Suomen kansainvälisesti tunnetuin graffititaiteilija EGS on lahjoittanut Amnestylle taideteoksen Europe’s Greatest Shame -sarjasta. Työ ottaa kantaa Välimerellä tapahtuvaan humanitaariseen katastrofiin. Europe’s Greatest Shame -sarjan sata signeerattua vedosta ovat myynnissä Amnesty Storessa. Vedokset ovat kokoa 50x70 cm, ja ne maksavat 100 euroa kappale. Tuotot menevät Amnestyn ihmisoikeustyöhön. ”Rajojen sulkeminen Välimerellä on äärimmäisen itsekästä ja lyhytnäköistä. Vasta reilu puolivuosisata sitten eurooppalaiset itse joutuivat jättämään kotinsa. Sotaa ja köyhyyttä pakenevia ihmisiä tulee auttaa kaikin mahdollisin keinoin, ja meidän kaikkien pitäisi antaa oma panoksemme heidän auttamisekseen. Pakolaisilla on oltava mahdollisuus samaan ihmisarvoiseen elämään kuin kaikilla muillakin”, EGS sanoo. Sijoita taiteeseen ja teet samalla hyvää osoitteessa: www.amnestystore.fi ku va : Je ss e A ue rs al o Avoinna: to, la–su klo 10–18, pe klo 10–20. Liput: Aikuiset 16 €. Lapset (7–15 v.), eläkeläiset, varusmiehet, opiskelijat, ryhmät 10 €/hlö. Kokoaikalippu (neljä messupäivää) 30/20 €. Samalla lipulla: HELSINGIN KIRJAMESSUT 22.–25.10. Uutuuskirjat ja 50 antikvariaatin valikoimat. Lavoilla 1100 kirjailijaa, taiteilijaa ja vaikuttajaa. Venäläisiä maailmantähtiä ja pohjoismaisia dekkaristeja. Osastoilla signeerausta ja messutarjouksia. Tarinalaaksossa elämyksiä lapsille. Tule nauttimaan tunnelmasta ja tekemään löytöjä! helsinginkirjamessut.fi facebook.com/helsinginkirjamessut #kirjamessut Neljä messupäivää 30 / 20 € Anna-Leena Härkönen K uv a: Jo un i H ar al a Pertti Jarla Paleface K uv a: Li ke Jari Litmanen K uv a: Ja an is K er ki s Katja Kettu K uv a: O fe r A m ir Sofi Oksanen K uv a: To ni H är kö ne n Riku Rantala ja Tunna Milonoff Jarkko Ruutu K uv a: D o ra D al ila Arman Alizad K uv a: Ju ha M et so Antti Holma K uv a: D o ri t sa lu ts ki j / O ta va Lauri Tähkä K uv a: K at ja Tä hj ä / O ta va Sami Yaffa Mihail Šiškin K uv a: M ar ko R an ta ne n K uv a: Se p p o K . N iir an en Li Andersson K uv a: U zi V ar o n Ljudmila Ulitskaja K uv a: Yv o nn e B o eh le r K uv a: A nd ra s K ov ac s K uv a: V ill e Ju ur ik ka la OIKEITA KOHTAAMISIA. AITOJA ELÄMYKSIÄ. KOSKETUS TULEVAISUUTEEN.
Suomen kansainvälisesti tunnetuin graffititaiteilija EGS on lahjoittanut Amnestylle taideteoksen Europe’s Greatest Shame -sarjasta. Työ ottaa kantaa Välimerellä tapahtuvaan humanitaariseen katastrofiin. Europe’s Greatest Shame -sarjan sata signeerattua vedosta ovat myynnissä Amnesty Storessa. Vedokset ovat kokoa 50x70 cm, ja ne maksavat 100 euroa kappale. Tuotot menevät Amnestyn ihmisoikeustyöhön. ”Rajojen sulkeminen Välimerellä on äärimmäisen itsekästä ja lyhytnäköistä. Vasta reilu puolivuosisata sitten eurooppalaiset itse joutuivat jättämään kotinsa. Sotaa ja köyhyyttä pakenevia ihmisiä tulee auttaa kaikin mahdollisin keinoin, ja meidän kaikkien pitäisi antaa oma panoksemme heidän auttamisekseen. Pakolaisilla on oltava mahdollisuus samaan ihmisarvoiseen elämään kuin kaikilla muillakin”, EGS sanoo. Sijoita taiteeseen ja teet samalla hyvää osoitteessa: www.amnestystore.fi
PETER POMERANTSEV MIKÄÄN EI OLE TOTTA JA KAIKKI ON MAHDOLLISTA Propagandaguruja, siperialaisia gangstereita, oligarkkeja, naisia, jotka koulutetaan superrikkaiden miesten jalkavaimoiksi… Toimittaja Peter Pomerantsevin tietokirja on hämmentävä sukellus uuden Venäjän surrealistiseen sydämeen. w w w . l i k e . f i TIEDON VALOA KANSALLE TOMMI LIIMATTA & SAMI YAFFA SOUND TRACKER KAPINAMUSIIKIN JUURILLA Uskomaton matka musiikin ytimeen jatkuu. Tällä kertaa Sound Tracker pureutuu sorrettujen kansojen kulttuureihin, joissa musa on paljon muutakin kuin kulutushyödyke. LENA HULDÉN MINIKARJAA Ajankohtainen ja kattava tietokirja hyönteissyönnistä ja sen tarjoamista mahdollisuuksista. Tulevaisuudessa suuri osa ravintomme eläinproteiinista tulee hyönteisistä. BEA UUSMA NAPARETKI – MINUN RAKKAUSTARINANI Kolmen ruotsalaismiehen retkikunta katosi matkallaan vetypallolla Pohjoisnavalle vuonna 1897. Bea Uusman August-palkittu, hieno Naparetki kertoo retken kohtalosta ja vie mukanaan hyisille tapahtumapaikoille. Haa, Mr. Luuharava! Pahkakellojaan rakentelevan vanhanpojan elämä muuttuu, kun kotitaloon luikertelee itse Kuolema. Palkittujen tekijöiden yhteistyönä syntyi kansainvälisen tason sarjakuvaromaani.
hkt.fi @hktfi Petja Lähde Pengerkadun näyttämöllä 29.10. asti Riitta Havukainen Pekka Huotari Antti Lang Pertti Koivula OHJAUS Linda Wallgren Liput puh. (09) 394022 • hkt.fi • 31 • Lippupiste 0600 900 900 (1,98 € /min+pvm) ONNI ON ASENNE
ilmoitus LOKAKUUN merKKitUOtteet
Fa n iju lis te keskiaukeam al la Tässä lehdessä muun muassa 5.10.–8.11.2015 8 / 2015 • 7 pääkirjoiTus Li ss u Le ht im aja Kr ist ian M cC an n M ar ia M as to la Kr ist ian M cC an n Voima Hämeentie 48, 00500 Helsinki, puhelin (09) 7744?3112, faksi (09) 773?2328, sähköposti voima@voima.fi, toimituksen sähköposti toimitus@voima.fi, fifi.voima.fi päätoimittaja Veera Järvenpää 044 980 5215 ulkoasu Ninni Kairisalo & Antti Kukkonen (09) 7744?3113, mainosgraafikko Ninni Kairisalo muu toimitus Velda Parkkinen, Tuomas Rantanen, Kaisu Tervonen, Mikko Sauli, Iida Simes & Jari Tamminen toimitusjohtaja Teemu Matinpuro YhteYspäällikkö Tuomas Korkiakangas (09) 7744 3112, 040 825 5804 kustannuspäällikkö Tuomas Rantanen 040 507?7165 aVustajina tässä numerossa Miika Kabata, Emma Heinonen, Tanja Is, OlliPekka Jauhiainen, Saila Kivelä, Antti Kurko, Reetta Laitinen, Christer K. Lindholm, Ilpo Puhakka, Antti Ronkainen, Syksy Räsänen, Janne Siironen, Jiipu Uusitalo, Heli Yli-Räisänen, Hanna-Marilla Zidan. julkaisija Voima Kustannus Oy Yhtiön osakkaat Rosebud Books Oy, Luonto-Liitto, Maan ystävät, Suomen Rauhanpuolustajat, Heikki Hiilamo & Tuomas Rantanen jakelu Jari Tamminen 050-331 4057 tilaukset Tuomas Korkiakangas 09-7744 3112 Voiman Vuositilaus 10 numeroa 39 euroa paino Alma Manu Oy, Tampere painos 60 000 issn 1457-1005 Ka nsi: Ve lda Pa rkk ine n Palkallinen sairausloma on työnantajan etu lYhYtnäköisYYs ja omakohtaisten kokemusten olemattomuus tuottavat huonoa politiikkaa. Kun seuraa Juha Sipilän johtamia työelämäuudistuksia, on vaikea uskoa, että valmistelussa olisi haettu asiantuntija-apua edes työnantajapuolelta. Vuorolisäkorvauksissa kolmen ässän porvarikopla on tullut vastaan. Vaihtokaupassa lomakorvauksia leikataan lähes kolmannes. Ensimmäisen sairauslomapäivän karenssi on yhä pöydällä, ja Ruotsin malli halutaan ottaa myös Suomessa käyttöön. Työnantajan hyötyä järjestelyssä on vaikea ymmärtää, jos katsoo naapurimaassa tapahtunutta kehitystä. Ruotsissa sairauslomapoissaolot ovat kasvaneet viimeiset viisi vuotta – 2013 ne nousivat peräti 12 prosenttia. lYhYtnäköisesti katsottuna työnantaja näyttää voittavan, jos työntekijä potee palkatta ensimmäisen päivän. Houkutus pitää rokulia saattaa kuitenkin kasvaa omavastuun mukana: jos sairastaa omaan laskuunsa päivän, miksei olisi saman tien kolmea päivää pois? Työnantajalle tulee hankaluuksia, jos sairauslomat pitenevät ja niiden määrä kasvaa. Sijaisjärjestelyt maksavat paitsi aikaa myös rahaa – muiden tehdessä sairastavan työt, ylitöistä saattaa tulla suuremmat kustannukset kuin karenssipäivässä on säästetty. Muiden tehdessä sairastavan työt, ylitöistä saattaa tulla suuremmat kustannukset kuin karenssipäivässä on säästetty. Sairauslomalappujenkin vaatiminen tarkoittaa käyntiä työterveyshuollossa, ja lasku niistä tulee työnantajalle. Jos puolikuntoiset rakennusmiehet hoipertelevat telineillä, työtapaturmien riski kasvaa. Työnantajalla on direktio-oikeus lähettää sairas kotiinsa parantelemaan itseään. sairauslomapäiVä ä koskevasta karenssista on vaikea löytää tarkkaa tietoa. On epäselvää, menettääkö työntekijä palkan myös siinä tapauksessa, kun hänet lähetetään töistä pois. Jos näin on, voi uskoa työpaikkakiusaamistapausten ja työpaikkapahoinvoinnin kasvavan suomalaisessa työelämässä. Jos taas työnantajan kotiin lähettämä ei menetä palkkaansa, moni tulee kotiin lähettämisen toivossa aamupalaveripöytään rykimään ja sairastuttamaan työkaverinsa. Suomessa on usean hallituskauden ajan hoettu mantrana sitä, miten työelämän joustoja pitäisi lisätä ja työuria pidentää. Nyt kehitystä ajetaan vastakkaiseen suuntaan. Työelämässä on monta pitkäaikaisesta sairaudesta kärsivää ihmistä. Jos sitä ryhmää rangaistaan karenssipäivällä, saatetaan heitä ajaa ennenaikaiselle työkyvyttömyyseläkkeelle. Samalla menetetään kansantaloudellisesti paljon enemmän kuin kilpailukyvyssä voitetaan. Veera järVenpää 8 normihomovoimaa! s. 35–36 8 kusti posettaa 11 karjalan kunnailla 32 38 antifasismia hampurissa rasismia Forssassa Reetta Laitinen: All male panel Jiipu Uusitalo: Vihapuhe & Sanoista Tanja Is: Uusi musta Emma Heinonen: Vinkkejä Tekijät: 50 43 martta koskinen namifetsi 46 salla ikonen
8 • 8 / 2015 MaailManlopun eteinen Kekkosen jalanjäljissä Helmikuussa 1939 sisäministeri Urho Kekkonen kehui eduskunnassa, että Suomessa on vain vähän juutalaisia pakolaisia, koska hallitus oli "ajoissa ryhtynyt kaikkiin tarpeellisiin toimenpiteisiin, ettei Keski-Euroopan pakolaisvirta pääsisi suuntautumaan maahamme". Kolme kuukautta aiemmin juutalaisvainot Saksassa olivat kristalliyön myötä edenneet järjestelmälliseen väkivaltaan. Samoissa merkeissä käydään keskustelua muslimipakolaisista nykyään. 1930-luvun tapaan väitellään siitä, onko henkensä kaupalla pakenevista ihmisistä hyötyä vai haittaa Suomen taloudelle. Samalla linnoitus nimeltä Eurooppa on tehnyt Välimerestä vallihaudan, johon tuhannet ovat hukkuneet. kesällä tapaHtui kuitenkin murros. Vaaroista huolimatta Välimeren ylittäjien määrä kasvoi yli kolmensadantuhannen, eivätkä he jääneet Euroopan rajamaihin. Yllättäen kansalaiset kiirehtivät toivottamaan pakolaisia tervetulleeksi, tekemään lahjoituksia ja auttamaan. Aktivistien vuosia hiomat argumentit kansainvälisestä pakolaissopimuksesta ja EU:n rajapolitiikan kauhuista ovat viimein päässeet valtavirtaan. Jotkut päättäjät, erityisesti Ruotsissa ja Saksassa, ovat tehneet rohkeita päätöksiä pakolaisten auttamiseksi. Perusinhimillisyys on saanut vain erävoiton. Myös rasismi on noussut, ja sitä ruokitaan hätää pakenevia ihmisiä syyllistämällä, vanhan ajan malliin. Muslimivastaisuus on syöpynyt Suomessa syvälle, eduskunnan puhemiestä myöten, emmekä ole vielä nähneet pahinta. On irOnista , että muslimivihaajien hekumointi ääriislamistien julmuuksilla on valmistanut eurooppalaisia hahmottamaan pakolaisten hätää. Kun ihmisen kertoo pakenevan Isisiä, ei tarvita pitkiä selityksiä. Syitä pakolaisuuteen on toki muitakin kuin Isis, ja EU on kietoutunut moniin niistä. Eurooppa ei ole laupeuden saareke, vaan sillä on osuutensa maiden tuhoamisessa niin pommeilla, asekaupoilla, taistelijoita tukemalla kuin ilmastonmuutoksellakin. Kertoo paljon, että 300 000 ihmisen turvanhakua Euroopasta pidetään historiallisena kriisinä, mutta se, että yhtä moni joutuu pakolaiseksi Saudi-Arabian moukaroimassa Jemenissä, kelpaa tuskin alaviitteeksi Suomen aseviennille Saudi-Arabiaan. Onkohan yksikään toimittaja edes kysynyt hallitukselta asiasta? Askel humanitaarisesta auttamishalusta poliittiseen vastuunkantoon on välttämätön pakolaisuuden lopettamiseksi. Katseen kääntäminen omaan osallisuuteen on kuitenkin vaikeaa, koska silloin pitää kyseenalaistaa yhteiskunnan normaalina pidettyä toimintaa, eivätkä vastassa ole vain pakolaisvastaiset rasistit. Kekkonen ei ollut äärioikeistolainen – päinvastoin, hän oli IKL:n merkittävimpiä vastustajia. Pakolaisten torjuminen oli keskitien politiikkaa, joka mahdollistaa katastrofin. syksy räsänen Ka isa Ka ng as Postilla on lakisääteinen yleispalveluvelvoite, jonka toteutumista työntekijät epäilevät. Saavatko asiakkaat sitä, mistä maksavat? teksti mikkO sauli kuvat lissu leHtimaja ?työntekijät: ?? posti myy??ilmaa p Ostin jakeluongelmat ovat olleet toistuvasti otsikoissa viime aikoina. Milloin on Mikkelissä hukattu poliisin kirjeitä, milloin flunssa-aalto on lamauttanut jakelun Porissa. Postin johti on selittänyt jakelun ongelmia jopa palkansaajien 18. syyskuuta järjestetystä mielenilmauksesta johtuvaksi. Haastatellut postilaiset eivät johdon selityksiä purematta niele. ”Nämä ongelmat eivät johduflunssa-aalloistataimielenosoituksista. Kyllä tässä tulee mieleen, että tätä jakelupuolta yritetään tietoisesti ajaa alas”, huokaa pääkaupunkiseudulla työskentelevä postilainen. Hän ei halua nimeään julkisuuteen, sillä asioista puhuneisiin postilaisiin on hänen mukaansa kohdistunut painostusta. Suurin ongelma on siinä, että työntekijöiden vähentäminen ajaa jakajat loppuun. He eivät yksinkertaisesti kykene selviytymään pidentyneistä reiteistä, sillä vaikka kirjemäärät ovat laskeneet, luukkujen määrä on ja pysyy samana. Pidentyneellä reitillä on entistä enemmän luukkuja kierrettäväksi. ”Viestintävirasto seuraa postilain toteutumista. Siellä ei olla kiinnostuneita seuraamaan jakelua alueellisesti tai viikkokohtaisesti. Posti toimittaa sinne koko maan keskiarvolukuja. Koko homma on täyttä kusetusta”, hän kiroilee. Ongelmat ovat keskittyneet pääkaupunkiseudulle. Postija logistiikka alan unioni PAU:n tiedottaja Juha Pöyryn mukaan karkeasti kaksi kolmasosaa niistä talouksista, joiden kohdalla postin velvoite viiden päivän sisällä tapahtuvasta jakelusta ei ole onnistunut, sijaitsee pääkaupunkiseudulla. Näiden talouksien viikkokohtaiset määrät ovat koko maassa pyörineet viimeaikoina 100 000–200 000 haarukassa. Pääkaupunkiseudulla on reilut 500 000 kotitaloutta. Kahden kolmasosan osuus, eli plus-miinus 100 000 jakamatonta taloutta viikossa on tähän suhteutettuna paljon.
8 / 2015 • 9 ?työntekijät: ?? posti myy??ilmaa ”Luvut ovat pahenemaan päin”, sanoo Pöyry. ”Jakajat kokevat tämän tilanteen hyvin nöyryyttäväksi. Perinteisesti jakelun sujuvuus on ollut jakajille kunnia-asia. Nyt he joutuvat tinkimään siitä. Tämä vaikuttaa työmoraaliin, kun tuntuu, ettei yhtiötä kiinnosta, toimiiko palvelu niin kuin asiak kaille on luvattu.” Pöyry tyyöskenteli itse jakelussa 90-luvulta alkaen kahdeksan vuotta. Hän ei siltä ajalta muista mitään vastaavaa. nimetön postilainen kuvaa todellisuutta näin: ”Sanotaan, että lähetät kirjeen joka ohjautuu väärään toimipaikkaan. Nykytilanteessa se saattaa maata siellä viikon ennen kuin siihen kukaan koskee, koska kellään ei ole aikaa tehdä näitä.” ”Esimerkiksi verokirjeitä löytyi eräästä toimipaikasta pari laatikollista päivää ennen veroilmoituksen jättöpäivää. Eiväthän ne millään ehtineet ajoissa näille verovelvollisille”, hän jatkaa. ”Näitä on, mutta näistä vaietaan.” Toinen nimettömänä pysyttelevä postilainen on sitä mieltä, että ongelmat ovat ennen kaikkea yrityksen johdossa. ”Pääkonttori johtaa yritystä Excel-taulukoilla vailla kuvaa käytännön todellisuudesta. Sieltä käsketään irtisanoa, ja keskiporras yrittää sitten epätoivoisesti saada postin jaettua kuten pitäisi.” Hänen mukaansa johdon ymmärrys alasta on heikkoa, koska he tulevat muilta yritysmaailman sektoreilta. Johtajien tausta nousee esiin myös muiden haastateltujen puheissa. miset tehtiin yli vuosi sitten. Ongelmia olisi siis pitänyt olla pidemmän aikaa, jos ne olisivat syy. ”Totta kai siitä sitten tulee ongelmia,josonflunssa-aalto tai paljon sairaslomatapauksia. Meillä ei ole reserviä ihmisistä, jotka odottaisivat passissa, että pääsevät tuuraamaan sairastapauksia.” vOima yritti saada haastattelua myös Viestintävirastosta kysyäkseen, kuinka siellä nähdään valvonnan toimivuus ja miltä työtekijöiden näkemykset viraston kovakorvaisuudesta ongelmien edessä kuulosta. Toistuvista yrityksistä huolimatta haastattelu ei lehden paino-deadlineen mennessä onnistu. Postin toimitusjohtaja Heikki Malinenkaan ei palannut sähköpostilla lähetettyihin kysymyksiin. Häneltä lehti olisi tiedustellut jakelun roolia postin konsernin kokonaisvisiossa sekä jakelun kehittämisen tulevaisuutta. Asiaan palasi viime hetkellä sähköpostitse sidosryhmäjohtaja Timo Anttila. Hänen mukaansa jakelu on myös jatkossa postin ydintoimintaa. ”Postimäärät vähenevät voimakkaasti, ja vuonna 2020 määrä on enää puolet nykyisestä. Monia asioita joudutaan tekemään uudella tavalla, jotjakelu on ollut Posti-konsernin osa-alueista tuottoisimmasta päästä. Viimeisellä neljänneksellä se tuotti tappiota ensimmäistä kertaa sitten 80-luvun. Pöyry pelkää, että tätä käytetään tekosyynä lisäsäästöihin. Postin ohjauskeskuksen johtaja Jarmo Ainasoja myöntää, että jakelussa on ollut ongelmia. ”Laitoimme asiasta noin kolme viikkoa sitten tiedotteenkin. Olemme kuitenkin menossa parempaan suuntaan.” ”Luvut pitää suhteuttaa kolmeen miljoonaan jakelupisteeseen. Pääkaupunkiseutu toki nousee esille, koska siellä on jakelupisteitä ja volyymia eniten. En osaa sanoa tarkkaan, kuinka iso osa jakamattomista talouksista on pääkaupunkiseudulla, mutta kaksi kolmasosaa kuulostaa liioittelulta”, hän jatkaa. Ainasoja kertoo, että posti informoi postinsaajia muun muassa verkkosivuillaan ja pitää viranomaiset ajan tasalla viiden päivän jakeluvelvoitteen toteutumisesta. Viestintävirasto seuraa postilain täyttymistä, ja sinne toimitetaan koko maata koskevat luvut velvoitteiden täyttymisestä. Kirjejakelun laatuseurannan hoitaa ulkopuolinen riippumaton tutkimuslaitos. Ainasoja ei spesifioi mikä tutkimuslaitos. Hän katsoo, etteivät nykyiset ongelmat selity irtisanomisilla, sillä edelliset irtisanota toiminta olisi kannattavaa myös jatkossa.” Näkemykset tietoisesta alasajosta hän tyrmää. ”Ei Posti ole ajamassa jakelua alas, vaan yritykset ovat siirtäneet laskutustaan verkkoon, painettuja lehtiä tilataan vähemmän ja kirjeitä lähetetään vähemmän.” Voiko asiakas sitten luottaa Postin palveluihin? ”Kyllä voi”, Anttila päättää.
10 • 8 / 2015 Reetta Laitinen: All male panel Jiipu Uusitalo: Vihapuhe & Sanoista Tanja Is: Uusi musta Emma Heinonen: Vinkkejä Tekijät: Reetta Laitinen: All male panel Jiipu Uusitalo: Vihapuhe & Sanoista Tanja Is: Uusi musta Emma Heinonen: Vinkkejä Tekijät: Tekijöiden haastattelu sivulla 43–44 >>
8 / 2015 • 11 teksti ilpO puHakka kuva velda parkkinen rahanluonti siirtymässä islannissa pankeilta valtiolle Rahauudistuksella halutaan tasata laskuja nousukausia sekä hankkia valtiolle kerralla miljardien edestä rahaa. l Oppukesästä olemme vaihteeksi saaneet kuulla rommaus uutisia: Shanghain pörssi on tullut sykähdyksittäin alas yli 40 prosenttia, Kiinan talouskasvun pelätään hidastuvan, ja tuomiopäivän ennustajat odottavat 1930-lukua pahempaa maailmantalouden lamaannusta. Eikö finanssikriisistä opittu mitään? Ainakin Islannilla on vakaa aikomus oppia 2008 maahan iskeneestä pankkikriisistä. Sen hallitus valmistelee rahareformia eli rahanluonnin valtiollistamista. Toimenpiteen ensisijainen päämäärä on estää pankkeja voimistamasta talouden nousuja ja laskuja niiden lisätessä velan ja rahan määrää omia voittoja kasvupyrkimyksiä ajaakseen. Tulevaisuudessa kaikki raha islantilaisissa pankeissa olisi keskuspankkirahaa. Pankit eivät voisi luoda uutta rahaa myöntäessään esimerkiksi asuntolainoja, vaan niiden olisi lainattava se keskuspankista tai määräaikaistallettajilta. Pankit toimisivat ainoastaan rahan välittäjinä, kuten moni kuvittelee nykyäänkin pankkien toimivan. suunnitelma esiteltiin keväällä edistyspuolueen, Islannin keskustan, poliitikon Frosti Sigurjonssonin raportissa Monetary Reform. ”Olin yhteydessä Sigurjonssoniin hiljattain. Hän sanoi, että rahareformi on nyt selvitysasteella ministeriöissä. Nyt selvitetään esimerkiksi, mitä se vaatii lainsäädännöllisesti”, kertoo rahareformista väitöskirjaa Helsingin yliopistolla tekevä Patrizio Lainà. Lainà kuuluu talousdemokraatteihin, jotka ajavat rahanluonnin demokratisointia rahareformilla. Ajatus uudistuksesta on vanha. Lainà on juuri kirjoittanut tieteellisen artikkelin siitä, miten rahareformia vastaava uudistus toteutettiin Yhdysvalloissa ja Iso-Britanniassa 1800-luvulla. Silloin reformi jäi puolitiehen, kun pankit korvasivat niiltä kielletyn seteleiden valmistamisen luomalla talletuksia. Rahareformin idea on saanut uutta voimaa finanssikriisin jälkeen. Sitä ajavia kansalaisliikkeitä on yli 20 maassa ja jotkin puolueet, kuten Iso-Britannian vihreät ja Tanskan Alternativet, ovat ottaneet reformin ohjelmaansa. islanti on tällä hetkellä ainoa maa, jossa rahareformia ajetaan hallitustasolla. Muissa maissa se on päässyt korkeintaan parlamentaariselle tasolle eli kansanedustajat tai puolueet ajavat sitä ilman hallituksen tukea. Sigurjonssonin raportti seurailee Lainàn mukaan pitkälti brittien Positive Money -liikkeen näkökantoja. ”Joitakin asioita siinä on konkretisoitu. Esimerkiksi määräaikaistalletuksiin ehdotetaan 45 päivän minimiä, jottei niistä kehittyisi rahareformin jälkeistä rahan korvaajaa, kuten pankkitalletuksille kävi pankkien seteleiden sadan prosentin reservivaatimuksen jälkeen 1800-luvulla.” Sigurjonssonin raportissa esittämät rahareformin hyödyt eivät jää rahan määrän ja talouden vakauden kontrollointiin. Koska rahanluonti ei enää edellyttäisi velanottoa, keskuspankki voisi laittaa rahan kiertoon julkisina menoina ja investointeina. Raportti esittääkin merkittävää Islannin julkisen velan kertaluonteista vähentämistä rahareformiin siirtymisen yhteydessä, kun alkuperäinen rahavaranto on luotava. Alkuperäisen rahapotin luomisen jälkeenkin rahaa on laskettava liikkeelle vuosittain julkisten menojen muodossa. Luotavan rahan määrää on raportissa arvioitu siten, että rahaatehtäisiintalouskasvunjainflaation tarpeisiin, jotka molemmat olisivat noin kaksi prosenttia vuodessa. Siten valtion olisi laskettava liikkeelle Islannin nykyisestä rahamäärästä laskettuna noin 20 miljardia kruunua vuodessa. Vastaava laskutoimitus Suomeen suhteutettuna tarkoittaisi noin 4,5 miljardia euroa vuodessa. Hetkinen . Suomeen suhteutettu lukuhan vastaa pitkälti sitä, mistä valtiovarainministeriö on puhunut leikkaustarpeena kestävyysvajeen kuromiseksi umpeen. Eikö rahareformi sopisi Suomeen ja Euroopan kriisimaihin, kun valtio saisi sillä kerralla miljardien edestä rahaa julkisten menojen kattamiseen? ”Rahareformia voisi hyvinkin ajatella ratkaisuksi Euroopan kriisimaihin, mutta eurojärjestelmässä sitä on aika mahdotonta toteuttaa. Se siis vaatisi käytännössä euroeroa, ellei rahareformia toteutettaisi koko eurojärjestelmän tasolla, mikä on aika epätodennäköistä” Lainà näkee, että euron lisäksi toinen syy, miksi valtiot ja poliitikot eivät hanakammin aja rahareformia, onyleinenhyperinflaationpelko.Sitä hän pitää harhaluulona, koska kaikkiin historiallisiin hyperinflaatiojaksoihin on liittynyt tuotantorakenteen romahtaminen. Islannissa yksi pääperusteista rahareformille on ollut pankkien holtiton rahanluonti, josta on seurannut kohtuuttomiainflaatiojaksoja.Rahareformin jälkeen rahanluonnin määrästä päättäminen voidaan delegoida Euroopan keskuspankin johtokunnan kaltaiselle erilliselle toimielimelle, jolla on annettuinflaatiotavoitteet,taivaihtoehtoisesti poliitikot päättävät rahanluonnin määrästä ja ovat siitä vastuussa äänestäjilleen. Uuden rahan alkuperäisestä käyttötarkoituksesta poliitikot joutuisivat joka tapauksessa päättämään, kun raha ei enää tule järjestelmään pankkien myöntämien lainojen muodossa. Reetta Laitinen: All male panel Jiipu Uusitalo: Vihapuhe & Sanoista Tanja Is: Uusi musta Emma Heinonen: Vinkkejä Tekijät:
12 • 8 / 2015 s s s e urOkriisin jälkeen talouskuria on lujitettu kansainvälisillä sopimuksilla ja kansallisella lainsäädännöllä. Tämän myötä politiikka rajautuu arvovalintoihin leikkauskohteista. Melu tulee kaiken aikaa pienemmistä asioista. Entinen valtiosihteeri Raimo Sailas ilmaisi asian näin: ”Jyrki Kataisen (kok.) hallitus kavensi finanssipolitiikan kansallista itsemääräämisoikeutta vähin äänin, eikä asiasta käyty juuri julkista keskustelua. Ajopuuna oltiin.” (HS 1.9.2015) Sailas viittaa Kataisen hallituksenhyväksymäänfinanssipoliittiseen sopimukseen, joka astui voimaan 1.1.2013. Sopimuksen mukaan julkistalouden ”on oltava tasapainossa tai ylijäämäinen”. Tämän seurauksena Suomen lakiin kirjattiin ”keskipitkän aikavälin tavoite” korkeintaan 0,5 prosentin suuruisesta rakenteellisesta alijäämästä (fipo-laki 869/2012). Sopimus ja laki lisäävät Euroopan komission määräysvaltaa jäsenmaiden talouspolitiikasta. Keskeisellä sijalla ”keskipitkän aikavälin tavoitteiden” saavuttamisessa on niin kutsuttu ”tuotantokuilu”. Tuotantokuilu tarkoittaa toteutuneen BKT:n ja tilastollisilla menetelmillä lasketun potentiaalisen BKT:n välistä erotusta. Koska komissio määrittää tuotantokuilun korjaamisen, sen arviot BKT:n kehityksestä rajoittajat Suomen hallituksen talouspolitiikan liikkumavaraa. käytännössä rakenteellinen alijäämä onkin lakiin kirjattu mittari, jonka perusteella toteutunutta alijäämää pyritään korjaamaan komission määrittämillä talousteoreettisilla malleilla. Nämä mallit perustuvat uusklassisiin ihanteisiin työn tarjonnan tarpeellisuudesta ja julkisen sektorin tehottomuudesta. Mikäli jäsenmaa jää keskipitkän aikavälin tavoitteesta, finanssipoliittisensopimuksen mukaan ”Euroopan komissio tekee ehdotuksen tätä koskevaksi lähentymisaikatauluksi”. Merkittävä poikkeaminen tältä ”sopeuttamisuralta” käynnistää ”korjausmekanismin”, jokaonkirjattufipo-lainmyötä Suomen lainsäädäntöön komission ehdottamien periaatteiden pohjalta. Lakiin on siis kirjattu henki, jonka mukaan työllistämisohjelmilla tai kokonaiskysynnällä ei ole suurtakaan merkitystä talouden kannalta. Osviitta a komission määräysvallasta saatiin keväällä, kun Juha Sipilä, Timo Soini ja Alexander Stubb neuvottelivat hallitusohjelmasta. Komissio lähetti paimenkirjeen, jossa se vaati tulevalta hallitukselta toimenpiteitä alijäämän laskemiseksi, liian varhaisten eläkeputkien poistamista, kuntaja sote-uudistusten kustannustehokkuutta, vähittäiskaupan avaamista kilpailulle sekä nuorten, vanhojen ja pitkäaikaistyöttömien työllistämisen edistämistä. Kolme ässää ryhtyivät toimiin. Hallitusohjelmassa sovittiin miljardien leikkauksista, minkä lisäksi on asetettu Oppositiopuolueet siunasivat hallitusvuosinaan nykyisen talouskurin. teksti antti rOnkainen kuvat valtiOneuvOstOn kanslia leikkaa, leikkaa, kirkkaamm??an kruunun saat
