9 SUNOMI & VA I TILAA V IL I TTI OTT AA K SE www.voima.? ma 3 1 20 | 9 IO O TILAA! SI. ID OI A! N M OUSUUN o i.v fif i .f ma i rr k as uu MA IS L E HDEN I LM A
V I I S I PÄ I VÄ Ä M A A ILM A N PA RA STA ELOK UVAA Julien Temple: Lontoo, uusi Babylon | Sophie Fiennes: Žižek ja elokuvan kätketty ideologia | Carl Theodor Dreyer: Jeanne d’Arcin kärsimys | Lars von Trier: Melankolia | Roberto Rossellini: Rooma, avoin kaupunki | Georges Franju: Silmät ilman kasvoja | Pedro Almodóvar: Iho jossa elän | Jules Dassin: Ri?? | Jean-Pierre Melville: Punainen ympyrä | Tomas Alfredson: Pappi lukkari talonpoika vakooja | Sylvain Chomet: Illusionisti | Joseph L. Mankiewicz: Kaikki Eevasta | So?a Coppola: Somewhere | Terrence Malick: Elämän puu | Luis Buñuel: Kulta-aika yle.?/elokuvafestivaali | facebook.com/yleteema | #teemanelokuvafestivaali
553) NÄYTTELY &).,!.$)!
4!,/. 6)%2%33¯ HELSINGINKAUPUNGINMUSEO l
JARMO LAMPELAN ELOKUVASSA JYRI OJANSIVU IINA KUUSTONEN JUHA KUKKONEN ELOKUVATEATTEREISSA 22.11. FACEBOOK.COM/LEFFAT
SISÄLTÖ 11.11.– 15.12.2013 9 / 2013 7 AJASSA 8–19 PÄÄKIRJOITUS Kimmo Jylhämö palasi kirjoitusvapaalta ja yrittää keksiä pyörää uudelleen. Ei paluuta kotiin s.8 • Lukijaposti s.10 • ”Se tuli vaan jostain” s.11 • Budapestin raunioilla s.12 • Kaksituntisten luokka s.13 • Ämpärillinen skeidaa s.14 • Leikkuri laulaa s.15 • Ruokatohtori s.16 • Pääoma kuntaverolle pantavaksi s.18 8 Putinin paarma Voima tapasi Pariisiin paenneen venäläistaiteilijan, jonka maalauksessa Putin on munasillaan. Suomi, tutki ja tarkista TÄSSÄ LEHDESSÄ 22–37 Tanu Kallio päätöksen tekijöille on Suomen elpymisen edellytys, mutta kuka viitsii tai uskaltaa ryhtyä näin epäkiitolliseen hommaan, kun kollegat ovat nyrpeitä, poliitikot valvovat etujaan ja media ampuu alas kaikki liikkuvat ideat?” professori Ilkka Niiniluoto puolusteli Pekka Himasen konsulttitutkimuksia Helsingin Sanomissa lokakuussa. Niiniluoto oli ilmeisesti penseä suomimiselle, vaikka rakkaan kotimaamme nimi on itsessään imperatiivi-muotoinen piiska, joka kyllä sivaltaa niin, että tuntuu. Ja jos konsulttien tekemä tilaustutkimus tai muut ”liikkuvat ideat” ovat huonosti perusteltuja, tilattu vastoin lakia, rahoitettu hyvää tapaa rikkoen tai kuorrutettu ?loso?alla, joka ei liity tutkimukseen, ne pitääkin suomia ja ampua alas niiltä osin kuin ongelmia löytyy. ” T U T K I M U S T I E D O N VÄ L I T TÄ M I N E N Ikuinen optimisti Là-bas on Irma, Pekka & Lauri Luhdan performanssikeskus. 22 verbi ’suomia’ tarkoittaa muun muassa moittimista, ivaamista, piiskaamista, ruoskimista ja pieksemistä. Näin negatiiviseen ajatteluun pystyy harva maa – ainakaan nimellään. We can! Suomessa me pystymme, maassa, jonka 96-vuotisjuhlia saamme tänä vuonna viettää. Tämän kunniaksi – tosin sattumalta – kädessäsi oleva Voima keskittyy lähes kokonaan tämän pohjoisen maan asioihin, sen kulttuuriin ja politiikkaan. Sitä juhlimme myös tämän lehden kansikuvalla, jossa on valokuvataiteilija Ilkka Saastamoisen kuva sarjasta 80-luvulla syntynyt heinolalainen mies (ks. s. 30). WIK ISANAK IRJAN