10/2018 JOULU–TAMMIKUU | VOIMA.FI SISÄLTÄÄ LIITTEET: KYNNYS RY & HÄIRIKÖT-PÄÄMAJA
Liikuntakursseja lapsista senioreihin ja erityisryhmiin. Tutustu tarjontaan ja tule mukaan liikkumaan! hel.fi/liikuntakurssit #HelsinkiLiikkuu Helsinki Liikkuu Liikuntakursseja lapsista senioreihin ja erityisryhmiin. Tutustu tarjontaan ja tule mukaan liikkumaan! hel.fi/liikuntakurssit #HelsinkiLiikkuu Helsinki Liikkuu
Liikuntakursseja lapsista senioreihin ja erityisryhmiin. Tutustu tarjontaan ja tule mukaan liikkumaan! hel.fi/liikuntakurssit #HelsinkiLiikkuu Helsinki Liikkuu Liikuntakursseja lapsista senioreihin ja erityisryhmiin. Tutustu tarjontaan ja tule mukaan liikkumaan! hel.fi/liikuntakurssit #HelsinkiLiikkuu Helsinki Liikkuu
Savoy JAZZFest 8.-10.3. 2019 8.3. klo 19 UMO: Jazz Noir Billy Cobham: Crosswinds Project ......................... 9.3. klo 19 Jazzmeia Horn .................................. 3TM 10.3. klo 15 Bo Sundström JAZZ ......................... Liput 15-77 € 3 päivän festivaalilippu 114-144 € + mahd. toimitusmaksut Myös Show&Dinnerja majoituspaketteja yhteistyössä: lippu.fi Savoy-teatteri 6.2. Soilu ja Ailu Valle Saamelaisten kansallispäivä 6.4. Tété Alhinho & Lucibela (Kap Verde) 29.4. Ladysmith Black Mambazo 1.5. Savoyn vappu: Kontu – Kähärä – Tuurna Uutta suomalaista teatterimusiikkia 21.5. Cristina Branco Kevät 2019 myynnissä nyt .............................................. Katso koko ohjelmisto: savoyteatteri.fi € KIRJA ON PARAS LAHJA€ 26 90 26 90 24 90 26 90 26 90 29 90 26 90 16 90 Risto Isomäki VIIDEN MEREN KANSA Ulla Koskinen SUOMESSA SELVIYTYMISEN HISTORIAA Juhana Pettersson KUPARIHÄRKÄ Silja Pitkänen & Ville-Juhani Sutinen PROPAGANDAN HISTORIA Arne Dahl SYDÄNMAA Minna Palmroth. Jouni Jussila & Markus Hotakainen REVONTULIBONGARIN OPAS Matti Mörttinen & Lauri Nurmi SAULI NIINISTÖ – MÄNTYNIEMEN HERRA SANKARITARINOITA TYTÖILLE (JA KAIKILLE MUILLE) kiinnostava katsaus suomalaiseen politiikkaan miten esiisämme selvisivät? opi tunnistamaan revontulia unohdettuja tarinoita suomalaisista jännitys kihisee – hs REKISTERÖITYNEENÄ ASIAKKAANA -20% NÄISTÄKIN HINNOISTA: INTOKUSTANNUS.FI isoille ja pienille sankareille
Savoy JAZZFest 8.-10.3. 2019 8.3. klo 19 UMO: Jazz Noir Billy Cobham: Crosswinds Project ......................... 9.3. klo 19 Jazzmeia Horn .................................. 3TM 10.3. klo 15 Bo Sundström JAZZ ......................... Liput 15-77 € 3 päivän festivaalilippu 114-144 € + mahd. toimitusmaksut Myös Show&Dinnerja majoituspaketteja yhteistyössä: lippu.fi Savoy-teatteri 6.2. Soilu ja Ailu Valle Saamelaisten kansallispäivä 6.4. Tété Alhinho & Lucibela (Kap Verde) 29.4. Ladysmith Black Mambazo 1.5. Savoyn vappu: Kontu – Kähärä – Tuurna Uutta suomalaista teatterimusiikkia 21.5. Cristina Branco Kevät 2019 myynnissä nyt .............................................. Katso koko ohjelmisto: savoyteatteri.fi € KIRJA ON PARAS LAHJA€ 26 90 26 90 24 90 26 90 26 90 29 90 26 90 16 90 Risto Isomäki VIIDEN MEREN KANSA Ulla Koskinen SUOMESSA SELVIYTYMISEN HISTORIAA Juhana Pettersson KUPARIHÄRKÄ Silja Pitkänen & Ville-Juhani Sutinen PROPAGANDAN HISTORIA Arne Dahl SYDÄNMAA Minna Palmroth. Jouni Jussila & Markus Hotakainen REVONTULIBONGARIN OPAS Matti Mörttinen & Lauri Nurmi SAULI NIINISTÖ – MÄNTYNIEMEN HERRA SANKARITARINOITA TYTÖILLE (JA KAIKILLE MUILLE) kiinnostava katsaus suomalaiseen politiikkaan miten esiisämme selvisivät? opi tunnistamaan revontulia unohdettuja tarinoita suomalaisista jännitys kihisee – hs REKISTERÖITYNEENÄ ASIAKKAANA -20% NÄISTÄKIN HINNOISTA: INTOKUSTANNUS.FI isoille ja pienille sankareille
JOU LU– TAM MIK UUN MER KKI TUO TTE ET KOTVIMISEN VALLANKUMOUS VIHREÄ GRANAATTIOMENATEE English Tea Sho pin tuotesarjan yksi suosituimmista on hedelmäisen raikas vihreä granaattiomenatee, joka on paitsi luomua myös Reilun Kaupan sertifioitu. English Tea Shop palkittiin viime vuonna Iso-Britannian vastuullisimpana yrityksenä. Itsenäisen teetalon kaikki teet ovat luomua ja tulevat omilta viljelijöiltä. Saatavilla Ruohonjuuresta ja muista hyvin varustetuista elintarvikeliikkeistä. www.luomuruokatukku.fi Palkitun pelinkehittäjän, pelijournalisti Juho Kuorikosken huikea uutuuskirja haastaa paitsi pelaajat myös pe lien tekijät. Se pohtii pelien asemaa seitsemän vanhemman taiteen perillisenä. Kirjallisuus, teatteri, kuvanveisto, maalaustaide, musiikki, arkkitehtuuri ja elokuva yhdistyvät peleissä uudeksi taiteen muodoksi, jossa kaiken ytimessä on vuorovaikutus. Kirjassa pelitaiteen maailmaan sukelletaan runsailla historiasta poimituilla esimerkeillä Pongista Witcheriin ja Tetriksestä Dark Soulsiin. gaudeamus.pikakirjakauppa.fi JUHO KUORIKOSKI: PELITAITEEN MANIFESTI WWF:n Vuoden luontokirja vuonna 2018 on Jukka Lyytinsen ja Antti Reinn Metsä – hyvää mieltä ja rentoa oloa luonnosta. Upeasti kuvitettu teos tarjoaa metsään aivan uuden näkökulman ja houkuttelee lukijan luontoon. Metsästä on valtavasti iloa ja hyötyä, vaikka siellä kulkiessaan ei osaisikaan nimetä kaikkea näkemäänsä, haistamaansa ja tuntemaansa. Teos esittelee metsän monipuolisia mahdollisuuksia terveyden ja hyvän mielen ylläpitäjänä. www.like.fi METSÄ Jenny Kangasvuon, Jonna Pulkkisen ja Katri Rauanjoen uusi tietokirja on terävä katsaus kiirettä ja tehokkuutta ylistävään kulttuuriin. Se kannustaa kotvimiseen, oman ajan ottamiseen ja sen tauottamiseen, jolla saadaan aikaan laadukkaampaa tulosta ja ylläpidetään hyvinvointia. Kirjan mukaan prokrastinaatio, suomalaisittain vetkuttelu, ei ole yksilön haitallinen piirre vaan laaja ilmiökenttä. Työprosessien perkaamiseen saadaan vertaistukea niin kirjailijoilta, ohjaajilta kuin opettajiltakin. www.karisto.fi Historiallisen sarjan tuoreimpaan julkaisuun on koottu savikiekoilta ja filmien ääniraidoilta Toivo Kärjen ja Reino Helis maan elokuvalauluja vuo silta 1950–1952. Henry Theel laulaa ikimuistoisia tangoja ja valsseja kuten Katuviertä pitkin, Kun rakastaa ja Köyhä laulaja. Ajan uusia laulajatähtiä olivat mm. Erkki Junkkarinen, Matti Louhivuori, Esa Pakarinen, Jorma Ikävalko ja Metro-Tyttöjen Tamara Hramowa. Tämä aikakausi toimi johdantona Rovaniemen markkinoilla -elokuvasta tuttuun rillumareihin. Julkaisijan nettikaupasta 17 euroa, koko sarja 80 euroa. www.artiemusic.com SUOMALAINEN ELOKUVAMUSIIKKI VOL.7 MARX JA MODERNI Vesa Oittisen uutuskirja kertoo, mitä annettavaa Marxilla on nykymaailmalle ja miten Marx jatkaa valistusajattelun perinnettä. Marxia tarkastellaan muun muassa tekniikan filosofian ja uusliberalismin ihmiskuvan kannalta, ja siinä tartutaan esimerksiki ekologiaan, globalisoitumiseen ja digitalisoitumiseen. Marxin taloustieteellisestä lähtökohdasta ei kuitenkaan tingitä: marxilaisen perinteen antoisuus kumpuaa juuri oivalluksesta, ettei kapitalismi ole paras eikä luonnollinen vaihtoehto. 272 sivua, hinta 39 euroa niin & näin lehden kestotilaajille –20 % netn.fi/kirjat/marxjamoderni SUOMALAINEN ELOKUVAMUSIIKKI T O I V O K Ä R J E N M U S I I K K I A 1 9 5 – 1 9 5 2 Vol. 7 www.kavi.fi < ? ELOKUVAMUS VOL 7 2018 BOOKLET.indd 1 30.8.2018 14:20:35 Uusi Raamattu.fi ja Piplia-sovellus tuovat keskeiset raamatunkäännökset puhelimeen. Valikoimassa on Kirkkoraamattu -92, Raamattu -33/38, Agricolan UT 1548 nykyortografialla, DigiMarkus ja audio 2017, kolme englanninkielistä raamatunkäännöstä sekä käännökset ruotsiksi ja venäjäksi. Uusia kieliä, toimintoja ja tausta-aineistoja täydennetään koko ajan. Seuraavaksi julkaistaan uusi pohjoissaamen raamatunkäännös. Palvelua kehittää Suomen Pipliaseura. Palvelu on käyttäjille ilmainen. RAAMATTU DIGINÄ Mitä jos kaupan vihanneshyllystä löytyisi salaatti, joka kasvatetaan parin autotallin kokoisessa tilassa energiapihisti ja luomuna? Hyviä uutisia! Silmusalaatit löytyvät jo hyvin varustettujen markettien hyllystä. Ne viljellään tuulisähköllä, päästöt ja jätteet minimoiden sekä noin kymmenesosalla siitä vesimäärästä, joka tarvitaan ruukkusalaatin viljelyyn. Lisäksi Silmusalaateissa on runsaasti makua. Voit valita Alfalfan, Parsakaalin, Tulisen tai Rouskuvan – nauti sellaisenaan tai päästä vihreys valloilleen mihin tahansa ruokaan! Tuore. Maukas. Luomua. www.silmusalaatti.fi SILMUSALAATIT RAKKAUDELLA, TERVEISIN LUOMUVILJELIJÄSI P voimasanoja IPLiA. ILMOITUS Ka nsi: Ve lda Pa rkk ine n
JOU LU– TAM MIK UUN MER KKI TUO TTE ET KOTVIMISEN VALLANKUMOUS VIHREÄ GRANAATTIOMENATEE English Tea Sho pin tuotesarjan yksi suosituimmista on hedelmäisen raikas vihreä granaattiomenatee, joka on paitsi luomua myös Reilun Kaupan sertifioitu. English Tea Shop palkittiin viime vuonna Iso-Britannian vastuullisimpana yrityksenä. Itsenäisen teetalon kaikki teet ovat luomua ja tulevat omilta viljelijöiltä. Saatavilla Ruohonjuuresta ja muista hyvin varustetuista elintarvikeliikkeistä. www.luomuruokatukku.fi Palkitun pelinkehittäjän, pelijournalisti Juho Kuorikosken huikea uutuuskirja haastaa paitsi pelaajat myös pe lien tekijät. Se pohtii pelien asemaa seitsemän vanhemman taiteen perillisenä. Kirjallisuus, teatteri, kuvanveisto, maalaustaide, musiikki, arkkitehtuuri ja elokuva yhdistyvät peleissä uudeksi taiteen muodoksi, jossa kaiken ytimessä on vuorovaikutus. Kirjassa pelitaiteen maailmaan sukelletaan runsailla historiasta poimituilla esimerkeillä Pongista Witcheriin ja Tetriksestä Dark Soulsiin. gaudeamus.pikakirjakauppa.fi JUHO KUORIKOSKI: PELITAITEEN MANIFESTI WWF:n Vuoden luontokirja vuonna 2018 on Jukka Lyytinsen ja Antti Reinn Metsä – hyvää mieltä ja rentoa oloa luonnosta. Upeasti kuvitettu teos tarjoaa metsään aivan uuden näkökulman ja houkuttelee lukijan luontoon. Metsästä on valtavasti iloa ja hyötyä, vaikka siellä kulkiessaan ei osaisikaan nimetä kaikkea näkemäänsä, haistamaansa ja tuntemaansa. Teos esittelee metsän monipuolisia mahdollisuuksia terveyden ja hyvän mielen ylläpitäjänä. www.like.fi METSÄ Jenny Kangasvuon, Jonna Pulkkisen ja Katri Rauanjoen uusi tietokirja on terävä katsaus kiirettä ja tehokkuutta ylistävään kulttuuriin. Se kannustaa kotvimiseen, oman ajan ottamiseen ja sen tauottamiseen, jolla saadaan aikaan laadukkaampaa tulosta ja ylläpidetään hyvinvointia. Kirjan mukaan prokrastinaatio, suomalaisittain vetkuttelu, ei ole yksilön haitallinen piirre vaan laaja ilmiökenttä. Työprosessien perkaamiseen saadaan vertaistukea niin kirjailijoilta, ohjaajilta kuin opettajiltakin. www.karisto.fi Historiallisen sarjan tuoreimpaan julkaisuun on koottu savikiekoilta ja filmien ääniraidoilta Toivo Kärjen ja Reino Helis maan elokuvalauluja vuo silta 1950–1952. Henry Theel laulaa ikimuistoisia tangoja ja valsseja kuten Katuviertä pitkin, Kun rakastaa ja Köyhä laulaja. Ajan uusia laulajatähtiä olivat mm. Erkki Junkkarinen, Matti Louhivuori, Esa Pakarinen, Jorma Ikävalko ja Metro-Tyttöjen Tamara Hramowa. Tämä aikakausi toimi johdantona Rovaniemen markkinoilla -elokuvasta tuttuun rillumareihin. Julkaisijan nettikaupasta 17 euroa, koko sarja 80 euroa. www.artiemusic.com SUOMALAINEN ELOKUVAMUSIIKKI VOL.7 MARX JA MODERNI Vesa Oittisen uutuskirja kertoo, mitä annettavaa Marxilla on nykymaailmalle ja miten Marx jatkaa valistusajattelun perinnettä. Marxia tarkastellaan muun muassa tekniikan filosofian ja uusliberalismin ihmiskuvan kannalta, ja siinä tartutaan esimerksiki ekologiaan, globalisoitumiseen ja digitalisoitumiseen. Marxin taloustieteellisestä lähtökohdasta ei kuitenkaan tingitä: marxilaisen perinteen antoisuus kumpuaa juuri oivalluksesta, ettei kapitalismi ole paras eikä luonnollinen vaihtoehto. 272 sivua, hinta 39 euroa niin & näin lehden kestotilaajille –20 % netn.fi/kirjat/marxjamoderni SUOMALAINEN ELOKUVAMUSIIKKI T O I V O K Ä R J E N M U S I I K K I A 1 9 5 – 1 9 5 2 Vol. 7 www.kavi.fi < ? ELOKUVAMUS VOL 7 2018 BOOKLET.indd 1 30.8.2018 14:20:35 Uusi Raamattu.fi ja Piplia-sovellus tuovat keskeiset raamatunkäännökset puhelimeen. Valikoimassa on Kirkkoraamattu -92, Raamattu -33/38, Agricolan UT 1548 nykyortografialla, DigiMarkus ja audio 2017, kolme englanninkielistä raamatunkäännöstä sekä käännökset ruotsiksi ja venäjäksi. Uusia kieliä, toimintoja ja tausta-aineistoja täydennetään koko ajan. Seuraavaksi julkaistaan uusi pohjoissaamen raamatunkäännös. Palvelua kehittää Suomen Pipliaseura. Palvelu on käyttäjille ilmainen. RAAMATTU DIGINÄ Mitä jos kaupan vihanneshyllystä löytyisi salaatti, joka kasvatetaan parin autotallin kokoisessa tilassa energiapihisti ja luomuna? Hyviä uutisia! Silmusalaatit löytyvät jo hyvin varustettujen markettien hyllystä. Ne viljellään tuulisähköllä, päästöt ja jätteet minimoiden sekä noin kymmenesosalla siitä vesimäärästä, joka tarvitaan ruukkusalaatin viljelyyn. Lisäksi Silmusalaateissa on runsaasti makua. Voit valita Alfalfan, Parsakaalin, Tulisen tai Rouskuvan – nauti sellaisenaan tai päästä vihreys valloilleen mihin tahansa ruokaan! Tuore. Maukas. Luomua. www.silmusalaatti.fi SILMUSALAATIT RAKKAUDELLA, TERVEISIN LUOMUVILJELIJÄSI P voimasanoja IPLiA. TÄSSÄ LEHDESSÄ MUUN MUASSA 10 / 2018 • 7 VOIMA Hämeentie 48, 00500 Helsinki, puhelin 044 238 5109, sähköposti voima@voima.fi, toimituksen sähköposti toimitus@voima.fi, voima.fi | PÄÄTOIMITTAJA Jarkko Kumpulainen 044 980 5215 | ULKOASU Ninni Kairisalo & Antti Kukkonen, mainosgraafikko Ninni Kairisalo | MUU TOIMITUS Annika Pitkänen, Velda Parkkinen, Tuomas Rantanen, Iida Simes, Sanna Taikina & Kaisu Tervonen | TOIMITUSJOHTAJA Teemu Matinpuro | YHTEYSPÄÄLLIKKÖ Antti Kurko 040 834 0286 | KUSTANNUSPÄÄLLIKKÖ Tuomas Rantanen 040 507?7165 | AVUSTAJINA TÄSSÄ NUMEROSSA Ella Alin, Erika-Evely Ee Eisen, Esko Harni, Sara Heinämaa, Matti Ikonen, Sunna Kokkonen, Raimo Pesonen, Mika Pekkola, Kristiina Sarasti & Karstein Volle | JULKAISIJA Voima Kustannus Oy | YHTIÖN OSAKKAAT Rosebud Books Oy, Luonto-Liitto, Maan ystävät, Suomen Rauhanpuolustajat, Heikki Hiilamo & Tuomas Rantanen | JAKELU Jari Tamminen 050 331 4357 | TILAUKSET Antti Kurko 040 834 0286 | VOIMAN VUOSITILAUS 10 numeroa 39 euroa | PAINO Sanomapaino, Vantaa | PAINOS 70 000 | ISSN 1457-1005 | REKISTERISELOSTE voima.fi/rekisteriseloste | VOIMA – Kaisu 4ever! Ka nsi: Ve lda Pa rkk ine n 10 10.12.2018–27.1.2019 UPOTETTAVA NOUSEE Pääkirjoitus Keskitalo & Vänttinen 16 13 Nylén 48 51 Unkari NEGATIIVINEN AJATTELU KUNNIAAN 19 Huumeet & Porno 40 & 43 FIKTION FAKTAKSI PROSESSOINTI TAPAHTUU VARKAIN. SE TAPAHTUU LIPSAHDUKSISSA. SE TAPAHTUU HYVÄN PUNCH LINEN TARPEESTA. TARINAT OVAT KIEHTOVIA , lumoa via ja iltojemme ilo. Mutta ne ovat myös vaarallisia. Tarinoiden vaara piilee eläytymiskyvyssämme. Jokai sella meillä on kyky eläytyä ja ehkä toisinaan tarve myös uskoa fiktioon. Käsikirjoittaja Emma Taulon mu kaan olemme laji, jolla on tapana ”toi mia kuvitteellisten juttujen mukaan”. ”Sanoista tulee tekoja ja tarinois ta mielen malleja. Tarinoilla on val taa, ja mitä vanhempi tarina, sen tiu kemmassa se meidän kollektiivisen mielen sykkyröissä vaikuttaa”, Tau lo pohtii Ylen radioohjelmassaan Luuseri sankarit. Fiktion faktaksi prosessointi ta pahtuu varkain. Se tapahtuu lip sahduksissa. Se tapahtuu hyvän punch linen tar peesta. Eläytyjän arkkityypin esi merkin tarjoaa toimittaja Anna Moilanen, joka arvioi elokuussa The Place eloku van Radio Helsin gissä. Hänen johtopäätelmänsä oli, että kyseinen fiktiivinen elokuva ”osoittaa, kuinka moni meistä on val mis tappamaan saadakseen, mitä ha luaa”. Todellisuudessa ani harva on valmis verityöhön saadakseen kai hoamansa. Julma asenne on anoma lia, toisin kuin eläytyjä päätyy hyvää tarinaa ja vetoavaa ilmaisua tavoitel lessaan väittämään. Game of Thrones tai House of Cards eivät ole totta. AKTIVISTI-KIRJAILIJAN Naomi Kleinin mukaan Trumpin parin vuo den takainen vaalivoitto oli ”valtavan fiktion voitto”. Poliittinen vaikuttami nen yhtä lailla kuin journalismi on te hokkaimmillaan, kun se onnistutaan sijoittamaan valmiin tarinan kehyk seen. Sota tarvitsee sotilaan ja sotilas dehumanisoidun vihollisen, yksityis kohdista ja risti riidoista siivotun tarinan. Trumpin koh dalla tarinan kaa voja on useam pia. Yhdessä hän ja altright ovat hyviksiä ja toi mittajat pahiksia. Toinen Trumpta rinan kehikko oli Kleinin mukaan istutettu jo hänen tositvvuosiensa roolituksessa. Kapinoiva kansa luotti siihen, että ”häikäilemätön valehtelu on erottamaton osa pomon roolia”. Kylmät tosiseikat eivät pure Trumpin maailmassa, tarinat ja onelinerit sen sijaan kyllä. KUINKA KIRJOITTAA Trumpista il man, että tukee samalla hänen agen daansa, kysyy tiedotusopin professori Janne Seppänen lehdessämme (s. 34). Samasta ilmiöstä oli kysymys esimer kiksi silloin, kun maamme media tar rasi kiinni perussuomalaisen Matti Putkosen itsensä lanseeraamaan ”työmies Putkonen” -konseptiin. Eh kä hyvä ja valmis tarina ”työmiehes tä” vietteli meidät toimittajat. Ymmärrän Seppäsen sanoman myös niin, että olemme jumissa pa radoksissa. Se, mitä upotat, nousee näkyviin. Meemi (myös siinä Dawkinsin ja Blackmoren tarjoamassa alkuperäisessä merkityksessä) leviää, vaikka jakaisit sen närkästyksestä ja valistavan saatteen kera. Jaakko Hämeen-Anttila viittaa aiheeseen äskeisessä Helsingin Sano mien kolumnissaan. Hän ehdottaa, et tä ”tämän itsenäisyyspäivän tienoil la äärioikeiston marsseille viimeksi omistettu mediaaika annettaisiin vaikka syrjäytymisen ehkäisemisel le, köyhyydestä puhumiselle ja hyvin vointivaltion puolustamiselle”. JARKKO KUMPULAINEN
8 • 10 / 2018 E UROOPAN UNIONI on uudistamassa tekijänoikeuslainsäädäntöään. Aikataulu on vauhdikas. Uudistuksen pitäisi olla valmis tammikuun loppuun mennessä. Lakiuudistuksen tavoite on selkeyttää, kenelle internetiin ladattavan aineiston oikeudet kuuluvat ja kuka kantaa vastuun jaettavasta sisällöstä. Tämänhetkisen lakiluonnoksen yksityiskohdat olisivat internetin tulevaisuuden kannalta mullistavat. Tähän mennessä julkisuudessa käyty keskustelu on vasta raapaissut pintaa. Nyt keskiössä ovat olleet suuret toimijat, kuten YouTube, mutta pienemmät toimijat kohtaavat samat haasteet, tosin pienemmillä resursseilla. Tekijänoikeuksiin erikoistunut lakimies Herkko Hietanen huomauttaa, ettei kyse ole vain laajasti esillä olleista artiklasta 11 ja 13, vaan myös artiklat 3 sekä 12 tulisivat vaikuttamaan merkittävästi Internetin tulevaisuuteen. ”Tämä on vaan tosi vaikea juttu”, huokaa Hietanen puhelimessa. Oikeastaan ei pitäisi edes puhua yhdestä direktiivistä, sillä siitä on useita eri esityksiä, joita EU yrittää nyt sovittaa yhteen. Direktiivi puolestaan jakautuu useampiin artikloihin. JULKISUUDESSA on keskusteltu paljon artikla 13:sta, jonka mukaan vastuu verkossa jaettavan sisällön tekijänoikeuksista siirtyisi käyttäjältä palveluntarjoajalle. Sen myötä esimerkiksi YouTube olisi vastuussa siitä, ettei ladattu materiaali rikkoisi toisen tekijänoikeuksia. Keskeinen kysymys kuuluu, onko seulontaan olemassa taloudellisia ja teknologisia mahdollisuuksia? ”Ajatus siitä, etteivätkö YouTuben tai Facebookin kaltaiset yritykset tulisi sulkemaan tai vähintään rajoittamaan käyttöään Euroopassa, osoittaa täydellistä ymmärtämättömyyttä siitä, miten ne tekevät päätöksiä. Jos nämä yritykset eivät voi olla varmoja, kenelle kaikki tekijänoikeudet kuuluvat, voi niille olla taloudellisesti turvallisempaa lopettaa toimintansa täällä”, Hietanen sanoo. Muistissa on vielä vuodentakainen tapahtuma, jossa Youtube pimensi palvelustaan suomalaiset musiikkivideot, kun sopimus Teostin kanssa riitautui. Valtaosa internetin sisällöstä on tänä päivänä käyttäjien itsensä sinne lisäämää. Jos lakiehdotus menisi läpi nykyisellään, olisi internetin muutos huomattava. ”Netin sisällöstä jäisi jäljelle vain murto-osa, ja käytännössä sekin olisi vain ammattimaisesti tuotettua sisältöä. Ajatus web 2.0:sta eli käyttäjien itsensä tekemästä sisällöstä, joka syntyi vuonna 2004, ollaan nyt tuhoamassa Euroopassa.” DIREKTIIVI PAKOTTA A myös monet suomalaiset yritykset miettimään uudelleen toimintaansa. Jos edes YouTuben kaltaisilla jättiläisillä ei ole teknologiaa, joka pystyisi erottamaan tekijänoikeuksia rikkovan materiaalin, niin sitä ei varmasti ole myöskään esimerkiksi kotimaisella Tori.fi-palvelulla. Jo nyt Toriin ladataan merkittävät määrät kuvia kopioina suoraan netistä ja katalogeista. Teknologia kuitenkin kehittyy jättimäisin harppauksin, joten olisiko mahdollista kehittää sellaista älykästä tekniikkaa, joka tunnistaa automaattisesti tekijänoikeuksia rikkovan materiaalin? Lakiluonnoksen puitteissa ei, koska se torppaa tämän mahdollisuuden. ”Tekoälyä pitää kouluttaa valtavilla tietomassoilla, joihin liittyy usein tekijänoikeuksien piiriin kuuluvaa mate riaalia. Nyt kuitenkin tähän direktiiviin sisältyy myös artikla 3, jossa Euroopan komissio esittää, että tällaisen materiaalin käyttäminen sallittaisiin tekoälyn kouluttamiseksi vain tutkimuskäyttöön”, Hietanen sanoo. Vaikka artiklassa ei puhuta kaupalliseen tarkoitukseen koulutettavan tekoälyn kieltämisestä niin teknologia teollisuus on huolissaan siitä, lopettaako EU tekoälyn kaupallisen kehittämisen alueellaan. ”Kun laissa sanotaan, että jokin on sallittua, niin lähtökohtaisesti se tarkoittaa usein sitä, että kaikki muu kielletään”, Hietanen toteaa. Monissa palveluissa on jo käytössä älykästä teknologiaa, joka tunnistaa esimerkiksi pornografisen aineiston ja estää sen lataamisen palveluun. Porno ei välttämättä jää ainoaksi materiaaliksi, jonka lataaminen estetään. Seuraavana bannattavien listalla saattaisi Hietasen mukaan olla urheilu. Artikla 12 käsittelee urheilulähetysten suojaa. Sen mukaan urheilutapahtuman järjestäjä omistaa oikeudet tapahtumasta tehtyihin tallenteisiin. Yhdistettynä artikla kolmeentoista, jonka mukaan alustapalvelut ovat vastuussa amatöörisisällöstä, tämä voi johtaa siihen, että mikä tahansa urheilun näköinen sisältö, kuten videot ja valokuvat, tullaan blokkaamaan, koska niiden oikeuksien selvittämisestä tulee tavattoman vaikeaa. EU:n luonnos uudesta tekijänoikeusdirektiivistä vaatii tekijänoikeuksia rikkovan materiaalin tunnistamista. Lakiluonnos haastaa internetin tavoilla, joista vasta murto-osasta on keskusteltu julkisuudessa. TEKSTI ANTTI KURKO Kaikki oikeudet pidätetään Tukea vihatuille Uutinen Verkkovihan kohteeksi joutunut jää usein selviämään yksin. TEKSTI KAISU TERVONEN Sm ele k/C C
10 / 2018 • 9 Tukea vihatuille Uutinen Uutinen Fingerporia ei sensuroitu mainostajan pyynnöstä Helsingin Sanomat halusi H&M-logon pois Pertti Jarlan sarjakuvastripistä. TEKSTI JARI TAMMINEN KUVA SANNA TAIKINA Verkkovihan kohteeksi joutunut jää usein selviämään yksin. TEKSTI KAISU TERVONEN lehden kansi voidaan katsoa myös lehden mainokseksi. Sisäsivuilla julkaistu sarja kuva ei ole sitä normaalia artikkelia enempää. Helsingin Sanomat on itse uutisoinut muun muassa vuonna 2015 Human Rights Watchin raportista, jossa kerrottiin myös H&M:n alihankkijoiden tehtailla työskentelevistä lapsista. Tämän uutisoinnin perusteella Jarla ei esittänyt stripissään mitään perusteetonta. ”Se oli uutisjuttu. Aiheesta tehty irrallinen strippi sarjakuvasivulla olisi ollut outo”, Kinnari toteaa. Helsingin Sanomissa on totuttu näkemään esimerkiksi pääkirjoitussivun satiirisissa pilakuvissa suoria viittauksia nimeltä mainittuihin poliitikkoihin ja yrityksiin. Tällä kertaa tiettyyn yritykseen viittaaminen oli kuitenkin liikaa. ”Yritetään pysyä hyvän maun oikealla puolella”, Kinnari perustelee. H&M:n aktiivinen mainostaminen Helsingin Sanomissa ei Kinnarin mukaan vaikuttanut tehtyyn päätökseen. M A AMME afrosuomalaiset ottivat joulukuun alussa vahvasti kantaa rasismia vastaan. Kannanoton on allekirjoittanut yli 50 henkilöä, ja siinä ilmaistaan, että ”Suomen ongelma ei ole maahanmuutto vaan rasismi”. Allekirjoittaneiden joukossa ovat muun muassa kuvataiteilija-tutkija Sasha Huber, kansanedustaja Jani Toivola sekä tämän lehden sivulla 29 aihetta sivunneet kirjoittajat, lääkäri Hibo Abdulkarim ja lääketieteen tohtori Siria Lemma. Kannanotossa viitataan muun muassa Euroopan unionin perusoikeus viraston (FRA) raporttiin, jonka mukaan Suomi näyttäytyi 12 jäsenmaasta rasistisimpana. Raporttiin haastatelluista 14 prosenttia kertoi kokeneensa rasistista häirintää ja 14 prosenttia rasistista väkivaltaa. Samaa kieltä puhuu Poliisiammattikorkeakoulun marraskuun 26. päivä julkaisema viharikosraportti. Rasismi on ongelma Ä SKETTÄIN PERUSTETTU yhdistys tarjoaa tukensa verkkovihan kohteille. Meitä ei vaienneta ry sai alkunsa marraskuussa perustajien omista kokemuksista. Vaikka verkkoviha kohdistuu yksilöön, on ongelma yhteiskunnallinen. Verkkoviha haittaa sananvapauden toteutumista. ”Verkkoviha on väkivaltaa, joka voi lamaannuttaa ja traumatisoida kohteensa. Yleensä sillä pyritään rajoittamaan kohteen toimintaa ja sananvapautta”, yhdistyksen puheenjohtaja Hanna Huumonen toteaa. Huumonen toimii päivätyössä Sakki ry:ssä, mutta hänelle on itsellään kipeää käytännön kokemusta verkko vihan kohteena olemisesta. Viha julkaisu MV-lehti piti häntä vuosia yhtenä maali taulunaan. ”Ajattelimme, että itse kokemamme vääryys verkkovihan suhteen voitaisiin valjastaa johonkin hyvään: muiden auttamiseen ja tukemiseen heidän joutuessaan samaan tilanteeseen”, Huumonen kertoo. YHDISTYS on jo kerännyt tukiverkoston eri alojen asiantuntijoista. Mukana on muun muassa juristeja ja sosiaalityöntekijöitä, joiden puoleen verkkovihaa kokenut voi kääntyä. Yhdistys tarjoaa myös vertaistukea. ”Kun itse aikanaan jouduin myrskyn silmään, vertaistukiryhmä olisi ollut todella tärkeä. Jokainen yksilö kuitenkin tarvitsee erilaista apua tilanteestaan riippuen: esimerkiksi vertaistukea, keskusteluapua tai laki neuvontaa. Me pyrimme kartoittamaan kohteen tarpeet ja yhdistämään hänet siihen tukimuotoon, jota hän kokee tarvitsevansa”, Huumonen sanoo. ”Liian monta ihmistä on jo hiljennetty kohdennetuilla verkkovihakampanjoilla – siksi yhdistyksen nimikin on Meitä ei vaienneta ry. Haluamme taistella sen puolesta, että jokainen voi verkossa ilmaista mielipiteitään ilman, että joutuu vastaanottamaan satojen viestien edestä vihaa ja uhkailua.” Avun tarjoajaksi ja sen vastaanottajaksi voi ilmoittautua luottamuksellisesti yhdistyksen verkkosivuilla. www.verkkoviha.fi Uutinen H ELSINGIN SANOMAT sensuroi Pertti Jarlan 5.12. lehteen piirtämän Fingerpori-sarjakuvan. Lehti vaati alkuperäisessä stripissä esiintyneen muotitalo H&M:n logon poistamista. Se korvattiin geneerisellä Finger-Vaatelogolla. ”Siinä katsottiin, että ollaan lähellä elinkeinotoiminnan haittaamis -pykälää”, HS:n kuvasta ja designistä vastaava toimituspäällikkö Ari Kinnari kertoo. ”Siinä oli yksilöity yksi yritys, ja se ei ehkä ollut soveliasta. Strippi toimii hyvin ilman suoraa viittausta yksilöityyn yritykseen.” Elinkeinotoiminnan haittaamiseen liittyviä pykäliä löytyy markkinointiin ja yritystoimintaan liittyvässä lainsäädännössä. Kyseiset lait eivät kuitenkaan liity journalistiseen julkaisutoimintaan. Hesarissa julkaistuja sarjakuvia koskevat samat lait kuin artikkeleitakin. Journalistiliiton juristi Tytti Oras toteaa, että viitattu laki liittyisi asiaan, mikäli ”toimittaisiin samassa bisneksessä”. ”Journalistista sisältöä on kuitenkin ajateltava eri lähtökohdista. Journalismissa joudutaan useinkin viittaamaan tuotemerkkeihin ilman että on kyse kilpailusta tai tuotemerkkien käytöstä liiketoiminnassa.” ”Yrityksillä ei ole kunniaa, jota loukata”, Oras myös muistuttaa. KEVÄ ÄLLÄ 2017 Image-lehti ja Moomin Characters oy ajautuivat riitoihin, kun lehden kanteen oli kuvattu Tom of Finland -henkinen Muumipeikko. Tapaus ei kuitenkaan rinnastu sensuroituun Fingerpori-strippiin, koska Sm ele k/C C H S 5.1 2.2 01 8 Helsingin Sanomissa julkaistu Fingerpori-strippi ja siitä poistettu osa.