8 / 2015 • 13 s s Syynissä Sipilän satutuokio pääministeri juHa sipilä sai Yleltä ennennäkemättömän tilaisuuden puhua television katsojille parhaaseen katseluaikaan 15 minuuttia ilman toimittajien inhottavia kysymyksiä tai toista mieltä olevien poliitikkojen harmittavia vastaväitteitä. Yli 1,5 miljoonaa television katsojaa todisti pääministerin leppoisaa esiintymistä, joka toi mieleen Lasse Pöystin unettavat satutuokiot Pikku Kakkosessa. Vihdoinkin maatamme johtaa kansan isä, jonka sanaa mökin mummon on helppo uskoa. Pääministerin tv-puhetta on jo ehditty analysoida monelta kantilta. puHetta seuranneella viikOlla kävi ilmi, että Sipilä oli liioitellut suurin piirtein kaikissa Suomen taloutta koskevissa väittämissään. Tämän seurauksena puheessa maalataan Suomen taloudellisesta tilanteesta synkempi kuva kuin se todellisuudessa onkaan. Valtion velkaantumisvauhti ei ole yli miljoona euroa tunnissa, vaan huomattavasti vähemmän ja vauhti on hidastumassa. Valtion rahat eivät ole loppumassa, vaan se saa lainaa ennätyshalvalla. Lisäksi valtionvelan koronhoitomenot ovat pienimmät neljännesvuosisataan. Suomen kilpailukyky suhteessa kilpailijamaihin ei ole heikko, vaan se on parantanut järjestelmällisesti vuoden 2008 jälkeen. Nämä ja muut epätarkkuudet saivat muun muassa Ilta lehden toimittajan Tommi Parkkosen pohtimaan, eikö pääministeri oikeasti tiedä tosiasioita vai johtiko hän tahallaan kuulijoitaan harhaan. kysymys On mielenkiintOinen , mutta vielä mielenkiintoisempaa on tarkastella tapoja, joilla pääministerin puheessa kehystetään Suomen taloudellista tilannetta. Sipilä luo puheessaan vaikutelmaa syvästä kriisistä, joka vaatii poikkeustoimia. Taloutta näivettävä kilpailukyky kummitus leijuu Suomen yllä, ja tämän kauhistuksen takana lymyää vielä sitäkin rumempi turjake, iso paha velkapeikko. Kilpailukyvyn puutteesta ja velan paisumisesta puhuttuaan Sipilä aloittaa kriisirummutuksen. Hän toimii kuin šamaani, joka karkoittaa pahoja henkiä yhteiskunnan sairaasta ruumiista. Nämä rituaalit voivat olla pitkiä ja kivuliaita, mutta suomalaisten on osoitettava olevansa valmiita ”kipeisiin päätöksiin”. Joidenkin on uhrattava osa palkastaan, toisten työpaikkansa. Niiden, joilla olisi eniten uhrattavaa, ei tarvitse uhrata mitään. Vakavan taloudellisen analyysin sijaan Sipilän puhetta on parempi tarkastella satuna tai moraalisaarnana, jossa talouden synkkä tilannekuva perustelee hallituksen poliittisen linjan välttämättömyyttä. Älä koskaan anna hyvän kriisin mennä hukkaan, sillä kriisioloissa valittua politiikkaa ei tarvitse perustella kuin viittaamalla kriisin olemassaoloon – oli se sitten todellinen tai kuviteltu. miika kabata en kestä talous ilMan beer H elsi nkil äin en filo sofi , jok a kirjo itta a kriit tisiä arv ioit a yh teis kun nall isis ta ja talo ud ellis ista ilm iöis tä. erilliset euromääräiset menosäännöt, joita valtiontalous ja kuntatalous eivät saa 2019 ylittää. Lisäksi hallitus valmistelee sote-uudistusta sekä työttömyysturvan uudistusta, joka tiukentaa velvollisuutta ottaa vastaan työtä ja osallistua aktivointitoimenpiteisiin. Hallitus on myös esittänyt kauppojen aukioloaikojen sääntöjen kumoamista, minkä jälkeen ne voisivat olla auki 24/7. Sipilä, Soini ja Stubb tekivät kiltisti kaiken, mitä komissio vaati. Komissio katsoi, että toimet olivat riittäviä. Syyskuussa julkaistun Julkisen talouden suunnitelman mukaan Suomi täyttää komission vaatimukset rakenteellisesta sopeutuksesta vuosina 2015 ja 2016 ”kohti keskipitkän aikavälin tavoitetta”. Suomi on saanut komissiolta puhtaat paperit kuitenkin ainoastaan kahden ensimmäisen vuoden osalta, sillä ”myöhempien vuosien osalta sopeutusvaatimuksia ei vielä ole määritelty”. Maailmantalouden heilahdukset ja niiden mukana muuttuvat komission arviot voivat johtaa vielä moniin uusiin julkistalouden ja palkkojen leikkauksiin. sinällä än Juha Sipilä ei valehdellut sanoessaan, että komissio on hilkulla alkaa päättää leikkauksista Suomen puolesta. On kuitenkin ironista, että Sipilän hallitus sitoutuu ankaraan leikkauspolitiikkaan välttääkseen komission ankaran leikkauspolitiikan. Tämän tragedian vastustaminen on vaikeaa, sillä nykyiset oppositiopuolueet, SDP, vihreät, vasemmistoliitto, RKP ja kristillisdemokraatit, olivat hyväksymässä finanssipoliittista sopimusta ja fipo-lakia. Joko oppositiopuolueet hyväksyivät talouskurin ja komission määräysvallan Kataisen hallituksessa tai eivät ymmärtäneet päätöstensä seurauksia. leikkaa, leikkaa, kirkkaamm??an kruunun saat
14 • 8 / 2015 teksti ilpO puHakka kuva velda parkkinen r akennustyömaan jagraffitiaitojenympäröimän Sompasaaren eteläkärjestä löytyy kaksi kaikille avointa ja ilmaista saunaa. Toinen on kolmelle sopiva pikkusauna ja toinen 10–20 hengen sauna isolla laitoskiukaalla. Löylyistä pääsee suoraan mereen uimaan. Viisi vuotta käynnissä ollut saunatoiminta organisoitui kaksi vuotta sitten yhdistykseksi, kun Helsingin rakennusvirasto oli pariin otteeseen purkanut saunojien viritelmät. ”Toiminnan kasvaessa yhdistys on ollut hyvä myös talouden pyörittämiseen. Saunaan menee kuitenkin jonkin verran rahaa. Kulut katetaan jäsenmaksuilla, lahjoituksilla, pullonpalautusrahoilla ja halkojen myymisellä. Rahat käytetään rakennustarpeisiin. Olemme myös järjestäneet kolehtipohjaisia tapahtumia, esimerkiksi tänä kesänä suuren suosion saaneet kesätanssiaiset ja saunakaraoken”, kertoo Sompasaunan toiminnassa alusta alkaen mukana ollut Saara Louhensalo. Seura vuokraa tonttia kaupungilta nimellisellä 100 euron kausivuokralla – ainakin vielä ensi kevääseen saakka. Sompasaareen rakennetaan asuintaloja, joiden alta sauna joutuu mahdollisesti muuttamaan. Se riippuu rakennusprojektien etenemisestä. Sopivaa uutta paikkaa on vaikea löytää, koska sen pitäisi olla tarpeeksi kaukana mutta myös tarpeeksi lähellä. ”Jos kaupunki ei enää vuokraa tonttia Sompasaaresta, rakennamme saunan johonkin muuhun rantapaikkaan. Tarkoitus on talven aikana katsella paikkoja sillä silmällä.” lOuHensalOn mukaan Sompasaaren saunan rakentaminen ei ollut yhdenkään nykyisen aktiivin idea. Hän sanoo olevansa ideasta ikuisesti kiitollinen kahdelle tuntemattomalle miehelle. ”Ystäväni oli saaren kärjessä lennättämässä leijaa kesäkuun 2011 alussa ja törmäsi siellä kahteen nuoreen mieheen, jotka olivat löytäneet vanhan hylätyn kiukaan pohjoishelsinkiläisestä metsästä. Tyypit olivat päättäneet kuskata kiukaan jonnekin kivaan paikkaan ja rakentaa pienen saunan.” Alkuperäiset saunan rakentajat laittoivat saunan pystyyn, lämmittivät sen kerran eivätkä myöhemmin enää palanneet saunomaan. ”Kaverini kertoi tästä salaisesta saunasta, ja mentiin sitä sitten katsomaan. Saman tien porukkaa jäi saunaan koukkuun, ja ryhdyimme parantelemaan sitä.” Louhensalon mukaan toiminnan jatkuvuus on edellyttänyt aktiivista vakioporukkaa, jota kiinnostaa saunomisen lisäksi saunan ylläpitäminen. Vain pieni osa aktiiveista on ollut mukana ensimmäisestä kesästä asti, mutta aktiivien määrä on kasvanut. ”Ensimmäisenä vuotena saunalla kävi vain satunnaisesti ihmisiä, jotka eivät valmiiksi kuuluneet tuttavapiiriini. Nyt suurin osa on sellaisia, joita en tunne muualta kuin saunalta. Suosio on levinnyt niin, että Espoosta asti käydään säännöllisesti saunomassa. Saunalla on kaikenikäisiä ihmisiä ja ajoittain hyvin kansainvälinen tunnelma.” sauna a keHitetä än talkoissa, joita pidetään tarpeen mukaan. Keväisin saunaa uudelleen rakentaessa talkoita on monta kertaa viikossa. Kesällä parin kolmen viikon välein saunaa korjaillaan ja siivotaan. ”Olemme jotenkin hämärästi onnistuneet luomaan ystävällisen ja avoimen ilmapiirin. Saunalle tulevat ihmiset ovat yleensä valmiita auttamaan, jos vaikka pitää sahata puita tai siivota joku paikka. Kun touhu todellakin on ilmaista, on suurin osa valmiita antamaan jotain takaisin.” Aktiivien on ratkottava myös aika ajoin ilmaisen saunan pyörittämiseen liittyviä vastoinkäymisiä. Niitä on riittänyt senkin jälkeen, kun kaupunki purki saunan sen toiminnan alkuvaiheilla. ”Toissa kesänä pari viikkoa vanha kiuas varastettiin ja sauna työnnettiin mereen. Kaupungin nosturivene nosK an sa K u n n an o lo h u o n e • K an sa K u n n an o lo h u o n e • K an sa Ku n n an o lo h u o n e • Ka n sa Ku n n an o lo h u o n e • Hikistä aktivismia Maksutonta helsinkiläissaunaa pyöritetään vapaaehtoisvoimin.
8 / 2015 • 15 sOmpasauna sOmpasaaren laituri, Helsinki tuOppi: Oma pullO mukaan biisi: tapiO rautavaara: löylyä lissää ilmianna olohuoneesi! ideat@voim a.fi Hikistä aktivismia Maksutonta helsinkiläissaunaa pyöritetään vapaaehtoisvoimin. ti saunan takaisin rannalle laivaväylää tukkimasta, ja rakennus oli onneksi säilynyt ehjänä. Saimme myös uuden aivan samanlaisen kiukaan lahjoituksena Kastorin tehtaalta, ja kiuas kiinnitettiin ketjulla ja munalukolla betoniporsaaseen.” tänä kesänä varkaita on käynyt kerran. Mukaan lähti parilla sadalla palautuspulloja ja seuran sähkötyökalut. Louhensalo ajattelee, ettei kaikkea ilkivaltaa voi mitenkään estää, vaan se pitää hyväksyä osana toiminnan luonnetta. Hän kertoo oppineensa olemaan välillä myös se ikävä tyyppi, joka pitää jöötä ja puuttuu häiritsevään käytökseen. ”Olemme joutuneet antamaan ensimmäiset porttikiellot. Alkukesänä saunalle pesiytyi häirikkö, jatkuvasti kovassa humalassa ollut mies, joka pauhasi kovaan ääneen rasistisia ja seksistisiä juttuja, joita kukaan ei halunnut kuulla.” Toinen porttikielto tuli Louhensalon mukaan tyypille, joka käytti saunaa yömajana. Aktiivit laittoivat saunalle kylttejä, joissa oli häiriköiden kuvat ja tieto porttikiellosta. Kun nämä eivät enää tulleet takaisin, laput otettiin pois. ”Meille on tärkeää, että kaikilla kävijöillä on turvallinen ja tervetullut olo, ja mielestämme olemme onnistuneet siinä. Vaikka sauna on sekasauna, ja miehiä on kävijöistä hieman suurempi osa kuin naisia, olemme silti saaneet säilytettyä tunnelman, jossa valtaosa kävijöistä saunoo edelleen alasti, eikä saunassa tunnu kiusalliselta olla iho ihoa vasten tuntemattomien kanssa.”
16 • 8 / 2015 aktivismi rHytHms OF resistanCe 6.10., 12.10., 20.10. ja 26.10. klo 20, Kirjakahvila, Turku Hierarkioita välttelevä rumpuaktivistien ryhmä on kaikille avoin. Päämääränä on protesti rytmiikan keinoin. kunnOn työn päivä 7.10., Tiedekulma, Helsinki Ympäri maailmaa vietettävän Kunnon työn päivän kunniaksi järjestettävässä keskustelutilaisuudessa puhutaan yhteiskuntavastuusta ja työn tekemisen ehdoista. www.kepa.fi/tapahtumakalenteri/16732 a-ryHmän uusien ilta 9.10. klo 18, Kupoli, Helsinki Anarkistinen ja antiautoritaarinen toimintaryhmä kutsuu kaikki sortoa vastustavat ja anarkismista kiinnostuneet tutustumaan ryhmän toimintaan. avtonom.org/fi/news/ryhmanuusien-ilta rakkaudesta, etiikasta ja muutOksesta 10.10. klo 18, Kupoli, Helsinki Häiriöitä-luentosarjassa vierailee kollektiivi Mustikka, jonka edustajat puhuvat vapauttavasta rakkaudesta, intiimeihin suhteisiin kohdistuvasta sääntelystä ja sääntelyn yhteydestä systeemiin. www.mustikka.la anarkiaa ja burgereita 25.10., Yläkerta, Tampere Joka kuun kolmas sunnuntai Tampereen anarkistiliitto järjestää illanvieton vegaanisen ruuan ja anarkismin historian sekä näkökulmien parissa. elOkuva ääriviivOja – Outlines 3.–4.10., WHS Teatteri Union, Helsinki Maryan Abdulkarimin ja Pauliina Feodoroffin muodostama Silta-kollektiivi järjestää feministisen elokuvaja puhetapahtuman, jonka aiheena on kollektiivinen muisti ja muistinmenetys. Tapahtuma on ilmainen. venäläisen elOkuvan viikOnlOppu 5.10. , Logomo, Turku Venäläistä nykyelokuvaa esittelevällä festivaalilla nähdään niin draamaa Krimiltä kuin elämäkerrallisia teoksia suurista kuvataiteilijoista. varietÈ kinOkOnsertti 14.–15.10. klo 18, WHS Teatteri Union, Helsinki Teatterin 1-vuotisjuhlaa vietetään Ewald André Dupontin Varieté-elokuvan parissa. Näytöstä säestää kokeellisen elektronisen musiikin trio Halme-Innanen-Korpipää live and let live 21.10. klo 19, Kirjakahvila, Turku Veganismin perusteita ja perusteluja kertova dokumenttielokuva on osa Oikeutta eläimille -järjestön elokuvasarjaa. vOima suOsittelee Flaming Sideburns ympäri maata 2.–10.10. Naisasialiiton lukupiiri paluu tulevaisuuteen 21.10. klo 16, Bio Rex, Helsinki Paluu tulevaisuuteen -trilogia esitetään kokonaisuudessaan ensimmäisen osan 30-vuotisjuhlien kunniaksi. Luvassa on myös oheisohjelmaa. kOrean mOvie Festival 27.10., K-13, Helsinki Korealaiselle elokuvalle omistetussa tapahtumassa esitetään muun muassa historiallista draamaa, kuten Masquerade, Joseonin dynastian aikaan sijoittuva kertomus kuninkaasta ja hänen kaksoisolennostaan. kirjallisuus kirjailta 13.10. klo 18, Jyväskylän kaupunginkirjasto Lukupiirin keskustelussa on Jhumpa Lahirin kirja Tulvaniitty, joka kuvaa kahtiajakautunutta Intiaa, kahta veljestä ja heidän jälkikasvuaan. kirjallinen kaHvi-ilta lukulepakOille 15.10. klo 18, Naisasialiitto Unioni, Helsinki Lukupiiri sukeltaa lesboerotiikan ja sateenkaariperheiden maailmaan kolmen kirjan avulla. Ne ovat Sarah Watersin Parempaa väkeä, Katherine Mansfieldin Autuutta sekä Sateenkaaren alla. päiväkirjaklubi 17.10. klo 19, Sellosali, Espoo Jo melkein vuoden pyörinyt Päiväkirjaklubi valloittaa Espoon nuoruuden noloilla tunnustuksilla, äidinkielen aineilla sekä rakkauskirjeillä. www.facebook.com/events/1596998557243565 abCkiriasta mustaan Orkideaan 20.10. klo 16.30–18 Yliopiston kirjasto, Jyväskylä 100 merkittävää suomalaista tietokirjaa -tietokirjan pohjalta kootun näyttelyn avajaisissa vierailee muun muassa kirjailija Risto Isomäki. dOe & kaukana jOssain Onnenmaa 20.10. klo 17.30, Kallion kirjasto, Helsinki Johanna Venho tulee puhumaan teoksestaan Kaukana jossain onnenmaa ja Virpi Pöyhönen omasta kirjastaan Doe. Anna-Riikka Carlsonin johtamassa keskustelussa mietitään muun muas sa kirjoja yhdistävästä onnen tavoittelusta. Hyvää HuOmenta suOmi: kuka täällä pärjää? 24.10. klo 11.30, Kirjamessut, Helsinki Onko kaikilla yhtäläiset mahdollisuudet onneen, kysytään paneelissa sekä myös useissa syksyn uutuuskirjoissa. Kysymykseen on vastaamassa niin kirjailijoita kuin kansanedustajia. musiikki Flaming sideburns 2.–10.10., Helsinki, Jyväskylä, Lahti, Turku 20-vuotisjuhlansa kunniaksi Suomea kiertävä autotallirockin nimiryhmä päättää syksyisen kiertueensa kahteen viikonloppuun ja neljään kaupunkiin. www.facebook.com/flamingsideburns rauHatäti 9.10., LéSpace, Helsinki Esikoisalbumiaan työstävä rap-artisti heittää keikan yhdessä nyrjähtänyttä elektroa esittävän bändin 20 000 Hz ja omaehtoisen laulajalauluntekijän Jean Ramsayn kanssa. www.facebook.com/events/707669599336998 draama-Helmi 16.10., Bar Kuka, Turku Oman luonnehdintansa mukaan ”epäselvää räppiä” esittävä Draama-Helmi tekee Turundebyyttinsä keikalla, jolla esiintyvät myös letkeät herrat DXXXA D & HZZZT. blOW up tHat gramOpHOne 16.–17.10., Korjaamo, Helsinki Ensimmäisellä Blow up -festivaalilla soittaa niin kotimaisia raskaan musiikin nimiä kuin ruotsalainen Suma, brittibändi The Wounded Kings sekä italialainen Ufomammut. www.blowup.fi Oikeutta eläimille 20 v. 16.10., Gloria, Helsinki Laineen Kasperi, Julma H, Yhdentekevää sekä MNTTT juhlistavat eläinoikeusjärjestön 20-vuotista taivalta. Tapahtuman tuotot menevät eläinten hyväksi. www.facebook. com/events/895132103894300 my Heart is in tHe HigHlands 5.11. klo 21, Temppeliaukion kirkko, Helsinki Virolaissäveltäjä Arvo Pärtin 80-vuotisjuhlakonsertissa kuullaan nykysäveltäjän kuoroja urkumusiikkia sekä teos laulusolistille. Esiintymässä on muun muassa Sibelius-Akatemian kamarikuoro. www.facebook.com/Sibatapahtumat julia HOlter 1.11., Tavastia, Helsinki Flow-festivaalilla muutama vuosi takaperin vieraillut yhdysvaltalaisartisti tuo kokeellisen poppinsa tällä kertaa klubikeikalle. teatteri ja taide dystOpia/utOpia 2.–25.10., Hippolyte, Helsinki Taidekaksikko Tärähtäneiden ämmien sekä yhdysvaltalaisen valokuvaajan Gabriel Mellanin taideprojekti on toteutettu yhteistyössä syrjäytymisvaarassa olevien nuorten kanssa. Näyttelykokonaisuuteen liittyy myös työpajoja ja seminaari. rOmeO & julia 7.10.–8.11. klo 21.30, Tehdas teatteri, Turku Näytelmän alaotsikko kuuluu Suuruudenhullua Shakespearea nukeilla. Nukketeatterin käsittelemänä klassikkotragediasta on tullut yhteiskunnallinen murhenäytelmä. www.romeojajulia.com eduskunta iii 19.12. saakka, Ryhmäteatteri, Helsinki Susanna Kuparisen työryhmän on päässyt Eduskunta-trilogiassaan päätösosaan, joka käsittelee suljettujen ovien takana syntyvää hallituksen näennäiskonsensusta. www.ryhmateatteri.fi urbaani, teknOlOgiavälitteinen luOntOsuHde 23.10. klo 17–18.30, Jyväskylän taidemuseo Kuvataiteilija Kristiina Ljokkoi kertoo luennossaan luonnontieteellisen ja ympäristöajattelun yhdistymisestä niin omassa kuin muidenkin taiteessa. tyttö jOka söi kuOlleita lintuja 8.–11.10., WHS Teatteri Union, Helsinki Milla Järvisen poikkitaiteellinen sooloesitys liikkuu sirkuksesta teatterin alueelle ja takaisin. Helsingin esitysten jälkeen teos jatkaa Lahteen. www.facebook.com/events/926696767378009 a danCe tribute tO tHe art OF FOOtball 23.–24.10., Aleksanterin teatteri, Helsinki Norjalaiskoreografi Jo Strømgrenin tanssiteos ottaa haltuunsa jalkapallon fyysisen hurmoksen ja pettymyksen niin pelaajien kuin fanien kokemiskulmasta. www.aleksanterinteatteri.fi/esitys/159585 ruOka ja talOus pOlitiikkaa baarissa 6.10. klo 18, Mascot, Helsinki Kallion vasemmistoliiton ryhmä järjestää keskusteluiltoja, joissa politiikka tuodaan kuppilaan. Lokakuussa mietitään vaihtoehtoa hallituksen leikkauspolitiikalle. Rauhatäti LéSpacessa 9.10. Blow up -festival 16.–17.10. Julia Holter Tavastialla 1.11.
8 / 2015 • 17 vOima suOsittelee Koonnut Kaisu Tervonen Ku va : Tä rä ht än ee t äm m ät / G ab rie l M ell an Dystopia/ Utopia 2.–25.10. 11.9. ensi-iltansa saa Ingrid Bergman: Omin sanoin -dokumentti. www.finnkino.fi Syksyllä Teemalla nähdään useita Bergmanin elokuvia. www.yle.fi/teema tee se itse -messut Kirjallisuustapahtuma, jossa raha on vähissä. päästäkseen nauttimaan Helsingin kirjamessujen kuhinasta, täytyy pääsylipusta pulittaa 16 euroa. Messujen kaupallisuus on muutenkin asia, josta samaan aikaan ja samoilla kulmilla kuudetta kertaa järjestettävät Varjokirjamessut haluavat erottautua. ”Varjokirjamessuja alettiin järjestää tapahtumana, jossa ei välttämättä tarvitse rahaa. Sisäänpääsymaksua ei ole, kahvilan hinnat ovat huokeita ja osaa kirjallisuusmateriaaleista jaetaan ilmaiseksikin”, kertoo tapahtumaa järjestävän työryhmän jäsen Leona, joka haluaa esiintyä pelkällä etunimellään. Varjokirjamessuja järjestävät Aseistakieltäytyjäliitto sekä antikvariaatti Mustan kanin kolo, mutta mukana on myös joukko vapaaehtoisia yksityishenkilöitä. Järjestäjiä yhdistävänä tekijänä toimii kiinnostus valtavirtaa haastaviin teemoihin ja näkökulmiin. ”Tapahtuman painopiste on anarkismissa. Se on suomalaisittain varsin ainutlaatuinen tapahtuma, jossa yhdistyvät kirjallisuuden lisäksi päivänpolttavat teemat ja tee se itse -kulttuuri sekä kehotus toimintaan”, Leona listaa. Samaan ideaan liittyvät myös Varjokirjamessujen osallistavat elementit, kuten zine-työpaja. ”Tarkoitus ei ole luoda asiantuntija–kuuntelija-asetelmaa, jonka jälkeen ihmiset jatkavat entiseen malliin.” Mutta kuullaan Varjokirjamessuilla toki kirjailijoitakin. Teoksistaan tulevat puhumaan muun muassa Laura Gustafsson ja Terike Haapoja (History According to Cattle), Katja Kettu (Yöperhonen) sekä Tapio Tamminen (Kansankodin pimeämpi puoli). kaisu tervOnen Varjokirjamessut 24.–25.10. Rauhanasema (Veturitori 3, Helsinki) https://varjokirjamessut.wordpress.com bill mitCHellin vierailuluentO 9.10. klo 17, Metsätalo, Helsinki Eurokriisistä kirjoittanut taloustieteilijä, professori Bill Mitchell käsittelee luennossaan talouskuripolitiikkaa ja sen vaihtoehtoja. kulttuuripOlitiikan tutkimuksen päivät 15.–16.10., Teatterikorkeakoulu, Helsinki Kolmatta kertaa järjestettävässä tapahtumassa keskustellaan taideja taiteilijapolitiikasta, muun muassa taiderahoituksen tulevaisuudesta. www.kulttuuripolitiikantutkimus.fi/kptpäivät-2015 viini, ruOka ja Hyvä elämä 22.–25.10., Messukeskus, Helsinki Erilaisten ruokamaistiaisten lisäksi Messukeskuksessa voi maistella satoja erilaisia viinejä. www.viiniruoka.fi
P i P P u r i Vasemmistonaisten verkostolehti ja vasemmistofeminismin päääänenkannattaja Suomessa. TilaukseT: www.vasemmistonaiset.fi l i b e r o Vasemmistolainen nuortenlehti, jolle arki on politiikkaa. 4 nUmeRoa vUoDessa. LibeRo on iLmainen kaikiLLe vasemmistonUoRten jäseniLLe ja aLLe 30-vUotiaat voivat tiLata sen kotiinsa vUoDen ajan iLmaiseksi. mUiLLe tiLaUs 20 eURoa, tUkitiLaUs 50 eURoa. TilaukseT: toimitUs@vasemmistonUoRet.fi www.LibeRoLehti.fi s o l i D a a r i s u u s Solidaarisuus-lehti kertoo globaaleista kehityskysymyksistä sekä ihmisten arjesta, jota Solidaarisuuden kehitysyhteistyö tasa-arvon, toimeentulon ja kansalaisyhteiskuntien vahvistamiseksi parantaa. iLmestYY kaksi keRtaa vUoDessa iLmainen TilaukseT: soLiDaaRisUUs@soLiDaaRisUUs.fi www.soLiDaaRisUUs.fi a r k k i T e h T i Arkkitehtuurista kiinnostuneiden tietolähde. Arjen ympäristöt, kaupunkikulttuuri, uusi arkkitehtuuri, kritiikki. Moni puolinen ja kansainvälinen. Nyt myös digitaalisena www.ark.fi. 6 nUmeRoa vUoDessa, 80–100 s. iRtonUmeRo 17 eURoa, kestotiLaUs 93 eURoa, näköisLehtitiLaUs 82 eURoa. TilaukseT: jULkaisUt@aRk.fi www.aRk.fi k r i s T o s o f i Totuudenetsijäin aikakauslehti Kristosofi kertoo jälleensyntymisestä, karmasta ja kehityksestä Vuorisaarnan valossa, uudesta aseettomasta sivistyksestä, kristo sofisista opettajista ja heidän kirjallisesta tuotannostaan. 10 nUmeRoa vUoDessa 32 eURoa, iRtonUmeRot 4 eURoa. TilaukseT: 050 369 7534, anja.kesavUoRi@gmaiL.com www.kRistosofi.fi e l o N k e h Ä Syväekologinen kulttuurilehti, jossa filosofia, taide ja luonnontieteet kohtaavat. Omavaraisuuden äänenkannattaja vuodesta 1995 alkaen. 4 nUmeRoa vUoDessa. tiLaUs 32 eURoa, vaRattomiLLe 25,5 eURoa. iRtonUmeRo 8 eURoa. TilaukseT: eLonkeha.tiLaUs@gmaiL.com www.eLonkeha.com l a P s e N m a a i l m a Kun tarvitset kättä pidempää lastenkasvatukseen, tilaa Lastensuojelun Keskusliiton mainio kuukausilehti. Ensi vuonna ilmestyy jo lehden 75. vuosikerta! hinnat (11 nUmeRoa vUoDessa) vUonna 2016: 72 eURoa (kesto), 83 eURoa (12 kk), 56 eURoa (6 kk), 55,50 eURoa (opiskeLijat 12 kk) TilaukseT: www.LapsenmaaiLma.fi T i e D o N a N Ta j a Rohkeasti vasemmalla oleva viikkolehti. Paljastaa kapitalismin vääryyksiä. Kertoo vaihtoehdoista meillä ja muualla. Myös uudistunut verkkojulkaisu www.tiedonantaja.fi. 48 nUmeRoa vUoDessa. 12 kk 90/65 eURoa. 3 kk 30/25 eURoa. TilaukseT: p. (09) 7743810 ja www.tieDonantaja.fi N u o r T e N l u o N T o Nuorten Luonto paneutuu ympäristöasioihin ja aika paljon muuhunkin raikkaalla ja räväkällä otteella. Kestoaiheita ovat ympäristönsuojelu, luonnossa harrastaminen, ekoelämä ja kestävä kulutus. 4 nUmeRoa vUoDessa 35 eURoa (LUonto-Liiton jäseniLLe 25 eURoa) TilaukseT: toimisto@LUontoLiitto.fi, www.LUontoLiitto.fi/LiitY www.nUoRtenLUonto.fi s u o m e N l u o N T o Kriittinen luonnon puolestapuhuja, laadustaan palkittu luontotiedon aarreaitta. tUtUstU nYt eDULLisesti: koLme nUmeRoa 14,90 eURoa (noRm. 27 eURoa). vUosikeRta 76,50/67,50 eURoa (10 nUmeRoa). iRtonUmeRo 9 eURoa. DigiLehti 5 eURoa. TilaukseT: www.sUomenLUonto. fi/LehtitiLaUs k u lT T u u r i v i h k o T Vapaan ja kumouksellisen kulttuurin puolesta. Ajattelua ja aktivismia, sivistystä ja solidaarisuutta. 6 nUmeRoa vUoDessa. kestotiLaUs 43 e / vUosi, määRäaikainen 51 e / vUosi. taRjoUs: UUsin nUmeRo ja seURaava Yhteensä 9,90 e. mainitse: voima-taRjoUs. TilaukseT: (09) 4114 5369 / tiLaUs@kULttUURivihkot.fi www.kULttUURivihkot.fi m i e l e N T e r v e y s Mielen hyvinvoinnin erikois lehti – Kattaus selviytymistarinoita, elämäntaitooppia, asiantuntijatietoa ja ajankohtaista keskustelua. 6 nUmeRoa vUoDessa 50 eURoa, kestotiLaUs 41 eURoa (jäseniLLe pUoLeen hintaan), opiskeLijatiLaUs 25 eURoa. TilaukseT: pUh. (09) 615 516, kLo 9–15, tiLaUkset@ mieLenteRveYsseURa. s i e P P o Satujen säihkettä, seikkailuhenkeä, arvoituksia ja paljon tehtäviä! Sieppoa tehdään ympäristökasvatuksen uusimpia tuulia aistien ja perinteikästä lastenlehtikulttuuria kunnioittaen. Sieppo on Suomen ainoa lasten luontolehti. 6 nUmeRoa vUoDessa 35 eURoa (LUonto-Liiton jäseniLLe 25 eURoa) TilaukseT: toimisto@LUontoLiitto.fi, www.LUontoLiitto.fi/LiitY www.sieppo.fi k i r j a s T o l e h T i Kirjallisuutta, kulttuuria ja kirjastoasiaa. Kysy kirjastosta! iLmestYY 5 keRtaa vUoDessa, hinta 60 eURoa. kiRjastoseURan jäseniLLe jäsenetUna. TilaukseT: www.kiRjastoLehti.fi www.sUomenkiRjastoseURa.fi lÖyDÄ kalTaisesi lehTi Helsingin Kirjamessuilla 22.–25.10.! Kultin osastolla 6p101 kymmeniä lehtiä täynnä kulttuuria, kritiikkiä ja tiedettä valtamedian vastavirrasta. Tilaukset ja irtonumerot messutarjoushintaan, näytenumeroita myös ilmaiseksi. kulTTikiska on auki! Kulttikiska on digitaalisen ajan lehtikioski, jossa lehtien tilaaminen on paitsi helppoa, myös hauskaa. Testaa lukijaprofiilisi, tutustu lehtiin ja tilaa omasi. Mene ja tiedä: www.kulttikiska.fi www.facebook.com/kultti.net • www.twitter.com/kulttir y k u lT T u u r i , m i e l i P i D e j a T i e D e l e h T i e N l i i T T o k u lT T i r y. N u o r i s o T u T k i m u s Nuorisotutkimuksessa julkaistaan tieteellisiä artikkeleita, katsauksia, haastatteluja, ajankohtaisia puheenvuoroja nuorisoja yhteiskuntapolitiikasta, kirjaarvioita ja lektioita. 4 nUmeRoa vUoDessa. vUositiLaUshinta 32/30 eURoa. iRtonUmeRo 8 eURoa. TilaukseT: www.nUoRisotUtkimUsseURa.fi a N a N D a Suomen luetuin joogalehti keskittyy joogaan, henkisyyteen, meditaatioon ja kasvisruokaan. Lehden sivuilla tapaat niin huippuopettajia kuin sunnuntaijoogejakin. 4 nUmeRoa vUoDessa, 20 eURoa. TilaukseT: toimitUs@ananDaLehti.fi www.ananDaLehti.fi
