3 3| 20 14 hu ht iku u n n e v r o t i n ä ä työ fifi ise l l a r i v ttömien .vo im a.f i
Valokuvia talvisesta Helsingistä Uusi näyttely! 1.4.–14.9.2014 Helsingin kaupunginmuseon Lyhtysalissa, Sofiankatu 4 ma–pe 9–17, to 9–19, la–su 11–17 Näyttelyyn on vapaa pääsy helsinginkaupunginmuseo.fi
a a s i i p a o kevään uutuudet int tilaa nyt! Tsekkaa tarjoukset ja tee löytöjä! Rastita molemmin puolin, irrota sivu, taittele, teippaa ja postita. Kaikki uutuudet, yli 250 kirjan valikoima ja lisää tarjouksia nettikaupassa www.intokustannus.fI Kai Sadinmaa: 10 KÄSKYÄ KIRKOLLE Pappi Kai Sadinmaa antaa kirkolle 10 käskyä, kertoo vaietusta natsihistoriasta ja sijoitusbisneksistä. Osansa kirjassa saavat niin itselleen monumenttja rakentelevat kirkonmiehet, konservatiivit kuin homojen vihaajatkin. Julkaistaan 9.4. 26 € (ovh 29 €) Johanna Korhonen & Jeanette Östman (toim.): KAIKELLA RAKKAUDELLA – SANOJA SEKSUAALISUUDESTA JA SUKUPUOLESTA Mitä mieskirjailijat halusivat kuulustellessaan lesboksi epäiltyä naista? Miksi piispatuli pitämään kriisipalaveria homopapin työpaikalle? Kirjoittajina mm. Marja-Sisko Aalto, Rita Paqvalen, Mirkka Rekola ja Jani Toivola. 23 € (ovh 26 €) Juha Suoranta & Sanna Ryynänen: into TAISTELEVA TUTKIMUS E nsimmäinen suomenkielinen esitys kantaa ottavista tutkimusmenetelmistä ja tutkimuksesta aktivismina. Toiminnallisten metodien perusteos. Kirja rohkaisee yhteiskuntatieteellisten alojen opiskelijoita vaikuttamaan yhteisiin asioihin ja tarttumaan toimeen. Johannes Ojansuu: KATOAVAISUUDEN AINEISTO Johannes Ojansuun aforismit tutkivat luonnon ja ihmismielen järjestystä katoavaisuuden peiliä vasten. Mustan huumorin ja kielellisen leikittelyn keinoin hän pohtii valheen ja itsepetoksen suhdetta läheisyyden etsintään. 22 € (ovh 25 €) 24 € (ovh 27 €) Eveliina Lundqvist: SALAINEN PÄIVÄKIRJA ELÄINTILOILTA Mitä tapahtuu eläintilojen sisällä päiväsaikaan? Kun tarkkailijana on eläinhoitajaopiskelija, avautuu tuotantotilojen arki erilaisena kuin mitä on totuttu näkemään. Kukaan ei ole aiemmin soluttautunut tiloille töihin ja nähnyt miten eläimiä todellisuudessa kohdellaan. Sini Mononen(toim.): ALASTON TOTUUS TAITEESTA – KIRJOITUKSIA TAIDEMAAILMASTA UUDELLA VUOSITUHANNELLAA Millaisessa murroksessa taidemaailma kamppailee? Millaista taidetta haluamme? Kuka siitä saa päättää? Kirja nostaa pintaan taidemaailman kysymykset taidemaailman kuohunnasta. 15 € (ovh 17 €) 23 € (ovh 26 €) Kontula Anna: Jouko Kajanoja & Kaarin Taipale (toim.): Kuvitteellinen romanttinen kirjeenvaihto vasemmistopoliitikon ja oikeistovaikuttajan välillä. Kirjeiden kirjoittaja pyrkii ymmärtämään, mihin Elinkeinoelämän keskusliitto, Finanssialan Keskusliitto, Matti Apunen, Risto E. J. Penttilä, Björn Wahlroos tai ajatuspaja Libera perustavat mielipiteensä. Ja selittämään, miksi vasemmisto näkee kaiken niin toisin. Missä on eurooppalainen sosiaalipolitiikka? Onko euro tiensä päässä? Mitä lobbareille pitää tehdä? 11 huippu-asiantuntijaa kertoo, miten unionia tulee parantaa. Kirjoittajina mm. Satu Hassi, Matti Tuomalaja Erkki Tuomioja. KIRJEITÄ OIKEALLE EUROOPAN MAHDOLLISUUS 15 € (ovh 17 €) 24 € (ovh 27 €) Jonathan Balcombe: ELÄIMELLINEN NAUTINTO Kaikki tietävät, että koirat ja kissat voivat nauttia elämästään, mutta entä siat, mursut, kottaraiset, varpuset, iguanat, sammakot, ankeriaat ja pallokalat? Eläimellinen nautinto on historian ensimmäinen kirja, jonka aiheena on eläinten kyky tuntea nautintoa. Hyvänmielen kirja kaikille eläinten ystäville. Edgar Rice Burroughs: JOHN CARTER 6 MARSIN NERO Uusintapainos kaikkien aikojen huikeimman seikkailufantasian harvinaisesta kuudennesta osasta! 21 € (ovh 24 €) 25 € (ovh 28 €) www.intokustannus.fi
Löytöjä edullisesti! ntokustannus.FI paljon lisää: www.i Pekka Peltola: AFRIKASSA Mikä on kolonialismin syytä ja mikä ei? Miten kehitysapu ei toimi? Mikä on ihonvärin ja uskonnon merkitys nykyAfrikassa? KAUNO Laura Gustafsson: HUORASATU Suosittu Finlandia-ehdokas 2011. 5 € (ovh 28 €) Hanna Nikkanen: VIATON IMPERIUMI Suomalaistaustaiset jättiyritykset perustavat plantaaseja Kiinaan, rakentavat televerkkoja Lähi-itään tai kaivavat kobolttia Kongon tantereesta. Staughton Lynd & Andrej Gruba?i?: ZAPATISTIT JA TUPLAJUULAISET Nuoren anarkistin ja tunnetun marxilaisen radikaalin keskustelu historian tärkeimmistä opetuksista. 5 € (ovh 29 €) 5 € (ovh 26 €) Esko Seppänen: EMUMUNAUS ”Taistelu kapitalismin EUsarjassa on raastavimmillaan. Heittäkää sivuun kaikki hommat ja lukekaa tämä kirja. Heti.” – Hannu Taanila Paul Verhoeven: JEESUS NASARETILAINEN Robocopin ja Total Recallin ohjaaja riisuu myyttisen Jeesuksen ja paljastaa miehen, joka on lihaa ja verta. 12 € (ovh 35 €) Mikael Brunila, Kukka Ranta & Eetu Viren: MUUTAMAN TÖHRYN TÄHDEN Stop töhryille -projekti ja yksityisen vartiointialan kasvu ovat vaikuttaneet Helsinkiin ja sen asukkaisiin. “Meillä riittää maalia pidempään kuin teillä riittää rahaa.” Borg Pekka (toim.): POLKUJA METSÄÄN Hyvinvoinnin edellytyksenä ovat toimivat ekosysteemit. Kirjoittajina suomalaisia ympäristönsuojelun asiantuntijoita. 7 € (ovh 37 €) 5 € (ovh 8 €) Eva Isaksson (toim.): MAAILMA ALBERT EINSTEININ SILMIN Einsteinin radikaaleja ja mukaansatempaavia kirjoituksia 1900-luvun historian käänteistä – maailmansodat, sosialismi, natsismin nousu ja ydinpommin synty. 5 € (ovh 9 €) Unto Tähtinen: GANDHI Klassikkoteos, jossa Suomen merkittävin gandhilaisuuden tuntija esittelee Gandhin keskeiset ajatukset. 5 € (ovh 10 €) 5 € (ovh 17 €) 5 € (ovh 25 €) Gérard Prunier: AFRIKAN MAAILMANSOTA ”Ainutlaatuinen ja suunnattoman kunnian-himoinen kirja voi olla yksi merkittävimpiä Afrikkaa koskevia teoksia pitkään aikaan.” – Financial Times Heikki Patomäki: EUROKRIISIN ANATOMIA Patomäki purkaa huolellisesti auki Euroopan velkakriisin historian ja todelliset syyt. PAMFLETTI Antti Rautiainen: PLANEETAN SUURIN JA VIILEIN Tositarinoita Venäjältä. Villissä idässä asiat hoidetaan omalla tavalla. Tekijä asui pitkään Moskovassa. 5 € (ovh 26 €) TIETO POKKARI 5 € (ovh 27 €) 5 € (ovh 26 €) Lidia Ginzburg: LENINGRADIN PIIRITYKSEN PÄIVÄKIRJA Kokemuksia nälänhädästä ja sen vaikutuksista ihmisten elämään, ajatteluun ja kieleen. Tomi Huttunen: PIETARI ON ROCK Ainutlaatuinen valokuvatietokirja kertoo Leningradin ja Pietarin rockista, rockrunoilijoista ja myöhäisestä neuvostokaudesta. Leo Tolstoi: OMATUNTOJA Leo Tolstoin eloisat esseet ravistavat ihmiskuntaa vuosikymmenestä ja -sadasta toiseen. Tolstoi tuomitsee sovinistisen isänmaallisuuden ja kehottaa kieltäytymään aseista. 5 € (ovh 10 €) 5 € (ovh 17 €) 8 € (ovh 26 €) Tilaan rastilla merkitsemäni kirjat (halutessasi useampia, merkitse lukumäärä kirjan kohdalle) Täytä yhteystietosi, irrota sivu, taittele, teippaa kiinni ja postita. Voit tilata myös netissä www.intokustannus.fi, email myynti@intokustannus.fi, puh. 040-1795297 tai kurvata Kurvin Kirjaan, Hämeentie 48, HKI. Tervetuloa! Nimi Osoite Postinro Puhelin Sähköposti Allekirjoitus Hintoihin lisätään postikulut, max. 5eur/tilaus. Tilaajana saat myös Into Kustannuksen uutiskirjeen, joka sisältää mm. kutsuja tapahtumiin ja tietoa kirjatarjouksista. VOIMA 3/14 KANSAINVÄLISTÄ JOURNALISMIA SUOMEKSI! Le Monde diplomatique on maailmanpoliittinen aikakauslehti, jota onjulkaistu ranskaksi vuodesta 1954, ja se ilmestyy nyt 30 kielellä ympäri maailman. Suomenkieliseen Diploon käännetään artikkeleita myös riippumattomasta venäläisestä Novaja Gazeta -lehdestä. Diplon irtonumerot hyvin varustetuista kirjakaupoista ja 400 lehtipisteestä. Tilatessasi nyt, saat tilaajalahjaksi Maailmanpolitiikan Atlaksen! 30 € /vuosi (toistaiseksi voimassa oleva tilaus. Sisältää digilehden ja tilaajalahjan) 34 € /vuosi (määräaikainen) MAAILMANPOLITIIKAN ATLAS – UUSI MAAILMANJÄRJESTYS Le Monde diplomatique Uusi Maailmanpolitiikan Atlas keskittyy globaalin valta-asetelman muutoksiin useista näkökulmista. A4-kokoisessa kartastossa on 194 sivua: tiivistä tekstiä ja noin 170 karttaa tai kuviota. Into Kustannus maksaa postimaksun Vastauslähetys Sopimus 5000521 00003 HELSINKI 25 € (ovh 29 €) 0 € (ovh 29 €) Tilaan Diplon tällä lomakkeella ja saan Atlaksen tilaajalahjaksi www.mondediplo.fi
Elämän mittainEn päivä Liput 32 € / 29€ / 17€ Liput 010 7331 331 (0,083 € + pvm/mpm) Lippupiste 0600 900 900 (1,98 € /min+pvm) lippu.fi oHJaus pääyhteistyökumppani iREnE aHo RoolEissa KRistiina HalKola, JoHannEs HolopainEn, maRKus JäRvEnpää, maRia Kuusiluoma, pEtRi lisKi, antti litJa, sEppo pääKKönEn, ulla Raitio Ja Joonas saaRtamo Yhteistyökumppanit
ilmoitus huhtikuun merkkituotteet
sisältö 28.3.–4.5.2014 7 3 / 2014 ajassa 8–19 pääkirjoitus Voiman päätoimittajalle tärkeintä tällä hetkellä on hyvät energiat ja vibat. Yritysten ehdoilla Vapaakauppasopimus TTIP on kuin miinakenttä. Yritysten ehdoilla! s.8 • Lukijaposti s.10 • Fifi: Vahva ei Tony Abbottille mutta entäs sitten? s.11 • Skandaali galleriassa s.12 • Eläinkokeet eivät loppuneetkaan s.13 • Paista & pala s.14 • Varma kevään merkki s.16 • Ruokatohtori s.17 • Kovan linjan zeniä s.18 22 tässä lehdessä 22–37 Tanu Kallio Rakas päiväkirjani s. 22 • Katsotahan, kaivatahan, Talvivaaran unelmahan s. 25 • Pidä kiharas s. 30 • Työttömien virallinen äänitorvi s. 34 Kaikuja toisesta maailmasta s. 39 • Kulttuuritantta, Donna M. Roberts s. 40 • ”Elämästä on tullut identiteettiprojekti” s. 40 • Aprillia! s. 41 • Henki ulos antrokaapista! s. 42 • Onnea niin & näin! s. 43 • Verenimijät peilikuvana s. 44 • Tekeletyttö & energiaelefantti s. 46 • Granta ei osaa olla outo s. 46 • Kurkista persuun s. 48 • Kalankääreen loppukorinat s. 49 • Salatun vallan saarnamies s. 50 • Tarinat tulevat kirjoittajansa luo s. 52 Tuomas Kärkkäinen 44 50 39 kolumnit 14, 16, 18 & 40 Peristerakis Liitteet: Kynnys ry & Sosiaalifoorumi kansi: Kuvat Vilma Vantola, kollaasi Mirkka Hietanen kulttuurihäiriö Donna M. Roberts tulee 28 vuotta siitä, kun Ukrainan sosialistisessa neuvostotasavallassa posahti Tšernobylin ydinvoimalaitos. Sittemmin myös Neuvostoliitto posahti, mutta sen perillinen Venäjä tarjoaa edelleen ydinosaamistaan. Britannia tosin tyrmäsi maaliskuussa sopimuksen venäläisen ydinvoimayhtiö Rosatomin kanssa Ukrainan tilanteeseen vedoten. Sen sijaan Eduskunnassa monet puolustavat edelleen Fennovoiman ja Rosatomin ydinvoimaprojektia yhtä sinnikkäästi kuin Talvivaaraa aikanaan. Lisäpanostusta ydinvoimaan pitää vastustaa siksi, että se estää energiapolitiikan ajattelemista kokonaan uudelleen. H u ht i k u u s s a kulttuuri 39–53 3 tiivisty kaikessa hyvässä se, mitä Finnveran, Tekesin, Ely-keskusten ja ministereiden pitäisikin tehdä: sitoa pääomaa uuden innovatiivisen tuotannon kehittämiseen? Muistelkaa edes hetki tuota Talvivaara-projektin hulluutta, rohkeutta, sinnikkyyttä, sitoutumista ja uskoa. Jokin Talvivaarassa meni kuitenkin pieleen alusta alkaen. Itse asiassa aika moni asia meni pieleen, vaikka varoituksia kyllä jaeltiin. Tämän lehden artikkelissa ”Katsotahan, kaivatahan, Talvivaaran unelman” (s. 25) yritetään kaivaa esille selityksiä sille, miksi kaikki meni mönkään. Poliitikot ja virkamiehet eivät niitä todin juuri tarjoa, eikä Taivalvaaran pomo Pekka Perä pukahtanutkaan. Mitä Talvivaaran katastrofista pitäisi oppia? Opetus ei ole niin yksinkertainen, että kaikki kaivosteollisuus on luonnon raiskaamista. Jälkikäteen viisastelu ei ole kaikista miellyttävin tapa pohtia tapahtumien kulkua, mutta jääkö meille käteen mitään muuta? E i k ö Ta lv i v aa r a s s a Minut otettaisiin vakavasti, jos olisin lihaasyövä maatilantyttö. Banker Wanker ”A n n a p a s a j a n k u l u a , ?päivän mennä, toisen tulla, taas mi- nua tarvitahan,?katsotahan, kaivatahan ?uuen sammon saattajaksi,? uuen soiton suorijaksi, uuen kuun kulettajaksi, uuen päivän päästäjäksi,?kun ei kuuta, aurinkoa?eikä ilmaista iloa.” Näin lausuu Väinämöinen Elias Lönnrotin pääteoksessa Kalevala, jota kutsutaan Suomen kansalliseepokseksi. Jostakin ”uuen” sammon odotuksesta oli kyse myös kansallisessa Talvivaaran kaivosprojektissa. Talvivaaran piti olla uusi sampo, uusi soitto, uusi Nokia, kun talouskehityksen taivas oli tummumassa. Raskas päiväkirjani Teemu Mäki Siitäpä nyt tie menevi 54 M i tä j o s Talvivaaraan tai ydinvoiman puolustamiseen tuhlattu päättäväisyys olisikin suunnattu oikeasti innovatiivisen energiapolitiikan rakentamiseen? Saksassa uusiutuva energia työllistää yli 300 000 ihmistä. Miksei meillä uskota työllistävyyteen? Lisäksi kestävän energiapolitiikan myötä suomalaiset energiayritykset saisivat lisää tilauksia. Suomi on samankokoinen kuin Saksa, ja maiden aurinko- ja tuuliolosuhteet ovat suurin piirtein samanlaiset. Silti liian moni luulee, että meillä ei aurinko paista, kuu kumota eikä tuuli tuule. Millainen olisikaan poliittinen voima, joka ajaisi kestävämpää ja monipuolisempaa energiapolitiikkaa. ”Siitäpä nyt tie menevi, ?ura uusi urkenevi ?laajemmille laulajoille,? runsahammille runoille.” Kimmo Jylhämö Voima Hämeentie 48, 00500 Helsinki, puhelin (09) 7744?3112, faksi (09) 773?2328, sähköposti voima@voima.fi, toimituksen sähköposti toimitus@voima.fi, fifi.voima.fi Vastaava päätoimittaja Kimmo Jylhämö 044 568 1996 fifi.voima.fi-päätoimitttaja Hannele Huhtala Toimitussihteeri Teemu Muhonen Ulkoasu AD/graafikko Mirkka Hietanen (09) 7744?3113, mainosgraafikko Ninni Kairisalo voiman dokumenttiteatteriprojekti toimituspäällikkö Susanna Kuparinen (apuraha) (09) 7744?3113 & erikoistoimittaja Jari Hanska (apuraha) 050 551 8997 toimitusjohtaja Teemu Matinpuro Yhteyspäällikkö Tuomas Korkiakangas (09) 7744 3112, 040 825 5804 Kustannuspäällikkö Tuomas R antanen (opintovapaalla) 040 507?7165 ensimmäiset lukijat Anu Harju, Leona Kotilainen & Tapani Möttönen Toimitusharjoittelijat Noora Isomäki & Tuukka Tuomasjukka Avustajina tässä numerossa Anu Brask, Ville Eklund, Lauri Haapala, Kirsi Haapamatti, Maria-Kaisa Jurva, Jenni Jarventaus, Marjo Jääskä, Tanu Kallio, Laura Karlin, Maria Karuvuori, Hertta-Mari Kaukonen, Minea Koskinen, Otto Kronqvist, Tuomas Kärkkäinen, Pertti Laesmaa, Ville Lähde, Susanna Majuri, Harri Manner, Teemu Mäki, Bertha O, Peristerakis, Kati Pietarinen, Pilli-Liisa, Erkki Pirtola, Maaria Pääjärvi, Donna M. Roberts, Jutta Sarhimaa, Kari Sihvonen, Kaisu Tervonen, Arto Timonen, Laura Ukkonen, Vilma Vantola, Eeva Varis, Jarkko Virtanen, Banker Wanker, Klaus Welp Julkaisija Voima Kustannus Oy Yhtiön osakkaat Rosebud Books Oy, Luonto-Liitto, Maan ystävät, Suomen Rauhanpuolustajat, Heikki Hiilamo & Tuomas Rantanen Jakelu Jari Tamminen, jari.tamminen@voima.fi & Juho Paavola Tilaukset Tuomas Korkiakangas (09) 7744?3112 Voiman vuositilaus 10 numeroa 39 euroa Paino Alma Manu Oy, Tampere Painos 60?000, Voima 4/14 ilmestyy 5. toukokuuta. ISSN 1457-1005
8 a jassa 3 / 2014 Työttömyyden perusturvan menot suuremmat kuin 1990-luvun lamavuosina Kelan tiedote 27. helmikuuta 2014 teksti jari hanska | kuvitus mirkka hietanen Yritysten ehdoilla Yhdysvaltojen ja EU:n välillä käydään neuvotteluja vapaakauppasopimuksesta. Sopimus on kuin miinakenttä: täynnä vaaroja. lainsäädäntöä. Otetaan esimerkki: jos ulkomainen kaivosyhtiö sijoittaisi rahaa Suomeen ja eduskunta päättäisi sen jälkeen kiristää ympäristölainsäädäntöä, kaivosyhtiön ei valiokuntien mielestä pitäisi voida riitauttaa asiaa. Vastaavista riidoista on maailmalta lukuisia esimerkkejä, joissa suuret kansainväliset yhtiöt ovat vetäneet valtioita Maailmanpankin alaisen investointiristiriitojen sovittelulaitoksen ICSID:n välimiesmenettelyn ratkaistavaksi. Helsingin yliopiston oikeustieteen professori Martti Koskenniemi lyttää ICSID:n välimiesmenettelyn täysin. Hänen mukaansa kyse on julkisen vallan siirtämisestä pois valtioilta ja yritysten riskien ulkoistamisesta veronmaksajille. Nyt vastaavaa menettely saattaa ajautua Suomeen osana Yhdysvaltojen ja Euroopan a p a a k a u p p a s o p i m u s t a eli välistä vapaakauppasopimusta. TTIP:tä on valmisteltu jo pitkään Menettely on herättänyt vastussuljettujen ovien takana. Edes tusta sitä mukaa kun sopimukkaikki europarlamentaarikot ei- sen mahdollisista vaikutuksista vät ole saaneet on valunut tietoa tietoa sopimuseuroparlamentaaneuvotteluisn rikoille. e n i Monet sopita. Sen sijaan a l l on se ä muksen yksityissijoittajien toim ä T , ” ä kohdat ovat vielä veita on kuunjestelm än r ä j auki, ja esimerkikneltu herkällä ä t pse korvalla. jolla ly ksajilta si Saksa on eha Eduskunnan dottanut, että veronm aa.” suuren valiovälimiesmenetrah kunnan varately poistettaisiin sopimuksesta. puheenjohtaja Yhdysvaltain Miapetra Kumpula-Natri (sd) myöntää, että sopimusneuvottelijat ovat kuipoliitikkojen toiminnassa on pa- tenkin ilmoittaneet, että menetrantamisen varaa. tely on heille kynnyskysymys. ”Minä voin katsoa peiliin, ja ”Sen vaatiminen on tietysme voimme eduskuntana miet- ti osa heidän neuvottelutaktiiktiä, miten paljon olemme ha- kaansa”, Martti Koskenniemi lunneet kaivaa ja saaneet tietoa sanoo. näistä neuvotteluista.” Välimiesmenettelyä on aikaNyt eduskunnan suuri va- naan perusteltu sillä, että sen liokunta on saanut käsitel- avulla yritykset voivat turvallitäväksi ensimmäisen sopi- semmin sijoittaa epävakaisiin ja musluonnoksen ja pyytänyt kehittyviin valtioihin. EU-maihin muilta valiokunnilta kommen- sijoittaessa yrityksillä ei pitäisi tit. Seuraavaksi suuri valio- olla vastaavaa riskiä. Martti Koskenniemi näkeekunta linjaa Suomen kannan sopimusluonnokseen. kin, että välimiesmenettelyä käytetään rahastamiseen. Va l i o k u n n at o vat huomaut”Tämä on sellainen järjesteltaneet, että investointisuojan ni- mä, jolla lypsetään veronmaksamissä ei saisi ohittaa kansallista jilta ja valtioilta rahaa.” V Kauppasopimus kiihdyttää professorin E d u s k u n n a n pikkuparlamentissa järjestettiin 26. maaliskuuta keskustelutilaisuus TTIP-sopimuksesta. Helsingin yliopiston kansainvälisen oikeuden professori Martti Koskenniemi piti pitkän ja kriittisen puheenvuoron sopimukseen sisältyvän ICSID:n välimiesmenettelyn ongelmista. Voima kokosi parhaat palat professori Koskenniemen puheesta. ”A n t ee k s i , m ä nousen nyt seisomaan. En pysty puhumaan näistä asioista kylmän rauhallisesti. Nythän on niin, että tämä ICSID-järjestelmä luotiin kehitysmaiden itsenäistymisprosessien aikana 1950- ja 60-luvuilla, koska kehitysmaissa, erityisesti Iranissa, Nigeriassa ja Libyassa, kansallistettiin amerikkalaisia, brittiläisiä ja hollantilaisia öljy-yhtiöitä. Monesti siitä kansallistamisesta ei saatu täyttä korvausta. Yhdysvaltain ulkoministeri Cordel Hull alkoi toistaa sellaista periaatetta, että kansallistamisesta pitää maksaa prompt, effective and adequate compensation (nopea, tehokas ja riittävä korvaus). Kansalliset tuomioistuimet eivät olleet halukkaita siihen. Nigerialainen tuomioistuin, vaikea ehkä uskoa, ei todellakaan ollut valmis maksamaan kolonialistiselle sijoittajalle täyttä korvausta. Sen takia lännessä haluttiin siirtää ratkaisut pois näistä primitiivisiksi koetuista yhteiskuntajärjestyksistä tänne sivistyneeseen maailmaan Maailmanpankin alaisuuteen, jossa riidat voidaan ratkaista sellaisten henkilöiden toimesta ja sellaisilla kriteereillä, jotka ovat yhtiöiden kannalta hyväksyttäviä ja oikeita. Voidaan sanoa, että nämä oikeusjärjestelmät, Nigeria ja niin pois päin, olivatkin ehkä jossain suhteessa kehittymättömiä. No nyt ollaan siinä tilanteessa, että keskustellaan sijoituksista Yhdysvalloissa ja Euroopassa, siis kaikkein kehittyneimpien oikeusjärjestelmien maissa, joissa tuhannet tuomioistuimet ratkaisevat ulkomaisiin toimijoihin liittyviä juttu rutiininomaisesti. Nyt ongelma ei ole enää siinä, että ne olisivat liian primitiivisiä järjestelmiä. Ne ovat liian uskottavia! Liian teknisesti kehittyneitä! Sen takia halutaan sitten siirtää ratkaisut pois sieltä tänne, jossa me voidaan kavereiden kanssa Genevessä tai Washingtonissa ratkaista jutut tällaisten sääntöjen perusteella kuin fair and equatable treatment ja non-discrimination, jotka voivat tarkoittaa mitä tahansa. Jotka oikeushistoriallisesta tai oikeussosiologisesta näkökulmasta ovat tyypillisiä primitiivisen oikeusjärjestelmään liittyviä kyhäelmiä!”
a jassa 3 / 2014 9 Suuri öljysäiliöalusvahinko Suomenlahdella aiheuttaisi pahimmillaan useiden miljardien eurojen kustannukset. Valtio voi joutua rahoittamaan näitä kustannuksia ainakin tilapäisesti ja pahimmassa tapauksessa lopullisesti. Valtiontalouden tarkastusviraston tiedote 11. maaliskuuta 2014 Kun mikään ei riitä Yksityiset investoijat ovat alkaneet uskoa, että sijoittamisen pitäisi olla täysin riskitöntä. K a n s a i n vä l i s t e n investointisuojasopimusten noudattaminen on ajamassa Euroopan ojasta allikkoon, väittää Corporate Europe Observatoryn (CEO) Profiting from crisis -raportti. Brysselissä toimiva CEO puolustaa päätöksenteon avoimuutta. ”Investointisuojasopimukset antavat syvälle pureutuvan vallan ulkomaalaisille sijoittajille. Sopimusten myötä niille on tullut etuoikeus haastaa hallitus kansainvälisessä välimiesoikeudessa toimista, joilla valtiot yrittivät taistella taloudellista romahdusta vastaan”, raportissa todetaan. Eurooppaa kurittaa edelleen talouskriisi, joka alkoi Wall Streetin romahduksesta ja muuttui julkisen velan kriisiksi, kun EU:n jäsenvaltiot tukivat pankkejaan biljoonilla euroilla. R i s k i t k a at u i v at valtioiden maksettavaksi, kun pankit ja yksityiset riskisijoittajat haluttiin pelastaa. Yksityiset investoijat ovat alkaneet uskoa, että sijoittamisen pitäisi olla täysin riskitöntä. Niinpä nyt on siirrytty uuteen vaiheeseen. Yhtiöt yrittävät vetää välistä mehevät hillot eurooppalaisilta kriisimailta lakifirmojen myös silloin, jos kriisitoimenpiteet uhkaavat firmojen voittoja, väitetään CEO:n raportissa. Sijoittajat haastavat valtioita oikeuteen ja vaativat korvauksia toteutumattomista voitoista. Talouskriisiään vastaan taistellut Argentiina on viety oikeuteen sijoitussopimusten rikkomisesta 55 kertaa vuoden 2001 jälkeen. Sama ruljanssi on nyt alkamassa Euroopassa. I n v e s t o i n t i s u o j a an- taa yrityksille rajoittamattoman vallan. Sijoittajien valtioita vastaan tekemät korvausvaatimukset ovat toteutuneet jo Kreikassa, Kyproksella ja Espanjassa. ”Ensin yritykset pelaavat nopeiden voittojen toivossa uhkapeliä halvalla valtionvelalla, kuten kävi Kreikassa. Kun tämä epäonnistuu, ne käyttävät ylenmääräisiä suojajärjestelmiä sijoitussopimuksissa ja hakevat valtioilta miljoonien eurojen korvauksia”, Profiting from crisis -raportissa todetaan. Slovakialainen Postová Bank osti ensin Kreikan velkakirjoja, joiden arvo oli jo laskenut. Kun Kreikalle tarjottiin edullista lainan uudelleen järjestelymahdollisuutta, Postová Bank haastoi Kreikan oikeuteen investointisopimuksen rikkomisesta, raportissa kerrotaan. K y p r o k s e l l a kreikkalai- nen yksityinen investoija hakee yli 800 miljoonan euron korvauksia, koska Kypros kansallisti Laiki Bankin EU:n kanssa tehdyissä lainan uudelleen järjestelyissä. Espanjassa 22 pääomasijoitusrahastoa hakee raportin mukaan välimiesoikeudessa lähes 700 miljoonan euron korvauksia siitä, että uusiutuvan energian tukia on leikattu. Investoijat ovat tehneet voittoa siitä huolimatta, että ne ovat puhuneet uhasta menettää sijoituksensa. Slovakialainen Postová Bank teki voittoa lähes 70 miljoonaa euroa samana vuonna kun se haastoi Kreikan oikeuteen. Kreikkalaiset ovat sen sijaan 40 prosenttia köyhempiä kuin vuonna 2008. Asunnottomuus on lisääntynyt, ja joka kolmas lapsi elää köyhyysrajan alapuolella, raportissa sanotaan. J o s s i j o i t ta j at voittavat korvausvaatimukset, valtion kassat käyvät yhä tiukemmalle. Yksityisen menetykset sosialisoidaan, ja kansa maksaa viulut ja kestää leikkaukset. Sopimukset eivät raportin mukaan kuitenkaan turvaa kaikkia sijoittajia. ”Vip-sopimukset koskevat vain kansainvälisiä sijoittajia. Vip-kohtelu antaa kansainväliselle sijoittajalle vahvemman turvan kuin kansallisille yrityksille tai yhteisöille. Eurooppalaisia valtioita syyttävät yritykset ovat pääosin eurooppalaisia. Niitä suojelee 190 bilateraalista sopimusta.” Raportin mukaan rikkaat lakifirmat käyttävät kaikki mahdollisuudet nostaa lakijuttuja kriisimaiden hallituksia vastaan. ”Rikkaat lakifirmat rohkaisevat myös yhtiöitä käyttämään lakijuttuja poliittisena aseena, jolla ne voisivat heikentää tai ehkäistä finanssimaailman sääntelyä, velkojen uudelleen järjestelyä ja muita järjestelyjä, joilla talouskriisiä vastaan taistellaan.” kimmo jylhämö teksti teemu muhonen Hallitus turvautuu eläkevaroihin Poliitikot hakevat Valtion eläkerahastosta helpotusta Suomen velkaantumiseen. S u o m e n hallitus päätti kehysriihessä irrottaa Valtion eläkerahastosta (VER) 500 miljoonaa euroa vuosina 2014–2015 (Uusi Suomi ja Arvopaperi 26.3.). Eläkerahojen tulouttaminen on osa 1,9 miljardin euron ohjelmaa, jonka tarkoituksena on taittaa valtion velkaantumista omistusten myymisellä. Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen Etlan tutkijalle Tarmo Valkoselle päätös ei tullut yllätyksenä. ”Poliitikot ovat käyttäneet Valtion eläkerahastoa suhdannerahastona koko sen 20-vuotisen olemassaolon ajan”, Valkonen sanoo. reilun 16 miljardin euron puskurirahasto, jota käytetään valtion työntekijöiltä kerättävien eläkemaksujen hillitsemiseen. Koska valtion työntekijöiden palkat ja siten myös heidän eläkemaksunsa maksetaan verorahoilla, VERin tehtävänä on toimia eräänlaisena vipurahastona: sen sijaan, että valtio keräisi kaikki eläkkeiden maksuun tarvitsemansa rahat verottamalla, sen kannattaa ottaa halpaa lainaa markkinoilta ja sijoittaa se VERin kautta eteenpäin. Jos VERin sijoitusten tuotto ylittää koron, jota Suomi joutuu ottamastaan valtionvelasta maksamaan, hallituksen ei pitkällä aikavälillä tarvitse kerätä niin paljon veroja valtion työntekijöiden eläkkeiden maksamiseen. Viimeisten kymmenen vuoden aikana näin on myös käynyt. VER on eivät voisi joka vuosi tulouttaa VERistä valtiolle haluamaansa rahasummaa ja kuluttaa rahastoa turhaan, sen käyttö on määritelty laissa tarkkaan. Valtio voi vuosittain tulouttaa VERistä enintään 40 prosenttia siitä summasta, jonka se käyttää kyseisen vuoden eläkkeiden maksuun. Vuonna 2013 valtion eläkemenot olivat 4,2 miljardia, joten se tuloutti VERistä noin 1,7 miljardia euroa. Koska hallitus haluaa irrottaa rahastosta nopeasti 500 miljoonaa euroa suunniteltua enemmän, se joutuu muuttamaan lakia. Etlan Tarmo Valkonen ei pidä järkevänä sitä, että poliitikot käyttävät VERiä suhdannerahasJ o t ta p o l i i t i k o t väliä ”Mitä n, nalla o a n i h n vela es aiot d e i e ä jos sit taa?” ot tona, mutta ymmärtää hallituksen tämänkertaisen päätöksen. ”Velkaantuminen on päätetty taltuttaa, ja tämä on parempi tapa kuin leikkaaminen tai verojen nostaminen.” Valkosen mukaan velkaantumisen hillitseminen on järkevää, koska Suomen valtionvelan suhde bruttokansantuotteeseen lähestyy 60 prosenttia, eli EU:n asettamaa kriisirajaa. Rajan rikkoutuminen voi johtaa siihen, et- tä Suomi joutuu uutta velkaa ottaessaan maksamaan aiempaa kovempaa korkoa. tutkiva yliopistonlehtori Ville-Pekka Sorsa ei puolestaan hallituksen päätöstä ymmärrä. ”Se on järjetön”, Sorsa toteaa. Hänen mukaansa päätöksessä on ristiriita: valtio myy omistuksiaan, jotta se saisi tulevaisuudessakin halpaa velkaa markkinoilta, mutta samanaikaisesti hallitus haluaa vähentää velan määrää. ”Mitä väliä velan hinnalla on, jos sitä ei edes aiota ottaa?” Sorsan mukaan valtion velan ja bruttokansantuotteen suhde on toissijainen mittari, ja EU:n asettamaa 60 prosentin keinotekoista rajaa ”ei noudata kukaan muu kuin Suomi”. Hänen mielestään on surullista, että valtio luopuu turhaan tuottavista omistuksistaan, joita se tarvitsisi tulevina vuosina, kun esimerkiksi valtion eläkemenot kasvavat kovaa vauhtia. E l ä k e j ä rj e s t e l m i ä eläkejärjestelmää on usein kritisoitu siitä, että työmarkkinajärjestöjen hallinnoimat yksityiset eläkelaitokset, kuten Ilmarinen ja Varma, ovat demokraattisen päätöksenteon ulottumattomissa. Työmarkkinajärjestöt ja muut eläkealan edustajat ovat vastanneet kritiikkiin toteamalla, että poliitikkojen käsissä eläkevarat eivät olisi turvassa. Ville-Pekka Sorsan mukaan hallituksen kehysriihessä tekemä lyhytnäköinen päätös on osoitus siitä, että pelko voi olla aiheellinen. Suomen
10 lukijaposti: palaute@voima.fi 3 / 2014 Nakuturistit riesa Machu Picchulla Iltalehden nettiuutisen otsikko 24. maaliskuuta 2014 pilli-liisa tun faktaboksissa nimi on oikein kirjoitettu. Risto Kevätruno vastenmielistä kuin viheliäiset vihreät ja ruskeata ja sitä itseään punavihreätä; sotke punainen ja vihreä = ruskeata sitä itseään Jyrki Verotietoa Sarasvuolle kommentti Hanska hukassa J a r i H a n s k a k i r j o i t ta a Voimassa 2/2014 vankien huumehaalareiden käytöstä ja haalareiden käytön lakiin ottamisesta. Hanska väittää, että Euroopan ihmisoikeustuomioistuin (EIT) olisi antanut asiassa ”päätöksen, jonka mukaan tarkkailuhaalareiden käyttö on ihmisoikeussopimusten valossa ongelmallista”. Ensinnäkin EIT valvoo ainoastaan Euroopan ihmisoikeussopimuksen toteutumista. Näin ollen EIT ei ota kantaa siihen, onko YK:n alaisia sopimuksia rikottu eikä tarkastele ongelmaa ”sopimusten valossa”. EIT:n tuomioissa joko todetaan vastaajavaltion syyllistyneen sopimusrikkomukseen tai ei. YK:n alaiset ihmisoikeussopimukset ovat oma asiansa. YK:n ihmisoikeusjulistus, jota kirjoittaja absurdisti väittää rikotun, ei ole sopimus alkuunkaan. saa mielikuvan, että ratkaisussa olisi tuomittu haalareiden käyttö suoraan. Tekstistä saa kuvan, että kokoomus viis veisaa kansainvälisestä oikeudesta. EIT:n ratkaisussa on ennen kaikkea kyse siitä, että 8. artiklaa oli rikottu, sillä haalareiden käytöstä ei ollut nimenomaisesti säädetty. Näin ollen kokoomuksen halu lain säätämiseksi on järkeenkäypä. Lisäksi Hanska väittää, että EIT olisi todennut, että Suomi ei ole osoittanut riittävän hyviä tuloksia haalareiden käytöstä. Ainoan tähän viittaavan kohdan löysin valittajien perusteluista. Tuomioistuin ei ottanut kantaa kysymykseen eikä siis todennut asian niin olevan. Joko Hanska ei ole ratkaisua lukenut, tai sitten hän ei ole ymmärtänyt sen sisältöä lainkaan. Jukka Vuorion (Voima 2/2014) artikkelissa Saarnamies söi toimittajan Jari Sarasvuo sekoilee verotulojen suuruusluokissa: ”Ansio- ja pääomatuloja kannetaan vuosittain noin kahdeksan miljardia euroa. Mutta arvonlisäveroja kannetaan yli 17 miljardia euroa.” Tästä vertailusta vedetään siten vääriä johtopäätöksiä. Vuoden 2012 verotilaston mukaan Suomessa maksettiin kyllä tuloveroja valtiolle noin 8 miljardia ja arvonlisäveroa 17,6 miljardia euroa, mutta Sarasvuo unohtaa kokonaan kuntaverot. Johtunee siitä, että hän ottaa firmastaan osinkotuloja, joista ei maksa veroa kunnalle – eikä välttämättä valtiollekaan. Meiltä tavallisilta palkansaajilta kerätään kuitenkin 16,7 miljardia kuntien tuloverona. Timo Rauhanen Menix väärin? Voiman 2/2014 pääaukeaman jutussa sanotaan, että Linux Torvalds ei usko vapaaseen koodiin. Linux on käyttöjärjestelmä, ja Linus Torvalds on henkilö. Ajattelin korjata, koska kaikki nörtit ovat tästä niin varpaillaan. Ju- Pienellä viilauksella uutta voimaa Voimassa on paljon hyviä, perehtyneitä juttuja. Hienoa, että Voiman kaltainen lehti on olemassa. Kritisointi on helppoa, lehden tekeminen vaikeaa. Arvostan Voiman tekijöitä kovasti, rasti ei ole helppo. Mutta väitän, että kevyelläkin viilauksella ja toimituksellisten ratkaisujen hienosäädöllä lehdestä saisi nykyistä paremman. Pieni konkreettinen esimerkki uusimmasta numerosta: Ahokas & Holappa kirjoittivat uuskeynesläisen talouskirjan, joka sopii Voiman agendaan. Lehti esittelee sitä neljän sivun verran. Sisällysluettelon mukaan ”Tutkijat ampuvat alas talousviisaiden väärät totuudet” ja ingressi ilmoittaa ”Tutkijat Jussi Ahokas & Lauri Holappa iskevät viimeisen naulan talousviisaiden arkkuun”. He eivät siis kritisoi tai väitä kumoavansa, vaan ampuvat lähes koko muun suomalaisen taloustieteen alas ja naulaavat vielä arkun kiinni. Pelkästään muuttamalla ingressi muotoon ”Suomalaistutkijat VÄITTÄVÄT iskevänsä naulan talousviisaiden arkkuun” muuttuisi sävy julistavasta totuuden ilmoittamisesta mielenkiintoiseksi haas- teeksi, keskustelunavaukseksi. Juttu itsessään on mielenkiintoinen, ja se kannattaa eri mieltä olevienkin lukea. Mutta juuri tuo yletön paatos helposti karkoittaa toista mieltä olevat. Ainakin se nostaa defenssit pystyyn! FB Paineilmaa, ei happea Sitkeitä on uskomukset siitä, mitä sukeltaja hengittää. Artikkeli Oikeus hukkuu (Voima 2/2014) mainitsee ”happilaitteet”. Normaalissa sukellustyössä EI käytetä niin sanottuja happilaitteita, vaan aivan tavallista paineistettua ilmaa. Kyse on siis paineilmalaitteista: sukeltaja hengittää aivan tavallista ilmaa painepullosta eli säiliöstä. Happilaitteet, eli suljetun kierron hengityslaitteet, ovat erikoistapaus, ja niiden käyttö on rajoitettu alle 20 metrin syvyyksiin. Näitä laitteita käyttävät esimerkiksi sotilassukeltajat. Niiden etu on se, että uloshengitetty ilma ei nouse pintaan ja paljasta sukeltajan sijaintia. Suurissa syvyyksissä, esimerkiksi pelastustyössä, käytetään seosilmaa, jossa ei ole typpeä. Typpi on vaarallista suurissa paineissa yli 60 metrin syvyyksissä, joten se korvataan jalokaasuilla, kuten argonilla tai heliumilla. Siis: paineilmalaitteet, ei happilaitteet. Ihmistä ei ole suunniteltu hengittämään puhdasta happea. Lääkinnälliset erikoistilanteet ovat oma lukunsa. Pertti Dahlström Onnellinen hullu Kiitos Erick Cabrera. Nimetön H a n s k a n a r t i k k e l i s ta osa oikeusjärjestystämme, ja sen vaikutusmekanismin hahmottamiseen ei vaadita kovin syvää juridiikan ymmärrystä. Sen vuoksi kirjoituksen uskottavuus karisee hyvin alas, jos perusasiat eivät ole kohdallaan. Esimerkiksi kokoomuksen tekemän, usein hyvinkin raa’an linjan politiikan ongelmia pitäisi tuoda esille faktoilla argumentoiden, ei kritisoijan fiilikseen ja mututuntumaan perustuen. EI t o n m e r k i t tä vä Erick opettaa Hanska oikaisee Kuten Eeva Varis palautteessaan huomauttaa, edellisnumeron tarkkailuhaalareita ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen päätöstä koskevassa jutussa oli kaksi asiavirhettä. YK:n ja Euroopan ihmisoikeussopimukset menivät sekaisin. Kyse oli nimenomaan Euroopan ihmisoikeussopimuksesta. Lisäksi sekaisin menivät valittajan ja päätöksessä kerrotut perustelut haalarien käytön tuloksellisuudesta. Pahoittelut virheistä ja kiitos palautteesta. Sen sijaan ihmisoikeuksien näkökulmasta tarkkai- luhaalarien käyttöön liittyvät ongelmat eivät poistu sillä, että Suomi säätää haalarien käytöstä laissa. Kun EIT ryhtyi tutkimaan haalarien käyttöä, eduskunnan oikeusasiamies kielsi haalarien käytön. Tässä valossa on aivan aiheellista kyseenalaistaa, kuinka järkevää on valmistella lakialoitetta, joka on mahdollisesti Euroopan ihmisoikeussopimusten vastainen. Nyt kokoomuksen kansanedustajat ryhtyivät tähän ennen kuin EIT antoi päätöksensä. Jari Hanska toimittaja Luin juuri mainion blogikirjoituksen Onnellinen hullu ja kysyisin, voisinko saada sen alkuperäiskielellä. Tällaiset jutut alkuperäiskielellä ovat hyviä kielenharjoitustekstejä. Vastaisuudessa olisi varmaan hyvä laittaa blogin loppuun suoraan linkki alkuperäiseen tekstiin. Hyvää kevättä toimitukselle. Irene TOIMIT U S VASTAA : Erickin blogeja on toivottu alkuperäiskielellä espanjaksi jo aiemminkin, mutta hän ei ole vielä innostunut pistämään blogia pystyyn. Niinpä Fifissä on tarjolla vain suomenkielinen. Jos Erick alkaa blogata muualla espanjaksi, linkkaamme kyllä sitten siihen. Eeva Varis Hannele Huhtala, Fifin päätoimittaja
fifi.voima.fi 11 3 / 2014 Tutkijat: Ihminen haistaa ainakin biljoona eri tuoksua Helsingin Sanomien uutinen 21. maaliskuuta 2014 fifin luetuimmat ajalta 25.2.–24.3. 3. Noora Isomäki Kuplavettä kovilla kustannuksilla Uusi vastamainosvideo kääntää katseen hiilihapotusfirma SodaStreamin toimintaan Palestiinan miehitetyillä alueilla. 1. Blogi, Erick Cabrera Onnellinen hullu Sekä Nicaraguassa että Suomessa on hiukan vaivaannuttavaa kieltäytyä alkoholista kokonaan. 2. Voima 2/2014, Jukka Vuorio Saarnamies söi toimittajan Toimittaja tapasi saarnamies Jari Sarasvuon & lankesi loveen. 4. Voima 2/2014, Jussi Ahokas & Lauri Holappa Kapitalismin 10 käskyä Tutkijat Jussi Ahokas & Lauri Holappa iskevät viimeisen naulan talousviisaiden arkkuun: Suomi ei pelastu leikkauslistoilla, vaan täystyöllisyydellä. 5. Noora Isomäki Ei rasisteja meidänkään kaduillemme Malmössä fasistien uhreiksi joutuneille feministeille järjestetään tukimielenosoitus Helsingissä viikonloppuna. 5. Blogi, Suvi Auvinen Elämä on liian lyhyt Vegaanihaaste saa kirjoittajan ajattelemaan lohturuokaa ja raiskauksia. 6. Voima 2/2014, Henna Raatikainen Tarinoita harkitusta kuolemasta Itsemurhan kohdanneet pääsevät tänä keväänä ääneen kotimaisessa kulttuurissa. Saako oman elämänsä päättää & uskallammeko vihdoin puhua siitä? fifi: Vahva ei Tony Abbottille mutta entäs sitten? A u s t r a l i a n suurimmissa kaupungeissa kymmenettuhannet australialaiset kokoontuivat keskeisiin puistoihin 16. maaliskuuta. Mielenosoittajat kantoivat kylttejä ja bannereita, joissa tuomittiin pääministeri Tony Abbott ja hänen puoli vuotta vallassa ollut konservatiivihallituksensa. Yhteensä tapahtumiin osallistui arviolta 112 000 ihmistä. Viime syyskuussa Tony Abbottin kansallisliberaali koalitio syrjäytti Kevin Ruddin johtaman työväenpuolueen, joka oli haaskannut vaaleja edeltävät kuukaudet sisäisiin valtataisteluihin. A b b o t t i n syntilista on pitkä. Itseään ilmastoskeptikoksi kutsuva Abbott on heti valtaan noustuaan yrittänyt kaataa työväenpuolueen säätämän päästöveron ja keventää kaivosyhtiöiden verotusta, vähentänyt rahoitusta uusiutuvilta energiamuodoilta ja kieltäytynyt osallistumasta Varsovan ilmastoneuvotteluihin. Ehkä suurin symboliarvo australialaisille on kuitenkin Isolla valliriutalla, maailman suurimmalla korallijärjestelmällä, jonka viereen Abbottin hallitus aikoo rakennuttaa valtavan hiilisataman. L u o n n o n s u o j e l i j o i d e n lisäksi Abbott on suututtanut tasa-arvon, pakolaisten oikeuksien ja homoavioliiton puolustajat. Politiikan toimittajat eivät marssi maaliskuussa. Pääministeri Tony Abbottia vastustavat mielenosoittajat kokoontuivat Sydneyssä Belmorepuistoon maaliskuun puolivälissä. tienneet itkeäkö vai nauraa, kun Abbott syyskuussa nimitti itsensä naisten asioiden ministeriksi. Sama mies kun on julkisesti epäillyt, voivatko naiset koskaan olla tasa-arvoisesti edustettuja yhteiskunnassa, koska hänen mukaansa naisten kyvyt, taidot ja kiinnostuksen kohteet ovat fysiologisista syistä erilaisia kuin miesten. Abbottin hallituksen ministereistä vain yksi on nainen. M a r s s i maaliskuussa -liikkeeltä kysytään, Abbott ja hänen hallituksensa ovat pahin asia, mikä Australiaa on kohdannut pitkään aikaan. Mutta liikkeen keskeisin ongelma on se, että sillä ei ole tarjota tilalle vaihtoehtoa. Liikkeen edustajat luovuttivat marssien jälkeen hallitukselle epäluottamuslauseen, mutta sen merkitys Abbottin mandaatille on mitätön. Mies on demokraattisilla vaaleilla valtaan valittu pääministeri, jonka kautta on vielä 2,5 vuotta jäljellä. Jos Jenni Jarventaus
12 aktivisti 3 / 2014 Paavo Väyrynen kauhistui: Mitä Juha Sipilä oikein teki? Uuden Suomen otsikko 24. maaliskuuta 2014 maailma & me koonnUt Jari Tamminen Hermomyrkkyä & silikoneja tässä se tapahtui. Harri Manner kävi ärsyttämässä brändikriitikko Riiko Sakkista näyttelynavajaisissa. E s t ee t t i s e n k i r u r g i a n klinikka mainostaa take away -botoxia Helsingin katuvilinässä: botuliinipistoksen saa jopa kymmenessä minuutissa. Klinikka myös ilmoittaa olevansa Inject Academy Awards 2011 -kilpailun voittaja. Busseissa kauneuteen ja terveyteen keskittyvän lehden mainoksessa puolestaan pohditaan, että ”kuinkakohan moni tässäkin bussissa on miettinyt joskus implanttien laittamista”. Kauneusleikkausten ja vastaavien operaatioiden määrä on kasvanut Suomessa 2000-luvulla, mutta määristä ei ole olemassa luotettavaa tilastoa. Operaatioita käydään teettämässä myös ulkomailla. Maailmassa on virhe, eikä se siloa hermomyrkyllä. Skandaali galleriassa Taiteilija Riiko Sakkisen näyttelyavajaisissa Harri Manner teki häikäilemätön performanssin. Performantikko kertoo. K Manipuloikaa järjestelmää Y h d y s v a lt a l a i s y h t ye Vulfpeck keksi oivan tavan hankkia lisätuloja Spotifystä. Yhtye julkaisi Sleepify-albumin, jonka kaikki kymmenen kappaletta ovat täysin äänettömiä. Julkaisemallaan videolla yhtye kannustaa faneja kuuntelemaan levyä toistolla öisin ja näin takomaan rahaa artisteille. Toivottavasti yhtye on sopinut sopivista korvauksista myös John Calen kanssa, jonka kappaletta 4’33” se ilmiselvästi lainaa. Vulfpeckin tempaus muistuttaa rahaongelmista, joita levymyynnin romahdus ja olemattomat streemauskorvaukset monille muusikoille aiheuttavat. Kappaleiden äänettömyys on kuitenkin tarpeetonta, koska ainahan oman suosikkiartistinsa musiikin voi laittaa pyörimään ja sulkea tietokoneen kaiuttimet tai vaihtaa vahvistimen signaalilähdettä. Tästä huolimatta video muistuttaa mahdollisuudesta manipuloida systeemiä – ja toimii samalla hyvänä mainoksena Vulfpeckille. http://bit.ly/1fJTemr Feikki-Banksyja piisaa E i o l e h e l p p o a o l l a Banksy-fani. Koskaan ei voi tietää, ovatko hänen teoksensa aitoja ja alkuperäisiä. Tukholmassa arvuuteltiin maaliskuussa, oliko Banksyn yllätysnäyttely aito vai huijaus. Yleisöä joka tapauksessa riitti. Suomalainen media kirjoitti aiheesta näyttelyn alla, mutta näyttelyn epäselvä status jäi uutisoimatta. Miamissa puolestaan myytiin helmikuun lopussa taidehuutokaupassa joukko seinistä irrotettuja Banksyn maalauksia. Yksi myydyistä teoksista oli Kissing Coppers, josta tuntemattomaksi jäänyt ostaja maksoi 575 000 dollaria. Sen lisäksi, että paikkaspesifi teos menettää tenhovoimaansa muualle siirrettynä, Kissing Coppersin tekijä on epäselvä. Toistuvasti vandalisoidun ja päälle maalatun teoksen oli uudelleen maalannut baarimikko Jez, joka työskenteli pubissa, jonka seinään teos oli alkujaan maalattu. Lisää aiheesta Fifin Häirikkö-blogissa a p i t a l i s m i - kritii- kistä ja kommunistisista vallankumousutopioista ponnistava Riikko Sakkinen haluaa tulla suureksi taiteilijaksi. Sakkisella on riittänyt leikkisyyttä jaettavaksi yleisölle. Juuri ketään hänen juttunsa eivät ole naurattaneet. Sakkinen haluaakin omien sanojensa mukaan olla Suomen vihatuin taiteilija. Hullua olisi, jos vihan sijasta silloin saisi osakseen naurua. Sakkinen haluaa myös miljoonääriksi. Hän on kehittänyt mediastrategisesti viritellyn taidemasiinan, jonka toimintaperiaatteena Sakkisen uran alusta lähtien on ollut herättää huomiota ja huomiota herättämällä saavuttaa kuuluisuutta ja kuuluisuuden avulla saada menestystä ja rahaa. taidemasiina on tuottanut jälleen muutaman seinällisen taideobjekteja. Avajaisia vietettiinn Korjaamon galleriassa 13.3.2014. Näyttelytila on täyttynyt vieraista. Esiin astuu mieshenkilö, joka kuohuviinilasin kilautuksilla pyytää yleisön huomiota. Puheensorina vaimenee. Hiljainen odotuksen hetki. Kuultaisiinko puhe? Mies aloittaa: ”Hyvät näyttelyvieraat! Tulen suoraan Brysselistä. Minulla on mukavia uutisia tuomisinani. Ne ovat tässä kirjeessä.” Puhuja ottaa esiin kirjekuoren, avaa sen, taittaa auki kirjeen ja alkaa lukea: Ny t S a k k i s e n EUROOPAN KOMISSION NYKYTAITEEN KESKUSKOLLEGIO JA YLEISEUROOPPALAINEN TAIDEASIAIN KOMISSARIAATTI ovat myöntäneet katseellaan Sakkista. ”Taiteilija Sakkinen?” puhuja korottaa ääntään. Sakki. . . p u h u j a h a k ee nen antaa merkin: täällä, tässä. Hän hymyilee. Puhuja jatkaa: Taiteilija RIIKO SAKKISELLE Y l e i s ö k u u n t e l ee yhä jännittyneempänä. Käsillä on suuri hetki. tunnustukseksi määrätietoisesta toiminnasta taiteellisen ja taloudellisen menestyksen saavuttamiseksi kaikin mahdollisin keinoin keinoin. Sakkinen tajuaa. Jumalauta. Täyttä fuulaa. Täyttä paskaa. Sakkinen siirtyy Raoul Grünsteinin vierelle. Puhuja kuulee Sakkisen kuiskaavan Grünsteinille: ”Kuka toi on? Kuka sen on kutsunut?” Grünstein ei tiedä. Sakkinen käpertyy pieneksi ja häviää jonnekin. Puhuja jatkaa: Kaikin mahdollisin 1.250.000 euroa Brysselissä 13.3.2014 henkeä. Ei, tämä ei voi olla totta. Ei tuollaista summaa. Ei sentään. Kuinka tämä on selitettävissä? Kuka tuo puhuja on? Jotkut buuaavat varovaisesti. Puhuja näyttää kirjettä ja selostaa: ”Tässä on vakuudeksi kolme allekirjoitusta. En saa niistä selvää, mutta Brysselissä ne varmasti tunnetaan.” Puhuja ja yleisö katsovat toisiaan. Onko tämä todellista? Jos tämä onkin Sakkisen itsensä järjestämä performanssi, porvarillisen taidemaailman arvoja ja markkinatalouden rahanpalvontakulttuuria rienaava huikea vedätys! Yleisö hauk koo Hän kohottaa ilmaan mustakantisen albumin. ”Tunnustuspalkintoon liittyy P u h u j a j at k a a . Harri Mannerin ARS 2005 -albumi, jota Euroopan komission nykytaiteen keskuskollegio pitää 2000-luvun merkittävimpänä nykytaiteen katsauksena.” Sakkista ei näy missään. Puhuja laskee albumin ja kirjeen näyttelytilan tiskille. ”Jätän nämä tähän taiteilijan huomaan.” Puhuja on poistumassa salista. Yleisön eturivistä taiteilija Marjatta Tapiola lausuu kasvot raivon kouristuksissa: ”Missä on shekki?” ”Ei ole shekkiä. Minä olen pelkkä kuriiri”, puhuja vastaa. ”Rahat saa Brysselin rahalaitoksista tällä kirjeellä.” Yleisö kohahtaa. Häpeämätöntä huijausta. Marjatta Tapiolan silmät räiskivät tulta. Suusta syöksevät sanat: ”Kuriirit yleensä ammutaan.” ”En pelkää”, puhuja vastaa ja poistuu gallerian kahvilaan. Marjatta Tapiola tulee puhujan perässä ja raivoaa tälle: ”Etkö sinä tiedä, että Riiko tekee taidetta vaimonsa palkalla eläen? Tuo oli kitkerän ja kateellisen ihmisen puhetta. Kerta kaikkiaan mautonta!” ”Pahoittelen, että olen yliarvioinut yleisön vastaanottokyvyn”, puhuja vastaa. Francis Picabia (dadaisti, kuollut 1953) ilmestyy pöydän vierelle ja laskee kätensä puhujan olkapäälle. ”Mitä minä olen sanonut. Taide on apteekkitavaraa idiooteille.” Puhuja hymähtää ja vastaa: ”Ja myös sanoit, tai sitten se oli joku toinen: Taide on loppu. Lähtekää kotiin.” Harri Manner Riiko Sakkisen näyttely Riiko Sakkinen maalaa itsensä nurkkaan Helsingin Korjaamo Galleriassa 13.4.2014 asti.
