5/2015 KesäKuu | voima.fi MUKANA KYNNYS RY:N LIITE KilpailutusKurimus • HiKinen taide • seitan JäLKIvANdAALIT
Lue ittes mukavaks! Tilaa nettikaupasta www.intokustannus.fi. Nämä ja paljon muita tarjouksia! www.intokustannus.fi Mubarak, Nilsson & Saxén: SuoMeN SoMalit 16 000 suomalaista puhuu äidinkielenään somalia. Silti heidän kulttuurinsa ja elämänsä on tuntematonta monelle. Kirja perustuu lähes sataan haastatteluun, tilastoihin ja tutkimuksiin. 24 € (ovh 27 €) Kyung-sook Shin: pidä huolta äidiStä Kansainvälinen bestseller, joka muuttaa käsityksesi äidistä. Pidä huolta äidistä on riipaisevan kaunis teos rakkaudesta ja sukupolvien välisistä eroista. 26 € (ovh 29 €) Jonathan lyons: ViiSaudeN talo Vuosisatoja Rooman valtakunnan hajoamisen jälkeen keskiajan Eurooppa oli takapajuinen paikka. Samaan aikaan islamilainen kulttuuri kukoisti Persiasta Espanjaan. 26 € (ovh 29 €) louise Gray: MaailMaNMuSiiKKi Tämä kirja räjäyttää musiikillisen tajuntasi. Se avaa maailmamme musiikkityylejä ja todistaa, että musiikki ei ole vain viihdettä vaan myös yhteiskunnallinen voimatekijä. 18 € (ovh 19,90 €) Risto isomäki: MiteN SalpauSSelät SyNtyiVät Luettuasi tämän kirjan et enää katso kesämökkisi ympäristöä etkä Suomen maisemia samoin silmin kuin ennen. 24 € (ovh 27 €) tom Mueller: oliiViölJyN MeNetetty NeitSyyS Tositarina ihanasta öljystä mutta myös öljy petoksesta. Kunnon oliivi öljy ehkäisee sydän sairauksia ja dementiaa, mutta osa kauppojen öljystä on naamioi tua lamppuöljyä. 26 € (ovh 29 €) peter Culshaw: MaNu Chao Ensimmäinen suomeksi ilmestynyt kirja Manu Chaosta seuraa espanjalais-ranskalaisen supertähden jälkiä Pariisin vaihtoehtopiireistä räjähtävään suosioon. 29 € (ovh 34 €) tomi astikainen: MiteN elää ilMaN Rahaa Miten ruokaa, vettä tai vaatteita voi hankkia ilman rahaa? Entä miten saa ilmaisia yöpaikkoja, terveydenhuoltoa tai kyytejä paikasta toiseen? Voiko oravanpyörästä vapautua lopullisesti? 22 € (ovh 25 €) Kalle Kniivilä: putiNiN VäKeä – Venäjän hiljainen enemmistö Kanava-palkintovoittaja 2014. Tämä ei ole kirja Vladimir Putinista vaan hänen kannattajistaan, joita on paljon. 23 € (ovh 26 €) Kalle Kniivilä: KRiM oN MeidäN – imperiumin paluu Krim on meidän on jatkoa palkitulle kirjalle Putinin väkeä. Nyt tavalliset Krimin asukkaat saavat kertoa uudesta elämästään Venäjällä. 23 € (ovh 26 €) heikki hiilamo: hyViNVoiNNiN VaKuutuS yhtiö – Mistä sote-uudistuksessa on kysymys? Miten pelastetaan sosiaalija terveyspalvelut Suomessa? Soteuudistuksen kulissien takaisia neuvotteluja ja sudenkuoppia. 22 € (ovh 25 €) Matti Kääriäinen: KehitySaVuN KiRouS Kirja kertoo kehitysapubisneksen karun todellisuuden juhlapuhei den takana. 26 € (ovh 29 €) Sirpa ahola-laurila: SoiNiN Kupla Pohjois-Pohjanmaan perussuomalainsen aktiivin herkullisia tarinoita sisäpiirin kähminnöistä ja amatöörien toilailuista. 22 € (ovh 25 €) halme, hukkinen, Korppitommola, linnanen, liski, lovio, lund, luukkanen, Nokso-Koivisto, partanen & Wilenius: MaaMMe eNeRGia Maailman energiajärjestelmät ovat murroksessa. Tämä kirja kertoo, miten Suomen pitää toimia. 24 € (ovh 27 €) Kyung-sooK shin suomessa! 9.6. klo 15.30 Gaudeamus Kirja & Kahvi (Vuorikatu 7, Helsinki) 10.6. klo 16.30 Pieni Kirjapuoti (Yliopistonkatu 28, Turku) Saara henriksson & aino-Maija leinonen: leppoiSa opaS huuSholliiN Sisältää kaikki tarvittavat siivousniksit hauskaan ja simppeliin arkeen! 20 € (ovh 23 €)
declan hill: MaKSetut Maalit Maksetut maalit on järisyttävän avaava teos aikamme urheilun korruptoituneisuuteen. Käsittelyssä myös Suomi. 26 € (ovh 29 €) antti Vihinen: MiNä Ja MozaRt Wolfgang Amadé Mozart on yksi kulttuurihistorian suurista neroista. Minä ja Mozart on ensimmäinen suomeksi kirjoitettu Mozartin elämäkerta, rock-asenteella. 30 € (ovh 34 €) Le Monde diplomatique on maailman poliittinen aikakauslehti, jota on julkaistu ranskaksi vuodesta 1954, ja se ilmestyy nyt 30 kielellä ympäri maailman. Suomen kieliseen Diploon käänn etään artikkeleita myös riippumattomasta venäläisestä Novaja Gazeta -lehdestä. heikki patomäki : SuoMeN talouS politiiKaN tuleVaiSuuS Kirjassa käydään kriittisesti läpi tärkeät termit kannustimista kilpailukykyyn ja uusklassisesta talousteoriasta globaaliin poliittiseen taloustieteeseen. 20 € (ovh 26 €) Mikko Jakonen & tiina Silvasti (toim.): taloudeN uudet Muodot Talouden uudet muodot esittelee taloudellisen toiminnan vaihtoehtoisia muotoja. Mitä ovat jakamistalous, solidaarisuustalous, jälkikeynesiläisyys, perus tulo ja uudet osuuskunnat? 24 € (ovh 27 €) petri laukka: ReMu & huRRiGaNeS KeKKoSloVaKiaSSa Hurriganes tarjosi YYA-ajan Suomessa omatekoisen tulkinnan Amerikasta ja rock ’n’ rollista. 28 € (ovh 32 €) polina Žerebtsova: SodaN SiRpaleet Polina Žerebtsova oli 14-vuotias, kun toinen Tšetšenian sota alkoi vuonna 1999. Päiväkirjamerkinnät tarjoa vat harvinais laatuisen näkö kulman sotaan nuoren tytön silmin. 22 € (ovh 25 €) Merryl Wyn davies & ziauddin Sardar: iSlaM Ainutlaatuinen kirja avaa islamin historiaa, maailman katsomusta ja suhdetta länsi maihin. Teos tuo esiin nyky päivän kovat haasteet ja uskonnon sisäiset kamppailut eri tulkintojen välillä. 6 € (ovh 7 €) Sinikka paavilainen: KyyNelVauNut Kyynelvaunut on hurja ja koskettava matka inkerinsuomalais ten kohtaloihin Neuvostoliitossa, Suomessa ja Virossa. Kolme perhettä pakenee sortoa ja sotaa rajan yli. Josif Stalinin varjo yltää kuitenkin kauas. 28 € (ovh 32 €) david leigh & luke harding: aSSaNGe WikiLeaks muutti maailmaa ja nousi kaikkien tietoisuuteen. Kuka on Julian Assange, mies kaiken takana? 28 € (ovh 32 €) Maaria päivinen: oN NälKä, oN JaNo Runeberg-palkintoehdokkaan karmaisevan upea romaani kujeilee todellisuudella. 26 € (ovh 29 €) Matti Salminen: yRJö KalliSeN eläMä Ja totuuS Opetusneuvos Yrjö Kallisen elämä on Suomen historian merkillisimpiä. Nyt pokkarina! 10 € (ovh 11 €) Jesper Malmose: VallaN liNNaKe Vetävä kuvaus poliitikkojen, toimittajien ja mediapelureiden juonista. Romaani perustuu suosittuun tv-sarjaan. 28 € (ovh 32 €) Janne Käpylehto: MöKille SähKöt auRiN GoSta Ja tuuleSta Rakennusoppaaksi uuden sähköjärjestelmän rakentajalle, vanhan päivittäjälle tai käsi kirjaksi sellaiselle, joka on tilaa massa valmista aurinkosähkö järjestelmää avaimet käteen periaatteella. 15 € (ovh 27 €) hippo taatila: iSipappablueS Hippo Taatilan esikoisromaani on mustan huu mo rin sukupolvitarina 2010-luvun alun Helsingistä. Romaani kuvaa vanhemmuuden kiirastulta ja heittää perinteiset sukupuoliroolit päälaelleen. 22 € (ovh 25 €) ha-Joon Chang: 23 toSiaSiaa KapitaliSMiSta Hilpeä kirja, jonka vakava päämäärä on paljastaa uusliberaalin talousajattelun taustaoletukset. 8 € (ovh 10 €) 30 € /vuosi (toistaiseksi voimassa oleva tilaus, sisältää digilehden ja tilaaja lahjan) Tilaa nyt, saat tilaajalahjaksi Putinin väkeä -kirjan! 34 € /vuosi (määräaikainen tilaus, sisältää digilehden) Kalle Kniivilä: putiNiN VäKeä – Venäjän hiljainen enemmistö Kanava-palkintovoittaja 2014. Tämä ei ole kirja Vladimir Putinista – sellaisia on jo liikaakin. Vähemmän on kerrottu tavallisista venäläisistä, jotka Putinia kannattavat. Ja heitä on paljon. pentti Kemppainen: Radio Kuuluu KaiKille! Kirja kertoo poliittisista kamppailuista, intohimosta ja bisneksestä, jotka muuttivat Suomen saundin. 34 € (ovh 39 €) Merja turunen & Sirpa ylönen: puutaRhaNhoito poRopeuKaloille Odotettu uusintapainos! Käytännöllinen hakuteos, josta löydät heti ja helposti tarvitsemasi ohjeet. 15 € (ovh 26 €) Kristiina Koivunen: SuuRuudeNhullu tuRKKi Mihin perustuu terroristijärjestö Isisin voima? Miksi Turkki on ollut haluton liittymään sen vastaiseen kansainväliseen liittoumaan? 22 € (ovh 25 €) luiz Ruffato: RutoSti heVoSia Rutosti hevosia on hypnotisoiva yhdenpäivänromaani São Paulon vimmaisesta metropolista ja brasilialaisen kirjallisuu den merkkiteos. Jyrki Lappi-Seppälän suomennos oli vuoden 2015 Jarl Hellemann -käännöspalkintoehdokas. 8 € (ovh 9 €) VOIMA 5/15 Into Kustannus maksaa postimaksun In to Kustannus Oy Tunnus 5020570 00003 VAST AUSL ÄHET YS Tilaan rastilla merk itsemäni k irja t (halut essasi useampia, merk itse lukumäär ä k irjan k ohdalle) Tä ytä yh te ystiet osi, irr ota sivu , taitt ele , teippaa k iinni ja postita. Voit tila ta m yös netissä w w w .in tokustannus .fi, puh. 040 179 5297 tai kur va ta K ur vin K irjaan, Hämeen tie 48, HKI. Ter vetuloa! H in toihin lisä tään postikulut , max. 5 €/tilaus . Tilaajana saa t m yös In to K ustannuksen uutisk irjeen, jok a sisältää mm. kutsuja tapah tumiin ja tiet oa k irja tarjouksista. N imi Osoit e A llek irjoitus Postinr o ja -t oimipaik ka Sähk öposti Puhelin akram ailisli: KiViSet uNet Romaani sijoittuu 1980-luvun lopun Azerbaidžaniin, kun azerit ja armenialaiset nousivat toisiaan vastaan. 23 € (ovh 26 €) Matti ylönen & Mikko Remes: VelKatohtoRit Veitsenterävä talouskirja, jota varten kirjoittajat tekivät haastatteluja useissa maissa ja pitkän taustatyön pahasti kärsineessä Kreikassa. 23 € (ovh 26 €) Sirpa puhakka: VaSeMMiStoliitoN SyNty Vapun alla 1990 tehtiin Suomen poliittista historiaa. Tuhannet ihmiset kokoontuivat perustamaan uutta puoluetta ja synnytys oli jännitteinen. 24 € (ovh 27 €) Friedrich engels: työVäeN luoKaN aSeMa eNGlaNNiSSa Friedrich Engels kirjoitti vuonna 1845 teoksen järkyttyneenä työväestön huonosta kohtelusta. Vielä 170 vuotta ilmestymisen jälkeen se iskee kuin miljoona volttia. 30 € (ovh 34 €) odeh bisharat: zatuNiaN Kadut Hulvaton romaani valtataistelusta pienellä paikkakunnalla jossain päin Lähiitää. Kirja tuo esiin aiheita, jotka ovat syynä räjähdysherkkyyteen arabimaissa. 22 € (ovh 25 €)
ilmoitus KesäKuun merKKituotteet
Tässä lehdessä muun muassa 1.6.–28.6.2015 5 / 2015 • 7 pääkirjoiTus lissu lehtimaja Pauliina tur akka P urhonen m aria m astola m ark o laihinen Normihomovoimaa! s. 27–28 Voima Hämeentie 48, 00500 Helsinki, puhelin (09) 7744?3112, faksi (09) 773?2328, sähköposti voima@voima.fi, toimituksen sähköposti toimitus@voima.fi, fifi.voima.fi VastaaVa päätoimittaja teemu matinpuro 050 5941499 ULKoasU Ninni Kairisalo & Antti Kukkonen (09) 7744?3113, mainosgraafikko Ninni Kairisalo mUU toimitUs tuomas Rantanen, Kaisu tervonen, mikko sauli & Jari tamminen toimitUsjohtaja teemu matinpuro YhteYspääLLiKKö tuomas Korkiakangas (09) 7744 3112, 040 825 5804 KUstaNNUspääLLiKKö tuomas Rantanen 040 507?7165 aVUstajiNa tässä NUmerossa Elina Aaltio, Noona Bäckgren, Ville Eklund, sami Henrik Haapala, saila Kivelä, otso Kantokorpi, maija Karhunen, marko laihinen, lissu lehtimaja, syksy Räsänen, Janne siironen, Felix siivonen, Joel tokoi, Anna tomi, sami K. Vitikainen, Heli Yli-Räisänen, Joanna Österblom. Kannen kuv a: un K olor D istinto miljonäärejä ja tyhjäntoimittajia LehtitaLo toiseNsa jäLKeeN on kertonut huonontuvista talousnäkymistä ja tiedottanut yt-neuvotteluista. Supistuneet mainostulot ja digimedian hankala ansaintamalli ovat vieneet tiedotusvälineet ahdinkoon. Lähestulkoon globaalin median myllerryksen suurin häviäjä on laatu. Yhdysvalloissa aletaan olla journalismin rahoituksen suhteen samankaltaisessa tilanteessa kuin Venäjällä. Äskettäin rapakon takana vierailleen Allerin toimitusjohtajan Pauli Aalto-Setälän mukaan ”Amerikan ihmemaassa kovimman journalistisen sisällön rahoittavat nyt filantroopit ja miljonäärit, eivät kuluttajat eivätkä mainostajat”. sUomaLaisteN LehtitaLojeN digipuolen taloudesta on vain vähän kattavaa tietoa. Todennäköisesti tilanne on sama kuin kansainvälisestikin, tappioita taotaan ja niitä paikkaillaan printtimedian vähenevistä mainosja myyntituloista. Maksumuurit eivät ole ratkaisseet digipuolen ongelmia. Nettilehtien pioneeri, vuonna 2007 perustettu Uusi Suomi on takonut tappioita omistajansa miljonääri Niklas Herlinin katettaviksi koko historiansa ajan. Vaikka tappiot ovat kutistuneet ja liikevaihto kasvu-uralla, Uuden Suomen viiden viime vuoden tappiot olivat yhteensä lähes 1,4 miljoonaa euroa. Tuolla summalla Voima-lehteä ja Fifi-nettilehteä olisi tehty viimeiset kolme vuotta ilman yhtäkään mainosta tai tilausmaksua. DigimaiNoNNaN osUUs lehtitalojen kakusta kasvaa kuitenkin koko ajan. Sen kasvua ja kehitystä ajava järjestö IAB arvioi digimainonnan osuudeksi jo 26 %. Kaupunkija noutolehtien – joihin Voimakin luettaneen – osuudeksi järjestö arvioi 6 %. Verkossa mainosmarkkinoita hallitsevat Google ja Facebook. IAB:n arvion mukaan niiden kirstuihin kertyy Suomessakin yli puolet digimainonnan rahavirroista. VoimaN LiiKeVaihto on laskenut rajusti jo kolme vuotta peräkkäin. Nettilehtemme osuus mainostuloista on ollut lähes olematon. Mutta uskomme Voiman tulevaisuuteen niin printtinä kuin verkkojulkaisunakin. Netissä lukijoitamme ja mainostajia odottaakin kasvojenpesun aloittanut sivusto, ja uudistukset jatkuvat vielä ennen vuodenvaihdetta. Koska Voiman omistajat eivät ole herlinejä, meidän on vain uskottava kuluttajiin ja mainostajiin journalismimme rahoittajina. Unohtamatta laajaa ja sitoutunutta avustajakuntaamme, jotka osallistuvat taloustalkoisiin lehden hengissä pitämiseksi. Lukijoillemme helpoin tapa osoittaa tukensa on tilata lehti kotiin kannettuna. Mainostajille viestimme on, että olemme ainoa tuulikaapeista löytyvä ilmaisjakelulehti, joka tavoittaa merkittävän joukon kriittisiä ja tiedostavia kuluttajia. teemU matiNpUro 5 53 50 52 Nnimmo Bassey ozric tentacles puola 42 Vandalismilla valoisampi tulevaisuus 32 patriarkaatti alas rojavassa 22 Ylevää ja alavaa 8 työehtosopimukset roskakoriin 46 turun rock academy Hannu Pesonen Ville E cklund
8 • 5 / 2015 MaailManlopun eteinen Suomalaisten aseiden puhtaus SuomeSSa kauhiStellaan Syyriaan taistelemaan lähteneitä vapaaehtoisia ja heidän mahdollista osallisuuttaan terroritekoihin. Huoli on aiheellinen, mutta vähemmän huomiota on kiinnitetty siihen, että EU on Syyrian sisällissodassa heidän kanssaan samalla puolella. Vuoden 2013 toukokuussa EU nimittäin muutti Syyrian asevientikieltoa siten, että aseita saa viedä Syyrian diktatuuria vastustaville kapinallisille. Viennin pääasiallisena kohteena eivät ole sosialistiset kurditaistelijat, vaan islamistiset ääriryhmät. Aseita on päätynyt, joskus välikäsien kautta, niin al-Qaidalle kuin Isis-järjestölle. Viime kuuSSa Ranskan presidentti Francois Hollande jopa paljasti Ranskan lähettäneen aseita Syyriaan jo silloin, kun vientikielto oli voimassa. Tällaisesta terroristien aseistamisesta EU:n päätöksen vastaisesti ei varmastikaan tule seurauksia. Pienten rikokset ovat rangaistavia, suurten rikokset ovat politiikkaa. Ranskan tuki ei horjunut edes silloin, kun Syyriassa taistelleet Kouachin veljekset toivat sodan kotiin, Charlie Hebdon toimitukseen. Suomi ei vie aseita Syyriaan suoraan, mutta se myy niitä Saudi-Arabialle, joka puolestaan aseistaa Syyrian kapinallisia, mukaan lukien al-Qaidaa. Saudi-Arabian kuningas Salmanilla onkin vahva tausta islamististen terroristijärjestöjen tukemisessa. Vaikka Saudi-Arabia ei siirtäisikään suomalaisia aseita al-Qaidalle (Suomessahan ei valvota sitä, kenelle aseet päätyvät), niin asekaupat pönkittävät Saudi-Arabian diktatuuria, ja siten epäsuorasti al-Qaidaa. Uusin käänne on se, että Saudi-Arabia on hyökännyt Jemeniin, missä sen kohteena ovat al-Qaidan vastaiset Houthi-kapinalliset. Yhdysvaltain puolustusministeri Ashton Carterin mukaan tilanteesta hyötyy al-Qaida, kun taas siviilien tilanne Jemenissä on Punaisen Ristin mukaan katastrofaalinen. aSeiden Vienti niin Syyriaan kuin Saudi-Arabiaankin on paitsi moraalitonta myös EU:n laillisesti sitovien asevientisääntöjen vastaista. Niiden mukaan vientilupa pitää evätä, jos on olemassa riski, että aseita käytetään maan sisäiseen sortoon tai ulkoiseen hyökkäykseen. Sääli vain, että sääntöjen valvominen on jäsenmaiden omalla vastuulla, eli niitä ei noudata juuri kukaan. Ulkoministeriön mukaan Suomen omatunto on puhdas, koska Saudi-Arabiaan vietyjä kranaatinheittimiä ei voi käyttää ihmisoikeusloukkauksiin. Joitakin vuosia sitten käytettiin maamiinojen puolesta puheenvuoroja, joiden mukaan suomalaisiin miinoihin ei siviili astu. Nyt on pantu paremmaksi: suomalaisten aseiden ihmeellinen puhtaus säilyy, vaikka niitä käyttäisi islamistinen diktatuuri. Tämän ei tarvitse jatkua. Aktivistit saivat maamiinat kiellettyä, ja diktatuurien kanssa tehtävät asekaupat loppuvat, jos kansalaiset toimivat sen eteen. SykSy RäSänen Kaisa K angas Maahanmuuttajien kotouttamispalveluiden kilpailutus syöksi alan vanhat koulutuslaitokset kriisiin. Uudet toimijat tarjoavat kehnoja työehtoja. kilpailulla eroon työehdoista tekSti mikko Sauli kuVat liSSu lehtimaja uudenmaan ELY-keskuksen kilpailutuksessa menestyivät pääkaupunkiseudulla Arffman Consulting ja Spring House. Kumpikaan yrityksistä ei noudata opetusalan työehtosopimusta, koska ne luokittelevat itsensä konsulttiyrityksiksi. Alalla vuosikymmeniä toimineet Amiedu ja Axxell puolestaan hävisivät sopimuksia. Molemmat ovat investoineet koulutuksen kehittämiseen, ja molemmilla on omat tilat palveluiden toteuttamiseen. Alunperin kotouttamispalvelut kilpailutettiin jo viime syksynä. Asiakirjoissa olleiden epäselvyyksien takia kilpailutus poiki lukuisia valituksia markkinaoikeuteen. Uusitussa kilpailutuksessa kriteerit säilyivät kuitenkin samoina. opetuSal an työehtosopimuksen noudattaminen ei ollut yksi kriteereistä Uudenmaan ELY-keskuksen tarjouspyynnössä. Tarjouspyynnön julkisessa kysymysvastaus-osiossa ELY-keskus toteaa, ettei se ota kantaa siihen, millaisessa suhteessa opettajat palveluntarjoajaan ovat, kunhan henkilökunnalle asetetut pätevyyden kynnysehdot täyttyvät. Kynnysehtoihin kuului myös vaatimuksia opetustiloista ja riittävästä henkilökunnasta. Palveluntarjoajien työehtoja ei suoraan valvota. ELY-keskus luottaa siihen, että puitesopimuksen kirjaus työehtolainsäädännön noudattamisesta sitoo palvelun tarjoajia. Jos ongelmia ilmenee, ne käsitellään sopimus rikkomusasioina. ”Näin asia menee”, vahvistaa erikoissuunnittelija Lea Savolainen Uudenmaan ELY-keskuksesta.
5 / 2015 • 9 kilpailulla eroon työehdoista Voiman haltuunSa saamaan, Arffmanin tarjoamaan sopimukseen sisältyy ainakin kaksi ongelmaa, jotka ovat laillisuuden rajoilla. Ensinnäkin, palkallinen työntekijän perehdytys on kirjattu tapahtuvaksi ennen työsuhteen alkua. Työsuhteen alku on puolestaan sidoksissa koulutuksen alkuun, joka puolestaan saattaa siirtyä määrittelemättömästä ”muusta syystä”. Korvaus perehdytyksestä maksetaan kuitenkin vasta ensimmäisen palkanmaksun yhteydessä. Näin ollen perehdytyksen jälkeen työntekijä joutuu mahdollisesti odottamaan koulutuksen alkua palkatta. Toinen ongelma sopimuksessa liittyy työsuhteen päättymiseen. Työntekijä sitoutuu täyttämään velvoitteensa työn raportoinnin suhteen myös työsuhteen mahdollisen päättymisen jälkeen. Voidaan tulkita, että työntekijä saattaa joutua tekemään palkatonta työtä työsuhteen päätyttyä. aluehallintoViRaSton työsuojelulakimies Aki Eriksson vahvistaa nämä kaksi kohtaa ongelmallisiksi. ”Perehdytyksen tulee lain Tunnelma on kaikkea muuta kuin katossa suomea toisena kielenä opettavien opettajien tapaamisessa. Tapaamisessa saa vaikutelman äärimmäisen sitoutuneista työtekijöistä, joiden inhimillinen hätä on käsin kosketeltava. ”He tuhoavat koko työyhteisömme”, työpaikkansa puolesta pelkäävä opettaja huokaa ja purskahtaa itkuun. Muut rientävät lohduttamaan ja tarjoavat nenäliinoja. ”Tuntuu kohtuuttomalta, että koko alaa ravistellaan tällä tavalla”, opettaja jatkaa selvittyään tunnekuohusta. ”Alalla on käynnissä työehtojen kilpailuttaminen kohti pohjaa. Kilpailutuksen tarkoitus näyttää minusta olevan työehtosopimuksien kiertäminen ja hintojen polkeminen.” Useat koulutuspalvelujen tarjoajat ovat ohjeistaneet henkilöstönsä olemaan kommentoimatta ELY-keskuksen kilpailutusta millään tavalla, minkä vuoksi kyseisen opettajan nimeä tai työpaikkaa ei tässä yhteydessä paljasteta. Tapaamisessa on kuitenkin yksi henkilö, joka voi kommentoida kilpailutusta nimellään. Hän on Suomi toisena kielenä –opettajat ry:n puheenjohtaja MarjaTerttu Lounavaara. ”Uudellamaalla on menty todella pohjalle, kun on lähdetty siitä, että koulutuksen tärkein kriteeri on hinta. Meidän ensisijainen huolemme on pedagogisen laadun putoaminen”, Lounavaara kertoo. ”Tilannetta voisi parantaa pohtimalla, mikä taho lähtisi järjestämään pysyvämpää. Yksi askel olisi siirtää kotouttamiskoulutus työja elinkeinoministeriöstä opetusja kulttuuriministeriöön.” ”ELY-keskukselta haluaisin kysyä, että kenen etua tässä ajatellaan? Vanha sananlasku sanoo, että halvalla ei hyvää saa. Jos koulutus on hyvää ja se on organisoitu hyvin, sitä ei saa ilmaiseksi.” Surullisten opettajien seura mukaan tapahtua työsuhteen aikana. Tämä on hyvin oudosti muotoiltu kirjaus. Samoin raportoinnin tulee olla vastikkeellista toimintaa”, hän sanoo tutustuttuaan Arffmanin tarjoa maan työsopimukseen. Hän kuitenkin korostaa, että sinänsä sopimusosapuolilla on allekirjoitustilanteessa mahdollisuus sopia työn alkaminen joustavasti. myöS opetuSalan Ammattijärjestö OAJ:ssa ollaan tietoisia ongelmista. OAJ:n työmarkkina-asiamies Kirsti Hietaranta huomauttaa, ettei opetuksen valmistelu kuulu sopimuksessa työaikaan. ”Eihän työntekijää voida velvoittaa tekemään mitään, jos kyse ei ole työajasta. Vapaaajalla tehtäviä työtehtäviä ei ole olemassa”, hän ihmettelee. Hietarannan tietojen mukaan yksi kilpailussa menestynyt yritys on ollut kiinnostunut saamaan käyttöönsä Axxellin tilat. Axxellin yksikönpäällikkö Merja Vannela vahvistaa asian. ”Voin sanoa sen, että kyseessä on nimenomaan Arffman. He ovat ehdottaneet myös tilojen alivuokraamista, mutta siihen emme ole lähteneet”, Vannela kertoo.
