Yhteistyössä Helen jakaa taas tänä kesänä yhteensä 30 000 €:n arvosta stipendejä tapahtumille ja hankkeille, jotka elävöittävät kaupunkia. Hankkeille on luvassa myös ilmaista julkisuutta, sillä hakemuksia esitellään somessa ja Bassoradiossa. Lue lisää ja jätä hakemus: helen.fi/kaupunkienergiaa TEHDÄÄN YHDESSÄ MAAILMAN PARASTA KAUPUNKIENERGIAA
Yhteistyössä Helen jakaa taas tänä kesänä yhteensä 30 000 €:n arvosta stipendejä tapahtumille ja hankkeille, jotka elävöittävät kaupunkia. Hankkeille on luvassa myös ilmaista julkisuutta, sillä hakemuksia esitellään somessa ja Bassoradiossa. Lue lisää ja jätä hakemus: helen.fi/kaupunkienergiaa TEHDÄÄN YHDESSÄ MAAILMAN PARASTA KAUPUNKIENERGIAA
i d e w a y s S L I P U T & O H J E L M A SIDEWAYSHELSINKI.FI id ew ay s S MYKKI BLANCO LIPUT 2PV 85 € PE 65 € LA 60 € PEACHES SEVDALIZA PJ HARVEY • FLATBUSH ZOMBIES • PEACHES • EXPLOSIONS IN THE SKY • SUSANNE SUNDFØR EPMD • KELELA • TY SEGALL & THE MUGGERS • MYKKI BLANCO • CHERRIE • SEVDALIZA JULIEN BAKER • PARIISIN KEVÄT • EEVIL STÖÖ • SAIMAA • CIRCLE • VIEW • RADIOPUHELIMET • YARI SMC LÄHIÖROTAT • HOPEAJÄRVI • ORANSSI PAZUZU • GETTOMASA • FRENCH FILMS • IISA • KHID GASELLIT • ELIAS GOULD • KIVESVETO GO GO • HEBOSAGIL • PK KERÄNEN • TALMUD BEACH HAVE YOU EVER SEEN THE JANE FONDA AEROBIC VHS? • ECHO IS YOUR LOVE • GHOST WORLD KIKI PAU • JANNE WESTERLUND • MARA BALLS • NOAH KIN • REDDER • SEKSIHULLUT • SHIVAN DRAGN RANGER • TOM OF FINLAND / TOUKO LAAKSONEN • SUGOI × SIDEWAYS -ARCADE • ANSSI KASITONNI SIDEWAYS-MUSAVISA • SIVUPOLUILLA-VALOKUVIA • SIVULAUSEITA-PUHEOHJELMA
KEVENNÄ TUNNELMAA VÄRITTELEMÄLLÄ! TARTU TIUKASTI TIETOKIRJAAN WWW.LIKE.FI Laura Haapala JOUSTAVA TYÖ, EPÄVARMA ELÄMÄ Osa-aikatyö, pätkätyöt, nollatuntisopimukset… Epätyypilliset työsuhteet ovat nykyään yleisiä. Teos paneutuu työsuhteiden uusiin muotoihin ja päästää ääneen monet silpputöitä tekevät ihmiset. Elina Järvi, Tiina Hotti & Olga Poppius ERROR – MIELEN HÄIRIÖITÄ Rehellinen ja rohkea kirja 15 ihmisestä, joiden elämään vaikuttaa jokin mielen häiriö. Tarinansa kertovat mm. Aleksi Laiho, Marko Annala, Milana Misic ja Herra Ylppö. Paavo Järvensivu RAJATTOMASTI RAHAA NIUKKUUDESSA Nykypolitiikka perustuu ajatukseen rahojen vähyydestä ja rajattomista luonnonvaroista. Teos kääntää ajatuksen päälaelleen ja osoittaa, että poliittisten päättäjien on lähestyttävä taloutta täysin uudesta näkökulmasta. Katariina Vuori JOULUMERKKI KODIN LAPSET Koskettava tietokirja ilmiöstä, josta meillä on pitkään vaiettu. 1930-luvulta lähtien aina 1970luvulle saakka tuberkuloosia sairastaneiden perheiden vastasyntyneitä lapsia eristettiin Joulumerkkikoteihin sairauden leviämisen pelossa. www.rosebud.fi 5 € rosebud retro, AsemAtunneli rosebud vuosAAri, kAuppAkeskus columbus avoinna joka päivä ma–pe 10–20, la 10–18, su 12–17 avoinna joka päivä ma–pe 9–20, la 9–18, su 12–17 5 € tuhAnsiA hienojA kirjojA jA elokuviA kAikki viidellä eurollA! myös mAhtAvAt äitienpäivälAhjAt!
ilmoitus Toukokuun merkkiTuoTTeeT Perinteiset lagerit ovat tekemässä paluuta kovalla ryminällä ja Laitilan Wirvoitusjuomatehdas haluaa olla eturintamassa palauttamassa näiden toisinaan jopa vähän parjattujen oluiden kunniaa. Tätä silmällä pi täen yritys tuo markkinoille Kukko Helles -uutuuden. Se on Etelä-Saksalaistyyppinen vaalea pohja hiivaolut, jonka maussa korostuvat maltaiset sävyt. Tämä maltaisuus yhdistyy hienosti raikkauteen, jolloin lopputulemana on selvästi keskivertoa maukkaampi ja siten myös monipuolisempi lager yksinkertaisella ja selkeällä humaloinnilla. Uutuus on saatavilla sekä 33 cl:n pullopakkauksessa HOK-Elannon ravintoloista, että 56,8 cl:n pinttölkkiin pakattuna vähittäiskauppamyymälöistä. kukko helles on herkullisen makuinen paluu hyvien perusasioiden äärelle Emmaus sai alkunsa Ranskassa 1949 asunnottomien solidaa ri suusliikkeenä. Tä nään uskonnollisesti ja poliittisesti sitoutumaton Emmaus kamppailee 37 maassa ih misoikeuksien ja ympäristön puolesta. Helsinkiin Emmaus perustettiin 1966. Menneitä vuosia ja uusia haasteita tarkastelevan juhlakirjan kirjoittajien joukossa on emmauslaisten lisäksi myös muita kansalaisvaikuttajia. Sähköinen versio: www.emmaushelsinki.fi/fi/EH_50_v.pdf Painettu kirja (128 s., hinta 10 e) on saatavilla Emmauksen kirpputoreilta Vallilassa (Mäkelänkatu 54) ja Lauttasaaressa (Gyldénintie 2). TyÖTä, Tukea, Toivoa – emmaus helsinki 50 vuoTTa Tule tutustumaan käsityöläisoluen panemiseen Stadin panimolle ja maistelemaan tuoreim mat oluet! Panimo kierros sisältää 2 olutta ja kustantaa 25€ / hlö. Tule yksin tai ryhmässä. Panimon yhteydessä toimii myös Stadin Panimobaari, jossa voit maistella Stadin Panimon uutuusoluet sekä mittavan harvinaisten tuontioluiden valikoiman! Tiedustele vapaita aikoja ja varaa paikkasi baari@stadinpanimo.fi www.stadinpanimo.fi sTadin panimo Suomalaisen huumorin klassikko Pahkasika-lehti esittäytyy Postimuseon ja Mediamuseo Rupriikin yhteisessä näyttelyssä museokeskus Vapriikissa. Sarjakuva hah moista mukana ovat mm. Peräsmies, Hemmo ja Armas Paskiainen, Vanhat herrat, Miihkali, Sci-Fiasko ja Pahkeinen. Lisäksi esillä on Pahkasika-teemaista esineistöä. Museokeskus Vapriikki, Alaverstaanraitti 5, Tampere. Avoinna ti–su 10–18. Pääsymaksu 4/10 euroa. Myös museokortilla. Samalla lipulla pääset kaikkiin Vapriikin yli kymmeneen näyttelyyn. www.postimuseo.fi ja www.vapriikki.fi pahkasika – kymmenen kirjainTa joihin voiT luoTTaa 19.2.–29.5.2016 Pa hk as ik a 1/ 19 86 , m aa la us : Pa ul i H ei kk ilä Kotimainen Pelago on on tänä keväänä on avannut uuden kokoonpanolinjan Saloon. Linjalta tulee myös yrityksen uusin pyörä, Saimaa, joka on suunniteltu sporttiseen maantietajoon ja nopeatempoisempaan työmatkapyöräilyyn kaikkiin tieolosuhteisiin. Saimaan jämäkkä runko soveltuu hyvin myös retkeilyyn. Pyörän yksityiskohdat on suunniteltu huomioiden myös naiset ja pienemmät kuljettajat: runkokoot alkavat 48-kokoisesta pyörästä. Saatavuustiedot: www.pelago.fi pelagon uusi siro maanTiepyÖrä Talouden kasvu on hiipunut, eikä paluuta vahvaan nousuun ole odotettavissa. Uutuuskirja kyseenalaistaa totutut ajattelutavat ja osoittaa, miten ja miksi kasvuajattelusta kannattaa siirtyä ekologisesti kestävään ja sosiaalisesti oikeudenmukaiseen talouteen. Teos esittää ratkaisuehdotuksia mm. työn järjestämiseen, rahajärjestelmän sääntelyyn ja energiantuotantoon. Maria Joutsenvirta, Tuuli Hirvilammi, Marko Ulvila & Kristoffer Wilén: Talous kasvun jälkeen gaudeamus.pikakirjakauppa.fi Talous kasvun jälkeen Etelä-Amerikan jättivaltion 2000-luvun murroksesta, kasvukivuista, toiveista ja pettymyksistä kertova teos vie lukijan suurkaupunkien laidoille, karismaattisten saarnamiesten kirkkoihin, laakeille viljelyksille ja sademetsää halkovalle valtatielle. Kirjoittajat pohtivat kuluttamista, korruptiota, rasismia ja kansalaisten kasvaneita vaatimuksia sekä esimerkiksi sitä millä ehdoilla päätöksiä tehtiin, kun Brasilia valmistautui isännöimään urheilun suur tapahtumia. 220 sivua www.siltalapublishing.fi maria manner & Teivo Teivainen: Brasilia Telakan Terassi Tampereen kulttuuritalo Telakan terassi on jälleen auki. Tarjolla tutut terassivirvokkeet ja monipuolisen ravintolakeittiön muut herkut. Tsekkaa myös netistä talon klubi-iltojen, teatterin ja gallerian ohjelmat. Tullikamarin aukio, 3 Tampere www.telakka.eu Ka nsi: Ve lda Pa rkk ine n
Tässä lehdessä muun muassa 2.5.–29.5.2016 4 / 2016 • 7 pääkirjoiTus Voima Hämeentie 48, 00500 Helsinki, puhelin 044 238 5109, sähköposti voima@voima.fi, toimituksen sähköposti toimitus@voima.fi, fifi.voima.fi | päätoimittaja Veera Järvenpää 044 980 5215 | ULKoaSU Ninni Kairisalo & Antti Kukkonen, mainosgraafikko Ninni Kairisalo | mUU toimitUS Velda Parkkinen, Annika Pitkänen, tuomas Rantanen, Kaisu tervonen, iida simes & Jari tamminen | toimitUSjohtaja teemu matinpuro | YhteYSpääLLiKKö tuomas Korkiakangas 040 825 5804 | KUStannUSpääLLiKKö tuomas Rantanen 040 507?7165 | aVUStajina täSSä nUmeroSSa suvi Auvinen, mia Hemming, Jenni Holma, saila Kivelä, Jaana Kivi, Veikka lahtinen, marko laihinen, Christer K. lindholm, Apila Pepita miettinen, Niko-Petteri Niva, Pontus Purokuru, syksy Räsänen, Henna Räsänen, mariko sato, Janne siironen, Joel tokoi, Heli Yli-Räisänen | jULKaiSija Voima Kustannus oy | Yhtiön oSaKKaat Rosebud Books oy, luonto-liitto, maan ystävät, suomen Rauhanpuolustajat, Heikki Hiilamo & tuomas Rantanen | jaKeLU Jari tamminen 050 331 4057 | tiLaUKSet tuomas Korkiakangas 044 238 5109 | Voiman VUoSitiLaUS 10 numeroa 39 euroa | paino Alma manu oy, tampere | painoS 60 000 | iSSn 1457-1005 | Voima – Hidasta ja haahuilevaa vallankumousta keskipitkällä aikajänteellä jo vuodesta 1999. Ka nsi: Ve lda Pa rkk ine n Hei, helikopteri! Heitä rahaa! eUroopan KeSKUSpanKKi (EKP) on pumpannut finanssimarkkinoille1400miljardiaeuroa,muttatalousaluetasapainoileedeflaationterällä.Viimeistenkuukausienaikanatalouskeskustelussaonnoussutesiinmäärällisenelvyttämisensuuntaaminensuoraankansalaisille.Siitä ovatkirjoittaneetmuunmuassaGuardianintaloustoimittajaLarry Elliott,Financial TimesintalouskolumnistiMartin WolfjameilläSuomessaVoimajaTalouselämä.Puhutaan helikopterirahastajakansalaisosingosta,joistajälkimmäinenonSuomenTalousdemokratiary:nlanseeraamakäsite (Voima2/2016). Talousvaliokunnan perussuomalainen puheen johtaja Kaj Turunenottiasiaankantaablogissaan 26.huhtikuuta.HänenmielestäänEKPvoisijakaa euroalueen jokaiselle kansalaiselle 500–2000 euroajasaadakulutuskysyntääkasvattamalla taloudenrullaamaan. onKo KanSaLaiSoSinKo realismia? Talous elämä ehti ampua helikopterin alas omassa jutussaan24.huhtikuuta,siisjoennenkuinTurunennostisen poliittiseenkeskusteluun. MuttauskoisitkoSuomenPankinrahapolitiikkajatutkimusosastonpäällikköTuomas VälimäkeävaiDeutsche Bankia?Heidänkäsityksensähelikopterirahanjakamisesta ovatnimittänristiriidassa. VälimäkitoteaaTalouselämässä,etteiEKP:nmandaatti mahdollistavastikkeettomanrahanjakamista.Tottaon,ettäEKPeivoirahoittaasuoraanvaltioita.Kansalaisetovat kuitenkineriasemassa.DeutscheBankjulkaisihuhtikuun puolivälissäselvityksen,jonkamukaanmitkäänsäännöteivätkiellärahanjakamistakansalaisille. Deutsche Bank muistuttaa, että helikopteriraha ei ole utopiaa:sitäkäytettiin30luvunSaksassaonnistuneestitorjumaansuurenlamanpahimpiaiskuja. taLoUSeLämän jUttU helikopterirahastaonjälleenyksiosoitussuomalaisentalousjournalisminyksiäänisyydestä jakritiikittömyydestä”luotettuja”asiantuntijoitakohtaan. Vaihtoehdottomuustarjoillaanalentuvallaäänellä. ”Helikopterirahastaonkäytykeskusteluajovuosikymmeniä.Ihmisetymmärtävätkäsitteenvähänerilailla.Joku onniinkirjaimellinen,ettäajatteleehelikopterinmenevän tuohonkeskustanpäällejatiputtavansieltäsatasia”,VälimäkiholhoaaTalouselämässä. KenenVälimäkiuskootähyilevänkekkapäänähelikopterinperääntuollakeskustassa?EhkäOxfordinyliopistontaloustieteidenprofessori John Muellbauerin,jokaonarvioi nut,ettäjo500euronsuuruinenkansalaisosinkopiristäisi talouttajaauttaisitaistelussadeflaatiotavastaan. Veera järVenpää 4 rakas Zlatan 56 Cirko 41 non-binary 34 s.?13 44 Kaos 26 VUoSi VaaLeiSta Feel the Bern mUSta VappU 46 38 perustulo 8 Kilpailukyky 11 Ve ge kra pula 20 normihomovoimaa! s. 31–32
8 • 4 / 2016 MaailManlopun eteinen Viesti Moskovaan ”Ruotsi ja suomi , jotka ovat perinteisesti neutraaleja, [– –] kysyvät nyt Yhdysvalloilta: autatteko meitä lähettämään viestin Moskovaan?” Näin kuvaili Suomessa toukokuussa pidettävää Yhdysvaltojen sotaharjoitusta Stephen Sestanovich, vanhempi Venäjän tutkija Council of Foreign Relationsissa, Yhdysvaltojen kenties arvostetuimmassa ajatushautomossa. Harjoitus on osa operaatiota Atlantic Resolve, joka on Yhdysvaltojen puolustusministeriön mukaan vastaus Venäjän toimiin Ukrainassa. Suomen hallituksen ja presidentin mielestä sen sijaan sotaharjoituksella ei ole poliittista merkitystä. Puolustusministeri Jussi Niinistö on sanonut, että harjoitus ”ei lähetä maailmalle ulkopoliittista viestiä”. Jos ottaisi hallituksen puheet vakavasti, niin pitäisi todeta, että se on epäonnistunut tässä viestinnästä pidättäytymisessä pahasti. oikeasti kaikki tietävät , että harjoitus on osa sotilaspolitiikkaa, jolla Suomea viedään tykö Yhdysvaltoja ja sen johtamaa Natoa, vaikka suomalaisten enemmistö siihen liittymistä vastustaakin. Naton kannattajat perustelevat liittymistä sillä, että Nato auttaisi puolustautumaan Venäjää vastaan. Toisaalta jäsenyyttä on kyseenalaistettu sillä, että Naton laajentuminen voi edesauttaa kriisien syntymistä ja viedä Suomen Yhdysvaltojen ja Venäjän valtapelin eturintamaan. Tällainen keskustelu on sikäli rajoittunutta, että se keskittyy siihen, miten Nato vaikuttaisi meidän turvallisuuteemme. Yhtä tärkeä kysymys on se, miten me vaikuttaisimme muiden turvallisuuteen osana Natoa. Naton merkittävimmissä operaatioissa ei ole ollut kyse jäsenmaiden suojelemisesta, vaan sisällissotiin osallistumisesta Yhdysvaltojen tukemalla puolella Kosovossa, Afganistanissa ja Libyassa. Nato on sekä avittanut liittolaisten sotarikoksia että tehnyt niitä itse, ja sen toiminta on johtanut etnisiin puhdistuksiin, muiden vaikutusten ohella. NatooN liittyy myös vähemmän tunnettuja ongelmia. Vuonna 1990 EU-parlamentti tuomitsi voimakkain sanoin sen, että Nato oli vuosikymmeniä koordinoinut Euroopassa salaista aseellista verkostoa, joka tunnetaan nimellä Gladio. Parlamentti epäili Gladion puuttuneen eurooppalaisten maiden sisäpolitiikkaan ja osallistuneen terrorismiin. Se vaati verkoston purkamisen lisäksi kattavaa selvitystä operaatio Gladiosta, mutta sitä ei ole koskaan tehty. Jos kyseessä olisi Venäjän johtama sotilasliittouma, tuskin muut kuin pinttyneimmät putinistit olisivat sitä mieltä, että sen sotarikoksiin ja kansainväliseen terrorismiin liittyvää historiaa ei tarvitse ottaa huomioon sitä arvioitaessa. syksy RäsäNeN Ve er a Jä rv en pä ä Perustulokokeilusta on puhuttu lähinnä teknisenä ratkaisuna, vaikka perustulon suuruus on kaikkea muuta kuin neutraali kysymys. teksti veikka lahtiNeN kuva aNNika PitkäNeN Perustulomallien poliittiset erot k ier u k an m ont a m utk aa s uomeN PeRustulokokeilu on kerännyt paljon huomiota kansainvälisesti ja kotimaassa. Perustulokokeilun työryhmä julkaisi maaliskuun lopussa esiselvityksen, jossa ehdotetaan kokeiltavaksi 550 euron osittaista perustuloa. Sitä on käsitelty mediassa teknisestä, kannustinloukkujen purkamisen näkökulmasta, kun taas asian poliittinen puoli on jäänyt taustalle. Täysi, ansio sidonnaiset etuudet korvaava perustulo on kuitattu selvitykseen viitaten ”liian kalliina” ja kokeiltavaksi ehdotetun 550 euron summan on esitetty kannustavan työn vastaanottamiseen. Perustulo kuulostaa päällepäin tekniseltä ratkaisulta, mutta siinä, kuten sosiaalipolitiikassa aina, on kyse myös vapaudesta, holhoamisesta ja vaurauden jakamisesta. Eri mallien taustalla on erilaisia ajatuksia ihmisestä ja yhteiskunnasta sekä niiden suhteesta. suomessa kaksi puoluetta, Vihreät ja Vasemmistoliitto, ovat esittäneet omat perustulomallinsa. Niiden lisäksi on erilaisia perustulokeskusteluun liittyviä malleja, jotka eivät sisällä säännöllistä vastikkeetonta rahaa. Sellainen on esimerkiksi ajatushautomo Liberan perustilimalli, jossa kansalaiselle annetaan könttäsumma, josta sosiaalietuuksia nostetaan omien tarpeiden mukaisesti. Vasemmistoliiton ja Vihreiden perustulomallit ovat molemmat niin kutsuttuja osittaisia perustulomalleja, kuten myös työryhmän kokeiluehdotus. Niissä maksetaan vastikkeettomasti tietty summa rahaa, jonka lisäksi on mahdollista saada syyperustaisia etuuksia, kuten ansiosidonnaista työttömyyspäivärahaa. Erikseen on olemassa ”täyden” perustulon malli, joka poistaa tarpeen syyperustaisiin etuuksiin. Sen suuruuden pitäisi perustulotyöryhmän mukaan olla yli 1 000 euroa. Vasemmistoliiton ja Vihreiden mallien summat ovat lähellä toisiaan: Vasemmistoliiton 620 euroa, Vihreiden 560 euroa. Vasemmistoliiton summa on vuodelta 2012 ja Vihreiden vuodelta 2014. Molempien ajatuksena on helpottaa työn vastaanottamista, ja mallit jättävät monet syy perustaiset etuudet voimaan. Malleissa on eroja. Molemmissa on progressio, mutta Vihreiden malli yksinkertaistaa perustulon ylittävän verotuksen kahteen portaaseen. Vasemmistoliiton mallin julkilausuttuja tavoitteita ovat köyhyyden vähentäminen ja työntekijän neuvotteluaseman parantaminen työmarkkinoilla. Vihreiden mallissa taas korostuu toteutettavuus: se ei kasvata sosiaaliturvan kustannuksia. Se vähentää jonkin verran köyhyyttä, mutta tavoitteissa neuvotteluaseman parantamista ei mainita. yksi keskeiNeN perusturvaja perustulomalleja erottava seikka on, millaisia oletuksia ihmisen käyttäytymisestä niihin sisältyy. Puheeseen perustulon ”passivoivasta vaikutuksesta” sisältyy oletus, että ihminen ei tee asioita ilman rahallisia palkkioita. Perustulotyöryhmä esimerkiksi ehdottaa passivointikeskusteluun viitaten, että taloustilanteen niin vaatiessa nuoret voitaisiin jättää kokeilun ulkopuolelle. Nuorten syrjäytymisestä esiintyy erityistä huolta, ja he ovat perustulokeskustelun yksi kuuma peruna. Kelan tutkimusjohtaja Olli Kangas esittää rajausehdotuksen syyksi nuorista yhteiskunnassa vallitsevat käsitykset:
4 / 2016 • 9 Perustulomallien poliittiset erot ”Meillä ei työryhmässä ole tähän kantaa, mutta jos rahat ovat tiukilla, kokeilu kannattaa keskittää ryhmiin, joissa kannustinvaikutukset ovat kaikkein suurimpia.” Myös Vihreiden perustulomallissa mainitaan, että perustuloon on ”mahdollista liittää” ehto, että alle 25-vuotiaat saavat sitä vain opiskellessaan tai käydessään töissä. Puolueen eduskuntaryhmän poliittinen sihteeri Sini Terävän mukaan puolue on linjannut perustulotyöryhmän esitykseen liittyen, että kokeilussa pitäisi selvittää perustulon vaikutus nuoriin, jotta se ei jää arvailun varaan. ”Meillä on vahva usko, että ihmiset haluavat tehdä elämässään mielekkäitä asioita, toisaalta olemme halunneet huomioida syrjäytymisriskin, joka koskettaa juuri täysiikäistyneitä nuoria.” Vasemmistoliiton perustulo mallissa ei esitetä vastaavia nuoria koskevia varauksia. Malli perustuu kansanedustaja Anna Kontulan (vas.) mukaan ajatukselle ihmisen luontaisesta aktiivisuudesta: ”Terve ihminen on puuhakas, ja esimerkiksi oikean laidan puheet työväenluokan laiskuudesta eivät perustu mihinkään. Kun järjestelmä viestii, että sinuun luotetaan, käyttäydyt sen mukaisesti. Nykyinen järjestelmä viestii, että olet kontrollin kohde ja puoliaikuinen, et niinkään aktiivinen toimija.” PeRustuloN ihmiskuvaa käytännöllisempi asia on, millaisen aseman se mahdollistaa työmarkkinoilla. Niin Vihreät, Vasemmistoliitto kuin kokeilun tilannut hallituskin pitävät perustuloa vastauksena työelämän muutoksiin, tosin eri näkökulmista. Perustuloaktivisti ja koulutustuottaja Jukka Peltokosken mukaan perustulon koossa on kyse paljolti siitä, sopeudutaanko työelämän muutoksiin vai haastetaanko olosuhteita. ”Korkea perustulo antaa mahdollisuuden kieltäytyä huonoista työehdoista ja mahdollistaa puolustautumisen tilanteessa, jossa työstä irtautuminen olisi muuten hankalaa.” Perustulosta on puhuttu kokeilun yhteydessä lähinnä kaikenlaisen, myös matalapalkatun, työn vastaanottamisen helpottamisena. Tälle vastakkainen ajatus on, että perustulo olisi työstä kieltäytymisen mahdollistava ratkaisu. Vihreiden mallissa kansalaisen jatkuva tulovirta mahdollistaa aavistuksen paremman neuvotteluaseman, Vasemmistoliiton mallissa neuvotteluaseman muuttaminen on Anna Kontulan mukaan keskeinen tavoite. ”Perustulo on uudenlainen lakkoase tilanteessa, jossa suuren tehtaan pysäyttäminen ei enää toimi. Sen taustalla on tulonjakoon liittyvä ajatus, että vauraus nykytaloudessa syntyy yhteisistä resursseista, jotka eivä t kuulu vain tuotantoketjun viimeiselle lenkille.” Täysi perustulo saattaisi muuttaa radikaalisti tehtävän työn ehtoja ja loisi tilaa sellaisen työn tekemiselle, josta ei tällä hetkellä saa palkkaa. täydeN PeRustuloN mullistavat seuraukset ovat Olli Kankaan mukaan sen kalleuden ohella yksi syy, jonka vuoksi työryhmä ei esitä sitä kokeiltavaksi. Esimerkiksi 1 500 euron perustulo saattaisi viedä syyt kuulua ammattiliittoon tai maksaa työeläkemaksua. ”Siinä kyseenalaistettaisiin kaksi suomalaisen yhteiskunnan voimakeskusta, ay-liike ja eläkejärjestelmä. Sellaista uudistusta tuskin lähdettäisiin kokeilemaan.” Kun perustuloa lähestytään toteutettavuus edellä, idealismille jää vähemmän tilaa. Puolueet näyttävät kuitenkin luottavan siihen, että perustulon suuruudesta on mahdollista vääntää vielä uudistuksen toteuttamisen jälkeen. Kamppailu on tärkeää, koska pelissä on paljon enemmän kuin tekninen uudistus. Jukka Peltokosken mukaan erilaiset perustulomallit eivät vain heijastele ihmiskäsityksiä, vaan toteutuessaan perustulo on myös tapa synnyttää tietynlaista käytöstä ja lopulta tietynlaista ihmisyyttä. Perustulo koskeekin yhteiskunnan perimmäisiä käytäntöjä ja lainalaisuuksia: ”Ihmisiä on kaikenlaisia, mutta olosuhteilla on merkitystä heidän käyttäytymisensä kannalta. Velkaantuminen tuottaa erilaista käytöstä kuin vastikkeeton perustulo. Jälkimmäisessä tapauksessa ihmisen luova potentiaali saa tilaa.” Vihreiden perustulomal li (2014): • 560 euroa käteen, päälle syyperustaisia etuuksia (esim. ansiosidonnainen työttömyystuki) • kaksiportainen, käytännössä progression luova verotus perustulon päälle tuleville palkkatuloille • perusperiaatteina kustannusneutraa lius ja työn vastaanottamisen helpottaminen • ei varsinaista tulonjaon muuttamisen tavoitetta, mutta köyhyyttä vähentävä vaikutus. Vasemmistoliito n perustulomalli (2012): • 620 euroa käteen, päälle syyperustaisia etuuksia (esim. ansiosidonnainen työttömyystuki) • progressiivinen verotus perustulon päälle tuleville palkkatuloille • perusperiaatteina köyhyyden vähentäminen, työn vastaanottamisen helpottaminen ja tuloerojen tasaaminen • tavoitteena mahdollistaa huonoin ehdoin tarjotusta työstä kieltäytyminen.
10 • 4 / 2016
4 / 2016 • 11 Kilpailukyky on sana, joka nostetaan jatkuvasti esiin poliittisissa puheissa niin Suomessa kuin Euroopan unionissakin. teksti jaaNa kivi kuva aNNika PitkäNeN kilpailukyky on kaikkialla – kiitos lobbareiden ”k ilPailukyky ei ole vain sitä, että työvoima on halvempaa”, kiteyttää lobbari ja lobbaustutkija Anders Blom kirjassani Bryssel myyty. Blom tutkii suomalaista lobbauskulttuuria ja yritysten välistä kilpailua, mutta kilpailukyky itsessään on sanana stiiknafuuli, koreileva mutta sisällöllisesti tyhjä sana, jonka merkitystä kukaan ei tiedä ja jonka sisältö riippuu täysin siitä, kuka sen määrittelee. EU:n tapauksessa kilpailukyky on synonyymi uusliberalismille. Jatkuvan kilpailukyvyn tavoittelu on iskostettu syvälle EU:n perustuksiin. Miksi näin on? Lobbausta tutkivan kansalaisjärjestön Corporate Europe Observatoryn mukaan valtavilla teollisuuden lobbausjärjestöillä on ollut vaikutusta siihen, millaisena EU:n nykyinen kilpailukykypolitiikka tunnetaan. Järjestö on tarkkaillut suuryritysten vallankäyttöä EU:n poliittisessa päätöksenteossa jo parinkymmenen vuoden ajan ja korostanut jatkuvasti suuryritysten ”agenda-settingin” roolia poliittisissa puheissa. Muun muassa 50 teollisuusjohtajan muodostama European Roundtable of Industrialist (ERT) -lobbaus ryhmä – jonka jäseniin kuuluvat muun muassa Nestlé, Volvo ja Philips – on keskittynyt jo varhain 1990-luvulta asti valtavirtaistamaan kilpailukyvyn käsitettä. Kyseessä on eliittiorganisaatio, joka edustaa 50:tä Euroopan suurinta monikansallista yritystä. Myös vaikutusvaltainen elinkeinoelämän lobbausjärjestö, BusinessEurope, on ollut avainasemassa EU-politiikan muokkaamisessa. CoRPoR ate Europe Observatoryn lobbaustutkija Erik Wesseliuksen mukaan ”kansainvälinen kilpailukyky” on ollut mantra Brysselissä jo reilusti yli vuosikymmenen. ”Euroopan laajentuminen, talousja rahaliitto EMU:n ja EU:n keskittyminen kilpailukykyyn – kaikki nämä asiat voidaan jäljittää monipuoliseen ja pitkäkestoiseen lobbaukseen, jota ERT ja BusinessEurope ovat tehneet.” CoRPoR ate Europe Observatoryn mukaan teollisuuden kilpailukyky on aina ollut ERT:lle tärkein tavoite. ERT:n lobbausargumentti väittää, että näin lisätään investointeja ja tuotantoa ja luodaan uusia työpaikkoja. ERT:n nykyisen pääsihteerin Brian Agerin mukaan ERT on vaikuttanut EU:n tärkeimpiin linjauksiin. ”Suuri askeleemme oli yhtenäiset markkinat, yhteinen rahaliitto, euro, Maastrichtin sopimus ja kilpailukyky. Tämän tyyppisiin asioihin olemme vaikuttaneet”, kertoo Ager. ERT ja komissio loivat 90-luvulla kilpailukykykyyn erikoistuneen asiantuntijaryhmän, joka neuvoi ja opasti EU-komissiota poliittisissa linjauksissa. Vuonna 1993 komissio julkaisi esityksen EU:n kasvusta, kilpailukyvystä ja työllisyydestä. Esitys on oiva esimerkki siitä, kuinka ERT oli saanut läpi näkemyksiään kilpailukyvystä EU-politiikkaan. 90-luvulla asiantuntijaryhmässä istui myös Nokian Jorma Ollila, joka jätti EU:n kilpailukykypolitiikkaan omat sormenjälkensä. ERT:n kannalta eräs mahtavin läpimurto oli, kun vuoden 2007 Lissabonin sopimuksella kilpailukyvystä saatiin virallisesti EU:n päätavoite. ”Nyt EU:n täytyy pikaisesti kohdistaa huomionsa kilpailukyvyn haasteisiin tai muuten teollisuus ja teknologia kohtaavat eroosion. ERT:n mukaan on erittäin tärkeää kuroa umpeen EU:n kilpailukyvyn kuilua globaalissa talou dessa”, Ager kertoo. tällä hetkellä kilpailukyky on otsikko poliittisille toimille, kuten leikkauksille, julkisen sektorin supistamiselle, palkkojen alentamiselle sekä kaikille teoille, jotka esitetään väistämättöminä poliittisina pakkotoimina kilpailukyvyn ylläpitämiseksi. Lobbausjärjestöt, kuten ERT ja BusinessEurope, ovat todenneet, että TTIP-sopimus on se oikea väline, jota neuvotellaan oikeaan aikaan, jotta yritystemme kilpailukyky paranisi. ERT:n omien sanojen mukaan kilpailukyvyn voi tiivistää yhteen sanaan: yksityistäminen. Tänäkin päivänä ERT täydentää poliitikkojen esittämää kilpailukykypolitiikkaa. Se valvoo Euroopan kilpailukyvyn edistymistä ja antaa suosituksia poliittisille päättäjille ja hallituksille kilpailukykyyn liittyvissä poliittisissa käytännön toimissa. Sen vuoksi ERT ehdottaa, että kaikki politiikan osa-alueet olisivat alisteisia teolliselle kilpailukyvylle ja että koko EU:n rakenten tulee tukea teollisuuden tavoitteita. Corporate Europe Observatoryn mukaan ERT:lle kaikki kiteytyykin kilpailukykyyn – myös ympäristö ja sosiaali politiikka. Ja EU-komissio on syleillyt ideaa. Kirjoittaja on vapaa toimittaja ja Bryssel myyty -kirjan kirjoittaja. Kirjan kustantaja Into Kustannus Oy on Voimaa kustantavan Voima Kustannus Oy:n sisaryritys.
