Turkittomuus on eurooppalainen ja maailmanlaajuinen trendi. Norja sopi vuoden 2018 hallitusneuvotteluissaan, että maa kieltää turkistarhauksen. Ruotsissa on saatu kettujen ja chinchillojen tarhaus loppumaan kasvatusoloja koskevilla lain tiukennuksilla. Jo 12 eurooppalaista maata on kieltänyt turkistarhauksen kokonaan. Lisäksi useassa Euroopan valtiossa tarhaamista on rajoitettu merkittävästi. Monet muotibrändit, kuten Gucci, Michael Kors ja Burberry, sekä vaatetalot, kuten Zara ja H&M, ovat sitoutuneet turkittomuuteen. Kun kansalaisaloite turkistarhauksen kieltämiseksi hylättiin vuonna 2013, ongelmiin tarhoilla luvattiin puuttua eduskunnan hyväksymällä maaja metsätalousvaliokunnan mietinnöllä: “[T]urkiseläinten hyvinvoinnin riskitekijöihin kuuluu pitoolosuhteiden yksipuolisuus, kuten virikkeettömyys ja monikäyttöisen tilan puute. Tämä on erityisen kriittinen hyvinvoinnin riskitekijä siitoseläimillä, jotka ovat tarhalla useita vuosia. Valiokunta katsoo, että viimeksi mainittujen eläinten olosuhteiden korjaamiseen on erityisesti panostettava ja toimenpiteitä on edistettävä investointituilla.” Kovin vähän on tapahtunut sen jälkeen. Suomen vuonna 2015 valittu hallitus ei halunnut rajoittaa tarhauselinkeinoa käytännössä ollenkaan. Jopa eläinten oikeus jatkuvaan juomaveteen oli jäämässä täysimääräisesti toteutumatta kaatuneessa laissa eläinten hyvinvoinnista. Nyt on mahdollisuus tehdä todellinen suunnanmuutos, kun maahan valitaan uusi hallitus vuonna 2019. Turkistarhaus on eläinten hyvinvoinnin kannalta kestämätön elinkeino. Suomalaisista 69 % on ilmoittanut vastustavansa nykymuotoista turkistarhausta.* 30 % suomalaisista kieltäisi tarhauksen kokonaan. 39 % hyväksyy tarhauksen vain, mikäli eläimille tarjotaan huomattavasti lisää tilaa ja mahdollisuuksia toteuttaa lajityypillistä käyttäytymistään. Ala vastustaa tyypillisesti eläinten hyvinvointiparannuksia, koska ne tarkoittavat tuotannon muuttumista entistä kannattamattomammaksi. Tarhaus loppuu yleensä maista, joissa säädetään vaatimuksia eläinten liikkumatilan ja lajityypillisten käyttäytymistarpeiden täyttymisen lisäämisestä. Kaikki mitä tiedämme tarhauksesta osoittaa, että ongelmat ovat alan kannalta rakenteellisia: kyse ei ole yksittäisten tarhaajien hyvästä tahdosta, vaan siitä, että kannattava tarhaus on mahdotonta yhdistää hyvinvoiviin eläimiin. Tarhoilla elävät eläimet tarvitsevat liikkumatilaa ja virikkeitä huomattavasti enemmän kuin talous sallii. Suomella on nyt korkea aika tulla eurooppalaiseen kehitykseen mukaan. Turkistarhauksen kiellon tai vähintään uusien tarhauksen rajoitusten kirjaaminen hallitusohjelmaan viestittää, että uskallamme panostaa eläinten hyvään kohteluun. Kaikki puolueet voivat osoittaa, että teollisuudenalojen saneleman politiikan sijaan ollaan valmiita ajamaan muutoksia, joiden lähtökohta on inhimillisyys ja tulevaisuuteen katsova elinkeinorakenne. Turkistarhaus ei ole tulevaisuuden ala. Sen sijaan Suomella on nyt mahdollisuus panostaa ilmaston ja eläinten hyvinvoinnin kannalta kestävään elinkeinopolitiikkaan ja alkutuotantoon. Turkiselinkeinosta luopuminen on suunniteltava huolellisesti ja inhimillisesti kestävästi. Kannustamme jokaista eduskuntavaaleissa ehdokkaita asettavaa puoluetta kirjaamaan omaksi hallitusohjelmatavoitteekseen turkistuotannon täyskiellon Suomessa. Se on hyvä lähtökohta hallituskaudelle, jolla eläimet eivät ole politiikassa pelkkä sivulause. Suomen kaikkien eläinten ystävien puolesta Animalia Seuraavaan hallitusohjelmaan saatava tarhauskielto AVOIN KIRJE PUOLUEILLE: Turkistarhaton Suomi toteutuu vain, jos me eläinten ystävät vaadimme yhdessä empaattisempaa maailmaa. Sinua tarvitaan. Tule mukaan: animalia.fi/lahjoita. * Taloustutkimus 2018
Turkittomuus on eurooppalainen ja maailmanlaajuinen trendi. Norja sopi vuoden 2018 hallitusneuvotteluissaan, että maa kieltää turkistarhauksen. Ruotsissa on saatu kettujen ja chinchillojen tarhaus loppumaan kasvatusoloja koskevilla lain tiukennuksilla. Jo 12 eurooppalaista maata on kieltänyt turkistarhauksen kokonaan. Lisäksi useassa Euroopan valtiossa tarhaamista on rajoitettu merkittävästi. Monet muotibrändit, kuten Gucci, Michael Kors ja Burberry, sekä vaatetalot, kuten Zara ja H&M, ovat sitoutuneet turkittomuuteen. Kun kansalaisaloite turkistarhauksen kieltämiseksi hylättiin vuonna 2013, ongelmiin tarhoilla luvattiin puuttua eduskunnan hyväksymällä maaja metsätalousvaliokunnan mietinnöllä: “[T]urkiseläinten hyvinvoinnin riskitekijöihin kuuluu pitoolosuhteiden yksipuolisuus, kuten virikkeettömyys ja monikäyttöisen tilan puute. Tämä on erityisen kriittinen hyvinvoinnin riskitekijä siitoseläimillä, jotka ovat tarhalla useita vuosia. Valiokunta katsoo, että viimeksi mainittujen eläinten olosuhteiden korjaamiseen on erityisesti panostettava ja toimenpiteitä on edistettävä investointituilla.” Kovin vähän on tapahtunut sen jälkeen. Suomen vuonna 2015 valittu hallitus ei halunnut rajoittaa tarhauselinkeinoa käytännössä ollenkaan. Jopa eläinten oikeus jatkuvaan juomaveteen oli jäämässä täysimääräisesti toteutumatta kaatuneessa laissa eläinten hyvinvoinnista. Nyt on mahdollisuus tehdä todellinen suunnanmuutos, kun maahan valitaan uusi hallitus vuonna 2019. Turkistarhaus on eläinten hyvinvoinnin kannalta kestämätön elinkeino. Suomalaisista 69 % on ilmoittanut vastustavansa nykymuotoista turkistarhausta.* 30 % suomalaisista kieltäisi tarhauksen kokonaan. 39 % hyväksyy tarhauksen vain, mikäli eläimille tarjotaan huomattavasti lisää tilaa ja mahdollisuuksia toteuttaa lajityypillistä käyttäytymistään. Ala vastustaa tyypillisesti eläinten hyvinvointiparannuksia, koska ne tarkoittavat tuotannon muuttumista entistä kannattamattomammaksi. Tarhaus loppuu yleensä maista, joissa säädetään vaatimuksia eläinten liikkumatilan ja lajityypillisten käyttäytymistarpeiden täyttymisen lisäämisestä. Kaikki mitä tiedämme tarhauksesta osoittaa, että ongelmat ovat alan kannalta rakenteellisia: kyse ei ole yksittäisten tarhaajien hyvästä tahdosta, vaan siitä, että kannattava tarhaus on mahdotonta yhdistää hyvinvoiviin eläimiin. Tarhoilla elävät eläimet tarvitsevat liikkumatilaa ja virikkeitä huomattavasti enemmän kuin talous sallii. Suomella on nyt korkea aika tulla eurooppalaiseen kehitykseen mukaan. Turkistarhauksen kiellon tai vähintään uusien tarhauksen rajoitusten kirjaaminen hallitusohjelmaan viestittää, että uskallamme panostaa eläinten hyvään kohteluun. Kaikki puolueet voivat osoittaa, että teollisuudenalojen saneleman politiikan sijaan ollaan valmiita ajamaan muutoksia, joiden lähtökohta on inhimillisyys ja tulevaisuuteen katsova elinkeinorakenne. Turkistarhaus ei ole tulevaisuuden ala. Sen sijaan Suomella on nyt mahdollisuus panostaa ilmaston ja eläinten hyvinvoinnin kannalta kestävään elinkeinopolitiikkaan ja alkutuotantoon. Turkiselinkeinosta luopuminen on suunniteltava huolellisesti ja inhimillisesti kestävästi. Kannustamme jokaista eduskuntavaaleissa ehdokkaita asettavaa puoluetta kirjaamaan omaksi hallitusohjelmatavoitteekseen turkistuotannon täyskiellon Suomessa. Se on hyvä lähtökohta hallituskaudelle, jolla eläimet eivät ole politiikassa pelkkä sivulause. Suomen kaikkien eläinten ystävien puolesta Animalia Seuraavaan hallitusohjelmaan saatava tarhauskielto AVOIN KIRJE PUOLUEILLE: Turkistarhaton Suomi toteutuu vain, jos me eläinten ystävät vaadimme yhdessä empaattisempaa maailmaa. Sinua tarvitaan. Tule mukaan: animalia.fi/lahjoita. * Taloustutkimus 2018 OHJAUS JA SUUNNITTELU W A U H A U S OHJAUS ANNE RAUTIAINEN TARINA TARINOITA KERTOVASTA IHMISLAJISTA julma komedia LIPUT ALKAEN 19 € KANSALLISTEATTERIN LIPPUMYYMÄLÄSTÄ 010 733 1331 (0,0835 €+pvm/mpm) kansallisteatteri.fi LIPPUPISTEESTÄ 0600 900 900 (2 €/alk. min+pvm/mpm) lippu.fi Yhteistyökumppani #kansallisteatteri Kansallisteatteri, W A U H A U S ja Zodiak – Uuden tanssin keskus YHTEISTYÖSSÄ
HUH TIK UUN MER KKI TUO TTE ET IHME 2009–2018 – ART IN PUBLIC X 10 Paula Toppilan toimittama eng lanninkielinen teos paneu tuu Suomessa jo kymmenen vuotta toimi neen taidefes tivaalin elä mänkaareen. Kirja kokoaa kansainväli sesti arvostettu jen taiteilijoiden julkiset teokset aina kuvanveistäjä Antony Gormleyn ensimmäisestä IHMEteoksesta, Savi ja kollektiivinen keho vuoden 2018 taitelija Henrik Håkanssonin uhanalaista kovakuoriaista kä sittelevään elokuvaan THE BEETLE. Hinta 35 €. Tilattavissa kustantajan verkkokaupasta www.hatjecantz.de www.ihmefestival.fi ARKIELÄMÄN SUPERSANKARI ILMOITUS ARNO KOTRO & MARIA OHISALO: SINUA ON PETETTY Maria Ohisalo ja Arno Kotro ovat koonneet yhteen joukon kirjoittajia, jotka tarkastelevat puheenvuoroissaan tasaarvoa valitse mastaan näkökul masta. Mukana ovat Koko Hu bara, Katleena Korte suo, Saara Särmä, Juho Pylvänäinen, Anna Moring, Nasima Razmyar, JenniJuulia Wallinheimo Heimonen ja Maria Pettersson. Kirjoitukset poh tivat muun muassa kiltin tytön syndroomaa, suku puolirooleja, sukupuolen moninaisuutta, feminismiä mediassa, feminististä hauskuutta ja sukupuolijär jestelmän ilmenemistä arjessa. www.like.fi Suomen Taiteilijaseuran ja Helsingin Taidehallin yhteistyössä järjestämä Nuoret 2019 näyttely esit telee nuorten taiteilijoiden ajankohtaista tuotan toa videotaiteesta kuvanveistoon ja performanssiin. Tänä vuonna vietetään näyttelyn 80vuotisjuhlaa: Nuorten näyttely nähtiin Taidehallissa ensimmäistä kertaa vuonna 1939. Helsingin Taidehalli, 30.3.–26.5.2019 Nervanderinkatu 3, Helsinki www.taidehalli.fi NUORET 2019 Sex, drugs & rock’n roll, postiangstia säästelemättä! Janne Parviaisen Post Man on ajan kohtainen sarjaku vakertomus itsen sä löytämisestä, rakkauden etsi misestä ja rajo jen piirtämisestä maailmassa, jos sa jokaisesta pu ristetaan viimeiset pisarat tehok kuuden alttarille. Tarina sivuaa teemoiltaan Charles Bukowskin legendaarista Postitoimistoteosta ja kuvaa nuoruuden minnekkään menemättömyyttä Mikko Rimmisen Pussikaljaromaanin hengessä. Kirja saatavilla sarjakuva ja verkkokaupoista tai osoitteesta www.suistobooks.com Pelagon pyörät ovat kymmenessä vuodessa tulleet pit källe. Pyörät sopivat monenlaiseen arkeen, ja niissä on läsnä suomalainen muotoiluperinne ja laatuajattelu. Vuoden arkipyöräksi tituleeratusta Pelago Airistosta on tänä keväänä julkaistu uusi taivaansininen väri. Airisto on viimeistelty kokonaisuus, jolla sujuvat niin työmatkat kuin kesäiset retket. Tehokkaat napadyna movalot eivät ne koskaan jää matkasta. Laaja skaala vaihteita ja hydrauliset levyjarrut toimivat kevyesti kai kissa olosuhteissa. www.pelagobicycles.com 10 VUOTTA UUTTA SUOMALAISTA PYÖRÄMUOTOILUA Saksalaiskirjailija Volker Kutscherin viime syksynä suo meksi ilmestynyt dekkari Babylon Berlin aloitti sar jan nuoresta ko misario Gereon Rathista 1930lu vun paheellises sa Berliinissä. Kutscherin kir jojen pohjal ta on tehty tv sarja, josta on Suomessakin nähty kaksi ensimmäistä tuotanto kautta eli 16 jaksoa. Parhaillaan tekeillä on kolmas tuotantokausi, joka pohjautuu Mykkä kuolema kir jan tarinaan. www.bazarkustannus.fi BABYLON BERLIN & MYKKÄ KUOLEMA VOIMA JA VALTA – VENÄJÄN MAFIA KREMLIN SUOJELUKSESSA ”Galeottin kirja an taa tarkan kuvauk sen Venäjän klep tokratiasta. Venäjä on maa, jossa ri kollisuuden, po litiikan ja lain käytön rajat ovat hämärty neet. Kaikki kol me ovat versi oita toisistaan järjestelmässä, jossa yksittäi sen ihmisen rooli muuttuu tilan teen mukaan. Ajankohtainen ja tärkeä kirja kaikille, jotka pohtivat, kuinka rajoittaa Venäjän vaikutusval taa lännessä ja rangaista Venäjän johtoa tekemistään rikoksista.” – The Guardian www.docendo.fi Tapani Rinne julkaisee hektisen kevään vastapainok si Radiotonsoololevyn, joka vie ajatukset toiseen ulot tuvuuteen. Diginä ja upeana valkoisena vinyylinä jul kaistava Radioton on orgaanista ambientia, jonka lopputulos on saatu aikaiseksi käyttämällä pelkkiä pu haltimia sekä elektroniikkaa. Kaikki levyn kuultavat ää net ovat siis pientä saksofonin vierailua lukuunotta matta Tapanin bassoklarinetista. www.tapanirinne.com TAPANI RINNE: RADIOTON Le en a Pu kk i, Tä yd el lis yy tt ä et si m äs sä , 20 17 –2 01 9, va ha a ni m aa tio , H D
MA ASSAMME JÄRJESTETÄ ÄN huhtikuussa ilmastovaalit. Viime syksyisen IPCC-raportin myötä ilmastonmuutos on käväissyt jokaisen poliitikon huulilla. Hetken herätyksestä jäi viitteitä vaaliohjelmiin. Nyt ”1,5 asteen tavoite” on mantra, joka ajaa kohti kestävämpää kehitystä. Kuitenkin aidosti kunnianhimoista ilmastopolitiikka näyttäisivät ajavan ainoastaan vasemmisto ja vihreät. Vaikka ilmastonmuutoksesta on varoiteltu 1980-luvulta saakka, päästöt ovat kasvaneet. Ilmastonmuutoksen torjunta on prosessi, joka haastaa yhteiskuntaja talousjärjestelmämme, koska kapitalismin varaan rakentuneet yhteiskunnat nojaavat kulutuksen kasvuun. Luonnon kestokyvyllä ei ole aitoa roolia kulutusyhteiskuntien rakenteissa. Ilmastokriisi on siis kapitalismin kriisi, toteaa Ville Lähde yhteiskunnan syviä muutoksia luotaavasta Bios-yksiköstä (s. 21). ”Pelkästään kauralattea juomalla ja muilla kulutusvalinnoilla ei järjestelmätason virhettä saa korjattua”, teatteri ohjaaja Esa Leskinen kiteyttää (s. 14). Järjestelmä ei muutu yhdessä vaalikaudessa. Vallan ja varallisuuden asemia puolustavat eturyhmät ja yksilöt ovat linnoittautunut ydin, joka ei todennäköisesti luovu eduistaan vielä silloinkaan, kun katastrofi on jo ilmeinen. EDELLISTÄ KONKREETTISEMPI este järjestelmän muutokselle, jonka perustana olisi kestävä kehitys ja läpileikkaava tasa-arvo, on ehkä kuitenkin elämäntapamme. Se puolestaan muodostaa kokemuksemme ihmisyydestä samoin kuin jokainen järjestelmä tuottaa kaltaistaan ihmisyyttä. Kulloisessakin järjestelmässä selviäminen ja operointi tuottaa, istuttaa ja kasvattaa meihin toimintaja selviytymismalleja sekä identiteettien aineksia. Samalla se luo myös malleja kokemukselle, kuten mitkä asiat koemme tyydyttävinä, tai minkälaiset asiat tuottavat meille kokemuksen onnistumisesta, menestymisestä, epäonnistumisesta – mikä on (ihmis)arvoa ja mikä ei. Nykyjärjestelmässä jokainen meistä on kuluttaja. Kulutuksella tarkoitetaan taloustieteessä jonkin hyödykkeen käyttämistä tai nauttimista muussa kuin tuotantotarkoituksessa. Se osa tuloista, jota ei kuluteta, on säästöä. Säästössä oleva laiska raha on itsekästä, se ei vaurastuta verojen ja talouskasvun myötä yhteiskuntaa. Harva meistä kokee tai myöntää identiteettinsä olevan kuluttaja, mutta silti sen ominaispiirteet sijaitsevat tapojen, mallien ja tyydytyksien sekavassa vyyhdessä. Vaikka tiedostava kuluttaja ei ehkä enää tyydytä itseään yltiöpäisellä ostelulla, niin silti uusi kevät takki kirpparilta tuo tunnun uudesta alusta. Ekologisesti tuotetun erikoisoluen vs. bulkkikaljan hankinta, laatuviinin karisma, uuden polkupyörän tai sähköauton status saattaa järkisyiden takana tuottaa myös sosiaalisen ylenemisen tyydyttävän vivahteen. Kuluttajuudella on syvä psykologinen juuristo skeemoissamme. ”Tavaroilla tuntuu olevan ominaisuuksia, jotka eivät selity niiden aineellisesta luonteesta. Pöytä tehdään puusta, mutta heti kun pöytä aletaan käsitellä tavarana – siis ostaa ja myydä – ne tuntuvat saavan ominaisuuksia, jotka eivät selity niiden käyttöarvolla”, Vesa Oittinen avaa Karl Marxin näkemystä tavarafetisismistä illuusioiden teoriana tuoreessa kirjassaan Marx ja moderni (Niin & näin, 2018). ”Ne jotka ottavat nämä näennäisyydet todesta, ovat joutuneet kapitalistisen yhteiskunnan todellisen luonteen kätkevän fetisismin uhreiksi”, Oittinen kirjoittaa. Nyt vaaditaan ilmastotekoja. Maaliskuussa järjestetty Ilmastolakkoprotesti oli ruotsalaisen Greta Thunbergin esimerkin innoittama globaali protesti, johon osallistui arviolta noin 1,5 miljoona nuorta. Suomessa lakkoa vietettiin ainakin 30 paikkakunnalla ja osallistujia oli arvioiden mukaan noin 9 000. Povataan, että tämä oli vasta alku soittoa. Seuraavan kerran väenpaljouksia kadulla on odotettavissa eri puolilla Suomea järjestettävillä Ilmastomarsseilla 6. huhtikuuta. Ylisukupolvista viisautta äänestyspäätökseen! JARKKO KUMPULAINEN 3 / 2019 • 7 1.4.–28.4.2019 TÄSSÄ LEHDESSÄ MUUN MUASSA VOIMA Hämeentie 48, 00500 Helsinki, puhelin 044 238 5109, sähköposti voima@voima.fi, toimituksen sähköposti toimitus@voima.fi, voima.fi | PÄÄTOIMITTAJA Jarkko Kumpulainen 044 980 5215 | ULKOASU Ninni Kairisalo & Antti Kukkonen, mainosgraafikko Ninni Kairisalo | MUU TOIMITUS Christian Hakkarainen, Santtu Paananen, Annika Pitkänen, Velda Parkkinen, Mitro Partti, Iida Simes, Sara Sumelahti, Jari Tamminen & Miia Vistilä | TOIMITUSJOHTAJA Teemu Matinpuro | YHTEYSPÄÄLLIKKÖ Antti Kurko 040 834 0286 | KUSTANNUSPÄÄLLIKKÖ Tuomas Rantanen 040 507?7165 | AVUSTAJINA TÄSSÄ NUMEROSSA Wisam ElFadl, Monica Gathuo, Pihla Hänninen, Matti Ikonen, Tenka Issakainen, Mia K., Laura Kotilainen, Aurora Lemma, Natalia, Teemu Matinpuro, Heikki Metsämäki, Harri Nykänen, Jarno Paalasmaa, Sanni Purhonen, Tuomas Rantanen, Janne Siironen, Sara Sumelahti, Esete Sutinen, Olli Tammilehto, Karstein Volle, Anna Voronkova & Annamari Vänskä | JULKAISIJA Voima Kustannus Oy | YHTIÖN OSAKKAAT Rosebud Books Oy, Luonto-Liitto, Maan ystävät, Suomen Rauhanpuolustajat, Heikki Hiilamo & Tuomas Rantanen | JAKELU Jari Tamminen 050 331 4357 | TILAUKSET Antti Kurko 040 834 0286 | VOIMAN VUOSITILAUS 10 numeroa 39 euroa | PAINO Alma Manu, Tampere | PAINOS 70?000 | ISSN 1457-1005 | REKISTERISELOSTE voima.fi/rekisteriseloste Ka nsi: Ve lda Pa rkk ine n 3 13 Fillarit 30 Aarnio 34 Muumit 22 Alueellinen eriytyminen 27 HUH TIK UUN MER KKI TUO TTE ET IHME 2009–2018 – ART IN PUBLIC X 10 Paula Toppilan toimittama eng lanninkielinen teos paneu tuu Suomessa jo kymmenen vuotta toimi neen taidefes tivaalin elä mänkaareen. Kirja kokoaa kansainväli sesti arvostettu jen taiteilijoiden julkiset teokset aina kuvanveistäjä Antony Gormleyn ensimmäisestä IHMEteoksesta, Savi ja kollektiivinen keho vuoden 2018 taitelija Henrik Håkanssonin uhanalaista kovakuoriaista kä sittelevään elokuvaan THE BEETLE. Hinta 35 €. Tilattavissa kustantajan verkkokaupasta www.hatjecantz.de www.ihmefestival.fi ARKIELÄMÄN SUPERSANKARI ILMOITUS ARNO KOTRO & MARIA OHISALO: SINUA ON PETETTY Maria Ohisalo ja Arno Kotro ovat koonneet yhteen joukon kirjoittajia, jotka tarkastelevat puheenvuoroissaan tasaarvoa valitse mastaan näkökul masta. Mukana ovat Koko Hu bara, Katleena Korte suo, Saara Särmä, Juho Pylvänäinen, Anna Moring, Nasima Razmyar, JenniJuulia Wallinheimo Heimonen ja Maria Pettersson. Kirjoitukset poh tivat muun muassa kiltin tytön syndroomaa, suku puolirooleja, sukupuolen moninaisuutta, feminismiä mediassa, feminististä hauskuutta ja sukupuolijär jestelmän ilmenemistä arjessa. www.like.fi Suomen Taiteilijaseuran ja Helsingin Taidehallin yhteistyössä järjestämä Nuoret 2019 näyttely esit telee nuorten taiteilijoiden ajankohtaista tuotan toa videotaiteesta kuvanveistoon ja performanssiin. Tänä vuonna vietetään näyttelyn 80vuotisjuhlaa: Nuorten näyttely nähtiin Taidehallissa ensimmäistä kertaa vuonna 1939. Helsingin Taidehalli, 30.3.–26.5.2019 Nervanderinkatu 3, Helsinki www.taidehalli.fi NUORET 2019 Sex, drugs & rock’n roll, postiangstia säästelemättä! Janne Parviaisen Post Man on ajan kohtainen sarjaku vakertomus itsen sä löytämisestä, rakkauden etsi misestä ja rajo jen piirtämisestä maailmassa, jos sa jokaisesta pu ristetaan viimeiset pisarat tehok kuuden alttarille. Tarina sivuaa teemoiltaan Charles Bukowskin legendaarista Postitoimistoteosta ja kuvaa nuoruuden minnekkään menemättömyyttä Mikko Rimmisen Pussikaljaromaanin hengessä. Kirja saatavilla sarjakuva ja verkkokaupoista tai osoitteesta www.suistobooks.com Pelagon pyörät ovat kymmenessä vuodessa tulleet pit källe. Pyörät sopivat monenlaiseen arkeen, ja niissä on läsnä suomalainen muotoiluperinne ja laatuajattelu. Vuoden arkipyöräksi tituleeratusta Pelago Airistosta on tänä keväänä julkaistu uusi taivaansininen väri. Airisto on viimeistelty kokonaisuus, jolla sujuvat niin työmatkat kuin kesäiset retket. Tehokkaat napadyna movalot eivät ne koskaan jää matkasta. Laaja skaala vaihteita ja hydrauliset levyjarrut toimivat kevyesti kai kissa olosuhteissa. www.pelagobicycles.com 10 VUOTTA UUTTA SUOMALAISTA PYÖRÄMUOTOILUA Saksalaiskirjailija Volker Kutscherin viime syksynä suo meksi ilmestynyt dekkari Babylon Berlin aloitti sar jan nuoresta ko misario Gereon Rathista 1930lu vun paheellises sa Berliinissä. Kutscherin kir jojen pohjal ta on tehty tv sarja, josta on Suomessakin nähty kaksi ensimmäistä tuotanto kautta eli 16 jaksoa. Parhaillaan tekeillä on kolmas tuotantokausi, joka pohjautuu Mykkä kuolema kir jan tarinaan. www.bazarkustannus.fi BABYLON BERLIN & MYKKÄ KUOLEMA VOIMA JA VALTA – VENÄJÄN MAFIA KREMLIN SUOJELUKSESSA ”Galeottin kirja an taa tarkan kuvauk sen Venäjän klep tokratiasta. Venäjä on maa, jossa ri kollisuuden, po litiikan ja lain käytön rajat ovat hämärty neet. Kaikki kol me ovat versi oita toisistaan järjestelmässä, jossa yksittäi sen ihmisen rooli muuttuu tilan teen mukaan. Ajankohtainen ja tärkeä kirja kaikille, jotka pohtivat, kuinka rajoittaa Venäjän vaikutusval taa lännessä ja rangaista Venäjän johtoa tekemistään rikoksista.” – The Guardian www.docendo.fi Tapani Rinne julkaisee hektisen kevään vastapainok si Radiotonsoololevyn, joka vie ajatukset toiseen ulot tuvuuteen. Diginä ja upeana valkoisena vinyylinä jul kaistava Radioton on orgaanista ambientia, jonka lopputulos on saatu aikaiseksi käyttämällä pelkkiä pu haltimia sekä elektroniikkaa. Kaikki levyn kuultavat ää net ovat siis pientä saksofonin vierailua lukuunotta matta Tapanin bassoklarinetista. www.tapanirinne.com TAPANI RINNE: RADIOTON Le en a Pu kk i, Tä yd el lis yy tt ä et si m äs sä , 20 17 –2 01 9, va ha a ni m aa tio , H D Luopumisen vapaus Pääkirjoitus Unkari 48 Tanssi ”JOKAINEN JÄRJESTELMÄ TUOTTAA KALTAISTAAN IHMISYYTTÄ.”
