H Y B R I D I 2/2020 MAALISKUU | VOIMA.FI Aulikki Oksanen T A I T E I L I J A
KENOSIS
Koreografia CARL KNIF Tanssijat JONNA AALTONEN, JYRKI KASPER, PEKKA LOUHIO, HEIDI NAAKKA, MIKKO PALONIEMI, TERHI VAIMALA ja EERO VESTERINEN Liput 31 € (sis. pm), puh. (09) 394022, hkt.fi Lippupiste 0600 900 900 (2 €/min + pvm) hkt.fi x carlknifcompany.com Musiikin ja tanssin ikiaikaisesta suhteesta Helsinki Dance Company x Carl Knif Company Ensi-ilta 19.3. studio Pasilassa KENOSIS
23 € 20 € 22 € 11 € 18 € 20 € 20 €
Maria Annala TRUMPIN KANSA KEITÄ HE OVAT JA MIKSI HE RAKASTAVAT JOHTAJAANSA Etkö ymmärrä Trumpin kannattajia? Michael Jones LENINGRAD PIIRITYKSEN VUODET Leningradin piiritys kaupungin asukkaiden silmin. Anna Kontula MUURI MATKA MAAILMAN SUURIMPAAN VANKILEIRIIN Kirja Gazasta, ihmis oikeuksista, aktivismista ja Suomen vastuusta. Joseph E. Stiglitz EURO VOIKO EUROOPPA SELVITÄ HENGISSÄ YHTEISESTÄ VALUUTASTA? Talousnobelisti Joseph E. Stiglitzin teos selvittää, miksi eurosta tuli uhka Euroopan unionille. Miriam Attias & Jonna Kangasoja (toim.) ME JA NE VÄLINEITÄ VASTAKKAINASETTELUJEN AIKAAN Opas rakentavaan keskusteluun. Mikko Jakonen KONFLIKTI TALOUS JA POLITIIKKA Ovatko konfliktit kehit tyvän ja demokraattisen politiikan edellytys vai uhka? Kaj Lipponen (toim.), Harri Tuominen & Waldemar Wallenius JUICE PUHUU KOOTUT MUISTELMAT Kirja perustuu leikkaamattomiin haastattelunauhoihin, joita ei koskaan aiemmin ole päässyt julkisuuteen. VilleJuhani Sutinen LIHA Liha on kuvaus menneistä maailmoista, joissa on jotain kammottavan tuttua. Laura Ruohonen & Erika Kallasmaa MERIMONSTERIT Kokoa merimonstereita runomuotoisen kuvakirjan kolmiosaisista sivuista! Kirj aka upo ista ja oso itte est a into kus tan nus .fi Lukunaut ja Innolta Kallion lukiolaiset SANKARITARINOITA NUORILTA NUORILLE Tämän kirjan sankarit ovat nuorten valitsemia ja tarinat heidän itse kirjoittamiaan. Psst ! Mei dät löyd ät myö s Foru min Kus tant ajien ystä väm yynt i my ymä läst ä. (Ma nne rhei min tie 14–2 0, 001 00 Hel sink i) Terv etul oa! 23 € 20 € 22 € 11 € 18 € 20 € 20 €
MA ALI SKU UN MER KKI TUO TTE ET VOIMA-PAITA Tilaa nyt Jani Leinosen Voimalle suunnittelema t-paita. Miesten ja naisten mallit: XS–XL. Hinta 20 euroa. Tilaukset: tilaukset@voima.fi ILMOITUS 250 ILMASTOTEKOA, JOILLA PELASTAT MAAILMAN Rinna Saramäen uusi tietokirja tarjoaa jokaiselle kuukaudelle käytännöllisiä vinkkejä, joita noudattamalla voit arjen keskelläkin pienentää hiilijalanjälkeäsi. Teos antaa selväsanaiset ja tutkimustietoon perustuvat ohjeet ilmastonmuutoksen hillintään aina vaatevalinnoista bokashikompostointiin. Muutos alkaa arjesta; pieneltäkin tuntuvilla teoilla on suuri vaikutus! www.otava.fi Freelancer-suomentaja Elina kaipaa elämäänsä muutakin kuin käännöstyöt, tyttärelle skypettämisen ja vierailut isän luona hoitokodissa. Kun perheenisä Arnon ja häntä vanhemman Elinan tiet kohtaavat, sen on tarkoitus olla tilapäinen seikkailu. Toimittaja-kirjailija Anneli Vehkoon romaani on elegantti, kauniisti hengittävä kertomus kohtaamisesta, ihmissuhteista ja halusta kokea olevansa elossa. Se kuvaa avioliiton haasteita, toisen ihmisen tuntemisen vaikeutta ja kosketuksen kaipuuta. www.karisto.fi KAIKKI NE HETKET KUN OLET YKSIN KUULIN ALLIEN LAULAVAN LEHMAN-TRILOGIA Stefano Massinin kansainvälisessä menestysnäytelmässä investointipankki Lehman Brothersin perheen tarina antaa kasvot modernin kapitalismin evoluutiolle ja koko maailmantalouden mullistaneelle tapahtumaketjulle. Esitys on runollisen koominen tarina Lehmanin perheen eeppisestä taipaleesta, jossa amerikkalainen unelma muuttuu painajaiseksi. Suomen kantaesitys Espoon Kaupunginteatterissa 19.3.–22.4. Yhteistyössä: Teatteri Metamorfoosi, Tampereen Työväenteatteri ja Suomen Kansallisteatteri www.espoonteatteri.fi Haluatko vapauttaa mielesi? Yhteiskunta luo mieleemme odotuksia, asetuksia, paineita ja mielihaluja. Haluatko päästää irti näistä ohjelmoiduista sekä usein haitallisista ajatuksista ja keskittyä oleelliseen? Pakan 60 mielenkiintoista ja rohkeaa kysymystä haastavat kyseenalaistamaan itsensä sekä yhteiskuntamme normit. Kysymykset toimivat myös ultimaattisina keskustelun avauksina! ALOITA NYT ELÄMÄSI MULLISTAVA MATKA! Koodilla VOIMA -20% Voimassa 31.05.2020 asti. www.matkallas.fi MATKALLAS TIETOISUUTEEN KYSYMYSPAKKA HELSINKI NATURAL WINE 2020 27.–28.3 Helsinki Natural Wine palaa jo toisen kerran Kulttuuritehdas Korjaamolle maaliskuun 27.–28. päivä. Menevän musiikin tahtiin tarjoillaan satoja luomuja naturalviinejä sekä siidereitä ja paikalle saapuu myös joukko eurooppalaisia viinintekijöitä. Ruoat tapahtumassa tarjoilevat The Way Bakery, ravintola Plein sekä Sushi Bar + Wine. Nähdään Korjaamolla! www.helsinkinaturalwine.com @helsinkinaturalwine Luontotoimittaja ja kuvataiteilija Minna Pyykön maalauspäiväkirjassa liikutaan Suomen luonnossa vuoden kierron mukaan. Kirjassa kerrotaan maalauksin ja tekstein hienoista hetkistä ja tapahtumista, jotka ovat tavallisten retkeläisten tavoitettavissa. Niiden kautta hahmottuu, miten monimuotoinen ja monin tavoin ainutlaatuinen Suomen luonto on. Kirjassa kerrotaan luonnon tutkimisesta ja pohditaan, mitä kaikkea luonnosta ei vieläkään tiedetä. www.docendo.fi TYÖKALUT MAATA PITKIN MATKAILUUN Vuoden arkipyöränä palkittu Pelago Airisto on erinomainen pyörä myös retkeilyyn. Juuri sopivasti vaihteita, tehokkaat ja kevyet jarrut sekä asianmukainen kattaus lisävarusteita mahdollistaa työmatkojen lisäksi unohtumattomat kesäiset retket. Pyöräliiton raati kehui Airistoa laadukkaaksi ja klassisen kauniiksi, josta on vaikea löytää valittamista. Pyörässä näkyy vahvasti suomalainen muotoiluperinne ja laatuajattelu. www.pelagobicycles.com
2 / 2020 • 7 2.3.–29.3.2020 MA ALI SKU UN MER KKI TUO TTE ET VOIMA-PAITA Tilaa nyt Jani Leinosen Voimalle suunnittelema t-paita. Miesten ja naisten mallit: XS–XL. Hinta 20 euroa. Tilaukset: tilaukset@voima.fi ILMOITUS 250 ILMASTOTEKOA, JOILLA PELASTAT MAAILMAN Rinna Saramäen uusi tietokirja tarjoaa jokaiselle kuukaudelle käytännöllisiä vinkkejä, joita noudattamalla voit arjen keskelläkin pienentää hiilijalanjälkeäsi. Teos antaa selväsanaiset ja tutkimustietoon perustuvat ohjeet ilmastonmuutoksen hillintään aina vaatevalinnoista bokashikompostointiin. Muutos alkaa arjesta; pieneltäkin tuntuvilla teoilla on suuri vaikutus! www.otava.fi Freelancer-suomentaja Elina kaipaa elämäänsä muutakin kuin käännöstyöt, tyttärelle skypettämisen ja vierailut isän luona hoitokodissa. Kun perheenisä Arnon ja häntä vanhemman Elinan tiet kohtaavat, sen on tarkoitus olla tilapäinen seikkailu. Toimittaja-kirjailija Anneli Vehkoon romaani on elegantti, kauniisti hengittävä kertomus kohtaamisesta, ihmissuhteista ja halusta kokea olevansa elossa. Se kuvaa avioliiton haasteita, toisen ihmisen tuntemisen vaikeutta ja kosketuksen kaipuuta. www.karisto.fi KAIKKI NE HETKET KUN OLET YKSIN KUULIN ALLIEN LAULAVAN LEHMAN-TRILOGIA Stefano Massinin kansainvälisessä menestysnäytelmässä investointipankki Lehman Brothersin perheen tarina antaa kasvot modernin kapitalismin evoluutiolle ja koko maailmantalouden mullistaneelle tapahtumaketjulle. Esitys on runollisen koominen tarina Lehmanin perheen eeppisestä taipaleesta, jossa amerikkalainen unelma muuttuu painajaiseksi. Suomen kantaesitys Espoon Kaupunginteatterissa 19.3.–22.4. Yhteistyössä: Teatteri Metamorfoosi, Tampereen Työväenteatteri ja Suomen Kansallisteatteri www.espoonteatteri.fi Haluatko vapauttaa mielesi? Yhteiskunta luo mieleemme odotuksia, asetuksia, paineita ja mielihaluja. Haluatko päästää irti näistä ohjelmoiduista sekä usein haitallisista ajatuksista ja keskittyä oleelliseen? Pakan 60 mielenkiintoista ja rohkeaa kysymystä haastavat kyseenalaistamaan itsensä sekä yhteiskuntamme normit. Kysymykset toimivat myös ultimaattisina keskustelun avauksina! ALOITA NYT ELÄMÄSI MULLISTAVA MATKA! Koodilla VOIMA -20% Voimassa 31.05.2020 asti. www.matkallas.fi MATKALLAS TIETOISUUTEEN KYSYMYSPAKKA HELSINKI NATURAL WINE 2020 27.–28.3 Helsinki Natural Wine palaa jo toisen kerran Kulttuuritehdas Korjaamolle maaliskuun 27.–28. päivä. Menevän musiikin tahtiin tarjoillaan satoja luomuja naturalviinejä sekä siidereitä ja paikalle saapuu myös joukko eurooppalaisia viinintekijöitä. Ruoat tapahtumassa tarjoilevat The Way Bakery, ravintola Plein sekä Sushi Bar + Wine. Nähdään Korjaamolla! www.helsinkinaturalwine.com @helsinkinaturalwine Luontotoimittaja ja kuvataiteilija Minna Pyykön maalauspäiväkirjassa liikutaan Suomen luonnossa vuoden kierron mukaan. Kirjassa kerrotaan maalauksin ja tekstein hienoista hetkistä ja tapahtumista, jotka ovat tavallisten retkeläisten tavoitettavissa. Niiden kautta hahmottuu, miten monimuotoinen ja monin tavoin ainutlaatuinen Suomen luonto on. Kirjassa kerrotaan luonnon tutkimisesta ja pohditaan, mitä kaikkea luonnosta ei vieläkään tiedetä. www.docendo.fi TYÖKALUT MAATA PITKIN MATKAILUUN Vuoden arkipyöränä palkittu Pelago Airisto on erinomainen pyörä myös retkeilyyn. Juuri sopivasti vaihteita, tehokkaat ja kevyet jarrut sekä asianmukainen kattaus lisävarusteita mahdollistaa työmatkojen lisäksi unohtumattomat kesäiset retket. Pyöräliiton raati kehui Airistoa laadukkaaksi ja klassisen kauniiksi, josta on vaikea löytää valittamista. Pyörässä näkyy vahvasti suomalainen muotoiluperinne ja laatuajattelu. www.pelagobicycles.com 31 47 14 Vankilaa Lyytiä Silakkaa MA AILMALLA on kummallinen kroonistunut tarve ylläpitää hierarkioita ja alistaa. Ajoittain luulee, että olemme tasa-arvossa ainakin jo paikoin edistyneet, mutta aikamme ilmaukset, kannanotot ja sanavalinnat ovat osoittaneet, että monilla on edelleen tarve epätasa-arvoon. Viimeisin kohdalle osunut esimerkki oli Iltalehden julkaisema kolumni helmikuun alussa. Siinä kulttuurimme kroonistama toimittaja Sanna Ukkola näki tarpeelliseksi jakaa ihmiset ylempään ja alempaan luokkaan. Hänen puheensa alfaja betaihmisistä on surullista. Tasa-arvotyölle on edelleen tarvetta. NAISTENPÄIVÄ Ä VIETETÄ ÄN jälleen 8. maaliskuuta. Ajatus naistenpäivästä syntyi 110 vuotta sitten, kun elokuussa 1910 Kööpenhaminassa kokoontunut Sosialistinen internationaali järjesti sen ajamaan naisliikkeen tavoitteita kuten äänioikeutta. Tätä ennen naiset olivat saaneet äänestää vasta Uudessa Seelannissa (1893), Australiassa (1902) ja autonomisessa Suomessa (1906). Suomi ei pelkästään myöntänyt äänioikeutta ensimmäisenä Euroopassa, vaan oli samalla ensimmäinen valtio, joka myönsi naisille täysimääräiset poliittiset oikeudet. Vuoden 1907 eduskuntavaaleissa Suomessa valittiin eduskuntaan 19 naisoletettua kansanedustajaa. Maailman ensimmäiset naiskansanedustajat olivat Iida Aalle-Teljo, Anni Huotari, Mimmi Kanervo, Jenny Nuotio (myöh. Upari), Maria PaasoLaine, Hilja Pärssinen, Maria Raunio, Sandra Lehtinen ja Miina Sillanpää sosiaalidemokraattisesta työväenpuolueesta, Eveliina Ala-kulju, Hedvig Gebhard, Aleksandra Gripenberg, Liisi Kivoja, Hilda Käki koski ja Iida Vemmelpuu suomalaisesta puolueesta, Lucina Hagman ja Alli Nissinen nuorsuomalaisesta puo lueesta, Dagmar Neovius ruotsalaisesta kansanpuolueesta ja Hilma Räsänen maalaisliitosta. YK:N JULISTAMA A kansainvälistä naistenpäivää on juhlittu vuodesta 1975. Tasa-arvo tarkoittaa yhtäläisiä yhteiskunnallisia velvollisuuksia ja oikeuksia. Tasa-arvolain tarkoituksena on estää sukupuoleen, sukupuoli-identiteettiin tai sukupuolen ilmaisuun perustuva syrjintä ja edistää naisten ja miesten välistä tasa-arvoa. Kyse on keskeisesti yksilöiden ja ryhmien oikeudesta olla ja elää vapaana, valita, tuoda asiansa julki ja ajaa niitä. Naistenpäivä on historiallinen epätasa-arvon vastainen työkalu, jolla on lavennettu tasavertaisten oikeuksien valoisaa piiriä. Sukupuoliroolien alistavat rakenteet ovat muuttuneet, mutta edelleen ne myös elävät kroonistuneina sekä miesettä naisoletettujen mielissä ja kehoissa. Naistenpäivä ei ole vain ruusuja ja suklaata läheiselle naisoletetulle, vaan se on ennen kaikkea historiallinen majak ka, jota juhliessa on oleellisinta muistaa yhdenvertaisuuden tavoitteita ja myös niitä, joiden täysimääräiset oikeudet eivät toteudu. Tasa-arvo ja vapaus pakottavista sukupuolirooleista kuuluvat kaikille. NAISASIALIIKKEEN esitaistelijoita on paljon, tähän lehteen saimme mukaan heistä pari. Kansijuttuun haastateltu Aulikki Oksanen uurasti 1970-luvulla muun muassa e-pillereiden eteen. Pillerit vahvistivat tuolloin ja vahvistavat edelleen naisten henkistä ja kehollista itsemääräämisoikeutta. Nykyiset suomalaisen tasa-arvon itsestäänselvyydet eivät ole syntyneet ilman rohkeita ääniä ja niiden ilmaisijoita. Nuorempaa polvea edustaa Ujuni Ahmed, joka 19-vuotiaana vuonna 2009 nousi vastustamaan tyttöjen sukuelinten silpomista. Ympärileikkaukset jatkuvat edelleen, mutta Ahmed on jatkanut työtään häirinnästä ja uhkailusta huolimatta. Tänä vuonna hänet palkittiin Sananvapausjärjestö Suomen PENin palkinnolla. ”Ihmisoikeudet eivät synny eivätkä säily tyhjiössä. Kaikkialla maailmassa ihmisoikeuksien vahvistaminen ja ihmis oikeusloukkausten tekeminen näkyväksi on vaatinut rohkeiden ja sitkeiden ihmisten työtä”, PEN perusteli. JARKKO KUMPULAINEN TÄSSÄ LEHDESSÄ MUUN MUASSA VOIMA Hämeentie 48, 00500 Helsinki, puhelin 044 238 5109, sähköposti voima@voima.fi, toimituksen sähköposti toimitus@voima.fi, voima.fi | PÄÄTOIMITTAJA Jarkko Kumpulainen 044 980 5215 | ULKOASU Ninni Kairisalo & Antti Kukkonen, mainosgraafikko Ninni Kairisalo | MUU TOIMITUS Niko Kallionalusta, Annika Pitkänen, Iida Simes, Jari Tamminen & Miia Vistilä | TOIMITUSJOHTAJA Teemu Matinpuro | YHTEYSPÄÄLLIKKÖ Antti Kurko 040 834 0286 | KUSTANNUSPÄÄLLIKKÖ Tuomas Rantanen 040 507?7165 | AVUSTAJINA TÄSSÄ NUMEROSSA Kukka-Maria Ahokas, Miika Auvinen, Johanna Frondelius, Sari Hakala, Elisa Helenius, Muah Susanne Hinnelä, bohobeauty.fi, Esko Juhola, Jussi Jääskeläinen, Jaana Kanninen, Nina Lindfors, Hanna Linnove, Pia Mustonen, Nauska, Mikko Niskasaari, Santtu Paananen, Joona Petterson, Tuomas Rantanen, Antti Rautiainen, Sari Reiman, Syksy Räsänen & Anssi Ylirönni | JULKAISIJA Voima Kustannus Oy | YHTIÖN OSAKKAAT Rosebud Books Oy, Luonto-Liitto, Maan ystävät, Suomen Rauhanpuolustajat, Heikki Hiilamo & Tuomas Rantanen | JAKELU Jari Tamminen 050 331 4357 ja Matti Ikonen | TILAUKSET Antti Kurko 040 834 0286 | VOIMAN VUOSITILAUS 10 numeroa 39 euroa | PAINO Alma Manu, Tampere | PAINOS 70?000 | ISSN 1457-1005 | REKISTERISELOSTE voima.fi/rekisteriseloste Työt ovat kesken Pääkirjoitus 2 45 13 ”NAISTENPÄIVÄ ON ENNEN KAIKKEA HISTORIALLINEN EPÄTASA-ARVON VASTAINEN TYÖKALU.” Ka ns i: N au sk a Antiikkia Yhtiökokous BANKSYN TAIDEHOTELLI KESKIAUKEAMA
8 • 2 / 2020 Ro ine Piir ain en Uutiset Missä sukupuolten tasa-arvo toteutuu ja missä ei? Mielipide TUTKIMUS: Kaupunki ei näivetä ympärillään olevaa maaseutua Urbanisaation eteneminen vahvistaa erityisesti maaseudun paikalliskeskuksia ja kaupunkien läheisiä maaseutualueita. TEKSTI MIIA VISTILÄ ANSSI YLIRÖNNI K AUPUNGISTUMINEN ei välttämättä köyhdytä ja autioita ympärillään olevaa maaseutua. Asia käy ilmi Beminetyöryhmän raportista, jossa tutkittiin kaupungistumista Suomessa vuosina 1990–2015. Tutkimuksessa todetaan, että jos vaikutusta on, se on useammin myönteistä kuin kielteistä. Eniten taloudellista hyötyä maaseudulle on pienistä kaupungeista, jotka toimivat tiiviissä yhteistyössä ympäröivän maaseudun kanssa. Jos kaupunkien kehitys nojaa maakunnan resursseihin ja yritystoimintaan, kehittyvät maaseutu ja kaupunkialue rinnakkain. Tällaisia alueita on eniten Etelä-Savossa, Pohjois-Karjalassa, Etelä-Pohjanmaalla, Keski-Pohjanmaalla ja Lapissa. Sen sijaan pääkaupunkiseudulla kasvukeskusten vahvistuminen näyttäisi vaikuttavan negatiivisesti sitä ympäröivään maaseutuun. Helsingin metropolialueella taloudellinen toiminta vahvistuu valtaväylien varsilla ja niiden ympäristöissä, mutta taantuu samalla kasvualueiden vetovoiman johdosta Uudenmaan reunaalueilla. KESKISUURTEN KAUPUNKIEN kasvulla ei ole raportin mukaan juuri vaikutusta ympäröivien maaseutualueiden kehitykseen. Esimerkiksi Tampereella, Turussa ja Oulussa ”taloudellinen toiminta heijastuu monien maakuntien alueelle tai peräti koko maahan ja muihin maihin, jolloin yhteys sijaintimaakunnan maaseudun kehitykseen on heikompi.” Kaupunkien kasvulla ei ole vaikutusta taloudellisen toiminnan taantumiseen myöskään harvaan asutulla maaseudulla kaukana kaupunkikeskuksista. Kaupunkitutkija Kaisa SchmidtTomen mukaan kehityksen yleisiin suuntiin ei ole näkyvissä suuria muutoksia tulevaisuudessa. Hän neuvoo katsomaan muitakin kuin talouden tunnuslukuja. ”Kukoistus on kiinni katsojasta. Uskon, että 20 vuoden päästä ihmiset seuraavat nykyistä selvemmin elämänlaatua eivätkä elintasoa.” Bemine-työryhmään kuuluu yhdeksän yliopistoa ja ajatushautomo Demos Helsinki. Hanke on Suomen Akatemian yhteydessä toimivan strategisen tutkimuksen neuvoston (STN) rahoittama. Sanoma ostaa Aamulehden, Satakunnan Kansan ja muut Alman aluelehdet (HS 11.2.) HELI RONKAINEN , Helsinki Tasa-arvo ei valitettavasti toteudu vielä sillä tasolla kuin se voisi. Missä se toteutuu ja missä ei, on vaikea kysymys. Luulisin asian olevan enemmän niin, että on paljon yksilöitä jotka toimivat oikein, ja ne yksilöt voivat olla missä vain instanssissa. Samaan aikaan on niitä, jotka toimivat väärin. MERVI SUOMALAINEN , Laajasalo Opiskelumahdollisuudet ovat periaatteessa samanlaiset kaikille, mutta työpaikoilla se ei toteudu. Naisten palkat ovat edelleen huonommat. Meillä on paljon parantamisen varaa, vaikka olemme Suomessa kohtuullisen hyvällä mallilla. Sukupuolisyrjintää on paljon. MAGNUS PFEIFFER , Helsinki Mielestäni se toteutuu laillisesti, mutta naisfrendeiltä kuulen usein, että todellisuus ei ole tasa-arvoinen. Esimerkiksi palkkaneuvotteluissa tuntuu, että he eivät saa samaa palkkaa kuin miesoletetut. Olen töissä ravintolassa, ja naisoletetut kollegat eivät saa asiakkailta yhtä paljon tippejä kuin minä. MURU VÄHÄNIKKILÄ , Helsinki Suomessa ei ole sukupuolella väliä siinä, mihin haluaa kouluttautua. Tasa-arvo ei kuitenkaan toteudu työelämässä, jossa miehet ovat yhä johtajia ja saavat parempaa palkkaa. Kotielämässä naiset tekevät yhä enemmän kotitöitä. Tasa-arvo ei myöskään ehkä toteudu yleisesti kulttuurillisessa representaatiossa. Miehet ovat aina enemmän esillä kulttuurissa. Miehet johtaa ja naiset soittaa.
2 / 2020 • 9 EU rikkoo kansainvälistä oikeutta EU:n tuomioistuin on linjannut, että Marokon kanssa solmittua kalastussopimusta ei voi soveltaa miehitetyn Länsi-Saharan vesiin. Silti EU:n kalastuslaivat troolaavat Länsi-Saharan edustalla kaiken aikaa. TEKSTI JAANA KANNINEN KUVA ANTTI KUKKONEN Marokon hallitsema alue Vapautettu alue Muurin rakennustyöt 1980–1982 1983–1984 1984 1984–1985 1985 1987 Läpikulkupaikka A L G E R I A M A U R I T A N I A Kanarian saaret (Espanja) M A R O K K O L Ä N S I S A H A R A L Ä N S I S A H A R A Tindouf Marokon miehittämä Länsi-Sahara El Aaiún El Aaiún M AROKKO on miehittänyt LänsiSaharaa vuodesta 1975 saakka. Vaikka YK ei tunnusta Marokon oikeutta hallita Länsi-Saharan alueita, on Euroopan Unioni silti solminut Marokon kanssa kalastussopimuksia vuodesta 1988 lähtien. Niiden myötä EUmaiden kalastusalukset ovat päässeet kalastamaan myös miehitetyn LänsiSaharan vesille. Uusin kalastussopimus astui voimaan kesällä 2019. Se tuo Marokolle 40 miljoonaa euroa vuodessa vastineeksi siitä, että noin 130 EU-alusta saa kalastaa Marokon hallitsemilla vesillä – ja myös Länsi-Saharan edustalla. Komission itsensä mukaan 90 prosenttia sopimuksen alaisesta saaliista tulee Länsi-Saharan rikkailta kalavesiltä. EU:n oma tuomioistuin antoi helmikuussa 2018 sitovan päätöksen, jonka mukaan kalastussopimusta ei voi soveltaa miehitetyn Länsi-Saharan vesillä, koska se loukkaisi länsisaharalaisten eli sahrawien itsemääräämisoikeutta. Sopimus voisi kattaa Länsi-Saharan aluevedet vain, jos Länsi-Saharan kansa antaa siihen suostumuksensa. Kansainvälisen oikeuden emeritusprofessorin Lauri Hannikaisen mukaan Länsi-Saharan kansan suostumus on ehdoton ennakkoehto, jotta kalastussopimus olisi yhteensopiva kansainvälisen oikeuden kanssa. YK:n tunnustaman sahrawien edustajan, Länsi-Saharan vapautusrintaman Polisarion näkemyksen mukaan kalastussopimus pönkittää Marokon miehitysvaltaa. Siksi Polisario ei ole osallistunut mihinkään sopimusta sivuaviin neuvotteluihin EU:n kanssa, kertoo Polisarion lakimies Haddamin Moulud Said puhelimessa Genevestä. Jos Länsi-Saharan laillinen edustaja ei anna suostumustaan, suostumus-kriteerin täyttäminen on melko mahdotonta. EU:N KOMISSION MUKA AN kalastussopimus ei ole ristiriidassa EU-tuomioistuimen päätöksen kanssa, koska sopimus ”ei tunnusta Marokon oikeutta hallita Länsi-Saharaa”. Komissio vetoaa siihen, että ”varoja ohjataan paikallisväestölle siten, että sahrawit saavat hyötyä siinä suhteessa kuin heidän vesillään kalastetaan”. Komissio väittää neuvotelleensa asiasta positiivisessa hengessä sahraweja edustavien kansalaisjärjestöjen kanssa. On äärimmäisen työlästä saada EU:n komissiolta listaa järjestöistä, joiden kanssa se on neuvotellut. LänsiSaharan asioita seuraavan kansalaisjärjestön WSRW (Western Sahara Resource Watch) mukaan komissio valehtelee, sillä suurin osa sen mainitsemista järjestöistä ei ole joko osallistunut neuvotteluihin tai saanut koskaan kutsuakaan niihin. Komissiolta ei saatu juttua varten listaa järjestöistä uutisen määräaikaan mennessä. EU:n ja Marokon kalastussopimuksesta onkin tullut kiusallinen kivi EU:n kengässä. Toisaalta EU yrittää ohjata demokratian tieltä eksyneitä maita takaisin oikealle kurssille, toisaalta se itse viittaa kintaalla kansainväliselle oikeudelle silloin, kun sen omat taloudelliset edut ovat uhattuna. Rauhanjärjestöt ovat nostaneet Länsi-Saharan kevään teemaksi. Aiheesta keskustellaan Sosiaalifoorumissa 26.4. ja Maailma kylässä -festivaalilla 23.5.