12 • 4 / 2016 teksti PoNtus PuRokuRu kuva NiNNi kaiRisalo kahdeksan tapaa vähentää rasismia mediassa Toimittajat syyttävät rasismista juntteja, vaikka mediassa syötetään ahdasta suomalaisuutta kuin kaurapuuroa. P ekka mykkäNeN kirjoitti maaliskuussa Helsingin Sanomiin kolumnin, jonka mukaan Suomi on sairastunut rasismiin. Tekstissä lue tellaan ryhmiä, jotka ovat osavastuussa rasismista: netissä solvaajat, perussuomalaiset, hallitus, pääministeri ja presidentti. Yksi ryhmä luettelosta jäi pois: toimittajat. Siis he, jotka päästävät niin nettisolvaajat kuin perussuomalaisetkin puhumaan. Vähemmistöryhmiltä vaaditaan mediassa parempaa käytöstä kuin enemmistöltä. Jos maahanmuuttajaa epäillään rikoksesta, se laitetaan ryhmän syyksi. Toisin on valkoisen suomalaisen kohdalla. Samaan aikaan toimittajat tekevät suuria juttuja perussuomalaisista, jotka ehdottavat keskitysleirejä turvapaikanhakijoille. Toimittajat perustelevat juttuja sillä, että ne herättävät keskustelua. suomalaisissa toimituksissa ei juuri ole maahanmuuttajataustaisia toimittajia, vaikka maahanmuutto on kasvanut viime vuosikymmeninä. Rasistista puhetta toimituksista kyllä löytyy. ”Ilta-Sanomien silloinen päällikkö puhui pitserian omistajista ’karvakäsinä’. Aamulehdessä kaksi miestoimittajaa kirjoitti erään päivän palautteessa ’rättipäistä’”, kuvailee eräs toimittaja entisiä työpaikkojaan. Toinen kertoo, että maahanmuuttokeskustelu hänen alueellaan on ”kiristynyt typeräksi”. Toimituksessa puhutaan, että asuntojen arvo laskee ulkomaalaisten vuoksi ja että lapsia ei saa päästää pihalle maahanmuuttajien takia. Rasismi ei ole jäänyt vain toimituksen seinien sisään. Kun syksyllä 2015 turvapaikanhakijoiden majoitus tiloja yritettiin tuhopolttaa ja niiden seiniin piirreltiin hakaristejä, Ylen A2: Pakolais illan toimittaja tenttasi suorassa lähetyksessä syyrialaisilta turvapaikanhakijoilta suomen kieltä ja halusi syöttää heille kaurapuuroa. Brysselin terrori-iskujen jälkeen Helsingin Sanomien toimituspäällikkö Erja Yläjärvi kirjoitti, että Brysselin lähiöiden maahanmuuttajataustaiset asukkaat eivät ole ”paikallisia”. Keskiluokkaiset ja perheelliset ihmiset kelpasivat lehdelle paikallisiksi. lukijoita Puhutella aN itsestäänselvästi valkoihoisina suomalaisina, jotka jakavat keskenään saman kokemusmaailman. Samalla suljetaan epäsuorasti pois muunlaiset ihmiset. Toimittajat syyttävät rasismista väkivaltaisia juntteja, mutta eivät huomaa, että rasismi on muutakin kuin polttopullon kanssa ölisemistä. Rasismi on esimerkiksi sitä, että ihmiset laitetaan auttamisjärjestykseen kansalaisuuden perusteella. Voima ehdottaa toimittajille kahdeksaa tapaa vähentää median rasismia: 1. Mieti, onko juttusi aihe varmasti ulko maalaiset tai maahanmuuttajat. Onko kansalaisuus tai etninen tausta olennaisinta jutussa? 2. Ole johdonmukainen: vaadi suomalaisilta samoja asioita kuin ulko maalaisilta. Uutisoi esimerkiksi ulkomaalaisten ja Suomen kansalaisten rikosepäilyistä samalla paino arvolla. 3. Älä puhu siirtolaisista samoilla termeillä kuin luonnonmullistuksista tai eläimistä. Lennokkaalle kielelle on paikkansa, mutta kannattaa varoa, ettei tule toistuvasti liittäneeksi samoja kielikuvia samoihin ryhmiin. 4. Pidä mittasuhteet näkyvissä. Onko esimerkiksi pakolaiskriisiä olemassa Suomessa median ulkopuolella? Kenen elämässä se näkyy ja miten? 5. Muista, että juttujasi voivat lukea muutkin kuin Suomessa syntyneet tai valkoihoiset. Mieti, miltä heistä tuntuu lukea juttua, jossa puhutellaan umpisuomalaiseksi oletettua lukijaa. Mieti myös, haluatko esiintyä yleispätevänä länsimaalaisena toimittaja hahmona. 6. Mieti, kenet päästät ääneen. Haluatko antaa mediatilaa huhuja ja pelkoja levittävälle perussuomalaiselle? Entä kenen annat määritellä rasismin: niiden, jotka kokevat rasismia, vai niiden, jotka sanovat, että mitään ongelmaa ei ole olemassa? 7. Harkitse, kenen luomia käsitteitä käytät. Jos toimittaja puhuu ”suvakeista”, ”elintasopakolaisista” tai ”maahanmuuttokriitikoista”, hän puhuu äärioikeiston kieltä. Nämä käsitteet on suunnattu rasistisen politiikan edistämiseen. Harkitse myös sellaisia näennäisen neutraaleja käsitteitä kuin ”kantasuomalainen” tai ”toisen polven maahanmuuttaja”. 8. Mieti, mihin sanasi voivat johtaa. Mihin kolumniasi tai sensaatiomaista klikkijuttuasi tullaan käyttämään? Minkälaista puhetta se edistää? jouRNalismia ei tehdä tyhjiössä. Et voi sulkea silmiäsi seurauksilta vetoa malla fraaseihin, kuten ”lukijoilla on oikeus tietää” tai ”herätän vain keskustelua”. Keskustelun herättäminen ei koskaan ole viatonta, ja jokaisen faktan voi kehystää erilaisilla tavoilla. Kirjoittaja on vapaa toimittaja ja hän on kirjoittanut tietokirjan Luokkavallan vahtikoirat yhdessä Emilia Kukkalan kanssa. Teksti perustuu tietoihin, jotka Purokuru ja Kukkala ovat keränneet kirjaa varten. Kirjan kustantaja Into Kustannus Oy on Voimaa kustantavan Voima Kustannus Oy:n sisaryritys.
To im itu ks ell ist a ain eis to a JOKA SESONKI ON KIERRÄTYSSESONKI! Me kierrätämme uutta pikamuotia myymälöihimme. Muista sinä kierrättää viime sesongin vaatteesi jäte vuoriin. Puuvilla viljelmät puolestaan kierrättävät maapallon vesi varoja ja tuotanto laitoksemme työntekijöidensä luomu selkänahkaa. Kevään teema on kierrätys ja kausiväri vihreä. Zori siitä!
14 • 4 / 2016 14 • 4 / 2016 teksti ja kuvat heli yli-RäisäNeN K an sa K u n n an o lo h u o n e • K an sa K u n n an o lo h u o n e • K an sa Ku n n an o lo h u o n e • Ka n sa Ku n n an o lo h u o n e • jumalainen kahvila Alppilan kirkossa on kaikkea paitsi kaljaa. v iiPuRiNkadulla, kolmosen ratikan pysäkin vieressä on iso valkoinen mötikkä, jonka kaikki eivät hoksaa olevan kirkko. Alppilan kirkon katutason ovista astuu sisään suureen aulatilaan, jossa pidetään arkisin kahvilaa ja viikonloppuisin brunsseja. Aulan lattialla jaloissani mönkii pari vauvaa. Muutama vanhempi tenava temppuilee pyörätuolija lastenvaunurampilla. Kahvila onkin juuri pienten lasten vanhem pien suosiossa, sillä sisään pääsee kätevästi vaunuilla, lapsille on leikkipaikka ja omaa ohjelmaa perjantaisin. Lasten leikkipaikan takana vitriinissä on voileipiä, leivonnaisia, suklaata ja smoothieita. Lounaaksi on tarjolla vaihtuva burgeri, keitto tai muu lämmin ruoka. Kahvilan pöydillä on kukkamaljakoita, ja hallimaista aulatilaa on elävöitetty palmunlehväseinämaalauksilla. Miten kaupallinen toiminta istuu kirkkotilaan? ”Vaikka Alppilan kirkon tilassa järjestetään kaupallista toimintaa, niin se on tilana neutraali, ei kaupallinen. Kahvilaan voi tulla vain olemaan, ei tarvitse ostaa mitään. Ei tarvitse edes tehdä mitään, täällä saa vain olla”, sanoo Kallion seurakunnan kirkkoherra Teemu Laajasalo. alPPilaN kiRkko valmistui vuonna 1957 Kotkankadun kristilliseksi työväenkeskukseksi. ”Kotkankatu oli tuohon aikaan pahamaineinen katu työväen suosimassa Alppilassa. Työväenkeskus rakennettiin ajatuksella, että se tarjoaa ihmisille mielekästä toimintaa kaduilla hengailun sijaan. Täällä on edelleen toiminnassa puutyöpaja, savipaja, kangaspuuhuone, liikuntasali ja punttisali”, Laajasalo valottaa Alppilan kirkon historiaa. Kahvila toimii tiistaista perjantaihin, ja viikonloppuisin tarjoillaan brunssia. Idea tuli Laajasalolta. ”Mietin, että mitä kaikki ihmiset uskonnollisuudesta tai maallisuudesta huolimatta tekee. No ne syö. Yhdessä syöminen taas on syvää kristillistä traditiota arkisuudessaan: on ehtoollinen, ja Jeesus söi kaikkien ihmisten kanssa, niidenkin, joita muut hyljeksivät. Brunssi sopii myös lapsiperheille, sillä lapsille on valvojat ja ohjelmaa, jotta aikuiset saavat syödä hitaasti nautiskellen.” Kirkko toimii usein köyhien ja vähävaraisten eteen – ja hyvä niin – mutta Laajasalo halusi, että kirkolla on hengellisen toiminnan lisäksi jotain niillekin, joilla menee ihan hyvin, koska kirkko on kaikkia varten. Vähävaraisille Alppilan kirkolla on diakoniaruokailu, ja vahvasti kirkkoon sitoutuneille on lähetyslounaat. Normaalihintainen brunssi ja lounas kirkon tilassa ovat matalan kynnyksen toimintaa ja käypiä vaihtoehtoja puhtaasti kaupallisten ruokailupaikkojen joukossa. ”On virheellistä ajatella porttiteorian tapaan näitä ruokailuja käännytyksenä. Siinä on jo itseisarvo, että ihmiset istuvat alas samaan pöytään syömään yhdessä. Pidän myös Alppilan kirkon ruokailujen kotikutoisuudesta: astiat eivät ole mitään hienoja, ja ruokaa tarjoilevat vapaaehtoiset, eivät ammattitarjoilijat. Mutta safka on huippukamaa. Sitä laittavat ammattikokit, ja se on korkeatasoista. Fokus on sisällössä, ei ulkokultaisuudessa.” Osa kahvilan ja brunssin tuotosta menee Kirkon Ulkomaanavulle. Lisäksi kahvilassa saa ostaa niin sanotun lahjakahvin, eli maksaa kahvin valmiiksi kahvin kyselijälle, jolla on taloudellisesti tiukkaa. Alppilan kirkossa on myös kansainvälistä toimintaa: kongolaiset, kamerunilaiset, kiinalaiset ja virolaiset järjestävät siellä toimintaa, johon kaikki ovat tervetulleita, mutta näissä tilaisuuksissa puhutaan järjestäjätahojen äidinkielellä. eNtäs Ne Pajat ja liikuntatilat? ”Puutyöpajassa on tehty kaikkea uurnasta skeittilautoihin, kangaspuukerho toimii, savipaja on käytössä, samoin liikuntatilat. Jos esimerkiksi haluaisit tulla nikkaroimaan itsellesi vaikka ruumisarkun, niin soitat tai meilaat ja kysyt, miten homma järjestyy”, Laajasalo sanoo virnistäen.
4 / 2016 • 15 alPPilaN kiRkko kotkaNkatu 2, 00510 helsiNki Biisi: BRuNsseilla ajoittaiN dj BuNuel soittaa musiikkia eestiläisestä jazzista NiNa simoNeN klassikoihiN . tuoPPi: olutta ei ole, mutta kahvilaN seiNäN takaNa saa ilmaista viiNiä. ilmianna olohuoneesi! ideat@voima.fi ”Liikuntasalissa on majoitettu opiskelijoita, siellä on sählyvuoroja, vaihtuvia liikuntakursseja, ja punttisali on myös käytössä edullisesti. Vuonna 2014 Alppilan kirkolla vietettiin yhteisöllistä joulua aina aatosta tapaninpäivään. Tilat koristeltiin yhdessä, laitettiin ruokaa, laulettiin, juhlittiin ja kirkkoon sai jäädä nukkumaankin. Se oli sellainen vaihtoehtoinen joulu isompaa yhteisöä kaipaaville tai sellaisille, joille perhejoulut tuntuivat raskailta. Sai sinne koko perheenkin toki tuoda.” Vuonna 2014 lanseerattiin myös Luottofillarit, ilmaiset kaupunkipyörät, joita nikkaroitiin vapaaehtoisvoimin hylätyistä polkupyöristä Alppilan kirkolla pyöräpajassa. Yli sata pinkkiä Luottofillaria seikkailee edelleen ihmisten vapaassa käytössä. Lisäksi Alppilan kirkolla kokoontuvat bloggariäidit, siellä pidetään freelancereiden home officea eli hofficea, ja kaupunkiviljelykin on rantautunut kirkon ulkoterassille. Tiistaisin kirkolla on keskusteluiltoja: Jani Leinosen tottelemattomuuskoulusta kirkkoarkkitehtuurin esittelyyn. Laajasalo paljastaa, että kaikenlaista uutta jännittävää on jo suunnitteilla. Pian kirkolla aloittaa uusi toiminnanjohtaja, joka tuo mukanaan lisää ideoita ja pöhinää. Suloinen käsintehty suklaarobotti.
16 • 4 / 2016 aktivismi sumPPitemPaus asuNNottomieN hyväksi 29.4. klo 7–21, Helsinki Vailla vakinaista asuntoa ry järjestää tempauk sen, johon jokainen voi osallistua ostamalla kahvikupposen tapahtumaan ilmoittautuneista kahviloista. www.vvary.fi kaikkieN koulu 17.5. klo 13–16, Minervatori, Helsingin yliopisto Kansainvälisenä homo, bi ja transfobian vastaisena päivänä järjestettävässä seminaarissa keskustellaan siitä, miten koulussa ja koulutuk sessa kohdataan seksuaalisuuden ja sukupuolen moninaisuus. blogs.helsinki.fi/agorasje/events/kaikkien koulumitenkoulukohtaasukupuolenja seksuaalisuudenmoninaisuuden maailma kylässä & maailmaN kiRjat 28.–29.5., Kaisaniemi ja Rautatientori, Helsinki Koko perheen festivaalilla on runsaasti kulttuuri pitoista ohjelmaa. Esillä ovat muun muassa Ihmisoikeudet ja megabändit. www.maailmakylassa.fi kumPulaN kyläjuhlat 28.5., Limingantie ja Intiankatu, Helsinki Nyt voi kuplan ulkopuoleltakin tulla katso maan, miten hipit juhlivat! Aamulla juoksu kilpailut . Lavoilla tunnelmaa klassisesta rokkiin. Paljon lastenohjelmaa. kumpulankylajuhlat.fi elokuva keNeN joukoissa seisot – siNG-aloNG 30.4. ja 1.5., Niagara, Tampere 30.4. Kino Sheryl, Helsinki Jouko Aaltosen dokumenttielokuva kertoo taistelevan laulun ajasta ja sopii hyvin vapun tienoille – etenkin kun yleisö saa osallistua laulantaan. helsiNki aFRiCaN Film Festival 10.–15.5., Kino Sheryl, Helsinki Jo seitsemännen kerran järjestettävä elokuva festivaali haluaa haastaa mediassa näkyvät kuvat Afrikasta ja kutsua afrikkalaiset tekijät kertomaan omia tarinoitaan. haff.fi PieNi siskoNi 12.5. klo 16.30, Niagara, Tampere Kuukauden pohjoismaisena elokuvana touko kuussa esitetään Sanna Lenkenin ruotsalais elokuva, joka kertoo syömishäiriöstä kärsivästä teinistä tämän pikkusiskon silmin. the Cut 14.5. klo 14, GoetheInstitut, Helsinki Osana Saksalaisen elokuvan viikot tapahtumaa voima suosittelee esitetään Fatih Akinin elokuva, joka seuraa armenialaismiestä läpi vuosi kymmenten, koettelemusten ja eri maiden. alPo RuuthiN kallio ja söRNäiNeN 16.5. klo 16–18.30, Työväenliikkeen kirjasto, Helsinki Kallio kukkii tapahtuman osana järjestettävä tapahtuma alkaa Riikka Takalan dokumentilla Pitkänsillan pohjoispuolella (1982), jossa kirjailija Alpo Ruuth johdattelee työläiskaupun ginosan historiaan. uNetoN48 20.5. klo 18, Kamppi, Helsinki Lyhytelokuvakisan joukkueilla on kaksi vuoro kautta aikaa tehdä elokuva. Kisa alkaa genrejen arpomisella ja päättyy myöhemmin ilmoitetta viin näytöksiin. www.uneton48.com kiRjallisuus eetu saliN -kiRjoituskilPailu 30.6. saakka, kaikkialla Työväenliikkeen toimijana tunnetun Eetu Salinin perintöä pidetään yllä kirjoituskilpailulla, jonka lähtökohtana on kysymys, mitä Eetu Salin tekisi nykyaikana. Vapaamuotoiset kirjoitukset saavat olla korkeintaan 5?000 merkkiä pitkiä. www.sivistysrahasto.fi helsiNki lit 13.–14.5., Savoyteatteri, Helsinki Toista kertaa järjestettävä festivaali saa vieraakseen muun muassa brittikirjailijat Sadie Jonesin ja Helen Macdonaldin, ruotsalaiset Jonas Hassen Khemirin ja Sara Stridsbergin, venäläisen Masha Gessenin sekä kotimaiset Rosa Liksomin ja Hanna Saarikosken. www.helsinkilit.fi NaRkissos ja kultasuu 16.5. klo 18–19, Kirjakahvila, Turku Herman Hesse lukupiiri on edennyt viimeiseen kokoontumiskertaansa. Käsittelyssä on kirjailijan vuonna 1930 julkaistu romaani. kiRja iRti! 22.5. klo 12–18, Kirjakahvila, Turku Kirjallisuuden toimintapäivässä sanataidetta juhlitaan niin työpajojen, keskusteluiden kuin tarinankertojien avulla. Tapahtuma on ilmainen ja kaikille avoin. kirjairti.wordpress.com moNoloGiFestaRi 28.5. klo 12–21, Kannusali, Espoo Yhden päivän mittainen festivaali on täynnä sooloteoksia ja puhetta, joka saa niin stand upin, päiväkirjamerkintöjen kuin tajunnanvirran muotoja. monologifestari.wordpress.com/ohjelmisto musiikki lasteN hautausmaa 6.–27.5., Oulu, Joensuu, Lappeenranta, Jyväskylä, Hämeenlinna Toukokuussa uuden levyn julkaiseva kouvolalaisbändi jatkaa huhtikuussa alka nutta julkkarikiertuettaan pitkin Suomenmaata. jkl tRash attaCk vol. iii 7.5., Lutakko, Jyväskylä Kolmannessa samaa nimeä kantavassa tapah tumassa juhlitaan Lost Societyn uutta levyä. Mukana myös Inkvisitor ja Justice Theory. BaR laskimoN kluBi 11.5. klo 18–22, Valtimonteatteri, Helsinki Klubilla esiintyy lesbokuoro Kaupungin naiset, jonka konsertti Rakkautta ja ranteet auki sisältää Petra Lampisen säveltämiä kappaleita. BlaCk tWiG 13.5., Korjaamo, Helsinki Blaze on a Plain levyn huhtikuussa julkaissut poppipoppoo vetää keikan, jonka aluksi lauteet lämmittää PaltsaKai Salama Band. maailma-kuoRo Goes all aFRo 17.5. klo 19, Kanneltalo, Helsinki Helsinkiläinen naiskuoro on valinnut esityksen sä ohjelmiston muun muassa EteläAfrikan, Mosambikin, Namibian ja Beninin musiikki tarjonnasta. kallio kukkii PikNik 21.–22.5., Dallapénpuisto, Helsinki Harjun nuorisotalo järjestää perinteisen piknik tapahtuman, jossa muun ohjelman ohessa kuullaan muun muassa Pietarin Spektaakkelin ja J. Hearthill Trinityn musisointia. juliaNa huXtaBle 27.5., Kaiku, Helsinki Muun muassa queerteemoistaan tunnettu taiteilija, runoilija ja dj saapuu New Yorkista Helsinkiin tanssittamaan juhlakansaa. aattelePPa ite! 13.5., Gloria, Helsinki Aseistakieltäytyjäliiton tukikeikalla soittavat Lyömättömät, Aksim, MC Pyhä Lehmä feat. Rauhatäti, GMies X Matti 8, Jirko ja dj Leimasin. www.facebook.com/events/505737246272652 Ruoka ja talous villiyRtit, läsNäolo, luoNtoyhteys 3.5. klo 18–20, Puolarmaari, Espoo Pitkin kevättä jatkuvilla retkimuotoisilla kursseil la tutustutaan lähiluontoon ja sen antimiin. Osa retkistä sijoittuu Helsingin alueelle. Lisätietoja tapahtuman sivuilta. www.facebook.com/events/675954745877599 äitieNPäivä 8.5., ympäri Suomen Ole itse aktiivinen ja vie äiti piknikille. Tee hyvää ruokaa ja lue äidille runoja. Illalla siivoa, tiskaa ja hiero niskaa! kotiPuutaRha veRsoo 14.5. klo 10–16, Teurastamo, Helsinki Puutarhatapahtumasta voi hakea vinkkejä muun muassa yrttien kasvatukseen ja kierrä tykseen sekä kokeilla itse vaikka lehtikaalin istutusta. Laiskimmat voivat ostaa yrtit valmiina. www.kotipuutarha.fi/kevatmarkkinat.html kääNtöPöydäN BRuNssi 15.5. klo 11–15, Kääntöpöytä, Helsinki Dodon kaupunkiviljelypuutarhan brunssit starttaavat jälleen kevään mukana. kaantopoyta.fi stReet Food CaRNival taPiola 20.–21.5., Tapiolan keskus, Espoo Teki mieli sitten sushia, korealaisia makuja tai tortilloita, Espoossa järjestettävällä katuruoka festarilla saa mahansa täyteen. veGFest 2016 21.–25.5., Tampere Koko perheen kasvisruokafestivaali järjestetään jo neljättä kertaa Tampereen Keskustorilla ja sen läheisyydessä. vegfest.net/fi taide ja teatteRi sota ja Rauha 6.–11.5., Telakka, Tampere Leo Tolstoin klassikon tamperelaisesta näytel mäversiosta on vielä muutama esitys jäljellä. www.teatteritelakka.fi CultuRe / viljelmä 15.5. saakka, Muu galleria, Helsinki Brains on Art kollektiivi koostuu kuvataiteen lisäksi mm. insinööritieteiden ja tietojenkäsitte lytieteiden ammattilaisista. Kollektiivin kolmas näyttely elääkin näiden rajapinnoilla. haltuuNotto 3.–6.5., Konepajan Bruno, Helsinki Esitys syntyy tilasta ja kunnioituksesta tilaan, jossa se esitetään. Se käsittelee ihmisten tarvetta muokata ja ottaa haltuun ympäröivää todellisuutta. uusi koti isoäidille 6.–28.5., Valvenäyttämö, Oulu Oulun Ylioppilasteatterin näytelmä kertoo naisista kolmessa sukupolvessa ja siitä, kuinka he kohtaavat isoäidin vanhenemisen. museum oF BRokeN RelatioNshiPs 13.5.–11.9., Helsingin kaupunginmuseo Toukokuussa avautuvan museon ensimmäinen näyttely koostuu muistoista, nimettöminä lah joitetuista esineistä, jotka kertovat ihmissuhtei den loppumisista ja rakkauksien hiipumisista. www.helsinginkaupunginmuseo.fi/brokenships taNssiviRtaa 17.–22.5., Hällänäyttämö, Tampere Nykytanssifestivaalin avajaisklubilla nähdään Alpo Aaltokoski Companyn teos Aina joku vie, jossa nykytanssi saa taustakseen klassisia iskelmiä. www.tanssivirtaa.net Black Twig 13.5. Kenen joukoissa seisot 30.4. ja 1.5. O nn i N iem ine n Museum of Broken Relationships 13.5.–11.9.