8 • 3 / 2019 Valehtelusta ei välttämättä joudu vastuuseen jos on ei-kaupallinen mainostaja. Suomen turkiskasvattajien yhdistys koetteli soveliaisuuden rajaa. TEKSTI JARI TAMMINEN Saako järjestö valehdella? Uutisia Reilusti yli puolet helsinkiläisistä on huolissaan ilmastonmuutoksesta. Yllättäen eniten ilmastosta huolestuneita kaupunkilaisia on yli 70-vuotiaissa. TEKSTI SANTTU PAANANEN Helsinkiläiset: ”ilmastonmuutos suurin uhka” Vaikuttavatko ilmastoasiat äänestys päätökseen? Helsinkiläisten mielipiteitä. Sami, 37 – Vaikuttavat tietyllä tasolla. Toivoisin tietysti muutosta ilmaston hyväksi, mutta en voi tietää toteutuuko se. Karo, 18 – Kyllä vaikuttavat. Olen nuori ja tulen todennäköisesti kokemaan aikaansaamamme ympäristövaikutukset, joten olisi typerää olla kapeakatseinen. Sanni, 27 – Ehdottomasti vaikuttavat. Ilmastonmuutos on tärkein kysymys tällä hetkellä. Ei ole hyvä, jos syöksymme tilanteeseen, jossa ilmasto lämpenee hillittömästi. Elinkelpoinen maapallo on kaiken pohja. Rasmus, 31 – Todennäköisesti vaikuttavat. Valitsen mieluiten ympäristöystävällisen vaihtoehdon. I LMASTONMUUTOS nousi tutkimuksessa keskeisimmäksi koetuksi turvallisuusuhaksi. Helsingin kaupungin toteuttaman turvallisuustutkimuksen mukaan 66 prosenttia kaupunkilaisista on huolissaan ilmaston tilasta. Erityisesti nuorten ja nuorten aikuisten huoli ilmastosta on kasvanut. Kolmen vuoden takaisesta kyselyssä turvallisuutta uhkaavana huolenaiheena ilmastoa piti helsinkiläisnuorista puolet. Nyt ilmaston nosti keskeisimmäksi huolenaiheeksi kaksi kolmesta kyselyyn vastanneesta nuoresta. Eniten ilmastohuolta potee kuitenkin tutkimuksen iäkkäin ryhmä, 70–79-vuotiaat. Heistä noin 70 prosenttia oli huolissaan ilmastonmuutoksesta. Turvallisuustutkimusta tehnyt Vesa Keskinen pitää ilmastohuolten lisääntymisen syinä muun muassa talouden noususuhdannetta ja ilmastonmuutoksen näkyvyyttä mediassa. ”Kaikki ikäryhmät ovat suunnilleen yhtä huolissaan ilmastonmuutoksesta. Taantumaja lama-aikana painottuvat aineellinen hyvinvointi ja työllisyys. Talouden noususuhdanteessa ihmisillä on ikään kuin varaa olla huolissaan ilmastonmuutoksen kaltaisista globaaleista ongelmista”, Vesa Keskinen selittää. Helsingin kaupungin toteuttama turvallisuuskysely selvitti helsinkiläisten huolia ikäryhmittäin sekä äidinkielen ja sukupuolen perusteella. Naiset olivat mittauksessa keskimäärin enemmän huolestuneita lähes kaikissa kategorioissa. Tutkimuksessa näkyi huomattavia eroja vuoden 2015 tutkimukseen. Terrorismiin ja terrori-iskuihin sekä sotiin ja konflikteihin liittyvät huolet ovat siirtyneet selvästi taka-alalle. Niistä huolestuneiden määrä oli pudonnut noin puoleen kolmen vuoden aikana. Huolet terrorismista vähenivät 56 prosentista 23,5 prosenttiin. Sotiin ja sotilaallisiin konflikteihin liittyvät huolet laskivat 52 prosentista 28 prosenttiin. Tutkimuksen toteutti Helsingin kaupunginkanslian kaupunkitutkimus ja -tilastot -yksikkö. Kysely tehtiin loka– marraskuussa 2018. S UOMESTA PUUTTUU laki, joka kieltää ei-kaupallisen mainosten valheet. Ilmiö tuli esille maaliskuussa, kun Suomen turkiskasvattajat -yhdistys esitti kampanjassaan valheellista tietoa. Yhdistyksen Helsingin Sanomissa julkaisemassa mainoskampanjassa väitettiin turkistarhauksen olevan ympäristöystävällistä. VÄITE EI PIDÄ PAIKKA ANSA . Maaja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen vuonna 2011 julkaistun Suomessa tuotetun minkinja ketunnahan elinkaariarviointi -raportin mukaan turkisten hiilijalanjälki sekä happamoittavat ja rehevöittävät päästöt ovat huomattavia. Raportin tilasivat Suomen turkiskasvattajien liitto ja Turkistuottajat (nykyään Saga Furs). Lisäksi kuluttaja-asiamies on kieltänyt turkisten mainostamisen ympäristöystävällisinä jo vuonna 1993. ”Lähtökohtaisesti kuluttajansuojaa sovelletaan silloin, kun elinkeinonharjoittaja markkinoi kuluttajille ja on kyse elinkeinotoiminnasta. Mikäli mainostaja ei ole elinkeinonharjoittaja, niin kuluttajansuojalaki ei koske sitä”, kertoo kuluttaja-asiamies Katri Väänänen. KULUTTAJANSUOJALAKI sääntelee sitä, mitä mainoksissa saa kuluttajille väittää. Mainokset eivät saa olla val
3 / 2019 • 9 Uuden kansanäänestyksen kannattajat protestoivat näkyvästi. Maaliskuussa miljoona brittiä vaati mielenosoituksessa brexitin perumista. Hieman alle kuusi miljoonaa brittiä on allekirjoittanut vetoomuksen brexitiä vastaan. TEKSTI JA KUVA IIDA SIMES Kiero brexit Helsinkiläiset: ”ilmastonmuutos suurin uhka” B RITANNIASSA eletään jännittäviä aikoja. Valtio on irtautumassa Euroopan unionista, vaikkei parlamentti ole onnistunut hyväksymään minkäänlaista erosopimusta. People’s Vote -kampanja haluaa uuden kansanäänestyksen brexitistä. Oletus on, että jos ihmiset saavat äänestää uudestaan, he vastustavat EU-eroa. Kampanjan järjestämään mielenosoitukseen osallistui 23.3. yli miljoona brittiä. Uuden kansanäänestyksen järjestäminen ei kuitenkaan ole yksinkertaista. EU:n sanelemat säännöt ja aikataulu brexitille sekä toukokuun lähestyvät EU-vaalit aiheuttavat ongelmia. EU-eron viivästyttäminen uudelle vaalikaudelle vaatisi Britannian ja EUmaiden sopivan sekä lykkäämisestä että siitä, kuinka Britannia osallistuisi päätöksentekoon ylimenokauden aikana. Vaikeat yksityiskohdat eivät kuitenkaan lannista People’s Vote -ryhmää, jonka mukaan ”laillista estettä EU:ssa pysymiselle ei ole”. Toisin sanoen, kampanjan mielestä eroilmoitusta ei tarvitsisi jättää. ”EI KUKA AN TUNNU tajuavan, mitä brexit tarkoittaa”, kertoo People’s Vote -kampanjan koordinaattori Thomas Cole tuskaisena. Hän ei osaa ennustaa Britannian tulevaisuutta EU:n ulkopuolella: ”Jotkut puhuvat, että erottuaan Britannia alkaisi ottaa mallia Euroopan unioniin kuulumattomista Euroopan maista, kuten Sveitsistä tai Norjasta ja jotkut sanovat, että esikuvana on Kanada. People’s Vote -kampanjan mielestä olisi helpompaa, jos Britannia vain pysyisi Euroopan unionin jäsenenä.” People’s Vote -kampanjan toimisto on lähellä Westminsteriä, jossa Britannian parlamentti istuu. Kampanjoitsijat lobbaavat ahkerasti parlamentaarikkoja. Cole on tarkka siitä, etteivät päinvastoin ajattelevat koe, että heitä pidettäisiin tyhminä: ”Heillä on varmasti ollut hyviä syitä mielipiteeseensä, siis brexitin kannattamiseen. Mutta nyt asiasta on ilmennyt paljon uutta tietoa, ja sen valossa mielipidettä voi vaihtaa.” Thomas Cole pelkää tulevaisuutta: ”Britannia on heikompi pelaaja kansainvälisessä politiikassa, jos se on EU:n ulkopuolella.” Vuoden 2016 kansanäänestyksessä eroa EU:sta kannatti vain 51,9 prosenttia äänestäneistä. Miksi enemmistö briteistä halusi erota EU.sta? Cole asettelee sanansa tarkkaan: ”Me [brexitiä vastustaneet] emme vaan tehneet tarpeeksi hyvää kampanjaa.” Yhdysvaltalainen toimittaja ja tietokirjailija Anne Applebaum kirjoitti Washington Postiin hiljattain kolumnin, joka sai aikaan valtavan kuohunnan muun muassa twitterissä. ”Mitä enemmän perehdymme brexitiin, sitä kierommalta se vaikuttaa”, Applebaum otsikoi. Applebaum epäilee brexitin puolestapuhujien saaneen miljoonia puntia rahoitusta kansanäänestyksen alla järjestämiinsä kampanjoihinsa miljardööreiltä, jotka vastustavat EU:n finanssilaitosten kontrollia ja rahamarkkinoiden sääntelyä. Applebaumin mukaan Lontoosta on jo tullut valtava veroparatiisi, ja eroaminen EU:sta vain kiihdyttää rahanpesua ja helpottaa suurten rahansiirtojen kätkemistä. heellisia eivätkä epäasiallisia ja kuluttaja-asiamies valvoo markkinoinnin lainmukaisuutta. Valvonta koskee kuitenkin ensisijaisesti kaupallisia mainoksia. Rajaus jättää harmaan alueen, jossa kuluttaja-asiamiehen toimivalta ei ole itsestään selvä. Kuluttajansuojalakia uudempi EUdirektiivi kuitenkin mahdollistaa myös yleishyödyllisen mainonnan arvioimisen. ”Silloin mainoksen pitää kuitenkin edistää suoraan jonkun tuotteen myymistä. Esimerkiksi lainsäädäntöön vaikuttaminen ei kuulu meidän toimivaltaan.” Myöskään vaalimainontaan kuuluvat vaalilupaukset eivät kuulu kuluttaja-asiamiehen valvottaviin, eikä niiden toteutumista arvioida jälkikäteen. Väänänen muistuttaa, että kuluttaja-asiamiehen toimintaa määrittävä mainonnan rajaus on vaikea. ”Tässä ei ole kyse perinteisen selkeästä tilanteesta, jossa yritys mainostaisi vaikka kodinkonetta Hesarin etusivulla.” Toisaalta turkiskasvattajien eikaupalliset motiivit asettaa kuitenkin kyseenalaiseksi se, että liitto on Saga Fursin pääomistaja. Myös näiden kahden toimistot sijaitsevat samassa osoitteessa. KILPAILUJA KULUTTAJAVIRASTOON on tullut toistaiseksi kolme kantelua turkiskasvattajien Helsingin Sano mien mainoskampanjasta. Päätöstä asian käsittelystä ei ole toistaiseksi tehty. Valtaosa kuluttaja-asiamiehelle tehdyistä kanteluista jää käsittelemättä resurssipulan takia. Siinä missä Helsingin Sanomat arvioi turkistuottajien mainokset julkaisukelpoisiksi, se kieltäytyi helmikuussa julkaisemasta Oikeutta eläimille -järjestön mainoksen. Siinä kritisoitiin S-ryhmän päätöstä jatkaa häkkikananmunien myymistä. OE:n mainoksessa ei ollut valheellisia väittämiä. Maanantaina 11.3. Helsingin Sanomien kannessa rinnastettiin turkiseläinten olot lemmikkieläinten oloihin. Lauantaina 16.3. Hesarin lukijoille puolestaan kerrottiin tarinoita ympäristön kannalta ylivertaisista vaatteista. Mielenosoittajia Lontoon Westminsterissä.
10 • 3 / 2019 Kaupunkiviljelyaktivisti Malm Nordlund kertoo miten syö ilmastoystävällisesti ja edullisesti. Ruokavalion pohjana on kasvisvoittoinen kausiruoka. Parhaat ruokavinkit ovat tulleet isoäidiltä. TEKSTI MIIA VISTILÄ KUVA MITRO PARTTI Koko kaupunki puu?tarhana Ruoka H ELSINKILÄINEN arkkitehtuurin opiskelija Malm Nordlund koordinoi Kalasataman vapaakaupungin laatikkoviljelmiä Suvilahdessa, osallistuu talkoilla hoidettavan palstan viljelyyn Hermannissa ja pitää vegaaniruokaan keskittyvää Instagram-tiliä. Kasvisruokaa syövä Nordlund kutsuu itseään fleksaajaksi. ”Syön pääosin vegaanisesti, mutta käytän maitotuotteita ja kalaa, jos saan niitä esimerkiksi ruokajonosta ilmaiseksi tai juhlissa on tarjolla. En halua lisätä eläinperäisen ruoan kysyntää ostamalla sitä.” Lautasella on usein myös jotain itse kasvatettua, vuodenajan mukaan. ”Idut ovat hyvää talviruokaa, kun niiden kasvatus ei tarvitse valoa.” Keväällä on villivihanneseli horttakausi. Niitä alkaa löytyä lumien sulamisen jälkeen, ja kausi jatkuu koko kesän. ”Aloittelijalle nokkonen on helpoin tunnistaa, ja sitä voi käyttää pinaatin tavoin. Pidin viime toukokuussa itselleni horttahaasteen, niin että söin joka päivä jotain itse kerättyä.” Kesällä ja syksyllä korjataan kotitarveviljelyn satoa. Nordlund sekä kasvattaa vihanneksia parvekkeellaan että osallistuu yhteisöviljelmien hoitoon. ”Yhteisöviljely on harrastus ja terapiaa. Talkoissa tapaa ihmisiä ja yhteys luontoon pysyy yllä. Hermannin palstalla sato jaetaan talkoisiin osallistuneiden kesken.” Kaupunkisadosta nauttiakseen ei tarvitse itse viljellä, sillä puistoissa on usein hedelmäpuita ja marjapensaita. Julkiseen tilaan kuuluvien puistojen satoa voi poimia jokamiehenoikeuden nojalla ellei sitä ole erikseen kielletty. VÄHÄVAR AISENA Nordlund ostaa edullista hävikkija kausiruokaa sekä hyödyntää ilmaisia ruokajakeluja. ”Muokkaan reseptejä sen mukaan, mitä ruoka-aineita on tarjolla. Ystäväni tuovat minulle usein ruoka-aineita, joita eivät itse käytä, kun tietävät että tykkään kokata luovasti melkein mistä vain.” Monet ruokaniksit ovat peräisin kotoa. ”Isoäitini opetti, kuinka salaatin saa säilymään viikon jääkaapissa: Heti kaupasta tultua upotetaan salaatti kylmään veteen puoleksi tunniksi. Sitten ravistellaan kuivaksi ja säilötään ilmatiiviiseen astiaan. Uloimmat lehdet käytetään ensin.” Myös vuoden kierron seuraaminen on opittu edellisiltä sukupolvilta. Syksyisin säilötään satoa, jota syödään pitkin vuotta. Edellisen kesän marjat käytetään viimeistään kevään juhlien tarjoiluihin. Hävikkiruoan käyttäjälle ”parasta ennen” ja ”viimeinen käyttöpäivä” -merkintöjen ero on tärkeä. Nordlund hankkii hävikkiruokansa kaupasta tai ruoanjakelusta. ”Helsingissä dyykkaaminen on vaikeaa, kun monessa paikassa jäte säiliöt ovat lukittujen ovien takana. Tiedän pari paikkaa missä ei ole, mutta haluan jättää dyykattavat ruuat niitä enemmän tarvitseville.” Kaupassa Nordlund on valikoiva. ”Mitään ei kannata ostaa siksi, että se on halpaa, vaan pitää miettiä mitä oikeasti käyttää ja tarvitsee.” LUONNONVAR AKESKUKSEN tutkija Katri Joensuu pitää Nordlundin ruoka tapoja ilmaston kannalta oikein hyvinä. ”Ruoan kasvihuonekaasupäästöjä voi vähentää noin 30 prosenttia kasvispainotteisella ruokavaliolla. Vegaanius on hyvä valinta, mutta sekaruokaRUOANTUOTANNON YMPÄRISTÖVAIKUTUSTEN VÄHENTÄMISTÄ EI VOI JÄTTÄÄ VAIN KULUTTAJIEN VALINTOJEN VARAAN. Malm Nordlund keittiössään. Mungpapujen idut kasvavat ilman valoa astiakaapissa. Kolhiintunut kesäkurpitsa on hävikkiruokakaupasta.
3 / 2019 • 11 Kaupunkiviljelyaktivisti Malm Nordlund kertoo miten syö ilmastoystävällisesti ja edullisesti. Ruokavalion pohjana on kasvisvoittoinen kausiruoka. Parhaat ruokavinkit ovat tulleet isoäidiltä. Koko kaupunki puu?tarhana V OIMAN KOLMANNESSA numerossa , joka ilmestyi helmikuussa 2000, toimittaja Jaana Airaksinen pohti tulevia vaaleja ja ehdokkaan sukupuolen merkitystä. Hän otsikoi juttunsa ”Pitäisikö äänestää naista?” Iso kysymys oli voiko naisehdokasta kannattaa ohitse sellaistenkin miesten, jotka ehkä olisivat puoluetaustaltaan äänestäjälle sopivampia. Nyt kevään 2019 eduskuntavaaleissa on binäärisen asetelman lisäksi myös muunsukupuolisia ehdokkaita. Vuoden 2000 keväällä presidentinvaalin toinen kierros oli alkamassa ja loppusuoralla oli kaksi ehdokasta: sosialidemokraattien Tarja Halonen vastassaan Suomen Keskustan Esko Aho. Naisen äänestäminen ei presidentinvaaleissa ollut mitenkään tavattoman outoa, sillä kuusi vuotta aikaisemmin toisella kierroksella oli kamppaillut Elisabeth Rehn (rkp) sittemmin valit voittanutta Martti Ahtisaarta (sd) vastaan. Airaksinen kirjoitti vuoden 1994 vaaleista: ”Naiseus yhdisti yli puoluerajojen. Rehnistä tuli ilmiö. Vaaleja käytiin naisenergialla, keskustelu velloi vahvana päivälehtien yleisönosastoilla ja mielipideartikkeeissa. Pettymys oli kova, kun Rehniä ei valittu. Monien mielestä naiset pettivät. Kirjailija Kirsti Simonsuuri kirjoitti Helsingin Sanomien vieras kynässä, että vaalien lopputulos osoitti suomalaisten feministien tulleen ajattelussa tiensä päähän.” VUONNA 2000 Airaksinen uskoi, että ajat olisivat kypsät muutokselle ja nainen voisi hallita presidentinlinnaa: ”Ajatus naispresidentistä on jo tuttu ja siksi yhä mahdollisempi kuin ennen. Nyt ei kuitenkaan puhuta vain miehistä ja naisista, miesten ja naisten välisistä eroista, vaan pohditaan myös sitä millainen nainen Halonen on, millainen mies Esko Aho.” Airaksisen artikkeliinsa haastattelema kirjailija Anja Snellman kertoi äänestäneensä edellisissä vaaleissa Rehniä, mutta aikovansa nyt äänestää Halosta. Lopulta hän mainitsi leikkisästi Ahon puolison uutena johtajaehdokkaana. ”Sosialisti ja ei-sosialisti ovat kauan sitten lakanneet merkitsemästä minulle yhtään mitään, olen jo pitkään äänestänyt ihmistä. Halosen elämänvalinnat tuntuvat omilta. Esko Ahon kanssa olemme samanikäisiä, mutta koen Ahon arvokonservatiivina. Näissä vaaleissa kamppailee kaksi yksinhuoltajaa, Tarja Halonen ja Kirsti Aho.” PITÄISIKÖ VIELÄKIN ÄÄNESTÄÄ NAISTA? TEKSTI IIDA SIMES valiokin voi olla vähäpäästöinen, jos eläinperäisiä tuotteita syö kohtuudella. Lähellä tuotettua syömällä säästetään tietysti kuljetuksen päästöissä, vaikka ne ovatkin vain marginaalinen osa ruoantuotannon päästöistä.” Viljelyn ympäristöystävällisyyteen vaikuttaa myös vesivarojen uusiutuminen. ”Suomessa makea vesi uusiutuu hyvin. Esimerkiksi Espanjassa tuotetaan vihanneksia energiatehokkaasti, mutta samalla käytetään osittain uusiutumatonta pohjavettä. Kasvis ruoassa yleensä ympäristövaikutuksiltaan huonoimpia ovat tuotteet, joiden kasvatus vie paljon vettä ja energiaa.” Suomessa eniten energiaa vie vihannesten kasvatus kasvihuoneissa talvella. ”Jos viljelyyn käytetään uusiutuvaa energiaa, päästään sielläkin ilmastoystävälliseen tuotantoon.” Kausiruoka on ympäristöystävällistä. ”Parhaalla kasvukaudella tuotanto on tehokkainta. Nykyisin lähes kaikkia tuotteita on tarjolla kauden ulkopuolellakin, jolloin viljelymenetelmät kuormittavat ympäristöä enemmän, eikä kuluttaja useinkaan voi tietää miten juuri tietyt hedelmät on tuotettu. Ruoantuotannon ympäristövaikutusten vähentämistä ei voi jättää vain kuluttajien valintojen varaan.” Paikallisessa ruoantuotannossa Joen suu näkee mahdollisuuksia. ”Sota-aikaan mahdollisuus kotitarveviljelyyn oli iso elintasoa nostava tekijä. Nykyisin omenoita jää syksyisin Suomessa keräämättä. Tässä olisi mahdollisuuksia vähentää hävikkiä.” Koko kaupunki puutarhana ei ole vain hippien haaveilua. Paikallinen tuotanto voisi kiinnostaa myös yrityksiä. ”Kauppakeskuksen katolla voisi olla kasvihuone, jossa ruokaa kasvaa myyntiin rakennuksen hukkalämmössä.” Lisätietoja: kaupunkiviljely.fi satokartta.net ju u s to na ud a nli h a kasvih u o n et o maa t t i ka na m ait o p ap u h ern e av om a ato ma a t ti p ork k a na ap pe ls iin i v eh nä lin ssit ru i s ba na a n i p er una m an s ikka r i is i jo gu r t t i si a nl i h a Yleisten ruokaaineiden hiilijalanjäljet Ruoan kasvihuonekaasupäästöjä voi vähentää kasvispainotteisella ruokavaliolla. > 10 kg 1–10 kg < 1 kg Ensimmäinen Voimalehti ilmestyi marras kuussa 1999. Juhla vuoden sarjassa pa lataan aiheisiin ja teemoihin, joita Voimassa on käsi telty parin vuosi kymmenen aikana.
12 • 3 / 2019 Kulttuurihäirintä Ö LJY ON TUONUT lähes rajattoman energiavarannon ihmiskunnan sormien ulottuville. Tätä varantoa onkin hyödynnetty surutta ja rajoituksetta siitä alkaen, kun öljyn massamittainen tuotanto pääsi vauhtiin 1860-luvulla. Nyt olemme tilanteessa, jossa planeettamme asettaa rajat öljyn polttamiselle, ja meidän on ravisteltava itsemme irti riippuvuudesta. Öljyn aikakauden alkaminen toi mukanaan valtavia muutoksia järjestelmiimme. Myös kyseisen aikakauden loppu tuo väistämättömiä muutoksia. Filo sofi, runoilija Antti Salminen on filosofi Tere Vadénin kanssa tutkinut öljyn luonnetta ja suhdettamme siihen yli kymmenen vuoden ajan yhdessä. Aloittakaamme alusta, eli 1800luvun jälkipuoliskolta. ”Energiaympäristö ei muuttunut kerralla, mutta tuolloin Texasissa, ja pian myös muualla tämän mustan sampanjapullon korkki paukahti auki. Riippuvuutemme öljystä ei ole absoluuttista, mutta addiktion laatu on poikkeuksellista”, Salminen toteaa. ”Öljy on ylellisyyshuume, jota moderni länsimainen – nyttemmin planetaarinen – sivilisaatio kuosaa menemään huolimattomasti, ökynarkomaanin välinpitämättömyydellä. Öljyn läsnäolevuus lähentelee absoluuttisuutta pienimmissäkin arkisissa yksityiskohdissa: muoveista lannoitteisiin, pinnoitteista kantaviin rakenteisiin, ilmassa leijuvista partikkeleista maaperän mikromuoviin. On vaikea kuvitella asiaa, joka ei tavalla tai toisella olisi öljyperäisen tuotantomuodon piirissä”, Salminen jatkaa. Elintarvikkeet kasvatetaan ja prosessoidaan öljyn voimalla, ja kuluttaja voi vaikuttaa ainoastaan siihen, onko tuotteen valmistamiseen käytetty enemmän vai vähemmän öljyä. Sen lisäksi, että syömme öljyn voimin kasvatettua ruokaa, sivelemme öljyä myös itseemme. Kosmetiikan kemikaalipitoisuuksia seuraavan CosmEthicsyhtiön keräämien tietojen perusteella lähes puolet EU:n alueella myytävistä kosmetiikkatuotteista sisältävät jotain öljyja muovijalosteita. Samoin verhoamme itsemme tekstiileihin, jotka on valmistettu öljystä tai vähintään öljyä käyttämällä. SAKSAN PUOLUSTUSVOIMIEN , Bundeswehrin teettämän tutkimuksen mukaan arviolta jopa 95 prosenttia ihmiskunnan kaikesta teollisesta tuotannosta kytkeytyy tavalla tai toisella öljyyn. Vuosimiljoonien mittaan öljyyn kerääntyneen ja varastoituneen energian syöminen on kuitenkin tulossa loppuunsa. Öljy-yhteiskunnan kehityskaareen kuuluu kolme merkittävää katkosta eli shokkia: laajamittainen käyttöön”ÖLJY ON YLELLISYYSHUUME, JOTA MODERNI LÄNSIMAINEN – NYTTEMMIN PLANETAARINEN – SIVILISAATIO KUOSAA MENEMÄÄN HUOLIMATTOMASTI, ÖKYNARKOMAANIN VÄLINPITÄMÄTTÖMYYDELLÄ.” otto, tuotannon tasaantuminen ja tuotannon lasku. Olemme parhaillamme matkalla kohti tuota kolmatta shokkia. Energiayltäkylläisyys on osaltaan vapauttanut ihmisiä raskaasta ruumiillisesta työstä ja vapauttanut aikaa kulttuurille ja ajattelulle. Öljyn sisältämä energia tekee koko ajan työtä moninkertaisesti verrattuna ihmisten tekemään ruumiilliseen työhön. Tämä on osaltaan mahdollistanut ajatusten vaihdon planetaarisella tasolla ja kulttuurisen kehityksen loikan seuraavalle portaalle. Salminen ei kuitenkaan näe tätä energiayltäkylläisyyden vauhdittamaa kehitystä pelkästään hyvänä. ”Ihmiskunta on kasvattanut pallejaan sielunsa kustannuksella. Ne, jotka ovat syntyneet ja eläneet maantieteellisesti suotuisissa paikoissa, ovat epäilemättä hyötyneet tietyillä jälkimodernin globaalin pohjoisen liki yleisesti hyväksymillä mittareilla.” LASKENNALLINEN , eli materiaalinen tai bkt:lla mitattava elintaso, on parantunut. Samalla akuutti kärsimys on monissa paikoissa vähentynyt, muttei kaikkialla. ”Ihmiset ovat oppineet haluamaan kosolti lisää. On myös opittu perustelemaan, että he todella tarvitsevat haluamansa. Tai ainakin kokevat haluavansa, ja olettavat että se minkä he haluavat myös kuuluu nimenomaan heille.” ”Globaalin fossiiliporvariston potentiaalit, mahdollisuudet ja vaihtoehdot ovat lisääntyneet reilun 150 vuoden aikana räjähdysmäisesti. On ihan ok elää kuin faarao. Kukapa ei haluaisi asua karkkikaupassa”, Salminen summaa. TUON KARKKIKAUPAN vastakappaleena voi nähdä ilmiön, jota kutsutaan myös öljyn kiroukseksi. Maaalueet, joista öljyä on löytynyt eivät – harvoja poikkeuksia lukuunottamatta ole asukkaineen hyötyneet niistä valtavista rikkauksista, joita maan povesta on pumpattu. Paikallisille on jäänyt turmeltu ympäristö ja kuiviin imetty maa, vauraus ja hyvinvointi on valunut muualle. Vaikka tiedostamme ihmisen osuuden ilmastonmuutoksessa ja ympäristötuhoissa, emme kykene riistämään itseämme öljyn kyydistä. Otetaan esimerkiksi Trinidadin ja Tobagon saaret Karibian merellä. Saarivaltio on akuutissa vaarassa jäädä nousevan merenpinnan alle ja silti se jatkaa öljyn pumppaamista ja myymistä poltettavaksi – mikä puolestaan edistää merenpinnan nousua. Salmisen mukaan meidän tulisi ”aikuistua sivilisaatiotason itse tuhoisuudesta”. ”Ja kuten aina ennenkin, tarvitaan vallankumouksia, jotka ovat runouden palveluksessa. Niistä ei ole yhtäkään esimerkkiä.” ILMAN MÄ ÄRÄTIETOISTA vallankumoustakin suhteemme öljyyn tulee muuttumaan. Me voimme vaikuttaa korkeintaan siihen, kuinka ja koska kohtaamme tuon muutoksen. ”Mitä pidempään irtautumista lykätään, sen vaikeampaa se todennäköisesti on. Mitä ikinä skenaariot energiatulevaisuudesta ovat, ne kannattaisi jo viisaan varovaisesti rakentaa laskevan nettoenergian oletuksella. Se merkitsee useimmiten keskitettyjen järjestelmien hajauttamista paikallisen omavaraistumisen kustannuksella.” Runsaus ja käytännössä loputon öljy on kuitenkin oman yhteiskuntamme ja kaikkien muidenkin nykyaikaisten yhteiskuntamallien perusta. Ajatus jatkuvasta kasvusta, johon talousjärjestelmämme perustuu tulee katoamaan omaan mahdottomuuteensa. Korjausliikkeistä tulee dramaattisia eivätkä nekään välttämättä ole mahdollisia nykyisten järjestelmien sisällä. ”Modernit valtaideologiat totta vieköön ovat massiivisten energiaylijäämien sokaisemia”, Salminen toteaa. ”Eroa vasemmistoon tai oikeistoon ei tällä tasolla piirry. Voi olla, että kapitalistiset ja kommunistiset ideologiat yhtä kaikki ovat siinä määrin moderneista energiaunelmista rakentuneita, että ne eivät kykene riittäviin muodon muutoksiin riittävillä nopeuksilla ennen kuin on jokseenkin sietämätöntä olla ylimalkaan elossa.” Vaikka epävarmuus tulevasta vallitsee, niin yksi asia on varmaa: öljyn aikakausi lähenee vääjäämättömästi loppuaan haluistamme riippumatta, eikä paluuta vanhaan normaaliin ole. MUSTAN KULLAN KIROUS Öljy on ollut ihmiskunnalle sekä siunaus että kirous. Öljy on myös määrittänyt ihmisen eloa jo yli 150 vuoden ajan, mutta pian sen aikakausi tulee päättymään. TEKSTI JARI TAMMINEN KUVA HÄIRIKÖT-PÄÄMAJA
öljyä säästämättä, lihasta tinkimättä S uussa sulava hampurilaispihvi on burgerin tärkein osa. M aukkaassa B lack G old -hampurilaisessa mehevä jauhelihapihvi on valmistettu öljyä säästämättä. S en kyllä maistaa. Lihateollisuus tuottaa jopa viidesosan globaaleista kasvihuonepäästöistä ja näin isosta investoinnista kannattaa nauttia huolellisesti! O iva tarjottava illanistujaisiin tai grilliherkku kiireettömiin kesäiltoihin, jotka lämpiävätkin mukavasti CO 2 -päästöjen avulla. Tarjoiluehdotus. Myyntipakkaus ei sisällä kasviksia. BLACK GOLD RESEPTI ONNEEN To im itu ks ell ist a ain eis to a
14 • 3 / 2019 Teatteriohjaaja Esa Leskisen mukaan voimme torjua ilmastomuutoksen vain hylkäämällä uusliberalismin. Dostojevskin tapaan hän uskoo, että meissä kaikissa hyvyys ja pahuus ovat yhtä aikaa läsnä. TEKSTI TUOMAS RANTANEN KUVA MITRO PARTTI Kohti jäävuorta Henkilökuva ” V UODEN 2008 finanssikriisi”, vastaa teatteriohjaaja Esa Leskinen epäröimättä kysymykseen, mikä on avain yhteiskunnan nykyisten jännitteiden ymmärtämiseen. "Itse asiassa silloin talousjärjestelmämme romahti. Oli hyvin lähellä, että pankeista ei olisi saanut rahaa, kaupat olisivat menneet kiinni ja mellakat alkaneet. Käytännössä USA:n asuntokeinottelun käynnistämä globaali romahdus paikattiin niin, että yksityisiä pankkeja pääomitettiin julkisilla varoilla ja Euroopan keskuspankki painoi finanssimarkkinoille 2 500 miljardin euron edestä uutta rahaa. Siitä seurasi köyhille leikkauksia ja vain rikkaita hyödyttävää sosialismia" Ongelman ydin on uusliberalistinen hegemonia, joka tuottaa vaihtoehdottomuuden illuusiota. ”Vuodesta toiseen samat sedät kertovat, että markkinat hoitavat kaiken parhaiten, vaikka koko maailma hajoaa ympäriltä. Erityisen paksua on, että nämä niin sanotut talousviisaat hyötyvät itse suoraan tai eturyhmiensä kautta politiikasta, mitä heidän ohjeillaan tehdään. Ja samaan aikaan Thomas Pikettyn kaltaisten oikeiden taloustieteilijöiden päinvastaiset ratkaisut leimataan typeriksi ja naurettaviksi”, Leskinen tuhahtaa. JUURI TÄSTÄ ON KYSE Leskisen yhdessä Sami Keski-Vähälän kanssa Kansallisteatterin Suurelle näyttämölle kirjoittamassa näytelmässä Yhdestoista hetki. Tilastoaineistoihin, tietokirjallisuuteen, julkisiin lausuntoihin, itse tehtyihin haastatteluihin ja tutkivaan journalismiin perustuva dokumenttiteatteriesitys alkaa juuri finanssikriisistä. Sen kautta selittyy, miksi vuoden 2015 eduskuntavaalit käytiin julkisten säästöjen huutokaupan siivittämänä. Näkökulma laajenee pian taloustieteilijöiden, oikeusoppineiden ja filosofien tuella siihen, kuinka Suomessa porvarihallitus korvasi perustuslaillisen demokratian markkinaideologialla. Syntyy ymmärrys siitä, miten globaalilla tasolla sama vaihtoehdottomuus on taluttamassa ihmiskuntaa ilmastomuutoksen kautta tuhoon. Synkän faktavirran keskellä Leskinen laittaa puvuilla ja kravateilla sukupuolitetut ihmiset vaeltamaan loputtomien käytävien, kokoushuoneiden ja rullaportaiden labyrintissa – aina viimeiselle portille asti, josta kukaan meistä ei käänny takaisin. Ehkä tunnelatautuneimmassa kohdassa nämä joukossaan yksinäiset ihmispolot laulavat kännyköihinsä 1980-luvun hittibändi Alphavillen imelää kappaletta Forever Young. "Siinä on kyse myötätunnosta. Ymmärrän hyvin, että minkä tahansa pankin tai rahaston pomo käsittää, että jos itse viheltää pilliin, paikalle vaihdetaan äkkiä joku muu. Uusliberalismin suurin virhe on oletus, että ihminen on rationaalinen. Ei nimittäin ole. Koko systeemi on irrationaalinen ja olemme kaikki sen vankeja. Ja samalla itse siihen syyllisiä”, huokaa Leskinen. YHDESTOISTA HETKI on jatkoa Leskisen ja Keski-Vähälän viisi vuotta sitten samalle näyttämölle kirjoittamalle Neljännelle tielle. Siinä esiteltiin pikakelauksella Suomen talouspoliittinen kehitys kansalaissodasta alkaen, kansakunnan trimmaaminen Emukuntoon sekä valtion yritysten yksityistämisen ja sosiaaliturvan leikkaamisen historialliset kehykset. Historiantaju on Leskisen mielestä erityisen tärkeää, koska uusliberalistiselta hegemonialta se enimmäkseen puuttuu. ”Kun säätelemättömiä markkinoita kokeiltiin 1800–1900-lukujen taitteessa seurauksena oli maailmansota. Vuonna 1944 Karl Polanyi kirjoitti, kuinka itseään säätelevien markkinoiden ajatus on ihmiskunnan huonoin keksintö, jota onneksi ei enää koskaan kokeilla uudestaan. Silti meni vain yksi sukupolvi, kun Friedman, Hayek ja kumppanit ryhtyivät tekemään töitä sen eteen, että historia ainakin rimmaisi, jos ei peräti toistuisi." Samalla Leskinen muistuttaa, että keskiluokan menettäessä asemiaan yleensä sen ahdistus sataa äärioikeiston laariin. Talousoikeistolle tämä sopii, koska kapinan suuntaaminen vähemmistöjen kiusaamiseen jättää rakenteet rauhaan. Tätä Leskinen ja Keski-Vähälä käsittelivät Franz Kafkan klassikkotekstin päälle kirjoittamassaan Muodonmuutoksessa (2017). Ryhmäteatterin näytelmässä oravanpyörästä pudonneet keskiluokkaiset ”keijot” kaatuvat Hitlerin ja Trumpin kaltaisen kiihottajien haaviin. ”Trumpin valtaannousuun pääsyyllinen oli Obama. Finanssikriisin kohdalla hänellä olisi ollut mahdollista lisätä pankkien sääntelyä, mutta hän ei uskaltanut suututtaa rahakkaita tukijoitaan. Trump voitti, koska markkinatappioiden sosialisointi oli alkanut kalvaa ihmisiä eikä Hillary Clinton tarjonnut asetelmaan mitään uutta”, Leskinen analysoi. ONKO PÄ ÄLLE KA ATUVALLE ilmastokriisille ja koko systeemin korruptiolle mitään tehtävissä? ”Matematiikka on yksinkertainen. Markkinat eivät ole kiinnostuneet ympäristöstä huolehtimisesta. Pelkästään kauralattea juomalla ja muilla kulutusvalinnoilla ei järjestelmätason virhettä saa korjattua. Jos mitään ei tehdä, öljyn kulutus kasvaa ainakin 20 seuraavaa vuotta. Tämä kaikki tarkoittaa, että elintason on pakko laskea, jos haluamme selvitä tästä. Ja rikkaiden elintason on laskettava enemmän kuin köyhien, sillä muuten päädymme elämään järkyttävän epätasa-arvoisessa maailmassa”, Leskinen summaa. Leskinen perustelee sanomaansa Pikettyn työryhmän raportilla, jonka hän kaivaa esille puhuessaan. Raportin yhteenvedossa esitetään, että Euroopassa pitäisi välittömästi toteuttaa tuntuva hiilivero. Lisäksi raportti ehdottaa ylimääräistä 15 prosentin veroa yrityksille, sekä muita verolisäyksiä niille, jotka tienaavat vuodessa yli 100 000 euroa tai omistavat yli miljoona euroa. ”Vaikka systeemi on mätä, en heittäisi hanskoja kokonaan tiskiin. On tärkeää, että ihmiset ovat aktiivisia, tutkivat asioita, puhuvat keskenään, miettivät mitä äänestävät ja ylipäänsä käyttävät omia aivojaan.” URALLA AN LESKINEN ei ole ohjannut ainoastaan manifestoivaa dokumenttiteatteria. Hänen ensimmäiset ohjauksensa olivat Kansallisteatterin Willensaunaan tehty Peter Shafferin Equus (1996) ja Ryhmäteatterille tehty Fjodor Dostojevskin Idiootti (1997). Etenkin klassikoiden sovituksia on takana paljon ja lisää on tulossa. ”Koen Dostojevskin ajatuksen ihmismielen jakaantumisesta itselleni erityisen läheiseksi. Hyvyyden ja pahuuden suhde ei ole yksioikoisen vastakkainen. Hyvyys on enemmän ykseyttä, pahuus taas rikkoutuneisuutta. Kaikki uskonnot sisältävät tämän ajatuksen, mutta yleensä maallisen vallankäytön takia halutaan aina jakaa ihmiset hyviin ja pahoihin.” Tosin juuri tälläkin saralla uusliberalismi näyttää vahvuutensa. "Nykyinen hegemonia on koukuttavampi ideologia kuin Jeesus, koska se ei kehota ihmistä muuttumaan paremmaksi, vaan esittää, että jopa itsekäs kusipäisyys koituu kaikkien parhaaksi”, hymähtää Leskinen. Koetko olevasi poliittinen taiteilija? ”Taiteessa tärkeintä on sisäisen kokemuksen avautuminen. Kaiken taiteen ei todellakaan tarvitse olla avoimen kantaaottavaa, mutta yhteiskunnallisuus on ollut teatterissa mukana Aristofaneesta asti. Teatteri on lähtökohtaisesti esittämisen hetkessä kiinni, joten kuuluu asiaan, että se kommentoi aikaansa.” Leskistä ei innosta taiteen poliittisuudesta käytävässä keskustelussa toistuva jämähdys stallaritraumojen vatvomiseen. Hänen mielestään jako oikeistoon ja vasemmistoon on vanhentunut, ja sitä pitävät yllä lähinnä menneisyyteen jämähtäneet. ”Minulle tärkeää on dialogisuus ja siksi kaikista suunnista tulevat vaatimukset yksimielisyydestä tuntuvat ahdistavilta. Toisaalta yhteiskunnallisuuden sivuttaminen kokonaan on myös valinta ja hyvin voimakas viesti. Tällä tavalla ajatellen ei ole olemassa epäpoliittista taidetta." Esa Leskinen & Sami Keski-Vähälä: Yhdestoista hetki Esitykset Kansallisteatterin Suurella näyttämöllä 30.10. asti.
