MAALISKUU ?2/2022 | VOIMA.FI TEEMA: YMPÄRISTÖ 3/2022 HUHTIKUU | VOIMA.FI TEEMA: SOTA JA RAUHA
WILLIAM SHAKESPEARE HAMLET SUURELLA NÄYTTÄMÖLLÄ JANNE REINIKAINEN – PETRI MANNINEN IKUINEN PALUU OMAPOHJASSA VALLILAN KANSALLISTEATTERISSA VALLILAN KANSALLISTEATTERISSA CARYL CHURCHILL SANANTUOJA JOHANN WOLFGANG VON GOETHE FAUST MIKA MYLLYAHO KAMPAAMO ON ELÄVÄN TAITEEN AIKA. LIPUT KANSALLISTEATTERIN LIPPUMYYMÄLÄSTÄ 010 733 1331 (0,0835 €+pvm/mpm) KATSO KOKO OHJELMISTO KANSALLISTEATTERI.FI SUOMEN KANTAESITYKSET SUURELLA NÄYTTÄMÖLLÄ 6.4. Kaksi näytelmää: Surma ja Sanantuoja OHJAUS Minna Leino
WILLIAM SHAKESPEARE HAMLET SUURELLA NÄYTTÄMÖLLÄ JANNE REINIKAINEN – PETRI MANNINEN IKUINEN PALUU OMAPOHJASSA VALLILAN KANSALLISTEATTERISSA VALLILAN KANSALLISTEATTERISSA CARYL CHURCHILL SANANTUOJA JOHANN WOLFGANG VON GOETHE FAUST MIKA MYLLYAHO KAMPAAMO ON ELÄVÄN TAITEEN AIKA. LIPUT KANSALLISTEATTERIN LIPPUMYYMÄLÄSTÄ 010 733 1331 (0,0835 €+pvm/mpm) KATSO KOKO OHJELMISTO KANSALLISTEATTERI.FI SUOMEN KANTAESITYKSET SUURELLA NÄYTTÄMÖLLÄ 6.4. Kaksi näytelmää: Surma ja Sanantuoja OHJAUS Minna Leino Kevään kiehtovimmat uutuudet Sami Tissari Krysa Vahvatunnelmainen esikois romaani keksinnöstä, joka muuttaa maailmanhistoriaa. Viola Ardone Lasten juna Tositapahtumiin perustuva romaa ni Italian sotalapsista kuvaa toisen maail mansodanjälkeistä Italiaa. Heather Morris Kolme sisarta Menestyskirjailijan koskettava romaa ni kolmesta Auschwitzista selvinnees tä sisaresta kuvaa kauniisti sisarusten välistä rakkautta. Kari Haakana Välitön uhka Ajankohtainen esikoistrilleri, jossa toimittajataustainen Haakana kuvaa fiktion keinoin poliittisen väkivallan voimistumista nykyEuroopassa. Ari Turunen Tuoksujen atlas Upeasti kuvitettu kirja kertoo tuoksu aineiden historiasta tavalla, joka avaa lukijalle uuden maailman. Chi Zijian Puolikuu Runollisen kaunis ro maani kertoo Kiinan IsonHinganin vuoris tossa asuvasta pai mentolaiskansasta, evenkeistä. Richard Munson Tesla Tämän unohdetun neron keksintöjä käytämme yhä tänä päivänä. Karina Sainz Borgo Kolmas maa Venezuelalaisen Karina Sainz Borgon hengästyttävä westernhenkinen tarina eloonjäämi sestä ja kuolemasta. Heino Falcke Valo pimeydessä ”Falcken kyky kertoa pitkälle erikoistuneesta tieteenalasta on verraton: Hän osaa selittää Einsteinin suhteellisuusteorian vaikka alakoululaiselle.” – spiegel Björn Natthiko Lindeblad Saatan olla väärässä ”En enää usko kaikkea, mitä ajattelen. Se on minun su pervoimani.” Björn Natthiko Lindebladin lämminhenki nen ja viisas elämäntarina oli vuoden 2021 myydyin tietokirja Ruotsissa. Kirjakaupoista kautta maan tai verkkokaupastamme aulakustannus.fi P.s. Kun liityt postituslistallemme, saat 20 prosenttia alennusta kaikista tuotteista!
HUH TIK UUN MER KKI TUO TTE ET ILMOITUS ÖYHÖKRATIA Polttavan ajankohtainen ja vetävä keskustelunherättäjä somevaikuttamisesta kertoo, millä tavalla päättäjät, vaikuttajat ja uutismedia muodostavat öyhökratian. Johannes Koponen, Minea Koskinen ja Jussi Pullinen selvittävät uutuus kirjassaan havainnollisin esimerkein, kuinka pieni joukko aktiivisia somen käyttäjiä voi uudessa media ympäristössä heiluttaa koko julkista keskustelua ja vaikuttaa siten jopa lainsäädäntöön. www.gummerus.fi STEAM ENGINE 24.4. KLO 18 LEEVI AND THE LEAVINGS — HITTITEHTAAN TARINA Suomen mystisin rockbändi ei tehnyt koskaan yhtään keikkaa mutta nousi silti toistuvasti listojen kärkeen ja jätti järkälemäisen jäljen suomalaiseen populaarimusiikkiin. Tietokirja on jatkoa Timo Kalevi Forssin menestysteokselle Gösta Sundqvist – Leevi and the Leavingsin dynamo (2017), jota on myyty yli 26 000 kappaletta. Nyt pääsevät ääneen Göstan luottomuusikot Risto Paananen, Juha Karastie ja Niklas Nylund. www.like.fi menestysteokselle Sundqvist – Leevi and the Leavingsin dynamo (2017), jota on myyty yli 26 000 kappaletta. KIKKA LAITINEN: OMENAPUUN KATOLLA & HENKIINHERÄTTÄJÄ Rokkari Kikka Laitisen ja kirjailija Teppo Kulmalan toisilleen lähettämiin kirjeisiin perustuva Omenapuun katolla -romaani kertoo matkasta nyky-yhteiskuntamme kaupallisten vaateiden keskellä manifestoiden samalla luonnon, rauhan ja rakkauden puolesta. Kikka Laitinen Co. -yhtyeen uusi single Henkiinherättäjä kurkottaa sekin sinne, mistä rouhea rock-musiikki on kotoisin: 1960-luvun rauhanmielisen rockin kultaaikaan. kikkalaitinen.fi | kirjokansi.omaverkkokauppa.fi facebook.com: Emsalö-Music toisilleen lähettämiin kirjeitoisilleen lähettämiin kirjeiOmenapuun Omenapuun -romaani kertoo -romaani kertoo -romaani kertoo matkasta nyky-yhteiskunmatkasta nyky-yhteiskuntamme kaupallisten vaateitamme kaupallisten vaateitamme kaupallisten vaateiden keskellä manifestoiden den keskellä manifestoiden samalla luonnon, rauhan ja samalla luonnon, rauhan ja rakkauden puolesta. Kikka rakkauden puolesta. Kikka vainnollisin esimervainnollisin esimerkein, kuinka pieni joukkein, kuinka pieni joukkein, kuinka pieni joukko aktiivisia somen ko aktiivisia somen käyttäjiä voi uudessa käyttäjiä voi uudessa käyttäjiä voi uudessa käyttäjiä voi uudessa käyttäjiä voi uudessa EHDONALAINEN Jonas T. Bengtssonin vangitseva murhenäytelmä Kööpenhaminan varjoisilta kujilta on enemmän romaani rikoksesta kuin rikosromaani. Danny, Christian ja Malik kasvoivat samassa lähiössä. Malik opiskelee hammaslääkäriksi, Dannystä tuli rikollinen ja Christianista poliisi. Danny istuu väkivaltarikoksesta, kun hänet yllättäen päästetään ehdonalaiseen. Hän haluaa tavata lapsuudenystävänsä. www.like.fi Teollinen vallankumous höyrykoneineen loi kasvua ja nosti huimasti elintasoa. Kaiken kääntöpuolena olivat kuitenkin jo tuolloin lisääntyvät ympäristöongelmat, hiilenpolttamisen mustuttama ilma ja ihmisiä sairastuttaneet saasteet. Suomalainen barokkiorkesteri ja Olga Heikkilä esittävät 1700-luvun alkupuolen Händelin ja Avisonin teosten rinnalla Ville Raasakan Steam Enginen, jonka tekstit ovat teollistumiseen liittyviä aikalaiskuvauksia. Su 24.4. klo 18 Ritarihuone, Helsinki fibo.fi TELAKAN TERASSI Tampereen kulttuuritalo Telakan terassi on edelleen auki. Tarjolla tutut terassivirvokkeet ja monipuolisen ravintolakeittiön muut herkut. Tsekkaa myös netistä talon klubi-iltojen, teatterin ja gallerian ohjelmat. Terassilla on nyt myös lisäalue. Tullikamarin aukio, 3 Tampere www.telakka.eu Tunnelmallinen opas Viron luontokohteisiin. Kirja kattaa koko Viron alueen, ja 30 retkikohteen perustietojen lisäksi mukana on tunnelmallisia retkimuistoja, käytännön vinkkejä, tietoa Viron historiasta ja kulttuurista sekä pieni luontoja retkeilysanasto suomi– viro. Kirjoittaja Mikko Virta tuntee kohteensa kuin omat taskunsa. Hän on asunut Virossa yli 15 vuotta ja kolunnut läpi maan patikka polut ja luonto retkikohteet. www.gummerus.fi LUONTORETKELLE VIROON JUMALA ON KAUNEUS Osana Teatterikorkeakoulun ja Helsingin Kaupunginteatterin yhteistyötä kolmannen vuosikurssin näyttelijäoppilaat ovat valmistaneet studio Pasilaan teatteri ohjaaja Kristian Smedsin johdolla uuden version Paavo Rintalan romaaniin pohjautuvasta näytelmästä. Taidemaalari Vilho Lammesta (1898– 1936) kertova näytelmä on kuvaus kauneuden kokemisesta, jumaluuden etsinnästä ja ihmisenä olemisen vaikeudesta. Ensi-ilta 23.4. www.hkt.fi Christianista poliisi. Danny istuu väkivaltarikoksesta, kun hänet yllättäen päästetään ehdonalaiseen. Hän haluaa tavata lapsuudenystävänsä. kurkottaa sekin sinne, mistä kurkottaa sekin sinne, mistä kurkottaa sekin sinne, mistä C ata Po rtin
JESUS THE SECOND COMING 30 Leni Riefenstahl 10 Dimmu 36 Vesta TÄSSÄ LEHDESSÄ MUUN MUASSA NOVAJA GAZETA 15–19 40 Meemipropaganda 3 / 2022 • 7 4.4.–8.5.2022 KATASTROFITUTKIMUKSESTA tiede tään, että äkillisen kriisin tullen ihmi set useammin auttavat toisiaan kuin ryhtyvät itsekkäiksi nilkeiksi. Sen si jaan, että syttyisi kaikkien sota kaik kia vastaan, muodostuukin nopeasti erilaisia keskinäisavun käytäntöjä. Tämä on nähty jälleen Ukrainan sodan yhteydessä, vaikka auttamis innon väljähtymistä rodullistettujen pakolaisten kohdalla onkin syystä kritisoitu. Solidaarisuus ja rasismi so pivat erittäin huonosti yhteen, mutta silti ne voivat esiintyä yhtä aikaa. Sa ma ihminen voi kyetä sekä rasismiin että epäitsekkäisiin tekoihin – ja toi voa sopii, että kokemus jälkimmäisestä kaataisi myös mielen rajaaitoja. MYYTTISEN IHMISLUONNON väittä minen läpeensä itsekkääksi palvelee lähinnä heitä, jotka haluavat häivyttää oman vallankäyttönsä epämääräiseen ”kaikkihan me niin teemme” muti naan. Kyllä, kaikilla meillä on oma napa lähinnä, mutta ei, kaikki eivät tavoittele maailmanherruutta eivätkä pommita lapsia. Valtaosa ihmisistä ha luaa vain elää rauhassa. Totta kai ihminen on myös itsekäs eikä siinä ole mitään pahaa. Se, että pyrkii järjestämään itselleen jokseen kin mukavat olot, on elämää säilyt tävää toimintaa. Mutta sitä on myös kanssaihmisten auttaminen. Useimmi ten keskinäisapu ja solidaarisuus pal velevat myös yksilön omaa etua, sillä se ei ole vastakkainen kaikille muille. Kaikki me olemme täällä lukematto min tavoin riippuvaisia toisistamme ja kaikesta täällä. Ja niin vaikeaa kuin sitä toisinaan onkin uskoa, ihmislajin selviytymisstrategia on ollut nimen omaan yhteistyö. Uskokaamme siis, että ihminen ky kenee ja pyrkii hyvään. Teot tuppaa vat seuraamaan ajatuksia. Sillä, mitä ajattelemme myyttisestä ”ihmisluon nosta”, asetamme raamit myös omalle toiminnallemme. VENÄJÄN HYÖKKÄYS Ukrainaan tö näisi myös maailmanjärjestyksen – tai maailmansotkun – nopeaan liikkee seen, jossa uutta asentoa ja tasapainoa haetaan vielä pitkään. Liikkeessä on nyt myös monen maailmankuva. Mo nelle ajatus Venäjästä hyökkäämässä niin sanottuun länsimaiseen demo kratiaan tuntui olevan vielä pari kuu kautta takaperin sula mahdottomuus. Omalle ikäluokalleni taas kollektii vinen ydinsodan pelko tuntui näihin päiviin saakka kuuluvan iäksi men neeseen, sillä kylmän sodan päättyes sä söimme väriliituja ja taputtelimme hiekkakakkuja. Palikat hakevat uusia paikkojaan. On turha pelätä sitä, ettei kaikesta ol la yhtä mieltä. Toivottavasti niin yk sityistä kuin julkistakin keskustelua voidaan käydä avoimessa ja demo kraattisessa hengessä, leimoja vält täen ja ennen kaikkea todellisuudelle uskol lisena pysyen. Yritetään muistaa, että keskustelu rakentaa myös todellisuut ta, minkä vuoksi sitä itä naapurissa niin ankarasti suitsitaankin. Tässä numerossa käsittelemme so taa ja rauhaa eri näkökulmista. Julkai semme myös Venäjällä lopettamaan joutuneen riippumattoman Novaja Gazeta lehden artikkeleita yhteistyös sä Suomen Le Monde diplomatiquen kanssa, jota julkaisee Voima Kustan nuksen tytäryhtiö. EMILIA KUKKALA Jaetun hämmennyksen äärellä VOIMA Vellamonkatu 30 b , 3. krs, 00550 Helsinki, puhelin 044 238 5109, sähköposti voima@voima.fi, toimituksen sähköposti toimitus@voima.fi, voima.fi | PÄÄTOIMITTAJA Emilia Kukkala | ULKOASU Antti Kukkonen, mainosgraafikko Pinja Nikki | TOIMITUS Kukka-Maria Ahokas, Julius Halme, Elisa Helenius, Matti Ikonen, Antti Kurko, Nauska, Hanna Niittymäki, Pinja Nikki, Mika Pekkola, Tuomas Rantanen, Silja Seppälä, Janne Siironen, Iida Simes, Jari Tamminen, Kaisu Tervonen & Miia Vistilä | TOIMITUSJOHTAJA Teemu Matinpuro | YHTEYSPÄÄLLIKKÖ Antti Kurko 040 834 0286 | KUSTANNUSPÄÄLLIKKÖ Tuomas Rantanen 040 507?7165 | MARKKINOINTIKOORDINAATTORI Pinja Nikki | AVUSTAJINA TÄSSÄ NUMEROSSA Terho Aalto, Kirsti Era, Ninni Kairisalo, Aura Koivukangas, Juuli Miettilä, Kerttu Matinpuro, Marjo Mustonen, Jorma Penttinen, Vilppu Rantanen, Karstein Volle & Timur Yilmaz | JULKAISIJA Voima Kustannus Oy | YHTIÖN OSAKKAAT Rosebud Books Oy, Luonto-Liitto, Maan ystävät, Suomen Rauhanpuolustajat, Tuomas Hiilamo, Vilppu Rantanen & Tuomas Rantanen | JAKELU Jari Tamminen 050 331 4357 ja Matti Ikonen | TILAUKSET kauppa.voima.fi, tilaukset@voima.fi, Antti Kurko 040 834 0286 | VOIMAN VUOSITILAUS 10 numeroa 39 euroa | PAINO Sanoma Manu, Tampere | PAINOS 60?000 | ISSN 1457-1005 (painettu) 2737-3029 (verkkojulkaisu) | REKISTERISELOSTE voima.fi/rekisteriseloste 3 Ka ns i: N inn i Ka iri sa lo N au sk a Pääkirjoitus 13 TÄMÄN LEHDEN VÄLISSÄ on Diplon (suomen kielisen Le Monde diplomatiquen & Novaja Gazetan) toimittama kirjallisuusliite. Liite ilmestyy myös Diplon huhtikuun numerossa. Diplo on Voima Kustannus Oy:n tytär yhtiön julkaisu. HUH TIK UUN MER KKI TUO TTE ET ILMOITUS ÖYHÖKRATIA Polttavan ajankohtainen ja vetävä keskustelunherättäjä somevaikuttamisesta kertoo, millä tavalla päättäjät, vaikuttajat ja uutismedia muodostavat öyhökratian. Johannes Koponen, Minea Koskinen ja Jussi Pullinen selvittävät uutuus kirjassaan havainnollisin esimerkein, kuinka pieni joukko aktiivisia somen käyttäjiä voi uudessa media ympäristössä heiluttaa koko julkista keskustelua ja vaikuttaa siten jopa lainsäädäntöön. www.gummerus.fi STEAM ENGINE 24.4. KLO 18 LEEVI AND THE LEAVINGS — HITTITEHTAAN TARINA Suomen mystisin rockbändi ei tehnyt koskaan yhtään keikkaa mutta nousi silti toistuvasti listojen kärkeen ja jätti järkälemäisen jäljen suomalaiseen populaarimusiikkiin. Tietokirja on jatkoa Timo Kalevi Forssin menestysteokselle Gösta Sundqvist – Leevi and the Leavingsin dynamo (2017), jota on myyty yli 26 000 kappaletta. Nyt pääsevät ääneen Göstan luottomuusikot Risto Paananen, Juha Karastie ja Niklas Nylund. www.like.fi menestysteokselle Sundqvist – Leevi and the Leavingsin dynamo (2017), jota on myyty yli 26 000 kappaletta. KIKKA LAITINEN: OMENAPUUN KATOLLA & HENKIINHERÄTTÄJÄ Rokkari Kikka Laitisen ja kirjailija Teppo Kulmalan toisilleen lähettämiin kirjeisiin perustuva Omenapuun katolla -romaani kertoo matkasta nyky-yhteiskuntamme kaupallisten vaateiden keskellä manifestoiden samalla luonnon, rauhan ja rakkauden puolesta. Kikka Laitinen Co. -yhtyeen uusi single Henkiinherättäjä kurkottaa sekin sinne, mistä rouhea rock-musiikki on kotoisin: 1960-luvun rauhanmielisen rockin kultaaikaan. kikkalaitinen.fi | kirjokansi.omaverkkokauppa.fi facebook.com: Emsalö-Music toisilleen lähettämiin kirjeitoisilleen lähettämiin kirjeiOmenapuun Omenapuun -romaani kertoo -romaani kertoo -romaani kertoo matkasta nyky-yhteiskunmatkasta nyky-yhteiskuntamme kaupallisten vaateitamme kaupallisten vaateitamme kaupallisten vaateiden keskellä manifestoiden den keskellä manifestoiden samalla luonnon, rauhan ja samalla luonnon, rauhan ja rakkauden puolesta. Kikka rakkauden puolesta. Kikka vainnollisin esimervainnollisin esimerkein, kuinka pieni joukkein, kuinka pieni joukkein, kuinka pieni joukko aktiivisia somen ko aktiivisia somen käyttäjiä voi uudessa käyttäjiä voi uudessa käyttäjiä voi uudessa käyttäjiä voi uudessa käyttäjiä voi uudessa EHDONALAINEN Jonas T. Bengtssonin vangitseva murhenäytelmä Kööpenhaminan varjoisilta kujilta on enemmän romaani rikoksesta kuin rikosromaani. Danny, Christian ja Malik kasvoivat samassa lähiössä. Malik opiskelee hammaslääkäriksi, Dannystä tuli rikollinen ja Christianista poliisi. Danny istuu väkivaltarikoksesta, kun hänet yllättäen päästetään ehdonalaiseen. Hän haluaa tavata lapsuudenystävänsä. www.like.fi Teollinen vallankumous höyrykoneineen loi kasvua ja nosti huimasti elintasoa. Kaiken kääntöpuolena olivat kuitenkin jo tuolloin lisääntyvät ympäristöongelmat, hiilenpolttamisen mustuttama ilma ja ihmisiä sairastuttaneet saasteet. Suomalainen barokkiorkesteri ja Olga Heikkilä esittävät 1700-luvun alkupuolen Händelin ja Avisonin teosten rinnalla Ville Raasakan Steam Enginen, jonka tekstit ovat teollistumiseen liittyviä aikalaiskuvauksia. Su 24.4. klo 18 Ritarihuone, Helsinki fibo.fi TELAKAN TERASSI Tampereen kulttuuritalo Telakan terassi on edelleen auki. Tarjolla tutut terassivirvokkeet ja monipuolisen ravintolakeittiön muut herkut. Tsekkaa myös netistä talon klubi-iltojen, teatterin ja gallerian ohjelmat. Terassilla on nyt myös lisäalue. Tullikamarin aukio, 3 Tampere www.telakka.eu Tunnelmallinen opas Viron luontokohteisiin. Kirja kattaa koko Viron alueen, ja 30 retkikohteen perustietojen lisäksi mukana on tunnelmallisia retkimuistoja, käytännön vinkkejä, tietoa Viron historiasta ja kulttuurista sekä pieni luontoja retkeilysanasto suomi– viro. Kirjoittaja Mikko Virta tuntee kohteensa kuin omat taskunsa. Hän on asunut Virossa yli 15 vuotta ja kolunnut läpi maan patikka polut ja luonto retkikohteet. www.gummerus.fi LUONTORETKELLE VIROON JUMALA ON KAUNEUS Osana Teatterikorkeakoulun ja Helsingin Kaupunginteatterin yhteistyötä kolmannen vuosikurssin näyttelijäoppilaat ovat valmistaneet studio Pasilaan teatteri ohjaaja Kristian Smedsin johdolla uuden version Paavo Rintalan romaaniin pohjautuvasta näytelmästä. Taidemaalari Vilho Lammesta (1898– 1936) kertova näytelmä on kuvaus kauneuden kokemisesta, jumaluuden etsinnästä ja ihmisenä olemisen vaikeudesta. Ensi-ilta 23.4. www.hkt.fi Christianista poliisi. Danny istuu väkivaltarikoksesta, kun hänet yllättäen päästetään ehdonalaiseen. Hän haluaa tavata lapsuudenystävänsä. kurkottaa sekin sinne, mistä kurkottaa sekin sinne, mistä kurkottaa sekin sinne, mistä C ata Po rtin
8 • 3 / 2022 Mitä rauha merkitsee sinulle? Mielipide NICO JERNMARK, 22, Vantaa ”Rauhaa pitää puolustaa kaikin tavoin. Kriisitila, konflikti tai sota Suomessa hirvittävät ajatuksena. Toivon, että kaikki saisivat elää ilman pelkoa niin kuin haluavat.” HARRI TUKIAINEN, 61, Vantaa ”Rauha on elämän tärkein asia. Ilman rauhaa ei ole rakkautta.” CHIARA TROIANO, 24, Stuttgart ”Kun pystyy puhumaan kiistanalaisista aiheista niin, että kaikki tuntevat olonsa turvalliseksi.” SANNA-MARJA TUOMI, 59, Helsinki ”Nykyisessä tilanteessa ajattelen paljon maailman rauhaa. Se tarkoittaa, että kaikki kansat saisivat elää omassa rauhassa ja päättää itse asioistaan parhaaksi näkemällään tavalla . Arkipäivän toimiva elämä on rauhaa.” ANNI WARIS, 34, Tampere ”Vapautta.” TEKSTI MIIA VISTILÄ KUVA NAISTEN VALMIUSLIITTO TEKSTI MIIA VISTILÄ KUVA TIMUR YILMAZ TEKSTI JA KUVAT SILJA SEPPÄLÄ Rauha on enemmän kuin sodan poissaoloa Naisten valmiusliitto ajaa Suomeen rekisteriä, josta viranomaiset löytäisivät koulutettuja vapaaehtoisia erilaisiin tehtäviin kriisitilanteissa. Aseetonta maanpuolustusta Svärdin kaltaista järjestöä, johon naiset voisivat liittyä ja jonka kaut ta pääsisi eri tehtäviin”, harmittelee Naisten valmiusliiton pääsihteeri Pia Lindell. Naisten valmiusliitto järjestää ei sotilaallisia varautumiskoulutuksia ja ohjaa jäsenjärjestöjensä toiminnan pariin. Liittoon kuuluu erilaisia maan puolustus ja kokonaisturvallisuusjär jestöjä kuten Reserviläisliitto, Martta liitto ja Pelastakaa lapset ry. Nyt eri järjestöillä on omat rekiste rinsä vapaaehtoistyöntekijöilleen. Kes kitetystä rekisteristä olisi hyötyä. ”Aktiivinen ihminen voi olla useas sa rekisterissä, mutta kriisitilanteessa Hyvässä keskustelussa kuullaan kaikkia, sanoo Sadankomitean uusi pääsihteeri Jarmo Pykälä. ehtii vain yhteen. Rekisteriin ilmoit tautuessa myös selvitettäisiin, että ih minen ymmärtää mihin sitoutuu, ja että hänellä on valmiudet tehtävään”, Lindell kertoo hankkeesta. Pilottihanke varuskuntien muonituksesta Vuosi sitten aloitettiin pilottihanke, jossa puolustusvoimien muonitukses ta vastaava Leijona Catering, Naisten Valmiusliitto ja Maanpuolustuskoulu tus keräävät rekisteriä auttamishalui sista ja kykyisistä ihmisistä auttamaan varuskuntien muonituksessa kriisin aikana. Tehtävään sitoutuminen edel lyttää hygieniapassia sekä asuntoa va ruskunnan lähellä, sillä majoitusta ei voida järjestää. Ennen sitoutumistaan tehtävään vapaaehtoiset käyvät verkkokurssin, jossa selvitetään tehtävän luonne. Esi merkiksi että sodan syttyessä varus kunta alue on todennäköisemmin hyökkäyksen kohteena ja siten mah dollisesti sen ympäristöä vaarallisem pi paikka työskennellä. V ENÄJÄN hyökkäys Ukrai naan on lisännyt kiinnos tusta henkilökohtaiseen ja yhteiskunnalliseen turval lisuuteen. Etenkin moni armeijaa käy mätön miettii, miten toimia ja olla hyö dyksi kriisin aikana. Naisten Valmiusliitto ajaa Suomeen turvallisuuskoulutettujen rekisteriä, josta viranomaiset löytäisivät sopivat koulutetut ja sitoutuneet henkilöt eri tehtäviin poikkeustilanteissa. Rekiste riin voisi ilmoittaa osaamisensa ja val miutensa toimia eri tehtävissä kriisin aikana. ”Järjestökenttä on pirstaleinen. Ei valitettavasti ole sellaista yhtä Lotta M IELENOSOITUKSIA rauhan puolesta, uusia järjestöjä pakolaisten auttamiseen. Aktivis mia rauhan puolesta tehdään nyt hartiavoimin. ”Aiempiin kriiseihin verrattuna uutta on, että yritykset ja urheilijat ovat ottaneet kantaa rauhan puoles ta”, vertaa rauhanjärjstö Sadankomi tean pääsihteerinä juuri aloittanut Jar mo Pykälä. Rauhanliiton toiminnanjohtaja Laura Lodenius kertoo, kuinka Venä jän hyökkäys Ukrainaan on muuttanut järjestötyön painopisteitä: ”Muistutamme ihmisiä siitä, mitä ydinaseet ovat ja miksi niitä pitää vas tustaa. Yritämme myös löytää keino ja auttaa sodan vastustajia Venäjällä. Humanitaarista apua pakolaisille toi mittavat parhaiten kansainväliset hu manitaariset järjestöt, neuvomme ih misiä tukemaan niitä. Pidämme yllä tietoisuutta myös muista maailman kriiseistä”, Lodenius tiivistää. Jarmo Pykälä
3 / 2022 • 9 Rauha on enemmän kuin sodan poissaoloa Karstein Volle Osana pilottihanketta on alustavas ti kysytty jäsenjärejestöjen jäsenien halukkuutta sitoutua. ”Jo 900 henkilöä on ilmoittanut si toumushalukkuutensa. Ennen kesää on tarkoitus saada rekisteröityminen käyntiin”, Lindell kertoo. Turvallisuuskoulutusta verkossa Naisten valmiusliitto ja sen jäsen järjestöt järjestävät myös erilaisten turvallisuustaitojen koulutusta. Kurs seille on ollut ennätysmäärä hakijoita, eivätkä kaikki ole mahtuneet mukaan. Järjestössä suunnitellaankin verkko opetuksen lisäämistä. Kuluvana keväänä Naisten Val mius liitto järjestää kriiseihin varau tumisesta myös nettiluentosarjan, jossa käsitellään muun muassa koti talouksien varautumista, väestönsuo jelua, kyberturvallisuutta ja henkistä kriisinkestävyyttä. Myös Jyväskylän yliopiston avoin yliopisto tarjoaa il maista kyberturvallisuuskoulutusta verkossa. Rauhanliitto on rauhanjärjestö jen keskusjärjestö. Se vastustaa soti laallista liittoutumista ja asevaruste lun lisäämistä ja pyrkii vaikuttamaan hallituksen tilaamaan uuteen turval lisuuspoliittiseen selontekoon. Rauhantyön ytimessä on keskustelu Julkinen ja lähipiirin kanssakin käy tävä keskustelu on tärkeä osa rauhan työtä. Suomessa ollaan poikkeukselli sen yksimielisiä siitä, että sodan ainoa syyllinen on Venäjä, joka kansainväli siä sopimuksia rikkoen hyökkäsi Uk rainaan. Mielipiteet jakautuvat esi merkiksi Suomen Natoon liittymisestä ja Venäjän eristämisestä. ”Suomettumisen varjo näkyy, kun rauhanliikettä kritisoidaan venäjämie liseksi. Sosiaalisessa mediassa taas osa hakee vastakkainasettelua, ei haluta kuulla järjen ääntä. Mutta ydinaseval lan kanssa ei voi käydä mitään lopul lista ottelua”, Lodenius toteaa. Laura Lodenius si tuoda enemmän julkisuuteen lähtö kohtia ja perusteluja, joiden mukaan ratkaisuja tehdään.” Resursseja on, jos on tahtoa Rauhanjärjestöihin liittyy nyt paljon uusia jäseniä. ”Aiempien kriisien pe rusteella tuki on lyhytaikaista, aktii viksi jää harva”, Lodenius tietää. Järjestöjen aktiivit ovat usein keski ikäisiä. Rauhanjärjestöt tarjoavat nuo rille esimerkiksi koulutuksia, mutta nuoria on yhtä vähemmän mukana perinteisessä järjestötoiminnassa. Heillä on eri tavat vaikuttaa. Rahoitus tulevaisuus huolestuttaa järjestöjä. Valtiolta saadut avustukset vähenevät ja projektirahoituksella pi tää pyörittää myös jatkuvaa toimin taa. Lodenius ennustaa synkkiä aiko ja, mutta vain joksikin aikaa. ”Kun rahaa käytetään entistä enem män asevarusteluun ja pakotteet kur jistavat koko maailmantaloutta, myös rauhanliikkeen toimintaedellytykset huononevat. Mutta maailmassa asiat toimivat sykleissä. Ehkä ilmastoliike ja rauhanliike löytävät toisensa ja vaati vat painokkaasti muutosta. Käynnissä oleva kriisi on osoittanut, että kun on poliittista tahtoa, resurssejakin löytyy.” Rauha voi tarkoittaa muutakin kuin sotilaallisen uhan poissaoloa. Sadan komitealle rauha on silloin, kun kaikki tuntevat olonsa turvalliseksi ja oikeu denmukaisuus toteutuu. Järjestö ke rää nettisivuilleen kysymyksiä ja vas tauksia ajankohtaisista kysymyksistä ja tarjoaa näkemyksiä lähestyä asioita eri kanteilta. Jarmo Pykälän mukaan on tärkeää, että erilaisia näkemyksiä pääsee esiin. ”On tärkeää, että niidenkin äänet tulevat kuulluiksi, jotka eivät ole suo rittaneet varusmiespalvelusta”, Pykä lä pohtii. Pykälä suosittelee keskusteluihin Erätaukosäätiön rakentavan keskus telun periaatteita: ”Hyvä keskustelu lähtee siitä, että kaikki mielipiteet ovat arvokkaita ei kä väheksytä toisia osapuolia. Kaikkia kuunnellaan keskeyttämättä ja etsi tään yhteistä pohjaa, jonka päälle dia logia voi rakentaa.” Hän toivoo avoimuutta turvalli suuspoliittiseen keskusteluun. ”Pitäi Ju uso Aa lto
10 • 3 / 2022 TEKSTI MIKA PEKKOLA KUVA NAUSKA Venäjän hyökkäys Ukrainaan on järkyttänyt perustavan laatuisesti Euroopan turvallisuutta. Dmitry Gurbanovin mukaan valtiollinen propaganda ja riippumattoman tiedonvälityksen vaientaminen estävät venäläisiä näkemästä sodan todellisuutta. Uusi rautaesirippu on la?skeutunut vastustamaan vihreää siirtymää sekä levittämään ilmastodenialismia, jot ta Eurooppa olisi jatkossakin riippu vainen venäläisestä fossiilienergiasta. Venäjän talous perustuu öljyn ja kaa sun myymiseen, ja kaupan loppumi nen romahduttaisi talouden. Kolman neksi on otettu kantaa kulttuurisotiin ja tuettu liikkeitä, jotka ovat vastus taneet esimerkiksi wokeajattelua ja pride kulkueita. Vasta neljänneksi on pyritty esittämään Putin hyvänä mie henä ja perhearvojen puolustajana.” Hyökättyään Ukrainaan Venäjä on hävinnyt propagandasodan maailmal la, vaikka maan trolliverkostoa ja val tiollisia kanavia on pidetty tehokkaina. ”Kaikki romahti heti, kun sota alkoi ja kun Euroopan unioni kielsi Twit terissä ja YouTubessa venäläiset pro pagandakanavat, kuten Sputnikin ja Russia Todayn”, Gurbanov toteaa. ”Tällä hetkellä Venäjä ei tuota kovin VENÄJÄN VALTIONJOHDON TOIMINNASSA JA IDEOLOGIASSA ON FASISTISIA PIIRTEITÄ. D MITRY GURBANOV on tullut tunnetuksi suomalaisen äärioi keiston toimintatapo ja, järjestäytymistä ja tavoitteita tutkivana kansalaisaktivistina. Erityisen vireästi hän on toiminut Twitterissä, jossa hä nellä on milten 32 000 seuraajaa. Valtio oppia Helsingin yliopistossa opiskeleva Gurbanov on kotoisin Venäjältä ja tun tee hyvin maan poliittisen tilanteen. Hän on seurannut tiiviisti venäläisessä mediassa ja Telegramryhmissä käytyä keskustelua Ukrainan sodasta. Gurbanovin mukaan länsimaissa ei täysin ymmärretä, kuinka rajoittunut ta tiedonsaanti Venäjällä on. Suuri osa venäläisistä ei pääse käsiksi muuhun kuin valtiollisten tahojen tuottamaan tietoon. Lisäksi keskustelu suosituilla Telegramkanavilla on vahvasti pola risoitunutta: sovelluksessa on erillisiä ryhmiä Vladimir Putinin tukijoille ja sodan vastustajille, eivätkä näkökul mat kohtaa. ”Nyt kun myös Instagram, Facebook ja Twitter on bännätty, niin venäläiset saavat informaatiota hyvin rajallises ti”, Gurbanov kertoo. ”Valtiollisessa mediassa väitetään, että kaikki menee hyvin. Mitään pahaa ei ole tapahtunut, ja iskut sairaaloihin ja siviilirakennuk siin ovat ukrainalaisten lavastamia. Olen seurannut kanavia sodan alusta asti, ja kun hyökkäys alkoi, ukrainalai sia kehotettiin avaamaan ikkunansa ja odottamaan vapauttajia.” Gurbanovin arvion mukaan ylivoi mainen enemmistö venäläisistä tukee armeijan ”erikoisoperaatiota”. Sotaa vastustavat lähinnä nuoret, koulute tut ja keskiluokkaiset, mutta he eivät uskalla esiintyä julkisesti, sillä duu massa hyväksytyn uuden lain nojalla armeijaa kritisoivat henkilöt voidaan tuomita jopa viidentoista vuoden van keuteen. ”Ihmiset ihmettelevät, miten on mahdollista, että venäläiset tukevat sotaa. Pääosa venäläisistä on kuiten kin riippuvaisia televisiosta saadusta informaatiosta, ja jäljellä on vain Puti nin kanavia. Internet on edelleen ole massa, mutta suurin osa venäläisistä ei osaa englantia. Jos joka päivä saat lukea, että joku asia on totta, niin alat uskoa siihen.” Propagandan levittämiseen on osal listunut myös ortodoksinen kirkko, jo ka on saanut Neuvostoliiton romahta misen jälkeen Venäjällä suuren roolin. ”Moskovan patriarkka Kirillin viime aikaiset ulostulot osoittavat, mi tä mieltä kirkko on sodasta: Venäjän kansa ja uskonto ovat maailman par haat asiat, ja länsi haluaa tuhota ne”, Gurbanov kertoo. Eurooppaan suunnatun propagandan ydin Venäjän ulkomaille suuntaamalla pro pagandalla on ollut Gurbanovin mu kaan neljä päälinjaa. ”Ensimmäiseksi pyrkimyksenä on ollut hajottaa EU:ta ja estää sen yhte näinen toiminta. Toiseksi on pyritty