MUK A AN tarkoita inhorealismia. Lokakuussa Valta Suomessa -seminaarissa sosiaalipolitiikan professori Heikki Hiilamo kertoi, että hallitusohjelmaa suunniteltaessa käytetään ”inhorealistisia” laskelmia, mikä tarkoittaa sitä, että laskelmissa otetaan huomioon vain kulut eikä dynaamisia vaikutuksia. Siksi hallitusohjelmaa suunniteltaessa nähdään vain kuluja, ei positiivisia vaikutuksia. Hiilamo kertoi myös, että hallitusneuvotteluissa ei huomioida lainkaan päätösten vaikutuksia kuntatalouteen. Valtiovarainministeriö tuottaa siis tyhmiä laskelmia. Suomessa tehdään kyllä syvällisempiäkin laskelmia. Ongelma on se, että vaikka tutkittua tietoa syistä ja vaikutuksista on tutkijoilla, yliopistoilla, Akatemialla ja tutkimuslaitoksilla, hallitus haluaa käyttää sitä yhä vähemmän. Itse asiassa hallitus leikkaa tutkimuslaitosten budjettia ja siirtää ”tilaustutkimusrahaa” käsikassaraksi itselleen. SUOMIMINEN EI KUITENK A AN Ikuinen optimisti, s. 22 • Uinu, uinu eläkerahastoni, s. 26 • Suomi muuttuu, s. 30 • Saako lakia rikkoa, s. 32 • Hoitoa heti, yhdeltä luukulta, s. 35 • KULTTUURI 39–53 Jari, jin & jang s. 39 • Kulttuuritantta, Ruusu Haarla s. 40 • Jänistyttö vapauttaa miehen s. 40 • Kuinka Keravan käy? s. 41 • Enks mä ymmärrä taidetta? s. 42 • Ensin meitä oli Kake & mä s. 44 • Liberaalin itsetunnustelua s. 46 • Rehtorin kummalliset kirjoitukset s. 46 • Ei herkkähermoisille s. 46 • Arkihämärän suulas mystikko s. 48 • Brändi kiertoon s. 50 • Röhein jazzviikko ikinä s. 51 • Palsa haavoilla s. 52 Tanu Kallio 42 39 KOLUMNIT 14, 16 & 40 52 KULTTUURIHÄIRIÖ 54 Teemu Mäki Kannen kuva: Ilkka Saastamoinen 9 Banker Wanker (vaikka kaikkien meidän isät eivät ole suomalaisia) nimeen latautuvaa kriittisyyttä ja suomimista, jonka siis äidinkielemme tarjoaa (vaikka tietenkään meidän kaikkien äidinkieli ei ole suomi), emme voi Voimassa ohittaa. Silti Voima suorastaan pursuaa optimismia ja uusia ehdotuksia, jos vain rakas lukija kykenee altistamaan sielunsa näille uusille avauksillemme. Tosin uutta kohti suuntaaminen vaatii aina myös esteiden ja ikävien asioiden käsittelyä ja ylittämistä, jotta jyvät erottautuisivat akanoista. Suomi, tutki ja tarkista! Kimmo Jylhämö SIKSI ISÄNMA AMME Ruusu Haarla Voima Hämeentie 48, 00500 Helsinki, puhelin (09) 7744 3112, faksi (09) 773 2328, sähköposti voima@voima.?, toimituksen sähköposti toimitus@voima.?, www.voima.? Vastaava päätoimittaja Kimmo Jylhämö 044 568 1996 päätoimittaja Jari Hanska 050 551 8997 fifi.voima.fi-päätoimitttaja Hannele Huhtala, vapaalla 2.9.–29.11.2013, vt. Kati Pietarinen Toimituspäällikkö Susanna Kuparinen, (09) 7744 3113 Toimitussihteeri Teemu Muhonen Ulkoasu AD/graafikko Mirkka Hietanen (09) 7744 3113, mainosgraa?kko Ninni Kairisalo Kustannuspäällikkö & Toimitusjohtaja Tuomas Rantanen (09) 7744 3115, 040 507 7165 Yhteyspäällikkö Tuomas Korkiakangas (09) 7744 3112, 040 825 5804 ensimmäiset lukijat Anu Harju & Tapani Möttönen toimittajaharjoittelija Minea Koskinen valokuvaajaharjoittelija Tanu Kallio Avustajina tässä numerossa Anu Brask, Tuomas Enbuske, Ruusu