10 • 2 / 2020 Palkitun ihmisoikeusaktivistin Ujuni Ahmedin mukaan maahanmuuttajataustaisiin tyttöihin ja naisiin kohdistuvasta väkivallasta pitää puhua isoon ääneen ja sukuelinten silpominen pitää kieltää lailla. Monet eivät osaa tai uskalla puuttua silpomiseen: maahanmuuttajien yhteisöjen sisällä uhkana on leimautua petturiksi ja yhteisöjen ulkopuolella rasistiksi. TEKSTI IIDA SIMES KUVA NIKO KALLIONALUSTA Hiljaisuus edistää v?äkivaltaa Ajassa S OMALITAUSTAINEN ihmisoikeusaktivisti Ujuni Ahmed työskentelee tyttöjen ja naisten oikeuksien puolesta ja erityisesti väkivaltaa vastaan. Eräs lapsiin kohdistuvan väkivallan muoto on sukuelinten silpominen. Tätä hyvin tuskallista ja jopa hengenvaarallista operaatiota ei aina mielletä väkivallaksi, vaan usein sitä perustellaan jopa hyödyllisenä kulttuurisena ja uskonnollisena perinteenä. Ahmed työskentelee perustamassaan Fenix Helsinki -järjestössä. Fenixin periaatteiden mukaan maahanmuuttajilla ja heidän jälkeläisillään tulee olla ”oikeus rakentaa elämänsä oman tahtonsa mukaisesti riippumatta heidän sukupuolestaan, asemastaan yhteisössä, klaanistaan, suvustaan tai perheestään”. Fenix haluaa myös ”kiinnittää maahanmuuttajataustaiset yhteisöt ympäröivään yhteiskuntaan ja estää siten jo olemassa olevien rinnakkaisyhteiskuntien vahvistumista”. Ahmed levittää tietoa silpomisesta, sen vaaroista ja turhuudesta. Hän etsii mielipidevaikuttajia maahanmuuttajayhteisöjen sisältä ja työskentelee niiden ulkopuolella terveydenhuollon ammattilaisten ja opettajien kanssa. Kokemukset ovat hyviä. ”Me olemme löytäneet hyviä ihmisiä, jotka pystyvät kyseenalaistamaan tämän käytännön. Tärkeää on, että puskaradio alkaa toimia.” Suomessa ei aina ymmärretä, että silpominen uhkaa myös Suomessa syntyneitä lapsia. Yleensä sukuelimiä ei silvota Suomessa, vaan tyttöjä viedään lomamatkalle sukuloimaan maahan, jossa leikkaus tehdään. Tytöillä ei ole ennen matkaa tietoa siitä, mitä perillä tapahtuu. Tuskallinen operaatio tulee tytöille järkytyksenä. KUUDES HELMIKUUTA 2020 , kansainvälisenä naisten sukuelinten silpomisen vastaisena päivänä, kansalaisjärjestöt ja kansanedustajat julkistivat kannanoton, joka vaatii silpomista kiellettäväksi lailla myös Suomessa. Muissa Pohjoismaissa silpominen on lailla kielletty. Nyt silpomisen kieltävä aloite on eduskunnan lakivaliokunnassa käsiteltävänä. Pahoinpitely on tietenkin jo laitonta, mutta kannanotto painottaa, että silpominen on erikseen kriminalisoitava, sillä saivartelijat eivät myönnä silpomisen olevan pahoinpitelyä: ”Pahoinpitely silpomisen rikosnimikkeenä jättää tulkinnanvaraa, sillä silpomista ei nähdä pahoinpitelynä. Tyttöjen sukuelinten silpominen on vahva ja vanha perinne, joka vaatii kulttuurillista sekä uskonnollista argumentointia, vaikka sitä esiintyy yli kulttuurija uskontorajojen. Selkeän lainsäädännön myötä jäisi tarve argumenttiosaamisesta pois, sillä perinne Ujuni Ahmed • Syntynyt 1987 Somaliassa, Mogadishussa • Ahmedin perhe muutti Suomeen kun hän oli kolmevuotias. Muuton syynä oli Somalian sisällissota. • PENin sananvapauspalkintona 2020 Ujuni Ahmed sai saamelaistaiteilija Marja Helanderin teoksen Veden suojassa toinen maailma.
2 / 2020 • 11 Hiljaisuus edistää v?äkivaltaa ”PAHOINPITELY SILPOMISEN RIKOSNIMIKKEENÄ JÄTTÄÄ TULKINNANVARAA, SILLÄ SILPOMISTA EI NÄHDÄ PAHOINPITELYNÄ.” on sellaisenaan kielletty eikä tulkinnanvaraa olisi. On huomionarvoista ymmärtää, kuinka tärkeää juuri kaikkien silpomisen eri muotojen kieltäminen on, sillä kaikkia muotoja ei nähdä lainkaan silpomisena.” KANNANOTTO KIINNITTI huomiota myös siihen miten vaikeaa myös silpomisen vastustajilla on puolustaa uhreja: ”Ammattilaisten keskuudessa on ollut epäilyksiä jo vuosia siitä, että Suomessa syntyneet ovat joutuneet silpomisen uhriksi. Kuitenkin samalla heillä on myös epävarmuutta ja pelkoa leimautua rasistiksi ottaessaan aiheen puheeksi. Tämä epävarmuus sekä pelko hidastavat silpomisen ennaltaehkäisyä, puuttumista sekä jälkiseurannan toteutumista. Erillislaki tai oma rikosnimike antavat yksittäiselle työntekijälle varmuuden puuttua ja poissulkea mahdollista uhkaa ilman leimautumista.” Kannanotto keräsi tukea yli puoluerajojen. Sen allekirjoittivat muun muassa Hussein al-Taee (sdp.), Eva Biaudet (rkp.), Satu Hassi (vihr.), Tom Packalén (ps.), Mari Rantanen (ps.), Päivi Räsänen (kd.) ja Ben Zyskowicz (kok.) sekä Helsingin pormestari Jan Vapaavuori (kok.). Järjestöistä allekirjoittajina ovat muun muassa African Care, African and African-Europeans, AFA, Demarinaiset, Eurooppanaiset, Ensija turvakotien liitto, Irak Naisten Yhdistys, Miehet ja Pääkaupungin Turvakoti. SANANVAPAUSJÄRJESTÖ Suomen PEN myönsi Ahmedille vuoden 2020 sananvapauspalkinnon. Järjestö luonnehti Ahmedia ihmisoikeusasiantuntijaksi ja yhteiskunnalliseksi vaikuttajaksi, joka käyttää sananvapauttaan puolustaakseen suomalaisessa yhteiskunnassa hauraimmassa asemassa olevien naisten ja tyttöjen oikeuksia. PEN perusteli palkintoa: ”Ihmisoikeudet eivät synny eivätkä säily tyhjiössä. Kaikkialla maailmassa ihmisoikeuksien vahvistaminen ja ihmisoikeusloukkausten tekeminen näkyväksi on vaatinut rohkeiden ja sitkeiden ihmisten työtä. Ujuni Ahmed on vuosien ajan käyttänyt sananvapauttaan puolustaakseen kaikille yhdenvertaisesti kuuluvia ihmisoikeuksia ja parantaakseen erityisesti niiden ihmisten asemaa, joiden suomalaisessa yhteiskunnassa on vaikeinta puolustaa oikeuksiaan. Sananvapauden käyttö näiden asioiden puolesta on asettanut myös hänet alttiiksi häirinnälle ja uhkailuille. Ujuni Ahmed on asettanut itsensä rohkeasti alttiiksi sananvapauden ja ihmisoikeuksien puolesta, ja toiminut esikuvana myös muille ihmisille, joille sananvapauden käyttö merkitsee henkilökohtaista riskiä.” V OIMAN IKIOMAN ajanlaskun mukaan koodilla 2/2000 numeroidussa lehdessä ilmestyi novelli Karjakon aamupäivä. ”Mie ruokin ensiksi lamphaat ja vasta sitte käärin ensimmäisen sätkän. Jo se maistuu hyältä. Mie siinä sytyttelen tulta karjakeittiönpaan alle ja kattelen ko aurinko tekee nousua iästäpäin. Aattelen, että oranssi färi soon komea.” Ainakaan pääkaupungin seuduilla ilmaisjakelulehdissä ei tavannut ilmestyä tällaista runollista tekstiä. Voiman toimituksessa teos herätti ihailun sekaista ihmetystä. Tarina oli hauska, ja taitava kirjoittaja vei lukijaa mukanaan: ”Mie kannan lehmile heinät nokan alle ja haen pänikkälavalta nelikymppisen, maitosiivilän ja lypsinämpärin. Laitan net oikeile paikoilensa karjakeittiön ovensuuhun. Sitte mie istahan siihen lypsinjakkaralle ja kääräsen toisen sätkän. Vihreätä soon ja omaksi kasvattamaksi oikein hyvää. Luomutuotetta.” PIENOISNOVELLIN KIRJOITTI taitava kirjailija – Voimahan on aina haalinut riveihinsä vain parhaimmistoa: Rosa Liksomina tunnetun lyhytproosan taitajan ura on ollut nousujohteista. Hän voitti kirjallisuuden Finlandia-palkinnon Hytti nro 6 -romaanillaan vuonna 2011. Cannesissa palkittu ohjaaja Juho Kuosmanen ohjaa siitä tänä vuonna elokuvan. Tänä keväänä 2020 Rosa Liksom voitti Ruotsin Akatemian Pohjoismaisen kirjallisuuspalkinnon. Nyt kiireinen kirjailija on New Yorkissa kertomassa uusimmasta romaanistaan, Everstinnasta. Se on juuri ilmestynyt Yhdysvalloissa nimellä The Colonel’s Wife. Kun on saavuttanut paljon mainetta ja kunniaa kirjoittaminen on varmaan erilaista kuin 20 vuotta sitten? ”Kirjoittaminen on samaa hommaa kuin aikojen alussa. Nautinnollista, välillä raskasta, välillä keveää leikkiä”, Liksom toppuuttelee ja herkeää syvälliseksi sijoittaen itsensä kirjailijoiden suureen jatkumoon: ”Ihminen toistaa vuosisadasta toiseen samaa koetta ja odottaa eri lopputulosta.” Jonkin verran hän on muuttunut: ”Ennen olin anarkisti ja kapinallinen. Nyt olen villi ja kriittinen.” PALATAAN VIELÄ siihen muinaiseen hetkeen, jolloin sätkää poltteleva karjakko vajoaa ajatuksiinsa. Silti hommat on hoidettava: ”Pröhyyttelen oikein ko äijivainaa pirtinperälä ja hunteeraan, että jo soon ihmisen historia ko kärpäsen paska maailmankaikkeuen keskelä. Että niinko sonnan ruskea se meän historia on. Lypsän lehmät yksi kerralansa. Pyyhin tuumet oikein hyvin ja maijonlämyskäiselä veelä tietekki. Jo net heruu hyvin. Mie kannan täyen lypsinämpärin ja valuttelen sen siivilän läpi pänikhään. Saapi meijeri kermasta maitoa.” Rosa Liksom tiesi mistä kirjoitti, siis ainakin lypsämisestä. Hän on hoitanut karjaa ”aina kesäisin 2–35-vuotiaana”. Annetaan vielä tilaa karjakon suloiselle unelle ja hänen lehmäystävälleen: ”Oikein mie valahtan niin veteläksi että nukahtan toviksi siihen paikhaan. Unessa mie uiskentelen milloin pyramiittien seassa millonka kaposessa joenuomassa. Mie herään ittekseni ko uni loppuu. Ilona nuolasee tyytyväisenä mnun poskea. Voi, että soon komea lehmä.” SULOISTA UNTA JA LEHMÄYSTÄVIÄ TEKSTI IIDA SIMES Ensimmäinen Voimalehti ilmes tyi marras kuussa 1999. Juttusarjassa pa lataan aiheisiin ja teemoihin, joita Voimassa on käsi telty parin vuosikymmenen aikana. Kuvataiteilija Rosa Liksom piirtää joka vuosi Solidaarisuuskalenterin kannen.
12 • 2 / 2020 Kulttuurihäirintä ”Tervetuloa yhtiökokoukseen” K ANSALAISET omistavat valtionyhtiöt, mutta tämä tuntuu usein unohtuvan. Mitä tehdä, jos valtionyhtiö toimii vastoin kansalaisten toiveita? Joukko näyttelijäja journalistiopiskelijoita päätti lähestyä kysymystä taiteen keinoin. ”Fortumin on yhtiönä sitouduttava Pariisin ilmastosopimukseen. Tämä tarkoittaa 1,5 asteen tavoitteen sisällyttämistä yhtiöjärjestykseen eli kivihiilen alasajoa vuoteen 2030 mennessä”, linjaa Tampereen yliopiston näyttelijäopiskelija Heli Hyttinen. ”Ympäristöjärjestö WWF Suomi on laatinut yhtiökokoukselle tästä ehdotuksen, joka on hyväksytty asialistalle ja siihen sitoutumisesta äänestetään kokouksessa. Mikäli Fortum ei sitoudu Pariisin ilmastosopimukseen, sitä ei voida pitää vihreänä yhtiönä, jollaiseksi se tähän asti on brändätty”, kommentoi puolestaan Sofia Smeds. Yhtiökokouksen alla Fortumin hallitus ilmoitti, että se esittää yhtiökokoukselle WWF Suomen ehdotuksen hylkäämistä. Yhtenä perusteluna oli, että ehdotus tarkoittaisi ”poikkeamista osakeyhtiölain mukaisesta tarkoituksesta, joka on tuottaa pitkällä aikavälillä voittoa yhtiön osakkeenomistajille”. SAMALLA KUN SUOMEN hallitus on sitoutunut päästöjen vähentämiseen, valtionyhtiö Fortum on investoinut miljardeja saksalaiseen energiayhtiö Uniperiin. Uniper valmistautuu parhaillaan Saksassa avaamaan Datteln 4 -hiilivoimalaa, joka on noussut yhdeksi eurooppalaisen ympäristöliikkeen keskeiseksi kritiikin kohteeksi. Fortumin linjauksista kiinnostuneet opiskelijat ottivat yhteyttä kirjeitse Fortumiin ja huomauttivat yhtiölle hiilivoimalan avaamisen ympäristövaikutuksista ja moisen tuomasta merkittävästä imagohaitasta. Fortum vastasi heille lyhyesti, että asiaa käsitellään yhtiökouksessa ja ”tervetuloa yhtiökokoukseen”. Opiskelijat ottivat kutsun vastaan tosissaan ja hankkivat kukin itselleen yhden Fortumin osakkeen noin 20 euron hintaan. Nuo osakkeet takaavat heille pääsyn yhtiökokoukseen ja antavat puheoikeuden siellä. ”Osakkeenomistajana, taiteilijana ja Suomen kansalaisena tuleva yhtiökokous on suorin väylä vaikuttaa valtionyhtiön toimintaan. Kokouksessa tullaan päättämään, sitoutuuko Fortum Pariisin ilmastosopimukseen vai ei. Käytämme puheenvuoromme omalla tyylillämme, mutta samalla se on asianmukaista yhtiökokoukseen osallistumista. Jokainen meistä on aidosti ja vakavasti kiinnostunut yhtiön asioista. Toivomme että se, mitä me tunnemme ja kysymme, vaikuttaa Fortumin tekemiin päätöksiin”, Hyttinen toteaa. YHTIÖKOKOUKSEN K ALTAISTA tapahtumaa määrittelevät niin laki kuin perinteetkin. Kokouksen rakenne seurailee totuttua kaavaa ja kokouksessa käsitellään tarkasti määritellyt asiat. ”Yhtiökokousta voi tarkastella kulttuurisena esityksenä, jossa erilaiset koreografiatohjaavattarkoinsitä,miten tilaisuudessa järjestäydytään ja käyttäydytään. Oma suhteemme esityksiin on koulutuksemme puolesta tietenkin taiteellinen, joten tuomme oman kantamme esiin taiteellisella tavalla sovittaen sen yhtiökokouksen määriteltyihinkoreografioihin”,Sofia Smeds kuvaa. Yhtiökokouksessa yhtiön hallituksen liikkumatila on määritelty tarkasti ja odotuksista sekä etiketistä poikkeaminen olisi yhtiön edustajilta lähes skandaali. Myös paikalle saapuneet osakkaat pysyvät tavallisesti tiukasti odotetussa: perinteisesti heidän rooliinsa kuuluu huolehtia omista välittömistä rahallisista eduistaan, mutta yhtiön tulevaisuudennäkymiä voi tarkastella myös pidemmällä aikavälillä. ”Meidän roolimme yhtiökokouksessa on kysyä ja tuntea niitä asioita, joita kaikki muutkin juuri nyt miettivät”, Heli Hyttinen toteaa. Tämän roolin voi myös joiltain osin rinnastaa keskiaikaisten hovinarrien asemaan. ”Narrithan olivat ainoita, jotka ilman pelkoa rangaistuksesta saivat kommentoida vaikutusvaltaisten henkilöiden tekemisiä. Emme aio kuitenkaan karnevalisoida tilaisuutta, vaan puhumme Fortumille sen omalla kielellä kierrätysrunon muodossa”, kommentoi puolestaan Samuel Kujala. Kierrätysrunot on laadittu Fortumin markkinointimateriaaleista. Ne sisältävät kauniita ja tunteikkaita sanoja ihmisen vastuusta pitää huolta maapallosta. SUOMEN VALTIO OMISTAA enemmistön Fortumin osakkeista, ja omistajiin kuuluu myös merkittäviä suomalaisia institutionaalisia sijoittajia. Näistä esimerkiksi työeläkevakuutusyhtiö Varma on linjannut, että sen sijoitussalkun tulee olla hiilivapaa vuoteen 2030 mennessä. Tämän yhdistäminen Fortumin ja Uniperin toimiin saattaa muodostua ongelmaksi. Viime vuosina lukuisat kansainväliset institutionaaliset sijoittajat ovat vetäytyneet fossiilisen energian omistamisesta ja tämä trendi löytää tiensä myös Suomeen. Hiili-investointien jatkaminen saattaa haitata Fortumin asemaa sijoittajamarkkinoilla, vaikka välittömiä tuottoja niistä osakkaille tulisikin. Valtion ja Varman ohella Fortumin omistajia ovat löytyvät muun muassa vakuutusyhtiö Ilmarinen, KELA, Valtion Eläkerahasto, OP-Suomi, Suomen Kulttuurirahasto, Turku Energia, Nordea ja Mandatum Life. ”Suurten yhtiöiden strategiset päätökset koetaan ehkä vaikeasti ymmärrettävinä asioina, minkä takia valtionyhtiön linjaukset voivat tuntua monesta kaukaisilta. Toisaalta suomalaiset ehkä luottavat siihen, että suomalaiset yhtiöt toimivat joka tapauksessa vastuullisesti, eikä niitä näin ollen tarvitse pitää silmällä. Tämä antaa yhtiöille ja omistajaohjausministeriölle mahdollisuuden tehdä päätöksiävaillasuurempaahuomiota”,Sofia Smeds toteaa. HANKITTUAAN SYYSKUUSSA 2017 lähes neljällä miljardilla eurolla 46 prosentin omistuksen Uniperista Fortum on vältellyt puuttumasta Uniperin fossiiliseen voimantuotantoon. Aluksi yhtiö vetosi siihen, että omistusosuus ei ollut määräävä – ikään kuin merkittäviä omistajia ei muuten kuunneltaisi. Syksyllä 2019 Fortum onnistui nostamaan omistusosuutensa yhtiöstä yli 70 prosenttiin, mutta tämän jälkeen Fortum on vedonnut Uniperin työrauhaan. Samalla Uniper on rakentanut massiivista hiilivoimalaa ja uhannut haastaa Hollannin välimiesoikeuteen, mikäli maa kieltää kaavailujensa mukaisesti hiilivoiman tuotannon vuoteen 2030 mennessä. Suomi on linjannut kieltävänsä hiilivoiman vuonna 2029. Monet Uniperin päätökset on tehty jo ennen Fortumin omistusta, mutta Fortum on kuitenkin tehnyt täysin tietoisen päätöksen hankkia Uniperin ja samalla ottanut vastaan siihen liittyvät vastuutkin. Smeds perustelee päätöstä osallistua Fortumin yhtiökokoukseen: ”Uskomme, että toimimattomuuden takana on pyrkimys johtaa yhtiötä niin, että se tuottaa omistajilleen mahdollisimman suuret taloudelliset hyödyt. Voi olla, että Fortumin johdossa ollaan aidosti kiinnostuneita ilmastovaikutuksista ja Uniper-kauppa nähdään pienenä likaisena välietappina kohti yleviä tavoitteita. Siksi meidän onkin juuri nyt tärkeää korottaa ääntämme ja osoittaa, että vuonna 2020 nyt vain on otettava aktiivinen rooli kivihiilen alasajossa. Toimimattomuus ja passiivinen asenne eivät enää käy.” Fortumin yhtiökokous järjestetään 17.3. Finlandia-talossa. What the F*rtum -työryhmään kuuluvat Heli Hyttinen, Inke Koskinen, Samuel Kujala, Sofia Smeds ja Hilma Toivonen. Lipun esitykseen saa hankkimalla vähintään yhden Fortumin osakkeen viimeistään 5.3. Me kansalaiset omistamme valtionyhtiöt, mutta välillä tuntuu, ettei ääntään saa kuulumaan. Silloin voi tarttua luoviin keinoihin. TEKSTI JARI TAMMINEN KUVA HÄIRIKÖT-PÄÄMAJA ”MEIDÄN ROOLIMME YHTIÖKOKOUKSESSA ON KYSYÄ JA TUNTEA NIITÄ ASIOITA, JOITA KAIKKI MUUTKIN JUURI NYT MIETTIVÄT”
2 / 2020 • 13
Fatima Verwijnen (keskellä) ei ole aktivismin parissa ensimmäistä kertaa, mutta uskoo että isolla kansalaisliikkeellä on mahdollisuus koota tarpeeksi vastavoimaa rasismille ja oikeistopopulismille.
2 / 2020 • 15 Silakkaliike normalisoi fasismin vastaista aktivismia koko kansan massaliikkeeksi. Vaikka antifasistisella toiminnalla on pitkät perinteet maassamme, haluaa Silakkaliike edustaa kansan tahtoa, joka ei nyt toteudu edustusjärjestelmän puitteissa. TEKSTI ANTTI RAUTIAINEN KUVAT NINA LINDFORS JA PIA MUSTONEN Silakkaliike avaa vastarinnan koko kansalle Aktivismi ”LIIKE HALUAA ANTAA IHMISILLE MAHDOLLISUUDEN MUUTTUA, JONKA TAKIA SE EI HALUA NIMETÄ MITÄÄN TIETTYÄ VASTUSTETTAVAA PUOLUETTA.” J OULUKUUSSA syntynyt Silakkaliike haluaa koota oikeistopopulismiin kyllästyneet kansalaiset yhteen. Pyrkimyksenä on massaliike, joka yhdistää osallistujat pienimpien yhteisten tekijöiden periaatteella. Liikettä yhdistää muun muassa sitoutuminen jokaista koskeviin ihmisoikeuksiin. Silakkaliikkeen ohjelma onkin lyhyt ja suuripiirteinen, teemaattisten tekijöiden lisäksi se perustuu tunteisiin ja mielikuviin. Onko tämänlainen antipopulismi sittenkin yksi populismin laji? Liike on vasta nuori ja se syntyi vastareaktiona al-Holin pakolaisleiristä Suomeen kotiutettujen orpolasten vainoamiselle. Esikuvana on Italian Bolognassa viime marraskuussa perustettu Sardiiniliike, joka on kerännyt kymmeniä tuhansia joukkomielenosoituksiin Matteo Salvinin oikeistopopulistista Lega-puoluetta vastaan. Suomessa on jo nähty oikeistopopulisismin vastaista katuliikehdintää viimeistään vapusta 2011. Tuolloin vastareaktiona oikeistopopulistien vaalimenestykselle Helsingin vappumarssille osallistui suurin joukko ihmisiä vuosikymmeniin. Kesällä 2015 puolestaan Meillä on unelma -mielenosoitus keräsi arviolta 15 000 osallistujaa monikulttuurisen ja avoimen Suomen puolesta. Mielenosoitus oli vastareaktio kansanedustaja Olli Immosen (ps.) Facebook-päivitykseen. Saman vuoden syksynä antirasistinen aktivismi jalkautui vastustamaan oikeistopopulistista katujen äärioikeistoa, kun ihmiset kerääntyivät Rajat kiinni -liikkeen, Soldiers of Odinin, Pohjoismaisen vastarintaliikkeen ja itsenäisyyspäivän 612-soihtumarssin vastamielenosoituksiin. Vaikka katujen äärioikeisto on jo nyt pääosin tuhonnut itse itsensä heikolla johtajuudella ja yhteistyökyvyttömyydellä, niin myös vastamielenosoituksilla on ollut merkitystä. Rajat kiinni -liikkeestä ja lukuisista siitä syntyneistä ryhmistä ei enää ole juuri mitään jäljellä, ja 612-soihtumarssin osanottajamäärä on jatkuvasti laskenut vuoden 2017 huipun jälkeen. RASISTISEN KATULIIKKEEN alamäki ei kuitenkaan ole vaikuttanut oikeistopopulistien gallup-suosioon. Toisin sanoen entistä laajemmalla rasismin vastaisella toiminnalla on paikkansa, mutta onnistuuko Silakkaliike patoamaan oikeistopopulismia ja kääntämään politiikan suuntaa? Markkinointikonsultti Fatima Verwijnen osallistui Silakkaliikkeeseen, koska hänen mielestään nousevaa oikeistopopulismia ja rasismia vastaan tarvitaan isoja kansalaisliikkeitä. Oman sivustonsa mukaan silakkaliike ”puolustaa jakamattomia ihmisoikeuksia ja lasten oikeuksia, syrjimättömyyttä ja yhdenvertaisuutta, sekä tieteeseen perustuvaa päätöksentekoa. Silakkaliike vastustaa kategorisesti äärioikeistolaisuutta, fasismia, rasismia sekä ilmastodenialismia – riippumatta siitä, missä osassa yhteiskuntaa tai puoluekarttaa näitä ilmiöitä esiintyy.” Fasismia Silakkaliike ilmoittaa vastustavansa yksiselitteisesti. Silakkaliike tekee tässä poikkeuksen, kun yleensä suomalaiset järjestöt puhuvat mieluummin rasismin vastustamisesta, koska fasismi ja antifasismi koetaan poliittisesti värittyneiksi termeiksi. Mutta keitä ovat ne fasistit, joita Suomessa pitäisi vastustaa? Verwijnenin mielestä liike haluaa antaa ihmisille mahdollisuuden muuttua, jonka takia se ei halua nimetä mitään tiettyä vastustettavaa puoluetta. Lisäksi tarkoitus on tavoittaa ihmisiä, joita yksittäisen puolueen vastustaminen ei kiinnosta. Tältä osin Silakkaliikkeen painotukset eroavat jonkin verran Italian Sardiiniliikkeen painotuksista, koska Italian liike on nimenomaan ottanut suoremmin kantaa Salvinin puoluetta vastaan. Sardiinit ovat myös vaatineet hänen antamansa maahanmuuttoa vaikeuttavan asetuksen kumoamista. Sekä silakat että sardiinit haluavat parantaa poliittisen keskustelun tasoa ja vähentää vihaista poliittista keskustelua. Jotkut ihmiset ovat kokeneet rasismin ja fasismin vastaisen Silakkaliikkeen kohdistuvan juuri heitä vastaan, mutta Verwijnenin mukaan tällöin syypää löytyy peilistä. Verwijnen kuvaa silakkaliikettä ”kevyeksi aktivismiksi”, jonka päämäärä on normalisoida aktivismia sekä osoittaa että tässä ajassa tarvitaan kaikkien panosta. Silakkaliike pyrkii tavoittamaan myös ihmisiä, joilla ei välttämättä ole aikaisempaa kokemusta antirasistisesta aktivismista, ja siten tukemaan kaikkea rasismin vastaista toimintaa.
