2/2023 MAALISKUU | VOIMA.FI TEEMA: TULEVAISUUS EMMI ITÄRANTA ja mahdolliset maailmat 2/2023 MAALISKUU | VOIMA.FI TEEMA: TULEVAISUUS EMMI ITÄRANTA ja mahdolliset maailmat
Me Vihreät olemme ainoa puolue, joka laittaa luonnonsuojelun ja ilmastonmuutoksen torjunnan kaiken muun edelle politiikassaan. Me haluamme pelastaa Suomen metsät ja lopettaa turkistarhauksen. Emme halua, että valtio laittaa enää euroakaan fossiilisiin polttoaineisiin, vaan haluamme panostaa puhtaaseen ja päästöttömään energiaan. Haluamme ottaa käyttöön perustulon, joka vähentää ihmisten pompottelua luukulta toiselle ja antaa heille valtaa oman elämäänsä. Tiedettä ja taidetta on vaalittava, jotta selätämme kriisit ja opimme uutta. Me teemme töitä sellaisen Suomen eteen, jossa koulutukseen panostetaan, opintoraha on 100 euroa suurempi ja kulttuurin rahoitus korotetaan prosenttiin valtion budjetista. Kun paineet ja huolet kasvavat liian suuriksi kantaa yksin, on saatava helposti apua mielenterveyspalveluista. Jokaisen on saatava harrastaa, käydä koulua ja olla oma itsensä ilman, että joutuu pelkäämään syrjityksi tulemista tai ikäviä kommentteja omasta taustasta. SUOJELE ELÄMÄÄ. ÄÄNESTÄ. Suomessa on 2667 uhanalaista lajia ja ilmastokriisi kiihtyy. Ennakkoäänestys kotimaassa 22.–28.3.2023 ja ulkomailla 22.–25.3.2023. Vaalipäivän äänestys 2.4.2023 kello 9.00–20.00.
MA ALI SKU UN MER KKI TUO TTE ET ILMOITUS YARI: TAIKURIN APULAINEN (MUISTELEE) SE-yhtyeen laulaja ja lauluntekijä Yari eli Jari Knuutinen oli 80-luvulla matkalla suomalaisen rockin legendojen joukkoon, mutta hän päätti vetäytyä kulisseihin. Yarin johtama SE oli suomalaisen punkin omaleimaisimpia ja rakastetuimpia yhtyeitä, minkä jälkeen hän levytti vuosien ajan sooloartistina. 90-luvulla elokuvamusiikin säveltämisestä tuli hänen päätyönsä. Omaelämäkerta enteilee Yarin uutta tulemista, sillä työn alla on myös ensimmäinen levy vuosi kymmeniin. www.like.fi Petteri Saarion dokumenttielokuva tarjoaa karismaattisen, Talent Suomi -ohjelmasta koko kansalle tunnetuksi tulleen 18-vuotiaan saamelaisräppärin Mihkku Laitin kasvutarinan kohti muusikon uraa ja orastavaa tähteyttä. Elokuva luo misen palosta ja halusta tehdä saamelaisuudesta oman näköistä. Elokuvateattereissa 24.3. www.nytleffaan.fi oli 80-luvulla matkalla suomalaisen rockin legendojen joukkoon, mutta hän päätti vetäymutta hän päätti vetäytyä kulisseihin. Yarin johtyä kulisseihin. Yarin johtama SE oli suomalaisen tama SE oli suomalaisen punkin omaleimaisimpunkin omaleimaisimpia ja rakastetuimpia pia ja rakastetuimpia yhtyeitä, minkä jälkeen yhtyeitä, minkä jälkeen EMMI ITÄRANTA: TEEMESTARIN KIRJA – POKKARI Maailmasta on loppumassa vesi. Suunnattoman katastrofin läpikäynyt ihmiskunta sinnittelee veden vähyyden ja sen säännöstelyä hallitsevan diktatuurin vallan alla. Vain kaatopaikoille hautautunut teknologia ja teemestarien sukupolvien ajan pitämät päiväkirjat muistuttavat entisistä ajoista. Emmi Itärannan esikoisromaani on saatavilla nyt myös Veden vartija -leffa pokkarina! Teoksen verkkokaupassa tarjoushintaan nyt 7,90€ verkkokauppa.teos.fi kaatopaikoille hautautunut teknologia ja teemestarien sukupolvien ajan pitämät päiväkirjat muistuttavat entisistä Emmi Itärannan esikoisromaani on saataVeden vartija LAURA GUSTAFSSON: MIKÄÄN EI TODELLA KATOA Tekijänsä kuudes romaani on pyörremyrskymäinen tarina eläinteollisuudesta ja idealismista. Siinä keski-ikäistyvä ammattiaktivisti huomaa kadottaneensa uskon elämään. Vuosikaudet hän on hiippaillut öisissä navetoissa, tuijottanut karmaisevaa videomateriaalia ja tehnyt kärsivällistä valistustyötä. Silti vieläkin joku kysyy, eikö hän ole ajatellut porkkanoiden tunteita. www.like.fi hän on hiippaillut öisissä navetoissa, tuijottanut karmaisevaa videomateriaalia ja tehnyt kärsivällistä valistustyötä. Silti vieläkin joku kysyy, eikö hän ole ajatellut porkkanoile tunnetuksi tulleen 18-vuotiaan saamelaisräppärin Laitin nan kohti muusikon uraa ja orastavaa tähteyttä. Elokuva luo misen palosta ja halusta tehdä HELSINKI DANCE COMPANY 50 VUOTTA: SPECIAL NIGHT Helsinki Dance Company tarjoilee suurella näyttämöllä juhlavuotensa kunniaksi eurooppalaisen nykytanssin kärkikoreografi Anton Lachkýn ja yhdentoista tanssijan voimin todellista tanssin juhlaa. Special Night on surrealistinen gaalailta, joka käsittelee mielen kahleettomuutta ja vapautta, jonka kaikki voivat kokea, kun päästävät irti. Se kertoo mielikuvituksen ja unien voimasta. Esitykset 14.3., 15.3. ja 18.3. www.hkt.fi REVONTULTEN RÄPPÄRI RISTO ISOMÄKI: MAAILMANPARANTAJAN MUISTELMAT Kirjailija Risto Isomäki on toiminut lähes läpi elämänsä aktivismin ytimessä. Maailmanparantajan muistelmissa hän kertoo jännityskirjailijan otteella kahden värikkään vuosikymmenen parhaat, jo osittain unohdetut tarinat. Isomäki vie lukijan aitiopaikalle kansalaisyhteiskunnan kultakauteen, jonka aikana suomalaisten käynnistämät operaatiot muuttivat maailmaa. Millaista oli toimia väsymättä kaaok sen masinoimassa maailmassa, ja miten se vaikutti Isomäen näkemyksiin oikeudenmukaisuudesta ja mahdollisuuksista parantaa maailmaa? www.intokustannus.fi Esitys viidelle keholle ja kolmelle LED-tekstinäytölle, jotka muuttuvat esityksessä kielipolitiikan käsittelemisen työkaluiksi. Matkailumainonnan ja viisumihakemuskysymysten ristitulessa navigoivat maahanmuuttajataustaiset tanssijat ovat vuorovaikutuksessa LED-näytöillä rullaavan tekstin kanssa. Kuka saa jäädä ja kenen täytyy lähteä? Kenet nähdään ja kuka pysyy piilossa? Mikä on sallittua ja mikä kiellettyä? Esityksen kieli on englanti. Kiasma-teatterissa 14.-22.4. www.kiasma.fi/teatteri LAURA CEMIN & BIANCA HISSE: HOW THE LAND LIES Ovatko suomalaiseen arkeen olennaisesti kuuluvat lumi ja jää sulamassa pysyvästi altamme oman toimintamme vuoksi? Urheilun ja liikunnan kulttuurikeskus TAHDON ajankohtainen näyttely käsittelee urheilun ja liikunnan roolia kestävässä kehityksessä. Moniteemaisessa näyttelyssä voi esimerkiksi pelata jalkapalloa sekä pohtia kaupunkipyörän selässä, mikä on ekologisesti kestävin tapa kulkea liikkumaan. Esillä TAHDOSSA 27.8.2023 saakka Olympiastadion www.tahto.com MENNEEN TALVEN LUMET So ? e Isa kss on National Competition Selection 2023
2 / 2023 • 7 13.3.–16.4.2023 DYSTOPIAELOKUVIEN JUONI on yleensä melko samanlainen. Tunnettu maailmanjärjestys on syystä tai toisesta suht’ äkillisesti romahtanut, ja jäljellä olevat muutamat ihmispolot yrittävät parhaansa mukaan selviytyä uudessa ajassa uusilla säännöillä. Pahinta leffoissa on, että ne perustuvat usein johonkin meidän lähtökohdistamme kuviteltavissa olevaan skenaarioon, kuten globaaliin kulkutautiin. Ehkä jota kuta auttaa maailmanlopun tunteiden käsitteleminen leffoja katsomalla, minä jätän mieluummin väliin. Todellisuudessa on riittävästi dystopiaa. Tuntemamme maailmanjärjestys on vähintäänkin rajusti muuttumassa, ellei jopa romahtamassa. Tietyillä osaalueilla romahdus on juuri oikea sana. Ihmisen aiheuttama kuudes suku puutto on maailmanhistorian nopein ja vakavin sukupuuttoaalto. Näyttää myös siltä, että osa maapallon pinta-alasta tulee muuttumaan elinkelvottomaksi. Osin nämä kehityskulut ovat vääjämättömiä, osin ne ovat vielä pysäytettävissä. Ihmiskunnan ja muiden elollisten tehtäväksi jää sopeutua. Eri asia on, onnistummeko siinä. Maailman poliittisilla foorumeilla joudutaan valitettavasti vielä tuhlaamaan aikaa koko kiistatta olemassaolevan ilmiön olemassaolosta kiistelyyn. HISTORIOITSIJOIDEN automaattinen työsuhdeetu on jälkiviisaus. He voivat katsella taaksepäin ja hahmotella maailmanhistorian kehityskuluissa selkeitä ajanjaksoja, alkuja ja loppuja, siirtymiä ja jatkumoita. Raameja tarvitaan, jotta historiasta voidaan Elämmekö dystopiassa VOIMA Vellamonkatu 30 B , 3. krs, 00550 Helsinki, puhelin 044 238 5109, sähköposti voima@voima.fi , toimituksen sähköposti toimitus@voima.fi , voima.fi | PÄÄTOIMITTAJA Emilia Miettinen | ULKOASU Antti Kukkonen, mainosgraafi kko Pinja Nikki |TOIMITUS Kukka-Maria Ahokas, Aleksandra Aksenova, Julius Halme, Tiiu Hyyryläinen, Antti Kurko, Nauska, Pinja Nikki, Mika Pekkola, Tuomas Rantanen, Iida Simes, Jari Tamminen, Miia Vistilä & Venla Välikangas |TOIMITUSJOHTAJA Teemu Matinpuro | YHTEYSPÄÄLLIKKÖAntti Kurko 040 834 0286 | KUSTANNUSPÄÄLLIKKÖ Tuomas Rantanen 040 507?7165 | MARKKINOINTIKOORDINAATTORI Pinja Nikki | AVUSTAJINA TÄSSÄ NUMEROSSA Riikka Hiltunen, Jasmin Immonen, Antti Jauhiainen, Juuli Miettilä, Panu Pihkala, Otto Rantanen, Henri Salonen, Karstein Volle | JULKAISIJA Voima Kustannus Oy | YHTIÖN OSAKKAAT Rosebud Books Oy, Luonto-Liitto, Maan ystävät, Suomen Rauhanpuolustajat, Tuomas Hiilamo, Vilppu Rantanen & Tuomas Rantanen | JAKELU Jari Tamminen 050 331 4357 | TILAUKSET kauppa.voima.fi , tilaukset@voima.fi , Antti Kurko 040 834 0286 | VOIMAN VUOSITILAUS 9 numeroa 39 euroa | PAINO Sanoma Manu, Tampere | PAINOS 60?000 | ISSN 1457-1005 (painettu) 2737-3029 (verkkojulkaisu) | REKISTERISELOSTE voima.fi / rekisteriseloste Ka ns i: N au sk a Nauska Pääkirjoitus MA ALI SKU UN MER KKI TUO TTE ET ILMOITUS YARI: TAIKURIN APULAINEN (MUISTELEE) SE-yhtyeen laulaja ja lauluntekijä Yari eli Jari Knuutinen oli 80-luvulla matkalla suomalaisen rockin legendojen joukkoon, mutta hän päätti vetäytyä kulisseihin. Yarin johtama SE oli suomalaisen punkin omaleimaisimpia ja rakastetuimpia yhtyeitä, minkä jälkeen hän levytti vuosien ajan sooloartistina. 90-luvulla elokuvamusiikin säveltämisestä tuli hänen päätyönsä. Omaelämäkerta enteilee Yarin uutta tulemista, sillä työn alla on myös ensimmäinen levy vuosi kymmeniin. www.like.fi Petteri Saarion dokumenttielokuva tarjoaa karismaattisen, Talent Suomi -ohjelmasta koko kansalle tunnetuksi tulleen 18-vuotiaan saamelaisräppärin Mihkku Laitin kasvutarinan kohti muusikon uraa ja orastavaa tähteyttä. Elokuva luo misen palosta ja halusta tehdä saamelaisuudesta oman näköistä. Elokuvateattereissa 24.3. www.nytleffaan.fi oli 80-luvulla matkalla suomalaisen rockin legendojen joukkoon, mutta hän päätti vetäymutta hän päätti vetäytyä kulisseihin. Yarin johtyä kulisseihin. Yarin johtama SE oli suomalaisen tama SE oli suomalaisen punkin omaleimaisimpunkin omaleimaisimpia ja rakastetuimpia pia ja rakastetuimpia yhtyeitä, minkä jälkeen yhtyeitä, minkä jälkeen EMMI ITÄRANTA: TEEMESTARIN KIRJA – POKKARI Maailmasta on loppumassa vesi. Suunnattoman katastrofin läpikäynyt ihmiskunta sinnittelee veden vähyyden ja sen säännöstelyä hallitsevan diktatuurin vallan alla. Vain kaatopaikoille hautautunut teknologia ja teemestarien sukupolvien ajan pitämät päiväkirjat muistuttavat entisistä ajoista. Emmi Itärannan esikoisromaani on saatavilla nyt myös Veden vartija -leffa pokkarina! Teoksen verkkokaupassa tarjoushintaan nyt 7,90€ verkkokauppa.teos.fi kaatopaikoille hautautunut teknologia ja teemestarien sukupolvien ajan pitämät päiväkirjat muistuttavat entisistä Emmi Itärannan esikoisromaani on saataVeden vartija LAURA GUSTAFSSON: MIKÄÄN EI TODELLA KATOA Tekijänsä kuudes romaani on pyörremyrskymäinen tarina eläinteollisuudesta ja idealismista. Siinä keski-ikäistyvä ammattiaktivisti huomaa kadottaneensa uskon elämään. Vuosikaudet hän on hiippaillut öisissä navetoissa, tuijottanut karmaisevaa videomateriaalia ja tehnyt kärsivällistä valistustyötä. Silti vieläkin joku kysyy, eikö hän ole ajatellut porkkanoiden tunteita. www.like.fi hän on hiippaillut öisissä navetoissa, tuijottanut karmaisevaa videomateriaalia ja tehnyt kärsivällistä valistustyötä. Silti vieläkin joku kysyy, eikö hän ole ajatellut porkkanoile tunnetuksi tulleen 18-vuotiaan saamelaisräppärin Laitin nan kohti muusikon uraa ja orastavaa tähteyttä. Elokuva luo misen palosta ja halusta tehdä HELSINKI DANCE COMPANY 50 VUOTTA: SPECIAL NIGHT Helsinki Dance Company tarjoilee suurella näyttämöllä juhlavuotensa kunniaksi eurooppalaisen nykytanssin kärkikoreografi Anton Lachkýn ja yhdentoista tanssijan voimin todellista tanssin juhlaa. Special Night on surrealistinen gaalailta, joka käsittelee mielen kahleettomuutta ja vapautta, jonka kaikki voivat kokea, kun päästävät irti. Se kertoo mielikuvituksen ja unien voimasta. Esitykset 14.3., 15.3. ja 18.3. www.hkt.fi REVONTULTEN RÄPPÄRI RISTO ISOMÄKI: MAAILMANPARANTAJAN MUISTELMAT Kirjailija Risto Isomäki on toiminut lähes läpi elämänsä aktivismin ytimessä. Maailmanparantajan muistelmissa hän kertoo jännityskirjailijan otteella kahden värikkään vuosikymmenen parhaat, jo osittain unohdetut tarinat. Isomäki vie lukijan aitiopaikalle kansalaisyhteiskunnan kultakauteen, jonka aikana suomalaisten käynnistämät operaatiot muuttivat maailmaa. Millaista oli toimia väsymättä kaaok sen masinoimassa maailmassa, ja miten se vaikutti Isomäen näkemyksiin oikeudenmukaisuudesta ja mahdollisuuksista parantaa maailmaa? www.intokustannus.fi Esitys viidelle keholle ja kolmelle LED-tekstinäytölle, jotka muuttuvat esityksessä kielipolitiikan käsittelemisen työkaluiksi. Matkailumainonnan ja viisumihakemuskysymysten ristitulessa navigoivat maahanmuuttajataustaiset tanssijat ovat vuorovaikutuksessa LED-näytöillä rullaavan tekstin kanssa. Kuka saa jäädä ja kenen täytyy lähteä? Kenet nähdään ja kuka pysyy piilossa? Mikä on sallittua ja mikä kiellettyä? Esityksen kieli on englanti. Kiasma-teatterissa 14.-22.4. www.kiasma.fi/teatteri LAURA CEMIN & BIANCA HISSE: HOW THE LAND LIES Ovatko suomalaiseen arkeen olennaisesti kuuluvat lumi ja jää sulamassa pysyvästi altamme oman toimintamme vuoksi? Urheilun ja liikunnan kulttuurikeskus TAHDON ajankohtainen näyttely käsittelee urheilun ja liikunnan roolia kestävässä kehityksessä. Moniteemaisessa näyttelyssä voi esimerkiksi pelata jalkapalloa sekä pohtia kaupunkipyörän selässä, mikä on ekologisesti kestävin tapa kulkea liikkumaan. Esillä TAHDOSSA 27.8.2023 saakka Olympiastadion www.tahto.com MENNEEN TALVEN LUMET So ? e Isa kss on National Competition Selection 2023 TÄSSÄ LEHDESSÄ MUUN MUASSA 8 Suvi-Anne Siimes 44 Pontus Purokuru 10 Francisco Vera PUOLUEIDEN NUORISOJÄRJESTÖJEN SUOMI-UTOPIAT 25 36 ihmispolot yrittävät parhaansa mukaan selviytyä uudessa ajassa uusilla säännöillä. Pahinta leffoissa on, että ne perustuvat usein johonkin meidän lähtökohdistamme kuviteltavissa olevaan skenaarioon, kuten globaaliin kulkutautiin. Ehkä jota kuta auttaa maailmanlopun tunteiden käsitteleminen leffoja katsomalla, minä jätän mieluummin väliin. Todellisuudessa on riittävästi dystopiaa. Tuntemamme maailmanjärjestys on vähintäänkin rajusti muuttumassa, ellei jopa romahtamassa. Tietyillä osaalueilla romahdus on juuri oikea sana. Ihmisen aiheuttama suku puutto on maailmanhistorian jämättömiä, osin ne ovat vielä pysäytettävissä. Ihmiskunnan ja muiden elollisten tehtäväksi jää sopeutua. Eri asia on, onnistummeko siinä. Maailman poliittisilla foorumeilla joudutaan valitettavasti vielä tuhlaamaan aikaa koko kiistatta olemassaolevan ilmiön olemassaolosta kiistelyyn. HISTORIOITSIJOIDEN automaattinen työsuhdeetu on jälkiviisaus. He voivat katsella taaksepäin ja hahmotella maailmanhistorian kehityskuluissa selkeitä ajanjaksoja, alkuja ja loppuja, siirtymiä ja jatkumoita. Raameja tarvitaan, jotta historiasta voidaan Nauska Naisten koulu 2 Tämän lehden välissä on Voiman talousliite. Se on kannanotto paremman talouden, talousjournalismin ja talouden tietopohjan laajentamisen puolesta. Liitteen on koonnut Pauli Huotari ja kuvitus on taiteilija Juha Sääsken siveltimestä. ylipäätään keskustella. Todellisuudessa aikakaudet limittyvät toisiinsa sekavan sujuvasti ja pitkällisesti, vuosisatojen laahus perässään. Näin tuntemamme maailman lopun kynnyksellä kysymys kuuluukin: mistä voimme tietää, koska todellisuutemme on muuttunut dystopiaksi. Onko mahdollista, että tulevaisuuden historioitsijoiden jaettu käsitys meidän päivistämme on se, että jälki teollista aikakautta seuranneen dystopian aika kausi alkoi esimerkiksi koronaviruspandemiasta? Sillä toisin kuin dystopialeffoissa, tuntemamme maailma tuskin päättyy mihinkään suureen yksittäiseen katastrofi spektaakkeliin, vaan kuten T. S. Eliot kirjoitti, ”paukun sijasta ininään” (suom. Juha Silvo). MEIDÄN TULEVAISUUTEMME kannalta on oleellista, että vaadimme enemmän päättäjiltä, yhteiskunnan ja talouden rakenteilta ja heiltä, jotka valtaa näissä rakenteissa käyttävät. Tämän tulevaisuus-teemaisen Voiman päähaastattelussa kirjailija Emmi Itäranta kertoo, että lukeminen on valtaa. Ikä ei ole este aktivismille. Sen todistaa 13-vuotias kolumbialainen ympäristöaktivisti Francisco Vera. Suuryritykset haluavat yksilöiden kantavan syyllisyyttä ilmastonmuutoksesta, kertoo meille tutkija Panu Pihkala. Meidän täytyy siis uskoa parempaan ja pystyä parempaan. Luovuttaa ei saa, eikä se ihmisluonnolle tai evoluutiolle sovikaan. Suurta lyyrikkoa, Juice Leskistä, lainatakseni: ”Kuule, istuta vielä se omenapuu / vaikka tuli jo tukkaasi nuolee / vaikka huomenna saaste jo laskeutuu / vaikka huomenna aurinko kuolee.” Tosin pieni ehdotus vielä. Käydään kaikki ensin vaaliuurnilla. Sitten vasta niitä omenapuita. EMILIA MIETTINEN
8 • 2 / 2023 ONERVA 10 v ”Sellaisen missä ei ole sotia, on rauhaa ja enemmän kasvissyöjiä.” TOIVO 7 v ”Tulevaisuudessa voisi olla enemmän kehittyneitä tavaroita, kuten lentäviä autoja. Vähemmän köyhiä ihmisiä ja rikkaat oppivat jakamaan muille. En haluaisi myös enää tulevaisuudessa pallosta päähän niin kuin eilen kävi.” MAIDA 7 v, AALIAH 4 v, MAZNA 8 v ja AMIR 8 v ”Toivomme että tulevaisuudessa ihmiset olisivat kiltimpiä eikä ympäristössä olisi niin paljon roskia. Enemmän tekemistä. Toivomme ettei tulevaisuudessa olisi niin liukasta pihalla.” SALLA 16 v ja MIMMI 16 v ”Turvallisen. Ylipäätään että on tulevaisuus.” Millaisen tulevaisuuden haluaisit? Mielipide TEKSTI JA KUVAT TIIU HYYRYLÄINEN Valtion ystävä Politiikkaa ei pidä tehdä kannatus vaan tulevaisuus mielessä, sanoo Suvi-Anne Siimes. T YÖELÄKEVAKUUTTAJAT Telan toimitusjohtaja SuviAnne Siimes on ehtinyt urallaan pohtia vastuun ja vapauden ympärille kiertyviä kysymyksiä paljon. Ne ovat entistä tärkeämpiä ilmastokriisin aikakaudella, mutta myös työelämän tulevaisuudessa. ”Aikaisemmin ajateltiin selkeästi, että on työnantaja ja työpaikka. Tullaan uudenlaisten kysymysten ääreen, kun tämä alkaa hämärtyä.” Työntekijälle on sälytetty yhä suurempi osa vastuusta omasta työstään, mutta miten on vapauksien laita? Epävarmuuden lisääntyminen työmarkkinoilla tiivistyy vuokratyöhön liittyviin kysymyksiin. ”Vuokratyön lisääntyminen voi olla monella tapaa hyvä asia, jos ihmiset haluavat sen valita”, Siimes punnitsee aluksi. ”Mutta miten sitten työhyvinvointiin tai työkyvyttömyyteen liittyvät asiat? Kun ihmisen työpaikka ja työnantaja erkaantuvat, vaarantuvat monet sellaiset asiat, joiden eteen on tehty pitkään työtä. Kuka on vastuussa mistä ja kenestä jää ikäänkuin kellumaan ilmaan.” Siimes puhuu paljon vastuun tärkey destä työelämässä – mutta myös politiikassa. ”Olen miettinyt paljon työnantajuutta ja työnantajien vastuuta ja velvoitteita, joihin myös eläke vakuuttaminen päivätöittenikin puolesta kuuluu. Yhteiskunnallisesta keskustelusta on hämmästyttävästi hapertunut pois se ajatus, että voisimme velvoittaa työnantajia lisää. Tämä on poliittisten järjestelmien murrokseen liittyvä ilmiö. Osa työnantajista, ei suinkaan kaikki, voivat ikään kuin kilpailuttaa kansallisvaltioita. Meillä on nyt liikaa vallalla sellainen ajatus, että markkinat ovat vastaus kaikkeen.” Hän näkee markkinoiden aiheuttaneen salakavalastikin ongelmia samalla, kun ne ovat mahdollistaneet tärkeitä edistysaskeleita ja vapauksia. ”Haluan alleviivata että olen erittäin markkinamyönteinen”, hän aloittaa. ”Voitontavoittelu ja oman edun ajaminen ovat monella tapaa myönteisiä ajureita taloudessa. Mutta tähän tarvitaan järkevät kehikot. Ja markkinoihin luotettaessa jopa ajatus kansalaisuudesta on kadonnut siitä keskustelusta.” Siimes toteaa ykskantaan olevansa valtion ystävä. ”En sano että valtion tulee olla juuri tällainen, mutta siinä käsitteessä on jotain tärkeää: sen kautta voimme pakottaa.” Tämä perusasia tosiaan unohtuu usein: kaikki järjestäytyneet yhteiskunnat vaativat myös pakottamista. Siimes jatkaa: ”Ja voimme myös suojella, äärimmäisenä mutta tärkeänä esimerkkinä vaikkapa sodassa. Ja valtion kautta toteutuu laki. Sallitun ja kielletyn raja käsitellään tuomioistumissa.” ”Arvostan yksilöllisyyttä, valinnanvapauksia ja mahdollisuuksia, joita jokainen voi soveltaa tavallaan. Mutta samaan aikaan maailma on mennyt liikaa siihen suuntaan, että markkinavalinnat ja kuluttajuus ovat liiaksi ensisijaisia.” Ehkä yksilöllisyys, valinnanvapaudet ja mahdollisuudet nimenomaan vaativat rajoja, sillä toisen rajaton vapaus tarkoittaisi nopeasti toisten alistamista. Siimes rohkaisee pohtimaan asioiden yhteyksiä varovaisemmin: ”Minua kiehtoo varovaisuusperiaatteen käyttäminen yhteiskunnallisen muutoksen rakentamisen välineenä. Maailmaan on helppo suhtautua vaativasti. Vaaditaan paljon. Se on huomiotalouden logiikkaa, sillä lisätään tietoisuutta ja ehkä voidaan painostaa päätöksiä. Mutta sen taustalla on lausumaton ajatus, että joku muu pitää tätä järjestelmää pystyssä ja itse voi keskittyä huutamaan sitä haluamaansa tai hätäänsä ilmaan.” Hän ei kuitenkaan halua kritisoida aktivisteja: ”Kehityshaaste ei minusta ole siinä, että ympäristöaktivistit melskaavat. Ongelma on siinä, että politiikan tekeminen, puoluetoiminta ja vaalit ovat kutistuneet pelkäksi kannatuksen hakemiseksi.” Huomiotalouden sijaan Siimes haluaa lopuksi muistuttaa visioista ja siitä, miten puolueiden pitäisi olla näiden visioiden pitkäjänteisiä kannattelijoita: ”Pidemmän aikavälin suuret ajatukset ovat kadonneet. Politiikassa juuri pitkä jänteisyyden pitäisi olla läsnä. Neljä vuotta on hirveän lyhyt aika, pitäisi puhua ainakin 12 vuoden aikajänteistä, tai neljännesvuosisadasta.” TEKSTI ANTTI JAUHIAINEN KUVA TIIU HYYRYLÄINEN ”Yhteiskunnallisesta keskustelusta on hapertunut pois se ajatus, että voisimme velvoittaa työnantajia lisää.”
2 / 2023 • 9 Karstein Volle Ylen koulukone kuohuttaa Ilmastovelvoitteet uhkaavat jäädä pois, jos yritysten tahto menee läpi. E UROOPAN UNIONI suunnittelee historiallista lakiesitystä. Se haluaa säännellä Eurooppaan rekisteröityjä tai siellä toimivia yrityksiä ja saattaa ne todelliseen vastuuseen toiminnastaan. Niiden pitäisi kun nioittaa ympäristöä ja työntekijöiden oikeuksia koko arvoketjussa eli myös EU:n rajojen ulkopuolella. Monet eurooppalaiset brändit ovat ulkoistaneet tuotan toaan kehittyviin maihin, joissa sääntely on usein heikkoa. Tuotteita valmistetaan ympäristöä turmelevissa tehtaissa ja jopa pakkotyöllä. Komissio antoi oman pohjaesityksensä alkuvuonna 2022, minkä jälkeen EU:n jäsenmaat tekivät siihen omat muutosehdotuksensa. Nyt käsittely on kriittisessä vaiheessa Euroopan parlamentissa. Eurooppalainen elinkeinoelämä on vastustanut sääntelyä ankarasti, ja laki on vesittymässä liike-elämän etujärjestöjen lobbauksen vuoksi. Yksi merkittävä ongelma on se, että laki koskisi vain harvoja yrityksiä. Komissio on itse arvioinut, että jopa 99 prosenttia eurooppalaisyrityksistä olisi jäämässä sääntelyn ulkopuolelle, sillä nykyisen esityksen mukaan laki koskisi vain suuryrityksiä eli EU:n alueelle rekisteröityneitä yrityksiä, joiden liikevaihto on yli 150 miljoonaa euroa ja joissa työskentelee yli 500 työntekijää. Korkean riskin sektoreilla, kuten tekstiilija kenkäteollisuudessa, maataloudessa ja kaivosalalla laki koskisi myös hiukan pienempiä yrityksiä. Myöskään tiukkoja ilmastotoimia ei vaadittaisi. ”Ilmastotoimet ovat suuri kiistakapula tällä hetkellä. Ilmastonmuutoksen torjuntaa koskevat velvoitteet on esitetty poistettavaksi direktiivistä kokonaan,” Finnwatchin tutkija Anu Kultalahti kertoo. YRITYSTEN VASTUULLISUUDEN valvonta perustuu tällä hetkellä pitkälti vapaaehtoisuuteen eli yritysten omavalvontaohjelmiin ja kansainvälisten sertifi kaattien noudattamiseen. Eurooppalaisten ihmisoikeusjärjestöjen mukaan ne eivät toimi kunnolla. Muun muassa Bangladeshissa vuonna 2013 romahtanut Rana Plazan vaatetehdas oli läpäissyt tarkastuksen hieman ennen romahtamistaan. Onnettomuudessa kuoli 1 134 työntekijää, eivätkä heidän omaisensa ole saaneet kunnollisia korvauksia. Tehdas toimitti vaatteita monille länsimaisille brändeille. ”Sertifi kaatit voivat olla yrityksille yksi työkalu vastuullisuustyössä, mutta yritykset eivät voi ulkoistaa omaa vastuutaan ihmisoikeuksista niille”, Kultalahti sanoo. TOINEN SUURI KIISTA liittyy vahingonkorvausvastuuseen. Ihmisoikeusjärjestöjen mielestä niiden tahojen, joille yritykset ovat aiheuttaneet vahinkoja, pitäisi saada mahdollisuus hakea oikeutta eurooppalaisissa tuomioistuimissa. Nykyisellään se on hyvin vaikeaa. Kultalahden mukaan oikeudellinen todistustaakka pitää jakaa reilusti. Nykyisessä järjestelmässä uhrien pitää todistaa, ettei yritys ole noudattanut esimerkiksi turvallisuusmääräyksiä. Tietoja vaikkapa yrityksen ihmisoikeuksien valvontakäytännöstä voi olla vaikea saada, sillä ne on dokumentoitu yritysten sisäisiin materiaaleihin. ”Huolimattomuuden todistaminen on uhreille usein hyvin vaikeaa.” Yritysvastuulakia käsitellään nyt EU-parlamentin valiokunnissa, joissa etenkin keskustaoikeistolainen EPPryhmä on asettunut vastahankaan. EUparlamentin täysistuntoon laki siirtyy arviolta toukokuussa, minkä jälkeen muotoillaan sen lopullinen versio. ”Sisältö ei ole kiveen hakattu ja se voi vielä muuttua.” Kultalahden mukaan mepeillä on nyt paras aika vaikuttaa siihen, miten kunnianhimoinen uudesta laista tulee. Ri jan s/ Fl ick r TEKSTI KUKKA-MARIA AHOKAS TEKSTI EMILIA MIETTINEN Liike-elämä vesittämässä EU:n yritysvastuulakia Rana Plazan vaatetehtaan rauniot Bangladeshin pääkaupungissa Dhakassa toukokuussa 2013. V IIME AIKOINA on käyty kiihkeää keskustelua koulujen opetuksen laadun heikkenemisestä, eritoten suomea toisena kielenä opiskelevien eli niin kutsuttujen S2-oppilaiden asemasta ja siitä, kuinka vanhemmat haluavat valita lapsilleen paremmaksi mieltämänsä koulun painotusluokkien avulla. Helsingin kaupunki suunnitteli purkavansa painotettujen luokkien järjestelmän sen eriarvoistavan vaikutuksen takia, mutta pani suunnitelmansa jäihin syntyneen kohun vuoksi. Kaiken lisäksi Yle julkaisi sivuillaan ”koulukoneen”, josta pystyi tutkimaan yksittäisten koulujen tietoja, esimerkiksi S2-oppilaiden määrän ja oppilaaksiottoalueen kotitalouksien tulotason. Useat Voiman haastattelemat tutkijat sanovat, että keskustelu stigmatisoi S2-oppilaita ja matalan sosioekonomisen statuksen alueita. Etenkin koulukone on herättänyt tyrmistystä. Koulutuspolitiikan professori Jaakko Kauko Tampereen yliopistosta kommentoi asiaa näin: ”Se on vastaan Suomessa pitkään vallalla ollutta ajatusta, että pyritään takaamaan se, että jokainen lähikoulu on hyvä, ja että niitä ei arvoteta. Rankingeista seuraa se, että voi tapahtua kouluvalintaa, joka sitten entisestään kiihdyttää koulujen eriarvoistumista.” ”Koulukoneen indikaattoreiden valinta on poliittista. Mitkä tahansa indikaattorit sinne valitaan, oletuksena yleisöllä on, että se asia on tärkeä. Ylen puolella ei ymmärretty tietojen julkistamisen poliittisuutta eli sitä, mitä näiden faktojen esiintuominen tuottaa laajemmassa kontekstissa.” Tutkijatohtori Heidi Huilla Helsingin yliopiston kasvatustieteiden laitokselta on todennut pääkaupunkiseudun peruskouluihin keskittyneissä väitöstutkimuksissaan, että myös matalan sosio ekonomisen statuksen asuin alueilla koulut voivat menestyä mainiosti, kun toimintaa tietoisesti kehitetään. ”Arki pitää saada toimivaksi. Siinä auttaa pysyvä henkilökunta ja hyvä johto, joka kohtaa oppilaat hyvinä, tavallisina ja arvostettuina.” Professori Kauko toivoo, että keskustelussa mentäisiin pintaa syvemmälle, arvoihin. ”Kuulisin mieluusti sellaista poliittista puhetta, joka ei näkisi koulutuspolitiikalla ainoastaan välinearvoa muiden tavoitteiden saavuttamiseksi vaan myös pohdintaa siitä, minkälaiseen tulevaisuuteen halutaan lapsia kasvattaa ja kouluttaa. Siis koulutuspolitiikkaa sivistyksellisten tavoitteiden vuoksi.”
10 • 2 / 2023 Francisco Vera julkaisi ensimmäisen kirjansa 12-vuotiaana. Se opettaa, miten sekä yksilö että yhteisö voivat toimia planeetan hyväksi. Elämänsuojelija Kolumbiasta Lasten ääntä on kuunneltava, kun ilmastohätätilaa ratkotaan, 13-vuotias Francisco Vera vaatii. kaupunkilaisia lapsia, vaan myös maaseudulla asuvia, globaalin etelän lapsia.” Vaikuttamisen paikkoja lapsilla ei kuitenkaan ole, vaan maailma pyörii aikuisten ehdolla. Etenkin vauraiden maiden aikuisten. Vera mainitsee esimerkkinä YK:n COP-kokoukset, jotka on jaettu hallinnollisesti ilmastoja luontokokouksiin. Näissä maailman valtiot sopivat, miten ilmastonmuutosta ja luontokatoa torjutaan. ”Instituutiot on luotu aikuisilta aikuisille. Miksi vain yli 18-vuotiaat voivat puhua maailman tasapainosta?” Lasten ja nuorten organisaa tiot pääsevät kyllä puhumaan niin sanottuihin paviljonkeihin, jotka ovat YK-kokousten oheistilaisuuksia. Nekin ovat arvovaltaisia foorumeja, mutta varsinainen äänestysvalta on jäsenvaltioilla. Lasten tai nuorten järjestöt eivät äänestä – niin kuin eivät myöskään alkuperäiskansojen järjestöt. Espanjankielisessä maailmassa Veran kritiikki on kuitenkin otettu innolla vastaan. Lapsissa on tulevaisuus, otsikot hehkuttavat. Aikuiset ihastelevat hänen sanavalmiuttaan Twitterissä ja povaavat hänestä seuraavaa Kolum bian presidenttiä. Rivien välistä voi kuitenkin lukea raadollisen viestin: ilmastokriisin ratkaisun voi jättää nuorille sukupolville, koska seuraukset kaatuvat joka tapauksessa heidän niskaansa. Eikö tämä ole epäreilu ajatus rakennelma? ”Elämä on epäreilua.” Vera kertoo, millaisia seurauksia ilmastokriisillä on lasten elämään. Pahimmat seuraukset näkyvät globaalissa etelässä. ”Globaalissa etelässä elävät lapset tulevat vuoteen 2050 tultaessa kokemaan neljä lämpöaaltoa vuodessa. Se vaarantaa lasten hyvinvoinnin.” TEKSTI JA KUVA KUKKA-MARIA AHOKAS F R ANCISCO Javier Vera Manzanares, 13, on kotoisin Kolumbian maaseudulta. Hän kasvoi joen ja vuorten ympäröimässä pikku kaupungissa. Perheenjäsenet olivat eläinrakkaita luonto ihmisiä. Vera sai ilmastoherätyksen alakouluikäisenä. Hän oli palannut koulusta ja mennyt olohuoneeseen katsomaan televisiota. Isoäiti katsoi uutisia Kolumbian Amazonialta ja itki. Kuvissa näytettiin sademetsän metsäpaloja, apinoiden palaneita käpäliä ja mustiksi kärventyneitä puita. Vera oli yhdeksänvuotias, kun hän päätti perustaa lasten ympäristöjärjestön. Sen nimeksi tuli Guardianes por la vida, ”elämänsuojelijat”. ”Kysyin perustamiseen lupaa äidiltä. Hän oli kai syventynyt töihinsä, koska vastasi hajamielisesti ’juu mikä ettei’”, Vera kertoo madridilaisessa kahvilassa. Hänen äitinsä hymähtää vieressä. Veran perhe on tukenut poikaansa ympäristöaktivismissa, ja äiti tai isä kulkee Veran mukana, minne hän meneekin. Sen lisäksi he ylläpitävät pojan sosiaalisen median tilejä. Vanhemmat eivät kuitenkaan puutu hänen lausuntoihinsa. Perhe asuu Barcelonassa, mutta nyt Vera on työmatkalla Madridissa. Aiemmin päivällä hän oli puhumassa Espanjan ympäristöministeriössä ja illalla menee vielä nauhoittamaan viikoittaista radio-ohjelmaansa. Hän toimii YK:n hyvän tahdon lähettiläänä Kolumbiassa ja istuu YK:n Lapsen oikeuksien komiteassa. Hän oli jo 11-vuotiaana alakoululaisena mukana korkean tason ilmastokeskusteluissa. ”Ei riitä, että nuorille annetaan ääni, myös lapsia pitää kuulla. Eikä vain ”Vaikea puhua ilmastonmuutoksesta, kun ihmisillä on nälkä.”