4 / 2016 • 17 voima suosittelee Koonnut Kaisu Tervonen salaa hidas hardcore-bändi Hero Dishonest julkaisee jo seitsemännen levynsä. liha ja teRäs -levyn kannessa on leikkeitä 1980-luvun bodauslehdistä, joita laulaja Vellu on kokonaisuutta varten metsästänyt. Internetistä napatuilla kuvilla olisi päässyt helpommalla, mutta helsinkiläinen Hero Dishonest näkee ilmeisen mielellään vähän vaivaa saadakseen haluamansa lopputuloksen. Bändin kitaristi ja sen levyjä julkaisevaa If Societyä pyörittävä Mikko toteaa, että myös biiseihin uppoaa aikaa. ”Se on huvittavaa, että meidän biisit kestää joskus minuutin, mutta niitä saatetaan tehdä puolitoista vuotta.” ”Runko syntyy nopeasti, mutta jotain pientä yksityiskohtaa saatetaan hinkata vuosi. Biisi muotoutuu sitten, kun se on pakko saada levylle”, basisti Lasse komppaa. Hero Dishonestin musiikkia kuulleilla ja keikkoja nähneillä ei kuitenkaan ole kuvaa hitaasta bändistä. Uudella levyllä on 11 biisiä, mutta pituutta sillä on ”nippa nappa 18–19 minuuttia”. Kappaleet ovat reippaita rykäisyjä, ja pääasiallisen biisintekijän Mikon mukaan uudella levyllä on palattu vähemmän rönsyilevään materiaaliin. toukokuuN 6. päivä julkaistava Liha ja teräs on Hero Dishonestin seitsemäs albumi. Bändi on ollut koossa jo 17 vuotta, ja sen neljäs jäsen on rumpali Jussi. Bändin – ja sen jäsenten – ikä ei ole juuri tekemiseen vaikuttanut. ”Ehkä se on vaikuttanut samalla tavalla kuin missä tahansa muussakin asiassa elämässä: tietää mitä ei halua tehdä. Se, mitä päästää ikään kuin suodattimen läpi, niin se on aika tarkkaa”, Mikko kertoo. ”Me ollaan edelleen ihan kakaroita, kun päästään keikkabussiin”, Lasse myöntää. Ainakaan bändin huumorintajua ikä ei ole vienyt. Se kuuluu myös Vellun sanoituksista. Aiheet saattavat olla synkkiä, mutta Hero Dishonest ei varsinaisesti julista mitään. ”Me lauletaan asuntolainan saamisen vaikeudesta ynnä muusta. Ehkä se ei ole sitä punkskenen kovinta ydintä”, Mikko kuittaa. kaisu teRvoNeN Hero Dishonest kiertää toukokuussa Helsingissä, Turussa, Kouvolassa, Tampereella, Jyväskylässä, Oulussa, Joensuussa ja Lappeenrannassa. Helsinki Lit 13.–14.5. Tanssivirtaa 17.–22.5. Em m a Su om ine n Pe kka M ust on en Vill e Lin db erg
200 lehteä maailman avartamiseen. Tutustu ja tilaa omasi! KULTTUURI-, MIELIPIDEJA TIEDELEHTIEN LIITTO KULTTI RY. WWW.KULTTIKISKA.FI • KULTTI@KULTTI.NET • 044 755 5158 KULTTIKISKA.FI Uteliaiden ihmisten digitaalinen lehtikioski. KULTTIKISKA ON MUKANA MAAILMA KYLÄSSÄ -FESTAREILLA 28.-29.5. MAHDOLLISUUKSIEN TORI -TELTASSA PAIKALLA C 276. ANANDA Suomen luetuin joogalehti keskittyy joogaan, henkisyyteen, meditaatioon ja kasvisruokaan. Lehden sivuilla tapaat niin huippuopettajia kuin sunnuntaijoogejakin. 4 numeroa vuodessa 20/25 euroa. toimitus@anandalehti.fi www.anandalehti.fi KRISTOSOFI Kristosofi kertoo ihmisen kehityksestä karman, jälleensyntymisen ja Vuorisaarnan valossa, vanhoista uskonnoista ja uuden aseettoman sivistyksen mahdollisuudesta, kristosofisten kirjailijoiden tuotannosta. 10 numeroa vuodessa 32 euroa, irtonumerot 4 euroa. Tilaukset: 050 369 7534, anja.kesavuori@gmail.com www.kristosofi.fi ESITYS-LEHTI Esitystaiteeseen ja -tutkimukseen, nykyteatteriin ja performanssiin 10 vuotta keskittynyt suomenkielinen kirjallinen foorumi. Esitys-lehden viimeiset neljä numeroa 25€ esitys@todellisuus.fi www.esitys.todellisuus.fi KULTTUURIVIHKOT Vapaan ja kumouksellisen kulttuurin puolesta. Ajattelua ja aktivismia, sivistystä ja solidaarisuutta. 6 numeroa vuodessa. Kestotilaus 44 e / vuosi, määräaikainen 51 e / vuosi. Erikoistarjous Voiman lukijoille, katso s. 43. tilaus@kulttuurivihkot.fi / (09) 4114 5369 www.kulttuurivihkot.fi KULTTUURIYRITTÄJIEN TARINOITA 1– 2 1 6 IR TO N U M E R O 9 ,6 E U R O A 4 4 . V U O S IK E R TA MIKSI TYÖLÄISISTÄ TEHTIIN YRIT TÄJIÄ? PIENKUSTANTAMINEN ON ELÄMÄNTAPA LISÄKSI: VIETNAM EI UNOHDA AMERIK AN SOTAA LINDA WALLGREN JA VANHA JUKO KIRJASTOLEHTI Kirjaston, kirjallisuuden ja kulttuurin ystävien ajaton ja ajankohtainen lehti. Ilmestyy 5 kertaa vuodessa. Kustantaja: Suomen kirjastoseura ry. Löytyy kirjastoista ja on tilattavissa. 60 €/vuosi. Jäsenetuna 2145 €/vuosi. Tilaukset: kirjastolehti.fi/tilaa 1•2016 / 34. vuosikerta 4 • 2010 / 28. vuosikerta irtonumero 8 euroa 1 • 20 16 / 34 . vu os ik ert a nuorisotutkimusseura ry. nuorisotutkimusverkosto SISÄLLYSLUETTELO Pääkirjoitus Tomi Kiilakoski Normaali ja ero 1 Artikkelit Reetta Mietola, Päivi Berg, Katariina Hakala, Elina Lahelma, Sirpa Lappalainen, Ulla-Maija Salo & Tarja Tolonen Feministinen etnografia kasvatuksen kulttuureita jäljittämässä 4 Mirja Määttä & Elina Asikainen & Mikko Saastamoinen Tukeminen ja pakot nuorten vaikeutuneissa koulutussiirtymissä 18 Marjo Mattila & Maijaliisa Erkkola & Anne Konu Perheateriointi ja nuorten hyvinvointi 35 Lektiot Hanna Kiuru Nuoren itsemurhaan päättynyt elämä vanhemman kertomana 51 Puheenvuorot Ira Custódio Lapsivaikutusten arviointi – hyvistä aikeista toiminnaksi 56 Arviot Markku Koivusalo Täsmällisen intellektuellin outo uusi kehollistuminen. Pistääkö Michel Foucault nääs ny parastaan? 61 Johanna Kuivakangas Nuoret taiteilijat Suomessa 66 Matti Pietilä Monipuolisten liikuntataidot ovat urheilijan polun perusta 68 Suvi Raitakari Etsivä työ ja syrjässä eletty nuoruus yhteiskuntatieteellisen ajattelun läpivalaisemina 71 Raportit Kristiina Välimäki Huomioita poststrukturalistisesta tutkimuksesta NERA-konferenssissa 73 Tässä numerossa kirjoittavat 70 Nuorisotiedon kirjaston uutuusluettelo 76 Aktivoinnin keskeisenä ongelmana on “syrjäytyminen”, johon vastataan “osallistamalla”. >> Tukeminen ja pakot nuorten vaikeutuneissa koulutussiirtymissä >> Feministinen etnografia kasvatuksen kulttuureita jäljittämässä >> Lapsivaikutusten arviointi – hyvistä aikeista toiminnaksi >> Perheateriointi ja nuorten hyvinvointi NUORISOTUTKIMUS Nuorisotutkimuksessa julkaistaan tieteellisiä artikkeleita, katsauksia, haastatteluja, ajankohtaisia puheenvuoroja nuorisoja yhteiskuntapolitiikasta, kirja-arvioita ja lektioita. 4 numeroa vuodessa. Vuositilaushinta 32/30 euroa. Irtonumero 8 euroa. www.nuorisotutkimusseura.fi YDIN Ydintä tehdään niille, joille väkivallattomuus ja vastuu maailmasta ovat intohimo. Juhlista 50. ilmestymisvuotta kanssamme tilaamalla lehti: 20 € alennettuna oipiskelijoille ja työttömille, 28 € kestona, 35 € vuositilauksena, kaikkiin hintoihin sisältyy 10 % alv. Ydin on tilattavissa myös AppStoresta/ydin. ydin@ydinlehti.fi, www.ydinlehti.fi www.facebook.com/ydinlehti www.twitter.com/ydinlehti Kevät 2016 SOMALIMAA TARVITSEE NUORIAAN s. 8–9 TEEMA: MAAILMA LIIKKEESSÄ SOMALIMAASSA NICARAGUASSA KENIASSA JA SUOMESSA 6–16 14, 16 TYÖ JA KOULUTUS SAAVAT IHMISET LIIKKEELLE KENIASSA JA SUOMESSA 10 GALLUP: MIKÄ SAA MEIDÄT MUUTTAMAAN? 12 NICARAGUAN KÄSITYÖPAJOISSA PUHALTAVAT MAAILMAN TUULET 18 YHDESSÄ JOKAISEN TYTÖN PUOLESTA SOLIDAARISUUS Solidaarisuus-lehti kertoo globaaleista kehityskysymyksistä sekä ihmisten arjesta, jota Solidaarisuuden kehitysyhteistyö naisten aseman ja ihmisarvoisen toimeentulon vahvistamiseksi parantaa. Ilmestyy kaksi kertaa vuodessa. Ilmainen. solidaarisuus@solidaarisuus.fi www.solidaarisuus.fi SOSIOLOGIA-LEHTI Sosiologia on neljästi vuodessa ilmestyvä, vertaisarvioitu yhteiskuntatieteellinen aikakauslehti, jota julkaisee The Westermarck Society ry. Lehti on perustettu vuonna 1964 sosiologien tieteelliseksi yhdyssiteeksi. Tilaukset: liity Westermarck-seuraan: (56€/v sis. Sosiologian ja Acta Sociologican, opiskelijat 23€/v sis. Sosiologian). Tilaa ilman jäsenyyttä (55€/v) www.sosiologia.fi TULVA Tulva on feministinen hardcorelehti. Tulva on poliittinen, herkkä, terävä ja ihana. Tulva on pelottavan hyvä. Tulva on sinun. Tue feminististä journalismia tilaa Tulva! Ilmestyy neljä kertaa vuodessa. Vuositilaushinta 34/30 euroa. Irtonumero 8 euroa. www.tulva.fi LIBERO Nuortenlehti politiikasta, aktivismista ja kulttuurista. 4 numeroa vuodessa. Vasemmistonuorten jäsenetulehti, muut alle 30-vuotiaat voivat tilata lehden vuodeksi maksutta. Muille 20 euroa (12 kk), tukitilaus 50 euroa. ARKKITEHTI Arkkitehtuurista kiinnostuneiden tietolähde. Arjen ympäristöt, kaupunkikulttuuri, uusi arkkitehtuuri, kritiikki. Monipuolinen ja kansainvälinen. Nyt myös digitaalisena www.ark.fi. 6 numeroa vuodessa, 80–100 s. Irtonumero 17 euroa, kestotilaus 93 euroa, näköislehtitilaus 82 euroa. Tilaukset: julkaisut@ark.fi www.ark.fi LAPSEN MAAILMA Kun tarvitset kättä pidempää lastenkasvatukseen, tilaa Lastensuojelun Keskusliiton mainio kuukausilehti. Tänä vuonna ilmestyy jo lehden 75. vuosikerta! 11 numeroa vuodessa. 72 euroa (kesto), 83 euroa (12 kk), 56 euroa (6 kk), 55,50 euroa (12 kk opiskelijat) www.lapsenmaailma.fi TIEDONANTAJA Rohkeasti vasemmalla. Kertoo siitä mistä muut vaikenevat. Viikkolehti Sinulle, joka et alistu. Myös verkkojulkaisu www.tiedonantaja.fi Tarjous: Nyt 4 kk lehdet 3 kk hinnalla 35 € (työttömät & opiskelijat 30 €). 12 kk 95 / 70 €. Tilaukset p. (09) 7743810 ja www.tiedonantaja.fi ELONKEHÄ Syväekologinen kulttuurilehti, jossa filosofia, taide ja luonnontieteet kohtaavat. Omavaraisuuden äänenkannattaja vuodesta 1995 alkaen. 4 numeroa vuodessa. Tilaus 32 euroa, varattomille 25,50 euroa. Irtonumero 8 euroa. elonkeha.tilaus@gmail.com www.elonkeha.com MUSTEKALA Mustekalan lonkerot ulottuvat taidemaailman keskiöstä uusiin virtauksiin ja marginaaleihin. Lehti julkaisee neljä teemanumeroa vuodessa sekä viikoittain kritiikkejä ja blogeja. Kulttuuriyhdistys Mustekala ry:n kustantama lehti on luettavissa ilmaiseksi verkossa. Liittymällä yhdistyksen jäseneksi tuet lehden toimintaa. WWW.MUSTEKALA.INFO
200 lehteä maailman avartamiseen. Tutustu ja tilaa omasi! KULTTUURI-, MIELIPIDEJA TIEDELEHTIEN LIITTO KULTTI RY. WWW.KULTTIKISKA.FI • KULTTI@KULTTI.NET • 044 755 5158 KULTTIKISKA.FI Uteliaiden ihmisten digitaalinen lehtikioski. KULTTIKISKA ON MUKANA MAAILMA KYLÄSSÄ -FESTAREILLA 28.-29.5. MAHDOLLISUUKSIEN TORI -TELTASSA PAIKALLA C 276. ANANDA Suomen luetuin joogalehti keskittyy joogaan, henkisyyteen, meditaatioon ja kasvisruokaan. Lehden sivuilla tapaat niin huippuopettajia kuin sunnuntaijoogejakin. 4 numeroa vuodessa 20/25 euroa. toimitus@anandalehti.fi www.anandalehti.fi KRISTOSOFI Kristosofi kertoo ihmisen kehityksestä karman, jälleensyntymisen ja Vuorisaarnan valossa, vanhoista uskonnoista ja uuden aseettoman sivistyksen mahdollisuudesta, kristosofisten kirjailijoiden tuotannosta. 10 numeroa vuodessa 32 euroa, irtonumerot 4 euroa. Tilaukset: 050 369 7534, anja.kesavuori@gmail.com www.kristosofi.fi ESITYS-LEHTI Esitystaiteeseen ja -tutkimukseen, nykyteatteriin ja performanssiin 10 vuotta keskittynyt suomenkielinen kirjallinen foorumi. Esitys-lehden viimeiset neljä numeroa 25€ esitys@todellisuus.fi www.esitys.todellisuus.fi KULTTUURIVIHKOT Vapaan ja kumouksellisen kulttuurin puolesta. Ajattelua ja aktivismia, sivistystä ja solidaarisuutta. 6 numeroa vuodessa. Kestotilaus 44 e / vuosi, määräaikainen 51 e / vuosi. Erikoistarjous Voiman lukijoille, katso s. 43. tilaus@kulttuurivihkot.fi / (09) 4114 5369 www.kulttuurivihkot.fi KULTTUURIYRITTÄJIEN TARINOITA 1– 2 1 6 IR TO N U M E R O 9 ,6 E U R O A 4 4 . V U O S IK E R TA MIKSI TYÖLÄISISTÄ TEHTIIN YRIT TÄJIÄ? PIENKUSTANTAMINEN ON ELÄMÄNTAPA LISÄKSI: VIETNAM EI UNOHDA AMERIK AN SOTAA LINDA WALLGREN JA VANHA JUKO KIRJASTOLEHTI Kirjaston, kirjallisuuden ja kulttuurin ystävien ajaton ja ajankohtainen lehti. Ilmestyy 5 kertaa vuodessa. Kustantaja: Suomen kirjastoseura ry. Löytyy kirjastoista ja on tilattavissa. 60 €/vuosi. Jäsenetuna 2145 €/vuosi. Tilaukset: kirjastolehti.fi/tilaa 1•2016 / 34. vuosikerta 4 • 2010 / 28. vuosikerta irtonumero 8 euroa 1 • 20 16 / 34 . vu os ik ert a nuorisotutkimusseura ry. nuorisotutkimusverkosto SISÄLLYSLUETTELO Pääkirjoitus Tomi Kiilakoski Normaali ja ero 1 Artikkelit Reetta Mietola, Päivi Berg, Katariina Hakala, Elina Lahelma, Sirpa Lappalainen, Ulla-Maija Salo & Tarja Tolonen Feministinen etnografia kasvatuksen kulttuureita jäljittämässä 4 Mirja Määttä & Elina Asikainen & Mikko Saastamoinen Tukeminen ja pakot nuorten vaikeutuneissa koulutussiirtymissä 18 Marjo Mattila & Maijaliisa Erkkola & Anne Konu Perheateriointi ja nuorten hyvinvointi 35 Lektiot Hanna Kiuru Nuoren itsemurhaan päättynyt elämä vanhemman kertomana 51 Puheenvuorot Ira Custódio Lapsivaikutusten arviointi – hyvistä aikeista toiminnaksi 56 Arviot Markku Koivusalo Täsmällisen intellektuellin outo uusi kehollistuminen. Pistääkö Michel Foucault nääs ny parastaan? 61 Johanna Kuivakangas Nuoret taiteilijat Suomessa 66 Matti Pietilä Monipuolisten liikuntataidot ovat urheilijan polun perusta 68 Suvi Raitakari Etsivä työ ja syrjässä eletty nuoruus yhteiskuntatieteellisen ajattelun läpivalaisemina 71 Raportit Kristiina Välimäki Huomioita poststrukturalistisesta tutkimuksesta NERA-konferenssissa 73 Tässä numerossa kirjoittavat 70 Nuorisotiedon kirjaston uutuusluettelo 76 Aktivoinnin keskeisenä ongelmana on “syrjäytyminen”, johon vastataan “osallistamalla”. >> Tukeminen ja pakot nuorten vaikeutuneissa koulutussiirtymissä >> Feministinen etnografia kasvatuksen kulttuureita jäljittämässä >> Lapsivaikutusten arviointi – hyvistä aikeista toiminnaksi >> Perheateriointi ja nuorten hyvinvointi NUORISOTUTKIMUS Nuorisotutkimuksessa julkaistaan tieteellisiä artikkeleita, katsauksia, haastatteluja, ajankohtaisia puheenvuoroja nuorisoja yhteiskuntapolitiikasta, kirja-arvioita ja lektioita. 4 numeroa vuodessa. Vuositilaushinta 32/30 euroa. Irtonumero 8 euroa. www.nuorisotutkimusseura.fi YDIN Ydintä tehdään niille, joille väkivallattomuus ja vastuu maailmasta ovat intohimo. Juhlista 50. ilmestymisvuotta kanssamme tilaamalla lehti: 20 € alennettuna oipiskelijoille ja työttömille, 28 € kestona, 35 € vuositilauksena, kaikkiin hintoihin sisältyy 10 % alv. Ydin on tilattavissa myös AppStoresta/ydin. ydin@ydinlehti.fi, www.ydinlehti.fi www.facebook.com/ydinlehti www.twitter.com/ydinlehti Kevät 2016 SOMALIMAA TARVITSEE NUORIAAN s. 8–9 TEEMA: MAAILMA LIIKKEESSÄ SOMALIMAASSA NICARAGUASSA KENIASSA JA SUOMESSA 6–16 14, 16 TYÖ JA KOULUTUS SAAVAT IHMISET LIIKKEELLE KENIASSA JA SUOMESSA 10 GALLUP: MIKÄ SAA MEIDÄT MUUTTAMAAN? 12 NICARAGUAN KÄSITYÖPAJOISSA PUHALTAVAT MAAILMAN TUULET 18 YHDESSÄ JOKAISEN TYTÖN PUOLESTA SOLIDAARISUUS Solidaarisuus-lehti kertoo globaaleista kehityskysymyksistä sekä ihmisten arjesta, jota Solidaarisuuden kehitysyhteistyö naisten aseman ja ihmisarvoisen toimeentulon vahvistamiseksi parantaa. Ilmestyy kaksi kertaa vuodessa. Ilmainen. solidaarisuus@solidaarisuus.fi www.solidaarisuus.fi SOSIOLOGIA-LEHTI Sosiologia on neljästi vuodessa ilmestyvä, vertaisarvioitu yhteiskuntatieteellinen aikakauslehti, jota julkaisee The Westermarck Society ry. Lehti on perustettu vuonna 1964 sosiologien tieteelliseksi yhdyssiteeksi. Tilaukset: liity Westermarck-seuraan: (56€/v sis. Sosiologian ja Acta Sociologican, opiskelijat 23€/v sis. Sosiologian). Tilaa ilman jäsenyyttä (55€/v) www.sosiologia.fi TULVA Tulva on feministinen hardcorelehti. Tulva on poliittinen, herkkä, terävä ja ihana. Tulva on pelottavan hyvä. Tulva on sinun. Tue feminististä journalismia tilaa Tulva! Ilmestyy neljä kertaa vuodessa. Vuositilaushinta 34/30 euroa. Irtonumero 8 euroa. www.tulva.fi LIBERO Nuortenlehti politiikasta, aktivismista ja kulttuurista. 4 numeroa vuodessa. Vasemmistonuorten jäsenetulehti, muut alle 30-vuotiaat voivat tilata lehden vuodeksi maksutta. Muille 20 euroa (12 kk), tukitilaus 50 euroa. ARKKITEHTI Arkkitehtuurista kiinnostuneiden tietolähde. Arjen ympäristöt, kaupunkikulttuuri, uusi arkkitehtuuri, kritiikki. Monipuolinen ja kansainvälinen. Nyt myös digitaalisena www.ark.fi. 6 numeroa vuodessa, 80–100 s. Irtonumero 17 euroa, kestotilaus 93 euroa, näköislehtitilaus 82 euroa. Tilaukset: julkaisut@ark.fi www.ark.fi LAPSEN MAAILMA Kun tarvitset kättä pidempää lastenkasvatukseen, tilaa Lastensuojelun Keskusliiton mainio kuukausilehti. Tänä vuonna ilmestyy jo lehden 75. vuosikerta! 11 numeroa vuodessa. 72 euroa (kesto), 83 euroa (12 kk), 56 euroa (6 kk), 55,50 euroa (12 kk opiskelijat) www.lapsenmaailma.fi TIEDONANTAJA Rohkeasti vasemmalla. Kertoo siitä mistä muut vaikenevat. Viikkolehti Sinulle, joka et alistu. Myös verkkojulkaisu www.tiedonantaja.fi Tarjous: Nyt 4 kk lehdet 3 kk hinnalla 35 € (työttömät & opiskelijat 30 €). 12 kk 95 / 70 €. Tilaukset p. (09) 7743810 ja www.tiedonantaja.fi ELONKEHÄ Syväekologinen kulttuurilehti, jossa filosofia, taide ja luonnontieteet kohtaavat. Omavaraisuuden äänenkannattaja vuodesta 1995 alkaen. 4 numeroa vuodessa. Tilaus 32 euroa, varattomille 25,50 euroa. Irtonumero 8 euroa. elonkeha.tilaus@gmail.com www.elonkeha.com MUSTEKALA Mustekalan lonkerot ulottuvat taidemaailman keskiöstä uusiin virtauksiin ja marginaaleihin. Lehti julkaisee neljä teemanumeroa vuodessa sekä viikoittain kritiikkejä ja blogeja. Kulttuuriyhdistys Mustekala ry:n kustantama lehti on luettavissa ilmaiseksi verkossa. Liittymällä yhdistyksen jäseneksi tuet lehden toimintaa. WWW.MUSTEKALA.INFO
20 • 4 / 2016 Kirj oitt aja on talo ust iete ilijä ja vap aa ko lum nist i. Hallitus työttömien kimpussa täällä suomessa työttömyydeN yhteiskunnalliset kustannukset ovat tällä hetkellä peräti 8,8 miljardia vuodessa, kun myös työttömyydestä aiheutuvat verotulojen menetykset otetaan huomioon. Koska hallituksemme haluaa keinolla millä hyvänsä saada maamme julkisen talouden tasapainoon, sen kannattaisi viipymättä käydä työttömyysongelman kimppuun kaikin käytettävissä olevin keinoin. Sen sijaan hallitus on kuitenkin päättänyt käydä työttömien kimppuun esittämällä koko joukon tiukennuksia työttömyysturvan ehtoihin. työttömäN tulee eNsiNNäkiN ottaa vastaan myös muita kuin oman alansa töitä heti työttömyysajan alusta. Toiseksi työttömän pitää olla valmis käyttämään edestakaisiin työmatkoihin jopa kolme tuntia päivässä, jos kyseessä on kokopäivätyö. Kolmanneksi ”varmasta” työpaikasta kieltäytyvän työttömän karenssi – jonka aikana siis työttömyyskorvausta ei makseta – pitenee nykyisestä kahdesta kuukaudesta kolmeen kuukauteen. Ja neljänneksi, ikään kuin sokerina pohjalla, työttömät joutuvat vastedes ottamaan vastaan tarjotun työpaikan siinäkin tapauksessa, että palkasta jää työmatkakulujen jälkeen vähemmän rahaa käteen kuin työttömyyskorvauksesta. Kahden viimeksi mainitun toimenpiteen seurauksena monet työttömät saattavat joutua varsin karun valinnan eteen: joko työntekoa työttömyyskorvausta alhaisemmalla tulotasolla tai kolmen kuukauden karenssi ilman sentin senttiä. Ottaen huomioon, että keskituloisen ansiosidonnainen työttömyysturva on noin 1 700 euroa kuukaudessa ennen veroja, tämä tarkoittaa käytännössä valintaa köyhyyden ja henkilökohtaisen taloudellisen katastrofin välillä. NäiN yksiPuolista keinovalikoimaa työttömyyden alentamiseksi ei oikeastaan voi tulkita kuin yhdellä tavalla: hallituksen näkemyksen mukaan työttömien työhaluttomuus on suurin yksittäinen syy maamme tämänhetkiseen työttömyysongelmaan. Tämä on räikeä virhediagnoosi tilanteessa, jossa jokaista avoinna olevaa työpaikkaa kohti on työja elinkeinoministeriön tilastojen mukaan kuusi työtöntä työnhakijaa ja jossa pitkäaikaistyöttömien määrä lähenee jo 1990-luvun suuren laman aikaisia lukemia. Tosin kyseessä saattaa virhediagnoosin sijasta olla tietoinen valinta. Puuttuminen työttömyysongelman todellisiin syihin vaatisi nimittäin merkittäviä taloudellisia panostuksia niin kokonaiskysynnän elvyttämiseen kuin pitkäaikaistyöttömien uudelleenkouluttamiseenkin. Vaikka tällaiset panostukset olisivatkin kansantaloudellisesti järkeviä hieman pidemmällä tähtäimellä, ne lisäisivät lyhyellä tähtäimellä valtion menoja ja sen myötä valtiontalouden alijäämää. Ja sehän ei sovi hallitukselle, joka yrittää keinolla millä hyvänsä saada julkisen talouden tasapainoon jo tällä vaalikaudella. Työttömyysturvan ehtoja kiristämällä voi sen sijaan jopa saada aikaan joitakin pieniä säästöjä – vaikka ne joudutaankin repimään työttömien selkänahasta. ChRisteR k. liNdholm rahan voiMa teksti saila kivelä kuva aNNika PitkäNeN tyhjä pakastin Missä viipyy krapulaisen vegaanin einespitsa? m iNulta kysytään usein, miten minusta tuli vegaani. Puhun aina eläimistä, niiden kokemuksellisuudesta ja tietoisuudesta sekä siitä, kuinka väkivaltaa ei vain voi oikeuttaa. Todellisuudessa se, miten minusta tuli vegaani – hetki, kun päätös vegaaniksi ryhtymisestä kirkastui ja ajoi voimalla ylitseni – on vähemmän ylevä: Lojuin sohvalla krapulaisena ja söin juustonaksuja. Juustonaksut olivat rapeita ja ilmavia, kunnes muuttuivat hyvän makuiseksi töhnäksi ja juuttuivat kitalakeen. Mietin, kuinka kummallisia ne olivat – näitä merkittäviä pohdintoja tekee vain krapulassa. Pitelin naksua kädessä ja juustotöhnä levisi sormiin. Juustonaksut eivät muistuttaneet mitään muuta – edes juustoa. Tällaistakin on ihminen mennyt keksimään! Mietin naksun matkaa hyppysiini ja omaa vastaanottajan rooliani ruokaketjussa. Kuinka helvetin posketonta on, että jossain lehmä ei pysty liikkumaan tai hoivaamaan poikastaan, jotta voisin syödä tämän vänkyrän suikeron? Herkistyin liikaa ajatellessani lehmiä, erityisesti niiden kosteita turpia ja suuria silmiä, ja päätin ylevästi ja empimättömästi, että nyt riittää! Euforisena, uutena ihmisenä ja kevein mielin suuntasin alakerran Siwaan. Harpoin jo pakastealtaalle, kunnes hitaalla käyvä mieleni prosessoi oivalluksen, että Dr. Oetkerin Ristorante mozzarellapitsa valmistetaan juurikin niiden samojen suurisilmäisten lehmien maidosta. Tuijotin laatikkoa, jonka kyljessä pitsaviipale sojotti haarukassa yliluonnollisessa asennossa. Dr. Oetkerin mozzarellapitsa oli minulle merkittävä eines. Jos huurteinen seikkailuni oli yltänyt siihen pisteeseen, että päästin henkisen yläaste ikäiseni valloilleen, oli pakastepitsa ensimmäinen porras krapulaisella matkalla takaisin Oikeaksi Ihmiseksi. Se on helppo ja halpa. Se on yksinkertainen ja täydellisenä syntynyt, se tarvitsee vain työntää uuniin. Kukaan ei suutu tai pahastu, jos ei pystykään syömään sitä. Pakastepitsan ainoa ongelma on, että yhdessä humaltuneen ihmisen kanssa se on huomattava paloturvallisuusriski. oliN valmis luopumaan uskollisesta krapulakavaljeeristani iäksi. Silloin, lähes vuosi kymmen sitten, ei ajatusta vegaanisesta pakastepitsasta ollut olemassa. Vegaanipiireissä tiedettiin vain, että humalaan liittyvät oloti
4 / 2016 • 21 teksti saila kivelä kuva aNNika PitkäNeN tyhjä pakastin Missä viipyy krapulaisen vegaanin einespitsa? lat ovat aina olleet vegaanien kompastuskiviä. Lipsuminen alkaa känni pitsasta. Mutta nyt elämme vegaaniruoan murroskautta, ja minä olen alkanut haaveilla. Vettä pitsaa janoavaan myllyyn heitti Kotivinkin (5/2016) kahden aukeaman artikkeli Dr. Oetkerista, jossa kerrottiin, että yritys lanseeraa Saksassa kasvispitsoja vege-lihalla – ja valitettavasti lehmänmaidolla. Ajattelin, että kasviperäinen pakastepitsa ei ole kohtuuttomasti vaadittu. Etsiskelyn ja selvittelyn jälkeen selvisi, että kaupoissa on tällä haavaa myynnissä kokonaiset yksi pitsaa: Fria Gluten Free Pizza Margheritan vegaanisella juustolla ja pestolla – kuulostaa melkein Ristorantelta! Odotukset gluteenittomasta pitsasta eivät olleet kovat. Frian tuoksu on voimakas ja einesmäinen, siis hyvä. Rakenteeltaan pitsa on yllättävän mehevä ja paksu. Gluteenittomuuteen ei osaisi muutoin kiinnittää huomiota, mutta kieli tarttuu kiinni paperimaiseen pohjaan ja vehnän pehmeys puuttuu, kun sitä oikein jää pohtimaan. Maku on lähinnä voimakassuolainen ja rasvainen. Pitsan suurin ongelma on kuitenkin sen seitsemää euroa hipova hinta. Paik atakseeN t yhjiötä neuvokkaat vegaanit ovat innovoineet tee-se-itse-pakastepitsan. Innostun. Hyvän itsetehdyn pitsan salaisuus on kylmäkohotettu, ohut pohja, pitkään kiehunut tomaattikastike ja juustokuorrute, joka syntyy yksinkertaisimmillaan oluthiivahiutaleista ja kaurakermasta ripauksella suolaa. Mikäli haluaa käyttää valmista Violifejuustoa, suosittelen myös sen sekoittamista kermaan, jolloin liisterimäisyys häviää. Ongelma on, että ruoan – vieläpä pitsan – valmistaminen, ilman sen syö saman tien on tuskallista. Valmistin pitsan huolellisesti, pakastin ja söin seuraavana päivänä. Ja kas kummaa, näin käsitelty lätty oli työläs eikä lainkaan niin hyvä kuin tuoreena. Jos on vaikea säästää valmistettua ruokaa, voisi DIY-pakastepitsan tehdä valmispohjaan. En kuitenkaan halua tietää millaista jalkapohjaa on kertaalleen mahdollisesti sulanut valmispohja uudelleenpakastamisen jälkeen. Sitä paitsi tee-se-itse on pakastepitsan antiteesi. Haluan rehellistä vegaanista pakastepitsaa, en enempää, en vähempää. Siihen asti helpotusta saa pitsakuppiloista. Nappaa muistilista talteen vapun jälkioloihin. Kippis! Helsinki Alfons Pizza, Ullanlinna Beach, Vallila Linko, Töölö Loosister, Sörnäinen Mäkikupla, Kallio Piece n Love, Bulevardi Pizza Express, Kruununha ka (kotiinkulje tus) Pizzakarava ani Oikku, liikkuva kärry (kesäisin) Pizzarium, Kluuvi Putte’s, Keskusta Salpimienta , Kallio Tenho, Kallio Tampere Ravintola Sanna, Kaleva (kotiinkulje tus) Raholan Pizza ja Kebab Kioski, Rahola Turku Cup&Pint, Keskusta Pizzarium, Kauppakesk us Hansa Muut kaupung it Pizzeria Roihu, Joensuu Pizzeria Maria, Jyväskylä Sohwi, Jyväskylä Da Mario, Oulu Pizzarium, Oulu
22 • 4 / 2016
4 / 2016 • 23 TeksTi iida simes kuvaT velda Parkkinen uuden ajan andersson Kovaääninen poliitikko jäljittää katoavaa kansanvaltaa. ”s illäkö Suomi nousee, että hallitus pakottaa työttömät hieromaan toinen toisiaan?” Katsojien kannanotot ovat tv-ohjelmia höystävän pikaviestipalvelun Twitterin parasta herkkua. Ylen A2:n studiokeskustelussa vasemmiston ääntä käyttää Li Andersson. Ensimmäisen kauden kansanedustajasta on tullut puolueensa näkyvin poliitikko. Anderssonin tarjotessa työllisyysvaihtoehtojaan kansanedustaja Harry Harkimo (kok.) huutaa päälle: ”Montako yritystä sä oot perustanut?” Harkimolla on keskustelussa yrittäjien keulakuvan rooli. Andersson purkautuu myöhemmin Facebook-sivullaan: ”Olen 28-vuotias. Olen ollut vuoden kansanedustajana. Sitä ennen olin neljä vuotta koko aikatöissä järjestössä. Sitä ennen puolen vuoden pätkän kokopäivätöissä Ruotsissa järjestössä, ja 06–07 vuoden kokopäivätöissä pääsihteerinä. Tämän ohella olen opiskellut gradua vaille valmiiksi maisteriksi ja ollut neljässä eri firmassa duunissa yksityisellä sektorilla hankkimassa itselleni rahaa, ja nyt ihmiset huutavat, etten ole koskaan tehnyt töitä. Jumalauta.” va aleisTa on kulunut vuosi. Opposition kannatus on noussut. Sdp:llä ja Vihreillä se on noussut neljänneksen, mutta Vasemmistoliitolla vain prosenttiyksikön. Perussuomalaisten kannatus taas on pudonnut puoleen. Paavo Arhinmäki lopettaa pian Vasemmistoliiton puheenjohtajana ja siirtyy rivi kansanedustajaksi. Li Andersson, Aino-Kaisa Pekonen (s. 1979) ja Jari Myllykoski (s. 1959) ovat ehdolla puheenjohtajan pestiin. Kaikki ovat kansanedustajia, Myllykoski ja Pekonen toista kauttaan. Alle kuukauden päästä alkavan jäsenvaalin tulos ei ole puoluekokousta sitova. Andersson ja Pekonen ovat kuitenkin sanoneet kunnioittavansa tulosta: jos johtopaikka ei napsahda, he jättäytyvät kisasta. Kaikki kolme ovat lehtitietojen mukaan halunneet linjakeskustelua. Toistaiseksi ehdokkaiden välillä ei kuitenkaan näy suuria linjaeroja. Onko siis suurta väliä vasemmiston tulevaisuuden kannalta, kenet puolueväki valitsee puheenjohtajakseen? Li Andersson on saanut radikaalin maineen Vasemmistonuorten puheenjohtajana ja myöntää sijoittuvansa puolueessaan vasempaan laitaan. Puolueen pitäisi hänestä olla rohkeammin aloitteellinen. ”Pitää tehdä avauksia, eikä vaan reagoida siihen, mitä tapahtuu. Vasemmiston pitää olla ajassa elävä poliittinen liike. Täytyy keskittyä ydinkysymyksiin: eriarvoisuuden vähentämiseen, työllisyyteen ja työelämän laadun parantamiseen. Kansanvaltaa ja demokratiaa on puolustettava. Tämä liittyy hallituksen kaavailemien yhtiöittämisten vastustamiseen. Ja punavihreänä puolueena meidän on saatava ympäristönäkökulma kytkettyä kaikkiin näihin kysymyksiin.” YdinkYsYmYksiä nousee esiin. Nostalgiselta kuulostava kansanvalta on Anderssonille tärkeä asia. ”Jos julkisia palveluita yksityistetään, kansanvalta ja varsinkin läpinäkyvyys vähenevät. Osakeyhtiöt yleensä noudattavat sellaista julkisuutta, mitä itse haluavat.” Talouspolitiikasta Anderssonilla riittää sanottavaa. ”Haluttaisiinko muuttaa raha liittoa niin, että keskuspankki voi lainoittaa jäsenmaita suoraan? Se poistaisi tämän nurinkurisen tilanteen, jossa kaikki Euroopan jäsenvaltiot ovat täysin pankkien armoilla – markkinoilla on enemmän valtaa kuin päättäjillä ja vielä tilanteessa, jossa kokonainen maa voi mennä konkurssiin. Tai puututtaisiinko haitalliseen finanssikeinotteluun niin, että luodaan kansainvälisiä verotusjärjestelmiä? Silloin ohjattaisiin toimintaa, joka nyt on täysin yksityisillä markkinoilla.” Punavihreisiin kysymyksiin Andersson laskee esimerkiksi metsähallituslain. ”Me tehtiin paljon työtä sitä vastaan. Näihin kysymyksiin kuuluu myös biotalous ja sen yhdistäminen kestävään metsänhoitoon ja luonnonsuojeluun. Kohta kun Suomeen tulee uusia bioinvestointeja, meidän metsät loppuu. Uusiutuva energia on keskeisempää myös tulevaisuudessa. Siinä me Suomessa edetään aika pienin askelin. Ja liikenne. Sen ilmastopäästöt ovat isoja, mutta siinä joudutaan sovittamaan yhteen myös tulonjaollisia intressejä.” väisTYvä puheenjohtaja Paavo Arhinmäki on tehnyt Li Anderssonin mukaan ison työn. Hän kutsuu Arhinmäkeä symboliksi vasemmiston uudistumiselle. Jos tulisi valituksi, Andersson edustaisi kuitenkin itse yhdenlaista uudistumista. Siinä tapauksessa Vasemmistoliitto tekisi historiaa: koskaan ei yhtä nuori ole johtanut eduskunnassa istuvaa puoluetta. (Nuorin on ollut Pekka Tarjanne johtaessaan 30-vuotiaana Liberaalista Kansanpuoluetta vuonna 1968.) Arhinmäellä ja Anderssonilla on myös näkemyseroja. ”Olin hallitusyhteistyötä vastaan, kun Vasemmistoliitto oli hallituksessa, enkä ole kantaani siitä muuttanut. Vasemmistoliitto oli kriittinen ääni, mutta samalla se joutui hyväksymään leikkauspolitiikkaa.” Andersson muistaa hallitushistoriasta jotain hyvääkin. ”Perusturvan kohottaminen oli meille tärkeää. Mutta kokonaisuuden arvosana on huono.” Vasemmistoliitto erosi pääministeri Jyrki Kataisen (kok.) hallituksesta lähes vuosi ennen vaaleja, kun puolue ei hyväksynyt lisää leikkauksia tuovaa kehysriihiesitystä. Olisiko pitänyt lähteä jo aikaisemmin? ”Olisi. Emme olisi saaneet olla hallituksessa hyväksymässä yhteisöveron alennusta.” Suomessa päätettiin valtiovarainministeri Jutta Urpilaisen (sd.) esityksestä alentaa yhteisöveroa paljon alhaisemmaksi kuin se on esimerkiksi Ruotsissa. Veron alennusta kannattaneet puhuivat ”dynaamisista vaikutuksista”, yritykset tuottaisivat hyvinvointia työllistämällä, kun niiden oma asema helpottuu. Ylen uutisten (31.1.2015) mukaan toisin kävi. Pienten ja keskisuurten yritysten ahdinko kasvoi edelleen, mutta veronalennusten myötä valtion tulot pienenivät 800 miljoonalla eurolla. nuorison kannaTus tuskin Anderssonin valinnasta ainakaan vähenisi. Mutta onko vasemmistolla sama tilanne kuin Vihreillä: paljon kannatusta kaupungeissa, mutta vaaleissa