10 • 5 / 2015 ”He myös rekrytoivat henkilökuntaa aktiivisesti. Myös meidän henkilökuntaamme on ollut haastatteluissa. Tässä herää kysymyksiä, kuinka hyvin he ovat alunperin täyttäneet tarjouspyynnön kynnysehdot tilojen ja henkilökunnan osalta”, Vannela pohtii. kilpailutuSta koskeva valitusaika markkinaoikeuteen on umpeutunut. Merja Vannela kertoo, ettei Axxellissa löydetty perusteita kantelun nostamiselle. ”Emme myöskään halunneet valittaa asiasta, koska se olisi pysäyttänyt koko kotouttamiskoulutuksen pääkaupunkiseudulla. Siitä olisi seurauksia liian monille maahanmuuttajille”, Vannela kertoo. ”On kyseenalaista, että toiminta on tällä tavalla kilpailutettu. Tämä on pysyvää toimintaa, joka ei näytä ihan heti loppuvan. On aika älytöntä, että heitetään hukkaan vuosien varrella kartutettu osaaminen ja kehitystyö”, hän päättää. uudenma an ELY-keskuksen tarjouspyynnöstä tekee poikArffman Consultingin Uudenmaan aluejohtaja Risto Rantala, tarjoaako Arffman työntekijöilleen nollatuntisopimusta? ”Ei tarjoa. Meillä on ihan vakituinen työsuhde, jossa on takuupalkka ja sovitaan tunnit. Lähtökohtaisesti ei kyseessä ole nollatuntisopimus pääkaupunkiseudulla. Ihmiset eivät jää tyhjän päälle, jos töitä ei olisi, mikä käytännössä on myöskin mahdotonta pääkaupunkiseudun volyymien näkökulmasta.” Perehdytysjakso on sopimuksessa ennen työsuhteen alkua. Pitääkö tämä paikkansa? ”Kyllä.” Aluehallintoviraston työsuojelulakimiehen mukaan sen tulisi lain mukaan olla työsuhteen aikana. ”Perehdytys on palkallista aikaa. Työsuhteen alkaminen on sidoksissa koulutuksen alkamiseen.” ”Varmaan sitä käytännössä tehdään myös työsuhteen aikana. Ihmisiä ajetaan sisään myös siinä työsuhteen aikana.” Onko tässä riski, että työntekijä jää perehdytyksen jälkeen odottelemaan koulutuksen alkua ilman takuupalkkaa? ”Täällä on 2?500 ihmistä jonossa koulutuksiin. Riskiä ei käytännössä ole.” Sopimuksen mukaan raportointi pitää hoitaa riippumatta työsuhteen päättymisestä. Kun työsuhde päättyy, onko siis senkin jälkeen raportointivelvollisuus? ”Ihminen on tietysti raportointivelvollinen, jos on jättänyt työnsä tekemättä. Jos ihminen ei tee niitä töitä siihen mennessä, kun on sovittu, hän on tietysti velvollinen hoitamaan ne loppuun. Hänelle annetaan aina mahdollisuus saattaa työnsä loppuun, mistä hänelle maksetaan korvaus.” Opetuksen valmistelu ei ole ilmeisesti palkallista työaikaa? ”Siinä viitataan sellaiseen tilanteeseen, jossa ihminen alkaa valmistella opetusta omalla ajallaan ja haluaisi saada siitä korvauksen. Meillä on työaika, johon valmistelu kuuluu. Heillä on työajalla aivan riittävästi aikaa valmisteluun opetusajan lisäksi.” Onko Arffman ollut kiinnostunut Axxellin toimitiloista? ”Kaikesta käydään neuvotteluja, eri tiloista. Sopimuksia ei ole allekirjoitettu.” Te edelleen rekrytoitte aktiivisesti henkilökuntaa. Onko sitä rekrytoitu aktiivisesti myös Axxellin henkilöstöstä? ”Muistaakseni emme ole rekrytoineet Axxellin henkilöstöstä ketään. Haastattelussa heitä on toki käynyt. Aivan varmasti en muista.” Jos rekrytointeja ja tilakysymyksiä on edelleen auki, miten vastaatte tarjouspyynnön kynnysehtoja? ”Tilaaja on määritellyt kynnysehdot, ja me olemme vastanneet tarjouspyyntöön niiden ehtojen mukaisesti.” On siis ihan normaalia, että rekrytoinnit ovat edelleen käynnissä? ”Toki on ihan normaalia, että kun alkaa uusia koulutuksia, tarvitaan uusia ihmisiä. Toki meillä on se määrä kouluttajia mikä on tarjouksessa luvattu.” Arffman vastaa keuksellisen se, että hintaa painotettiin 75 prosentilla ja laatua 25 prosentilla. Muualla maassa kriteerit ovat olleet toisinpäin. Esimerkiksi Pohjanmaan ELY-keskus painottaa hintaa ainoastaan 20 prosentilla, selviää tarjouskilpailuun liittyvistä kysymyksistä ja vastauksista. ELY-keskukset tekevät hankintansa työja elinkeinoministeriön (TEM) alaisuudessa. Neuvotteleva virkamies Markku Virtanen kuitenkin korostaa, ettei ministeriö ole millään tavalla osallinen yksittäisten yksikköjen hankinnoissa. Virtanen kertoo, ettei ELYkeskuksia juuri ohjeisteta kotouttamiskoulutushankintojen suhteen. ”Minusta hankintayksiköiden on hyvä saada käyttää erilaisia kriteerejä. On osittain väärinkäsitys, että tässä laatu ja hinta asettuisivat vastakkain. Laadun paino voidaan määritellä myös kynnysehtojen kautta.” Virtasen mukaan ohjeistus on sama kaikkiin hankintoihin. tem ei ViRtaSen mukaan hankintajuristiensa suosituksesta puutu myöskään työehtokysymyksiin, sillä tarjouskilpailut ovat periaatteessa avoimia kaikille EU-alueen toimijoille. ELY-keskus taas sälyttää vastuun työehtojen valvonnasta muualle. ”ELY-keskuksen tehtävänä on huolehtia siitä, että palvelu toteutetaan sovitulla tavalla. Puitesopimuksessa on määritelty, miten sopimuksen toteutumista seurataan”, ELY:n erikoissuunnittelija Lea Savolainen vastaa sähköpostitse. ”Työntekijöiden työsuhdeasioita koskeva valvonta kuuluu työsuojeluviranomaisille ja ammattiliitoille.” epäonniSeSta kilpailutuksesta vastanneen Husein Muhammedin työsuhde ELY-keskukseen päättyi vuoden 2014 lopussa. Sittemmin hänet on rekrytoitu Arffmanin palvelukseen kehittämispäälliköksi. Siirtyminen tapahtui Muhammedin mukaan toukokuussa, eli toisen tarjouskilpailun ratkeamisen jälkeen.
5 / 2015 • 11 Karsten V olle Arffman vastaa
12 • 5 / 2015 Veera ja avoimet kortit tai Rautateiden tuomaa tai hämeentie – ja sitten Suomi elokuun puolessavälissä Voima-lehden uutena päätoimittajana aloittaa Veera Järvenpää. Aikaisemmin Järvenpää on toiminut Pieksämäen Lehden tuottajana ja ItäSuomen yliopiston ylioppilaskunnan julkaiseman Uljaan päätoimittajana. Haloo Veera Järvenpää! Ollaan täällä Voiman toimituksessa mietitty, mahdatko olla maakuntalehtien sappea tihkuva satraappi vai edistyksellisen nuorison tulenkantaja? ”No halojata halloo. Nyt on paha paikka, jos noista kahdesta täytyy valita. Satraapit tiettävästi ovat kuninkaallista sukua, ja olen hyvin vannoutunut kansanvallan ystävä. 34 vuoden iässä minun olisi jo paras antaa nuorison kantaa omat tulensa, mutta sytykkeitä annan heille auliisti.” Viime vuodet olet tehnyt päivätyösi kautta töitä suuressa maakunnallisessa mediatalossa, Keski-Suomen Media Oy:ssa. Miten koet sopeutuvasi Voiman nyrkkipajajournalismin äärelle ja Kallion kuuluisaan punavihreään kuplaan? ”Suuret mediatalotkin rakentuvat pienistä nyrkkipajoista. Voimal la on yllättävän paljon yhteistä paikallislehden kanssa. Kummassakaan päätoimittaja ei voi pyörittää toimitusta direktiovallalla, vaan työtä tehdään rinta rinnan koko toimituksen kanssa. Ja mitä Kallion kuplaan tulee, siihen sopeutuminen ei ole tavoiteltava tila. Se on varmasti myös mahdotonta. Pieksämäki jättää ihmiseen jälkensä. Lisäksi on pidettävä mielessä yksi asia. Voiman toimitus on toki Kalliossa, Hämeentie 48:ssa, mutta lehti on valtakunnallinen kulttuurija mielipidelehti. Voima leviää jopa laajemmalle kuin metrorata – laajemmalle kuin raideverkko.” Mihin Voima-lehteä mielestäsi tarvitaan? ””Se nostaa julkisuuteen aiheita ja näkökulmia, jotka ilman sitä uppoaisivat marginaaliin. Sitä tarvitaan tekemään näkyviksi ihmiset ja ilmiöt, joita massa-ajattelu väistää. Toimiva yhteiskunta tarvitsee toimivan julkisuuden, joka ei rakennu pelkkien mediatalojen varaan. Kansalaisyhteiskunnassa on oltava moniääninen mediakenttä, mutta myös instituutioista riippumaton aktiivinen kansalaiskeskustelu. Voiman tulee asettua dialogiin niiden kahden välille ja ruokkia jälkimmäistä.” Kun Yleisradio ja kaupallinen media nokittelevat toisilleen, kaivatko esiin popcornit vai vaihdatko kanavaa? ”Kaivan esiin tietenkin popcornit. Omien tonttien vahtiminen on samanaikaisesti sekä huvittavaa että surullista. Nokittelulla on oma viihdearvonsa. Surulliseksi sen tekee kuitenkin se, etteivät osapuolet miellä toistensa rooleja julkisen keskustelun masinoinnissa. Hesarin, maakuntalehtien ja paikallislehtien skuupit kasvavat aina suuremmiksi, kun muutkin tarttuvat niihin ja jatkavat toistensa aiheiden tonkimista. Lainaaminen ei ole varastamista, vaan toisen työn arvostusta. Aktiivisesta keskustelusta hyötyvät niin mediatalot kuin demokratiakin.” Onko kansalaisjournalismilla sinusta jotain annettavaa ammattilaisjournalismille? Tai toisin päin? ”Jos ajatellaan Voimaa, se ei voi täyttää omaa tilaansa julkisessa kesjunan tu?omaa
5 / 2015 • 13 tekSti Voiman toimituS kuVa helena nyman Voiman uusi päätoimittaja tulee suoraan Pieksämäeltä ja haluaa viedä lehden ulos Helsingistä. kustelussa ilman kansalaisjournalismia. Kansalaisjournalismi ei toisaalta voi kasvaa mittoihinsa ilman Voimaa. Mikään ei ole niin vaikeaa, ettei sitä voi oppia. Journalismin tekeminen ei ole rakettitiedettä, mutta aloittelevan toimittajan ja kansalaisjournalistin on hyvä saada ammatillista tukea kasvulleen.” Mitkä mielestäni ovat valintaasi liittyvät uhat ja mahdollisuudet? ”Voimaa tehdään Mac-ympäristössä, ja kaltaiseni vannoutunut pckäyttäjä voi saada firman tietokoneiston erittäin pahaan solmuun. Se jos mikä on uhka. Mahdollisuuksia on vaikeampi nähdä, mutta niitä lepää aina muutoksessa.” Miten Voima muuttuu syksyllä? ”Syksy on lyhyt aika muuttaa Voi maa, mutta mahtavia asioita tapahtuu varmasti. Toivon lehden aukeavan reippaasti ulospäin ja avustajakentän kasvavan huikeisiin mittoihin. Tulevaisuudessa Voima ei näytä minulta vaan tekijäyhteisöltään. Toimituskeskeisyydestä siirrytään kohti kansalaisjournalismia, mutta se tehdään toimitusvetoisesti. Suuri unelmani on, että lehteä paitsi luetaan, myös tehdään eri puolilla Suomea. Sen eteen aion tehdä työtä. Hitaasti ja sitkeästi.” junan tu?omaa
tekSti ja kuVat jaRi tamminen Valiopaine Kans aK unnan ol ohuone • Kans aK unnan ol ohuone • Kans aK unnan ol ohuone • Kans aK unnan ol ohuone • 14 • 4 / 2015 "V akiopaine syntyi perustajiensa mieltymysten mukaiseksi vuonna 1992. Mikonrannan Tuija, Åmanin Terhi ja Kukkolan Pertti laittoivat pystyyn baarin, jossa itse viihtyvät”, Matti Perälä toteaa baaritiskin takaa. Sittemmin Vakiopaine on vakiinnuttanut asemansa Jyväskylän kulttuuriväen kohtaamispaikaksi. Baarin sisustus on monenkirjava, ja sen seinällä roikkuu taidetta. Myös keikkaja teatterijulisteita piisaa, omia tietenkin. Baaritiskin takana komeilee myös muinainen kristillisdemokraattien vaalijuliste vuodelta 1999 – baarinpitäjän mukaan se vain oli ”törkeän hieno”. Sanottakoon, että kyseinen vaalijuliste ei ole kestänyt aikaa erityisen hyvin. ”SiekkiSen pauliina ja minä olemme kimpassa sekä baarissa että muutenkin”, Perälä kertoo. Pariskunta on ollut mukana Vakkarin toiminnassa vuodesta 1998, niistä viime vuodet vetovastuussa. Samalla kun Perälä kertoo baarin historiasta, kaataa hän kahvia ja teetä. Olut ei vielä alkuiltapäivästä ole erityisen suosittu myyntiartikkeli, mutta asiakkaita piisaa ja puheensorina täyttää tilan. Myyntitöiden ohella Perälä ottaa puhelimitse vastaan lippuvarauksia – Vakiopaineen kellarissa toimii teatteri. Tosin tällä kertaa halutut näytökset ovat jo loppuunmyytyjä. ”Se on meidän tila, jota vuokraamme nimelliseen hintaan. Viime aikoina sitä on käyttänyt eniten AdAstra-teatteri. Mutta käy siellä muitakin teatteriryhmiä.” Tästä teatteritoiminnasta tunnustuksena Vakiopaineen seinällä komeilee kehystetty Keskisuomalainen teatterivaikuttaja 2005 -kunniakirja. Tosin sen päälle on kiinnitetty lähes koko kunniakirjan peittävä kuva Alexander Stubbista. ”Jonkun asiakkaan vitsailua, mutta oli niin hauska juttu että antaa olla”, Perälä avaa. keSken ha aStattelun paikalle pyyhältävä Pauliina Siekkinen ei ehdi jäädä juoruilemaan. Hän roudaa tavaroita tiskin taakse ja valmistelee perheen yhteistä Berliininlomaa. Mukana kulkee pariskunnan yhteinen lapsi, 11-vuotias Elsa. Hetkeksi Siekkinen sentään pysähtyy ja vaihtaa muutaman sanan samalla. Lomailun lisäksi Siekkinen tuumailee Berliinistä tarttuvan ideoita terassiarkkitehtuuriin – Vakiopaine saa tänä kesänä ensimmäistä kertaa terassin. ”Terassin avaaminen ei ole koskaan ennen ollut mahdollista, mutta tänä kesänä tuo edessä oleva Kauppakatu muutetaan pihakaduksi”, Perälä kertoo. ”Nopeusrajoitukseksi tulee 20 km/h, ja kävelijöiden ehdoilla mennään. Tämä on ihan ookoo järjestely, ei sen kokonaan autoton tarvitsekaan olla.” Ennen lähtöään Siekkinen ehtii vielä poseeraamaan Perälän rinnalla. ”Ei tässä vielä koko porukka ole. Kolme jää vielä pois kuvasta”, Perälä toteaa vaillinaisesta henkilökuntapotretista. Elsakin piilottelee kameralta parhaansa mukaan. ”tämä baaRi on ollut samanlainen aika pitkään. Emme hötkyile liikoja, mitä nyt väVakiopaineen kyltti löytyi aikoinaan kaatopaikalta. Nimensä Vakiopaine puolestaan lainasi aikanaan hitsauskalustoa sun muuta vastaavaa myyvältä firmalta. Sittemmin hitsausVakkari on vetäytynyt tyystin Jyväskylästä – baarilla ei moisia suunnitelmia ole. Jyväskyläläisen punavihreän kulttuurikuplan ytimestä löytyy soittoruokala Vakiopaine.
5 / 2015 • 15 Vakiopaine kauppakatu 6, jyVäSkylä tuoppi: 5 euRoa (0,5l) biiSi CaRola: Rakkauden jälkeen la menetelmällä valikoituu Vakiopaineen elävä musiikki. ”Valitaan sellaista, mistä itse pidetään, ettei vituta olla töissä. Musiikki on akustispainotteista, kun tämä on asuintalo, mutta ei tyylejä ole hirveästi rajattu.” Haastattelun jälkeen Perälillä kaljapäissä maalaamme hieman.” Vanhojen ja moninaisista lähteistä kierrätettyjen kalusteiden ohella baarin sisätiloja hallitsee kuvataide. Kuukausittain vaihtuvat teokset valikoituvat henkilökunnan oman kiinnostuksen mukaan. Samallä jää baaritiskille heittämään noppaa asiakkaan kanssa. Yläkerran parvella pelataan lautapeliä. Illalla meno on sitten hieman riehakkaampaa, mutta siihen on vielä monta tuntia. ilmianna olohuoneesi! ideat@v oima.fi
16 • 5 / 2015 RobeRt bReSSon 9.6.–16.8., Orion, Helsinki Ranskalaisen auteurin niukkaa mutta intensiivistä elokuvailmaisua pääsee tutkimaan kesän ajan. Sarja ulottuu Bressonin 1940-luvulla ohjaamasta Naisen kostosta aina 1980-luvun Rahaan. kavi.fi/fi/elokuvasarja/robertbresson kaupunkikeRRoin 18.6.–12.7., Ratamo, Jyväskylä Galleria Ratamossa nautitaan kesällä videotaiteesta. Näytteillä on muun muassa Merja Niemisen ja James Andeanin teos Re: **** Sitruuna ja meduusa. www.jyvaskyla.fi/ratamo kino kabaRee 2.–10.7., Oranssi, Helsinki Kansainvälisen elokuvatapahtuman tarkoituksena on tuottaa lyhytelokuvia yhteisöllisesti, joustavasti ja spontaanisti. Elokuvat myös esitetään viikon aikana. euphoriaborealis.net kiRjalliSuuS pekka kytömäki ja donald adamSon 4.6. klo 18, Sampolan kirjasto, Tampere Annikin runofestivaalia edeltävässä Annikki Off -tapahtumasarjassa kuullaan torstaina kahta runoilijaa: tamperelaista Kytömäkeä ja skotlantilaista Adamsonia. www.annikinkatu.net/annikki-off annikin RunoFeStiVaali 6.6., Annikin puukortteli, Tampere Vuosittainen runotapahtuma ei ole jämähtänyt menneeseen, mistä todistavat vieraatkin: jamaikalainen dub-runoilija Mutabaruka sekä belgialainen videorunoilija Swoon. www.annikinkatu.net/runofestivaali minä olen ChaRlie 11.–30.6., Valve, Oulu Sarjakuvanäyttely kokoaa yhteen teoksia kotimaisilta sarjakuvataiteilijoilta ja pilapiirtäjiltä. Heidän joukossaan ovat muun muassa Ville Ranta, Joonas Rinta-Kanto ja Aino Sutinen. RunoViikko 1.–6.7., Kajaani Taisto Reimaluodon luotsaama tapahtuma kutsuu tänäkin kesänä viikoksi keskelle Kainuuta kuulemaan runoja, kokemaan teatteria ja joraamaan musiikin tahtiin. Ohjelmistossa on niin mimiikkaa kuin runonlausuntaa. www.runoviikko.fi muSiikki nepal help 6.6. klo 17-02, TVO, Turku Punkkarit ja kitarasankarit kuten Abortti 13 ja Dead End Therapy soittavat tukikeikan, jonka tuotto menee Punaisen ristin kautta Nepaliin maanjäristysten tuhoalueille. daniel Romano 4.–6.6., Tampere, Helsinki, Turku Kanadalainen countryartisti saapuu bändinsä The Trilliumsin kanssa soittamaan Suomen suveen tyylitietoisia vaan ei totisia kipaleitaan. www.danielromanomusic.com toRi amoS 8.–9.6., Finlandia-talo, Helsinki Pitkän linjan yhdysvaltalaisartisti julkaisi viime vuonna 14. albuminsa. Hänen ensimmäinen Helsingin-keikkansa myi loppuun niin nopeasti, että lisäkonsertti järjestyi saman tien. toriamos.com aFRojaZZ Club 12.6., Korjaamo, Helsinki Illan musiikillisesta menosta vastaavat The Afrojazz Group sekä beniniläis-suomalainen Why Not?. Musiikkiin sekoittuu myös videotaidetta sekä runoutta. jaakko eino kaleVi 13.6., Sideways, Helsinki Elektronista poppia tekevä artisti kiertää Dubrunoilija Mutabaruka 6.6. aktiViSmi aluSta 6.6., Helsinki Anarkistisen järjestön Alustan periaatteita on rakenneltu vuoden ajan. Kesäkuun alussa on vuorossa perustamiskokous. Mukaan saavat liittyä kaikki, jotka allekirjoittavat Alustan periaatteet. takku.net amR:n tuki-illallinen 7.6. klo 18, Ylis, Tampere Anarkistisen Mustan Ristin tukitapahtumassa voi ostaa vegaanista ruokaa, kirjoittaa tukikirjeitä poliittisille vangeille sekä nauttia berliiniläisbändien Friend Crush ja Lithalsa musiikista. juRttaSauna 12.–14.6., Töölönlahti, Helsinki Kahvila Tyynin edustalla pääsee saunomaan ilmaiseksi kolmen päivän ajan. Tilan lämmin haltuunotto tapahtuu Helsingin kaupungin toimesta. QueeR-FeminiStinen toimintapäiVä 22.6. klo 11–23, Oranssi, Helsinki Utopia Helsinki, Mustikka-kustantamo, Girls Rock! Finland ja Oranssi ry järjestävät yhdessä Pride-viikolla esteettömän ja maksuttoman toimintapäivän, jonka aikana järjestetään keskusteluita, toimintapajoja sekä tietenkin pirskeet. ReSpeCt pRide -jalkapallotuRnauS 26.6., Töölön pallokenttä, Helsinki Maksuttomaan jalkapalloturnaukseen voi osallistua seitsemän hengen sekajoukkueilla. Hyvä henki on taitoja tärkeämpää. www.facebook.com/ events/1483667025200596/ dRaG WoRkShop 28.6. klo 16–20, Kellariteatteri, Helsinki Kristiina Puukko vetää työpajan, jossa sukupuolella on lupa leikitellä niin elein kuin asustein. Osallistua saa 25 euron hintaan sukupuoleen katsomatta. www.facebook.com/ events/958263880872029/ pelaSta aRktiS 3.7., Helsinki Greenpeace järjestää mielenosoituksen vastustaakseen Shellin aietta aloittaa tänä kesänä öljynporaaminen arktisilla alueilla. Öljy-yhtiötä avustavat valtionyhtiö Arctia Shippingin jäänmurtajat. www.facebook.com/greenpeacesuomi elokuVa Sika SäkiSSä 6.6., Kino Engel, Helsinki Elokuvakulttuurin edistämiskomitean vuosimaksun (35 euroa) maksaneet voivat osallistua kuumottavaan elokuvatapahtumaan, jossa esitettävät kuusi elokuvaa säilyvät salaisuutena iltaan saakka. kesällä maailmaa, mutta ehtii käväistä Helsingissäkin näyttäytymässä uudella kesäfestivaalilla. Samoihin aikoihin ilmestyy artistin omaa nimeä kantava albumi. www.jaakkoeinokalevi.com Saint VituS 13.–14.6., Helsinki, Tampere Amerikkalainen doom metal -bändi käväisee Suomessa kahden keikan verran. Mikin varressa on kokoonpanon alkuperäinen laulaja Scott Reagers, ja settilista painottuu yhtyeen alkupään materiaaliin. www.saintvitusband.com teatteRi ja taide tallennettu nimellä 14.6. saakka, Galleria Å, Turku Osa Lotta Hännisen töistä on maalattu suoraan gallerian seinään, osa ripustettu sen seinille. Vähäeleistä ilmaisua suosiva taiteilija käsittelee teoksissaan aikaa ja kuvaa tallenteena. www.turuntaiteilijaseura.fi/gallery Sallitut leikit 3.–28.6., Galleria Jangva, Helsinki Tiitus Petäjäniemen näyttely Sallitut leikit ja muita maalauksia lupaa sisällyttää teoksiinsa salaisen koodin, joka aukeaa jokaiselle katsojalle eri tavalla. tiituspetajaniemi.blogspot.fi jokapäiVäinen 3.–23.6., Oranssi, Helsinki Teatteriryhmä Reipas Irma esittää viitenä iltana uuden näytelmänsä, joka tuo näyttämölle kumean naurun saattelemana byrokratiaviidakon ja yhteiskunnan valtarakenteet. www.reipasirma.net #uRbCult 31.8. saakka, Porvoo Tyhjä tontti Aleksanterinaukion vieressä on otettu yhteisölliseen taidekäyttöön. Kesän aikana tontille rakentuu niin näyttelyitä kuin yksittäisiä tapahtumia. www.taidetehdas.fi/fi/urbcult koRppi ja kumppanit 22.8. saakka, Teatteri Toivo, Helsinki Jukka Parkkisen romaaniin perustuvassa lastennäytelmässä puhutaan luonnon puolesta. Näytelmästä on kesäkuussa kuusi esitystä. Ruoka ja talouS VeGan SupeRheRoeS 6.6., Suvilahdenkatu 4, Helsinki Superlatiivipainotteisessa vegaani-iltamassa jorataan dj-musan tahtiin, tietovisaillaan, treffaillaan – ja tietenkin syödään. Tilaisuus on päihteetön ja kaikille avoin. kieRtotalouden kanSalaiSpäiVä 13.6., Tiivistämö, Helsinki Tapahtumapäivässä etsitään erilaisten työpajojen, keskusteluiden ja esitysten kautta ideoita ja konkreettisia käytäntöjä tulevaisuuden kiertotaloudelle. oscedays.org/helsinki Voima SuoSittelee Jokapäiväinen 3.–23.6. Bresson 9.6.–16.8. Daniel Romano 4.–6.6. Tori Amos 8.–9.6.