MAASSA RAKKAUDEN ENERGIAA S UUNNILLEEN 500 MILJOONA A vuotta maapallolla oli käynnissä kuumia prosesseja: mannerlaatat törmäilivät toisiinsa nostaen maa-ainesta ryppyyn pallon pinnalle. Näitä törmäysten aiheuttamia kasoja kutsutaan vuoristoiksi. Keski-Aasian Altai, ”kultaiset vuoret”, syntyivät tällaisessa rytäkässä. Altai synnyttää elämää kauas alueille, joilla ei vuoristosta tiedetä mitään: sieltä lirisee puroja, joista myöhemmin kasvaa mahtava joki nimeltään Ob. Kun Altai oli valmis ja muutamat sadat miljoonat vuodet menneet kuin siivillä, ilmestyi Voima 4/2000. Sen kannessa ja kuvaliitteenä oli Anastasia Lapsuin ja Markku Lehmuskallion reportaasi Seitsemän laulua tundralta. Tekijäpari oli juuri saanut valmiiksi samannimisen näytelmäelokuvan. Lapsuin kuvat ja Lehmuskallion teksti kertoivat nenetsien kansasta, joka elää Obin suistossa Jamalin niemimaalla. He kasvattavat poroja ja kalastavat. Pari oli matkustanut Obinlahden itärannalle Nydan kylään. Lehmuskallio kirjoitti alueen neuvostoliittolaisesta historiasta: ”Paikalla oli Stalinin aikana naisprikaati. He olivat kansanvihollisia. Anastasia Lapsui kertoi, että hänen perheensä kota sijaitsi aivan leirin naapurina, vain vähäinen joki erotti leirit toisistaan. Kumpikin leiri kalasti omana yksikkönään, täytti suunnitelmaa. Suunnitelman täyttäminen oli velvollisuus sekä nenetseille että kansanvihollisille. Kanssakäyminen leirien välillä oli olematonta. Nenetsit pelkäsivät leiriläisiä.” TAMMIKUUSSA 2023 Lapsui ja Lehmuskallio julkaisivat kirjan Jää hyväiset tundralle – Siperian nenetsien matkassa (SKS). Siihen he kokosivat vuosikymmenten takaa huikeita kuvia ja tarinoita nenet sien arjesta ja šamanistista rituaaleista. Kirjan esipuheessa toimittaja Kirsikka Moring kirjoittaa runollisen väkevästi nenetsien tulevaisuudesta. ”Jamal on nenetsien kieltä ja tarkoittaa maan äärtä. Jamalin niemimaa on Pohjois-Siperian vauhdilla sulavien merijäiden ja ikiroudan välissä hengittävä myyttinen maa, joka tavoittelee Karanmerta kuin kohotetuilla käsivarsillaan tundraa suojeleva äiti.” Eikä hyvältä näytä. ”Maapallon suurimpien kaasuvarojen päällä asuminen ei ole Jamalin nenetseille mahdollisuus vaan uhka. Vielä vähän aikaa sitten 80 prosenttia Euroopan maakaasutarpeesta tuli Jamalilta – Eurooppa ratsasti Jamalin porojen selässä.” ANASTASIA LAPSUI SITEERA A nenetsien jumalan, Ilebjambertjan, opetusta. Se ei salli luonnonvarojen riistoa. ”Jos et ole pyhittänyt rakkauden ja hyvinvoinnin energialla nenetsien maata, pyhitä!” ”Jos olet pyhittänyt rakkauden ja hyvinvoinnin energialla nenetsien maan, se energia elää tässä maassa ikuisesti, säilytä se!” Lapsuin kirjoittamassa nenetsien laulussa ihmiselle antavat huomisen päivän joutsenten äitien äiti ja kuikkien äitien äiti. ”Sinä, maan mutakokkareesta kasvattanut, Tuonelan mereen laskeudu, tempaise sieltä elämän henkäyksen säilyttäneet sielut!” TEKSTI IIDA SIMES Ensimmäinen Voimalehti ilmestyi marras kuussa 1999. Sarja pa laa aiheisiin ja teemoihin, joita Voima on käsi tellyt parin vuosi kymmenen aikana. Anastasia Lapsui ja Markku Lehmuskallio. Kolumbiassa ilmiö tarkoittaa pitkäkestoisia yli 40 asteen lämpötiloja, joita lasten keho kestää heikommin kuin aikuisten. Mitä enemmän helleaaltoja lapset kokevat, sitä todennäköisemmin he kärsivät terveysongelmista ja sairastuvat astman kaltaisiin kroonisiin sairauksiin. Vera tietää faktat, mutta ei puhu kyynisesti. Päinvastoin. ”Vaikka maailmalla menisi huonosti, ei pidä vajota hämärään.” Vera käyttää espanjan kielen adjektiivia penumbra, joka tarkoittaa sanakirjan mukaan ”heikkoa varjoa pimeyden ja valon välissä, josta ei voida täsmälleen määritellä, mistä valo alkaa ja mihin se päättyy”. ”Pimeyden keskellä on kajastusta, siellä näkyy ihmisten pieniä arkipäiväisiä tekoja. Juuri äsken näin keskellä Madridia kaupunkipuutarhan, jossa asukkaat viljelevät yhdessä vihanneksia. Näistä saisi kertoa enemmän.” Olemme kaikki muutoksentekijöitä Francisco Vera suuntaa kritiikkinsä (aikuisväestön) toimittajille, jotka tykkäävät kirjoittaa katastrofiuutisia. Mediat voisivat sen sijaan raportoida vaikkapa Montrealin biodiversiteettikokouksen tuloksesta. Viime vuonna YK:n jäsenvaltiot päättivät pysäyttää luontokadon suojelemalla maapallon pinta-alasta 30 prosenttia vuoteen 2030 mennessä. ”Tämä on iloinen uutinen!” Vera sanoo ja virnistää. Hän kiittelee Eurooppaa kunnianhimoisesta ympäristönsuojelusta ja on inspiroitunut Suomen esimerkistä. Hän piti äskettäin luennon ekologisesta kaupunkisuunnittelusta koulunsa oppilaille. ”Helsinki on malliesimerkki vihreästä kaupungista.” Mutta Helsinkihän on pikkuruinen paikka? Siellä on vain 630 000 asukasta, mikä on tuppukylä verrattuna kahdeksan miljoonan ihmisen Bogotaan. Voiko niitä verrata? Vera hiljentyy ja pohtii kysymystä. Hän alkaa kertoa Latinalaisen Amerikan sosiaalisista ongelmista, Kolumbian aseellisesta konfliktista ja taloudellisesta epätasa-arvosta, jota ei ole saatu ratkaistua. Vertailun vuoksi: Kolumbian 51-miljoonaisesta väestöstä lähes 40 prosenttia elää köyhyydessä ja absoluuttisessa köyhyydessä 12 prosenttia. Suomi sen sijaan on yksi harvoista maista, joissa ei ole absoluuttista köyhyyttä. ”Tämän takia pitää vaatia samaan aikaan yhteiskunnallista tasa-arvoa ja ilmasto-oikeudenmukaisuutta. On vaikeaa puhua ilmastonmuutoksesta samaan aikaan kun ihmisillä on nälkä.” Sen vuoksi rikkaiden maiden pitää maksaa ilmastotuhojen korjaamisesta suhteellisesti enemmän. COP27-ilmastokokouksessa sovittiinkin ilmastovahinkojen rahastosta. Se, joka on enemmän syyllinen saastumiseen ja ilmastopäästöihin, saa kaivaa enemmän kuvetta. ”Kaikilla meillä on vastuu: kansalaisilla, hallituksilla ja yrityksillä. Me kaikki olemme muutoksentekijöitä, emme uhreja. Mutta niillä valtioilla on enemmän vastuuta, jotka aiheuttivat vahingot, ja ne sijaitsevat globaalissa pohjoisessa.” Hän sanoo, että myös luonnonsuojelussa pitää muistaa paikalliset erot. ”Eurooppalaista suojelupolitiikkaa ei voi soveltaa Amazonialle eikä Kolumbian Sierra Nevada -vuoristossa asuvien alkuperäiskansojen yhteisöihin. Paikallisyhteisöjä on aina kuultava.” Toisaalta ei globaalissa pohjoisessa enää olekaan kovin paljon suojeltavaa jäljellä. Kansainvälisen biodiversiteetti-indeksin (BII) mukaan alkuperäisiä eläinja kasvilajeja on tuhoutunut Euroopassa merkittävästi. Esimerkiksi Brittein saarella ekosysteemin arvioidaan olevan romahduksen partaalla. Sen sijaan esimerkiksi Amazonialla on yhä täysin luonnontilaisia alueita. Euroopassa on turvallista protestoida Francisco Vera on tavannut Greta Thurnbergin ilmastotapahtumissa ja arvostaa hänen työtään. Vera sanoo, että heillä on yhteinen missio, mutta eri lähtökohdista tulevien aktivistien toimintatavoissa on eroja. Hän ottaa esimerkiksi taidemuseoiden performanssit, joissa länsimaalaiset ilmastoaktivistit ovat heittäneet perunamuusia taulujen päälle ja liimanneet itsensä niihin kiinni. ”Tämä on yksi aktivismin keino, mutta sitä tehdään etuoikeuksista käsin. Euroopassa on turvallista protestoida, sillä poliisi korkeintaan kantaa mielenosoittajat kuten Gretan pois paikalta. Kolumbiassa aktivisteja katoaa tai murhataan.” Myös 13-vuotias Francisco Vera on saanut julmaa palautetta ja yhden tappo uhkauksen. Hänen perheensä päätti muuttaa Kolumbiasta Espanjaan turvallisuussyistä. ”En halua kommentoida asiaa enempää. Keltainen lehdistö on repinyt tästä niin paljon skandaaliotsikoita.” Vera on joutunut kestämään paljon psykologista myllytystä sen jälkeen kun alkoi puhua aikuisten foorumeilla. Hän matkustaa ympäri maailmaa ja kärsii jet lagista. Siltikään hän ei ole kyyninen. ”Ilmastoahdistuksesta puhutaan jo liikaakin, mutta nyt pitää edetä tunnepuheesta toimintaan. Vain siten saamme tulevaisuudessa ympäristön, joka on tervehtynyt.” Veran näkemys heijastelee lasten ilmastoliikkeen sanomaa. Kaikkia sukupolvia tarvitaan. Ei pidä odottaa, vaan tehdä poliittisia päätöksiä, jotta maapallo paranee. Vera käyttää verbiä sanar, parantua, millä viitataan myös sairaudesta tervehtyneisiin ihmisiin. Euroopassa on turvallista protestoida. Kolumbiassa aktivisteja katoaa tai murhataan. SK S
12 • 2 / 2023 Oy Yliopisto Ab TEKSTI JARI TAMMINEN KUVA HÄIRIKÖT-PÄÄMAJA Akateeminen kapitalismi muokkaa yliopistoja ja ajatusta siitä, mitä niiltä halutaan. Tutkija ei näe nykyisellä yliopistolla juurikaan toivoa. ”Y LIOPISTOJEN tehtävänä on edistää vapaata tutkimusta sekä tieteellistä ja taiteellista sivistystä, antaa tutkimukseen perustuvaa ylintä opetusta sekä kasvattaa opiskelijoita palvelemaan isänmaata ja ihmiskuntaa”, listataan yliopistolaissa. Laissa todetaan edelleen, että yliopistojen tulee ”toimia vuorovaikutuksessa muun yhteiskunnan kanssa ja edistää tutkimustulosten ja tieteellisen toiminnan yhteiskunnallista vaikuttavuutta”. Viime vuosina monet ovat kantaneet huolta siitä, tuottavatko yliopistot riittävästi liike-elämää hyödyttäviä resursseja. Ajatus on luettavissa myös yliopistolaista. Tampereen yliopiston tutkijatohtori Mikko Poutanen on seurannut keskustelua aiheesta yliopistolaitoksen sisältä. ”Monet kokevat, että yliopisto ei enää voi olla talouden ulkopuolella, että se on tietotalouteen nivoutunut julkisrahoitteinen toimija, eräänlainen tiedontuotannon tehdas. Ajatus muuttaa yliopiston asemaa suhteessa kapitalistiseen arvontuotantoon ja liittää sen osaksi muuta kapitalistista tuotanto koneistoa.” Jos yliopiston näkee hieman romanttisesti osana historiallista jatkumoa, jossa ihmiskunta pyrkii kohti parempaa ymmärrystä itsestään ja ympäristöstään, tuntuu taloudellisten mittarien käyttäminen sen arvioimiseen melko raadolliselta. Poutasen mukaan monet kuitenkin haluavat nähdä yliopistot osana globaalia tietotalouksien kilpailua. Unelma vapaasta tiedon kartuttamisesta on korvautunut ajatuksella akateemisesta kapitalismista. ”Akateeminen kapitalismi on yhdysvaltalaisessa kontekstissa 1990-luvulla kehitetty termi, joka kuvaa sikäläisten yliopistojen ja TKI-yritysklusterien avioliittoa. Sittemmin sitä on muovattu myös eurooppalaiseen kontekstiin sopivaksi.” Termillä TKI viitataan tutkimus-, tuotekehitysja innovaatiotoimintaan. Häntä heiluttaa koiraa Kuten kaikissa keskusteluissa, myös yliopistojen asemaan ja tehtäviin liittyvät näkemykset ovat moninaisia, suorastaan ristiriitaisia. Jako näkyy kuitenkin voimakkaimmin humanististen ja teknisten oppiaineiden välillä. Tampereen yliopistolla tämä näkyi selvästi vuonna 2019 vanhan Tampereen yliopiston ja Tampereen teknillisen yliopiston yhdistyessä. ”Yliopiston uudistuksessa Tampereen teknillisessä yliopistossa pelättiin, että se menettää uskottavuutensa yritysyhteistyökumppanina. Epäkaupalliseksi ymmärretty vanha Tampereen yliopisto nähtiin uhkana teknisten alojen uskottavuudelle. Sikäli tämä on ehkä ymmärrettävää, jos ajateltiin, että kriittiset yhteiskuntatieteilijät problematisoivat tätä arvokkaaksi koettua suhdetta”, Poutanen toteaa. Poutasen mukaan joillain aloilla yritysyhteistyö nähdään taloudellisen arvon luomisen ohella myös identiteettikysymyksenä. Sen kautta voidaan osoittaa oma välineellinen arvo muulle yhteiskunnalle. Fantastinen yliopistouudistus Vuonna 2009 astui voimaan uusi yliopistolaki, jota kokoomuksen puheenjohtaja Jyrki Katainen kuvaili fantastiseksi. Uusi laki irrotti yliopistot valtion hallinnosta, vastuutti ne omasta taloudestaan, ja näin lisäsi yliopistojen painetta hankkia rahoitusta muualta kuin valtion kassasta. Osa uudistusta oli myös säätiöyliopiston malli, joka mahdollistaa elinkeinoelämän edustajien keskeisemmän osallistumisen yliopiston toiminnan ohjaamiseen. ”Ensin Aallosta tuli Suomen ’lippulaivayliopisto’ säätiömallisena. Tampereen teknillinen yliopisto omaksui oma-aloitteisesti säätiömallin vuonna 2010. Siellä katsottiin, että säätiömalli oli uskottavampi kokonaisuus elinkeino elämää, taloutta ja teollisuutta edustaville yhteistyökumppaneille, koska se pelasi yliopistoyhteisön tosiasiallisesti ulos oman instituutionsa johtamisesta.” Myös uusi Tampereen yliopisto rakennettiin säätiömallin varaan. Poutanen pitää muutosta kriittisenä ja pohtii, kenen ääni kuuluu, kun tulevaisuuden suuntaviivoja piirretään. ”Yliopistolain uudistuksen myötä opetusja kulttuuriministeriö ei määrää koulutussuuntauksien perustamisesta tai lakkauttamisesta, vaan näitä päätöksiä tekevät yliopistot itsenäisesti. Ministeriön taloudellinen tulos ohjaus ohjaa silti epäsuorasti yliopistoja, sillä yliopistot tietävät, että niiden suorituskykyä ja ’tuloksellisuutta’ arvioidaan talouden mittareilla.” Ongelmaa pahentaa se, että talouden mittarit yksipuolistavat toimintaa. Jos kaikissa yliopistoissa pyritään vastaamaan samoihin mittareiden osoittamiin tarpeisiin, yksipuolistuu yliopistojen tutkimus ja opetus. ”Ministeriö ei yliopistoautono mian vuoksi voi enää sekaantua yliopistojen operatiiviseen käytäntöön, eikä leveän pohjan sivistys ole enää kenenkään vastuulla – sen on korvannut talousvastuu.” Onko yritysten etu yhteiskunnan etu? Yrityksiltä saatu ”ulkopuolinen” rahoitus kannustaa kuuntelemaan niiden toiveita herkällä korvalla. Tämä on ongelma yliopiston autonomian kannalta ja voi myös kysyä, pääseekö häntä heiluttamaan koiraa. ”Yliopistot joutuvat omaksumaan uusia tehtäviä olemassa olevien rinnalle ja toisinaan niiden ohi. Tähän nimenomaan liittyvät akateemisen kapitalismin prioriteetit, jotka mittaavat yliopistotyötä jonkinlaisena tuotantona, jolla on selkeää välineellistä arvoa. Tässä ajattelussa yliopistot esimerkiksi tuottavat ensisijaisesti oikealla tavalla korkeakoulutettua työvoimaa, toissijaisesti sivistyneitä kansalaisia.” Yliopistojen yritysyhteistyöstä saamat rahat ja muut resurssit ovat ehdottomasti merkittäviä, mutta ne myös kannattaa asettaa mittakaavaan. Suomen ensimmäisen yliopiston perustamisesta Turkuun on vierähtänyt reilu sata vuotta. Tuossa ajassa yliopistoihin on sijoitettu miljardien ja miljardien eurojen edestä yhteistä rahaa, ja lukemattomat ihmiset ovat panoksellaan rakentaneet niiden nykyistä tieto pääomaa. Kuinka pienillä panoksilla tuota kansallisomaisuutta pääsee ohjailemaan, jos hallituksiin haalitaan yritysmaailman edustajia ajamaan edustamiensa yritysten etuja? Hallituksissa ei huvikseen istuta, eivätkä yritykset jaa rahaa hyväntekeväisyyden vuoksi. ”Liike-elämässä on aika normaalia ajatella, että sijoitukselle täytyy saada vastinetta”, Poutanen muotoilee. Yliopistojen tuottamien innovaatioiden merkitys liike-elämälle ja sen myötä yhteiskunnalle on tietenkin merkittävä. Esimerkiksi ilman Teknillisen korkeakoulun (osa nykyistä Aaltoyliopistoa) panosta Nokialla ei olisi ollut NMT-teknologiaa, jonka avulla valloittaa maailma. Mutta ongelmia syntyy, jos tutkimuksen taloudellinen hyödynnettävyys määritellään sen ylimmäksi arvoksi. Huomionarvoista on myös se, että monet arvokkaiksi osoittautuneet innovaatiot ovat sellaisia, ettei niitä ole kehitetty yritysten visionäärisyyden ansiosta, vaan ilman tietoa tuotteistamismahdollisuuksista. Yritysmaailman todelliset tarpeet saattavat olla muualla kuin sen toiveet. Valo tunnelin päässä on juna ”Allekirjoitan ainakin osin brittiläisen professori Richard Hallin kirjan The Hopeless University keskeisen teesin: vasta kun hahmotamme, kuinka toivotonta läpeensä markkinaistuneen, akateemisen kapitalismin muokkaaman yliopiston muuttaminen on, voimme ’vapautua’ kuvittelemaan jotain radikaalimpaa ja vapaampaa vaihtoehtoa sille. Hall kirjoittaa brittiläisestä kontekstista, mutta näen merkkejä vastaavasta myös meidän tulevaisuudessa.” Vaikka Poutanen selvästi kokee yliopiston puolustamisen arvoiseksi, hänen mielestään sen tilalle voi myös nousta jotain uutta ja parempaa. ”Yliopistot instituutioina ovat olleet aina elitistisiä ja ulossulkevia. Eivät ne nykyäänkään ole aina mukavia paikkoja vähemmistöille tai heille, jotka eivät kykene heittäytymään akateemisen kapitalismin vaatimusten armoille. Tästä syystä olisi ehkä järkevämpää kuvitella jotain uutta, inklusiivista ja inhimillistä älyllistä toimintaa.” Toivottomuuden keskelläkin Poutanen kuitenkin jatkaa omaa tutkimustyötään ja kamppailua yliopistodemokratian puolesta. Aika näyttää, mitä tuhkasta nousee.
Oy Yliopisto Ab To im itu ks ell ist a ain eis to a.
Suojele elämää. Äänestä vihreitä. Eduskuntavaalit 2.4.2023. Ennakkoäänestys 22.-28.3. PI RK A N M A A 59 Riina Bhatia Väitöskirjatutkija, varavaltuutettu Amanda Pasanen Ympäristöpolitiikan asiantuntija, FM Olga Haapa-aho YTM, sosiaalija terveysturvan asiantuntija Olga Gilbert Yleislääketieteen erikoislääkäri, kliininen opettaja H EL SI N K I 21 7 U U SI M A A 20 H EL SI N K I 23 2 Mari Holopainen Kansanedustaja, kauppatieteiden väitöskirjatutkija Silja Keränen Diplomi-insinööri, puoluevaltuuston puheenjohtaja Ninni Pehkonen Koordinaattori, FM Harri Hölttä Suojelujohtaja, FM O U LU 73 PI RK A N M A A 69 H EL SI N K I 22 2 U U SI M A A 20 5 Johanna Nuorteva Erityisopettaja yläasteella, kaupunginvaltuutettu Merve Caglayan Ohjelmoija, sukellusohjaaja, kaupunginvaltuutettu Oras Tynkkynen Ilmastotyön asiantuntija, kansanedustaja 2004-15, YTM Tuire Kaimio Eläintenkouluttaja, tietokirjailija PI RK A N M A A 58 PI RK A N M A A 75 H EL SI N K I 22 9 U U SI M A A 20 8 Reetta Vanhanen Lääkäri, kaupunginvaltuutettu Jaakko Mustakallio Kaupunginvaltuuston vpj, vastuullisuusasiantuntija Saara Hyrkkö Kansanedustaja, diplomi-insinööri PI RK A N M A A 68 H EL SI N K I 21 8 H EL SI N K I 23 6 U U SI M A A 20 4 Fatim Diarra Kaupunginvaltuuston puheenjohtaja
RAHAT HYVINVOINTIIN, EI ASEISIIN SUOMEN KOMMUNISTISEN PUOLUEEN EHDOKKAAT, VAALIMANIFESTIN JA VAALIOHJELMAN LÖYDÄT OSOITTEESTA SKP.FI Suojele elämää. Äänestä vihreitä. Eduskuntavaalit 2.4.2023. Ennakkoäänestys 22.-28.3. PI RK A N M A A 59 Riina Bhatia Väitöskirjatutkija, varavaltuutettu Amanda Pasanen Ympäristöpolitiikan asiantuntija, FM Olga Haapa-aho YTM, sosiaalija terveysturvan asiantuntija Olga Gilbert Yleislääketieteen erikoislääkäri, kliininen opettaja H EL SI N K I 21 7 U U SI M A A 20 H EL SI N K I 23 2 Mari Holopainen Kansanedustaja, kauppatieteiden väitöskirjatutkija Silja Keränen Diplomi-insinööri, puoluevaltuuston puheenjohtaja Ninni Pehkonen Koordinaattori, FM Harri Hölttä Suojelujohtaja, FM O U LU 73 PI RK A N M A A 69 H EL SI N K I 22 2 U U SI M A A 20 5 Johanna Nuorteva Erityisopettaja yläasteella, kaupunginvaltuutettu Merve Caglayan Ohjelmoija, sukellusohjaaja, kaupunginvaltuutettu Oras Tynkkynen Ilmastotyön asiantuntija, kansanedustaja 2004-15, YTM Tuire Kaimio Eläintenkouluttaja, tietokirjailija PI RK A N M A A 58 PI RK A N M A A 75 H EL SI N K I 22 9 U U SI M A A 20 8 Reetta Vanhanen Lääkäri, kaupunginvaltuutettu Jaakko Mustakallio Kaupunginvaltuuston vpj, vastuullisuusasiantuntija Saara Hyrkkö Kansanedustaja, diplomi-insinööri PI RK A N M A A 68 H EL SI N K I 21 8 H EL SI N K I 23 6 U U SI M A A 20 4 Fatim Diarra Kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Annuska Dal Maso Kohtaavan työn päällikkö www.annuskadalmaso.com Helsinki — Vesala Mainoksen maksaa: Annuska Dal Mason tukiyhdistys LAPSET & NUORET LIIKUNTA & HARRASTUKSET IHMISOIKEUDET #KAIKKIPELIIN HELSINKI • Kannabis ja nuuska lailliseksi ja verolle. • Mielenterveysja päihdepalvelut kuntoon. • Suojellaan 30% Suomen pinta-alasta vuoteen 2030 mennessä. • Mahdollistetaan uusien pienempien ydinvoimaloiden rakentaminen. • • Investoidaan uusiutuviin ja vetytalouteen. • Rakennetaan junatunneli Tallinnaan. • Hoitajille ja opettajille palkankorotukset! • Työn verotus alas! Siirretään verotuksen painopiste kulutukseen. • Toimeenpannaan perustulo. Vapaus elää www.coelthomas.? Tavoitteita eduskunnassa Coel Thomas Ehdolla eduskuntaan Helsingistä numerolla 235 Aktivisti, tutkija, sosiologian maisteri 22€ kauppa.voima.fi VASTAMAINOSJULISTEET
16 • 2 / 2023
2 / 2023 • 17 Eläin nimeltään Emmi Itäranta Lukeminen on tärkeä voima. Kirjoista voi oppia ajatuksia, joilla muutetaan maailmaa paremmaksi. Ihan ensin ihmiskunnan on opittava tajuamaan rajansa. TEKSTI IIDA SIMES KUVAT NAUSKA K IRJAILIJA on kuvittelemisen ammattilainen. Fantasiaa, erityisesti niin kutsuttua spekulatiivista fiktiota eli spefiä, kirjoittava taiteilija on mitä parhain haastateltava, kun halutaan pohtia tulevaisuuden maailmaa. Emmi Itäranta kirjoittaa spefiä, koska genrellä on ”mahdollisuus tarjota tila, jossa tutkia mahdollisia kuvitteellisia tulevaisuuksia”, hän sanoo. ”Voi näyttää maailmoja ja todellisuuksia. Ne voisivat olla olemassa niin hyvässä kuin pahassa, jotka tietenkin ovat suhteellisia ja riippuvat näkökulmasta. Yhden dystopia voi olla toisen utopia.” Kirjailijalla ja lukijalla on paikkansa maailman myllerryksissä. ”Spefi treenaa mielikuvitusta ja ajattelua. Jokainen muutos, joka maailmassa halutaan tehdä, pitää ensin pystyä kuvittelemaan. Spefi harjoittaa mielikuvitusta, jota siihen tarvitaan.” Mutta pelkkä kuvitelma ei riitä. Fiktio kertoo aina myös ajasta, jona se on kirjoitettu. ”Jotta kirja olisi aidosti kiinnostava, sen täytyy olla sidoksissa tähän nykymailmaan.” Emmi Itäranta teki kansainvälisen läpimurtonsa esikoisteoksellaan Teemestarin kirja vuonna 2012. Se on käännetty yli 20 kielelle. Siihen perustuva Saara Saarelan ohjaama elokuva Veden vartija sai ensi-iltansa vuonna 2022. Piinaavan jännittävä Teemesta rin kirja sijoittui tulevaisuuteen Uuden Qianin Skandinavian Unionissa Pohjois-Suomessa. Luonnonkatastrofien takia vesi on lähes loppu ja joka tippaa kontrolloi julma armeija. Vesirikoksista rangaistus on kuolema. Kirjan päähenkilö Noria kouluttautuu teemestariksi isänsä esimerkkiä noudattaen ja samalla selvittää hengenvaarallista salaisuutta, salaisen lähteen olinpaikkaa. Vaikka Itäranta on hyvä kuvittelemaan dystooppisia tulevaisuuksia, hän ei osannut kuvitella omaa kohtaloaan menestyskirjailijana. ”En todellakaan”, hän nauraa. ”Se oli viimeinen asia mitä ajattelin. Kun kirjoitin Tee mestarin kirjaa, opiskelin Britanniassa ja aloin kirjoittaa sitä opinnäytetyönä luovan kirjoittamisen maisteriohjelmaan. En ajatellut, että siitä tulisi novellia pidempi enkä uskaltanut ajatella, että sitä kukaan julkaisisi.” Emmi Itärannalle suuri motivaatio kirjoittaa Teemestarin kirjaa oli halu saada aikaiseksi kirja ilmastokriisistä. Niitä hän ei juuri löytänyt vuonna 2012. Itärannan viimeisin romaani on Kuunpäivän kirjeet (2020). Scifija fantasiakirjallisuuden asiantuntija, kriitikko Toni Jerrman kirjoitti siitä Helsingin Sanomissa, että ”lohtu ja tulevaisuus löytyvät vain astumalla rohkeasti eteenpäin. Itärannan kieli on kaunista ja kuvamaalailu lähes runollista.” Kirja voitti Helsingin scifiseuran arvovaltaisen Tähtivaeltaja-palkinnon vuoden parhaana scifiromaanina. Raati perusteli palkintoa näin: ”Tyyliltään viileänkuulas ja soljuva kirja on kirjeromaani, joka koostuu suomalaissyntyisen päähenkilön, Lumi Salon, viesteistä kaukana työskentelevälle puolisolleen. Taitava kerronta limittää toisiinsa useita aikatasoja sekä historia fragmentteja, uutismateriaalia, tutkimustietoa ja jopa mainostekstejä. Näin muodostuu monisyinen, eheä kuva ihmiskunnasta, joka on levittäytynyt kuuhun, Marsiin, avaruusasemille ja kaasuplaneettojen kiertolaisille.” On ajateltava itse Suomen tyylikkäin kirjasto Tampereen Metso on mitä parhain paikka juuri tälle haastattelulle. Metson mystiset, kaarevat muodot ovat kuin kopioituja Star Wars ja Dyyni -elokuvien maisemista. ”Opin lukemaan viisivuotiaana. Kävin monta kertaa viikossa lähikirjastossa, jossa kirjastonhoitajana työskenteli runoilija Kari Aronpuro. Kirjastot ovat minulle edelleen paikkoja, joissa on kotoisa olo.” Huolimatta korkeasta lukutaitoprosentista lasten ja aikuisten lukemista on kautta aikojen pidetty suuressa osassa Suomea turhana hommana. Nyt monenkaan keskittymiskyky ei enää riitä pitkän tekstin lukemiseen, vaan fiktiota ja faktaa nautitaan pel
18 • 2 / 2023 kästään äänitteitä kuuntelemalla. Ajatus paperikirjojen turhuudesta levisi 2000-luvun alussa telkkarista tunnettujen sisustajien ja designerien myötä moneen kotiin. Asuntomessujen mallilukaaleista karsittiin kirjahyllyt jo pari vuosikymmentä sitten. Mutta Emmi Itäranta osaa, jaksaa ja haluaa edelleen lukea kirjoja: ”Olen iloinen siitä, että olen säilyttänyt lukemisen taidon”, hän kommentoi. ”Olen perheestä, jossa lukemiseen on aina kannustettu. Mutta vain parin sukupolven takana, äidinäitini lapsuudenkodissa, lukemiseen suhtauduttiin kuin se olisi laiskottelua. Hän kasvoi pienellä, köyhällä maatilalla, jossa oli paljon lapsia ja hirveästi töitä.” Lukeminen on poliittinen voima. Nykymaailmassa on johtajia, jotka eivät suinkaan halua kansalaistensa lukevan. Dystopiakirjallisuudessa kirjat ovat kiellettyjä ja suorastaan hengenvaarallisia. Lukevasta kansasta voi helposti tulla kapinoiva kansa. ”Ei ole mikään sattuma, ettei autoritaarisissa yhteiskunnissa lukutaitoa rohkaista”, Itäranta pohtii. ”Ihmisten halutaan lukevan hyvin kapeaa ja vääristynyttä maailmankuvaa esittävää propagandaa. Kirjallisuus ja muutkin taiteen lajit ovat totalitaristisissa systeemeissä ensimmäisiä maalitauluja, joihin tähdätään, kun tukahdutetaan sananvapautta. Vahva lukutaito on erittäin vankasti linkittynyt myös vahvaan demo kratiaan. Ihmisiä on helpompi hallita, jos heidän lukutaitonsa on heikko tai olematon.” Lukutaito ei tarkoita vain kykyä lukea tekstiä kirjain kirjaimelta, sana sanalta. Pitää myös ymmärtää sanojen ja lauseiden välisiä yhteyksiä. ”Lukutaito opettaa ihmisiä ajattelemaan itse ja kyseenalaistamaan asioita ympärillään. Jos lukutaito on heikko, usein tämä kyseenalaistamisen taito on heikompi.” Ja vaikka monissa ennustuksissa ajatellaan tulevaisuuden maailman olevan täysin tekoälyn ja viestintäteknologian valtaama, Itäranta näkee tässä huonoja puolia, ehkä jopa uhkakuvia: sellaisessa maailmassa ihmisten kyky ajatella saattaisikin heikentyä – ja niin on jo käynyt. Jotkut netin orjat luulevat kyseenalaistavansa esimerkiksi tieteen saavutuksia ja muka ajattelemalla itse he päätyvät siihen, että maa on litteä. ”Uskomusten ja väärän informaation pohjalta kasatut suuntaukset, kuten vaikka rokotusten vastustaminen, perustuvat väitteisiin, joiden mukaan ’kukaan muu ei uskalla kyseenalaista tätä kuin minä’”, Itäranta sanoo ja jatkaa, etteivät disinformaatioon hurahtavat ihmiset kuitenkaan kyseenalaista mitään, vaan he seuraavat orjallisesti fanejaan manipuloivia huuhaa-sivuja. Eläimet opettavat Kaikessa karmeudessaan ilmasto kriisi on Emmi Itärannan lempiaiheita. Sen pohtiminen on ennustamista jos mikä, Emmi Itäranta • Syntynyt vuonna 1976 Tampereella. Asuu Tampereella, jonne palasi vuonna 2021 asuttuaan 14 vuotta Englannissa. • Opiskellut filosofian maisteriksi Tampereen Yliopistossa ja Master of Arts tutkinnon Kentin yliopistossa Canterburyssa, Britanniassa. Pääaineina olivat Tampereella teatterin ja draaman tutkimus ja Canterburyssa luova kirjoittaminen. • Hän on kirjoittanut kolme kirjaa. Teemestarin kirja ilmestyi vuonna 2012, Kudottujen kujien kaupunki 2015 ja Kuunpäivän kirjeet 2020. Ne on kustantanut Teos. Itäranta kirjoittaa kirjansa sekä suomeksi että englanniksi. • Harrastaa virkkaamista. ”Se on kivaa, eikä siinä tarvitse aina onnistua. Nämä ovat hyviä oppeja myös kirjoittamiseen, jossa olen perfektionisti.” • Kaikista maailman elokuvista hän ottaisi autiolle saarelle korealaisen Wong Kar-Wain In the Mood for Love -teoksen ja sen jatko-osan 2046. ”Tunnelmallista ja hienovaraista kerrontaa, jota en kyllästy katsomaan.” • Hänen lempipaikkansa maailmassa on koti. ”Ja siellä sohvannurkka, jossa myös kissani viihtyvät. vaikka tiede onkin suhteellisen tarkkaan selvittänyt mitä pitäisi tehdä nyt heti ja mitkä ovat mahdolliset uhkakuvat. Itärannan kirjoissa maapallon luonnonvarat ovat finaalissa. Kun hän kirjoitti Teemestarin kirjaa, hän selvitti miten alkuperäiskansojen kulttuureissa suhtaudutaan veteen ja vesivaroihin. Tärkeimmät opetukset liittyvät omistukseen. Teemestarin kirjassa eräs päähenkilöistä suuttuu, kun jotkut ilkimykset luulevat, että joku voi ”omistaa” vettä. ”Ihminen on rakentanut itselleen illuusion, että maata, tätä planeettaa, jonkun luonnon alueen, voi omistaa. Se on kuvitelmaa, koska eivät nämä asiat ole ihmisen omistettavissa”, avaa Itäranta, joka on puhunut luontokadosta ja ilmastokriisistä kirjallisuustapahtumissa kirjojensa teemojen mukaan. Lietsotko vallankumousta? ”En missään tapauksessa”, hän hymähtää. ”Yritän pikemminkin herätellä ihmisiä ajattelemaan näitä asioita. Ei minulla ole kaikkiin kysymyksiin vastauksia. Mutta haluaisin, että ihmiset itse alkaisivat pohtia vastuutaan: mitä he voivat tehdä, mitä eivät, mihin he voivat vaikuttaa, mihin eivät. Tai jos tämä nähdään vallankumouksellisena toimintana, niin ehkä sitten.” Herättely on varmaan ihan hyvä asia. Nyt monet tutkijat sanovat, että dataa maapallon tilasta on tarpeeksi, ja ilmastokriisin ratkaisemisen esteet ovat pikemminkin poliittisia kuin tieteellisiä. Onko spekulatiivista fiktiota kirjoittavan kirjailijan rooli tässä: saada isot pyörät pyörimään ja maailma muuttumaan? ”Ehkä spefi voisi olla sitä”, Itäranta pohtii. Hän myöntää itsekin havahtuneensa ajattelemaan maailmaa toisin luettuaan muutamia havahduttavia tietokirjoja. Ehkä eläimiltä voitaisiin oppia tapoja säilyttää maapalloa. Häntä on innostanut Elisa Aaltolan kirja Esseitä eläimistä. ”Hän keskittyy eläinten oikeuksiin ja asemaan ja siihen miten ihminen kohtelee muita eläimiä. Hän kritisoi erittäin vahvasti ihmiskeskeistä maailmankuvaa, jossa ajatellaan, että vain ihmisen kokemuksilla, tunteilla, aistimuksilla ja ajatuksilla
2 / 2023 • 19 on väliä – vaikka hyvin tiedetään, että täällä on muitakin, jotka kykenevät saman tapaisiin asioihin. Tämä kirja koko fi losofi allaan teki suuren vaikutuksen.” ”Tiina Raevaara nostaa Minä, koira ja ihmiskunta -kirjassaan esiin ajatuksen, jonka mukaan voikin olla, ettei ihmiskunnan menestys lajina pohjaudu siihen, että olemme olleet hyviä tappamaan toisiamme tai tekemään yhteistyötä. Ehkä olemmekin osanneet elää rinnakkain toisten lajien kanssa.” Kirjoja yhdistää se, ettei maailmaa Itärannan mielestä saisi ajatella vain ihmisen kokemuksen kautta. Vallankumouksessa ilmaston puolesta yksi keskeisimmistä ajatuksista voisi olla ihmisen ymmärrys omasta pienuudestaan. Olemme vain yksi tuhoisa eläinlaji, joka on ottanut liian suuren vallan käsiinsä. ”Juuri spekulatiivisen fi ktion kautta näitä ajatuksia voisi nostaa paremmin esiin ja sanallistaa. Ehkä jopa paremmin kuin minkään muun kirjallisuuden lajin kautta.” Talousjärjestelmien murros Uskomusten ja disinformaation levittämisen avulla joku kerää käteiset. Jos vielä pohditaan dystooppista tulevaisuutta, maailmankirjallisuudessa on huomattu, ettei ihmiskunnan sortaja aina ole valtio, vaan se voi olla jättimäisen yrityksen diktatuuri. Onko teknomiljardööri Elon Musk potentiaa lisesti vaarallinen henkilö? Olemmeko sokeita kasvavan eriarvoistumisen uhkakuville täällä globaalissa pohjoisessa? ”Mitä enemmän ihminen on taloudellisesti etuoikeutetussa asemassa, sitä helpompi hänen on sulkea silmänsä eriarvoisuudelta, koska hänen ei omassa elämässään tarvitse kohdata sitä. On helpompi jäädä sinne omaan mukavaan kuplaansa”, Itäranta vastaa empimättä. ”Toisaalta sitten henkilö, joka ei ole niin etuoikeutettu, näkee selkeämmin niitä ongelmia. Mutta hän ei sitten juuri pystykään vaikuttamaan tilanteeseensa.” Palataan vielä ilmastokriisiin. Kanadalainen tietokirjailija ja aktivisti Naomi Klein on peräänkuuluttanut ”Ihminen on rakentanut itselleen illuusion, että maata, tätä planeettaa, jonkun luonnon alueen, voi omistaa.” suurta talousjärjestelmän murrosta, koska hänen mukaansa riittäviä ilmastotekoja ei pystytä tekemään, jos niitä eivät tee nimenomaan suuryritykset – ja varmin keino saada ne edistämään asioita, on suitsia niiden valtaa. ”En ajattelisi, etteikö kaikilla teoilla olisi merkitystä, yksilöidenkin. Kyllä niillä on merkitystä. Mutta tietenkin suuryritysten pitäisi kantaa iso osa vastuuta.” Itäranta muistuttaa, ettei hän missään nimessä ole erikoistunut taloustieteeseen. Silti hän rohkenee sanoa, ettei hänen unelmiensa maailmassa taloudellisetkaan systeemit toimi niin kuin nykymaailmassa. Jotain pitää purkaa ja muuttaa. Emmi Itäranta uskaltautuu kuitenkin kuvittelemaan utopiaansa ilman taakkaa siitä, että hänen pitäisi perustella tieteellisesti kaikki poliittiset askeleet, joita ihmiskunnan pitäisi ottaa sitä kohti tässä ajassa: ”En usko, että tämä tapahtuu minun elinaikanani, vaikka olisi kyllä ihanaa nähdä tällainen maailma… Mutta unelmieni yhteiskunta, jossa asiat olisivat mun mielestä hyvin, on sellainen, jossa vauraus ja varallisuus olisi jaettu mahdollisimman tasapuolisesti ja niin, että ihmisten perustarpeet täyttyisivät. Se olisi yhteiskunta, jossa eletään planetaaristen rajojen puitteissa eli ei ylitetä planeetan luonnonvarojen kantokykyä. Toisin kuin nyt, jolloin niin kutsutuissa kehittyneissä maissa kantokyky ylitetään jatkuvasti. Siellä oltaisiin myös siirrytty vähemmän ihmiskeskeiseen maailmankuvaan, jossa toiset eliö lajit huomioidaan paremmin kuin nykyisin.” Kun luonto käy oikeutta Jottemme lopettaisi keskustelua masentavan haikailevissa tunnelmissa, pohdimme vielä, onko missään päin tämän päivän maailmaa hyviä ja kauniita elementtejä, joita tulevaisuuden maailmassa ei kannata hylätä. ”Tällaisessa pohjoismaisessa hyvinvointiyhteiskunnassa on paljon asioita, joista kannattaa pitää kiinni. Vaikka olen huomannut että sekin on rapautumassa. Esimerkiksi julkinen terveydenhuolto on sellainen, jota pitäisi tarjota ilman, että on pitkiä hoitojonoja ja epävarmuutta siitä, saako sitä hoitoa sitten kuitenkaan.” Mutta niitä hyviä asioita? ”Ympäristönsuojeluun nousi 2000-luvulla käytäntö, jonka mukaan jollekin osalle luontoa voidaan oikeudessa antaa subjektin asema, eli tämä ’luonto’ voi ikään kuin edustaa itseään oikeudessa. Esimerkiksi Uudessa Seelannissa Whanganuijoelle annettiin tällainen status vuonna 2017. Ympäristöjärjestöt ovat etsineet tällaisia alueita, ja näin on pystytty suojelemaan myös alku peräiskansoille kulttuurillisesti, uskonnollisesti tai heidän elinkeinojensa takia tärkeitä alueita. Tällaisen pienen utopian palasen haluaisin nähdä jatkuvan ja kasvavan myös tulevaisuudessa.” KUUNTELE: voima.fi/audio & muut alustat SYNDIKAATTI Puuduttaako tuntikausien turhanpäiväinen jorina? Tuntuvatko käsikirjoitetut jutut toisinaan hieman keinotekoisilta? Meillä on vastaus ja monta kysymystä! Syndikaatissa ei laiteta maailmaa järjestykseen, vaan rakastutaan kaaokseen. TEATTERIN POLITIIKKAA Voiman kustantaja Tuomas Rantasen podcastissa käsitellään teatterin, esitystaiteen, tanssin, nukketatterin ja sirkuksen ajankohtaisten teosten yhteiskunnallisuutta. Ohjelmassa vierailee esittävän taiteen tekijöitä, muita taiteilijoita ja eri alojen vaikuttajia. PUHU MINULLE LUOVUUDESTA Musiikillisen luovuuden muotoihin paneutuva podcast-sarja, jossa musiikintutkija Riikka Hiltunen keskustelee teemasta ja teeman vierestä muusikkoja tutkijavieraiden kanssa. ALAKULTTUURIMINISTERI Julius Halmeen ohjelmauutuus tarkastelee alakulttuureissa esiintyviä ilmiöitä ja toimijoita Sarjassa ei sotkeuduta liiaksi studion kaapeleihin, vaan jalkaudutaan sinne missä tapahtuu: kaduille, kapakoihin ja keikoille. JÄLKIPELIT Futispuheen harrastesarja. Jälkipelit on podcast kaikille, jotka puhuvat paremmin kuin pelaavat. Äänessä Johanna Ruohonen, Kaisu Tervonen ja vaihtuvat vieraat. Uusia jaksoja luvassa keväällä! ÄÄNIARTIKKELIT Lukuisat Voiman artikkelit julkaistaan myös kuunneltavassa muodossa. Tunnistat ääniartikkeleina julkaistut jutut vasemmalla olevasta symbolista. Lisäksi julkaisemme ekstrasisältöjä Voimanosto-sarjassamme. Seuraa Voima – Äänisisällöt -kanavaa esimerkiksi Spotifyssa! viä ilmiöitä ja toimijoita Sarjassa ei keikoille.
