paasitornissa, Paasivuorenkatu 5 A. Liikuntarajoitteisten vieraiden sisäänkäynti on pääsisäänkäynnin, os. Paasivuorenkatu 5 A, ja hotelli Scandic Paasin välisen sisäpihan kautta. Tapahtuman järjestäjiä ja tukijoita ovat ovat Prometheus-leirin tuki ry, Filosofian ja Elämänkatsomustiedon opettajat eli Feto ry, Helsingin yliopiston filosofian opiskelijoiden ainejärjestö Dilemma ry, Filosofian Akatemia ja Paasitorni. Lisätietoja, ohjelma ja vapaaehtoisten työntekijöiden ilmoittautumiset: www.nufit.fi Ja ni Ru ta ne n Ja ni Ru ta ne n Ja ni Ru ta ne n
Tassa on Sham. Hanella on ikava mummia, joka jai Syyriaan. Tee lahjoiTus joulukeräykseen. sham on 6-vuotias ja menettänyt kotinsa pommituksissa syyriassa. kuvassa hän on juuri saapunut perheensä kanssa veneellä kreikkaan. Miten hänen ja muiden syyriasta paenneiden elämä jatkuu? lahjoita ja vaikuta. amnesty.fi/joulukerays ”Iltaisin nukkumaan mennessä luemme poikani kanssa aina kirjaa. Sänky on lämmin, lakanat pehmeät, ympäristö hiljainen ja turvallinen. Vatsa on täynnä iltapalasta, josta ei ole koskaan pulaa. Olemme käsittämättömän etuoikeutettuja.” Emma Salokoski, Amnestyn tukija Keräyslupa:POL-2014-5928, 1.1.2015-31.12.2016
46 • 10 / 2016 marssi natsi, marssi! Sosiaalinen media on muuttanut tapaamme kommunikoida. Murroksesta on saanut osansa myös kansalaisaktivismi. TeksTi Jari Tamminen ”T ämä idea tuli niin monesta suunnasta samaan aikaan. Me olemme sekalainen porukka aktivisteja, taiteilijoita, mediaja viestintäalan ammattilaisia ja koodareita. Minun roolini on tuntea kenttää laajalti ja kasata porukkaa”, järjestäjä kuvailee Per natsi -hanketta päivää ennen h-hetkeä, eli vuoden 2016 itsenäisyyspäivää. Hän, eivätkä muutkaan hankkeeseen osallistuvat halua esiintyä omilla nimillään. Ymmärtääkseen Per natsi -projektin taustat täytyy kuitenkin palata ajassa pari vuotta taaksepäin. Loppuvuodesta 2014 natsit saapuivat saksalaisen Wunsiedelin pikkukaupunkiin, jälleen kerran. Uusnatsit olivat tehneet perinteen kaupunkiin haudatun natsijohtaja Rudolf Hessin vuosittaisesta muistamisesta. Natsien marssiessa marraskuussa läpi kaupungin heitä kuitenkin odotti yllätys: normaalin vastamielenosoituksen sijaan yleisö kannusti heitä. Kannustusjoukot eivät jakaneet marssijoiden kansallissosialistista aatetta, vaan kyse oli huumorilla ratsastaneesta vastakampanjasta, jossa joukko kansalaisia ja yrityksiä oli sitoutunut lahjoittamaan rahaa fasismin vastaiseen työhön sen mukaan, kuinka pitkän matkan natsin marssivat. Jokainen maiharin isku kadun pintaan tarkoitti riihikuivaa vastapuolelle, ja pottiin kertyi lopulta 10 000 euroa. Myöhemmin sama toistettiin muissa kaupungeissa kautta Saksan. Aktivistit käänsivät natsien voiman näitä itseään vastaan kuin judokat. Uutiset tempauksesta levisivät kautta maailman, ja rahallisen saavutuksen rinnalla merkittävänä voi pitää myös välittynyttä viestiä: natseille voi nauraa. Kaksi vuotta myöhemmin Helsingissä idea sai suomalaisen ilmenemismuodon: Per natsi -hankkeen. Osoitteessa pernatsi.fi kerättiin itsenäisyyspäivän alla lahjoituslupauksia ”tasaarvoisen ja monimuotoisen Suomen puolesta” työskenteleville järjestöille. Lahjoittajat lupasivat 0,05–1 euroa per natsi, ja lopullisen lahjoitussumman määräsi paikalle ilmestyneiden natsien määrä. nopeassa Tahdissa pystyyn pyöräytetty Per natsi on malliesimerkki uudenlaisesta aktivismista, joka ei nojaa perinteisiin järjestörakenteisiin. ”Jos tämä porukka perustaisi jonkun uuden järjestön, se varmasti saisi paljon aikaiseksi ja se saisi myös epäilemättä rahoitusta. Se olisi kuitenkin pois muilta järjestöiltä, pois niiden perustyöstä, ja sitä emme halua.” Tämä projektiluontoisuus myös mahdollistaa verrattoman ketterän toiminnan. Siinä missä perinteisten kansalaisjärjestöjen rakenteet ja hierarkiat tuovat jatkuvuutta ja pitkäjänteisyyttä, ne myös tuovat kankeutta. Nopeasti reagoivat itsenäiset aktivistit voivat puolestaan järjestäytyä niin halutessaan hyvinkin nopeasti. Pernatsi.fisivun ja hankkeen toteuttamista ei ollut vielä lyöty lukkoon viikkoa ennen itsenäisyyspäivää, mutta lopullisen päätöksen synnyttyä toteutus ei montaa päivää kestänyt. ”Parhaimmillaan tämä toimintatapa voi myös sulautua osaksi perinteistä järjestötoimintaa”, järjestäjä vinkkaa. Vastaavia suhteellisen spontaanisti syntyneitä ja vanhoista rakenteista riippumattomia aktivistitempauksia tai -hankkeita ovat olleet viime aikoina esimerkiksi Loldiers of Odin ja Meillä on unelma -tapahtuma. Näkyvä rooli sosiaalisessa mediassa ja taiteen, huumorin sekä spektaakkelin hyödyntäminen viestinnässä ovat olleet heidänkin toiminnassaan keskeisiä elementtejä. Myös nämä projektit ovat ylittäneet uutiskynnyksen aivan eri tavalla kuin perinteiset mielenosoitukset. Kamppailu on siirtynyt kaduilta mediaan. heTi per naTsi -kampanjan julkistamisen jälkeen trollit löysivät sivun ja tekivät sitä, mitä trollit tekevät. ”Meihin kohdistui ihan hillittömät palvelunestohyökkäykset ja spämmikampanja, jossa botit lähettivät kymmeniäja satojatuhansia haittaviestejä. Sivun koodiin oli jäänyt bugi, että käyttäjä pystyi määrittämään vapaasti lahjoitussumman ja sinnehän laitettiin miljardi. Ja sitten sinne alkoikin tulla miinusmerkkisiä lahjoituksia. Mutta ne bugit on korjattu ja lahjoittajalistat siivottu.” ”Tuollahan ne lällättelevät netissä tekemisiään. Osa on varmaan ihan trollottelun nimissä liikkeellä, ja ehkä osa vastustaa hankettamme. No, meidän laariinhan tämä lopulta sataa”, järjestäjä toteaa huomiotalouden peruslainalaisuuksia mukaillen. iTsenäisyyspäiVän lukuisista kansallismielisistä kulkueista mittatikuksi valikoitui avoimen kansallissosialistisen Suomen vastarintaliikkeen (SVL) järjestämä marssi. Marssiin osallistui myös SVL:n ruotsalaisen emojärjestön, Pohjoismaisen vastarintaliikkeen jäseniä. Mukaan laskuihin ei lopulta päätetty ottaa esimerkiksi 612-marssia, vaikka SVL oli perustamassa marssia ja järjestön jäsenet osallistuvat myös siihen. ”Emme jaksaneet lähteä siihen keskusteluun, ketkä kaikki lasketaan natseiksi. Otamme nämä täysin selvät tapaukset ja luotamme poliisin arvioon marssijoiden määrästä. Sillä luvulla lasketaan lahjoitussummat. Parasta olisi tietty, että natsit eivät marssisi ja lahjoituksia ei tulisi, mutta kyllä tästä aika potti taitaa tulla.” Poliisin lopullinen arvio marssineiden natsien määrästä oli 180. Lahjoittajaksi ilmoittautui lopulta 9 396 henkilöä, ja jokaista natsia kohden lupauduttiin lahjoittamaan 1 223,94 euroa. Tämän myötä yhteenlaskettu lahjoitussumma kipuaa yli 220 000 euron. Kukin lahjoittaja valitsee itselleen mieluisen vastaanottajan hankkeeseen osallistuvien järjestöjen joukosta, ja järjestöiltä pyydetään myöhemmin tieto kertyneestä potista. Rahaa siis sataa, mutta kuten Wunsiedelinkin tapaus osoitti, spektaakkeli tuottaa muutakin kuin vain riihikuivaa – se toimii julkisena kannanottona sysimustaa aatetta vastaan. kulttuuriHÄiriNtÄ JokaiNeN maiHariN isku kaduN piNtaaN tarkoitti riiHikuivaa vastapuolelle Amnesty international Kirkon ulkomaanapu Kynnys ry. Lääkärin sosiaalinen vastuu: Global Clinic Mannerheimin lastensuojeluliitto Naisten linja Plan Seta Suomen Setlementiliitto Suomen Somalia-verkosto Unicef Vammaiskumppanuus Ihmisoikeusliitto Kansainvälinen hiihtokoulu ry. Keräyksessä mukana olevat järjestöt:
Keskellä ruuhkaa juoksee nainen ensi ilta 7.2.2017 Lipunmyynti (09) 4342 510 ti–pe klo 11–14 Erottajankatu 5 00130 Helsinki ke 1.3. klo 19 ensi-ilta, pe 3.3. klo 19, to 9.3. klo 19, pe 10.3. klo 19, la 11.3. klo 14 Liput: 16,50/10,50 €/6 € Visuaalinen kertomus naiseudesta, sen luomisvoimasta ja jatkuvuudesta. Liikkeen avulla laulettava hymni olemassaolon ihmeellisyydelle, mausteena palanen Intiaa. Lavalla Kaari Martin, Elin Smedlund, Satu Rekola, Kati Korosuo ja Kreeta Salminen, ohjaus Steina Öhman. Liput 09 310 12000 ja lippu.fi Klaneettitie 5 | kanneltalo.fi | Kanneltalo Song of the Goddess VAPAAkollektiivi: Parts of Life ke 25.1. klo 19 (ensi-ilta), pe 27.1. klo 19, la 28.1. klo 15 & 19 Liput: 16,50/10,50 €/5,50 € Rakkaus, työ ja leikki muodostavat elämän palapelin. Nykytanssiteos lähestyy universaaleja aiheita henkilökohtaisesta näkökulmasta käsin; se on arkielämää suurennuslasin alla. Lavalla VAPAAkollektiivi, koreografia Disa Krosness (Ruotsi), sävellys Ulfur Eldjarn (Islanti). to 20.4. klo 19 (ensi-ilta), pe 21.4. klo 19, la 22.4. klo 19 Liput: 17/12 € Kansainvälisen työryhmän uniikki tulkinta Shakespearen klassikkonäytelmästä yhdistää teatteria ja nykytanssia klassisen japanilaisen Taiko-rummun säestyksellä. Esityksen kielet: suomi, englanti, japani. RealContact Project: Macbeth, again! to 6.4. klo 19 (kantaesitys), pe 7.4. klo 14 & 19 Liput: 15/12/6 € Daniel Filippo on luultavasti nähnyt murhan. Tai ehkä tehnyt sen itse? Trillerimäinen libretto kertoo saman tarinan kolmesta eri näkökulmasta. Lavalla Teppo Lampela, libretto Maritza Núñez, muusikot Max Savikangas, Lauri Toivio ja Tuomas Turriago, ohjaus Vilppu Kiljunen. Daniel Filippo – kamarioopperatrilogia Kauneimmat joululaulut Helsingin kirkoissa. musiikkiakirkoissa.fi Lone Theils Kohtalokas merimatka Tanskalainen laatudekkari viihdyttää kaamoksessa. Carina Bergfeldt Seitsemän päivää jäljellä Pysäyttävä kuvaus rikokses ta, kuolemanrangaistuksesta ja teloituksesta Teksasissa. Matt Haig Poika nimeltä joulu Uusi koko perheen joulu klassikko kertoo totuuden (suomalaisesta) joulupukista! Victoria Aveyard Punainen kuningatar Uuden fantasiasarjan mykistävä aloitusosa vie mennessään. aulakustannus.fi @ aulakustannus Aula & Co LOISTAVIA KIRJOJA PIMEYDEN KESKELLE!