huomataan, että maalla on vain vähän tukijoita? ”Ei, vasemmisto eroaa Vihreistä siinä, ettemme ole niin homogeeninen porukka. Vihreillä on paljon korkeasti koulutettuja tyyppejä suurissa kaupungeissa.” Andersson istuu itsekin mainitsemaansa ryhmään. Hän muistuttaa kuitenkin, että Vasemmistoliitolla on aktiiveja eri puolilla maata. ”Me ollaan kärsitty paljon siitä mielikuvasta, jonka mukaan jäsenemme ovat joko nuoria punavihreitä älykköjä tai duunareita, ja jos onkin tällaisia, näiden ryhmien edut eivät ole vastakkaiset. Ei meillä ole vain yhtä identiteettiä.” Sovinistikonservatiiveja, joiden mielestä maailman rakentaminen on miehen työ, ei Anderssonin mukaan ole ongelmaksi asti. ”Se on isompi ongelma ay-liikkeessä kuin puolueessa. Miesten johtamat miehisten alojen liitot ovat hyvä esimerkki”, valaisee Andersson. ”Meillähän on hyvin naispoliitikkoja esillä: [europarlamentaarikko Merja] Kyllönen, [Hanna] Sarkkinen, Pekonen ja allekirjoittanut. Tälläkin hetkellä yli puolet kansanedustajista on naisia.” andersson juo maitokahvia eduskunnan liepeillä Musiikkitalon kahvilassa. Poliitikon aikataulu on tiukka. Hän on edellisenä yönä palannut työmatkalta Etiopiasta ja Tansaniasta. Valtava työmäärä hyökkää päälle heti seuraavana aamuna, mutta hän ei näytä väsyneeltä. Ehkä kansanedustajien kannattaa olla nuoria hommien rankkuuden takia. Li Andersson syntyi vuonna 1987. Kekkonen oli jo kuollut, ja Ronald Reaganin presidenttikaudet olivat lopuillaan. Andersson oli taapero, kun Viro itsenäistyi, Berliinin muuri murtui ja Neuvostoliitto romahti. Jatkosodan jälkeen suomalaiset kommunistit ja sosialistit joutuivat pohtimaan ulkopoliittisissa doktriineissaan kantaansa Neuvostoliittoon, YYAsopimukseen, rautaesirippuun, Yhdysvaltoihin, eteläisen pallonpuoliskon köyhiin valtioihin, joita kutsuttiin ”kehitysmaiksi”, ja suurvaltojen aiheut tamiin sotiin. Poliitikot yli puoluerajojen perehtyvät nyt globaaliin finanssikapitalismiin ja sen kriiseihin, ilmastonmuutokseen, Euroopan unioniin, henkitoreissaan olevaan YK:hon ja suurvaltojen enemmän tai vähemmän aiheuttamista sodista johtuviin pakolaisvirtoihin. Muinaiset vasemmistojohtajat tekivät selväksi läheiset tai etäiset suhteensa taistolaisiin, Kekkoseen ja tietysti neuvostojohtajiin. Läheiset ja lämpimät suhteet ammattiyhdistysliikkeeseen olivat itsestäänselvyys. Nykyään vasemmiston poliitikkojen on määriteltävä poliittinen paikkansa suhteessa demareihin (sillä muita vallassa olevia vasemmistolaisia ei ole), vihreisiin (koska joitain heistä pidetään myös punaisina) ja ay-liikkeeseen, vaikka ay-politiikan ymmärtäminen saati tukeminen ei enää ole nuorimmille vasemmistolaisille itsestään selvää. Pätkätöillä ei rahoiteta työttömyyskassoja. vasemmisTonuorTen puheenjohtajaksi Andersson nousi vuonna 2011. Viime vuodet ovat olleet nopeaa nousukiitoa: Turun kunnanvaltuustoon yli 2 000 äänellä, ja vuonna 2014 Eurovaaleissa yli 47 000 ääntä. Suhteellisen vaalitavan ja puolueen heikon menestyksen takia parlamenttipaikkaa ei herunut, mutta tie eduskuntaan oli helppo. Andersson on pettynyt eduskunnan keskustelujen tasoon. Populismi jyllää täysistunnoissakin. ”Poliittinen retoriikka on muuttunut. Puhutaan esimerkiksi ’rakenteellisista uudistuksista’. Kun niitä sitten kritisoi, siihen kritiikkiin vastataan vain yhdellä fraasilla: ’pakko leikata’”. Andersson näyttää synkältä. ”Hiljattain leikattiin 60 miljoonaa euroa vaikeavammaisten tukea. Sitä pidetään ’rakenteellisena uudistuksena’. Minä sanoisin, että se oli erittäin epäoikeudenmukainen teko. Mutta voi olla, etteivät hyvätuloiset näe mitä nämä leikkaukset aiheuttavat.” Anderssonin mielestä ”hallituksen päälinja on ideologinen”. ”Se näkyy työmarkkinapolitiikassa, eivätkä ne [hallituksen jäsenet] ole vieläkään vastanneet kritiikkiin, miten julkisten menojen vähentäminen olisi hyvä työllisyydelle, tai miten julkisten menojen vähentäminen vähentäisi velkaa.” Andersonin mielestä Suomen suurin poliittinen ongelma on eriarvoisuus ja sen seuraukset. ”Yhä pysyvämmäksi muuttuva luokkarakenne määrää, mikä sun tulevaisuutesi tulee olemaan.” Andersson ei tunnusta joutuneensa liian kauas ruohonjuuritasosta. ”Haluan muistaa koko ajan, kenen asialla olen. Valtion menojen leikkausten kohteena olevien ryhmien puolesta on pidettävä kovaa ääntä, vaikka välillä joutuisi huutamaan yksin.” Viime aikoina on puhuttu paljon ”talkoista” ja ”yhteen hiileen puhaltamisesta”. Andersson kiihtyy. ”Oikeisto on tuhonnut koko käsitteen. Ei köyhiltä leikkaaminen ole mitkään talkoot. Talkoissa tehdään yhdessä vapaaehtoisesti jotain yhteisen päämäärän saavuttamiseksi. Talkoot eivät ole pakottamista eivätkä sitä, että jotkut kärsivät enemmän kuin toiset.” HuHTikuussa Sosiaalifoorumi järjesti hyvinvointiaiheisen poliittisen keskustelun Helsingin Kalliossa. Musiikkibaarin sohvilla istuskeli pari sataa yhteisen kakkumme jakamisesta kiinnostunutta kansalaista. Andersson puhui viimeisenä. Väliaplodeista päätellen paikalla oli Anderssonin faneja, vaikkei tilaisuus ollut puoluepoliittinen. ”Suomessa pitää ymmärtää kyseenalaistaa muka itsestään selvinä tarjottavia totuuksia”, jyrisi Andersson. ”On kyseenalaistettava leikkaaminen. Miksi Suomessa väitetään, että valtion velanoton vähentäminen olisi elvyttävää politiikkaa? Tai miten muka palkanalennukset vähentävät velanottoa? Oikea elvyttäminen vähentäisi velkaantumista. Ratkaisuna on työllisyyden parantaminen. Työpaikkojen puute johtuu kysynnän puutteesta, joka johtuu ostovoiman vähenemisestä.” Vuolaasti itseään ilmaisevan henkilön haluna oli tietää, ovatko nykyiset ministerit tyhmiä, hölmöjä vai ilkeitä. Tämä kysyi, ”eikö hallitus tajua, mitä se tekee”. ”Kyllä ne tajuavat”, vastasi Andersson. andersson kirjoitti vasemmistoaktiivien Mikael Brunilan ja Dan Koivulaakson kanssa kirjan Ääri oikeisto Suomessa. Andersson ja Brunila olivat esittelemässä teosta Jyväskylän pääkirjastossa 30.1.2013, kun oven ulkopuolella äärioikeistolaisen Suomen vastarintaliikkeen edustaja puukotti ovea vartioi nutta miestä. Tunkeutujia oli kolme, mutta he eivät päässeet sisään. Yleisöä oli noin 80 henkeä. Tämän tapauksen myötä julkiseen keskusteluun nousi ”kaksi ääripäätä” -teema. Esiintyjiä ja järjestäjiä pidettiin toisena ääripäänä, aivan kuin iskun kohteeksi joutuminen edellyttäisi myös uhrin asettuvan väkivaltaiseen positioon. Äärioikeiston väkivaltaa ruokkii lietsonta, jossa väitetään maahanmuuttajien olevan syyllisiä muiden huonoon oloon. ”Joillain on hyvin vahva kokemus epäoikeudenmukaisuudesta”, sanoo Andersson diplomaattisesti. ”Sitä pitää yrittää ymmärtää. Tarina, mitä tässä luodaan, on että leikataan, koska pakolaiset ovat viemässä osuutta hyvinvoinnista.” Anderssonin mielestä samalla, kun köyhiä yllytetään tappelemaan keskenään, hyväosaiset pääsevät helpolla. ”Kumma, että ihmiset jaksavat käyttää energiaansa huono-osaisten haukkumiseen sen sijaan, että puhuisivat veronkierrosta Panamassa. Jotkut haukkuvat työttömiä laiskoiksi, eli syyllistäminen ei rajoitu maahanmuuttajiin. Haukkujat tekevät valtavan palveluksen niille hyvätuloisille, jotka eivät kärsi näistä leikkauksista. Todellinen vastakkainasettelu ei ole kahden köyhän välillä.” 24 • 4 / 2016
26 • 4 / 2016 H uHTikuun 19. päivänä Helsingin 2016 kaduille ilmestyi vaalijulisteita. Kyseessä oli Vuosi vaaleista -näyttely, joka kommentoi suomalaista politiikkaa tasan vuoden kuluttua vaaleista. Poliittisen valokuvan festivaalin, Valokuvataiteen museon ja Häiriköt-päämajan järjestämään näyttelyyn osallistui 14 taiteilijaa, joista Jari Tamminen ja Jani Leinonen edustivat Häiriköitä. Heidän teoksensa kohdistavat kritiikin perusporvarihallituksen keskeisiin ministereihin. Poliittinen taide on jännitteiden näyttämistä – joskus selvänä artivismina, toisinaan hillitymmin. Otto von Bismarckin kuuluisassa väitteessä politiikka on mahdollisen taito. Taiteelle ja politiikalle on tyypillistä se, että ne voivat ikään kuin tehdä mahdottoman mahdolliseksi. siPilä Salama, joka iskee Helsingin yliopiston päärakennuksen lipputankoon, hymyilevä miljonääri oranssissa kravatissaan. Kun ensimmäisen kerran näin Juha Sipilän vaalimainoksen, ihmettelin solmion väriä. Oranssi on populistien väri (esimerkiksi Fidesz Unkarissa, BZÖ Itävallassa, oranssi vallankumous Ukrainassa). Se on niiden väri, jotka väittävät olevansa kansan puolella eliittiä vastaan, ilman mitään erityisiä ideo logioita. Vuosi sitten emme tienneet, mitä Sipilä ajoi, paitsi iloisia naamoja, jotka ovat nyt poissa julisteesta. Vuosi vaalien jälkeen tiedämme, että hallituksella on ollut jonkinlainen agenda. Tavoitteita on saavutettu: naisten ja lasten asemaa on heikennetty, sivistyksestä ja kehitysavusta on viety rahat. Onko niin, että Sipilän salama iskee yliopistoon – vai toimiiko yliopisto ukkosenjohdattimena? Kun tutkii populismia rajat ylittävänä ilmiönä, on selvää, että sivistysvastainen anti-intellektualismi on niille kaikille tyypillistä. Käyttivät he sitten oranssia tai eivät. sTubb Juuri kun politiikasta oli tullut likaista ja epäilyttävää – tai pelkkä tikapuu vallan paikoille – Jyrki Kataisen kokoomus onnistui tuomaan siihen feelgoodpopulismia. Hyvän mielen kampanjoissa ei tarvinnut niinkään ajaa omia vaatimuksia tai politiikkoja, kunhan loi ”meitä” eli ryhmää, johon muut tahtoivat kuulua. Yksi feelgoodin symboleja oli Alexander Stubbin voittajan hymy. Julisteessa Stubb vaikuttaa triathlon-voittajalta, joka tunnustaa sponsoreidensa värejä. Tästä kuvasta tekee taidetta minun silmissäni juuri julkisesta taloudesta vastaavan ministerin ja sponsoroidun poliitikon ristiriitaisten roolien rinnakkainasettelu. Tekijät eivät ole laittaneet yritysten logoja suuruusjärjestykseen sen perusteella, kuinka paljon ne ovat tukeneet poliitikkoa tai hänen taustayhteisöään. Vaaliraha skandaalin jälkeisestä lainsäädännöstä huolimatta tukisummat ja -suhteet jäävät yhä piiloon. Stubbia ja hänen taustaorganisaatioitaan rahoittaneet ja vaali rahakohussa profiloituneet yritykset muodostavat me-yhteisön, jonka symbolina poliitikko on. Entä jos kysyisimme toisin päin: mihin Stubb on panostanut? Niin kauan, kun omistuksia ei voi piilottaa Stubbin ajamiin hallintarekistereihin, voisimme myös koota profiili kuvan kaikista poliitikoista niin, että heidän ja heidän lähi piirinsä omistukset tehdään julkisiksi. berner Yksi kiistatta jännittävimpiä demokratian teoreettisia ehdo tuksia on se, että vaalit korvattaisiin arpapelillä, kuten saksalainen politiikan tutkija Hubertus Buchstein on hahmotellut. Arpademokratiassa jokainen voisi joutua määräajaksi kansanedustajaksi. Tällä logiikalla päästäisiin myös eroon rahoitusskandaaleista. Sattuma ei palvo rahaa. Ehdotus on minusta kuitenkin ollut aina läpikotaisin epädemokraattinen. Tälle väitteelle on suomalaisessa politiikassa erinomainen esimerkki: Anne Berner. Ongelma ei ole siinä, että sattuma voisi tuoda meille ministerit pystymetsästä. Ongelmallista olisi, että arpademokratiassa kenenkään ei tarvitsisi toimia niin hyvin, että heidät voitaisiin äänestää uudelleen valtaan. Ei olisi olemassa poliitikon vastuuta äänestäjilleen. Koska puolueitakaan ei ole, politikoilla ei myöskään ole vastuuta omalle puolueelleen. TeksTi emilia Palonen kuva velda Parkkinen Populismin nousu ja ?tuho Tutkija Emilia Palonen pureutui Häiriköt-päämajan teoksiin.
4 / 2016 • 27 KulttuurihäiriKöt Aktivistit vastaan yksisarviset miljoona on TuHaT TuHaTTa , miljardi on tuhat miljoonaa. Jos rahasta on kyse, miljoona tuntuu monen mielestä kaukaiselta summalta. Eräs yllättävä hahmo kertoi tarvitsevansa muistutusta lukujen suhteista. Graydon Carter päätoimittaa pilvenpiirtäjässään Manhattanilla huippumuodin ja terävien artikkeleiden Vanity Fair -lehteä. Hän lainasi tätä kaavaa pääkirjoituksessaan: ”Miljoona sekuntia on yhtä kuin yksitoista ja puoli päivää. Miljardi sekuntia on melkein 32 vuotta.” Talouskieleen on tullut käsite ”yksisarvinen”: firman arvon noustua miljardiin, start upista tulee yksisarvinen. USA:n piilaaksossa näitä on paljon. Fantasiaeläimeksi on noussut kuvia jakavia sovellusbrändejä, kuten Instagram ja Snapchat, tai uudenlaisia palvelukonsepteja kehittäneet taksifirma Uber ja huoneita vuokraava Airbnb. On helppo arvata internetin megajättien, Facebookin, Googlen ja Twitterin, olevan jo multimiljardiluokassa. Vielä viime vuosikymmenellä nettiä pidettiin voimavaroja jakavana informaatioalustana. Kuin demokratian levittäjänä. Toisin on käynyt. Käyttäjät ja mainostajat päätyvät usein samoihin sovelluksiin. Vaikka netissä kuka vaan voi kirjoitella mitä vaan, netissä tienattava varallisuus kasautuu harvoille. TalouskuPlaT, -kriisiT ja riisTo saavat aktivistit kaduille. Maailmalla marssitaan muulloinkin kuin vappuna. Attac-liike syntyi 1998 Ranskassa. Kansalaisjärjestö vaatii ”demokraattisempaa ja oikeudenmukaisempaa taloutta”. Veroparatiisien lakkauttaminen olisi yksi pääkeinoista. Syyskuussa 2011 mielenosoittajat perustivat leirin kapitalismin ytimeen, taivaaseen kurkottavien rahavallan monumenttien juurelle. Syntyi Occupy Wall Street. Osoite oli tärkeä. Professori Teivo Teivainen huomioi Talous ja moraali -kirjassa, että ”Occupy-liike halusi vallata nimenomaan Wall Streetin eikä esimerkiksi Valkoista taloa”. Leiriytyjät itse painottivat, että nyt protestoidaan ” ahneutta” ja ”korruptiota” vastaan. Finanssikriisistä oli jo opittu, ettei tuhoutuneiden rahatalojen johtajat joudu vankilaan. He käärivät miljoonavoittoja. Mikrotasollakin protestoidaan. Joku hermostuu maailman menoon ja poistuu sosiaalisesta mediasta tuokioksi. Ehkä jopa viikoksi! Tauko voi auttaa protestoijaa jäsentämään maailmaa uudella tavalla, mutta yksisarviset eivät siihen kompastu. Poliittisten protestoijien maailma on – outoa kyllä – megayhtiöistä riippuvainen. Niin Tampereella, Kairossa, Istanbulissa kuin Wall Streetilläkin kutsut mielenosoituksiin liikkuvat Twitterin ja Facebookin kautta. Systeemin kupla voi välillä puhjeta, mutta systeemi jatkaa voittokulkuaan. iida simes Si m es on H äir ikö ivä t do se nt it -p ro jek tin to ine n tu ot ta ja. TeksTi emilia Palonen kuva velda Parkkinen Populismin nousu ja ?tuho Tutkija Emilia Palonen pureutui Häiriköt-päämajan teoksiin. Kuva paratiisisaaren yksityisellä rannalla hengailevasta Anne Berneristä ei viittaa siihen, että poliitikkojen rahoja on kätketty Panamaan, sillä Panama-paljastukset tapahtuivat vasta teoksen toteuttamisen jälkeen. Keskeistä on se, että Berner voi jättää politiikan ja poistua paratiisisaarille päivänä minä hyvänsä. Aivan kuten muutkin miljonääripoliitikot. Kenen joukoissa oletkaan, ministeri Berner, juliste kysyy. Arpademokratia ei tunne joukkoja. On vain neljä vuotta aikaa ajaa, mitä päähän pälkähtää. Populisteja on syytetty tästä – eiväthän he etukäteen juuri mainosta, mitä ajavat. soini Populistit pikemminkin vastustavat asioita. Ei Timo Soini käytä kuin oman puolueensa rintamerkkejä. Soldiers of Odin -merkki rintapielessä kertoo perussuomalaisten kaksoispuheesta. Populistinen diskurssi voi olla kovinkin ristiriitaista: sillä on voimaa tuoda esiin keskenään yhteensopimattomia vaatimuksia. Populismin tutkimuksen mielenkiintoinen teema on se, pärjäävätkö populistit val lassa. Yleensä eivät, sillä konkreettisen politiikan valitseminen tekee populisteista rampoja. Jotkut populistit, kuten Fideszin Viktor Orbán Unkarissa, ovat kuitenkin selvinneet menestyksekkäästi esimerkiksi keksimällä jatkuvasti uusia pelon aiheita. On mielenkiintoista, että vaikka Soini 2000-luvulla toi esiin rasistisen oikeistolaisen populismin sympatioita, hänet on tutkimukseni mukaan nähty pikemminkin demokratiaa pelastavana voimana. Perussuomalaisten nousussa on jotain sellaista, mikä koskettaa meitä kaikkia. Leijonasymbolin paluu symbolipolitiikan kentälle. Leijonan uudelleen omiminen on näkynyt niin keppihevos mielenosoittajien liiveissä kuin Häiriköiden julisteessa. Alkuperäisen presidentinvaalijulisteen leijonavaakuna on vaihdettu Harro Koskisen Sika vaakunaan (1969). Possu vai leijona? saiTko , mitä tilasit, Häiriköt kysyvät. Keskeinen kysymys! Politiikan tutkimuksessa liian usein kuvitellaan, että puolueet edustavat jotain ennalta annettuja intressejä. Tässä ajatuksessa on jääty jälkeen massapuolueista. Edustaja on aina jotain muuta kuin äänestäjänsä kopio, edustus ei ole yksi yhteen vaan yksi-plus. Emilia Palonen opettaa politiikan tutkimusta valtio-opin yliopistonlehtorina (ma.) Helsingin yliopistossa. Hän on väitellyt Unkarin politiikan kahti ajaosta Essexin yliopistossa. Yhdessä Tuija Saresman kanssa hän toimittaa kirjaa Populismista liikkeenä ja retoriikkana 2000-luvun Suomessa. Seuraavat Häirikö iväT dosenTi T -tilaisuudet Helsingin Maailman kirjoissa (28.–29.5.). Ihmisoikeus liiton ja Suohpanterrorin kanssa kartoitetaan saamelaisten asemaa Suomessa, Attacin ja professori Teivo Teivaisen kanssa sukelletaan talouskeskusteluu n.
vuosi vaaleisTa – MiSSä Mennään, SuoMi? HalliTus PorskuTTaa, veTTä viHmoo HuHTikuun 19. Päivä tuli kuluneeksi tasan vuosi edellisistä eduskuntavaaleista. Poliittisen valokuvan festivaali, Suomen valokuvataiteen museo ja Häiriköt-päämaja järjestivät yhdessä Vuosi vaaleista -taidenäyttelyn, joka kertoi miltä Suomi tekijöidensä mielestä näyttää Herran vuonna 2016. näyttelyn teemaan sopien teokset ripustettiin julkiseen tilaan ja nimenomaan vaalimainostelineisiin. Telineet vuokrattiin Helsingin kaupungin rakentamispalvelu Staralta kahdeksi viikoksi, ja niitä sijoitettiin viiteen paikkaan Helsingin kantakaupungissa. Tarkoituksena oli saada teokset esille vaalien yksivuotispäivän aamuna niin aikaisin, että ne yllättäisivät aamuruuhkassa vaeltavat. Helsingissä viHmoi vettä ja oli jäätävän kylmä. olin ripustusryhmän kanssa Piritorilla kello viideltä aamulla. Yksikään näyttelyripustus maailman historiassa ei ole sujunut ilman yllätyksiä, ja mekin koimme yllätyksen: inhimillisen virheen seurauksena teokset olivat liian pieniä telineisiin eivätkä pysyneet paikoillaan. "Kriisi" ei olisi tyystin väärä sana kuvailemaan tunnelmaa. Apua ei saanut edes kaupasta, koska kaupat eivät ole auki aamuviideltä. etukäteen olimme murehtineet, löydämmekö aamiaispaikan ripustuksen valmistuttua. Kello kuudelta pidimme kuitenkin vielä komiteaa ja mietimme vaihtoehtojamme. Kuten MacGyver, mekään emme antaneet periksi. Pikainen ratsaus Valokuvataiteen museon varastoihin tuotti saaliiksi kourallisen nippusiteitä ja pari akkuporakonetta. Myös rautalankaa varmuuden varaksi. nippusiteillä saimme julisteet paikoilleen, vaikka sormista oli jo kadonnut tunto. Pian huomasimme, että varaston peränurkasta löytyneet nippusiteet olivat peräisin ajalta ennen neuvostoliiton romahtamista ja murtuivat haperuuttaan. onneksi meillä oli rautalankaa. en ole saanuT mistään projektistani yhtä paljon suoraa palautetta kuin tästä. Ripustuksen edetessä aamuvirkut kansalaiset pysähtyivät katsomaan ja kuvaamaan teoksia. Moni ehti ilakoida ennenaikaisten vaalien tulemista. Myöhemmin teosten ohi kulkiessani olen törmännyt sattumalta muun muassa opiskelijaryhmään, joka oli saapunut varta vasten tutustumaan näyttelyyn. Jutellessani opiskelijoiden kanssa näyttelyn teemoista paikalle pelmahti myös eläkeläismies, joka manasi hallituksen syvimpään helvettiin – en osannut olla eri mieltä hänen kanssaan. JArI TAMMInEn Lisää näyttelyn teoksista ja taiteilijoista osoitteessa pvf.fi.
galleria G all er ian ku va aja : Ve ld a Pa rk kin en
30 • 4 / 2016 Denise Rudberg TOINEN TOISTA PAHEMPI 24,90 € Denise Rudberg YKSI TAPPAVA SYRJÄHYPPY 26,00 € Anna Elina Isoaro RAKKAUTTA JA VASTA-AINEITA 20,00 € Kyung-sook Shin PIDÄ HUOLTA ÄIDISTÄ 19,90 € Salla Nazarenko IHANA KIIHKO 22,00 € Rudberg-dekkarit yhteishintaan 34,90 € tunnuksella SEURAPIIRIMURHA @intokustannus.fi Äiti on tärkein! Kerro rakkaudestasi kirjalla. Myös pokkarina! 11,00 € intokustannus.fi UUSI KAUPPA! INNON NETTIKAUPPA ON UUDISTUNUT. WWW.INTOKUSTANNUS.FI 5 € HINNASTA POIS! KERTALUONTEINEN ALENNUS TUNNUKSELLA UUSIASIAKAS2016 Esko Seppänen MISTÄ SUOMI VAIKENEE? ”Kun raha puhuu, yhteiskunta vaikenee.” Taloustuntija ja poliitikko Esko Seppänen tietää, mistä Suomi puhuu ja mistä vaietaan. 24,90 € Pentti Sainio ARMEIJAN HUKATUT MILJARDIT Suomen sotajohto on tehnyt miljardien eurojen hankintoja, jotka eivät palvele kotimaan puolustusta vaan enemmänkin Yhdysvaltain ja Naton tarpeita. 26,00 € Naomi Klein TÄMÄ MUUTTAA KAIKEN Unohda se, mitä luulit tietäväsi ilmastonmuutoksesta. Kaiken takana ei ole hiili vaan kapitalismi. Voimme kuitenkin muuttaa kaiken ja luoda jotain paljon parempaa. 29,90 € 19,90 € Andy Weir YKSIN MARSISSA Astronautti Mark Watneyn oli tarkoitus olla yksi ensimmäisistä ihmisistä Marsissa. Nyt hänestä uhkaa tulla ensimmäinen ihminen, joka kuolee siellä. Riittävätkö kekseliäisyys, insinööritaidot ja hirtehishuumori pelastamaan hänet? 28,00 € intokustannus.fi
4 / 2016 • 31 anohnin aika anTonY HegarTYn kolmas inkarnaaTio anoHni julkaisee ensimmäisen levYnsä Toukokuussa. HoPelessness on viekoiTTelevia biiTTejä josTain vallankumouksen reunalTa. TeksTi janne siironen • – normihomolehti 4 / 2016 • 31 a nTonY & The Johnsonsin keulakuvana tunnetuksi tullut Antony Hegarty ilmoitti helmikuussa käyttävänsä jatkossa nimeä Anohni. Ilmoitusta seurasi hyvän vastaanoton saanut, aiempaa tuotantoa elektronisempi 4 degrees -single. Uuden nimen myötä yli 15 vuotta musiikkia julkaisseen tähden transsukupuolisuus on vihdoin nostettu vahvemmin esiin mediassa. Tuoreissa artikkeleissa Anohnista on käytetty poikkeuksetta she-pronominia. Helmikuussa uutiskynnyksen ylitti myös Anohnin statement siitä, miksi hän ei ole osallistumassa Oscar-juhlallisuuksiin, vaikka olikin ehdolla parhaan kappaleen tekijänä. Gaalan järjestäjät olivat päättäneet, että ”ajanpuutteen” takia Racing Extinction -dokumenttiin tehtyä Manta Ray -singleä ei ehditä ohjelmassa kuulemaan, ja Anohni teki tilanteesta omat johtopäätöksensä. Kaikista saavutuksistaan huolimatta laulaja koki, että hänet on jälleen kerran marginalisoitu, sivuutettu ja häivytetty. Nuo samat voimat, jotka olivat aikoinaan hokeneet nuorelle Antonylle, että tällä ei voisi koskaan olla todellista mahdollisuutta musiikkibisneksessä, olivat taas editoimassa häntä pois kuvasta. Edes kymmenen vuoden menestys tai kultalevyt eivät paina riittävästi, kun toisessa vaakakupissa lepää normaalius. anTonY & THe joHnsons (2000) Ennen ensimmäisen albuminsa julkaisua Anohni oli ehtinyt esiintyä jo vuosia New Yorkin underground-skenessä avant-garde-drag-teatterikol lektiivinsa Blacklipsin kanssa. Lavalla oli nähty klassiset performanssi-elementit verestä lihanpaloihin, mutta loppupeleissä esitysten ytimessä loistivat aina Anohnin kirjoittamat laulut. Vuosien varrella kerääntyneestä materiaalista koostunut, Hegartyn itsensä tuottama debyyttialbumi Antony & The Johnsons julkaistiin vuonna 2000 pikkuruisella Durtro-levymerkillä. Albumin elegantti kokeellinen soundi koostuu pianon, harpun, sellon, huilujen, klarinetin, saksofonin ja viulujen muodostamasta jazzahtavasta kudelmasta, jonka päällä Anohnin vangitsevat vokaalit vyöryvät liikkuen jossain maskuliinisen ja feminiinisen välimaastossa. Englannissa West Sussexissä syntyneen mutta lapsuutensa ja teini-ikänsä San Franciscossa eläneen laulajan musiikilliset juuret ovat pitkälti Yazoon ja Marc Almondin kaltaisessa brittipopissa sekä musiikillisissa eksentrikoissa, kuten Klaus Nomissa ja Diamanda Galásissa. Haastatteluissaan Anohni on toistuvasti maininnut myös Nina Simonen esikuvakseen. Debyyttilevy jäi huikeasta tasostaan huolimatta ilman sen suurempaa huomiota. i am a bird noW (2005) Kaikki muuttui Antony and the Johnsonsin julkaistessa toisen albuminsa I am a Bird Now. Albumin kannessa poseeraa Warhol-tähti Candy Darling uhmakkaasti kuolinvuoteellaan. Musiikillisesti I am a Bird Now jatkaa debyyttilevyn teemoilla. Hetken ajan näytti, että levy jäisi ylistävistä arvosteluista huolimatta (Mojo julisti sen vuoden levyksi) jälleen marginaaliin myynnin suhteen. Syksyllä 2005 levy kuitenkin valittiin arvostetun Mercury-palkinnon voittajaksi, ja se pomppasi brittien albumilistan sijalta 135. suoraan sijalle 16. Loppujen lopuksi levyä myytiin pelkästään Britanniassa reippaasti yli 200 000 kappaletta. I am a Bird Now nousi listoille myös muualla Euroopassa ja teki melkein mahdottomasta mahdollisen; ylipainoinen, transsukupuolinen performanssitaiteilija muuttui tv:stä tutuksi tähdeksi. Seuraava albumi, vuoden 2009 The Crying Light nousi tottuneesti jo heti julkaisuviikollaan yhdeksän maan top10-listalle. Mutta tässä välissä nähtiin myös jotain ihan muuta. HerCules & love aFFair (2008) Yllättäen Anohni palasi suuren yleisön tietoisuuteen glitterinhohtoisena disko diivana. Hän kirjoitti ja lauloi puolet Andy Butlerin johtaman Hercules & Love Affair -kollektiivin saman nimisestä debyyttialbumista. Levy on hatunnosto klassisen diskon ja housemusiikin gay-juurille. Teemallisesti ja soundillisesti Hercules oli täydellisesti synkassa ajan kanssa, enteillen deephousen paluuta, ennenkuin kukaan oli edes tajunnut kaivata sitä. Levyn hittisingle Blind julistettiin klassikoksi muun muassa NME-lehdessä: ”Blind on paras mahdollinen dancelevytys: fyysinen, emotionaalinen, euforinen, onnellinen, mutta samaan aikaan syvästi ja auttamattomasti suru mielinen.” Blind ja albumi nousivat brittien top-40-listalle ja myivät hyvin myös muualla Euroopassa. Anohnia ei kuitenkaan nähty Herculesin live-konserteissa, eikä hän ole esiintynyt bändin myöhemmillä levyillä. HoPelessness (2016) Anohnin ensimmäinen sooloalbumi on artistin selkeästi poliittisin kokonaisuus. Tuore single Drone Bomb Me kertoo lapsesta, joka toivoo tulevansa vanhempiensa tavoin pommitetuksi hengiltä. Levyn tuotantoa Anohni on kutsunut haastatteluissa Troijan hevosekseen. Hudson Mohawken ja Oneohtrix Point Neverin tuottama houkuttelevan kaupallinen elektroninen biitti sekä trap ja R’n’B -hiteistä tutut efektit hämäävät kuulijan odottamaan jotain hampaatonta ja makeaa. Sen sijaan meille tarjoillaan levyllinen protestia. Aiheina ovat muun muassa ekologinen katastrofi (4 Degrees), se kuinka Obama on pettänyt ihmiset (Obama) ja Guantánamon kidutukset (Crisis). Jos Antony kuulosti kymmenen vuotta sitten vielä jokseenkin varovaiselta, vaikuttaa Anohni nyt naiselta, jolla on tullut mitta lopullisesti täyteen. Anohnin Hopelessness julkaistaan 6.5.2016 Anohni esiintyy Flow-festivaalilla sunnuntaina 14.8.2016
32 • 4 / 2016 32 • – normihomolehti 4 / 2016 Yhdessä hankitut lapset aPilaPerHeissä laPsen kaikkien vanHemPien virallinen TunnusTaminen HelPoTTaisi arkea. TeksTi mia Hemming kuva anTTi kukkonen a Pil aPerHeissä on enemmän kuin kaksi vanhempaa. Mutta juridisesti kaikkien vanhempana toimivien vanhemmuutta ei voida vahvistaa. Tämänhetkisen lainsäädännön mukaan lapsella voi olla enintään kaksi keskenään samaa tai eri sukupuolta olevaa vanhempaa. Apilaperheet kuuluvat sateenkaariperheisiin. Ne ovat lapsiperheitä, joissa yksi tai useampi vanhemmista kuuluu seksuaalitai sukupuolivähemmistöön. Monimuotoiset perheet -verkoston projektipäällikkö Anna Moring huomauttaa, etteivät myöskään huoltajuusjärjestelyt toistaiseksi tue apilaperheitä. ”Lapselle voidaan oikeusteitse määrätä enintään kolme huoltajaa”, Moring kertoo. Erotilanteessa ainostaan juridisella vanhemmalla on lapsen tapaamisoikeus. ”Myös etävanhemman asema on hankala, esimerkiksi juridisen isän vanhempainvapaan pitäminen edellyttää asumista lapsen äidin kanssa. Ja vain samassa taloudessa lapsen kanssa asuvalle juridiselle vanhemmalle maksetaan kotihoidon tukea.” aPilaPerHeissä toivotaankin usein, että kaikki lapsen tosiasialliset vanhemmat voitaisiin tunnustaa juridisiksi vanhemmiksi – tai että tuomioistuin voisi edes vahvistaa lapselle erotilanteessa tapaamisoikeuden myös muihin vanhempiin kuin vain juridisiin. Jos elämä apilaperheessä sujuu muuten jouhevasti, perhemuotoon liittyvät haasteet ovat Moringin mukaan kohtuullisia. ”Päiväkodissa ei muisteta informoida kaikkia vanhempia. Tai että koulussa ei haluta antaa Wilma-tunnuksia kuin korkeintaan kahdelle vanhemmalle.” Apilaperheissä laaditaan usein keskinäinen sopimus vanhempien välisistä roolija vastuujaoista. Siinä saatetaan sopia vaikkapa lapsen asumisen ja etävanhempien tapaamisen järjestämisestä, elatuksesta, huoltajuudesta ja lasta koskevasta päätöksenteosta. Moringin mukaan sopimuksella on jonkin verran merkitystä yleisessä tuomioistuimessa, mutta ei esimerkiksi mahdollisessa lapsen tapaamisoikeutta koskevassa riitatilanteessa. Sopimuksella ei myöskään ole minkäänlaista oikeudellista merkitystä yli lapsen edun. ”Yhteisön sisällä sopimus on moraalisesti hyvin sitova, ja sen loukkaaminen nostattaa moraalista paheksuntaa.” kolmiaPilaPerHeessä on kyse perheestä, jossa pariskunta on hankkinut lapsen tai lapsia yhdessä itsellisen henkilön kanssa. Neliapilaperheessä pariskunnat yhdessä yhteisellä päätöksellä hankkivat lapsen. Anna Moring huomauttaa, että sateenkaariperheistä tilastoissa näkyvät vain rekisteröityyn parisuhteeseen perustuvat perheet. ”Kuitenkin varmaan aina on ollut apilaperheitä”, Moring sanoo. Parhaimmillaan apilaperhe tarjoaa lapselle mahdollisuuden elää kolmen tai neljän vastuuta kantavan aikuisen rakastamana. Mitä useampi vanhempi ja isovanhempi lapsella on, sitä todennäköisemmin hän ei jää ilman tukea sitä tarvitessaan. Lähteenä käytetty myös Sateenkaari perheet ry, Apilaperhe – pohdittavaa kolmen tai neljän vanhemman perheille, Väestöliitto, Perheaikaa.fi
34 • 4 / 2016 ”m inulla on epätavallinen ja hämmentävä tausta, sillä isäni ja äitini kulttuuriset taustat ovat hyvin erilaiset. Isäni on israelilainen ja äitini suomalainen. Molemmat vanhempani muuttivat ennen syntymääni vieraaseen maahan, Yhdysvaltoihin. Olen syntynyt Los Angelesissa, ja perheeni muutti lähelle New Yorkia, kun olin pieni. Tutustuin lapsena moniin kansainvälisiin ihmisiin. Ensimmäistä kertaa menin julkiseen kouluun 13tai 14-vuotiaana ja tajusin, että olen erilainen kuin nämä ihmiset – olen erilainen kuin amerikkalaiset. Kävin yliopiston lähellä Chicagoa, Illinoisissa. Olisin voinut muuttaa Texasiin kulkeakseni koko maan läpi, mutta sen sijaan muutin Suomeen! kielellä on merkitystä siinä, miten sukupuoleen suhtaudutaan. Englannissa on he ja shepronominit. Isäni on israelilainen, ja siinä kulttuurissa sukupuoliroolit määrittävät vahvasti tapoja. Kun hepreaksi kysytään, mikä sinun nimesi on, jo kysymykseen sisältyy viittaus sukupuoleen. Tilastollisesti israelilaiset lapset ovat tietoisia sukupuolestaan vuotta aikaisemmin kuin suomalaiset, englanninkieliset jossain näiden väliltä, ja tämä johtuu kielestä. Sanat määrittävät kaikkea. Minut kasvattanut isä korosti aina sitä, että hän on mies talossa ja minä olisin seuraava mies talossa. Minulla on yksi sisarus, pikkusisko, ja hän sai erilaisen kasvatuksen – häntä kohdeltiin tulevana naisena. Äitini on vapaamielisempi, ja hänellä on täysin erilainen mentaliteetti. Suomi ja Israel ovat aivan vastakohtia. Äitiäni ei juurikaan kiinnostanut, miten pukeuduin ja millaisia leikkejä leikin. Muistan äitini antaneen minun leikkiä siskoni kanssa nukeilla ja tyttöjen jutuilla ja jopa kannustaneen minua. olin eHkä 10 tai 11 vuotta, kun pyysin siskoani lakkaamaan kynteni. Kesken lakkaamisen isäni käveli yhtäkkiä huoneeseen. Minusta tuntui heti siltä, että tein jotain outoa ja kiellettyä. Heitin vitsiä, mutta isäni ei vastannut ja lähti pois huoneesta. Minulle tuli vahva tunne, ettei hän hyväksy sitä, mitä tein. Kyse oli kuitenkin vain kynsien lakkaamisesta. Ja tässä minä vielä 17 vuotta myöhemmin puhun tapahtuneesta. Mutta se on jäänyt jotenkin syvästi mieleeni. Kun jotain tuollaista tapahtuu lapselle, hän ajattelee, että näin yhteiskunta toimii ja näin asioiden pitäisi olla. Isäni puhui aina homoseksuaalisuudesta kuin se olisi sairaus. Hän sääli homoseksuaaleja. Sellaisessa kodissa kasvoin. Isäni kuuli hiljattain sukupuoli-identiteetistäni, koska kerroin siitä Youtube-videolla. Hän oli nähnyt videon ja otta”MasKuliininen ja feMiniininen eivät ole toistensa vastaKohtia. se, että on feMiniininen, ei tarKoita, että olisi väheMMän MasKuliininen.” TeksTi veera järvenPää kuva jenni Holma Elie Abraham, 27, luopui kokonaan siitä ajatuksesta, että olisi lainkaan mies. maailman paras paikka tulla kaapista