10 • 10 / 2018 POW on talviurheilun parissa syntynyt poliittinen ilmastoliike. Se ei vetoa maailmanloppuun vaan rakkauteen talvia kohtaan. TEKSTI KAISU TERVONEN Lumisten talvien p?uolesta Artikkeli I LMASTONMUUTOS tekee talvista vähälumisempia, kunnes lunta ei ehkä enää ole. Tulevat sukupolvet eivät ehkä hiihdä, lumilautaile tai rakenna lumiukkoja. Talviurheilun kentällä toimiva ilmastojärjestö POW eli Protect Our Winters ei kuitenkaan maalaa kauhukuvia. Sen Suomen osaston puheenjohtaja Niklas Kaskeala kertoo järjestön lähestyvän asiaa positiivisen kautta. ”Viestimme tulee siitä, että haluamme pelastaa jotain, joka on meille rakasta. Eikä niin, että pelastamme maailmaa joltain maailmanlopulta. Vaikka se on periaatteessa sama viesti, käännämme sen toisinpäin: meille talviurheilu on niin siistiä, että rakkaudesta lajiin kumpuaa halu suojella ja pelastaa.” POW pyrkii osallistamaan niin huippu-urheilijoita ja tavallisia talviurheiluharrastajia kuin isompiakin tahoja: hiihtokeskuksia, välinevalmistajia ja kisajärjestäjiä. Järjestön kuvasto juhlii lumen riemuilla. ”Välillä multa kysytään, eikö tämä ole hedonistinen lähestymistapa, että eikö ole tärkeämpää kamppailla ilmastonmuutosta vastaan vaikka niin, ettei Bangladesh jää veden alle. Joo, totta kai se on tärkeää, mutta Bangladesh on kaukana. Lumi ja sen katoaminen aiheuttaa meissä suomalaisissa erilaisia tunnereaktioita”, Kaskeala sanoo. Hän muistuttaa, ettei ilmastotyön motiiveilla ole niin väliä, kun tähtäin on sama. ”Ilmastojärjestö ei toimi tyhjiössä. On toisenlaisia järjestöjä, joissa toimii toisenlaisia tyyppejä. Tavallaan se on se kokonaisuus, joka pystyy yhdessä mobilisoimaan mahdollisimman paljon ihmisiä. Meillä on ikään kuin se oma niche.” KASKEALA on toiminut Kepassa ilmastopoliittisena asiantuntijana. Hän on siis ammattinsa puolesta huolehtinut myös Bangladeshin tilanteesta. Kaksivuotiaasta saakka talviurheilua harrastaneen Kaskealan oma ilmastoherääminen liittyy kuitenkin vahvasti muutoksen näkymiseen talvissa. Kun hän törmäsi Yhdysvalloissa perustettuun POWjärjestöön, idea Suomen osaston perustamisesta jäikin muhimaan hänen päähänsä. ”Näin siinä heti paljon potentiaalia. Se on vähän erilainen ilmastotoimija, joka voisi houkutella ilmastoliikkeeseen uusia ihmisiä, niitä jotka eivät ole jo valmiiksi uskovia”, Kaskeala sanoo. Suomen osasto perustettiin joulun alla 2014. Se toimii lähes täysin vapaaehtoisvoimin. ”Suurin osa rahoituksesta, noin 90 prosenttia, tulee yhteistyökumppaneiden kannatusjäsenmaksuina, ja teemme myös kampanjoita yhdessä heidän kanssaan. Kampanjoissa meillä ollut ruoka-alan yhteistyökumppaneita ja energiaalan kumppaneita”, Kaskeala kertoo. Ensimmäisinä vuosina POW:n tavoite on ollut vaikuttaa ennen kaikkea talviurheiluyhteisön omaan ympäristötietoisuuteen, sitouttaa esimerkiksi hiihtokeskuksia puhtaaseen ener giaan ja kehottaa talviurheilumatkustajia valitsemaan lähikohteen ja matkustamaan auton sijaan junalla. VAIKKA KASKEALA on POW:n Suomen osaston puheenjohtaja, hän ei välttämättä ole järjestön näkyvin hahmo. POW:lla on lähettiläitä, joihin kuuluvat muun muassa maastohiihtäjä AinoKaisa Saarinen, freestyle-laskija Pekka Hyysalo, mäkihyppääjä Niko KytöPO W Fi nla nd / Al ek si M eh to ne n Lumilautailija Sanna Kaivantola kuuluu POW-lähettiläisiin. ”LUMI JA SEN KATOAMINEN AIHEUTTAA MEISSÄ SUOMALAISISSA ERILAISIA TUNNEREAKTIOITA.”
10 / 2018 • 11 Lumisten talvien p?uolesta saho ja lumilautailija Enni Rukajärvi. Esikuvilla on Kaskealan mukaan iso merkitys. ”Menestyksensä myötä urheilijat saavat platformin puhua näistä asioista. Se on ihan mielettömän arvokasta. Huippu-urheilu tavoittaa niin valtavasti ihmisiä, ja urheilijat on idoleita niin monille.” POW teki aiheesta myös tutkimusta Lahden hiihdon MM-kisoissa 2017. He haastattelivat maailman huippuhiihtäjiä ennen kisoja ja videoivat heidän sanomiaan ilmastoviestejä, joita esitettiin kisojen screeneillä. ”Meillä oli omalla pisteellä niihin liittyvä kysely, johon saatiin ihan merkittävä otanta. Ihmiset katsoivat videon ja arvioivat, ovatko ne sen jälkeen motivoituneempia tekemään ilmastotekoja. Lopputulos oli ihan selvä. Sillä on motivoiva vaikutus, kun pyyntö tulee urheilusankarilta”, Kaskeala toteaa. Helsingin Sanomissa 6. marraskuuta haastateltu yhdysvaltalainen ympäristötieteilijä Allen Hershkowitz totesi, että Yhdysvalloissa urheilua seuraa noin 80 prosenttia väestöstä, kun tiede kiinnostaa noin 20 prosenttia. Vaikka lukemat Suomessa eivät olisi yhtä jyrkät, on urheilulla puhdasta tiedeviestintää suurempi yleisö. URHEILUN TAVOITTAVUUTTA on käytetty hyväksi viime aikoina muutenkin kuin POW:n toimesta. Neste palkkasi Lauri Markkasen kampanjaansa, jossa koripallotähti lupaa lopettaa punaisen lihan syömisen. Kaskealan mukaan jääkiekkoilijoilla taas on oma ilmastonmuutosta vastaan taisteleva yhdistys Save Pond Hockey, joka järjestää höntsäturnauksia ja kerää rahaa asian puolesta. Ikiaikainen mantra siitä, etteivät urheilu ja politiikka sovi yhteen, näyttää jälleen heppoiselta. POW:n lähettiläillä tulee olemaan ensi keväänä myös suoraan eduskuntavaaleihin liittyviä viestejä. ”Mehän ei olla puoluepoliittinen toimija, mutta kyllä me ollaan poliittinen toimija”, Kaskeala toteaa. • Protect Our Wintersin perus ti yhdysvaltalainen ammattilais lumilautailija Jeremy Jones vuonna 2007. • Järjestö toimii jo yli kymmenessä maassa. • Suomen osaston yhteistyökump paneihin kuuluvat muun muassa laskettelukeskukset Ruka, Pyhä, Ylläs, Salla ja Sappee sekä Suomen Hiihtoliitto. • Suomen osaston nettisivut: www.protectourwinters.fi POW Miikka Hast on lumilautailija ja POW:n Suomen osaston hallituksen jäsen. PO W Fin lan d / Tee m u La htin en MEP Täydellä tarmolla & suurella sydämellä Äänioikeutetut vaaliuurnille! MERJA KYLLÖNEN EUROOPAN PARLAMENTIN JÄSEN MERJAKYLLONEN.FI A VIOERO-OIKEUS, ehkäisyn saatavuus, aborttioikeus, seksuaalija sukupuolivähemmistöjen oikeudet: näistä asioista meitä haastetaan jälleen kerran. Äärikonservatiivisuuden ja äärioikeistolaisuuden nousu on ilmiö, jota seuraan parlamentista käsin huolissani. Ei ole mikään tuulesta temmattu ajatus, että seuraavan Euroopan parlamentin enemmistön sekä komission muodostavat äärikonservatiiviset ja äärioikeistolaiset päättäjät, niin vahvasti nämä liikkeet toimivat varsin monessa EU-maassa. Hyvin perinteiset arvot ovat Keski-Euroopassa edelleen kunniassaan, kuten EPP-puolueen sisäinen vaali oikeistoryhmän kärkiehdokkaasta osoitti. Kotimaassa kotirouvakulttuurille tuskin on samanlaista tilausta kuin kärkiehdokkaaksi valitun Manfred Weberin kotimaassa Saksassa, mutta esimerkiksi ulkoministerillemme sopisi varmasti vallan mainiosti, että Suomen naiset keskittyisivät jatkossa kotiin, lapsiin ja kirkossa käymiseen. Poliittisen ilmaston muuttuessa on naisten kehoon ja itsemäärämisoikeuteen kajoaminen välittömästi agendalla. Vetoapua äärioikeistolaisille voimille antaa amerikkalainen agitaattori ja epäilemättä ensi kevään vaaleissa on tarkoitus ”palauttaa” Eurooppaan ”luonnollinen järjestys”. Verkostot ja rahoitus näillä voimilla jo on. Naisten ja tyttöjen kannalta ”luonnollinen järjestys” tarkoittaa paluuta siihen, että joku muu päättää sinun puolestasi, mikä sinulle on hyvä ja oikein. Joku muu päättää, voitko harrastaa seksiä ilman raskauden pelkoa. Joku muu päättää raskaudestasi – hirvittävissäkin olosuhteissa – ja pakottaa synnyttämään vasten tahtoasi. Joku muu päättää mikä perhemuoto sinulle sopii. Joku muu päättää ketä on soveliasta rakastaa, ja joku muu määrää pysymään sellaisessakin liitossa, joka aiheuttaa kärsimystä. Tuntuu kummalliselta, että Euroopassa pitäisi alkaa taistella, että naisilla(kin) on itsemääräämisoikeus, mutta itsestäänselvää se ei ole koti-Suomessakaan. On meilläkin vielä tekemistä siinä, että uskoisimme kun nainen kertoo häirinnästä tai raiskauksesta. Että luotetaan naisen itse pystyvän arvioimaan kykynsä ja halunsa lisääntymiseen, tai suostumuksensa seksiin. Ei vähätellä, kun ihmiset nostavat esiin arjessa havaitsemiansa yhteiskunnan epäkohtia – olivat epäkohdat sitten terveydenhuollossa, kotihoidossa, varhaiskasvatuksessa tai vaikkapa EU:n talousja puolustuspolitiikassa. Vaaleissa on syytä äänestää, ellei halua antaa valtakirjaansa ääriliikkeiden hallittavaksi. Ku va : N ic k Tu lin en
12 • 10 / 2018 To im itu ks ell ist a ain eis to a Ilmastonmuutos on mittakaavaltaan niin valtava, että se houkuttaa yksilöä sulkemaan silmänsä. Ehkä yhdessä olisimme vahvempia senkin ongelman taklaamisessa. TEKSTI JARI TAMMINEN Laput silmille vai yhdessä kaduille? C ARMEN BALTZARIN dokumenttielokuva Maailman onnellisin maa kuvaa kolmea henkilöä, jotka purkavat ilmastoahdistustaan terapeutin penkillä. Henkilö kohtaiset kokemukset horisontissa vaanivasta kriisistä ovat intiimejä ja samalla universaaleja. ”Todella pitkään aikaan en keksinyt mitään järkevää tapaa käsitellä tätä. Ja kokemukseni mukaan aihetta käsitellään mediassa tavalla, joka ei edistä ongelman ratkaisua”, Baltzar toteaa. ”Kyse on rakenteellisesta ongelmasta, ja samalla meillä on hyvin yksilökeskeinen kulttuuri länsimaissa. Meidät on opetettu hahmottamaan maailma niin yksilökeskeisesti, että on vaikea löytää tapaa toimia kollektiivisesti – ja juuri sitä me tarvitsisimme.” Lopulta Baltzarille syntyi ajatus kuvata ihmisiä puhumassa omasta henkilökohtaisesta ahdistuksestaan, vaikka samalla maailma ympärillä on liekeissä. ”Yksilöterapia on äärimmäisen yksilökeskeinen ratkaisu. Halusin yhdistää sen rakenteelliseen ilmastonmuutoksen tuomaan ongelmaan.” IHMISKUNNAN mittakaavassa ongelma on valtava, yksilön tasolla abstrakti. Hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneeli IPCC:n lokakuussa 2018 julkaistu kuudes ilmastoraportti Global Warming of 1,5 °C maalaa lohduttoman kuvan ilmastomme tilasta ja tulevasta. Maailman tiedeyhteisö kertoo raportissaan siitä, kuinka ilmasto on muuttunut, mikä on ihmisen rooli muutoksessa ja mitä tämä muutos tarkoittaa. Ilmatieteenlaitoksen tutkija, Kimmo Ruosteenoja, kuvaili tilannetta toimittajille järjestetyllä kurssilla. ”200 vuotta sitten, ennen teollistumista ilmakehän hiilidioksidipitoisuus oli 280ppm. Tällä hetkellä se on reilu 440ppm, ja nousutahti on noin 2ppm vuodessa.” Mittayksikkö ppm tarkoittaa miljoonasosaa. Hiilidioksidi puolestaan on elämälle välttämätön kasvihuonekaasu, joka liiallisissa määrin lämmittää planeettaamme liikaakin. ”Kasvihuonekaasut ovat pitkäikäisiä. Arvioiden mukaan 15–40 prosenttia nykyisistä ilmakehässä olevista kasvihuonekaasuista on jäljellä siellä vielä tuhannen vuoden päästäkin”, Ruosteenoja sanoo. IPCC:n mukaan ihmiskunnalla on noin vuosikymmen aikaa vaihtaa suuntaa ja kääntää päästöt laskuun. Vaikka tekisimme mitä, ongelma ei poistu, mutta toimimattomuuden myötä ongelma pahenee ja kumuloituu. YKSI INHIMILLINEN TAPA reagoida ongelmaan on kieltää se. Varsinkin, jos ongelmaan ei tarjota mitään ratkaisuehdotusta tai ratkaisuehdotukset sotivat omia arvoja vastaan. Sopivan ratkaisun tarjoaminen voi helpottaa ongelman hyväksymistä. Psykologiassa käytetään termiä motivoitu päättely. Tällä tarkoitetaan tapaa valita argumentit ja painottaa faktoja vinoutuneesti, jotta voi päätyä mieleiseensä lopputulokseen, kertoo psykologi ja kirjailija Jussi Valtonen. ”Yhdysvalloissa professori Aaron Kayn tutkimusryhmä Duken yliopistosta on osoittanut, että ratkaisut, joilla ihmiset arvelevat ilmastonmuutosta torjuttavan, vaikuttavat siihen, kuinka taipuvaisia he ovat uskomaan IPCC:n faktoja. Republikaanit kielsivät ongelman helpommin, jos heille sanottiin, että ongelma ratkaistaan ympäristöveroilla, jotka eivät sovi republikaanien poliittiseen ideologiaan. He sen sijaan pitivät IPCC:n faktoja selvästi uskottavampina, jos heille sanottiin, että ongelma ratkaistaan yritystoimintaa vapauttamalla, joka taas kuuluu republikaanien poliittisiin tavoitteisiin. Eron koetilanteissa ajatellaan johtuvan siitä, että on helpompi muuttaa käsitystään IPCC:n faktoista kuin järjestää koko poliittinen uskomusjärjestelmänsä uusiksi.” Valtosen mukaan se, että olemme vuosien ja vuosikymmenten jälkeenkin ilmastonmuutoskeskustelussa näennäisen samassa pisteessä, on helposti lannistavaa. ”Koska haaste on niin suuri, se koskee koko tapaa, jolla olemme yhteiskuntamme ja elämänmuotomme järjestäneet. Ja koska ratkaisujen pitäisi olla globaaleja, haaste tuntuu yksilötasolla tietenkin ylivoimaiselta. Tämä polttavan huolen ja täydellisen voimattomuuden kokemuksen yhdistelmä tuottaa ahdistusta, mikä on tietenkin tervettä.” Myös Valtosen mukaan meidän täytyy päästä eroon yksilökeskeisten ratkaisujen hakemisesta. ”Olemme tottuneet ajattelemaan, että ratkaisut ovat muotoa ’valitse Amargariinin sijasta B-margariini’, mikä vain lisää ahdistusta, jos yhtään ymmärtää ongelman luonnetta ja mittaluokkaa. Seuraamme yhä uusia epäonnistuneita ilmastokokouksia ja yritämme yhä kiivaammin valita margariinimme paremmin. Jos sen sijaan olisimme tottuneet toimimaan yhdessä, painumaan kadulle ja painostamaan niitä, joilla on valtaa – siis nimenomaan yhdessä – kokisimme nyt ehkä yhteenkuuluvuuden tunnetta, iloa ja ylpeyttä sen sijaan, että seisoisimme yksin ahdistuneena margariinihyllyn luona.” YKSILÖÖN KOHDISTUU myös ristiriitaisia viestejä. Samalla kun media uutisoi ilmastonmuutokseen liittyvistä ongelmista, meille mainostetaan täysin päinvastaista elämäntapaa: hiilidioksidipäästöjen vähentämistä vaativalta lehtiartikkelilta vie kummasti tehoja, jos sitä seuraavat sivut ovat täynnä mainoksia edullisista lihatuotteista ja lähes ilmaisista äkkilähdöistä etelän lämpöön. Journalismin ja mainonnan välisen ristiriidan ohella ongelma paikallistuu mediassa myös siihen, että usein ilmastokysymykset on lokeroitu omiksi artikkeleikseen, eivätkä ne näy talousuutisten tai poliittisten analyysien puolella. ”Kollektiivisen tiedostuksen taso on pysynyt vähäisenä, koska ihmiset pystyvät eristämään ympäristökysymykset ajatuksissaan erilliseen lohkoon. Meidän on pakko sitoa nämä aiheet yhdeksi kokonaisuudeksi. Yleisöä pitäisi auttaa siinä”, Baltzar summaa. MUTTA MITÄ YKSILÖ voi sitten tehdä? Moni pohtii sitä, kuinka kohdata ongelma. Carmen Baltzarin mukaan meidän tulisi hyväksyä, että on joitain asioita, joihin pystymme vaikuttamaan, ja olla ”ahdistumatta hysteerisesti niistä, joihin emme kykene vaikuttamaan”. ”Minulle tuli dokumentin ohjaamisen myötä – varmasti täysin harhainen – tunne, että nyt teen jotain ongelmalle. Ei minulla ole kuvitelmia siitä, että taide voisi vaikuttaa, mutta aiheen käsitteleminen helpottaa sen kohtaamista.” Jokaisen pitäisikin miettiä itselleen sopiva tapa tai ryhmä, jossa taklata ongelmaa. Silmien ja korvien sulkeminen ei auta sen enempää yksilöä, yhteisöä kuin planeettaakaan. Artikkeli SAMALLA KUN MEDIA UUTISOI ILMASTONMUUTOKSEEN LIITTYVISTÄ ONGELMISTA, MEILLE MAINOSTETAAN TÄYSIN PÄINVASTAISTA ELÄMÄNTAPAA.
10 / 2018 • 13 To im itu ks ell ist a ain eis to a
Nuorten filosofiatapahtuma 2019 Paasitornissa, Paasivuorenkatu 5 A, Helsinki | Liput 8/5/3 € | www.nufit.fi Facebook, Instagram & Twitter: @nufitfi #nufit2019 #täydellinen @TAMPERETALO su 12.5. klo 16 | ti 14.5. ke 15.5. | pe 17.5. klo 19 Kevään esitykset nyt myynnissä! M U S I I K K I T E AT T E R I K A P S Ä K I N K E VÄ Ä N 2 1 9 E N S I E S I T Y K S E T K a t s o k o k o o h j e l m i s t o : w w w . k a p s a k k i . f i info@kapsakki.fi Hämeentie 68, 00550 Helsinki pe 22.3. | la 23.3. | pe 29.3. la 30.3. klo 19 ke 13.3. | to 14.3. | ke 27.3. ke 17.4. | to 2.5. | pe 3.5. klo 19 ninni@kaligraphics.fi / www.kaligraphics.fi KALI GRAPHICS KUVITUKSET & GRAFIIKAT
pahaa politiikkaa vasta an Magialla Presidentti Donald Trump on usein torjunut häneen kohdistuneen kritiikin ”noitavainona”, ja hänelle on syystäkin naureskeltu. Nyt Yhdysvalloista kuuluu kummia: Trumpiin ei kohdistu noitavaino vaan noitien vaino. TEKSTI KRISTIINA SARASTI KUVA NINNI KAIRISALO loitsu oli aluksi osittain vitsi mutta sen synnyttämä innostunut energia sai aikaan todellisen muutosvoiman. S EUR A AVAN vähenevän puolikuun aikaan ota valkoinen kynttilä, musta kynttilä, tornia esittävä tarotkortti, epäonnistunut kuva Donald Trumpista sekä häntä symboloiva oranssi kynttilännysä. Kaiverra nysään Trumpin nimi, lausu loitsu, jossa pyydät pakanajumaluuksia estämään häntä vahingoittamasta demokratiaa ja ihmisoikeuksia, polta Trumpin kuva ja julista: ”You’re fired!” Saat huomata, että Meksikon rajalle ei alakaan kohota muuria ja että Trumpin kannatusluvut sen kuin laskevat. Tämä todistaa, että oranssi kynttilä ja loitsut ovat tehneet tehtävänsä. Näin uskovat amerikkalaiset Magic Resistance -kollektiivin jäsenet. ”Magic Resistance” on kattonimike Vox-lehden arvion mukaan noin 13 000:lle uuspakanalle, maagikolle, wiccalle, noidalle ja aktivistille, joista suuri osa tekee kuukausittain loitsun Trumpin pysäyttämiseksi. Nämä rituaalit ovat yhtaikaa uushengellisiä sakramentteja, poliittista aktivismia performanssin muodossa ja hengellistä selfhelpiä. #BindTrump-hashtagin ja loitsun keksi magian pitkästä perinteestä valikoivasti ammentava Michael M. Hughes, joka on kertonut, että loitsu oli aluksi osittain vitsi mutta sen synnyttämä innostunut energia sai aikaan todellisen muutosvoiman. EPÄTAVANOMAISILLA poliittisen vastarinnan keinoilla on värikäs historiansa. Legendaarisin esimerkki siitä on lerillä oli todistetusti esoteeriseen völkisch-ideologiaan pohjautuvia näkemyksiä. 1960ja 1970-luvuilla syntyi puolestaan esoteerisia liikkeitä, jotka olivat lähempänä Magic Resistancea. Sohlbergin mukaan ryhmittymän perusperiaatteet ovat hyvin samankaltaisia kuin esimerkiksi amerikkalaisella wicca-papittarella Starhawkilla. ”Starhawkin edustamassa perinteessä korostuu sosiaalieettinen näkökulma, tasa-arvo ja halu parantaa naisten asemaa. Hän myös esitteli tapoja, joilla esimerkiksi ydinvoimaa voidaan vastustaa rituaalisen performanssin keinoin.” Myös vuonna 1968 perustettu feministinen W.I.T.C.H.aktivistikollektiivi (Women’s International Terrorist Conspiracy from Hell) pyrki edistämään naisten vapautusliikkeen ja radikaalifeminismin ideoita teatterin, aktivismin ja ma gian keinoin, kun taas 70-luvun alussa syntynyt jumalatarkultti diaaninen wicca keskittyi naisten ja lesbojen aseman parantamiseen. Myös Magic Resistancen agendalla on kaikkien seksuaalisten, sukupuolisten ja etnisten vähemmistöjen oikeuksien puolustaminen. Ei kai sille voi kuin hämmentyneenä toivottaa menestystä. Ja kyllähän se, että ihmisoikeustaistelijat onnistuvat Trumpin hallinnon aikanakin säilyttämään toivonsa ja tarmonsa, tuntuu aidosti jonkinasteiselta taikatempulta. 60-luvun lopulta. Silloin vastakulttuuri-ikoni Jerry Rubin, beatrunoilija Allen Ginsberg, aktivisti ja anarkisti Abbie Hoffman, lastenlääkäri Benjamin Spock ja rockbändi The Fugs tuumivat, että poikkeukselliset ajat vaativat poikkeuksellisia toimia. He järjestivät tempauksen Pentagonin levitoimiseksi. Kun paikalle kerääntynyt joukko messuaisi puhdistavaa loitsua arameaksi, rakennus kohoaisi ilmaan, muuttuisi oranssiksi ja värähtelisi, kunnes kaikki pahat energiat olisivat tiessään. Se lopettaisi Vietnamin sodan. Ihan näin ei käynyt, mutta ainakin tapahtuma nosti vastakulttuuriaktivistien viboja. Michael M. Hughes alleviivaa, että Magic Resistancessa ei ole kyse mustasta magiasta vaan yrityksestä pysäyttää pahantekijä ihmisoikeuksien ja demokratian suojelemiseksi. Tätä selitystä ei ole nielty joka rintamalla. Jotkin kristittyjen ja juutalaisten ryhmät ovat syyttäneet vastarintanoitia veljeilystä pahuuden voimien kanssa ja hengellisen sodan julistamisesta. KUN YHDYSVALTAIN senaatti valmistautui äänestämään, nimitetäänkö raiskausyrityksestä syytetty Brett Kavanaugh korkeimman oikeuden tuomariksi, vastarintanoidat kokoontuivat tekemään loitsuja nimityksen estämiseksi ja kristittyjen ryhmät sen varmistamiseksi. Nimityksen varmistuttua kristityt juhlivat, että heidän rukouksensa olivat noitien loitsuja vahvempia. Mistä tässä on pohjimmiltaan kyse? Onko Trumpin valinta synnyttänyt laajamittaista epäluottamusta poliittisten päämäärien ajamiseen poliittisin keinoin? Kirkon tutkimuskeskuksen tutkimuskoordinaattori, moderniin magiaan perehtynyt Jussi Sohlberg naurahtaa: ”Ei. On hyvä muistaa mittasuhteet. Nämä ilmiöt ovat marginaalin marginaalia.” Sohlbergin mukaan muillakin esoteriaan kytkeytyvillä virtauksilla on ollut historian saatossa poliittisia päämääriä. ”Jo 1600-luvun ruusuristiläiset pyrkivät viemään reformaatiota eteenpäin ja vahvistamaan muun muassa hermeettisten oppien ja alkemian asemaa. 1770-luvulla syntynyt salainen Illuminatijärjestö taas pyrki levittämään valistuksen periaatteita kaikille yhteiskunnan alueille.” Seuraavilla vuosisadoilla nähtiin nationalistisia esoteerisia kulttuurivirtauksia, kuten völkisch-liike, ariosofia ja Thule-seura. Myös natsien okkultistisista harrastuksista puhutaan paljon, mutta Sohlbergin mukaan Hitler ei ollut kiinnostunut esoteriasta tai pakanuudesta. Sen sijaan Heinrich HimmArtikkeli 10 / 2018 • 15 Nuorten filosofiatapahtuma 2019 Paasitornissa, Paasivuorenkatu 5 A, Helsinki | Liput 8/5/3 € | www.nufit.fi Facebook, Instagram & Twitter: @nufitfi #nufit2019 #täydellinen @TAMPERETALO su 12.5. klo 16 | ti 14.5. ke 15.5. | pe 17.5. klo 19 Kevään esitykset nyt myynnissä! M U S I I K K I T E AT T E R I K A P S Ä K I N K E VÄ Ä N 2 1 9 E N S I E S I T Y K S E T K a t s o k o k o o h j e l m i s t o : w w w . k a p s a k k i . f i info@kapsakki.fi Hämeentie 68, 00550 Helsinki pe 22.3. | la 23.3. | pe 29.3. la 30.3. klo 19 ke 13.3. | to 14.3. | ke 27.3. ke 17.4. | to 2.5. | pe 3.5. klo 19 ninni@kaligraphics.fi / www.kaligraphics.fi KALI GRAPHICS KUVITUKSET & GRAFIIKAT
16 • 10 / 2018 Stop Soros -lakipaketti kielsi laittomasti maahan tulleiden pakolaisten auttamisen, mikä ei kuitenkaan ole pysäyttänyt paikallisia avustusjärjestöjä. TEKSTI JA KUVAT SUNNA KOKKONEN Unkarissa auttaminen on kapinaa V IKTOR ORBÁNIN luotsaama kansallismielinen Fidesz-puolue voitti Unkarissa huhtikuun parlamenttivaalit selvällä enemmistöllä. Puolue nappasi kaksi kolmasosaa paikoista. Niin kutsutun superenemmistön turvin Fidesz pystyy säätämään lakeja nopeasti ja välittämättä opposition vastustuksesta. Yksi niistä on liberaalin miljardöörin ja valtion viholliseksi lavastetun George Sorosin mukaan nimetty Stop Soros -lakipaketti, joka astui voimaan alkukesästä. Puoli vuotta myöhemmin sen vaikutukset alkavat näkyä unkarilaisten järjestöjen arjessa. Yksi Stop Soros -lain olennaisimmista osista on paperittomien tai laittomasti maahan tulleiden pakolaisten auttamisen laajamittainen kielto, joka koskee sekä yksityishenkilöitä että järjestöjä ja oppilaitoksia. Fidesz väittää lain suojelevan Unkarin kansalaisia vihamielisiltä tunkeutujilta, joita Soros yrittää ujuttaa maahan tuhoamaan yhteiskuntaa sisältäpäin. Unkarilainen ihmisoikeusjärjestö Hungarian Helsinki Committee esittää tiedotteessaan täysin eriävän mieli piteen. ”Lain tarkoitus on pelotella niitä, jotka auttavat hädänalaisia.” Lain tarpeellisuus on myös kyseenalainen, sillä Orbánin hallitus pysäytti Unkariin vuonna 2015 suuntautuneen pakolaisvirran pystyttämällä vankan aidan Serbian vastaiselle Schengen-alueen rajalle. Euroopan komissio piti aitaa EU-oikeuden vastaisena, mutta se erottaa Serbian ja Unkarin toisistaan edelleen. KESÄLLÄ 2015 tuhansia turvapaikanhakijoita leiriytyi Budapestin Keleti-rautatieasemalle, sillä Unkarin viranomaiset kieltäytyivät päästämästä heitä Itävaltaan suuntaaviin juniin. Budapestissä toimiva Food not Bombs -ruoka-apujärjestö alkoi jakaa rautatieasemalla ruoka-annoksia. ”Olimme saaneet valtavasti ilmaisia vihanneksia kauppahallista, ja pakastimemme pursusivat niitä. Valmistimme niistä ruokaa, jota jaoimme Keletin asemalla”, kertovat järjestön jäsenet David ja Zsófi. Sekä David että Zsófi työskentelivät kesällä 2015 vapaaehtoisina myös Serbian ja Unkarin rajalla, jolla molempien maiden viranomaiset suhtautuivat kielteisesti auttajiin. ”Ystäväni oli ostanut pakettiauton ja varustanut sen O RBÁNIN hallitus on kohdistanut kevään vaalivoiton jäl keen kasvavaa painetta myös akateemista vapautta kohtaan. Miljardööri George Sorosin perustama yksityinen yliopisto, Central European University, on ollut häätöuhan alla jo yli vuoden ajan, mutta myös julkiset oppilaitokset ovat joutuneet hallituksen sensuurin kohteiksi kuluvana syksynä. Hallitus on esimerkiksi kieltänyt sukupuolentutkimuksen oppiaineen, sillä se ei Orbánin mukaan ole tiedettä, vaan aivopesua. Sukupuolentutkimusta on ollut tähän asti mahdollista opiskella kahdessa oppilaitoksessa: Central European Universityssä ja maan suurimmassa julkisessa yliopistossa, ELTE:ssä. Unkarin tiedeakatemia ja Orbánin hallitus ovat ottaneet yhteen lukuisia kertoja. Lokakuussa 2018 akatemia Unkarilaiset yliopistot ahtaalla Asian vierestä Kolme vuotta sitten Keleti-rautatieasema Budapestissä toimi pakolaiskriisin kuuluisana näyttämönä, kun tuhansien Itävaltaan pyrkineiden pakolaisten matka tyssäsi sinne viikoiksi. Artikkeli
10 / 2018 • 17 Stop Soros -lakipaketti kielsi laittomasti maahan tulleiden pakolaisten auttamisen, mikä ei kuitenkaan ole pysäyttänyt paikallisia avustusjärjestöjä. Unkarissa auttaminen on kapinaa kenttäkeittiöksi, mutta meitä ei päästetty sen kanssa rajan yli. Jouduimme ostamaan Serbiasta uuden auton ja keittiötarvikkeet”, Zsófi kertoo. Pakolaisten auttaminen oli laillista vielä vuonna 2015. Unkarin viranomaiset eivät kuitenkaan tehneet mitään auttaakseen tulijoita – päinvastoin. ”Vuokrasimme kymmenen työmaakäymälää, jotka halusimme sijoittaa Itävallan ja Unkarin rajalle, jotta turvapaikanhakijat voisivat tehU NKARISSA asuvana kuulen lähes joka viikko hallituksen uudesta mielivaltaisesta laista tai projektista. Tuntuu absurdilta, että EU:n jäsenvaltiossa viranomaiset voivat kieltää kodittomuuden tai sukupuolentutkimuksen opettamisen lailla – mutta vielä oudompaa on EU:n hampaattomuus Unkarin orastavan diktatuurin suhteen. Euroopan parlamentti on hyväksynyt esityksen siitä, että Unkaria rangaistaisiin Lissabonin sopimuksen seitsemännen artiklan rikkomisesta eli toiminnasta esimerkiksi oikeusvaltioperiaatetta ja ihmis oikeuksien kunnioittamista vastaan. Unkari voisi menettää väliaikaisesti äänestysoikeuden Euroopan neuvostossa. Seuraavaksi jokaisen EU-maan tulisi kuitenkin hyväksyä toimet Unkaria vastaan, mikä tuskin onnistuu, sillä Puolen kansallismielinen hallitus asettuu todennäköisesti Unkarin puolelle. Fideszin europarlamentaarikot kuuluvat EU-parlamentin suurimpaan ryhmään, oikeistolais-konservatiiviseen EPP:hen. Ryhmä on väläytellyt Fideszin edustajien erottamista EPP:stä. Viralliseen aloitteiseen tarvittaisiin seitsemän maan EPP-puolueen tuki, ja vain Suomen kokoomus on toistaiseksi ilmaissut kiinnostuksensa – tosin vain Twitterissä. Fideszin ja kokoomuksen kansanedustajat istuvat Euroopan parlamentissa samassa EPP-ryhmässä. Moni kokoomuksen europarlamentaarikko, kuten Alexander Stubb ja Sirpa Pietikäinen, pyrkii luomaan itsestään liberaalia kuvaa, johon Orbánin kanssa veljeily iskee ruman särön. He ovat vastustaneet Orbánin äärioikeistolaista linjaa sanoin, mutta eivät vielä teoin. Fidesz – osa eurooppalaista demokratiaa? dä tarpeensa”, David sanoo. Rajakaupungin hallinto kielsi heitä asentamasta käymälöitä, joten Itävaltaan matkalla olleet joutuivat kyykkimään läheisillä pelloilla ja puistoissa. Hallitusmielinen media kuvasi hävitystä uutisiinsa ja vertasi turvapaikanhakijoita siivottomiin eläimiin. ”Näin hallitus rakentaa viholliskuvaa pakolaisista.” UUSI LAKI on jo pakottanut jotkin auttajat lopettamaan toimintansa. Budapestissä toilisyystodistuksiin katsomatta. Aktivistit Dáni ja jo aiemmin mainitut David ja Zsófi jakavat mielellään kokemuksiaan ruoka-avusta. ”Periaatteessa ruoan jakaminen on laitonta monestakin syystä: meillä ei ole ravintolalupaa ja osa ruokailijoista saattaa olla pakolaisia”, Dani luettelee. Dáni ei tosin ole tavannut pakolaisia ruoanjaossa vuosiin. ”Ruokailijat ovat enimmäkseen kodittomia, eläkeläisiä tai opiskelijoita. Pakolaisten mustamaalaaminen on turhaa ja valheellista, sillä heitä ei enää kulje Unkarin kautta Länsi-Eurooppaan.” Food not Bombsin jäsenet eivät koe Budapestin poliisia uhkaksi. Virkavalta ei ole koskaan keskeyttänyt ruoanjakoa vaan jopa huolehtinut siitä, että paikalle saapuneet saavat aterioida rauhassa. K AIKKI UNK ARIN suurimmat tv-kanavat ja sanomalehdet ovat Fideszin tai sen tukijoiden omistuksessa, joten uutiset maalaavat edelleen uhkakuvia valloitushaluisista, huonokäytöksisistä pakolaisista. Dáni, David ja Zsófi pitävät valtamedian näkökulmaa yksimielisesti propagandana, jonka tarkoitus on luoda kansalle yhteinen vihollinen. Näin unkarilaiset saadaan tähyilemään huolestuneina valtakunnan rajoille sen sijaan, että he kiinnittäisivät huomiota väitteisiin Fideszin Venäjä-kytköksistä ja korruptiosta. Pakolaisten demonisointia enemmän Dánia huolestuttaa lokakuussa 2018 voimaan tullut laki, joka kieltää julkisilla paikoilla asumisen eli kodittomuuden. Kodittomia pyydetään ensisijaisesti majoittumaan kaupungin yösuojissa, mutta kaikkia ei niihin huolita. Esimerkiksi HIV-positiivisille suojien ovet pysyvät lukittuina. Poliisi antaa kodittomille varoituksia, ja neljännestä kerrasta heidät pidätetään ja tuomitaan jopa kolmeksi kuukaudeksi vankeuteen tai kuuden kuukauden yhdyskuntapalvelukseen. ”Ensin Orbán sanoo, ettei meidän pitäisi käyttää resursseja pakolaisten auttamiseen, kun Unkarissa on niin paljon kodittomia avun tarpeessa. Ja sitten kodittomuus kielletään.” mivan Central European Universityn OLIve-hanke järjesti pakolaisille suunnattuja korkeakouluun valmistavia opintoja vuodesta 2016 elokuuhun 2018 asti, jolloin yliopisto joutui keskeyttämään hankkeen. Hankkeen johtaja Prem Kumar Rajam toteaa, että ainoa syy kuopata OLIve oli Stop Soros -lakipaketti. ”Olemme tarjonneet koulutusta jo yli 250 pakolaiselle ja turvapaikanhakijalle, jotta he pääsisivät helpommin mukaan eurooppalaiseen työelämään”, sanoo Rajam. Yliopisto kaavailee tosin käynnistävänsä OLIve-hankkeen uudelleen sen lainvastaisuudesta huolimatta. Myös Unkarin suurin pakolaisia auttanut järjestö, Migration Aid, on kehittänyt tavan kiertää pakolaisten auttamisesta seuraavat lisäverot ja rangaistuksen uhan: se perusti tarkoitusta varten puolueen. Stop Soros -laki ei koske poliittisia puolueita. Joitakin kansalaisjärjestöjäkään vankilatuomion uhka ei huoleta. Esimerkiksi Food Not Bombs valmistaa ja jakaa edelleen joka sunnuntai ruokaa kaikille tarvitseville henkilölKommentti joutui ensimmäistä kertaa perumaan vierailevien tutkijoiden luentoja hallituksen painostuksen takia. Nuoret korkeakoulutetut ovat jättäneet joukolla Unkarin taakseen. On arvioitu, että noin puoli miljoonaa unkarilaista on muuttanut ulkomaille sen jälkeen, kun maa liittyi EU:hun vuonna 2004. Aivovuodon ehkäisemiseksi hallitus on kiristänyt valtion rahoittamien korkeakouluopintojen ehtoja: vastavalmistuneiden on pakko työskennellä kotimaassaan jopa kymmenen vuotta, ennen kuin he saavat hakea töitä muualta.