48 • 10 / 2016 kulttuuri Beatnikkien perintöä jatkamassa Alec Sothin mykistävät valokuvat kertovat vieraammasta amerikkalaisuudesta. adelyn. TuhkakeskiVikko, New Orelans, Louisina, 2002. Sarjasta Sleeping by the Mississippi (2004) 1 950-luVun beat-kirjailijat kuvasivat sodan jälkeisen amerikkalaisuuden kulttuurista maanjäristystä. Se näkyi esimerkiksi perherakenteen, seksuaalinormien, päihdevalikoiminen sekä kirjallisuuden ja musiikin ilmaisumuotojen särmäytymisenä. Toisin kuin heitä seuranneilla hipeillä, beatnikien sukupolvikapina ei ollut luonteeltaan ensisijassa todellisuuspakoista vaan enemmän valtakulttuurista vieraantumisen innostunutta tunnistamista. Allen Gingsbergin proosaruno Huuto (1956) antoi äänen sovinnaisuuden takana soiville riitasoinnulle, ja Jack Kerouacin Matkalla (1957) keskittyi herännyttä toiseutta ilmentävän vaelluselämäntavan kuvaukseen. Kerouac onnistui samalla tavoittamaan yleensä kaunokirjallisuuden kohteena sivuun jääneen arkisen amerikkalaisuuden nihkeät motellit, sotkuiset takapihat ja kuluneet kengänpohjat. donald Trumpin tuore valinta Yhdysvaltain presidentiksi palautti pintaan ajatuksen siitä, että USA:n julkikulissin takana on tyystin toisenlainen, etenkin Euroopassa vieraaksi jäänyt varjopuoli tästä jättiläismäisestä, suurelta osin maahanmuuttajien ja heidän jälkeläistensä kansoittamasta maasta. Kyse on maailmasta, missä osavaltion tai edes yhden kaupungin tasoinen näkökulma on liian laaja ja missä arjen ydin on syvällä sinnittelyn ja vetäytymisen periferiassa. Jostain tällaisesta voi saada häkellyttävän otteen Helsingin Kaapelitehtaalla sijaitsevan Suomen valokuvataiteen museon näyttelyssä Gathered Leaves. Sen tekijä Alec Soth (s. 1969) on maailmanmaineeseen noussut minneapolisilainen valokuvaaja, joka on erikoistunut juuri pikkukaupunkien, lähiöiden ja erämaiden vähemmän pintakiiltoisen elämänmenon tallentamiseen. Näyttely sisältää vuosina 2004– 2014 julkaistut teossarjat Sleeping by the Mississippi, Niagara, Broken Ma nual ja Songbook. Näistä Sleeping by the Mississippi hahmottaa tarkkasilmäisen ohikulkijan näkemyksiä juuri puheena olevasta kolikon toisesta puolesta. Välineinään se käyttää arkijännitteisiä muotokuvia sekä luonnon ja ihmiselämän välisen rajapinnan havainnointia. Marginaalin omalaatuista voimaa kuvaavan sarjan yhdessä kiteyttävimmässä kuvassa Charles (2002) lentäjäksi pukeutunut mies poseeraa ylpeä2008_02zl0189 sarjasta Broken Manual (2010)
10 / 2016 • 49 kuvataide ti 24.1. klo 19, liput 10,50 € Melodisen jazzin tuoreet tahdit. ti 17.1. klo 19, liput 21,50 € Rockin isoisä Raittinen ja bluesin kummisetä Haavisto lataavat lauteet kuumiksi. to 26.1. klo 19, liput 16,50 € Suomalaisen musiikkihistorian progekuninkaat! ti 31.1. klo 19, liput 10,50 € Yhden miehen musikaali paljastaa törmäilyhuumorin alta tragiikkaa. Juha Hurme Puupää Wigwam Revisited II vieraana Ismo Haavisto Eldis Eero Raittisen Katso koko tarjonta! malmitalo.fi to 12.1. klo 19, vapaa pääsy Satumainen, valkokankaalla nähtävä konsertti. HKO Screen Olipa kerran… su 29.1. klo 17, liput 6,50 € Kaksi jazzin mestaria lavalla! Sarmanto Aaltonen Nordic Trinity ti 31.1. ja to 2.2. klo 18 ja 19.30 vapaa pääsy Kotimaisen sarjan esityksiä. DocPoint Jatkot Lipunmyynti p. 09 310 12000 ja Lippupiste Ala-Malmin tori 1 | Malmitalo nä kahden lentokoneen pienoismallin kanssa raihnaisen talonsa nurkalla. Sisäistä energiaa sykkii myös Leach Laken intiaanireservaatissa otettu Sheila (2002), jossa ristiinnaulitun asennossa poseeraavan nuoren naisen paita on kirjoitettu täyteen Raa matun lauseita. Tämän karun maailman mielenmaisemaa kuvaa myös Buena Vista (2002), johon on tallentunut sähköpylväässä oleva, kovia kokenut krusifiksi. Toisessa, edellisiin nähden täydellistä perspektiivin vaihtoa edustavassa Angolassa (2002) mustia vankeja on kuvattu hyvin kaukaa Louisianan osavaltion maisemaa vasten kuin muistuttamassa pölyisen kamaran alla yhä lymyävistä orjuuden syvärakenteista. niagara-sarJaan kuuluvien jylhien putouskuvien vastapainona näyttäytyvät otokset taajamien ja pikkukaupunkien ostoskeskusten takaisesta rosoisesta elämänmenosta. Hotellissa sommitellussa otoksessa Kaksi pyyhettä (2005) herää henkiin resuinen joutsenpari, ja pönäkässä yhteiskuvassa Fleckin perhe (2005) koko perhe tekee kaikkensa peittääkseen otoksen asetelmallisuuden alla kyteviä jännitteitä. näyTTelyn TiiVein ja tunnelmaltaan hurjin kokonaisuus liittyy kulttimaineeseen kohonneeseen, alun perin omakustannekatalogina julkaistuun Broken Manual -teossarjaan. Aiheena ovat er ämaahan erakoituneet near san anTonio, Texas, 2013, sarjasta Songbook 2012–2014) eksentrikot, joiden kuvaamisessa Soth käyttää jälleen erilaisia tekniikoita ja lähestymistapoja. Vaikuttavissa töissä poseeraavat henkilöhahmot näyttäytyvät yhtä aikaa luontoon sulautuvina jeesushahmoina, elämänsä konkurssista kärsivinä syrjäytyneinä tai yhtä hyvin Unabomberin tapaisina maailmanlopun apostoleina ja auton valoihin jähmettyneinä villieläiminä. Kuvista ehkä moniselitteisimmässä hiuksensa ajellut, hakaristi-tatuoitu hintelä mies seisoo alasti luonnon keskellä, pohkeitaan myöten lammikossa ja katsoo uhmakkaasti kameraa ja meitä sen takana olevia katsojia. Toisessa erityisen dramaattisessa kuvassa Rasputinin näköinen mies seisoo aivan valtavana rajatun metsän edessä kuin pappi kirkkonsa äärellä. näyTTelyn Tuoreimmassa Song book-sarjassa Sothin tyyli on jälleen tyystin toisenlainen. Sen mustavalkoisena kuvattu maailma on niin muodon kuin sävytyksensä puolesta kuin täydellinen aikakonematka Kerouacin ja muiden beat-kuvaston luojien kuvaamaan 1950-luvun Amerikkaan. Niiden viesti on: tietty toiseus ei ainakaan Amerikasta katoa koskaan. Tuomas ranTanen Alec Soth Gathered Leaves Suomen valokuvataiteen museo 15.1.2017 saakka 49 • 10 / 2016
50 • 10 / 2016 kulttuuri Feminismi ?paperilla Päätoimittaja Tero Kartastenpää joutuu vastaamaan kysymyksiin sukupuolestaan. TeksTi kaisu TerVonen kuVa Veera JärVenpää Nälkä ja vilu tekevät taiteilijoista menestyjiä syTyTin Tulen mökin Takkaan . Sytykekopasta löytyi heinäkuun Hesari. Kulttuurisivut kertoivat Kustavin Volter Kilpi -viikosta, johon perussuomalaisten kansanedustaja Ritva ”Kike” Elomaa osallistui. Elomaa yllätti yleisön kertomalla lukeneensa Alasta lon salissa. Kirja oli kuulemma mielenkiintoinen, vaikka välillä pitikin harppoa. Sen lisäksi, että Elomaa paljasti olevansa kulttuurin ystävä, hän kertoi mielipiteensä taiteen rahoituksesta. Elomaan mukaan taiteilijoita ei kannata paapoa liioilla apurahoilla, koska ”sekä urheilussa että kulttuurissa päästään parempiin tuloksiin, jos olot ovat hieman karummat”. Taiteilijoiden pitäisi ajatella myös teostensa kaupallisuutta, koska ”jos on saanut julkista tukea, niin ei voi vain tehdä sitä, mitä itse haluaa”. kohenTaessani hiillosTa totesin, että onneksi meillä on vallan kahvassa viisaita ihmisiä. Kuten me kaikki tiedämme, vilu ja puute kannustavat suomalaisia taiteilijoita ja urheilijoita uskomattomiin suorituksiin. Mietitään vaikka Suomen upeaa menestystä Rion olympialaisissa. Mietitään kaikkia kansainvälisesti tunnettuja hittikirjailijoitamme ja -säveltäjiämme. Yksikin junan ravintolavaunussa tapaamani saksalainen oli lukenut 90-luvulla Arto Paasilinnan kirjan, jonka edellinen yöpyjä oli jättänyt hotellihuoneeseen. Kioski oli kiinni, eikä saksalainen päässyt ostamaan Der Spiegeliä. Miljoonia myyvien menestyskirjailijoidensa lisäksi Suomi on tunnettu stadionit täyttävistä pop-tähdistään. Koko Eurooppa tuntee Daruden kappaleen Sandström, ei kun siis Ekström. Se on se ti-di-di-di-dii tidi-didi-dididii, tiedät kyllä. Kun reilasin millenniumin aikoihin Euroopassa, sitä hyräiltiin jopa tšekkiläisillä metroasemilla. Daruden kuuleminen Nám?stí Mírun asemalaiturilla nosti kyyneleet silmiini. Näin mielessäni laonneen pellon, jonka keskellä noen tuhrima Aleksis Kivi huutaa posket lommoilla: ”Minä elän!” Puutehan motivoi Kiveä kirjoittamaan myyntimenestyksiä, joista on sittemmin tehty Oscar-palkittuja elokuvia, esimerkiksi Chuck Norrisin tähdittämä Hard as a Stone. Kiven kerrotaan myös inspiroineen Bee Geesin ikonista Stayin’ Alive -disco biisiä. on se nä äs niin , että veteen keitetty kaurapuuro on paras aamupala niin apurahoja kerjäävälle aitajuoksijalle kuin kirjailijallekin. Lisukkeeksi hyppynen epätoivoa ja petusta leivottuja pettymyksiä. Sellainen keitos ajaa ihmisen ylittämään itsensä. Se motivoi takomaan rahaa tekotaiteellisten mörköoopperoiden sijaan. Liekit tarttuivat ahnaasti paperiin, sinne katosi Volter Kilpi. Sinne katosi Kike Elomaa, joka muisteli lehdessä keinosiementäjää, joka lausui runoja siementämilleen lehmille. Mielessäni käväisi, että Volter Kilven myyntiluvut olivat aikoinaan surkeat. Kilpi oli kansalle liian vaikea kirjailija, ja hän joutui hankkimaan elantonsa kirjastonhoitajana. Mutta ei ajatella sitä. Millennium ja Ekström 4evah! Janica Brander JuNttieN Jaarli Kirj oitt aja on tam pe rela ine n toim itta ja ja yh de n no vell iko ko elm an kirjo itta nu t kirja ilija , jok a söi ja joi ap ura han sa. o n epäkorrek tia kysyä haasteltavalta ammattilaiselta, mitä vaikutusta hänen sukupuolellaan on siihen, kuinka hän hommansa hoitaa tai mitä häneltä odotetaan. Tulvan päätoimittaja Tero Kartastenpää on kuitenkin joutunut vastaamaan kysymyksiin jo useasti. Sukupuolesta kysytään nytkin. ”Huomattavan paljon joudun puhumaan siitä. Ymmärrän sen tavallaan, mutta samaan aikaan mulla on semmoinen olo, että en haluaisi puhua sukupuolestani. Että onko se tarpeellista? Onko pakko?” Kartastenpää korostaa, että hänelle on olennaista tiedostaa oma näkökulma ja etuoikeudet mutta samalla hän haluaa pitää oman sukupuolen määrittelyään osittain yksityisasiana. TulVa on Naisasialiitto Unio nin julkaisema, feministinen lehti. Sen päätoimittajan sukupuoli on noussut keskusteluun, koska Unionin jäseneksi miehet eivät pääse, eikä heitä ole myöskään aiemmin ollut lehden toimituksessa töissä. ”Jotkut ihmiset hämmentyivät valinnastani. Että minkä takia mies, eikö ollut päteviä naisia? Mutta eihän se niin voi mennä, että ensin katsotaan sukupuoli ja sitten pätevyys. On kai se ihan hyväkin, jos mä omalla surkealla ruumiillani saan ihmisiä miettimään asioita”, Kartastenpää sanoo. Feminismin kannalta asiassa ei ole mitään huomautettavaa. Kuten Unionin pääsihteeri Taru Anttonen nimityksestä Helsingin Sanomille sanoi: ”Tero Kartastenpää valittiin tehtävään siksi, että hänellä oli tarjota uskottavin visio Tulvan tulevaisuudesta. Hän oli myös hakijoista pätevin.” Feminismi kolahTi Kartastenpäähän kovaa, kun hän aloitti 1990-luvulla Turun yliopistossa elokuvatieteen opinnot. Sukupuolentutkimus oli oppiaineessa voimakkaasti läsnä. Painotus johtui muun muassa tutkija Anu Koivusen läsnäolosta laitoksella. Toisena opiskeluvuotenaan Kartastenpää aloitti myös sukupuolentutkimuksen, silloisen naistutkimuksen opiskelun. ”Se oli semmoista queerfeminismin aikaa, minkä takia se kenttä on ollut mulle tutumpi kuin tämä intersektionaalisempi puoli.” Nykyisin feminismissä keskeisenä ajatuksena oleva intersektionaalisuus tarkoittaa erilaisten rakenteiden, erojen ja kategorioiden – muun muassa iän, sukupuolen, etnisen taustan ja yh