Haarla, Maria-Kaisa Jurva, Maija Keskisaari, Pertti Laesmaa, Tuomas Laurila, Mark Maher, Tapani Möttönen, Pilli-Liisa, Erkki Pirtola, Maria Pääjärvi, Panu Raatikainen, Hannele Rantala, Ilkka Saastamoinen, Jutta Sarimaa, Kari Sihvonen, Mikko Siltanen, Katerina Scioccolina, Sami Syrjämäki, Anni Tamminen, Kaisu Tervonen, Frans Vuori, Markku Vuori, Klaus Welp Julkaisija Voima Kustannus Oy Yhtiön osakkaat Rosebud Books Oy, Luonto-Liitto, Maan ystävät, Suomen Rauhanpuolustajat, Heikki Hiilamo & Tuomas Rantanen Jakelu Jari Tamminen, jari.tamminen@voima.? & Jorma Anttila Tilaukset Tuomas Korkiakangas (09) 7744 3113 Voiman vuositilaus 10 numeroa 39 euroa Paino Hämeen Paino Oy, Forssa Painos 70 000, Voima 9/13 ilmestyy 11. marraskuuta. ISSN 1457-1005
A JASSA 9 / 2013 8 Yhdeksän kymmenestä (90 %) suomalaisista katsoo, että suuryritykset pitäisi velvoittaa raportoimaan tilinpäätöstietonsa maakohtaisesti läpinäkyvyyden lisäämiseksi ja verovälttelyn paljastamiseksi Kepa ry:n tiedote 9.10.2013 Anni Tamminen TOVERIT TAITEILIJAT. Konstantin Altunin ja Sampsa tapasivat toisensa Pariisissa. Altuninin paettua Venäjältä katutaiteilija Sampsa haali kokoon joukon taidevaikuttajia ja ideoi taidenäyttelyn ja vierailun Helsinkiin. TEKSTI JARI TAMMINEN TEKSTI KUVAT taiteilijoihin V ja aktivisteihin on kohdistettu suhteettomia voimatoimia VeIIME A IKOIN A TANU KALLIO JARI TAMMINEN Putinin paarma Voima tapasi venäläistaiteilijan, joka maalasi Putinin munasillaan & pakeni Pariisiin. ongelmia. Oletin, että valtaapitävillä olisi huumorintajua”, arkangelilainen kuvataiteilija Konstantin Altunin vakuutti vieraillessaan Helsingissä lokakuussa. Altunin nousi kansainvälisen huomion kohteeksi elokuussa, kun poliisi tunkeutui pietarilaiseen taidenäyttelyyn ja takavarikoi neljä hänen maalaustaan. Takavarikoiduissa teoksissa kuvataan Venäjän nykyisiä ja entisiä valtahahmoja totutusta poikkeavalla tavalla. Poliisioperaatiota johti henkiE N O D O T TA N U T lökohtaisesti Pietarin keskuspoliisin päällikkö Alexander Bukatš. Poliiseilla ei ollut esittää etsintää tai takavarikointia oikeuttavia dokumentteja, ja he pidättivät vielä varmuuden vuoksi gallerian johtajan Tatja Titovan. Titovalle sanottiin, että Altuninia odottaa kymmenen vuoden vankeus. ”Pakenin maasta ensimmäisellä mahdollisella lennolla”, Altunin kertoo. Taiteilijalla oli sattumalta voimassa oleva Schengen-viisumi Pariisissa viime vuonna järjestetyn taidenäyttelyn jäljiltä. Hän suuntasi uudestaan Pariisiin. Kotiin jäivät vaimo ja pariskunnan 2,5-vuotias lapsi. ”Myös vaimollani oli voimassa oleva viisumi, mutta lapsellamme ei sellaista ollut. He joutuivat odottamaan viisumia Venäjällä kuukauden verran. Ihmisoikeusjärjestö Vapaa Venäjä auttoi viisu- miasioissa sekä asunnon ja työtilan löytämisessä Pariisista.” vaikuttaa ilmiJtenselvältä, että riski viranomaispuuttumiseen oli olemassa, Ä L K I K ÄT E E N vaikka taiteilija itse vakuuttaa, i inen vo m h i e ”Terv inoastaan a nähdä iikkaa kom a.” s Putinis ettei halunnut provosoida teoksillaan. Viranomaisten kovakourainen