Rahim Alizada Liiketalouden opiskelija Kaarle Hurtig (sit.) Yrittäjä, toimittaja Noora Laak Arkkitehti Suldaan Said Ahmed Kansanedustaja Annuska Dal Maso Kohtaavan työn päällikkö Antti Kaajakari Sosiaaliohjaaja Anna Lemström Opetusministerin erityisavustaja, VTK Sami Säynevirta Järjestöpäällikkö, metsätalousinsinööri (AMK) metsätalousinsinööri (AMK) Mia Haglund Pääsihteeri / generalsekreterare Toivo Haimi Toimittaja Maija Karhunen Projektijohtaja, tanssija Mai Kivelä Kansanedustaja, MA Ajak Majok Tanssitaiteilija Petra Malin Sosiaalija terveysministerin erityisavustaja Pinja Vuorinen Vasemmistonuorten puheenjohtaja Zahra Abdulla Kätilö, AMK Veronika Honkasalo Kansanedustaja, VTT / riksdagsledamot, PD Minja Koskela MuT, YTM Riku Nieminen Teatteritaiteen maisteri, yrittäjä Alpo Aaltokoski (sit.) Koreografi, taiteellinen johtaja 63 Titta Hiltunen Kaupunginvaltuutettu, VTK Kaupunginvaltuutettu, VTK vaikuttamisen asiantuntija vaikuttamisen asiantuntija Markku Kivinen Emeritusprofessori, yhteiskuntatieteilijä Tuomas Nevanlinna Kirjoittaja, suomentaja ENNAKKOÄÄNESTYS: kotimaassa 22.–28.3.2023 ulkomailla 22.–25.3.2023 VAALIPÄIVÄN ÄÄNESTYS: 2.4.2023 klo 9–20 Helsingin Vasemmiston ehdokkaat: VALITSE VASEMMISTO. ÄÄNESTÄ. 64 65 66 67 68 69 70 78 77 76 75 74 73 72 71 79 80 81 82 83 84 85 ÄÄNESTÄ VIHREÄÄ FEMINISTIÄ! mari holopainen Kansanedustaja, kestävän talouden tekijä, väitöskirjatutkija REETTA Vanhanen LÄÄKÄRI, valtuustoryhmän puheenjohtaja FATIM DIArra Helsingin kaupunginvaltuuston puheenjohtaja, antirasismin ja ihmisoikeuksien asiantuntija TUULI KOUSA johtaja, juristi, kauppatieteilijä amanda pasanen Ympäristöpolitiikan asiantuntija, FM (ympäristötieteet) MINNA LINDGREN kirjailija, toimittaja, kaupunginvaltuutettu JOHANNA NUORTEVA ERItyisopettaja, Kaupunginvaltuutettu SUSANNA AIROLA johtava sosiaalityöntekijä, Pappi Alviina alametsä EUroopan parlamentin jäsen, kaupunginvaltuutettu riina bhatia tuTKIJA, (ytm, mSC), VARAVALTUUTETTU MARIA Ohisalo VIHREIDEn pj, ympäristö-ja ilmastoministeri, yhteiskuntatieteiden tohtori 216 215 218 222 225 217 229 236 230 227 232 HELSINGIN VIHREÄT NAISET mari holopainen Kansanedustaja, kestävän talouden tekijä, väitöskirjatutkija REETTA Vanhanen LÄÄKÄRI, valtuustoryhmän puheenjohtaja FATIM DIArra Helsingin kaupunginvaltuuston puheenjohtaja, antirasismin ja ihmisoikeuksien asiantuntija TUULI KOUSA johtaja, juristi, kauppatieteilijä amanda pasanen Ympäristöpolitiikan asiantuntija, FM (ympäristötieteet) MINNA LINDGREN kirjailija, toimittaja, kaupunginvaltuutettu JOHANNA NUORTEVA ERItyisopettaja, Kaupunginvaltuutettu SUSANNA AIROLA johtava sosiaalityöntekijä, Pappi Alviina alametsä EUroopan parlamentin jäsen, kaupunginvaltuutettu riina bhatia tuTKIJA, (ytm, mSC), VARAVALTUUTETTU MARIA Ohisalo VIHREIDEn pj, ympäristö-ja ilmastoministeri, yhteiskuntatieteiden tohtori 216 215 218 222 225 217 229 236 230 227 232 HELSINGIN VIHREÄT NAISET mari holopainen Kansanedustaja, kestävän talouden tekijä, väitöskirjatutkija REETTA Vanhanen LÄÄKÄRI, valtuustoryhmän puheenjohtaja FATIM DIArra Helsingin kaupunginvaltuuston puheenjohtaja, antirasismin ja ihmisoikeuksien asiantuntija TUULI KOUSA johtaja, juristi, kauppatieteilijä amanda pasanen Ympäristöpolitiikan asiantuntija, FM (ympäristötieteet) MINNA LINDGREN kirjailija, toimittaja, kaupunginvaltuutettu JOHANNA NUORTEVA ERItyisopettaja, Kaupunginvaltuutettu SUSANNA AIROLA johtava sosiaalityöntekijä, Pappi Alviina alametsä EUroopan parlamentin jäsen, kaupunginvaltuutettu riina bhatia tuTKIJA, (ytm, mSC), VARAVALTUUTETTU MARIA Ohisalo VIHREIDEn pj, ympäristö-ja ilmastoministeri, yhteiskuntatieteiden tohtori 216 215 218 222 225 217 229 236 230 227 232 HELSINGIN VIHREÄT NAISET mari holopainen Kansanedustaja, kestävän talouden tekijä, väitöskirjatutkija REETTA Vanhanen LÄÄKÄRI, valtuustoryhmän puheenjohtaja FATIM DIArra Helsingin kaupunginvaltuuston puheenjohtaja, antirasismin ja ihmisoikeuksien asiantuntija TUULI KOUSA johtaja, juristi, kauppatieteilijä amanda pasanen Ympäristöpolitiikan asiantuntija, FM (ympäristötieteet) MINNA LINDGREN kirjailija, toimittaja, kaupunginvaltuutettu JOHANNA NUORTEVA ERItyisopettaja, Kaupunginvaltuutettu SUSANNA AIROLA johtava sosiaalityöntekijä, Pappi Alviina alametsä EUroopan parlamentin jäsen, kaupunginvaltuutettu riina bhatia tuTKIJA, (ytm, mSC), VARAVALTUUTETTU MARIA Ohisalo VIHREIDEn pj, ympäristö-ja ilmastoministeri, yhteiskuntatieteiden tohtori 216 215 218 222 225 217 229 236 230 227 232 HELSINGIN VIHREÄT NAISET mari holopainen Kansanedustaja, kestävän talouden tekijä, väitöskirjatutkija REETTA Vanhanen LÄÄKÄRI, valtuustoryhmän puheenjohtaja FATIM DIArra Helsingin kaupunginvaltuuston puheenjohtaja, antirasismin ja ihmisoikeuksien asiantuntija TUULI KOUSA johtaja, juristi, kauppatieteilijä amanda pasanen Ympäristöpolitiikan asiantuntija, FM (ympäristötieteet) MINNA LINDGREN kirjailija, toimittaja, kaupunginvaltuutettu JOHANNA NUORTEVA ERItyisopettaja, Kaupunginvaltuutettu SUSANNA AIROLA johtava sosiaalityöntekijä, Pappi Alviina alametsä EUroopan parlamentin jäsen, kaupunginvaltuutettu riina bhatia tuTKIJA, (ytm, mSC), VARAVALTUUTETTU MARIA Ohisalo VIHREIDEn pj, ympäristö-ja ilmastoministeri, yhteiskuntatieteiden tohtori 216 215 218 222 225 217 229 236 230 227 232 HELSINGIN VIHREÄT NAISET mari holopainen Kansanedustaja, kestävän talouden tekijä, väitöskirjatutkija REETTA Vanhanen LÄÄKÄRI, valtuustoryhmän puheenjohtaja FATIM DIArra Helsingin kaupunginvaltuuston puheenjohtaja, antirasismin ja ihmisoikeuksien asiantuntija TUULI KOUSA johtaja, juristi, kauppatieteilijä amanda pasanen Ympäristöpolitiikan asiantuntija, FM (ympäristötieteet) MINNA LINDGREN kirjailija, toimittaja, kaupunginvaltuutettu JOHANNA NUORTEVA ERItyisopettaja, Kaupunginvaltuutettu SUSANNA AIROLA johtava sosiaalityöntekijä, Pappi Alviina alametsä EUroopan parlamentin jäsen, kaupunginvaltuutettu riina bhatia tuTKIJA, (ytm, mSC), VARAVALTUUTETTU MARIA Ohisalo VIHREIDEn pj, ympäristö-ja ilmastoministeri, yhteiskuntatieteiden tohtori 216 215 218 222 225 217 229 236 230 227 232 HELSINGIN VIHREÄT NAISET mari holopainen Kansanedustaja, kestävän talouden tekijä, väitöskirjatutkija REETTA Vanhanen LÄÄKÄRI, valtuustoryhmän puheenjohtaja FATIM DIArra Helsingin kaupunginvaltuuston puheenjohtaja, antirasismin ja ihmisoikeuksien asiantuntija TUULI KOUSA johtaja, juristi, kauppatieteilijä amanda pasanen Ympäristöpolitiikan asiantuntija, FM (ympäristötieteet) MINNA LINDGREN kirjailija, toimittaja, kaupunginvaltuutettu JOHANNA NUORTEVA ERItyisopettaja, Kaupunginvaltuutettu SUSANNA AIROLA johtava sosiaalityöntekijä, Pappi Alviina alametsä EUroopan parlamentin jäsen, kaupunginvaltuutettu riina bhatia tuTKIJA, (ytm, mSC), VARAVALTUUTETTU MARIA Ohisalo VIHREIDEn pj, ympäristö-ja ilmastoministeri, yhteiskuntatieteiden tohtori 216 215 218 222 225 217 229 236 230 227 232 HELSINGIN VIHREÄT NAISET mari holopainen Kansanedustaja, kestävän talouden tekijä, väitöskirjatutkija REETTA Vanhanen LÄÄKÄRI, valtuustoryhmän puheenjohtaja FATIM DIArra Helsingin kaupunginvaltuuston puheenjohtaja, antirasismin ja ihmisoikeuksien asiantuntija TUULI KOUSA johtaja, juristi, kauppatieteilijä amanda pasanen Ympäristöpolitiikan asiantuntija, FM (ympäristötieteet) MINNA LINDGREN kirjailija, toimittaja, kaupunginvaltuutettu JOHANNA NUORTEVA ERItyisopettaja, Kaupunginvaltuutettu SUSANNA AIROLA johtava sosiaalityöntekijä, Pappi Alviina alametsä EUroopan parlamentin jäsen, kaupunginvaltuutettu riina bhatia tuTKIJA, (ytm, mSC), VARAVALTUUTETTU MARIA Ohisalo VIHREIDEn pj, ympäristö-ja ilmastoministeri, yhteiskuntatieteiden tohtori 216 215 218 222 225 217 229 236 230 227 232 HELSINGIN VIHREÄT NAISET mari holopainen Kansanedustaja, kestävän talouden tekijä, väitöskirjatutkija REETTA Vanhanen LÄÄKÄRI, valtuustoryhmän puheenjohtaja FATIM DIArra Helsingin kaupunginvaltuuston puheenjohtaja, antirasismin ja ihmisoikeuksien asiantuntija TUULI KOUSA johtaja, juristi, kauppatieteilijä amanda pasanen Ympäristöpolitiikan asiantuntija, FM (ympäristötieteet) MINNA LINDGREN kirjailija, toimittaja, kaupunginvaltuutettu JOHANNA NUORTEVA ERItyisopettaja, Kaupunginvaltuutettu SUSANNA AIROLA johtava sosiaalityöntekijä, Pappi Alviina alametsä EUroopan parlamentin jäsen, kaupunginvaltuutettu riina bhatia tuTKIJA, (ytm, mSC), VARAVALTUUTETTU MARIA Ohisalo VIHREIDEn pj, ympäristö-ja ilmastoministeri, yhteiskuntatieteiden tohtori 216 215 218 222 225 217 229 236 230 227 232 HELSINGIN VIHREÄT NAISET mari holopainen Kansanedustaja, kestävän talouden tekijä, väitöskirjatutkija REETTA Vanhanen LÄÄKÄRI, valtuustoryhmän puheenjohtaja FATIM DIArra Helsingin kaupunginvaltuuston puheenjohtaja, antirasismin ja ihmisoikeuksien asiantuntija TUULI KOUSA johtaja, juristi, kauppatieteilijä amanda pasanen Ympäristöpolitiikan asiantuntija, FM (ympäristötieteet) MINNA LINDGREN kirjailija, toimittaja, kaupunginvaltuutettu JOHANNA NUORTEVA ERItyisopettaja, Kaupunginvaltuutettu SUSANNA AIROLA johtava sosiaalityöntekijä, Pappi Alviina alametsä EUroopan parlamentin jäsen, kaupunginvaltuutettu riina bhatia tuTKIJA, (ytm, mSC), VARAVALTUUTETTU MARIA Ohisalo VIHREIDEn pj, ympäristö-ja ilmastoministeri, yhteiskuntatieteiden tohtori 216 215 218 222 225 217 229 236 230 227 232 HELSINGIN VIHREÄT NAISET mari holopainen Kansanedustaja, kestävän talouden tekijä, väitöskirjatutkija REETTA Vanhanen LÄÄKÄRI, valtuustoryhmän puheenjohtaja FATIM DIArra Helsingin kaupunginvaltuuston puheenjohtaja, antirasismin ja ihmisoikeuksien asiantuntija TUULI KOUSA johtaja, juristi, kauppatieteilijä amanda pasanen Ympäristöpolitiikan asiantuntija, FM (ympäristötieteet) MINNA LINDGREN kirjailija, toimittaja, kaupunginvaltuutettu JOHANNA NUORTEVA ERItyisopettaja, Kaupunginvaltuutettu SUSANNA AIROLA johtava sosiaalityöntekijä, Pappi Alviina alametsä EUroopan parlamentin jäsen, kaupunginvaltuutettu riina bhatia tuTKIJA, (ytm, mSC), VARAVALTUUTETTU MARIA Ohisalo VIHREIDEn pj, ympäristö-ja ilmastoministeri, yhteiskuntatieteiden tohtori 216 215 218 222 225 217 229 236 230 227 232 HELSINGIN VIHREÄT NAISET mari holopainen Kansanedustaja, kestävän talouden tekijä, väitöskirjatutkija REETTA Vanhanen LÄÄKÄRI, valtuustoryhmän puheenjohtaja FATIM DIArra Helsingin kaupunginvaltuuston puheenjohtaja, antirasismin ja ihmisoikeuksien asiantuntija TUULI KOUSA johtaja, juristi, kauppatieteilijä amanda pasanen Ympäristöpolitiikan asiantuntija, FM (ympäristötieteet) MINNA LINDGREN kirjailija, toimittaja, kaupunginvaltuutettu JOHANNA NUORTEVA ERItyisopettaja, Kaupunginvaltuutettu SUSANNA AIROLA johtava sosiaalityöntekijä, Pappi Alviina alametsä EUroopan parlamentin jäsen, kaupunginvaltuutettu riina bhatia tuTKIJA, (ytm, mSC), VARAVALTUUTETTU MARIA Ohisalo VIHREIDEn pj, ympäristö-ja ilmastoministeri, yhteiskuntatieteiden tohtori 216 215 218 222 225 217 229 236 230 227 232 HELSINGIN VIHREÄT NAISET mari holopainen Kansanedustaja, kestävän talouden tekijä, väitöskirjatutkija REETTA Vanhanen LÄÄKÄRI, valtuustoryhmän puheenjohtaja FATIM DIArra Helsingin kaupunginvaltuuston puheenjohtaja, antirasismin ja ihmisoikeuksien asiantuntija TUULI KOUSA johtaja, juristi, kauppatieteilijä amanda pasanen Ympäristöpolitiikan asiantuntija, FM (ympäristötieteet) MINNA LINDGREN kirjailija, toimittaja, kaupunginvaltuutettu JOHANNA NUORTEVA ERItyisopettaja, Kaupunginvaltuutettu SUSANNA AIROLA johtava sosiaalityöntekijä, Pappi Alviina alametsä EUroopan parlamentin jäsen, kaupunginvaltuutettu riina bhatia tuTKIJA, (ytm, mSC), VARAVALTUUTETTU MARIA Ohisalo VIHREIDEn pj, ympäristö-ja ilmastoministeri, yhteiskuntatieteiden tohtori 216 215 218 222 225 217 229 236 230 227 232 HELSINGIN VIHREÄT NAISET mari holopainen Kansanedustaja, kestävän talouden tekijä, väitöskirjatutkija REETTA Vanhanen LÄÄKÄRI, valtuustoryhmän puheenjohtaja FATIM DIArra Helsingin kaupunginvaltuuston puheenjohtaja, antirasismin ja ihmisoikeuksien asiantuntija TUULI KOUSA johtaja, juristi, kauppatieteilijä amanda pasanen Ympäristöpolitiikan asiantuntija, FM (ympäristötieteet) MINNA LINDGREN kirjailija, toimittaja, kaupunginvaltuutettu JOHANNA NUORTEVA ERItyisopettaja, Kaupunginvaltuutettu SUSANNA AIROLA johtava sosiaalityöntekijä, Pappi Alviina alametsä EUroopan parlamentin jäsen, kaupunginvaltuutettu riina bhatia tuTKIJA, (ytm, mSC), VARAVALTUUTETTU MARIA Ohisalo VIHREIDEn pj, ympäristö-ja ilmastoministeri, yhteiskuntatieteiden tohtori 216 215 218 222 225 217 229 236 230 227 232 HELSINGIN VIHREÄT NAISET mari holopainen Kansanedustaja, kestävän talouden tekijä, väitöskirjatutkija REETTA Vanhanen LÄÄKÄRI, valtuustoryhmän puheenjohtaja FATIM DIArra Helsingin kaupunginvaltuuston puheenjohtaja, antirasismin ja ihmisoikeuksien asiantuntija TUULI KOUSA johtaja, juristi, kauppatieteilijä amanda pasanen Ympäristöpolitiikan asiantuntija, FM (ympäristötieteet) MINNA LINDGREN kirjailija, toimittaja, kaupunginvaltuutettu JOHANNA NUORTEVA ERItyisopettaja, Kaupunginvaltuutettu SUSANNA AIROLA johtava sosiaalityöntekijä, Pappi Alviina alametsä EUroopan parlamentin jäsen, kaupunginvaltuutettu riina bhatia tuTKIJA, (ytm, mSC), VARAVALTUUTETTU MARIA Ohisalo VIHREIDEn pj, ympäristö-ja ilmastoministeri, yhteiskuntatieteiden tohtori 216 215 218 222 225 217 229 236 230 227 232 HELSINGIN VIHREÄT NAISET mari holopainen Kansanedustaja, kestävän talouden tekijä, väitöskirjatutkija REETTA Vanhanen LÄÄKÄRI, valtuustoryhmän puheenjohtaja FATIM DIArra Helsingin kaupunginvaltuuston puheenjohtaja, antirasismin ja ihmisoikeuksien asiantuntija TUULI KOUSA johtaja, juristi, kauppatieteilijä amanda pasanen Ympäristöpolitiikan asiantuntija, FM (ympäristötieteet) MINNA LINDGREN kirjailija, toimittaja, kaupunginvaltuutettu JOHANNA NUORTEVA ERItyisopettaja, Kaupunginvaltuutettu SUSANNA AIROLA johtava sosiaalityöntekijä, Pappi Alviina alametsä EUroopan parlamentin jäsen, kaupunginvaltuutettu riina bhatia tuTKIJA, (ytm, mSC), VARAVALTUUTETTU MARIA Ohisalo VIHREIDEn pj, ympäristö-ja ilmastoministeri, yhteiskuntatieteiden tohtori 216 215 218 222 225 217 229 236 230 227 232 HELSINGIN VIHREÄT NAISET Eduskuntavaaleissa 2019 määritellään tulevaisuuden suunta! Helsingin Vihreillä Naisilla on 12 upeaa ehdokasta, jotka periksi antamatta tekevät työtä ilmastonmuutoksen pysäyttämiseksi, köyhyyden ja eriarvoisuuden torjumiseksi sekä koulutuksen kunnian palauttamiseksi. Ehdokkaiden ohjelmiin ja tavoitteisiin voi tutustua Helsingin Vihreiden Naisten sivulla: vihreatnaiset.fi/helsinki POLITIIKKA TARVITSEE FEMINISMIÄ Helsingin Vihreät Naiset vaatii seuraavaa hallitusta sitoutumaan hallitusohjelmassaan tasa-arvon edistämiseen. Edellinen hallitus ei niin tehnyt, mikä johti nopeasti siihen, että tasa-arvo on ottanut viimeisen neljän vuoden aikana useita askeleita taaksepäin. Seuraavan hallituksen on avoimesti myönnettävä, että Suomessa on vielä paljon tehtävää ihmisten yhdenvertaisuuden toteuttamisessa. TTuuttuussttuu H Heellssiinnggiinn VViihhrreeiiddeenn N Naaiisstteenn eedduusskkuunnttaavvaaaalliieehhddookkkkaaiissiiiinn jjaa vvaaaalliitteeeesseeiihhiinn:: vihreatnaiset.fi/hheellssiinnkkii Tutustu Vihreiden politiikkaan ja eduskuntavaaliohjelmaan: vihreat.fi näytä luontosi ja äänestä Maksaja: Helsingin Vihreät Naiset ry, painettu ympäristöystävälliselle paperille HELSINGINVIHREATNAISET HELSINGINVIHREATNAISET @HELSINGINVINA #FEMINISTINENHALLITUS #NÄYTÄLUONTOSI Eduskuntavaaleissa 2019 määritellään tulevaisuuden suunta! Helsingin Vihreillä Naisilla on 12 upeaa ehdokasta, jotka periksi antamatta tekevät työtä ilmastonmuutoksen pysäyttämiseksi, köyhyyden ja eriarvoisuuden torjumiseksi sekä koulutuksen kunnian palauttamiseksi. Ehdokkaiden ohjelmiin ja tavoitteisiin voi tutustua Helsingin Vihreiden Naisten sivulla: vihreatnaiset.fi/helsinki POLITIIKKA TARVITSEE FEMINISMIÄ Helsingin Vihreät Naiset vaatii seuraavaa hallitusta sitoutumaan hallitusohjelmassaan tasa-arvon edistämiseen. Edellinen hallitus ei niin tehnyt, mikä johti nopeasti siihen, että tasa-arvo on ottanut viimeisen neljän vuoden aikana useita askeleita taaksepäin. Seuraavan hallituksen on avoimesti myönnettävä, että Suomessa on vielä paljon tehtävää ihmisten yhdenvertaisuuden toteuttamisessa. TTuuttuussttuu H Heellssiinnggiinn VViihhrreeiiddeenn N Naaiisstteenn eedduusskkuunnttaavvaaaalliieehhddookkkkaaiissiiiinn jjaa vvaaaalliitteeeesseeiihhiinn:: vihreatnaiset.fi/hheellssiinnkkii Tutustu Vihreiden politiikkaan ja eduskuntavaaliohjelmaan: vihreat.fi näytä luontosi ja äänestä Maksaja: Helsingin Vihreät Naiset ry, painettu ympäristöystävälliselle paperille HELSINGINVIHREATNAISET HELSINGINVIHREATNAISET @HELSINGINVINA #FEMINISTINENHALLITUS #NÄYTÄLUONTOSI
2 / 2023 • 21 Demokratian pitää uudistua Demokratian pitää uudistua Demokratian pitää uudistua Demokratia väheni maailmassa 2010-luvulla, mutta viimeaikaiset kriisit korostavat sen merkitystä. Tulevaisuuden demokratia nojaa yhä enemmän digitaaliseen teknologiaan, mutta ei ongelmitta. ”D EMOKR ATIA tarjoaa parhaiten elinkeinovapautta, ilmaisuvapaut ta ja mahdollisuuden vaikuttaa asioihin”, summaa Sitran Demokratia ja osallisuus -teeman johtaja Veera Heinonen. Liberaaleissa demokratioissa, joissa on vapaat vaalit ja kansalaisilla laajat yksilönvapaudet, voidaan parhaiten myös taloudellisilla ja muilla hyvinvoinnin mittareilla. Toimiva demokratia vaatii sitä, että ihminen kokee kuuluvansa yhteiskuntaan ja voivansa vaikuttaa sen toimintaan. Lisäksi se vaatii väestöltä riittävää yleistietoa ja sitä, että demokraattisilla instituutioilla on todellista valtaa. Kylmän sodan päättyessä ja Neuvostoliiton hajottua uskottiin, että demokratia valloittaisi maailman. ”Enää niin ei uskota. Nyt tiedetään, että ei ole yhtä mallia, jonka mukaan demokratia edistyisi tai olisi kehityksen vääjäämätön päätepiste”, Heinonen huokaa. Vahvinta demokratia on Pohjoismaissa, Länsi-Euroopassa, PohjoisAmerikassa ja Australiassa. Latinalaisessa Amerikassa ja Afrikassa on demokraattisia ja autoritaarisia maita sekä maita, joissa on joitain demokraattisia piirteitä tai demokratia on rapautunut. Autoritaaristen hallintojen alue ulottuu Lähi-idästä itäiseen Euraasiaan. Kaikilla alueilla maiden välillä on vaihtelua parlamentaarisen demokratian toimivuudessa. TEKSTI MIIA VISTILÄ Lähes 70 prosenttia maailman ihmisistä elää autoritaarisesti hallituissa valtioissa. Autoritaariset johtajat ja puolueet ovat nousseet valtaan monissa maissa Etelä-Amerikassa ja Lähiidässä sekä Euroopan itälaidalla erityisesti 2010-luvun aikana. Tyypillisesti vapailla vaaleilla valittu puolue on alkanut valtaan päästyään rajoittaa mediaa, yksilönvapauksia ja kansalaisyhteiskuntaa sekä demonisoida vastustajiaan. Sen jälkeen vaaleja on järjestetty edelleen, mutta ne eivät ole olleet aidosti vapaita eivätkä rehellisiä. Autoritaariset populistijohtajat lupaavat kansalaisille suoraa yhteyttä johtajaan ja vetoavat ihmisiin, jotka eivät luota valtioon tai poliittiseen järjestelmään. Oikeistopopulistiset puolueet vetoavat moniin myös vakiintuneissa liberaaleissa demokratioissa. ”Globaalissa etelässä, Latinalaisessa Amerikassa 1980-luvulla ja Afrikassa 1990-luvulla, edustukselliseen demokratiaan siirryttiin vaikeassa talous tilanteessa ja uusliberalististen rakenne sopeutusohjelmien siivittämänä. Valtion omistamat luonnonvarat ja teollisuus yksityistettiin, julkista sektoria pienennettiin, työttömyys nousi, toimeentulo vaikeutui ja eriarvoisuus lisääntyi. Puolueiden ideologiset erot eivät hahmottuneet, ja oli helppo päätellä, ettei demokratia tuota hyviä tuloksia”, kertoo globaalin kehitystutkimuksen tutkija Eija Ranta Helsingin yliopistosta. Myös muualla demo kratian suosiota nakertavat kysymykset, joiden ratkaisu on ollut parlamentaarisen demo kratian ulottumattomissa. Uskoa demo kratiaan rapauttaa globalisaation tuoma murros, kertoo Sitran Heinonen: ”Globalisaatio on tuonut taloudellista hyvinvointia, mutta luonut samalla osattomuutta. Kokonaiset teollisuudenalat ovat kadonneet. Demo kratia ei ole tuonut ratkaisuja suuriin haasteisiin kuten ilmaston muutokseen, kestävyyskriisiin, väestön vanhenemiseen tai maahanmuuttoon.” Populistiset puolueet tarjoa vat ongelmiin yksinkertaisuja ratkaisuja tai kiistävät niiden olemassa olon. Demokratiaan vaikuttavat myös talouden ylikansalliset toimijat kuten suuryritykset ja järjestöt kuten Maailmanpankki ja Kansainvälinen valuuttarahasto, joilla on omia poliittisia tavoitteitaan. Yritykset voivat vaikuttaa demokratiaan esimerkiksi lobbaamalla poliittisia johtajia, tukemalla tiettyjä ehdokkaita taloudellisesti tai epäsuoremmin omien taloudellisten päätöstensä kautta. Mediayritykset voivat vaikuttaa rajoittamalla tai edistämällä kansalaisten tiedon saantia esimerkiksi piilottamalla tai suosittelemalla tietynlaista sisältöä. Myös Euroopan unionin sisällä muhii ongelma. Unkarissa ja Puolassa populistiset johtajat ovat valtaan noustuaan kaventaneet median asemaa ja vaikuttaneet oikeuslaitokseen. ”EU:n lähtökohtina ovat tasa-arvoisuuden ja -vertaisuuden ideaalit, mutta sen hallinnossa on vain vähän turvamekanismeja sellaisiin tilanteisiin, joissa joku näistä arvoista lipeää. Unkari ja Puola testaavat Euroopan demokraattisuutta sisältä päin. Säilyykö yksittäisten jäsenmaiden veto-oikeus, jos maa ei noudata unionin sääntöjä? Kansalaiset protestoivat vilpillisiä vaaleja vastaan Minskissä Valko-Venäjällä lähellä Itsenäisyyden aukiota elokuussa 2020. Kymmenet tuhannet ihmiset lähtivät osoittamaan mieltään, kun valtiollinen uutistoimisto Belta kertoi elokuun 9. päivä 2020, että Aleksander Lukashenko valittiin kuudetta kertaa presidentiksi yli 80 prosentin kannatuksella. Ru sla nK ph oto ÄÄNESTÄ VIHREÄÄ FEMINISTIÄ! mari holopainen Kansanedustaja, kestävän talouden tekijä, väitöskirjatutkija REETTA Vanhanen LÄÄKÄRI, valtuustoryhmän puheenjohtaja FATIM DIArra Helsingin kaupunginvaltuuston puheenjohtaja, antirasismin ja ihmisoikeuksien asiantuntija TUULI KOUSA johtaja, juristi, kauppatieteilijä amanda pasanen Ympäristöpolitiikan asiantuntija, FM (ympäristötieteet) MINNA LINDGREN kirjailija, toimittaja, kaupunginvaltuutettu JOHANNA NUORTEVA ERItyisopettaja, Kaupunginvaltuutettu SUSANNA AIROLA johtava sosiaalityöntekijä, Pappi Alviina alametsä EUroopan parlamentin jäsen, kaupunginvaltuutettu riina bhatia tuTKIJA, (ytm, mSC), VARAVALTUUTETTU MARIA Ohisalo VIHREIDEn pj, ympäristö-ja ilmastoministeri, yhteiskuntatieteiden tohtori 216 215 218 222 225 217 229 236 230 227 232 HELSINGIN VIHREÄT NAISET mari holopainen Kansanedustaja, kestävän talouden tekijä, väitöskirjatutkija REETTA Vanhanen LÄÄKÄRI, valtuustoryhmän puheenjohtaja FATIM DIArra Helsingin kaupunginvaltuuston puheenjohtaja, antirasismin ja ihmisoikeuksien asiantuntija TUULI KOUSA johtaja, juristi, kauppatieteilijä amanda pasanen Ympäristöpolitiikan asiantuntija, FM (ympäristötieteet) MINNA LINDGREN kirjailija, toimittaja, kaupunginvaltuutettu JOHANNA NUORTEVA ERItyisopettaja, Kaupunginvaltuutettu SUSANNA AIROLA johtava sosiaalityöntekijä, Pappi Alviina alametsä EUroopan parlamentin jäsen, kaupunginvaltuutettu riina bhatia tuTKIJA, (ytm, mSC), VARAVALTUUTETTU MARIA Ohisalo VIHREIDEn pj, ympäristö-ja ilmastoministeri, yhteiskuntatieteiden tohtori 216 215 218 222 225 217 229 236 230 227 232 HELSINGIN VIHREÄT NAISET mari holopainen Kansanedustaja, kestävän talouden tekijä, väitöskirjatutkija REETTA Vanhanen LÄÄKÄRI, valtuustoryhmän puheenjohtaja FATIM DIArra Helsingin kaupunginvaltuuston puheenjohtaja, antirasismin ja ihmisoikeuksien asiantuntija TUULI KOUSA johtaja, juristi, kauppatieteilijä amanda pasanen Ympäristöpolitiikan asiantuntija, FM (ympäristötieteet) MINNA LINDGREN kirjailija, toimittaja, kaupunginvaltuutettu JOHANNA NUORTEVA ERItyisopettaja, Kaupunginvaltuutettu SUSANNA AIROLA johtava sosiaalityöntekijä, Pappi Alviina alametsä EUroopan parlamentin jäsen, kaupunginvaltuutettu riina bhatia tuTKIJA, (ytm, mSC), VARAVALTUUTETTU MARIA Ohisalo VIHREIDEn pj, ympäristö-ja ilmastoministeri, yhteiskuntatieteiden tohtori 216 215 218 222 225 217 229 236 230 227 232 HELSINGIN VIHREÄT NAISET mari holopainen Kansanedustaja, kestävän talouden tekijä, väitöskirjatutkija REETTA Vanhanen LÄÄKÄRI, valtuustoryhmän puheenjohtaja FATIM DIArra Helsingin kaupunginvaltuuston puheenjohtaja, antirasismin ja ihmisoikeuksien asiantuntija TUULI KOUSA johtaja, juristi, kauppatieteilijä amanda pasanen Ympäristöpolitiikan asiantuntija, FM (ympäristötieteet) MINNA LINDGREN kirjailija, toimittaja, kaupunginvaltuutettu JOHANNA NUORTEVA ERItyisopettaja, Kaupunginvaltuutettu SUSANNA AIROLA johtava sosiaalityöntekijä, Pappi Alviina alametsä EUroopan parlamentin jäsen, kaupunginvaltuutettu riina bhatia tuTKIJA, (ytm, mSC), VARAVALTUUTETTU MARIA Ohisalo VIHREIDEn pj, ympäristö-ja ilmastoministeri, yhteiskuntatieteiden tohtori 216 215 218 222 225 217 229 236 230 227 232 HELSINGIN VIHREÄT NAISET mari holopainen Kansanedustaja, kestävän talouden tekijä, väitöskirjatutkija REETTA Vanhanen LÄÄKÄRI, valtuustoryhmän puheenjohtaja FATIM DIArra Helsingin kaupunginvaltuuston puheenjohtaja, antirasismin ja ihmisoikeuksien asiantuntija TUULI KOUSA johtaja, juristi, kauppatieteilijä amanda pasanen Ympäristöpolitiikan asiantuntija, FM (ympäristötieteet) MINNA LINDGREN kirjailija, toimittaja, kaupunginvaltuutettu JOHANNA NUORTEVA ERItyisopettaja, Kaupunginvaltuutettu SUSANNA AIROLA johtava sosiaalityöntekijä, Pappi Alviina alametsä EUroopan parlamentin jäsen, kaupunginvaltuutettu riina bhatia tuTKIJA, (ytm, mSC), VARAVALTUUTETTU MARIA Ohisalo VIHREIDEn pj, ympäristö-ja ilmastoministeri, yhteiskuntatieteiden tohtori 216 215 218 222 225 217 229 236 230 227 232 HELSINGIN VIHREÄT NAISET mari holopainen Kansanedustaja, kestävän talouden tekijä, väitöskirjatutkija REETTA Vanhanen LÄÄKÄRI, valtuustoryhmän puheenjohtaja FATIM DIArra Helsingin kaupunginvaltuuston puheenjohtaja, antirasismin ja ihmisoikeuksien asiantuntija TUULI KOUSA johtaja, juristi, kauppatieteilijä amanda pasanen Ympäristöpolitiikan asiantuntija, FM (ympäristötieteet) MINNA LINDGREN kirjailija, toimittaja, kaupunginvaltuutettu JOHANNA NUORTEVA ERItyisopettaja, Kaupunginvaltuutettu SUSANNA AIROLA johtava sosiaalityöntekijä, Pappi Alviina alametsä EUroopan parlamentin jäsen, kaupunginvaltuutettu riina bhatia tuTKIJA, (ytm, mSC), VARAVALTUUTETTU MARIA Ohisalo VIHREIDEn pj, ympäristö-ja ilmastoministeri, yhteiskuntatieteiden tohtori 216 215 218 222 225 217 229 236 230 227 232 HELSINGIN VIHREÄT NAISET mari holopainen Kansanedustaja, kestävän talouden tekijä, väitöskirjatutkija REETTA Vanhanen LÄÄKÄRI, valtuustoryhmän puheenjohtaja FATIM DIArra Helsingin kaupunginvaltuuston puheenjohtaja, antirasismin ja ihmisoikeuksien asiantuntija TUULI KOUSA johtaja, juristi, kauppatieteilijä amanda pasanen Ympäristöpolitiikan asiantuntija, FM (ympäristötieteet) MINNA LINDGREN kirjailija, toimittaja, kaupunginvaltuutettu JOHANNA NUORTEVA ERItyisopettaja, Kaupunginvaltuutettu SUSANNA AIROLA johtava sosiaalityöntekijä, Pappi Alviina alametsä EUroopan parlamentin jäsen, kaupunginvaltuutettu riina bhatia tuTKIJA, (ytm, mSC), VARAVALTUUTETTU MARIA Ohisalo VIHREIDEn pj, ympäristö-ja ilmastoministeri, yhteiskuntatieteiden tohtori 216 215 218 222 225 217 229 236 230 227 232 HELSINGIN VIHREÄT NAISET mari holopainen Kansanedustaja, kestävän talouden tekijä, väitöskirjatutkija REETTA Vanhanen LÄÄKÄRI, valtuustoryhmän puheenjohtaja FATIM DIArra Helsingin kaupunginvaltuuston puheenjohtaja, antirasismin ja ihmisoikeuksien asiantuntija TUULI KOUSA johtaja, juristi, kauppatieteilijä amanda pasanen Ympäristöpolitiikan asiantuntija, FM (ympäristötieteet) MINNA LINDGREN kirjailija, toimittaja, kaupunginvaltuutettu JOHANNA NUORTEVA ERItyisopettaja, Kaupunginvaltuutettu SUSANNA AIROLA johtava sosiaalityöntekijä, Pappi Alviina alametsä EUroopan parlamentin jäsen, kaupunginvaltuutettu riina bhatia tuTKIJA, (ytm, mSC), VARAVALTUUTETTU MARIA Ohisalo VIHREIDEn pj, ympäristö-ja ilmastoministeri, yhteiskuntatieteiden tohtori 216 215 218 222 225 217 229 236 230 227 232 HELSINGIN VIHREÄT NAISET mari holopainen Kansanedustaja, kestävän talouden tekijä, väitöskirjatutkija REETTA Vanhanen LÄÄKÄRI, valtuustoryhmän puheenjohtaja FATIM DIArra Helsingin kaupunginvaltuuston puheenjohtaja, antirasismin ja ihmisoikeuksien asiantuntija TUULI KOUSA johtaja, juristi, kauppatieteilijä amanda pasanen Ympäristöpolitiikan asiantuntija, FM (ympäristötieteet) MINNA LINDGREN kirjailija, toimittaja, kaupunginvaltuutettu JOHANNA NUORTEVA ERItyisopettaja, Kaupunginvaltuutettu SUSANNA AIROLA johtava sosiaalityöntekijä, Pappi Alviina alametsä EUroopan parlamentin jäsen, kaupunginvaltuutettu riina bhatia tuTKIJA, (ytm, mSC), VARAVALTUUTETTU MARIA Ohisalo VIHREIDEn pj, ympäristö-ja ilmastoministeri, yhteiskuntatieteiden tohtori 216 215 218 222 225 217 229 236 230 227 232 HELSINGIN VIHREÄT NAISET mari holopainen Kansanedustaja, kestävän talouden tekijä, väitöskirjatutkija REETTA Vanhanen LÄÄKÄRI, valtuustoryhmän puheenjohtaja FATIM DIArra Helsingin kaupunginvaltuuston puheenjohtaja, antirasismin ja ihmisoikeuksien asiantuntija TUULI KOUSA johtaja, juristi, kauppatieteilijä amanda pasanen Ympäristöpolitiikan asiantuntija, FM (ympäristötieteet) MINNA LINDGREN kirjailija, toimittaja, kaupunginvaltuutettu JOHANNA NUORTEVA ERItyisopettaja, Kaupunginvaltuutettu SUSANNA AIROLA johtava sosiaalityöntekijä, Pappi Alviina alametsä EUroopan parlamentin jäsen, kaupunginvaltuutettu riina bhatia tuTKIJA, (ytm, mSC), VARAVALTUUTETTU MARIA Ohisalo VIHREIDEn pj, ympäristö-ja ilmastoministeri, yhteiskuntatieteiden tohtori 216 215 218 222 225 217 229 236 230 227 232 HELSINGIN VIHREÄT NAISET mari holopainen Kansanedustaja, kestävän talouden tekijä, väitöskirjatutkija REETTA Vanhanen LÄÄKÄRI, valtuustoryhmän puheenjohtaja FATIM DIArra Helsingin kaupunginvaltuuston puheenjohtaja, antirasismin ja ihmisoikeuksien asiantuntija TUULI KOUSA johtaja, juristi, kauppatieteilijä amanda pasanen Ympäristöpolitiikan asiantuntija, FM (ympäristötieteet) MINNA LINDGREN kirjailija, toimittaja, kaupunginvaltuutettu JOHANNA NUORTEVA ERItyisopettaja, Kaupunginvaltuutettu SUSANNA AIROLA johtava sosiaalityöntekijä, Pappi Alviina alametsä EUroopan parlamentin jäsen, kaupunginvaltuutettu riina bhatia tuTKIJA, (ytm, mSC), VARAVALTUUTETTU MARIA Ohisalo VIHREIDEn pj, ympäristö-ja ilmastoministeri, yhteiskuntatieteiden tohtori 216 215 218 222 225 217 229 236 230 227 232 HELSINGIN VIHREÄT NAISET mari holopainen Kansanedustaja, kestävän talouden tekijä, väitöskirjatutkija REETTA Vanhanen LÄÄKÄRI, valtuustoryhmän puheenjohtaja FATIM DIArra Helsingin kaupunginvaltuuston puheenjohtaja, antirasismin ja ihmisoikeuksien asiantuntija TUULI KOUSA johtaja, juristi, kauppatieteilijä amanda pasanen Ympäristöpolitiikan asiantuntija, FM (ympäristötieteet) MINNA LINDGREN kirjailija, toimittaja, kaupunginvaltuutettu JOHANNA NUORTEVA ERItyisopettaja, Kaupunginvaltuutettu SUSANNA AIROLA johtava sosiaalityöntekijä, Pappi Alviina alametsä EUroopan parlamentin jäsen, kaupunginvaltuutettu riina bhatia tuTKIJA, (ytm, mSC), VARAVALTUUTETTU MARIA Ohisalo VIHREIDEn pj, ympäristö-ja ilmastoministeri, yhteiskuntatieteiden tohtori 216 215 218 222 225 217 229 236 230 227 232 HELSINGIN VIHREÄT NAISET mari holopainen Kansanedustaja, kestävän talouden tekijä, väitöskirjatutkija REETTA Vanhanen LÄÄKÄRI, valtuustoryhmän puheenjohtaja FATIM DIArra Helsingin kaupunginvaltuuston puheenjohtaja, antirasismin ja ihmisoikeuksien asiantuntija TUULI KOUSA johtaja, juristi, kauppatieteilijä amanda pasanen Ympäristöpolitiikan asiantuntija, FM (ympäristötieteet) MINNA LINDGREN kirjailija, toimittaja, kaupunginvaltuutettu JOHANNA NUORTEVA ERItyisopettaja, Kaupunginvaltuutettu SUSANNA AIROLA johtava sosiaalityöntekijä, Pappi Alviina alametsä EUroopan parlamentin jäsen, kaupunginvaltuutettu riina bhatia tuTKIJA, (ytm, mSC), VARAVALTUUTETTU MARIA Ohisalo VIHREIDEn pj, ympäristö-ja ilmastoministeri, yhteiskuntatieteiden tohtori 216 215 218 222 225 217 229 236 230 227 232 HELSINGIN VIHREÄT NAISET mari holopainen Kansanedustaja, kestävän talouden tekijä, väitöskirjatutkija REETTA Vanhanen LÄÄKÄRI, valtuustoryhmän puheenjohtaja FATIM DIArra Helsingin kaupunginvaltuuston puheenjohtaja, antirasismin ja ihmisoikeuksien asiantuntija TUULI KOUSA johtaja, juristi, kauppatieteilijä amanda pasanen Ympäristöpolitiikan asiantuntija, FM (ympäristötieteet) MINNA LINDGREN kirjailija, toimittaja, kaupunginvaltuutettu JOHANNA NUORTEVA ERItyisopettaja, Kaupunginvaltuutettu SUSANNA AIROLA johtava sosiaalityöntekijä, Pappi Alviina alametsä EUroopan parlamentin jäsen, kaupunginvaltuutettu riina bhatia tuTKIJA, (ytm, mSC), VARAVALTUUTETTU MARIA Ohisalo VIHREIDEn pj, ympäristö-ja ilmastoministeri, yhteiskuntatieteiden tohtori 216 215 218 222 225 217 229 236 230 227 232 HELSINGIN VIHREÄT NAISET mari holopainen Kansanedustaja, kestävän talouden tekijä, väitöskirjatutkija REETTA Vanhanen LÄÄKÄRI, valtuustoryhmän puheenjohtaja FATIM DIArra Helsingin kaupunginvaltuuston puheenjohtaja, antirasismin ja ihmisoikeuksien asiantuntija TUULI KOUSA johtaja, juristi, kauppatieteilijä amanda pasanen Ympäristöpolitiikan asiantuntija, FM (ympäristötieteet) MINNA LINDGREN kirjailija, toimittaja, kaupunginvaltuutettu JOHANNA NUORTEVA ERItyisopettaja, Kaupunginvaltuutettu SUSANNA AIROLA johtava sosiaalityöntekijä, Pappi Alviina alametsä EUroopan parlamentin jäsen, kaupunginvaltuutettu riina bhatia tuTKIJA, (ytm, mSC), VARAVALTUUTETTU MARIA Ohisalo VIHREIDEn pj, ympäristö-ja ilmastoministeri, yhteiskuntatieteiden tohtori 216 215 218 222 225 217 229 236 230 227 232 HELSINGIN VIHREÄT NAISET mari holopainen Kansanedustaja, kestävän talouden tekijä, väitöskirjatutkija REETTA Vanhanen LÄÄKÄRI, valtuustoryhmän puheenjohtaja FATIM DIArra Helsingin kaupunginvaltuuston puheenjohtaja, antirasismin ja ihmisoikeuksien asiantuntija TUULI KOUSA johtaja, juristi, kauppatieteilijä amanda pasanen Ympäristöpolitiikan asiantuntija, FM (ympäristötieteet) MINNA LINDGREN kirjailija, toimittaja, kaupunginvaltuutettu JOHANNA NUORTEVA ERItyisopettaja, Kaupunginvaltuutettu SUSANNA AIROLA johtava sosiaalityöntekijä, Pappi Alviina alametsä EUroopan parlamentin jäsen, kaupunginvaltuutettu riina bhatia tuTKIJA, (ytm, mSC), VARAVALTUUTETTU MARIA Ohisalo VIHREIDEn pj, ympäristö-ja ilmastoministeri, yhteiskuntatieteiden tohtori 216 215 218 222 225 217 229 236 230 227 232 HELSINGIN VIHREÄT NAISET Eduskuntavaaleissa 2019 määritellään tulevaisuuden suunta! Helsingin Vihreillä Naisilla on 12 upeaa ehdokasta, jotka periksi antamatta tekevät työtä ilmastonmuutoksen pysäyttämiseksi, köyhyyden ja eriarvoisuuden torjumiseksi sekä koulutuksen kunnian palauttamiseksi. Ehdokkaiden ohjelmiin ja tavoitteisiin voi tutustua Helsingin Vihreiden Naisten sivulla: vihreatnaiset.fi/helsinki POLITIIKKA TARVITSEE FEMINISMIÄ Helsingin Vihreät Naiset vaatii seuraavaa hallitusta sitoutumaan hallitusohjelmassaan tasa-arvon edistämiseen. Edellinen hallitus ei niin tehnyt, mikä johti nopeasti siihen, että tasa-arvo on ottanut viimeisen neljän vuoden aikana useita askeleita taaksepäin. Seuraavan hallituksen on avoimesti myönnettävä, että Suomessa on vielä paljon tehtävää ihmisten yhdenvertaisuuden toteuttamisessa. TTuuttuussttuu H Heellssiinnggiinn VViihhrreeiiddeenn N Naaiisstteenn eedduusskkuunnttaavvaaaalliieehhddookkkkaaiissiiiinn jjaa vvaaaalliitteeeesseeiihhiinn:: vihreatnaiset.fi/hheellssiinnkkii Tutustu Vihreiden politiikkaan ja eduskuntavaaliohjelmaan: vihreat.fi näytä luontosi ja äänestä Maksaja: Helsingin Vihreät Naiset ry, painettu ympäristöystävälliselle paperille HELSINGINVIHREATNAISET HELSINGINVIHREATNAISET @HELSINGINVINA #FEMINISTINENHALLITUS #NÄYTÄLUONTOSI Eduskuntavaaleissa 2019 määritellään tulevaisuuden suunta! Helsingin Vihreillä Naisilla on 12 upeaa ehdokasta, jotka periksi antamatta tekevät työtä ilmastonmuutoksen pysäyttämiseksi, köyhyyden ja eriarvoisuuden torjumiseksi sekä koulutuksen kunnian palauttamiseksi. Ehdokkaiden ohjelmiin ja tavoitteisiin voi tutustua Helsingin Vihreiden Naisten sivulla: vihreatnaiset.fi/helsinki POLITIIKKA TARVITSEE FEMINISMIÄ Helsingin Vihreät Naiset vaatii seuraavaa hallitusta sitoutumaan hallitusohjelmassaan tasa-arvon edistämiseen. Edellinen hallitus ei niin tehnyt, mikä johti nopeasti siihen, että tasa-arvo on ottanut viimeisen neljän vuoden aikana useita askeleita taaksepäin. Seuraavan hallituksen on avoimesti myönnettävä, että Suomessa on vielä paljon tehtävää ihmisten yhdenvertaisuuden toteuttamisessa. TTuuttuussttuu H Heellssiinnggiinn VViihhrreeiiddeenn N Naaiisstteenn eedduusskkuunnttaavvaaaalliieehhddookkkkaaiissiiiinn jjaa vvaaaalliitteeeesseeiihhiinn:: vihreatnaiset.fi/hheellssiinnkkii Tutustu Vihreiden politiikkaan ja eduskuntavaaliohjelmaan: vihreat.fi näytä luontosi ja äänestä Maksaja: Helsingin Vihreät Naiset ry, painettu ympäristöystävälliselle paperille HELSINGINVIHREATNAISET HELSINGINVIHREATNAISET @HELSINGINVINA #FEMINISTINENHALLITUS #NÄYTÄLUONTOSI
22 • 2 / 2023 lonialistimaihin, kertoo tutkija Ranta. ”Kiina ja Venäjä käyttävät hyväkseen kolonialismin ajan traumoja ja länsivastaisuutta. Länsi puhuu demokratiasta, ihmisoikeuksista ja tasaarvosta, Kiina mainostaa apuaan ’ilman ehtoja’, vaikka oikeasti erilaisia taloudellisia ehtoja on. Kiina tarjoaa tasavertaista ’etelän apua etelälle’, ja Venäjä näyttäytyy vaihtoehtona lännen imperialismille.” Taloudellisen yhteistyön rinnalla leviävät lainsäädännön mallit ja poliittiset toimintatavat, esimerkiksi kansalaisjärjestöjen rajoittaminen laeilla ja poliittisista vastustajista käytettävä retoriikka. Kiinassa kansa ei voi kyseenalaistaa valtaa pitävän puolueen asemaa. ”Autoritaaristen maiden ongelma on, että vaikka sellaisen hallinto voi olla tehokasta silloin kun se toimii, ei ole mekanismia, joka korjaa kurssia, kun valittu suunta ei toimi. Silloin autoritaarisyys hajottaa maata sisältä päin”, Heinonen analysoi. Koronarajoituksia vastustavat mielenosoitukset osoittivat, että Kiinassakin voidaan saada aikaan muutoksia aikaan protestoimalla. Heinonen ennustaa, että Kiinassa kytee väestön vanhenemisen, yhden lapsen politiikan ja tyttösikiöiden abortoinnin aikaansaama väestökriisi, joka voi johtaa epäluottamuksen kasvuun, talouskasvun hiipumiseen ja lisääntyvään tyytymättömyyteen myös poliittista järjestelmää kohtaan. Heinonen uskoo, että ”vahvojen miesten aikakausi” hiipuu kaikkialla ja autoritaariset hallitsijat joutuvat taistelemaan vallastaan: ”Ihmisillä on universaali kaipuu vapauteen päättää omasta elämästään. Esimerkiksi Iranissa nuori sukupolvi ei alistu autoritaariseen hallintoon ja ihmis oikeuksien polkemiseen. Kun yhteiskuntasopimus on huono, ennen pitkää siihen vaaditaan muutosta.” Demokratiaa ei voida istuttaa maahan ulkoa päin, mutta sitä voidaan tukea. Myös demokratian palautuminen on vaikeaa, koska autoritaarinen hallinto on usein ottanut valtaa vähitellen. Demokratia tarvitsee vallan vahtikoiria: kansalaisjärjestöjä, riippumatonta mediaa ja vapaata yliopisto laitosta. Juuri nämä autoritaariset hallinnot pyrkivät tukahduttamaan heti valtaan noustuaan. Entä miten käy yhteisen arvopohjan, jos sitä ei olekaan?” Heinonen pohtii. Samaan aikaan Euroopassa soditaan. Demokratian geopolitiikka Venäjän hyökkäys Ukrainaan vahvisti geopolitiikan merkitystä myös talouspolitiikassa. Euroopassa ja PohjoisAmerikassa ajatellaan, että Ukraina taistelee eturintamassa demo kratian puolesta. Imperialistisen ja autoritaarisen Venäjän hyökkäys täytyy torjua paitsi Ukrainan itsenäisyyden ja vapauden, myös Euroopan turvallisuuden, talouden vakauden ja demokraattisten arvojen takia. Talouspakotteilla pyritään rajoittamaan Venäjän varallisuutta ja pienentämään sen sotakassaa. Euroopan johtajien retoriikassa pakotteetkin siis toimivat demokratian puolesta. Sota vahvisti myös valtioiden kauppakumppanien luotettavuutta korostavaa suhtautumista kauppapolitiikaan ja teknologiaan. Yhdysvallat ja EUmaat pohtivat yhä vakavammin, miten irrottaa itsensä riippuvuudesta kiinalaisesta tekniikasta, mineraaleista ja ohjelmistoista. ”Kiinalaisen tekniikan keräämä tieto menee Kiinan valtiolle ja edistää ennennäkemättömän valvontakoneiston toimintaa”, Heinonen muistuttaa. ”Eurooppa on palvelutalous, raakaaineiden tuotanto ja samalla sen ilmastoja muut vastuullisuuskysymykset ulkoistettiin muille. Nyt on iso kysymys, mistä saadaan raaka-aineita. Tuhlailutalouden aika on ohi, resurssien käyttöön tarvitaan tehokkuutta ja strategista autonomiaa”, Heinonen sanoo. Vaikka YK:n yleiskokous tuomitsi Venäjän hyökkäyksen Ukrainaan, monet maat eivät halua valita puoltaan. Venäjä ja Kiina investoivat laajasti globaaliin etelään maissa, joissa on digitaalisiin laitteisiin tarvittavia mineraaleja. ”Globaalin etelän maat voivat nyt opportunistisestikin miettiä, mikä heille itselleen on parasta”, Heinonen huomauttaa. Kiinan ja Venäjän toiminta koetaan globaalissa etelässä pyyteettömämmäksi verrattuna vanhoihin koToimivat demokratiat 10,00–9‚00 8,99–8‚00 Puutteelliset demokratiat 7,99–7‚00 6,99–6‚00 Hybridihallinnot 5,99–5‚00 4,99–4‚00 Autoritaariset hallinnot 3,99–3‚00 2,99–2‚00 1,99–1‚00 Ei tietoja Globaali demokratiaindeksi maittain* Demokratian tila * Indeksissä otettu huomioon vaaliprosessi ja pluralismi, kansalaisvapaudet, hallituksen toimivuus, poliittinen osallistuminen ja poliittinen kulttuuri. Lähde: The Economistin tiedusteluyksikkö / Statista
Pois kilpajuoksusta – kohti monia maailmoja A nna M ie ttine n E UROOPASSA OLLAAN HUOLESTUNEITA , koska Kiina on voittamassa kilpailun maailmanherruudesta ja nousemassa globaaliksi suurvallaksi. Kiinan demokratian puute ja ihmisoikeusloukkaukset puhuttavat. Samalla unohtuu, että Euroopan historiallinen kehitys, modernisaatio ja taloudellinen varaus perustuvat kolonialismille, siirtomaista riistetyille luonnonvaroille. Tämä ”kehitys” on merkittävä nykyisen ympäristökriisin syy. Sen vuoksi teknologiset sovellukset eivät riitä ratkaisemaan ongelmia. Koko yhteiskuntafilosofian perusta pitää päivittää. Eurosentriseen historiankäsitykseen kuuluu ajatus kehityksestä, edistyksen nuolesta, joka kulkee eteenpäin ja luo matkallaan hyvinvointia ja vaurautta, kunhan jaksamme uskoa kovaan työntekoon. Jopa tieteellinen maailmankuva esittää, että meidän geenimme on ohjelmoitu kilpailemaan keskenään. Maapallon alueet juoksevat kilpaa kohti nuolen osoittamaa suuntaa, mutta kaikki eivät voi voittaa: maat jakautuvat voittajiin ja häviäjiin. Myös YK:n määrittämät kestävän kehityksen Agenda 2030 -tavoitteet pitävät kiinni kasvun tarinasta. Samaan aikaan ne listaavat ilmastonmuutokseen liittyvät ongelmat entistä näkyvämmiksi. Kilpajuoksijat eivät kyseenalaista kehityksen ideaa: miksi oletamme, että ratkaisu ongelmiin löytyy samasta ajatuskehikosta, joka loi ongelmat? MODERNISA ATIO, JOTA KEHITYSNUOLI kannattelee, perustuu alistamiselle. Amerikkojen valloitus mahdollisti 1600-luvulla alkaneen valistusajan ja loi nykyisen talousjärjestelmän kaivannaismineraalien globaalin viennin myötä. Luonto on suurin häviäjä. Siirtomaa-ajalla ajatusta ”ihmisroduista” käytettiin oikeuttamaan pakkotyötä, ja nykyisin ihmisen kansalaisuus määrittää, kenellä on oikeus taloudellisen kehityksen antimiin – ei ainakaan Välimereen hukkuvilla siirtolaisilla. Entäpä jos käsitys kehityksestä on väärä? Valistusajan opit vahvistivat näkemystä ihmisestä rationaalisena, luonnon yläpuolella olevana toimijana. Käsitys ihmisistä maita johtavina kilpailijoina ammentaa tästä maailmankuvasta. Ajatuskehikko suosii voitontavoittelua ja laiminlyö niin luonnon kuin ihmisenkin hoivan. ENTÄ JOS KÄÄNTÄISIMME asetelman päälaelleen ja tarkastelisimme maailmaa toisin silmin? Niin kutsutussa Amerikan alkuperäiskansojen perspektivismissä yhden maapallon ja eri kulttuurien sijaan meillä onkin yksi yhteinen kulttuuri, jonka jaamme kaikkien elollisten olentojen kesken. Vaikka ihmiset pitävät eläimiä eläiminä, hekin ovat elämänsä subjekteja ja elävät samanlaisissa olosuhteissa kuin ihmiset, toisin sanoen, heillä on samanlainen sosiaalinen elämä kuin ihmisillä. Toisaalta alkuperäiskansojen, afrolatinalaisamerikkalaisten, ruohonjuuritason aktivistien ja akateemikkojen keskuudessa kiertää filosofia, jota kutsutaan pluriversaaliksi. Se kyseenalaistaa ajatuksen yhdestä maailmasta, jota hallitsee yksi tavoite, yksi tietämisen tapa ja yksi olemisen tapa. Meksikon zapatistit ovat kuvanneet pluriversalismia ”maailmaksi, johon mahtuu monta maailmaa”. Pluriversaali politiikka painottaa luonnon ja ihmisen radikaalia keskinäistä riippuvuutta. Keskeistä sille on tiedon dekolonisaatio, eli ne rakenteet, jotka edistävät yhtä maailmankuvaa, pitää purkaa. Dekolonisaatio ei silti ole sanan valjastamista instituutioiden tai henkilökohtaisen hyödyn käyttöön. Se tarkoittaa alkuperäiskansojen maiden palauttamista. Jos maailmaamme mahtuu monia maailmoita, on merkityksetöntä pohtia, menettääkö Eurooppa valta-asemansa Kiinalle vai ei. Luonto voi olla voittaja. JASMIN IMMONEN Kirjoittaja on sosiaaliantropologi ja aktivisti. Myös kansalaiset asettavat paineita uudistumiselle, mutta Heinosen mukaan ”demokratian vahvistaminen on edustuksellisen demokratian, hallinnon, kansalaisjärjestöjen ja Sitran kaltaisten yhteiskunnallisten toimijoiden vastuulla myös”. ”Kehitysyhteistyössä pitäisi tukea näitä demokratiaa vahvistavia tahoja”, vetoaa Ranta. ”Demokratiaa vahvistaa sekin, että me itse noudatamme demokraattisia arvojamme. Että emme polje niitä jotain muuta hyötyä saadaksemme”, Heinonen huomauttaa. Demokratian digitaalinen tulevaisuus Myös vakiintuneissa demokratioissa kuten Yhdysvalloissa demokratia on kärsinyt. Digitaalisella kehityksellä on ollut kaksinainen vaikutus demokratiaan. Toisaalta sosiaalinen media tuo ihmisiä yhteen, helpottaa ihmisten tavoittamista protesteihin ja vastarintaan autoritaarisia hallintoja vastaan ja luo digitaalisia tiloja esimerkiksi kaupunkija kaupunginosademokratialle. Toisaalta somea on helppo käyttää myös rapauttamaan demokratiaa: valheiden levittämiseen, poliittisten kilpailijoiden haukkumiseen ja illuu sioiden luomiseen. ”Ostamalla botteja tuuttaamaan jotain viestiä sosiaaliseen mediaan, saadaan luotua kuva, että asia on suosittu, vaikka ei oikeasti ole”, Ranta havainnollistaa. Myös yritysten valta ja vaikutus demo kratiaan näkyy sosiaalisessa mediassa. Algoritmit, jotka ohjaavat näytettävää sisältöä, ovat mediajättien omistajien varjelemia liikesalaisuuksia. Niiden tarkoitus on saada käyttäjä pysymään palvelussa mahdollisimman pitkään. Ne tarjoavat tunteisiin vetoavaa, usein kärjistävää, sisältöä, joka vastaa käyttäjän ennakkokäsityksiä, ja johon nopeimmin ja todennäköisimmin tämä reagoi. Eräs demokratiaa heikentävä ja sosiaalisen median voimistama ilmiö on se, että osa varsinkin naisista tai vähemmistöihin kuuluvista ei halua lähteä ehdolle vaaleihin verkossa leviävän vihapuheen pelossa. Yemi Festus Afrikan väkirikkaimmassa valtiossa Nigeriassa pidettiin presidentinvaalit helmikuussa 2023. Valtapuolue APC:n ehdokas Bola Tinubu tuli valituksi historiallisen matalalla äänestysprosentilla 29. Äänestäjiä Badagryn rannikkokaupungissa. Globaalista heikkenemisen trendistä huolimatta parlamentaarinen demokratia voi hyvin etenkin Länsija Pohjois-Euroopassa. Pohjoismaat ovat maailman demokraattisimpia maita. Mutta vahvojenkin demokratioiden kipupisteitä ovat äänestysaktiivisuuden laskeminen ja se, että yhä useampi tuntee itsensä osattomaksi. ”Suomessa äänestysaktiivisuus on noin 10 prosenttia matalammalla kuin muissa Pohjoismaissa. OECD:n luottamusarvioissa suomalaiset eivät usko omiin vaikutusmahdollisuuksiinsa”, Heinonen kertoo. Suomessa demokratia on siitä huolimatta vahva osa arkea. ”Kansalaisaloitteet ovat Suomessa suosittuja, samoin osallistava budjetointi. Demokratia on läsnä arjessa monella tasolla: taloyhtiöissä, järjestöissä, urheiluseuroissa. Vaikuttaminen kiinnostaa nuoriakin, mikä näkyy esimerkiksi nuorten ilmastoliikkeessä”, Heinonen listaa. Heinonen tutkii Sitrassa keinoja vahvistaa demokratiaa. ”Elämme edelleen murrosvaiheessa, jossa informaatiotulva ja nopeus hämmentää. Tarvitaan informaatiolukutaitoa ja keinoja, joilla kuratoidaan tulvasta luotettavaa tietoa”, Heinonen sanoo. Tiedonkäsittelytaitojen ohella tarvitaan kuuntelutaitoa ja kunnioittavaa asennetta eri näkökulmia kohtaan. ”Tarvitaan esimerkiksi fasilitoituja keskustelualustoja, joilla voidaan käydä kunnioittavaa keskustelua kipupisteistä, ja kansalaispaneeleja, jotka voivat ratkoa yhteiskunnallisia ristriitoja. Irlannissa tällainen kansalaispaneeli johti esimerkiksi aborttilainsäädännön muutokseen.” Heinonen kannattaa äänestysiän laskemista 16 vuoteen ja toivoo lisää suoraa demokratiaa. ”Edustuksellinen demokratia on 1900-luvun tuote, joka pitää päivittää. Osallistumisen tulee olla helppoa ja toiminnan läpinäkyvää, ihmisten täytyy tietää milloin ja miten voi vaikuttaa. Digilaitteita kannattaa hyödyntää, kun niitä ihmiset käyttävät muutenkin. Ja lisäksi tarvitaan uusia rohkeita visioita siitä, mitä kaikkea demokratia voi olla!”