10 / 2016 • 51 kulttuuri Feminismi ?paperilla Päätoimittaja Tero Kartastenpää joutuu vastaamaan kysymyksiin sukupuolestaan. TeksTi kaisu TerVonen kuVa Veera JärVenpää Motivaatiokirjallisuuden klassikko ja bestseller, joka löytyy jo tuhansien menestyvien johtajien, urheilijoiden, opettajien ja vanhempien lukulistoilta. ISBN: 9789522605900 Menestyskirjailija Adam Grant pureutuu siihen, miten hyvän idean tunnistaa huonosta, milloin on parasta toimia ja miten pelkojaan ja epäilyksiään voi hallita. ISBN: 9789522605771 Kovakantinen 20-vuotisjuhlapainos, täysin uusi suomennos. Huippusuosittu Läsnäolon voima vie lukijansa matkalle henkisiin ulottuvuuksiin, joissa kärsimys, kiire ja murhe lakkaavat. ISBN: 9789522605528 Olli-Pekka Vainion teos esittelee hyveiden merkitystä kokonaisvaltaiselle hyvinvoinnille sekä yksilön että myös yhteiskunnan tasolla. Teos soveltuu myös oppikirjaksi. ISBN: 9789522605856 Oivalluksia merkitykselliseen elämään. WWW.VIISASELAMA.FI WWW.DOCPOINT.INFO teiskuntaluokan – yhtäaikaista ja keskinäistä vaikutusta. ”Eihän se todellakaan ole helppoa, jos siihen mennään tarpeeksi syvälle. Viime aikoina onkin ollut keskustelua siitä, että voiko puhua millään yleisellä tasolla vai pitääkö aina mennä enemmän ja enemmän yksilöön, mikä taas tekee politiikan mahdottomaksi. Mun feminismiin kuuluu seurata, miten voidaan ottaa mahdollisimman paljon sortoa huomioon mutta samaan aikaan pystytään puhumaan yleisellä tasolla.” karTasTenpä än ensimmäinen Tul va ilmestyi marraskuun alussa. Se tehtiin tiukalla aikataululla. Seuraavan numeron tekemiseen on enemmän aikaa. Maaliskuussa ilmestyy lehden 15-vuotisjuhlanumero. Yksi uuden päätoimittajan tavoitteista on laajentaa perinteikkään lehden lukijakuntaa. Uusia lukijoita voisivat Kartastenpään olla laadukkaista kulttuurilehdistä yleensä kiinnostuneet ”hiplaajat”. ”Kai se ajatus on, että Tulva ei näytä liian kerholehdeltä, liian sisäpiirilehdeltä. Semmoisetkin lukijat, jotka ei täysin allekirjoita kaikkea väittämäämme, voisivat silti lukea sen.” Feminismi tuntuu jo itsessään olevan provokatiivinen termi. Vaikka Kartastenpäällä on taustaa provoilussa itselläänkin – hän kirjoitti Jani Timosen kanssa 2014 ilmestyneen Provo Opas -kirjan – ei Tulva hänen mukaansa tarvitse erityistä provosoimista saadakseen lukijoita. Tosin ensimmäiseen pääkirjoitukseen oli pieni provo livahtanut. Kartastenpää kirjoitti All Male Panel -blogista ja kaksinaismoralismista. ”Se palaute, mitä jutusta olen saanut, on mun mielestä ollut myös överiä, mutta olen tajunnut että okei, mun kaltaisen ihmisen ei tarvitse vinoilla yhtään. Ajattelin, että jatkossa annan muiden puhua, ja mä koetan tehdä toimittajan työni taustalla mahdollisimman hyvin.” Tulvassa päätoimittajan filosofia onkin antaa tilaa tekijöille, jotka ovat erikoistuneet kuvaamaansa asiaan tai joilla on asiaan erityinen näkökulma. Provosoimista ei tarvita. ”Feminismin kenttä on itsessään tosi räjähtelevä, sisäisestikin. Ehkä monet feministisesti vaikuttavat ihmiset toivoisivat, että olisi enemmän semmoista yhdessä eteenpäin jonkun vision toteuttamista.”
52 • 10 / 2016 minuuden uudisrakentamisen aBc Sara Mellerin, Milja Sarkolan ja Noora Dadun näytelmät nousevat vereslihaisesta omakohtaisuudesta. n äyTTämökuVaa hallitsevat jättiläismäiset keuhkot. Lavan reunoilla lojuu sisäelimien suurikokoisia mukaelmia. Irvokkaat valot ja ujeltava musiikkitausta synnyttävät vaikutelman kuin yleisö olisi myrskyävää maailmaa paossa, vähän kuin Raamatun Joona kalan vatsassa. Sara Mellerin kirjoittama ja ohjaama Father Fucker koostuu silputuista tekstimateriaaleista, joiden yli painottuvat lavalle rakennetut installaatiot, maagista progea, räimivää punkkia ja siirappista poppia sekoitteleva livemusiikki sekä kehollisuutta korostavat tanssi ja performanssi. Esityksen lähtökohta viittaa kirjoittajansa traumaattisiin lapsuuden kokemuksiin. Mellerin ollessa 12vuotias vuonna 1998 hänen isänsä runoilija Arto Melleri makasi sairaalassa koomassa jouduttuaan suojatiellä auton töytäisemäksi. Hän sai onnettomuudesta pysyvän aivovaurion ja kuoli 48-vuotiaana vuonna 2005. Sara Melleri tunkeutuu kuolevan isänsä kehon sisälle. Yhdessä Markku Haussilan kanssa hän toistaa lapsuudenaikaisia mielikuvitusvuoropuheluitaan, joiden innoittajana olivat Voguemuotilehden tarinat vuonna 1997 murhatusta muotisuunnittelija Gianni Versacesta ja tämän kuvitteelliset tyttäret huippumallit Claudia ja Liv. Vaikean isäsuhteen ohella esityksen nimi viittaa kanadalaisen muusikon ja feministisen performanssitaiteilijan Peachesin samannimisen vuoden 2003 levyyn. Viime kesänä Helsingin Sideways-festivaaleillakin esiintyneeltä Peachesiltä on lainattu musiikillisten vaikutteiden ohella jyrkkää asennetta ja lystikkäät vaginapäähineet. Johannes Ekholmin dramatioimassa esityksessä lomittuvat trashkomedia, tragedia ja psykedeeliset leikkaukset. Näennäisesti eri suuntiin rönsyilevän materiaalin pitävät kuitenkin koossa Sara Mellerin vangitseva lavakarisma ja kaiken mukaansa imevän kaaoksen takana lymyävä henkilö kohtaisuus. Esitys ei päästä katsojaa helpolla. Sen traumaattinen alusta on pelottavankin avoin, mutta samalla sen emansipatorisesta kapinasta nouseva voima palkitsee sitäkin enemmän. sisuksia JäyTäVä perhehistoria on läsnä myös Milja Sarkolan Viirukselle kirjoittamassa ja ohjaamassa näytelmässä Allt som sägs. Se eroaa Father Fuckerista hillityltä muodoltaan, ja siinä isäsuhde on rajattu kokonaan näkymättömiin. Sarkolan edellisissä näytelmissä Perheenjäsen (2011) ja Jotain toista (2015) isäkin sai kyllä osansa. Myös ne peilasivat perhedynamiikan suhdetta seksuaaliseen itsensä etsimiseen. Nyt tarjolla oleva kasvutarina tähyää laajemmin toisten kohtaamiseen liittyvän arkuuden ja yksityistä maailmasuhdetta vääristävän itsekriittisyyden perustuksiin. Sarkolan näytelmän pääsävy on tarkoituksellisen vähäeleinen ja suuria draaman käänteitä välttelevä. Jo esityksen muodon kautta alleviivautuu, kuinka suorituskeskeisyyden ja keskinäisen kohtaamattomuuden arkinen yhdistelmä voi olla yhtä musertava kuin suorat konfliktit. Näytelmän kahtia jaettua minähenkilöä esittää kouluikäisenä Jessica Raita ja aikuisena Sanna-Kaisa Palo. Kokonaisuuden kannalta hallitseva kiintopiste on kuitenkin muodollisen huolehtivuuden taakse etäisenä piirtyvä yksinhuoltajaäiti. Hahmon ulkopuolisuutta korostaa äitiä esittävän Robert Kockin androgyyninen olemus. Kock vastaa myös esityksen haikean musiikin säveltämisestä. Musiikin yhteinen esittäminen toimii myös vertauskuvallisena yrityksenä perheyhteisöllisyyden (hukattuun) mahdollisuuteen. Esityksen vahvuus ja heikkous kasvavat oikeastaan samasta puusta: sen hienovarainen henkilökohtaisuus resonoi katsojassa nimenomaan suhteessa oman elämän kehityskaareen. edellisTen Tapa an myös Noora Dadun Fail nousee ohjaaja-käsikirjoittajan omakohtaisesta itsetutkiskelusta. Kuten Father Fucker, sekin sai ensi-iltansa Baltic Circle -festivaaleilla, ja sen muodossa sekoittuvat erilaiset esitystaiteen muodot dokumenttiteatterista performanssiin. Dadu tekee esityksessään tiliä aiemmasta Minun Palestiinani (2015) -näytelmästään. Hän kokee epäonnistuneensa sekä tavoittelemansa viestin välittämisessä että siinä, miten esitys näyttää ulkopuolisten silmissä muokanneen odotetta hänen omasta etnisestä minuudestaan. Fail alkaa Dadun omana itsenään esittämällä purnauksella. Se syvenee pian analyysiksi ja muuttuu matkalla yhä huikeammiksi eksistentiaalisiksi purkauksiksi, joissa tekijä pohtii omaa identiteettiään, taiteilijuuttaan, yleensä taiteen tekemisen ideaa sekä suhdettaan maailmankatsomuksellisiin kysymyksiin, masennukseen, vanhenemiseen ja erilaisten elämänvalintojen vaikeuteen. Esityksen lavastus on yksinkertaisuudessaan tehokas. Dadu istuu pienessä lavalle rakennetussa mökissä ja puhuu enimmäkseen eristyksissä mökin ikkunan takaa. Välillä isolta valkokankaalta näytetään Dadun hillittömiä vaihtoehtokuvaelmia omasta tulevaisuudestaan. Näyttelijän ympärillä oleva kuutio muuttuu pienin viittein myös radioaseman studioksi, josta Dadu intoutuu lähettämään sivurooliensa kautta mitä hurjempia stand up -parodioita. Ylipäänsä teoksen itsekriittinen huumori on räjähtävää laatua. Sen voima kasvaa ajankohtaisten kulttuurijännitteiden vahvasta tunnistettavuudesta ja esityksen pohjalla kytevästä ahdistuksesta. Koskettavuuden ohella Dadun teksti on viisasta. Keskustelussa etnisten identiteettien omimisen vääryydestä helposti unohtuu, että sen kääntöpuolella on ajatus etnisen identiteetin päälleliimaamisesta. Samalla kun yleisellä tasolla avaamme rakenteellisen vallankäytön mekanismeja, meidän pitäisi ymmärtää, että esimerkiksi teatteri taiteena on lähtökohtaisesti muiden minuuksilla pelaamista. Esityksen finaalissa lavalle vaappuu absurdi koivu (Eeva Semerdjiev), joka laulaa enkelin äänellä maailmantuskaa terapoivan metafyysisen lohdun. Tälle tärkeälle esitykselle soisi paljon lisää esityksiä, ja se pitäisi tavalla tai toisella liittää lukioiden elämänkatsomustaidon opetussuunnitelmaan. Tuomas ranTanen Sara Melleri & Hype-kollektiivi: Father Fucker Lisäestyksiä tulossa kevällä, tiedot niistä ilmoitetaan myöhemmin. Milja Sarkola: Allt som sägs Esitykset Viirus-teatterissa 3.3. asti Noora Dadu: Fail Esitykset Kiasmassa 10.12. asti. Lisäesityksiä ainakin Kajaanin Runoviikolla ja mahdollisesti muuallakin. kulttuuri