16 • 2 / 2020 Tukea verkossa ja tapaamisia kasvokkain Silakkaliike kannustaa arjen aktivismiin. S ILAKKALIIKE järjestäytyi helmikuun loppupuolella yhdistykseksi helpottaakseen varainkeruuta ja estääkseen nimensä käytön päämääriensä vastaisiin tarkoituksiin. Puheenjohtaja Katriina Vallin mukaan liikkeen tavoitteena on tarjota välineitä arjessa vaikuttamiseen. ”Haluamme rohkaista hiljaisia ottamaan kantaa omassa ympäristössään, oli se sitten netissä tai kasvokkain. Keräämme faktapankkia argumentoinnin tueksi ja ryhmässä voi pyytää tukea nettikeskusteluihin. Ryhmä on tehnyt näkyväksi että meitä, jotka kannatamme tieteelliseen tietoon perustuvaa päätöksentekoa ja vastustamme polarisoitumista, fasismia ja rasismia niiden kaikissa muodoissaan, on paljon. Toivottavasti jo tämä joukkoon kuulumisen tiedostaminen kannustaa toimimaan.” Konkreettisena tavoitteena liike vaatii adressin avulla vihapuheen moderointia iltapäivälehtien kommenttipalstoilta ja some kanavista. Helmikuun lopulla adressin on allekirjoittanut vähän yli 8?000 kannattajaa, vaikka adressi on jaettu Facebookissa yli 15?000 kertaa ja liikkeen suurimmassa Facebook-ryhmässä on lähes 30?000 jäsentä. ”Tarjoamme tukea, mutta jokainen päättää itse miten toimii. Adresseja pidetään useissa kommenteissa tehottomana tapana vaikuttaa”, puheenjohtaja Valli myöntää. ”Silakat ovat aktivoituneet kommenttipalstoilla jättämään positiivisia ja empaattisia kommentteja sekä silakkaemojeita vihapuheen sekaan.” Verkkoaktivismin ohella liikkeessä järjestetään tapaamisia. Mielenosoitusten lisäksi järjestetään workshopeja esimerkiksi rasismin tunnistamisesta ja vastaargumenteista. Silakoita kokoontuu myös spontaanisti pienempiin tapaamisiin esimerkiksi kirjastohin. ”Tapaamisten tarkoituksena on purkaa mielessä olevia asioita ja tutustua samanmielisiin”, Valli kertoo. MIIA VISTILÄ SUHTEESTA VAALEIHIN ei Silakkaliikkeessä ole vielä keskusteltu, mutta Italiassa Sardiiniliike on kampanjoinut vaalien alla oikeistopopulisteja vastaan. Verwijnen toivoo, että liike vähintään pystyisi lisäämään ihmisten tietoisuutta, jotta seuraavissa vaaleissa äänestäessä ihmisillä olisi enemmän tietoa vaihtoehdoista. Hän toivoo, ettei Silakkaliike muodostuisi vain hyvän mielen selkääntaputtelukerhoksi, vaan että se pystysi konkretisoimaan rasismin ongelmia ja tuomaan niitä laajempaan keskusteluun. Mutta voiko politiikkaa tehdä osallistumatta vaaleihin? Tampereen yliopiston politiikantutkijan, Politiikastalehden päätoimittaja Mikko Poutasen mielestä Suomen poliittinen järjestelmä on rakennettu niin, että vaikuttaminen puoluepolitiikan ulkopuolella on hankalaa. Poutanen kuitenkin uskoo, että Silakkaliikkeellä on mahdollisuus muuttaa poliittisen toiminnan kulttuuria, jos esimerkiksi joku olemassaoleva puolue haluaa liikkua lähemmäksi liikettä ja sen ajatuksia. Silakkaliikkeen kokouksiin voi osallistua ja liikkeeseen liittyä kuka tahansa. Verwijnenin mielestä järjestäytymistapa on tähän mennessä toiminut: kaikki mitä on haluttu tehdä, on myös toteutunut. Liikkeen ensimmäinen mielenosoitus Helsingin kansalaistorilla keräsi helmikuun alussa noin tuhat osanottajaa, ja seuraava mielenosoitus on jo suunnitteilla. Silakkaliike on lisäksi järjestänyt muun ”POPULISTINEN LIIKE VOI OLLA LUONTEELTAAN MYÖS DEMOKRAATTISIA ARVOJA PUOLUSTAVA.” muassa työpajan antirasismin alkeista ja vihapuheen estämisestä sosiaalisessa mediassa. Työpajojen järjestämistä jatketaan ja lisäksi pyritään tuottamaan sisältöjä liikkeen medioihin. Silakkaliikkeen Facebook-ryhmä on paisunut nopeasti valtaisaksi, jäseniä on juttua kirjoitettaessa jo noin 30 000. Verwijnenin mielestä Facebook on toistaiseksi hyvä keskustelualusta, siitä huolimatta, että vapaaehtoisvoimin pyöritettävissä isoissa ryhmissä tulee aina olemaan ongelmia ja mokia. MUT TA TARVITSEEKO populismi vasta voimakseen populismia? Verwijnenin mielestä ei. Silakkaliike on antipopulistinen, koska sen tarkoitus on lisätä mediakriittisyyttä, medianlukutaitoa ja tiedemyönteisyyttä. Toisaalta hän myöntää, että kaikkia tunteisiin vetoavia liikkeitä on mahdollista kutsua populistisiksi. Joka tapauksessa Suomessa on tarve edistää keskusteluilmapiiriä, jossa faktapohjaiselle argumentaatiolle on tilaa. Mikko Poutanen on puolestaan sitä mieltä, että Silakkaliikke ei ole antipopulistinen, koska tällöin oletettaisiin, että populismia on ainoastaan oikealla. Silakkaliike onkin hänen mielestään nimenomaan populistinen liike, koska se haluaa edustaa kansan tahtoa, joka ei toteudu nykyisen edustusjärjestelmän puitteissa. Populismiin viittaa myös pyrkimys viestiä yksinkertaisesti ja vetoavasti. Poutasen mielestä Suomesta on puuttunut vasemmistopopulistinen liike ja se on ollut ongelma. Tämän takia koko käsite on nähty vain negatiivisesti latautuneena sanana, vaikka populistinen liike voi olla luonteeltaan myös demokraattisia arvoja puolustava. Niinpä antipopulismia on hänen mukaansa pikemminkin teknokraattinen asiantuntijahallinto. Populismin ideana on puolestaan perusteltujen äänien saaminen kuuluviin. Poutasen mielestä on mahdollista, että Silakkaliike saattaa muuttua antipopulistiseksi, mikäli se alkaa voimakkaasti kontrolloida puhetapaansa ja keskustelua. Silakkaliikkeen Fishmob-mielenilmauksessa Kansalaistorilla helmikuun alussa.
HAE HYVÄN TEKEMISEN YAMKKOULUTUKSEEN 18.3.–1.4. Syvennä asiantuntijuuttasi YAMKtutkinnolla – vaikka työn ohessa monimuoto-opiskeluna. TAHDOTKO… VASTATA KASVAVAN ERIARVOISUUDEN HAASTEISIIN? Osallisuuden edistäminen ja sosiaalinen kuntoutus KEHITTÄÄ HYVINVOINTIALAA EETTISESTI KESTÄVÄLLÄ TAVALLA? Johtamisen ja yhteiskunnallisesti vaikuttavan palvelutuotannon kehittäminen ASIANTUNTIJAVALMIUDET TULKKAUSALAN UUDISTAMISEEN JA JOHTAMISEEN? Tulkkaustoiminnan kehittäminen Villiä sivistystä ! Kriittinen korkeakoulu – yli 50 vuotta hilpeän humanismin puolesta Kirjoittaminen • Puhetaito • Kuvataide • Filosofia • Kulttuuri • Inhimillinen kasvu • Vuorovaikutustaidot • Luova ajattelu • ... Tutustu verkossa kevään kurssija tapahtumatarjontaamme! www.kriittinenkorkeakoulu.fi snellman-korkeakoulu.fi #snellmankorkeakoulu Steinerkasvatuksen polku luokanopettaja, varhaiskasvatuksen opettaja, kuvataiteen ja eurytmiataiteen aineenopettaja Taidekasvatuksen polku kuvataidepedagogi, puheja draamataidepedagogi Itsekasvatuksen polku s teinerpedagogiikan yleisopinnot, kuvataideopinnot, eurytmiataiteen yleisopinnot, lauluopinnot, avoimen korkeakoulun kurssit Steineropettajaksi Innostu ja inspiroidu! Helsingin työväenopisto Luennot ja kurssit Ilmonet.fi Opiston maksuttomia luentoja maaliskuussa: Heavy metal vasta-alkajille ja edistyneille H202273 16.3.–20.4. ma 17–18.30, Opistotalo, Helsinginkatu 26 Näkökulmia some-ilmiöihin H202793 24.3.–21.4. ti 16.30–18, Opistotalo, Helsinginkatu 26 Viljele omat herkut H201401 19.3.–16.4. to 17–19.15, Pohjois-Haagan toimipiste, Näyttelijäntie 14 Pyörällä perille – pyöräretkeilyä lähelle ja kauemmas H202782 20.3., 27.3. pe 17–18.30, Stoa, Turunlinnantie 1 ROUTE COUTURE 20e Tilaukset www.kauppa.voima.fi TIL AA NY T
18 • 2 / 2020 E UROOPAN KOMISSIO julkaisee maaliskuussa käytännön ohjeita Green Dealin eli Euroopan vihreän kehityksen ohjelman toteuttamiseen. Ohjelmaan kuuluvasta talouskasvusta on keskusteltu paljon julkisesti. Europarlamentaarikko Sirpa Pietikäinen (kok.) vertaa ympäristön hoitoa talouden hoitoon. ”Jos mokataan talouden hoidossa, tulee lama. Jos mokataan ympäristön hoidossa, tulee joukkotuho. Luonnolta on otettu velkaa, nyt se pitää maksaa takaisin!” Ohjelman yleiset tavoitteet julkaistiin viime vuoden lopulla. Päätavoite on tehdä Euroopasta ilmastoneutraali maanosa vuoteen 2050 mennessä. Esimerkiksi kasvihuonekaasupäästöjä pyritään vähentämään ja niiden talteenottoa lisäämään niin paljon, että laskennallinen päästöjen summa putoaa nollaan tai sen alle. Energiantuotantoon, maatalouteen, teollisuuteen ja liikenteeseen vaaditaan suuria muutoksia. Ohjelman mukaan tavoitellaan myös luonnon monimuotoisuuden säilyttämistä, puhtaampaa ruoan tuotantoa ja siirtymistä resursseja säästävään kiertotalouteen. Muutoksista odotetaan piristystä Euroopan taloudelle. Suunnitelmien mukaan muutosta ohjataan investoinneilla ja rajoituksilla. Taantuvien alojen ja alueiden taloudellisia menetyksiä kompensoidaan niille varatuista tukirahoista. RAHA A MUUTOKSIIN ON . Euroopan vihreän ohjelman investointiohjelma pyrkii mobilisoimaan muutokseen tuhat miljardia euroa. Osa rahoista sisältyy EU:n normaaliin budjettiin. Yksityisiä sijoittajia kannustetaan ympäristöystävällisempiin sijoituksiin uusilla mittareilla, jotka kuvaavat kohteen ilmastovaikutuksia. Yleinen talouskasvun laskenta nojaa silti edelleen bruttokansantuotteeseen, jonka laskelmissa tulosta voidaan tehdä ympäristöä tuhoavilla tavoilla ja nimetä haitat ulkoisvaikutuksiksi, joita ei tarvitse ottaa huomioon. ”Talous muuttuu, kun sen mittaamista muutetaan. Tarvitaan rakentavan kasvun mittareita, joissa huomioidaan vaikutukset ympäristöön”, Pietikäinen toteaa. KATTAVA POLIITTINEN TUKI ohjelmalle uupuu talouslupauksista huolimatta. Komission kyselyn mukaan jopa 93 prosenttia EU-kansalaisista pitää ilmastonmuutosta vakavana ongelmana. Käytännössä kansalaisten vaatimuksia poliitikoille ohjaa selviytyminen omassa arjessa. Tämä näkyy esimerkiksi keltaliivien protesteissa Ranskassa, kun ilmastonmuutoksen torjuntaan tarkoitettu polttoaineveron korotus laukaisi protestiaallon yleistä ihmisten arkea kurjistavaa politiikkaa vastaan. Äärioikeistolaiset puolueet ympäri Euroopan vähättelevät ihmisten tekojen vaikutuksia biosfäärin muutoksiin ja vastustavat ilmastotoimia. ”Sosiaalipolitiikkaa tehdään Unionissa kansallisella tasolla. Tarvitaan keskustelua perustulosta ja minimipalkoista”, Pietikäinen kannustaa. Hän ymmärtää poliittista kitkaa: ”Jos kokee oman elämän olevan uhattuna, on helpompi uskoa valheseireenejä, jotka sanovat ettei mitään tarvitse tehdä. Mutta ilmastonmuutos on fakta, joka koskettaa kaikkia poliittisesta kannasta riippumatta.” Kansallisella tasolla ei aina olla valmiita vaadittuihin muutoksiin. Esimerkiksi energiantuotannossa Suomi ei haluaisi luopua turpeestaan eikä Puola hiilen poltosta. Kokenut poliitikko neuvoo kansalaisia vaatimaan edustajiltaan parempaa ympäristöpolitiikkaa. ”Ei kannata jäädä jumiin yhteen asiaan kuten lentotai lihaveroon, vaan katsoa kokonaisuutta. Kansalaisyhteiskunnan ja tieteentekijöiden pitäisi yhdessä luoda lista esimerkiksi kymmenestä tärkeimmästä ilmastotoimesta ja vaatia niitä poliitikoilta: Miten aiotte ratkaista tämän asian? Mitä konkreettista tulette tekemään?” PAREMMAN TEKNOLOGIAN käyttöön ottaminen on keskeinen osa muutosta. Tarkoitus on saada tukien ja rajoitusten avulla ympäristöä säästävimmät vaihtoehdot sekä kuluttajille että tuottajille kannattavimmiksi. ”Esimerkiksi rakentamisessa tehokkaimmat rakennustavat vaativat vain kymmenesosan materiaaleista tehottomimpiin verrattuna, mutta nyt niitä pidetään liian kalliina”, Pietikäinen sanoo. Kaikkea kaivattua tekniikkaa ei kuitenkaan ole olemassa. Erityisesti EU panostaa vetyteknologian, uusiutuvien energianlähteiden, energian varastoinnin sekä hiilen keräämisen ja varastoinnin tutkimukseen. Euroopan Green Dealin toteutumisen esteenä ovat poliittinen vastustus ja keksimistään odottava tekniikka. Europarlamentaarikko Sirpa Pietikäisen mukaan rahaa muutoksiin riittää. Järjestöt ja tutkijat vaativat laajempia järjestelmän muutoksia. EU kaavailee ilmastonmuutoksesta talouden veturia ”TALOUS MUUTTUU, KUN SEN MITTAAMISTA MUUTETAAN.” TEKSTI MIIA VISTILÄ KUVA JUSSI JÄÄSKELÄINEN Ilmasto
2 / 2020 • 19 Tekniikan historian tutkija Janne Korhonen varoittaa blogissaan, että teknisen kehityksen ei voida odottaaratkaisevanympäristökatastrofia, sillä ”mikään määrä tarvetta ei mitenkään välttämättä johda tekniseen ratkaisuun”. Tutkija muistuttaa, että ”kuulemme kyllä monesti siitä, miten jokin niukkuus tai rajoite ylitetään teknologialla, mutta emme kuule niistä paljon tyypillisemmistä tapauksista, joissa näin ei käy”. MONET TUTKIJAT JA JÄRJESTÖT ovat julkaisseet omia vastaavia kehitysohjelmiaan. Niihin verrattuna EU:n ”TARVITAAN KESKUSTELUA PERUSTULOSTA JA MINIMIPALKOISTA.” Green Deal on maltillinen. Se pyrkii olemassaolevien taloudellisten ja kulttuuristen rakenteiden säilyttämiseen. Esimerkiksi suomalaisen BIOS-tutkimusyksikön Ekologisen jälleenrakennuksen ohjelman mukaan ”kohtaamassamme murroksessa vaaditaan tuotantorakenteiden muutoksen lisäksi laajamittaisia ja syvällisiä yksilöja yhteisötason käyttäytymisen muutoksia”. Kansalaisjärjestöjen yhteenliittymän kesällä julkaisema The Green New Deal for Europe: A Blueprint for Europe’s Just Transition -ohjelma lähtee siitä, että talous ja ekosysteemit ovat kietoutuneet tiiviisti toisiinsa ja siksi talousjärjestelmän muutos on välttämätön ekologisen muutoksen aikaansaamiseksi. Parlamentaarisen sääntelyn ulottumattomissa olevien ylikansallisten yritysten toiminta täytyy saattaa takaisin demokraattisesti säädettyjen lakien alaiseksi. Ympäristötuhoatuottavastafinanssikapitalismista täytyy siirtyä järjestelmään, joka kohentaa ympäristöä sosiaalisesti oikeudenmukaisella tavalla. ANNA KIRJAN PYSÄYTTÄÄ SINUT Planet Fun Fun JOHANNES EKHOLM Death is coming, drink Zalgo. Suomen ensimmäinen energiajuomaromaani sukeltaa taidemaailman kulisseista okkultistisen rikollisjärjestön jäljille. Sukupolvensa äänenä tunnetun tekijän uutuus ruotii anarkismia, aseteollisuutta ja auringon sammumista. Viimeinen Atlantis ANTTI HYYRYNEN Minne voi paeta, kun koko maailma luhistuu? Stam1nasta tutun Antti Hyyrysen esikoisromaani on pysäyttävä kuvaus kolkosta lähitulevaisuudesta. ”Visuaalisesti vahva toimintafantasia. Ilmestyskirjamainen näkemys ihmiskunnasta, maapallosta ja näiden kohtalosta.” Etelä-Saimaa Neonkaupunki SUSANNA HYNYNEN, DESS TERENTJEVA Hyytävä fantasiaesikoinen sukeltaa painajaismaiseen rinnakkaismaailmaan, veristen jengisotien kurimukseen. Tarjolla on halpoja houkutuksia ja nopeaa unohdusta – niille, jotka selviävät hengissä. ”Väkevää fantasiaa. Varsin vaikuttava aloitus kirjasarjalle.” Savon Sanomat SUSANNA HYNYNEN, DESS TERENTJEVA Hyytävä fantasiaesikoinen sukeltaa painajaismaiseen rinnakkaismaailmaan, veristen jengisotien kurimukseen. Tarjolla on halpoja houkutuksia ja nopeaa unohdusta – niille, jotka selviävät hengissä. ”Väkevää fantasiaa. Varsin JOHANNES EKHOLM Death is coming, drink Zalgo. Suomen ensimmäinen energiajuomaromaani sukeltaa taidemaailman kulisseista okkultistisen rikollisSukupolvensa äänenä tunnetun tekijän uutuus ruotii anarkismia, aseteollisuutta ja auringon sammumista. Viimeinen Atlantis Minne voi paeta, kun koko maailma luhistuu? Stam1nasta tutun Antti Hyyrysen esikoisromaani on pysäyttävä kuvaus kolkosta lähitulevaisuudesta. ”Visuaalisesti vahva toimintafantasia. Ilmestyskirjamainen Neonkaupunki
20 • 2 / 2020 Oksanen toivoo kirjallisuuden aseman vahvistumista ja huomiota useammalle: ”Kirjallisuus tuntuu nykyisin olevan jossain pöydän laitamilla, vaikka sen pitäisi olla keskellä pöytää. Meillä on kirjallisuudessa paljon varjo rinteen helmiä, joita voisi pyrkiä nostamaan valoon.”
2 / 2020 • 21 TEKSTI ELISA HELENIUS KUVA NAUSKA Oksasen joukoissa Aulikki Oksanen on taistellut paremman maailman puolesta kuudella vuosikymmenellä. Hän on nähnyt sukupuolten tasa-arvon edistyvän. Nyt hän toivoo, että vastuuta ilmastonmuutoksesta ei jätetä vain nuorille. V ÄHÄN PÄ ÄLLE kolmekymppinen ihminen kiirehtii Kulttuuritekijäinliiton kokouksesta kotiin. Eteisessä hänen puolisonsa päivittää tilanteen: soppaa on hellalla, mutta vaipat ovat loppu. ”Entä korvatipat?” ”Joo, on annettu!” Ihminen riisuu eteisessä ulkovaatteita, ja puoliso ryntää vuorostaan Suomen Demokraattisen Nuorisoliiton kokoukseen. Lapset leikkivät keskenään ja hän kirjoittaa pienen pätkän vetoomusta liittyen Chilen vallankaappaukseen. Kylpyhuoneessa lapsi pesee sisarustaan vessaharjalla. Nukutettuaan lapset on aika kirjoittaa kirjaa yön pikkutunneilla. Hieman unta, ja sitten onkin aika nostaa muksut lastenvaunuihin ja suunnata rauhanmarssille. Eletään 1970-luvun Helsingissä, ja pariskuntaa nimitetään taistolaisiksi. Ihminen on runoilija ja kirjailija Aulikki Oksanen. Kohtaus on Oksasen sarjakuvamuotoisesta elämäkerrasta Piispa Henrikin sormi ja muita katkelmia (WSOY 2004). Oksanen tunnetaan laajasti laululyriikoista, ennen kaikkea runosta Kenen joukoissa seisot ja rakkausrunosta Sinua, sinua rakastan. Oksasen ystävä Kaj Chydenius on säveltänyt näistä molemmista klassikon asemaan nousseet kappaleet. AULIKKI OKSANEN , 75, tarjoaa punaista mehua kotonaan Vuosaaren taiteilijatalossa Aurinkolahden uimarannan lähellä. Lapsenlapsista muistuttavat piirustukset keittiön seinällä ja olohuoneessa on nukkekoti sekä sininen muumitalo. Lasitetulla parvekkeella on paljon viherkasveja ja suuri puinen karhu veistos. Oksasella on tapana sulkea mustalla kajalilla rajatut vaaleansiniset silmänsä miettiessään miten kuvaisi ajatuksiaan. Hänen ystävällisyytensä ja kiinnostuksensa muita ihmisiä kohtaan tulee esille esimerkiksi siinä, kun hän pyytää toimittajaa kertomaan ennen haastattelua ensiksi itsestään. Istumme keittiössä turkoosin värisen pirtinpöydän ääressä. Oksasen isä veisti pöydän ollessaan nuori 1940-luvulla. Pöydän ääressä istui koko kahdeksanhenkinen perhe ensin Keski-Suomessa Pylkönmäellä ja myöhemmin Satakunnassa Kokemäellä. Pöydän päälle on levitetty Oksasen kirpputorilöytö: valkoinen pöytäliina, johon on kirjailtu kukkia. Kierrättäminen ja kirpputorit ovat Suomessa edistyneet viime vuosikymmenten aikana. ”Kun tyttäreni syntyi 70-luvulla, tiesin Helsingistä vain yhden paikan, jossa myytiin käytettyjä lastenvaatteita.” Aulikki Oksanen on saanut nähdä monia yhteiskunnallisia muutoksia. ”Yksi suurimpia ja keskeisempiä muutoksia on ollut naisen ja miehen roolien avautuminen kohti tasa-arvoa.” Naisen aseman parantuessa myös miehen rooli on monipuolistunut. ”Minun lapsuudessani mies oli vielä ehdoton perheen pää. Miehet osallistuivat aika vähän lastenhoitoon.” Oksasen kotona tyttöjen töitä oli tiskaaminen ja poikien piti kantaa vettä. Nuorena hän tapasi illanistujaisissa itseään viisi vuotta nuoremman Alpo Halosen. Myöhemmin heidän yhteisessä kodissaan Halonen omasta aloitteestaan tiskasi ja hoiti lapsia. Halonen oli tottunut kotitöihin, koska oli toinen yksinhuoltajan pojista. Hänen äitinsä työskenteli Aulikki Oksanen • s. 1944, Karvia • Mittavaan tuotantoon kuuluu romaaneja, novellikokoelmia, näytelmiä, runoja, lastenkirjoja ja sarjakuvaa. • Viimeisin teos on satukirja Kuu ja Bää (Siltala 2019). • Näytellyt elokuvissa Elokuva jalostavasta rakkaudesta (1967) ja Lapualaismorsian (1967). • Valmistui opettajaksi Helsingin opettajakorkeakoulusta 1965 ja toimi opettajana Helsingissä vuoden verran (1965–1966). Henkilö
22 • 2 / 2020 tarjoilijana ja käveli öisin viiden kilometrin matkan töistä kotiin hellahuoneeseen, joten hänen ei voinut odottaa yöllä enää tiskaavan. Pariskunta on pitänyt yhtä jo viisikymmentä vuotta. EHKÄISYPILLERIT KEKSITTIIN 1960luvulla, kun Oksanen oli nuori nainen. Pillereitä vastustivat Suomessa ”Oulun piispa ja moni muukin mies”. Vuonna 1965 Oksanen oli täyttänyt 21 vuotta ”eikä enää kehdannut olla neitsyt”. Hän lainasi varmuuden vuoksi ystävältään kihlasormusta ja onnistui saamaan lääkäriltä reseptin e-pillereihin. Piispa Henrikin sormi ja muita katkelmia -sarjakuvassaan Oksanen kertoo, kuinka kotona maalla isä sai raivokohtauksen, kun löysi pöydältä Oksasen siskon e-pillerit. Helsingissä jo asunut Oksanen kirjoitti isälleen pitkän kirjeen, jossa selitti, miksi itsekin käyttää e-pillereitä. Hän ei ollut uskoa silmiään, kun isä kirjoitti kirjeessään takaisin, että oli pohtinut asiaa ja uskoi nyt, että e-pillerit voivat olla vallankumous naisten elämässä. Kuusikymmentäluvulla naisen odotettiin olevan säyseä ja kirjoittavan vain näteistä asioista. Aulikki Oksanen ei kokenut mahtuvansa sen ajan muottiin. Hänestä tuntui, ettei moni muukaan nainen kokenut kapeaa roolia omakseen. Hänelle tosin taiteilijana sallittiin enemmän vapauksia kuin muille naisille. Ystävät houkuttelivat Oksasen mukaan Yhdistys 9:n toimintaan. Yhdistys 9 oli niin sanotun toisen aallon feministinen järjestö, ja se toimi Suomessa 1966–1970. Oksasesta oli hienoa, että tasaarvon puolesta toimittiin yhdessä miesten kanssa. Kuitenkin naisen paikka oli 60-luvulla selvästi vielä kotona, eikä hameväellä ollut esimerkiksi asiaa baariin ilman miesseuraa. Oksanen tekikin Kaj Chydeniuksen kanssa ensimmäiset laulunsa ravintoloiden ärsyttävistä portsareista. ”Siihen aikaan monet naiset olivat miesten holhouksessa”, Oksanen muistelee. Häntä myös nyppi, kun toisaalla olivat ”oikeat kirjailijat” ja toisaalla ”naiskirjailijat”. ”Siksi esittelinkin Kaj Chydeniuksen yleisölle kutsumalla häntä miessäveltäjäksi!” Oksasesta tuntuu, että kulttuurinen muutos on Suomessa ollut yllättävän nopeaa viime vuosikymmeninä. Esimerkiksi hänen nuoruudessaan homoseksuaalisuus oli vielä rikos ja sitten sairaus. Oksanen muistuttaa, että tasa-arvo kuuluu kaikille ihmisille. Hän uskoo, että naisten ja vähemmistöjen aseman paranemisen syynä Suomessa ovat olleet monet tienraivaajat kuten naispuoliset kirjailijat. ”Lisäksi suomalaisessa kulttuurissa naisilla on vanhastaan ollut aitan avaimet vyötäisillä. On myös kulttuureja, joissa nainen on vielä tänä päivänä alempi kuin kotieläin. Maailmanlaajuisesti yksi tärkeimpiä tavoitteita on tyttöjen ja naisten pääseminen opiskelemaan.” AULIKKI OKSASEN oikeassa kädessä on kolme näyttävää hopeasormusta, jotka esittävät karhua, kettua ja pirunsarvista naista. Korut on tehnyt hänen ystävänsä, hopeaseppä ja kuvanveistäjä Eila Minkkinen. Oksasella on myös isot korvakorut, kaulakoru ja Kalevala-rannerengas. ”Moni lapsi on saanut juottaa tätä lintua”, Oksanen naurahtaa ja näyttää, kuinka siinä roikkuva lintu pääsee juomaan hopea kellosta. Aulikki Oksanen kertoo Piispa Henrikin sormi ja muita katkelmia -sarjakuvassaan myös lapsuudestaan. ”ISÄ KIRJOITTI KIRJEESSÄÄN TAKAISIN, ETTÄ OLI POHTINUT ASIAA JA USKOI NYT, ETTÄ E-PILLERIT VOIVAT OLLA VALLANKUMOUS NAISTEN ELÄMÄSSÄ.”