Tänä jouluna ihmisoikeudet täyttävät 70 vuotta, mutta meillä Suomessa ei ole aihetta juhlaan. Turvaa hakevia ihmisiä uhkaa tälläkin hetkellä palautus hengenvaaraan. Ei anneta sen jatkua. www.amnesty.fi/70 Tänä jouluna ihmisoikeudet täyttävät 70 vuotta, mutta meillä Suomessa ei ole aihetta juhlaan. Turvaa hakevia ihmisiä uhkaa tälläkin hetkellä palautus hengenvaaraan. Ei anneta sen jatkua. www.amnesty.fi/70
Tänä jouluna ihmisoikeudet täyttävät 70 vuotta, mutta meillä Suomessa ei ole aihetta juhlaan. Turvaa hakevia ihmisiä uhkaa tälläkin hetkellä palautus hengenvaaraan. Ei anneta sen jatkua. www.amnesty.fi/70 Tänä jouluna ihmisoikeudet täyttävät 70 vuotta, mutta meillä Suomessa ei ole aihetta juhlaan. Turvaa hakevia ihmisiä uhkaa tälläkin hetkellä palautus hengenvaaraan. Ei anneta sen jatkua. www.amnesty.fi/70 ”O N VAKAVOIDUTTAVA ja ymmärrettävä, ettei keinotekoinen innostuksen teeskentely johda kestäviin myönteisiin lopputuloksiin.” Näin kirjoittaa filosofi Sami Pihlström hiljattain ilmestyneessä kirjassaan Ota elämä vakavasti – negatiivisen ajattelun opas (ntamo 2018). Teos on nimetty ironisesti, sillä kyseessä on kaikkea muuta kuin elämäntaito-opas. Kirja on vastaisku pinnallista onnellisuusajattelua kohtaan. Sen viesti on selvä: ihmisen elämään kuuluu olennaisena osana vakavia ja kielteisiä puolia. Korostunut onnellisuusajattelu näkyy ja kuuluu kaikkialla. Kouluissa oppilaat pitävät kiitollisuuspäiväkirjoja ja tutkivat toistensa luonteen vahvuuksia. Neljä vuotta sitten silloinen pääministeri Alexander Stubb kertoi Ylioppilaslehdessä kyynisyyden olevan sairaus. Tara Brachin suositun elämäntaito-oppaan Radical Acceptancen sanoma on “ehdoton hyväksyminen ja elämän vastaanottaminen avoimin sydämin”. Elämän vastaanottamisessa avoimin sydämin tai esimerkiksi luonteen vahvuuksien tutkimisessa ei sinänsä ole mitään vikaa, mutta ylikorostuneena tällainen ajattelu voi Pihlströmin mukaan hämärtää silmämme aidolta myönteisyydeltä. ”Negatiivinen ajattelu ei tarkoita pessimismiä tai synkistelyä. Kyse on siitä, ettei kaihdeta ihmiselämän vaOnko syytä olla onnellinen, jos onnelle ei ole aihetta? Filosofi Sami Pihlströmin mukaan katteeton optimismi on yhtä haitallista kuin kyyninen pessimismi. TEKSTI ESKO HARNI KUVA NINNI KAIRISALO kavia ja kielteisiä puolia, kuten kärsimystä, pahuutta, syyllisyyttä ja kuolevaisuutta. Korostan kirjassa, että negatiivista ajattelua tarvitaan vastavoimana nykyisin kovin suositulle ja mielestäni melko pinnalliselle ’positiiviselle ajattelulle’, joka näyttää voimistuneen sekä yksilöllisen elämänhallinnan oppaissa että esimerkiksi kaikenlaisessa organisaatioiden kehittämiseen tähtäävässä konsulttikielessä”, Pihlström kertoo. SAMALLA KUN elämänhallintaan tähtäävän self-help kirjallisuuden myynti on kasvanut räjähdysmäisesti, sama on käynyt masennuslääkkeiden käytölle. Sosiologi Sam Binkleyn mukaan onnellisuudesta on muodostunut yksilölle velvollisuus – jos et saavuta sitä, olet epäonnistunut. Jotta voisimme ymmärtää paremmin onnellisuutta ja siihen sisältyvää ristiriitaa, on meidän Pihlströmin mukaan lähestyttävä ilmiötä negaatioiden, kuten oman vajaavaisuutemme kautta. ”Negatiivisessa ajattelussa yritetään myös ymmärtää kaikenlaisia positiivisia ilmiöitä elämässä ja yhteiskunnassa pohtimalla sitä, mitä nämä ilmiöt eivät ole. Jonkin asian ymmärtämiseksi voi olla tärkeää hahmottaa, mitä tapahtuu, jos kyseinen asia fragmentoituu tai kun se menetetään. Negatiivisen ajattelun kaltaisen vakavuuden ja kriittisyyden edistäminen on välttämätön – mutta ei suinkaan riittävä – ehto sille, että mitään järkeviä ratkaisuja voidaan lähteä etsimään”, Pihlström esittää. MORA ALI TAI onnellinen elämä eivät Pihlströmin mukaan synny hyvistä teoista, saati niiden julkisesta korostamisesta. Moraalissa on pikemminkin kyse jokaista ihmistä koskevasta mahdollisesta syyllisyydestä ja sitä kautta syntyvästä itsekritiikistä. Juuri tämä lähtökohta erottaa negatiivisen ajattelun selfhelp-kulttuurista, jossa itsekritiikin usein katsotaan olevan masentavaa tai jopa hyvän elämän este. ”Kriittinen ajattelu on kaiken vastuullisen todellisuuden tarkastelun ennakkoehto. Ei tarvitse olla pessimisti – eikä negatiivinen ajattelu siis ole pessimismiä – mutta katteeton optimismi on yhtä haitallista kuin kyyninen pessimismi. Negatiivisen ajattelun kriittinen tie kulkee näiden välistä”, Pihlström kertoo. Jääkiekko-ottelu on tyypillinen esimerkki positiivisesta filosofiasta. Siinä menestyvät pelaajat antavat toisilleen “kukoistussyöttöjä ja luovat tiimiinsä voimaannuttavaa nostetta”. Negatiivista ajattelua kuvaa joukkupeli-metaforia paremmin Pihlströmin mukaan keskitysleiri. ”Moraalin luonnetta pohtiessamme meidän kannattaa negatiivisen ajattelun keinoin tarkentaa katsettamme nimenomaan siihen, mitä tapahtuu, kun moraalista maailmaa ylläpitävät rakenteet tuhotaan. Siksi keskitysleiri on tähän tarkasteluun sopivaa kuvastoa”, Pihlström tiivistää. Voimaa negatiivisesta ajattelusta Artikkeli 10 / 2018 • 19
20 • 10 / 2018
10 / 2018 • 21 TEKSTI JARKKO KUMPULAINEN KUVA VELDA PARKKINEN Virheen ytimessä Noora Dadu halusi lapsena nunnaksi. Sen sijaan hänestä tuli näyttelijä, käsikirjoittaja, ohjaaja, runonlausuja ja aktivisti. Dadu tahtoo ymmärtää, mitä minuus identiteettien takana on. Silti hän nauttii roolien suojasta sekä näyttämöllä että oikeassa elämässä. K AKSI PÄIVÄ Ä varsinaisen haastattelun jälkeen Noora Dadulta saapuu odottamaton tekstiviesti. ”Olisi sittenkin pitänyt puhua enemmän siitä Jeesuksesta. tv: Noora.” Ehkä, onhan Jeesus Dadulle tällä hetkellä aidosti ajankohtainen. Hän valmistautuu näyttelemään Jeesuksen roolia, joka on ilmestyvä lihaksi Kiasma-teatterin lavalle 12. joulukuuta. Mutta ei kiirehditä vielä sinne, palataan alkuun. Ihan alkuun. KUN NOORA DADU syntyi Kuusankosken keskussairaalan synnytysosastolla, mieskuoro lauloi radiossa ”Maamme”-laulua sen sanoittaneen Runebergin kunniaksi. Oli Runebergin päivä vuonna 1981. Dadujen perheen tarinassa kansallisrunoilijan rooli on tosin häivytetty taustalle. Sen sijaan Nooran fanfaarinen saapuminen keskuuteemme on tarinan ydintä. Dadu on tarinankertoja, puhuu kuin ruuneperi, perheensä tapakulttuurin kasvatti. Eritoten Dadun äiti viihdytti vieraita kertomalla tarinoita ja ”legendoja” muista perheenjäsenistä ja sattumuksista kodin piirissä. ”Niitä kerrotaan sitten uudestaan ja uudestaan. Ja kun uudet vieraat saapuvat, niin taas kerrotaan, ja aina se tarina vähän muhevoituu, yksityiskohdat terävöityy ja punchlinet kirkastuu. Jossain vaiheessa tarina pitää jo keskeyttää ja huutaa, ettei se noin mennyt, ei siellä niitä oikeasti sataa ollut”, Dadu nauraa. Perhe kuului katoliseen kirkkoon. Teini-ikään saakka seurakunnalla oli keskeinen rooli Dadun elämässä, mutta välit viilenivät, ja hän erosi kirkosta reilut viisitoista vuotta sitten. ”Ymmärrän henkisyyden, mystiikan ja riitin tarpeen, mutta oikeassa olemisen pakkomielteen voisi jättää pois”, Dadu tiivistää. Dadun lapsuuden ja varhaisnuoruuden kesiin kuului osallistuminen Ursuliini sisarten vetämille kesäleireille. Nunniin syntyi vahva suhde. ”Halusin itsekin nunnaksi kahdeksan– yksitoistavuotiaana. Muistan, että olin ihan superturhautunut, kun en saanut Jumalalta kutsumusta.” DADU TUNNETA AN käsikirjoittamistaan ja ohjaamistaan näytelmistä Minun Palestiinani ja Fail. Hän näytteli molemmissa esityksissä itse. ”Tein keväällä 2015 Teatteri Takomoon esityksen nimeltä Minun Palestiinani, jossa ratkaisin Palestiinan ja Israelin välisen konfliktin. Unohdin valitettavasti kertoa ratkaisusta asianosaisille. Miehitys, saarto ja väkivalta siis jatkuvat edelleen. En voi sanoa onnistuneeni”, Dadu kertoo Fail-näytelmänsä käsiohjelmassa. Fail väittää, että kaiken ytimessä on virhe. ”Ei yksikään valaistunut ihminen ole osannut jakaa kokemustaan. Ei yksikään sana osu maaliinsa. Ainoa mahdollinen totuudellisuus on väärässä olemista. Fail on virheen ylistys ja synnintunnustus”, Dadu jatkaa käsiohjelmassa. Dadulle virheen ja synnin käsitteessä on keskeisesti sama sisältö. ”Failin käsiohjelmassa erittelin, että suomen kielen sana synti on peräisin ainakin yhdeksästä eri sanasta, joista vaatimattomin on liukastuminen. Lisäksi siellä on tahallaan tehty rikos toista ihmistä kohtaan, tahallaan tehty rikkomus jumalaa kohtaan, tietämättömyydestä tehty kohtalokas erehdys ja se liukastuminen. Ne on kaikki käännetty suomen kielelle ja englannissa sanaksi synti, koska niitä ei ole jaksettu vaan eritellä”, Dadu ilmaisee. Dadu näkee ajatusketjussaan asiayhteyden ihmisten kokemaan tuntoon omasta virheellisyydestään, selittämättömästä ”synnintunnosta”. ”Meihin istutetaan jo lapsena viha itseämme kohtaan ja viha ihmisyyttä kohtaan. Se, minkä piti olla rakkautta, kääntyykin inhoksi. Minä luulen, että siellä saattaa olla juuret myös sille, että olemme lakanneet välittämästä itsestämme, ympäristöstämme ja muista.” IHMISYYTTÄ LEIMAA myös opittu kaipuu jonkin itsemme ulkopuolisen yhteyteen. Aluksi se on äiti tai vanhempi, myöhemmin se on yhdelle ystävien hyväksyntä, toiselle jumaluus ja joillekin se ilmenee ylipäätään korostuneena huomion tarpeena. Dadun mielestä elinkaartamme määrittelee kuitenkin jatkuvien yhteyksien katkeamisten tuottamat hylkäämiskokemukset. Näitä katkeamisia kohtaamisemme ovat täynnä. ”Me haemme yhteyttä, ja se yhteys katkeaa, ja taas me haemme sitä yhteyttä, ja taas se katkeaa. Ihmisyyden projekti on tavallaan sitä yhteyden hakemista ja sen yhteyden katkeamisen tuottaman pettymyksen kanssa elämistä.” Katkova yhteys toimii myös toiseen suuntaan. Myös meihin haetaan yhteyttä, jota emme pysty läheskään aina antamaan tavoittelevalle. Pettymyksen tuot”MINÄ OLISIN AJAT SITTEN TUHOUTUNUT, JOUTUNUT SIIRTYMÄÄN MUILLE MAILLE, JOS EN OLISI LÖYTÄNYT JOTAKIN ARMOA TÄHÄN LOPUTTOMAAN URPOILUUN.” • Syntynyt Kuusankoskella 1981. • Käsikirjoittanut, ohjannut ja näytellyt teokset Minun Palestiinani ja Fail. • Palkittu vuonna 2015 Vuoden nuorena näyttelijänä ja vuonna 2006 Vuoden nuori lausuja -palkinnoilla. • Työskennellyt viime vuosina muun muassa Teatteri Takomossa, Ryhmäteatterin politiikkakollektiivissa (Eduskunta-trilogia) ja Kansallisteatterissa. • Huoneentaulu: ”Älä oleta.” Noora Teresa Dadu
22 • 10 / 2018 taminen toiselle, on tavallaan sitä virhettä, ”syntiä”, jota toistamme. Todellinen kohtaaminen on anomalia, poikkeus. ”Ne ovat hetkiä, joissa katoavat sovitut roolit ja se hetki itse, koko olemassaolo alkaa virrata kahden ihmisen läpi. Ne ovat aina olleet minulle sellaisia välähdyksiä, joita yhtäältä tavoittelee, toisaalta enemmänkin pelkää.” Pelossa on kyse siitä, että aito kohtaaminen vaatii voimia. Sitä ei ole kaikille päiville varastossa. ”Luulen, että flippaisin, jos edes yrittäisin. Sikäli olen siis hyväksynyt oman valheellisuuteni, roolini, väistämiseni, pelokkuuteni ja yritän rauhassa katsella, mitä näillä palikoilla voisi saada aikaan.” Ja sitten toisaalta: ”Toki, jos me saisimme olla avoimemmin sitä, mitä kulloinkin olemme: pimeitä, seksuaalisesti kaikenmoisia, arvaamattomia, pe”NE OVAT HETKIÄ, JOISSA KATOAVAT SOVITUT ROOLIT JA SE HETKI ITSE, KOKO OLEMASSAOLO ALKAA VIRRATA KAHDEN IHMISEN LÄPI.” ”IHMISYYDEN PROJEKTI ON TAVALLAAN SITÄ YHTEYDEN HAKEMISTA JA SEN YHTEYDEN KATKEAMISEN TUOTTAMAN PETTYMYKSEN KANSSA ELÄMISTÄ.” tollisia, kyllästyneitä, vihaisia, väsyneitä, mitä nyt milloinkin yritämmekin peittää. Meidän ei ehkä tarvitsisi valehdella niin paljon. Voisi olla aika paljon helpompaa.” SYNNIN K ÄSITTEEN vastaparina Dadun töissä korostuu armo. Dadulle itselleen sen kokeminen on pakko. ”Koska olen aivan auttamaton tumpelo. Ihan lapsesta saakka olen kaveripiirissä ollut semmoinen toivoton sählä. Ajaudun ongelmiin ja noloihin tilanteisiin päivästä toiseen.” Viimeksi eilen raitiovaunussa, kun oletettu tuttava osoittautuikin ventovieraaksi. ”Luulin jotain naista vanhaksi kurssikaverikseni, jota en ole nähnyt pariin vuoteen.” Ystävän mahdollisuus herätti koomikon. Päähänpistosta Dadu päätyi tuijottamaan ystäväoletettua viiden sentin päähän tämän kasvoista. ”Ajattelin, että yllätän hänet sellaisella tosi vitsikkäällä piinallisella lähituijottamisella.” Dadu tuijotti. Vieras tunsi kai Dadun hengityksen poskessaan ja käänsi kasvonsa lähes kiinni hänen kasvoihinsa. Lähietäisyydeltä Dadu ei erotttanut yksityiskohtia. ”Luulin edelleen, että se on se. Ehdin jo miettiä, miksi ihmeessä se ei reagoi…” Sitten vieras leväyttää hermostuneen hymyn. ”Tajusin vasta siitä hymystä, ettei se olekaan Emppu.” Hämillään Dadu päätyi taputtamaan naista olalle, pyysi anteeksi ja poistui häpeän vallassa. ”Mietin, että oispa haarukka, jolla voisin hakata itseäni naamaan, mutta eipä ollut taskussa”, Hän nauraa syvältä kuin eilisen häpeää kehosta vapauttaen. ”Olisin ajat sitten tuhoutunut, joutunut siirtymään muille maille, jos en olisi löytänyt jotakin armoa tähän loputtomaan urpoiluun.” Myös virheellisyyden ja armon teemat ovat Dadulle erottamattomia. ”Minä ajattelen, että armo on tavallaan ainoa keino selviytyä, pysyä hengissä, pysyä edes jollakin tavoin mahdollisena, koska meidät ihmiset on tuomittu virheellisyyteen.” Poliitikoilta, johtajilta ja valtaapitäviltä odotamme usein virheettömyyttä. Kun virhe paljastuu, närkästymme. Sama koskee julkisuuden henkilöitä yleensä. ”Ainoastaan lähipiirin ja itsemme kohdalla meille on selvää, että virheitä tehdään, mutta silti me olemme päivästä toiseen valmiita kauhistelemaan jonkun lehtiotsikon äärellä, kun joku on tehnyt taas sitä tai tätä.” NÄYTTELIJÄN TYÖTÄ avatessaan Dadu nostaa esiin roolien vaikutuksen näyttelijään. ”Kulloinkin tehdyt roolit vaikuttavat vähintään hetken kehossa ja alitajunnassa. Sen tajuaa monesti vasta jälkikäteen, kun on kriisiyttänyt koko elämänsä huolella, kun on esimerkiksi esittänyt jotakin henkilöä, joka haluaa kuolla.” Tässä keskeistä on roolin kehollistuminen. Aivot eivät Dadun mukaan tee stressihormonien tai kemiamme suhteen eroa näytellylle ja koetulle pelolle, johon eläydytään kehollisesti. Käytössä on fik tion ja faktan suhteen yksi sama apparaatti. ”Meillä on vain yksi alitajunta ja yhdet unet. Olemme sen äärellä, mitä kutsumme luoksemme.” Tietenkään kyse ei ole siitä, että Dadu luulisi esimerkiksi nyt olevansa Jeesus tai olisi vuosi sitten kuvitellut olevansa raiskattu vankileirin nainen, kun näytteli Milja-neitiä Kangastus 38 -näytelmässä. ”Esitin Kangastuksessa roolihenkilöä, joka oli systemaattisen seksuaalisen väkivallan ja vallankäytön uhri punaisten vankileirillä vuonna 1918. Hahmoni oli sitten piilottanut ja salannut kokemuksensa koko aikuisikänsä.” ”Kun syksyn neljänkymmenen esityksen jälkeen tuli loma, huomasin, että koko kehoni oli mennyt aivan jäykäksi. Olin alkanut muodostaa sellaista panssaria, jolla suojaan itseäni siltä väkivallalta roolissa ollessani.” Asian tiedostaminen ja hieroja auttoivat. ”Meillä on viljelty sellaista myyttiä, että tämä on vain duunia, ei kosketa. Minusta se on potentiaalisesti vaarallisempaa kuin se, että tunnistaa oman herkkyytensä, huokoisuutensa ja pehmeytensä ja ottaa vastuuta siitä, mitä materiaalia ja miten käsittelee. Ja miten huomioi itsensä siinä prosessissa”, Dadu pohtii. DADUN TEOKSISSA identiteetti on yksi tutkimuksen kohde. Dadu esittää omakohtaisuuden, haparoinnin ja paljastamisen kautta monimutkaisia kysymyksiä identiteetistä ja minuudesta. Identiteetin ja minuuden suhde ei ole Dadulle itsestäänselvyys. Päinvastoin. Minun Palestiinani kertoo prosessista, jossa Dadu kohtaa oman palestiinalaisuutensa yrittäessään löytää ratkaisun Israel–Palestiinakonfliktiin. ”Palestiinassa tarina kulkee niin, että sen edetessä palestiinalaistumiseni, mi
10 / 2018 • 23 nun palestiinalaisuus, paljastuu omaksi fabrikaatiokseni: minusta tulee sitä palestiinalaisempi, mitä enemmän käsittelen niitä aiheita ja mitä enemmän kiinnityn siihen”, Dadu kertoo. Silti esitys oli ennen kaikkea poliittinen vaikuttamisyritys. Siinä oman identiteetin käsittely oli tiedostettu strategia kahdesta syystä. ”Ensinnäkin sain yleisön kiinnostumaan aiheesta asettamalla itseni syötiksi siihen keskelle, toiseksi ajattelen, että identiteetti on keskeinen osa koko konfliktia, molemmin puolin.” Dadu kehotti yleisöä suuntaamaan katseensa ennen kaikkea sodan ja miehityksen perustuksiin. Tarkalleen siihen kohtaan, jossa toisen ihmisyys katoaa ja vihollisen dehumanisaatio tapahtuu. ”Ja lisäksi siihen kohtaan, jossa se ihmisyys voidaan palauttaa. Koko esitys huusi sitä, että Israelin ja Palestiinan tilanne voidaan ratkaista.” Sitten Dadusta tuli maassamme siteerattu palestiinalaisaktivisti, joka kutsuttiin puhumaan aiheesta tilaisuuksiin ja haastatteluihin. ”Siinä kävi tavallaan niin, että se esityksen tarina muuttui minun tarinakseni mediassa. Eli minusta alkoi tulla jossakin määrin ja ainakin joidenkin silmissä, se identiteetti.” Dadu muistelee äskeistä puhelua runoilija-muusikko-ystävänsä Timmy Straw’n kanssa. ”That we wouldn’t put equals to the self and identity”, Straw oli todennut. ”Itse, minä tai ihminen ei ole yhtä kuin identiteetti. Identiteetti tavallaan operoi rakenteissa, mutta minuus voi operoida missä tahansa. Siinä mielessä minuus voi olla temaattisesti tosi lähellä jumaluuden käsitettä, että se on kaikkein syvin osa itseä, tuntematon. Sen kuvaamiseen ei oikein edes kieli taivu. Ehkä runous.” Dadun ajatus synnyttää mielikuvan, että kielen keskeinen ominaisuus on erittely sille on haaste ilmaista ristiriitaisuuksien yhtenäinen kaikkeus. Ehkä minuuden ydinolemus on kokonaisvaltaisuuden moniaistillisessa kokemuksessa. Ehkä. Dadun mielestä identiteetti ja minuus sotketaan usein toisiinsa. Myös hän tekee niin. Minuuden sotkeminen kulloiseenkin identiteettimme on Dadusta mahdollinen ahdistuksen lähde. Kategorisesti identiteetti on kapeampi rakenne kuin minuuden olemus. ”Identiteetti on luomus, joka on osittain oma ja osin yhteisesti sovittu. Identiteetti on jotakin, mikä muuttuu koko ajan, jotakin, jota minä muovaan ja luon suhteessa ympäristööni.” Dadu painottaa, ettei tarkoita kuitenkaan sitä, etteikö erityisesti vähemmistöihin kuuluvilla pitäisi olla oikeus itse määritellä identiteettinsä. HENKILÖKOHTAISTEN identiteettien tutkailujen jälkeen, Dadu on ottanut selkeyttävää analyyttistä etäisyyttä identiteettipolitiikkaan . Nyt se mieltyy Dadulle tärkeänä työkaluna, strategiana. Identiteettipolitiikan toimivuus strategiana näyttäytyi Dadun mielestä selkeänä Me too -kampanjassa. Se osoitti, että identiteettipolitiikan strategia on käyttökelpoinen minkä tahansa sortavan rakenteen avaamisessa. ”Onhan se mieletön keino tulla volyymilla ja kertoa, että tämä ei ole yksilön kamppailua. Ei niin, että ’minulle nyt vain kävi näin, että se tyyppi tuli ja puristeli’, vaan niin, että nyt siinä vieressä on yhtäkkiä satojatuhansia naisia, jotka ovat kävelleet sen saman systeemin läpi, kasvaneet samassa vitun patriarkaatissa naiseksi, näiden kehojen kanssa, ja koettaneet jotenkin yksin selviytyä.” Aiheesta puhuminen ja ymmärtävä kokemus nostattavat Dadulle kylmät väreet. ”Se, että minun ei oikeasti tarvitse hävetä, on absoluuttisesti identiteettipolitiikan ansiota. Ja kuitenkin maailma on koettanut kasvattaa meistä sellaisia, että häpeä kuuluu aina sille, jota sorretaan.” Erityisen sorrettuna Dadu ei kuitenkaan itseään pidä. Päinvastoin. ”Ei minulla ole mitään hätää, mutta minä satun edustamaan jossain asioissa naista ja toisissa diaspora-palestiinalaista ja niiltä osin minä kyllä jaan kamppailun kaikkien niiden kanssa, jotka taistelevat samojen kysymysten kanssa.” PALATAAN alun Jeesus-tekstiviestiin. ”Minä arvasin, että sinä nostat sen sinne juttuun”, Dadu naureskelee myöhemmin puhelinkeskustelussa. Dadun tekstari viestii huolestuneisuutta siitä, että varsinaisessa haastattelussa aiheet hoipertelivat konkretiaa vältellen Palestiinasta aistillisuuteen ja kehollisuuteen, identiteettipolitiikasta perisyntiin ja kasvatuksesta urpoiluun. Sekä siihen Jeesukseen. Murto-osa aiheista sopi lopulta tekstiin. Dadu näyttelee Jeesuksen roolin aviopuolisonsa Teemu Mäen ohjaamassa ja käsikirjoittamassa Jouluevankeliumi-näytelmässä. Siinä Jeesus on Mäen näkemys Raamatun hahmosta. Dadulla roolin etsintä ja löytäminen ovat haastattelua tehdessä vasta aluillaan, mutta jo nyt Jeesus näyttäytyy hänelle yhtenä vastarinnan esikuvana. ”Ehkä minua koskettaa Jeesuksessa semmoinen järkähtämättömyys. Se, että hän pystyy olemaan sitä mieltä mitä on, riippumatta siitä, mitä ihmiset hänestä ajattelevat. Ja vaikka häneen kohdistui silmitön määrä aggressiota ja vihaa, silti hän pystyy rakastamaan. Onhan se aika houkuttelevaa, siistiä ja samalla aika mahdotonta”, Dadu pohtii Jeesustaan. Toinen puoli Dadun Jeesuksesta yksinkertaistuu sanoihin ”outo tyyppi”. ”Vähän semmoinen heppu, jonka kanssa et välttämättä haluaisi viettää ihan koko baari-iltaa”, Dadu nauraa, ”ärsyttävän rehellinen, ei pehmentele, eikä sievistele.” Raamatun Jeesushan oli mitä ankarin syyttäjä. ”Se oli pisteliäs, kaatoi pöydät maahan ja meni temppeliin ilmoittamaan, että kaikki muut ovat väärässä paitsi hän, joten ei se silleen mikään nöyrä kaveri ollut.” Ilmiselvä baari-iltoina karteltava katastrofitapaus. DADU ON TEHNYT teatteria kohta kolmekymmentä vuotta. Lava ja laji ovat säilyttäneet tenhonsa. "Minua kiinnostaa se maailma, missä minä oikeasti elän, ja siitä tässä taiteessa ja teatterissa ja muussa on tietty pohjimmiltaan kysymys. Näyttämö on minulle se paikka, taikapaikka, joka on loputtoman kiinnostava eikä tunnu tyhjenevän millään. Parhaina hetkinä elämä virtaa näyttämöllä tosi voimakkaasti, sen oikeasti tuntee, että me ollaan täällä, tässä, pikkuinen hetki, eikä mikään ole yhdentekevää." ”Olen nähnyt esityksiä, jotka ovat muuttaneet suhdettani maailmaan, kehoon, sukupuoleen, olemassaoloon, itseeni, ihan kaikkeen." ”SE OLI PISTELIÄS, KAATOI PÖYDÄT MAAHAN JA MENI TEMPPELIIN ILMOITTAMAAN, ETTÄ KAIKKI MUUT OVAT VÄÄRÄSSÄ PAITSI HÄN, JOTEN EI SE SILLEEN MIKÄÄN NÖYRÄ KAVERI OLLUT.”
24 • 10 / 2018 Raha ei ole este, kun Suomelle hommataan uusia hävittäjiä. Siitä pidetään huoli markkinoinnilla, kulujen häivyttämisellä näkyvistä painottamalla puolustusnäkökulman. TEKSTI RAIMO PESONEN Kevät koittaa ilmavoimille Artikkeli ”L OPPUJEN lopuksi ainakin minulle on aivan sama, mitä hankittavat hävittäjät maksavat, koska sodan hintaa ei voi mitata rahassa.” Näin innostui lausumaan Pentti Perttula, Siivet-lehden toimittaja, joka kirjoitti HX-hanketta käsittelevän teoksen Paras hävittäjä Suomelle (Docendo 2018). Suomen ilmavoimien kannalta F/A18 Hornetien korvaamiseen ensi vuosikymmenen lopulla tähtäävä HX-hanke vaikuttaa menestykseltä jo etukäteen. Uusien taistelukoneiden hankinnasta on määrä päättää 2021, eikä näköpiirissä ole sellaista hallitusvaihtoehtoa tai globaalia myllerrystä, joka vaarantaisi kaupan. Hinnasta viis. Asekaupan kustannusten sivuuttaminen on lähes isänmaallista toimintaa. Elinkaarikustannuksiltaan kymmeniin miljardeihin euroihin nousevan kaupan kustannukset häivytetäänkin taustalle, kun HX-hankkeen julkista kuvaa puunataan. Videot, julkiset kalustoesittelyt ja ehdokkaiden ominaisuuksia vertailevat lehtijutut luovat kisajännitystä ja antavat yleisölle mahdollisuuden omien suosikkien hehkuttamiseen. KAIKILLE SUOMALAISILLE taistelukoneisiin käytettävä rahamäärä ei kuitenkaan ole yhdentekevä. Historian suurinta asekauppaa ollaan tekemässä sisäpoliittisesti ja taloudellisesti herkässä tilanteessa. Niinpä ei ole yllättävää, että taistelukonehankinnan kuluja on yritetty saada näyttämään joltakin muulta kuin mitä ne ovat. Aalto-yliopiston taloustieteen professorin Pertti Haaparannan mukaan hävittäjäostojen ottaminen pois kestävyysvajelaskelmista on ”silmänlumetta”. ”Nuo investoinnit eivät koskaan maksa itseään takaisin, mutta ne on maksettava. Tämän vuoksi ne ennemmin tai myöhemmin ovat väkisin mukana kestävyysvajelaskelmissa, ellei sitten pitkän ajan velkatavoitteen anneta kasvaa. Jos ei anneta, niin ne maksetaan todennäköisimmin supistamalla muita menoja. Lisäksi hävittäjien käyttökustannukset tulevat mukaan kestävyyslaskelmiin.” TÄRKEIN YKSITTÄINEN kustannuksiin vaikuttava tekijä on hankittavien koneiden määrä. Ilmavoimien komentajana toimivan kenraalimajuri Sampo Eskelisen mukaan uusia koneita tarvitaan nimenomaan 60 kappaletta, koska muuten ei ”koko Suomen alueen puolustaminen ole mahdollista”. Vuosikymmenien mittaan koneiden tehokkuus ja hinta ovat kasvaneet huimaavaa vauhtia, samalla kun niiden määrät ovat supistuneet. Perttulan mukaan nykyisen taistelukoneen hinnalla olisi ennen talvisotaa saanut noin 80 hävittäjää. 60 taistelukoneen hinnalla olisi siis saanut aikanaan noin 4 800 hävittäjää. Iltalehden toimittaja Olli Ainola on aiemmin epäillyt Suomen saavan taistelukoneensa Yhdysvalloista asevelialennuksella, mutta niin, että yksi kolmesta laivueesta on korvamerkitty Baltian puolustukseen. Toimittaja ja tietokirjailija Pentti Sainio, joka julkaisi hiljattain teoksen Minne Suomi pommittaa? (Into 2018), pitää HX-hanketta Suomen alueen puolustamisen kannalta jättimäisenä virheinvestointina. Sen hyötyjinä Sainio näkee aseteollisuuden ja Yhdysvallat, joka käyttää sotilaallisesti siitä riippuvaisia liittolaisiaan omien intressiensä ajamiseen humanitarismilla perustelluissa operaatioissa. SUOMEN KONEHANKINNASSA painotetaan, että kyse on panostuksesta puolustukseen. Hankinnasta puhutaankin HX-hävittäjähankkeena, koska (torjunta)hävittäjä on puolustuksellinen ase ja Pariisin rauhansopimus kielsi aikoinaan Suomelta muut taistelukoneet. Hornetitkin hankittiin hävittäjinä, mutta muutettiin sittemmin kykeneviksi kantamaan myös pommeja ja risteilyohjuksia. F-35-kone on yksi ehdokkaista, mutta se ei kauppaajiensa mukaan ole hävittäjä. Myyntipuhekielellä tämä tarkoittaa, että kyseinen kone on enemmän. Se voidaan toki asettaa ja varustaa hävittäjän rooliin, mutta sen on määrä kyetä myös aivan uudenlaiseen sodankäyntiin, jossa tiedon hankkimisella, reaaliaikaisella jakamisella ja muulla rinnakkaisella toiminnalla on keskeinen rooli. F-35 häiritsee vastustajan tietoliikennettä, pommittaa kohteita maalla ja merellä ja tietysti myös ampuu alas viholliskoneita. Vastaaviin asioihin muidenkin Hornetin korvaajaehdokkaiden olisi määrä pystyä. HX-HANKKEESSA kilpailevat lentokonevalmistajat ovat palkanneet listoilleen entisen puolustusvoimien komentajan Juhani Kaskealan, aiemmin puolustusministerinä toimineen Jan-Erik Enestamin, entisen Karjalan lennoston komentajan Ossi Sivénin, ilmavoimien entisen esikuntapäällikön Kari Salmen ja merivoimien komentajana toimineen Kari Takasen. On varsin ilmeistä, että ainakin osa nyt Suomen valtion palveluksessa aseostoa valmistelevista upseereista siirtyy aikanaan myyntitiskin toiselle puolelle. Laitonta tällainen toiminta ei sinänsä ole, eikä moraalisesta tuomiostakaan ole juuri pelkoa, koska tutkimusten mukaan Suomessa puolustusvoimiin ja poliisiin luotetaan enemmän kuin missään muussa EUmaassa. Joka tapauksessa HX-hankkeen ympärille jo nyt muodostunut sotilaallinen, taloudellinen ja poliittinen verkosto nostaa suomalaisissa oloissa aivan uudella tavalla esiin globalisoituneen sotateollisen kompleksin vaikutusvallan. ASEHANKINTAMÄÄRÄRAHAT 1970–2019 VUODEN 2017 RAHANA Maan parhaat, erittäin laajan valikoiman tietokirjak aupat! Meiltä löydät aina suoraan hyllystä kaikki Innon, Aulan, Basamin, Gaudeamuksen, Vastapainon, Tutkijaliiton, SKS:n, Terra Cognitan, Niin & Näin -kustantamon ja Ursan kirjat. Uutuuksia ja vanhempia, myös monia ajat sitten kustantajilta loppuneita nimikkeitä. Englanninkielisen tiedon valikoima kasvaa koko ajan. Asematunnelissa Rosebud Citycenter (yli 25.000 nimikettä), Tiedekulma , Yliopistonkatu 4 ja Kaisa-talon Kirja & Kahvi , Vuorikatu 7 Verkosta voit tarkistaa valikoimaa, www.rosebud.fi Muut Rosebud-kaupat: Lasten omat Rosebud Minit Asematunnelissa ja Forumissa, Katariinankadun Rosebud Torikortteleissa, Kaapelin kauppa Ruoholahdessa Rosebud Kuopio Kauppahallissa ja Tampereella uusi Rosebud Ratina! [Tietysti meillä on myös suuri joukko kaunoa ja lastenkirjoja sekä tyylikkäimmät kortit ja paperitarpeet.] Pe rtti H on kan en
Raha ei ole este, kun Suomelle hommataan uusia hävittäjiä. Siitä pidetään huoli markkinoinnilla, kulujen häivyttämisellä näkyvistä painottamalla puolustusnäkökulman. Kevät koittaa ilmavoimille Vastaaviin asioihin muidenkin Hornetin korvaajaehdokkaiden olisi määrä pystyä. HX-HANKKEESSA kilpailevat lentokonevalmistajat ovat palkanneet listoilleen entisen puolustusvoimien komentajan Juhani Kaskealan, aiemmin puolustusministerinä toimineen Jan-Erik Enestamin, entisen Karjalan lennoston komentajan Ossi Sivénin, ilmavoimien entisen esikuntapäällikön Kari Salmen ja merivoimien komentajana toimineen Kari Takasen. On varsin ilmeistä, että ainakin osa nyt Suomen valtion palveluksessa aseostoa valmistelevista upseereista siirtyy aikanaan myyntitiskin toiselle puolelle. Laitonta tällainen toiminta ei sinänsä ole, eikä moraalisesta tuomiostakaan ole juuri pelkoa, koska tutkimusten mukaan Suomessa puolustusvoimiin ja poliisiin luotetaan enemmän kuin missään muussa EUmaassa. Joka tapauksessa HX-hankkeen ympärille jo nyt muodostunut sotilaallinen, taloudellinen ja poliittinen verkosto nostaa suomalaisissa oloissa aivan uudella tavalla esiin globalisoituneen sotateollisen kompleksin vaikutusvallan. Maan parhaat, erittäin laajan valikoiman tietokirjak aupat! Meiltä löydät aina suoraan hyllystä kaikki Innon, Aulan, Basamin, Gaudeamuksen, Vastapainon, Tutkijaliiton, SKS:n, Terra Cognitan, Niin & Näin -kustantamon ja Ursan kirjat. Uutuuksia ja vanhempia, myös monia ajat sitten kustantajilta loppuneita nimikkeitä. Englanninkielisen tiedon valikoima kasvaa koko ajan. Asematunnelissa Rosebud Citycenter (yli 25.000 nimikettä), Tiedekulma , Yliopistonkatu 4 ja Kaisa-talon Kirja & Kahvi , Vuorikatu 7 Verkosta voit tarkistaa valikoimaa, www.rosebud.fi Muut Rosebud-kaupat: Lasten omat Rosebud Minit Asematunnelissa ja Forumissa, Katariinankadun Rosebud Torikortteleissa, Kaapelin kauppa Ruoholahdessa Rosebud Kuopio Kauppahallissa ja Tampereella uusi Rosebud Ratina! [Tietysti meillä on myös suuri joukko kaunoa ja lastenkirjoja sekä tyylikkäimmät kortit ja paperitarpeet.] Pe rtti H on kan en
Vollen sarjakuva "Tämä sarjakuva sai alkunsa talvisena iltapäivänä punatiilisessä anniskeluravintolassa Tampereella. Taiteilija ja joukko tutkijoita tapasivat toisensa pohtiakseen sarjakuvan käyttöä yhteisessä Koneen Säätiön hankkeessaan, jonka taustalla oli kysymys siitä, kuinka maailma on päätynyt sekasortoiseen tilaansa, vaikka yhteistyö olisi tarpeellisempaa kuin koskaan aikaisemmin. Karstein Vollen sarjakuvassa ei ole täsmällistä, jostakin tapahtumasta alkavaa ja tiettyjen tapahtumaketjujen kautta johonkin määrättyyn pisteeseen kulkevaa juonta. Taiteilija esiintyy kuitenkin sekä alussa että lopussa ja väittää, että niiden välillä sanotaan jotain järkevää. Sarjakuva on ilmestynyt aiemmin Suomen rauhantutkimusyhdistyksen julkaiseman tieteellisen aikakauslehden Kosmopolisin erikoisnumerossa 3/2018. D O K U M E N T T I S A R J A K U V A PAIKALLISIA HAASTEITA MULTILATERALISMILLE – Maailma päätyi sekasortoon, mitä seuraavaksi?