teatteri 10 / 2016 • 53 michel houllebecqia Tallinnassa Juhán Ulfsakin Maasto ja kartta -ohjaus aukesi kielipuolellekin. ”m iksi et lähtisi Tallinnaan katsomaan Michel Houellebecqin kirjaan perustavaa Maasto ja kartta -näytelmää?” tuttava kysyi kirjallisilla iltamilla. Michel Houellebecq (s. 1956) tunnetaan kiisteltyjen teostensa ohella röyhkeästä julkisesta esiintymisestään. Halujen taistelukenttä on päivitetty mukaelma Albert Camus’n Sivullises ta, jossa itsekeskeinen nörtti oireilee ihmisvihamielisesti. Alkeishiukkasia kritisoitiin pornografiasta ja Oikeus nautintoon -teosta rasismista. Tuoreessa Alistumisessa Ranskan maltilliset puolueet liittoutuvat islamistien kanssa. Teosten tulkinnassa olennaista on, samaistuuko lukija epämiellyttäviin henkilöihin vai kokeeko ne vinoutuneen ympäristön tuotteina. Maasto ja kartta viittaa todellisuuden ja sen kuvaamisen suhteeseen. Juonen tasolla seurataan taiteilija Jed Martinin elämänkaarta ja uraa. Yhteiskunnallisesti teos on terävää kuvataidemarkkinoiden ja kaupallisuuden kritiikkiä. Psykologisesti se pöyhii vieraantumisessa, vanhenemisessa ja kuolemassa tyhjentyvää elämän tarkoitusta – tai tarkoituksettomuutta. Teoksen absurdein taso on kuin huonosta dekkarista. Siinä selvitetään alkoholisoituneen kirjailija Houellebecqin raakaa rituaalimurhaa. Käänne antaa kirjaililjalle tilaa leikitellä julkisuuskuvallaan ja taideteoksen tekijyyskysymyksellä. keskelTä kirJa a alkava teatteriesitys tuottaa kielipuolikatsojille heti hämmenystä: lavalla on selvästi ylimääräisiä hahmoja. Kirjasta tuttujen käänteiden jälkeen yksi heistä on keskeyttävinään näytelmän. Tämä ilmeisesti ohjaajaa esittävä hahmo selittää jotain Suomesta ja Jouko Turkasta ja tekee eleen, jossa on kaivavinaan sisälmyksensä ulos – ilmeisesti protestoiden, että esityksestä puuttuu lihaa ja verta – ja marssii ulos salista. Verta saadaankin kehiin, kun Houelle beqiä esittävä hahmo päättää päivänsä. Suomessakin tunnetun Juhán Ulfsakin johdolla loihdittu kylmä näyttämökuva ja seisova henkilödynamiikka tukeutuvat tekstiin, mutta jotakin oleellista uupuu draaman painosta. Näytelmässä esimerkiksi sivutetaan ainoa kohtaus, jossa Jed Martin osoittaa tunteita: kirjassa hän ryhtyy väkivaltaiseksi löydettyään eutanasiakeskuksen, jonne hänen isänsä oli vetäytynyt hänelle siitä etukäteen kertomatta. Kirja on erityisen ansiokas kuvatessaan fiktiivisen taitelijan teoksia. Kuitenkin koko elämää tyhjentävästi esittävä Jed Martinin pääteos on juuri niin mahdoton kuvata lavalla kuin odottaa saattaa. Vertauskuvana idea kuitenkin välittyy. Kokonaisuutena kokemus oli innostava. Näyttämötapahtumien ja niiden taustalla olevan tekstin vertailu tuntui myös samalta Platonin luolavertauksen jatkokehittelyltä, mistä molemmissa teoksissakin on kyse. Tuomas ranTanen Michel Houllebecq & Juhán Ulfsak: Kaart & Territorium Eesti Draamateater, Tallinna Esityksiä vielä: 27.12., 5.2., 8.3., ja 31.3. MATKALLE VIERAISIIN MAAILMOIHIN JA MAISEMIIN KANAVAVOITTAJA 2016 LISÄÄ KIRJOJA www.arthouse.fi ART HOUSE | JALAVA Bulevardi 19 C, 00120 Helsinki www.arthouse.fi | info@arthouse.fi @ArtHouseKustantamo @KustannusJalava @AH_Kustantamo @JalavaKustannus @arthousekustannus
54 • 10 / 2016 kulttuuri maailmaa järjestämässä Vilja-Tuulia Huotarinen ei halua olla tienpenkalla katsojana. TeksTi kaisu TerVonen kuVa mikko palonkorpi ”a JaTTelen , että kirjoittaminen on maailman järjestämistä. Jokaiselle lapsuus on kaoottinen paikka, mutta mulla on ollut hyvin varhain tarve ryhtyä laittamaan asioita paikalleen”, Vilja-Tuulia Huotarinen kertoo. Hänen välineekseen valikoituivat sanat. Vuosikymmeniä myöhemmin Huotarinen on muun muassa Finlandia Junior -palkinnon ja Anni Swan -mitalin ansainnut kirjailija, joka tunnetaan erityisesti runoudesta ja nuortenkirjoihin lasketuista teoksista kuten Valoa valoa va loa ja Kimmel. Viime vuoden aikana hän on viimeistellyt ystävän ja kanssakirjailijan Seita Vuorelan kesken jääneen teoksen Lumi. Teini-ikäiselle Huotariselle kirjoittaminen ei kuitenkaan ollut vielä kirjallisuutta, eikä siihen liittynyt haaveita kirjailijan ammatista. ”Muistan vielä yläasteikäisenä, vaikka koko ajan kirjoitin ja ajattelin kirjoittavani vielä joskus romaanin ja runoja, niin samalla ajattelin, että musta tulee asianajaja. Se kirjoittaminen ei ollut ele kohti taiteilijuutta, se oli semmoista välttämättömyyttä.” Sisäinen pakko kuuluu taiteilijamyyttiin, mutta Huotariselle se ei tarkoita itseensä käpertymistä. Maailma, jota hän sanoilla järjestää, ei ole vain hänen sisäinen maailmansa. ”Sellaisessa käsityksessä on mun mielestä, jos ei nyt suoranainen virhe, niin ainakin tarve toiselle näkökulmalle. Teksti suuntautuu aina jotakin kohti. Musta ei ole kauhean uskottavaa, kun kirjailijat sanoo kirjoittavansa vain itselleen. Kaikenlaista voi kuvitella ja kehitellä ja pitää itsellään, mutta se on eri juttu. Kun tekstin suunta on paperille tai koneelle, se energia on kohti vuorovaikutusta. Se teksti tehdään luettavaksi.” VuoroVaikuTus kuuluu muutenkin olennaisena osana Vilja-Tuulia Huotarisen tekemisiin. Hän on opettanut nuorille sanataidetta ja esiintynyt lavarunoustapahtumissa. Hän osallistuu kirjailijoiden sananvapausjärjestön Suomen Penin toimintaan sen johtokunnassa. Huotarinen ei halua paikkaa sivustakatsojana, vaikka se ehkä joillekin tuntuu turvalliselta. ”Taiteilija on usein mielellään siellä tienpientareella. Tavallaanhan hänet on myös sysätty sinne taloudelliseen toimeentuloon ja muiden syihin liittyen, mutta mielellään taiteilija myös pitää sitä paikkaa, koska se on sivustatarkkailijan paikka.” On niitäkin kirjailijoita, jotka haluavat osallistua yhteiskunnalliseen keskusteluun, niin teostensa kautta kuin muutenkin. Huotarinen itse on feministi, joka on uudistanut tyttökirjaperinnettä esimerkiksi tekemällä teinityttöhahmojen seksuaalisuudesta iloisen asian. Omia, keskenään hyvin erilaisia ulostuloja muista aiheista ovat tehneet muun muassa Timo Hännikäinen ja Laura Lindstedt. ”Minusta on tärkeää, että kaikenlaiset ihmiset voivat istua samassa pöydässä. Meistä sitä, joka sanoo jotakin muitten mielestä hirveän hullua, ei voi haastaa, jos hänet eristetään. Ehkä on eletty semmoista aikaa, että ’kirjailija pysyköön lestissään’ – mitä se sitten tarkoittaakaan, kun kirjailija kuitenkin kirjoittaa maailmasta. On ehkä ollut helppoa laittaa se taide vähän sinne sivuun ja vähän vähemmälle tuelle ja kiinnostukselle.” seura aVa käsikirJoiTus on vasta alkuvaiheessa. Tässä kohtaa vuorovaikutus on intiimeimmillään, se on tekijän ja teoksen välistä. Huotarinen ei osaa oikein sanoa teoksesta vielä mitään. ”Se on kaaos, sekasotku. Yritän liikutella aikuishahmoja, mutta selvästi taas kyllä kiinnostaa, että mitä sille 15-vuotiaalle tapahtuu.” Hänen viimeisimmät julkaisunsa ovat syyskuussa ilmestyneessä kirjallisuuden aikakauskirja Grantassa ilmestyneet runot ja proosa. Ne Huotarinen kirjoitti ”vauvavuoden” aikana. ”Olin oikein ylpeä, että vältin nämä sudenkuopat ryhtyä kirjoittamaan, että ’imetän plataanipuun alla’. Vauvahan voi olla inspiraatio, tietysti, ja tunnistin sen houkutuksen. Mutta kumminkin sitä hakeutui semmoisten aiheiden äärelle, jotka kiinnostivat yleisesti eikä vain siinä kohtaa elämää.” maailma, Jota HÄN saNoilla JÄrJestÄÄ, ei ole vaiN HÄNeN sisÄiNeN maailmaNsa. ”musta ei ole kauHeaN uskottavaa, kuN kirJailiJat saNoo kirJoittavaNsa vaiN itselleeN.”
kirJallisuus kirJaT ruNoiliJa Palstalla kohdataan tavalla ja toisella ajankohtainen runoilija. H aa sta tte lu: M ar ko La ihi ne n, kir jai lija /to im itt aja Ku va : Al ek sis Sa lus jär vi Kuudes itsenäinen runokirjasi Hajo (WSOY) ilmestyi 10 vuoden jälkeen. Mitä vaatii runokokoelman aikaan saaminen? Edelliseen kirjaan tulee ensinnäkin saada riittävästi etäisyyttä. Tekstien pitää tulla luonnollisesti: silmät kiinni, ja puhetta alkaa tulla, miellekarkuja. Kirjoittaminen on minulle pirullista ja raskasta, koska itsekritiikki on hirveän korkealla. Mitään falskia ei saa olla. En ole uskonnollinen ihminen, mutta minulle runo on pyhä. Operoit syvällä ja kaukana kielen maailmoissa, samoilla alueilla kuin Scott Walker musiikin puolella. Kolme asiaa mitkä sinua runoilijana suomen kielessä kiinnostaa? Se on mahdottoman taipuisa runouteen, uudissanojen muodostus on helppoa. Kaunis kieli, ehkä joitakin ääkkösiä lukuun ottamatta. Se on äidinkieleni, se on kotimaani. Jääkö runoilijalta koskaan sanomatta jotakin, kun ei ole kieltä, sanoja? Runous jää aina kesken, koska se on prosessi. Yksittäinen runo on vain yksi etappi kirjoittajan historiassa. Aina jää jotakin sanomatta, sitä ei kirjoiteta, mutta sen voi lukea rivien välistä. Se ei ole kikkailua, vaan runon luonnollista hengittämistä. Käytät runoissasi runsaasti luonnon elementtejä. Mikä on oma suhteesi luontoon? Kaikki viittaa kesäpaikkaamme Västanfjärdissä, Kemiön saaristossa. Siellä on horisontti kaukana, kiviä paljon, pilviä. Siksi myös runoissanikin keveys ja raskaus vaihtelevat. Hajon sivuilla on yllättävän suuressa roolissa Marjaana Virran grafiikka. Miten yhteistyönne on tapahtunut? En halunnut perinteistä osastojakoa, ja Marjaanaa kiinnosti ehdotukseni. Hänen teoksensa eivät ole runojeni kuvitusta, vaan se on hänen olemistaan mukana runojen teksteissä. Kirjassa on täten kaksi arvoa. Et tunnetusti pidä julkisuudesta tässä minäminäkulttuurissa. Mikä olisi paras tasapaino kirjailijalle, julkisen ammatin harjoittajalle? Runoni kaipaavat julkisuutta, minä en kaipaa julkisuutta. Minulla on uskoakseni lukijapiiri, ja siksi runoja pitää vähän tuupata. Mistä kiinalaisuudet ovat Hajoon kulkeutuneet? Se on tekstilähtöistä kiinnostusta, alun perin Tuomas Anhavan japanilaisista runoista ja siitä Pertti Niemisen suomentamiin kiinalaisiin runoihin. Hajossa on haikujakin, se muoto kirjoitusrajoitteena auttoi pääsemään tietystä sumasta yli. Kielirekisterini on iso, mutta eri asia, saako sen auki. Valintojen tekeminen on saatanan hankalaa, ja tiiviissä muodossa perusteiden paino on raskas. Mitä toivoisit suomalaiselle run oudelle? Julkisuutta. Suomalainen runous on isossa mielessä hyvää, mutta katoamassa kaikkialta. Tekemisen mahdollisuuksia on. Runoilijan oma kysymys ja vastaus siihen? Pystytkö vielä parempaan? Pystyn. (Vastattu hybriksen hetkellä.) Muutamat valitut sanat Silmiinvilkaisu tunnustus nousta kanssasi hämärää Askelten valonpainumat hitaasti kohoava pimeys Harri Nordell Runon lautturi, uskaltaja Jukka Kortti