IHMISIKSI Kari Hotakainen Ohjaus Tuomo Rämö IHMISIKSI Kari Hotakainen Ohjaus Tuomo Rämö IHMISIKSI Kari Hotakainen Ohjaus Tuomo Rämö Anneli Kanto – Jukka Nykänen – Reetta Ristimäki Ensi-ilta 13.4. ja esitykset 20.5. saakka Musiikkiteatteri Kapsäkki Musiikkiteatteri Kapsäkki Liput 24 39,50 € | Lippu.fi Anna Kortelainen – Reetta Ristimäki NÄKEMIIN, VIIPURI! Esiintyjät: Niina Ahola, Ilkka Hämäläinen, Marika Hölttä, Seppo Äikäs Alustus: Tiina-Maija Lehtonen Karjalatalon juhlasali, Helsinki 17.5.–18.5. klo 14 Liput: 25 29 € | Tiketti.fi Sirpa Kähkönen – Taru Mäkelä – Reetta Ristimäki Sirpa Kähkönen – Taru Mäkelä – Reetta Ristimäki Sirpa Kähkönen – Taru Mäkelä – Reetta Ristimäki BRECHTIÄ JOKANAISELLE Musiikkiteatteri Kapsäkki, Helsinki 6.9.–21.9. Liput: 24-38 € | Lippu.fi Kuopion kaupunginteatteri 18.4.–19.4. Liput: 31,50 33,50 € | Lippu.fi SUPERSUOSITUN ESITYKSEN LISÄNÄYTÖKSET MYYNNISSÄ NYT! ««««« ”Miten voikin kaikki osua niin kohdalleen!“ HS, Lauri Meri Uusi musikaali menestyskirjan pohjalta mm. Kurt Weillin ja Friedrich Holländerin ikivihreitä Lohjan kaupunginorkesterin säestyksellä 27.4. Aleksanterin teatteri Liput: 37 42 € | Lippu.fi “Syntisen hauska” HS Reetta Ristimäki – Jukka Ojala – Marko Puro – Pietu Pietiäinen KABAREE BERLIN -KONSERTTI
2 / 2023 • 25 Suomi vuonna 2050 Kysyimme eduskuntapuolueiden nuorisojärjestöjen puheenjohtajilta, millainen on tulevaisuuden hyvä Suomi. Jottei meno päässyt vallan utopistisen autuaaksi, kysyimme kultakin myös kinkkisen kysymyksen. Kuinka ihanan maan he rakentaisivatkaan! KOONNUT EMILIA MIETTINEN, IIDA SIMES & MIIA VISTILÄ KUVAT JUULI MIETTILÄ
26 • 2 / 2023 Toivoisin, että Suomi olisi vuonna 2050 selättänyt ne taloudelliset haasteet, joita sillä tässä ajassa on. Eli että oltaisiin taitettu tämä krooninen velkaantuminen, turvattu hyvinvointivaltion keskeisimmät peruspalvelut ja onnistuttu pysäyttämään maahanmuuttoon liittyvät keskeisimmät ongelmat ja niiden kehittyminen. Eli ettei oltaisi jatkettu Ruotsin tiellä, eli ettei olisi palavia gettoja ja palavia autoja. Oltaisiin pystytty puuttumaan siihen yhteiskunnalliseen rauhattomuuteen. Perussuomalaiset ovat onnistuneet herättämään keskustelua taloudellisista prioriteeteista. Raha on rajallinen resurssi. Perussuomalaiset on onnistunut ajamaan muidenkin puolueiden agendalle tarpeen priorisoida valtion menoissa. Priorisoimalla ollaan pystytty alentamaan velkaantumista ja valtion menoja, ehkä jopa alentamaan veroja. Hyvinvointivaltio on myös näin turvattu. Mitä tulee maahanmuuttoon, meidän pitää uskaltaa vaatia, että tulijat työllistyvät, elättävät itsensä ja sopeutuvat maahan, eivätkä tee rikoksia. Jos Suomeen tullaan, Suomessa pitää työllistyä ja pitää maksaa veroja. Murtaako verkkoviha demokratiaa vuonna 2050 vai onko siitä huolestuminen olennaista? Jos ihminen saa sanoa anonyymisti verkossa mitä vaan tarvitsematta kantaa vastuuta sanomisistaan, se johtaa kärkkäämpään ilmaisuun. Kohteliaisuuden ja sivistyksen piirteitä karsiutuu. Toivoisin, että ihmiset olisivat kehittyneet kohteliaammiksi ja asiallisemmiksi keskustelijoiksi. Toivoisin kuitenkin, että se tapahtuisi ihmisen sisäisen kasvun ja kulttuurin kautta eikä valtio johtoisesti lainsäädännöllä. Perussuomalainen Nuoriso Joakim Vigelius Perussuomalainen Nuoriso Vuonna 2050 eläkepommi on selätetty, ja meillä on tekijöitä täällä Suomessa. On kannustava verotus, mahdollisuuksia yrittää ja vaurastua. Koko Euroopassa, Suomessakin, on hillineutraali yhteiskunta. Vihreä siirtymä on pitkällä, ja ydinvoimaa on rakennettu. Suomessa pystymme pitämään huolta vanhuksista ja tästä hyvinvointiyhteiskunnasta. Meillä pitää olla työntekijöitä, jotta saamme verotuloja, joilla pystymme pitämään huolta tästä yhteiskunnasta. Me olemme vieneet maailmalle erilaisia puhtaan teknologian innovaatioita ja kasvaneet sitäkin kautta taas kukoistukseen. Kokoomus on silloin vallassa. Kouluissa oppimistulokset ovat parantuneet, ja me voimme viedä taas sitäkin osaamista maailmalle. Varhaiskasvatuksessa osallistumisastetta on nostettu. Siinä on suuri potentiaali, ja silloin kaikki lapset ovat sen piirissä. Mitä nopeammin pystymme puuttumaan oppimisen ongelmiin, sitä parempi, ja ammattikasvattajat pystyvät tukemaan lapsia. Kun he siirtyvät perus kouluun, tuki seuraa heitä. Neuvolajärjestelmä ja perheiden tuki arjessa on vahvaa, ja moniammatillinen yhteistyö takaa sen. Onko kasvava eriarvoisuus enää vuonna 2050 ongelma? Eriarvoisuus ei ole isossa mittakaavassa ongelma muihin maihin verrattuna, mutta tulevaisuudessa meidän on pidettävä huolta siitä, ettei se muodostu isoksi ongelmaksi. Tietenkään kaikki ihmiset eivät voi nauttia samaa palkkaa, ja pitää pystyä vaurastumaan oman ahkeruuden avulla ja nauttimaan ansaitsemaansa kor vausta omasta panoksestaan. Silloin ihmiset pääsevät haluamiinsa töihin, ja työllisyysaste on korkeampi. Vuonna 2050 vain vähän ihmisiä on sosiaaliturvan varassa. Suuri osa pystyy tekemään oman alansa töitä – ainakin terveet ihmiset, joilla ei ole rajoitteita. Sosiaalitukijärjestelmä takaa, että työtä on aina kannattava tehdä ja ottaa vastaan. Yritysja elinkeinoelämälle on kannustavaa palkata työntekijöitä. Kokoomusnuoret Ida Leino Suomi vuonna 2050 on edelleen itsenäinen ja omavarainen yhteiskunta, jossa yhä useampi voi paremmin. Olemme osa globaalia ja eurooppalaista yhteisöä. Euroopan unionista on muodostunut sellainen valtioiden liitto, joka hyödyttää kaikkia valtioita. Se on vahva yhteisö. Suomessa tehdään politiikkaa siitä lähtökohdasta, mitä yhtäläisyyksiä puolueiden ja ihmisten välillä löytyy. Etsitään, mitä positiivista muutosvoimaa yhteiskunnasta löytyy nykyisen riitelyn ja pikavoittojen sijaan. Suomessa on saatu käyttöön vastikkeeton perustulo ilman turhaa byrokratiaa, ja ihmiset uskaltavat yrittää asioita. Sosiaaliturva kantaa jokaista. Ilmastonmuutos ja luontokato on saatu selätettyä, ja luonnon monimuotoisuus ei katoa vaan lisääntyy. Samalla talous kasvaa, koska on ymmärretty, miten saadaan pienemmällä määrällä luonnonvaroja tuotettua enemmän hyödykkeitä ihmisille. Me elämme edelleen markkinayhteiskunna ssa. Me keskustalaiset teemme stabiilia keskipolitiikkaa vahvasti. Kompromissihaluista politiikkaa, joka pyrkii tuomaan erilaisia ajatuksia ja ääriliikkeitä lähemmäksi toisiaan. Suomessa on edelleen monipuoluejärjestelm ä, eikä yksikään puolue ole saavuttanut yli 25 prosentin kannatusta. Keskusta on suuri yleispuolue ja vahva Suomea yhtenäistävä eikä erotteleva voima. Entä luonnon monimuotoisuus, erityisesti metsät? Omistamisen oikeutta ja luonnon pelastamisen oikeutta ei aseteta vastakkain. Vuonna 2050 hakataan puuta vähemmän, koska osataan jalostaa puumassaa tehokkaammin kuin nykyään. Varmasti lämmitykseenkin on tullut jo uusia vaihtoehtoja. Suomalaisen metsän käyttäminen on vähentynyt 30 vuodessa. Vuonna 2050 ei enää ole turkistarhoja. Alueet ovat löytäneet uusia, tuottoisampia elinkeinoja. Elinkeinoja on löydetty joka puolella alueit ten lähtökohdista, koska koko Nato-Suomen on oltava asuttuna. Keskustanuoret Aleksi Sandroos Suomi vuonna 2050 on ehdottomasti sellainen, jossa välitetään enemmän lähimmäisistä, ja jossa valtio kannustaa tähän. Kannamme vastuuta toisistamme eikä vain itsestämme. Kristillisdemokraatit ajavat lähimmäisyhteiskuntaa, jossa lähiyhteisöt, perheet, ystävät ja naapurustot ovat voimissaan, ja yhdessä tekemisen meininki rullaa. Me arvostamme yleismaailmallisia kristillisiä arvoja, joita ovat lähimmäisenrakkaus, ahkeruus ja heikommasta huolehtiminen. Nämä eivät tarkoita sitä, että katsotaan suoraan Raamatusta jotakin tiettyjä kohtia ja niiden perusteella rakennetaan yhteiskuntaa, ei missään nimessä, vaan niiden arvojen varaan rakennetaan. Ja yhtälailla kuin olemme kristillisiä, olemme demokraattisia, eli myös sen varaan rakennetaan. Ohjaako esimerkiksi Päivi Räsäsen ajama perinteinen perhemalli puolueen politiikkaa vielä vuonna 2050? Jokainen perhe on yhtä arvokas, oli kyseessä sateenkaariperhe, yksinhuoltajaperhe tai tällainen perinteisempi perhe. Eli jokaista perhettä tulee tukea ihan yhtä lailla. Meidän järjestön ja myös puolueen linja on se, että jokaisella on jakamaton ihmisarvo riippumatta taustasta tai siitä mitä vähemmistöä edustat tai seksuaalisuutta tai sukupuolta olet. Mielestäni tämä tarkoittaa sitä, että sateenkaariperheitä ei tule asettaa eriarvoiseen asemaan muiden perheiden kanssa. Biologisestihan lähtökohta on se, että on olemassa nainen ja mies, mutta on olemassa isä ja äiti -perheitä, joissa asiat ovat paljon huonommin kuin sateenkaariperheessä. Päivi on monella tapaa todella osaava poliitikko, mutta meillä on näkemyseroja, kuten kuinka näitä asioita tulisi tuoda esille. Päivillä on yhtälailla oikeus vaikuttaa kuin meilläkin, ja vaikka emme olisikaan kaikesta samaa mieltä hänen kanssaan, seisomme hänen sananja uskonnonvapautensa takana viimeiseen asti. Kristillisdemokraattiset Nuoret Ami Rinta-Valkama Murtaako verkkoviha demokraSuomessa on saatu käyttöön vastikkeeton perustulo ilman turhaa byrokratiaa, ja ihmiset uskaltavat yrittää asioita. Sosiaaliturva kantaa jokaista. Ilmastonmuutos ja luontokato on saatu selätettyä, ja luonnon monimuotoisuus ei katoa vaan lisääntyy. Samalla talous kasvaa, koska on ymmärretty, miten saadaan pienemmällä määrällä luonnonvaroja tuotettua enemmän hyödykkeitä ihmisille. Me elämme edelleen markkinayhteiskunna ssa. vahvasti. Kompromissihaluista politiikkaa, joka pyrkii tuomaan erilaisia ajatuksia ja ääriliikkeitä lähemmäksi toisiaan. Suomessa on edelleen monipuoluejärjestelm ä, eikä yksikään puolue ole saavuttanut yli 25 prosentin kannatusta. Keskusta on suuri yleispuolue ja vahva Suomea yhteliturvan varassa. Suuri osa pystyy tekemään oman alansa töitä – ainakin terveet ihmiset, joilla ei ole rajoitteita. Sosiaalitukijärjestelmä takaa, että työtä on aina kannattaTOIVOISIN, ETTÄ IHMISET OLISIVAT KEHITTYNEET ASIALLISEMMIKSI KESKUSTELIJOIKSI. – JOAKIM V. Päivi on monella tapaa todella osaava poliitikko, mutta meillä on näkemyseroja, kuten kuinka näitä asioita tulisi tuoda esille. Päivillä on KANNAM ME VASTUUT A TOISISTA MME EIKÄ VAIN ITSESTÄM ME. – AMI R. Kokoomusnuoret Suomi vuonna 2050 on hiilinegatiivinen maa, jossa luontokato on saatu pysäytettyä ja joka on yhä hyvinvointivaltio. SDP on pääministeripuolue ja pitänyt asemansa kohdentamalla politiikkaansa kaikille ikäryhmille ja viestimällä asioista kansantajuisesti esimerkiksi videoiden avulla. Ilmastokriisi on ratkaistu 2023 aloittaneen hallituksen toimilla kuten hiilinieluja vahvistavalla metsäpolitiikalla, päästökaupalla ja luontoympäristöjen ennallistamisella lajien monimuotoisuuden suojelemiseksi. Työmarkkinat nojaavat ja työn teettämisen ehdot perustuvat edelleen etujärjestöjen laatimiin keskitettyihin sopimuksiin. Prekaarin työn, esimerkiksi alustatalouden työntekijät ovat järjestäytyneet ja voivat vaikuttaa sopimustensa ehtoihin. Teollisuudessa on käyty läpi rakennemuutos. Yritykset, valtio ja kolmas sektori ovat yhdessä innovoineet uusia korkean jalostusasteen tuotteita. Työntekijöitä on tuettu kouluttautumaan uudelleen yhdessä rahoitetulla koulutustuella. Ikääntyvän väestön hoitamisesta vastaavat julkisen sektorin työntekjät. Digitalisaatiota käytetään hyväksi diagnostiikassa ja joissakin koneille sopivissa palveluissa kuten lääkkeiden jakelussa. Onko hyvinvointivaltio edel leen olemassa ja miten se rahoitetaan? Vuonna 2050 hyvinvointivaltio on yhä voimissaan ja sen rahoitus perustuu työllisyyden kasvuun. Mielenterveyskriisi on taltutettu parantamalla matalan kynnyksen mielenterveyspalveluit a ja kohdentamalla resursseja uudelleen. Hyvinvointivaltion rahoitusta myös tarvitaan vähemmän, sillä kroonisia elämäntapasairauksia on onnistuttu vähentämään. Hyvinvointivaltiota rahoitetaan myös veropohjaa laajentamalla esimerkiksi nyt verottomasti toimiviin yleishyödyllisiin yhteisöihin kuten erilaisiin säätiöihin, ei kuitenkaan eläkekassoihin, jotta eläkkeiden maksaminen ei vaarannu. Verotusta koordinoidaan EU-tasolla, mikä vähentää mahdollisuuksia verojen välttelyyn. Demarinuoret Pinja Perholehto edel leen olemassa ja miten se SUOMI VUONNA 2050 ON HIILINEGATIIVINEN MAA. – PINJA P. Onko kasvava eriarvoisuus enää mieltä hänen kanssaan, seisomme hänen sananja uskonnonvapautensa takana viimeiseen asti. NEUVOLAJÄRJESTELMÄ JA PERHEIDEN TUKI ARJESSA ON VAHVAA. – IDA L.
2 / 2023 • 27 Vuoteen 2050 mennessä ollaan toteutettu reilu vihreä siirtymä, köyhyys ratkaistu perustulolla ja työaikaa on lyhennetty. Vasemmistoliitto on pääministeripuolue. Asemaan ollaan päästy viestimällä, että vasemmistopolitiikka tuo kaikille hyvää, ja että kriisit voidaan ratkaista reilulla tavalla. Vasemmisto on kääntänyt suosionsa nousuun ja äänestäjiä itselleen, pois oikeistopopulistisilta puolueilta, puhumalla ihmisten arjesta suoraan ja tutkitun tiedon pohjalta riittävän yksinkertaisilla sanoilla. Esimerkiksi, että ei ole oikein, että rikkaat rikastuvat samalla kun sotepalvelut takkuavat, nuoret voivat pahoin ja opiskelijat elävät köyhyysrajalla. Esimerkiksi 2020-luvun nuorten mielenterveyskriisi on ratkaistu koulutuspoliittisilla uudistuksilla, jotka vähentävät paineita päättää elämän suunnasta nuorena ja mahdollistavat myös taloudellisesti oman tien etsinnän. Näin aikuisväestön työkyky on parantunut. Työllisyyttä on vahvistanut reilun vihreän siirtymän toteuttaminen, joka on tuonut investointeja Suomeen ja lisännyt Suomen globaalia kauppaa. Työllisyyttä on parannettu myös työllisyystakuulla valtion luomiin työpaikkoihin. Onko hyvinvointivaltio edelleen olemassa, ja jos on, miten se rahoitetaan? Tulevaisuudessa hyvinvointivaltio rahoitetaan vahvistamalla työllisyyttä ja laajentamalla veropohjaa. Ennakoiva sosiaalipolitiikka ennaltaehkäisee ongelmia, mikä vähentää niiden hoitamisen tarvetta ja pienentää hyvinvointivaltion hintaa. Verojen kiertäminen on saatu kuriin globaalilla yhteistyöllä. Esimerkiksi muun muassa Marinin hallituksen 2020-luvun alussa pöydälle jättämä arvonnousuvero eli niin sanottu maastapoistumisvero on otettu käyttöön. Eivätkä muutokset edes ole maksaneet paljon, sillä rahoitusta on saatu myös kohdentamalla tukea ympäristölle haitallisista kohteista kestäviin esimerkiksi maataloudessa ja liikenteessä. Vasemmistonuoret Pinja Vuorinen Suomi vuonna 2050 on hiilinegatiivinen maa, joka on onnistunut vahvistamaan luonnon tilaa entiseen loistoonsa. Talouden ja työmarkkinoiden ongelmat on saatu ratkaistua, ja Suomi on yhdenvertainen maa. Vihreät on ainakin pääministeripuolue, presidenttipuoluehan se on ollut jo 2020-luvulla. Poliittisen arvokartan toisella puolella ovat vihreät arvoliberaalit, toisella nationalistiset oikeistokonservatiivit. Vaikka oikeistokonservatismi on noussut 2020-luvulla, populistiset puolueet eivät ole saaneet aikaan ratkaisuja käsillä oleviin ongelmiin. Vihreät on nostanut kannatuksensa konkreettisten näyttöjen avulla ja sanoittamalla kauaskantoisia visioitaan, jossa maapallon säilyminen elinkelpoisena on tärkeämpää kuin lyhyen aikavälin taloudellinen hyöty. Parhaassa tapauksessa vihreä siirtymä on edennyt niin hyvin, että talouskasvun ja ympäristöhaittojen irtikytkennässä on onnistuttu täysin. Siinä on jo joiltain osin onnistuttu, mutta ilmastokriisin ja luontokadon ratkaiseminen vaatii vielä syvempää, laajaalaisempaa ja nopeampaa muutosta. Jos talouskasvun ja luonnon tuhoamisen irtikytkentä ei onnistu, mistä joudumme luopumaan? Jos irtikytkennässä ei onnistuttu, planeetan elinkelpoisuus on asetettu yhteisenä tavoitteena talouskasvun edelle ja todennäköisimmin on vähennetty energian käyttöä. Jos meidän täytyisi pärjätä vähemmällä energialla, se kyllä heijastuisi suoraan elintasoon. Silloin pitäisi sitten yhdessä priorisoida, mitkä asiat ovat tärkeimpiä ja tarpeellisimpia. Ei tarvitse mennä pitkää aikaa taaksepäin, jo Z-sukupolven vanhemmat ovat pärjänneet vähem mällä. Vihreät nuoret Jami Haavisto aikaa taaksepäin, jo Z-sukupolven vanhemmat ovat pärjänneet vähem mällä. Vuonna 2050 on löydetty ratkaisuja mielenterveyskriiseihin ja nuorten syrjäytymiseen, ja sillä tavalla saatu ehkäistyä väkivaltaisuutta, joka on nyt noussut esiin. Ulkopoliittisesti Suomi on vieläkin vahva osa EU:ta ja vaikuttava tekijä siellä. Saamme EU:ssa äänemme vahvemmin esiin kuin sen ulkopuolella. Olemme puhuneet vahvasti koulutuksen tärkey destä aina varhaiskasvatuksesta kolmannelle asteelle. Koulun resurssien turvaaminen on yksi tehokas tapa tasoittaa sosioekonomisia eroja niin, että ihmiset pääsevät kiinni yhteiskuntaan samalla pohjalla. Talouden vakauttamisessa pitää ottaa huomioon se, että tietyt leikkaukset ovat haitallisempia kuin toiset. Huumepolitiikkaa pitää muuttaa humaanimpaan suuntaan eli pois siitä ajatuksesta, että rangaistukset olisivat toimiva tapa vaikuttaa, ja huumeidenkäyttäjiä pitää auttaa. Miten RKP voi tulevaisuudessa laajentaa kannatustaan myös muiden kuin ruotsinkielisten parissa? Jos vasemmiston ja oikeiston jako syvenee Suomessa, kummalle puolelle RKP keikahtaa? Meidän pitää nostaa esiin meidän politiikkaamme myös suomeksi. Usein automaationa on se ruotsin kieli, mikä on tietysti ymmärrettävää, kun se on äidinkieli. Mutta suomenkieliseen viestintään pitää tehdä enemmän satsauksia ja myös näkyvyyteen ruotsinkielisten alueiden ulkopuolella. Tämä on brändäyskysymys, työ on jo aloitettu, ja sitä pitää jatkaa ja tehostaa. Olemme aika keskellä oleva puolue, niin yhteistä löytyy sekä vasemmalta että oikealta, mutta taloudellisestihan olemme enemmän oikealla. Mutta blokkijaottelu on hankala siinä vaiheessa kun perusarvot eivät kohtaa jonkin samassa blokissa olevan puolueen kanssa. Emme sulje yhteistyötä pois kategorisesti, mutta on vaikeaa, tai sanoisin mahdotonta, tehdä yhtenäistä politiikkaa, jos kahdella puolueella on todella erilainen käsitys esimerkiksi ihmisarvosta ja ihmisoikeuksista. RKP-nuoret Julia Ståhle Vuoteen 2050 mennessä ollaan toteutettu reilu vihreä siirtymä, köyhyys ratkaistu perustulolla ja työaikaa on lyhennetty. Vasemmistoliitto on pääministeripuolue. Asemaan ollaan päästy viestimällä, että vasemmistopolitiikka tuo kaikille hyvää, ja että kriisit voidaan ratkaista reilulla tavalla. Vasemmisto on kääntänyt suosionsa nousuun ja äänestäjiä itselleen, pois oikeistopopulistisilta puolueilta, puhumalla ihmisten arjesta suoraan ja tutkitun tiedon pohjalta riittävän yksinkertaisilla sanoilla. Esimerkiksi, että ei ole oikein, että rikkaat rikastuvat samalla kun sotepalvelut takkuavat, nuoret voivat pahoin ja opiskelijat elävät köyhyysrajalla. veyskriisi on ratkaistu koulutuspoliittisilla uudistuksilla, jotka vähentävät paineita päättää elämän suunnasta nuorena ja mahdollistavat myös taloudellisesti oman tien etsinnän. Näin aikuisväestön työkyky on parantunut. Työllisyyttä on vahvistanut reilun vihreän siirtymän toteuttaminen, joka Vasemmistonuoret Pinja Vuorinen Suomessa vuonna 2050 on turvallista kulkea ja kasvaa. Talouden näkymät ovat sellaiset, että jokaiselle on mahdollista rakentaa omannäköinen elämä. Koulutus on saatu kuntoon niin, että luokissa on työrauha peruskoulutasolla ja eteenpäinkin. Korkeakoulutus on kilpailukykyistä niin, että Suomeen saadaan myös kotimaasta kilpailukykyistä työvoimaa. Yrittäminen on mahdollista ja kannattavaa, ja investointeja kannustetaan tekemään. Pienet ja keskisuuret yritykset ovat keskeisin talouden kasvun osatekijä, ja on tärkeää, että heille on helppoa palkata varsinkin se ensimmäinen työntekijä. Myös terveydenhuolto pitää saada kuntoon, jotta ihmiset jaksavat ja saadaan hoidettua myös ennaltaehkäisevästi. Mielestäni olemme hyvin tarttuneet niihin asioihin, joita itse pidän tärkeänä Suomelle vuonna 2050. Oletteko riittävän vetovoimainen puolue ilman ideologiaa tai Hjallis Harkimoa? En itse näe, että puolueen ydin olisi hankalasti tavoitettavissa ilman ideologiaa, päinvastoin, se on hyvinkin helposti lähestyttävissä. Mutta on toki tärkeää tuoda esille, mikä on meille tärkeää ja mitkä ovat ne omat arvot. Itselleni esimerkiksi tärkeitä ovat talous ja yrittäjyys ja luontoarvot, eivätkä ne ole ristiriidassa millään tavalla. Itse en koe ideologian puutetta ongelmana millään tasolla. Liike Nyt ei missään tapauksessa jää pelkästään yhden miehen puolueeksi. Liike Nytillä on paljon muitakin edustajia kuin Hjallis. Hän on toki ainoa kansanedustaja tällä hetkellä ja on kyselytunneilla, pitää ryhmäpuheet ja on puheenjohtaja eli sillä tavalla näkyy eniten. Meillä on esimerkiksi aluevaltuustossa paljon asiansa osaavia ja näkyviä henkilöitä. Samoin nuorissa on paljon fi ksua ja eri taustoista tulevaa porukkaa, mikä on ilo. Liike Nyt Nuoret Iina Ilmarinen vähennetty energian käyttöä. Jos meidän täytyisi pärjätä vähemmällä energialla, se kyllä heiMAAPALLON SÄILYMINEN ELINKELPOISENA ON TÄRKEÄMPÄÄ KUIN TALOUDELLINEN HYÖTY. – JAMI H. maastapoistumisvero on otettu käyttöön. Eivätkä muutokset edes ole maksaneet paljon, sillä rahoitusta on saatu myös kohdentamalla tukea ympäristölle haitallisista kohteista kestäviin esimerkiksi maataloudessa ja liikenteessä. distuksilla, jotka vähentävät paineita päättää elämän suunnasta nuorena ja mahdollistavat myös taloudellisesti oman tien etEI OLE OIKEIN, ETTÄ RIKKAAT RIKASTUVAT SAMALLA KUN SOTEPALVELUT TAKKUAVAT JA NUORET VOIVAT PAHOIN. – PINJA V. Vihreät on nostanut kannatuksensa konkreettisten näyttöjen avulla ja sanoittamalla kauaskantoisia visioitaan, jossa maapallon säilyminen elinkelpoisena on tärkeämpää kuin lyhyen aikavälin taloudellinen nyt noussut esiin. Ulkopoliittisesti Suomi on vieläkin vahva osa EU:ta ja vaikuttava tekijä siellä. Saamme EU:ssa äänemme vahvemmin esiin kuin sen ulkopuolella. HUUMEPOLITIIKKAA PITÄÄ MUUTTAA HUMAANIMPAAN SUUNTAAN. – JULIA S. Suomi vuonna 2050 on edelleen itsenäinen ja omavarainen yhteiskunta, jossa yhä useampi voi paremmin. Olemme osa globaalia ja eurooppalaista yhteisöä. Euroopan unionista on muodostunut sellainen valtioiden liitto, joka hyödyttää kaikkia valtioita. Se on vahva yhteisö. Suomessa tehdään politiikkaa siitä lähtökohdasta, mitä yhtäläisyyksiä puolueiden ja ihmisten välillä löytyy. Etsitään, mitä positiivista muutosvoimaa yhteiskunnasta löytyy nykyisen riitelyn ja pikavoittojen sijaan. Suomessa on saatu käyttöön vastikkeeton perustulo ilman turhaa byrokratiaa, ja ihmiset uskaltavat yrittää asioita. Sosiaaliturva kantaa jokaista. Ilmastonmuutos ja luontokato on saatu selätettyä, ja luonnon monimuotoisuus ei katoa vaan lisääntyy. Samalla talous kasvaa, koska on ymmärretty, miten saadaan pienemmällä määrällä luonnonvaroja tuotettua enemmän hyödykkeitä ihmisille. Me elämme edelleen markkinayhteiskunna ssa. Me keskustalaiset teemme stabiilia keskipolitiikkaa vahvasti. Kompromissihaluista politiikkaa, joka pyrkii tuomaan erilaisia ajatuksia ja ääriliikkeitä lähemmäksi toisiaan. Suomessa on edelleen monipuoluejärjestelm ä, eikä yksikään puolue ole saavuttanut yli 25 prosentin kannatusta. Keskusta on suuri yleispuolue ja vahva Suomea yhtenäistävä eikä erotteleva voima. Entä luonnon monimuotoisuus, erityisesti metsät? Omistamisen oikeutta ja luonnon pelastamisen oikeutta ei aseteta vastakkain. Vuonna 2050 hakataan puuta vähemmän, koska osataan jalostaa puumassaa tehokkaammin kuin nykyään. Varmasti lämmitykseenkin on tullut jo uusia vaihtoehtoja. Suomalaisen metsän käyttäminen on vähentynyt 30 vuodessa. Vuonna 2050 ei enää ole turkistarhoja. Alueet ovat löytäneet uusia, tuottoisampia elinkeinoja. Elinkeinoja on löydetty joka puolella alueit ten lähtökohdista, koska koko Nato-Suomen on oltava asuttuna. Suomessa vuonna 2050 on turvallista kulkea ja kasvaa. Talouden näkymät ovat sellaiset, että jokaiselle on mahdollista rakentaa omannäköinen elämä. Liike Nyt Nuoret Iina Ilmarinen Suomi vuonna 2050 on ehdottomasti sellainen, jossa välitetään enemmän lähimmäisistä, ja jossa valtio kannustaa tähän. Kannamme vastuuta toisistamme eikä vain itsestämme. Kristillisdemokraatit ajavat lähimmäisyhteiskuntaa, jossa lähiyhteisöt, perheet, ystävät ja naapurustot ovat voimissaan, ja yhdessä tekemisen meininki rullaa. Me arvostamme yleismaailmallisia kristillisiä arvoja, joita ovat lähimmäisenrakkaus, ahkeruus ja heikommasta huolehtiminen. Nämä eivät tarkoita sitä, että katsotaan suoraan Raamatusta jotakin tiettyjä kohtia ja niiden perusteella rakennetaan yhteiskuntaa, ei missään nimessä, vaan niiden arvojen varaan rakennetaan. Ja yhtälailla kuin olemme kristillisiä, olemme demokraattisia, eli myös sen varaan rakennetaan. Ohjaako esimerkiksi Päivi Räsäsen ajama perinteinen perhemalli puolueen politiikkaa vielä vuonna 2050? Jokainen perhe on yhtä arvokas, oli kyseessä sateenkaariperhe, yksinhuoltajaperhe tai tällainen perinteisempi perhe. Eli jokaista perhettä tulee tukea ihan yhtä lailla. Meidän järjestön ja myös puolueen linja on se, että jokaisella on jakamaton ihmisarvo riippumatta taustasta tai siitä mitä vähemmistöä edustat tai seksuaalisuutta tai sukupuolta olet. Mielestäni tämä tarkoittaa sitä, että sateenkaariperheitä ei tule asettaa eriarvoiseen asemaan muiden perheiden kanssa. Biologisestihan lähtökohta on se, että on olemassa nainen ja mies, mutta on olemassa isä ja äiti -perheitä, joissa asiat ovat paljon huonommin kuin sateenkaariperheessä. Päivi on monella tapaa todella osaava poliitikko, mutta meillä on näkemyseroja, kuten kuinka näitä asioita tulisi tuoda esille. Päivillä on yhtälailla oikeus vaikuttaa kuin meilläkin, ja vaikka emme olisikaan kaikesta samaa mieltä hänen kanssaan, seisomme hänen sananja uskonnonvapautensa takana viimeiseen asti. Kristillisdemokraattiset Nuoret Ami Rinta-Valkama HUUMEyhden miehen puolueeksi. Liike Nytillä on paljon muitakin edustajia kuin Hjallis. Hän on toki ainoa kansanedustaja tällä hetkellä ja on kyselytunneilla, pitää ryhmäpuTALOUDEN NÄKYMÄT OVAT SELLAISET, ETTÄ JOKAISELLE ON MAHDOLLISTA RAKENTAA OMANNÄKÖINEN ELÄMÄ. – IINA I. tää jatkaa ja tehostaa. Olemme aika keskellä oleva puolue, niin yhteistä löytyy sekä vasemmalta että oikealta, mutta taloudellisestihan olemme enemmän oikealla. Mutta blokkijaottelu on hankala siinä vaiheessa kun perusarvot eivät kohtaa jonkin samassa blokissa olevan puolueen kanssa. Emme sulje yhteistyötä pois kategorisesti, mutta on vaikeaa, tai sanoisin mahdotonta, tehdä yhtenäistä politiikkaa, jos kahdella puolueella on todella erilainen käsitys esimerkiksi ihmisarvosta ja ihmisoikeuksista. alueit ten lähtökohdista, koska koko Nato-Suota ei aseteta vastakkain. Vuonna 2050 hakataan puuta vähemmän, koska osataan jalostaa puumassaa SUOMESSA ON SAATU KÄYTTÖÖN VASTIKKEETON PERUSTULO. – ALEKSI S. KANNAM ME VASTUUT A TOISISTA MME EIKÄ VAIN ITSESTÄM ME. – AMI R.
28 • 2 / 2023 Ei orjia, ei isäntiä nimisen yrityksen tehdas, joka valmisti teollisuusliimoja, kaakeleita ja muita rakennustarvikkeita. Nyt täällä valmistetaan käsityönä ympäristöystävällisiä saippuoita ja pesu aineita. Saipputehdas on toiminut vuodesta 2013 lähtien. Tiloissa toimii myös urbaanin musiikin kollektiivi, joka järjestää keikkoja ja tapahtumia tehtaan alueella. Sähkökatkosten lisäksi inflaatio ja energiakriisi haittaavat toimintaa. Työläiset tulevat juuri ja juuri toimeen saippuan myynnistä ansaitsemillaan tuloilla. Omassa tehtaassa työskentely on silti parempaa myös alusta asti mukana olleen Koumatsioulis Dimitriosin mielestä. Nyt he itse päättävät työstään, joka on merkittävä siivu elämää. Juomme kreikkalaista kahvia ja juttelemme aamuhämärässä kahvihuoneessa. ”Vapaus on minulle tärkeää. Jos työskentelisin toisessa tehtaassa, niin palkka olisi parempi, mutta ei paljoa parempi”, Dimitrios sanoo. ”Mikä on VIOMEn tulevaisuus?” ”Päivästä päivään tätä eletään, lyhyin askelin”, sanoo Chris. ”Me ollaan New Kids On The Block! Step by step”, Dimitrios jatkaa. Paikallinen ja kansainvälinen yhteisö Vuoden 2008–2009 globaalia taantumaa seurasi Kreikassa velkakriisi, joka oli lähellä irrottaa maan eurosta ja EU:sta. Velkakriisi ja sitä seuranneet leikkaukset aiheuttivat maahan syvän taantuman, joka tuntuu Kreikassa edelleen. Talouden tullessa rytinällä alas myös talousvaikeuksiin joutunut Philkeram-Johnson meni nurin 2011. Konkurssin yhteydessä yritys käytännössä hylkäsi VIOMEn tehtaan, ja työntekijöiltä jäi usean kuukauden palkat saamatta. Palkkariidan jat kuessa työntekijöitä ei kuitenkaan virallisesti irtisanottu, joten he eivät voineet saada myöskään työttömyyskorvauksia. Vuonna 2013 työttömyysaste Kreikassa kävi 27,9 prosentissa ja kolmannes maan väestöstä eli köyhyysrajan alapuolella. Uutisissa kerrottiin muun muassa rajuista mellakoista hallitusta vastaan, elinolosuhteiTyöntekijät valtasivat konkurssiin mennen työpaikkansa, koska viimeiset palkat jäivät saamatta. Nyt tehtaalla pannaan työelämän perusteita uusiksi. T AMMIKUISENA aamuna pilvet roikottavat helmojaan matalalla Thessalonikissa, Pohjois-Kreikassa. Kolmen surusilmäisen villikoiran seurue tulee saattamaan minut tehtaan portille ja katoaa yhtä ääneti ja varovasti joutomaan pusikkoon kuin on saapunutkin. Odotan, ja lopulta tehtaan kemisti ja myyntimies Chris tulee avaamaan portin. VIOMEn pienellä saippuatehtaalla on sähköt poikki ja tuotanto seisoo. Kiirettä ei kuitenkaan ole, sillä tehdasta pyörittävä noin kymmenen hengen kollektiivi työskentelee itselleen. Vanha teollisuuslaitos, jossa saippuatehdas sijaitsee, on vallattu – otettu haltuun oman käden oikeudella – tuotantovälineineen päivineen. Mitään lupia tuotannolle ei ole. Kävin VIOMEssa ensimmäistä kertaa syksyllä 2021 työryhmän kanssa. Nyt tammikuussa 2023 olen täällä toistamiseen. Tehdaskollektiivin perustajajäsen Makis Anagnostou tavoittelee puhelimessa sähkömiestä, mutta tämä on sairaana. Saippuan valmistus saa siis odottaa. VIOME on lyhenne sanoista viomichaniki metaleutiki eli teollisuusmineraalit ja viittaa Thessalonikin eteläreunalla sijaitsevaan vanhaan teollisuuskompleksiin. Aiemmin samassa paikassa toimi Philkeram-JohnsonTEKSTI JA KUVAT HENRI SALONEN 1
2 / 2023 • 29 den kurjistumista ja kadulla myytävästä metamfetamiinista, johon oli sekoi tettu säästösyistä akkunesteitä ja öljyä. Samana vuonna Anagnostou ja joukko muita VIOMEn tehtaan entisiä työntekijöitä valtasivat konkurssiin menneen vanhan työpaikkansa. Töitä ei ollut taantumassa tarjolla, mutta yhteisö heillä vielä oli. Tehtaan vallanneet perustivat tiloihin työläisten itsensä pyörittämän yrityksen. Saippuat valikoituivat uudeksi tuotteeksi, koska toiminnan aloittamisen kustannukset olivat matalat ja ohjeita saippuan valmistamiseen sai ilmaiseksi netistä. ”Tällaisesta on jonkinlainen traditio Kreikassa niiltä ajoilta kun Kreikka oli vielä osa Ottomaanien valtakuntaa. Lisäksi tiesimme Argentiinasta työläisten haltuunottaman ja operoiman tehtaan. Uskoimme kuitenkin meidän ja tilanteemme olevan liian erilainen argentiinalaisten kollegoidemme kanssa, koska heillä on erilainen kulttuuri ja elämäntyyli”, Anagnostou kertoo. Vallattuaan tehtaan viomelaiset alkoivat saada paljon yhteydenottoja Kreikasta sekä ulkomailta. Aktivistit toivat lentolehtisiä Argentiinan vallatuilta tehtailta, ja viomelaiset huomasivat, että argentiinalaiset käyttävät samanlaista kieltä kuin he itse. ”Ymmärsimme silloin, että vaikka välillämme on tuhansia kilometrejä, niin olimme silti hyvin samankaltaisia: meidän on yhtä vaikeaa tulla toimeen ja ansaita elanto, meihin sattuu samalla tavalla ja me rakastamme samalla tavalla. Me olemme samanlaisia.” Anagnostoun mukaan alusta alkaen oli selvää, että heidän kannattaisi luoda mahdollisimman paljon yhteyksiä tehtaan ulkopuolelle ja samanlaisiin työyhteisöihin. ”Halusimme ja haluamme vieläkin luoda verkoston tuotantolaitoksista, joita työläiset itse operoivat. Se olisi malli uudenlaisesta taloudesta sekä vastavoima nykyiselle kapitalismille”, Anagnostou sanoo. Aamut aloitetaan kokoustamalla Koska VIOMEn tehdas on laittomasti haltuun otettu kiinteistö ja tuotantolaitos, joutuvat työntekijät vahtimaan paikkaa ympärivuorokautisesti viranomaisten häätöuhan sekä ryöstelyn varalta. Työyhteisössä on sovittu, että joku on aina paikalla. Tänä iltana on Dimitrioksen vuoro. Vuosien saatossa väkeä on jättäytynyt pois ja henkilöitä vaihtunut. Joka arkiaamu tehtaalla aloitetaan yleiskokouksella, jossa käsitellään kaikki työtä ja yhteisöä koskevat asiat. Se on kokoustamista, puhumista ja äänestämistä. Radikaali idea valtarakenteita purkavasta työyhteisöstä täytyy joka aamu toteuttaa uudestaan. Tämä kaikki vie paljon aikaa ja siitä saa niin pienen rahallisen korvauksen, että mukana olo vaatii melkoista sitoutumista yhteisön ideologiaan. Ilmapiiri työpaikalla on kuitenkin leppoisa. Jokainen saa työstään saman verran palkkaa tunnilta oli kyseessä sitten varastotyö, myyntityö tai saippuamassan valmistus ja kaataminen palasaippuan muotteihin. Asialliset hommat hoidetaan, ja kovin pitkiä työpäiviä viomelaiset eivät halua tehdä. VIOMElla ei ole virallisia todistuksia tuotantolaitteista, eivätkä he laillisesti omista tuotantotiloja. Tämän takia he eivät myöskään voi saada lupia saippuan myymiseen suurissa kauppaketjuissa. Heillä on myymälä Ateenassa, mutta tila on liian pieni saippuan valmistamiseen. Saippuaa lähetään myös ulkomaisiin verkkokauppoihin. ”Meille olisi kai parempi jos vasemmistopuolue Syriza olisi vielä vallassa Kreikassa. Syrizan puheenjohtaja ja entinen pääministeri Aléxis Tsípras vieraili hallituskaudellaan tehtaalla, mutta ei silloinkaan tapahtunut mitään edistystä meidän laillisen statuksemme suhteen”, Chris sanoo. VIOMENn tilat muistuvat punkbändin treenistä tai vallattua taloa. Seinät ovat täynnä julisteita poliittisista iskulauseista ja tapahtumista. Hallien katosta ja hyllyjen päädyissä roikkuu banderolleja, ja ulkoseiniin on maalattu poliittisia graffiteja. Toimiston viereisen hallin oveen on maalattu kuva punaisesta tehtaasta, jonka sisällä lukee: Occupy, resist, produce. (Suom. Valtaa, vastusta, tuota.) Tavanomaisesta radikaalivasemmiston kuvastosta täällä poikkeavat vain ihmiset. Vanha tehdas oli miesvaltainen, ja valtaosa nykyisistä viomelaisista on keski-ikäisiä duunarimiehiä. Röökiä palaa ja ilmeet ovat tiukkoja, mutta ne murtuvat helposti syvien uurteiden reunustamiin hymyihin kuin aallot kallioon. Toimistoja taukotilan seinällä on lehtiartikkeli, jossa Tsípras kävelee tehtaan pihalla. ”Paljon lupailtiin helpottaa toimintaa, mutta mitään ei tapahtunut”, Chris sanoo ja jatkaa: ”Itse olen anarkisti”. Oletteko kaikki anarkisteja täällä? ”Emme totta puhuen ehdi keskustelemaan syvällisesti politiikasta. Aikamme täällä kuluu hyvin käytännöllisen työn ja ongelmien parissa, joita tämän paikan ylläpitoon liittyy. Siinä ei oikein jää aikaa filosofoinnille. Kaikki täällä jakavat ainakin solidaarisuuteen ja jakamiseen perustuvan elämänkatsomuksen”, Chris sanoo. Tänä vuonna VIOMEn saippuatehdas on ollut toiminnassa kymmenen vuotta. Kun Anagnostoulta kysyy miten hänen elämänsä muuttui tehtaan valtauksen jälkeen, vastaus on rauhallinen ja toteava. ”Se muutti kaiken. Ensin olimme kuin orjia, ja nyt tunnemme olevamme vapaita ihmisiä. Saimme vanhassa työssämme kyllä enemmän rahaa, mutta sen eteen jouduimme taipumaan muiden käskyvaltaan. Enää emme kumartele kenenkään edessä”, Anagnostou sanoo. 1. Kollektiivin aamukokous on käynnissä. 2. Makis Anagnostou sulattamassa saippuamassaa. 3. Palasaippuaa kuivumassa varastolla. 4 . Georgios Deligiannis käy läpi saippuatilauslistoja. 5. Viomen saippuoita valmiissa pakkauksissaan. 6. Näkymä Viomen katolta. Kyltissä lukee Philkeram-Johnson. 7. Tehtaan kemisti Effrosyni Mitrousi laboratoriossa. Kuvat ovat syyskuulta 2021 ja tammikuulta 2023. Henri Salosen ja työryhmän Eurooppa kieltäytyy työstä -valokuvanäyttely Tampereen Työväenmuseo Werstaalla 9.9.2023 alkaen. 2 3 5 4 6 7
ÄÄNESTÄ. VAIKUTA. ÄÄNESTÄ. VAIKUTA.