a jassa 13 3 / 2014 Kananmunantuottajien kuppi meni nurin – kriisikokous tänään Laitilassa Maa- ja Metsätaloustuottajain Keskusliiton MTK:n tiedote 12. maaliskuuta 2014 Eläinkokeet eivät loppuneetkaan EU kielsi eläinkokeilla testattujen kosmetiikkatuotteiden myynnin, mutta kidutus jatkuu. K Euroopan unioni vuonna 2004 kielsi eläinkokeilla testattujen kosmetiikkatuotteiden myynnin, monet ajattelivat, että kivun ja kärsimyksen aiheuttaminen laboratorioeläimille loppui siihen. Oletus oli väärä. Koe-eläinten määrä EU:ssa tai edes Suomessa ei ole vähentynyt vaan kasvanut, sillä eläinkokeita ei tehdä vain kosmetiikalle. Tuorein tarkka tilastotieto on peräisin vuodelta 2012, jolloin suomalaisissa koe-eläinlaitoksissa käytettiin 180?000 yksilöä. Vuonna 2009 vastaava luku oli 110?000. massa tarkempia ja paremmin toimivia vaihtoehtoja. Niiden edelläkävijänä toimii suomalainen, jo vuonna 2008 perustettu vaihtoehtomenetelmäkeskus Ficam (Finnish Centre for Alternative Methods), jonka tutkimus perustuu ihmisperäisiin soluihin. Ficamin menetelmä on huomattavasti eläinperäisillä soluilla tehtävää tutkimusta luotettavampi. ”Kemikaalien turvallisuus joudutaan tutkimaan pääasiassa eläinkokeilla, vaikka tiedetään, että ihmisen ja eläimen biologia on niin erilainen, että tarkkaa tietoa ei aina saada”, dosentti Tuula Heinonen Ficamilta kertoo. K o s m e t i i kk a d i r e k t i i v i n Ficam tekee un astuttua voimaan eläinkokeet keskittyvät lähinnä lääketeollisuuteen, ja niiden ajatellaan olevan välttämättömiä ihmisten hyvinvoinnille. Eläinkokeita tekevät lääkeyritysten lisäksi lähinnä yliopistot ja muut tutkimuslaitokset. Eläinkokeille on kuitenkin ole- tutkimusta ihmisperäisillä elin- ja kudosmalleilla. Tällä tavalla vältetään biologian erilaisuuden tuomat ongelmat. Koemenetelmällä on kuitenkin vastustajansa. ”Yleensä vastustajat käyttävät argumenttinaan sitä, että menetelmämme sivuuttavat koko kehon tuomat vaikutukset. Noora Isomäki totuus koe-eläimistä. Suuriin kaupunkeihin ilmestyneet Animalian palvelukseen halutaan -julisteet mustuttavat siitä, että koe-eläimen erottaa lemmikistä vain huono tuuri. Yksittäisessä moduulissa ei välttämättä oteta huomioon verenkiertoa, hermostoa tai hormonitoimintaa. Kuitenkin koko kehon vaikutus kudos- ja elinmallitesteissä tutkitaan moduuleina ja tieto yhdistellään”, Heinonen sanoo. H e i n o s e n mukaan vaihtoehtomenetelmillä on mahdollista korvata eläinkokeet kokonaan. Suunta on lupaava, sillä eläimillä ei saa enää testata silmää tai ihoa syövyttäviä aineita. Heinosen mielestä on mahdollista, että kymmenen vuoden kuluttua eläinkokeita tehdään huomattavasti vähemmän ja kahdenkymmenen vuoden kuluttua ei enää lainkaan. Kehitys on kiinni rahasta. ”Saamme vain murto-osan siitä rahoituksesta, mitä eläinkokeet saavat. Tämä on melko erikoista, sillä esimerkiksi USA:n ja Euroopan lääkeviranomaiset toivovat lisää ihmissolupohjaisia menetelmiä.” Noora Isomäki
14 ajassa 3 / 2014 Leikkeleissä ”epämiellyttävää hajua ja makua” Talouselämän uutinen lihatuotteen takaisinvedosta 25. maaliskuuta 2014 sananvalta Kirjoittaja on taiteilija & kuvataiteen professori Aalto-yliopistossa Brändin maku Sokkotestissä juuri kukaan ei erota kalleimpiakaan pullovesiä tavallisesta vesijohtovedestä. Pullovesi ei myöskään ole keskimäärin puhtaampaa kuin vesijohtovesi. Päinvastoin. Ja kuitenkin maailmassa myydään pullotettua vettä 60 miljardilla dollarilla vuodessa. Onko tämä oikea ongelma? Myyhän Applekin älypuhelimia ja muuta 170 miljardilla vuodessa, eikä niitäkään härveleitä kukaan välttämättä tarvitse, mutta moni kyllä tykkää näprätä. Minäkin. Jos kuluttaja kokee saavansa rahoilleen vastinetta, niin eikö kaikki ole hyvin? Suomessa lasillinen kraanavettä kotona maksaa noin sentin. Pullotettuna sen voi kioskilla myydä eurolla. Tämähän ei sinänsä ole ongelma, jos kenenkään ei ole pakko ostaa pullovettä. Ongelma siitä tulee, jos pullovesikauppias pyrkii ja onnistuu hankkimaan omistukseensa niin paljon vesivarantoja, ettei vesijohtoihin enää riitä halpaa vettä. Riskinä siis on, että ne, jotka parhaiten onnistuvat tekemään vedellä voittoa, pääsevät kiristämään meitä vedellä. K a i kk i p u l l o v e s i o n t u r h a a . on yksinkertaisesti se, että mielikuvahyödykkeillä tehdyt jättivoitot ovat yhteisten voimavarojen kohdentumista väärin. Ei aseteollisuudenkaan suurin haitta ole se, että aseilla tapetaan, vaan se, että aseteollisuus on suurta luonnonvarojen, työn, ajan ja ihmisenergian hukkaa. No nyt menee puurot ja vellit sekaisin, sanoo eräs ystäväni. Hän on markkinoinnin ammattilainen. Hän ihailee sitä, että joku onnistuu luomaan vesibrändin ympärille sellaisen mielikuvahyödykkeen, että sen voimalla kuluttaja kokee maistavansa merkkiveden erityisenä. Hänestä se on aito ihme, sillä kokemushan on aina tosi. Ystäväni kotimainen suosikki on VEEN, Ylitornion Konisaajon lähteestä peräisin oleva ihmevesi, jota luksusputiikit Lontoossa myyvät 30 punnalla pullo. Ystäväni mielestä se ei ole keneltäkään pois: Ylitorniolaisten bisnes ei vie vettä köyhiltä eikä nosta vesijohtoveden hintaa missään edes epäsuorasti. Toinen ongelma kaverini kanssa VEENille ja vastaaville, vaikka minulla on mielestäni aivan yhtä kepeä ironis-kyyninen huumorintaju kuin hänellä. En usko, että kokemus, joka on oikeasti kokonaan peräisin brändäyksestä, olisi yhtä voimakas ja ravitseva kuin sellainen kokemus, joka on peräisin tuotteesta itsestään. Tämän järkeilyn voi tietysti kuitata toteamalla, että brändäys on se tuote, jota esimerkiksi luksusvettä juodessa kulutetaan. Käytännössä harva osaa kuitenkaan tietoisesti nauttia pelkästä brändistä. Ystäväni osaa, mutta muut joutuvat uskottelemaan itselleen, että luksuspullon sisältö on herkullisempaa ja terveellisempää kuin kraanasta valuva. Muuten brändi ei maistu. S i lt i e n o s a a h u r r ata Teemu Mäki Paista & pala Pikaravintoloiden työnantajat syyttävät palovammoista huolimattomia työntekijöitä. P i e n e t öljyroiskeet tuntuvat kuuluvan pikaruokaravintolassa työskentelyyn. Työ tehdäänpaljain käsivarsin eikä käytössä useinkaan ole suojavälineitä. Mutta onko palovammojen riski hyväksyttävä osa työtä? Työterveyslaitoksen erityisasiantuntija Taru Lankisen mukaan asia ei ole näin. ”Työnantajan velvollisuus on taata, että työ voidaan tehdä turvallisesti. Palovammat eivät kuitenkaan saa kuulua työhön palkan lisänä.” Työturvallisuuslain mukaan työnantajan vastuulla on teettää riskinarviointi työpaikan vaaroista. Mikäli työn riskejä ei voida poistaa, työntekijöiden tulee käyttää suojaimia. T y ö n t e k i j ä t McDonald’sista ja Hesburgerista, Suomen hallitsevista pikaruokaketjuista, kertovat, että molempien ketjujen ravintoloissa tulee töissä pieniä palovammoja säännöllisesti kuumista pinnoista, erityisesti paahtimesta, parilasta ja rasvakeittimestä. Yhteistä on se, että palovam- mat syntyvät kiireessä ja työnantajat laittavatkin syntyvät palovammat työntekijän huolimattomuuden piikkiin. McDonald’sin työntekijät eivät saa antaa minkäänlaisia haastatteluja työstään. Ainoastaan ravintolan omistajalta saa vastauksia kysymyksiin. Haastateltavaksi löytyi yrityksen entinen työntekijä, Katja. Hän kertoo, että pieniä palovammoja tuli pari kertaa kuussa. ”Lievempiin palovammoihin ei suhtauduttu erityisen vaka- n, että a a t i d ”Vaa dään niin eh töitä t auhdilla, llä v hirveä sty olemaan y ettei p vainen.” varo vasti, ne nimenomaan ‘kuuluvat asiaan’. Alussa paloi melkein joka päivä joku sormistani, jos olin keittiössä.” Kiireisessä keittiössä tilaa on vähän. Rasvakeittimen korilla saatetaan huitaista myös vieressä olevaa työntekijää, kun työntekijöitä on vuorossa paljon. ”Vaaditaan, että töitä tehdään niin hirveällä vauhdilla, ettei pysty olemaan varovainen”, Katja kertoo. McDonald’sin työsuojelupäällikkö Juha-Pekka Vieno kiistää väitteen. ”Pienetkään palovammat eivät tietenkään kuulu työhön. Olennaistahan on se, että katsoo aina, mitä tekee. Kun työnsä osaa ja sen tekee huolellisesti, pystytään tapaturmilta välttymään kiireestäkin huolimatta.” Hesburge- tilanne on sama, useassa ketjun ravintolassa työskennellyt Veera kertoo samanlaisista riskeistä kuin Katja. Kassatyöntekijät hoitavat asiakaspalvelun lisäksi myös rissa ranskanperunoiden valmistamisen upporasvakeittimellä, eikä kassajärjestelmän kosketusnäytön vuoksi käytössä ei ole suojahanskoja. Työntekijän tyhjentäessä ranskanperunoita friteerauskeittimen korista kaukaloon voivat perunoita annostelevat saada rasvaroiskeita päälleen. Henkilöstöpäällikkö Annamaaria Ylinen kommentoi, ettei Hesburger hyväksy pientenkään palovammojen riskiä. ”Valitettavasti tapaturmia voi sattua ravintolatyössä, mutta syynä on lähes poikkeuksetta huolimattomuus tai se, että asianmukaisia suojavälineitä ei ohjeistuksesta huolimatta käytetä.” Veeran tapaukseen hän korostaa työntekijöiden omaa huolellisuutta: koria ei tulisi tyhjentää toisen annostellessa. ”Kun työntekijä työskentelee annettuja ohjeita noudattaen, ei tapaturmariskiä ole. Kyseisen tehtävän suorittamiseen ei ole erityisiä suojavälineitä.” Laitetaanko työtahti työntekijän turvallisuuden edelle? ”Edellytämme normaalia ripeyttä ja tehokkuutta työtehtävien suorittamisessa, mutta emme luonnollisestikaan turvallisuuden kustannuksella. Tapaturmat päinvastoin lisäävät työskentelyn tehottomuutta, joten on ehdottomasti työnantajankin etu, että kaikilta tapaturmilta vältytään”, Ylinen kommentoi. kommentoidaan, että ongelmista ollaan tietoisia. ”Työnantajan velvollisuus on huolehtia työturvallisuudesta ja siihen kuuluu työhön perehdytys, turvallisten työtapojen opettaminen ja tarpeellisten suojavälineiden tarjoaminen työntekijälle”, kertoo palvelualojen ammattiliitto PAMin työympäristöasiantuntija Seija Virta. Työntekijät tekevät työnsä paitahihasillaan ja ilman hanskoja tai ohuiden muovihanskojen kanssa. Onko tämä riittävä käytäntö? ”Ilman muuta työntekijällä pitäisi olla hanskat, jotka suojaavat mahdollisilta työssä tulevilta viiltohaavoilta ja palovammoilta”, Virta vahvistaa. PAM i l l a tuukka tuomasjukka Työntekijöiden nimet on muutettu.
3.4. VASin eurokampanjan avauksessa Le Bonkissa 8.4. TÖÖLÖ 11.4. TALLINA 13.4. MÄNTSÄLÄ 15.4. PALOHEINÄ 16.4. VANTAA 17.4. KERAVA 23.4. TURKU 23.4. TAMPERE 26.4. SALO 26.-27.4. Sosiaalifoorumissa Arbiksella TAMPERE GUITAR FESTIVAL 31.5. – 8.6.2014 10 vuotta kitaran juhlaa Vapaa pääsy! usa al di meola Teemat 2014: ilmasto ja Latinalainen Amerikka La 7.6. klo 20 Tampere-talo, Iso sali | liput alk. 35 € Festivaalilla: näkökulmia, mahdollisuuksia, monikulttuurisuutta, kehitys yhteistyötä, globaaleja teemoja, kestävää kehitystä, musiikkia, tanssia, taidetta, kirjallisuutta, runoutta, aktiviteetteja, keskusteluja, haastatteluja, 300 järjestöä, 60 ruokamyyjää, yli 150 esitystä ja paljon muuta! Maailma kylässä festivaali 24.–25.?5.?2014 | Kaisaniemen puisto & Rautatientori, Helsinki plays beatles & more Ennen konserttia tarjoillaan upea 10-vuotisjuhlabuffet Kulttuuriohjelma julkaistaan 9.4. | Asiaohjelma julkaistaan 23.4. maailmakylassa.fi Pe 6.6. Fingerstyle Guitar: Antonio Forcione Trio ita/bra Kitarajuna Helsingistä 7.6. alk. 109 € | Hotellipaketit alk. 188 € Pääpartnerit: www.tgf.fi Tapahtumaa tukevat: Helsingin kulttuurikeskus sekä Opetus- ja kulttuuriministeriö Seuraa @ilosaarirock 11.-13.7.2014 \\ Laulurinne \\ Joensuu \\ ilosaarirock.fi \\ fb.com/ilosaarirock A L I C E I N C H A I N S (US) P ORT I S H E A D ( U K ) E L L I E G O U L D I N G (UK) H A I M (US) A SA P FERG (U S) MUSTASCH (SW E ) TRENTEMØLLER (D EN) RI V E RSI D E ( P O L ) H APPOR ADIO EN NAKKOLIPUT: ILOSAA RIRO CK.F I JA TIKETTI LIPPUVAIHTOEHD OT: L A-S U 9 5 € L A 6 0 € \\ SU 7 5 € P E S U LO- KL UBI 2 9 € P E 11.7 . J E N N I VA RTI A I N EN Aksim & Musta Barbaari \\ Black Lizard \\ Damn Seagulls Gracias & The Globe Band \\ Haloo Helsinki! \\ Herra Ylppö & Ihmiset J. Karjalainen \\ KC/MD Mafia \\ Oranssi Pazuzu \\ Pää Kii \\ Ranger Rauhatäti & Tes La Rok \\ Sanni \\ Santa Cruz \\ Tuomo \\ Turmion Kätilöt The Blanko \\ Death Hawks \\ Insomnium \\ Lapko \\ Lieminen \\ Night Lives Olavi Uusivirta \\ Pietarin Spektaakkeli \\ Risto \\ Viikate \\ Wasted \\ Wolfheart STAM1NA Eppu Normaali ( 12 0 MIN . KON S ERT T I) Eläkeläiset: Humpfonia! \\ Pariisin Kevät \\ Anssi Kela KLUB I
16 talous & ruoka 3 / 2014 Rikoslaki puree heikosti jalkapallotulosten vääristelyyn Poliisiammattikorkeakoulun tiedote 13. maaliskuuta 2014 rahanvoima City-duunari Banker Wanker operoi suomalaisen smoothisti Lontoon pankkimaailmassa & baareissa. Heikkoutena ilmaiset lounaat ja rugby-pelaajat. Happamia, sanoi pankkiiri bonuspisteistä yksi todellinen etu verrattuna suomalaisiin kollegoihinsa: heidän ei tarvitse ilmoittaa työmatkoista saamiaan lentopisteitä verottajalle. Tämä säästää peruspankkiiriltakin paljon päänvaivaa ja jonkinmoisia pikkusummia vuosittain. Suurin haaste kun olisi miettiä, millä first in, first out -laskentamenetelmällä ja hankintamenoarviolla verot ja muut maksut pitäisi verottajalle tilittää. Suomen verottajan plussapalloverotusakrobatia lähentelee komiikkaa. Se vaatii ylemmän korkeakoulututkinnon ja on selkeästi taas yksi niistä järjettömistä säännöksistä, joita Suomessa rakennetaan suitsimaan rahvaan kateutta. Sehän on varkaus naapurilta, jos toinen lentää ilmaiseksi. Tai pääsee vaikka loungeen, tuonne suljettujen ovien taakse piilotettuun herrakerhoon. Lo n to o n pa n k k i i r e i l l a o n autuus on suhteellinen. Normaali bisneskaveri Eurooppaan suuntautuvine viikoittaisine työmatkoineen saa vuodessa luultavasti muutaman ilmaisen Euroopan-lennon. Rahallinen etu jää pieneksi. Tietenkin on aivan ihanaa, että kultakorttikantaasiakkaana saa ärsyttää Tuija Tavallista ja kävellä nokka pystyssä jonon ohi turreluokkapaikalleen. Jonottaminenhan on suomalainen kansanurheilu, ja kiilaaja on maanpetturi, jota pitää ainakin verottaa moisesta etuisuudesta. Pankkiireilla on tapana lentää vanhoilla kansallisilla lentoyhtiöillä. British Airways on kanta-asiakkaan palveluparatiisi, sillä englantilaiset ovat sisäistäneet hyvin upstairs downstairs -ajattelun. Herraa palvellaan. Finskillä herraa opetetaan käyttäytymään ja olemaan odottamatta mitään erikoishyvää. Ainakaan sellaista, joka menisi ystävällisyyden puolelle. Varma kevään merkki Suomalaisten sijoittajien osakeomistukset uhkaavat jäädä tulevaisuudessa pimentoon. Taas. S arvopaperien omistaminen on poikkeuksellisen julkista. Kuka tahansa voi käydä tarkistamassa Suomen arvopaperikeskuksesta eli Euroclear Finlandista, mitä osakkeita esimerkiksi maamme pääministeri omistaa. Nyt tilanteeseen on tulossa muutos. Euroopan unionissa valmistellun asetuksen seurauksena suomalaiset pörssiyhtiöt voivat jatkossa kilpailuttaa EU-alueelta itselleen mieluisen arvopaperikeskuksen. Muissa EU-maissa julkisuuskäytännöt eivät ole yhtä hyvällä tasolla kuin Suomessa, joten pahimmillaan asetuksen käyttöönotto voi johtaa siihen, että omistukset on mahdollista salata täälläkin. u o m e ss a P l u ss a k e r h o n r a h a l l i n e n Viime kädessä loungen ilmaiset viinit tulevat suoraan pahvitölkeistä. Loungen ruoka on harvoin parempaa kuin Tescon valmisateriat, ja yläilmoissa kaikki ruoka maistuu paskalta, tarjoillaan sitä kummalla puolella verhoa tahansa. Piste-upgradeilla hankittu bisnesluokan ylimääräinen jalkatila tai bonuspisteillä ostetut ilmaisliput ovat yliarvostettuja, sillä matkaseura on huonoa: loungeissa, bisnesluokassa ja nykyaikana jopa kansallisten lentoyhtiöiden koneissa matkustaa vain elämäänsä turhautuneita bisnesmiehiä ja naisia, pahantuulisia ja kovaäänisiä oman edun tavoittelijoita. Paras bonari on siis lippu easyJetin halpapaikoille: siellä matkustavat ne verovapaat nuoret ja hyvännäköiset, jotka eivät ole vielä uhranneet elämäänsä rahalle, työlle ja bonuspisteille. Heidän seurassaan maksullinen easyJet-sämpyläkin maistuu taivaan mannalle. K at e u s o n t u r h a a ! Banker Wanker Va lt i o va r a i n m i n i s t e r i Jutta Urpilainen asetti maaliskuussa kaksi työryhmää pohtimaan, millaisia muutoksia kansalliseen lainsäädäntöön tarvitaan, jotta EU-asetus voidaan ottaa käyttöön. Valmistelevaan työryhmään kuuluu edustajat valtiovarainministeriöstä, oikeusministeriöstä ja arvopaperikeskuksesta sekä listayhtiöiden edustajana Nokia Oyj ja pankkien edustajana Nordea Pankki Suomi Oyj. Valtiovarainministeriön lainsäädäntöneuvoksen Tuija Taok- sen mukaan työryhmän tehtävä on pääasiassa karsia kansallista sääntelyä ja lainsäädäntöä niin paljon, että se on yhteensopiva asetuksen kanssa ja EU:n tavoittelema kilpailu arvopaperikeskusten välillä on mahdollista. Sääntelyn karsiminen herättää yhden kysymyksen: miten käy omistusten julkisuudelle? uuden s i k l u J n ” inen o m y t n ä .” lisä uhetta p a k s a p Suomessa ei ole tähän mennessä onnistuttu esittämään mallia, jossa luovuttaisiin suorista omistuksista ja samalla säilytettäisiin omistusten julkisuus nykytasolla. Tuija Taos toivoo, että työryhmä pystyisi tällaisen mallin kehittämään. ”Jos se osoittautuu liian vaikeaksi, niin sitten tehdään ainoastaan välttämätön kotimaisen lainsäädännön karsiminen.” y l l ä t t ä e n Tuija Taos esittää, että osana uudistuksia voidaan yrittää parantaa tietojen julkisuutta. Nykyjärjestelmän ongelmana Taos pitää muun muassa sitä, että omistuksista ei ole saatavilla kuin Hieman hakupäivän tiedot, ja ne pitää käydä lukemassa paikan päällä arvopaperikeskuksessa. Arvopaperikeskuksen lakiasiainjohtaja Jorma Yli-Jaakkola ei Taoksen kritiikkiä niele. Hänen mukaansa arvopaperikeskuksella on jo valmius tarjota omistustiedot takautuvasti ja netin välityksellä. Voimassa oleva osakeyhtiölaki kuitenkin estää sen, koska sen lähtökohtana on ollut vain ajantasaisen omistajaluettelon julkisuus. valtionvarainministeriön asettaman ryhmän tehtävä on seurata valmistelevan ryhmän työtä ja kommentoida sitä. Seurantaryhmässä istuvat edustajat muun muassa harmaan talouden selvitysyksiköstä, Elinkeinoelämän keskusliitosta, Finanssialan keskusliitosta, Transparency Finlandista ja Journalistiliitosta. Journalistiliiton puheenjohtaja Arto Nieminen ei usko asetuksen parantavan julkisuutta vaan päinvastoin rajoittavan sitä entisestään. ”Julkisuuden lisääntyminen on paskapuhetta. Tässä heitetään kilpailun ehdoilla tiedonvälityksen vapaus roskakoriin”, Nieminen toteaa. Työryhmien on tarkoitus tuoda lakiesitykset eduskunnan käsittelyyn syksyllä 2014. Toisen Jari Hanska voima suosittelee Koonnut Kaisu Tervonen Tietoja seuraavaan kalenteriin otetaan 21.4. asti. voima@voima.fi. Voima päättää tietojen julkaisusta. KOMPOSTOINNIN PERUSTEET 5. & 10.4. Stoa ja Kanneltalo, Helsinki Puutarhaneuvoja Kirsi Tuominen luennoi toimivan kompostin rakentamisesta ja sen hoitamisesta. Goi Cuon -kevätkääryleet 9.4. kello 18–20 Caisa, Helsinki www.caisa.fi/kurssit/lasten Osana vietnamilaisen kulttuurin viikkoa Caisassa valmistetaan riisipaperiin käärittyjä, kypsentämättömiä kevätkääryleitä. Kurssille vaaditaan ennakkoilmoittautuminen ja viiden euron materiaalimaksu. SAMPPANJAMARKKINAT 11.–12.4. Korjaamo, Helsinki www.korjaamo.fi/fi/event/korjaamon-samppanjamarkkinat Viiniasiantuntijat ja -maistelijat kokoontuvat viikonlopuksi tutustumaan markkinoiden samppanjavalikoimaan sekä nautiskelemaan oheisnaposteluista. Toukokuussa markkinat matkaavat Tampereelle ja Turkuun. VALTA JA VALLATTOMAT 14.4. kello 16.50–18.20 Opistotalo, Helsinki Lähihistorian poliittisia ja taloudellisia muutoksia nuorisokulttuurin avulla peilaava luentosarja päättyy Kalle Mäkelän luentoon syrjäytetyistä kilpailuyhteiskunnan uhreina. DIRTY WATERS 16.4. kello 19.30 Kirjakahvila, Turku Oikeutta eläimille -yhdistyksen ja Animalian järjestämässä eläinoikeusaiheisessa elokuvasarjassa esitetään ruotsalaisdokumentti, joka kertoo tehomaatalouden ja eläintuotannon Itämerelle aiheuttamista ongelmista.
talous & ruoka 3 / 2014 17 Dopingrikosten määrä on pysynyt suhteellisen tasaisena viime vuosina. Tullin tiedote 11. maaliskuuta 2014 Ruokatohtori Pääsiäispulma Vaiva: Äitini vouhottaa joka vuosi pääsiäisen alla, että lammasta pitää ehdottomasti olla tarjolla. Lampaat ovat elävänä kivoja. Kuolleena ne vain haisevat pääsiäispöydässä. Mikä voisi olla sopivan jykevä lihaton vaihtoehto, jolla äiti pysyisi tyytyväisenä? Diagnoosi: tetta, kaukomaiden eksotiikkaa. Mikä nyt on parhaiten sen oman suun mukainen. Murekkeen voi täyttää kevyesti kiehautetuilla parsoilla, haudutetuilla purjonpätkillä, pinaattimuhennoksella, paahdetuilla pähkinöillä tai paistetuilla sienillä. Kypsennysmetodeissakin on valinnan varaa. Homma hoituu vuokaan taputeltuna vesihauteessa tai kunnon könttinä uunipellillä. Tällöin voit glaseerata paistopintaa halutessasi vaikka bbq-kastikkeella. Mikään ei estä sinua käärimästä mureketta ohueksi kaulittuun lehtitaikinaan ja paistamaan sitä wellingtonina. Sepäs vasta olisikin tyylikästä. Tarjoile kera kastikkeen. Esimerkiksi sherryllä maustettu sienikastike toimii juhlavana kruununa. Valkosipulinen tsatsiki rokkaa aina. Miksei tuhdin kasvisliemen kanssa huolella kasaan keitetty punaviinikastikekin olisi paikallaan. Miten vaan. Lopuksi pieni vinkki: Laita nyt hyvä ihminen tämä resepti talteen, sillä satavarmasti sama vääntö alkaa sen kinkun kanssa jouluna. Sipaiset murekkeen pintaan sinappihunnun, ripottelet päälle jauhetulla neilikalla maustettua korppujauhoa ja täydestä menee kuin raamatun tarinat. Kattavan ekumenian hengessä, olkoot aterianne onnistuneita ja vatsanne täysiä. Pastafaria lainaten minä sanon teille: Ramen. Klaus Welp Vituiksi meni kuin Jeesuksen pääsiäinen. Nimittäin äitisi lampaat. Jo hajukuvauksen perusteella voi vähemmälläkin ruokatohtoritaustalla kertoa, että taas on teurastettu kertaalleen tapettu eläin vajavaisilla ruuanlaittotaidoilla. Ja se on synti jos mikä. Raaka-aineiden raiskaus kiehuttaa ruokatohtorin sappea sen verran, että tällä kertaa keskityn pseudohölinöiden sijaan itse asiaan. Ruokaan. On hyvä pitää mielessä, että seitanit ja muut perkeleet pelottavat lihansyöjiä. Ne aiheuttavat samanlaisia inhon väristyksiä kuin verta tihkuvat lihaköntit vegaaneille. Jotta pääsiäisateria ei olisi kärsimysnäytelmä, tarvitaan jotain visuaalisesti tuttua, maultaan tarpeeksi tuhtia ja jotain, jossa on lohturuokamaista olemusta. Mureketta. Tämä resepti on perusta, jonka päälle voit rakentaa jos jonkinmoisia makuja. Lisää yrttejä, sitruunan raikkautta, chilin pol- osa 12 Anu Brask on toimittaja ja kokki, joka vastaa keittiöpsykologin koulutuksella kotitalouskysymyksiin. Anu tarjoaa mikron vierestä reseptit sydänsuruihin, kadonneen pullan metsästykseen ja ongelmallisiin sosiaalisiin tilanteisiin. Resepti Vegaaninen mureke Jonka voi kätevästi esivalmistella pitkinä pääsiäispyhinä. Pitkäperjantaina 2,5 dl ruskeita linssejä n. 6 dl vahvaa kasvislientä 2 laakerinlehteä 1 keskikokoinen munakoiso (noin 300 g) 10 mojovaa valkosipulinkynttä kuorineen 3–4 rkl öljyä 1 tl suola ½ tl jeeraa ½ tl savustettua espanjalaista paprikajauhetta ½ tl cayennepippuria 1. Keitä linssit niin, että lisäät nesteen muutamassa erässä, vähän välillä sekoitellen. Linssit kiehuvat lähes muhennokseksi. Älä siivilöi. 2. Paahda kuutioidut, maustetut munakoisot ja valkosipulinkynnet uunissa pehmeiksi (250 asteessa noin 25 minuuttia). 3. Purista paahtuneet valkosipulit kuorista munakoisojen joukkoon. Lankalauantaina 1 pkt (300 g) savutofua 1, 5 dl kaurahiutaleita 2–4 rkl vehnäjauhoja 2 rkl öljyä 5 lehteä tuoretta salviaa (tai 1 tl kuivattua) suolaa ja mustapippuria maun mukaan (3 rkl seesaminsiemeniä) 1. Hienonna tofu rakeiseksi tahnaksi (esim. kutterilla tai raastamalla käsipelillä). 2. Aja paahdetut munakoisot ja valkosipulit soseeksi. 3. Yhdistä linssit massaan. Sekoita voimakkaasti. 4. Lisää kaurahiutaleet, öljy, mausteet ja lopuksi jauhot lusikka kerrallaan huolellisesti sekoittaen. Tarkista maku. Murekemassa säilyy jääkapissa seuraavaan päivään tai sen voi paistaa saman tien. 1. Tarvitset esim. 1,5 l:n vetoisen leipävuoan. Voitele vuoka öljyllä tai leivinpaperoi. 2. Halutessasi voit ripotella vuoan pinnalle seesaminsiemeniä ja korppujauhoja. Jos kypsennät murekkeen taikinakuoren alla, valmista massasta piirun verran tukevampi lisäämällä ohjeeseen muutama lusikallinen jauhoja. 3. Kypsennä 220-asteisessa uunissa noin tunti.