mediahisToria SKS 2016, 383 s. Mediatutkija Jukka Kortin uusi teos on pätevä yleiskatsaus viestinnän historiaan. Sitä rikastuttaa itsereflektoiva näkökulma siihen, miten kulttuurin medioituminen on vaikuttanut mediahistorian mieltämiseen. Mediahistoriassa on usein ollut taipumusta liioitella uusien teknologisten innovaatioiden vallankumouksellisuutta. Kortti osoittaa kuitenkin vastaansanomattomasti, kuinka mediavälineiden kehitystä on syytä aina arvioida myös suhteessa kulloinkin vallitseviin taloudellispoliittisiin ja sosiaaliskulttuurisiin tekijöihin. Esimerkiksi Johannes Gutenberg oli ensimmäinen, joka Euroopassa 1400-luvun puolivälissä sovelsi Aasiassa jo vuosisatoja tunnettua tekniikkaa niin, että syntyi tehokas tekstin ja kuvan kopiointimenetelmä. Silti keksinnön vaikutus realisoitui nimenomaan siksi, että se osui kaupallisiin, valtiollisiin ja uskonpuhdistukseen liittyviin tarpeisiin ja olosuhteisiin. Lehdistön kehitys taas on tietyistä portait taisista käänteistään huolimatta ollut olennaisesti kytköksissä 1600-luvulla nousseen porvariston kaupalliseen viestintään ja Ranskan vallankumouksen aatteelliseen perintöön. Näiden impulssien vastavoimina ovat melkein alusta asti toimineet valtiolliset vaikutuspyrkimykset ja mediaomistuksen keskittymiseen liittyvät intressit. Media-arkeologisesta näkökulmasta nykyaikaisen globaalin somesfäärin juurien voi tulkita olevan lennättimen synnyttämässä, mannerten välisessä verkottumisessa ja 1600-luvun lopun porvarispiirien kahviloissa käymässä debatissa. Teoksen jonkinlaisena puutteena voi pitää sitä, että journalistisen ammattikunnan ja ammattietiikan kehitys ja siihen liittyvien poliittisten, taloudellisten ja kulttuuristen tekijöiden vaikutus on nähtävissä vain satunnaisina viittauksina muiden teemojen alla. TuoMAS RANTANEN Hannah Arendt eichmann Jerusalemissa Suom. Jouni Tilli ja Antero Holmila Docendo 2016, 381 s. Natsirikollisena teloitettu Adolf Eichmann (1906–1962) oli juutalaisten pakkosiirroista vastannut byrokraatti, jonka Israelin tiedustelupalvelu kaappasi Argentiinassa vuonna 1960 ja toimitti Jerusalemiin tuomittavaksi. Saksanjuutalainen filosofi Hannah Arendt (1906–1975) seurasi oikeudenkäyntiä The New Yorkerin reportterina. Hänen vuonna 1963 julkaistu raporttinsa aiheutti vastalauseiden myrskyn etenkin juutalaisen älymystön ja juutalaisjärjestöjen piirissä. Skandaalin syy oli siinä, että Arendt arvioi – ilman sympatiaa Eichmannia kohtaan – oikeudenkäynnin poliittista luonnetta, juutalaisneuvostojen johtajien yhteistoimintaa natsien kanssa sekä juutalaisten vastarinnan heikkouden syitä. Kriitikot eivät hyväksyneet Arendtin pääteesiä ”pahuuden arkipäiväisyydestä”, jonka mukaan poikkeusoloissa Eichmannin tapaiset ihmiset mukautuvat ympäristönsä julmuuteen vaikka vastoin omia lähtöarvojaan. Tämä ei vapauta moraalisesta vastuusta, eikä se myöskään ole natsien erityispiirre. Arendtin filosofinen näkökulma totalitarismiin aukeaa journalistisessa tekstissä tutkielmamuotoa helpommin. Tyylitajuinen käännös välittää hänen älykkään ironiansa lukijaa viihdyttävällä tavalla. Jos juutalaisvainoja ymmärtääkseen pitäisi lukea vain yksi kirja, Eichmann Jerusalemissa olisi siihen käypä valinta. TuoMAS RANTANEN Linn Ullmann rauhaTTomaT suom. Katriina Huttunen Like 2016, 381 s. Kannessa, myös alkuteoksessa, on suttuinen valokuva pikkutytöstä ja ikääntyneestä miehestä. Herran tunnistaa: hän on ohjaajalegenda Ingmar Bergman (1918–2007). Linn Ullmann on yksi hänen yhdeksästä lapsestaan, eikä ainoa, joka on kirjoittanut haikean kirjan perheestään. Maria von Rosen kertoi äitinsä Ingridin kuolemasta ja Ingmarin surusta. Tätä Rauhattomat muistuttaa yllättävän paljon. ullmannin teos on romaani. Näyttämön keskellä on haurastuva, mutta viimeiseen saakka voimakastahtoinen isä. Isän voimat hiipuvat, joten tytär nauhoittaa keskusteluita. Tyttären mieleen nousee muistoja äidistä – Linn ullmannin äiti on Liv Ullmann – ja lapsuuden tapahtumista. Bergman-faneille kirjassa on pieniä herkkupaloja. Tyttären tarinat isän äidistä tuovat lukijan mieleen Fanny ja Aleksander sekä Hyvä tahto -teokset. Vaikka muistikin alkaa horjua, isä tietää mitä tahtoo: " Beethovenin sinfonia. Tai Matteus-passio täyden kuoron ja orkesterin esittämänä. Se on suurenmoista. Sitä on mahdoton kuvailla. Se on parasta elämässä." IIdA SIMES Hannu Rajaniemi näkymäTTömäT planeeTaT. Suom. Sarianna Silvonen Gummerus 2016, 376 s. Hannu Rajaniemi herätti kansainvälistä huomiota Kvanttivaras-trilogiallaan. Sarjan ensimmäisen osan julkaisi vuonna 2010 brittiläinen Gollancz-kustantamo, ja suomennos seurasi vasta perästä. Rajaniemi putoaa scifikirjailijoiden jatkumoon, jossa kova tiede tai ainakin kovasta tieteestä johdettu teknologiapainotteinen kerronta jyllää. Näkymättömät planeetat -novellikokoelmassa Rajaniemi tarjoaa sekalaisen paketin vähän kaikkea: avaruusoopperaa, postihmisyyden omituisuutta, runonlausunnalla ohjattavaa kvanttimagiaa ja jopa kummitustarinaa. Eikä siinä vielä edes kaikki. Säieteoriasta väitelleen Rajaniemen maailmat ovat fantastisia väläyksiä siitä, mitä voi olla tulossa. Kirjoittajana hänen vahvuutensa on villeissä visioissa, ja ajoittain henkilöhahmot jäävät lähinnä kulisseiksi maailman rakentamisen näytellessä pääosaa. Erityisesti tämä korostuu kokoelman Italo Calvinon Näkymättömiä kaupunkeja mukailevassa niminovellissa, joka muodostuu lyhyistä vieraiden maailmojen kuvailuista. JARI TAMMINEN
E i äl ä ään e äi räi ä. VEGE-SUOSIKKEJA & MAISTUVIA UUTUUKSIA VEGEMESSUT La 28.1. klo 10–18 | Kattilahalli, Helsinki | vegemessut.fi
J OULUMIELTÄ WWW.ENOSTONE.FI TAI KIRJASTOISTA tilaukset@netn.fi www.netn.fi kauppa 040 721 4891 Monikulttuurisuus Kenan Malik Monikulttuurisuus Multiculturalism and its Discontents hinta 25€ Brittiajattelijan terävä puheenvuoro osoittaa, miksi sekä monikulttuurisuuden kannattajat että sen vastustajat ovat väärässä. J. L. Austin Näin tehdään sanoilla Hinta: 34 € www.netn.fi | tilaukset@netn.fi | 040 721 4891 UUTUUDET! Kenan Malik Moraalin suuntaa etsimässä Etiikan maailmanhistoria Hinta: 45 € Dani Rodrik Globalisaation paradoksi Miksi globaalit markkinat, valtiot ja demokratia eivät sovi yhteen? Hinta: 39 € Edmund Husserl Filosofia ankarana tieteenä Hinta: 27 € Tukea maahan muuttaneiden miesten työllistymiseen ja kotoutumiseen MIES! Ryhdy vapaaehtoiseksi! 044 751 1338 • vieraasta.veljeksi@miessakit.fi
lennä, hollantilainen, lennä Kauhujen laiva on syntinen kaupunki. o li synkk ä ja myrskyinen yö. Pimeyttä halkoi Thetis-laivan sumutorven valitus. Kauhistunut miehistö ja muutamat matkustajat tajusivat, miten lähellä haaksirikko oli. Laivan natisevat rakenteet olivat vain hento este helvetin tällä puolella. Richard Wagneria pelotti. Oli vuosi 1839, ja kolmekymppinen säveltäjä oli matkalla Riiasta Lontooseen. Thetis keikkui myrskyssä Norjan eteläpuolella. Sääolot eivät aiheuttaneet Wagnerin ainoita myrskyjä. Hänen vaimonsa, oopperalaulaja Wilhelmine ”Minna” Planer, oli hiljattain saanut keskenmenon. Pariskunnan molemmat osapuolet olivat etääntyneet toisistaan ja turvautuneet muihin suhteisiin. Wagneria uhkasivat velkojat, ja hänen oli turvauduttava epätoivoiseen keinoon elintasonsa turvaamiseksi: hän pakeni Minnan kanssa ilman papereita kotimaastaan Preussista. Rutiköyhä säveltäjä alkoi vuotta myöhemmin Pariisissa työstää oopperaa henkensä pitimiksi. Lentävä hollantilainen perustui Heinrich Heinen kummitusrunoon, jota Wagner oli muistellut meren myllertäessä. Omatuntonsa riivama yltiöromanttinen säveltäjä oli kuvittellut Saatanan väijyvän uskottomia elostelijoita aavelaivallaan. koska Wagnerin Teoksen taustat ovat niin konkreettisesti merihenkisiä ja libretossa puolet hahmoistakin on merimiehiä, voi vaikuttaa oudolta, ettei Kansallisoopperan lavalla ole laivaa laisinkaan. Tanskalainen oopperaohjaaja Kasper Holten on siirtänyt tapahtumat nykyaikaiseen kaupunkiin. Klassisessa tulkinnassa ja Heinen runossa pimeyden ydin on syntisen kapteenin kirottu hollantilainen alus, joka pääsee satamaan vain joka seitsemäs vuosi, mutta Kansallisoopperan laiva on pinnallinen ja myrskyisä informaatioyhteiskuntamme. Molemmissa versioissa vapautuksen piinasta antaa vain uskollisen naisen rakkaus. Teoksen päähenkilö Hollantilainen (baritoni Johan Reuter) on taidemaalari ja naissuhteesta toiseen liitävä seikkailija, joka ei saa rauhaa missään. Taidenäyttelyn avaaminen joka seitsemäs vuosi korskein juhlamenoin on hänelle pakollinen pysähdys, hetken hengähdys irtosuhteiden keskellä. Ensimmäisessä näytöksessä torvi huutaa viestien rakkauden nälästä ja tuomiopäivästä. Hollantilaisen näyttelyn avajaisyleisöä ei huvita keskittyä muuhun kuin ottaa kuvia nettiin skumppalasi kädessä. Laivanvarustaja Daland (teoksen keskeinen basso Gregory Frank) ja kärsivä mutta upporikas Hollantilainen ovat elitistisiä ketkuja taidemaailman huipulla. Daland huomaa pian uhassa mahdollisuuden. Yksinäinen mies voisi ostaa hänen tyttärensä Sentan pois markkinoilta haihattelemasta. Moderni versio tavoittaa Lentävän hollantilaisen pääasiat. Keskeisintä on pelastuksen pohdinta. Voiko uskottomuudesta parantua keskittymällä rakkauteen? Voiko pelastuksen rakentaa toisen ihmisen varaan? Rakkausongelmat ja valtataistelut ulottuvat perheen sisälle. Onko oikein, että ahne isä myy tyttärensä? lenTäVän hollanTilaisen toinen ja kolmas näytös esitetään yleensä yhteen pötköön – itse asiassa Wagner ajatteli alunperin, että koko hoidon voisi esittää ilman väliaikaa. Helsingissä väliaikoja on yksi. Toinen näytös on naisten juhlaa. Senta-tytär on ihastunut Time-lehden kannessa poseeraavaan Hollantilaiseen. Sentan roolin laulaa Suomessa vain harvoin esiintyvä supertähtisopraano Camilla Nylynd. Kehräävä naisten kuoro on muuttunut emansipoituneiksi kuvataiteilijoiksi, ja Sentan imettäjä Mary (altto Sari Nordqvist) on kuvataiteen opettaja. Nykysovituksessa Senta ei olekaan viaton neitsytrukka, jonka tulevaisuudella isä keinottelee. Senta on opettajaansa uhmaava, nappikuulokkeidensa kautta nettiin pakeneva taiteilija, joka ymmärtää oman hintansa – eikä se ole halpa. Hollantilaisen ja Sentan rakkaustarina etenee kohti vääjäämätöntä finaaliaan. Ei pidä paljastaa miten Kansallisoopperassa loppu on ratkaistu. Mainittakoon vain, että yllättävän kompaktiin kolmetuntiseen mahtuu yllätyskin, vaikka se onkin maratonoopperoistaan tunnettua Wagneria. John Fioren johtaman Kansallisoopperan orkesterin kuunteleminen on silkkaa nautintoa. Erityiskiitosta täytyy antaa huikeista joukkokohtauksista, etenkin zombiarmeijasta, ja oivaltavista sivurooleista: Sentan rakastettu Erik, joka on muuttunut norjalaisesta maalaispojasta sliipatuksi investointipankkiiriksi, on tyylikäs tenori Christian Juslin. Perämies, tenori Tuomas Katajala, on teoksen hauskin showmies. Alun tanssikohtaus kertoo ilmeikkäästi Hollantilaisen rappiosta. Alkusoitto vangitsee katsojan teemoillaan ja antaa paljon lupauksia. Lopussa koittavat lunastukset. Voittajia ovat Saatana ja yleisö. iida simes Lentävä hollantilainen Suomen kansallisoopperassa 30.12. asti. kulttuuri 58 • 10 / 2016