4 / 2016 • 35 nut siskooni yhteyttä. Emme ole vieläkään keskustelleet asias ta isäni kanssa. Meillä on aina ollut kompleksinen suhde, sillä hänellä on niin konservatiivinen maailmankuva. Isäni on odottanut minun menevän naimisiin ja tekevän hänelle lapsenlapsia, mutta en koskaan tee kumpaakaan. Nyt kun isäni tietää muunsukupuolisuudestani, ajattelen, että voisi olla aika dialogiin. Mutta hän ei ole ottanut minuun lainkaan yhteyttä, joten ilmeisesti hän ei ole valmis puhumaan aiheesta. Tuntuu, että minut on torjuttu. Se tuntuu tietenkin pahalta. jos YHTeiskunnan käsitys mieheydestä olisi erilainen, olisiko biologinen sukupuoleni haitannut minua ollenkaan? Olisinko pysynyt miehen roolissa? Olisiko minusta tuntunut, että se ei rajoittasi minua mitenkään? Oma tutkimusmatkani sukupuoli-identiteettiini ja seksuaalisuuteeni oli outo, pitkä ja kuoppainen vaellus. En edes tiennyt, että on jotain, mitä minun pitää itsestäni ymmärtää. Minulla oli vain jokin tunne. Kesti kauan tajuta, miten olin vankina, miten en ollut oma itseni ja miten olin piilossa. Keksin erilaisia tapoja selittää asioita itselleni, kuten ‘olen seksuaalisesti todella utelias tyyppi ja erittäin feminiininen mies’. Yritin järkeillä asioita ja jatkaa elämääni. Minulla ei ollut juurikaan mahdollisuuksia ottaa asioista selvää. Minulta puuttui yhteisö, jossa näistä kysymyksistä puhuttaisiin avoimesti. Kerran olin kavereideni kanssa, ja heistä kaikki olivat naisia. Yksi totesi, että meidän pitäisi pitää tyttöjen ilta, ja antoi ymmärtää, että olisin luonnollisesti mukana porukassa. Se oli aivan mahtavaa! Muistan, miten hyvältä minusta tuntui. Kyse oli tunteesta eikä tiedostetusta asiasta. Silloin en vielä kuitenkaan tajunnut, mistä hyvä olo johtui: he hyväksyivät sen osan minusta, jota en itse ollut edes lähtenyt tutkiskelemaan. Tuolloin olin heteroiden ympäröimä ja elin itsekin onnellisessa heterosuhteessa. Jälkeenpäin ajateltuna minulle olisi ollut todella suuri apu siitä, jos olisin Yhdysvalloissa yliopistoaikanani päätynyt jonkinlaiseen queer-yhteisöön. En tuntenut ketään, joka olisi prosessoinut samanlaisia asioita kuin minä. En tiennyt edes sanoja asioille, joita minun olisi pitänyt käsitellä. Se oli rankkaa. on HeTkiä, jolloin koin pieniä välähdyksiä. Muistan sen hetken, kun ymmärsin itsekseni, että hyvänen aika, tahdon pukeutua naisten vaatteisiin. Se tapahtui ennen kuin muutin Suomeen. Olin käymässä Helsingissä ja pyörin Sokoksella serkkuni kanssa. Kun eräs nainen käveli ohitseni, katsoin häntä ja tajusin haluavani pukea hänen asunsa päälleni. Samalla tajusin, mitä kohti olin kulkenut koko ajan. Se oli minulle iso asia. Ajattelin kuitenkin, etten voi kertoa siitä kenellekään. Pian ymmärsin, että olisi typerää salata niin iso asia muilta ihmisiltä. Palasin matkalta takaisin Yhdysvaltoihin ja kerroin kavereilleni, mitä olin tajunnut itsestäni. Sain heiltä positiivista ja kannustavaa palautetta. Ero miespuolisten ja naispuolisten kavereideni reaktioissa oli tavallaan huvittavaa. Kaikki naispuoliset kaverini olivat todella suloisia minulle. Yksi sanoi, että sullahan on parempi vartalokin noihin vaatteisiin kuin minulla. Lähes jokainen miespuolinen kaverini totesi, että ‘ok, siistiä’, ja kysyi perään: ’Johtuuko se siitä, että ne vaatteet näyttävät sinun mielestäsi hyviltä vai koska ne ovat miellyttäviä päällä?’ Ajattelen, että he halusivat jatkaa keskustelua osoittaakseen, että asia ei haittaa heitä, eikä minun tarvitse huolehtia. Tajusin, että minun on tutkiskeltava asiaa ja ostettava naisten vaatteita. Tein tutkimusmatkaa kuitenkin aivan yksin ja yritin jatkuvasti selittää asioita pois. En edes googlannut tietoa muunsukupuolisuudesta. en TulluT kaapista enkä tehnyt perusteellista itsetutkiskelua Yhdysvalloissa asuessani, koska en tuntenut oloani riittävän turvalliseksi. Kun muutin Suomeen heinäkuussa 2012, huomasin päätyneeni sattumalta asumaan eräänlaiseen queer-kommuuniin. Yhtäkkiä minulla oli ympärilläni ihmisiä, jotka olivat superkannustavia ja joille saatoin puhua niin, että he ymmärsivät. Tapailin silloin myös erästä henkilöä, joka antoi minulle todella paljon tukea ja ymmärsi muunsukupuolisuutta. Käytännössä hän kuljetti minua kädestä pitäen. Kävimme esimerkiksi yhdessä vaateostoksilla ja esitimme, että olimme ostamassa vaatteita hänelle. Äkisti kaikki palat loksahtelivat paikoilleen. Tajusin, että minussa pitkään olleessa tunteessa on kyse suuremmasta asiasta, koko identiteetistä. Silloin aloin googlata ja ottaa selvää, mitä muut ihmiset ovat kokeneet ja millaisia asioita he ovat käyneet läpi. Törmäsin sanaan genderqueer ja tajusin, mistä on kysymys. Olin jatkuvasti yrittänyt esiintyä niin itselleni kuin muillekin miehenä, jolla on feminiininen puoli. Mutta kukaan ei koskaan ymmärtänyt sitä eikä minua eikä kukaan kohdellut minua sinä ihmisenä, kuka olin. Siksi minun oli luovuttava kokonaan siitä ajatuksesta, että olisin ensinkään mies. Kun tulin kaapista, sain aivan valtavasti tukea. Laitoin Facebookiin kuvan itsestäni mekossa ja vahvasti meikattuna ja selitin, mistä on kyse. Kerroin, millainen olen. Katsoin seuraavana päivänä Facebookista kaikkia tykkäyksiä ja kannustavia kommentteja. Jotkut olivat lähettäneet yksityisviestejä, joissa he avautuivat omasta sukupuoli-identiteetistään ja jakoivat omia kokemuksiaan. Yllätyin hurjan positiivisesti. Sanoisin, että kaikista maailman kaupungeista Helsinki on paras ja turvallisin paikka tulla ulos kaapista. En ole koskaan tuntenut olevani niin kotona, kuin täällä. En ole käynyt kertaakaan Yhdysvalloissa muuttoni jälkeen. mielesTäni voisi olla niin monta sukupuolta kuin on ihmisiä! Suomessa pitäisi olla laillinen kolmas sukupuoli ja todella monta muutakin. Olen täysin sujut kroppani kanssa. En halua tehdä kehooni pysyviä muutoksia. Kehoni ei ole väärä, mutta se on rajoittunut, koska siinä ei ole kaikkia vaihtoehtoja: minulla ei todennäköisesti koskaan ole vaginaa eikä rintoja, enkä koskaan saa kokea kehoani sellaisena kuin se olisi, jos hormonit toimisivat eri tavalla. Vihaan yli kaiken sitä, jos minua pidetään ’hyvänä äijänä’ tai jos minulle sanotaan, etten ymmärrä jotain, koska en ole nainen. Vihaan käsitettä ’naisten vaatteet’. Minua ärsyttää, että vaatteiden valmistajat sanelevat sen, kenelle vaatteet on tarkoitettu. Miksi vaatteet edes jaetaan sukupuolen mukaan? Jos joku sanoisi minulle kaupassa, että ’hei, miesten osasto on tuolla’, suuttuisin ja tekisin sen myös sanojalle selväksi. Joku sanoi minulle joskus, että kaikki jaetaan naisten ja miesten asioihin. Miten väärin se oletus onkaan! Maskuliininen ja feminiininen eivät ole toistensa vastakohtia. Se, että on feminiininen, ei tarkoita, että olisi vähemmän maskuliininen. Oikeastaan vihaan molempia sanoja, sillä ne ovat kuitenkin binäärisiä ja sisältävät oletuksen sukupuolen kaksijakoisuudesta. Yhteiskunta pakottaa ihmiset sukupuoleen. Minusta tuntuu hankalalta esimerkiksi käydä vessassa ja valita miestenja naistenvessan väliltä. kerr an kävellessäni kadulla tajusin, että eräs nainen luuli minun seuraavan häntä. Se oli todella häiritsevää. Hän vilkuili olkansa yli ja kiihdytti vauhtiaan. Meinasin huutaa ääneen, että anteeksi. Sinä taidat kuvitella minun olevan mies – en ole mies! Tietyllä tavalla on väärin, miten katkera ja epäluuloinen voin olla miesten suhteen. Kaikki kohtaamani cis-miehet joutuvat tavallaan todistamaan, että he eivät ole kusipäitä. Suurin osa kusipäistä sattuu kuitenkin olemaan cis-miehiä. Minulla on paljon pelkoja, ja joskus ne tulevat toteen. Siitä ei ole kovin pitkä aika, kun olin mekko päällä steissillä. Luokseni tuli joku poika, joka halusi näyttää kovalta ja coolilta kavereidensa silmissä. Hän alkoi aukoa minulle päätään. ’Tiedätsä, että sulla on parta’, ja muuta paskaa. Tiedän tyyppejä, jotka olisivat vastanneet siihen jotain sellaista kuin ’kiitos tiedosta’. Mutta sen nuoren pojan kaltaiset elävät muiden reaktioista. En voi antaa tuollaisen mennä vaan toisesta korvasta sisään ja antaa tyypin ajatella, että hän voi käydä häiriköimässä ihmisiä. Niinpä mä tönäisin sitä tyyppiä, mitä en ole koskaan tehnyt kenellekään aiemmin. En minä sitä nyrkillä naamaan lyönyt tai satuttanut, mutta hän säikähti todella paljon aggressiivista reaktiotani. Tilanne oli ahdistava. Pelästytin tyypin pois. Puhuin hänen kanssaan samaa kieltä, ja se yllätti hänet. Annoin hänelle samalla mitalla takaisin, ja siitä syystä en kadu tippaakaan. TYöskenTelen englanninkielisessä päiväkodissa. Osa lapsista tietää, mitä tarkoittaa olla muunsukupuolinen, koska olen kertonut heille. Lapset ovat fiksuja ja tajuavat, kun heille kerrotaan. Kenelläkään vanhemmistaan ei ole ollut ongelmia asian suhteen, eikä heistä kukaan ole tietääkseni edes kysellyt mitään muunsukupuolisuudestani. Minulla on paljon työkavereita, jotka eivät puhu juurikaan suomea. Osa työkavereistani viittaa minuun usein he-pronominilla, vaikka olen toistuvasti sanonut, että haluan käytettävän sanaa they/ them. He ovat väsyneitä siihen, että korjaan heitä, ja minä olen väsynyt siihen, että minun täytyy korjata heitä. Kuitenkin minuun sattuu joka kerta, kun minua kutsutaan mieheksi. Sitä on jatkunut vuosia, ja se jatkuu yhä. Se on uuvuttavaa. On ollut aikoja, kun olen harkinnut irtisanoutuvani. Mutta mihin minä menisin? Minulla on kuitenkin siisteimmät työkaverit ja paras työyhteisö ikinä. En voisi löytää parempaa työpaikkaa, jollen sitten menisi Setaan.” ”Kesti Kauan tajuta, Miten olin vanKina, Miten en ollut oMa itseni ja Miten olin piilossa.”
KESÄJA ABIKURSSEILLA OPISKELET TEHOKKAASTI! Katso lisätietoa ja kurssitarjottimet n ettisivuiltamme. llmoittautuminen 12.–25.5.2016. Kesäkurssit 30.5.– 10.6.2016 / Abikurssit 10.–28.8.2016 OPISKELE KAKSIKIELISESTI! Bilingual High School Studies. Fill in the online application form in our website and send the copies of previous qualifications completed to applications@eira. fi. The first application period is from 1.5.–27.5.2016. Applicants during this period will be invited for a placement test at the start of June. ALOITA AIKUISTEN PERUSKOULUSSA! Jos olet jo aikuinen, mutta perusopintosi ovat jääneet kesken tai tarvitset niihin päivitystä – hae mukaan. Täytä hakulomake verkossa. Hakuaika on 9.5.–5.8.2016. FIRST STEPS IN FINLAND program is a Basic Secondary School developed for migrants aged 17–25. Come and fill in the application form online or in the school office. AJANKOHTAISTA JUURI NYT: Suorita lukio, korota arvosanojasi tai opiskele yksittäisiä kursseja mielenkiintosi mukaan. Joustavasti kahdessa toimipisteessämme päivisin tai iltaisin tai suorita kurssit verkossa. Eirassa on jokaiselle jotakin. EIRASSA OPISKELU SUJUU! Laivurinkatu 3, 00150 Helsinki Iso Roobertinkatu 20-22, 00120 Helsinki ei ra .fi TULE MUKAAN! Opiskelijaksi voit ilmoittautua ympäri vuoden. Katso lisätietoa ja hae opintoihin kotisivuiltamme www.eira.fi Järvenpääntie 640 04400 Järvenpää seurakuntaopisto.fi Nuorisoja vapaa-ajan ohjaajaksi Nuorisoja vapaa-ajan ohjauksen perustutkinto Aloitamme syyskuussa 2016 nuorisoja vapaa-ajan ohjaajan näyttötutkintoon valmistavat oppisopimuskoulutukset Helsingissä ja Järvenpäässä. Lähihoitajaksi Sosiaalija terveysalan perustutkinto Aloitamme elokuussa 2016 lähihoitajan näyttötutkintoon valmistavan oppisopimuskoulutuksen Helsingissä. Lastenohjaajaksi Lapsija perhetyön perustutkinto Aloitamme lastenohjaajan näyttötutkintoon valmistavat oppisopimuskoulutukset Helsingissä syyskuussa ja Järvenpäässä elokuussa. Lue lisää: seurakuntaopisto.fi/aikuiset Syksyllä alkavaa aikuiskoulutusta stadissa ja Järvenpäässä ETOS kutsuu sinua luomaan, kokemaan ja oppimaan uutta Oletko kiinnostunut draamasta ja musiikista kohtaamisen, kasvatuksen ja vuorovaikutuksen välineenä? Draamaja musiikkikasvatuslinjalta saat työtapoja, jotka antavat rikkaan kokemuspohjaisen tietotaidon erilaisiin oppimisja ohjaustilanteisiin. Koulutuspaikkana ETOS Esittävän taiteen osaamiskeskus Järvenpäässä. Lue lisää: seurakuntaopisto.fi/etos Voionmaa muuttaa Tampereelle Lisätietoja www.voio.fi Palkansaajien koulutussäätiö HAKU PÄÄLLÄ NYT! Koulutukset 11.8.2016–26.5.2017 Radio/tvja lehtitoimittaja Elokuva ja TV Elokuvanäytteleminen Valokuvaus Psykologian opinnot Avoimen AMK:n kursseja
Kansan Sivistystyön Liitto KSL ry AJAN HERMOLLA Aktiivista kansalaisuutta tukemassa ja kouluttamassa Tutustu materiaaleihin: www.ksl. /julkaisut Keski-Pohjanmaan aikuiskoulutus, Kansanopisto Opistontie 1, Kälviä, p. 040 808 5035 Lisätiedot ja haku: www.kpedu.fi • Tanssilinja • Vintage-valokuvaus • Teatterilinja • Valokuvauksen päiväopinnot Hakuaika 1.1.-20.7.2016 Opiskeluaika 15.8.201626.5.2017 I was here • Nuorisoja vapaa-ajanohjauksen perustutkinto (näyttötutkinto, aikuiset) Maailman kirjat Rautatientori, Helsinki, 28.?29.5.2016 Toukokuun tuhdein teltta tarjoaa kirjoja, kirjailijoita läheltä ja kaukaa. Kirjallista ohjelmaa ja kustantajien kirja myyntiä. Ohjelmassa muun muassa: Tuotantoeläimetpaneeli, la 28.5. 18.30 Kirjailijat Laura Gustafsson ja Risto Isomäki keskustelevat tuotantoeläimistä Animalian toiminnanjohtaja Mai Kivelän johdolla. Janne Käpylehto: Auringosta sähköt kotiin, kerrostaloon ja yritykseen, su 29.5. 12.00 Aurinkosähkö kiinnostaa kuluttajia. Sähkönkäyttäjät voivat tuottaa itse sähkönsä, ja aurinkosähköstä on tullut nopeasti kannattavaa. Nasrin Madani: Naisten oikeudet Iranissa, su 29.5. 15.15 Nasrin Madani on iranilainen toimittaja ja kirjailija, jonka kaksi viimeistä novellikokoelmaa sensuroitiin kotimaassa niiden feminististen ja poliittisten aiheiden takia. Maryan Abdulkarim haastattelee. Lue KOKO OhJeLMA TääLTä: www.maailmankirjat.fi www.maailmakylassa.fi/ ohjelma/kirjallisuusohjelma 30 kirjailijaa, 33 näytteilleasettajaa, tuhansia kirjoja AvOINNA LA 28.5. 11.00?20.00, su 29.5. 11.00?18.00 Katja Kettu, Meeri Koutaniemi ja Maria seppälä: Fintiaanien mailla, su 29.5. 16.00 Fintiaanien mailla -kirjassa kerrotaan suomalaisten siirto laisten ja PohjoisAmerikan alkuperäisväestön jälkeläisten fintiaanien taipaletta läpi kaivosten, kasinoiden ja reser vaattien. Vapaa pääsy!
38 • 4 / 2016 TeksTi ja kuvaT mariko saTo Presidenttipeliä Yhdysvalloissa – media vs. sanders ja Trump Puolueiden ulkopuolelta tulevat ehdokkaat saavat negatiivista mediahuomiota. k un Yhdysvaltojen presidentinvaalien esivaalitaisto alkoi maaliskuussa kuumentua, julkaisi Washington Post -sanomalehti demokraattien presidenttiehdokkaasta Bernie Sandersista huimat 16 negatiivissävytteistä artikkelia 16 tunnissa. Useimmissa artikkeleissa senaattori Sanders esitettiin epäpätevänä ehdokkaana, joka ei kykenisi toteuttamaan suuria vaalilupauksiaan, kuten finanssisektorin säätelyä, maksutonta korkeakoulutusta ja universaalia terveydenhuoltoa. Tämä ei ole hidastanut Sandersin tahtia. Hänen kannattajansa ja kampanjaväkensä ovat luoneet sosiaalista mediaa hyödyntävän vaalikoneiston, joka on voimakkaasti hyökännyt puolueellisena pitämäänsä valtamediaa vastaan. Valtava on nojautunut vapaaehtoisten itseorganisoitumiseen, joka on tapahtunut. Vastaavaa ei ole aiemmin nähty. Sandersin sosiaalisen median kampanjaa pidetään jopa tehokkaampana kuin Barack Obaman ennennäkemättömän suuria vuosien 2008 ja 2012 verkkokampanjoita. Sen avulla Sanders on onnistunut keräämään ennätysmäisen summan vaalirahoitusta viime syksystä lähtien. Keskimääräinen lahjoitussumma on ollut 27 dollaria, ja yksittäisiä lahjoittajia on ollut miljoonia. mYös rePublikaanien ehdokkaasta Donald Trumpista kirjoitetaan negatiivisesti, mutta eri syistä. Liikemies Trump on jatkuvasti esillä lehdissä ja televisiossa, yleensä negatiiviseen sävyyn. Yhtenä päivänä asiantuntijat keskustelevat Trumpin misogyynisistä kommenteista koskien naispuolista haastattelijaa, toisena päivänä puidaan hänen tör keän rasistisia väitteitä Yhdysvaltojen latinalaisamerikkalaista. Sandersin kannattajat väittävät median negatiivisen suhtautumisen vahingoittavan koko vaalikampanjaa ja Sandersin mahdollisuuksia menestyä esivaaleissa. Trumpiin kriittisesti suhtautuvat republikaanit ja demokraatit pitävät Trumpin jatkuvaa medianäkyvyyttä pääsyynä hänen esivaalimenestykseensä. Muut ehdokkaat ovat voineet vain haaveilla Trumpin saamasta näkyvyydestä. Hänen jokaiseen möläytykseensä tartutaan mediassa – mitä tyhmempi kommentti, sitä enemmän huomiota. Politiikan asiantuntijat väittelevät tuntikausia televisiossa ja kaikkien suurten sanomalehtien sivuilla hänen naisia, toisia vaaliehdokkaita tai vähemmistöjä koskevien loukkaavien kommenttien poliittisista merkityksistä. Typerimmätkin kommentit käsien koon suhteesta peniksen pituuteen näyttävät ansaitsevan syvällisen analyysin. Vaikka näkyvyys on pääosin negatiivista, se nosti Trumpin epätodennäköisestä mustasta hevosesta koko republikaanikilvan kärkeen. Mediaa on haukuttu vastuuttomaksi, kun se nostaa jokaisen Trumpin aloitteen valtakunnalliseksi keskustelunaiheeksi. Mediatalot kiistävät vastuunsa, mutta iloitsevat katsojaluvuistaan. Sandersin kannattajat ihmettelevät, miksi media keskittyy niin voimallisesti Sandersin mahdollisuuksien puutteeseen jopa silloin, kun hän on voittanut useita osavaltioiden esivaaleja peräkkäin. Sandersin katsotaan menestyneen mediasta huolimatta, kun taas mediahuomiota pidetään yhtenä Trumpin menestyksen syynä. sekä TrumP että Sanders ovat ponnistaneet ehdokkaiksi puolueidensa ulkopuolelta. Trump tuli politiikkaan liikeelämästä ja viihdemaailmasta. Hänet tunnetaan parhaiten Diili-tv-ohjelman rääväsuisena keulahahmona. Sanders on ollut politiikassa mukana usean vuosikymmenen ajan, mutta tullut valituiksi sitoutumattomana ehdokkaana. Molemmat herättävät kaunaa maan valtavissa puoluekoneistoissa. Republikaanit ovat olleet tyrmistyneitä Trumpin menestyksestä, mutta eivät ole löytäneet riittävän vahvaa vastaehdokasta. Republikaanikisan tämänhetkinen kakkonen, Ted Cruz, on yhtä lailla republikaanipuolueen inhokki, joka ei suostu noudattamaan puolueen tahtoa asiakysymyksissä. Sanders on saanut taakseen vain seitsemisen prosenttia superdelegaateista, vaikka hän on voittanut joidenkin osavaltioiden esivaalien äänet jopa yli 60 prosentin äänierolla Clintoniin. Superdelegaatit edustavat demokraattisen puolueen eliittiä ja voivat äänestää puolueen presidenttiehdokkaaksi haluamaansa ehdokasta riippumatta ehdokkaan menestyksestä oman osavaltionsa esivaalissa. sekä TrumPin että Sandersin menestyksen taustalla on vahva ruohonjuuritaso ja kyky innostaa poliittisesti
4 / 2016 • 39 ”Haloo, onko Brian?” ”Joo, Brian täällä.” ”Hei, täällä soittaa Mariko senaattori Bernie Sandersin presidenttikampanjasta. Connecticutissa on esivaalit huhtikuun 26. päivä, ja Sanders on demokraattien ehdokkaana. Voiko Bernie luottaa tukeesi esivaaleissa?” ”olen ajatellutkin, että saattaisin äänestää Sandersia. Mutta toisaalta mietin myös Trumpin äänestämistä.” ”Ahaa. Voinko kysyä, miksi mietit juuri heitä?” ”en tienaa kovin hyvin, ja minulla on kaksi lasta, joiden toivoisin pääsevän joku päivä yliopistoon. Lukukausimaksut ovat todella suuria. Toisaalta haluan, että rajat suljetaan ja joku huolehtii lasteni turvallisuudesta, kun on isis ja kaikkea.” Bernie Sandersin kampanjaorganisaatio on järjestäytynyt ennen kaikkea ruohonjuuritasolla. Vapaaehtoistyö on järjestetty todella tehokkaasti ja osallistuminen on helppoa. Kun olet kerran ilmoittanut kiinnostuneesi vapaaehtoistyöhöstä Sandersin verkkosivuilla tai tapahtumassa, sinuun otetaan yhteyttä ja autetaan vapaaehtoistyön alkuun. Vapaaehtoisena voit olla rekisteröimässä uusia äänestäjiä, kolkutella ihmisten oville tai järjestää tapahtumia. Sandersin kampanja on ollut poikkeuksellisen tehokas paitsi sosiaalisen median hyödyntämisessä myös vastuun jakamisessa vapaaehtoisille. uusien soittajien ja aktiivien rekrytoinnista vastaavat pääosin vapaaehtoiset, eivät kampanjatoimiston palkatut työntekijät. Toimintamalli skaalautuu helposti suuremmaksi sitä mukaa kun vapaaehtoisia tulee lisää. Sandersin kampanja on ollut erityisen tehokas niin sanottujen puhelinpankkien pystyttämisessä. Puhelinpankissa vapaaehtoinen soittaa joko kartoittaakseen jonkin alueen äänestäjien tukea ehdokkaalleen tai pyrkiäkseen saamaan äänestäjien tuen ehdokkaalleen. Sandersin kampanjassa vapaaehtoinen tarvitsee vain tietokoneen ja puhelimen. Vapaaehtoinen rekisteröityy järjestelmään, joka soittaa puhelimiin vapaaehtoisen puolesta ja yhdistää vain vastatut puhelut. Soittaja näkee tietokoneensa ruudulla vastaajan nimen ja osoitteen. eri tyyppisiä puheluita varten on laadittu erilaisia mallikäsikirjoituksia, hieman puhelinmyynnin tapaan. Puhelun lopussa verkkojärjestelmään kirjataan puhelun lopputulos numerokoodeilla. Tehokasta ja helppoa. Kampanjan vapaaehtoiset järjestävät tilaisuuksia, joissa oppii perusteet, voi soittaa puheluita ja tutustuu samalla toisiin vapaaehtoisiin. Puhelinpankkitoiminta on ollut todella suosittua. Monet järjestävät puhelinpankkeja kotonaan. Puhelinpankit ovat sosiaalisia tapahtumia, joihin osallistutaan usein kaveriporukalla. Vapaa ehtoiset ovat hyvin innokkaita ja suhtautuvat intohimoisesti kampanjaan. Yksi tapaamani vapaaehtoinen, teknologiaalan yrittäjä ja perheenisä, oli vapaapäivänään soittanut yli 300 puhelua 11 tunnissa. Kävi vaaleissa miten tahansa, ainutlaatuinen ruohonjuuritason verkosto pyritään pitämään pystyssä myös vaalien jälkeen. Sanders on sanonut haluavansa uudistaa demokraattista puoluetta ja koko vaalijärjestelmää demokraattisemmaksi, jotta ihmisten ääni kuuluisi myös vaalikauden ulkopuolella. ihmisten kiinnostus politiikkaan ja poliittiseen osallistumiseen Yhdysvalloissa on suurimmillaan presidentinvaalien alla. Kongressivaaleissa, joissa äänestetään maan lainsäädännöllisestä vallasta, on äänestysprosentti ollut laskusuhdanteinen jo pidemmän aikaa. Vuonna 2014 kongressivaaleissa äänesti 41,9 prosenttia äänioikeutetuista. nuorista, 18–34-vuotiaista, äänesti vain 23,1 prosenttia. nuorten nykyistä kiinnostumista ja osallistumista politiikkaan voi pitää eräänlaisena demokratian voittona. ”Haloo, onko siellä Tess?” ”Hei, puhelimessa.” ”Hei, täällä on Mariko senaattori Bernie Sandersin presidenttikampanjasta. Soitan, koska Connecticutissa on esivaalit huhtikuun 26. päivä ja Sanders on demokraattien ehdokkaana. Voiko Bernie luottaa tukeesi esivaaleissa?” ”Ööö, vaalit? Mitkä vaalit?” Feel the Bern epäaktiivisia ryhmiä kannattajikseen. Mielipidetutkimusten mukaan Trumpia ovat äänestäneet monet politiikkaan ja ylipäätään valtiovaltaan kyynisesti suhtautuvat ihmiset, jotka näkevät Washingtonin sisäpiiriläisten huijanneen tavallisia yhdysvaltalaisia omien etujensa vuoksi. He eivät välttämättä ole löytäneet aiemmin ehdokasta, jonka uskoisivat olevan poliittisen eliitin ulkopuolelta ja edustavan heidän etuaan. Sanders on tuonut vaalikampanjaansa mukaan erityisesti ensimmäistä kertaa äänestäviä nuoria. Viime päivinä on näyttänyt, että Trumpin vaatimukset esimerkiksi rangaistuksista abortin tekeville naisille ovat kääntymässä häntä itseään vastaan. Hän on joutunut altavastaajaksi siitä huolimatta, että poikkeuksellisesti perääntyi tästä yksittäisestä lausunnosta. Media on myös alkanut noteerata Sandersin kampanjaa hieman aiempaa enemmän, kun hän voitti seitsemän perättäistä esivaalia maalis– huhtikuussa. Huhtikuun tärkeät esivaalit New Yorkissa ja muualla itärannikolla tosin käänsivät tilanteen taas päälaelleen. Mielipidetutkimusten mukaan Sandersilla olisi Hillary Clintonia paremmat mahdollisuudet voittaa Trump marraskuun vaaleissa. Republikaanien puolella pelätään koko puolueen tulevaisuuden puolesta, mikäli Trump voittaa esivaalit, mutta joutuu varsinaisessa vaalitaistossa väittelemään asiakysymyksistä demokraattien ehdokasta vastaan. Nähtäväksi jää, miten esivaalien yllättäjien jatkomenestys riippuu mediasta – ja toisistaan. Ritva siikala Musta sielu, valkonaama Teatteriohjaaja Siikalan pysäyttävä muistelmateos muukalaisuudesta ja elämästä kulttuurien risteyskohdissa. Simon critchley BOWIE Oivaltava ja nostalginen muistokirja sukeltaa lyriikoiden kautta Bowien musiikin merkitykseen ja vaikutuksiin. Karita Sainio me emme elä samassa maailmassa kuin te Tummasävyinen trilleri huumehuuruisesta suomalaisesta alamaailmasta. Kirjakaupoista ja www.rosebud.fi www.aulakustannus.fi Kustannusosakeyhtiö Aula & Co
Hä m ee nt ie Viid es lin ja nä kin ku ja k a a rl en k at u sö rn äi st en ra nt at ie Vaasankatu Helsing inkatu st ur en ka tu BraHenkenttä Hakaniemenranta si lt a sa a re n k at u teoll isuus katu junatie työp ajan katu sö rn äi st en ka tu M M M alek sis kiVen katu to ine n lin ja ko lm as lin ja kulmaVu orenkat u siltaVuorenranta VegeKallio hämeentie 48, helsinki Avoinna: ma--pe 11--18, la 11--15, 044 741 3381 INTOKUSTANNUS.fi rosebud.fi Tajunnan räjäyttävää kirjallisuutta helsingin kalliossa KUrvIN KIrjA LÄHILUOMURUOKAA KALLIOSTA • ruokaosuuuskunta • lounaskahvila • catering Kaarlenkatu 15 omamaa.fi Vaasankatu 15 b, ma–pe 12–20 ja la 12–18. vegekauppa.fi Helsingin ainoa vegaaninen ruokakauppa. Virkistävä, probioottinen w w w . e k o l o . f i | # e k o k a u p p a _ e k o l o -20% Karma vesikefiiri TOUKOKUUN TARJOUS 6 9 3 8 7 4 2 10 5 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 Kurvin Kirja Oma Maa Koko Ekolo Silvoplee Lemon Grass Street Gastro Vegekauppa Soi Soi 1 Onda
kulttuuri Sirkusta savupiippujen varjossa Cirkon Riku Lievonen näkee nykysirkuksen esittävän taiteen rajojen rikkojana. TekSTi TuomaS RanTanen kuva veeRa JäRvenpää v anhaT tiilistä käsinmuuratut savupiiput näyttävät uhmakkailta kirkasta taivasta vasten. Kirkas kevätaurinko kylvettää Helsingin Suvilahden entisen sähkövoimalan ja kaasulaitoksen alueen tyhjää tapahtumakenttää. Sivummalla graffitimaalarit suihkivat seinälleen uusia värikerroksia, ja ravintola Lämmön tyhjä terassi kuiskii houkutuksen viestejä ohikulkijoille. Näillä nurkilla majailee Cirko – Uuden sirkuksen keskus ry, vuonna 2002 perustetun suomalaisen nykysirkuksen kehittäjäyhteisö. Cirkon uusi toiminnanjohtaja Riku Lievonen tulee vastaan jo alaovella. Häikäisevässä kirkkaudessa silmiään siristelevä Lievonen on kulttuurikentällä tuttu taustatekijä. Ennen nykyistä pestiään hän toimi pitkään Helsingin Juhlaviikkojen esittävän taiteen ja kaupunkitaiteen vastaavana tuottajana. Aiempaa kokemusta hänellä on Kiasma-teatterista ja URB-festivaalilta sekä kokeellisen musiikin ja elokuvan Avanto-festivaalin tuottamisesta. ”Minua on kiinnostanut aina taiteen ulkopuolisuus eli sellainen taide, joka ei ole riittävän sisäsiistiä päästäkseen hoveihin. Sen piirissä tapahtuvat kaikki uudet jutut”, Lievonen selittää ja huokaa heti perään. ”Tietysti kaikki etabloituu aikanaan, myös sirkus, mitä tässä olen sitten itsekin tekemässä.” CiRkon ToimiSTo on tavanomaista uudehkoa konttoritilaa. Parhaillaan siellä valmistellaan vuosittain toukokuussa pidettäviä Cirko-festivaaleja. Työntekijöiden määrä vaihtelee sesongin mukaan, ja näin festivaalin aikoihin toimistovalmiudessa heitä on seitsemän. Sirkussynergiaa tuottavat alivuokralaisina toimivat Sirkuksen tiedotuskeskus, Suomen Nuorisosirkusliitto ry, Sairaalaklovnit ry, Sirkus Magenta, Circo Aereo ja esittävän taiteen kehitystoimisto Maracat Caravan. Samassa kiinteistössä on kaksi esityksiin ja harjoituksiin soveltuvaa salia, 125 hengen yleisön vetävä Solmusali sekä suurempi Maneesisali, jota hyödynnetään erityisesti residenssitaiteilijoiden produktioiden valmisHä m ee nt ie Viid es lin ja nä kin ku ja k a a rl en k at u sö rn äi st en ra nt at ie Vaasankatu Helsing inkatu st ur en ka tu BraHenkenttä Hakaniemenranta si lt a sa a re n k at u teoll isuus katu junatie työp ajan katu sö rn äi st en ka tu M M M alek sis kiVen katu to ine n lin ja ko lm as lin ja kulmaVu orenkat u siltaVuorenranta VegeKallio hämeentie 48, helsinki Avoinna: ma--pe 11--18, la 11--15, 044 741 3381 INTOKUSTANNUS.fi rosebud.fi Tajunnan räjäyttävää kirjallisuutta helsingin kalliossa KUrvIN KIrjA LÄHILUOMURUOKAA KALLIOSTA • ruokaosuuuskunta • lounaskahvila • catering Kaarlenkatu 15 omamaa.fi Vaasankatu 15 b, ma–pe 12–20 ja la 12–18. vegekauppa.fi Helsingin ainoa vegaaninen ruokakauppa. Virkistävä, probioottinen w w w . e k o l o . f i | # e k o k a u p p a _ e k o l o -20% Karma vesikefiiri TOUKOKUUN TARJOUS 6 9 3 8 7 4 2 10 5 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 Kurvin Kirja Oma Maa Koko Ekolo Silvoplee Lemon Grass Street Gastro Vegekauppa Soi Soi 1 Onda
42 • 4 / 2016 kulttuuri telussa. Lisäksi Maneesi-salia ulosvuokrataan. ”Esityksiä tehdään myös Kansallisteatteriin ja muihin suurempiin kulttuuritaloihin. Suvilahti on vielä sen verran reunalla, ettei suuri yleisö löydä tänne helposti. Täällä järjestetään esityksiä, jotka sopivat tänne mittakaavaltaan ja tyyliltään”, kertoo Lievonen. Samalla hän maalailee näkymiä siitä, kuinka jo lähitulevaisuudessa Elmun rokkareiden ja kaupungin nuorisoasiainkeskuksen muutto Suvilahteen, Kalasataman asuin alueen valmistuminen ja uusi raitiolinja muokkaavat koko aluetta tavalla, jossa sirkukselle löytyy entistä vahvempi paikka. CiRkon pä äTehTäviä ovat nykysirkuksen edistäminen, taiteilijoiden residenssitoiminta ja ympärivuotisen esitystoiminnan järjestäminen. Nykysirkuksen Lievonen määrittelee sellaiseksi esittävän taiteen muodoksi, jossa sirkusteknistä taitoa hyödynnetään taiteellisten ideoiden välittämiseen. Taiteenalan traditio on lyhyt: se syntyi 1970-luvulla Ranskassa, ja Suomessa sitä on harjoitettu 1990-luvun puolivälistä. Taiteenalan nuoruudesta huolimatta Cirko näyttää vakiinnuttaneen asemansa suomalaisen taiteen kentällä. Sen vuosibudjetti on seilannut viime vuosina keskimäärin 650 000 euron tienoilla. Valtion toiminta-avustus on summasta noin kolmanneksen ja kaupungin neljänneksen. pä äSylipuiSTa kertyy 12 000 katsojan volyymillä noin 90 000 euroa, loput budjetista tilkitään ulosvuokrauksilla ja projektiavustuksilla. Resursseja voisi tietenkin aina toivoa lisääkin, mutta Lievosta tuntuu huolettavan myös alan koulutuksen tilanne. ”Suomessa on neljä taiteen perusopetusta antavaa nuoriso sirkusta ja kaksi keskiasteen koulua, Koulutuskeskus Salpaus Lahdessa ja Turun AMK:n sirkustaiteen pedagogiikkaa painottava koulutusohjelma. Ongelma on siinä, että jatko-opintojen perässä pitää mennä ulkomaille”, huokaa Lievonen. Eniten Suomesta lähdetään Ruotsiin, Ranskaan ja Belgiaan. ”Onni onnettomuudessa on, että ne jotka lähtevät, ovat takaisin tullessaan valmiiksi kansainvälisesti verkottuneita ja tuovat yhteytensä ja kokemuksena mukanaan. Siis jos palaavat tänne takaisin.” Lievosen mielestä erityisen tärkeää olisi saada Taideyliopistoon sirkustaiteen linja. Alan koulutusta pitäisi kehittää myös siksi, että sirkustaiteilijat saisivat enemmän eväitä yhteiskunnallisten aiheiden käsittelyyn. ”Ehkä sirkuskoulutuksessa pitäisi olla edes joku kesäleiri, jossa annettaisiin johdatuskurssi kriittiseen ajatteluun”, naurahtaa Lievonen. ”Kyllä sirkuskin voi olla kantaaottavaa. Minusta taide voi olla viihdyttävää, mutta ennen kaikkea sen pitää olla puhuttelevaa. Taiteen voi nähdä alueena, jossa voi esittää jyrkkiä väitteitä ilman, että ketään kuolee.” CiRkon eSiTySToiminTa laajenee tämän vuoden elokuussa, kun Cirko tekee Kallio Block Party -kaupunkitapahtumaan katusirkusosion. Marraskuun puoliväliin on tulossa toinenkin uusi minifestivaali, joka pyrkii kyseenlaistamaan esittävän taiteen raja-aitoja. Tarmokkaasti tehtäväänsä heittäytynyt tuore toiminnanjohtaja kaavailee Cirkon uudeksi tehtäväksi myös vuosittaisen sirkusalan katselmuksen järjestämistä. Siellä sirkuskouluista valmistuneet voisivat esittää lopputöitään ja vakiintuneemmatkin toimijat kohdata keskustelujen, työpajojen ja juhlimisen merkeissä. Nyt toukoukuussa 11. kerran järjestettävä Cirko-festivaali käsittää kuusi esitystä, joista puolet on kotimaisia ja puolet ulkomaisia tuoreita esityksiä. Helposti lähestyttävää tarjontaa edustaa maailmankuulu ruotsalainen Cirkus Cirkör. Taiteellisesti haastavampi taas on varmasti amerikkalainen The Ricochet Project -ryhmä, joka tarjoaa ”hypnoottisen tummanpuhuvan” teoksen ”ihmisen sisäisestä kamppailusta, eristyneisyydestä, alistamisesta, kaipuusta ja toivosta”. Teos voitti parhaan sirkusesityksen palkinnon Edinburghin Fringe-festivaalilla. Lapsille tarjolla on Colette Sadlerin ja Stammer Productionsin Me ollaan monstereita. Esittävän taiteen eri puolia leikkaava näkökulma korostuu etenkin kotimaisissa esityksissä. Circo Aereo ja Defunensemble-yhtye liittävät sirkukseen nykymusiikkia ja kuvataidetta, Ilona Jäntti ja laulaja–lauluntekijä Aino Venna rakentavat minimalistisen kabareeklubin, ja Helsinkiin kotiutuneet brasilialaiset veljekset Luis ja Pedro Sartori do Vale yhdistävät visuaaliseen sirkukseensa teatteria ja jousiammuntaa. ”Idea festivaaleissa on sama kuin Cirkon esitystoiminnassa yleensäkin: halutaan antaa laatutakuu, että mitä tahansa tarjotaankin, esitys on aina perusteltu omista taiteellisista lähtökohdistaan”, summaa Lievonen. Cirko-festivaali 6.–15.5. Esitykset Suvilahdessa, Kansallisteatterissa, Kanneltalossa, Stoassa ja Espoon kulttuurikeskuksen Louhisalissa. Lisätiedot: www.cirko.fi ”Minusta taide voi olla viihdyttävää, Mutta ennen kaikkea sen pitää olla puhuttelevaa.” C irk us C irk ör : Li m its . Ku va : M at tia s Ed wa ll Th e Ric och et Pro jec t: Sm oke and M irro rs. Ku va: Ka te Ru sse ll ”Mitä tahansa tarjotaankin, esitys on aina perusteltu oMista taiteellisista lähtökohdistaan.”