2 / 2020 • 23 Oksasella on kaksi aikuista lasta ja neljä lapsenlasta, ikähaarukaltaan kahden ja 20 vuoden väliltä. Lasten ja nuorten seura on antanut hänelle voimaa ja uskoa läpi elämän. ”Nuoret ja lapset vetävät minua kovasti puoleensa. Heidän seurassaan uudistun ja pysyn valppaana.” Oksanen tahtoo halata lapsenlapsiaan niin paljon kuin mahdollista. ”Halaamisen ja sylissä pitämisen voima kantavat paljon pidemmälle kuin uskoisikaan.” Hän on iloinen, että nykyään myös suurin osa nuorista isistä osaa halata lapsiaan. OKSASEN MUKAAN NUORISSA on yhteisöllistä energiaa ja voimaa. ”Nuoret ovat yhä yhteiskuntaa eteenpäin vetävä voima. Mutta ei voi olla niin, että vastuu ilmastonmuutoksesta ja muista muutoksista sysätään vain nuorten harteille.” Jopa materialistisella 80-luvulla Oksanen koki, että nuoret olivat vastavoima kapitalismille. Hänen silloin teini-ikäinen Anni-tyttärensä kokosi pienen porukan, jonka nimi oli Uuden kapinan koululaiset. Kaveriporukka vastusti kulutushysteriaa. ”Nuoret ovat aina maailmanparantajia, mutta sitten jossain vaiheessa monilla into laimenee.” Oksanen muistelee, kuinka heidän kotinsa lattialla istui 80-luvulla usein joukko Annin kavereita, piikkitukkaisia punkkareita, joiden ajatuksia äitikin mielellään kuunteli. Kerran asuntoa ympäröiville pelloille oli satanut paljon lunta, ja punkkarinuoret päättivät kesken maailmanparantamisen lähteä ulos tekemään lumienkeleitä. He pyysivät Oksasta mukaan, ja niin tämäkin kellahti muiden mukana selälleen hankeen. ”Oma mielipahani jäi siinä hetkessä hankeen.” Oksanen oli nuorena innokkaasti mukana sodanvastaisessa työssä. Hän kirjoitti ja lauloi Vietnamin sodan vastaisia lauluja ja toimi rauhanliikkeessä 60ja 70-luvuilla. ”Siihen aikaan oli tunne siitä, että saatoimme oikeasti vaikuttaa ja saada sodan loppumaan. Sellainen vaikutusvalta on valoisa ja voimaa antava kokemus. Nykysotien kohdalla ei enää tunnu samalta. Tänä päivänä tunnen itseni paljon voimattomammaksi kuin 70-luvulla.” Sodat tuntuvat hänestä nykyisin hallitsemattomilta. Hän toivoisi myös, että nykyään olisi enemmän sodanvastaisia liikkeitä. Hän oli 70-luvulla mukana myös Chilen solidaarisuustyössä muun muassa laulamassa työpaikoilla. ”Toivoisin tänään samankaltaista solidaarisuutta maahanmuuttajia ja pakolaisia kohtaan ja että ihmiset ottaisivat voimakkaammin kantaa rasismia ja väkivaltaa vastaan. Läpi tuotantoni olen yrittänyt herätellä sivustakatsojia mukaan toimintaan.” Hän kirjoitti Julmuus-runossa 1980-luvulla: ”Ihmisen julmuuksista yleisin / on julmuuden suvaitseminen. / Monet tuleva t hautajaisiin / sitten kun lapsi on tapettu / ja ottavat kantaa yhdessä / arkunkantajien kanssa.” TAITEITA ARVOSTETTIIN Aulikki Oksasen lapsuudenperheessä. Isä ja äiti lauloivat kumpikin kirkkokuorossa ja usein kotona. Lisäksi isä johti monia mieskuoroja. Kotiäiti Hilkka Oksanen kirjoitti Satakunnan kansaan pakinoita perhe-elämästä. Väinö Oksanen työskenteli opettajana Pylkönmäen kirkonkylän kansakoulussa. Perhe asui koulun tiloissa. Oksanen muistaa, kuinka hän oli neljävuotias ja isä nosti hänet koulun lavalla lausumaan runoa pikkuriikkisestä kissasta. ”Sain jo nelivuotiaana yleisöltä vastakaikua. Se on sellaista hunajaa, joka antaa elinvoimaa. Huomion saaminen viestittää, että sinulla on aina paikka ja ääni tässä maailmassa ja sinua arvostetaan.” Oksanen arvostaa sitä, että saa yhä lukijoilta vastakaikua. Ihmiset saattavat pysäyttää hänet kadulla ja kiittää runoista. ”Vähän aikaa sitten yksi mummo tuli juttelemaan minulle bussissa ja sanoi, että runosi jäävät elämään. Se oli hyvä kuulla näin vanhana!” TAITEILIJANA OKSANEN kokee olevansa jonkinlainen hybridi, sillä hän on lapsesta lähtien halunnut tehdä vähän kaikkea. Hän onkin esiintynyt niin teatterissa kuin elokuvissa, kirjoittanut runoja ja romaaneja, laulanut, tehnyt sarjakuvia ja piirtänyt. ”On ollut onni, etten ole halunnut taiteellisesti rajoittaa itseäni, vaikka 60-luvulla näitä rajoja vedettiin.” Oksanen kokee, että tänä päivänä hänen kaltaisiaan monitaiteilijoita on jo paljon enemmän. Parhaillaan hän haaveilee siitä, että löytäisi taas aikaa kuvataiteiden tekemiseen. ”Saan valtavasti iloa kaikesta taiteellisesta työstä.” Elämän kriiseistä ja maailmantuskasta selviytymisessä Oksasta ovat aina auttaneet myös avoimet keskustelut ystävien ja siskojen kanssa. Hän on kokenut tärkeäksi sen, ettei pidä kaikkea yksin sisällään. ”Miestenkin roolin avautumisessa helpottaisi taito puhua. Naisilla on miehiä useammin ollut taito keskustella huolistaan muiden kanssa.” YLEISSIVISTYKSEN heikkenemisestä Oksanen on huolissaan. Hän toivookin yleissivistyksen uutta tulemista. ”Nuoren ihmisen on helpompi kestää tätä vaikeaa aikaa, jos hänellä on historian ja kirjallisuuden tuntemusta. Ne antavat elämänviisautta ja suhteellisuudentajua.” Oksanen on kiinnittänyt huomiota siihen, kuinka monien ihmisten käytös on muuttunut töykeäksi. ”Jotain ihan kumouksellista pitäisi tapahtua tavassamme kohdella toisia ihmisiä. Niin paljon on vihaa, ilkeyttä ja solvauksia. Suomessa tekniikka on kehittynyt nopeasti, mutta hyvät tavat ovat aikalailla hukassa.” Oksanen ei kaipaa moralismia tai traditioita, joita noudatetaan vain tavan vuoksi, vaan humaania käytöstä, jossa huomioidaan muut ihmiset. Oksanen on kirjoittanut kaikki sarjakuva-albumiensa tekstit käsin kaunokirjoituksella. Jos hän voisi heilauttaa taikasauvaa, hän toisikin kaunokirjoituksen takaisin yleiseen käyttöön. Syksystä 2016 lähtien kaunokirjoituksen opetteleminen alakoulussa on ollut vapaaehtoista. ”Minulla on näkemys, että kaunokirjoituksella kirjoittaminen vaikuttaa ajatteluun. En vaadi, että kaikkien pitäisi kirjoittaa ainoastaan käsin, vaan että käsinkirjoittaminen voisi elää tietokoneella näpyttelyn rinnalla.” Oksanen on saanut todistaa laajaa teknistä muutosta kirjoittamisen saralla. Hänen aloittaessaan Kokemäellä koulutiensä 1950-luvulla, kansakoulussa kirjoitettiin mustepulloon kastettavalla mustekynällä. Tänä päivänä hänkin kantaa älypuhelinta mukanaan ja lähettelee viestejä WhatsAppissa. ”Kokemani murros on ollut huikea. Olen Tryffelikoirat-romaanissani kuvannut 1940-luvulla syntyneen ihmisen elämää: pää mustepullossa, töppöset kohti nettien kosmosta!” ”JOTAIN IHAN KUMOUKSELLISTA PITÄISI TAPAHTUA TAVASSAMME KOHDELLA TOISIA IHMISIÄ. NIIN PALJON ON VIHAA, ILKEYTTÄ JA SOLVAUKSIA.” ”NUOREN IHMISEN ON HELPOMPI KESTÄÄ TÄTÄ VAIKEAA AIKAA, JOS HÄNELLÄ ON HISTORIAN JA KIRJALLISUUDEN TUNTEMUSTA. NE ANTAVAT ELÄMÄNVIISAUTTA JA SUHTEELLISUUDENTAJUA.” Oksanen on ylpeä monesta asiasta nykypäivän Suomessa, esimerkiksi koulutetuista naisista ja siitä, että monet suomalaiset ymmärtävät, kuinka tärkeää on maksaa veroja.
10 Tilaukset kauppa.voima.fi , tilaukset@voima.fi tai 044 238 5109 Laatujournalismia jo 20 vuotta DRAG IN UUSI AIKA KÄTK ETTY MIN UUS KUVAT AITEILI JA AURO RA REINH ARD 6/2019 HEINÄ –ELOK UU | VOIMA .FI 7/2019 SYYSKUU | VOIMA.FI ISKEE PÄÄLLÄ JA KYNÄLLÄ KATI KOVÁCS KATI KOVÁCS VOIMAN TILAUS Voimaa 10 numeroa vuodessa. Ulkomaan tilauksiin lisätään postituskulut (Eurooppaan vuositilaus 39,00 e/vuosi +25 e, muut maat 39,00 e/vuosi +50 e) VOIMAKAUPPA Antti Kalakivi PERINTÖ 35 € + POSTIKULUT Perintö esittelee maalauksia, paikkoja, tekijöitä ja tarinoita helsinkiläisestä graffitikulttuurista neljännesvuosisadan ajalta valokuvin ja tekstein. Jenni Holma, Veera Järvenpää ja Kaisu Tervonen NÄKYMÄTÖN SUKUPUOLI Ensimmäinen suomalainen tietokirja muunsukupuolisuudesta. Kirja koostuu valokuvista, omaäänisistä henkilötarinoista ja sarjakuvista. 15 € SIS. POSTIKULUT Karoliina Paappa, Leena Pukki, Lari Lätti & Stina Riikonen: ROUTE COUTURE Route Couture on taideprojektin, jossa taiteilijat valmistavat vaatteita ja asusteita yliajettujen eläinten turkiksista. Kirja näyttää villieläimestä puolen, johon usein törmätään vain tiellä tai sen pientareella. 10 € SIS. POSTIKULUT T-PAIDAT Pure Waste -paidat ovat 85% puuvillaa, 15% polyesteriä ja 100% kierrätystä. Ne on valmistettu vaateteollisuuden hukkamateriaalista. Jokaista paitaa kohden säästyy 2700 litraa vettä. 42 € SIS. POSTIKULUT SILKKIMAKUUPUSSIT Vietnamilaisten yksinhuoltajaäiten valmistama silkkimakuupussi sopii lakanaksi yökylään ja on kätevä reissussa. Silkki hengittää kesäkuumalla ja lämmittää talvella. Auki sivusta, helppo mennä sisään ja ulos, tasku tyynylle, tuplatikattu, Koko 90 x 220 cm, Paino 140 g. 100% silkkiä! Julkinen tila vilkkuu mainosten valoja ja media pursuu värikkäänä niiden seireenin laulua. Mainokset määrittävät sen, mitä kulutamme, kuinka elämme ja millaisen identiteetin rakennamme itsellemme. Usein emme kuitenkaan kiinnitä sen tarkempaa huomiota mainoksiin. Vastamainos puolestaan kannustaa näkijäänsä huomaamaan myös muita toimintavaihtoehtoja. Vastamainosten avulla voimme hahmottaa yhteiskuntaamme hieman paremmin ja ehkä samalla kannustaa myös mainostajia mukaan dialogiin. Jari Tamminen NAUTI TYHJYYDESTÄ JYMYSUOSITUT VASTAMAINOKSET VÄRIKUVINA 25 € SIS. POSTIKULUT 39 € SIS. POSTIKULUT 20 € SIS. POSTIKULUT
10 Tilaukset kauppa.voima.fi , tilaukset@voima.fi tai 044 238 5109 Laatujournalismia jo 20 vuotta DRAG IN UUSI AIKA KÄTK ETTY MIN UUS KUVAT AITEILI JA AURO RA REINH ARD 6/2019 HEINÄ –ELOK UU | VOIMA .FI 7/2019 SYYSKUU | VOIMA.FI ISKEE PÄÄLLÄ JA KYNÄLLÄ KATI KOVÁCS KATI KOVÁCS VOIMAN TILAUS Voimaa 10 numeroa vuodessa. Ulkomaan tilauksiin lisätään postituskulut (Eurooppaan vuositilaus 39,00 e/vuosi +25 e, muut maat 39,00 e/vuosi +50 e) VOIMAKAUPPA Antti Kalakivi PERINTÖ 35 € + POSTIKULUT Perintö esittelee maalauksia, paikkoja, tekijöitä ja tarinoita helsinkiläisestä graffitikulttuurista neljännesvuosisadan ajalta valokuvin ja tekstein. Jenni Holma, Veera Järvenpää ja Kaisu Tervonen NÄKYMÄTÖN SUKUPUOLI Ensimmäinen suomalainen tietokirja muunsukupuolisuudesta. Kirja koostuu valokuvista, omaäänisistä henkilötarinoista ja sarjakuvista. 15 € SIS. POSTIKULUT Karoliina Paappa, Leena Pukki, Lari Lätti & Stina Riikonen: ROUTE COUTURE Route Couture on taideprojektin, jossa taiteilijat valmistavat vaatteita ja asusteita yliajettujen eläinten turkiksista. Kirja näyttää villieläimestä puolen, johon usein törmätään vain tiellä tai sen pientareella. 10 € SIS. POSTIKULUT T-PAIDAT Pure Waste -paidat ovat 85% puuvillaa, 15% polyesteriä ja 100% kierrätystä. Ne on valmistettu vaateteollisuuden hukkamateriaalista. Jokaista paitaa kohden säästyy 2700 litraa vettä. 42 € SIS. POSTIKULUT SILKKIMAKUUPUSSIT Vietnamilaisten yksinhuoltajaäiten valmistama silkkimakuupussi sopii lakanaksi yökylään ja on kätevä reissussa. Silkki hengittää kesäkuumalla ja lämmittää talvella. Auki sivusta, helppo mennä sisään ja ulos, tasku tyynylle, tuplatikattu, Koko 90 x 220 cm, Paino 140 g. 100% silkkiä! Julkinen tila vilkkuu mainosten valoja ja media pursuu värikkäänä niiden seireenin laulua. Mainokset määrittävät sen, mitä kulutamme, kuinka elämme ja millaisen identiteetin rakennamme itsellemme. Usein emme kuitenkaan kiinnitä sen tarkempaa huomiota mainoksiin. Vastamainos puolestaan kannustaa näkijäänsä huomaamaan myös muita toimintavaihtoehtoja. Vastamainosten avulla voimme hahmottaa yhteiskuntaamme hieman paremmin ja ehkä samalla kannustaa myös mainostajia mukaan dialogiin. Jari Tamminen NAUTI TYHJYYDESTÄ JYMYSUOSITUT VASTAMAINOKSET VÄRIKUVINA 25 € SIS. POSTIKULUT 39 € SIS. POSTIKULUT 20 € SIS. POSTIKULUT
26 • 2 / 2020 olikin, kun pari kaveria jakoi vastuuta ja teimme asioita yhdessä. Mutta enim mäkseen kivirekeä sai vetää yksin. Ai na sanotaan, että nakita muille, vaan entä jos muut eivät ota hommia?” Pahinta oli inhimillisen kohtaami sen puute. ”Mietin, että kuvittelenko vain pii kittelyn, mutta toinen mukana ollut sa noi myöhemmin, että saamani kohtelu oli todella törkeää. Eräs toinen vapaa ehtoinen huomasi, kun aloin uupua, mutta kiistin ongelman kun ajattelin, että välillä menee paremmin. Oli myös todella vaikea puhua jaksamattomuu desta, kun työhön oli alusta lähtien vaikea saada apua ja tukea.” Aino oli suunnitellut uraa järjes tötyön parissa. Urahaaveista luovut tuaan hän jäi kuitenkin tekemään projektin loppuun. ”Olisi ollut häpeä, jos en olisi pystynyt. Mielessä myös painoi, että kuka hommat tekisi, jos en minä. Kun projektin loputtua kerroin miksi en jatka, ystävinäni pitämäni ih miset lakkasivat pitämästä yhteyttä.” Sittemmin hän on tehnyt satunnai sia projekteja järjestöissä. ”Nyt harmittaa, kun katson samois sa porukoissa pyörineitä, jotka pors kuttavat elämässään herra hissillä eteenpäin. Minun selkänahastani sitä uraa on revitty, kun itse olen hajalla ja pystyn vain satunnaiseen osaaika työhön.” TYÖNJAON ONGELMAT ja aktivistien loppuunpalaminen ovat tuttuja il miöi tä järjestökentällä. Oikeutta eläimille järjestön kampanjavastaava Kristo Muurimaa kuvaa yleistä tilannetta näin: ”Aktivismiin uupuu helposti niin, että ottaa innoissaan liikaa työteh täviä, ja sitten ei saakaan ryhmältä kaipaamaansa tukea toimintaan. Ei kä osaa – tai kokee, ettei voi – sanoa että ei jaksakaan. Itsetuntemuksen li säksi jaksamiseen vaikuttavat yhtei sön ilma piiri ja toimintakulttuuri. Jär jestöissä on monenlaista tekemistä, mutta aina ei ole helppoa löytää omaa paikkaansa liikkeessä.” Muurimaan mukaan hänen tun temallaan järjestökentällä jaksami sesta jaetaan tietoa pamfletteina ja järjestöjen toimintakulttuurista, eten kin vallan ja vastuun jakautumisesta, keskustellaan. ”Keskusteluja käydään siitä, miten valtaa ja vastuuta voisi jakaa. Miten toimitaan antiauktoritaarisesti? Onko yhteisön ilmapiiri sellainen, että voi sanoa ettei jaksakaan? Miten yhteisö voisi kannatella burnoutriskissä ole vaa ihmistä? Näihin tarvittaisiin jo jo ku ammattilainen, terapeutti tai peda gogi vastaamaan”, Muurimaa pohtii. Aatteen palo po?lttaa? loppuun Vapaaehtoistyössä uupuu, kun työn jako on suunniteltu huonosti ja töitä kasautuu liikaa. Joskus järjestöissä jopa kiusataan. TEKSTI MIIA VISTILÄ Yhteisön ilmapiirin ja toimintakulttuurin lisäksi myös itsetuntemus on Kristo Muurimaan mielestä tärkeä osatekijä vapaaehtoistyössä jaksamisessa. ”K OKOUKSISSA esiin nostama ni kysymykset ohitettiin tois tuvasti. Pu heenjohtaja puhui päälle ja piikitteli. Kun järjestin itse kokouksia, ihmiset tulivat myöhäs sä ja lähtivät kesken pois. Kun yritin saada sähköpostilla vastauksia, minul le sanottiin, että asioista pitäisi puhua kokouksissa.” Aino, 33, paloi loppuun vapaaeh toistyössä opiskelijapolitiikkaa teke vässä järjestössä. Samalla puhkesi masennus, joka on kroonistunut kym menen vuoden aikana lääkehoidosta ja terapiasta huolimatta. Järjestötyöstä luopuessaan Aino luopui myös yhteisöstä. ”Järjestöhommia markkinoidaan kivana yhdessä tekemisenä. Parasta Mielenterveys N iko Ka llio nalu sta ”OLI TODELLA VAIKEA PUHUA JAKSAMATTOMUUDESTA, KUN TYÖHÖN OLI ALUSTA LÄHTIEN HANKALA SAADA APUA JA TUKEA.”
2 / 2020 • 27 Aatteen palo po?lttaa? loppuun TYÖTERVEYSPSYKOLOGI ja järjestö aktiivi Marke Koskelinin mukaan toi miva yhteistyö lähtee sujuvasta kom munikoinnista. Tärkeää on pyrkiä vuoropuheluun, jossa jokainen saa sa noa sanottavansa ja jossa kuunnellaan toinen toisiaan. Keskustelukulttuuristakin tarvit see usein keskustella: ”Jos oma rooli tai yhteistyö ei tunnu sujuvalta, oli si hyvä muistaa, että muut eivät ole ajatuksenlukijoita, ja yrittää rohkeas ti ottaa puheeksi myös hankalat asiat. Siitä voidaan erikseen myös sopia eli antaa lupa palautteen antamiseen ja avoimuuteen.” Koskelinin mukaan persoonalli suus ja temperamentti, aiemmat ko kemukset ja ryhmän keskinäinen dynamiikka vaikuttavat toimintaan ryhmässä: ”Ihmiset, joilla on kor kea vastuun ja velvollisuudentunto tai korkea riittämättömyydentunne, saattavat haalia liikaa vastuita. Osal le voi olla vaikeaa luottaa siihen, että muut tekevät osansa. Jotkut ovat puo lestaan saattaneet elämässään kokea, etteivät saa ottaa vastuuta ja jäävät opitun avuttomuuden tilaan odotta maan ohjeita, kun muut jo painavat hommia.” Koskelin suosittelee työnjaon erit telyä: ”Otetaan esimerkiksi jalkapallo. Siinä jokaisella on roolinsa, josta voi kuitenkin tarvittaessa joustaa ja tulla muiden avuksi. Tavoitteena on sujuva yhteispeli, jossa jokainen tietää, mitä itse tekee ja, mitä muut tekevät. Jos jo kainen pelaisi samaa roolia, peli ei su juisi parhaalla mahdollisella tavalla.” VAPA AEHTOISTEN hyvinvoinnista voidaan huolehtia esimerkiksi järjes tämällä koulutusta. Naisten Linja, jo ka auttaa väkivaltaa tai sen uhkaa kohdanneita naisia puhelimitse sekä chatin ja sähköpostin kautta, kouluttaa vapaaehtoisiaan yli 50 tuntia. Perus koulutuksessa kerrotaan väkivallan uhrien auttamisesta ja omasta henki sestä jaksamisesta. Lisäksi järjestetään täydentävää koulutusta ajankohtaisis ta teemoista sekä työnohjausta; ryh mäkeskusteluja, joissa käydään läpi työssä nousseita askarruttavia asioita. Vapaaehtoinen voi halutessaan varata ajan yksilötyönohjaukseen. ”Naisten Linjalla vapaaehtoinen otetaan heti vastaan ihmisenä eikä re surssina. Vapaaehtoisen hyvinvointi on tärkeää, sillä ihminen on parhaim millaan kohtaamaan kuuntelijaa tar vitsevan ihmisen silloin, kun itse voi hyvin”, vapaaehtoiskoordinaattori Ada Kairavuori kertoo. RIIKA RASILAINEN on toiminut Nais ten linjalla vapaaehtoisena pari vuotta ja kehuu järjestön ilmapiiriä: ”Yhteisö on valtavan lämminhenki nen, ja siltä saa paitsi käytännön apua, niin valtavasti voimaa! Ilmapiiri on in himillinen, herkkä ja uskomattoman seesteinen, vaikka teemme töitä todel la vakavien asioiden kanssa.” Järjestössä säädellään myös työn määrää. Tyypillisesti vapaaehtoinen tekee yhden muutaman tunnin vuo ron kuukaudessa. ”Enemmänkin saa tehdä ja silloin luotamme siihen, että tekijä tietää omat jaksamisen rajansa. Toisaalta, kun vapaaehtoisia on paljon, ei aina ole tilaa ottaa enempää vuoro ja. Tavoitteena on pitkäjänteinen työ”, Kairavuori kertoo. Riika Rasilaisella on myös ratkaisu keskeisen lyhytterapeutin koulutus, jo ka auttaa kohtaamisissa. ”Rankinta työssä on, kun yhteyt tä ottaa itsetuhoinen asiakas. Silloin on tärkeää kuunnella ja koettaa etsiä jokin pienikin asia, jolla saa puret tua asiakkaan ahdistavat ajatukset ja m otivoitua hänet elämänsyrjään kiinni. Joskus saattaa olla myös vai keaa olla tuomitsematta. On tilan teita, joissa tekisi mieli sanoa mieli piteensä suoraan vaikkapa tyyliin: jätä se! Mutta niin emme tee”, Rasi lainen avaa. Vaikeiden asioiden kanssa vapaa ehtoistyössään painivia Rasilainen neuvoo tarpeen vaatiessa hakemaan apua ammattilaisilta, kuten viran omaisilta tai terveydenhuollosta, niin itselleen kuin mahdolliselle autetta vallekin. MYÖS OMIEN R A JOJEN tunnista minen on jaksamisessa tärkeää. Se kä psykologi Koskelin että terapeutti Rasilainen neuvovat asettamaan teke misilleen itse rajoja. ”Kun työ tai vapaaehtoistyö on itsel le tärkeää, ehkä jopa intohimo, oman jaksamisen rajan ylittäminen saattaa käydä kuin itsestään. Kivoja, tärkeitä juttuja ei yleensä halua, mutta kuiten kin kannataa rajata suunnittelemal la ja aikatauluttamalla tekemistä ja niiden oheen myös muita juttuja. On myös helpompaa ottaa lisähommia, jos aikaa ja voimia riittääkin enempään kuin yrittää delegoida jo aloitettuja tai sovittuja hommia itseltä toisille”, Kos kelin tietää. Vaikka vapaaehtoistyö ja aktivismi voivat tuntua välttämättömiltä taiste luilta, Rasilainen neuvoo kysymään it seltään: Mikä on minulle hyväksi? Mi kä tuo hyvää oloa ja mielenrauhaa? Työterveyspsykologi Marke Koskelin antaa neuvoja vapaaehtoisten jaksamiseen myös osana Psykologien ilmastorintama -ryhmää. Riika Rasilainen matkustaa kerran kuussa Tampereelta Helsinkiin auttamaan väkivaltaa kohdanneita naisia Naisten Linjan puhelinpalvelussa. Sar i Re im an An nik a Pitk äne n
28 • 2 / 2020 B ANKSY tunnetaan Britan nian katutaiteesta, mut ta hänen päätyönsä on Walled Off Hotel Palestii nassa. Tähän Betlehemin erottelumuurin kupeeseen vuonna 2017 avattuun hotelliin astuessa jou tuu taideteoksen sisälle. Palestiinalainen journalisti Tamara Nassar on arvostellut hotellia sii tä, että se tekee Israelin miehitykses tä ja palestiinalaisten kärsimyksestä ”pornografista, opettavaista, huvitta vaa ja yltäkylläistä”. Hän ei ole aivan väärässä. Walled Off Hotel on aulasta alkaen täynnä Banksyn maalauksia ja veistok sia, jotka luovat tarkoin kuratoidun si sustuksen, valaistuksen, musiikin, ruoan ja juoman kanssa kokonaisval taisen elämyksen. Hotelli soveltaa Banksyn paatok sellista punkestetiikkaa ja ironista romantiikkaa Israelin apartheidiin. Kerubit lentelevät happinaamarit kasvoilla ja valvontakameroita on ke hystetty metsästysmuistoiksi. Talojen tuhoaminen on maalattu lähes nai vistisella empatialla, ja lasertähtäi men piste Jeesuksen otsassa nivoo yh teen pyhän ja arkisen kärsimyksen. Kitschin ja karun sekoitus keikuttelee banaliteetin paremmalla puolella. Hotellissa tavoitellaan brittiläisen kolonialismin hillityn harhaista il mapiiriä. Drinkit on nimetty amiraa li Nelsonin mukaan, pöytiin tarjoil laan iltapäiväteetä ja kukkaruukussa törröttää rispaantunut Yhdistyneen kuningaskunnan lippu. Asetelma ko rostaa Banksyn kotimaan vastuuta ti lanteesta Palestiinassa, missä kolonia lismi ei ole loppunut. PERINTEISESSÄ NÄYTTELYSSÄ teok set kehystetään taiteen atomeiksi kliiniseen ympäristöön, joka varjelee katsojan ja taiteen etäisyyttä. Walled Off Hotel ottaa kävijän aseman osak si teosta, tekee taideteoksesta ympä ristön ja ympäristöstä taidetta. Se on kiva kolo keskellä rotuerottelun irvokkuutta. Mitä miellyttävämpää on popsia kakkua apartheidin kes kellä, sitä vieraammalta tuntuu oma etuoikeutettu rooli kolonialistisessa kuvaelmassa. Japanilaisessa puutarhasuunnitte lussa on tekniikka nimeltä ”lainattu maisema”, mikä tarkoittaa osien som mittelemista harmonisesti ympäris töön. Walled Off Hotellissa sen sijaan korostetaan kauniin hotellin ja rujon apartheidmaaston ristiriitaa. Tamara Nassarin mielestä ironi sen teoksen rakentaminen miehityk sen keskelle on esimerkki ”sotaturis min ja taiteen puolimasturboivasta luonteesta”. Banksy ei antaudu tälle asettelulle, vaan käyttää sitä hyväk seen. Hotellissa on palestiinalaisten tai teilijoiden töille omistettu galleria, jonka taulujen keskeltä avautuu ikku na muuriin ja sen graffiteihin. Muuria kohdellaan sekä readymadeteoksena että näyttelyalustana. Walled Off Hotel on palestiinalai sessa omistuksessa, ja voitot menevät Betlehemin kaupungille. Hotellissa on myös museo Palestiinan tilantees ta, ja siellä korostetaan paikallista kamppailua. Richard Wagner halusi oopperan yhdistävän eri ilmaisumuodot ”totaa liseksi taiteeksi”. Banksy on tehnyt hotellista vielä kattavamman taide muodon. Walled Off Hotel ei vain tuo yhteen taiteen lajeja, se tekee taide teoksesta turistikohteen ja toisinpäin sekä kääntää kaupallisuuden aktivis min välineeksi. Taidekritiikki Ironinen taidehotelli kolonialismin keskellä Walled Off Hotel on Palestiinan muurin varjossa sijaitseva hotelli ja Banksyn taideteos, jonka osaksi asettuu myös vierailija itse. Syksy Räsänen kirjoitti taidearvion vierailustaan hotellissa. TEKSTI SYKSY RÄSÄNEN KUVAT JOONA PETTERSON Kultakalat kirjahyllyssä tuovat mieleen pariskunnat, jotka muuri erottaa.