P i P P u r i Vasemmistonaisten verkostolehti ja vasemmistofeminismin päääänenkannattaja Suomessa. TilaukseT: www.vasemmistonaiset.fi l i b e r o Vasemmistolainen nuortenlehti, jolle arki on politiikkaa. 4 nUmeRoa vUoDessa. LibeRo on iLmainen kaikiLLe vasemmistonUoRten jäseniLLe ja aLLe 30-vUotiaat voivat tiLata sen kotiinsa vUoDen ajan iLmaiseksi. mUiLLe tiLaUs 20 eURoa, tUkitiLaUs 50 eURoa. TilaukseT: toimitUs@vasemmistonUoRet.fi www.LibeRoLehti.fi s o l i D a a r i s u u s Solidaarisuus-lehti kertoo globaaleista kehityskysymyksistä sekä ihmisten arjesta, jota Solidaarisuuden kehitysyhteistyö tasa-arvon, toimeentulon ja kansalaisyhteiskuntien vahvistamiseksi parantaa. iLmestYY kaksi keRtaa vUoDessa iLmainen TilaukseT: soLiDaaRisUUs@soLiDaaRisUUs.fi www.soLiDaaRisUUs.fi a r k k i T e h T i Arkkitehtuurista kiinnostuneiden tietolähde. Arjen ympäristöt, kaupunkikulttuuri, uusi arkkitehtuuri, kritiikki. Moni puolinen ja kansainvälinen. Nyt myös digitaalisena www.ark.fi. 6 nUmeRoa vUoDessa, 80–100 s. iRtonUmeRo 17 eURoa, kestotiLaUs 93 eURoa, näköisLehtitiLaUs 82 eURoa. TilaukseT: jULkaisUt@aRk.fi www.aRk.fi k r i s T o s o f i Totuudenetsijäin aikakauslehti Kristosofi kertoo jälleensyntymisestä, karmasta ja kehityksestä Vuorisaarnan valossa, uudesta aseettomasta sivistyksestä, kristo sofisista opettajista ja heidän kirjallisesta tuotannostaan. 10 nUmeRoa vUoDessa 32 eURoa, iRtonUmeRot 4 eURoa. TilaukseT: 050 369 7534, anja.kesavUoRi@gmaiL.com www.kRistosofi.fi e l o N k e h Ä Syväekologinen kulttuurilehti, jossa filosofia, taide ja luonnontieteet kohtaavat. Omavaraisuuden äänenkannattaja vuodesta 1995 alkaen. 4 nUmeRoa vUoDessa. tiLaUs 32 eURoa, vaRattomiLLe 25,5 eURoa. iRtonUmeRo 8 eURoa. TilaukseT: eLonkeha.tiLaUs@gmaiL.com www.eLonkeha.com l a P s e N m a a i l m a Kun tarvitset kättä pidempää lastenkasvatukseen, tilaa Lastensuojelun Keskusliiton mainio kuukausilehti. Ensi vuonna ilmestyy jo lehden 75. vuosikerta! hinnat (11 nUmeRoa vUoDessa) vUonna 2016: 72 eURoa (kesto), 83 eURoa (12 kk), 56 eURoa (6 kk), 55,50 eURoa (opiskeLijat 12 kk) TilaukseT: www.LapsenmaaiLma.fi T i e D o N a N Ta j a Rohkeasti vasemmalla oleva viikkolehti. Paljastaa kapitalismin vääryyksiä. Kertoo vaihtoehdoista meillä ja muualla. Myös uudistunut verkkojulkaisu www.tiedonantaja.fi. 48 nUmeRoa vUoDessa. 12 kk 90/65 eURoa. 3 kk 30/25 eURoa. TilaukseT: p. (09) 7743810 ja www.tieDonantaja.fi N u o r T e N l u o N T o Nuorten Luonto paneutuu ympäristöasioihin ja aika paljon muuhunkin raikkaalla ja räväkällä otteella. Kestoaiheita ovat ympäristönsuojelu, luonnossa harrastaminen, ekoelämä ja kestävä kulutus. 4 nUmeRoa vUoDessa 35 eURoa (LUonto-Liiton jäseniLLe 25 eURoa) TilaukseT: toimisto@LUontoLiitto.fi, www.LUontoLiitto.fi/LiitY www.nUoRtenLUonto.fi s u o m e N l u o N T o Kriittinen luonnon puolestapuhuja, laadustaan palkittu luontotiedon aarreaitta. tUtUstU nYt eDULLisesti: koLme nUmeRoa 14,90 eURoa (noRm. 27 eURoa). vUosikeRta 76,50/67,50 eURoa (10 nUmeRoa). iRtonUmeRo 9 eURoa. DigiLehti 5 eURoa. TilaukseT: www.sUomenLUonto. fi/LehtitiLaUs k u lT T u u r i v i h k o T Vapaan ja kumouksellisen kulttuurin puolesta. Ajattelua ja aktivismia, sivistystä ja solidaarisuutta. 6 nUmeRoa vUoDessa. kestotiLaUs 43 e / vUosi, määRäaikainen 51 e / vUosi. taRjoUs: UUsin nUmeRo ja seURaava Yhteensä 9,90 e. mainitse: voima-taRjoUs. TilaukseT: (09) 4114 5369 / tiLaUs@kULttUURivihkot.fi www.kULttUURivihkot.fi m i e l e N T e r v e y s Mielen hyvinvoinnin erikois lehti – Kattaus selviytymistarinoita, elämäntaitooppia, asiantuntijatietoa ja ajankohtaista keskustelua. 6 nUmeRoa vUoDessa 50 eURoa, kestotiLaUs 41 eURoa (jäseniLLe pUoLeen hintaan), opiskeLijatiLaUs 25 eURoa. TilaukseT: pUh. (09) 615 516, kLo 9–15, tiLaUkset@ mieLenteRveYsseURa. s i e P P o Satujen säihkettä, seikkailuhenkeä, arvoituksia ja paljon tehtäviä! Sieppoa tehdään ympäristökasvatuksen uusimpia tuulia aistien ja perinteikästä lastenlehtikulttuuria kunnioittaen. Sieppo on Suomen ainoa lasten luontolehti. 6 nUmeRoa vUoDessa 35 eURoa (LUonto-Liiton jäseniLLe 25 eURoa) TilaukseT: toimisto@LUontoLiitto.fi, www.LUontoLiitto.fi/LiitY www.sieppo.fi k i r j a s T o l e h T i Kirjallisuutta, kulttuuria ja kirjastoasiaa. Kysy kirjastosta! iLmestYY 5 keRtaa vUoDessa, hinta 60 eURoa. kiRjastoseURan jäseniLLe jäsenetUna. TilaukseT: www.kiRjastoLehti.fi www.sUomenkiRjastoseURa.fi lÖyDÄ kalTaisesi lehTi Helsingin Kirjamessuilla 22.–25.10.! Kultin osastolla 6p101 kymmeniä lehtiä täynnä kulttuuria, kritiikkiä ja tiedettä valtamedian vastavirrasta. Tilaukset ja irtonumerot messutarjoushintaan, näytenumeroita myös ilmaiseksi. kulTTikiska on auki! Kulttikiska on digitaalisen ajan lehtikioski, jossa lehtien tilaaminen on paitsi helppoa, myös hauskaa. Testaa lukijaprofiilisi, tutustu lehtiin ja tilaa omasi. Mene ja tiedä: www.kulttikiska.fi www.facebook.com/kultti.net • www.twitter.com/kulttir y k u lT T u u r i , m i e l i P i D e j a T i e D e l e h T i e N l i i T T o k u lT T i r y. N u o r i s o T u T k i m u s Nuorisotutkimuksessa julkaistaan tieteellisiä artikkeleita, katsauksia, haastatteluja, ajankohtaisia puheenvuoroja nuorisoja yhteiskuntapolitiikasta, kirjaarvioita ja lektioita. 4 nUmeRoa vUoDessa. vUositiLaUshinta 32/30 eURoa. iRtonUmeRo 8 eURoa. TilaukseT: www.nUoRisotUtkimUsseURa.fi a N a N D a Suomen luetuin joogalehti keskittyy joogaan, henkisyyteen, meditaatioon ja kasvisruokaan. Lehden sivuilla tapaat niin huippuopettajia kuin sunnuntaijoogejakin. 4 nUmeRoa vUoDessa, 20 eURoa. TilaukseT: toimitUs@ananDaLehti.fi www.ananDaLehti.fi
20 • 8 / 2015 Kirj oitt aja on talo ust iete ilijä ja vap aa ko lum nist i. teksti saila kivelä sipsejä vai superruokaa? Voiman suuressa kyselytestissä selviää, millainen vegaani olet. Merkantilismin pitkä varjo ”suOmi elä ä viennistä.” Tätä hokemaa on toistettu niin usein ja niin monessa eri yhteydessä, että sitä on jo alettu pitää absoluuttisena totuutena. Ja jos kerran vienti on se mistä me elämme, niin silloinhan mitkään uhraukset eivät ole liian suuria viennin kilpailukyvyn palauttamiseksi. Suomi ei toki ole ainoa maa, joka elää viennistä. Ympäri maailmaa oman maan vientimenestystä pidetään niin elintärkeänä, että sitä yritetään pönkittää milloin milläkin keinolla. Kiina on viime aikoina turvautunut devalvaatioihin, ja euroalueen kriisimaat, joille devalvaatio ei enää ole vaihtoehto, ovat puolestaan hakeneet kilpailukykyä rajuilla palkanalennuksilla. tämän glOba alin vienninedistämiskilpailun taustalta löytyy vanha kauppapoliittinen harhaoppi nimeltään merkantilismi. Tämän 1600-luvun Ranskassa syntyneen talousfilosofianmukaanulkomaankaupanainoatarkoitus on haalia kasaan mahdollisimman suuri kauppaylijäämä; merkantilistien mukaan valtio nimittäin vaurastuu, kun maahan virtaa enemmän rahaa viennin kautta kuin mitä sitä virtaa tuonnin kautta ulos. Merkantilismin logiikassa oli kuitenkin paha valuvika: koska yhden maan vienti on määritelmällisesti jonkun toisen maan tuontia, jokaista kauppaylijäämääkin kohtaan täytyy olla samansuuruinen alijäämä jossain muualla. Näin ollen maailmankaupasta tulee nollasummapeli, jossa yksittäinen maa voi vaurastua vain ja ainoastaan jonkun toisen kustannuksella. jO 1700-luvulla klassista liberalismia edustavat talouspoliittiset ajattelijat käänsivät merkantilismin kauppapoliittisenfilosofianpäälaelleen.Koskaulkomaankaupan tavoitteena oli klassisen liberalismin mukaan yksilön kulutusmahdollisuuksien lisääminen tuonnin kautta, viennille ei jäänyt muuta taloudellista roolia kuin halutun tuontimäärän rahoittaminen. Merkantilismi ei silti suostunut kuolemaan, vaan se tuli säännöllisin välein takaisin uudessa hahmossa. Nykyisessä muodossaan merkantilismi ei esimerkiksi kannata suojatulleja tai tuontikiintiöitä, vaikka se ei kaihdakaan hienovaraisempia keinoja tuonnin rajoittamiseksi. valitettavasti uusmerkantilismissa on vielä jäljellä aidon ja alkuperäisen version kaikkein vaarallisimmat osat: pakkomielteenomainen viennin edistäminen keinolla millä hyvänsä ja epärationaalinen käsitys, jonka mukaan mahdollisimman suuri kauppaylijäämä on yksittäisen maan menestyksen mitta. Juuri tämän takia kotimaista kysyntää ollaan eri puolilla maailmaa, myös Suomessa, uhraamassa kansainvälisen kilpailukyvyn alttarilla. Tämä ei ainoastaan ole ristiriidassa kansainvälisen kaupan perimmäisen tarkoituksen kanssa, vaan se on hyvää vauhtia ajamassa koko maailmantaloutta syvenevän kurjuuden syöksykierteeseen. CHrister k. lindHOlm rahan voiMa 1. maitolasissasi on a) olutta b) mantelimaitoa C) rintamaitoa. 2. aina kun ajaudut autiolle saarelle… a) En ole koskaan ajautunut autiolle saarelle. Katsotaan sitten, kun niin käy. b) Kaipaan internettiä, jotta voin päivittää sosiaaliseen mediaan löytämäni eksoottiset superruoat ensimmäisenä. C) En haluaisi satuttaa eläimiä, mutta autiolla saarella joutuisin todennäköisesti tappamaan ja syömään eläimen. Täten eläinten syöminen on myös asutetuilla mantereilla jokaisella ruokailulla aivan ok. 3. mistä saat proteiinisi? a) Nyt jumalauta! b) Tiesitkö, että myös hedelmissä on proteiinia? C) Syön lähinnä Saarioisten kinkkupizzaa. Eikös siinä ole proteiinia? Tätä ei olekaan koskaan kysytty minulta. t urvOtta akO? Ummettaako? Hämmentääkö? Nykyiset tiuhaan vaihtuvat ruokatrendit ja -suositukset voivat pistää pään ja vatsan pyörälle. Tällä näppärällä yhdentoista kohdan testillä saat selvyyden ruokavaliosi laadusta ja siitä, miltä tulevaisuutesi näyttää. Mitkä ovat veganismin oikeat jakolinjat ja mihin taistelevaan haaraan itse kuulut?
8 / 2015 • 21 sipsejä vai superruokaa? Voiman suuressa kyselytestissä selviää, millainen vegaani olet. eniten a-vastauksia: Olet sipsikaljavega ani. Et halua vahingoittaa muita, mutta et halua tehdä elämää itsellesikään liian vaikeaksi. Hoviruoka-kasvispiirakat, eli ”vihikset” ovat olleet käänteentekevä seikka elämässäsi. Tulevaisuus näyttää sipsikaljavegaaneille hyvältä, sillä vegaanisen roskaruoan markkinat kasvavat – enää ei tarvitse tyytyä pelkkiin ranskalaisiin (vaikka itsessään niissä ei mitään vikaa olekaan). Sipsikaljavegaania ärsyttävät lihansyöjät, mutta lähes yhtä paljon taatelista ja porkkanaraasteesta valmistettuja raakakakkuja liputtavat kiilusilmäiset terveysvegaanit. Internetissä muistutat hörhöjauheista innostuneita ystäviäsi, että kalja on tutkitusti paras palautusjuoma ja perunalastuissa on enemmän rautaa kuin pinaatissa. eniten b-vastauksia: Olet ra akaruOkavega ani. Sinulle tärkeimpiä ovat sinä ja terveytesi. Elät 155-vuotiaaksi, mutta jatkuvasti tulevat ja menevät terveystrendit ja eksoottiset juurijauheet pitävät sinut toimeliaana. Et osaa päättää, onko hedelmien kuivattaminen vai mehustaminen terveellisempää. Sinua surettavat toisten ihmisten lisäaineita ja muita ”myrkkyjä” tursuavat kulutusvalinnat. Kampanjoit verisuonia tukkivia nitraattimakkaroita vastaan, mutta anteeksi eivät saa gluteenilla mässäilevät kanssavegaanitkaan. Päivittäiset mindfulness-harjoitukset ja naurujooga auttavat sinua sietämään tietämättömyyttä ympärilläsi. eniten c-vastauksia: Olet tuleva vega ani. Ajauduttuasi viimein autiolle saarelle kohtaat kanan. Katsot kanaa silmiin kaksi viikkoa ja pohdit, kuinka saisit sen mahdollisimman vähäeleisesti ja siivosti hengiltä. Viimein myönnät itsellesi, ettet kykene tappamaan kanaa. Kana antaa anteeksi mielenvikaisen mulkoilusi ja teistä tulee ystäviä. Syötte yhdessä löytämiänne hedelmiä ja villivihanneksia. Pelastusoperaation jälkeen koti-Suomessa huomaat, että kasvissyönti on ruokakauppojen ja ravintoloiden ansiosta vielä helpompaa asutetulla mantereella kuin autiolla saarella. Halveksit yhä pienenevää ja militantimpaa kiihkolihansyöjien joukkoa ja pohdit omahyväisesti, että onneksi et itse ole se hitain ja taantumuksellisin urpo. Nyt sinun pitää vain valita, hyppäätkö sipsikaljavegaanien vai raakaruokavegaanien riveihin. 4. mitä ”vihikset” merkitsevät sinulle? a) Olen käyttänyt viimeiset kuusi viikkoa juoksemalla kaupasta toiseen tyhjentämässä vihishyllyjä. En voi poistua kaupoista ennen kuin kaikki vihikset ovat yksin minun. b) ”Vihikset” kiinnostavat yhtä paljon kuin kissan hiki! Vastustan myös typeriä lyhennöksiä. C) Mikä on ”vihis”? Vihainen vegaani? 5. erikoistaitosi keittiössä? a) Violife-juustopakettien avaaminen. b) Minulla on monia erikoistaitoja. Osaan muun muassa parantua sairauksista tekemieni superruokien avulla. C) Valmisruokien lämmittäminen mikrossa täydellä teholla 1–3 min. 6. erikoistaitosi internetissä? a) Lihaeinesfirmojenjoukkoistavienmainoskampanjoiden trollaaminen. b) Olen aito internetin kouluttama ravintoasiantuntija. C) Osaan hauskuttaa nettikansaa kirjoittamalla ”liha on hyvää” kasvissyöjä-ystävieni Facebook-postaukseen. 7. kun kukaan ei näe, mitä syöt? a) Raakakakkua ja tykkään siitä. b) Minulla ei ole mitään salattavaa, koska syön paremmin kuin muut. Kerron ja näytän sosiaalisen median palveluissa muille aina mitä syön. C) Minulla ei ole mitään salattavaa, koska en yritä olla parempi kuin muut. Murskaan hampaillani sankarillisesti mitä vain. Ja olen ylpeä siitä. 8. mikä on ikävin ruokaan liittyvä muistosi? a) Jokainen niistä jälkiruoan virkaa toimittavista hedelmäsalaateista. b) Kaikki ruoat, joita söin ennen nykyistä optimaalista ruokavaliotani. C) Kasvissyöjäystäväni huijasi minua soijarouheesta valmistetulla bolognese-kastikkeella. Menin halpaan ja kehuin annosta vuolaasti kunnes petos paljastui. 9. mikä ärsyttää eniten? a) Kun sekasyöjä kysyy, etteikö juustoja/lihoja/mitä lie voisi vain nyppiä pois ruoasta. b) Kun unohdat ottaa Instagram-kuvan avokadosalaatistasi. C) Soijanakki. Hyi! Minä syön mieluummin peräsuoleen ahdettua pakaraa ja jänteitä. 10. et voisi elää ilman… a) Tällaisia kynnystuotteita ei ole. Olin vegaani jo ennen kuin Suomesta sai soijamaitoa. b) Kuivuria, raastinta, blenderiä, mehulinkoa ja spiraalileikkuria. C) Lihaa. Kokeilin kasvissyöntiä puoli vuorokautta. En voinut hyvin. En usko, että ihminen pärjää ilman lihaa. Olen nähnyt ihmisiä, jotka yrittävät. He eivät pärjää. tulokset
22 • 8 / 2015 Salakuljettaja. ”Ihmiset ovat sala kuljettaneet taimia rajan takaa pyykkipusseissa ja muissa piiloissa, vaikka se on laitonta. Länsi-Suomessa on kuulemma kokonainen puutarha, joka on peräisin Suistamosta: on marjapensasta, on puuta, on mitä vaan.” Kuvassa Koikkalaisen syleilyssä on Suistamolta salakuljetettu koivuntaimi, joka on osa hänen näyttelynsä esineistöä.
8 / 2015 • 23 tekSti jari tamminen kuva velda Parkkinen kotimaa kun taakse jäi Joka päivä tuhannet ihmiset jättävät kotinsa taakseen. Tästä menetyksestä voi kertoa taiteen avulla jotain sellaista, mitä uutiskuva ei kykene välittämään. k aiuttimiSta soi vaimea haitarimusiikki, joka vuorottelee Ilja Kotikallion muisteloiden kanssa. Valokuvissa rapistuneet talot ovat rinnatusten mustavalkoisten valokuvien kanssa – ihmisten poistuttua karjalaiskylistä luonto on täyttänyt tyhjiön. Aika muuttaa taiteen tulkintaa ja merkityksiä. Hanna koikkalaiSen Lak kautettu kylä -valokuvanäyttely kertoo Karjalan evakoista ja taakse jääneistä kodeista. Se oli esillä Kuopion Galleria Kulmassa maaliskuussa ja syyskuussa Helsingin Galleria Huudossa. Vaikka näyttelyiden teokset olivat pääasiassa samoja, oli ympäröivä yhteiskunnallinen tilanne muuttunut maaliskuun ja syyskuun välillä: Lähi-idästä saapuvat pakolaiset herättivät keskustelua ja liikehdintääkin. Koikkalaisen historiallinen katsaus muuttui kertaheitolla ajankohtaiseksi tavalla, joka vaikuttaa myös taiteilijan suhteeseen teoksiinsa. ”Itsekin katson niitä eri tavalla nyt, mutta kyllä se sama perusajatus on ollut siellä mukana ihan alusta alkaen. Kodin jättäminen on aina ajankohtainen aihe. Se on ollut mielessä koko ajan kuvatessani tätä sarjaa.” ”Olen toivonut ihmisten ymmärtävän, että maailmalla koteja jätetään taakse koko ajan. Puistattaa, kun ajattelee, kuinka ajankohtaiseksi tuo viesti muuttui näyttelyiden välillä.” lakkautettu kylä on osa laajempaa, kansanmuusikko Anne-Mari Kivimäen johtamaa poikkitaiteellista Perinne laboratorio-tutkimushanketta, jossa luodaan uutta musiikkia ja taidetta ammentaen karjalaisesta perinteestä. Kivimäen ja Koikkalaisen yhteistyönä syntyneessä näyttelyssä hahmotetaan musiikin ja valokuvien avulla evakkojen kohtaloita, ihmisten asemaa sodan jaloissa sekä kodin taakse jättämistä. Tutkimusta on tehty tarkastelemalla Venäjän Karjalassa sijaitsevaa pientä Suistamon kylää. Sortavalan lähettyvillä olevaa kylää on tutkittu sekä paikan päällä että penkomalla arkistoja. Suistamoon tutkijat veti haitarinsoittaja ja tarinankertoja Ilja Kotikallion (s. 1894 tai 1896, k. 1961) arkistoäänitteet. ”Olen matkustellut paljon Kannaksella ja Vienan Karjalassa sekä Svetogorskissa päin. Suistamossa en kuitenkaan ollut käynyt, eikä se vastannut ennakko-odotuksia. Haastattelemani evakot kertoivat, että oli illatsuja ja elämää, ja eihän siellä ollut mitään. Siellä on sitä puskaa.” ”Kertaalleen olin siellä etsimässä Jalovaaran kylää isäni kanssa, ja meillä oli autossa suomalaisia ja venäläisiä karttoja, oli uusia karttoja ja vanhoja karttoja. Minä harrastan suunnistusta ja isänikin on sillai näppärä, ja meidän olisi pitänyt löytää se kylä. Ei onnistunut. Aurinko alkoi laskea, ja me sahasimme sitä tietä edestakas. Ihmettelimme, että missä se kylä on ja että sen täytyy olla jossain tässä kaikkien karttojen mukaan. Lopulta tajusimme, että olimme olleet Jalovaarassa koko ajan. ” Lakkautettu kylä -näyttely ja siihen liittyvä kirja koostuvat Koikkalaisen Suistamossa ottamista kuvista ja arkistoista löytyneistä vanhoista valokuvista. Mukana on myös evakkojen tekemiä listoja, joissa luetellaan taakse jäänyttä omaisuutta. Rinnalleen kuvat ovat saaneet myös aikalaistekstejä. oSa vanHoiSta arkistokuvista on muuttunut prosessin aikana hyvinkin suoraan nykykeskustelua sivuaviksi. ”Esimerkiksi yhdessä kuvassa oli Karjalan evakoilla täytetty laiva, jolla heitä kuljetettiin Sisä-Suomeen. Nyt näemme mediassa kuvia pakolaisilla täytetyistä laivoista Välimerellä.” Ei sillä, että Koikkalainen lähtisi Karjalan evakkoja ja Syyrian pakolaisia toisiinsa rinnastamaan liian orjallisesti. ”Maailma on muuttunut paljon, ja 70 vuotta sitten oli kyse maan sisäisistä siirtolaisvirroista. Täydellisen yhtäläisyyden puuttuminen ei kuitenkaan ole syy jättää tekemättä tarvittavia rinnastuksia. Taiteen avulla voi tehdä hienovaraisia hipaisuja.” Elämä ei koskaan toista itseään täydellisesti. ”Ei myöskään ole yhtä historiaa, ei ole yhtä totuutta menneestä tai nykyisyydestä. On pieniä tarinoita, joiden avulla voi hahmottaa kokonaisuutta.” Sama an aika an kun Koikkalaisen näyttely oli esillä Galleria Huudon suojissa, saimme lukea mediasta turvapaikanhakijoita vastustavista mielenosoituksista. Lahden Hennalassa mielenosoittajat ampuivat turvapaikanhakijoita kuljettaneita busseja ilotulitteilla ja heittivät SPR:n avustustyöntekijöitä kivillä. Yksi mielenosoittajista oli pukeutunut kotitekoiseen Ku Klux Klan -kaapuun ja tötteröpäähineeseen. Irvokkuutta lisää se, että Lahteen saapui sotien aikana ja jälkeen merkittävän paljon Karjalan evakkoja. Tarinan mukaan kaupunginjohtaja jopa houkutteli evakkoja jäämään Lahdessa pysähtyneiden junien kyydistä. 1960-luvulla karjalaisten määrä Lahdessa oli noin 10 000, ja he osallistuivat sodan jälkeiseen jälleenrakentamiseen. Todennäköisyys sille, että osalla Hennalassa mieltään osoittaneista olisi karjalaisia juuria, on melkoisen korkea. On vaikea olla näkemättä tilanteessa katkeraa ironiaa. ”Uskon, että oman historian tunteminen johtaa viisauteen. Meille ihmisille muistaminen tuntuu olevan vaikeata, mutta se on todella tärkeää. Jospa me vaikka muistelisimme hieman näitä menneitä. Sen mitä olen haastatellut evakkoja ja luke
24 • 8 / 2015 H ann a Ko ikk ala ine n SA -k uv a, Es ko Tö yr i nut aiheesta, niin kyllähän heidänkin vastaanottonsa on ollut osittain hyvinkin rasistista aikanaan. Jopa opettajat ovat ryssitelleet lapsia kouluissa”, Koikkalainen toteaa. ”Yksi haastateltavistani kertoi, että hän asui vastasyntyneenä pahvista tehdyssä hökkelissä Lapualla. Hän syntyi evakkomatkalla, jonka aloitti vielä äitinsä vatsassa. Miten tämä poikkeaa siitä, mitä näemme juuri nyt tapahtuvan maailmalla?” Jotain taannoisesta suhtautumisesta karjalaisiin evakoihin kertoo sekin, että Elovenakaurahiutalepaketin kuvitusta muutettiin. Alkujaan Elovenatyttö oli pukeutuneena karjalaiseen kansallispukuun, mutta sotien jälkeen karjalaisuus nähtiin ongelmana ja hahmon kansallispuku vaihdettiin geneeriseksi puvuksi, joka ei edusta mitään. Kuinka vihatuista evakoista on 70 vuodessa tullut arvostettuja? Tämä kiinnostaa Koikkalaistakin, mutta valmiita vastauk sia kysymykseen ei ole. joS kanSakuntamme suhde karjalalaisuuteen on kompleksinen, niin täysin mutkaton se ei ole Koikkalaisella henkilökohtaisella tasollakaan. ”Varsinkin nuorempana häpesin murrettani Helsingissä. Aina kun avasi suunsa, niin paljasti karjalaisuutensa ja pelkäsi kuulostavansa sketsihahmolta. ‘Mie’ on yllättävän vahva sana. Esimerkiksi ‘mie rakastan sinuu’ sanottuna helsinkiläiselle kuulostamatta hassulta on ollut joskus vaikeata. Joskus on tuntunut, että Karjalan murre vie uskottavuuden.” karjalaiSuuS on latautunut evakkohistoriaan, vaikka siihen luonnollisesti liittyy paljon muutakin. Koikkalaisen suku ei ole peräisin rajan taakse jääneiltä alueilta, ja siksi joidenkin mielestä hän ei ole riittävän aito karjalainen – identiteetin lunastaa ainoastaan uhrin kautta. ”Koen, että olen karjalainen. Olen kotoisin Imatralta, ja asun osittain nyt myös Joutsenossa. Minulla ei kuitenkaan ole evakkotaustaa. Sukulaiseni ovat asuneet Jääskessä, joka on nykyisin Venäjän puolella, mutta sieltä ei olla poistuttu evakkoina. Minulle on todettu, että ’Ai jaa, et sie et oo oikea karjalainen’, koska ei ole evakkotaustaa. Mitä se karjalaisuus sitten oikeasti on, ja onko olemassa uutta karjalaisuutta?” Uutta karjalaisuutta on viime vuosina nostanut esiin taiteen keinoin esimerkiksi Ville Färsaaret Lappeenrannassa Kalevatron-projekteineen. Samaa teemaa Koikkalainenkin aikoo jatkossa tutkia ja kartoittaa. ”Evakkokarjalaisille kokemus karjalalaisuudesta on selvästi erilainen. Ja kiinnostavaa on se, kauanko evakkotaustaisuus säilyy. On niitäkin, joilla se evakkotausta on monen sukupolven takana, mutta he kokevat itsensä karjalaisiksi. Ja samalla minua ei pidetä karjalaisena, vaikka olen asunut rajan vieressä pienen ikäni ja puhun murretta ja meillä on aina leivottu niitä piirakoita”, Koikkalainen huokaa. Epäilemättä käsitys karjalaisuudesta muuttuu, kun vähitellen menetämme viimeisetkin evakot. Silloin se henkilökohtainen menetys ei voi olla identiteetin määrittävä tekijä. Toisaalta, menetyksen periytyminen ei ole mitenkään ennenkuulumatonta. Esimerkiksi palestiinalaisten keskuudessa vaalitaan edelleen maasta pakenemista edeltävien kotien avaimia muistona kodista ja kotimaasta. ”Karjalaisuuden ja evakkotaustan tutkiminen on ollut minulle ehkä sikäli helpompaa, että ei ole siteitä sinne rajan taakse. Olen voinut katsoa tilannetta hieman etäämmältä. Jos siellä olisi minun pappani rakentaman talon kivijalka, niin varmasti itkisin sen äärellä valtoimenaan.” Vaikka trauma voi syventää suhdetta kotikontuihin, ei Koikkalaisen mielestä karjalaisuuttakaan tulisi mystifioida. ”Ei se ole sen ihmeellisempää kuin vaikka helsinkiläisyys tai mikään muukaan, vaikka onhan siinä omia piirteitään. Itäsuomalaisessa kulttuurissa on vaikutteita venäläisyydestä.” mutta Palata an vielä kerran sinne taakse jääneisiin koteihin. Kansallisarkistosta löytyneet listat taakse jääneistä tavaroista ovat jääneet kummittelemaan Koikkalaisen mieleen. Pienetkin asiat voivat tuntua suurilta. ”Listalla voi olla vaikka 50 kilogrammaa puolukkaa – ja jos itse marjastaa, tietää kuinka paljon siihen on mennyt aikaa ja vaivaa. Tai lintukoira Motte, joka on jätetty sinne ja jonka arvoksi on merkitty 250 markkaa. Ja jos on joskus veistänyt hirsiä, niin voi vain kuvitella, kuinka vaikeaa on jättää taakse itse tehty talo. Toivoisin, että näiden hyvin henkilökohtaisten ja yksittäisten muistojen kautta katsoja voi ymmärtää, että myös syyrialaisilta pakolaisilta on jäänyt kaikki, kurkkupurkit ja muut.” Työkseen myös kuvajournalismia tekevä Koikkalainen on miettinyt kuvilla vaikuttamisen mahdollisuuksia. ”Olen nähnyt todella hienoja ja raakoja kuvareportaaseja, joissa lapsia pötköttää ruumiina tai verissä päin. On todella tärkeää, että kuvaajat menevät sota-alueille ja kuvaavat sitä todellisuutta. Väkivaltakuvastoon turtuu kuitenkin nopeasti. Elämäntilanteeni on myös sellainen, että en voi lähteä konfliktialueille – minulla on pieni lapsi. Muistakaan syistä en ole sinne menossa, ja olen miettinyt, että mikä olisi tapa käsitellä tätä aihetta omista lähtökohdista.” Taide on hyvä väline viestin välittämiseen, koska se etäännyttää muodollaan riittävästi päivän polttavista uutisista eikä turruta. ”Taiteessa on tulkinnan väljyys. Kaikkea ei ole pureskeltu valmiiksi, joten tilaa jää sille omalle raksuttelulle päässä.” Hanna Koikkalainen: Lakkautettu kylä. Omakustanne, 2015. 132 sivua. Saatavilla valikoiduista kirjakaupoista tai suoraan osoitteesta lakkautettukyla@gmail.com. Lakkautettu kylä -näyttely Seinäjoen Varikkogalleriassa 30.10.– 22.11.2015. Kuopion Galleria Kulmassa vuosina 2016 ja 2017 sekä Lapuan Pohjanmaan valokuvakeskuksessa vuonna 2017. ”Monta kertaa pakkasi kyynel tulemaan sil mäkulmaan ja kurkussa oli aina katkera pa la, mutta murheelle ei saanut antaa valtaa. Kaikki mitä tuli, oli otettava kylmin sydämin vastaan. Kaikki olivat hiljaisia, juttu ei luis tanut. Joskus näki milloin kenenkin poskella kyyneleitä vierivän, mutta kukaan ei lohdut tanut, sillä jokainen olisi ollut lohdutuksen tarpeessa. ’Kyllä minäkin olen monta kyynel tä vuodattanut salassa. Kun menin metsään, omaan kauniiseen metsään viimeistä kertaa jäähyväisille, sitä surua ei voi sanoin kuvail la, mikä kaiho silloin oli sydämessä. Ja kun iltaisin menin nukkumaan vintillä omaan pie neen sievään kammariini, katsoin aina kauan ikkunasta kauniita maisemia, mäkiä ja mät täitä ja niittyjä, naapureita ja rakkaita leikki paikkoja. Illalla 10.7.1944 veljeni hevosen kanssa ja minä lehmiä ajaen jätimme kotiseutumme ja evakkotaival alkoi kohti tuntematonta, sateen saattelemana. Alkoi raskas taival. Kuljimme koko yön rankkasateessa, kaikki olivat aivan läpimärkiä, mutta kukaan ei puhunut mitään, suru ahdisti meitä. Niin kodit jäivät autioiksi ja tyhjiksi, ja pellot täyteen kasvillisuuteen.” ”Ensimmäisestä lähdöstä muistan sen kun koira ulvoi hirveästi, kun lähdettiin ja sen kun mamma jätti tuvan lattialle kyyröläisis sä savipadoissa ruokaa ja juomaa kissoille ja koirille. Omat leluni, posliiniastiat ja käpyleh mät, piilotin ison kuusen alle hiekkaan. Kun menin seuraavan kerran kotiin vuonna 1942, niin etsin niitä lelujani, mutta en löytänyt. Sen minä vaan muistan, kun peitin lelut, ja koiran ulvomisen. Sinne se jätettiin yksin ulvomaan.” Maria Kenttä, lainattu Lakkautettu kylä -teoksesta Ote Aili Tammisen päiväkirjasta, lainattu Lakkautettu kylä -teoksesta
Päihteettömissä Elokolo-kohtaamispaikoissa voit lukea päivän lehdet, juoda teetä tai kahvia, seurustella ihmisten kanssa, käyttää tietokonetta tai olla muuten vain. Elokoloista saat tukea terveyteen ja hyvinvointiin liittyvissä kysymyksissä. Toiminnassamme keskeistä on toisesta ihmisestä välittäminen ja vertaistuki. Lisätietoja www.ehyt.? /kohtaamispaikkaverkosto Tervetuloa Elokolokohtaamispaikkoihin Helsingin Elokolo, Toinen linja 31 Hyvinkään Elokolo, Jussilankatu 5 Lahden Elokolo, Vuorikatu 14 Pirkkalan Elokolo, Suupankuja 8-10 Tampereen Elokolo, Salhojankatu 42 Turun Elokolo, Yliopistonkatu 10 Osallistumme Asunnottomien yöhön 17.10. YK:n köyhyyden vastaisena päivänä. Lämpimästi tervetuloa! www.asunnottomienyo.? ehytry @EHYTry Virka-galleria 16.9.—8.11.2015 Matkan loppu Hannes Heikuran valokuvia End of the Road Photographs by Hannes Heikura Virka-galleria Helsingin kaupungintalo Helsinki City Hall Sofiankatu 1 www.virka.fi Why Do We Do the Things We Do? Kampintori, Helsinki 25.9.–29.10.2015 www.whywedo.fi Taiteilija Ariel Bustamante työryhmineen kutsuu yleisön kahdenkeskisiin keskusteluihin ääniveistoksen studioon. Teos tutkii yhteisöllistä ajattelua ja motiiveja tekemiemme valintojen taustalla. Tule keskustelemaan kanssamme.