3 / 2022 • 11 Ensimmäinen Voimalehti ilmestyi marras kuussa 1999. Sarja pa laa aiheisiin ja teemoihin, joita Voima on käsi tellyt parin vuosi kymmenen aikana. TEKSTI IIDA SIMES TAPPAVA HAUTA M AA VAVAHTELI , ilmakehässä kuu meni ja aika pysähtyi Pripjatin kaupungissa Ukrainassa 26. huhti kuuta kello 01.23.40 vuon na 1986. Tšernobylin ydinvoimalan nelos reaktori räjähti singoten taivaalle 400 kertaa Hiroshiman pommin verran radioaktiivista materiaalia. Tästä hetkestä oli kuluva 14 vuotta, kuu si päivää, neljä tuntia ja 36 minuuttia kun oli ilmestyvä Voiman numero 4/00. Lehdessä oli ote valko venäläisen kirjailijan Svetlana Aleksijevitšin kirjasta Tšernobylistä nousee rukous otsikon ”Monologi elämästä, joka on lovettu oveen” alla. MONOLOGI OLI NIKOLAI FOMITS KALUGININ sydäntäsärkevä todistus pakenemisesta Pripjatin kaupungista PohjoisUkrainasta. Ei tavaroitaan – eikä edes kissaa – Kalugin saanut ottaa tuhoalueelta mukaansa, sillä ne olivat kontaminoituneita. Yhden esineen hän halusi: ta lonsa oven. Siihen oli lovettu hänen pituuskasvunsa lapsesta aikuisikään, kuten myös Kaluginin omien lasten kasvu. Aikoinaan hänen isänsä ruu mis oli levännyt ovella ennen hautaamista. Kaluginin vaimon ja tyttären iholle nousi ”viiden kopeekan kokoisia” mustia laikkuja. He joutuivat sairaalaan. ”Tyttäreni oli kuuden vanha. Hän kuiskasi korvaani: ’Isä, minä haluan elää, minä olen vasta pieni.’ Ja minä kun olin kuvitellut, ettei hän ymmärrä mitään.” Lopulta Kaluginin ovi otettiin taas käyttöön. ”Laskimme hänet ovelle… Samalle ovelle, jolla isäni oli kerran levän nyt. Kunnes arkku tuotiin… Se oli pieni, kuin nuken laatikko. Haluan to distaa, että tyttäreni kuoli Tšernobylin takia. Ja että meitä vaaditaan unoh tamaan se.” TŠERNOBYLIN YDINTURMA RAVISUTTI koko maailman, tai ainakin Euroopan, tulevaisuutta. Sillä on ollut osansa Neuvostoliiton romahduk sessa. Pääsihteeri Mihail Gorbatšov puhui tapahtuneesta televisiossa 14. toukokuuta 1986, katastrofi ei ollut enää pysynyt neuvostokansalaisil ta salassa. Tiedustelupalvelut ja seismologiset yksiköt ympäri maailmaa, myös Suomessa, olivat paikantaneet räjähdyksen heti. Huolimatta siitä, ettei Gorbatšov kertonut katastrofin todellista lai taa ja vakuutteli vaaran olevan kokonaan ohi, hänen puheestaan alkoi Neuvosto liitossa glasnostin eli tiedonvälityksen avoimuuden aikakau si. Lehdistön vapaudet lisääntyivät, eivätkä ne loppuneet Neuvostolii ton romahdukseen, vaan pikemminkin presidentti Putinin rajoituksiin 2000 luvulla. TŠERNOBYLIN RAUNIOT OVAT tälläkin hetkellä tappavan vaarallisia, ja siksi nelosreaktori on peitetty suojakuorella. Maailman vaarallisinta ydin jätevarastoa ei saa lähestyä ilman lupaa 32 kilometrin säteellä. Silti Venäjän hyökkäyssodassa Ukrainassa sen joukot rynnivät Tšerno bylin voimalalle 25. helmikuuta 2022. Venäjän tarkoitus lienee ollut pelotella ukrainalaisia, mutta heidät, jotka muistavat onnettomuuden, se sai raivostumaan. Reaktorin hauta rauhan häiriköiminen oli ukrainalaisista järkyttävän typerää. Into tart tua aseisiin kasvoi, sillä ukrainalaiset eivät halua lisää ydinlaskeumaa. Uusi rautaesirippu on la?skeutunut Tšernobylin nelosreaktori vuonna 2005. kaan paljoa propagandaa ulkomaille vaan keskittyy saamaan oman kansan sa tiukasti narratiivinsa alle.” Sekä Venäjän valtionjohto että suu ri osa kansasta näyttäisi todella us kovan propagandaan. Lännen pelo tellaan tavoittelevan Venäjän kansan hävittämistä. Sen väitetään esimer kiksi kehittävän bioaseita, jotka on suunnattu venäläisiä naisia vastaan ja vievät näiltä mahdollisuuden saa da lapsia. Hyökkäystä Ukrainaan on puoles taan perusteltu Ukrainan ”denatsifi kaatiolla”. ”Osa tiedusteluupseereista uskoi siihen, että vain niin sanotut natio nalistiset joukot taistelisivat venäläis sotilaita vastaan ja kun ne tuhottai siin, Ukraina luovuttaisi”, Gurbanov sanoo. ”Ukrainan presidentti on juu talainen. Puhe denatsifikaatiosta on täysin absurdia.” Palatsivallankumous ainoa mahdollisuus Todellisuudessa juuri Venäjän valtion johdon toiminta ja ideologia ilmentä vät fasistisia piirteitä: yhteiskunnan militarisoituminen, vahvan johtajan kultti, etnonationalistinen mytologia, imperiumin rakentaminen, pelotte lu ulkoisella vihollisella, toisinajatte lijoiden ja vapaan tiedonvälityksen vainoa minen, sota symbolit, hyökkäys sotaan ryhtyminen ja terroripommi tukset. ”Putinin ideologia on vahvasti kansallismielistä”, Gurbanov toteaa. ”Hän ottaa mallia Venäjän tsaarinval lasta ja imperiumista. Tätä ilmentävät väitteet siitä, että Ukraina on maana keksitty ja että ukrainalaiset ovat to dellisuudessa venäläisiä. Putin kat soo puolustavansa panslavismin pe rinnettä.” Kiovaa ei ole kuitenkaan kyetty valtamaan, eikä Ukrainan president ti Volodymyr Zelenskyi ole paennut ulko maille. ”Hyökkäys on johtanut totaaliseen romahdukseen. Käy miten käy, Putin on jo hävinnyt sodan täydellisesti.” Gurbanov arvioi, että Venäjän ja lännen suhteet tulevat olemaan hyy tävät niin kauan kuin Putin pysyy val lassa. Uusi rautaesirippu näyttää las keutuneen Venäjän ja lännen välille. Jatkossa Putinin voi olla vaikeam pi perustella kansalle sotaa, kun elin tarvikkeiden hinnat nousevat pakot teiden vuoksi ja kansalle alkaa tihkua tietoja kuolleista sotilaista. ”Jos Putin kaatuu, kukaan ei osaa sanoa, mitä tapahtuu”, Gurbanov toteaa. ”Vallanvaihdos ei tapahdu si ten, että kansa lähtisi kaduille. Oppo sitio on tuhottu systemaattisesti, vas tustajat on vangittu, ulkomailla tai murhattu, eikä kukaan voi johtaa val lankumousta. Jos Putin lähtee, se tulee tapahtumaan palatsivallankumouk sen myötä eli siten, että sisäpiiriläiset poistavat hänet vallasta.” IA EA Im ag eb an k / W ikim ed ia C om m on s
12 • 3 / 2022 TEKSTI JARI TAMMINEN KUVA HÄIRIKÖT-PÄÄMAJA Kristinuskon varjolla on lähdetty toistuvasti sotaretkille, vaikka Jeesuksen puheet olivat hyvinkin pasifistisia. Onneksi myös tämä rauhansanoma on muistettu. Rauhan vai sodan mies? ISRAELIN TUKEMISTA VOI PITÄÄ HIEMAN KYYNISENÄ, JOS SE NÄHDÄÄN KEINONA VAUHDITTAA HARMAGEDDONIA. M ATTEUKSEN evanke liumissa Jeesuksen Vuorisaarna pursuaa rakkautta, anteeksi antoa ja rauhan sa nomaa. Silti viimeisen parin tuhan nen vuoden ajan sotaa ja tappamista on oikeutettu lukemattomia kertoja Jeesuksella. Kuva, joka piirtyy Raamatun vä lityksellä onkin ristiriitainen. Tuota risti riitaisuutta korostavat entisestään villisti eri suuntiin laukkaavat Raama tun tulkinnat. Näillä tulkinnoilla on väliä riippumatta siitä, näkeekö Jee suksen jumalallisena hahmona vai esi merkiksi anarkososialistisen aktivistin arkkityyppinä. Sota ”Älä tapa. Se, joka tappaa, on ansainnut oikeuden tuomion. Mutta minä sanon teille: jokainen joka on vihoissaan veljelleen, on ansainnut oikeuden tuomion.” Myös Suomessa sota ja Jeesus ovat lyöneet kättä. Heti itsenäisyyden ensi metreillä, sisällissodan aikaan, lukui sat uskonmiehet osallistuivat sotatoi mien siunaamiseen ja oikeuttamiseen. Sisällissodan jälkeen monet heistä jat koivat taistelua itärajan toiselle puolen tehdyissä sotaretkissä – niin sanottuis sa heimosodissa – jolloin tarkoitukse na oli pelastaa sukulaiskansoja juma lattomilta bolševikelta. ItäSuomen yliopiston väitöskirja tutkija Rony Ojajärvi tutkii uskonnon roolia suomalaisen rauhanliikkeen historiassa ja samalla hänelle on muo dostunut melko hyvä kuva siitä, miten sotaa on oikeutettu meilläkin kristin uskolla. ”Erityisesti 1920–30lukujen aikana Suomeen kehittynyt äärioikeistolainen liike profiloitui vahvasti luterilaisek si. Elias Simojoen, Olavi Kareksen ja K. R. Kareksen kaltaisia luterilai sia pappeja toimi usein Lapuan liik keen kaltaisten protofasististen liik keiden johtohenkilöinä. He lietsoivat venäläisvihaa ja kommunismin pel koa pyrkien samalla militarisoimaan yhteiskuntaa. Lopullisena tavoittee na oli korvata parlamentaarinen de mokratia kristillisellä, autoritaarisella ja nationalistisella valtiojärjestelmäl lä. Aluksi jopa Lapuan liikkeen kaltai seen väkivaltaiseen ääriliikkeeseen suhtauduttiin Suomen kirkossa suo peasti, koska liikkeen nähtiin puolus tavan kristillistä uskoa ’saatanallisel ta’ kommunismilta.” Ojajärven mukaan kirkon sotai siin Raamatun tulkintoihin vaikuttaa usein se, kuinka läheinen kirkon suh de valtio valtaan on. ”Esimerkiksi Jeesuksen ristiin naulitsemisesta tulee useimmiten sotien aikana kirkon edustajien saar noissa sotasankarillisen uhrautumisen ja sotilaan rohkeuden symboli. Tämä kristillisnationalistinen tulkinta Jee suksesta näyttäytyy hyvin erilaiselta verrattuna Raamatun kertomukseen: Jeesus ei käyttänyt väkivaltaa.” Suomessa sodan ja uskonnon liitto jatkui talvi, jatko ja Lapin sotien myö tä. Esimerkiksi heinäkuussa 1941 mar salkka Mannerheim vannoi päiväkäs kyssään, ettei hän laita miekkaansa tuppeen ennen kuin SuurSuomen pyhä maa on vapautettu. Toisin kuin Mannerheim, Jeesus kehotti Pietaria laittamaan miekkansa tuppeen tämän puolustettua opettajaansa roomalaisia sotilaita vastaan. Vaikka Suomi on nykyään pitkäl ti maallistunut yhteiskunta, on us konnolla yhä roolinsa myös osa na puolustusvoimien toimintaa. Lähtökohtaisesti varusmiehet vanno vat sotilas valansa Jumalan nimeen, ja sotilaspastoreita, kenttärovasteja sekä kenttäpiispoja riittää. Siltikin armei jan ja kirkon liitto on Suomessa varsin maltillinen verrattuna esimerkiksi Yh dysvaltoihin, jossa armeijan pastorit siunaavat jopa taistelutehtäviin lähte viä hävittäjiä ja niiden pommeja. Jee sus epäilemättä kierisi haudassaan, jos kuulisi tästä viimeisestä. Rauha ”Teille on opetettu: ’Silmä silmästä, hammas hampaasta.’ Mutta minä sanon teille: älkää tehkö pahalle vastarintaa. Jos joku lyö sinua oikealle poskelle, käännä hänelle vasenkin.” Raamatun kertomus Jeesuksesta on ollut Suomessakin monille pasifisteille osoitus väkivallattoman kansalaistot telemattomuuden tehosta. ”Jeesus oli varhaisessa suomalai sessa rauhanliikkeessä tärkeä esikuva. Monet liikkeen toimijoista olivat kris tillisiä sosialisteja tai kristillisiä anar kisteja. Samalla kirkkoon ja sen opin kappaleisiin suhtauduttiin kriittisesti. Kirkon nähtiin pettävän Kristuksen todellisen sanan, Vuorisaarnan, mikä näkyi erityisesti tavassa siunata sota. Monet Paavalin esivaltaopetukseen ajattelunsa perustaneet kirkonmiehet puolestaan suhtautuivat hyvin kriitti sesti rauhanliikkeiden erilaiseen kris tillisyyteen”, Ojajärvi toteaa. Vastakkain ovat siis Vuorisaarnan opetus väkivallattomuudesta ja Paa valin sanat, joihin kuulluu ajatus, et tä ’ei esivalta turhaan miekkaa kanna’. Jeesuksen nimissä ajetut vastakkai set ajatukset eivät tietenkään rajoitu sodan ja rauhan kysymyksiin. Ristirii tojen ylittämiset näyttäisivätkin olevan Raamatun tulkintojen ominaisuus. Il man luovaa päättelyä ei ole mahdollis ta päästä esimerkiksi rahanlainaajien pöytiä paiskoneesta Jeesuksesta menes tysteologian oppeihin, joissa rajaton ta loudellinen vaurastuminen nähdään merkkinä Jumalan suosiosta. ”Jeesuksen kuvaamisen ja tulkitse misen tavat vaikuttavat runsaasti sii hen, minkälaista toimintaa häneen vedoten oikeutetaan. Valkoihoisen, maskuliinisen tai hyvin tuonpuoleisen Jeesuksen avulla oikeutetaan usein ko lonialismia, kulutuskulttuuria ja mili tarismia. Jos hänet taas nähdään tä mänpuoleisena jyrkkänä moraalisena opettajana, feminiininä toimijana tai arabina, häneen vedoten vastustetaan rasismia ja institutionalisoitua väki valtaa ja vaaditaan tasaarvoa sekä oi keudenmukaisuutta.” Harmageddon ”Teille on opetettu: ’Rakasta lähimmäistäsi ja vihaa vihamiestäsi.’ Mutta minä sanon teille: rakastakaa vihamiehiänne ja rukoilkaa vainoojienne puolesta.” Osa kristityistä odottaa Jeesuksen toista tulemista ja osa heistä myös pyr kii tuota paluuta edistämään. Jerusa lem ja niin sanottu kristillinen sionis mi liittyvät tähän keskeisesti. ”Ajatuksena on, että kun juutalai set palaavat Israeliin ja rakentavat kol mannen temppelin Jerusalemissa si jaitsevan, islamilaisen Kalliomoskeijan paikalle, tapahtuu Jeesuksen toinen tu leminen. Siten kristillinen sionismi on ollut äärimmillään Kalliomoskeijan tuhoamiseen tähtäävien juutalaisten ääri ryhmittymien tukemista.” Yhdysvaltalaisten, erityisesti evan kelikaalisten kristittyjen tuki Israelil le onkin vankkaa, ja myös Suomessa kristillisellä sionismilla on jalansijaa. Tutkimuksissa keskeiseksi – mutta ei ainoaksi – kristillistä sionismia ajavak si voimaksi nousee eskatologia eli op pi maailmanlopusta. Jeesuksen toisen tulemisen uskotaan johtavan suoraan viimeiseen taisteluun, harmageddo niin. Oman kierteensä odotuksille antaa se, että kristityt ja juutalaiset tulkitse vat tilannetta hyvin eri tavoin. Samal la, kun yhdet haluavat edistää Jeesuk sen toista tulemista, toiset eivät pidä häntä alkuunkaan jumalallisena hah mona. Israelin tukemista voi pitää hie man kyynisenä, jos se nähdään keino na vauhdittaa harmageddonia, vaikka juutalaisten kohtalo tässä olisikin sur kea. Toisaalta juutalaiset eivät kristit tyjen uskoa Jeesukseen jaa, mutta so taisassa ympäristössä massiivinen sotilaallinen, taloudellinen ja poliitti nen apu tulee tarpeeseen. Kaikki kristityt eivät tietenkään jaa näitä kristilliseen sionismiin liittyviä tulkintoja. Ojajärven mukaan tyypilli simmin kristillisessä sionismissa kyse on joidenkin Raamatun lauseiden hy vin kirjaimellinen ja valikoiva tulkin ta. Hän muistuttaa myös, että Raama tun jakeiden tulkintojen ohella kyse on myös siitä, millaisena Jeesus halutaan nähdä. ”Kristillisille sionisteille Jeesus on usein valkoihoinen ja tuonpuoleinen taivaallinen hahmo. Esimerkiksi pa lestiinalaiskristityt puolestaan näke vät Jeesuksen arabina, joka myös eli miehitysvallan alla.” Kuten kristinuskon opetuksia, myös muiden uskontojen opetuksia voidaan tulkita niin, että ne oikeuttavat väki vallan, kauhun ja sodan. Opetuksia voidaan myös tulkita toisin: aina voi muistaa sanoman rakkaudesta, an teeksiannosta ja rauhasta. Kursivoidut sitaatit Vuorisaarnasta. Rambo-elokuvista ja kristillisistä troopeista osoitteessa Häiriköt.fi.
They came to end the days. But they made one mistake. They forgot they were dealing with Jesus. JESUS THE SECOND COMING He is Alpha and Omega. No Beast can stop him. Rauhan vai sodan mies? NAZARENE
3 / 2022 • 15 Operaatio itsemurha Venäjän piti olla ItäEuroopan mahtimaa. Nyt se valuu kohti eristystä ilman kansainvälistä vaikutusvaltaa, kirjoittaa Novaja Gazetan varapäätoimittaja. V E N Ä JÄ TU H OA A murskaavalla iskul laan oman turvalli suutensa. Venäjän ”erikoisoperaatio”, joka tähtää Ukrai nan ”demilitarisointiin ja puhdistami seen natseista”, on täydessä vauhdissa. Loppu tulosta emme voi tietää, mutta uhreja on jo tähän mennessä paljon ja tuhot mittavat. Emme tiedä myöskään sitä, johta vatko toimet lopulta tilanteen eskaloi tumiseen koko maailmalle vaarallisel la tavalla. Toinen erikoisoperaatio eli Venäjän ja sen kansan parhaiden int ressien ja elämisen edellytysten täy dellinen tuhoaminen onkin jo saatettu loppuun. En tarkoita tällä lännen aset tamien sanktioiden tai Venäjän köy käisten vastasanktioiden seurauksia. Kyse on aivan muusta, sillä päätös ”riisua Ukraina aseista” on todellisuu dessa itsetuhoinen yritys ampua kuula omaan kalloon. Jaan kollegoideni näkemyksen sii tä, että tuhoisa teko tulee vaikutta maan Venäjän kansainväliseen ase maan – lievästi sanottuna – hyvin pitkään. Syvien ja pitkäkestoisten seurauksien vuoksi ”operaatiota” voi verrata Neuvostoliiton toteuttamaan Tšekkoslovakian miehitykseen vuon na 1968. Toinen vertailukohta on Afganistanille annettu ”kansainväli nen apu”, joka aloitettiin vuonna 1979. Venäjän sidonnaisuus globaaliin maailmaan on kuitenkin nykyisin täy sin eri tasolla kuin 1900luvulla. Ve näjän siteet muuhun maailmaan ovat moninaiset ja tiiviit. Niiden katkeami nen tulee aiheuttamaan suunnatonta kipua ja kärsimystä. On olemassa kaksi tärkeää mitta ria, joiden avulla voidaan arvioida valtion harjoittaman politiikan onnis tuneisuutta: maan sosioekonominen kehitys ja turvallisuustilanne. Venä jän talouden saama isku on niin kova ja selvästi nähtävissä, ettei sitä tarvit se edes kuvailla. Taloustilanne tulee todennäköisesti huononemaan enti sestään. Entä miten on turvallisuuden laita? Emme saaneet häädettyä Natoa kauemmas rajoiltamme emmekä estet tyä sen laajenemista. Päinvastoin, yhteinen raja puolus tusliiton kanssa tulee pitenemään en tisestään, mikäli Suomi ja Ruotsi päät tävät liittyä sen jäseniksi. Venäjän ”erikoisoperaation” myötä tämä on en tistä todennäköisempää. Lähitulevaisuus ratkaisee, voiko Ukrainasta joskus tulla Naton jäsen maa. Mikäli maa onnistuu säilyttä mään itsenäisyytensä, Naton jäsenyys on vain ajan kysymys. Itse puolus tusliitto, tai oikeastaan koko läntinen yhteisö, on tiivistänyt rivejään ja hit sautunut tiukemmin yhteen. Yhdys valtain rooli tämän yhteisön johtava na sotilaallisten ja poliittisten takuiden antajana on vahvistunut entisestään. Kehitys alkoi jo Krimin tapauksen seu rauksena, mutta Kreml antoi sille nyt ennennäkemättömän voimakkaan sysäyksen. Yhdysvaltojen joukkojen ja puo lustusliittoon kuuluvien maiden ase kaluston läsnäolo Venäjän läntisten rajojen takana tulee laajenemaan ja vahvistumaan. Länttä ja Venäjää ei nähdä yhteisessä neuvottelupöydässä nyt eikä lähitulevaisuudessa. Parhaassa tapauksessa neuvottelut ovat vain pitkällä tauolla, mutta luoja varjelkoon, jos mahdollisuus neuvotel la on kokonaan pois pöydältä. Siinä tapauksessa Venäjän ai noa vaihtoehto on näännyttävä ase varustelun kierre. Venäjä ei kestä si tä, kuten ei Neuvostoliittokaan lopulta kestänyt. Voi myös kysyä, millaisia yli päätään voisivat olla Kremlin tiedot tajan Dmitri Peskovin maalailemat ”substanssi keskeiset” neuvottelut, kun luottamus Venäjän johtajien sa naan on jo täysin menetetty katastro faalisella tavalla. Venäjä liukuu vapaasti kohti kauppa saartoa, suhteiden katkeamis ta ja täydellistä eristyneisyyttä. Maan kansainvälinen vaikutusvalta, jota Kreml oli niin kovasti pyrkinyt ”pa lauttamaan”, on haihtumassa ilmaan. Andrei Lipski, Novaja Gazetan varapäätoimittaja. TEKSTI ANDREI LIPSKI / NOVAJA GAZETA SUOMENTANUT MARJO MUSTONEN Neuvostoliittolaiset panssarit tšekkien vapaudenhalua tukahduttamassa 1968. PÄÄTÖS RIISUA UKRAINA ASEISTA ON ITSETUHOINEN YRITYS AMPUA KUULA OMAAN KALLOON. W ikim ed ia Co m m on s VOIMA JULKAISEE VENÄJÄN NOVAJA GAZETAN JUTTUJA YHTEISTYÖSSÄ NOVAJA GAZETAN JA SUOMEN LE MONDE DIPLOMATIQUEN KANSSA. OSA ARTIKKELEISTA ON LYHENNETTY. MONDEDIPLO.FI N ova ja G aze ta
TEKSTI ILJA AZAR / NOVAJA GAZETA SUOMENTANUT KERTTU MATINPURO KUVA MATTHEW PAUL ARGALL (CC BY 4.0) MUOKKAUS JULIUS HALME Venäjän televisio on ollut Kremlin kontrolloima. Nyt liitokset rakoilevat. Kapinallinen toimittaja kertoo, että vain harva uskoo itse siihen, mitä he joutuvat kertomaan uutisissa. Uutisia ilman ääntä V ENÄJÄN VALTIOLLISEN ykköskanavan toimittajasta Mari na Ovsjannikovasta tuli maailmankuulu, kun hän 14. maalis kuuta 2022 ryntäsi Vremjailtauutisten aikana suoraan lähetykseen mielen osoituskylttinsä kanssa. [Voiman huomio: Ovsjannikova va roitti kyltissään luki uskomasta iltauu tisten propagandaaan ja valheisiin. Tässä Novaja Gazetan toimittajan Ilja Azarin haastattelussa Ovsjannikova kertoo, ettei hän aio lähteä pois Venä jältä, vaikka häntä uhkaisi rikostuo mio. Ovsjannikova on saanut teostaan 30 tuhannen ruplan [eli 280 euron] sa kot. On mahdollista, että lisää rangais tuksia on tulossa. [Voiman huomio: Jutussa ”…” tar koittaa ”sota”sanaa. Venäjän uuden lain mukaan Venäjän hyökkäyssotaa Ukrainassa ei saa kutsua ”sodaksi”. Lain rikkomisesta seuraa 15 vuoden vankeustuomio.] Pidättekö itseänne sankarina? ”En, minulla ei ole ollenkaan san karillinen olo. Tottakai ymmärrän, et tä tekoni oli rohkea, mutta ennen kaik kea tunnen oloni tällä hetkellä todella väsyneeksi. Kuten poikani sanoi, olen ’ihminen, joka pilasi perheemme elämän’. Vasta sin hänelle, että joskus on ryhdyttävä järjettömiin tekoihin, jos haluaa tehdä elämästä parempaa.” Mikä sai teidät ryhtymään mielen ilmaukseen? Suunnittelitte ko sitä pitkään, vai oliko se spontaa ni teko? ”Tyytymättömyys vallitsevaan tilan teeseen oli herännyt minussa jo aikaa sitten, mutta kun tämä (…) alkoi. Se (…) aiheutti minussa niin voi makkaan tunnereaktion ja järkytyk sen, etten kyennyt syömään, juomaan tai nukkumaan moneen päivään. Olin lomalla sillä viikolla, kun (…) alkoi. Kun palasin töihin ykköskanavalle, il mapiiri siellä oli sietämätön: propa gandaa sisältävät uutislähetykset pyö rivät siellä nonstoppina, ja samaan aikaan kaikki informaatio, jota luin länsimaisista uutistoimistoista, ker toi täysin erilaisesta tilanteesta. Minä työskentelen, tai siis työskentelin, yk köskanavalla kansainvälisten uutisten editorina. Ykköskanava ei tietenkään näyt tänyt länsimaisia uutisia, mutta mi nä olin seurannut niitä koko viikon. Kun työviikko loppui, tajusin etten enää koskaan palaisi tälle työpaikal le. Halusin irtisanoutua. Siinä vai heessa minun mieli lähteä kadulle ja osallistua mielenosoituksiin, mutta näin, kuinka kadulla mieltään osoit tavat otettiin kiinni ja vietiin polii silaitokselle. Silloin sain idean, et tä voisin järjestää tehokkaamman mielen ilmauksen.” Eikö teitä pelottanut näyttää tele vision suorassa lähetyksessä kylttiä ja nauhoittaa videovetoomus, joiden sisältö on tämän päivän näkökul masta aika rohkeaa? ”Pelotti. Ja pelottaa yhä, mutta sil lä hetkellä olin todella emotionaalises sa tilassa. Ero sen välillä, mitä todellisuudes sa tapahtuu ja mitä ykköskanavan uu tisissa näytetään, oli niin suuri, että koin äärimmäistä tarvetta pysäyttää tämä (…). En ollut loppuun asti tajunnut kaik kia tästä tempauksesta koituvia seu rauksia. Mutta jos en olisi tehnyt sitä maanantaina, luultavasti olisin heti tiistaina jättänyt irtisanoutumisilmoi tuksen.” Ettekö olleet tietoinen uudesta laista, jonka mukaan armeijaa kos kevien valeuutisten levittämisestä voi saada vankeustuomion? Vai ajat telitteko, ettei se koske teitä?
3 / 2022 • 17 Uutisia ilman ääntä ”Kyllä minä tiesin, että se koskee minua, jos tekoni saa paljon huomiota mediassa, kuten se lopulta sai. Mutta olin lähes varma, että en onnistu suun nitelmassani. Joko jalkani alkavat va pista niin, etten kykene menemään studioon, tai sitten kuvaaja sammut taa kameran ennen kuin kukaan ehtii näkemään minua.” Kieltäydyitte [Ranskan presiden tin Emmanuel] Macronin tarjoa masta poliittisesta turvapaikasta Ranskassa. Sanoitte, että olette patri ootti, ettekä halua lähteä Venä jältä. ”Kyllä, se on totta.” Eikö mikään voi saada teitä muut tamaan kantaanne? ”Olen todella huolissani lasteni tur vallisuudesta. Paras vaihtoehto olisi lähettää heidät pois Venäjältä ja jää dä itse tänne. Valitettavasti se ei ole mitenkään mahdollista, koska heidän isänsä ei ikimaailmassa halua lähteä Venäjältä.” Venäläistä vastustusta Miksi kyltissänne oli tekstiä myös englanniksi? Se antoi aihetta syyttää teitä viestin suuntaamisesta erityi sesti ulkomaiselle yleisölle. ”Minä halusinkin suunnata sen myös ulkomaiselle yleisölle. Englan ninkielisen tekstin tarkoitus oli näyt tää, että venäläiset vastustavat (…). Venäjänkielinen teksti oli vetoomus venäläiselle yleisölle, että he lakkaisi vat uskomasta propagandaan.” Mutta tiedättehän, että Venä jän viranomaisilla on tapana käyt tää tuollaista lähtökohtaa hyväksi osoittaakseen, että protesti oli län simaiden maksama. Ja vaikuttaa sil tä, että myös kansa on valmis ajatte lemaan niin. ”Minulta alettiin heti kysyä, minkä maiden tiedustelupalveluiden kanssa työskentelen. Kukaan ei ollut uskoa, et tä minulla ei ole minkäänlaisia yhteyk siä minkään maan tiedustelupalvelui hin, ja että olen vain ykköskanavan rivityöntekijä. En työskentele [Britan nian tiedustelulle] MI6:lle, en FBI:lle enkä [Israelin] Mossadille.” Pidätyksen jälkeen teidät löydet tiin vasta seuraavan päivän iltana oikeudenkäynnin alkaessa. Kuulus teltiinko teitä koko tuon ajan? ”Kyllä, pidätyshetkestä oikeuden käynnin alkuun asti. Koko yön ja seu raavan päivän.” Ette vedonneet perustuslain 51. artiklaan, joka takaa oikeuden ol la vastaamatta kuulustelijan kysy myksiin? ”Sanoin kuulustelijalle, että tarvit sen asianajajan ja että 51. artiklan pe rusteella en aio todistaa itseäni vas taan. Minulle vastattiin monta kertaa, että ’joo, joo, asianajaja on tulossa’. Kun kysyin, millainen asianajaja, minulle vastattiin että julkinen asian ajaja. Sanoin, etten halua julkisen puo len asianajajaa, koska olen varma, että kuka tahansa moskovalaista asianaja jista on nyt valmis työskentelemään minun kanssani. Vaadin myös puhe lintani. Minun ei annettu soittaa asianaja jalle, ystävilleni tai läheisille. He sa noivat vain, että ’tämä ei ole kuuluste lu vaan ystävällismielinen keskustelu. Juodaan vaan kahvia, syödään blinejä ja jutellaan’.” Vastasitteko kaikkiin heidän ky symyksiinsä? ”Kyllä, koska minulla ei ole mitään salattavaa. Mutta kuulustelun aikana ärsytys sisälläni kasvoi ja vaadin noin 20 kertaa saada paikalle asianajajan.” Kyllä hävettää Ovatko kolleganne tyytyväisiä tilan teeseen työpaikallaan? ”Siellä on töissä paljon liberaalisti ajattelevia ihmisiä, tai ainakin sellai sia, joiden näkemykset eroavat täysin maamme johdon näkemyksistä. Luu len, että vakaumuksellisia putinisteja on noin pari–kolme prosenttia työn tekijöistä, ei sen enempää. Siellä on töissä fiksuja, kouluttautuneita ihmi siä, jotka matkustelevat paljon ja ym märtävät kyllä, mitä maassamme ta pahtuu. Voi olla, etteivät he ole ihan yh tä liberaaleja kuin minä, mutta siitä huolimatta moni kollegoistani ottaa televisiosta äänet pois päältä, kun päi vittäinen ajankohtaisohjelma Vremja alkaa.” Olette iloinen siitä, että moni kol legoistanne on viime aikoina irti sanoutunut valtion televisiokana vilta. Miksi ette itse jo aikaisemmin irtisanoutunut, jos olette liberaalis ti ajatteleva? ”Minun täytyy jotenkin ruokkia perheeni. Minulla on kaksi lasta ja lai na. Taloudellinen tilanteeni on todel la hankala.” Vetoomuksessanne videolla ker roitte, että häpeätte työskente lyänne ykköskanavalla. Mainitsitte myös [oppositiojohtaja Aleksei] Na valnyin myrkytyksen. Hävettikö tei tä jo silloin [elokuussa 2020]? ”Hävetti. Allekirjoitin muutaman vetoomuksen Navalnyin puolesta, mutta mielenosoituksiin en osallistu nut, koska minulla oli todella tiukka elämäntilanne, eikä minulla ollut yh tään vapaaaikaa. Aioin kyllä mones ti mennä, mutta se ei koskaan toteutu nut.” Vetoomuksessa kannustitte ih misiä kaduille osoittamaan mieltä, vaikka ette itse tee niin. Se ei tunnu ihan oikealta. ”Tiedän. Läheltä piti, etten saanut siitä kehotuksesta syytettä rikoksesta. Jos olisin kehottanut ihmisiä osallis tumaan johonkin tiettyyn mielenosoi tukseen tiettynä ajankohtana, olisin saanut syytteen. Näin asianajajat mi nulle kertoivat.” Kiehumispiste Kuinka voimme vaikuttaa yhteis kunnassamme vallitsevaan välinpi tämättömyyteen? ”Ihmisten tulisi ymmärtää, että hei dän ongelmansa juontavat juurensa suoraan siihen, mitä Ukrainassa nyt tapahtuu. Onko enää muka mahdollis ta keskittyä vain henkilökohtaisiin on gelmiin? Ongelmat kasaantuvat kuin lumi pallo, ja lopulta tämä lumivyöry peit tää meidät kaikki alleen. Venäläiset ajattelevat hyvin hitaas ti, mutta lopulta he saavuttavat kie humispisteen. Kaikki ei vain tapahdu niin nopeasti, ja tarvitaan aikaa sii hen, että ihmiset ymmärtävät millai seksi elämä Venäjällä on muuttunut.” Kyllä, mutta Ukrainan kansalla ole aikaa odottaa. ”Niinpä, valitettavasti. Juuri siksi minä yritin ravistaa venäläistä yleisöä tällä teollani. Luulen että tekoni aihe utti sen, että ihmiset joutuivat edes hiukan ajattelemaan mitä ympärillä tapahtuu sen sijaan, että istuvat vaan peloissaan omissa pesäkoloissaan.” Tehän olette asuneet Tšetše niassa lapsena? ”Synnyin [Ukrainan] Odessassa ja asuin Tšetšeniassa 1985–1993. Läh dimme sieltä, kun ammuskelu alkoi. Pakenimme, kun kranaatit alkoivat rä jähdellä ikkunoittemme alla.” Silloin ammuttiin paikkaa, jossa asuitte, ja nyt ammutaan paikkaa, jossa synnyitte. ”Kyllä, juuri niin. Tietenkin suhtau tumiseeni on vaikuttanut se, että ym märrän ukrainalaisten lasten kokevan nyt saman, mitä itse lapsena koin. Ti lanteissa on paljon samaa: hävitetty asunto, omaisuuden menetys, uuden elämän rakentaminen tyhjän päälle. Minä olin silloin 12vuotias ja minun oli helppo aloittaa elämä alusta, mutta äitini oli yli 40. Hänelle uuden elämän aloittaminen tyhjästä oli todella trau maattista, eikä hän ole päässyt niistä kokemuksista eroon vieläkään.” Mitä aiotte tehdä tulevaisuudes sa? ”Minulla ei ole tällä hetkellä min käänlaisia pitkän tähtäimen suunni telmia. Haluan vain saada nukuttua. Ajattelen tulevaa sitten virkeämpänä. Katsotaan, mitä tapahtuu.” Venäjän iltauutiset 14.3.2022. Marina Osvjannikovaa näkyy vain vähän kyltin takaa. TÄMÄ EI OLE KUULUSTELU VAAN YSTÄVÄLLISMIELINEN KESKUSTELU. JUODAAN VAAN KAHVIA, SYÖDÄÄN BLINEJÄ JA JUTELLAAN.
18 • 3 / 2022 TEKSTI TATJANA BRITSKAJA / NOVAJA GAZETA SUOMENTANUT KIRSTI ERA KUVAT NOVAJA GAZETA Venäläisten sotavankien perheet eivät enää usko propagandaan. Epätoivoiset äidit tietävät, mistä todella on kyse. ”S AIN tekstiviestin 27. helmikuuta: ’Olen Ukrainan armeijan upseeri. Tiedättekö, missä poikanne on?’ Sii nä luki poikani koko nimi ja syntymä aika, kaikki tiedot”, Ljuba Vorobjova muistelee. Viesti jatkui: ”Hän on täällä Ukrai nassa sotavankina.” [Voiman huom: Venäjänkielinen sota vankisana ei sisällä sotasanaa.] Vorobjova istuu ikkunan edessä au ringonpaisteessa, eikä kyyneleitä juuri huomaa. Sysimustat hiukset ovat nut turalla. Hän asuu Sokolissa, pienessä kaupungissa lähellä Vologdaa, Pieta rista itään. Ukrainalaiset lähettivät valokuvan, jossa pojan silmät oli sidottu. Äiti tun nisti hänet heti. Pian Vorobjova sai video puhelun, jossa pojan kasvot nä kyivät ja heidän annettiin keskustella. Vorobjova kysyi heti, onko poika palk kasoturi. ”Ei äiti, en ole allekirjoittanut mi tään”, poika vastasi. Vorobjova nauhoitti videolle kes kustelun poikansa kanssa. Se on pää todiste siitä, että poika on sotavanki. Todisteet olivat äidin hallussa jo sil loin, kun joukkoosasto vakuutteli pu helimessa, että Daniil Vorobjov palve luspaikassaan, eikä ole matkustanut minnekään. Ljuba Vorobjova vetosi kirjallisesti pojan joukkoosastoon: ”Pyydän etsimään poikani ja il moittamaan minulle hänen olinpaik kansa ja terveydentilansa. Pyydän ryhtymään pikaisiin toimiin poikani palauttamiseksi Venäjän alueelle. Pyy dän tarkastamaan, tapahtuiko hänen lähettämisensä Ukrainan alueella suo ritettuun erikoisoperaatioon laillisesti ja tiedottamaan minulle tarkastuksen tuloksista.” Joukkoosastossa on lakattu vas taamasta puheluihin, Vorobjova ker too. Ei hänen kirjeeseensäkään ole vastattu. Pojan tyttöystävä kaivoi joukko osaston komentajan puhelinnumeron, ja tämä lupasi selvittää sotamiehen kohtalon ja soittaa. Sen jälkeen hän kään ei ole vastannut puheluihin. Pu helimesta kuuluu vain odotusäänenä hilpeää musiikkia. Missä osassa Ukrainaa poika jou tui vangiksi ja missä hän on nyt, sitä Vorobjova ei tiedä. Tuntemattomasta ukrainalaisnumerosta tulleesta vies tistä hän sai tietää vain pojan siirros ta Ukrainan sotilaspoliisin hallintaan. ”Komppania vaikenee, sieltä ei kuu lu tavuakaan. Minua ällistyttää moi nen välinpitämättömyys lapsiamme kohtaan. Minähän luovutin poikani suorittamaan velvollisuuttaan isän maalle.” Propaganda kannustaa loanheittoon Kun sosiaalisissa verkostoissa ilmes tyivät ensimmäiset tiedot sotavangiksi joutuneesta paikallisesta, Vorobjovien päälle vyöryi netissä kuraa. Heitä syy tettiin valheiden sepittämisestä ja pa niikkimielialoista. Tämä virta hiljeni vasta, kun Venäjän puolustusministe riö myönsi virallisesti, että varusmie hiä on mukana ”erikoisoperaatiossa”. Sitten alkoi painostus. ”Emme saaneet suoria uhkauksia, mutta johtoportaasta oli varmaan ke hotettu olemaan levittämättä tietoa Daniilin sotavankeudesta, Vorobjovien Antakaa poikani takaisin POIKANI EI OLE KOSKAAN HALUNNUT AIHEUTTAA MINULLE HUOLTA. MUTTA KUINKA HÄNET SAADAAN KOTIIN?