3 / 2019 • 15 ”NYKYINEN HEGEMONIA ON KOUKUTTAVAMPI IDEOLOGIA KUIN JEESUS, KOSKA SE EI KEHOTA IHMISTÄ MUUTTUMAAN PAREMMAKSI, VAAN ESITTÄÄ, ETTÄ JOPA ITSEKÄS KUSIPÄISYYS KOITUU KAIKKIEN PARHAAKSI.”
Hyvä lukija, näkijä, kokija. Lähimmäinen, ihminen ja toveri. ”Niin kauan kuin maailmaan avataan enemmän kirjakauppoja kuin vihitään kirkkoja, ihmiskunnalla on jotain toivoa”, lausui kuubalainen vieraamme Abilio Estevez kirjansa julkistuksessa ja Vuorikadun kauppaamme avajaisissa 1999. Ei juuri ole juhlittu uusia kauppoja. Ja varmasti ihmiskunnalla on vähemmän toivoa kuin kaksi vuosikymmentä sitten. Pieneltä osaltaan ja vilpittömän nöyränä Rosebud yrittää maailmaa sen kohtalon hetkillä kohentaa ja toivoa jakaa. Tuomalla hyppysellisen iloa ja huumoria, tukki jätkän repullisen painavaa tietoa ja tärkeimpänä kaiken viisauden, kauneuden ja ajattelun, mitä vain parhaat evoluution antamat aivot ovat sanoin ja kuvin saattaneet tuottaa. Ei kukko kiitoksilla elä eikä kolmesti laula. Silti kiitoksia on tarpeen jakaa, osatakseen ihminen olla. Monelle kiitos, että meillä on tilaisuus lähimmät kuukaudet viettää Pitkiä jäähyväisiä Kolmen sepän kirjakaupan tiloille ja tiloissa. Aleksin kirjakellari on vuosikymmenet ollut lähes yhtä korvaamaton paikka kuin Aallon Kirjatalo Espalla konsanaan. Ilman avarakatseisia kirjaihmisia Salmea, Leenaa, Ossia, Ansua, Railia, Leenaa ei tässä oltaisi. Ilman kirjailijoiden ja kääntäjien yhteisöä ei Like-maailmaa olisi koskaan syntynyt. Ja ilman tavattoman hienoja ja uutteria RB:n nykyihmisiä ei uusia Rosebud-kauppoja kasattaisi. RB:n kovin rajallisilla mutta aina rajaamattomilla resursseilla sekä kustantajakollegojen tuella yritämme rakentaa Vanhalle ylioppilastalolle 1300-neliöisen pyhätön, joka muistetaan vielä vuosien perästä. Upea holvikaaristo on kaivettu esiin ja annetaan kuvataiteilijoiden käyttöön. Taidekirjaosastosta tulee iso ja sarjakuva ja scif i saavat paljon tilaa. Vakava tieto on vahvana ansaitsemallaan kunniapaikalla. Valikoimasta tulee laaja, nyt ollaan noin 30.000 nimikkeessä. Osa valikoimasta jakautuu Citycenterin kauppojen kanssa. Kolmen sepän kirjakaupan avajaisia juhlitaan tiistaina 9.4. Tämä kaikille ystävällisenä kutsuna. Ovet avataan luonnollisesti heti kun valmiita ollaan. Kolmas lasten oma kirjakauppa Rosebud Mini avautui pari viikkoa sitten Kluuvin kauppakeskuksessa. Vanhat Minit ovat Asematunnelissa ja Forumissa. Asematunnelin kaupat sekä tiedekaupat Kaisa-talolla ja Yliopistokadun Tiedekulmassa elävät ja voivat hyvin. Kuin myös Kuopion kauppahallin Rosebud ja Kaapelin kauppa. Lisää tietoa verkosta rosebud.f i. Maailma ei ole valmis. Tarvitaan enemmän kirjoja. K I R J A K A U P P A &
Birgitta Gran eduskuntaan Tasa-arvo ja solidaarisuus. @birgran www.birgittagran.fi birgitta.gran@kolumbus.fi UUSIMAA 325 SILVIA MODIG! Oikeudenmukainen Suomi. Kaikille. Ei harvoille. Si lv ia n tu ki ry h m ä ??14 Äänestä mielenterveyden puolustajat eduskuntaan SAARA HYRKKÖ Uusimaa 412 JAAKKO MUSTAKALLIO Pirkanmaa 204 ALVIINA ALAMETSÄ Helsinki 24 Terapiatakuu tänään Hyvinvointivaltio huomennakin Hyvä lukija, näkijä, kokija. Lähimmäinen, ihminen ja toveri. ”Niin kauan kuin maailmaan avataan enemmän kirjakauppoja kuin vihitään kirkkoja, ihmiskunnalla on jotain toivoa”, lausui kuubalainen vieraamme Abilio Estevez kirjansa julkistuksessa ja Vuorikadun kauppaamme avajaisissa 1999. Ei juuri ole juhlittu uusia kauppoja. Ja varmasti ihmiskunnalla on vähemmän toivoa kuin kaksi vuosikymmentä sitten. Pieneltä osaltaan ja vilpittömän nöyränä Rosebud yrittää maailmaa sen kohtalon hetkillä kohentaa ja toivoa jakaa. Tuomalla hyppysellisen iloa ja huumoria, tukki jätkän repullisen painavaa tietoa ja tärkeimpänä kaiken viisauden, kauneuden ja ajattelun, mitä vain parhaat evoluution antamat aivot ovat sanoin ja kuvin saattaneet tuottaa. Ei kukko kiitoksilla elä eikä kolmesti laula. Silti kiitoksia on tarpeen jakaa, osatakseen ihminen olla. Monelle kiitos, että meillä on tilaisuus lähimmät kuukaudet viettää Pitkiä jäähyväisiä Kolmen sepän kirjakaupan tiloille ja tiloissa. Aleksin kirjakellari on vuosikymmenet ollut lähes yhtä korvaamaton paikka kuin Aallon Kirjatalo Espalla konsanaan. Ilman avarakatseisia kirjaihmisia Salmea, Leenaa, Ossia, Ansua, Railia, Leenaa ei tässä oltaisi. Ilman kirjailijoiden ja kääntäjien yhteisöä ei Like-maailmaa olisi koskaan syntynyt. Ja ilman tavattoman hienoja ja uutteria RB:n nykyihmisiä ei uusia Rosebud-kauppoja kasattaisi. RB:n kovin rajallisilla mutta aina rajaamattomilla resursseilla sekä kustantajakollegojen tuella yritämme rakentaa Vanhalle ylioppilastalolle 1300-neliöisen pyhätön, joka muistetaan vielä vuosien perästä. Upea holvikaaristo on kaivettu esiin ja annetaan kuvataiteilijoiden käyttöön. Taidekirjaosastosta tulee iso ja sarjakuva ja scif i saavat paljon tilaa. Vakava tieto on vahvana ansaitsemallaan kunniapaikalla. Valikoimasta tulee laaja, nyt ollaan noin 30.000 nimikkeessä. Osa valikoimasta jakautuu Citycenterin kauppojen kanssa. Kolmen sepän kirjakaupan avajaisia juhlitaan tiistaina 9.4. Tämä kaikille ystävällisenä kutsuna. Ovet avataan luonnollisesti heti kun valmiita ollaan. Kolmas lasten oma kirjakauppa Rosebud Mini avautui pari viikkoa sitten Kluuvin kauppakeskuksessa. Vanhat Minit ovat Asematunnelissa ja Forumissa. Asematunnelin kaupat sekä tiedekaupat Kaisa-talolla ja Yliopistokadun Tiedekulmassa elävät ja voivat hyvin. Kuin myös Kuopion kauppahallin Rosebud ja Kaapelin kauppa. Lisää tietoa verkosta rosebud.f i. Maailma ei ole valmis. Tarvitaan enemmän kirjoja. K I R J A K A U P P A & Ääni niille, joiden oma ääni ei kanna • Esteetön elämä • Arvokas vanhuus • Kaikenlaisten perheiden Suomi • Ydinaseeton maailma muistilääkäri ja kaupunginvaltuutettu Kati Juva Ehdolla eduskuntaan Helsingissä 32 HELSINKI EVE HEINÄLUOMA SDP uudistuu! Ilkka Taipale tulee jälleen Tiede, Taide ja Köyhä Kansa! Lue Ilkan vaalilehti UUSI TOTUUDEN TORVI 239 228 Kaupunkipolitiikalla on suuri rooli ilmaston lämpenemisen pysäyttämisessä. vahvistaa ympäristönsuojelua luoda kannusteita maankäytön ja asumisen tiivistämiseen enemmän joukkoliikennettä ja panostuksia raideliikenteeseen Itämeren suojelutoimia on tehostettava Helsingin uusi ääni Maailmaa voi muuttaa. Tarvitaan vain rohkeita ihmisiä. eveliinaheinaluoma.fi
18 • 3 / 2019 Vertti Anttila, Kide Rinne ja Elisa Nykänen
3 / 2019 • 19 TEKSTI IIDA SIMES KUVAT VELDA PARKKINEN Muutokset tapahtuvat jo Ilmastoasiantuntijat ovat puhuneet, nyt on tekojen vuoro. Nuoriso on liikkeellä, mutta aikuiset vitkastelevat. A IKUISIA pitää vielä patistaa toimimaan ilmastonmuutoksen pysäyttämiseksi, mutta nuoret ovat jo liikkeellä. Maalis kuussa Ilmastol akko-protestiin osallistui maailmanlaajuisesti noin 1,5 miljoonaa nuorta. Suomessa osallistujia oli lähes 9 000 ja tapahtumia järjestettiin ainakin 30 paikka kunnalla. Vertti Anttila (17 vuotta) Espoosta, mikkeliläinen Elisa Nykänen (16) ja itähelsinkiläinen Kide Rinne (13) olivat Ilmastolakko-protestissa Eduskuntatalolla pitämässä puheita. Ilmastoasiat ovat nyt ajankohtaisia. ”Todella monesta lähteestä tulvii tietoa siitä”, Anttila toteaa. ”Ja se on hyvä asia!”, säestää Rinne. ”Kaikki puhuvat siitä. Kavereiden Instasta tulee ilmastoviestejä päivittäin”, Rinne kertoo. Nykänen herää kyseenalaistamaan. ”Puhuminen on kuitenkin ihan eri asia kuin se, että joku tekisi asialle jotain”, hän sivaltaa. Erityisesti Yhdysvaltain presidentin Donald Trumpin vihamielisen kiistäväasenne ilmastonmuutokseen tuntuu huolestuttavan nuoria. Trump irrotti maansa Pariisin sopimuksesta eli monikansallisista toimenpiteistä ilmastonmuutoksen ehkäisemiseksi. ”Miten on mahdollista, että [Yhdysvaltain] kansa on valinnut niin huonon johtajan?”, kuuluu ihmettely. ”Voihan se olla, ettei Trump tee asioille mitään, koska hänen omat bisneksensä voisivat kärsiä siitä”, Rinne pohtii. ”Raha vaikuttaa ihmisiin paljon”, hän jatkaa. ”Varmaan enemmän kuin mikään!”, Nykänen komppaa. Yhdysvallat on hyvin riippuvainen öljystä. Kuten myös Suomi. Öljyriippuvuuden sudenkuopat ovat nuorille tuttuja. ”Öljyn käyttäminen ei lopu, ennen kuin öljy loppuu”, Rinne pohtii. Mietitään olisiko hyvä, jos jokin saastuttava luonnonvara käytettäisiin loppuun. Rinteen mielestä ei. ”Kun se [öljy] loppuu, me ollaan poltettu kaikki se hiili, mitä siihen on sitoutunut.” ILMASTONMUUTOSTA hidastavan aktivismin supertähti on 16-vuotias ruotsalainen Greta Thunberg. Hän on viime vuoden syyskuusta saakka osoittanut mieltään Ruotsin parlamentin edessä. Aluksi hän protestoi yksinään, nyt hänellä on tukijoita ympäri maailmaa. Maaliskuinen koululaisten ”ilmastolakko”-protestiaalto vaikuttaisi olevan vasta alkusoittoa. Protestit eivät ole loppumassa. ”On tärkeää, että kaikki muistavat, miksi hän on siellä”, miettivät nuoret yksissä tuumin Thunbergin esimerkkiä. Eduskuntatalon luona protestoineiden nuorten ja Thunbergin vaatimus on yksimielinen: ”Ilmastotekoja NYT!” Mutta mitä tekoja? ”En ole asiantuntija, joten en tiedä, mitkä keinot riittävät”, Rinne toteaa. Joukko vakavoituu. Joitain tekoja pitää osata vaatia. ”Kulutusta on vähennettävä”, sanoo Rinne painokkaasti. ”Kirppareilta saa kaikkea käytettyä, ja kavereilta voi lainata. Jos haluat jonkun uuden jutun, mieti monta kertaa, tarviitko sä sitä.” Nykänen tunnustaa menettävänsä ajoittain yöunet eksyessään pohtimaan, onko hänellä aivan liian paljon tavaraa. Koko jengi tuomitsee kertakäyttötavarat ja pikamuodin. Myös poliittisesti olisi vaikutettava. ”On tärkeää äänestää”, Anttila vaatii. Rinne ei ole äänioikeutettu vielä seuraavissakaan eduskuntavaaleissa vuonna 2023, mutta se ei estä kiinnostusta. ”Minäkin olen tehnyt Ylen vaalikoneen, koska minua kiinnostavat nuo asiat”, hän kertoo. Mutta ei niin vakavaa asiaa, ettei huumorilla olisi sijansa. Anttila naurattaa porukkaa kertomalla kuulleensa, että ilmakehän otsonikerrokseen lisätty fosfori auttaisi ilmaston lämpenemisen hillitsemiseen. Sivu vaikutuksena tosin taivas värjäytyisi violetiksi. Ryhmä äityy pohtimaan ilmiön vaikutuksia: myös lauluja pitäisi sanoittaa uudestaan, kun sinitaivasta ei enää olisikaan. GRETA THUNBERG on turhautunut vitkasteleviin aikuisiin: ”Haluan että panikoitte”, hän täräytti maailman politiikan ja talouden johtajille Sveitsin Davosissa tammikuussa. YK:n pääsihteeri António Guterres kirjoitti maaliskuussa 2019 yleisönosastoille ympäri maailmaa kertoen tukevansa ilmastolakkoon asettuneen nuorison tavoitteita. Guterres vaati ”konkreettisia ja realistisia toimenpiteitä”. Silti toimiin ryhtymistä empivät poliitikkojen ohella myös tiedotus välineet. Esimerkiksi Ylen vaali koneessa vaatimukset ilmastotekoihin ovat sangen vaatimattomat. Vaalikoneen ensimmäinen väite kuuluu: ”Suomen pitää olla edelläkävijä ilmastonmuutoksen vastaisessa taistelusIlmastovaalit
20 • 3 / 2019 sa, vaikka se aiheuttaisi suomalaisille kustannuksia.” Vaalikoneen tekijä vaikuttaa jääneen ilmastokeskustelusta jälkeen, sen sijaan että tiedostaisi ongelman laajuuden. Niinpä ei ole ihme, että nuoret ilmastoaktivistit pitävät aikuisia epätoivoisen aikaansaamattomina vätystelijöinä. Jos pikavoittoja hinkuville poliitikoille annetaan edes ohikiitävä mahdollisuus asettaa ilmastonmuutoksen torjunta ja kustannusten kasvu vastakkain, moni valitsee vielä hetken ajan halvemman tien – ja siitä aiheutuvan ilmaston lämpenemisen. Ilmastokriisien kustannukset ovat edelleen poliittisen keskustelun ulkopuolella. Vaalikone asettaa vastakkaisiksi vaihtoehdoiksi hiilivoiman ja ydinvoiman, eli kaksi sähköntuotantotapaa, jotka eivät markkinoilla ole pitkään aikaan olleet vastakkain. Markkinat ovat korvaamassa hiiltä uusiutuvilta energialähteiltä. JOS NUORTEN MUKA AN on uskottava asiantuntijoita, niin kysytään sitten heiltä. ”Poliitikkojen pitäisi uskoa asiantuntijoita, ja niin he ovat jo tehneetkin. Nyt poliitikkojen pitäisi toimia niiden päätösten mukaan, joihin he ovat sitoutuneet”, ympäristöjärjestö Greenpeacen Suomen ilmastokampanjasta vastaava Olli Tiainen toteaa. Pääministeri Juha Sipilä kutsui marraskuussa eduskuntapuolueiden puheenjohtajat pyöreän pöydän ilmastoneuvotteluun. Hallitusten välisen ilmastopaneelin IPCC:n raportti hälytti, että maapallon tila lähestyy katastrofirajoja. Sipilä kommentoi raporttia Twitterissä: ”Tutkimuksen viesti on selvä. Meidän on tehtävä enemmän ja nopeammin ilmastonmuutoksen rajoittamiseksi.” Silti Tiaisen mielestä ilmastonmuutoksen ehkäisemiseksi ei tehdä läheskään riittävästi. ”Teot olisivat hyvin yksinkertaisia: päästöt alas ja nielut ylös”, Tiainen kuittaa. Kansanedustajat valitaan neljän vuoden ajaksi. Johtuuko poliitikkojen kyvyttömyys toimia siitä, etteivät aikaa vievät asiat ehdi tapahtua vaalikaudella? Tiainen ei anna armoa: ”Tällä vaalikaudella pitää tehdä ne päätökset, joilla Suomi pääsee hiilineutraaliksi.” IPCC:n tutkijoiden mukaan riippuvuus fossiilisista polttoaineista pitäisi katkaista. Suomesta pitää tulla vuoteen 2030 mennessä hiilineutraali, ja siitä lähtien päästöjen pitää olla negatiivisia. Toisin sanoen, hiilineutraalissa tilassa hiilidioksidipäästöt ja hiiltä sitovat ekosysteemit (kuten kasvavat metsät) eli hiilinielut, ovat yhtä suuria. Sen jälkeen nielujen pitää vielä kasvaa suuremmiksi kuin päästöt. Kehitystä väärään suuntaan ohjaavat tukiaiset turhauttavat Tiaista. ”Alennettu sähkövero ja energiaintensiivisten yritysten veronpalautukset ovat tukia, jotka ympäristöministeriön mukaan johtavat energian tuhlailuun ja fossiilisten polttoaineiden käytön jatkamiseen”, Tiainen suomii. ”Tätä energiatukea maksetaan tosi isoille yrityksille, kuten UPM:lle ja Stora Ensolle. Niille maksetaan muutamia kymmeniä miljoonia [tukia], sitten ne tekevät liikevoittoa miljardin.” UPM:n liikevoitto vuoden 2018 tilikautena oli yli puoli toista miljardia. Ympäristöystävällisiä muutoksia on yhteiskunnassamme jo tapahtunut, eikä suinkaan poliitikkojen ansioista, vaan heistä huolimatta. Uusiutuvan energian kuten tuulija aurinkosähkön hinnat ovat laskeneet rajusti, ja varsinkin kotitalouksille ne ovat jo hyvin kilpailukykyisiä. ILMASTONMUUTOSTA on tutkittu jo vuosikymmeniä. Ilmastontutkimuksen legenda, stetsonissaan esiintynyt Nasan James Hansen, julkaisi kuuIlmaston muutoksesta • Maapallon lämpötilan nousua on mahdotonta pysäyttää nopeasti. • Lämpötila nousee maa-alueilla eniten ja erityisesti pohjoisen pallonpuoliskon korkeilla leveysasteilla. • Jäätiköt sulavat vähitellen. Useimmat vuoristojäätiköt ovat jo sulamassa. Merten pinta nousee. • Trooppiset hirmumyrskyt käyvät voimakkaammiksi, kun trooppisten merien pintalämpötila kohoaa. Myrskyt saavat energiansa meriveden lämmöstä. • Veden kiertokulku voimistuu, jolloin sekä haihdunta että sademäärät lisääntyvät. Lämmenneeseen ilmakehään mahtuu enemmän vesihöyryä. • Vettä sataa nykyistä enemmän korkeilla leveysasteilla, mutta subtrooppisilla manneralueilla vähemmän. Pahiten kuivuvilla alueilla sademäärä putoaa. Entistä niukemmin sadetta saadaan Välimeren maissa, Keski-Amerikassa, eteläisimmässä Afrikassa ja osassa Australiaa. Eteläja Itä-Aasiaa monsuunisateet näyttävät kastelevan vuolaampina, mutta talvisin alueella olisi entistä kuivempaa. • Yhden celsiusasteen nousu maapallon keskilämpötilassa näkyy jo nyt rajumyrskyinä, muuttuneina sääolosuhteina ja napajäätiköiden sulamisena. • Yli kahden asteen nousu keskilämpötilassa muuttaa ekosysteemejä peruuttamattomasti. Koralliriutat häviävät kokonaan. Ikirouta-alueet sulavat joko osaksi tai kokonaan. Lähteet: Ilmatieteen laitos ja hallitusten välinen ilmastopaneeli IPCC
3 / 2019 • 21 luisaksi tulleen ilmasto raporttinsa jo vuonna 1988. Hansen jyrisi Yhdysvaltojen kongressille varoitusta kasvihuone kaasujen kuten hiilidioksidipäästöjen ilmastovaikutuksista. 30 vuotta Hansenin raportin jälkeen suuri osa politiikan ja talouselämän vaikuttajia vihdoin myöntää, että ilmastonmuutos on ongelma. Nyt kieltäjien sijaan ongelmallisiksi ovat osoittautumassa ”ilmastovitkastelijat” ( climate delayers). Vitkastelijoiden toiminta estää muutosta tehokkaasti. Poliitikkojen yksi keino muutoksen estämiseksi on työryhmän perustaminen. Työryhmät voivat pohtia asiaa rauhassa yli vaalikauden, kun poliitikot torppaavat muutoksia vaatimalla työrauhaa työryhmille. Toinen laajalle levinnyt vitkastelumalli on oireiden hoitaminen. Tämä tarkoittaa muun muassa pohdintaa siitä, mikä keino levittää tietoa on oikea: saako ihmisiä syyllistää, pitääkö ilmastoahdistusta hoitaa, ja niin edelleen. EDUSKUNTATALON edessä protestoivat lapset ja nuoret eivät siis suinkaan ole yksin vaatiessaan ilmastotekoja nyt. Muun muassa tutkija Ville Lähteen viesti on sama. ”Nyt on vielä mahdollista estää ne kaikkein vaarallisimmat seuraukset”, hän toteaa. Lähde työskentelee Bios-yksikössä, joka on yhteiskunnan syviä muutoksia tutkiva monitieteinen tutkijaryhmä. Tällä hetkellä teollisuusmaiden yhteiskuntajärjestys nojaa jatkuvaan talouskasvuun, joka tapahtuu enimmäkseen kysyntää ja kulutusta nostamalla. Jos ilmastonmuutoksen pysäyttämisen ehto on kulutuksen vähentäminen, niin onko ilmastokriisi kapitalismin kriisi? ”Lyhyt vastaus: on”, Ville Lähde kiteyttää. ”Kaikki isoimmat ympäristöongelmat, jotka tunnemme nyt – ilmastokriisi, merten tilan heikkeneminen, luonnonvarojen kulutus – ne ovat räjähtäneet käsiin samassa prosessissa, jossa teollistuneet, modernit yhteiskunnat ovat syntyneet. Tämä historia on myös kapitalismin historiaa.” Ratkaisut ovat totutun taloudellisen toiminnan vastaisia. ”Nykyinen kapitalismi nojaa talouden pidättelemättömiin mahdollisuuksiin, markkinoille jopa pedataan helpoimmat mahdollisuudet toimia. Niinpä ympäristölainsäädäntö, ihmisoikeuksien turvaaminen ja demokratian yllä pito asettuvat taloudellisen toiminnan kanssa vastakkain.” Ville Lähde ei usko markkinoiden muuttavan itse itseään. ”Saadaanko taloudellista toimintaa suitsittua lakien, verojen, kannustimien tai kansalaisten painostuksen avulla? Ne muutokset, mitä pitää tehdä, ovat niin isoja, että systeemit muuttuvat täysin erilaisiksi. Isojen ympäristöongelmien hoitaminen vaatii sitä, että yhteiskunnat puuttuvat vahvasti taloudelliseen toimintaan.” Metsät olisivat hyviä hiilinieluja Liian tehokkaat hakkuut eivät auta ilmastonmuutoksen ehkäisyyn, vaan päinvastoin. Isoja puita tarvitaan, mutta tehokas metsätalous kaataa puut nuorina. Taimien istuttamista tärkeämpää olisi antaa puiden kasvaa. S UOMESSA PUUT kasvavat alkukesästä muutaman viikon ajan parikymmentä senttiä pituutta ja muutaman millin paksuutta. Pienen puun kasvu on pientä, suuren puun rungon ja oksien paksuuntumisesta kertyy jo enemmän. Suomen metsissä on 40 prosenttia vähemmän hiiltä runkopuussa kuin oli ennen teollisia hakkuita ja tervanpolttoa. Avohakkuut estävät puiden kasvamisen moneen vuoteen. Taimet nousevat hitaasti heinästä, ja vasta viidessätoista vuodessa alkaa puuta kertyä kuutioittain. Sitten osa rangoista harvennetaan maahan. Seuraa kasvatushakkuita, joissa puiden määrä vähenee entisestään. Päätehakkuu, useimmiten avohakkuu, tehdään entistä varhemmin. Tässä vaiheessa metsästä saadaan myös tukkipuuta, josta tehdään pakkauslavoja, lautaa ja lankkua. Latvat ja harvennuspuut keitetään selluksi tai hierretään mekaaniseksi massaksi. Siitä tehty paperi, kartonki ja pahvi ovat pari vuotta myöhemmin hiilidioksidina taivaalla. Sellutehtaankin päätuote on hiilidioksidi, eikä tämä tosiasia muutu, vaikka tehdasta kutsuisi biotuotetehtaaksi. KUN HAKKUITA on viime vuosina lisätty, samalla on vähennetty hiilensidontaa vuosikymmenien ajaksi, koska metsissämme on vähemmän isoja puita ja kasvatettujen metsätiheikköjen pohjalla vähemmän valoa. Kun metsistä lähtee miljoona tonnia hiiltä hakkuissa, Ilmastopaneelin raportin 2/19 mukaan hiilensidonta vähenee 1,5–2,3 miljoonaa tonnia vuoteen 2055 asti. Jotta Suomi olisi hiilineutraali, vastaavasti lihasta, maitotuotteista ja fossiilisista polttoaineista olisi luovuttava paljon nopeammin. Suomalaiset havupuut ja tammet elävät helposti 400 vuotta ja sitovat hiiltä huomattavan pitkään. Metsässä kuolleet puut säilyvät keloina ja pökkelöinä pystyssä vuosikymmenten tai jopa vuosisatojen ajan, ja ne lahoavat maahan kaaduttuaan sadassa vuodessa. Maaperän hiilivarasto karttuu. Taimien istutusta paljon tärkeämpää olisi olla kaatamatta yhtään puuta tarpeettomasti. Varttuneissa sekametsissä elää huomattava osa lajistostamme. Kun hömötiainen on parissa vuosikymmenessä hävinnyt metsien mukana erittäin uhanalaiseksi, on aika herätä moninkertaistamaan suojeltujen metsien ala erityisesti Etelä-Suomessa. Pienten suojelumetsien ympärille muodostetut hiilivarastometsät auttaisivat myös metsälajistoa säilymään. MATTI IKONEN ”TEOT OLISIVAT HYVIN YKSINKERTAISIA: PÄÄSTÖT ALAS JA NIELUT YLÖS.” Näkökulma
22 • 3 / 2019 Salainen laakso Tove Jansson on Tom Of Finlandin ohella tunnetuin suomalainen seksuaalivähemmistöön liitetty taiteilija. Syvästi henkilökohtaiset tarinat Muumilaaksosta kertovat Janssonin koko ihmisyydestä, myös taiteilijan homoseksuaalisuudesta. TEKSTI JANNE SIIRONEN KUVITUS LAURA KOTILAINEN Artikkeli