5 / 2015 • 17 Voima SuoSittelee Koonnut Kaisu Tervonen Jokapäiväinen 3.–23.6. 4 x outo homo Henkilökohtainen kohtaa poliittisen Juuso Kekkosen esityksissä. kiRjoittaja-eSiintyjä Juuso Kekkonen tuo neljä eri esitystä Helsingin Pride-viikolle. Parhaiten niistä tunnetaan kolmetuntinen Outo homo -monologinäytelmä, jonka Kekkonen kirjoitti 2012, kun hänen tyttöystävänsä päätti korjata sukupuolensa. Pride-viikoilla nähdään myös Outo homo -teoksen koululaisversio sekä sen englanninkielinen versio. ”Englanninkielinen versio on vain kaksi tuntia. Mutta kolmekin tuntia tuntuu itsestä lyhyeltä ajalta, sillä mikään muu ei tee minua niin onnelliseksi kuin lavalla oleminen.” Kekkonen on tehnyt myös perinteisempää teatteria niin ohjaajana, kirjoittajana kuin valosuunnittelijana. Yksin tekemiseen hän päätyi aluksi rahoituskuvioiden myötä – on helpompi saada rahoitus kasaan monologille kuin teatteriseurueen spektaakkelille. ”Tuntui kuitenkin siltä, että tämähän toimii oikein hyvin. En ole koskaan ennen myös tehnyt mitään omaelämäkerrallista, nyt en tee enää mitään muuta.” Henkilökohtaisen ohella Kekkosen teoksissa käsitellään poliittista. Miehen lailla -teos pureutuu Putiniin ja maskuliinisuuteen. Kritiikin kohteena ovat koti, uskonto ja isänmaa – siis hallituksen arvopohjan kulmakivet. ”Olenkin sanonut, että mulla on ainakin neljäksi vuodeksi taas hommia.” kaiSu teRVonen 22.6. klo 20.00 Outo homo menee kouluun (Harjun nuorisotalo) 24.6. klo 19.00 Miehen lailla (Pälkäneentie 13 B) 25.6. klo 19.00 Queer homo (Pälkäneentie 13 B) 26.6. klo 19.00 Outo homo (Pälkäneentie 13 B) Esityksiin on vapaaehtoinen pääsymaksu. Kuv a: Jalmari E sk elinen PLACEBOUK \ BERES HAMMONDJAM BIG K.R.I.T.USA \ BEARDYMANUK BASTILLEUK \ CHARLI XCXUK \ GHOSTSWE ANGUS & JULIA STONEAUS \ SUNN)))USA TOM ODELLUK \ SÓLSTAFIRISL + MORE ENSIMMÄISTÄ KERTAA SUOMESSA! Joensuu 17.-19.7.2015 ilosaarirock.? @ilosaarirock Su 19.7. Liput: 2 pv 98 € Premium 2 pv 151 € 1 pv 32/69 € Ennakkomyynti: Tiketti \ Lippupiste
VALOKUVAUS SARJAKUVATAIDE ANIMAATIO HAKU NYT WWW.MUURLANOPISTO.FI Muurlantie 365, 25130 Muurla toimisto@muurlanopisto.fi p. (02) 728 1500 Kansan Sivistystyön Liitto KSL ry AJAN HERMOLLA Aktiivista kansalaisuutta tukemassa ja kouluttamassa Tutustu materiaaleihin: www.ksl./julkaisut facebook.com/lahdenkansanopisto (03) 878 10 Kuva: T uuli Ojala Viestintäkoulutukset 12.8.2015 27.5.2016 Opistontie 35, 34130 Ylinen, Ylöjärvi 03 314 22 900, info@voionmaanopisto.fi u Dokumenttikoulutus u Elokuvaja tv-koulutus u Elokuvanäyttelijäkoulutus u Toimittajakoulutus u Radioja tv-toimittajakoulutus u Valokuvauskoulutus Viestintäkoulutukset 12.8.2015 27.5.2016 Opistontie 35, 34130 Ylinen, Ylöjärvi 03 314 22 900, info@voionmaanopisto.fi u Dokumenttikoulutus u Elokuvaja tv-koulutus u Elokuvanäyttelijäkoulutus u Toimittajakoulutus u Radioja tv-toimittajakoulutus u Valokuvauskoulutus Viestintäkoulutukset 12.8.2015 27.5.2016 Opistontie 35, 34130 Ylinen, Ylöjärvi 03 314 22 900, info@voionmaanopisto.fi u Dokumenttikoulutus u Elokuvaja tv-koulutus u Elokuvanäyttelijäkoulutus u Toimittajakoulutus u Radioja tv-toimittajakoulutus u Valokuvauskoulutus Viestintäkoulutukset 12.8.2015 27.5.2016 Opistontie 35, 34130 Ylinen, Ylöjärvi 03 314 22 900, info@voionmaanopisto.fi u Dokumenttikoulutus u Elokuvaja tv-koulutus u Elokuvanäyttelijäkoulutus u Toimittajakoulutus u Radioja tv-toimittajakoulutus u Valokuvauskoulutus Viestintäkoulutukset 12.8.2015 27.5.2016 Opistontie 35, 34130 Ylinen, Ylöjärvi 03 314 22 900, info@voionmaanopisto.fi u Dokumenttikoulutus u Elokuvaja tv-koulutus u Elokuvanäyttelijäkoulutus u Toimittajakoulutus u Radioja tv-toimittajakoulutus u Valokuvauskoulutus Vapaaehtoistyötä tositarkoituksella etvo.fi VUODEN 2015 HAKU ON ALKANUT!
u??}}LOPPUTYÖNÄYTTELY ||??t ? 27.5. – 13.6.2015 /\/\/\/\/ klo: 12.00 – 17.00 ? MAKASIIN I L3, Tyynenmerenkatu 6, Helsinki > facebook.com/hur r ma < Hurmaavaa ///// Sanaa 8 30 TAIDEKOULU MAAN WWW.TAIDEKOULUMAA.FI Nyrjähtän yttä suomalaist a sarjakuv ahuumoria 23.5.-6.9. 2015 AVOINNA TI–SU 10–17, KE 12–19, LA 10–13, MA SULJETTU RISTIMÄENKATU 5 50100 MIKKELI WWW.MIKKELI.FI/MUSEOT 1/2015 Helmikuu | fifi.voima.fi Galleria TIINA ITKONEN KirJailiJa raiMO PeSONeN: NaTO HaMPaaNKOlOSSa Fennovoima • SavukeidaS • itä-ukraina Johanna vuokSenmaa • talvivaara – POliiTTiSeN valOKuvaN feSTivaali 29.1.–12.4. 2/2015 MAALISkuu | fIfI.voIMA.fI SALAkIrjAt • Maidan professori Delhin superjytky HE I, M E HA LUT AAN TS EK KA A SUN MEILIT ! Riihigalleriantie 82, Kuhmoinen Riihigalleria 2015 Nivarpäät riihigalleriassa Raili Nivarpää Jouko Nivarpää Henna Nivarpää?Ampuja Tiedustelut infopiste 040 359 4543 Gallerian pääsymaksu 5€ (kortti ja käteinen) alle 15?v ilmaiseksi. Kyläyhdistyksen kahvio (maksu käteisellä) . Näyttely on avoinna 17.6. ? 16.8.2015 Ti ? Su klo 12:00 – 17:00 Jouko ja Raili Nivarpään muistonäyttely kuvan PURNU 2015 täydeltä Kuraattori Pessi Rautio 16 nykytaiteilijaa Pysyvästi kuvanveistäjä Aimo Tukiaisen tuotantoa 14.6. – 9.8. 2015 Joka päivä klo 11–18 | tilauksesta 20.5. – 30.8.2015 Aikuiset 11 € | 9 € | lapset ilmaiseksi. Lipun hinnalla savusauna maanantaina miehet klo 13 – 15 | naiset 15 – 17 perjantaina naiset klo 14 – 15.30 | miehet 15.30 – 17 Lisätietoja ja varaukset: www.purnu.fi | purnutaidekeskus@gmail.com 040 967 8820 | 050 331 5820
20 • 5 / 2015 Säästämällä ei säästä tätä kiRjoitettaeSSa käynnissä olevista hallitusneuvotteluista on paljastettu sen verran, että hallitusohjelman tavoitteet liittyvät hyvinvointiin, biotalouteen, normien purkuun, työllisyyteen ja kasvuun. Tarkempi ohjelma paljastetaan Voiman juuri mennessä painoon. Myös se tiedetään, että neuvotteluissa on ollut kivaa, ja yhteistyö jatkuu avokonttorissa. Neuvottelujen tuloksia odotelleella yleisöllä ei välttämättä ole yhtä kepeät tunnelmat. Toukokuun puolivälissä Juha Sipilä paljasti, että julkisia menoja leikataan karkeasti neljä miljardia euroa. Tarkkoja kohteita ei tiedetä, mutta on selvää, että suurimpiin menoeriin – sosiaali-, terveysja sivistysmenoihin – kajotaan tuntuvasti. Sosiaalipoliitikolle uutinen on huono. Ei auta, että retorisella tasolla hallitusohjelman tavoitteiksi on mainittu hyvinvointi ja työllisyys, jos käytännössä ei ole rahaa tehdä niitä toimenpiteitä, joilla tavoitteet saavutetaan. joS kaatuileVat VanhukSet halutaan saada viihtymään kotona, jonkun pitäisi olla pesemässä, pukemassa ja seurustelemassa. Jos nuori vailla arkirutiineja ja uskoa tulevaisuuteen halutaan saada työelämään, jonkun pitäisi olla kannustamassa ja patistamassa. Jos kaltoin kohdellun lapsen kasvu ja kehitys halutaan turvata, jonkun pitäisi selvittää asia ajoissa, tavata perhettä henkilökohtaisesti ja useampaan kertaan, tehdä huolellinen tilannearvio ja jatkaa pitkäjänteistä työskentelyä sekä lapsen että vanhempien kanssa. Kaikki nämä ”jotkut” ovat julkisen sektorin työntekijöitä. Kaikkia näitä ”joitakin” on jo vuosia ollut liian vähän. Useat tutkimukset ovat todenneet, ettei sosiaalija terveysalan työntekijöillä ole riittävästi aikaa työskennellä koulutuksensa ja ammattietiikkansa mukaisesti. Paradoksaalisesti tehostamisen myötä niukenneet resurssit ovat pakottaneet tekemään työtä tehottomasti: kiireessä, pintapuolisesti ja mekaanisesti. julkiSiSSa palVeluiSSa kustannusvaikuttavuus on hassu juttu. Vaikuttava työ vie aikaa, sillä palvelut ovat vuorovaikutusta, ihmisen aikaa ihmiselle. Olennaisinta osaa palveluista ei voi hoitaa sähköisesti, etänä eikä pikana. Hyvinvoivat, omatoimiset ihmiset eivät tätä aina ymmärrä, sillä heille palvelu tarkoittaa sitä, että voi varata ajan auton katsastukseen netissä. He eivät muista, että toisten toimintakyky on alentunut niin paljon, että yksinkertaistenkin asioiden tekemiseen tarvitaan joku opastamaan kädestä pitäen. Tai että arki on niin yksinäistä, että tuon asian tekeminen yhdessä työntekijän kanssa on merkittävin ihmiskontakti viikkoon. Toisin kuin usein esitetään, julkiset menot eivät ole loputonta rahan kaatamista kaivoon. Kun ihminen saa todellista apua, lopulta hän jo pärjääkin omillaan. Palvelukierre voidaan katkaista, ja rahaa säästyy. Jos saisin päättää, hyvinvointia tavoittelevassa hallitusohjelmassa satsattaisiin kunnolla julkisiin palveluihin. Sillä saataisiin kurottua hyvinvointivaje umpeen, parannettua työllisyyttä, ja rahaakin säästyisi tulevaisuudessa paljon. elina aaltio rahan voiMa Kirjoittaja on sosiaalipolitiikan tutkija ja tietokirjailija. S eitan. Eurosentrismistä viis – siinä vasta pahaenteinen nimi aasialaistaustaiselle ruualle. Jotkut pitävät seitania vain mainiona kasvisruokana, toiset taas kokevat pahuuden ruumiillistuvan maan päällä vehnägluteenin muodossa, ja seitan ei mitään muuta olekaan. Mitä tämä kaikki merkitsee? Ensimmäinen paikka, josta lähdemme asiaa nuuskimaan on Vaasankadun ja Fleminginkadun kulmaan rantautunut seitanin Kallion-valloituksen emoalus Döner Harju. Ravintolan ainoa kasvislounas on seitanlautanen, joten se suorastaan kannustaa ihmisiä seitanin palvontaan. Lähdemme tuhoamaan ruokaa valtavilla, liki hiilihankoa ja seivästä muistuttavilla aterimilla. Lumoudumme mehevästä ja tuhdista annoksesta täysin. Vain vegaaneille sopiva jogurttikastike ja soijamaito kahviin täydentäisivät nautintoa. annokSen jättämäSSä muhevassa ruokapöhnässä keskittyminen herpaantuu hetkeksi. Juuri näin pirullista seitan on! Terästäydymme vasta, kun ravintolaan astuu mies yllään – mitäpä muutakaan kuin – suurella pentagrammilla koristettu Thrasherin skategoat-paita. Hetken päästä mies palaa salin puolelle valkoiseen kokin paitaan Seitan saapuu Helsinkiin tekSti Saila kiVelä kuVat mikko Sauli, ninni kaiRiSal o ja kaiSu teRVonen
5 / 2015 • 21 verhoutuneena. Tämä tuskin voi olla sattumaa? Myös WC:stä bongaamamme vaniljainen hajustesumute on päälle liimattu yritys peittää palaneen käryä. Liukenemme paikalta nopeasti. Seitanin vaikutuspiiri on vahvimmillaan Kalliossa, etenkin pahamaineisella Vaasankadulla. Döner Harjusta siirrymme Vaasankatua eteenpäin Street Gastro -ravintolan seitanleipien äärelle. Döner Harjun tavoin itse seitan on mehevää ja maukasta, mutta vegaaniannoksesta jätetään tyystin pois kastikkeet: piparjuurimajoneesi ja tzatziki. Tilalle saa tilkan einespyörykkämuistot laukaisevaa BBQ-kastiketta. Annoksen riisuminen jättää suuhun nihkeää makua, vaikka seitanin mehevyys pelastaakin paljon. nykykaSviSSyöjät vastustavat enenevissä määrin eläinten uhraamista myös maidonja munantuotannossa, joten vegaanisten majoneesien ja tzatzikien kehittelyyn ravintoloiden pitäisi lähteä samanlaisella ennakkoluulottomuudella kuin mitä seitanin kanssa on tehty. Oppia tähän edelliset ravintoloitsijat voisivat hakea niinkin läheltä kuin Vaasankadun seuraavasta kohteestamme Soi Soista. Soi Soin Seitanlautanen tarjoillaan bataattiranskalaisten, soijamajoneesin ja coleslaw-salaatin kera. Järkälemäinen annos on kuin sanakirjamääritelmä kolmelle viimeiselle kuolemansynnille: ahneudelle, ylensyönnille ja himolle. Kaikki annoksen osaset ovat julmetun rasvaisia, kuohkeita, herkullisia – ja vegaanisia. Ensivaikutelmaltaan Soi Soi on kuin mikä tahansa kodikas ruokakuppila. Valpas rajatieteilijä huomaa kuitenkin nopeasti liitutaululle piirretyn ruokalistan Jammin’ burgerin kohdalla lukevan ”organicsatan”. Eja i-kirjain ovat sulautuneet aivan selvästi a:ksi! Merkille pantavaa on myös se, että Soi Soi on auki viikonlopun pimeinä yön tunteina aina kahteen saakka. luulimme jo kartoittaneemme koko Vaasankadun, kunnes huomaamme myös kasvisravintola Just Vegen siirtyneen seitanin serviisiin. Nyt houkutukseen voi langeta Vaasankadulla muutaman sadan metrin välein. Just Vegen seitan on hiutalemaista ja hieman erikoisesti maustettua. Kyseisessä kuppilassa suosittelen pitäytymään maan mainioissa ja ennen kaikkea turvallisissa falafeleissa. Soi Soin tavoin myös Just Vege tarjoilee epäkristillistä ehtoollistaan keskellä yötä – pimeyden kestit eivät pääty koskaan! kun tarkaStelen Vaasankadun karttaa lähemmin, huomaan kesäkuussa (kuudes kuukausi) aukeavan Vegekaupan olevan kuudes seitania Vaasankadulla koskaan myynyt liikeyritys – se on paljon lyhyelle kadunpätkälle. Ensimmäinen, jo edesmennyt Vegemesta oli tuon lusiferiaanisen ruoan esitaistelija ja sanantuoja Suomessa. Varmuudella en vielä tiedä, mihin tämä yhtälö johtaa, mutta perehtyneelle numerologille numero kuusi toistuu kuviossa epäilyttävän monta kertaa. Kenties Vaasankatu muodostaa ensimmäisen sakaran koko keskustan kokoiselle karttapentagrammille? Seitan on jo nyt levittänyt lonkeronsa Vaasankadulta muualle Kallioon – ainakin Loosisteriin, Ondaan, Sandroon – ja Helsinkiin aina opiskelijaravintola Unicafen Portaali-kahvilaa myöten! Kehotan seuraamaan tilannetta suurella valppaudella. Seitan saapuu Helsinkiin tekSti Saila kiVelä kuVat mikko Sauli, ninni kaiRiSal o ja kaiSu teRVonen
22 • 5 / 2015 Teokset tekijänsä kera. Pauliina Turakka Purhonen työhuoneellaan ennen kuin työt lähtivät maailmalle. Kuva: Annika Rauhala
5 / 2015 • 23 TeksTi Tuomas RanTanen Hikisen taiteen käsityöläinen Pauliina Turakka Purhonen ompelee yhteen ylevää ja alavaa. kuvaTaiTeilija Pauliina Turak ka Purhosen työhuone on yksi hävityksen kauhistus. Helsingin Jätkäsaaressa sijaitsevan Galleria Huudon backstagella, kirjavien kankaiden ja lankaisten nyttyjen keskellä näyttää siltä kuin hippilauma olisi karannut ahtaasti asutusta kommuunista kiireellä Goalle. Vähän näin onkin käynyt. Turakka Purhonen on tunnettu ompelemalla luoduista ihmishahmoistaan. Kaikki tuoreet työt ovat matkustaneet kesänäyttelyyn Loviisan Taidevintille. Muutama tosin myytiin huhtikuussa Galleria Sculptorin näyttelyssä, ja vanhempia on muualla varastossa odottamassa seuraavaa etappia. viime vuonna Ars Fennica -ehdokkaana olleen taiteilijan tyyli on vahva ja persoonallisen tunnistettava. Hänen maalauksissaan, veistoksissaan ja tekstiilitöissään yhdistyvät karhea arkinaturalismi ja syvempi symbolinen ulottuvuus. Kiasman Ars Fennica -näyttelyssä huomiota herätti etenkin suurikokoinen tekstiiliveistos Paratiisin vartija. Siinä arkkienkeli Mikael todistaa Eevan syntiinlankeemusta. Oman ilmaisukielen löytäminen on vienyt aikansa ja vaatinut mutkansa. Lapsena Ruotsissa ja Ahvenanmaalla isossa pappisperheessä kasvanut Turakka Purhonen ehti opiskella Tanskassa kansanopistossa taidetta, Kuopion käsija taideteollisuusakatemiassa keramiikkaa ja Helsingin yliopistossa teologiaa ennen kuin 1990-luvun puolivälin jälkeen päätyi Kuva taideakatemiaan. ”Akatemiassa maalaaminen ei oikein sujunut, kuvanveistossa taas oli silloin aika macho meininki. Ensimmäiset kolme vuotta lähinnä odottelin, että missä vaiheessa minut heivataan ulos, kun en saa mitään aikaan”, Turakka Purhonen huokaa. ompelemisTa ei opetettu taidekouluissa, vaan se tarttui mukaan kauempaa. ”Meitä oli perheessä kolmet kaksoset ja muutamia sisaruksia päälle. Kun olin noin viisivuotias, muutimme Seskarön, missä meidät vanhimmat kaksoset pantiin Ebba-tädille hoitoon. Täti opetti meitä kirjailemaan sinisiä ja punaisia kukkia pieniin tilkkuihin. Muistan aina niiden muliinilankojen kirkkaat värit ja sen, miten hienosti ne taittoivat valoa. Ebba-tädin ompelulaatikko oli kuin karkkirasia”, muistelee Turakka Purhonen. Taiteen tekemisen välineeksi ompeleminen lipsahti vuosituhannen vaihteessa, kun Turakka Purhosen nykyinen puoliso, kuvataiteilija Kalle Turakka Purhonen opiskeli Ranskassa Angoulêmen sarjakuvakoulussa. ”Kalle asui silloin katutason alapuolella olleessa asunnossa, ja tein sille verhot vanhoista lakanoista. Ompelin siihen kuvan meistä, jossa yksi nukkuu ja toinen juo muna pystyssä konjakkia”, nauraa Turakka Purhonen. ompelu tuntui myös helpommalta kuin maalaaminen. Turakka Purhonen valittelee heikkoa näkömuistiaan ja kertoo tarvitsevansa maalaamisessa aina mallin. Sen sijaan ompelun näppituntuma tuntuu toimivan suoraan muistin jatkeena. Ihmismäisiä nukkeja Turakka Purhonen on ommellut vuodesta 2003 asti. Töiden aiheiden arkisuus on osittain näen näistä. ”Elämää sitä yrittää kuvata, ihmissuhdetta, mutta myös sitä mikä ei mahdu ihmissuhteisiin. Parisuhteeseen nivoutuu kaikki, mikä on eletty ja siirretty sukupolvelta toiselle, kaikki se paska niskassa tai perisynti, miksi sitä nyt kutsutaankaan. Sitä miIle ei voi mitään, mikä ei ole kenenkään syy, mutta joka on olemassa ja raskasta. Niissä töissä voi sitä sitten rauhassa rypeä.” Loviisan näyttelyssä on esillä muun muassa töitä, joissa
24 • 5 / 2015 esiintyvät hänen edesmennyt appensa, tosielämässä kirkuen karkuun juossut porsas ja syliin kuollut lammas. Näyttelyn ehkä vaikuttavin työ Sulotar kuvaa rehevää naista, joka on langalla yhteydessä katosta riippuvaan enkeliin. TuRakka puRHonen kertoo tutkineensa barokin veistoksia ja maalauksia, vanhoja kirjailuja ja keski aikaisia aiheita. Vaikka töissä on paljon teologisia viitteitä, tekijä ei pidä itseään varsinaisesti uskonnollisena taiteilijana. ”Haen sellaista tapaa ajatella, missä ei jaoteltaisi asioita erikseen pyhäksi ja epäpyhäksi. Jos ajattelen lapsuuden jumalanpalveluksia, siellä oli kyllä saarna ja pyhyys, mutta myös se kaikki muu, siis piereskelevät sedät ja vapisevat tädit ja sietämättömät pikkusisarukset”, hän pohtii. ”Ruotsinkielellä ’pyhyys’ on ’helig’, mikä tarkoittaa kokonaisuutta. Ehkä teen sillä lailla kirkkotaidetta, että kaikki mahtuu samaan kuvaan. Elämä ei ole sen enempää ylevää kuin alavaa.” Turakka Purhonen kertoo kutsuvansa tällaista tekemistä myös ”hikiseksi taiteeksi”. ”Se tarkoittaa, että pistetään fyysisyys sinne mukaan väen vängällä. Niin ettei välitetä vain siitä ylevyydestä, vaan että aina se kroppa tihkuu sinne mukaan. Tämä saattaa olla epämukavaa, monet haluavat pitää hikoilemisen ja ajattelun erillään”, Turakka Purhonen selittää. Hän valmistelee syksyksi yhteisnäyttelyä miehensä Kallen kanssa. ”Olen yrittänyt piirtää välillä, koska olen ommellut viimeisen vuoden aikana tosi, tosi paljon, ja se on fyysisesti raskasta, paikat eivät kestä sitä loputtomiin.” Turakka Purhonen on myös mukana elokuun lopulla feministisen taiteilijaryhmän Blaue Fraun Stage-festivaalille valmistuvassa teatteriesityksessä. Hän epäilee joutuvansa siinä ensi kertaa näyttelemään. Harjoituksissa on pitänyt ”ylittää nolouskynnys monta kertaa päivässä”. TaiTeilijuus on Pauliina Turakka Purhoselle selvästi kokonais valtainen elämän kokemisen tapa. Mutta mikä on taiteen yleisempi tehtävä? ”Ei taiteelle voi määritellä tiettyä tehtävää, se olisi propagandaa. Ei pitäisi yrittää vääntää töitä tiettyyn muottiin. Parhaassa tapauksessa työ lähtee viemään ja kääntyy ympäri. Jos siis malttaa olla jyräämättä sitä prosessia tai teosta”, Turakka Purhonen sanoo vakavasti. ”Futuristit innostuivat aikanaan vauhdista ja koneiden voimasta. Nyt taas kun kaiken pitäisi liikkua niin ripeästi ja tehokkaasti, hyvä taide voi olla hidasta, vapaata vähän niin kuin narri. Taiteessa ei ole kyse vain tunteesta tai järjestä, vaan siitä kohdasta, missä ne kietoutuvat toisiinsa. Tulee siunattu olo, kun näkee tai kokee jotain hyvää.” Pauliina Turakka Purhosen töitä 14.10. asti Loviisan Taidevintillä (Aleksanterinkatu 8). Blaue Frau: Some Plants Need More Light Than Others, But All Need At Least a Little. 21.8, 22.8. ja 23.8. Diana-näyttämöllä (Erottajan katu 7B, Helsinki). Muita esityksiä syyskuun loppuun asti. Paratiisin Vartija. Teos on tänä kesänä esillä Uuden Polven Museossa Jyväskylässä. Kuva: Julia Österlund. Yksityiskohta teoksesta Sulotar. Kuva Loviisan Taidevintin näyttelystä. Kuva: Jannica Lappalainen. Yksityiskohta teoksesta Dance macabre. Kuva Loviisan Taidevintin näyttelystä. Kuva: Pauliina Turakka Purhonen.