toiminta johti kuitenkin niin sanottuun Streisandin ilmiöön, eli sensurointipyrkimysten käänteisiin seurauksiin: ilman näjällä. Altuninin teokset takavarikoitiin hieman sen jälkeen, kun Pussy Riot -aktivisteille oli langetettu ankarat tuomiot Kristus vapahtajan katedraalissa esitetyn punkrukous-performanssin johdosta. Pussy Riotin jäsenten pidätysten takana on mitä ilmeisimmin patriarkka Kirill. Altuninin takavarikoidussa Ripistä kieltäytynyt -teoksessa Kirill poseeraa yläruumis paljaana ja tatuoituna. Maalauksen tatuoinneissa kohtaavat uskonnollinen symboliikka, poliittinen johtajuus ja itämafian perinne merkitä sisäinen hierarkia tatuoinnein. Kirillin, Putinin ja kumppanien julkisuuskuvia on pyritty rakentamaan erilaisiksi kuin minä ne näyttäytyvät Altuninin teoksissa. Monien silmissä imagonrakennus näyttää absurdilta. ”Terve ihminen voi nähdä ainoastaan komiikkaa Putinissa, joka kalastaa ja lentää hävittäjillä ja poseeraa judoasussa”, Altunin sanoo. Uskonmies Kirillin rooli Venäjän ortodoksisen kirkon johtajana puolestaan on ristiriidassa hänen ylellisen elämäntapansa ja armottoman vallankäyttönsä kanssa. Vaikka hänellä ei tiettävästi ole ma?atatuointeja, kuvaa Altuninin teos patriarkan sellaisena kuin taiteilija hänet näkee. Vaikka Altuninin teoksissa on runsaasti politiikkaa, hän kieltää olevansa pelkästään poliittinen taiteilija. ”Haluan tehdä kaikenlaisia teoksia. En hakenut Pyhät hirviöt -sarjalla skandaalia, ja maalasin siihen teoksia myös esimerkiksi Leninistä, Stalinista ja tsaari Nikolaista.” Altuninin P maanpaossa elämisessä on se, että Putinin Venäjä pyrkii parE R I N I R V O K A S TA rynnäkköä ja takavarikoita suuri yleisö tuskin olisi ikinä kuullutkaan teoksista. On tietenkin täysin mahdollista, että takavarikosta päättäneet eivät välitä kielteisestä huomiosta, vaan haluavat ainoastaan lähettää kuuluvan varoituksen kaikille niille, jotka saattaisivat tehdä valtaapitäviä kritisoivaa taidetta. Yksi poliisin takavarikoimista teoksista on Putinia ja Medvedeviä kuvaava Irvikuva. Altunin kertoo maalanneensa sen pari vuotta sitten, jolloin pääministeri ja presidentti pyllistivät demokratialle ja vaihtoivat rooleja päittäin. ”Putin yritti esittää mukavaa ja miellyttää yleisöä. Samaan aikaan kuitenkin ilmeni vaalivilppejä, ja viranomaiset tukahduttivat hallituksen vastaisia mielenosoituksia kovakouraisesti.” haillaan näyttäytymään kansainvälisessä mediassa ihmisoikeuksien puolustajana tarjoamalla turvapaikan tietovuotaja Edward Snowdenille. Snowdenin saama toistaiseksi vuoden voimassa olevaa väliaikaista turvapaikkaa ei voi nähdä minään muuna kuin kyynisenä valtapolitiikkana ja Yhdysvaltain sinänsä oikeutettuna härnäämisenä. Samoin kuin Snowdenin, myös Konstantin Altuninin tulevaisuus on vielä hämärän peitossa. Hän on hakenut turvapaikkaa Ranskasta, ja tapaaminen viranomaisten kanssa on sovittu. ”Vaikka Venäjällä ei tulisikaan syytettä ekstremismistä, se tulee kunnianloukkauksesta tai jostain muusta. Elämäni tullaan siellä pilaamaan eri tavoin.” Paluuta kotimaahan ei ole.