18 a jassa 3 / 2014 Asiantuntija: Koulujen ja päiväkotien homepommi johtuu osin tilaajien tyhmyydestä Ylen nettiuutinen 25. maaliskuuta 2014 toisinajattelija Peristerakis on Suomesta Kreikkaan karannut elintasopakolainen. Peristerakis liitelee Ateenan melskeessä, antiautoritaarisen liikkeen ja talouskriisin halkeamista rönsyilevän kulttuurin myrskytuulten tempomana. Miksi Elvan kuoli? Istanbulissa Berkin Elvan oli matkalla leipäostoksille, kun poliisi ampui häntä päähän kyynelkaasukapselilla. Elvan kuoli 11. maaliskuuta 2014 oltuaan 269 vuorokautta koomassa. Uutinen Elvanin kuolemasta johti mielenosoituksiin ja mellakoihin pitkin Turkkia. Ylen uutinen lainaa Turkin pääministeri Recep Tayyip Erdoganin toistaiseksi ainutta aihetta käsittelevää puheenvuoroa näin: ”Tällä lapsella oli rautakuulia taskussaan ja ritsa kädessään. Poliisi ei voinut tietää hänen olevan 14-vuotias, sillä hän oli peittänyt kasvonsa huivilla. Hänet oli otettu mukaan terroristiorganisaatioon.” En epäile, etteivätkö ritsa ja rautakuulat olisi olleet Elvanin ja etteikö hän olisi ampunut kuulia kohti poliiseja, jotka oli komennettu palauttamaan yhteiskuntarauha poliittisia muutoksia huutavaan Istanbuliin. Mutta vielä terroristi? kesäkuussa 2013 tänä päivänä herkässä. Ei siksi, että terrorismi olisi yleistynyt, vaan siksi, että termi toimii porttina lain yläpuolelle, juridiseen sfääriin, jossa tavallisesti rajumpia viranomaistoimia oikeutetaan poikkeuksen perusteella. Miksi? Siksi, että yhteiskunnat seisovat vuosi vuodelta heikommalla pohjalla. On syytä pohtia, mitä terrorismilla tarkoitetaan. Suomen lain mukaan terrorismia ovat teot, joiden olemus on kiteytettävissä kolmeen syntiin: 1) valtiosäännön rikkomiseen eli oikeudettomaan vallankäyttöön, 2) valtiontalouden vahingoittamiseen sekä 3) kansainvälisen järjestön horjuttamiseen. terroristi-sana on käännetään ympäri ja katsotaan, mitä laki yrittää terrorismilta suojella, vastaus on ilmeinen. Se on valtajärjestelmä itse ja kansainvälisten kauppaja valtioliittojen ylläpitämä globaali talous. Mutta missä ovat ihmiskohtalot? Eikö juuri ihmisen, jolle perustuslain mukaan valta kuuluu, pitäisi olla ensimmäisenä suojeltavien listassa? Väestöön viitataan määritelmässä vain kohdassa, jonka mukaan terrorismi ”aiheuttaa vakavaa pelkoa väestön keskuudessa”. Onko ihmisiä siis suojeltava vain heidän omilta reaktioiltaan? Jos ihmiselämä on Turkin lainsäädännössä yhtä merkityksetön, ei ole ihme että Elvan on kuollut. Jos n äkökulm a O l e m m e s e u r a n n e e t 2000-luvun ajan kymmeniä enemmän tai vähemmän väkivaltaisia vallanvaihdoksia Euroopan suurvallan ulkorajojen lähistöllä, Pohjois-Afrikassa, Lähi-idässä ja entisissä neuvostomaissa. Olemme siis nähneet viime vuosina mittavan aallon ”terrorismia” eli sitä, miten kerta toisensa jälkeen oikeus- ja yhteiskuntajärjestyksiä on oikeudettomasti horjutettu. Tosin seuraukset eivät toistaiseksi ole olleet kovin mairittelevia. Se, mitä itse odotan, on tämän pirullisen vallan kierrättämisen loppu ja todellinen vapaus. Peristerakis Kovan linjan zeniä Burmassa & Sri Lankassa mellastavat munkit lietsovat vihaa & väkivaltaa. V i i m e kuukausina Länsi-Burmasta on kantautunut uutisia rohingyamuslimivähemmistöihin kohdistuneista väkivaltaisuuksista. Rohingyat ovat tukalassa asemassa, sillä he ovat hyljeksittyjä sekä buddhalaisten kansoittamassa Burmassa että muslimienemmistöisessä Bangladeshissa. Väkivaltaisuuksissa on kuollut satoja rohingya-kansaan kuuluvia, ja kymmenettuhannet ovat joutuneet jättämään kotinsa. Ihmisoikeustarkkailijoiden mukaan väkivallanteot ovat olleet poikkeuksellisen raakoja ja kohdistuneet myös naisiin ja lapsiin. Buddhalainen terrori on uusi ja hämmentävä ilmiö. Buddhalaisuus on totuttu näkemään harvinaisena esimerkkinä uskonnosta, jonka varjolla ei käydä sotia. B u d d h a l a i n e n populistiliike on hiljattain saanut jalansijaa myös pitkästä ja verisestä sisällissodasta toipuvassa Sri Lankassa. Kovan linjan buddhalaisten johdossa on niin ikään munkkina toimiva Galagoda Atte Gnanasara, joka on tunnettu tulisena muslimivastaisena saarnaajana. Hänen johtamansa Bodu Bala en halain i d d u B ” on uus i r o r r e t ntävä e m m & hä iö.” ilm Sena -liike kampanjoi halal-lihan ja huntujen kieltämiseksi. Sri Lankassa kuolonuhreilta on toistaiseksi vältytty, mutta aggressiot muslimivähemmistöjä kohtaan ovat kasvaneet viimeaikaisten mustamaalauskampanjoiden vuoksi. Muslimien on muun muassa väitetty myyvän liikkeissään buddhalaisnaisille alusvaatteita, jotka on käsitelty tilanne buddhalaisja muslimiväestön välillä on ollut jännittynyt jo vuosikymmeniä, ja kun sotilasjuntan tiukka poliittinen sensuuri hölleni, rasistiset radikaaliliikkeet nostivat päätään. Burman toiseksi suurimmassa kaupungissa Mandalayssa luostaria johtava Ashin Wirathu johtaa merkittävintä, 969-nimistä liikettä. Burman bin Ladeniksi tituleerattu Wirathu yllyttää kannattajiaan ”taistelemaan muslimivihollista vastaan” ja ”suojelemaan rotuaan”. Hän myös ajaa Burmaan lainsäädäntöä, joka muuttaisi muslimien ja buddhalaisten välisen avioliiton ”Esad luvanvaraiseksi. Wirathun asema mielipidejohtajana on merkittävä. Luostarin munkit ovat alkaneet tuottaa poliittista materiaalia: ommm... Luostadvd-julkaisuja, ria Burmassa johtava pamfletteja ja vinationalistinen kiihdeoklippejä, jotka koilija Ashin Wiratleviävät sosiaalihu yllyttää taisteluun sessa mediassa. muslimeja vastaan. Länsimaisille toimittajille Wirathu vakuuttaa rauhanomaisuuttaan ja väittää muslimien olevan väkivaltaisuuksien takana. Burmassa hedelmättömyyttä aiheuttavilla kemikaaleilla. Gnanasaran ja Wirathun liikkeille on sovinistisilla teemoilla ratsastaminen. Pääosin miehistä koostuvat kannattajaryhmät väittävät suojelevansa maansa naisia ulkomaalaisilta barbaareilta. Sekä Burmassa että Sri Lankassa aggressioiden taustalla on tietysti myös taloudellisia tekijöitä. Muslimivähemmistöt omistavat kauppoja sekä maata ja tulevat muutenkin keskimäärin paremmin toimeen kuin buddhalainen väestönosa. Wirathu onkin kehottanut kannattajiaan boikotoimaan muslimien omistamia kauppoja. Ei liene sattumaa, että väkijoukkojen hyökkäykset ovat usein kohdistuneet ensimmäisenä juuri muslimien omistamiin kauppoihin. Syksyllä 2013 kymmeniin kuolonuhreihin ja laajalle levinneeseen ryöstö- ja tuhopolttoaaltoon johtanut mellakka alkoi riidasta muslimin omistamassa kultakaupassa. Y h t e i s tä ja Gnanasara tapasivat vastikään Burmassa ja ovat nyt yhdistämässä voimiaan yhteisten tavoitteidensa ajamiseksi. Burmaan ja Sri Lankaan on muodostunut uskontoa keppihevosena käyttävä radikaaliliike, joka käyttää hyväkseen ajan hengelle tyypillistä muukalaisvihamielistä ilmapiiriä. Poikkeuksellista on se, että nationalististen liikkeiden kärjessä toimivat väkivallattomuuteen ja äärimmäisyyksien välttämiseen sitoutuneet munkkiyhteisöt. Munkkien sijasta Wirathu ja Gnanasara muistuttavatkin enemmän populistipoliitikkoja. Youtubessa julkaistussa saarnassa Wirathu ohjeistaa kannattajiaan: ”Mitä tahansa teetkin, tee se nationalistina.” W i r at h u Otto Kronqvist
KUTSU www.kpopisto.fi KASVATUS- JA TAIDEALALLE Steinerpedagogisia yleissivistäviä ja ammatillisia opintoja -kokonaisvaltaisestiHuom. myös kaikille avoimia kesäkursseja: Väri ja muoto-kuvataidekurssi 2.-6.6.2014 Kivenveistokurssi 9.-13.6.2014 Tutustu ja täytä hakemus 30.4.2014 mennessä: w w w . s n e l l m a n - k o r k e a k o u l u . f i OPISKELEMAAN KEVÄÄN OHJELMA Haku lukuvuoden 2014–15 Teatteri I ja II -koulutuksiin 6.6. mennessä William Shakespeare: Romeo vs. Julia sovitus ja ohjaus: Timo Raita 16.4. asti, Harjukatu 46, Lahti Yksipäiväinen valintakoe hakemusten perusteella kutsutuille 30.6.– 2.7.2014 Arto Salminen: Lahti sovitus ja ohjaus: Juha Hurme 7.–15.4. Suomen-kiertueella Hakuohjeet: www.lahdenkansanopisto.fi Esitysajat ja lisätiedot: www.teatterikoulutus.fi Laulu Musiikkiteatteri Valokuvaus Tanssi Haku syksyn 2014 ryhmiin on käynnissä huhtikuun ajan! Koulumme tarjoaa kuvataiteen perusopetusta lapsille ja nuorille ikäryhmittäin. Hauskan harrastuksen lisäksi opiskelu antaa hyvät tiedot ja taidot myös kuvataiteen jatko-opintoihin. Opetuspisteemme sijaitsevat Roihuvuoressa, Käpylässä, Pikku Huopalahdessa, Vuotalossa, Ateneumissa sekä Lauttasaaressa. Tule opiskelemaan innostavassa ilmapiirissä kuvallisen ilmaisun eri alueita, hae NYT! Hakulomake: www.kuvataide.fi, tiedustelut: p.(09) 7591 964, : Helsingin.Kuvataidekoulu Inspiroidu kesästä. kesäyliopistossa. Ilmoittautua voit 16.4. alkaen, toukokuussa alkaville kursseille jo nyt. Haluaisitko laulaa jazzia tai matkustaa Petraan? Opettelisitko uutta kieltä, vaikkapa arabiaa, kiinaa tai ranskaa? Pohtisitko peliteorian haasteita? Vai haluaisitko tutustua sivilisaatioiden syntyyn tai tehdä arkeologisia löytöjä Narvassa? Perehtyisitkö työoikeuteen tai monikulttuurisuuteen? Kiinnostaisiko Sinua lääkkeet ja urheilu vai sisustussuunnittelu? Näille ja muille alkukesän kursseille voit ilmoittautua jo nyt. Kesäyliopistossa on yli 600 innostavaa ja ajatuksia herättävää kurssia. Löydä omasi. www.kesayliopistohki.fi Avointa yliopistollista opetusta | Avointa ammattikorkeakouluopetusta | Kielikursseja | Tieto- ja viestintätekniikkaa | Taideaineita Abiturienttikursseja | Suomea ulkomaalaisille | Täydennyskoulutusta | Avoimia yleisötilaisuuksia Kesäyliopisto on avoin sinulle, minulle, meille kaikille.
ANANDA K U LT T U U R I V I H K O T ISSUEX SOLIDAARISUUS Suomen luetuin joogalehti keskittyy joogaan, henkisyyteen, meditaatioon ja kasvisruokaan. Lehden sivuilla tapaat niin huippuopettajia kuin sunnuntaijoogejakin. Vasemmalle kalteva humanistien, kulttuurityöläisten ja marxilaisten ilmaisukanava. Aiheita Päätalosta punkiin, Leninistä liberalismiin. Jo vuodesta 1973, yhä nuori ja vaarallinen. Solidaarisuus-lehti kertoo globaaleista kehityskysymyksistä sekä ihmisten arjesta, johon Solidaarisuuden kehitysyhteistyö tasa-arvon, toimeentulon ja kansalaisyhteiskuntien vahvistamiseksi vaikuttaa. 4 NUMEROA VUODESSA, 6 NUMEROA VUODESSA. KESTOTILAUS 25 EUROA. 43 E / VUOSI, MÄÄRÄAIKAINEN 51 E / Taidekeskustelun uusi foorumi elää, viestii ja sykkii taiteesta. Se nostaa esiin mielenkiintoisia ajatuksia, suuntauksia, trendejä, henkilöitä ja teoksia. Lehteä julkaisee Taideyliopisto ja kirjoittajiksi kutsutaan kiinnostavimpia taiteilijoita ja taiteen asiantuntijoita. VUOSI. TARJOUS: ENSIMMÄISET PUOLI T I L A U K S E T: VUOTTA KESTONA VAIN 16,90 E. TOIMITUS@ANANDALEHTI.FI WWW.ANANDALEHTI.FI T I L A U K S E T: (09) 4114 5369 TILAUS@KULTTUURIVIHKOT.FI WWW.KULTTUURIVIHKOT.FI 4 NUMEROA VUODESSA, 30 EUROA. T I L A U K S E T: ISSUEX@UNIARTS.FI WWW.ISSUEX.FI ILMESTYY KAKSI KERTAA VUODESSA ILMAINEN TILAUKSET: SOLIDAARISUUS@SOLIDAARISUUS.FI WWW.SOLIDAARISUUS.FI TA K O J A ANIMALIA VOIMA AMNESTY Yhteiskunnallista ulottuvuutta omaava antroposofinen kulttuurilehti, jossa keskipisteessä ihminen ruumiillisena, sielullisena ja henkisenä moninaisuutena. Eläinsuojeluliitto Animalian julkaisema eläinsuojelun ajankohtaislehti. Se jakaa tietoa eläinsuojelusta, eläinten kannalta parhaista tuotanto-, tutkimus- ja muista ratkaisuista ja eläinten oloihin vaikuttavista päätöksistä. Ilmaisena telineistä jaettava yhteiskunnallinen kulttuurilehti, jota kannattaa tukea tilamaalla se kotiin. Varmistat samalla että numeroita ei jää väliin. Maailmanlaajuisen ihmisoikeusliikkeen Suomen osaston tukijalehti pureutuu ihmisoikeuskysymyksiin pintaa syvemmältä. 10 NROA VUODESSA / 39 EUROA 4 NUMEROA VUODESSA. PAPERILEHTI NELJÄ LAAJAA NUMEROA VUODESSA, 33 EUROA. TILAUKSET: TAKOJA@NIC.FI WWW.ANTROPOS.FI 4 NUMEROA VUODESSA, 32/25/20 EUROA, LEHTI SISÄLTYY ANIMALIAN JÄSENYYTEEN T I L A U K S E T: WWW.ANIMALIA.FI/TUETYÖTÄMME/LIITY-JÄSENEKSI POSTITETAAN AMNESTYN TUKIJOILLE. T I L A U K S E T: NETISSÄ LEHDEN VOI LUKEA ILMAI- TILAUKSET@VOIMA.FI SEKSI. WWW.VOIMA.FI SÄHKÖINEN VERSIO LEHDESTÄ JA LISÄTIETOA TAVOISTA TUKEA AMNESTYA: WWW.AMNESTY.FI
KEVÄT ON YHTÄ JUHLAA! Valmistujaiset, päättäjäiset, ylioppilasjuhlat? Kevään juhlissa voit muistaa sankaria lahjalla, jossa on ajatusta. Kultin 200 jäsenlehdestä löytyy niin kulttuuria, taidetta, tiedettä, politiikkaa kuin teräviä mielipiteitäkin. Antamalla lahjaksi lehden vuosikerran ilahdutat monta kertaa vuodessa! Tutustu Kultin jäsenlehtiin ja tee lehtitilaus helposti osoitteessa www.kultti.net. Näytenumeroita Kultin lehdistä jaossa Maailma Kylässä -festareilla 24.–25.5. Mahdollisuuksien tori -teltassa. Tule ja löydä kaltaisesi lehti! K U L T T U U R I - , M I E L I P I D E - J A T I E D E L E H T I E N L I I T T O K U L T T I R Y. w w w. f a c e b o o k . c o m / k u l t t i . n e t • w w w. t w i t t e r. c o m / k u l t t i r y LIBERO DIPLO&NG ELONKEHÄ PSYKOLOGIA Vasemmistolainen nuortenlehti, jolle arki on politiikkaa. Le Monde diplomatique & Novaja Gazeta on Maailmanpoliittinen aikakauslehti, jonka selkäranka on 30 kielellä ja 47 eri painoksena ilmestyvä Le Monde diplomatiquen lehtiperhe. Syväekologinen kulttuurilehti, jossa filosofia, taide ja luonnontieteet kohtaavat. Omavaraisuuden äänenkannattaja vuodesta 1995 alkaen. Suomen psykologisen seuran tieteellinen aikakauslehti. Tieteellisiä artikkeleita, tutkijahaastatteluja, kirja-arvioita ym. 4 NUMEROA VUODESSA. LIBERO ON ILMAINEN KAIKILLE VASEMMISTONUORTEN JÄSENILLE JA ALLE 30-VUOTIAAT VOIVAT TILATA SEN KOTIINSA VUODEN AJAN 4 NUMEROA VUODESSA. TILAUS 32 ILMAISEKSI. MUILLE TILAUS 20 EUROA, TUKITILAUS 50 EUROA. KUUSI NUMEROA VUODESSA, EUROA, VARATTOMILLE 25,5 EUROA. 46 NELIVÄRISIVUA. VUOSITILAUS IRTONUMERO 8 EUROA. T I L A U K S E T: 30/34 EURO SISÄLTÄÄ MYÖS DIGILEH- TOIMITUS@VASEMMISTONUORET.FI DEN (PELKKÄ DIGI 25 EURO/VUOSI) WWW.LIBEROLEHTI.FI TILAUKSET: MONDEDIPLO.FI/TILAUKSET T I L A U K S E T: ELONKEHA.TILAUS@GMAIL.COM WWW.ELONKEHA.COM WWW.MONDEDIPLO.FI 6 NROA VUODESSA, YHT. 480 S. HINNAT SIS. SUOMEN PSYKOLOGISEN SEURAN JÄSENYYDEN 54 E / OPISKELIJAT 22 E. MUUT HENKILÖTILAUKSET 58 E / ULKOMAILLE 60 E. YHTEISÖT JA LAITOKSET 85 E. VUOSIKERRASTA 10 % ALENNUS KOODILLA ”VOIMA”. T I L A U K S E T: TILAUKSET@PSYKOLOGIA.FI WWW.PSYKOLOGIA.FI YDIN ARKKITEHTI KRISTOSOFI DOORIS Yhteiskunnasta kiinnostuneiden ihmisten lehti, jota on julkaistu vuodesta 1966. Politiikan ja rauhan asiat yksissä kansissa. Suomen ainoa oikea arkkitehtuurilehti, vuodesta 1903. Arjen ympäristöistä uusiin aaltoihin, kaupunkikulttuurista kesämökkeihin. Monipuolinen ja kansainvälinen. Uskonnoista ja muinaistaruista, kehityksestä Vuorisaarnan valossa, aseettomasta sivistyksestä, kristosofisista opettajista ja heidän kirjallisuudestaan Dooris on poliittinen naistenlehti ja naisasialehti. Dooris-lehden lukeminen, tilaaminen ja kaverille lahjoittaminen on suositeltava tasa-arvoteko. 6 NUMEROA VUODESSA, 80–100 S. 10 NUMEROA VUODESSA IRTONUMERO 17 EUROA, 32 EUROA/VSK, IRTONUMEROT KESTOTILAUS 92 EUROA. 4 EUROA (ALV 0 %) 4 NUMEROA VUODESSA, KESTOTILAUS 28 EUROA, VÄHÄVARAISILTA 20 EUROA. IRTONUMERO 9 EUROA AKATEEMISESTA KIRJAKAUPASTA. T I L A U K S E T: YDIN@YDINLEHTI.FI WWW.YDINLEHTI.FI NELJÄ NUMEROA VUODESSA, 27 EUROA. T I L A U K S E T: TILAA DOORIS NETTISIVUILTAMME: MYÖS NÄKÖISLEHTENÄ NETISSÄ! T I L A U K S E T: 050 369 7534, T I L A U K S E T: JULKAISUT@ARK.FI ANJA.KESAVUORI@GMAIL.COM WWW.ARK.FI WWW.KRISTOSOFI.FI WWW.DOORISLEHTI.FI
22 empatiaa eläimille. Maatalous- ja metsätieteen maisteri Eveliina Lundqvist kirjoitti päiväkirjan, joka suututti kaikki. 3 / 2014
päähenkilö 3 / 2014 23 Raskas päiväkirjani Minut otettaisiin vakavammin, jos olisin lihaa syövä maatilan tyttö, sanoo eläintilojen arjesta kirjan kirjoittanut Eveliina Lundqvist. teksti E opiskeleva Eveliina Lundqvist julkaisi maaliskuussa ahdistavaa luettavaa. Salainen päiväkirja eläintiloilta (Into 2014) on kokoelma Lundqvistin mietteitä hänen harjoittelujaksoiltaan ja vierailuiltaan eri eläintiloilla. Kirjassa kuvaillaan arkea parillakymmenellä tilalla: sikaloissa, munintakanaloissa, broilerikasvattamoissa, lypsynavetoissa sekä lammas- ja nautalihatiloilla. Arki pitää sisällään paitsi yksittäisiä vastenmielisiä tekoja ja eläinten pahoinpitelyitä, myös sietämätöntä olemista päivästä päivään. Eläinten tilat ja olot ovat läpi elämän ahtaita, likaisia ja ennen kaikkea eläinten luontaisia tarpeita loukkaavia. Kirjan saama julkisuus yllätti kirjoittajan. ”Olen kiitollinen kaikesta kannustavasta palautteesta. Sitä tuli paljon enemmän kuin osasin odottaa”, Lundqvist sanoo. Kritiikkiä kirjoittaja on saanut odotetuilta tahoilta eli tuottajajärjestöiltä ja tilallisilta sekä lukemattomilta ihmisiltä internetin keskustelupalstoilla. Lundqvist kertoo, että joidenl ä i n t e n h o i ta j a k s i kirsi haapamatti | kin kriitikoiden mukaan hän on tehnyt yleistyksiä ja jopa keksinyt asioita omasta päästään. Lisäksi häntä on syytetty siitä, että hän on jättänyt ilmoittamatta eläinsuojelurikoksista. ”Mietin rikosilmoituksen tekemistä muutaman kerran, mutta tajusin pian, että se ei auttaisi mitään. Olisi minun sanani tilanpitäjän sanaa vastaan. Lisäksi suurin osa kirjassa kuvailluista kaameista asioista ei riko lakia.” metsätaloustuotM tajain Keskusliitto MTK julkaisi kirjan ilmestyttyä tiedota a- ja kuvat tanu kallio hyvinT vointia on pyritty Suomessa parantamaan, mutta Lundqvisu o ta n t o e l ä i n t e n tin mukaan ei riittävästi. ”Askeleita parempaan suuntaan on otettu, mutta ne ovat liian pieniä. Paljon puhutulla virikemateriaalilla aliarvioidaan eläimiä rankasti. Esimerkiksi älykkäälle sialle annetaan leluksi karsinaan pultattu ruosteinen ketjunpätkä ja kourallinen purua. Ei tuollainen riitä alkuunkaan. Minä olen sen nähnyt.” Kirja sisältää kiinnostavia yksityiskohtia uudistusten ja säädösten toimimattomuudesta. Esimerkiksi possujen kastroinnissa käytettävä kipulääkitys annettiin kirjan mukaan kivun lievittämisen kannalta liian myöhään. Lain mukaan kipulääkkeen käyttö ei ole pakollista, ja Lundqvist pohtii sen järkevyyttä muutenkin. ”Kyseessä ei ole puudute vaan kipulääke. Vähän sama jos vedettäisiin buranaa ja sitten leikattaisiin kivekset auki.” Vasikoiden nupoutus eli sarvien alkujen polttaminen ilman kivunlievitystä on sekin sallittua, vaikka ei suositeltavaa. teen, jossa se syytti kirjaa kotimaisen eläintuotannon mustamaalaamisesta ja arveli eläinaktivistien julkisuushakuisen toiminnan vaikuttavan tilanpitäjien jaksamiseen negatiivisesti. MTK:n mukaan Lundqvist käytti tuottajien luottamusta väärin, kun hän hakeutui tiloille harjoitteluun kirjan teko mielessään. ”Julkisuudessa on nostettu esiin aktivistitaustani ja se, että olen vegaani. Tämän toki toin kirjassakin selvästi esiin. Tämä on aiheuttanut tytöttelyä ja vähättelyä. Luulen, että sanomani painoarvo olisi suurempi, jos olisin lihaa syövä maatilan tyttö.” Sellainen on Elina Lappalaiv e l i i n a Lundqvist harmittelee sitä, että hänen kirjasnen, jonka Syötäväksi kasvatetut -teos (Atena 2012) avasi niin taan on nostettu julkisuuteen ikään kotimaikaikkein raflaasen eläintuotanvimmat asiat, kuten sähköpiiskan non käytäntöjä. osa n i Lappalaisen ja eläinr u u a käyttö ”S t s i u l ten hakkaaminen viileän asiapil i kuva toinen teos voitirjassa ta teoista lantakolalla. k ti Tieto-FinlanJulmuuksia ei is kaame ” dian. Lunqvistin tapahdu kaikilla ti. lakia o k i teoksen tapaan loilla, ja enemmän r i e Syötäväksi kasvaLundqvist soisi tetut sai paljon puhuttavan eläinjulkisuutta ja tuotannon järjesherätti ihmiset keskustelemaan telmällisistä ongelmista. siitä, millainen elämä tuotantoLundqvist sanoo, että eläieläimelle pitäisi tarjota. miä kohdellaan taloudellisina Lunqvistin mukaan nämä tuotantovälineinä: koulutukkaksi teosta eroavat lähetysmis- sessa ja tuottajien keskuudestavaltaan, sillä hänen kirjansa sa puhutaan eläinaineksesta ja on subjektiivinen kuvaus siitä, mietitään vain sitä, miten lehmä mitä hän tiloilla näki ja koki. saataisiin nopeimmin tiineeksi ja ”Kirjojen eroa voisi kuvail- mitä sialle on syötettävä, jotta la siten, että Syötäväksi kasvate- se kasvaisi teuraspainoon mahtut on eläinsuojeluteemainen, dollisimman pian. kun taas minun kirjani keskiössä ”Ihmiset, jotka pyörivät koovat eläinten oikeudet.” ko elämänsä tuottajapiireissä, E eivät näe eläimillä muuta arvoa. Sama juttuhan se on minullakin, kun minä pyörin omissa piireissäni. Näkökulmamme ovat täysin erilaisia.” Lundqvist laittaa itsensä kirjassa ja kaikesta päätellen myös eläintenhoitajaopiskelijana likoon. Hän tuo teoksessaan selvästi esille omat mietteensä eläinten kohtelusta ja kertoo, miten kärsimyksen näkemiseen turtuu. Toisaalta Lundqvist joutui tekemään kovasti töitä kestääkseen kokemukset. ”Kun ensimmäisen kerran näin possujen kastroinnin, itkin illalla kotona. En voinut uskoa, että tuollaista voidaan tehdä eläimille. Totta kai tiesin, että niin on, mutta asioiden näkeminen tekee niistä todellisia.” päiväkirja eläinS tiloilta sisältää pohdintaa koko eläintuotannon eettisyyalainen destä ja eläinten oikeuksista. Onko ihmisellä oikeus teettää lehmällä jälkeläisiä, ottaa ne siltä pois ja juoda itse vasikalle tarkoitettu maito? Vegaani ei tätä hyväksy. Sekasyöjäkin saa kirjasta ajattelemisen aihetta. Vaikka ei uskoisi kirjassa kerrottuja eläinten pieksemisiä, lienee helppo uskoa siinä kuvatut käytännöt ja rutiinit. Hätkähdyttävätkö ne? Eveliina Lundqvist ei ole keksinyt kirjan tapahtumia. Hän sanoo kirjanneensa jokaisen päivän tapahtumat muistiin. ”Ei minulla ole niin hyvä mielikuvitus, että voisin tällaisia juttuja keksiä omasta päästäni.” Kun salaa kuvattuja sikavideoita tuli julkisuuteen, osa arveli niiden olevan peräisin ulkomailta. Lundqvistin mukaan sama ilmiö toistui, kun hänen kirjansa julkaistiin. ”Arvelen, että asian kieltäminen on monelle ratkaisu siksi, että voisi jatkaa kuten tähänkin asti. Ihmiset haluavat uskoa hyvään.” Kirjoittaja on maaseutu- ja ympäristöasioista kiinnostunut vapaa toimittaja. Eveliina Lundqvist: Salainen päiväkirja eläintiloilta. Into 2014. 180 s.
V VEGAANINEN KASVISRAVINTOLA eganissimo kurvissa (Metro: Sörnäinen) leipomamme luomuleipä ja reilun kaupan luomukahvi / -tee LA Brunssi klo 11-15 K o l m e r a v i n t o l a a , k o l m e t u n n e l m a a w w w . b o t t a . f i KulmavuorenkATU 2, Helsinki MA-PE Keittolounas 7,10 € klo Buffetlounas 9,70 € 11-16 Lounaisiin sis. vesi, joka aamu itse 15 € B O T T A O N ! T E RV E TULOA HERKUT TELEMAAN ! veganissimo.fi facebook.com/veganissimo Pirulliseen nälkään Helvetilliseen janoon Ma - Pe klo 11 - 04 La klo 14 - 04 p. 09 - 580 77 707 Kokous-, tapahtuma& juhlatilaa Tilatiedustelut: p. 09 - 580 770 myynti@botta.fi Museokatu 10 Real Ale, Real Food, Real PUB! Su - Ti 15 - 01 Ke - La 15 - 03 p. 09 - 580 77 222 LAATUA, LÖYTÖJÄ & OSTAMISEN RIEMUA. 11.–13.4. Messukeskus, Helsinki OutletExposta löydät outlet-hinnoin vaatteita, asusteita, keittiötarvikkeita, liikunta- ja ulkoiluvarusteita, koruja, kosmetiikkaa, laukkuja, kenkiä sekä sisustus-, viihde- ja kulttuurituotteita. Samaan aikaan samalla lipulla Lapsimessut, Model Expo, Kädentaito, Lähiruoka & luomu sekä lauantaina ja sunnuntaina PetExpo. Osta liput www.outletexpo.fi verkkokaupasta ilman Avoinna: pe 11.4. klo 10–18 palvelumaksuja la 12.4. klo 9–18, su 13.4. klo 9–17 shop.messukeskus. Liput: 16/10/5/37 € com Näytteilleasettajat (Tilanne 21.3.2014. Muutokset mahdollisia.) Aalto-Arina ALC Accessories Andiata Oy Antiikkiliike R. Muuri Arvoasiakas Ky Asu-Astra Finland Oy Avon Cosmetics Suomi Bella Luna Oy Tmi Blue Eye Boutique Hilda Viola Bronx Cashmere Cassinna Oy CenCei Oy CHANGE of Scandinavia Finland Ab Charatex Oy Competition&Sales CS Oy Dropin Market ECCO Ecofurn Espan Enkelit Oy Feelmax Oy Finsoffat Groupe SEB Finland Hairstore Heinen Warenhandels GbmH Husky Iloinen päivä -kengät Joensuun sänkytehdas Oy OIKEITA KOHTAAMISIA. AITOJA ELÄMYKSIÄ. KOSKETUS TULEVAISUUTEEN. Khn Services Korujen Maailma Korulandia Kotila bags KRM-kenkä Oy Kulta-Market Oy Lily Aleksandra Loistava Helena Oy L’Oréal Finland Oy Lumene Maarit Koskell T:mi Malmin Korupaja Metallitekniikka Hannu Laajala Naistaivas Nanso NT-Bags Off Consult Oy Onnisport Ay Outlet Tukku ProCare RMS Koru Oy Rosebud Books Oy Sea Level Oy Silver Wave Silverlux Tammer-tukku Oy Tefal Outlet Tempur Suomi Tupperware Tuula Hakanen Oy Unikeidas Uniquessi Velo & Oxygen Venla & Veikka Walter Optiikka Oy www.kynnet.com Zio 2 Oy
3 / 2014 25 Suomen hallitus osti Pekka Perän kauniin Talvivaara-sadun ja upposi suohon. Poliitikoille ei kelvannut tieto eivätkä kymmenet varoitukset. Jälkiviisautta he kavahtavat, mutta oppivatko he? teksti laura haapala & jari hanska | kuvitus kari sihvonen | niin viisas kuin jälkiviisas. Sanonta pitää järkyttävän hyvin paikkansa Suomen historian suurimman ympäristökatastrofin aiheuttaneen yhtiön eli Talvivaaran kaivoksen kohdalla. Kaivosalasta povattiin 2000-luvulla uutta Nokiaa: jos kaikki Suomen maaperän rikkaudet kaivettaisiin ylös, maalla ei olisi hätäpäivää. Jopa presidentti Sauli Niinistö uskoi vielä vuonna 2012, että kaivosala voisi olla Suouk aan ei ole editointi teemu muhonen men uusi Nokia. Nyt kaikki tietävät, että toisin kävi. Vuonna 2013 Niinistö ei verrannut Talvivaaraa enää Nokiaan, vaan purkamattomaan miinaan. S johto uskoi vakaasti kaivoksiin ja etenkin edelläkäuomen poliittinen vijänä kulkeneen Talvivaaran menestykseen. Toimitusjohtaja Pekka Perän lupaukset olivat liian hyviä ollakseen totta. Talvivaaran tarina on malli- esimerkki siitä, mitä tapahtuu, kun yhteen yritykseen ladataan liian kovat odotukset ja samalla valtavat summat julkista rahaa. liikkeelle T vuodesta 2003, jolloin Pekka Perä perusti Talvivaaran kaiarina lähtee vososakeyhtiön. Vuonna 2012 Porissa SuomiAreenan keskustelutilaisuudessa Perä kertasi yhtiön perustamishetkiä. ”Olisin saanut aikanaan starttirahaa, mutta sitä var- ten minun olisi pitänyt ilmoittautua työttömäksi työnhakijaksi. Olisin saanut 7 000 euroa, mutta se ei sopinut mun logiikkaan.” Perä ei huolinut starttirahaa, mutta onnistui hurmaamaan hankkeellaan niin sijoittajat, poliitikot kuin virkamiehet ja keräämään eri kanavia pitkin Talvivaaralle liki 300 miljoonaa euroa julkista rahoitusta, eli tukia, lainoja ja avustuksia. Summa on 40 000 -kertainen starttirahaan verrattuna.
26 3 / 2014 Nikkelin hinta painuu 4 000 dollariin tonnilta eli kuudesosaan kahden vuoden takaisista huippuhinnoista. 2004 +1,4 miljoonaa euroa, +420 000 euroa & 420 000 euroa ELY-keskus antaa Talvivaaralle 18 huomautusta ja kaksi kehotusta. Talvivaara saa heti perustamisensa jälkeen suoraa tukea valtion innovaatiorahoituskeskus Tekesiltä. Ensin 1,4 miljoonaa euroa tuotekehityslainaa, jota Talvivaara ei koskaan maksanut takaisin, ja lisäksi yli 420 000 euroa hanketukea bioliuotusmenetelmän kehittämiseen. Lisäksi yhtiö saa Kainuun TE-keskukselta 170 000 euroa kaivoshankkeen esiselvitykseen. 18 huo maut u 2 keh otust sta a Talvivaaran junarata valmistuu. 2009 2006 +10 miljoonaa euroa +785 200 euroa Matkaan lähtee 10 miljoonalla mukaan valtion pääomasijoitusyhtiö Teollisuussijoitus Oy, jonka tehtävänä on tukea kansainvälistyviä suomalaisia yrityksiä. Myös yhteisiä eläkerahojamme hallinnoiva työeläkeyhtiö Varma osallistui samaan rahoituskierrokseen. Tekes antaa 785 200 euroa hanketukea bioliuotusmenetelmän kehittämiseen. ELY-keskus antaa Talvivaaralle 11 huomautusta ja kolme kehotusta. Ensimmäinen altaan vuoto havaitaan elokuussa noin viikko sen jälkeen, kun Finnveran hallintoneuvosto ja johto ovat vierailleet Talvivaarassa ”luokkaretkellä”. Talvivaara onnistuu neuvottelemaan tiepiirin kanssa 26 kilometriä pitkän junaradan rakentamisesta kaivokselle. Tekes antaa 203 826 euroa hanketukea. Valtion omistama erityisrahoitusyhtiö Finnvera myöntää Talvivaaralle 50 miljoonan euron lainan. 2007 Talvivaara saa Pohjois-Suomen aluehallintovirastosta ympäristöluvan. Valtion lisätalousarvioon kirjataan viiden miljoonan euron määräraha Talvivaaran kaivoshankkeen investointeihin. Asian valmistelee Kainuun TEkeskus ja hyväksyy elinkeinoministeri Mauri Pekkarinen. aikajanasY sa kuvataan, miten Suomen valtio on kymmenen vuoden ajan l l ä o l e va s s a pannut rahojaan kiinni Talvivaaraan. Jatkuvista vastoinkäymisistä ja rikkeistä huolimatta usko yritykseen ei ole horjunut. Julkinen rahoitus aloitettiin heti yhtiön perustamisen jälkeen vuonna 2004, ja suuret summat alkoivat liikkua vuonna 2007, kun kaivos avattiin ja Talvivaara listautui Lontoon pörssiin. Silloin kaikki näytti vielä hyvältä. Unelmia ja toivoa uhkuvan Talvivaaran kaivoksen avajaisissa kesällä 2007 patsasteli Pekka Perän rinnalla arvovaltainen keskustan ministerijengi: pääministeri Matti Vanhanen, elinkeinoministeri Mauri Pekkarinen ja ympäristöministeri Paula Lehtomäki. Heillä oli aihetta hymyyn. Talvivaara oli ehtinyt samana keväänä listautua pörssiin ja kerätä osakeannissa 300 miljoonan euron pääoman ja reilusti yli 200 miljoonaa euroa projektilainaa markkinoilta. Etenkin keskustalle syvällä Koillis-Suomessa sijaitsevan Tekes antaa 739 824 euroa hanketukea. +739 82 euroa 4 Talvivaaran kaivoksen luomat mahdollisuudet suurena työllistäjänä olivat lottovoitto. Kun vuonna 2008 muu maailma alkoi kärvistellä talouskriisin kynsissä, Kainuun hitaasti näivettyvällä korpiseudulla ajateltiin vuolla pian rahaa uittamalla kiviä rikkihapossa ja muissa liuoksissa. Nikkelin maailmanmarkkinahinnat olivat juuri nousseet huippuunsa, ja Suomi istui rahakasan päällä. kannetJtietä:tiinvaltion Talvivaaraan kolmea eri innovaatiorahoiu l k i s ta rahaa tuskeskus Tekes antoi Talvivaaralle satojen tuhansien eurojen suuruisia tukia, valtion sijoitusyhtiöt Teollisuussijoitus ja Solidium sekä yksityiset eläkeyhtiöt Ilmarinen ja Varma sijoittivat esimerkiksi osakeanneissa rahaa Talvivaaran osakkeisiin, ja valtion erityisrahoitusyhtiö Finnvera myönsi Talvivaaralle lainaa yhteensä 60 miljoonan euron edestä. 11 huo m 3 keh autusta otust a ELY-keskus antaa seitsemän huomautusta ja yhden kehotuksen Talvivaaralle. Eläkeyhtiö Ilmarinen ostaa yli 1,7 prosenttia Talvivaaran osakkeista. +203 82 euroa 6 +50 miljo o euroa naa 2008 Talvivaara listautuu Lontoon pörssiin kesällä. Nikkelin hinta on historiallisen korkea, noin 24 000 dollaria tonnilta. Raha liikkui sisään Talvivaaraan lähes samaa vauhtia kuin ELY-keskus lähetetti yhtiölle huomautuksia ympäristöongelmista. Työ- ja elinkeinoministeriöllä ja ympäristöministeriöllä on ollut tieto huomautuksista, joita on kertynyt vuodesta 2007 lähtien yhteensä 78 kappaletta, ja pääsy näiden tietojen äärelle on ollut myös rahoitusta myöntäneillä Finnveralla, Tekesillä ja Solidiumilla. Jälkikäteen on mahdotonta selvittää, miten huomautukset vaikuttivat rahoituspäätöksiin. Yksikään Talvivaaraa rahoittaneista tahoista ei anna julkisuuteen rahoituspäätösten perusteluja. Finnvera ei kerro edes sitä, ketkä ovat heidän asiakkaitaan. Talvivaaran asiakkuus tuli ilmi, kun kaivosyhtiö hakeutui viime vuoden lopussa yrityssaneeraukseen. Finnveran toiminta herättää muutenkin kummastusta. Työ- ja elinkeinoministeriön eli tuolloin ministeri Pekkarisen valvovan silmän alla toimivan Finnveran tehtävä on täydentää rahoitusmarkkinoita myöntämällä yrityksille lainoja ja takauksia. Finnveran periaatteisiin kuuluu, ettei se myönnä lainaa tappiollisille yhtiöille. Miksi rahoituksestaan muutoin kovin tiukkalinjainen Finnvera lainasi Talvivaaralle jopa 60 miljoonaa euroa vuosina 2008– 2010, vaikka yhtiö teki tappiota? Talvivaaralle toisen ja viimeisen, F 10 miljoonan euron suuruisen i n n v e r a m yö n si lainan, kesäkuussa 2010. Nikkelin maailmanmarkkinahinta oli kääntynyt jyrkkään laskuun, ja yhtiöllä oli muitakin ongelmia: saman vuoden marraskuussa Talvivaarassa havaittiin toinen kipsisakka-altaan vuoto. Finnveran toimitusjohtajan Pauli Heikkilän mukaan vuodot tulivat heille yllätyksenä, mutta taloudelliset ongelmat eivät. ”Tiesimme niistä hyvin etukäteen. Yhtiö oli antanut kaiken tarpeellisen tiedon, ja olimme vähitellen alaskirjanneet Talvi- vaaran vastuitamme”, Heikkilä toteaa. lainapäätökS set, kuten Talvivaaran lainan, ratkaisee Finnveran halliu u r i m m at tus. Sen puheenjohtajana istuu työ- ja elinkeinoministeriön virkamies. Kun Talvivaaraa koskevat päätökset tehtiin, tehtävää hoiti silloisen elinkeinoministeri Mauri Pekkarisen alivaltiosihteeri Kalle J. Korhonen. Pekkarinen kiistää Korhosen edustaneen ministeriötä, mutta Korhonen näkee asian eri tavoin. ”Olin nimenomaan ministeriössä töissä, ja ministeri minut Finnveraan nimitti”, Korhonen toteaa. Linkkinä valtion ja Finnveran hallituksen välissä toimii poliitikoista koostuva hallintoneuvosto, jonka tehtävänä on valvoa Finnveran hallituksen toimintaa. Hallintoneuvoston puheenjohtaja Johannes Koskinen (sd) vakuuttaa, ettei myöskään hallintoneuvosto ohjeistanut Finnveran hallitusta lainapäätöstä
n a euro 000 kasakkoj 0 0 4 h u tä edes Solidiumin sijoittaman 149 milta utus a joonan euron arvo on romahtam o ta 1 hu nut 20 miljoonaan euroon. otus h e k 4 2010 Finnvera myöntää Talvivaaralle 10 miljoonan euron lainan. +10 onaa miljo a euro Talvivaarassa havaitaan toinen kipsisakka-altaan vuoto. Tekes antaa 302 335 euroa hanketukea. 355 +302 a euro Eläkeyhtiö Ilmarinen myy huhtikuussa kaikki Talvivaaran osakkeensa. ELY-keskus antaa Talvivaaralle kolme huomautusta ja viisi kehotusta. usta maut a o u h t 9 otus 2 keh ELY-keskus antaa Talvivaaralle yhdeksän huomautusta ja kaksi kehotusta. Tekes antaa 320 264 euroa hanketukea. 2011 Valtion suurin sitoutuminen Talvivaaraan tapahtuu kesäkuun ensimmäisenä päivänä, kun valtion sijoitusyhtiö Solidium ostaa Talvivaaran osakkeita 60 miljoonalla eurolla. Kauppojen jälkeen Solidium omistaa yhtiöstä 4,6 prosenttia. ELY-keskus antaa Talvivaaralle kuusi huomautusta ja kolme kehotusta. ELY-keskus antaa Talvivaaralle kolme huomautusta. usta maut a o u h t 6 otus 3 keh Joulukuuhun mennessä Talvivaaran osakkeen arvo on laskenut jo reilusti alle euron. Tekes antaa 360 360 euroa hanketukea. 2012 vuoK dot ja yhtiön tappiollisuus eivät horjuttaneet valtion usi p s i s a kk a - a lta a n koa omaan projektiinsa. Vuonna 2011 valtio sitoutui Talvivaaraan lopullisesti, kun sijoitusyhtiö So- M +320 26 euroa 4 2013 Valtio kuittaa laskun Talvivaaran junaradasta. Hintalappu on 48 miljoonaa euroa. lidium osti yhtiön osakkeita 60 miljoonalla eurolla. Sijoituspäätös oli hyvin linjassa edellisenä vuonna valmistuneen valtion mineraalistrategian kanssa. Työ- ja elinkeinoministeriön alaisuudessa valmistellun strategian toimenpide-ehdotuksissa on seuraava kohta: ”Jatketaan julkista tukea infrastruktuuri-investointeihin sekä lainoitusta ja lainatakuita kaivosinvestointeihin.” Rahoittajiksi strategiassa on nimetty muun muassa Finnvera, Teollisuussijoitus ja institutionaaliset sijoittajat eli Solidium ja eläkeyhtiöt – toisin sanoen kaikki samat tahot, jotka olivat rahoittaneet Talvivaaraa. Hyväksymässään mineraalistrategiassa silloinen elinkeinoministeri Mauri Pekkarinen siis kehottaa kaikkia näitä julkisia toimijoita sijoittamaan kaivosteollisuuteen. Voiman haastattelussa Pekkarinen hieman yllättäen kieltää vaikuttaneensa Talvivaaran saamaan rahoitukseen millään tavalla. usta maut 3 huo tusta o 5 keh Solidium ostaa Talvivaaran osakkeita 47 miljoonalla eurolla ja nousee Talvivaaran suurimmaksi omistajaksi 16,7 prosentin osuudella. Vuoden vaihteessa Talvivaaran kurssi on saavuttanut lakipisteensä, noin kaksi euroa osakkeelta, ja kääntyy vääjäämättömästi laskuun. Kesäkuuhun mennessä osakkeen arvosta on sulanut neljännes. tehtäessä. Ministeri Mauri Pekkarisen roolista hän puolestaan puhuu kierrellen. ”Emme saa tietoa siitä, tehtiinkö lainapäätökset normaalien rahoitusperiaatteiden mukaan vai oliko siinä vetoamista hallituksen tai ministeriön puolelta”, Koskinen sanoo. Toinen hallintoneuvoston silloinen jäsen, vasemmistoliiton kansanedustaja Matti Kauppila sanoo, että Pekkarisen johtama työ- ja elinkeinoministeriö kyllä ohjasi rahaa Talvivaaralle, muttei valvonut sen toimintaa. ”Keskustalaisena Pekkarinen vaikutti oman alueensa kehittämiseen. Talvivaara oli kepuprojekti, mutta kyllä kaikki sen alueen kansanedustajat uskoivat, että Talvivaarassa on alueelle suuri tulevaisuus.” 2014 Oikeuskansleri Jaakko Jonkka arvostelee ELYkeskuksen toimintaa Talvivaaran valvonnassa. Maaliskuussa ELY-keskus vaatii Talvivaaraa ripeisiin toimiin ”vesienkäsittelyn ylläpitämiseksi ja ympäristön pilaantumisen torjumiseksi”. ELY-keskus tehostaa määräystä teettämisuhalla ja 100 000 euron uhkasakolla. Valtion mineraalistrategia valmistuu. 27 3 / 2014 Pekkarinen, teidän ministeriaikananne Talvivaaraa tuettiin valtion eri kanavia pitkin monin eri tavoin. Millä tavalla teidän poliittinen vaikutusvaltanne on näkynyt näissä eri tapauksissa? ”Jos mä muistan niin suoraan minun ministeriö ei tainnut ministeriöstä antaa yht… tai se oli joku miljoona, ihan joku oliko muutama miljoona tällaista, nyt ihan tarkkaan en muista. Mutta kaikki muut on itsenäisten erillisten hallitusten alaisten ja osin ministeriön alaisten, osa viranomaisten ja rahoittajien rahoitusta ensinnäkin. Tehdäänkö tämmönen niinku perusjako ensiks? Näin se meni. Minun päätöksillä, herra hyvä, minun päätöksillä, jotka minä olen allekirjoittanut, mä olen kirjoittanut jonkun oisko joku miljoonan tai kaksi.” No ainakin te-keskusten kautta on tullut viisi miljooauri +360 36 euroa 0 Solidium tekee joulukuussa ensimmäisen arvonalennuksen Talvivaaran osakkeille, koska osakkeiden arvo on ollut yli yhdeksän kuukautta alle 20 prosenttia hankintahintaa alhaisempi. naa. Päätös on tullut ministerin hyväksyttäväksi. Mmm… ahaa, no voi olla, voi olla. Mä muistin, että se oli muutama miljoonaa euroa. Miljoona kaks euroa, voi olla että viis miljoonaa. Ihan hyvin voi ollakin. Ihan perusteltu sinänsä. Se on ollut siinä ajassa ihan erittäin oikea. No mites sitten esimerkiksi Finnvera, niin kun sitä johtaa sitä hallitusta työ- ja elinkeinoministeriön edustaja, silloin oli Kalle J. Korhonen. Kävittekö te keskusteluja? Ei mun tarvinnut käydä. Mut oisin voinut käydä keskustelua, niin kun ylipäänsä tästä asiasta. Mutta en käynyt keskustelua. Ei ei, siinä ei sinänsä mitään olis ollut, vaikka olisin käynytkin keskustelua, mutta nyt en kyllä käynyt keskustelua. Eli ette oo ministerinä keskustellut esimerkiksi Korhosen kanssa mistään muistakaan Finnveran tukemasta… Mä olen tehnyt ne päätökset, jotka todennäköisesti näittekin. Mut muut päätökset on kaikki niiden viranomaisten tekemiä, joille ne kuuluu. Piste. Mutta… Mitä te ootte nyt oikein? Mikä tuossa nyt oikein niinkun, mikä tuossa kaivelussa nyt oikein homman idea niinkun oikeen on? No täs… Kyl sää nyt tiedät mikä siinä idea on mutta uskokaa nyt hyvällä, että ne on asianosaiset viranomaiset. Kysykää niiltä, onko niitä joku painostanut tai puhunut tai esittänyt tai vaatinut, että pitää tehdä niin tai näin. Mitä mieltä olet siitä, että kun meille on sanottu, että Talvivaara oli nimenomaan Pekkarisen hanke tai Pekkarisen projekti? Joo, kiitoksia kunniasta, että tällainen hanke, Pekkarisen hanke. Millä päätöksellä? Millä ratkaisulla ja niin pois päin? Finnvera tai Tekes ja muut. Ne tekivät itsenäisiä päätöksiä, ja niin pitää tehdäkin. Ja olen sitä mieltä, että ne tekivät ihan oikein siinä tilanteessa.