Caisan valtaa kulttuur ikeskus taiteilija a Mikonkatu 17 C | Kaisaniemi | caisa.fi | Caisakulttuuri oi berliini muistojen k aupunki ... Erikoistarjous Voiman lukijoille: Uusi Berliini-numero + kaksi seuraavaa kotiisi yhteensä vain 11,90 e!* tilaus@kulttuurivihkot.fi 09 4114 5369 Mainitse: Voima-tarjous * Määräaikainen tilaus, koskee vain uusia Suomeen tehtäviä tilauksia U U ti s e t, d ig il e h d e t, b l o g it , v id e o t: w w w .k u lt t u u r iv ih k o t .f i Berliinin maaginen henki 2 –2 1 6 2 – 2 1 6 B e r l iin i ir to n u m e r o 9 ,6 e u r o a 4 4 . v u o s ik e r ta historiaa, politiikk aa, kluBeja, ruok aa... italian punaiset prik aatit Chaplinin taikinaa ja dynamiit tia sukupuoli näyt tämöllä teemanUmero nyt myynnissä akateemisessa kirjakaUpassa (helsingin keskUsta) ja kUlttUUrivihkojen verkkokaUpassa!
44 • 4 / 2016 l aRS hJeRSTedT , eli Kaos, on riivannut ruotsalaista kansankotia graffiteilla jo kolmenkymmenen vuoden ajan. Tuona aikana hän on maalannut omin lupinensa kromin kiiltoisiksi ja värikkäiksi lukemattomia junavaunuja ja kaikkia kuviteltavissa olevia seinämateriaaleja. Huhtikuun alussa Kaos maalasi graffitin Helsingissä Kampin metro asemalla olevan lasikopin seinään. Kyseessä ei ollut suinkaan ensimmäinen kerta, kun hän maalasi Suomessa tai metroasemalla. Kyseessä oli kuitenkin ensimmäinen kerta, kun hän maalasi metroasemalla luvan kanssa. ”Oli omituista maalata metrossa kameran kuvatessa vieressä. Mutta hei! 2016 mikä tahansa on mahdollista.” Vuosien varrella Hjerstedtin graffi tin ympärille rakentuva elämäntapa on saanut uusia vivahteita. Nykyään Kaoksen kankaalle maalaamia teoksia esitellään gallerioissa ja museon seinätkin ovat kiikarissa, mutta samalla hän jatkaa luvattomien maalausten tekemistä. ”Elän tavallaan kaksoiselämää”, Kaos toteaa metroaseman lasikopissa, siinä samassa jonne hän on juuri maalannut teoksensa. ”Isänä elän normaalia vastuullista elämään: vien muksut hoitoon ja kouluun ja haen sieltä, kokkaan ruokaa. Samalla jatkan myös maalaamista.” Tässä yhteydessä maalaamisella viitataan luvattomiin graffiteihin. ”Se maalaaminen ei ole niin vastuullista tekemistä. Elämäni on jakautunut kuin tohtori Jekyll ja herra Hyde, ja ymmärrän, että se saattaa vaikuttaa omituiselta. Pyrin kasvattamaan lapseni ymmärtämään, että pitää pysähtyä punaisiin valoihin eikä saa varastaa – ja samalla rikon itse sääntöjä.” Kaos – Vandals in Motion -kirjassa kerrotaan jopa tapauksesta, jossa Hjerstedt kavereineen murtautui 1990-luvun alkupuolella Tukholman joukkoliikenteestä vastaavan SL:n toimistoon ja varasti sinne kerätyn valokuva-arkiston graffiteista. kaoS esiintyy julkisuudessa omalla nimellään. Tämä johtaa ymmärrettävästi ongelmiin. Hänet tunnistetaan usein. ”Kyllähän minut on pidätetty monesti. Ennakoin jääväni nalkkiin kerran kolmessa vuodessa. Olen laskenut sen osaksi elämäntapaa ja pyrin varautumaan siihen. Se kuuluu peliin, minä pyrin maalaamaan ja ne yrittävät ottaa minut kiinni. Ehkä jossain vaiheessa tulee vastaan se päivä, jolloin en enää pysty yhdistämään maalaamista ja perhettä. Se olisi surullinen päivä, mutta ei sitä voi murehtia etukäteen.” Kaos ei haluaisi elää maailmassa, jossa ei olisi lainkaan lakia. ”Se olisi totaalisen sekaisin oleva yhteiskunta. Ihmiset ovat ahneita ja tarvitsevat rajoja. Samalla on kuitenkin tärkeää, että jotkut tekevät kiellettyjä asioita ja testaavat yhteiskunnan rajoja. Koettelemalla rajoja näemme, kuinka yhteiskunta toimii. Minua kiinnostaa kysymys siitä, mikä on yksilön paikka yhteiskunnassa. Ehkä se pitää minut mukana graffitissa – vaikka onkin hieman vaikeaa olla 45-vuotias kapinoiva iskä.” lukemaTTomaT metromatkustajat ovat nähneet Kaoksen teoksia vuosikymmenien aikana. Kampin teos kuitenkin poikkeaa aikaisemmista siinä, että se on merkitty selvästi osaksi museo näyttelyä. Tämä saattaa muuttaa yleisön tulkintoja näkemästään. ”Värikäs maalaukseni Kampissa on varmasti monille helpommin lähestyttävä, mutta toivoisin, että ihmiset eivät pelkäisi tägejäkään vain sen takia, että eivät ymmärrä niitä.” Kaoksen silmiin tagit ovat kauniita. Hän näkee romanttisen kaaren siinä, mikä näyttää monelle vain mustalta sekavalta tekstiltä. ”Mutta minä tunnistankin niistä tyylejä ja historiaa. Ehkä ihmisten pitäisi kiinnittää kiinnittää enemmän huomiota luvattomiinkin töihin eikä vieroksua niitä vain sen takia, että tekijät eivät pyytäneet lupaa.” ”Maalaajat rakastavat kaupunkia ja näkevät mahdollisuuksia kaunistaa sitä. Mutta liittyyhän maalaamiseen myös egosentrinen puolensa, jossa omaa nimeä kirjoitetaan tuhansia kertoja ihmisten nähtäväksi.” kun on kiRJoiTTanuT omaa nimeään 30 vuoden ajan, on hyvä pysähtyä hetkeksi miettimään sitä, mitä tuosta työstä on jäänyt käteen. ”Hah! Kerran kirjoitin yhden metron seinään ’All I got was this t-shirt’. Mutta näinä vuosina olen saanut hyvän paikan tarkastella yhteiskuntaa ja sen toimintaa – hyviä ja huonoja puolia.” Maalausreissuillaan Hjerstedt on kohdannut yhteiskunnan katve alueilla olevia asunnottomia ja yhteisön laidoilla eläviä kansalaisia, jotka useimmiten jäävät yhteiskunnallisen keskustelun ulkopuolelle. ”En minä pidä tärkeänä sitä, montako metroa olen maalannut. Ymmärrän maailmaa paremmin, ja ehkä olen löytänyt oman itseni ja paikkani maailmassa.” 30 vuott a kaao STa M itä ku u l uu ke s ki ikä isen gr affi t i i sk ä n elä mää n ? TekSTi JaRi Tamminen
4 / 2016 • 45 Museotavaraa helSingin kaupungin taidemuseo HAM marssii Vantaan taidemuseo Artsin jalan jäljissä ja on päättänyt ottaa katutaiteen mukaan seuraamiensa taidemuotojen palettiin. Ensimmäiset yleisölle näkyvät merkit linjauksesta ovat Jussi TwoSeveniltä tilattu Bubo bubo -seinämaalaus Pasilaan ja Kampin metroaseman laituritason lasikopin valjastaminen graffiteille. Kesällä 2015 suomalaisen graffitin suuriin nimiin kuuluva egs jätti ensimmäisenä kädenjälkensä kyseisen kopin betoniseinään. Samalla hän maalasi galleriaja museoympäristössä tutuksi tulleen abstraktin maailmankartan tilan lasiseinään. Nyt tuo lasiseinä on puhdistettu, ja betonillakin Egsin kohtalo oli tulla jyrätyksi. Kaos maalasi graffitin Egsin teoksen päälle – ja sama odottaa myös Hjerstedin työtä. Helsingin kaupungin taidemuseo HAM tuottaa tilaan jatkossakin uusia teoksia yhteistyössä Make Your Mark Galleryn kanssa. hamin muSeonJohTaJa maija Tanninen-mattila pitää katutaiteen taltioimista ja esittämistä aivan normaalina osana taidemuseon toimintaa. Hänen mielestään kyseistä taidemuotoa ei ole tarkoituksenmukaista sen enempää romantisoida kuin demonisoidakaan. Jää nähtäväksi, mitä museoinstituution läsnäolo tekee katutaiteelle ja kuinka ilmaisu muoto säilyttää elinvoimaisuutensa. Olisi myös väärin kuvailla graffitia tänäkään päivänä nuorten lajiksi – maalaajien ikähaitari levenee päivä päivältä. Onko mahdollista, että yhteiskunta jopa syleilee graffitin hengiltä toivottamalla sen tervetulleeksi museoihin ja siirtäessään sen muotokielen osaksi mainoskuvastoa? ”Graffitia vastaan on taisteltu 1980-luvulta alkaen, eikä se ole mennyt pois. Ehkä tämä on uusi tapa taistella”, lars hjerstedt toteaa Kampin lasikopissa. ”Fuck. Täytyy varmaan lopettaa maalaaminen tyystin tämän haastattelun jälkeen.” Ehkä lopettamisvimmaa hillitsee ajatus siitä, että samalla, kun graffiti ja yhteiskunta ovat lähestyneet toisiaan, yhteiskunta on muuttunut avoimemmaksi ja moniäänisemmäksi. kulttuurihäirintä OSAAVAA 118x156mm_Voima_nro4.indd 1 13.4.2016 16:24:08 Museoviikko Kansainvälinen museopäivä 18.5. & Museoiden yö 21.5. Katso tapahtumatiedot www.museoviikko.? Museoviikkoa koordinoi Suomen museoliitto 16.–22. 5. 2016 Museot ja kulttuurimaisema
46 • 4 / 2016 kulttuuri TekSTi Suvi auvinen kuva velda paRkkinen mustempaa vappua Anarkistit osallistuvat itsepintaisesti työväenliikkeen vappumarssille. Onko mustille lipuille sijaa vapunvietossa? v aSTakkainaSeTTelun aika ei tietenkään ole ohi, mutta vappuisin Helsinki on jakautunut kahtia selvemmin kuin muulloin. Tähtitorninmäellä valkoiset ylioppilaslakit hohtavat kilpaa kuohu viinilasien kanssa. Rautatientorilla ihmisjoukon yllä liehuu punaisten lippujen meri. Punaisten lippujen, puoluei den logojen ja ay-tunnusten keskeltä erottuu mustia lippuja. Vappu marssille on vasemmiston lisäksi lähdössä joukko anarkisteja. Anarkistien läsnäolo vappumarsseilla on herättänyt kummastusta. Miksi puoluevasemmiston ulkopuolella toimivat anarkistit haluavat väkisin mukaan työväen juhlaan? TapahTumaT , jotka vaikuttivat vapun viettämiseen toukokuun ensimmäisenä päivänä ja sen vakiintumisesta työväenliikkeen juhlapäiväksi, sijoittuvan 1880-luvun Chicagoon. Yhdysvallat oli vakavan laman kourissa, eikä työläisten asemassa ollut hurraamista. Asiat olivat erityisen huonosti Chicagossa. Siirtolaisen päiväpalkka oli 1,50 dollaria, työviikko oli kuusipäiväinen ja keskimäärin 60-tuntinen, ammattiyhdistystoimintaa vastaan hyökättiin niin poliittisin keinoin kuin väkivalloinkin. Ei ollut tavatonta, että poliisi ja sotilaat tappoivat kapinoivia työläisiä. Chicagosta tulikin Yhdysvalloissa keskeinen taistelukenttä työläisten olojen parantamiseksi. Työläisten taistelun radikaalia siipeä edustivat sosialistiryhmät ja pääasiassa Euroopasta muuttaneet anarkistit. Tuhansien vahvuinen anarkistiliike operoi Chicagossa kahdella taholla. Suuri osa toiminnasta keskittyi saksankielisen Arbeiter-Zeitung-lehden ympärille. Anarkistien militanttisiipi varustautui sanojen sijaan asein ja räjähtein. Sen strategia keskittyi suunnitelmaan poliisien vastustamisesta sekä keskeisten tuotantolaitosten haltuunotosta, mistä seuraisi työläisten mittava tuki, vallankumous, kapitalismin tuho ja sosialistisen talousjärjestelmän perustaminen. Militantit ryhtyivät vastaamaan työnantajien ja poliisin väkivaltaan väkivalloin. Linja ”väkivalta puolustuskeinona” muuttui nopeasti ”väkivalta hyökkäyskeinona” -muotoon ja tunnelma alkoi kiristyä molemmilla puolilla. vall ankumoukSellinen ajatus kahdeksantuntisesta työpäivästä alkoi työnantajien harmiksi saada yhä laajempaa kannatusta työväestön keskuudessa. Federation of Organised Trades and Labor unions -liitto päätti, että kahdeksantuntinen työpäivä astuisi voimaan 1.5.1886. Työnantajien painostamiseksi julistettiin laajoja lakkoja ja pidettiin mittavia mielenosoituksia. Chicagossa lakkoon osallistui 30 000–40 000 työläistä, ja arviolta kaksinkertainen määrä ihmisiä osallistui ympäri kaupunkia järjestettyihin mielenosoituksiin ja marsseihin. Toukokuun ensimmäinen päivä sujui pääasiassa rauhallisesti, mutta mielenosoitukset eivät loppuneet. Kaksi päivää myöhemmin McCormickin tehtailla syntyi selkkaus. Suuri osa tehtaan väestä oli lakossa, ja lakkorikkureiden kimppuun hyökättiin työpäivän päätteeksi. 400 poliisia oli suojelemassa lakkorikkureita ja avasi tulen kapinoivia työläisiä vastaan. Eri lähteiden mukaan kahdesta kuuteen työläistä kuoli poliisin luoteihin. Paikalliset anarkistit raivostuivat poliisin toimista ja alkoivat no peasti levittää lentolehtisiä, joissa kutsuttiin ihmisiä seuraavaksi illaksi Haymarketille protestoimaan tapahtunutta ja kuulemaan lisää kahdeksantuntisen työpäivän vaatimuksista. Ensimmäinen versio kutsusta sisälsi kehotuksen aseistautua, mutta mielenosoituksen puhujaksi kutsuttu anarkisti August Spies kieltäytyi puhumasta mielenosoituksessa, ellei kehotusta poistettaisi. Muutamia satoja aseistautumiseen kehottavia lentolehtisiä ehdittiin levittää, ennen kuin kehotus poistettiin. Seuraavana iltana Haymarketille oli kokoontunut arviolta 600–3 000 hengen joukko vihaisia ihmisiä, joista osa oli aseistautunut. Ihmiset ohjattiin läheiselle kadulle, jossa mielenosoitus pidettiin. Viimeisen puheenvuoron ollessa loppumaisillaan ja vain parinsadan henkilön ollessa enää paikalla poliisijoukko valmistautui hajottamaan mielenosoituksen. Tässä vaiheessa poliisirivistöä kohti heitettiin pommi, joka haavoitti useita ja tappoi yhden poliisin. Tilanne muuttui kaoottiseksi. Mielenosoittajat juoksivat pakoon, laukauk sia vaihdettiin, hämärässä illassa moni poliisi ampui toisiaan. Selkkauksen tuloksena ainakin 60 poliisia haavoittui ja seitsemän kuoli, ja siviiliuhreja oli suunnilleen yhtä paljon. Tuntemattomaksi jäänyttä pomminheittäjää ei koskaan tavoitettu. Tämä ei estänyt virkavaltaa rankaisemasta ihmisiä. Haymarketin tapahtumien maksajiksi jäivät anarkistit. Kahdeksan anarkistia sai syytteen Haymarketin pommituksesta. Mielenosoituksessa puhunut, Arbeiter-Zeitung-lehteä toimittanut August Spies oli yksi syytetyistä. Oikeudenkäynti kesti kaksi kuukautta ja anarkistit todettiin syylliksiksi kahdeksaan murhaan. Ketään heistä ei kuitenkaan voitu todisteiden ja lausuntojen perusteella liittää pommitukseen. Yksi syytetyistä sai vankeusrangaistuksen, ja seitsemän tuomittiin kuolemaan. Ennen teloitusta yksi tuomituista tappoi itsensä. Neljä anarkistia hirtettiin, näiden joukossa Spies. Mestauslavalta huputettu ja köysi kaulassaan odottanut Spies huusi: ”Tulee olemaan aika, jolloin hiljaisuutemme on voimakkaampi kuin äänet, jotka kuristatte tänään.” Viimeisinä sanoinaan syytetyt ylistivät anarkismia. Kesken sanojen hirttolavan luukut avattiin ja syytetyt kuristuivat hitaasti. Hautajaisiin osallistui 150 000–600 000 työläistä. Haymarketin traagiset tapahtumat johtivat siihen, että vuonna 1889 Pariisissa kokoontunut kansainvälisen työväenliikkeen toinen internationaali päätti ryhtyä viettämään vappua työläisten maailmanlaajuisena mielenosoituspäivänä ja murhattujen anarkistien muistoksi. 1893 Illinoisin uusi kuvernööri vapautti loput kolme vangittua anarkistia ja totesi kaikkien kahdeksan olleen syyttömiä. SuomeSSa työväki ryhtyi viettämään vappua juhlanaan pian toisen internationaalin julistuksen jälkeen: Helsingin kirjatyöntekijät viettivät työväen vappua jo 1890. Vappumarssi valikoitui keskeiseksi juhlinnan muodoksi ja kasvatti suosiotaan vähitellen. 1970-luvulla vappu
4 / 2016 • 47 kulttuuri marsseille osallistui parhaimmillaan kymmeniä tuhansia ihmisiä. Työ väenliikkeen hajaannuksesta johtuen sosiaalidemokraatit ja kommunistit järjestivät pitkään omat vappumarssinsa, jotka kulkivat Helsingissä eri reittejä. Maan nuori anarkistiliike on vähitellen vakiinnuttanut asemaansa vapunvietossa. Helsingin vappumarssilla on marssinut anarkisteja puna mustien lippujen kanssa ainakin vuodesta 1987. Vuodesta 1995 vappumarsseja järjestivät marginaalisemmat toimijat Vasemmistoliiton ja SDP:n lopetettua marssimisen. Vappumarssitoimikuntanimellä kokoontunut joukko koostui kommunisteista ja anarkisteista. Hiljalleen yhdessä autonomiliikkeen kanssa anarkistit alkoivat hakea omannäköisempää toimintaa. Vuonna 2000 Helsingissä järjestettiin toimintapäivä kapitalismia vastaan. Tapahtuman kutsusta löytyy jo nykyliikkeelle tuttua retoriikkaa: ”Kapitalismi, joka perustuu ihmisten, yhteisöjen ja ympäristön hyväksikäytölle harvojen eduksi, on pääsyy nykyisiin yhteiskunnallisiin ja ekologisiin ongelmiin. Vapun päivä tarjoaa meille sekä symbolisesti, että käytännöllisesti täydellisen tilaisuuden rakentaa vastarintaa sitä vastaan.” Tuhat osallistujaa kerännyt toimintapäivä kapitalismia vastaan valtasi Pohjoisesplanadin katujuhlilleen. Vapunvietossa ollut Ben Zyskowicz kulki tapahtuman läpi, jolloin yksi toimintapäivän osallistujista sieppasi Zyskowiczin päästä tämän ylioppilaslakin. Zyskowiczin seurassa ollut mies joutui välillä pitelemään raivostunutta kansanedustajaa, joka noitui mielenosoittajille. ”Te edustatte onneksi niin saatanan pientä vähemmistöä. Kommunisteja ei onneksi ole paljon! Neuvostoliitto on romahtanut.” Tapahtuman aikana yksi EU-lippu kiskottiin puolitankoon ja toinen poltettiin maassa. Osa anarkisteista otti osaa autonomiliikkeen järjestämiin EuroMayDay ja Reclaim the City -tapahtumiin Helsingissä 2004–2009, joskin osa anarkistiliikkeestä kritisoi näitä muun muassa autonomiliikkeen puoluesidonnaisuuksien takia. Vappupäivän sijaan autonomit marssivat aina vappuaattona, ja Tampereella anarkistit ovat ottaneet saman tradition. Vuonna 2005 helsinkiläinen Anarkistinen Toiminta järjesti Anarkistinen vappu -tapahtuman, johon kuuluivat vappuaaton punk-keikka, vappupäivän anarkisti blokki vappumarssille ja anarkistinen vapputori Tokoinrannassa. Anarkisteja on osallistunut Suomen eri kaupunkien vappumarsseille omina blokkeinaan. Tampereen vappuaaton anarkistisia kulkueita on järjestetty ainakin vuodesta 2009. Erityisen kuuluisaksi ovat jääneet vuoden 2010 ”vaahtobileet”, joihin palokunta saapui vaahdottamaan anarkistien kokkoa. Vuonna 2014 Helsingissä poliisi nosti anarkistisen vapunvieton uusiin sfääreihin. Marssille osallistumassa ollut anarkistiblokki eristettiin järjestäjien pyynnöstä 70 mellakkapoliisin voimin muista marssijoista ja bloksiin. Poliisi vei sekä Tampereen vappuaaton että Helsingin vapunpäivän anarkisteilta lippukepit kutsuen näitä ”lipuiksi naamioiduiksi lyömäaseiksi” sekä astaloiksi. Poliisi takavarikoi myöhemmin myös Vasemmistonuorten lippukepit – tosin tätä takavarikkoa poliisi myöhemmin pahoitteli ja korvasi järjestön lippukepit, toisin kuin anarkistien vastaavat. Vuoden 2015 vappumarssin järjestävä puoluevasemmisto ilmoitti etukäteen, ettei mielenosoitukseen saa tulla esimerkiksi naamioituna. Kutsun muotoilusta anarkistit päättelivät, etteivät ole tervetulleita vappumarssille. Vuonna 2015 anarkisteilla oli oma marssinsa vappuaattona Tampereella ja vappupäivänä Helsingissä sekä Turussa. Helsingissä kokoontui aamulla Taistelevan työväen vappu -tapahtuma, joka halusi muistuttaa vapun anarkistisista juurista. ”Työtä ja taistelua jo vuodesta 1886” -banderolli johti puoli tuntia ennen puolueiden vappumarssia lähtenyttä kulkuetta. Anarkistien niin ikään järjestämä Vallaton vappurieha -tapahtuma jatkui vappumarssin jälkeen kulkueena Dallapépuistoon, jossa pidettiin anarkistinen vapputori. Anarkismi ja anarkistien yhteenotot poliisin kanssa kuuluvat vapun traditioihin yhtä kiinteästi kuin koko työväen taistelu. Vastakkainasettelun aika ei ole ohi, mutta jakolinjan ei vappuna tarvitse kulkea punaisen ja mustan välillä. August Spies lähetti vuonna 1886 työläisille viestin: ”Pysykää yhdessä, seiskää liittojenne rinnalla tai ette tule onnistumaan.”