S TALOUS SOSIAALISESTI JA EKOLOGISESTI KESTÄVÄ TALOUS 1/2023 H Y V I N V O I N T I J A O S A L L I S U U S
Sisältö Tilaa nyt Diplo lahjaksi tai omaa tietämystä lisäämään! mondediplo.? /tilaa Kansainvälistä politiikkaa Suomeksi Kestotilaus 34,90 € 39 € / vuosi 6 numeroa sis. digilehden Maailma ei ole valmis. Tarvitaan enemmän kirjoja. Erittäin suuren valikoiman kirjakauppa. Tätä kirjoitettaessa Rosebudin hyllyissä on yli 47 200 eri kirjanimikettä! Meiltä löydät hyllystä kaikki tärkeät tietokirjallisuuden uutuudet. Varsinkin Teos, Aula, Aviador, Gaudeamus, Vastapaino, Tutkijaliitto, SKS, Siltala, niin & näin, Ursa, Umpihanki ja Terra Cognita huolehtivat, että Rosebudissa ovat kaikki näiden kustantajien saatavilla olevat nimikkeet. Hyllyssä on myös paljon kustantajilta loppuunmyytyjä klassikoita ja vanhoja helmiä. Sekä tietenkin pääkustantajien ajankohtaiset nimikkeet. Ohjelmalavallamme pyörii viikottain monia tärkeitä keskusteluja kirjallisuudesta, tieteestä, taiteesta ja politiikasta. Ellet ehdi paikalle, katso ohjelmat YouTube-kanavaltamme rosebud_lava. Kaikkien Rosebudin kirjakauppojen yhteystiedot löydät sivuiltamme rosebud.fi . Kaisa-talo, Helsinki Kaisaniemenkatu 5
1/2023 | 3 K APITALISMIKRITIIKISTÄ on tullut muotia. Vasemmiston keskuudessa se on aina ollut muotia, mutta kritiikki on valtavirtaistunut. Esimerkiksi Suomen Kuvalehti on nimennyt kapitalismikritiikin muotiilmiöksi. The Economistin ja The Financial Timesin kaltaisissa talousjulkaisuissa kapitalismin ongelmia nostetaan säännöllisesti esiin. Myös maailman talouseliitti haluaa uudistaa kapitalismia. Ehdotuksiin kuuluu esimerkiksi niiden ihmisten osallistaminen taloudellista toimintaa koskevaan päätöksentekoon, joihin tuon toiminnan vaikutukset ulottuvat. Valtavirtaisen kapitalismikritiikin tavoitteena on usein pelastaa kapitalismi itseltään. Trendin syyt ovat ilmeisiä. Olemme vauraampia kuin koskaan, mutta vauraus on äärimmäisen epätasaisesti jakautunut ja materiaalisen hyvinvoinnin kasvattaminen nykyiseen tyyliin uhkaa tehdä planeetastamme elinkelvottoman. Myös mielenterveyden ongelmat ovat kasvava ilmiö. Nämä ongelmat ovat kuitenkin liian suuria ja yhteiskunnallisia terapeutin vastaanotolla käsiteltäviksi. Valtavirtaisessa kritiikissä keskitytään usein järjestelmän säätämiseen ja optimointiin. Säätäminen ei kuitenkaan riitä, vaan kestävät laadulliset periaatteet on nostettava taloutta määrittäviksi kriteereiksi. Ekologisen talouden tai hyvinvointitalouden ideat eivät välttämättä ota kantaa talousjärjestelmään perinteisessä mielessä. Ne pyrkivät kuitenkin muuttamaan talouden toimintalogiikkaa perustavanlaatuisella tavalla. Näihin ideoihin liitetään usein myös yhteiskunnallisen ja taloudellisen vallan tasaisempi jakaminen. Yksi aikamme suurimmista haasteista on ottaa mennyttä ja nykyisyyttä koskevat empiiriset havainnot tosissaan ja purkaa niiden ympäriltä ajatusrakennelmia, jotka eivät perustu todellisuuteen, mutta jättää samalla tilaa mielikuvitukselle. Kestävämpi tulevaisuus ei voi perustua vain havainnoille menneisyydestä. Tämän talousliitteen teemana ovat vaihtoehtoiset tavat järjestää taloutta. Erilaisia talouden organisoinnin tapoja löytyy niin historiasta, nykyisyydestä kuin uusien ideoidenkin alueelta. Liitteen teksteissä murretaan myyttejä ihmisyhteisöjen historiasta, tarkastellaan demokraattisia talouden organisoinnin tapoja ja hahmotellaan talouden sosiaalisesti ja ekologisesti kestävää kehikkoa. Ajankohtainen keskustelu kestävämmän talouden vaihtoehdoista on laaja ja rikas aihealue, jonka pintaa pääsemme vain raapaisemaan. Toivon, että käsittelemämme teema saa vielä jatkoa! Pauli Huotari Kun säätäminen ei riitä Sisältö LUOKO TALOUSKASVU ONNEA? HYVINVOINTITALOUS 4. 8. 16. VEROTUS MAAILMAN MUUTTAMISEN VÄLINEENÄ 18. OSALLISUUS TALOUS DONITSITALOUS 12. TALOUS JA DEMOKRATIA 10. 14. IHMISKUNNAN UUSI HISTORIA VOIMAN talousliitteen kuvittaja Juha Sääski (s.1952) muotoilee teoksensa usein parodian muotoon käyttäen surrealistisia rinnastuksia ja absurdeja assosiaatioita, jotka eivät kuitenkaan ole kovin kaukana todellisuudesta. Käyttämällä etäännyttämistä, huumoria, ja satiiria hän osallistuu yhteiskunnalliseen keskusteluun kommentoimalla kulttuurimme tilaa. Hän yhdistelee yksinkertaisia naiiviuksia, kliseitä, optimistisia asioita, komiikkaa ja estetiikkaa vakaviin ja surullisiin aiheisiin. Rinnastamalla näitä tragikoomisia, ristiriitaisia elementtejä Sääski pyrkii ilmaisemaan ihmiselämän paradoksaalisuutta ja haurautta. Juha Sääski on urallaan järjestänyt 51 yksityisnäyttelyä Suomessa ja ulkomailla, gallerioissa ja taidemuseoissa, esimerkiksi, Helsingissä, Tampereella, Berliinissä, Nurnbergissä, Ulmissa ja Tallinnassa. Näiden lisäksi hän osallistunut noin 250:een yhteisja ryhmänäyttelyyn Suomessa ja ulkomailla, mm. Tukholmassa, Munchenissa, Viernheimissä, Mannheimissa,Wrexhamissa, New Yorkissa, Berliinissä, Hampurissa, Koblenzissa, Tallinnassa sekä DDR:ssä, Puolassa, Unkarissa, Norjassa ja Tanskassa. Sääsken teoksia on useissa yksityisissä ja julkisissa taidekokoelmissa. Hän on myös toteuttanut useita julkisia taideteoksia, ulkoseinäja sisätilateoksia Suomessa, yhden Espanjassa. www.juha-saaski.fi A nd ré D eb us : Ju ha Sä äs ke n m uo to ku va , hi ili pi iru stu s Kannen kuva: Juha Sääski: Kadulla 6, valokuvakollaasi, 2007–2022 V I S I O N Ä Ä R I N E N T A L O U S L I I T E ! Juha Sääski P Ä Ä K I R J O I T U S Ju ha Sä äs ki : Pa rh aa n tv -k an av an va lin ta a, va lo ku va ko lla as i, 20 07 –2 02 2 Voima-talous on Voima-lehden liite. Voiman vastaava päätoimittaja on Emilia Miettinen ja liitteen Pauli Huotari. Ulkoasu: Ninni Kairisalo. Seuraava Voima-talous ilmestyy marraskuussa 2023. Painopaikka: Alma Manu Tampere. Painos 60 000. Voima-lehti kiittää Alfred Kordelinin säätiötä tuesta liitteen toteuttamiseksi.
4 | 1/2023 P OLIITTISESSA keskustelussa toistuu usein ajatus, että talouskasvu on välttämätöntä hyvinvoinnin ylläpitämiseksi ja kasvattamiseksi. Onnellisuutta Aalto-yliopistossa tutkiva filosofi Frank Martela on toista mieltä. ”Suomen kaltaisissa maissa bruttokansantuotteen kasvattaminen on aika huono keino hyvinvoinnin lisäämiseen.” Martelan mukaan onnellisuus on käytännössä vain toinen nimitys hyvinvoinnille. Tutkimuksissa on havaittu, että köyhemmissä maissa ihmisten kokema onnellisuus kasvaa käsi kädessä BKT:n kanssa. BKT:n saavutettua tietyn tason yhteys kuitenkin heikkenee. Rikkaissa maissa BKT:n kasvu ei enää juurikaan lisää ihmisten tyytyväisyyttä omaan elämäänsä. Sama pätee hänen mukaansa myös yksilötasolla. Alimmissa tuloluokissa tulojen kasvun ja onnellisuuden välillä on vahva yhteys. Mitä varakkaampia ihmisiä tarkastellaan, sitä heikommaksi yhteys muuttuu. Perustarpeiden tyydyttäminen lisää onnellisuutta. Hyvinvointi lisääntyy merkittävästi, kun nälkää näkevä saa tarpeeksi ruokaa tai koditon itselleen asunnon. Kun perustarpeet on täytetty, elämää ei kuitenkaan ole enää yhtä helppo parantaa rahalla. Ihminen vertailee itseään muihin. Hän arvioi omaa hyvinvointiaan suhteessa ympärillä oleviin. Kun tulotaso nousee, vertailukohdiksi tulevat uuden tuloluokan edustajat. Silloin uusi elintaso ei enää näytäkään yhtä hienolta kuin ennen nousua. Martela toteaa, että lopulta tulojen kasvu ei lisännytkään onnellisuutta niin paljon kuin oli kenties etukäteen kuvitellut. Yhteiskunnan päämääräksi hyvinvointi Martela katsoo, että yhteiskunnalla voi olla erilaisia päämääriä, mutta yksi keskeinen päämäärä on pitää huolta siitä, että ihmiset voivat hyvin ja ovat onnellisia. Onnellisuutta piti tärkeänä myös taloustieteen isänä tunnettu, 1700-luvulla elänyt skotlantilainen filosofi Adam Smith. Kirjassaan Moraalituntojen teoria hän kirjoitti, että valtiomuotojen ainoa tarkoitus oli edistää niissä asuvien onnellisuutta. Martelasta merkityksellistä ei ole talouden kehitys vaan hyvinvoinnin lisääminen. Hän erottelee toisistaan hyvän ja huonon talouskasvun. Joskus taloudellinen toiminta kasvattaa hyvinvointia, joskus ei. Toisinaan se voi myös vähentää hyvinvointia. ”Kyse on siitä, miten saadaan tuotettua mahdollisimman paljon hyvinvointia mahdollisimman monelle niin, että se kuormittaa ympäristöä mahdollisimman vähän.” Ilmasto, talous ja hyvinvointi Talouskasvu ja ilmastotoimet asetetaan usein vastakkain. Martelan mielestä ilmastotoimia ei tulisi tarkastella talouden vaan hyvinvoinnin näkökulmasta. Tulisi tehdä ilmastotoimia, jotka eivät haittaa hyvinvointia. Talouden kokoa voi olla mahdollista supistaa vähentämällä sellaista kulutusta ja Luoko talouskasvu onnea? TEKSTI = KAISA KANGAS KUVAT = NAUSKA Ihmisten tyytyväisyys kertoo niin taloustoimien vaikutuksista kuin tulevien vaalien tuloksista. O N N E L L I S U U S
1/2023 | 5 ”Martelasta merkityksellistä ei ole talouden kehitys vaan hyvinvoinnin lisääminen.”
6 | 1/2023 taloudellista toimintaa, jotka eivät lisää hyvinvointia. ”Iso osa kulutuksesta on sellaisten ihmisten kulutusta, joilla on valtava hiilijalanjälki mutta joiden hyvinvointi on jo valmiiksi korkealla tasolla. Se on hyvinvoinnin kannalta tyhjä käyntiä. Jos samat resurssit käytettäisiin niiden ihmisten elämän parantamiseen, joilla menee selvästi huonommin, niin keskimääräistä hyvinvointia saataisiin nostettua huomattavasti enemmän.” Tämä liittyy Martelan mukaan oikeudenmukaiseen siirtymään. Kaikkien ihmisten hyvinvointi tulisi huomioida ilmastotoimia tehtäessä. Hyvinvoinnin mittarit ohjaamaan päätöksiä Jotta voitaisiin tunnistaa, milloin taloudellinen toiminta luo hyvinvointia, on hyvinvointia mitattava. Yksi tapa ovat kyselytutkimukset, joissa selvitetään ihmisten omaa kokemusta. Esimerkiksi elämäntyytyväisyyttä mitataan kysymällä, kuinka tyytyväinen vastaaja on omaan elämäänsä asteikolla 1–10, jos 10 on paras kuviteltavissa oleva elämä. Myös viime aikoina koetuista positiivisista ja negatiivisista tunteista kysyminen on tavallista. Martela pitää tällaista subjektiivista hyvinvointia keskeisenä mittarina. Sen rinnalle tarvitaan muita mittareita, sillä ihminen ei aina kykene arvioimaan omaa hyvinvointiaan. Toisaalta subjektiivinen mittari myös paljastaa asioita, joita esimerkiksi talouteen liittyvät ulkoiset mittarit eivät tavoita.Esimerkiksi Ruotsi, Islanti, Ranska, Italia ja Uusi-Seelanti ovat pyrkineet kehittämään hyvinvointimittareita, joita seurataan valtion tasolla. Niissä kokonaishyvinvointia tarkastellaan erilaisilla talouteen, ympäristöön ja inhimillisiin tekijöihin liittyvillä indikaattoreilla. Elämäntyytyväisyys on usein yksi näistä. Martelan mielestä sellaista pitäisi pyrkiä rakentamaan Suomessakin. Tähän suuntaan onkin otettu askelia. Yksi Marinin hallituksen ohjelman tavoitteista on hyvinvointitalouden edistäminen. Tähän sisältyy hyvinvointia kuvaavien mittarien käyttö päätöksenteon tukena perinteisten talousmittarien rinnalla. Viime vuonna valmistuikin valtioneuvoston teettämä selvitys hyvinvoinnin mittareista ja hyvinvointilähtöisistä politiikkamalleista. Hyvinvointi ja demokratian kriisi Hyvinvointi liittyy myös demokratian kriisiin ja populismin nousuun. Martelan mukaan talouden kehityksen on jo pidempään tiedetty ennustavan äänestyskäyttäytymistä. Hyvässä taloustilanteessa ihmiset ovat taipuvaisempia äänestämään vallassa olevia puolueita ja huonossa taloustilanteessa oppositiopuolueita. Hän kertoo, että viimeisen 5–10 vuoden aikana on julkaistu useampia tutkimuksia, jotka osoittavat, että myös tyytyväisyys elämään näkyy vaalituloksissa. Yhdysvalloissa Donald Trumpia äänestettiin todennäköisemmin alueilla, joilla ihmiset kokivat hyvinvointinsa olevan laskussa. Sosiaalinen media vääristää kuvaa, jonka päättäjät saavat ihmisten näkemyksistä ja eri väestöryhmien hyvinvoinnista. Siellä näkyvät äänekkäät ihmiset, joilla on voimakkaita mielipiteitä. Kansallisesti edustavat hyvinvointitutkimukset auttaisivat näkemään todellisen tilanteen melun takana. Hyvinvoinnin systemaattinen kansallinen mittaaminen olisikin Martelan mielestä tärkeää. Sen avulla voisi arvioida poliittisten päätösten hyvinvointivaikutuksia. Poliitikkoja luulisi kiinnostavan ainakin se, että mittari ennustaisi äänestyskäyttäytymistä. Kaavion lähde: Frank Martela ja Jussi Ahokas: Kyllä Kansa tietää: Suomi tarvitsee koetun hyvinvoinnin mittarin. EVA Analyysi No 98•14.9.2021 10 9 8 7 6 5 4 3 2 1 20 000 40 000 60 000 80 000 100 000 120 000 140 000 B kt/asukas (euroa) Lähde: Our World In Data KUVIO 2. Elämäntyytyväisyys (asteikko 1–10) ja bkt/asukas (vuoden 2011 hinnoissa) eri maissa vuonna 2017 Elämäntyytyväisyys (asteikko 1-10) Suomi
w w w .s el ry .fi /e d u sk u n ta va al it Vaalit, Faktat ja faktat – näkökulmia tosiasioihin, tarinoihin ja politiikkaan. Faktabaari.fi-verkkosivuilla julkaistaan tallenteet Aalto-yliopiston kevään vaalivaikuttamista ja propagandaa käsittelevästä luentosarjasta. Tallenteet julkaistaan luentojen jälkeen seuraavan päivän aikana ja ovat esillä viikon ajan. Faktabaari julkaisee ohessa myös lyhyitä näkökulmablogeja, jotka täydentävät luennoilla kuultua. Aalto-yliopiston luentosarja jakautuu kolmeen kokonaisuuteen. Ensimmäisessä osassa tarkastellaan vaikuttamista ja politiikkaa käsitteiden ja teorian kautta. Toisessa osassa Suomen eduskuntavaalien jälkeen pyritään viemään tarkastelu konkreettisiin tapauksiin, esimerkkinä kehityskulut ja käytännöt Suomessa sekä länsimaissa. Lopuksi toukokuussa esiin tuodaan myös strateginen tilanne, digitaaliset alustat, joihin vaalit ja demokraattiset käytännöt eivät ulotu. Luentosarjan tavoitteena on lisätä tietämystämme eri toimijoista ja heidän strategioistaan ja taktiikoistaan ja samalla lisätä kuulijoiden kykyä sietää näitä toimia – lisätä siis kuulijoiden resilienssiä informaatiovaikuttamista kohtaan. 7.3. Hanna Smith: Demokratian ja autokratian vastakkainasettelu – aikamme isoin turvallisuushaaste? 14.3. Veli-Pekka Tynkkynen: Energia ja Venäjä 21.3. Joonas Pörsti: Poliittisen propagandan perusteet ja vaikuttavuus 28.3. Mikko Salo: Yhdysvaltojen välivaalien opit Suomeen? Digitaalisen vaalilukutaidon tarve 2.4. Eduskuntavaalit 4.4. Janne ”Rysky” Riiheläinen: Suomalainen disinformaatiokenttä kansanvallan karkeloissa 5.4. Faktabaari Forum. Eduskuntavaalien opetukset – Digisivistys, digitaalinen informaatioja vaalilukutaito sekä faktantarkistus Suomessa 2024 vaaleissa. Luennoista poiketen avoin tilaisuus klo 15–17 Päivälehden museossa, Ludviginkatu 2–4, Helsinki. 11.4. Salla Nazarenko: Venäjän TV ja vaalit 25.4. Jussi Jalonen: Puolan vaalit 2023 9.5. Annastiina Kallius: Unkari 16.5. Salla-Maaria Laaksonen: Sosiaalisen median alustojen valta ja vastuu yli julkisen keskustelun 23.5. Vili Lehdonvirta: Alustojen ruhtinaat Luentosarja verkossa Yhteistyössä Luennot verkossa: faktabaari.fi
8 | 1/2023 K ORONAKRIISI on kasvattanut hyvinvointivelkaa, ja elinkustannusten nousu vaikuttaa monen kohdalla arjessa selviämiseen. Suomessa elää köyhyystai syrjäytymisriskissä lähes 800 000 ihmistä. Hintojen nousu syksyllä 2022 pudotti jopa 62 000 uutta kotitaloutta köyhyyteen ja nosti lasten köyhyysastetta yli kolmella prosentilla. Leikkaukset sosiaalija terveyspalveluista tai sosiaaliturvasta heikentävät hyvinvointia etenkin jo entuudestaan heikommassa asemassa olevien keskuudessa. Myös ympäristökriisien vaikutukset uhkaavat erityisesti jo valmiiksi heikommassa asemassa olevien hyvinvointia. Maailman terveysjärjestö WHO on varoittanut luontokadon ja ympäristön tuhoutumisen vaikutuksista kaikkien ihmisten terveyteen. Edellä mainitut seikat huomioon ottaen talouspolitiikka on kestämätöntä. Sen nykyinen ohjaus ei tue tarpeeksi hyvinvoinnin kasvua. Ilman hyvinvointitaloudellista talouden ohjausta hyvinvointi ja ympäristö eivät koskaan ole poliittisen päätöksenteon keskiössä. Hyvinvointitalous tuo sosiaalisen ja ekologisen kestävyyden talousjärjestelmän keskiöön. Siinä ihminen ja ympäristö tulevat ensin: toiminnalla tuotetaan ja vahvistetaan sosiaalista oikeudenmukaisuutta sekä ympäristön elinvoimaisuutta – siis mahdollistetaan hyvä elämä kaikille. Jotta päätöksenteko olisi kestävää, siinä tulee sekä turvata tämänhetkinen hyvinvointi että ennakoida tulevaa hyvinvointia. Hyvinvointi edellyttää investointeja Hyvinvointi-investoinnit ovat pitkäjänteisiä panostuksia niille yhteiskunnan alueille, jotka parhaiten mahdollistavat kansalaisten ja ympäristön hyvinvoinnin kasvattamisen pitkällä aikavälillä. Investointien avulla on tarkoitus vahvistaa niin inhimillisiä, sosiaalisia kuin ekologisiakin voimavaroja, jotka puolestaan auttavat ennaltaehkäisemään erilaisten kriisien pitkittymisen. Esimerkkejä hyvinvointi-investoinneista on mm. Terapiatakuu, nuorten harrastuspalvelut, päihdehuoneet ja kehitysvammaisten työllisyyspalvelut. Vaikka hyvinvointi on yksi tavoite jo itsessään, hyvinvointi-investoinnit lisäävät myös taloudellista kestävyyttä ja lujittavat hyvinvointivaltion edellytyksiä.?Hyvinvointi-investoinneilla ennaltaehkäistään kustannuksia, jotka rapauttavat julkista taloutta. Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestö OECD on esimerkiksi arvioinut, että Suomen terveydenhuollon epätasa-arvoisuus ja pitkät hoitojonot lisäävät osaltaan työttömyyttä ja sen pitkittymistä. Oikeudenmukainen terveydenhuolto on paitsi ihmisoikeus myös avain toimivaan työmarkkinaan. Oikeudenmukainen terveydenhuolto myös säästäisi kustannuksia. Mieli ry:n mukaan suomalaisten työkyvyttömyyseläkkeistä mielenterveysperusteisia on 53 prosenttia. THL:n arvion mukaan paremmat mielenterveyden palvelut säästäisivät 11 miljardia euroa vuodessa, kun lasketaan mielenterveysongelmien vaikutus työttömyyteen, sairauspäivärahoihin, menetettyihin verotuloihin ja terveydenhuollon maksuihin. Sosioekonomisten terveyserojen tasaaminen nostaisi kansanterveyttä ja toisi terveydenhuollon menoihin 1,5–2 miljardia euroa suoria säästöjä. Sairauspäivärahapäivissä laskettuna säästö olisi Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen eli THL:n mukaan 1,3 miljoonaa päivää. Työllistämisen työkalupakki Hyvinvointi-investointeja, joilla on työllisyyttä parantava vaikutus, olisi syytä tehdä jo nyt. Työttömyyden rakenteellistuminen on selkeästi näkyvissä. Yli kaksi vuotta työttömänä olleiden määrä on noussut yli 50 000 henkilöön. Hyvinvointitalouden kannatus ei katso puoluetta Jos jatkamme bruttokansantuotteen tuijottamista, emme kasvata elintärkeitä inhimillisiä, sosiaalisia ja ekologisia voimavaroja. Talouspolitiikka tarvitsee hyvinvointiremontin. TEKSTI = ANNI MARTTINEN ”Suomessa BKT:n kasvu ei ole pitkään aikaan korreloinut hyvinvoinnin kasvun kanssa, päinvastoin.” H Y V I N V O I N T I T A L O U S
1/2023 | 9 ”On ratkaisevan tärkeää, että hyvinvointitalous tulee osaksi tietoon perustuvaa päätöksentekoa.” ”Tarvitaan mittareita, jotka tuovat talouspolitiikan hyvinvointivaikutukset näkyviin.” Pääsy tarpeenmukaisiin sosiaalija terveyspalveluihin vahvistaisi ihmisten työja toimintakykyä sekä työmarkkinoille osallistumista. Työllistämistä edesauttaisivat myös osa-aikatyön parempi mahdollistaminen, investoiminen yksilökohtaiseen palvelutarpeen arviointiin työllisyyspalveluissa ja panostukset aktiivisen työvoimapolitiikan palveluihin. Kokonaistyöllisyyden nostaminen vaatii näiden kaikkien toimien edistämistä rinnakkain. Hyvinvoinnin vaikutusarviointi päätöksenteon keskiöön Hyvinvointitalouden ohjaukseen on sitouduttu esimerkiksi UudessaSeelannissa, Islannissa, Ruotsissa, Walesissa ja Kanadassa. Sosiaalija terveysalan järjestöjen kattojärjestö SOSTE julkaisi 2.3.2023 oman ehdotuksensa hyvinvointitalouden ohjausmalliksi, ja Marinin hallitus on vienyt hyvinvointitalouden edistämistä eteenpäin erityisesti hyvinvointitalouden ohjausryhmässä ja jaostossa, jota johtaa sosiaalija terveysministeriö. Vielä on paljon tehtävää. Suomessa tarvitaan mittareita, jotka tuovat talouspolitiikan hyvinvointivaikutukset näkyviin. Kustannuksiin keskittyvän tarkastelun sijaan tulee keskittyä siihen, miten toimet vaikuttavat hyvinvointiin. Erityistä huomiota mittaamisessa tulee kiinnittää terveyden ja hyvinvoinnin epätasaiseen jakautumiseen ja hyvinvoinnin lisäämiseen siellä, missä se on matalinta. Hyvinvointi-indikaattoreiden avulla voidaan paikantaa ja priorisoida näitä kohteita sekä mitata investointien ja talouspoliittisten päätöksien vaikuttavuutta. Uusia mittareita BKT:n tilalle Bruttokansantuote eli BKT mittaa ainoastaan kansallista tuotannon ja kuluttamisen määrää. Se ei huomioi tulojen epätasaista jakautumista yhteiskunnassa tai kerro perustarpeiden täyttymisestä tai työllisyydestä. Ta loutta ohjaavana mittarina BKT:stä tekeekin ongelmallisen se, että se ei kerro kasvun laadusta – hyvinvoinnille haitallinenkin toiminta kasvattaa BKT:tä. Yleisesti voi sanoa, että mitä nopeammin BKT kasvaa, sitä kestämättömämpää taloudellinen kehitys on, sillä nopean kasvun hakeminen kannustaa luonnonvarojen tuhlaamiseen tai epäinhimilliseen työhön. Suomessa BKT:n kasvu ei ole pitkään aikaan korreloinut hyvinvoinnin kasvun kanssa, päinvastoin. Esimerkiksi UusiSeelanti on jo luopunut BKT:sta talouden mittarina ja perustanut talouden ohjauksen hyvinvointibudjetoinnille. Suomessa pitäisi tehdä samoin. BKT:n ongelmat tiedostetaan jo laajasti ja vaihtoehtoisia yhdistelmäindikaattoreita on otettu käyttöön. Aidon kehityksen indikaattori GPI ottaa kattavammin huomioon talouskasvun aiheuttamien sosiaalisten ja ekologisten ongelmien kustannukset. Se osoittaa kasvavien tuloerojen, talouden elämänlaatua heikentävien vaikutusten sekä ympäristöhaittojen lisääntymisen heikentäneen hyvinvointia Suomessa aina 80-luvulta asti. Saman tuloksen osoittaa myös kestävän taloudellisen hyvinvoinnin indikaattori ISEW, joka mittaa BKT:ta paremmin kuluttajien hyvinvoinnin tasoon vaikuttavia tekijöitä. Indikaattoreita on mahdollista hyödyntää osana erilaisia kustannusvaikuttavuusarviointeja, mutta se edellyttää ennen kaikkea hyvinvointivaikuttavuuden arvioinnin rakenteiden kehittymistä ja kehittämistä. Ehdottamamme hyvinvointitalouden ohjausmalli perustuu tämänhetkiseen parhaaseen tietoon ja sitä tulee kokeillen kehittää. Tieto toimijoilta, ohjakset valtiovarainministeriölle On ratkaisevan tärkeää julkisen talouden pitkän aikavälin kestävyyden sekä ekologisen ja sosiaalisen hyvinvoinnin kannalta, että hyvinvointitalous tulee osaksi tietoon perustuvaa päätöksentekoa. Hyvinvoinnin tulee tavoitteena olla yhteiskunnan rakentamisen ytimessä. Kansalaisyhteiskunnan toimijoiden asiantuntijuus siitä, mistä koettu hyvinvointi rakentuu, on valtava voima vara hyvinvointitiedon tuottamisessa. Useat toimijat Suomes sa ovat edistäneet hyvinvointitaloudellisen ajattelun kehittymistä, mutta varsinainen muutos tapahtuu konkreettisten askeleiden kautta.? Jotta hyvinvointitalous saadaan osaksi valtionhallinnon tärkeimpiä talouden ohjauksen prosesseja, sen omistajuuden tulee olla selkeästi valtiovarainministeriössä. Sosiaalija terveysministeriössä hyvinvointitalouden ohjaus on liian irrallaan talouden ohjauksen prosesseista. Jos hyvinvointitaloutta ei saada osaksi kaikkia valtiovarainministeriön julkisen talouden prosesseja, sillä ei ole konkreettista vaikutusta talouden ohjaukseen. Samalla hyvinvointitalouden ohjauksen tulee läpäistä kaikkien ministeriöiden työ. Jotta valtiovarainministeriö pystyy koordinoimaan hyvinvointitaloutta, tarvitaan Ruotsin tapaan siilojen poistoa valtionhallinnosta ja lisää poikkihallinnollista yhteistyötä ministeriöiden välillä.? KIRJOITTAJA ON SOSTE:n pääekonomisti ”Hyvinvointitalous tuo sosiaalisen ja ekologisen kestävyyden talousjärjestelmän keskiöön.” Ju ha Sä äs ki : O lla kk o va i ei kö ol la , va lo ku va ko lla as i, 20 07 –2 02 2
Kestävään talouteen demokratiaa vahvistamalla Siirtyminen harvojen hallitsemasta taloudesta kohti demokraattisempia muotoja voisi olla vastaus moneen ajankohtaiseen ongelmaan. TEKSTI = ILKKA KÄRRYLÄ T A L O U S J A D E M O K R A T I A Juha Sääski: Kadulla 7, valokuvakollaasi, 2007–2022
1/2023 | 11 M ENNEISYYDESTÄ löytyy runsaasti yhteiskunnallisia visioita, jotka ovat unohtuneet tai marginalisoituneet pienten piirien ylläpitämiksi. Ne saattavat siitä huolimatta olla relevantteja ajankohtaisten ongelmien kannalta. Yksi tällainen visio on demokraattinen talous. Huoli vaurauden ja taloudellisen vallan kasautumisesta harvoille innoitti vaatimuksia taloudellisesta demokratiasta erityisesti 1900-luvulla. Useimpien poliittisten ryhmien yleisesti jakama perustavoite oli kansalaisten vahvempi osallistuminen resurssien hyödyntämistä ja jakamista koskevaan päätöksentekoon. Taloudellisen demokratian toteutustavoista kuitenkin kiisteltiin. Vasemmisto ja monet sosiaaliliberaalit kannattivat talouden demokraattista suunnittelua ja ohjailua, työntekijöiden valtaa työpaikoilla sekä henkilö ja ääni -periaatteella toimivia yhtiömuotoja, kuten osuuskuntia. Oikeisto ja liikeelämä tarkoittivat taloudellisella demokratialla yksityisomistuksen – etenkin osakesäästämisen – laajentamista kansalaisten keskuudessa ja yhteistoimintaa työpaikoilla työnantajan päätösvallan kuitenkin säilyttäen. Taloudellisen demokratian nimissä 1970ja 1980-luvuilla toteutetut uudistukset olivat lähempänä oikeiston ajatuksia. Rajallista hallintaa rajattomassa maailmassa Taloudellisen demokratian vaatimusten hiipumista tämän jälkeen selittävät talousjärjestelmän muutos sekä sen poliittiset tulkinnat. 1970-luvulla länsimaissa alettiin siirtyä säännellyistä kansantalouksista rajattomampaan maailmaan, jossa erityisesti pääoma on voinut liikkua vapaasti. Demokraattinen päätöksenteko on kuitenkin rajoittunut lähinnä kansallisvaltioiden sisälle. Vasemmiston on ollut vaikea sovittaa taloudellisen demokratian käsitettä vapaiden pääomaliikkeiden maailmaan. Koetut talouspolitiikan rajoitukset – kuten muuttuvat valuuttakurssit, pääomapaon uhka ja kasvava julkinen velka – loivat dilemman: talouden poliittinen ja demokraattinen hallinta ei enää näyttänyt mahdolliselta. Sen sijaan taloutta tuli liberalisoida ja markkinaehtoistaa globaalissa kilpailussa selviämiseksi ja hyvinvointivaltioiden säilyttämiseksi. Oikeiston ja liike-elämän suhtautuminen taloudelliseen demokratiaan taas on ollut ristiriitaista kansanvallan ja kapitalismin välisen jännitteen vuoksi. Oikeisto on nähnyt markkinat yksilönvapauden tärkeimpänä areenana, jota kollektiivinen demokraattinen päätöksenteko usein rajoittaa. Toisaalta talous on esitetty objektiiviseen tietoon perustuvana alueena, jota tulee hallita asiantuntijuudella demokratian sijaan. Resurssien epätasainen jakautuminen ja talouden poliittisuus ovat jääneet vähemmälle huomiolle. Globaalin tason ratkaisuja Lähes 50 vuotta kestänyt liberaalin talouden kausi on kiistatta jakanut vaurautta ja taloudellista valtaa epätasaisesti. Täystyöllisyyden saavuttamisesta on tullut vaikeaa, ja talouskriisit ovat osuneet kipeästi moniin yksilöihin ja kokonaisiin ikäluokkiin. Viime vuosina ilmastonmuutoksen ja eriarvoisuuden kaltaisista globaaleista ongelmista on keskusteltu paljon, mutta talouden uudistaminen on ollut hidasta. Kysymys siitä, millainen talousjärjestelmä on demokraattinen, oikeudenmukainen ja ekologisesti kestävä, on kuitenkin keskeinen näiden ongelmien ratkaisussa. Taloudellisen demokratian mallien ongelmia ovat olleet liukuminen keskitettyyn byrokratiaan tai keskittyminen ruohonjuuritason demokratiaan, joka ei tuota merkittävää muutosta tai johon vain pieni vähemmistö aidosti osallistuu. Ei liene myöskään itsestään selvää, että demokraattisilla päätöksillä saavutetaan aina ympäristön kannalta kestävimmät ratkaisut. Ongelmien välttämiseksi useita toiminnan tasoja olisi demokratisoitava yhtäaikaisesti. Tämä vaatii globaalin tason huomioimista, mikä vaikeuttaa tehtävää. Globaali demokratia saattaa olla utopia, mutta ylikansallista sopimista resurssien suuntaamisesta sosiaalisesti ja ekologisesti kestäviin kohteisiin on pystyttävä lisäämään. Samalla tulee tukea demokraattisia innovaatioita, kuten osallistuvaa budjetointia, osallisuustaloutta ja osuuskuntamuotoisia yrityksiä, jotka antavat ihmisille mahdollisuuden osallistua taloudelliseen päätöksentekoon työpaikoillaan ja muissa lähiyhteisöissään. KIRJOITTAJA ON poliittiseen talous historiaan erikoistunut tutkijatohtori Helsingin yliopistossa ”Ongelmien välttämiseksi useita toiminnan tasoja olisi demokratisoitava yhtäaikaisesti.” ”Talous on esitetty objektiiviseen tietoon perustuvana alueena, jota tulee hallita asiantuntijuudella demokratian sijaan.” Ju ha Sä äs ki : El äm ä vä sy ttä ä 2, va lo ku va ko lla as i, 20 07 –2 02 2 T ALOUSPUHE SISÄLTÄÄ USEIMMITEN hyvin länsimaisen tulkinnan: talous näyttäytyy teknisenä ja monimutkaisena järjestelmänä, jonka piirissä olevia asioita mitataan ja ennustetaan kuin luonnontieteellisiä ilmiöitä. Tähän talouskäsitykseen kuuluvat myös korostunut rahatalouden rooli ja syvälle juurtunut vaihtoehdottomuuden ajatus. Jos näkökulmaa haluaa hieman laajentaa, talouden voi hahmottaa järjestelmäksi, jolla ihmisyhteisö on päättänyt turvata elämänsä edellytykset. Talous on siis ihmisten luoma järjestelmä, jota ihmiset voivat myös muuttaa. Muutos toki edellyttää, että osaamme kuvitella toisenlaisen talouden: työn, jota tehdään tarpeen vuoksi eikä rahallisen tuottavuuden takia; kaupankäynnin, joka ei tarkoita tuhansien kilometrien rahtikuljetuksia ja pitkiin tuotantoketjuihin häivytettyä riistoa; ruoantuotannon, joka parantaa tulevia viljelyolosuhteita, ei pilaa niitä; hoivatyön, josta veroparatiisiyhtiöt pidetään kaukana; järjestelmän, jossa kenenkään halu luksukseen ei vie toiselta mahdollisuutta eloonjäämiseen. ILMASTONMUUTOKSEN JA LUONTOKADON vuoksi voimakkaat äänenpainot talousjärjestelmän muutostarpeesta ovat jälleen lisääntymään päin. Kolonialistinen ja kapitalistinen järjestelmä on toki tähän mennessäkin vienyt elämän edellytyksiä ihmiskunnan enemmistöltä, mutta nyt sen aiheuttaman ympäristötuhon pelätään merkitsevän loppua myös nykyiselle hallitsevalle sivilisaatiolle. Ajatus siitä, että nykyjärjestelmälle ehtisi kehittää vaihtoehtoja käytössä olevan aikaikkunan puitteissa, voi tuntua mahdottomalta. Ympäri maailmaa erilaiset muutosvaihtoehdot – zapatistien itsehallinto, Intian eco-swaraj ja Rojavan demokraattinen konfederalismi – ovat kuitenkin syntyneet vaikeissa olosuhteissa. Keskeistä on se, löytyykö meiltä kykyä ajatella ja toimia toisella logiikalla kuin tällä, joka on saattanut meidät ongelmiin. KAIKKEIN EPÄREALISTISIMPIIN ODOTUKSIIN pohjaa lopulta käsitys, ettei nykyjärjestelmää tarvitsisi muuttaa ja että voisimme jatkaa etuoikeutettua elämäämme täällä globaalissa pohjoisessa piittaamatta talousjärjestelmämme kestämättömyydestä. Täysin utopistisilta vaikuttaneet vaihtoehdot alkavat tuntua tuon käsityksen rinnalla paitsi toivottavilta myös realistisilta. KIRJOITTAJA ON monen sortin aktivisti Mielikuvitustalous TEKSTI = MARISSA VARMAVUORI K O L U M N I
12 | 1/2023 E UROOPASSA on nousemassa kapitalismia haastavan talousajattelun aalto. Kestävän talouden asiantuntijat ja aktivistit puhuvat esimerkiksi hyvinvointitaloudesta, kohtuutaloudesta, osallisuustaloudesta ja donitsitaloudesta. Yhteistä näille on kritiikki kapitalistista markkinataloutta kohtaan sekä pyrkimys ohjata taloutta kestävämpiin raameihin. Äärimmäisen köyhyyden vähenemistä pidetään usein kapitalismin ansiona, vaikka se selittyy pitkälti Kiinan teollistumisella. Kapitalismi on tuottanut paljon vaurautta, mutta sen tuottamasta talouden kasvusta ovat hyötyneet eniten maailman rikkaat. Samaan aikaan osa maailman väestöstä kärsii yhä ravinnon, puhtaan juomaveden, terveyspalveluiden ja muiden elämän perusedellytysten puutteesta. Talouden ja elintason kasvu on perustunut halpaan fossiiliseen ener giaan, mikä näkyy ilmaston lämpenemisenä ja sään ääri-ilmiöinä ympäri maailmaa. Tuotannon kasvu on tuottanut koko maailman väestöä uhkaavia ympäristökriisejä. D O N I T S I T A L O U S Kuva: Kate Raworth: Donitsitaloustiede. Seitsemän tapaa ajatella kuin 2000-luvun taloustieteilijä. (Terra Cognita 2018, suom. Juha Pietiläinen) CC-BY-SA 4.0 Donitsitalouden työkalupakki kunnille: https://jyu.fi/donitsitalous Suomen donitsitalousverkosto: https://donitsitalous.fi Donitsin muotoinen visio kestävästä taloudesta Brittiläinen taloustieteilijä Kate Raworth ehdottaa talousmallia, joka huomioisi planeetan ekologiset rajat ja perustarpeiden toteutumisen. TEKSTI = MATLEENA KÄPPI ”Donitsin ulkokehä kuvaa talouden ekologista kattoa, sisäkehä sen sosiaalista perustaa.”
1/2023 | 13 ”Asiantuntijat ja aktivistit puhuvat esimerkiksi hyvinvointitaloudesta, kohtuutaloudesta, osallisuustaloudesta ja donitsitaloudesta.” Perinteinen taloustiede käsittelee tällaisia ympäristöongelmia vähättelevästi talouden ”ulkoisvaikutuksina”, vaikka toimivat ekosysteemit, turvalliset sääolosuhteet ja luonnonvarojen riittävyys ovat edellytys vakaalle taloudelliselle toiminnalle. Donitsi talouden mittarina Jatkuvan talouskasvun tavoittelun myötä ihmiskunta uhkaa viedä tulevilta sukupolvilta elinmahdollisuudet ja ajaa itsensä syveneviin kriiseihin. Brittiläinen taloustieteilijä Kate Raworth ehdottaa ratkaisuksi, että kansakuntien talouden menestystä mitattaisiin bruttokansantuotteen kasvun sijaan donitsin avulla. Donitsi koostuu kahdesta sisäkkäisestä ympyrästä, joista ulkokehä kuvaa talouden ekologista kattoa ja sisäkehä sen sosiaalista perustaa. Ulkokehä koostuu tutkijoiden tunnistamasta yhdeksästä planetaarisesta rajasta, joita ei tulisi ylittää. Planetaariset rajat voidaan laskea eri alueille väestömäärän mukaan sillä periaatteella, että kaikilla maailman ihmisillä on oikeus yhtäläiseen osuuteen luonnonvarojen kulutuksen kestävästä tasosta. Rajojen ylittyminen tarkoittaa maapallon kantokyvyn ylittymistä ja päätymistä vaaravyöhykkeelle. Donitsin sisäkehä pohjautuu YK:n kestävän kehityksen sosiaalisille tavoitteille. Pyrkimyksenä on turvata kaikille maailman ihmisille perustarpeet, kuten koulutus, energia, rauha ja sukupuolten tasa-arvo. Sosiaalisen perustan ja ekologisen katon välissä sijaitsee taloudelle turvallinen ja oikeudenmukainen toimintaympäristö. Pirkanmaan kuntastrategioista ihmiskunnan kohtaloon Donitsitalouden mallilla voidaan tarkastella niin maailman, maanosan, valtion kuin kunnankin tilannetta. Viime vuonna Jyväskylän yliopistossa julkaistiin suomenkielinen donitsitalouden työkalupakki, jonka avulla kunnat voivat edistää ekologista ja sosiaalista kestävyyttä paikallisesti ja globaalisti. Donitsitaloutta on pilotoitu Pirkanmaalla, jossa luotiin donitsimallin mukainen analyysi Pirkanmaan kuntien kestävän kehityksen nykytilasta. Selvitys osoitti sen, minkä jo tiesimmekin: Suomen kulutustasolla planeetan rajat ylittyvät reippaasti. Jos kaikki kuluttaisivat kuten suomalaiset, tarvitsisimme yli kolmen maapallon resurssit. Selvityksessä arvioitiin myös Pirkanmaan kuntastrategioiden sosiaalisia tavoitteita ja havaittiin, etteivät kunnat tyypillisesti ota kantaa globaalin oikeudenmukaisuuden toteutumiseen. Donitsitalouden malli osoittaa meille, mikä taloudessa oikeasti on tärkeää. Malli on visuaalinen ja intuitiivinen, ja luultavasti vain harva on eri mieltä sen esittämästä tavoitetilasta. Donitsitalous ei kuitenkaan anna suoria vastauksia talouspolitiikan kysymyksiin. Miten varallisuus voidaan jakaa reilummin? Millaista sääntelyä ja verotusta tarvitaan, jotta kulutus saataisiin kohtuulliselle tasolle? Mitkä ratkaisut vievät työmarkkinoita ja energiapolitiikkaa parhaiten kohti donitsitalouden tavoitetta? Joka tapauksessa on ihmiskunnan kohtalonkysymys löytää taloudelle sosiaalisesti ja ekologisesti kestävät raamit ekokatastrofien välttämiseksi. Kestävä tulevaisuus saavutetaan vain, jos tarvittava siirtymä toteutetaan oikeudenmukaisesti sosiaaliset tarpeet turvaten. KIRJOITTAJA ON LuK, kestävän kehityksen asiantuntija (freelancer) ja on toiminut Suomen donitsitalous hankkeen projektipäällikkönä. ”Tavoitteena on turvata kaikille maailman ihmisille perustarpeet yhden planeetan rajoissa.” H ILJATTAIN MINULLE SANOTTIIN, että on melko epätavallista, että joku ikäiseni tekee yhä sellaista aktivismia kuin teen. Kun puhutaan luonnon monimuotoisuuden vähenemisen ja ilmastonmuutoksen kaltaisten ongelmien ratkaisemisesta, viitataan usein pikemminkin valtiollisiin toimijoihin ja poliitikkoihin, joiden pitäisi varmistaa, että teollisuus ryhtyy käyttämään kestävämpiä tuotantomenetelmiä. Tai sitten mainitaan innovatiivisten suurten teknologiajärjestelmien käyttö tai markkinapohjaiset ratkaisut, jotka perustuvat hinnoittelujärjestelmiin. Niin sanotut vaihtoehdot, kuten pienimuotoiset ruohonjuuritason aloitteet erilaisista kollektiiveista, (ruokaja energia-)osuuskunnista ja yhteisistä (asunto-)tiloista, eivät usein päädy keskiöön. Ne tuodaan harvoin esille kattavissa ja syvällisissä analyyseissä liittyen siihen, mitä meidän tulee tehdä. Kuitenkin näitä vaihtoehtoja – hassua kyllä tai toisaalta ehkä loogisesti – suositaan kehitysyhteistyön piirissä. Se, että näiden aloitteiden merkitystä ei onnistuta näkemään, liittyy nähdäkseni toiseen epäonnistumiseen: myöskään yhteisön hallinnoimiin resursseihin eli yhteisvaurauteen (commons) nojaavan solidaarisuustalouden voimaa ei nähdä. Solidaarisuustaloudessa, jota valtio ja markkinat tukisivat mutta jota ne eivät väljähdyttäisi, piilee todellisen muutosvoiman kasvualusta. Solidaarisuustalous antaa tilaa miettiä arkisia käytäntöjämme sosiaalisista, ekologisista ja taloudellisista näkökulmista meille tärkeiden arvojen mukaisesti. Kun ymmärrämme ja tunnustamme tämän yhteisöllisyydessä piilevän voiman, tajuamme, miksi yhteisövaluutoilla, työntekijäkollektiiveilla ja muilla vastaavilla aloitteilla on merkitystä. Ehkä on niin, kuten jotkut ehdottavat, että yhteisölliseen toimintaan osallistuvat ihmiset luovat rinnakkaisia todellisuuksia kapitalistiselle yhteiskunnalle, ja ehkä yhä useammat ihmiset liittyvät siihen myös välttämättömyydestä. On kuitenkin selvää, että valtavirtapolitiikka, vaikka kuinka ”punavihreästi” toteutettuna, ei tule muuttamaan järjestelmää toivotussa ja riittävissä määrin. Sillä, että suunnittelemme uudelleen esimerkiksi ruoanja energiantuotantojärjestelmämme, ei ole merkitystä vain omalle paikallisyhteisöllemme. Se on edellytys sille, että muut voivat tehdä samoin muualla. Perustarpeiden tyydyttämiseen tarkoitetut järjestelmämme ovat kietoutuneet toisiinsa, ja ne ovat kaukana tuotanto-, jakeluja kulutussuhteista, joista kaikki hyötyvät. Solidaarisuustalouteen siirtymisessä on siis viime kädessä kysymys oikeudenmukaisuudesta, joka on myös rauhan edellytys. KIRJOITTAJA ON solidaarisuustalousaktivisti, joka vaikuttaa muun muassa osuuskunta Oma maan keittiössä, pellolla ja osuuskunnan hallituksessa commons.fi Solidaarisuustalouden kapinallinen voima TEKSTI = RUBY VAN DER WEKKEN K O L U M N I
14 | 1/2023 I H M I S K U N N A N H I S T O R I A O NKO KÄSITYKSEMME ihmiskunnan historiasta liian lineaarinen, liian itseriittoinen tai liian yksinkertaistava? Ja toisaalta, sisältääkö se ajatusrakennelmia, joille ei lopulta löydy havaintoihin perustuvaa näyttöä? Näin väittävät antropologi David Graeber ja arkeologi David Wengrow teoksessaan Alussa oli… Ihmiskunnan uusi historia . Graeber menehtyi yllättäen vuonna 2020. Hänet muistetaan laajasta ja värikkäästä akateemisesta tuotannostaan – muun muassa massiivisesta velan historiaa käsittelevästä tutkielmastaan – sekä yhteiskunnallisesta aktivismistaan, kuten keskeisestä roolistaan Occupy Wall Street -liikkeessä. Ihmiskunnan uusi historia julkaistiin Graeberin kuoleman jälkeen. Hänen kollegansa ja hyvä ystävänsä Wengrow on sittemmin kiertänyt ympäri maailmaa tilaisuuksissa, jotka ovat seuranneet kirjan saamaa laajaa huomiota ja sen useita käännöksiä. Suomessa Wengrow vieraili syksyllä 2022, samaan aikaan kun kirjan suomennos julkaistiin. Vierailun yhteydessä arkeologi antoi haastattelun Voiman talousliitteelle. Teemme maailman itse Liitteen teemaan sopii hyvin Graeberin usein lainattu lausahdus: maailman varjelluin totuus on se, että me teemme maailman itse, ja voisimme yhtä hyvin tehdä sen toisin. Wengrow’n mukaan peruskoulutus jättää ihmisille usein sellaisen kuvan, että olemme jo löytäneet vastauksen kaikkiin ihmiskunnan historiaa koskeviin suuriin kysymyksiin. Graeberin ja Wengrow’n kirjan keskeisin viesti on, ettei tämä pidä paikkaansa. On esimerkiksi ollut tapana ajatella, että maatalouden synty jollain tavalla määritti sen, minkälaisissa yhteiskunnissa meidän on nykyään elettävä. ”Tämä ei kuitenkaan pidä tutkimuksen valossa paikkaansa. Todellisuus on sekä monimutkaisempi että kiehtovampi”, Wengrow toteaa. Maininta maataloudesta viittaa esimerkiksi historiantutkija Yuval Noah Hararin teoksissa toistuvaan käsitykseen siitä, että maatalouden, paikallaan pysyvän asutuksen ja suurempien ihmisyhteisöjen vakiintuminen on edellyttänyt yhteisöjen hierarkkisempaa organisaatiota. Tuhansia vuosia tutkimusmateriaalia Graeberin ja Wengrow’n kirjassa käydään läpi arkeologista ja antropologista tutkimusaineistoa, joka valottaa ihmisyhteisöjen historiaa tuhansien vuosien ajalta. Wengrow ei usko, että tämänkaltaisen työn tekeminen olisi ollut mahdollista esidigitaalisessa maailmassa. Tai ainakin siihen olisi mennyt koko elinikä. ”Massiiviset digitoidut arkistot olivat työn kannalta tärkeitä.” Kirjoittajat päätyvät osoittamaan, että ihmisyhteisöjen sosiaalinen organisointi ei useinkaan riipu esimerkiksi Hararin toistamista tekijöistä. Historiasta löytyy suuria tasaarvoisia yhteisöjä ja pieniä äärimmäisen hierarkkisia yhteisöjä. Elinkeinot eivät myöskään ole määrittäneet sosiaalisen järjestäytymisen muotoa. Graeberin ja Wengrow’n havainnoista piirtyy kuva itsestään, tavoistaan ja järjestelyistään tietoisesta ihmisestä historian eri vaiheissa. Kauan sitten eläneet ihmiset ovat tehneet asioita ja muokanneet sosiaalisia olosuhteitaan jopa tarkoituksellisemmin kuin nykyihmiset. Ilmiöiden alkuperästä Wengrow kertoo, että suurimmalta läpimurrolta kirjan pitkän kirjoitusprosessin aikana tuntui sosiaalisten ilmiöiden alkuperän ymmärtäminen uudella tavalla. ”On usein virhe ajatella, että asioilla on alkupiste, kun puhumme sosiaalisista ilmiöistä, kuten monarkiasta, yksityisomaisuudesta tai valtiosta. Tämänkaltaiset asiat ovat usein olleet jossain mielessä olemassa ihmiskokemuksen piirissä ennen sitä muotoa, jossa me ne nykyään ymmärrämme. Nykyään eri tavalla ilmeneviä sosiaalisia ilmiöitä on voinut olla olemassa Leikkikuninkaita ja valtapelejä Ihmiskunta on kautta aikain tehnyt tietoisia itseään koskevia ratkaisuja ja muokannut yhteisöjensä järjestäytymistä. David Graeber ja David Wengrow kirjoittivat ihmiskunnan historian uusiksi. TEKSTI = PAULI HUOTARI ”Maailman varjelluin totuus on se, että me teemme maailman itse.”