juristi Anna Smirnova arvioi. Hän auttaa Vorobjovaa ilmaiseksi. ”Meille soitettiin ja kehotettiin ole maan tapaamatta mediaa. Kukaan ei kieltänyt kirjoittamasta valituksia ja anomuksia. Tuntui selvästi, että siel lä pelättiin juuri julkisuutta ja tieto jen leviämistä perheen ja alueen ulko puolelle.” Daniil Vorobjovin tapauksesta tie tää jo koko Sokolin kaupunki ja puolet Vologdan alueesta. ”Olemme lähettäneet kirjallisia ky selyitä sotilas ja piirisyyttäjien viras toihin, Läntisen sotilaspiirin komen tajille, turvallisuuspalvelu FSB:lle ja komppaniaan, Smirnova luettelee. ”Olemme käyneet esikunnassa, sotilas syyttäjän virastossa ja Punaisen Ristin toimistossa. Punaisessa Ristissä meitä todella ryhdyttiin auttamaan. He ottivat meidät vastaan, lähetti vät pyyntömme Punaisen Ristin Mos kovan komitealle, josta sen on määrä päätyä kansainväliselle Punaisen Ris tin osastolle, joka hoitaa sotavankien asioita”, Smirnova kertoo. Myös vapaaehtoiset ovat perusta neet sosiaaliseen mediaan avustusryh miä, joissa vaihdetaan tietoja. Puolustusministeriöltä ei ole tul lut virallista vahvistusta varusmies Vorobjovin vangitsemisesta, mutta tie toa ei myöskään ole kumottu. Jos vangitseminen olisi tekaistua, pelkkää kuvamanipulaatiota ja har hautusta, kuten propaganda väittää, sittenhän poika oli helppo tuoda äitin sä luo elävänä ja terveenä. ”Kuvitelkaa, miten moni äiti rukoilee” Daniil Vorobjov ei hakeutunut armei jaan, muttei myöskään luistanut palve luksesta. Myöhemmin hän oli aikeissa pyrkiä lääketieteelliseen ja opiskella neurokirurgiksi. Lisäksi hän kertoi, että palattuaan hän olisi pari viikkoa äidin luona, mutta muuttaisi pian asu maan tyttöystävänsä kanssa. Nyt pojan tyttöystävä ja Vorobjova soittelevat yhdessä esikuntiin vaatien varusmiehen palauttamista vankeu desta. Myös vanhemman veljen vai mo on ollut anopin rinnalla, soitellut kaikille mahdollisille tahoille ja juos sut virastoissa. Vorobjova on kysellyt vankien vaihdosta. Viralliset lähteet Ukrainas sa tai Venäjällä eivät vahvista toistai seksi mitään vankien vaihtoa. Vorob jova toivoo, että jos varusmiehiä on alettu vaihtaa etulinjasta, kuten Ve näjän puolustusministeriö ilmoittaa, myös vankien vaihto aloitetaan heis tä. Parvekkeelta näkyy tehtaan piip pu. Vorobjova käy siinä tehtaassa töis sä. Se on kaukana, ja hän matkustaa kahdella bussilla. Kesäisin hän käve lee säästääkseen rahaa. Pojan armeijaaikana hän oli haa linut mahdollisimman paljon työvuo roja, mutta nyt esimies antoi hänel le lomaa: pojan kohtalosta päättävät tahot suostuvat puhumaan äidin kans sa vain virallisina vastaanottoa ikoina. ”Poikani ei ole koskaan halunnut aiheuttaa minulle huolta. Hän sanoo aina, että kaikki on hyvin. Hän on sellainen ihminen. Rautainen luon ne. Nytkin hän väittää, että kaikki on hyvin, että häntä ei haukuta eikä lyö dä. Mutta kuinka hänet saadaan ko tiin?” Äiti hörppää kahviaan ja katsoo eteensä näkemättä mitään. Vorobjovin odotettiin alunperin ko tiutuvan heinäkuussa. Siihen on val mistauduttu remontoimalla hänen huoneensa. Kun poika palaa, äiti ei päästä tätä enää minnekään. Asukoon tyttöystä vän kanssa äidin kotona. Lastenkodin kasvatilla Ljuba Vo robjovalla on neljä lasta. ”Mitä isom pi perhe, sen parempi. En anna poi kaani minnekään sairaalaan. Hoidan häntä itse ja autan pääsemään jaloil leen. Kun hän oli parivuotias, olimme vähän väliä sairaalassa. Häntä piina si keuhkoputkentulehdus. Sain silloin rukoiltua hänet terveeksi, ja niin teen nytkin.” Vorobjovan televisio pauhaa ker toen venäläisten menestyksestä erikois operaatiossa. Vorobjova kään tää sille selkänsä pidätellen kyynelei tään. ”Kyllä Danja palaa. Rukouksiini vastataan. Mutta kuvitelkaa, miten moni äiti nyt rukoilee. Jumala ei var maan suoriudu tästä kaikesta.” KUN POIKA PALAA, ÄITI EI PÄÄSTÄ TÄTÄ ENÄÄ MINNEKÄÄN. Ljuba Vorobjova kotonaan Sokolissa. ninni@kaligraphics.fi / www.kaligraphics.fi KALI GRAPHICS
20 • 3 / 2022 TEKSTI IIDA SIMES KUVA NOVAJA GAZETA TEKSTI JULIETTE FAURE SUOMENTANUT JORMA PENTTINEN Novaja Gazeta lakkaa ilmestymästä. Sodan aikana rehellisyydelle ei ole sijaa. Venäjän hyökkäys Ukrainaan oli osoitus Neuvosto liiton hajoamisen aikaan syntyneestä ajattelutavasta. Se ennusti yhteenottoa lännen kanssa. Venäläisten haukkojen rooli on ollut ratkaiseva. Tuomittuna taakan alle KOLUMNI Venäjän konservatiiviset haukat M A ALISKUUSSA 2022 Ve näjän hyökkäyssotaa on kestänyt pari viikkoa. Latvian pääkaupungissa Riiassa suuressa elokuvateatterissa on paikalla dokumenttielokuvan ker maa erityisesti Latviasta, Ukrainasta ja Venäjältä. Näyttämölle astelee festareiden su pertähti, joka ei olekaan elokuvanteki jä, vaan juryn puheenjohtaja. Dmitri Muratov (s. 1961) on Nobelin rauhan palkinnon saanut Novaja Gazeta leh den perustaja ja päätoimittaja. Hänes tä näkyy väsymys. ”Käynnissä on sota. Tämä inhottava ja tuhoisa sota pilaa monen sukupol ven elämän”, hän sanoo. ”Ukraina ei hyökännyt Venäjälle”, hän lisää. Muratov ryhtyy pohtimaan valta politiikan ja sodan logiikan epäoikeu denmukaisuutta. Jos maiden eliitit vihaavat toinen toisiaan, miksi tilan teesta pitäisi syyttää kokonaisia kansa kuntia, hän ihmettelee. Puhe pohjustaa festivaalin pääpal kintoa. Sen voittaa venäläinen elokuva Naisten alue, jossa naiset valmistavat saappaita eristäytyneessä pohjois venäläisessä kylässä. Muratovista te os todistaa, miten yksittäinen ihminen on tuomittu kantamaan valtavia taak koja, vaikka on syytön asioiden tilaan. Lopuksi hän kertoo toivovansa, ettei naisten tekemiä saappaita koskaan käytetä sodassa. Riian illassa elokuvatiimi ja kutsu vieraat nauttivat toistensa seurasta, ukrainalaisesta musiikista ja virvok keista. Muratov ei rentoudu, hän li vahtaa tapaamaan maan presidenttiä. VENÄJÄN PRESIDENTIN ja tämän KGBkavereiden harjoittama propa ganda on ollut tehokasta jo yli parin vuosikymmenen ajan. Kun sukellus vene Kursk upposi vuoden 2000 elo kuussa, Kreml alkoi ahkerasti muun nella totuutta: veneeseen tuli vika, ei kun ei tullut, länsimaat upottivat sen. Ei kun sabotööri matruusien joukossa upotti veneen. Kun venäläisen sotilaan operoima venäläinen ohjus pudotti malesialai sen matkustajakoneen kesällä 2014, Kreml alkoi suoltaa verbaalista sontaa siitä, miten eri tahot, ristiriitaisestikin, ovat lentokoneattentaatin takana. Propagandan taiturit tietävät, ettei ole väliä, mitä on tapahtunut. Riittää, kun kylvää epäilyksiä siitä, että Venä jää taas sorretaan. Novaja Gazeta on ollut Venäjäl lä viimeisiä Kremlin ikeestä irrallaan olevia tiedotusvälineitä. Sen journa listit ovat tutkineet sotarikoksia se kä toimittajien ja poliitikkojen mur hia. Vaikka sen toimittajista kuusi on 2000luvulla murhattu, Muratov on löytänyt motivoituneita ihmisiä tii miinsä. 28. maaliskuuta 2022 Novaja Gazeta ilmoitti, että se lakkaa ilmestymästä. Mitta tuli täyteen. Kreml kielsi ”sota” sanan käytön Venäjän hyökkäyssodas ta, ja äskettäin lehti sai huomautuksen, koska se ei ole ilmoittanut olevansa ul kovaltojen agenttifirma. Pitkälti Muratovin ansiosta Venä jällä on ollut edes jonkinmoinen sijoi tus lehdistönvapauden listalla. Vuonna 2021 Venäjä oli 150. sijalla 180 maan lis talla, Venezuelasta pari ja Myanmarista 10 sijaa alaspäin. Tämän sodan, kiellet tyjen sanojen, suljettujen tiedotusväli neiden ja räikeän propagandan myötä Venäjä romahtanee Myanmarin ohi sa nanvapauden pimeään onkaloon. TOIVOTTAVASTI MUR ATOV pääsee pian jonnekin festivaaleille puhumaan vapaasti ja katsomaan taideteoksia. Hän ansaitsee ja tarvitsee levähdys tauon, sillä journalistinen työ on aina vain raskaampaa. Epäilemättä hän jatkaa tätä työtä. Dmitri Muratov työpaikallaan Novaja Gazeta -lehdessä. K IRJAILIJA Aleksandr Pro hanov täytti 84 vuotta 26. helmikuuta 2022. Hän antoi haastattelun Ukrainan yllä hävittäjän ohjaamosta. ”Lennän mustan ukrainalaisen maan yllä venäläisten tankkien kulki essa alla. Ne korjaavat sitä hirviömäis tä vääryyttä, joka viilsi julmasti histo riallista Venäjää vuonna 1991. Tänään me yhdistymme jälleen Ukrainaan.” Prohanov on yksi kansallisten patri oottien eturivin hahmoista. Presidentti Boris Jeltsiniä 1990luvulla vastusta neen opposition keskeisenä äänenkan nattajana oli Prohanovin perustama Zavtralehti. Sen kommentaattoreis sa oli Stalinin kannattajia, monarkiaa kannattavia ortodoksipappeja ja jopa traditionalistisia muslimeja. Euraa sialainen ajattelija Alexandr Dugin korosti Venäjän sivilisaation erityis luonnetta. Mukana olivat myös kan sallisbolsevistinen kirjailija Eduard Limonov ja kommunistisen puolueen johtaja Gennadi Zjuganov. Tämä ajatussuunta muodostui pe restroikan (1985–1991) jälkeen vastus taakseen ”länsimielisiä” (zapadniki) ja ”liberaalidemokraatteja.” Joukko kritisoi ankarasti demokratiaa, talou den vapauttamista, oligarkkien val taa, yhteiskunnan länsimaistamista ja Yhdysvaltain ylivaltaa kansainvä lisessä politiikassa. Kansallismielisil lä patrioo teilla on yksi yhteinen toive: perustaa vahva valtio, jossa yhdis tyisivät historiallinen Venäjä ja sekä Neuvostoliiton sekä sotilaallinen että tekno loginen mahti. Vladimir Putinin tulo presidentiksi vuonna 2000 vahvisti konservatiivista aaltoa. Vuodesta 2004 lähtien venäläis haukkoja rohkaistiin yhä enemmän osallistumaan ideologiseen vasta hyökkäykseen, jonka Kreml oli käyn nistänyt vastustaakseen länsimielisiä ”värivallankumouksia” edesmenneen Neuvostoliiton alueella. Viron rajan lähellä sijaitsevan kes kiaikaisen linnakkeen, Izborskin pik kukylän, mukaan vuonna 2012 nimet ty Izborskin klubi loi vaikutusvaltaisen poliittisen ja ideologisen ryhmittymän ”isänmaallisille” ihmisille. Tunnettu ja aktiiveja ovat taloustutkija Sergei Glazjev, Putinin rippiisäksi mainittu metropoliitta Tihon, öljyyhtiö Rosnef tin analytiikkaosaston johtaja, toimit taja Mihail Leontjev ja fysiikan no belisti Žores Alfjorov. Klubia tukevat korkeissa viroissa olevat poliitikot, ku ten Andrei Turšak ja kulttuuriminis teri Vladimir Medinski, joka oli läs nä järjestön perustamistapahtumassa. Venäjän armeija tunnusti 2014 klu bin strategisen merkityksen antamalla strategisia ohjuksia kantavalle pommi koneelle nimen Izborsk ja kiinnittä mällä järjestön logon sen kylkeen. Heinäkuussa 2021 Putinin kirjoi tukset ”Venäjän ja Ukrainan historial lisesta yhteydestä” toistivat näi den haukkojen teesit Ukrainasta ”neuvosto ajan tuotteena”, jota hallitsi ”uusnatseihin myötämielisesti suhtau tuva” eliitti, ja joka oli nostanut ”venä läisvihan” ”valtion politiikaksi”. Kahdeksan kuukautta myöhemmin sota vahvisti, miten Venäjän ankaran repressiivinen hallinto ajaa imperia listista ja sotaisaa valtion politiikkaa. Izborskin klubin uskollinen jäsen, en tinen kulttuuriministeri Vladimir Me dinski, on johtanut Venäjän delegaa tiota, joka on neuvotellut rauhasta Ukrainan kanssa. Artikkeli on lyhennetty. Se ilmestyy kokonaisuudessaan Le Monde diplomatique -lehden Suomen numerossa 2/2022. www.mondediplo.fi
23.–29.5.2022 | Helsinki & maailmakylassa.fi Tiivistämö, Allas Sea Pool, Temppeliaukion kirkko, Kauppatori Konsertteja: Orkesta Mendoza, Les Amazones d’Afrique, Santrofi, Pikku Papun Orkesteri, Nicole Willis & Gospel Helsinki ym. Puheohjelmaa: Laura Eklund Nhaga, Paleface, Hassan Maikal, Phyllis Omido, Iiris Laisi, Kumi Naidoo ym . Elokuvia: Tribes on the Edge, Los Hermanos, Metamorphosis, Bigger Than Us, Aboli’s Journey ym. Mahdollisuuksien tori: kansalaisjärjestöjä ja muita toimijoita kestävän kehityksen puolesta Teemana Planeettamme rajat Maailma kylässä -festivaali | World Village Festival Hybrid Festival Vapaa pääsy! Tapahtuman järjestää Pääpartnerit Ensi-ilta 26.10. Ensi-ilta Ensi-ilta Ensi-ilta 26.10. 26.10. 26.10. Syksyn mustin komedia Ensi-ilta Ensi-ilta Ensi-ilta Ensi-ilta Ensi-ilta
22 • 3 / 2022 Venäjällä toimii yhä vastarintaverkostoja TEKSTI ELISA HELENIUS KUVAT ARTEM LESHKO Venäjän hyökkäys Ukrainaan on ollut järkytys myös monelle venäläiselle. Sotaa vastustavien verkostot säilyvät, vaikka tiedon saantia ja sosiaalisen median käyttöä on rajoitettu. ”M A AILMA odot taa venäläisiltä valtavaa sodan vastaista protes tia, mutta venä läiset eivät voi nyt protestoida, kuten ukrainalaiset tekivät vuosina 2013 ja 2014”, kertoo ukrainalaisvenäläinen, Moskovassa asuva dokumenttieloku vien tekijä Ksenia Gaptšenko. ”Ukrai nan kansalaisyhteiskunta on vahvem pi kuin Venäjän. Ukrainalaiset ovat todellisia eurooppalaisia. Venäjä on valitettavasti erilainen. Tällä hetkellä Venäjä ja ValkoVenäjä ovat totalitaa risia valtioita.” Venäläiset ovat peloissaan. Kulttuu riväki on jo vuosikausia protestoinut rauhan puolesta. Gaptšenko on osallistunut sodan vastaisiin protesteihin Moskovassa yli kymmenen vuoden ajan. Hän ei ole kuvannut paljoakaan sodanvastaisia protesteja, koska se on vaarallista. Venäjän hallinnon vastaiset protes tit alkoivat vuonna 2011 Moskovassa kun kymmenet tuhannet ihmiset osoit tivat mieltään silloin pääministerinä toiminutta Vladimir Putinia vastaan. Putinin perustama Yhtenäinen venäjä sai niukasti alle puolet äänistä, mutta ehdottoman enemmistön duuman pai koista. Tämän jälkeen säädettiin mie lenosoitukset estävä laki Venäjällä. Laista huolimatta venäläisiä osal listui mielenosoituksiin Ukrainan miehitystä vastaan vuonna 2014 ja tukeakseen oppositiojohtaja Aleksei Navalnyita vuosina 2018–2021. ”Monia mielenosoittajia on ero tettu työstään, vangittu tai tapettu”, Gaptšenko kertoo. Ukrainaan hyökkäämisen jälkeen Venäjä on rajoittanut ennennäkemät tömän laajasti mielenosoittajia, riippu mattomia uutiskanavia ja ulkomaisia sosiaalisen median palveluita. Parin sodan ensimmäisen viikon aikana lähes 15 000 ihmistä, mukana myös lapsia ja vanhuksia, on pidätet ty Venäjällä sodanvastaisen mielen osoituksen vuoksi. Pelkästään sun nuntaina 6. maaliskuuta poliisi pidätti yhteensä yli 4 300 henkilöä Ukrainan sodan vastaisissa mielenosoituksissa 56 kaupungissa Venäjällä. Venäjän tiedotusvälineiden sään telyviranomainen on estänyt yli kah takymmentä venäläistä mediaa teke mästä työtään tai lopettanut niiden toiminnan. Myös sosiaalisen median alustat Facebook ja Instagram ovat nyt kiellettyjä. Putin vahvisti maaliskuun alussa lakimuutokset, joiden nojalla armei jaa koskevan ”valheellisen tiedon” eli käytännössä minkä tahansa Venäjän armeijaan tai sotaan Ukrainassa liit tyvän informaation levittämisestä voi saada jopa 15 vuoden vankilatuomion. ”Kansalaisyhteiskunta ja ihmisoi keudet ovat tuhoutumassa. Poliisit kuulustelevat jopa lapsia, jotka ilmai sevat mielipiteensä”, Gaptšenko ker too. Ei järjestöjä, vaan verkostoja Aleksei Navalnyin organisaatio on ol lut merkittävä poliittinen voima. Se on ollut kielletty maaliskuusta 2021 läh tien, jolloin Navalnyi joutui vangiksi IK2rangaistussiirtolaan. ”Navalnyillä on kuitenkin yhä jäl jellä verkostoja”, kertoo Moskovassa vuodet 1999–2012 asunut kansalaisak tivisti Antti Rautiainen. Hän painottaa sitä, ettei Venäjällä toimi tällä hetkellä sodanvastaisia jär jestöjä, koska ne ovat laittomia, vaan verkostoja. ”Sotaa vastaan kamppailevat täl lä hetkellä verkostot, jotka tiedotta
3 / 2022 • 23 Venäjällä toimii yhä vastarintaverkostoja vat lähinnä Telegrampikaviestimen kanavien kautta. Enää ei niinkään kutsuta ihmisiä mielenosoitukseen tiettyyn aikaan johonkin paikkaan, vaan tehdään hajautetumpia protes teja.” Telegramissa tiedottavat esimerkik si pietarilainen Nuorten demokraatti nen liike Kevät ja Feministinen sodan vastainen vastarinta. ”Viranomaiset tarvitsevat Telegra mia nyt myös omaan viestintäänsä, minkä vuoksi sitä ei varmaankaan tul la kieltämään”, Rautiainen ajattelee ja jatkaa: ”Viranomaiset perustavat virallisia tilejä tiedottamista varten. He perus tavat myös epävirallisia tilejä, joissa levittävät huhuja, disinformaatiota ja ’epävirallista virallista’ totuutta eli jut tuja, joita haluaisivat sanoa, mutta ei vät voi sanoa tavallisilla kanavilla, ku ten oppositioaktivistien henkilötietoja ja osoitteita.” Naisverkostoilla pitkä historia Tunnetuin sodanvastainen liike Venä jällä on vuodesta 1989 asti toiminut Sotilaiden äidit. Venäjän turvallisuus palvelu FSB antoi viime lokakuussa määräyksen, joka kielsi Sotilaiden äi tejä ja muita järjestöjä keräämästä mitään tietoja asevoimista. Sotilaiden äidit jakaa kuitenkin vanhemmille vuosien saatossa kerättyjä viranomais ten kontaktilistoja, jotta he voisivat kysellä Ukrainan sotaan kadonneita poikiaan. Myös feministit uhmaavat ak tiivisesti valtion sortoa. Maailman laajuisesti tunnetuin venäläinen feministi ryhmä on Putinia kritisoinut punkyhtye ja aktivistiryhmä Pussy Riot, joka perustettiin vuonna 2011. ”Ensimmäiset feministiryhmät pe rustettiin jo Neuvostoliiton aikana”, Antti Rautiainen kertoo. ”Uutta on, että viimeisen kymmenen vuoden aikana Venäjällä nimenomaan feministit ovat olleet muiden liikkeiden keskiössä ja yhtenä näkyvimpinä osana sodanvas taista toimintaa. Ennen 2010lukua fe ministipiirit olivat Venäjällä aika pie net, mutta nyt ne ovat valtavat.” Hänen mukaansa erityisesti sosiaa lisessa mediassa feministisellä sisällöl lä on Venäjällä satojatuhansia tai mil joonia seuraajia. Feministien sodanvastainen vasta rinta liike kertoo Venäjän feministien tilanteesta yhdysvaltalaisessa Jacobin lehdessä helmikuussa 2022: ”Venäjän viranomaiset eivät pitkään aikaan pi täneet meitä vaarallisena poliittisena liikkeenä, ja siksi valtion sorto vai kutti meihin tilapäisesti vähemmän kuin muihin poliittisiin ryhmiin. Täl lä hetkellä yli 45 erilaista feministis tä organisaatiota toimii koko maassa Kaliningradista Vladivostokiin, Donin Rostovista UlanUdeen ja Murmans kiin.” Sota rikkoo myös ihmissuhteita Näkemykset sodasta riippuvat Venä jällä vahvasti iästä, asuinpaikasta, koulutuksesta ja ennen kaikkea siitä, katsooko vastaaja televisiota. Venäjän valtion propagandakoneisto perustuu televisioon. Ksenia Gaptšenkon mukaan Venä jällä on yhä mahdollista saada oikeaa informaatiota Ukrainan sodasta. Pro pagandan kupla rakoilee, kun monet venäläiset käyttävät VPN:ää eli yksi tyistä verkkoa lukeakseen luotettavia ulkomaalaisia uutisia. ”Monet meistä ovat samaa mieltä Ukrainan median kanssa.” Gaptšenkon äiti on ukrainalainen, ja hänen sukunimensä on ukrainalainen. ”Maailmani tuhoutui 24. helmi kuuta. Yksi läheisimmistä ystävistä ni asuu Ukrainassa enkä ole pysty nyt olemaan häneen yhteydessä yli kahteen viikkoon. Isäni on aivopes ty propa gandalla, emmekä voi siksi kommunikoida keskenämme. Olen syvästi surullinen.” Gaptšenko asuu Moskovassa, mut ta toivoo voivansa pian lähteä maasta pienen tyttärensä kanssa. ”Olen Ukrainan puolella. En ole kos kaan äänestänyt Putinia. En ole käynyt Krimillä vuoden 2014 jälkeen.” Hän on ajatellut luopuvansa Venä jän kansalaisuudesta ja hankkivansa Ukrainan kansalaisuuden. ”Venäjän parhaat ihmiset ovat nyt jättämässä maan.” Artikkelin kuvat on otettu Pietarissa maaliskuussa 2022. FEMINISTIT UHMAAVAT AKTIIVISESTI VALTION SORTOA. Venäjä on pidättänyt sodanvastaisissa mielenosoituksissa kymmeniätuhansia kansalaisiaan, myös lapsia ja vanhuksia.
GRAFFITISTA INNOSTUNEILLE: KAUPPA.VOIMA.FI
2 • 2022 Agatha Christie ja antisemitismi Mielikuvitus on kirjailijan kieli Hassan Blasim Arviossa itänaapurista kertovia tietokirjoja
ILMOITUS Kirja muuttaa maailmaa Tanja Tiekso: Fantasma Fantasma on matkakuvaus ja essee, tutkimusmatka ja runsaudensarvi. Se vie lukijan Euroopan rauta teille, jotka usein johtavat Roomaan. Pitkien junamatkojen puuduttavuus, tylsyydestä versoavat näyt ja ikkunoista avautuvat maisemat lomittuvat antiikin ja keski ajan tekstien ei-inhimillisten olentojen, kasvien ja eläinten kuvauksiin. Tarkastelun kohteina ovat esimerkiksi kasvi tieteellisten puutarhojen historia, keskiaikaisen mystikon Hildegard Bingeniläisen luonnonfilosofia, ranskalais kirjailija Hélène Cixous’n esseiden eläinteemat, antiikin raunioiden freskot ja kreikkalaisen taruston taikojentekijä Kirke. www.sets.fi Valloittava Putin Neuvostoliitto oli tunnetusti poliittisten anekdoottien voittamaton supervalta ja sen romahtaminen 1900-luvun suurin huumoripoliittinen katastrofi. Venäläiseen elämänmuotoon vitsit kuuluvat olennaisemmin kuin läntiseen. Vitsit ovat henkinen tuuletusikkuna ja keino paineiden purkamiseen. Jukka Mallisen ja Ville Hytösen toimittamassa teoksessa on myös osasto Ukrainan sodan aikana muodostuneita vitsejä sekä ukrainalaisten kuvittajien tekemä sodanvastainen kuvaliite. Teoksen ukrainalaisten kuvittajien palkkiot ja osuus teoksen tuotosta ohjataan Ukrainan kuvittajien hyväntekeväisyysjärjestö Pictoricin osoittamaan tukeen Ukrainalle. www.enostone.fi Paavo Haavikko: Suuri marsalkka Vuodesta 1984 alkaen Paavo Haavikko suunnitteli Mannerheimista elokuvaa tai televisiosarjaa. Suuri marsalkka on kuusiosaisen televisiosarjan käsikirjoitus, joka valmistui vuonna 1991 ja on säilynyt kokonaisuudessaan. Mannerheimin uran vaiheet, haasteet ja ratkaisut tulevat kuvatuiksi tiiviinä vuoropuheluina, kirjesitaatteina tai taannehtivia muistikuvia tilittävinä monologeina. Teoksen on toimittanut ja esipuheen kirjoittanut kirjailija, suomentaja ja toimittaja Martti Anhava. www.arthouse.fi 90-luvulla oli miltei mahdotonta olla näkemättä HRC-lyhennettä tai sen jäsenten nimimerkkejä Espoon katukuvassa. Vuosituhannen vaihteessa nämä jäljet hiljalleen katosivat. Kirja kertoo HRC:n, graffitien maalaamiseen keskittyneen espoolaisporukan, syntytarinan ja sen taipaleesta läpi 1990-luvun. Se kertoo nuorista ylä-asteikäisistä aloittelijoista jotka kasvoivat nopeasti täysiverisiksi graffitimaalareiksi joita yhdisti palava intohimo valitsemaansa taiteenlajiin. Kirja on tilattavissa Voimakaupasta: kauppa.voima.fi Hellraisers Crew – Graffiti From Espoo, Finland est. 1990 Mielihalu ja järkiminä 2 Juuri ilmestynyt seksuaaliväkivaltatyön asiantuntija Ulla-Maaria Konttilan kirja Mielihalu ja järkiminä 2 on jatkoa kannustavan vastaanoton saaneelle kirjalle Mielihalu ja järkiminä. Molemmat koostuvat keskusteluista lapsista seksuaalisesti kiinnostuneen, mutta heidän seksuaaliseen loukkaamattomuuteen sitoutuneen ”Juhanin” ja seksuaaliterapeutin välillä. Mielihalu ja järkiminä 2 vahvistaa ensimmäisen kirjan sanomaa: jokainen hetki on mahdollisuus valita uudelleen. Kirjat ovat luettavissa ilmaiseksi Seritatyön nettisivuilta (kohdasta ”julkaisut”): www.seritatyo.fi Salaliittoteoriat viiltävät usein syvän haavan niihin uskovien sosiaalisiin suhteisiin ja tekevät haittaa myös yhteiskunnalle. Toimi ttaja ja yhteiskuntatieteiden tohtori Pasi Kivioja etsii salaliittoteorioiden syitä ja seurauksia yhdistämällä tieteellistä tutkimusta ja tutkivan journalismin menetelmiä. Reportaasimainen teos imaisee lukijansa salaliitto teorioiden pimeään kaninkoloon, mutt a myös saat telee sieltä päivänvaloon. www.docendo.fi Salaliittoteorioiden ihmemaassa
SISÄLLYS Toimitus suosittelee ........................................3 Haastattelu: Hassan Blasim ...........................4 Kaunokirja-arviot .............................................8 Essee .................................................................11 Kirjantekijät ......................................................14 Tietokirja-arviot ...............................................16 Historia kirjoissa ..............................................18 TOIMITUS SUOSITTELEE Valikoima tietokirjoja kaikkein ajankohtaisimmista aiheista. Catherine Belton: Putinin sisäpiirissä – Kuinka KGB valtasi Venäjän ja kääntyi länttä vastaan (Docendo 2021, suom. Ilkka Rekiaro) Venäjän hallinnon nykytilaa ja vaikutusvaltaa maailmalla käsittelevä tietokirjallisuus on nyt kovassa nosteessa, mutta brittiläisen tutkivan toimittajan Catherine Beltonin kirjaa hehkutetaan yhdeksi parhaista. Belton toimi vuosia muun muassa Financial Timesin Moskovan-kirjeenvaihtajana, ja perehtyi samalla Kremlin valtarakenteisiin lähietäisyydeltä. Beltonin kirjan punainen lanka seuraa KGB-taustaista vallan sisäpiiriä, joka Neuvostoliiton lopun häämöttäessä laati suunnitelman oman vauraan tulevaisuutensa varmistamiseksi. Putin valikoitui uuden autoritaarisen hallinnon johtoon, ja jo varhain enemmän tai vähemmän huomaamattomia vallan lonkeroita alettiin ulottaa ulkomaille – aivan kuten KGB:kin teki kylmän sodan aikana. Lue arvio kirjasta s. 17. Naomi Klein: Tuli on irti – Maapallon polttava tulevaisuus (Into 2022, suom. Laura Kalmukoski) Vuosituhannen vaihteessa ilmestynyt No Logo teki kanadalaisesta Naomi Kleinista kertaheitolla kapitalismikriittisyyden johtotähden. Hänen sittemmin ilmestyneet tietokirjansa ovat käsitelleet kapitalismin ja ilmastonmuutoksen suhdetta, kuten myös kirjailijan uutuus Tuli on irti. Teoksessa Klein esittelee Green New Deal -ohjelman, jonka puolesta ovat puhuneet muun muassa yhdysvaltalaisdemokraatit Alexandria OcazioCortez sekä Edward J. Markey. Ohjelman tarkoituksena on luotsata Yhdysvallat riippumattomaksi fossiilisista energianlähteistä ja kohti vihreitä, työpaikkoja luovia ratkaisuja. Eriarvoisuuteen puuttuminen on oleellinen osa uutta ilmastopolitiikkaa, ja kuten aiemmissakin kirjoissaan, Klein korostaa kansalaisyhteiskunnan merkitystä osana historiallisen murroksen onnistumista. Le Monde diplomatiquen kirjallisuusliite on suomenkielisen Diplo-lehden sisällä kuusi kertaa vuodessa ilmestyvä erikoisjulkaisu, joka julkaistaan myös Voima-lehden välissä kaksi kertaa vuodessa. Sen painos on 4 000 (Diplo) + 60 000 (Voima). Diplo liitteineen painetaan Botnia Printissä Kokkolassa ja Voima Sanoma Manussa Tampereella. VASTAAVA TOIMITTAJA ............................Emilia Miettinen KUSTANTAJAT ................................................Teemu Matinpuro & Mika Rönkkö ULKOASU ..........................................................Salomon Marttila KANNEN KUVA ..............................................Miro Johansson Roland Paulsen: Entä jos? Miten kestämme epävarmuutta (Tammi 2021, suom. Heikki Eskelinen) Ruotsalaisen sosiologin ja yhteiskunnallisen keskustelijan Roland Paulsenin tietokirja pureutuu ahdistuksen eri olomuotoihin. Hänen mukaansa emme enää siedä epävarmuutta entiseen tapaan, ja se näkyy muun muassa masennuksen yleistymisenä länsimaalaisten kansansairaudeksi. Suhteellinen taloudellinen vakaus ja korkea elintaso ei tunnu ehkäisevän ahdistuksen kumuloitumista. Lukuisat haastattelut ja anekdootit havainnollistavat ilmiötä, jota Paulsen lähestyy kulttuurija yhteiskuntahistorian kautta. Samalla hän pohtii mahdollisuuksiamme päästä eroon alituisesta ahdistuksestamme. Tämä fragmentaarinen, mutta kiinnostavasti kirjoitettu tietoteos on ajankohtainen juuri nyt, kun monestakin suunnasta sikiävä kysymys ”Entä jos?” polttelee yhä kipeämmin kansalaisten mielessä. Ashley ”Dotty” Charles: Raivoajat – Mitä tapahtuu keskustelulle kun kaikki vain huutavat (Johnny Kniga 2021, suom. Ville Hyvönen) Brittiläisen radioja televisiopersoona Ashley ”Dotty” Charlesin teos Raivoajat on manifesti syvällisen yhteiskunnallisen keskustelun puolesta. Charlesin mukaan sosiaalisessa mediassa on yllin kyllin kollektiivista moraalista raivoa, joka on ollut historiallisia yhteiskunnallisia muutoksia toimeenpaneva voima, joka on nykyisin typistynyt silkaksi päämäärättömäksi huutamiseksi, joka vaihtaa kohdettaan lähes päivittäin. Kaiken lisäksi sekä yksityishenkilöt että yritykset kiillottavat omaa kilpeään metelöimällä ”oikeiden” asioiden puolesta, mutta aidot muutokset jäävät toteutumatta. Someraivoon tempautumisen sijaan Charles kehottaa ottamaan rauhallisesti ja pitämään ajatukset kirkkaana. Vain siten kansalaiset pystyvät keskittymään olennaiseen: todellisiin ongelmiin ja pysyvien muutosten aikaansaamiseen. Hassan Blasimin teokset valloittivat kansainvälisen kirjallisuusmaailman ennen Suomea 4 Essee: Kuinka Agatha Christien romaanien antisemitismiin pitäisi suhtautua? 11 Kaunoarviossa ollaan suuren taiteilijan kuolinvuoteella pienessä romaanissa 9 Neuvostoliiton kelvottomien nobelistien lyhyt oppimäärä 18 Wikimedia Commons ILMOITUS Kirja muuttaa maailmaa Tanja Tiekso: Fantasma Fantasma on matkakuvaus ja essee, tutkimusmatka ja runsaudensarvi. Se vie lukijan Euroopan rauta teille, jotka usein johtavat Roomaan. Pitkien junamatkojen puuduttavuus, tylsyydestä versoavat näyt ja ikkunoista avautuvat maisemat lomittuvat antiikin ja keski ajan tekstien ei-inhimillisten olentojen, kasvien ja eläinten kuvauksiin. Tarkastelun kohteina ovat esimerkiksi kasvi tieteellisten puutarhojen historia, keskiaikaisen mystikon Hildegard Bingeniläisen luonnonfilosofia, ranskalais kirjailija Hélène Cixous’n esseiden eläinteemat, antiikin raunioiden freskot ja kreikkalaisen taruston taikojentekijä Kirke. www.sets.fi Valloittava Putin Neuvostoliitto oli tunnetusti poliittisten anekdoottien voittamaton supervalta ja sen romahtaminen 1900-luvun suurin huumoripoliittinen katastrofi. Venäläiseen elämänmuotoon vitsit kuuluvat olennaisemmin kuin läntiseen. Vitsit ovat henkinen tuuletusikkuna ja keino paineiden purkamiseen. Jukka Mallisen ja Ville Hytösen toimittamassa teoksessa on myös osasto Ukrainan sodan aikana muodostuneita vitsejä sekä ukrainalaisten kuvittajien tekemä sodanvastainen kuvaliite. Teoksen ukrainalaisten kuvittajien palkkiot ja osuus teoksen tuotosta ohjataan Ukrainan kuvittajien hyväntekeväisyysjärjestö Pictoricin osoittamaan tukeen Ukrainalle. www.enostone.fi Paavo Haavikko: Suuri marsalkka Vuodesta 1984 alkaen Paavo Haavikko suunnitteli Mannerheimista elokuvaa tai televisiosarjaa. Suuri marsalkka on kuusiosaisen televisiosarjan käsikirjoitus, joka valmistui vuonna 1991 ja on säilynyt kokonaisuudessaan. Mannerheimin uran vaiheet, haasteet ja ratkaisut tulevat kuvatuiksi tiiviinä vuoropuheluina, kirjesitaatteina tai taannehtivia muistikuvia tilittävinä monologeina. Teoksen on toimittanut ja esipuheen kirjoittanut kirjailija, suomentaja ja toimittaja Martti Anhava. www.arthouse.fi 90-luvulla oli miltei mahdotonta olla näkemättä HRC-lyhennettä tai sen jäsenten nimimerkkejä Espoon katukuvassa. Vuosituhannen vaihteessa nämä jäljet hiljalleen katosivat. Kirja kertoo HRC:n, graffitien maalaamiseen keskittyneen espoolaisporukan, syntytarinan ja sen taipaleesta läpi 1990-luvun. Se kertoo nuorista ylä-asteikäisistä aloittelijoista jotka kasvoivat nopeasti täysiverisiksi graffitimaalareiksi joita yhdisti palava intohimo valitsemaansa taiteenlajiin. Kirja on tilattavissa Voimakaupasta: kauppa.voima.fi Hellraisers Crew – Graffiti From Espoo, Finland est. 1990 Mielihalu ja järkiminä 2 Juuri ilmestynyt seksuaaliväkivaltatyön asiantuntija Ulla-Maaria Konttilan kirja Mielihalu ja järkiminä 2 on jatkoa kannustavan vastaanoton saaneelle kirjalle Mielihalu ja järkiminä. Molemmat koostuvat keskusteluista lapsista seksuaalisesti kiinnostuneen, mutta heidän seksuaaliseen loukkaamattomuuteen sitoutuneen ”Juhanin” ja seksuaaliterapeutin välillä. Mielihalu ja järkiminä 2 vahvistaa ensimmäisen kirjan sanomaa: jokainen hetki on mahdollisuus valita uudelleen. Kirjat ovat luettavissa ilmaiseksi Seritatyön nettisivuilta (kohdasta ”julkaisut”): www.seritatyo.fi Salaliittoteoriat viiltävät usein syvän haavan niihin uskovien sosiaalisiin suhteisiin ja tekevät haittaa myös yhteiskunnalle. Toimi ttaja ja yhteiskuntatieteiden tohtori Pasi Kivioja etsii salaliittoteorioiden syitä ja seurauksia yhdistämällä tieteellistä tutkimusta ja tutkivan journalismin menetelmiä. Reportaasimainen teos imaisee lukijansa salaliitto teorioiden pimeään kaninkoloon, mutt a myös saat telee sieltä päivänvaloon. www.docendo.fi Salaliittoteorioiden ihmemaassa 2 • 2022 DIPLO KIRJALLISUUS K3
HAASTATTELU Hassan Blasim liikkuu sujuvasti eri taiteenlajien ja kulttuurien välillä. TEKSTI: OLLI LÖYTTY KUVAT: MIRO JOHANSSON ”K okemukseni mukaan maailma on kovin hauras, pelottava ja epäinhimillinen; sitä ei tarvitse kuin hiukan tönäistä, kun se jo väläyttää alkukantaisia torahampaitaan.” Sitaatti Hassan Blasimin ensimmäisestä novellikokoelmasta Vapaudenaukion mielipuoli (WSOY 2012, suom. Sampsa Peltonen) palautui mieleeni, kun paluumatkalla Itäkeskuksesta rautatieasemalle selasin kännykästä uutisia. Maailmaa oli totisesti taas tönäisty ja pahuus oli paljastanut hampaansa. Haastattelin Blasimia vain muutama tunti sen jälkeen, kun tiedotusvälineet olivat kertoneet Venäjän laajamittaisesta hyökkäyksestä Ukrainaan, mutta emme viitanneet siihen kertaakaan. Uutiset häilyivät kuitenkin varjona taustalla, sillä puhuimme paljon juuri sodasta ja väkivallasta, yhdestä hänen kertomustensa ydinaiheista. Blasim on kirjoissaan käsitellyt laajasti synnyinmaansa Irakin väkivaltaista historiaa ja sen vaikutuksia ihmisiin. Kertomusten aiheina eivät ole niinkään sodan ulkoiset seuraukset vaan nimenomaan se, millaisia tuhoja väkivalta tekee ihmisen mielessä. Psykologisia vaikutuksia kuvatessaan Blasim käyttää monenlaisia kirjallisia keinoja. Hänen tuotantoaan on luonnehdittu maagiseksi realismiksi, mutta itse hän puhuu mieluummin painajaisrealismista. Monille hänen teksteilleen leimallinen unen logiikkaa noudatteleva muoto palvelee käsiteltäviä teemoja, ja väkivaltainen todellisuus vääntää kerronnan oudoille mutkille. Vaikka Blasimin kertomusten miljöönä on usein Irak, on selvää, että hän kuvaa universaaleja ilmiöitä: ”Kun kirjoitan autopommista Irakissa, en puhu vain yhdestä tietystä tapauksesta vaan väkivallasta, joka on ollut samaa aina luolamiesten ajasta nykyaikaan.” Blasim viittaa Tampereen vuoden 1918 tapahtumiin, joita käsittelevän kirjan huomaan hänen kirjahyllystään. ”Eivätkö Isis-taistelijoiden leikkaama pää ja Tampereen kaduilla viruva ruumis ole saman asian ilmentymiä? Sisällissotia on kaikkialla. Se on meidän ihmisten tarina, ei vain yhden maan tarina, eli itse asiassa se yhdistää meitä.” Kirjallisuuskin näyttäytyy Blasimille ilmiönä, joka kytkee yhteen ihmisiä eri puolilla maailmaa: ”Pohdin usein, mikä Suunnitelma kuusiosaisesta Mosulin Dominikaanikirkkoon sijoittuvasta televisiosarjasta elää kuitenkin yhä, sillä Blasim on saanut Suomen elokuvasäätiöltä apurahan kolmen ensimmäisen osan jatkokehittelyyn. Siirtyminen välineestä ja taidelajista toiseen on ominaista Blasimille: ”En pidä itseäni varsinaisesti kirjailijana vaan taiteilijana. Opiskelin aikoinani Bagdadissa elokuvaohjaajaksi, ja useimmat kirjoittamani tarinat ovat saaneet vaikutteita nimenomaan elokuvista. Kriitikot etsivät kirjoistani viittauksia kirjallisuuteen ja näkevät siellä Kafkan, mutta eivät välttämättä huomaa Tarantinoa ja Tarkovskia.” Pari vuotta sitten ilmestyneestä Allah99-romaanista (WSOY 2019, suom. Sampsa Peltonen) löytyy roppakaupalla viittauksia myös kirjallisuuteen. Esimerkiksi Italo Calvinon romaani Herra Palomar näyttelee siinä tärkeää osaa. Samainen opus kulki Blasimin mukana koko hänen viitisen vuotta kestäneen pakomatkansa ajan Irakista Suomeen. Kun kysyn, miksi juuri tuo kirja, Blasim alkaa ylistää Calvinoa: ”En pidä samanlaisista kirjailijoista kuin itse olen, ja Calvino on aivan erilainen. Hän jättää tilaa itsensä ja aiheen väliin. Toisin kuin minä, joka syöksyn suin päin aiheeseeni, suorastaan fyysisellä voimalla. Irakissa meillä on tietty sekasortoinen rytmi, mutta Calvino on viisas ja maltillinen, hän pysähtyy kaikessa rauhassa yksityiskohtiin, tarkastelemaan vaikkapa lintua. Minä siis tavallaan pakenin hänen tekstiinsä, siitä sai happea jota hengittää.” Aika ajoin käy niin, että Blasim menettää kiinnostuksensa kirjoittamiseen, mutta Allah99-romaani sai hänet innostumaan siitä uudelleen: ”Allah ysiysissä halusin leikkiä erilaisilla sekoituksilla kirjallista ja visuaalista, syvällistä ja pinnallista, banaalia ja filosofista, kotimaata ja maanpakoa, rakkautta ja seksiä. Sekoitan siinä myös erilaisia tekstilajeja, kuten sähköposteja oppineelta mieheltä, joka valmistelee käännöstä Emil Cioranin teksteistä. Niiden mallina ovat ystäväni ja mentorini Adnan al-Mubarakin minulle lähettämät viestit, joissa hän valoi minuun toivoa ja intoa jatkaa kirjoittamista. Hän myös muistutti minua aina siitä, että sisäinen on ulkoista tärkeämpää ja kehotti ottamaan mallia William Faulknerista ja James Joycesta. Allah99 juhlii kirjoittamista, sillä kirjallisuus pelasti elämäni.” Adnan al-Mubarak (1935–2017) oli irakilainen kääntäjä ja kirjailija, jonka kirjeenvaihtoa Blasimin kanssa on julkaistu irakilaiseen nykykirjallisuuteen erikoistuneella verkkosivustolla. Luokittelua kaihtava romanialaissyntyinen filosofi Emil Cioran (1911–1995) on tunnettu pessimistisistä ajatelmistaan: ”Minua huvittaa Cioranin ajatus siitä, että elämä on kuin silta, jonka molemmilla rannoilla on pimeää, ja kun siltaa sitten ylittää, jostain tulee vähän valoa ja ihminen yrittää ymmärtää mistä on kyse, ja sitten tulee taas pimeää ja hän kuolee,” Blasim sanoo ja purskahtaa nauruun. Arabian kielen väärinkäyttäjä ”Annahan kun jatkan vielä mielikuvituksen merkityksestä. Minulle nimenomaan mielikuvitus on kieli jota käytän, eivät sanat kirjoissa, kuvat elokuvissa tai ääni podcasteissa. Mielikuvitus on se, mikä yhdistää näitä kaikkia toisiinsa. Tästä syystä minusta ei pidetä arabiankielisessä maailmassa. En kunnioita tarpeeksi kirjallisen kielen kauneutta vaan keskityn mielikuvitukseen.” Blasim viittaa ristiriitaiseen asemaansa arabiankielisen kirjallisuuden kentällä. Hänellä oli vuosien ajan suuria vaikeuksia saada tekstejään julki arabiaksi, ja nyt niitä julkaisee Italiassa majaansa on se linkki, joka yhdistää pienessä maalaiskylässä asuvaa ihmistä, joka lukee Dostojevskia, niihin jotka lukevat samaa kirjailijaa Helsingin metrossa tai Ranskassa joen rannalla. En pidä väitteistä, joiden mukaan kirjailijat suuntaavat sanansa esimerkiksi arabiankielisille tai länsimaisille lukijoille. Itse ajattelen kirjoittavani kenelle tahansa missä ikinä maailmassa hän sitten onkaan.” Istumme Blasimin kotona Itäkeskuksessa. Hänen työpöytänsä edessä avautuu avara näkymä kerrostalojen talvenharmaaseen tilkkutäkkiin. Maahanmuuttajataustaisten ihmisten asuinalue on Blasimin mukaan kotoisa paikka asua, tai oikeastaan hän sanoo sopeutuvansa minne tahansa. Sen uskoo helposti, sillä omien havaintojeni mukaan hän solahtaa poikkeuksellisen hyvin ympäristöönsä. Olen istunut hänen kanssaan baarissa sekä Tampereen Pispalassa että Helsingin Kontulassa, hänen kahdessa aiemmassa asuinpaikassaan, ja molemmissa ihmiset kävivät jonossa tervehtimässä häntä. Miehessä on ilmeistä karismaa, jonka lähiöbaarin kanta-asiakaskin oitis tunnistaa. Eri taiteenlajit keskustelevat Blasimin uusin, viime vuonna suomeksi ilmestynyt teos, Kelloja ja vieraita (WSOY 2021, suom. Sampsa Peltonen), sisältää kaksi erillistä mutta teemoiltaan yhteen kytkeytyvää kertomusta. Eliaksen seikkailut Isis-maassa sijoittuu Isisin hallitsemaan Mosuliin, Sololand puolestaan saman nimiseen paikkaan, jossa Blasim kertoo yhdistelleensä eri pohjoismaiden piirteitä. Aluksi ollaan siis tilanteessa, joka pakottaa ihmiset maanpakoon, sitten taas siellä, mihin pakolaiset päätyvät: muuta yhteistä kirjan hahmoilla tai tapahtumilla ei ole. Molempia tapahtumapaikkoja leimaa väkivalta ja rasismi, sillä turvalliselta vaikuttava pohjolakin väläyttää lopulta alkukantaisia torahampaitaan. ”Sololand muistuttaa Lars von Trierin Dogville-elokuvaa, jossa yhteisöön saapuu vieras hahmo. Sen teemana on vieraanvaraisuus ja sille asetetut ehdot.” Kelloja ja vieraita -kirjalla on hieman poikkeuksellinen historia, sillä sen ensimmäinen osa oli alun perin televisiosarjan ja toinen osa taas elokuvan käsikirjoitus. Kun pandemia pisti aikataulut uusiksi, Blasim keksi muokata tarinoista kirjan. ”Siitä syystä se ei edusta ihan totuttua tyyliäni.” Mielikuvitus on minun kieleni Hassan Blasim • syntyi Irakissa vuonna 1973 • kansainvälisesti tunnettu ja moninkertaisesti palkittu kirjailija, elokuvakäsikirjoittaja ja ohjaaja • kirjoittaa arabiaksi, teoksia käännetty yli 20 kielelle • ohjannut lyhytelokuvia Ylelle • asettui Suomeen 2004 jouduttuaan pakenemaan Irakista hallintoa kritisoivien filmiensä vuoksi K U K A ? K4 DIPLO KIRJALLISUUS 2 • 2022 Kertomusten aiheina on se, millaisia tuhoja väkivalta tekee ihmisen mielessä. "Allah99 juhlii kirjoittamista, sillä kirjallisuus pelasti elämäni."