48 • 4 / 2016 Tehtävä mäntässä Anselm Kiefer ja Kelpo Pojat täyttivät Serlachiuksen museon. TekSTi TuomaS RanTanen R unoiliJa Tomi Kontio kurvaa autonsa Helsingin Itäkeskuksen ostoshelvetin takaiselle bussipysäkille ja noukkii minut kyytiin. Toisella etupenkillä istuu Juha Kannas. Molemmat ovat vanhoja tuttujani 1980-luvun lopun itähelsinkiläisistä rokkipiireistä. Juhalla on taustaa laulajana ja Tompalla sanoittajana myllypurolaisessa Kelpo Pojat -yhtyeessä. Bändi teki 1990-luvulla kolme studioalbumia ja on ehtinyt näihin päiviin mennessä heittää yli 800 keikkaa. Niitä tehdään vieläkin lystin vuoksi muutaman kerran vuodessa. Olemme matkalla Mänttään, jossa illan suussa vietetään Markku Valtosen veistosnäyttelyn avajaisia. Make on Kelpo Poikien kitaristi ja biisien tekijä, jonka naivistiset ihmishahmot ovat viime vuosina saaneet huomiota muuallakin kuin tuttavapiirin sisällä. Näyttely pidetään Serlachiuksen museoiden Gustafissa, joka on Mäntän keskustassa sijaitseva G.A. Serlachius -yhtiön entinen pääkonttori. Mäntässä meitä odottaa muitakin vanhoja kamuja, sillä Make kuuluu kutsuneen karonkkaansa rokkiväkeä eri puolilta Suomea. Sitä paitsi Serlachiuksen museoiden johtaja Pauli Sivonen on Kelpo Poikien alkuperäinen basisti. SeRlaChiukSen museoita pyörittää yksityinen säätiö, jolla on laaja ja arvokas taidekokoelma. Sen näyttelytoiminta on sähköistynyt uuden lisärakennuksen eli Göstan paviljongin valmistuttua kesäkuussa 2014. Mänttä – nykyään Mänttä-Vilppulan kaupunki – on taantuvaa teollisuuspitäjää, jolla on mainetta kuvataidepaikkakuntana. Siellä on vuodesta 1993 yhdistysvoimin järjestetty Mäntän kuvataideviikkoja, valtakunnallisesti merkittävää vuosittaista nykytaidekatselmusta. Tänä vuonna tapahtumaa vietetään 12.6.–31.8., ja sen kuraattorina toimii poptaiteestaan tunnettu Anssi Kasitonni. va aTimaTon hoTellimme sijaitsee kivenheiton päästä Mäntän vuonna 1928 valmistuneesta kivikirkosta, jonka julkisivua parin vuoden takaisilla kuvataideviikoilla elävöitti Kaarina Kaikkosen vanhoista vaatteista tekemä Totuuden henki. Make löytyy huoneestaan viimeistelemästä tuoreimpia töitään parin tunnin päästä aukeavaan näyttelyynsä. Käytävällä museon väki tuskailee aikataulujen tähden. Taiteilija itse taas tuntuu kantavan huolta enemmän siitä, etteivät huoneeseen jäävä puusälä ja öljymaalin roiskeet aiheuta hotellin siivoojalle kohtuutonta taakkaa. Ulkopuolisista ei tässä hässäkässä ole apua, joten väliin jää muutama tunti tutustua Göstän paviljongissa esillä olevaan Anselm Kieferin näyttelyyn, joka on noteerattu vahvasti taidekentällä. mänTän keSkuSTan ulkopuolella sijaitsevan vanhan kartanon laajennusosan suunnittelusta järjestettiin vuonna 2010–2011 kansainvälinen arkkitehtuurikilpailu. Sen voittivat barcelonalaiset arkkitehdit Héctor Mendoza, Mara Partida ja Boris Bežan. Lopputulos palkittiin valmistumisvuotenaan 2014 vuoden puurakennuksena Suomessa. Göstan paviljongista löytyvät näyttelytilojen ohella ravintola, juhlasali sekä museokauppa. Rakennuksen kulman takaa voi bongata yleisölle tarkoitettuja museon sinisiä polkupyöriä telineissään. anSelm kiefeR on vuonna 1945 syntynyt maineikas saksalainen taidemaalari ja kuvanveistäjä. Hänen työnsä viittaavat usein historiaan, filosofiaan, kirjallisuuteen ja uskontoon, ja niiden hallitseva tyylilaji on massiivinen monumentaalisuus. Kieferille on tyypillistä yhdistää suurikokoisiin maalauksiinsa muita materiaaleja ja elementtejä niin, että ne kasautuvat kerroksellisiksi ja kolmiulotteisiksi. Göstan näyttelyyn yleisön toivottaa tervetulleeksi jo ulkona sisääntulokatoksen alle sijoitettu massiivinen veistos. Lintujen kielen (2012) suurista lyijylevyistä rakennetusta kirjapinosta kasvavat kotkan siivet. Teos on yhtä aika ylistyslaulu inhimillisen tiedon kasantuvalle historialle ja surumielinen arvio siitä, miten juuri kumuloituvan painolastin takia lentoon lähteminen on toivotonta. kulttuuri Anselm Kieferin Lintujen kieli sijoitettuna Göstän paviljongin sisääntulokatokseen. Tu om as Ra nt an en . Taitelija Valtonen Serlachiuksen Gustafissa pidetyssä avajaisissa. Kuvassa näkyvät maalaukset eivät kuulu Valtosen näyttelyyn. To m i Ko ntio
4 / 2016 • 49 kuvataide muuT eSillä olevaT liki 30 suurikokoista teosta ovat kuin Göstan tiloihin ja väreihin varta vasten tehtyjä. Teoksissa esittävä, abstrakti ja symbolinen ovat läsnä samaan aikaan. Tasojen painopiste muuttuu sen mukaan, miltä etäisyydeltä työtä tarkastelee. Vertauskuvallisuus kiteytyy usein maalauksen päälle asetettuun veistokselliseen elementtiin. Symbolikieli on aika osoittelevaa: löytyy auringonkukkia, laivojen pienoismalleja, runneltu hävittäjälentokone ja täytetty hanhi. Taivaaseen kiipeävät tikkaat sekä olemisen ja olemuksen välistä painoarvoa mittaava vaaka tuntuvat jopa hiukan latteilta, mutta kokonaisuuden vastaansanomaton vaikuttavuus tasoittaa nopeasti varaumat näidenkin kohdalla. Katsojaystävällisesti töiden taustatiedoissa kerrotaan myös tavanomaista tarkemmin, mitä taiteilija on tavoitellut kerroksellisilla viittauksillaan. kiefeRin näyTTelyn suurin pulma on siinä, että sen vaatiman ajallisen ja henkisen sitoutumisen takia itähelsinkiläisten nuoruusmuistojen verestäminen pussikaljojen merkeissä on aikapulan takia pakko jättää väliin. Hotellilla selviää, että Make on saanut ratkaistua, mitkä vielä kesken olevat pystit ja krääsät on pakko jättää näyttelystä ulos. Gustafissa taas käy ilmi, että talon muiden näyttelyjen lomaan sijoitettuja töitä on joka tapauksessa pitkälle toista sataa. Valtosen töiden materiaali on enimmäkseen maalattu puu, mutta mukana on myös rautalangasta ja muista materiaaleista tehtyjä töitä ja yllättäen jopa maalauksia. Näyttely sisältää myös runoja, jotka Tomi Kontio on kirjoittanut teosten pohjalta. Taidekouluja käymättömän tekijän teoksissa ITE-taide kohtaa yllättävänkin monipuolisia vaikutteita. Niiden animaatiohenkinen ilkikurisuus ja huumori saattavat äkkiseltään peittää moniin töihin kätkeytyvää syvempääkin itsetutkiskelua. Yhdelle seinälle ripustettu kuolemakokonaisuus tuntuu suoralta viittaukselta Hugo Simbergiin. Eräässä erityisen viimeistellyssä työssä ihminen on juurtunut maahan kiinni selvästi enemmän mielestään kuin kehostaan. Tyystin toisenlaisen hahmon kipuilevassa olemuksessa paikallistetaan katkeruuden tunnetta. Teoksista on helppo tunnistaa tekijänsä sympaattinen mutta samalla elämisen tuskan tunnistava persoonan laatu. Ympäröivästä sorinasta päätellen muutkin pitävät töistä paljon. ava JaiSTen JaTkoT on liitetty museon uuden lavasteverstaan avajaisiin. Kaupungin ulkopuolella sijaitsevassa peltihallissa työkoneet ja työkalut kiiltävät uutuuttaan. Keskelle tilaa pystytetyllä lavalla kuullaan puheita ja nähdään taiteellisesti innoittuneita tankotanssiesityksiä. Bändinä soittaa John Kansas and the Dokues, jonka kantrisoinnista näyttävät vastaavan ainakin Kelpo Pojista, joensuulaisesta Kumikamelista ja rovaniemeläisestä Jalla Jalla -yhtyeestä kootut stetsonpäiset soittajat. Juhlahumun keskellä Serlachiuksen museoiden johtaja Pauli Sivonen ei peittele innostustaan menestyksestä. Viime vuonna museoilla oli 110 000 kävijää. Anselm Kieferin näyttelyn aikana sesongin ulkopuolella museois sa on liki 40 000 kävijää. Vielä tärkeämpää on kuitenkin se, että taiteellisesti näin korkeatasoisen näyttelyn tuominen Mänttään on nostanut Gösta-museon alan valtakunnalliseen pääsarjaan. Itse kiittelen museota myös tuoreista näyttelypedagogisista ideoista, esimerkiksi siitä, miten Malli ja Hullu kuvailija -näyttelyssä Suomen kultakauden klassikoiden viereen on asetettu töitä kommentoivia Riikka Ala-Harjan kirjoittamia fiktiivisiä tekstejä. Törmään juhlissa myös Serlachiuksen museoiden tuotantopäällikkönä toimivaan Sampo Linkonevaan. Aikanaan Mäntän kuvataideviikkojakin käynnistämässä ollut konkari iloitsee siitä, miten Gösta on nostanut kuvataidekaupungin maineen aivan uudelle tasolle. Yhdessä pohdimme, miten tämä yhtälö näkyy tulevana kesänä sekä museoiden että kuvataideviikkojen kävijämäärissä. JaTkoJen JaTkoT järjestetään paikallisessa pubissa, jossa taideväen ja rokkareiden ohella tuntuvat kohtaavan kaikki baarin tarpeessa olevat mänttäläiset. Seuraavan päivän paluumatkalla otan auton takapenkillä ansaitut nokoset. Vieressä istuva Make näyttää torkkujeni aikana taivutelleen rautalangasta lapsen pään kokoisen hyönteisen. Make: Pystejä ja muuta krääsää esillä Serlachiuksen museon Gustafissa vuoden 2017 maaliskuuhun asti. Anselm Kieferin näyttely päättyi huhtikuun lopulla, mutta teokset asetetaan pysyvästi näytteille Mannheimin taidehallin vuonna 2017. Runoilija vi aissa #ANNIKINRUNOFESTIVAALI Gregory Pardlo (USA) & Hot Heros, Yumi Fuzuki & Hikaru Cho (JP), Martin Glaz Serup (DK), Kári Tulinius (IS), Vilja-Tuulia Huotarinen & Satu Tuittila, Paperi T, J.K. Ihalainen & Reijo Kela, Helena Sinervo & Tiina Poutanen Mikko Sarvanne, Hip Company & Jussi Pelkonen, Claes Andersson Mustat silmät, Katja Kettu, Laura Lindstedt, Ville Pirinen, Roi Vaara TAMPEREELLA 11.6.2016 KLO 11 22 LIPUT 5/7/12 € Johanna Holmströmin kirja monen kulttuurin Suomesta Lilla Villanin näyttämöllä "Isä marisee aina että suomalaiset ovat pelkkää lunta ja jäätä. Nyt tuntuu, että kaikki ovat sulamassa sisältä ja tulvimassa ulos." Ensi-ilta 7.5. klo 19:00 10.5. klo 9:30 / 12.5. klo 9:30 16.5. klo 9:30 / 18.5. klo 19:00 20.5. klo 9:30 Liput: 10 / 12 / 20 €, Ikäraja 13 vuotta Jussaksentie 16, Sipoo 044 755 1001 www.lillavillan.fi M er it ullin k at u 33, 00170 H elsin k i 9 4 4 224 viirus.fi lip p u.fi Liput 30/24/16 € Esitys on monikielinen ja se on tekstitetty suomeksi, ruotsiksi, englanniksi ja arabian kielellä. Esitykset ( k l o 19.00) 3.5, 4.5, 10.5, 11.5, 12.5, 16.5, 17.5, 18.5, 19.5, 20.5 ”Vaaleaa peruukkiaan silittävän kansanedustajan utopistisen turvallisesta Suomesta haaveilevassa balladissakaan ei voi olla taputtamatta mukana, niin upeaa työtä Viiruksessa vieraileva Eeva Soivio jälleen kerran tekee.” — TS Ohjaus Tanya Weinstein
50 • 4 / 2016 kulttuuri TekSTi TuomaS RanTanen ei mitään muzakia Klockriketeaternin 3 Musketeers, Viiruksen Lampedusa ja Komin Hamletinkone soittavat ajan säveliä. k loCkRikeTeaTeRnin Athos (Nora Dadu), Porthos (Matti Raita) ja Aramis (Carl Alm) soittavat ja laulavat lavalla kaiken muun säätämisen ohella. Latvialaisen Valters Silisin ohjaama 3 Musketeers – East of Vienna on dokumenttiteatterin ja sketsikabareen hybridi. Siitä leijonanosa perustuu videoaineistoon, joka on kuvattu pakolaisten reiteillä Itävallasta Tšekkiin, Unkariin, Romaniaan, Moldoviaan ja Transnistrian kautta Ukrainan surullisen kuuluisalle Maidanille suuntautuneella retkellä. Videolla ja lavalla kohkaavien muskettisotureiden eniten käyttämä kieli on ranskalaisella ärrällä koristeltu englanti, mutta myös ruotsia ja suomea kuullaan. Esityksen ajatuksena on lähestyä muskettisoturihahmojen kautta Euroopassa risteileviä jännitteitä. Spontaani toteutustapa luo kuitenkin tekemiselle turhan rajatut reunaehdot. Matkalla sattuu ja tapahtuu, mutta itse asioihin ja rakenteisiin ei löydy tarkentuvaa näkökulmaa. Kärkeen nostettu pakolaiskysymyskin tuntuu karkaavan otteesta. Myös draamallinen syventäminen jää puolitiehen. Roo lien pudottaminen toimii ensimmäisen vakavoitumisen äärellä hyvin, mutta se väljähtyy pidemmän päälle tehokeinona. Puutteineenkin kokonaisuus on viihdyttävä ja koskettava etenkin valloittavan näyttelijätyön, mutta myös teemojen ajankohtaisuuden tähden. Samalla kun klassinen slogan ”yksi kaikkien ja kaikki yhden puolesta” jalostuu kansainvälisen solidaarisuuden viestiksi, koko nykyisen Euroopan tila tuntuu kiteytyvän roskien joukosta löytyneen ukulelen surumieliseen näppäilyyn. viiRukSen Lampedusa nojaa puolestaan näyttelijöiden (Maria Ahlroth, Viktor Idman, Robert Kock, Eeva Soivio ja Nicke von Weissenberg) muodostamaan vahvasointiseen punkbändiin. Näytelmä on maahanmuuttajakysymykseen fokusoivaa dokumenttiteatteria. Episodeissa kuvataan Suomeen päätyneiden pakolaisten selviytymistarinoita, jotka perustuvat haastatteluihin. Jo ensimmäinen kuvaelma vakuuttaa: roudauslaatikosta löytyvä alaston mies kertoo kiihkeän puheripulin tahdein painajaismaisesta rimpuilustaan Venäjän ja Suomen rajapolitiikan kurimuksessa. Sen jälkeen kuullaan englanniksi, suomeksi ja ruotsiksi kerrottuja, toinen toistaan raadollisempia kuvauksia pakolaisten piinallisista taustoista ja Suomeen sopeutumisen odotuksista ja esteistä. Tanya Weinsteinin ohjaus ei moralisoi eikä liioittele sen enempää myötäelämisen kuin tirkistelynkään tunteilla. Esityksen erityinen vahvuus on sen tarkasti hallitussa esillepanossa ja kuljetuksessa, joka koskee niin lavastusta, bändiä kuin tanssin hyödyntämistäkin. Draaman kaarta ja ylevöittävää katharsista ei haeta, vaan harkitun karussa näyttelijätyössä ja esityksen kulmassa on punkin terävää särmää. Sanomaksi tiivistyy: ajattele itse. kom-TeaTTeRiin uudelleen sovitetussa Heiner Müllerin Hamletin koneessa taas housebändin korvaa yksin Marzi Nyman. Laajaskaalaisen äänimestaroinnin ohella hän hoitaa myös Ofelian roolin ja paljon muutakin. Heiner Müller (1929–1995) oli DDR:n ja Saksan liittotasavallan väliseen poliittiseen ja kulttuuriseen jännitteeseen paikallistuva näytelmäkirjailija, runoilija, prosaisti, esseisti ja teatteriohjaaja. Hänet yleensä mainitaan Bertolt Brechtin (1898–1956) jälHamletinkoneen Hamlet (Niko Saarela) pettyy sosialismiin samalla, kun Ofelia (Marzi Nyman) tukahtuu läntisen kulttuurin kurimuksessa. Muskettitoverit Aramis, Porthos ja Athos ajavat pakettiautolla eurooppalaisten kansainvaellusten keskellä. La ura Ka ren N oo ra G eag ea Pääpartnerit: U M B ER TO LO PE Z Maailma kylässä -festivaali 28.–29.5.2016 | La 11–20 Su 11–18 Kaisaniemen puisto & Rautatientori, Helsinki Asian Dub Foundation (GBR) Lauantaina 28.5. klo 18.45 maailmakylassa.fi | #maailmakylässä Oikeudenmukaisen maailman puolesta Looptroop Rockers (SWE) Bombino (NIG) Idiotape (KOR) Scandinavian Music Group ja 100 muuta esitystä Musiikkia ja dokumentteja Puhetta ja toimintaa Kansalaisjärjestöjä ja katukeittiöitä Tapahtuman järjestää: Tapahtumaa tukevat: Opetusja kulttuuriministeriö Helsingin kulttuuri keskus Vapaa pääsy!
4 / 2016 • 51 teatteri keisen ajan merkittävimmäksi saksalaiseksi teatterintekijäksi. Yhteiskunnallista tiedostamista vaalinut Brecht pyrki eeppisellä teatterillaan vieraannuttamaan katsojan kertomuksellisesta eläytymisestä. Müller vei vieraannuttamisen postmodernille tasolle. Hän nojasi näytelmissään kertomuksen sijaan assosiaatioita ja viittauksia vilisevän tekstin monikerroksellisiin merkityksiin. Siinä missä Brecht lainasi ja varasti ideoita eri paikoista, Müller saattoi kirjoittaa näytelmänsä kokonaan jonkun toisen materiaalin päälle. Poliittisesti latautunut Hamletinkone (1979) viittaa suoraan Unkarin kansannousuun, näytösoikeudenkäynteihin ja sosialismin rappioon. Sen alussa Hamletia esittävä katkera päähenkilö kertoo saapuneensa juuri puolueen petturina teloitetun isänsä hautajaisista. Müller ottaa samalla etäisyyttä myös läntiseen leiriin. Ofelian feministinen roolihahmo rinnastuu RAFterroristi Ulrike Meinhofiin, joka kieltäytyi olemasta uhri, mutta tuhoutui silti. Toisaalta käsikirjoituksen yksi latautuneimpia rivejä kuuluu provosoivasti: ”Heil Coca-Cola.” lauRi maiJalan ohjauksessa Müllerin repaleista tekstiä ja hajanaisia viittauksia näyttämökuviin uskalletaan rohkeasti päivittää. Paikoitellen ratkaisujen tarkoitusta on melkein yhtä vaikea tavoittaa kuin alkutekstissä, mutta se ei haittaa. Pääteema pysyy tukevasti hanskassa ja kokonaisuus rullaa kuin höyryveturi. Kom-teatteri resonoi esityspaikkana vahvasti tekstin poliittisten viittausten kanssa. Verhoilla rajatun aulatilan haltuunotto on olennaista muutenkin: osa kohtauksista tapahtuu yleisön kanssa samassa tilassa, osa näyttämöverhojen takana jonkinlaiseksi vasemmistolaisuuden muistomuseoksi paljastuvassa portaikossa ja osa takanäyttämöksi jäsentyvällä ylätasanteella. Lisäksi alkuperäisestä tekstistä löytyviä viitteitä sukupuolirajojen sekoittumisesta vahvistetaan näyttämötilaan avautuvien miesten ja naisten vessojen avulla. Niko Saarela on Hamletin roolissa vahva. Yksi iskevimpiä kohtauksia on omaa syntymäänsäkin manaavan päähenkilön paatoksellinen puhe, jonka hän suuntaa kuvitteelliselle äidilleen – käytännössä viinilasilleen. Kaikki päättyy humalaiseen reuhaamiseen ja verhon taakse kusemiseen. Näyttämön ja yleisön rajaa koetellaan, kun Hamlet löytää ystävänsä Horation katsomosta. Loppua kohden meno menee rankemmaksi. Symbolisesti tärkeä on Hamlet-hahmon luuppimainen juoksu punaisen lipun kanssa Kom-teatterin sisäänkäynnin, esiintymistilan ja kulissien läpi. Kun pohjatekstin finaalissa pyörä tuoliin sidottu Ofelia hautautuu sidekääreisiin, Marzi Nymanin esittämä roolihahmo kaatuu kutakuinkin koko länsimaisen musiikin histo riasta rakentamansa virtuoosimaisen potpuriin. Komin tulkinta Müllerin tekstistä on kerroksellisuudessaan niin inspiroivan runsas, että ideologioiden horjumisesta ja rohkeasta kokeilusta kiinnostunut teatterin ystävä olisi valmis lähtemään uudelle kierrokselle vaikka heti uudestaan. Klockriketeatern: 3 Musketeers – East of Vienna Teosta esitetään toukokuussa Latviassa ja Virossa. Syyskaudella esityksiä mahdollisesti Suomessakin. Viirus: Lampedusa. Dreams of EUtopia Esityksiä 20.5. asti. Kom-teatteri: Hamletinkone Esitys on nähtävissä hiukan muunneltuna Kajaanin Runoviikolla 8.7. Lisäesityksiä Kom-teatteriin tulossa mahdollisesti syyskaudella. Viiruksen Lampedusassa Eurooppaan hakeutuneiden pakolaisten selviytymistarinat kohtaavat punkin. Tan i Sim be rg Pääpartnerit: U M B ER TO LO PE Z Maailma kylässä -festivaali 28.–29.5.2016 | La 11–20 Su 11–18 Kaisaniemen puisto & Rautatientori, Helsinki Asian Dub Foundation (GBR) Lauantaina 28.5. klo 18.45 maailmakylassa.fi | #maailmakylässä Oikeudenmukaisen maailman puolesta Looptroop Rockers (SWE) Bombino (NIG) Idiotape (KOR) Scandinavian Music Group ja 100 muuta esitystä Musiikkia ja dokumentteja Puhetta ja toimintaa Kansalaisjärjestöjä ja katukeittiöitä Tapahtuman järjestää: Tapahtumaa tukevat: Opetusja kulttuuriministeriö Helsingin kulttuuri keskus Vapaa pääsy!
52 • 4 / 2016 kulttuuri Vill e Piri ne n usko Suureen kurpitsaan Pauli Kalliolle sarjakuva on elämäntapa kuten punk tai jalkapallo. TekSTi TuomaS RanTanen S uuRi kuRpiTSa on Charles M. Schulzin keksimä mielikuvitus olento, joka Tenavien Epun hartaan uskon mukaan nousee halloween-yönä kurpitsa penkistä jakamaan lapsille lahjoja. Suuri Kurpitsa taas on edesmennyt suomalainen indie-sarjakuvalehti ja yhä voimissaan oleva sarjakuvakustantamo, joiden yleisölle antelias halloween on jatkunut jo 35-vuotta. ”Alun perin lehti oli punkista ponnistava sekakulttuurilehti, jossa oli myös vähän sarjakuvia”, muistelee alusta asti peräsintä pidellyt Pauli Kallio. Kirjoitetut rockjutut väistyivät sarjakuvan tieltä Reija Niemisen tultua toiseksi päätoimittajaksi ja Kallion kyllästyttyä 80-luvun gootti kauden ”ankeaan ja itsekeskeiseen” poseeraus uhoon. Monipuolisesti uusia kotimaisia tekijöitä ja ulkomaisia bongauksia esitelleen sarjakuvalehden kustantamiseen tuli käänne, kun vuonna 1986 sen tueksi perustettiin yhdistys. Seuraavana vuonna julkaistu Joakim Pirisen Myrsky hiekkalaatikossa -albumi myytiin nopeasti loppuun, ja 2 500 albumin tuotto oli onnenpotku talousvaikeuksien hoidon kannalta. 1990-luvulla taloutta paikattiin pariin kertaan myös rock-konserttien tuotoilla. vuonna 1993 lehtimuoto vaihtui vuosi antologiaksi, ja vuoden 1999 jälkeen on keskitytty vain albumien kustantamiseen. Niitä tehdään vuosittain puolisen tusinaa. Joakim Pirisen ohella Kurpitsan talliin kuuluvat nykyään esimerkiksi Tiitu Takalo, Ville Pirinen, Reetta Niemensivu, Jukka Tilsa, Wolf Kankare, Pentti Otsamo ja Viivi Rintanen. Erityisen paljon on julkaistu Pauli Kallion itsensä käsikirjoittamia sarjakuvia milloin kenenkin piirtämänä. ”Olin kova piirtämään nuorena poikana, mutta lopetin kuin seinään murros iässä ja yritin turhaan opetella sitä parikymppisenä uudestaan. Kun koin olevani kirjallisesti suht lahjakas ja tunsin paljon piirtäjiä, käsikirjoittaminen tuli eteen luonnostaan", kertoo Kallio. Vanhoiksi vaikuttajikseen hän nimeää Robert Crumbin ja yleensä amerikkalaisen undergroundin, Suuren Kurpitsan Pauli Kallio ja Ville Pirinen esittelevät toisensa uuden Ornette Birks Makkonen -albuminsa viimeisellä sivulla. Barun ja Jacques Tardin tapaiset eurooppalaisen laatusarjakuvan tekijät, sekä suomalaisista esimerkiksi Tove ja Lars Jansson, Juho Juntusen ja Jukka Tilsan. Sarjakuvan rinnalla ja usein sijaankin innostavat romaanit ja elokuvat. ”Sarjakuvissa minulle erityisen tärkeä on kuvan ja dialogin yhteispeli. Liiallinen kertovan tekstin käyttö kertoo lähinnä siitä, ettei kirjoittaja ole tehtävänsä tasalla”, tuumii käsikirjoittajakonkari. uuTena viRiTykSenä Kallio kehittelee Ruotsissa asuvan Henri Gylanderin kanssa lasten sarjakuvaa. Syksyksi on tulossa myös Reetta Niemensivun kanssa tehtävä Lyhenevä kesä -albumi. Aiemmin Kalevassa ja parissa pienemmässä paikallislehdessä julkaistuissa kertomuksissa alle 10-vuotiaat vekarat viettävät vuoden 1970 kesää, joka ei pääty milloinkaan. Miltä sarjakuva-ala näyttää pitkän kokemuksen kirkastamin silmin? ”Onhan nykyään eri meininki kuin joskus 1980-luvun alussa. Taitavia tekijöitä on paljon. Sarjakuvan saama palstatila on viime aikoina hieman notkahtanut, mutta niin on printtimedia yleisemminkin. Varsinkin pienkustantajat julkaisevat paljon hyvää, mutta toki sellaistakin, mikä joutaisi jäädä pöytälaatikkoon. Suuri Kurpitsa jatkaa kohti 40-vuotissynttäreitään, vaikkei siinä ole välttämättä järkeä kaupallisesti. Minulle Kurpitsa on elämäntapa aivan kuin juokseminen tai jalkapallon pelaaminen. Ei malta lopettaa ennen kuin paikat hajoavat lopullisesti.” Pauli Kallio & Christer Nuutinen Kramppeja ja nyrjähdyksiä. Ripa ja kadunlakaisijat Hans Nissen 2016, 80 s. Nykyisen työparin kahdeksannessa yhteisessä albumissa suurisilmäiset hahmot kärsivät aviokriisistä, perustavat bändin sekä kantavat huolta työelämän karikoista, ilmastomuutoksesta ja keski-ikäistymisestä. Pauli Kallio & Ville Pirinen Ornette Birks Makkonen sarjakuva sankarina Suuri Kurpitsa 2016, 72 s. Tekijät panevat sankarinsa aikamatkailemaan läpi suomalaisen sarjakuvan historian. Esikuvia kunnioittavassa hillittömässä tyylipotpurissa heittäydytään muun muassa Pekka Puupään, Kiekun ja Kaikun, Joonaksen, Mämmilän, Juho Juntusen, Viivin ja Wagnerin sekä Kiroilevan siilin sfääreihin. Johanna Sinisalo & Hannu Mänttäri Tiskivuori Suuri Kurpitsa 2016, 127 s. Lyhytstrippi baaritiskin ääressä käytävien kohtaamisten tiimoilta on armoton formaatti, mutta kun teksti ja piirros ovat osaajien käsissä, niiden tyyli kestää 1980-luvun Ylioppilaslehden ja Uusi Nainen -lehden ajoista tähän päivään. Pauli Kallio & Pentti Otsamo FC Palloseura. Huuhkaja lentää aurinkoon Suuri Kurpitsa 2016, 66 s. Sekä tse pelattavan että penkkiurheiltavan jalkapallon ja vähän muidenkin lajien pikkusattumuksista koottu sympaattinen teos alleviivaa sattuvasti, miten urheilun draama riippuu intohimosta eikä peliareenan koosta tai katsojamääristä.
4 / 2016 • 53 kirjallisuus Mihail Zygar puTinin SiSäpiiRi – nykyvenäJän lyhyT hiSToRia Otava 2016, 457 s. suom. Jukka Mallinen Venäjän presidentistä Vladimir Putinista ei voi kirjoittaa järkälettä ilman hillitöntä henkilögalleriaa. Faktaa koko rahan edestä. Putin on salaperäinen hahmo, jota voi tulkita vain lähestymällä hänen liepeillään liikkuneita. Teoksessa seik kailevat oligarkit Boris Berezovski ja Mihail Hodorkovski, joista edellinen pakeni Putinia Britanniaan. Jälkimmäinen lusi vuosia vankilassa. Toisinajattelija Aleksei Navalnyi on hyödyllinen hullu: hän meuhkaa vapaana, jotta Putin voi väittää maassaan olevan oppositio politiikkaa. Vuonna 2006 murhattu journalisti Anna Politkovskaja tarjosi syyn sille, miksi terroristit kaappasivat Nord-Ost-näytelmän yleisön vuonna 2002: terroristit olivat turvallisuuspalvelu FSB:n rekrytoimia. Yli 120 panttivankia kuoli. Georgian presidentti Mihail Saakašvili ei itserakkaudessaan tajunnut, ettei hän voi voittaa konfliktia Venäjän kanssa. Hänen tyhmyytensä johti vuoden 2008 viiden päivän sotaan. Kiinnostavin kirjassa kummitteleva johtaja on diktaattoreiden superklassikko, itse Stalin. Putin ylpeilee työskentelevänsä Stalinin huoneessa. Kirjoittaja Mihail Zygar (s. 1981) on ollut televisiokanava Doždin päätoimittaja. Dožd on viimeisiä sananvapauden ja riippumattoman tiedonvälityksen linnakkeita. IIDa SIMES Chrissie Hynde TunnuSTan – holTiTon elämäni Like 2016, 300 s. Suom. Ari Väntänen. Pretenders-yhtyeen keulahahmon Christine ”Chrissie” Hynden (s. 1951) elämäkerta on tyypillinen rock-tarina. Samalla se on muistutus siitä, mitä päihteet tekevät luovuudelle. Ohion akronissa kasvanut Hynde kirjautui yliopistoon taiteiden pariin, mutta auktoriteetteja kumartelematon nuori nainen halusi soittaa musiikkia. Musiikki vei mukanaan, samoin vapaan rakkauden aikana ympyröissä liikkuneet huumeet. Kirja vilisee nokkelia anekdootteja osoittelematta kuitenkaan ketään. Sittemmin Lontooseen muuttanut Hynde kuvaa kirjassaan värikkäästi Lontoon punk-skenen tapahtumia, oman bändin perustamisen vaikeutta ja huumeiden kyllästämää elämää. Hynde raottaa musiikkimaailman taustaverhoa kulisseja kaatamatta. Pretenders-yhtyeen kasaaminen ja ensiaskeleet sekä alkuaikojen levytykset tulevat hyvin esiin. Hynde välttää kuitenkin Pretendersin suurimman suosion suitsutusta. Kirja jakautuu kahtia. Se on kasvutarina kapinallisesta, joka ajautuu hankaluuksista toiseen. Toinen puoli on vahvan naisen itsetutkiskelua miehisessä musiikkibisneksessä. Hynden tarinassa on selkeä opetus. Huumeet ovat yhtä kärsimystä. JOEL TOKOI kiRJaT Katarina Baer he olivaT naTSeJa Teos 2016, 360 s.. Kun lukee Katarina Baerin teosta saksalaisista isovanhemmistaan, vahvin tunne on se, että tässä kirjoitetaan auki natsipropagandan ja voittajien historiankirjoituksen ulkopuolelle jäänyttä tavallisten ihmisten arkea. Baer kuvaa yksityiskirjeisiin ja muihin perhelähteisiin nojaten prosessia, jossa insinööriksi opiskellut papinpoika Gerhard (1902–1945) ja opettajantytär Ostrud (1906–1989) valitsivat natsiaatteen ja kokivat sen nousun ja tuhon. Gerhard kuoli italialaisen partisaanin luoteihin, Ostrud puolestaan vaikeni natsismistaan kuten monet muutkin sodasta selvinneet aikalaisensa. Baerin toimittajakokemus näkyy paljon tutkimusta vaatineen taustatyön ja monipuolisen tietokirja-aineiston hallinnassa. Niiden ansioista yksityisten ihmisten kohtalot asettuvat laajempiin yhteyksiinsä. Mielenkiintoinen sivujuoni liittyybaltiansaksalaisten erityisaseman käsittelyyn. Baer avaa ansiokkaasti myös omia tunteitaan suhteessa sukulaistensa syyllisyyteen. Pahuus ei selity vain pahuudella, vaan myös hyvään pyrkivät ihmiset voivat syyllistyä pahoihin tekoihin. "Inhimillistä, aivan liian inhimillistä”, sanoisi tähän tietenkin Nietzsche. Tärkeää on ymmärtää, että ääriajattelun normalisoituminen ei ole vain 1930-luvun saksalaisten erityispiirre, vaan sen uhka elää universaalisti. TuOMaS RaNTaNEN Takashi Hiraide kiSSavieRaS S & S, 152 s. Suom. Kaisa Porrasmaa. Kolmikymppinen pariskunta elää seesteistä arkea Tokion laitamilla. He toimivat kirjallisuuden parissa: kustannustoimittavat ja kirjoittavat. Naapurit ovat etäisen vieraita. Parin sosiaalinen elämä rajoittuu kustantajan tapaamisiin tai näyttelyiden avajaisiin. Jokainen, joka on katsonut japanilaisia elokuvia saati käynyt Japanissa, kokee sielunsa silmissä kirjassa valitsevan kauniin ja rauhaisan ilmapiirin. Takashi Hiraide on myös esteettisesti selkeä kirjoittaja. Jokainen virke, jokainen sana, on punnittu ja tärkeä. Niin, kissa. Hän tassuttelee eräänä päivänä pariskunnan kotiin. Ensin kisuun kiintyy vaimo, mutta pian minäkertoja-mieskin on menettänyt tälle sydämensä. Kissa tulee ja menee niin kuin lystää, eikä kukaan voi pikku tiikeriä omistaa – ei edes tämän oma perhe naapurissa. Kirja on myös mysteeri. Nettipalstoillakin tarinaa on ihmetelty. Väitän, että tajuan mistä oli kyse. Ilman että pilaan lopputulosta, annan pari vinkkiä: yksi vahva teema on lapsettomuus. Eikä kissa olisi mennyt kauas yksin. IIDa SIMES (arvio oli myös Le monde diplomatique -lehdessä 2/2016) Olet Huilisi ansainnut. Irtonumero 8,50 + postikulut Osta verkkokaupas ta: w w w.hui lil e ht i.f KO KEI LE H UI L I A! Huili on lehti kestävän elämän ystäville. Ota iisisti, lue ja nauti. Kestotilaus 39 e/vuosi. 4 tukevaa numeroa vuodessa. Tee tilaus: www.huililehti.f
kulttuuri aikuisten musiikkia 54 • 4 / 2016 Majka Nurminen vaihtoi sadut suoraan tilitykseen. TekSTi Ja kuva maRko laihinen m aJka nuRmiSen ja Anna Kulmalan luoma lastenmusiikkiduo Mimi ja Kuku on kiertänyt Suomea jo 13 vuotta. Ensimmäiset fanitkin tulevat jo moikaten vastaan. Huhtikuussa Mimiä esittävältä Nurmiselta, 37, ilmestyi ensimmäinen aikuisille suunnattu pitkäsoitto Erilainen. Pianonsoittoa ja klassista laulua opiskellut muusikko ihmettelee itsekin teko prosessin nopeutta. ”Kyllä tällainen levy on ollut jo vuosia mielessä. Sitten yhtäkkiä palaset loksahtelivat vauhdilla kohdilleen ja biisejä alkoi vaan tulla.” Laulut ovat tyyliltään poppia ja reggaeta, ja mahtuu mukaan klassisiakin sovituksia. Soolokeikoille Nurminen lähtee vasta syyspuolella. Ne toteutetaan pelkistetyllä laulaja & piano -periaatteella. Kulmala on lupautunut hoitamaan valot, miksauksen ja muutkin käytännön työt. Kun Nurminen sai uuden levynsä studiosta ensikuunteluun, ilmeet ja fiilikset olivat ällistyneet. ”Olen niin tottunut työntämään lasten musiikin myötä kaikki sadun siivilän läpi ja puhumaan keijukieltä. Mutta yhtäkkiä lauloinkin suoraan ja rehellisesti. Se oli tietenkin myös hyvin hieno tunne.” nuRminen on TulluT tunnetuksi rohkeudestaan panna itsensä julkisessa keskustelussa likoon. Aiheina ovat olleet esimerkiksi koulukiusaaminen ja vihapuheen kohteeksi joutuminen. Outo ilmiö oli ryöpsähtänyt sosiaalisessa mediassa, kun kaksikko teki ohjelmasarjaa Pikku Kakkoselle. Ihmiset jauhoivat omilla nimillään käsittämättömiä törkypuheita Nurmisen henkilöön liittyvistä ominaisuuksista. Ilkkuvien vihatikkujen piikkeihin joutui kaikki mahdollinen. ”Sen bodaaminen pois oli raskas prosessi, koko ajan tein duunia ja joogasin paljon. Kyllä sen kaiken myötä piti muuttaa myös omaa ihmiskäsitystäni. Tietty sinisilmäisyys väistyi.” vuonna 2014 Nurminen ja Kulmala rekisteröivät pitkän parisuhteensa. Satumaisia häitä vietettiin Särkänniemen huvipuistossa. Kulmala oli Napoleon ja Nurminen merirosvoprinsessa. Homoseksuaalisuudestaan kertominen ja kaapista tulo nostivat jonkin verran otsikoita ja keskustelua nettifoorumeilla, mutta aiempiin kokemuksiin verraten moinen ei tuntunut miltään. Herkkyyden rinnalle oli kasvanut myös lujuutta ja paksumpaa nahkaa. ”Parisuhteemme julkistaminen oli tietenkin meille kahdelle tärkeä juttu, mutta samalla näen, että se oli myös julkisuuteen suuntautunut päätös. Ja 98-prosenttisesti meille tästä asiasta tullut palaute on ollut positiivista.” ”Monelle nuorelle ja vanhemmallekin se oli selvästi merkityksellinen juttu. Se koettiin esikuvallisena rohkaisuna tuoden toiveikkuutta, että kyllä ne uudenlaiset ajat koittavat.” Nurminen ja Kulmala ovat toimineet monille nuorille myös vertaistukena, tiukoissa elämäntilanteissa on autettu eteenpäin aikuisuuden kynnykseltä. ToiSenlaiSeT aJaT koittavat, mutta vain jos, niiden eteen tehdään työtä. Muutosprosessit edellyttävät yksilöitä, jotka uskaltavat astua valokeiloihin puhumaan juuri niistä asioista, joita moni häpeää ja joista pysytellään hiljaa. Omalla tavallaan myös Nurmisen tuore albumi jatkaa sitä hänelle ominaisten rohkeiden ja rehellisten tekojen tietä. Kappaleiden aiheet kasvavat hänen omasta elämästään – ja ovat kuin todenmukaisia päiväkirjan sivuja. ”Toivon, että ihmiset saisivat musiikistani ja lauluistani itselleen ikään kuin ystävän. Ne ovat tarinoita elämästä ja sellaisista asioista, joita monella muullakin on ollut. Kysymys ei ole mistään harvinaisuuksista.” vuoSia SiTTen masennuksen läpi käynyt musiikintekijä seisoo nykyään vahvasti omilla jaloillaan. Nurminen on sinut itsensä kanssa. Hän tietää, miten se valo pitää lopulta itse löytää – se valo, jolla pääsee pimeästä pois. ”Jokaisen meistä pitää jossain vaiheessa kohdata se tosi asia, että sitä omaa elämää tässä pitää vaan elää. Olla onnellinen itsestään, läheisistään ja elämästään”, Nurminen painottaa. ”Kaikkia ei todellakaan tarvitse miellyttää ja oman paikkansa löytäminen on tärkeää. Ja sitten taas toisaalla, yhdessä me tämä maailma tehdään sellaiseksi kuin se on. Erilaisten ihmisten kirjo tuo jännän yhteenkuuluvuuden tunteen.” Huumori ja leikkimielisyys ovat Nurmisen mielestä elämässä aina tärkeässä roolissa. Ne ovat tietenkin uuden levynkin lauluissakin läsnä. Humoristisuuden myötä kun elämä punoutuu tasapainoisemmaksi. ”toivon, että Musiikistani ja lauluistani ihMiset saisivat itselleen ikään kuin ystävän. ne ovat tarinoita eläMästä ja sellaisista asioista, joita Monella Muullakin on ollut.”