A JASSA 9 9 / 2013 Terveyspalveluyritys Attendon varoja on siirretty pääosin Suomesta ja Ruotsista neljän viime vuoden aikana noin 110 miljoonaa euroa Luxemburgiin ja sieltä edelleen muihin veroparatiiseihin. Helsingin Sanomat 29.10.2013 Tanu Kallio ÄRSYTTÄVÄÄ. Putin ja suprematistinen risti -teos sovittaa yhteen presidentin ja venäläisen avantgarde-taiteen suuntauksen. Suprematismi on 1900-luvun alulta peräisin oleva suuntaus, joka ei viitannut mihinkään muuhun kuin itseensä. Sopivana bonuksena voitaneen pitää teoksen ristin yhtenevyyttä haitallisen aineen varoitusmerkin kanssa. VALLANVAIHTO. Irvikuvateos viittaa Putinin ja Medvedevin tarkoin koreogra?oituun vallanvaihtoon, jossa presidentti Putin tasoitti tietä valitsemalleen seuraajalle – Medvedeville – ja suki omasta sylikoirastaan yhden kauden presidentin. SALAKULJETUSTA & SOHVAMAJOITUSTA K O N S TA N T I N Altunin antoi Voi- Mark Maher ALASTON TOTUUS. Ripistä kieltäytynyt -teoksessa poseeraava Patriarka Kirill ei ole elänyt aivan yhtä vaatimattomasti kuin eräs ihmisen poika pari tuhatta vuotta sitten. Venäjän ortodoksisen kirjon johtaja ei ole arkaillut käyttää valtaansa armottomasti ja talloa eteensä tulevia. Yltäkylläistä luksuselämää elelevä kirkon mies nousi kansainvälisen huomion kohteeksi osallisuudestaan Pussy Riot -ryhmän vainoissa. malle haastattelun lokakuun alkupuolella vieraillessaan Helsingissä. Mitä Ranskasta turvapaikkaa hakeva maanpakolainen teki täällä? Voiman avustaja Oksana Tšelyševa haastatteli Pariisiin paennutta Altuninia syyskuussa. Helsinkiläinen katutaiteilija Sampsa puolestaan sattui olemaan Pariisissa juuri tuolloin, ja hän otti Altuniniin yhteyttä. Muutamaa viikkoa myöhemmin Sampsa keräsi yhteen joukon Helsingissä vaikuttavia taideihmisiä ja ehdotti Altuninille pikaista näyttelyä Helsinkiin. Kaoottisessa tilanteessa helsinkiläinen taiteilija-kuraattori Mark Maher tarttui toimeen. Hän maksoi Altuninin lentoliput omasta taskustaan ja majoitti taiteilijan sohvalleen. Lens Politica -festivaali puolestaan tarttui mahdollisuuteen järjestää Altuninin näyttelyn osana festivaalin ohjelmistoa. M A R R A S K U U N lopussa järjes- tettävän Lens Politican kannalta asiassa oli harmillinen mutta: Altuninin viisumi oli voimassa ainoastaan lokakuun puoliväliin saakka, ja tuon jälkeen hänellä ei ollut mahdollisuutta poistua Ranskasta kesken turvapaikkaprosessin. Niinpä taiteilijaa edustavat festivaalilla hänen työnsä. Toinen ongelma Lens Politican järjestämän näyttelyn kannalta oli se, että poliisin takavarikoimien teosten lisäksi loputkin Pyhät hirviöt -näyttelyssä olleet taulut olivat yhä Pietarissa. Altunin päätti maalata uusiksi kaksi takavarikoiduista teoksista Pariisissa, ja uudelleen maalatut Irvikuva ja Ripistä kieltäytynyt -teokset saapuivat taiteilijan mukana Helsinkiin. Alkuperäisistä