3 / 2019 • 23 Salainen laakso Y LEN tämän kevään suursatsaus on ollut suomalais-brittiläinen Muumilaakso, jossa muumit tuodaan tälle vuosituhannelle 3D-hahmoina. Yli miljoonan katsojalukuja Suomessa tahkonnut sarja on myyty jo esimerkiksi Kiinaan, Japaniin ja Englantiin. Tove Janssonin muumien jo 74 vuotta kestäneen menestystarinan alku oli vaatimaton. Ensimmäinen jäljitetty piirustus löytyy Janssonien kesäpaikan ulkohuussin seinältä Pellingiltä. Peikkohahmon viereen on kirjoitettu lause ”Vapaus on paras asia”. Janssonille muumit olivat – kuten muukin hänen taiteensa – itseilmaisua. ”Jokainen maalaus on omakuva”, hän tokaisee kirjeessä ystävälleen 1945. Muumeja ei varsinaisesti kirjoitettu lapsille, Jansson kirjoitti ne tutkiakseen omaa lapsenomaisuuttaan. Varhaisissa muumimaalauksissa muumit olivatkin melkein pelottavia ilmestyksiä; mystisiä mustia hahmoja jostain taiteilijan alitajunnasta. Sodan varjossa ne alkoivat elää omaa elämäänsä ja siirtyivät vaivihkaa maalauksista pilapiirroksiin. Talvisodan keskellä, taidemaalariksi itsensä mieltänyt Jansson huomasi kirjoittavansa romaania muumeista. Sodan paino näkyy ensimmäisissä kirjoissa. Vuonna 1946 julkaistu Muumipeikko ja pyrstötähti on saduksi naamioitu kuvaus pienistä otuksista keskellä suurta katastrofia. Se on tarina sodan toivottomuudesta ja sitä uhmaavasta elämänvoimasta. Kolmas muumikirja Taikurin hattu on sävyltään erilainen. Sota oli loppu ja Jansson rakastunut. Hän oli tavannut teatteriohjaaja Vivica Bandlerin loppusyksystä 1946 ja aloittanut ensimmäisen suhteensa naiseen. Parin välisestä kirjeenvaihdosta selviää, kuinka isosta asiasta oli kyse. ”Tuntuu kuin loisit minut uudelleen”, Jansson kirjoittaa onnellisena. Rakkauden lisäksi Jansson hehkuttaa myös uutta muumitarinaa. Heidän lempinimensä toisilleen: Tiuhti (Tove) ja Viuhti (Vivica) siirtyivät tekeillä olevaan kertomukseen, ja naisten alter egoista tuli pian sen avainhenkilöitä. Taikurin hattu kertoo kesästä, jolloin muumiperhe löytää salaperäisen taikurin hatun ja maagisista tilanteista, joita se aiheuttaa. Kirjassa Tiuhti ja Viuhti saapuvat muumilaaksoon pakoon mörköä, joka on heidän matkalaukussaan piilotteleman kuningasrubiinin perässä. Juoni kietoutuu tuon aarteen ympärille. Tiuhti-Toven ja Viuhti-Vivican salattu rakkaus oli muuttunut tarinassa loistavaksi jalokiveksi, jonka valo on niin kirkas, että ”tulet, lyhdyt, vieläpä kuukin kalpeni ja kadotti loistonsa” sen rinnalla. Ja kuten Tiuhdin ja Viuhdin, oli Bandlerin ja Janssoninkin piilotettava se katseilta. ”Meidän on oltava varovaisia”, kirjoitti Bandler Janssonille keskitalvella 1946, eikä turhaan. Paljas tuessaan heidän suhteensa ei olisi ollut pelkästään skandaali, se olisi ollut Suomen lakien mukaan rikos. Kukaan ei silti voinut estää Janssonia juhlimasta onneaan kirjan sivuilla. Kun Tiuhti ja Viuhti vihdoin avaavat matkalaukkunsa, voivat kaikki vain ihastella rubiinia: ”Ajatella, että saattaa olla olemassa jotakin noin kaunista, Muumipeikon äiti sanoi. Ja Nipsu huokaisi syvään ja sanoi: – Onnelliset Tiuhti ja Viuhti!” Bandlerin ja Janssonin suhde jäi lyhyeksi, mutta jotain oli muuttunut. ”MINÄ EN KUULU ENÄ Ä tänne, Muumipeikko ajatteli. Enkä sinnekkään”, Taika talvi-romaanissa pohditaan. Ystävälleen Evalle Jansson analysoi uutta seksuaali-identiteettiään. ”En ole päättänyt, mutta olen varma, että minulle aidointa ja onnellisinta on siirtyä kummituspuolelle”, hän kirjoittaa 1954. Kummitukset olivat Janssonin peitenimi lesboille. Identiteettipohdinnat siirtyivät myös tarinoihin. Leikillisesti asiaa käsitellään vuoden 1956 muumipeikkosarjakuvassa Kuvitteluleikki. Siinä Surkukoira käyttää kuonokoppaa, koska pelkää jonkun muuten arvaavan suuren salaisuutensa: Surku pitää vain kissoista. Muumimammaa tämä ”hirveä salaisuus” ei hetkauta: ”Miksi kaikkeen pitää suhtautua niin traagisesti? Kissoja tai koiria, tärkeintä on, että ylipäänsä pitää jostain…” Tarinassa Vilijonkka joka uskoi onnettomuuksiin Jansson kirjoittaa Vilijonkasta, jonka koko elämä on jähmettynyt katastrofin odotukseen. Kun vääjäämätön myrsky sitten saapuu tuhoten Vilijonkan velvollisuudentunnolla rakentaman kodin, on hän vihdoin vapautunut. Pelkojensa kohtaamisen – tai itsensä hyväksymisen – puhdistava voima voi olla tornadon kaltainen. TOINEN ROMAANI , jossa Tove Jansson selkeästi käsitteli elämänsä vähemmistökysymyksiä on Taikatalvi. Jansson oli tavannut taidegraafikko Tuulikki Pietilän pikkujouluissa 1955, ja he alkoivat seurustella kevätalvella 1956. Talvikertomusta Jansson kirjoitti Pietilän kotona syksyllä 1956. Tarinassa Muumipeikko herää kesken muumeille tärkeää talviunta, eikä kykene enää nukahtamaan uudestaan. Yrityksistä huolimatta edes Muumimamma ei herää poikansa seuraksi, joten Muumipeikon täytyy lähteä tutustumaan lumiseen laaksoon ihan yksin. Talvi näyttäytyy Muumipeikolle kiehtovana, mutta myös pelottavana asiana, varjomaailmana tutulle Muumi laaksolle. Pian hän löytää ystävän, joka kykenee opastamaan peikkoa uudessa maailmassa. Pietilään perustuva Tuutikki (Tooti oli Pietilän lempinimi) on androgyyni naispuolinen hahmo, jonka reipas, mutta sangen lakoninen ote lohduttaa sekä ärsyttää talven säikäyttämää peikkoa. Tuu-tikin avustuksella Muumipeikko tutustuu talveen ja selviää siitä. Taikatalvi kertoo Janssonin mukaan pohjimmiltaan taiteilijan kyllästymisestä luomaansa kesäiseen laaksoon ja kaikkeen siihen mitä muumeilta nyt odotettiin. On kuitenkin vaikea olla näkemättä sitä myös allegoriana Janssonin heränneelle uudelle seksuaali-identiteetille. Kuten peikko talven keskellä, oli Tove kysymystensä kanssa yksin. Edes niin rakas Ham-äiti ei voinut auttaa häntä suunnistamaan tässä maailmassa. Selvittäessään talven olemusta Muumipeikolle Tuu-tikki kiteyttää samalla ajan homoelämäntavan. ”On niin paljon väkeä, joka ei sovi kesään eikä kevääseen eikä syksyyn, kaikki hieman arat ja kummalliset. Muutamat yöeläimet ja oliot, joita ei huolita mihinkään ja joihin kukaan ei usko. Ne pysyvät piilossa koko vuoden. Ja sitten kun on rauhallista ja valkeaa ja yöt tulevat pitkiksi ja kaikki ovat nukahtaneet talviuneen – silloin ne tulevat esille.” Myös Jansson tiesi nyt elämästä varjoissa; kummitusten salongeista, salakapakoista, juhlista suljettujen ovien takana, sekä miesten keskinäisistä tapaamisista puistoissa ja julkisissa käymälöissä. Kohtaamispaikoista niille, jotka eivät kuuluneet heteronormatiiviseen maailmaan. Kirjan lopussa talviunilta herännyt Muumimamma päättää, että muu mien uimahuoneesta täytyy tulla Tuu-tikin koti. Todellinen elämä oli vähemmän lempeä. Janssonin omien vanhempien kyky käsitellä tyttärensä homoseksuaalisuutta oli ajalle tyypillisen rajallinen. Jansson suri asiaa muistiinpanoissaan. ”Harmi, että täytyy kätkeytyä ja piilotella. Minusta tuntuu että Ham ymmärtää, muttei milloinkaan tule puhumaan siitä ennen kuin itse ha luaa”. Äidin vaikeneminen satutti: ”Hän taitaa tietää. Muttei halua puhua siitä. Oletan, että se on tyylikkäämpää ja oikeampaa. Mutta tuntuu yksinäiseltä.” Kaikesta huolimatta Tuu-tikista tuli osa Janssonien perhettä. Tuulikki Pietilä eli Tove Janssonin puolisona yhteensä 45 vuotta, aina tämän kuolemaan asti. ”ON NIIN PALJON VÄKEÄ, JOKA EI SOVI KESÄÄN EIKÄ KEVÄÄSEEN EIKÄ SYKSYYN, KAIKKI HIEMAN ARAT JA KUMMALLISET. MUUTAMAT YÖELÄIMET JA OLIOT, JOITA EI HUOLITA MIHINKÄÄN JA JOIHIN KUKAAN EI USKO. NE PYSYVÄT PIILOSSA KOKO VUODEN. JA SITTEN KUN ON RAUHALLISTA JA VALKEAA JA YÖT TULEVAT PITKIKSI JA KAIKKI OVAT NUKAHTANEET TALVIUNEEN – SILLOIN NE TULEVAT ESILLE.”
EDUSKUNTAAN KAARIN TAIPALE KAUPUNKITUTKIJA #VANHAVIHAINENNAINEN SDP HELSINKI 240 Maksaja: Pirkka-Pekka Petelius ARJA ALHO Kun arvot, asiat ja osaaminen ratkaisevat. Uusimaa 286–321 317 www.arjaalho.fi 1. RAKKAUS Tasa-arvosta eteenpäin — olemme kaikki täällä yhdessä Kansalaiset kohtaamaan ja Suomi paremmaksi yhteistyöllä Tyhjillään olevat tilat auki ihmisten kohtaamiseen ilman ostotai päihtymispakkoa 2. VAPAUS Yksilönvapaus: jokaisella on oikeus valita oma elämäntapansa, kunhan ei loukkaa muiden oikeuksia Yrittämisen vapaus: yksinkertainen byrokratia ja verotus Automaattinen perustulo yli 18-vuotiaille — vapaus yrittää ja opiskella kaikille 3. JÄRKI Yksinkertaisempi julkishallinto ja paremmat palvelut kansalaisille Suojellaan luontoa tieteen ja teknologian avulla — ratkaistaan ilmastonmuutos Tieteen ja taiteen kehitys on avain yhteiskunnan menestykseen Minulla on tietoa ja näkemystä sekä luonnontieteen perusteista, kansainvälisen yrityksen johtamisesta että poliittisesta toiiminnasta kotimaassa. Nämä kaikki tukevat vahvasti toisiaan. Politiikkaan on paljon annettavaa kun ymmärtää mikä toimii parhaiten tieteessä ja yrityksissä. Synnyin vuonna 1972 Helsingissä Naistenklinikalla ja sukujuureni ovat Kerimäen kylässä. Sekä akateeminen urani että työni ohjelmistoyrittäjänä ovat keskittyneet kansainväliseen yhteistyöhön. Näissä tehtävissä olen kerännyt kokemusta eri mantereilta tiedekonferensseista esiintymisestä miljoonasopimusten neuvotteluun ja ulkomaisten asiakkaiden tyytyväisenä pitämiseen vuodesta toiseen. Politiikassa toimin valtuustotyön lisäksi Piraattipuo lueen puheenjohtajana. Viime eduskuntavaaleissa sain 1972 ääntä. Kuntavaaleissa 2017 tulin valituksi Helsingin kaupunginvaltuustoon, ja olen ollut ihmeissäni miten paljon yksi ihminen voi siellä saada aikaan! Suomi on saatu tilastojen kärkeen monella alalla. Meillä on kuitenkin maailmalle paljon enemmän annettavaa, jota olemme pitäneet vakan alla. Haluan Suomesta vahvemman tiennäyttäjän koko maailmalle yhteisöllisessä kulttuurissa, tieteessä ja taiteessa. Voimme näyttää esimerkkiä globaalien ongelmien, kuten ilmastonmuutoksen, ehkäisystä uuden teknologian avulla. Siihen tarvitaan ajattelua puhtaalta pöydältä ilman ideologista painolastia. Siksi tuon esiin faktoihin perustuvia vahvoja uusia näkemyksiä ja edistän niitä käytännön ratkaisuilla politiikassa. Piraattipuolue Helsinki petrus2019.fi #Petrus2019 Ydinfysiikan tohtori: politiikkaa tieteen pohjalta Kansainvälinen ohjelmistoyrittäjä: menestyvät ratkaisut palvelemaan äänestäjiä Helsingin kaupunginvaltuutettu: saan aikaan tuloksia yhteistyöllä PETRUS PENNANEN EDUSKUNTAAN 1. RAKKAUS Tasa-arvosta eteenpäin — olemme kaikki täällä yhdessä Kansalaiset kohtaamaan ja Suomi paremmaksi yhteistyöllä Tyhjillään olevat tilat auki ihmisten kohtaamiseen ilman ostotai päihtymispakkoa 2. VAPAUS Yksilönvapaus: jokaisella on oikeus valita oma elämäntapansa, kunhan ei loukkaa muiden oikeuksia Yrittämisen vapaus: yksinkertainen byrokratia ja verotus Automaattinen perustulo yli 18-vuotiaille — vapaus yrittää ja opiskella kaikille 3. JÄRKI Yksinkertaisempi julkishallinto ja paremmat palvelut kansalaisille Suojellaan luontoa tieteen ja teknologian avulla — ratkaistaan ilmastonmuutos Tieteen ja taiteen kehitys on avain yhteiskunnan menestykseen Ydinfysiikan tohtori: politiikkaa tieteen pohjalta Kansainvälinen ohjelmistoyrittäjä: menestyvät ratkaisut palvelemaan äänestäjiä Helsingin kaupunginvaltuutettu: saan aikaan tuloksia yhteistyöllä PETRUS PENNANEN EDUSKUNTAAN Minulla on tietoa ja näkemystä sekä luonnontieteen perusteista, kansainvälisen yrityksen johtamisesta että poliittisesta toiiminnasta kotimaassa. Nämä kaikki tukevat vahvasti toisiaan. Politiikkaan on paljon annettavaa kun ymmärtää mikä toimii parhaiten tieteessä ja yrityksissä. Synnyin vuonna 1972 Helsingissä Naistenklinikalla ja sukujuureni ovat Kerimäen kylässä. Sekä akateeminen urani että työni ohjelmistoyrittäjänä ovat keskittyneet kansainväliseen yhteistyöhön. Näissä tehtävissä olen kerännyt kokemusta eri mantereilta tiedekonferensseista esiintymisestä miljoonasopimusten neuvotteluun ja ulkomaisten asiakkaiden tyytyväisenä pitämiseen vuodesta toiseen. Politiikassa toimin valtuustotyön lisäksi Piraattipuo lueen puheenjohtajana. Viime eduskuntavaaleissa sain 1972 ääntä. Kuntavaaleissa 2017 tulin valituksi Helsingin kaupunginvaltuustoon, ja olen ollut ihmeissäni miten paljon yksi ihminen voi siellä saada aikaan! Suomi on saatu tilastojen kärkeen monella alalla. Meillä on kuitenkin maailmalle paljon enemmän annettavaa, jota olemme pitäneet vakan alla. Haluan Suomesta vahvemman tiennäyttäjän koko maailmalle yhteisöllisessä kulttuurissa, tieteessä ja taiteessa. Voimme näyttää esimerkkiä globaalien ongelmien, kuten ilmastonmuutoksen, ehkäisystä uuden teknologian avulla. Siihen tarvitaan ajattelua puhtaalta pöydältä ilman ideologista painolastia. Siksi tuon esiin faktoihin perustuvia vahvoja uusia näkemyksiä ja edistän niitä käytännön ratkaisuilla politiikassa. Piraattipuolue Helsinki petrus2019.fi #Petrus2019 67 KOETKO YMPÄRISTÖAHDISTUSTA? HAE RATKAISUJA HALTIASTA! Suomen luontokeskus Haltia I Nuuksiontie 84, Espoo haltia.com I #HaltianJälki #MunJälki ninni@kaligraphics.fi / www.kaligraphics.fi KALI GRAPHICS 42 € SIS. POSTIKULUT Vietnamilaisten yksinhuoltajaäiten valmistama silkkimakuupussi sopii lakanaksi yökylään ja on kätevä reissussa. Silkki hengittää kesäkuumalla ja lämmittää talvella. Auki sivusta, helppo mennä sisään ja ulos, tasku tyynylle, tuplatikattu, Koko 90 x 220 cm, Paino 140 g. 100% silkkiä! SILKKIMAKUUPUSSIT Tilaukset kauppa.voima.fi , tilaukset@voima.fi tai 044 238 5109 Perintö esittelee maalauksia, paikkoja, tekijöitä ja tarinoita helsinkiläisestä graffitikulttuurista neljännesvuosisadan ajalta valokuvin ja tekstein. 20 € SIS. POSTIKULUT T-PAIDAT Pure Waste -paidat ovat 85% puuvillaa, 15% polyesteriä ja 100% kierrätystä. Ne on valmistettu vaateteollisuuden hukkamateriaalista. Jokaista paitaa kohden säästyy 2700 litraa vettä. VOIMAKAUPPA 35 € + POSTIKULUT Antti Kalakivi PERINTÖ
Avoinna: pe ja la klo 9–18, su klo 9–17 (Eläinystäväni vain la ja su). Liput: 16/10/5 €, kun ostat ne viimeistään 11.4. verkkokaupasta, shop.messukeskus.com (norm. 19/12/7 €). Alle 12-vuotiaat vain huoltajan seurassa, alle 4-vuotiaat ilmaiseksi. Katso ohjelma ja mukana olevat yritykset osoitteesta: lapsimessut.fi LAPSIMESSUT 12.–14.4.2019 MESSUKESKUS HELSINKI Koe yhdellä lipulla kevään hauskin viikonloppu Lapsimessut, Hupicon, OutletExpo, Eläinystäväni ja uutuutena ELMAn maaseudun eläimet ja kädentaidot! Tule mukaan tekemään tarvikehankintoja, hankkimaan vinkkejä arjen helpottamiseen sekä seuraamaan viihdyttävää ja vauhdikasta ohjelmaa! Meitä saa rapsutella terveisin, Elma
Kangasala-talo Kuohunharjuntie 6, Kangasala, info @ kangasala-talo.fi, 040 773 0148, kimmopyykkotaidemuseo.fi E Pl uri bu s Un um , 2 01 8 SAMULI HEIMONEN MONESTA YKSI 26.1.–19.5.2019 Yleisöopastukset sunnuntaisin klo 13 Taiteilijatapaaminen to 11.4. klo 17.30 Nukuitko talven yli? Lähes 400 vaihtoehtoa herätä kevääseen. Katso uudet kurssit ilmonet.fi Ilmoittaudu: ilmonet.fi, puh 09 310 88610, asiakaspalvelussa Helsingin työväenopisto hel.fi/tyovaenopisto KUTSU KASVATUSJA TAIDEALALLE TULEVAISUUDEN OPETTAJAKSI S t e i n e r p e d a go gin e n lu o v a j a e lä v ä ko u lu t u s t i e www.snellman-korkeakoulu.fi AVOIMET OVET la 16.3. Steinerpedagogista opettajankoulutusta, yleisja taideopintoja meren äärellä Helsingin Jollaksessa. 4.-5.5.2019 Helsingissä työväenopisto arbiksella ( dagmarinkatu 3) Kansainvälisenä vieraana sosiologi ?smail Be?ikçi Katso koko ohjelma: sosiaalifoorumi.fi Iltabileet lauantaina Cafe Mascotissa ( Neljäs linja 2)
3 / 2019 • 27 Kaupunkisuunnittelu Kuka pelkää lähiöitä? Maahanmuuttajien keskittymisestä tiettyihin lähiöihin maalaillaan uhkakuvia. Tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun huono-osaisten alueellista segregaatiota pidetään yhteiskuntaa uhkaavana tekijänä. TEKSTI AURORA LEMMA, MONICA GATHUO, ESETE SUTINEN, WISAM ELFADL KUVA ANNIKA PITKÄNEN
28 • 3 / 2019 M AAHANMUUTTOA yritetään jälleen nostaa yhdeksi pääteemaksi kevään vaaleissa. Ruotsin asuinalueet, joilla asuu paljon maahanmuuttajia ja joiden huhutaan olevan hengenvaarallisia, mainitaan toistuvasti julkisessa keskustelussa. Niiden kautta varoitellaan, että Suomessa tulee käymään samoin lisääntyneen maahanmuuton seurauksena. Ongelmien estämiseksi esitetään sosiaalista sekoittamista ja kotouttamisen tehostamista. Sosiaalinen sekoittaminen on yhteiskuntapoliittinen toimenpide, jonka yksi tavoite on välttää vuokravaltaisten asuinalueiden syntymistä. Alun perin tarkoitus oli tasoittaa alueiden luokkaeroja. Nykyisin sosiaalista sekoittamista käytetään myös ehkäisemään etnistä segregaatiota eli maahanmuuttajien asettumista tietyille alueille. Etninen ja sosiaalinen eriytyminen ovat usein päällekkäisiä ilmiöitä, sillä maahanmuuttajat ovat usein sosioekonomisesti valtaväestöä huonommassa asemassa. Sosiaalisesta sekoittamisesta alettiin puhua Suomessa niin kutsuttujen Siilitien mellakoiden myötä. Sillitien varrelle oli 1950-luvun lopulla syntynyt nuorisopainotteinen asuinalue enimmäkseen vuokrataloista. Mellakoilla viitataan alueen alkuvuosien levottomuuksiin, jotka tarjosivat kimmokkeen harkitummalle asumissuunnittelulle Helsingissä. Ilmeisesti oletettiin, että vuokraalueen työväentaustainen nuoriso olisi jotenkin erityisen hankalaa pitää aisoissa. Ehkä myös ajateltiin, että jokin riittävä määrä keskiluokkaa pitää olla kullakin asuinalueella pitämässä kuria ja näyttämässä mallia”, tutkijatohtori Teemu Kemppainen pohtii. Kemppainen erittelee kolme asuinalueiden eritytymisen pelkoon liittyvää teemaa: keskiluokkainen huoli yhteiskuntarauhasta, vasemmistohenkinen huoli tasa-arvosta ja maahanmuuttokysymys. ”Kautta aikojen ne, joilla on omaisuutta, ovat yrittäneet suojata sitä eri tavoin. Muurit ja väkivaltakoneisto, kuten poliisit ja yksityiset vartijat, ovat olleet suosittuja. Niitä joilla varallisuutta ei ole, on pidetty vaarallisina.” Kriittisesti tulkittuna tämä on koko sosiaalipolitiikan perusta. ”Käytännössä ei-länsimainen maahanmuutto ohjautuu usein samoille asuinalueille, joissa on kaupungin vuokrataloja ja jo valmiiksi kotoperäistä köyhyyttä. Vanha keskustelu yhteiskuntarauhasta ja tasa-arvosta on saanut uuden vivahteen.” MAAHANMUUTTAJIIN VIITATAA n julkisessa keskustelussa kollektiivisena ryhmänä, johon ei yleensä lasketa valkoisia, länsimaalaisia maahanmuuttajia. Käsitteen alle asetetaan usein myös rodullistetut suomalaiset, eli e simerkiksi romanit ja muut etnisten vähemmistöjen edustajat. Nimenomaan tämän laajan ja hajanaisen ryhmän eriytyminen valtaväestöstä huolettaa. Eriytymisen taustalla on useita tekijöitä. Halpojen vuokra-asuntojen ja sosiaalisen asumisen keskittyminen ajaa maahanmuuttajia tietyille alueille. Ihmisiä ohjataan heille sopivina pidetyille alueille silloin kun asuntoja esim. kaupungin puolesta tarjotaan. Toimintaa ohjaavat asenteet voivat olla tiedostetusti tai tiedostamatta syrjiviä. Pelkästään tämä ei selitä etnistä eriytymistä. Myös suurempituloiset maahanmuuttajat asuvat usein maahan muuttajakeskittymissä, eivätkä samoilla alueilla yhtä paljon tienaavien kantasuomalaisten kanssa. Julkisessa keskustelussa maahanmuuttajien keskittymistä selitetään usein myös kulttuuritekijöillä. Ajatellaan, että maahanmuuttajat haluavat asua saman taustaisten ihmisten ympäröimänä. Tutkimusten valossa tämä on osa totuutta. Myös rakenteellinen syrjintä näkyy tutkimuksissa. On havaittu, että maahanmuuttajien ja maahanmuuttajataustaisten asunnonhakuun liittyy huomattavasti syrjintää. Asuntoja onkin mahdollisesti helpompi saada alueilta, joissa asuu jo valmiiksi ei-valkoisia ihmisiä. Osa tutkimuksiin osallistuneista maahanmuuttajista koki, että on helpompi asua alueilla joissa on muitakin ei-valkoisia – tällöin ei erotu massasta ja on paremmin suojassa rasistisilta yhteenotoilta. KESKUSTELU ERIYTYMISESTÄ keskittyy usein maahanmuuttajiin ja heidän valintoihinsa. Mutta myös valkoiset suomalaiset vaikuttavat segregaation syntyyn. Tutkimusten mukaan useat valkoiset eivät halua asua niin sanotuissa maahanmuuttajalähiöissä. Eräässä suomalaisessa tutkimuksessa vastaajat mainitsivat maahanmuuttajat, romanit ja alkoholistit aluetta huonontaviksi ihmisryhmiksi. Useissa haastatteluissa maahanmuuttajien todettiin olevan sinänsä harmittomia, mutta heikentävän silti alueen arvoa yhdessä alkoholistien kanssa. Näiden ryhmien koettiin rikkovan ”suomalaisille tärkeää rauhallisuudeksi kutsuttavaa mielentilaa”. Maahanmuuttajien keskittymisen on todettu myös huonontavan alueen mainetta lähes riippumatta siitä, missä asemassa alue muilta osin on. Kansainvälisissä tutkimuksissa ilmiöstä käytetään termiä ”white-flight”, valkoinen pako. Valkoiset maahanmuuttajat sijoittuvat tässä keskustelussa puoliväliin, valkoisten suomalaisten ja ei-valkoisten maahanmuuttajien ja suomalaisten väliin. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen vuonna 2018 tuottaman tutkimuksen mukaan länsimaiset valkoiset maahanmuuttajat sijoittuvat rodullistettua väestöä tasaisemmin valkoisen suomalaisen valtaväestön sekaan. Sekoittumisen syynä on usein parisuhde valkoisen suomalaisen kanssa, sekä sosiaalinen status opiskelijana tai suomalaisilla työmarkkinoilla. ALUEELLISIA keskittymiä kiihdyttävät sosiaaliset syyt, joita nykyiset poliittiset päätökset pahentavat. Tällaisia päätöksiä ovat esimerkiksi leikkaukset yhteiskunnan huono-osaisten tukiin, rasistisen retoriikan normalisointi, kotouttamisen hankaloittaminen sekä Suomen houkuttelevuuden vähentäminen huonontamalla maahanmuuttajien oikeudellista ja taloudellista asemaa. Ehdotukset maahanmuuttajien sosiaalituen eriarvoistamisesta ja työehtojen muuttamisesta syventävät kuilua ja syrjäyttävät lisää heikompiosaisia. Koska kaupunki yksinään ei luo näitä ongelmia, ei se voi niitä täysin myöskään ratkaista. Ongelmien juuret ovat valtiollisella tasolla ja sosiaalinen sekoittaminen ei yksin riitä ratkaisuksi. Laastareiden sijaan tarvitaan panostusta tasa-arvoisempaan politiikkaan, joka luo mahdollisuudet aidosti yhtenäiselle ja avoimelle kaupungille. FEMMA HELSINKI -KOLLEKTIIVI keskittyy feministisen näkökulman tuomiseen kaupunkisuunnitteluun ja tilojen tarkasteluun. Kollektiivin Milla Kallio näkee, että maineella on vaikutusta ihmisten käsitykseen asuinalueista. ”Urbaanit legendat jäävät elämään. Joku saattaa laulaa esimerkiksi biiseissään, että Roihuvuoressa pommit tippuu, sen jälkeen alueesta tulee tunnettu sitä kautta. Siitä syntyy vahvoja assosiaatioita ihmisille. Mielleyhtymät ja maine toki muuttuvat ajan myötä.” Kallio pitää sosiaalista sekoittamista mahdollisuutena ihmisille kohdata toisenlaisia todellisuuksia arkielämässään. Kalliolle on tärkeää, että ihmisten silmät avautuisivat erilaisille toimintamahdollisuuksille. Joidenkin tutkimusten mukaan sekoittaminen ei kuitenkaan luo aitoa dialogia ryhmien välille. Vaikka eri ryhmät asuvat samalla alueella, elävät he silti sosiaalisesti erillään. FEMMA Helsinki ehdottaa yhteiskuntarakenteisiin syvästi vaikuttavia muutoksia. ”Pelkkä tekninen kaupunkisuunnittelu ei yksin tuota tai ratkaise ongelmia, vaan muutosta täytyy tehdä laajemmilla poliittisilla päätöksillä. Koulutus ja työ ovat varmaan avainasemassa. Lisäksi tarvitaan yhteenkuuluvuuden tunnetta. Jos ei koe olevansa osa tätä yhteiskuntaa, on isompi riski syrjäytyä. Näihin liittyy korkean tason päätöksiä, jotka vaikuttavat ihmisten arkeen. Vaikutukset näkyvät koululuokkien isossa koossa, opetuksen laadun huonontumisessa, sosiaalija neuvolapalveluissa, kaikessa”, sanoo FEMMAn Efe Ogbeide. Yhdeksi feministiseksi ratkaisukeinoksi Ogbeide ehdottaa esimerkiksi suunnittelijoiden tai suunnittelulähtökohtien uudelleen tarkastelua. Ogbeide peräänkuuluttaa myös tarvetta erilaisille ja eri ammattitaustan omaaville ihmisille suunnittelutyössä. ”Lisäksi tarvitaan erilaisten normien purkamiseen liittyviä työkaluja; miten näemme maailman ja millaiset lähtökohdat esimerkiksi kaupunkisuunnittelussa on, millainen hierarkia tai järjestelmä. Miten sitä lähdetään purkamaan?” Kallion lisää, että realististen päätösten takana on kuitenkin aina arvovalintoja. ”On tärkeää katsoa muitakin kuin taloudellisia mittareita. Pitää ottaa huomioon monenlaisia asioita, koska puhutaan monimutkaisista kokonaisuuksista. Olisi hyvä tarkastella millaisia arvoja haluamme tulevaisuudessa. Arvovalintoja usein piilotetaan. Sanotaan, että tämä vaan on pakko tehdä, koska tarvitsemme asuntoja, tai koska tarvitsemme rahaa, tai että ei ole resursseja, mutta kaikki nämä ovat silti valintoja. Näitä valintoja voisi tuoda läpinäkyvämmäksi”, tiivistää Kallio. ”KAUTTA AIKOJEN NE, JOILLA ON OMAISUUTTA, OVAT YRITTÄNEET SUOJATA SITÄ ERI TAVOIN. MUURIT JA VÄKIVALTAKONEISTO, KUTEN POLIISIT JA YKSITYISET VARTIJAT, OVAT OLLEET TÄSSÄ TEHTÄVÄSSÄ SUOSITTUJA. NIITÄ JOILLA VARALLISUUTTA EI OLE, ON PIDETTY VAARALLISINA.” ”KEMPPAINEN ERITTELEE KOLME ASUINALUEIDEN ERITYTYMISEN PELKOON LIITTYVÄÄ TEEMAA: KESKILUOKKAINEN HUOLI YHTEISKUNTARAUHASTA, VASEMMISTO HENKINEN HUOLI TASA-ARVOSTA JA MAAHANMUUTTOKYSYMYS.”