2 / 2020 • 29 Galleriassa Nida Sinnokrotin teos AKH-48 tiivistää vuoden 1948 etniset puhdistukset ja aseellisen vastarinnan kainalosauvan ja rynnäkkökiväärin synteesiin. Museota keventää Banksyn havainnollistava teos hammas hampaasta -vaihtosuhteesta israelinjuutalaisten ja palestiinalaisten välillä. Tyynysotahuonetta on arvosteltu siitä, että se esittäisi kolonialistisen tilanteen kahden tasapuolisen tahon välisenä kamppailuna. Aulassa voi nauttia iltapäiväteetä ja skonsseja posliiniastiastosta huolella valikoidun pianomusiikin soidessa. Hotellia kehystävä muuri on avoin taidegalleria, johon kuka tahansa saa työnsä Banksyn graffitien rinnalle. Muurin varjoon perustettu hotelli on poliittinen taideteos apartheidin sydämessä.
KANGASALA-TALO Kuohunharjuntie 6, Kangasala | info @ kangasala-talo.fi | 040 773 0148 Avoinna: ti–ke 11–17, to 11–19, pe–la 11–17, su 11–15, ma suljettu. kimmopyykkotaidemuseo.fi KANNAS Hanneriina Moisseinen & Eero Grundström 25.1.-29.3.2020 Sarjakuvainstallaatio LAKKAUTETTU KYLÄ Hanna Koikkalainen & Anne-Mari Kivimäki 25.1.-10.5.2020 Soiva valokuvanäyttely Rauman taidemuseo | www.raumantaidemuseo.fi | 02 822 4346 SA-kuva-arkisto Avoinna ti pe klo 12-17 la su klo 11-16 Bravo!-festivaali 14. – 22.3.2020 Esittävän taiteen festivaali lapsille ja nuorille pääkaupunki seudulla. Kansainvälisiä esityksiä monen ikäisille kulttuuritaloissa. Ohjelmistossa mm. tanssia, fyysistä teatteria, sirkusta sekä immersiivistä ja osallistavaa teatteria. www.bravofestivaali.fi RYHDY VOIMANOSTAJAKSI JA TILAA LEHTI KOTIISI ALK. 39E/VUOSI. Tilaukset: kauppa.voima.fi, tilaukset@voima.fi tai 044 238 5109 100
2 / 2020 • 31 TEKSTI ANTTI KURKO KUVA HANNA LINNOVE Prinsessoista, yhteiskunta luokista ja pornosta Anu Kaaja katsoi niin paljon pornoa uutta kirjaa kirjoittaessaan, että se alkoi tuntua työltä. Anu Kaaja on heikkona kuninkaallisiin. ”O N kiinnostavan ristiriitaista, että pornosta on niin vaikea keskustel la, vaikka todella monet katsovat sitä sukupuolesta riip pumatta”, kirjailija Anu Kaaja pohtii. Kaajan kolmannen kirjan miljöö nä on brittimonarkia. Katie-Kate kirjassa käsitellään sukupuoli rooleja eri luokka näkökulmista sekä millä tavalla naiseuteen liittyvät odotukset vaihtelevat yhteiskunnallisen aseman mukaan. Kollaasin muotoon kirjoite tun satiirisen tarinan läpileikkaava na teemana on porno, mutta pelkästä jyystöstä siinä ei ole kyse. Pornoon liittyvä keskustelu on kah tiajakautunutta. Aihetta käsitellään seksipositiiviseen sävyyn, jossa aikuis viihde voi olla elämää piristävä ele mentti. Toisaalta sen seksistä antama kuva ja alan tuotantoolosuhteet he rättävät kritiikkiä. Kaaja toivoo kirjan tarjoavan työkaluja aiheen käsittelyyn. ”Minulla on ollut taipumus mennä kohti vaikeita asioita. Aikaisemmin olen käsitellyt seksuaalista väkivaltaa, jota tässä uudessakin kirjassa sivuan”, Kaaja miettii. Kaaja myöntää omaavansa kunin kaallisiin ristiriitaisen suhteen, joka heräsi aikanaan, kun prinssi William ja Kate Middleton olivat saamassa en simmäistä lastaan. Mediaspektaakke lin mittasuhteet saanut ilmiö sairaalan ulkopuolelle leiriytyneistä rojalisteis ta alkaen ei lakannut ihmetyttämästä kirjailijaa. TEOKSEN NIMI Katie-Kate viittaa kah teen hyvin erilaiseen naiseen: Kate Middletoniin sekä entiseen glamour malliin Katie Priceen, jotka lienevät tämän vuosituhannen kuuluisimpia brittejä. Hahmojen välisten ristiriitai suuksien kautta tarkastellaan aikam me naiskuvaa. Toinen ei voi aseman sa vuoksi sanoa juuri mitään, kun taas toisen odotetaan kertovan kaiken in tiimejä yksityiskohtia säästelemät tä. Molemmat ovat rooliensa vanke ja, joiden elämästä tehdään mediassa sosiaalipornoa. Pricen kautta Kaaja peilaa työväen luokkaista identiteettiä ja estetiikkaa, jossa naisen esittäminen saattaa olla hyvin kärjistettyä ja tekemällä tehtyä. Hiustenpidennyksillä ja irtoripsillä saattaa nousta yhtä kuuluisaksi kuin kuninkaallisena. VAHVASTI VISUA ALISESSA kirjas sa porno on alati läsnä. Kappaleet on esimerkiksi nimetty erilaisten porno kategorioiden mukaan. Kirjoituspro sessin aikana Kaaja tutustui aiheeseen viettämällä paljon aikaa seksisivuilla. Jännittävyys hävisi pian ja homma al koi tuntua työltä. ”Kokemus oli outo, koska katsoin paljon sellaista materiaalia, jota en olisi omaksi huvikseni valinnut. Nor maalitilanteessa aikuisviihteen paris sa mennään kuitenkin kohti sitä, mikä itseä kiinnostaa”, Kaaja arvioi. Pornoon perehtyessä myös yritys vastuun rooli alalla alkoi kiinnostaa. Pornhubverkkosivuston viestinnäs sä heijastuu vastuullisuus kuten luon nonsuojelun edistäminen. Kirjailija suhtautuu kuitenkin skeptisesti yritys ten motiiveihin. ”Puheista huolimatta en usko yri tyksiä oikeasti kiinnostavan maailman hyvinvointi vaan se, miltä niiden toi minta näyttää ulospäin.” Tällä hetkellä pornoteollisuus kes kittyy kanadalaisen MindGeeksuur yhtiön ympärille. Yhtiö omistaa sekä suurimmat sivustot että tuotanto yhtiöt ja kerää käyttäjistä valtavan määrän dataa. Datan pohjalta luodaan esimer kiksi Pornhubin vuosittaiset käyttäjä raportit, jotka antavat kattavan kuvan ihmisten eroottisista mieltymyksistä. Lähtökohtaisesti sisältö suunnitellaan yhä miehille, vaikka todellisuudessa kolmasosa katsojista on naisia. Kaajan mielestä on kiinnostavaa miten niin sanottu tunteellinen sisältö on katego risoitu luokkaan female friendly, vaik ka viime vuosien tilastot osoittavat, et tä naiset katsovat enemmän rajumpaa eli rough-materiaalia kuin miehet. HETEROPORNOSSA tunneilmaisu on lähes kokonaan naisten vastuulla. Mie hen rooli typistyy tavallisesti pelkkä nä peniksenä olemiseen, jonka tunteet eivät tunnu, ainakaan pornoteollisuu den mielestä, kiinnostavan ketään. ”Varmaan syynä sille, että miehiä kuvataan niin vähän, on homosek suaalisuuden pelko. Ajatellaan, ettei oletettu katsoja eli mies halua nähdä miehiä vaan samaistua niihin. Miehet ja naiset ovat katseen kohteina eri ta solla”, Kaaja pohtii. Ihmisellä on taipumus jäljitellä asioita, halusi sitä tietoisesti tai ei. Kaaja haluaa herättää kysymyksiä siitä, mitä vaikutuksia aikuisviih teen katsomisella on minäkuvaan. Miten käsitys omasta kehosta muut tuu, jos se toistuvasti kuvataan tietyl lä tavalla? Anu Kaaja • s. 1984, Tampere • Asuu nykyisin Turussa. • Kirjailija ja käsikirjoittaja. • Aikaisemmat teokset: Novellikokoelma Muodonmuuttoilmoitus (2015) voitti Jarkko Laine -palkinnon ja oli ehdolla Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinnon saajaksi. Esikoisromaani Leda (2017) nostettiin Runebergehdokkaaksi ja palkittiin Toisinkoinen -kirjallisuuspalkinnolla. Kirjallisuus
2 / 2020 • 33 Rikokseen yllyttäminen on rikos Miksi askarrella maalittamisen kriminalisoinnin kanssa, kun rikoslaki on jo täynnä vihapuheen patoamiseen sopivia työkaluja, joita ei kuitenkaan käytetä? Vuonna 2018 vihapuhe rikos ilmoituksista vain noin kuusi prosenttia johti syytteeseen. TEKSTI MIKKO NISKASAARI KUVA NINNI KAIRISALO Laki
”P AHIMMILLAAN maalittamis ta on saatet tu kohdentaa niin, että vir kamies luo puu virkatehtävistään. Syyt täjä ei enää lähde syyttämään näissä tapauksissa, tai pahim millaan tuomari ei lähde tuo mitsemaan”, poliisiylijohtaja Seppo Kolehmainen maalai li Ylen haastattelussa (Yle TV1 8.2.2020). Poliisien ja syyttäjien am mattijärjestöt aloittivat muu tama vuosi sitten lobbauksen niin sanotun maalittamisen kriminalisoimiseksi. Tavoit teena on saada erityissuojaa juuri poliiseille ja syyttäjille. Viime kesänä lobbauksen ve tovastuun ottivat Poliisihal litus, valtakunnansyyttäjän toimisto ja käräjäoikeuksien laamannit. Ne ehdottavat ran gaistavaksi, jos joku ”aiheut taa tilanteen, joka on omiaan vahingoittamaan tai vaikeut tamaan viranomaisen toimin taa tai päätöksentekoa viran omaisen palveluksessa olevan nykyisten tai tulevien virka tehtävien osalta”. Ehdotus on perin lavea, mutta lobbaus on tuottanut tulosta, sillä kriminalisointiin suhtaudutaan mediassa yleen sä myötämielisen kritiikittö mästi. Vastuulliset toimijat suh tautuvat nihkeämmin: Antti Rinteen, sittemmin Sanna Marinin hallituksen ohjelmaan sitä ei hyväksytty, ja oikeus ministeri Anna-Maja Henriksson (rkp) piti virkakautensa alussa kri minalisointia tarpeettomana. Maalittamisen kriminali sointia ei ainakaan vielä tätä kirjoitettaessa valmistella, il moitetaan oikeusministeriös tä. ”Valmisteltavana on laitto man uhkauksen saattaminen virallisen syyttäjän alaiseksi silloin, kun uhkaus liittyy työ tehtävien hoitoon”, lainsää däntöneuvos Lena Andersson kertoo. ”Lisäksi käynnissä on lähes tymiskiellon uudistaminen, ja siinä voi tulla harkittavaksi maalittamisen huomioiminen. Valmisteilla on myös esitys sukupuolen ottamisesta ran gaistuksen koventamisperus teeksi. Mahdollisista muista toimista oikeusministeri ei ole vielä tehnyt poliittista linjaus ta”, Andersson summaa. Muutos olisi laittoman uh kauksen osalta tasaarvoinen, koska se koskisi kaikkia am matteja. Työtehtävissä uhka uksia saavat kuulla erityisesti sosiaali ja terveydenhuollon työntekijät, ja niitä kohdataan myös kaupan kassalla. YLEISESTI HY VÄKSY T T YÄ määritelmää maalittamiselle ei ole, mutta yleensä sillä tar koitetaan jonkin henkilön tai organisaation nimeämistä vi holliseksi ja julkista kehotusta hyökätä tätä vastaan. Hyökkä ykset eivät ole vain huutelua, vaan hämmästyttävän usein sosiaalisessa mediassa yllyte tään tekemään perättömiä las tensuojeluilmoituksia ja polii sille vääriä ilmiantoja. Usein tapahtuu niin, että puoluejohtaja nälväisee jota kuta, ja puolueen uskollinen somejalkaväki käy joukolla nälväistyn kimppuun. Vihjailuja maalittamises ta käytetään myös temppuna väistää kritiikki. Erityisesti kun perussuomalaiseen koh distuu kritiikkiä, perustaktiik ka on nopea uhriutuminen ja valitus maalittamisesta. KRIMINALISOINNILLA ehkä haluttaisiin päästä kiinni puo luejohtajan lausumiin, mutta on helppo nähdä, millaisiin ongelmiin kriminalisointi voi si johtaa. Vihapuhe ja vihapu herikokset myrkyttävät koko yhteiskunnan, ja niiden pa toamiselle on ilmeinen tarve, mutta huterasti perustellulla kriminalisoinnilla voi olla yl lättäviä seurauksia. Niitä voi ilmetä esimerkiksi jos organi soidaan epäeettisesti toimivan suuryhtiön tavaroiden osto boikottia. Entä jos boikotin or ganisoijat joutuisivat syyttee seen maalittamisesta? Joku voi väittää esimerkkiä mahdottomaksi, mutta mah dottomana moni piti aiemmin myös sitä, että toimittaja, fak tantarkistaja Johanna Vehkoo tuomittiin kaupunginval tuutettu Junes Lokan kunnian loukkaamisesta. Niin Oulun käräjäoikeus kuitenkin viime vuonna päätti. Juttu tulee vie lä hovioikeuden käsittelyyn. Usein maalittamiseen liit tyy jo valmiiksi kriminalisoi tuja tekoja. Niitä ovat muun muassa kunnianloukkaus, yk sityiselämää loukkaava tiedon levittäminen, tietosuojarikos, identiteettivarkaus, viestintä rauhan rikkominen, vainoa minen, laiton uhkaus, julki nen kehottaminen rikokseen, kiihottaminen kansanryhmää vastaan ja väärä ilmianto. Valmiiksi kriminalisoitua on myös virkamiehen vastus taminen ja haitanteko virka miehelle – ja näihin rikoksiin myös puututaan herkästi. Myös yllyttäminen on ri kos, ja yllyttäjää rangaistaan tekijän tavoin, mikä unohtuu paitsi tolkkunsa menettäneiltä kansalaisilta, myös viranomai silta. Yllyttämisestä syytetään hyvin harvoin vihapuherikos ten yhteydessä. POLIISI KEHOTTA A kansalai sia tekemään vihapuherikok sista ilmoituksia, mutta tosi asiassa juuri nämä rikokset se jättää tutkimatta. Esitutkin taan päätyy alle kymmenes osa, ja kuten taulukosta ilme nee, syytteeseen johtaa vain muutama prosentti. Kunnianloukkauksista teh dään noin 5 000 rikosilmoitus ta vuodessa, mutta syytteitä nostetaan vain reilu sata. Yksi tyiselämän loukkaamisesta on lähes mahdotonta saada syy tettä. Kuitenkin maalittamisen kriminalisointia perustellaan juuri häiriköiden tunkeutumi sella yksityiselämän piiriin. Syytteeseen johtavien il moitusten osuus laskee vuosi vuodelta, mikä on jyrkästi vas toin julkilausuttuja tavoitteita vihapuheen hillinnästä. Vuon na 2010 lähes 11 prosenttia näistä rikosilmoituksista joh ti syytteeseen, vuonna 2018 enää 6 prosenttia. Samaan ai kaan poliisin vastustamisesta ja haitanteosta jaetaan enem män tuomioita ja kirjoitetaan sakkoja kuin kaikista vihapu herikoksista yhteensä. Kriminologinen tieto osoit taa rikosten ennaltaehkäisyssä tehokkaimmaksi keinoksi kiin nijäämisen riskin kasvattami sen. Se on tärkeämpää kuin rangaistusten kovuus. Nyt vi ranomaiskoneisto sabotoi tätä kin tavoitetta ja evää kansalai silta lain suojan, johon heillä on oikeus. ”TROLLITILI PYRKII OLEMAAN TAPOSEN IRVIKUVA, MUTTA SAMALLA SE ON ENEMMÄN: UHKAUS KAIKILLE POLIISEILLE, JOTKA OVAT VALMIIT PUUTTUMAAN VIHAPUHERIKOKSIIN.” 34 • 2 / 2020
2 / 2020 • 35 RIKOSILMOITUKSET JA NOSTETUT SYYTTEET Rikosilmoitukset Syytteet 2010 2015 2018 2010 2015 2018 Kiihottaminen kansanryhmää vastaan 20 43 36 5 1 1 Törkeä kiihottaminen kansanryhmää vastaan 1 – 2 – – – 1 Julkinen kehottaminen rikokseen 6 7 4 – – – Uskonrauhan rikkominen 3 6 7 – – – Yksityiselämää loukkaavan tiedon levittäminen 96 279 451 13 11 16 Törkeä yksityiselämää loukkaavan tiedon levittäminen 7 16 4 2 Kunnianloukkaus 4?091 4?492 4?985 181 128 134 Törkeä kunnianloukkaus 97 44 40 19 9 9 Laiton uhkaus 8?010 8 743 9 186 1?114 863 683 Vainoaminen 2 664 775 166 95 YHTEENSÄ 12?323 14?287 15?473 1?332 1?182 941 1) Rikoslaissa kesäkuusta 2011. 2) Rikoslaissa vuoden 2014 alusta. LÄHDE: Rikosilmoitukset: Poliisihallitus. Syyttämispäätökset: valtakunnansyyttäjäntoimisto. POLIISIN JA SYYTTÄJIEN ha luttomuus puuttua vihapuhe rikoksiin asettaa uhreille kovia vaatimuksia. Pappi Marjaana Toiviaiseen kohdistunut laaja somehäiriköinti päättyi asian mukaisesti, kun 28 kansalais ta tuomittiin viime kesäkuussa käräjäoikeudessa. Helppoa se ei ollut, eikä lopputuloskaan ole aivan täydellinen. ”Kansalaisen täytyy olla to della huolellinen ja tehdä suuri työ etukäteen, jotta asiat mene vät poliisissa eteenpäin”, Toivi ainen kertoo. ”Omalla kohdallani pahin ahdistelu oli jo päättynyt ennen oikeuskäsittelyjä, joten käytän nössä prosessi nosti saman il miön uudelleen pintaan. Olen kuitenkin saanut erittäin paljon palautetta siitä, että tämä oli tärkeää ja rohkaisi muita toimi maan samoin. Siitä iloitsen, jos olen voinut tuollaisena rohkai sijana toimia.” Poliisi siis jättää pääosin tutkimatta kansalaisten viha puheesta tekemät rikosilmoi tukset. Mihin sitten perustuu olettamus, että poliisi tutkisi maalittamisia, kun se ei tutki edes jo kriminalisoituja tekoja? ”Vihapuhe ja maalittami nen eivät ole sellaisenaan sy nonyymeja. Vihapuhe voi olla maalittamisen osatekijä, mutta maalittaminen ei ole aina viha puhetta. Eikä kaikki subjektiivi sesti koettu vihapuhe täytä voi massa olevan rikoslain mitään tunnusmerkistöä eikä siten tule arviotavaksi rikoksena”, vastaa Poliisihallituksesta poliisiylitar kastaja Mikko Eränen. Poliisit eivät ole maalitta misen tyypillinen kohde. Am mattikunnan tunnetuin viha kampanjan uhri on Helsingin poliisilaitoksen ylikomisario Jari Taponen. Hän on julkisuu dessa muistuttanut vihapuheen menevän herkästi rikoksen puolelle. Perussuomalaisten puolue toimisto perusti Taposeen koh distuvaan kampanjaan jopa trollitilin nimeltään Keijo Kaari sade, joka alituiseen esittää yli lyöviä lausuntoja vihapuheesta. Trollitili pyrkii olemaan Tapo sen irvikuva, mutta samalla se on enemmän: uhkaus kaikil le poliiseille, jotka ovat valmiit puuttumaan vihapuherikok siin. Tätä ei edes peitellä, tällä rehennellään. Myös ylikomisarion terrori soinnin katkaisemiseen on ri koslaissa välineet. Poliisien ja syyttäjien täytyy vain suostua käyttämään niitä. Kirjoittaja on vapaa oikeustoimittaja. MITÄ YHTEISTÄ ON KORONAVIRUKSELLA JA ILMASTOMUUTOKSELLA? E telämantereesta irtosi syyskuun lopussa neljä kertaa Ahvenanmaan kokoinen jäävuori. Heinäkuun lopussa maailmassa oli kulutettu resursseja maapallon kantokyvyn verran tämän vuoden osalta ja lopun vuotta käytämme resursseja enemmän kuin maapallomme kykenee tuottamaan. Hallitsemattomat metsäpalot riehuvat maailmalla. Amazonin ja Australian palaessa maapallolta katoaa peruuttamattomasti lukematon määrä eläinja kasvilajeja, mittaamattoman arvokasta monimuotoista luontoamme. Samalla palavat maapallomme keuhkot, yhteiset hiilinielut, jotka sitovat hiilidioksidia ja pitävät kurissa ilmaston lämpenemistä. Sademetsien kato vastaa jopa 10 prosenttia maailman kasvihuonepäästöistä. Lämpenevä ilmasto lisää sademääriä ja erityisesti talvien sade määrät kasvavat. Kuten jo olemme viime vuosina nähneet, säiden ääri-ilmiöt lisääntyvät, on enemmän myrskyjä ja rankkasateita, toisaalta pitkiä kuivia ajanjaksoja helteiden osuessa kohdalle. Ensimmäinen koronavirus COVID-19 tapaus havaittiin vuodenvaihteessa Kiinassa, mutta nyt tekstiä kirjoitettaessa tautia on havaittu jo 26 maassa ja tartuntatapauksia on yli 75 000. Sairastuneiden määrä ja maapallon lämpötila kasvavat eksponentiaalisesti jatkuvasti kiihtyvällä tahdilla, jos mitään ei tehdä. Koronaviruksen kohdalla varovaisuusperiaatteen mukaan kaupunkien rajoja on suljettu ja lentoja rajoitettu. Maailman terveysjärjestö WHO julisti koronaviruksen tammikuun lopussa maailmanlaajuiseksi terveysuhaksi. Näin toimitaan, koska siinä vaiheessa, kun virus ja infektio on jo levinnyt globaaliksi, on sen saaminen kuriin paljon vaikeampaa kuin epidemian alkuvaiheessa. Varovaisuusperiaatteen mukaan toimivat myös muissa epidemioissa rokotteet, matkustusrajoitukset ja eristämiset. Miksi ilmastonmuutoksen osalta emme toimi saman periaatteen mukaan? Tiedämme, että mitä pidemmälle ratkaisua lykkäämme, sitä nopeampia ja rajumpia toimia tarvitaan ja sitä suurempia ovat haitoista aiheutuvat kustannukset. Kaiken lisäksi koronaviruksesta aiheutuu vain kustannuksia. Mutta ilmastonmuutokseen reagoinnissa on myös uusia mahdollisuuksia. Jos reagoimme ajoissa, voimme luoda uusia työpaikkoja, parempia ja turvallisempia tuotteita sekä pienempiä sähkölaskuja kuluttajille. Sirpa Pietikäinen Euroopan parlamentin jäsen sirpa.pietikainen@europarl.europa.eu WWW.SIRPAPIETIKAINEN.EU
K OLME vuosikym mentä sitten rau taesiripun ja Neuvostoliiton ro mahdettua kan sojen odotukset olivat korkealla. Kommunistiseen maailmaan oli luvassa demokratiaa ja län simaista hyvinvointia. Hätäisesti toteutetut talous reformit muuttivat pian erityi sesti Venäjää niin, että rikkau det kasaantuivat aniharvoille, eikä demokratia edennyt. Yhdysvaltalainen histo rioitsija Timothy Snyder on avannut poliittista kehitystä kirjassaan Tie epävapauteen (2019). Teos on laaja tutkielma nykypäivän alati muuttuvas ta ja sekavan epäjohdonmu kaisesta poliittisesta ajatte lusta Venäjällä, Euroopassa ja Yhdysvalloissa. Snyder painottaa, ettei Ve näjä ole demokratia. Maas sa hallitsevat vain harvat super rikkaat oligarkit. Heitä edustaa presidentti Vladimir Putin. ”Sen sijaan että olisi mono polisoinut lain, Venäjän valtio Putinin alaisuudessa mono polisoi korruption”, Snyder kirjoittaa. Vallanpitäjille asioiden se koittaminen ja hajottaminen näyttää olevan helpompaa kuin asioiden korjaaminen, saati jonkin uuden rakentami nen. Epätoivoa voidaan kana voida demokratiaa murtavak si vihan politiikaksi. Vihan käyttö polttoaineena toimii myös Yhdysvalloissa, ja siksi entiset kylmän sodan viholliset ovat lähentyneet toi siaan: presidentti Trump kertoo julkisuudessa arvosta vansa Putinia. Timothy Snyder tutkii joh donmukaisuuden katoamista. Vallanpitäjät hämärtävät to tuutta ja irroittavat käsittei tä asiayhteyksistään: Riippu matonta lehdistöä syytetään valehtelusta, kun valtalehdis tö valjastetaan osaksi propa gandakoneistoa. ”Isänmaalli suuttaan” tai ”nationalismia” korostavat poliitikot voi vat kohdella kanssakansa laisiaan epänationalistisesti vihollisina. VENÄJÄN TALOUS EI ole kun nossa, eriarvoistuminen on li sääntynyt: taloustieteilijät ovat arvioineet noin sadan venäläi sen yksityishenkilön omista van jopa 35 prosenttia maan kansallisvarallisuudesta. Presidentti Putinin suosio laskee. Vaalit eivät ole vuo siin olleet rehelliset. Vaali tuloksia manipuloidaan jo viime vuosina levinnyt myös Unkariin ja Puolaan. PUTININ HALLINNOSSA ideo logista valtaa käyttävät tunne tut nationalisteiksi ilmoittau tuneet Aleksandr Prohanov ja Aleksandr Dugin. He ovat nostaneet esikuvakseen fasis tisen ajattelijan Ivan Iljinin (1883–1954). Kuten Iljin, hä nen seuraajansa kannattavat imperialistista Venäjää. Se ulottuu koko Euraasian alueel le ja sitä hallitsee yksinvaltias. Iljin asui Berliinissä 1922– 1938, ja hänen suosikkipo liitikkonsa oli Adolf Hitler. Natsismi oli Iljinin mukaan ”henki, jossa venäläisten tuli olla mukana”. Prohanovin kirjoittama ja Venäjällä laajasti siteerattu Uusi voitonpäivämme julistus sisältää kaikki tärkeimmät uu den ideologian elementit. Keskiössä on lähihistorian nyrjäyttäminen raiteiltaan pa lauttamalla Stalinin kunnia pahan fasismin torjujana. Krimin niemimaa liitettiin Venäjään valtavan painos Fasismin nousua Venäjällä Venäjällä kaivataan imperiumin aikaa ja iloitaan voitosta fasismia vastaan. Samalla valtaapitävät kaivavat aatehistoriallisia esikuvia fasismin perinteistä. Silti demokratia voisi toteutua, jos sille antaisi mahdollisuuden. TEKSTI IIDA SIMES KUVAT ARKISTOT Essee kauan ennen äänestyspäivää varmistamalla, etteivät kaik ki ehdokkaat pääse ehdolle tai ainakaan saa mainoksiaan tiedotusvälineisiin. Putinin suojelemat super rikkaat ovat siirtäneet omai suuttaan veroparatiiseihin ja ulkomaisiin pankkeihin. Putin ei kykene pitämään Venäjää suurena ja mahtavana impe riumina, joten hän on ottanut käyttöön tärkeimmän poliitti sen aseensa: muiden näyttä misen Venäjää heikompina, Snyder toteaa. ”Venäjä ei Putinin alaise na pystynyt kehittymään voi makkaaksi valtioksi, jolla on voimassa vallansiirto ja lailli suusperiaate. Koska epäonnis tuminen täytyi pukea menes tyksen viittaan, Venäjän oli pakko esiintyä mallina Euroo palle eikä toisin päin. Se vaati, ettei menestystä saanut mitata vaurauden ja vapauden vaan seksuaalisuuden ja kulttuurin ehdoin, ja että Euroopan unio ni (ja Yhdysvallat) täytyi mää ritellä uhkiksi edustamiensa oletettujen arvojen eikä min kään tekemänsä perusteella. Putin toteutti tämän manöö verin tyrmäävän nopeasti pa latessaan presidentin virkaan 2012”, Snyder kertoo. Venäjän valtaapitävät ker tovat erityisesti pääuutiskana va RT:n uutisankkurin Dmitry Kiselevin suulla Euroopassa vallitsevasta seksuaalisesta degeneraatiosta, jota on esi merkiksi homoseksuaalisuu den salliminen. Propaganda sodomistisesta Euroopasta on tuksen jälkeen vuonna 2014. Äärioikeistoon vahvasti si doksissa olevan prätkäjengin Yön susien johtaja Aleksandr Zaldostanov sai kunnian pu hua pääesiintyjänä Krimin Sevastopolissa Venäjän yhte näisyyden puolesta. Zaldosta nov nousi nosturilla korkealle 200 000 hengen massan päi den yläpuolelle. Savu koneet ja valonheittimet loivat dra maattisia efektejään, kun Zaldostanov kähisi mikro foniin: ”Äidinmaani antoi kym menen stalinistista iskua fa sismin karvaiselle ruumiille. Vielä maan tasaantuessa kol menkymmenen miljoonan sankarin haudoilla, vielä kun poltettujen kylien hiillokset hehkuivat, Stalin antoi käs kyn istuttaa hedelmäpuutar hoja.” Sevastopolin prätkätapah tuma on ollut Timothy Sny derille merkitysten runsau densarvi. Vaikka historioitsija vaikuttaa innostuneelta tol kuttoman rajusta kuvastosta, hänen kirjoituksessaan kuul taa syvä epätoivo. ”Tuolla tekstillään [jo ta Zaldostanov luki] Proha nov palautti stalinismin mai neen yhdistämällä sen toisen maailmansodan voittoon ja oikeutti Venäjän tunkeutu misen ItäUkrainaan väittä mällä sitä samaksi kuin Neu vostoliiton puolustautuminen natsiSaksaa vastaan. Näin Ukraina muuttui entisestä Neuvostotasavallasta – johon Saksa oli hyökännyt – Hitlerin siirtomaasuunnitelmien pää kohteesta, toisen maailman sodan suuresta taistelutante reesta ja maasta, joka menetti kolme miljoonaa sotilasta sekä toiset kolme miljoonaa siviiliä Saksan miehityksessä, yhtäk kiä Venäjän sodanaikaiseksi viholliseksi.” Myöhemmin Zaldostanov kertoi kansanjoukoille uuden verisen taistelun fasismia vas taan olevan edessä. Kovaääni sistä kaikui Barack Obaman, Angela Merkelin ja Adolf Hitlerin puheita. VENÄL ÄISELLE JOURNALISTILLE Artemi Troitskille 1990luvulla Venäjällä koit tanut vapauden aika on ollut voimakas kokemus. Kirjassaan Vastarintaa Venäjällä – Puškinista Pussy Riotiin Troitski muistelee: ”Kaikki loppui yhtäkkiä ja lähes yhtä aikaa: 80luku, perestroika, sosialismi, Neuvostoliitto, NKP, Komsomol, KGB, Kinoyhtye. Tilalle tulivat Venäjän fede raatio, Jeltsinin valta, kapita Timothy Snyder
2 / 2020 • 37 listinen talous, šokkiterapia, panssarivaunut Moskovan keskustassa ja ennätysmäinen rikollisuus. Jälkikäteen arviot Venäjän 1990luvusta jakautu vat jyrkästi kahtia ylistyksen ja vimmatun vihan kesken. Toisille 90luku oli ’Venäjän historian vapain aikakausi’, toisille ’kuoleman ja nöyryy tyksen vuodet’.” Troitskille 1990luku oli vapautta ja nautintoa. Hänes tä tuli isojen rockkonserttien promoottori, DJ, radiotoimit taja ja Venäjän Playboy-lehden ensimmäinen päätoimittaja. Heille, jotka inhoavat sitä, sii tä on jäänyt mieleen humalai nen presidentti Boris Jeltsin, johon urheilullinen KGBmies Putin muodostaa ankaran kontrastin. Nationalismi ja konserva tiivisuus nousivat 1990luvul la, Troitski muistaa: ”Uusi piirre 90luvun ri kollisuudessa oli nationa listisuus ja uskonnollisuus. Monet jengeistä rakentuivat etnisen yhteenkuuluvuuden pohjalle, ja ’slaavilaisten’ ja ’kaukasialaisten’ (ennen kaik kea tšetšeenien) rikollisryh mien välillä oli jyrkkä vas takkainasettelu. Slaavilaisten gangsterijengien keskuudessa ortodoksisen uskonnon aukto riteettia kumarrettiin laajasti. Se tapahtui mielestäni varsin erikoisella tavalla: murhate kojensa jälkeen rivijäsenet saivat synninpäästön mafian lahjomilta papeilta. Gangste rit lahjoittivat mielellään ve renvuodatuksella ansaitse miaan rahoja seurakunnille, ja aseellisissa yhteenotoissa tai huumeiden yliannostukseen kuolleiden bratokien [rikol lisjengiläisten] haudat olivat krusifiksien ja kukkien pei tossa – aivan kuin niihin olisi haudattu pyhimyksiä.” KYYNIKOT SEKÄ VENÄJÄLLÄ että sen ulkopuolella toistele vat sanontaa, jonka mukaan Venäjällä demokratia ei voi toteutua, koska maassa ei ole demokratian perinnettä: En nen Neuvostoliittoa Venäjän tsaarit hallitsivat aristokraat tisesti. Neuvostoliitolta puut tui demokraattinen vallan siirron periaate, valta vaihtui vain puolueen eliitin sisällä. Oligarkkien Venäjällä Putin siirtää valtaa itselleen perus tuslakia muuttamalla. Toivottomat ovat vääräs sä: demokratian epäileminen aliarvioi erityisen julmasti vankiloihin suljettujen tai ul komaille paenneiden toisin ajattelijoiden, aktivistien ja oppositiopoliitikkojen älyä, satsauksia ja intohimoa. Kreml ei lainkaan ali arvioi protestien voimaa – miksi ih meessä ne muuten olisivat kiellettyjä? Jos Kreml ei pelkäi si jopa vain teiniikäisten vas talauseita, heitäkään ei sullot taisi vankiloihin. Ehtymättömänä humo ristina Artemi Troitski huo mauttaa, että vaikka Venäjän kansaa on opetettu pelkoon ja orjuuteen, toivon pilkahduk sia on: ”Venäjä on ihanteellinen maa kapinallisille, sillä ka pinaan löytyy aina hyvä syy. Näillä kapinoitsijoilla, kumo uksellisilla, toisinajattelijoilla ja salaliittolaisilla on aina ollut yksi käytännön tavoite: muut taa maata parempaan suun taan, kääntää juna raiteille, jotka kulkevat kohti taivaita.” Vladimir Putin ja Aleksandr Zaldostanov Krimin Sevastopolissa. ”EPÄTOIVOA VOIDAAN KANAVOIDA DEMOKRATIAA MURTAVAKSI VIHAN POLITIIKAKSI.” Timothy Snyder: Tie epävapauteen Suom. Antero Helasvuo Siltala 2019 Artemi Troitski: Vastarintaa Venäjällä – Puškinista Pussy Riotiin Suom. Anton Nikkilä Into 2019 Dramaattinen kooste moottoripyöräshowksi naamioidusta polliittisesta hurmostilaisuudesta löytyy englanniksi tekstitettynä Youtubesta nimellä ”Bike Show – 2014. Sevastopol. Culmination.”