28 3 / 2014 Oletteko käyttäneet poliittista vaikutusvaltaa siihen, että esimerkiksi Talvivaara on saanut eri tukia? Minusta on aika erikoinen ajatuskin, että jos meillä on erikseen Finnverat ja erikseen Tekesit ja niin pois päin, taikka erikseen Teollisuussijoitus, vaikka se tekisti voittoa. Niin ei ministeri sellaiseen asiaan mene sanomaan että hei, että tossa on nyt hyvä hanke, pankaa tohon rahaa, niin siitä tulee voittoa toistakytä miljoona euroa. Tuliko nämä Talvivaaran ongelmat yllättäen? No… nyt, jos tuo ei nyt ole itestään selvää, eiks sitten mikään voi olla itestään selvää? Hyvä! Luitte lehdistä näistä Talvivaaran ongelmista? Noo, luitte lehdistä ja mistä nyt… Nyt päivä kulkee nyt tärkeämpiä tehtäviä kohti. Kiitos kuulemiin! hoituspäätöksiin millään tavalla. Valtion sijoitusyhtiö Solidium kuuluu valtion omistajaohjauksesta vastaavan ministerin alaisuuteen. Kesällä 2011 salkkua piteli puolustusministeri Jyri Häkämies (kok), joka myös aikoinaan loi Solidiumin. Pekkarisen tavoin Häkämies kiistää jyrkästi osallistuneensa sijoituspäätöksen tekemiseen millään tavalla. ”Solidiumilla on itsenäinen hallitus, joka teki sijoituspäätökset itsenäisesti”, Häkämies sanoo. Häkämies kuitenkin myöntää, että Solidium tuki sijoituksellaan Pekkarisen johtaman työ- ja elinkeinoministeriön mineraalistrategiaa. Hän puhuu Suomen kaivosbuumista, jossa vaatimuksia valtion kaivosinvestoinneista sateli joka puolelta. ”Solidiumin sijoitus oli vastaus tähän yhteiskunnalliseen toiveeseen. Itse yritin sitä vähän hillitä”, Häkämies vakuuttaa. vakuutP taa, että Talvivaaraan liittyvät päätökset on tehty hänen T Kari Keskinen arvioi Voiman ministeriönsä alaisissa elimissä haastattelussa uuden kaivoksen ekk arinen siis e k e s i n o h j e l m a j o h ta j a täysin itsenäisesti. Pekkarisen allekirjoittamassa mineraalistrategiassa muun muassa Finnvera nimetään kaivosalan rahoittajaksi, mutta hän vakuuttaa, ettei strategia vaikuttanut Finnveran ja sijoituslaitosten toimintaan tai ra- perustamisen hinnaksi noin 300 miljoonaa euroa. Juuri sen verran Talvivaara on viimeisten 10 vuoden aikana saanut valtiolta avustuksia ja lainoja. Talvivaara on monella tapaa juuri sellainen projekti, jota valtiolta on vaadittu: vientisektorille suunnattu suuri riski-investointi, joka voisi parhaassa tapauksessa tuottaa tuhansia työpaikkoja ja tuoda maahan ulkomaisia valuuttavirtoja. Suomen hallitus löysi oikealle radalle, mutta veikkasi väärää hevosta. Kuten Pekka Perä totesi Suomen Kuvalehden haastattelussa vuonna 2008: ”Kukaan ei myy mitään tun nuslukujen hyvyydellä, vaan mielikuvilla. Kassavirtakäyrä on hyvä tietää, mutta tarinalla hanke myydään. Kerrot esimer ivä Nyt pä yt n kulkee ehtäviä piä t m ä e k r tä Kiitos kohti. iin! kuulem kiksi, mitä hyvää teet seudulle, kun perustat kaivoksen, ja ku ka sinua tukee. Pitää olla hyvä tarina.” Perä myi suomalaisille poliitikoille tarinan, josta olemme maksaneet kovan hinnan. Ympäristövaurioita tullaan siivoamaan alueella vielä vuosien ajan. Solidiumin sijoittamien 149 miljoonan euron arvo on kutistunut 20 miljoonaan, ja valtio tulee tuskin koskaan saamaan takaisin Finnveran kautta lainaamiaan kymmeniä miljoonia. Jos asiat olisivat menneet suunnitelmien mukaan, Mauri Pekkarinen ja jono muita poliitikkoja paistattelisivat tällä hetkellä kansansuosiossa uuden Nokian luojina. Sen sijaan kaikki yhtiöön sekaantuneet ovat pesseet kätensä kipsisakka-altaassa. sinisilmäiP syys ja heidän tekemänsä virheet on helppo nähdä jälkikäoliitik kojen teen. Syyllisten etsimistä oleellisempaa on kuitenkin kysyä, mitä Talvivaarasta voi oppia. Mauri Pekkarinen on edelleen sitä mieltä, että virkamiehet tai ministerit eivät tehneet mitään virheitä. Jyri Häkämiehen mukaan opittavaa on paljon. Nykyisin Elinkeinoelämän keskusliittoa johtava Häkämies korostaa olleensa pitkään sitä mieltä, että valtion ei pitäisi lähteä kaivosyhtiöiden omistajaksi alan voimakkaiden suhdannevaihteluiden vuoksi. ”Jos valtion kaivoksella menee hyvin, niin kaikki on hyvin, mutta jos toimintaa joudutaan ajamaan alas, joudutaan hankalaan tilanteeseen. Siksi valtio voi olla vauhdittamassa kaivostoimintaa, mutta ei lähteä mukaan itsenäisenä toimijana.” Finnveran toimitusjohtaja Pauli Heikkilä on harmissaan Talvivaarasta. ”Olen pahoillani siitä, miten Talvivaaralla on mennyt. Eniten siksi, että epäonnistuminen valaa lisää 'ei kannata edes yrittää' -ilmapiiriä, jota Suomessa on jo ihan riittävästi.” Maaliskuussa Kainuun ELYkeskus määräsi Talvivaaran hoitamaan vesienkäsittelyn kuntoon ja asetti samalla yhteensä 400 000 euron edestä uhkasakkoja. Kainuun ELY-keskus otti järeämmät aseet käyttöönsä vasta, kun oikeuskansleri Jaakko Jonkka kritisoi ELY-keskusta siitä, ettei se ole puuttunut Talvivaaran toimintaan riittävän ajoissa ja tehokkaasti. Maaliskuussa Helsingin Sanomat arvioi Talvivaaran tarvitsevan lisärahoitusta lähes 200 miljoonaa euroa. Velkasaneerauksessa oleva yritys tuskin saa lisärahoitusta markkinoilta edes Pekka Perän hurmaustaidoilla. Tällä hetkellä näyttää siltä, että Suomen valtio saattaa hyvinkin saada itselleen oman kaivoksen. Esittävän taiteen kollektiivi Vaaran dokumenttiteatteriesitys Talvivaara – kainuulainen scifi-näytelmä ensi-illassa 3.4. Kajaanin Generaattorissa. Esityksiä 12.5. asti. www.kajaaninharrastajateatteri.fi
AAVE FESTIVAL 7 - 13.4.2014 Viides vaihtoehtoinen elävien kuvien festivaali VAPAA PÄÄSY FILMIPERFORMANSSEJA, VIDEOTAIDETTA, ULKOPROJISOINTEJA! KIRJOJA LIKELTÄ JA KAUKAA Johan Persson & Martin Schibbye HELVETIN KELLARISSA Vankilakirjallisuuden uusi klassikko. Tosikertomus kahden ruotsalaistoimittajan pitkästä vankeusajasta etiopialaisvankilassa. Tapahtumat Malmitalon kulttuurikeskuksessa, Lasipalatsissa ym. Päätapahtuman avajaiset Malmitalolla torstaina 10.4. VAPAA PÄÄSY, TERVETULOA MUKAAN HAAMUILEMAAN! WWW.AAVEFESTIVAL.ORG La 3.5. Kuva: Sami Sanpäkkilä, Psychedelic Alphabet for the Newborn klo 19, Iso sali Lovea kehiin La 3.5. Ville Hänninen & Harri Römpötti HITTIPARAATI Mahtava tietoteos kaikille sarjakuvafaneille: 16 eturivin sarjakuvataiteilijaa kertoo, kuinka menestystarinat syntyvät. Aapo Rapin uudessa sarjakuvaalbumissa vampyyri kohtaa KELAn. Kumpi vie voiton? klo 19, Iso sali Kunnianosoitus Love Recordsille Esiintyjinä mm. Tuure Kilpeläinen, Maarit, Aija Puurtinen, Pepe Willberg, Kuningasidea, Mirkka Paajanen (Pepe deLuxe) Jennifer Clement VARASTETTUJEN RUKOUSTEN VUORI Värikäs ja kiehtova romaani elämän absurdiudesta pienessä meksikolaiskylässä, josta miehet ovat karanneet maailmalle ja tyttöjä piilotellaan huumekartellien kidnappauksilta. Liput alk. 34 € Su 11.5. klo 18, Iso sali 7 Fingers Huikeaa nykysirkusta Liput alk. 42 €, alle 13 v. 31 €, väh. 4 lippua ostavalle -10 %/lippu Ma 19.5. klo 20, Iso sali Mariza Junot Diaz VIERAISSAKÄVIJÄN OPAS RAKKAUTEEN Pulitzer-voittajan lämpimän humoristinen kertomus Yuniorista, miehestä, joka rakastuu, pettää ja eroaa kerta toisensa jälkeen. Upeaääninen fado-laulajatar Liput alk. 66/52/38 € Tampere-talon Lipputoimisto 0600 94500 (1,40 €/min+pvm) www.tampere-talo.fi Lippupisteen palvelumaksu 1,5 €-3,5 €/lippu w w w. l i ke . f i
30 3 / 2014 ngosa chungu, luonnollinen vuodesta 2007. ”Tukka on iso asia kaikkialla, ei vain Afrikassa. Esimerkiksi Yhdysvalloissa monet naiset vaalentavat hiuksiaan na?ytta?a?kseen paremmilta. Mina? palasin luonnolliseen lookiin, koska suoristusaineet saivat pa?a?nahkani haavoille.” clare chona, luonnollinen vuodesta 1999. ”Leikkasin suoristetut hiukseni, kun tulin uskoon ja hyva?ksyin itseni sellaisena kuin Jumala minut loi. 1990-luvun lopussa afro ei ollut yleinen, ja moni pilkkasi uutta tyylia?ni. Nykyisin ilmapiiri on sallivampi. Yha? useampi nainen Sambiassa suosii luonnollista tukkaa.” towani clarke, luonnollinen vuodesta 1996. ”Isa?ni on englantilainen ja a?iti Sambiasta. Nuorena minusta oli epa?reilua, etta? vaikka olin puoliksi eurooppalainen, minun tukkani oli ta?ysin afrikkalainen. Hyva?ksyin itseni ja siirryin luonnolliseen lookiin vasta, kun sain lapsia. Tukka on poliittinen juttu. Se kertoo siita?, kuka olet ja mihin uskot.” mwenya chikwanda, luonnollinen vuodesta 2007. ”Halusin rastat, koska ihannoin laulaja Lauryn Hillia? ja halusin va?ha?n kapinoida. Rastat liiteta?a?n ta?a?lla? usein marihuanaan ja rikollisuuteen, eika? niita? sallita kaikilla tyo?paikoilla. Nykyisin niihin ei liity niin suurta stigmaa, ja luonnollinen tukka on muutenkin muodissa.”
3 / 2014 teksti 31 & kuvat laura karlin Pidä kiharas marita banda, luonnollinen vuodesta 2006. ”Leikkasin hiukseni asuessani valkoisten asuttamalla alueella Yhdysvalloissa, koska hiusten suoristaminen ja lisa?kkeiden laittaminen oli siella? liian kallista. Sambiassa kiharaa tukkaa pideta?a?n usein likaisena. Yhdysvalloissa tunsin itseni itsena?isemma?ksi ja uskalsin tehda? omat ratkaisuni va?litta?ma?tta? muiden mielipiteista?.” Afrikkalaisnaiset ovat vuosikymmenten ajan vetäneet kiharat suoriksi, mutta nyt he huuhtovat kolonialismin jäänteet kuontaloistaan. P i t k a? , suomailta palanneet nuoret aikuira ja silea?. set ja hyvin toimeentuleva eliitLa?nsimainen ti. Nyt ka?sittelema?to?nta? tukkaa ka?sitys kau- kantaa jo moni laitakaupungin niista hiuk- kasvattikin. Ta?lla? hetkella? suosittuja ovat sista on soluttautunut lyhyet afrot ja mukulet, eli puumaailman joka kolkkaan, jopa villalangan avulla pa?a?ta? pitkin sinne, missa? suoraa tukkaa ei letitetyt hiukset. Luonnollisessaa kuin ostamalla. ta tukasta on tullut taas sallittu, Afrikkalaistaustaiset nai- jopa muodikas. set ovat vuosikymmenten h d y s v a lt o j e n afroameajan hamuilleet ihannetukrikkalaisten keskuudessa kaa lisa?kkeiden, peruukkien ja suoristusaineiden avulla. Mut- Natural Hair Movementilla on ta eiva?t ena?a?. Kiharakapina on poliittinen sa?vy. Liike on kanalkanut. nanotto la?nsimaisia kauneusYhdysvaltojen afroame- ihanteita vastaan ja tapa vaalia rikkalaisista piireista? liik- afrikkalaista identiteettia?. Afrikassa liiketta? ei oteta keelle la?htenyt Natural Hair yhta? vakavasMovement rohti. Monelle luonkaisee naisia ksi i nolliseen looh y l k a? a? m a? a? n e r e x Rela la?nsimaiset kaukiin siirtyminen ut neusihanteet kutsut neet on tapa ilmaista ja ja?tta?ma?a?n itsea?a?n, mutta usai suorist moisia suurin osa tähän hiuksensa ika luonnontilaan. kuvaovat a koktaileja. artikkeliin Netissa? on tuista sambiai l aa sivutolkulla blolaisnaisista kokemik geja ja youtuberostaa, etteiva?t videoita, jotka he ole sen afrikkalaisempia kuin jakavat vinkkeja? siita?, miten hoitaa ja stailata ki- lisa?kkeilla? pa?a?nsa? verhonneet haraa, ka?sittelema?to?nta? tukkaa. kanssasiskonsa tai suoristusaiLuonnolliseen tyyliin luotta- neisiin turvautuneet serkkunsa. vat julkkisnaiset laulaja SolanLuonnollisen lookin valitge Knowlesista näyttelijä Lupita seminen liittyy vahvasti itsesNyong’oon ovat nousseet afrik- tä huolehtimiseen. Relaxereiksi kalaisnaisten tyyli-ikoneiksi. kutsutut suoristusaineet ovat nimittäin aikamoisia kemikaaliiime vuosina liike koktaileja. Vaikka markkinoilla on seka? on levinnyt myo?s Afrikkaan, missa? suoritusaineita ja vahvempia etta? miedompia suohiuslisa?kkeita? ka?yteta?a?n eniten. ristusaineita, kaikki ne sisa?lta?va?t Sambiassa luonnollisiin natriumhydroksidi-nimista? hiuksiin siirtyiva?t ensin ulko- kemikaalia, jota ka?yteta?a?n Y V mwanabibi sikamo, luonnollinen vuodesta 2011. ”Ajoin hiukseni ollessani Englannissa. Ysta?va?ni pitiva?t tyylista?, mutta itse en voinut poistua kotoa kahteen pa?iva?a?n, ennen kuin totuin uuteen tyyliini. Mielesta?ni luonnollisen tukan pita?minen on helpompaa ulkomailla. Sambiassa paine hiusten suoristamiseen on suurempi.”
32 3 / 2014 Luonnontilassa • Luonnollisella tukalla tarkoitetaan hiuksia, joita ei ole ka?sitelty kemikaalein. Luonnollisuuden ma?a?ritelma? ei kuitenkaan ole aina selva?, silla? osa luonnollista lookia suosivista ka?ytta?a? kemikaaleja sisa?lta?via? hiusva?reja?. • Luonnollinen tukka voi olla joko loose eli vapaa tai locked eli suljettu. Suljetulla luonnollisella tukalla tarkoitetaan esimerkiksi rastoja. muun muassa viema?rien puhdistamiseen. Aine on syo?vytta?va?a?, minka? vuoksi moni suoristuskemikaaleja ka?ytta?va? nainen ka?rsii pa?a?nahan palovammoista ja haavoista. Paljon kemikaaleja parempia eiva?t ole omiin hiuksiin ommeltavat lisa?kkeet, jotka tunnetaan nimella? weave. Jatkuvasti ka?ytettyina? na?ma? ”viivit” rasittavat hiuksia ja pa?a?nahkaa niin, etta? hiusraja saattaa alkaa veta?ytyä. Oman tukan pa?a?lle ommeltu hiuspehko myo?s kutittaa, mutta raapia ei voi, jotta tekotukka ei vahingoittuisi. Pa?a?lakeaan taputteleva hiuslisa?kkeen ottanut nainen onkin tuttu na?ky Sambian kaduilla. kolonialismin V ja?a?nteet ovat huuhtoutumassa pois. Vuosikymmenten a s ta n y t saatossa omasta kikkarasta tukasta on kuitenkin vieraannuttu uoristusaineiden niin paljon, etta? sen pelastamija pa?a?ha?n ommeltavien seksi tilataan litrakaupalla kallisa?kkeiden huonot puolet ovat liita hiustenhoitotuotteita Yholleet afrikkalaisnaisten tiedos- dysvalloista tai Etela?-Afrikasta, sa jo pitkään, joten miksi hiuska- vaikka vastaavanlaisia tuotpina on vasta aluillaan? teita on saatavilla omassakin Ensinnäkin monet sosiaaliset maassa. Masuka Mutenda kertoo, ja kulttuuriset ihanteet ovat kikkaraa tukkaa vastaan. Afrikassa etta? esimerkiksi jamaikalaiselka?kka?ra?t hiukset liiteta?a?n usein la mustalla risiinio?ljylla?, yhdella? ko?yhyyteen ja blogien suitsuttakapajuisuuteen. tamista tuotLuonnollinen teista, on oma n di o u tukka yhdistevastineensa m s Hiu at Sambiassa. Mov e tään myo?s lapl u t et suuteen ja nuoihante n yhdestä net ainetta kalruuteen. Monessa liilla tilaavat ai usein v , nimittäin kaupunkilaiset sambialaisessa ta koulussa hiusten eivät tiedä, että unnas aista. u s kemikaalika?sittely sita? on ka?ytetty nsim ä l on kielletSambian maaty, ja niinpa? seudulla jo vuosikymmeniä. koulutyto?t joutuUlkomailta hankittuihin vat ja?tta?ma?a?n hiuksensa luonnontilaan – kunnes koulun purkkeihin on helppo hurahpa?a?tettya?a?n kiirehtiva?t saman taa. Mutenda myo?nta?a? ittien kampaajalle suoristamaan sekin kokeilleensa alkuhuutukkansa. massaan ties minka?laisia Hiukset ovat myös valtava tuotteita, kunnes hän tajusi, etta? maailmanlaajuinen bisnes. Sam- terveen tukan salaisuus ei ole bian pa?a?kaupungissa Lusakas- kalliissa purkeissa vaan oikeissa sa on vaikea kulkea metria?ka?a?n hoitomenetelmissa?. na?kema?tta? lukuisien kampaaMonet luonnollisuuden nimojen mainoskyltteja?, jotka lu- meen vannovat naiset sekoittapaavat aitoa brasilialaista tuk- vat itse omat hiustenhoitotuotkaa. Moni maksaa satoja euroja teensa. He hoitavat hiuksiaan saadakseen sellaisen tai turvau- muun muassa kananmunilla, tuu halvempiin vaihtoehtoihin, majoneesilla ja jogurtilla, jotkut kuten suoristuskemikaaleihin, pelka?lla? vedella?. Hiuksia pesta?a?n joita mainostetaan va?hinta?a?n harvoin, mutta huolella, yo?t nuyhta? innokkaasti. kutaan silkkihuivi pa?a?ssa?. Jokaisella on omanlaisensa u k k a o n ta?rkeä asia kaiktukka, joka vaatii omanlaistaan kialla, mutta ongelmallista hoitoa. on se, etta? hiusmuodin ihanteet tulevat usein vain yhdesta? suun- Kirjoittaja on osan vuodesta Sambiassa viettävä freelancetoimittaja nasta, nimitta?in la?nsimaista. Zedhair-nimistä hiusblogia ja -kuvaaja. S viivipäät. Aidoista hiuksista tehdyt hiuslisäkkeet ovat valtava bisnes. pitävän sambialaisen Masuka Mutendan mukaan suoran tukan ihannoinnin taustalla on kolonialismi. Valkoisen vallan alla la?nsimaiselta na?ytta?minen takasi paremman aseman ja sosiaalisia ja poliittisia etuuksia. Niinpa? moni alkoi suoristaa hiuksiaan ja valkaista ihoaan. ”Jos katsoo vanhoja valokuvia, voi na?hda?, etta? afrikkalaisnaisilla oli eritta?in pitka?t ja terveet hiukset aina siihen asti, kunnes kolonialismi astui kuvaan ja afrikkalaiset vaihtoivat hiustyylia?a?n uusien ihanteiden mukaiseksi”, Mutenda sanoo. T
34 3 / 2014 Työttömiä on kabineteissa edustanut 20 vuoden ajan yksi ihminen. Hän kutsuu edustamiaan ihmisiä loisiksi. Mirkka Hietanen Työttömien virallinen äänitorvi kuvaa hyvin sitä, millainen vaikutusvalta Lea Karjalaisella on. Viimeisten 20 vuoden ajan hän on ollut ainoa työttömien edustaja, joka on saanut äänensä kuuluviin lainsäädäntötyössä. Karjalainen on uransa aikana Pa r p o n ko m m e n t t i Jarkko Virtanen u n Voima haastatteli Rauman sosiaalijohtajaa Antti Parpoa osallistavasta sosiaaliturvasta joulukuussa 2013, Parpo sanoi, että ”työttömät haluavat tätä”. Hän viittasi Työttömien valtakunnallisen yhteistoimintajärjestön (TVY) puheenjohtajan Lea Karjalaisen kannanottoihin. ollut kymmeniä kertoja asiantuntijana työttömyyteen liittyvissä kysymyksissä eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunnassa ja työvaliokunnassa. Tällä hetkellä hän edustaa työttömiä sosiaali- ja terveysministeri Paula Risikon (kok) pystyttämässä työryhmässä, jonka tehtävänä on muuttaa kaikki Suomen sosiaaliturva vastikkeelliseksi. Risikon tavoitteena on, että työttömät ja tulottomat velvoitettaisiin tekemään perusturvan eteen töitä kaksi tuntia päivässä. Kieltäytymisestä minimituki laskee enimmillään 40 prosenttia, joten työttömien on käytännössä pakko suostua osallistaviin töihin. Risikon vision mukaan osallistavat työt voisivat olla vaikkapa vanhusten ruuanjakelua, kotitaloustyötä, risusavottaa ja sosiaalisektorin avustavia töitä. Risikko on korostanut julkisissa kannanotoissaan, että työttömät ovat suhtautu- Työttömien valtakunnallinen yhteistoimintajärjestö valtakunnallinen yhteistoimintajärjestö TVY perustettiin vuonna 1991 ajamaan ja valvomaan Suomen työttömien etuja. Perustaminen ajoittui lama-aikaan, jolloin valtava määrä suomalaisia jäi työttömäksi. Järjestöä oli perustamassa muun muassa ay-liike. Valtion ja ay-liikkeen rahoitus TVY:lle T yö t tö m i e n neet kaavailtuun uudistukseen innostuneesti. Voiman joulukuussa 2013 haastattelemat työttömät pitivät ajatusta nöyryyttävänä, mutta Parpon tapaan Risikko perusti näkemyksensä TVY:n puheenjohtajan Lea Karjalaisen kommentteihin. on vuosien mittaan ensin vähentynyt ja sitten tyrehtynyt kokonaan. Nykyään TVY:tä rahoittaa Raha-automaattiyhdistys, joka kustantaa järjestölle kahden työntekijän palkat. Muun toimintansa TVY rahoittaa jäseniltään keräämillä jäsenmaksuilla. Kahden vakituisen työntekijän lisäksi järjes- journalistinen dokumenttiteatterin työpaja päätti selvittää, kuka valtakunnan virallinen työtön on naisiaan. Kaksi työpajan jäsentä lähti yhdistyksen toimitiloihin Helsingin Sörnäisiin tapaamaan Lea Karjalaista ja ottaVoima-lehden tössä on vuoden palkkatuetuissa työsuhteissa työskenteleviä työttömiä. TVY:llä on kymmeniä jäsenyhdistyksiä ympäri Suomea. Järjestön päämaja sijaitsee Helsingin Sörnäisissä. Järjestön puheenjohtajana on vuodesta 1996 toiminut Lea Karjalainen. maan selvää siitä, miksi hän on niin innoissaan osallistavasta sosiaaliturvasta. Eriskummallinen tapaaminen kuvattiin, ja seuraava litterointi käsittää noin kolmasosan alkuperäisestä haastattelusta. Susanna Kuparinen
3 / 2014 35 Jarkko Virtanen karjalaista grillataan. Kuvassa ovat vasemmalta oikealle teatteri-ilmaisun ohjaaja Maija Lauri, toimittaja Hertta-Mari Kaukonen, TVY:n Lea Karjalainen ja toimittaja Kati Pietarinen. Lea Karjalaisen haastattelu haastattelu H hertta-mari kaukonen & kati pietarinen | tapahtuu Helsingin Sörnäisissä TVY:n toimitiloissa perjantaina 28. helmikuuta kello 16 jälkeen. Haastattelijoina toimittajat Hertta-Mari Kaukonen ja Kati Pietarinen, videokuvaajana teatteri-ilmaisunohjaaja Maija Lauri. a a s tat t e l u susanna kuparinen & teemu muhonen kiusaa, että Suomen ykköstyötön, ehhehee, hähä. (Keskustelu siirtyy käsittelemään sitä, ketkä kaikki tulevat olemaan osallistavan sosiaaliturvan piirissä.) KARJALAINEN: Siis tuota lähtökohta, se mikä me ollaan laitettu niinku päätavoitteeksi, ni on ne ihmiset, joilla ei ole tuloja laisinkaan. kaukonen: Mutta tällä hetkellähän on, ainakin mediassa siitä on puhuttu sellaisena, että se tulee kaikille. KARJALAINEN: Ei tule. Siis valtio nimeltä Suomi ei tule satsaamaan koskaan työttömiin niin paljon, et se vois olla niin laaja. kaukonen: Ymm, ymm, mutta tässä Karenssisanomissa sanotaan, että osallistava sosiaaliturva ei muuta juuri juuri mitään, et siellä sanotaan, että vastikkeellisuus koskee jo kaikkia työ.. KARJALAINEN: Joo niin tekkee, joo niin tekkee, niin tekee . kaukonen: Mutta miten sä selittäisit, että se koskee jo kaikkia? Työpajan ovet aukeavat V o i m a - l e h d e n oheisprojektina keväällä 2013 Vilma Vantola HERTTA-MARI Kaukonen: Mutta ihan taustakysymyksiin, eli minkä ikäinen olet? Lea KARJALAINEN: Täytän 64 vuotta toukokuussa ja olen jäämässä eläkkeelle tänä keväänä. kaukonen: Eli ammatti on tämän järjestön puheenjohtaja. karajalainen: Joo-o. kaukonen: Voiko kysyä harrastuksista? karjalainen: Työttömien edunvalvonta. kaukonen: Eli työ ja harrastukset ovat sama asia. karjalainen: Joo, ei ole muuta. kaukonen: Joo. Sanoit, että ammattiedunvalvoja, eli tää on palkkatyötä. karjalainen: On, on. Me ei palvella sillä tavalla konkreettisesti työttömiä. Tavallinen edunvalvojan työpäivä on ministeriön työryhmissä istumista osan päivää. Tänä aamuna minä olen valmistellut seuraavaa hallinnon kokousta seuraavan viikon työvaliokuntaan ja seuraavia koulutuksia ja kokouksia. Ja nyt ministeriössä sitten keskipäivän ajan partien [työmarkkinajärjestöjen] kanssa ollaan pohdittu, että mitä osallis- tava sosiaaliturva on. kaukonen: Joo, joo. Onko sinulla omaa kokemusta työttömyydestä? KARJALAINEN: On, toki no mä oon ollut opiskelujen välissä työttömänä, lasten välissä työttömänä, ee, ennen tätä työtä olin työttömänä. KATI Pietarinen: Mitä sit muita töitä sä oot tehnyt? KARJALAINEN: Mä oon tuota artesaani ja sitte mä oon kodinhoitaja, vanhan koulutuksen kodinhoitaja. Ja paljon muita pienkursseja tässä työn ohella, (äänenpaino muuttuu voimakkaammaksi) Kiljavaa ja siis ammattiopistoa. kaukonen: Kauan oot ollut mukana tässä TVY:n toiminnassa? KARJALAINEN: No minä olen ollut Ivalossa perustamassa yhdistystä -93, ja -95 minut on valittu TVY:n hallitukseen. Ja oon ollut varapuheenjohtajana, ja seuraavana vuonna puheenjohtajana. kaukonen: Eli 20 vuotta… KARJALAINEN: Kyyllä, 20 vuotta on mennyt tässä, että mää oon ammatiltani työtön. kaukonen: Ai sanot, että olet ammatiltasi työtön? KARJALAINEN: (Purskahtaa hersyvään nauruun) Niin, jos vois sanoa, niin… kaukonen: Aika hyväpalkkainen työtön. KARJALAINEN: (Nauru yltyy) Niin… no, ministeriössä joskus kaverit kiusaa, totta kai heistä on tullut kumppaneita pitkässä työhistoriassa, niin lakimiehet editointi startannut journalistisen dokumenttiteatterin työpaja on lähestymässä seuraavaa rajapyykkiä. Syksystä 2013 asti työpajan noin 15 henkilön joukko toimittajia, käsikirjoittajia ja teatteriohjaajia on tehnyt tutkivaa työtä kahden aiheen kimpussa. ”Köyhien” ryhmä on tutkinut ohjaaja-toimittaja Susanna Kuparisen johdolla osallistavaa sosiaaliturvaa ja sitä puivan työryhmän kantoja. Toimittaja Jari Hanskan johtaman “rikkaiden” ryhmän aihe on terveyspalvelujen ulkoistaminen. Esimerkkitapauksena on Attendo, joka on kehittänyt paljon terveyspalveluita ja laajentaa toimintaansa nyt hoivapalveluihin. Samaan aikaan yritystä on syytetty aggressiivisesta verosuunnittelusta. Materiaalista työstetään Ryhmäteatterin Pengerkadun näyttämölle yhteiskunnalliset iltamat. Kumpikin ryhmä valmistelee tunnin ja vartin mittaisen, noin kymmenellä harjoituskerralla kevyesti hahmotetun esityksen eli demon. Ne esitetään peräjälkeen ammattiohjaajien ja -näyttelijöiden voimin 29. ja 30. huhtikuuta. Esitysten jälkeen on keskustelutilaisuus. Työpajan esityksistä lisätietoa www.ryhmateatteri.fi. Osa harjoituksista on yleisölle avoimia. Ohjaajina Satu Linnapuomi & Piia Peltola.
36 3 / 2014 KARJALAINEN: Se... Miksi ei koskisi, mitä, ketä se ei koske? kaukonen: No kyllähän se, mutta. No omassa tuttavapiirissä mä tiedän työttömiä, joitten ei oo tarvinnut, ku ne on ansiosidonnaisella päivärahalla, ni ei oo tarvinnu tehä mitään. KARJALAINEN: Laki, laki kuitenkin lähtee siitä, että henkilöitten, jotka saavat työttömyysturvaa, ansioturvaa, niitten pitäs olla aktiivisia työnhakijoita, ni niille maksetaan sen takia ansioturvaa. kaukonen: Ymm. KARJALAINEN: Se, että ne eivät tee mitään, senkun vaan köllöttelevät, oottavat, että viissataa päivää tulee täyteen, että sitten pääsevät korkeammalle korotetulle palkkatuelle, ni sen mi-, sen, kyttäävät sitä aikaa, että passiivisesti makaavat, niinni, siinä näistä yhteiskunnan loisistahan tässä on kysymys, jotka pitäs panna liikkeelle. Ja ne, jotka tätä on lähteneet ajamaan, ni nehän on lähteneet ajamaan, et tää osallistava sosiaaliturva pitäs koskea kaikkia niitä, jotka huilaa yhteiskunnan tuella. kaukonen: Eli sinun mielestä se osallistava sosiaaliturvan, nää kaikki aktivointitoimet pitäis kohdistaa myös ansiosidonnai... KARJALAINEN: KYLLÄ. Kyllä. Joo, ei niitä tarvis armahtaa, mutta kun meillä ei oo resursseja niin meidän täytyy keskittyä siihen. Ja lähtökohtana silloin on jo kun resursseja ei oo kaikkeen, ni silloin pitää kohdistaa niihin... joita kaikista vähiten palvellaan. Pietarinen: Esimerkiksi toi Antti Parpo on sanonut, että tää olis kaikille. Ylipäänsä täst puhutaan sillä tavalla, et tää olis kaikille. Miksi, jos se on selvää et siihen ei oo varaa? KARJALAINEN: Mä en osaa tietenkään siihen sanoa, että onko Antti todellakin sanonut niin. Kyllä Antti Parponkin täytyy sosiaalipoliitikkona tietää, et tähän koko, koko puolen miljoonan ihmisen aktivoimiseen... meillä ei oo varaa. Mutta se se, että se unelma mitä se siis tietenkin se, että mitä se on. Että onko se kirkkokuorossa laulamista, onko se kansalaisopistossa opiskelua, onko se vapaaehtoista liikuntaa, mitä se ON se aktiivi osallistava sosiaaliturva. Jos se oikeasti lähtee siitä, että ihminen sitoutuu käymään kirkkokuorossa. Koko talven käypi joka torstai-ilta kirkkokuoron harjoituksissa kaksi tuntia ja se on kuitannut sillä sen. Tai se opiskelee säännöllisesti espanjankieltä kansalaisopistossa ja se on tavoitteellista. Jos ne on sellasia asioita, että se yhteiskunnallisesti ei maksa niin pirun paljon, ni silloinhan sitä on mahdollisuus useampiin toteuttaa. Mutta jos se tarvii työttömien terveydenhuoltoon, sosiaalipolitiikkaa, asuntopolitiikkaa, ni se on kallis, mitä kaikkea se tarvii se, että aletaan puhumaan osallistavasta sosiaaliturvasta sillä lailla, et siihen tulee muitakin toimenpiteitä. Eikä, eikä se kirkkokuoro pelkästään, vaan että siihen tulee se työttömien terveydenhuolto ja selvitetään ne viat ja vammat, jotka ihmisel- ä ”Näist an unn yhteisk tässä on han loisista ys, jotka kysym panna pitäis e.” ll liikkee lä on ja saadaan lääkitys aikaan ja plää plää plää et koska siellä on paljon sitä... kaukonen: Aivan, aivan. Nämä osallistavan sosiaaliturvan aktivointitoimenpiteet voi olla kielikursseja, harrastustoimintaa... KARJALAINEN: Kyllä! kaukonen: Näin, mutta olet sanonut jossain tilaisuudessa, että se voisi olla myös Portugalin-matka. Niin mitä tällä tarkoi- tit? Että mitä osallistava... KARJALAINEN: (kovaa naurua) Jaa...joo (laskeva äänenpaino), no, se on paljon mahdollista, että minä olen sanonut. Minä olen sanonut joskus senkin… (hilpeästi), että saadaan tähän vähän satiiria matkaan, olen sanonut, että Suomen pitää ottaa Kreikan vakuuksista yksi saari ja ottaa Viikkari tai Silja Line ja kuskata kaikki meidän kuntouttavan työtoiminnan asiakkaat saarelle Kreikkaan. Ja kerran viikossa tuopi Finnairin kone lenkkimakkaraa ja ruisleipää ja (räjähtävällä naurulla) me elämme siellä herroiksi! (nauraen) Eikä tartte rakentaa asunnottomille asuntoja... niin... kaukonen: Ymmm. KARJALAINEN: ...niin olen sanonut eduskunnassakin sillä lailla. kaukonen: Joo, ok, mutta mitä uskot, että nämä osallistamistoimet oikeasti olisi? KARJALAINEN: Joo, se on semmonen mielenkiintoinen asia, josta varmasti, minä haluaisin itse, että siinä olisi paljon liikuntaa. kaukonen: Ymm. KARJALAINEN: Minä haluaisin itse, että siinä olisi paljon teatteria. Mä haluaisin, että siinä olisi kuoro ja siinä olisi luontopolkuja, siinä olisi metsä, vaellusretkiä, siinä olisi… nn… niin paljon vaihtoehtoja semmoseen toimintaan, mihin ihmisillä, missä ihmiset saisivat uusia kokemuksia. kaukonen: Mutta sä et puhu ollenkaan töistä? KARJALAINEN: Mä puhun siitä, että ihmiset lähtevät kotoa pois. kaukonen: Joo. Mutta sinä et puhu risusavotasta tai sinä et puhu... KARJALAINEN: Ennn. kaukonen: Tai sinä et puhu vanhusten kauppapalveluista tai... KARJALAINEN: Minä, minä voisin puhua siitä, että tota... aa-aa... käy vanhuksen kanssa vaikka kaupassa. kaukonen: Ymm, ymm. KARJALAINEN: Ja todennäköisesti joihinkin isoihin kaupunkeihin tulee joitain isoja toimintakeskuksia entisiin tyhjiin tehdashalleihin, kun kaikki yritykset siirtyy, merta pitkin uitetaan muualle, niin tyhjät tehdashallit tulevat kuntien pitkäaikaistyöttömien, varmasti näin alkaa tapahtumaan. Rakennetaan mattokutomoita ja… öö.. pitkäaikaistyöttömät alkavat korjaamaan kuntien työntekijöiden haalareita ja lyömään uusia nappeja niitten lähteneitten tilalle. kaukonen: Ymm. KARJALAINEN: Isoja työkeskuksia, jossa kehitetään näper- Mirkka Hietanen
37 3 / 2014 telyä, jotakin, joka on… tilaajalle hyödyksi. Pietarinen: Mitä mieltä sä olet tämmösestä? KARJALAINEN: (huokaus) No mikä... toinen vaihtoehto on, että ei ole mitään. kaukonen: Aivan aivan, no miten itse ajattelet, edustatko kaikkia Suomen työttömiä? KARJALAINEN: Ei, en tietenkään edusta. Ei kaikki halua, että heitä edustetaan. kaukonen: No ketäs sinä sitten edustat? KARJALAINEN: Minä edustan pitkäaikaistyöttömiä. Niitä ei puolusta kukaan muu kun TVY. Kaikilla muilla työttömillä, jotka on ansioturvalla ja eri ammattialoilla, niillä on omat edunvalvojat. Noh, voi olla että jotkut tuntevat, että me oltas myös yksityisalojen työttömyyskassan ihmisien puolustajia, mutta en tunne olevani sellainen. kaukonen: No miltä sinusta tuntuu, kun lehdessä siteerataan, että nyt työttömät on sitä ja sitä mieltä, kun sinua siteerataan kaikkien työttömien suulla? KARJALAINEN: No minähän kerään ja saan paljon postia meidän paikallisilta yhdistyksiltä ja siitä muodostuu meidän näkemykset niistä yhteisistä asioista. Öö ei kukaan ajattele, että minä kaikkia työttömiä edustasin, se on puppua puhetta. kaukonen: No koetko, että sinulla on paljon vaikutusvaltaa tässä [osallistavan sosiaaliturvan] työryhmässä ja muutenkin työttömien asioissa? KARJALAINEN: Kyllä, kyllä koen. N kaukonen: No esimerkiks Risikko viittaa sinun kantaasi tässä osallistavassa sosiaaliturvassa tässä työryhmässä kaikkien työttömien kantana, niin miltä se sinun mielestä kuulostaa? KARJALAINEN: (hhehheh, hahhhah, haa) Noh seh hah aika-aa totaa hurjal-HURJALTA (hekottelee puhuessaan ja sen jälkeen, antaumuksella pitkään). kaukonen: Joo, mut sehän on tota luettavissa... KARJALAINEN: (päälle, leveästi, naurahdellen) Jooon, oon. Joo, kyllä minä olen kuullu, että tää... kaukonen: Joo, joo... KARJALAINEN: Kyllä olen kuullu että Paula on sanonu niin... kaukonen: (päälle) Joo, joo. KARJALAINEN: (ylpeästi) Ja olen kuullu että pääministeri on eduskunnassa sanonu samalla tavalla... kaukonen: Ymm... KARJALAINEN: ...että kyllä minä olen, olen tietonen, että (tauko) pääministeri ja sosiaalija terveysministeri on viitanneet minuun. kaukonen: Joo. KARJALAINEN: (tyytyväisesti, hengittää sanat sisäänpäin, huokausmaisesti) Joo, joo. (tyynesti, ylpeästi) Että olen tietonen siitä. Pietarinen: Miltä yleisesti ottaen tuntuu edustaa työttömiä ja vähäosaisia ja sitä tehdäkseen istua mukavasti yhteisissä pöydissä eliitin kanssa? KARJALAINEN: Öö. Minä oon tehnyt vaan työtäni. Tää on ollut minun työni. Pietarinen: Millaisia tuntemuksia se herättää? m l u k ö äk Eliitin puudeli T ö r m ä s i n Lea Karjalaiseen ensimmäisen kerran marraskuussa 2013 eduskunnan pikkuparlamentin osallistavaa sosiaaliturvaa käsittelevässä seminaarissa, jossa oli puhujina vaikutusvaltaista väkeä. Eduskuntaryhmien edustajat tuntuivat olevan uudistuksesta varovaisen innoissaan, kun taas ylei- KARJALAINEN: Välillä minä itken siellä (ääni värähtää), kun alan puhumaan. Ja öö varmasti ministeriön virkamiehet ja kansanedustajat ovat valiokunnissa tottuneet, että Karjalainen saattaa itkeä (hitaalla puherytmillä). kaukonen: Millaisissa tilanteissa sinä olet siellä itkenyt? KARJALAINEN: Niin öö. (selvittää ääntään) Itse asiassa se ”Niillä kin neillä tä y t y ä j r sy iis a. Ja n ti i s p a l s on äköise n n e d o t tulee .” yneitä syrjäyt kun tuntee, tuntee sillä tavalla, että vastapuoli ei oikeasti ymmärrä, mistä on kysymys. kaukonen: Ei ymmärrä vähäosaisten asemaa? KARJALAINEN: Niin ja kun yrittää avata sitä ihmisten ahdinkoa. Oikeastaan kaikista vaarallisin on alkaa ottaa esimerkkejä, se on kaikista vaarallisinta, silloin ei tahdo kestää pää, oma psyyke. kaukonen: No, mitä mieltä sä ylipäänsä olet tästä osallistavasta sosiaaliturvasta. Kun sinä sanot ettei se muuta mitään. Onko sitten mitään järkeä sitä tehdä? KARJALAINEN: Joo, se on, se on suuri kysymys, että mitä sillä etsitään. kaukonen: Ja et osaa vastata .... KARJALAINEN: En osaa vastata. Pietarinen: Mitäs sit tota, näistä niinku tähän mennessä kaavailluista tai mitä on tähän mennessä puhuttu, niin millasia kantoja sä oot kuullu työttömiltä? KARJALAINEN: Meijän järjestöväki ainakin on oo, niissä tapaamisissa, joissa mä oon tavannu, niin nähneet sen mahdollisuutena. Pietarinen: Mitään sen tarkempaa? KARJALAINEN: Ööö, (ääni alkaa ohentua) no, kyl see, että jotain antaa lisää palikoita siihen työhön mitä pitkäaikaistyöttömien hyväksi tehdään. Meiän ihmiset oottaa sitä, että jos saadaan apukeinoja, millä syrjäytymistä ja yksinäisyyttä pystyttäis EHKÄISEMÄÄN ja auttamaan ihmisiä niin, että lapsia ei otettais huostaan. (liikuttuu) Niillä syrjäytyneilläkin on lapsia. Ja niistä todennäkösesti tulee niistä lapsista syrjäytyneitä. Meiän ihmiset oottaa et ne saa palikoita. Pietarinen: Missä te ootte puhunu? Oottekste teijän, onks teillä ollu joku tästä aiheesta.. KARJALAINEN: Meil on paljonki. Kyllähän meillä arvioidaan, meillä on akateemisesti koulutettuja ihmisiä vetämässä meijän yksiköitä, et ei me kaikki tonttuja olla niinku minä. Että meiän toimintaa ei tartte arvioida, ala-arvioida ollenkaan. Minä olen erittäin ylpeä toimintakeskusten johtajista. (hiljaisuus) Aika moni saa kattomaan perään, että miten pystyskö tekemään samanlaista työtä. (pitkä hiljaisuus) Voitte poistua. Haa- haastattelu on päättynyt. kaukonen: Aa, minkä takia? KARJALAINEN: Em.. Mä en vaan kestä teitä ennää... kaukonen: Siis anteeks, oliko joku tietty kysymys? KARJALAINEN: Oli. (ropeltaa jotain, luultavasti mikrofonia pois) Joo. kaukonen: Siis anteeks, olisiko tässä joku tietty aihe, joka ei... Mikä ei? KARJALAINEN: Saatte pakata tavarat. Minä haluan nyt lopettaa... (Karjalainen lähtee kohti aulasta pienempään huoneeseen johtavaa ovea. Menee huoneeseen sisälle, ei kuitenkaan sulje ovea. Kertoo sieltä alaiselleen, että tämä voi lähteä, että hän sammuttaa valot ja sulkee ovet.) Pietarinen: (ovelta) Pahoittelut, ei ollut tarkoitus, kiitokset kuitenkin… Jälkikäteen Karjalainen ilmoitti sähköpostitse, että koko haastattelu oli pelkkää teatteria ja hänen puheensa loisista ironiaa. Aukeaman kokonaisuutta ovat lisäksi olleet taustoittamassa teatterityöpajan osallistavaa sosiaaliturvaa tutkivan ryhmän Sanni Jokinen, Maija Lauri, Noora Laaksonen, Tellervo Lilja & Sanna Uuttu. Susanna Kuparinen on teatteriohjaaja ja Voiman toimituspäällikkö, joka vetää dokumenttiteatterin ja tutkivan journalismin työpajaa. a sössä istuvat työttömät vaikuttivat tyrmistyneiltä. Käpälöin tarjoilupöydän tarjottimella lojuvia pullia ja hörpin kahvia, kun huomioni kiinnitti puhujanpöntöstä kaikuva, uskonnollisella hurmoksella messuavan naisen ääni. Antti Parpo torppasi Karjalaisen näkemykset joulukuun Voima-lehdessä: ”Ei se ole idea. Työttömälle ei makseta jääkiekkovarusteita ja treenejä, vaan työ ja työllistyminen on perimmäinen tavoite.” On käsittämätöntä, että Karjalaisen on annettu niin pitkään ainoana edustaa työttömiä, vaikka esimerkiksi ministeriöissä hänen tasapainottomuutensa ja asiantuntemattomuutensa ei ole voinut jäädä huomaamatta. O l i i l m i s e lvä ä , että Lea Karjalainen oli osallistavasta sosiaaliturvasta äärimmäisen innoissaan. Puheenvuoron hätkähdyttävyys ei kuitenkaan liittynyt ainoastaan tunteen paloon ja ilmiselvään liikutukseen. Kun aiemmat luennoitsijat olivat puhuneet osallistavasta sosiaaliturvasta nimenomaan osaaikatyönä, Karjalainen väitti, että osallistavan sosiaaliturvan piiriin lasketaan kuoroharrastus, vaalimainosten jakaminen ja ”vaikkapa Portugalin-matka”. M i t e n S u o m e n virallinen työtön voi olla niin pihalla? Kyseessä ei ole harmiton henkilö. Ministerit ja asiantuntijat siteeraavat Karjalaista työttömien virallisena edustajana, ja hänen katsotaan edustavan satojen tuhansien ihmisten mielipidettä. Työpajaa varten Karjalaisen haastatelleet toimittajat kertoivat, että hän näyttää tottuneen siihen, että hänelle annetaan liekaa tarpoa tunteellisten tarinoiden ja omituisten sivupolkujen viidakossa. K a r j a l a i n e n kertoo dokumenttiteatterityöpajalle antamassaan haastattelussa, että hän muodostaa työttömiä edustavat viralliset kantansa jäsenyhdistyksiltä tulevien kannanottojen pohjalta. Toisen kuvan TVY:n ja Karjalaisen demokraattisuudesta saa hovioikeuden tuomion päätösasiakirjoista. Hovioikeus langetti 29. maaliskuuta 2012 Karjalaiselle ja TVY:lle tuomion työturvallisuusrikoksesta. Karjalainen oli tuomion mukaan kiusannut alaistaan vuosi- na 2004–2008 niin vakavasti, että alainen oli menettänyt työkykynsä, masentunut ja joutunut jäämään ennenaikaiselle eläkkeelle. Todistajanlausunnoista piirtyy kuva diktaattorimaisesti järjestöään johtavasta naisesta, jota TVY:n hallitus tottelee lammasmaisesti. Tä n ä v u o n n a Lea Karjalainen on jäämässä eläkkeelle. Huhtikuussa TVY järjestää edustajakokouksen, jossa valitaan uusi puheenjohtaja. Työttömien asema Suomessa hankaloituu koko ajan. He ansaitsevat äänekseen ihmisen, joka ei kutsu edustamiaan ihmisiä loisiksi ja leveile korkea-arvoisilla tutuillaan. Susanna Kuparinen