pitävä kustantamo. Ne ovat herättäneet suoranaista raivoa konservatiivisessa kirjakulttuurissa. Blasimin kuvaus kirjojensa vastaanotosta arabiankielisissä maissa hätkähdyttää, mutta tulee samalla todistaneeksi kirjallisuuden voimasta: ”Jos yrität Arabiemiraatteihin laukussasi jokin minun kirjoistani, virkailijat etsivät kirjan nimen tietokoneelta ja takavarikoivat sen kuin huumepaketin. Beirutin kirjamessuilla kustantajani sai pommiuhkauksen, jossa vaadittiin runokirjani poistamista pöydiltä. Bagdadissa kirjakauppa paloi poroksi, ja syynä on yleisesti pidetty nimenomaan minun kirjojeni esilläoloa.” Jos ei tunne arabiankielistä kirjakulttuuria, saattaa olla vaikea ymmärtää Blasimin kirjojen herättämiä aggressioita. Kyse ei ole ainoastaan aihevalinnoista vaan myös kirjoitustavasta: ”Minulla on kieliongelma. Käytän likaista kieltä ja rikkonaista kielioppia toisin kuin arabiankielisessä kirjallisuudessa on totuttu. Kielihän on aina kirjailijalle eräänlainen vankila, koska sen avulla ei voi ilmaista itseään haluamallaan tavalla, mutta arabiankielisessä maailmassa siihen liittyy muitakin rajoitteita. Arabian kielellä ei tosiaankaan voi kirjoittaessaan leikkiä miten haluaa. Monet aiheet kuten seksi, politiikka ja uskonto ovat tabuja, mutta myös kirjallisuuden kieli itsessään on tabu, sillä arabia on Koraanin pyhä kieli, jota pitää käyttää kunnioittavasti.” Vaikka arabiaa puhutaan eri tavoin eri puolilla Lähi-itää ja Pohjois-Afrikkaa, on vain yksi kirjoitetun kielen standardi. Arabiaa puhuvat ihmiset eivät siis välttämättä ymmärrä kaikkea toistensa puheesta, mutta ainakin kouluja käyneet pystyvät lukemaan samoja tekstejä. Tämä tarkoittaa sitä, että puhuttu ja kirjoitettu kieli ovat erkaantuneet toisistaan. Blasim on rikkonut tätä jakoa käyttämällä teoksissaan puhekieltä ja kirjoittamalla kokonaisen romaanin Irakin arabiaksi. Alkuteos on toistaiseksi julkaistu vain verkossa, mutta siitäkin on jo ilmestynyt painettu käännös. ”Ja kaikista maailman kielistä serbiaksi”, Blasim nauraa ja kaivaa kirjan hyllystään. Kääntäjä on professori, joka on erikoistunut juuri Irakissa puhuttuun arabian muotoon. Käännöksiä hänen teksteistään on ilmestynyt jo noin neljälläkymmenellä kielellä, viime aikoina etenkin Aasiassa, esimerkiksi Filippiineillä ja Afganistanissa. Erikielisiä versioita on pitkä rivi Blasimin työhuoneen kirjahyllyssä. ”Pakistanissa on vastikään ilmestynyt urdunkielinen piBlasim Puhoksen ostarilla. Itä-Helsinki on kirjailijalle koti. K6 DIPLO KIRJALLISUUS 2 • 2022 ”Jos yrität Arabiemiraatteihin laukussasi jokin minun kirjoistani, virkailijat takavarikoivat sen kuin huumepaketin.”
raattikäännös. Mutta ei se minua oikeastaan haittaa, on vain hienoa että ovat sen tehneet. Enkä minä muutenkaan ole rikastunut kirjojeni käännöksillä, ei niistä minulle saakka mitään heru.” Kirjailija kansakuntien välissä Blasim on siksikin vaikeasti määriteltävä kirjailija, että hän liikkuu suvereenisti useammalla kuin yhdellä kirjallisuuden kentällä. Hänellä on tietty asema nykyisessä kotimaassaan Suomessa: hän on saanut palkintoja, apurahoja ja residenssipaikkoja sekä osallistunut yhteiskunnalliseen keskusteluun. Kelloja ja vieraita ilmestyi ensimmäisenä nimenomaan suomenkielisenä laitoksena. Monet hänen kertomuksistaan myös sijoittuvat Suomeen. Toisaalta hän on arabiankielisen kirjallisuuden rakastettu ja vihattu uudistaja, jonka teokset puhuttelevat diasporassa eläviä lukijoita. Kolmanneksi hänellä on paikkansa kirjallisuuden kansainvälisellä kentällä, jossa häntä juhlitaan sekä paikallisen näkökulman tarjoamisesta Irakin konfliktiin että tyylitaiturina, jonka teoksia verrataan Gabriel Garcia Márquezin, Roberto Bolañon ja Franz Kafkan tuotantoihin. Blasimin novellit nousivat kansainväliseen tietoisuuteen niiden englanninkielisten käännösten kautta. Suomessakin häneen kiinnitettiin huomiota vasta, kun hänen esikoiskirjansa sai huomiota englanninkielisessä mediassa. Blasimin suomalaisen kustantajan edustaja onkin kertonut, että ensimmäistä kertaa urallaan hän otti yhteyttä ”käännöskirjailijaan” soittamalla tälle Helsinkiin. Uudet käännökset merkitsevät jatkuvasti myös kutsuja kirjallisuustapahtumiin ympäri maailmaa. Blasim on piakkoin matkustamassa Hollantiin katsomaan Allah99-romaanista tehtyä näyttämö versiota. Ruotsissa taas tehtiin viime vuonna Irakin purkkajeesus -kokoelman novelleihin perustuva näytelmä. Blasimia pyydetään osallistumaan myös arabiankielisten maiden tapahtumiin, mutta koska hänellä on ehtona täydellinen sananvapaus, vierailut eivät toteudu. Kun kysyn, millaista on liikkua erilaisilla kirjallisuuden kentillä, Blasim alkaa puhua teemasta, jota hän sanoo paraikaa kehittelevänsä: ”Tulevaisuus on ihmisten, joilla on joustava identiteetti ja jotka pystyvät tarpeen tullen siirtymään identiteetistä toiseen. Sen vastakohta on kiinteä identiteetti, mikä tarkoittaa elämistä muurien sisällä. Ajatellaanpa vaikka suomalaisen kirjallisuuden linnaa. Kun joku lähestyy sitä, tornista huudetaan avaamaan portti ja sen jälkeen sulkemaan portti. Sitten tulokas tutkitaan ja lopulta potkaistaan pihalle ja sanotaan, että kirjallisuutesi ei kuulu tänne vaan arabialaiseen linnaan. Se, miten kirjallisuus tässä ymmärretään, on vastoin koko kirjallisuuden ideaa. Kirjallisuus joustaa, mielikuvitus ei tunne rajoja. Esimerkiksi arabiankielisen kirjallisuuden linnassa mielikuvituksen ei anneta elää vapaana vaan kirjallisuus lukitaan vankilaan, ja juuri sieltä haluamme paeta.” Selviytymiskeinoina huumori – ja unohdus Uusista ideoistaan puhuessaan Blasim ei vielä tiedä, minkä muodon ne saavat: kirjan, elokuvan, podcastin tai jonkin näiden sekoituksen. Teemana tulee joka tapauksessa olemaan rikkinäisyys tai murtuminen. ”Rikkinäiset suhteet, rikkinäinen kieli… Kun siirtyy kulttuurista toiseen, moni asiaa särkyy. Se on ihmisellä myös jonkinlainen perusasetus. Hyvä esimerkki on se, kuinka aikuistuessamme suhteemme lapsuuden perheeseen katkeaa, ja lopulta me selviämme siitäkin. En siis tarkoita rikkinäisyydellä välttämättä mitään suurta tragediaa vaan jotain sellaista, mitä meille kaikille tapahtuu koko ajan.” Elämäntarinan ja kirjojen kritiikkien perusteella Blasimista saa helposti kovin vakavan kuvan. Se katoaa kuitenkin nopeasti kasvokkaisessa kohtaamisessa kirjailijan kanssa: ”Minähän en ole kovin vakava henkilö, naureskelen vähän kaikelle. Lukijani saattavat joutua tilanteeseen, jossa he nauravat autopommin kaltaiselle tragedialle. Huumori on selviytymiskeino myös kaikille niille, jotka elävät keskellä sotaa. Siitä tulee väkisinkin mustaa, outoa ja vinksahtanutta. Mutta ennen kaikkea huumori merkitsee toivoa; sitä että tragediankin keskellä on tilaa elämälle. Irakissa ihmiset ovat huolissaan siitä, että he kuolevat jollain naurettavalla tavalla, esimerkiksi putoamalla kadussa olevaan aukkoon. Elämä ei lopultakaan ole paikalleen jähmettynyttä vaan joustavaa, koska lopulta jokainen katoaa täältä. Vasta kuolema on se todellinen tragedia, mutta sillekin voi nauraa – kunnes kuolee.” Blasim puhuu kirjallisuudesta ihmiskunnan muistina. Nykyään vallalla oleva ”pikatieto”, fast knowledge, hyljeksii kaikkea sitä, mitä ihmiskunta on oppinut aiemmista virheistään. Kelloja ja vieraita -kirjassa Isis-sotilaiden orjuuttama Sara pitää nuorelle Eliakselle viisaan puheen ”muistin ja unohduksen pelistä”, jossa hallitsevina tunteina toimivat rakkaus ja pelko: ”Kansanviisauksissa ja rakkauslauluissa tuodaan usein esiin, että ongelmat on hyvä unohtaa, eikä siinä mitään: jos muisti ei olisi niin mutkikas mysteeri kuin se on, me joutuisimme elämään alati menneisyyden painajaisten kynsissä. Jos me joskus vielä selvämme hengissä tästä Isisin painajaisesta, meistä jokainen tulee muistamaan Mosulin kirkon tapahtumat omalla tavallaan, sillä usko pois, Elias, muistikuvat eivät ole mitään todellisten kokemusten toisintoja niin kuin dokumenttielokuvat. Jokainen meistä tulee muistamaan tapahtumat tunteittensa ja pelkojensa kautta. Se, millä tavalla muistikuvat rakentuvat, on kiinni tietämyksemme määrästä, mieltymyksistämme, ajattelutavoistamme ja kaikista niiden jälkeen tulevista kokemuksistamme. Jokainen meistä tulee lopulta heijastaneeksi samoista tapahtumista erilaisen elokuvan sielun valkokankaalle.” Kun haluat tietää lisää Ajankohtaisessa teoksessa esiin pääsee saamelaisten elävä elämä, ”meijän historiat”. Suomalaiset ovat astuneet 2000-luvulla uuteen, entistä kovempaan maailmaan. Ymmärrämmekö enää toisiamme? Miten jokapäiväinen elämä, sitä määrittävä politiikka sekä taustalla vaikuttavat ajattelutavat kytkeytyvät ympäristökriiseihin? Ukrainan historia on helposti lähestyttävä perusteos kaikille, jotka haluavat ymmärtää maan historiaa ja sen nykyisiä tapahtumia. Millaista oli suomalaislasten elämä 1900-luvulla kotona ja koulussa, kaveriporukoissa ja yksin? Kuinka ystävyyssuhteet muodostuivat? Tukeva ankkuri kaikille, jotka luovivat koronavirusta koskevassa uutisja tietotulvassa. Veli-Pekka Tynkkynen Venäjä, energiavalta Öljykulttuuri kohtaa ilmastonmuutoksen Öljy ja kaasu mahdollistavat Putinin rajattoman vallan sekä väkivaltakoneiston rahoittamisen. Tätä selittävät Venäjän fossiilienergian poliittista valtaa keskittävä voima sekä sen tarjoama ulkopoliittinen vipuvarsi. Vaikka maa on täysin riippuvainen öljystä ja kaasusta, sillä olisi valtavine luonnonvaroineen kaikki edellytykset muuttua myös uusiutuvan energian suurvallaksi. Tilaa uutuuskirjat kauppa.gaudeamus.fi ”Ennen kaikkea huumori merkitsee toivoa; sitä että tragediankin keskellä on tilaa elämälle.”
PALESTIINALAINEN Nahr istuu ja odottaa israelilaisessa vankilassa. Välillä joku käy vierailemassa, mutta muuten elämä on vailla rytmiä. Lukija ei tiedä, mitä nainen on tehnyt tai mistä häntä syytetään. Vaatimasta vaadittuaan Nahr saa lopulta selliinsä kynän ja paperia ja alkaa kirjoittaa tarinaansa. Näin alkaa palestiinalais-amerikkalaisen Susan Abulhawan kolmas romaani, Rakkaudetonta maailmaa vastaan. Nahr syntyy Kuwaitissa, jonne osa Israelin vuosien 1948–1949 sodassa karkottamista palestiinalaisista on asettunut. Kuwaitissa tanssia rakastava Nahr tutustuu epäilyttävään Um Buraq -nimiseen naiseen, joka alkaa kaupitella häntä korkeassa asemassa oleville miehille. Kuwaitista matka jatkuu Jordaniaan ja lopulta Palestiinaan, jossa Nahr ajautuu osaksi Israelin miehitystä vastustavaa ryhmää. Rakkaudetonta maailmaa vastaan kytkeytyy Abulhawan aiempien romaanien tavoin tiiviisti Israel-Palestiinan historiaan, kuten esikoisteos Jeninin aamut (suom. Pauliina Klemola 2010) ja toinen romaani Sininen välissä taivaan ja veden (suom. Terhi Kuusisto 2015). Esikoisteos oli kansainvälinen bestseller ja teki Abulhawasta yhden tunnetuimmista palestiinalaistaustaisista romaanikirjailijoista. Poliittinen ja yksipuolinen? Abulhawan romaaneja on moitittu mustavalkoisiksi ja poliittisiksi. Esimerkiksi ranskanjuutalainen filosofi ja kirjailija Bernard-Henri Lévy on kuvannut Abulhawan proosaa kokoelmaksi Israelja juutalaisvastaisia kliseitä, jotka on vain puettu fiktion muotoon. Määritelmä on epäreilu ja henkii yleisesti Israeliin myönteisesti suhtautuvien tahojen tapaa kutsua juutalaisvastaiseksi kaikkea, joka pyrkii vähänkään tuomaan esiin palestiinalaisten näkökulmaa. On totta, ettei Abulhawa juurikaan käsittele teoksissaan israelilaista näkökulmaa, mutta miksi hänen edes pitäisi? Fiktiota ei yleisesti arvoteta sen perusteella, kuinka monesta näkökulmasta se asioita tarkastelee. Olisiko esimerkiksi Dostojevskin pitänyt Rikoksessa ja rangaistuksessa pureutua murhaajan mielenliikkeiden lisäksi myös murhattujen ajatuksiin ja arvoihin? Onko Amos Ozin muistelmateos Tarina rakkaudesta ja pimeydestä yksipuolisen poliittinen, jos se kertoo Israelin valtion synnystä ”vain” juutalaisesta näkökulmasta? Ajatus Israel-Palestiina-konfliktin ”tasapuolisesta” käsittelystä on peräisin Israelin puolelta, ja sillä on pyritty peittelemään ja oikeuttamaan muun muassa yli 50 vuotta kestänyt Palestiinan miehitys ja kansainvälisen oikeuden vastaisten siirtokuntien rakentaminen. Miten ylipäätään miehittäjän ja miehitetyn, sortajan ja alistetun välistä tilannetta voisi kuvata tasapuolisesti? Mitä jää jäljelle? Abulhawan teosten pohjavire on toki hyvin poliittinen, mutta se ei tee hänen teoksistaan huonoja. Se ei myöskään tee niistä erityisen hyviä, sillä prosaistina Abulhawan taidot ovat rajalliset. Jeninin aamuja lukiessa on selvää, että kyse oli selvästi taitojensa äärirajoilla taiteilevasta kirjailijasta, vaikka tietyn rosoisuuden voikin katsoa kuuluvan esikoisteoksiin. Rakkaudetonta maailmaa vastaan on kokonaisuutena hallitumpi ja osoittaa, että Abulhawa on kehittynyt kirjoittajana. Kirjaan ahdettu ajallinen kaari on kuitenkin melko pitkä, ja tapahtumia on melkoinen määrä. Arabian kielen fraseologia vuolaine kohteliaisuuksineen on hauskaa luettavaa, mutta muuten henkilöiden välinen dialogi tuntuu kankealta. Henkilöhahmoja on paljon, mutta vain muutama heistä jää kunnolla mieleen. Nahrin ohella monipuolisimmaksi hahmoksi nousee miehiä syvästi vihaava Um Buraq, joka parittajana hyväksikäyttää muita naisia mutta myös suojelee heitä. Abulhawa korostaa ja alleviivaa palestiinalaisen kulttuurin eri piirteitä kuvaamalla yksityiskohtaisesti tapoja, ruokaa ja arvonimiä. Kursivoitujen sanojen viidakossa lukijaa helpottaa kirjan alkuun liitetty sanasto, josta vierasperäisten sanojen merkityksiä voi halutessaan tarkistaa. Kirjan yksipuolisuudestakin voidaan olla montaa mieltä. Kyllä, israelilaiset ovat julmia, kasvottomia miehittäjiä, joka kuitenkin vastaa sitä kuvaa, mikä palestiinalaisilla heistä on. Kummallakaan kun ei ole sen suurempaa kosketuspintaa toisen osapuolen elämään. Tarvittaessa Abulhawa osaa katsoa myös palestiinalaisuutta kriittisesti. Homoseksuaalisuutta ei sallita, ja jonkinlainen panarabialainen solidaarisuus on osoittautunut historian saatossa pitkälti illuusioksi. Nahria ympäröivä maailma on toden teolla vailla rakkautta ja epätoivoisen taistelun sävyttämä. Ihmisten kyky tehdä toisilleen pahaa tuntuu loputtomalta. Rikkinäinenkin ihminen voi kuitenkin lopulta eheytyä. Ajatusta voi pitää latteana ja kuluneena, mutta Abulhawa ei silti sorru imelyyteen. Abulhawan kolmannesta romaanista puuttuu kuitenkin riittävä jännite, eikä kerronta lähde oikein missään vaiheessa lentoon. ESKO JUHOLA Susan Abulhawa Rakkaudetonta maailmaa vastaan Like 2022 Suom. Anna-Mari Raaska Abulhawan romaaneja on moitittu mustavalkoisiksi ja poliittisiksi. Palestiinalaisten ääni Abulhawan kolmas romaani kuvaa miehitettyjen kohtaloa T. S au pp e KAUNOKIRJAT K8 DIPLO KIRJALLISUUS 2 • 2022
Patricia Lockwood Kukaan ei puhu tästä Tammi 2022 Suom. Einari Aaltonen PATRICIA LOCKWOODIN vastikään suomeksi julkaistu Kukaan ei puhu tästä nimetään moderniksi klassikoksi jo takakansitekstissä. Se on runoilijana ja esseistinä tunnetun tekijänsä esikoisromaani. Markkinointiteksteissä viljellyt ylisanat asettavat jo aika paljon paineita teokselle. Kirja ei kuitenkaan alkuun tuntunut erityisen sykähdyttävältä. Se on nokkela ja ironinen ja esittää omalla tavallaan teräviä huomioita tämän päivän somekulttuurista ja -työstä elannon lähteenä. Osansa saavat toki päivän polttavat puheenaiheet – ja se kuinka polttavia ne tosiasiassa ovat. Eräässä varsin kuvaavassa kohdassa päähenkilön aviomies toteaa vaimonsa ilmeen olevan täysin kuollut tämän keskittyessä kiihkeään Twitter-keskusteluun. Päähenkilöä sanat loukkaavat, sillä hän kokee ”elävänsä väkevämmin kuin koskaan.” Teoksessa on kaksi osaa, ja sen tyyli on fragmentaarinen ja toteava. Se koostuu lyhyistä kappaleista, jotka varsinkin alkupuolella tuntuvat toisistaan irrallisilta. Romaanin alusta ei ollut aivan helppo saada otetta. Henkilöt ja aiheet tuntuvat etäisiltä. Fragmentaarisuus säilyy läpi romaanin, mutta toinen osa muodostaa kuitenkin yhtenäisemmän ja jatkuvamman kokonaisuuden. Henkilöt tulevat lähemmäs, ja tarina alkaa väkisinkin koskettaa. Romaania on kuvattu hauskaksi ja musertavaksi. Nähtävästi kirjan ensimmäinen osa nähdään hauskana ja toinen musertavana. Pikemminkin molemmat osat ovat musertavia. Nokkelat kärjistykset ”portaalin” vaikutuksesta tekevät vain surulliseksi. Romaanin toisessa osassa some-teema saa rinnalleen perheen yksityisen, odottamattoman ja ravistelevan tilanteen. Tämä on teoksen koskettavinta ja vaikuttavinta antia – miksi kukaan ei puhu tästä? Lukiessani mietin jopa, että ensimmäinen osa on turha, koska se mitä halutaan sanoa, on niin selkeästi toisessa osassa. Toisaalta ilman osien välistä kontrastia, ensimmäisen aiheiden turhuutta, jälkimmäinen ei olisi yhtä vaikuttava. On vaikea sanoa, mitä ajatella kahden näin erilaisen teeman yhdistämisestä. Alkuosa asettaa lukijan ajatukset kyynisen viiltävään yhteiskunta-analyysiin, ja tämän takia toinen osa pääsee hämmentämään ja yllättämään. Alkuosa tuntuu merkityksettömältä – ja se taitaa olla romaanin tarkoituskin. ELINA SIVULA NAISEN pitkä avioliitto on päättynyt ja lapset ovat lentämässä pois pesästä. Elämä on murroksessa, ja nainen alkaa haaveilla isosta talosta ja granaattiomenapuusta. Haaveet tuntuvat kuitenkin olevan kaukana ja saavuttamattomissa. ”Oli ilmeisesti eri asia hankkia talo kuin hankkia koti”, kirjoittaa Deborah Levy omaelämäkerrallisen trilogiansa viimeisessä osassa Omistuskirjoituksia. Englantilainen Deborah Levy syntyi Etelä-Afrikassa, mutta on asunut teini-ikäisestä saakka Britanniassa. Levy on kansainvälisesti arvostettu kirjailija, jonka laajaan tuotantoon kuuluu niin näytelmiä, runoja kuin useita palkittuja romaaneja. Suomessa Levy on harmillisesti tähän asti pysynyt suurelle yleisölle jokseenkin tuntemattomana. Siksi onkin suuri onni, että ainakin Levyn omaelämäkerralliset teokset ovat nyt ilmestyneet suomeksi. Elämäkertateosten sarjan aloitti Mitä en halua tietää, jonka kirjoittamiseen Levy sai kimmokkeen George Orwellin esseestä Miksi kirjoitan (1946). Sekä Orwell että Levy pohtivat, miten heistä tuli kirjoittajia. Levyn tekstiin oman lisänsä tuo se, että hän on nainen. Teossarja huipentuu juuri suomennettuun kolmanteen osaan Omistuskirjoituksia, joka on ehdottomasti sarjan paras osa ja todellinen kirjallinen herkkupala. Levyä kiinnostaa, miten nainen voi elää älyllisesti vapaana ja miten kirjallisuus ja taide voisivat luoda uudenlaista naiskuvaa maailmassa, jossa naiset ovat vuokralaisia miehisellä maaperällä. Tätä pohtiessaan Levy tulee kuvanneeksi myös omia pyrkimyksiään tulla vapaaksi naissubjektiksi. Omistuskirjoituksissa kysymys omasta tilasta, kiinteistöistä, laajenee Virginia Woolfin oman huoneen tarvetta suuremmaksi. Levy liikkuu erilaisissa tiloissa, kaupungeissa ja maissa ja muistelee rakentamiaan koteja. Samalla herää kuitenkin ongelma kodista perinteisesti hyvin sukupuolittuneena tilana. Omistuskirjoituksia on monikerroksinen pieni teos, joka häilyy jossain elämäkerran, esseen ja matkakirjan välimaastossa. Näennäisesti ohueen kirjaan mahtuu runsaasti merkityksiä ja tarkkanäköisiä havaintoja maailmasta. Levyn teksti soljuu vaivattoman tyylikkäästi pienistä arkisista yksityiskohdista kohti laajempaa yhteiskunnallista kehystä ja kysymyksiin naiseudesta, perheestä, identiteetistä ja taiteilijuudesta. Kirjailija itse luonnehtii kolmiosaista kirjasarjaansa eläväksi elämäkerraksi (living autobiography), mikä korostaa sitä, etteivät teokset yritä katsoa jälkiviisaana elettyä elämää taaksepäin. Itse asiassa ne pikemminkin herättävät lisää kysymyksiä kuin antavat vastauksia. Erityisen nautinnollista lukemisesta tekeekin juuri tekstin yllätyksellisyys. Etukäteen ei voi ennustaa, millaiseen ajatusketjuun esimerkiksi banaanipuun ostaminen vie, mutta lopputulos on aina palkitseva. Teokset on suomentanut kirjailija Pauliina Vanhatalo, joka myös on kirjoittanut omasta elämästään. Hän onnistuu tehtävässään kohtalaisesti, ja hieman kaihertamaan jääkin teoksen nimen suomennos. Alkuperäinen nimi Real Estate nimittäin viittaa tarkemmin kysymyksiin tarpeesta omaan tilaan. Miinukseksi laskettakoon myös se, ettei sarjaan yleisön pyynnöstä huolimatta ole enää tulossa lisää osia. Siispä saamme jäädä odottamaan Levyn muun tuotannon toivottavasti hyvin pikaista suomentamista. ESSI RÖTKÖNEN Deborah Levy Omistuskirjoituksia S&S 2022 Suom. Pauliina Vanhatalo Max Porter Francis Baconin kuolema WSOY 2022 Suom. Irmeli Ruuska FRANCIS BACONIA (1909–1992) pidetään yhtenä 1900-luvun merkittävimmistä brittiläisistä taidemaalareista. Bacon maalasi usein tuskaisen oloisia ihmishahmoja, joiden piirteet olivat groteskin vääristyneitä. Itseoppineen ekspressionistin tavoite oli kuvata ihmiselon syvintä olemusta brutaalisti ja kaunistelematta. Taiteilijan oma elämä oli värikäs ja levoton. Dublinissa syntyneen Baconin isä heitti alaikäisen poikansa ulos järkytyttyään tämän homoseksuaalisuudesta. Bacon ajautui pikkurikosten ja uhkapelaamisen kautta Lontoon Sohon boheemipiireihin ryypiskelemään ja syntymään taiteilijaksi. Max Porter (s. 1981) taas tunnetaan omintakeisista ja kokeellisista romaaneistaan Surulla on sulkapeite ja Lanny. Sutjakassa 70-sivuisessa pienoisromaanissa Francis Baconin kuolema hän kuvaa ihailemansa taiteilijan viimeisiä päiviä espanjalaisessa hoitokodissa. Porterin kunnianhimoinen idea on sanallistaa Baconin maalauksia ja kuolintoreissaan kituvan taiteilijan ajatusmaailmaa. Taiteilijan sisäinen ääni sekoittuu välillä dialogiin vuoteen vierellä istuvan nunnan kanssa. Muoto taipuu vahvasti proosarunon suuntaan. Bacon käy houraillen läpi töidensä syntyä ja myös niiden vastaanottoa sekä dekadenttia elämäänsä, erityisesti myrskyisiä ihmissuhteitaan. Rönsyilevän vyörytyksen kanssa ei pääse helpolla ainakaan sellainen lukija, jolle Baconin vaiheet eivät ole tuttuja. Paikoin räväkkä ja alatyylinen pudottelu ja ranskanja espanjankielisten fraasien mukaan heittely tuntuvat itsetarkoituksellisilta ja vieraannuttaviltakin tyylikeinoilta. Porter tavoittaa kuitenkin hyvin Baconin taiteen hysteerisen ja mädän tunnelman. Suomentaja Irmeli Ruuska puolestaan on oivallisesti sinut Porterin kerronnan kanssa, minkä hän osoitti jo aiemmissa Porter-käännöksissään. Romaanin puolivälissä Porter tuntuu istahtavan Baconin vuoteen viereen puhumaan omasta kirjastaan: ”Se on yritys ilmaista tunteeni sellaista maalaria kohtaan, johon minulla on ollut jo kauan epämuodikas fiksaatio. Se on yritys siirtää taidehistoria sivuun ja antaa maalausten puhua.” Tämä intohimoprojekti onkin ihan kelpo yritys, vaikka ei yllä vaikuttavuudessa Porterin aiempien romaanien tasolle. Teos saa kuitenkin odottamaan mielenkiinnolla kiehtovan kirjailijan seuraavaa siirtoa, eikä tällaista kokeilevampaa proosaa mitenkään liikaa suomeksi käännetä. TOMMI KUMÉN Näennäisesti ohueen kirjaan mahtuu runsaasti merkityksiä ja tarkkanäköisiä havaintoja maailmasta. 2 • 2022 DIPLO KIRJALLISUUS K9
Ole realisti, vaadi mahdottomia. Viimeiset vuodet olemme joutuneet elämään kahden hullun, valehtelevan suurvaltajohtajan vainoharhaisessa vaihtoehtotodellisuudessa. Valheiden ja propagandan ulostus on johtanut kauheaan tilanteeseen, suurvallan täysi voimaiseen mielipuoliseen hyökkäyssotaan Euroopassa. On viimeinen aika havahtua vapaan, kriittisen ja tutkivan journalismin puolesta. On viimeinen aika havahtua puolustamaan perusteltua painettua sanaa, faktapohjaista kriittistä tietokirjallisuutta ja avarakatseista kauneutta tavoittelevaa fiktiota. Kaiken internetin tarjoaman minähöpötyksen ja pseudo tiedon yli. Siksi meillä on Rosebud, siksi meillä on Sivullinen. Hyvin suuren valikoiman kirjakauppa täynnä tietoa ja kaunoa. Luke Hardingista Anne Appelbaumiin, Jared Diamondiin ja Naomi Kleiniin. Svetlana Aleksijevitsista Andrei Kurkoviin, Tolstoihin, Dostojevskiin ja Camusiin. Käy taisteluun vapaan maailman puolesta. Kulje kirjojen maailmaan, ympäristöön, jossa sana, kynä ja paperi muuttuvat aseiksi. Uudistunut Rosebud Citycenter Makkaratalossa * Tiedekulma Yliopistolla * Mariankadun korttelikauppa * Kuopion Rosebud Kauppahallissa Kaisaniemenkatu 5 Kaisa-talo Helsinki Tuotamme ja jakelemme entistäkin enemmän monimediallista sisältöä. Tarjoamme moniäänisiä ja kiinnostavia näkökulmia aiheisiin, jotka ovat tuttuja lehdestä. Sivuiltamme löydät myös lehdessä julkaisemattomia materiaaleja. Voiman podcastit: teatteria, jalkapalloa ja musiikkia Laura Gustafssonin ja Emilia Kukkalan Kukkala–Gustafsson Syndikaatti tarjoilee tiivistä tajunnanvirtaa. Riikka Hiltusen Puhu minulle luovuudesta on sukellus musiikillisiin luovuuksiin. Johanna Ruohosen ja Kaisu Tervosen Jälkipelit analysoi jalkapalloa. Maija Alanderin ja Vilppu Rantasen Sanavalta käsittelee julkista puhetta, kieltä ja yhteiskuntaa. Tuomas Rantasen Teatterin politiikkaa & politiikan teatteria käsittelee esittävää taidetta ja politiikan teatraalisuutta. Voimaa yhteistyökumppaneista Voima jakaa alustoillaan myös yhteistyökumppaneidensa sisältöjä. Yhteistyökumppanien sisällöt eivät ole toimituksellista sisältöä. Esittelyssä FM-taajuuksilta potkittu uutuus: Totuusradio ”Totuusradio tarjoilee systeemikriittistä epäajanmukaista ajankuvaa ja radikaaleja ajattelemisen ja olemisen uomia”, kuvailee työryhmään kuuluva Sonja Lampinen. ”Totuusradio on ennen kaikkea ajattelun ja kollektiivisen analyysin kerho, joten sen rajoja on hankalaa täsmällisesti määrittää”, Lampinen pohtii. Ohjelma syntyi vuonna 2008 ja vakiinnutti paikkansa Tampereen yliopiston Radio Moreenin iltaohjelmistossa punapoliittisen tai kapitalismikriittisen porukan julkisena kokoontumispaikkana. ”Totuusradion nimen valintaan liittyi postmodernia ironiaa. Sillä oli tarkoitus harjoittaa yleisön karsintaa: antaa vinkki siitä, minkä laatuista tavaraa ohjelma sisältää. Tosikot, jotka ajattelisivat Totuusradion tekijöiden kuvittelevan olevan yhden ja ainoan totuuden haltijoita, tuskin nauttisivat ohjelman sisällöstä karsiutuisivat pois potentiaalisten kuulijoiden joukosta jo ohjelman nimen kuultuaan, eivätkä näin joutuisi tuhlaamaan aikaansa”, kertoo toimittaja Lasse Poser. Yli kymmenvuotinen, aiherikas radiotaival tuli päätökseensä hiljattain, kun Radio Moreeni määrättiin lopettamaan kaikki ja avustajaohjelmansa. Uudelleensyntynyt Totuusradio tulee silti tarjoilemaan tekijöidensä näköistä sisältöä. ”Totuusradion ohjelmilla on nähdäkseni yksi yhdistävä tekijä: mahdollisimman häpeilemätön, radikaali ja uusia instituutioita rakentava kapitalismikritiikki”, Poser summaa. Kuuntele myös artikkeleita – ja paljon muuta Podcastien lisäksi Voima tarjoaa ääniversioita artikkeleistaan ja kurkistuksia kulissien taakse. Kuuntele esimerkiksi valkovenäläisen elokuvaohjaaja Andrei Kureichikin haastattelu. KUUNTEL E: voima.fi/ audio & muut alustat ILMOITUS Yhteistyössä: Voiman podcastit:
ESSEE Mitä merkitystä kirjan nimellä on? Christien kirjasta on otettu suomeksikin kymmeniä painoksia, ja se on kuulunut rikoskirjallisuuteen tutustuvien peruslukemistoon jo vuosikymmenten ajan. Moni nykyään jo aikuinen ihminen on lukenut kirjan nimenomaan sen edellisellä nimellä ja pitää nykyistä nimeä sensurointina. Mutta voiko sensuroinnista puhua silloin, kun teknisesti ottaen kirjalle on palautettu vain sen alkuperäinen suomenkielinen nimi? Viattomia sanavalintoja Parnasson päätoimittajana vuosina 2005– 2012 toiminut Jarmo Papinniemi pohtii Christien kirjan ”uutta” nimeä vuoden 2003 painoksen esipuheessa: ”[– –] amerikkalainen ajattelu yksittäisten sanojen vaarallisuudesta leviää kautta maapallon, ja kirjan oikeudenomistajat ovat kieltäneet kaikkien maiden kustantajia enää käyttämästä Neekeripoika-nimeä.” 1 Kirjan sisältöön tämä häveliäisyys ei ulottunut, sillä ainoastaan kirjan nimi vaihdettiin. Tapahtumat sijoittuivat edelleen Neekerisaarelle ja juonen kannalta keskeisessä lastenlorussa puhuttiin neekeripojista. Pöydältä vieraiden kuolemien myötä poistuvat patsaat ovat nekin neekeripatsaita. 2 Sitä, ettei Papinniemi pohdi esipuheessaan pohdi n-sanan halventavuutta on hätkähdyttävää, joskin keskustelu koko aiheesta oli tuolloin Suomessa vielä täysin uutta. N-sanan tuomitsemisen sijaan Papinniemi toteaa, että jos ”tätä romaania haluaa paheksua, olisi paikallaan tarkastella viattomien sanavalintojen sijasta sen perustana olevaa moraalia”. 3 Teoksessa murhaaja on kutsunut eristetylle saarelle kymmenen ihmistä, joilla jokaisella on tunnollaan toisen ihmisen henki. Yksi kerrallaan nämä ihmiset alkavat kuolla, minkä seurauksena varsin luonteva päätelmä on se, että Christie kannatti kuolemantuomiota. Tätä Papinniemi pitää tuomittavampana kuin yksittäistä sanaa. 4 Käytännössä Papinniemi sortuu entäs sitten -tyyppiseen argumentointiin (engl. whataboutism). Se tarkoittaa, että jonkin esiin nostetun epäkohdan merkittävyys sivuutetaan nostamalla esiin jokin toinen epäkohta. Tällä tavoin keskustelu ajautuu sivuraiteille. Epäkohdat eivät kuitenkaan ole toisiaan pois sulkevia: voit aivan hyvin samaan aikaan vastustaa kuolemantuomiota ja pitää n-sanaa halventavana. Eikä yksikään pelastunut suomennettiin uudelleen vuonna 2019. Jaakko Kankaanpään laatimassa suomennoksessa ei enää n-sanaa mainita. Neekerisaari on englantilaisittain Soldier Island, pöydällä on sotilaspatsaita ja lorussakin puhutaan kymmenestä pienestä sotilaspojasta. Uuteen suomennokseen ei ole liitetty esipuhetta. Juutalaiset ja raha Olivatko Agatha Christien sanavalinnat viattomia niin kuin Papinniemi väittää? Oliko klassikkokirjailija vain ”aikansa tuote”, mihin seikkaan monet vetoavat, kun puhutaan vaikkapa vanhoissa teoksissa esiintyvästä rasismista? Tällä perusteella on esimerkiksi torpattu Hergén Tintti Afrikassa -sarjakuvan kieltäminen vuonna 2012. Teos ei ollut belgialaisen oikeuden mukaan rasistinen, koska sen syntyaikana kolonialistiset asenteet olivat vallitsevia. 5 Christien tapauksessa keskustelu on usein keskittynyt kirjan nimeen, mikä on peittänyt alleen sen, että Eikä yksikään pelastunut -teoksessa on myös antisemitismiksi tulkittavia aineksia. Romaanin kyseenalaisin hahmo on juutalainen Isaac Morris. Hän ei kuulu saarelle kutsuttuihin henkilöihin, vaan murhaaja on antanut hänelle tehtäväksi houkutella yksi vieraista saarelle. Aivan kirjan alkupuolella Philip Lombard keskustelee Morrisin kanssa. Morris tarjoaa Lombardille sata guineaa siitä hyvästä, että tämä lähtee Soldier Islandille. ”[Morris] oli toistanut summan muina miehinä, aivan kuin sata guineaa ei olisi ollut hänelle raha ei mikään. [– –] Puhuessaan [Lombard] vilkaisi vastapuolta terävästi. Herra Morrisin paksuilla semiittisillä huulilla näkyi pieni hymyn häivähdys [– –].” 6 Christien kuvauksessa toistuu kaksi juutalaisiin liitettävää stereotypiaa: raha ja ulkonäölliset erityispiirteet, tässä tapauksessa paksut huulet. Kumpikin näistä on ollut yleinen antisemitismin historiassa. Antisemitismi-termi keksittiin 1870-luvun lopulla, mutta juutalaisvastaisuuden historia ulottuu huomattavasti pidemmälle. 7 Esimerkiksi koronkiskurin leiman juutalaiset olivat saaneet jo keskiajalla. Tämä johtui ensinnäkin siitä, että juutalaiset oli suljettu muun kaupan ulkopuolelle. Toisekseen katolinen kirkko otti tuolloin tiukemman linjan rahanlainaamisen suhteen. Kristitty ei saanut lainata rahaa korkoa vastaan, mutta juutalaisille tämä sallittiin. 8 Stereotyyppinen koronkiskurijuutalaisen kuva alkoi hiipua 1800-luvulla, ja sen tilalle tuli juutalaisia pankkiireja, pörssimiehiä ja kapitalisteja. 9 Morriskaan ei ole Christien romaanissa rahanlainaaja vaan huumekauppias. Yhtä kaikki Morrisin kautta Christie toistaa vuosisatoja Kymmenen pientä sotilaspoikaa ja yksi antisemitisti Agatha Christien klassikkoromaanin vanha nimi ei ole kirjan ainoa rasistinen elementti. TEKSTI: ESKO JUHOLA A gatha Christien Eikä yksikään pelastunut on rikoskirjallisuuden klassikko, joka julkaistiin alun perin kesällä 1939 jatkokertomuksena. Saman vuoden marraskuussa tarina julkaistiin yhtenä niteenä nimellä Ten Little Niggers. Huomionarvoista on, että kirja tunnettiin tällä nimellä vain Briteissä. Yhdysvalloissa kirja sai nimen And Then There Were None, joskin vuosina 1964–1986 kirjan pokkaripainosten kanteen oli painettu Ten Little Indians. Briteissä kirjan nimi säilyi alkuperäisessä muodossaan aina vuoteen 1985. Christien romaanin suomennos ilmestyi varsin nopeasti alkuteoksen jälkeen. Vuonna 1940 ilmestyneen Helka Varhon suomennoksen nimi poimittiin yhdysvaltalaisesta painoksesta. Suomessa kirja tunnettiin nimellä Eikä yksikään pelastunut aina vuoteen 1968, jolloin sen nimi vaihdettiin muotoon Kymmenen pientä neekeripoikaa. Nimellä Eikä yksikään pelastunut kirja on tunnettu jälleen vuodesta 2003. Teoksessa on myös antisemitismiksi tulkittavia aineksia. Tuotamme ja jakelemme entistäkin enemmän monimediallista sisältöä. Tarjoamme moniäänisiä ja kiinnostavia näkökulmia aiheisiin, jotka ovat tuttuja lehdestä. Sivuiltamme löydät myös lehdessä julkaisemattomia materiaaleja. Voiman podcastit: teatteria, jalkapalloa ja musiikkia Laura Gustafssonin ja Emilia Kukkalan Kukkala–Gustafsson Syndikaatti tarjoilee tiivistä tajunnanvirtaa. Riikka Hiltusen Puhu minulle luovuudesta on sukellus musiikillisiin luovuuksiin. Johanna Ruohosen ja Kaisu Tervosen Jälkipelit analysoi jalkapalloa. Maija Alanderin ja Vilppu Rantasen Sanavalta käsittelee julkista puhetta, kieltä ja yhteiskuntaa. Tuomas Rantasen Teatterin politiikkaa & politiikan teatteria käsittelee esittävää taidetta ja politiikan teatraalisuutta. Voimaa yhteistyökumppaneista Voima jakaa alustoillaan myös yhteistyökumppaneidensa sisältöjä. Yhteistyökumppanien sisällöt eivät ole toimituksellista sisältöä. Esittelyssä FM-taajuuksilta potkittu uutuus: Totuusradio ”Totuusradio tarjoilee systeemikriittistä epäajanmukaista ajankuvaa ja radikaaleja ajattelemisen ja olemisen uomia”, kuvailee työryhmään kuuluva Sonja Lampinen. ”Totuusradio on ennen kaikkea ajattelun ja kollektiivisen analyysin kerho, joten sen rajoja on hankalaa täsmällisesti määrittää”, Lampinen pohtii. Ohjelma syntyi vuonna 2008 ja vakiinnutti paikkansa Tampereen yliopiston Radio Moreenin iltaohjelmistossa punapoliittisen tai kapitalismikriittisen porukan julkisena kokoontumispaikkana. ”Totuusradion nimen valintaan liittyi postmodernia ironiaa. Sillä oli tarkoitus harjoittaa yleisön karsintaa: antaa vinkki siitä, minkä laatuista tavaraa ohjelma sisältää. Tosikot, jotka ajattelisivat Totuusradion tekijöiden kuvittelevan olevan yhden ja ainoan totuuden haltijoita, tuskin nauttisivat ohjelman sisällöstä karsiutuisivat pois potentiaalisten kuulijoiden joukosta jo ohjelman nimen kuultuaan, eivätkä näin joutuisi tuhlaamaan aikaansa”, kertoo toimittaja Lasse Poser. Yli kymmenvuotinen, aiherikas radiotaival tuli päätökseensä hiljattain, kun Radio Moreeni määrättiin lopettamaan kaikki ja avustajaohjelmansa. Uudelleensyntynyt Totuusradio tulee silti tarjoilemaan tekijöidensä näköistä sisältöä. ”Totuusradion ohjelmilla on nähdäkseni yksi yhdistävä tekijä: mahdollisimman häpeilemätön, radikaali ja uusia instituutioita rakentava kapitalismikritiikki”, Poser summaa. Kuuntele myös artikkeleita – ja paljon muuta Podcastien lisäksi Voima tarjoaa ääniversioita artikkeleistaan ja kurkistuksia kulissien taakse. Kuuntele esimerkiksi valkovenäläisen elokuvaohjaaja Andrei Kureichikin haastattelu. KUUNTEL E: voima.fi/ audio & muut alustat ILMOITUS Yhteistyössä: Voiman podcastit: WSOY:n peruskoululaisille tekemä vuoden 1978 painos Christien klassikkodekkarista. W ik im ed ia C om m on s 2 • 2022 DIPLO KIRJALLISUUS K11
ESSEE vanhoja stereotypioita rahan kanssa tekemisissä olleista juutalaisista. Paksut huulet ja koukkunokat Erilaisilla karikatyyrisilla piirroksilla juutalaisista on myös pitkä perinne. Kirjapainotaidon keksimisen myötä erilaisten painotuotteiden määrä moninkertaistui. Merkittävä osa eurooppalaisista oli tuossa vaiheessa vielä lukutaidotonta, jolloin erilaisista kuvista tuli hyvin keskeinen osa juutalaisiin liittyvien stereotypioiden leTekeekö juutalaisten stereotypioiden toistaminen Christiestä antisemitistin? vittämisessä. 10 Juutalaisten ”tunnistettavimmaksi” piirteeksi muotoutui huomiota herättävä koukkunokka. 11 Myös juutalaisten huulia korostettiin. 12 Tekeekö juutalaisten stereotypioiden toistaminen Christiestä antisemitistin? Ei välttämättä, sillä muutkin Christien hahmot olivat usein karikatyyrimaisia, mikä näkyy hyvin myös Eikä yksikään pelastunut -teoksessa. Yhtä kaikki Christie tuli vahvistaneeksi niitä (negatiivisia) stereotypioita, joita juutalaisiin oli liitetty vuosisatojen ajan. Eikä yksikään pelastunut ei suinkaan ole ainoa Christien romaani, jossa viitataan juutalaisiin liitettyihin stereotypioihin. Jane Arnold toteaa vuonna 1987 kirjoittamassaan artikkelissa löytäneensä kahdestakymmenestäkolmesta Christien tarinasta viittauksia juutalaisiin tai juutalaisia hahmoja. 13 Arnoldin mukaan Christien kuvaamia juutalaisia piirteitä ei voi pitää yksiselitteisen negatiivisena, mitä voi pitää hienoisena silotteluna. Joka tapauksessa Christie ei esitä juutalaisia teoksissaan aina negatiivisessa valossa. Esimerkiksi Christien ensimmäisessä romaanissa, Stylesin tapauksessa, aviopari John ja Mary Cavendish keskustelevat tohtori Bauersteinista: ”’Ei siitä ole kysymys. Olen saanut tarpeekseni siitä, että tuo mies norkoilee täällä yhtenään. Sitä paitsi hän on Puolan juutalainen.’ ’Pisara juutalaisverta ei ole kenellekään pahaksi’, Mary mulkaisi Johniin. ’Se keventää tavallisten englantilaisten tylsyyttä ja jäykkyyttä.’” 14 Lainauksessa toistetaan ajalle tyypillistä rotuajattelua, mutta muutoin kohtauksessa juutalaisuutta ei esitetä erityisen negatiivisena asiana. Eikä ihmisten ennakkoluulojen kuvaus tee vielä kenestäkään antisemitistiä. Brittiläinen antisemitismi Maailmansotien välisen Länsi-Euroopan suurin juutalaisväestö löytyi Britanniasta, Agatha Christien kotimaasta. Eero Kuparisen mukaan ”Englannilla oli varsin olematon antisemiittinen perinne, eikä maan hierarkkisessa luokkayhteiskunnassa ollut juuri innostusta saksalaiselle Volksgemeinschaft-ideologialle, pyrkimykselle luoda luokaton yhteiskunta yhteisen vihollisen, juutalaisten, kuviteltua uhkaa vastaan.” 15 Toisin sanoen se luokka, mihin satuit kuulumaan, määritti paikkaasi yhteiskunnassa paljon enemmän kuin vaikkapa juutalaisuus. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö maailmansotien välisessä Britanniassa olisi esiintynyt antisemitismiä. Vuosina 1933–1941 Iso-Britannia otti vastaan 71 000 juutalaispakolaista, enemmän kuin mikään muu Euroopan maa. Tulijoihin ei kuitenkaan välttämättä suhtauduttu lämpimästi. Esitettiin esimerkiksi epäilyjä siitä, että juutalaiset olivat ainakin osin syyllisiä omaan kohteluunsa Saksassa. 16 Kirjailijan teoksista ei pidä koskaan tehdä liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä siitä, mitä kirjailija itse on mieltä asioista. Jane Arnoldin mukaan Christie itse olisi tyrmistynyt, jos hänen teoksistaan olisi yritetty luoda jonkinlaista sosiaalihistoriaa. 17 Christiestä elämäkerran kirjoittanut Gillian Gill on puolestaan todennut, että Christien antisemitismi oli ennemminkin reaktiivista kuin tietoista. 18 Juutalaisista kirjoittaessaan Christie siis vain lähinnä toisti sen, mitä oli imenyt omasta kulttuuripiiristään. Gillin mukaan erityisesti Christien varhaiset teokset sisältävät juutalaisiin liitettyjä stereotypioita, vanhemmiten hän muutti näkemyksiään tai ehkä paremNatsipropagandisti Mjölnirin eli Hans Schweitzerin vuonna 1943 laatimassa julisteessa syytetään juutalaisia sodasta. S hu tte rs to ck K12 DIPLO KIRJALLISUUS 2 • 2022
minkin näki niiden vahingollisuuden erilaisessa valossa. Silti, vielä 1960-luvulla Christien ja hänen miehensä kanssa päivällistä nauttinut toimittaja Christopher Hitchens ei voinut olla huomaamatta pöytäkeskustelun ”antijuutalaista sävyä”. 19 Oliko Agatha Christie antisemitisti? Monelle oman lempikirjailijan rasistiset tai antisemitistiset näkemykset ovat vaikea pala. Osa pyrkii kieltämään koko ilmiön olemassaolon tai vähättelevät sitä korostamalla, että kirjailija on ollut ”oman aikansa tuote”. Antisemitismi oli yleistä maailmansotien välisessä Euroopassa ja oli sitä myös vuoden 1945 jälkeen. Toisen maailmansodan jälkeen Christien kirjallisuusagentti antoi luvan siistiä antisemitismiksi tulkittavat kohdat pois hänen ennen sotaa kirjoittamistaan romaaneista. Tällaista siistintää ei kuitenkaan tehty kirjailijan kotimaassa. 20 Christie ei suinkaan ole ainoa, jonka näkemykset ovat aiheuttaneet jälkikäteen keskustelua. Myös esimerkiksi kauhukirjailija H. P. Lovecraftin rasismista on kirjoitettu. Lisähankaluutta aiheeseen tuo se, että Lovecraft ammensi rasismistaan ja ennakkoluuloistaan aineksia, jotka päätyivät osaksi hänen kosmisen kauhun visiotaan. 21 Samaa ei voi sanoa Christiestä, sillä hänen stereotyyppistä juutalaiskuvaansa ei voi pitää hänen proosansa kannalta merkityksellisenä elementtinä. Agatha Christie ja H. P. Lovecraft olivat oman aikansa tuotteita, mutta tämä on ylimielinen tapa katsoa menneisyyden ihmistä. Ikään kuin menneen ajan ihmiset olisivat olleet yksinkertaisempia ja viallisempia. Sitä paitsi oma aikammekaan ei ole vapaa rasismista tai antisemitismistä, melkeinpä päinvastoin. Historia ei kulje jatkuvasti kohti parempaa. Vaikka antisemitismi oli maailmansotien välisenä aikana yleistä, niin on täysin varmaa, että osalle ihmisistä juutalaisuus ei ollut sellainen ominaisuus, jolla olisi ollut minkäänlaista merkitystä. Eivätkö hekin ole yhtä paljon aikansa tuotteita kuin antisemitistisiä ja rasistisia näkemyksiä esittäneet ihmiset? Miten sitten Christien antisemitismiksi tulkittaviin huomioihin tulisi suhtautua? Tekstien muuttaminen näiltä osin on yksi tapa, kuten Christien kohdalla on myös tehty. Ongelma tällaisessa on kuitenkin siinä, mihin raja vedetään ja kuka sen vetää? Missä kulkee antisemitismin raja? Ihmiset, joita vaikkapa juutalaisiin tai mustiin ihmisiin liitetyt stereotypiat eivät koske, suhtautuvat usein kaikkein torjuvimmin siihen, että tekstejä muutettaisiin. Taideteos on heidän mielestään kokonaisuus, jota ei ylipäätään pitäisi tulkita nykyisillä moraalisilla mittapuilla. Sitten ovat he, joihin antisemitismi tai rasistiset asenteet vaikuttavat. Heitä stereotypiat voivat satuttaa tai vähintäänkin häiritä. Miksi haluamme niin voimakkaasti säilyttää esimerkiksi juutalaista henkilöä koskevan stereotyyppisen kuvauksen? Liittyykö tämä siihen, että haluamme säilyttää taiteen sellaisena kuin se on, vai onko taustalla haluttomuus tarkastella omia asenteitamme? Christien kuvaukset juutalaisista eivät ole olleet mitenkään laajalti käsitelty aihe. Pelottavin ajatus on se, että olemme lukeneet ja sivuuttaneet Christien kuvaukset juutalaisista, koska ne ovat tuntuneet meistä uskottavilta ja oikeilta. Tämä ei olisi yllättävää, kun ottaa huomioon antisemitismin pitkän historian: kun tiettyä kuvaa toistaa riittävän kauan, alkaa se vaikuttaa jossain vaiheessa totuudelta. Voidaan myös miettiä sitä, miksi tämän päivän Suomessa n-sanasta on tullut kiistakapula, jonka käytön sensurointi ärsyttää erityisesti valkoisia ihmisiä. Suhtaudummeko samalla tavalla, jos joku esittää antisemitististen kohtien poistamista romaanista? Eikä yksikään pelastunut -kirjasta käydyssä keskustelussa Isaac Morrisin hahmo on peittynyt tehokkaasti kirjan nimestä käydyn keskustelun alle. Kirjan nykyisessä suomennoksessa ei enää käytetä n-sanaa, ehkä tulevaisuudessa siitä siivotaan pois myös juutalaisiin liitetyt stereotypiat. Ainakaan tätä puolta ei pitäisi jättää huomiotta. Kirjallisuus Arnold, Jane (1987). Detecting Social History: Jews in the Work of Agatha Christie. Jewish Social Studies 49:3–4, 275–282. BBC (2012). Tintin in the Congo Not Racist, Court Rules. BBC 13.2.2012. https:// bbc.in/3tUwGyY [luettu 16.3.2022]. Christie, Agatha (2009). Eikä yksikään pelastunut. Suom. Helka Varho. Esipuhe Jarmo Papinniemi. Helsinki: WSOY. Christie, Agatha (2019). Eikä yksikään pelastunut. Suom. Jaakko Kankaanpää. Runon suomennos Alicen alasin -suomennospaja. Helsinki: WSOY. Christie, Agatha (2020). Stylesin tapaus. Suom. Paavo Lehtonen. Suomennoksen tarkistus Alice Martin. Helsinki: WSOY. Ivry, Benjamin (2020). So, What Did Agatha Christie Really Think of Jews. Forward 17.11.2020. https://bit.ly/3tUeF3C [luettu 16.3.2022]. Kuparinen, Eero (1999). Aleksandriasta Auschwitziin. Antisemitismin pitkä historia. Jyväskylä: Atena Lattu, Lauri (2017). H. P. Lovecraft, rasisti. H. P. Lovecraft – Historiallinen seura ry. https://bit.ly/361hRTi [luettu 16.3.2022]. Viitteet 1 Christie 2009, 8. 2 Christie 2009, 8. 3 Christie 2009, 8. 4 Christie 2009, 9. 5 BBC 2012. 6 Christie 2019, 14. 7 Kuparinen 1999, 9. 8 Kuparinen 1999, 77. 9 Kuparinen 1999, 145. 10 Kuparinen 1999, 121. 11 Kuparinen 1999, 125. 12 Ks. juutalaisten kapitalistin kuva teoksessa Kuparinen 1999, 153. 13 Arnold 1987, 280–281. Arnold ei mainitse Eikä yksikään pelastunut -kirjaa. 14 Christie 2020, 197–198. 15 Kuparinen 1999, 266. 16 Kuparinen 1999, 267. 17 Arnold 1987, 275. 18 Ivry 2020. 19 Ivry 2020. 20 Ivry 2020; Christie 2003, 6. 21 Ks. esim. Lattu 2017. T. S. Eliot Jo u to m a a suomentanut Markus Jääskeläinen Jaan Kaplinski Ilta tuo takaisin kaiken suom. Anja Salokannel ja Pauli Tapio Elokuussa 2021 kuollut Jaan Kaplinski oli kansainvälisesti tunnetuimpia virolaisia runoilijoita. Tämä yli 600 sivun runovalikoima sisältää runoja kuudelta vuosikymmeneltä. Kiinnostus luonnonkansojen kulttuureihin, koko maapallon historiaan, uskontoihin ja ihmiselämän filosofisiin peruskysymyksiin on Kaplinskin runotuotannon perus pilareita. Ihmisen ja luonnon tasapaino on hänen ajattelunsa ja runojensa keskeisiä teemoja. T. S. Eliot Joutomaa suom. Markus Jääskeläinen Vuonna 1922 ilmestynyt T. S. Eliotin The Waste Land on yksi tärkeimmistä 1900-luvulla ilmestyneistä runokokoelmista. Eliotin kirjallisia, uskonnollisia ja mytologisia alluusioita vilisevä teos perustuu löyhästi tarinaan Graalin maljasta. Kirjaan kiteytyi ensimmäisen maailmansodan kokeneen sukupolven pettymys modernismista ja teknologisesta kehitykseksestä huolimatta yhteiskuntaa vallitsevasta väkivallasta ja ideologisesta tyhjyydestä. Octavio Paz Salamanteri suom. Markus Jääskeläinen Octavio Paz (1914–1998) oli meksikolainen runoilija, esseisti ja diplomaatti. Salamanteri ilmestyi vuonna 1962. Siinä Paz vaikuttaa pyrkivän silmin havaittavan todellisuuden tuolle puolen, mutta samalla hän mielii vangita ohimenevän todellisuuden. Teoksessa Pazille tyypillinen symbolinen ja surrealistinen kuvasto yhdistyy proosamaisen selkeään runokieleen. Pazille myönnettiin Nobelin kirjallisuuspalkinto vuonna 1990. www.parkkokustannus.fi Runoja suurella tunteella!
KIRJANTEKIJÄT Ketä nykykirjailijaa arvostat? Ranskalainen Édouard Louis on tällä hetkellä minulle tärkeä keskustelukumppani, erityisesti hänen tapansa kirjoittaa ruumiista ja luokasta. Mikä kirja on tehnyt sinuun lähtemättömän vaikutuksen? Leonora Carringtonin Kuulotorvi (The Hearing Trumpet). Vanhus saa ystävättäreltään lahjaksi kuulotorven, jolla hän saa selville, että hänen perheensä on laittamassa hänet vanhainkotiin. Liisa Ihme maassa -tyyppinen seikkailukertomus maagisesta laitoksesta muutti jotain maail massani pysyvästi. Kehu toista esikoista tai uutuuskirjaa! Pipsa Longan näytelmä Neljän päivän läheisyys (ntamo 2021) on upea runollinen ja ehdoton teos ihmisistä ja lokeista ja mahdollisuudesta kertoa eläintä. Miksi kirjoitat? Taide on minulle paikka, jossa voin haastaa status quota ja luoda toisenlaisen todellisuuden ehdotuksia. Taide on myös väline suunnata ihmisten katse paikkoihin, jonne se ei yleensä suuntaudu. Lisäksi taide on minulle paikka kokea asioita yhteisesti. Miksi halusit kirjoittaa juuri valitsemastasi aiheesta? Veljelleni-romaani syntyi ajatuksesta nautinnon vallankumouksellisesta potentiaalista. Siihen vaikutti muun muassa Adrienne Maree Brownin teos Pleasure Activism, jossa puhutaan nauttimisen kyvyn merkityksestä ihmisen elämälle ja poliittiselle toiminnalle. Halusin kirjoittaa sankaritarinan henkilöstä, jota emme heti ensimmäisenä ajattelisi sankariksi, ja tutkia yhteiskuntamme ruumiillisia hierarkioita. Kauanko työstit esikoisromaaniasi? Kolmisen vuotta. Tärkein oppimiskokemuksesi kirjoitusprosessista? Elävän, kurittoman teoksen kirjoittaminen vaatii irtipäästämistä omista sovinnaisista ajatuksista siitä, mikä materiaali on kelvollista romaaniin ja millainen romaanin pitää olla, jotta se voidaan ottaa taiteellisesti vakavasti. Mihin sijoittaisit itsesi kirjallisuuden kentällä? Näen työni voimakkaasti osana kirjallisuudenhistoriallista jatkumoa ja yhtenä kudoksena maailmankirjallisuuden teosten toisiinsa lomittuvassa todellisuudessa. Läheisiä kirjailijoita minulle ovat esimerkiksi Eeva-Liisa Manner, Jean Rhys, Jane Bowles, Leonora Carrington ja Virginia Woolf. Suomalaiseen kirjallisuuteen toivon tuovani vähän tuuletusta ja yllätyksiä. Millaisten lukijoiden toivot löytävän kirjasi pariin? Kirjoittaminen on minulle kuin pullopostia; universumin virta vie teoksen sen luo, joka sitä tarvitsee. Ajattelen usein englanninkielistä kirjeiden alkuun kirjoitettavaa lausetta, jolla aloitetaan silloin, kun ei aivan tarkkaan tiedetä, kenelle kirje on osoitettu: To whom it may concern. Ne, joita asia koskee, löytävät sen kyllä. Onko sinulla suunnitelmia seuraavaa romaania varten? Ideoita on aina ihan ilotulitukseksi asti, ainoastaan ajasta on pulaa... Kymmenen kysymystä esikoiskirjailijalle E. L. KARHU on kansainvälisesti tunnettu näytelmäkirjailija ja dramaturgi. Helsingin Sanomien arvion mukaan hänen esikoisromaaninsa Veljelleni (Teos 2021) ”luo omalakisen todellisuutensa, proosanäytöksen, joka on helppolukuinen vaan ei päästä otteestaan helpolla.” Li is a Ta ka la K14 DIPLO KIRJALLISUUS 2 • 2022
Kahdeksan kysymystä kustantajalle Kustantaja VESA TOMPURI on vähän käännettyjen kielialueiden klassikoista sekä omaperäisestä kotimaisesta tietoja kaunokirjallisuudesta tunnetun kymmenvuotiaan Aviadorkustantamon perustaja. Mitä kustannat eli mikä on kustannustalosi ”juttu”? Valtavirrasta sopivasti poikkeavaa laatukaunoa sekä uusista näkökulmista kirjoitettua tietoa. Miksi kustannat? Tämä on jännittävä yhdistelmä taiteen tekemistä, ihmissuhteita ja monien käytännöllisten taitojen hallintaa. Tässä tiivistyy monin tavoin oma elämänhistoria. Mitkä ovat kustannusohjelmassa selkeästi esiin nousevia teemoja juuri nyt? Yritän välttää liikaa takertumista ajankohtaisuuteen. Sitä varten on olemassa media. Koetan luoda vähän pidemmän aikavälin kaaria ja luottaa tässä pikemminkin intuitioon ja siihen, että teksteissä kyllä heijastuu se, mitä on niin sanotusti ilmassa. Millaisia tarinoita, ääniä tai teemoja toivoisit lisää suomalaisen kirjallisuuden kenttään? Omanlaisiaan, ei-opetettuja ääniä. Teemat syntyvät parhaimmillaan lukijoiden tajunnassa. Tarinan ja tarinallisuuden rajoja saa koetella. Miltä toivot suomalaisen kustannusalan tulevaisuudelta? Että löytyy jonkinlainen suhta perinteisen painetun ja lukijan kannalta lähes ilmaiseksi polkuhinnoitellun kirjatuotannon välillä. Tämä ei tarkoita sitä, etteikö sekä painettua että digitaalista kirjallisuutta tulisi olla ilmaiseksi saatavilla kirjastoissa, jopa nykyistä suuremmin määrärahoin. Mitä luet juuri nyt? Kesällä julkaistavien käsikirjoitusten viimeisimpiä versioita sekä viimeaikaisten murheellisten uutisten ”pakottamana” poliittista historiaa. Mikä on kirja, joka on tehnyt sinuun lähtemättömän vaikutuksen? Hannu Salaman 1960ja 1970-luvun tuotanto. Kehu jotain toisen kustantajan uutuuskirjaa, jolle soisit enemmän huomiota? Poesian vuonna 2020 julkaisema Kaukaisten saarten Atlas (vaikka se ei taidakaan olla enää tiukimman kriteerin mukaisesti uutuus, olen aina lukenut uutuudet vasta, kun siitä on tullut klassikko.) Kolmen tutkijan teos itänaapurimme tunnetuimmasta mielipidevangista ja hänen merkityksestään Venäjän tulevaisuudelle. Tämä ja paljon muuta Sivullinen-kirjakaupasta, Kaisa-talo, Kaisaniemenkatu 5, Helsinki Tilaukset: kauppa.voima.fi, tilaukset@voima.fi tai 044 238 5109 19,9€ SIS. POSTIKULUT GRAFFITISTA INNOSTUNEILLE PROTECTING ART IN THE STREET Teos kertoo ymmärrettävästi, miten tekijänoikeuslait koskettavat graffitia ja katutaidetta, ja kuinka niistä voi olla hyötyäkin taiteilijoille. Kirjan kieli on englanti. Enrico Bonadio Lisää tuotteita Voimakaupass a! EGS CONCRETE REFLECTIONS 14,9€ SIS. POSTIKULUT Zine-julkaisu, jonka parissa pääsee tutustumaan EGSin maailmaan. Teos sisältää värikuvia ja tekstiä englanniksi. A vi ad or 2 • 2022 DIPLO KIRJALLISUUS K15
VENÄJÄN tunnetuin Putin-kriitikko Aleksei Navalnyi sai maaliskuun lopussa uuden, yhdeksän vuoden vankeustuomion ja määrättiin korkeimman turvallisuustason vankilaan. Opposition johtohahmo istui jo valmiiksi kahden ja puolen vuoden rangaistusta. Navalnyi ja Venäjän oppositio kertaa oppositiojohtajan poliittista uraa bloggaajasta ja aktivistista aina vankilaan loppuelämäkseeen tuomituksi Putinin arkkiviholliseksi. Samalla selvitellään poliitikko Navalnyin kameleonttimaisia ominaisuuksia ja tutkitaan hänen populisminsa harmaan eri sävyjä. Asialla on eurooppalainen tutkijatrio: Jan Matti Dollbaum on saksalainen yhteiskunnallisten liikkeiden tutkijatohtori Bremenin yliopistossa, Morvan Lallouet on ranskalainen Venäjän oppositiota tutkiva väitöskirjaopiskelija Kentin yliopistossa kun taas Ben Noble on brittiläinen Venäjän politiikasta luennoitsija Lontoon University Collegessa ja Chatham Housessa. Aleksei Navalnyi työskenteli 1990-luvulla asianajajana ja pörssimeklarina. Oikeistolainen ja yritysmyönteinen innokas aktivisti astui politiikkaan Putinin aikakauden alussa liberaalin Jabloko-puolueen työntekijänä, mutta hänet erotettiin 2007 lipsuttuaan Jablokolle liian kansallismieliselle linjalle. Navalnyi osallistui 2000-luvulla uusnatsien marsseille ja kannattaa edelleen viisumijärjestelmää keskiaasialaisille vierastyöläisille. Navalnyi ei ole koskaan täysin kieltänyt kansallismielisiä näkemyksiään, vaikka hänen poliittinen ohjelmansa on kirjoittajien mukaan enemmänkin sosiaalidemokraattinen kuin oikeistolainen. Kirjassa selitetään Navalnyin nationalismia silkalla populismilla, hän kun on liukas kääntämään takkiaan luodakseen tehokasta oppositioliikettä ja käymään niin poliittisen eliitin kuin Kremlin hallinnon kimppuun. Dollbaum, Lallouet & Noble pureutuvat Navalnyin tarinaan kolmesta näkökulmasta: korruptiota vastatustavana aktivistina, poliitikkona ja protestijohtajana. Aktivismi alkoi piensijoittajana, mutta pian Navalnyi huomasi, ettei pääse käsiksi kaikkeen tarvitsemaansa tietoon – eikä osinkoihin. Hän aloitti mediatyön bloggamalla ja saavutti pikkuhiljaa suuren yleisön, jonka varaan rakensi organisaationsa, "Osakesijoittajien turvan", väärinkäytöksiä paljastavan RosPil-sivuston ja Korruption vastaisen säätiön FBK:n. Niiden myötä blogistista ja sijoittaja-aktivistista kuoriutui suosittu yleispoliitikko. Navalnyi vakiinnutti maineensa korruption vastaisena blogistina. Kirjoittajat osoittavat, kuinka Navalnyin nousu on tullut mahdolliseksi nimenomaan internetin ansiosta. Television ja muun valtamedian pannassa Navalnyi otti taitavasti verkkomediat, nyttemmin Venäjällä blokatut YouTuben, Instagramin ja Twitterin käyttöönsä. Korruptiossa hän löysi aihepiirin, jolla pystyi yhdistämään vastakkaisia ideologioita. Kirjoittajat tiivistävätkin hyvin nyky-Venäjän luonteen: Putinin kaudella korruptio on ohjattu valtion keskushallintoa horjuttavasta ilmiöstä sitä sementoivaksi kurinpitovälineeksi, johon oligarkit ovat joutuneet sopeutumaan. Venäjällähän dollarimiljardöörejä riittää suhteettomassa määrin. Valtiojohtaja haluaa varmistaa, ettei talouseliitti ryhdy sooloilemaan, ja siksi joitakin rangaistaan aina silloin tällöin esimerkin vuoksi. Kyseessä on siis hallitsijan yhteiskuntasopimus eliitin kanssa: saat luvan rikastua valtion kustannuksella, kunhan et sekaannu politiikkaan etkä varsinkaan uhmaa valtarakennetta. Talouseliitille tämä sopimus näyttää toistaiseksi sopineen mainiosti. Navalnyille kaikkien venäläisten tunnistama kleptokraattinen yhteiskuntasopimus tarjosi poliittisen sauman. Sijoittaja-aktivistista kehkeytyi maan tärkein korruption vastainen poliitikko. Hän osti pieniä määriä osakkeita suurista valtionyhtiöistä ja pääsi käsiksi niiden pöytäkirjoihin, joiden perusteella julkaisi järjestöjensä kautta korkean profiilin journalistisia tutkimuksia. Vuosien 2011–2013 mielenosoituskokouksista Navalnyi sai opetuksen: oikeistokansallismielisen retoriikan sijasta vasemmistolaisella sosiaalisella populismilla on todellista vetoa kansan keskuudessa. Navalnyi kiersi ympäri maata ja vaatii valtion työntekijöiden eläkkeiden ja palkkojen korottamista. Kriitikoiden mukaan Navalnyin terävä kritiikki Putinin lähipiirin korruptiota kohtaan ei kuitenkaan sisällä radikaaleja sosiaalisia tavoitteita. Navalnyi ei kannata laajamittaista tulonjakoa eikä edes 1990-luvun traagisen yksityistämisen uudelleenjärjestelyä vaan pikemminkin on ajanut uusliberaalia talouspolitiikkaa. Kremlissä suhtaudutaan epäilemättä hyvin vakavasti Navalnyin aiheuttamaan uhkaan. Hän on kiistatta lahjakas, taidokas poliitikko ja monelle edistysmieliselle venäläiselle ihailtavan rohkea arkkisankari, jonka dramaattinen paluu Venäjälle oli suuri – mutta perin traaginen – mediatapahtuma. Sitä mukaa kun Navalnyin näkyvyys on kasvanut, Kreml on heittänyt kapuloita tämän vaalirattaisiin niin, että nyt oppositiojohtaja istuu lopullisesti telkien takana – ja hänen liikkeensä on noussut yhdeksi hallinnon tukahdutustoimien pääkohteeksi. Kirjoittajat kietovat varsin onnistuneesti Navalnyin uran ja kehityksen Venäjän viime vuosikymmenen laajempaan poliittiseen kontekstiin. Navalnyi ja Venäjän oppositio osoittaa ansiokkaasti, ettei mikään ei Venäjällä ole mustavalkoista. MIKA RÖNKKÖ Jan Matti Dollbaum, Morvan Lallouet, Ben Noble Navalnyi ja Venäjän oppositio Bazar 2022 Suom. Timo Korppi Putinin arkkivihollinen Aleksei Navalnyin populismin harmaan eri sävyt E vg en i Fe ld m an Navalnyin kiinniotto opposition protestimarssilla korruptiota vastaan 26.3.2017 Moskovassa. K16 DIPLO KIRJALLISUUS 2 • 2022 TIETOKIRJAT