10 / 2018 • 27 "Tämä sarjakuva sai alkunsa talvisena iltapäivänä punatiilisessä anniskeluravintolassa Tampereella. Taiteilija ja joukko tutkijoita tapasivat toisensa pohtiakseen sarjakuvan käyttöä yhteisessä Koneen Säätiön hankkeessaan, jonka taustalla oli kysymys siitä, kuinka maailma on päätynyt sekasortoiseen tilaansa, vaikka yhteistyö olisi tarpeellisempaa kuin koskaan aikaisemmin. Karstein Vollen sarjakuvassa ei ole täsmällistä, jostakin tapahtumasta alkavaa ja tiettyjen tapahtumaketjujen kautta johonkin määrättyyn pisteeseen kulkevaa juonta. Taiteilija esiintyy kuitenkin sekä alussa että lopussa ja väittää, että niiden välillä sanotaan jotain järkevää. Sarjakuva on ilmestynyt aiemmin Suomen rauhantutkimusyhdistyksen julkaiseman tieteellisen aikakauslehden Kosmopolisin erikoisnumerossa 3/2018. KARSTEIN VOLLE PAIKALLISIA HAASTEITA MULTILATERALISMILLE – Maailma päätyi sekasortoon, mitä seuraavaksi?
HELSINGIN AIKUISOPISTO Oppimisen ja hyvinvoinnin keskus tanssi aikuisbalettia suorita oikeustieteen opintoja animoi giffejä suunnittele oma kuosi opi katalaania soita bassoa 1 000+ kurssia helao.fi | Töölöntullinkatu 8 aikaa ota itsellesi Aina on hyvä hetki aloittaa opiskelu LUKIO | HIGH SCHOOL | PERUSKOULU | AINEOPINNOT Jäikö lukio aikanaan suorittamatta? Mietitkö jatko-opintoja ja tarvitset lisäpisteitä? Vai haluatko opiskella ihan vaan omaksi iloksesi? Eiran aikuislukiossa ikä on vain numero eikä keskiarvo ratkaise kouluun pääsyä. Aloita siis heti! Opiskele lukiossa www.eira.fi/lukioon Opiskele lähitunneilla tai verkossa ja suorita kurssit joustavasti aikataulujesi mukaan. Meiltä löydät sopivat vaihtoehdot. Meillä voit: • suorittaa lukion ja valmistua ylioppilaaksi • opiskella yksittäisiä aineita • kerrata kursseja tai korottaa arvosanoja • opiskella omaan tahtiin • suorittaa kurssit etänä verkossa • vahvistaa kielitaitoa • aloittaa uuden kielen opiskelun • opiskella kannustavassa ilmapiirissä Tutustu opiskelumahdollisuuksiin www.eira.fi/aloitaopiskelu eira .fi Yli 30 koulutusohjelmaa musiikin, kuvataiteen, teatterin ja tanssin aloilta. TULEVAISUUDEN TAITEILIJA , HAE TAIDEYLIOPISTOON! TAIDEYLIOPISTO = KUVATAIDEAKATEMIA + SIBELIUS-AKATEMIA + TEATTERIKORKEAKOULU HAKUAIKA 9.–23.1.2019 uniarts.fi/hae kansainvälistäjournalismiasuomeksi. tilaaDiploalkaen30 € / vuosi (sisältää myös digilehden) mondediplo.fi
Vihreä vallankumous Asiantuntija avaa väitteitä suomalaisesta biovallankumouksesta. TEKSTI JARI TAMMINEN VIIME VUOSINA biotalous ja biopolttoaineet ovat olleet keskusteluissa kovasti esil lä, sillä niistä on tarkoitus rakentaa yksi Suomen ener giajärjestelmän kulma kivistä. Me Neste Spoilissa uskomme, että Vihreän kul lan maa 2.0 on kulman ta kana. Tuotamme suomalais ta biopolttoainetta, joka edustaa tarvitsemaamme vih reää vallankumousta ja on tunnetusti maailman puhtainta. Eikö olekin näin, Greenpeace Nordicin maa johtaja Sini Harkki? ”Ei se kyllä ole. On olemas sa harha, että voisimme polttoainetta muuttamal la tehdä liikenteestä nolla päästöisen – kuten meidän pitää tehdä. Maapallon re surssit eivät ikinä riittäi si siihen, että pitäisimme liikenteen entisenlaisena ja ainoastaan korvaisim me fossiiliset polttoaineet biopolttoaineilla. Kestä vät biopolttoaineen raa kaaineet, jätteet ja täh teet, riittävät korvaamaan vain muutaman prosentin nykyisestä polttoaineen kulu tuksesta.” Mutta bioenergia on osa kiertotaloutta, ja siten bio teknologia on aina hyvää. ”Puuta ja kasveja polttaes sa syntyy päästöjä ihan yh tä lailla kuin fossiilisiakin poltettaessa. Esimerkiksi palmuöljyn päästöt ovat selvästi pahemmat kuin fossiilisen dieselin, kun ote taan huomioon epäsuorat vaikutukset sademetsien raivaamisineen. Myös tur ve on loistava esimerkki sii tä, että luonnosta otettava asia on lähempänä fossii lista polttoainetta kuin mi tään vihreää.” Me Neste Spoilissa olemme kyllä yksi maailman suu rimmista palmuöljyn os tajista – tarvitsemmehan raakaainetta biodieseliim me – mutta tämä on vain hyvä. Meidän suomalais ten pitääkin näyttää mallia bio polttoaineiden tuotan nossa, olemmehan vastuul lisia. ”Olette kyllä sitoutuneet erilaisiin periaatteisiin, mutta yhtiö toimii mark kinoilla, joilla laki ja val vonta eivät käytännössä toimi. Tuotantoon liittyy väistämättä rikollisuut ta, korruptiota ja ihmis oikeusloukkauksia. Ette te ole sen parempia tai enem pää irti tästä kuviosta kuin muutkaan, ja valitettavas ti esimerkkiänne seura ten moni muukin on keksi nyt tehdä biopolttoainetta palmuöljystä.” Meidän uusi Uusiutuva diesel TM valmistetaan kui tenkin kokonaan jätteistä. Tämä on hieno avaus. ”On tietenkin sikäli hyvä, että siinä ei ole käytetty raakapalmuöljyä. Käyttä mistänne jätteistä ja täh teistä iso osa on kuitenkin palmuöljyteollisuudesta pe räisin. Käytätte erilaisia prosesseissa sivuun jää viä massoja ja aika isoissa määrin myös niin sanottua palmurasvaa, joka on saatu luokiteltua jätteeksi ja täh teeksi. Meidän mielestäm me palmurasva on mark kinoilla myytävä tuote samoin kuin palmuöljykin. Sitä ei pitäisi laskea jätteek si ja tähteeksi, ja siksi en ole vakuuttunut siitä, ett eikö tämä nykyinenkin tuo te kiihdyttäisi sademetsien raivaamista. Ostamalla si vuvirtoja – vaikka tätä pal murasvaa – mahdollistatte sen, että tuottajat pystyvät toimimaan kannattavam min. Näiltä tuottajilta ei pitäisi ostaa mitään ennen kuin ne parantavat tapan sa.” Yksi raakaainetoimitta jistamme, Bilmar, tosiaan osallistuu yhä sade metsien raivaamiseen palmu öljy plantaaseiksi. YMPÄRISTÖAHDISTUS VAIVA A ja syylli syydentunne lamaannuttaa, mikä avuksi? ”Ilmastonmuutoksen torjuminen näh dään helposti sarjana luopumisia, mut ta eihän kyse ole ollenkaan siitä. Jos ajattelemme siirtymää kohti päästötön tä liikennettä, meidän kaik kien elämän laatua parantaa, ettei meidän tarvitse haistella pakokaasuja. Tavallisen kan salaisen kannalta tuottaisi pelkästään hyviä asioita, jos meillä olisi parempi joukkoliikenne ja kokonaan saasteeton liikenne.” ”Muutos pitää tehdä niin, että se pa rantaa eikä huononna elämänlaatuam me. Poliitikkojen pitää ottaa johtajuus ja kantaa vastuu. Meillä on myös polii tikkoja, jotka väistelevät tätä kysymystä. He korostavat sitä, kuinka tärkeää kansa laisten on muuttaa tottumuksiaan, vaik ka on juuri poliitikkojen tehtävä osoittaa se oikea suunta ja rakentaa järjestelmää niin, että kaikissa tilanteissa on aina hel pointa ja halvinta tehdä se hyvä valinta. Ei saa olla niin, että kansalaisen pitäisi olla miljonääri tai alan tutkija kyetäk seen tekemään oikeita valintoja.” SININ EKOVINKIT Neste Spoil – Biouutisia on Häiriköt-päämajan julkaisema parodiallinen lehti, joka yhdistää taiteen ja tiedeviestinnän. Lehdessä esiintyvät brändit ovat kuvitteellisia, faktat ovat oikeita. | Jakelu: Voiman 10/2018 liitteenä. | Päätoimittaja Jari Tamminen, p. 050 331 4357 | häiriköt.fi TASEET TÖIHIN JO VUODESTA 1948 -LIITE
Suot ja sademetsät SAVUKSI Muutokset Kaakkois-Aasian maankäytössä vapauttavat ilmaan jättimäisiä hiilipäästöjä. TEKSTI JYRKI JAUHIAINEN JA HARRI VASANDER, YHTEISTYÖSSÄ ANU LOUNELAN KANSSA S AVUSUMU lamautti Singaporen, Malesian ja Indonesian talousaluetta vuonna 2015. Syynä savusumuun olivat Kaakkois-Aasiassa riehuneet maastopalot. Tapaus ei ollut poikkeuksellinen: vuoden 1997 savusumujen on arvioitu aiheuttaneen talousalueelle yli yhdeksän miljardin dollarin taloudelliset vahingot. Maastopalojen syttymiseen vaikuttavia tekijöitä ovat turpeen syttymäherkkyys ja palopesäkkeiden määrä ja laajuus. Ne kasvavat El Niño -äärivuosina, jolloin sadekausi tulee myöhään ja vesi turpeessa painuu syvälle. Näin tapahtui esimerkiksi vuosina 1997, 2002, 2006, 2009 ja 2015. Palojen yleisyyteen on vaikuttanut myös suosademetsäalan hakkaaminen ja muuttaminen viljelysmaaksi. Kaakkois-Aasian väestönkasvun tuoma tarve viljelymaalle ja käytettävissä olevan viljelymaan kato esimerkiksi eroosion ja alueiden kaupungistumisen vuoksi ovat 1980-luvulta alkaen asettaneet kasvavaa painetta siirtyä viljelemään suomaita. Vuodesta 1990 lähtien Malesian niemimaalla sekä Borneon ja Sumatran saarilla noin puolet 15,7 miljoonan hehtaarin (Mha) suosademetsäalasta on kadonnut. Loppuosa on nykyään lähinnä rankasti poimintahakattua metsää tai pusikkoa. Vuonna 2015 kaksi suurinta maankäyttömuutoksen aiheuttajaa näillä alueilla olivat kaupalliset plantaasit (4,3 Mha) ja pienviljelys (3,5 Mha). Tätä maankäytönmuutosta on seurannut pensaikkomaiden leviäminen yhä laajemmille alueille (1,7 Mha). OTETTAESSA maaperän kariketta ja turvetta viljelyskäyttöön, ne hajoavat hapekkaissa olosuhteissa myös syvemmältä. Tämä johtaa turpeen vähenemiseen ja siihen, että turpeeseen sidottu hiili siirtyy kasvihuonekaasuina ilmakehään. Kuivatettuja trooppisia soita on paljon, ja ne ovat syviä. Niiden sisältämä turve onkin merkittävä kasvihuonekaasujen päästölähde. KaakkoisAasian kuivatetut turvemaat pölläyttävät taivaalle arvioiden mukaan vuosittain noin 450 miljoonaa tonnia hiiltä, josta 190 miljoonaa tonnia tulee paloista ja 260 miljoonaa tonnia hajoavasta turpeesta. Tämä vastaa yli 22-kertaisesti Suomen vuotuista hiilipäästömäärää ilmakehään. Hallitusten välisen ilmastonmuutospaneelin eli IPCC:n vuonna 2014 julkaistussa selvityksessä trooppisille turvemaille perustettujen akaasiasellupuuja öljypalmuplantaasien arvioitiin siirtävän turvemaan hajoamisen seurauksena ilmakehään vuosittain 15 tonnia hiiltä hehtaarilta hiilidioksidipäästöinä. Turvemaiden käyttömuodoista nämä plantaasit muodostavat kaikista suurimmat päästöt. Kuivatettu turvemaa on myös paloherkkää etenkin kuivakauden pitkittyessä. Turpeen palaessa voi ilmakehään siirtyä nopeasti useiden satojen vuosien turvekertymien sisältämä hiilimäärä. Vuoden 1997 suurpaloissa Indonesian turvemailta vapautui ilmakehään muutaman kuukauden aikana 800– 2 600 miljoonaa tonnia hiiltä. Määrä vastaa 13–40 prosenttia maapallon fossiilisten polttoaineiden keskimääräisistä vuotuisista hiilipäästöistä. Samana vuonna mitattiin suurin yksittäinen hiilidioksidipitoisuuden nousu ilmakehässä. Vuoden 2015 tulipalojen päästöjä on arvioitu jopa tuota suuremmiksi. Palojen ja turpeen nopeasti etenevän hajoamisen seurauksena viljelyskäyttöön otetun turvemaan pinta vajoaa vuosittain jopa kymmeniä senttejä. Lähellä merenrannikkoa olevilla alueil la turve toimii usein puskurina suolaiselle merivedelle, ja turvemaan pinnan vajotessa alueita muuttuu osaksi vuorovesivyöhykettä. Lisäksi rannikoiden turpeen alla on laajoilla alueilla happamaa sulfaattipitoista maata, jotka paljastuessaan reagoi ilman kanssa, muodostaa rikkihappoa ja vapauttaa raskasmetalleja ympäröivään vesistöön. Tällaisissa vesissä kalat ja katkaravut eivät enää lisäänny. KUN TROOPPISIA soita halutaan ennallistaa eli palauttaa mahdollisimman lähelle luonnontilaa, keskeistä on pohjavesipinnan nostaminen sekä kasvillisuuden muuttaminen märkää sietäväksi ja runsaasti kariketta tuottavaksi puustoksi, joka muodostaa uutta turvetta. Useat yritykset ovat epäonnistuneet huolimatta niihin laitetuista suurista määristä rahaa, aikaa ja energiaa. Metsäpeitteen palauttaminen ja kaivettujen kuivatuskanavien patoaminen perustuvat usein joko paikallisten osallistamiseen tai suojelualueiden perustamiseen. Epäonnistumiset ovat johtuneet teknisistä syistä ja siitä, että hankkeissa ei ole huomioitu riittävästi historiallisesti ja paikallisesti muotoutuneita toimintamalleja, jotka voivat olla hyvinkin erilaisia kuin hankkeita 2
Suot ja sademetsät SAVUKSI suolaiselle merivedelle, ja turvemaan pinnan vajotessa alueita muuttuu osaksi vuorovesivyöhykettä. Lisäksi rannikoiden turpeen alla on laajoilla alueilla happamaa sulfaattipitoista maata, jotka paljastuessaan reagoi ilman kanssa, muodostaa rikkihappoa ja vapauttaa raskasmetalleja ympäröivään vesistöön. Tällaisissa vesissä kalat ja katkaravut eivät enää lisäänny. KUN TROOPPISIA soita halutaan ennallistaa eli palauttaa mahdollisimman lähelle luonnontilaa, keskeistä on pohjavesipinnan nostaminen sekä kasvillisuuden muuttaminen märkää sietäväksi ja runsaasti kariketta tuottavaksi puustoksi, joka muodostaa uutta turvetta. Useat yritykset ovat epäonnistuneet huolimatta niihin laitetuista suurista määristä rahaa, aikaa ja energiaa. Metsäpeitteen palauttaminen ja kaivettujen kuivatuskanavien patoaminen perustuvat usein joko paikallisten osallistamiseen tai suojelualueiden perustamiseen. Epäonnistumiset ovat johtuneet teknisistä syistä ja siitä, että hankkeissa ei ole huomioitu riittävästi historiallisesti ja paikallisesti muotoutuneita toimintamalleja, jotka voivat olla hyvinkin erilaisia kuin hankkeita KUTEN KARUT RÄMEEMME , myös paksu turpeisimmat suot Kaakkois Aasiassa ovat märkiä, happamia ja niuk karavinteisia. Tropiikissa moni asia on kuitenkin suu rempaa: siinä missä meillä rämeiden valtalajistona ovat pienet kenttäkerroksen rah kasammalet, tropiikin val talajistona on useiden kym menien metrien korkeuteen yltävän latvuskerroksen muodostama suosademetsän puusto. Suon toiminta perustuu turvetta muodostavan kas villisuuden ja turvetta ha jottavan eliöstön toiminnan epätasapainoon. Kasvillisuus sitoo ilmakehästä hiilidioksi dia ja muodostaa siitä raken teita – juuria, runkoa, oksia, lehtiä – jotka lopulta joutuvat karikkeena maahan. Maassa elävien eläinten ja mikro bien biologinen hajotustoiminta palauttaa kasvijäänteiden hiiltä takaisin ilmakehään. Maapohjan märkyys hi dastaa happea tarvitsevien mikrobien toimintaa ja edes auttaa hitaasti hajoavien kas vijäänteiden kasautumista eli turpeen muodostumista, jolloin paikalle voi muodos tua suo. Jatkuva tai toistuva kausittainen märkyys on soi den säilymisen yksi elinehto, koska se pienentää mikro bien saamaa happimäärää ja hidastaa hajotusta. Toinen soiden säilymisen ja kasva misen elinehto on märässä maapohjassa kasvava kasvil lisuus, joka kykenee tuotta maan keskimäärin enemmän hajotettavaa ainesta kuin sitä hajoaa. Tropiikin kuumankostea ilmasto edistää sekä kasvien kasvua että hajotustoimin taa, kun meillä pohjoisessa lyhyehkö kasvukausi ja sitä seuraava talvi pitävät kas vien vuosituotannon vähäi senä mutta myös hidastavat hajotustoimintaa. SOIDEN TOIMINNASTA johtavien tahojen tuottamat tekniset ennallistamismallit. Ylläpito ja jatkuvuus ovat myös puuttuneet. Projektien loputtua padoista ei huolehdita, ne hajoavat, ja palot pyyhkäisevät jälleen maiseman yli. Kasvillisuuden ilmakehästä sitoma hiili ja kasvillisuudesta maaperään siirtyvä karike korvaavat hajotuksessa häviävää turvetta, ja siksi kasvillisuus on toinen avaintekijä turpeen säilymisessä. Osa paikallisista puulajeista selviytyy avohakatuilla ja kuivatetuilla soilla ja sietää vuosittain yli metrin vedenpinnanvaihteluja. Toistuvat palot kuitenkin tuhoavat nuoret puut kerta toisensa jälkeen ja muodostavat näin esteen soiden metsittymiselle. Luonnontilainen vanha metsä ei syty eikä pala helposti, koska varjoisan metsän pohjalla ei ole pusikoita ja turve on kosteaa. Voitaisiinko metsäkatoa muuttaa metsäalan kasvuksi lopettamalla kestämättömät hakkuut ja kasvattamalla metsiä hakatuilta reunoilta ulospäin? Paikallisten puiden siemenistä ei olisi pulaa, ja vesikin valuu metsien uumenista ulospäin. Jos metsien reunamat saataisiin uuteen kasvuun pitkäjänteisellä toiminnalla ja tulipaloja estämällä, myös metsien keskeiset sydänalueet vahvistuisivat. Paikallisten ihmisten toimeentulon takaavia perinteisiä viljelypuutarhoja voisi kasvaa metsien reunoilla. Ja parhaassa tapauksessa turvemaiden palautuessa suosademetsiksi, ihmiset voisivat jälleen pienimuotoisesti kalastaa ja metsästää osana toimeentuloaan. Jyrki Jauhiainen on tutkija Luonnonvarakes kuksessa ja Helsingin yliopiston kosteikko ekologian dosentti. Harri Vasander on suometsätieteen pro fessori Helsingin yliopiston metsätieteiden osastolla. Trooppisten metsien raivaus plantaaseiksi kivennäismailla (kuvassa) ja soilla on yksi suurimpia metsäkadon syitä. Palmuöljyplantaasi vuonna 2014 maailman kolmanneksi suurimmalla saarella, Borneolla, KeskiKalimantanin provinssissa. Alue on osa orankien kutistuvaa elinaluetta. 1600luvulla hollantilaiset ja brittiläiset kilpailivat saaren herruudesta, mutta joutuivat sotimaan saaresta parin sadan vuoden ajan sekä toisiaan, että paikallisia vastaan. Nykyään saari on jaettu kolmen valtion kesken, Indonesian, Malesian sekä Brunein. Ule t Ifa nsa sti/ G P Ro ny M uh arrm an/ G P Ule t Ifa nsa sti/ G P Metsäpalo vuonna 2016 Pelalawang Riaussa, Indonesian Sumatran saarella. Palanutta metsää vuonna 2015 Indonesian LänsiKalimantanissa. -LIITE 2 3
UNLEASH YOUR BURNING PASSION FOR ADVENTURE
Pienviljelijöiden AHDINKO Suurten toimijoiden saapuminen Kalimantanin suosademetsäalueille on vaarantanut niin alueen ekologian kuin paikallisten viljelijöiden elinkeinon. TEKSTI ANU LOUNELA, YHTEISTYÖSSÄ JYRKI JAUHIAISEN JA HARRI VASANDERIN KANSSA V UONNA 2015 syyskuisena päivänä Alisa (nimi muutettu) oli tekemässä ruokaa kotonaan Kahayanjoen varrella, kun hänen puhelimensa soi. Langan päässä sisko kertoi, että perheen kumipuutarhassa oli syttynyt tulipalo ja että Alisan pitäisi nopeasti lähteä ostamaan sammutukseen tarvittavaa vesiletkua lähikaupungista. Alisa lähti matkaan pienellä moottoripyörällään. Hän sai ostettua letkun muutaman kymmenen kilometrin päästä ja lähti ajamaan takaisin kylään. Kotona Alisa veti kumisaappaat jalkaansa ja jatkoi moottoripyörällään kumipuutarhan laitamille. ”Liekit hipoivat jalkapohjia, kun ajoin moottoripyörällä metsän reunaa. Isäni oli jo sadekaudella tehnyt puutarhaan kuopan, johon oli kerätty vettä pressun päälle, ja sieltä vettä nyt yritettiin käyttää palojen sammutukseen. Se oli kamalin kokemus ikinä”, Alisa kertoi. KESKI-KALIMANTANILLA , Indonesian puoleisella Borneon saarella, dajakkiyhteisöt asuttavat suurten jokien varsia ja niiden ympärille leviäviä laajoja suosademetsäalueita. Dajakit ovat alueen alkuperäisasukkaita. He ovat muokanneet Kalimantanin suosademetsäalueita pienimuotoisesti jo pitkään. Dajakit ovat toimineet riisin kaskiviljelijöinä ja keränneet luonnonkumia, hedelmiä ja metsän antimia. Omavaraistaloudessa eläminen on kietoutunut ajatukseen autonomiasta, liikkuvuudesta ja siitä, että yhteisö säilyy ja pysyy koossa, kun luonnon antimia jaetaan ja vaihdetaan. Omavaraistalouden lisäksi dajakit ovat myyneet muun muassa metsästä kerättyä rottinkia ja luonnonkumia Jaavan kuningaskunnille ja ulkomaille pienimuotoisesti ainakin 1300-luvusta lähtien, mutta Hollannin Itä-Intian kauppakomppanian ja Alankomaiden siirtomaavallan aikana (noin 1600–1945) rahatalous levisi yhä intensiivisemmin alueelle. Suot ovat vaikeakulkuisia, mutta dajakit ovat kaivaneet kapeita vesiväyliä jokivarsilta syvemmälle metsiin ja liikkuneet niissä pienillä veneillä tai kävellen sadeja kuivakausien mukaan. Suosademetsien ekologia ja dajakkien kulttuuri ovat muodostaneet kokonaisuuden, joka on viime vuosikymmeninä osoittautunut äärimmäisen haavoittuvaiseksi. Aiemmin vain maltillisia ihmisten tekemiä muutoksia kohdannut alue tunnetaan nyt laajoista maastopaloista, jotka johtuvat soiden kuivatuksesta ja metsien hakkaamisesta. Nämä taas johtuvat yhä isompien toimijoiden saapumisesta alueelle. KALIMANTANIN suosademetsäalueet kokivat suhteellisen vähän muutoksia ennen Indonesian itsenäistymistä 1945. Alueen suosademetsät alkoivat menettää metsäpeittoaan 1960-luvulta lähtien, kun laajat valtion hyväksymät hakkuut etenivät alueille. Metsätuhojen tahti kiihtyi uudestaan 1990-luvulla presidentti Suharton masinoiman 1,1 miljoonan hehtaarin Mega Rice -riisinviljelyprojektin takia. Myös puuja plantaasiyrittäjät rynnivät alueelle sankoin joukoin. Öljypalmuplantaasit alkoivat pian jo muodostaa metsätuhojen suurimman syyn, palojen lisäksi. Viljelyyn kuivatetun turpeen nopea hajoaminen ja palot tekevät alueesta nyt yhden merkittävimmistä hiilidioksidipäästöjen lähteistä maailman laajuisesti. Maankäytön muutosta lisäsivät muualta Indonesiasta tulevien siirtolaisten asuttaminen: heille jaettiin perhekohtaisesti noin kaksi hehtaaria maata viljelyja asumiskäyttöön. Vaikeissa ja uusissa olosuhteissa köyhät siirtolaiset saattoivat raivata maata lisää. He olivat myös kysyttyä työvoimaa plantaaseille. Maankäytön muutos – eli tehostunut maanviljely tai suosademetsien muuttaminen plantaaseiksi – vaikuttaa 6
Pienviljelijöiden AHDINKO sankoin joukoin. Öljypalmuplantaasit alkoivat pian jo muodostaa metsätuhojen suurimman syyn, palojen lisäksi. Viljelyyn kuivatetun turpeen nopea hajoaminen ja palot tekevät alueesta nyt yhden merkittävimmistä hiilidioksidipäästöjen lähteistä maailman laajuisesti. Maankäytön muutosta lisäsivät muualta Indonesiasta tulevien siirtolaisten asuttaminen: heille jaettiin perhekohtaisesti noin kaksi hehtaaria maata viljelyja asumiskäyttöön. Vaikeissa ja uusissa olosuhteissa köyhät siirtolaiset saattoivat raivata maata lisää. He olivat myös kysyttyä työvoimaa plantaaseille. Maankäytön muutos – eli tehostunut maanviljely tai suosademetsien muuttaminen plantaaseiksi – vaikuttaa laajemmin kuin paikallisesti, koska suoalueet ovat olleet laajalle levittäytyviä ekologisia kokonaisuuksia. Erityisen kipeitä ovat kuitenkin paikalliset muutokset. Ennakoimattomat tulipalot ja tulvat ovat seurausta suo alueiden kuivattamisesta, kanavien rakentamisesta, uusien lajikkeiden tehokasvatuksesta ja metsien hakkaamisesta. KAHAYAN-JOEN varrella sijaitsevan kylän 2 700 asukasta olivat kokeneet paloja alueella jo vuodesta 1997 läh tien, mutta vuoden 2015 palot tuntuivat kaikkein pelottavimmilta. Liekit löivät korkealle, ja kipinät ja tulipesäkkeet levisivät maan alla ja pusikoissa ennalta-arvaamattomasti. Palojen sammutus saattoi onnistua, jos vierekkäisten maa-alueiden omistajat tekivät jatkuvaa yhteistyötä. Monet joutuivat nukkumaan paloalueiden läheisyydessä vahdissa kuukausikaupalla, ja onnettomuuksia sattui. Kytevä palo painui välillä syvälle turpeen sisään, ja toisinaan maaperä saattoi pettää jalkojen alta niin, että kumisaappaat tulivat täyteen hehkuvaa hiiltä. Ihmiset yrittivät saada pumpuilla ja letkuilla vettä turvemaata halkovista kanavista ja vesiväylistä, jotka olivat kuitenkin jo kuivuneet pitkän ja erittäin kuivan kauden aikana. Pahimmillaan näkyvyys oli savun takia vain muutamia metrejä. Kun maastopalot olivat riehuneet viikkoja, hallitus päätti puuttua asiaan lähettämällä alueelle sammutushelikopterin. Kopteri nosti vettä joesta, kuljetti sen metsäalueen ylle ja kumautti veden alas. Kyläläisten mukaan tämä pahensi tilannetta, sillä helikoptereiden aiheuttama tuulenpyörre levitti paloja puiden latvuksissa ja vesipommit sinkauttivat kipinät laajoille alueille. Alueen asukkaat jätettiin yksin tai tilannetta vain pahennettiin väärillä keinoilla. KYL ÄL ÄISET olivat yhdessä muiden tahojen kanssa jo aiemmin saaneet laillistettua noin 7 000 hehtaarin kylämetsäalueen, josta ei saa kaataa puuta ja jonka käyttö on rajoitettua. Tämä metsä paloi suurelta osin vuonna 2015. Palojen jälkeen ihmiset miettivät kuumeisesti, mitä viljellä asutuksen ja kylämetsän väliin jääneelle turvemaa-alueelle. Kaskiviljely oli kiellettyä palovaaran takia. Kumipuut puolestaan eivät ehtisi tuottaa kumia ennen uusien palojen leviämistä. Jotkut keksivät kasvattaa nopeasti kasvavia puulajeja teollisuuskäyttöön. Ajatuksena oli, että vaikka palot alkaisivat jälleen viiden vuoden päästä, puut ehdittäisiin hakata ennen sitä. Hallitus ehdotti osalle turvemaista pysyviä riisipeltoja ja toi koneet niitä raivaamaan. Paikalliset ihmiset ajattelivat toisaalta, että suoalueita täytyy palauttaa metsä alueiksi niin ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi kuin maastopalojen estämiseksi. Kyläläiset ehdottivat, että he voisivat muodostaa omia ”metsäryhmiä”. Jos he saisivat toiminnasta edes osan toimeentulostaan, he voisivat laittaa työhön aikaa ja energiaa. Jotkut olivat innostuneita myös drone-koptereista, joiden avulla voisi seurata ylhäältä laajojakin alueita ja näin huomata tulipalot. Ongelmaksi jää edelleen, kuka sammuttaa palot ja millä resursseilla. Kuka ottaa niistä vastuuta? Maastopalojen ehkäisemiseen tarvitaan myös viranomaisten ja alueilla toimivien yritysten panosta. Suosademetsien palauttaminen vaatisi sen, että moni syiset sosiokulttuuriset, yhteis kunta poliittiset, ja luonnontieteelliset seikat otettaisiin samanaikaisesti huo mioon ja ongelmakohtiin todella puututtaisiin. Anu Lounela toimii yliopistotutkija na ja tutkimusprojektien johtajana kehitysmaatutkimuksen ja sosiaali ja kulttuuriantropologian oppiai neissa Helsingin yliopistossa. -LIITE 6 7
LORD AP OCALYPS IS PUHDASTA VOIMAA BIODIESELISTÄ KUN SINUN PITÄÄ PÄÄSTÄ MAHDOTTOMIIN PAIKKOIHIN, LORD APOCALYPSIS VIE SINUT SINNE. MASSIIVISELLA 6,7L-MOOTTORILLA VARUSTETTU NELIVETO ON KUIN KOTONAAN PALMUÖLJYPLANTAASILLA, JOSTA SE SAAKIN VOIMANSA.