2/2015 MAALISk uu | fIfI.voI MA.fI SALAkIr jAt • Maidan profess ori Delhin superjy tky HE I, M E HA LU TAA N TSE KK AA SUN MEILI T!
„OPEN YOUR ARMS TO CHANGE BUT DON‘T LET GO OF YOUR VALUES.“ DALAI LAMA Puhdasta kasviproteiinia päivittäiseen käyttöön! ekolo.fi lifefood.eu lact ose free Raw Stackable Chips ekolo.fi lifefood.eu Koe ainutlaatuiset kasvislastut! Koe CRAWNCHIES maailma! Täydellisen pyöreät, siistissä pinossa olevat raakakasvislastut on purkitettu jokaista seikkailua varten! Lifefood Crawnchies vastustamaton sekoitus ravinteikkaita kasviksia ja hienoimpia mausteita. Ja tietysti kuivattu matalassa lämpötilassa! Hanki ensimmäinen purkkisi ja hemmottele itseäsi Crawnchies purkin täydeltä! TILAA: maailmankuvalehti.fi/viisi tai puh. 09 584 233 KUVA: MEERI KOUTANIEMI KATSO MAAILMAA UUSIN SILMIN TULOSSA: Reportaasi Perun kokaviljelmiltä Rauli Virtanen: Kehittyvä Kambodzha Halpatuotannon eettiset ongelmat 5 lehteä vain
• – normihomolehti 4 / 2015 • 27 oululainen saRjakuvapiiRTäjä lisäsi eTunimeensä väliviivan, koska TaiTeilijanimien kuuluu olla piTkiä. viiksekäs sarjakuvataiteilija TeksTi sami k. viTikainen kuva anna lakso niko-peTTeRi niva, 24, kampeaa sarjakuvillaan tietoisesti kuvataiteen ja kirjallisuuden väliin. Hänen mukaansa sarjakuva voi täydentää näiden taiteenlajien puutteita. Aikoinaan sivaripaikan perässä Pohjois-Suomen homopääkaupunkiin Ouluun muuttanut Niva opiskeli Limingan taidekoulussa. Hän sanoo olevansa kutsumusammatissa. ”Rehellistä työtä en ole tehnyt.” saRjakuva on Nivalle keino käsitellä yhteiskunnallisia aiheita. Hänen mukaansa kolmella ruudulla voi selittää, miten rakenteellinen syrjintä näkyy arkielämässä. Queer-feministi Nivasta tuli sarjakuvataiteilija Alison Bechdelin ansiosta. ”Jo se, että olen avoimesti olemassa homoseksuaalina, on poliittinen teko.” Suomalaisista piirtäjistä hänen esikuviaan ovat Johanna Rojola ja Tiitu Takalo – feministejä hekin. Myös ruotsalaisen alternative-sarjakuvataiteilija Liv Strömqvistin hupsutteleva ja provosoiva kerrontatyyli on vaikuttanut Nivan töihin. Nivan sarjakuvat kertovat taiteilijan lähtökohdista. Hänen aiheensa ovat viime aikoina pyörineet ”pahkasika-huumorissa ja alternative-queerfemakko-hommissa”. ”Tapanani on namedroppailla ja piilottaa sarjakuviini pieniä visuaalisia ja tekstillisiä tsoukkeja sinne tänne, mistä syntyy monikerroksinen kokonaisuus.” oulun ja l apin Seta-järjestöjen Pulssilehteen Niva on piirtänyt Pepperi-strippiä, joka kertoo Pohjois-Suomessa asuvasta biseksuaalista porosta. Kesällä julkaistava omakustanne Nistiina, Rajakylän ruhtinatar on Aku Ankan piirustustyyliä mukaileva kertomus Oulussa asuvista queerpunkkareista. Suunnitteilla on myös sarjakuvaalbumi alkoholikulttuurista, HLBTQkulttuurista ja niiden välisestä suhteesta. ”Homobaareja tarvitaan, mutta kaikilla meillä ei ole varaa, ikää tai terveyttä istua kalja kädessä joka perjantai tunteakseen kuuluvansa johonkin!” niva opiskelee kuvallista viestintää Oulun ammattikorkeakoulussa ja suunnittelee muuttoa etelään, ei kuitenkaan Helsinkiin. Se tuntuu ”maalaispojalle” liian isolta paikalta. Lisäksi hän epäilee, ettei Helsingin homot tiedä, mitä tarkoitaa ”pahki” ja miksi sitä ei kertakaikkiaan voi korvata lauseessa millään muulla sanalla. Niko-Petterin sarjakuvablogi Keeps Getting Petter And Petter löytyy osoitteesta http://nniksu.sarjakuvablogit.com
28 • – normihomolehti 5 / 2015 Todellisuuden ylittäjä Suomi Pride: Helsinki 22.–28.6. Avajaisklubi @ LeBonk, ma 22.6. Lavatanssit @ Kaisaniemi, ke 24.6. Naistenbileet @ Kaivohuone, pe 26.6. Päätösklubi @ LeBonk, la 27.6. TampeRe 16.–19.7. TuRku 10.–16.8. aHvenanmaa 17.–23.8. To 11.6. ja to 13.8. piRaTes pleasuRes BuRleskikluBi Klo 19 Ravintolalaiva Wäiski (Hakaniemenranta 11, Helsinki) La 13.6. omQ #2 , DJ Kulmisjärvi Portin alakerta (Hämeenkatu 7, Turku) OMQ! eli Oh My Queer! on Turun seudun Seta ry:n järjestämä tapahtuma, joka tarjoaa sateenkaarevan vaihtoehdon Turun yöelämään. Pe 26.6. vinokino Osa Helsinki Pride -viikkoa, hlbtiqa-elokuvia, Andorra (Eerikinkatu 11, Helsinki) www.vinokino.fi Pe 26.6. FaG You! 10 YeaRs LIVE: Ssion (US) & IIsa (FI) + Dj:t Shoplifter, Janne X, Erkko, Makelove, Pietari, Peijakas!-dj:t Kuudes Linja (Hämeentie 13, Helsinki), Liput 18€ La 27.6. la peRsé Dj:t Miss Lil’ 2.0, Jean Michelle, kinky Ricky, Mr CUNT, Ellen Vivan Kaiku (Kaikukatu 4, Helsinki) La 27.6 ja 29.8 TeeRenpeli Tease (burlesque/drag) Klo 19:00 Teerenpeli (Hämeenkatu 25, Tampere) La 11.7. DanceTeRia loveBoaT PT.8 Mr.A, Heikki L, Something Good, You Are Me. M/S Emma (Helsingin vesillä). Liput 30€ La 18.7.2015 BeaRs on BoaRD PT.5 Chris Camplin (Dalston Superstore, London), Janne X, Mr.A. Liput 40€ M/S Emma (Helsingin vesillä) Afterparty @ Kaiku. Pe–la 24.–25.7. FinlanDizaTion 29 Perjantaita vietetään yhdessä MSCsportsin kanssa. Lauantaina juhlitaan pääjuhlaa, jossa kruunataan jälleen Mr. Fetish Finland. Kaapelitehdas (Tallberginkatu 1, Helsinki) To 13.8. THe paRTy BY THe RiveR BuRlesQue sHow Klo 21:00 Rokbar (Eerikinkatu 6B, Turku) TRansTukipisTe.Fi Tsekkaa ohjelmatarjontaa kesäksi: kahviloita kaikenikäisille, ryhmiä nuorille. BeaR paRk caFé Lippakioski on tietysti auki koko kesän Helsingin Karhupuistossa – sinne sumpille ja nisulle siis! Koonnut Janne Siironen. Menovinkit kesäkuun lopussa suomeen saapuva ssion on koToisin "ei-misTään". ssion-pRojekTin takaa löytyvä henkilö Cody Critcheloe syntyi kuitenkin Yhdysvaltojen ”raamattuvyöhykkeelle” Kentuckyn Lewisportiin, lännen pikkukaupunkiin. Tämä sai Critcheloen myöhemmän collegeajan Kansas Cityssä tuntumaan elämältä valtavassa metropolissa. Juuri Kansasissa silloin vielä teiniikäinen Critcheloe kasasi ensimmäisen version SSION-bändistä, josta tuli jonkinlainen Grateful Deadin, punkin ja homokulttuurin ilmiöiden hybridi. Ihka ensimmäinen SSIONtallenne, c-kasetti nimeltä Fucked Into Oblivion julkaistiin vuonna 1999. Kaupungin musiikkipiireissä SSION keulahahmoineen oli outolintu, joka inspiroitui ”blondeista, joilla on paha asenne”. Critcheloe kertoo itse asiassa saman elementin toimivan edelleen inspiraation lähteenään. cRiTcHeloe TYöskenTeli jo lukioikäisenä keskittyneesti taiteellisen uransa eteen. Kesäisin hän palasi Kentuckyyn, jossa odotti kesätyöpaikka paperitehtaalla ”piriä vetävien, pillusta puhuvien punaniskojen kanssa”, kuten Critcheloe itse asian ilmaisee. Lopulta SSION raivasi tiensä amerikan sydänmaan läpi aina Los Angelesiin ja New Yorkiin, jotka ovat SSIONprojektin nykyistä elinakselia. SSION on tehnyt musiikkivideoita tunnetuille artisteille, kuten Kylie Minoguelle, Peachesille ja Gossipille, sekä kansitaidetta muun muassa Yeah Yeah Yeahsille ja Charli XCX:lle. Lisäksi se on julkaissut neljä omaa albumia, joista varsinkin viimeisin, Bent, on kerännyt valtavaa hehkutusta. onko ssion vuonna 2015 sitten sooloprojekti, bändi, ohjaaja vai mikä? Sitä on vaikea sanoa. Vuodesta 2004 asti kiertänyt SSION ei ole kovasta keikkatahdistaan huolimatta vielä esiintynyt Pohjoismaissa, muuta kuin omien sanojensa mukaan ”unelmissaan”. Luvassa on myös uutta materiaalia, joka on Critcheloeon mukaan ”erittäin äänekästä ja agressiivista”, siis eräänlaista paluuta bändin punk-juurille. Kun Critcheloea pyytää nimeämään yhden SSIONin tekemisiä läpäisevän teeman, vastaus kuuluu: ”Overcoming reality.” SSION haluaa ylittää todellisuuden. Heli Yli-Räisänen SSION esiintyy Pride-viikon FAG YOU! 10 Years -bileiden pääesiintyjänä 26.6. Kuudennella Linjalla.
www.maailmantango.net Syyskuussa Tampereella! –Festivaali 2015 Tango Rebelión MAAILMANTANGO OLETKO VALMIS LÄHTEMÄÄN MATKALLE, JOLTA EI OLE PALUUTA? Jeff VanderMeerin ylistetty Eteläraja-trilogia nyt suomeksi! Pelottava ja häiritsevä kertomus retkikunnasta, joka lähtee tutkimaan Alue-X:ää – paikkaa, joka on muuttunut vaaralliseksi ja vihamieliseksi tuntemattoman voiman vuoksi. Ryhmän kokemat kauhut ja sisäiset jännitteet luovat paranoiaa tihkuvan tarinan, jossa yhdistyvät niin tv-sarja Lost, Lovecraft kuin le Carré. ”Ainutkertainen ja kaunis, häiritsevä ja loistokas.” – WARREN ELLIS Ilmestynyt Ilm. 1/2016 Ilm. 10/2015 BOTTA ON! Pirulliseen nälkään. Helvetilliseen janoon. Ma Pe klo 11 04 La klo 14 04 P. 09 580 77 707 Real Food, Real Pub Su Ti klo 15 01 Ke La klo 15 03 P. 09 580 77 222 Tilaa juhlia! Kokous ja juhlatilaa. P. 09 580 770 myynti@botta. Museokatu 10 www.botta. Ajatonta kauneutta Tapio Wirkkalan posliinia ja lasia Rosenthalille THE FINNISH GLAS S MUSEUM MUSEO SUOMEN LASI SUOMEN LASIMUSEO Tehtaankatu 23 | 11910 Riihimäki | +358 (0)19 758 4108 | Avoinna ti–su 10–18 www.suomenlasimuseo.fi www.finnishglassmuseum.fi 12.6.–31.12.2015 On monta tapaa olla samanlainen, yksi olla oma itsensä www.silmalasistudio.fi Fredrikinkatu 39 00120 Helsinki puh (09) 626 101 Avoinna: ma suljettu ti–pe 10–18 la 10–14 (kesä-la etukäteen sovittaessa)
un koloR DisTinTo Talvi Osa neljän kerrostaloseinän kokoista teoskokonaisuutta, jonka inspiraationa toimii Vivaldin Neljä vuodenaikaa. Syksy ja talvi ovat jo valmiina, kevät ja kesä maalataan nekin kotiin palattua. Roska-auToT Un Kolor Distinto on maalannut 20 roskaautoa kotikaupungissaan. Jahka he palaavat kotiin kiertueeltaan, he maalaavat vielä 30 lisää. TaiTeilijaT Kaksikko sai ensimmäisenä valmiiksi Myyrmäen juna-aseman pohjoispäädyn seinän. Kun se valmistui, nostolava saapui paikalle, ja he pääsivät asemarakennuksen suurempien seinien äärelle.
GalleRia Chileläinen taiteilijapariskunta Cynthia Aguilera ja Sammy Espinoza saapuivat Vantaan Myyrmäkeen Euroopan-kiertueensa ensimmäisellä pysähdyksellä. Ympäri Etelä-Amerikkaa nimellä Un Kolor Distinto kiertänyt kaksikko on nyt ensimmäistä kertaa Euroopassa. 13 vuotta yhdessä maalanneen pariskunnan surrealismista, fantasiasta ja katutaiteesta ammentava kuvasto on peittänyt kokonaisia kerrostalojen seiniä. Myyrmäessä he maalaavat juna-aseman ulko seinät. Aguileran ja Espinozan kotikaupunki Valparaíso on Chilen rannikolla sijaitseva satamakaupunki, joka on tullut tunnetuksi katutaiteesta. ”Kaupungissa on paljon huonokuntoisia taloja – jopa raunioita – joita maalaamalla voimme parantaa elinympäristöämme”, Espinoza kertoo motiiveistaan taiteilijana. Chilessä poliittisilla seinäkirjoituksilla ja muraaleilla on myös pitkä ja kunniakas historia: esimerkiksi Augusto Pinochetin diktatuurin aikana seinillä esitettiin näkemyksiä sotilasjuntan tekemisistä. Aguilera ja Espinoza kuitenkin edustavat nuorempaa sukupolvea ja päätyivät alalle vandalismin kautta. Sittemmin he ovat keskittyneet luvallisiin teoksiin, joiden ohella he ovat myös suunnanneet energiaansa valistustyöhön – he ovat vierailleet kouluissa maalaamassa ja opettamassa. ”Voisimme kanavoida nuorten ajatukset ja murheet taiteen kautta. Olisi hienoa, jos he tekisivät muutakin kuin vain sotkisivat, löytäisivät keinoja itsensä ilmaisuun”, Aguilera kertoo. ”Meille on tärkeää, että saamme teoksillamme tuoda positiivisuutta ihmisten elämään. Saada ajatukset pois negatiivista asioista ja tarjota vastapainoa poliittiselle korruptiolle ja muille ongelmille.” Suomelle kaksikko toivoo antavansa esteettisen ilon lisäksi uusia visuaalisia ideoita. Heidän tyylinsä poikkeaa selvästi eurooppalaisesta ja yhdysvaltalaisesta katutaiteesta. Myyrmäessä kaksikko maalasi ensimmäisenä aseman seinään teoksen, jossa kahdesta ihmiskasvosta muodostuu yksi näiden suudellessa. ”Vain yhdessä meistä tulee kokonaisia”, kaksikko selittää. Suomen jälkeen Aguilera ja Espinoza jatkavat Ruotsin, Norjan, Ranskan ja Espanjan kautta Saksaan. Kiertue perustuu pitkälti siihen, että Valparaísossa vierailleet kaverit ovat kutsuneet taiteilijat vastavuoroisesti maalaamaan omissa kotikaupungeissaan. Nyt rahoitus on järjestyksessä ja rundi edessä. jaRi Tamminen un koloR DisTinTo TeRveisiä cHilesTä TaiTeilijaT Kaksikko sai ensimmäisenä valmiiksi Myyrmäen juna-aseman pohjoispäädyn seinän. Kun se valmistui, nostolava saapui paikalle, ja he pääsivät asemarakennuksen suurempien seinien äärelle. lukas Chileläisen kuvittaja Renzo Pecchenino Rays, ”Lukas” (1934–1989), tunnetaan muun muassa eri ihmisryhmiä esittävistä eläinaiheisista hahmoistaan. Hahmoissa yhdistyy eläinkunta ja chileläinen symboliikka. Esimerkiksi mustekalan ja kukon yhdistelmä esittää ahnetta poliitikkoa, simpukan ja kukon yhdistelmä puolestaan fiksuja kansalaisia. Un Kolor Distinto maalasi Lukasin kuvien pohjalta teoskokonaisuuden, joka peittää kauttaaltaan näköalatasanteen korkealla Valparaíson kukkuloilla.
32 • 5 / 2015 valkokankaalle heijastuu kolmen armeijapukuisen naisen hahmot. Videopuheluyhteys on heikko, mutta hymyilevien naisten läsnäolo saa lähes tuhatpäisen konferenssiyleisön nousemaan ylös, taputtamaan ja huutamaan yhteen ääneen kurdinkielistä iskulausetta ”Bijî berxwedana Kobanê” (”kauan eläköön Kobanen vastarinta”). Iskulause on kiertänyt maailmalla kurdiyhteisöjen järjestämissä mielenosoituksissa, joissa on osoitettu solidaarisuutta Isiksen saartohyökkäyksen kohteeksi joutuneelle pohjoissyyrialaiselle Kobanen alueelle. Hampurissa järjestettävässä Challenging Capitalist Modernity II -konferenssissa ihmiset ympäri maailmaa ovat kokoontuneet keskustelemaan ja viemään iskulauseen viestiä eteenpäin. Videoruudulla näkyviä YPJ:n (Naisten Puolustusyksikkö) sotilaita on kiittäminen siitä, että vastarinta ei murtunut vaan piiritys päättyi tammikuun lopussa. kalasHnikovia pitelevä, kaunis kurdinainen; se on kuva, jonka kautta Kobanen tapahtumat on läntisessä mediassa pitkälti esitetty. Sensaatiohakuiset tiedotusvälineet ovat kiinnittäneet huomiota separatistisen naisarmeijan aseelliseen vastarintaan, mutta jättäneet konfliktin laajemman ideologisen ja historiallisen kontekstin huomiotta. YPJ:n sotilaat eivät taistele ainoastaan olemassaolonsa vaan myös feministisen aatteensa puolesta. Kurdien autonomiaa ajavan Kurdistanin työväenpuolueen (PKK) tavoitteet eivät enää 2000-luvun alun jälkeen ole liittyneet nationalistiseen kansallisvaltion tavoitteluun vaan radikaaliin demokratiaan, jonka edellytyksenä on myös feministinen vallankumous. Vuonna 2012 Syyrian sisäiseksi itsehallinnolliseksi alueeksi julistautuneen Rojavan puolustustaistelu on myös ideologinen kamppailu patriarkaalista ja kapitalistista järjestelmää vastaan. FeminisTinen asenne näkyy myös Saksassa konferenssin organisoinnissa: vapaaehtoiset naiset ja miehet hoitavat tasapuolisesti niin ruokien tarjoilun kuin käytännön järjestelyt. Ilmainen kotimajoitus takaa mahdollisuuden osallistua myös vähävaraisemmille. Yksi tilaisuuden vaikuttavimmista puheista on vasta 24-vuotiaan väitöskirjatutkijan ja kurdiaktivistin Dilar Dirikin esitelmä, joka käsittelee feminismin roolia kurdivallankumouksessa. ”Merkityksellisen vapaustaistelun aikaansaamiseksi naisten emansipaation on oltava sekä tavoite että keskeinen menetelmä jokapäiväisissä käytännöissä”, Dirik kertoo myöhemmin haastattelussa. Dirikin mukaan feministinen kamppailu ei ole luksusta, johon on varaa vasta antikapitalistisen vallankumouksen jälkeen, vaan se on tie vallankumoukseen. muTTa miksi sukupuolten tasa-arvo ja antikapitalistinen ideologia liittyvät niin kiinteästi yhteen? Vastausta on etsittävä valtion ulkopuolelta. Dirik esittää, että ”on turhaa odottaa merkittävää sosiaalista muutosta tapahtuvaksi niiden mekanismien kautta, jotka ylläpitävät misogyynistä ja väkivaltaista kulttuuria. Siksi kansallisvaltion puitteissa tapahtuvat reformit tarkoittavat välttämättä tyytymistä liberalismin näennäiseen feminismiin ja demokraattisuuteen”. Tästä syystä Rojavan yhteiskuntakokeilussa on pohjimmiltaan kyse radikaalista systeemin kritiikistä. Vallankumoukselliset pyrkimykset näkyvät Rojavan alueella hallinnon kaikilla tasoilla. Kaikki niin kutsutun julkisen sektorin työntekijät aina virkamiehistä liikennevalvojiin käyvät läpi muutamia viikkoja kestävän tasaarvokoulutuksen. Koulutuksella on ylipäätään keskeinen tehtävä, sillä tasaarvoiset käytännöt eivät synny yhdessä yössä vaan vaativat aktiivista työtä. Dirik kertoo, että 1990-luvulla PKK:n naiset kiersivät ovelta ovelle mobilisoimassa naisia mukaan toimintaan. Rojavan taistelu tasa-arvon puolesta kumpuaa ennen kaikkea arkisista käytännöistä. Tämä tarkoittaa muun muassa tarkkaan määriteltyjä sukupuolikiintiöitä hallintoa hoitavissa neuvostoissa. Korkeammissa asemissa päätöksiä tekee aina yhdestä miehestä ja yhdestä naisesta muodostuva työpari. Autonomisesti organisoituneen naisten toimintaryhmän, Yekîtiya Starin, toiminta-ala kattaa kaikki yhteiskunnan sektorit taloudesta terveyteen. Dirik kuitenkin korostaa, että ”naisten emansipaation ei tule olla vain naisten harteilla vaan koko yhteiskunnan vastuulla”. DiRikin puheen aikana salissa kuuluu hiljainen kielten sekamelska, kun yleisö kuuntelee tulkkausta kuulokkeiden kautta. Dirikin englanninkielinen esitelmä on mahdollista kuulla saksaksi, espanjaksi, turkiksi, kurdiksi tai italiaksi. Yksi tapahtuman järjestäjistä, journalisti Havin Güneser painottaakin, että rajojen kaataminen ja ihmisten yhteen tuominen on ollut tärkein syy konferenssin järjestämiselle. ”Tavoitteemme oli tuoda saman katon alle intellektuelleja, akateemikkoja, opiskelijoita, aktivisteja, työttömiä ja työssäkäyviä, jotta aihetta ei käsiteltäisi vain yhdestä näkökulmasta. Halusimme ihmisten inspiroituvan toisistaan.” Puhujien joukko on todella kirjava: esitelmöimässä on akateemisia supertähtiä (muun muassa David Harvey ja lähi-idän patriarkaattia murtamassa Pohjois-Syyrian Rojavassa on käynnissä vallankumous, jonka etulinjassa ovat feministit. Syyrian kurdinaisten itsepuolustusjoukkojen YPJ:n soturi eturintaman vartioasemissa.
5 / 2015 • 33 lähi-idän patriarkaattia murtamassa David Graeber), entisiä mielipidevankeja, opiskelijoita ja toimittajia. konFeRenssin tarkoituksena on myös nostaa kurdien ääntä laajempaan, kansainväliseen tietoisuuteen. Güneser on kiertänyt useissa maissa puhumassa Rojavan tilanteesta. Tammikuussa hän vieraili myös Helsingissä paikallisen Yhdessä Rojavan puolesta -ryhmän kutsumana. Nyt suomalaisen toimintaryhmän jäsenet ovat matkustaneet Hampuriin osallistumaan tapahtumaan. Ryhmään kuuluvat kurdiaktivistit Gelawej Viyan ja Airin Bahmani painottavat, että myös ulkomailla tapahtuva solidaarisuustyö on tärkeää. ”Lähi-idän yhteydessä puhutaan usein demokratiavajeesta ja naisten huonosta asemasta. Autoritaarisuuden, patriarkaalisuuden ja fundamentalismin kontekstittoman paheksumisen sijaan tulisi kysyä, mikä on länsimaiden suhde näihin ilmiöihin: Minkälaista ulkopolitiikkaa EU ja Yhdys vallat harjoittavat? Onko johdonmukaista kauhistella sukupuolten epätasa-arvoa esimerkiksi SaudiArabiassa, kun Suomi, Yhdysvallat ja lukuisat EU-maat käyvät sen kanssa samanaikaisesti laajamittaista asekauppaa?” Bahmani kysyy. Luokittelemalla PKK:n terroristijärjestöksi ovat EU, Yhdysvallat ja Nato kriminalisoineet Turkin kurdien kansalaisoikeustaistelun. Rojavan malli on herättänyt länsimaissa kiinnostusta mutta myös kritiikkiä. Akateemisen feminismin näkökulmasta esimerkiksi rojavalainen naisten vapaustaistelu näyttäytyy essentialistisena ja separatistisuudessaan vanhanaikaisena. Tästä syystä myös seksuaalivähemmistöjen asema herättää huolta. Bahmani kommentoi, että kurdiyhteisö on perinteisesti ollut hyvin patriarkaalinen. Siksi puolustusyksiköitä on kaksi: sekayksikkö YPG ja vain naisista koostuva YPJ. ”Niin kauan kuin on tarpeellista, on hyvä olla myös omia naisten yksiköitä. Kun separatismia ei enää tarvita, se voidaan lakkauttaa.” Aktivistit muistuttavat, että Rojavan asukkaat eivät muodosta homogeenistä ryhmää, oli kyse sitten aatteista, kansallisuudesta, uskonnosta tai kielestä. Bahmani lisää, että yhteiskuntakokeilu alueella on nuori, joten sen ei voi olettaa olevan valmis tai täydellinen. On kuitenkin olennaista huomata, että radikaaleja muutoksia on mahdollista ajaa alhaalta ylöspäin. Konferenssin jälkeen Dirik summaa: ”Ympäristöstä riippumatta on mahdollista elää todeksi omia ihanteita ja pakottaa ympäröivää systeemiä muuttumaan. Olennaista on tehdä politiikkaa ilman kompromisseja.” Pohjois-Syyrian Rojavassa on käynnissä vallankumous, jonka etulinjassa ovat feministit. TeksTi anna Tomi ja joanna ösTeRBlom kuva Hannu pesonen Suomi ja Rojava Suomessa on yli vuoden rakennettu tiivistä yhteistyötä Rojavan demokraattiseen itsehallintoon. Hallinnon keskeisiä edustajia on vieraillut Suomessa useaan otteeseen tapaamassa sekä Ulkoministeriön, kansalaisjärjestöjen sekä muiden yhteistyötahojen edustajia. Ulkoministeriö päättikin myöntää avustuksen CARE Internationalin hankkeelle, jonka tarkoitus on kehittää peruspalveluita Cizren alueella, eli yhdellä Rojavan kolmesta kantonista. Keväällä Suomesta toimitettiin Afrinin kantoniin paikallisille terveysviranomaisille rekallinen sairaalan tutkimusja hoitolaitteita, jotka oltiin saatu lahjoituksina useista sairaaloista. Suoria tukija yhteistyöohjelmia, joihin osallistuu sekä eri kansalaisjärjestöjä että Pro Rojava toimijaryhmiä eri kaupungeista rakennetaan nyt Kobanin kaupungin jälleenrakennukseen. Suomen ohjelmia alueelle koordinoi Rojava-Fin Initiative -yhteistyöohjelma Rojavan itsehallinnon kanssa.