Ehdokkaamme kautta maan loydat sivulta www.skp.fi Harakka 287 UUSIMAA TIMO 242 Tuomioja HELSINKI ERKKI > Uudenmaan Vasemmistoliiton puheenjohtaja > toimittaja > kaupunginvaltuutettu Kiitos ei Natolle! Bisnes pois vanhustenhoidosta! Eduskuntaan Uudeltamaalta ANTERO EEROLA 324 www.anteroeerola.net
30 • 3 / 2019 Fillarit Pyöräpa joilla opitaan korjaam aan pyöriä ja rakenne taan omaehto ista kulttuur itoiminta a. "OHJELM AAN KUULUU LISÄKSI KORKOPY ÖRÄTURN AJAISET, JOSSA KAKSI KILPAILIJ AA AJAA RITARILLI SESTI KORKOPY ÖRILLÄ TOISIAAN KOHTI PEITSET TANASSA JA YRITTÄÄ PUDOTTA A TOISENSA SATULALT A." TEKSTI JA KUVAT ANTTI KURKO
3 / 2019 • 31 Pyörään liittyy paljon sellaisia arvoja, jotka vetävät puoleensa tietynlaisia ihmisiä. Pelkästään jo oleminen ja vuorovaikutus synnyttävät ideoita, joita sitten on helpompi toteuttaa porukassa”, Lahti sanoo. PYÖRÄPAJAN TOIMINTA KERÄÄ ympärilleen kirjavaa kulttuuritoimintaa ja kaupunkiaktivismia. Pajalla järjestetään muun muassa musiikkikeikkoja ja aktiivit pyörittävät myös kansankeittiöitä, joissa tarjotaan vegaanista ruokaa. Seuraava iso tapahtuma on toukokuussa, kun Helsingissä kahdeksan kertaa järjestetty Pajafest -pyöräilytapahtuma matkaa ensimmäistä kertaa pääkaupungin ulkopuolelle. Toukokuun 10. päivä alkava tapahtuma käynnistyy keikalla, jossa soittavat muun muassa punk-yhtyeet Ydinperhe ja Hero Dishonest. Tämän jälkeen alkaa toimintaviikko. Sen aikana osallistujat rakentavat erilaisia friikkija monsteripyöriä, joiden paremmuus ratkaistaan pyöräsodassa, Mad Max -henkisessä romurallissa. Ohjelmaan kuuluu lisäksi korkopyöräturnajaiset, jossa kaksi kilpailijaa ajaa ritarillisesti korkopyörillä toi siaan kohti peitset tanassa ja yrittää pudottaa toisensa satulalta. Korkopyörästä on tehty korkeampi hitsaamalla siihen kiinni toinen runko. Pyöräsota ja turnajaiset järjestetään poikkitaiteellisen Joutomaafestivaalin yhteydessä 18.5.2019. Erikoisten menopelien kuten korko-, kuorma-, trikeja tandempyörien rakentelu kuuluu olennaisena osana pajakulttuuriin. Tällä hetkellä Kotkan pajalla muutama lukioikäinen nuori työstää veden päällä kulkevaa polkupyörää. Mikä sitten on Lahden suosikki erikoispyörien joukosta? ”Korkopyörä on tosi hyvä ja helppo rakentaa. Se ei vaadi kuin jonkinlaiset hitsaustaidot ja vähän geometrista älyä. Pari metriä korkealla pyörällä ajaessa sinut nähdään paremmin ja saat pakattua siihen tosi hyvin tavaraa ja laukkuja kiinni”, Lahti hehkuttaa. Lisäksi tien päällä saa helpommin apua, koska kuka nyt ei haluaisi auttaa ihmistä, joka ajaa kaksi metriä korkealla polkupyörällä. P ÖYDÄLLÄ PYÖRII punainen puoliksi tyhjentynyt McDonaldsin Happy Meal -ilmapallo. Ympäröivät seinät on maalattu graffitia täyteen ja tilassa tuoksuu metallin ja öljyn yhdistelmä. Täällä on hiljattain vietetty syntymäpäiviä, Kotkan pyöräpaja täytti neljä vuotta. Vanhan sataman kupeessa sijaitseva pyöräpaja on yksi kolmesta kaikille avoimista tee-se-itse-tiloista, jotka on tarkoitettu polkupyörien huoltoon, rakenteluun ja rassaamiseen. Muut Suomen pajat ovat Helsingissä ja Turussa. Turun paja on juuri avattu. Pajojen toiminta on täysin epäkaupallista. Sitä voidaan luonnehtia myös eräänlaiseksi polkupyöräaktivismiksi. Kenenkään rikkoutunutta sisäkumia ei vaihdeta toisen puolesta maksusta. Sen sijaan paja tarjoaa tilan, työkaluja, varaosia ja apua polkupyörän huoltamiseen. Mistään uudesta ilmiöstä ei ole kyse. Pyöräpajoja tunnetaan jo 1970-luvun Kaliforniasta, jossa nuoria koulutettiin työllistämishankkeissa korjaamaan pyöriä ja järjestämään yhteisöllisiä pyöränrakennustyöpajoja. Rauhanaktivistit puolestaan aloittivat omat Bikes Not Bombs -solidaarisuusprojektinsa 80-luvulla. Niissä korjattiin hylättyjä pyöriä ja toimitettiin niitä sota-alueilla eläville siviileille. TONI LAHTI työskentelee nuorisotyöntekijänä ja on yksi Kotkan pyöräpajan perustajista. Paja on tällä hetkellä avoinna säännöllisesti tiistaisin ja torstaisin ja sitä pyörittää yhdessä noin tusinan verran aktivisteja. Toiminnassa mukana oleminen ei tarkoita, että kaikilla olisi sormenpäät mustana ketjuöljystä. ”Meille on tärkeää ettei tarvise olla edes pyörää tullakseen tänne. Jokainen on tervetullut vaikka pelkästään juomaan kahvia ja hengaamaan.
Maailma kylässä -festivaali 25.–26.5.2019 | La 11–21 Su 11–19 Kaisaniemen puisto & Rautatientori, Helsinki Teemana ilmastonmuutos Vapaa pääsy! maailmakylassa.fi #maailmakylässä Toistasataa elämystä Taidetta ja toimintaa Satoja kansalaisjärjestöjä Kymmeniä katukeittiöitä Pääpartnerit: Tapahtuman järjestää: Liniker e os Caramelows (BRA) 26.5. klo 18.00, Savanni-lava LI N IK ER E O S C A R A M EL O W S HANNA CATANI Kykyä ymmärtää, rohkeutta sanoa Ehdolla Uudellamaalla 323
sari hyytiäinen kaakkois-suomi/kouvola 51, filosofian maisteri, äidinkielen ja kirjallisuuden lehtori sameli sivonen helsinki 27, Vihreiden nuorten pj., arkkitehtuurin ja taloustieteen opiskelija joel linnainmäki uusimaa/vantaa 28, nuorisoalan asiantuntija, kaupunginvaltuutettu amanda pasanen helsinki 25, kestävyystieteilijä, Vihreiden nuorten pj. minna hyytiäinen uusimaa/hyvinkää 50, toiminnanjohtaja, kasvatustieteen maisteri reetta vanhanen helsinki 28, lääkäri, kaupunginvaltuutettu maija rautavaara uusimaa/vantaa 39, erityisopettaja, kasvatustieteen maisteri tiina elo uusimaa/Espoo 48, ympäristöasiantuntija, kaupunginhallituksen 1. varapj. sveta silvennoinen-hiisku uusimaa/vantaa 32, filosofian maisteri, projektipäällikkö oras tynkkynen pirkanmaa/tampere 41, ilmastopolitiikan asiantuntija, yhteiskuntatieteiden maisteri iiris suomela pirkanmaa/tampere 24, kaupunginvaltuuston varapj., opiskelija ninni pehkonen pirkanmaa/tampere 38, aluepäällikkö, filosofian maisteri olga haapa-aho pirkanmaa/tampere 31, yhteiskuntatieteiden maisteri, kaupunginvaltuutettu maisa juntunen kaakkois-suomi/ Kangasniemi 39, maatalousyrittäjä, filosofian maisteri miikka keränen lappi/rovaniemi 28, kauppatieteiden kandidaatti, opiskelija silja keränen oulun vaalipiiri/ kajaani 35, diplomi-insinööri M ak sa ja : uu de nm aa n vih re ät katso vihreiden vaaliohjelma ja kaikki ehdokkaat: vihreat.fi näytä luontosi ja äänestä. outi alanko-kahiluoto HELSINKI 52, kansanedustaja, tutkija maria ohisalo HELSINKI 34, Vihreiden varapuheenjohtaja, köyhyystutkija tuuli hirvilammi uusimaa/porvoo 40, tutkijatohtori, aktivisti fatim diarra HELSINKI 32, kaupunginvaltuutettu, yhteiskunnallisen viestinnän asiantuntija atte harjanne HELSINKI 34, tutkija, diplomi-insinööri emma kari HELSINKI 35, kansanedustaja, filosofian maisteri otso kivekäs HELSINKI 39, chief digital officer, kaupunginvaltuuston pj. 197 207 26 209 83 213 29 408 34 434 24 409 37 25 413 39 26 422 42 28 429 44 33 eduskuntavaalit 14.4.2019 ennakkoäänestys 3.– 9.4. #NÄYTÄLUONTOSI
34 • 3 / 2019 Pahan poliisin Jari Aarnion tapaus on media seksikäs. Se on maassamme ennennäkemätön ja kyseenalainen, sillä ennen lainvoimaista tuomiota syytetystä on kirjoitettu kirja ja tuotettu tv-sarja. Niissä tuomiota odottava on jo tuomittu rosvoksi. TEKSTI HARRI NYKÄNEN KUVA KARSTEIN VOLLE Näkökulma
3 / 2019 • 35 J OKAINEN mediaa seuraava tietää, että Jari Aarnio on korruptoitunut poliisi, manipuloiva huumepomo ja kohta ehkä myös syypää murhaan. Media ainakin on tätä mieltä ja sen kanta on tehty selväksi uutisoinnilla, kirjalla ja tv-sarjalla. Kuinka Aarnion leimaaminen huumerikolliseksi ennen lainvoimaista päätöstä istuu yhteen journalistin eettisten ohjeiden kanssa, on jo toinen juttu, varsinkin kun sillä on samalla hankittu itselle taloudellista etua. Tapaus Aarnio onkin ollut melkoinen mediakäräjä tapaus Suomessa, ilman että asia olisi herättänyt kummoistakaan keskustelua. Median kuuluu valvoa valtaapitäviä. Mutta kuka on valtaapitävä tässä jutussa? Pitkään vangittuna ja ilmaisukiellossa ollut Aarnio, vai jättikoneistoa ennätysbudjetilla pyörittävä syyttäjien ja tutkijoiden rintama. Tietolähteiden rekisteröintiä koskevassa kylkiäisjutussa, jossa on syytteessä ylintä poliisijohtoa, me dian ja valvottavan asetelma on paljon selkeämpi. Siinä kyse on siitä, kenen syyksi pannaan rekisteröinnin ja valvonnan laiminlyönnit. Entisenä rikostoimittajana ja tavallaan Aarnion jutun käyn nistäneenä olen ihmetellyt näiden molempien tapausten yksipuolista käsittelyä me diassa. Taustani ansiosta en onneksi ole samalla tavalla riippuvainen uutisoinnista kuin tavallinen lukija. Saan tietoa suoraan kentältä: Tunnen rosvoja ja poliiseja, myös Aarnion ja mikä tärkeintä Aarnion alaisia. Ensin hieman siitä, mitä tarkoitan sillä, että olen käynnistänyt jutun. Vuonna 2013 olin kustantajana tekemässä tietokirjaa nimeltä Paha poliisi. Silloin tapasin alamaailman liepeillä viihtyvän Saaran ja hän kertoi, kuinka oli tutustunut Aarnioon ja toiminut vuosia hänen tietolähteenään. Saara syytti Aarniota rahojensa kavaltamisesta ja parittamisesta. Huumeista Saara ei sanonut sanaakaan, lisäksi jutut kuulostivat välillä tyypillisiltä vainoharhoilta: Saara mukaan hänen asuntonsa sähkörasioita oli käsitelty, hänen päälleen oli yritetty ajaa ja. häntä oli pidetty kuukausia huumattuna. Saaran taustalta löytyi monia perättömiä ilmoituksia, prostituutiota, petoksia, kiristyksiä ja kytkentöjä huumerikoksiin. Kysyin entiseltä työkaveriltani, oikeustoimittaja Susanna Reinbothilta kirjoittaisiko hän Paha poliisi -kirjan. Vein hänet myös tapaamaan Saaraa. Myös Reinboth hankki tietoja Saaran taustoista eikä innostunut. Siksi yllätyin, kun luin syksyllä 2013 Hel singin Sanomista Saaran tarinan, jonka Reinboth oli kirjoittanut. Pian käynnistyi esitutkinta. Sopimaton poliisi-tietolähde-suhde kasvoi huumejutuksi ja Aarniosta tuli poliisin korruption symboli. Helsingin Sanomien toimittajien mielestä tapaus jakoi toimittajat kahteen leiriin: Aarnion luottotoimittajiin, jotka söivät tämän kädestä ja kunnon toimittajiin, jotka olivat kriittisiä Aarniota kohtaan. Myös Journalisti julkaisi jutun, jossa käsiteltiin toimittajakunnan kahtiajakoa. Ihmettelin jo tuolloin koko ongelmaa. Minusta toimittajan pitää ottaa uutiset sieltä mistä saa, jos ne ovat uutisoinnin arvoisia. Jo tuolloin näkyi selvästi, että Helsingin Sanomat sai ensimmäisenä Aar niota koskevat uutiset. Kun Aarnio pidätettiin Volkan Ünsalin murhajutusta, pidätys uutisoitiin Helsingin Sano mien ja STT:n verkkosivuilla ennen kuin Aarnio ehti ilmoittaa siitä omaisilleen. Aarniolle ja hänen puolustukselleen määrätty pitkä ilmaisukielto lisäsi median riippuvuutta tutkijoiden ja syyttäjien tiedoista. Sinä aikana vain syyttäjätutkijapuoli sai kertoa näkemyksiään. Kun Aarniokin pääsi ääneen, mielikuva manipuloivasta konnasta oli jo syntynyt. Huomasin pian, etteivät toimittajat paria poikkeusta lukuun ottamatta halunneet kertoa mitään sellaista, joka muuttaisi tätä ennakkokäsitystä Aarniosta. Paha poliisi kiinnosti enemmän kuin ei niin paha poliisi. ITSE KUULIN KOKO ajan uutisarvoisia tietoja, mutta mediasta niitä oli turha etsiä. Yhteistä niille oli, etteivät ne olleet syyttäjien ja tutkijoiden mieleen. Jutussa kuulustelluille Aarnion alaisille syntyi käsitys, että Aarnion syyllisyys oli jo päätetty, sillä tutkijoita ei kiinnostanut mikään mikä oli ristiriidassa tämän tulkinnan kanssa. Aihe ei kiinnostanut mediaakaan. Eikä sekään, että keskusrikospoliisi jäi kiinni puolustukselle tärkeän tiedon pimittämisestä, tai että keskusrikospoliisin päällikkö Robin Lardot valehteli kertoessaan heidän antaneen kaikki tiedot. Lardot paljasti tietolähdeoikeudenkäynnin loppulausunnossaan, että keskusrikospoliisin ja huumetoimiston välit olivat tuhehtuneet ennen tutkintaa. Koska huumetoimisto henkilöityy Aarnioon, niin Aarniota tutki hänelle vihamielinen taho, joka lisäksi koki Aarnion vaikeuttavan työtään. Oikeustermein keskusrikospoliisi oli periaatteessa jäävi tutkimaan tapausta. Tiettävästi vain Seiska ja Iltalehti uutisoivat Aarnion naapurin tiloihin tehdystä laittomasta kotietsinnästä, jonka syyttäjä Jukka Haavisto kiisti. Tutkinnanjohtaja, kihlakunnansyyttäjä Tapio Mäkinen taas katsoi, ettei rikosta ollut tapahtunut. Juttu olisi kuivunut siihen, ellei etsinnästä olisi otettu valokuvia. Mäkisen oli pakko käynnistää tutkinta. Kun kotietsinnän tehneet poliisit lopulta löytyivät, kumpikaan ei muistanut, oliko ollut kyseisellä kotietsinnällä tai edes tunnistanut itseään kuvista. Toinen jopa epäili, että kuva oli manipuloitu: ”On myös mahdollista, että toisesta kuvasta on leikattu minusta selkäpuolelta otettu kuva ja siirretty manipuloimalla tähän lehdessä julkaistuun kuvaan.” Syyttäjä Mäkinen päätti, ettei ollut syytä epäillä kenenkään syyllistyneen rikokseen asiassa. Kansainvälisestikin tunnettu dnatutkija Jari Louhelainen vieraili maaliskuun alussa Fysiikan päivillä kertomassa rikosten dna-tutkinnasta. Hän käsitteli myös Aarnion dna-tutkintaa ja löysi siitä useita virheitä. Louhelaisen havainnot eivät kiinnostaneet mediaa, vain MTV:n Rikospaikka-ohjelma sivusi asiaa. VALIKOIVA KIINNOSTUS ja jako hyviin ja huonoihin jatkuu yhä edellä mainituissa tietolähdejutussa, jossa poliisijohtoa parhaillaan syytetään. On helppo päätellä kumpiin keskusrikospoliisin eläkkeelle jäänyt päällikkö Rauno Ranta kuuluu. Ranta kertoi joulukuussa oikeudessa varoittaneensa ylintä poliisijohtoa jo vuosia sitten. Samassa istunnossa hän kertoi kuulleensa asiasta vasta esitutkinnassa puolitoista vuotta aiem min. Tuomari puuttui oikeudenkäynnissä ristiriitaan: ”Multa meni varmaan ohi jotenkin nää asiat. Te sanoitte, että te olette Lardotille ja Paaterolle kertonut, ettei Helsinki ole rekisteröinyt tietolähteitä, ja nyt äsken te sanoitte, että olette tämän asian saaneet kuulla vasta kuulustelijoilta.” Tähän Ranta vastasi: ”Niin kuulustelujen yhteydessä se on tullut ilmi…” ”Mutta kun te sanoitte, että te olitte aiemmin kertonut Paaterolle ja Lardotille”, tuomari tarkensi. Seurasi pitkä hiljaisuus, sitten Ranta huokasi hämmentyneenä: ”Niin.” STT uutisoi, kuinka Ranta oli jo 90-luvulta asti varoitellut poliisijohtoa ongelmista. Myös Helsingin Sano mat julkaisi vain Rannan varoitukset poliisijohdolle. Sekoilu sivuutettiin armeliaasti. KOSKA SAARASTA TEHTIIN mediassa sankari, hänestä ei sopinut kertoa ikäviä. Uutiskynnys ei ylittynyt, kun naistodistaja kertoi hovioikeudessa, kuinka Saara oli yrittänyt kiristää häneltä 100 000 euroa uhkaamalla lähettää hänen lapsilleen arkaluontoisia kuvia hänen miehestään, johon Saaralla oli ollut suhde. Saara väitti myös naisen kavaltaneen Aarnion kanssa perinnön, jonka mies oli hänelle jättänyt. Jos syyttäjä, tutkijat ja media pitivät Saaraa luotettavana todistajana, miksi häntä ei enää uskottukaan? Vaikka Saara lisäksi paljasti hänen turvakseen määrättyjen poliisien uhkailleen häntä ja että hänet oli yritetty tappaa, ei paljastus johtanut mihinkään. Aarnion pitkää vangitsemista ja tapaamisja ilmaisukieltoa perusteltiin Aarnion manipulointitaidoilla ja tarpeella estää syytettyjen yhteispeli. Silti kukaan ei ihmetellyt, miksi Aarnio ja toinen pääepäilty Keijo Vilhunen pantiin ennen lainvoimaista tuomiota yli vuodeksi samalle osastolle Vantaan vankilassa. Siellä he saivat pullakahvitella ja manipuloida toisiaan kaikessa rauhassa. Aarnio-jutun käynnistäneistä toimittajista tuli mielestäni jutun osapuolia viimeistään silloin, kun Susanna Reinboth todisti oikeudessa ja syytti samalla aiemmin todistaneita Aarnion alaisia valehtelusta. Helsingin Sano mien johdon olisi pitänyt pohtia kirjoittavatko jutun käynnistäneet toimittajat omassa asiassaan, omaa työtään puolustaen. Lehden itsepuolustusta huolestuttavampaa on, että lähes koko muu media on kirjoittanut tai vaiennut samoista asioista. Kuitenkin terveeseen journalismiin kuuluu, että myös journalisteja pitää käsitellä kriittisesti. Olen löytänyt aiheesta mediakritiikkiä vain toimittaja Mikko Niskasaaren blogista ja journalistiopiskelija Mia Jussinniemen PasilaSyndrooma podcastsarjasta. Jussinniemen suurtyötä ei ole noteerattu missään. Ilmeisesti häntäkin pidetään Aarnion manipuloimana. Aarnio-uutisoinnilla on myös ansionsa. Ilman sitä Aarnio ei esimerkiksi olisi koskaan myöntänyt ottaneensa yli 400 000 euron lahjaa ilmoittamatta siitä verottajalle. Jo se on riittävä peruste virasta erottamiselle. Silti, onko tärkeämpää saada rikokseen syyllistynyt päättäjä vastuuseen vai puolustaa mahdollisesti aiheetta syytettyä? Maail malla toimittajat ovat paljastaneet poliisin, syyttäjän ja oikeuslaitoksen virheitä pelastaen jopa syyttömänä kuolemaantuomittuja. Suomenkaan oikeuslaitos ei ole erehtymätön, joten toimittajien olisi hyvä tutkia myös jo annettuja tuomiota ja niiden rikostutkintaa ja olla kriittinen uusia rikostapauksia seuratessa. Kirjoittaja on mm. Raid-kirjat kirjoittanut rikoskirjailija ja entinen HS:n rikostoimittaja. ”KUN AARNIOKIN PÄÄSI ÄÄNEEN, OLI MIELIKUVA MANIPULOIVASTA KONNASTA JO SYNTYNYT.” ”VALIKOIVA KIINNOSTUS JA JAKO HYVIIN JA HUONOIHIN JATKUU YHÄ EDELLÄ MAINITUISSA TIETOLÄHDEJUTUSSA, JOSSA POLIISIJOHTOA PARHAILLAAN SYYTETÄÄN.”
H E R R A M M E J E E S U K S E N KRISTUKSEN VERI, SINUN PUOLESTASI VUODATETTU. Kokemusta tulevaisuuden PUOLUSTAMISESTA Satu hassi M ain ok se n m ak sa ja: Sa tu H as si www.satuhassi.fi Pirkanmaa 100 L iik ut t ava a v o i m a a v u o d est a 1999 Laatujournalismia jo 20 vuotta RYHDY VOIMANOSTAJAKSI JA TILAA LEHTI KOTIISI ALK. 39E/VUOSI. Tilaukset: kauppa.voima.fi, tilaukset@voima.fi tai 044 238 5109
3 / 2019 • 37 240x150mm Mia K. badger.sarjakuvablogit.com Natalia
38 • 3 / 2019 T AMMIKUUN 23. päivä Venezuelan parlamentin puhemies Juan Guaidó julisti itsensä maan presidentiksi. Vaaleilla valittu presidentti Nicolás Maduro ei väistynyt, ja valtionhallinto sekä armeija toimivat edelleen hänen käskyvallassaan. Guaidón asema perustuu siihen, että Yhdysvallat tukee häntä voimakkaasti ja että neljäsosa maailman maista, Suomi mukaan lukien, on tunnustanut hänet presidentiksi. Ennen julistautumistaan presidentiksi Guaidó oli mielipidetiedustelujen mukaan tuntematon valtaosalle venezuelalaisista. Hän on pienen radikaalin oikeistopuolueen Voluntad Popularin kansanedustaja. Puhemiehen asemaan nousu ei sekään johtunut hänen suosiostaan, vaan siitä että oppositiopuolueet olivat sopineet viran kierrätyksestä. Guaidón ilmoitus tuli yllätyksenä muille oppositiopuolueille ja jopa useimmille hänen puoluetovereistaan. Tutkivien toimittajien Dan Cohenin ja Max Blumenthalin mukaan Yhdysvaltain hallituspiireille Guaidó ei sen sijaan ollut vieras. Lähteidensä perusteella he väittävät, että Yhdysvallat olisi kouluttanut häntä opiskeluajoista lähtien hallituksen vaihdostoimintaan. Julistautuminen presidentiksi tapahtui nimenomaan Yhdysvaltain kehotuksesta. Guaidón mielestä Yhdysvaltain puuttuminen Venezuelan asioihin on maalle hyväksi, mutta tätä näkemystä ei ole juurikaan kannatettu. Tammikuussa julkaistun mielipidetiedustelun mukaan 78 prosenttia venezuelalaisista vastustaa ulkovaltojen puuttumista maan asioihin. Guaidón itsevaltaista valintaa presidentiksi on puolustettu Venezuelan perustuslain pykälällä 233. Sen mukaan presidentin ollessa pysyvästi estynyt hoitamasta virkaansa hänen tehtävänsä siirtyvät uusien vaalien tuloksia odotellessa väliaikaisesti varapresidentille. Perustelu ontuu, sillä Maduro ei ole estynyt hoitamasta tehtäviään, eikä Guaidó ole varapresidentti. Kyseisessä pykälässä on tosin maininta myös parlamentin puhemiehestä. Tälle presidentin tehtävät siirtyvät kuitenkin vain silloin, kun vastavalittu presidentti tulee esteelliseksi ennen kuin hän on varsinaisesti astunut virkaansa. Maduro oli kuitenkin virassa Guaidón julistautumisen hetkellä. Perustuslain mukaan uudet presidentinvaalit on pidettävä 30 päivän kuluessa todetusta esteellisyydestä. Näin nopeasti vaaleja ei järjestetty. Muun muassa ulkoministeri Timo Soini on perustellut itse itsensä valinneen Guaidón tukemista tai tunnustamista sillä, että vaalit, joissa Nicolás Maduro valittiin viime toukokuussa toisen kerran presidentiksi, eivät olleet vapaat ja demokraattiset. Pitää paikkansa, että vaaleja varjostivat epädemokraattiset menettelytavat. Muun muassa oppositiopoliitikko Henrique Capriles ei voinut asettua ehdolle poliittisesti motivoitujen korruptiosyytteiden takia. Suurin osa oppositiopuolueista ei osallistunut vaaleihin. Pois jättäytyminen ei kuitenkaan johtunut siitä, että niitä olisi estetty. Sen sijaan puolueet itse boikotoivat vaaleja USA:n kehotuksesta ilmeisesti siksi, etteivät pystyneet sopimaan yhteisestä ehdokkaasta. Paikalla olleet ulkomaiset vaalitarkkailijat pitivät vaaleja rehellisinä ja normaaleina. Maduroa äänesti 6,2 miljoonaa ihmistä eli 31 % äänioikeutetuista, mikä on suurin piirtein sama prosenttiosuus, kuin millä USA:n presidentit on keskimäärin valittu. Olennaista on huomioida, että Yhdysvallat ja sen kumppanit tekevät ja ovat tehneet tiivistä yhteistyötä hallitusten kanssa, joiden mandaatin vahvuus on heikompi kuin Venezuelassa. Saudi-Arabia ei järjestä vaaleja lainkaan. Tästä näkökulmasta demokratiaan vetoaminen ontuu varsinkin, kun rinnan on Guaidón nimitysprosessin vailla vertaa oleva epädemokraattisuus. TOINEN PERUSTELU Maduron syrjäyttämiselle on väite, jonka mukaan hän ja hänen edeltäjänsä ja puoluetoverinsa Hugo Chávez ovat syösseet maan köyhyyteen. Vaikka Maduron virheet ovat osasyy talouskriisiin, jopa CIA:n mukaan ennen Chávezin tuloa presidentiksi puolet venezuelalaisista kärsi köyhyydestä. Vuosina 1999–2011 Chávezin ollessa presidenttinä köyhyys väheni saman yhdysvaltalaislähteen mukaan 27 prosenttiin. Köyhdyttämisperustelun tekee omituiseksi se, että Maduron vallasta suistamiseen pyrkivät maat ovat aktiivisesti köyhdyttäneet maata sanktioillaan. Maduroa vastustavan venezuelalaisen taloustieteilijän Francisco Rodriguezin esittämistä luvuista voidaan laskea, että pelkästään vuoden 2017 elokuun ja vuoden 2018 elokuun välisenä aikana Venezuela menetti talouspakotteiden takia 6 miljardia dollaria. Yhdysvaltain hallitus arvioi, että uudet sanktiot estävät Maduron hallitusta käyttämästä ulkomailla olevia varojaan, joiden arvo on 7 miljardia dollaria. Sanktioiden arvioidaan aiheuttavan vuoden kuluessa 11 miljardin dollarin vientitulojen menetyksen. Vertailulukuna mainittakoon, että koko Venezuelan tuonnin arvo vuonna 2018 oli 11 miljardia dollaria. Yhdysvaltalainen ihmisoikeusjuristi ja Geneven diplomaattiyliopiston professori Alfred de Zayas vieraili Venezuelassa vuoden 2017 lopulla YK:n ”demokraattista ja tasa-arvoista kansainvälistä järjestystä edistävän riippumattoman asiantuntijan” ominaisuudessa. Hän vertaa USA:n, Kanadan ja EU:n toiNeljäsosa maailmasta kiirehti tunnustamaan tammikuussa Juan Guaidón Venezuelan presidentiksi ohi valtaan äänestetyn Nicolás Maduron. Vaikka Venezuelan vaaleja varjostivat epädemokraattiset menettelytavat ja Maduron hallintoa korruptio, niin ulkovaltojen puuttuminen toisen valtion sisäpolitiikkaan on aina omiaan pahentamaan tilannetta ja voi johtaa sotaan. TEKSTI OLLI TAMMILEHTO KUVA NINNI KAIRISALO Näkökulma Kartta on julkaistu Le Monde diplomatiquen Venezuelan tulevaisuus vaakalaudalla -artikkelin yhteydessä. Kartta: Cécile Marin.