1/2023 | 15 K I R J A-A R V I O V IIMEKSI KIRJOITIN Voiman talousliitteeseen siitä, kuinka raha ja velka eivät synny ihmiskehityksen sivutuotteena vaan ovat esimerkki ihmisen tietoisesta poliittisesta toiminnasta. Samojen ajatusten äärellä ovat antropologi David Graeber ja arkeologi David Wengrow, he vain ottavat kohteekseen pelkän rahatalouden sijaan koko ihmiskunnan historiaa kuvaavat myytit. Kirja kokoaa yhteen uutta (ja vanhaa) tutkimustietoa molempien kirjoittajien erikoisaloilta ja pyrkii näiden valossa ongelmallistamaan esimerkiksi Yuval Noah Hararin, Jared Diamondin ja Steven Pinkerin kuuluisia yksinkertaistuksia. Kirjassa esitetään kysymyksiä, kuten jos viljelyn omaksuminen tapahtuu tuhansien vuosien ajanjaksolla, onko enää järkevää puhua maatalouden vallankumouksesta? Tai mitä ovat kaupungit ilman pysyvää maataloutta ja hierarkioita? Kirjan keskeinen teema onkin kysyä parempia kysymyksiä. Näiden kysymysten kautta on aiempaa huomattavasti helpompi perata oletusten vyyhteä, joka ihmiskunnan historiaan ja historialliseen kehitykseen liittyy. Näin ennen kirjan julkaisemista videon, jolla kirjoittajat kertoivat tekemästään arkistotyöstä liittyen kysymykseen eriarvoisuuden alkuperästä. Vastaus oli huomattavasti kiinnostavampi kuin olin osannut odottaa, ja tämä yllätysten teema jatkuu läpi koko kirjan. Historialliset tapahtumat tuppaavat olemaan kiinnostavampia kuin rautalankamallit antavat ymmärtää. Mitä se kertoo nykypäivän ihmisistä, että pidämme yhteiskuntiemme eriarvoisuutta välttämättömänä pahana, mutta edelleen uskomme vahvasti kohtaloomme sivistyksen levittäjinä maailmassa? Ihmiset ovat kautta historian olleet kykeneviä muokkaamaan omia yhteiskuntiaan. Kirjan suurin anti onkin ihmisen luovan kyvyn nostaminen historian keskiöön. Ihmiskunnan historia ei ole suoraviivaista kehitystä kohti nykypäivää ja historian loppua, vaan se on ajattelevien ihmisten vuorovaikutusta ja politiikkaa. Ihmiskunnan uusi historia -teoksen oli tarkoitus olla trilogian ensimmäinen osa. Se tähtää totuttujen totuuksien ravistelemiseen, kun seuraavissa osissa näihin kysymyksiin oli tarkoitus paneutua yksityiskohtaisemmin ja laajemmin. Kirja onkin herättänyt varsin onnistuneesti keskustelua: siitä on kirjoitettu valtava määrä arvioita, vastineita ja kritiikkejä. Hauska esimerkki kirjan suosiosta löytyy Helsingin kaupunginkirjastosta. Kirjastolla on 80 kappaletta englanninkielistä versiota, 111 kappaletta suomenkielistä versiota ja satoja varauksia molempiin. Tämä teki suuren vaikutuksen Wengrowiin hänen vieraillessaan Helsingissä syksyllä 2022. Hän oli valitettavasti reissussa yksin, koska David Graeber – joka tunnetaan suuria teemoja käsittelevistä kirjoistaan ja aktivismistaan – ehti kuolla 2020, juuri kirjan valmistuttua. Tämä tarkoittaa myös sitä, että kaksi Davidia eivät tule kirjoittamaan suunniteltua jatko-osia. Toivokaamme, että Wengrow löytää tavan jatkaa työtä ilman kanssakirjoittajaansa. TEKSTI = TUOMAS SOILA esimerkiksi rituaaleissa, väliaikaisesti, kausittaisesti, leikin tai teatterin muodossa. Ennen oikeita kuninkaita on ollut leikkikuninkaita. Löydämme omaisuuden käsitteitä pyhien tai uskonnollisten kokemusten piiristä ennen kuin löydämme niitä laajemmin yhteiskunnasta.” Graeber ja Wengrow pitivät näitä havaintoja tärkeinä, sillä ne muuttavat alkuperää koskevan kysymyksen luonnetta. ”Usein ajatellaan, että ennen valtiota tai yksityisomaisuutta ihmiset olivat tietämättömiä niihin liittyvistä ilmiöistä. Että elimme jonkinlaisen viattomuuden tai tyhmyyden tilassa. Sen sijaan arkeologinen ja antropologinen todistusaineisto osoittaa, että asia on todellisuudessa päinvastoin. Ihmiset ovat olleet hyvinkin tietoisia näistä asioista”, Wengrow kertoo. Hänen mukaansa ihmiset ovat tarkoituksella rajanneet tunnistamiaan ilmiöitä vain tietyille elämän osa-alueille. ”Usein melko tyhjiksi ymmärrettyjen vuosituhansien aikana tapahtui oikeastaan hyvin paljon. Voimme havaita paljon erilaisia kekseliäitä tapoja hillitä vallan eri muotoja, joiden esiintymisen otamme tänä päivänä annettuna.” Mitä opimme historiasta Arkeologipiireissä tutkijaduon työ on otettu mielenkiinnolla vastaan. Graeberin mukaan kirjan yksityiskohdista ja tulkinnoista on erimielisyyksiä hänen kollegoidensa keskuudessa, mutta yleisesti ottaen ihmiset ovat olleet innostuneita. Yksi syy saattaa olla se, että historiaan liittyvien meriittien lisäksi Graeberin ja Wengrow’n työllä on yhteiskunnalliseen keskusteluun liittyviä seurauksia. Kirjoittajien mukaan nykyiset hyvin hierarkkiset yhteiskunnalliset järjestelyt eivät historian valossa ole väistämättömiä, olemme ainoastaan jääneet niihin jumiin. Olemme vetäneet historiasta vääriä johtopäätöksiä. Esimerkiksi Tehuacánin laaksossa nykyisen Meksikon alueella siirryttiin väkivaltaisesta ja erittäin hierarkkisesta järjestelmästä erittäin tasa-arvoiseen järjestelmään ajanlaskumme alun tienoilla. Yhteisö lopetti keskusrakennusten ja monumenttien valmistamisen ja keskittyi asuntokannan kehittämiseen. Alueelle muodostui hyvin organisoitu sosiaalisen asumisen järjestelmä, joka vaikuttaa sijoittaneen lähes kaikki kaupungin asukkaat olosuhteisiin nähden laadukkaisiin asumuksiin. Siirtymä vaikuttaa arkeologisen materiaalin perusteella tapahtuneen ilman väkivaltaista kansannousua. ”Vastaavia esimerkkejä ihmisten tietoisesta siirtymisestä pois hierarkkisista yhteisön järjestämistavoista on paljon pitkin historiaa.” Nykyajan ajatusvinoumat Wengrow’n mukaan meidän on tärkeää yrittää rikkoa virheellisiä käsityksiä, jotka organisoivat tietoa. Hän mainitsee ajankohtaisena esimerkkinä talouden fetisoinnin kaiken politiikan ajurina. ”Tällä hetkellä ihmisten elämää vaikeuttavaa politiikkaa perustellaan avoimesti taloudeksi kutsutun asian suojelemisella. Mistä tämä ajatus on tullut, mitä taloudella tarkoitetaan, ja ketä se hyödyttää? Akateemisella maailmalla on suuri vastuu tällaisten kysymysten purkamisessa osiin.” Kysyn lopuk si, aikooko Wengrow jatkaa alunperin Graeberin kanssa useamman kirjan sarjaksi suunniteltua tutkimusprojektia. ”Jos se tuntuu edelleen hauskalta!” hän nauraa vastaukseksi. David Graeber ja David Wengrow: Alussa oli... Ihmiskunnan uusi historia (Teos 2022, suom. Anna Tuomikoski) ”Ennen oikeita kuninkaita on ollut leikkikuninkaita.” ”Tyhjiksi ymmärrettyjen vuosituhansien aikana tapahtui hyvin paljon.” ”Ihmisten elämää vaikeuttavaa politiikkaa perustellaan taloudeksi kutsutun asian suojelemisella.”
16 | 1/2023 A LOITAN KLISEELLÄ. Veroihin tulee suhtautua kuin vasaraan tai poraan. Vasaralla sopii hakata nauloja, poralla saa paremmin reiän seinään. Verotus on siis työkalu. Tarkemmin sanoen verotus on monta erilaista työkalua: eri veroilla tavoitellaan eri asioita. Se todetaan verotuksen oppikirjojen alkusivuilla. Samaisten oppikirjojen mukaan verotuksen päätarkoitus on yhteiskunnan palvelujen, etuuksien ja tukien rahoitus. Veroilla katetaan tulevat eläkkeet, hoitajien palkat korotuksineen sekä investoinnit ekologisesti kestävään tulevaisuuteen. Veroilla lisätään myös yhteiskunnan tasa-arvoa, sillä ne ovat keskeinen osa tulonsiirtojärjestelmää. Kohdentamalla verot maksukyvyn mukaan siirretään varoja heille, joilla tuen tarve on suurempi. Kolmas verotuksen tarkoitus on kulutukseen ja tuotannon muuttaminen kestävämmäksi. Tällä hetkellä muutosta halutaan erityisesti ekologisesti kestämättömään kehitykseen. Siinä esimerkiksi hiiliveroilla on oma roolinsa. Veroilla voi siis tehdä monenlaisia asioita, jos vain halutaan. Monet eivät kuitenkaan halua. Varakkaat maksavat vähemmän Verotus ei Suomessa toteudu lähimainkaan maksukyvyn mukaan. Samansuuruisista tuloista ja varoista maksetaan monissa tilanteissa eri verran veroa, suuremmista tuloista jopa vähemmän kuin pienemmistä. Pääomien tuotot keskittyvät varakkaimmille, ja näitä tuloja verotetaan suhteellisesti matalammin kuin vastaavia ansiotuloja eli palkkaa, eläkkeitä tai yrittäjätuloja. Tämä johtuu erityisesti siitä, että varakkaille keskittyvien pääomien veropohjassa on niin kutsuttuja aukkoja, jotka mahdollistavat verojen välttämisen. Listaamattomien osakeyhtiöiden osinkoverohuojennus on esimerkki monista varakkaiden verotuista, joiden määrä nousee valtiovarainministeriön arvion mukaan satoihin miljooniin euroihin vuodessa. Se mahdollistaa työkorvausten nostamisen yhtiön kautta 26 prosentin kokonaisverolla, kun suurituloinen palkansaaja maksaa tulosta veroa jopa yli 50 prosenttia. Pienyrittäjä ei verotuesta hyödy, sillä se on suunnattu varakkaille ja suurituloisille. Vuotuisen enimmäismäärän eli 150?000 euron huojennetut osingot voi nostaa vasta, jos yrityksessä on varoja 1,9 miljoonaa euroa. Keskustelu haltuun Ongelman ratkaisu olisi periaatteessa helppoa. Ehdotuksia tilanteen korjaamiseksi on kirjattu lukuisiin virkamiesten ja tutkijoiden raportteihin. Mallia voisi ottaa vaikka muista Pohjoismaista, sillä missään muualla ei tällaisia verotukia tunneta. Syy nykytilanteeseen on se, ettei muutosta haluta riittävästi. Suurituloisimman prosentin edunvalvojat hallitsevat verokeskustelua, oli kyse sitten suljetuista kabineteista, eduskunnan kuulemisista tai sosiaalisen ja perinteisen median palstoista. Asetelma välittyy myös eduskunnan päätöksiin ja lopulta siihen, kuka saa ja keneltä otetaan. Suomen verotuksen nykyinen rakenne asetettiin pitkälti vuoden 1993 verouudistuksessa. Sittemmin varakkaimman prosentin varallisuus on viisinkertaistunut, kun alimman 90 prosentin varallisuus on pysynyt suunnilleen ennallaan. Muutoksen kaava on oikeastaan yksinkertainen. On opeteltava perusasiat verotuksen ongelmista ja siitä, miten ne ratkaistaan. Sen jälkeen on otettava haltuun keskustelu kaduilla, kabineteissa ja somepalstoilla. Veroilla pidetään yllä yhteiskunnan palveluja, tasa-arvoa ja tulevaisuutta. Miksi niitä silti vastustetaan? Verotus maailman muuttamisen välineenä ”Veroilla lisätään yhteiskunnan tasa-arvoa.” 19 87 19 89 19 91 19 93 19 95 19 97 19 99 20 01 20 03 20 05 20 07 20 09 20 11 20 13 20 15 20 17 20 19 Eu ro a 2 500 000 2 000 000 1 500 000 1 000 000 500 000 Alin 90%, keskiarvo 90–99 prosenttipisteet, keskiarvo Ylin 1%, keskiarvo Alin 90%, mediaani 90–99 prosenttipisteet, mediaani Ylin 1%, mediaani V E R O T
1/2023 | 17 Verotus maailman muuttamisen välineenä ”Varakkaille keskittyvien pääomien veropohjassa on aukkoja.” Ju ha Sä äs ki : M in ul ta m in ul le , va lo ku va ko lla as i, 20 07 –2 02 2 ”Suurituloisimman prosentin edunvalvojat hallitsevat verokeskustelua.” Kenen kustannuksella sopeutetaan? Lontoon King’s Collegen tutkijoiden David Hopen, Julian Limbergin ja Nina Weberin tuore tutkimus antaa uskoa siihen, että muutos on mahdollista. Tutkijat testasivat, miten ihmisten näkemykset verotuksesta muuttuvat, kun heille annetaan faktatietoa mielipiteen tueksi. Ihmisten ymmärrys ja tuki varakkaimpien progressiiviselle verotukselle kasvoi dramaattisesti, kun he saivat tilastotietoa varallisuuden jakautumisesta sekä sosiaalisen liikkuvuuden todennäköisyydestä. Tiedolla on siis vaikutusta, mutta tieto ei lisäänny itsestään. Epäkohdista pitää puhua ja kirjoittaa. Asialla on merkitystä juuri nyt, kun eduskuntavaalien alla julkisen talouden sopeuttaminen on noussut keskeiseksi vaaliteemaksi. Sillä, vahvistetaanko julkista taloutta menoleikkauksilla vai veroilla, on ihmisten kannalta ratkaiseva ero. Epäilen, että tämä ero ei ole kaikille vielä selvä. Isot menoleikkaukset osuvat väistämättä yhteiskunnan huono-osaisiin. Se johtuu siitä, että muualta kuin julkisista palveluista ja sosiaaliturvasta ei yksinkertaisesti löydy tarpeeksi suuria summia. Veroilla sopeutuksen voi kohdentaa niihin, joilla on enemmän varaa. KIRJOITTAJA ON Kalevi Sorsa -säätiön toiminnanjohtaja O PPOSITIOPUOLUEET julkaisivat taannoin yksityiskohtaiset vaihtoehtobudjettinsa. Nostan hattua. On tärkeää, että puolueet kertovat etenkin vaalien alla, mitä ne todella tahtovat. Puolueiden näkökulmasta ikävä puoli on, että nämä linjaukset kertovat, mitä puolueet todella tahtovat. Vaaligallupien ykkössijaa pitävä kokoomus on monen ansioituneen ammattiliiton aktiivin puolue. Nyt se kuitenkin tarjoaa vaihtoehtobudjetissaan useita muutoksia työelämän ehtoihin ja haluaa kääntää niiden herkän valtatasapainon vahvasti työnantajien eduksi. Tosin tavoite on osittain piiloutunut ujosti pinnan alle. Katsotaanpa sinne. Puolue esittää työmarkkinajärjestöjen jäsenmaksujen verovähennysoikeuden poistamista. Esityksen laatijat ovat selvästi lukeneet professori Anders Kjellbergin tutkimuksen ammatillisesta järjestäytymisestä Ruotsissa – tai kuulleet siitä Etelärannasta. Vuonna 2007 Ruotsin porvarihallitus poisti työttömyyskassojen ja ay-jäsenmaksujen verovähennyksen sekä nosti työttömyyskassojen maksuja. Kahdessa vuodessa ammattiliitot menettivät 235 000 jäsentä. Järjestäytymisaste laski 77 prosentista 71 prosenttiin. Erityisesti kato osui suorittavan työn tekijöihin. Samaan aikaan työnantajien järjestäytymisaste nousi 77 prosentista 80 prosenttiin. Mutta eikö verovähennyksen poisto koskenut heitäkin? Kyllä ja ei. Ruotsissa yritysten jäsenmaksuja muutettiin nokkelasti osin palvelumaksuiksi, jotka ovat verovähennyskelpoisia. Esityksen lopputulos: työehdoista neuvottelevat heikentyneet ammattiliitot sekä vahvistuneet työnantajajärjestöt tukenaan yritysten johtajat ja juristit, joiden kaikki kulut yritys voi edelleen vähentää veroissaan. Yksi vaihtoehtobudjetin esitys leikkaisi ”työnantajille hyvitettyjä koulutuskorvauksia” 15 miljoonaa euroa. Puolue siis leikkaisi työnantajiltakin. Kyse on vuoden 2013 työmarkkinoiden raamisopimuksen pohjalta vaivalla luodusta työntekijöiden kolmen päivän koulutusoikeudesta. Sopimukseen liittyvä jupakka johti tuolloin jopa EK:n toimitusjohtajan vaihtamiseen. Sopimus takasi yrityksille koulutuksesta verovähennysoikeuden. Tuloveroa maksamattomat työnantajat, kuten kunnat, seurakunnat ja yleishyödylliset järjestöt, saavat koulutuskorvauksen. Kokoomus siis poistaisi vain julkisen ja kolmannen sektorin edun, kun taas yritykset saisivat edelleen verovähennyksensä. Vaihtoehtobudjetti lopettaisi eläkkeen kertymisen ansiosidonnaisesta työttömyysturvasta. Jännä ehdotus. Eläkettä kun kertyy monista muistakin ansiosidonnaisista sosiaalietuuksista, esimerkiksi vanhempainrahoista, sairauspäivärahoista, kuntoutusrahoista ja sotilastapaturmista. Maisteriksi valmistuvakin saa tutkinnostaan lisää eläkettä 61 euroa kuukaudessa. Nyt kokoomus ehdottaa näistä kaikista leikkausta ainoastaan työttömien ansiosidonnaiseen eläkekertymään. Hyvin pärjäävien etuihin ei kajottaisi. Työttömyyskassatkin puolue siirtäisi samalla Kelalle pois ammattiliittoja vahvistamasta. Kokoomus esittää ansiosidonnaisen työttömyyskorvausajan lyhentämistä ja maksamista suurempana alussa. Joissakin muissakin puolueissa, kuten perussuomalaissa ja vihreissä, kaavaillaan osin vastaavia malleja. Nopeimmin työllistyvät korkeasti koulutetut, kuten lääkärit, opettajat ja juristit, heikoimmin matalasti koulutetut, ikääntyvät ja syrjäseuduilla asuvat. Puolueet valitsevat, kumman ryhmän asemaa ne haluavat parantaa, kumman heikentää. Paholainen asuu yksityiskohdissa, sanotaan. Tämä pätee kaikkien puolueiden taitavasti paketoituihin tavoitteisiin. Kaunis käärepaperi kannattaa avata ja katsoa, mitä ehdotuksista todellisuudessa seuraisi, ja mitä arvoja ne edustavat. KIRJOITTAJA ON YTM ja vapaa toimittaja. Todellinen vaihtoehto nykymenolle TEKSTI = HEIKKI JOKINEN K O L U M N I TEKSTI = LAURI FINÉR
18 | 1/2023 D EMOKRAATTINEN TALOUS on ihanne, jota tarvitaan nyt enemmän kuin koskaan. Samalla demokraattisemman talouden puolestapuhujilla on edessään monen sukupolven mittainen taival: menee aikaa ennen kuin talouden itsestään selviksi kulmakiviksi asetetaan kilpailun, kyykyttämisen ja ahneuden sijaan ympäristön kestävyys ja ihmisten vapaa yhteistyö. Niin vähän keskustelua vaihtoehdoista kapitalismille tällä hetkellä on niin julkisuudessa yleisesti kuin talous tieteissä erityisesti. Perustulon, nelipäiväisen työviikon tai sitovien kansallisten päästörajoitusten kaltaisten reformien edistäminen on välttämätöntä. Yhtä tärkeää on välttää putoamista reformismin sudenkuoppaan, jossa kunnianhimoisista tavoitteista ja jo niistä keskustelemisesta luovutaan kerta toisensa jälkeen, koska niitä ei nähdä vielä ajankohtaisiksi. OSALLISUUSTALOUS on taloustieteellinen malli demokraattisesta ja ekologisesti kestävästä ta lou desta. Se tarjoaa rakenteellisia ratkaisuja nykyisen talousjärjestelmän keskeisiin puutteisiin, joista painavimpia ovat demokratian ja osallisuuden puute sekä ympäristötuhojen laajuus. Osallisuustalouden ajatus on alkujaan yhteiskuntafilosofi Michael Albertin ja taloustieteilijä Robin Hahnelin kehittämä, mutta se perustuu pitkäaikaisiin ihanteisiin yhteistyöhön ja demokratiaan perustuvasta ja luotettavasti toimivasta talousjärjestelmästä. Albertin ja Hahnelin lähtökohtana on, että yksilöt ja yhteisöt saisivat mahdollisimman paljon valtaa omassa elämässään ja mahdollisimman vähän valtaa muiden ylitse. Luottamus ja oikeudenmukaisuus lisäävät hyvinvointia ja kannustavat ahkeruuteen. Työmarkkinoiden oikkujen – kuten neuvotteluaseman, onnen ja perityn omaisuuden – sijaan tulee palkita ahkeruudesta ja vaivannäöstä. NYKYHETKEN ONGELMIEN ja ristiriitojen edessä osallisuustalouden kaltainen visio paremmasta taloudesta on kiistatta kaukainen. Juuri osallisuustalouden tapaista taloutta tuskin koskaan nähdään. Kun tämä tosiasia tiedostetaan, sen ajatuksia voidaan käyttää korvaamattomana apuna nykyistä edistyneemmän talouden hahmottelussa ja rakentamisessa. Edistynyt mallinnus uudesta taloudesta ruokkii rohkeaa ajattelua vaihtoehdottomuuden keskellä ja tarjoaa työkaluja uudistustyön tueksi. Osallisuustalouden tekee erityislaatuiseksi sen kokonaisvaltaisuus, ja se on vakuuttanut tässä erityislaatuisuudessaan viime aikoina muun muassa taloustieteilijä Thomas Pikettyn, joka kutsui osallisuustaloutta esittelevää taloustieteilijä Robin Hahnelin Democratic Economic Planning -teosta pakolliseksi luettavaksi demokraattisesta taloudesta ylipäätään kiinnostuneille. TYÖNTEKIJÖIDEN ITSE JOHTAMAT yritykset tekevät yhteistyötä toistensa kanssa. Demokraattisilla yrityksillä on suora yhteys kuluttajiin ja toisiin yrityksiin tuotannon alkuvaiheista asti, jotta markkinakilvoittelulle tyypilliseltä kysynnän arvailulta ja hukkatuotannolta vältytään. Osallisuustaloudessa yrityksillä ja kuluttajilla on täysi valta johtaa omaa toimintaansa. Työntekijöiden johtamat yritykset asettavat itse tavoitteensa ja päättävät siitä, miten työtä tehdään. Haitallisen toiminnan vaikutukset voidaan laskea helposti mukaan hintoihin, ja esimerkiksi ympäristöystävälliset tuotteet olisivat lähtökohtaisesti halvempia tuottaa kuin luonnonvaroja tuhlailevat ratkaisut. Kaiken kaikkiaan osallisuustalouden idean tavoitteena on tarjota demokraattisia, taloustieteellisesti tiukan vertailukelpoisia ehdotuksia uuden talouden rakennuspalikoiksi ja vahvistaa ajattelua siitä, että pystymme organisoimaan taloutemme paljon nykyistä paremmin ja demokraattisemmin. KIRJOITTAJA ON tietokirjailija, luokanopettaja ja osallisuustalouden asiantuntijajärjestö Parecon Finlandin perustajia. Ju ha Sä äs ki : M iss ä on ka uk os ää di n? , va lo ku va ko lla as i, 20 07 –2 02 2 ”Perustulon, nelipäiväisen työviikon tai sitovien kansallisten päästörajoitusten kaltaisten reformien edistäminen on välttämätöntä.” ”Työntekijöiden itse johtamat yritykset tekevät yhteistyötä toistensa kanssa.” ”…yksilöt ja yhteisöt saisivat mahdollisimman paljon valtaa omassa elämässään ja mahdollisimman vähän valtaa muiden ylitse. ” TEKSTI = ANTTI JAUHIAINEN O S A L L I S U U S T A L O U S Keskustelua demokraattisesta taloudesta tarvittaisiin paljon nykyistä enemmän
AIKA PUHUA RAUHASTA Seminaari rauhanpolitiikan haasteista ja mahdollisuuksista Lauantaina 18.3. klo 15 –18 Arbiksen juhlasali, Dagmarinkatu 3, lähellä eduskuntataloa Keskustelemassa mm. ulkopoliittisen instituutin vanhempi tutkija Toni Alaranta , päätoimittaja Arja Alho , rauhantutkija Tarja Cronberg , arktisen politiikan emeritusprofessori Lassi Heininen , tutkijatohtori Noora Kotilainen , valtio-opin professori Heikki Patomäki ja turvallisuuspolitiikan tutkija Pekka Visuri . Juontajina Laura Lodenius ja Teemu Matinpuro . Seminaari alkaa samana päivänä järjestettävän Luontomarssin saavuttua eduskuntatalolle. Arbiksen kahvilasta voi ostaa muun muassa edullisen keittolounaan ja kahvia klo 14 alkaen. Seminaarin jälkeen on mahdollisuus jatkaa vapaamuotoisesti iltaa lähiseudun ravintolassa. Tervetuloa! Järjestävät Rauhanliitto, Rauhanpuolustajat, Sadankomitea ja Vapaus valita toisin ry Saatavilla kustantajan verkkokaupasta www.rauhanpuolustajat.org/kauppa. Hintoihin lisätään postikulut. Pertti Honkanen TALOUDEN PUNAINEN LANKA: MARXIN TALOUSTEORIA JA NYKYAIKA Tietoa Marxin talousteoriasta ja marxilaisesta taloustieteestä. Kirjassa otetaan huomioon viime vuosi kymmeninä tapahtunut kehitys sekä keskustelu teorian peruskäsitteistä ja Marxin kirjoittaman Pääoman historiasta. Robin Hahnel OSALLISUUSTALOUDEN AAKKOSET Kirjassa esitetään realistisesti konkreettisia ehdotuksia tulevaisuuden oikeudenmukaiselle ja ekologisesti kestävälle taloudelle. Robin Hahnel KILPAILUSTA YHTEISTYÖHÖN – KOHTI OIKEUDENMUKAISTA TALOUSJÄRJESTELMÄÄ Kirja haastaa pohtimaan nykytalouden polttavia kysymyksiä: Miksi hyvinvointivaltion kehitys pysähtyi? Tarjoaako nykyinen talous kaikille vapautta? Minkälaisilla lyhyen ja pitkän aikavälin uudistuksilla taloudesta voitaisiin tehdä oikeudenmukaisempi ja demokraattisempi? 23 € Uutisia kestävästä kehityksestä & ihmisoikeuksista Kolme korjausta maailmantalouteen: 1. Rahoitusmarkkinat verolle 2. Loppu veroparatiiseille 3. Kehitysmaiden velat mitätöitävä Liity mukaan oikeudenmukaisemman ja tasapuolisemman globalisaation puolesta. www.attac.fi/jaseneksi
Tilaukset: kauppa.voima.fi & tilaukset@voima.fi VOIMAKAUPPA – UTELIAAN, AKTIIVISEN JA OPPIMISHALUISEN KAUPPA Jenni Holma, Veera Järvenpää ja Kaisu Tervonen NÄKYMÄTÖN SUKUPUOLI Ensimmäinen suomalainen tietokirja muunsukupuolisuudesta. Kirja koostuu valokuvista, omaäänisistä henkilötarinoista ja sarjakuvista. 15€ + POSTIKULUT 6€ + POSTIKULUT Jari Tamminen HÄIRIKÖT – KULTTUURI HÄIRINNÄN AAKKOSET Runsaasti kuvitettu tietokirja kulttuurihäirintänä tunnetusta ilmiöstä. Teos lisää medialukutaitoa ja antaa välineitä tulkita mediaa, taloutta ja politiikkaa. + POSTIKULUT SILKKIMAKUUPUSSI Hyvin pieneen tilaan menevä makuupussi, joka hengittää kesäkuumalla ja lämmittää talvella. LISÄÄ TUOT TEITA VERK KOKA UPAS SA! Tilaamalla lehden olet ensimmäisten lukijoiden joukossa. Samalla tuet riippumatonta journalismia ja Voiman ilmestymistä jatkossakin. VOIMAN VUOSITILAUS 39€ 9 numeroa 22€ + POSTIKULUT JULISTE A2 Haluaisitko laadukkaan ja kantaaottavan julisteen kotiin tai luokkahuoneeseen? Voimakaupan valikoimasta löytyy lukuisia vastamainoksia ja taidejulisteita. 42€ IHMISIKSI 17€ + POSTIKULUT Erityisesti nuorille suunnattu tietoja tehtäväkirja. Se lähestyy käytännöllisesti mutta tutkimusperustaisesti elämän eettisiä kysymyksiä kuten arvoja, empatiaa, dialogisuutta, oikeudenmukaisuutta, sovittelutaitoja, syrjinnän vastaisuutta, maailmankuvia, ekokriisiä ja rakkautta. Hanna Niittymäki & Minerva Martinoff NAUTI TYHJYYDESTÄ 25€ + POSTIKULUT Kirja koostuu vastamainoksista ja niitä taustoittavista teksteistä. Teos perustuu Häiriköt-päämajan julkaisuihin vuosina 2015-19. Painos loppuu pian – osta omasi nyt! Jari Tamminen Ja muita vastamainoksia
1 66 HELSINKI, SKP TIINA SANDBERG Sopimalla, ei sotimalla. ILMOITUKSEN MAKSAA TIINA SANDBERGIN TUKIRYHMÄ 70 Oikeudenmukainen maailma on mahdollinen! kansanedustaja,nuorisotutkija,Helsinki Veronika Honkasalo Mainoksen maksaja: Veronika Honkasalon tukiryhmä Ilm oi tu ks en m ak sa a El is a Aa lto la n tu ki yh di st ys Elisa Aaltola Va r s i n a i s-Su o mi 147 TURVALLINEN TULEVAISUUS eläimille, luonnolle ja ihmisille Eläinja ympäristöasioihin erikoistunut filosofi, tutkija ja kirjailija ÄÄNESTÄ. VAIKUTA. ÄÄNESTÄ. VAIKUTA.
Syyllisyys on ympäristökeskustelun avaintunne Ilmastokriisin suuret syntipukit, yritykset, näkevät paljon vaivaa tukahduttaakseen kansalaiset omiin syyllisyydentunteisiinsa, kertoo tutkija Panu Pihkala. ”E I SAA syyllistää!” on tut t u vaatimus ympä ristöä koskevissa keskusteluissa. Mutta kuinka usein joku aidosti syyllistää ja kuinka usein on kyse omantunnon aktivoitumisesta? Syyllisyyden pohja on vastuuntunnossa ja välittämisessä. Syyllisyys on erikoinen tunne. Sitä voi tuntea sekä teoista että tekemättömyydestä. Syyllisyys voi olla yhtä lailla merkki omantunnon olemassaolosta tai liiallisesta tunnollisuudesta. Sitä voi kokea yksin tai yhdessä, liian vähän tai liian paljon. Ympäristökriisi on ”kaiken kriisi”: melkein mikä tahansa asia yhteiskuntien elämänmuodossa liittyy jotenkin ympäristökuormitukseen. Tämän vuoksi ympäristösyyllisyys voi nousta esiin kaikenlaisissa tilanteissa ja paikoissa. Joskus tunne on voimakkaasti ja tietoisesti mielessä, mutta usein se on vain häivähdyksenomainen epämiellyttävä fi ilis valintoja tehdessä. Jotkut elävät jatkuvassa ympäristösyyllisyyden tunnossa, ja toisinaan mukana on myös häpeää: kokemusta siitä, että on jollain lailla kelvoton. Ympäristösyyllisyydellä myös politikoidaan. Sitä saatetaan pyrkiä tietoisesti herättämään toisissa, eettisesti arvioituna enemmän tai vähemmän oikeudenmukaisella tavalla. Tässä tekstissä keskityn juuri ympäristösyyllisyyden dynamiikkoihin julkisessa keskustelussa. Taustalla on tuore monitieteellinen tutkimus ympäristösyyllisyydestä ja häpeästä, jossa on kolme kärkeä: Ensiksi, vastuuta ja syyllisyyttä on tahallaan sälytetty kansalaisille. Toiseksi, on tiedostettava niin kutsutut tekopyhyyden ansa ja hippi-tekopyhäparadoksi. Kolmanneksi, on olemassa pirullinen kaksoissidos eli ympäristöystävällisen käyttäytymisen kirous. Kansalaisia sumutetaan ympäristösyyllisyydellä Ympäristösyyllisyys on avaintunne ympäristöviestinnässä, väittää viestinnän tutkija Tim Jensen vuonna 2019 ilmestyneessä kirjassaan Ecologies of Guilt in Environmental Rhetorics. Ekologiassa puhutaan avainlajeista, joiden rooli suhteessa muihin lajeihin ja koko ekosysteemien toimivuuteen on keskeinen. Jensen kutsuu syyllisyyttä avaintunteeksi. Hän näkee, että ympäristöviestinnän muodot kiertyvät lopulta syyllisyyden ympärille. Jensen keskustelee sekä arjessa ilmenevästä ympäristösyyllisyydestä että yhteiskunnallisista kipukohdista. Useat yritykset ovat tietoisesti sälyttäneet kansalaisille syyllisyyttä ja vastuuta ympäristöasioista. Yritykset ovat palkanneet viestintäammattilaisia suunnittelemaan syyllisyyskampanjoita, joiden tavoitteena on ollut uskotella kansalaisille, että he ovat kaikki yksilötasolla vahvasti syyllisiä. Tämä vie ihmisiltä voimaa ja motivaatiota tarttua yritysten epäoikeudenmukaiseen toimintaan. Esimerkiksi 2000-luvulla lanseerattu yksilöiden hiilijalanjälki-laskuri oli öljy-yhtiö British Petroleumin tilaama ja levittämä. Tällaisella yksilöitä syyllistävällä toiminnalla on kuitenkin pitkät juuret. Yhdysvalloissa 1970-luvulla kuuluisa ”itkevä intiaani” -kampanja kiteytti: ”People start pollution. People can stop it.” Saastuttaminen langetettiin kansalaisten syyksi. Myöhemmin vuonna 2006, kun British Petroleum aiheutti huolimattomuudellaan valtavan öljykatastrofi n Meksikonlahdella, yhtiö palkkasi leipiinsä tunnetun viestintä gurun, Peter Sandmanin. Hän auttoi kehittämään kampanjan, jolla kansalaisten oikeutettu raivo yhtiön piittaamattomuutta vastaan saatiin uinumaan. Ovela viestintä sai ihmiset nujertumaan osasyyllisyytensä alle. Jensen esittää, että tällaisen kampanjoinnin juuret johtavat jo siihen ilmapiiriin, jota itkevä intiaani -kampanja ja muu viestintä saivat aikaan 1970-luvulla. Nyky-yhteiskunnassa juuri kukaan ei ole voinut olla erillään ympäristölle tuhoisista elämäntavoista ja tuotantorakenteista, mutta monet yhtiöt kuitenkin suurentelivat yksilöiden osavastuuta ja osallistuivat niin kutsutun ”lajihäpeän” luomiseen: vähitellen iso joukko ihmisiä alkoi uskoa, että koko ihmislaji on häpeällisen vajavainen ja kyvytön huolehtimaan ympäristön kestävyydestä. Ympäristötoiminnan kipupisteet ja kiroukset Jensen ja eräät muut tutkijat ovat tarkastelleet oivaltavasti niin kutsuttua tekopyhyyden ansaa: Kun joku uskaltautuu kritisoimaan ympäristölle tuhoisia toimia, hänelle esitetään kysymyksiä kuten ”No, entä oma TEKSTI PANU PIHKALA KUVA ALEKSANDRA AKSENOVA 32 • 2 / 2023
Syyllisyys on ympäristökeskustelun avaintunne ympäristöjalanjälkesi?” Poliitikkoa saatetaan syyttää siitä, että hän ei ole luopunut kokonaan lentomatkustamisesta. Ympäristö luennoitsijalta saatetaan kysyä, paljon fossiilisilla polttoaineilla tuotettua sähköä power point-esitys vie. Ympäristötoimijaa syytetään siis teko pyhäksi, ja tätä oletettua tekopyhyyttä väitetään häpeälliseksi. Tilanteita tulisi kyetä arvioimaan kriittisesti. On totta, että ympäristötoimijat eivät aina riittävästi ota huomioon oman toimintansa ympäristövaikutuksia. Mutta tekopyhyyden ansoissa ei oteta huomioon rakenteellisia tekijöitä ja poliittisen toiminnan edellytyksiä. Tähän liittyy niin kutsuttu hippitekopyhä-paradoksi. Jos ympäristötoimija on mukana nykymaailman rakenteissa, häntä helposti syytetään tekopyhäksi. Jos hän irrottautuu omavaraisuuteen metsän keskelle, häntä syytetään hipiksi, joka ei voi ymmärtää tavallisten ihmisten moni mutkaisia tilanteita. Eräs Jensenin mainitsema ympäristötoiminnan kipupiste on kaksoissidos. Tässä yhteydessä sillä viitataan tilanteeseen, jossa ongelman ainoa saatavilla oleva ratkaisukeino samalla osallistuu ongelman ylläpitämiseen. Ympäristötoiminnassa ihmisille tarjotaan yksilöllisiä kulutusvalintoja, joita kutsutaan ympäristöystävällisiksi. Nämä kulutusvalinnat hetkellisesti helpottavat ympäristösyyllisyyttä, mutta pian ihminen taas muistaa sen, kuinka valtava ekokriisi onkaan. Ympäristöystävälliset pienet teot muodostavat siis kehän, jossa kuluttamisen aiheuttama ympäristösyyllisyys lopulta aina uusiutuu, ellei yksilön ja yhteistoiminnan suhdetta osata muodostaa oikein. Ympäristöystävällisyyden kirous voi puolestaan viedä terän kollektiiviselta toiminnalta rakenteellisten ongelmien ratkomiseksi. Tämän vuoksi yhdysvaltalainen ympäristötoimija Sami Grover kehottaa tuoreessa kirjassaan We’re All Climate Hypo crites Now ihmisiä olemaan rohkeasti ”ilmastotekopyhiä”. Yksilöiden teoilla on väliä, mutta järjestelmän muuttamisella vielä enemmän. Yksittäiset kansalaiset syntipukkeina Silloin kun ympäristövastuu ja ympäristösyyllisyys sälytetään ongelmallisesti pelkästään kansalaisille, tavallisista ihmisistä tehdään kokonaiskriisin syntipukkeja. Tekopyhyyden ansaan liittyy vuorostaan yksilökohtaisia syntipukkimekanismeja: ympäristötoimijan henkilökohtaista kelvollisuutta vastaan hyökätään ja hänen harteilleen sälytetään kaikenlaisia syntejä. Esimerkiksi ruotsalainen ilmastoaktivisti Greta Thunberg on joutunut kärsimään ilmiöstä. Syntipukkimekanismeilla on monia eri tarkoitusperiä. Niiden avulla saadaan huomio siirrettyä itse asiasta johonkin yksittäiseen henkilöön. Perimmäisenä tarkoituksena on se, että enemmistö voisi jatkaa elämäänsä kuten ennenkin, ilman vaikeita muutoksia. Syntipukkimekanismi auttaa kanavoimaan negatiivisia tunteita ja sen avulla yritetään korostaa omaa moraalista ylemmyyttä: syntipukki leimataan vajavaiseksi, epäonnistuneeksi – esimerkiksi tekopyhäksi – ja yhteisön pyhiä arvoja loukkaavaksi. Viime vuosina nousseessa ympäristösyntipukki-keskustelussa on huomautettu, että ympäristöasioiden kohdalla syntipukkimekanismit auttavat – hetkellisesti – myös asioiden monimutkaisuuteen ja abstraktiuteen. Sen sijaan, että jouduttaisiin puimaan yhteiskunnallisiin ympäristö kysymyksiin liittyviä eettisiä sävyjä ja vaikeita eturistiriitoja, tällaiset monimutkaisuudet ohitetaan paheksumalla jotakuta. Samalla abstraktit ympäristöja ilmasto-ongelmat saavat hetkeksi muodon, joka on helposti käsitettävissä. Paheksunnalla voidaan myös vahvistaa oman sisäryhmän identiteettiä. Vastuullisia polkuja eteenpäin Mitä rakentavaa olisi mahdollista tehdä ympäristösyyllisyydelle ja ympäristö häpeälle? Jensen ja muut tutkijat painottavat sitä, että tietoisuus syyllisyyteen liittyvistä ilmiöistä voi auttaa reagoimaan niihin paremmin. Liian yksilöllisesti koetun syyllisyyden sijaan tarvittaisiin kollektiivisuuden vahvistamista. Modernin elämän lähtökohtainen kietoutuneisuus rakenteellisiin ongelmiin tulisi tiedostaa ja pitää julkisesti esillä, jotta tekopyhyys-ansoilta vältyttäisiin teho. Myös hippi-tekopyhä-paradoksin esillä pitäminen voi viedä sen väärinkäytöltä voimaa. Vastuuta on sekä yksilöillä että yhteisöillä, mutta pääpainon tulisi olla rakenteellisten muutosten edistämisessä. Julkisessa keskustelussa tulisi tiedostaa syyllisyyden väistämätön läsnäolo ympäristöja ilmastokeskusteluissa. Ihmiset tulevat ”syyllistymään” ympäristöviestinnästä myös jatkossa. Tarvitaan tietoisuutta syyllisyyden eri muodoista: joskus syyllisyys lamauttaa ja joskus se on osa ongelmien ratkaisua. Eettisesti ja psykologisesti viisaasti käytetty syyllisyys ja häpeä voivat muuttaa maailmaa paremmaksi, kuten Suomessa esimerkiksi ympäristöfi losofi Elisa Aaltola on tuonut esiin. Kansalaiset tarvitsevat valppautta, jotta yritysten epäeettiset ympäristösyyllisyys-kampanjat havaitaan. Syntipukkimekanismeja tulisi yksilö tasolla välttää, vaikka se on nykyisessä ilmapiirissä vaikeaa. Suuttumus palvelee parhaiten väkivallattoman vaikuttamisen voimana: voi käydä niinkin, että yritysten PR-kampanjat kääntyvät itseään vastaan. Vastuuntunto johtaa kohti tervettä ylpeyttä ja kunniallisuutta, joita niitäkin tulisi voida kokea ympäristövaikuttamisen apuna. Kirjoittaja on tutkija ja tietokirjailija, joka on käsitellyt ympäristösyyllisyyttä laajasti teoksessaan Mieli maassa? Ympäristötunteet (Kirjapaja 2019). Taas opiskelijoita viedään. Maaliskuun alussa mediassa uutisoitiin kuinka “korkojen nousu ei pelota opiskelijoita”. Sen jälkeen valtiovarainministeriön julkistama lista mahdollisista seuraavan hallituskauden leikkauksista sisälsi opintorahan alasajon, korkeakoulujen lukukausimaksut ja ainakin toisen tutkinnon maksullisuuden, opiskelijoiden asumistuen leikkauksen. Ei näin. Eriarvoistamalla nuoria Suomi ei pärjää. Ei tässä opintolainojen kasvussa ole pelosta tai sen puutteesta kyse vaan toimeentulon heikkoudesta, mikä pakottaa turvautumaan opintolainaan, mutta myös rajoittaa monien uskallusta hakeutua toivomaansa koulutukseen. Lukukausimaksujen uhka vaarantaa koulutuksen tasa-arvoa, lisää sen periytyvyyttä ja heikentää opiskelijoiden hakeutumista juuri osaamisensa ja motivaationsa perusteella oikealle alalle. Kansainväliset esimerkit osoittavat, että ne eivät myöskään ole auttaneet korkeakoulujen rahoitusta vaan muuta julkista rahoitusta on useimmissa maissa samalla leikattu eli kyse on myös koulutuksen kaupallistumisesta. Suomen hyvinvointilupaus nojaa siihen, että jokainen sukupolvi koulutetaan aiempaa paremmin. Nyt europarlamentaarikkona katson asiaa myös kansainvälisestä näkökulmasta, ja siinä vertailussa Suomen asema on heikentynyt. Suomi on putoamassa OECD-maiden vertailussa keskitason alle siinä, kuinka paljon ikäluokasta on korkeakoulutettuja. Samalla koulutukseen ja tutkimukseen laitetussa rahoituksessa olemme jäämässä jälkeen. Suomi ei tule menestymään rapauttamalla koulutusta. Sipilän porvarihallituksen kovat koulutusleikkaukset ovat jo nyt maksaneet meille paljon. Opintoraha on nyt Sipilän porvarihallituksen 80 euron kuukausileikkauksen jälkeen ostovoimaltaan paljon alhaisempi kuin omana opiskeluaikanani 1990-luvun lopulla, samalla kun oppimisympäristö on muuttunut myös taloudellisesti vaativammaksi älylaitteineen. Marinin hallitus on pieni poikkeama siinä, että se on ollut viime vuosikymmeninä ainoa, joka panostaa lisää koulutukseen. Mutta kaikesta muusta hyvästä huolimatta sekään ei nostanut opintorahan tasoa, vain sen tulorajoja. On aivan välttämätöntä, että koulutusleikkausten tie torjutaan. Suomen suunnan on oltava yksiselitteisesti koulutuksen, sen maksuttomuuden ja riittävän opintotuen puolella. Opiskelijoiden mahdollisuuksia keskittyä myös taloudellisesti opintoihinsa on parannettava, ei heikennettävä. Siksi opintorahaa tulee nostaa ostovoimaltaan vähintään Sipilän hallituksen leikkauksia edeltävälle tasolle. Samalla koulutusasteen nostamiseen eli koulutuspaikkojen ja määrärahojen lisäämiseen korkeakouluissa on panostettava lisää. Tässä on tehtävää seuraaviin hallitusneuvotteluihin. Koulutuksen kunnianpalautusta on nyt jatkettava ja laajennettava. Ville Niinistö Euroopan parlamentin jäsen KOULUTUKSEN TASAARVOA ON PUOLUSTETTAVA LEIKKAUKSILTA ILMOITUS edeltävälle tasolle. Samalla koulutusasteen nostamiseen eli koulutuspaikkojen ja määrärahojen lisäämiseen korkeakouluissa on panostettava lisää. Tässä on tehtävää seuraaviin hallitusneuvotteluihin. Koulutuksen kunnianpalautusta on nyt jatkettava Ville Niinistö Euroopan parlamentin jäsen
Maaherrankatu 18–20, 50100 Mikkeli Kauppakeskus Akseli, 2. krs • Puh. 040 129 5090 Avoinna ke–su 10–17, ma–ti suljettu, museot@sivistys.mikkeli.fi • www.mikkeli.fi/museot MIKKELIN TAIDEMUSEO Mikkelin taidemuseo Dark Atlas – Perttu Saksa – 10.2.–21.5.2023 Perttu Saksa, Dark Atlas, Diasec, yksityiskohta. Kuva Perttu Saksa
MÄNTTÄ | SERLACHIUS.FI | RAVINTOLAGOSTA.FI Serlachius-bussilla Tampereelta suoraan museoihin. Taidesaunan yleisövuorot joka tiistai! UUTUUSNÄYTTELYISSÄ ELENA NÄSÄNEN : Yö ja päivä 25.3.2023–3.3.2024 PIRJETTA BRANDER : Pohjavirtaus 25.3.–3.9.2023 Elena Näsänen, Yö ja päivä, 2023, stillkuva videoinstallaatiosta. Pirjetta Brander, Paratiisi, yksityiskohta, 1998. KATRI PAUNU TU LV A / TH E FL O O D RAUMAN TAIDEMUSEO 18.2. 14.5.2023 www.raumantaidemuseo.fi Kuninkaankatu 37, Rauma ? ti-pe 12-17, la-su 11-16 LIPUT 0600 30 5757 (1,53 €/min+pvm) • Ryhmämyynti (03) 752 6000 • www.lippu.fi Venäläinen agentti myrkytetään. Maailman on saatava tietää. KEVÄÄN TEATTERITAPAUS! Päärooleissa Aleksandr Litvinenko Mikko Pörhölä, Marina Saana Hyvärinen, Putin Jarkko Lahti / OHJAUS Anne Rautiainen ohjelmistossa kevätkauden / LIPUT 38 € / 36 € / 21 € HOHOI NUORTEN TEATTERIRYHMÄT! Hae mukaan Nuori Näyttämö -hankkeeseen! Hakuaika 1.–31.3.2023 tnl.fi/nuorinayttamo JuuriJuhla RotFest 20 vuotta Kansanmusiikkia Espoossa 10.-15.4. www.juurijuhla.fi KESYTÖN eli O:n markiisitar – Faster Pussycat! Kill! Kill! Hämeentie 3, 00500 Helsinki www.kokoteatteri.fi Käsikirjoitus Enis Maci / Ohjaaja Anna Veijalainen Esiintyjät Wilma-Emilia Kuosa, Cécile Orblin, Anu Palevaara, Petriikka Pohjanheimo, Sara Ritala, Cristal Snow, Jani Toivola 17.3. / 22.3. / 24.3. / 29.3. / 5.4. / 12.4. / 14.4. / 21.4. / 22.4. / 26.4. / 28.4. / 10.5. / 12.5. / 13.5. / 17.5. / 19.5. / 17.5. / 19.5. / 20.5.