useiTa esiTTäJiä Lintuja tuulessa Vuokraturva 2016 Taiteessa hienoa ovat kokemukset, jotka avaavat portteja näkemättömiin maailmoihin. Näitä ovat tarjonneet esimerkiksi vaali-/mainosbiisit. Kukapa ei muistaisi Halosta jatkokaudelle kammennutta Tarja rap -biisiä, jossa kansanedustajat räppäsivät kuin Wu-Tang Clan kunniansa päivinä konsanaan. Tai sitä, kun Raimo Ilaskiven presidenttiyttä siivitettiin vuonna 1994 Raimo I -sinkulla. Biisi oli käännös huumeista ja kerjäämisesta kertovasta Minnie the Moocher -klassikkokappaleesta, ja nämä intertekstuaaliset viittaukset porvariehdokkaan vaalitsibaleessa olivat huikeita. Vuoden 2016 yllättäjä on vuokra-asuntoja ja asuntosijoittamisen palveluja tarjoavan Vuokraturva-yhtiön mainoslevy Lintuja tuulessa. Kevyttä musiikkia, tangoa ja humppaa sisältävä levy on mullistanut sen, kuinka näen asuntobisneksen ja sen markkinoinnin. Levyn primus motor on Vuokraturvan hallituksen pj. Timo Metsola, joka myös esiintyy levyllä itse. Hänen lisäkseen mukaan on houkuteltu muun muassa AikakoneSani ja Lapinlahden Linnuista tuttu Tapio Liinoja. Levyn painos on 15?000, joka myytynä ylittäisi kultalevyrajan. Tämän lisäksi levy on kuunneltavissa esimerkiksi Spotifyssä. En oikein hahmota levyn roolia osana Vuokraturvan viestintästrategiaa, mutta näinpä tälläkin palstalla siitä kerroin. JARI TAMMINEN ????? mikko Joensuu Amen 2 Svart Records 2016 Mikko Joensuu tuli vuonna 2008 monille tutuksi Joensuu 1685 -yhtyeen suuresti ylistetyn ja ainakin toistaiseksi ainoaksi jääneen Joensuu 1685 -albumin myötä. Tuolla levyllä Mikko Joensuu esitti kahden muun Joensuun sukuihin kuuluvan kanssa menevää möykkärockia. Seuraava studioalbumi – tällä kertaa soolo – antoi odottaa vuoteen 2016. Keväällä ilmestynyt trilogian avaus Amen 1 oli akustinen. Amen 2 puolestaan kuulostaa paljolti siltä, miltä Sigur Rós saattaisi kuulostaa, jos se olisi jatkanut soundinsa kehittämistä. Heti levyn ensimmäisellä kappaleella absurdin massiiviset äänivallit vyöryvät kuuntelijan päälle kasvaen alun hiljaisuudesta kuin varkain katedraalimaisesti kaikuvaksi sinfoniaksi. Mitäpä sitä anteeksi pyytelemään, jos haluaa tehdä isoa. Tiukan uskonnollisen kasvatuksen saanut ja esiteininä kielilläkin puhunut Joensuu on ammentanut Amen-levyjen teemat masennuksesta, yksinäisyydestä ja vähitellen rapistuneesta uskostaan jumalaan. Tämä Amen-trilogian toinen osa jättää kuulijan epätoivoisesti janoamaan jatkoa ja sarjan ensi keväänä ilmestyvää kolmatta osaa. Päätösosaa Joensuu on kuvaillut "kosmiseksi". JARI TAMMINEN musiikki leVyT rainBoWlicker I Saw the Light But Turned It Off Svart Records 2016 Laserpunkduoksi lehdistötiedotteessa tituleerattu bändi vastaa vuoden 2016 hienoimmasta musavideosta. High Score -biisin on visuaaliseen muotoon ohjannut Teemu Niukkanen. Biisi soi duon esikoislevyn alkupuolella – ja käy ilmi, että se toimii myös ilman visuaalista apua. Vuosikausia keikkaillut Rainbowlicker koostuu Creepy Crawlie -punkbändin Pepsistä ja Beast Milk -bändistä tutusta Johanista. duon keikoilla tasapainottelevat aggressiivisesti sykkivä biitti ja kontrollista alati karkaamassa oleva yleismeno. Pepsin huutolaulu on kuitenkin kokoonpanon tunnistettavin elementti. Niin levylläkin. Feministisen hardcoren parissa harjaantuneessa äänessä on samalla jotain tyttömäistä ja pelottavaa – se kuulostaa ysäriryhmä Shampoon ilkeältä versiolta. Rainbowlicker kunnostautuu muutenkin tuttujen elementtien vieraannuttamisessa. I Am a Cemetary -biisin tunnelmallinen kitara kuulostaa heidän käsittelyssään suorastaan perverssiltä. Makeilu on minimissä, tempo tapissa. on vaikea kuvitella vähemmän rentouttavaa levyä, mutta kuka nyt ”chillata” haluaa, jos voi tanssia. KAISu TERVoNEN Prince 4eVer NPG Records Taideteos alkaa 1999 -revityksellä ja loppuu Nothing Compares to u -balladiin. Näiden välissä on 38 biisiä, jotka on tehnyt eräs maailmanhistorian lahjakkaimmista, monipuolisimmista, uskaliammista ja viehättävimmistä soul-, r'n'b-, jazz-, funkja popmuusikoista. Kokoelma on aina eri asia kuin levy, aikanaan pohdittu kokonaisuus, mutta koska levyjä ei enää ole aina saatavilla, 4everpläjäyksen myötä on taas mahdollista hankkia myös sellaisia Princen biisejä, joita ei juuri soi radiossakaan. Konserteista (joita oli pakko katsoa televisiosta, kun tähti ei ehtinyt tänne ennen vuotta 2011) 1980-ja 90-luvulla nuoruutensa eläneet muistavat Head-biisin eroottisen lavakoreografian. unohtumaton on muinainen hysteerinen aidsin pelko. "Ranskassa laiha mies kuoli suureen tautiin, jolla on pieni nimi", lauloi Prince Sign 'o' the Timesissa. "Hänen tyttöystävänsä käytti samaa neulaa, ja pian tälle kävi samoin." Batdance on harvinainen elämys. Prince muokkasi vanhan "Bät-mään"-renkutuksen rohkeasti uuteen uskoon 1989. Tim Burtonin elokuvan tähdet Michael Keaton, Jack Nicholson ja Kim Basinger esiintyvät biisissäkin. Legendan mukaan Eric Claptonilta oli joskus kysytty, miltä tuntuu olla maailman paras kitaristi. "En tiedä, kysykää Princeltä", oli herra vastannut. Paras tapa muistella upeaa Princeä (1958–2016) on panna groove soimaan. Tämä levy käy hyvin. IIdA SIMES 010 346 2000 Hämeenkatu 14 B, Tampere Pe 3.2. klo 19 Pieni sali Pe 24.2. klo 19 Pieni sali DALINDÈO • Valtteri Laurell Pöyhönen • Pope Puolitaival • Jose Mäenpää • Pekka Lehti • Jaska Lukkarinen • Rasmus Pailos Liput 29 €, eläkel. ja opisk. 24 € JOONAS HAAVISTO TRIO • Joonas Haavisto • Antti Lötjönen • Joonas Riippa Liput 29 €, eläkel. ja opisk. 24 TAMPER E-TALON SUURI JAZZ-KE VÄT 2017 Jazz-kimp pa 60 € valitse liput mieleiseesi kolmeen kevään jazzkonserttiin Ke 5.4. klo 19 Pieni sali EERO KOIVISTOINEN QUARTET & JOHANNA IIVANAINEN • Eero Koivistoinen • Alexi Tuomarila • Jori Huhtala • Jussi Lehtonen • Johanna Iivanainen Liput 29 €, eläkel. ja opisk. 24 € Pe 10.3. klo 19 Pieni sali TUOMO & MARKUS feat. JONNA TERVOMAA JA VERNERI POHJOLA • Tuomo Prättälä • Markus Nordenstreng • Juho Viljanen • Jere Ijäs • Miikka Paatelainen • Verneri Pohjola • Jonna Tervomaa Liput 29 €, eläkel. ja opisk. 24 € www.tampere-talo.fi Tampere-talon lipunmyynti 0600 94500 (1,98 €/min.+pvm)
60 • 10 / 2016 musiikki mr. lif ja toinen tuleminen ”Viesti pitää paketoida niin, että se saavuttaa yleisön.” V uosiTuhannen alkuvuosina Mr. Lif teki levyjä, joiden kappaleet kertoivat osuvasti esimerkiksi toimistotyöstä (”Live from the plantation”) ja työelämän epävarmuuden aiheuttamasta masennuksesta (”I Phantom”). Levyt julkaistiin El-P:n Def Jux -levymerkillä. Kiivaan vaiheen jälkeen bostonilaisräppäri kohtasi uskomattoman paljon epäonnea. Ensin kiertuebussi kolaroi pahasti, minkä jälkeen hän menetti muutaman vuoden sisään asuntosijoituksensa, levy-yhtiönsä ja vielä studionsakin vesivahingossa. Tänä vuonna 38-vuotias Mr. Lif tuli kovaa takaisin. Huhtikuussa hän julkaisi Don’t Look Down -albumin, ja lokakuussa tuli ulos yhteistyössä tuottaja L’Orangen kanssa tehty The Life & Death of Scenery -ep , joka kertoo dystooppisesta tulevaisuudesta. Levyn maalaamassa tulevaisuudessa musiikki on kielletty, mikä viittaa levyyhtiöiden valtaan ja artistien nykyisiin toimeentulovaikeuksiin musiikkiteollisuuden murroksessa. Lisäksi Mello Music on uudelleenjulkaissut Mr. Lifin vuosituhannen alun Def Jux -tuotannon. marraskuussa Mr. Lif kiersi Euroopassa uuden albumin tiimoilta. Suomen-keikka oli marraskuussa Nosturissa rapin SM-kisojen yhteydessä. Paikan päällä Mr. Lif lupasi tehdä kaksi albumia vuodessa seuraavien neljän vuoden ajan. ”Minulla on tarpeeksi biisejä ja riittävästi inspiraatiota. Kiertueen jälkeen minulla on yksi päivä lomaa. Sitten lähden kiertueelle Thievery Corporation -bändin kanssa, minkä jälkeen äänitän heidän kanssaan uuden levyn ja teen videon. Eli hommia on enemmän kuin 2000-luvun alussa. Yleisön keskittymiskyky on ny kyään niin heikko, että pitää olla koko ajan esillä. Jos olisin laittanut tänä vuonna vain yhden levyn ulos keväällä, ei minulla olisi nyt mitään asiaa kiertueelle.” Mr. Lifin mukaan nykyään on haastavaa välittää mitään viestiä hip hopin kautta. Ihmiset ovat tottuneet siihen, että hip hop ei anna mitään ajateltavaa. ”Artistit eivät edes kirjoita kunnon riimejä vaan huutavat vain kertosäettä.” Omasta taiteellisesta vapaudestaan artisti pitää kuitenkin tiukasti kiinni. Hän ei halua noudattaa bisneksen reunaehtoja. ”Riimini voivat olla absrakteja, monikerroksisia ja vaatia selittäjiä. Haluan pitää kiinni oikeudestani olla niin outo kuin haluan olla, mutta yritän saavuttaa tämän päivän yleisön, ja yksi tapa on panostaa visuaaliseen puoleen. Yritän panostaa siihen, että videoissa olisi silmänruokaa. Nykyään hip hop -artistin on oltava elokuvaohjaaja. En halua tehdä kompromisseja, mutta viesti pitää paketoida niin, että se saavuttaa yleisön.” Tämän vuoksi Mr. Lif on päätynyt yhteistyöhön Adult Swim -piirroskanavan kanssa. ”Tutustuin Adult Swimin Jason DeMarcoon El-P:n 40-vuotispäivillä Costa Ricassa. Itse asiassa juuri Jason DeMarco sai El-P:n ja Killer Miken tekemään yhteistyötä, joka johti Run the Jewelsin perustamiseen. Olen todella iloinen vanhan kaverini El-P:n menestyksestä, eikä hän ole muuttunut lainkaan. Juuri Jason DeMarco ehdotti minulle yhteistyötä L’Orangen kanssa.” moneT mr. liFin aikalaisisTa tekevät edelleen musiikkia. Talib Kwelin lisäksi hän luettelee Aesop Rockin, Brother Alin, Atmospheren, Evidencen, Dilated Peoplesin. ”Uusista levyistä tykkään Anderson Paakin albumista Malibu, ja De La Soulin uusi levy on loistava. Pidän Schoolboy Q:n tavarasta. Vaikka se on gangstakamaa, niin se on luovasti tehty. Tietysti pidän Kendrick Lamarista… On luovia mc:ita, jotka tekevät juttuaan, mutta sitä ei taideta enää kutsua conscious rapiksi. Liike on nykyään hajallaan, ei ole enää yhtä yhtenäistä conscious rap -liikettä.” Sille olisi kuitenkin tarvetta. ”Amerikka on myytävänä sille, joka maksaa eniten. Kaikki on myytävänä, mikään ei ole pyhää. Olen kuitenkin jo sanonut kaiken sanottavani yksittäisistä aiheista. Sanoin jo vuonna 2009, mitä minulla oli sanottavana talouskriisistä. Nyt haluan luoda laajemman vision, panoraaman elämästämme maan päällä – eikä yhteinen elämämme välttämättä jatku täällä enää kauan.” Mr. Lif kauhistelee kuitenkin sitä, kuinka yhtiöiden valta on kasvanut. ”Kaikki yhtiövaltaa rajoittavat rakenteet on purettu, ja poliitikot ottavat rahaa firmoilta. Jos katson telkkarista jotain urheilua, samalla näen valtavasti lääkemainoksia: lääkkeitä erektio-ongelmiin, korkeaan verenpaineeseen, matalaan verenpaineeseen, mihin tahansa.” Siinä on aihe, johon bostonilainen aikoo vielä tarttua. Se on osa kokonaiskuviota. ”Valtava määrä ihmisistä on riippuvaisia reseptilääkkeistä tai vetää yliannoksia niitä. Lääketeollisuus ei välitä tippaakaan, niin kauan kuin joku saa rahaa. Tästä aion puhua ensi vuonna. Aion tehdä aiheesta saagan, johon tulee monta osaa.” anTTi rauTiainen