26 • 8 / 2015 ”a lun Perin räppärit toimivat eräänlaisina tiedotusvälineinä. Slummien asioista ei kertonut kukaan, joten räppärit ryhtyivät kuvaamaan todellisuutta lyriikoissaan. Siihen todellisuuteen kuuluivat myös huumeet.” Näin räpin ja huumeiden suhteen alkutaipaleen näkee Paleface, yksi kaikkein tunnetuimmista suomalaisräppäreistä. Hörpimme kahvia Helsingin keskustassa, juttelemme ja katsomme räppäreiden videoita hänen puhelimestaan. ”Siis tsiigaa nyt tätä! Tämä oli korkealla USA:n Billboardlistalla ja soi myös Suomen klubeissa. Tätä jengi bailaa mukana siellä”, Paleface hämmästelee. Videolla jenkkiräppäri O.T. Genasis laulaa olevansa rakastunut ”Cocoon”. Hän hengailee kavereidensa kanssa setelitukkoja ja kokaiinia notkuvan pöydän äärellä. Kuvissa vilahtelee myös aseita ja kannabista. Paleface edustaa Suomiräpin vanhempaa sukupolvea. Gangstaräpin alkuaikoina huumeet eivät olleet esillä niinkään biletysyhteydessä kuin myyntituotteena. ”Olen sitä porukkaa, jolle Biggie Smalls kertoi, että ’never get high on your own suply’ (älä hankkiudu pöllyyn omalla tuotteellasi). Tuon ajan ghetto-todellisuudessa huumekauppa oli yksi harvoista keinoista päästä pois”, Paleface kertoo. k atSaStamme seuraavaksi ruotsalaisia trendejä. N feat Abidazin biisi Rush Hour on tuoretta kuvausta Tukholman lähiöistä. Videolla palaa autoja, vilisee poliiseja, Porsche kaahaa holtittomasti, krossipyörät keulivat ja käsiaseet laulavat. ”Tuolla nostettiin joukkoliikenteen lippujen hintoja. Nyt jengille maksaa kahdeksan euroa päästä pois lähiöstä. Siellä ollaan ihan toisenlaisten kysymysten äärellä kuin suomalaisräppärien maailmassa”, Paleface selittää. Hän on hiljattain käynyt paikan päällä tutustumassa tilanteeseen. ”Siellä oli melkein samanlaista kuin Rio de Janeiron slummeissa. Niillä on oikeasti aseita.” Esimerkiksi syrjäytymistä ja siihen liittyviä ongelmia kuvattiin räpissä jo ennen kuin termistä tuli valtavirtaa. Räppärit ovat Palefacen mukaan edelläkävijöitä yhteiskunnallisessa keskustelussa. Samalla hän kuitenkin kertoo pohtineensa paljon ilmiön kuvaamisen ja ruokkimisen välistä rajapintaa. ”Mietimme jo 90-luvulla muutaman muun artistin kanssa, että pitää varmaan siivota kaikki huumeviittaukset lyriikoista. Sen verran sekavia tyyppejä alkoi näkyä esimerkiksi räppiskaboissa. Että aiheutammeko me tämän? Minulla ei tähän ole vastausta”, Paleface pohtii. artiStin vaStuu on mietityttänyt muitakin. Itä-Helsingistä ponnistava räppäri Mercedes Bentso on Lasipalatsissa kahvikupposen äärellä kuitenkin sitä mieltä, ettei itsesensuurille ole räpissä tilaa. ”Ei voida ajatella, että vastuu nuorten kasvattamisesta olisi artisteilla”, hän linjaa. ”Artistilla ei ole vastuuta siitä, miten biisit otetaan vastaan.” Feikit karsiutuvat varsinkin underground-piireistä nopeasti. Mercedes Bentson mielestä hahmot ovat kuitenkin lopulta vain puoliksi tosia. ”Kyllä kaikilla räppäreillä on ero esiintyjähahmon ja todellisen minän välillä.” Sana Bentso artistin nimessä viittaa bentsodiatsepiinien lääkeryhmään, joita käytetään laajalti väärin usein yhdessä alkoholin kanssa. ”Monesti keikoilla tarjotaan erilaisia päihteitä, ja monille tulee yllätyksenä, kun en käytäkään. Tämä johtuu varmasti osaksi artistinimestäni. Ylipäänsä huumeet ovat voimakkaasti läsnä skenessä”, hän kertoo. Provokaatiota hän ei huumeista laulamisessa näe. ”Mullakin on kuollut kavereita aineisiin. Jos tietää, mistä laulaa päihteistä laulaessaan, sitä ei käytä provokaatioon. Sen verran vakavasta asiasta on kyse.” BentSo on kertonut omasta päihdetaustastaan avoimesti. Nykyisin hän on kuivilla. ”Mulle vain täysin selvin päin oleminen on vaihtoehto, mutta ei millään tapaa miellyttävä sellainen.” Huumeet ovat Bentsolle osa todellisuutta, josta biisit syntyvät. Hän näkee, että räppi ja huumeet tavallaan kuuluvat yhteen. Esimerkiksi pilvenpolttoa paheksuvaa räppäriä on vaikea löytää. tekSti mikko Sauli kuvat velda Parkkinen lähiöiden tietotoimistosta, ?päivää Räppäreitä syytetään huumeiden ihannoimisesta ja nuorison turmelemisesta. Kuinka kotimaisen hip hopin kärki asian näkee? syrjäytymistä ja siihen liittyviä ongelmia kuvattiin räpissä jo ennen kuin termistä tuli valtavirtaa.
8 / 2015 • 27 tekSti mikko Sauli kuvat velda Parkkinen lähiöiden tietotoimistosta, ?päivää Räppäreitä syytetään huumeiden ihannoimisesta ja nuorison turmelemisesta. Kuinka kotimaisen hip hopin kärki asian näkee? ”Toki sellaisiakin varmasti on, mutta aika vaikea sitä olisi ääneen sanoa. Skenen yleinen mielipide on aika voimakkaasti dekriminalisaation kannalla, joten jos joku ei sitä kannata, on todennäköistä, että hän pitää asian omana tietonaan”, hän summaa. ”Toisaalta myös jatkuvasti käryttävät kukkakaalit ovat aika masentavia tapauksia.” Hänen mielestään räppäreiden teksteihin tartutaan hanakammin kuin muiden artistien. Esimerkiksi rokkipiirien vanhat sex, drugs and rock’n’roll -kliseet saavat nykyään jäädä omaan arvoonsa, vaikka aihe on sama, ja monet artisti hoippuvat tuhoisien elämäntapojensa vuoksi haudan partaalla. julma H (aiemmin Julma Henri) on huolissaan kavereidensa voinnista. Tapaamispaikaksi on valikoitunut Helsinginkadulla Kalliossa sijaitseva thaimaalaisravintola, koska lounasta on saatava. Hän kertoo, että iso osa hänen Oulun ystävistään vetää Subutexia. Siitä maailmasta kumpuaa hänen musiikkinsa lohduton maisema. ”Olen kotoisin Oulusta. Siellä on ollut aina korkea nuorisotyöttömyys. Jengi lipuu pikku hiljaa näköalattomuudessaan päihteiden pariin. En tunne yhtään menestyvää subu-nistiä tai piripäätä. Ne ovat aina menossa johonkin monttuun. Ei siinä ole mitään ihailtavaa”, hän summaa. Eniten Henriä huolestuttaa leima, jonka käyttäjä saa kiinni jäädessään. ”Todella paljon olen kuullut tarinoita, kuinka ajokortin saaminen on vaikeutunut, koulun ovi mennyt kiinni ja sen sellaista. Kiinnijääminen on leima otsassa, eikä se lähde pois. Se luo syrjäytymistä erityisesti pienillä paikkakunnilla”, hän linjaa. Henri järjesti ennen Oulu 187 -festivaalia, jota poliisi ahdisteli vuodesta toiseen. 187 viittaa tapahtuman ajankohtaan 18. heinäkuuta, mutta myös slangissa Kaliforniassa käytettyyn murhan rikoskoodiin. Henri arvelee, että tämä yhteys oli poliisin ahdistelun taustalla. ”Poliisi pisti ulos tiedotteen, että festareilta oli pidätetty pilvenpolttajia. Se levisi kaikkiin medioihin. Poliisi oikaisi myöhemmin, että polttelijat oli otettu kiinni läheisestä metsiköstä, mutta vahinko oli jo syntynyt. Tapahtuma sai huumefestarin leiman.” Hän ei pidä kovien huumeiden käytön glorifioinnista. ”Räppiskenen liepeille on muodostunut alakulttuurin alakulttuuri ihmisistä, jotka käyttävät aktiivisesti. On jonkin verran tyyppejä, jotka alkavat ensin sekakäyttäjäksi ja sitten räppäriksi, koska se muka kuuluu siihen hommaan.” ”Jos minulla ei olisi perheessä ollut nistiä, voisin itsekin kuulua niihin (sekakäyttäjäräppäreihin), eli turha tässä on henkseleitä alkaa paukutella. Mutta mieluummin kuuntelen vaikka Cheekiä kuin sekakäyttöräppiä. Se on niin luotaantyöntävää.” HelSinkiläiSräPPäri Shaka kieltäytyy Sörnäisten Cafe Picnicissä ykskantaan kommentoimasta muiden tuotoksia. Se ei olisi sopivaa, kuten ei toimittajan ehdotus haastattelun tekemisestä oluen äärelläkään. ”En käytä huumeita, ja alkoholiakin käytän varsin maltillisesti”, hän kuvaa omaa päihdesuhdettaan. Omista Jontin kanssa tehdyistä tuotoksistaan hän kertoo kuitenkin varsin avoimesti. ”Itselleni esimerkiksi vanha levymme Rataäänite oli taaksepäin katsova levy. Sen tekemiseen liittyi vaihe, että olin jo itse lakannut sekoilemasta kylillä.” ”Alkujaan emme ihan täysin tajunneet, että musaamme saatetaan kuunnella missä tahansa, että emme teekään sitä pelkästään kavereillemme. Sen myötä olen kyllä pohtinut artistin vastuuta todella paljon.” Hän on sitä mieltä, että tietyistä aiheista laulaminen vetää puoleensa tietynlaista toimintaa. ”Jos laulaa ylistävään sävyyn päihteistä, varmasti keikoille tulee paljon tyyppejä, jotka käyttävät niitä”, hän lataa. pilvenpolttoa paheksuvaa räppäriä on vaikea löytää. mieluummin kuuntelen vaikka Cheekiä kuin sekakäyttö räppiä
28 • 8 / 2015 jontin ja Shakan tuotannossa ei juurikaan puhuta huumeista, mutta holtittomasta elämäntavasta sitäkin enemmän. Myös heidän maailmansa on melko koruton paikka. ”Ehkä protestanttisen vähäeleinen kulttuuri on johtanut siihen, että meillä Suomessa räppärit esiintyvät usein antisankarin roolissa. He eivät ole sellaisia supersankareita kuin jenkkien räppi-alteregot.” Hän ei usko että räppiskenessä välttämättä liikkuu sen enempää huumeita kuin muuallakaan. ”Varmasti monenlaista sälää menee ihan normi yökerhoissakin. En tiedä, erottuvatko räppibileet muista bileistä mitenkään erityisemmin. Popparit eivät vaan tee tästä puolesta biisejä.” ”Toisaalta minusta nykyään ei ole mahdollista, että artisti olisi heikossa hapessa ja menestyisi. Musiikin tekeminen vaatii niin monenlaisia taitoja ja markkinointia, ettei vanhojen rokkareiden elämäntapa oikein enää onnistu.” SaStamalaSSa nykyisin vaikuttava artisti Juju on profiloitunut kannabiksen puolestapuhujana muun muassa Ajankohtaisessa kakkosessa. Hänen vuonna 2008 julkaistu biisinsä Oodi ylistää kannabiksen polttoa suorasukaisesti. Ruodimme sitä puhelimitse. ”On paikkoja, joihin mua ei oteta keikalle. Jotkut paikat ovat sanoneet, että ovat juuri saaneet puhdistettua baarinsa kannabiksen käyttäjistä eivätkä siksi ole halunneet meitä keikalle. Muutamista nuorisopaikoista on tullut samaa viestiä, mutta toisaalta olemme soittaneet myös niistä monissa. Joskus olemme jättäneet biisejä pois settilistasta, jos niin on sovittu. En pidä tätä tässä elämänvaiheessa minään isona asiana.” Jujun mukaan kappale on avannut ovia enemmän kuin sulkenut niitä. ”Oli ehkä helppokin tehdä aiheesta biisi, koska tavallaan tiesin, että se tulee aiheuttamaan keskustelua. Kannabis lienee kuitenkin se kaikkein kiistellyin huume tässä yhteiskunnassa.” Hän toteaa omasta kannabissuhteestaan, että tieto, jota yhteiskunta aiheesta tarjosi ei vastannut hänen kokemuksiaan. ”Huomasin, ettei siitä kerrottu ole totta. Olin kokeillut alkoholia, jolla sai itsensä tosi sekaisin, mutta kannabis ei ollut samanlainen elämys.” Oodissa hän muistuttaa, että kohtuus on syytä pitää mielessä myös kannabiksen kanssa. ”Kannabis toimi minulle itselleni masennuslääkkeenä elämäntilanteessa, jossa masensi. Kun sain masennukseni syyt ratkottua, kannabista ei oikeastaan enää tarvinnutkaan. Mitä tahansa voi kuitenkin käyttää tai tehdä myös liikaa.” Kasvattajan roolia hän ei artisteille halua sälyttää. ”Toivoisin syvästi, että vanhemmat keskustelisivat asioista nuorison kanssa. Meidän artistien kommunikaatio on kuitenkin lopulta yksisuuntaista. Aina halutaan löytää syyllinen, mutta usein tragedioihin liittyy useita eri syitä.” Hän on kuitenkin vahvasti sitä mieltä, ettei artistia voi täysin vastuusta vapauttaa. ”Totta kai kappaleilla on vaikutusta kuulijoihin, sitä ei voi kieltää. Siksi on syytä pohtia omia sanoituksiaan ja niiden vaikutusta ihmisiin.” tamPerel ainen Pajafella kutsuu toimittajan studiosessioon Hakaniemeen. Hänen sanoituksistaan suurin osa pyörii kannabiksen ympärillä. Tunnetummista biiseistä mainittakoon Paljon pajaa, Näsinneula high ja Ikkunat kiinni, joista kaikissa pilvi on pääroolissa. Studiolla on hänen lisäkseen kaksi muutakin skenen kasvattia. Ennen kuin aloitamme Pajafellan kaveri pyöräyttää jointin, jonka kaverukset polttelevat haastattelun lomassa. ”En usko, että kaikki räppärit tarkoittavat lyriikoitaan ihan kirjaimellisesti. Mun musiikissa ja elämässä tämä nyt on aika keskeinen juttu. Mun biiseissä puhutaan aika paljon pajauttamisesta, muttaaa… mitä vittuu sitten?” Pajafella naurahtaa. ”Mua kuuntelee moni sellainen, joka ei itse polta budia. Samalla tavalla oon itse kuunnellu gangsta-räppiä mutten ole koskaan ampunut ketään”, hän kertoo Pajafella tunnustaa avoimesti, että pilven laillistamisesta on tullut missio. ”Alunperin en ollut kelannut tätä ihan näin, mutta näin tässä kävi. Jonkun se pitää tehdä. Budissa ei mun mielestä yksinkertaisesti ole mitään pahaa. Siitä saisi hyvät veromassit.” Negatiivista palautetta hän ei ole saanut. ”Musiikki pitää ottaa musiikkina. En minäkään ajattele, että kaikki mun biisit pitäisi ottaa kirjaimellisesti. Jos joku käskee biisissä sun hypätä sillalta, niin hyppäätkö?” Taannoin iltapäivälehdistö repi paheksuvia otsikoita jenkkiräppäri Wiz Khalifan Tampereen keikasta. Pajafella koko episodi naurattaa. ”Hiisasin itsekin lavalla siellä Blockfesteillä, eikä siitä mitään kohua noussut”, hän virnuilee. Hän myöntää, että vastuu kuulijoista käy silloin tällöin mielessä, mutta katsoo, että valistuksen ja kasvatuksen pitäisi tulla muualta. ”Vanhempien, koulun ja sen sellaisten pitää hoitaa tämä puoli. En mä voi mitenkään tehdä biiseistäni niin kirjaimellisia, että voisin vaikuttaa kaikkien reaktioihin.” musiikin tekeminen vaatii niin monenlaisia taitoja ja markkinointia, ettei vanhojen rokkareiden elämäntapa oikein enää onnistu pajafellan kaveri pyöräyttää jointin, jonka kaverukset polttelevat haastattelun lomassa.
8 / 2015 • 29 Venäläinen kirjallisuus suomessa Karamazovin veljekset fjodor dostojevski Aloitan päähenkilöni Aleksei Fjodorovitš Karamazovin elämän kuvauksen jonkinmoisen neuvottomuuden vallassa. Vaikka nimittäin mainitsenkin Aleksei Fjodorovitšin tarinani päähenkilöksi, tiedän kyllä itsekin, että hän ei ole suurmies ollenkaan, joten aavistan että minulle väistämättä esitetään tämäntapaisia kysymyksiä: Missä suhteessa tämä teidän Aleksei Fjodorovitšinne on huomionarvoinen, kun olette valinnut hänet päähenkilöksi? Mitä hän on oikein tehnyt? Kuka hänet tuntee ja miksi? Miksi minun, lukijan, pitää tuhlata aikaa hänen elämän vaiheisiinsa perehtymiseen? Viimeksi mainittu kysymys on kiperin, sillä siihen en voi vastata muuta kuin: ”Kenties näette itse, kun luette romaania.” Fjodor Dostojevski selittelee yllä miksi Karamazovin veljessarjan valonsäde saattaisi olla kiinnostava hahmo. Yllä olevaa kirjoittaessaan Dostojevski ei vielä tiennyt, että veljesparven nuorimmaisesta, kirjan alussa 19-vuotiaasta Aljošasta, tulisi yksi kirjallisuuden historian merkkihenkilöistä. Pojan roolina on tuoda rakkautta ja toivoa muuten liian kylmään maailmaan. Karamazovin veljekset on ajankohtainen siksi, että se on juuri ilmestynyt Martti Anhavan uutena suomennoksena. Ja onneksi Venäjältä ilmestyy paljon muutakin! Uutta ja vanhaa, nykyaikaa ja historiaa. Kaunoa ja tietoa. Tutustu tähän lehteen, ja tutki otteita kirjoista. Kirjakaupoista löytyy apu sekä pakoon todellisuudesta että todellisuuden ymmärtämiseen! Marcel H. van Herpen putinin sodat venäjän uuden imperiumin nousu messuosastolla 6?f?69 K un venäläinen kirjallisuus julkistettiin teemaksi Helsingin kirjamessuille, moneen iski huoli: tuleeko tästä kunniavieraamme propagandan vyörytys? Suomessa seurataan Venäjän asioita tarkkaan. Moni pelkää naapuriamme. Samaan aikaan venäläiset ovat yhä useammin suomalaisten puolisoita, ystäviä ja työtovereita. Venäjän kieli on arkea kaupoissa ja kapakoissa. Venäjä on maailman korruptoituneimpia maita. Sen tiedotusvälineet ovat tiukasti valtaapitävän Kremlin kontrollissa. Sananvapausja ihmisoikeusasiat ovat erittäin huonolla tolalla. Kirjamessuilla meillä on tilaisuus kuulla uusia kriittisiäkin ääniä Venäjän kirjallisuudessa. Voimme yhdessä olla vaatimasssa oikeudenmukaisempaa ja rauhanomaisempaa maailmaa, arvostella ja kritisoida Venäjän nykypolitiikkaa. Poliittinen kriisi ei tietenkään ole tuhonnut Venäjän upeaa kulttuuria. Samalla kun kuulemme ja jaamme vieraidemme ajatuksia, voimme myöntää rakastavamme Venäjän kirjallisuutta ja kulttuuria. Venäläisten mestareiden jyhkeää klassista musiikkia, kuvataiteen avantgardea ja elokuvia. Missään muualla maailmassa ei osata pitää samoja illan istujaisia! Pikkuruiseen keittiöön katetaan hienoimmat kristallit ja posliinit, puhutaan elämästä ja kuolemasta, rakkaudesta ja Vysotskista. Lausutaan tietenkin Pushkinia. Maailma muuttuu kauniimmaksi, säe kerrallaan. * * * ? ??????????? ??????, ? ????????? ?????????? ?????????? ? ??????, ??????????, ?? ????????? ??????????? ???????? ???? ??????. ? ?????? ??????? ??????? ???????? ?????????? ???????? ????, ??? ????? ???????????? ????????? ?? ?????? ???????????? ? ?????? ????????, ???????? ? ??????????? ?? ????????, ? ? ?? ?? ????? ?????? ????? ??? ??????? ?????????????????? ???? ?????? ? ?????????? ??????. ? ?????? ????? ???????? ? ?????? ??????. ?? ????? ????? ? ???? ?? ????? ??? ?????? ???????? ???????? ? ?????? ????????, ??? ? ??????. ???????? ????? ? ????? ? ? ??????, ? ????? ? ? ?????? ?????????. ?????? ?????????? ??????. ? ?? ????? ??? ?????????? ?????????? ? ?????? ????????????? ???????. PIRKKO SAISIO – jussi tuurna Oligarkkien ooppera LIPUT 010 7331 331 (0,083 € + pvm/mpm) LIPPU.FI Suurella näyttämöllä vielä tämän syksyn! Osasto 6b71 Venäläinen kirjallisuus Suomessa. Katsaus venäläiseen nykykirjallisuuteen. 24-sivuinen tabloidi jaossa jokaiselle Helsingin kirjamessujen kävijälle. Sisältää venäläisten vieraidemme esittelyn, kattavan suomennosten bibliografian 2000-luvulta ja otteita tärkeimpien messuvieraiden uutuusteoksista. Lehden saa Rosebudin kirjakaupoista 5.10. alkaen. Näkemisiin Messukeskuksessa 22.–25.10. Tule ja katso! ILmOItuS
32 • 8 / 2015 tekSti ja kuva antti kurko maailman suurin antifasistinen brändi? Saksan toiseksi korkeimmalla sarjatasolla pelaava FC St. Pauli toivottaa pakolaiset tervetulleiksi ja haistattaa pitkät rasismille ja seksismille. ”S ankt Pauli, Sankt Pauli, Sankt Pauli!” Huudot kaikuvat Millerntorin jalkapallostadionilla Hampurissa. Kun tuomari viheltää ottelun alkaneeksi, kajahtaa tuhatpäisestä seisomakatsomosta kuorona vanha italialainen antifasistinen huuto: ”SIAMO TUTTI ANTIFASCISTI!” (”me olemme kaikki antifasisteja”). Joukkueen kannattajat ovat päättäneet osoittaa kuuluvasti tukensa kaksi päivää sitten järjestetylle suurelle vastamielenosoitukselle, jossa 14 000 ihmistä esti uusnatsien kulkueen Hampurissa. ”Ei jäänyt epäselväksi keiden puolella stadion on”, sanoo Bremenissä Jaakko Tuominen. Hänelle FC St. Pauli edustaa menestyvää vaihtoehtoa modernille jalkapallolle, viitaten termillä lajin viihteellistymiseen ja kaupallistumiseen, joiden ansiosta lippujen hinnat nousevat, kannattajakunta muuttuu ja perinteet häviävät. ”Saksassa monet seurat yrittävät tasapainoilla kaupallistumisen asettaman paineen ja omien perinteiden välillä. Kamppailu stadioneiden hegemoniasta on jatkuvaa, sillä Saksassa esimerkiksi poliittiset viestit ovat olleet monissa katsomoissa vahvasti läsnä. Tämä taas on ristiriidassa suurten tv-konsernien etujen kanssa. Ne pyrkivät miellyttämään suuria yleisöjä ja haluavat siksi pitää tiukkaa linjaa siitä, että mitään poliittista sanomaa ei saa näkyä lähetyksissä,” Tuominen sanoo. riiHimäellä aSuva jalkapallon suurkuluttaja Jussi Eskola pukee myös toisinaan päällensä FC St. Paulin fanipaidan. ”Itse symppaan joukkuetta sen imagon ja seuran perinteiden takia. Samalla täytyy kuitenkin myöntää, että siihen liittyy valtavasti romantisointia. Totta kai jokaisella on oikeus kannattaa mitä joukkuetta tahansa, mutta jossain määrin varmasti voidaan St. Paulinkin kohdalla puhua mieshuorauksesta”, Eskola sanoo. Mieshuorauksella (toim. huom. sukupuolineutraali ter mi) tarkoitetaan futispiireissä sellaista toimintaa, joka ei anna arvoa paikalliselle jalkapallolle ja sen sijaan kannattaa isompia kansainvälisiä seuroja. ”St. Paulin pääkallotunnuksesta on tullut paljon isompi kuin seurasta itsestään. Sille on mielestäni käynyt chegue varat eli siitä on tullut osa populaarikulttuuria, jolla ei ole välttämättä enää kovinkaan paljon tekemistä itse alkuperäisen jutun kanssa”, Eskola sanoo. Tuominen on samoilla linjoilla St. Paulin imagon suhteen. ”Tavallaan monille ulkomaalaisille se on enemmänkin matkamuisto rähjäisestä kaupunginosasta ja sen baareista, bordelleista ja Reeperbahnista.” ”Se on aika omanlaisensa juttu Saksassa, vaikka maassa onkin paljon muitakin seuroja, joilla voidaan myös sanoa olevan vahvoja vasemmistolaisia ja antifasistisia piirteitä. Sankt Paulin tunnuksilla on siellä vahva poliittinen lataus, ja esimerkiksi punkkeikoilla tai mielenosoituksissa on vaikea olla törmäämättä seuran tunnuksiin tai tarroihin”, Tuominen lisää. fC St. Pauli on vanha seura, joka perustettiin samannimiseen Hampurin kaupunginosaan vuonna 1910. Seuraan vahvasti liitetty punkimago puolestaan syntyi 1980-luvun
8 / 2015 • 33 maailman suurin antifasistinen brändi? alkupuolella, kun äärioikeistolaisiin futishuligaaneihin kyllästyneet punkkarit ottivat seuran omakseen. Joukkue olikin ensimmäisiä, joka esti huligaanien pääsyn stadionille ja kielsi nationalistiset tunnukset. Seura on kasvanut noista vuosista valtavasti. 30 vuotta sitten joukkueen otteluissa kävi keskimäärin 1 600 henkeä, kun nykyään monet Millerntorin 29 000 ihmistä vetävällä stadionilla pelatuista otteluista on loppuunmyytyjä. Joukkueella sanotaan olevan jopa 19 miljoonaa kannattajaa maailmanlaajuisesti. Vaikka seura mielellään esiintyykin vastavoimana modernille jalkapallolle, joutuu sekin tasapainoilemaan kaupallisen puolen kanssa. Seuran liikevaihto on nykyisin 31 miljoonaa euroa, ja se on suurimpia 2. Bundesligassa. Seuran kohdalla voidaankin kysyä, että onko tässä maailman suurin antifasistinen brändi? ”Seura kuitenkin on elävä esimerkki vasemmistolaisesta futiskulttuurista, vaikka sekään ei ole täysin onnistunut välttämään modernisoinnin ja perinteiden yhteentörmäystä. Vaikka seuran kannattajat ovat vastustaneet Millerntorin stadionin laajennusta ja sen uutta VIP-katsomoa, jotka ovat kohentaneet räkäistä miljöötä, niin henki niissä otteluissa on kuitenkin pysynyt hyvänä”, Tuominen sanoo lopuksi. Botta ON! Pirulliseen nälkään, Helvetilliseen janoon! Real Ale, Real Food, Real PUB! Tilaa Juhlia! Kokousja juhlatilaa Ma Ti 11 01 Ke Pe 11 04 La 14 04 | Su 14 01 Dagmarinkatu 2 Su Ke 15 01 To La 15 03 Museokatu 10 p.09-580 770 www.botta.? Uusi upea MEDIAMUSEO avautuu Vapriikissa 16.10. ALAVERSTAANRAITTI 5, TAMPERE PUH. 03 5656 6966 / 10/4¤ / WWW.VAPRIIKKI.FI www.voima.fi Käy Voiman uudistuneilla nettisivuilla Aatosta jaloa marraskuun valoa T yöväenkirjasTon ysTäväT ry pe – la 6. – 7.11.2015 Stadin työväenkirjalliSuuSpäivät Työväenliikkeen kirjasTossa Sörnäisten rantatie 25, Helsinki lisätietoja www.tyovaenperinne.fi