10 / 2018 • 29 Vähättely vie terveyden M ONESTI väitetään, että Suomessa olisi vain vähän rasismia. Viime keväänä julkistettu EUMIDIS-2-raportti kertoo toista: Saharan eteläpuolisesta Afrikasta tulevat maahanmuuttajat ja heidän jälkeläisensä kokevat Suomessa enemmän vihamotivoitunutta häirintää kuin missään muussa EUmaassa. Lääkärit Hibo Abdulkarim ja Siria Lemma korostavat, että rasismia ja erityisesti hienovaraista rasismia koetaan kaikilla yhteiskunnan alueilla. Silti rasismin kokemukset kielletään. ”Se on psyykkisesti kuormittava tekijä kenelle vain. Siinähän ajetaan ihminen kyseenalaistamaan oma mielenterveytensä”, Abdulkarim kuvailee rasismin kieltämisestä aiheutuvia ongelmia. Lausahdukset, kuten ”ai, onko Suomessa mielestäsi rasismia?”, tai väite, että henkilön rasismin kokemus oli vain huonoa tuuria, ovat rasismikokemusten vähättelyä. ”On hyvin haitallista, jos kokee, ettei tule kuulluksi itselleen merkityksellisessä asiassa tai että vaikea kokemus ja sen herättämät tuntemukset mitätöidään kuin niitä ei olisi olemassakaan”, Lemma sanoo. Tällöin ihminen ei myöskään voi tulla ymmärretyksi kokonaisuutena, johon kuuluvat paitsi yksilön identiteetti myös usein ulkoisten tekijöiden vuoksi kohdatut vaikeat kokemukset. Abdulkarim sanoo, että jokaisella meistä on tarve tulla kohdatuksi omana itsenään. Erityisen tärkeää se on mielenterveyspalveluissa. RASISMI ON MONELLA TAPA A yksilön mielenterveyttä kuormittava tekijä. Rasistinen syrjintä voi horjuttaa psyykkisen hyvinvoinnin tärkeitä tukipilareita esimerkiksi hankaloittamalla työn tai asunnon saantia. Rasismi ilmenee myös toiseuttamisena ja ulossulkemisena. Toiseuttamista ilmenee tilanteissa, joissa ihmistä pidetään ulkonäkönsä vuoksi ulkopuolisena, ei-suomalaisena. Sitä tapahtuu, kun uudelta tuttavuudelta kysytään, mistä hän on kotoisin, kun häntä puhutellaan englanniksi tai kun kehutaan hänen hyvää suomen kieltään, joka saattaa olla puhujan ainoa äidinkieli. Varsinkin nuorten identiteetin kannalta kuulumisen tunne on erittäin tärkeää, kun elämänvaiheeseen muutenkin kuuluu sen pohtiminen, kuka on ja minne kuuluu. Ulkomaalaistaustaiset myös kohdataan usein stereotypioiden kautta. Kokemus viiteryhmän edustajana olemisesta voi johtaa sekä yliettä alisuoriutumiseen. Kun poliittisessa keskustelussa maahanmuuttoa käsitellään enimmäkseen ongelmien kautta ja puheissa tehdään jakoa ”hyviin ja huonoihin maahanmuuttajiin”, voi se aiheuttaa paineita olla täydellinen. Virheitä ei ymmärretä inhimillisinä erehdyksinä vaan taustasta johtuvina seikkoina, jotka vaikuttavat koko ryhmän maineeseen. Myös kokemus jatkuvan tarkkailun alaisena olemisesta on stressaava. Stereotypiat voivat vaikuttaa ihmisten välisiin kohtaamisiin. Erityisen haitallisia ne ovat tilanteissa, joissa viranomaisen puoleen kääntyvä tulee kohdatuksi oletetun kulttuurin ja uskonnon edustajana, eikä ainutkertaisena yksilöllisenä ja inhimillisenä itsenään. Tällaiset kokemukset voivat aiheuttaa luottamuksen puutetta viranomaisiin, mikä taas tarkoittaa, että apua ei välttämättä haeta, vaikka sitä tarvittaisiin. ABDULKARIM JA LEMMA antavat ennen kaikkea yhden neuvon niille, jotka pohtivat omaa osuuttaan rasismissa: tunnista omat ennakkoluulosi. Tarvitaan myös lisää tietoa rasismin ilmenemismuodoista. Miten esimerkiksi hoitohenkilökunta pystyy tunnistamaan ennakkoluulojaan ja asenteitaan, jos ei ymmärretä, että rasismi on muutakin kuin kadulla tapahtuvaa huutelua? ”Ihmisen, joka hakee apua mielenterveydellisiin ongelmiin, ei pitäisi joutua todistelemaan kokemaansa todeksi tai luennoimaan rasismista”, Lemma muistuttaa. Abdulkarim rohkaisee mielenterveyttään pohtivia ja rasismia kokeneita hakemaan ammattilaisen apua. ”Jokaista huonoa kokemusta kohden löytyy varmasti parikymmentä hyvää kokemusta. Mielenterveyteen on tärkeätä panostaa, ja on hyvä muistaa, että mielenterveysongelmia voi tulla kenelle tahansa”, hän toteaa. Abdulkarim ja Lemma antavat neuvon myös heille, joiden läheinen on kokenut rasismia. ”Rasismi on yksi kuormittava tekijä muiden joukossa. Läheisen näkökulmasta ja hoitoon hakeutuessa tilanne on sama kuin jos ahdistus olisi eskaloitunut vaikkapa omaisen menetyksen, pitkittyneen työttömyyden tai muun sairauden vuoksi”, Abdulkarim sanoo. ”Ei kuitenkaan kannata sanoa, että ’me olemme Suomessa, etkö ole jo tottunut siihen’, tai ’ehkä hänellä oli vain huono päivä, ei hän varmaankaan tarkoittanut sitä’. Älä mitätöi toisen kivuliasta kokemusta”, Lemma lisää. Rasismin ja terveyden yhteyksistä • Shadia Raskin väitöskirjatutkimuksen mukaan koettu syrjintä on yhteydessä fyysiseen ja psyykkiseen terveyteen. Epäsuora syrjintä on yleisempää kuin kokemukset avoimesta syrjinnästä, kuten nimittelystä tai uhkailusta. • Etninen profilointi sekä syrjintä koulutuksessa, terveydenhuollossa ja työmarkkinoilla ovat esimerkkejä rakenteellisesta rasismista. Rakenteellisen ja arkipäivän rasismin kokemusten kasautuminen vaikuttaa koko elämään. • Lisätietoa mielenterveyteen liittyvissä asioissa muun muassa osoitteessa mielenterveystalo.fi. Lääketieteen tohtori Siria Lemma ja lääkäri Hibo Abdulkarim toivovat, että rasismi tunnistetaan mielenterveyden häiriöille altistavana stressitekijänä. Lemma ja Abdulkarim erikoistuvat Helsingin yliopistollisessa sairaalassa psykiatriaan. Rasismi kuormittaa mielenterveyttä. Entisestään mielenterveyttä kuormittaa se, kun rasismin olemassaoloa ei tunnusteta. TEKSTI JA KUVA ELLA ALIN Artikkeli
30 • 10 / 2018 Filosofi Sara Heinämaan mukaan ideat asettavat tosiasiat oikeisiin mittasuhteisiin. Ne tarjoavat vaihtoehtoja todellisuudelle ja toimivat kriittisen ajattelun työkaluna. TEKSTI SARA HEINÄMAA KUVA NINNI KAIRISALO Aineettom an voima Essee N YKYSUOMALAINEN ei ole taipuvainen sitoutumaan ideoihin muuten kuin satujen, tarinoiden ja pelihallien puitteissa. Ideoiden tavoittelu sallitaan kyllä lapsille, haaveilijoille ja tuotantotoimistojen ja ajatushautomojen valopäille. Mutta kouluissa ja kunnissa, työpaikoilla ja valtionhallinnossa tällaisiin pyrkimyksiin ei hukata aikaa eikä resursseja. Suomalainen anti-idealismi johtuu pitkälti siitä, että ideat käsitetään aineettomiksi olioksi, jotka sijoittuvat jonkinlaiseen ylimaalliseen ”ulottuvuuteen”, kauas reaalimaailmasta. Ajatus aineettomuudesta saa kuvittelemaan ideat haamujen ja pilvien kaltaisiksi muodostelmiksi, jotka ovat vain osittain tai ajoittain materiaalisia. Toisaalta ideat käsitetään meillä helposti myös ihmismielen konstruktioiksi, todellisuuspakoisiksi pilvilinnoiksi tai ideologioiksi. TÄMÄ ON VÄ ÄRINKÄSITYS. Ideoiden aineettomuus ei merkitse vajaata materiaalisuutta vaan materiaalisuuden kokonaisvaltaista puuttumista. Oikeudenmukaisuuden ja kauneuden ideat ovat toisin sanoen aivan erilaisia seikkoja kuin höyrystyvät nesteet, hajanaiset ajatukset ja ideologinen sumutus. Kun ideat käsitetään johdonmukaisesti ei-materiaalisiksi olioiksi tai muodoiksi, tulee selväksi, etteivät ne sijoitu aikaan eivätkä tilaan. Niitä ei rajaa sen enempää syntyhetki kuin vaikutusalue, vaan ne kulkeutuvat ja välittyvät aikakaudesta ja kulttuurista toiseen. Silti ideaaliset muodot ilmenevät aineessa ja ideaaliset päämäärät ohjaavat fyysistä toimintaamme. Kauneus esimerkiksi näyttäytyy kaikissa kauniissa asioissa, yhtä lailla henkeäsalpaavissa maisemissa kuin rakastetun kasvoissa. Oikeudenmukaisuus puolestaan manifestoituu oikeamielisissä teoissa, reiluissa sopimuksissa sekä kohtuun ja armon jalostamassa yhdenvertaisuudessa. Jopa aivan arkinen värin idea, vaikkapa punaisen, ilmenee lukemattomissa konkreettisissa muunnelmissa: palokärjen takaraivossa, ladon mullatussa seinässä, verisessä lihassa, pysähtymismerkeissä, vallankumouslipussa ja kardinaalien kaavuissa. Jotta tajuaisimme ideoissa piilevän voiman, on meidän pyrittävä ymmärtämään niiden erityislaatuista suhdetta todellisuuteen ja omiin konkreettisiin tekoihimme. IDEOIDEN TÄRKEIN VAHVUUS on se, että ne vastustavat todellisuuden pakottavuutta ja auttavat käsittämään reaalisen vain yhdeksi mahdollisuuksista. Kun siirrymme tutkimaan vallitsevia asiaintiloja ideaalisella tasolla, voimme verrata niitä aivan toisenlaisiin asiaintiloihin. Valtion idea esimerkiksi paljastaa, että tällä hetkellä vallitsevat valtiomuodot eivät ole ainoita valtiollisen elämän mahdollisuuksia. Vakiintuneiden valtiotyyppien ohella valtion idea sisältää kaikki historialliset valtiot mutta lisäksi kokonaan fiktiiviset hallintojärjestelmät – niin utooppiset kuin dystooppiset. Tämän kokonaisuuden jäsentämiseksi eivät riitä vain Marxin, Arendtin ja Foucault’n illuusiottomat teoriat eivätkä myöskään Humen ja Baconin utooppiset tutkielmat; yhtä tärkeitä oppaita ovat Kafkan ja Atwoodin kaunokirjalliset kauhukuvat. Kun vertaamme käsillä olevaa todellisuutta idean avaamaan mahdollisuuskenttään, vapaudumme ajatuksesta, että vallitsevat asiaintilat olisivat väistämättömiä. Ideoiden ajatteleminen auttaa toisin sanoen asettamaan tosiasioiden kiistämättömyyden oikeisiin mittasuhteisiin. KAIKKI IDEAT eivät ole aistimellisia ideoita kuten punainen, ja monet poikkeavat myös eettisistä ja poliittisista periaatteista. Olennaista on erottaa kolme muuta ideatyyppiä: käyttöesineiden muodot, matemaattiset rajaarvot ja kutsumukselliset ideat. Näiden kolmen suhde materiaaliseen todellisuuteen on toisenlainen kuin aistimellisten ideoiden, mutta se poik
10 / 2018 • 31 Aineettom an voima keaa myös tavasta, jolla eettiset ja poliittiset periaatteet motivoivat konkreettisia tekojamme. Kaikkia kolmea lisätyyppiä luonnehtii täydellisyys. Niin käyttöesineiden muodot, matemaattiset raja-arvot kuin kutsumukselliset ideat ohjaavat meitä parantamaan suorituksiamme, tosin eri tavoin. Erottamalla erilaisia parantamisen ja täydellistämisen menetelmiä, voimme ymmärtää, miten hyvin eri ideat säätelevät toimintaamme ja elämäämme. On eri asia hioa epätasaisen pöydän pinta lakkaamista varten kuin mielessään kuvitella, että pintaa voi periaatteessa hioa loputtomiin ja näin saada aikaan tasaisemman levyn kuin lasipöydässä. Molemmat menetelmät – sekä hiominen että pelkkä kuvittelu – tuottavat ideaalisen muodon, mutta näin saavutetut ideat poikkeavat toisistaan. Hiomisen tuloksena syntyy entistä parempi käyttöesine, kuvittelun tuloksena päädymme täydelliseen pintaan. Esineen päälle voi asettaa kirjoja ja muita tavaroita, täydellisen pinnan päälle ei voi asettaa mitään. Täydellinen pinta ei synny haaveilun eikä minkä tahansa mielikuvituksen tuloksena. Pinnan aikaansaamiseksi on sovellettava erityistä ajatusmenetelmää. Poistamme pinnasta kuvitteellisesti siivun kerrallaan, mutta joka kerta edellistä siivua puolet ohuemman. Koska jokainen puolitettu viipale sallii periaatteessa puolituksen, voimme jatkaa hanketta loputtomiin ja jatkuvasti parantaa pinnan tasaisuutta. Kaikki tämä tapahtuu teoreettisesti: siivun käytännöllinen puolittaminen muuttuu nimittäin vaikeaksi jo millin osien kohdalla. Täydellinen pinta häämöttää tällaisen metodisen ajattelun tavoittamattomana rajana. Epäkäytännöllisyydestä huolimatta äärettömän tasainen pinta ohjaa meitä konkreettisten pintojen arvioimisessa ja manipulaatiossa. Tällaisia äärettömyysideoita ovat niin matemaattiset ideat kuin myös taloustieteellinen ajatus täydellisesti rationaalisesta kuluttajasta, joka yhä tarkemmin kalkyloi panostuksia ja tuloksia. Kukaan meistä ei ole täydellinen kuluttaja, eikä kukaan koskaan muutu sellaiseksi. Silti idea ohjaa taloudellista toimintaa kouluissa, kunnissa, työpaikoilla ja valtionhallinnossa. TÄYDELLISYYSIDEAT toimivat ohjenuorina myös kasvatuksessa ja politiikassa. Valistusfilosofi Jean-Jacques Rousseaun kuvaama ideaalinen opetusprosessi auttaa hahmottamaan suomalaisen koulujärjestelmän heikkouksia Pisa-sumutuksen takaa. Vastaavasti saksalaisfilosofi Jürgen Habermasin ideaalisen puhetilanteen käsite paljastaa vinoutumia päätöksentekoprosesseissamme valtiohallinnosta ja kuntatasolta aina kansalaistoimintaan ja vapaaehtoistyöhön. Täydellisyysajattelu tarjoaa perustan kriittiselle ajattelulle, vaikka ideoita ei tuoteta – eikä voida tuottaa – hyödyn vuoksi. Kriittisessä ajat telussa, kansalaistoiminnassa ja monissa ammateissa toteutettu kutsumuksellinen ideaalisuus eroaa kuitenkin merkittävässä suhteessa niin raja-arvojen kuin käyttöesineiden ideaalisuudesta. Aktivisti, joka seuraa esimerkiksi Mahatma Gandhin tai Martin Luther Kingin ideaalia, ei muutu päivä päivältä yhä enemmän Gandhin tai Kingin kaltaiseksi. Hän ei toista ihanteensa tekoja eikä tekotyyppejä, eikä hän pyri yhä tarkemmin ja varmemmin samaan kuin edeltäjänsä. Tehtävä on kokonaan toinen. Aktivisti joutuu etsimään ratkaisuja kokonaan uusissa, ennakoimattomissa tilanteissa. Ihanne palvelee valonlähteenä, joka auttaa häntä hahmottamaan omat ainutkertaiset toimintamahdollisuutensa tässä ja nyt. Poliittinen ideaali on siis johtotähti, ei tavoite eikä raja-arvo. KAIKKI POLIITTISEN ja eettisen toiminnan ideaalit luovat yhdessä valoa erääseen erityiseen toimintamahdollisuuteen. Tämä on itsekritiikki. Valaistessaan mahdollisuuksiemme koko kenttää ihanteet osoittavat, että parannusja täydellistämistoimet voi suunnata ympäristöstä ja toisista ihmisistä myös omaan itseen. Kyseenalaisiksi eivät tällöin asetu maailman tila tai toisten valinnat vaan oman toiminnan erinomaisuus. Kirjoittaja on filosofian professori ja Suomen Akatemian akatemiaprofessori Jyväskylän yliopistossa. Tuotannossaan hän selvittää sukupuolen, tunteiden ja normien kokemuksellisia ehtoja. ”IDEOIDEN TÄRKEIN VAHVUUS ON SE, ETTÄ NE VASTUSTAVAT TODELLISUUDEN PAKOTTAVUUTTA JA AUTTAVAT KÄSITTÄMÄÄN REAALISEN VAIN YHDEKSI MAHDOLLISUUKSISTA.” TARJOLLA PIENIA JA SUURIA KOKEMUKSIA VAPAAEHTOISILLE TULE MUKAAN Kehitysvammaiset nuoret ja aikuiset tarvitsevat luotettavaa seuraa vapaa-ajalleen. Lämpimästi tervetuloa porukkaan! Löydä oma tapasi toimia osallistumalla 21.1., 23.1. ja 2.2.2019 järjestettävään koulutukseen. Lisätietoja: veera.hietanen@kvtuki57.fi tai p. 040 160 9017. Nyt hanaa! Kohti uusia kokemuksia Tyyli on VAPAA! .. www.kvtuki57.fi www.kvtuki57.fi/vapari Elämä pois autopilotilta!
D helsinki documentary film festival 28.1.-3.2. 2019 docpointfestival.fi An dre w No rm an An na Tho rval dsdo ttir Antti Auvinen Ashley Fure Bruno Mant ovan i Bryc e Des sne r Cla ude Viv ier Da níe l Bja rna so n Da vid La ng Do nn ac ha De nn eh y En no Po pp e Fra nk Za pp a Ja y Sc hw art z Jo hn Ca ge Ju ha T. Ko skin en Juh ani Nuo rvala Liisa Hirs ch Lou is And rie sse n Mag nus Lin dbe rg Mat the w Whi tta ll Max Ric hte r Mi nn a Le ino ne n Mi re la Ivi ?e vi? M or to n Fe ld m an Ni co le Li zé e Pa av o Ko rp ija ak ko Pi er re Bo ul ez Sa m i Kl em ol a Sa ra h Ne m ts ov Ty on da i Br ax to n TUTUSTU KOKO OHJELMAAN OSOITTEESSA www.tieteenpaivat.fi VAPAA PÄÄSY VIISI PÄIVÄÄ JA YKSI YÖ TIEDETTÄ! VOIMAN KAUPPA Antti Kalakivi PERINTÖ 4/2018 TOUKOKUU | VOIMA.FI Ina Mikkola mediassa kasvanut 8/2018 LOKAKUU | VOIMA.FI koomikko lindström Kauanko politiikalle voi nauraa? Jenni Holma, Veera Järvenpää ja Kaisu Tervonen NÄKYMÄTÖN SUKUPUOLI Timo Kalevi Forss ja Aiju Salminen MITÄ ON PUNK? 21 € SIS. POSTIKULUT 20 € SIS. POSTIKULUT 35 € + POSTIKULUT 39 € + POSTIKULUT VOIMAN TILAUS 10 numeroa Tilaukset kauppa.voima.fi, tilaukset@voima.fi tai 044 238 5109 20 € SIS. POSTIKULUT 42 € + POSTIKULUT SILKKIMAKUUPUSSIT T-PAIDAT
An dre w No rm an An na Tho rval dsdo ttir Antti Auvinen Ashley Fure Bruno Mant ovan i Bryc e Des sne r Cla ude Viv ier Da níe l Bja rna so n Da vid La ng Do nn ac ha De nn eh y En no Po pp e Fra nk Za pp a Ja y Sc hw art z Jo hn Ca ge Ju ha T. Ko skin en Juh ani Nuo rvala Liisa Hirs ch Lou is And rie sse n Mag nus Lin dbe rg Mat the w Whi tta ll Max Ric hte r Mi nn a Le ino ne n Mi re la Ivi ?e vi? M or to n Fe ld m an Ni co le Li zé e Pa av o Ko rp ija ak ko Pi er re Bo ul ez Sa m i Kl em ol a Sa ra h Ne m ts ov Ty on da i Br ax to n TUTUSTU KOKO OHJELMAAN OSOITTEESSA www.tieteenpaivat.fi VAPAA PÄÄSY VIISI PÄIVÄÄ JA YKSI YÖ TIEDETTÄ! VOIMAN KAUPPA Antti Kalakivi PERINTÖ 4/2018 TOUKOKUU | VOIMA.FI Ina Mikkola mediassa kasvanut 8/2018 LOKAKUU | VOIMA.FI koomikko lindström Kauanko politiikalle voi nauraa? Jenni Holma, Veera Järvenpää ja Kaisu Tervonen NÄKYMÄTÖN SUKUPUOLI Timo Kalevi Forss ja Aiju Salminen MITÄ ON PUNK? 21 € SIS. POSTIKULUT 20 € SIS. POSTIKULUT 35 € + POSTIKULUT 39 € + POSTIKULUT VOIMAN TILAUS 10 numeroa Tilaukset kauppa.voima.fi, tilaukset@voima.fi tai 044 238 5109 20 € SIS. POSTIKULUT 42 € + POSTIKULUT SILKKIMAKUUPUSSIT T-PAIDAT
34 • 10 / 2018 Tutkijat pohtivat journalismin mahdollisuuksia surrealistisessa maailmassa, jossa fiktio voittaa realismin. TEKSTI IIDA SIMES KUVA NINNI KAIRISALO KUN TOIMITTAJISTA TULI KANSAN VIHOLL ISIA Artikkeli T IEDOTUSVÄLINEET ja talouselämä vauhdittivat Donald Trumpin nousua Yhdysvaltojen presidentiksi. Vuonna 2016 miljoonat kyyniset kansalaiset antoivat äänensä multi miljoonääriksi itsensä brändänneelle henkilölle, joka esiintyi köyhän työväenluokan pelastajana. Hän voitti ratkaisevissa osavaltioissa ja tuli valituksi presidentiksi, vaikka sai 2 900 000 ääntä vähemmän kuin loppusuoralla vastaehdokkaana ollut demokraattipuo lueen Hillary Clinton. Kirjailija-aktivisti Nao mi Kleinin mielestä il miön sylttytehdas on 1980-luvulla Ronald Reaganin presidenttikaudella, jolloin talouden sääntelyä purettiin. Uusi systeemi ”periaatteessa laillisti lahjonnan ja sai valtavat summat virtaamaan yrityksiltä politiikkaan”, kertoo Klein teoksessaan Kun ei ei riitä (Into 2018). Yhdysvaltalais-kanadalainen Klein syyttää tiedotusvälineitä Trumpin epärehellisen kampanjan onnistumisesta. Vaalitulos oli ”valtavan fiktion voitto”, ja Klein vertaa Trumpin johtamistyyliä tositelevisioshow’hun, ”joka on kasvanut niin valtavaksi, että se on kyennyt nielaisemaan sisäänsä maailman mahtavimman valtionhallinnon”. TRUMPIN SA AMIEN tosi-tv-oppien mukaan ”häikäilemätön valehtelu on erottamaton osa pomon roolia”, lataa Klein. ”Kylmät tosiseikat eivät päde Donald Trumpin maailmassa. Kyse ei ole niinkään yhdestä valtavasta valheesta kuin jatkuvasta totuuden vääristelystä.” Helsingin yliopiston viestinnän professori Esa Väliverrosen mielestä yhdysvaltalaismedia on kyllä tehnyt paljon virheitä Trumpin kanssa. ”Ennen kaikkea se on palvellut Trumpia kiinnittämällä häneen aivan liian paljon huomiota. Tämä näkyi varsinkin ennen vaaleja mutta myös vaalien jälkeen. Trump on kääntänyt kriittisen julkisuuden omaksi käyttövoimakseen ja onnistunut puhuttelemaan sillä kannattajiaan luoden samalla journalismin vastaista mielialaa.” Presidentti haukkuu journalisteja ”kansan vihollisiksi”. Poliittisissa ko kouk sissa toimittajat istuvat kokoushal lien peräosassa turvaaitojen takana, ja yleisö pilkkaa heitä buua ten ja huutaen ”valeuutisia!”. Janne Seppänen on tiedotusopin professori Tampereen yliopistolla. Hänen erikoisalojaan ovat visuaalinen journalismi ja psykoanalyyttiset teoriat. Mitä mieltä hän on toimittajista rakennetuista viholliskuvista? ”Trump kertoo kannattajiaan puhuttelevan totuuden!” kuittaa Seppänen. ”Monet hänen äänestäjistään voivat kokea median vihollisekseen, koska se ei kyennyt vaalien alla ennakoimaan heidän tuntojaan.” Seppäsen mukaan ”vain idiootti” tulkitsee toimittajat kansan vihollisiksi, eikä hän usko Trumpinkaan ajattelevan niin. Silti uskomattoman moni ilmeisesti on idiootti, sillä toimittajiin kohdistuvat uhkaukset ovat Yhdysvalloissa kasvaneet ja heitä vastaan on hyökätty väkivalloin. Journalistit eivät enää voi luottaa siihen, että heidän roolinsa vallan kommentoijana ja joskus jopa kontrolloijana on tärkeä ja arvostettava Yhdysvaltojenkin johtajien mielestä. Presidentti Trump on jopa avoimesti suosinut toimittajiin kohdistuvaa väkivaltaa. Kun republikaanipoliitikko, multimiljonääri Greg Gianforte paiskasi painiotteella Guardianin toimittajan lattiaan, Trump iloitsi, miten vain harva osaa painiheiton ja miten Gianforte on siis miehistä parhaimpia. Edes monet totalitaarisempien valtioiden johtajat eivät näytä kykenevän yhtä räikeisiin kommentteihin. Toimittajien kesken puhutaan, että nykymenossa on surrealistisia piirteitä. Voiko journalismi selviytyä aikana, jossa moni pitää valehtelua ja öykkäröintiä hyveenä? ”En usko, että journalismin kannattaa luopua perinteisistä ideaaleistaan: yhteiskunnan kriittisestä läpivalaisusta ja poliittisen keskustelun välittämisestä”, vastaa Väliverronen. ”Mutta huomiotalouden logiikan kanssa sillä on selvästi opettelemista.” SEPPÄSEN MIELESTÄ toimittajien pitäisi pohtia, ”miten uutisoida Trumpista ilman, että tukee Trumpin agendaa”. Sama pätee muihinkin poliitikoihin. Jos skandaalit ovat poliitikon polttoainetta, liekkeihin ei kannata heittää bensaa. Näin media ehkä teki tarttuessaan esimerkiksi ”työmies Putkosena” tunnetun perussuomalaisten puoluesihteerin väitteeseen tuulivoimaloiden lähellä räjähtelevistä lepakoista.