ENSI-ILTA 15.6.2015 -ERÄÄN RAKKAUDE N MUOTOKUV ALIPUT alk. 21,50€ // (09) 718 622 // WWW.LIPPUPALVELU.FI SUOMENLINNAN KESÄTEATTERISSA lipputoimisto.fi Bajo Cero Arttu Wiskari Justimus Orivesi All Stars Söndörgö Verneri Pohjola Quartet Joonas Widenius Trio Timo Rautiainen Soiva Siili Sväng Ismo Alanko & Kimmo Pohjonen Eva & Manu Helsinki-Cotonou Ensemble Suomen monipuolisin ja tasokkain nykykansanmusiikin ja maailmanmusiikin festivaali … sekä kymmeniä muita esiintyjiä, kirkkokonsertteja, jameja ja workshoppeja torstaina mm. Bajo Cero Tradikaali Arttu Wiskari UUTTA! Haapaveden iltapäivä perjantaina, mm. Botnia oxetin päivätanssit Orivesi All Stars Justimus lauantaina mm. Kirjallisuusseminaari Sväng Soiva Siili Alanko&Pohjonen Erik Hokkanen ja Lumisudet Helsinki-Cotonou Ensemble Risto & Pekko Käppi perjantaina mm. Otra Sattuma Navarra Söndörgö Piia Kleemola Jonne Eva & Manu Verneri Pohjola Joonas Widenius Timo Rautiainen Suomen monipuolisin ja tasokkain nykykansanmusiikin ja maailmanmusiikin festivaali ...sekä kymmeniä muita esiintyjiä, kirkkokonsertteja, jameja ja workshoppeja. torstaina mm. Bajo Cero Tradikaali Arttu Wiskari UUTTA! Haapaveden iltapäivä perjantaina, mm. Botnia oxetin päivätanssit Orivesi All Stars Justimus lauantaina mm. Kirjallisuusseminaari Sväng Soiva Siili Alanko&Pohjonen Erik Hokkanen ja Lumisudet Helsinki-Cotonou Ensemble Risto & Pekko Käppi perjantaina mm. Otra Sattuma Navarra Söndörgö Piia Kleemola Jonne Eva & Manu Verneri Pohjola Joonas Widenius Timo Rautiainen Suomen monipuolisin ja tasokkain nykykansanmusiikin ja maailmanmusiikin festivaali ...sekä kymmeniä muita esiintyjiä, kirkkokonsertteja, jameja ja workshoppeja. torstaina mm. Bajo Cero Tradikaali Arttu Wiskari UUTTA! Haapaveden iltapäivä perjantaina, mm. Botnia oxetin päivätanssit Orivesi All Stars Justimus lauantaina mm. Kirjallisuusseminaari Sväng Soiva Siili Alanko&Pohjonen Erik Hokkanen ja Lumisudet Helsinki-Cotonou Ensemble Risto & Pekko Käppi perjantaina mm. Otra Sattuma Navarra Söndörgö Piia Kleemola Jonne Eva & Manu Verneri Pohjola Joonas Widenius Timo Rautiainen Suomen monipuolisin ja tasokkain nykykansanmusiikin ja maailmanmusiikin festivaali ...sekä kymmeniä muita esiintyjiä, kirkkokonsertteja, jameja ja workshoppeja. UUTTA! Haapaveden perjantai-iltapäivä, mm. Botnia Oxetin päivätanssit, Orivesi All Stars Justimus haapavesifolk.com facebook.com/haapavesifolk Vanhan kirjallisuuden päivät Sastamalassa 26.-27.6.2015 www.vanhankirjallisuudenpaivat.com Taiteellinen johtaja Taisto Reimaluoto Suven Runoilija Pentti Saaritsa w w w .r uno viik k o .fi 1.-6.7.2015
5 / 2015 • 35 ikuisen tulen hiljennetty maa TeksTi ja kuvaT Felix siivonen Kesäkuussa pidettävien Euroopan kisojen isäntämaassa, öljyvaltio Azerbaidzhanissa, on kansainvälisten järjestöjen mukaan jopa sata mielipidevankia. Bakun keskusTassa voisi luulla olevansa missä tahansa keskieurooppalaisessa pääkaupungissa. Vilkkaan autoliikenteen keskellä keskiluokkainen Baku istuu ravintoloissa, käyskentelee kävelykaduilla ja ostaa uusia älypuhelimia tai merkkivaatteita jossain kaupungin kahdestakymmenestä uudesta ostoskeskuksesta. Pienet merkit kertovat muuta: Musiikin julkinen esittäminen on kielletty koko kaupungin alueella. Kadunkulmissa eteen tulee jättimäisiä mainostauluja, joissa mainosten sijaan poseeraa joko entinen presidentti Heydar Aliyev tai hänen poikansa, nykyinen presidentti Ilham Aliyev. Ja kun Kaspian meren rantabulevardilla nuori pari nojautuu suutelemaan, menee vain muutama sekunti, kun partiossa oleva poliisi ottaa parin tiukkaan puhutteluun. Näiden kohtausten taustalla, pari kilometriä keskustan ulkopuolella liehuu 160 metrin korkeudessa jalkapallokentän kokoinen Azerbaidzhanin lippu. Lippu, joka Ilham Aliyevin mukaan ”on nähtävissä kaupungin jokaisesta nurkasta”. kaikkea ei vieRailija kuitenkaan näe tai kuule. Presidenttiä ja hänen lähipiiriään kritisoivat äänet ovat poissa. Heydar ja Ilham Aliyevin sekä valtaapitävän Uusi Azerbaidzhan -puolueen rakentamasta kontrollista eniten ovat saaneet kärsiä kriittiset
36 • 5 / 2015 toimittajat, kansalaisjärjestöt ja yksittäiset aktivistit. ”Heydar aloitti median jaon hallitusmyönteisiin ja -vastaisiin. Hänelle ei ollut olemassa riippumatonta mediaa. Ilhamin aikana maa on mennyt vuosi vuodelta pahempaan suuntaan”, kertoo toimittaja Aynur Imranova. Hän on yksi harvoista vielä vapaalla jalalla olevista hallituskriittisistä tutkivista toimittajista. ”Pankkitilini on jäädytetty ja passini on mitätöity. Voin istua tässä vaikka koko päivän kertomassa aiheesta, koska olen työtön.” imR anova on todistajana jutussa, jossa kenties maan tunnetuin vangittu toimittaja Khadija Ismayilova on syytettynä entisen rakastajansa ”kiihottamisesta itsemurhaan”. Vapaa Eurooppa -radion Ismayilova on puhunut sekä EU:n että Euroopan Neuvoston tilaisuuksissa. Hän on myös tutkinut paljon presidenttiperheen ja hallituksen korruptiota. Hän on yksi niistä vangituista 15 toimittajasta, joiden vapauttamista Human Rights Watch, Toimittajat ilman rajoja ja Amnesty ovat vaatineet. Kaikkiaan järjestöt ovat arvioineet, että Azerbaidzhanissa on jopa noin 100 mielipidevankia. ”Kaikki on perua Azerbaidzhanin ’vuosituhannen sopimuksesta’, eli hallituksen ja ulkomaisten öljy-yhtiöiden sopimuksesta, jonka myötä maan öljyvaroja päästiin hyödyntämään toden teolla 1990-luvun lopulla. Öljy on virrannut harvojen lompakkoon ja usein hämäräperäisesti. Toimittajat ovat yrittäneet kertoa tästä.” The Washington Postin mukaan Aliyevin kaksi tytärtä ovat hankkineet kymmenen vuoden aikana kiinteistö omistuksia Lontoossa ja Pariisissa yhteensä 70 miljoonalla eurolla. Jopa perheen kuopus, 17-vuotias Heydar Junior, hankki Telegraphin mukaan muutama vuosi sitten noin 50 miljoonalla eurolla luksusasuntoja Dubaista. viRanomaisen keinoT kontrolliin ovat monet. 2000-luvun alussa valtio alkoi ostaa omistukseensa lukuisia lehtiä. Vuonna 2003 perustettiin erillinen viranomainen radioja tv-oikeuksien jakoa varten. Myös lehtien maanlaajuisesta jakelusta vastaava yritys on monopolisoitu valtion omistukseen. Vuonna 2007 hallitus perusti kansalaisjärjestöneuvoston, jonka kautta järjestöjen on rekisteröidyttävä saadakseen rahoitusta. Vähäkin ulkomainen raha muuttaa järjestöt virallisesti ulkomaisiksi ja uhaksi kansalliselle turvallisuudelle. ”Lait myös muuttuvat jatkuvasti. Tuore muutos teki lehtien sulkemisesta automaattista, jos niiden edustajat joutuvat käymään kahdesti poliisin kuultavana. Toisaalta taas paine käy myös mainostajien suuntaan. Rahahanat on helppo sulkea,” Imranova kertoo. Näin on käynyt muun muassa The Guardianin journalismipalkinnon voittaneelle Azadliq-lehdelle. ”Jakelija jakaa sitä enää vain parissa paikassa Bakussa ja jättää tilittämättä myyntituloja. Muualla maassa lehteä ei enää saa.” Tiedonsaantia on myös rajoitettu voimakkaasti. Vuonna 2012 hallitus vei läpi lakimuutoksen, joka asetti valtionyhtiöiden omistukset liikesalaisuuden suojan alle, piiloon julkiselta tarkastelulta. Vieläkin huolestuttavampaa on toimittajien kohtaama väkivalta. Pahoinpitelyiden lisäksi toimittajia nöyryytetään kuulusteluissa riisumalla heidät alasti, kuten Imranovalle on käynyt. Kolme toimittajaa on murhattu 2000-luvulla. Tapausten tutkimukset etenevät tahmeasti, jos ollenkaan. maan poliTiikkaa EU:n, Venäjän ja Iranin puristuksessa kuvaillaan usein ”tasapainottelupolitiikaksi”, jossa pragmatismi jyrää. Suhteet länteen, erityisesti EU:hun ja Yhdysvaltoihin, ovatkin aina perustuneet öljyteollisuuden kaksisuuntaiseen hyötyyn. Azereilla on öljyä, mutta ei teknologiaa, osaamista tai tarpeeksi yksityistä pääomaa sen hyödyntämiseen. Länsijohtoiset suuryritykset puolestaan etsivät investointikohteita. Ja idän naapureita ei saisi suututtaa alkamalla liian länsimaiseksi. Parhaillaan EU ja Azerbaidzhan puuhaavat yhdessä jättimäistä Eteläinen kaasukäytävä -hanketta, jolla Kaspianmeren maakaasua saataisiin vuonna 2020 Eurooppaan ja vaihtoehdoksi mantereen kaasuriippuvuudelle Venäjästä. Se, miten kiinnostunut Azerbaidzhan on eurooppalaistumaan arvoiltaan, on iso kysymysmerkki. Jäsenyyttä ehdotteleva EU jäi nuolemaan näppejään Vilnan kokouksessa 2013, kun presidentti Aliyev jätti allekirjoittamatta yhdistymissopimuksen ja totesi, ettei se kuvaa kaksikon suhteita oikealla tavalla. maan innokkuus Euroviisujen sekä nyt kesäkuussa pidettävien historian ensimmäisten, olympiakisojen pikkuveljeksi kutsuttujen Euroopan kisojen järjestämiseen on silti erikoista. Maa on sitoutunut sekä Euroopan neuvoston jäsenenä että EU:n itäisen naapuruston kumppanina ylläpitämään vapaata demokratiaa, ihmisoikeuksia ja sananvapautta, mutta ei tunnu olevan kiinnostunut toteuttamaan niitä. ”Euroopan kisat tarjoavat maan johdolle mahdollisuuden kiillottaa maan imagoa houkuttelemaan ulkomaisia sijoituksia. Toiseksi, ne antavat hallitukselle jonkinlaisen oikeutuksen vahvaan kontrolliin. Tällaisten spektaakkeleiden järjestäminen vaatii heidän mielestään järjestystä”, Imranova sanoo. Monet pitävät Euroopan kisoja lohdutuspalkintona ilman vuoden 2016 olympialaisten isännyyttä jääneelle Bakulle. Uuden kisakonseptin isännyydestä käytyyn kilpaan ei ilmaantunut muita. Lisää merkitystä kisoille saatiin tekemällä ne usean lajin osalta virallisiksi karsinnoiksi Rion olympialaisiin 2016. Jotain kertoo myös se, ettei mahdollisesta seuraavasta Euroopan kisojen isännästä ole vielä tietoakaan. Kaiken lisäksi suurin osa kisojen urakoitsijoista ovat eurooppalaisia, erityisesti englantilaisia yrityksiä. Human RiGHTs waTcHin raportin mukaan vuosi 2014 oli maassa pahin kahteenkymmeneen vuoteen. Vuonna 2013 käytiin myös presidentinvaalit, joiden jälkeen lukuisat toimittajat otettiin kiinni syytettynä kunnianloukkauksesta presidentti Aliyevia kohtaan. Euroviisujen ja nyt Euroopan kisojen myötä tilanne on vain pahentunut. Viime vuoden syksyllä tilanne oli räjähtää käsiin, kun kymmenet mielenosoittajat matkustivat Strasburgiin osoittamaan mieltään Ilham Aliyevin Euroopan neuvostolle antaman puheen aikana. Heidän palattuaan jokainen pidätettiin. Samalla satojen järjestöjen ja medioiden tilat ratsattiin ja suljettiin. Imranovan mukaan tilanne alkaa olla kestämätön. ”Monille vaihtoehtoja on enää kaksi: luopua kritiikistä tai yrittää paeta.” Matkustuskieltojen takia moni ei pääse maasta enää pois. Esimerkiksi eturivin toisinajattelija ja toimittaja Emin Huseynov joutui pakenemaan viime vuoden elokuussa Sveitsin suurlähetystöön Bakun vanhankaupungin uumeniin ja on piileskellyt siellä siitä lähtien. Kolme toimittajaa on murhattu 2000-luvulla. tapausten tutKimuKset etenevät tahmeasti, jos ollenKaan.
5 / 2015 • 37 Eurooppa urheilee Bakussa Järjestyksessä ensimmäiset Euroopan kisat järjestetään Bakussa 12.–28. kesäkuuta. Olympialaisten tapaan kisaliekkiä kuljetetaan tapahtumapaikalle läpi kylien ja kaupunkien Azerbaidzhanissa, jota kutsutaan ikuisen tulen maaksi. Tapahtumassa kisataan yhteensä kahdessakymmenessä lajissa, niiden joukossa muun muassa yleisurheilua, uintia, nyrkkeilyä ja lentopalloa. Urheilijoita tapahtumaan odotetaan yli 5 000. Azerbaidzhanin presidentti Ilham Aliyev on myös maansa olympiakomitean puheenjohtaja. Hänen valvovan silmänsä alla Bakuun on perustettu kisoja varten järjestelytoimikunta, jota johtaa presidentin vaimo Mehriban Aliyeva. Hänen valvonnassaan puolestaan on perustettu Baku 2015 European Games Operations Committee (BEGOC). Sitä johtaa maan nuorisoja urheiluministeri Azad Rahimov. Euroopan olympiakomiteoiden mukaan tapahtuma on tarkoitus järjestää jatkossa joka neljäs vuosi, vaikka seuraavien kisojen tapahtumapaikasta ei ole vielä tietoa. Yle on ilmoittanut sopineensa Bakun kisojen esittämisestä kanavillaan.
Skärgårdsteatern esittäytyy Kauppatorilla 17.6. klo 16–18. Ohjelmaa koko perheelle. Tervetuloa tutustumaan alukseen! www.uniarts.fi/torillatavataan Laiva on lastattu NÄYTELMÄLLÄ! GREY CUBE GALLERIOIDEN NÄYTTELYT 9.6.–16.8.2015 Ilmastonmuutosta ja sukupuuttoaaltoa käsittelevät paikkasidonnaiset teokset taiteilijoilta: Lotta Mattila, Anu Osva, Milja Havas ja Johannes Rantapuska. GREY CUBE FESTIVAL la 22.8.2015 ja pe 4.9.2015 Vanhat karhulinnat vallataan liikkeen ja äänen avulla. Tulevaisuusvisioita ja tilan koreografiaa tanssin ja esitystaiteen keinoin. Grey Cube Gallerioiden vuoden 2015 kutsutaiteilijoina Eero Yli-Vakkuri ja Mia Mäkelä. greycube.paikantuntu.fi Facebook.com/greycubegalleriat Twitter: @GreyCubeGalleriat GREY CUBE GALLERIOIDEN kesä 2015
5 / 2015 • 39 kulttuuri kulttuuri Paikka jossa kohdata Ohjaaja Piia Peltolan mielestä teatteri voi murtaa ihmisten välisiä jakolinjoja. Siksi hän etsii eettistä savolaisfarssia. TaideylioPisTon Teatterikorkeakoulussa ohjaajaksi opiskeleva Piia Peltola ohjasi Aukkonäytelmän Teatteri Takomoon. Näytelmätekstin kirjoitti lopputyönään samaisesta koulusta valmistuva Salla Viikka. ”Näytelmässä on kyse kiusaamisesta. Äärirealistisen puheen kautta tuomme esiin työpaikoilta tarkkoja havaintoja siitä, miten joku ihminen tulee ohitetuksi tai väärinymmärretyksi”, Peltola kuvailee. Näytelmässä toistuu dynamiikka, jossa kaksi tulee keskenään toimeen, kun taas kolmannella on vaikeuksia löytää paikkaansa kuviossa. ”Samaahan tapahtuu isommissakin yhteisöissä. Alan ymmärtää puheita siitä, että Suomi on kiusaamisyhteiskunta. Kun kohtaa loukkaavia asioita, niistä ei saa närkästyä. Sen sijaan täytyy vain ottaa vastaan se, että tulee vielä yliolkaisesti lytätyksi. Se loukkaantuneen asema on kiusatun asema”, Peltola sanoo. Hän ottaa esimerkiksi Maryam Abdulkarimin taannoisen puheenvuoron siitä, kuinka television viihdeohjelmien näennäisen harmittomat sketsit vaikkapa maahanmuuttajalääkäreistä tai romaneista saattavat itse asiassa pönkittää rasistisia asenteita. ”Radio Helsingissä, joka on ehkä puna vihreälle kuplalle suunnattu radio kanava, toimittaja yksinkertaisti asian siihen, että onhan stereotypioilla aina tehty huumoria. Tulee sellainen olo, että jos kritisoi mitään, on heti ilonpilaajana rajoittamassa jotakuta”, Peltola pohtii. suomi on Peltolan mielestä kevään vaalien jäljiltä jakautunut maa, jossa keskustelukulttuuri on ongelmallisen huono. Hän ajattelee jakautumista esimerkiksi maaseutu–kaupunki-linjana, TeksTi maija karhunen kuva krisTian mccann
40 • 5 / 2015 kulttuuri jossa vasemmistolainen ajattelu on brändäytynyt Helsinkiin. Itsekin Helsingissä syntynyt Peltola on viettänyt lapsuutensa ”eteläsuomalaisella ja vanhurskaalla maaseudulla Askolassa, sadan asukkaan Tiiläässä vanhassa kartanossa”. Seuraintalon hirvipeijaiset ja maastojuoksukilpailujen palkintojenjaot olivat hänen muistoissaan, kun hän ohjasi viime kesänä Saimaan Teatterille Oo Las Palmas -näytelmää. Henkisenä tilana maaseutu on ollut Peltolan esityksissä luonteva paikka sijoittaa ihmisten väliseen hankaluuteen liittyviä tapahtumia, jotka ilmenevät kiusaamisena. Hänen Teatterikorkeakouluun tekemänsä klassikkoohjaus perustui Maria Jotunin Arkielämää-näytelmään. Päähenkilö pastori Nyman oli Peltolan ja dramatisoinnista vastanneen Paula Vesalan versiossa helsinkiläinen hipsteri, joka opinnot kesken jättäneenä valepappina kulkee irrallaan maailmassa, kunnes lähtee maaseudulle sukunsa kotiseuduille. ”Sivistystä on aiemmin ehkä katsottu ylöspäin, kun taas nyt on muodikasta kieltäytyä siitä ja kyseenalaistaa arvot, jotka se tuo mukanaan. Esityksessäkin maaseudun sukulaiset ovat jo pian valmiita kääntämään Nymanille selkänsä. Toisaalta Nymankin menee maalle nautiskelemaan luonnon tuoksusta ja ihmisten vilpittömyydestä, maaseudun ihanimmista puolista. Tunnistan itsessäni tämän eksotisoimisen.” viimekesäisellä Raatteentie on the Road -kiertueella Peltola ja kuusi muuta teatterialan opiskelijaa ja ammattilaista kiersivät Suomea kymmenellä paikkakunnalla Rovaniemeltä Helsinkiin. Esitys rakentui rockperformanssin elementeistä ja kansanjuhlan dramaturgiasta. ”Itselle ihaninta oli osuus, jossa keskusteltiin yleisön kanssa. Kohtaamisen tunne syntyi ehkä siitä, ettei lähdetty niistä Suomen virallisista kysymyksistä – vaikka maahanmuuttopolitiikasta – jolloin olisi voinut nopeasti tulla esiin ahdistavia mielipideeroja kummallekin osapuolelle”, Peltola kuvailee. Lähtökohtaisen väittelemisen sijaan esityksessä kysyttiin, mistä asioista vaikka Seinäjoella ollaan kiitollisia ja mitä siellä vaaditaan. Peltola ja muut työryhmäläiset järjestivät yleisön jäsenten kanssa mielenosoituksia, joissa huudettiin yhdessä pähkäiltyjä vaatimuksia megafoniin. ”Pyydettiin lisää riikinkukkoja tai harrastuspaikkoja nuorille. Oli myös sellaisia viestejä, että kiitos että täällä on rauhallista. Kun lähdettiin paikkakuntalaisten omista kokemuksista, tuntui, että oletettu kaukaisuus ihmisten välillä ainakin hetkeksi hälveni”, Peltola kertoo. ”Kokkolassa yleisössä olivat paikalliset hurjapäät. Yksi kertoi istuneensa juuri loppuun parinkymmenen vuoden kakun vankilassa, eikä ollut koskaan ennen käynyt teatterissa. Nyt aikoi alkaa käymään. Vaikkei näitäkään ehkä tarvitsisi asettaa vastakkain, niin tuntuu että tällaisessa kohtaamisessa on jotain arvokkaampaa maailman pelastumisen kannalta kuin siinä, että tyypit omista piireistä tykkäävät”, Peltola miettii. PelTola a kiinnostaa ja samalla liikuttaa konstruktio suomalaisuudesta. Suomalaisuuden konstruktiota käyttämällä sen merkitystä voi hänen mukaansa pienentää, ja sitä kautta tuntea itseään vapaammaksi. ”Minulle on ollut tärkeä henkilökohtainen projekti tunnistaa itsessäni niitä suomalaisuuden arvoja ja toimintamalleja, niin hyviä kuin haitallisiakin. Ehkä niiden tunnistusten kautta pääsee käsittelemään myös muita kulttuurisesti tuotettuja asioita. On mielestäni kiinnostavaa feminismiä purkaa vaikkapa sitä, millaisten paineiden puristuksissa suomalainen mies on.” Raatteentie on the Roadissa pelkästään naisista koostuva työryhmä versioi myös Tuntematonta Sotilasta feminiinien kautta. ”Koska on nainen ja pasifisti, se talvisodan hengen pönkittämisen kulttuuri tuntuu itselle saavuttamattomalta ja poissulkevalta”, Peltola sanoo. Hänelle ulosjäämisen kokemus liittyy myös teatterin tekijyyteen Suomessa. Sukupuolen ja arvomaailman vuoksi on vaikeaa mahduttaa itseään suuren tekijän tai neron kuvaan. Hän haluaisi pyrkiä poispäin teatterin tekemisen hierarkkisesta mallista ja erityisesti klassikkonäytelmien roolituksen sukupuolittuneisuudesta. ”En näe mitään syytä sille, miksei Oblomov voisi olla nainen.” ensi vuonna ohjaajaksi valmistuva Peltola on tulevaisuuden suhteen luottavainen, vaikka alalla kuluu yhä enemmän energiaa taiteen oikeutuksen perustelemiseen, kun rahoituksen pelätään taloustilanteen kiris tyes sä ja arvomaailman koventuessa vähenevän. ”Pohdin paljon sitä, miten teatterin rakenteita voitaisiin kehittää ja miten maakuntien laitosteatterit voisivat avautua uusille tekemisen tavoille”, Peltola sanoo. Maakuntateatterit voisivat tarjota erilaisia kohtaamisen mahdollisuuksia kiinnostavalla tavalla. ”Maakuntateattereissa työskentelyssä mua kiinnostaa ja myös hauskuuttaa se, että missä menisi taiteen ja viihteen välinen vyöhyke. Esimerkiksi Oo Las Palmas -näytelmää ohjatessa yritin tuoda farssin seksuaalisuuden kuvaukseen hiukan queer-ajattelua”, Peltola miettii. Peltolan mielestä farssinaurun ei tarvitse olla ilkeää. ”Naurussa on paljon anarkistisia, ihmisiä yhdistäviä, rakkaudellisia mahdollisuuksia. Millainen olisi savolaisfarssi, joka olisi eettinen tavalla, jonka takana voisin seistä?” Aukko Teatteri Takomolla 6.6. asti. salla viikan kirjoittama ja Piia Peltolan ohjaama Aukko kertoo sekä kome dian että tragedian keinoin vanhenemisen paniikista ja sukupolvien välisestä sovittamattomasta jännitteestä. Naisnäkökulmaisen näytelmän ensimmäisen näytös kuvaa eläkeikää lähestyvää kulttuuriarkiston hoitajaa (Henna Hakkarainen), jonka ikäahdistuksen päästää valloilleen työharjoitteluun saapuva vitaalista elämänenergiaa pursuava nuori nainen (Julia Lappalainen). Dialektisen näytelmän toisessa näytöksessä rooliasetelma on käännetty ympäri. Nyt nuori vaalityöntekijä (Lappalainen) joutuu vanhemman konsultin (Hakkarainen) täydellisesti ylijyräämäksi. Epilogissa aiemmin kaikki aiemmin käsitelty sidotaan yhteen traumaattisen äiti/ tytär-kohtaamisen muodossa. Miesrooleilla (Jouko Puolanto) on tässä näytelmässä satuttavan hilpeä sivullisen asema. Tekstin ja ohjauksen feminismi on älykästä ja aseistariisuvaa. Tilannekomiikka ja piruileva dialogi muutenkin sekä keventävät että syventävät raskasta perusteemaa. Asetelman ylimääräinen toisteisuus ja etenkin alun verkkainen eteneminen pidentävät esitystä turhaan. Tekstin syvyysterävyys ja esityksen hallittu muoto vievät draaman silti kiitoksella maaliin. Tuomas ranTanen Salla Viikka & Piia Peltola: Aukko Teatteri Takomossa 6.6. asti Kaiken takana on Aukko Kuv a: K ai W idell ”Naurussa oN paljoN aNarkistisia, ihmisiä yhdistäviä, rakkaudellisia mahdollisuuksia.” sukupuoleN ja arvomaailmaN vuoksi oN vaikeaa mahduttaa itseääN suureN tekijäN tai NeroN kuvaaN.