34 • 8 / 2015 seinäkukkanen roar! Jussi twoSeven maalasi Porissa kaupungin suosiollisella avustuksella teoksen Riihi kedon koulukortteleihin kuuluvan Valimo-salin (Porilaistenkatu 2) seinään. twoSevenin viimevuotisia aatteita suurista seinämaalauksista voi lukea myös Voiman nettisivulta (http://uusi.voima.fi/artikkeli/2014/karhuhenki-karjaisee-2/). Lue lisää: jalotofu.fi KOTIMAISESTA HYVÄÄ JALOTOFUSTA! Kolesteroli 0% Proteiini 18% | Herkullisuus 100% Talous ei ole luonnonvoima – reaktio kolmen S:n leikkauspolitiikkaan Suomalaisen opiskelijan, vähävaraisen ja työläisen edut eivät ole yhtenevät suurpääoman etujen kanssa. Tästä seisoo akuuttina ja raskaana esimerkkinä hallituksemme ajama politiikka. Vasemmistoliiton kansanedustaja markus mustajärvi arvioi Elinkeinoelämän keskusliiton olevan hallituksen neljäs ja suurin puolue (Kansan uutiset 8.9.2015). Suurpääoman varjo politiikan yllä ei ole uusi ilmiö. Suurpääoman ja politiikan liitto, sekä sitä vastustaneet voimat ovat ratkaisevasti määrittäneet Suomen valtion sekä kansainvälisen todellisuuden luonteen. Taloudellisen eliitin ”tehokkuuden”, ”säästöjen” ja ”kilpailukyvyn” nimissä ajamat aloitteet ovat aina löytäneet vastavoimansa kansalaisja työväenaktivismista. Nyt poikkeuksellisen avoimen hyökkäyksen kohteena oleva suomalainen hyvinvointivaltio on suurpääoman etuja vastustaneen kansalaisja työväenaktivismin tulosta. On huomionarvoista, että vastustus on ottanut paikkansa paikoin nykyistä tilannetta vaikeammissa oloissa. Ensimmäisenkään talouspoliittisen päätöksen ei voi argumentoida olevan olosuhteiden pakottama välttämättömyys. Talous ei ole luonnonvoima. Viime kädessä talous taipuu eettiseen näkemykseemme siitä, minkälaisessa yhteiskunnassa haluamme elää. juHo raHikka tarkennus Syyskuun Voimassa 7/2015 julkaistun Mikko Niskasaaren kolumnikuvan ottajaksi oli laitettu Suomen Luonto. Kuvan on ottanut Juha Honkonen. Hallituksen toimet vahvistavat, että Suomi on eläinsuo jeluvastainen maa Useimmissa Euroopan maissa eläinsuojelu on viime vuosina ottanut isoja edistysaskelia, mutta Suomen kehitys on tässäkin suhteessa pysähtynyt. Hallituksen viimeaikaiset päätökset keskeyttää turkisasetuksen valmistelu, lakkauttaa eläinsuojeluasiamiehen toimi sekä käytännössä romuttaa kolme vuotta valmisteltu eläinsuojelulainsäädännön kokonaisuudistus osoittavat, etteivät puolustuskyvyttömien eläinten kärsimykset merkitse tässä maassa mitään. Suomi on jo herättänyt kansainvälistä huomiota ollessaan Unkarin ja Romanian lisäksi EU:n ainoa maa, jossa eläimen raiskaaminen on sallittua. Mikäli hallitus ei peru näitä käsittämättömiä päätöksiä, seuraavina vuosikymmeninä Suomi tulee tunnetuksi maana, jossa on Euroopan alkeellisin eläinsuojelulainsäädäntö. joHanna WaSStröm Sipoo lukijapalaute palaute@voima.fi
tekSti ja kuvat Heli yli-räiSänen kaupunkilais kuplasta maaseudulle mitä kaikkea näkee, kun muuttaa BerliiniStä Suomeen maaSeudulle? m uutin muutama kuukausi sitten Berliinistä Lammille. Suurin osa teistä ei edes tiedä, missä Lammi on. Se on Hämeenlinnan ja Lahden puolessa välissä reilut sata kilometriä Helsingistä pohjoiseen. Jollain ehkä tulee mieleen pellavat ja sahti. Tai sitten ei. Lammi on landella, täysin böndeä. En edes asu Lammin keskustassa, vaan kymmenen kilometrin päässä kirkolta, keskellä ei-mitään. Joka suuntaan katsoessa näkyy peltoa, metsää, riihi, jossain kaukana muita maatiloja. Niin, asun maatilalla. Ei ole tosin eläimiä enää, ja pellot ovat vuokralla, mutta kaikki tarvittava 50-luvun maalaisidylliin on asuinympäristössäni: talli, navetta, liiteri, aitta. Täällä rynnätään ikkunaan, jos joku kävelee ohi, koska muita ihmisiä niin harvoin näkee. Minä, joka kaupungissa mietin, että pitäisikö moikata tuota vastaantulevaa, jonka kieli oli kurkussani baarissa viikonloppuna, morjenstan pöllyävällä hiekkatiellä joka ikistä traktorin kuljettajaa, vaikka minulla ei ole mitään käsitystä keitä he ovat. Niin täällä tehdään. taBut ovat maaseudulla vahvempia kuin kaupungissa. Kävin kampaajalla Lammilla omat pastellisuoravärit mukana siltä varalta, että ne eivät kuuluisi kampaajan perusvalikoimaan. 70-vuotias kampaaja esitteli ylpeänä seinällä olevaa valokuvakollaasiaan uransa vaiheilta. Muutamassa kuvassa hän osoitti Perttiä (nimi muutettu). Pertti oli joka kuvassa pukeutunut erikoisesti, pitkiin aamutakkimaisiin kolttuihin, ja kaikki Pertissä sai tutkani ulvomaan. Kampaaja nauroi hersyvästi, kuinka Pertti oli valloittava persoona ja kampaamoyhteisön valopilkku. Olen melko varma, että niin pienessä yhteisössä Pertin seksuaalinen suuntautuminen – jos se jotain muuta kuin heteroa oli – tuskin oli mikään salaisuus, mutta siitä kampaaja ei maininnut mitään. Voisi todeta, että miksi kenenkään seksuaalista suuntautumista pitäisikään erikseen mainita. Mutta jos asiasta ei voi puhua ollenkaan, siihen ei ole sanoja, uskallusta, tapoja tai se aiheuttaisi häpeää niin jotain on vialla. Kun joku käy meidän tilallamme kylässä, ja hetki hössötetään siskoni ydinperheestä, niin luonteva jatkokysymys on, että onko Helillä sulhasta. Kaikki vaikenevat. Kukaan ei osaa sanoa edes että ”ei”, vaikka sekin olisi tosi. Käsittääkseni kenelläkään suvussa ei kuitenkaan ole ongelmaa seksuaalisen suuntautumiseni kanssa. vaikka mielenterveysongelmat eivät ole kaupungissakaan kahvipöytäkeskustelun aihe, niin täällä saattaa olla, että koko ongelmaa ei edes tunnisteta. Eräänä päivänä kylällä kuului laukaus. Hetken kuluttua hälytysajoneuvojen äänet. Lähitilan isäntä oli ampunut itsensä. Takana oli tilan sukupolvenvaihdos ja eläkkeelle jääminen. Vaikka isäntä oli ääneen kylällä harmitellut, että tunsi, ettei ollut oikein mitään virkaa enää, niin osasiko kukaan tunnistaa masennuksen merkkejä ja hakea apua? En tiedä, mutta en usko. Vielä vaikeampaa ongelman tunnistamisesta tekevät perinteiset sukupuoliroolit. Täällä eletään vielä patriarkaattia. Tilan isännän status on vahva, ja siihen liittyy kunnia ja arvostus. Kun isännältä lähtee status, niin samalla lähtee jotain identiteetistä, jonka kautta näkee oman arvonsa. Isäni puhuu metsästysporukan miehistä yhtenään. Vasta tarkentavalla kysymyksellä selviää, että porukkaan kuuluu myös yksi nainen. En saa selvää sukupuolirooleista täällä. Yhtäältä teinit näyttävät juuri sellaisilta kuin teinit missä vain. Toisaalta täällä sen enempää naiset kuin miehetkään eivät koreile: verkkareiden, tunikoiden, lippisten, Crocsien ja mainos-t-paitojen yhdistelmät täyttävät kirkonkylän. Paitsi että sitten ovat myös hijabit. Lammilla nimittäin on ollut vastaanottokeskus vuodesta 2009. Alussa asia ei ollut helppo lammilaisten niellä. Tilanne on kuitenkin tasaantunut vuosien myötä. Tätini käyttää epäröimättä sanaa neekeri. Se vihloo tärykalvojani, vaikka olemme käsitelleet kyseisen sanan käyttöä monta kertaa. Täti sanoo, ettei tarkoita sanalla mitään pahaa, viittaa vain väriin. Sitten minä sanon, että ei kuitenkaan kannata käyttää sitä sanaa kodin ulkopuolella, koska sillä on yhteiskunnassa rasistinen sävy. Täti siis kertoo nähneensä ”neekerimiehen” ruokaostoksilla ja hymyilleensä tälle. Miehen kasvoille oli levinnyt niin leveä hymy. Yhdessä spekuloimme, että lammilaiset eivät ole vielä täysin ottaneet uutta monikulttuurista ympäristöä omakseen, ja hymyt maahanmuuttajille saattavat olla niin harvassa, että tätini hymy oli lahja taivaasta suhteessa kaikkiin ohikatsomisiin ja solvauksiin. eräS aSia maahanmuuttajia ja lammilaisia yhdistää ja samalla erottaa heidät kaupunkilaisista. Pienten lasten vanhemmat ovat usein parikymppisiä. Se pistää silmään, koska kaupungissa en näe parikymppisiä ihmisiä, joilla on lapsia. Mietin, että täällä sitä on jossain kylänraitilla tai koulussa se oma kulta tavattu, menty kihloihin ja naimisiin. Täällä tai lähellä on opiskeltu ammattiin, hankittu lapset ja täällä lapset on kasvatettu. Lapset ehkä jatkavat perinnettä muodostamalla samanlaisen elämänkaaren. Tämä on kaukana minun kaupunkilaiskuplastani, hlbtiqax-kuplastani. Minä olen juureton lammilaisiin verrattuna. En ole juurtunut yhteenkään paikkaan, jossa olen asunut. En osaa – ja ehkä olen siitä nyt 34-vuotiaana maailmaa nähneenä, korkeakoulutettuna, lapsettomana, tiedostavana kaupunkilaisena hieman kateellinen lammilaisille. He syntyvät täällä, elävät täällä ja kuolevat kotonaan täällä. Sitten heidät haudataan viimeiseen lepoon Lammin keskiaikaisen harmaakivikirkon pihaan, jossa lapsenlapsenlapset käyvät joka pyhä sytyttämässä kynttilän tai viemässä kukkia haudalle. • – normihomolehti 8 / 2015 • 35 tabut ovat maaseudulla vahvempia kuin kaupungissa.
36 • – normihomolehti 8 / 2015 ”G r aCe joneS on kysymysmerkki, jonka perässä on huutomerkki.” (Ebony 1979). Olen yrittänyt keksiä viime päivinä parempaa kiteytystä tähdestä, onnistumatta. Kyse ei ole ainakaan materiaalin puutteesta. Gracehan on varsinainen viihdejournalistin noutopöytä. Miettikää nyt: rastafarien Jamaika, Pariisin mallimaailma, Vogue ja Harper’s Ba zaar. New Yorkin discoskene, Studio 54 ja kokaiiniviivat kattohuoneistoissa. Arnold Schwarzenegger, 007 ja kuole man katse, Nightclubbing ja Pull Up To the Bumper, Jean-Paul Goude, Keith Richards, Tina Turner, Andy Warhol. Tähden tuoretta elämänkertaa I’ll Never Write My Memoirsia lukee kyllä mielellään, mutta mitä annettavaa Gracella on vuonna 2015 namedroppailun lisäksi? Kun Grace laulatti tuhatpäistä suomalaisyleisöä muutama vuosi sitten Flow-festivaaleilla, ei tullut mieleenkään, että tässä esiintyy has-been. Ja nyt jokainen itseään kunnioittava lehti on uutisoinut kiltisti syyskuun lopussa ilmestyneestä elämänkerrasta. Beverly Gr aCe joneS syntyi hyvin toimeentulevaan kotiin Jamaikan Spanish Towniin vuonna 1948. Gracen pääasiallinen kasvattaja oli hänen tiukan uskonnollinen, pastorina toiminut isoisäpuolensa. Yksi uuden elämänkerran yllätyksiä on, kuinka surullinen Gracen lapsuus tuntuu olleen. Elämään mahtui tasan kolme asiaa: kirkko ja koulu ja kova kuri. Uskonto oli yhtä kuin vanhan testamentin armoton jumala. Teini-ikäisenä Grace muutti vanhempiensa perässä Yhdysvaltoihin. Seuraa kasvutarina, jossa LSD:llä ja pilvellä on merkittävä rooli. Samalla Grace etsi itseään näyttelijänä ja mallina 1970-luvun alun New Yorkissa, törmäillen vähemmistön vähemmistönä jatkuvasti erilaisiin lasikattoihin. Euroopassa oltiin vastaanottavaisempia Gracen hätkähdyttävälle androgyynisyydelle. Pariisissa Grace löysi itsensä kaupungin villin yöelämän lisäksi Helmut Newtonin kaltaisten huippujen kuvaamana Ellen, Voguen ja Sternin kansista. Ennen ensimmäistä levytystäkään Grace eli jo discokuningattaren hedonistista elämää – kannat katossa hevosen selässä Studio 54:ssa tai quaalude kielen alla Warholin Factoryssa. Mutta kuplivan shamppanjan alla oli aina teräksistä kunnianhimoa. Tuottaja Tom Moultonin mukaan Grace sanoi hänelle heti kättelyssä, että on valmis tekemään mitä tahansa menestyäkseen laulajana. iSland reCordS pisti Gracen studioon Moultonin kanssa, Moulton valitti Gracen laulavan kuin Bela Lugosin Dracula, eikä tajunnut, että juuri tämä on Gracen nerous. Ilmiö nimeltä ”Grace Jones” syntyi lopulta vasta lavalla. Lavalla piiska viuhui pakaroille Gracen vaatiessa ”I need a fucking man!” Grace oli kuin nainen, joka esittää miestä esittämässä drag-queenia. Taiteilija Jean-Paul Goudesta Grace löysi taisteluparinsa niin yksityisesti kuin ammatillisestikin. Halvan eurokitchin tilalle tuli geometrisuutta, veitsenteräviä leikkauksia, minimalismia, avantgardea, postmodernismia. Grace tömistelemässä valtavia portaita alas gorillapuvussa. Grace Jones nostamassa alasti maljaa miespuoliselle versiolle itsestään. Grace yli-ihmisenä, dominaattorina, voittamattomana. vuoden 1979 loPuSSa Grace asettui Bahamalle Compass Point Studioille, reggae-tuotantotiimi Sly & Robbien kanssa. Lopputulos Warm Leatherette oli täysin uudenlainen soundi uudelle vuosikymmenelle. Söpöilyn tilalla kuultiin dub-henkistä reggae-biittiä ja new wavea. Jopa Gracen ääni oli uusi; matala, maskuliininen, uhkaava. Seuraava levy Nightclubbing oli lopullinen läpimurto. Grace oli kaikessa virtaviivaisuudessaan täydellinen tähti 1980-luvulle. Laulaessaan hyvin leikatussa puvussa Pull Up To the Bumper -hittiään, ei hitaimmallakaan voinut mennä ohi sukupuolen ja seksuaalisuuden rajojen hämärtyminen. Musta nainen laulamassa miehenä anaaliseksistä, oli melko selkeä signaali uuden ajan saapumisesta. Seuraavat vuodet toivat mukanaan kaupallista menestystä. Silti Grace ei ollut koskaan täysin myytävissä. Kun hitit tyrehtyivät ja trendit muuttuivat, Gracea katosi takaisin maan alle palatakseen vasta vuonna 2008 kehutulla Hurricane-levyllä. Eräässä YouTube-klipissä viime kesältä Lontoon Hyde-parkin jättikonsertissa Grace Jones laulaa suurinta hittiään Slave To The Rhythm rinnat paljaana, hula-rannetta pyörittäen: ”Never stop the action, Keep it up, keep it up”. Grace on kuin toteemieläin. Marginaalista tullut tähti, joka kieltäytyi marginalisoinnista. Gorillapukuinen nainen, joka näyttää meille, kuinka pelko pitää talloa jalkohinsa, töms töms, ja jatkaa röyhkeästi ja rohkeasti eteenpäin. Never stop the action, keep it up, keep it up. mikSi GraCe joneS kiinnoStaa edelleen, melkein 30 vuotta viimeiSen liStaHittinSä jälkeen? tekSti ja kuvan käSittely janne Siironen Grace rohkea
Neljä viisasta miestä 9.10. PALEFACE Liput alk. 29 €, opisk. 24 € Tampere-talon Lipputoimisto 0600 94500 (1,40 €/min.+pvm) Hämeenkatu 14 B 010 346 2000 tampere-talo.? La 31.10. ISMO KULLERVO ALANKO Liput alk. 35 € To 19.11. VERNERI POHJOLA Quartet Liput alk. 25 € 24.11. TUOMARI NURMIO Alias Judge Bone & Hoedown Liput alk. 30 €, opisk. 26 € CINEMAISSÍ HELSINKI 22. 25.10. 2015 WWW.CINEMAISSI.ORG Latinalaisen Amerikan Elokuvafestivaali IMPROVISOITU NÄYTELMÄ Esiintyjät astuvat yleisön eteen ilman käsikirjoitusta tai suunnitelmaa. Yleisö antaa nimen illan näytelmälle ja siitä alkaa esitys, joka on taatusti tuoretta, ajassa kiinni olevaa tarinankerrontaa. Hulvattomia yksityiskohtia, koskettavia ihmiskohtaloita, taitavaa näyttelijäntyötä sekä kaikessa intensiivisesti mukana elävä yleisö. Esitykset: lokakuu 27, 28, 29, 30 marraskuu 3, 4, 5, 7, 10, 11, 13, 18, 19 klo 19:00, kesto n. 2 h. Liput: 20/18/13 Näyttelijät: Sari Havas, Jami Hyttinen, Kirsti Kuosmanen, Outi Mäenpää, Tiina Pirhonen, Pihla Penttinen, Micke Rejström, Sari Siikander, Elina Stirkkinen, Ville Tiihonen, Tobias Zilliacus, Annika Poijärvi, Niina Sillanpää sekä Jussi Vatanen. Vierailijana Mikko Penttilä. Muusikot: Jouni Kannisto, Hannu Risku, Topi Korhonen, Iiro Ollila Valot: Jari Piitulainen, Ainu Palmu, Marianne Lagus WWW.STELLA-POLARIS.FI Stella Polaris, Kaapelitehdas, Turbiinisali LIPPUJA: Stella Polaris tsto 050 573 7004 TIKETTI: 0600 11616 (1,78 € min + local) Improvisaation juhlaa, jossa yleisö on kohtausten inspiraation lähde. Yleisöltä saamme kaiken: lähtökohdat lyhyille tarinoille, lauluille ja yksityiskohtia hahmoille. Annetuista aineksista leivotaan luovuuden ilotulitus eli esitys joka on yllätyksellinen, vaikuttava ja mielettömän hauska. VIIHDETTÄ PARHAIMMILLAAN PIKKUJOULUAIKAAN. Esitykset: marraskuu 20, 21, 24, 25, 26 klo 19:00, kesto n. 2 h. Liput: 20/18/13
38 • 8 / 2015 TeksTi Olli-Pe kka Jauhiai nen k olmituntiSen Kan sakunnan synnyn ensimmäinen osa kuvaa Yhdysvaltojen sisällissotaa kahden perheen, etelävaltiolaisen Cameronin ja pohjoisvaltiolaisen Stonemanin, näkökulmasta. Toinen osa kuvaa sodan jälkeistä aikaa, jolloin mustien orjuus kielletään lakimuutoksella ja he saavat äänioikeuden. Tilanne kärjistyy, kun juopottelevat, siivottomat mustat valtaavat kaupunginhallitukset ja alkavat kapinoida entisiä isäntiään vastaan. Lasten kanssa käydyn lakanaleikin innoittamana elokuvan päähenkilö Ben Cameron päätyy perustamaan Ku Klux Klanin. Elokuva päättyy punaiseksi sävytettyyn takaaajoon, jossa Ku Klux Klan ratsastaa pelastamaan Cameronien Elsie-tyttären mustien johtajan Silas Lynchin kourista. Tässä kohtauksessa elokuvan ohjaaja D. W. Griffith hioi takaa-ajokohtauksen prototyypin, jota sittemmin on toistettu lukuisissa jännityselokuvissa. Vuonna 1915 ensi-iltansa saanut Kansakunnan synty oli aikansa pisin, kallein ja teknisesti vaativin amerikkalainen elokuva. Se oli arvosteluja kassamenestys, mutta ilmestyessään herätti myös ennennäkemättömän kansalaisjärjestöjen ja yksityishenkilöiden protestien määrän. Miksi Forssan mykkäelokuvafestivaalit siis esittävät elokuvan, joka on niin kaukana moderneista länsimaisista arvoista? Voiko tällainen elokuva olla taidetta? Pitäisikö sen esittäminen kieltää, kuten protestoijat aikoinaan vaativat? forSSan Mykkäelokuvafestivaalien keulamies Kari Glödstaf tuomitsi alkujuonnossaan Kansakunnan synnyn räikeän rasismin, mutta perusteli kyseenalaista elokuvanäytöstä sen elokuvahistoriallisella arvolla ja mahdollisuudella herättää keskustelua. Näin Forssan Mykkäelokuvafestivaalit osoittavat miten satavuotiaista mykkäelokuvista on löydettävissä yhtymäkohtia nykypäivään. Kansankunnan synnyssä Ku Klux Klanin voitokas ratsuvaljakko-otos antaa ymmärtää, että sisällissodan karvas tappio pyyhkiytyisi, jos mustat kapinoitsijat kukistetaan. Samalla tavalla maahanmuuttokriittisissä piireissä haaveillaan kadonneen yhteiskulttuurin paluusta, jos valtiomme rajat suljetaan. Rasismin ytimessä elää tunne utooppisesta, rodullisesti puhtaasta yhteisöstä. muun muaSSa Jussi Hallaahon vuoden 2007 blogikirjoitusten väite mustista miehistä potentiaalisina raiskaajina elää edelleen monien maahanmuuttokriittisten suussa. Ajatusrakennelma löytyy myös Kansakunnan synnystä. Mustien johtaja Silas Lynch lähtee jahtaamaan Ben Cameronin morsianta Elsie Stonemania. Viimeinen niitti on, kun musta sotilas Gus yrittää lähestyä seksuaalisissa aikeissa Benin siskoa Floraa. Flora heittäytyy alas kalliolta säästyäkseen lähentelyltä. Ben Cameron perustaa Ku Klux Klanin suojellakseen valkoisen naisen viattomuutta. Amerikkalainen historioitsija Jacqueline Dowd Hall on kirjoittanut aiheesta. Yhdysvalloissa mustia on kautta histo rian lynkattu valkoisten naisten raiskauksista, jotta mustan miehen seksuaalisuus pystyttiin leimaamaan vaaralliseksi. Ajatusrakennelma perustuu seksistiseen ajatusrakennelmaan naisesta valkoisen miehen omaisuutena, jota musta mies saapuu varastamaan. Me haluamme pakolaisemme naisina ja lapsina, sillä mustaan mieheen yhdistämme laiskuuden ja arvaamattoman väkivallan uhan. myöS elokuvan antagonisti, tummaihoisen ja vaaleaihoisen jälkeläisestä Silas Lynchistä on löydettävissä yhteistä maahanmuuttokriittisten monikulttuurisuuteen liittyvistä peloista. Historioitsija Everett Carter muistuttaa, että Griffithille Lynch on pahuuden perikuva, valkoisen älyn ja mustan fyysisyyden tuottama hybridi, joka uhkaa tuhota perinteisen, etelävaltioiden kulttuurikehdon. Iltalehden blogisti Pauli Vahtera kirjoitti, miten Euroopan identiteetti katoaa pakolaisvirtojen pyyhkiessä kulttuurimme yli. Rotujen sosiaalinen ja maantieteellinen järjestys asettuu siten sekä Griffithillä että Vahteran kaltaisilla maahanmuuttokriitikoilla elämänmenomme koossa pitäväksi voimaksi. Griffith joutui puolustamaan Kansakunnan syntyä koko uransa ajan. Hän vetosi sananvapauteensa ennen elokuvan New Yorkin ensi-iltaa. Samaan argumenttiin ve toaa esimerkiksi Olli Immonen monikulttuurisuutta vastustavien lausuntojen suhteen. PitäiSikö k anSakunnan synty sitten poistaa elokuvan kaanonista? Rotustereo typioiden poistamisessa on riittämiin tekemistä nykyviihteessäkin. Sukupuolta, rotua ja luokkaa elokuvassa tutkinut Richard Dyer kirjoittaa, miten valkoinen heteroseksuaalinen patriarkaatti on onnistunut tekemään itsestään normin. Viihde toistaa normeja, koska se haluaa miellyttää myydäkseen itseään. Esimerkiksi tiedostavan länsimaisen viihteen perusteoksesta Pulp Fictionista voidaan tehdä varsin kriittinen luenta. Rotua ja sukupuolta Forssan Mykkäelo kuvafestiv aaleilla keräänny ttiin arveluttav an suureloku van ääreen. Rasismin dramatu rgiaa Rasismin dramatu rgiaa
8 / 2015 • 39 Ray Lema NZIMBU (DRC/CG/FR/BR) Khaïra Arby (Mali) Gustavo Nasuti Group (Argentiina) Camerata Flamenco Project & Anette (Espanja/Suomi) Atsuya Okuda (Japani) Krakatau Piirpauke 40 vuotta 30.10.–12.11.2015 HELSINKI Koko ohjelma ja lipputiedot: etnosoi.fi “From Timbuktu, the fabled town that once was the most mysterious place on the planet, in a country where women singers have big voices, one of the biggest voices of them all belongs to Khaïra Arby. And to match it, she has one of the most outrageously rocking bands!” – fRoots 2015 TANSSITEATTERI HURJARUUTH www.talvisirkus.fi 09 565 7250 elokuvassa käsitellyt kirjailija Bell Hooks on osoittanut, miten mustan Julesin ja Vincentin avoin tasapuolinen ystävyys ei voi toteutua. Jules on tuomittu joko rikolliseen elämään tai palvelemaan valkoista Vincentiä. Miltei poikkeuksetta elokuvaviihteessä menestyvä musta on assimiloitunut valkoisten arvoihin ja tapoihin tai typistetty yksiulotteiseksi rotunsa edustajaksi: urheiljaksi, koomikoksi, muusikoksi. Siksi Kansakunnan synnyn poistaminen elokuvan kaanonista olisi tekopyhää. Naurattihan meitäkin mustaksi kasvonsa maalanneen Riku Niemisen esittämä rotustereotypia vielä viime keväänä. Kansakunnan synty kannattaa katsoa sen käyttämien tyylikeinojen takia. Se muistuttaa meitä siitä, miten rotustereotypiat toimivat elokuvassa räikeimmillään. elokuvakritiikin katsotaan saaneen alkunsa Kansakunnan synnyn jälkipyykistä. Sen katsominen ei siis tee katsojastaan automaattisesti rasistia. Populaarikulttuurin tutkija John Fiske on kirjoitanut, miten elokuvan katsoja ei ole pelkästään alisteinen elokuvan projisoimille arvoille, vaan voi lukea elokuvaa vastaan sitä ja koodata siihen omia arvojaan. Kansakunnan synty ei ehkä ole taideteoksena arvokas perinteisessä mielessä. Se on visuaalisesti häikäisevä mutta useiden henkilöhahmojen ja eeppisen rakenteensa takia hajanainen kokonaisuus. Sen suurin arvo on, että katsojana joudumme positioimaan itsemme suhteessa siihen. Tämä on taito, joka on arvokas kaikessa kuvan katsomisessa. viikko feStiva alin jälkeen Forssa päätti positioida itsensä uudestaan turvapaikanhakijoiden majoittamisen suhteen. Kaupunginhallitus päätti kaupunginvaltuuston keräämän aloitteen jälkeen järjestää 250 turvapaikanhakijalle hätämajoituksen tyhjillään oleviin hotelliin sekä vuokra-asuntoihin. Kansakunnan Synty on Public Domain -elokuva. Se on katsottavissa esimerkiksi Youtubesta. Ku va : Ka ns ak un na n sy nt y -e lo ku va n alk up er äin en m ain os jul ist e. Esityksellisiä, kehollisia ja tieteellisiä lähestymisiä ilmastonmuutokseen 14.10.–18.10.2015 Kiasma, Mad House Helsinki + kaupunkitila teatterinyt.fi YHtEistYössä Mad HousE HElsinKi SharedSpace: MuSic Weather politicS totEutEtaan Eu:n KulttuurioHjElMan tuElla
uusi asterixalbumi ilmestyy 22.10.! uusi asterix ja paljon muita hyviä sarjakuvia tarjoushintaan Helsingin kirjamessuilta 22.-25.10. egmontin osastolta 6f121 . Hel sing in Kir jame ssu illa osa sto 6 H 99 Hel sing in Kir jame ssu illa osa sto 6 H 99 Ennennäkemätön matkakirja elämästä Aasian auringon alla. Kerran kuljin ja kumarsin perustuu Heidi Nummen omakohtaisiin kokemuksiin 15 kuukautta kestäneellä matkalla Aasiassa. Kamomillan konditoria -blogista tunnetun Satu Saunion ensimmäinen keitto kirja on matka ihanien leivonnaisten maa il maan. Tuulispään leivonta kirjan avulla valmistuu 60 vegaanista, hyvän mielen herkkua. sivistystä ja solidaarisuut ta www.kulttuurivihkot.fi Tilaa näytteeksi uusin numero ja seuraava kotiisi! Nyt yhteensä vain 9,90 e (normaalisti 20,50 e) Mainitse: Voima-tarjous tilaus@kulttuurivihkot.fi 09 4114 5369 kenelle lappi kuuluu? 4 -5 –2 1 5 4 -5 – 2 1 5 l a p p i & S O S ia a l iD e M O k R a Ti a iR TO n u M e R O 9 ,6 e u R O a 4 3 . v u O S ik e R Ta anni ahl akORpi ingeR-MaRi aikiO JaakkO l aiTinen MeRJa BRiñón valkOinen peuR a punainen keMi liSäkSi: SOSiaaliDeMOkR aTian lOppu? DeMaRinuOReT Sanna MaRin TyöT TöMyyS Riippakivenä Mikä knauSgåRDiSSa veTOaa? Katso oheisohjelma www.postimuseo.fi 10 €/4 €, Alaverstaanraitti 5, Tampere Koskettavia tarinoita Karjalan evakoiden ja pakolaisina Suomeen muuttaneiden kokemuksista.