3 / 2014 39 folkin maailmantähti. Kansainvälisesti kiitetty Lau Nau on Suomi-undergroundin vakionimiä. Huhtikuussa hän säestää mykkäelokuvaa Loud Silents -festivaalilla. Susanna Majuri kulttuuri Kaikuja toisesta maailmasta Maailmaa kiertänyt folkmuusikko Lau Nau ei mene metsään. S e , m i k ä naiselle on ollut Anna-Liisan aikoina mahdollista, on ollut todella rajoittunutta. Silloin on täytynyt olla todella rohkea, jos halusi elää jotenkin toisella tavalla”, muusikko Laura Naukkarinen eli Lau Nau sanoo. Lau Nau säestää huhtikuussa Anna-Liisa-nimistä suomalaista mykkäelokuvaa Loud Silents -elokuvafestivaaleilla. Anna-Liisa pohjautuu Minna Canthin vuonna 1895 kirjoitettuun näytelmään, joka pureutuu naisen asemaan. Nimihenkilö on nuori nainen, jonka menneisyyttä varjostaa synkkä salaisuus. ”Anna-Liisan tarina kosketti minua. Henkilökuvaus on minusta onnistunut, ja hahmoon voi suhtautua empaattisesti. Toki elokuva sai minut pohtimaan myös naisen asemaa yhteiskunnassa. Huomasin, miten paljon asiat ovat kuitenkin sadassa vuodessa muuttuneet.” ollut kolmikymppiselle Naukkariselle hämmästyttävän avoin. Hän on kiertänyt esiintymässä New Yorkia ja Tokiota myöten. Hän on säestänyt mykkäelokuvia elokuvafestivaaleilla San Maailma onkin Fransiscossa asti, ja Daido Moriyaman kaltaiset nykyvalokuvaajat ovat käyttäneet hänen musiikkiaan teostensa taustalla. Viime vuonna elokuvaan Silmäterä sävelletty soundtrack toi muusikolle Jussi-ehdokkuuden. Naukkarinen säveltää kollaasinomaista musiikkia, jossa voi kuulla kaikuja jostakin myyttisestä menneestä. Lau Nau on Suomi-undergroundin vakionimiä, mutta hänen musiikkinsa on saanut myös kansainvälistä arvostusta ensimmäisestä levystä lähtien. Debyyttialbumi Kuutarha vuodelta 2005 sai kehuja muun muassa Pitchforkilta, ja The Wire valitsi sen vuoden 50 parhaan levyn joukkoon. Levyjä on ilmestynyt tähän mennessä kolme, ja uusi on suunnitelmissa. ”Minulla on ideoita seuraavaa levyä varten, mutta punainen lanka lymyilee vielä jossakin piilossa. Tällä hetkellä testailen myös itselleni uusia tapoja äänittää ja säveltää.” N a u k k a r i n e n tunnustautuu laitenörtiksi, joka on yhdessä miehensä kanssa keräillyt kirjavan kokoelman erilaisia soittimia ympäri maailmaa. Nyt hän kuitenkin haluaisi päästä ylimääräisestä eroon. Elektronisen musiikin tekeminen on alkanut kiinnostaa yhä enemmän. ”Tällä hetkellä minua kiehtoo säveltäminen, joka tapahtuu ykkösten ja nollien maailmassa. Mutta en halua missään nimessä hylätä akustista musiikin te- kemistä. Elävän soittimen ääni on minulle yhä tärkeä.” Yksi matkan varrella mukaan tarttunut suosikki on Yamahan sähköurut 1960-luvulta. ”Sellainen massiivinen soitin.” viimeisin albumi Valohiukkanen ilmestyi vuonna 2012. Lau Naun omilla sivuilla levyä kuvaillaan sanomalla, että musiikki ottaa askeleita elokuvalliseen suuntaan. Tämä ei liene sattumaa. Lau Nau on työskennellyt audiovisuaalisen ilmaisun parissa vuosikausia. Ensimmäinen mykkäelokuva, jota Lau Nau on säestänyt, oli tanskalainen kauhuelokuva L au Naun tehdä ä ä k l ”En pe jäkään hölmö ksiä päätö äni.” äess sävelt teaa, ettei kyseessä ole kaikkein perinteisin dokumentti. N a u k k a r i n e n on aikaisemmassa haastattelussa sanonut, että elokuvan parissa työskennellessä tuntuu hiukan siltä kuin bändissä olisi yksi jäsen lisää. Elokuva on vähän kuin yksi soitin muiden joukossa. ”Mutta totta kai se myös rajoittaa. Elokuva on kuitenkin minulle lähtökohta. On oltava tarkkana varsinkin, jos kyseessä on vanha mykkäfilmi. En halua alistaa elokuvaa omalle musiikilleni.” Lau Naun musiikki toimii liikkuvan kuvan kanssa, sillä se on jo itsessään voimakkaan kertomuksellista. Naukkarinen uskookin, että musiikki porautuu ihmisissä jonnekin hyvin syvälle alitajuntaan. ”En ole varsinaisesti tutkinut alkuperäistä mykkäelokuvien musiikkia. Mutta pidän paljon esimerkiksi vanhanaikaisesta äänityssoundista. Sellaisesta vahvan kauniista, säröisestä soinnista”, Naukkarinen sanoo. musiikki on niputettu lukuisiin eri folkin alalajeihin. Naukkarisella ei ole ollut lokerointiin tarvetta. Musiikki on jonkinlaista folkia, mutta muusikko sijoittaisi itse sen laajemman underground-käsitteen alle. Naukkarinen kertoo olleensa teini-iässä punk-henkinen. Ensimmäiset keikkansa hän on soittanut Oranssilla silloin, kun se vielä sijaitsi Katajanokalla. L au Naun Häxan vuodelta 1922. Sittemmin Lau Nau on säestänyt muun muassa teatteri- ja tanssiesityksiä ja taideinstallaatioita. Tällä hetkellä Lau Nau tekee musiikkia kokopitkään suomalaiseen dokumenttielokuvaan, jonka ohjaa Lotta Petronella. Yksityiskohtia Naukkarinen ei voi vielä paljastaa, mutta to- Ensimmäinen bändi oli Roope & The Rockets, jonka jäsenistä suuri osa soittaa nykyisin Shogun Kunitokissa. yksi nimi, jolla Lau Naun musiikkia on kutsuttu. Helsingissä kasvanut ja maailman suurkaupunkeja kiertänyt Naukkarinen muutti muutama vuosi sitten maalle perheensä kanssa, ja hän on saanut jo muutamaan otteeseen vastata kysymyksiin siitä, vaikuttaako lähellä luontoa asuminen jollakin lailla musiikin tekemiseen. ”Yleensä olen ollut hieman haluton vastaamaan. Mutta tarkemmin asiaa mietittyäni olen huomannut, että tietty rauhoittuminen on alkanut kuulua myös musiikissa”, Naukkarinen sanoo. Metsän vaikutus Lau Naun musiikissa on tosin muuton jälkeen pikemminkin vähentynyt. Kaupungissa asuessa luonto oli Naukkariselle vielä tärkeä inspiraation lähde, mutta ei enää. ”Melodiat tulevat oman pääni sisältä. Tapani tehdä musiikkia on hyvin intuitiivinen. Voin napata kiinni lähes mistä tahansa, enkä pelkää tehdä hölmöjäkään päätöksiä. Sävellysprosessia on vaikea selittää.” Metsäfolk on Maria Karuvuori Loud Silents Festival 25.–26.4.2014 Tampere, Ylioppilasteatterissa. Lau Naun säestämä Anna-Liisa (Suomi 1922) 26.4. kello 16.30. loudsilents.com
40 KULTTUURI 3 / 2014 den aikana ensi-iltaan on tullut useita teatterin omia kantaesityksiä, ja keväällä 2014 on vuorossa Köysissä, joka on Laitisen kolmas ohjaus. kulttuuritantta Kirjoittaja on Suomeen avioitunut walesiKsdf lainen taidehistorian tohtori. Pervot Dashwoodit K u t e n u s e i n queer-ihmisillä, mainokset saavat homotutkani ylikuumenemaan. Äkkiseltään voi olla vaikea kuvitella mitään harmittomampaa kuin Helsingin kaupunginteatterin mainos Jane Austenin Järki ja tunteet -näyttämöversiosta. Kun huomasin mainoksen Helsingin Kampissa, jähmetyin keskelle ihmisvilinää ja tuijotin sitä otsa punaisena närkästyksestä. Vähemmän herkällä homotutkalla varustetut kanssakulkijani eivät ymmärtäneet, miten groteski mainos oli. Vaikka Austen on kirjoittanut, että ”kiukku ei aina tee ihmisestä viisasta”, väitän, että kun katselin kuvaa ”ihastuttavista Dashwoodin tytöistä”, olin paitsi vihainen myös täysin järjissäni. näkee yhtä latautunutta kuvaa keskenään – siis ilman miestä – kiehnäävistä nuorista naisista. Kuva peitti Lasipalatsin koko seinän, ja sen oli tarkoitus varastaa huomio nimenomaan kieroutuneen eroottisella vetovoimallaan. Ruusuisen orgastisessa kuvassa kahdesta tyttösestä oli nimittäin eräs ongelma. Kuten Austenin tarinan tuntevat tietävät, tytöt ovat siskoksia. Siskoksia! Tähdennän, että en projisoi suttuisia lesbofantasioitani näihin hentoisiin naisiin – kuva kirkuu seksiä. Mainonnan alitajuiset kulttuuriset ja seksuaaliset piiloviestit ovat ikuisesti kiehtovaa ajankuvaa. Kenen peliä tässä kuvassa sitten pelataan? Keitä sillä yritettään viekoitella? Tuskin lesboja Austen-faneja! K at u k u va s s a h a r v o i n me halutaan tehdä tää juttu, on oma kokemus siitä, että ihmisillä on huomattavia vaikeuksia kohdata muita. Se johtuu omasta käyttäytymisestä ja niistä olosuhteista, joissa me eletään”, Laitinen kertoo näytelmän tekemisen motiiveista. ”Nykyään on tämmöinen plus-yks-keskustelukulttuuri”, Hämäläinen lisää. ”Eletään tuttujen ja kokemusten kautta. Aina pitää yrittää niilläkin ylittää se jokin mielikuvituksellinen raja.” Tämänkaltaisessa keskustelukulttuurissa ja siihen liittyvässä niin sanotussa ”nimitiputtelussa” näkyy nuorten teatterintekijöiden mukaan ihmisten tunne omasta riittämättömyydestä ja toivo siitä, että ehkä jonkun toisen tunteminen tekisi itsestäkin riittävämmän. ”Elämästä on tullut identiteettiprojekti”, Laitinen kiteyttää. ” S e , m i n k ä ta k i a ”Elämästä on tullut identiteettiprojekti” yhteiskunnassa pitää kaikkien tuoda itsensä jotenkin esiin. Se on oletusarvo”, käsikirjoittaja Eino Hämäläinen kuvailee. Hämäläinen on teatteri Toivon uuden Köysissä-näytelmän yksi päätekijöistä. Köysissä pyrkii löytämään yhteyden urheilun ja teatterin, kahden näennäisesti hyvin erilaisen maailman väliltä. Teatterin luovuus ja urheilun symbolinen maskuliinisuus yhdistyvät voittajamentaliteetissa. Yhdistelmässä voidaan nähdä, että suorittamiskeskeinen tapa on siirTä s s ä kuva tynyt molemmissa maailmoissa myös harrastajatasolle. ”Aina pitäsi erottua muista ja olla parempi. Molemmissa on pakotteita kolmansilta osapuolilta. Urheilussa pitää menestyä tai muuten urheilija heittää elämänsä hukkaan, teatterissa taas pitää tehdä jollain tasolla hyväksytty prokkis. Semmoinen, mistä useimmat ihmiset saa jotain irti”, näytelmän ohjaaja Otto Laitinen sanoo. Harrastajien ja tulevien ammattilaisten voimin toimiva teatteri Toivo perustettiin vuonna 2007, jolloin tavoitteena oli luoda jotenkin uudenlaisella tavalla toimiva teatteri. Seitsemän vuo- Noora Isomäki Köysissä, ensi-ilta 18.4. Helsingin teatteri Toivossa. kuva kaksimielisellä kuvalla olisi luvallista houkutella katsojia teatteriin, jos näytelmä ja mainos olisivat edes etäisesti samaa maata. Kunnon pervoilu voi sisältää radikaaleja arvoja, mutta mistään tällaisesta ei ole tällä kertaa kyse, sillä esitys ei kajoa Austenin siveelliseen maailmaan. Näytelmä Dashwoodien avioitumiskuvioista on äärikonservatiivinen. Mainos ei pelkästään pettänyt bi-suuntautuneita tai muuten seksinnälkäisiä Kampissa pyöriviä kakaroita. Se myös loukkasi kaikkia meitä, jotka satumme olemaan sekä lesboja että siskoja – ja etenkin meitä herkkiksiä, jotka vaistosimme, mitä kieroutuneella kuvalla Dashwoodin tytöistä haluttiin viestittää. S a p f o l a i s i t ta i n sokeeraavasti nykyajan kaksinaismoralismia. Kaupunginteatteri on Austen-näytelmällään leimallisesti ”perhearvojen” asialla ja samaan aikaan houkuttelee ihmisiä lesboseksuaalisella piiloviestillä. Samat ihmiset järkyttyisivät, jos he näkisivät keskellä kauppakortteleita oikeita kuvia aidoista lesboista. Mainoksen vaarattomat, koketisti kiemurtelevat tyttöset eivät herätä heissä torjuntaa, etenkin kun kuvalla pönkitetään tarinaa, jossa naiset ovat alisteisia miehille ja hyvien käytöstapojen kahlitsemia. Ilmitasolla naiset näyttävät puhtailta ja terveiltä korseteissaan ja alushameissaan. He ovat kunnollisia tyttöjä ja tyttäriä. Heissä yhdistyvät seksi, viattomuus ja naisen alisteisuus – tekopyhän uusviktoriaanisen ajan pihvi, peruna ja soosi. M a i n o s h e i j a s ta a Donna M. Roberts Englannista suomentanut Susanna Kuparinen. Toipumisen tiellä V a l i t s i n k u v a n , joka mie- lestäni kokoaa näyttelyn idean ehkä parhaiten. Päihteistä toipuminen on ennen kaikkea itsensä kanssa kamppailua. Koen että kuvassa ollaan lähellä ihmistä, joka selkeästi vetää kehonsa äärimmilleen. Valokuvaajana koen kiinnostavimmaksi kuvata niin sanotusti suoraa kuvaa, josta katsoja voi nähdä ja kokea assosi- aatioita omasta elämästään. Kuvat olen kuvannut Kaapelitehtaan legendaarisella Helsingin Atleettiklubilla, jossa kaikenkarvaiset kohtaavat kuntoilun merkeissä. Näyttelyssä kuntoutujien elämäntarinoihin voi myös syventyä Sini Mannisen tekemien haastattelujen pohjalta. Arto Timonen Toipumisen tiellä, päihdesairaiden parantumisesta kertova valokuvanäyttely kiertää Helsingissä: 2.– 22.4. A-klinikan korvaushoitoyksikössä Arabiassa & 22.4.–11.5. Nuorisotalo Happi, Sörnäisten rantatie 31. www.facebook.com/ ToipumisenTiella2013
42 KULTTUURI 3 / 2014 Henki ulos antrokaapista! Emman taidenäyttelyssä nousevat esille henkisen sfäärin klassikot Rudolf Steiner ja Joseph Beuys. Mutta missä ovat Suomessa toimivat henkipatot? T ä n ä keväänä kannattaa ihmetellä Espoon modernin taiteen museossa eli Emmassa antroposofista taidetta, joka sekin on eräs maailmanlaajuinen outsider-taidemuoto. Antroposofi Rudolf Steiner (1861–1925) tunnetaan Steinerkoulujen ja biodynaamisen viljelyn perustajana. Hän antoi myös uuden merkityksen taiteille. Emman näyttelyssä Rudolf Steiner arjen muotoilijana on esimerkkejä hänen arkkitehtuuristaan ja muotoilustaan. ”Ympäristö muovaa ihmisen ajatukset, niinpä ihmisen tulee itse muovata ympäristönsä.” Steinerin orgaanisessa arkkitehtuurissa sekä maalauksessa on otettu vauhtia Goethen metamorfoosi- ja väriopeista. Steiner uudisti kaikkia taidemuotoja ja muun muassa loi uuden liiketaiteen eli eurytmian. Näyttelyssä on luonnos Stei- hilma af klint. Antroposofitaitelija af Klint on keskeinen osa Emman taidenäyttelyä. Hän puuttuu Erkki Pirtolan jutusta. peter elsner. Erkki Pirtola kirjoittaa, että Emman näyttelystä puuttuu suomalaisten antrotaiteilijoiden kuten Peter Elsnerin teokset. meinert steensen. Joseph Beuysin muotokuva Kuolema pitää minut hereillä. nerin pääveistoksesta Ihmiskunnan edustaja. Lopullinen puinen versio on melodramaattinen goottilais-ekspressionistinen kuva ihmisestä, joka on juuri astunut eksistentiaaliseen vapauteensa kahden scifimäisen demonin hyökkäyksestä. Vaikuttavaa teosta ei mainita taidehistoriassa. on nostettu esiin kaapista. Emmassa ovat mukana hänen ”opetuslapsensa” Joseph Beuys sekä Hilma af Klint. Mukana on myös joitain kuuluisia nykytaiteilijoita, joiden yhteys näihin visionääreihin tuntuu etäiseltä. Miksei näyttelyssä ole antroposofisia taiteilijoita, jotka ikänsä ovat tehneet työnsä ”antrokaapissa” ja joita ei koskaan ole esitetty julkisuudessa? Heitä kyllä Suomesta löytyisi. Esimerkiksi Peter Elsner on suomalaistunut saksalainen antrotaiteilija, joka pitkään on työskennellyt ja opettanut Snellmankorkeakoulussa Jollaksessa. ”Antroposofeilla ei ole missään maailmassa julkisia omia gallerioita, joissa he esittelisivät taidettaan. Meistä ei todellakaan tiedetä mitään”, Elsner sanoo. Taiteen moniottelija Jan-Erik Andersson julkisti ensi kerran Suomessa Steinerin orgaanista arkkitehtuuria näyttelyssään vuonna 2007 Turussa ja kirjassaan WILD – fantasia ja arkkitehtuuri. Nyt Steiner Maarit Holttinen on Suomessa ollut mukana Arkkitehti voima suosittelee suunnittelemassa antroposofian virittämiä rakennuksia kuten Snellman-korkeakoulun kampusta Helsingin Jollaksessa ja Rudolf Steiner -koulua Tampereella. ”Suomi taitaa olla Euroopan skeptikkouskovaisimpia maita – täällä viimeisenä vastustetaan kaikkea vaihtoehtoista. Antroposofian oma tehtävä on olla ajan tasalla”, Maarit Holttinen väittää. Holttinen painottaa, että Steinerilla henkisyys aina liittyy käytäntöön, ja niistä löytyy uusia ja tuoreita näkökulmia aikamme suuriin ongelmiin. näyttelyssä on esillä myös Joseph Beuys (1921–86), joka tuli taidemaailman keskeiseksi vaikuttajaksi 1960-luvulla provosoivilla esityksillään. Emmassa esitettävässä videossa I like America and America likes me Beuys viettää vuonna 1974 New Yorkissa huopiin käärittynä pari päivää kalterigalleriassa yhdessä elävän kojootin kanssa, joka edusti hänelle alkuperäistä amerikkalaisuutta. Beuys muutti 1970-luvulla Kasselin Dokumentan taidenäyttelyn poliittiseksi agitaatiopisteekseen, missä hän puhui sata päivää aamusta iltaan ihmisten kanssa ideoistaan. Beuys oli eräs Saksan vihreiden perustajista. ”Jokainen ihminen on taiteilija”, kuuluu Beuysin motto. ”Ihmisten kyvyt on yhteiskunnan ainut pääoma”, kuuluu toinen Beuysin johtolauseista. S u o m e s ta löytyy myös Meinert Steensen. Hän on saksalaissynE m m an Koonnut Kaisu Tervonen Voima valitsee suositukset tapahtumatiedoista. Niitä otetaan vastaan 21.4. asti voima@voima.fi. Voima päättää tietojen julkaisusta. II APINAFEST! Erik Bruun 3.–13.4. Stoa, Helsinki www.apinatarha.fi Taideosuuskunta Apinatarha järjestää jo toisen kerran nykytanssifestivaalin, jonka aikana lavalla nähdään niin tanssia harrastavia lapsia, ammattitanssijoita kuin kansainvälisiä vierailijoita. 9.–27.4. Galleria 5, Oulu galleria5.artoulu.fi Yli kuusi vuosikymmentä graafikkona toiminut Bruun on tuottanut joukon ikonisia julisteita ja kuvia. Osa niistä nähdään kutsunäyttelyssä Oulussa. AAVE FESTIVAL 7.–13.4. Helsinki www.aavefestival.org Viides audiovisuaalisiin taiteisiin keskittyvä AAVE pitää kotinaan Malmitaloa, mutta levittäytyy sieltä ympäri kaupunkia. Festivaalin ohjelmisto yltää mediataiteesta elokuvaan ja tv-dokumenteista näyttelyihin. MINÄ-MINÄ-MAA 11.4.–11.5. Valokuvakeskus Peri, Turku peri.fi Valokuvaaja Jere Aallon näyttely luo anonyymin katseen kokemustalouteen spektaakkelimaisen kulutuskulttuurin muotona. Kuolemantauti 9. & 10.4. kello 19 Teatteri Telakka, Tampere Marguerite Durasin tekstiin perustuva Kuriton Companyn musiikkiteatteriesitys vierailee Tampereella. Eero-Tapio Vuoren ohjaus sai ensi-iltansa marraskuussa 2013 Kansallisteatterin Omapohjassa.
KULTTUURI tyinen taiteilija, joka on asunut ja työskennellyt 30 vuotta Lahden Sylviakodissa kehitysvammaisten taideohjaajana. Steensen tuntee perusteellisesti Joseph Beuysin työn ja tekee omaa taidettaan tämän hengessä. ”Steinerin, kuten Beuysinkin näkemyksessä taide ei ole eristettyä toimintaa, vaan yhteisöllisyyden keskeinen voima. Sen tähden Steiner-kouluissa koululaiset tekevät itse kirjansa ja taiteellisuus on kaikessa mukana”, Steensen kertoo. ”Käsillä tekeminen, oli lop- 3 / 2014 putulos mikä hyvänsä, vaikuttaa aivoihin plastisesti ja luo sosiaalisuuden. Tästä ’sosiaalisesta veistämisestä’ Beuyskin puhui ainoana tulevaisuuden taidemuotona”, Steensen sanoo. ”Tällaisten positiivisten utopioiden esittäminen olisi tervehdyttävää juuri nyt, kun yhteiskuntaruumis on kuolemansairas.” 43 II ApinaFest! 2014 Kaikkien festivaalien pikkuserkku Erkki Pirtola Feel the Spirit Espoon modernin taiteen museo Emmassa 11.5. asti. Joseph Beyusin videoita voi katsoa Youtubesta. Nykytanssia Stoan musiikkisalissa 3.-13.4.2014 Ohjelmisto ja lisätiedot: apinafest.apinatarha.fi tai www.stoa.fi Onnea niin & näin! N tarttuu 20-vuotisjuhlanumerossaan kysymykseen ”Miksi filosofiaa?” Kysymys on olennaisella tavalla itsestään selvä: viisautta tarvitaan sekä sen itsensä että siitä saavutettavan hyödyn vuoksi. Itsereflektio on tervettä ja kriisi usein itsereflektion alulle panija. On kuitenkin syytä kysyä, onko juhlanumeron sivuilta välittyvää kriisiä olemassa ja ovatko itsereflektion suunta ja syyt oikeat. Kriisissä on pikemminkin yhteiskunta, joka kääntyy pois perustavista kysymyksistä: mitä on totuus (epistemologia) ja mitä on hyvä elämä (moraalifilosofia). Näin toimii traumatisoitunut ja iin & näin pelokas henki, ja kuten katastrofi- ja onnettomuustilanteissa, traumapotilaan paniikkiin ei pidä lähteä mukaan. Filosofialla ei voi olla ennalta annettua vastuuta löytää näihin kysymyksiin kiistaton ja miellyttävä vastaus. Se voi vain toimia kuin suomalaisurheilija: yrittää parhaansa ja katsoa, kuinka pitkälle se riittää. Se, missä filosofian kannattaa oman mielekkyytensä vuoksi kehittyä, on keskustelu muiden kanssa ja ennen kaikkea sen ideoiden keskusteltavuus. Eli ei huolta, kaikki on hyvin. Toivon niin & näin -lehdelle menestyksekkäitä seuraavia 20 vuotta. Tapani Möttönen seinäkukka Bongaa katugallerian tähdet ja lähetä ne meille osoitteeseen voima@voima.fi. Hyväntekeväisyyskonsertti kevätenergiaa Lastensairaalan hyväksi Helsingin Musiikkitalon konserttisali su 27.4.2014 klo 19 Pia Pajala, sopraano Maria Männikkö, piano sirkusakrobaatit kate&Pasi (katerina repponen & Pasi nousiainen) PianoDuo ConFuego (Maria Männikkö & Pauli kari) + special guest! Liput: www.lippupalvelu.fi 15 / 20 / 25 / 30 / 35 / 40 / 45 € konsertin tuottaa Creative arts Finland Management inc. & PianoDuo ConFuego Company helsinki. Franzeninkadun & Pengerkadun risteys, maaliskuu 2014.
44 kirjallisuus 3 / 2014 Tuomas Kärkkäinen Verenimijät peilikuvana Vampyyrisaagat opastavat ihmiset nöyryyteen. Olemme himokkaita kärpäsiä, jotka tuhoavat maapallon. ” K a i k k i va m p y y r i t vaikuttavat samanlaisilta, mutta niiden muuntuvuus on ihastuttavaa. Jotkut heräävät henkiin kuunvalossa, aurinko surmaa toiset, jotkut lävistävät pintoja katseellaan, toiset hampaillaan, jotkut ovat taantumuksellisia, toiset vallankumouksellisia. Kuitenkin kaikenlaiset vampyyrit ovat häiritsevän lähellä kuolevaisia saaliitaan.” Nina Auerbach P tummakantinen valtias, vampyyriromaani, on imenyt itseensä romantiikkaa, kauhua ja pehmoerotiikkaa. Vampyyrin hahmo on muuntunut kulttuurin alitajunnan mukana. Kun länsimaisen kirjallisuuden ensimmäiset mainittavat vampyyriteokset ilmestyivät o k k a r i h y l ly j e n 1800-luvulla, kyse oli torjutusta seksuaalisuudesta. John Polidorin pienoisromaani Vampyyri (1819) sisältää miestenvälistä seksuaalista latausta vampyyri lordi Ruthvenin panseksuaalisessa hahmossa. Bram Stokerin Dracula (1897) siirsi painopisteen paremminkin uhrien, viktoriaanisten nuorten naisten ja miesten, seksuaalisuuden käsittelyyn. Samoin kuin kansanperinteessä, vampyyrin tuho vahvisti yhteisön moraalista järjestystä. Vampyyriromaanin uusi sukupolvi yhdistelee kauhua ja romantiikkaa. Samalla vampyyrin hahmoon latautunut musta energia on muuttunut seksuaa- lisuudesta joksikin muuksi. Seksuaalisuutta tai seksuaali-identiteettejä voi käsitellä jo suoraan. Viimeistään Anne Ricen Veren vangeista (1976) alkanut romaanisarja Vampyyrikronikat toi avoimesti erilaiset seksuaalisuudet vampyyrifiktioon. Elävän kuolleen hahmoon kietoutuu paljon eettisiä kysymyksiä. Vampyyri kyseenalaistaa seksuaalimoraalin ja ihmiselämän arvon. Moraalisesti suoraselkäinen vampyyri korvaa ihmisveren eläinten verellä tai keinoverellä, kuten Charlaine Harrisin Sookie Stackhouse -sarjassa ja sen pohjalta tehdyssä True Blood -tv-sarjassa. Keinoveri antaa vampyy- reille oikeuden elää osana yhteiskuntaa. hankkiminen ihR misiä vahingoittamatta on vampyyriproosassa yleensä hyav i n n o n visvampyyrin merkki. Tällainen on Twilight-saagan nuori Edward perheineen – vegaani vampyyrien joukossa. Toinen vaihtoehto on vain pahojen ihmisten verellä ruokaileminen, kuten tekee Anne Ricen vampyyri Lestat. Hän tappaa vain murhaajia, jotka eivät kadu tekojaan. Vampyyrikirjallisuutta tutkinut Nina Auerbach (Our Vampires, ourselves 1992) väittää, että vampyyri on aina kulttuurin peili.
kirjallisuus Se käyttää ravinnokseen aikaansa ja näyttää siltä. Polidorin lordi Ruthven oli 1800-luvun alun eurooppalaisen hengen varjokuva samalla tavalla kuin vampyyri Lestat on 1970ja -80-lukujen amerikkalaisen todellisuuden varjokuva. Leimallisin tunne toiseutta kohtaan on pelko, joka Auerbachin mukaan on presidentti Richard Nixonin valtakaudesta alkaen määrittänyt voimakkaasti amerikkalaista kokemusta niin julkisesti kuin yksityisestikin. Vampyyriin latautuu kulttuurin torjuttu. Dracula kokoaa yhteen viktoriaanisen ajan pelkoja: hulluus, seksuaalisuus, maallistuminen, kuolema. Sigmund Freudin teoriat Eroksesta ja Thanatoksesta, rakkaudesta ja kuolemasta, länsimaisen ihmisen viettienergian olennaisimpina tekijöinä heijastavat samaa ajan henkeä. Yli-inhimillisyys irrottaa vampyyrin hahmon sekä kristillisesti määrittyvästä seksuaalietiikasta että humanistis-kristillisestä yksilönarvoon pohjautuvasta etiikasta. meK nettämisen kauhu yhdistää erilaisia vampyyrifiktioita. Tuo 3 / 2014 (Michael McMillian) on ihmisenä yhtä kuvottava kuin vampyyrinniljakkeena. Moraalisuus ja hyvyys ovat eri olentojen henkilökohtaisia mutta heiveröisiä ominaisuuksia. Yhteisöllä ei ole yhteistä moraalikoodia vaan useita, ja väkivalta läpäisee ne kaikki. Yksilöiden tehtäväksi jää toimia ja vastustaa vääryyttä. nykyM ään pelätään True Bloodin valossa? Erilaisten yksilönoii tä l ä n s i m a i s s a keuksien täysimittaisesta toteutumisesta seuraavaa kaaostako? Kyvyttömyyttä elää moninaisessa maailmassa? Sitä, että sekä samanlaiset että yyriin ”Vamp uu lataut in ur kulttu .” u torjutt o s k e m at t o m u u d e n pelko on yleinen kauhukirjallisuuden eri lajeissa, ja esimerkiksi vampyyri- ja ihmissusiaiheistoissa vielä kovennettuna: absoluuttisen ja uhkaavan toiseuden koskettamaksi tuleminen merkitsee usein myös muuttumista tuoksi toiseksi. True Blood -tv-sarjassa pelon luonne on muuttunut. Kun vampyyrit saavat oikeuden elää tasavertaisina ihmisten kanssa, tulee esiin muitakin maan alle painuneita elämänmuotoja: muodonmuuttajia, myyttisiä hirviöitä, ihmissusia, keijuja. Maailmasta tulee pandemonium, jossa erilaiset toisilleen enemmän tai vähemmän vahingolliset lajit pyritään sopeuttamaan poliittisesti yhteen. True Blood on ymmärretty usein poliittiseksi allegoriaksi, jota sarjan tunnuksessa toistuva teksti ”God hates fangs” (vrt. ”God hates fags”) alleviivaa. Sarjan monilajinen yhteisö kuvaa jatkuvaa taistelua seksuaalivähemmistöjen oikeuksien puolesta vallitsevia normeja vastaan. Kuitenkaan asia ei ole näin yksinkertainen. Sarjassa ei ihannoida mitään yksittäistä lajia, vaan korruption, puhtaan pahanteon, tyhmyyden, laiminlyöntien ja laittomuuksien otteessa rimpuilevat kaikki. Pastori Steve Newlin erilaiset vahingoittavat meitä? Valtatyhjiöitä, jotka tekevät nousukkaiden tihutyöt mahdollisiksi? Pienen piilevän eliitin valtaa meihin? True Bloodin maailmassa vampyyri on kuitenkin moraalisesti erityinen olento. Se elää hyvin pitkään, sillä voi olla vuosisatainen, jopa vuosituhantinen muisti, jonka on muovannut sivullisuus ihmiskulttuurien liepeillä. Koska se käyttää ihmisiä ravinnokseen, se joutuu sopeuttamaan oman elämänmuotonsa ihmisten kulttuuriin, ja yleensä myös lymyämään, vaikka pitää ihmisiä itseään heikompina. Vampyyrin perimmäinen yhteistyökyvyttömyys tekee siitä altavastaajan. Kun vampyyri Lestat herää kymmenien vuosien unen jälkeen 1980-luvulle, hän syntyy uuteen maailmaan: ”Tämä vuosisata totisesti oli joka suhteessa perinyt maan.” Lestat luettelee useita asioita: ihmisen vahva maallinen moraali ei tarvinnut enää tuekseen uskontoa, ja se oli vuosisatojen aikana siirtynyt yläluokalta kansalle. Nälkää, suursotaa ja ympäristötuhoa vastaan taisteltiin ”yhtä kiihkeästi kuin aikoinaan noituutta tai kerettiläisyyttä vastaan.” Vampyyrihahmo pystyy kehittämään suprahistoriallisen 45 näkökulman nousemalla ihmiskunnan historian yläpuolelle. novelIri lennättää lissa Aaveita (1864) vampyykertojaa pitkin Euva n T u r g e n e v i n rooppaa, Venäjältä Wightsaarelle, Italiaan ja Pariisiin. Vampyyri pystyy kuljettamaan kuolevaisen keskelle Caesarin sotajoukkoa. Ajan ja paikan kudoksiin niveltyy ylevän, seksuaalisesti latautuneen kokemuksen euforia, kauhu ja suru: ”Ja näiden ihmiskärpästen, tuhansia kertoja kärpäsiä harvalukuisempien, asumukset, jotka saasta yhdistää toisiinsa, heidän pienten, yksitoikkoisten puuhiensa säälittävät jäljet, heidän huvittava taistelunsa muuttumatonta ja väistämätöntä vastaan – tämä kaikki alkoi yhtäkkiä iljettää minua.” Fiktio nostaa tavallisesti esille kaksi asiaa vanhan vampyyrin näkökulmasta. Anne Ricen Vampyyrikronikoissa ihmisten keskinäinen hännänveto ja suursodat ovat tehneet vanhoista vampyyreista kyynisiä. True Bloodin vampyyrinestori Russell Edgington (Denis O’Hare) toivoo ihmislajin tuhoa, koska ihminen on tuhonnut planeetan. Edgingtonin kolmituhatvuotinen kokemus maailmasta riittää ihmisen aiheuttaman muutoksen hahmottamiseen. kaltaisten E hyvin vanhojen vampyyrien hahmoihin ruumiillistuu yksi ländgingtonin simaisen kulttuurin peloista: kykymme inhota itseämme lajina, kun näemme aiheuttamaamme tuhoa maapallolla. Kauhu tuhon kohtaamisesta on Edgingtonin hahmon olemus: maailman ja luonnon tuhoutumista todistanut ja rakastettunsa menettänyt vampyyri on enää täydellisen kyyninen ja tuhoava hahmo. Sillä ei ole enää mitään mitä puolustaa, pelkästään kostettavaa. Lestatille maa näyttäytyi uuden uljaan ihmisen perimänä, ja vain muutamaa vuosikymmentä myöhemmin kaikki näyttäytyy menetettynä Edgingtonille, kulttuurisen alitajunnan alhaisimmalle konnalle. Vampyyri viihteen hahmona vaikuttaa olevan kulloistenkin poliittisten huoltemme, eksistentiaalisten ahdistustemme ja katastrofintunteidemme huolinukke. Vampyyri pitää ne sekä hallinnassa että käsiteltävinä, kuten kunnon alitajunnan kuuluukin. Maaria Pääjärvi
46 kirjallisuus 3 / 2014 Tekeletyttö & energiaelefantit Yhdysvaltalaisen Paolo Bacigalupin teos on scifiä niukkuuden maailmasta. S cifikirjailija Paolo Bacigalupin moninkertaisesti palkittu esikoisromaani The Windup Girl kuvaa elämää ympäristökatastrofien ja resurssien niukkuuden runtelemassa maailmassa. Vuosilukua ei kerrota eikä siihen viitata muuten kuin lukemattomilla kuolleilla, menetetyillä lajeilla ja hämärillä muistikuvilla runsauden maailmasta. Maailma ei ole entisensä. Öljytalous on romahtanut, ilmastonmuutos on edennyt, epidemiat ovat surmanneet miljoonia tai miljardeja, ja misesta zeppeliinien ja purjelaivojen voimalla. maailman eliörikkauden rippeitä näivertävät yhtäältä valloilleen päässeet keinotekoiset lajit ja toisaalta monokulttuurinen maatalous. The Windup Girlin maailma ei ole staattinen, vaan taustalla kuuluu historiallisen aaltoliikkeen kohina. Ensimmäistä teollistumisen aikaa muistellaan myyttisenä Laajentumisena. Energiavaurauden loppu ja ilmastonmuutos pakottivat maailman tuhoisaan Supistumisen aikaan. Energiantuhlauksen ”hävittämät etäisyydet” palasivat. Henkiin jääneet talouden mahdit uneksivat uudesta LaajentuRapahel Lacoste ympäristökatastrofin jälkeen. Windup Girl -scifiteoksen kannessa on kuvattuna romahtanut maailma ja energiaelefantti, keinotekoisesti luotu sähkönlähde. K i r j a n ta p a h t u m at sijoittuvat Thaimaahan, joka on linnoittautunut kohoavaa merta ja rajojen ulkopuolella vaanivia tauteja, vieraslajeja sekä suuryrityksiä ja niiden ”siemenorjuutta” vastaan. Kuningaskunnan geenihakkerit kehittelevät lajikkeita, jotka ruokkisivat kansan ja pysyisivät askelen ulkopuolisten vaarojen edellä. Tieto kasvi- ja eläinlajeista on kultaakin kalliimpaa maailmassa, joka on menettänyt valtaosan eliökirjostaan. Kirjan nimihenkilö Emiko on keinotekoisesti luotu ihminen, joka elää seksiorjuudessa. Hän ei nouse tärkeään asemaan henkilögalleriassa, vaan pääosassa ovat henkilöiden risteävät ja törmäävät kohtalot tapahtumien historiallisessa vyöryssä. onnistuneinta The Windup Girlissä on resurssien niukkuuden arkisuuden kuvaus. Kirjassa ei puhuta ruuasta vaan kaloreista – viljelylajikeyhtiöiden agentit ovat ”kalorimiehiä”. Käyttöenergian sijaan puhutaan jouleista. Kaikki keskittyy kalorien hankkimiseen työtä tekeville ihmisille ja eläimille, joissa kalorit muuntuvat joko työksi tai ruuaksi. Käyttöenergiaa saadaan jätteistä ja ruumiista tuotetusta metaanista, tarkkaan rajatusti käytetystä nesteytetystä kivihiilestä sekä valtavista megadonteista, keinotekoisesti luoduista ”energiaelefanteista”. Sähkötalous on näillä eväillä rajattua, joten energiaa säilötään lähinnä Bacigalupin kuvitteellisilla ”vääntöjousilla”. Teknologian kehitys on edistynyt lyhytnäköisen voitontavoittelun tarkoituksiin, ja sen sosiaaliset ja ekologiset vaikutukset ovat karanneet käsistä. Bacigalupi kuvaa tämän seurauksena syntynyttä fanaattisK irjallisesti ta ja uskonnollista tieteenvastaisuutta. Tarinassa vilahtelee Suomi, jossa geenitutkijat vedettiin hirteen ja siemenpankit poltettiin. m a h d o l l i s t a a monenlaisia lukutapoja, mutta ne voi jakaa karkeasti kahteen. Kuviteltua maailmaa voidaan tarkastella spekulaationa sinänsä, toisenlaisten teknologioiden, yhteiskuntien, uskomusten ja erilaisten elämän ja tietoisuuden muotojen tutkailuna. Maailmojen rakentamista voi kuitenkin lukea myös analogiana tai välineenä meille tuttujen asioiden tai oman ajan piilevien virtausten työstämiseen ja tarScifi htelee a l i v a ss Tarina mi, jossa Suo utkijat t i n e e n g hirtee n i i t t e ved pankit n e m e i ja s tiin. poltet kasteluun uusista näkökulmista. Yhdelle kysymys ”onko se uskottavaa” on avainasemassa, toiselle vähämerkityksinen. Scifitekstit eivät ole neutraaleja tällaisten kysymysten kannalta, vaikka teksti ei tulkintaansa sanelekaan. The Windup Girl on tässä hieman ristiriitainen. Yhtäältä kirja onnistuu kuvaamaan niukkuuteen romahtanutta maailmaa ja avaamaan myös sitä, miten paljon näkymätöntä työtä käyttöenergia ja luonnonjärjestelmät tekevät nykymaailmassa. Siltä kannalta ei ole väliä, ovatko energiaelefantit ja vääntöjouset uskottavia. Toisaalta Bacigalupi rakentaa mahdollista tulevaisuutta hyvinkin yksityiskohtaisesti tavalla, joka houkuttelee odottamaan uskottavuutta. Tältä kantilta kirja on välillä liian mielikuvituksellinen kuvaamansa maailman yleiseen henkeen nähden. Tieteen lihallistamat mytologiset nagat vartioivat tulvapatoja, ja japanilaisten tehtaissa työskentelee kymmenkätisiä tiedottomia työläisiä. N i m i h e n k i l ö Emiko on fantasiaelementeistä ongelmallisin. Hänet on luotu ennen kaikkea kerronnalliseksi välineeksi hätkähdyttämään ristiriitaisella seksuaalisuudellaan, kuvaamaan vallan ulottamista biologiselle tasolle sekä kritisoimaan luonnollisuususkon ja vieraudenpelon teemoja. Emiko on kuitenkin uskottavammin ”korkean science fictionin” asukki kuin osa tällaista nikottelevaa maailmaa. Tieteellisestä näkökulmasta Bacigalupi lipuu myös häntä kuvatessaan hyvin yksinkertaiseen luonnon ja kasvatuksen vastakkainasetteluun ja sellaiseen kuvaan geeniteknologiasta, joka ei ole uskottava ihanteena tai uhkakuvana. Emikon vapaudenkaipuu jää myös hyvin ohueksi ja irtonaiseksi teemaksi. Sen sijaan Bacigalupin tapa käsitellä uskoa henkiin ja kuolleiden läsnäoloon on mukaansatempaava. Saarretussa Thaimaassa henkiin ei uskota, vaan kaikki tietävät miljoonien kuolleiden olevan edelleen läsnä. Kirjoittaja onnistuu tuomaan tämän tärkeän juonteen tarinaan niin, että lukijaa ei pakoteta tiettyyn luentaan. Jos Bacigalupi olisi kuvannut maailmansa tieteelliset ja poliittiset piirteet yhtä taitavan säästeliäästi, kirjassa olisi ollut ainesta todelliseksi scifin klassikoksi. Ville Lähde Paolo Bacigalupi: The Windup Girl. Orbit Books 2009. 361 s. Granta ei osaa olla outo E n s i m m ä i s e n aikakauskirja Grantan itsenäisen suomenkielisen julkaisun jälkeen odotin seuraavaa, outo-teemaista, lievästi innostuneena ja varautuneena. Ruoka-Granta oli hyvä tekstikokoelma, mutta ei näyttäytynyt rohkeasti kirjallisuutta tai maailmaa kirjallisuuden välityksellä määrittävänä julkaisuna. Sen heikkous oli toivottoman vanhentunut tapa puhua ruuasta. Outo taas on epämääräinen, mutta ei kovin outo. ”Hän näkee pottunenän, joka on kiiltävä ja muhkurainen kuin bergamotin kuori”, alkaa Grantan ehkä vetävin teksti, katkelma Daniel Galeran tänä vuonna suomeksi ilmestyvästä romaanista Hyöky. Kustantaja Otava pääsee näin kätevästi markkinoimaan uutuuksiaan. Kotimaisesta tähtihetkestä vastaa Juhani Karila novellillaan En minä sinusta mitään tiedä, jossa vuorottelevat tarinanpätkät muodostavat tekstiin vilpittömän oudon kaksoisvalaistuksen. kirjallisuusmaailmassa, kotikentällään, Granta on laatukirjallisuuden tae. Suomi-Grantassa on ilmeiset vaikeutensa. Kotimaiset kirjoittajat on valittu isoilta kustantajilta, ja osa teksteistä on heikkotasoisia. Brittiläisessä Kuinkahan sidotut mahtavat päätoimittaja Aleksi Pöyryn kädet olla tekstien valikoinnin suhteen? ”Uuden kirjallisuuden areenalla” löytämisen riemu ei juurikaan pääse hehkumaan kasvoilla. Grantassa ei näy nykykirjallisuuden vivahteikkuus, vaikka sitä muualla voi todistaa. Aikakauskirjan kokonaisuus ei luo mielikuvaa oudosta, ei vie kumman luo, vaikka yksittäiset tekstit ovatkin oivia. Valinnoista puuttuu napakkuus. Soljuvaa tarinaa ja käännöstekstejä on sikäli paljon, että eri tekstien välille ei synny selviä ja linjakkaita tyylieroja. Tällä kertaa areenalla nähdään tylsänlainen show. Toinenkaan Suomi-Granta ei pysty valtaamaan itselleen paikkaa kirjallisuuskentässä. Maaria Pääjärvi Granta 2: Outo. Uuden kirjallisuuden areena. Otava 2014. 314 s.