42 • 5 / 2015 kulttuuri kulttuurihäiriNtä Teekkarit ja naisen paikka jalankulkuTunnelin seiniä koristaa metroaiheinen maalaus. Espoon Otaniemen Teekkarikylässä sijaitseva maalaus ei ole ole tuore, vaikka alueella eletäänkin juuri nyt metrotyömaan keskellä. Kuvan maalasivat tiettävästi Luolamies-seuran jäsenet vuosituhannen taitteessa, tiettävästi luvatta. Tunnelin teos viittaa jo tuolloin eläneisiin suunnitelmiin länsimetrosta. Samalla kun oikea metro sai maalauksen kiinni, aika taisi ajaa maalauksen ohi. ”Teos alkuperäisessä olemuksessaan antaa viestin, että seksuaalinen häirintä on hyväksyttyä. En sano, että teekkareiden mielestä se on hyväksyttyä, mutta naisiin kohdistuva seksuaalinen häirintä miesvaltaisilla ja teknisillä aloilla on valitettavan yleistä”, toteaa Aalto-yliopiston Taideteollisen korkeakoulun opiskelija Maria Mastola. meTroTeoksessa esiintyvien naishahmojen tehtävänä on lähinnä tissitelineenä toiminen ja pyllyn tarjoaminen puristeltavaksi. Vaikka kuinka vedottaisiin vitsi-vitsiin ja huumoriin, tämä ei vastaa kaikkien näkemystä soveliaista sukupuolirooleista. Mastola kävi omin luvin vandalisoimassa – tai korjaamassa – kyseisen teoksen. Eikä kyseessä ollut hetken mielijohde. ”Ajattelin, että ei minun eikä kenenkään muunkaan tarvitse sietää tuollaista. Olen syksystä asti miettinyt, Otaniemi on miehisen kulttuurin linnake, mutta vähitellen sitäkin revitään kohti 2000-lukua. Välillä taiteen ja vandalismin avulla. mitä sille voisi tehdä, ja hämmästellyt miten kukaan ei ole puuttunut siihen aikaisemmin.” Mastolan teko herätti odotetusti tunteita. ”Taikki ei ole edes siirtynyt vielä Otaniemeen ja nyt jo sieltä tulee jotain feministipellejä töhrimään paikkoja... Voi vittusaatana”, julisti Iiro V. Facebookissa Teekkarikylän markkinat -seinällä. Sen rakentavampi ei ollut myöskään Anssi H:n kommentti osana samaa keskustelua: ”Tervetuloa vaan Otaniemeen taikkilaiset, ette arvaa minkälaista kusiaispesää on tullut sohaistua…” Mastola on suhtautunut tähän palautteeseen rauhallisesti. Rakentavaakin palautetta on onneksi tullut. masTolan TemPaus ajoittui herkkään ajankohtaan: Teknillisen korkeakoulun, Kauppakorkeakoulun ja Taideteollisen korkeakoulun yhdistyminen Aalto-yliopistoksi on herättänyt tunteita. Kulttuurien törmäys on melkoinen. Kauppislaisten rahoja on jo tunnetusti piilotettu säätiöiden suojiin muiden aaltolaisten tavoittamattomiin. Vapun jälkeen julkisuuteen on noussut myös muutama muu esimerkki teekkarikulttuurin ja naisten yhteensovittamisen näennäisistä vaikeuksista. Aalto-yliopiston ylioppilaskunnan edunvalvonta-asiantuntija Lotta Aarikan blogikirjoitus Miten Otaniemi teki ihmisestä feministin herätti melkoisen someraivon. Aarikan Facebook-tili onnistuttiin sulkemaan määräajaksi tekemällä siitä perusteettomia ilmoituksia Facebookin ylläpidolle. Kuraa satoi niskaan blogin kommenttiraidalla ja hieman muuallakin. Julkisuuteen nousi myös tamperelaisen teekkarin, Laura Kulman, kesätyöhakemukseensa saama vastaus: ”Meillä ei ole näihin hommiin naisia otettu.” Kulma julkaisi palautteen yrityksen nimeä mainitsematta, mutta kyseinen yhtiö – Metsä Group – tuli omatoimisesti ja asiallisesti julkisuuteen. Yhtiö tuomitsi työntekijänsä kommentin. nämä TaPaukseT ovat kuitenkin vain yksittäisiä esimerkkejä laajemmasta ongelmasta. Mastola uskoo, että taiteella on mahdollisuus muuttaa asenneilmapiiriä. ”Musiikin ja esittävän taiteen puolella esimerkkejä on lukuisia. Julkinen veistosja kuvataide ovat kuitenkin hieman konstikkaita, koska niihin liittyy mielikuva pysyvyydestä. Staattisuus tekee julkisesta taiteesta hieman varovaisen ja varman. Uskon, että yhdessä saamme luotua sellaisen visuaalisen ympäristön, joka palvelee tämän päivän arvomaailmaa.” Huomionarvoista on myös se, että Mastola ei suinkaan piilotellut tekemisiään. Hän julkaisi Facebookissa kuvan teoksesta ennen ja jälkeen korjauk sen ja perusteli tekemisensä. ”Informoin asiasta professoreitani ja esiinnyin omana itsenäni, koska mulla ei ole mitään hävettävää. Nimi ja kasvot myös tekevät meistä ihmisiä ihmisten keskellä.” masTol a iTse alleviiva a, että hänen tekonsa tarkoituksena ei ole luoda vastakkainasettelua teekkareiden ja taikkilaisten välille. Kuten Lotta Aarikka ja Laura Kulmala, Mastolakin haluaa pitää keskustelun keskiössä vallitsevan kulttuurin, ei yksilöä. ”Pyrin aktivistina ennen kaikkea olemaan sillanrakentaja. Ajoittain koen, että se on ihan helvetin haastavaa. Ja aina se ei tietty onnistu, jos ajatusmallit ovat valovuosien päässä toisistaan. Silloin ei voi jatkaa keskustelua, koska yhteinen kieli puuttuu. Ketään ei voi pakottaa ajattelemaan.” Ilmeisesti ajatusmallit kuitenkin ovat jossain määrin yhteensovitettavissa. Tulevaisuus näyttää lupaavalta. "Nyt on alustavasti sovittu, että tuohon tunneliin tulee uusi teos. Aava – eli Aalto-yhteisöjaos – on ottanut tästä kopin ja teoksen suunnittelusta järjestetään todennäköisesti kilpailu Aaltoyliopiston opiskelijoille." Mastola ei itse aio osallistua tuohon kilpailuun, hän on tehnyt jo osansa. Käynnistettyään keskustelun tihutyöllä hän kävi retusoimassa vandalisoimansa kohdat, tavoite oli jo saavutettu. "Korjasin samalla muitakin tuhnuja, muun muassa [kuvassakin näkyvän, toim. huom.] peniksen. On kyllä jännää, että tuo penis ei ole haitannut ketään, varmaan se on osa sitä huumoria jolle tämä yhteiskunta on rakennettu." TeksTi jari Tamminen kuvaT maria masTola
5 / 2015 • 43 kulttuurihäiriNtä Teekkarit ja naisen paikka katutaidekaupunki? viime aikoina maamme pääkaupungissa Helsingissä on ollut havaittavissa merkkejä orastavasta katutaidebuumista. Lupaseiniä on pystytetty, ja kun Jukka Hakanen maalasi Arabiassa kahdeksankerroksisen talon päätyyn komean muraalin, media käsitteli Hakasen maalausta näkyvästi. Ylistyskuoro oli yksimielinen. Vasemmistoliiton kunnanvaltuutettu Petra Malin jopa ehdotti kokonaista katutaidekaupunginosaa. Tämä kaikki on kertakaikkisen hienoa. En voi kuin iloita, mikäli saamme Helsinkiä hieman värikkäämmäksi ja eloisammaksi. nähTäväksi jä ä, kuinka kauan tämä katutaidekentän ja viranomaisten kuherruskuukausi jatkuu ja mitä siitä seuraa. Espoossakin on hieman höllätty asenteita suihkemaalausta kohtaan. Vantaalla taas porhalletaan päätäpahkaa kohti uutta: Myyrmäestä voi alkaa jo puhumaan katutaidekaupunginosana. Tarkoittaako tämä katutaidebuumi sitten pysyvää muutosta ja ikuista onnea? Moni asia etenee yhteiskunnassa heilurina. Ennemmin tai myöhemmin kehitys vääjäämättä kääntyy toiseen suuntaan. Nyt intoillaan, mutta kohta taas dumataan. ehkä Tässä voi kuitenkin laittaa toivon sen varaan, että tällä kertaa virkamiehistössä ja poliitikkojen joukossa on useita katutaiteen parissa kasvaneita yksilöitä, jotka kykenevät rauhoittamaan sitä vastaliikettä. Tarpeettomat ylilyönnit vältetään. Harrastajatkaan eivät ole enää yksinomaan teinejä – paikkansa elämässä löytäneet aikuiset eivät niin herkästi ota vastaan sellaista kyykyttämistä, mitä Stop töhryille -kamppiksen aikaan harjoitettiin. jari Tamminen Lue lisää aiheesta Voiman Häirikkö-blogista. www.nurmijarvi.fi/tapahtumat TAABORINVUORI SOI La 8.8. klo 15 Tuure Kilpeläinen ja Kaihon Karavaani featuring Yona Taaborinvuori, Koulunkulmantie 34, Palojoki Liput: alk. 22 €. Ennakko: Lippupiste, puh. 0600 900 900 (1,98 € min+pvm) 7–22. www.lippu.fi. Lippuja myös ovelta tuntia ennen esitystä. Hankittaessa liput täyden palvelun Lippupisteestä, hyödynnä Smartum-setelit. Muista myös Lippupisteen lahjakortti. www.hyvinkaantaju.fi hyvinkään taidemuseo Hämeenkatu 3 d, 05800 Hyvinkää avoinna ti–to 11–18 | pe–su 11–17 ke vapaa pääsy 16–18 Hyvinkään taiteilijaseuran promenadigalleria Vaiveronkatu 10, 05900 Hyvinkää avoinna ti–pe 10–18 | la 10–15 | su 13–18 12.6.–30.8.2015 tee matka taiteen tajuun! Onko Helsinkiin tulossa katutaiteelle omistettu kaupunginosa? Jatkuuko katutaideintoilu ikuisesti? Saas nähdä – ja tuskin.
44 • 5 / 2015 kulttuuri marginaalista tuli valtavirtaa Taiteen suurnäyttelyä leimaavat yhteiskunnallisuus ja kritiikki, mutta jälkimmäinen on tylsistynyt. veneTsian 56. biennaali alkoi skandaaleilla hyvissä ajoin ennen kuin päänäyttely oli avattu. Kenian paviljonkia kritisoitiin siitä, että sen taiteilijoista suurin osa oli kiinalaisia, jotka eivät edes työskennelleet Keniassa. Kiinan vallatessa jatkuvasti yhä enemmän valtaa Afrikassa tämä osui arkaan paikkaan. Kritiikki johti lopulta Kenian paviljongin sulkemiseen. Skandaalit, protestit ja vahva yhteiskunnallinen kritiikki eivät loppuneet tähän, mutta palataan ensin alkuun: Venetsian biennaali on yksi maailman merkittävimmistä nykytaiteen katselmuksista. Karkeasti jaotellen sen muodostavat kansainvälinen päänäyttely, kansalliset paviljongit ja lukemattomat oheistapahtumat. Usein biennaalin ohjelmistosta nostetaan esille taiteen supertähdet, mutta tänä vuonna yritetään mennä toiseen suuntaan. Bienna alin tällä kertaa kuratoinut Okwui Enwezor on ensimmäinen kuraattori, joka tulee länsimaiden ulkopuolelta. Samalla hän on vuodesta 1895 lähtien järjestetyn biennaalin ensimmäinen afrikkalainen kuraattori. Biennaalin teemaksi Enwezor on valinnut All The World’s Futures (Kaikki maailman tulevaisuudet). Kenian paviljonki ei jäänyt ainoak si skandaaliksi. Costa Rica vetäytyi biennaalista, kun paljastui, että kuraattori oli veloittanut taiteilijoilta isoja summia osallistumisesta paviljonkiin. Occupy Guggenheim puolestaan valtasi Peggy Guggenheimin kokoelman Venetsiassa protestina muun muassa Abu Dhabiin rakenteilla olevan Guggenheimin museohankkeen ala-arvoisia työskentelyolosuhteita vastaan. yhTeiskunnallinen kritiikki ei rajoitu päänäyttelyn ulkopuolisiin protesteihin. Ensisilmäyksellä lähestulkoon jokainen sen teos ottaa kantaa poliittisesti. Tarkoittaako tämä sitä, että maailma on muuttumassa parempaan suuntaan? Taiteen Euroviisuiksi haukuttu biennaali on parantanut tapansa? Osittain siltä näyttää. Maantieteellisesti biennaalin päänäyttely on laajentunut merkittävästi Euroopan ulkopuolelle. Lisäksi 2/3 biennaalin taiteilijoista on ensikertalaisia. Kun näyttelyt kaikkialla yhä enemmän kierrättävät samoja taiteilijoita, Enwezorin linjassa näkyy pyrkimys luoda oma näkemys. kriiTTisyyskä än ei kuitenkaan ole taiteen kohdalla sitä, miltä se alkuun näyttää. Nykytaiteen valtavirta on tällä hetkellä vahvasti poliittinen, kriittinen ja käsitteellinen. Käsitteellisyys näkyy siten, että kiinnostavimpien teosten kohdalla kysymys on yhä vähemmän taide-esineistä. Kuten Suomessa juuri vieraillut brittiläinen taiteilija Jeremy Deller asian ilmaisi: ”Taide ei ole se mitä teet, vaan mitä laitat tapahtumaan”. Taiteilijat kaappaavat teokseen teoksen kontekstin. Tätä kautta radikaaleimmat taiteilijat kyseenalaistavat markkinatalouden, taiteen näkymättömät reunaehdot ja tavat, joilla olemme tottuneet taidetta vastaanottamaan. Slovenialainen taiteilijaryhmä IRWIN on väittänyt, että ’kriittinen’ ja ’poliittinen’ taide on yhtä tarpeellinen osa neoliberalismia kuin neuvostorealismi oli Neuvostoliittoa. ’Kriittinen’ taide ei enää kyseenalaista taiteen tai yhteiskunnan kipupisteitä, vaan siitä on tullut osa kritiikin kohteen normaalia toimintaa. Kuinka kriittisyys voisi säilyä muutosta luovana voimana, eikä ainoastaan muuttua kapitalismin uusimmaksi trendiksi? Raportti Venetsian biennaalista jatkuu myöhemmin verkkolehti Fifissä. TeksTi sami henrik haaPala Kuv a: M ax Geuter
5 / 2015 • 45 tut ihmis hahmot. Hahmojen kasvot ja usein suurin osa kehoakin on peitetty viitoilla, verhoilla, klassisilla naamioilla, hiuksilla tai millä milloinkin. Näistä henkilökuvista katsojalle saattaa tulla mieleen esimerkiksi Raimo Utriaisen Kaisaniemen puistoon Ida Aalbergin muistoksi tekemä pronssipatsas Esirippu (1972), joka oli ensimmäisiä abstrakteja julkisia henkilöveistoksia. Utriaisen työssä esiripun hahmo kuitenkin ikään kuin kietoo sisäänsä kuvaamansa henkilön näyttämättä häntä itseään. Jossain vastaavassa merkityksessä Anderssonin erilaisin tekniikoin toteuttamat kuvat tuntuvat rajaavan kohteitaan enemmän peittämisen kuin paljastamisen kautta. Näyttelyn avainteos Silence is Silver esittää nimeään myöten tekijän suhteessa yleisöönsä yhtä aikaa uhmakkaana ja nöyränä. Teos tuntuu manifestoivan ajatusta siitä, että lavastuksellisuuden ja naamioiden osoittaminen voi joskus paljastaa kohteestaan tai tekijästään enemmän kuin kaiken näennäinen riisuminen. Sisältö ja muoto ovat yhtä. Ville Andersson Tampereen taidemuseossa 23.8. saakka vuoden nuori taiteilija -tapahtuma on vakiintunut kevät–kesän huomiotäplä suomalaisessa taidekentässä. Vuodesta 1984 järjestetyssä tapahtumassa palkittavan taiteilijan valitsee toimikunta, jossa Tampereen taidemuseon johtajan ohella on edustus Suomen taiteilijaseuralla, Tampereen taiteilijaseuralla ja Tampereen taideyhdistyksellä. Tänä vuonna vuoden nuoreksi taiteilijaksi valittiin vuonna 1986 syntynyt Ville Andersson. Palkittu saa 20 000 euron stipendin ja yksityisnäyttelyn Tampereen taidemuseossa kesällä 2015 sekä myöhemmin syksyllä Aboa Vetus & Ars Nova -museossa Turussa. Tampereen taidemuseon tiloihin kootun laajan näyttelynsä töissä Anders son käyttää erilaisia tekniikoita maalauksesta valokuvaukseen ja tussipiirroksiin. Laveasta skaalasta huolimatta kokonaisuudessa korostuvat tietyt tyylilliset valinnat, etenkin tekninen tarkkuus sekä värimaailma, joka kirjavien värien sijaan korostaa kontrastista mustavalkoisuutta. Esillä olevassa ripustuksessa temaattisesti korostuvat taidehistoriallisia viitteitä sisältäviin asetelmiin sijoitekuvataide naamioekshibitionismia Tampereella Vuoden nuoren taiteilijan näyttely paljastaa peittämällä. TeksTi Tuomas ranTanen ville andersson: Silence is Silver, akryylille pohjustettu pigmenttimustevedos, 100x116 cm, 2015. ville andersson Kuva: Jari Kuusenaho / Tampereen taidemuseo THE AFRICAN PRESENCE IN FINLAND AFRIKKA AFRIKKA SUOMESSA SUOMESSA 29.4.-8.11.2015 Kotouttamisrahasto Tukea kotoutumiseen Museokatu 3, 65100 Vaasa 06 325 3800, museoinfo@vaasa.fi Avoinna ti–to 11–18, pe–su 11–16 www.pohjanmaanmuseo.fi Luonnontieteellisen keskusmuseon näyttely kertoo lepakoiden biologiasta ja lepakkotutkimuksesta sekä ihmisen ja lepakon välisestä suhteesta. Kuva: Joxerra Aihartza lepakoiden salainen maailma Siba Folk Big Band Piirpauke Eva Alkula Suden Aika jne. KONSERTTEJA, KURSSEJA, SEMINAAREJA ... Kuhmo • Kajaani • Suomussalmi Uhtua • Haikola SOM MELO KAINUU & VIENAN KARJALA 1.-5.7.2015 MUSIIKKIJUHLA FACEBOOK.COM/SOMMELO • WWW.SOMMELO.NET • #SOMMELO
46 • 5 / 2015 Kaikki valinnat ovat poliittisia helsingin Taidemuseo aloittaa remontin jälkeen uusitussa Tennispalatsissa uudella brändinimellään HAM. Avausnäyttely on varman päälle laskettu bonanza, joka tulee herättämään myös kansainvälistä kiinnostusta: megatähdeksi noussut kiinalainen kuvataiteilija ja kansalaisaktivisti Ai Weiwei. Ai on myös vaikutusvaltainen toimija taidekentällä: Art News -lehden Power 100 -listalla, joka listaa taidemaailman vaikutusvaltaisimmat henkilöt rankijärjestyksessä, Ai oli viime vuonna sijalla 15. Ai tekee poliittista taidetta kommentoiden voimakkaasti muun muassa Kiinan ihmisoikeuksia. Hieman risti riitaisesti hän on maastapoistumiskiellossa ja valvonnan alla, mutta pystyy samalla pyörittämään menestyvää näyttelytoimintaa ja tehdasmaista taiteen tuotantoa kuin Andy Warhol konsanaan. ain kaikki TeokseT ovat poliittisia. Mutta Helsinkiin tullessa tapahtuu outo transformaatio. Näyttely ei ole intendentti Erja Pusan mukaan poliittinen kannanotto (Helsingin Sanomat 20.5.). ”Emme tietenkään voi toimia poliittisesti Helsingin kaupungin virastona”, Pusa sanoo. ”Esittelemme kansainvälisesti merkittävän taiteilijan, jota ei ole Suomessa aikaisemmin nähty.” Pusan kommentti on kieli keskellä suuta lausuttu, mutta siihen on syytä tarttua. Somessa on tartuttukin: esimerkiksi kuvataiteilija Pekka Niskanen kysyi eräässä Facebook-keskustelussa: ”Olisiko niin, että museo ulkoistaa poliittisen tason keskustelusta meille?” Museon verkkosivuilla toimintaa ohjaavia taustoja kuvaillaan muun muassa ilmaisuilla ”itsekriittisyys ja kuvataiteen yhteiskunnallisen vaikuttavuuden sekä luovan työn edistäminen”. Miten taiteen ”yhteiskunnallisen vaikuttavuuden lisääminen” voisi olla epäpoliittista? nimiTTämällä ai WeiWeiTa ”poliittisen taiteilijan” sijaan ”kansainvälisesti merkittäväksi taiteilijaksi” Pusa lankeaa orwellilaiseen uuskielen käyttöön, mihin kuuluu muun muassa harhaanjohtavien eufemismien käyttö – eräs nykyisen poliittisen puheemme vastenmielisimmistä ilmenemismuodoista. Pusan tapauksessa virkamies puhuukin paradoksaalisesti kuin poliitikko yrittäessään väistää poliittisuutta. Se, että taidemuseot ovat ylipäänsä olemassa, on jo poliittinen valinta. Perustuslakimme 16. pykälän mukaan ”taiteen vapaus on turvattu”. Kiinassa näin ei ole. Taidemuseon olisi syytä toimia omilla keinoillaan kuin taiteen vapaustaistelija ja olla ylpeä siitä. Koko sen olemassaolo perustuu tähän poliittisen taisteluun. Hyvän journalistisen tavan mukaan lienee lisättävä, että istun itse Helsingin taidemuseon johtokunnassa poliittisen valinnan (vas.) tuloksena. oTso kanTokorPi Kirjoittaja on rehellisyyteen ja sanojen selk eyteen pyrkiv ä taidekriitikk o. XXXXXX alastoN kriitikko TeksTi ja kuva marko laihinen Bändialan korkeakoulu Rock Academyssa nuorisotyötä tehdään rock’n’rollin tahtiin. muuTama vuosi sitten Turun nuorisopalveluiden perinteinen bänditouhu toimi aika heikosti. Nuorten osallistuminen ja innostus oli laimeaa. Tomi Arvas ja Mark Bértenyi – nuorisotyöntekijöitä ja rokkareita molemmat – pohtivat, mitä asialle voisi tehdä. Pohdinnasta irtosi lopulta konsepti Turku Rock Academy. rock academyn perusmalli ei ole monimutkainen. Tomi Arvas kertoo, että kaiken lähtökohtana on Turussa jo 18 kertaa järjestetty Turku Bandstand -kilpailu. ”Poimimme sieltä Markin kanssa kuusi lupaavinta yhtyettä, jotka otetaan kahden vuoden aktiivivaiheeseen. Sinä aikana bändit saavat intensiivisen tuen ja opastuksen kaikkiin bändialan osa-alueisiin.” Malliin kuuluu, että nuorten luomaan musiikkiin ei puututa millään tavoin. Academyn toimesta varmistetaan Bértenyin mukaan kuitenkin, että kaikki tekeminen tapahtuu mahdollisimman hyvin. ”Aivan ensimmäiseksi viemme bändin studioon, jossa äänitetään sen hetken paras veto. Siitä saadaan se ensimmäinen standardi, josta lähdetään eteenpäin. Myöhemmin, jos on vaikeaa vaikka treenaamisen motivaation kanssa, voidaan se eka siivu kuunnella ja muistuttaa, että hei, tässä olitte kun aloititte.” Kaikelle tekemiselle asetetaan tiukat tavoitteet. On kyse sitten studiotyöskentelystä, keikkakäyttäytymisestä, bändikuvauksesta, videoista, tuottamisesta, biisien tekemisestä ja niin edelleen. ensimmäinen pilottivaihe alkoi Turussa vuonna 2012. Viime vuonna OKM myönsi kolmevuotiselle hankkeelle 552 000 euron tuen, jonka avulla toimintamalli laajeni valtakunnalliseksi. Turussa bändejä on parhaillaan mukana 10, ja toimintamallin jo läpi käyneitä yhtyeitä on kuusi. Jälkimmäisetkin jatkavat mukana Academyn keikkarosterissa. Tampereen ja Jyväskylän Academy-myllyissä on tällä hetkellä neljä bändiä kummassakin. Bértenyi korostaa, miten jokaisella kaupungilla on aivan omanlaisensa rockkulttuuri, vallitsevat genret ja perinteet. ”Paikallisuuden huomioiminen on hyvin tärkeää. Tuomme Academyn kautta niitä yleisellä tasolla hyvin toimivia käytäntöjä, ja jokainen kaupunki tekee niihin sitten ne omat twistinsä.” 18–20-vuotiaiden kiinnostus paikallisia bändejä kohtaan on nouseva ilmiö. Bértenyi arvelee, että kyseessä voi olla laajempi vastarinta samanlaiseksi hiottua musiikkiteollisuuden valtavirtatavaraa kohtaan. Livebändit ovat soittamassa itseään takaisin uudelle sukupolvelle. Itse tehdyllä musiikillaan. Academy-mallin jatkeena Turussa järjestettiin alkuvuodesta monen musiikkityylin Kuv a: T imo Setälä