Catherine Belton Putinin sisäpiirissä – Kuinka KGB valtasi Venäjän ja kääntyi länttä vastaan Docendo 2021 Suom. Ilkka Rekiaro TEOS on paras kuvaus Vladimir Putinin ja silovikkien, valtaan nousseiden KGB-haukkojen, valloittamasta Kremlistä. Catherine Belton raatelee itsenäisen Venäjän synnyn veriseksi sotkuksi, jossa piikkeinä lihassa ovat rikollisjärjestöt: KGB tukeutui maansa rikollisjärjestöihin heti Neuvostoliiton romahdettua. Samalla loputtoman ahneiden liikemiesten verkostot varastivat kansallisomaisuutta ja luonnonvaroja minkä ehtivät. Moskovassa pitkään työskennelleen brittiläisen huippujournalistin järkälettä lukee kuin jännityskertomusta, vaikka tietää lopputuloksen: Venäjän kansan unelmat demokratiasta murskataan. Vauraan suurvallan omaisuutta vaihdetaan valuutoiksi, jotka valuvat pienen eliitin taskuihin ja salaisille ulkomaisille tileille. Bisnes oli KGB:n ydinosaamista. Jo neuvostoaikaan se hoiteli puolueen valuuttahankintoja, mutta Venäjän itsenäistyttyä se alkoi hoidella paljon isompia diilejä. Jo kirjan alkupuolella on ainutlaatuisia paljastuksia. Vaikka KGB – toisin kuin DDR:n turvallisuuspalvelu Stasi – hävitti todistusaineiston toiminnastaan Saksojen yhdistyttyä, Beltonilla on vahvoja viitteitä siitä, että Dresdenissä palvelut agentti Putin ei ollut pelkkä harmaa kumileimasin, kuten on luultu, vaan hän oli rakentamassa terroristisoluja, joista tunnetuin oli Baader-Meinhof-liike. Muutamat oligarkit ovat haastaneet Beltonin oikeuteen. Roman Abramovitš suuttui erityisesti väitteestä, jonka mukaan futisjoukkue Chelsean ostaminen oli lännen valloitusta kaipaavan Putinin idea. Abramovitšin asianajajana toimii Hugh Tomlinson, joka on edustanut monia silmäätekeviä kuten David ja Victoria Beckhamia sekä prinssi Charlesia. IIDA SIMES MINUA on aina huvittanut valtio nimeltä Ruotsi-Suomi, jota ei ollut koskaan olemassa muualla kuin suomalaisten koulujen oppikirjoissa. Ruotsi-Suomi ei todellakaan ollut mikään Itävalta-Unkari, joka oikeasti oli kaksoismonarkia. Ruotsissa Suomi oli vuoteen 1809 asti lähinnä Ruotsin valtakunnan itäinen osa. Aiemmin Suomesta käytettiin nimitystä Österland. Siksi edelleenkin Pohjanmaa on ruotsiksi Österbotten, vastapäätä Ruotsin rannikon Västerbottenin lääniä. Suomalaisen yhteiskunnan historia kyseenalaistaa ja toisinaan kärjistää virkistävällä tavalla tämänkaltaisia luutuneita olettamuksia ja kanonisoituja ”totuuksia.” Ajatuksen yhdestä Suomesta keksivät akateemiset tutkijat ja muut kirjoittajat, joilla oli kulloinkin omat motiivinsa. Aikalaisille yhtä Suomea ei milloinkaan ollut. Kuten kirjan esipuheessa sanotaan, historian näkeminen kansallisen ajattelun kehikossa on metodologista nationalismia. Kansallinen näkökulma vääristää menneen. Tyypillinen esimerkki on nimenomaan Suomen historia, jolle alettiin 1800-luvulla antaa oma – Ruotsista ja sittemmin Venäjästä – irrotettu sisältö, ikään kuin Suomi olisi aina ollut Suomi. Kirjoittajat tarkastelevat suomalaisen yhteiskunnan rakentumista, sen muuttumista ja pysyvyyttä myöhäiskeskiajalta 2000-luvulle. Kaksiosaisen, yli 1000-sivuisen perusteellisen järkäleen lähtökohta on kunnianhimoinen: miten ihmiset ovat rakentaneet yhteisönsä ja identiteettinsä eli miten heistä on tullut ”suomalaisia". Teoksen tekemiseen osallistui laskelmieni mukaan 44 Tampereen yliopiston, Jyväskylän yliopiston ja Åbo Akademin tutkijaa. Teoksen teki mahdolliseksi Suomen Akatemian huippuyksikkörahoitus vuosina 2012–2017. Koordinaatio on selvästi pelannut ja toimitussihteeri Ulla Aatsinki on saanut tekstit tyyliltään yhdenmukaisiksi. Teosta ei todellakaan vaivaa artikkelikokoelmille usein niin valitettava tyylillinen epätasapaino. Hyvin toimitettu teksti on helppolukuista. Esitystapa poikkeaa virkistävästi perinteisestä historiankirjoituksesta, jossa toistetaan tapahtumat aikajärjestyksessä. Tutkimuksen kohteena ovat nimenomaan ilmiöt. Ensimmäisessä osassa tarkastelun kohteena ovat yhteiskunnan rakenteet ja instituutiot sekä niiden muodostuminen ja niihin liittyvät murrokset. Toisessa osassa teemoina puolestaan ovat yhteisöt, rajat ja identiteetit ja siinä tarkastellaan yhteiskunnan jäsenten käsityksiä itsestään, yhteisöstään sekä näiden toiminnasta. Tutkijat ravistelevat käsitystä Suomesta takapajuisena periferiana. Kun nykyisen Suomen lounaisosat liitettiin 1100-luvulla Ruotsin yhteyteen ja katolisen kirkon alaisuuteen, Suomessa elettiin hyvin erilaista elämää kuin muualla läntisessä Euroopassa, mutta keskiajalta lähtien uutuudet ja uutiset saapuivat kuitenkin Suomen alueelle kohtuullisen nopeasti. Kun Suomesta lähteneet yliopisto-opiskelijat palasivat takaisin, he toivat mukanaan tieteen uusimpia virtauksia Pariisista, Bolognasta, Prahasta ja Saksan pohjoisosan yliopistoista. Myös kauppiaat olivat keskiajalla tehokkaita tiedon ja uutuuksien levittäjiä. Turku ja Viipuri, Porvoo ja Rauma olivat monikielisiä ja kansainvälisiä kaupunkeja, joissa noudatettiin samoja tapakoodeja kuin muualla ja joihin muodin uudet virtaukset saapuivat nopeasti Itämeren keskuksista. Pidän teoksen suorasukaisesta tyylistä kuten ”1800-luvun Suomi oli köyhä ja autoritaarinen yhteiskunta eikä ihmisillä ollut lähellekään yhdenmukaisia mahdollisuuksia osallistua päätöksentekoon vielä 1900-luvun alussakaan.” Tai: ”Esikaupungit olivat usein vaatimattomia, mutta niissä oli oma vetovoimansa. Viranomaiset eivät siellä kiusanneet talonrakentajia määräyksillään.” Entä se Suomen idea? Suomen alueen voutikuntia ja maakuntia oli kutsuttu 1300-luvun lopulle asti ”Itämaiksi” (Österlanden). Sanaa Finland puolestaan käytettiin 1400-luvun ensimmäisellä puoliskolla vaihtelevasti alkuperäisessä 1200-luvun asiayhteydessään Varsinais-Suomena tai unionin hallinnassa ollutta aluetta kuvanneena määreenä ”Suomi”. Unioniaika vakiinnutti nimen lopulta ”Suomeksi” (Finland), josta 1550-luvulla muodostetulle herttuakunnalle luotiin oma vaakunansakin. Tämä kirja oivallinen esimerkki myös muille huippututkimuksen ryhmille. Näin pitää veronmaksajien rahoituksella tehdyn tutkimuksen tuloksista kertoa: hyvällä suomen kielellä, terävästi ja hyvin popularisoiden – ja meille kaikille. Tämä teos on kulttuuriteko. ARI TURUNEN Suomalaisen yhteiskunnan historia 1400– 2000 Osa 1: Rakenteet ja instituutiot (toim. Karonen, Petri; Villstrand, Nils Erik; Haapala, Pertti) Osa 2: Yhteisöt ja instituutiot (toim. Markkola, Pirjo; Niemi, Marjaana; Haapala, Pertti) Vastapaino 2021 Tuomas Muraja Elisabethin enkelit – Suomalaisnaisia rauhaa turvaamassa Vastapaino 2021 ONKO sukupuolella väliä? Jos on, niin mitä väliä sillä on? Nämä ovat keskeisiä kiistakysymyksiä keskusteluissa sukupuolten tasa-arvosta. Kysymyksiä ja niiden erilaisia vastauksia sivuaa myös toimittaja ja entinen ammattisotilas Tuomas Muraja haastattelemalla suomalaisia naispuolisia rauhanturvaajia. Kun naisia 1990-luvulla alettiin värvätä rauhanturvaamisoperaatioihin, he eivät vielä päässeet armeijaan. Rauhanturvaajiksi heitä haluttiin muun ammattiosaamisensa, esimerkiksi sairaanhoitajakoulutuksensa, takia. Naisrauhanturvaajista vain aivan ensimmäiset kutsuivat itseään Elisabethin enkeleiksi puolustusministeri Elisabeth Rehnin mukaan. Kirjaan on haastateltu muitakin kuin aivan ensimmäisiin operaatioihin osallistuneita. Muisteluista nousee esiin sukupuoliin liitettyjen odotusten muuttuminen. Ensimmäisille naisille rauhanturvaoperaatioon osallistuminen oli arvostuksen lunastamista myös omalle sukupuolelle, usein hyvän jätkän roolia vetäen ja tarvittaessa kiusaamista ja fyysisiä loukkaantumisiakin hammasta purren sietäen. Myöhemmin tulleet suhtautuvat jo kriittisemmin jätkäkulttuuriin, jossa oli hyväksyttävää vetää paljon viinaa, ostaa seksiä paikallisilta ja vastustaa naisten osallistumista rauhanturvatehtäviin. Mikään #metoo-kirja tämä ei ole, mutta seksuaalisen häirinnän uhkaakin sivutaan. Kirjassa useat haastatellut kertovat myös työtilanteista, jossa heidän sukupuolensa on saattanut vaikuttaa positiivisesti. Yhden kirjassa haastatellun lipsautettua siitä medialle 1990-luvulla asiasta nousi kohu. Nykyisin sukupuoleen perustuvat hyödyt tunnustetaan yleisesti ja rauhanturvatehtäviin kaivataan enemmän naisia. Nykyään osallistumisen ehtona on suoritettu asepalvelus. MIIA VISTILÄ 2 • 2022 DIPLO KIRJALLISUUS K17
Historianörtti ja bibliofiili E. TAMILOFF koluaa kirjallisuuden historian pölyisiä nurkkia. HISTORIA KIRJOISSA S anapari ’venäläinen kirjallisuus’ on kunnioitusta herättävä, ja jopa asiaan perehtymätön osaa kysyttäessä nimetä useamman klassikkojärkäleen itänaapuristamme. Venäläisillä – vanhan väitteen mukaan maailman ahkerimmin lukeva kansa – on syytä olla ylpeitä kirjallisesta historiastaan. Mutta maan Nobelhistoria on vähintäänkin ristiriitainen. Maailmankuulua kirjallisuuspalkintoa on jaettu vuodesta 1901 alkaen, ja venäläiselle kirjailijalle palkinto on myönnetty neljä kertaa, kaikki Neuvostoliiton aikaan. Ensimmäisenä palkinto myönnettiin runoilija-kirjailija Ivan Buninille, joka oli jättänyt kotimaansa bolševikkien valtaannousun myötä ja eli maanpaossa ja köyhyydessä Ranskassa. Buninista oli Ranskan-vuosinaan tullut venäläistä mennyttä nostalgisesti kuvanneiden emigranttikirjailijoiden johtohahmo, ja Nobelin palkinto vuonna 1933 nosti hänet maailmanlaajuisesti tunnetuksi bolševismin kirjalliseksi opponentiksi. Neuvostoliitossa luonnollisesti, mutta jopa ulkomaita myöten, kriitikot olisivat mieluummin nähneet palkinnon luovutettavan hänen kirjailijakollegalleen Maksim Gorkille. Myös Gorki oli elänyt maanpaossa sekä tsaarin että bolševikkien vallan aikaan. Vuonna 1932 hän kuitenkin palasi Neuvostoliittoon viranomaisten houkuttelemana, ja hänestä leivottiin sosiaalisen realismin johtohahmo. Elokuussa 1934 Gorkin asema kansakunnan kaapin päällä sinetöitiin, kun hänet nimitettiin maan Kirjailijaliiton ensimmäiseksi puheenjohtajaksi. Sosiaalinen realismi oli Neuvostoliiton virallisesti hyväksymä ja ihannoima kirjallisuudenja taiteenlaji, jonka tarkoitus oli yksilöiden itseilmaisun sijaan palvella kansakuntaa ja vallankumousta. Muottiin sopimattomia kirjailijoita ja heidän lähipiiriään vainottiin tutuin neuvostomenetelmin. Myöskään kaikki Gorkin teokset eivät sopineet Stalinin kehittelemään ihanteeseen, mutta hänen vääränlaisia tekeleitään jätettiin yksinkertaisesti julkaisematta. Jo joulukuussa 1934 hänet asetettiin kaikessa hiljaisuudessa kotiarestiin. Gorki kuoli vuonna 1936 – joidenkin mukaan viranomaisten myrkyttämänä. Sosiaalisen realismin muottiin ei istunut kansakunnan seuraavakaan nobelisti. Boris Pasternak aloitti kirjallisen uransa runoilijana lokakuun vallankumouksen aikoihin vuonna 1917, ja kirjoitti lopulta ainoastaan yhden romaanin: Tohtori Živagon. Kriittisesti bolševismiin suhtautunut Pasternak onnistui välttämään vangitsemisen ja keskittyi oman kirjoitustyön sijaan turvallisempaan työhön kääntäjänä. Menestysteoksensa hän kirjoitti salaa toisen maailmansodan jälkeen, ja romaani salakuljetettiin Italiaan, missä se julkaistiin vuonna 1957. Seuraavana vuonna Pasternakille myönnettiin kirjallisuuden Nobel, mutta viranomaisten painostamana tai suorastaan pakottamana hän kieltäytyi palkinnosta. Pasternak, jonka romaania ei edes oltu julkaistu venäjäksi, joutui Neuvostoliitossa julkisen parjauskampanjan kohteeksi ja erotettiin Kirjailijaliitosta. Kaksi vuotta myöhemmin valtiovallan halveksiman, keuhkosyöpään kuolleen kirjailijan hautajaisiin saapui satoja ihmisiä, mikä oli noina aikoina harvinainen näkyvä protesti neuvostovaltaa vastaan. Mihail Šolohov oli viranomaisten mielestä siedettävin kaikista Neuvostoliiton nobelisteista, vaikkei hänkään ongelmaton. Hiljaa virtaa Don ilmestyi osina vuosien 1928–1940 välillä ja palkinto myönnettiin Šolohoville vuonna 1965. Teos on poikkeuksellinen, koska sitä arvostettiin niin kotimaassa kuin ulkomailla. Vaikka Šolohovin kerrotaan olleen kommunistisen puolueen uskollinen jäsen, hän ei kuvannut Neuvostoliiton syntyä mustavalkoisesti tai viranomaisten mielen mukaisesti. Stalinin sanotaan pitäneen Šolohovin suurteoksesta, mikä varmasti osaltaan selittää kirjailijan selviytymisen järjestelmässä. Gorkin tavoin Šolohovin symbolinen asema sosiaalisen realismin edustajana oli niin merkittävä, että häneen oli parempi olla kajoamatta. Samaa ei voi sanoa viimeisimmästä neuvostonobelistista: hänen teoksensa syntyivät, koska kirjailija jäi järjestelmän hampaisiin. Kyse on tietysti Aleksandr Solženitsynista, jolle myönnettiin kirjallisuuden Nobel vuonna 1970. Puna-armeijassa palvellut Solženitsyn vangittiin helmikuussa 1945, koska hän oli kritisoinut Stalinia ystävälleen lähettämässään kirjeessä. Solženitsyn vietti vankeudessa seuraavat seitsemän vuotta, ja vapauduttuaan alkoi kirjoittaa omaelämäkerrallisia romaaneja, jotka nostivat hänet ulkomaailman tietoisuuteen ja suosioon 1960ja 70-luvuilla. Neuvostoliitossa luonnollisesti julkaisemattoman Vankileirien saariston käännökset alkoivat levitä maailmalla, ja aukaisivat lopullisesti silmät neuvostososialismin epäonnistumiselle ja hirvittävälle gulag-järjestelmälle. Teoksen suursuosio sai viranomaiset kyllästymään Solženitsyniin lopullisesti – hänet oli yritetty salamurhata jo vuonna 1971–, häneltä evättiin kansalaisuus ja karkotettiin maasta perheineen vuonna 1974. Bunin saavutti julkaisukelpoisuuden Neuvostoliitossa vuonna 1956, Pasternakin suurromaani ilmestyi vasta 80-luvun lopulla, ja Šolzenitsynin teokset saivat odottaa vuoroaan 1990-luvun alkuun saakka. Nyky-Venäjällä viranomaisten sensuurin ja vainon kohteeksi ovat useammin joutuneet toimittajat kuin kirjailijat, mikä johtunee enimmäkseen tiedonkulun kanavien voimasuhteiden muutoksesta. Jopa maailman ahkerimmin kirjallisuutta kuluttavassa maassa tiedotusvälineet ovat nykyisin vaikutusvaltaisempia ja vaarallisempia kuin kirjailijat. Mutta mitä pitäisi ajatella siitä, että toisaalla juhlitut kirjailijat ovat kotimaassaan viranomaisten sensuroimia ja parjaamia hylkiöitä? Solženitsynin Nobel-komitealle valmistamaa puhetta lainatakseni: ”Voi sitä kansakuntaa, jonka synnyttämään kirjallisuuteen puututaan voimakeinoin. Sillä kyse ei ole ainoastaan kirjailijoiden sananvapaudesta, vaan kansakunnan sydämeen kajoamisesta, sen muistin tuhoamisesta.” Lisälukemista: Ekonen, Kirsti; Turoma, Sanna (toim.): Venäläisen kirjallisuuden historia. Gaudeamus 2015. Erään kansakunnan kelvottomat nobelistit W ik im ed ia C om m on s K18 DIPLO KIRJALLISUUS 2 • 2022 Stalin ja Gorki vuonna 1932.
25 € 6,99 € 19 € 20 €
Mafian tyttäret Naiset jotka vastustivat maailman pahinta rikollisjärjestöä ALEX PERRY Sydäntäsärkevä tositarina mafia järjestö ’Ndranghetan naisista, jotka nousevat isien ja veljien väkivaltaa vastaan. ATENA H in ta on vo im as sa 30 .4 . as ti. 24 95 Klubihinta 29,95 Va lik oi m a va ih te le e m yy m äl öi ttä in . Ta rk is ta m yy m äl äk oh ta in en sa at av uu s Su om al ai ne n. co m is ta . 27 95 29 95 27 95 Villikoira PEKKA JUNTTI Väkevä esikois romaani vie pohjoisen unohtu neisiin kyliin, joissa ihmiset ja puut pitävät huolen toisistaan. OTAVA Johannes-Andreas VILLE HYTÖNEN Tositapahtumiin perustuva hätkäh dyttävä romaani neuvosto Viron viimeisistä vuosi kymmenistä. LIKE 27 95 Joutoretki Road trip kätkettyyn Suomeen JANTSO JOKELIN, TOUKO HUJANEN Palkittu journalisti parivaljakko etsii kansakuntamme perimmäistä ole musta hengäs tyttävissä matka kertomuksissaan. LIKE 29 95 Ihon alla SOILI POHJALAINEN ”Omakohtainen romaani tyttären sairastumisen tuo mista kokemuksista on korvaamattoman arvokas puheen vuoro.” – HS ATENA 27 95 Punelma TIINA LEHIKOINEN Monikerroksinen romaani herättää henkiin Eino Leinon luoman onnettoman palvelusnaisen hahmon. LIKE 27 95 Mutta pimeys näkee sydämen TUOMAS MUSTIKAINEN Vavavahduttava omakohtainen esikois romaani sodasta, rakkaudesta, sokeu desta ja elämän hauraudesta. LIKE 27 95 Vakoojajahti Putinin salaiset agentit ja heidän jäljittäjänsä GORDON CORERA Hyytävän jännittävä tietokirja päivit tää käsityksemme Venäjän vakoilusta kyber tiedustelun ja vaalivilppien aikaan. ATENA Sinä olet perheeni TIINA TUPPURAINEN ”Monipolvinen tarina yksinäisyyden voittamisesta. Queerperheen perus tamisessa vastaan tulevia kysymyksiä käsitellään tarkkanäköisesti.” – Kulttuuritoimitus KARISTO Näistä kirjoista puhutaan juuri nyt
Ilmastokriisiä ei ratkaista tasaamatta tuloja TEKSTI EMILIA KUKKALA KUVAT JUULI MIETTILÄ Finnwatchin toiminnanjohtaja kertoo parhaillaan neuvoteltavasta maailmanlaajuisesta yritysvero järjestelmän uudistamisesta. 20 30 AGENDA
26 • 3 / 2022 EI KÖYHYYTTÄ EI NÄLKÄÄ TERVEYTTÄ JA HYVINVOINTIA HYVÄ KOULUTUS SUKUPUOLTEN TASA-ARVO PUHDAS VESI JA SANITAATIO EDULLISTA JA PUHDASTA ENERGIAA IHMISARVOISTA TYÖTÄ JA TALOUSKASVUA KESTÄVÄÄ TEOLLISUUTTA, INNOVAATIOITA JA INFRASTRUKTUUREJA ERIARVOISUUDEN VÄHENTÄMINEN KESTÄVÄT KAUPUNGIT JA YHTEISÖT VASTUULLISTA KULUTTAMISTA ILMASTOTEKOJA VEDENALAINEN ELÄMÄ MAANPÄÄLLINEN ELÄMÄ RAUHAA JA OIKEUDENMUKAISUUTTA YHTEISTYÖ JA KUMPPANUUS Artikkeli on osa sarjaa, joka käsittelee 17:ää kestävän kehityksen tavoitetta, jotka on hyväksytty YK:N Agenda 2030:ssa. Y KSI PROSENTTI maa ilman väestöstä omis taa puolet maailman varallisuudesta. Yli puolet aikuisväestös tä puolestaan omistaa vähän yli prosentin. Samaan aikaan rikkain kymmenesosa on vastuussa yli puolesta hiilipäästöistä. ”Näiden ongelmien ratkaiseminen on ilmastokriisin ratkaisemisen ytimes sä. Jos globaalia eriarvoisuutta ei saada ratkaistua niin ei saada ilmastokriisiä kään”, toteaa Finnwatchkansalaisjär jestön toiminnanjohtaja Sonja Finér. Häntä turhauttaa, jos ilmastokriisin syyksi tai aiheuttajaksi esitetään väes tönkasvua tai sitä, että köyhien mai den elintaso nousee. ”Me rikkaat maat tuotamme valta vasti enemmän päästöjä kuin ne maat, joissa päästöt kasvavat. Väestönkään ei oleteta enää kasvavan niin paljon kuin joskus ajateltiin.” Yritykset hyötyvät hyvinvointivaltiosta Yritysvastuuta valvovalle Finnwatchil le nimenomaan yritystoiminnan vero tus on se työkalu, jolla tulo ja varalli suuseroja kavennetaan. ”Oikeudenmukaisessa siirtymäs sä keskeistä on yritysten ja niiden omistajien verottaminen. Voittojen ja pääomatulojen verotuksella voidaan rahoittaa tulonsiirtoja ja helpottaa ihmisten selviytymistä kustannusten noustessa. Myös julkisen sektorin hy vinvointipalveluiden ja koulutuksen mahdollistaa verotus.” Finér huomauttaa, että myös elin keinoelämä hyötyy suoraan vero varoin kustannettavan hyvinvointi Maapallon väestön päästöt prosentteina Lähde: Oxfam Köyhin 50% vastuussa ainoastaan noin 10% elintapojen aiheuttamista päästöistä M aa ilm an vä es tö tu lo ta so n m uk aa n (d es iili t) Köyhin 50% Rikkain 10% Rikkain 10% vastuussa lähes puolista elintapojen aiheuttamista päästöistä Rikkain 10% vastuussa lähes puolista elintapojen aiheuttamista päästöistä 49% 19% 11% 7% 4% 3% 2,5% 2% 1,5% 1% valtion vahvoista julkisista palveluista ja vakaudesta. ”Kun katsotaan, mitä Venäjällä on tapahtunut tässä viime viikkoina, niin onko sekään ihanneyhteiskunta, että harvat maksavat veroja ja yhteiskun nan varallisuutta pystyy käärimään omaan taskuunsa? Voihan sillä syödä ostereita vähän aikaa jollain jahdilla, mutta lopputulos on sitten tällainen – ei kovin hyvä taloudelle.” Yritykset hyötyvät siitä, että yhteis kunnassa ei ole suuria jännitteitä ja toimintaympäristö on ennustettava. ”Maailman onnellisimmassa maas sa on hyvä yrittää, kun ei koko ajan joku yritä ryöstää ja vetää välistä. On koulutettua työvoimaa ja valtio pitää huolen työvoiman terveydenhoidosta ja lasten päivähoidosta. Sivistynyt yrit täjien edustaja kyllä ymmärtää tämän. Kaliforniassahan ITjampat keksivät, että mitäs jos kerättäisiin yhdessä ra haa, että järjestetään lasten päivähoi to. Keksivät siis verotuksen”, Finér naurahtaa. Finérin mukaan on toinen juttu, miten paljon verokysymyksissä edes pitäisi kuunnella niitä, joiden lyhyen tähtäimen intresseinä on verojen mi nimointi. Muitakin pitäisi kuunnella ja miettiä koko yhteiskunnan etua, kun verolainsäädäntöä luodaan. Tekstiiliteollisuuden suuri murros Finérin mukaan hyvinvointivaltiolle tyypilliset uudistukset ja vihreä siirty mä kulkevat käsi kädessä. ”Esimerkiksi vaate ja tekstiiliteol lisuus on suuressa murroksessa. Puo lentoista asteen tavoitteen saavutta minen ei ole vielä lähelläkään. Pitäisi tehdä hyvin radikaaleja muutoksia, jotta päästöt puolittuisivat vuoteen 2030 mennessä.” Tällä hetkellä tekstiiliteollisuus on Finérin mukaan vastuussa laskutavas ta riippuen 4–10 prosentista maailman ilmastopäästöistä. Päästöt tulevat ni menomaan tuotannosta, jota pidetään yllä fossiilisella energialla, eivät logis tiikasta. Myös jätevedet ovat iso on gelma. Ala ei myöskään juuri kierrätä jätteitään, ja tuotanto on maissa, joissa yritysten veroaste on lähellä nollaa ja työntekijöiden asema surkea. ”Esimerkiksi Bangladeshissa jou dutaan rakentamaan hyvinvointivalti on aivan perusmekanismeja, mikä on valtava haaste. Usein nämä alueet kär sivät suuresti myös fyysisistä ilmasto kriisin vaikutuksista. Bangladesh on yksi tällainen hot spot. Se sijaitsee suis to ja tulvaalueella, jossa vesi nousee ja maa suolaantuu.” Finérin mukaan pikamuodista pi tää yksinkertaisesti päästä eroon. Vaatteita pitää käyttää pidempään ja tehdä niiden korjaamisesta ja kierrä tyksestä helppoa. ”Nyt koko ketju on lineaarinen, ta vara kulkee sen läpi nopeasti kaato paikalle tai energiajätteeksi. Second handiin päätyy ihan muutama pro sentti.” Maailmanlaajuinen minimiyhteisövero Finérin mukaan OECDtasolla neuvotel laan parhaillaan globaalin verojärjes telmän uudistuksesta. Minimiyhteisö verosta on jo päästy sopimukseen: se tulee olemaan 15 prosenttia. ”Käytännössä se lopettaa nykyisen veroparatiisitalouden. Jos joku maa ei verota osuuttaan, voi maa, jossa pää konttori toimii, verottaa sen. Tämä ei kannusta kansainväliseen voiton siir toon.” Parhaillaan EU:ssa neuvotellaan uudistusta koskevasta direktiivistä, Maapallon väestön päästöjen jakautuminen
EI KÖYHYYTTÄ EI NÄLKÄÄ TERVEYTTÄ JA HYVINVOINTIA HYVÄ KOULUTUS SUKUPUOLTEN TASA-ARVO PUHDAS VESI JA SANITAATIO EDULLISTA JA PUHDASTA ENERGIAA IHMISARVOISTA TYÖTÄ JA TALOUSKASVUA KESTÄVÄÄ TEOLLISUUTTA, INNOVAATIOITA JA INFRASTRUKTUUREJA ERIARVOISUUDEN VÄHENTÄMINEN KESTÄVÄT KAUPUNGIT JA YHTEISÖT VASTUULLISTA KULUTTAMISTA ILMASTOTEKOJA VEDENALAINEN ELÄMÄ MAANPÄÄLLINEN ELÄMÄ RAUHAA JA OIKEUDENMUKAISUUTTA YHTEISTYÖ JA KUMPPANUUS Kohti suurta tuntematonta Teknologia ei pelasta -blogissa suunnataan katse tulevaan ja tarkastellaan niitä vaikutuksia joita teknologialla on meihin niin yksilön, yhteiskunnan kuin koko planeetan tasolla. TEKNOLOGIA EI PELASTA P i nj a N ikki T EKOÄLYYN PERUSTUVIEN autonomisten asejärjestelmien, eli niin kutsuttujen tappajarobottien, kehittäminen kiinnostaa suurvaltoja. Sitä ei pitäisi tehdä, mutta tehdään, koska muutkin tekevät. Robotti on nopea tekemään päätöksiä, sen sensorit näkevät pidemmälle ja tarkem min kuin omat aistimme. Se jaksaa valvoa eikä tunne pelkoa. Potentiaali on liian suuri hukattavaksi. Saksanjuutalaista politiikan teoreetiikkoa ja filosofia Hannah Arendtia pidetään yhtenä viime vuosisadan merkittävimmistä ajattelijoista. Arendt on kirjoittanut siitä, miten teknologinen kehitys on ajanut meidät pistee seen, jossa kehitämme tiedettä ymmärtämättä sen seurauksia. Hän käytti esimerkkinä atomin halkaisua, joka on johtanut ydinaseiden valmistami seen ja mahdollistanut kaiken elämän tuhoamisen maapallolta. PUHUTTAESSA TEKOÄLYSTÄ esiin nousee toisinaan myös singulariteetin käsite. Se tarkoittaa tilannetta, jolloin tekoäly on saavuttanut itsetietoi suuden ja sen älyllinen kapasiteetti ylittää ihmisen kyvyt. Tämä johtaisi tilanteeseen, jossa emme kykenisi enää hallitsemaan sitä, koska meidän olisi mahdotonta tai ainakin erittäin vaikeaa kontrolloida itseämme älyk käämpää järjestelmää. Singulariteetin toteutuminen tekisi tulevaisuuden ennustamisesta erittäin vaikeaa, koska emme voi kuin arvailla, miten mei tä älykkäämpi ”olento” toimisi. Osittain tästä arvaamattomuudesta johtuen Cambridgen yliopiston eksistentiaalisten riskien tutkimuskeskus CSER luo kittelee tekoälyn mahdollisesti ihmiskunnan olemassaoloa uhkaavaksi tekijäksi. Suuri osa tekoälytutkijoista pitää singulariteettia todennäköisenä. Arviois sa sen tapahtumisen ajankohdasta on kuitenkin paljon eroa. Aikai simmillaan sen on ennustettu toteutuvan kymmenen vuoden sisällä, mut ta valtaosa tutkijoista arvioi sen koittavan 2050–60lukujen aikana. Mikäli singulariteetti tulee tapahtumaan, niin hyvin todennäköisesti huomaamme sen vasta jälkikäteen. Samalla ottaisimme askeleen kohti tuntematonta. TEKOÄLYÄ KÄYTETÄÄN paljon myös hyvään, ja paljon puhutaan eettisestä tekoälyn kehittämisestä. Tekoälyn avulla on pystytty esimerkiksi paikallis tamaan laittomia hakkuita Amazonian sademetsissä ja päästy nopeampaan ja tarkempaan sairauksien diagnosointiin. Sotilaallisten järjestelmien ke hittäminen aiheuttaa kuitenkin ymmärrettävästi laajaa huolta. Tutkijat ja kansalaisaktivistit ovat esittäneet huolensa siitä, että kynnys aloittaa sota voi madaltua, koska hyökkääjän ei tarvitse laittaa taisteluti lanteisiin ihmissotilaita. Tuhotun robotin tilalle voidaan aina tuottaa uusi ja vähän parempi malli. IHMISTEN KOODAAMAT JÄRJESTELMÄT ovat aina alttiita häiriöille, hakke roinnille ja yllättävälle toiminnalle. Pahimmissa skenaarioissa on ennustet tu, että tällaiset järjestelmät voisivat aloittaa suursodan ennen kuin ihmi nen ehtii edes reagoida asiaan. Arendtin esittämät huomiot kannattaisi pitää mielessä, kun kehitäm me tekoälyä ja varsinkin tekoälyyn pohjautuvia asejärjestelmiä. Ydinsodan uhan lisäksi emme tarvitse enää robottisodan uhkaa. Pessimismiin ei kan nata kuitenkaan vajota. Meillä on vielä mahdollisuus keskustella tekoälyn etiikasta ja kieltää suunniteltuja asejärjestelmiä ennen kuin niitä otetaan käyttöön. Nyt meidän täytyy vain ottaa pallo itsellemme. ANTTI KURKO jotta suurimpien yritysten verovältte lyyn pystyttäisiin puuttumaan. Finér on toiveikas sen suhteen, että jossain tulevaisuudessa siintää aika, jolloin ”kilpajuoksu pohjalle” on kolkkoa menneisyyttä. Tällä hetkellä minimiyhteisvero tavoite kuitenkin jumittaa Euroopan Unionin talous ja rahoitusasioiden neuvostossa. ”Ruotsi, Malta, Viro ja Puola eivät suostuneet hyväksymään direktiiviä, joten käsittely viivästyy. Vaadittiin pi dempiä siirtymäaikoja, vaikka ne ovat jo aika pitkät, ja muitakin porsaan reikiä haluttiin jättää. He painottivat hyvin lyhytnäköistä kansallista etua.” Suomi kannatti minimiverotavoi tetta, mutta Finérin mukaan Suomes sa on lukuisia muita verotuksellisia ongelmia, joihin pitäisi puuttua. ”Listaamattomien osakeyhtiöiden osinkoverotus on yksi räikeimmis tä ongelmista verojärjestelmästä. Se tekee verotuksesta regressiivistä, eli kaikkein rikkaimmat, jotka nostavat paljon pääomatuloja, maksavat veroja pienemmällä verokannalla kuin keski luokkaan kuuluvat.” Sääntelystä tulossa taas trendikästä Finérin mukaan yritysverotukseen tarvittaisiin myös lisää läpinäkyvyyttä. ”Maakohtaisesta veroraportoinnis ta pystyisi näkemään, miten raha liik kuu maiden välillä. Nyt kun Venäjäpa kotteet ovat ajankohtaisia, on pidetty esillä myös tosiasiallisten edunsaajien rekisteriä ja sen avaamista. Siinä on nykyisellään paljon puutteita, kuten että ilmoitetaan vain kaikkein suurim mat omistajat. Tiedot eivät ole julkisia ja niitä on vaikea saada.” Maakohtainen veroraportointi aut taisi myös kehittyviä maita, joissa ei välttämättä ole mitään julkista yritys rekisteriä, josta voisi seurata yrityksen veronmaksua. ”Kehitysmaaliikkeen pitäkaikainen toive ja haave on, että asioista voitai siin sopia entistä enemmän YKtasol la eikä vain rikkaiden maiden kesken OECD:ssa. Se on kaukainen haave eikä tällä hetkellä realismia, koska YK:lla ei ole sellaista asemaa, resursseja ei kä osaamista. Mutta se on periaatteel linen uudistus, joka jossain vaiheessa tarvittaisiin.” Kaiken kaikkiaan Finér on kuiten kin toiveikas, sillä suunta vaikuttaa maailmalla olevan enemmän säänte lyä kohti kuin siitä pois. ”Varmasti finanssikriisi ja talousjär jestelmän ongelmien havaitseminen ovat vaikuttaneet, mutta tarvittaisiin vielä sellainen iso ymmärrys siitä, et tä varallisuutta on jaettava. Emme voi tuottaa hyvinvointia kaivamalla lisää ja lisää luonnonvaroja ja kasaamalla valtavasti varallisuutta yhdelle pro sentille, jolta sitä hieman valuu alas. Se on aivan liian tehoton tapa tässä ekologisessa kriisissä.” Finérin mukaan tapoja ratkaista il mastokriisi on suurin piirtein kaksi. ”Jos ihmisoikeuksia halutaan kun nioittaa, eli jos ei haluta Mad Max tyyppistä ratkaisua, jossa osa poru kasta linnoittautuu jonnekin torniin puhtaan veden ja muiden resurssien kanssa ja loput ovat omillaan, niin ei ole muuta vaihtoehtoa kuin jakaa vä hän tasaisemmin tämän yhteisen pla neetan resursseja.”