kirjallisuus 47 3 / 2014 voima suosittelee KIRJA ON TAPAHTUMA KAIKILLE KIRJALLISUUDEN YSTÄVILLE 11.-13.4.2014 TAMPEREEN MESSU- JA URHEILUKESKUKSESSA Koonnut Kaisu Tervonen Voima valitsee suositukset tapahtumatiedoista. Niitä otetaan vastaan 21.4. asti. voima@voima.fi KJELL WESTÖ LUKUVIIKKO 7.4. kello 18 Stoa, Helsinki 7.–13.4. Suomi www.lukukeskus.fi/lukuviikko Helsinkiläisyyden kuvaajana tunnettu, tuottelias kirjailija Kjell Westö on Raisa Rauhamaan haastateltavana Stoan kuukauden kirjavieraan ominaisuudessa. Lukemista juhlistavaa viikkoa vietetään ympäri Suomea Espoosta Rovaniemelle, ja sen tapahtumiin kuuluu niin kirjailijatapaamisia kuin kirjallisia naamiaisia. Hegel ja Schiller MATO VALTONEN KALLE ISOKALLIO TIINA RAEVAARA TUIJA VÄLIPAKKA ARTO LUUKKANEN JOUNI HYNYNEN SIMO RALLI TERHI RANNELA 10.4. kello 18 Goethe-Institut, Helsinki Saksalaista kirjallisuutta uusin suomennoksin esittelevässä sarjassa aiheena ovat Hegel ja Schiller. Heidän estetiikkaa käsittelevistä kirjoistaan ovat puhumassa muun muassa niiden kääntäjät. NÄYTTÄMÖ AFRIKKALAISEN KIRJALLISUUDEN LUKUPIIRI 14.4. kello 18–19 Kirjakahvila, Turku www.kirjakahvila.org Lukupiirin aiheena ovat muun muassa siirtolaisuus ja rajat, joista käytävän keskustelun alustaa sosiologi Tiina Järvi. 15.4. kello 19 Lavaklubi, Helsinki www.nuorenvoimanliitto.fi/ tapahtumat/prosak Marko Gustafssonin juontamalla Prosak-klubilla kuullaan näyttämölle ja näyttämöstä kirjoittaneita Juha Hurmetta ja Marissa Mehriä. + USEITA MUITA Kirjailijat pääosassa muut lehdet Kun Olympiastadion päätettiin peruskorjata, 200 miljoonaa löytyi ilman suurempia kysymyksiä. Mutta miksi se lopulta korjataan? Siksi että kansainvälinen urheilu- ja viihdebisnes voisivat järjestää siellä tapahtumia. [...] Onko Madonna jotenkin puhtaampaa kuin Guggenheim?” Koonnut Tuukka Tuomasjukka Naudanhan voi ajatella olleen ihmisen korkeakulttuurin synnyn suurin yksittäinen mahdollistaja. Härät muokkasivat maan ja syntyi maanviljelykulttuuri. Sen myötä kehittyivät kaupungit, hallinto ja muun muassa kirjoitustaito. Olen siis paljosta velkaa naudalle, joten olen valmis maksamaan siitä edes kunnon kilohinnan.” Anu Lehtola-Donner, Sairaanhoitaja 1/2014 Seppo Laakso, Iso Numero 1/2014 Provokaatio provokaation vuoksi on lapsellista, huonoa ärsyttämistä. Hyvä provo taas lähtee siitä, että tekijä koettaa tavoitella jotain asiaa. On harkittu aihe, jonka edistämiseen käytetään provokatiivisia keinoja. Kyse on kaasun pohjaan painamisesta, kärjistämisestä.” Tero Kartastenpää, Turun Ylioppilaslehti 3/2014 Puolustusministeri syytti Niinistöä ei-asiallisesta politikoinnista, mutta samassa haastattelussa hän tunnusti oman politikointinsa esiintymällä maanantain tv-lähetyksessä Ukrainan väreissä oleva solmio kaulallaan sekä jakamalla solmiokuviaan twitterissä. Se, jos mikä, oli puolustusministeriltä epäasiallista ja arhinmäkimäistä politikointia.” PS Verkkotoimitus, Perussuomalainen 3/2014 Feministiliike ei tunnista valtioväkivaltaa väkivallan muodoksi. [...] Jos oikeasti haluamme feministisen liikkeen, joka ajaa naisten oikeuksia, meidän on otettava vakavasti se, että tämä liike koskee kaikkia naisia. Tätä naisasialiike ei ole tehnyt.” AOR-musiikkia – jota levy ehkä edustaa – pidetään aikuisrockina, mutta kyllä siitäkin omat lapsellisuutensa löytyvät. Kenties AOR:ia kuuntelevat ihmiset vain kuvittelevat olevansa aikuisia.” Kristin Tran, Tulva 4/2013 Heikki Silvennoinen, Rumba 3/2014 Kirja-tapahtumassa tavataan suosikkikirjailijoita sekä keskustellaan heidän kanssaan ajankohtaisista aiheista tuoden esille ihmisiä tarinoiden takana. Kirja- ja paneelikeskusteluissa pureudutaan kirjojen juoniin, taustoihin ja syntyyn. Osastoilla perehdytään kustantamoiden uutuuksiin. Luvassa Supermessuviikonloppu 11.-13.4.2014 Tampereen Messu- ja Urheilukeskuksessa toteutettavat Supermessut kokoavat viisi tapahtumaa saman katon alle. Kirjan lisäksi sisältönä on Puutarha, Kotimaan Matkailu ja Viini sekä ensimmäistä kertaa toteutettava Tampere Bike Show. » Kirjailijahaastatteluja » Paneelikeskusteluja » Signeerauksia » Kirjauutuuksia » Antikvariaatteja » Sarjakuvia » Messutarjouksia Kirja- ja kustannusala esittäytyy Kiehtova ala näyttäytyy kaikessa monipuolisuudessaan, kun esillä on kustantajia, kirjakauppoja, kuva- ja äänitallenteita, sarjakuvia, antikvariaatteja ja paljon muuta. Supermessut 11.–13.4.2014 Tampereen Messuja Urheilukeskus www.supermessut.fi Puutarha Kotimaan Matkailu Viini Kirja Bike Show
48 kirjallisuus 3 / 2014 Kurkista persuun Leena Sharma etsii perussuomalaisuuden ydintä. Sekös ärsyttää somesuvaitsevaisia, jotka vihaavat persuja. S u o m e n Kuvalehden politiikantoimittaja Leena Sharman perussuomalaisuuden taustaa pöyhivä kirja Ne – Kohtaamisia perus-Suomessa on saanut paljon huomiota mediassa. Sharma pyrkii kirjassaan ymmärtämään kärkeviäkin maahanmuuttopuheita tuottavia perussuomalaisia, mikä on tieten- kin ollut omiaan provosoimaan vastalauseita. Kritiikkiä ei ole vähentänyt Sharman itsetietoinen pyrkimys ottaa etäisyyttä itselleen tutuista liberaalipiireistä ja etenkin punavihreän kulttuurijengin ylimielisestä ennakkotuomiosta kaikkea perussuomalaisuuteen viittavaa kohtaan. Ei ole suuri skuuppi, että lööppien ja some-todellisuuden keskellä mopo keulii milloin milläkin puolella. Silti juuri nyt peiliä on hyvä näyttää somesuvaitsvaistenkin suuntaan. kirja paljastaa rasistisen vihapuheen takaa inhimillisiä ja kiinnostavia ihmisiä. Tämä ei kuitenkaan oikeuta ikäviä oheisvaikutuksia, joita heikoilla olevia vähemmistöjä vastaan suunnattu vihapuhe tuottaa. Niitä ei oikeuta sekään, että kriitikkojen kriitikoillakin voi olla kana kynittävään omien ennakkoluulojensa kanssa. Parhaimmillaan Sharma on heittäytyessään aidon uteliaalla asenteella city-Helsingin ulkopuoliseen maailmaan. Hän kuvaa erityisen koskettavasti Sharman rasistisilla Facebook-kommenteillaan kohun nostattaneen kotkalaisen tatuointiyrittäjän ja kaupunginvaltuutetun Amon Rautiaisen elämää ja persoonaa. Paatuneimmankin punavihreän kansankiihottajan poskelle ankin m m i e un ”Paat avihreän pun ttajan o h i i k n kansa vierähtää le poskel mpatian pieni e el.” kyyn vierähtää pieni empatian kyynel, kun paljastuu, mitä kaikkea uhittelevan koviksen kuoren alla sykkii. kirja on Sharman analysoidessa kärjistyviä asenteita itähelsinkiläisissä lähiöissä. Hän erehtyy varomattoman suorasti peilaamaan omia lapsuutensa lähiökokemuksia 1970–80-luvulta tämän päivän todellisuuteen. Esimerkiksi koulumaailman ilmapiirissä on tapahtunut näinä vuosina muutoksia muuallakin kuin lähiöissä. Kauhukuva, joka maalataan ohittamalla kaikki myönteinen yhteisöllisyys, on häiritsevän valikoiva. Se on myös aivan toisella tavalla nyrpistelevä kuin kirjoittajan havainnot kansan parissa Kotkassa tai Lieksassa. Samalla Sharma tekee muodikkaan virhepäätelmän, että sosiaalisesti haasteellisten alueiden pulmista maahanmuuttajuus olisi avainkysymys. Sharma tutkii myös lähiöiden päihdehakuisuutta. Mutta tuntuu vitsiltä, että Helsingin Kontulan lähiön päihdeongelmien kenttätyöpäivä on ajoitettu vapuksi. Etäisyys kirjoittajan omalta alueelta Hermannista apokalyptiseen Kontulaan ja Myllypuroon tuntuu epätodelliselta. itse kannattamaan ”tulijamäärien kohtuullisena pitämistä”. Hän jättää avaamatta, mitä tämä tarkoittaisi käytännön politiikassa. Mistä sopimuksista meidän tulisi irtisanoutua, mitä ihmisryhmiä ryhtyisimme karsimaan ja millä tavoin? Sharman tapaiselta kokeneelta toimittajalta olisi tässä suhteessa lupa vaatia enemmän kuin hänen kuvaamiltaan unohdetun kansan edustajilta. tasolla kirjassa olisi voinut edetä pidemmällekin. Esimerkiksi pohtiessaan maahanmuuton aiheuttamaa jännitettä Sharma päätyy Kirjoittaja on helsinkiläinen vihreä kunnallispoliitikko. Leena Sharma: Ne – Kohtaamisia perus-Suomessa. Otava 2014. 240 s. huolimatta kirja ja sen tuottama keskustelu ovat hyviä työkaluja kärjistyvien asenteiden ymmärtämiseen nykyisessä perus-Suomessa. Kirja tuntuu kadehdittavan kiireettömästi rakennetulta. Mahdollisuuden tällaiseen irtiottoon soisi monelle muullekin hektisen rytmin keskellä rivejään vääntävälle toimittajalle. P u u t t e i s ta a n Tuomas Rantanen Heikoimmill a an J o h t o p ä ät ö s t e n kirjat Viljami Puustinen: Kingston Wall – Petri Wallin saaga. Like 2014. 300 s. Pamela Druckerman: Bébé päivä päivältä. Suom. Terhi Vartia. Siltala 2014. 150 s. Wallin vaiheita Viljami Puustisen kirja 22-Pistepirkkoyhtyeestä on yksi harvoja bändihistoriikkeja, joita tulee lueskeltua yhä uudelleen. Saman kirjoittajan Kingston Wall – Petri Wallin saaga ei ehkä ole samalla tavalla selailuun soveltuva kuin runsaasti kuvitettu edeltäjänsä, mutta poikkeuksellisen hieno rockkirja ilman muuta. Teos on kertomus kulttisuosion saavuttaneesta helsinkiläistriosta mutta etenkin sen johtohahmosta, kitaristi Pete Wallista. Pitkälti Wallin lähipiirin haastatteluihin perustuvassa kirjassa Puustinen on pyrkinyt ymmärtämään kiihkeää ja ehdotonta kitarasankaria. Hän antaa Wallin itsemurhaan johtaneista syistä rehellisen oloisen, liiallisia tulkintoja kaihtavan kuvan. Jälkiviisasteluun haastateltavat tai kirjoittaja eivät sorru, mutta tarinaa voi silti pitää muistutuksena lähimmäisen auttamisen tärkeydestä. Puustinen kuljettaa tarinaa mestarillisella otteella. Tekstiin solahtavat niin runsaat viittaukset yhtyeen musiikillisiin esikuviin ja selostukset muusikoiden käyttämistä soittokamoista kuin kuvaukset Wallin henkisen etsinnän sotkuisista poluista. Marjo Jääskä Junot Díaz: Vieraissakävijän opas rakkauteen. Suom. Jonna Joskitt-Pöyry. Like 2014. 222 s. Kasvatusoppi à la France Parisen vuotta sitten julkaistiin yhdysvaltalaistoimittajan kirjoittama, ranskalaista lastenkasvatusfilosofiaa valottava kirja Kuinka kasvattaa bébé. Teos saavutti huippusuosion, joten ei ihme, että sen kirjoittaja kalastelee edelleen samalla apajalla. Bébé päivä päivältä kiteyttää edellisen kirjan opit sataan napakkaan ohjeeseen. Askeleet kohti ranskalaista vanhemmuutta on järjestetty kymmeneen lukuun, joiden teemoina ovat esimerkiksi vauvan nukkuminen, lasten ruokailutottumukset, kärsivällisyyteen kouliminen sekä parisuhteen vaaliminen. Ranskalaisvanhemmille lapsi ei ole perheen keskipiste eikä edes äidin ainoa kiinnostuksen kohde. Ihanteena on, että lasten syntymän jälkeen aikuisten elämä säilyy suhteellisen muuttumattomana. Vauvakilot karistetaan nopeasti, tyylikkyydestä ei tingitä, ja kiintoisa keskustelu käydään loppuun, vaikka taapero roikkuisi lahkeessa. Innostuin edellisestä kirjasta, mutta uutuus ei säväytä. Ilman taustoitusta neuvot jäävät irrallisiksi. Nopeasti hotkaistavana välipalana letkeä opas toki menettelee. Marjo Jääskä Harri Virolainen & Ilkka Virolainen: Yliluonnollisten ilmiöiden ensyklopedia. Tammi 2014. 224 s. Dominicano pettää taas Junot Díazin uusimmasta kirjasta innostuisi aivan eri tavalla, jos ei olisi lukenut myös Díazin aiempia teoksia. Se muistuttaa niitä niin paljon, että uusinta on vaikea erottaa omaksi kokonaisuudekseen. Díaz kertoo jälleen kerran omistaan: yhdysvaltalaiskaupunkien surullisemmissa nurkissa elävistä Dominikaanisesta tasavallasta tulleista siirtolaisista ja heidän jälkeläisistään. Kuten Díazin Pulitzer-palkitussa romaanissa Oscar Waon lyhyt ja merkillinen elämä, tässäkin kertojana on Yunior-niminen, kirjallisuudesta innostunut mies, joka ei ole koskaan niin rakastunut, että osaisi olla iskemättä uusia naisia. Selkeää yhteyttä kirjojensa välille Díaz ei kuitenkaan luo – vaikka sillä päällekkäisyydet hyväksyisi paremmin. Kerronta on jälleen humoristista, rivoa ja keveää, mutta kaiken keskiössä on tietty runollinenkin tyhjyyden ja surumielisyyden tunnelma. Kuten aiemmissakin teoksissaan, Díaz sekoittaa kieleen välillä sanoja tai kokonaisia lauseita Dominikaanisen tasavallan puhekielestä, mikä tuo tekstiin lattaritunnelmaa. Suomenkielinen käännös toimii oivasti. Kati Pietarinen Kantarelleja rukoilemalla Virolaisen veljesten kirja on perusteos erilaisista yliluonnollisiksi koetuista ilmiöistä: ufoista, selvänäkijöistä, enkeleistä ja niin edelleen. Teoksessa viitataan kirjoittajien tekemiin haastatteluihin ja heidän lukemiinsa tutkimuksiin. Yhtään varsinaista lähdeviitettä ei ole, mikä aiheuttaa pienen epäilyksen kirjan uskottavuudesta. Kustantajan mukaan teos on tietokirja. Kovasti on viihteellinen sellainen. Ei kannata silti takertua liikaa epäkohtiin, vaan avoimin mielin heittäytyä yliluonnolliseen. Koska sitä on todella tarjolla. En edes tiennyt yliluonnollisten ilmiöiden monimuotoisuudesta! On esimerkiksi tarina epätoivoisesta sienestäjästä, joka ei löydä hyvää kantarelliapajaa. Hän alkaa rukoilla. Pian sen jälkeen sienestäjä kohtaa hiiriä, jotka johdattavat sienestäjän kantarellien luokse. Tarina toimii tietokirjassa todisteena rukoilun voimasta. Tarina ei ole ainoa laatuaan, vastaavia on kirjassa useita. Lukijan päätettäväksi jää, kuinka uskottavana pitää henkivoimien halua auttaa sienestäjiä ja muita arjen sankareita. Tuomas Korkiakangas Jaana Seppänen: Iltapäivä. Esseitä kohtalosta ja ikävän hetkistä. WSOY 2014. Toisenlainen matkaopas Jaana Seppäsen toinen esseekokoelma tutkii maailmaa, sen värejä ja ihmisiä. Seppänen viittaa kaunokirjallisuuden ja elokuvan klassikoihin kuin näkkileipäpaketteihin. Hölmistyn, kun yhtäkkiä Seppänen kysyy jotain Johanna ”Tuksu” Tukiaisesta. Miten näin paljon lukenut ihminen yhtäkkiä vetää 7 päivää -lehden mukaan keskusteluun? Seppänen kuljettaa esseitään hauskasti, poukkoillen ja punoen verkkoja. Aiheena ovat ikävystyminen, pitkästyminen, kohtalo ja kuolema. Esseet saavat lukijan kokoamaan listaa kirjoista joita pitäisi lukea, elokuvista joita katsoa. Pysäyttävä on kuvaus kolmesta viikosta Burkina Fasossa esseessä Ouagadougou – Fatalistin iltapäivä. Seppänen pohtii länsimaista viileyttä, kehitysapua ja burkinalaista identiteettiä. Mitä pitäisi tehdä, jotta Afrikkaa ei enää uhritettaisi? Iltapäivä on jonkinlainen matkaopas minuuteen. Minää Seppänen sanoo persreiäksi: “Sitä ei todellakaan halua katsoa koko ajan, mutta on ihanaa kun se toimii kunnollisesti.” Hannele Huhtala
ILMOITUS kirjallisuus 49 3 / 2014 Mirkka Hietanen Kalankääreen loppukorinat Uutuusromaani parodioi median kriisiä. H elv e t t i täällä ei kukaan ideoi ilman minun ohjeistustani!” Kuvitteellisen paikallislehti Palvelijan päätoimittaja Hölppö paljastaa lausahduksessaan palasen siitä, miksi media kriiseilee. Jarno Mällisen fiktiivinen romaani Hiekkaan piirretty hirviö kertoo todellisuudesta. Visiointi kuuluu niille, jotka pelkäävät tappioon johtavia virheitä. Ideointi niille, jotka pelkäävät työpaikkansa puolesta. Samaan aikaan täytyy ankkuroida ja hinata eteenpäin. Uusi tarkoittaa vanhan tekemistä halvemmalla. Kirja rakentuu samalle paradoksille kuin Frédéric Beigbederin mainosteollisuudesta kertova satiiri 99 frangia. Uutta ideoidaan pelko perseessä ja tiukkojen tuotto-odotusten talutusnuorassa. kirjassa laskevasta levikkikierteestä ja yläkerran herroista muotoutunut näkymätön käsi uhkaa rusentaa uuden päätoimittajan ja toimituksen. Hölppö keksii lehden tarkoituksen joka päivä uudelleen. ”Tiedän, mitä nyt on tehtävä. Kansalaisjournalismia. Nettiraportteja naisia vaanivista fasisteista, vaietuista totuuksista, demonisista voimista, autokauppojen asiakaskoeajoista…” Lehtijutuista tulee silkkaa falloshouretta. Surrealistiset tekstit ”osallistuvat” yhteiskunnalliseen keskusteluun vailla järkeä. Kaikki pelkäävät kaikkea. Ytneuvottelut käydään ”kodinkonealaa” vastaan. Lopputulos huvittaa, mutta ääneen ei uskalla nauraa. uskotaan, että sanomalehden kuuluu ylläpitää sananvapautta ja tukea demokratiaa. Kuitenkin sanomalehden emon eli mediakonsernin tehtävä on tuottaa voittoa osakkeenomistajille. Toimittajien tehtävä on tuottaa lukijaa kiinnostavaa sisältöä. Ristikkäiset tavoitteet kohtaavat todellisuudessa, jota varjostaa talouskriisi. Näistä voimista on syntynyt nykyisenkaltainen buffet-sanomalehti, joka tarjoilee vähän kaikkea vähän kaikille. Risk Monitor -analyysityökalulla on selvitetty neljä lukijatyyppiä. NäTä n ä p ä i vä n ä me Tiedäm ten us klikka , mitä eella perust ostava” ”kiinn rkoittaa. ta netissä Mällisen kemys-, perinne-, ilmiö- ja mukavuusihmiset saavat napostella sekaisin uutisia, hintavertailuja ja tapetointivinkkejä. Kukaan tuskin keksisi nykyisenkaltaista sanomalehteä nyt, jos sen hahmottelu pitäisi aloittaa alusta. Media-alan ronskeja irtisanomislukuja selittää paitsi liian suuret tuotto-odotukset myös sen tiedostaminen, että sanomalehteä hämärtää suuri, ratkaisematon ongelma: miksi? Koska demokratia! Paitsi että ihmiset eivät tee ostopäätöksiä demokratian vaan omien tarpeidensa hyväksi. Sananvapaus! Minulla on jo kiitos. Uutiset! Tarvitseeko edes sanoa. Tapetointi! Mene osoitteeseen tapetointi.fi ja totea itse. murroksen alkutahdeilla olisi pitänyt seisauttaa kellot ja miettiä, miten toimittajan, lukija-kuluttaja-kansalaisen ja osakkeenomistajan motiivit sopivat yhteen? Ne eivät sovi. Tiedämme nyt enemmän ihmisten kuluttamasta sisällöstä kuin koskaan sanomalehden ”kultakautena”. Tiedämme klikkausten perusteella, mitä ”kiinnostava” netissä tarkoittaa. Lopputulokseen ovat sekä tekijät että kuluttajat tyytymättömiä. Irtokarkeilla ei lähde nälkä. Sanomalehtiä ja verkkolehtiä täytetään millä tahansa aivan kuin sivu- ja linkkimäärät olisi lyöty lukkoon alkuräjähdyksessä. Median -teoksen kirjoittaja Johanna Vehkoo on hahmotellut tulevaisuuden sanomalehtiä, jotka perustuvat aikakauslehtien lukutottumuksiin. Näin toimii esimerkiksi The Economist, joka ei yritäkään uutisoida nopeasti tai tarjota kaikille kaikkea. Uutispohjaiset katsaukset eivät kerää kuin neljänneksen perinteisen sanomalehden yleisöstä, mutta yleisö saa enemmän sitä, mistä maksaa. Uskollisia seuraajia lehdelle syntyy, kun on pomminvarmasti selvittänyt itselleen ja muille, miksi tekee, mitä tekee. Raha ei ole syy, vaan seuraus. Hiekkaan piirretty hirviö parodisoi sanomalehteä, jota kukaan ei tunnista omakseen. Visio puuttuu, ja jäljelle jää vain rahan kuppaus näivettyvästä ruumiista. Pa i n o ko n e e t s e i s Älkää menettäkö sukupolveamme Toukokuussa EU:n kansalaiset valitsevat itselleen uuden parlamentin. Euroopan parlamentissä tehdään päätöksiä, jotka koskevat koko unionia, eivät pelkästään Suomea tai Pohjoismaita. Siksi on syytä äänestää sen mukaan, millaisen EU:n tahtoo tulevaisuudessa kokonaisuutena. Näissä vaaleissa on poikkeuksellisen paljon kyse nuorista. Vuosikausia jatkunut austerity-politiikka, kasvavat tuloerot ja tulotason periytyvyys ovat johtaneet tilanteeseen, jossa ensi kertaa II maailmansodan jälkeen Euroopassa varttuu sukupolvi, jonka elintaso on vanhempiaan huonompi. Erityisesti Etelä-Euroopan kriisimaiden kohdalla puhutaan jo ”menetetystä sukupolvesta”, joka on kenties pysyvästi syrjäytetty yhteiskunnasta. Samalla tämä sukupolvi on kuitenkin kaikkien aikojen lahjakkain ja parhaiten koulutettu. EU:lla ei ole varaa heittää hukkaan kaikkea sitä potentiaalia, joka nuorissa on. Eurooppa selviää kriiseistä ja nousee uudelleen jaloilleen panostamalla nuoriin, sillä nuoret ovat kirjaimellisesti koko maailman tulevaisuus. On tehtävä politiikan suunnanmuutos, joka tähtää kurjistavan austerity-linjan lopettamiseen ja aloittaa ekologisesti kestävän talouden elvytysohjelman. Painopisteen on oltava erityisesti nuorten työllistymisessä, toimeentulossa ja koulutuksessa. Pidän erittäin tärkeänä tavoitteena koulutuksen tasaarvoisuutta ja maksuttomuutta, sillä se mahdollistaa kaikkien oikeuden opiskella ja menestyä sekä ehkäisee elintason periytyvyyttä. EU:lla ei ole varaa luoda yhteiskuntaa, jossa ihmiset jäävät oman onnensa nojaan. Leikkausten ja kurjistamisen linja, jolla kriisejä on hoidettu, on johtanut kriisimaiden yhteiskuntien perinpohjaiseen muutokseen. Austerityn jälkeisessä Euroopassa jokainen pärjää omillaan – mielellään pääomillaan. Tällaisen yhteiskunnan välttämiseksi tarvitsemme vasemmistolaista politiikkaa, jossa valtiolla ja EU:lla on vahva rooli ihmisten hyvinvoinnin edistäjinä. Alle 30-vuotiaat ovat noin 20 prosenttia EU:n väestöstä, mutta sata prosenttia EU:n tulevaisuudesta. Politiikkaa ei saa tehdä nuorille, vaan sitä on tehtävä yhdessä nuorten kanssa. Siksi on tärkeää, että päättäjiksi valitaan nuoria hallinnon kaikille tasoille. Otetaan Eurooppa haltuun. TOIVO HAIMI facebook.com/haimitoivo Minea Koskinen Jarno Mällinen: Hiekkaan piirretty hirviö. Like 2014. 280 s. vasemmistonuoret.fi/eurovaalit
50 musiikki 3 / 2014 totuudenetsijä. Jontille sana ”salaliittoteoria” on semanttista väkivaltaa. Räppäri Jontti ei yllättyisi, jos valtionjohtajat paljastuisivat liskomiehiksi. I asennettuja mikrosiruja, muotoaan muuttavia avaruusliskomiehiä ja vapaamuurarien punomia juonia. ”Oon kirjoittanut näistä epäkonventionaalisista teemoista aika paljon, muuallakin kuin räpissä. Se on ollut mulle sellaista henkilökohtaista totuudenetsintää”, räppäri Jontti, 35, sanoo. Epäkonventionaalisilla teemoilla hän tarkoittaa monenlaisia aiheita samanismista psykologiaan. Monelle päällimmäiseksi jäävät varmasti ajatukset pienestä eliitistä, joka salassa hallitsee maailmanpolitiikkaa ja -taloutta. Julkisessa keskustelussa puhutaan yleensä salaliittoteorioista. Näille aiheille Jontti omisti vuonna 2011 julkaistun debyyttialbuminsa Yhden miehen kultti, joka täydellisti Jontin maineen vaihtoehtoisten selitysten saarnamiehenä. ”Mulla oli pitkään ollut fiilis, että haluan tehdä näitä teemoja käsittelevän levyn, joka on helvetin perusteltu. Se olisi informatiivinen pläjäys, joka selittää, miksi heitän tällaista läppää.” Läpäksi moni Jontin sanoitukset arvottaisikin. Niistä selviää muun muassa se, että ro- Salatun vallan teoreetikko h m i s ii n kotukset ovat vain vaaraksi terveydelle ja Yhdysvaltain hallinto romahdutti WTC-tornit oikeuttaakseen hyökkäyssodat Afganistaniin ja Irakiin. W T C - i s k u t nousevat esiin, kun Jontti pohtii oleellisimpia hetkiä tiellä nykyiseen ajatteluunsa. ”Mulle oli jo alkanut valjeta, että piilotettu valta massiivisella kansainvälisellä tasolla ei ole teoria vaan tosiasia. 9/11-iskut herättivät hälytyskellot, ja tapausta tutkiessani tajusin, että virallisen selityksen repisi palasiksi pikkulapsikin.” Salaliittoteoria ei Jontista ole oikeudenmukainen käsite. Hänestä se leimaa puhujan foliohattuilijaksi, jolle kaikki valtiossa ja maailmassa on suurta jättimäistä huijausta. ”Salaliittoteorioista puhuminen on silkkaa semanttista väkivaltaa. Jos joku paljastaa valtion kansalle tekemiä rikoksia, ohitetaan ne salaliittoteoria-sanalla hölynpölynä.” kritisoivat ovat Jontin mukaan harvoin lukeneet niitä teoksia, joihin teoriat perustuvat. Teoriat ohitetaan fiilispohjalta. ”Jos otetaan vaikka tämä reptiliaani-teema. Kuinka moS a l a l iitt o t e o r i o ita levyt Lossi T & Juoksut: Ei mun takapihalla. Taajuusvarjostin 2014. Anne-Mari Kivimäki: Aikapyörä. Sibelius-Akatemia / Kihtinäjärvi Records 2013. Pietarin Spektaakkeli: Rakkauteen. Roihis Musica 2014. AR Quartet: AR Quartet. Helsinki Jazz Underground, 2014. Tjango! Tjango! Omakustanne, 2014. Haitariräpin haastajat Karjalaista kansanteknoa Genreistä viis Nouseva jazzkvartetti Svengiä, tangoa ja Djangoa Toisen albuminsa julkaissut Lossi T & Juoksut raivaa itselleen tilaa Kuningasidean ja Jätkäjätkien kaltaisten yhtyeiden tontilta. Ilmaisu on tiukentunut ja debyytillä esitelty reggaepoljento on enää satunnainen mauste. Jo ennen ensimmäistä kertosäettä riimeihin tiivistyy levyn anti: ”takuuletkeet, juoksutuotetta/ei mainstreamii, täs on uugee-luonnetta”. Perinteisen kuuloinen suomiräp on taustoitettu akustisilla kitaroilla, torvilla ja haitarilla. Kahden räppärin johtamaa menoa virkistävät Oona Kaparin laulut, jotka erottavat yhtyeen muista. Minkä Turusen Lossi yhtyeineen häviää verrokkiorkesterien torvisektioiden koolle, voittaa se paatoksessa. Kritiikin kohteena ovat niin holhousyhteiskunta, virkavalta kuin tiedostamaton kansakin. Komea päätöskappale Tuhon vuosi maalailee apokalyptisia tunnelmia ja tiivistää yhtyeen sanoitukselliset ansiot. Ei mun takapihalla osaa puuduttaa jatkuvalla kantaaottavuudellaan, mutta kappaleella Maa meidän Lossi T & Juoksut osoittaa hallitsevansa rauhallisemmankin ilmaisun. Toivottavasti yhtyeen kunnianhimo säilyy jatkossakin, eikä se jämähdä lokeroonsa. Tuukka Tuomasjukka Kansanmusiikintutkija, harmonikkataiteilija ja säveltäjä Anne-Mari Kivimäki luo uutukaista musiikkia levyllä, joka on saanut vaikutteita laatokankarjalaisen haitarinsoittajan ja tarinankertojan Ilja Kotikallion (1894–1961) elämästä. ”Perinnelaboratoriossaan” Kivimäki kokeilee uusia työtapoja ja muokkaa vanhoja perinnelauluja. Omia sävellyksiä on mukana myös. Ja konepelimanni Eero Grundström rytmittää muun muassa karjalaisella polkukoneella, rumpukoneella, harpuilla, venäläisellä Notka-haitarilla ja -samplerilla, sähkösykkeillä ja -häiriöillä. Nämä tykitykset kyllä uppoavat kuulijaan. Enimmäkseen instrumentaalisella levyllä kuuluu siellä täällä Kivimäen laulu tai Ilja Kotikallion karjalanmurteinen puhe sämplättynä. Syntyy ponnekasta musiikkia, jossa äänimaailmoja on maustettu kekseliäästi. Hanuri on yhä keskiössä, mutta hämmästyttävien ääniyhdistelmien ympäröimänä. Vakuuttava ja yllätyksellinen levy. Maria-Kaisa Jurva Pietari edustaa juuri sitä, mitä musiikissa arvostan. Minua riemastuttaa aina muusikon halu ja kyky poukkoilla genrestä toiseen. Oma musiikkikirjastoni muodostaa genrejen sekamelskan, ja uskon vakaasti, että missä tahansa tyylilajissa voi tuottaa laadukasta ja kuuntelukelpoista tavaraa. Kymmenen vuotta hiljaiseloa julkaisurintamalla viettänyt Pietari on nyt reilun vuoden sisällä julkaissut hiphop-abumin (Pietari: Hopeatähti), blues-albumin (Pietari & Kohtalon kauppiaat: Paratiisi odottaa) ja viimeisimpänä melko old school rock’n’ roll -albumin (Pietarin Spektaakkeli: Rakkauteen). Kaikki mainitut albumit ovat tyylillisesti melko omaleimaisia, mutta eivät kuitenkaan mitenkään puristisia – genrejen perinteitä kunnioitetaan mutta samalla sotketaan vaikutteita. Samalla levyt ovat kaikki välittömästi tunnistettavissa Pietarin levyiksi. Vastaavaa ennakkoluulottomuutta ja rohkeutta toivoisin kaikilta muusikoilta ja toivon Pietarin jatkavan valitsemallaan linjalla. jari tamminen Vuonna 1990 syntyneillä menee nyt lujaa! Kotimaisten jazzpiirien suurlupauksiin kuuluva nelikko Artturi Rönkä (piano), Sampo Kasurinen (saksofoni), Eero Seppä (basso) ja Jonatan Sarikoski (rummut) ovat yhdessä AR Quartet. We Jazz 2013 -tapahtumassa kvartetti huomioitiin Rising Star -arvonimellä. Artturi Rönkä puolestaan sai Pori Jazzin Vuoden taiteilija -tittelin viime kesänä. Pirun hyvän ensilevyn tekivät Röngän sävellyksistä! Kamarimusiikilliset sävyt ja jazz sulautuvat yhtyeen käsissä eheäksi kokonaisnäkemykseksi. Selvä ero moniin muihin. Kiitos Röngän modernistisille, melodisille ja klassissävytetyille sävellyksille. Parin vuoden odotus palkittiin. Hyvä ysikympin jätkät! Vain hiukka vanhempia ovat kuin vuonna 1999 perustettu Voima-lehti. HUH! Kvartetti juhlisti levynsä julkaisua 14. maaliskuuta Turun Flame Jazz Talent Nightissa. Seuraava juhlistaminen on Helsingin Koko Jazz Clubilla 3. huhtikuuta. Minä painun sinne! Pertti Laesmaa Nimensä mukaisesti Tjango! tasapainottelee esikoisellaan swing-jazzin ja tangon rajamailla. Django Reinhardt -viittauksen taakse kätkeytyy neljä klassisen suunnalla ansioitunutta muusikkoa. Perinteeseen Tjango! ottaa virkistävästi pesäeroa. Nopeiden mustalaispalojen lisäksi levyllä on monipuolisesti latinorytmejä, mutta paikoin myös Balkaniin ja jopa Irlantiin vieviä tunnelmia. Levy koostuu yhtyeen omista sävellyksistä, joiden kantavuudesta nousee epäilys levyn mittaan. Kvartetti soittaa hyvin ja hallitsee instrumenttinsa tyylilajin edellyttämällä taidolla, mutta erityisesti nopeammissa kappaleissa tuntuu jokin jäävän puuttumaan. Intohimo? Kenties pieni nousuhumala? Levyllä on kuitenkin hetkensä. Svengaava avausraita Minor by Pasi säväyttää, minkä lisäksi rauhallisemmat kappaleet toimivat, erityisesti herkkä When You Are Gone. Vaikka tulkinta tuntuu välillä ohuelta ja soittajat kaukaisilta, levy on kokonaisuutena jännittävä. Orkesteriin lieneekin parasta tutustua konsertin merkeissä. Seuraavat lavaesiintymiset ovat touko- ja kesäkuussa. Tuukka Tuomasjukka
mukseni pohjalta en olisi yhtään yllättynyt, jos väitteet pitäisivät paikkansa.” maailmankuvaa Jontti ei kuulijoilleen halua tarjota. Hän ei näe itseään mielipidevaikuttajana, joka ”megafonin kanssa julistaisi totuutta kansalle tai jahtaisi poliitikkoja kameran kanssa”. Jontti sanoo olevansa jäävi esittämään malleja siitä, miten maailmaa parannetaan. ”Jokainen löytää vastaukset miettimällä omassa sydämessään, mikä on oikein. En mä jonain räppärinä osaa muille näyttää oikeaa polkua”, hän sanoo ja nauraa. Va l m i s ta ? ville eklund Jontin kirjahyllystä J o n t t i s u o s i t t e l e e lu- kemista käsittelemistään teemoista kiinnostuneelle: • Nisargadatta Maharaj: Valvetilasi on unta: ”Henkistä kirjallisuutta. Uskon kirjoittajan olevan syvästi oikeassa, mitä tulee hänen luonnehdintaansa todellisuuden ja ihmistajunnan perimmäisestä olemuksesta.” • Hannu Yli-Karjanmaa: Valtiot ja terrorismi: ”Tutkivan journalismin klas- sikko ja esimerkillinen hakuteos kaikille, joita kiinnostaa valtiollisten tiedustelupalvelujen ja terrorismina tunnetun ilmiön väliset kytkökset. 9/11-tapahtumia käsitellään kypsästi ja perustellusti. • White Wolf Von Atzingen: The Shadow Scorpion: Memoirs Of An Assassin: ”Amerikkalaisen ystäväni erittäin väkevä avautuminen vuosistaan CIA:n sittemmin lakkautetun erikoisyksikön ohjelmoituna tappajana.” ENRIQUE GRANADOSIN PIANOKONSERTON SUOMEN KANTAESITYS Espanjalainen ilta KARjAlAN SINfONIAORKESTERIN 80-vUOTISjUhlAKONSERTTI HELSINGIN MUSIIKKITALON KONSERTTISALI MA 12. 5. 2014 KLO 19 KARJALAN SINFONIAORKESTERI ' MORENO, KAPELLIMESTARI JOSE' MARIA .. .. MARIA MANNIKKO, PIANO w.lippupalvelu.f Liput: 59/49/33/23 €, ww 5 e etu Valittujen Palojen, Meidän Suomen, Venäjän kauppatie -lehden, Karjalaliiton ja Suomi-Espanja Seuran asiakkaille ja jäsenille. Etu koskee normaalihintaisia lippuja. Etulipusta mainittava tilauksen yhteydessä. ? ni kriitikoista on lukenut David Icken kirjoja tästä aiheesta? Ickellä on oikeasti paljon todistusvoimaista tutkimusta monista aiheista. Jengi ei vaan lue, kun ne teemat ovat monille liikaa eikä sisältökään mitään helppoa tavaraa. Nämä ovat monimutkaisia asioita, joista ei voi rakentaa mielipidettä jonkun blogitekstin perusteella.” David Icke on englantilainen kirjailija ja luennoitsija, joka on kirjoittanut useita kirjoja muun muassa reptiliaaneista, avaruudesta tulleista liskomiehistä, jotka hallitsevat maailmaa ihmisiksi naamioituneina. Icken kirjoja on myyty yli 100?000 kappaletta. ”Mitä mieltä mä itse olen aiheesta? En ole koskaan nähnyt reptiliaania, mutta elämänkoke- 51 3 / 2014 ? musiikki Creative arts Finland ManageMent Ylpeänä esittää Säveltäjät: enrique GranadoS Melani MeStre iSaac albéniz Manuel de Falla GeróniMo GiMénez aMadeu viveS ruperto chapi www.CreativeartsFinland.CoM Koonnut Kaisu Tervonen Voima valitsee suositukset tapahtumatiedoista. Niitä otetaan vastaan 21.4. asti. voima@voima.fi FUNKY ELEPHANT 3.–6.4. Helsinki funkyamigos.fi 20. kertaa järjestettävä rytmimusiikin tapahtuma esittelee kansainvälisiä rytmejä aina syyrialaisen häälaulajan Omar Souleymanin bilebiiseistä kotimaisen Yonan kuulaaseen taidepoppiin. JENNY WILSON 10.–11.4. Helsinki, Jyväskylä www.facebook.com/jennywilsonpage Syksyllä neljännen soololevynsä Demand the Impossible! julkaissut indie-ihanuus saapuu kotimaastaan Ruotsista pystyttämään pirskeet ensin Helsinkiin ja sitten Jyväskylään. MARK KOZELEK Pauli Kari Hyväntekeväisyyspianokonsertti Lastensairaalan hyväksi Johanneksen kirkko, Helsinki ma 28.4.2014 klo 19 ? ? voima suosittelee Ludvig van BeetHoven diabelli variaatiot op. 120 Red House Paintersin ja Sun Kil Moonin nokkamies ja singer-songwriter Kozelek saapuu Suomeen kolmatta kertaa levittämään melankolisen musiikin ilosanomaa. STOMPIN’ AT THE SAVOY 12.4. kello 17 Savoy, Helsinki Juurimusiikkiin keskittyneessä tapahtumassa kuullaan viiden tunnin kattauksen ajan laatumuusikkoja, joiden joukossa soittaa muun muassa mississippiläinen blueskitaristi ja -vokalisti Jimmy Burns. = 12.4. Kuudes linja, Helsinki www.markkozelek.com Liput: www.lippupalvelu.fi 20 / 25 / 30 / 35 / 40 € valintasi mukaan. "...Musiikki on kaunista, mutta siinä on myös dramatiikkaa, ja Kari karakterisoi muunnelmat tyylikkäästi. Pianistin oma variaatio Anton Diabellin valssista on sekin kiehtova..." “Mahdollisuus auttaa ja vaikuttaa musiikin kautta on parasta, mitä voin tehdä. Lähde sinäkin mukaan koko sydämellä ja lahjoita Lastensairaala 2017 -hankkeelle!” - Irmeli Haapanen, Turun Sanomat 10/2013 - Pauli Kari Konsertin tuottaa Creative arts Finland Management inc. & Pianoduo ConFuego Company www.paulikari.com
52 elävä kuva 3 / 2014 Tarinat tulevat kirjoittajansa luo Berliinin elokuvajuhlat avannut The Grand Budapest Hotel lainaa pasifistikirjailija Stefan Zweigia. hotelli & sen asukit. Zukowskan tasavaltaan sijoittuva Wes Andersonin elokuva kertoo hotellin seinien sisään varastoitujen tarinoiden avulla sotien välisestä Euroopasta ja sen ihmiskohtaloista. joukon konnia. ”Wes kysyi minulta: Mitä roolia haluaisit näytellä? Sanoin: Tuota, kiitos”, Fiennes kertoo Berliinissä. ”On harvinaista olla mukana elokuvassa, jossa elokuvantekijällä on vapaat kädet.” neljästä aikatasosta koostuva rakenne muistuttaa maatuskanukkea. Alussa nuori tyttö vierailee lempikirjailijansa hautamuistomerkillä. Sitten hypätään ajassa: parikymmentä vuotta takaperin, Tom Wilkinsonin esittämä kirjailija muistelee yöpymistään hotellissa vuonna 1962. Hän kuuli hotellinomistajalta tarinan siitä, miten tämä oli tullut hotelliin töihin vuonna 1932. Elokuvan juoni on tuo tarina. Kirjailijan suulla kuullaan myös ajatus, jonka mukaan tarinat tulevat kirjoittajan luo. Se on lainaus itävallanjuutalaiselta kirjailijalta Stefan Zweigilta. ”Yritin tehdä version zweiglaisesta tarinasta”, Anderson sanoo. Zweigin kohtalokkaasta Kirje tuntemattomalta naiselta -novellista on tehty lukuisia elokuvasovituksia. Andersonin ihailema Zweig oli runoilija ja pasifisti. Vuonna 1934 hän pakeni vaimonsa kanssa juutalaisvainoja Lontoon ja New Yorkin kautta Brasiliaan. Euroopan henkisen tilan masentama pariskunta teki yhdessä itsemurhan vuonna 1942. E l o k u va n tapa saada ihminen kieltäytymään roolista on tarjota si- Pa r a s tä hänelle”, Wes Anderson sanoo ja näyttää punertavassa polkkatukassaan ja tweedtakissaan idealistiselta matematiikanopettajalta. Andersonin kahdeksas elokuva The Grand Budapest Hotel on juuri näytetty ensi kertaa toimittajille. Se kertoo nimihotelliin saapuvasta aulapoikaharjoitteli- jasta (Tony Revolori) ja Gustave H:sta (Ralph Fiennes), kaunopuheisesta vastaanottovirkailijasta, joka jahtaa vanhoja ja rikkaita naisia. Kun Madame D. (Tilda Swinton) jättää rakastajalleen testamentissa arvotaulunsa, Gustave saa peräänsä Madame D:n pojan Dimitrin (Adrian Brody) ja Paolo Sorrentino: Suuri kauneus. Ensi-ilta 18.4. Selma Vilhunen: Laulu. Ensi-ilta 11.4. Budapest ei sijaitse Unkarissa vaan kuvitteellisessa Zukowskan tasavallassa Itä-Euroopassa. Hotelli on määritelmällisesti väliaikainen yösija, outo välitila. Kirjoittajat ovat kautta aikojen käyttäneet hotellia sukelluskellona, joka suojaa henkilöhahmoja ympäröivän yhteiskunnan vetisiltä myllerryksiltä. Juoneen kuuluu, että lopulta suojaus murtuu ja maailma hyökyy sisään. Näin käy myös The Grand Budapest Hotelissa, jonka kuvitteellisessa universumissa lisääntyvät symbolit varaavat paikkaa hakaristeille. Grand Hotel Jutta Sarhimaa Wes Anderson ja Ralph Fiennes vierailivat helmikuussa Berliinin elokuvajuhlilla The Grand Budapest Hotelin maailmanensi-illassa. Ensi-ilta 11.4. valkokangas Hayao Miyazaki: Tuuli nousee. Ensi-ilta 4.4. Esitys myös Season-festivaalilla 29.3. Unelmia & unia lentämisestä Jep jep Japanilaisen studio Ghiblin animaatioelokuvat ovat maailman kauneimpia elokuvia. Tuuli nousee -elokuvaa sanotaan Ghiblin ja mestariohjaaja Hayao Miyazakin viimeiseksi elokuvaksi: tähän se päättyy. Elokuva on erään miehen unelmista, unista ja rakkaudesta kertova tarina mutta myös koskettava kuvaus 1900-luvun alun teollistuvasta Japanista. Viittauksia on Miyazakin aiempiin elokuviin ja eurooppalaisiin teoksiin, kuten Thomas Mannin Taikavuori-romaaniin. Keskeiseksi nousee säe Paul Valéryn runosta Kalmisto meren rannalla: ”Tuuli nousee, on uskallettava elää”. Lentäminen on metafora luomiselle. Unissa päähenkilö Jiro Horikoshi pääsee kosketuksiin toisen maailman kanssa, josta voi ammentaa ideoita ja kohdata kuolleita. Lentokoneinsinööri joutuu miettimään, miten hänen pitäisi suhtautua rakentamiensa koneiden käyttöön sodassa. Idealisti haluaa vain lentää mahdollisimman kauniilla koneella, mahdollisimman nopeasti. Tiedäthän sen tunteen, kun taideelokuva alkaa ja huomaa, että ei olekaan art house -taajuudella. Paolo Sorrentinon ohjaamassa ja käsikirjoittamassa kohtauskokoelmassa eletään ikuista rikkaiden, kauniiden ja kääpiöiden party-Roomaa. Elokuva on eittämättä sukua Federico Fellinin Ihanalle elämälle. Cannes’n kriitikot kyllä ihastuivat viime keväänä, se kahmi kaikki mahdolliset palkinnot. Elokuvan nimi Suuri kauneus on myös sukua Fellinille, mutta oikeasti se on käänteinen Magnolia. Siinä missä Magnolia kuvasi elämän tyhjyyttä ja järjettömyyttä, Suuri kauneus on järjetön mutta täyteen pakattu elokuva ilman perinteisen juonen häivääkään. Jos sattuu olemaan sillä päällä, että vanhan pintaliitäjän pohdinnat & tunnustukset marmoripalatseissa ja bileiden ilotulituksissa sytyttävät ja herättävät kysymyksen pintaliidon tyhjyydestä, elokuva antaa varmasti paljon. Elokuvan päähenkilö on writer’s blokista kärsivä Jep Gambardella. Jep jep. Minä olin nukahtaa kaksi kertaa. Hannele Huhtala Kimmo Jylhämö Erik Poppe: Tuhat kertaa hyvää yötä. Ensi-ilta 2.5. Kaihoisa pala kotimaata Selma Vilhusen dokumenttielokuva kuvataiteilija Hanneriina Moisseisesta ja runonlaulaja Jussi Huovisesta kuvaa laulun parantavaa voimaa. Jo aiemmin Vienan Karjalan hävyttömiin ja hulvattomiin tarinoihin perehtynyt Moisseinen haluaa nyt opiskella Hietajärven runokylän viimeisen runonlaulajan Jussi Huovisen opissa. Huovisen runolaulut ovat herkkiä, ja taiteilijoiden kohtaamiset ovat täynnä käsinkosketeltavaa lämpöä. Laulamiseen liittyvät opit sopivat elämään muutenkin: ole läsnä ja keskity siihen mitä teet ja ole aidosti oma itsesi, älä kuvittele olevasi joku muu (tässä yhteydessä joku kuuluisa laulaja). Dokumenttielokuva kertoo myös Moisseisen henkilökohtaisesta projektista: kadonneesta isästä ja siitä kuinka Moisseinen työstää katoamisesta taideteoksen. Karjalan kulttuuri näkyy käspaikkaliinoissa, joihin Moisseinen kirjailee sarjakuvateoksensa Isä. Elokuva on täynnä kaunista kaihoa. Hannele Huhtala Kamera edellä vääryyttä kohti Erik Poppen ohjaama todellisen elämän konflikteihin perustuva draamaelokuva kertoo sotavalokuvaaja Rebeccasta (Juliette Binoche). Hän joutuu valinnan eteen, kun työ ja perhe-elämä eivät asetu yksiin uomiin. Maailmanparantajaa ahdistaa. Vaikka Rebecca kuvaa yhä järkyttävämpiä kuvia, mikään ei muutu. Kuvat pääsevät etusivuille, ihmiset ovat tukehtua aamukahveihinsa kauhuja katsoessaan ja unohtavat. Tuhat kertaa hyvää yötä on liikuttava. Siinä pohditaan, miten tulisi suhtautua sotatilassa olevien maiden tai pakolaisleireillä elävien ihmisten kuvaamiseen. Kumpi on tärkeämpää: tiedon välittäminen vai henkilökohtaisten rajojen kunnioitus? Edes tumpeloiden lapsinäyttelijöiden epäuskottavuus ei onnistu pilaamaan elokuvan tunnelmallista vaikuttavuutta. Raskaista teemoista huolimatta kerronta on kaunista. Katsoja samastuu hahmoihin ja toivoo, ettei mitään pahaa tapahtuisi. Noora Isomäki Sami Laitinen: Muutoksii. Ensi-ilta 4.4. Pelleily seis Nuorisoelokuva Muutoksii on kuvattu lapsuudenmaisemissani Helsingin Herttoniemessä. Elokuvassa 12-vuotiaiden ystävysten Antin ja Muhiksen välejä hiertävät uusnatsien ja somalijengien väliset jännitteet. Kun olin 12-vuotias vuonna 2002, ei Herttoniemessä skinejä tai nuorisojengejä näkynyt. Sain kuitenkin kuulla tarinoita monikulttuuristuvasta Herttoniemenrannasta, jossa teinien meno kävi levottomaksi. Elokuvassa ongelmia eivät aiheuta teinit vaan aikuiset. Valitettavasti elokuva kärsii kömpelöstä ja poukkoilevasta juonesta. Monet toivoivat, että uutuuselokuva tarjoaisi Leijonasydän-elokuvaa uskottavamman kuvan uusnatsien motiiveista. Sitä ohjaaja Sami Laitinen ei edes yritä. Elokuvan kohderyhmän eli nuorten ei tarvitse ymmärtää syvällisesti ilmiön yhteiskunnallisia ulottuvuuksia. Riittää, että he eivät toista edeltäjiensä virheitä. Kuten toinen päähenkilöistä sanoo kesken joukkotappelun: ”Voitaisko jooko lopettaa tää pelleily nyt?” Teemu Muhonen