Andrés Manuel López Obrador Dean Barrow Carlos Alvarado Jimmy Morales Juan Orlando Hernández Daniel Ortega Salvador Sánchez Cerén Juan Carlos Varela Lenín Moreno Iván Duque Márquez Martín Vizcarra Evo Morales Sebastián Piñera Nicolás Maduro Jair Bolsonaro Mario Abdo Tabaré Vázquez Mauricio Macri Desi Bouterse David Granger Miguel Díaz-Canel Jovenel Moïse Danilo Medina Meksiko Belize Costa Rica Guatemala Honduras Nicaragua El Salvador Panama Equador Kolumbia Peru Bolivia Chile Venezuela Brasilia Paraguay Uruguay Argentiina Surinam Guyana Kuuba Haiti Dominikaaninen tasavalta Meksiko Felipe Calderón Belize Dean Barrow Costa Rica Oscar Arias Guatemala Álvaro Colom Honduras Manuel Zelaya Nicaragua Daniel Ortega El Salvador Antonio Saca Panama Martín Torrijos Ecuador Rafael Correa Kolumbia Álvaro Uribe Peru Alan García Bolivia Evo Morales Chile Michelle Bachelet Venezuela Hugo Chávez Brasilia Luis Inácio Lula da Silva Paraguay Fernando Lugo Uruguay Tabaré Vázquez Argentiina Cristina Kirchner Surinam Ronald Venetiaan Guyana Bharrat Jagdeo Kuuba Raúl Castro Haiti René Préval Dominikaaninen tasavalta Leonel Fernández Reyna Johtajan (presidentin tai pääministerin) poliittinen väri Tammikuu 2009 Tammikuu 2019 edistyksellinen vasemmisto (liberaali tai konservatiivinen) oikeisto tai keskusta Venezuelan poliittinen kriisi Hallitus, joka on tunnustanut Juan Guaidón Olisiko Venezuelan kansalliskokouksen puheenjohtajan Juan Guaidón ja hänen liittolaistensa operaatio ollut mahdollinen kymmenen vuotta sitten? Silloin suurinta osaa Latinalaisesta Amerikasta johti edistyksellinen hallitus, eivätkä voimasuhteet olleet yhtä alttiita Washingtonin interventiopyrkimyksille. C ÉCILE M ARIN meenpanemia taloussanktioita keskiajan sodissa harrastettuihin kaupunkien saartoihin ja kutsuu niitä talouden tukehduttamiseksi. Sanktiot ovat ”suoraan ja välillisesti pahentaneet lääkepulaa […]. Siinä määrin kuin sanktiot ovat johtaneet viiveisiin toimituksissa ja täten aiheuttaneet monia kuolemia, sanktiot ovat ristiriidassa niitä määränneiden maiden ihmisoikeusvelvoitteiden kanssa.” Myös YK:n ihmisoikeuk sien erityisraportoija Idriss Jazairy totesi tammikuun lopussa, että Venezuelalle määrätyt sanktiot loukkaavat viattomien ihmisten ihmisoikeuksia ja niiden käyttäminen hallituksen kaatamiseen on ”kaikkien kansainvälisten normien vastaista”. Ihmisoikeusneuvosto on virallisesti tuominnut sanktiot. MA AN MUUTTAMINEN sosialistiseksi tai kommunistiseksi luetaan myös yleisesti Maduron ja Chávezin synniksi. Venezuela on kuitenkin edelleen kapitalistinen, vaikka Euroopan maiden tavoin siellä on tehty monia köyhien asemaa parantavia uudistuksia. Konservatiivisen Heritage Foundationin mukaan Venezuelan taloudesta yli 60 prosenttia on yksityisissä käsissä ja valtion osuus bruttokansantuotteesta on alempi kuin useimmissa Länsi-Euroopan maissa. Yksityiseen sektoriin kuuluvat muun muassa valtaosa mediasta ja ruoan jakelusta. Yhtiöiden omistajat ja ylimmät toimihenkilöt ovat usein hallituksen intohimoisia vastustajia. He ovat käyttäneet valtaansa talouden sabotoimiseen, mistä de Zayas raportissaan huomauttaa. Esimerkiksi Guaidón Voluntad Popular -puolueen perustaja ja yksi puolueen johtajista on Yhdysvaltain hallitsevia piirejä lähellä oleva Leopoldo Lopez, joka on maan suurimman elintarvikealan yhtiön Empresas Polarin hallituksen puheenjohtaja. Tämä monialayritys hallitsee Venezuelassa leipäjauhon tuotantoa ja jakelua. Jauhosta onkin maassa usein eniten pulaa. Maduron hallitus ei ole hyvä: kuten niin monet muut se on syyllistynyt ihmioikeusloukkauksiin ja laajaan korruptioon. Monet aikanaan Chávezia kannattaneet intellektuellit ovat sittemmin syyttäneet Maduroa vallan väärinkäytöstä ja epädemokraattista menettelytavoista. Myös parlamenttia hallitseva oppositio on toistuvasti syyllistynyt täysin epädemokraattiseen toimintaan. U seat näkyvät oppositiopoliitikot – muun muassa Guaidón läheinen yhteistyökumppani Leopold Lopez ja mainittu Henrique Capriles – ovat osallistuneet väkivaltaisiin vallankaappausyrityksiin. Opposition mahdollisuus harjoittaa laajaa ja näkyvää ulkovaltoihin turvautuvaa ja hallituksen kaatamiseen pyrkivää toimintaa sekä normaalien vaalien järjestäminen osoittaa, että Maduro ei vaikuttaisi olevan täysi diktaattori, miksi länsimedia usein häntä kutsuu. Venezuelassa on sekä hallinnon sisällä että yhteiskunnallisten liikkeiden tasolla käynnissä prosesseja, jotka saattavat vähentää korruptiota ja hajauttaa valtaa. Tällaisia kehityskulkuja auttaa joissain suhteissa toteutuva sananvapaus: vaikka suurin osa valtamediaa vaatii hallituksen syrjäyttämistä, se saa jatkaa toimintaansa. Ulkopuolinen puuttuminen maan asioihin sen sijaan on omiaan tukahduttamaan näitä prosesseja ja johtaa hallituksen pyrkimyksiin tiukentaa otettaan yhteiskunnasta. Suomen ratkaisuun tukea Guaidóta vaikutti aivan ilmeisesti se, että Saksa, Ranska ja joukko muita EU-maita tunnustivat hänet. Kuitenkin kolme neljäsosaa maailman maista pitää Maduroa edelleen presidenttinä. Tähän suureen enemmistöön kuuluvat lähes kaikki Aasian ja Afrikan maat, mutta myös monia Euroopan ja Latinalaisen Amerikan maita – esimerkiksi Norja, Sveitsi, Kreikka, Italia, Vatikaani, Meksiko, Uruguay ja Bolivia. Guaidó ja Yhdysvaltain hallitus ovat yrittäneet saada Venezuelan armeijan kääntymään Maduroa vastaan. Tämä ei kuitenkaan näytä onnistuvan. Niinpä presidentin vaihdokseen ennen uusia vaaleja tarvittaisiin ulkomaisia sotavoimia. Guaidó ja Trump eivät ole sulkeneet pois USA:n aseellista puuttumista Venezuelan asioihin. MITÄ SITTEN GUAIDÓN tukeminen kertoo Suomen ulkopoliittisesta linjasta? Hallitusohjelman mukaan ”Suomi edistää keskinäisriippuvuuksien maailmassa kansainvälistä vakautta, rauhaa, demokra tiaa, ihmisoikeuksia, oikeusvaltioperiaatetta ja tasaarvoa”. Miten Guaidón tunnustaminen on sopusoinnussa näiden periaatteiden kanssa? Tunnustamisen on helppo tulkita olevan vastakkain normien kanssa, jotka kieltävät puuttumasta toisen maiden asioihin. Saksan liittopäivien tieteellisen palvelun mukaan tunnustaminen on todennäköisesti kansainvälistä oikeuden vastainen. Käytännössä Guaidón tunnustaminen ja tukeminen näyttävät ajavan ainakin suurten öljy-yhtiöiden ja muiden nykyiseen öljyntuotantojärjestelmään valtansa perustavien tahojen etuja. Juuri tämä öljyvalta on ollut tärkein este ilmastokatastrofin torjunnalle. Miten osallistuminen näiden etujen ajamiseen on sopusoinnussa Suomen ilmastopolitiikan kanssa? ”SANKTIOIDEN ARVIOIDAAN AIHEUTTAVAN VUODEN KULUESSA 11 MILJARDIN DOLLARIN VIENTITULOJEN MENETYKSEN. ”
3 / 2019 • 41 V ENÄJÄN mittakaavassa pienlehden, kuten Novaja Gazetan rooli neljäntenä valtiomahtina on erittäin heikko. Lähes koko muu mediakenttä, erityisesti merkittävimmät valtakunnalliset tv-kanavat, ovat Kremlin talutusnuorassa. Toimittajien murhista ja muista painostuskeinoista huolimatta Novaja Gazeta ei ole luovuttamassa yhä hankalammaksi käyvää taistelua sananvapauden puolesta. Novaja Gazeta on tullut tunnetuksi tutkivasta journalismista ja taitavista ja rohkeista toimittajistaan. Valitettavasti tällä on ollut myös hintansa. Kuusi lehden toimittajaa on surmattu vuosina 2000–2009. Tšetšenian sodasta ja ihmisoikeustilanteesta kirjoittanut kansainvälisesti tunnettu toimittaja Anna Politkovskaja surmattiin vuonna 2006 ja hänen kolleegansa Natalia Estemirova 2009. Näiden lisäksi 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen aikana surmattiin toimittajat Anastasija Baburova, (samassa yhteydessä murhattiin lehteä edustanut asianajaja Stanislav Markelov), Juri Štšekotšihin, Igor Domnikov ja Viktor Popko. AJATUS UUDESTA itsenäisestä uutismediasta syntyi Komsomolskaja Prav da -lehden toimittajien keskuudessa vuonna 1993. Heillä oli vahva usko itsenäisen ja kriittisen median tulevaisuuteen Venäjällä. Neuvostoliiton entinen presidentti Mihail Gorbatšov tuki lehteä alusta asti. Toimituksen ensimmäiset kahdeksan tietokonetta ostettiin hänen Nobel-palkintorahoillaan. Nykyisin Gorbatšov omistaa 10 prosenttia lehtiyhtiöstä, jonka osakkeista yli puolet kuuluu lehden henkilökunnalle. Vuodesta 2017 päätoimittajana toiminut Sergei Kozheurov on todennut lakonisesti, ettei toivottavasti ole viimeinen virassa. Hän on ollut mukana lehden teossa alusta alkaen ja toimi ensimmäisenä toimitusjohtajana. Aluksi Novaja Gazeta ilmestyi vain kerran viikossa, mutta pian se alkoi ilmestyä kaksi, ja kohta kolme kertaa viikossa. Lehdellä on muutamia paikallispainoksia Venäjällä suurissa kaupungeissa kuten Pietarissa, Nižni Novgorodissa, Novosibirskissa, Vladivostokissa ja Jekaterinburgissa. Lehteä julkaistaan myös Saksassa, Israelissa, Kazakstanissa ja Latviassa venäjäksi. Ulkomaisissa painoksissa on venäläisen aineiston lisäksi paikallisia uutisia ja artikkeleita. Muilla kielillä lehden artikkeleita on julkaistu säännöllisesti vain suomeksi. Aluksi yksittäisiä artikkeleita julkaistiin Voima-lehdessä. Sittemmin Into Kustannus julkaisi artikkelikokoelmia pokkarimuodossa kolme vuotta, jonka jälkeen vuodesta 2012 artikkeleita on julkaistu suomeksi kuusi kertaa vuodessa ilmestyvässä Le Monde Diploma tique & Novaja Gazeta -lehdessä. ”LEHDEN TULEVAISUUTTA on hankala ennustaa. Kaikki riippuu Venäjän poliittisesta tilanteesta”, sanoo lehden apulaispäätoimittaja Sergei Sokolov. Vladimir Putinin presidentiksi valinnan myötä vuonna 2000 laadittiin uusia lakeja, jotka tukahduttivat journalismia monin tavoin. Sokolovin mukaan toimittajille tilanne on vaikea, koska muiden kriittisten medioiden kadottua Novaja Gazeta tuntuu elävän eräänlaisessa keinotodellisuudessa. ”Sananvapaudelle ei enää ole markkinoita. Monet itsenäiset lehdet joutuivat siirtymään kokonaisuudessaan nettiin.” Sokolovin mukaan lehti elää joka päivä kuin miinakentällä. Muiden kriittisten äänten jo vaiettua lehden on oltava vielä varovaisempi siinä mitä julkaisee. Jokaisesta sanasta voidaan syyttää valehtelusta, ja lehti voidaan asettaa helposti syytteeseen nykyisen rikoslain pohjalta, mikä saattaa johtaa julkaisuluvan peruuttamiseen. Novaja Gazeta • Ensimmäinen numero ilmestyi 1. huhtikuuta vuonna 1993. • Viikottainen levikki (kaikki kolme numeroa yhteensä) on 123?000, josta Moskovassa 29?300. • Tilaajia koko Venäjällä 6?000, säännölliset lahjoittajat saavat e-lehden ilmaiseksi. • Toimituksessa Moskovassa työskentelee noin 100–120 henkilöä, joista puolet toimittajia. • Nettisivut: www.novayagazeta.ru Novaja Gazeta on Venäjällä kolmesti viikossa ilmestyvä yhteiskuntakriittinen lehti. Se sinnittelee elossa siitäkin huolimatta, että lehdistön kritiikki on maassa vaimennettu ja lehden toimittajia on murhattu kuusi tällä vuosisadalla. TEKSTI ANNA VORONKOVA Novaja Gazeta sananvapauden venäläisellä miinakentällä Huhtikuun ensimmäisenä vuonna 1993 ilmestyneen Novaja Gazetan kannessa muun muassa viikon valheet vertailussa, Kremlissä ei mitään uutta ja Tadžikistanin sisällis sodan sisällissodassa surmatun sotapäällikkö Sankag Safarovin kohtalosta. Tammikuussa 2009 dramaattisessa kannessa asianajaja Stanislav Markelovin verinen ruumis. Hänet oli murhattu Moskovan keskustassa yhdessä toimittaja Anastasija Baburovan kanssa. Lehti kuitenkin julisti, ettei pelolle anneta periksi. Juttusarja on osa Kordelinin säätiön tukemaa ja Voimalehden tuottamaa Journalismin haasteet 2019 -hanketta.
42 • 3 / 2019 Maaliskuussa 2019 Novaja Gazeta muistutti Krimin valtauksen viisivuotispäivästä ja kauhisteli koululaisten massiivista värväämistä nuorisoarmeijan riveihin. Novaja Gazetan kansainvälisesti tunnetuin toimittaja oli vuonna 2006 Moskovassa kotitalonsa hississä murhattu Anna Politkovskaja. Toimituksen sisäänkäynnin yhteydessä on hänen muistolleen omistettu reliefi. ”Esimerkiksi tällä hetkellä Venäjän turvallisuuspalvelu syyttää lehtiä artikkeleista, joissa kerrotaan Venäjän turvallisuuspalvelu FSB:n laittomasta toiminnasta tietojen saamisessa eli kidutuksista. Oikeusprosessi alkaa 21. maaliskuuta.” TALOUSONGELMISTA johtuen No vaja Gazeta on joutunut kahteen otteeseen tauolle. Vuonna 1995 lehti ei ilmestynyt kuuteen kuukauteen. Paperiversion lakkauttaminen oli puolestaan esillä toukokuussa 2015, mutta tästä uhasta selvittiin. Sokolovin mukaan riippumattoman yhteiskunnallispoliittisen lehden julkaiseminen Venäjällä ei ole koskaan ollut taloudellisesti kannattavaa. Mainosmarkkinatkin on politisoitu, eikä oppositiolehti pääse niistä osalliseksi. Muutamat suuret mediatoimistot päättävät missä mainoksia julkaistaan ja missä ei. Novaja Gaze tan erityisasemasta kertoo, että se on mainostajien mustalla listalla, vaikka muiden venäläismedioiden sallitaan silloin tällöin kritisoida vallanpitäjiä ilman seuraamuksia. Lehden tilaustuotot eivät ole merkittäviä, sillä posti vie yli 50 prosenttia tilausmaksujen tuotosta. Myös lehden saaminen kioskimyyntiin on usein hankalaa, koska paikallispoliitikot pyrkivät vaikuttamaan tarjolla olevaan lehtivalikoimaan. Esimerkiksi muutama vuosi sitten Sotšissa kioskimyyjät joutuivat itse valokopioimaan lehden myyntiin kioskien hyllyille. He eivät saaneet tilata enempää kuin kolme lehteä kuukaudessa, koska kaupungin johtaja ilmoitti, ettei lehdellä ole kysyntää. Todellisuudessa sitä kuitenkin oli, ja siksi lehtikioskit päätyivät omaperäiseen ratkaisuunsa lehden tarjoamisessa halukkaille. LEHDEN NETTIVERSIOLLA ei ole vastaavia jakeluongelmia. Se on kasvattanut suosiotaan ja mahdollistanut uusia tapoja tuottaa sisältöjä. Viime aikoina lehti on muun muassa tuottanut interaktiivista tutkivaa journalismia esimerkiksi siitä, mitkä firmat ja poliitikot ovat suurien valtion julkisten hankintojen takana. Kaikesta huolimatta Novaja Gazeta pyrkii pitämään paperiversionsa kaikin keinoin elossa. Nyt lehti elää yksityisten henkilöiden ja yritysten lahjoituksilla. Lehteä tukevat henkilöt eivät kuitenkaan halua tai uskalla kertoa tues taan julkisesti. Toiveikkuutta lehden jatkosta herättää viime joulukuussa aloitettu joukkorahoituskampanja, joka näyttää tuottavan tulosta. Lehdellä on siis paljon lukijoita, jotka paitsi pitävät lukemastaan, ovat myös valmiita tukemaan sitä taloudellisesti. Yhtä toivoa herättävää ei ole Venäjän hallinnon suhde sananvapauteen. Haastattelun jälkeisenä päivänä presidentti Putin hyväksyi lain, jossa Venäjää ja sen hallitusta loukkaa vien valheellisten uutisten levittäminen kriminalisoidaan. Esimerkiksi tällaisille nettisivulle pääsy voidaan estää, ja voi seurata rangaistus sen materiaalin levittämisestä Facebookissa. ”JOKAISESTA SANASTA VOIDAAN SYYTTÄÄ VALEHTELUSTA, JA LEHTI VOIDAAN ASETTAA HELPOSTI SYYTTEESEEN NYKYISEN RIKOSLAIN POHJALTA, MIKÄ SAATTAA JOHTAA JULKAISULUVAN PERUUTTAMISEEN.” ä ev KORJAAMON KEVÄT HUHTI-TOUKOKUU 2019 HUHTIKUU KE 3.4. / MUSIIKKI / VINTTI PERINNEARKKUKLUBI: DUO RIIKKA TIMONEN & SENNI ESKELINEN, AKKAJEE LA 6.4. / MUSIIKKI / KULMASALI KUVASSA KESKELLÄ -FESTARIT LA 6.4. / MUSIIKKI / VAUNUSALI LITKU KLEMETTI, ROSITA LUU SU 7.4. / MARKKINAT / KULMASALI KORJAAMON KIRPPIS LA 13.4. / MUSIIKKI / VAUNUSALI ANSSI KELA TO 18.4. / MUSIIKKI / VAUNUSALI TEKSTI-TV 666, RADIO SUPERNOVA, MAUSTETYTÖT LA 20.4. / ESITYS / KULMASALI PUNCH UP! – RESISTANCE & GLITTER LA 27.4. / PUHE / KULMASALI PÄIVÄKIRJAKLUBI LA 27.4. / MUSIIKKI / VAUNUSALI MAKTHAVERSKAN (SE), GHOST WORLD SU 28.4. / MARKKINAT / KULMASALI KORJAAMON KIRPPIS PE 3.5. / MUSIIKKI / VINTTI PIKKU KUKKA, OONA KAPARI LA 4.5. / MUSIIKKI / VAUNUSALI LAINEEN KASPERI, AIVOVUOTO KE 8.5. / PUHE / VINTTI FEMINIST COMEDY NIGHT WITH JAMIE MACDONALD PE 10.5. / MUSIIKKI / VINTTI PÖLYÄ-JULKKARIT: VIHAN MUNA, OLIMPIA SPLENDID, TOMMI KERÄNEN, VESSEL UMPIO, MUSIIKKIVYÖRY, HANDE VIRKKI (LOLA EGO), HERMAFRODIITIT-ELOKUVANÄYTÖS LA 11.5. / MARKKINAT / VAUNUSALI KORJAAMON KEVÄTMARKKINAT LA 18.5. / PUHE / KULMASALI PÄIVÄKIRJAKLUBI TI 21.5. / ELOKUVA / ELOKUVASALI THE ROYAL BALLET: WITHIN THE GOLDEN HOUR / UUSI CHERKAOUIN KOREOGRAFIA / FLIGHT PATTERN PE–LA 24.–25.5. / RUOKA & JUOMA / KULMASALI SOUR SPRING BREAK 2019 PE 24.5. / MUSIIKKI / VINTTI MENTAL ALASKA 20 V: KEMIALLISET YSTÄVÄT, LAU NAU & POSEIDON-KUORO LA 25.5. / MUSIIKKI / VAUNUSALI ALEXANDER ABREU Y HAVANA D’PRIMERA KATSO KOKO OHJELMISTO WWW.KORJAAMO.FI TOUKOKUU 3.5. PIKKU KUKKA, OONA KAPARI Uuden ”Hengityksesi rytmi” -singlen ja valmisteilla olevan musiikin kunniaksi Pikku Kukka konsertoi Korjaamolla tunnetta ja nostalgiaakin täynnä olevan illan verran. Illan avaa Oona Kapari. 20.4. PUNCH UP! – RESISTANCE & GLITTER Jamie MacDonald, Miss Vinyl Envy ja Juuso Kekkonen tuovat Korjaamolle stand upin, burleskin ja dragin kuumimmat nimet ja terävimmät mielet.
HÄ M EE NT IE VIID ES LIN JA SÖ RN ÄI ST EN RA NT AT IE VAASANKATU HELSING INKATU ST UR EN KA TU BRAHENKENTTÄ HAKANIEMENRANTA SI LT A SA A RE N K AT U TEOLL ISUUS KATU JUNATIE TYÖP AJAN KATU SÖ RN ÄI ST EN KA TU M M M ALEK SIS KIVEN KATU Vegaanikenkiä, kosmetiikkaa, kirjoja, kodinpuhdistusaineita, karkkia, Reilun kaupan tuotteita ja paljon muuta! Heluna Shop, Hämeentie 48, Helsinki. ti–pe klo 12–18, la klo 12–16. WWW.HELUNANETTI.COM Vegaanikenkiä, kosmetiikkaa, kirjoja, kodinpuhdistusaineita, karkkia, Reilun kaupan tuotteita ja paljon muuta! VEGAANINEN SEKATAVARAKAUPPA KURVISSA! W W W .R O O TS K IT C H EN .F I LO U N A S JA C A T ER IN G VÄRIKÄSTÄ VEGERUOKAA TUOREISTA RAAKA-AINEISTA helsinki Hakaniemen kauppahalli (väistötila) (ma–pe 11–18, la 11–16) turku Kauppahalli (ma–pe 11–17.30, la 11–15.30) KELTAISET SIVUT Kallion keltaiset sivut kokoaa yhteen alueen parhaat palvelut Hakaniemestä Harjuun ja Linjoilta Kalasatamaan. Haluatko mainostaa yritystäsi keltaisilla sivuilla? Hienoa! Se on nimittäin edullista ja tehokasta. Ota yhteyttä: voima@voima.fi Kalli n MAINOSTAJALLE! ? ? ? ? ä ev KORJAAMON KEVÄT HUHTI-TOUKOKUU 2019 HUHTIKUU KE 3.4. / MUSIIKKI / VINTTI PERINNEARKKUKLUBI: DUO RIIKKA TIMONEN & SENNI ESKELINEN, AKKAJEE LA 6.4. / MUSIIKKI / KULMASALI KUVASSA KESKELLÄ -FESTARIT LA 6.4. / MUSIIKKI / VAUNUSALI LITKU KLEMETTI, ROSITA LUU SU 7.4. / MARKKINAT / KULMASALI KORJAAMON KIRPPIS LA 13.4. / MUSIIKKI / VAUNUSALI ANSSI KELA TO 18.4. / MUSIIKKI / VAUNUSALI TEKSTI-TV 666, RADIO SUPERNOVA, MAUSTETYTÖT LA 20.4. / ESITYS / KULMASALI PUNCH UP! – RESISTANCE & GLITTER LA 27.4. / PUHE / KULMASALI PÄIVÄKIRJAKLUBI LA 27.4. / MUSIIKKI / VAUNUSALI MAKTHAVERSKAN (SE), GHOST WORLD SU 28.4. / MARKKINAT / KULMASALI KORJAAMON KIRPPIS PE 3.5. / MUSIIKKI / VINTTI PIKKU KUKKA, OONA KAPARI LA 4.5. / MUSIIKKI / VAUNUSALI LAINEEN KASPERI, AIVOVUOTO KE 8.5. / PUHE / VINTTI FEMINIST COMEDY NIGHT WITH JAMIE MACDONALD PE 10.5. / MUSIIKKI / VINTTI PÖLYÄ-JULKKARIT: VIHAN MUNA, OLIMPIA SPLENDID, TOMMI KERÄNEN, VESSEL UMPIO, MUSIIKKIVYÖRY, HANDE VIRKKI (LOLA EGO), HERMAFRODIITIT-ELOKUVANÄYTÖS LA 11.5. / MARKKINAT / VAUNUSALI KORJAAMON KEVÄTMARKKINAT LA 18.5. / PUHE / KULMASALI PÄIVÄKIRJAKLUBI TI 21.5. / ELOKUVA / ELOKUVASALI THE ROYAL BALLET: WITHIN THE GOLDEN HOUR / UUSI CHERKAOUIN KOREOGRAFIA / FLIGHT PATTERN PE–LA 24.–25.5. / RUOKA & JUOMA / KULMASALI SOUR SPRING BREAK 2019 PE 24.5. / MUSIIKKI / VINTTI MENTAL ALASKA 20 V: KEMIALLISET YSTÄVÄT, LAU NAU & POSEIDON-KUORO LA 25.5. / MUSIIKKI / VAUNUSALI ALEXANDER ABREU Y HAVANA D’PRIMERA KATSO KOKO OHJELMISTO WWW.KORJAAMO.FI TOUKOKUU 3.5. PIKKU KUKKA, OONA KAPARI Uuden ”Hengityksesi rytmi” -singlen ja valmisteilla olevan musiikin kunniaksi Pikku Kukka konsertoi Korjaamolla tunnetta ja nostalgiaakin täynnä olevan illan verran. Illan avaa Oona Kapari. 20.4. PUNCH UP! – RESISTANCE & GLITTER Jamie MacDonald, Miss Vinyl Envy ja Juuso Kekkonen tuovat Korjaamolle stand upin, burleskin ja dragin kuumimmat nimet ja terävimmät mielet.