kulttuuri 5 / 2015 • 47 Bändialan korkeakoulu yhteiskattaus Band Festival, joka keräsi perjantaina ja lauantaina klubin täyteen. oleellisena osana hyvään starttiin ovat olleet Arvaksen ja Bértenyin suhteet rockmaailmaan. Niiden kautta on saatu bändiklinikoille heti alkuun kovan luokan rocktohtoreita ja pop-bisneksen huipputuntijoita. Vierailevat vetäjät ovat itsekin kokeneet tärkeäksi sen, että pääsevät jakamaan omaa tietämystään nuorille. Turussa vierailijoina ovat olleet muun muassa Veeti Kallio, Mikko von Hertzen, Santa Cruz -bändi, MC Matre ja W.A.S.P -yhtyeen kitaristi Douglas Blair. Klinikat ovat kaikille kaupunkilaisille avoimia, joten paikalle on tullut myös artistien faneja tunnelmaa luomaan. Academy-verkoston kaut ta bändeille on avautunut ovia myös keikoille ja levyyhtiöiden katselmuksiin. joensuussa kaupungin bändityö ostetaan paikalliselta Joen suun Popmuusikot ry:ltä, joka tunnetaan parhaiten Ilosaari-rockin järjestäjänä. Paikkakunnalla on rikas rockkulttuuri, johon turkulaiset ovat tuoneet uutta ainesta bänditoiminnan ohjaajan Matti Kemppaisen mielestä. ”Pitkäjänteinen sitoutuminen on ollut uutta ja hyödyllistä oppia. Se on osoittanut nuorille, että sitoutuminen tuo myös niitä tuloksia. Tärkeää olisi saada ulotettua mallia jo nuoremmille bändisoittajille, jotta heidän olisi myöhemmin helpompi astua mukaan varsinaiseen Academyvaiheeseen.” Kemppainen kokee bändityön erityisen tehokkaana kulttuurisen nuorisotyön mallina. Turku Rock Academyssä onkin alusta asti ollut sisäänrakennettuna mukana myös nuorisotyön ote. Bändihomman ohessa tehdään ennaltaehkäisevää ja varhaisen puuttumisen työtä, vaikkei sitä erikseen mainosteta. Nuorten käyttäytymistä nuorina ymmärretään. TurkulaisBändi MursuSikari tupruttaa positiivisia savumerkkejä Academylle. Yhtye katsoo hyötyneensä monin tavoin kahden vuoden osallistumisestaan. ”Tämän kautta on kuultu huippuammattilaisten luentoja, ollaan saatu kaksi videota, studioaikaa, demoja ja promokuvia. Ja paljon keikkoja ja näkyvyyttä; slotti Ruisrockissa oli iso juttu meille”, kertoo basisti ja laulaja Olli Orpana. Orpana osaa nimetä myös konseptin selkeän kehitystarpeen. ”Vaikka Academy kuulostaa isolta, tosiasiassa homma pyörii muutamien ammattilaisten kautta. Lisätyövoima olisi plussaa.” Tämän myöntävät Arvas ja Bértenyikin. MursuSikari soittaa kesällä muun muassa Turun maineikkaissa Indie-iltamissa. Kuv a: Laur a Orp ana
48 • 5 / 2015 kuka saa puhua taloudesta? TeksTi noona Bäckgren kuvaT lissu lehTimaja ”Puhevallalle pitää tehdä uusjako”, sanoo taloudesta kirjoittava Maria Joutsenvirta. teilijät tekevät perustavanlaatuisen tärkeää työtä tutkiessaan ilmastonmuutosta. Asiat pitää kuitenkin kääntää talouden kielelle ennen kuin niistä tulee poliittisesti relevantteja. On hämmentävää, että talouden asiantuntijat voivat asemansa vuoksi myös kommentoida uskottavasti asioita ja aiheita, jotka eivät todellisuudessa kuulu ollenkaan heidän asiantuntijuutensa piiriin.” eduskunTavaalien alla puolueetkin vetosivat äänestäjiin juuri talouskannoilla. ”Elvytys ja leikkaukset olivat otsikoissa päivä toisensa jälkeen, ja moni äänesti sen mukaan, kumpaa kannatti. Mutta kuinka moni oikeasti ymmärsi, mistä puhutaan? Talouspuheessa on kyse myös kielellisestä vallankäytöstä, jossa kieltä ymmärtämättömät ovat vallankäytön kohteita ilman oikeutta osallistua heitä koskevaan keskusteluun.” Hallitsevasta talouspuheesta irrottautuminen on Joutsenvirran mukaan vaikeaa siksi, ettei vaihtoehtoja esitellä. Aivomme ovat lukittuneet tilaan, jossa talouskasvu on ainoa tapa luoda työllisyyttä ja hyvinvointia. ”Puhevaltaa on sekin, että kun koko ajan jauhetaan kasvusta ja kuluttamisesta, alamme myös pitämään siisteinä ja haluttavina niihin liittyviä asioita.” kauPPakorkea-koulusTa valmistunut tutkija Maria Joutsenvirta inhoaa jatkuvan kasvun mantraa. Hän miettii työkseen sille vaihtoehtoja. ”Talouspuhe ja jatkuvan kasvun ideologia hallitsevat julkista keskustelua. Eri tieteenalojen pitää päästä taloustieteen rinnalle mukaan yhteiskunnalliseen päätöksentekoon”, sanoo Joutsenvirta. Yhteiskuntavastuusta ja ekologisesta kestävyydestä väitellyt tutkija ja aktivisti on mukana Aalto-yliopiston vastuullisen liiketoiminnan tutkimusryhmässä, jolta ilmestyy ensi vuonna kirja Talous kasvun jälkeen. Aiemmin hän on toimittanut kirjan Vastuullinen liiketoiminta kansainvälisessä maailmassa (2011) sekä julkaissut yhdessä Pekka Borgin kanssa kirjan Maapallo ja me (2015). jouTsenvirTa kannattaa puhevallan uusjakoa. Hänestä median täytyy tarkastella kriittisesti omaa toimintaansa ja miettiä, kenelle se antaa luvan määritellä asiat. ”Kasvun tarpeellisuudesta saarnaavat talousasiantuntijat ovat valtamediassa äänessä päivittäin, vaikka eriäviä mielipiteitä löytyisi. Samaan aikaan uutiset, joiden mukaan luonnonvarojen kulutus ylittää luonnon kanto kyvyn puolivälissä vuotta, eivät saa paljonkaan palstatilaa.” Joutsenvirran mielestä uutisointi heijastelee perinteisiä talousmalleja, joiden mukaan luonto on vain ehtymätön resurssien lähde ja paikka, jonne jätteet voi dumpata. ”Taloustermein sanottuna luonto on kuitenkin pääomaa. Pitäisi lähteä siitä, että luonto on kaiken toiminnan lähtökohta. Ilman sitä ei ole mitään taloutta.” yksi Tulevan kirjan keskeisistä teemoista on talouden määritelmän laajentaminen. Julkisessa keskustelussa taloudella viitataan Joutsenvirran mukaan vain rahallista vaihtoa sisältävään toimintaan, joka tapahtuu globaalin markkinatalouden ehdoilla. Hyvinvointimme uskotaan olevan riippuvainen rahatalouden piirissä tapahtuvasta kehityksestä, ja esimerkiksi kotitalouksien merkitystä hyvinvoinnin luojina ei haluta nähdä. ”Taloudelle on historiassa annettu lukuisia erilaisia määritelmiä, joista jokainen on korostanut tiettyjä asioita toisten kustannuksella. Esimerkiksi Aristoteles erotti toisistaan kotitalouden hoidon ja rahatalouden. Hän näki nimenomaan kotitalouden hyvinvoinnin perustana ja rahatalouden uhkana hyvälle elämälle.” jouTsenvirTa huomauTTa a, että julkisessa keskustelussa taloudesta puhutaan ikään kuin sen määritelmästä vallitsisi yhteisymmärrys. Tätä yhteisymmärrystä edustavat klassisen taloustieteen koulutuksen saaneet, kuten pankkien ekonomistit ja elinkeinoelämän etujärjestöjen edustajat. Taloustieteilijöistä on tullut se asiantuntijajoukko, jolle soitetaan, kun isot yhteiskunnan ongelmat pitää ratkaista. ”Taloustieteen ulkopuolella oleva asiantuntijuus näyttäytyy toisarvoisena, vaikka esimerkiksi luonnontie
5 / 2015 • 49 kirjallisuus Timo Soini PerusPomo WSOY 2014, 307 s. opaskirja perus suomalaisten ytimeen Perussuomalaisten puoluejohtaja Timo Soini tulee kirjassaan laskelmoivan paljastelun ja hiukan teatraalisen nöyryyden ohella avanneeksi nopeasti kasvaneen populistisen puolueen johtamisen sosiaalista ja fyysistä taakkaa. Erityisen kiinnostavia ovat kulissikuvaukset kampanjoista ja valtapelistä puolueiden välillä sekä varsinkin puoleen sisällä. Hyvää poliittista analyysiä sisältyy tulkintoihin siitä, miten puolue "voi samaan aikaan olla oikealla, vasemmalla ja keskellä”. Tasoittaakseen puolueensa tietä hallitukseen Soini kirjoittaa harkitun tylysti puolueensa maahanmuuttokriitikoista ja möläyttelijöistä. Vastapainoksi hän paaluttaa katolisuuteensa liittämänsä ajatuksen ihmisten tasa-arvosta. Omia tavoitteitaan puoluejohtaja ei peittele: hän käyttää paljon tilaa osoittaakseen meppi-ajan kansainvälisen kokemuksen pätevöittävän häntä nimenomaan ulkoministerin tehtävään. Soini on oikeassa siinä, että perussuomalaiset ovat tehneet arvokasta työtä saattaessaan tiettyjä vihamielisiä yhteiskunnallisia jännitteitä kanavoitumaan ulkoparlamentaarisen radikalismin sijaan edustuksellisen demokratian piiriin. Lukijalle saattaa silti hiipiä mieleen huoli siitä, mihin nämä puolueen osaltaan vahvistamat jännitteet mahtavat siirtyä sitten, kun puolue johtajansa viitoittamalla tiellä siirtyy sisäsiistiksi kontrolloidun reaalipolitiikan tyylilajiin. TuOMaS RanTanEn Kyung-sook Shin Pidä huolTa äidisTä Into 2015, 210 s. kaiken se kestää Äitiys on marttyyrirooli. Mutta harva arvostaa marttyyriä ennen kuin tämä on poissa. niin käy myös Park So-nyolle, 69-vuotiaalle korealaisnaiselle, joka katoaa Soulin metroasemalla. Vasta kun So-nyo on teillä tietymättömillä, hänen lapsensa ja aviomiehensä ymmärtävät arvostaa tämän ponnisteluja. Bestseller-kirjailija Kyung-sook Shin kertoo äidin katoamisesta ja tämän elämästä eri näkökulmista. Muistojaan kertaa myös kadonnut nainen itse. Siinä missä hän vietti päivänsä maaseudulla kylän yhteisöllisyyttä vaalien ja perinneruokia laittaen, ovat lapset kiireisen suurkaupungin eläjiä, virkamiehiä ja kirjailijoita. Äiti on toiminut monella tapaa ponnistuslautana lapsilleen, hän on singonnut heidät tulevaisuuteen. Perhetragedia on verho, jonka takana käsitellään useita teemoja. Menneen ajan ja nykyisyyden törmääminen, jäljelle jääneiden lasten syyllisyys sekä äidin identiteetti –kysymys siitä, kuka tämä nainen todellisuudessa oli? Juuri tämä kysymys tekee tarinasta universaalin. Moni lukijoistakin lienee suhtautunut äitiinsä kuin kotimonoliittiin, muuttumattomaan läsnäoloon, jonka koko elämä on ripustettu jälkikasvun varaan. Teemat ovat kiinnostavia, mutta suurten oivallusten sijaan niiden tiimoilta tarjotaan pientä yksityistä surua. KaiSu TERVOnEn 1/2 Kolmas runokirjasi Älä häiritse iltaa (ntamo 2015) ilmestyi äskettäin. Mikä sai urbaanin runoilijan lähtemään Lammassaareen kirjoittamaan luontoromanttisia runoja? Mökki tuli appiukkoni Teemu Hirvilammen kautta, ja vietin siellä noin 10 kuukautta, helmikuusta lokakuuhun. Ehkä olin vähän kyllästynyt kaupunkiympäristön tiettyihin juttuihin, ihmisvilinäänkin. Kirjoittajana halusin haastaa itseäni uuteen suuntaan, pelkistetyn muodon piiriin. Miten luonto puhutteli Sinua? Löysin aikaa kuunnella sitä, mitä on kun pysähtyy aistien äärelle. Minusta kirjassakin on sitä samaa levollisuutta, joita on Lammassaaren hetkissä. Olet tunnettu hypnoottisen kevyesti etenevistä pitkistä runoista – mistä tämä aforistinen ilmaisu tiivistyi runoilijaan? Olen aina pitänyt Risto Rasan runoista, vaikka olen ikäni asunut Helsingissä. Nyt jo purettu mökki oli pieni ja hyvin yksinkertainen, ei sähköä ei nettiä. Naputin runot siellä olleella itäsaksalaisella Erica-kirjoituskoneella paperilapuille, jotka olivat kokoluokkaa pesulakuitti. Ehkä nämä ja silloiset elämäntilanteet pakottivatkin hallitumpaan, lyhyeen ilmaisuun. Älä häiritse iltaa -kirjan tekstien asemointi houkuttaa lukemaan sitä aukeamit tain ja runoja ristiin – miten päädyit tällaiseen ratkaisuun? Kirjoittaessa ei tuollaisista ole tietoinen, mutta se tuli mieleen, kun ryhdyin konkreettisesti asettelemaan niitä 200 kirjoitettua lappua järjestykseensä. Olet ollut perustamassa Helsinki Poetry Connectionia ja toiminut sen puheenjohtajana, mitä yhteisölle nyt kuuluu? HPC:lle kuuluu oikein hyvää, siellä ovat uudet ihmiset ruorissa ja juttu uudistuu terveellisellä tavalla. Itse olen siinä nyt mukana rivijäsenenä parinkymmenen muun aktiivin kanssa. Olet esiintyvä runoilija, spoken word -artisti, dj – kuvaile onnistunut lavarunokeikka? Niitä voi olla niin monenlaisia. Jossain, vaikkapa Helsingissä, se voi mennä niin, että jengi alkaa tanssia kesken keikan. Jossain muualla taas joku voi tulla keikan jälkeen ohimennen taputtamaan vähän olalle, mutta yleisö ei osallistu samalla tavalla. Onnistuneella keikalla tuntuu, että uskaltaa antaa itsestään jotakin: aidosti, rehellisesti. Runoilijan oma kysymys ja vastaus siihen? Miksi runokirjoja pitäisi lukea? Siksi että ne herättävät tuntemuksia, ja runokirjoja lukiessa on pakko muodostaa mielipiteitä – miksi minä ajattelen tästä näin? Runous on eräs itsetutkiskelun muoto. Runoutta ei pidä pelätä. ruNoilija Palstalla kohdataan tavalla ja toisella ajankohtainen runoilija. H aastattelu: M ark o Laihinen, kirjailija/toimittaja Harri Hertell Runon pinnasta kimmeltyy omaa kuvaa Muutamat valitut sanat Linnut karkaavat Tämän jälkeen nukkuu hyvin on sillä tavalla hiljaista. unessa koivun lehdet värjöttelevät. Älä häiritse iltaa Olin pitkään paikallani se pukee ylleen ajattelin hämähäkkiä pikkumustaansa. syömässä illallista. kirjaT Peter Culshaw manu chao – maailman kierTäjä Into 2015, 328 s. manua etsimässä Manu Chao on vaeltelija, joka on kotonaan kaikkialla ja kuitenkaan ei missään. Hän on sekä erakko, joka vastustaa globalisaatiota, että maailmanmusiikin supertähti. Ranskalais-espanjalaisella muusikolla on nerokas kyky sekoittaa erilaisia aineksia latinalaisesta musiikista, punkista, reggaesta ja rockista uudenlaiseksi kokonaisuudeksi. Manu Chao nousi julkisuuteen Mano negra -bändin keulakuvana Pariisin 80-luvun talonvaltauspiireistä. Mano negran asema ranskalaisen vaihtoehtokulttuurin ykkösbändinä näkyy vieläkin. Kirja tarjoaa harvinaisen katsauksen Manun varhaisiin Pariisin-vuosiin ja lukuisiin kokoonpanoihin sekä kertoo Mano negran hullunkurisista esiintymisistä rahtilaivalla sekä Kolumbian läpi junalla tehdyistä kiertueista. Bändin hajoamisen jälkeinen sooloura nosti Manu Chaon miljoonia levyjä myyväksi sooloartistiksi, joka tosin nukkuu vieläkin mieluiten ystäviensä lattioilla. Kirjan on kirjoittanut maailmanmusiikin indiana Jonesiksi kuvattu Peter Culshaw, joka matkusti Manun mukana maailmalla vuosien ajan. Hän on kirjoittanut kiinnostavasti miehestä joka ei omista kännykkää eikä asuntoa. Manu Chaon musiikkiakin ymmärtää kirjan luettuaan paremmin. Kirja on matkakertomus siinä kuin elämäkertakin. Siitä käy ilmi, että Manu Chaolla on toive. Jotta sen saisi tietää, täytyy matkustaa hänen kanssaan. JOEL TOKOi Aapo Rapi Tahvana Like 2015, 128 s. rokkari ja mörkö seikkailevat Aapo Rapia voisi kuvailla suomalaisen sarjakuvat suureksi naivistiksi. Miehen näennäisen kömpelöt piirrokset ovat kuitenkin juuri sitä, mitä taiteilija haluaakin niiden olevan. Kuvien väritystä ei hoideta hifi-tusseilla – tietokoneesta puhumattakaan. Lapsuudesta jokaiselle tutut tavalliset tussit ajavat asiansa, ja se näkyy; väripinta ei ole ikinä tasaista. Toinen Rapin tuotantoa kuvaava ominaisuus ovat absurdit tarinat. Hänen uusi Tahvana-albuminsa jatkaa samaa linjaa. Psykedeelinen tarina paidattomasta progejäbästä vaeltamassa sadunomaisessa metsässä halki vuodenaikojen ei ole tästä maailmasta. Kumppaniksi jäbälle löytyy Totoron ja Muumien Mörön sekainen karvaolento. Rapin maailma on täynnä omituisia hahmoja ja puskista tulevia yllätyksiä. Kaiken kruunaavat ihmisten otsilla kimmeltävät hikipisarat, se on aina merkki siitä että nyt tehdään ja tapahtuu. Tarinoista joko saa otteen tai sitten ei. itselläni oli hieman vaikeuksia uida sisään Tahvanaan. Tarinasta puuttui esimerkiksi Rapin Kuningas Toffee -klassikkoteoksen iskevyys. Kuningas Toffeen absurdi tarina kuitenkin pureutui hyvinkin konkreettisesti ihmisen ahneuteen. Rapin -albumi puolestaan rakentui taiteilijan isoäidin muistelmiin. Tahvana on sukellus psyykeen, omituiseen sellaiseen. Vaikka tuosta psyykestä ei oikein tahdo saada otetta, on kokemus kiinnostava. JaRi TaMMinEn Kuv a: E ssi R ajamäki
50 • 5 / 2015 musiikki ”ozricin keikoilla tapahtuu aina jotain kummallista”, toteaa brittibändi Ozric Tentaclesin kitaristi ja ainoa perustajajäsen Ed Wynne. Eräs roudaajista on juuri menettänyt tajuntansa lyötyään päänsä lavan rakenteisiin. Yhtyeen basisti ja Edin vaimo Brandi Wynne vannoi oudon aallon kulkeneen kehonsa läpi juuri ennen onnettomuutta. Jos tapahtumat ovat outoja, outoa on myös kotoisasti Ozriceiksi kutsutun yhtyeen psykedeelinen musiikki. Instrumentaalista space rockia yhdistetään saumattomasti elektroniseen äänimaailmaan ja esimerkiksi etniseen musiikkiin. ”Kun ei takerru tiettyyn tyyliin, jää tilaa tehdä haluamaansa musiikkia”, sanoo Wynne. vuonna 1983 uransa aloittanut yhtye julkaisi toukokuussa tupla-albumin nimeltään Technicians of the Sacred. ”Materiaali on loistavaa. Levy on aivan omissa sfääreissään jopa Ozric-asteikolla”, Wynne sanoo ja nauraa pyöritellen sätkäänsä ilmassa. ”Albumi on aiempaa ilmavampi, musiikkia tajunnan rajamailta.” Yhtyeen tyyli on runsaista miehistönvaihdoksista huolimatta pysynyt tunnistettavana. Syy on selvä. ”Studiossa minä pitkälti johdan. Tämä on ollut joillekin entisille jäsenille vaikeaa ja osittain syy nykyiseen kokoonpanoon.” ozriciT ovaT nyT lähes perhebändi, sillä Edin rinnalla lavalla soittavat hänen vaimonsa Brandi bassossa ja poikansa Silas Neptune koskettimissa. Rummuissa soittaa unkarilainen Balázs Szende ja perkussioista vastaa Paul Hankin. ”Ozrics kehittyi tähän suuntaan itsestään. Tässä kokoonpanossa on ainutlaatuinen dynamiikka.” Wynnen perhe asuu yhdessä Coloradossa, kotistudion yhteydessä. ”Silas on elänyt tämän musiikin keskellä koko elämänsä. Minun ja B randin jammaillessa hän on hakannut seinää yrittäessään nukkua”, ylpeä isä hymyilee. ”En ole painostanut, mutta toivonut Silaksen löytävän musiikin pariin. Asiat voisivat olla toisinkin: Silaksen veli harrastaa kehonrakennusta eikä ole kiinnostunut musiikista.” edin sisä avaruuksisTa syntyvä musiikki herättää kappaleiden nimiä myöten kysymyksen päihteiden kytköksistä bändin tuotantoon. Ed ei aihetta arastele. ”Totta kai musiikkiamme kuunnellaan tripeillä, otamme sen huomioon sävellysprosessissakin. Ozrics haluaa tarjota matkan kiinnostaviin maailmoihin, tarjoten silti turvallisen kotiinpaluun.” Hän kuitenkin painottaa ilahtuvansa aina, kun joku kertoo päihtyvänsä musiikista itsestään. Aikanaan suosiosOzric Tentaclesin historiaa • Bändi perustettiin 1983 Somersetissä, lounais-Englannissa. • Alkuperäiskokoonpanoon kuului myös Ed Wynnen veli, bassoa soittava Roly Wynne. • Bändin läpimurtolevy oli vuonna 1993 julkaistu Jurassic Shift. • Ozric Tentacles on julkaissut 21 studioalbumia, kokoelmia ja live-levyjä. • Kokoonpano ottaa vaikutteita etnisestä musiikista ja käyttää länsimaisessa rockmusiikissa vähemmän tunnettuja instrumentteja, kuten japanilaista kotoa. • Nykykokoonpano vakiintui vuonna 2012 rumpali Balázs Szenden myötä. ta ja listasijoituksista haaveillut Wynne haluaa nyt vain tehdä omanlaistaan musiikkia. ”En enää välitä muiden mielipiteistä. Minulla ei ole myöskään tarvetta sanoa mitään. Uusi levy on avoin psykedeelinen viesti.” ozric TenTacles on luonut merkittävän uran, vaikka onkin julkaissut levynsä pienten levy-yhtiöiden kautta. ”Emme ole rikkaita. Meillä on katto pään päällä, ruokaa ja studio, muuta emme tarvitse. Kiitän maailmaa joka päivä etuoikeudesta tehdä mitä rakastan”, Wynne sanoo sytyttäen sammunutta sätkäänsä. Technicians of the Sacred (Snapper Music) julkaistiin 11. toukokuuta. TeksTi ja kuva ville eklund kuvankäsiTTely anTTi kukkonen Undergroundlegenda Ozric Tentacles jatkaa tajunnan luotaamista avaruusrockin keinoin. Perhebändi julkaisi toukokuussa uuden albumin.