elävä kuva 53 3 / 2014 voima suosittelee Koonnut Kaisu Tervonen Voima valitsee suositukset tapahtumatiedoista. Niitä otetaan vastaan 21.4. asti. voima@voima.fi 3.–6.4. Helsinki loikka.fi Hiski Hämäläinen Loikka Seitsemättä kertaa järjestettävä tanssielokuvafestivaali limittää valkokangaskokemuksen liveesitykseen ja liikkeen projektorin heijastamaan valoon. ijavieraita Upeita tanss arista! Unk Tsekeistä ja NIGHT VISIONS 9.–13.4. Helsinki www.nightvisions.info Viime vuonna Vuoden kulttuuriteko -palkinnon pokannut festivaali tarjoilee jälleen mysteeriä, väkivaltaa ja tieteisfantasiaa elokuvamuodossa. Joukossa on muun muassa Tommy Wirkolan zombiesekoilu Dead Snow 2: Red vs. Dead. Tanssiteatteri Tsuumi: Vintti ke 23.4. klo 13.30, Vernissa, liput 5 € Kansainvälisen Tanssin päivän gaala la 26.4. klo 19, Konserttitalo Martinus Liput 25/20 € (Lippupalvelu) Helsinki Dance Company: Rakkaus ti 29.4. klo 13, Tikkurilan lukion auditorio, liput 3 € Ja paljon muuta! vantaa.fi/tanssinviikot LEFFA GOES LIVE! 23.4. ja 24.4. Näyttelykeskus WeeGee, Espoo apriljazz.fi/ohjelma/k18 April Jazziin liittyvillä klubeilla esitetään Stanley Kubrickin Menetetty peli ja Luis Buñuelin Päiväperho, joiden jälkeen Kalle Kaliman K-18-yhtye esittää elokuvien inspiroimaa, avantgarden ja free jazzin tuntumassa operoivaa musiikkia. ANIMATRICKS 25.–27.4. Bio Rex, Helsinki www.animatricks.net/festivaali Animaatiofestivaalilla palkitaan ensimmäistä kertaa parhaan kotimaisen lyhytanimaation lisäksi myös ulkomainen lyhäri. Pitkää animaatiota edustaa muun muassa virolainen Lisa Limone and Maroc Orange: a Rapid Love Story, jonka toinen käsikirjoittaja on suomalainen Kati Kovács. CINEMADROM8 25.–26.4. Niagara, Tampere www.cinemadrome.com Roskaleffoille omistautunut elokuvatapahtuma esittää kulttiherkkuja menneiltä vuosikymmeniltä, mutta myös viime vuosien eksploitaatiohassuttelua. voiman tv-liite koonnut Tuomas Rantanen 7.4. YLE Teema: Tekijänä Meeri Koutaniemi Maria Seppälän Rio de Janeiron hökkelikylissä ja viidakossa ohjaama yhden päivän henkilökuva erityisesti syrjittyjen vähemmistöjen ja naisten asemaan eri puolilla maailmaa sitoutuneesti paneutuvasta 26-vuotiaasta valokuvaajasta, joka voitti viime vuonna Vuoden lehtikuvat -kilpailussa melkein kaiken ja valittiin juuri toisenkin kerran Vuoden lehtikuvaajaksi. 20.4. Yle TV1: Le Havre (Suomi/Ranska 2011), uusinta 21.4. Aki Kaurismäen turkooseja värisävyjä myöten tavanomaistakin tarkemmin kontrolloidussa ajattoman romanttis-nostalgisessa maailmassa elävä kengänkiillottaja yrittää pelastaa pakolaispojan ainoina valtteinaan hyvä sydän, köyhänylpeys sekä naapureiden ja pienyrittäjien keskinäinen solidaarisuus, millä kaikella ohjaajamaestro osoittaa vastaansanomattomasti sen ristiriidan, joka vallitsee Vuorisaarnaan kiteytyvän kristillisen moraaliperustamme ja tämän päivän oikeassa todellisuudessa valitsemiemme arvojen välillä. Sunnuntaisin Yle TV2 / Yle Areena: Mad Dogs (Britannia 2011) Cris Colen keskilaadukkaassa brittidraamassa neljä keski-ikästä miestä matkustaa keski-ikäisen ystävänsä pramealle huvilalle Espanjaan ja kaikesta paistaa se, että nämä erityisen ansioituneet keski-ikäiset näyttelijät (Max Beesley, Philip Glenister, John Simm ja Marc Warren) ovat halunneet tehdä kimppahankkeen, jossa pääsevät itse hienoihin maisemiin purkamaan omaa keski-iän kriisiään, mikä taas voisi olla lähinnä haukotuttavaa, ellei katsoja sitten satu olemaan keski-ikäinen mies, jolloin se on lähinnä paljastavan sietämätöntä. ENSI-ILTA 2.5.2014
kulttuurihäiriö 3 / 2014 54 Kuplavettä kovilla kustannuksilla S u o m a l a i s i s ta median ammattilaisista ja ihmisoikeusaktivisteista koostuva joukko julkaisi maaliskuussa vastamainosvideon, jonka tarkoitus on muistuttaa ihmisiä hiilihapotustuotteita myyvän SodaStreamin toimista Israelin siirtokunnissa. SodaStreamin Länsirannalla sijaitseva tehdas hyötyy muun muassa siirtokunnan käyttöön laittomasti anastetuista maa- ja vesivaroista, halvasta työvoimasta ja huomattavista verohelpotuksista. ”Haluamme että ihmiset ottaisivat yhteyttä SodaStreamiin ja kertoisivat, että he pitävät yhtiön toimintaa valitettavana. Toivomme myös että ihmiset jättäisivät laitteet ostamatta, sillä firma tukee erottelujärjestelmää, joka täyttää apartheidin tunnusmerkit”, Heli Pekkonen kertoo. Hän on yksi SodaScream-vastamainoksen tekijöistä. puolustautuu sanomalla, että se tarjoaa työpaikkoja alueella asuville ihmisille välittämättä siitä, ovatko nämä israelilaisia vai palestiinalaisia. ”Tämä tukee järjestelmää, joka estää palestiinalaisten omaa ja itsenäistä taloutta kasvamasta”, Pekkonen sanoo. Vaikka kyseenalaiset tuotantoolosuhteet ovat olleet esillä, SoS o d a St r e a m daStreamin mainoskoneisto rynnii eteenpäin ja yhtiö muun muassa avasi helmikuussa maailman ensimmäisen soodabaarin Helsingin Jätkäsaaressa sijaitsevaan Verkkokauppa-liikkeeseen. Noora Isomäki SodaScream-video kilpailee Mainoskupla-vastamainoskilpailussa. Kilpailuun voi osallistua 15.4. asti. Murha leluilla Lego-taidetta tekevä aktivisti kertoo dokumentaarisia kauhutarinoita lasten leikkikaluilla. L on nimimerkki, jonka takaa englantilainen taiteilija-aktivisti kommentoi maailman epäkohtia. Kuten nimimerkki vihjaakin, hänen valitsemansa tekniikka perustuu Lego-palikoihin. Niistä taiteilija rakentaa dioraamoja eli asetelmia sotarikoksista ja ihmisoikeusrikkomuksista. egofesto Legot eivät valikoituneet viestien välikappaleiksi sattumalta. Lasten lelujen ja väkivaltakuvaston kaksijakoisuus luo jännitettä. ”Kuvaan todellisia tapahtumia, jotka ovat todennettavissa todistajalausuntojen tai valokuvien kautta. Nimenomaan tämä tekee teoksistani voimakkaita. Lego-hahmot edustavat oikeita, eläviä ja kuolleita ihmisiä. Teoksilla kutsun katsojat viipymään sellaisten kauheuksien äärellä, joista tavallisesti käännetään katse pois.” ei käsittele mitä sen nimissä tehdään, on mahdotonta estää seuraava Irakin sota ja Abu Ghraib, Legofesto sanoo. Todistettuamme Bosnian ja Ruandan kansanmurhat ja sotarikokset seuraamme vierestä Darfurissa, Sri Lankassa ja Syyriassa tapahtuvia teurastuksia J o s y h t e i s k u n ta lego.festo@blogspot.com ja raiskauksia. Vastuu painaa jokaista. ”Raiskaus aseena on yleinen ja silti sitä käsitellään harvoin taiteen keinoin. Naisena ja taiteilijana koin, että epäkohtaan tuli puuttua.” Legot soveltuvat vakavienkin aiheiden käsittelyyn. ”Satunnaiset katsojat ovat kokeneet teokseni huvittaviksi, mutta se kertoo enemmän heistä kuin teoksista. Itse olen vakavissani, ja uhreille näissä tapauksissa on kyse elämästä ja kuolemasta. Heidän tarinansa ansaitsevat tulla kerrotuiksi.” T y ö n s ä L e g o f e s t o on päättänyt julkaista taiteilijanimellä. Syynä ei ole se, että hän pelkäisi Legon tekijänoikeusjuristien vierailua. ”Teokset eivät kerro minusta, ne kertovat todellisista ihmisistä ja tapahtumista. Olisin ainoastaan häiriö viestin ja vastaanottajan välillä, eikä minua henkilökohtaisesti kiinnosta olla tunnettu.” Toinen Legoista taidetta tehnyt taiteilija, puolalainen Zbigniew Libera, joutui taannoin Legon hampaisiin tehtyään Lego Concentration Camp -teoksen. ”Teokseni kuuluvat ehdottomasti samaan jatkumoon. tosi kyseessä. ”Pikku-ukkelini edustavat oikeita ihmisiä. Guantánamosta vapautunut vanki kiitti siitä, että näytin, mitä hän ja hänen lapsensa olivat kokeneet.” voima suosittelee Rakastan sitä teosta, vaikka en siitä tietoinen ollutkaan ensimmäisiä omia Lego-teoksiani tehdessäni. Teokseni poikkeavat Liberan keskitysleiristä siten, että hän teki myös laatikot, jotka antoivat ymmärtää, että kyseessä on virallinen Lego-tuote. Sen takia hän joutuikin ongelmiin.” teokset valmistuivat laajaan sotaa ja traumoja käsittelevään näyttelyyn, joka on esillä kesäkuuhun belgialaisessa psykiatriaan keskittyvässä Dr. Guislain -museossa. Uudet Lego-asetelmat ovat antaneet odottaa itseään jo tovin. ”Olen ollut hieman ylityöllistetty äitiyden kanssa”, Legofesto kertoo. ”Tein muutaman teoksen Syyrian konfliktista, mutta jätin ne julkistamatta, sillä en koe, että olisin kyennyt lapsen hoidolta perehtymään aiheeseen riittävästi. Kunhan lapsi tuosta hieman kasvaa, aktivoidun jälleen.” V i i m e i s i m m ät Jari Tamminen legofesto.blogspot.fi, guislain.oorlogentrauma.be. Zbigniew Liberan haastattelu löytyy Fifistä. Koonnut Kaisu Tervonen Voima suosittelee -osiossa julkaistaan tietoja tapahtumista, kursseista, teatteri- & tanssiesityksistä, musiikkitapahtumista & näyttelyistä. Seuraava Voima ilmestyy 5.5. ja on jakelussa toukokuun. Tietoja seuraavaan kalenteriin otetaan 21.4. asti osoitteessa voima@voima.fi. Voima päättää tietojen julkaisusta. MAAILMANLOPUN PANEELIKESKUSTELU EKOELÄMÄSTÄ 24.4. klo 18.30-20 Opistotalo, Helsinki 1.4. klo 17–19 Pinni B, Tampereen yliopisto www.facebook.com/events/1481744275378552 Tampereen yliopiston vihreä vasemmisto järjestää tilaisuuden, jossa luonnonresurssien ehtymisestä keskustelevat muun muassa Niukkuuden maailmassa -kirjan kirjoittanut Ville Lähde sekä Rauli Partanen, yksi Suomi öljyn jälkeen -kirjan kirjoittajista. Arjen ja ympäristöongelmien yhteyksiä luotaava luentosarja päättyy otsikolla Ekoelämästä elämäntapana ja -filosofiana. TALVIVAARA 3.4.–12.5. Generaattori, Kajaani vaara-kollektiivi.blogspot.fi Alaotsikolla Kainuulainen scifinäytelmä kulkeva esitys yhdistää dokumenttiteatteria, tutkivaa journalismia sekä fiktiota ja kertoo, kuinka kävi unelmalle työllisyydestä ja tulevaisuudesta. ELÄINTUTKIMUSPÄIVÄT 10.–11.4. Helsingin yliopiston päärakennus elaintutkimus.edublogs.org Tämänvuotisten eläintutkimuspäivien pääteemoja ovat kommunikaatio ja kokemus. Puheenvuoron pitää muun muassa europarlamentaarikko Sirpa Pietikäinen, jonka aiheena on eläinten hyvinvointi EU:n perussopimusten näkökulmasta. KIERRÄTYSTEHDAS 26.–27.4. Kaapelitehdas, Helsinki www.kierratystehdas.fi Kaapelitehtaan valtaava tapahtuma keskittyy nimensä mukaan vanhan kierrättämiseen oli kyse sitten vintagemyyjistä, uusiotuunaajista tai ilmaistorista.
19 20 21 22 26 27 28 29 2 3 4 5 9 10 11 12 ensi-ilta 18.2.2014 .2014 esitykset ajalla 17.2.–26.4 liput 29/27/19 € 510 Lipunmyynti (09) 4342 4 ti–pe klo 11–1 Helsinki Erottajankatu 5, 00130
TARJOUKSET VOIMASSA 31.5.2014 ASTI.
No 2 / 2014 / á 5 euroa MU4 1 ynnys Valtakunnallinen vammaisten ihmisten perus- ja ihmisoikeusjärjestön äänenkannattaja Perun kaksi todellisuutta
2 Valtakunnallinen vammaisten ihmisten perus- ja ihmisoikeusjärjestön äänenkannattaja ISSN 1235-9920 Julkaisija: Kynnys ry – Tröskeln rf Siltasaarenkatu 4 (5. krs) 00530 Helsinki Puhelin: (09) 685 0110 Fax: (09) 6850 1199 Pääkirjoitus KUVA: Jussi Vierimaa Kynnys Kynnys Nro 2 / 2014 Amu Urhonen amu.urhonen@kynnys.fi Päätoimittaja: Amu Urhonen amu.urhonen@kynnys.fi Kohti syrjimättömyyttä Toimitussihteeri: Sanni Purhonen / Kynnys ry Siltasaarenkatu 4 00530 Helsinki sanni.purhonen@kynnys.fi Puhelin: 045 7732 4116 hteiskuntapolitiikan opiskelija halusi haastatella minua syrjintäkokemuksistani vammaisena naisena ja perheenäitinä. Pidän itseäni kohtuullisen tiedostavana jo siksikin, että olen perehtynyt syrjintään myös teoriatasolla. Olen monta kertaa puuttunut itseeni tai muihin kohdistuvaan syrjintään. Usein minua syytetään turhasta tiukkapipoisuudesta, kun vaadin esimerkiksi esteettömiä tiloja. Se jos mikä on merkki kriittisyydestä ympäröivää yhteiskuntaa kohtaan, ajattelin. Silti tuntui vaikealta palauttaa mieliin yksittäisiä tilanteita, joissa minua on syrjitty. Ei tullut mieleen, että juuri edellisenä viikonloppuna oli pitänyt muuttaa illallissuunnitelmia, koska vasta-avattu ravintola ei ollutkaan esteetön. Olin autuaasti unohtanut, että kolme vuotta sitten äitiyspäivärahan saaminen oli yhtä puhelinrumbaa, koska Kelan silmissä minunkaltaisiani tapauksia ei muka ollut, eikä siis myöskään ohjeita rahan myöntämiseen. Vasta tarkemmat kysymykset auttoivat. Varsinaisten tapahtumien lisäksi mieleen palautuivat tunteet. Häpeä siitä, että on vaivaksi ja valittaa. Huonommuus. Pettymys. Turhautuminen. Viha. Syyllisyys. Yksinäisyys. Tämä kaikki, vaikka tiedän, Taitto: Väinö Heinonen / Kynnys ry Painopaikka: Alma Manu Oy, Tampere Kannen kuva: Charlotta Boucht Kynnys-lehden aineistot Aineisto lähetetään toimitussihteerille. Lähettäessäsi kuvaa/tekstiä, toimita myös yhteystietosi, tilitietosi ja verokorttisi. Maksamme julkaistusta aineistosta 10 € palkkion. Lehden tilaushinta Kotimaassa kestotilaus 17 €/vuosi ja vuositilaus 20 €/vuosi (5 numeroa). Jäsenmaksu 17 €/vuosi, johon sisältyy Kynnyslehden tilausmaksu. Tilauksiin ulkomaille lisätään postimaksu. Kynnys-lehti on saatavissa myös sähköisessä muodossa. Lisätietoja näkövammaisille tarkoitetusta sähköisestä lehdestä Näkövammaisten keskusliiton tiedonhallintapalvelusta. Y ettei vika ole minussa. Useimmiten on helpointa olla joustava eli hiljaa. Miettiessäni muistin myös, että olen ehkä suhtautunut joidenkin muiden syrjintään vähättelevästi. Se on helppoa tilanteessa, jossa itse kuuluu etuoikeutettuihin. Edes syrjityn vähemmistön edustajana en aina muista olla solidaarinen muita kohtaan. On helpompi ohittaa toisen ihmisen kokemus. Jälkeenpäin olen tuntenut syyllisyyttä ja niin pitääkin. Pahinta on, että samoin tekevät myös monet viranomaiset, joiden pitäisi suojella ihmisiä syrjinnältä ja puuttua epäkohtiin. Valitettavan usein hautaudutaan hallinnollisten sanankäänteiden alle. Tässä lehdessä kerrotaan hovioikeuden ratkaisusta, jossa helsinkiläinen Eurokauppa tuomittiin sakkoihin vammaisten syrjinnästä. Aiemmin on ollut vaikeuksia saada syrjiviä liikkeenharjoittajia vastuuseen toiminnastaan. Vihdoinkin näyttää siltä, että vammaisten ihmisten syrjintä otetaan tosissaan. Oikeuden tuomio vaikuttaa tulevaan käytäntöön ja sitä kautta koko yhteiskuntaan. Parhaimmillaan se saa ajattelemaan toisin ennen kuin syrjintää ehtii edes tapahtua. Amu Urhonen Voit saada lehden luettavaksesi myös CD:llä. Lisätietoja: merja.asumaa@kynnys.fi. Kynnys ry:n toimikunnat: Itsenäisen Elämän Keskus – Jyväskylä Matarankatu 4 (3. krs), 40100 JYVÄSKYLÄ Puh. (09) 6850 1140, 045 7732 4109 Itsenäisen Elämän Keskus – Kuopio Teletie 6 E 70600 KUOPIO Puh. 045 657 9696 Itsenäisen Elämän Keskus – Oulu Isokatu 47 (4. krs), 90100 OULU Puh. (09) 6850 1130, 045 7732 4108 Itsenäisen Elämän Keskus – Tampere Pellervonkatu 9 h. 1013, 33540 TAMPERE Puh. 045 7732 4115 Itsenäisen Elämän Keskus – Turku Yliopistonkatu 9 b, 20100 TURKU Puh. (09) 6850 1134, 045 7732 4114 Mot icke-diskriminering E n studerande i samhällsvetenskap ville intervjua mig i min egenskap av funktionshindrad kvinna och mor om mina erfarenheter av diskriminering. Jag tycker att jag är rätt medveten redan av den anledningen, att jag även på teoriplan har bekantat mig med diskriminering. Jag har flera gånger agerat då jag själv eller någon annan blivit diskriminerad. Ofta har man beskyllt mig för att vara onödigt dogmatisk, då jag t.ex. kräver tillgängliga utrymmen. Det, om något, är ett tecken på kritisk inställning till det omgivande samhället, tänkte jag. Trots det verkar det svårt att återkalla i minnet enskilda situationer, då jag har utsatts för diskriminering. Jag kom inte ihåg, att just föregående veckoslut måste jag ändra mina middagsplaner, eftersom den nyligen öppnade restaurangen inte var tillgänglig. Jag hade lyckligen glömt, att för tre år sedan innebar det en riktig telefonrumba att erhålla moderskapsunderstöd, eftersom det enligt FPA inte fanns sådana fall som jag, och således inte heller direktiv för penningutbetalning. Först mera detaljerade frågor hjälpte. Förutom egentliga händelser kom jag ihåg känslor. Skam över att vara till besvär och klaga. Att befinna sig i underläge. Besvikelse. Frustration. Hat. Skuld. Ensamhet. Allt det här fastän jag vet att felet inte är mitt. För det mesta är det lättast att vara flexibel, dvs. tyst. Då jag tänkte efter, kom jag dessutom ihåg, att jag kanske har ställt mig nedlåtande till andras funktionsnedsättning. Det händer lätt i en situation där man själv hör till de privilegierade. Inte ens som representant för en diskriminerad minoritet kommer jag alltid ihåg att vara solidarisk med andra. Det är lättare att låta bli att notera den andras erfarenheter. Efteråt har jag känt mig skyldig, och så bör jag också göra. Det värsta är, att på samma sätt gör även många myndigheter, de som borde skydda människor från att bli diskriminerade och ta itu med missförhållandena. Sorgligt ofta begraver man sig i administrativa ordvändningar. I den här tidningen berättas om Eurokauppa i Helsingfors, som av hovrätten dömdes att betala böter för diskriminering av funktionshindrade. Tidigare har det varit svårt att få diskriminerande butiksägare ställda till svars för sitt agerande. Äntligen ser det ut som om man skulle ta diskrimineringen av funktionshindrade på allvar. Det verkar som om rättens utslag skulle omsättas i praktiken och därmed i hela samhället. Det bästa skulle vara att tankesättet ändras innan det ens sker någon diskriminering. Amu Urhonen Översättning Carita Viljanen
3 Vieraileva kynä Kolumni Elina Vuola Kepan puheenjohtaja Sinikka Luhtasaari K epan puheenjohtajana toimimisen yksi hieno puoli on, että edustamme yli kolmeasataa suomalaista kansalaisjärjestöä. Osa on suuria, osa pieniä. Joidenkin järjestöjen toimintakenttä on laaja, toisten hyvinkin keskittynyt. Tavalla tai toisella jokainen niistä kuitenkin on tekemisissä globaalin oikeudenmukaisuuden, ihmisoikeuksien, kestävän kehityksen ja paremman maailman luomisen kanssa. KÖYHYYS ON yksi laaja yhteinen tekijä, joka Kepan jäsenjärjestöjä yhdistää. Eri järjestöt tarkastelevat köyhyyttä ja sen vaikutuksia erilaisista näkökulmista. On välttämätöntä, että esimerkiksi nyt, kun luodaan YK:n vuosituhattavoitteiden jälkeistä globaalia kehitysagendaa, pystymme mahdollisimman monipuoliseen ymmärrykseen. Miten linkittää ympäristökysymykset ja köyhyys? Entä ihmisoikeudet ja köyhyys? Globaalin pohjoisen ja etelän yhteinen vastuu? Väitöskirjassani tarkastelin latinalaisamerikkalaista vapautuksen teologiaa, joka on tullut tunnetuksi köyhyyden teologiana. Vapautuksen teologit ovat 1970-luvulta lähtien sanoneet puhuvansa nimenomaan köyhien näkökulmasta. Tämä tarkoittaa suhtautumista kriittisesti niin yhteiskuntaan kuin kristillisiin kirkkoihin sekä ennen muuta siihen, miten kolonialismi ja toisten kansojen käännyttäminen kristinuskoon ovat kulkeneet käsi kädessä. Latinalainen Amerikka on tästä vanhin esimerkki: intiaanien kristillistämisestä tuli 1500-luvulla jopa valloituksen virallinen, juridinen peruste. NYKYINEN PAAVi Franciscus on elävä esimerkki pitkästä historiasta, jossa yli viisisataa vuotta vanha latinalaisamerikkalainen kristillisyys tarkastelee kristinuskoa globaalin etelän todellisuudesta käsin. Franciscus on nostanut köyhyyden kysymykset katolisen kirkon keskiöön ennen näkemättömällä tavalla. Tällaisia arvopuheenvuoroja tarvitaan. Toisaalta Franciscuksen lausumia voi tarkastella kriittisesti aivan samoin perustein kuin tutkimuk- sessani tarkastelin vapautuksen teologian käsitystä ”köyhistä”. Ei ole olemassa mitään eriytymätöntä köyhien massaa vaan köyhyys vaikuttaa eri ihmisryhmiin eri tavoin. Tutkimuksessani totesin, ettei köyhiä puolustavan vapautuksen teologiankaan ”köyhällä” yleensä ole sukupuolta, etnistä tai rodullista identiteettiä, puhumattakaan muista köyhyyttä syventävistä ja vaikeuttavista tekijöistä, kuten vammaisuus. Lähinnä naisten ja etnisten vähemmistöjen esittämän kritiikin vuoksi vapautuksen teologiassakin alettiin pikku hiljaa puhua siitä, miten köyhyys on muutakin kuin materiaalista köyhyyttä. KYSEESSÄ ON kuitenkin helposti ”sorrettujen paraati”, lainatakseni yhdysvaltalaista feministiteologia Rosemary Ruetheria: listataan eri tavoin sorrettuja ihmisiä, mutta ei huomioida, miten esimerkiksi naissukupuoli ja vammaisuus läpileikkaavat koko köyhyyden todellisuutta. Katolisessa kirkossa ei nähdä kirkon oman seksuaalieettisen opetuksen köyhyyttä pahentavaa vaikutusta. Jos vapautuksen teologit ja paavi Franciscus menisivät askeleen pidemmälle, heidän tulisi yhdistää köyhien puolesta puhumisensa ymmärrykseen siitä, mihin köyhät naiset kuolevat ja mikä on kirkon oman ihmiskuvan ja opetuksen vaikutus siihen. IHMISKUVAN ÄÄNEEN lausumaton normi tulee näkyväksi silloin, kun eri ihmisryhmät sanovat, etteivät mahdu johonkin määritelmään – vaikkapa köyhistä. On eri asia olla köyhä ja vammainen, köyhä ja nainen, köyhä ja etnisen vähemmistön edustaja. Köyhyys syvenee ja pahenee, kun nämä kaikki tekijät yhdistyvät. Liian yleistävä puhe siis hämärtää todellisuutta. Globaalin oikeudenmukaisuuden ajaminen edellyttää sitä, että kykenemme samanaikaisesti sekä puhumaan hyvinkin yleisellä tasolla että jatkuvasti muistuttamaan köyhyyden monenlaisista kasvoista. Sen edellytyksenä on useimmiten itsekritiikki. Kauppias tuomittiin sakkoihin syrjintärikoksesta Eurokauppa -kohussa MARJUT OUNILA (ent. Korjola) on voittanut hovioikeudessa Eurokauppaa vastaan nostamansa syrjintäjutun. Vuoden 2011 marraskuussa uutisoitiin kyltistä, joka kielsi pyörätuolien käyttäjiä tulemasta sisään kauppaan Kaisaniemenkadulla. Sähköpyörätuolia käyttävä Ounila kertoi asiointiyrityksestään liikkeessä: – Myyjä huusi: ”Pois pois!” ja väitti, että olen muiden tiellä vaikka siitä mahtui hyvin kulkemaan. Eurokaupasta kommentoitiin tuolloin, ettei kielto koske pyörätuolissa istuvia ihmisiä vaan vain pyörätuoleja. NYT OUNILA ON pitkällisen oikeusprosessin päätteeksi voittanut kauppaa vastaan nostamansa syrjintäjutun hovioikeudessa. Kauppias tuomittiin maksamaan toiminnastaan sakot sekä Ounilan oikeudenkäyntikulut. Tämä on ensimmäisiä voitettuja syrjintätapauksia, joissa vammaisuus on ollut syrjinnän syy. – Olen tyytyväinen oikeuden päätökseen. Olennaista on, että apuvälineiden käyttäjillä on oltava oikeus päästä julkisiin tiloihin. Toivon, että tästä seuraisi positiivista kehitystä siinä mielessä, että muutkin kaupat kiinnittäisivät enemmän huomiota esteettömyyteen, Ounila toteaa. Maineen menetyksen uhalla P ieni tyttö, ehkä viiden ikäinen, seistä toljotti kaupan käytävällä, kun äiti kärräsi ostoksia kassalle kaukana toisella käytävällä. Tyttö oli jäänyt äidistä jälkeen ja tuijotti mopoani. Tule nyt, äiti hoputti tyttöä ja peruutti lähemmäksi huutaen: Tätillä on tommonen, mikä se nyt onkaan, noh tommonen sähkötuoli, koska täti on tommonen, miten se nyt sanotaankaan... Jonain toisena päivänä olisin voinut hymyillä ja pysähtyä kertomaan kaikessa rauhassa sähkömoposta kuin Robert de Niro elokuvassa Taksikuski. Are you talking to me? Onhan se ihmeellistä, että kaupan sisällä voi ajaa mopoa. Se on muuten ihan eri asia kuin sähkötuoli, jolla tapetaan kuolemaan tuomittuja. Periaatteessa pidän velvollisuutenani valistaa ihmisiä liikuntarajoitteisuudesta. Ajattelen, että maailma muuttuu yhden ihmisen verran suvaitsevammaksi, kun kerron omasta erilaisuudesta. Ihmisten, tuntemattomienkaan, kanssa jutteleminen ei tunnu vastenmieliseltä, siis periaatteessa. Lapset, pikkupojat erityisesti, innostuvat moposta. Säihkyväsilmäinen fani on ihan jees. Minäkin fanitan monia ja sisälläni elää pikkutyttö. Muistin yhtäkkiä ystävättären sanat. ”Ärsyttää, kun ihmiset eivät osaa kasvattaa lapsiaan. On epäkohteliasta tuijottaa vammaista. Olen heti stagella, kun kelaan kotiovien ulkopuolelle.” Totta. Tytön tuijotus alkoi potuttaa. Teki mieli irvistää ja päästää suusta, mitäs siinä kyttäät. Tyttö oli seisten samanpituinen kuin minä, joka istuin. Aikuinen oli yhdenvertaistettu lapsen kanssa. Tartuin tyynen rauhallisena silmien korkeudella olevaan keksipakettiin ja jatkoin ostosreissua. En ollut kuulevinani saati näkevinäni. En ollut näyttelyesine, enkä varsinkaan kaupan palkkaama konsulentti. Tänään. Toivottavasti en milloinkaan. OLINKO EPÄYSTÄVÄLLINEN? Tytön silmissä olin sitä varmasti ja äidin sitäkin enemmän. Olin hapan, kärttyinen akka. Aikaisemmin olisin itsekin ollut samaa mieltä. ”Erilaiselta” liikkujalta on muka lupa odottaa selityksiä, miksi kulkee niin vaivalloisesti tai miksi tarvitsee enemmän tilaa kuin muut tai mikä pahinta, miksi on etuoikeutettu. Maineen menetyksen uhalla uskallan olla omaa mieltä ihan kaikesta. Nyt. On ihmisarvoa loukkaavaa tuijottaa ”erilaista”. En enää pelkää nipottajan mainetta. Uskallan sanoa, minua ei saa kohdella huonosti missään tilanteissa. KUVA: Antti Valta Kynnys Nro 2 / 2014
4 Kynnys Nro 2 / 2014 Peru ECUADOR KOLUMBIA BRASILIA PERU Tietoa Perusta LIMA BOLIVIA " Teksti: Tuomas Tuure Kuvat: Charlotta Boucht PERU on 26 miljoonan asukkaan valtio, jolla on erittäin kiinnostava historia. Maa on ollut aikaansa nähden eräs kehittyneimmistä valtioista. Jo noin tuhat vuotta ennen Kristusta sivilisaatio Perussa nousi aikakauden korkeimmalle tasolle. Siellä muun muassa keksittiin ensimmäisenä kastelujärjestelmiin perustuva maatalous, joka vauhditti väestönkasvua. Inkoja edelsivät useat kulttuurit. Inkat puolestaan rakensivat laajan tieverkoston, siltoja ja monia suuria kaupunkeja. Kaupungeista tunnetuin on yhä nähtävyytenä tunnettu Machu Picchu, joka sijaitsee korkealla Urubamba-laakson yläpuolella. Espanjalaiset tulivat Peruun vuonna 1532 kuultuaan tarinoita Eldoradosta. He tuhosivat inkojen imperiumin pian tulonsa jälkeen, ja suuri osa alkuperäisväestöstä menehtyi Euroopasta tulleisiin kulkutauteihin. Myös inkat olivat sotaisia. Peru julistautui itsenäiseksi Espanjasta 28. heinäkuuta 1821, kun José de San Martínin ja Simón Bolívarin armeijat liittoutuivat. Peru on ollut erilaisten sotilasvallankaappausten seurauksina suuren osan historiastaan sotilasvallan alla. Vuosina 1990–2000 japanilaistaustainen Alberto Fujimori hallitsi maata autoritäärisesti, muttei kyennyt pyrkimään jatkokaudelle vuonna 2000. Fujimorin aika jakaa kansan mielipiteet voimakkaasti. Muiden muassa Loistava polku eli Partido Comunista de Peru Sendero Luminoso on perulainen sissiliike, jota maan hallinto ei saanut kuriin. Päinvastoin, sissejä vastaan taistellessaan myös armeija syyllistyi moniin julmuuksiin. Perun vaalijärjestelmä on sittemmin parantunut. Tällä hetkellä presidenttinä toimiva Ollanta Humala edustaa kansallismielistä vasemmistoa. Sananvapauden tila on yleisesti hyvä ja kansalaisyhteiskunta sekä järjestöt saavat toimia varsin vapaasti. Sosiaalijärjestelmän kehittymättömyys koskee erityisesti vammaisia, sillä tukijärjestelmät ovat erittäin heikot. Peru on ollut historiallisesti köyhä valtio, mutta sen talous on kasvanut jatkuvasti vuodesta 1990 alkaen aina vuoden 2008 finanssikriisiin saakka. Kuten Etelä-Amerikassa yleensä, myös Perussa on suuria elintasoeroja, mutta tuloja on tasattu enemmän kuin monissa naapurivaltioissa. Perun vaurastuminen perustuu vientiin, joten tilanne on epävakaa. Peru on muuttumassa pysyvästi keskituloiseksi maaksi, joka ei tulevaisuudessa saa kehitysapua. Korruptio ja harmaa talous ovat kuitenkin hallitukselle suuria murheita. Perun suurimpia ongelmia ovat huono koulutusjärjestelmä ja laajalle levinnyt, suorastaan institutionaalinen rasismi alkuperäisväestöä kohtaan. Suomea kohtaan tunnetaan kiinnostusta erityisesti peruskoulujärjestelmän suhteen." Kynnyksen kehitysyhteistyösihteeri Tuomas Tuure tapasi Perun parlamentin jäsenen Gian Carlo Vacchelli Corbetton. Parlamentissa on aiemmin ollut viisi vammaista edustajaa. Nyt heitä on kolme. Vammaisia ihmisiä on koulutettu myös puistojen turvahenkilöiksi.
Kynnys Nro 2 / 2014 5 Peru Kansikuvan onnelliset! Teksti: Heini Saraste KUVA: Charlotta Boucht K un Maria Alejandra Villanueva pari vuotta sitten meni äänestämään kaupunkinsa äänestyspaikalle, hänelle todettiin, että hänen henkilötodistuksestaan puuttuu äänestykseen oikeuttava koodi. Näin oli yllättäen tehty kaikille Perun kehitysvammaisille. Maria Villanueva ei kuitenkaan ollut mikään tavallinen pulliainen, joka olisi lamaantunut ja alistunut. Hän raivostui ja niin raivostui myös hänen äitinsä. Miksi hän ei muka saisi äänestää, oliko hänessä jokin vika? Villanueva nosti yhdessä perheensä kanssa asiasta oikeusjutun ja voitti sen. Villanueva pääsi äänestämään ja samalla hänestä tuli kuuluisa ennakkotapaus, joka vaikutti koko Perun lainsäädäntöön. Nuori aktivisti on ollut myös YK:ssa kertomassa tarinaansa sekä osallistunut Panaman kansainväliseen naiskonferenssiin. Maria Villanueva on tietoinen siitä, että vammaisten ihmisten on puhuttava syrjintäkokemuksistaan ääneen. Villanueva on Down-järjestön mallitapaus ja lehden sisäsivuilta voitte lukea lisää toisista mallitapauksista. Kaikki he osallistuvat Down-ihmisten vanhempien järjestön itsenäisen elämän koulutukseen, jossa he oppivat työelämässä tarvittavia avuja, kohteliaisuutta, vastavuoroisuutta, jämäkyyttä ja itsekunnioitusta. Ystävällisyyttä ei tarvitse opettaa, sillä se tuntuu olevan heille luontaista. Heidän tarinansa ei kuitenkaan kerro Perun kehitysvammaisten ihmisten koko kohtaloa. Steget ut ur Show Business Teksti ja kuva: Charlotta Boucht V i stiger in i ett café i Barranco, Lima. De unga servitörerna som annars varit väldigt tysta och artiga, fnissar och stökar bakom disken och vill inte riktigt ta vår beställning. ”Men att läkare fortfarande säger åt nyblivna föräldrar att de kan tjäna pengar på sitt barn genom anställning på cirkus är mycket värre än att de stirrar”, säger Sibel de Souza Peixoto Navarro, ordförande för Perus enda organisation för kortväxta, Asociacion de Personas Pequentas del Peru. Sibel själv föddes i en familj som var klok nog att uppfostra henne lika som hennes längre syskon. Hon har en bra utbildning och jobbar som psykolog. ”De flesta medlemmar som var med och grundade vår organisation jobbade inom show business och kände varandra sedan tidigare, de insåg att de behövde organisera sig för att kunna arbeta för att få större respekt i samhället. Nu har vi 150 medlemmar plus föräldrar till kortväxta barn. Vi har delat upp arbetet i tre områden, barn, ungdomar och vuxna. De har så olika problem så det fungerar bättre att jobba i skilda grupper.” Organisationen arbetar både med att upplysa om medicinsk hjälp, fysioterapi och med samhällelig påverkan. Mobbning i skolor är ett stort problem och fördomarna blomstrar. Att kortväxta inte endast ska kunna jobba inom teater, TV och show business är en stor fråga som Sibels organisation arbetar för. ”Det var endast tre år sedan som vi officiellt fick börja kalla oss personer med funktionsnedsättning, innan dess fanns vi inte med i någon som helst statistik och fortfarande får vi ingen hjälp från statligt håll. Vår organisation får inget understöd. Det är tungt att upprätthålla verksamheten enbart på frivillig basis.” Ändå ser Sibel positivt på framtiden, hon hoppas på mera samarbete över gränserna med andra organisationer. ”Vi kan lära oss av varandra och tillsammans arbeta för att få en bättre plats i samhället.” Abiliksen toiminnanjohtaja Marjo Heinonen tapaamassa Pablo Portugalia Perussa. Diplomatiaa maailman huipulta Perun Suomen-suurlähettiläs uskoo vammaisten aseman muutokseen kotimaassaan P Teksti: Sanni Purhonen Kuva: Charlotta Boucht ERUN Suomen-suurlähettilään Pablo Portugalin ansioluettelo on vaikuttava. Hän on työskennellyt pitkään maansa politiikan johtotehtävissä, muun muassa Pohjois-Amerikan suhteista ja ulkopolitiikasta vastaavana alivaltiosihteerinä. Suurlähettiläänä hän on ennen nykyistä virkaansa toiminut myös Meksikossa sekä Venäjän, Valko-Venäjän, Ukrainan ja Moldovan alueella. Miehen ura on ollut nuoresta asti nousukiidossa, eivätkä etenevät silmäsairaudet tai pikkuhiljaa heikkenevä näkö juuri vaikuttaneet tähän. Portugalilla on glaukooma sekä verkkokalvon irtauma. Hän kertoo, että urheilussa tuli lapsena eteen jonkin verran vaikeuksia ja silmälasit menivät monta kertaa rikki. Siitäkin huolimatta hän piti pikkupoikana erityisesti koripallosta ja taisi hyvän pitkän heiton. – Minulla oli tavallinen lapsuus ja pääsin käymään hienoja kouluja. Urallani en vuosiin pitänyt minkäänlaista taukoa. Ammatillisesti olin hyvin menestynyt ja sain edustaa maatani maailmalla menestyksekkäästi. Terveyden hoitaminen jäi siinä toisinaan taka-alalle, mutta työt etenivät silti jatkuvasti. TÄTÄ NYKYÄ llähes sokea Portugal jatkaa kiireisiä töitään ja opettelee samalla käytännön elämää vammansa kanssa. Nykyisin hän luonnollisesti ottaa vammaisten ihmisten asiat erittäin tarkkaan huomioon myös työssään. – En koskaan kuvitellut, että sokeus osuisi kohdalleni. Varsinkin nä- kövammaisten henkilöiden asiat ovat tietysti erittäin lähellä sydäntäni. Perussa vammaisuus ja köyhyys linkittyvät yhä valitettavan usein yhteen. Suurlähettilään vieraillessa Kynnyksen toimistolla hän ja Kalle Könkkölä keskustelivat muun muassa siitä, miten monilla maan vammaisista ei ole lainkaan uskoa tulevaisuuteen. Vammaisuus ei liiemmin tule esiin myöskään poliittisella agendalla. Portugal näkee silti hyvääkin kehitystä maansa vammaisten asemassa ja esimerkiksi tietoisuudessa apuvälineistä. MAANMIEHILLEEN näkövammainen diplomaatti on eittämättä positiivinen esikuva. Koulutuksen nostaminen etualalle on hänen mukaansa tärkein kehityksen väline. Tästäkin hän itse on paras mahdollinen esimerkki. – Jos minua kunnioitetaan, se johtuu ammattitaidostani. Olen ylpeä siitä, että olen itse raivannut tieni ja tehnyt menestykseni eteen töitä. Toki, myös perheeni on aina tukenut minua. Harrastuksistaan Portugal toteaa, että maailmanpolitiikkaan tulee tietenkin perehdyttyä tarkasti radion ja television välityksellä. Alueen historian ja ihmiset hyvin tuntevana hän mainitsee, että on viime aikoina muun maailman tavoin seurannut tiiviisti Krimin kriisiä. Portugalilla on myös kaksi aikuista lasta. Joitakin vuosia sitten leskeksi jäänyt mies puhuu hyvin lämpimästi vaimostaan. Silloin kun töiltä aikaa jää, hän kertoo harrastavansa klassisen 70–80 -luvun rock-musiikin kuuntelua.
6 Kynnys Nro 2 / 2014 Peru ”Neljätoistavuotiaaksi kukaan ei puhunut kanssani” ”Olen elänyt helvetissä”, sanoo kahdeksantoistavuotias Israel Montenegro. ”Olin niin lähellä räjähdyspistettä, että luulin sekoavani” I Teksti: Heini Saraste Kuvat: Charlotta Boucht SRAEL MONTENEGRO, 18, on kotoisin köyhästä suuresta perheestä Liman pohjoisesta esikaupungista. Israelin äiti ja isä erosivat jokin aika sitten ja kahdeksanlapsisen perheen äiti on nyt yksinhuoltaja. Israel on syntymästään kuuro. Viittomakielen olemassaolosta hän sai kuitenkin tietää vasta neljätoistavuotiaana. ”Sitä ennen elin täysin pimennossa ja minua pidettiin idioottina”, hän kertoo. Pahinta oli, että myös perheenjäsenet pilkkasivat ja nöyryyttivät Israelia. ”Sisarukseni eivät ymmärtäneet vaikeuksiani enkä saanut heiltä minkäänlaista tukea.” TAPAAMME ISRAELIN kuurojen liiton pyörittämän koulun sisäpihalla. Taustalla luokassa opiskelu on vauhdikkaasti käynnissä. Tunnelma on miellyttävän rauhallinen, kun päivä on kallistumassa illaksi. Nuorten ihmisten ilo ja energia tarttuu. Salskea Israel opiskelee yhdessä kahdentoista muun kuuron nuoren kanssa viittomakieltä, espanjaa ja muita peruskoulutaitoja paikallisen kuurojen liiton rakennuksessa Liman keskustassa. Hän kulkee matkat kotiin joka päivä julkisilla liikennevälineillä. Yhteensä se ahmaisee päivästä noin neljä tuntia. Silti hän tällä hetkellä ehdottoman tyytyväinen elämäänsä. ”Ensimmäistä kertaa elämässäni olen löytänyt yhteisön, jossa minua ymmärretään ja jossa saan arvostusta.” Nyt Israel on iloinen siitä, että hänestä tehdään lehtijuttu. ”Ajatella, että minua, tavallista kuuroa poikaa, haastatellaan toisella puolella maailmaa ilmestyvään lehteen”, hän hehkuttaa. Viittomat ovat kiellettyjä Israelin opettaja Fransesca Jimenez on opiskellut viittomakielen opettajaksi, koska ei äänivammansa takia saanut työtä tavallisessa koulussa. ”Rakastan työtäni ja tunnen että tämä on todella tarpeellista”, nuori nainen kertoo. Jimenez kertoo myös, että Perussa systemaattista viittomakielen opetusta ei ole, koska kielen opettaminen on ollut pitkään kielletty. ”Vallalla on ollut oraalinen eli huulilta lukuun perustuva perinne, josta ei ole haluttu luopua. Osa kuurojen kanssa työskentelevistä ja kuurot itse ovat kuitenkin jo pitkään protestoineet tätä vastaan. Tällä hetkellä opettajat oppivat metodit toinen toiseltaan.” Viittomakieltä ei edellekään virallisesti opeteta koko maassa. Koska kieliä on monia – muun muassa espanja ja ketsua – viittomakielet eri puolilla maata poikkeavat toinen toisistaan. ”Kuurot ovat yksi sorretuimpia vähemmistöjä yhdessä kehitysvammaisten kanssa”, kertoo Sonia Malea, paikallisen kuurojen liiton presidentti. Hän on kuuroutunut nuorena tyttönä ja onnistunut aikanaan kouluttautumaan lääkäriksi. Hän edustaa kuurojen joukossa suurta poikkeusta. Tähän saakka myös avoliitot kuurojen välillä on laissa kielletty, mutta uusi vuonna 2012 voimaan tullut laki on tuonut siihen muutoksen. ”Vanhassa laissa vedottiin siihen, että kuurot eivät voi ilmaista mielipidettään sanallisesti, joten he eivät voi myöskään mennä naimisiin”, Malea kertoo. Eli kysymään seurustelusta Israeilta. ”Toistaiseksi en seurustele enkä haaveile avioliitosta. Niin ajattelen keskittyväni kuurojen aseman parantamiseen”, hän kertoo ja hymyilee valloittavasti. Abilis on tukenut Perun kuurojen järjestöä järjestämällä alueellisia koulutustyöpajoja, joissa on esitelty YK:n vammaisten ihmisoikeussopimusta ja etsitty alueellisia järjestöjohtajia sekä koulutettu heitä. Myös alueellisia workshoppeja on Abiliksen tuella järjestetty eri puolille maata. Tuen seurauksena on syntynyt muun muassa uusia kuulovammaisten yhdistyksiä eri puolille maata. Abilis on tukenut myös viittomakielisen videon valmistamista sekä muuta kuuroille soveltuvaa materiaalia.