4 / 2016 • 55 v/a: Odd Jazz Vol. 1 Odd Funk Records 2016 Kun äänite esitellään tiedotteessa avantgardistiseksi, ei-akateemiseksi jazzlevytykseksi, sitä tietää olevansa jännän äärellä. Hämeenlinnalaisen Odd Funk Recordsin julkaisema Odd Jazz Vol. 1 on toden totta jännä, ja sen äärellä olen viihtynyt suuresti. Menemättä sen enempää avantgardistisuuden tai akateemisuuden määritelmiin jazzmusiikissa voi todeta, että Odd Jazz on monipuolinen ja pyrskähtelevä kokonaisuus, joka tarjoaa uutta löydettävää kuuntelukerta toisensa jälkeen. Levyn tuottaneet (ja levyyhtiötä pyörittävät) Tuure Tammi ja Juha Sarkola ilmoittavat, että mikäli eivät kykene löytämään markkinoilta haluamansa kaltaista musiikkia, on se pakko tehdä itse. Tammen ja Sarkolan pääprojekti The Blassics soittaa suoraviivaista afrofunkia, ja tämä kuuluu myös Odd Jazzilla: jazzkaahailu rullaa rennosti ja toistuvasti mieleeni pelmahtaa muistoja esimerkiksi Mulatu Astatken ethiojazzista sekä Sun Ran avaruusjazzista. Välillä kaahataan ja välillä otetaan rauhallisesti. Välillä kerroksia on enemmän kuin laskukoneessa numeroita, välillä kuuluu ainoastaan kähisevä trumpetti. Odd Jazz on monimutkainen kokonaisuus, joka epäilemättä tulee jakamaan kuulijakuntansa, se ihastuttaa ja vihastuttaa – itse olen ihastuksesta soikeana. JaRI TaMMINEN dalindèo Slavic Souls Suomen Musiikki & BBE-records 2016 Brassivaikutteinen bilebändi ui venäläisessä melankoliassa? Ei sentään! Dalindèo on oivaltanut, missä juuremme ovat. Slaavilaisuus tarkoittaa Suomi-jazzin syvyyksiä, perinteisiä tangomaisemiamme. Kitaristi, basisti, saksofonisti, trumpetisti, rumpali ja perkussionisti (jälkimmäinen on pakollinen elementti, kun latinovaikutteista noustaan) rakentavat bändille tuttua, kovaa menoa. Nokkamies Valtteri Laurell Pöyhönen kertoo Dalindèon sivuilla, että genre johtuu artistien taustoista. Eihän Suomessa elä jazzilla, joten muusikot ovat joutuneet tekemään tanssikeikkoja leipänsä eteen. Mikäs sen hauskempaa, kun voi ja osaa kunnianhimoisesti jalostaa perinteistä suomalaista iskelmää. Nimibiisi Slavic Souls alkaa tyypillisenä tanssilavatangona, joka rautalankasoundeineen voisi istua vaikka Kaurismäen leffaan – ei Akin, vaan brassikamaa rakastavan veljensä Mikan. Levyn bilebiisi on Tarantella Finlandese. Sen soidessa näen sieluni silmin ihmiset tanssimassa pöydillä. Kappaleen pitäisi olla encore, eikä yleisö senkään jälkeen päästäisi bändiä lavalta. Kotona tämä levy pitää ladata silmukalle, eli niin että se alkaa lopun jälkeen alusta. Ei tähän kyllästy koskaan. IIDa SIMES Musiikki levyT liTku klemeTTi & TunTemaTon numeRo Horror ’15 Luova Records 2016 Litku Klemetin debyytti kuulostaa hetkittäin siltä kuin se kuuluisi Love Recordsin 1970-luvun repertuaariin jonnekin Muskan ja Maaritin väliin. Levyn Horror ’15 julkaisija on kuitenkin Luova Records, jonka pyörittämisessä artisti on itsekin mukana. Ja levyn ajattomassa rokkimenossa soi myös ripaus punkkia, vaikka siellä on ripaus iskelmääkin. Rokkimenosta on kyse kuitenkin siinäkin mielessä, että heti ensimmäisessä kipaleessa Äiti kyllä sä tiedät artisti muistuttaa, ettei se säännöllinen yhdeksästä viiteen -elämä kuulu hänelle. ”Tiedätkö mitä teen iltaisin? Tuhlaan aikaa ja etsin itseäni”, Klemetti laulaa. Laulu on pidättyväinen ja melankolinen.Kakkoskipale Ystävyyden aBC avaa svengiputken, jota seuraava Kengät ennestään tukevoittaa. Viimeksi mainittu paljastaa myös Klemetin mainion huumorintajun, kun hän laulaa kenkien tärkeydestä parinvalinnassa: ”Liian hienot kengät kertoo epätasapainoisuudesta ja tunne-elämän rappiosta.” Levylle mahtuu 11 kappaletta, mutta se on ohi 35 minuutissa. Bändi on osannut karsia sieltä, mistä pitääkin. Kuulija jää nousuhumalan kaltaiseen euforiseen tilaan. Jo mainitussa biisissä Äiti kyllä sä tiedät taustabändi Tuntematon numero komppaa ”Ei musta tullut mitään”. Mutta ei rokkisakki ole oikeasti aikaansa tuhlannut. Se tuo oman äänensä pitkään hyvän rokkimenon perinteeseen. Ja kokoonpanon toisen, tällä kertaa ep-muotoisen julkaisun pitäisi ilmestyä jo kesällä. KaISu TERVONEN pJ haRvey The Hope Six Demolition Project Island Records 2016 Jostain syystä levyn sanoitukset – jotka sivuavat muun muassa pakolaisleirejä ja alkuperäiskansoja – aiheuttavat epämukavuuden aaltoja. artisti on tehnyt levyään varten tutkimustyötä muun muassa Kosovossa ja afganistanissa. Mikä PJ Harveyn uudessa asenteessa niin ahdistaa? Ehkä se, että PJ Harvey on allekirjoittaneen mielestä tehnyt tähän mennessä voimakkaimmat levynsä (To Bring You My Love, Stories From the City, Stories From the Sea) sisäänpäin kurkottamalla, ei yhteiskuntaa tarkkailemalla. uusi levy ei onneksi kuitenkaan pyri vetoamaan vain yläpäähän, tiedostavaan mieleen ja uteliaaseen älyyn. Musiikin pohjalla soi blues ja ajoittain jopa työväenlaulumainen folk, jota voisi kuvitella kuuntelevansa vappuna marssiessaan tai yhteislaulaessaan. Vaikutteista huolimatta Harveyn uusimmassa teoksessa on jotain pidättyväistä. Jo mainituilta levyiltä kuuluvaan rokkiraivoon tai -iloon The Hope Six Demolition Project ei yllä, eikä selvästikään edes yritä. uudenlaiseen ilmaisuun artisti on kyllä jälleen kurottanut. Ehkä kyse on vanhaan takertumisesta ja sen nostalgisoimisesta, mutta toivottavasti kesäkuussa Helsingin Sideways-festivaalilla artistilta kuullaan myös rokkia. KaISu TERVONEN 1/2
56 • 4 / 2016 kulttuuri elävä kuva Dokumentti Nuori Zlatan kertoo tähtipelaajan kautta nuorukaisista paineiden keskellä. TekSTi kaiSu TeRvonen Rakkaudentunnustus Zlatanille d okumenTaRiSTi Fredrik Gertten istui vuonna 2000 vaihtopenkillä Zlatan Ibrahimovi?in vieressä kamera mukanaan. Gertten kuvasi veljensä Magnus Gerttenin kanssa dokumenttia jalkapallojoukkue Malmö FF:stä, jonka riveihin nuori Ibrahimovi? (s. 1981) kuului. ”Kun kuvasimme dokumenttia, pääsimme takahuoneisiin pelaajien kanssa. Nyt se ei enää olisi mahdollista. Kaikki ovat tarkempia kuvansa ja tarinansa kontrolloimisessa, etenkin suurseurojen tasolla”, Fredrik Gertten kertoo puhelimessa. Hän epäilee, että nykyään seura pitäisi ottaa osatuottajaksi elokuvaan, mikä vaikeuttaisi riippumattoman teoksen tekemistä. Osin samasta syystä Zlatan Ibrahimovi? ei ole ollut mukana Nuori Zlatan -dokumentin tekoprosessissa, paitsi 2000-luvun alussa kuvatun materiaalin kautta. ”Hän luultavasti yrittäisi kontrolloida tarinaa”, Gertten sanoo. Dokumentaristit pitivät Ibrahimovi?in tiimin kyllä ajan tasalla tekemisistään, siitä ketä haastattelivat ja mitä kuvasivat. ”Mutta lupaa emme kysyneet.” 2000-luvun aluSSa kuvattuun materiaaliin vahvasti pohjaava Nuori Zlatan näyttää 18-vuotiaan jalkapalloilijan kameran edessä hymyilevänä ja vitsailevana kaverina. Kun Gerttenit pyysivät häntä yhdeksi päähahmoksi Malmö FF -dokumenttiinsa, nuorukainen suostui oitis. Sen kahden vuoden aikana, kun Gerttenit kuvasivat häntä, Ibrahimovi? myytiin Ajaxiin. Nuor i Zlatan seuraa jalkapalloilijan uraa Juventukseen, eli vuoteen 2004 saakka. ”Elokuvan kaari alkaa avoimesta kaverista, jolla on salaisuuksia, ja päättyy sulkeutuneeseen kaveriin, jolla on salaisuuksia. Italiasta lähtien Ibrahimovi?in suhde mediaan on ollut korkeita muureja ja suljettuja ovia. Mutta se on myös ymmärrettävää, koska jalkapallo on hyvin kaupallinen bisnes ja median paine on valtava. Media on myös muuttunut Zlatanin uran aikana. Se hakee yhä enemmän konflikteja.” fRedRik geRTTenin mainitsemat salaisuudet olivat yksi avain siihen, miksi veljekset tekivät dokumenttinsa vasta nyt, 15 vuotta materiaalin kuvaamisesta. ”Nyt kun Zlatan täyttää 35 vuotta, emme oikeastaan voineet odottaa kauempaa. Ja kun hän julkaisi kirjansa [David Lagercrantz: Minä, Zlatan Ibrahimovi?] hän tavallaan avasi osan materiaaliamme. Vanhassa dokumentissa ei puhuttu mitään hänen isästään, kun taas tämä dokumentti käsittelee paljon juuri Zlatanin ja hänen isänsä suhdetta. Koska hän on jo itse puhunut perhesalaisuuksistaan, se oli helpompaa meillekin.” Gertten mainitsee avainasiaksi myös sen, että Ibrahimovi?in pelikaverit eivät enää ole ammattilaisia ja pystyvät nyt paremmin pohtimaan peliä ja pelaajapersoonia. ”Emme olisi saaneet tätä syvyyttä, jos olisimme tehneet elokuvan vuonna 2005. Ehkä olisimme saaneet enemmän naurua ja hihitystä, mutta emme kuvaa siitä, millaista on olla ammattilaispelaaja: sitä yksinäisyyttä, painetta ja seurojen kylmyyttä. Tavallaan se on teollisuus, joka nielee ihmisiä.” Yksi elokuvan surullisimmista kohtauksista avautuu Ibrahimovi?in tuttavan, italialaisen kahvilan omistajan kertomana. Hän sanoo törmänneensä pelaajaan Torinon Ikeassa, jossa tämä kävi syömässä yksin. nuoRi ZlaTan sai ensi-iltansa viime marraskuussa Amsterdamin dokumenttielokuvafestivaalilla Idfassa. Elokuva sai hyvää palautetta, mutta ohjaajat eivät olleet siihen tyytyväisiä. He jatkoivat leikkaamista. ”Poistimme elokuvasta melkein 50 minuuttia, lisäsimme uutta materiaalia ja vaihdoimme lähes kaiken musiikin. Siinä oli kovasti työtä, mutta sellaista kunnianhimoa tarvitaan, jotta homma saadaan toimimaan.” Hän myöntää, että ammattitaidon ja kunnianhimon lisäksi dokumentaristi tarvitsee myös onnea – aivan kuin jalkapalloilijakin. Onnea Gertteneillä oli rutkasti, kun he aikanaan valitsivat Ibrahimovi?in yhdeksi dokumenttinsa päähenkilöistä. ”Emme tietenkään voineet tietää, että hänestä tulisi yksi maailman parhaista pelaajista. Meille hän oli vain uskomattoman hyvä dokumentin kohde. Hän myös edusti nuoria pelaajia, jotka kasvavat miehiksi jalkapallon maailmassa.” Nuori Zlatan kertookin kasvutarinan. Gerttenin mukaan juuri tuo inhimillinen tarina nuoresta miehestä on saanut myös muut kuin jalkapallofanit pitämään elokuvasta. ”Naapurini, joka on 72-vuotias nainen, ei ole koskaan nähnyt jalkapallopeliä, mutta hän itki elokuvan nähtyään. Häntä kosketti tarina nuoresta miehestä, jolle isä teroitti, ettei tämä ole mitään ellei menesty.” RuoTSiSSa Nuori Zlatan on kuitenkin menestynyt paremmin multiplexeissä kuin art house -teattereissa. Gerttenin mukaan katsojien joukossa on paljon nuoria, myös maahanmuuttajataustaisia nuoria. ”Uskon, että nuoret näkevät elokuvassa oman tarinansa. Meidän yhteiskunnassamme nuorten täytyy todistaa arvonsa ennen kuin he saavat kunnioitusta. Ja jos sattuu tulemaan köyhästä tai maahanmuuttajataustasta, se on vielä vaikeampaa.” Futisfanit nostavat idolinsa usein jumalten kaltaisiksi hahmoiksi. Eivätkö Gerttenit pelänneet vain rakentavansa lisähaaraa Ibrahimovi?in brändiin ja jumaltaruun? ”Me olemme faneja, rakastamme Zlatania. Olemme Malmöstä, ja olemme rakastaneet Malmö FF:ää lapsuudestamme saakka. Olemme ylpeitä kaikista, jotka ponnistavat sieltä. Tavallaan tämä elokuva onkin rakkaudentunnustus, mutta ei varauksettoman rakkauden.” Nuori Zlatan sai Suomen ensi-iltansa 22.4.
4 / 2016 • 57 elävä kuva Toivon ja epätoivon festivaali Tribeca Film Festival perustettiin tragedian jälkimainingeissa. Tragediat ovat vaihtuneet, mutta tapahtuma pysyy. Se käsitteli yhdysvaltain poliisin militarisoitumista. Poliisien väkivaltaiset toimet ovat olleet otsikoissa, ja esimerkiksi paljon uutisoiduista Fergusonin mielenosoituksista ja mellakoista on dokumentissa kuvaa. Tadeusz S?obodzianek Tarina XiV oppiTunnissa T RibeCa film feSTivalin alkaessa 13. huhtikuuta New York on Berniekuumeessa. Fiilis on toiveikas. Ihmiset – lähinnä nuoret ihmiset – kerääntyvät saman viikon aikana kolmeen eri kampanjatapahtumaan, rallyyn, ympäri kaupunkia. He kantavat kylttejä, joissa harottavahiuksisen ja rillipäisen hahmon päällä lukee teksti ”The only solution is revolution”. Kun elokuvafestivaali perustettiin 15 vuotta aiemmin, New York eli hyvin erilaisissa tunnelmissa. Kaupunki oli kokenut suurimman tragediansa vain kuukausia aiemmin, kun syyskuun 11. päivän terrori-iskut olivat tuhonneet tunnetun maamerkin lisäksi yli 2 600 ihmisen hengen. Saman vuoden marraskuussa Robert De Niro, Jane Rosenthal ja Craig Hatkoff ilmoittivat uudesta elokuvafestivaalista. Sen tarkoituksena oli luoda ala-Manhattanille jälleen yhteisöllisyyttä ja tuoda iloa murheen keskelle. ilmoille lauSuTun tarkoituksensa elokuvafestivaali lienee täyttänyt, vaikka Pohjois-Amerikassa ainakin Toronton ja Sundancen festivaalit ovat vielä edellä laadun ja kiinnostavien ensi-iltojen suhteen ja vaikka etenkin festivaalin dokumenttien kilpasarja oli tänäkin vuonna täynnä yhteiskunnallisia, raskaita aiheita. Valitettavasti suurimman huomion dokumenteista tosin sai ohjelmistosta ennen festivaalin alkua poistettu, kyseen alainen rokote-dokkari Vaxxed: From Cover-up to Catastrophe, jota Robert De Niro puolusti ennen kuin päätyi puoltamaan sen heivaamista. Dokumenttikategorian voittaja Do Not Resist tarjosi painavampaa asiaa. SamaSSa kaTegoRiaSSa kisasi myös yhdysvaltalainen The Return, joka käsittelee tunnepitoisten yksilötapausten kautta Kaliforniassa purettua three strikes -lakia. Lain seurauksena kolmannen kerran rikoksesta tuomittu sai automaattisesti pitkän vankeusrangaistuksen. Kamera seuraa kahden tuomionsa purettua saaneen miehen kotiinpaluuta, joista toinen oli ehtinyt istua yli 10 vuotta käsilaukkuvarkaudesta. Perheen odotukset, exvankien vaikeus sopeutua arkeen ja tapa, jolla laki osui erityisesti mustiin, muodostavat terävän kuvan amerikkalaisesta yhteiskunnasta. Ambivalentimman kuvan päähenkilöstään antoi unkarilais-britannialainen Stay Quiet, joka kuvaa unkarilaisen Jobbik-puolueen Csanád Szegedia, äärioikeistolaista holokaustinkieltäjää. Szeged saa kuulla juutalaisista sukujuuristaan ja kääntää kelkkansa, mutta edes liikuttunut vierailu keskitysleirillä ei saa opportunistin hajua häivytettyä Szegedin hahmosta. new yoRk äänesti esivaaleissa 19. huhtikuuta, siis kesken festivaalin. Hilary Clinton peittosi Bernie Sandersin ja etenkin Brooklynissä – Sandersin kotikulmilla – tappio otettiin raskaasti. New York on kuitenkin toipunut pahemmastakin, mistä Tribeca Film Festival on yksi todiste. kaiSu TeRvonen
58 • 4 / 2016 elävä kuva elokuvat Martin Zandvliet land of Mine Elokuvateattereissa nyt Saksa miehitti Tanskaa vuosina 1940–1945. Liittoutuneiden maihinnousua jarruttaakseen saksalaiset kylvivät Tanskan länsirannikolle jopa puolitoista miljoonaa miinaa. Saksan vetäydyttyä tanskalaiset purkivat miinakentät ja määräsivät työhön saksalaisia sotavankeja ja pakolaisia. Tehtävään yleensä puutteellisesti koulutetuista pakkotyöläisistä hyvin suuri osa kuoli tai vammautui. Martin Zandvlietin käsikirjoittaman ja ohjaaman Land of Mine -elokuvan synopsis mahtuu muutamalle riville. Siinä kuvataan nuorten miesten miinanraivausyksikön raskasta urakkaa sadistisen tanskalaisen upseerin ( Roland Møller) komennossa. Työn edetessä upseerin ja vankien suhde muuttuu monitasoisemmaksi. Vihan ohella käsitellään myös myötätunto ja ymmärrys. Elokuvan rajaus on tiukka ja jännite vahva siitäkin huolimatta, että jotkin asetelmat ja juonen käänteet tuntuvat turhankin moneen kertaan nähdyiltä. Kathryn Bigelow käytti Hurt Lockerissaan (2008) miinojen purkamisen teemaa kuvatakseen, miten on mahdollista addiktoitua vaaraan, sotaan ja metaforisesti sotapolitiikkaan. Zandvlietin elokuvassa miinojen raivaus näyttäytyy lähinnä häpeällisenä sotarikoksena. Samalla se osoittaa vastaansanomattomasti, miten toisiin kansakuntiin kohdistuva julmuus onnistuu vuoron perään kaikilta kansoilta. Oman maan kansallistunnon kannalta kipeiden asioiden käsittelystä voi tekijöille nostaa hattua. Vastaava tilanne voisi olla, jos Suomessa tehtäisi elokuva siitä, miten ryssäviha näkyi jatkosodassa valloitettujen alueiden siviilien leirityksessä. TuOmaS RanTanEn Koonnut tuoMas Rantanen 6. ja 13.5. Yle teema: nymfomaani (tanska 2013) & 21.5. aistien valtakunta (Japani/ Ranska 1976) Yle Teeman kiihottuneessa toukokuussa lähetetään monipuolisen seksiaiheisen dokumenttipotpurin ohella kaksi art housen ja pornon raja-aitoja kolkuttelevaa elokuvaa. Lars von trierin kaksiosaisella seksimaratonilla myötäeletään seksiaddiktion psykologisia ja naturalistisia ulottuvuuksia mitään noloilematta. ajan kulumista taas kuvaa se, että nagisa oshiman vain hiukan pidättyväisempi klassikkotutkielma seksuaalisen halun tuhoavista äärimuodoista sallittiin julkisen esittämisen osalta Suomessa vasta 1992, ja sen K-18 merkintä vaihtui K-16:ksi vuonna 1997. tiistaisin Yle Fem: Petos (tanska 2016) & 14.5 alkaen Yle areena: Kiitos että poltatte (usa 2005) Tanskalaisen tv-draamatuotannon laatukertoimia osoittaa tällä kertaa se, miten Vallan linnakkeen yhtenä käsikirjoittajana tunnetun Gjervig Gramin uudessa sarjassa tutkaillaan rahamaailman vilunkipelejä enemmän ihmisten ja perheiden kuin heidän tekemiensä rikosten näkökulmista. Jason Reitmanin eettisen valinnan mahdollisuuksien perään tähyävä satiiri taas kääntää katseen kansainvälisen tupakkateollisuuden häpeämättömyyteen ja kykyyn manipuloida kuluttajia. 7.5. alkaen Yle areena: nainen Berliinissä (saksa 2009) & 13.5. tV5: Zero Dark thirty (usa 2012) Marta Hillersin (1911–2001) anonyyminä julkaistuun päiväkirjaan perustuvassa Max Färber böckin elokuvassa kuvataan, miten puna-armeijan vallatessa Berliiniä asukkaat yrittävät selviytyä hävitystä sodasta puutteen, häpeän ja siviileihin kohdistuvan väkivallan keskellä. Toisella tavalla moraaliltaan horjuvasta sodasta kertoo muutenkin kuin kidutusteemansa osalta oudon ambivalentti Kathryn Bigelow’n ohjaama toimintatrilleri sotilasoperaatiosta, joka johti osama Bin Ladenin löytämiseen ja surmaaamiseen. 7.5. FoX: saksikäsi edward (usa 1990) & 8.5. Yle Fem: syödä, nukkua, kuolla (Ruotsi 2012) tim Burtonin ehjimmässä elokuvassa Johnny Deppin esittämä ulkoisestikin erikoinen poika yrittää pärjätä elämässään pikkuporvarillisen tekopyhyyden, moralismin ja mauttomuuden sävyttämässä ympäristössä. Gabriela Pichlerin älykkään yhteiskuntakriittisessä duunarielokuvassa taas vihannestukusta irtisanottu elämänoptimistinen maahanmuuttajanainen yrittää pelastaa itsensä ja raihnaisen isänsä alistavien rakenteiden ja ennakkoluuloisen ympäristön nujerrukselta. 8.5. tV5: Closer – Iholla (usa 2004) & 15.5. Yle tV1: Juoksuhaudantie (suomi 2004) Sukupolvikomedia Miehuuskokeen (1967), sotasatiiri Me sotasankareiden (1970) ja Angels in American (2003) yhteiskunta moraliteetit jäävät sivuun, kun Mike nichols (1931–2014) palaa konkarin kaikella osaamisella Kuka pelkää Virginia Wolfia -esikoiselokuvassaan (1966) avaamansa vereslihaisen parisuhdekipuilun pariin. Kari Hotakaisen romaaniin perustuvassa Veikko aaltosen ohjauksessa kipuillaan itsensä kanssa umpisolussa olevan suomalaisen miehen tyydyttämättömän pesänrakennusvietin vuoksi. voiman tv-tärpit Land of Mine Michael Moore Where to invade next Elokuvateattereissa nyt uuden elokuvansa satiirisessa kehystarinassa armoitettu elokuvapamfletisti ja kärjistyksen mestari Michael Moore julistaa yhden hengen hyökkäyssodan muulle maailmalle ja lupaa varastaa muiden maiden parhaat herkut isänmaansa eduksi. Vitsi on tietenkin siinä, että kaikki eteen tuleva löytyy itse asiassa Yhdysvaltojen perustuslaista tai muuten tunnustetuista perusarvoista, joita nykyinen uSa ei vain syystä tai toisesta tunnu toteuttavan. Valloitusretkellään moore saalistaa Italiasta työntekijän kannalta reilut työehdot, Ranskasta laadukkaan kouluruokailun, norjasta vankeja säällisesti kohtelevan kriminaalihuollon, Portugalista liberaalin huumepolitiikan, Islannista rohkeuden antaa pankkien kaatua ja heittää talousrikolliset vankilaan sekä Saksasta kyvyn tarkastella oman maan lähihistorian syntejä avoimesti ja itsekriittisesti. Suomesta moore käy varastamassa koululaitoksen, jonka korkean laadun hän tulkitsee perustuvan julkisen järjestelmän takaamaan tasavertaisuuteen ja oppilasmyönteiseen pedagogiikkaan. mooren suurpiirteisyyttä kuvaa tahaton tai tahallinen väärinymmärrys, jonka mukaan meikäläisissä kouluissa ei ole laisinkaan läksyjä. moore paketoi kierroksensa Tunisiasta löytämäänsä sukupuolten tasa-arvoteemaan. Tässä yhteydessä Islannin entisen presidentin Vigdís Finnbogadóttirin saama suitsutus on niin säästelemätöntä, että katsojaa alkaa helposti jo epäilyttää, mahtaako lähtökohtaisesti lähinnä sandersilaiseksi piirtyvä politiikan hämmentäjä pelata jo presidentinvaalien seuraavia kierroksia. TuOmaS RanTanEn Garry Marshall Mother’s day Ensi-ilta 29.4. Ohjaajan takia tällä elokuvalla olisi ollut teoreettisen komeat mahdollisuudet olla hyvä: Garry Marshallin (s. 1934) luomuksia on Onnen päivät -tv-sarja ja komediaelokuvissa vahvin meriitti Pretty Woman. marshall on siis tuntenut Julia Robertsin jo neljättä vuosikymmentä. Olikin reipasta saada Roberts karmeassa peruukissa esittämään isoäitiä. näin elokuva näyttää, ettei naisen ikää pelätä, wau. Siihen se reippaus loppuukin. Jäljelle jää Jennifer anistonin ja Kate Hudsonin vaivaannuttava tekopirteys. Jos toivoo lasta ja aikoo vakaasti tämän leffan katsoa, kannattaa lapsi panna tilaukseen ennen kuin käy elokuvissa. Lapsethan ovat amerikkalaisessa viihteessä usein ongelmarooleissa. Hetken ajan voi mennä hyvin, mutta pian onkin lähdettävä sairaalaan. Tosin pienokaisia ongelmallisempia ovat yleensä elokuvien äitihahmot. Tässä he ovat neuroottisia hössöttäjiä, masentuneen epävarmoja kriisipesiä ja höpsöjä rouvia. Jopa näitä kaikkia yhtä aikaa. Yksi ylitti kaiken: elokuvan kaivatuin äiti, luoja paratkoon, oli rintamalla tapettu, armeijaa rakastanut ylisuorittaja. Päästiin tekemään haudalle kunniaa. IIda SImES Where to Invade Next Fredrik Gertten, Magnus Gertten nuori Zlatan Elokuvateattereissa nyt Nuori Zlatan -dokumentti kertoo ruotsalaisen Zlatan Ibrahimovichin kivikkoisesta alusta nuorena jalkapalloammattilaisena. dokumentin materiaali painottuu aikaan, jolloin Zlatan pelasi malmö FF -joukkueessa Ruotsissa. uran alku oli vaikea. Hän joutui kahnauksiin vastustajien, kanssapelaajien ja yleisön kanssa. dokumentti jättää kuitenkin avaamatta riittävästi taustoja näihin Zlatanin ongelmiin. Kokonaisuuden kannalta olisi tärkeä kertoa, miksi Zlatan käyttäytyi kuten käyttäytyi. Ongelmat kentällä kumpusivat ongelmista arjessa. Helppoa ei ollut aika malmön jälkeen amsterdamin ajaxissakaan. ajaxissa on filosofia: yksikään pelaaja ei saa nousta suuremmaksi kuin joukkue. Kolmessa vuodessa Zlatan kasvoi liian suureksi ajaxille, niin hyvässä kuin pahassakin. Tämä oli myös yksi syy miksi lähtö ajaxista tuli, vaikka sopimus oli peräti viisivuotinen. On sanottu, että Zlatan kasvoi legendaksi jo ajaxissa ollessaan. Voittajaksi hän kasvoi kuitenkin vasta siirryttyään Italiaan. aika ennen tätä oli opettelua. dokumentille antaisin muuten kolme tähteä, mutta Jari Litmasen läsnäolo dokumentissa tarkoittaa luonnollisestikin yhtä tähteä lisää. TuOmaS KORKIaKangaS Nuori Zlatan 22.4.