36 • 2 / 2023 Kova koulu Puolustusvoimien tavoitteena on lähes kaksinkertaistaa vuosittainen sotilaskoulutuksen saaneiden naisten määrä lähitulevaisuudessa. Miehisessä ilmapiirissä olisi kuitenkin vielä parannettavaa. M UNAHAUKKA , lesbo vai inttiin pakotettu ulkomaalainen? Näihin kategorioihin eräs varusmies jakoi vapaaehtoista asepalvelusta suorittavat naiset, kun kulki varuskunnassa Helmi Sundströmin ohitse. ”Kun en tunnistanut itseäni mistään noista, mietin että mikäköhän oikein olen”, Sundström kertoo. Sundström aloitti palveluksensa heinäkuussa ja on palvellut konekivääriampujana jääkärijoukkueessa. Hän on kohdannut vaihtelevaa suhtautumista naisiin armeijassa. ”Kovin paljon ei ole tultu sanomaan suoraan, mutta yleisesti se asenne on vähän ollut ’vitun naiset, voileipä ja bend over’ -tyyliä”, hän sanoo. Nelisen vuotta tyypillistä varusmiestä vanhempi Sundström oli varautunut edellä mainitun tyyppiseen ilmapiiriin. Hän oli kuullut kokemuksia armeijan käyneeltä pikkusiskoltaan sekä kavereiltaan. ”Sisko sanoi kärjistetysti, että jos ei joka toinen lause ole rasistinen, homofobinen tai naisia haukkuva, niin se on ihme.” Perustavanlaatuinen paradoksi Sotilasorganisaatioita ja työelämää tasaarvonäkökulmasta tutkineet tohtorit Minna Leinonen ja Katri OtonkorpiLehtoranta Tampereen yliopistosta tunnistavat ilmapiiri ongelman. Perusasetelma on, että nainen on kasarmialueella automaattisesti erilainen. ”Voi tehdä hyvin tai huonosti tai yrittää olla näkymätön, mutta on huutomerkkinä rivissä, ja siihen ei pysty itse vaikuttamaan. Se on hyvin vaikea ympäristö moninaisuudelle”, Leinonen toteaa. Tasa-arvon edistäminen on vai keaa kahteen suuntaan repivien tavoitteiden takia. Otonkorpi-Lehtoranta puhuu jopa ”kaikkien sotilasorganisaatioiden perustavanlaatuisesta paradoksista”. ”Halutaan muistuttaa muuta työelämää ja siksi osallistua näihin tasaarvoa ja moninaisuutta kunnioittaviin säännöksiin, mutta toisaalta halutaan tehdä eroa siviilimaailmaan”, hän kuvailee. Otonkorpi-Lehtoranta jatkaa pohtimalla, että asenneilmapiiri riippuu yhteiskunnan suhdanteista ja yleisestä militarisaation ilmapiiristä. Kun vallitsee rauha, on aikaa viestiä tasa-arvosta, mutta kriisien keskellä ensisijainen tavoite on ylläpitää valmiutta. Leinonen komppaa: ”Aiemmissakin tutkimuksissa on tullut ilmi, että muutoksen tekeminen tällaisissa organisaatioissa on hankalaa, koska sodan näkökulman voi aina ottaa esiin.” Suuret linjat valuvat vapaaehtoista asepalvelusta suorittavien naisten palvelusarkeen. Aina se ei ole räävittömyyksiä tai ahdistelua, vaan esimerkiksi sitä, että naistuvalle on unohdettu ilmoittaa, mitä seuraavaksi tapahtuu. Sellaisesta Leinonen ja Otonkorpi-Lehtoranta ovat kuulleet kysely tutkimuksissaan. He ovat havainneet myös sen, että palveluksen eri vaiheissa naisten kokeman tuen ja joukkoon kuulumisen taso vaihtelee huomattavasti. Heidän mukaansa ainakin aikaisemmin upseerikoulutuksessa naiset kokivat, että heille annettiin sukupuolen takia huonompia vertaisarviointeja. ”Kun kilpailullisuus johtajakoulutuksessa nostaa päätään, se on helppo tapa tehdä eroa naisten ja miesten välillä”, Leinonen sanoo. Varusmiesjohtajuudessa näkyvät muutenkin tutkijoiden mielestä sotilas organisaation kehittämisen paikat. Jos johtajia koulutettaessa saataisiin sisäistettyä huonoon ilmapiiriin puuttuminen osaksi johtamista, se voisi vaikuttaa johdettaviinkin varusmiehiin. ”Palautetta on tullut, että siellä on vielä hankaluuksia ymmärtää vallan ja vastuun suhde, ja että erotellaanko ihmisiä miehiin ja naisiin”, Leinonen kuvailee. Sosiaalinen itsemurha Kun Sundström oli alokas, joukkuetta marssitettiin ympäri varuskuntaaluetta tutustumiskierroksella. Joukkoa johtanut alikersantti huudatti marssilaulua, jonka sanat Sundström muistaa. Lähden laivalla Tukholmaan / Ruot sista tehdään siirtomaa / naiset ja lap set raiskataan / napalmilla poltetaan. Myöhemmin laulussa laulettiin vielä lasten palavan parhaiten, sillä ”niis on vettä vähiten”. Sundström huomasi muissakin varus miehissä epävarmuutta laulaa laulua. Myöhemmin asia otettiin puheeksi toisen alikersantin – naisen – kanssa. Hän meni keskustelemaan asiasta huudattajan kanssa, joka tuli pyytämään anteeksi. Silloin asiaan viitsi puuttua, Sundström sanoo, mutta aina ei. ”Olin ajatellut että kun en siviilissäkään suvaitse homofobista tai rasistista puhetta, niin en täälläkään. Mutta jos täällä olisin oikeasti tarttunut jokaiseen n-sanaan tai homotteluun, olisihan se sosiaalinen itsemurha. Se on hirveän surullista, mutta välillä on valitettavasti helpompi sulkea korvansa”, Sundström pohtii. Yleisesti Sundström kertoo jopa yllättyneensä positiivisesti siitä, kuinka vähän on kohdannut suoraa negatiivisuutta, ja kuinka on kokenut olevansa yhdenvertainen osa joukkoa. ”Tiesin millaista puhetta voi tulla, ja olin rakentanut henkisiä muureja. Siihen turtuu, mutta kyllä se vaatii naiselta kuvaannollisia kiveksiä suodattaa niitä juttuja.” Motivaatio pehmentää iskua Tutkimustulokset tukevat Sundströmin havaintoja. Leinosen ja Otonkorpi-Lehtorannan tutkimuksissa kenties hieman yllättäen juuri miehet kertovat ilmapiirin vaikuttaneen palvelustyytyväisyyteensä. Naiset eivät niinkään. ”Siitä huolimatta, että kielteistä kohtelua on paljon ja se tunnistetaan, suuri joukko ilmoittaa kuitenkin palveluskokemuksen olleen pääosin myönteinen”, Leinonen kertoo. Tutkijat arvioivat sen johtuvan pääosin henkilökohtaisista motivaatiosta, syistä tulla palvelukseen. Vaikka mieTEKSTI OTTO RANTANEN KUVA PUOLUSTUSVOIMAT
hillä motivaattorina on velvollisuudentunto, naiset ovat kuitenkin päättäneet itse hakeutua armeijaan. ”Siinä vaikuttaa varmasti myös se, miten palvelukseen valmistaudutaan. Mikä on käsitys miesten maailmasta ja siitä, minkälaista niin sanottua läpänheittokulttuuria siellä pitää sietää”, Leinonen sanoo. Hän myös muistuttaa, että miehet ovat moninainen joukko ihmisiä. Heidänkin asenteisiinsa ja arvoihinsa vaikuttavat perhetaustat ja käydyt koulutukset. Miehet puhuvat kokemastaan kiusaamisesta ja syrjinnästä kuitenkin usein vasta palveluksen jälkeen. Naisten määrä ei ratkaise kaikkea Ilmapiirin parantaminen on monimutkainen kysymys. Sen ratkaiseminen voisi lähteä Leinosen ja Otonkorpi-Lehtorannan mukaan eri tasa-arvokäsitysten tunnistamisesta, ne kun usein törmäävät käytännön kysymyksissä. On samanlaisen kohtelun tasaarvoa ja toisaalta positiivista erityiskohtelua. Esimerkiksi jälkimmäisestä käy naisten varusraha eli päivärahan päälle tuleva lisä. Sillä ostetaan niitä tarvikkeita, joita varuskunnasta ei saa. ”Vaihtoehto on tarjota kuukautissuojia ja alusvaatteita niin, että kaikilla tarvitsijoilla on niitä haettavissa. Kyse on asioista, joita naiset eivät palveluksensa suorittamiseen suoraan saa, ja joita miehet eivät tarvitse”, Leinonen pohtii. Naisiakin olisi nähtävä enemmän esimerkkeinä ja johtotehtävissä, ja se on Puolustusvoimienkin tavoite, mutta vain osa ratkaisua. Olennaisempaa on, miten epäkohtiin reagoidaan. ”Muuallakin yhteiskunnassa on naisia siellä täällä eikä se ole ratkaissut kaikkia ongelmia tai poistanut epätasa-arvoa, vaikka onkin vaikuttanut”, Leinonen muistuttaa. Sundströmin kohtaaman marssilaulun tapauksessa naisjoukko otti asian esiin, ja naisalikersantti otti sen vakavissaan. Otonkorpi-Lehtorannan mielestä sellainen ei ole pidemmän päälle kestävää. ”Jos tehdään vähemmistön edustajista myös ne, jotka joutuvat olemaan vastuussa kaikkien toiminnasta, se on hyvin kuormittavaa vähemmistölle”, hän huomauttaa. Katse kääntyy siis enemmistöön. Miten joukko, joka määrätään palvelukseen sukupuolensa perusteella, voi toimia vastaanottavaisena ympäristönä sinne vapaaehtoisesti tuleville? ”Sekin on olennaista, miten maskuliinisuutta voi harjoittaa varuskunnan arjessa. Onko mahdollisuuksia olla monella tavalla mies”, Otonkorpi-Lehtoranta sanoo. Helmi Sundströmin palvelus loppuu maaliskuun puolessa välissä. Hänellä ei ole ratkaisua ilmapiiriasioihin. ”Onhan armeija ihan helvetin maskuliininen ympäristö, enkä tiedä voiko se ikinä mennä ihan ideaaliksi. Jos pelkät naiset määrättäisiin jonnekin, niin ei sekään olisi mikään suvaitsevaisuuden kehto. Ihmisyys tässä on pilalla”, hän naurahtaa. • Puolustusvoimien tavoitteena on kouluttaa vuosittain 2000 naista vuoteen 2027 mennessä. Miehiä koulutetaan vuosittain noin 21?000. • Vuonna 2022 palveluksesta kotiutui ensimmäisen kerran yli tuhat naista. Hakijamäärä on kasvanut viime vuosina, ja se on ollut parhaimmillaan 1675. Tänä vuonna hakemuksia tuli 1258. • Vuodesta 2020 käynnissä ollut miesten ja naisten yhteismajoituskokeilu jatkuu vielä vuoden, minkä jälkeen se muuttuu todennäköisesti pysyväksi ratkaisuksi. • Asevelvollisuuden tulevaisuutta pohtimaan asetetun parlamentaarisen komitean aloitteesta kutsuntoja suunnitellaan uudistettavaksi niin, että ne koskevat koko ikäluokkaa vuodesta 2025 lähtien. Käytännössä se tarkoittaisi kaikille suunnattua informaatiopäivää oppilaitoksissa. Uudistuksen toivotaan lisäävän vapaa ehtoisesti asepalvelukseen astuvien naisten määrää. Puolustusvoimien tulevaisuustavoitteet SILVIAMODIG.FI MODIG! T ätä kirjoittaessani eduskuntavaalit ovat täydessä käynnissä. Julkaisun hetkellä kisa on kääntymässä viimeiselle suoralle ja ehdokkaat etsivät voimia loppukiriin. Olen itse ollut vuodesta 2008 lähtien ehdolla lähes kaikissa vaaleissa. Tänä vuonna, kun katson eduskuntavaaleja vain äänestäjän silmin, on kunnioitukseni ehdolle lähteneitä kohtaan entistäkin korkeampi. Vaalit ovat itseisarvo. Jokainen ehdokas, joka lähtee mukaan sitoutuen parlamentaariseen toimintaan, on demokratian sankari. Riippumatta ehdokkaan vaalituloksesta on hän ehdokkuudellaan ja kampanjallaan muokkaamassa poliittista agendaa ja vaikuttamassa keskusteluun siitä, millaista tulevaisuutta haluamme rakentaa. Lasten harrastuksista tuttu lausahdus, tärkeintä on että osallistut, pitää paikkansa myös vaaleissa. Vapaat vaalit eivät ole itsestäänselvyys. Kyselyiden perusteella tiedämme, että moni kieltäytyy ehdokkuudestaan, koska ei halua altistaa itseään sille vihamielisyydelle, jota politiikassa toimiva pahimmillaan kohtaa. Häirintä on vahvasti sukupuolittunutta ja se kohdistuu erityisesti nuoriin naisiin ja vähemmistöjen edustajiin. Jos useampi ihminen kieltäytyy ehdokkuudesta pelon takia, on meidän pakko kysyä, toteutuuko demokratia kuten sen kuuluisi? Vapaat vaalit lähtevät siitä, että jokainen voi halutessaan vapaasti asettua ehdolle. Vaalihäirintää tulee silti valitettavasti esiintymään tälläkin kertaa. Jo neljä vuotta sitten monet ehdokkaat kertoivat kohdanneensa häirintää enemmän kuin ennen. Vaalihäirintään pitää olla nollatoleranssi, koska se on hyökkäys vapaata yhteiskuntaa kohtaan. Vapaat vaalit ovat toimivan oikeusvaltion kulmakivi, ja yritykset hiljentää pelolla tulee torjua määrätietoisesti. Naisten ja vähemmistöjen oikeudet ovat kuin kanarialintu. Historiasta tiedämme, että kun ne ovat uhattuna, ovat kylmät tuulet yltymässä. Tämä kehitys on nähtävissä myös EU:n sisällä. Ne maat, joissa naisten ja vähemmistöjen oikeuksia on kavennettu ”perinteisiin” ja ”kristillisiin” arvoihin vedoten, ovat myös niitä maita, joissa oikeusvaltiota on heikennetty ja joissa vapaisiin vaaleihin suhtaudutaan ylimalkaisesti. Naisten ja vähemmistöjen oikeuksien toteutuminen kulkee käsi kädessä demokratian toteutumisen kanssa. Siksi naisiin ja vähemmistöihin kohdistuva häirintä on todellinen uhka vapaalle yhteiskunnallemme. Sinä ehdokas tai tukiryhmäläinen, kiitos! Kiitos kun laitoitte itsenne likoon ja mahdollistitte kansanvallan toteutumisen. Olette demokratian sankareita! EHDOKAS ON DEMOKRATIAN SANKARI
TEKSTI VENLA VÄLIKANGAS Hankala henkilötunnus Henkilötunnuksen muuttaminen ennakollisesti tietomurron vuoksi ei ole mahdollista vastaisuudessakaan. Tietoturvataidot ovat yhä keskeisempiä kansalaistaitoja. J OS HENKILÖ on joutunut identiteettivarkauden uhriksi, tilanteeseen ei ole olemassa helppoja ratkaisuja. Tietosuojavaltuutettu Anu Talus korostaa, että juuri sen vuoksi henkilötietojen suojaaminen kaikissa tilanteissa on hyvin tärkeää. Henkilötunnuksen muuttaminen on mahdollista, jos terveyteen tai turvallisuuteen kohdistuu pysyvä uhka tai tunnusta on toistuvasti väärinkäytetty tavalla, josta on koitunut tunnuksen haltijalle ”merkittävää taloudellista tai muuta haittaa”. Päätöksen henkilötunnuksen muuttamisesta tekee Digija väestötietovirasto. Henkilötunnuksen vaihtaminen on monimutkainen toimenpide, sillä henkilötunnusta käytetään yksilöinnin välineenä hyvin monessa erillisessä järjestelmässä. Nykyinen laki ei salli henkilötunnuksen muuttamista ennakollisesti tilanteessa, jossa henkilön tiedetään joutuneen tietomurron uhriksi. Viranomaiset selvittivät mahdollisuutta vaihtaa tunnusta ennaltaehkäisevästi ja samalla koko henkilötunnusjärjestelmän uusimista, kun Psykoterapiakeskus Vastaamon laajan tietomurto paljastui vuonna 2020. Uudistusta ei kuitenkaan lähdetä toteuttamaan. ”Kun Vastaamo-tapaus tuli julkiseksi, keinoja piti miettiä nopeasti. Silloin hallitus päätyi tähän (lainsäädäntöaloitteeseen koskien hetun ennakollista vaihtamista). Mutta mitä enemmän asiaan paneuduttiin ja saatiin asiasta lausunnot eri viranomaisilta, johtopäätös oli, ettei uudistus kannata”, toteaa kuntaministeri Sirpa Paateron erityisavustaja Valtteri Aaltonen. Uudistuksen aiheuttamat kustannukset olisivat suuret suhteessa hyötyyn. Aaltosen mukaan uudistuksella ei voitaisi täysin torjua väärinkäytösten uhkaa. ”Jos vanha henkilötunnus on jo vuotanut johonkin, henkilöä ei pystytä erottamaan tunnuksesta siten, etteikö henkilöä sitä kautta pystyttäisi tunnistamaan aina jotenkin.” Henkilötunnus kuitenkin vaihtuu automaattisesti osana sukupuolen juridisen vahvistamisen prosessia, joka ei huhtikuun alussa voimaan tulevan uuden lain mukaan vaadi lääketieteellistä selvitystä. ”Kun henkilötunnus vaihtuu, entisten henkilötietojen säilymistä ei voida estää täysin”, kertoo Kaisa Myrsky Digija väestötietovirastosta. Tiedot jäävät väestötietojärjestelmään ja arkistoituihin asiakirjoihin, eikä niiden muuttaminen ei ole mahdollista jälkikäteen. Vastaamon uhrit oman onnensa nojassa Kun Vastaamon tietomurto paljastui, rikosilmoituksia tehtiin alkuun runsaasti. Tällä hetkellä ilmoituksia tehdään tapauksen tutkinnanjohtaja rikoskomisario Marko Leposen mukaan kuukausitasolla ”joitain kymmeniä”. Keskusrikospoliisin tiedon mukaan paikallispoliisilaitoksiin on tehty yhteensä tällä hetkellä noin 23 000 rikosilmoitusta Vastaamo-tapaukseen liittyen. Tietokannassa, johon murto kohdistui, on Leposen mukaan noin 33 000 henkilöä. Poliisi ei voi olla yhteydessä uhreihin, jotka eivät ole tehneet rikosilmoitusta, sillä korkeimman oikeuden linjauksen mukaan poliisi ei saa tutkia Vastaamon asiakastietoja. ”On vielä mahdollista, että meillä on henkilöitä, jotka eivät edes tiedä olevansa tämän rikoksen uhreja”, Leponen toteaa. Hän arvioi, että rikosilmoitusten vähyyttä voivat selittää myös tietomurron uhrien henkilökohtaiset syyt. ”Tämä rikos osui tietyllä tavalla sellaisiin henkilöihin, jotka ovat yhteiskunnassa arassa asemassa.” Suurin riski tietojen vuotamisessa liittyy mahdollisuuteen joutua identiteettivarkauden ja petosten uhriksi. ”Jos mietitään asiaa jatkorikosten uhriksi joutumisen kannalta, henkilötiedot on se vaarallisin tieto, joka tietoverkkoon on vuotanut.” Erityisen ikävää Vastaamo-tapauksen uhreille on ollut se, että rikoksilta suojautuminen on jäänyt heidän itsensä vastuulle. ”Heidän on itse täytynyt hankkia suojakeinoja oman henkilöllisyytensä turvaamiseksi. On tehtävä erilaisia kieltoja ja rajoitteita, jotka saattavat vaikeuttaa heidän elämäänsä”, Leponen toteaa. Eräs tällainen keino on maksullinen itse asetettu luottokielto. Kenen vastuulla on tietoturva? Käytännössä aina kun henkilötietoja tallennetaan, tietosuojarikkomusten kuten tietomurtojen ja identiteettivarkauksien riski on olemassa. Tietosuoja rikkomus voi tapahtua myös täysin tahattomasti esimerkiksi siten, että henkilötietoja sisältävä lomake hävitetään huolimattomasti niin, että se päätyy ulkopuolisten käsiin. Tietoa keräävien organisaatioiden täytyy huomioida sekä tietosuoja – mitä tietoja ihmisestä saa kerätä, kenelle tiedon saa luovuttaa ja mitä ihmisille täytyy kertoa, kun heistä kerätään tietoja – että tietoturva eli kuinka huolehditaan tietojärjestelmien turvallisuudesta, tiedon luottamuksellisuudesta ja järjestelmien käytettävyydestä. ”Kun ihminen käy jonkun toimijan nettisivuilla, sieltä lähtee helposti tietoa eteenpäin jopa yli sataan paikkaan, jos suostuu kaikkien evästeiden käyttöön. Voi myös valita vaihtoehdon, ettei salli evästeiden avulla tiedon laajaa keräämistä. Tai olla ainakin tietoinen siitä, mihin todellisuudessa suostuu. Vaatiminen on työläämpää. Käytännössä tämä tarkoittaa esimerkiksi yksityisyyden suojasta huolehtivien palvelujen suosimista.” Evästeiden avulla käyttäjästä kerätään esimerkiksi tietoa siitä, mistä verkko-osoitteesta ja mitä selaintyyppiä käyttäen verkkosivuille on tultu. Tietosuojavaltuutettu peräänkuuluttaa myös parempaa viestintää verkkoalustoilta. ”Kun tietoja kerätään, pitäisi antaa selkokielistä tietoa siitä, miksi niitä kerätään”, summaa tietosuojavaltuutettu Anu Talus. Tietoturvataitoja voitaisiin myös opettaa kansalaistaitona, jotta kukin tiedostaisi itse, milloin hänestä kerätään tietoja ja milloin niiden on mahdollista päätyä myös jonkin ulkopuolisen tahon käsiin. Hän voisi valita ja vaatia yksityisyydensuojan kannalta parempia vaihtoehtoja. ”En ehkä rajoittaisi opetusta pelkästään tietoturvaan, vaan ottaisin siihen muitakin asioita. Esimerkiksi informaatiovaikuttaminen on tällä hetkellä keskeinen osa digitalisoituvaa yhteiskuntaa”, lisää Talus. G re g Ro se nk e / Un sp las h
Liity hyvien tyyppien joukkoon Kulttuurituottaja (AMK) Tulkki (AMK ja ylempi AMK) Yhteisöpedagogi (AMK ja ylempi AMK) Opiskele ihmisläheiseen ammattiin verkkotutkintona, monimuotoisesti tai päivätoteutuksena Helsinki | Jyväskylä | Kauniainen | Kuopio | Turku Lue lisää koulutuksista: hakijanopas.humak.fi H U M A N I S T I N E N A M M A T T I K O R K E A K O U L U | W W W . H U M A K . F I Kuopio | Turku Kuopio | Turku Yhteishaku 15.3. – 30.3.2023 Yhteishaku 15.3. – 30.3.2023 Täydennä osaamistasi avoimessa AMKissa Avoimessa voit opiskella kursseja ja osaamiskokonaisuuksia. Tutustu Humakin tutkintoihin ilmaisilla kurkistuskursseilla. kauppa.humak.fi ? Kuvataidelinja ? Vapaalinja ? Sarjakuva / animaatiolinja ? Teatterilinja ? UUSI: Kesälukukausi 5.6.–28.7.2023 (Hyvinvointitaide) Avoin yliopisto Kurssit Lukuvuosi 14.8.2023–24.5.2024: Hankala henkilötunnus 14.10.2022 – 17.9.2023 Postimuseon näyttelyt museokeskus Vapriikissa Alaverstaanraitti 5, Tampere 15 €/7 € tai Museokortti•www.postimuseo.fi Postimuseon näyttelyt museokeskus Vapriikissa OHJELMISTO JA ESITYKSET teatterikoulutus.fi HAKU KOULUTUKSIIN 4.4.–31.5.2023 AINO KOSTAA Ohjaus ja käsikirjoitus: Tanjalotta Räikkä Esitykset 24.3.–23.4. TUOMAS RANTASEN TEATTERIN POLITIIKKAA -PODCAST Vuoden 2022 kaikki yli 30 jaksoa kuultavana nyt suoratoistopalveluista (mm. Spotify) ja osoitteessa voima.fi/audio
HELSINKI TEHTÄVÄNÄ LUONNONSUOJELU JA ILMASTOTOIMET MAI KIVELÄ Vasemmiston kansanedustaja ja pitkän linjan ympäristöaktivisti KRISTIAN WAHLBECK 108 HELSINKI Mie lent erve yde stä hyv invo inti a Ilm o itu ks en o n m ak sa n u t K ris tia n W ah lb ec kin tu ku rty h m ää Tärkeä dokumentti jo kadonneista teoksista ja graffitipaikoista maalarien kertomana. 35€ + postikulut >> kauppa.voima.fi / tilaukset@voima.fi PERINTÖ – HELSINKI GRAFFITI 1992–2017 KULTTUURIN, KOULUTUKSEN JA YMPÄRISTÖN PUOLELLA Riku Nieminen 82 ”Tiedän miten suuri rooli terveydenhoidolla, peruskoululla ja yliopistolla on ollut elämässäni. Olen etuoikeutettu ja menestynyt alalla, josta haaveilin, enkä usko hetkeäkään että olisin tässä ilman sitä hyvinvointivaltiota, mikä Suomi on ja toivottavasti tulee olemaan myös tulevaisuudessa.” M ak sa ja : Ri ku Ni em ise n ka nn at us yh di st ys ry Lue lisää vaaliteemoista: rikunieminen.fi
FUNDA DEMIRI 93 Ehdolla Uudeltamaalta www.fundademiri.fi LIBAN SHEIKH 144 Ehdolla Pirkanmaalta www.Liban.fi ANTIRASISTISEMPI JA FEMINISTISEMPI SUOMI Me uskomme siihen, että politiikan tulee vähentää eriarvoisuutta. Työtä tasa-arvon edistämiseksi on Suomessa vielä tehtävänä. Meidän tulee vahvistaa ihmisoikeuksien kunnioittamista sekä sosiaalisten ja taloudellisten oikeuksien riittävä toteutuminen. Samalla rasismin vastaista työtä ja alkuperäiskansan oikeuksia tulee edistää sekä vahvistaa pyrkimystä feministisempään, sukupuolittuneesta väkivallasta vapaaseen ja sateenkaari-ihmisten oikeudet takaavaan yhteiskuntaan. Kaikille hyvä yhteiskunta on ennen kaikkea solidaarinen. Solidaarinen yhteiskunta huomioi kaikki yhteiskuntansa jäsenet sosiaalisesta tai taloudellisesta taustasta riippumatta: syrjintään ja ihmisoikeuksien rikkomiseen puututaan selkeästi, tasa-arvotyötä resursoidaan valtion toimesta ja ympäristökriisiin reagoidaan sosiaalisesti ja taloudellisesti oikeudenmukaisella tavalla. Yhdenvertaisuus vaatii myös rahaa. Julkisen sektorin heikkenevä tilanne, työvoimakriisi tai hyvinvointipalveluiden heikko saatavuus ei ratkea loputtomalla tehostamisella ja säästämällä. Hyvinvointivaltion takaamiseksi tarvitsemmekin vasemmistolaista politiikkaa köyhyyden poistamiseksi sekä peruspalvelujen laadun ja maksuttomuuden palauttamiseksi. Kaikille hyvä yhteiskunta vaatii muutoksia kapitalistisen talouden rakenteisiin. Inhimillisen hyvinvoinnin on tultava ennen voitontekoa. Tätä me ajamme. Vaikuta valoisamman huomisen puolesta äänestämällä 2. huhtikuuta 2023. ILMOITUS Ilm oi tu ks en m ak sa ja t: Fu nd a De m iri ja Lib an Sh ei kh Jussi Saramo . kansanedustaja . www.saramo.net UUSIMA A 198 UUSIMAA Luonnon ja kestävän tulevaisuuden puolesta tiinaelo.fi M ak sa ja :T iin a Elo OULA SILVENNOINEN Oikeaa tietoa. Oikeita päätöksiä. Helsinki Ensimmäinen suomalainen tietokirja muunsuku puolisuudesta . Jenni Holma, Veera Järvenpää, & Kaisu Tervonen (toim.): NÄKYMÄTÖN SUKUPUOLI Hinta Hinta 15€. Tilaukset: kauppa.voima.fi, tilaukset@voima.fi tai 044 238 5109
Tekoälyn saapuminen musiikkialalle nostaa esiin kysymyksiä ihmisen luovuuden ainutlaatuisuudesta, tekijänoikeuksista ja musiikin autenttisuudesta. L UOVUUS muuttaa maailmaa, ja maailma muuttaa luovuutta. Musiikkialalla tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että ihmiset luovat koneita, joiden avulla tehdään uusin tavoin musiikkia. Uudet tavat puolestaan johtavat siihen, että musiikki kuulostaa uudenlaiselta. Suuret kehityssuunnat, kuten digi talisaatio, vaikuttavat musiikkiin ja musiikin tekemiseen monin tavoin: esimerkiksi TikTokin nousu yhdeksi keskeiseksi musiikinkuuntelunalustaksi näkyy jo siinä, että hiteiksi nousevat popkappaleet ovat lyhyempiä. Kuuma kysymys musiikkialalla on myös tekoälysovellusten tarjoamat mahdollisuudet ja aiheuttamat ongelmat. Mikä on tulevaisuudessa inhimillisen luovuuden osuus biisintekoprosessissa? Musiikkitoimialaa monilta näköalapaikoilta vuosia seurannut Suomen Musiikkikustantajien toiminnanjohtaja Jari Muikku näkee, että luovuutta tarvitaan tulevaisuudessakin, mutta se on monin tavoin muutoksessa. ”Musiikkialalla aihetta voidaan tarkastella kahdesta eri näkökulmasta. On yksittäisen tekijän näkökulma eli se, miten luovaa työtä tehdään. Toisaalta voidaan tarkastella sitä, miten muutokset vaikuttavat koko musiikkibisnekseen ja luovien alojen ekosysteemiin, mikä puolestaan heijastuu taas yksittäisen tekijän työhön”, Muikku summaa. Tekoälyn kehitys liittyy kumpaankin. Yhä useammat musiikintekijät hyödyntävät tekoälyn mahdollisuuksia uuden musiikin luomisessa, ja tietokoneohjelmia voidaan laittaa generoimaan loputtomasti uusia kappaleita. ”Jos tekoälyn käyttö yleistyy laajasti, erilaisiin sisältöpalveluihin voi tulla tulvimalla uutta sisältöä. Jos jo nyt Spotifyn kaltaisiin suoratoistopalveluihin ladataan päivittäin satatuhatta uutta uraa, voidaan pohtia sitä, mitä se tarkoittaa eri osapuolten kannalta, jos sen sijaan tuleekin päivittäin vaikka kymmenen miljoonaa uutta uraa. Mitä se merkitsee yksittäisen tekijän kannalta? Miten kuluttaja löytää itselleen relevanttia sisältöä?” Muikku kysyy. Tällöin tarvitaan kenties entistä enemmän esimerkiksi levy-yhtiöissä toimivien henkilöiden ja palvelujen kehittäjien luovuutta. ”Osaamista ja luovuutta tarvitaan siinäkin, miten yksittäiset keihäänkärjet pääsevät esiin massasta ja tavoittavat kohdeyleisönsä. Se on osaamista, jota jokaisella ei ole”, Muikku toteaa. Koneiden luovuus Millaisia luovia toimijoita tekoälypohjaiset sovellukset sitten ovat? Onko musiikintekijöiden syytä olla huolissaan siitä, että koneet vievät heidän työnsä? Helsingin yliopiston tietojenkäsittelytieteen professori Hannu Toivonen muistuttaa, että myös tietokoneohjelmista puhuttaessa on muistettava luovuuden eri asteet. Toivonen viittaa kirjallisuuteen, jossa luovuus määritellään kyvyksi tuottaa jotain, mikä on uutta ja tarkoituksenmukaista. ”Tietokoneohjelmat pystyvät tuottamaan jotain, mikä on jossain mielessä uutta ja tarkoituksenmukaista, mutta monimutkaisempi kysymys on, onko prosessi itsessään luova.” Koneoppimiseen perustuvat tietokoneohjelmat pystyvät tuottamaan loputtomasti erilaisia ideoita ja yhdistelmiä, mutta korkeammalle tasolle ulottuvassa luovuudessa on mentävä opitun yli, rikottava rajoja. Sen toteuttaminen on Toivosen mukaan jo paljon vaikeampaa. TEKSTI RIIKKA HILTUNEN KUVA ALEKSANDRA AKSENOVA Tekoäly ?ja luovuuden paradoksi 42 • 2 / 2023
ensimmäinen samanniminen esikoisalbumi iskee tajuntaan yhtä lujaa kuin bändin keikat. Vain neljä kappaletta psykedeelistä avaruus-stoner-progerockia bluesvivahteineen sisältävä julkaisu yltää kuitenkin pitkä soiton pituuteen eli noin kolmeen varttiin. Albumin äänitys ja miksaus tavoittelevat keikoilta tuttua tykittelyä ja luovat sille onnistuneesti orgaaniselta ja autenttiselta kuulostavan saundin. Ällistyttää, miten näin pieneen määrään biisejä on saatu valtava musikaalinen spektri, joka vie kuulijan katkeamattomalle, syvälle ja hypnoottiselle rockreissulle. Levyn myötä bändiin tutustuvan kannattaa muistaa, että keikoilla kappaleet elävät omaa elämäänsä muovaumalla uusiksi variaatioiksi. Yleisöönkin kannattaa eksyä. JULIUS HALME Janne Masalin: Kuoseja Roihis Musica 2023 Janne Masalinin (Tundramatiks, Bad Ass Brass Band) kakkoslevy Kuoseja on villi, monipuolinen ja kokeileva pläjäys uutta rockmusiikkia. Sitä kuunnellessa ei milloinkaan tiedä, mitä seuraavan kulman takana odottaa. Levyn yksi punainen lanka on suhde älypuhelimeen ja sovellukseen, jota swaippaillaan janoisena. Väkevästi levyn avaava ja elokuvallisesti etenevä Tuun sua vastaan on hyväntuulinen menobiisi, jossa optimistisesti sujautetaan kumit lompsaan ja huikka kurkusta alas. Mantramaisesti älylaitteisiin uppoutumista ja sieltä virkoamista puolestaan käsittelevä Katoon / Katon sua -biisikaksikko on tunnelmaltaan jopa hypnoottinen. Kuoseja on kiinnostava levy, joka epäilemättä tulee taipumaan euforisiksi hetkiksi livetilanteessa. Albumin teossa on ollut mukana nimittäin kova kokoonpano muusikoita: Lauri Kallio (Pambikallio, Jimi Tenor), Juha Kuoppala (Tehosekoitin, Saimaa), Jarno Karjalainen (Ismo Alanko Säätiö, Kaihon Karavaani) ja Aleksi Kinnunen (Serot). ANTTI KURKO ”Koska tietokoneohjelma toimii niin kuin se on ohjelmoitu toimimaan, opitun ylittäminen on käsitteellisesti paradoksaalinen tilanne. On kuitenkin mahdollista rakentaa ohjelmia, joille annetaan tai opetetaan toimintasäännöt – sekä keinot rikkoa näitä sääntöjä ja mennä alun perin suunnitellun alueen ulkopuolelle.” Mutta luova prosessi ei lopu siihenkään. Luovan toimijan pitää pystyä myös arvioimaan luomistyönsä tulosta, ja se on vaikeaa ilman inhimillistä tietoa. ”Kysymys siitä, kuinka suureen itsenäiseen luovuuteen tietokoneohjelma pystyy, on tietenkin kiinnostava, mutta oikeasti sovellusten kannalta mielenkiintoista on se, miten saadaan ihminen ja tietokoneohjelma toimimaan yhdessä mahdollisimman hyvin, toi siaan täydentäen”, Toivonen ajattelee. Professori näkee mahdollisena teko älysovellusten kehittymisen siihen suuntaan, että niistä saataisiin tasavertaisia kumppaneita esimerkiksi biisintekotiimiin. Tällöin ohjelma huomaisi suunnanmuutokset luovassa prosessissa ja eläisi tilanteen mukaan. ”Luulen, että ihmisten asenteet ovat sen suurin este. On täysin ymmärrettävää, että musiikintekijät haluavat pitää kontrollin itsellään ja käyttää ohjelmia työkaluinaan. Vaatisi aivojen niksautusta toiseen asentoon, että hyväksyisi tietokoneohjelman tasavertaisena kumppanina mukaan ja antaisi sen osallistua päätöksentekoon.” Kuka on tekijä? Tekoälyn käyttämiseen musiikin luomisessa liittyy myös tekijänoikeudellisia kysymyksiä. Valtaosa ohjelmista perustuu koneoppimiseen, eli niihin on syötetty teosmassoja, joiden pohjalta ne generoivat uutta materiaalia. Tällöin alkuperäisten tekijöiden oikeudet saattavat jäädä huomioimatta, eikä tekijöiltä välttämättä kysytä edes lupaa musiikin käyttämiseen tähän tarkoitukseen. ”Tämä on sekä taloudellinen että moraalis-eettinen kysymys. Uskon, että plagiaattitapaukset tulevat yleistymään. Joudutaan miettimään, milloin jokin uusi kappale muistuttaa liikaa kappaletta, jota on hyödynnetty kyseisen ohjelman opettamiseen,” Muikku arvelee. Toivonen muistuttaa luovan tietokoneohjelman oikeuksiin liittyvistä kysymyksistä: missä määrin oikeudet kuuluvat ohjelman tekijälle ja missä määrin sen käyttäjälle? Verkosta löytyy jo sovelluksia, joissa ilmais version avulla saa tehdä musiikkia omaksi ilokseen, mutta kaikki oikeudet säilyvät ohjelmiston kehittäjällä. Maksullisessa versiossa oikeudet saa ostettua itselleen. ”Toinen iso kysymys, josta on paljon jo keskusteltu, on autenttisuuden käsitteen hämärtyminen. Meillä voi olla teköälyn tuottamaa musiikkia, joka kuulostaa Eppu Normaalilta. Mitä se tarkoittaa tekijän ja artistin tai yhtyeen identiteetin ja aseman kannalta, jos yleisö ei pysty enää erottamaan, mikä on niin sanotusti aitoa Eppu Normaalia”, Muikku pohtii. ”Tekoälyn jatkuvasti yleistyvä käyttäminen on eräänlainen matopurkki, jota avatessa tulee kaikenlaisia mahdollisuuksia, mutta myös uusia kiperiä kysymyksiä, ja pahimmillaan erilaisia uhkia alalle”, Muikku jatkaa. Kohti yksilöllistä vai yhteisöllistä musiikkia? Brains on Art -kollektiivin aivorunousinstallaatio tuotti Frankfurtin kirjamessuilla 2014 vierailijoille heidän aivosähkökäyränsä inspiroimia, yksilöllisiä runoja. Musiikkialalla on ollut merkkejä siitä, että kuulijoille halutaan tarjota yhä yksilöllisempiä kokemuksia, esimerkiksi tekemällä kappaleista välittömästi useita versioita. Toisaalta kuulijoita on yhä paremmin pystytty osallistamaan teknologian kehityksen avulla artistien luovaan prosessiin. Muikku ja Toivonen suhtautuvat skeptisesti näiden kehityssuuntien merkittävään kasvuun. ”Teknisesti on varmasti mahdollista muokata kappaletta yksilöllisempään suuntaan ja varmasti löytyy työkaluja kappaleiden luomiseen henkilökohtaisen maun mukaan. Iso kysymys liittyy kuitenkin siihen, kuinka yksilöllistä musiikkia ihmiset haluavat oikeasti kuluttaa”, Toivonen pohtii. Mitä tulee yleisön osallistamisen kasvavaan trendiin, Muikku toteaa ajattelunsa muuttuneen viime aikoina. Kappaleiden vuorovaikutteinen työstäminen yhdessä artistin ja kuuntelijoiden kesken tuskin nousee valtavirtaan ja pysyy luultavasti tiettyjen genrejen juttuna. Teknologian kehitys voi kuitenkin tuoda musiikillisen luomisen yhä useampien ulottuville ilman vaikkapa muodollista musiikkikoulutusta. ”Olen hyvin toiveikas sen suhteen, että tekoäly auttaa ihmisiä olemaan luovempia”, Toivonen toteaa. ”Jos joku, joka ei ole musiikkia erityisesti harrastanut, pystyy ohjelmien avulla vaikka säveltämään kappaleen ja tuottamaan sen, mikä huikea luovuuden ilo siitä voi olla!” Jari Muikun, Hannu Toivosen ja aivo tutkija Minna Huotilaisen laajemmat haastattelut ovat kuunneltavissa Puhu minulle luovuudesta -podcastissa osoitteessa voima.fi/audio. Tietokoneohjelmat pystyvät tuottamaan loputtomasti erilaisia ideoita, mutta korkeammalle tasolle ulottuvassa luovuudessa on mentävä opitun yli, rikottava rajoja. Levyarviot Paleface: Autofiktio WeJazz 2022 Palefacen uusi pitkäsoito Autofiktio ammentaa nimensä mukaisesti artistin omasta elämästä ja kokemuksista. Teos tarkastelee yhteiskuntamme suuria kysymyksiä yksilön tasolta. Autofiktiossa ei kannata olettaa kaiken kerrotun olevan totta tai taiteilijan omaa kokemusta. Toisten kokemuksien kanavoiminen minämuodossa kuuluu muun muassa huumekauppaa ja -riippuvuutta käsittelevässä kappaleparissa Kuuluisat viimeiset sanat ja Umpikuja. Ensimmäinen kappaleista tarkastelee huumeiden maailmaa myyjän vinkkelistä ja jälkimmäisessä kertoja on itse pahassa koukussa. Jonain päivänä -kappaleella Paleface puolestaan pohtii koulukiusaamista ammentaen omasta kokemuksestaan koulukiusattuna ja -kiusaajana, sekä Koskelan traagisista tapahtumista. Musiikillisesti levy on yhdistelmä uutta ja taaksepäin katsomista. Kansainvälistä uraa tehnyt tuottaja MD$ on kasannut kokonaisuuden, joka sukeltaa 90-luvun hiphopin tunnelmiin olematta kuitenkaan selkeää ysäriä. Ajoittaiset outlaw country ja flamencotunnelmat saattaisivat äkkiseltään vaikuttaa omituisilta räppilevyllä, mutta referenssinä ollut ysäriräppi rakentui usein sämplejen varaan ja tuli syleilleeksi lähes kaikkia mahdollisia musiikkityylejä. Sämpläämisen sijaan Autofiktion kaikki instrumentit on kuitenkin soitettu (ja toisinaan luupattu) ihan tätä levyä varten. JARI TAMMINEN Maan Tomu: Maan Tomu Alakulttuuritalo 2023 Vuosikaudet järjettömän kovana livepumppuna tunnetun Maan Tomun Koostamme Voiman arvioimat levyt soittolistaksi. Kuuntele Spotifyssä: KUUNTELE LEVYT 2 / 2023 • 43
44 • 2 / 2023 Minimalistisessa runoja proosa teoksessaan Haavamaa Pontus Purokuru luotaa ekologisen tuhon kirvoittamia surun ja menetyksen tuntoja. P ONTUS PUROKURU on tutkinut esseissään, tietokirjoissaan, kaunokirjallisissa teoksissaan ja podcasteissaan kapitalismia, liberalismia ja yhteiskunnallisia liikkeitä. Puro kurun poliittista ajattelua on luonnehtinut alistaviin rakenteisiin kohdistuvan kritiikin ohella ilon, ylellisyyden ja nautinnon merkityksen korostaminen. Nämä piirteet korostuivat erityisesti esseekirjassa Täysin automatisoitu avaruushomoluksus kommunismi ja tietokirjassa Mikä li beralismia vaivaa?, jonka Purokuru kirjoitti yhdessä Veikka Lahtisen kanssa. Kirjailijan uusin teos, toukokuussa ilmestyvä Haavamaa (Kosmos 2023), on kääntökirja – yhtäältä pienoisromaani ja toisaalta runoteos. Kirja käsittelee maailman ja parisuhteen loppua, ja sitä lävistävät surun, traumatisoitumisen ja lamaantumisen tunnot. Haavamaa on nimensä mukaisesti taideteos haavoista: kivusta, jota tuhon todistaminen ja odottaminen tuottaa, sekä pyrkimyksestä tulla sinuiksi kivun kanssa. Siirtymä ilon politiikasta syvään melankoliaan on Purokurun tuotannossa dramaattinen ja herättää kysymyksiä. Onko Purokuru menettänyt uskonsa ilon motivoimiin kollektiivisiin muutospyrkimyksiin? Ovatko yhteiskunnallisten ja ekologisten kriisien synkentämät tulevaisuudennäkymät synkentäneet myös kirjailijan mielenmaiseman? Tai – kuten Purokuru toteaa kustantajansa kysyneen häneltä luettuaan Haavamaan käsikirjoituksen – onko kaikki hyvin? ”Teokseni ei kuvaa omia kokemuksiani tai ylipäätään kenenkään yksilöllisiä kokemuksia”, Purokuru nauraa. ”Haavamaa käsittelee meidän kaik kien sisältä löytyvää doomeria, joka on hyväksynyt planetaarisen katastrofi n ja ajattelee, että voimme korkeintaan lievittää tuhoa ja keskittyä arjen pieniin iloihin samalla kun laiva uppoaa.” Purokurun kirjan kertoja on kapseloitunut yksilölliseen todellisuuteensa ja, kirjailijan sanoin, ”seuraa maailmanpaloa estetisoiden sitä” parvekkeeltaan. Myöhemmin hän matkaa Tallinnaan, Välimerelle, Lappiin ja mökille. Romaanipuolen neljä lukua hän on otsikoinut ”maisemiksi”, mikä korostaa näköaistin ratkaisevaa merkitystä kertojan suhteessa maailmaan. Haavamaata voi pitää negaation kautta avautuvana todistuksena: se osoittaa, mitä tapahtuu, jos emme keskity asioihin, jotka tuottavat iloa, parantavat ja aktivoivat. ”Olen korostanut aiemmassa tuotannossani iloa ja vastustanut vetistelyä”, Purokuru sanoo. ”Haava maassa halusin kuitenkin pysähtyä massa sukupuuton ja ilmastokatastrofi n äärel le. Kirjani kertojaa voi verrata alkoholistiin, sillä alkoholismista ei voi parantua, ellei ensin myönnä olevansa alkoholisti. Kertoja kohtaa vallitsevan tilanteen samalla tavalla kuin alko holisti toteaa: ’Oho, onpas mennyt TEKSTI MIKA PEKKOLA KUVA TIIU HYYRYLÄINEN monta pulloa viinaa, tässä ne pullot nyt ovat.’” Surun ja trauman aika Purokuru alkoi kirjoittaa Haavamaata surun ja traumatisoitumisen tuntojen kautta. ”Nykyään puhutaan paljon siitä, että kaikki ovat ahdistuneita ja suhtautuvat etenkin netissä aggressiivisesti toisiinsa”, hän sanoo. ”Eräs ystäväni totesi kuitenkin, että kenties osa ahdistuksesta on surua kaiken hyvän menettämisestä. Kun nuoret tajuavat, millaiseen tilanteeseen he ovat syntyneet ja mitä on kaikkea tuhottu, monet heistä kokevat valtavaa surua.” Psykologisen ja yhteiskunnallisen muutoksen kannalta suru on hankala tunne, sillä se on luonteeltaan passiivinen. Suru ei välttämättä rohkaise toimintaan vaan voi päinvastoin saada ihmisen vellomaan kärsimyksessään ja uhriutumaan. Samalla suru on yksi ihmisen perustunteista, ja sen torjuminen voi johtaa pakoon todellisuudesta. Suru kertoo jotain olennaista maailmasta. ”Suru olisi myönnettävä, jotta sitä voisi käsitellä”, Purokuru toteaa. ”Mitä enemmän luen esimerkiksi massasukupuutosta, sitä kauheammalta tuntuu erottautua ihmisistä, jotka jatkavat elämäänsä aivan kuin mitään katastrofi a ei olisi olemassakaan.” Haavamaan lohdutonta tunnerekisteriä selittää Purokurun pyrkimys päästä surun ytimeen. Intiimit kokemukset ja yhteiskunnalliset valtasuhteet, subjektiiviset ja objektiiviset voimat, limittyvät toisiinsa, kuten usein Purokurun tuotannossa. Raskaista teemoistaan huolimatta teos on karsitun ja aforistisen muotonsa ansiosta luku kokemuksena koukuttava, ja etenkin mökkitunnelmiin ja -maisemiin keskittyvässä runopuolessa on kepeyttä. Surun ohella Purokuru tunnistaa trauman toiseksi aikamme peruskokemukseksi. Se on esillä myös nykykirjallisuudessa, jossa on vahva traumafi ktion juonne. Suomalaisesta traumaa käsittelevästä kirjallisuudesta Purokuru nostaa esiin Iida Rauman Hä vityksen ja Susanna Hastin Ruumis/ Huoneet, joita hän pitää erinomaisina romaaneina. Ulkomailla traumaa on käsitellyt esimerkiksi ranskalainen Édouard Louis, jonka tuotanto on Puro kurun sanoin ”pelkkää traumaa”, ja yhdysvaltalainen bestsellerkirjailija Colleen Hoover, jonka romanttisten kirjojen hahmoilla on aina jonkinlainen traumatausta. ”Tuntuu, ettemme saa hahmoihin syvyyttä ilman traumaattisia tausta kertomuksia”, Purokuru sanoo. ”Haava maassa trauma paisuu kahteen suuntaan. Yhtäältä kirjassa käsitellään esitraumaa, joka syntyy, kun nähdään, millaista tuhoa tulevaisuudessa on odotettavissa. Haavaudumme ikään kuin jo etukäteen tuhosta. Toisaalta romaanissa elämä on itsessään traumaattinen tapahtuma, haava planetaarisessa historiassa.” Elämää sivilisaation raunioissa Surun, masennuksen ja lamaantumisen tuntojen käsittely vie Haavamaan kertojaa kohti terapeuttista oivallusta hyväksymisen merkityksestä. Maailmanloppu on kollektiivinen perintömme, kuten Purokuru kirjoittaa: ”Meistä jää jäljelle hyvät rauniot.” Teoksen kertoja ei luisu esseistisissä pohdinnoissaan kuitenkaan fatalismiin tai nihilismiin vaan kysyy, voisivatko suru ja ahdistus hälventyä, jos ottaisimme lähtökohdaksemme terveyden ja eheyden sijaan rikkinäisyyden ja rauniot. ”Maailma ei pelastunut, ja esimerkiksi koralliriutat, teollinen sivistys ja valistuksen ihanteet ovat jo rau nioina”, Purokuru sanoo. ”Mutta elämä ei lopu raunioitumiseen, eikä tuhossa tarvitse velloa. Raunioissa kasvaa kasveja, niistä nousee sieniä ja ihmisetkin voivat elää niissä.” Odotusten muuttaminen voi tietenkin olla vaikeaa. Purokuru toteaa, että ihmiset ovat usein itsensä pahimpia alistajia ja kokevat turhaan syyllisyyttä asioista, joita tekevät tai jättävät tekemättä. Hän peräänkuuluttaa harmoniasta, ihanteista ja normeista luopumisen tärkeyttä. ”Kaksi asiaa tuntuu olevan elämässä erityisen vaikeaa. Ensimmäinen on tunnistaa, mitä olemme todella tekemässä, eli millaisia kaavoja toistamme arjessa ja politiikassa. Toinen on myöntää, mitä todella haluamme. Meidän pitäisi lakata tarrautumasta siihen, kuinka asioiden tulisi olla, ja lähteä liikkeelle epätäydellisyyden hyväksymisestä. Raunioiden käsite voi auttaa ajattelemaan nykyistä tilannetta hedelmällisemmin.” Haavoi unut elämä