10 / 2018 • 35 KUN TOIMITTAJISTA TULI KANSAN VIHOLL ISIA ”Sinäkin käytit ‘työmies’-sanaa”, naurahtaa Seppänen saadessaan Voiman kiinni perussuomalaisten agendan edistämisestä kutsumalla puoluevirkailijaa tämän itselleen antamallaan leikkisällä nimityksellä. Janne Seppänen on kirjoittanut blogiinsa ”saippuakoodista”. Saippuakoodin lanseerannut tutkija Ien Ang tarkoittaa sillä televisiosarjojen katsojien ristiriitaista ajatusta siitä, että vaikka kauniista ja rikkaista ihmisistä kertova sarja on epärealistinen, emotionaalisesti siihen voi samaistua. ”Mediatutkijoilla on paljon tabuja, mutta kenties suurin niistä on kielto sanoa yleisöjä tyhmiksi ja sivistymättömiksi. [--] Nämä taavit muodostavat maailmankuvansa lukemalla seiskoja, seuraamalla sanavarastorajoitteisen formulakuskin edesottamuksia ja katsomalla tosi-tv:n rimanalituksia. He eivät kykene eivätkä edes halua erottaa todellista maailmaa omista mielikuvistaan ja tunteistaan. Heille totuus on se, mikä tuntuu hyvältä eikä uhkaa mukavuusalueen rajoja. Tätä totuutta puolestaan uhkaa kaikki se, mikä estää lillumisen oman tietämättömyyden auvoisassa kymessä. Ku vioon kuuluu nauraa kaiken maailman dosenteille – sivistykselle, tiedolle ja oppineisuudelle ylipäätään”, Seppänen toteaa. SEPPÄNEN ON HUOLISSAAN ihmiselle luontaisista kiistämisen mekanismeista ja kertoo esimerkin, miten natsiSaksan keskitysleirien vieressä asuvat tiesivät leireistä, jopa haistoivat ne päivittäin, mutta käyttäytyivät kuin niitä ei olisikaan. Ilmastonmuutos on tällainen herkästi kiistettävä asia. Seppänen painottaa kiistämisen tapahtuvan syvällä psyyken tasolla, eikä tarkoita heitä, jotka eivät usko tai myönnä ilmaston olevan kriisissä. ”Kaikki tietävät, mikä ilmastonmuutos on. Mutta helvetin iso joukko ei halua tietää, mikä se on.” Esa Väliverronenkin on pohtinut tätä. ”Minua kiinnostaa ympäristöasioissa miettiä, miten tietoisuus muuttuu käyttäytymisen muutokseksi.” Professoreiden mielestä ilmastonmuutosjournalismi vaatii terävöittämistä, koska kokonaisuus on hukassa. Lehdessä voi olla juttuja sekä ilmastokokouksista ja toimista lämpötilan nousun hillitsemiseksi että ilmastolle tuhoisasta kulutuksen nostamisesta kauppakeskusten tai verkkokaupan avulla. Seppänen haastaa pohdintaan ”Saippuakoodin voitto” -blogauksen lopuksi: ”Tutkijoiden pitäisi varmaan myös käydä julkista keskustelua mediasisältöjen tasosta. Kutsuvatko sisällöt ihmisiä kohtaamaan maailman ongelmat? Vai rohkaisevatko ne todellisuuden torjuntaan ja oman mukavuusalueen vartiointiin – viime kädessä kaikkeen vieraaseen kohdistuvan vihan voimalla?” Hommaa ei kannata jättää vain tutkijoille. Lukijoiden ja toimittajienkin kannattaa keskustella sisällöistä. ”EN USKO, ETTÄ JOURNALISMIN KANNATTAA LUOPUA PERINTEISISTÄ IDEAALEISTAAN: YHTEISKUNNAN KRIITTISESTÄ LÄPIVALAISUSTA JA POLIITTISEN KESKUSTELUN VÄLITTÄMISESTÄ”
200 lehteä maailman avartamiseen. Tutustu ja tilaa omasi! KULTTUURI-, MIELIPIDEJA TIEDELEHTIEN LIITTO KULTTI RY. WWW.KULTTIKISKA.FI • KULTTI@KULTTI.NET • 044 755 5158 KULTTIKISKA.FI Uteliaiden ihmisten digitaalinen lehtikioski FILMIHULLU Suomen vanhin ja paras elokuvalehti! Nyt jo 50 vuotta eikä suotta! Joka numerossa kirjan verran täyttä asiaa. Tilaa itselle tai lahjaksi osoitteesta filmihullu.fi 6 numeroa vuodessa, hinta 49,90 € Opiskelijat 44 €, ulkomaille 62 € info@filmihullu.fi www.filmihullu.fi SÄRÖ Ytimestä marginaaliin. Suomen kansainvälisin kulttuurilehti. Tilaa 160-sivuinen Tšekki-numero itsellesi tai lahjaksi -tai koko vuosikerta. 4 numeroa vuodessa kestotilauksena 25 euroa (jäsenille 15 euroa). Jäsenmaksu 24 euroa. Jäsenetuna Oder-residenssin käyttö Saksan ja Puolan rajalla joen ääressä (1h Berliinistä). saro.tilaukset@gmail.com www.sarolehti.net/tilaukset ANANDA Suomen luetuin joogalehti on uudistunut! Entistä kätevämmän kokoisen lehden sivuilla puhutaan kevyttä ja raskasta asiaa joogasta ja meditaatiosta sekä tutustutaan mielenkiintoisiin joogeihin Suomessa ja ulkomailla. 4 numeroa vuodessa 25/30 euroa. toimitus@anandalehti.fi www.anandalehti.fi SUOMEN LUONTO Luonnonystävän lehti kertoo ajankohtaiset luonnon tapahtumat ja taustat päivän ympäristökysymyksiin. Tilaus on lahja luonnolle, sillä lehden tuotot käytetään Luonnonsuojeluliiton työhön. Tutustu nyt: 15,90 € / 3 numeroa. Tilaukset: www.suomenluonto.fi/lehtitilaus Irtonumero Lehtipisteistä 9,50 €. SELKOSANOMAT Selkosanomat on selkokielinen uutislehti. Selkosanomia on helppo lukea! Lehti ilmestyy kaksi kertaa kuukaudessa. Vuositilaus: 20 nroa 25 € / vuosi, ulkomaille: 37 € /vuosi. Kestotilaus: 22 € / vuosi, ulkomaille: 34 € /vuosi Tilaa: tilaa-selkosanomat.fi, lehtilaukset@ kvl.fi, prenumerera-ll-bladet.fi Lue: www.selkosanomat.fi Läs: www.ll-bladet.fi LAPSEN MAAILMA Tilaa Lastensuojelun Keskusliiton mainio kuukausilehti! Saat ennakkoluulotonta ja painavaa tietoa lasten ja perheiden arjesta. Kuuntele myös upouutta Kirjanmerkkipodcastiamme lehden verkkosivuilla, Spotifyssa tai Applen Podcasts-sovelluksessa. Siinä pääsevät ääneen lapset ja nuoret! 76 e (kesto), 88 e (12 kk), 59,50 e (6 kk), 58 e (12 kk opiskelijat) www.lapsenmaailma.fi YDIN Ydin on niille, joille väkivallattomuus ja vastuu maailmasta ovat intohimo. Tsekkaa sivumme www.ydinlehti.fi, tilaa oma lehtesi printtinä tai digitaalisena. Tee meille myös palvelus, kysy Ydin-lehteä kirjastostasi. Mielipideja kulttuurilehtiä tarvitaan. 4 numeroa vuodessa. Vuositilaushinta 35/28/20 euroa. Irtonumero 9 euroa Tilaukset: ydin@ydinlehti.fi www.ydinlehti.fi KULTTUURIVIHKOT Vasemmistohenkinen kulttuurilehti. Sivistystä ja solidaarisuutta jo vuodesta 1973. 6 numeroa vuodessa. Kestotilaus 44 e / vuosi, määräaikainen 51 e / vuosi. Tarjous: Ensimmäiset puoli vuotta vain 16,90 e (kesto). tilaus@kulttuurivihkot.fi / (09) 4114 5369 www.kulttuurivihkot.fi KRISTOSOFI – totuudenetsijöiden aikakauslehti. Aseettoman elämäntavan, ihmisyysmoraalin ja mestariviisauden välittäjä. Jälleensyntymisestä, karmasta, ihmisen kuolemattomuudesta kiinnostuneille. I0 numeroa / vuosi / 25 euroa Irtonumero 5 euroa. www.kristosofi.fi Uusille tilaajille 15 euroa koko vuosi! Tilaukset: anja.kesavuori@gmail.com puh. 050 3697 534 TAKOJA Yhteiskunnallista ulottuvuutta omaava antroposofinen kulttuurilehti, jossa keskipisteessä on ihminen ruumiillisena, sielullisena ja henkisenä moninaisuutena. Neljä laajaa numeroa vuodessa, 39 euroa. Tilaukset: takoja@nic.fi www.antropos.fi VAPAA AJATTELIJA Sekulaarin kulttuurin, ihmisten yhdenvertaisuuden, uskonnon ja katsomuksen vapauden, tiedepohjaisen maailmankuvan, kriittisen ja rationaalisen ajattelun sekä humanismin äänenkannattaja. Julkaisija Vapaa-ajattelijain Liitto ry on uskonnottomien edunvalvonta-, ihmisoikeusja kulttuurijärjestö. Ilmestyy neljä numeroa vuodessa; http://vapaa-ajattelijat.fi/va-lehti; tilaushinta 30 euroa, val@vapaa-ajattelijat.fi YLIOPISTO Yliopisto-lehti esittelee viimeisimmät tutkimukset, ajattomimmat analyysit, tietävimmät tutkijat ja ihastuttavimmat ilmiöt. Mullan alta avaruuteen, kaikille kiinnostuneille. Tiedettä rakkaudella Helsingin yliopistosta. Kestotilaus (10 nroa) 45 e, opiskelijoille 22 e. Tutustumistilaus (5 nroa) 15 e. Tilaukset: helsinki.fi/fi/tilaa-yliopisto-lehti LIBERO Nuorelle, jota kiinnostaa politiikka, aktivismi ja kulttuuri! Vuodessa 4 numeroa / 20 euroa. Maksutta Vasemmistonuorten jäsenille. Näytetilaus myös alle 30-vuotiaille koululaisille/ opiskelijoille/työttömille. liberolehti.fi ELÄINTEN YSTÄVÄ Eläinsuojelun erikoislehti eläinten ystäville. Lehdessä käsitellään ajankohtaisia asioita eläinten hyvinvoinnista Suomessa ja muualla maailmassa. Artikkelit kattavat eläinsuojelun koko kirjon al kaen ruohonjuuritasolta aina yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen saakka. 4 numeroa vuodessa 33 euroa Tilaukset sey@sey.fi Joulalahjaksi kulttuuria? Musiikkia? Scifiä? Sosiaalialaa? Mikä aihe ikinä kiinnostaakaan, siihen löytyy Kulttikiskasta todennäköisesti sopiva lehti tyydyttämään lukemisen nälkää! Parin sadan lehden joukko kattaa aiheita luonnosta taiteeseen ja sarjakuvista yhteiskuntaan. Tilaa itsellesi tai lahjo läheistä mieltä avartavalla lehtikokemuksella – tutustu eri lehtiin Kulttikiskassa! TIEDONANTAJA Lue lehti, joka toimii kanssasi työväen, sorrettujen, rauhan ja ympäristön puolesta! Tiedonantaja yhdistää teorian ja taistelun kerran kuukaudessa kotiin kannettuna ja digilehtenä. Tilaushinta 12kk 95 / 70 eur (työttömät ja opiskelijat), irtonumero 8 eur. Tilaukset www.tiedonantaja.fi ja (09) 774 3810 NIIN & NÄIN Neljästi vuodessa ilmestyvä niin & näin on monitieteinen asiantuntijafoorumi, taidekylläinen kulttuurimakasiini ja yhteiskuntakriittinen debattiareena. Tutustu vaihtuviin teemoihin, avoimiin verkkosisältöihin ja juttuarkiston aarteisiin osoitteessa: www.netn.fi Paperilehti kotiin kannettuna 48 € vuodessa. www.netn.fi/lehti/kestotilaus tilaukset@netn.fi
200 lehteä maailman avartamiseen. Tutustu ja tilaa omasi! KULTTUURI-, MIELIPIDEJA TIEDELEHTIEN LIITTO KULTTI RY. WWW.KULTTIKISKA.FI • KULTTI@KULTTI.NET • 044 755 5158 KULTTIKISKA.FI Uteliaiden ihmisten digitaalinen lehtikioski FILMIHULLU Suomen vanhin ja paras elokuvalehti! Nyt jo 50 vuotta eikä suotta! Joka numerossa kirjan verran täyttä asiaa. Tilaa itselle tai lahjaksi osoitteesta filmihullu.fi 6 numeroa vuodessa, hinta 49,90 € Opiskelijat 44 €, ulkomaille 62 € info@filmihullu.fi www.filmihullu.fi SÄRÖ Ytimestä marginaaliin. Suomen kansainvälisin kulttuurilehti. Tilaa 160-sivuinen Tšekki-numero itsellesi tai lahjaksi -tai koko vuosikerta. 4 numeroa vuodessa kestotilauksena 25 euroa (jäsenille 15 euroa). Jäsenmaksu 24 euroa. Jäsenetuna Oder-residenssin käyttö Saksan ja Puolan rajalla joen ääressä (1h Berliinistä). saro.tilaukset@gmail.com www.sarolehti.net/tilaukset ANANDA Suomen luetuin joogalehti on uudistunut! Entistä kätevämmän kokoisen lehden sivuilla puhutaan kevyttä ja raskasta asiaa joogasta ja meditaatiosta sekä tutustutaan mielenkiintoisiin joogeihin Suomessa ja ulkomailla. 4 numeroa vuodessa 25/30 euroa. toimitus@anandalehti.fi www.anandalehti.fi SUOMEN LUONTO Luonnonystävän lehti kertoo ajankohtaiset luonnon tapahtumat ja taustat päivän ympäristökysymyksiin. Tilaus on lahja luonnolle, sillä lehden tuotot käytetään Luonnonsuojeluliiton työhön. Tutustu nyt: 15,90 € / 3 numeroa. Tilaukset: www.suomenluonto.fi/lehtitilaus Irtonumero Lehtipisteistä 9,50 €. SELKOSANOMAT Selkosanomat on selkokielinen uutislehti. Selkosanomia on helppo lukea! Lehti ilmestyy kaksi kertaa kuukaudessa. Vuositilaus: 20 nroa 25 € / vuosi, ulkomaille: 37 € /vuosi. Kestotilaus: 22 € / vuosi, ulkomaille: 34 € /vuosi Tilaa: tilaa-selkosanomat.fi, lehtilaukset@ kvl.fi, prenumerera-ll-bladet.fi Lue: www.selkosanomat.fi Läs: www.ll-bladet.fi LAPSEN MAAILMA Tilaa Lastensuojelun Keskusliiton mainio kuukausilehti! Saat ennakkoluulotonta ja painavaa tietoa lasten ja perheiden arjesta. Kuuntele myös upouutta Kirjanmerkkipodcastiamme lehden verkkosivuilla, Spotifyssa tai Applen Podcasts-sovelluksessa. Siinä pääsevät ääneen lapset ja nuoret! 76 e (kesto), 88 e (12 kk), 59,50 e (6 kk), 58 e (12 kk opiskelijat) www.lapsenmaailma.fi YDIN Ydin on niille, joille väkivallattomuus ja vastuu maailmasta ovat intohimo. Tsekkaa sivumme www.ydinlehti.fi, tilaa oma lehtesi printtinä tai digitaalisena. Tee meille myös palvelus, kysy Ydin-lehteä kirjastostasi. Mielipideja kulttuurilehtiä tarvitaan. 4 numeroa vuodessa. Vuositilaushinta 35/28/20 euroa. Irtonumero 9 euroa Tilaukset: ydin@ydinlehti.fi www.ydinlehti.fi KULTTUURIVIHKOT Vasemmistohenkinen kulttuurilehti. Sivistystä ja solidaarisuutta jo vuodesta 1973. 6 numeroa vuodessa. Kestotilaus 44 e / vuosi, määräaikainen 51 e / vuosi. Tarjous: Ensimmäiset puoli vuotta vain 16,90 e (kesto). tilaus@kulttuurivihkot.fi / (09) 4114 5369 www.kulttuurivihkot.fi KRISTOSOFI – totuudenetsijöiden aikakauslehti. Aseettoman elämäntavan, ihmisyysmoraalin ja mestariviisauden välittäjä. Jälleensyntymisestä, karmasta, ihmisen kuolemattomuudesta kiinnostuneille. I0 numeroa / vuosi / 25 euroa Irtonumero 5 euroa. www.kristosofi.fi Uusille tilaajille 15 euroa koko vuosi! Tilaukset: anja.kesavuori@gmail.com puh. 050 3697 534 TAKOJA Yhteiskunnallista ulottuvuutta omaava antroposofinen kulttuurilehti, jossa keskipisteessä on ihminen ruumiillisena, sielullisena ja henkisenä moninaisuutena. Neljä laajaa numeroa vuodessa, 39 euroa. Tilaukset: takoja@nic.fi www.antropos.fi VAPAA AJATTELIJA Sekulaarin kulttuurin, ihmisten yhdenvertaisuuden, uskonnon ja katsomuksen vapauden, tiedepohjaisen maailmankuvan, kriittisen ja rationaalisen ajattelun sekä humanismin äänenkannattaja. Julkaisija Vapaa-ajattelijain Liitto ry on uskonnottomien edunvalvonta-, ihmisoikeusja kulttuurijärjestö. Ilmestyy neljä numeroa vuodessa; http://vapaa-ajattelijat.fi/va-lehti; tilaushinta 30 euroa, val@vapaa-ajattelijat.fi YLIOPISTO Yliopisto-lehti esittelee viimeisimmät tutkimukset, ajattomimmat analyysit, tietävimmät tutkijat ja ihastuttavimmat ilmiöt. Mullan alta avaruuteen, kaikille kiinnostuneille. Tiedettä rakkaudella Helsingin yliopistosta. Kestotilaus (10 nroa) 45 e, opiskelijoille 22 e. Tutustumistilaus (5 nroa) 15 e. Tilaukset: helsinki.fi/fi/tilaa-yliopisto-lehti LIBERO Nuorelle, jota kiinnostaa politiikka, aktivismi ja kulttuuri! Vuodessa 4 numeroa / 20 euroa. Maksutta Vasemmistonuorten jäsenille. Näytetilaus myös alle 30-vuotiaille koululaisille/ opiskelijoille/työttömille. liberolehti.fi ELÄINTEN YSTÄVÄ Eläinsuojelun erikoislehti eläinten ystäville. Lehdessä käsitellään ajankohtaisia asioita eläinten hyvinvoinnista Suomessa ja muualla maailmassa. Artikkelit kattavat eläinsuojelun koko kirjon al kaen ruohonjuuritasolta aina yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen saakka. 4 numeroa vuodessa 33 euroa Tilaukset sey@sey.fi Joulalahjaksi kulttuuria? Musiikkia? Scifiä? Sosiaalialaa? Mikä aihe ikinä kiinnostaakaan, siihen löytyy Kulttikiskasta todennäköisesti sopiva lehti tyydyttämään lukemisen nälkää! Parin sadan lehden joukko kattaa aiheita luonnosta taiteeseen ja sarjakuvista yhteiskuntaan. Tilaa itsellesi tai lahjo läheistä mieltä avartavalla lehtikokemuksella – tutustu eri lehtiin Kulttikiskassa! TIEDONANTAJA Lue lehti, joka toimii kanssasi työväen, sorrettujen, rauhan ja ympäristön puolesta! Tiedonantaja yhdistää teorian ja taistelun kerran kuukaudessa kotiin kannettuna ja digilehtenä. Tilaushinta 12kk 95 / 70 eur (työttömät ja opiskelijat), irtonumero 8 eur. Tilaukset www.tiedonantaja.fi ja (09) 774 3810 NIIN & NÄIN Neljästi vuodessa ilmestyvä niin & näin on monitieteinen asiantuntijafoorumi, taidekylläinen kulttuurimakasiini ja yhteiskuntakriittinen debattiareena. Tutustu vaihtuviin teemoihin, avoimiin verkkosisältöihin ja juttuarkiston aarteisiin osoitteessa: www.netn.fi Paperilehti kotiin kannettuna 48 € vuodessa. www.netn.fi/lehti/kestotilaus tilaukset@netn.fi
K ÄSIN VEISTETTY taideteos Viikintien varrella tuoksuu tervalle. Maassa on lastuja teoksen uudelleenpystytyksen jäljiltä. Hirrenpinnassa tuntuu piilukirveen jälki. Hirsirakentaja Hannes Hyvönen kiipeää teoksensa päälle ja kertoo, että veisti teostaan kaksi viikkoa. Veistos on nimeltään Juuri ja Juuri. Se julkistettiin lokakuun lopulla omakustanteisesti Senaatintorilla liittyen samaan aikaan järjestettyyn Meidän metsämme -tapahtumaan. Tapahtuman jälkeen Hyvönen lahjoitti teoksen Helsingin yliopistolle. Nyt teos sijaitsee Viikin kampuksella. Hirsirakentajaja taiteilija Hannes Hyvönen kokee radikalisoituneensa Suomen talousmetsäpolitiikan takia. ”Tämä radikalisoituminen alkoi suunnattomasta vitutuksesta: Finnpulpin sellutehdashanke Kallaveden rantaan Kuopioon, Alppisalvoksen häätäminen Suomesta ja me dian suhtauminen pakottivat avaamaan suun. En ymmärrä, miksi ennemmin myydään valtion puut sellufirmalle, joka tekee vessapaperia Kiinaan, kuin annetaan tukkien kasvaa taloiksi veistettäväksi. Suomen metsien käytölle tarvittaisiin totuuskomissio ja kokemuksille kansallinen terapia.” MEIDÄN METSÄMME -tapahtuma järjestettiin lokakuussa Helsingin tuomiokirkon kryptassa. Se otti kantaa metsien puolesta ja avohakkuita vastaan. ”Minua pyydettiin puhumaan sinne hirsirakentajana, kun olen käytännössä nähnyt, miten vaikeaa on ostaa jäEläköön tarina! H E IK K I K Ä N N Ö • S Ö M N Ö VALDUR MIKITA KANTARELLIN KUUNTELUN TAITO LIV STRÖMQUIST NOUSU JA TUHO ”Heikki Kännö on Jumala.” – mikko kiviluoto , Salon Seudun Sanomat ”Jos Dan Brown suljettaisiin geenilaboratorioon paranneltavaksi ja trimmattavaksi, astuisi laboratoriosta ulos turkulaiskirjailija Heikki Kännö punaisessa parrassaan. Kännö kirjoittaa romaanihahmonsa monisyisemmin ja miljoonasti kiehtovammin kuin Brown.” – markus määttänen , Aamulehti ”Kännö on vuosien saatossa rakentanut äärimmäisen rikkaan ja monitasoisen romaanin, joka kietoo lukijan vaikuttavan piirileikin pyöritykseen.” – toni jerrman , Helsingin Sanomat ”Kesken Sömnön lukemisen tajuaa yhtäkkiä uskovansa sepitteellisiin hahmoihin ja heidän häkellyttäviin käänteisiinsä kuin nelivuotias joulupukkiin.” – kaisa ranta , Tähtivaeltaja k u v a : H e le na Ku lm al a ”Virkistävimpiä Viro-kirjoja aikoihin: syvällinen, näkemyksellinen, napakka, avara, kulttuurikriittinen puheenvuoro, joka hakee pontimensa virolaisen identiteetin pitkästä perinteestä. Anniina Ljokkoin taitavasti suomentaman teoksen punaisena lankana kulkee animismi ja luonnon sielullisuus.” – jouko grönholm , Turun Sanomat ”On pakko kehua Strömquistin tarkkanäköisyyttä. Teoreettisista aiheista huolimatta kirjat eivät ole vaikealukuisia. Helena Kulmalan suomennos välittää Strömquistin purevan kielen: ’Meinaan vaan, että kukapa ei pirissä tuntisi itseään yliihmiseksi?!’” – aino sutinen , Sarjainfo KYSY KIRJAKAUPPIAALTASI TAI TILAA OSOITTEESTA SAMMAKKO.COM!
10 / 2018 • 39 Hannes Hyvönen on hirsirakentaja ja -taiteilija. Hän kokee Suomen metsätalouspolitiikan pakottaneen hänet vastarintaan. TEKSTI MATTI IKONEN KUVAT PETRI HÄNNINEN Vanhan metsän puolustaja K ÄSIN VEISTETTY taideteos Viikintien varrella tuoksuu tervalle. Maassa on lastuja teoksen uudelleenpystytyksen jäljiltä. Hirrenpinnassa tuntuu piilukirveen jälki. Hirsirakentaja Hannes Hyvönen kiipeää teoksensa päälle ja kertoo, että veisti teostaan kaksi viikkoa. Veistos on nimeltään Juuri ja Juuri. Se julkistettiin lokakuun lopulla omakustanteisesti Senaatintorilla liittyen samaan aikaan järjestettyyn Meidän metsämme -tapahtumaan. Tapahtuman jälkeen Hyvönen lahjoitti teoksen Helsingin yliopistolle. Nyt teos sijaitsee Viikin kampuksella. Hirsirakentajaja taiteilija Hannes Hyvönen kokee radikalisoituneensa Suomen talousmetsäpolitiikan takia. ”Tämä radikalisoituminen alkoi suunnattomasta vitutuksesta: Finnpulpin sellutehdashanke Kallaveden rantaan Kuopioon, Alppisalvoksen häätäminen Suomesta ja me dian suhtauminen pakottivat avaamaan suun. En ymmärrä, miksi ennemmin myydään valtion puut sellufirmalle, joka tekee vessapaperia Kiinaan, kuin annetaan tukkien kasvaa taloiksi veistettäväksi. Suomen metsien käytölle tarvittaisiin totuuskomissio ja kokemuksille kansallinen terapia.” MEIDÄN METSÄMME -tapahtuma järjestettiin lokakuussa Helsingin tuomiokirkon kryptassa. Se otti kantaa metsien puolesta ja avohakkuita vastaan. ”Minua pyydettiin puhumaan sinne hirsirakentajana, kun olen käytännössä nähnyt, miten vaikeaa on ostaa järeää tukkia Suomesta”, Hyvönen kertoo. Hyvönen ihmettelee, kuinka vähälle huomiolle tapahtuma jäi. ”Mukana oli paljon muun muassa tutkijoita, metsänomistajia, taiteilijoita, kansanedustajia ja ympäristöjärjestöjä. Sekä surua ja iloa metsistä. Yksi osallistujista oli metsien jatkuvan kasvatuksen ensimmäinen tutkija ja puolustaja Erkki Lähde. Mielestäni hän ansaitsisi viimeistään nyt kunnian palautuksen ja kunnollisen anteeksipyynnön, kun jatkuva kasvatus on laillista ja avohakkuita saatellaan historiaan kansalaisaloitteella”, Hyvönen pohtii. Hyvösen liitti avohakkuiden vastustajiin viimeistään oma kokemus. ”Ostin 16 vuotta sitten vähän metsää. Nyt tilan rajoilta alkaa pelkkää aukkoa, ja myrskyt puhaltavat naapureiden kaadetun metsämaan yli, joten hyviä runkoja menee maaltani tuulenkaatoina nurin”, Hyvönen kertoo. MA AMME TALOUSMETSÄ A JATTELU on johtanut siihen, että metsissämme on puolen vuosisadan ajan kasvatettu vain kuutiometrejä. Puun laadulla tai koolla ei ole merkitystä. Jotta puurakentaminen voisi olla kannattava miljardiluokan elinkeino, kuten Itävallassa, se vaatisi satoja pienyrityksiä alalle ja laadukasta puuta piensahoille, höyläämöille, puusepille ja hirrenveistäjille. ”Eihän meillä ole hirsirakentajan ammattikoulutustakaan”, surkuttelee Hyvönen. SUOMESSA ON JÄLJELLÄ enää muutamia kokeneita yrittäjiä, jotka vanhojen kontaktiensa kautta hakevat järeää erikoispuuta metsänomistajilta. Metsähallituksen kanta puolestaan on, ettei tällaista ”kermankuorintaa” sallita valtion metsissä, vaikka järeästä puusta maksetaan selvästi parempi hinta. ”Ennemmin myydään koko aukoksi hakattava leimikko sellufirmalle, joka sitten tukista sahaa lautaa ja loppu menee kiinalaisten vessapaperiksi”, Hyvönen toteaa. Metsänhoitoyhdistykset eivät myöskään tarjoa tukkia laatupuunjalostajille, koska yhden pienyrittäjän ostamat määrät ovat lopulta suhteellisen pieniä. ”Pitkää puuta ei osata edes kuljettaa. Jos saisin veistokentälle toimitettuna latvaläpimitaltaan 35 senttistä, 12-metristä tukkipuuta, niin siitä voisi maksaa tuplahinnan”, lupaa Hyvönen. HIRSIRAKENTAMISEN lisääntyminen ratkaisisi ongelmia. Tukista veistämällä saadaan muoviton ja hengittävä talo vaikka homeista sairastuneelle. ”Meidän hienosta metsäluonnostamme alkaa olla vain muisto jäljellä. Suomalainen metsäosaaminen on kuulemma maailman huippua, mutta kun katsoo noita myllättyjä aukkoja ja kasvavia tiheikköjä, mikä oikeastaan voisi olla huonompaa metsätaloutta kuin tämä? Lapsemme eivät tule enää näkemään sellaisia maisemia ja metsiä, mitä omassa lapsuudessani vielä oli. Lähimetsät olivat lehtimetsiä, vanhoja hakoja ja laitumia, monimuotoisia ja vaihtelevia, valoisia”, Hyvönen muistelee. ”Nyt sitä mainostettua pehmeää metsänhoitoa näkee vain mediassa. Maaseudulla vastaan tulee vain puArtikkeli Hannes Hyvönen • Syntynyt vuonna 1978 Leppävirralla • Hirsirakentaja ja -taiteilija • Hirsitaito ry:n varapuheenjohtaja • Rakennustaiteen seuran Erik Kråkström -puurakennuspalkinto 2017 • Harrastaa lyömäsoittimia, ratsastusjousiammuntaa ja piirtämistä sikkoa. Maaseudulla ihmiset ovat jo hädissään. Esimerkiksi Pro Kalla vesi -liike sellutehdashanketta vastaan koostuu ihan tavallisista huolestuneista ihmisistä, ei luontoaktiiveista”, Hyvönen huomauttaa. Metsillä on avainrooli ilmastonmuutoksen torjunnassa. Hiilinielu metsissä edellyttää metsien kasvattamista järeämmiksi. Puuta on käytettävä paremmin eristettyihin taloihin eikä poltettava taivaalle sellutehtaan kautta tai suoraan. Eläköön tarina! H E IK K I K Ä N N Ö • S Ö M N Ö VALDUR MIKITA KANTARELLIN KUUNTELUN TAITO LIV STRÖMQUIST NOUSU JA TUHO ”Heikki Kännö on Jumala.” – mikko kiviluoto , Salon Seudun Sanomat ”Jos Dan Brown suljettaisiin geenilaboratorioon paranneltavaksi ja trimmattavaksi, astuisi laboratoriosta ulos turkulaiskirjailija Heikki Kännö punaisessa parrassaan. Kännö kirjoittaa romaanihahmonsa monisyisemmin ja miljoonasti kiehtovammin kuin Brown.” – markus määttänen , Aamulehti ”Kännö on vuosien saatossa rakentanut äärimmäisen rikkaan ja monitasoisen romaanin, joka kietoo lukijan vaikuttavan piirileikin pyöritykseen.” – toni jerrman , Helsingin Sanomat ”Kesken Sömnön lukemisen tajuaa yhtäkkiä uskovansa sepitteellisiin hahmoihin ja heidän häkellyttäviin käänteisiinsä kuin nelivuotias joulupukkiin.” – kaisa ranta , Tähtivaeltaja k u v a : H e le na Ku lm al a ”Virkistävimpiä Viro-kirjoja aikoihin: syvällinen, näkemyksellinen, napakka, avara, kulttuurikriittinen puheenvuoro, joka hakee pontimensa virolaisen identiteetin pitkästä perinteestä. Anniina Ljokkoin taitavasti suomentaman teoksen punaisena lankana kulkee animismi ja luonnon sielullisuus.” – jouko grönholm , Turun Sanomat ”On pakko kehua Strömquistin tarkkanäköisyyttä. Teoreettisista aiheista huolimatta kirjat eivät ole vaikealukuisia. Helena Kulmalan suomennos välittää Strömquistin purevan kielen: ’Meinaan vaan, että kukapa ei pirissä tuntisi itseään yliihmiseksi?!’” – aino sutinen , Sarjainfo KYSY KIRJAKAUPPIAALTASI TAI TILAA OSOITTEESTA SAMMAKKO.COM!
40 • 10 / 2018 Vuosikymmeniä jatkunut huumeiden rangaistuspolitiikka on ollut katastrofaalinen erehdys. Kansainvälinen suuntaus vaatii hoitoa ja sosiaalipolitiikkaa rangaistusten sijaan. TEKSTI MIKA PEKKOLA KUVA ANNIKA PITKÄNEN Huumesodasta huumerauhaan Artikkeli P ÄIHDEPOLIITTINEN keskustelu on muuttunut viime vuosikymmeninä sekä Suomessa että maailmalla. Haittojen vähentämiseen tähtäävä politiikka sekä erilaiset dekriminalisointija laillistamiskampanjat ovat kyseenalaistaneet vallitsevan rangaistuspolitiikan, jonka taloudelliset ja inhimilliset kustannukset ovat kasvaneet. Laajan sosiaalipoliittisen tutkimusnäytön mukaan nykyisellä rangaistuspolitiikalla ei ole juurikaan vaikutuksia huumeiden käyttömääriin, mutta se syrjäyttää tehokkaasti käyttäjiä. Ihmisoikeuksien kannalta seuraukset ovat olleet katastrofaalisia Filippiinien, Thaimaan ja Meksikon kaltaisissa maissa. Yhdysvaltain johtama huumepolitiikan militarisointi on lisännyt epävakautta etenkin Eteläja KeskiAmerikassa. Portugalin kokemukset huumeiden hallussapidon ja käytön dekriminalisoinnista sekä Hollannissa pitkään toteutettu käytännöllinen politiikka ovat sen sijaan vähentäneet huumeiden haittoja. Päihdepoliittiset uudistukset etenevät Uruguayssa, Kanadassa ja useissa Yhdysvaltojen osavaltioissa. Euroopassa huumestrategioita on muutettu tai suunnitellaan muutettavaksi ainakin Irlannissa, Britanniassa, Norjassa ja Luxemburgissa. Jopa tiukasta huumausainepolitiikastaan tunnetussa Ruotsissa keskustellaan linjanmuutoksista. Rangaistuspolitiikka on tullut tiensä päähän. HELSINGISSÄ ON JÄRJESTETTY tänä vuonna useita tapahtumia, joissa on etsitty vaihtoehtoja rangaistuspolitiikalle. Amnesty Internationalin Daniel Joloy puhui Humaania päihdepolitiikkaa ry:n kutsumana toukokuussa Maailma kylässä -festivaaleilla nykyisen huumausainepolitiikan kytköksistä ihmis oikeusrikkomuksiin. Oikeusja yhteiskuntatieteellinen yhdistyksen järjestämässä seminaarissa toukokuussa taas käsiteltiin Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen professori Pekka Hakkaraisen ja kehittämispäällikkö Tuukka Tammen kannanottoa, jossa kirjoittajat ehdottivat luopumista huumeiden käytön rangaistavuudesta. Helmikuista blogitekstiä oli jo käsitelty pääkirjoituksissa ja keskusteluohjelmissa. Laitoksen pääjohtaja Juhani Eskola on sittemmin yhtynyt kannanottoon. THL:n taholta on toivottu, että huumausainepolitiikan uudistamisesta tehdään kirjaus seuraavaan hallitusohjelmaan. Myös Ehkäisevän päihdetyön järjestöverkosto, joka kattaa noin viitisenkymmentä järjestöä, on asettunut kannattamaan uudistuksia. Helsingissä tehtiin hiljattain myös valtuustoaloitteet huumausaineiden tunnistuspalvelun toteuttamiseksi sekä valvottujen pistotilojen perustamiseksi suonensisäisiä huumeita käyttäville. Eduskunnan globaaliryhmän seminaarissa taas ruodittiin kesällä huumeiden vastaista sotaa. Sosiaalija terveysministeriön neuvotteleva virka mies Elina Kotovirta muistutti tapahtumassa, että huumepolitiikka on edennyt Suomessa perinteisesti ”kaksilla rattailla”: yhtäältä on jatkettu rangaistuksiin perustuvaa linjaa ja toisaalta on hyödynnetty hoitoonohjausta ja haittojen vähentämisen käytäntöjä. Haittojen vähentämisen politiikka ei välttämättä edellytä huumeiden käytön lopettamista, kuten THL:n tutkija Sanna Kailanto seminaarissa totesi. Tosiasia on se, että huumeita käytetään. Haittojen vähentämisessä on kyse vallitsevan tilanteen hyväksymisestä ja rationaalisesta toiminnasta asiain tilan pohjalta. Haittojen vähentäminen on yleistynyt Suomessa. Huumepolitiikan suunnittelussa on alettu kuunnella kansalaisjärjestöjä ja huumeita käyttäviä ihmisiä. HUUMAUSAINEREFORMIA ajavan brittiläisen Transform Drug Policy Foundation -järjestön mukaan huumeiden vastaiseen sotaan on viimeisten viiden vuosikymmenen aikana käytetty maailmanlaajuisesti biljoona dollaria. Silti 240 miljoonaa ihmistä käyttää huumeita vuosittain. Järjestö arvioi huumekaupan suuruudeksi 320 miljardia dollaria vuodessa. Rahat valuvat järjestäytyneelle rikollisuudelle. Ei ihme, että huumausainepolitiikan uudelleenarviointi on maailmalla täydessä vauhdissa. Neulojenvaihto-ohjelmat ovat taittaneet hiv-tartuntojen nousun, huumeidenkäytön rankaisemisesta luopuminen on vähentänyt käyttöön liittyviä ongelmia, ja alustavat kokemukset kannabiksen myynnin ja käytön laillistamisesta ovat olleet lupaavia. Katsaus Hollannin liberaalin huumausainepolitiikan periaatteisiin ”TOSIASIA ON, ETTÄ HUUMEITA KÄYTETÄÄN. HAITTOJEN VÄHENTÄMISESSÄ ON KYSE VALLITSEVAN TILANTEEN HYVÄKSYMISESTÄ.”
10 / 2018 • 41 Huumesodasta huumerauhaan valaisee muutosvaatimuksia. Huumausaineiden käyttöä lähestytään Hollannissa kansanterveyden näkökulmasta. Mietojen ja kovien huumeiden välillä tehdään tiukka ero. Kannabiksen hallussapito, käyttö ja myynti ovat edelleen laittomia, mutta asiaan ei puututa. Kannabista käytetään Hollannissa vähemmän kuin esimerkiksi Ranskassa ja Britanniassa, vaikka sitä voi ostaa vapaasti coffeeshopeista. Portugalissa huumeisiin liittyvät ongelmat olivat riistäytymässä käsistä. Maa seurasi vuonna 2001 Hollannin esimerkkiä ja alkoi suhtautua huumeisiin kansanterveyden näkökulmasta. Ongelmat ovat vähentyneet Portugalissa uudistuksen jälkeen selvästi, ja maan huumekuolleisuus on tilastojen mukaan nykyään Euroopan alhaisimpia. PROFESSORI Teivo Teivainen totesi eduskunnan globaaliryhmän tapahtumassa, että kansainvälinen huumepolitiikka on koettu latinalaisessa Amerikassa Yhdysvaltain johtamaksi uuskolonialismiksi. Huumeiden valmistusta ja jalostusta ei ole onnistuttu lopettamaan, vaan ne ovat siirtyneet paikasta toiseen. Huumesota on horjuttanut yhteiskunnallista vakautta. Teivaisen mukaan Uruguayssa toteutettua kannabiksen myynnin ja käytön laillistamista on perusteltu ihmisoikeuksilla ja yksilönvapaudella. Olennaiseksi on koettu myös se, että uudistus vie tuloja järjestäytyneeltä rikollisuudelta. Uruguay on ensimmäinen valtio, joka on ottanut haltuunsa kannabiksen jakelun, myynnin ja osin myös tuotannon. Yhdysvalloissa kannabis on useissa osavaltioissa laillistettu joko kokonaan tai lääkinnällisesti. Kokemukset ovat olleet myönteisiä. Kanadan pääministeri Justin Trudeau nosti esiin kaksi seikkaa, jotka puolsivat lokakuussa tapahtunutta kannabiksen laillistamista: lailliset markkinat vievät tulot järjestäytyneeltä rikollisuudelta, ja säännelty kannabiskauppa auttaa suojelemaan lapsia. TUTKIMUSTIETO on yksiselitteistä: kriminalisaatiopolitiikka on lopetettava. Jos haluamme, että huumeisiin liittyvät ongelmat vähenevät, meidän tulee luopua huumeiden käytön rangaistavuudesta ja keskittyä hoitoon ja ennaltaehkäisyyn. Haittojen vähentämisen politiikka ei tarkoita, että nostaisimme kätemme ylös ongelmien edessä, sivuuttaisimme päihteisiin liittyvät haitat tai kannattaisimme päihteiden vapaata saatavuutta. Päihteitä käytetään, ja osa niistä on toisia haitallisempia. Olennaista on miettiä, mitä voisimme tehdä, jotta päihteistä aiheutuisi vähemmän haittaa yksilöille ja yhteiskunnalle. Se tarkoittaa esimerkiksi sitä, että alamme valvoa ja säännellä päihteiden käyttöä, valmistusta ja myyntiä, jotka ovat tällä hetkellä valvonnan ulottumattomissa. Huumepoliittisia reformeja jarruttavien tahojen argumentit ovat usein moralistisia. Moralismi on kuitenkin huono tapa toteuttaa yhteiskuntapolitiikkaa. PÄIHDEPOLIITTISEEN keskusteluun vaaditaan myös sosioekonomisen ulottuvuuden ymmärtämistä. Taloudellinen eriarvoistuminen ja marginalisoituminen kärjistävät päihdeongelmia. Kuten brittiläiset professorit Kate Pickett ja Richard Wilkinson ovat osoittaneet, epätasa-arvon lisääntyminen kärjistää kaikkia sosiaalisia ongelmia. Päihteitä käytetään väärin erityisesti siellä, missä ihmisiä laiminlyödään. Rangaistuspolitiikka näyttäisi olevan parhaimmillaan tehotonta ja pahimmillaan tuhoisaa. Huumepolitiikan reformeista saadut kokemukset maailmalta sekä keskusteluilmapiirin muuttuminen Suomessa antavat toivoa, että rationaalinen keskustelu päihteiden haittojen vähentämisestä on viimein alkanut. Kirjoittaja on filosofian tohtori, kirjailija ja Humaania päihdepolitiikkaa ry:n jäsen. ”THL:N TAHOLTA ON TOIVOTTU, ETTÄ HUUMAUSAINEPOLITIIKAN UUDISTAMISESTA TEHDÄÄN KIRJAUS SEURAAVAAN HALLITUSOHJELMAAN.” ”HUUMEIDEN VASTAISEEN SOTAAN ON VIIMEISTEN VIIDEN VUOSIKYMMENEN AIKANA KÄYTETTY BILJOONA DOLLARIA MAAILMANLAAJUISESTI.”
porno porno satoja kirjoja alk. 5€/kpl! tätä ilmoitusta näyttämällä 5€ alennus vähintään 20€ intokirja-ostoksista Tukea maahan muuttaneiden miesten työllistymiseen ja kotoutumiseen MIES! Ryhdy vapaaehtoiseksi! 044 751 1338 • vieraasta.veljeksi@miessakit.fi Testaa riittävän usein Hoida ajoissa Tiedä statuksesi Seksitautitesteissä käydessä on hyvä kertoa minkälaista seksiä on ollut, jotta näytteet osataan ottaa oikeista paikoista. Klamydiaja tippuritartunnat ovat paikallisia ja tartunta voi olla virtsaputkessa, nielussa tai peräaukossa. Kaikki seksitaudit voivat olla oireettomia. HÄ M EE NT IE VIID ES LIN JA NÄ KIN KU JA K A A RL EN K AT U SÖ RN ÄI ST EN RA NT AT IE VAASANKATU HELSING INKATU ST UR EN KA TU BRAHENKENTTÄ SI LT A SA A RE N K AT U TEOLL ISUUS KATU JUNATIE TYÖP AJAN KATU SÖ RN ÄI ST EN KA TU M M M ALEK SIS KIVEN KATU TO INE N LIN JA KO LM AS LIN JA KULMAVU ORENKAT U VegeKallio Herkulliset ja edulliset lounas-, lista& take awayannokset. Käytämme tuoreita vihanneksia. Tarjolla runsaasti vegaaniannoksia. AUKIOLOAJAT: ma 11–14 ti–pe 11–21 ja la–su 12–21 Kinaporinkatu 2, Helsinki, (09) 701 2961 Sörnäisten metroaseman vieressä 3 4 1 Heluna Shop Kind of Green Happy Garden Roots Kitchen 2 4 2 3 VÄRIKÄSTÄ VEGERUOKAA TUOREISTA RAAKA-AINEISTA Lounas ja Catering W W W .R O O T SK IT C H E N .F I helsinki Hakaniemen kauppahalli (väistötila) (ma–pe 11–18, la 11–16) turku Kauppahalli (ma–pe 11–17.30, la 11–15.30) 1
• Tutki ja etsi. Älä oleta löytäväsi ensimmäiseltä vastaantulevalta isolta Tube-sivustolta juuri sinulle sopivaa pornoa. • Kysy tutuilta vinkkejä. • Kiinnostu siitä, kuka tekee, mitä ja miten. • Älä usko markkinointikikkoihin. • Jos mahdollista, tue paikallisia tekijöitä. • Tue itsellesi mielekästä pornoa. • Seksityö on työ. Ohjeita pornon katsojalle porno TEKSTI ERIKA-EVELY EE EISEN KUVAT MEOW MEOW / BERLIN Artikkeli P ORNOTEOLLISUUS ratsastaa 2010-luvulla autent tisuudella ja eettisyydellä. Videoiden taustalla näkyy kirjoja, jaloissa pyörii kissa, kuvattavia naurattaa. Videoiden loppuun ilmestyy making of -pätkiä, joissa näyttelijät kertovat, miltä heistä tuntuu kuvaus session jälkeen. Kuvailtu autenttisuus on useimmiten tietoisesti luotu illuusio, kuten lähes kaikki muukin viihdeteollisuudessa. Aitous ei myöskään tarkoita sitä, etteikö videoissa esiintyminen olisi työtä, vaikka esiintyjät olisivatkin ”naapurista”. Pornoteollisuus reagoi markkinoiden kysyntään. Reilun kaupan aallolla halutaan vastata keskiluokan tarpeisiin ja parantaa kuluttajan omatuntoa. Tällaista ”luonnollista” ja ”vastuullista” kuvakerrontaa markkinoivat keskenään todella erilaiset pornon tekijät ammattilaisista diy-projekteihin. ”Voiko niin sanottua eettistä pornoa verrata fair trade -kahviin, kun samoilla sanoilla myydään molempia?” berliiniläisen Meow Meow -pornokollektiivin jäsenet kysyvät ja yhdistävät filosofi Slavoj Žižekin teoriaa pornon kentälle. Sekä Starbucksin reilun kaupan kahvia että eettistä pornoa ostaessa kuluttaja lunastaa muutakin kuin kahvin tai pornovideopätkän. Mukana tulee ideologia, arvot ja ajatusmaailma. ELINTARVIKETEOLLISUUDESTA muille aloille laajentunut fair trade -käsite toimii usein leimasimena markkinointistrategiassa. Pornossa käsitettä voi käyttää kuka tahansa, koska toisin kuin kahvissa, pornoalalla ei ole viralVasemmalta Theo Meow, Candy Flip ja *spir@lena*. non tekijöinä voimme ainoastaan pyrkiä vastuullisempaan ja eettisempään toimintaan.” Meow Meow -kollektiivi kehottaa mainoslauseiden sijaan reflektoimaan tekijöiden arvoja ja työoloja. Kollektiivin laatimat yleisimmät kriteerit eettisemmälle ja vastuullisemmalle pornolle olisivat suostumus, kunnioitus, turvallisuus, riittävä korvaus ja huolenpito. Nämä ehdot eivät koskaan täysin täyty, mutta ne voisivat toimia ohjenuorana. AINOASTA AN PIENI OSA katsojista maksaa pornostaan, koska tarjolla on mielin määrin ilmaista materiaalia ja koska hinta voi olla kallis, maksaminen monimutkaista ja jälkiä jättävää. Pornosta maksaminen on edelleen myös stigmatisoitua. Moni saa pornon katsomisesta tyydytystä, mutta kokee jälkeenpäin syyllisyyden ja häpeän tunteita. Somessa pyörivä #payforyourpornkampanja on saanut mediassa feministisen leiman. Kampanjan takana ovat kuitenkin keskikokoiset ja isohkot pornotuottajat, jotka väittävät, että pornotuotanto lakkaa, kun pornosta ei makseta, ja että raha takaa laadun. Kampanjassa on kyse siitä, että tuotantoyhtiöt suojelevat immateriaalioikeuksiaan ja pyrkivät estämään maksuttoman pornon levittämisen. Meow Meow -kollektiiviläiset kehottavat manifestissaan tarvittaessa pöllimään pornon. ”Kuuma ja likainen törky pitäisi olla kaikkien saavutettavissa, mutta korkeat jäsenyysmaksut tekevät pornosta keskiluokkaisen luksustuotteen. Jos sinulla ei ole sellaiseen varaa ja varastat sen, emme syyllistä sinua.” VASTUULLISUUDEN ja eettisyyden korostaminen synnyttää nopeasti vastakkainasettelun hyvän ja pahan pornon välille. Pahoja ovat mainstream-pornon tekijät, hyviä kaikenlaisen vaihtoehtoisen pornon luojat. Ison queer-pornotuottajan, yhdysvaltalaisen Pink & White Productionsin perustaja-ohjaaja-käsikirjoittaja Shine Louise Houston korostaa, että hyvä–paha-jaon tekeminen on vahingollinen koko alalle. ”On erilaisia resursseja ja tapoja toimia, mutta ne eivät tee mistään pornosta automaattisesti pahaa tai hyvää. Pornossa on eri lajeja, kategorioita, erilaisia tekijöitä ja yleisöä. Voi puhua mainstreamista ja vaihtoehtopornosta, mutta yhtä ei voi luokitella heti paremmaksi ja toista epäeettiseksi.” Voiman toimittaja tapasi lokakuun lopulla Berliinin pornoelokuvafestivaaleilla pornokollektiivi Meow Meow’n jäseniä. Heidän mielestään eettisen pornon konsepti on illuusio. lisia ja selkeitä kriteerejä, mikä on eettistä ja aitoa. Silti mediakin on hehkuttanut pornon uusia tuulia. On helppo löytää kymmeniä englanninkielisiä elämäntapaja naistenlehtien juttuja siitä, miten kuluttaa pornoa eettisesti. Näiden juttujen mukaan eettinen porno on aina opettavaa, se ei esineellistä, eikä katsoja näe feikkiorgasmeja. Ja näissä jutuissa eettinen porno on naisia voimauttavaa, koska kyseessä ei ole työ vaan intohimo. Pornokollektiivi Meow Meow’n jäsen Theo Meowin kanta näihin oletuksiin on tyly: ”Bullshit. Kaikenlaisessa pornossa ja sen tekemisessä sattuu ja tapahtuu. Eettisyyden leima ei takaa parempia työolosuhteita. Kuka tahansa voi kutsua työtään eettiseksi. Eettisyys ei ole mikään kiveen kirjoitettu tila, se on jatkuvaa neuvottelua. PorReilun kaupan porno Reilun kaupan satoja kirjoja alk. 5€/kpl! tätä ilmoitusta näyttämällä 5€ alennus vähintään 20€ intokirja-ostoksista Testaa riittävän usein Hoida ajoissa Tiedä statuksesi Seksitautitesteissä käydessä on hyvä kertoa minkälaista seksiä on ollut, jotta näytteet osataan ottaa oikeista paikoista. Klamydiaja tippuritartunnat ovat paikallisia ja tartunta voi olla virtsaputkessa, nielussa tai peräaukossa. Kaikki seksitaudit voivat olla oireettomia.