OLIPA KERRAN ELÄMÄ www.like.fi Markku Rönkkö HAJAANNUS Magneettisesti otteessaan pitävä, taitavasti kerrottu psykologinen romaani minuuden hajoamisesta. ”Rönkkö hallitsee kirjoittamisen – sisällön ja muodon – suvereenisti.” – Kaleva Juha Vakkuri OLKILINNA Kosmopoliitin kiehtova ja rehellinen elämäntarina kolmelta mantereelta. ”Olkilinna sulattaa saumatta yhteen julkisen ja yksityisen minän – tuloksena täysipainoinen omaelämäkerta. On ihme taikuri, tämä Juha Vakkuri.” – HS Hanna-Riikka Kuisma VIIDES VUODEN AIKA Hengästyttävän hieno mysteeri romaani maagisen realismin hengessä. ”Hänen vahva kirjallinen lauseensa ja uskottavuuden rajoja toistuvasti uhmaava tarinan kuljetuksensa on kuin David Lynchillä terästettyä Emily Brontéa.” – Sata kunnan Kansa Marja Björk LAINAA VAIN Tinkimättömän suora ja syvälle ihmiskohtaloihin pureutuva romaani 90luvun lamaSuomesta. ”Björk lataa lauseisiinsa 90luvun ja tuon hurjan laman koko kuvan, viiltävällä realismilla ja tarkkanäköisyydellä.” – Kirja vieköön blogi Pelle Miljoona JUMALA KUOLI AL REZASSA Vetävä ja koskettava romaani tästä ajasta ja sen kipupisteistä. ”Pelle Miljoonan kirja Jumala kuoli AlRezassa piirtää rankan kuvan pakolaisuudesta ja terrorismin taustoista.” – YLE Ingar Jonsrud WIENILÄISVELJESKUNTA Puistattavan piinaava trilleri jossa nykypäivän ja toisen maailmansodan aikaiset kauhut nivoutuvat toisiinsa. ”Wieniläisveljeskunta on yksinkertaisesti tavattoman hyvin kirjoitettu, ja pohjalla värisee tukahdutettu aggressio.” – Verdens Gang Savonia ehdokas 2017 Mats Strandberg RISTEILY Täysverinen kauhuromaani ruotsinlaivan klaustrofobisessa miljöössä. ”Ja Risteily todella on hyvää kauhua. Eikä se ainoastaan ole hyvää kauhua, vaan se on myös taitavasti kirjoitettu romaani jossa on todella hyvää ihmiskuvausta.” – Lukutoukan kulttuuriblogi Norman Ohler HITLERIN TABUT Kolmannen valtakunnan huumeinen todellisuus Hitlerin tabut avaa hämmästyttävän uuden näkökulman natsiSaksan aloittamaan sotaan ja sen pitkittymiseen. Perusteellisesti dokumentoitu tietokirja kulkee kuin trilleri.
kulttuuri elÄvÄ kuva Netflixin Black Mirror on parasta mediakritiikkia aikoihin. kaukovarjostimesta mediaimplantteihin p alJon ennen television yleistymistä ja Periscopen keksimistä, George Orwell visioi teoksessaan 1984 (1949) ajatuksen kau kovarjostimesta, jossa yhdistyvät propagandan levittäminen ja kansalaisten online-valvonta. Tietämättä mitään digiajan mahdollisuuksista hän kehitteli myös ideaa uutisten ja histo rian jatkuvasta editoimisesta poliittisten suhdanteiden mukaan. Michael Radforf ohjasi kirjasta elokuvan sattuvasti vuonna 1984. Vastaavia mediakontrollin teemoja kehitellään lisää esimerkiksi François Truffaut’n Fahrenheit 451:ssa (1966), Terry Gilliamin Brazilissa (1985), Paul Verhoevenin Total Recallissa (1990) ja Wachowskin sisarusten Mat rixissa (1999). Mediadystopioiden toinen päälinja liittyy median oman vallankäytön vaaroihin. Esimerkiksi Sidney Lumetin Network (1976) on klassikkosatiiri uutisvälityksen kaupallistumisesta ja tositelevisioitumisesta. Samaa puuta veistelevät Peter Weirin The Truman Show (1998), Ron Howardin EdTV (1999) ja joiltain osiltaan Paul Thomas Andersonin Magnolia (1999). Mediaväkivallan koukuttavuutta käsitteli jo Paul Bartelin Kalmanral li 2000 (1975), mutta teemaa syventävät David Cronenbergin Videodrome (1983), Oliver Stonen Natural Born Killers (1994) ja Dan Gilroyn Night crawler (2014). Ari Folmanin The Congress (2014) puolestaan yhdistelee teemoja mediayhtiöiden vallankäytöstä ja virtuaalitodellisuuksiin hukkumisesta. Mediatallenteeksi esineellistyneen ihmisyyden ongelmaa pöyhii myös Dennis Potterin Kylmä Lazarus (1996). charlie Brookerin televisiosarja Black Mirror yhdistelee kaikkea tätä ja paljon muutakin. Vuosina 2011–2014 Channel 4 -kanavalle tehdyt seitsemän jaksoa ovat televisionovellieja, joilla on pääosin eri ohjaajat ja näyttelijät. Niitä yhdistävät mediateknologioihin liittyvät yhteiskunnalliset, kulttuuriset ja psykologiset uhat. Jo avausjaksossa kyytiä saa poliitikkojen seksiskandaaleja asiasisältöjen kustannuksella suosiva brittimedia: kuninkaallisen perheen jäsen kidnapataan, ja kiristäjä vaatii pääministeriä harrastamaan seksiä sian kanssa suorassa tv-lähetyksessä. Muut tarinat käsittelvät idolsin kaltaisten formaattien totalitarismia, medioitunutta vaalipopulismia sekä realityviihteen ja rangaistusjärjestelmien yhdistämistä. Kertomus, jossa tuore leski ostaa palveluntuottajalta entisen miehensä nettijäämistöstä työstetyn digitaalisen kopion, muistuttaa Spike Jonzen Herin (2013) leikittelyä vir tuaalisesti simuloidun ihmissuhteen äärellä. Toinen jakso tarjoaa psykologisen painajaisen, joka seuraisi, jos ihmisillä olisi aivoissaan kaiken nähdyn ja kuullun tallentavat mikrosirut. Toisaallakin sarjassa nojataan tähän jo Bertrand Tavernierin Kat herine Mortenhoen ostettu kuolema (1980) elokuvassa olleeseen visioon silmään asennettavasta kamerasta, jolla oman elämänsä ohella myös kohtaamiensa ihmisten elämistä voi jakaa intiimejäkin osia toisille. Ideaa jalostetaan vieläpä muotoon, missä tällaisella vempaimella voi Facebookista tutun bannaamisen siirtää todelliseen elämään. lokakuussa Netflixissä julkaistut kuusi uutta jaksoa ovat laadultaan vähintään edeltäjiensä tasoisia. Niistä ensimmäinen tarjoaa näyn siitä, millaiseen luokkayhteiskuntaan päädyttäisiin, jos ihmiset antaisivat toisilleen pisteitä jokaisen vuorovaikutustilanteen jälkeen. Muissa osissa maalataan dystooppisia kauhukuvia Pokémon-tyylisten pelien psykoversiosta, ihmiselämän jatkumisesta kuoleman jälkeen keinotodellisuudessa ja nettikiristyksen äärimuodoista. Lisäksi esitettään sosiaali sen median vihapuheen ympärille rakentuva scifi-trilleri. Yhdessä koko sarjan pysäyttävimmistä jaksoista esitellään sotilaiden aivoihin asennettava mediaimplantti, joka avustaa heitä paitsi käytännön tehtävien suorittamisessa myös työtä vaikeuttavien psykologisten estojen torjumisessa. Black Mirrorin satiiri on niin synkän sattuvaa, että sen kerronnan hirtehinen irvokkuus tuntuu usein suorastaan armeliaalta. Tuomas ranTanen Charlie Brooker: Black Mirror Kaikki tähän mennessä julkaistut jaksot nähtävillä nyt Netflixissä. 62 • 10 / 2016
10 / 2016 • 63 elÄvÄ kuva Freud, marx, engels & Jung Loppuvuoden korkeatasoisessa elokuvatarjonnassa vilisee viitteitä psykologian ja poliitikan klassikoihin. m aren aden Isäni To ni Erdmannissa käytännön piloja kylvävä keski-ikäinen musiikinopettaja Winfried (Peter Simonichek) lähtee yllätysvierailulle Bukarestissa yrityskonsultin uraa takovan tyttärensä Ineksen (Sandra Hüller) luo. Heidän etääntynyt suhteensa saa sävyjä, kun Winfriedistä kuoriutuu peruukissa ja tekohampaissa kiusaannuttavia tilanteita tuottava sivupersoona Toni Erdmann. Elokuvan juju on siinä, että sen todellinen päähenkilö on Ines, ja Toni Erdmann -hahmon voi ymmärtää Ineksen psyyken sisäisenä kapinallisena, joka kolkuttelee sitä torjuntaa, jonka hän on rakentanut ylikontrolloidun elämänsä eteen. Sigmund Freud saa tosin kyytiä, kun elokuvan nerokkuudessa isän alter ego ei edustakaan yliminää vaan viettipohjaa. ken loachin I, Daniel Blaken nimihenkilö on Dave Johnsin esittämä ahkera puuseppä, joka sydänkohtauksen saatuaan putoaa turvaverkkojen ohi. Hän ystävystyy yksinhuoltajaäiti Katien (Hayley Squires) kanssa ja ryhtyy kapinaan. Hillitön sivujuoni liittyy Danielin naapurissa asuvien työttömien globalisaatiosatiiriseen kenkäbisnekseen. Empaattista katsojaa syvästi liikuttavan elokuvan voi tulkita marxilaisesti virittyneenä työläiselokuvana, joka päivittää pätevästi niin riiston rakenteet kuin köyhien solidaarisuudenkin. gary rossin Free State of Jones kertoo Newton Knighistä (Matthew McConaughey), joka palaa Yhdysvaltojen sisällisodasta kotikonnuilleen Mississippiin ja perustaa muiden etelän sotilaskarkureiden, naisten ja paenneiden orjien kanssa vallankumousliikkeen. Myöhempääkin rotusortoa vastaan kantaaottava elokuva on kuin yhdistelmä Robin Hoodia ja Kommunistis ta manifestia. Viimeistään Lucinda Williamsin veret pysäyttävän laulun käynnistyessä katsoja tietää kyllä, haluaisiko itse liittyä kapinaan orjuutta vastaan. paul VerhoeVenin Elle taas on jungilaisesti värittynyt psykotrilleri, jossa seksuaalisesti ylivirittyneet henkilöt väistelevät vakiintuneita arkkityyppejä ja itse tarina kiertää kollektiivisen piilotajunnan perusnarratiiveja. Elokuvan alussa tuntematon tunkeutuja raiskaa väkivaltaviihdettä suoltavan tietokonepelifiman tylyn johtajan Michèlen (Isabelle Huppert) hänen kodissaan. Uhrikuvauksen sijaan elokuvassa seurataan Michèlen muita alistavan persoonan kompensaatioliikkeitä. Kohtaus, missä Michèle tieten tahtoen menee uhkaajansa kellariin, on tulkittavissa metaforana traumojen alkulähteitä luotaavalle terapialle. Tuomas ranTanen Maren Ade: Isäni Toni Erdmann Ensi-ilta 16.12. Ken Loach: I, Daniel Blake Elokuvateattereissa nyt Gary Ross: Free State of Jones Elokuvateattereissa nyt Paul Verhoeven: Elle Ensi-ilta 9.12. isän perinTö . Ineksen herätelty ego käy hyökkäykseen sovinnaisuuden sääntöjä vastaan.