Ihteensä isompi Into! Tilaa nettikaupasta www.intokustannus.fi tai rastita valitsemasi kirjat, taittele, teippaa ja postita. www.intokustannus.fi Andy Weir: yksin mArsissA Astronautti Mark Watneyn oli tarkoitus olla yksi ensimmäisistä ihmisistä Marsissa. Nyt hänestä uhkaa tulla ensimmäinen ihminen, joka kuolee siellä. Riittävätkö kekseliäisyys, insinööritaidot ja hirtehishuumori pelastamaan hänet? 28 € (ovh 32 €) naomi klein: no logo Kansainvälinen bestseller, josta tuli maailman laajuinen ilmiö. Nykyisessä talouskriisissä Naomi Kleinin arvio yritysten ja brändien hallitsemasta maailmasta on yhä tuoreempi ja vaikuttavampi. 11 € (ovh 12 €) Artemi Troitski: venäläinen kArmAgeddon Venäjällä 2000-luvun alkua sanottiin Putinin vakauden ajaksi. Kirja kertoo troitskilaisella huumorilla höystettynä, miten maan tilanne muuttui ”karmageddoniksi”, joka lähentelee avointa sotatilaa. 24 € (ovh 27 €) roman sentšin: JelTyševiT, erään perheen rAppio Perhe joutuu muuttamaan pieneen kyläpahaseen syrjäisellä maaseudulla. Venäläisen uuden realismin merkkiteos ei sääli ketään ja tuntuu sisuskaluissa asti. 24 € (ovh 27 €) naomi klein: TuhokApiTAlismin nousu Vangitseva kertomus siitä, miten kapitalismi hyödyntää tuhon lamaannuttamia kansoja ja valtioita. 11 € (ovh 12 €) veli-pekka lehtola: sAAmelAiskiisTA Sortaako Suomi omaa alkuperäiskansaansa? Ensimmäinen kokonais esitys kiistasta, joka on pohjoisessa tulehduttanut ihmisten välejä jo vuosikymmeniä, mutta josta ei Etelä-Suomessa tiedetä juuri mitään. 23 € (ovh 26 €) denise rudberg: yksi TAppAvA syrJähyppy Riehuuko Tukholman yläluokassa murhaaja? Marianne Jidhoff -dekkareissa rikokset tapahtuvat komeissa puitteissa, samppanja virtaa ja jokaisella on jotain salattavaa. 26 € (ovh 29 €) luke harding: snoWden Vuoto Yhdysvaltojen käyttämästä maailmanlaajuisesta vakoiluohjelmasta mullisti tietoyhteiskunnan. Tutkivan journalismin mestarinäytettä lukee kuin jännityskertomusta. 25 € (ovh 28 €) ville iivarinen: rAhA Tiesitkö, että pankit eivät oikeasti lainaa rahaa? Entä tiesitkö, että jos kaikki maailman velat maksettaisiin, maailmassa ei voisi olla enää rahaa? 26 € (ovh 29 €) karim maïche: miTäs me länsimAAlAiseT! Miten Kalevala, Sibelius ja vuoden 1934 Miss Eurooppa liittyvät toisiinsa? Kirja pureutuu suomalaisuuden peruspilareihin ja liittyy mitä moninaisimpiin ajankohtaisiin kysymyksiin. 23 € (ovh 26 €) heikki hilamaa & seppo varjus: kumouksen ääneT Yhdysvallat kävi läpi suuria kriisejä 1960ja 1970-luvuilla. Miten ne heijastuivat rockissa, jazzissa, soulissa? 28 € (ovh 32 €) Anton monti: punAiseT prikAATiT Italian väkivallan historia 1970–1988. Traagi nen kertomus sisältää jännitys elokuvan elementit. 28 € (ovh 32 €) peter lodenius: Turkki pinTAA syvemmälTä Suositut matkaopaskirjat eivät kerro valtavista mielenosoituksista, syyrialaisista pakolaisista ja kurdikysymyksestä. Millainen Turkin yhteiskunta todella on? 23 € (ovh 26 €) erkki lähde: suomAlAinen meTsäsoTA Professori Erkki Lähde kertoo osallisuudestaan 60 vuotta kestäneeseen ”metsäsotaan”, jossa kamppailua on käyty tasarakenteisen kasvatuksen ja jatkuvan kasvatuksen paremmuudesta. 29 € (ovh 33 €) Ari Turunen: mAAilmAnhisToriAn kukoisTAvimmAT kAupungiT Kirja kertoo kaupungeista, jotka muuttivat maailmanhistorian. 30 € (ovh 34 €) koivuranta, pehkonen, sorjanen, vainio, karlsson & ponto: mArimekko Marimekon ihmeellinen historia. Kaunistelematta ja täynnä herkullisia tarinoita. Teos perus tuu yli sataan haastat teluun sekä arkistolähteisiin. 31 € (ovh 35 €) OsallIstu kIlpaIluun! voit voittaa leffalippuja ridley scottin Yksin Marsissa -elokuvaan. koodi: mArs15. osallistu osoitteessa www.intokustannus.fi/yksin_marsissa Boris Akunin: erikoisTehTäviä Herrasmiesetsivä Erast Fandorinin suurenmoiset kyvyt joutuvat koetukselle. Kirjan kahdessa pienoissalapoliisiromaanissa Fandorin kohtaa kaksi ala maailman rikollista. 26 € (ovh 29 €) sergei lukjanenko: viimeinen pArTio Venäläinen turisti murhataan Skotlannissa oudolla tavalla. Merkit viittaavat siihen, että teon takana on vampyyri eikä ihminen. Moskovan Yöpartio ja velho Anton Gorodetski hälytetään apuun. 28 € (ovh 32 €) Jevgeni vodolazkin: Arsenin nelJä elämää Palkittu romaani rakkaudesta ja menetyksestä sijoittuu ruton riivaamalle keskiajan Venäjälle. 28 € (ovh 32 €) Innon Venäjä-uutuudet! Ilmestyy 16.10. ulrike herrmann: pääomAn voiTTo Mikä on modernin kapitalismin salaisuus? Silmät avaava talouskirja jokaiselle, joka haluaa ymmärtää miten pääoma toimii. 31 € (ovh 35 €)
Tanja kuronen & hanna moilanen: kAnsAlAisTyöTä kAikille! Pitäisikö ihmisten tehdä tekemättömiä töitä oma-aloitteisesti ja ilmaiseksi? 15 € (ovh 17 €) halme, hukkinen, korppiTommola, linnanen, liski, lovio, lund, luukkanen, nokso-koivisto, partanen & Wilenius: mAAmme energiA Maailman energiajärjestelmät ovat murroksessa. Tämä kirja kertoo, miten Suomen pitää toimia. 24 € (ovh 27 €) shinso hamai: ATomipommi pormesTAri Kun atomipommi muutti Hiroshiman tulihelvetiksi, kaupungista pyrki ulos jokainen joka pystyi liikkumaan – paitsi Shinso Hamai. 24 € (ovh 27 €) Le Monde diplomatique on maailman poliittinen aikakauslehti, jota on julkaistu ranskaksi vuodesta 1954, ja se ilmestyy nyt 30 kielellä ympäri maailman. Suomen kieliseen Diploon käänn etään artikkeleita myös riippumattomasta venäläisestä Novaja Gazeta -lehdestä. luiz ruffato : TekokukkiA Maailman tunnetuimman brasilialaisen nykykirjailijan utuusromaanissa esiintyy kirjailija itse. Taitavasti rakennetussa todellisuuden ja fiktion yhteenpunoumassa on vahvaa kirjallisuuden voimaa. 23 € (ovh 26 €) seppo Turunen & maia raitanen: vAlloiTTAvAT lAJiT Pitääkö kaikkien kukkien antaa kukkia, jopa jättipalsamin? Ainutlaatuista tietokirjaa muualta tulevista kasveista, eläimistä ja sienistä ryydittävät kekseliäät värikuvat. 31 € (ovh 35 €) Timo kalevi Forss: ToveriT heräTkää Toverit herätkää kertoo poliittisen laulun tarinan 1900-luvun alun työväenlauluista nykypäivään. Haastateltavina lukuisia 1970-luvun keskeisiä tekijöitä. 31 € (ovh 35 €) sven lindqvist: TAppAkAA ne sAATAnAT Sven Lindqvist tekee kirjassaan kiehtovan ja kylmäävän tutkimusmatkan eurooppalaisen rasismin lähteille. Hänelle holokausti oli osa vanhaa jatkumoa. 5 € (ovh 9 €) paul verhoeven & rob van scheers: Jeesus nAsAreTilAinen Elokuvaohjaaja Paul Verhoeven riisuu myyttisen Jeesuksen ja paljastaa miehen, jolla oli paljon yhteistä muille historian merkittäville poliittisille johtajille – ihmisille, jotka uskoivat, että muutos tulee heidän elinaikanaan. 9 € (ovh 10 €) pentti haanpää: kAuneuden kirous Mestari Haanpään kadonnut romaani on väkevä kuvaus nuoresta naisesta nimeltä Anna Ansala, joka on ”kaunis, elävä ja liukas liikkeiltään”. Teos kertoo ihmisistä, joita ajavat pinnalliset arvot ja joille mikään ei riitä. 26 € (ovh 29 €) Ari Turunen: humAlAn henki Mitä tapahtui, kun Ruotsin kuningas juotti karhun humalaan linnassaan? Entä mikä juoma innosti Shakespearen sutkapuheisiin? 9 € (ovh 10 €) kristiina koivunen: suuruudenhullu Turkki Mihin perustuu terroristijärjestö Isisin voima? Miksi Turkki on ollut haluton liittymään sen vastaiseen kansainväliseen liittoumaan? 22 € (ovh 25 €) hannu nyberg: olAvi virTA hurmiosTA Turmioon Samettiääninen Olavi Virta on yksi Suomen kaikkien aikojen suosituimmista laulajista, mutta mikä mies Ola oikeasti oli? 25 € (ovh 32 €) Tom mueller: oliiviölJyn meneTTy neiTsyys Kunnon oliivi öljy ehkäisee sydän sairauksia ja dementiaa, mutta osa kauppojen öljystä on naamioi tua lamppuöljyä. 23 € (ovh 26 €) pentti linkola: unelmAT pArem mAsTA mAAilmAsTA Klassikko järisyttää 2000luvun lukijan maailmankuvaa. Teos oli ilmestyessään kirjallinen tapaus, joka vaikutti syvästi monen suomalaisen ajatteluun ja elämään. 8 € (ovh 9 €) kari loimu: yhdisTyksen ABc Haluatko perustaa yhdistyksen? Haluatko oppia yhdistystoiminnan perusteet? Teos on käytännönläheinen oppija käsikirja. 8 € (ovh 9 €) elisa Aaltola & sami keto (toim.): eläimeT yhTeiskunnAssA Mitä on olla eläin? Mitä ihmi sen ja eläimen suhde voi parhaimmillaan olla? Onko eläimillä oikeuksia tai vapauk sia? Eturivin ajattelijoiden, tieteen tekijöiden ja taiteilijoiden kirja pohtii näitä kysymyksiä. 23 € (ovh 26 €) mubarak, nilsson & saxén: suomen somAliT 16 000 suomalaista puhuu äidin kielenään somalia. Silti heidän kulttuurinsa ja elämänsä on tuntematonta monelle. 24 € (ovh 27 €) laura gustafsson: huorAsATu Huorasatu on naisen luomiskertomus ja tekijänsä mukaan vähän kuin Raamattu. Vain lyhyempi. 9 € (ovh 10 €) matti salminen: penTTi hAAnpään TArinA Kriitikoiden ylistämä ensimmäinen kattava elämäkerta kirjailija Pentti Haanpäästä nyt pokkarina. 10 € (ovh 11 €) 30 € /vuosi (toistaiseksi voimassa oleva tilaus, sisältää myös digilehden ja tilaajalahjan) Tilaa nyt, saat tilaajalahjaksi Putinin väkeä -kirjan! 34 € /vuosi (määräaikainen tilaus, sisältää myös digilehden) kalle kniivilä: puTinin väkeä – venäjän hiljainen enemmistö Kanava-palkintovoittaja 2014. Tämä ei ole kirja Vladimir Putinista – sellaisia on jo liikaakin. Vähemmän on kerrottu tavallisista venäläisistä, jotka Putinia kannattavat. Ja heitä on paljon. Jarmo stoor: moTelli Helteinen kesä Kempeleessä. Eritteiden kyllästämässä, viinanhajuisessa motellissa entisen valtatien varrella majailee koko ihmiskirjo. Syvästi inhimillinen ja räävittömän hauska romaani. 26 € (ovh 29 €) Antti Alaja & esa suominen: TAlouTTA Työväelle Kirjassa etsitään vaihtoehtoa markkinaliberaalille talous mallille. Erityisen huomion saavat jälkikeynesiläiset ajattelijat. 8 € (ovh 9 €) peter culshaw: mAnu chAo Ensimmäinen suomeksi ilmestynyt kirja Manu Chaosta seuraa espanjalaisranskalaisen supertähden jälkiä Pariisin vaihtoehtopiireistä räjähtävään suosioon. 29 € (ovh 34 €) sergei lukjanenko & vladimir vasiljev: päiväpArTio Pimeyden noita Alisa osallistuu pidätykseen, jossa Päiväpartio haluaa ottaa talteen tietämättään Muihin kuuluvan noituuden harjoittajan. Ikävä kyllä Yöpartio on ehtinyt paikalle ensin. Edessä on taistelu, jossa Alisa on menettää henkensä. 10 € (ovh 11 €) kyung-sook shin: pidä huolTA äidisTä Kansainvälinen bestseller, joka muuttaa käsityksesi äidistä. Pidä huolta äidistä on riipaisevan kaunis teos rakkaudesta ja sukupolvien välisistä eroista. 19,90 € (ovh 29 €) VOIMA 8/15 Int o Ku sta nn us m ak saa po stim ak su n In to Ku sta nn us Oy Tu nn us 50 20 57 00 00 3 VA ST AU SL ÄH ET YS Til aa n ra sti lla m er kit se m än i kir ja t (h alu te ss as i us ea m pia , m er kit se lu ku m ää rä kir ja n ko hd all e) Tä ytä yh te ys tie to si, irr ot a siv u, ta itt ele , te ip pa a kii nn i ja po sti ta . Vo it tila ta m yö s ne tis sä w w w .in to ku sta nn us .fi , pu h. 04 17 9 52 97 ta i ku rv ata Ku rv in Kir ja an , H äm ee nt ie 48 , H KI. Te rv etu lo a! H in to ih in lis ätä än po sti ku lu t, 3,9 €/t ila us . Til aa ja na sa at m yö s In to Ku sta nn uk se n uu tis kir je en , jo ka sis ält ää m m . ku tsu ja ta pa ht um iin ja tie to a kir ja ta rjo uk sis ta . N im i O so ite A lle kir jo itu s Po sti nr o ja -to im ip aik ka Sä hk öp os ti Pu he lin
kulttuuri TeksTi Veera JärVenpää kuVaT Velda parkkinen Feministinen sarjakuvatoiminta purkaa normeja ja avaa näkökulmia. penaalin terävimmät kynät k un pinnistää aivoja ja katsoo tottumusten läpi, kaiken näkee hieman tarkemmin. Karvinen on kolli, tikku-ukollakin on sukupuoli ja seikkailusarjakuvissa vain miehet ratsastavat oreillaan auringonlaskuun. Seksismi on rakenteissa, ja sukupuolittuneisuus leimaa kaikkea. Normitalkoisiin voi osallistua monella tapaa. Yksi niistä on feministinen sarjakuvatoiminta, jonka verkostossa on mukana kymmeniä aktiiveja – heidän joukossaan myös Aino Sutinen, Apila Pepita Miettinen, Hanna-Pirita Lehkonen ja Reetta Laitinen. Kolme vuotta sitten käynnistynyt toiminta on käytännössä työpajoja, tapaamisia ja tukea. Verkosto on ei-separatistinen, antirasistinen ja pyrkii esteettömyyteen. Kun puhe kääntyy feministisen sarjakuvatoiminnan alkutaipaleeseen, kaksi nimeä nousee esiin: Johanna ”Roju” Rojola ja Miia Vistilä. Toki muitakin oli porukassa, ja myös Aino Sutinen on ollut mukana alusta saakka. Mihin feminististä sarjakuvaa tarvitaan? ”Minusta olisi kiva, jos sitä ei tarvittaisi ollenkaan. Mutta valitettavasti miehet ja naiset eivät ole sarjakuva-alalla yhdenvertaisia. Yhtälailla miehet ja naiset lukevat sarjakuvia, ja se on alana moniääninen, mutta kasvot ovat yhä miehiset”, Reetta Laitinen toteaa. ”Olisi tärkeää, että naisten ja muunsukupuolistenkin ihmisten kuin vain miesten olisi helpompi tehdä sarjakuvaa ja tulla huomatuksi. Siinä auttaa kun on joukko ympärillä. Jos jotkut asiat tuntuu yhteiskunnassa väärältä, niitä voi kommentoida sarjakuvan kautta”, Apila Pepita Miettinen sanoo. FeminisTinen sarjakuva ei ole mikään kolme vuotta vanha idea. Aino Sutinen korostaa, että Suomessa on ollut jo 80-luvulla vahvoja naissarjakuvatekijöitä ja myös sitä ennen – esimerkiksi Tove Jansson. ”Paljon turhautumisen syitä on, mutta on paljon positiivistakin. Esimerkiksi 90-luvulla oli Naaras sarjatlehti, 2003 perustettiin narttu.netsivusto ja sitten oli Feministinen sarjakuvasyksy -projekti, joka tavallaan synnytti feministisen sarjakuvaverkoston. Ruotsalainen Dotterbolaget toimi inspiraationa verkoston toimintavoille”, Sutinen kertoo. Feministisessä sarjakuvaverkostossa valtaosa on naisia, mutta mukana on myös miehiä. ”Dotterbolagetilla ei ole miestekijöitä, mutta feministisellä sarjakuvalla on erilaisia tapoja järjestäytyä”, Sutinen huomauttaa. Vaikka feminististä sarjakuvaa tehdään nyt Suomessa enemmän kuin koskaan ja vaikka verkostoon virtaa jatkuvasti uusia ihmisiä, täällä ollaan Ain o Su tin en
44 • 8 / 2015 kulttuuri läntiseen naapuriimme verrattuna yhä lapsen kengissä. ”Ruotsissa Dotterbolagetin kautta nuorten naisten sarjakuva on kasvanut isoksi ja varteenotettavaksi koulukunnaksi”, Reetta Laitinen huomauttaa. sarJakuVa on tehokas keino välittää informaatiota. Yksinkertaisena ja havainnollisena lajina se tarjoaa helpon tarttumapinnan. Feministisessä sarjakuvaverkostossa kunnioitetaan jokaisen itsemäärittelyoikeutta. Kunnioituksen ansiosta myös feminismin ja piirtämisen erilaisuudelle on tilaa. Maailmassa on lähes yhtä monenlaista feminismiä kuin on feministejä, ja sama koskee myös feminististä sarjakuvaa. ”Välillä voi olla, että tekee omista kokemuksistaan kuvapäiväkirjaa. Toisaalta sarjakuvassa voidaan tutkia esimerkiksi tilastollista tietoa vaikka siitä, paljonko naisia on johtajapaikoilla”, Hanna-Pirita Lehkonen pohtii. Hahmovalintaan on tärkeää kiinnittää huomiota. Kuten maailmassa myös sarjakuvassa voi olla miesten ja naisten lisäksi myös muunsukupuolisia henkilöitä. Sukupuoliroolien moninaisuus edistää tasa-arvoa. ”Sarjakuville voi olla kriittinen, ja katsoa niitä feministisestä näkökulmasta. Voi miettiä, miten sarjakuvan seksistisyyttä voi vähentää ja millaisia tarinoita haluaa nähdä enemmän”, Apila Pepita Miettinen painottaa. ”En koe, että tekisin itsetarkoituksellisesti feminististä sarjakuvaa vaan teen sitä luonnostaan”, Reetta Laitinen toteaa. Poliittinen sarjakuva on vaativa laji. ”Usein näkee, että poliittiseen sarjakuvaan on ahdettu paljon tekstiä, eikä se silloin toimi. Kuitenkin sen pitäisi olla yksinkertaisesti esitetty, jos siinä on paljon asiaa”, Reetta Laitinen korostaa. Helsingin sarjakuvafestivaaleilla julkistettiin verkoston ensimmäinen Namifetsi-zine. Yhteistyöprojektien kautta saadaan enemmän näkyvyyttä. ”Kun tein yksin feminististä sarjakuvaa, ei kukaan halunnut minua haastatteluun tai tekemään lehteen sarjakuvaa. Nyt kun meitä on paljon, joku taho ottaa koko ajan yhteyttä, että meidät halutaan mukaan. Kai ihmiset tajuavat, että kyse on isosta jutusta, kun mukana on paljon tekijöitä”, Hanna-Pirita Lehkonen kertoo. ”Joukossa on voimaa”, Apila Pepita Miettinen lisää. Feministinen sarjakuvaverkosto ei ole vain piirtäjiä varten, vaan se on auki kaikille kiinnostuneille. Kyseessä on hyvin matalan kynnyksen toiminta, Reetta Laitinen vakuuttaa. Virallista yhdistystä ei ole perustettu, ja tuskin perustetaankaan. ”Toiminta on sellaista, että sitä tehdään, kun halutaan, eikä pakkoa ole. Jos jonain päivänä todetaan, ettemme enää ole feministejä, niin sitten voidaan lopettaa. Pakotetta ei ole jatkaa”, Hanna-Pirita Lehkonen kertoo. Käynnissä on projekti, jossa tutkitaan rodun, rahan ja sukupuolen vaikutusta sarjakuva-alalla. Projekti on kansainvälinen, ja se on käynnistynyt amerikkalaisen sisarryhmän Ladydrawersin aloitteesta. Tutkimustuloksista julkaistaan sarjakuvamuotoinen infografiikka. ”Kun voi laittaa numeroita pöytään, on helppo sanoa, miten asiat ovat. Ei tarvitse puhua mutu-pohjalta siitä, menevätkö apurahat miehille vai naisille”, Reetta Laitinen toteaa. loppu ei häämötä horisontissa. Aktiiveja on useita kymmeniä, ja Facebook-ryhmään kuuluu noin 250 ihmistä. Ryhmään linkataan kiinnostavia nettisarjakuvia, juttuja ja tapahtumia. ”Ei tarvitse osata piirtää sarjakuvia, vaan ryhmässä voi tehdä muitakin asioita, kuten tuottaa residenssejä ja auttaa tapahtumien järjestämisessä. Sarjakuvassa on niin paljon monia puolia”, Hanna-Pirita Lehkonen innostaa. Vihaposti on kaikille piirtäjille tuttua. Rasistit ja miesasiamiehet mouhaavat blogien kommenttiketjuissa. Reaktiot osoittavat toiminnan tarpeellisuuden, ja asiattoman palautteen sietäminen on jaettuna helpompaa. Internetissä kuka tahansa voi suuttua mistä hyvänsä. ”Ylilauta ja Hommaforum ovat hullujen pesäkkeitä”, Hanna-Pirita Lehkonen huokaa. ”Mutta ne voi jättää kyllä omaan arvoonsa. Vaikka vääntäisi vitsin rautalagasta, aina on joku, joka ei ymmärrä”, Aino Sutinen lohduttaa. Ap ila Pe pi ta M iet tin en H ann a-P irita Le hko ne nvv
AINEETON LAHJAIDEA 54 eurolla treenaat kuukauden kehoasi kuntosalilla tai 12 kuukautta aivojasi museoissa. Museokortti on 200 museon yhteinen vuosilippu. Osta museosta tai verkosta — itselle tai lahjaksi. Turku 23.–25.10. Helsinki 6.–8.11. Elokuvat on tekstitetty! www.vinokino.fi
46 • 8 / 2015 kulttuurihäirintä ”graffiti ei välttämättä istuisi virastotalon seinään – tai no, riippuu tietysti keneltä kysyy.” TeksTi Jari Tamminen kuVaT salla ikonen Helpotusta ankeuteen s alla ikonen on juuri saanut valmiiksi ison Satumetsä-projektin Mik kelissä. Hän maalasi kaupungin keskustassa Pikkutorin ympäristössä muun muassa virastotalon ulkoseiniin ja kirjaston sisäseiniin. Koko kesän mittaiseen urakkaan kuului myös työpajoja, joihin kaikki kiinnostuneet toivotettiin tervetulleiksi. Halukkaita saapui paikalle reilu 70, ja heidän jäljiltään toria ympäröivissä puissa roikkuu ripustettuna noin 100 Satumetsän hahmoa. Pysyväksi osaksi Mikkelin keskustan katukuvaa jäävät Ikosen seinämaalaukset – eli muraalit. ”Kymmenisen vuotta sitten kävin Meksikossa muutamaan otteeseen. Siellä on paljon muraaleja, ja sieltä tuli se ajatus, että Suomeenkin sellaiset sopisivat. Meillä riittää harmaata betoniseinää ja on pimeätä ison osan vuotta”, Ikonen avaa valintansa taustoja. Katutaiteilijauralle kannustanut meksikolainen muraaliperinne näkyy Ikosen teoksissa. Ne poikkeavat tyyliltään siitä, mitä katutaiteella on meillä viime vuosina tarkoitettu. ”Koen kyllä olevani osa katutaideskeneä – oma tyylini kuitenkin poikkeaagraffitistajasapluunatöistä.Esimerkiksi puhtaasti kirjainpohjainen graffitieivälttämättäistuisivirastotalon seinään – tai no, riippuu tietysti keneltä kysyy. Kaikille tyyleille on kuitenkin paikkansa ja tilaa.” ”kiinnosTuTTuani katutaiteesta etsin vuonna 2011 käsiini Multicoloured Dreams -ryhmän, ja sitä kautta pääsin ensimmäisiin projekteihin kiinni”, Ikonen kertoo. Tänä vuonna hän osallistui ryhmän kanssa Myyrmäen juna-aseman sisäpintojen maalaamiseen. Mikkelin Satumetsän hän puolestaan toteutti itseohjautuvasti. Voiman haastattelua edeltävänä päivänä loppuun saatettu Satu metsä oli osa Mikkelin kaupungin Taide osana keskustan kehittämistä -hanketta. Vaikka Ikonen oli Mikkelissä vierailijana, uskoo hän teostensa sopivan ympäristöönsä ja paikallisten ajatusmaailmaan. Mikkeliläiset osallistuivat Satumetsän suunnitteluun ja toteuttamiseen, ja Ikonen mieltääkin roolinsa jossain määrin yleisön palvelijaksi. ”Kuuntelen aina paljon paikallisten asukkaiden mielipiteitä valmistellessani ja toteuttaessani julkisia teoksia. He ovat kuitenkin se porukka, joka niitä teoksia eniten kohtaa. Kun maalaan, kanssani tulee myös poikkeuksetta kymmeniä henkilöitä keskustelemaan paikasta ja sen merkityksestä. Ihmiset arvostavat sitä, että heitä varten tehdään tällaista, ja kokevat sen omakseen. En tee taidetta vain itseäni varten.” Virastotalon seinään Ikonen maalasi talossa työskentelevän virkamiehen toiveesta miehen, joka katselee kaihoisasti aukion vastakkaisella puolella olevaa naista ja satumetsää. ”Haluan tuottaa ihmisille jotain yhteisesti koettavaa, joka ei tartu pintakerroksen erimielisyyksiin. Jotain, joka leikkaa pintaa syvemmälle.” Vaikka ikosen teokset eivät ole julistavan poliittisia eikä hän haasta vallitsevaa järjestystä valtaamalla tilaa omin luvin, työnsä ei ole vailla yhteiskunnallista vaikutusta. Samalla, kun Ikonen viimeisteli Satu metsää Mikkelissä, Helsingin kaupunginvaltuusto päätti jatkaa katutaidekaupunginosan mahdollisuuksien kartoittamista. Helsingin kaupunginisien ja -äitien innoittajana on epäilemättä toiminut osaltaan katutaidetta seinilleen ennakkoluulottomasti haalinut Vantaan Myyrmäki, jonka koristeluun Ikonenkin osallistui. ”Tietenkin isot projektit toimivat esikuvina, eikä niitä nähdä uhkana. Tämän kautta yleinen ilmapiiri kehittyy kohti sallivampaa, ja moni muukin katutaiteen muoto saa lisää elintilaa. Jotain kehityksestä kertoo myös se, että minun teokseni ovat tällä hetkellä esillä Helsingin kaupungintalon Virka Galleriassa. Onhan sitä muutosta tapahtunut sitten nollatoleranssivuosien.” ikonen asui vuosia Martinlaaksossa, Myyrmäen naapurissa. Ajatukset katutaiteesta asuinympäristön kohentajana johtivat hänet yhteen Myyrmäki-liikkeen Petteri Niskasen kanssa. Silloin syntyi ajatus maalata Myyrmäen junaasema kauttaaltaan, tehdä siitä asukkaiden oma asema. ”Olen istunut M-junassa kuusitoistavuotiaasta asti, ja olen aina mielessäni väritellyt talojen seiniä kurjissa paikoissa – miettinyt, millä niistä saisi viihtyisämpiä. Myyrmäen asema oli pitkään paikka, jota halusin maalata.” Myyrmäen asema ei ollut erityisen hehkeä näky ennen täysremonttia ja uutta maalikerrosta – päinvastoin. Samalla rataosuudella on myös Malminkartanon asema, jota koristivat vuosienajansuuretgraffitit.Nekuitenkin maalattiin piiloon osana Stop töhryille -projektia. ”Kun Malminkartano maalattiin yli, meinasin purskahtaa itkuun.” Nyt Ikonen voi katsoa Myyrmäen juna-asemaa, eikä hänen tarvitse värittää seiniä sielunsa silmin. Hänen tarvitsee ainoastaan pitää silmänsä auki. Ja ehkä Malminkartanonkin asema on vielä pelastettavissa. Salla Ikonen: Hahmoja Helsingissä Virka Galleriassa Helsingin kaupungintalolla 8.11. asti. pÖmpeli Mikkelin Satumetsässä. malTa Salla Ikonen osallistui kesällä Malta Street Art Festivaalille. Suomessa harvinaisemmat realistisen esittävät muraalit hallitsivat festivaalia. Kiinnostavampaa asuinympäristöä maalaava Ikonen oli purskahtaa itkuun jyrättyjengraffitienäärellä.
8 / 2015 • 47 kulttuurihäirintä o lisi turha kieltää graffitiin liittyvän paljon reviirin merkkaamista. Mahdollisesti rehellisimmin tämän on tuonut esille ruotsalainen graffititaiteilija Magnus Gustafsson, eli Nug.Hänengraffititeemainenopinnäytetyö Tukholman Konstfack-taideyliopistoon oli nimeltään Territorial Pissing. Siihen liittyi video, jossa naamioitunut henkilö ruiski metroaseman ja -vaunun tukkoon spraymaalilla – myös vaahtosammuttimen avulla. Suomalainengraffiti-crewTMS(The Master Scraws) on merkannut reviiriään pian 30 vuoden ajan, ja nyt jengin historia on saatu yk sien kansien väliin. TMS perustettiin vuonna 1986, muutamavuosigraffitinSuomeenrantautumisen jälkeen. TMS – Colors of True Graffiti -kirja onkin yhden porukan historiikin ohella kiinnostava katsaus koko skenen visuaaliseen historiaan. Erityisesti alkuvuosien teoksia dokumentoivat, teknisesti sur keat valo kuvat 1980-luvulta takaavat autenttisen tunnelman – muistatteko vielä ajan, kun Neuvostoliitto oli olemassa? olen Vuosien varrella huomannut, että graffitimaalarit eivät aina ole erityisen kiinnostuneita selittelemään töitään. Tämä näkyy Colors of True Graffitissakin. Tekstiä on niukasti, kuvia senkin edestä, ja ne puhuvat puolestaan. Pääosin luvattomasti tehdyt teokset dokumentoivat verrattoman tehokkaasti tilan hallinnasta käydyn kamppailun yhtä ilmenemismuotoa, eikä selityksiä jää liikaa kaipaamaankaan. Epäilemättä yksi jos toinenkin kaupunginisä katsoo kirjaa myös vähemmän tyytyväisenä ja laskeskelee seinäneliömetrin ja junanvaunun putsaamisen hintaa. Maalipisaroiden tielle ovat joutuneet niin kiinteät rakenteet kuin raiteilla kulkevat joukkoliikennevälineetkin. Graffitin maahan saapumisen jälkeisestä huumasta selvittyään myös TMS sai sinnitellä vuosikymmenen läpi nollatoleranssia Helsingissä. Täysin ongelmattomasti tämä ei sujunut, ja vastoinkäymisiä on riittänyt – sakkoja on maksettu ja vankilassakin istuttu. Tehtyä ei kuitenkaan ole pahoiteltu. Päinvastoin, niillä uhotaan. Kirjan jälkipuheessa uhoamista pyritään – hieman poikkeuksellisesti – selittämään myös graffitia harrastamattomille, mutta ei kovinkaan vimmatusti. Jälleen kerran vastuu pidemmälle menevistä pohdiskeluista jätetään lukijalle. Jari Tamminen Sami Ezzat-Agha, Kari Koivistoinen: TMS – Colors of True Graffiti. 144 sivua. Saatavilla alan liikkeissä sekä osoitteesta www.tms86.com. kukkulan kuninkaat 30 vuotta reviirin merkkaamista.
48 • 8 / 2015 kulttuuri l aVa on täynnä muuttolaatikoita. Kaksi muuttomiestä(Juho Milonoff ja Eeva Soivio) keskustelee pitkään muuttamisen käytännöstä ja filosofiasta selkä yleisöön päin. Käy nopeasti ilmi, että muuttomiehet ovat vain osittain todellisia roolihenkilöitä, osittain brechtiläisiä kertojia ja ehkä vielä Hermeksen kaltaisia taivaan salaisuuksien sanansaattajia. Heidän hahmoissaan on myös Beckettin Vladimiria ja Estragonia, kun koko näytelmässä odotetaan muuttoa kuin Godotia saapuvaksi. JuHa Hurmeen kirjoittama ja ohjaama Muuttomiehet on tyylilajiltaan absurdi komedia. Näytelmässä käsitellään yhtä aikaa kepein ja syvällisin allegorioin ihmisiä muutoksen keskellä ja muutoksen olemusta paikallisella, historiallisella, yksilöllisellä, kansakunnallisella, ekologisella ja vähän metafyysiselläkin tasolla. Lähtökohtaisesti ollaan vankasti hypertuotteliaan Hurmeen mukavuusalueilla. Näytelmän tarinassa kolmen samaan aikaan uuteen asuntoon muuttavan ihmisen elämänkaaret leikkaavat. Vilma Melasniemen esittämä tutkija löytää yhdestä muuttolaatikostaan Huippuvuorilla kuolleen entisen poikaystävänsä haamun. Laura Malmi vaaran rempseä postinkantaja ja Pekka Valkeejärven kyyninen teologi huomaavat näkemystensä ohella myös tavaroidensa sotkeutuvan keskenään erottamattomasti. Muistojen kapinasta ja maailmankuvien törmäilyistä versoo myös uuden alku. Koko konkkaronkka huomaa jumiutuvansa pihalle muuttolaatikoidensa keskelle odottamaan rakenteilla olevan talonsa valmistumista. Katsojalle välittyy, että muuton odottaminen on hämäystä, sillä todellinen muutos on käynnistynyt jo ennen kuin hahmot ovat päässeet lavalle. Se tapahtuu enemmän suhteessamme omaan elämäämme ja ympäristöön, ehkä historiaankin, mutta huomattavasti vähemmän esimerkiksi suhteessa tavaroihimme. esiTyksen TeksTi ja ohjaus ovat armoitetun ammattilaisen hallittua leikittelyä. Dialogi on hauskaa ja samalla monimielisen merkityksellistä. Esitys lainaa muotonsa sieltä ja täältä, mutta on kokonaisuutena ohjaajansa tunnistettavan persoonallinen tuotos. Puutepuolelle voi kirjata lähinnä sen, että muutamissa kohdissa rytmi hiukan sakkaa ja vitsi jää liian helpoksi. Toisaalta aivan viimeinen katharsis jää koskettamatta, vaikka lopussa esitetty, Miira Luhtavaaran runoon sävelletty kappale jää sieluun värisemään. Laulun kertosäe tiivistää esityksen tavoitteleman sisäisen muutoksen motiivia: ”Tarvitsemme lisää todisteita siitä, mitä me olemme.” Tuomas ranTanen Juha Hurme: Muuttomiehet www.komteatteri.fi kuka pelkää muuttomiehiä? Tavarat eivät muuta, mutta ihmiset muuttuvat KOM-teatterissa. Hengissä Tai ei . Myös huippuvuorilla traagisessa säilykepurkkionnettomuudessa kuolleen seikkailijan haamu (Niko Saarela) saa kokea sielukkaiden muuttomiesten (Eeva Soivio ja Juho Milonoff) ammattitaidon laadun.