5 / 2015 • 51 5 / 2015 • 51 useiTa esiTTäjiä Tapanilasessiot #1, #2 ja #3 Ghetto Tyylit 2015 ug:n marginaalissa Tapanilasessiot on sukellus ug-räpin kulissien taakse. Vuosina 2010–13 joukko vähemmänmainstream-räppäreitä kokoontui viikoittain Helsingin Tapanilassa sijaitsevaan puutaloon fiilistelemään. neliraituri nauhoitti hetkessä syntyneet tekstit ja taustat, ja tarvittaessa kuulokkeet ajoivat mikrofonin virkaa (pro tip: kytkemällä kuulokkeet mikkilähtöön, ne toimivat mikrofonina). Soundi on melkoisen ghetto, eikä nauhoituksia ole viilattu jälkikäteen. Välillä biisit jäivät keskentekoisiksi, kun tekijälle tuli kiire yön viimeiseen bussiin tai muuten vaan aika tai voimat loppuivat kesken. Eihän näitä julkaistavaksi ole alkujaan tarkoitettu. Kolmetuntista pakettia tutkiskellessa on pakko arvostaa sen dokumentaarista luonnetta. Kokonaisuus tarjoaa hienostelemattoman katsauksen skeneen, joka ei ole erityisen ulospäinsuuntautunut. uskallan väittää, että hetkessä syntyvän mielihyvän lisäksi tämä kokonaisuus tulee säilymään hienona historiikkinä aikamme (stadilaisen) ug-räpin tilasta. Laskelmointi loistaa poissaolollaan, kun RPK, Aqustiikka, Ameeba, Plankton, Khid, Tono, Moonlit ja muut pääsevät ääneen. Kolmetuntinen, kolmella c-kasetilla julkaistu paketti on melkoinen monoliitti. Kokonaisuuden hahmottaminen ei onnistu hetkessä, mutta kuvittelisin tämän tarjoavan kiinnostavia löytöjä vielä pitkään. JaRi TaMMinEn hard acTion Sinister Vibes Svart Records 2015 rawk! Hard actionin yhteydessä on mainittu Detroitin särmikäs rock’n’roll-perinne. Muskelirokkareita ja protopunkkareita enemmän mieleen tulee myöhempien aikojen action rock, laji, jolla on epämuodikas maine mutta myös omat klassikkonsa. Kitarapauhua kuunnellessa tuleekin Stoogesia enemmän mieleen Hellacopters. Bändin esikoislevyltä Sinister Vibes on hetkittäin kuultavissa myös aavistus metallivaikutteita, mutta selvää on, etteivät nämä kaverit spandekseissa heilu. Vaikutteita selittävät soittajien taustat, joihin mahtuu bändejä kuten Speedtrap, Forced Kill ja Death Toll 80K. Hard action ei ole Detroitista eikä myöskään Tukholmasta. Kitaravetoisen musiikin veijarit vaikuttavat Kouvola–Helsinki-akselilla. Tämä todistaa jälleen tuon kämäisen kaupungin – ja viittaan tällä nyt Kouvolaan – käsittämättömästä lahjakkuuden ja asenteikkaan ilmaisun tulvasta. ilmeisesti siellä on myös aikaa opetella kitarointia mutta häpyä jättää tiluttelu kohtuumääriin. Vaikka suurta rock-innovaatiota on levyltä turha etsiä, löytyy siltä kaikki tarpeet lauantaiillan ajelulle. Kaasua, kaarteita ja kaljanhuurua. Vokalisti-kitaristi Günter Kiviojalla ei ole kummoisesti sanottavaa, mutta hän sanoo sen vakuuttavasti. KaiSu TERVOnEn 1/2 musiikki maTinPoika Nostalgia EP Överdog 2015 nostalgiatrippi Lavarunoskenestäkin tunnettu Paul Mattsson, eli Matinpoika, pyöräytti soundeilta, sanoituksilta ja formaatiltaan läpeensä nostalgisen ep:n. Nostalgia EP julkaistiin kasetilla, joka palauttaa arvostelijan – ja oletettavasti artistinkin – nuoruuden muisteloihin. Viime aikoina suosiota kasvattaneissa c-kaseteissahan ei faktisesti ole mitään järkeä noin teknisesti katsottuna. Epäkäytännöllisiä ja hauraita ovat – ja silti erittäin makeita. Onneksi levy-yhtiökin ymmärtää, että kassu on tosiaan aika hankala formaatti, eikä niitä kassudekkejäkään ole jokaisella. Nostalgia-kassun mukana seuraa latauskoodit, jotta kassun voi säästää hypistelyä varten ja musiikin soittaa koneen kautta. Varsinkin ep:n avausraita tuo mieleen nuoruuteni ysäriräpin ja poikkeaa oikeastaan hätkähdyttävän paljon nykytouhuista. Vaikka liika nostalgia ei ole koskaan hyväksi, on jotenkin riemastuttavaa huomata hiphopin saavuttaneen sen iän, että menneen perään voidaan haikailla ihan asiallisesti ja uskottavasti. Biisistä tehdyllä videolla jopa käytetään häpeilemättä vanhoja filminpätkiä Olarissa skeittaavasta pikku Paulista ja kavereista. En oikein keksi muuta valitettavaa kuin ep-formaattiin toki kuuluvan lyhyyden: olisi tätä enemmänkin kuin viisi biisiä kuunnellut. Jatkoa odotellessa siis. JaRi TaMMinEn jukka ja jyTämimmiT Jytää vaan Keltaiset levyt 2015 jytää karva nopilla, kiitos! Tämä levy on luotu peltojen keskellä auringon paisteessa kruisailuun. Vaikka Jukka ja Jytämimmit taittaa matkaansa moottoripyörällä, menopeliksi sopisi jo julkaisuformaattien (toistaiseksi cd ja kasetti) ja -ajankohdankin perusteella tyypillinen kesäautoritsa, vanha Corolla tai vastaava, mieluiten karvanopilla ja Wunderbaumilla varustettuna. Homma haisee klassiselta autoilu-rockilta poppisvivahteilla tuunattuna. Genreä vaivaava överiksi vedetty machoilu loistaa poissaolollaan, ja hommat hoidetaan hyvänmielen pilke silmäkulmassa vailla ummehtuneisuuden häivää. Jukka ja Jytämimmit ammentaa Jukka Nousiaisen soololevyn tapaan siekailematta vanhoista klassikoista, mutta kekseliäästi ja omintakeisella tavalla. Jytä-Yamaha kumartaa aC/DC:n suuntaan, Vauhtikuningatar puolestaan flirttailee Turbonegrolle. Tyylipuhtaan kokonaisuuden viimeistelee balladihtava Ei mun aikani ole vielä. Kirsikkana moottoriöljyvanukkaan päällä patsastelevat kujeilevaan sävyyn kirjoitetut lyriikat, jotka saavat aikaan spontaaneja hymyjä läpi tuotoksen. Suomen suven festarireissujen virallinen soundtrack on sitä myöten päivitetty 2010-luvulle. MiKKO SauLi 1/2 levyT ETNO-ESPA 10.-20.8.2015 HELSINKI MAARA BAND KUV A: HUURICREA TIVE etno-espa.fi
52 • 5 / 2015 elävä kuva TeksTi kaisu Tervonen ruumiista ja sielusta Jacek P or emb a Sodankylän elokuvajuhlille saapuva Ma?gorzata Szumowska ei ole taiteensa puolesta kärsivä auteur. Puolalainen Ma?gorzata Szumowska palkittiin helmikuussa Berlinalessa parjaan ohjaajan palkinnolla. Hänet palkittiin elokuvasta Body (Cialo, Puola 2015). Body on kuvaus kolmesta ihmisestä: anoreksiaa sairastavasta parikymppisestä Olgasta, hänen rikospaikkatutkija-isästään sekä terapeutistaan. Siinä missä Olga kuihduttaa kroppaansa, rikospaikkatutkija suhtautuu ruumiisiin välinpitämättömästi ja terapeutti puhuu kuolleille, ruumiittomille. ”Meinasimme antaa elokuvalle nimen Sielu, mutta se tuntui liian mahtailevalta”, Szumowska sanoo ja nauraa. Puhelimitse kysymyksiin vastaava ohjaaja sanoo elokuvan hahmojen olevan eksyksissä nyky-yhteiskunnassa. ”Samaa näkee Puolassa nykyään. Maa on jakaantunut. Meillä on keskiluokka ja niin edelleen, mutta myös paljon ihmisiä, jotka ovat tavallaan menneisyydestä. He ovat hukassa. Enää ei ole yhdistävää uskontoa tai valtaa, jota vastustaa.” huolimaTTa raskaisTa aiheistaan Body on luokiteltu mustaksi komediaksi. Huumori ei ole ollut kummemmin läsnä Szumowskan aiemmissa töissä. ”Kymmenen vuotta sitten otin kaiken hyvin vakavasti. Vanhetessani se on muuttumassa. Näen kaiken ny kyään eri perspektiivistä, kaikki naurattaa minua. Nauru on ainoa asia, joka voi pelastaa meidät”, hän sanoo. Szumowska voitti jo kaksi vuotta sitten Berlinalessa parhaalle HLBTaiheiselle elokuvalle myönnetyn Teddy Awardin draamallaan In the Name of… Se kertoi maaseudulla elävästä, homoseksuaalisuutensa kanssa kamppailevasta papista. Sitä edellinen teos, Ranskassa kuvattu Elles, kuvasi toimittajaa, joka perehtyi opiskelijanuorten prostituutiorinkiin. Puolalaisohjaaja on nostanut elokuvissaan esiin vähemmistöjä – ainakin valkokankaalla vähemmistöön jääviä – kuten homoseksuaaleja ja 40 ikävuoden ylittäneitä naisia. ”Se on tietenkin tavoitteeni, taiteilijana ja naisohjaajana. Puola on hyvin konservatiivinen maa, joten homoseksuaalinen hahmo… En yritä tehdä elokuvia nimenomaan puolalaisyleisölle, haluan että ne nähdään muuallakin, mutta olen itse puolalainen ja ehkä siksi tartun näihin aiheisiin.” oTTaessa an vasTa an palkintoaan tämän vuoden Berlinalessa Szumowska sanoi: ”Olen ohjaaja, mutta myös nainen – se on hyvä yhdistelmä.” Puhelimessa hän kertoo, että naisilla on usein parempi perspektiivi ohjaajan hommaan. ”Pystyn ottamaan etäisyyttä tekemisiini, toisin kuin monet kollegani, jotka keskittyvät vain uraansa. Ja niin banaalilta kuin se kuulostaa, naisohjaajista on pula.” Szumowska viittaa tämän vuoden Cannesin kilpasarjaan, jonka 19 eloku
5 / 2015 • 53 kulttuuri elävä kuva vasta vain kaksi olivat naisten ohjaamia. Puolassakin elokuvakaanoniin – Wadjan, Polanskin, Hoffmanin ja Kieslowskin joukkoon –mahtuu vain yksi nainen: Agnieszka Holland. ”Hän on hyvä ystäväni, mutta hänen tarinansa on ihan erilainen. Holland aloitti uransa kommunismin aikaan”, Szumowska kertoo. Työssä än szumoWska on miesten ympäröimä. Kyseessä on ohjaajalle rakas tiimi. Kuvaaja-käsikirjoittaja Michal Englert ja leikkaaja Jacek Drosio ovat jo vuosia olleet hänen läheisimmät työtoverinsa, ja heillä molemmilla on myös tuottajan titteli elokuvassa Body. ”Ryhmäämme kuuluu myös muita. Olen hyvin avoin, haluan että kuvauksissa on hauskaa. Ehkä kirjallisuudessa on paikka marttyyri-auteurille, mutta elokuvan tekeminen on hyvin käytännönläheistä. Se ei ole hyvä paikka kärsiä.” Vaikka elokuva on ryhmätyötä, vastuu lopputuloksesta kuuluu Szumowskalle. Siksi juuri hän saapuu Sodankylän elokuvajuhlille esittelemään elokuvansa Body ja In the Name of… sekä joitain varhaisempia töitään. Puolalaista elokuvaa pohjoisessa Myös viime vuonna Sodankylän elokuvajuhlilla Puolalla oli vahva edustus, kun kiitellyn Ida-elokuvan ohjaaja Pawel Pawlikowski oli festivaalin vieraiden joukossa. Toukokuussa Kansallisen audiovisuaalisen instituutin ohjelmistossa Helsingissä puolestaan alkoi Pawlikowskin Puola -elokuvasarja. Elokuuhun saakka kestävässä sarjassa esitetään muun muassa Andrzej Wajdan Yön leikit (1960) ja Roman Polanskin Veitsi vedessä (1962), mutta myös teoksia vähemmän tunnetuilta ohjaajilta kuten Kazimierz Kutzilta ja Jan Rybkowskilta. Vuodesta 1979 järjestetty Puolan elokuvaviikko jatkaa teemaa lokakuussa, jolloin Suomi–Puola-yhdistysten järjestämä tapahtuma rantautuu ainakin Helsinkiin, Tampereelle, Turkuun, Lahteen, Ouluun, Kajaaniin, Seinäjoelle ja Joensuuhun. Tapahtuman ohjelmisto selviää elokuussa. Puolan elokuvaviikolla on esitetty myös Szumowskan teoksia, viimeksi viime vuonna, kun ohjelmistoon kuului In the Name of… 30 midnight sun festival film 10.-14.6.2015 SODANKYLÄ LAPLAND FINLAND 1986-2015 Varaa kaikkien aikojen seikkailuun matkat ja majoitus ajoissa: www.msfilmfestival.fi Näkemisiin Napapiirin takaisessa yöttömässä yössä! PETER VON BAGH -seminaari, Kreivi, Petterin muita parhaita ja lyhytfilmejä (myös ensiiltoja!), omat suosikit MIKE LEIGH Saksan ykkösohjaaja CHRISTIAN PETZOLD Metropolitanin tekijä WHIT STILLMAN tanskalainen auteur NILS MALMROS Puolan kärkinainen MALGORZATA SZUMOWSKA Tabun portugalilainen virtuoosi MIGUEL GOMES 30-VUOTISJUHLAFESTIVAALIN PÄÄVIERAAT ENSI-ILTAOHJELMISTOSSA mm. kotimaisia uutuuksia, Godardin ylistetty 3D, Berliinin ja Locarnon voittajafilmit sekä runsaasti vuoden parhaiden joukkoon äänestettyjä Kaksi komeata SÄESTETTYÄ MYKKÄÄ ja kolme KARAOKEELOKUVAA entistä isommassa sirkusteltassa SUOMESTA mm. Armi TOIVANEN Minna HAAPKYLÄ Eero RITALA Petri KOTWICA Ville SUHONEN ja Anssi MÄNTTÄRI SODANKYLÄN ELOKUVAJUHLAT 10.-14.6.2015 5 / 2015 • 53
54 • 5 / 2015 Paul Feig Spy – vakoojan aSuSSa Ensi-ilta 5.6. Sukupuolena vakooja Kaksi naista keittiös sä. Toisella veitsi, toisella pannu ja pöydällä vihanneksia. Tarkoituksena ei kuitenkaan ole laittaa maittavaa ateriaa perheelle vaan tappaa. Astioita heitellään ja koreografioita toteutetaan Jackie Chan -tyyliin. Spy vie nimensä mukaisesti vakoilun maailmaan ja sitä myötä Euroopan suurkaupunkeihin. Kertakäyttökomedian juju on siinä, että päähahmo – aikaansaava vakooja – on ylikiltti, isokokoinen ja nainen. Se naurattaa. Ei siksi, että kyseisen kaltainen hahmo ei voisi olla kykenevä vakooja vaan koska elokuvissa näin ei ole. Ja vaikka kyseessä on yliampuva komedia, osuu se maaliinsa siinä, kuinka saBrad Bird Tomorrowland – a world Beyond Ensi-ilta 22.5. Ämpärillinen kakkaa Tomorrowlandin tavoite on ihailtava. Siitä on haluttu tehdä menevä koko perheen seikkailu, jonka pohjalla on hyvä sanoma. Vähän niin kuin E.T. Elokuvan ohjaaja Brad Bird on kuitenkin epäonnistunut totaalisesti. Käsikirjoituksen kanssa puuhastelleen Damon Lindelofin syntilista on jo ennestään pidempi kuin Voiman keskimääräinen (ja ylimittainen) artikkeli. Maailman parhaat mielet – keksijänerot, taiteilijat ynnä muut – on kasattu yhteen pohtimaan tietä ihmiskunnan pelastukseen. Kohti massa asemassa olevat miehet nostavat omaa häntäänsä, kun naiset piilottavat kynttilää vakan alle. Ohjaaja Paul Feig on ottanut asiakseen keikauttaa Hollywood-hahmojen sukupuolijakaumaa parempaan suuntaan. Muun muassa Morsiusneidot ja The Heatin ohjannut amerikkalainen tekee parhaillaan naisnäyttelijöiden täyttämää uusintaversiota Ghostbustersista. Melissa McCarthy näyttelee kaikissa mainituissa elokuvissa, tässä pääosaa. Vastassaan hänellä on toinen taitava koomikko Rose Byrne. Yhdessä kaksikko repii nauruja törkeilemällä, uhkailemalla, kiroilemalla ja käskyttämällä – aseilla, jotka ovat hauskempia naisnäyttelijöiden arsenaalissa. KAiSu TErVOnEn 1/2 elävä kuva elokuvaT George Miller mad max – Fury road Ensi-ilta 15.5. jatko-osan uudelleenfilmatisointi Klassikkoelokuvien uudelleenfilmatisoinnit ja jatko-osat ovat aikamme syöpä. Elokuvien budjettien kasvaessa tuotantoyhtiöt haluavat minimoida riskit. Olemassa oleva fanikunta on tietysti hyvä pohja, jolle rakentaa. Harmillisesti uudelleenfilmatisoinnit ovat lähes poikkeuksetta menneet metsään ja onnistuneen väistämään juuri sen, mikä on tehnyt alkuperäisistä teoksista klassikoita. Onneksi poikkeuksiakin on. Mad Max – Fury Road on Mad Max 2 – The Road Warriorin tarinaa ja teemoja löyhästi seuraava uudelleenfilmatisointi. Tuplajättipotti siis. Puikoissa on kuitenkin sama heppu, joka ohjasi ja käsikirjoitti ne edelliset Mad Maxit. George Millerin ansiosta leffan perusvire sekä pössis ovat samoja kuin ennenkin. Tarina on toki ajanmukaistettu. Öljykriisin jälkeinen huoli löpön riittävyydestä on korvautunut uudella pelolla: tällä kertaa saastuneen maan asukkaiden geeniperimä on (ukkos-)myrskyn silmässä. Ei Fury roadia hirveän syvälliseksi voi sanoa, mutta se piirtää viihdyttävän kuvan aikamme peloista. Samalla se esittelee huikaisevan hienon naishahmon ( Charlize Theronin esittämä Furiosa), joka on saanut internetin miesasiamiehet raivon valtaan. Käsillä on täydellinen Mad Max -elokuva ja samalla yksi vuoden parhaista leffoista – jonka pakollisesta jatko-osastakin on jo ilmoitettu. JAri TAMMinEn Mad Max 15.5. parempaa huomista olisi tarkoitus edetä ilman politikointia ja ahneutta. Tietysti homma menee puihin. Ohjaaja Bird on vaatinut jostain täysin käsittämättömästä syystä näyttelijöiltään raivostuttavaa ylinäyttelemistä. Dialogi on paikoittain niin huonoa, että aivoni valuivat korvista ulos ennen leffan puoliväliä. Tämä johtaakin minut seuraavaan huomioon: käsikirjoittaja Lindelofia ei tulisi päästää osallistumaan yhtään mihinkään. Juonen kömmähdykset ovat liian lukuisia lueteltavaksi, ja se tarinan opetuskin on vähän onnahteleva. Britt Robertson kuitenkin suoriutuu mainiosti roolistaan yhtenä päähenkilöistä. Siksi leffalle voi antaa tähden enemmän kuin se oikeasti ansaitsee. JAri TAMMinEn Konstantin Lopushanski rooli Ensi-ilta 22.5. vierailu vyöhykkeellä Konstantin Lopushanski (syntynyt 1949) on pitkän linjan venäläinen ohjaaja, joka nuorena toimi myös Andrei Tarkovskin (1932–1986) Stalkerin (1979) tuotantoassistenttina. Tarkovskin elegisten elokuvien aiheina ovat yleensä eksistentiaalinen kärvistely ja ulkopuolisuuden tunne allegorisesti tulkittavissa olevassa ympäristössä. Ohjaajamestarin maanpakoon johtanut viranomaisepäluulo ei ollut vain vainoharhaista. Lopushanskin Rooli toistaa melko peittelemättä tarkovskilaisia perusasetelmia. Suomen Viipurin puolella 1920-luvulla asuva venäläinen metodinäyttelijä hylkää uransa ja nalkuttavan vaimonsa ja siirtyy salaa neuvostoliittoon näytelläkseen todellisen elämän näyttämöllä identiteettivarastamansa vallankumousupseerin roolia. Tällä vieraantuneisuuden ”vyöhykkeellä” näyttelijä kohtaa ympäröivien uhkien ja tylyttävien olosuhteiden ohella sielunsa peilin ja muusan. Mustavalkoisessa elokuvassa on hienoja kontrastikuvia ja yksittäisissä kohtauksissa näyttelijät saavat hahmoihinsa hieman imuakin. Elokuvan vertauskuvallisuus on kuitenkin keinotekoista, yhteiskuntakritiikin kärki post festum, dialoginäytteleminen kömpelöä ja itse tarina lattean kliseinen sukupuolirooleja myöten. TuOMAS rAnTAnEn KoonnuT TuoMas RanTanen voiman Tv-tärpit 1.6. alkaen Yle Teema: Batman (usa 1966–1968) & 6.6. Yle TV2: Mestareiden liigan loppuottelu. Kesäkuun tärkeimpinä tv-tärppeinä piti olla Yle Teemalta 8.6. esitettävä intialaisen elokuvan suuren mestarin satyajit Rayn kaikilla elokuvakriteereillä ohittamaton esikoinen Tien laulu (intia 1955) sekä samalta kanavalta 13.6. ajettava Howard Hawksin Andien pelottomien postilentäjien maailmaan sijoittuva, romanttisen traaginen klassikkoelokuva Vain enkeleillä on siivet (uSA 1939). Voiman toimituksen piiristä nousseiden vastalauseiden takia 1960-luvun kulttuurisarjan Batmanin ja Lionel Messin roolia kesäkuun televisiosimulakrumissa ei voi kuitenkaan sivuuttaa. 3.6. Yle Teema: elämän puu (usa 2011) & 8.6. TV5: Kolmannen asteen yhteys – me emme ole yksin (usa 1998) Mestariohjaaja Terrence Malickin kierkegaardilaisittain innoittunut tutkielma elämän tarkoituksesta liittää yhden 1950-luvun perheen tarinan kosmologiseen maailmankaikkeuteen yllättävän vahvasti kristilliseen symbolikuvastoon nojautuen. steven spielbergin vuonna 1977 ensi-iltansa saanut tieteisklassikon director’s cut -versio kolkuttelee peitellymmin ja elokuvailmaisultaan vähemmän artistisesti yhtä lailla samoja taivaan portteja. 4.6. Yle Teema: Talousmahti murtuu (usa 2011) & 15.6. Yle TV1: Dokumenttiprojekti: The Yes Men are Revolting (usa 2014) Curtis Hansonin ohjaama ja a. R. sorkinin kirjaan Too Big To Fail perustuva laadukas HBO-dokkari porautuu Yhdysvaltojen vuoden 2008 finanssikriisin madonsyömien kulissien anatomiaan. Kolmannessa Yes Men -dokkarissa armoitetut poliittiset kulttuurihäiriköt andy Bichlbaum ja Mike Bonnano provosoivat kapitalistisen riiston ja kaupallisen kulttuurin rakenteita ilmastomuutosteemalla. 8.6. Yle Teema: sodankylä ikuisesti, osat 1–3 & 11.6. Yle Teema: Kreivi (suomi 1971) Kesäkuussa järjestettävien Sodankylän elokuvajuhlien 25 vuoden aikana kertyneitä maailman merkittävimpien elokuvantekijöiden kohtaamisia on saatu tallennettua jälkipolville Peter von Baghin johdatuksella. Tämän viime vuonna edesmenneen elokuvan ja suomalaisen kulttuurihistorian suurmiehen ainoaksi jäänyt – turhankin karulla kriitikkopalautteella aikanaan täystyrmätty – draamaelokuva puolestaan kertoo 76 kertaa kihloissa olleen naistenmiehen Pertti Ylermi Lindgrenin tarinan, mutta sen siivellä tietenkin yhtä ja toista muutakin. 10.6. TV5: Charlie Wilsonin sota (usa 2007) & 26.6. nelonen: Baader Meinhof Komplex (saksa-Ranska-Tšekki 2008) Mike nicholsin todellisuuspohjainen ja terävä satiiri playboy-henkisestä kongressiedustajasta, joka saa uSA:n aseistamaan talebaneja neuvostoliittoa vastaan 1980-luvulla, muistuttaa sattuvasti siitä, miten nopeasti maailmanpoliittiset rintamalinjat voivat kääntyä. uli edelin ja Bernd eichingerin yksityiskohtaisen tarkkaan historian toistamiseen pyrkivä näköiskuva Saksan sodanjälkeisen ajan syviin traumoihin kajoavasta 1970luvun terrorismista taas tekee ansiokasta työtä välttäen niin andreas Baaderin, Gudrun ensslinin ja ulrike Meinhofin perustamien kaupunkisissien idolisointia kuin yksioikoista demonisointia. Spy 5.6.
Globaali terveys on sinun asiasi Työpäivä maailmalle 2015 Lääkärin sosiaalinen vastuu ry:n tavoitteena on edistää lääkärikunnan valveutuneisuutta ihmiskuntaa koskevissa eettisissä ja sosiaalisissa kysymyksissä. Järjestön tärkeimpiä toiminta-alueita ovat rauhantyö, terveyspolitiikka ja kehitysyhteistyö. LSV toimii siellä, missä tilanne on vaikein. Tule mukaan edistämään globaalia terveyttä osallistumalla Työpäivä maailmalle 2015 -kampanjaamme. www.lsv.fi/tyopaivamaailmall e Lentäminen Halpaa sinulle – kallista ympäristölle Kanna vastuusi ja maksa vapaa ehtoinen lento maksu! Varat käytetään ympäristö järjestö Maan ystävien kautta ilmasto työhön kotimaassa ja päästövähennys projekteihin etelässä. www.lentomaksu.fi
Välitä eläimistä myös kesällä. Miten sudesta tulee ”häirikkö” tai siasta ”kinkkua”? Kirjasensaatio eläinten asemasta. Kirjoittajina joukko Suomen eturivin ajattelijoita, mm. Jenni Haukio, Antti Nylén ja Laura Gustafsson. Mitä on olla eläin? Onko eläimillä oikeuksia tai vapauksia? Tilaa netistä: www.intokustannus.fi tai: myynti@intokustannus.fi Hintoihin lisätään toimituskulut 3–5 €. 23 € (ovh 26€) 25 € (ovh 28€) 23 € (ovh 26€) 18€ (ovh 19,90€) Catharine Grant ELÄINTEN OIKEUDET Kirja valottaa eläinoikeusliikkeen historiaa ja kertoo tarvittavat perustiedot eläinten oikeuksista. Paljastava ja koukuttava päiväkirja eläintuotannosta. Mitä tiloilla todella tapahtuu, kun toimittajat ja aktivistit eivät ole näkemässä? Eveliina Lundqvist SALAINEN PÄIVÄKIRJA ELÄINTILOILTA Jonathan Balcombe ELÄIMELLINEN NAUTINTO Historian ensimmäinen kirja, jonka aiheena on eläinten kyky tuntea nautintoa. Silmät avaava teos ryydittää tutkimustietoa lukuisilla anekdooteilla. Elisa Aaltola & Sami Keto (toim.) ELÄIMET YHTEISKUNNASSA T imo Aar nialan kuvit usta B. T ra venin romaaniin K uolemanlaiva. Elämän etsijöille ja haaksirikkoisille aitoja asioita, ei kangastusta • Tiedekulma Porthaniassa • Kolmen sepän kauppa Kaivopihalla • Laajan valikoiman kauppa Makkaratalossa, Citycenterissä • Kaisa-talon Rosebud, Gaudeamus Kirja & Kahvi • Kaapelin kauppa, Kaapelitehdas • Rosebud Kuopio, Kauppahalli www.rosebud.fi Šiškin Neidonhius Wsoy 29€ Rosebudin hienot kesäkirjat 29€ 35€ Aalto, Helkala Matkaopas keskiajan Suomeen Atena Doerr Kaikki se valo jota emme näe Wsoy Smith Kansojen varallisuus Wsoy Urheat kirjakaupat 29€