44 • 10 / 2018 Johanna Freundlich ohjasi Kansallisteatteriin Pajtim Statovcin kulttuurisella isänmurhalla ja symbolisilla eläinhahmoilla kyllästetyn menestyskirjan. Ohjaaja uskoo teatterin kykyyn käsitellä ihmistä riittävän monimutkaisena otuksena. TEKSTI TUOMAS RANTANEN Kissa pöydällä Artikkeli HOMOBA ARIN BEGEMOT . Kissa (Ville Tiihonen) venkoilee Bekimille (Toni Harjajärvi), jonka parisuhteissakin heijastuu risti riitainen suhde kosovolaissuo malaiseen kulttuuritaustaan. E SITYKSEN yhdessä avainkohdassa Bekim (Toni Harjajärvi) kumartuu kohti lemmikkiboansa laatikkoa. Samalla hänen kuolleen isänsä Bajramin (Petri Liski) haamu tarttuu häneen kuristajakäärmeen otteella. Tarkkaavainen katsoja saattaa huomata, että sama kohtaus on ollut koko esityksen ajan esillä näyttämön sivustalla. Siellä jalustallaan pyörii Frederic Leightonin An Athlete Wrestling with a Python -veistoksen (1877) mukaelma. Käynnissä on Johanna Freundlichin ohjaama sovitus Pajtim Statovcin romaanista Kissani Jugoslavia. Se kertoo Kosovosta Suomeen pikkupoikana perheensä kanssa paenneen Bekimin ja hänen äitinsä Eminen tarinat. ”Kirja teki minuun valtavan vaikutuksen. Se on täynnä sellaista ristiinvalottamista, jota en ole nähnyt aikaisemmin. Sen suoruus ja arvokkuus tuntuivat kumartelemattomalta ja maaginen realismi näyttämöllistämisen haasteelta. Ohjatessani koin olevani vastuussa siitä, että kirjan ajatukset pääsevät esille ilman puhkiselittämistä”, Freundlich kertoo. BEKIM ON kahden kulttuurin välissä ja miessuhteidensa kanssa kipuileva opiskelija. Pienestä kosovolaiskylästä vuonna 1980 alkavassa Eminen osuudessa taas käydään läpi kurjan avioliiton ja Jugoslavian sodan kautta vieraaseen maahan johtava elämänkaari. Esityksen onnistumista tukee se, että Toni Harjajärvi kykenee tavoittamaan Bekimin persoonan ristiriitaisuuden: sekä ulkopuolisuuden ja ahdistuksen että seksuaalisen itseluottamuksen ja pelottomuuden. Toimiva dramaturginen ratkaisu taas on toteuttaa Sari Puumalaisen esittämän Eminen osuus hänen itsensä kertomana muisteluna.” Vieraan kulttuurin kuvaamisessa on aina sudenkuoppansa, mutta nyt asetelmassa on tarvittavaa syvyyttä. ”Ylipäänsä teatterissa on hyvä tietää, mitä sanoo ja miksi. Tietenkin tässä on tehty taustatyötä, ja meillä oli tiimissä kosovolaistaustainen Fikrete Miftari miettimässä kulttuurisia sävyjä ja yksityiskohtia. Toisaalta olen itse taustaltani kulttuurinen seka metelisoppa, eikä minulla edes ole itsestään selvää kontekstia, mistä käsin teen juttuja. Tällaisissa töissä on tär keää, ettei yritä tekeytyä joksikin muuksi kuin mitä itse on, vaan että pyrkii kertomaan enemmän siitä, miten monimutkaisia otuksia me ihmiset yleensä olemme.” MERKITTÄVÄSSÄ OSASSA tekstissä ja näyttämöllä ovat vertauskuvalliset käärmeet ja kissat. Käärme näyttäytyy sekä Bekimin hellimänä lemmikkiboana että myrkyllisenä hietakyynä, jonka hän käy turistimatkallaan Kosovossa heittämässä Eminen isän päälle. Kissoista tilaa eniten vie Bekimin homobaarista kotiinsa raahaama, Mihail Bulgakovin klassista Begemotkissaa muistuttava tyrannimainen röyhkimys. Jonkinlainen avainkissa taas on Bekimin Kosovon-retkellään hoivaama kapinen ja pelkän kissuutensa takia piesty katukatti. ”Käärme kuvaa tietenkin ahdistavaa isän perintöä, mutta siinä on toinenkin puoli. Se on myös hellyyttä ja turvaa tarjoava toteemieläin. Tarinan kaikki kissat taas edustavat eri asioita. Kyse on esimerkiksi siitä, miten samaan asiaan voidaan suhtautua kulttuureissa eri tavalla. Siten Eminen häissään näkemä kissa näyttäytyy pahan ilman lintuna ja hänen lopussa lemmikikseen ottama kissa taas jonkinlaisena myönnytyksenä suomalaisuudelle ja tunteiden kohtaamiselle”, Freundlich avaa symbolien mahdollisia tulkintoja. TEATTERIKORKEAKOULUN ohella myös New Yorkin Tisch School of the Arts -koulussa opiskellut Freundlich on käsitellyt töissään kulttuurisia jännitteitä aikaisemminkin. Hänen vuonna 2006 Kotkan Kaupunginteatteriin tekemä ensimmäinen ammattilaisohjauksensa oli 1990-luvun eurooppalaisia ristiriitoja kuvannut David Greigin Eurooppa. Hän on ohjannut myös Joseph Conradin kolonia lismin perintöä kuvaavan Pimeyden sydämen ja Tony Kushnerin aidsepidemian alkuun sijoittuvan Angels in American. ”Teatterissa minua kiinnostaa jaetun kokemuksen ohella se, miten vuosien työ, vaiva, rakkaus ja puurtaminen voivat kondensoitua parin tunnin tiiviiseen pakettiin. Oleellista minusta on aina se, kenen tarinaa pidetään mielenkiintoisena. Teatteri ei ole kuitenkaan mikään PR-toimisto, joka ei saisi käsitellä milloin minkäkin elämän ympäristön vaikeita puolia.” Koetko olevasi poliittinen taiteen tekijä? ”Minusta on Itsestään selvää, että jokaisella ihmisellä on tarina ja arvo. Ihmisen kohtaloa ei määrää vain oma motivaatio vaan monet muut asiat. Tuntuu typerryttävältä, että tätä nykyään joutuu perustelemaan sellaisille ihmisille, joiden mielestä maahanmuuttajat ovat niin sanottu esteettinen haitta. Jos on poliittista käsitellä ihmisiä, joilla ei aina ole ääntä, ilman muuta tämä esitys on poliittinen”, Freundlich huokaa. ”Neil Young laulaa ’there is more to the picture than meets the eye’. Minua surettaa, miten köykäisin perustein ihmiset niin usein lähtevät solvaamaan toisiaan yksinkertaistamalla niitä olosuhteita, joista nämä tulevat.” Pajtim Statovci & Johanna Freundlich: Kissani Jugoslavia Esitykset Kansallisteatterin Willensaunassa 30.3.2019 asti Sisällissotaa nukeilla TEKSTI TUOMAS RANTANEN Kapitalismi syö lapsensa TEKSTI TUOMAS RANTANEN A NNELI K ANNON romaani Veriruusut kertoo naispunakaartilaisten kohtaloista sisällissodassa. Siitä on vastikään nähty kaksi versiota: Lauri Maijalan samanniminen sovitus KOM-teatteriin ja Sirkku Peltolan Tampereen Työ väen Teatteriin ohjaama musikaali Tytöt 1918. Nyt sarjaa täydentää Mila Nirhamon Nukketeatteri Sampoon ohjaama Likka. Nukettamisen ohella esineteatteria, fyysistä ilmaisua ja yhteislaulua sisältävä esitys on rajattu 15-vuotiaan Sigridin näkökulmaan. Visuaalisesti tehokas näyttämöllistäminen ja tekijöiden taiten hallitseman ilmaisulajin luontainen herkkyys tukevat traagisen tarinan välittymistä luihin ja ytimiin asti. Tarinan paperitehdas ilmennetään käsin kierrätettävän rapisevan kartonkirullan avulla, ja alaikäisiä tyttöjä ahdisteleva työnjohtaja pelkistyy hatuksi ja kepiksi. Vakuuttavasti toimii myös ratkaisu, jossa sodan uhrit tiivistetään rajusti heiluvan punaisen kankaan taakse hukkuvina ihmisinä. Ehkä kaikkein pysäyttävimmäksi nousee kuva, jossa Sigrid katsoo Hennalan vankileirillä seinälautojen raosta tovereiC ILLA BACKIN sovitus Rainer Werner Fassbinderin klassikkoelokuvasta Maria Braunin avioliitto (1978) on esteettisesti vaikuttava. Pelkästään Csörsz Khellin veistoksellinen päälavaste elää vahvasti sodan runteleman katukuvan, erilaisten asuntojen sekä vankilaklaustrofobian heijasteena. Sen ruosteisessa mosaiikissa kiteytyvät elämän patina ja ristijännitteet. Omaleimaista ilmaisuvoimaa ilmentävät myös tarkkaan koreografiaan nojaava näyttämötyö – eivät vähiten Mikko Makkosen tanssin keinoin tulkitsemat sivuroolit.
10 / 2018 • 45 HOMOBA ARIN BEGEMOT . Kissa (Ville Tiihonen) venkoilee Bekimille (Toni Harjajärvi), jonka parisuhteissakin heijastuu risti riitainen suhde kosovolaissuo malaiseen kulttuuritaustaan. rin aidsepidemian alkuun sijoittuvan Angels in American. ”Teatterissa minua kiinnostaa jaetun kokemuksen ohella se, miten vuosien työ, vaiva, rakkaus ja puurtaminen voivat kondensoitua parin tunnin tiiviiseen pakettiin. Oleellista minusta on aina se, kenen tarinaa pidetään mielenkiintoisena. Teatteri ei ole kuitenkaan mikään PR-toimisto, joka ei saisi käsitellä milloin minkäkin elämän ympäristön vaikeita puolia.” Koetko olevasi poliittinen taiteen tekijä? ”Minusta on Itsestään selvää, että jokaisella ihmisellä on tarina ja arvo. Ihmisen kohtaloa ei määrää vain oma motivaatio vaan monet muut asiat. Tuntuu typerryttävältä, että tätä nykyään joutuu perustelemaan sellaisille ihmisille, joiden mielestä maahanmuuttajat ovat niin sanottu esteettinen haitta. Jos on poliittista käsitellä ihmisiä, joilla ei aina ole ääntä, ilman muuta tämä esitys on poliittinen”, Freundlich huokaa. ”Neil Young laulaa ’there is more to the picture than meets the eye’. Minua surettaa, miten köykäisin perustein ihmiset niin usein lähtevät solvaamaan toisiaan yksinkertaistamalla niitä olosuhteita, joista nämä tulevat.” Pajtim Statovci & Johanna Freundlich: Kissani Jugoslavia Esitykset Kansallisteatterin Willensaunassa 30.3.2019 asti Sisällissotaa nukeilla TEKSTI TUOMAS RANTANEN Kapitalismi syö lapsensa TEKSTI TUOMAS RANTANEN A NNELI K ANNON romaani Veriruusut kertoo naispunakaartilaisten kohtaloista sisällissodassa. Siitä on vastikään nähty kaksi versiota: Lauri Maijalan samanniminen sovitus KOM-teatteriin ja Sirkku Peltolan Tampereen Työ väen Teatteriin ohjaama musikaali Tytöt 1918. Nyt sarjaa täydentää Mila Nirhamon Nukketeatteri Sampoon ohjaama Likka. Nukettamisen ohella esineteatteria, fyysistä ilmaisua ja yhteislaulua sisältävä esitys on rajattu 15-vuotiaan Sigridin näkökulmaan. Visuaalisesti tehokas näyttämöllistäminen ja tekijöiden taiten hallitseman ilmaisulajin luontainen herkkyys tukevat traagisen tarinan välittymistä luihin ja ytimiin asti. Tarinan paperitehdas ilmennetään käsin kierrätettävän rapisevan kartonkirullan avulla, ja alaikäisiä tyttöjä ahdisteleva työnjohtaja pelkistyy hatuksi ja kepiksi. Vakuuttavasti toimii myös ratkaisu, jossa sodan uhrit tiivistetään rajusti heiluvan punaisen kankaan taakse hukkuvina ihmisinä. Ehkä kaikkein pysäyttävimmäksi nousee kuva, jossa Sigrid katsoo Hennalan vankileirillä seinälautojen raosta tovereiC ILLA BACKIN sovitus Rainer Werner Fassbinderin klassikkoelokuvasta Maria Braunin avioliitto (1978) on esteettisesti vaikuttava. Pelkästään Csörsz Khellin veistoksellinen päälavaste elää vahvasti sodan runteleman katukuvan, erilaisten asuntojen sekä vankilaklaustrofobian heijasteena. Sen ruosteisessa mosaiikissa kiteytyvät elämän patina ja ristijännitteet. Omaleimaista ilmaisuvoimaa ilmentävät myös tarkkaan koreografiaan nojaava näyttämötyö – eivät vähiten Mikko Makkosen tanssin keinoin tulkitsemat sivuroolit. densa teloituksia tietoisena edessään olevasta samasta kohtalosta. Tärkeä osa kokonaisuutta on teoksen äänimaisema ja siitä vastaavan Perrine Ferrafiatin vähäeleisen monipuolinen työskentely pikkuruisella haitarillaan. Likka tarjoaa syvästi vaikuttavan näkökulman sekä sisällissodan tuntoihin että meillä yhä huonosti tunnettuun aikuisten taidenukketeatteriin. Toivottavasti se nähdään pian esityskiertueella. Anneli Kanto & Mila Nirhamo: Likka Ensimmäinen esitysjakso Nukketeatteri Sampossa päättyi 26.11. Lisäesityksistä ilmoitetaan myöhemmin. Fassbinderin tarina kertoo Maria Braunista, joka menee naimisiin keskellä kolmannen valtakunnan luhistumisvaiheen pommituksia. Mies katoaa ensin sodan melskeisiin ja myöhemmin vankilaan. Uuden ajan itsellinen nainen etenee Länsi-Saksan talousihmeen aallonharjalla käyttämällä hyväkseen neuvokkuuttaan ja viehätysvoimaansa. Tällä tiellä jalkoihin jäävät rakastajat, ystävät ja sukulaiset. Kansallisten traumojen pöyhijänä tunnettu Fassbinder halusi elokuvallaan osoittaa, kuinka kapitalismi rakentuu fasismin perustalle. Porvarillisen avioliiton tekopyhyys toimii siinä metaforana ihmisiä esineellistävälle valheelle. Jo Hanna Schygullan elokuvatulkinta Mariasta oli tiedostavan feministinen. Linda Zilliacuksen yhtä lailla karismaattisesti välittämää naiskuvaa on päivitetty vielä uudelle tasolle. Siinä missä Fassbinderin Maria tuhoutuu kilpailutalouden huonoon karmaan, nykyisen arvokylmyyden sisäistänyt Maria päättää loppuun asti itse kohtalostaan. Katsojan tehtäväksi jää miettiä, kumpi ajankuva on raadollisempi. Rainer Werner Fassbinder & Cilla Back: Maria Brauns äktenskap Lilla Teatern 7.2.2019 asti Arviot C ata Po rtin M ila N irh am o juha jokela: esitystalous 3 r a d i o www.espoonteatteri.fi Revontulihallissa 9.2. asti Vilnan kaupunginteatteri ŽUV?DRA LO K K I Louhisalissa 23.–24.1. Revontulihallissa 22.3.–16.4.
Luokkateatteri on täällä taas. Turun Kaupunginteatterin Varissuo pelaa lähiökliseillä, Ryhmäteatterin 9 hyvää syytä etsii syrjäytyneisyyttä mielenterveysongelmista, ja KOM-teatterin Ateriassa palkollisten tiedostavuus ei riitä edes palkasta purnaamiseen. TEKSTI TUOMAS RANTANEN Pääosassa sivullisuus Artikkeli N ÄYTTÄMÖ TÄYTTYY juuristaan ja siivistään laulavista gettonuorista kuin oltaisiin keskellä West Side Storya. Nyt ei kuitenkaan kärvistellä 1950-luvun New Yorkin latinokortteleissa vaan tämän ajan turkulaisessa esikaupungissa. Mikko Koukin ohjaama Varissuo on päätösosa Satu Rasilan kirjoittamaan musikaalitrilogiaan. Lähiö on joutunut kovaan joukkoon, sillä sitä edeltäneet Seili (2014) ja Kakola (2012) käsittelivät mielisairaalaa ja vankilaa. Yhdessä esityksen tarinoista sitoutumiskammoinen graffitimaalari joutuu kohtaamaan isän vastuun entisen puolisonsa sairastuessa syöpään. Toisessa teinityttö haaveilee Idolstähteydestä mutta tulee vahinkoraskaaksi alkoholistipoikaystävälleen. Kolmannessa isältään mustan ihon perinyt vapaaottelija haluaa eroon väkivallasta, mutta päätyy käsirysyyn äitinsä uuden rasistimiehen kanssa. Viimein neljännessä menneisyyden virheitään katuva vanheneva mies etsii yhteyttä menestyneeseen tyttäreensä. Esityksen ongelma onkin sen yleisankeutta toistelevassa lähiökliseisyydessä. Samalla sen juonisolmujen ratkaisut ovat sovinnaisia ja jopa moralistisia. Parasta esityksessä on nuorten esiintyjien energia ja ensemblen luonteva monitaustaisuus. Nimekkäästä säveltäjäkunnasta – Jussi Vahvaselkä, Tuomo Prättälä, Jori Sjöroos – ja Palefacen sanoituksista huolimatta esityksen laulut ovat enemmän mukiinmeneviä kuin erityisen iskeviä. Tosin bändin pitäminen yleisöltä piilossa hukkaa leijonanosan soiton rocksärmästä. YHTÄ ÄN ARMELIA AMMIN ei aurinko paista Kaisa-Liisa Logrenin ohjaaman 9 hyvää syytä elää esityksen lähiökerrostaloon. Anna Krogeruksen kirjoittama näytelmä kertoo masennuksesta ja paniikkihäiriöistä kärsivästä kolmekymppisestä Klarasta, joka kommunikoi lähinnä lavuaarissa lymyilevän hämähäkin kanssa. Siinä missä Klara hädin tuskin kykenee poistumaan asunnostaan, hänen naapureistaan Oskari kärsii alkoholismista, koulukiusattu Lumi bulimiasta, postinkantaja Saku maanis-depressiivisyydestä, seniori Topi dementiasta ja Klaran jalkautuva tukihenkilö Janne burnoutista. Sen onnellisimpia eivät ole Klaran ihmissuhteissa epäonnistuva punavuorelainen sisar ja Klaraa elämäntyönään etäohjaileva äiti. Ahtaasti yhteen sullottuja ihmiskohtaloita yhdistää yksinäisyys. Esitys nojaa pitkälti vahvaan ryhmäteatterilaiseen näyttelijätyöhön. Erityisesti Ella Mettäsen Klarassa masentuneen arki näyttäytyy tunnistettavasti ja koskettavasti. Toisaalta pitkästä aikaa lavalla nähtävä Ryhmäteatterin johtaja Juha Kukkonen on suorastaan pitelemätön heitteille jätetyn koiran roolissa. Hyvästä eetoksestaan huolimatta 9 hyvää syytä elää jää syrjäytymisen mallituksena, miljöökuvauksena ja yhteiskuntakritiikkinä pinnalliseksi. Vaikka sen viittoilu yhteisöllisyyden suuntaan on sekä oikeamielistä että terapeuttista, juonellisista ja draamallisista käänteistä puuttuu särmää. LUOKKAEMPATIASTA ei näy häivääkään Okko Leon kirjoittamassa ja Mika Leskisen ohjaamassa Ateriassa. Arka Meke (Niko Saarela) saapuu harjoittelijaksi räjähtäneeseen hampurilaisbaariin ja joutuu kaikilla ammatillisilla puutteilla siunatun Koistisen (Juha Milonoff) simputtamaksi. Kahden miehen absurdiin dialogiin ja ulkopuolisuuteen perustuvassa asetelmassa voi nähdä viittauksia Samuel Beckettin Huomenna hän tulee -klassikkoon – tosin sillä oleellisella erotuksella, että nämä veijarit eivät odota huomiselta mitään. Äärimmäisen mustan huumorin ja makaaberien kakkaleikkien höystämä draaman kaari kulkee Meken kehityksen mukana. Vielä alussa kokelas miettii asiakaspalvelua, hygieniastandardeja ja jopa toiminnan ilmastovaikutuksia. Saatuaan ylennyksen Koistisen pomoksi hänkin muuttuu – Marxin luonnenaamioteoriaa mukaillen – välinpitämättömäksi mulkeroksi. Tämän pitemmälle esityksen marxilaisuus ei ulotu. Näillä uuden ajan duunareilla luokkatietoisuus ei riitä edes paremman palkan vaatimiseen. Samaan aikaan kun jäävuoret sulavat pikaruokapaikan televisioruuduilla, he käyttävät energiansa tärkeilyyn ja asiakkaiden kiusaamiseen. Vaikka Meke ja Koistinen ovat tämän ajan yleistyvän kyynisyyden metaforia, rajauksensa takia esitys tulee väkisinkin piirtäneeksi juuri duunariluokasta erityisen toivottoman ja vastenmielisen kuvan. Samalla minkäänlaiseen maailmanparantamiseen yhä uskovalle katsojalle esityksen lohduton nihilismi jättää ilkeän jälkimaun. Satu Rasila, Paleface & Mikko Kouki: Varissuo Esitykset Turun Kaupunginteatterissa 30.3.2019 asti Anna Krogerus & KaisaLiisa Logren: 9 hyvää syytä elää Esitykset Ryhmäteatterissa 15.12. asti Okko Leo & Mika Leskinen: Ateria Esitykset KOMteatterissa 15.12. asti KOTIBILEET VARISSUON LÄHIÖSSÄ . Silloin kun ei ahdista, kerrostalossa on tunnelmaa. O tto -V ille Vä ätä ine n K Journalistisen kuvituksen mahdollisuudet 5. 12. 2018–24. 2. 2019 Ludviginkatu 2–4, 00130 Helsinki • Avoinna joka päivä 11–17 • Vapaa pääsy! V T V H Ryhmämyynti (03) 752 6000 / Lippumyymälä 0600 30 5757 (1,53 €/min+pvm) / Väliaikatarjoilut (03) 782 6474 / www.lahdenkaupunginteatteri.fi • www.lippu.fi Veikko Nuutinen PASI WAS HERE Tarina yhteenkuuluvuudesta ja ulkopuolisuudesta ENSI-ILTA 16.1.2019 David Rogers puhallus Tyylikäs huijarikomedia, kevät myynnissä Antti Tuuri ikitie Huomenna kaikki on paremmin Kantaesitys 23.1.2019
10 / 2018 • 47 KOTIBILEET VARISSUON LÄHIÖSSÄ . Silloin kun ei ahdista, kerrostalossa on tunnelmaa. O tto -V ille Vä ätä ine n K Journalistisen kuvituksen mahdollisuudet 5. 12. 2018–24. 2. 2019 Ludviginkatu 2–4, 00130 Helsinki • Avoinna joka päivä 11–17 • Vapaa pääsy! V T V H Teatteri tuli lähiöön Nomaditeatteri Maria Baric Company teki itselleen kotipesän Myllypuron Kulttuurimyllyyn. TEKSTI JA KUVA TUOMAS RANTANEN M YLLYPURO on tyypillinen 1960-luvun itähelsinkiläinen kerrostalolähiö, jossa kulttuuritarjontaa edustavat lähinnä kirjasto ja seinillä kukkiva graffiti. Marraskuisena arkiiltana metroaseman vieressä sijaitsevan Liikuntamyllyn kellarikerroksessa juhlitaan uuden Kulttuurimyllyn avajaisia. Avajaispuhetta pitävä puheenjohtaja Katri Korolainen nostaa maljaa ja leikkaa yleisön kannustamana lavan edessä olevan silkkinauhan. Tässä kaksisalisessa teatteritilassa tullaan jatkossa näkemään eri ikäisille suunnattua monipuolista ohjelmistoa. Sen sisällöstä vastaa viimeiset kaksitoista vuotta kodittomana niin Itä-Helsingin lähiöissä kuin ulkomaillakin kiertänyt Maria Baric Company. ”Olen itse kotoisin Itä-Helsingistä ja koen tärkeänä, että tässäkin osassa kaupunkia toimisi kiinteästi edes yksi ammattiteatteri. Haluamme myös hyödyntää uuden teatteritilamme sijaintia kehittämällä uudenlaisia yhteistyön muotoja Liikuntamyllyn väen kanssa. Samalla kun Kulttuurimyllyn kulttuuriyleisöä innostetaan liikkumaan, Liikuntamyllyn asiakkaita houkutellaan taiteen pariin”, kertoo teatterin taiteellinen johtaja Maria Baric. MARIA BARIC COMPANY tunnetaan erityisesti isoissa ulkoilmatapahtumissa nähdyistä tuliteatteriesityksistä. Baric naurahtaa ajatukselle liekehtivästä teatterista tuliterässä teatteritilassaan mutta lupaa, että sisätiloissa nähdään visuaalisen teatterin ja nukketeatterin ohella ainakin varjo teatteria, pimeässä hohtavia black light -esityksiä, tanssia, musiikkiesityksiä sekä akrobatiaa ja muita uuden sirkuksen elementtejä. Baricin mielessä elää myös ajatus kansainvälisestä toiminnasta. ”Itä-Helsinki on monikulttuurinen alue. Olemme itse kiertäneet esiintymässä lukuisissa maissa. Kulttuurimylly on meille paikka, jonne voisi tuoda yleisöille myös sellaisia teatteritaiteen muotoja, joita täällä pääsee muutoin harvoin näkemään. Meillä on esimerkiksi suunnitelmia tuoda tänne kuubalaista jättinukketeatteria ja vietnamilaista vesinukketeatteria." MARIA BARIC COMPANY on saanut aikaisemmin projekteilleen tukia sieltä täältä, erilaisista lähteistä. Kulttuurimyllyyn sitoutunut toiminta saattaa päästä vakituisten toiminta-avustusten piirin. ”Kun teatteria esitetään alueella, missä ihmisillä on usein vähemmän rahaa kuin vaikka keskustassa asuvilla, tämä täytyy tietenkin huomioida lippujen hinnoissa. Tästä muistuttaa teatterimme vieressä sijaitseva Myllypuron leipäjono. Muutenkin toimintaa on vaikea pyörittää pelkkien pääsymaksujen varassa”, huokaa Baric. Tekijänäkökulmasta kulttuurin tuominen ihmisten arkeen vaatii myös kutsumusta. "Yksi teatterimme tärkeä missio on kannustaa lapsia ja nuoria unelmoimaan ja käyttämään mielikuvitustaan. Oman luovuuden kehittäminen ja itseluottamuksen vahvistaminen ovat erityisen tärkeitä alueen nuorille, mutta samalla haluamme tarjota myös työikäisille ja eläkeläisille sellaisia kauneu den kokemuksia, joita kiireen ja yksinäisyyden keskellä ei muuten ehkä tule niin paljon vastaan.” www.kulttuurimylly.com ESIRIPPU AUKEA A. Kulttuurimyllyä pyörittävän yhdistyksen puheenjohtajan Katri Koro laisen (vas.) ja taiteellisen johtajan Maria Baricin mielestä taide kuuluu lähiöihinkin. Artikkeli Ryhmämyynti (03) 752 6000 / Lippumyymälä 0600 30 5757 (1,53 €/min+pvm) / Väliaikatarjoilut (03) 782 6474 / www.lahdenkaupunginteatteri.fi • www.lippu.fi Veikko Nuutinen PASI WAS HERE Tarina yhteenkuuluvuudesta ja ulkopuolisuudesta ENSI-ILTA 16.1.2019 David Rogers puhallus Tyylikäs huijarikomedia, kevät myynnissä Antti Tuuri ikitie Huomenna kaikki on paremmin Kantaesitys 23.1.2019
48 • 10 / 2018 KUVATAIDE Artikkeli Antti Nylén avaa tuoreessa kirjassaan maamme taiteilijoiden taloudellista ahdinkoa. Rahaa palvovassa yhteiskunnassa prekaarille jää kärsijän osa. TEKSTI MIKA PEKKOLA KUVA SANNA TAIKINA Esseistin eroilmoitus K IRJAMESSUYLEISÖ hörähtelee, kun esseisti Antti Nylén latelee ajatuksiaan kirjailijaelämän ahdingosta. Epätoivo on sankkaa, ja monille vain nauru tuntuu sopivalta reaktiolta. Haastattelijana toimiva kirjailija Pontus Purokuru kysyy Nyléniltä, onko hänen esseekirjassaan Häviö kyse pohjimmiltaan rahasta. Nylén vastaa, että vain ja ainoastaan siitä. Kirjailijuus on nostettu huomiotaloudessa ammatiksi muiden joukkoon. Uusi, reipas yrittäjä-taiteilija menestyy omalla työllään. Hän hauskuttaa yleisöään, herättää tunteita ja etsii rahoitusta väsymättä. Voimalle Nylén kertoo haluavansa murskata tämän kuvan. ”Ihmiset luulevat, että taitelijoiden saama tunnustus muuttuu rahaksi”, hän toteaa. ”Heillä ei ole ymmärrystä siitä, millaisissa olosuhteissa taiteilijat työskentelevät. Ajatellaan, että koska taiteilija on televisiossa, hänellä täytyy olla tuloja.” Suuri osa kirjailijan työstä on ilmaistyötä. Toimeentuloa tai vakautta ei ole edes Nylénin kaltaisella, suhteellisen menestyneellä kirjailijalla. Apurahoja haetaan kuin almuja. Ne takaavat hetkeksi surkeaa palkkaa vastaavan toimeentulon, minkä jälkeen ollaan tyhjän päällä. Nylén kertoo, että Häviö kuvaa erityistä luokkakokemusta. ”Prekaaria tilaa, jossa on valtavasti työtä mutta hyvin vähän rahaa. Yhdistelmä on fataali. Taiteilijoiden asema ei ole saneltu taivaasta saati väistämätön osa taiteellista työtä, vaan se on vakiintunut, tuotettu rakenne.” PALKKATYÖTÄ KOROSTAVA yhteiskunta ei ymmärrä taiteellisen työn arvoa. Kaikki, mikä ei kasvata bruttokansantuotetta, katsotaan haaskaukseksi. Rahan palvominen kuvottaa Nyléniä. Hän avautuu tunteestaan Häviössä: ”Tahdon koko Suomen luhistuvan sontakeoksi, jonka huipulla palvotaan rahaa ja presidentin vauvaa ja lauletaan ylistystä muutamille upporikkaille pikkumiehille, jotka suoltavat aivokudosta mädättävää digitaalista saastaa suureen maailmaan.” Nylén suomii Heikki Pursiaisen kaltaisia uusliberaaleja, jotka haluavat jättää taiteen markkinoiden varaan. Jos annamme rahan päättää kaikesta, niin Nylénin mukaan ainakin merkitys, onnellisuus ja mielekkyys katoavat. ”Ja rakkaus kenties. Asiat, jotka ihmiset mainitsevat, kun kysytään, mikä on tärkeintä elämässä. Kukaan ei vastaa, että raha on tärkeintä. Se olisi törkeää dekadenssia. Edes Björn Wahlroos ei sanoisi niin.” HÄVIÖSSÄ NYLÉN POHTII , kuinka taiteilijoiden toimeentulo voitaisiin järjestää. Hän asettuu kannattamaan taiteilijapalkkaa. Mutta kun taiteilijat ovat osa prekariaattia, kuten Nylén tuo esille, miksi esseisti puhuu taiteilijapalkasta eikä perustulosta? ”Ero on siinä, että taiteilijapalkkaa maksetaan työstä ja perustuloa osallistumisesta yhteiskuntaan”, Nylén vastaa. ”Perustulo on ennen pitkää pakko toteuttaa. Jos jatkamme piiskaamiselle perustuvaa politiikkaa, kaasukammiot eivät ole kaukana.” Talouskuria Nylén pitää mielivaltaisena ulossulkemisen politiikkana, joka johtaa yhteiskunnan tuhoutumiseen. Hänen mukaansa Suomea johtavat ”saatanan paukapäät, totaaliset moukat”. ”Rakennetaan yhteiskuntaa, jossa kaikki tarvitsevat rahaa, ja luodaan iso kansanosa, jolla sitä ei ole. En halua osallistua tällaiseen systeemiin”, Nylén sanoo. ”Jos ajatus pesiytyy kaltaiseni aristokraatin sydämeen”, hän jatkaa, ”voin vain kuvitella, kuinka vahva ulkopuolisuuden tunne on alkoholistien parissa tai köyhillä, joilla ei ole samaa tunnustusta kuin minulla. Minulle se tuntuu vain viiltoina, pistoina ja vitutuksena.” Nylén on liittänyt Häviöön suomalaiselle yhteiskunnalle osoittamansa, maksamatonta korkeakirjallista työtä koskevan laskun, jonka summa on 1 080 000 euroa. Hän myös ilmoittaa eroavansa yhteiskunnasta. Häviön viimeisillä sivuilla Nylén esittää kysymyksen siitä, mitä tapahtuisi, jos taiteilijan työ olisi ammatti, jolla voisi ansaita toimeentulon? Kaikki muuttuisi. Kateus kaikkoaisi, taiteilijat lakkaisivat kilpailemasta keskenään, solidaarisuuden henki vallitsisi, ja taide vapautuisi. ”Millaiseen onneen ja kauneuteen tämä siunauksellinen päätös meidät sysäisikään!” hän lopettaa. Antti Nylén: Häviö Kosmos 2018, 222 s. ”VOIN VAIN KUVITELLA, KUINKA VAHVA ULKOPUOLISUUDEN TUNNE ON ALKOHOLISTIEN PARISSA TAI KÖYHILLÄ, JOILLA EI OLE SAMAA TUNNUSTUSTA KUIN MINULLA.”