8 / 2015 • 49 teatteri oma tila ei olekaan oma Psyyke murtuu asunnon rajojen mukana Teatteri Takomon näytelmässä. TeksTi kaisu TerVonen T eaTTeri Takomon näyttelijä Joonas Heikkinen tuijottaa yleisöön ja haastaa yhden katsojista. Hän syyttää katsojaa siitä, että tämä on tullut teatteriin katsomaan väkivaltaa, tullut paikalle vain että näkisi näytelmän nimessä mainitun puukotuksen. Verikekkereitä ei ole luvassa, mutta väkivallan uhka on jatkuvasti läsnä. Joku ottaa aseen esiin ja toinen haluaisi ostaa tappovälineen. Yksi hyppää ikkunasta, toisen kotiin murtaudutaan keskellä yötä. Tuomas Timosen näytelmä Melusta valittanut puukotettiin lähestyy hetkittäin kauhua. Alibin sivuilta revittyä synkkyyttä reunustaa aina kuitenkin lakoninen huumori ja arkipäivän absurdius. Kauhun ja arkihuumorin leikkauspisteessä ovat mielenterveysongelmat. Katsoja alkaa epäillä, että ne ovat yhtä lailla kertojahahmon omia ongelmia. esiTyksen keskiÖssä on asunto, uusi asunto, jonka kertojan vanhemmat ovat hänelle ostaneet. Asunnon anatomia heijastetaan myös taustakankaalle. Välillä sen kolmiulotteinen malli on näyttämön edustalla. Muuten lavastus ei viittaa yksityiseen tilaan. Lavalla ei ole seiniä, eikä muutakaan suojaa katseilta. Kertojan haavoittuvaisuus vain korostuu. Kahden näyttelijäopiskelijan, Laura Halosen ja Antti Aution, vuorotellen esittämä kertoja on kaukana menestyjän mallista. Ovikello on soinut vain kaksi kertaa kahden viikon sisällä. Niistäkin soittajista toinen oli postinjakaja. Sitten kylään tulee taloyhtiön naistoimikunta. Joanna Haartin ja Halosen esittämä, tärkeilevä kaksikko pitää uuden asukkaan hiljaisuutta epäilyttävänä. Kohtaus on riemastuttava ja koomisesta revittelystään huolimatta tunnistettava. Kerrostaloasumisen pakotettu rinnakkaiselo sisältää kiusallisuuden siemenen. Haartti on muutenkin kerrassaan mainio koomisissa rooleissaan. Yksi niistä on kertojan isä, jonka kautta kurvataan menneeseen, aikaan kun kotitalo oli omin käsin rakennettu perintö, tunteiden sija. Siinä on melkoinen kontrasti kertojan hiljaiseen Ikea-asuntoon. näyTelmää mainosTeTaan omaelämäkerralliseksi, ja dramaturgi-ohjaaja Timonen onkin toiselta ammatiltaan talonrakentaja. Asuintila onkin koko näytelmän keskiössä, mutta kertojan isä viittaa myös suoremmin mahdollisuuteen hakeutua taiteen parista takaisin rakennuksille töihin. Taloja tarvitaan aina. Tarvitaanko taidetta? Lyhyestä mitastaan huolimatta näytelmä karkaa välillä kohtauksiin, joita on hankala sitoa punaisella langalla kokonaisuuteen. Esimerkiksi kertomus nigerialaishuijauksesta jättää hämmentyneeksi. Varmaotteiset Haartti ja Heikkinen tuovat sivuhahmot etualalle. Halonen ja Autio jäävät valjummiksi, mutta jollain metatasolla se istuu näytelmään. Takomon omat näyttelijät Haartti ja Heikkinen ovat kerrostaloon jo asettuneita asukkeja, kun taas näyttelijäopiskelijoidenesittämäkertoja(t)eiole ihan kotonaan uudessa tilassa. Melusta valittanut puukotettiin Teatteri Takomossa Helsingissä 31.10. saakka
50 • 8 / 2015 Kutsu nautintoon ”kuule. paras Fiilis mikä mulla on ikinä ollut – vaatteet päällä – se oli kun mä kuulin ekaa kertaa Dizzyä ja Birdiä soittamassa yhdessä Missourin St. Louisissa joskus 1944. Mä olin kahdeksantoista ja just päässyt Lincolnin lukiosta. Kun mä kuulin niitä ekaa kertaa mä olin ihan että ’mitä? Mitä tää oikein on?’ Juma, se paska oli niin mahtavaa, että se oli jopa pelottavaa.” Näin kuvaili trumpetisti Miles Davis ensikohtaamistaan Dizzy Gillespien ja Charlie ”Bird” Parkerin bändin kanssa. minä koHTasin yhtä järisyttävät synkoopit paljon ankeammassa miljöössä. Kuten monet musiikista innostuneet lapset, kävin koulupäivien jälkeen klassiseen musiikkiin painottuneessa laitoksessa. Testit selvittäneet pikkuiset oli jujutettu pakollisten menuettien, sonaattien, teoriatuntien, lukuisten kokeiden ja matineoiden stressintäytteiseen putkeen. Odottelin pianotuntia pohjoishelsinkiläisessä betonilähiössä, puliukkojen valtaaman ostarin kellariloukossa, jota myös ”nuorisotilaksi” kutsuttiin. Biljardipallot putoilivat pusseihin, ja kuulin kundien laulavan. ”Mitä tää on?” ihmettelin. Yritin turhaan taputtaa rytmiä. Se kuulosti järjettömän hyvältä – mutta se ei taipunut samaan tahtiin kuin läksyjen perusbachit. ”Levottomat jalat, levottomatjalat, levottomat jalat, levottomatjalat, lee-vot-too-mat!” Hassisen koneella oli mullistava efekti, ja parempaa oli tulossa. Kolmijakoisista rytmeistä etenin etuja takapotkuun, sitten svengiin ja swingiin. Jazziin. VaiHdeTTuani musiikin Takia koulua , musiikkiopistoa, kuoroa ja kaveripiiriä, ja opittuani uusia juttuja, aloin tajuta, miksi grooven ja rytmiikan muuttaminen saa biisin kuulostamaan hyvältä: sydänalassa tuntuu, bändi ja yleisö ovat kiihkon symbioosissa, tiedättehän. Teininä löysin suomalaisen progen, palvoin kansallisromanttista Pekka Pohjolaa, opin rakastamaan Amerikan lattareita eli salsaa, Kuuban sonia ja brasilialaisen Tania Marian kauas sambasta nousevaa raivoa. Miten paljon taiteen sisäistämisestä on opittua? Voiko jazzista – irtiottojen ilotulituksesta – nauttia osaamatta purkaa outojen soolojen monimutkaisimpia tiluliluja osiin? Onko jazz kivaa, vaikkei tiedä kuningassointuja, kuten So What -kvartteja tai Steely Danin mu-ysejä? Voi nauttia, ja on se kivaa. Silti uskon, että edes jonkinlainen perehtyminen lisää onnen tunnetta. Tie valtaisaan nautintoon ei ole suora eikä lyhyt, mutta kun se kutsuu, sille tielle kannattaa lähteä. Kutsuhuuto voi kuulua huippua yhdessä tavoittelevien muusikoiden jamisession öisessä revittelyssä Missourin takamaiden rähjäisessä kapakassa. Tai vaan Levottomissa jaloissa. iida simes tuhkaa ja timantteja Ku va : Ve ld a Pa rk kin en Kirj oitt aja on jaz zia , elo kuv ia ja kirjo ja rak asta va elä m änt ap ase m ioo tikk o. s odankylän elokuvajuhlilla viime kesänä ensi-iltansa saanut dokumenttielokuva Ompelijatar on lokamarraskuussa valtakunnallisella esityskiertueella. Ville Suhosen elokuva kertoo poliittisesti aktiivisen työläisnaisen elämäntarinan kautta niistä poliittisista jännitteistä, joiden keskellä Suomessa elettiin sisällissodan ja jatkosodan päättymisen välisenä aikana. Elokuvan keskushenkilö Martta Koskinen tuomittiin jo vuonna 1918 punakaartin naiskomppanian jäsenenä vankileirille. 1930-luvulla hän toimi kielletyn kommunistisen puolueen aktiivina ja kuului muun muassa Hertta Kuusisen, Yrjö Leinon ja Hella Wuolijoen lähipiiriin. Sodan jälkeen Hertta Kuusisesta tuli SKDL:n kansanedustaja ja Suomen kaikkien aikojen toinen naisministeri. Yrjö Leino toimi 1940-luvun lopulla kolmessa hallituksessa ministerinä. Teatterikirjailijana ja liikenaisena tunnetusta Hella Wuolijoesta tuli Yleisradion pääjohtaja. Martta Koskiselle kävi huonommin: hän on viimeinen valtiovallan teloittama nainen Suomessa. Ville suHonen oli pyöritellyt aihetta mielessään jo kolme vuosikymmentä. Se, että elokuva valmistui juuri nyt, on Suhosen mukaan sattumaa ja liittyy rahoituskuvioihin. ”Elokuvan takana on ajatus siitä, että 1920–30-luvut olivat Suomen historiassa yksi sellainen aikakausi, jota ei ole käsitelty pohjamutia myöten. Ihmisoikeuskysymykset, sananvapauden rajoitukset ja väkivallan lietsominen ovat sellaisia juttuja, joista syytämme tänä päivänä muuta maail maa surutta. Kuitenkin on hyvä muistaa, että yhden sukupolven päässä se oli Suomessakin todellisuutta.” Martta Koskinen vaikuttaa elokuvan perusteella hillityltä ja harkitsevalta persoonalta, enemmän hiljaiselta puurtajalta kuin eturivin agitaattorilta. Kuinka hänen persoonansa istuu oman aikansa maanalaisen toiminnan aktivistien kuvaan yleensä? ”Oman aineistoni perusteella tuntuu, että miehet olivat yleensä aika suoraviivaisia, toiminnallisia ja keskenään kinastelevia, kun taas naisten tehtävä oli enemmän olla taustalla ja pitää pyöriä pyörimässä. Naisten yhteisö vielä tiivistyi vankilajaksojen aikaan. Martta Koskinen tuntuu henkilönä olleen erityisen vastuuntuntoinen jo nuorisoseuran aikana 1920-luvulla, jolloin hän saattoi joskus ainoanakin kantaa vastuuta myös käytännön asioista.” elokuVassa kerrotaan, miten maanalainen vastarintaliike välitti Neuvostoliittoon tietoja esimerkiksi Suomen puolustuksesta ja pyrki muilla tavoin tukemaan Neuvostoliittoa sen Suomea vastaan käymässä sodassa. Suhosen mukaan tietojen välittäminen oli kuitenkin melko vaatimatonta toimintaa – jos tiedot edes päätyivät Neuvostoliittoon asti. ”Idässä ei ollut juuri luottoa ja uskoa suomalaisten kommunistien toimintaan. Minusta Martta ei ollut erityisen militantti. Vaikuttaisi siltä, että esimerkiksi elokuvassa mainittuja viestejä hän ryhtyi välittämään, koska oli hyvin läheinen Hertta Kuusisen kanssa, ja Hertan mies Yrjö Leino pyysi.” Suhosen mukaan Koskisen tapaukseen liittyvä ja sotilastietoja koskeva näyttö liittyi kahteen lappuseen, joiden tausta on osin hämärä. ”Valtiollisella poliisilla ei todennäköisesti ollut kovin tarkkaa tietoa siitä, mitä oikeasti oli tapahtunut. Kun vielä 30-luvulla oli sen toimintaa sääteleviä lakeja, sota-aikana sille kaikki oli sallittua ilman mitään rajoja. Kommunistien toimintaa taas selittää se, että Suomi kävi sotaa natsi-Saksan liittolaisena, ja voitto sodassa olisi tarkoittanut kommunisteille kovaa kohtaloa. Tässä mielessä he kokivat, ettei heillä ollut vaihtoehtoa. Kuitenkin ihmisten valintoja arVille Suhonen teki elokuvan isänmaanpetturina teloitetusta Martta Koskisesta paluu vastakkain asettelujen aikaan TeksTi Tuomas ranTanen
52 • 8 / 2015 kirjallisuus TeksTi Veera JärVenpää kuVa Velda parkkinen punainen kirja Anton Monti kirjoitti italialaisesta vasemmistoterrorismista. n yT jos koskaan Suomessa kaivataan debattia poliittisesta väkivallasta. Tätä mieltä on Anton Monti, jonka tuore kirja tarjoaa maaperää keskustelun käynnistymiselle. Punaiset prikaatit – Italian väkivallan vuodet 1970–1988 on hyvin ajankohtainen kirja. ”Olen hyvin huolissani Suomen nykyisestä tilanteesta”, Monti sanoo, ja hymyilevät kasvot vakavoituvat. ”Vihapuhe on lisääntynyt. On ollut pienimuotoisia väkivallan tekoja sekä oikealla että jossakin määrin myös vasemmalla. Ilmassa on merkkejä, ettei enää mennä vanhaa tuttua suomalaista tietä.” Suomalais-italialainen Monti on syntynyt Helsingissä ja viettänyt nuoruutensa Roomassa. Silloin Italiassa elettiin ankaran poliittisen väkivallan aikaa. ”Kirja käsittelee niitä vuosia, joiden aikana asuin ja kasvoin Italiassa sekä olin myös politiikassa mukana. Kirjoittaminen oli tapa käydä läpi ympäristöä, joka on osaltaan vaikuttanut siihen, millainen minusta on tullut.” Punaisten prikaatien tarina on ällistyttävä ja täynnä hurjia käänteitä. Mutta palataan vielä poliittiseen väkivaltaa yhteiskunnallisena teemana. Tuskin kukaan suomalainen on välttynyt viime aikojen uutisilta, jotka maalaavat eteemme pelottavaa kuvaa. ”Mitään rinnastuksia ei tietenkään voi tehdä sen välillä, mitä Italia oli 70-luvulla ja mitä Suomi on nyt. Poliittinen väkivalta on kuitenkin mielestäni ilmiönä sellainen, että sillä on tiettyjä lainalaisuuksia.” punaiseT prika aTiT , Brigate Rosse, uskoi vallankumoukseen ja ajoi sitä väkivaltaisin keinoin. Se on Italiassa vuonna 1970 perustettu vasemmistolainen terroristijärjestö, jonka iskuista kuuluisin oli entisen pääministeri Aldo Moron sieppaus ja murha vuonna 1978. Euroopalaisesta sodanjälkeisestä vasemmistoterrorismista puhuttaessa Italian osuus jää usein etenkin Andreas Baaderista ja Ulrike Meinhofista tunnetun, länsisaksalaisen RAF:n ja Pohjois-Irlannin IRA:n varjoon. Silti italiassa poliittisen väkivallan uhreja arvioidaan olleen vuosien 1969–1988 välillä 491 ja loukkaantuneita yli 1 100. Yli 5 000 ihmistä tuomittiin osallisuudesta iskuihin. ”Historiallisesti tarkasteltuna voidaan todeta, että on ollut myös tuhansia ihmisiä, jotka eivät ole jäneet kiinni. Voidaan todeta myös se, että kymmenet tuhannet ihmiset ovat tukeneet sen toimintaa. Kyseessä on poliittinen liike, jolla oli merkittävästi kannatusta.” Nykyisin Helsingissä asuva Monti koki poliittisen radikalismin militarisoitumisen läheltä. ”70-luvulla radikaalissa vasemmistossa nousi vahva ajatus, että aseellisella taistelulla on mahdollista tehdä vallankumous. Ihmiset oikeasti uskoivat siihen asiaan. Kyse ei ollut mistään marginaaliryhmästä.” l änsi-saksassa samaan aikaan nousseen terrorismin takana nähdään yleensä natsikauden synnyttämä syyllisyystrauma ja se, miten monet natsikauden vaikuttajat onnistuivat kylmän sodan asetelmien takia säilyttämään omat asemansa. Monti ei usko, että Mussolinin kauden fasismin perintö olisi vaikuttanut vasemmiston radikalisoitumiseen Italiassa. ”Näkisin, että se on enemmän sidoksissa Italiassa 60–70-luvulla tapahtuneeseen murrokseen. Italiassa tapahtui todella nopea teollistuminen ja syntyi valtava työvoimatarve. Italiaan syntyi uusi työväenluokka, joka ei ollut ammatistaan ylpeää. Sadat tuhannet nuoret miehet muuttivat Etelä-Italiasta pohjoiseen.” Puhutaan suuresta muuttoliikkeestä. Esimerkiksi Torinoon muutti yli puoli miljoonaa ihmistä kymmenessä vuodessa. Sama tilanne oli myös muissa suurkaupungeissa, kuten Milanossa. Uusi työväenluokka ei Montin mukaan kuulunut automaattisesti ammattiliittoihin eikä kommunistiseen puolueeseen. ”Uuden työväenluokan positiot olivat äärimmäisen radikaaleja. He eivät vaikuttaneet perinteisiä teitä vaan suoraan itse.” Autotehtaat olivat valtavia. Kirjassa esiintyy usein Fiatin tehdas, jossa oli töissä noin 55 000 ihmistä. ”Tehtaassa oli mittavia lakkoja, joihin osallistuivat käytännössä kaikki työläiset. Suurin osa toimi laillisissa järjestöissä, ja pieni osa radikalisoitui.” Radikaali vasemmisto oli Punaisia prikaateja laajempi, ja se on suhtautunut hyvin nihkeästi niin perinteiseen vasemmistoon kuin ammattiyhdistysliikkeeseenkin. punaisTen prik a aTien tarkoitus ei ollut koskaan houkutella suuria massoja. ”Heidän ajatuksensa oli se, että pitää olla vain riittävä määrä ihmisiä tekemään iskuja. He hakivat kannatusta toiminnalleen, mutta eivät jäseniä järjestöön.” Kirjassa kuvataan tarkasti Punaisten Prikaatien edellä, rinnalla ja sisällä toimivien organisaatioiden muodostumista ja yksittäisten henkilöiden kohtaloita, mutta paljon vähemmän pohditaan niitä psykologisia tekijöitä, jotka saivat ihmiset tekemään väkivaltaiskuja sivullisiakin kohtaan. Järjestö teloitti kylmäverisesti yksittäisiä poliiseja, pettureiksi arvioimiaan omia jäseniään ja esimerkiksi omaa asiaansa jossain määrin ymmärtäneitä poliitikkoja, kuten Aldo Moron. ”Ihmisillä oli selkeä poliittinen projekti, jota he ajoivat. Omien sanojensa mukaan he eivät tappaneet poliisia eivätkä yritysjohtajaa ihmisenä, vaan funktiona. He painottavat myös muistelmissaan aina sitä, ettei heillä ollut mitään ihmisiä vastaan, vaan toimintana se oli ainoa mahdollinen politiikan muoto.” Monti näkee, että Punaisia prikaateja on vaivannut ideologinen umpisokeus. ”On uskottu niin vahvasti omaan ideologiaan, että on kävelty moraalin yli.”
Muutamat valitut sanat Kävelevät kalat harhauttavat, ekologiset lonkerot purkautuvat kun puhaltaa, limaajakala limaa ja eritteestä ommellaan vaatteita, kekseliäs ihminen ei keksi syytä lumesta löytyville madoille, lumiukko hapertuu kasaan, elimet syödään sisältä että terveisiä vain, puhun rakkaudesta, vaikka sitä on vaikea nähdä kaikkia asioita kohtaan. Viides runokokoelmasi Rottakuningas (WSOY) ilmestyi tänä vuonna. Kirjan nimi juontuu myyttisestä keskieurooppalaisesta ilmiöstä, jossa rotat tarttuvat ahtaudessa hännistään toisiinsa kiinni pääsemättä irti. Millainen henkilökohtainen suhde sinulla on rottiin? Ehdottomasti enemmän teoreettinen kuin käytännöllinen. Kiinnostuin tästä pieneläimestä, koska siihen liitetään mustan surman ja muun takia niin paljon inhoa ja vihaa. Kokoelmasi on täynnä eriskummallisia eläimiä, monet ihmisen toimesta sukupuuttoon kuolleita. Miksi juuri eläimistä puroutui tämän runokirjan päälähde? Jossain vaiheessa aloin vain havaita näitä oikeasti kummallisia ja ihmeellisiä eläimiä. Samaan aikaan kiinnitin huomiota myös rottiin ja totesin, että voin yhdistää nämä samaan kokonaisuuteen. Halusin jakaa muille omaa ihmetystäni näiden eliöiden edessä. Vaikka mustuutta onkin, toivon tietenkin, että kirjastani löydetään myös siellä olevaa valoa. Kirjassasi elävät varsin pienessä tilassa myös mies ja nainen. Kuinka paljon muut runosi kertovat juuri ihmiseläimelle lajityypillisistä ominaisuuksista? Ilman muuta ne kertovat, sillä runouteni tarkoitus on ylisummaan kertoa, millaista on olla ihminen. Tässä kirjassa siitä kerrotaan eläinten kautta, joihin toki myös mies ja nainen kuuluvat. Kriitikot ovat löytäneet runoistasi vahvaa kapitalismikriittisyyttä. Mainitse kolme muutettavaa asiaa nykymaailmasta? Tiedän, että sellaista kritiikkiä kirjassa on, mutta se on syntynyt sinne lähinnä vahingossa. En ole yhteiskunnallinen kannanottaja, mutta koska yhteiskunta kuuluu ihmisen elinpiiriin, olen viitannut siihen, kuten mihin tahansa muuhun asiaan maailmassa. Olet suomentanut muun muassa Muhammad Alin elämästä kertovan kirjan. Mitä yhteistä nyrkkeilijällä ja runoilijalla on? Taisteleminen. Tunnet myös leffamaailmaa – kuvaile millainen Rottakuningas olisi elokuvana? Vähän vaikea, koska siinä ei ole juonta – kokeellinen luontodokumentti, missä esiintyisi myös ihmisiä. Runoilijan oma kysymys ja vastaus siihen? Mikä runokokoelmasi eläimistä haluaisit itse olla? Ehkä meduusa, joka elää ikuisesti, tai kampasimpukka, jolla on sata silmää. Mutta ehkä lopulta kuitenkin tähtikuonokontiainen, sokea maamyyrä, jolla on supernopeat aistit, se ”ei mieti puuttuvaa / vaan mitä on”. Kim Gordon TyTTÖ bändissä Like 2015, 400 s. Kirjan nimi viittaa kysymykseen, joka Kim Gordonilta on kysytty lukemattomia kertoja: ”Miltä tuntuu olla tyttö rock’n’rollbändissä?” Newyorkilaisen taiderockbändin Sonic Youthin jäsenenä tunnettu Gordon on kirjoittanut omaelämäkerran, joka vastaa moneen muuhunkin kysymykseen. Se kertoo, millaista oli kasvaa tyttönä Kaliforniassa, millaista oli sukeltaa kuvataiteen maailmaan, millaista oli soittaa maailmankuulussa bändissä ja millaista on olla samalla lapsen vanhempi. Kirja alkaa kuitenkin siitä, miltä tuntuu lopettaa parisuhde. Gordon oli lähes kolmen vuosikymmenen ajan yksissä bändikaverinsa Thurston Mooren kanssa. Bändin viimeinen kiertue on sydäntä särkevä alku kirjalle. Gordonissa ja Mooressa on aina ollut arjen ulottumattomiin nousevaa parikarismaa, joka nyt pirstaloituu kertalukemalla. Sonic Youth on usein tuntunut sisäänpäinkääntyneeltä ja Gordon pidättyväiseltä. Vaikka kirjan teksti ei revittele, se rikkoo kuitenkin kirjoittajansa coolin pinnan ja paljastaa hivenen ujon ajattelijan, joka ei ole koskaan tuntenut oloaan kotoisaksi rock-maailmassa. Ulkopuolisuuden tunne ei onneksi estä Gordonia tarjoamasta kiinnostavia näkökulmia bändin dynamiikkaan sekä biisien syntyhistoriaan. KAiSU TerVoNeN David Lagercrantz se mikä ei Tapa WSOY 2015, 500 sivua. Vuon na 2004 äkillisesti kuollut Stieg Larsson loi kolmella dekkarillaan maailman, missä tinttimäinen sankaritoimittaja Mikael Blomkvist ja fetisistinen hakkerivelho Lisbeth Salander kamppailevat salaliittoja, riistoa ja seksuaalista alistamista vastaan. Millennium-trilogian keskuspaikkana on monella tapaa Voimaa muistuttavan poliittisen aikakauslehden toimitus. Kirjailijan sitoumus fasismin ja rasismin vastaiseen poliittiseen vaikuttamiseen välittyy kirjoista vahvasti. Larssonin rakentamat henkilöt ja heidän välisensä suhteet ovat kiinnostavia, vaikka hän syyllistyy johdonmukaisesti äärimmäiseen liioit teluun kuvatessaan niin hyvien henkilöiden jaloutta ja taitoja kuin pahojen kataluuttakin. on ymmärrettävää, miksi oikeuksien omistajille syntyi vastustamaton kiusaus jatkaa maailmalla yli 80 miljoonaa kappaletta myynyttä teossarjaa uuden kirjailijan voimin. Tehtävään houkuteltu David Lagercrantz tunnetaan menestyneestä ja laadukkaasta jalkapalloilija Zlatan Ibrahimovi?in elämäkerrasta. Lagercrantz sijoittaa Larssonin tutut päähenkilöt median talouskriisin ja NSA:n nettivakoilun ja tietovuotojen yhteiskunnalliseen tilanteeseen. Tarinassa murhataan ruotsalainen tekoälytutkija ja hänen autistinen poikansa joutuu konnien ajojahdin kohteeksi, koska pystyy savant-kykyjensä takia piirtämään murhaajan valokuvantarkasti. Kokonaisuuteen on Larssonin tapaan leivottu kasapäin poliittisia, taloudellisia ja tietoteknisiä juonitteluja. runoilija Palstalla kohdataan tavalla ja toisella ajankohtainen runoilija. H aa sta tte lu: M ar ko La ihi ne n, kir jai lija /to im itt aja Marianna Kurtto Rotta, tuo nelijalkainen eloonjäämisviettimme? kirJaT Taitavana kirjoittajana Lagercrantz onnistuu imitoimaan verraten hyvin Larssonin yhteiskunnallisia teemoja, liioittelevaa henkilökuvausta ja luennoivaa asiataustoitusta. Silti teos on pettymys. erityisesti juonen osalta Lagercrantzilta puuttuvat Larssonille tyypilliset yllätykselliset kiihdytykset ja käsijarrukäännökset. Henkilöiden välisiä yhteyksiä ja sattumuksia löytyy häiritsevyyteen asti, ja uusi arkkikonna on lapsekkaan keinotekoinen luomus. erityisen valitettavaa on, että Lisbeth Salanderin henkilöhahmolta tuntuu puuttuvan se magia, jolla supersankarisarjakuvamaisen yli-inhimillinen hahmo pysyi alun perin kasassa. Kaikkiaan teoksessa näkyy, että varman päälle pelaamisella on hintansa. TUoMAS rANTANeN Wilson, Miyazawa & Bondoc ms. marVel Vol. 3 – CrusHed Marvel Comics 2015, 112 sivua. Viihdeteollisuudelta on vuosien varrella unohtunut kerran jos toisenkin, että myös naiset (ja tytöt) voivat olla super. Äärimmäisen nörtti ilmentymä tästä ongelmasta on ollut viime vuosina inter webissä käyty kiihkeä riita naishahmoista tehtyjen minifiguurien puutteesta. Naispuolisten muovihahmojen puute on tehnyt näkyväksi koko genren jos ei ihan misogynistisen niin kuitenkin aika äijän pohjavireen. onneksi meillä kuitenkin on Ms. Marvel. 16-vuotiaan pakistanilais-amerikkalaisen Kamala Khanin touhuja seuraava sarjakuva on tuonut tyystin uusia elementtejä yhdysvaltalaiseen sarjakuvakerrontaan. Muslimitaustainen Khan pukeutuu asiallisen soveliaasti (univormussa ei ole tissi-ikkunaa tai mitään muutakaan totaalisen seksististä hulluutta), eikä hänestä ole tehty fetisististä himon kohdetta. Hän kärvistelee konservatiivisen perheensä valvovan silmän alla, mutta on samalla onnistunut pitämään Jersey Cityn kadut hieman turvallisempina. Nörttiavaruuden feministinen laita on ollut uudesta tulokkaasta onnesta soikea. Khanin kaltaiselle hahmolle löytyy tilausta myös feminatsiskenen ulkopuolelta: lokakuussa 2014 ilmestynyt ensimmäinen Ms. Marvel -albumi nousi välittömästi myyntilistan kärkeen. Myös saman sarjan toinen ja kolmas albumi päätyivät samaisten tilastojen kärkeen. Näin se maailma muuttuu. JAri TAMMiNeN Esa Koivuranta, Kati Pehkonen, Tuija Sorjanen, Anniina Vainio: marimekko – Suuria kuvioita Into Kustannus 2015, 472 s. Harvaan yritystarinaan mahtuu sekä perusteellinen kuvaus Kiinan-tehtaiden työoloista että pikainen heitto seksistä Kekkosen kanssa. Marimekko on kaikkea tätä ja paljon siitä väliltä. Tutkivien journalistien työryhmä on synnyttänyt syväluotaavan teoksen yrityksestä, jonka maine on todellista kokoaan suurempi. Marimekon historia heijasteleekin omalla tavallaan koko Suomen muutosta. VeerA JÄrVeNPÄÄ Ku va : N oo ra Sä lls trö m