3 / 2019 • 45 Suostumus2018 Uusi eduskunta käsittelee Suostumus2018-kansalaisaloitteen kevään vaalien jälkeen. Kampanja pyrkii muuttamaan raiskauslainsäädäntöä itsemääräämisoikeutta kunnioittavaksi. Mitä vaikutuksia lakimuutoksella olisi ja mitä se merkitsisi yhteiskunnallisesti? TEKSTI PIHLA HÄNNINEN Väkivaltakulttuurista suostumuskulttuuriin L ÄHES 56 000 allekirjoitusta ke rännyt Suostumus2018-laki aloite ajaa raiskauksen määritelmän muuttamista uhrin kehollista itsemääräämisoikeutta kunnioittavaksi. Toisin sanoen seksuaalinen väkivalta olisi lain edessä väkivaltaa muulloinkin kuin tekijän ollessa fyysisesti väkivaltainen tai fyysisen väkivallan uhan ollessa olemassa. Raiskauksesta voisi saada tuomion myös sanallisen tai muun selkeän suostumuksen puuttuessa. Tutkimusten mukaan moni seksuaalisen väkivallan uhri ei tee vastarintaa pelon, lamaantumisen tai väkivallan pelon vuoksi. Vuonna 2015 tehdyn tutkimuksen mukaan jopa 70 prosenttia raiskauksen uhreista lamaantuu, mikä on kehollinen selvitytymismekanismi. ”Suostumusperustainen lainsäädäntö mahdollistaisi – mikäli olosuhteet otettaisiin huomioon Suostumus2018aloitteen ehdottamalla tavalla – tekoa edeltävien tilanteiden ja tekoon johtavan prosessin paremman huomioimisen”, sanovat Minna Canth -akatemiaprofessori Johanna Niemi ja Amnestyn asiantuntija Pia Puu Oksanen. Raiskaus on vallankäyttöä, eikä pelkkää fyysistä väkivaltaa, joten lain suostumusperustaisuus suojelisi heikommassa asemassa olevaa. ”TUTKIMUSTEN MUKAAN MONI SEKSUAALISEN VÄKIVALLAN UHRI EI TEE VASTARINTAA PELON, LAMAANTUMISEN TAI VÄKIVALLAN PELON VUOKSI.” ”RAISKAUS ON MYÖS SOSIAALINEN JA YHTEISKUNNALLINEN KYSYMYS. SEKSUAALINEN ITSEMÄÄRÄÄMISOIKEUS ON IHMISOIKEUSKYSYMYS.” ALOITTEEN TAUSTAL LA ja tukijoissa on tällä hetkellä yksityishenkilöitä, puolueita, kansalaisja nuorisojärjestöjä ja ylioppilaskuntia. Suostumus2018kampanja on myös perustanut yhdistyksen Seksuaalinen itsemääräämisoikeus ry kampanjan organisoimiseksi. Jotta lakialoite menisi läpi eduskunnassa, sen on saatava tulevan uuden eduskunnan enemmistö puolelleen. Jos siis haluaa varmistaa aloitteen läpimenon eduskunnassa, aloitetta kannattaa yhä lobata ja äänestää sitä kannattavia kansanedustajaehdokkaita. Aloitteen verkkosivuille kerätäänkin parhaillaan listaa ehdokkaista, jotka lupaavat äänestää aloitteen puolesta. Lakialoitteen kannattaminen on arvovalinta. Lakimuutos lähettäisi viestin, että ihmisen itsemääräämisoikeus on arvokas ja tärkeä asia, ja että se on syytä tunnustaa myös raiskauslainsäädännössä. Lisäksi lakimuutos voisi raivata tietä esimerkiksi translain kokonaisuudistukselle, jossa on myös kyse ihmisen oikeudesta omaan kehoonsa. Suomen laki sääntelee itsemääräämisoikeutta vähätellen myös lisääntymisterveyttä. Ruotsissa raiskauslainsäädäntö muutettiin suostumusperustaiseksi toukokuussa 2018, eli pohjoismainen ennakkotapaus laista on jo olemassa. Lakialoitteen läpimeno muuttaisi suomalaista asenneilmastoa ja kulttuuria suostumuksellisempaan suuntaan. R A I S K AU S O N MYÖS sosiaalinen ja yhteiskunnallinen kysymys. Sek suaalinen itsemääräämisoikeus on ih misoikeuskysymys. ”Sukupuolittunut, naisiin kohdistuva väkivalta on syvään juurtunut ja globaali syrjinnän muoto, jonka syyt ulottuvat pitkälle historiaan. Yhteistä tällaisen väkivallan eri muodoille on, että niiden kohteena on naisen keho ja mieli. Väkivalta on yksityistä ja virallista, sosiaalista ja kulttuurista sekä oikeusjärjestelmiin sisään kirjattua”, historioitsija ja tutkija Satu Lidman toteaa. Lidman määrittelee väkivaltakulttuuriksi sosiaaliset, oikeudelliset ja yhteiskunnalliset rakenteet, jotka tuottavat ja ylläpitävät mahdollisuuksia väkivaltaan tai auttavat piilottamaan sitä. Historialliset uskonnollispatriarkaaliset arvot näkyvät yhä suomalaisessa yhteiskunnassa ja lainsäädännössä. Raiskaus avioliitossa kriminalisoitiin vasta vuonna 1994. Tätä ennen seksuaalisesta lähisuhdeväkivallasta ei ollut juridisia seuraamuksia. Miesten oikeus käyttää valtaa naisiin oli sallittua naisten fyysisen itsemääräämisoikeuden kustannuksella. Aina kun raiskaustilanteissa vastuu käyttäytymisen säätelystä vieritetään uhrin niskoille, tullaan uusintaneeksi ikivanhaa väkivaltakulttuurista kertomusta. Samalla vähätellään raiskaajan aikeita, toimijuutta ja moraalista vastuuta esimerkiksi käyttämällä vähättelevää ”pojat nyt vaan on poikia” -retoriikkaa. Paras keino ehkäistä raiskauksia on kuitenkin hyvin yksinkertainen: olla raiskaamatta. ”Asenteiden muuttuminen on edellytys lakien ja niiden tulkinnan kehitykselle. Väkivalta loukkaa oikeusvaltion perusja ihmisoikeuksia, kuten yksilönsuojaa, vapautta ja itsemääräämisoikeutta,” Lidman sanoo. ”PARAS KEINO EHKÄISTÄ RAISKAUKSIA ON KUITENKIN HYVIN YKSINKERTAINEN: OLLA RAISKAAMATTA.” Liikkumisen vapautta, 30 €/kausi. Rekisteröidy kaupunkipyöräilijäksi: hsl.fi/kaupunkipyörät
€ KEVÄÄN KIRJAHERKUT INNOLTA€ Daniel Innerarity VIERAANVARAISUUDEN ETIIKKA Vieraanvaraisuus tekee meistä ihmisiä. Saara Turunen TAVALLISUUDEN AAVE JA MUITA NÄYTELMIÄ Aikamme vaikuttavimman äänen normeja purkavia teoksia. Emmi Jäkkö & Aleksis Salusjärvi (toim.) SANKARITARINOITA POJILLE (JA KAIKILLE MUILLE) Taru Anttonen & Milla Karppinen (toim.) SANKARITARINOITA TYTÖILLE (JA KAIKILLE MUILLE) Saatavana myös äänikirjana. Ari Turunen MULKEROT PATSAALLE KOROTETTUJEN SUURMIESTEN ELÄMÄKERTOJA Heikki Hiilamo NÄKYMÄTTÖMÄT SANKARIT SUOMALAISTEN SALAINEN APU CHILEN VALLANKAAPPAUKSEN UHREILLE Tositarina ”Suomen Schindlereistä” Pinochetin vallankaappauksen aikana. Saatavana myös e-kirjana. Salla Nazarenko & työryhmä KORRUPTIO SUOMESSA Mitkä ovat suomalaisen korruption erityispiirteet? Jyri Hänninen & Jarno Liski KESKUSTAN VALTAKUNTA KERTOMUS RAHASTA, VALLASTA JA KORRUPTIOSTA Kirja näyttää koukerot julkisivun takana. Saatavana myös e-kirjana. Työryhmä TYÖSTÄKIELTÄYTYJÄN KÄSIKIRJA Kirja, jota työnantajasi EI halua sinun lukevan! Kirja rohkeista suomalaisista naisista Pojatkin ansaitsevat uusia esikuvia! Mitä muut eivät uskalla sanoa historian ”suurmiehistä” REKISTERÖITYNEENÄ ASIAKKAANA -20% NÄISTÄKIN HINNOISTA: INTOKUSTANNUS.FI 24 90 (norm. 29.00) 24 90 (norm. 29.00) 26 90 (norm. 32.00) 26 90 (norm. 29.00) 26 90 (norm. 29.00) 26 90 (norm. 29.00) 22 90 (norm. 27.00) 25 90 (norm. 29.00) 23 90 (norm. 25.00) SAATAVILLA KAUPOISTA JA INTOKUSTANNUS.FI
€ KEVÄÄN KIRJAHERKUT INNOLTA€ Daniel Innerarity VIERAANVARAISUUDEN ETIIKKA Vieraanvaraisuus tekee meistä ihmisiä. Saara Turunen TAVALLISUUDEN AAVE JA MUITA NÄYTELMIÄ Aikamme vaikuttavimman äänen normeja purkavia teoksia. Emmi Jäkkö & Aleksis Salusjärvi (toim.) SANKARITARINOITA POJILLE (JA KAIKILLE MUILLE) Taru Anttonen & Milla Karppinen (toim.) SANKARITARINOITA TYTÖILLE (JA KAIKILLE MUILLE) Saatavana myös äänikirjana. Ari Turunen MULKEROT PATSAALLE KOROTETTUJEN SUURMIESTEN ELÄMÄKERTOJA Heikki Hiilamo NÄKYMÄTTÖMÄT SANKARIT SUOMALAISTEN SALAINEN APU CHILEN VALLANKAAPPAUKSEN UHREILLE Tositarina ”Suomen Schindlereistä” Pinochetin vallankaappauksen aikana. Saatavana myös e-kirjana. Salla Nazarenko & työryhmä KORRUPTIO SUOMESSA Mitkä ovat suomalaisen korruption erityispiirteet? Jyri Hänninen & Jarno Liski KESKUSTAN VALTAKUNTA KERTOMUS RAHASTA, VALLASTA JA KORRUPTIOSTA Kirja näyttää koukerot julkisivun takana. Saatavana myös e-kirjana. Työryhmä TYÖSTÄKIELTÄYTYJÄN KÄSIKIRJA Kirja, jota työnantajasi EI halua sinun lukevan! Kirja rohkeista suomalaisista naisista Pojatkin ansaitsevat uusia esikuvia! Mitä muut eivät uskalla sanoa historian ”suurmiehistä” REKISTERÖITYNEENÄ ASIAKKAANA -20% NÄISTÄKIN HINNOISTA: INTOKUSTANNUS.FI 24 90 (norm. 29.00) 24 90 (norm. 29.00) 26 90 (norm. 32.00) 26 90 (norm. 29.00) 26 90 (norm. 29.00) 26 90 (norm. 29.00) 22 90 (norm. 27.00) 25 90 (norm. 29.00) 23 90 (norm. 25.00) SAATAVILLA KAUPOISTA JA INTOKUSTANNUS.FI R U U S U H A A R L A O H J A U S J A K Ä S I K I R J O I T U S TRAGIKOMEDIA PERITYSTÄ NAISEUDESTA 19/24€ Ruusu Haarla käsittelee näytelmässään perheiden periytyviä traumoja humoristisin ottein. Se pistää kysymään, olenko siitänyt omia kipupisteitäni muille. Rivien välissä oleva synkkä hilpeys sattuu ja hymyilyttää. Kaikki tarinat eivät ole naistenlehtien hyvin päättyviä selviytymistarinoita. Varaa liput: puh. 05 234 4199 tai teatteriliput@kotka.? ja www.lippu.? T s u u m i S o u n d S y s t e m t h e b l i n k i n g t o u r 2 1 9 4.5. Telakka, Tampere 8.5. Maxim, Kuopio 9.5. Botania, Joensuu 10.5. Kulttuurikellari, Savonlinna Uusi albumi “blinking light” saatavilla mm. levykauppa äxästä ja Digeliuksesta! tsuumisoundsystem.fi 35 Kasper Kivistö Liikenneopettaja, translakiasiantuntija Vihreät De Gröna Mielenterveys, koulutus ja translain uudistus. Tehdään yhdessä historiaa ja äänestetään transihminen eduskuntaan! Kasper Kivistö KasperKivisto kasperkivisto_ kasperkivisto.fi m ak sa nu t Ka sp er Ki vi st ö
48 • 3 / 2019 Tanssi väkivallan rajoilla Käsikirjoittaja Janne Rosenvall tutkii vallankäytön ja kuolemantuomio n oikeutusta. Tanssiteatteri Rimpparemmin Kertomus seitsemästä hirtetystä lähestyy painavia kysymyksiä karnevalistisen rouhealla otteella. TEKSTI TENKA ISSAKAINEN Teatteri
3 / 2019 • 49 V UODEN 2014 kesällä Janne Rosenvall tarttui sattumalta Leonid Andrejevin pienoisromaaniin Kertomus seitsemästä hirtetystä (alkuteos 1909). Siinä hirttolava odottaa viittä nuorta anarkistia, jotka ovat osallistuneet ministerin murhayritykseen, sekä kahta muuta kuolemaantuomittua. Sata vuotta sitten kuolleen venäläisen ekspressionistin teos synnytti saman tien kipinän laatia siitä sovitus. Mutta millainen? Näytelmäkirjailija ja dramaturgi Rosenvallille on tärkeää ottaa kantaa. Hän ei sano kannattavansa mitään tiettyä ideologiaa tai poliittista järjestelmää, vaan ennemminkin tiettyjä arvoja. ”Tällaisia arvoja ovat vapaus ja jokaisen ihmisen jakamaton ihmisarvo.” Näihin liittyvät erottamattomasti kysymykset väkivallan oikeutuksesta ja vallankäytöstä yleensä. Rosenvallin mukaan on luonnollisesti ongelmallista, että valtiolla on väkivallan monopoli. Mutta mikä olisi vaihtoehto? Anarkismi on yksi mahdollinen vastaus, mutta kuinka se toimisi käytännössä? Dramatisointi kritisoi niin anarkistien kuin valtiovallankin ratkaisuja. KEVÄ ÄLLÄ 2019 Kertomus seitsemästä hirtetystä – Kurittomien karnevaali valtasi Rovaniemen Lappia-talon ison näyttämön Tanssiteatteri Rimpparemmin produktiona. Rosenvall on mielissään siitä, että 13. maaliskuuta kantaesityksensä saaneen suurteoksen kypsyttelylle oli runsaasti aikaa. ”Rimpparemmin taiteellinen johtaja Matti Paloniemi nappasi heti kiinni ajatuksesta”, Rosenvall kuvaa. ”Siinä sai vahvistuksen omalle idealle. Matin kanssa oltiin koko ajan samalla taajuudella.” Rosenvall on työskennellyt laajalti eri esittävien taiteiden parissa. Edellinen yhteistyöhanke Rimpparemmin kanssa oli viime vuonna nähty Looking for Reidar, tanssillinen draama Reidar Särestöniemen elämästä. Perinteisemmän teatterin saralla hänen Täällä Pohjantähden alla -dramatisointinsa nähtiin Joensuun kaupunginteatterissa vuonna 2017. Rosenvall on toiminut esitysdramaturgina muun muassa nukkeja paperiteatteriesityksissä: ”On jännittävää miettiä, mitä uutta vaikkapa esineteatteri voi tuoda draamaan.” Hän on myös laatinut käsikirjoituksia tv-sarjoihin ja lyhytelokuviin sekä toiminut ohjaajana. TUOMITUSTA SEITSIKOSTA rakentuu moninainen hahmogalleria. Ärhäkkä Werner vaikuttaa anarkistien päätekijältä, mutta kiistää johtajuutensa; joukon kuopus Musja on kenties vain ajautunut mukaan. Muista tuomituista murhaaja Miška on valmis astumaan sumeilematta teloittajiensa puolelle, kun taas Janson vaikuttaa viattomalta sivulliselta. Myös kuolemaantuomittujen suhde omaisiinsa kiehtoi Rosenvallia. Missä merkeissä vanhemmat kohtaavat tuomitun lapsensa? Ennättävätkö he edes jättää viimeisiä hyvästejä? Upseerin poika Sergei on isänsä silmissä vaihtanut puolta, mutta jatkaa edelleen taisteluaan, Vasjan perhe pitää poikaansa petturina. Rosenvall on halunnut välttää selkeitä vastauksia siihen, mikä saa kenetkin ryhtymään väkivaltaiseen tekoon – aate, kapinointi vai jokin muu. Häntä kiinnostaa se, missä valossa ulkopuoliset haluavat teot nähdä. ”Seitsemässä hirtetyssä valtiovalta hakee murhayritykselle ideologisia syitä”, Rosenvall toteaa. ”Joskus taas väkivaltaa koetetaan selittää yhteiskunnallisilla tekijöillä.” ”Esimerkiksi Breivikin kohdalla teko taas tulkitaan mielellään psykologisesti ja patologisoiden – ei haluta ajatella, että terve ihminen, meikäläinen, voisi kannattaa niin tuhoisaa ideologiaa.” TANSSITEATTERIN TULKINTA on ylenpalttisen runsas ja monitaiteinen. Rimpparemmin tanssijat joutuvat mukavuusalueeltaan myös esittämään dialogia. Antti Lindholmin projisoinneissa sadan neliömetrin valkokankaalla kohtaavat Terry Gilliamin ja Aleksandr Deinekan henki, hillitty graafisuus ja karkkivärien kimara. Musiikista vastannut Henri Haakana törmäyttää punkia, Bachia ja taistelumarsseja. ”Työryhmän jäsenet ovat vieneet omia osuuksiaan eteenpäin ja esittäneet omia ideoitaan, joita sitten minä ja Matti ollaan muiden kanssa neuvotellen sulauttaneet yhteen. On hienoa, että prosessi on tuonut mukanaan myös yllätyksiä!” Kaikista tekstin, kuvan ja liikkeen yksityiskohdista ei millään ennätä saada kiinni. Ihme kyllä kokonaisuus ei silti vaikuta suinkaan täyteen sullotulta. ”Tarkoitus onkin ollut, ettei esitys tyhjene yhteen katsomiseen”, Rosenvall toteaa. ”Sen voi katsoa monta kertaa monella tavalla.” Monen näyttämöteoksen kohdalla toistettu luonnehdinta on tällä kertaa harvinaisen osuva. Vaikka kaikki tapahtuu lavalla katsojien silmien edessä, vaikutelma on kuin immersiivisessä teatterissa: katsojan on valittava, mihin esityksen monista ulottuvuuksista hän uppoutuu. YLI SATA VUOTTA VANHA kertomus tuntuu häkellyttävän ajankohtaiselta. Anarkismista on Suomessakin maalailtu lain ja järjestyksen arkkivihollista, ja jo parikymmentä vuotta terrorismi on nähty länsimaissa vanhoja vihollisvaltioita suurempana uhkana. ”Joka miekkaan tarttuu, se miekkaan hukkuu. Mutta joskus sitä miekkaa on kuitenkin käytettävä!” Myös pasifistina Rosenvall joutuu rehellisyyden nimissä myöntämään, että jossakin tilanteessa hän olisi valmis turvautumaan väkivaltaan. ”Luulen, että jokaisella ihmisellä on sellainen piste, jossa pitäisi sitä oikeutettuna”, Rosenvall miettii. ”Mutta missä se raja menee? Miksi sodassa vihollisen saa ampua?” ”Kaikki eivät sitä tietenkään halua omalla kohdallaan ajatella. Ainakin itselle se on vaikeaa.” Rosenvallia kiinnostaakin, kuinka väkivaltaan turvauduttaessa – etenkin sen äärimmäisessä muodossa, toisen hengen riistämisessä – vastuu mielellään siirretään tai hajautetaan. Sodassa vain totellaan käskyjä; teloituskaartissa tai myrkkyruiskeella toteutettavassa tuomiossa kukin tekoon osallistuva voi ajatella, että juuri hän oli syytön. ”Teloittajaksi on nykyään vaikea löytää ihmisiä, ja pyöveli on ollut aina halveksittu ammatti. Pyöveliin voi kohdistaa paheksunnan kuolemantuomiosta, vaikka hän toimiikin vain systeemin osana.” Esityksessä systeemin valtaa käyttää Vartija, johon kullakin tuomitulla muodostuu omanlaisensa suhde. Turmeleeko valta aina? ”Tietyllä tavalla kyllä”, Rosenvall uskoo. ”Tietoinen vallankäyttäjä pystyy kuitenkin tarkastelemaan omaa toimintaansa. Pohjimmiltaan valta on silti huume, joka saa ihmisen sekaisin.” ”Toisaalta se on luonnollinen lisäbuusti itsensä toteuttamiselle myös hyvällä tavalla.” KERTOMUS SEITSEMÄSTÄ HIRTETYSTÄ on toteutettu kiertuekelpoiseksi produktion mittavuudesta huolimatta, joten esityksellä on valmiudet vierailla muualla. Rosenvall jatkaa kuolemanrangaistuksen tarkastelua eri perspektiiveistä. Luvassa on ainakin yksi dramatisointi ja yksi dokumenttiteatteriteos. ”Aiheen käsittely on henkisesti raskasta, ei sitä voi koko aikaa tehdä. Onneksi on muitakin dramatisointeja tulossa.” Kuolema kaikessa kompleksisuudessaan on Rosenvallin tuotannossa toistuva aihe, ja siihen liittyvät kiinteästi hänelle tärkeät eksistentialistiset kysymykset: valinnan, vastuun ja vapauden teemat. ”Lopulta ihmisellä on kuitenkin vastuu kaikista valinnoistaan!” Rosenvall summaa. ”ESIMERKIKSI BREIVIKIN KOHDALLA TEKO TAAS TULKITAAN MIELELLÄÄN PSYKOLOGISESTI JA PATOLOGISOIDEN – EI HALUTA AJATELLA, ETTÄ TERVE IHMINEN, MEIKÄLÄINEN, VOISI KANNATTAA NIIN TUHOISAA IDEOLOGIAA.” • näytelmäkirjailija ja dramaturgi • syntynyt 17. 3. 1979 Espoossa • asuu Rovaniemen Vanttauskoskella • opiskellut käsikirjoitusta Helsingin AMK:n Stadiassa • tehnyt yli 30 käsikirjoitusta ja dramatisointia näytelmiin, tv-sarjoihin, lyhytelokuviin ja nukketeatteriesityksiin • ohjannut useita näytelmiä ja lyhytelokuvia sekä toiminut teosten esitysdramaturgina • julkaissut kaksi käsikirjoitusoppikirjaa yhdessä A. Vacklinin ja A. Nikkisen kanssa Janne Rosenvall ”PYÖVELIIN VOI KOHDISTAA PAHEKSUNNAN KUOLEMANTUOMIOSTA, VAIKKA HÄN TOIMIIKIN VAIN SYSTEEMIN OSANA.”
San ni Siir a Ilja Lehtisen ja Tuomas Rinta-Panttilan Elinvoima eläytyi ympäristöahdistukseen. Sen siivittämänä Teatterikorkeakoulussa järjestettiin taiteen poliittisuutta käsittelevä keskustelutilaisuus. TEKSTI TUOMAS RANTANEN YMPÄRISTÖAHDISTUKSEN PAR ADOKSI. Näytelmäkirjailija tuottaa tekstiä metsien tuhoamisesta, joka printataan paperille, jonka tekeminen tuhoaa metsiä. K ATSOMON EDESSÄ istuvan viiden näyttelijän takana au keaa suuri tyhjä tila. Se paljastuu pian hakkuuaukeaksi. Myöhemmin kattoon ripustetut tulostimet suoltavat sinne A4-kokoisia metsäteollisuuden lopputuotteita. Tyhjänä epilogiin asti odottava kuudes tuoli taas vaikuttaa kuuluvan ympäristökeskustelua masennuspäivityksillään täydentävälle näytelmäkirjoittajan minä hahmolle. Moninaisista tekstifragmenteista rakentuva kokonaisuus ankkuroituu Johan Vilhelm Snellmannin 1800-luvun puolivälissä esittämiin näkemyksiin metsän ja sivistyksen ylittämättömästä ristiriidasta. Esityksessä nähdään myös kuvaelma metsiensä tehohoidosta kieltäytyneen pukkilalaisen Reino Takalan 1980-lopulla saamasta oikeuden tuomiosta. Kerronnan kaari päätyy näytelmäkirjailijan alter egon panikointiin ilmastoahdistuksen synnyttämän voimattomuuden edessä ja hänen sen kompensaationa Pentti Linkolan kotitilalle suuntaamaansa pyhiinvaellusmatkaan. Kyseessä on Ilja Lehtisen kirjoittama ja Tuomas Rinta-Panttilan Teatteri korkeakoulun näyttämölle viime vuoden lopulla ohjaama Elinvoima. Esitys ei ole ainoa ajankohtainen teatteri esitys, jossa viitataan suoraan ilmastonmuutokseen ja sivilisaa tion romahdukseen. Sellaisia ovat esimerkiksi Viiruksessa nähty Anders Carlssonin ja Roland Schimmelpfenningin Den Stora Elden sekä Kansallisteatteriin tehdyt Juha Mustan ojan Atlantis sekä Esa Leskisen ja Sami Keski-Vähälän Yhdestoista hetki. Vertauskuvallisemmin ilmastouhkan on saattanut tunnistaa vaikkapa Pirkko Saision ja Laura Jäntin Koivun ja tähden viimeisellä lautalla seilaavassa jääkarhussa, Essi Rossin ja Vladimir Sorokinin Icen näyttämöllä sulavassa jäämöhkäleessä sekä Mika Leskisen ja Okko Leon Ate rian televisiomonitoreissa näytetyissä mereen sortuvissa jäävuorissa. Tuskin oli vain lavastuksellinen tehokeino sekään, että Paavo Westerbergin sovituksessa Tšehovin Kolmesta sisaresta suuren muutoksen edellä empivien aristokraattien talossa satoi lunta sisällä. HELMIKUUSSA järjestetyn ylimääräisten Elinvoima-esitysten yhteyteen Teatterikorkeakoulu ja sen alumniyhdistys järjestivät alan sisäisen keskustelutilaisuuden Taide ekokriisin aikakaudella. Tapahtuman tarkoituksena oli kommentoida ilmastonmuutoksen aiheuttaman poliittisen jännitteen käsittelyä taiteessa. Ammattilaiskierroksen alussa kirjailija ja teatteriohjaaja Laura Gustafsson arvioi, että taiteen voima on nimenomaan mielikuvituksessa, joka mahdollistaa ihmiskuvan muutoksen. Jopa tärkeämpää kuin itse ekokriisin käsittely, on tutkailla sitä millaista on olla ihminen käynnissä olevan muutoksen keskellä. Elinvoiman kirjoittajan Ilja Lehtisen mielestä kollektiivisesta tajunnasta kumpuava teatteri reagoi muutoksen tarpeeseen joka tapauksessa – tajusivat taiteilijat sitä itse tai eivät. Teoksissa olisi hyvä avata yhteiskunnallisesti ehdollistettuja ajattelutapoja: suurin osa hyvän elämän aineksista on jo olemassa, mutta saatamme tarvita taiteen tukea voidaksemme vapautua tarpeettomasta. Yliopistonlehtori Sanna Ryynäsen mukaan ihmisyyden uudelleen määrittelyssä on hyvä ottaa huomioon uusliberalismin yhteys talouskasvuun, mihin sisältyy se, että toisinajattelijat yleensä pannaan ruotuun. Nimenomaan taide voi paljastaa, että muut lähestymistavat eivät välttämättä johda tuhoon. Kansallisteatterin pääjohtaja Mika Myllyaho puolestaan muistutti, että isot muutokset tapahtuvat lopulta systeemitasolla. Siksi on tärkeää huomata, että myös teatterilla on instituutionsa, joiden tehtäviin kuuluu tunnistaa omien teknisten, tuotannollisten ja jopa sisältöihin liittyvien valintojen yhteiskunnalliset ulottuvuudet. KESKUSTELUSSA NOUSI ESIIN myös kysymys siitä, että korruptoituuko taide, jos se valjastetaan minkä tahansa poliittisen tavoitteen – vaikka ilmastonmuutoksen torjumisen – ajamiseen. Gustafsson linjasi vastauksessaan, että taide ei saa olla propagandaa. Uusien ovien avaaminen kuuluu asiaan, mutta jos taide julistaa lopullista totuutta, se on vaarassa menettää luovan perusolemuksensa. Lehtinen huomautti tähän, että taide voi kuitenkin paljastaa myös sen, että jossain asioissa juuri riippumattomuus voi olla ongelma. Toisaalta on hyvä huomata, että se mitä itse teatteriesitys viestii on yleensä eri asia kuin mitä siinä esiintyvät henkilöhahmot sanovat. Hänen mukaansa esimerkiksi Elinvoima esittää enemmän henkilöiden manifestointia kuin manifestoi itse. Ryynänen puolestaan katsoi, että kaikki on poliittista ja tämä aika vaatii jopa aiempaa suurempaa reflektiivisyyttä sen suhteen mitä ja miten teatteria tehdään. Suora aktivismi istuu johonkin tilanteeseen paremmin kuin toiseen. Toisaalta voidaan puhua siitä, keitä esitys tavoittaa: löydetäänkö laajempia yleisöjä vai pyöritetäänkö asioita vain pienissä samanmielisten piireissä. Keskustelun tiivistyessä teatteriohjaaja ja dramaturgi Katariina Numminen nosti yleisön joukosta esiin tärkeän näkökulman liittyen taidekritiikkiin: usein riippuu esitystä arvioivasta taidepuheesta, mitä asioita sieltä löydetään. Toisinaan teoksen yleisempi tulkinta palautuu oudosti vain ihmistai tunnekeskeisyyteen, vaikka esityksen sisältö ja muoto selvästikin kertovat myös muusta. ”Ehkä taiteen tehtävä on pitää järjissään meitä, jotka olemme vaarassa sairastua ympäristöahdistukseen”, parahti lopulta valokuvaaja Sanni Seppo. Keskustelun moderaattorina toiminut Teatterikorkeakoulun ohjauk sen professori Saana Lavaste muotoili tätä ajatusta vielä lohdullisemmaksi: ehkä taiteen ei niinkään ole poistaa ympäristöahdistusta kokonaan, vaan pikemminkin opettaa meitä käsittelemään sitä ja ahdistumaan myös yhdessä. Taide ekokriisin aikakaudella -tilaisuus järjestettiin Taideyliopiston Teatterikorkeakoululla 17.2. Koko keskustelu ja sitä seuranneet eduskuntapuolueiden puheenvuorot löytyvät tallenteena YouTubesta. Ilmastonmuutos iski teatteriin 50 • 3 / 2019 Teatteri
3 / 2019 • 51 TOTUUS EI HAITTAISI PÄÄTÖKSENTEOSSA K ulutamme tällä hetkellä 1,5 maapallon verran resursseja joka ikinen vuosi. Saman tahdin jatkuessa kuluttaisimme vuoteen 2050 tultaessa 4,5 maapallon verran luonnonresursseja. Jotta voimme ratkaista ilmastonmuutoksen ja resurssitehokkuuden asettamiin haasteisiin, muutoksen on tapahduttava nyt. Kopernikaanista muutosta tarvitaan niin ajattelutavassa kuin politiikassa, sillä ilman uutta viitekehystä emme voi tehdä oikeita ratkaisuja. Lineaarisilla pikkumuutoksilla nykyisen kaltaiseen kestämättömään fossiilisen talouteen ei löydy ratkaisua. Tiedämme haasteen, meillä on teknologia ja myös resurssit kestävän kehityksen mukaiseen elämäntapaan. Nyt tarvitaan muutosta korvien välissä. Kansainvälisessä yhteisössä on päätetty, miten ratkoa hankalat ja epävarmat kysymykset tieteen ja tutkimuksen kautta, ei poliittisten mielipiteiden perusteella tai sen perusteella kuka saa äänensä kovimmin kuuluville. Ihmiskunnan kannalta isojen ja epävarmuutta herättävien kysymysten ja haasteiden, joiden vaikutus on valtava, ratkaisemiseksi muodostetaan tieteellinen paneeli tutkimaan ja ratkaisemaan ongelmat, kuten Hallitustenvälinen ilmastonmuutospaneeli IPCC. Tällaisten asiantuntijapaneelien konsensustulokseen päätetään luottaa, koska paneelissa on paljon eri taustoja ja näkökulmia edustettuina. Paneelien tulokset perustuvat tieteeseen. Tarvitsemme tiedeja faktaperustaista politiikkaa, jossa osana ehdotetun lainsäädännön vaikutusarviota arvioidaan tehtyjen esitysten riittävyys suhteessa tieteelliseen arvioon tarvittavista toimenpiteistä. Sitä tarvitaan myös vahvemmin osaksi Euroopan unionin politiikkaa. Seuraavan komission pitäisikin ottaa tiedeja faktaperustainen politiikanteko vahvasti esille. Kun uusia politiikkoja arvioidaan, vaikutustenarviointien tulisi sisältää myös toimimattomuuden kustannukset. Esimerkiksi ilmastonmuutoksen osalta toimimattomuus käy nopeasti erittäin kalliiksi. Kestävän kehityksen foorumi Think2030, Euroopan tutkimusyliopistojen liitto LERU, Koulutuksen huippuyksikköneuvosto EESAC sekä muut ajatushautomot ja akatemian edustajat voisivat muodostaa tieteellisen reflektioalustan, joka ottaisi kantaa isoihin kysymyksiin, kuten ilmastonmuutokseen ja kestävään kehitykseen, ja arvoisi ovatko nykyiset poliittiset toimenpiteet oikean suuntaisia ja riittäviä. Esimerkiksi ilmastonmuutoksen kohdalla meillä ei ole enää varaa tehdä virheliikkeitä. Jos kuvittelee maailman litteäksi, ei voi suunnitella sen ympäripurjehtimista. Sirpa Pietikäinen Euroopan parlamentin jäsen sirpa.pietikainen@europarl.europa.eu WWW.SIRPAPIETIKAINEN.EU TEKSTI TUOMAS RANTANEN Historia ja sen tulkinta Tšehovin pallomeri Arviot S ISÄLLISSODAN valkoinen majuri Olof Lagus (1893– 1918) kuoli oudoissa olosuhteissa päähän osuneeseen revolverin luotiin. Tapausta on tulkittu jälkeen päin onnettomuudeksi, mustasukkaisuuden takia tehdyksi itsemurhaksi, mahdollisen rakkauden kohteen eli Harriet Thesleffin (1891–1965) tekemäksi surmatyöksi tai paikalla olleen majuri Ero Gadolinin (1899–1944) kaksintaistelussa tai käsirysyssä aiheuttamaksi kuolemaksi. Myös poliittisilla ja taloudellisilla motiiveilla on spekuloitu. Thesleffin tyttärentyttärentytär Milja Sarkolan näytelmä toistaa pitkälti toistakymmentä versioita tuon yhden illan kulusta. Viimekeväisen Herman Melville -sovituksensa I Would Prefer Not To tavoin Sarkola nojaa ohjauksessaan tarkkuuteen ja nyanssitajuun. Harvoin näkee tunnelataukseltaan näin vahvoja esityksiä, joiden muoto on loogiselta rakenteeltaan kuin Ludwig Wittgensteinin Tractatus. Lopullisen totuuden paljastamisen sijaan näytelmässä tärkeintä on osoittaa miten pienillä – usein lähteen tai tulkitsijan omiin ennakkokäsityksiin palautuvilla – alkuolettamien muutoksilla koko tarina voi muuttua täysin. Vaikutelma on vielä paljon herkemmin viritetty kuin Dennis Potterin Blackeyes-televisiosarjassa (1987), jossa tapahtunutta murhaa selvittivät naisen seksuaaliseen aktiivisuuteen eri tavalla asennoituneet kertojat. Vaikka kokeneempikin osa näyttelijäkaartista (Robin Svartström, Minna Suuronen, Pyry Nikkilä ja Santtu Karvonen) tekee musisointia myöten taidokasta työtä, suorastaan loisteliasta on taiteellista opinnäytettään nuoren Harrietin roolissa suorittavan Roosa Söderholmin kyky ilmaista vähä eleisten sävymuutosten kautta naiseen kohdistuvan katseen kirjoa. Hyvin toimii myös dramaturginen ratkaisu, jossa vanhempi Harriet (Suuronen) saa ajan yli kantavan puheenvuoron omasta kohtalostaan. Katsojan tehtäväksi jää miettiä, oliko päiväkirjansa Harriet rehellinen itselleenkään – ja voiko mitään joskus tapahtunutta irrottaa kokonaan sen tulkinnoista. Milja Sarkola: Harriet Ryhmäteatterissa 27.4. asti P SYKOLOGISEN ikiviisautensa ohella Anton Tšehovin (1860–1904) näytelmien ajankohtaisuus perustuu siihen, että niissä kuvattu yläluokan neuvottomuus vertautuu nykyisen kulttuurikeskiluokan elämäntapakriisiin. Kirsikkatarha on hänen viimeiseksi jäänyt näytelmänsä vuodelta 1904. Siinä perhetragedian takia Pariisin paen nut rikas maanomistaja Ranevskaja palaa tyttärensä Anjan kanssa konkurssikypsälle kotitilalleen. Maaorjien perillinen, sittemmin menestynyt liikemies Lopahin ehdottaa mahdotonta: tilan pelastamista niin, että sen tuottamaton kirsikkatarha pilkottaisiin uusrikkaiden huvilatonteiksi. Lauri Maijalan sovitus on villeimmillään kohtauksessa, jossa Anjan (Sonja Kuittinen) rakastama ikuinen yli oppilas Trofimov (Tomi Eronen) kiipeää sähköpylvääseen pamfletoimaan aristokraattisen riistotalouden rappiosta. Samalla hänen idealistista rakkautta ylistävä hahmonsa on kuin muunnelma Federico Fellinin Amarcordin (1973) puusta naisenkaipuutaan ulvovasta vähämielisestä. Vertauskuvallisesti latautuneimmassa tilanteessa tuhoutuvaa maailmaa edustava ikivanha lakeija Firs (Seppo Maijala) hautautuu halvan kaupallisuuden mieleen tuovaan kirsikanväriseen pallomereen. Räjähtävälle tunnetasolle päästään, kun tilan kohtalon ratkettua alkutekstin klezmer-orkesteria korvaava jousikvartetto eläytyy tragediaan luihin asti porautuvalla intensiteetillä. Kaikki sen jälkeinen tuntuu kuin jo koetun turhalta sanallistamiselta. Draamaklassikon sovittamista Helsingin Kaupunginteatterin Suuren näyttämön mittasuhteisiin voi kiitellä kunnianhimosta. Silti sen näyttelijätyölle asettamat vaatimukset lunas tuvat vain osaltaan. Etenkin Lopahinin (Chike Ohanwe) sisäisen tragedian olisi suonut kiteytyvän jyrkemmin. Tässä vähemmän katkeran luokkanousijan ja kulttuuriperinnön tuhoajan hahmossa kytee oman aikamme ristiriitaisuutta nähtyä enemmänkin. Anton Tšehov & Lauri Maijala: Kirsikkatarha Helsingin Kaupunginteatterissa 8.5. asti M itr o H är kö ne n
@ArtHouseKustantamo @AH_Kustantamo @arthousekustannus info@arthouse.fi www.arthouse.fi ART HOUSE Kiehtova kirja länsimahtien tuesta Suomen itsenäisyydelle ja länsimielisyydelle, joka olikin paljon voimakkaampaa kuin on aiemmin esitetty. Johtavilla länsimailla oli kylmän sodan aikaan osin salaisia propagandaja kulttuuridiplomatiaoperaatioita myös Suomessa. Nämä soft power -keinot nousivat merkittäviksi, koska poliittiset ja sotilaalliset keinot Suomen tukemiseksi olivat rajalliset. Marek Fields Lännestä tuulee – Britannian ja Yhdysvaltojen propaganda kylmän sodan Suomessa 978-951-884-714-7 376 sivua, kuvaliite | svh. 36 € Lännen propaganda Suomessa – kamppailu suomalaisten sieluista ilmestyy huhtikuussa BBC:n radio-ohjelmat, ASLA-Fulbrighthenkilövaihto, kulttuurinäyttelyt, kielenopetus... IV INSTAGRAM FACEBOOK WWW.AUTISMFILMFESTIVAL.FI KINO K-13 KANAVAKATU 12 ILMAINEN SISÄÄNPÄÄSY 5.4. 7.4.2019 AUTISMISÄÄTIÖ ESITTÄÄ
3 / 2019 • 53 Etnografia Etnografia on osallistuvaa tutkielmaa yhteisöjen elämästä. Elokuvana se on kuvausta näistä kohtaamisista. TEKSTI SARA SUMELAHTI KUVA MITRO PARTTI Elokuvia yhteisöjen sisältä H ELSINGISSÄ järjestetään huhtikuussa ensimmäistä kertaa etnografinen elokuvafestivaali. Cultureels-nimisen tapahtuman taustalla on joukko antropologian opiskelijoita, jotka ovat innostuneita etnografisista elokuvista ja dokumenteista. Elokuvaesitysten lisäksi tarkoitus on tutustuttaa yleisö antropologian tieteenalaan. Etnografia on tutkimusmenetelmä, joka perustuu osallistuvaan havainnointiin. Sitä käytetään antropologisessa kulttuurintutkimuksessa menemällä elämään tutkittavan yhteisön luokse. Asioita pyritään ymmärtämään ruohonjuuritasolta, sopeutumalla kulttuurin omiin käsitteisiin. ”Etnografiset elokuvat tehdään hyvässä yhteisymmärryksessä yhteisön kanssa. Tekijät ovat viettäneet pitkiäkin aikoja kuvaamansa yhteisön parissa saadakseen sen luottamuksen”, kertoo Satu Myllymäki, joka on yksi Cultureels-festivaalin järjestäjistä. Elokuvien teemat vaihtelevat, mutta kaikissa niissä on keskiössä etnografisuus ja antropologinen tutkimustapa. Myllymäen mukaan etnografialla pystytään hyvin kuvaamaan esimerkiksi yhteisön paikallisuuden kokemusta sekä ymmärtämään asioita, jotka ovat tutkijoiden oman kulttuurisen ymmärryksen ulkopuolelta. Pitkäaikainen sitoutuminen yhteisöihin mahdollistaa syvällisemmän kulttuurintuntemuksen tuottamisen. Se on myös erottava tekijä perinteisen dokumenttielokuvan ja etnografisen elokuvan välillä. Elokuvista esille nousevia ilmiöitä ovat muun muassa kulttuuriperinne ja -identiteetti, suhde omaan itseensä ja luontoon sekä sairauden vaikutus kehoon. ”Elokuvissa on esimerkiksi menty maalaiskylään Himalajalla ja mukaan chileläiseen taideworkshoppiin, jossa AIDSia sairastavat miehet käsittelevät sairauttaan. Eräässä elokuvassa elokuvantekijät ovat luoneet itsestään avatarit ja tehneet kenttätutkimusta virtuaalisessa maailmassa”, Myllymäki kertoo. ETNOGR AFISET ELOKUVAT keskittyvät hetkien kuvailuun. Dokumenttielokuvissa on usein mukana muita lisäelementtejä, kuten historian havainnollistamista infografiikalla. Myllymäki kuvailee festivaalin järjestämisen olleen positiivisen kaoottista. ”Me lähdimme liikkeelle ihan nollasta. Kenelläkään ei ole minkäänlaista aikaisempaa kokemusta festivaalin järjestämisestä. Kulttuurialalla on paljon ihmisiä töissä, eikä Helsingissä ole ennen järjestetty mitään festivaalia, jolla antropologiaa voisi tuoda esiin. Olemme saaneet paljon apua. Esimerkiksi sosiaali –ja kulttuuriantropologian opiskelijajärjestö on tukemassa meitä”, hän kertoo. Elokuvafestivaalilla halutaan myös vahvistaa yhteisöllisyyttä tieteenalan sisällä. Etnografisen viitekehyksestä huolimatta pääosassa ovat hyvät elokuvat. Myllymäen mukaan elokuvafestivaaleilla on paljon tarjottavaa myös niille, jotka eivät tunne tieteenalaa. ”Festivaalille voivat tulla kaikki, jotka haluavat oppia jotain oman kulttuurillisen kokemusmaailmansa ulkopuolelta, ilman että tuntevat termistöä tai ovat perehtyneet tutkimusmenetelmiin. Elokuvien aiheet ovat älyttömän mielenkiintoisia, ja kulttuurista kiinnostuneille ne voivat tarjota uusia näkökulmia”, Myllymäki kertoo. Cultureels-festivaali 11–13. huhtikuuta Helsingin Kino Engelissä. Uusi muodin teoria: Esteettinen downgreidaus MUISTATKO VIELÄ NORMCOREN? Tyylin nimi on yhdistelmä sanoista normaali ja hardcore. Se tarkoittaa pukeutumista mahdollisimman tavallisiin vaatteisiin ja edustaa pyrkimystä sulautua massaan siitä erottautumisen sijaan. Tyylin kotimaisia mannekiineja ovat presidenttiparit Halonen-Arajärvi ja Niinistöt, Koneen edesmennyt suuromistaja Niklas Herlin, sekä tietenkin hipstereitä, joille tavallisuutta edustava kirpputoripukeutuminen on ironinen anti-fashion statement. ”Kukaan ei yritä enää erottautua vaatteilla, minäkin kuljen nykyään vaan verkkareissa,” totesi kollegani Max Ryynänen ja puki sanoiksi uuden muodin teorian, jota nyt kehittelemme: esteettinen downgreidaus. Teoriamme mukaan Georg Simmel, Pierre Bourdieu, Thorstein Veblen ja kumppanit olivat väärässä. Moderni, saati nykymuoti, ei rakennu luokkaerojen ylläpitämisen varaan. Muoti ei valu ylemmistä luokista alempiin eikä se muutu siksi, että yläluokka kyllästyy alempien luokkien imitaatioon itsestään ja aloittaa syklin alusta. Tämä vanha teoria saattoi päteä ennen kapitalismia ja modernia eurooppalaista valtiojärjestelmää, mutta niiden jälkeen muodin keskeisin periaate on ollut, ehkä paradoksaalisesti, demokratia. Se näkyy modernissa muodikkaassa yksilössä, dandyssa. Vaikka Thomas Carlyle väitti, että dandy on ”mies, jonka ainoa tehtävä elämässä on pukeutuminen”, hän ei tarkoittanut, että pukeutuminen oli näyttävää. Itse asiassa päinvastoin. Modernin eurooppalaisen yksilön muodikkuutta kuvaa parhaiten suuren luopumisen idea, jonka John Carl Flügel esitti miesten muodista, mutta joka pätee yhtä lailla naisiin. Samalla kun miehet luopuivat värikkyydestä pukeutumisessaan, naiset luopuivat korseteista, vannehameista ja muista kehon liikkeet estävistä epäkäytännöllisistä vaatteista. Ajan hermolla olevan muodikkaan yksilön vaatekaappi onkin kuin konmarittajan unelma: sieltä löytyy tarkkaan kuratoitu kokoelma hillityn elegantteja, ajattomia ja hyvin yhteen sopivia asuja. Erityisyyden sijasta muodin määräävin piirre on ollut koko 1900-luvun ajan arkisuus, kuten muodintutkijat Hazel Clark ja Cheryl Buckley tiivistävät teoksessaan Fashion and Everyday Life. Clarkin sanoin: nyt eletään muotia Muodin jälkeen. ESTEETTINEN DOWNGREIDAAJA arvostaa muotia pienellä alkukirjaimella. Hänelle vaatteen eettisyys on tärkeää ja hän viestii vaatteillaan arvostavansa pehmeitä arvoja, harkittua kuluttamista ja pitkäikäisiä tuotteita. Hänelle on myös tärkeää arvioida toimintansa seurauksia luonnonvarojen ja vaatteen tehneen yksilön hyvinvoinnin kannalta. Esteettinen downgreidaus ilmentää pyrkimystä laajempaan kulttuuriseen muutokseen: ihmiskeskeisestä maailmankuvasta kohti posthumanistista maailman kuvaa. ANNAMARI VÄNSKÄ Kolumni Kir joit taja on Aa lto -ylio pis ton m uo din tutk im uks en pro fes sor i. Ju lia na H ar kk i Satu Myllymäki on yksi Cultureels-elokuvafestarin järjestäjistä.