Oppeja Suomesta ja maailmalta Yvonne Zimba aikoo palata Sambiaan taistelemaan vammaisten tyttöjen osallisuuden puolesta. A Teksti ja kuva: Sanni Myllyaho URINKO paistaa vielä siniseltä taivaalta, kun Yvonne Zimba asettuu poseeraamaan kameralle Sörnäisten rantatien kupeessa. Hän saapui opiskelemaan sosiaalityötä Helsingin yliopistoon syyskuussa. Pimeys ja kylmyys tulivat yllätyksenä, sillä Zimban vieraillessa Invalidiliiton kutsumana Suomessa ensi kertaa vuonna 2008 vietettiin mitä upeinta kesää. ”Pidin välittömästi Suomesta ja Suomen kesästä. Syksy viisi vuotta myöhemmin osoittautui joksikin aivan muuksi”, Zimba naurahtaa. Zimban ensikosketus Suomeen tapahtui Vammaiskumppanuuden kehitysyhteistyön kautta. Vuonna 2003 hän aloitti tiedottajana kotimaansa Sambian suurimmassa vammaisjärjestössä ZNAPD:ssa, jolla on takanaan pitkä yhteistyö Invalidiliiton kanssa. Yhteistyö tiivistyi entisestään, kun Zimba pääsi vuonna 2012 koordinoimaan itselleen hyvin merkityksellistä Kuvat kertovat -hanketta. Vammaisilla on harvoin mahdollisuus itseilmaisuun ”Kuvat kertovat oli poikkeuksellinen hanke, koska siinä ei keskitytty vammaisten käytännön taitojen harjoitteluun. Hankkeen pääosassa olivat vammaisten omat kertomukset ja valokuvat heidän elämästään Suomes- sa ja Sambiassa”, Zimba kertaa. Vammaiset henkilöt pääsevät harvoin itse päättämään miten heidät esitetään – edes Suomessa. ”Ensisijainen tavoite oli vertaistuen ja itseilmaisun kautta parantaa vammaisten henkilöiden itsetuntoa. Toissijainen tavoite oli valokuvanäyttelyn avulla liennyttää ympäröivän yhteisön asenteita vammaisia henkilöitä kohtaan. Molemmissa onnistuttiin”, hän kehaisee. Sukulaisten armoilla Asenneilmapiiri on yksi suurimmista esteistä vammaisten ihmisten oikeuksien toteutumiselle Sambiassa. YK:n listauksessa maailman kehittymättömimpien valtioiden joukkoon kuuluva Sambia ei tarjoa vammaisille palveluita vaan he jäävät sukulaisten hyväntekeväisyyden varaan. Suuri yleisö näkee vammaiset ennen kaikkea säälin kohteina. Tässä ilmapiirissä yhteiskunnan – saati sitten vammaisten itsensä – on hankala ymmärtää vammaisten mahdollisuuksia. Vammaiset tytöt suurimmassa syrjäytymisriskissä Asennemuutoksia parempaan on saavutettu muissakin Vammaiskumppanuuden hankkeissa Sambiassa. Kynnys ry:n tuella paikallinen tuotanto- yhtiö pitää vuosittain Livingstonen kaupungissa vammaiselokuvafestivaalin. Festivaalilla pääosassa ovat Suomen KynnysKinon tapaan erilaiset kehonkuvat. Festivaalin yhteydessä pidetään myös työpajoja vammaisille tytöille, jotka ovat suurimmassa vaarassa jäädä yhteiskunnan marginaaliin. Työpajat ovat inspiroineet monia ja antaneet kipinän uudelle ammatille. Miss Confidence -työpajaan osallistunut kuuro tyttö sai innoitusta kokeilla siipiään catwalkilla ja nyt hän elättää itseään mallintöillä. Myös Zimba tahtoo keskittyä tyttöihin. ”Aion palata Sambiaan, kun olen valmistunut kandidaatiksi. Tunnen järjestöni tarvitsevan minua”, Zimba kertoo tulevaisuudensuunnitelmistaan. Vammaisten tyttöjen syrjäytyminen huolestuttaa häntä: ”Vammaiset tytöt pitäisi huomioida paremmin järjestön sisällä. He käyvät yleensä erityiskoulua eikä heillä ole koulutuksen jälkeen kykyä integroitua takaisin valtavirtayhteiskuntaan. Ulkomaailma tuntuu pelottavalta ja he jäävät jo nuorina syrjään yhteiskunnallisesta vaikuttamisesta, jos heitä ei huomioida paremmin.” Yvonne Zimba on paikalla Vammaiskumppanuuden festivaaliosastolla Maailma kylässä -festivaaleilla 24–25.5.2014. Vammaiskumppanuus - Maailmassa on arviolta miljardi vammaista ihmistä, joista 800 miljoonaa asuu kehitysmaissa. - Neljä viidestä kehitysmaan vammaisesta elää äärimmäisessä köyhyydessä. - Fidida ry koordinoi Suomen vammaisjärjestöjen kehitysyhteistyötä. - Yhteistyöjärjestöjä ovat FDUV, Invalidiliitto, Kehitysvammaliitto, Kuurojen liitto, Kynnys ry, Näkövammaisten keskusliitto, Abilis-säätiö ja Epilepsialiitto. - Sambiassa toimii Kynnys ry:n ja Invalidiliiton lisäksi Kehitysvammaliitto. - Vammaiskumppanuudella on kehitysyhteistyöprojekteja Sambian lisäksi Albaniassa, Bosnia ja Hertsegovinassa, Ecuadorissa, Etiopiassa, Gambiassa, Kambodzhassa, Kazakstanissa, Keniassa, Kirgisiassa, Kosovossa, Malawissa, Namibiassa, Palestiinassa, Tadzhikistanissa, Tansaniassa, Turkmenistanissa, Ugandassa sekä Uzbekistanissa.
8 Kynnys Nro 2 / 2014 Peru Vammaisten kaupunki keskellä autiomaata Viisitoista vuotta sitten maalta tulleet köyhät vammaiset asuttivat Liman Cerro Cachiton autiomaavuoret. He hakeutuivat pääkaupungin liepeille saadakseen kuntoutusta ja paremman elämän. He rakensivat pienet kotinsa valtion omistamalle maalle keskelle autiomaata suurin toivein. Nyt he ovat pettyneet. P Teksti: Heini Saraste Kuvat: Charlotta Boucht IENIÄ taloja, jotka on rakennettu aaltopellistä ja tiilestä, lapsia, jotka juoksevat perässämme, pölyä, roinaa, roskia, autonrenkaita ja taas pölyä. Autot jyräävät kohti kukkulan huippua, mutta mihinkään niistä ei pääse sisään pyörätuolilla. Aurinko paahtaa pilvien takaa. On tammikuu ja kesän alku Perussa, Liman laitamilla. Kaukana siintää meri, mutta siinä ei voi uida, koska se on saastunut. Megafonin kautta kaikuvat kuulutukset mäkisen ja maastoisen asuinalueen halki. – Hei tulkaa kaikki nyt paikalle. Kokoonnumme tapaamaan Abilis-järjestön johtajia, kuuluttaa pyörätuolimies megafoniin. Paikalle klinkkaa keppien varassa noin kymmenisen vammaista, sitten lisää kelaten pyörätuolilla, vaikka epätasaisessa maastossa se ei ole helppoa. Osa tulee omaisten työntäminä. He tulevat kuulemaan, mitä mahdollista tukea Abilis-järjestöllä olisi tarjottavanaan Liman alueen köyhään ja vammaisten asuttamaan kaupunginosaan. Toiveet ja epätoivo vuorottelevat Ollaan siis Cerro Cachiton kaupunginosassa pohjoisessa Limassa. Juuri tämän alueen vammaiset perheineen valtasivat viisitoista vuotta sitten. He ovat tulleet Andeilta tai toisista kaupungeista. Useimmat heistä pääkaupunkiin on vetänyt ajatus siitä, että siellä saisi kuntoutusta. Nyt kaupunginosassa toimii seitsemän vammaisyhdistystä. Valtio omistaa maan, mutta talot ovat ihmisten omia. Ihmiset tulivat jäädäkseen, mutta olot eivät ole aivan sitä, mitä he ennakkoon ajatelivat. – Luulimme saavamme kuntoutusta, mutta se on osoittautunut epärealistiseksi toiveeksi, sanoo Manuel Pastor, vammaisryhmän johtaja. – Nyt haluaisimme rakentaa oman kuntoutussairaalan.
Kynnys Nro 2 / 2014 9 Peru Ensimmäiset mökkikylät ilmaantuivat Limaa ympäröiville vuorille 1970-luvulla, kun köyhät ihmiset saapuivat Andien kovista olosuhteista ja sademetsistä hakemaan parempaa elämää pääkaupungista. Kukkuloilla sijaitsevan maan omistaa valtio, joka luovutti sen tulijoille pientä vuokraa vastaan. Osa alkuperäisistä hökkelikylistä on vaurastunut ja keskiluokkaistunut. Alueelle on rakennettu kouluja, vedetty vesijohtoja ja sähkö. Esimerkiksi Cerro Cachitoon tulee vettä neljän tunnin ajan aamuisin. Kuntoutussairaala sijaitsee melko lähellä, mutta mitään liikenneyhteyksiä sinne ei ole, ei ainakaan sellaisia, joilla autoton ja rahaton vammainen sinne pääsisi. Alueen suurin ongelma ovat koulut. Valtio lahjoittanut tontin, mutta koulu itsessään puuttuu. Joten alueen lapset eivät käy koulua, eivät myöskään ei-vammaiset. Abilis-ryhmästä ehdotetaan, että vammaisryhmä perustaisi oman koulun omistamaansa pieneen taloon. Siellä vammaisperheitten lapset voisivat oppia ainakin lukemaan ja kirjoittamaan aikuisten johdolla. Alician haave ja sen romahdus Alicia Saavedra, 41, asuu itse rakentamassaan talossa, jota ympäröivät tiilimuurit. Cerro Cachiton mittakaavassa Alician talo on suhteellisen vauras, mutta hän päivittelee sisällä olevaa sekasotkua. Hän ei ole varautunut vieraisiin. Sisältä talosta löytyy kaksi pientä huonetta, joista toisesta aukeaa ovi tiilimuurin ympäröimälle sisäpihalle. Sisäpihalta löytyy sisävessa ja suihku sekä pihan perältä pieni aitaus, jossa Alicia kasvattaa marsuja. On iltapäivä ja Alicia on kotona itsekseen. Aikuinen kahdeksantoistavuotias tytär Soledad on hankkimassa perheelle elantoa läheisellä torilla ja sisaren pikkupoika on koulussa. Alician tarinassa on tiivistyneenä kaikki epätoivoisen naisen tuskasta hetkelliseen toiveikkuuteen ja elämäniloon. Hän syntyi kaukana Andeilla, tiettömien taipaleitten takana. Aivan pienenä hän sairastui tuntemattomaan sairauteen ja tauti vei täydellisesti liikuntakyvyn. – Muistan lapsuudesta ainoastaan sen, että makasin telttavuoteessa ja odotin kuolemaa. Kaikki oli toivotonta. Jossain vaiheessa Alicia kuitenkin parani niin paljon, että oppi kävelemään keppien kanssa. Hän kasvoi suuressa perheessä ja huhut pääkaupungin Liman mahdollisuuksista vetivät häntä puoleensa. Kaikki puhuivat siitä, miten Limassa olisi paremmin. Siellä olisi mahdollisuus saada kuntoutusta ja kohennusta elämään. Matkalla Limaan Alicia törmäsi tulevaan mieheensä, joka oli myös vammainen. – Ajattelin, että vammaisuus yhdistäisi meitä niin, että ymmärtäisimme toisiamme puolesta sanasta. Niin ei kuitenkaan käynyt. Mieheni ei ymmärtänyt minun tuskaani, enkä minä hänen tuskaansa. Me elimme yhdessä, mutta kaukana toisistamme. Aika pian tyttären syntymän jälkeen mies jätti Alician ja tyttären ja lähti omille teilleen. Nyt hänellä on luultavasti toinen perhe. Kun Alicia muutti Cerro Cachitoon mies oli jo poissa kuviosta. Huolia ja taas huolia – Meitä oli suuri vammaisten ihmisten ryhmä, jotka valtasimme maan yhtä aikaa. Itselleni oli kaavailtu asuntoa yhdessä neljän muun perheen kanssa. He olivat kaikki pyörätuolin käyttäjiä ja koska itse käytän keppejä, he eivät alussa oikein halunneet hyväksyä minua ”Limassa kaikki on paremmin. ” ja pientä tytärtäni. Myöhemmin Alicia hankki toisen tontin kioskikauppiaana säästämillään rahoilla ja rakensi siihen talon. Hän rakensi pihan ympärille muurit, jotta ryöstäjät eivät pääsisi yllättämään, hankki koiran ja tyttärelle kitaran. Huolia silti riittää, on taloushuolia ja terveyshuolia. Suuri suru oli rakkaan sisaren yhtäkkinen kuolema. Alicia sitoutui pitämään huolta sisaren pienestä pojasta. Vähän aikaa sitten Alicia on saanut vastaanottaa myös järkyttävän tiedon, että tytär sairastaa samaa perinnöllistä sairautta kuin hän. Se heittää synkän varjon koko perheen tulevaisuuteen. – Suurin haaveeni on, että tyttäreni pääsisi opiskelemaan yliopistoon, mutta koska elämme kädestä suuhun, hänen on ansaittava elanto perheeseen torikauppiaana. Entä jos tyttären sairaus pahenee, kuinka sitten selviämme? Alician katse synkkenee. Kuitenkin myös hyviä hetkiä löytyy. – Niitä hetkiä, kun tytär illalla tarttuu kitaraan ja laulamme yhdessä.
10 Kynnys Nro 2 / 2014 Peru K Teksti: Heini Saraste Kuvat: Charlotta Boucht UN journalisti Liliana Sanzhez aikanaan perusti Down-perheitten järjestön 1990-luvun puolessa välissä, Down-ihmisten tilanne Perussa oli huono. Nyt Down-ihmisiä on palkattu tavallisille työpaikoille ja heitä näkyy tämän tästä katukuvassa, kauppojen sisäänheittäjinä ja pankkien apulaisina. Myös vanhemmat ovat aivan eri lailla aktiivisia kuin ennen ja puolustavat lapsiaan. Downin syndrooman kanssa syntyvien määrä on Perussa suurempi kuin Suomessa, koska abortti on aina laiton, myös silloin kun nainen raiskataan tai on syntymässä kehitysvammainen lapsi. Sanzhezin yhdistykseen kuuluu noin kahdeksan tuhatta Down-perhettä, joista viisi tuhatta asuu Limassa. Kaiken kaikkiaan Down-ihmisiä arvellaan olevan 28 miljoonan ihmisen Perussa noin 21 000. – Lääketiede on kehittynyt ja sen seurauksena Down-ihmiset elävät paljon pitempään. Vanhemmat kohtaavat sen realiteetin, että heidän lapsensa elävät heidän jälkeensä. Heitä on valmennettava siis myös itsenäiseen elämään ja pärjäämään ilman vanhempiaan, Sanchez pohtii. Tulevaisuudessa joku perheenjäsenistä, sisar, veli, täti, setä tai tädin lapsenlapsi, voi pitää huolta vammaisesta sukulaisestaan, mutta itsenäisyys on valttia silloinkin. Mitä paremmin vammainen perheenjäsen pärjää, sitä helpommin hän selviää myös suvun keskellä. Andeilla ja sademetsissä tilanne on toivoton ONNELLISIA TARINOITA – Muistan, miten ihmiset saattoivat siirtyä toiselle puolelle katua, kun kävelin pienen poikani kanssa heidän ohitseen, kertoo nyt jo aikuisen Down-pojan Danielin äiti Liliana Penaherrera Sanchez. – He pelkäsivät, että kehitysvammaisuus tarttuu. Nyt muutoksen tuulet puhaltavat, ainakin pääkaupungissa. Vaikka Sanchez on melko toiveikas pääkaupungin Down-nuorten suhteen, vaikeuksia riittää silti. Andeilla ja sademetsissä tilanne on täysin kartoittamaton eikä vammaisten määristä ja heidän kohtaloistaan ole juurikaan tietoa. – Voi olla että vaikeasti kehitysvammaisia hylätään tai jopa tapetaan, Sanchez vakavoituu. Myöskään ryhmäkoteja tai mahdollisuuksia itsenäiseen elämään perheen ulkopuolella ei ole Perussa vielä ole. Toisaalta ei ole myöskään juuri laitoksia. Kehitysvammaisia on sijoitettu pitkälti mielisairaaloihin ja orpokoteihin, mikäli perhettä ei ole tai se on hylännyt lapsen. Kaikki varat on hankittava itse Perun valtio on tällä hetkellä rikas, sillä kulta, hopea ja kupari käyvät kaupaksi. Varoja kertyy valtion ja kuntien taskuihin, mutta ei koulutukseen tai terveydenhuoltoon, joiden taso on Sanchezin mukaan kehno. – Puhumattakaan nyt vammaisten kouluttamisesta. Vain noin yksi viidestä vammaises-
Kynnys Nro 2 / 2014 11 Peru Pamela Sotomayor haaveilee äidiksi tulemisesta. ” Downihmiset ovat aktiivisia. ” – Parempaan ollaan menossa, sanoo Liliana Sanchéz. p?Carla Mertz avustaa Montessori-koulussa. t?Carolina Tello, Maksimo Gallard ja kutsuva tango. ta – mukaan lukien sokeat, kuurot ja liikuntavammaiset – osaa lukea tai kirjoittaa. Erityiskoulut ovat säilytyspaikkoja ja opettajien tiedon taso on ala-arvoinen. Vammaisjärjestöt eivät saa mitään taloudellisesta tukea valtiolta ja kaikki rahoitus on hommattava itse. Sanchezin järjestö on saanut melko paljon julkisuutta, minkä johdosta sen puoleen nyt käännytään. – Ongelmana on miten vastata ihmisten tarpeisiin, koska resurssimme ovat rajalliset, Liliana huokailee. Töissä on neljä ihmistä, mutta tarve olisi varmasti kymmenkertainen. Viisi iloista vaikuttajaa Liliana Sanchez on vuokrannut talon Corraccion kaupunginosasta, missä yhdistyksellä on käytössä talon alakerta. Yläkerrassa sijaitsee Down-lapsille tarkoitettu Montessori-koulu. Kolme nuorten ryhmää kokoontuu kolmena päivänä viikossa opiskelemaan psykologin johdolla kohteliasta keskustelua, toisten huomioon ottamista ja hyvää käytöstä. – Voi olla niin, että vammainen nuori saa työpaikan, mutta joutuu lähtemään sieltä, koska ei hallitse sosiaalista koodistoa. Paitsi itsenäistä elämää, nuoret opiskelevat myös tanssitaitoja sekä tietokoneen käyttöä. Nyt paikalla istuu kuusi innokasta opiske- lijaa, jotka kertovat vuoron perään vuolaasti elämästään. Pamela Sotomayor on 29-vuotias muotitietoinen nuori nainen, joka rakastaa shoppailua ja kauppakeskuksissa vaeltelemista. Pamela on myös voittanut monta mestaruutta Marinara-tanssissa yhdessä poikaystävänsä kanssa. Pamela työskentelee lähettinä oikeusministeriössä. Siellä hän on rakastettu työtoveri, jonka syntymäpäiviä juhlitaan perusteellisesti. Pamela on myös kilpauimari, joka on kiertänyt Etelä-Amerikkaa uinnin merkeissä Hän asuu yhdessä kotirouva-äidin ja liikemies-isän kanssa. Isä on rakentanut uutta Limaa ja sen pilvenpiirtäjiä. Perhe on rikas. – Haluaisin oman perheen ja mennä naimisiin, mutta isä ei sitä kyllä hyväksy, Pamela puuskahtaa. Äiti on paljon ymmärtäväisempi. Miten maksat laskut, isä nalkuttaa, osaatko maksaa laskut! Kaksikymmentäneljävuotias Carla Mertz asuu äitinsä ja isoäitinsä kanssa yhdessä, isää ei perheessä ole. Carlakin on saanut työpaikan, hän on avustajana yläkerran Montessori-koulussa. Carlan työssä riittää haasteita kun pienet kehitysvammaiset lapset on pidettävä järjestyksessä. Yksi heistä sai juuri muistutuksen, kun ei totellut Carlaa. – Se oli sille ihan oikein, Carla hymyilee voitonriemuisena. Sitten hän lisää, että on hyvä, kun en kysy häneltä poikaystävästä, koska sellaista hänellä ei ole. – Töihin on tullut uusi tyttö, Melanie, ja kaikki kuolaavat nyt sen perään. Carla venyttää ääntään: – Melanie sitä, Melanie tätä, yök… Tulevaisuus on Carlalle kuitenkin selvä: hän haluaa jatkaa pienten vammaisten assistenttina. Maksimon urhea äiti! Suurinta ylpeyttä Liliana tuntee 27-vuotiaasta Maksimo Gallardista. Maksimon äiti on tavallinen kadunlakaisija ja Maksimo asuu köyhien kaupunginosassa. Kolme viikkoa sitten Maksimo sai työpaikan teepaitojen pakkaajana ja osallistuu perheensä elättämiseen. – Vaikka äiti on kansannainen, hänen asenteensa poikaa kohtaan on loistava, Liliana suitsuttaa.
12 Kynnys Nro 2 / 2014 Peru Luzdelia sairastui polioon neljävuotiaana, mutta on säilyttänyt uskon elämään. Yksi uskon luoja on ihana tytär Juliana. Luzdelia uskoo naisten ketjuun Luzdelia Huanco Mediano matkustaa yhdessä tyttärensä Julianan kanssa Cuscosta pääkaupunkiin Limaan kerran kahdessa kuukaudessa. Limasta vammaisten yhteistyöjärjestöstä Confenadipista hän käy hakemassa voimaa omaan työhönsä ja elämäänsä. Teksti: Heini Saraste Kuva: Charlotta Boucht – SAAN TÄÄLLÄ SITÄ mitä tulin hakemaan eli yhteyden toisiin aktivisteihin ja voimaa jatkaa työtäni. Luzdelian mukana matkustaa kuusitoistavuotias tytär Juliana, joka on juuri lopettanut peruskoulun. Hän on äitinsä ystävä, tukija ja samalla rakkain ihminen. – Äitini on maailman rakastettavin olento, hänestä pitävät kaikki, tytär hehkuttaa. Tapaan äidin ja tyttären vammaisten sateenkaarijärjestön Confenadipin tiloissa Limassa. Äiti on tuonut mukanaan käsityötuotteita kaupattavaksi eteenpäin: langoilla koristettuja kyniä, joiden päissä on pikkuruisia intiaaninaisia kansallispuvuissaan, lilliputtimaisia laamanlangasta tehtyjä laamoja ja kauniisti kirjailtuja pussukoita. Ne käyvät tällä hetkellä kohtalaisen hyvin kaupaksi ja Luzdelian pyörittämän työpajan tuotteita myydään myös lähimaissa, Boliviassa ja Chilessä. Reitti käsityöläiseksi on kuitenkin syntynyt monen luopumisen kautta. Alun alkaen Luzdeliasta piti tulla teknisten aineiden opettaja. Hän opiskeli opettajaksi, valmistui ja sai hyvät paperit. Mutta kun oli aika saada työpaikka, seurasivat vaikeudet. – Minulle osoitettiin työpaikkaa syrjäisessä kylässä, jossa minun oli- si ollut liikuntavammani takia mahdoton pärjätä. Siis kieltäydyin ja jäin työttömäksi. Kävi hyvin selväksi, että vammaisella ei ole mahdollista työllistyä opettajaksi. ” Yksinhuoltajakin voi pärjätä. ” Vangit työntekijöinä Tällä hetkellä Luzdelia siis elättää itsensä, tyttärensä ja äitinsä myymällä käsityötuotteita. Alihankkijoina toimivat Cuscon kaupungin vankilan vangit, joihin puuhakas nainen tutustui sattumalta. – Kävelin vankilan ohitse ja näin portilla pojan pyörätuolissa. Hän oli menossa vankilaan tapaamaan ystäväänsä. Tiedustelin häneltä, onko vankilassa ehkä paljonkin vammaisia. ”Kyllä”, hän vastasi, ”Myös heitä löytyy.” Kiinnostuin asiasta ja halusin päästä vierailemaan vankilassa. – Siellä kuulin monta karmivaa tarinaa ja tajusin, että juuri näitä ihmisiä minun on autettava. Olen it- se kokenut sortoa, mutta myös vankilaan joutuneet ihmiset ovat usein olleet omassa elämässään äärimmäisen lujilla. – He eivät ole varastaneet pelkästään pahuuttaan. He ovat rutiköyhiä. Nyt Luzdelia siis työllistää seitsemää miesvankia, jotka valmistavat hänelle pieniä käsityötuotteita. Toinen Luzdelian intohimoista on pyörätuolikoripallo. Paikallinen pappi ja hyväntekijä Pablo Savela kokosi vammaisten pyörätuolijoukkueen. Joukkueelle on hommattu oma harjoitustila ja se harjoittelee uutterasti seuraavia kisoja varten. – Liikunta antaa minulle voimaa ja saa minut uskomaan ruumiiseeni. Meillä on upea joukkue ja puhumme usein myös politiikkaa. Myös perhe antaa Luzdelialle voimaa. Juliana, Luzdelia ja Luzdelian äiti muodostavat kolmen sukupolven naisen perheen, jossa sanansäilä heiluu ja hellyys kukoistaa. – Ihailen äitiäni, sillä hän selvisi aikanaan yksinhuoltajana kanssani ja sisarusteni kanssa, Juliana sanoo. – Mieheni jätti minut, koska hänen perheensä ei hyväksynyt vammaista miniää. Minulla oli kuitenkin edessä äitini malli siitä, että nainen voi selvitä myös ilman miestä. Silti toivon, että Juliana osaa varoa vääriä miehiä ja löytää miehen, joka on hänen arvoisensa.
Kynnys Nro 2 / 2014 13 Peru Kokki, suutari, puutarhuri, mekaanikko… Lima on noussut hiekka-aavikolle. Silti taidokas saa kasvit kasvamaan. Kun Ydania Judith Zamara leipoo suklaakakun, siinä kaikki menee kohdalleen. Hän on todella taitava käsistään. Ydania on tullut Conadis-järjestön ylläpitämään oppilaitokseen kolme vuotta sitten. Hän haluaa opiskella ammatin, jossa olisi mahdollisuus myös työllistyä. Huolellisuus on tärkeää. Vammaisten työpanosta usein epäillään. Teksti: Heini Saraste Omaiset ovat suurena apuna. Yudi (vasemmalla) auttaa tytärtään Ydainaa (kesekellä) ja Mia isäänsä Innocenciota (oikealla). Kuvat: Charlotta Boucht ALCIDES SALOMON ZORRILAN oppilaitoksessa voi opiskella tietotekniikkaa, puutarhanhoitoa, kokiksi tai leipuriksi. Koulusta valmistuu myös pyörätuolin korjaajia ja suutareita. Aina aamuisin äiti Yudi Saveedra Musayon tuo tyttärensä koululle ja hakee hänet sieltä illan suussa. Moni asia huolestuttaa häntä. Onko epärealistista ajatella, että lievästi vammainen ihminen saisi töitä? – Elättelemmekö harhakuvitelmaa? hän kyselee. – Kun tyttäreni syntyi, minulla meni monta vuotta hyväksyä hänen vammansa. Täällä oppilaitoksessa olen tavannut monia vanhempia vammaisia ihmisiä ja heidän kanssaan keskustellessani olen tajunnut, että vaikeastikin vammainen voi elää ihan mielekästä elämää. – Tärkeintä tässä koulutuksessa ehkä onkin se, että tyttäreni itsenäistyy ja vähän irrottautuu perheestämme. Myönnän, että varmaan suojelemme mieheni kanssa häntä liikaa. INNOCENCIO CHIA on kaksitoistavuotiaan Mian isä. Innocencio on suuren perheen elättäjä, jolta meni elatusmahdollisuus jokin vuosi sitten, kun hän vammautui. Täällä hän on opiskelemassa uutta ammattia. Hänestä tulee suutari. Kuten Ydaniasta pitää huolta hänen äitinsä, Innocenciota auttaa hänen tyttärensä. Tytär tulee kouluun aina isän mukana, kun omalta koulultaan pääsee. PAITSI ETTÄ Alcides Salomon Zorrillasta valmistuu ammattitaitoista väkeä, se tarjoaa myös mahdollisuuden vertaiskokemuksiin. Sisään ovesta pelmahtaa yksi työntekijöistä – Monoli Zhia. Hän on reipas nuori nainen, jonka molemmat vanhemmat ovat syntymästään vammaisia. – Kun tapasin Monolin ensimmäisen kerran, tajusin, että minullakin on mahdollisuus saada lapsenlapsia, sanoo Ydania. Muutenkin kannustamisen henki ja hyvä meininki ovat tunnusmerkillisiä koululle. Suutari tekee kengät tietokonemiehelle ja tietokonemies korjaa kakun tekijän tietokoneen. Mutta hei, Ydanian leipoma suklaakakku on valmis, sitä siis maistamaan.
14 Kynnys Nro 2 / 2014 Peru Hehkuva jalokivi Cuscosta Abigail Teran, 29, on suorittanut juuri loppuun pistekirjoitustehtävänsä, kun tapaamme hänet näkövammaisten järjestön koulun yläkerrassa Liman keskustassa. Hän on ryhmänsä paras oppilas. ta silti tiedostava. Jo äiti halusi opettaa tyttärelleen poliittisia asioita, hän halusi, että yhteiskunnan köyhät ja sorretut nousevat kapinaan ja ottavat paikkansa maailmassa. Abigailin maailmankuva avartui, kun hän liittyi kuusi vuotta sitten Hare Krishna -liikkeeseen. – Kuljimme ryhmänä ympäri Etelä-Amerikkaa ja aloin ymmärtää, että maailma on laaja ja siellä on erilaisia kulttuureja. Liikkeen kautta tutustuin myös mieheeni. Abigail antautuu mielellään puhumaan filosofisista kysymyksistä. Hän sanoo pitkään uskoneensa jälleensyntymiseen. Eniten hän ihailee Immanuel Kantia. – Luulen, että edellisessä elämässäni olin taiteilija ja että näin niin paljon värejä, että silmäni väsyivät. Siksi saan siis elää tämän elämäni sokeana, jotta silmäni voivat yhden elämän verran levätä. Nykyään olen kuitenkin pikemminkin agnostikko. Teksti: Heini Saraste Kuva: Charlotta Boucht N UORI nainen on pieni ja hauras näky boheemissa hatussaan. Haastattelu alkaa vähin odotuksin, mutta päätyy ällistykseen ja ihailuun. Tässä edessämme istuu voimakas ja luonteikas nainen, jolla on visio tulevaisuudestaan. Abigail on nähnyt maailmaa ja hänellä on ideoita maailman muuttamiseksi. Menneisyys on kuitenkin rankka. – Olin äitini vahinkolapsi, Abigail kertoo. – Isäni ja äitini menivät naimisiin, kun äiti alkoi odottaa minua. Myöhemmin isäni lähti perheestä sen jälkeen kun nuoremmat sisareni olivat syntyneet. Jostain syystä kaikki perheemme jäsenet olivat jollain lailla vammaisia. Kaikki Abigailia ja hänen kehitysvammaista sisartaan lukuun ottamatta myös kuolivat varhain. – Sain jo nuorena oppia, että vain vahvat jäävät henkiin. Minä olen vahva, minä säilyin hengissä. Äitini on usein sanonut, että olen perheemme kantava voima. – Isäni jätti äidin ja hänellä on nyt toinen perhe Argentiinassa – en kutsukaan häntä isäksi vaan äitini aviomieheksi. – Myös äitini on perustanut toisen perheen, mennyt naimisiin ja adoptoinut terveen lapsen. Abigail hyväksyy äidin ratkaisun, sillä äiti on ollut välillä täysin hukassa. – Jossain vaiheessa äiti oli niin masentunut, että yritti itsemurhaa. Silloin käsitin, mitä kaikkea hän oli joutunut kärsimään takiamme. Myös hänellä on oikeus onneen. Abigailin raskain lapsuusmuisto liittyy neljä vuotta nuoremman pikkuveljen kuolemaan. Pikkuveli sairasti pahenevaa epilepsiaa ja kuoli Abigailin käsiin, kun tämä oli kolmetoistavuotias. – Syytin siitä pitkään itseäni. Katukauppias on yhteiskunnan peili Abigail uskoo, että jokainen ihminen on kultakimpale. Kukaan ei ole parempi kuin toinen. Hare Krishna -liikkeessä ympäri Amerikkaa Aurinko paistaa sisälle nyt tyhjään luokkahuoneeseen. Näkövammaisten koulusta Abigail on löytänyt kohtalotovereita. Hän sanoo oppineensa ymmärtämään, ettei ole yksin sokeutensa kanssa. – Olin aika iso tyttö, kun vasta tajusin, että olen jotenkin erilainen kuin muut. Luulin kai, että kaikki maailman ihmiset ovat sokeita. Lukutaidoton äitini oli saanut käsiinsä sokeitten lehtiä, mutta ei osannut tulkita niitä minulle. Niin meillä, ei äidilläni eikä mi- nulla, ollut mitään tietoa esimeriksi pistekirjoituksesta tai siitä, että sokea voisi käydä koulua. – Siellä missä asuimme lapsuudessani, olimme kuin eläimiä, jotka voi jättää viimaan ja sateeseen ja kylmään ja joista ei tarvitse välittää. Täällä tunnen olevani ihminen. – Perussa syrjitään sekä vammaisia että intiaaneja, ja itse kuulun molempaan ryhmään. Puhun ketsuaa sujuvasti, mutta usein on parempi valita espanja, jos haluaa ihmisarvoisen kohtelun. Taas äidin hahmo vilahtaa Abigailin puheissa: äiti oli lukutaidoton mut- Abigail ja hänen miehensä asuvat miehen sukulaisten omistamassa talossa. Heillä on siellä käytössään yksi huone. Mies on taitava leipuri ja Abigail kauppaa hänen tekemiään leivonnaisia kadulla. – Emme omista televisiota emmekä juoruile. Haluamme kehittyä ihmisinä. Katukauppias on Abigailin mielestä peili, joka heijastaa yhteiskunnan tilan. – Kohtaan kadulla ihmisiä laidasta laitaan, hyvistä ja anteliaista ylimielisiin ja varasteleviin. Voin lukea heistä ja heidän suhtautumistavastaan paljon. Kadulla on oltava ripeä liikkeissään, sillä hienoissa kaupunginosissa vartijat ajavat katukaupustelijat pois. – Niin tulevaisuus, suhtaudun siihen optimistisesti. Yksi vaihtoehto on muuttaa Kuubaan, koska siellä on ilmainen koulujärjestelmä. Sen tiedän, että lapsia en halua. Haluan auttaa kaikkia. Ehkä haluaisin vammaisten naisten johtajaksi. Tai filosofiksi. Ammattifilosofi ei ansaitse paljon? – Raha on epäolennaista onnen kannalta, sanoo Abigail. Sitä paitsi tulemme toimeen vähällä, koska olemme kasvissyöjiä.
Kynnys Nro 2 / 2014 15 Peru Elämän kynnyksellä Into Kustannus; ilmestyy elokuussa Perun kaksi maailmaa Perussa elää kaksi erilaista maailmaa: todellisuus pääkaupungin, Liman vauraassa vartijoitten vartioimassa keskustassa on aivan toinen kuin mitä se on keskellä sademetsää, Andeilla tai Liman köyhissä esikaupungeissa, shantytowneissa, kertoo vammaisten ihmisoikeusjärjestön johtaja Alberto Vasquez. V Teksti: Heini Saraste Millaista on kasvaa vammaisena lapsena ja nuorena 1950-luvun ja 1960-luvun Suomessa? Miten sairaala- ja koulukokemukset vaikuttivat lapseen? Selviämistarinoita voi lukea elokuussa uudesta kirjasta, joka ilmestyy Into Kustannuksen julkaisemana. Toimittaja Heini Sarasteen ja tutkija Matti Laitisen kirjoittama kirja koostuu kymmenestä haastattelupohjaisesta tarinasta, joissa vammaiset ihmiset kertovat kasvunsa vaikeista vuosista. Näitä kaikkia ihmisiä yhdistää se, että he ovat jossain elämänsä vaiheessa toimineet vammaisten ihmisoikeusjärjestö Kynnyksen aktiiveina. Kirjaa voi tilata ennakkoon: jari.gusev@kynnys.fi. Kirjan hinta on 25 e, sisältäen postimaksut. Kuvat: Charlotta Boucht AIKKA valtio on viime aikoina roimasti rikastunut ja Peru on noussut ylös köyhyydestä, valtio käyttää hopeasta, kullasta ja kuparista saamiaan rahoja lähinnä infrastruktuurin, teitten ja suurten urheilupalatsien rakentamiseen. Koulu- ja terveydenhuoltojärjestelmä ovat edelleen kurjassa jamassa, työttömyysturvaa tai vammaiseläkettä ei ole. – Meillä on maailman huonoimmat opettajat, sanoo juristi Alberto Vasquez, joka on ollut valmistelemassa valtion vammaisasiamiehen toimistolla uutta vammaislakia Peruun. Hänen mukaansa Peru on voimakkaasti kahtia jakautunut yhteiskunta, jossa on äärimmäistä rikkautta mutta myös äärimmäistä köyhyyttä. Rasismi on Vasquezin mukaan ehkä Etelä-Amerikan pahinta. Intiaanit – alkuperäiskansojen jälkeläiset (inkat ja aimarat) – ovat sorrettuja eikä heitä päästetä esimerkiksi keskustan ravintoloihin tai Liman hiekkarannoille. – Rasismi on avointa eikä sitä peitellä, kertoo Vasquez. – Erityisesti hankala tilanne on sademetsissä tai Andeilla, missä asuvien vammaisten ihmis- ten elämästä ei tällä hetkellä ole edes vakavasti otettavaa tietoa. Vasquezin mukaan seuraava hanke olisikin lähteä kartoittamaan tilannetta syrjäseuduilla, joissa vammaiset ihmiset ilmeisesti kuolevat varhain tai joissa he eivät koskaan pääse ulos asumuksistaan. Lupaavaa on, että valtio on periaatteessa luvannut poistaa köyhyyden ja kohentaa huonosti elävien elintasoa. Vain yksi viidestä vammaisesta osaa lukea Periaatteessa oppivelvollisuus koskee myös köyhiä ja vammaisia, mutta toisaalta opettajia ei ole valmistettu ottamaan vastaan vammaisia ihmisiä. Myös aivan lievä vamma voi estää koulunkäynnin. Ongelmana on myös se, että köyhissä kaupunginosissa ei välttämättä ole kouluja lainkaan. Koulut ovat esteellisiä tai sitten liikenneyhteydet puuttuvat. Myös varhainen avioitumisikä estää koulunkäynnin. Maaseudulla tyttöjen avioitumisikä saattaa olla 13 vuotta. – Koko maassa on 450 erityiskoulua, joitten taso on kautta linjan huono. Vain noin yksi viidesosa vammaisista ihmisistä oppii lukemaan. Ongelmana on Vasqueszin mukaan myös se, että vanhemmat eivät juuri odata vammaiselta lapseltaan yhtään mitään. Heillä ei tule olemaan ammattia, ei perhettä eikä tulevaisuutta. Työttömyysturvaa ei maassa ole eivätkä vammaiset saa minkäänlaista eläkettä. Jos ihminen vammaituu työaikana ja työssä ollessaan, hän saattaa saada pienen eläkkeen. Psykiatrisia sairaaloita on koko Perussa kolme ja perinteisesti niihin on sijoitettu myös perheensä hylkäämi kehitysvammaisia. – Kun vammaisen lapsen vanhemmat kuolevat, yleensä tädit, sedät tai enot pitävät huolta lapsista. Ainakin maaseudulla on voimassa laajennettu perhesysteemi, jossa perheen kunnia-asiana on pitää huolta vammaisesta jäsenestään. – Toisaalta nyt kun valtio on rikastunut, virkamiehistä osa on innostunut ajatuksesta perustaa maahan laitoksia. Tämän virheen Vasquezin johtama järjestö haluaisi välttää. – Emme halua toistaa niitä virheitä, joita te olette tehneet Euroopassa. Oma Kapua kerää varoja Kynnyksen kehitysyhteistyöhön! Kapua-tiimi lähtee kesäkuussa 2014 tavoittelemaan Ararat-vuoren huippua Turkissa. Matkalle ovat erityisen tervetulleita niin omatoimisesti kiipeävät vammaiset kuin vammattomatkin kapuajat. Katso lisää tietoa osoitteesta: www.kapua.fi/oma/
16 Kynnys Nro 2 / 2014 Perun kuulovammaiset vahvistuvat Abiliksen projektituella Peru, tuo meille suomalaisille kaukainen maa, tunnetaan lähinnä Inkojen kaupungista, Machu Picchusta, joka sijaitsee korkealla Urubamba-laakson yläpuolella. Espanjaa puhuva kansa, joka asuu maisemallisesti rikkaassa Etelä-Amerikan kolmanneksi suurimmassa valtiossa, joutuu tänäkin päivänä toteamaan, että maan vauraus ei ole jakautunut tasaisesti pääkaupunki Liman ja vuoristo- ja sademetsäalueiden kesken. Teksti: Katja Vis Valokuvat: Marjo Heinonen R OUVA Malca Silva Sonia, 62-vuotias kuuro syöpälääkäri, on naimisissa kuulevan anestasialääkärin kanssa. Hän on saanut vammaisena huomata, ettei ilman sisua olisi koskaan saavuttanut yhteiskunnallista asemaa. Kaikki eivät samaan pysty, ja heitä tulisi Malcan mielestä auttaa. Perussa valtio ei tue Malca Silva Sonia. vammaisjärjestöjä, joten eri ryhmien järjestäytyminen on tärkeää. Tämä aktiivinen nainen toimii Perun kuulovammaisjärjestön presidenttinä, ja on yhdessä muiden aktivistien kanssa saanut paljon hyvää aikaiseksi. Yhdistys on aina perustamisajoistaan lähtien pyrkinyt olemaan omavarainen, mutta kuluneen parin kolmen vuoden aikana sen tulot ovat vähentyneet, koska se ei ole onnistunut saamaan tuloja esimerkiksi suurarpajaisista. Valtio on samaan aikaan lisännyt kansalaisjärjestöjen vastuuta ihmisoikeuksien täyttymisestä. VUONNA 2011 PERUN yhdistys haki ensimmäistä kertaa kansainvälistä rahoitusta Abilis-säätiöltä. Perun kuurojen järjestö (Association of the Deaf in Peru) sai 10 000 euron projektirahoituksella kaiken kaikkiaan 200 kuulovammaista voimaantumaan ja vahvistamaan taitojaan järjestöjohtamisessa. Nuorempi sukupolvi on saatu mukaan toimintaan. Koulutusmateriaalia on tehty viittomakielellä ja viittomakielen asemaa on vahvistettu. Alueellisille järjestöjohtajille on pidetty viisi työpajaa, joissa kuulovammaiset ovat saaneet kou- lutusta. Temperamenttinen Malca toteaa: ”Meillä Perussa on tuore vammaislaki, joka saatiin alulle vuonna 2012. Se noudattaa YK:n vammaissopimuksen ihmisoikeusperusteista linjaa. Pääkaupunki Limassa peruspalvelut toimivat, mutta vuoristoisella maaseudulla ja sademetsän alueella on paljon kuulovammaisia, jotka eivät tiedä ihmisoikeuksiaan, ja kuulovammaisten lasten koulutus on heikkoa.” ”On tärkeää, että kuulovammaisille jaetaan tietoa, tarjotaan työelämän valmennusta ja mahdollisuutta käyttää viittomakieltä.” Abilis-säätiö on rahoittanut 14 projektia Perussa. Kalle Könkkölä kävi tutustumassa kuulovammaisten projektiin tammikuussa 2014. Vammaiset naiset voimaantuvat Kalle tapasi matkallaan vammaisten naisten järjestö DIGNITY:n (suom. ihmisarvo), joka toimii Loreton maakunnassa Pohjois-Perussa. Tämä eri tavoin vammaisten aluejärjestö on perustettu 1999, ja se on jäsenenä valtakunnallisessa Confenadip-vammaisjärjestössä. Se harjoittaa kulttuurisia, kasvatuksellisia, sosiaalisia ja liikunnallisia aktiviteetteja ja tarjoaa myös ravitsemus-ja terveyspalveluja. Se levittää tietoa vammaisten oikeuksista radio-ohjelmien kautta. Huolimatta haasteellisista maantieteellisistä olosuhteista, missä kulku tapahtuu enimmäkseen jokiveneillä kylien välissä, vammaiset ovat pystyneet jakamaan tietoa oikeuksistaan Amazonin sademetsäalueella näiden radio-ohjelmien avulla. Järjestö on onnistunut löytämään uusia jäseniä, jotka edistävät vammaisasioita Amazonin Jhon Reynaga, Kalle Könkkölä ja englanninkielen tulkki. lukuisissa pikkukylissä. Abilis-säätiö myönsi järjestölle 10 000 euron projektirahoituksen vuonna 2009. Rahoituksella toteutettiin kolme ohjelmoitua järjestökoulutussessiota vuonna 2010, Maynasin, Marsical Ramon Castillan ja Requenan provinsseissa. Koulutuksiin osallistui 57 vammaista naista. Projekti oli onnistunut ja naiset saivat tietoutta oikeuksiensa puolustamisesta. Yhdessä he parantavat elinolojaan tekemällä aloitteita instituutioille. Projektissa työstettiin lehtisiä, joiden sisältönä oli muun muassa Perun kansallinen vammaislainsäädäntö. NAISET JÄRJESTIVÄT vuoden 2010 loppupuolella myös ensimmmäisen Lorenton alueen vammaisten naisten järjestön yleiskokouksen. Osallistujat työstivät projektista cd-levyn. Tärkeimmäksi saavutukseksi tuli kolmen provinssitasoisen vammaisten naisten yhdistyksen perustaminen. Naiset perustivat Iquitosin kaupunkiin Vida Nueva-Viva -nimisen vammaisjärjestön, joka toimii ja vaikuttaa alueella aktiivisesti. Perun matkan yhteydessä Kalle Könkkölä keskusteli suorassa TV-ohjelmassa valtion kanavalla. Keskustelukumppanina oli valtapuolueen kansanedustaja, Ing. Jhon Reynaga S. Kalle kertoi arvostavansa Perun uutta kattavaa vammaislakia ja sitä, miten päättäjät ovat paneutuneet vammaisten kansalaisten asioihin. Hän rohkaisi ohjaamaan maan rikkauksia ja tuloja julkisiin palveluihin, jotta vammaiset lapset pääsisivät kouluun, nuoret voisivat opiskella ammatin ja aikuisten työllistyminen paranisi. Erityisesti varoja tarvitaan köyhille alueille vuoristoon ja sademetsävyöhykkeille.