38 • 2 / 2020 KOHTI MUUTOSTA Perun taideaktivistit opettavat nuorille, että politiikka kuuluu kaikille, ei vain eliitille. Kuvareportaasi näyttää Liman Carabayllon lähiöitä. TEKSTI JA KUVAT KUKKA-MARIA AHOKAS ”Sivistyneen ihmisen merkki on hyvä oikeinkirjoitus”, tavauskilpailun järjestäjä, kasvatustieteilijä Elena Benel (sinisessä paidassa) sanoo. Rummutus on houkutellut paikalle uteliaita katsojia. Vuorossa on musiikkiesitys. ”Poliisiin ei aina voi luottaa.” Lapset järjestivät kantaaottavan teatteriesityksen. Aktivismi
2 / 2020 • 39 ”Kansalaisaktivismi paikkailee jul kisen sektorin puutteita”, autonomis ta taidekoulua pyörittävä Larry Delao sanoo. Aktivistit eivät saa ulkopuolista rahoitusta, vaan toiminta rahoitetaan tapahtumien tuotoilla ja myyjäisten tuloilla. Larry Delao on kotoisin alueel ta ja tuntee sen sosiaaliset ongelmat. ”Joutilaat nuoret ajautuvat helpos ti käyttämään huumeita tai tekemään rikoksia, jos heidän perhetaustansa on vaikea eikä järkevää tekemistä ole tar jolla”, hän sanoo. Pelkkä järkevä teke minen ei kuitenkaan riitä. Toiminnan pitää olla yhteiskuntakriittistä, ja muu tos saadaan aikaan taiteen keinoin. ”Taide kouluttaa ihmistä. Mutta ei tottelemaan, alistumaan tai hyväk symään annettua tietoa. Sen sijaan meidän on koulutettava yksilöitä, jot ka osaavat epäillä, ajatella itse ja an taa vastauksia kysymyksiin”, Larry Delao kertoo. Kriittisen pedagogiikan kehittäjä Paulo Freiren ajatukset tu livat hänelle tutuiksi yliopistoopinto jen aikana. Brasilialaissyntyinen Frei re korostaa kasvatuksen poliittista ulottuvuutta. Myös taidetyöpajoja ohjaava Marianella Borja uskoo kriittisen kas vatuksen voimaan, jotta yhteiskun nalliset hierarkiat madaltuisivat. Hän sanoo ottavansa lasten ikäkauden huomioon työpajoja suunnitellessaan. ”Kasvatan lapsia ja nuoria ymmärtä mään, että politiikka ei ole tarkoitettu vain tietylle ryhmälle, se on tarkoitet tu kaikille. Opetan myös, että ihmisen pitää työskennellä kollektiivisten pää määrien eteen, ei vain omien etujensa kahmimiseksi. Näin voimme parantaa myös omaa asuinalueettamme.” Asuinalueen parantaminen on hi dasta, mutta Liman asukkaat ovat ol leet luovia aina. Kun kaupungistu minen kiihtyi 1960luvulta alkaen, kaikille ei riittänyt asuntoja, jolloin tu lijat asuttivat Liman laitamat sissitak tiikalla. Maattomat tulijat sopivat kes kenään päivämäärän ja maaalueen, jonka he joukkovoimalla valloittivat, pystyttivät Perun lipun ja julistautui vat tontin hallitsijoiksi. Jos poliisi ei onnistunut häätämään maanvaltaajia, asuinalueet vakiintuivat ajan saatossa. Päätösjuhla huipentuu lasten teatteri esitykseen, joka käsittelee yh teiskunnan epätasaarvoa. Ihmis pyramidi. Aplodit. Poliisia esittävä tyt tö heittää koppalakkinsa yleisöön. KOHTI MUUTOSTA T AVAUSKIPAILU . Po liittista teatteria. Kan santansseja. Perun pääkaupungin Liman lähiössä on alkamas sa itsehallinnoidun taidekoulun kaudenpäätösjuhla. Edel liset kuukaudet Carabayllon lähiön lapset ja nuoret ovat osallistuneet ak tivistien järjestämiin työpajoihin. Nyt järjestäjät kiertävät rumpuryhmän kanssa naapurustossa ja kutsuvat ylei söä paikalle. Sanahoría vai zanahoría? lapset pohtivat kynä kädessään, kun tavaus kilpailu alkaa. He ovat harjoitelleet kirjoittamista ja esittelevät nyt taito jaan. Sana ’porkkana’ on vaikea, kos ka espanjaksi z ja s lausutaan samalla tavalla. Työpajoille on tarvetta, koska kaikki eivät opi kirjoittamaan julkisen sektorin kouluissa kunnolla. Niissä on pienet resurssit ja vanhanaikainen pe dagogiikka. Vain rikkaimmilla perheil lä on varaa yksityiskouluihin. 8,5 miljoonan asukkaan Lima on jakautunut voimakkaasti eri alueisiin. Marianella Borja opettaa nuoremmilleen, että sortoa ei pidä hyväksyä. Taideaktivistit kiertävät rumpuryhmän kanssa naapurustossa ja kutsuvat yleisöä kauden päätösjuhliin. Larry Delao johtaa ryhmää.
VALOKUVAUS KILPAILU SUOMALAISESTA AKTIVISMISTA 20-VUOTIAS VOIMA-LEHTI JÄRJESTÄÄ KAIKILLE AVOIMEN VALOKUVAUSKILPAILUN, jonka tarkoituksensa on dokumentoida tämän ajan suomalaista aktivismia, kansalaisliikehdintää ja poliittista osallistumista. Kilpailun satoa esitellään painetussa lehdessä, verkkosivuilla sekä sosiaalisessa mediassa. Mahdollisista muista julkaisutavoista sovitaan tekijänoikeuden haltijan kanssa erikseen. Kilpailussa ei palkita ammattimaisinta kuvaa vaan arvionnissa korostetaan kuvien kautta välittyviä sosiaalisia ja poliittisia merkityksiä ja yhteisöllistä puhuttelevuutta. Kuvien ei tarvitse olla tässä ajassa tai Suomessa otettuja, jos asiayhteys liittää ne tavalla tai toisella tämän hetken suomalaiseen aktivismiin tai sen juuriin. Palkinnot ja kunniamaininnat jakaa raati, jota johtavat Poliittisen valokuvan festivaalin taiteelliset johtajat Sanni Seppo ja Anna-Kaisa Rastenberger. Kilpailun pääpalkintona on tuhannen euron lahjakortti valokuvausliikkeeseen. Lisäksi jaetaan kirjapalkintoja. Kilpailuun osallistuvat kuvat pyydetään lähettämään julkaisu kelpoisessa muodossa osoitteeseen suomalainenaktivismi@voima.fi 31.5.2020 mennessä. OTITKO KUVAN EDELLISESTÄ AKTIVISTITEMPAUKSESTA JOHON OSALLISTUIT? OLITKO PAIKALLA, KUN TALOJA VALLATTIIN TAI KUN KUDOTTIIN SIVAREILLE SUKKIA? Laatujournalismia jo 20 vuotta Ku va : P e rt t u I so-M ar kku Ku v a: A ntti K u rko Ku v a: An t t i K urk o K u v a : A n tt i Ku r ko Kuv a: An ni M usto n en
2 / 2020 • 41 Norjan vankilat mallina Yhdysvalloille Norjassa 63 ihmistä sadastatuhannesta joutuu vankilaan, Yhdysvalloissa 665. Lisäksi Norjassa rikoksenuusimisprosentti on 20, maailman pienin. Nyt osa USA:n vankiloista hakee oppia Norjan vankeinhoitojärjestelmästä. J OS IHMISIÄ kohtelee epäinhimillisesti, he käyttäytyvät epä inhimillisesti, Ore gonin vankeinhuol lon johtaja Colette S. Peters ymmärsi opintomatkal laan Norjassa. Ennen pitkiin tuo mioihin ja ankarien rangaistus ten pelotteeseen uskonut Peters muutti osavaltionsa vankilajärjes telmän Norjan tapaiseksi. Samal la rikoksenuusimistilastot laskivat maan alhaisimmiksi. Norjan vankiloita pidetään maailman inhimillisimpinä. Niis sä on tavoitteena totuttaa vangit mahdollisimman hyvin normaa liin elämään. Huumeidenkäyt täjien ohjelmat sekä taide ja musiikkiterapia auttavat mielen terveyskuntoutujia. Vankeja au tetaan löytämään työpaikka ja asunto jo ennen vapautumista. Rankaisun sijaan tavoitteena on, että vankilasta astuu ulos ihmi nen, joka voisi olla kuin kuka ta hansa. Ihan kenen tahansa naa puri. Suurin osa vangeista haluaa kuntoutua, jotta voisi tehdä muu toksen elämässään. Norjassa oli aiemmin saman tapainen vankeinhuoltolaitos kuin Yhdysvalloissa. Se nojasi ran gaistuksiin ja koviin turvallisuus järjestelyihin. Silti se ei tuottanut niin sanotusti yhteiskuntakelpoi sempia ihmisiä. Väkivalta, huumeet ja korkeat rikoksenuusintatilastot olivat pa kottaneet norjalaiset miettimään toisenlaista ratkaisua. 90luvulta asti Norja on tehnyt töitä muut taakseen vankilasysteeminsä ran kaisulaitoksesta kuntoutuspohjai seen malliin. YHDYSVALLOISSA VANKILAT ovat tunnetusti kammottavia. Vankila järjestelmä on maan häpeäpilk ku, sillä USA:ssa vankiloissa vi ruu eniten ihmisiä väkilukuun suhteutettuna. Yli 2,2 miljoonaa amerikkalaista on telkien taka na. Suurin osa näistä ihmisistä on vangittu huumetuomioiden ”VANKILAT OVAT USEIN YKSITYISESSÄ OMISTUKSESSA, JA NIIDEN ON TARKOITUS TUOTTAA VOITTOA.” TEKSTI JOHANNA FRONDELIUS KUVA NINNI KAIRISALO VALOKUVAUS KILPAILU SUOMALAISESTA AKTIVISMISTA 20-VUOTIAS VOIMA-LEHTI JÄRJESTÄÄ KAIKILLE AVOIMEN VALOKUVAUSKILPAILUN, jonka tarkoituksensa on dokumentoida tämän ajan suomalaista aktivismia, kansalaisliikehdintää ja poliittista osallistumista. Kilpailun satoa esitellään painetussa lehdessä, verkkosivuilla sekä sosiaalisessa mediassa. Mahdollisista muista julkaisutavoista sovitaan tekijänoikeuden haltijan kanssa erikseen. Kilpailussa ei palkita ammattimaisinta kuvaa vaan arvionnissa korostetaan kuvien kautta välittyviä sosiaalisia ja poliittisia merkityksiä ja yhteisöllistä puhuttelevuutta. Kuvien ei tarvitse olla tässä ajassa tai Suomessa otettuja, jos asiayhteys liittää ne tavalla tai toisella tämän hetken suomalaiseen aktivismiin tai sen juuriin. Palkinnot ja kunniamaininnat jakaa raati, jota johtavat Poliittisen valokuvan festivaalin taiteelliset johtajat Sanni Seppo ja Anna-Kaisa Rastenberger. Kilpailun pääpalkintona on tuhannen euron lahjakortti valokuvausliikkeeseen. Lisäksi jaetaan kirjapalkintoja. Kilpailuun osallistuvat kuvat pyydetään lähettämään julkaisu kelpoisessa muodossa osoitteeseen suomalainenaktivismi@voima.fi 31.5.2020 mennessä. OTITKO KUVAN EDELLISESTÄ AKTIVISTITEMPAUKSESTA JOHON OSALLISTUIT? OLITKO PAIKALLA, KUN TALOJA VALLATTIIN TAI KUN KUDOTTIIN SIVAREILLE SUKKIA? Laatujournalismia jo 20 vuotta Ku va : P e rt t u I so-M ar kku Ku v a: A ntti K u rko Ku v a: An t t i K urk o K u v a : A n tt i Ku r ko Kuv a: An ni M usto n en Vankeinhoito
takia. Tässä ryhmässä erityisesti afroamerikkalaiset miehet ovat yliedustettuina. Sanotaankin, että maan vankilat on rakennettu or juushistorian jatkoksi. Vankilat ovat usein yksityisessä omistuksessa, ja niiden on tarkoi tus tuottaa voittoa. Oloja vankiloissa pidetään vä kivaltaisina ja epäinhimillisinä. Sallittua suurempi vankimää rä on ollut ongelmana esimer kiksi useissa Kalifornian vanki loissa. Vankien oikeuksia ajavan järjestön massakanteen jälkeen oikeus totesi ahtaiden vankiloi den rikkovan perustuslakia ja inhimillisen rankaisun määritel mää ja määräsi vankien määrää vähennettäväksi. Yhdysvaltojen vankiloissa on paljon mielenterveyspotilaita, joi den tilannetta vangittuna olemi nen ei paranna. Norjaan verrat tuna Yhdysvallat käyttää pitkän ajan kuluessa enemmän rahaa vankeihin, sillä vangit kärsivät pidempiä rangaistuksia ja toden näköisemmin palaavat vankilaan saatuaan uuden tuomion. NOR JAN rikosseuraamuslai toksen hallituksen jäsenen Kim Ekhaugenin mukaan vangit ja kaantuvat kolmeen ryhmään: ensimmäisessä ryhmässä on jär jestäytyneeseen rikollisuuteen kuuluvat vangit, joiden käytöstä on hankala muuttaa. Toiseen ryh mään kuuluvat he, jotka kärsivät tuomionsa mukisematta eikä heitä sen jälkeen enää näe. Suurin ryh mä on kuitenkin ihmiset, joiden elämä kuluu vuorotellen vankilassa ja vapaalla. He päätyvät aina lopulta telkien taak se, sillä he eivät tiedä miten muut taisivat opit tua käyttäy tymismallia. Nämä ihmi set tarvit sevat apua muuttaakseen elämäntapaansa. Tähän ryhmään Norjan rikosseu raamuslaitos haluaa erityisesti kiinnittää huomiota. Oregonin vankeinhuollon joh taja Peters vaikuttui Norjassa eri tyisesti vankilassa vallitsevasta auttamisen halusta. ”Vieraillessani Holdenin van kilassa koin kaksi ahaahetkeä. Vankilan ympäristö ja henkilö kunnan hyvinvointi kiinnittivät huomioni. Yhdysvalloissa käy tetään paljon rahaa siihen, että vankilat näyttävät ulospäin hy viltä. Kun kulkee vankilan ohi, siihen ei kiinnitä huomiota. Nor jassa taas vankila tehdään näyttä mään sisältäpäin viihtyisältä, se ikään kuin mallintaa yhteiskun taa. Holdenissa vankilan puutar ha näytti kuin benediktiiniläiseltä luostarilta, vehreältä ja kauniil ta. Tajusin heti, että tässä stres saavassa ympäristössä on tär keää olla tällainen luonnon oma rauhoittumispaikka.” Yhdys valloissa vankilois sa satsataan turvajär jestelyihin, mutta Nor jassa van kiloista tehdään yh teisöjä. Eri tyisesti hen kilökunnan hyvinvoin ti vakuutti Petersin. ”Oregonissa vankilassa työs kentely oli niin kuluttavaa, että puolentoista vuoden aikana neljä työntekijää teki itsemurhan. Ym märsin, että Norjan mallin mukai nen kulttuuri tuo turvallisempia vankiloita sekä turvallisemman yhteiskunnan.” OREGONISSA PYRITÄ ÄN NYT to teuttamaan Norjan kolmea perus periaatetta: turvallisuuden tun netta, terveydenhuoltoa ja hyvää ruokaa. Turvallisuuden tunne koskee sekä henkilökuntaa että vanke ja. Se on ihmisen perustarve, ja ilman sitä on vaikea ajatella tu levaisuutta ja parempaa elämää. Hyvällä hoidolla ihmisen ei tar vitse keskittyä sairauksiinsa tai paranemiseen, vaan hän pystyy ajattelemaan omaa kuntoutus taan. Hyvä ruoka on tärkeää, sillä ilman sitä ajatukset ja teot alka vat pyöriä pelkästään ruoan ym pärillä. Peters on innoissaan hyvistä tuloksista ja rakennutti vastíkään Oregonin vankilaan zenpuutar han, jossa voi käydä hengähtä mässä. Jopa vankien mielestä se rauhoittaa mieltä. ”Eräältä vangilta sain palau tetta, että zenpuutarhassa hän sai ensimmäisen kerran ajateltua rauhassa sitä, millainen ihminen hän haluaa olla. Hän ymmärsi, et tä hänen ei tarvitse olla kusipää.” Yhteisön tuki on tärkeää ja nyt paikalliset ovat keränneet puoli miljoonaa dollaria vankilan olo jen parantamiseen. Vapaaehtoiset ovat tuoneet luontoa vankilaan is tuttamalla sinne puita. ”On mahta vaa kuulla puiden lehtien humina. Tällainen ihan tavallinen asia on tärkeää. Luonto puuttuu edelleen monista vankiloista”, sanoo Peters. TULEVAISUUDESSA PETERS ai koo jatkaa työtä paremman van keinhuollon puolesta. ”Tavoitteeni on, että vähemmän vankeja palaa laitoksiin. Pyrin myös siihen, että henkilökunta ei vaihdu niin usein, vaan että heille on luotu turvalli nen ja hyvä työpaikka. En halua, että työntekijät kuolevat 58 vuoden iässä, joka on keskiarvo vankilassa pitkään työskennelleille ihmisille.” Eri puolilla Yhdysvaltoja on vähitellen alettu herätä vankein huollon ongelmiin. Yhä useam masta vankilasta, kuten Phila delphiasta, PohjoisDakotasta, San Fransiscosta ja New Yorkis ta on tehty opintomatkoja Nor jaan tutustumaan maan vankila toimintaan. ”ERÄÄLTÄ VANGILTA SAIN PALAUTETTA, ETTÄ ZENPUUTARHASSA HÄN SAI ENSIMMÄISEN KERRAN AJATELTUA RAUHASSA SITÄ, MILLAINEN IHMINEN HÄN HALUAA OLLA.”