2 / 2023 • 45 TEKSTI MIIA VISTILÄ MIELI VOIDA AN irrottaa kehosta ja siirtää toiseen kehoon. Kehojen määrää ja kehoissa vietettyä aikaa rajoitetaan, joten osa ihmisistä, mielistä, asuu serverillä ja kuluttaa virtuaalielämyksiä. Rikkailla on varastoissaan monta eri tarkoituksiin muokattua kehoa. Päähenkilö Kip kaappaa lainakehon ja pakenee elämästään serveriltä. Pitkää elokuvaa tai lyhyehköä tv-sarjaa moninaisine käänteineen muistuttava pakoseikkailu tarjoaa välähdyksiä elämästä fantastisissa kehoissa ja kutkuttavasti kuvattuja miljöitä. Tarina yllättää muutaman kerran käänteissään ja peilaa selkeästi muttei liian julistavasti aikamme moniulotteisia yhteiskunnallisia eriarvoisuuksia. Jos pidät Disneyn uusista Marvelja Tähtien sota -tarinoista, pidät tästäkin. Takakannessa kirjaa mainostetaan rakkaustarinana, mutta Kipin ja toisen päähenkilön, Artistin, suhdetta kuvataan siitä huolimatta varsin toverillisena, kuten perinteinen seikkailukertomusten parivaljakoiden välinen suhde on tavannut olla. Romantiikkaa kaipaavat joutuvat kuvittelemaan omat sivujuonensa. Naisia tarinassa on vähän, mutta poptähti Edita saa kasvavan roolin tapahtumien mahdollistajana. Reetta Vuokko-Syrjänen: Syntykeho eli miten juosta pakoon ilman jalkoja Osuuskumma 2022, 447 s. Kehoaika on ylellisyyttä TEKSTI MIIA VISTILÄ TEKSTI ANTTI KURKO AVARUUSASEMALL A VUODEN koulutuksessa olleet fi ksut ja opinhaluiset myöhäis teini-ikäiset ovat opettajansa kanssa maailmankiertueella kertomassa oppimastaan ja pohtivat samalla elämänsä suuntaa. Sarjan edellinen osa, erilaisuutta, minuutta ja tietoisuutta käsitellyt Ihmisversoja kertoi vuodesta avaruusasemalla ja sen tapahtumiin viitataan välillä. Silti Taivaanjuuret toimii hyvin myös omana seikkailunaan. Mieltä avaavinta kirjassa on poikkeavan aistimisen kuvaus. Päähenkilö, vihreä ihoinen ja muutenkin erikoinen Nuur kykenee aistimaan luonnosta asioita, joita muut ihmiset eivät havaitse. Erilaisuus auttaa selvittämään, mikä muu kuin veden puute vaivaa kasveja ma kean veden vähyyteen sopeutuvasssa maailmassa. Lisääntynyttä kuivuutta ja muita ympäristönmuutoksia on kuvattu arkisesti ja monien aistien kautta. Tärkeä teema on myös henkinen itsenäisyys ja suhde omiin vanhempiin. Näitä tarinan hahmot, myös nuorten aikuinen opettaja, pohtivat kukin tavallaan. Pohdintojen rinnalle nousevat kysymykset hyvästä elämästä ja vapaudesta valita itse. Teatteriohjaajana ja luovan ilmaisun opettajanakin työskentelevän kirjailijan teos ottaa vahvasti kantaa ihmisten fyysisen kohtaamisen ja lähija pienryhmäopetuksen puolesta. Taru Kumara-Moisio: Taivaanjuuret Atrain & Nord 2022, 120 s. SUOMEN ITSENÄISY YDEN juhlarahasto Sitra julkaisi alkuvuodesta uuden megatrendit 2023 -raporttinsa, jossa käydään vuosittain läpi suurimpia tulevaisuuden yhteiskuntaan ja maailmaan vaikuttavia muutostrendejä. Yhtenä todennäköisenä muutostekijänä mainitaan trans humanismi. Vaikka trans humanismi kuulostaa tieteiskirjallisuuden termiltä, on kyseessä kuitenkin aito ja olemassaoleva ilmiö. Transhumanismilla tarkoitetaan ihmisen ominaisuuksien ja kykyjen muokkaamista teknologian avulla. Nykypäivän transhumanismia on esimerkiksi ihmisen vastustuskyvyn parantaminen rokotteilla tai sukupuolen korjaaminen. Jos ihmisen muokkausta ajatellaan tulevaisuuden teknologialle asettamiemme toiveiden ja lupausten kautta, vain taivas tuntuu olevan rajana sille, millainen tulevaisuuden ihminen on. Olemmeko transhumanismin seurauksesta tulevaisuudessa vahvempia, älykkäämpiä ja terveempiä – tai jopa kuolemattomia teknologisen parantelun myötä? FILOSOFI MAIJA-RIITTA OLLILA käsittelee uudessa kirjassaan Tulevaisuuden paranneltu ihminen transhumanistista ajattelua ja siihen liittyvää eettistä keskustelua. Kirja on toinen osa teknologiaa käsittelevässä trilogiassa, jonka ensimmäinen osa Tekoälyn etiikka julkaistiin vuonna 2019. Kirjailijan tapa lähestyä asiaa on perinpohjainen ja selkeä. Levottomuuden tunne saattaa kuitenkin iskeä kärsimättömään lukijaan, sillä kirja etenee hyvin verkkaisesti. Tulevaisuuden paran neltu ihminen on mainio perusteos transhumanismista ja sopii niin teemaan perehtymättömälle kuin jo aiheeseen enemmän tutustuneelle lukijalle. Ollila esittelee kirjassaan monia transhumanistisia ajattelijoita ja heidän kriitikoitaan ja auttaa aiheesta kiinnostunutta lukijaa löytämään uusia polkuja transhumanismin kiinnostavaan maailmaan. On oletettavaa ja toivottavaa, että kirjassa käsiteltävät teemat nousevat tulevaisuudessa laajempaan eettiseen keskusteluun. Tekoälyn kehittäminen, uusi geeniteknologia ja lääketiede tulevat laajentamaan kykyjämme ennennäkemättömällä tavalla. Luommeko supersotilaita, pystymmekö kontrolloimaan tekoälyä, tai tuleeko meistä kuolemattomia? Missä määrin voimme yli päätään kontrolloida kehityksen suuntaa? Transhumanistit haluavat parempaa tulevaisuutta, mutta onko riskinä viedä yhteiskuntiamme enenevissä määrin kohti eriarvoisuutta? Voimmeko kohdata yhteiskunnan, joka muistuttaa Aldous Huxleyn kuuluisaa dystopia-teosta Uljas uusi maailma, jossa korkeamman yhteiskuntaluokan ihmiset ovat fyysisiltä ja kognitiivisilta kyvyiltään ylivertaisia muihin nähden. OLLILA PYRKII KIRJASSAAN asemoimaan itsensä neutraalin tarkkailijan rooliin ja nostamaan transhumanismin puolesta puhujien ja kriitikoiden argumentit esille tasavertaisesti. Toisinaan tämä neutraalius kuitenkin tuntuu unohtuvan, sillä Ollila innostuu hetkittäin ryöpyttämään joitakin ajattelijoita ihan kunnolla. Ollilan oma asenne teknologiseen kehitykseen on optimistisen avoin. Hänen mukaan maapallon rajat ovat tulleet ihmiselle vastaan ja tarvitsisimme uusia teknologioita auttamaan vanhan teknologian aiheuttamien tuhojen korjaamisessa. Toisaalta teknologiaa on myös perustelua ajatella samanaikaisesti sekä lääkkeenä että myrkkynä. Millä perusteella meidän tulisi olettaa, että myöskään uusi teknologia ei kylväisi samalla tavalla tuhon siemeniä kuin vanha? Oli suhtautuminen sitten optimistinen tai varauksellinen, niin teknologisten vaikutusten ennakointi on tärkeää, ja tätä myös Ollila kirjassaan haluaa peräänkuuluttaa. Maija-Riitta Ollila: Tulevaisuuden paranneltu ihminen Otava 2023, 379 s. Kiertueella kuivuvassa maailmassa Uljas uusi ihminen Kirja-arviot
46 • 2 / 2023 Tulevaisuuden teatteria Rakkaussimulaatio EVE johdattaa virtuaalikokijan toisten kohtaamisen ja omaan kehosuhteen äärelle. V ALKOTAKKINEN hoitaja ohjaa minut verhoilla rajattuun pieneen tilaan ja auttaa ylleni VR-lasit ja kuulokkeet. Ennakkotietojen mukaan elän tulevaisuudessa, jossa tietoisuus on mahdollista siirtää jopa kokonaan virtuaaliseen olomuotoon. Kohta minun on mahdollista eläytyä valitsemieni henkilöiden muistoihin, ja voimme tavata avatareina samaan aikaan matkalla olevan ystäväni kanssa. Olemme sisällä Espoon Kaupunginteatterin Rakkaussimulaatio EVE -teoksessa. Se murtaa myyttiä siitä, että uusi tietoteknologia ja scifi -tyylilaji tuottaisivat aina välineellisesti vieraannuttavia ja tunnekylmiä teoksia. ”Särkyneestä sydämestä ja tarpeesta löytää siihen joku lääke”, vastaa empimättä EVE:n taiteellinen johtaja Eero Tiainen kysymykseen siitä, mistä esitys sai alkunsa. ”Eli tulin jätetyksi, ja se tuntui itse asiassa tosi pahalta. EVE on pyrkimys löytää vastauksia siihen tunteeseen, että onko maailma kylmä ja rakkaudeton, miksi täällä on niin vaikea joskus löytää rakkautta, ja millä lailla voisimme tehdä maailmasta vähän rakastavamman.” Hänen mukaansa VR-teknologia on mediana myös hyvin kehollinen. ”VR voi vaikuttaa hyvin dystooppiselta ulkoa päin, mutta se voi olla aika utooppinen siellä sisällä.” ”Eikä kyse ole vain romanttisesta rakkaudesta, vaan tässä käsitellään rakkautta monilla eri tavoilla. Esitys perustuu mikrorakkaudellisten kohtaamisten luomiseen, fasilitointiin ja kokemiseen. Ne ovat siis tilanteita, joissa myös tuntemattoman kanssa löytyy yhteisymmärryksen hetki”, esityksen kokemus suunnittelija Inna Huttunen täydentää. Erityisen vaikuttavaa onkin, kun esityksen kokija huomaa olevansa keskellä perhekriisiä, jossa joku muistotallenteena välittyvä hahmo tuntuu pyytävän itselleen huomiota. Siihen on mahdollista vastata esimerkiksi lohduttamisen tai anteeksiantamisen tunteilla. Vastaan voi myös tulla vaikka virtuaalinen vauva. ”Juuri empatian käsittely on kiinnostanut minua pitkään myös tavanomaisissa osallistavissa esityksissä. Virtuaalitodellisuus mahdollistaa ehkä vieläkin konkreettisemmin tällaisten hetkien tavoittamisen”, Huttunen selittää. Kehon ja mielen yhteys EVE:n kehystarina tietoisuuden lataamisesta ikuiseksi mieltyvään virtuaalitodellisuuteen rinnastuu esi merkiksi Charlie Brookerin Black Mirror sarjan (2011–2019) jaksoihin, joissa todellinen elämä lomittuu tietokonepeliin tai kuoleman jälkeen elämä voi jatkua ilman kehoa. Mieleen voi tulla myös Dennis Potterin Kylmä Lasarus (1996), jossa yksilön tietoisuus palautuu muistinsirpaleita kokoamalla. ”Tässä teoksessa tulevaisuus, digitaalisuus, minuus ja kuolemanjälkeinen tekoäly ovat vahvasti teemoina läsnä. Tässä ajassa olemme muutenkin monella tapaa uuden ja syntymässä olevan äärellä”, myöntää Huttunen. ”Olen ottanut inspiraatiota universaaleista ruumiista irtaantumisen kokemuksista. Sellaisia ovat esimerkiksi tunneli, jonka päässä näkyy valoa tai se, että näkee elämän ikään kuin fi lminä silmiensä edessä. Jotkut kokevat mahdollisesti jonkun yliluonnollisen läsnäolon ja kohtaavat kuolleita sukulaisia tai ystäviä”, kuvailee Tiainen. Samalla hän kuitenkin muistuttaa, että ajatus kehon ja mielen erosta on ujuttautunut arkiajatteluumme länsimäisen fi losofi an kautta. ”Ihmiskuvaamme ohjaa kartesiolainen hardware–software-erottelu, mutta jos mennään vaikka Intian suuntaan, siellä ajatellaan, että ihminen koostuu kerrostuneista kehon eri ulottuvuuksista. VR-todellisuudessa syntyy juuri tällaisia päällekkäisiä kehollisia kokemuksia. Esimerkiksi samaan aikaan, kun ihminen on siellä avattaren muodossa, hänellä on jonkinlainen kokemus siitä omasta kehosta, joka sitä avatarta liikuttaa.” Teatterin utopiat Rakkaussimulaatio EVE haastaa teatterin perusmuotoa, jossa oleellista on yhdessä kokeminen tietyssä ajassa ja paikassa. ”Tietenkin joku voi argumentoida, että tämä ei ole teatteria. Mutta on tässä kuitenkin näyteltyjä kohtauksia, ihmisten kohtaamista ja lavastusta, ja koko juttu tapahtuu teatterissa. Kun olen pitkään toiminut eri alojen välillä, minulle on tuttua, että esimerkiksi esitystaide, kuvataide, pelit, teatteri ja jonkinlainen kokonaiskokeminen menevät lomittain ja limittäin”, Huttunen pohtii. ”Itse olen koko ajan yrittänyt pitää kokijan kokemuksen siinä ytimessä. Toisaalta teatterin juurilta löytyy rituaa leja ja yhteisöä osallistavia riittejä. Ehkä tavoitamme juuri jotain sen kaltaisesta vuorovaikutteisuudesta, jossa olennaista ei ole esityksellisyys ja erottava ramppi”, Tiainen jatkaa. Entä näemmekö tulevaisuudessa teatteriesityksiä, joissa katsoja voi kulkea virtuaalinäyttämöllä keskellä näyttelijöiden avatarina esittämää raadollista perhedraamaa ja eläytyä vuoron perään sen eri hahmojen asemaan? ”Meillä oli itse asiassa tämän suuntaisia suunnitelmia ja kokeiluja, mutta teknisesti se on vielä liian haastavaa. Meillä on kuitenkin paljon yhteyksiä maailmalle ja tavoitteena jonkinlainen maailmanvalloitus”, naurahtaa Tiainen. Tekijät painottavat EVE:n yhteiskunnallisuudesta löytyvän enemmän utooppisia kuin dystooppisia sävyjä. ”Sen taustatarinassa kyllä maalataan synkkä tulevaisuuskuva siitä, miten meret nousivat ja ilmasto lämpeni. Toivo kuitenkin löytyy siitä, että meillä jokaisella on vaikutusmahdollisuus omassa elämässämme ja lähipiirissämme tehdä toisin”, Tiainen tarkentaa. Huttunen puolestaan muistuttaa siitä, miten paljon ihmiset kärsivät yksinäisyydestä ja erillisyydestä. ”Jos jollain kokemuksella voi lisätä yhteyden hetkiä, niin se voi ehkä tehdä tästä maailmasta vaikka vain pikkaisen empaattisemman paikan. Minusta siinä on tosi paljon yhteiskunnallista potentiaalia. ” Eero Tiainen & työryhmä: Rakkaussimulaatio EVE Esitykset Espoon Kaupunginteatterissa 25.3. asti Kuuntele myös Eero Tiaisen ja Inna Huttusen haastattelu Teatterin politiikkaa -podcastissa osoitteesta www.voima.fi /audio D arin a Ro dio no va TEKSTI TUOMAS RANTANEN PORTIN Ä ÄRELLÄ . Henry Pöyhiän esittämä EVE Labsin työntekijä valmistelee kokijan siirtymää virtuaalisen todellisuuden puolelle.
Vale-Amerikan traumat Huominen ilman ihmistä N ÄYTELMÄPARODIAN tekeminen Simpsonit-animaatiosarjasta tuntuu ennakkoon tuhoon tuomitulta ajatukselta. Mikäli katsojalla on tämä ennakkoasenne, voi mennä tovi ymmärtää, että Lauri Maijalan Q-teatterille kirjoittamassa ja ohjaamassa The Pimpsons -näytelmässä ei juuri siitä ole kyse. Näytelmän alussa ollaan keskellä Janne Vasaman lavastamaa piirroshenkistä kotinäkymää, johon alkaa ilmaantua Riina Leea Niemisen kekseliään puvustuksen avulla Simpsoneita viitteellisesti muistuttavia hahmoja. Aikuiseksi kasvaneista lapsista Brnt (Lotta Kaihua) ja Ilse (Satu Tuuli Karhu) saapuvat pitkästä aikaa lapsuudenkotiinsa joulua viettämään ja uhoa maan katteettomiksi osoittautuvilla menestystarinoillaan. Eläkkeellä oleva isä Homre (Eero Ritala) on jämähtänyt lopullisesti kalsareihinsa sotkeutuvaksi sohvaperunaksi. Äiti Magre (Ria Kataja) hössöttää korkeassa peruukissaan kuin ei tietäisi mitään mistään, vaikka silti tietää. Koko ensemblen loistelias näyttelijätyö pitää katsojan otteessaan ja mahdollistaa alkuun karikatyyreinä näyttäytyvien hahmojen monitasoisen syvenemisen. Tällä tiellä amerikkalaisen sitcom-kulissin takaa alkaa paljastua enemmän supisuomalaisilta tuntuvia virtahepoja olohuoneessa: alkoholismia, perheväkiY LEISÖ HÖRÄHTÄ Ä , kun sopraano Reetta Ristimäki vaappuu näyttämölle hellyyttävässä koivupuvussaan. Pian kuulemme hänen laulavan ylilajisesta näkökulmastaan, kuinka ei enää halua pukeutua sen enempää ihoon, tuoheen kuin limaankaan. Kyseessä on osana Musica Nova -festivaalia esitetty Max Savikankaan säveltämä scifi-ooppera Ihmisen jäl keen / Posthuman. Teemu Mäen kirjoittama ja ohjaama sekä Petri Kekonin koreografioima monitaiteellinen teos sijoittuu ihmisen jälkeiseen aikaan. Koivun rinnalla kuultavia solistihahmoja ovat sakraalin matriarkaatin ilmentymä Sumu (Susanna Tollet), ihmis kunnan jälleensyntymää symboloiva Lapsi (Tuukka Haapaniemi) ja kenties ihmisen jäämistöä peilaava Kone (Petri Bäckström). Runollisen väkevä libretto on tyyliltään tuttu aiemmista Mäen näyttämöteoksista – ei vähiten Sinusta tulee koivu -satubaletista (2017). Vihjeinä ihmisen tuhoon johtavista tekijöistä nähdään mykkää kuvaa Ukrainan sodasta, saasteista ja kuivuudesta. Valko kankaalla vilahtelee myös arkiKOONNUT TUOMAS RANTANEN Teatteriarviot valtaa, masennusta, syömishäiriöitä ja itsemurhia. Verrattuna Simpsonien vuosien kuluessa yhä laimeammaksi käyneeseen yhteiskuntasatiiriin, The Pimpsons tarjoaa meille läheisemmän ahdistuksen ohella strindbergiläisen porvarillisen perheen tukahdutettua katkeruutta sekä viiltoja Sarah Kanen kouristelevasta itse tuhoisuudesta. The Pimpsons onkin laatuesimerkki teatterista, jossa huumorin hämäämän katsojan sylin kaatuu koko elämän syvä traagisuus. Lauri Maijala: The Pimpsons Esitykset Q-teatterissa 17.5. asti sia perhe kuvia sekä klassista maalaustaidetta Kristuksen kärsimyksestä. Kahdentoista selvärajaisen episodin musiikki on mukaansatempaavaa sekä solistien ja kvartettikuoron päästessä vauhtiin kylmiä väreitä nostattavaa. Samalla kun skaala elää portaattomasti nykyoopperasta rappiin ja negrospirituaaliin, József Hársin johtama kymmenhenkinen orkesteri saa tuekseen myös teko älyn tuottamia tulevaisuuden kai kuja. Kehollista ihmisyyttä lavalla edustavat treeniverkkareissa elämän alkuaineiden leikkiä ilmentävät tanssijat Meri Pajunpää ja Anna Stenberg. Kerrassaan nietzscheläisiä sävyjä nähdään ikuinen paluu -teemaisessa finaalissa, jossa uuden mahdollisuuden saanut ihmiskunta ajautuu ämpäri päässään ja kirves kädessään kiertämään valtavaa jätevuorta – päätyen samalla jälleen toislajisten olentojen julmaan lahtaamiseen. Tälle ihmisymmärryksen ytimissä vaeltavalle ja kunnianhimoiselle teokselle soisi lisäesityksiä. Esitykset Tanssin talossa ovat päättyneet. Käsiohjelman mukaan valmisteilla ovat radioteos ja elokuva. Pa te Pe son ius SUOMEN AINOA ESITTÄVIEN TAITEIDEN AIKAKAUSLEHTI • TEATTERITANSSI.FI TTS_pikkuilmo_voima_118x26mm.indd 1 25/03/2022 16.59 V IIRU S .FI / BIL JE T T ER@ V IIRU S .FI ? ? ? ? ” M A A I L M A S A A T U H O U T U A , K U N H A N M E I DÄ N E I TA R V I T S E PA H O I T TA A S I L L Ä M I E LTÄ M M E .” – H E L S I N G I N S A N O M AT J O A K I M P I R I N E N / J U S S I S O R J A N E N LIPUT -15 % KOODILL A VOIMA
48 • 2 / 2023 Outo jälkimaku Miltä työn tulevaisuus näyttää, kysyy kohuissa ryvettynyt hampurilaisketju Hesburger ”dokumentissaan”. Markkinoinnin rajoja venytetään pitkälle. TEKSTI KUKKA-MARIA AHOKAS T AITEELLISESTA toteutuksesta Hesburgerin lyhytdokumentti Mil tä työ maistuu? (2023) ansaitsee neljä tähteä. Kuvaus, leikkaus ja tuotanto ovat näyttäviä, erityiskiitos menee äänisuunnittelulle. Teemakin on tärkeä: miten käy tulevaisuuden työlle? Väestö ikääntyy, syntyvyys laskee ja työvoimapula koettelee Suomea, etenkin hampurilaisravintoloiden kaltaisia palvelualoja, jotka kärsivät muutenkin koronakriisistä. Dokumentissa yliopiston työelämätutkija, eläköitynyt bussinkuljettaja, nuori opiskelija ja Suomeen turvapaikan hakijana tullut nainen kertovat näkemyksiään työelämän murroksesta, kuten monikulttuurisuudesta ja sukupolvieroista. Kaikki puhuvat joustosta. Nuori nainen haluaa elämäänsä osa-aikatyön mahdollistamaa väljyyttä, jotta hän ehtii toteuttaa myös taiteellisia projektejaan. Bussinkuljettaja haluaa jatkaa keikkatyötä vielä virallisen eläköitymisen jälkeenkin, sillä se tuo lisätuloja ja mielekkyyttä elämään. Suomeen kotiutunut nainen kertoo työstään projektipäällikkönä yhä kansainvälisemmäksi käyvässä työyhteisössä. Mukana on paikkaansa pitävää analyysia: digitalisaatio etenee, väestö vanhenee, huoltosuhde heikkenee, ja yhä useamman työpanosta tarvitaan. Tarvitaan elämänkaariajattelua sekä työperäistä maahanmuuttoa työvoimapulan helpottamiseksi. Eri ikäiset, eri taustoista ja elämäntilanteista tulevat työntekijät tulevat muuttamaan työkulttuuria 2020-luvulla. Maineen kiillotusta työehtorikkomusten jälkeen Dokumenttikokonaisuus olisi mukiinmenevä, mikäli se ei venyttäisi markkinointiviestinnän rajoja niin räikeästi. Kyseessä ei tietenkään ole dokumenttielokuva, vaan Drama Queen Communications -mainostoimiston ja Grillifi lms-tuotantoyhtiön toteuttama mainos kampanja Hesburgerille. Filmin lopussa näyttämölle marssitetaan Hesburgerin johtajat Kari Salmela ja Marko Salmela, jotka kertovat visionsa perheyrityksen historiasta, arvoista ja tulevaisuudesta. Merkillepantavaa on, että hampurilaisravintoloita ei näytetä kertaakaan, vaikkakin yksi purilainen vilahtaa elegantisti lounastaukoa esittävässä kohtauksessa kuin subliminaalisena viestinä. Omistajat puhuvat työntekijöistä lämpimästi. Täsmäkampanja koettaa kiillottaa brändin lokaantunutta julkisuuskuvaa. Toissa vuonna Hesburger nousi otsikoihin järjestelmällisistä työehtorikkomuksista: nuorilla ravintolatyöntekijöillä teetettiin ylipitkiä päiviä 35 asteen kuumuudessa, eikä kaikista työtunneista ei maksettu. Ravintoloissa tapahtui vuoden sisään kaksi rasvakeitinonnettomuutta. Työsuojelu ja Palvelualojen ammatti liitto PAM puuttuivat asiaan. Työntekijät ympäri maan kertoivat työuupumuksesta, matalista palkoista ja ketjun yleisistä toimintatavoista, pyrkimyksestä voiton maksimointiin työntekijöiden kustannuksella. ”Me työntekijät itketään työvuoroissa yhdessä, kun on niin tuskallista välillä”, 21-vuotias työntekijä kertoi Ylelle vuonna 2021. Kyseisenä vuonna Hesburgerin Suomen toimintojen myynti kasvoi 13 prosenttia, mitä voi pitää hyvänä tuloksena pandemian jälkeen. Miltä työ maistuu? mainostaa yritysvastuuohjelmaa. Se onkin tarpeellista, sillä ravintola-alalla on kärsitty rekrytointivaikeuksista muutenkin. Hesburger kertoo panostavansa henkilöstön työhyvinvointiin aiempaa enemmän. Hampurilaisketjulla on muun muassa nollatoleranssi rasistiselle häirinnälle ja muulle syrjinnälle. Se on avannut verkko sivuilleen kanavan, jossa häirintäepäilyjä voi ilmoittaa anonyymisti. Sitä ei kerrota, millaisiin toimenpiteisiin väärinkäytöstapauksissa ryhdytään. Merkillepantavaa on, että Hesburger ei halunnut luoda konserni tasoista luottamushenkilö järjestelmää, jota PAM kohun jälkeen ehdotti. Yrityskuvan kiillottaminen ei ole vastuunkantoa Miltä työ maistuu? jättää erikoisen jälkimaun. Isolla budjetilla tehty video näyttää ja kuulostaa journalistiselta dokumentilta, mutta todellisuudessa se on markkinointia. Se pyrkii häivyttämään journalismin ja markkinoinnin raja tavalla, jonka myötä koko yritysvastuukampanja näyttää kyseenalaiselta. Ilmeisesti konsepti kuitenkin toimii, sillä tämä teos ei ole ensimmäinen laatuaan. Jo vuonna 2018 ilmestyi Hesburgerin ”ilmastonmuutosdokumentti”, joka esitteli ihmiskunnan kohtalonkysymystä, kasvihuonepäästöjä. Silloin hampurilaisketju kysyi itseltään: ”Olemmeko valmiita luopumaan lihasta?” Vastaus kuului: ”Emme, mutta tuomme valikoimiimme myös kasvis purilaisen, koska yleisö niin pyytää”. Viher pesu oli sympaattista ja näytti aidolta, kuten on tarkoituskin. Tiedot olivat ilmeisesti tosia, mutta valikoituja. Seuraavana vuonna Hes burger uutisoi sisustaneensa Helsingin Kasarmitorin ravintolansa omista jätteistään tehdyillä kalusteilla. Toisin kuin journalistisissa dokumenteissa, markkinointifi lmeissä katsojaa hämätään mielikuvilla eikä kriittisiä faktoja ei esitetä. On huomionarvoista, että julkaisemassaan vastuullisuusohjelmassa Hes burger kertoo nimenomaisesti lisäävänsä viestintää ja ”tuovansa yritysvastuuseen liittyviä asioita esiin myös markkinoinnissaan”, mikä ei kuitenkaan ole synonyymi yritysvastuun toteutumiselle. Työntekijöitä voisi houkutella purilaisenpaistoon muillakin keinoilla, esimerkiksi maksamalla parempaa palkkaa. Markkinointivideo on katsottavissa osoitteessa www.hesburger.fi /vastuullisuus/ milta-tyo-maistuuHesburgerin markkinointija suunnittelujohtaja Marko Salmela ja toimitusjohtaja Kari Salmela Miltä työ maistuu -lyhytdokumentissa (kuvakaappaus).
Saamelaista talenttia Mihkku Laiti kertoo miksi Petteri Saarion dokumentti Revontulten räppäri on hänelle itselleen tärkeä elokuva. U TSJOKELAINEN Mihkku Laiti sai valtakunnallista huomiota räpätessään saameksi viime vuoden Talent Suomi -kilpailussa. Maaliskuussa elokuvateatterilevitykseen tulee Petteri Saarion Revontulten räp päri joka kertoo Laitin perhetaustoista, elinympäristöstä ja siitä, miksi hän pyydettäessä lähti mukaan television viihteelliseen kykykilpailuun. Elokuvan kuvaus (Antti Saario ja Petteri Saario) on laadukasta, ja siinä Lapin luonto näyttää niin kauniilta kuin vain saattaa. Samalla sen eloisa leikkaus (Matti Näränen) rinnastaa osuvasti erilaisia ympäristöjä ja aikatasoja. Kameran edessä nähdään päähenkilön ohella muitakin sympaattisia ja näkemyksellisiä henkilöitä. Puhelimella Utsjoelta tavoitettu räppäri kertoo olevansa tällä kertaa kotiseudullaan vain käymässä. Elokuvan kuvaamisen jälkeen hän on ehtinyt käydä armeijan ja muuttaa Ouluun opiskelemaan. Miltä valmis elokuva sen pää henkilöstä vaikuttaa? Palaute on kyllä ollut hyvin positiivista, ja haluan kiittää siitä Petteriä ja koko porukkaa. Tosi tärkeältä tuntuu, että elokuvassa onnistutaan rikkomaan vanhoja stereotypioita siitä, että me saamelaiset täällä vain ratsastamme jääkarhuilla ja asumme igluissa. Joku oli vielä äskettäin yllättynyt siitäkin, että meillä on täällä internet. Miten määrittelisit omaa kulttuuriidentiteettiäsi? Luokittelen itseni samaan aikaan sekä saamelaiseksi että suomalaiseksi. Juuri se tekee minusta minut, etten ole kummassakaan kulttuurissa ulkopuolinen. Yhtä lailla saunon ja huudan perkelettä torilla kuin puhun saamea sukujuhlissa gákti päällä. Voimassa kerrottiin äskettäin ulkomaillakin nähdyistä Pauliina Feodoro? n Matriarkaatti-esitystaideteoksesta ja Biret Haarla Pieskin ja Gáddjá Haarla Pieskin Starting from Staring -tanssiesityksestä. Tuntuuko sinusta, että saamalaiskulttuurilla on tällä hetkellä erityistä nostetta? Ehkä näin on, mutta olen ikäni puolesta huono puhumaan siitä, millaista huomio on aikaisemmin ollut. Oman aikani taiteessa saamelaisuus näyttää kyllä päässeen esiin. Esimerkiksi ylioppilaskirjoituksissa äidinkielen kokeen taustamateriaaleista löytyi kirjailija Niillas Holmbergin haastattelu. Miksi on tärkeää, että saamelaisuus saa huomiota myös valtakulttuurin piirissä? Sitä kautta me saamelaiset voimme tuntea olevamme hyväksyttyjä ja terve tulleita. Negatiiviset ajatukset saamelaisista johtuvat yleensä siitä, että ennakkoluulot saavat tilaa tiedon puutteen takia. Historiassa esimerkiksi kouluissa ei saanut puhua saamen kieltä, mistä moni kantaa yhä kaunaa. Minun elämässäni ei tällaista ole näkynyt konkreettisesti, vaan meillä oli koulussa opetustakin saameksi. Pitkään valmistelu laki saamelaiskäräjistä kaatui juuri eduskunnan perustuslakivaliokunnassa. Mitä aja tuksia se sinussa herättää? Olen itse hyvin kaukana poliitikosta, mutta kertoohan se siitä, ettei poliittista tahtoa ollut riittävästi. Ajattelen, että viimeistään seuraavan eduskunnan olisi tärkeä viedä asia loppuun asti, jotta oikeudenmukaisuus tapahtuisi. Mitä näköpiirissäsi on seuraavaksi? No, restonomin opinnot alkavat syksyllä. Nyt keväällä heitän keikkaa siellä ja täällä, seuraavaksi Oulussa, Utsjoella, Norjan Kautokeinossa ja Helsingissä. Elokuvaan viitaten voisi sanoa, että kun ikää kun tulee, sitä oppii koko ajan tekemään enemmän ja paremmin. Samalla maailmankatsomus laajenee ja tietoisuus lisääntyy – ja tämäkin kaikki siirtyy musiikkiin. Petteri Saario: Revontulten räppäri Ensi-ilta 24.3. TEKSTI TUOMAS RANTANEN Pe tte ri Saa rio Kuusilahdenkuja 1 • 010 2193970 www.didrichsenmuseum.fi E L I N A B R O T H E R U S VIERAILIJA • BESÖKAREN • VISITOR 11.2.–28.5.2023 Näyttelyn ajan 18–30 -vuotiaat 5 € OSCAR-EHDOKAS PARAS NAISPÄÄOSA ANDREA RISEBOROUGH ELOKUVATEATTEREISSA 10.3.2023 ALKAEN NAINEN AJATTELEE Elokuvia, alustuksia ja keskusteluja naisista, jotka kyseenalaistavat. 16.3.–7.5. KINO REGINA OODI, TÖÖLÖNLAHDENKATU 4 LIPUT 8,5 € / 7 € KINOREGINA.FI KAVI, Kriittinen korkeakoulu ja niin & näin esittävät: Audre Lorde – The Berlin Years 1984 to 1992 (2012) ninni@kaligraphics.fi / www.kaligraphics.fi KALI GRAPHICS
50 • 2 / 2023 ELOKUVAT Sam Mendes: VALON VALTAKUNTA Elokuvateattereissa nyt. Elokuvat ovat ihmeellisiä. Yli sadan vuoden ajan ihmiset, usein toisilleen tuntemattomat, ovat sulkeutuneet juhlallisiin saleihin tuijottamaan hiljaa valon ja varjon leikkiä valkokankaalla. Tästä ilosta he ovat maksaneet paljon rahaa. Sessio on ristiriitaisesti pyhältä vaikuttavan arvokas, vaikka teatteri myy katsomoon sirkusmaisia lasten naposteltavia. Tilanne on yhtä aikaa julkinen ja intiimi. Siksi elokuvateatterit ovat hyviä tre? paikkoja. Valon valtakunta on romanttinen elokuvateattereiden ylistyslaulu. Se sijoittuu 1980luvun Englantiin, jossa merenrannan elokuvapalatsi Empire tarjoaa pakopaikan sydänsuruJafar Panahi: EI KARHUJA Ensi-ilta 10.3. Iranissa vallanpitäjien jatkuvan vainoamisen kohteena oleva Jafar Panahi on kehittänyt oman tapansa tehdä sissielokuvia, joissa ajetaan paljon autolla. Esimerkiksi Taxi Teheranissa (2015) hän esitti kansalaisten huoliin törmäävää taksikuskia. Kolmessa naisessa (2018) hän etsi maaseudulta itsemurhaviestin lähettänyttä taideopiskelijaa. Tätä metodia hyödynsi myös ohjaajan poika Panah Panahi yhteiskuntakriittisessä perheelokuvassaan Soratie (2022) päästen samalla vinoilemaan isälleen hyväntahtoisen oidipaalisesti. Ei karhuja alkaa pitkällä otoksella, jossa paris kunta käy kadulla tunteikasta keskustelua KOONNUT TUOMAS RANTANEN Jouko Aaltonen: MITEN KORJATA MAAILMA Nähtävissä erikoisnäytöksissä 28.3. alkaen Globalisaatiokriittiset aktivistit yhdistivät voimansa ja järjestivät mielenosoituksia muun muassa Prahassa ja Göteborgissa 2000luvun alkupuoliskolla. Viranomaiset reagoivat suuriin mielenosoituksiin voimakkaasti ja Göteborgissa yhtä mielenosoittajaa ammuttiin selkään. Viranomaisten koventuneet otteet saivat osan aktivisteista kääntämään katseensa paikallisempaan toimintaan. Jouko Aaltosen ohjaaman ja yhdessä Pontus Purokurun kanssa käsikirjoittaman Miten korjata maailma -dokumentin kerronta alkaa noista kansainvälisistä suurmielenosoituksista. Niistä siirrytään Helsinkiin ja talonvaltausten sarjaan. Arkistomateriaalin tueksi kameran eteen on kutsuttu valtauksiin osallistuneita pohtimaan tapahtunutta. Dokumentin fokus on melko tiukasti rajattu ja tarkastelussa on pienehkö aktivistiporukka. Heidän touhunsa ovat kiinnostavia ja tapahtuneiden yhteen vetäminen on arvokas teko. Hieman hämmentävästi dokkarin kuitenkin lupaillaan antavan kokonaiskuvan aktivistikentän tapahtumista, vaikka rajauksen ulko puolelle jää verrattoman paljon ihan yhtä olennaista aktivismia ja suoraa toimintaakin. Myöskin esitetty siirtymä talonvaltaajista Elokapinan ympäristöaktivisteihin oli yllättävä. JARI TAMMINEN Alejandro Loayza Grisi: UTAMA Ensi-ilta 31.3. Bolivialaisen Alejandro Loayza Grisin herkkävaistoisesti ohjaama ja uruguaylaisen Bárbara Álvarezin mestarillisesti kuvaama Utama kertoo maisemallisesti henkeä salpaavan, mutta samalla vähäeleisen tarinan bolivialaisen vuoriston peräkylillä yli kolmen kilometrin korkeudessa elävästä vanhasta pariskunnasta. Heidän ympäristönsä ja siihen sidoksissa oleva perinteinen elämäntapa ovat ilmastonmuutoksen aiheuttaman kuivuuden myötä muuttumassa peruuttamattomasti. Pariskuntaa esittävät José Calcina ja Luisa Quispe ovat näyttelijöinä amatöörejä, mutta vaatimattoman uskottavissa hahmoissaan kerrassaan pysäyttäviä. Heidän jännitteinen kohtaamisensa pojanpojan kanssa välittää yleismaailmallisesti tunnistettavalla tavalla sekä surumielisen tunteen vanhan maailman katoamisesta että arkisen huolen ikääntyviä läheisiä kohtaan. TUOMAS RANTANEN Lue lisää arvioita osoitteessa Voiman TV-tärpit jen, mielenterveyden järkkymisen, uusnatsien väkivallan ja poliittisten myllerrysten keskellä. Empiren henkilökuntaan – pomoa lukuunottamatta – on valikoitunut herkkiä ihmisiä, jotka ymmärtävät kohdella toinen toistaan kuin helposti syttyvää fi lmiä. Sam Mendesin (American Beauty, Skyfall) ohjaamat näyttelijät ovat alansa parhaimistoa: Olivia Colman on upea pääosassa. Häntä komppaavat luonteikas tähtitaivaan konkari Toby Jones ja nuori Bafta-palkittu Michael Ward. Tyylikkäästi harmaantuva Colin Firth on ilkimyksen roolissa. Pitkästä aikaa elokuvan nimi on suomennettu! Hienoa. Suomen kieli saa mieluusti yltää elokuvajulisteeseen saakka. IIDA SIMES 20.3.–2.4. Yle Areena ja Ylen tv-kanavat: Dokkarifestivaali Monipuolisessa dokumenttielokuvien katselmuksessa nähdään muun muassa Voimassa viime vuoden teatterilevityksen yhteydessä kehuttu, John Websterin ohjaama, työelämän irrationaalisia vaatimuksia tutkiva The Happy Worker (Suomi 2022). Muita festivaalin tärppejä ovat esimerkiksi Grönlannin kutistuvan mannerjään sisälle sukeltava Into the Ice (Tanska 2022), Bangladeshin ensimmäisistä naislainelautailijoista kertova Bangla Surf Girls (Bangladesh 2021) sekä rodullistettujen ja marginalisoitujen kokemusten kuvaamiseen erikoistuneen runotaiteilija Laura Eklund Nhagan kapinallisuutta kuvaava Kansanvalta (Suomi 2021). 23.3. Yle Teema & Yle Fem: Jos tämä katu osaisi puhua (USA 2018) Oscarilla palkitun Moonlightin (2016) ja 1800-luvun pakenevista orjista kertovan The Underground Railroad (2021) -sarjan ohjaaja Barry Jenkins taitaa afroamerikkalaisuuteen liittyvien poliittisten, sosiaalisten ja kulttuuristen jännitteiden runollisen kuvauksen. James Baldwinin saman nimiseen romaaniin (1974) perustuva elokuva kertoo 1970-luvulle sijoittuvan riipaisevan tarinan amerikkalaisen yhteiskunnan rakenteellisen rotuja luokkasorron vaikutuksesta tavallisen nuoren parin elämään. Torstaisin Yle TV2, sunnuntaisin Yle Fem & Yle Areena: Exit-sarjan 3. tuotantokausi (Norja 2022) Øystein Karlsenin televisiosarjassa sijoitusbisneksiään hierovat Adam, Henrik, Jeppe ja William elävät edustuksellisten perhekulis siensa takana alkoholin, huumeiden ja irstailun värittämää elämää. Puolisoihinsa, seksityöläisiin ja kaikkiin muihinkin tielle sattuviin kohdistuvan öykkäröinnin toistosta huolimatta sarja ei ole läpeensä kyyninen, vaan oudon makaaberilla tavalla kulttuurikriittinen. Perjantaisin Yle TV1 & Yle Areena: Happy Valley -sarjan 3. tuotantokausi (Englanti 2022) Mestarikäsikirjoittaja Sally Wainwrightin poliisisarja skannailee pikkukaupungin sosiaalisia jännitteitä epätavallisen tarkkanäköisesti. Päähenkilönä on niin työkuin arkielämänsä moninaisten vastoinkäymisten läpi puskeva peruspoliisi Catherine Cawood. Häntä esittää muutenkin ansiokkaan uran ehkä parhaimpaan roolityöhön yltävä Sarah Lancashire. 8.4. Yle Teema & Yle Fem: Viikonloppu (Ranska 1967) Ranskalaisen uuden aallon kärkinimi JeanLuc Godardin (1930–2022) yksi pääteoksista on elokuvallisen kerronnan ja poliittisen provokaation puolesta radikaali kuvaus länsimaisen sivistyksen perikadosta. Tässä road moviessa rahanahne porvaripariskunta pakenee rujojen auto-onnettomuuksien kirjomia maanteitä Ranskan maaseudulle ja epäonnekseen päätyy militanttien hippivallankumouskannibaalien kynsiin. maastapaon mahdollistavasta väärennetystä passista. Pian ilmenee, että kyse on elokuvakohtauksesta, jota Panahi etäohjaa netin kautta pienen rajakylän piilopaikastaan käsin. Hän yhdistää muissakin kohtauk sissa faktaa ja fi ktiota lomittavaa arkidraamaa ja vertauskuvallista yhteiskunta-analyysia. Elokuvan avainkohtauksessa juonikas kyläläinen kertoo, että siinä missä kaupungeissa ongelmana ovat viranomaiset, maalla pulmana on taikausko. Polun varrella vaanivia karhuja ei oikeasti ole, vaan niillä vain pelotellaan ihmisiä. Panahin satiirin mustaa lajia kuvaa hyvin, että epäselväksi jää, joutuvatko elokuvan uhrit traditionaalisen taikauskon vai väkivaltaisen yhteiskunnan raatelemiksi. TUOMAS RANTANEN TH E H AP PY W O RK ER
Janne Nisonen Laura Kolbe Alexander Melnikov Miten yhteiskunnalliset tapahtumat ovat heijastuneet musiikkiin ja kulttuuriin eri aikakausina? Ohjelma: tapiolasinfonietta.fi Olari Elts, kapellimestari Alexander Melnikov Caleb Young, kapellimestari Vieraana professori Laura Kolbe Janne Nisonen, kapellimestari Vieraana kirjailija Juha Itkonen 10.3. DIKTAATTORI 24.3. KONTROLLI 31.3. KANNANOTTO 10.-31.3. ESPOON KULTTUURIKESKUS POLITIIKKA-FESTIVAALI
Ilman laajaa järjestäytymistä ja ammattiliittoja Satu, Nina, Juuso, Sanna ja sadattuhannet muut ratkoisivat työelämän ongelmia yksin. Liittojen neuvotteluvoimaa ja jäsenten ääntä tarvitaan enemmän kuin koskaan. Parempi työelämä saavutetaan vain yhdessä sopien. Liity osaksi suurempaa joukkoa: proliitto.fi Kuulostaako tutulta? Haluan jonkun pitävän puoliani. Työmäärä kasvoi, palkka ei. Sain liian vähän palkkaa. Olin eksyksissä. Ilman laajaa järjestäytymistä ja ammattiliittoja Satu, Nina, Juuso, Sanna ja sadattuhannet muut ratkoisivat työelämän ongelmia yksin. Liittojen neuvotteluvoimaa ja jäsenten ääntä tarvitaan enemmän kuin koskaan. Parempi työelämä saavutetaan vain yhdessä sopien. Liity osaksi suurempaa joukkoa: proliitto.fi Kuulostaako tutulta? Haluan jonkun pitävän puoliani. Työmäärä kasvoi, palkka ei. Sain liian vähän palkkaa. Olin eksyksissä. Alle 36-vuotiaiden jäsenyys nyt 8,25 euroa kuukaudessa.