10 / 2018 • 49 KUVATAIDE Vallankumous on piristävää puuhaa, lapset Arviot M ONILLE punkmusiikki ja siihen liittyvä kulttuuri ovat – hyvässä tai pahassa – askelia kohti anarkiaa. Tätä voi hyvinkin pitää oikeana arviona. Monet pikkulasten vanhemmat ovat epäilemättä havainneet viittauksia anarkiaan myös lasten tavassa suhtautua maailmaan ja sääntöihin. Onkin ihan perusteltua, että lapsille on tehty oma kirja punkista. Sen mukaan myös Peppi Pitkätossu on mitä suurimmissa määrin punk. Aiju Salmisen ja Timo Kalevi Forssin Mitä on punk? esittelee konkreettisesti sen, mistä hommassa on kyse. Voisi tietenkin kysyä, onko kapinan ja anarkian opettaminen lapsille vastuullista. ”Ei ole vastuullista”, toteaa Forss, isä itsekin. Salminen on hieman sovittelevampi. ”Meille vanhemmillehan se voi olla ihan painajaismaista, jos lapset eivät suostu mihinkään ja vastustavat kaikkea, mutta soisin lasten oppivan, että omaehtoinen ja itsestä lähtevä tekeminen ovat tärkeitä. Sen tarkoitus on esitellä erilainen tapa elää ja olla.” Joka tapauksessa lapset tulevat ennemmin tai myöhemmin kyseenalaistamaan heille asetettuja sääntöjä ja käyttäytymismalleja. Ehkä tähän valmistaminen ei ole pelkästään huono idea. KIRJASSA (pääosin) Forssin tekstit ja Salmisen kuvitukset esittelevät esimerkiksi punkin historiaa, tekijöitä, erilaisia tekemisen tapoja ja punkin ilmenemismuotoja. Katse ei ole pelkästään musiikissa, vaan mukana ovat esimerkiksi lehtien omaehtoinen tekeminen, hiusmuoti ja polkupyöräturnajaiset. Kaikki punkkia. Forss kuitenkin sijoittaa punkin syntytarinan musiikilliseen kapinaan. ”Punk teki vallankumouksen. Vuonna 1977 hyökättiin kaikenlaisten dinosaurusten kimppuun ja ruvettiin tekemään itse.” Forssin mukaan tarkoitus ei ole kuitenkaan antaa ohjeita siitä, miten punkkia pitäisi tehdä. ”Mieluummin näytämme, mitä on tehty, ja kannustamme kaikkia DIY-touhuun, joka on kaiken punkein asia, mitä on. Ollaan asioiden ytimessä, kun ymmärretään, ettei ole auktoriteettia, joka kertoo, kuinka asioiden pitää olla.” DIY eli tee-se-itse tarjoaakin tarttumapintaa valtaosalle lapsista. Myös huumori puhuttelee lapsia, ja sitä punkistakin löytyy. ”Kapina voi olla vakavaa ja samalla naurattaa”, Forss toteaa, johon Salminen jatkaa: ”Samaan aikaan voi olla tosissaan muttei vakavissaan.” Punkin lapsiin vetoavasta tenhovoimasta kertoo sekin, että toimittajan oma kuusivuotias lapsi arvuutteli ruotsinlaivan karaokessa, löytyisikö Kakkahätä 77:n ”Systeemi ei toimi” -biisi valikoimasta. Ei löydy, mutta toivottavasti tämäkin korjaantuu. Timo Kalevi Forss & Aiju Salminen: Mitä on punk? Umpihanki 2018, 64 s. TEKSTI JARI TAMMINEN Sylvit, Siirit ja Marja-Liisat TEKSTI KAISU TERVONEN Kunnianosoitus Vakiopaineelle TEKSTI ANTTI KURKO urheilijoista puhuttaessa luetellaan heidän aviomiestensä ja lastensa nimet? Miksi lasten saamiseen viitataan ”naisen tehtävänä”, vaikka se lainausmerkeissä kirjoitetaankin? Kirja on joka tapauksessa tervetullut ja tarpeellinen teos, kun parhaillaan mietitään esimerkiksi jalkapalloa ja jääkiekkoa huipputasolla pelaavien naisten tienestejä suhteessa miesten vastaaviin. Ja siihen liittyen tulossa on myös jatkoa. Kirjailijat tekevät jo teosta, jossa kerrotaan naisista urheiluvalmentajina, -johtajina ja -tuomareina sekä palloilulajien parissa. vakavasti otettaviin yhteiskunnallisiin debatteihin. Paikan yhteisöllisestä luonteesta kertoo jo se, että kirjaa varten kerättiin yli 3 000 euroa joukkorahoituksen avulla. Vaikka monen jyväskyläläisen olohuonetta muistellaan pääosin lämmöllä, etenkin työntekijöiden tarinoista käy ilmi, ettei baarin pitäminen ole ollut aina helppoa. Kirja on upea dokumentaatio ainutlaatuisesta paikasta. Kippis sille! Arto Teronen ja Jouko Vuolle: Vastatuulesta myötämäkeen – Naiset suomalaisessa urheilussa Kirjapaja 2018, 235 s. Juha Mäkinen (toim.): Vakiopaineesta, rakkaudella – Baari Vakiopaineen 25vuotisjuhlakirja Minä ja Siekkiset ay, 2018, 400 s. M IKSI MELOJA Sylvi Saimo ei ole Paavo Nurmen rinnalla kansakunnan kaapin päällä? Miksi hiihtäjä Marja-Liisa Kirvesniemen kovia kokemuksia ei ole surtu kansallisella tasolla? Arto Terosen ja Jouko Vuolteen tietokirja Vastatuulesta myötämäkeen – Naiset suomalaisessa urheilussa listaa koko joukon esimerkkejä naisurheilijoiden kohtaamasta epätasa-arvosta 1900-luvun alusta alkaen. Vielä vuonna 1965 Urheilu-Aitta-lehti vaati kirjan mukaan tyttöjen koululiikunnan tehostamista vain siksi, että ”mahdollisten tulevien olympiavoittajien äitien pitää olla hyväkuntoisia”. Kokeneiden toimittajien ja tietokirjailijoiden teos keskittyy pikaluisteluun, yleisurheiluun, hiihtoon ja uintiin ja käy läpi lajien suurimpia suomalaisia menestyjiä. Henkilötarinat ovat enimmäkseen vetäviä, vaikka välillä tekee mieli irvistää. Miksi naisJ OS JYVÄSKYLÄ on Suomen Ateena, kaupungissa sijaitseva Vakiopaine-baari on sen agora. Keskellä 1990-luvun lamaa perustetusta keskikaljakuppilasta on kehittynyt 25 vuoden olemassaolonsa aikana yksi maan kulttuurihistoriallisesti merkittävimmistä baareista. Nyt tämä paikka on saanut arvoisensa kunnianosoituksen, kun Juha Mäkisen toimittama Vakiopaineesta, rakkaudella -kirja on julkaistu. Mäkinen on tehnyt valtavan työn kootessaan kirjaa. Se on 400-sivuinen, kuvilla varustettu teos, jossa sadat ihmiset omistajista kanta-asiakkaisiin ja muusikoista näyttelijöihin muistelevat omaa Vakiopaine-aikaansa. Vaikka keskikaljan myyminen on ollut taloudellisen toiminnan selkäranka, Vakiopaineessa on kuitenkin aina ollut tilaa myös suunnitella ja toteuttaa. Baarin kellariin on ajan kuluessa rakennettu teatteri, ja tilassa on järjestetty tapahtumia elokuvafestivaaleista
Kotiinpalaajien yhtye Medusan huone – kuvia vallasta Teksti ja ohjaus: Saara Turunen Rooleissa: Elina Knihtilä, Tommi Korpela, Katja Küttner, Aksinja Lommi ja Ylermi Rajamaa Kantaesitys 21.2.2019 | liput: Tiketti www.Q-teatteri.fi Rise of sex-positive culture in performance art; is it art, sexy art or just sex? And where’s the line between art, sex-positive activism and sex work? Edited by Janne Saarakkala, incl. stuff about Julius Elo, Sadie Lune, Slutartists etc. Published by Reality Research Center. www.icehole.fi ICE HOLE #8: AROUSAL IN PERFORMANCE NEW ISSUE OUT ON 30 NOVEMBER 2018! WWW.RIIHIMAENTEATTERI.FI Ensi-ilta 2.3.2019 Esitykset Riihimäellä 1.3. 11.5.2019 Esitykset Kuopiossa 8.3. 3.5.2019 Täyttä musiikkiteatteria! PALUU HETEROIDEN PLANEETALLE TUNTEMATON SOTILAS JA KOLME SISARTA www.tehdasteatteri.fi Avaruusmyrsky heittää avaruusasema Gaylactican pois radalta ja hätälasku on väistämätön. Glitterkuomu avautuu, ja aluksen henkilöstö joutuu toteamaan: planeetta riutuu alistettuna heterouden ylivallassa ja kaikki muunlainen rakkaus on lakannut olemasta. Vai onko sittenkään? “Ei tässä syyllisiä kaivata vaan Moskovaan, Moskovaan.” 3.2. 3.3. 7.12. 6.1. MESSENGERS OF LOVE www.pavehelsinki.com 044 975 3275 C M Y CM MY CY CMY K pave_voima_2018_black.pdf 1 22.8.2018 8:08:58
10 / 2018 • 51 Muusikko Joose Keskitalo tiesi aina palaavansa Helsingistä joskus kotiin Savonlinnaan. Se tapahtui pari vuotta sitten. Trees-yhtye on hänelle tällä hetkellä osa kotona olemisen äänimaisemaa. TEKSTI JA KUVA SANNA TAIKINA Kotiinpalaajien yhtye Medusan huone – kuvia vallasta Teksti ja ohjaus: Saara Turunen Rooleissa: Elina Knihtilä, Tommi Korpela, Katja Küttner, Aksinja Lommi ja Ylermi Rajamaa Kantaesitys 21.2.2019 | liput: Tiketti www.Q-teatteri.fi Rise of sex-positive culture in performance art; is it art, sexy art or just sex? And where’s the line between art, sex-positive activism and sex work? Edited by Janne Saarakkala, incl. stuff about Julius Elo, Sadie Lune, Slutartists etc. Published by Reality Research Center. www.icehole.fi ICE HOLE #8: AROUSAL IN PERFORMANCE NEW ISSUE OUT ON 30 NOVEMBER 2018! K AUPUNKI tai tila on aina tulkitsijansa näköinen. Päivävierailijalle Savonlinnasta piirtyy eri kuva, kuin minkä esimerkiksi Lauri Ainalan kokeellinen dokumentti Unien Savonlinna (2010) maalaa. Dokumentti kuvaa vuosituhannen alussa perustetun Paavoharjuyhtyeen nuoruuden elintilaa kaupungissa. Laulaja-lauluntekijä Joose Keskitalo on yksi bändin jäsenistä ja dokumentin hahmoista. Keskitalo muutti unien Savonlinnasta Helsinkiin, kunnes palasi kymmenen vuoden jälkeen takaisin. ”Kaikki taide ja musiikki on melkein kuin virta. Ja Savonlinna on sen valtavirran ulkopuolella. Täällä ei ole mitään virtausta, joka veisi niin paljon johonkin suuntaan. Siitä muodostuu omia juttuja, ja se on pienemmissä paikoissa aina kiinnostavaa”, Keskitalo sanoo. SAVONLINNA AN MUUTTO on vienyt Keskitalon jäseneksi Trees-yhtyeeseen. Yhtyeen musiikki on leimattu Saimaafolkiksi, ja sen kuvataan olevan luonteeltaan lempeää ja melankolista. Paluumuuttajuus määrittelee myös yhtyeen laulajaa Santeri Vänttistä ja rumpali Jani Lambergia. ”Olen viettänyt täällä lapsuuteni ja tapaan sanoa, että näin pitkälle olen päässyt elämässäni. Kilometrin matkan”, Vänttinen kertoo. Vänttinen ja Lamberg tuntevat toisensa jo nuoruusvuosilta, mutta kohtasivat sattumalta 2015 monen vuoden jälkeen molempien jo palattua kotiseudulle. Kohtaamisessa tuli puheeksi bändin perustaminen. Joose Keskitaloa päätettiin pyytää äänittämään kappaleet. Lamberg ja Keskitalo olivat entuudestaan tuttuja, ensimmäisen soitti rumpuja jälkimmäisen toisella soolo levyllä. Treesin ensimmäisen EP:n nauhoituksissa Keskitalo vieraili myös eri kappaleilla soittajana. Lopulta hän päätyi yhtyeen jäseneksi. Aluksi Keskitalo soitti bassoa, kun edellinen häipyi yhtyeestä. Uuden basistin löydyttyä Keskitalo jatkoi laulaen taustoja, kitaran ja harpun kera. Laulaja-sanoittaja Vänttisen, rumpali Lambergin ja Keskitalon lisäksi yhtyeeseen kuuluu basisti Teemu Muikku. TREES JULKAISEE ensimmäisen levynsä 7. joulukuuta Svart Recordsin kautta. Kappaleiden englanninkielisyys oli luonteva valinta. ”Sen, mitä haluan niissä lauluissa ilmasta, olen pystynyt sanomaan englanniksi niin, että pystyn itse seisomaan sen takana”, Vänttinen pohtii. Keskitalo komppaa: olemme tottuneet kuulemaan tiettyjä sanomia englanniksi muttemme suomeksi. ”Mutta tämä on minullekin tavallaan ongelma, että se on englannin kielellä, koska joskus on vaikea perustella itselle sitä, miksi laulaa Suomessa, suomenkielisenä suomalaisille väärällä kielellä”, Keskitalo sanoo. Treesin musiikki on levytetty livenä. Se on ainoa tapa, jolla Keskitalo äänittää. Vänttinen kuvailee tekniikkaa orgaaniseksi, luontevaksi ja läsnä olevaksi äänitystavaksi. ”Ylipäänsä, jos kyse on yhtyemusiikista, on aika luontevaa, että se soitetaan yhdessä. Monesti musiikki kuulostaa minun korviini siltä kuin se olisi soitettu kaikki soittimet erikseen ja sitten liimattu yhteen. Sen kuulee siitä musiikista”, Keskitalo sanoo. Omaa musiikkiaan tehdessä Keskitalo on pedantti, mutta yhtyeen jäsenen rooli on toinen. ”Siinä mielessä olen tyranni, että kun kyse on minun musiikistani, en siedä, että kukaan lähtee sitä säätämään. Mutta äänittäjänä tehtäväni on muutenkin aika erilainen. Se on palvelijan rooli. Ja sillä tavalla on aika luontevaa hypätä myös soittajaksi siitä viitekehyksestä käsin”, Keskitalo kertoo. Seuraavat Treesin keikat ovat Savonlinnan Kulttuurikellarissa 15.12., Joensuun Sointulassa 26.2. ja Jyväskylän Vakiopaineessa 27.2. OMAA MUSIIKKIAAN TEHDESSÄ KESKITALO ON PEDANTTI, MUTTA YHTYEEN JÄSENEN ROOLI ON TOINEN. Joose Keskitalo (vas.) ja Santeri Vänttinen itse rakentamansa saunan edustalla Saimaan rannalla. PALUU HETEROIDEN PLANEETALLE TUNTEMATON SOTILAS JA KOLME SISARTA www.tehdasteatteri.fi Avaruusmyrsky heittää avaruusasema Gaylactican pois radalta ja hätälasku on väistämätön. Glitterkuomu avautuu, ja aluksen henkilöstö joutuu toteamaan: planeetta riutuu alistettuna heterouden ylivallassa ja kaikki muunlainen rakkaus on lakannut olemasta. Vai onko sittenkään? “Ei tässä syyllisiä kaivata vaan Moskovaan, Moskovaan.” 3.2. 3.3. 7.12. 6.1. MESSENGERS OF LOVE www.pavehelsinki.com 044 975 3275 C M Y CM MY CY CMY K pave_voima_2018_black.pdf 1 22.8.2018 8:08:58
52 • 10 / 2018 ninni@kaligraphics.fi / www.kaligraphics.fi KALI GRAPHICS KUVITUKSET & GRAFIIKAT Dokumenttielokuvassa Bisbee ’17 yhdysvaltalainen kaivoskaupunki perkaa sadan vuoden takaista menneisyyttään ja sen asukkaiden jakautumista kahteen leiriin. TEKSTI KAISU TERVONEN Kaivoskatastrofi amerikkalaisittain Fiktiivisestä ja dokumentaarisesta aineistosta rakentuva esitys käsittelee radikalisoitumista. Onko solidaarisuus yhteiskuntaa kannatteleva vai tuhoava voimavara? Esitys on pyrkimys löytää vastaavuuksia sotahistorian ääri-ilmiöille ja ihmisille meistä, tästä ajasta. www.kotkanteatteri.? Ohjaus, Tuire Tuomisto Kokemusasiantuntijana esityksessä kuullaan Suomen Vastarintaliikkeen perustajaa ja ex-johtajaa Henrik Holappaa. Hän teki vuoden 2014 lopulla henkilökohtaisen pesäeron Pohjoismaiseen vastarintaliikkeeseen ja irtaantui toukokuussa 2016 julkisesti natsismista ja kirjoitti kirjan Minä perustin uusnatsijärjestön. Hän toimii nykyään vapaaehtoistyöntekijänä radikalisoitumista ehkäisevässä ja ääriliikkeistä irrottautumista tukevassa hankkeessa. Varaa liput: p. 05 234 4199 www.lippu.? 19 € / 24 € vain tunti Helsing istä itään! E TNINEN PUHDISTUS vai välttämätön toimenpide kaupungin rauhoittamiseksi? Tai ehkä kapitalistin voittojen suojeleminen? Vaikuttava dokumentti Bisbee ’17 palaa samannimiseen kaupunkiin ja vuoteen 1917, kun seriffi apulaisineen kärräsi 1 196 lakkoilevaa kaivostyöläistä junalla karjavaunuissa keskelle erämaata ja jätti heidät sinne. Reilun kymmenen kilometrin päässä Meksikon rajalta Yhdysvalloissa sijaitseva Bisbee oli sata vuotta sitten firman kaupunki. Kuparikaivos toi kaupunkilaisille elannon, tosin vaihtelevan sellaisen. Kaivoksilla oli töissä 30 eri kansallisuutta, ja palkat vaihtelivat etnisen taustan mukaan. Omistajilleen kaivos tahkosi kuitenkin yllin kyllin vaurautta, etenkin kun ensimmäinen maailmansota piti huolen kuparin menekistä. Robert Greenen dokumentti kutoo hienosti yhteen monisyistä his toriaa. Se fokusoi nykykaupunkiin, jossa vuoden 1917 kipeistä tapahtumista on vasta alettu puhua. Kaivos on lopettanut jo 1975, mutta kuparimenneisyys näkyy edelleen niin patsaissa ja kuvissa kuin kuparinpunaisissa rinteissäkin, jotka kaupunkia reunustavat. DOKUMENTTI ESITETÄ ÄN Helsingin DocPoint-festivaalilla tammi–helmikuussa. Esitys tuo aina yhden tason lisää elokuvaan, jossa niitä on jo valmiiksi liuta. Greenen johtama dokumenttiryhmä elävöitti tapahtumat Bisneessä uudelleen järjestäen eräänlaisen paikallisspektaakkelin, jossa kaupunkilaiset esittivät seriffejä ja kaivostyöläisiä tuona kohtalokkaana päivänä. Osa kaupunkilaisista valitsee sen puolen, jonka uskoo asian oikeutukseen. Seriffiä näyttelevä mies pitää roolihahmonsa päätöstä järkevänä, ainoana keinona palauttaa järjestys lakkoilevaan kaupunkiin. Kaivostyöläistä näyttelevä taiteilija taas haluaa pitää epäoikeudenmukaisesti karkotettujen muistoa yllä. Meksikolaissyntyinen nuorukainen Fernando Serrano ei ole tiennyt tapahtumista ennen dokumenttiryhmän saapumista kaupunkiin. Hän liikuttuu silti kovin kuunnellessaan työväenliikkeen lauluja, joilla kaivostyöläisiä rohkaistiin. Serrano näyttelee yhtä heistä. Seudulla on totuttu ottamaan historia konkreettisesti ja viihteellisesti haltuun. Vieressä sijaitsee Tombstonen aavekaupunki, joka tunnetaan OK Corrallin asetaistelusta seriffi Wyatt Earpin ja roisto Ike Clantonin joukkioi den välillä. Taistelua esitetään turistien iloksi edelleen. Ohjaaja Greenekin on aiemmin osoittanut kiinnostusta siihen, kuinka näytteleminen ja roolit paljastavat todellisuutta. Hänen elokuvansa Actress (2014) ja Kate Plays Christine (2016) käsittelivät molemmat näyttelijäntyötä ja yksittäisten ihmisten suhdetta rooleihin. Bisbee ’17 kohdalla ihmisiä ja rooleja on lukuisia. ELOKUVAN TARINA resonoi nykyajassa moneen suuntaan. Meksikon ja Yhdysvaltain välinen raja-alue on kuuman keskustelun alla jo itsessään. Serrano kertoo olleensa seitsemänvuotias, kun hänen meksikolainen äitinsä karkotettiin maasta rikossyytteiden vuoksi. Jos rajankäynti olisi kiinni vain presidentti Trumpin tahdosta, Bisbeen kaupungin lähellä olisi massiivinen muuri. Rasismi on yksi tapahtumia selittävä aines. Apulaisseriffeistä yhdellä oli slaavilainen sukunimi, loput olivat valkoisia paikallisia miehiä. Karkotetut sen sijaan koostuivat etnisesti kirjavasta porukasta. Joukkio oli helppo leimata epäamerikkalaiseksi sakiksi, sillä niin ihmisiin kuin työväenliikkeeseen suhtauduttiin jyrkimmillään epämiellyttävänä ”tuontitavarana”. Toiset syyttävät tapahtumista edelleen työväenliikettä ja sen myymää ”kommunismia”. Syndikalistinen ammattiyhdistys Industrial Workers of the World, IWW, oli ajanut kaupunkiin lakkoa, jossa vaadittiin muun muassa parempia työolosuhteita. Nyt saastuttava kaivosteollisuus on karannut maihin, joissa työolosuhteita kontrolloidaan yhtä huonosti kuin aikoinaan Bisbeessä. Vuonna 1917 tapahtumien eri puolilla oli myös kaksi veljeä. Toinen toimi apulaisseriffinä ja saattoi kaivostyöläisveljensä junavaunuun. He eivät enää koskaan nähneet toisiaan. Sadan vuoden takainen veli veljeä vastaan -asetelma saattaa kalskahtaa tutulta myös Suomessa. Voisiko kuvitella, että täkäläiset asettaisivat eriväriset nauhat käsivarsiinsa ja näyttelisivät uusiksi sisällissodan tapahtumia? Ehkä ei ihan vielä. docpointfestival.fi SADAN VUODEN TAKAINEN VELI VELJEÄ VASTAAN -ASETELMA SAATTAA KALSKAHTAA TUTULTA MYÖS SUOMESSA. Arvio Opetusalan valtakunnallinen koulutustapahtuma 25.–26.1.2019 Messukeskus Helsinki Rekisteröidy kävijäksi nyt! Maksuton sisäänkäynti rekisteröityneille: educamessut.fi Avoinna: pe 25.1. klo 10–18 ja la 26.1. 10–17. educamessut.fi #educa2019 Teema 2019: Opettaminen – viestintää ja vuorovaikutusta Ensimmäistä kertaa Educassa puhemies Paula Risikko heittäytyy messulaisten armoille kyselytunnilla, lisäksi puoluejohtajat käynnistävät kuuman vaalikevään keskustelemalla koulutukseen liittyvissä asioista. Kuulet myös aivotutkija Minna Huotilaisen puheenvuoron oppimisesta. Tutustu ohjelmaan etukäteen ja kokoa oma aikataulusi!
54 • 10 / 2018 ELOKUVAT Thomas Vinterberg: KURSK Ensi-ilta 14.12. K-141 Kursk oli Venäjän laivastoon kuulunut ydinsukellusvene, joka räjähti ja upposi elokuussa 2000 Barentsinmerellä järjestetyn sotaharjoituksen yhteydessä. Kaikki 118 miehistön jäsentä menehtyivät, suurin osa räjähdyksessä ja loput 23 pelastustoimien viivästymisen takia. Juhlien (1998), Submarinon (2010) ja Jahdin (2012) kaltaisten äärimelodraamojen tekijänä tunnettu tanskalainen Thomas Vinterberg on ilmeinen valinta ohjaajaksi elokuvaan, jonka traaginen loppu on etukäteen selvillä. Tragedia välkkyy jo alkukuvassa, jossa pieni poika pidättää hengitystään kylpyammeessa. Jatkossa katsoja tulee kyllästetyksi kauhukuvilla sukellusveneen sisällä nousevasta vedestä, loppuvasta hapesta ja hiipivästä kylmyydestä. Vinterberg on erityisen taitava tunnetilojen kuvaaja. Hän yhdistää sukellusveneen sisäisen paniikin kehykseen, jossa kohtaavat merimiesten solidaarisuus ja siviiliminät, perheiden pitelemätön hätä sekä taantuneen suurvallan resurssihaasteet ja vinoutuneet kunniakäsitykset. Loukkoon jääneitä merimiehiä johtavaa upseeria ja hänen kotona odottavaa perhettään näyttelevät Matthias Schoenaerts, Léa Seydoux ja Artemiy Spiridonov, jotka ovat raskaissa rooleissaan aidosti läsnä. Sivurooleissa pysäyttävimmät suoritukset tekevät Pernilla August ja liki 90-vuotias Max von Sydow. TUOMAS RANTANEN Miia Tervo: AURORA Ensi-ilta 25.1. Ohjaaja-käsikirjoittaja Mia Tervon ensimmäisen pitkän fiktioelokuvan näyttämönä toimivat Rovaniemen vähemmän bränditietoista Lappi-eksotiikkaa tihkuvat baarit, yökerhot ja grillikioskit. Sen tarinassa nupit kaakossa bailaava kynsiteknikko Aurora ( Mimosa Willamo) kohtaa Iranista Suomeen pakolaisena hakeutuneen Darianin ( Amir Escandari). Molemmilla on kamppailunsa: Aurora joutuu viemään alkoholisti-isänsä ( Hannu Björkman) katkolle ja joutuu asunnottomaksi. Darianin mahdollisuudet saada kahdeksanvuotiaalle tyttärelleen turvapaikka taas rajoittuvat itsemurhaan tai Kore-eda Hirokazu: SHOPLIFTERS – PERHESALAISUUKSIA Ensi-ilta 28.12. Kore-eda Hirokazu on vähäeleisen perhedraaman nykymestari, jolle voi hakea esikuvia niin japanilaisesta elokuvahistoriasta kuin italialaisesta neorealismistakin. Hänen tuorein elokuvansa Shoplifters – Perhesalaisuuksia voitti Cannesin pääpalkinnon palmun. Suomalaisissa elokuvateattereissa pyörivät aikoinaan myös hänen edelliset perhedraamansa Isänsä poika (2013) ja Siskokset (2015), erinomaisia nekin. Shoplifters kuvaa perhettä jossain Tokion laitamilla. Isä käy rakennustöissä, kun niitä on, puolison löytämiseen. Vaimojahdissa hänen managerikseen ryhtyy Aurora. Mainioita sivuhahmoja ovat vastaanottokeskuksen stereotyyppisen huolehtiva vapaaehtoinen Tiina ( Ria Kataja) ja hänen Suomi-kliseitä päivittävä miehensä Juha ( Chike Ohanwe) sekä roisipuheinen dementikko, aikansa pakolaisuutta edustava Karjalan evakko Liisamummo ( Miitta Sorvali), joka päätyy Auroran huolenpitovastuun horjuvaan piiriin. Hauska ja hyvin kulkeva elokuva kertoo kulttuurien, ennakkoluulojen ja oman elämän kuprujen kohtaamisesta persoonallisesti ja tiedostavan epäkorrektisti. Silti – ja juuri siksi – se tavoittaa välittävän ja aitoa ymmärrystä edistävän näkökulman maailman menoon. TUOMAS RANTANEN ja äitikin tuo pientä palkkaa kotiin. Pääasiallinen tulonlähde on kuitenkin isoäidin eläke, jonka pienuutta paikataan myymälävarkauksilla. Ruokittavia suita tulee lisää, kun perheen isä ja poika pelastavat kylmällä parvekkeella leikkivän pikkutytön. Uudessa perheessään tyttö oppii niin varkauksista kuin rakkaudesta. Auteur katsoo hahmojaan lämmöllä mutta realistisin kuvin ja liikoja romantisoimatta: perheessä ei kuiskutella sivistyssanoja ja silitellä päätä vaan eletään sotkuista arkea, jossa on sydän mukana. Draaman yllättävät juonenkäänteet vain tukevat elokuvan väittämää siitä, ettei moraalinen ja hyvä elämä hajoa pieniin huijauksiin. KAISU TERVONEN Aurora 25.1. Shoplifters 28.12. Kursk 14.12. Jim Hosking: IHMEELLINEN BEVERLY LUFF LINN Elokuvateattereissa nyt. Beverly Luff Linn on rajallisella itseilmaisulla varustettu elämäntaiteilija, tilaa vievä henkilö kokoruudullisessa asussa. Ja hän on ihmeellinen. Näin ajattelee etenkin elokuvan päähahmo Lulu Danger ( Aubrey Plaza), joka saapuu seuraamaan myyttisen miehen showta. Ihmeellinen Beverly Luff Linn on surrealistinen, paikoin viipyilevä ja outoja asioita painottava elokuva. Se on suunnattu hyvin lapsellisille aikuisille ja ainakin sen verran aikuisille lapsille, että he ovat nähneet teoksen ilmiselvän esikuvan Pulp Fictionin (1994) ja tunnistavat vielä sitäkin varhaisemman taikamaailman, 1980-luvun tv-sarjojen estetiikan ja kuvaston. Jim Hoskingin (The Greasy Strangler) elokuvan tärkein missio on murskata konven tioita samalla herkutellen konflikteilla. Esimerkiksi ihonvärin ja syntyperän merkitykset kääntyvät ympäri. Epäilyttävintä on olla vegaani, mutta rodullistetuilla tai homoseksuaaleilla ei ole stigmoja. Sopassa pajatetaan periyhdysvaltalaista kieltä, sen afroamerikkalaista murretta ja käytetään brittiläisen kansainyhteisön sivistyneistön fiinejä ilmauksia jopa uusiseelantilaisella aksentilla. Kuka konnista saa palkkansa, ja kuka todellakin on Beverly Luff Linn? Nämä ovat arvoituksia, jotka ratkeavat vasta, kun syntetisaattoreiden pauhu himmenee. IIDA SIMES Ihmeellinen Beverly Luff Linn Shoplifters 28.12. KOONNUT TUOMAS RANTANEN Yle Areena joulukuun ajan: The Square (Ruotsi 2016) Cannesissakin palkittu Ruben Östlundin ohjaama absurdi psykosatiiri tutkii ehdottoman omintakeisesti mutta samalla viiltävän terävästi ihmisen mukavuusalueen rikkoutumista, kontrollifriikkiyttä, kulttuurielitismiä, poliittista korrektiutta ja taidemaailman valtarakenteita. 22.12. Yle Teema & Fem: Persona – naisen naamio (Ruotsi 1966) Ingmar Bergmanin psykoanalyyttisessa elokuvatutkielmassa puhumisen lopettanut näyttelijä ( Liv Ullman) asuu sairaanhoitajan ( Bibi Andersson) kanssa yksinäisellä saarella olevassa mökissä. Naisten psykologisen valtataistelun keskellä heidän persoonansa alkavat lomittua yhteen. Samalla kun elokuvan draama kääntyilee mestariohjaajan hyppysissä, sen kokeellinen kuvallinen ilmaisu, assosiatiiviset leikkausratkaisut ja symbolien käyttö viittaavat alitajuisen möyrintään. 23.12. Yle TV1: Hymyilevä mies (Suomi 2016) Juho Kuosmasen Cannesissa palkittu herkän hauska ja arjen elämälle tarkkasilmäinen elokuva on kertovinaan nyrkkeilijä Olli Mäen maailmanmestaruusottelusta Helsingin Olympiastadionilla vuonna 1963, mutta oikeasti siinä on kyse oikeiden valintojen tekemisestä ja itse elämän tragi koomisesta olemuksesta. 9.1. alkaen Yle Teema & Fem: Vallan linnake (Tanska 2010–2013) Adam Pricen kansainvälistä menestystä saavuttaneessa sarjassa sosiaalisreformistisen pienpuolueen puheenjohtaja Birgitte Nyborg ( Sidse Babett Knudsen) päätyy Tanskan pääministeriksi. Draamallisesti ja yhteiskunnallisesti poikkeuksellisen taitavasti kirjoitetussa kolmen kauden sarjassa kuvataan pääministerin yksityiselämäänkin heijastuvaa kamppailua idealismin ja reaalipolitiikan yhteenkietoutuvassa kurimuksessa. Politiikan ja median jännite näyttäytyy erityisesti spin doctor Kasper Juulin ( Pilou Asbæk) ja toimittaja Katrine Fønsmarkin ( Birgitte Hjort Sørensen) töiden, uravalintojen ja keskinäisen suhteen kautta. 19.1. & 26.1. Yle Teema & Fem: Nick Cave Iain Forsythin ja Jane Pollardin ohjaamassa 20?000 päivää maan päällä -dokkarissa (Britannia 2014) taiderokkari Nick Caven synkän puhuvaa taitelijapersoonaa avaavat Kylie Minogue, Ray Winstone, Warren Ellis, Blixa Bargeld ja psykoanalyytikko Darian Leader. Andrew Dominkin pari vuotta myöhemmin ohjaama dokumentti One More Time with Feeling (Britannia 2016) ja David Barnardin Distant Sky – Nick Cave & The Bad Seeds Live in Copenhagen (Britannia 2018) -konsertti taltiointi jatkavat samasta aiheesta. Voiman TV-tärpit
maailman, 1980-luvun tv-sarjojen estetiikan ja kuvaston. Jim Hoskingin (The Greasy Strangler) elokuvan tärkein missio on murskata konven tioita samalla herkutellen konflikteilla. Esimerkiksi ihonvärin ja syntyperän merkitykset kääntyvät ympäri. Epäilyttävintä on olla vegaani, mutta rodullistetuilla tai homoseksuaaleilla ei ole stigmoja. Sopassa pajatetaan periyhdysvaltalaista kieltä, sen afroamerikkalaista murretta ja käytetään brittiläisen kansainyhteisön sivistyneistön fiinejä ilmauksia jopa uusiseelantilaisella aksentilla. Kuka konnista saa palkkansa, ja kuka todellakin on Beverly Luff Linn? Nämä ovat arvoituksia, jotka ratkeavat vasta, kun syntetisaattoreiden pauhu himmenee. IIDA SIMES Ihmeellinen Beverly Luff Linn Fredrikinkatu 18, Helsinki Liput: www.tiketti.fi www.teatteritakomo.fi KATARIINA NUMMINEN ENSI-ILTA 15.3.2019 Enostone kustannus kiittää ystäviään vuodesta 2018 ja toivottaa hyvää kirjavuotta 2019! Enostonen kevään 2019 satoa: TaoLin: Kaunis maailma. Novelleja Rita Dahl: Rajat auki, Suomen ja Euroopan kohtalonkysym ys Arto Lappi: Taivaanpohjas sa laulavat valaat, valitut runot 2000–2018 Satu Heinola: Mirkka ja Meri. Lastenromaan i unelmien tärkeydestä. Kuvitus Mira Mallius Santtu Puukka: Älkää jättäkö minua yksin. Runoja Kari Aartoma: Kahden joen kaupunki. Romaani www.enostone .fi Puutarhakahv ila Tervapääsky kiittää kesästä 2018! Avoinna ti–su klo 11–17 viisi viikkoa juhannuksesta 2019 lähtien. Tapaamisiin! Puutarhakahv ila Tervapääsky Sääksmäentie 825, 37700 Valkeakoski FB: Tervapääsky puutarhakahvila
KANTAESITYS SUURELLA NÄYTTÄMÖLLÄ 12.9.2018 Varietee rahasta, vallasta ja demokratiasta KANTAESITYS 6.3.2019 Pääyhteistyökumppani Yhteistyökumppani LIPUT ALKAEN 19 € KANSALLISTEATTERIN LIPPUMYYMÄLÄSTÄ 010 733 1331 (0,0835 €+pvm/mpm) LIPPUPISTEESTÄ 0600 900 900 (2 €/min+pvm) tai LIPPU.FI Yhdestoista hetki on kaikki, mitä olet aina halunnut tietää rahasta ja vallasta, mutta et ole uskaltanut kysyä. Esitys on samaan aikaan farssi ja tragedia, ennennäkemätön musiikillinen iltama ja näyttämöllisten näkyjen sinfonia. OHJAUS ESA LESKINEN / ROOLEISSA KATARIINA KAITUE, JANI KARVINEN, MARKKU MAALISMAA, SARI MÄLLINEN, CÉCILE ORBLIN, JUKKA-PEKKA PALO, ANNIKA POIJÄRVI, ANTTI PÄÄKKÖNEN, ANNA-RIIKKA RAJANEN, TIMO TUOMINEN, JUHA VARIS JA VESA VIERIKKO / MUUSIKKO SAMULI LAIHO