OMAPOHJASSA 30.1.–21.3.2020 KANTAESITYS PIENELLÄ NÄYTTÄMÖLLÄ 1.4.2020 KONSEPTI Kati Kaartinen ja Jussi Lehtonen ROOLEISSA Angela al Debs, Bakr Hasan, Kalle Lehto, Mohammad Manla ja Marja Salo KANTAESITYS WILLENSAUNASSA 13.2.2020 KANTAESITYS WILLENSAUNASSA 2.4.2020 Paula Salminen ILMASILTA Delta Venus THE BETTY SHOW Jussi Moila / Teatteri Nirvana ISÄN MAA Paavo Westerberg SINIVALAS OHJAUS Saana Lavaste ROOLEISSA Pirjo Luomaaho, Pyry Nikkilä ja Alina Tomnikov OHJAUS Sara Melleri DELTA VENUS Asta Honkamaa, Rosanna Kemppi, Sara Melleri, Annika Poijärvi ja Kreeta Salminen OHJAUS Sini Pesonen ROOLEISSA Kaisa Leppänen, Jukka Peltola, Ilja Peltonen ja Sauli Suonpää OHJAUS Paavo Westerberg ROOLEISSA Eero Aho, Elmer Bäck, Kristiina Halttu, Elena Leeve, Esa-Matti Long, Markku Maalismaa, Emmi Parviainen, Heikki Pitkänen, Antti Pääkkönen ja Timo Tuominen UNDOCU MENTED LOVE www.kansallisteatteri.fi www.lippu.fi KANTAESITYS SUURELLA NÄYTTÄMÖLLÄ 4.3.2020 Maailma ei ole valmis. Tarvitaan enemmän kirjoja. Rosebud Citycenter ja RB Mini, Asematunneli • Kaisa-talon Kirja ja Kahvi • Rosebud Tiedekulma Rosebud Kaapeli • Kuopion Rosebud, Kauppahalli www.rosebud.fi 29 , 50 20€ 5€
Antiikin Kreikka oli länsimaisen kulttuurin alkumeri, jossa kehittyi filosofian, demokratian ja eri tieteenalojen varhaisia muotoja. Aikakauden suurmiehet provosoivat sekä sanoillaan että teoillaan – ja heidän elämäntarinoihinsa on liitetty ihmeellisiä yksityiskohtia. TEKSTI MIIKA AUVINEN KUVA NINNI KAIRISALO Antiikin provokaattorit F ILOSOFI Diogenes Sinopelainen syntyi 412 ennen ajanlaskun alkua ja eli samalla aikakaudella filosofian historian varhaisten supertähtien kanssa. Esimerkiksi Diogeneen ja Platonin väliset sananvaihdot ovat jääneet historiaan filosofisen vinoilun merkkihetkinä. Ihmisille naljailun ohella Diogenes uudisti filosofiaa, ja häntä pidetään kyynikkokoulukunnan tärkeinpänä edustajana. Jo aikalaiset nimesivät hänet Koiraksi tahdittomuutensa vuoksi. Sinopelainen asui valtavassa ruukussa, masturboi julkisesti ja heitteli ilmoille ikiaikaisiksi muuttuneita lausahduksiaan. Kun Aleksanteri Suuri kysyi, haluaako Diogenes jotain suurelta valloittajalta, varjoon joutunut filosofi vastasi ”kyllä, siirry pois auringon paisteen tieltä”. Diogeneen edesottamukset muistuttavat sketsisarjaa. Kun Diogenes esimerkiksi vieraili hienossa asunnossa, häntä pyydettiin olemaan sylkemättä matolle. Diogenes ryki kurkkuaan ja räkäisi miehen kasvoille, sanoen ettei keksinyt sopivampaa paikkaa syljelleen. Ja kun Diogenes huusi väkijoukossa ”Ihmiset, hoi!” ja väkijoukko kerääntyi hänen ympärilleen, hän huitaisi heitä sauvalla ja tokaisi ”kutsuin ihmisiä, en jätteitä”. Häntä kohdeltiin viisaana ajattelijana, joten tällaisia edesottamuksia pidettiin suurena nokkeluutena. ”Elämässä tarvitaan joko järkeä tai hirttosilmukkaa”, kuului yksi Diogeneen toistelemista lauseista. Diogeneen kuolemasta liikkuu monenlaisia tarinoita. Emme tiedä kuoliko hän syötyään raakaa mustekalaa vai tulehtuneeseen koiran puremaan. Erään väitteen mukaan hän pidätti hengitystään, kunnes menetti hen kensä. Oli kuinka tahansa, niin hän suolsi nokkeluuksiaan ja herätti pahennusta viimeiseen saakka. Kuolleen ruhonsa hän pyysi heittämään kaupungin ulkopuolelle eläinten syötäväksi. Häneltä kysyttiin, mitä mieltä hän olisi siitä, että eläimet syövät hänen ruumiinsa. Hän vastasi, ettei se haittaa, sillä hän voi kepillä huitoa eläimet kauemmaksi. ”Kuinka huidot kepillä, kun sinulla ei ole tietoisuutta?”, häneltä kysyttiin. ”Miksi välittäisin siitä, että eläimet syövät kehoani, jos olen tiedoton”, vastasi Diogenes. NELJÄN KLASSISEN alku aineen tai ”juuren” filo sofiastaan tunnettu sisilialainen Empedokles oli lääkäri, mutta hänet tunnettiin myös parantajana ja ennustajapappina. Myrskyn jyllätessä Empedoklesin kerrotaan kehottaneen nylkemään aaseja ja tekemään niiden nahoista säkkejä. Sitten hän levitti säkit imaisemaan myrskytuulta vuoren huipulla, ja tuuli tyyntyi. Hänen kerrotaan tehneen muitakin ihme tekoja. Suuri filosofi ei ole jäänyt histo riaan hengen saavutuksistaan, vaan ylimielisyydestään. Kyseessä ei ollut pieni itsekehu, vaan hän väitti olevansa jumala. Empedokleen kuolemasta liikkuu legendoja, ja niistä tunnetuimman mukaan filosofi heitti henkensä hypättyään Etnan kraatteriin. Tulivuoreen loikkaamalla hän halusi juurikin todistaa jumaluutensa. Moni antiikin Kreikan asukas jäi historiaan yksinomaan outojen kuolintapojensa vuoksi. Khyrisippos ja Aiskhylos olivat elinaikoinaan arvostettuja edelläkävijöitä, mutta nykyisin heidät muistetaan poismenoistaan. Esimerkiksi Aiskhylos oli kirjallisuuden uranuurtaja ja yksi kreikkalaisen tragedian luojista. Hän oli selvinnyt hengissä Persialaissotien Marathonin ja Salamiin taisteluista, mutta veteraani menetti sittemmin henkensä ilmahyökkäyksessä: perimätiedon mukaan kotka koitti rikkoa kilpikonnan syöksemällä sen Aiskhyloksen kaljuun päähän. Stoalaisuuteen liitetään mielenrauhan ja tunteidenhallinnan ihanteet. Tarinan mukaan stoalaismestari Khyrisippos lipesi ihanteista. Hän juotti aasilleen viiniä ja nauroi itsensä hengiltä juhdan koettaessa syödä humalassa viikunoita. KAIKKI HISTORIAAN jääneet antiikin kreikkalaiset eivät olleet suuria filosofeja, kirjailijoita tai tieteen luojia. Herostratoksen kunnia -termillä tarkoitetaan maineen saavuttamista koiruuksien avulla. Termiä on käytetty esimerkiksi itsensä nolaavista tosi-tvtähdistä ja julkisuutta havittelevista massamurhaajista. Termillä viitataan kreikkalaiseen Herostratokseen, joka halusi olla niin kuuluisa, että hänen nimensä muistettaisiin aikakausien jälkeenkin. Säilyvän maineen saavuttaakseen hän poltti Artemiksen temppelin. Efesoksen Artemikselle omistettu pyhättö oli yksi silloisista maailman seitsemästä ihmeestä. Herostratos mestattiin, ja hänen nimensä mainitseminen kiellettiin kuolemanrangaistuksen uhalla. Silti hän onnistui tavoitteessaan, kun hänen nimensä yhä vain mainitaan, tällä kertaa reilut pari tuhatta vuotta myöhemmin. Hämärää historiaa
2 / 2020 • 47 Lydia Lehtolan ensilevyllä kaadetaan ilakoiden patsaita ja murennetaan yksilökulttia, joka eristää ihmisiä toisistaan. TEKSTI SARI HAKALA KUVA HANNA LINNOVE Lyytin lauluissa helkkää runo L YYTIN esikoislevy Meitä ei ole kutsuttu soi päässäni kun kuljen jäätynyttä joenvartta. Kun laulussa heilahtaa helma jo toistamiseen, leikkaa talvi takin vetoketju kiinni mekkooni. Siihen syntyy palkeenkieli. Kassajonossa helisee Pielisjoki, levyn viimeinen raita, ja työnnän nappikuuloketta syvemmälle korvaani. Laulu virtaa kuin kirjoitus. Lyyti on Lydia Lehtola, Joensuusta lähtöisin oleva lauluntekijä ja muusikko. Tällä hetkellä hän asuu ja opiskelee kotimaista kirjallisuutta Helsingissä. ”Tekstin tekeminen on ollut ominta ilmaisuani siitä lähtien, kun opin aakkoset”, sanoo Lehtola suoraan. Luova kirjoittaminen oli läsnä jo lapsuuden päiväkirjoissa. Lehtola kertoo alusta asti kirjoittaneensa kaiken ”valmiiksi kaunokirjalliseen muotoon”. Ehkä tunnistamatta tyyliä, mutta kirjoituksensa rytmiä ja lyyrisyyttä pohtien. PIKKUKAUPUNGISSA KASVAMISEEN kuuluivat yksinäisyyden ja ulkopuolisuuden tunteet, kaltaista seuraa ei ollut liiemmin tarjolla ja koulussa kiusattiin. ”Kirjoittaminen toi onnistumisen tunteita itseni kanssa.” Vaikka kirjoittamisen rinnalla kulkivat lapsesta asti klassisen pianonsoiton opinnot, näiden kahden jalostaminen omaäänisyydeksi ei heti napsahtanut muottiinsa. Lukion jälkeen Lehtola opiskeli Joensuun konservatoriossa pop-jazz-linjalla muusikon tutkinnon. Hänelle oli koko ajan selvää, että musiikki syntyy tekstin ehdoilla. Lehtola halusi luoda omaehtoisia maailmoja, kirjoitusta laajempia. Esikoisen työstäminen kesti lopulta viisi vuotta. ”Aiemmin en ollut valmis. Odotin oikeata aikaa.” LEVY ON KIRJOITETTU suurimmaksi osaksi Helsingissä. Sen valmiiksi saaminen lopetti nuoruuden hapuilun jakson, josta levykin kertoo. Laajentuneet piirit avasivat enemmän keikkamahdollisuuksia. Itsensä säestäminen pianolla alkoi tuntua omalta. Kaltaisiakin löytyi. Laulujen esittäminen nosti alussa vaikeita tunteita esiin, mutta Lehtola huomasi, että kun uskallus kasvaa, voi mennä syvemmälle ja ”kehtaa sanoa yhä enemmän”. Huomaa, että yksityiset tunteet eivät olekaan niin yksityisiä, pikemminkin yleisiä. ”Tämä on konseptilevy, kokonaisuus. Se kertoo oman toimijuuden etsimisen ajasta. Sitä teemoittaa ulkopuolisuus, häpeä ja epävarmuus, mutta on siellä kapinaakin. Ja muutosta ja lohtua.” Teemoistaan huolimatta Lehtola ei teksteissään kieriskele itsesäälissä tai synkkyydessä. Sanoituksissa on popille epätyypillistä kirkkautta ja soinnuissa leikkisää kilkettä. Ehkä siksi laulut tarttuvat mekon helmaan ja jäävät kiikkiin vetoketjun väliin. Lehtolan tulevaisuus näyttää tuotteliaalta. Seuraavaa levyjä varten on materiaalia valmiina paljon, eikä sen ilmestymistä tarvitse luultavasti odottaa viittä vuotta. Paitsi että ”kaikki on arvaamatonta”, muistaa Lehtola. Pielisjokikaan ei puhtaasti kuulu ensilevyn konseptiin, mutta on mainio lähtölaulu: ”Mutta maailma vie meitä valssiin, tarttuu liepeisiin ja helmoihin ja vie.” ”LAULU VIRTAA KUIN KIRJOITUS.” Musiikki Ameeba: Finnhits Mixtape Omakustanne (2020) Undergroundräppäri Ameeba juhlistaa 20-vuotistaiteilijuuttaan katsauksella nykyFinnhitseihin. Finnhits Mixtape -omakustannelevyllä kuuntelija löytää itsensä kiinnostavista paikoista Cheekin vaihtuessa JVGksi, Chisun Vesalaksi ja Apulannan Jari Sillanpääksi. Ameeban räpit lomittuvat sämplättyihin biiseihin kuulostaen samalla itseltään, mutta kunnioitten alkuperäisiä versioita. Musiikkibisnes on onnistunut tappamaan sämplepohjaisen hip hopin, mutta Ameeba muistuttaa, että tämän ilmaisumuodon soisi pysyvän hengissä. JARI TAMMINEN Timo Lassy: Big Brass. (Ricky-Tick Big Band Live at Savoy Theatre Helsinki) Membran/Must Have Jazz (2020) ”Isojen vaskien” keikasta nauttii myös luureista, jos vain pääsee sen yli, ettei ollut kuuntelemassa spektaakkelia livenä. Jo komppi on jazz-diggarin unelma. Lassy, Mäkynen, Lötjönen, Kontrafouris ja Mamba. Järkkymättömän tukevalle, mutta samalla pitsiselle pohjalle voi rakentaa vain hienoja asioita: fanfaareja, afroa tai kainosti ilmaisten mikkelijazzia. Niin brassiosasto tekee, onhan sitä liidaamassa itse Eskola. Ricky-Tick on säestänyt Palefacen Julkista sanaa. Big Brass antaa tuta. Nyt on megapoppoo valokeilassa. ILONA IIDA SIMES Lyyti: Meitä ei ole kutsuttu Luova Records (2020) ”Jos annat sille nimen, niin se kutistuu”, Lyyti laulaa. En määrittele, kunhan totean että menetin työkykyni levyn ensikuuntelulla. Käännyin työpaikan ovelta takaisin kotiin, suojauduin turhuutta peiton alle, ja siellä kuunnellessa löysin jo unohtuneen hetken uskon runoon ja kauneuteen. Tekstit ovat eheä, vehreä ja orgaaninen levyn sisäinen valtakunta, jonne viritetty kaukoputki piirtää arkimaailman vastakuvallaan tarkaksi. Ääni ja piano soivat kuin ”kukkien kulta”. JARKKO KUMPULAINEN Levyarviot
48 • 2 / 2020 TEKSTI JA KUVA TUOMAS RANTANEN N AINEN ISTUU pöydän ääressä ja kirjoittaa syventyneesti. Hänen jaloissaan pyörii lasta muistuttava nukke. Se takertuu naisen sääreen saaden osakseen ensin lempeää ja sitten turhautuneempaa sivummalle sysimistä. Lapsihahmo kiipeä naista pitkiin hänen kirjoitukselleen ja suorastaan vaatii itselleen huomiota. Nainen on kirjailija Irène Némirovsky, jota esittää Perrine Ferrafiat. Nukke puolestaan kuvaa Némirovskyn omaa lapsuuden näkökulmaa, joka tunkee mukaan hänen kirjoittaessaan aikuisena Pariisissa pienenä Kiovassa kokemistaan juutalaisvastaisista pogromeista. Kyseessä on Mila Nirhamon käsikirjoittaman ja ohjaaman Pilvien paino esityksen harjoitukset Metropolitan Puppetsin toimitiloissa Helsingin Viikissä. Ferrafiat on luonut esityksen ääni maiseman ja Laura Hallantie nuket. Maaliskuussa ensiiltaan tuleva esitys nivoo yhteen kahden samaan aikaan eläneen kirjailijan elämät. Ausch witzin keskitysleirillä kuollut Némirovsky (1903–1942) käsitteli teoksissaan myös nuorena pakolaisena Suomessa tekemiään havaintoja. Elvi Sinervo (1912– 1986) oli puolestaan työväenluokkainen kirjailija ja runoilija, joka tuomittiin jatko sodan aikaan vankeuteen. ”Esitys valottaa yksilön ja taiteilijan paikkoja suhteessa ympäröivään maailmaan. Irene ja Elvi ovat tietyssä Euroopan historiallisessa hetkessä vaikuttavia yhteiskunnallisia olentoja ja äitejä, jotka tekevät valintoja kirjoittamisen tarpeestaan käsin. Heidän saattamisensa yhteen osoittaa, että usein asiat tapahtuvat samalla tavalla eri paikoissa ja eri aikoina. On surullista ja käsittämätöntä, että ’jutku’ ja ’kommari’ käyvät yhä syrjintää oikeut tavista haukkumasanoista”, selittää Nirhamo. YHTEISKUNNALLISUUS NÄKYY Nirhamon taiteellisessa työssä muutenkin. Esimerkiksi Likka (2019) perustui Anneli Kannon romaaniin Veriruusut ja kertoi sisällissodan naispunakaartilaisista. Hän oli mukana myös Iida Vanttajan kirjoittamissa ja ohjaamissa esityksissä Havaintoja kädellisistä (2020) ja Kohtauspaikkoja kadonneille (2016). Näistä edellinen kertoi ihmisen vinoutuneesta suhteesta eläimiin ja jälkimmäinen yksinäisyydestä ja mielenterveysongelmista. Juuri esillä ollut Maria-Elina Koivulan Vedenalainen kuvasi puolestaan ihmisen orgaanista suhdetta ympäristöönsä ja Perrine Ferrafiatin Kuin kala kuivalla maalla (2012) turvapaikkaa hakevan pojan vaikeuksista viranomaisbyrokratian keskellä. ”Ehkä ilmastomuutos ja muut maailmanlopun fiilikset ovat antaneet jälleen tilaa käsitellä poliittisia asioita teatterin keinoin. Sisäistin Oranssi-järjestön kautta sellaisen kädet savessa -aktivismin ja punk-hengen, että taloja valtaamalla ja kunnostamalla asiat voi ja kannattaa tehdä itse. Nukketeatterissa ollaan samalla tavalla marginaalissa ja käsityöläisyyden äärellä: kaikki pitää yhdessä omin voimin rakentaa ja tuottaa.” Aikuisten nukketeatterin ohella Nirhamo on tehnyt myös esityksiä lapsille. Hän on esimerkiksi kiertänyt yhden naisen Fillariteatterinsa kanssa vuodesta 2017. ”Lasten esityksissä tulee ottaa huomioon mitä yleisö voi ymmärtää. Nukkien mukana tulee myös aikuisille raskaiden aiheiden käsittelyyn runollisuutta. Se voi olla juuri oikea tapa esittää asia. Usein mietin myös, miten nukke kutsuu tekijää herättämään itsensä esityksen ajaksi henkiin. Samalla se kantaa mukanaan illuusioita syntymästä ja kuolemasta." ”TEININÄ NÄKEMÄNI Kieslowskin elokuva Veronican kaksoiselämä”, vastaa Nirhamo kysymykseen siitä, mikä hänessä synnytti kiinnostuksen nukketeatteria kohtaan. ”Minuun teki valtavan vaikutuksen se, miten omilla herkillä liikkeillään ihminen saa nuken ilmaisemaan tunteita. Olisin mennyt lukion jälkeen opiskelemaan alaa, mutta se ei ollut Suomessa mahdollista, sillä Turun Taide akatemian nukketeatterilinja aloitettiin vasta vuonna 1999.” Nirhamo opiskeli ensin lastentarhanopettajaksi ja taidekasvattajaksi ja päätyi Turkuun vasta perheytymisensä jälkeen. Puoli vuotta opinnoista meni myös vaihdossa Berliinissä. ”Melkein kaikki tämän hetken nukke teatteriammattilaiset ovat valmistuneet Turusta. Opetusohjelman lopettaminen oli todella lyhytnäköistä ja hölmöä”, huokaa Nirhamo. Hänen mielestään nukketeatteri pitäisikin nyt ottaa teatterikorkeakouluun omaksi linjakseen. ”Nukketeatteri on visuaalisen teatterin ikiaikainen perusmuoto, jossa ilmaistaan materiaaleilla, esineillä ja nukeilla puhuen samaa kieltä kuin tanssi ja teatteri yhdessä. Nukketeatterillisella ajattelulla tavoitellaan esityksen sielua suoraan ilman sanoja.” Jos käytännön esteitä ei olisi, Nirhamo haluaisi rakentaa näyttämölle Brechtin Kolmen pennin oopperan. ”Nukketeatteriesitysten tekeminen on työlästä. On tekijöiden ja yleisön kannalta kurjaa, että, kun sana kiirii kiinnostavasta esityksestä, se on usein jo lakannut elämästä. Minusta pitäisi perustaa erityisesti nukke-, esineja naamioteatteriin keskittyvä visuaalinen näyttämö, josta yleisö tietäisi aina löytyvän kiinnostavia esityksiä. Siellä niitä voisi myös pitää hengissä pitempään kuin nykyään.” Mila Nirhamo ja työryhmä: Pilvien paino TeatteriQo:n esitykset Caisassa 25.–28.3. ENSEMBLE . Äänisuunnittelija-esiintyjä Perrine Ferrafiat (vas.), ohjaaja-käsikirjoittajanukettaja Mila Nirhamo (oik.) ja pikku-Irène (edessä) kuvattuna harjoitustauolla. Pilvien paino kertoo Euroopan myllerrysvuodet kokeneista kirjailijoista. Mila Nirhamon nukketeatterissa yhdistyvät taide, käsityöläisyys ja aktivismi. Esineen herkkä elämä Teatteri ”NUKKE TEATTERILLISELLA AJATTELULLA TAVOITELLAAN ESITYKSEN SIELUA ILMAN SANOJA.”
2 / 2020 • 49 T AITEEN edistämiskeskuksen juuri myöntämä viisivuotinen kehittämistuki Teatteri Avoimille Oville osui kohdalleen teatterin ryhdyttyä panostamaan yhteiskunnallisesti latautuneisiin kantaesityksiin. Alkoholismista ja lapsuuden traumoista kertoneen Villa housuhäpeän jälkeen vuorossa on teatterin johtaja Hanna Kirjavaisen kirjoittama ja ohjaama Sontiainen. Suomalaisten Amerikan muuttoaallon aikaan sijoittuva näytelmä kertoo omalaatuisen laivanrakentajakeksijä Tom Sukasen (1878–1943) elämän tarinan. Siinä Sukanen (Aarni Kivinen) päätyy Ellis Islandin vastaanottokeskuksen kautta Minnesotaan ja perheytyy sairasta isäänsä (Pekka Lehti) hoitavan mahlanvaluttaja Kertun (AnnaRiikka Rajanen) kanssa. Arkinen siirtolaisköyhyys kärjistyy Sukasen veljen (Juha Pulli) vaimon (Johanna Koivu) liittyessä lapsikatraineen talouden muonavahvuuteen. Kuuden vuoden uudisraivaajatrippinsä jälkeen Sukanen huomaa hukanneensa läheisensä ajan ankaruudelle, menettää järkensä ja ryhtyy rakentamaan keskellä preeriaa laivaa, jolla pääsisi takaisin Suomeen. Pohjimmiltaan syvän traagista tarinaa on esityksessä höystetty komediallisilla aineksilla. Tyylilajillista huojuntaa tuottavat myös Sukasen demo neina näyttäytyvät machbethiläiset noitahahmot. Vaikka kärsimyksen viiltävä draama tuntuisi kaipaavan myös vielä latautuneempia tihentymisen hetkiä, kokonaisuus asettuu omalla puhuttelevalla tavallaan jaloilleen amerikansuomalaisten musiikillisen iltaman kehyksessään. Esityksen punaisena lankana kulkee koko ensemblen yhdessä esittämä, Pekka Lehden sovittama ja J. Karjalaisen oppimestaroima fingelskainen banjokantri. Vaikka näytelmä on alaotsikkonsa mukaisesti balladi koti-ikävästä, se on jopa vielä painokkaammin tässä ajassa puhutteleva kuvaus suomalaisista etsimässä omalla vuorollaan syrjittyinä mamuina itselleen elantoa vierailta mailta, kärsimässä riistosta ja hakemassa tukea toisistaan ja työväenliikkeestä. Ihminen kuolee, mutta ralli jatkuu. Hanna Kirjavainen: Sontiainen – balladi koti-ikävästä Esitykset Teatteri Avoimissa Ovissa 23.4. asti TEKSTI TUOMAS RANTANEN I CE ICE BABY on Jalostamo2kollektiivin ja Kotkan Kaupunginteatterin suomalais-virolaisena yhteistyönä toteuttama absurdi ilmastodystopia. Marraskuussa Viiruksen lavalla nähty esitys alkaa muoviverhon takaa välittyvällä eläintarhakohtauksella, jossa kaksi jääkarhua (Ragnar Uustal & Anne Niilola) viettävät häkkieläimen arkea suuren ZOOkyltin alla. Myöhemmin samat arktiset nallet nähdään yhtä aikaa videolla harhailemassa Huippuvuorilla ja kiertämässä pyörönäyttämöä Mad Max -rekvisiitan keskellä. Esityksen rakenteessa vuorottelevat toisteinen viipyily ja kaoottiset siirtymät. Sitä vaivaa myös melko ilmeinen ja alleviivaava symboliikka. Katsojille jää vähän omaa oivallettavaa, kun huonovointinen jääkarhu istuu ostoskärryissä pidellen sylissään karttapalloa. Tai kun viimeistä ihmistä kuvaavalla videolla valkoinen mies ahnehtii hampurilaista. Teoksen eetos on kuitenkin oikeamielinen ja sydänveri ehtaa. Jääkarhujen keskinäisessä toveruudessa on myös jotain aidosti koskettavaa. Repliikkien puolesta pääosin mykän esityksen epilogissa jääkarhun nahoista kuoriutuva näyttelijä ryhtyy todistamaan työryhmän ilmastoja mikromuoviahdistuksesta. Ristiriitojen överiyttä kuvaa se, että hänen tekohurmeista harakiriään ihmettelemään lavalle ohjataan elävä kyyhkynen. Anna Lipponen & työryhmä: Ice Ice Baby Esitykset Kotkan Kaupunginteatterissa 25.3.–4.4. Viimeiseen jääkarhuun To pi Ra ulo Laiva pellolla Teatteriarviot P ÄÄOMANI on Milja Sarkolan kirjoittama ja yhdessä Katariina Nummisen kanssa ohjaama näytelmä sekä tuore kirja, joissa tekijä pohtii rahan ja hyötyajattelun vaikutusta taloudellisesti pärjäävien ihmisten arkisissa ihmissuhteissa ja taiteen tekemisessä. Kuten Sarkolan edellisissä ohjauksissa, murhamysteeri Harrietissa (2019) ja Herman Melvillen masennuskuvauksessa I Would Prefer Not To (2018), kokonaisuus nojaa nyanssoituun näyttelijätyöhön sekä tarkasti hallittuun esitysmuotoon ja rytmiin. Teemaltaan se tulee silti lähemmäs hänen perheen sisäistä dynamiikkaa läpivalaisevia näytelmiään Jotain toista (2015) ja Alt som sägs (2016). Jo ensimmäinen kohtaus viitoittaa tien. Siinä erilaisten sosiaalisten odotteiden äärellä neuroottinen näkökulmahenkilö, ylempää keskiluokkaa edustava suomenruotsalainen Nainen (Eero Ritala), hänen astetta alemmasta luokasta tuleva suomenkielinen miehensä (Tommi Korpela) ja pönöttävän patriarkaalinen isänsä (Lotta Kaihua) neuvottelevat asuntolainasta lipeväkielisen pankkivirkailijan (Laura Rämä) kanssa. Enimmäkseen ruotsiksi kulkevan kohtauksen dialogi ajetaan äänitteiltä näyttelijöiden hoitaessa osuutensa viimeisen päälle hiotulla kehonkielellä ja huulisynkalla. Näin asetelma ilmentää, miten pankkilainan hankkimiseen liittyvä ennalta käsikirjoitettu rituaalisuus jo itsessään esineellistää perheen sisäistä dynamiikkaa. Kohtauksesta saa myös vihjeen siitä, miten esityksissä käyttävillä monilla kielillä näyttää myös olevan luokkastereo typioita pöyhiviä merkityksiä. KUN ENSIMMÄINEN NÄYTÖS on näyttämökuvaa myöten rakennettu erilaisia hierarkioita ilmentäviksi tiloiksi, toinen näytös muuttaa asetelman: näyttämön poikki vedetty pitkä pöytä määrittää sen äärellä istuvien hahmojen suhteet tasavertaisiksi. Enää ei myöskään piehtaroida perheen sisäisten suhteiden kiemuroissa, vaan päähenkilö viettää kollegiaalista aikaa amerikkalaisessa taiteilijaresidenssissä. Samalla on siirrytty taiteen tekemiseen liittyvän materiaalisen pärjäämisen ja kokemuksien keräämiseen liittyvän hyötyajattelun piiriin. Siirtymä voi tuntua vieraalta katsojasta, joka ei omassa arjessaan ole joutunut kokemaan taiteilijuuden tuskaa – tai sitä, mitä poliittiselle idealismille saattaa tapahtua. kun siitä tulee ansiotyötä. Molemmat näytökset sitoo yhteen kuitenkin ajatus siitä miten keskiluokan faustisessa sopimuksessa yritetään yhdistää autenttisuuden ihanteita kapitalismin vaatimuksiin. Kuten esityksen ohjelmalehtisen haastattelussa ohjaajat itsekin pohtivat, näissä keskiluokan identiteettikärvistelyissä tyypillistä onkin juuri piinaava tietoisuus yhtäaikaisista uhrin ja pyövelin rooleista. Pääomani vahvistaa Sarkolasta kuvaa teatterin tekijänä, joka taitavasti hallitsee herkkien ja torjuttujen asioiden käsittelyn yhtä hyvin siirryttäessä henkilökohtaisista tuntemuksista yleisiin lainalaisuuksiin kuin liikuttaessa kulttuurin yleisestä ilmapiiristä yksityisiin paniikkihäiriöihin. Milja Sarkola & Katariina Numminen: Pääomani Esitykset Q-teatterissa 20.5. asti Keskiluokalta keskiluokalle Pa te Pe so niu s ETUALALLA NÄYTTELIJÄTYÖ . Eero Ritala loistaa itse kritiikin loputtomassa suossa tarpovana Naisena. ”KESKILUOKAN FAUSTISESSA SOPIMUKSESSA YRITETÄÄN YHDISTÄÄ AUTENTTISUUDEN IHANTEITA KAPITALISMIN VAATIMUKSIIN.”