54 • 8 / 2015 musiikki nuorukainen rosengårdista Ruotsalaisräppäri Rebstar ei istu lähiön kasvatin stereotyyppiin ”m inua tulisi pitää ruotsalaisena, huolimatta siitä, mistä vanhempani ovat kotoisin, tai keitä he ovat. Minä olen syntynyt Ruotsissa. Puhun kieltä, annan oman panokseni ruotsalaiselle kultuurille ja maksan veroja tähän maahan”, toteaa Ruotsin kansainvälisesti menestynein ruotsalaisräppäri Rebstar. Persialaisäidin ja kurdi-isän ainoa lapsi Rebin Shah eli Rebstar kasvoi pahamaineisessa Rosengårdin lähiössä Malmössä. Rosengård on se paikka, jolla Hommaforumilla pelotellaan suomalaisia monikulttuurisuuden vaaroista. Rebstar istuu iloisena rosengårdilaisen kahvilan pöytään. Rebstar on innoissaan siitä, että haastattelu tapahtuu juuri Rosengårdissa. ”Minulle Rosengård oli täydellinen paikka kasvaa. Sain tutustua kaikenlaisiin kulttuureihin. Täällä vitsaillaan siitä, että jos olet Rosengårdista tai yleensä Malmön alueelta, puhut pitkälti kaikkia maailman kieliä”, kertoo Rebstar. Rosengård myös myös jalkapalloilija Zlatan Ibrahimovichin lapsuudenkoti. Rebstarin ja neljän muun ruotsalaisräppärin musiikkivideo Safe safe remix on kunnianosoitus jalkapalloilijalle ja Malmölle. Musiikkivideossa Malmö nähdään Zlatanin näkökulmasta, kuvan yläreunassa kummittelee Zlatanin nenä. Räppäri uskoo Rosengårdista löytyvän paljon potentiaalia, mutta hänestä potentiaali ei aina pääse kehittymään menestykseksi tai lahjakkuudeksi. Hänestä Rosengård ei saa samanlaista tukea tai panostusta kuin mikä tahansa muu paikkakunta Ruotsissa. ”Luovuutta tulee ruokkia. Jos kukkia ei kastele, ne kuihtuvat. Sama pätee moniin ihmisiin täällä. rebsTar nauttii riskien otosta. Lukion jälkeen nuori mies pääsi keskiverroilla arvosanoilla useiden suosituskirjeiden ansiosta Britanniaan opiskelemaan oikeustiedettä. Intohimo musiikkia kohtaan kuitenkin voitti. Tuleva räppäri keskeytti opintonsa ja alkoi keskittyä unelmansa tavoittelemiseen. Riski kannatti. Nuori räppäri otti yhteyttä kanadalaiseen räppäri Drakeen MySpacessa. Eräänä päivänä Drake kirjoitti takaisin isoin kirjaimin: ”SOITA MINULLE!” ”Otan vain isoja riskejä. Se on kiinnostavaa. Joko onnistut tai et, mutta tunnet ainakin jotain. Jännitys on hauskaa.” Sittemmin poika Rosengårdista on päätynyt tekemään yhteistyötä Draken lisäksi muun muassa The Weekndin, Trey Songzin ja András Kállay-Saundersin kanssa. Nykyisin hän johtaa omaa levy-yhtiötään Vintage is todayta sekä on aloittanut Vintage initiative -musiikkiprojektin, jossa nuorille tarjotaan mahdollisuuksia oppia musiikin tekoa ja tutustua alaan. ”Kun aloin tehdä musiikkia, otin yhteyttä moniin ihailemiini ihmisiin. Artisteihin ja tuottajiin, mutta kukaan ei ollut valmis ottamaan mentorin paikkaa. Eri syistä. Minulla ei ole mielettömästi aikaa, mutta minulla on hyvä suhde moniin ihmisiin, joilla on vähän aikaa ja halua auttaa nuoria, joissa on potentiaalia. Tämä kannattaa hyödyntää.” Tänä kesänä Yhdysvaltojen MTV-kanavalla soinut Rebstarin Thing About You on kaikkea muuta kuin tavanomainen räp-biisi. Inspiraationa sille toimivat Woody Allenin elokuvat. Myöskään naisten rooli videolla ei ole tyypillinen. Videolla naiset kontrolloivat, he häpäisevät ja lopulta tappavat Rebstarin. ”Kun asiani menevät hyvin, olen yllättäen ensimmäinen RUOTSALAINEN räppäri Yhdysvaltojen MTV:llä, mutta jos minulla ei menisi hyvin.... tiedät mitä tarkoitan”, sanoo Rebstar ja juo teetään. Räppäri viittaa siihen kuinka "hyvät" ja menestyneet maahanmuuttajataustaiset ihmiset halutaan usein mieltää osaksi valtaväestöä, mutta epäonnistuneet tai he, joilla menee huonosti, nähdään mielummin taustakulttuurinsa edustajaksi. Räppäri pyrkii välttämään politiikkaa, mutta hänen Facebook-statuksensa eräästä junamatkalla kokemastaan rasismitapauksesta herätti valtavasti huomiota ja levisi ruotsalaisiin lehtiin. Räppäri ei jäänyt katsomaan sivusta, kun kantaruotsalainen vanhempi mies alkoi haukkua junassa nuorta maahanmuuttajatyttöä. Rebstar kirjoitti, ettei saanut miehen mieltä muutettua tarjoamalla faktoja maahanmuuttajista tai Rosengårdista. ”En tiedä, mitä junan miehelle oli tapahtunut, varmasti jotain hyvin traumaattista, mistä nämä tunteet kumpuavat, mutta hänen tulisi ottaa asioista selvää. Kouluttaa itseään. Jos et kykene kouluttautumaan akateemisesti, niin mene paikkoihin, tutustu kultuureihin. Niin pitäisi tehdä. Rakastan matkustamista. En sen vuoksi, että haluan pois Malmöstä tai Ruotsista, vaan koska haluan nähdä, mitä maailmasta löytyy.” TeksTi Ja kuVa Hanna-marilla Zidan
8 / 2015 • 55 iiro ranTala My Working Class Hero ACT 2015 Heinrich Engelhard Steinweg syntyi Saksan Wolfshagenissa vuonna 1797 ja rakensi ensimmäisen pianonsa parikymppisenä. elämän tavoite oli rakentaa maailman paras soitin. Hän muutti Amerikkaan, korjasi nimeään ja perusti Steinway & Sons -flyygelifirman. Unelmasta tuli totta. Steinway ja pojat rakensivat maailman parhaat pianot. Kiitos heidän ja berliiniläisen studion, Iiro Rantalan John Lennon -aiheinen soololevy soundaa upealta. Välillä kuulostaa kuin soitin olisi jokin muu no, kielisoitin. Tai kuin mukana olisivat kitara ja basso. rantala soittaa Lennonin biisit hyvin matalalta. Soittimesta saa aikamoista jyminää irti. Biisit eivät ole tasalaatuisia. Jotkut erottuvat edukseen, ja toisten mukanaoloa ihmettelen. Happy Xmas, War is over vaatii lapsikuoron tai edes duunikaverini: sitä on hoilotettava liikuttuneessa tilassa! Tässä se ei innostanut. Avausraita on tymäkkää tekoa: Norwegian Wood on Lennonin parhaimmistoa, ja rantala saa siihen hienoa vetoa. Woman ja imagine ovat klassikoita, joiden uudistamista ei pidä pelätä. rantala siirtyy balladista irtonaisempaan menoon. Artisti innostuu revittelemään. iidA SiMeS kimmo poHJonen Sensitive Skin Octopus 2015 Kimmo Pohjosen Sensitive Skin on jatkoa vuonna 2011 julkaistulle, Samuli Kosmisen ja Kronos Quartetin kanssa levytetylle Unikoalbumille. Tälläkin kertaa mukana ovat tutuksi tulleet Kosmisen elektroniikat ja rummut sekä Kronoksen jouset. Samalla Sensitive Skin on monipuolisempi – ehkä myös hajanaisempi. Vaikka paketti ei ole yhtä tiukka kuin vuonna 2011, ja tyylit vaihtelevat kappaleiden välillä, kokonaisuus pysyy silti kasassa. Jos ei ole Pohjonen tullut julkisuudessa musiikkinsakaan puolesta tunnetuksi varsinaisesti anteeksi pyytelevänä taiteilijana, niin sitä ei ole tämäkään levy. Sen soundimaailma on aika ajoin jopa naurettavan massiivista. Kun esimerkiksi Sulo-kappaleella levyn tuottajanakin toiminut James Spectrum (Pepe deluxé) takoo putkikelloja, mennään kaiken tolkullisuuden rajojen yli – ja noustaan puhtaaseen mahtavuuteen. Putkikellothan (engl. tubular bells) muuten muistetaan Mike Oldfieldiin vahvasti leimaantuneena instrumenttina, jonka käyttö vaatii pokkaa. Ja sitä pokkaa kuulkaat piisaa. Liekö sitten osansa tässä tuottajalla, jonka tiedetään ennenkin sekaantuneen suureellisiin musiikkiprojekteihin. Mitään varsinaista sanottavaahan Pohjosella ei levyllään ole, vokaalit ovat sanatonta joikaamista. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että levyä kuunnellessa ei heräisi ajatuksia. Luukutin levyä pimeässä olohuoneessa äänenpaineilla, jotka epäilemättä vaikuttivat fyysisiin tiloihin myös naapurihuoneistossa, ja uskokaa pois, kyllä olivat tunteet pinnassa. Tähän sanattomasti tunnekeskukseen suuntaavaan viestintään sopii myös levyn kannessa komeileva vauva. Silmämääräisesti 7 / 2015 • 55 musiikki leVyT arvioiden palkeidensa pohjasta huutava ihmisen alku on täynnä tunnelatausta, ja tunnetusti vastasyntyneiden ihokin on perin herkkä. Pohjonen toverimuusikoineen kyydittävät kolmessa vartissa kuuntelijansa toistuvasti murheen alhosta ekstaasin huipulle. Ja se, rakkaat lukijat, on kertakaikkisen suositeltava kyyti. JAri TAMMiNeN Julma H Julma H Sony/Fullsteam/Mörssi 2015 Julma H:n uusi levy on hämmentävä teos. ikivihreän Al-Qaida Finland -levyn ultra-uhkaavasta maailmasta on tultu seesteiseen suuntaan, mutta ei tämä äänimaisema turvalliselta tunnu. ei, vaikka höysteenä tarjoillaan vinksahtanutta versiota John Lennonin imagine-kappaleesta. Kuvittele-biisin ohella levylle mahtuu toinen erottuva kappale: Nukkumatti-tunnusmusiikin päälle ilkeästi rätkäisty Heroiinimies. ensireaktio biisiin on, että mitä helvettiä. Sitten eteen avautuu ajattomasti leijuva klassikko, vaikka tuskin tämä listahitiksi nousee. Levyllä kuulee selkeästi reggae/dub –vaikutteita osin Puppa J:n avustuksella toimitettuna. Perinteisemmästä poljennosta päästään nauttimaan muun muassa kappaleissa Kuukauden vege ja evä. Lyyrisellä puolella syrjäytymisen kuvauksen uusia tuulia avaa esimerkiksi Kadut kutsuu, jossa himasta ei päästä mihinkään, vaikka kadut kuinka kukkuvat. Kokonaisuus vaatii kenties hieman aikaa avautuakseen kunnolla. Soundimaailma on kivasti nyrjähtänyt ja viihdyttävä. olisiko tämä sitten kraut-räppiä, mene ja tiedä. MiKKo SAULi 1/2 speedTrap Straight Shooter Svart Records 2015 Thrashin ympärille on viime vuosina muodostunut vilkas alakulttuuriskene. Tuon aallon harjalla ratsastelee myös lappeenrantalainen Speedtrap. Levyä lienee helpointa lähestyä yhtyeen uhmakkaan ”Not for wimps” -tunnuslauseen kautta. on siis aika tunnustautua nynnyksi. Ymmärrän, että tämä on alallaan varsin tasokas tekele. Ymmärrän myös, että soitto on taitavaa. Kaikki alan kliseet ovat juuri oikeissa paikoissa, ja niiden puitteissa tehdään ihan kekseliäitäkin ratkaisuja. Silti tämä ei nyt vaan jotenkin toimi. Kitarat kaahaavat sooloja turhankin kanssa, ja niihin yhdistettynä vokalistin sinällään ansiokkaat ”korkealta ja kovaa” -suoritukset eivät onnistu tempaamaan mukaansa. Alun tykityksen jälkeen neljäs eyes for Conquest -biisi tuntuu suorastaan rentouttavalta, kun lasissa ei ole 200 vaan ehkä 175. Sama pätee loppupuolen Heavy Armoriin ja sen hitusen kesympiin vokaaleihin. Lopulta levyn ongelma on, ettei siitä meinaa oikein saada mistään kiinni. Tasoja tällaisesta tykittelystä on tietenkin turha etsiä, mutta jotenkin niitä jää silti kaipaamaan. oliko tämä tässä? MiKKo SAULi Tutustu Meksikoon! Fogo to 8.10., El resto del mundo to 15.10., LuTo to 22.10. ja La mañana no comienza aquí... to 29.10. klo 18. Tekstitys tai puhe englanniksi. Meksikolaisia leffoja! Meksikolaisia miniatyyrejä, piirroksia ja maalauksia. Näyttelyitä su 18.10. klo 13–16 Koko perhe mukaan! Tarjolla meksikolaista tunnelmaa – työpajoja, tarinoita, näyttelyitä ja animaatioita. Hola México! Vagabundo – Kulkuri su 18.10. klo 14 ja 16, alk. 5 € Meksikolaiset klovnit Cazzo, Lazzo ja Pozzo tanssivat ja naurattavat kulkureina. Kaikenikäisille. Triciclo Rojo The Great ke 14.10. klo 19, alk. 20 € Illan laulusolisti on meksikolainen Ingrid Beaujean. Konsertti on suosittu ja mahdollisesti jo loppuunmyyty. Helsinki Swing Big Band Quizás, quizás, quizás Katso koko tarjonta! malmitalo.fi Liput 09 310 12000 ja Lippupalvelu Ala-Malmin tori 1 | Malmitalo
56 • 8 / 2015 kulttuuri elävä kuva TeksTi Jari Tamminen T ansk al aisen Michael Madsenin (ei se Hollywood-tähti) ohjaama Vierailu esittää kuvitteellisen tilanteen, jossa muukalainen avaruudesta on saapunut Maapallolle. Teoksen muoto poikkeaa tyystin samaa aihetta käsitelleiden tehostespektaakkeleiden toimintakaaoksesta. Vuoden alussa Sundance-elokuvafestivaaleilla ensi-iltansa saanut teos on lainannut muotonsa dokumenttielokuvalta. Ohjaaja marssittaa kameran eteen oikeita asiantuntijoita, jotka kommentoivat hypoteettista tilannetta omista lähtökohdistaan. Kamera kuvaa asiantuntijoita lähes poikkeuksetta suoraan edestä. Katsoja voi halutessaan mieltää itsensä avaruuden vierailijan rooliin – dialogin osapuoleksi. Puhuvien päiden joukosta löytyy NASA:n sekä YK:n ulkoavaruuteen liittyvien kysymysten kanssa työskentelevän UNOOSA:n edustajia. Entisiä sotilasjohtajia, tiedemiehiä ja poliittisia neuvonantajia. Vierailu avaruudesta Mitä kertoisimme itsestämme vierailijoille, ja kehtaammeko kertoa sitä edes itsellemme? Asiantuntijat pohtivat, kuinka ja kenen tulisi kommunikoida vierailijoiden kanssa. Ja miten suuri yleisö reagoisi uutiseen kontaktista avaruuden asukkien kanssa. elokuVa HeiTTä ä ilmaan myös kysymyksen siitä, kykenisimmekö edes tunnistamaan tyystin toisenlaiselle biologialle perustuvaa elämää. Kulkisivatko ajatuksemme niin erilaisilla radoilla, että meidän olisi mahdoton ymmärtää toisiamme? Madsenin skenaariossa vierailijat eivät ole vihamielisiä – tämä on sikäli ihan perusteltua, että siinä vaiheessa dialogille olisi merkittävän vähän tilaa. Ja oikeastaan elokuva on nähtävissä myöskin ihan muuna kuin keskusteluna fiktiivisten vierailijoiden kanssa. Pohjimmiltaan Vierailu on ihmiskunnanitsereflektio,jollehaetaan perustelut muukalaisista. Jos emme pysty selittämään tekemisiämme muille, kuinka pystyisimme selittämään niitä edes itsellemme ja kuinka kykenisimme kohtaamaan omat tekomme? Vierailu on uskottava dokumentti, vaikka perustuukin lähtökohtaisesti kuvitteelliselle tapahtumalle. Sitä voisi kuvailla ajatusleikiksi, ja se muistuttaa myös mokumenttia. Se tarkoittaa dokumentinmuotoistafiktiivistäteosta. Koska Vierailu kuitenkin rakentuu pääasiassa aidoista asiantuntijoiden haastatteluista, ei kyseessä ole ihan tyylipuhdas mokumenttikaan. Tyyliltään Vierailu on hyvin samanlainen kuin vuonna 2010 ilmestynyt dokumentti Into Eternity. Ydinjätteen loppusijoitukseen liittyviä ongelmia kuvannut elokuva kertoi samalla kommunikoinnin ja ymmärretyksi tulemisen vaikeudesta – ydinjätteen vaarallisuudesta täytyisi kyetä välittämään varoituksia kymmenien tuhansien vuosien päähän. Nyt huolena ei ole viestien välittyminen ymmärrettävinä ajan halki. Huolena on niiden välittyminen ajatusmallista toiseen. iTsereFlekTion ytimeen päästään arvioissa vierailijoiden synnyttämistä pelkoreaktioista. Ei ole helppoa päättää, kuinka selittäisimme sotaisan luonteemme vierailijoille. Joutuisimme myöntämään itseämme teknisesti valtavasti edistyneemmän kulttuurin edustajille oman historiamme heikompien kansojen tuhoamisessa. Kuinka reagoisimme itseämme vahvemman lajin ilmaantumiseen pelikentälle? Kohtelisivatko vierailijat meitä niinkuin me kohtelemme esimerkiksi eläimiä? Kohtaamiselle voisi helposti hakea allegorioita esimerkiksi Kolumbuksen Amerikan mantereiden löytämisestä ja sitä seuranneesta alkuperäiskansojen joukkotuhosta. Ja kuinka selittäisimme tämän kaiken vierailijoille, joiden kanssa emme välttämättä pysty edes kommunikoimaan? Madsen jättää vastaamatta näihin kysymyksiin. Vastausten etsiminen jää katsojan vastuulle. Michael Madsen: Vierailu (The Visit) Rakkautta & anarkiaa -festivaaleilla 17.–27.9. Elokuvateattereissa 9.10.
8 / 2015 • 57 elävä kuva 8 / 2015 • 57 ulos marginaalista Helsinkiläinen elokuvatapahtuma Night Visions ei ole enää pelkkä nuorten miesten öinen kokoontuminen. TeksTi kaisu TerVonen k un nigHT Visions -elokuvatapahtumaa järjestettiin ensimmäisiä kertoja, elokuvateatteri täyttyi punkkareista, nörteistä ja lähinnä nuorista miehistä. Festivaalijohtaja Mikko Aromaan mukaan yleisön määritteleminen on vaikeutunut lajityyppikirjon ja koko tapahtuman kasvaessa. ”Jos nyt aivan karrikoiden todetaan, että vaikkapa 85 prosenttia yleisöstä oli ihan 2000-luvun alussa 18–30vuotiaita miehiä, nyt ikäja sukupuolijakaumat näyttävät ihan toisenlaisilta. Miehiä yleisöstä on tänä päivänä noin 60 prosenttia ja naisia noin 40 prosenttia. Ja vaikka ikäjakauma on jonkin verran kallellaan nuorempaan, ikähaarukka ulottuu tänä päivänä jo selkeästi 50 vuoden ehtoopuolelle.” Ikäjakauman laajenemista Aromaa selittää myös sillä, että nykyään ensimmäiset festivaalinäytökset alkavat jo iltapäivällä, kun ennen tapahtuma painottui yöhön. Yleisö on myös ehtinyt vanhentua festivaalin mukana, sillä Pohjoismaiden suurimmaksi genre-elokuvafestivaaliksi paisunutta tapahtumaa on järjestetty jo reilun 18 vuoden ajan. nigHT Visions järjestetään kahdesti vuodessa. Marraskuun alkuun sijoittuvassa tapahtumassa nähdään tällä kertaa muun muassa 30-vuotisjuhliaan viettävä Re-Animator, amerikkalaisen indie-kauhun klassikko. Vieraaksi saapuu elokuvan tuottanut Brian Yuzna, jolta nähdään myös oma ohjaustyö Society vuodelta 1989. Uudempaa elokuvaa edustaa Bennett Jones, jonka esikoinen, viime vuonna valmistunut ja kehuttu musiikki komedia I Am a Knife With Legs festivaalilla esitetään. Vieraisiin lukeutuu myös eteläafrikkalainen, omalaatuisista genre-elokuvista tunnettu Richard Stanley. Aromaa on ylpeä kiinnostavista vieraista, mutta ei halua nostaa yhtä elokuvaa muiden ohi. ”Koska pitkien elokuvien määrä per festivaali on Night Visionsissa kuitenkin vielä jotakuinkin maltillinen – noin nelisenkymmentä elokuvaa per tapahtuma – mukaan ei tarvitse keksimällä keksiä täytepaloja.” Ohjelmisto on perinteisesti koostunut niin uudesta kuin vanhasta elokuvasta. Tekijät ja kansainväliset myyntiagentit tarkoavat suoraan festivaalille uutta elokuvaa, ja genreelokuvan klassikoita puolestaan riittää esitettäväksi pitkälle tulevaisuuteen. ”Maamme kunniakkaan elokuvasensuurihistorian tähden äärettömän moni kauhu-, fantasiaja kulttielokuvan tärkeä teos on jäänyt aikanaan täysin levittämättä suomalaisille valkokankaille.” ”elokuVaTapaHTumaT ovat kasvattaneet Helsingissä kävijämääriään tasaisesti koko 2000-luvun ajan”, Aromaa muistuttaa, kun häneltä kysyy festivaalin tulevaisuudesta. Kysyntää huolella valitulle laatuelokuvalle lisää Aromaan mukaan se fakta, että kaupallinen elokuvatarjonta on näivettynyt ja sisältö yksipuolistunut. ”Jaksan uskoa, että särmikäs ja ajassa kiinni oleva ohjelmistosuunnittelu ohjaa tapahtumaa yhä eteenpäin nousujohteisesti. Myös pohjoismaisen genre-elokuvan kansainvälinen noususuhdanne tuo tähän oman positiivisen lisänsä. Kiinnostus ja kysyntä on tänä päivänä paitsi kansallista, myös leimallisesti kansainvälistä Night Visions – Maximum Halloween 3015 4.–8.11. www.nightvisions.info
58 • 8 / 2015 elävä kuva elokuvat Dheepan 23.10. Straight outta compton 2.10. Yksin Marsissa 9.10. F. Gary Gray Straight outta Compton Ensi-ilta 2.10. Traagisen lyhytikäisen (1986–91) räpyhtye N.W.A:n (Niggaz Wit Attitudes) kappaleissa puhutaan pääasiassa pillusta ja pyssyistä, fygystä ja fiudeista, ja välillä haukutaan kyttiä. Olisi silti väärin sanoa, että yhtye ei olisi ollut merkittävä yhteiskunnallinen puhuja. N.W.A.:n jäsenet itse kuvailivat musiikkiaan todellisuusräpiksi (reality rap) – sanoitukset kumpusivat heidän elinympäristöstään. Tämä käy ilmi myös yhtyeen historian läpi loikkivassa dokumentissa. Los Angelesin piirikunnassa sijaitseva Comptonin kaupunki oli rankka paikka, väkivaltaa, huumeita ja viranomaisten rasismia piisasi. Tämän sanominen ääneen kuitenkin herätti närää, ja yhtyeen nostattama paheksunta hakee vertaistaan Ridley Scott YkSin marSiSSa Ensi-ilta 9.10. Sir Ridley Scott on ohjaaja, joka joko lentää tai putoaa käsikirjoituksen myötä. Ja käsikirjoituksiaan hän ei osaa oikein valita: säkällä sattuu kohdalle hyvä, aika usein huono. Mutta ai Jeesus Kristus vapahtajamme, että hän tekee kaunista kuvaa. Yksin Marsissa -elokuvassa hänellä on käsikirjoitus, joka on pelkkää parhautta. Andy Weirin samannimiseen kirjaan perustuva tarina olisi saattanut saada nimekseen myöskin Marsin Robinson Crusoe ( Daniel Defoen perikunta olisi varmaan kyllä suuttunut). Kuten tuosta vaihtoehtoisesta nimiehdotuksesta saattaa päätellä, tarinassa astronautti Mark Watney jää onnettomuuden seurauksena Marsiin. Loput Jacques Audiard Dheepan Ensi-ilta 23.10. Elokuvistaan Luihin ja ytimiin sekä Profeetta tunnettu Jacques Audiard tarttuu elokuvallaan ajankohtaiseen pakolaiskysymykseen. Cannesissa Kultaisen palmun voittaneen elokuvan tarinassa entinen sotilas, nuori nainen ja orpo pikkutyttö pakenevat Sri Lankan sisällissotaa. Toisiaan ennalta tuntematon kolmikko tekeytyy perheeksi, joka hakee Ranskasta turvapaikkaa. Audiardin herkällä otteella toisiinsa nivoutuvat turvanpaikanhakijoiden epätoivo, maahanmuuttobyrokratian kiharat, selviytymiskamppailuun ymmärrettävästi kuuluva vilunkipeli, vieraaseen kulttuuriin ja kieleen sopeutumisen vaikeudet, sotakokemusten psykologinen paino ja maahanmuuttajuutta laajempi sosiaalisten ongelmien alueellinen kasaantuminen uudessa kotimaassa. Erityisen vaikuttavaa on uusperheen jäsenten keskinäisten suhteiden kehittymisen kuvaus. Tätä tukevat erinomainen näyttelijätyö, pakolaisleirin ja slummilähiön karuuden hätäilevä havainnointi, jota käsivarakuvaus ja pomppiva leikkaus vahvistavat. Loppua kohden elokuvan sosiaalinen realismi putoaa raiteiltaan huomion ohjautuessa hiukan liikaakin huumejengien kanssa kasautuvan konfliktin toiminnalliseen puoleen. TuOMAS RANTANEN Elmo Nüganen 1944 Elokuvateattereissa nyt Virossa elokuvayleisön liikkeelle saanut ja muuallakin kehuttu 1944 käy läpi Viron toisen maailmansodan aikaisia traumaattisia vaiheita. Saksan ja Neuvostoliiton puristukseen ajautunut Viro yritti ensin pysytellä puolueettomana, mutta ajautui vuonna 1940 Neuvostoliiton kanssa tehdyn yhteistyöja tukikohtasopimuksen kautta yhdeksi neuvostotasavalloista. Jo seuraavana vuonna Saksa kuitenkin miehitti koko Baltian, ja Viron johtoon asetettiin natsimielinen virolaishallinto. Vuonna 1944 Saksa puolestaan vetäytyi Virosta puna-armeijan ajamana. Kun Saksa ja Neuvostoliitto jyräsivät edestakaisin Viron yli, virolaisia sekä värväytyi että pakkovärvättiin molemmille puolin rintamaa. Kumpikin totalitaristinen regiimi kehitti virolaisten kiusaksi omia vainoharhaisia valvontakoneistojaan ja asetti virolaiset vakoilemaan ja kurittamaan toisiaan. Leo Kunnaksen käsikirjoittama ja Elmo Nügasen ohjaama 1944 on – ei vähiten sotakohtaustensa puolesta – vaikuttava elokuva. Se onnistuu yksinkertaisilla mutta tarkoilla käsikirjoituksellisilla ratkaisuilla kuvaamaan virolaisten ahdingon kantavuuden tähänkin päivään. Isänmaallisessa näkökulmassa korostuu erityisesti halu irtaantua niin natseista kuin kommunisteistakin, vaikka historian raskain taakka – kuten aina vastaavissa tilanteissa muuallakin – on tietenkin se, että kumpaankin suuntaan löytyi myös myötäilijänsä. TuOMAS RANTANEN populaarikulttuurin historiassa. Leffa kuvaa ansiokkaasti sen yhteiskunnallisen tilanteen, joka yhtyeen synnytti. Elokuva tuo myös esiin sen tosiasian, että tuskin mikään sotkee ryhmädynamiikkaa yhtä tehokkaasti kuin yllättäen aukeavat rahahanat. Vaikka tekijät musiikkiaan todellisuusräpiksi kuvasivatkin, niin ei kannata olettaa kaiken olevan dokumentaarista. Räppäri voi kertoa kyttiä tappavasta gangsterista olematta sellainen itse. Elokuva tuokin esiin uhon ja todellisuuden välistä eroa. Yhtyeen jäsenten Ice Cuben ja Dr. Dren toimiminen tuottajina varmistaa silti sen, että välitetty kuva tapahtumista on sopivan siloteltu. Pois on jätetty esimerkiksi misogynian yltyminen naisten pahoinpitelyiksi. JARI TAmmINEN tarinasta onkin sitten Watneyn selviytymiskamppailua. Ja voi pojat, ei ole helppoa. Merkille pantavaa on myös se, että lähes kaikki ongelmat ja ongelmanratkaisut perustuvat suhteellisen kovaan tieteeseen. Kirjan melko tiukka päiväkirjamainen kerronta on elokuvassa muutettu hieman, no, elokuvallisemmaksi. Aikarajoitusten takia tarinasta on leikattu melkoisen monta vastoin käymistä, jotka kyllä kannattaa tarkistaa kirjasta. Melkein kokonaan on myös leikattu Watneyn hengen pelastanut perunanviljely kakkapedillä – kakka on arka aihe Hollywoodissa. Kahden pienen lapsen isänä arvostan kakkaa, ja sitä voisi käsitellä elokuvissa enemmänkin. Muuten Scottin elokuva onkin sitten totaalisen mahtava. JARI TAmmINEN KooNNuT TuomAS RANTANEN voiman tv-tärpit 15.10. AVA: Piin elämä (uSA 2012) & lauantaisin lokakuussa YLE TV1: Avara luonto: Villi Kaakkois-Aasia (Iso-Britannia 2014) Ang Leen ihastuttavassa ja digitekniikan mahdollisuuksia luovasti hyödyntävässä elokuvassa 16-vuotias poika ajelehtii pelastusveneessä Tyynellämerellä vaarallisen bengalintiikerin kanssa ja oppii yhtä ja toista elämän tarkoituksesta. Avara luonto -ohjelmapaikalla taas tutustaan Indokiinan niemimaan ja Lounais-Kiinan monimuotoisen luontoon ja näytetään varmasti myös vähemmän digitaalisia tiikereitä. 6.10. ja 13.10. Yle Teema: Ellis Islandin siirtolaiset, 1–2 (Ranska 2013) & 12.10. Sub: Lincoln (uSA 2012) Ajankohtaisen maahanmuuttokeskustelun kyytipojaksi sopii hyvin michaël Prazanin dokumentti, joka kertoo miten New Yorkin edustalla sijaitsevan Ellis Islandin maahanmuuttokeskuksen kautta maahan saapui 1900-luvulla yli 12 miljoonaa siirtolaista Euroopasta. Tapetilla myös olevan rasismiteeman taustoitukseen istuu Steven Spielbergin henkilökuva amerikkalaisesta presidentistä, jonka historiaa muuttanut kamppailu orjuuden lopettamiseksi ja kansakunnan yhdistämiseksi tuotti myönteisten tulostensa ohella myös Ku Klux Klanin kaltaisia vastareaktioita. 7.10. Kutonen: Easy Rider (uSA 1969) & 14.10. Yle TV1: Jengi (Suomi 1963) Dennis Hopperin aikaa kestävässä 1960-luvun amerikkalaisen sukupolvikapinan avainelokuvassa kaksi hippiä lähtee Kaliforniasta moottoripyörillä kohden New Orleansia ja lyö päänsä etsimänsä ”aidomman Amerikan” punaniskaiseen kaktukseen. Samaan aikaan toisaalla: Suomen nopean kaupungistumisen traumautisoimista nuorista kertovan Åke Lindmanin elokuvan alkuperäinen nimi oli Ota minut nuorena, minkä Elokuvatarkastamo tietenkin kielsi ja määräsi samalla myös leikkaamaan elokuvasta yhteensä kuusi minuuttia väkivaltaja seksikohtauksia. 10.10. alkaen Yle Areena: muiden elämä (Saksa 2006) & 25.10. Yle Teema: Don’t Think I’ve Forgotten (uSA 2014) Florian Henckel von Donnersmarckin ohjaamassa aikalaisterävässä draamaelokuvassa kuvataan, miten DDR:n valvontakoneisto salakuunteli ja kiristi oman maansa kulttuuriväkeä 1980-luvulla. Elokuvassa nostetaan ansiokkaasti esille systeemin asiamiehenä toimivan rivikyttääjän sielulllinen piina. John Pirozzin vavahduttavassa rockdokumentissa taas kerrotaan, miten punaisten Khmerien hirmuhallinto vainosi musiikintekijöitä 1970luvun Kambodzassa. 24.10. Yle Teema: musta lista (uSA 1976) & 25.10. Yle Teema: Kuningas New Yorkissa (Iso-Britannia 1957) martin Rittin ohjaamassa Yhdysvaltojen 1950-luvun kommunistivainoista kertovassa satiirisessa draamakomediassa Woody Allenin esittämä ravintolatyöntekijä lainaa nimeään mustalle listalle joutuneelle käsikirjoittajalle. Samalle Yle Teeman sananvapausviikolle osuu myös kommunistisyytösten takia ja CIA:n korruptoituneen johtajan J. Edgar Hooverin myötävaikutuksella Yhdysvalloista savustetun Charles Chaplinin katkera poliittinen satiiri, jossa amerikkalainen elämäntapa ja 1950-luvun vainoharhat saavat kyytiä. Elokuva esitettiin Yhdysvalloissa ensi kerran vasta vuonna 1973.
DANCE IT, FEEL IT, POST IT! Baltic Circle Kansainvälinen teatterifestivaali 10.—14.11.2015 www.balticcircle.fi THE INTERNET MÅRTEN SPÅNGBERG MÅRTEN SPÅNGBERG SWE SWE Digiajan ja globaalin kulttuurin tanssimanifesti.
T im o A arn ial an ku vit us ta B . T ra ve nin ro m aa nii n K uo lem an lai va . Fjodor Dostojevski K ulta aiKa tasKussa Niin & Näin Marcel H. Van Herpen P utinin sodat Terra Cognita Ljudmila Ulitskaja t yttölaPsia Siltala Jevgeni Vodolazkin a rsenin neljä elämää Into Juri Tynjanov a liluutnantti taas Silberfeldt Andrei Tarkovski a ndrei rublev ( dvd ) Atlantic Film Fjodor Dostojevski K aramazovin veljeKset Otava Kirsti Ekonen (toim.) v enäläisen Kirjal lisuuden historia Gaudeamus Vladimir Nabokov K alvas hehKu Gummerus Aleksandr Solzenitsyn G ulaG vanKileirien saaristo Silberfeldt Eduard Uspenski F edja setä Otava Mihail Siskin n eidonhius WSOY Suurten tarinoiden VENÄJÄ! Nämä ja 500 muuta Venäjä-nimikettä osastoltamme 6b99 ja verkosta www.rosebud.fi Tule ja katso!