-kuvataide -sarjakuva /animaatio -valokuva -avoin yliopisto -lyhytkurssit LIMINGAN TAIDEKOULU p. 08 51 4 5700 limingantaidekoulu.fi -kuvataide -sarjakuva /animaatio -valokuva -avoin yliopisto -lyhytkurssit LIMINGAN TAIDEKOULU p. 08 51 4 5700 limingantaidekoulu.fi puh. 044-726 5030 tai toimisto@limingantaidekoulu.fi www.limingantaidekoulu.fi ? Kuvataidelinja ? Vapaalinja ? Sarjakuva / animaatiolinja ? Teatterilinja ? UUSI: Kesälukukausi 6.6.-29.7.2022 (Hyvinvointitaide) Avoin yliopisto Kurssit Lukuvuosi 15.8.2022–26.5.2023: Keski-Pohjanmaan Kansanopisto Arts-taidelinja, suuntautumisena kuvataide ja esittävä taide www.kpedu.fi/kalvia_arts kalvia.arts @kalviaarts Jari Tamminen NAUTI TYHJYYDESTÄ JYMYSUOSITUT VASTAMAINOKSET VÄRIKUVINA 25 € SIS. POSTIKULUT Tilaukset kauppa.voima.fi , tilaukset@voima.fi tai 044 238 5109 Eira auttaa eteenpäin. Eiran aikuislukiossa kuka vain voi onnistua. Lukio Peruskoulu TUVA Suomen kurssit eira.fi/lukioon eira.fi/peruskouluun eira.fi/tuva eira.fi/suomenkurssit Lukion kesäopetus Lukio 6.6.-17.6. Verkko 6.6.-19.8. Abi 2.8.-19.8. Ilmoittautuminen 9.5.-1.6. www.eira.fi/kesaopetus eira.fi
Magnus Fredriksen BANKSY COLOURING BOOK HIPHOP PALAPELI Monta taiteilijaa GRAFFITI STYLE COLORING Martin Ander SUBWAY SCRAWL Värityskirjassa kaikenikäiset pääsevät ihastelemaan ja värittämään Banksyn taideteoksia. Tunnista Tupac, E-40 ja Lauryn Hill! Hauska 1000 palan palapeli haastaa sopivasti ja opettaa hiphopin historiaa. Kirjassa on yli 50 graf? titaiteilijan teoksia, joita voi värittää tussilla paperin molemmin puolin. Värityskirjassa pääsee kuvittamaan metrojunia Torontosta Lontooseen ja matkustamaan mielessään urbaaniin maisemiin. 32€ + POSTIKULUT Pekka Turunen KUN SOTA ON OHI Valokuvataiteilija Pekka Turusen kuvat tutkivat entisen Neuvostoliiton sotilastukikohtia Itämeren ympäristössä sekä niiden liepeille syntynyttä uutta elämää. Teos kuljettaa lukijan läpi kylmän sodan ilmapiirin tuoden esiin vallinneen pelon ja väkivallan merkit. WHEN WAR IS OVER Tilaukset: kauppa.voima.? & tilaukset@voima.? Jenni Holma, Veera Järvenpää ja Kaisu Tervonen NÄKYMÄTÖN SUKUPUOLI Ensimmäinen suomalainen tietokirja muunsukupuolisuudesta. Kirja koostuu valokuvista, omaäänisistä henkilötarinoista ja sarjakuvista. VOIMAKAUPPA UTELIAAN, AKTIIVISEN JA OPPIMISHALUISEN KAUPPA 10€ SIS. POSTIKULUT 20 € SIS. POSTIKULUT Miia Vistilä RAKKAAT YSTÄVÄT Rakkaat ystävät sisältää sarjakuvia sinkkuudesta, naisten välisistä romanttisista ja ystävyyssuhteista, itsensä kanssa toimeen tulemisesta ja hyvästä elämästä. LISÄÄ TUOTTEITA VERKKOKAU PASSA! VOIMAN VUOSITILAUS 39€ 10 numeroa 24,90€ SIS. POSTIKULUT Riina Tanskanen TYMPEÄT TYTÖT Värejä, suloisuutta ja vastarintaa pursuavat sarjakuvat iskevät tyttöyden kipupisteisiin. AIKUISTUMISRIITTEJÄ 19€ SIS. POSTIKULUT Hanna Niittymäki IHMISIKSI ELÄMISEN TAITO Viihdyttävä esseekokoelma tärkeistä asioista. Se rakentuu jo vuodesta 2015 Rauhan puolesta -lehdessä ilmestyneen Rauhankasvatusneuvolan ympärille. Tilaamalla lehden olet aina ensimmäisten lukijoiden joukossa. Samalla tuet riippumatonta journalismia ja Voiman ilmestymistä jatkossakin. Värityskirjassa kaikenikäiset pääsevät ihasteleSIS. POSTIKULUT 9,90 11,90€ 26,90€ + POSTIKULUT
30 • 3 / 2022 Leni Riefenstahlin propagandafilmit loivat standardit sankaruuden ja spektaakkelien kuvaamiselle. TEKSTI JANNE SIIRONEN Fasismin häikäisevä kauneus Fasismin häikäisevä kauneus Fasismin häikäisevä kauneus Nürnbergin puoluekokousta ei suunniteltu pelkästään näyttäväksi joukkotapahtumaksi, vaan myös kaikkien aikojen propagandaelokuvaksi. Riefestahl tallensi juhlallisuudet 172 henkisen kuvausryhmänsä avulla. V AJAA 20 VUOTTA kuolemansa jälkeen ohjaaja Leni Rie fenstahlin nimi kummittelee edelleen kaikkialla missä koo taan listoja ”kaikkien aikojen merkittä vimmistä naisohjaajista” tai ”parhaista naisten ohjaamista elokuvista”. Natsipropagandistina tunnetuksi tulleen Riefenstahlin juhliminen nyky aikana on omanlaisensa moraalinen ongelma, ohjaajan merkityksen vähät tely taas herättää kysymyksiä elokuva historian tuntemuksestamme. Riefenstahlin maine perustuu pää osin kahteen, teknisesti innovatiivi seen dokumenttielokuvaan: Tahdon riemuvoitto (1935) ja Olympia (1938). Molemmat olivat tilaustöitä natsi puolueelle. Tahdon riemuvoitto kertoo Saksan kansallissosialistisen työväen puolueen vuoden 1934 puolue kokouksesta Nürnbergissa. Visuaalinen mieliku vamme natseista on muodostunut pit kälti tämän elokuvan poh jalta. Leni Riefenstahl ei luonut kuvaa yksin. Propagandaministeri Joseph Goebbels ja arkkitehti Albert Speer vastasivat puoluepäivien mahtipon tisista puitteista, jotka Riefenstahlin ohjaamana, käsikirjoittamana ja leik kaamana muuttuivat Tahdon riemuvoitoksi. Lopputulos järkytti Goebbelsia voi mallaan. ”Se, joka on nähnyt Führerin kasvot Tahdon riemuvoitossa, ei kos kaan unohda niitä. Ne ovat hänen mie lessään pitkin päivää ja vielä unissa kin ja polttavat hiljaisen liekin tavoin kuvansa hänen sieluunsa.” Elokuva on tämänkin päivän stan dardeilla poikkeuksellinen taidon näyte. Se ja kolme vuotta myöhem min julkaistu, Berliinin olympiakisoja kuvaava Olympia aiheuttaa nykykatso jalle omalaatuisen déjà vu tuntemus ten sarjan. Niin moni elokuvan ka meraajoista, kuvakompositioista ja leikkausratkaisuista on tuttu myöhem mistä elokuvista. Riefenstahlin väite, että Tahdon riemu voitto olisi puhdas dokumentti, on tietenkin roskaa. Riefenstahl osal listui aktiivisesti puoluepäivien tapah tumapaikkojen suunnitteluun ja ra kentamiseen, harjoitteli kohtauksia ja kuvasi jälkikäteen niitä myös uusiksi. Jo kuvausryhmän koko, 172 ihmistä, oli ennenkuulumaton dokumenttielo kuvalle. Saksan hävittyä toisen maailman sodan Riefenstahl kiisti tienneensä mi tään holokaustista. Hän kertoi olleen sa niin keskittynyt taiteeseensa, että ulko puolinen maailma häipyi taustal le. Riefenstahl, joka ei itse koskaan ol lut natsipuolueen jäsen, vapautettiin lopulta todisteiden puutteessa. Loppu elämänsä Riefenstahl käytti maineen sa puhdistamiseen ja onnistui siinä osittain. Hänen valokuvansa Afrikan heimokulttuureista keräsivät kehu ja ja olivat myös kaupallinen menes tys. 100vuotiaana julkaistu elokuva meren alaisesta elämästä sai myös po sitiivista huomiota. Riefenstahlin paluu sopi ajan tren deihin. Medialle hän oli kutkuttavan kammottavan menneisyytensä ohel la the original girl boss, ensimmäinen merkittävä naisohjaaja miesten hallit semalla alalla. Hän oli myös Mick Jag gerin ja Andy Warholin käsipuolessa poseeraava julkkis sekä ikinuoreksi face liftattu eläkeläinen, joka lähti yk sin Afrikkaan ja opiskeli 70vuotiaana syvänmerensukeltajaksi. Riefenstahlin oma elämä oli se tahdon riemuvoitto, joka sai toimit tajat palaamaan uudelleen ja uudel leen tähän jo kertaalleen canceloituun naiseen. Menneisyys natsipropagan distina oli mainehaitta, mutta Rie fenstahlin tarinan muut teemat, kuten sinnikkyys, työteliäisyys ja röyh keys, olivat aineksia, joiden avulla Rie fenstahlista leivottiin melkeinpä femi nistinen sankari. Vaikka Riefensahlin taiteen vaaral lisuus ei ole vuosien varrella kadonnut mihinkään – päin vastoin – ei ohjaajan merkityksen aliarvioiminen ole ratkai su ongelmaan. Uudet standardit Nykykatsojalle Riefenstahl on paljon tutumpi kuin tajuammekaan. Suo ria lainauksia Tahdon riemuvoitosta löytyy lukuisista klassikoista kuten Tähtien sodasta, Taru sormusten herrasta -trilogiasta, Leijonakuninkaasta ja Game of Thronesista. Vaikka suu rin osa Riefenstahlviittauksista ku vaa pahan olemusta, ei esimerkiksi George Lucas liittänyt riefenstahlilais ta kuvakerrontaa pelkästään pimeään puoleen. Tähtien sodan (1977) loppu kohtaus on miljööltään suora kopio Tahdon riemuvoiton Luitpoldareenan paraatiestetiikasta. Kyseessä on vasta rinnan palkintoseremonia, jossa Prin sessa Leia palkitsee Luke Skywalke rin ja Han Solon näiden urheudesta.
3 / 2022 • 31 Mahti pontinen kohtaus paljastaa kuin ka propagandalla ei lopulta ole puol ta tai puoluetta. Sillä voidaan myydä meille mitä tai ketä tahansa. Riefenstahlilaista tyyliä löytyy myös lukemattomista musiikki videoista Michael Jacksonista Rammsteiniin, mainoksista (erityisesti auto ja haju vesimainoksista) Herb Rittsin ja Hel mut Newtonin tyylisistä muotikuvis ta, luksusmerkkien brosyyreistä ja kymmenistä supersankarielokuvista. Oma lukunsa on urheilukuvaus. Olympiaelokuvaa varten kehiteltiin uusia tapoja ja teknisiä ratkaisuja seurata ja filmata liikettä maan pääl lä, veden alla ja ilmassa. Monet näistä tavoista jäivät pysyviksi standardeiksi urheilun kuvaamiselle. Leni Riefenstahlin perintöä arvioi dessa juututaan turhan usein analy soimaan Riefenstahlin natsiutta. Ikään kuin Riefensthalin natsiuden määritte leminen ratkaisisi jollain tavoin tämän taiteen moraalisen ongelman ja siirtäi si sen turvallisesti lokeroon, jossa oh jaaja ei ole enää meidän vaan niiden joukoissa. Riefenstahl oli pikemminkin ”hyö dyllinen hölmö” ja opportunisti kuin vakaumuksellinen fasisti. Kunnian himoisen nuoren ohjaajan ihanteet sattuivat kuitenkin täsmäämään mo nilta osin kansallissosialistien maail mankuvan kanssa. Vuorikiipeilijänä ja tanssijana tun netuksi tullutta Riefenstahlia kiehtoi atleettisuus, voima ja vitaalisuus. Kan sallissosialistien hypermaskuliinisessa ihannemaailmassa ruumiinkulttuuri löytyi kaiken keskiöstä. Germaanisel la mytologialla ja Ariosofian kaltaisilla okkultistisilla aatteilla oli myös osansa kolmannen valtakunnan visiossa. Tä mä puhutteli Riefenstahlia, jolle myyt tinen, sankarillinen (ja fiktiivinen) menneisyys oli ollut inspiraation läh de jo kauan ennen kuin hän oli kuul lutkaan Hitleristä. Riefenstahlin näkemys kauneudes ta jonain hurmoksellisena, mystillise nä voimana, jota hänen täytyi palvella olikin sekä ohjaajan vakioselitys että linjassa natsiideologian hurmoshen kisyyden kanssa. Vuosikymmeniä myöhemmin Riefenstahl puolustautui vetoamalla kuinka arkipäiväinen tai realistinen ei yksinkertaisesti kiinnos tanut häntä. ”Minua kiehtoo se, mikä on kaunista, vahvaa, tervettä, se mikä on elävää.” Elämänkerrassaan Riefenstahl käyttää paljon sivuja sen kuvaile miseen kuinka suuren – ekstaattisen – vaikutuksen Hitler häneen teki. Ohjaaja kertoo myös, että Hitlerin ta paaminen oli hänen elämänsä suurin katastrofi ja katumuksen aihe. Riefenstahlin ambivalenssin hyväk syminen on myös sen hyväksymistä, että me, suuri yleisö, olemme aiheen äärellä hämmentyneitä. Vihaamme natseja, mutta rakastamme fasistista estetiikkaa. Jos emme rakastaisi, miksi se muuten näkyisi joka puolella ympä rillämme? Ylivertaisuuden viehätys Kirjailija ja aktivisti Susan Sontag julkaisi vuonna 1975 paljon lainatun esseensä Fascinating Fascism, jossa arvioi Riefenstahlin taiteen luonnet ta Sudanissa kuvatun The Last of the Nuba valokuvakirjan kautta. Sontag pohti tekstissään fasismin esteettista olemusta ja sen voimaa modernissa kuvastossa. Sontag huomioi, että vaik ka kohde Riefenstahlin sodanjälkei sistä töissä oli vaihtunut täydellisestä arjalaisesta miehestä Nubaheimon mustiin sotureihin, oli kuvaajan ote edelleen fasistinen. Riefenstahl tal lensi yhä maailmaa vain kauneuden, voiman, ylivertaisuuden ja myyttisen kautta. Sontag varoittaa esseessään kuinka propagandaelokuvista tuttu estetiikka oli muuttumassa silmissämme koko ajan normaalimmaksi. SSuniformut ja muu fasistinen glamour oli suodat tunut osaksi alakulttuurien koodistoa, joka näkyy esimerkiksi Tom of Fin landin kuvissa, ja samaan aikaan al kanut kiehtoa ja kiihottaa myös valta virtaa. Nykypäivänä natseja löytyy viih teessä Kuun pimeältä puolelta ja kaikkialta muualtakin. Mutta mörkö natsien lisäksi kulttuurimme hyö dyntää fasistista estetiikkaa myös paljon hienovaraisemmin. Tämä on se kalteva pinta, josta Sontag ei ollut vuonna 1975 nähnyt vielä puoliakaan. Alun perin marginaalisen joukon harrastaman kuntosaliharjoittelun suosio on räjähtänyt viime vuosikym meninä. Samalla olemme tottuneet fitness-mainontaan ja siihen, kuinka lähellä se on fasismin esteettistä ihan netta. Tästä maailmasta on turha yrit tää etsiä vanhoja, vammaisia tai liha via vartaloita. Wellnessteollisuuden meille myymä ajatus terveydestä jon kinlaisena ”puhtaan” alkutilan ja mo dernin ”toksisuuden” välisenä taistelu na kuulostaa sekin tutulta. Wellnesskulttuurin juuret voikin jäljittää 1800luvun lopussa kukoista neeseen saksalaiseen Lebensreform liikkeeseen ja sen moniin rönsyihin. Liikkeen vaikutus ulottui 1900luvul la Yhdysvaltoihin, sen kannattajien toimiessa linkkinä Euroopan raaka ruokanudistien ja modernin hippiliik keen välillä. Saksassa Lebensreform toimi kuitenkin kasvualustana monille ajatuksille, jotka adoptoitiin myöhem min mukaan kansallissosialistien yli ihmisoppiin. Lebensreformelämäntapaa juhli nut elokuva Wege zu Kraft und Schönheit (Voiman ja kauneuden vuoksi) vuo delta 1925 oli myös Leni Riefenstahlin, nuoren tanssijattaren, ensiesiintymi nen filmillä. ”Fasistinen taide ylistää alistumista, se kiittää järjettömyyttä, se romantisoi kuolemaa” kirjoitti Susan Sontag vuon na 1975, ja varoitti meitä tulevasta. Donald Trumpin vaalikampanja vuonna 2020 muistutti oudolla tavalla Paul Verhoevenin elokuvaa jonkinlai sesta vaihtoehtoisesta fasistisesta tule vaisuudesta. Trump vetosi täysin avoi mesti niihin samoihin tuntoihin, jotka saavat nuoret miehet ja naiset valtaan sa Tahdon riemuvoiton joukkokohtauk sissa. Riefenstahlin tyyli elää koska se on niin koukuttavaa. Haluamme edelleen hurmaantua spektaakkelista. Katsom me fasismin peiliin, ja näemme ihmi sen kuvattuna kauneuden, voiman ja ylivertaisuuden kautta. Haluamme tunnistaa kuvasta itsemme. Fasismin viekoittelevuus piileekin turhamai suudessamme. Riefenstahlin työ ker too meille, että mekin voimme olla sankareita. Ruutukaappaukset elokuvista Tahdon riemuvoitto ja Tähtien sota. Ruutukaappaukset elokuvista Tahdon riemuvoitto ja Leijonakuningas.
32 • 3 / 2022 Sama kuva voi herättää kostonhimoa tai myötätuntoa, joka on myös poliittisesti aktivoiva tunne. TEKSTI SILJA SEPPÄLÄ KUVAT MIIA VISTILÄ Miten sotaa katsotaan Yhdysvaltalainen journalismin tut kija Susan Moeller kertoo teokses saan Compassion Fatigue, kuinka raportointi noudattaa ”nearest is the dearest”logiikkaa, jonka mu kaan yksilö samaistuu ihmisiin, jotka poliittisesti ja kulttuurisesti muistuttavat häntä itseään. Siten suomalaisen valtavä estön on helpompi samaistua Ukrainan sodan uhreihin kuin vaikka heihin, jotka pakenevat Afganistanissa Talibanin val taannousua. Kuvat myös mallintavat todelli suutta. Kun emme pääse paikan pääl le, saatamme kuvan avulla ymmärtää, millaiselta Ukrainassa nyt näyttää. Sodan aiheuttamiin tuntemuk siin vaikuttavat myös sijainti ja histo ria. Ukrainan sota on lähellä Suomea maantieteellisesti ja historiallisesti. Täälläkään kuvat sodasta eivät herätä pelkästään myötätuntoa vaan myös vi haa, pelkoa ja kostonhalua. Voisiko väkivaltainen kuvasto toi mia pasifistisesti varoittaen, ettei täl laista saa enää koskaan tapahtua? ”Meillä on usein optimistinen aja tus siitä, millainen voima kuvilla voisi olla sodanvastaisuudessa. Tosiasiassa kuvilla näyttää historian perusteella olevan tässä suhteessa hyvin rajalli nen voima”, Kotilainen sanoo. Kuva on yhä todistus aineistoa Tiedonvälityksellä on kuitenkin voi mansa. Kaukaistenkin sotien ja krii sien laaja ja välitön julkisuus saattaa luoda painetta päättäjille puuttua ti lanteeseen esimerkiksi interventiolla. Myötätunto on myös poliittisesti akti V EN Ä JÄ N hyökät tyä helmikuussa Ukrainaan, lehdet täyt tyivät nopeasti rauniotalojen ja haa voittuneiden siviilien kuvista. Kuvat välittävät tietoa ja vah vistavat tunnetta tapahtuneesta. ”Vaikka lööpeissä puhutaan paljas tavista kuvista, todellisuudessa kuva asettuu aina osaksi jotakin, jonka jo tiedämme. Ranskalaisen semiootikon Roland Barthesin sanoin, ’kuva on mykkä’. Kuvaa merkityksellistetään ja kehystetään osaksi kokonaisuut ta. Kuva todennäköisemmin vahvis taa olemassa olevia käsityksiämme ja ideologista asemoitumistamme kuin muuttaa niitä”, Noora Kotilainen sa noo. Hän on sodan ja kriisien kuvien käytöstä kansainvälisessä politiikassa väitellyt poliittisen historian tutkija. Kuvan ymmärtäminen ilman kon tekstia on mahdotonta, sillä katsoja heijastaa omia käsityksiään kuvaan. Kulttuurinen ja poliittinen ympäristö luovat sotakuvallekin kontekstin. Sota on monella tapaa lähellä Propaganda erittelee ihmisryhmiä esittäen ”meitä” hyvinä ja ”muita” vi hollisina. Jakoa hyödynnetään ihmis ten militarisoimisessa. ”Syyrian sodan kuvat Ghoutan kaa suiskuista vuonna 2013 tulkittiin hyvin eri tavalla Venäjällä kuin lännessä”, Kotilainen kertoo. ”Lännessä kuvat kertoivat tarinaa Venäjän tukeman presidentti Bašar alAssadin sotarikoksista ja massiivi sesta humanitaarisesta kärsimykses tä. Venäjällä kuvien nähtiin kertovan Syyrian hallintoa vastustavien kapi nallisten iskuista. Samat kuvat luettiin päinvastaisilla tavoilla poliittisten ja kolinjojen mukaisesti.” Silja Se pp älä voiva tunne. Kriisit, jotka saavat pal jon huomiota tiedotusvälineissä, vetä vät avustusjärjestöjä puoleensa. Sosiaalisessa mediassa myös deep fakevideot, kuvaväärennökset ja muu visuaalinen disinformaatio leviävät nopeasti. Informaatiovaikuttaminen ja pro paganda ovat sodan vahvoja keinoja. Venäjän hyökkäyssodassa kummasta kin osapuolesta on levitetty vanhoja videoita. Jopa Syyrian sodassa kuva tun materiaalin on väitetty esittävän tämän sodan tapahtumia. Perinteisissä tiedotusvälineissä dis informaatiolta pyritään katkaisemaan nopeasti siivet, sillä faktantarkistus on perusteellista. Journalistit eivät saa käyttää kuvia harhaanjohtavasti, eikä kuvia saa muunnella. ”Sotakuvia käytetään juridisina to disteina. Kuva todistusaineistona on siis edelleen merkittävä”, Kotilainen sanoo. Jonain päivänä Euroopan sotari kostuomioistuimessa saatetaan katsel la tämän sodan uutiskuvia ja arvioida niistä siivilikohteiden tuhoja. Noora Kotilainen
Kärsivä keho herättää halun auttaa P i nj a N ikki K ODEISTAAN PAKENEVAT LAPSIPERHEET täyteen tungetuilla juna asemilla, romahtaneet kerrostalot ja sillan alle piiloutuneet ihmis joukot. Sotakuvasto herättää tunteen turvattomuudesta. Moni voi kuvitella pelon kodin menettämisestä ja perheen hajoamisesta. Pahimpia ovat kuvat haavoittuneista ja ruumiista. Empatia herää usein kehollisuuden kautta. Näkyvä kipu aikaansaa tunteen haavoittuvuudesta ja elämän hauraudesta. Entä, jos minulle tai läheiselleni kävisi noin? Mikä minua suojelee? SODASTA ON TÄRKEÄ TIEDOTTAA , mutta sodan kuvaamiseen liittyy eet tisiä ongelmia. Kärsivän ihmisen tunnistettava kuvaaminen on kyseen alaista. Voiko ulkopuolinen ihminen valokuvata haavoittuneita ja kuollei ta ilman, että kuvattavan ihmisarvo vaarantuu? Kuinka representoida eli esittää toista? Jyrkimmän kritiikin mukaan ku vauskohteen kuvattavaksi suostumi nen jo rikkoo totuudellisen esittämi sen. Ja vaikka kuvauskohde suostuisi kuvattavaksi, voivat konteksti ja mer kitys muuttua. Journalisti ei voi enna koida kuvasta heräävää keskustelua ja hallita sen leviämistä. Kuva voi vahvistaa yhden poliittista vihamie lisyyttä ja herättää toisen auttamis halun. Humanitarismilla viitataan ideo logiaan, jonka keskiössä ovat länsi maalaiset ihmisoikeudet, auttaminen ja hyveellisyys. Humanitaarinen apu on suuri osa humanitarismia ja suun tautuu usein lännestä kehittyviin maihin. Humanitarismi kietoutuu myös osaksi länsimaista interventiopolitiikkaa. Humanitaarisen avun antamista ja sotilaallista interventiota oikeutetaan usein kärsimyskuvastolla. Huma nitarismissa taloudellinen ja poliittinen vallankäyttö piiloutuvat hyveelli syyteen. REPRESENTA ATIOKESKUSTELU on keskeistä humanitarismissa. Se alkoi maailmalla jo 1980 luvulla, mutta siirtyy vasta pikku hiljaa journalistisiin käytäntöihin. Esille nousee kysymys kuvaajan ja kuvattavan sekä laajem min valtioiden ja kulttuurien välisistä valtaasetelmista ja siitä, kenen katse sotakuvastossa näkyy. Myytti länsimaisesta sankarikuvaajasta, valkoisesta pelastajasta, joka kuvaa entisten siirtomaavaltojen edustajia usein tuntematta kieltä tai kult tuuria kummemmin, elää edelleen vahvasti. Julkkishumanitarismissa ku vaajan ura etenee, mutta kuvattavan elämä jatkuu todennäköisesti entise nään. Pahimmillaan kärsimyskuvasto objektivoi ja toiseuttaa kohteen ja tois taa stereotypioita kuvauskohteen maan kulttuurista. Toisaalta tällainen ku vasto vetoaa enemmän tunteisiin ja tuottaa enemmän lahjoituksia. Kärsimyskuvasto vaatii läpivalaisua, mutta viekö valtaprosessin tarkas telu huomion pois inhimillisestä kärsimyksestä? Olennaista on kuvajour nalistin ydintehtävän tarkastelu. Onko se kertomista ja havainnointia vai hyväntekeväisyyttä ja politiikkaa? Voiko näitä edes erottaa toisistaan? SILJA SEPPÄLÄ KUVA VOI VAHVISTAA YHDEN POLIITTISTA VIHAMIELISYYTTÄ JA HERÄTTÄÄ TOISEN AUTTAMISHALUN. Miten sotaa katsotaan Kaikki kestävästä kehityksestä Galleria Albert IX A l b e r t i n k a t u 9 H e l s i n k i See, learn, discuss @AMS_ Helsinki Art_meets_science_helsinki blogs.helsinki.fi/artmeetssciencehelsinki Join the conversation O p e n t o t h e p u b l i c f r o m 07.04 – 23.04.2022 Taidetta KAKSIN Working TOGETHER Andy Best & Merja Puustinen | Grönlund & Nisunen Hamm & Kamanger | Lea & Pekka Kantonen | Linda & Aura nabbteeri | Rainio & Roberts | SIMKA Lin da & A ur a, Re un a, 20 20 , pe rfo rm an ss i-i ns ta lla at io , ku va Ja n A hl ste dt . 5.2.–30.4.2022 sinkka.fi KE 27.4. KLO 19 A COUPLE OF HUMANS WE CALLED HER BERTHA ALEKSANTERIN TEATTERI BULEVARDI 23-27 Tanssiteatteri Tsuumi: kahden teoksen ilta
34 • 3 / 2022 TEKSTI TERHO AALTO Totaalinen poliisivaltio kirja kertoo keskitysleiriltä paenneen Maysemin tarinan. M ITEN MENESTYÄ politiikassa ja liikeelämässä? Autoritaarisen valtion vastaus voisi kuulua: sulje vähemmistöt keskitysleireille, kehitä valvontateknologiaa ja hallitse kan sakuntaa pelolla, jotta se palvelisi kes kusjohtoa. Juuri näin on tapahtunut Kiinan Xinjiangissa, jossa vuodesta 2017 al kaen ”arviolta 1,8 miljoonaa uiguuria, kazakkia ja muiden vähemmistökan sojen jäsentä on –– päätynyt jollekin alueen sadoista keskitysleireistä". Geoffrey Cainin kirjassa Totaalinen poliisivaltio kerrotaan keskitys leiriltä pelastuneen Maysemin tari na. Kirja kertoo myös, miten Kiina on kehittänyt valvontateknologiaa kes kusjohtoisen valtion tarpeisiin. Valtio käyttää valtavia summia tekoälyyn ja kameroihin, jotka ”tunnistavat ih misen jopa 14 kilometrin päästä”. In novaatioita käytetään sumeilematta kolmen pahan, ”terrorismin, separa tismin ja ääriajattelun”, kitkemiseen. Cainin kirjan ytimen muodostavat haastattelut. Hän kuljettaa useaa ta rinalinjaa jouhevasti, viittaa moniin lähteisiin ja perustelee asiansa uskot tavasti. Lähdeluettelo on kattava. Am matiltaan Cain on toimittaja. Hän on kirjoittanut muun muassa Timeen, Wall Street Journaliin ja Economistiin. Valtion kokoinen panoptikon Kirjan mukaan pidätykseen saattavat johtaa ulkomailla opiskelu, muutok set päivittäisissä rutiineissa tai pelk kä väärän värinen seinä kotitalos sa. Kiina on luonut valtion kokoisen pan optikonin, jossa kansalaiset tark kailevat omaa käytöstään rangaistuk sen pelossa. Päähenkilö Maysem viedään kes kitysleirille, jossa hän joutuu fyysisen ja henkisen pahoinpitelyn kohteeksi. Hän opiskelee päivät pitkät puo lueen propagandaa, jotta hänen mielensä ”puhdistuisi viruksesta”. Eräässä kir jan mieleenpainuvimmissa kohtauksis sa Maysem saa eteensä mahdottomalta tuntuvan tehtävän, kun keskitysleirin opettaja pane pöydälle kaksi vesipul loa. Toinen oli tyhjä ja toinen täysi. ”Sanon, että täysi pullo on täynnä vettä. Mutta olen myös sitä mieltä, et tä tyhjäkin pullo on täynnä vettä. Mitä mieltä te olette?” ”Molemmat vesipullot ovat täynnä!” ”Hyvä!” Kohtaus tuo mieleen kohtauksen George Orwellin kirjasta Vuonna 1984, jossa puoluevirkailija väittää Winston Smithille, että hän voisi halu tessaan muuttua saippuakuplaksi. Siinä, missä Orwell kuvaa fiktiivisen ihmisen vainoharhaisuutta puolueko neiston sisällä, Cain onnistuu välittä mään kuvan puoluekoneistosta, joka orjuuttaa kansalaisia. Puolueen motii vit ovat vanhat tutut: raha ja valta. Xi Jingpingin Kiinassa teknologi nen osaaminen palvelee poliittista voi maa ja maanpuolustusta. Kiinalainen rahastosijoittaja summaa tilanteen kir jassa näin: ”Kiinan teknologiayrityksissä on ta pahtunut valtava muodonmuutos. Ne eivät ole enää pelkästään teknologian kehittäjiä. Ne ovat valtiollisia elimiä.” Sivumennen mainittakoon, että Huawei on kiinaa ja tarkoittaa ”mah tavaa saavutusta”. ”Orwell näki maailmaamme” Millä hinnalla demokraattiset ar vot ovat kaupan, kysytään kirjassa. Niin sanottu läntinen maailma on kyllä tuominnut uiguureihin koh distuvan vainon YK:n ihmisoikeus neuvostossa, mutta samaan aikaan läntiset teknologia jätit myyvät Kii naan tekoälyjärjestelmissä tarvittavia puolijohteita. ”Minulla olisi turvallisempi olo jos sakin vahvassa, maallistuneessa de mokratiassa, joka ei taivu kiinalaisten painostuksen tai rahan edessä ja jossa saisin harjoittaa uskoani vapaasti. De mokratia on ainoa vaihtoehto”, sanoo Kiinan kiduttama kielitieteilijä ja kir jailija Abduweli Ayup kirjassa. ”Ajattele, jos asuisimme maassa, jossa –– vallitsee demokratia ja kaik ki saavat osallistua –– jossa ihmiset tuntevat olevansa turvassa, vapaita ja voimaantuneita, ja heillä on aja tuksenvapaus ja sananvapaus”, sanoo puolestaan Maysem. Vuonna 1984 ei ole hakemalla haet tu vertauskohta uiguurien tilantee seen. Myös Maysem näkee yhteyden. Hän jopa esittelee Orwellin kirjaa Cainille. ”Miten on mahdollista, että joku englantilainen on seitsemän vuosi kymmentä sitten kirjoittanut kirjan, jossa ennustetaan minun kokemukse ni? –– Hän näki meidän maailmamme, uiguurien maailman.” Keskitysleirien olosuhteista on han kala saada tietoa virallisia reittejä. Sik si Cainin kirja on niin ansiokas. Viral linen Kiina itse kutsuu keskitysleirejä muun muassa ”uudelleenkoulutuskes kuksiksi” ja ”ammatillisen koulutuk sen keskuksiksi.” Totaalinen poliisivaltio antaa äänen vainotuille uiguureille. Kirja on ajan kohtainen myös ihmisoikeuksista, tek nologiasta ja demokratian tulevaisuu desta kiinnostuneille lukijoille. Geoffrey Cain: Totaalinen poliisivaltio, suom. Riina Vuokko. Atena 2022. 352 s. Vainottujen uiguurien ääni M at t Hr ka c / W iki m ed ia C om m on s
TEKSTI MIIA VISTILÄ TEKSTI MIIA VISTILÄ Kuvitettu vitsikirja arjen ällöttävyyksistä Näytelmäkäsikirjoitus onkin sarjakuva RUOTSALAINEN FEMINISTINEN sarja kuva on oma genrensä, jossa yhteis kunnallisiin kysymyksiin otetaan kan taa pelkistetyillä kuvilla ja piikikäällä, asiat päälaelleen kääntävällä suora sukaisen räävittömällä huumorilla. Nanna Johanssonin Vitsaa säästämättä (Sammakko 2021) on tämän genren tyylipuhdas edustaja kollaasikuvallista kanttaan myöten. Johansson on parhaimmillaan ki teyttäessään yhteen kuvaan jonkin moniulotteisen ilmiön. Pidemmissä kin tarinoissa riittää itseään kyseen alaistavia käänteitä, mutta ei lopulta niin erityisen uusia huomioita. Kokoel massa onkin enemmän yhden sivun pilakuvia kuin sarjakuvia. Huumorin kohteena ovat femi nististen vakioaiheiden kuten kau neusihanteiden, mediakritiikin ja sukupuoli roolien lisäksi esimerkiksi ruokaan, nörtteilyyn tai pääkaupun kilaisiin liittyvät alakulttuuriilmiöt, joita pitää jossain määrin tuntea, jotta vitsi aukeaa. Moni kuva ja sarjakuva perustu nee arkisiin kokemuksiin. Kun joku asia on ottanut päähän, siitä on teh ty sarjakuva, jossa ärsyttävyys on POLIITTINEN VEIJARITARINA ker too, kuinka aatelinen selviää Rans kan vallankumouksesta ja juonittelee itsensä vallan keskiöön ja tiensä läpi kuohuvien aikojen. Lähtokohtana on ollut diplomaatti Charles Maurice de TalleyrandPérigordin elämä, mutta historiallisen tarkkuuden sijaan tyyli lajeina ovat satu ja satiiri. Teos on yhdistelmä näytelmän käsi kirjoitusta ja siihen tehtyjä kuvituksia. Yhdessä ne muodostavat tiukasti ryt mitetyn sarjakuvan, jossa joka toisel la sivulla on teatterinäytelmän käsi kirjoitusta mukaileva tekstikohtaus ja joka toisella kohtausta esittävä kuva. Käsikirjoitukseen kuuluu myös truba duurin lauluja, joiden myötä runous kin on tarinassa mukana. Hahmot on piirretty jäykkiin asen toihin. Niissä ei kuvata teatterissa näyttelemistä, vaan jokainen kuva on oma taideteoksensa. Kaunis kokonai suus luo jäyhällä muodollaan oma peräistä sarjakuvaa. Tarinaan on kirjoitettu kaksi kerto jaa: näytelmän kirjoittaja, joka antaa ohjeita näyttelijöille, sekä vanha Tal leyrand, joka kommentoi kohtauksis sa esiintyvän nuoremman minänsä te kemisiä. Teksti on monikerroksinen ja Sarjakuva väännetty rauta langasta tai liioiteltu absurdiuteen asti. Moni kuva ällöttää enenmmän kuin hauskuuttaa, mikä lienee niiden tarkoituskin. Monet jutut on julkaistu somessa ennen kirjaan päätymistään. Parem min ne toimivatkin yksittäisinä arjen piristäjinä tai ärsyttäjinä muun elä män välissä kuin kokoelmana kerralla luettuna. Nanna Johansson: Vitsaa säästämättä suom. Kreeta Lahtinen, Sammakko 2021, 132 s. rikkoo neljättä seinää, eli puhuttelee hahmojenkin suulla lukijaa suoraan, toistuvasti. Vaikka tekijä esipuheessaan mainit see, ettei teos ole näytelmän käsikir joitus vaan omanlaisensa sarjakuval linen esitys, toivottavasti sarjakuvista pitävät teatterin ystävät löytävät teok sen ja se päästään näkemään vielä näyttämölläkin. Mikko Metsähonkala: Talleyrand – Sontaa silkkisukissa, sanoi Napoleon Suuri Kurpitsa 2022, 96 s. UUSIUTUVA ENERGIA TAKAA OMAVARAISUUDEN JA TULEVAISUUDEN ”F ossiiliset energialähteet ovat melkein poikkeuksetta myös demokratian ja ihmisoikeuksien kannalta ongelmallisissa valtioissa. Niillä voidaan myös kiristää ja hallita. Aurinko on ja pysyy eikä sitä omista yksikään diktaattori. Mihinköhän energiaan sitä oikein kannattaa panostaa? Valtaosa Venäjän vientituloista tulee fossilisesta energiasta ja tästä leijonan osa on vientiä EU:hun. Maksamme joka päivä 600 miljoonasta miljardiin euroa Putinin sotakassaan samalla kun kiihdytämme ilmastonmuutosta. Euroopan komissio esitti maaliskuun alussa suunnitelman, jolla on tavoitteena lopettaa EU:n riippuvuus Venäjän fossiilisista polttoaineista ennen vuotta 2030. Tavoitteena on vähentää venäläisen kaasun tuontia kahdella kolmanneksella jo tänä vuonna. Komission esittämä siirtymä on ihan mahdollinen, jos panostamme tarpeeksi uusiutuvaan energiaan ja energiatehokkuuteen. Mitä nopeammin pystymme siirtymään uusiutuvien energialähteiden käyttöön sitä nopeammin pystymme saavuttamaan energiaomavaraisuuden. On hieman surullista, että tarvittiin sotatila siihen heräämiseen, että fossiilisesta tuontienergiasta on mahdollista ja realistista luopua. On ymmärretty, että sen on oltava mahdollista, koska muut vaihtoehdot ovat vielä kurjempia. Energia on Venäjälle vahva geopoliittinen ase. Komission tulee mitä pikimmiten pyrkiä vieroittautumaan venäläisestä kaasusta, alkaen sen rajaamisesta ulos EU-taksonomiasta. Venäläisen kaasun ja ydinvoiman leimaaminen vihreäksi keskellä sotaa on ristiriidassa kaikkien sanktioiden kanssa ja myös heikentää Euroopan uskottavuutta. Energiaturvallisuuden on oltava EU:n strategisen autonomian ytimessä. Myös ilmastonmuutoksen osalta muut vaihtoehdot ovat kurjempia ja kustannukset tulevat olemaan vielä kovempia, jos emme toimi. Mitä hitaammin toimimme, sitä kalliimmaksi se tulee. Ilmastonmuutoksen riskit ja kustannukset tiedetään jo parinkymmenen vuoden sisällä monikymmenkertaisiksi esimerkiksi covid-pandemian aiheuttamiin kustannuksiin verrattuina. Tarvitsemme tulevaisuustestattuja päätöksiä. Sitä, että kriisinkin keskellä osaisimme katsoa pidemmälle ja varmistaa, että toimintamme ennakoi ja on sopivaa tulevaisuuden tarpeisiin. Tulevaisuusvalmius on sitä, että näkee, mikä muuttuu, tai osaa arvioida, mitkä kehityskulut jatkuvat ennallaan tai kiihtyvät entisestään. Maailmassa pärjää ketterä, yhä nopeampi ja tulevaisuuteen hyvin valmistautunut yksilö, puolue, yritys, poliittinen järjestelmä tai kansakunta. Nimenomaan kriisin keskellä on lisättävä organisaatioiden kykyä kiihdyttää omaa ja ympäristöjensä muutosta. Ketteryys tarkoittaa kykyä toimia joustavasti sekä mukautua ja reagoida nopeasti muuttuvan ympäristön haasteisiin ja tarpeisiin. Toisaalta monet asiat eivät ole muuttuneet sodan tai pandemiankaan keskellä. Ilmastonmuutos etenee. Uusimpien arvioiden mukaan on mahdollista, että meillä ei ole enää mahdollisuutta pysähtyä 1,5 asteen lämpenemiseen. Tavoitteena pitää olla irtautua riippuvuudesta Venäjästä sekä päästä eroon fossiilisista. Sodan jälkeen uudelleenrakentaminen on mahdollista, mutta ilmastonmuutoksen osalta paluuta ei ole. Sirpa Pietikäinen WWW.SIRPAPIETIKAINEN.EU