64 • 10 / 2016 elävä kuva elokuvat Cristian Mungiu valmistujaiset Ensi-ilta 30.12. Romanialainen Christian Mungiu ponnahti taide-ohjaajien eturiviin voittamalla elokuvallaan 4 kuukautta, 3 viikkoa ja 2 päivää (2007) Cannesin Kultaisen palmun. Laittoman abortin tekemistä käsittelevä elokuva on tarkka kuvaus reaalisosialismin karuudesta, sen välistävetäjien röyhkeydestä, luokkajaosta ja ihmisten välisestä solidaarisuudesta. Yli vuorten (2012) käsitteli päällisin puolin homoseksuaalisuuden takia luostarissa tapahtuvaa manausta, mutta syvemmällä tasollaan hyvien tarkoitusten tuottamia tragedioita ja nykyRomanian viranomaisten välinpitämättömyyttä. Valmistujaiset kertoo puolestaan 50-vuotiaas ta lääkäri Romeosta ( Adrian Titieni), joka kantaa niin paljon huolta tyttärensä (Maria Dragus) tulevaisuudesta, että on valmis tavoistaan poiketen vaikuttamaan ylioppilaskirjoitusten tulokseen vilunkipelillä. Virkamiehen hyvävelikauppa näyttäytyy mikrotasolla itsepetoksellisen elämän kiteymänä ja makrotasolla yhä pesivän korruption kuvana. Samalla sukupolvien välinen ristiriita yhden perheen sisällä nousee vertauskuvallisesti edustamaan koko yhteiskunnan uudistumisen mahdollisuutta. Mungiun erityinen kyky paljastaa elokuvallisin keinoin yksityistä ja yhteiskunnallista leikkaavia draamallisia kohtauspisteitä ja yhdistää luovalla tavalla arkinen konkretia allegoriseen tekee hänestä yhden tärkeimmistä tämän päivän eurooppalaisista ohjaajista. TuoMaS RanTanen KoonnuT TuoMAs RAnTAnen Yle Areena: Todistaja (norja 2014) & 18.12. Yle Teema: Taulukauppiaat (suomi 2010) Jarl emsell Larsenin luoma lajityyppitietoinen rikostrilleri osoittaa taas vastaansanomattomasti, miten nordic noir -genressä muut Pohjoismaat ovat kaikilla tuotannon tasoilla kilometrejä edellä suomalaisia sorjosia. Tämän vuoden parhaan suomalaisen elokuvan eli Hymyilevän miehen ohjanneen Juho Kuosmasen jo kuusi vuotta sitten Cannesissa palkittu elokuva sitkeästä sinnittelystä ja ystävyydestä näyttää, että jotain meilläkin silti osataan. Yle Areena: nas: Time is Illmatic (usA 2014) & 25.12. nelonen: Piiat (usA 2011) one9-taiteilijanimellä tunnetun ohjaajan dokumentti jäljittää nasina tunnetun nasir Bin olu Dara Jonesin 1994 tekemän modernin hip hopin klassikkoalbumin juuria new Yorkin köyhien lähiöiden kulttuurisesti jännitteisestä maastosta. Tate Taylorin ohjaama ja Kathryn stockettin menestysromaaniin perustuva, koskettava draamaelokuva antaa puolestaan äänen uSa:n etelävaltioiden 1960-luvun mustille kotiapulaisille. 23.12. Yle Teema: Ikuiset liittolaiset (usA 2012) & 13.1. nelonen: München (RanskaKanada-usA 2005) Mediaeettisesti kiinnostavassa trillerissä Hollywoodin arkkivasemmistolainen Robert Redford ohjaa itseään lakimiehenä, jonka salattu menneisyys palautuu vuosina 1969–1976 pommi-iskuja ja mellakoita järjestäneeseen The Weathermen -terroristijärjestöön. steven spielbergin ohjaama, itsensä kanssa eettistä jaakobinpainia harrastava menestyselokuva taas pöyhii Münchenin olympialaisissa syyskuussa 1972 tehdyn terroristi-iskun jälkeisiä Israelin tiedustelupalvelun kostoiskuja. 1.1. Yle Teema: Kunnian polut (usA 1957) & 15.1. Yle Teema: suuri illuusio (Ranska 1937) & 9.1 YLe TV1: sodan murtamat (suomi 2016) stanley Kubrickin sodanvastaisessa klassikossa kolme ranskalaista sotilasta joutuu ensimmäisessä maailmansodassa sotaoikeuteen pelkuruudesta syytettynä. Jean Renoirin 20 vuotta aikaisemmin tekemä, yhtä lailla pasifistinen mestariteos kertoo kahden ranskalaisen sotavangin ja aristokraattisen saksalaisupseerin kohtaamisesta saman sodan aikana. Timo Korhosen tuore dokumentti taas avaa jatkosodan rintamakauhut kokeneiden sotilaiden lasten kertomana, mitä tapahtui, kun sota jäi isän pään sisään. 6.1. nelonen: Hugo (usA 2011) & 20.1. Yle Teema: elämäni John Malkovichina (usA 1999) Martin scorsesen laskelmoivan lumoava perhe-elokuva kertoo Pariisin Montparnassen rautatieaseman salaisessa kammiossa elävästä kellosepän oppipojasta tavalla, joka käytti 3D-formaattia ensimmäisiä kertoja elokuvailmaisullisesti lisäarvoa tuottavalla tavalla. spike Jonzen absurdi elokuva virkaheitosta nukketeatteritaiteilijasta, joka löytää arkistokaapin takaa salaisen käytävän näyttelijä John Malkovichin tajuntaan, on teos, jonka kiistatonta nerokkuutta on yllättävän vaikea perustella. voiman tv-tärpit Anne Fontaine viattomat Ensi-ilta 20.1. Vuoden 1945 joulukuussa toinen maailmansota oli päättynyt ja sodan kauhut unohdettu. Puolassakin päästiin aloittamaan uutta elämää rauhallisessa maailmassa. Väärin. Sota oli ohi, sen kauhut eivät. alussa nuori nunnakokelas karkaa luostarista hakemaan lääkäriä. on hätätilanne. Vastoin nunnien mukaan itse Jumalan laatimia sääntöjä, ulkopuolinen eli lääkäri Mathilde ( Lou de Laâge) pääsee luostariin. operoituaan hätäsektion lääkäri huomaa, että moni nunna on raskaana. naisten sotia ei käydä pelkästään rintamalla, vaan heitä raiskataan kaikkialla, missä sotien osapuolet päättävät purkaa vihaansa. Luostareissakin. Mathilden juutalainen rakastaja Samuel ( Vincent Macaigne) sekoittaa Viattomien moraalista ja poliittista juonta. Lääkäripojan vanhemmat ovat kuolleet Bergen-Belsenissä, ja hänelle puna-armeija edustaa vapauttajia, vaikka hän antikommunisti onkin. Ilmeikäs Agata Buzek esittää Mathilden luottonunnaa. Tiheätunnelmaisen tarinan edetessä hänestä alkaa paljastua yhteisiä piirteitä seksuaalisesti vapaan ja voimakastahtoisen naislääkärin kanssa. Mitä pidemmälle tarina etenee, sitä suurempia kysymyksiä nousee esiin: Jos raiskaaja on tehnyt väärin, miksi häpeä on raiskatun osa? Jos kunnianarvoisa äiti eli abbedissa tekee väärin, pitääkö häntä totella? Vihaako Jumala ihmisiä? Dialogin joka toisen virkkeen voisi irrottaa aforismiksi. elokuvan jokaisesta kuvasta voisi tehdä julisteen. Pilaamatta lopun yllätystä kerrottakoon, että suuri finaali on luvassa. Ja armoon on monta tietä. IIDa SIMeS Viattomat 20.1. Denis Villeneuve arrival Elokuvateattereissa nyt ei ole erityisen omaperäistä aloittaa elokuvaa kertojaäänen selostamalla takaumalla ja poukkoilla aikatasojen välillä. Arrivalissa epälineaarinen kerronta kuitenkin linkittyy hyvinkin tari naan, eikä kyse ole pelkästään siitä, kuinka tarina kerrotaan. nykypäivään sijoittuvan elokuvan keskiössä on Maapallolle laskeutuneet 12 muukalaisalusta. usein avaruusseikkailuissa kaikki oliot pystyvät vaivattomasti muodostamaan ihmisille tyypillisiä äänteitä ja vieläpä puhumaan sujuvaa englantia. arrivalissa hommat eivät ole näin helppoja. Keskeisenä henkilönä on kielitieteilijä Louise Banks, jonka tehtävänä on rakentaa kommunikaatioyhteys olioihin, joiden tavoitteista tai tavasta ajatella ei tiedetä mitään. nykyään nörttien kelpaa olla – scifiä puskee leffateattereihin, ja sarjakuvafilmatisoinnit ovat yhtäkkiä valtavirtaa. niin sanottua hard-scifiä (eli tieteellistä, ei-fantasiaa) ei ikävä kyllä tehdä liikaa. arrival on kuitenkin sitä. Se ei kiidätä katsojaa valoa nopeammin tähtimeren halki, ja laserpyssyt loistavat poissaolollaan. Silti – ja juuri siksi – elokuva vie katsojan mielikuvitukselliselle matkalle, jonka aikana kelpaa pohtia ihan meidän ihmistenkin välisen kommunikaa tion vaikeutta. JaRI TaMMInen Isao Takahata eilisen kuiskaus Ensi-ilta 9.12. Hayao Miyazakin tunnetuksi tekemän Studio Ghiblin kaikki pitkät elokuvat on esitetty Suomessa. Kiitos kuuluu levitysyhtiö Cinema Mondolle. nyt kankaalle saatiin alkupään tuotantoa vuodelta 1991. Eilisen kuiskaus supisee meille tapahtumia 25 vuoden takaa – ja kauempaakin, koska tarina sijoittuu myös päähenkilön lapsuuteen, vuoteen 1966. nuori Taeko päättää paeta Tokion tunkkaisia kesäkuukausia tuttavaperheen luo maalle. Japanilainen maalaisidylli näyttäytyy kauneimmillaan, ja Taeko herkistyy. Hänen elämäänsä pulpahtaa pieni tyttö, jota hän ei koskaan unohda. Sehän on hän itse toukkana, odottamassa muuttumistaan perhoseksi. eikä perhosvaihe ole alkanut vieläkään, ikäloppuna 27-vuotiaana. Rauhallinen ja viipyilevä elokuva kertoo kauniisti Taekon muistoista ja kaukaisista haaveista. Silti monessa kohdassa vaivaannuttaa: painottaako elokuva tarkoituksellisesti omituisia yksityiskohtia, vai jääkö suomalaiselta katsojalta ymmärtämättä jotain aivan olennaisia japanilaisia erityispiirteitä? IIDa SIMeS Arrival Valmistujaiset 30.12.
HELSINKI SUOMEN SUURIN NYKYMUSIIKKIFESTIVAALI MUSICA N VA Autohuolto TJP Oy puh. 09 3499033 Takkatie 7b, 00370 Hki -Huollot ja korjaukset (myös moottori ja vaihteisto korjaukset) -Vikakoodien luvut (kaikki järjestelmät ja merkit) -Rengasmyynti (kaikki merkit, kysy tarjous!) -Rengashotelli (90€ / kausi) -Kolarikorjauset ja maalaukset Teemme myös isommat autojen muutostyöt ja viritykset ammattitaidolla asiakkaan toiveiden mukaisesti. Tule keskustelemaan toiveistasi! VIKAKOODIEN LUKU JA NOLLAUS Nyt 40€! Anna lahja ihmisoikeustyölle — Lahjoita! www.kios.fi/lahjoita
TILAA JOULULAHJAT 18.12. MENNESSÄ! KOVAT PAKETIT SUORAAN VASTAANOTTAJALLE NETTIKAUPASTAMME WWW.INTOKUSTANNUS.FI KIRJALAHJA OMALLA TERVEHDYKSELLÄ Laura Gustafsson KORPISOTURI 24,90 € Anneli Auer MURHALESKEN MUISTELMAT 24,90 € Thomas Piketty PÄÄOMA 2000-LUVULLA 29,90 € Sami Tallberg VILLI JOULUVEGAANI 24,90 € Aino Kivi MAAILMAN KAUNEIN TYTTÖ 24,90 € Esko Seppänen MISTÄ SUOMI VAIKENEE? 15,00 € (24,90 €) INNON MYYDYIN KIRJA 2016 VUODEN ESIKOISTEOS -EHDOKAS VUODEN PARAS ULKOPOLIITTIN EN KIRJA Suomen Luontoa julkaisee Suomen luonnonsuojeluliitto.
9/2016 Marraskuu | voiMa.fi kynnysliite ville ranta ?MeeMit???•???612-Marss i???•???LÄski Nyt kannattaa tilata Voima vuodelle 2017! Tilatessasi Voiman vuoden 2016 puolella saat sen koko ensi vuodeksi kotiin kannettuna hintaan 34€ / 10 numeroa! (sis.postikulut) . Voima-kaupasta kätevästi myös muut suositut tuotteet: Jo 16 vuotta murrosia¨ssa¨ Tilaukset www.kauppa.voima.fi, spostilla tilaukset@voima.fi tai puhelimitse 044 238 5109. Häiriköt 20€ Sarjis 20€ Makuupussit 42€ T-paidat 20€ Kaikki hinnat sisältävät postikulut
ILMAN ”TURHAA” SÄÄNTELYÄ ONKO REILUA? @pamliitto #onkoreilua