JÄRJ. ROIHUVUORI-SEURA & ROIHUVUOREN KIRJASTO FACEBOOK.COM/ROIHUVUORENKIRJAMESSUT ROIHUVUOREN KIRJASTO (Roihuvuorentie 2) 11.00–11.45 Kirjallisuuspalkinnot pun tarissa · Heta Pyrhönen ja Sinikka Vuola Keskustelun vetäjänä Sanna Nyqvist 11.45–12.30 Fakta fiktion taustalla Elina Hirvonen ja Riikka Pelo · Keskustelun vetäjänä Hanna Ryti 12.30–13.15 Suomalaisista maasta muuttajatarinoista Arvid Bromsin surrealistiseen maailmaan · Antti Tuuri Haastattelijana Tuomas Rantanen 13.15–14.00 Uutta esseistiikkaa Antti Arnkil ja Pauliina Haasjoki · Keskustelun vetäjänä Tarja Roinila 14.00–14.30 Miten kirjoittaa kuole masta? · Meiju Niskala · Haastattelijana Vesa Rantama 14.30–14.45 Opetusministeri Li Andersson: Lukemisen ja lukutaidon merkityksestä 14.45–15.00 TAUKO 15.00–15.45 Kääntäjät äänessä Reita Lounatvuori ja Sampsa Peltonen · Keskustelun vetäjänä Tarja Roinila 15.45–16.15 Filosofit taikureina · Tommi Uschanov · Haastattelijana Sirkku Ikonen 16.15–17.00 Sarjakuvakertomuksista poliittisiin pilakuviin · Warda Ahmed, Aura Nikkilä ja Ville Ranta · Keskustelun vetäjänä Tuomas Rantanen “Minä luen sinulle.” Jussi Aallon valokuvia Roihuvuoren seniorikeskuksesta KIRJASTON PIHALLA 10.00–15.00 Kirjastoauto POROLAHDEN ALAKOULU (Roihuvuorentie 2) 9.30–11.00 Runousaamiainen Virpi Vairinen, Miia Toivio, Pauli Tapio ja Matti Kangaskoski · Järjestäjä: Osuus kunta Poesia 11.00–11.30 Tanssiva satuhetki – Aladin ja työryhmä · Yleisöä osallistava tanssittu ja puhuttu satu koko perheelle 11.00–12.00 Sarjakuvapaja kaiken ikäisille 11.30–11.45 Tomi Kontio: Koira nimel tään kissa tapaa kissan · Haastattelijat: Ida Kuittinen ja Iiris Torvalds 11.45–12.00 Tuutikki Tolonen: Mörkö viesti · Haastattelijat: Alba Acosta Törmä lehto ja Niilo Saloranta 12.00–12.15 Laura Ertimo: Ihme ilmat! Haastattelija: Hilde Torvalds 12.15–12.45 Liisa Kallio ja Nadja Sarell – kuvittajat kertovat Haastattelija: Mai Förbom 12.45–13.00 Tuula Korolainen: Sara ja kadonneet sateet Haastattelija: Matilda Mikkelä 13.00–13.45 Onko äänikirja kirja – vai jotain muuta? Sari Forsström ja Anna Saksman · Keskustelun vetäjänä Jyrki Hakapää 13.45–14.30 Kyse on kaikesta – kes kusteluja taiteen tekemisen todel lisuudesta · Anne Naukkarinen, Liina Kuittinen ja MinnaKaisa Kallinen · Keskustelun vetäjänä Kaisa Kaakinen 14.30–14.45 TAUKO 14.45–15.15 Tieteentekoa kauno kirjallisuudessa · Tiederoihulaiset Arja Haapakorpi, Eero Rinne, Jani Marjanen ja Hanna Vehkamäki 15.15–15.45 Suomalainen tango kotona ja maailmalla · Timo Kalevi Forss ja Timo Valtonen · Keskustelun vetäjänä Tuomas Rantanen 15.45–16.15 Suomalaiset junapummit: kulkureita ja kerjäläisiä Amerikan raiteilla · Jenni Stammeier, Marjo Levlin ja Paula Sankelo · Keskustelun vetäjänä Matti Ikonen 16.15–16.45 Sanoita parempi maailma Rauhatäti ja itähelsinkiläisiä nuoria KAHVILA ROIHUVUOREN RIO (Roihuvuorentie 9) Keskeneräisestä vastapainettuun – kirjailijat lukevat tuoreimpia tekstejään 11.15–11.45 Laura Lehtola 12.00–12.30 Siina Tiuraniemi 12.45–13.15 Hanna Ryti 13.30–14.00 Utu Förbom 14.15–14.45 Vappu Kannas 14.50–15.30 Lukijapaneeli: Mariana, Tatiana ja Romana keskustelevat luke misesta suomeksi ja omalla äidinkielellä Kitaramusiikkia: Sharad Shakya 17.00–20.00 Etkojatkot · Asa Masa (lau suntakeikka) · VP Mikkola · Hanna Räty · Taneli Viljanen · Jari Rättyä · Henna Emilia & Houreet (Duo) RAVINTOLA HRH (Roihuvuorentie 1) 20.00–02.00 Jatkojatkot (liput 10 €) Nihkee Akka · Kalevi Suopursu esittää Bulat Okudžavan lauluja · Santtu Puukka & Preerioiden Pääelinkeino · Risto (soolo) · DJ Vilunki 3000 ROIHUVUOREN KIRJAMESSUT LAUANTAINA 21.3.2020 ROUHEAA KULTTUURIA LÄHIÖSTÄ · VAPAA PÄÄSY
2 / 2020 • 51 M ILLENNIA ALI on väliinputoaja, jonka maailmankuvaa leimaa epävarmuus ja ahdistus. Aiemmat sukupolvet pystyivät luottamaan koulutuslupauksiin, työmarkkinoihin ja maapallon kantokykyyn. Vaikka maailma on muuttunut monella tavoin paremmaksi, millenniaalia vaivaa kaiken lävistävä ahdistus. Millenniaalit – Uuden vuosituhannen tekijät piirtää 1980–90-luvuilla syntyneiden maailmantuskasta riipaisevaa kuvaa. Kirja kokoaa yhteen millenniaalien näkemyksiä, tilastotietoa ja Jako kahteen? -tutkimusprojektin löydöksiä. Lukuja rytmitetään tuoreilla mediakeskusteluilla ja poliittisilla käänteillä. Tuija Sorjasen ja Annina Vainion kirjaan on syytä suhtautua tietyin varauksin. Millenniaalit fokusoi ahdistuksen aiheisiin ja koettuihin henkilökohtaisiin tai poliittisiin huoliin. Kirjoittajat kuuluvat itse millenniaalien ikäluokkaan ja vaikuttavat jakavan samoja murheita tutkittavien kanssa. Ajoittain on vaikeaa erottaa haastateltavien ja kirjoittajien näkemyksiä toisistaan. Teoksen arvo on ajankuvassa; ajankohtaisten, tietylle sukupolvelle tyypillisten ahdistuksen aiheiden kuvauksessa. Niihin se tarjoaa samaistumispintaa lukijan sukupolvikokemuksista riippumatta. JO JOHDANNOSSA VAROITELLA AN , että kyseessä ei ole valoisa kirja. Teos keskittyy kuvaamaan nuorten aikuisten yhteiskunnallisia huolia. Käsittelyssä on viisi teemaa, jotka huolestuttavat millenniaaleja eniten: ilmastonmuutos, työelämän muutokset, menestys ja syrjäytyminen, sukupuolten ja etnisten ryhmien tasa-arvo sekä näkemykset tulevaisuudesta. Parasta kirjassa ovat ahdistuneen millenniaalin maailmankuvan tarkka erittely ja eri näkemyksiä edustavien henkilöiden sujuva keskusteluttaminen. Lähdekritiikki on kuitenkin tarpeen, sillä Millenniaalit on julkilausutustikin yksipuolinen katsaus valittuun näkökulmaan. Esimerkiksi työelämää koskevien tutkimustulosten laajempi esittely olisi lihoittanut kirjan kaksinkertaiseen mittaan. Kirjassa haastatellut henkilöt edustavat erilaisia näkökulmia ja maan sisäisiä todellisuuksia. Heistä jokainen on jonkinlainen vaikuttaja. Mukaan on valittu poliittisten nuorisojärjestöjen puheenjohtajia, taiteilijoita ja aktivisteja. Näkemysten skaala on ideologisesti kohtuullisen lavea. ILMASTONMUUTOS-LUVUSSA kuvataan huolta länsimaisen elämäntavan kestävyydestä. Työelämäluvussa käsitellään sitä, minkälaisia erityispiirteitä näkyy millenniaalien uupumuskokemuksissa. Kapitalistinen järjestelmä näyttäytyy ongelmallisena ja sen työmarkkinat ihmisistä elämän imevänä. Menestystä ja tasaarvoa koskevat luvut ovat kirjan onnistuneimpia. Nykyajan menestyvä millenniaali ei leveile ansioillaan, vaan häivyttää menestyjäasemaansa olosuhteita tai tuuria korostamalla. Tasa-arvon yhteydessä käydään raikasta keskustelua identiteeteistä ja vähemmistöjen kamppailuista itsensä määrittelemisessä. Tuija Sorjanen & Annina Vainio: Millenniaalit – Uuden vuosituhannen tekijät Into Kustannus 2019, 230 s. Nuorten aikuisten uhkakuvia Kirja-arviot TEKSTI SANTTU PAANANEN TEKSTI ESKO JUHOLA TEKSTI MIIA VISTILÄ Venäläisiä klassikoita ja elämänohjeita Ope pakenee oravanpyörästä V ENÄLÄISISSÄ klassikoissa on jotain perin monoliittista. Niitä pidetään lähtökohtaisesti raskaina, synkkinä ja psykologisesti niin syväluotaavina, että kokonaisen kirjan lukemisesta puhutaan kuin kovimmastakin urheilusuorituksesta. Aivan kuin brittiläinen venäjän kielen maisteri ja stand up -koomikko Viv Groskop toteaa: ”[Venäläinen kirjallisuus] on kuulunut liian pitkään hyvin älykkäille ihmisille, jotka tahtovat omia sen.” Groskopin mielestä venäläiset klassikot kuuluvat kaikille. Älä heittäydy junan alle on sekoitus akateemista tutkimusta, elämäntapaopasta ja omaelämäkertaa. Se esittelee yksitoista venäläistä klassikkoa ja pyrkii ymmärtämään, mitä nämä teokset opettavat elämästä ja ihmisenä olemisesta ylipäätään. Tyyli on keveä, vitsiä väännetään vähän kaikesta. Kirjallisuudentutkimuksen kentällä kirjailijan oman elämän pöyhimiseen suhtaudutaan usein perin nihkeästi. Kirjailija ja kirja pitäisi kyetä erottamaan toisistaan ja analysoimaan kirjaa sellaisenaan. Groskopin kirja viittaa tälle periaatteelle tietoisesti kintaalla ja esittelee teosten lomassa myös kirjailijoiden elämää: Tolstoi oli esimerkiksi rasittava moralisti ja Dostojevski takakireä konservatiivi. Älä heittäydy junan alle nostaa esiin muitakin teoksia, kuten Bulgakovin absurdin fantasian Saatana saapuu Moskovaan ja Gogolin satiirin Kuolleet sielut. Kaiken kaikkiaan Älä heittäydy junan alle on mainio johdatus venäläisiin klassikoihin ja herättää kiinnostuksen teosten lukemiseen. Viv Groskop: Älä heittäydy junan alle – ja muita elämänoppeja venäläisistä klassikoista Suom. Heli Naski Atena 2019, 299 s. S UOMESSA tehdään paljon omaelämäkerrallista sarjakuvaa, mutta harvoin näin lakonisen piikikkäästi. Työn perässä muuttavan sijaisopettajan arkiset hankaluudet kuten työkavereiden pienet ilkeilyt, terveydelle vaaralliset homeiset opetustilat ja haastattelut aina uusiin pätkätöihin jäsentyvät paperilla erinomaisesti rytmitetyksi kuivan ja synkän huumorin tilannekomediaksi. Kun tarinoita ei ole piirretty niiden tapahtuma-aikaan kuten arkielämää kuvaavissa sarjakuvablogeissa usein, taiteilija on saanut tapahtumiin rentoa etäisyyttä ja analyyttistä näkökulmaa. Teos säilyttää kuitenkin autenttisuutensa kertoessaan prekaarin työelämän hankaluuksista. Arjen sattumusten kautta tekijä kuvaa eri puolilta tulevien vaatimusten vieraantuneisuutta käytännön elämästä. Päähenkilö luovii järjestelmän odotusten ja oppilaidensa sekä omien tarpeidensa välimaastossa. Kokoelma laajeneekin pamfletiksi erilaiset tarpeet ja lähtökohdat paremmin huo mioon ottavan koulumaailman ja ihmisiä yleisesti arvostavamman käytöksen puolesta. Samalla se kertoo siitä, miten ja miksi oravanpyörästä lähdetään. Kirkkaat ja heleät vesiväreillä väritetyt piirrokset keventävät synkkiä aiheita. Sarjakuvakerronnan keinot ovat taiteilijalla varmaotteisesti hallussa. Kerronta nojaa tekstiin enemmän kuin kuviin, mutta vetovastuut vaihtelevat riittävästi ja antavat tilaa välillä liiduilla ja kollaaseillakin elävöitetylle kuvakerronnalle. Leppoisa, mutta tarvittaessa riittävän napakka rytmitys nostaa oleellisen esiin. Riika Ruottinen: Porno sijainen : sarjakuvia työelämästä Pokuto 2019, 160 s. Menestyväkään millenniaali ei leveile.
52 • 2 / 2020 N UORI NAINEN istuu polvillaan teehuoneen eteisessä edessään vesiruukku. Hän työntää sh?jiliukuoven auki. ”Ensiksi vasemmalla kädellä ja sitten vaihda kättä. Ja kumarra”, neuvoo oven avaamisessa vanha tee-sensei Takeda. Noriko tekee työtä käskettyä. ”Nosta ruukku rintasi korkeudelle ja tule sisälle, mutta älä läikytä vettä”, sensei jatkaa. Noriko nousee ylös vesiruukun kanssa ja ähkäisee. ”Älä pidä ääntä.” Noriko kävelee valkoisissa nilkkasukissaan tatamia pitkin vedenkeittimen luo, mutta kaikki menee pieleen: hän aloittaa väärällä jalalla, koskettaa tatamin rajaa eikä onnistu ottamaan tasan kuutta askelta. Tatsushi Ohmorin ohjaama lämminhenkinen ja viehättävä Every Day a Good Day (Nichinichi kore kôjitsu, Japani 2018) kuvaa teeseremonian lisäksi kunnollisen perhetytön elämää Japanissa. Elokuva on osa kahdeksannen kerran järjestettävän Helsinki Cine Aasian ohjelmistoa. Kyseessä on Suomen ainoa aasialaisen nykyelokuvan festivaali. Ohjelmistoon on valittu kuluneen vuoden kehutuimpia elokuvia Itäja Kaakkois-Aasiasta. ”Pyrimme esittelemään erilaisia lajityyppejä, tämän vuosi tuhannen tekijöitä ja elämää nykyAasiassa. Toki jotkut elokuvat kommentoivat myös menneiden vuosikymmenten tapahtumia, mutta nykyperspektiivistä. Tänä vuonna esittelemme erityisesti tiibetiläisen ohjaajan Pema TEESEREM ONIAN HIENOUK SIA JA KOREALA ISIA ZOMBIBIS NEKSIÄ Helsinki Cine Aasia tuo nähtäväksi kuluneen vuoden suosituimpia elokuvia Itäja Kaakkois-Aasiasta. TEKSTI ELISA HELENIUS OSCAR-PA LKINTOJA KAHMINU T PARASITE ON HYVÄ ESIMERKK I SIITÄ, MITEN LUOVASTI ELOKUVAI LMAISUA AASIASSA KÄYTETÄÄ N. vasti elokuvailmaisua Aasiassa käytetään. Sinänsä tämän laajan alueen elokuvaa on vaikea kiteyttää pariin lauseeseen, koska Itäja Kaakkois-Aasia sisältävät hyvin erilaisia maita. Jo niiden elokuvateollisuus saattaa olla rakentunut eri tavalla.” Japanilaisohjaaja Amano Chihiro (s. 1982) saapuu paikan päälle esittelemään uutuuselokuvansa Mrs. Noisy (Misesu Noijii, 2019). Draamakomedia kuvaa tavallisten ihmisten päätymistä nettimeemeiksi ja media sensaatioksi. Naispuolisten japanilaisten ohjaajien harvalukuiseen joukkoon kuuluva Chihiro on kertonut elokuvissaan erityisesti naisten, nuorten ja queer-henkilöiden tarinoita. Gu Xiaogangin esikoiselokuvassa Dwelling in the Fuchun Mountains (Chun jiang shui nuan, 2019) taas seurataan kiinalaisen perheen kolmen sukupolven vaiheita muuttuvassa kaupungissa. Teos on saanut inspiraatiota Huang Gongwangin kuuluisasta, samannimisestä 1300-luvun rullamaalauksesta. Lee Min-jaen debyytissä The Odd Family: Zombie on Sale (Gimyohan gajok, EteläKorea 2019) perhe kohtaa hyvin toisenlaisen ongelman: zombit. Kekseliäs maalaisperhe tosin kehittää zombeista bisnesidean. Ohjelmistoon kuuluu lisäksi vauvakino ja elokuvien teemoihin liittyvät keskustelutilaisuudet. Näitä idän helmiä tuskin näet tavallisessa elokuvalevityksessä! Helsinki Cine Aasia järjestetään 12.–15.3. Korjaamo Kinossa, Kino Reginassa ja Cinema Orionissa. Haru Kuroki esittää elämässään suuntaa hakevaa Norikoa ja Mikako Tabe hänen serkkuaan Michikoa japanilaisessa draamassa Every Day a Good Day. Tsedenin kahden hänen elokuvansa kautta. Keskiaasialainen aro näyttäytyy muutamassakin elokuvassamme”, kertoo Helsinki Cine Aasian taiteellinen johtaja Eija Niskanen. FESTIVAALIN OHJELMISTO sisältää kahdeksantoista elokuvaa. "Aasialaiselle elokuvalla on tyypillistä mielenkiintoinen ilmaisu, joka voi olla värikästä ilottelua tai hallittua pitkän otoksen estetiikkaa. Lajityypit asettuvat eri tavalla kuin länsielokuvassa. Oscar-palkintoja kahminut Parasite on hyvä esimerkki siitä, miten luoElokuva
54 • 2 / 2020 ELOKUVAT Lauri Randla: NÄKEMIIN NEUVOSTOLIITTO Ensi-ilta 27.3. Inkerinsuomalainen ohjaaja-käsikirjoittaja Lauri Randla kertoo omiin lapsuudenkokemuksiinsa perustuvassa elokuvassaan nostalgisen tarinan entisen Neuvostoliiton savuavilla rauniolla tapahtuvasta aikuiseksi kasvamisesta. Siinä systeemille keskisormea näyttävän yksinhuoltaja äidin ( Nika Savolainen) poikana lapsuuttaan salaisessa uraaninjalostamokaupungissa ja Tallinnassa elävä Johannes ( Niklas Kouzmitchev ) kipuilee kuuliaisen neuvostokansalaisuuden ja Viron vapautumisen ajan uusien tuulien välissä. Lapsen silmin nähtynä muistikuvat uraanijalostamon kielletyistä ympäristöongelmista, virkamiesten mielivallasta ja korruptiosta, autoritaarisesta koulukurista, Afganistanin sodan traumoista, alkoholismista, etnisistä jännitteistä ja neuvostopanssareiden invaasiosta Virossa, poliittisesta väkivallasta, emansi paatiosta, punkkarikapinallisista sekä toverikateutta aiheuttavista Suomen tuliaisista sekoittuvat totiseen oman tien etsimiseen ja unohtumattomaan kokemukseen ensisuudelmasta. Hellyyttävästä kotikutoisuudestakin voimaa imevissä kohtauksissa leiskuvat muistojen värit ja unohdetun ajan estetiikka. Suomalaisittain katsottuna kaikki on yhtä aikaa oudon tuttua ja kuitenkin samalla vierasta. Elämänmakuisten henkilöhahmojen ohella elokuvan ihastuttavuus kasvaa sen erehtymättömästä tragikomiikantajusta ja vilpittömästä elämänymmärryksestä. Myötäeläytyvä katsoja voi tunnistaa ikuisen totuuden siitä, miten inhimilliset heikkoudet ja vahvuudet elävät yhtä lailla historian eri aikakausina ja eri järjestelmien keskellä. Seuraavaksi sopiikin odotella Suomeen saapumisesta kertovaa jatko-osaa. TUOMAS RANTANEN Elina Talvensaari: NEITI AIKA Ensi-ilta 27.3. Suomen 1900-luvun historia herää henkiin dokumentissa, jossa selvitetään sukunsa viimeisenä kuolleen naisen elämäntarinaa. Kirjeiden, valokuvien, kaitafilmien ja jäljelle jääneiden tavaroiden kautta punoutuu rauhallisesti kerrottu, kaunis ja ajoittain dramaattinen tarina perhesiteistä ja rakkaudesta sekä vaurastuvan ja kehittyvän yhteiskunnan myötä avautuvista elämästä nauttimisen mahdollisuuksista. Samalla kysytään, voiko ihmisen tuntea vain tavaroiden ja dokumentoidun historian perusteella. Alkukuvana näytettävä Vilja Autiokyrön lyhytelokuva 1,5 metriä tilaa tuo hamstrausja siivouskuvauksen kautta toisen näkökulman ystävyyteen ja materiaan. Molemmissa elokuvissa kuvataan sukupolvet ylittävää ja sukulaissuhteista riippumatonta ihmisten välistä yhteyttä. Kokonaisuus ei aseta tavaroiden ja ihmissuhteiden merkityksellisyyttä kliseisesti vastakkain, vaan kuvaa kuinka molemmilla on tärkeä paikkansa ihmisen elämässä. MIIA VISTILÄ KOONNUT TUOMAS RANTANEN YLE Areena & HBO Nordic (kaksi ensimmäistä kautta): Loistava ystäväni (Italia/ USA 2018) Elena Ferranten kansainväliseen menestysromaaniin perustuva ja Saverio Costanzon ohjaama televisiosarja sijoittuu toisen maailmansodan jälkeiseen Napoliin. Se kuvaa kahden aikuistuvan tytön keskinäisen ystävyyden kautta köyhyyden, luokkajaon, ideologisten vastakkainasettelujen ja sukupolvimurrosten synnyttämiä ja tähän päivään asti kantavia italialaisen yhteiskunnan jännitteitä. 3.3. alkaen YLE Teema & Fem: Women Make Film – uusi matka elokuvaan Eeppisen paneutuneesta Elokuvan tarina dokumenttisarjastaan (2011) ja persoonallisesta kertojanotteestaan tunnetun Mark Cousinsin uusi 14-osainen sarja nostaa ramppivaloihin elokuvan historian naisoletetut tekijät. Tällä tutkimusmatkalla oppaina toimivat Tilda Swinton, Jane Fonda, Sharmila Tagore, Adjoa Andoh, Thandie Newton, Kerry Fox ja Debra Winger. 8.3. Yle Teema & Fem: Mitä meistä puhutaan (Norja 2018) Ohjaaja Iram Haqin omiin kokemuksiin perustuvassa riipaisevassa elokuvassa Norjassa asuva pakistanilaistyttö tasapainoilee skandinaavisen tasa-arvokäsityksen ja oman perheensä konservatiivisemman naiskuvan ristipaineessa. Samalla se onnistuu purkamaan vaikean aiheensa tavallista monitasoisemmin. Netflix: When They See Us (USA 2019) Ava DuVernayn ohjaama neliosainen dokumentti kertoo viidestä mustasta nuoresta, jotka vuonna 1989 tuomittiin syyttöminä ankariin vankeustuomioihin New Yorkin keskuspuistossa tehdystä raa’asta raiskauksesta. Tapauskulun selvittämisen rinnalla sarja laajenee analyysiksi amerikkalaisen oikeudenkäytön ja poliisityön kyseenalaisesta laadusta, syvällä rakenteissa elävästä rasismista ja vankilalaitoksen rappiosta. Sekä siitäkin, miten muuan röyhkeä liikemies Donald Trump osoitti rahan ja median demonista yhteispeliä osallistumalla kuolemantuomiota vaativalla kampanjoinnillaan väärän tuomion toteutumiseen. 21.3. Yle Teema & Fem: Cléo viidestä seitsemään (Ranska 1962) Agnès Vardan (1928–2019) Ranskan uuden aallon merkkiteos kertoo reaaliaikaisesti nuoren tanssijattaren elämän kahdesta merkityksellistä tunnista. Niiden aikana hän odottaa kuulevansa syöpätutkimuksensa tulokset lääkäriltään, kohtaa Algerian siirtomaasotaan matkalla olevan sotilaan ja tulee ilmentäneeksi näiden asioiden kautta oman aikansa eksistentiaalisen ahdistuksen ja olennaiset arvokriisit. Voiman TV-tärpit Roman Pola?ski: UPSEERI JA VAKOOJA Ensi-ilta 27.3. 86-vuotias Roman Pola?ski sijoittaa Venetsian elokuvajuhlilla palkitun elokuvansa 1800ja 1900-lukujen vaihteen Pariisiin vakoiluskandaalin keskelle. Ranskan tasavaltaa traumatisoineessa tapahtumasarjassa armeijan yleisesikunnassa palvellutta juutalaistaustaista kapteenia Alfred Dreufusia syytettiin tekaistuin todistein sotasalaisuuksien luovuttamisesta saksalaisille. Dreyfusin kärsiessä väärää tuomiotaan Pirunsaarella hänen oikeusjuttuunsa liittyvät epäselvyydet vuodettiin lehdistölle. Kirjailija Émile Zolan vuonna 1898 L’Aurore-lehdessä julkaisema avoin syytekirjelmä sai armeijan ja hallituksen peittelemään petosta kunnianloukkaussyytteellä ja uusilla valheilla. Robert Harrisin kirjaan nojaava tarina kulkee Pola?skin käsissä erityisesti taiten dramatisoituihin henkilöhahmoihin nojautuen. Asetelman etualalle nousee jupakan aikana tiedustelutoimiston johtoon nimetty MarieGeorges Picquartin ( Jean Dujardin). Tämä ei itsekään näytä olevan vapaa ajan antisemitistisistä asenteista, mutta sitä tukevammin hänen motiivinsa syyttömän Dreyfusin ( Louis Garrel) vapauttamiseen ja todellisen syyllisen paljastamiseen tulee perustelluksi upseerin aidolla kunniantunnolla. Elokuvan hienointa antia ovat kohtausten sisällä lihallistuvat henkilöjännitteet ja Pola?skin hallitsemat dynaamiset leikkaukset rytmistä ja tunnelmasta toiseen. Sekä Picquartin persoonaan että aikansa sukupuolirooliasetelmiin tärkeä avain on hänen fiktiivinen sala suhteensa ( Emmanuelle Seigner). Ajankohtaisen tunnistettavaa on arvovaltansa takia valheeseen takertuvien salaliittolaisten julkinen uhriutuminen. TUOMAS RANTANEN Upseeri ja vakooja 27.3. Näkemiin Neuvosto liitto 27.3. Ladj Lyn: LES MISÉRABLES Ensi-ilta 6.3. Montfermeilin kaupunginosa on Pariisin syrjä seutua, Eiffel-tornin varjossa bulevardien liepeillä pasteeraavalle eliitille kaukainen betoninen lähiö. Juuri Montfermeiliin Victor Hugo sijoitti vuonna 1862 julkaistun teoksensa Kurjat. Hugo on kautta aikain kuuluisimpia ihmisoikeusaktivisteja ja poliittisia agitaattoreita. Hugon vahvin teesi oli, että ihmisten köyhtymiseen vaikuttavat olosuhteet, joita voidaan muokata kollektiivisesti. Köyhät eivät ole pudonneet pohjalle omasta syystään, saati Jumalan rangaistuksena, vaan lainvalvonnan ja tuomioiden epäoikeudenmukaisuus sekä joidenkin ahneus syöksee toisia tuhoon. Ladj Lyn teos tuo Kurjat futiksen ja uskonnollisten rajanvetojen avoimen rasistiseen nyky-Ranskaan. Toisin kuin Hugon romaani, Lyn leffa kuvaa poikien ja miesten maailmaa. Tytöt ja naiset ovat tirkistelyn kohteina tai äiteinä kotona. Ihmislajin riskialttein ryhmä ovat nuoret miehet, joiden testosteroniryöpyt ja paineet herättää muissa kunnioitusta vaikka väkivaltaa käyttäen ovat kaikkein kovimmat. IIDA SIMES Les Misérables 6.3.
hardbass minifest DJ SNAT (RUS) TALMAN (FIN) BARABASS (RUS) MYSTEERISIGNAALI (FIN) DJ SNAT (RUS) TALMAN (FIN) BARABASS (RUS) MYSTEERISIGNAALI (FIN) 11. 4. 20 20 KO TK A FI NL AN D CR OC OD IL E BA R TI CK ET 12 € PR OF IT S AR E DO NA TE D TO KO TK A SK AT E RY Avasimme klubin Orionin ystäville, Tule Mukaan! Rikkaamman elokuvakulttuurin puolesta Lisätietoja teatterin kotisivuilta: www.cinemaorion.fi Elokuvateatteri Orion Eerikinkatu 15, Helsinki Herkulliset ja edulliset lounas-, lista& take away-annokset. Käytämme tuoreita vihanneksia. Tarjolla runsaasti vegaaniannoksia. AVOINNA: ma 11–14 ti–pe 11–21 ja la–su 12–21 Kinaporinkatu 2, Helsinki, (09) 701 2961 Sörnäisten metroaseman vieressä TSEKKAA KOKO KEVÄÄN OHJELMA KULTTUURITEHDAS VERNISSA
Ohjelmisto julkistetaan 10.3. seasonfilmfestival.fi EMA (OHJ. PABLO LARRAÍN)