3 / 2019 • 55 Työn kulttia purkamassa Kasvatuksella kestävään elämäntapaan K OLLEKTIIVISESTI kirjoitettu Työstäkieltäytyjän käsikirja ruotii palkkatyöhön ja pääoman arvontuotantoon perustuvan yhteiskunnan ongelmia. Teos yllyttää oman elämän haltuunottoon työstä kieltäytymällä. Tämä ei tarkoita toimettomuutta, vaan toimintaa tekijän omilla ehdoilla. Esseiden lisäksi kirjassa on haastatteluja ja novelleja. Tämä sekä keventää lukemista että vahvistaa sanomaa vetoamalla sekä analyyttiseen ajatteluun että tunteisiin ja mielikuvitukseen. Tyylit vaihtelevat myös tekstien sisällä ja kirjoittajajoukon erilaiset painotukset näkyvät. Yhteisiä lähtökohtia ovat luokka-analyysi ja vaatimus vaurauden jakamisesta. Nykyjärjestelmän haittoja esitellään laajasti: biosfäärille tulee peruuttamattomia tuhoja, työntekijöille burn outeja ja muita sairastumisia ja syvää turhautumisen tunnetta. Työttömyyskään ei siirrä järjestelmän ulkopuolelle, vaan entistä tiukemman valvonnan kohteeksi. Vaihtoehdoiksi esitetään muun muassa omilla ehdoilla elettyä pienyrittäjän elämää ja hoivaan keskittymistä. Samalla kehotetaan poliittiseen muutostyöhön työstä kieltäytymisen mahdollistamiseksi useammille. Kirjan tavoitteena on paitsi antaa konkreettisia neuvoja palkkatyön haitoista eroon pääsemiseen, niin myös purkaa työn itseisarvon ympärille rakentuvaa maailmankuvaa. Ihmiselämä keskiöön rahallista lisäarvoa tuottavan työn tilalle nostetaan hoiva, jolla tarkoitetaan kaikkea ihmisten perustarpeiden tyydyttämistä. Hoivaan sisältyvät paitsi fyysiset, myös sosiaalis-emotionaaliset perustarpeet, joiden tyydyttyminen on edellytys ihmisen toimintakyvyn rakentumiselle. Palkattoman tunneja hoivatyön sukupuolittuneisuutta avataan lyhyesti: heterosuhteissa naiset tekevät näitä töitä enemmän ja miehet hyötyvät niistä enemmän. Tunneja hoivatyön tasa-arvoistaminen nähdäänkin keinona yhteiskunnan laajempaan muuttamiseen. Anna Kankila, Eetu Viren, Harry Salmenniemi, Heidi Meriläinen, Joel Kilpi, Johannes Ekholm, Klaus Lumi Maunuksela, Lasse Poser, Mia Haglund, Pontus Purokuru: Työstäkieltäytyjän käsikirja Into 2019, 303 s. K ASVATUSFILOSOFI VeliMatti Värrin kirja on nuorten ilmastomielenosoitusten aikaan pistävän ajankohtainen. Toisaalta sen ajaton filosofia nostaa kirjaa klassikoksi. Kirja on tärkeä, jotta emme tiedostamattamme jatka ylikulutukseen perustuvan ja luonnolle tuhoisan elämäntapamme uusintamista. Se on samaan aikaan sekä filosofisesti haastava vertaisarvioitu vuoden tiedekirja -ehdokas että vahvasti kantaaottava ja maailmankatsomuksellinen puheenvuoro. Se myös perustelee miksi kasvatuksella pitää luoda kestävän elämäntavan perusta. Värrin kirjasta ei ole reseptikokoelmaksi siihen, miten kasvatetaan vastuullinen eettinen luontosuhde. Sen sijaan hän tekee näkyväksi koulutuspolitiikan perustoja ja rakentaa pedagogista vastastrategiaa välineelliselle sivistykselle eli talouskasvua korostavalle ajattelulle. Värri selventää saksalaisen teoreetikon Dietrich Bennerin ja professori Pertti Alasuutarin avulla miten esimerkiksi talous, uskonto, politiikka tai kasvatus ovat omalla tehtäväalueillaan erityisiä eikä toisen alueen tavoitteita voi johtaa toisen käytännöistä. Eli esimerkiksi kilpailutalouden arvoista ei pidä johtaa kasvatuksen tavoitteita. KASVATUKSEN KEHITTÄMINEN sen omilla ehdoilla tarkoittaa, että koulutus ei ole talousvaan lapsilähtöistä. Se on lapsuuden itseisarvoa kunnioittavaa. Värrille sivistys on eri asia kuin työelämän tarpeet ja kilpailukyvyn edistäminen, eikä luonto ole hänelle talouskasvun resurssi vaan pikemminkin itseisarvo. Kasvatuksessa ja koulutuksessa on tärkeää empatian ja arvostelukyvyn kehittäminen, omantunnon herkistäminen ja kauneuden kokeminen. Värri jakaa itsenäisen Suomen historian kolmeen tasavaltaan. Ensimmäisessä tasavallassa itsenäisyydestä toiseen maailmansotaan korostui uskonnollis-nationalististen arvojen sfääri, toisessa korostui hyvinvointivaltion ja tasa-arvon idea. Kolmannessa tasavallassa eletään kilpailu talouden ja yksilön valintoja korostavan uusliberalismin aikaa. Kirjan hengessä voi tulkita, että lokakuun 2018 IPCC:n ilmastoraportista alkoi uusi ekologista sivistystä korostava neljännen tasavallan aika. Veli-Matti Värri: Kasvatus ekokriisin aikakaudella. Vastapaino 2018, 186 s. TEKSTI MIIA VISTILÄ Veli-Matti Värrin mukaan ekologisesti kestävän maailmasuhteen luominen on välttämätöntä. TEKSTI JARNO PAALASMAA Arviot Korruption myytin takaa S ALLA NAZARENKON ja työryhmän esseekokoelma kyseenalaistaa myytin, jonka mukaan Suomessa ei olisi korruptiota. Korruptio Suomessa -kirja esittelee ilmiön historiaa ja mekanismeja maassamme. Se tuo esiin myös korruption mittaamisen ongelmia ja vaatii tiukempaa lainsäädäntöä ilmiön kitkemiseksi. Suomen lainsäädäntö korruptiota vastaan on heikko, ja perusteena sille on käytetty oletusta, ettei korruptiota maassamme yksinkertaisesti ole. Toisin kuin lähes kaikki EU:n jäsenmaat, Suomi ei ole kriminalisoinut vaikutusvallan väärinkäyttöä Euroopan neuvoston sopimuksen mukaisesti. Eikä korkeimman oikeuden ennakkotapauksissa ole koskaan nostettu syytteitä yhtä aikaa sekä lahjuksen antamisesta että vastaanottamisesta, vaikka tämän pitäisi olla lahjussäännösten lähtökohtana. Lobbaustakaan ei säännellä ja ilmiantajien suojelussakin olisi kehitettävää. Kirja tuo esille myös kansainvälisen korruptiovertailun puutteet. Eniten käytetty mittari, Transparency Internationalin CPI keskittyy mittamaan valtioiden hallintojen neutraalia suhdetta yritysmaailmaan. Mittari jättää huomioitta korruption yritysmaailman sisällä sekä yrityksistä valtionhallinnon suuntaan. Se ei huomioi myöskään kansalaisten kokemuksia eikä virkarikossyytteiden määrä. Monet indeksissä vähiten korruptoituneiksi maiksi listatuista, ovat tunnettuja vero paratiiseja. Korruptio on muutakin kuin lainsäädäntöä, se on tapoja ja kulttuuria. Rakenteellinen korruptio tarkoittaa sitä, että voi toimia täysin laillisesti ja samalla jakaa hyötyä epäeettisesti. Politiikasta yritysmaailmaan siirtyjien mukana pyöröovesta kulkee ajankohtaista lainvalmistelutietoa yksityisten tahojen käyttöön, kun Suomessa ei vaadita karenssi aikaa. Suomalaisen eliitin hyvä veli -verkostoissa jaetaan etuja toisille, sopivasti itsen kaltaisille. Salla Nazarenko ja työryhmä: Korruptio Suomessa Into 2019, 221 s. TEKSTI MIIA VISTILÄ
3 / 2019 • 57 Westerosin fantasiamaailmassa sekä puretaan, toistetaan että kommentoidaan erilaisiin vammoihin liittyviä stereotypioita. TEKSTI SANNI PURHONEN Rampoja, äpäriä ja särkyneitä sieluja T YRION , Bran, Jaime… Game of Thrones -tvsarjassa ja sen pohjana olevissa kirjoissa on paljon näkyvästi vammaisia hahmoja keskeisissä rooleissa. Kun listaa laajennetaan mielenterveyden puolelle tai elämän ja kuoleman rajalla keikkumiseen, voi olla, että isommalla osalla pääja sivuhenkilöistä on jokin vamma kuin ei ole. Hahmot luonut kirjailija George R. R. Martin onkin selvästi kiinnostuneempi yhteiskunnan reunamilla elävistä hahmoista – rammoista, äpäristä ja särkyneistä – kuin kovin perinteiseksi mielletystä sankari fantasiasta. Tv-sarjan näyttelijäkaartiin kiinnitettiin monen fanin suosikkihahmo Tyrionin rooliin lyhytkasvuinen näyttelijä Peter Dinklage. Muunlainen roolitus tuntuisikin näin jälkeen päin tyhmältä, mutta vammaisten näyttelijöiden käyttäminen vammaisrooleissa ei ole edelleenkään normi tai edes kovin tavan omaista. Esimerkiksi pyörätuolilla liikkuvan Doran Martellin roolissa olisi ollut kiinnostavaa nähdä vammainen näyttelijä, Alexander Siddigin karismaattisuudesta huolimatta. KUN TARK ASTELL A AN vammaisuuden representaatiota ylipäänsä, voi karkeasti sanoa, ettei vammaisia yleensä nähdä moniulotteisissa rooleissa. Vähänkään aiheeseen perehtyvä saa pian huomata, että monesti vammaiset ovat esillä juuri vammansa takia ja stereotyyppisesti: herättämässä sääliä, sympatiaa tai kauhua. Ehkäpä osin stereotypioiden rikkomisen vuoksi Tyrion on myös vammaisten katsojien keskuudessa usein pidetty hahmo. Olen tästä yksi esimerkki. Muistan ihailleeni Dinklagen särmää jo indie-elokuvassa Station Agent (2003). Kuultuani hänen hyväksyneen roolin fantasiassa ajattelin, että nyt kyseessä täytyy olla jotain muuta kuin iloinen menninkäinen. Katselin haastatteluja, joissa näyttelijä kiitti roolin moni-ilmeisyyttä. Seuraavaksi lainasin kirjastosta kirjasarjan ensimmäisen osan. Pian olin monien muiden lailla koukussa. Toki Tyrionin monet keskeiset konfliktit, esimerkiksi ahdistavan isänsä Tywinin (Charles Dance) ja muun Lannisterin suvun kanssa, syntyvät juuri ympäristön ennakkoluuloisesta suhtautumisesta lyhytkasvuisuuteen. Tyrion on kuitenkin älykäs, piikikäs, kiinnostava ja välillä jopa ilkeä hahmo. Siis kokonainen persoona, toisin kuin vammaiset tv-viihteessä tapaavat olla. Tyrionin suulla myös kommentoidaan kärkkäästi vammaisten kapeaa roolia sarjan todellisuudessa. Sarjan edellisellä 7. kaudella toistuivat kaikessa yksinkertaisuudessaan esimerkiksi huonot kääpiövitsit, joita teräväkielinen Tyrion aina nopeasti kommentoi. Hän on tietoinen myös yhteiskunnallisesti etuoikeutetusta asemastaan. Kaikki tässä maailmassa eteenpäin pääsevät vammaiset ovat yläluokkaisia. He eivät välttämättä kestäisi kauaa esimerkiksi Kuninkaansataman slummeissa tai Rautasaarilla. TYRIONIN OHELLA muutkaan valtaistuinpeliä pelaavista vammaisista eivät ole tyypillisimmästä päästä sikäli, ettei vamma ole heille väistämättä tragedia. Vaikka Bran (Isaac HempsteadWright) rakasti kiipeilyä ennen kävelykykynsä menettämistä, sarjan viimeisellä kaudella hän on saanut menetyksen tilalle suuremmat voimat, joiden vertaisia monilla sarjan hahmoista ei ole. Bran ei kävele, vaan on lentävä kolmisilmäinen korppi, kuin kaiken näkevä supertietokone. Roistosta sankariksi muuttunut Jaime (Nikolaj Coster-Waldau) puolestaan tuntuu menettäneen miekka kätensä, mutta kasvattaneen samalla moraalisen selkärangan. Se, että vamma toisi mukanaan suuria kykyjä tai sielun hyvyyttä, on tietysti jälleen stereotypia. Jos sarjaa taas ajattelee mielenterveyden kuvauk sena, ei kovinkaan moni hulluuteen taipuvista kuninkaallisista ole representaationa kovin mairitteleva. Valta korruptoi, eikä taistelujen jälkeen ole aikaa jäädä pohtimaan psyyken hoitoa. VARSINKIN KIRJOISSA moraalin harmailla alueilla liikkuva Tyrion vetää siis yhä pisimmän korren vammaisuuden ja ihmisyyden moni-ilmeisenä kuvauksena. Peter Dinklage on sympaattisena filmitähtenä selkeämpi sankari kuin kirjojen moneen kertaan kolhittu Tyrion. Televisiossakin hänen motiiveihinsa on silti jätetty viimeiselle kaudelle mukavasti epäselvyyttä. Saa nähdä, kuinka moni rakastetuista hahmoista on vammautunut tai ylipäänsä hengissä, kunhan lopullinen taistelu Yön kuninkaan kanssa on ohi. Kirjoittaja on Mustat lasit – vammaisuus valkokankaalla ja televisiossa -kirjan toinen suomentaja. Hänen suosikkisukunsa Game of Thronesissa on Lannister. Game of Thronesin päätöskausi alkaa HBO:lla 15. huhtikuuta. Game of Thrones
58 • 3 / 2019 5.4. alkaen Elisa viihde: Kaikki synnit (Suomi 2018) Dokumenteistaan Laulu koti-ikävästä (2013) ja Huutajat – Screaming Men (2003) tunnetun Mika Ronkaisen ja käsikirjoittaja Merja Aakon lajityyppitietoinen murhadekkari sijoittuu fiktiiviseen Varjakan kylään Pohjanmaan lestadiolaisalueille. Homouden takia lahkosta itse irtaantuneen nuoremman poliisin ( Johannes Holopainen) ja sitoutumiskammoisen konkarietsivän ( Maria Sid) toverillisen työsuhteen kuljettama tarina nojaa ilahduttavasti enemmän True Detectiven kuin nykyisen nordic noirin piirissä jo liikaakin kopioidun Sillan avaamaan latuun. Yle Areena: Uusi Kino: Eatnanvuloš Lottit – Maan sisällä linnut (Suomi 2018) Marja Helanderin esteettisesti pysäyttävässä lyhyessä taidevideossa saamelaistaustaiset Katja ja Birit Haarla tanssivat vuoroin baletti asuissa ja saamenpuvuissa Lapin nykymaisemassa ja Eduskuntatalon portailla ilmentäen saamelaiskysymykseen liittyviä kulttuurisia ja maanomistuksellisia jännitteitä. Samalla Mauri Lähdesmäen häikäisevä ku vaus kohtaa Wimme Saaren ja Tapani Rinteen hypnoottisen musiikin. 12.4. Yle Teema & Fem: The Big Short (USA 2015) USA:n ex-varapresidenttti Dick Cheyneystä kertovan Vicen ohjaajan Adam McKayn aiempi elokuva on uskottavan terävä satiiri maailmanlaajuiseen finanssikriisiin johtaneen amerikkalaisen asuntokeinottelun olemuksesta. Se osoittaa vastaansanomattomasti finanssijärjestelmän täydellisen kyvyttömyyden korjausliikkeisiin jopa romahduksen ollessa yleisesti havaittavissa. Kuten senkin, miten kapitalismin pahimmat roistot onnistuvat aina lopulta maksattamaan realisoituneet markkinariskinsä veronmaksajilla. 20.4. Yle Teema & Fem: Myrskylinnut lähtövalmiina (Britannia 1966) Gerry ja Sylvia Andersonin luoma televisiosarja Myrskylinnut (1964–1966) on etenkin 1960ja 1970-luvuilla lapsuuttaan eläneiden sukupolvikokemuksena ja legoleikkien lähteenä ohittamaton. Marionettinukeilla ja ihmeellisten kulkuvälineiden ja tukikohtien pienoismalleilla toteutetuista kansainvälisen pelastuspartion seikkailuista tehtiin myös kaksi elokuvaa, joista nyt nähdään ensimmäinen: Thunderbirds are go! Netflix: Black Earth Rising (Englanti 2018) Lähi-idän diplomaattista ja talouspoliittista umpisolmua tavallista syvällisemmin pöyhineen The Honourable Woman -televisiosarjan (2014) tekijä Hugo Blickin uudessa tuotoksessa paneudutaan samalla tarkkuus asteella Ruandan kansanmurhan taustoihin ja jälkiselvittelyihin. Käsitellyksi tulee myös, miten kansainvälinen oikeus voi hyvistä tarkoituksistaan huolimatta olla myös jälki kolonialisaation ja valtapelin työkalu. Karismaattinen Michaela Coel tekee veret seisauttavan roolisuorituksen kansanmurhasta traumojen hinnalla selvinneenä nuorena juristina. ELOKUVAT Asghar Farhad: KAIKKI TIETÄVÄT Elokuvateattereissa nyt Asghar Farhad on voittanut lukuisten muiden huomionosoitusten lisäksi kaksi kertaa eienglanninkielisen elokuvan Oscarin. Ensimmäinen tuli aviodraamasta Nader ja Simin: Ero (2011). Se kertoo koulutettuun keskiluokkaan kuuluvan modernin pariskunnan eroprosessin kautta nyky-Iranin moninaisista yhteiskunnallisista ja kulttuurisista jännitteistä. Kuusi vuotta myöhemmin sama palkinto myönnettiin elokuvalle The Salesman. Siinäkin keskiluokkaisen avioliiton sisäinen ymmärryskuilu toimii perinteiden raskauttaman sukupuolten välisen roolijaon sekä kunniaja luokkakysymyksiin liiittyvien asetelmien peilinä. Tätä taustaa vasten odotukset Farhadin uutta elokuvaa kohtaan ovat olleet korkealla. Valitettavasti ne tyydyttyvät vain osittain. Penélope Cruzin, Javier Bardemin ja argentiinalaisen Ricardo Darínin tähdittämässä elokuvassa Kaikki tietävät Laura (Cruz) matkustaa lapsineen Buenos Airesista kotikyläänsä Espanjaan osallistuakseen sisarensa häihin. Juhlien keskellä Lauran tytär kidnapataan. Lunnaiden maksamisen äärellä perheen sisäisten suhteiden säröt ja vaietut salaisuudet nousevat esiin tavalla, jolla on pysyviä seurauksia. Farhad kuljettaa elokuvaansa hyvien näyttelijöiden ja oman osaamisensa avulla taidokkaasti. Tälläkin kertaa juonta tärkeämpää on ihmissuhteiden alla olevan sekamelskan pöyhiminen. Näin viitataan jälleen luokkakysymyksiin ja sukupuolirooleihin. Farhad on kuitenkin nyt itselleen vieraammassa kulttuuriympäristössä, ja siksi elokuvan kautta läpivalaistavissa perustuksissa on aiempaa vähemmän nähtävää. TUOMAS RANTANEN Toby Haynes: BREXIT: THE UNCIVIL WAR HBO-kanavalla Silloin tällöin tapahtuu niin uskomattomia asioita, että todellisuus vaikuttaa käsikirjoitetulta. Hämmästyttävää kyllä, poliittisia tapahtumia ja jopa demokraattisilta vaikuttavia kansanäänestyksiä käsikirjoitetaan huolellisesti, eivätkä vallankäyttäjät haluaisi antaa sattuman puuttua peliin. Britannian ero Euroopan unionista eli brexit on ollut juuri tällainen spektaakkeli. Brexit: the Uncivil War -elokuvan nimi vihjaa kansanäänestyksen olleen sekä sisällissota että sivistyksen rappiotila. Brexit-elokuva on yllättävän jännittävä ja tiivistunnelmainen teos, vaikka se kertoo asioista joista luulemme tietävämme paljon. Nopeat leikkaukset ja kuvaus käsivarakameralla näyttävät teoksen saaneen enemmän vaikutteita televisiosarjoista kuin elokuvista. Tarinan keskeisin henkilö on Dominic Mckenzie Cummings, harmaa eminenssi, joka oli Britannian EU-eroa kannattaneen kampanjan pääjehu. The Guardian -lehti on kutsunut Cummingsia maan suurimmaksi trolliksi. Pitkälti Cummingsin toiminnan ansiosta niukka enemmistö äänesti brexitin eli EU-eron puolesta vuonna 2016. Megatrollin keinovalikoimaan kuului runsaasti populistisia ja valheellisia viestejä, jotka levisivät sosiaalisessa mediassa kulovalkean tavoin. Toby Haynesin elokuvassa Cummingsia esittää liikkuvien kuvien kuumin britti, Benedict Cumberbatch. Paikka paikoin elokuvan toivoisi olevan fiktiota, mutta ikävä kyllä kampanjasta on tihkunut rumia tosiasioita, jotka vahvistavat elokuvan todenperäisyyttä. Elokuvan karmaisevimpia hetkiin kuuluu Lontoon pormestarin Boris Johnsonin ( Richard Goulding) kampanjointi. Brexitistä kiinnostunut kansalainen kertoo Johnsonille, miten kauheaa on, että EU:ssa pysyminen johtaa yli 70 miljoonan turkkilaisen pakolaisen ryntäämiseen Britanniaan. Johnson ihmettelee mistä moinen informaatio on peräisin, ja kansalainen näyttää Johnsonille EU-eroajien omaa kampanjamateriaalia. ”Ei kun se tarkoittaakin Turkin koko väkilukua”, sopertaa oman kampanjansa disinformaatiosta hämmentynyt Johnson. IIDA SIMES Brexit: The Uncivil War Olivier Assayas: RIVIEN VÄLISSÄ Ensi-ilta 19.4. Vuosina 2014 ja 2018 Sodankylän elokuvafestivaaleilla vierailleen Olivier Assaya sin elokuva Rivien välissä on kulttuurikeskiluokan valinnanvaikeuksien keskellä mellastava kamarielokuva, jonka älykkään analyyttisissä ja itsepetoksellisissa dialogeissa on perinnetietoisuutta ranskalaisen uuden aallon suuntaan. Parii silainen kustantaja Alain ( Guillaume Canet) ei halua julkaista ystävänsä Leonardin ( Vincent Macaigne) uusinta kirjaa, jota hän pitää narsistisena ja naisvihamielisenä. Näyttelijäpuolisoaan Selenaa ( Juliette Binoche) pettävä Alain ei tiedä, että kirjassa käsitellään myös Selenan suhdetta kirjailijaan. Leonardin vaimo Valérie ( Nora Hamzawi) puolestaan työskentelee edistysmielisen poliitikon avustajana. Elokuva on leppoisan piikikäs kuvaus kulttuuripiirien sisäsiittoisuudesta ja itsekkyyteen asti itsellisten ihmisten vähemmän sielukkaasta kärvistelystä uransa ja saamansa huomion suhteen. Lempeä satiirin siipi sipaisee kuin ohimennen kumoon myös poliittisen idealismin. Elokuvan yhtenä tulkinnan avaimena toimii viittaus Ingmar Bergmanin elokuvaan Talven valoa (1963), joka kuvaa uskonsa menettäneen papin maailmankatsomuksellista tuskaa. Rivien välissä onkin kuin bergmanilainen avioliittodraama ilman suurta tragediaa ja eksistentiaalista kauhua. Siinä ei ole mitään muuta vikaa kuin se, että tällä tavoin totuudellinen pinnallisuuden kuvaus ei lopulta onnistu kouraisemaan kovin syvältä. Assaya sin aikaisempia ohjauksia ovat kansainvälisestä terrorismista kertova televisiosarja Carlos (2010), vuoden 1971 opiskelijamellakoiden aikaa peilaava Jotain ilmassa (2012), bergmanilaista persoonallisuustutkielmaa edustava Clouds of Sils Maria (2014) sekä kauhugenren suuntaan flirttaileva psykojännäri Personal Shopper (2016). TUOMAS RANTANEN KOONNUT TUOMAS RANTANEN Voiman TV-tärpit Rivien välissä 19.4. Kaikki tietävät
Herkulliset ja edulliset lounas-, lista& take away-annokset. Käytämme tuoreita vihanneksia. Tarjolla runsaasti vegaaniannoksia. AVOINNA: ma 11–14 ti–pe 11–21 ja la–su 12–21 Kinaporinkatu 2, Helsinki, (09) 701 2961 Sörnäisten metroaseman vieressä