36 • 3 / 2022 TEKSTI AURA KOIVUKANGAS Painavia asioita pelotta Vestan uusissa kappaleissa rohkaistaan toimimaan paremman tulevaisuuden eteen. K RIITIKOIDEN ylistämän ja sukupolviääneksikin titulee ratun laulajalau luntekijä Vesta Burma nin toinen hartaasti odo tettu albumi Uskon tulevaan julkaistiin muutama viikko sitten, 11. maaliskuu ta. Albumista on ehditty kirjoittaa jo useita positiivisia arvioita. Tämä ei ole ensimmäinen kerta. Vestan vuonna 2018 julkaistu debyytti albumi Lohtulauseita oli jättimenestys, yllättävä läpimurto suomalaisella mus akentällä. Se nousi julkaisuviikollaan Suomen virallisen albumilistan kärki paikalle kolmeksi viikoksi. Rumbassa ylistettiin albumia toden teolla ja Lohtu lauseita löytyi myös kriitikoiden vuoden 2018 kymmenen parhaan koti maisen levyn listalta. Nyt Vestan ääni kuuluu hieman ha tarasti puhelinlinjan toisesta päädys tä. Haastattelu on järjestynyt lyhyellä varoitusajalla. Kysyn, miten Vesta itse kuvailisi musiikkinsa tyylilajia. ”Toivon, että musiikki voisi olla sil lä tavalla vapaata, että ikään mennään tunteen mukana. Sitä kautta sille voi löytää ehkä jonkun genrenkin.” Vestan musiikkia onkin vaikea ah taa tiettyyn genreen. Jokainen kappa le on erilainen ja yksilöllinen teos. Tä mä pätee myös uunituoreeseen Vestan kakkosalbumiin, Uskon tulevaan. Muusikko ja mielenosoittaja Uskon tulevaan on Matti Ahopellon ja Vestan bändissäkin soittavan Atso Soi vion tuottama kolmentoista kappaleen kokopitkä studioalbumi. Kappaleiden teemoissa ja aiheissa yhdistellään roh keita ja painavia asioita mielentervey destä ja henkilökohtaisesta kipuilusta ilmastonmuutokseen ja maapallon tu levaisuuden pohdintaan. ”Pitkä ja kivinen tie”, kuvaa artisti itse albumin tekoprosessia neljän vuo den alkupisteestä julkaisupäivään. Yhtenä inspiraationa Vesta mai nitsee edellisen levyn hyvän menes tyksen. Ensimmäisen albumin kautta pystyi kokeilemaan mikä toimii par haiten, ja minkälaisia biisejä on kivaa esittää livenä. Vesta kertoo halunneensa kirjoit taa levyä lähes kokonaan studiossa, työaikana. Hän haluaa pitää työn ja vapaaajan erillään. Kakkosalbumillaan Vesta kertoo ha lunneensa laulaa painavammista ja ki peämmistä asioista kuin debyytillään. Senkin uhalla, että kuulijoita rajautuisi pois tämän myötä. Esimerkiksi avaus kappale Saavun kyllä kuvaa hyvinkin uskottavasti mielenterveysongelmien vaikutusta ihmissuhteisiin. Albumin loppupuolelta löytyvät nimikkokappale Uskon tulevaan ja si tä seuraava Kaikki muuttuu (feat. Bio lapset). Molemmat biisit käsittelevät hyvin ajankohtaista aihetta, ilmasto kriisiä. Vesta kokee tärkeäksi kantaa oman kortensa kekoon ilmastonmuu toksen hillitsemisessä, ja hän onkin osallistunut koko aikuisikänsä erilai siin mielenilmauksiin ilmaston puoles ta ja viime vuosina osana Elokapinaa. Ei valmiiksi pureskeltua Itselleen parhaaksi tavaksi vaikuttaa ihmisiin ja maailman Vesta kokee kui tenkin musiikin. Uskon tulevaan käsit telee tätä vakavaa ja painavaa aihetta hienosti. Laulussa on toiveikkuutta ja uskoa siihen, että maailma voidaan vielä pelastaa. Kaikki muuttuu on Biolapset musiikkiryhmän kanssa tehty yh teiskappale, joka ottaa voimakkaasti kantaa päättäjien toimettomuuteen ilmasto toimien suhteen. Biolapset ovat 8–12vuotiaista alakoululaisista koos tuva itähelsinkiläinen musiikkiryh mä, joka räppää ilmastonmuutokseen liittyvistä aiheista. He ovat esiintyneet muun muassa ilmastomarsseilla, kirja messuilla, Ylen Puoli seitsemän ohjel massa ja vuoden 2020 itsenäisyyspäi vän juhlalähetyksessä. Vesta oli haaveillut jo pidempään yhteistyöstä Biolasten kanssa, ja albu min deadlinen lähestyessä hän ottikin yhteyttä Biolasten luotsaajaan, pitkän linjan räppäri Hanna YliTepsaan eli Rauhatätiin. Yhteistyö sujui kuulem ma erittäin hyvin, ja lasten kanssa oli ihanaa työskennellä. Kappaleessa Biolapset räppäävät ja heidän lausahduksiaan ja kom menttejaan on leikattu nauhalle pit kin biisiä. ”Varsinkin tossa biisissä pyrin sii hen, että sanoisin mahdollisimman paljon mahdollisimman vähin sanoin, jotta teksteihin jäisi paljon tuplamerki tyksiä ja oivalluksen varaa.” Uusi albumi jättääkin kuuntelijalle paljon pohdittavaa ja pureskeltavaa. Artistin itsensä kanssa on helppo olla samaa mieltä siitä, että tämä albumi ”ei ole yhden kuuntelun levy”. PYRIN SIIHEN, ETTÄ SANOISIN MAHDOLLISIMMAN PALJON MAHDOLLISIMMAN VÄHIN SANOIN. An dre Po zus is
VILUS.ART AGITTCIRK L I F E A F T E R ESITYKSET 25.5. 5.6.2022 VILUS.ART AGITTCIRK L I F E A F T E R ESITYKSET 25.5. 5.6.2022 P U N C H U P ! RESISTANCE & GLITTER SU 22.5.2022 KLO 15 & 18 P U N C H U P ! RESISTANCE & GLITTER SU 22.5.2022 KLO 15 & 18 ANTTI LAUKKARINEN ANTTI MANKONEN KAISA SARKKINEN E S I T Y K S E T 11 . 1 5 . 5 . 2 2 2 KÄPPI T RAJALA T RÄIKKÄ METSÄN PELKO ESITYKSET 23.4. 8.5.2022 KAISA SARKKINEN ANTTI TIENSUU ANTTI HAIKKALA TOMMI SILVENNOINEN LAURA VALKAMA ESITYKSET 14.3. 4.4.2022 14.3. 4.4.2022 SALON TEIJA ORES www.teaaeritelakka.? Tullikamarin aukio 3 33100 Tampere www.tiketti.fi/teatteritelakka Clare Woods, Englantilainen hymy, 2021. MENNEEN JA TULEVAN VÄLISSÄ Clare Woods MÄNTTÄ | SERLACHIUS.FI | RAVINTOLAGOSTA.FI SERLACHIUS-BUSSILLA TAMPEREELTA SUORAAN MUSEOIHIN! – Tuoksuja maailman tuulilta –
38 • 3 / 2022 Totalitarismin hampaissa Hanna Kirjavaisen näytelmä ja Lea Pakkasen sukukronikka päivittävät käsityksiämme inkerin suomalaisten vaietusta historiasta. TEKSTI TUOMAS RANTANEN M itro H ärk ön en N ÄYTELMÄN ALUSSA katsoja löytää itsen sä samasta sellissä makaavan hahmon kanssa. Pian käy ilmi, että hän on inkerin suomalainen maallikkosaarnaaja Ma ria (Ella Pyhältö), joka selvittyään hen gissä Stalinin vainoista ja työleiriltä on tulkittu jälleen kansanviholliseksi yrit täessään perustaa uudelle kotipaikka kunnalleen luterilaista seurakuntaa. Näin alkaa Hanna Kirjavaisen kir joittama ja ohjaama Marian tunnustus – muistokirjoitus hevoselle. ”Olin lukenut jo vuosia sitten lute rilaisen uskonsoturi Maria Kajavan elämänkerran. Minulla on myös suku juuria Karjalassa, isovanhempani oli vat evakkoja. Teatteriurallani olen jo aiemmin käsitellyt näitä suomalaisuu den tabuja”, kertoo ohjaaja. Näytelmässä nähdään takaumi na, kuinka Maria menettää kulakki eli talonpoikaisvainoissa miehensä ja pienen maatilkkunsa ja sen jälkeen molemmat lapsensa raskaalla matkal la Sipe rian työleirille. Tuomionsa jäl keen hän ajautuu Petroskoin seudulle, koska paluu Inkerinmaalle on viran omaisten toimesta kielletty. Marian kärsimystie käy yksiin Lea ja Santeri Pakkasen Se tapahtui meille -tietokirjassa (Gummerus 2020) kuvat tujen elämäntarinoiden kanssa. ”Esitys on koskettava, etenkin kun kirjaa tehdessä on tullut pyöriteltyä paljon inkerinsuomalaisten kohtaloita oman ja monen muunkin suvun kaut ta. Oma mummoni matkusti samalla tavalla kahden pienen lapsen kanssa junalla ja laivalla Jakutiaan asti tietä mättä mitään oman miehensä kohta losta”, huokaa Lea Pakkanen. ”Hyvin tuli esiin myös, miten Neu vostoliitossa maatilojen kollektivisoin ti laajeni nopeasti myös köyhiin pien talollisiin, joilla ei ollut kuin ehkä pieni oma talo, pari hevosta ja vain yksi leh mä. Ja sekin, kuinka usein juuri Suo mesta loikanneet punaiset kavalsivat suomalaisia kulakkeja viranomaisille.” Hengellisyyden sivuteema Näytelmässä kansallisuuskysymyksen rinnalla kulkee hengellisyyden teema. Päähenkilön luterilainen usko kohtaa hänen omassa hevosessaan, muissa eläimissä ja metsäluonnossa löytä miään sakraaleja yhteyksiä. Näiden tuntojen esittämisessä tärkeä tehtävä on Outi Pulkkisen hypnoottisella jou hikon soitolla ja runolaululla. ”Jumalasta ja uskonnosta puhumi seen liittyy nykyisin usein omituinen jännite. Silti näytelmä ei ole erityisen vakaumuksellinen, vaan uskon suh teen olennaista on päähenkilön puhe siitä, että samalla kun koneisto yrittää pelastaa hänet uskonnolta, hän me nettää kielensä, hevosensa, metsänsä ja totuudessa pysymisen taidon. Täs sä uskonto on hirveän paljon laajempi asia kuin opinkappale tai dogmi”, selit tää Kirjavainen. Pakkanen tunnistaa uskonnon mer kityksen inkerinsuomalaisten piirissä. ”Esimerkiksi isoäidille vahva usko oli nimenomaan lohdun tuoja, kun pi ti käsitellä rankkoja karkotusmuistoja ja perheenjäsenten teloittamisia ja ka toamisia. Inkeriläisillä oli myös usein tapana olla kytköksissä suomen kie leen virsien ja suomalaisten jumalan palvelusten kuuntelemisen kautta. Esi tyksessä taas nämä runoelmakohdat antavat happea käsitellä kaikkea sitä, mistä tekstissä puhutaan.” Vaiettu sorto Inkerinsuomalaisten historia on ollut Suomessa vaiettu, koska kylmän sodan aikaan Neuvostoliiton vähemmistö sorron historia ei sopinut kiillotettuun naapurikuvaan. Vasemmiston puolella hiljaisuutta tuotti myös rinnakkais tieto siitä, miten sosialismin mallimaa oli kohdellut monia loikanneita punaisia. ”Me inkerinsuomalaiset olimme kiusalliseksi koettu aihe myös siksi, et tä jatkosodan aikana tänne evakkoon tulleista 60 000 inkeriläisestä moni ko ki sodan jälkeen tulleensa myös suo malaisten toimesta painostetuksi ta kaisin Neuvostoliittoon. Tänne heitä jäi vain noin 8 000 ihmistä, joista puo let pakeni Ruotsiin ja loput elivät pit kään palatuksen pelon vallassa”, muis tuttaa Pakkanen. Vastoin lupauksia synnyinseuduil le päätymisestä Neuvostoliittoon siir tyneet asutettiin eri puolille maata. Stalinin kuoleman jälkeen monet heis tä pyrkivät takaisin suomenkielisten alueille. Samalla vähemmistökansalli nen identiteetti alkoi elpyä. Yllättävä käänne nähtiin keväällä 1990, kun presidentti Mauno Koivisto ilmoitti, että inkerinsuomalaisisia ryh dytään Suomessa kohtelemaan paluu muuttajina. Sillä statuksella Suomeen muutti yli 30 000 henkilöä, heidän jou kossaan myös Pakkaset. ”On viitteitä siitä, että ideaa on tarjottu Koivistolle idän puolelta. Neuvosto viranomaiset katsoivat tus kin hyvällä sitä, miten Suomen ra jan tuntumassa ryhdyttiin visioimaan omaa autonomista aluetta suomalai selle vähemmistölle”, arvioi Pakkanen. ”Mutta se päätös tuli todella puun takaa niin inkerinsuomalaisille kuin Suomen viranomaisillekin. Selvitys siitä, mitä inkerinsuomalaisilla tar koitetaan, tehtiin vasta pari kuukaut ta Koiviston linjauksen jälkeen. Viran omaisilla oli puutteelliset valmiudet ottaa vastaan suuria maahanmuuttaja määriä, ja siitä seurasi todellisessa elä mässä erilaisia sopeutumisongelmia ja jopa suoranaista rasismia.” Historia opettaa Kirjavaisen mukaan Venäjän hyökkäys Ukrainaan muutti tekijöiden suhdetta näytelmään yhdessä yössä. ”Pyyhimme hikikarpaloita otsal ta, kun alun perin lähinnä maustee na nähty yhteiskunnallisuus muuttui noin tuhatkiloiseksi. Nousi esiin kysy myksiä siitä, miksi tällainen virheiden etsintä toisista kansakunnista ja ihmis ryhmistä sekä erilaiset puhdistukset toistuvat aina uudestaan.” Ajankohtainen kantaaottavuus ei hänestä ole teatterille helpoin pala. ”Meillä teatterintekijöillä on usein lähtökohtana, ettei pidä katsoa suo raan aurinkoa, vaan mieluummin pik kaisen sivusta. Ja valtavaa turbulens sia aiheuttavista asioista voi yleensä kertoa kunnolla vasta, kun niihin on saanut vähän etäisyyttä.” Pakkanen muistuttaa, että juuri tällaisten historiallisten tapahtumien tarinallistamisen kautta teatteri voi auttaa ymmärtämään, mistä nykyhet kessä on kyse. ”Vaikka se mitä tapahtuu Ukrai nassa nyt on tietysti eri asia kuin se mitä tapahtui inkeriläisille toisen maailman sodan jälkeen, tilanteissa on paljon yhteneväisyyksiä. Se näkyy esi merkiksi siinä, miten poliittisen johta jan mielivaltaisen vallankäytön kaut ta voidaan tehdä ihmisille ja perheille ihan mitä vain.” Hanna Kirjavainen: Marian tunnustus – muisto kirjoitus hevoselle. Esitykset Teatteri Avoimissa ovissa 10.5. asti. Kuuntele Kirjavaisen ja Pakkasen koko haastattelu Teatterin politiikkaa & politiikan teatteria -podcastissa: voima.fi/audio
TEKSTI TUOMAS RANTANEN Antiikin lääkkeitä koston ja traumojen purkuun A ISKHYLOKSEN Oresteia (458 eaa.) kertoo alkukan taisesta verikoston kier teestä, jonka katkaiseminen näyttäytyy opettavaisena ylistyksenä ateenalaiselle lailliselle järjestyksel le. Siinä sijansa on varattu myös hius kiehkuralle, josta murhatun kunin kaan tytär Elektra tunnistaa veljensä Oresteen. Tälle perustukselle on rakennet tu Teatteri Telakan esitystaiteellinen Salon Teija Ores. Sen näytöksiin pää see kerrallaan vain kaksi katsojaa, jot ka huomaavat päätyvänsä pieteetil lä varustetetun parturikampaamon asiakastuoleihin. Jo aikaa varatessaan tulijat ovat saaneet vastata seikkaperäiseen kyse lyyn, jossa udellaan heidän näkemyk siään kostosta, tragediasta ja demokra tiasta. Tämän aineiston pulpahdellessa esiin partureiden hellän huolenpidon keskellä katsoja huomaa käyvänsä vuoropuhelua omien ennakkonäke mystensä kanssa. Avantgardistisesta muodostaan huolimatta esityksestä löytyy klassi nen draaman kaari. Parturit teuras tavat kostokuvaelmassa käyttämän sä vihannekset, hedelmät ja marjat teho sekoittimessa. Lopputulos nauti taan yhdessä katarttisena sovinnon maljana. Sympaattisella tavalla syvällinen esitys on rituaalinen kokonaisuus, jos sa katsojat saatellaan yhteisölliseen kohtaamiseen niin esittäjien kanssa kuin keskenään. Omia hiuksia taiteel le uhrattavaksi päätyy lopulta vain pa ri kiehkuraa. Q-TEATTERIN Eriopis perustuu Euri pideen Medeianäytelmään (431 eea.). Siinä nimihenkilö surmaa omat lap sensa kostoksi sotasankarimiehelleen, joka oli päättänyt jättää hänet men näkseen naimisiin Korintin prinses san kanssa. E. L. Karhun kierrättämässä tari nassa Medeia on muuttanut eron jäl keen lapsineen Lappiin pyörittämään koirasafaria. Traagiset lastensurmat koetaan takaumana hänen hengissä selvinneen, mutta traumatisoituneen tyttärensä Eriopiksen kautta. Näytelmän kantavana teemana on kaltoin kohdellun oikeus omaan pu heeseen. Tästä vertauskuvana toimii se, miten viimeisenä Eriopikseen koh dennettuna tekonaan Medeian kerro taan leikanneen tyttäreltään kielen ja säilöneen sen lasipurkkiin. LEIPZIGISSÄ KEVÄ ÄLLÄ 2020 kanta esityksensä saanut näytelmä on kir joitettu saksalaisen nykyteatterin suosimassa hengessä enemmän tykit televän proosarunoelman kuin perin teisen dialoginäytelmän muotoon. Se haastaa kaikin keinoin subjektin roo lia näytelmän keskipisteenä. Ohjaaja Akse Petterssonin hyper vieraannuttavaa tulkintaa vahvistaa se, että Eriopiksen tekemisiä ja tunte muksia meille selvittää neljä lavalla häntä edustavaa identtistä hahmoa, joiden äänet kuullaan usein muunnel tuna. Samalla Eriopiksen oman äänen riistämiseen liittyvä kamppailu kyt keytyy erityisesti tämän ajan media todellisuuteen. Tekstin käänteet vyöryvät näyttä mölle pysäyttämättömällä dynamii kallaan kaikkien kohtausvaihtojen, vi deokuvauksen ja mikronäyttämöiden istuessa toisiinsa kuin pyörönäyttä mön hammasrattaat. Lotta Kaihuan, Satu Tuuli Karhun, Elena Leeven ja Emmi Parviaisen ensemble tekee töitä millintarkasti ja niin sisäistyneesti kuin vieraantuneisuutta voikaan kuvata. Ansioistaan huolimatta – ja samalla niiden johdosta – katsojaa ei päästetä esityksessä helpolla. Kompaktin koko naisuuden sisälle pitää tirkistellä kuin postilaatikosta. Antti Haikkala, Kaisa Sarkkinen, Tommi Silvennoinen, Antti Tiensuu & Laura Valkama: Salon Teija Ores. Esitykset Teatteri Telakalla 4.4. asti. E. L. Karhu & Akse Pettersson: Eriopis ( Medeian selviytyjätytär kertoo kaiken). Esitykset Q-teatterissa 5.4. asti. Eriopis (Satu Tuuli Karhu) katsoo elämäänsä ulkopuolisin silmin. Pa te Pe son ius SUOMEN AINOA ESITTÄVIEN TAITEIDEN AIKAKAUSLEHTI • TEATTERITANSSI.FI TTS_pikkuilmo_voima_118x26mm.indd 1 25/03/2022 16.59 Ohjelmistossa Walt Whitmanin Ruohoa Lauluja meistä (Quo Vadis), TTT:n residenssissä valmistuva Vala!, Kun kissakin kuoli aloin nauraa Kirjeitä Eeva-Liisa Mannerille (Teatteri 2.0 ja Eeva-Liisa Manner -seura) sekä Fransiskus ja Hildegard (TTT). ? Lisätiedot ja liput ttt-teatteri.fi Runo saapuu teatteriin! Runofestivaali 4.-7.5. Seuraa meitä Minne menet, maailma? Digilehti Printtija digilehti 44 € 32 € ulkopolitiikka.fi/tilaus Lue punnittua analyysiä kansainvälisestä politiikasta ja taloudesta, tilaa Ulkopolitiikka-lehti. Sisältää myös lehden digitaalisen arkiston. 9,90 € PA L. V KO 20 22 -1 8 86 78 04 -2 20 1 2 2 2 | T U R V A L L IS U U S 1 1/2022 ULKOPOLITI IKKA Etupiirit 2020-luvulla??? 34 Vääntö EU-velasta???54 Afrikan sarven loputon sota???58 Länsimaat varautuvat lisääntyvään hybridivaikutta miseen. Tehdäänkö kaikesta turvallisuutta? HYBRIDI Lue Ulkopolitiikkaa verkossa! Ulkopolitiikka-le hden sähköisen näköislehden ja arkiston lukuoikeus sisältyy tilaukseen. Voit kirjautua sisään painetun lehden takaa löytyvällä tilaajatunnukse lla. Voit myös tilata pelkän digilehden tutustumishinta an osoitteessa www.ulkopolit iikka.fi Seuraa lehteä sosiaalisessa mediassa! UP_1_2022_etuKA.in dd All Pages UP_1_2022_etuKA.in dd All Pages 25.2.2022 9.32 25.2.2022 9.32
40 • 3 / 2022 Tarinankerronta on osa sotaa Propaganda on kuulunut sotaan ainakin yhtä kauan kuin sodankäynnin historiaa on tallennettu. Nykyään yksi osa tätä sodankäyntiä ovat meemit, jotka usein nähdään harmittomina hassutteluina. 2 000-LUVULLA meemit ovat muuttuneet erot tamattomaksi osaksi sosiaa lisen median ku vastoa. Ne kommentoi vat uutisia ja ne herättä vät ajatuksia. Ne ovat myös osa sodan työkalupakkia, sillä niiden avulla tais tellaan mielistä. Helmikuussa 2022 Venäjän hyök käys Ukrainaan käynnisti meemi kamppailun, jollaista ei ole sosiaali sesssa mediassa ennen nähty. Tuttua kuitenkin on, että omia ylistetään ja vastustajalle nauretaan. Vaikka jo vuosien ajan Putinin trol litehtaat ovat aiheuttaneet harmia län nessä, näyttäisi Venäjä jääneen häviölle tässä kamppailussa. Tähän tulkintaan saattaa tosin vaikuttaa myös länsimai sen tarkastelijan perspektiivi harha. ”Olemme emotionaalisesti paljon vastaanottavaisempia Ukrainasta tu levalle viestinnälle”, toteaa tutkijatoh tori Saara Särmä, joka tutkii meemejä työkseen. Kenen lauluja laulat? Meemien tekijät jäävät usein tuntemat tomiksi, ja aina motiivitkaan eivät ole ilmeisiä. Joitain arvioita voidaan kui tenkin esittää havaituista muutoksista. ”Venäjän hyökättyä esimeriksi korona rokotteiden vastainen propa ganda ja tutkijoita riivaava viestittely TEKSTI JARI TAMMINEN diatoimisto Redfish laski liikkeelle kartan, jossa oli merkitty useita eri maissa 48 tunnin sisällä tehtyjä ilmais kuja. Kartta levisi nopeasti sosiaalises sa mediassa. On tietenkin totta, että kaikki kartalla nähdyt konfliktit ovat aitoja ongelmia, mutta tällä kertaa meemin tekijän tarkoituksena oli oh jata yleisön huomio pois juuri Ukrai nan konfliktista. Redfishin kytkökset Kremliin paljastuivat jo vuosia sitten, mutta harva moista hektisessä some hulinassa huomaa. ”Venäjän ja Ukrainan sota ei ole vain voimapoliittinen kamppailu. Tämä on tarinankerrontasotaa. Nähtäväksi jää, mitkä tarinat jäävät elämään pitkällä aikavälillä. Taatusti monessa paikas sa mietitään parhaillaan, että jos sota osuu omalle kohdalle, niin mitä tarinaa silloin aletaan kertoa”, Särmä toteaa. Tutkimusta sodan kuvista Monet sodat muistetaan ikonisista kuvista. Toinen maailmansota muis tetaan Iwo Jiman saarelle lippua pys tyttäneistä Yhdysvaltain sotilaista ja Vietnamin sota napalmin polttamasta tytöstä. Yhdysvaltain hyökättyä Irakiin vuonna 2003 Irakin tiedotusministeri Muhammad Sa’id al-Sahhaf esiintyi median edessä toistuvasti ja toisteli viestiä, että kaikki on ihan kunnossa samalla kun Yhdysvaltain tankit vyö ryivät lähemmäksi. Comical Ali mee missä alSahhaf seisoo kädet levitetty nä ja kuva on varustettu vaihtuvalla tekstillä, jossa selitetään jotain ilmeis tä kriisiä pois. Venäjän hyökkäys Uk rainaan tullaan ehkä muistamaan ve näläisten hylkäämästä tankista, jota hinaa ukrainalainen traktori. Tähän kuvastoon Saara Särmä pu reutuu Meemien merkityksellistämää maailmanpolitiikkaa tutkimukses saan. Tutkimus on temaattista jatkoa väitöstutkimukselle, jossa Särmä ana lysoi Iranin ydinaseohjelman liittyviä meemejä. Jos vuonna 2008 kansainvä liseen konfliktiin liittyvät meemit pää sivät yllättämään, on nykyään selvää, että konfliktin leimahtamista seuraa aina meemien vyöry. ”Vuoden 2008 Iranin ohjuskokeesta tehtiin paljon meemejä, ei tosin paljon nykymittapuulla. Silloin oli vielä mah dollista jäljittää meemien alkuperä ja hallita kokonaiskuva. Sittemmin mee mien kierto, eli kuinka kauan meemiä jaetaan, on nopeutunut. Nyt meemi voi kiertää vain tunteja.” Välillä vanhatkin meemit palaavat. Hyökkäyksestä Ukrainaan on tehty versioita jo lähes unholaan painunees näyttäisi vähentyneen. Ovatko Putinin trollitehtaat siirtyneet myllyttämään uusia aiheita? Ovatko paukut menneet nyt sisäiseen viestintään? Sillä voi spe kuloida”, Särmä pohtii. Jo vuosia esitetyt arviot siitä, että Putin on järjestelmällisesti pyrkinyt nakertamaan luottamusta tutkimuk sen ja median kaltaisiin demokratian peruspilareihin, näyttäisivät saavan tukea huomiosta. Särmän mielestä olisikin kiinnostavaa tietää kuinka suunnitelmallisesti tätä strategiaa on rakennettu jo vuosia. Jäljet johtavat sylttytehtaalle. Venäjän hyökättyä berliiniläinen riippumattomaksi julistautuva me
Tarinankerronta on osa sotaa ta Hitler kuulee meemistä. Peri kato elokuvan pätkässä bunkkerissaan pii lotteleva Adolf Hitler raivoaa tappion hetkellä alaisilleen, ja samalla videon tekstityksiin on laitettu milloin mi täkin oikeaan dialogiin liittymätön tä – kuten vaikka keskustelua Ukrai nan mutaisiin peltoihin uponneista panssari vaunuista. Todellisuuden sirpale Vaikka meemit ovat sosiaalisessa mediassa levitessään vaikeasti en nakoitavia ja arvaamattomia työ kaluja, ovat ne näkyvä osa kan sainvälisestä politiikasta käytävää keskustelua. Meemeissä paikalliset ja globaalit narratiivit limittyvät. Mee mit antavat hajanaisen kuvan koko naisuudesta, mutta myös käsityksem me maailmasta on hajanainen. Tätä sirpaleista kasaantuvaa kokonaisuu den peiliä Särmäkin pyrkii omassa tutkimuksessaan hahnmottamaan ja ymmärtämään. ”Se, mitä me arjessa tiedämme kan sainvälisestä politiikasta, on hyvin fragmentaarista ja sattumanvarais ta. Monet tietävät aiheista ainoastaan meemit. Jos haluat tietää lisää, pitää it se mennä googlettelemaan, että mitäs hittoa tämä”, Särmä toteaa. Sirpaleisuudessaan meemit ker tovat laajemmistakin keskusteluista. Kommunikaatio ihmisten välillä on sekavaa ja ristiriitaista. ”On järkevää seurata sitä, mitä meemeissä tapahtuu, mutta auttavat ko ne meitä luomaan jonkun selityske hikon maailman tilasta?”, Särmä kysyy ja vastaa heti perään: ”Tuskin. Mutta onhan se jo itsessään kiinnostavaa, mi tä tarinoita kerrotaan.” Vaikka vuodet vierivät ja sodat ja uutiset muuttuvat, pysyvät tarinat usein samoina. Vain viitekehykset vaihtuvat. ”Traktorimeemit uusintavat iki aikaista Daavid ja Goljat asetelmaa. Siinä näkyy, miten me ymmärrämme konflikteja, miten sympatiamme he räävät, kenen puolelle asetumme. Tä mä meemi herättää suomalaisissa aja tuksia talvisodasta.” Nauru murtaa panssarin Saara Särmän tutkimusmenetelmää voi kutsua virtuaaliseksi etnografiak si tai netnografiaksi. Tutkiessaan hän seuraa meemiyhteisön keskusteluja ja osallistuukin niihin. Tutkimusmateriaali purskahtaa usein esille arvaamattomasti ja nope asti, yleensä kriisin tai konfliktin myö tä. Viime vuosina meemejä ovat syn nyttäneet erityisesti koronapandemia, vallankaappausyritys Capitolraken nuksessa Yhdysvalloissa ja nyt Venä jän hyökkäys Ukrainaan. ”Huumori menee defenssien läpi. Hyvin vakavistakin asioista voi vies tiä huumorin avulla. Mutta tietenkin tietynlaiselle huumorille on aina oma yleisönsä ja se vaatii lukutaitoa – var sinkin mitä monimutkaisempaa huu mori on”, Särmä selittää ilmiötä. Vaikka vakavien aiheiden keskellä meemit saattavat vaikuttaa vähäisiltä, ei niitä kannata jättää huomiotta. Kyse on erittäin tehokkaasta tavasta välittää tunteita, vaikka kaikki eivät vakavilla asioilla hassuttelua pidä sopivana. Suojausten murtamisen ohella huumorilla voi olla myös muita hyö dyllisiä käyttötarkoituksia. ”Vaik ka meemeillä ei olisikaan varsinais ta vaikutusta maailmanpolitiikkaan, huumori ja nauru auttavat meitä jak samaan vaikeina aikoina. Sekin on tärkeää.” A FILM BY CHARLOTTE GAINSBOURG TULOSSA TEATTEREIHIN 29. HUHTIKUUTA KINO REGINA OODI, TÖÖLÖNLAHDENKATU 4 LIPUT 7,5 € / 6 € KINOREGINA.FI elokuvia Kino Reginassa Memoria (2021) Syndromes and a Century (2006) Blissfully Yours (2002) Setä Boonmeen edelliset elämät (2010) Mysterious Object at Noon (2000) Cemetery of Splendour (2015) Apichatpong Weerasethakulin 9.4.–18.5.
42 • 3 / 2022 ELOKUVAT Panah Panahi: SORATIE Ensi-ilta 22.4. Iranilainen Panah Panahi jatkaa esikoiselokuvassaan isänsä Jafar Panahin suosimalla sissielokuvien metodilla, jossa suurin osa kuvauksista tehdään autolla matkaten tai maaseudun rauhassa siten, että viranomaiset eivät pääse sotkemaan elokuvan tekoa. Kolmessa naisessa (2018) – jossa Panah Panahi toimi leikkaajana – syrjäkylästä etsittiin vanhoillisen kulttuuri-ilmapiirin loukkuun jäänyttä taideopiskelijaa, Soratiessä autoon ahtautunut perhe on saattamassa maasta pakenevaa täysi-ikäistä esikoispoikaa salaiselle rajanylityspaikalle. Yhteiskuntakriittisen kehyksensä sisällä Soratie on perhedynamiikan kuvauksena aivan pitelemätön. Sen keskeinen jännite kulkee jalka kokokipsissä kyynisesti sanailevan isän ja vilkkaan alakouluikäisen pikkupojan välillä. Perheen äiti on porukan pomo, ja autoa ajava aikuinen poika lähinnä ahdistunut. Kokonaisuutta täydentää kuolemaa tekevä katukoira Jessy ja kyytiin hetkeksi päätyvä juonikas kilpapyöräilijä, joka fanittaa Lance Armstrongia hänen dopinghuijauksestaan huolimatta – tai oikeastaan juuri sen takia. Auton sisälle sullotut tapahtumat saavat esteettistä avaruutta Iranin vuoristoseudun kauniista maisemista ja sellaisista kuvallisista oivalluksista kuin kullankeltaisen pellon keskellä viipottavasta punaisesta muovituolista. Ohjaajan ilmeisen omakohtaista oidipaalista vinoilua voi nähdä kohtauksessa, jossa vuoristopuron varteen keppiensä kanssa linkuttanut isä jakaa itsenäistyvälle pojalleen symbolisen omenan ja kryptisiä elämänviisauksia. TUOMAS RANTANEN Alli Haapasalo: TYTÖT TYTÖT TYTÖT Ensi-ilta 14.4. Sundancen elokuvajuhlat 2022 saivat Suomessa tavanomaista enemmän huomiota. Alli Haapasalon Tytöt tytöt tytöt sai ensimmäisenä suomalaiselokuvana maailmanensi-iltansa sen kansainvälisessä kilpasarjassa ja menestys vielä kruunattiin yleisöpalkinnolla. New Yorkin Tisch School of the Artsissa muun muassa Spike Leen oppilaana ohjaajaksi kouluttautunut Haapa salo tunnetaan meillä erityisesti parin vuoden takaisesta Syysprinssistä (2016), joka sijoittui Suomen 1980-luvun kirjallisiin piireihin. Tytöt tytöt tytöt -elokuva kertoo siitä, miten erilaisista taustoista tulevat kolme teini-ikäistä tyttöä ( Linnea Leino, Aamu Milonoff, Eleonoora Kauhanen) kohtaavat vääjäämättömän Andrea Arnold: COW Elokuvateattereissa nyt. Dokumenttielokuva alkaa keinohedelmoittämisellä, josta pikakelataan synnytykseen. Äiti ehtii nuolla vastasyntyneen puhtaaksi ennen kuin vaappuu lypsyrobotin luokse, vastasyntyneelle annetaan korviketta tuttipullosta. Pian lapsi viedään pois ja äiti jää huutamaan hänen peräänsä. Cow seuraa nautaa, jota ihmiset kutsuvat Lumaksi, mutta ehkä paremmin hänen asemaansa kuvaa kankkuun poltettu numero 11/29. Cow ei kommentoi, ainoastaan näyttää. Nähdyn tulkitseminen riippuu katsojan asenteesta, katsooko ”ketä” vai ”mitä”. Myös kontekstin hahmottaminen jää katsojalle. Lehmien elämä esimerkiksi vaikuttaa melko rauhalliselta, mutta todellisuudessa toistuvat raskaudet ja synnyttämiset runnovat kehoa, ja jatkuva lypsäminen rinnastuu rasitukseltaan päivittäisen maratonin juoksemiseen. Kuukausi synnytyksen jälkeen isäntä ja eläinlääkäri tarkastavat lehmän numero 11/29 ja toteavat hänen palautuneen synnytyksestä, ja että nyt ”on tärkeää saada kiima päälle”. Seuraa raskaus ja jälleen seuraava lapsen menetys. Molemmat dokumenttielokuvassa syntyneet naudat olivat tyttöjä, ja heillä oli edessään äitinsä kohtalo. Lehmä numero 11/29 puolestaan kykeni lopulta hädin tuskin kävelemään jättimäisten utareidensa kanssa. Hänenkin tarinansa loppu on kirjoitettu jo ennen syntymää. JARI TAMMINEN KOONNUT TUOMAS RANTANEN 9.4. Sub: Blade Runner (USA 1982) & 23.4. MTV3: Alien – kahdeksas matkustaja (USA 1979) Ridley Scottin hyvin aikaa kestäneistä scifiklassikoista ensimmäisessä Harrison Ford esittää Philip K. Dickin visioiman dystopiayhteiskunnan keskellä kapinoivien replikant tien ohella omaa identiteettiään jahtaavaa film noir -henkistä yksityisetsivää. Scifin ohella kauhuelokuvan arkkiteokseksi muodostuneessa Alienissa Sigourney Weaverin ikoninen Ripley-hahmo puolestaan väistelee biomekaanisesta taiteestaan tunnetun H. R. Gigerin luomaa hirviötä ja kaiken takana luuraavaa kapitalistista salaliittoa. 19.4. Yle Teema & Fem: Kun taivas putoaa… (Suomi 1972) Risto Jarvan synkkä ajankuva kertoo suomalaisen skandaalijournalismin nousun ajasta ja asettaa melko peittelemättömästi kritiikkinsä maalitauluksi silloisen Hymylehden ja sen pahamaineisen kohutoimittajan Veikko Ennalan (1922–1991). Elokuvan media kriittinen katse toimittaja-ammatin mahdollistamaan vallankäyttöön kirvoitti tuoreeltaan medioissa sekä ylitsevuotavaa ihailua että täystyrmäystä. Hymy yritti ovelasti väistää luodin antamalla elokuvalle tätä tarkoitusta varten perustamansa kulttuuripalkinnon. YLE Areena: Sabaya (Ruotsi 2021) DocPoint-festivaaleilla huomiota herättäneessä Hogir Hirorin dokumentissa kerrotaan terroristijärjestö Isiksen taistelijoidensa orjavaimoksi kaappaamista jesidinaisista, jotka nyt etsivät omaa tulevaisuuttaan Syyrian al-Holin vankileirillä. 30.4. Yle Teema & Fem: Kunnian polut (USA 1957) Stanley Kubrickin pasifistisesti latautuneessa mestariteoksessa kolme ensimmäisen maailmansodan sotilasta joutuvat upseerien kunnianhimoista ja kyynisistä mainekäsityksistä sikiävän armeijan sisäisen totalitarismin uhreiksi. Venäjän Ukrainaan kohdistama hyökkäys muistuttaa elokuvan teemojen histo rian ylittävästä ajankohtaisuudesta. HBO Max: Station Eleven (USA 2021) Emily St. John Mandelin palkittuun romaanin perustuva Patrick Somervillen rakenteellisestikin kerroksellinen televisiosarja kuvaa globaalin pandemian tuhoaman sivilisaation rippeiden sinnittelyä dystooppisissa erityisolosuhteissa, joissa ihmisten keskinäinen solidaarisuus, Shakespeare ja kaikki muukin näyttämöllistäminen sekä yksi tietty sarjakuvakirja nousevat erityiseen arvoonsa. Eskil Vogt: THE INNOCENTS Ensi-ilta 8.4. Tuoretta Worst Person in the World -elokuvaa kirjoittamassa ollut norjalainen Eskil Vogt on ohjannut omintakeisen elokuvan, joka yhdistelee lasten elokuvan perusmuotoa ronskin väkivaltaiseen ja ahdistavaan K16kauhuelokuvakuvastoon. Sinänsä taiten tehdyssä elokuvassa kyseenalaisia teho keinoja haetaan esimerkiksi brutaalisti rääkättävästä kissasta, ongelmallisesta autismin kuvaksesta ja siitä, miten maahanmuuttotaustaisten yksinhuoltajaäitien lapsilla on outoja taikavoimia. TUOMAS RANTANEN Lue lisää arvioita osoitteessa aikuistumisen lähestymisen ja sen mukanaan tuomat haasteet. Käsitellyksi tulevat etenkin itsenäistymiseen, uran valintaan, seksuaalisuuteen ja parisuhteiden muodostamiseen liittyvät kysymykset. Elokuvassa luotetaan Daniela Hakulisen ja Ilona Ahdin todenmakuiseen käsikirjoitukseen ja hahmojen välisten arkisten suhteiden riittämiseen hengittävän kertomuksen aineksina. Itsenäinen nuorten naisten ensemble tuo myös mieleen HBO:n hittisarja Euphorian aitoudessaan valloittavan kokoonpanon. Näissä nykyajan onnistuneissa nuorisokuvauksissa tunnistetaan patriarkaallisen vallankäytön rakenteet, mutta kerronnan pääpaino on silti omissa valinnoissa ja omaehtoisessa haparoinnissa elämän esteradalla. VILPPU RANTANEN Voiman TV-tärpit
Teatterin politiikkaa & politiikan teatteria Tuomas Rantasen teatteripodcastin uusi jakso joka maanantai! Kuuntele Spotifysta, podcastpalveluista tai osoitteesta voima.fi/audio. podcastit · keskustelutilaisuudet · etätapahtumat · esitykset valveillastudio.fi Livestreamin / äänityksen / videon tekemisen ei tarvitse olla kallista ja vaikeaa. Palvelut korona-ajan yhteisöllisyyteen toiveidenne mukaan! tuote-esittelyt · vaalipaneelit · musiikkikeikat · seminaarit Vappukonsertit Kulttuuritalo, Helsinki 30.4. lippu.fi Pakkahuone, Tampere 1.5. lippu.fi, tiketti.fi Sinikka Sokka, Monna Kamu, Aulikki Oksanen, Vuokko Hovatta, Paleface, Emilia Sisco, Mikko Perkoila, Harri Saksala, Mikko Helenius, Koiton Laulu, Eero Ojasen yhtye, Laulava Unioni feat Valtteri Laurell Pöyhönen ja Ricky Tick Brass Quintet. Konserteissa mukana Lääkärit ilman rajoja -järjestö ja Ukraina-keräys!
ZANELE MUHOLI: ZAZISE 4.2.–29.5.2022 Kämp Galleria, Mikonkatu 1, Helsinki Avoinna ma–pe 11–20, la–su 11–18 12 € / 6 € / Museokortti Maailma valokuvan kautta.