teokset poikkeavat siten, että ne on varustettu sensuurin vastaisella viestillä. M U T T A K U T E N Altunin itse sanoi, ”taiteilijan näkökulmasta kaksi teosta ei ole vielä mikään näyttely”. Takavarikolta välttyneet teokset olivat edelleen Pietarissa, eikä taidetta saa viedä Venäjältä ilman viranomaisten lupaa. Näyttelyn järjestelyihin osallistuneet eivät halunneet hakea teoksille maastavientilupaa, koska mahdollisuus lisäongelmiin oli ilmeinen. Ongelma ratkesi, kun muutama rutinoitunut Venäjän kävijä päätti salakuljettaa teokset maasta. Paikallisten avustamana nämä matkalaiset saivat teokset käsiinsä Pietarissa ja kuljettivat ne viemäriputken pätkän ympärille käärittynä Suomeen. Taiteen luvattomasta maastaviennistä voi saada sakkoja tai pahempaakin, mutta se ei paljon painanut vaakakupissa, kun tarjolla oli mahdollisuus näpäyttää sensuurilla kovistelevaa Putinin hallintoa ajattelun vapaudesta. Uudelleen maalatut ja salakuljetetut teokset ovat esillä marraskuussa. Jari Tamminen Kirjoittaja on elokuvafestivaali Lens Politican hallituksen jäsen. Konstantin Altuninin näyttely Helsingin Korjaamo Galleriassa 21.11.–15.12. Lens Politica 19.–24.11.
10 LUKIJAPOSTI: palaute@voima.? 9 / 2013 Jalkojen lihasten kunto ja koordinaatio ovat todella tärkeitä omatoimisen elämän kannalta. Myös olkapäät ovat tärkeät, koska käsi pitää saada nousemaan. UKK-instituutin johtaja Tommi Vasankari Helsingin Sanomissa 24.10.2013 PILLI-LIISA humassa kirjatilaisuudessa niin sanottua asiaa en voi ottaa edes tosissaan. JunViekas Miksi ei voinut käyttäytyä asiallisesti? Olisi ehkä saanut asiansa paremmin läpi. Sepijortikka tietokonepeli, jossa pelastettaisiin ja autettaisiin muissa tietokonepeleissä ammuttuja (tai haavoitettuja) hahmoja!? Miten ois, jos Supercellin kaltaiset yhtiöt valtaisivat alaa tällaisilla peleillä, joilla ratkottaisiin maailman konflikteja virtuaalisesti? Miksei? Mitä parasta jatkoa teille! Kiitos ja kumarrus. Nimetön Liitteet kunniaan Ollila-video sai Youtubessa rakentavia kommentteja: Tämäkin perkeleen riistäjä on tarjonnut miljoonia veroeuroja Nokialla valtiolle ja tuhansia työpaikkoja. Oikein tuolle nilkille! qrikup Kiitos numeron 8/13 mukana tulleesta uskonnottomien maailmankatsomusta tukevasta Uskomaton-liitteestä. Siinä oli mielenkiintoisia juttuja. En tiedä lehtenne linjaa, mutta voisitteko laittaa vastapainoksi seuraavan lehtenne liitteeksi vaikkapa Vartiotornin tai Sana-lehden. Itse en juurikaan lue niitä, mutta olisi mielenkiintoista toki seurata lukijoiden palautetta. Hyvää syksyn jatkoa! Ollila teki mulle 1 miljoona FIM. KIITOS. Allan Kangas huuhko KOMMENTTI Toimitus vastaa: Ei vittu noi huutelija horot ja viljamit servas ton XDDDDDDDDD Sota lapsista jatkuu artikkeli Sota lapsista (Voima 7/2013) paneutui laajasti ajankohtaiseen ja monelle tärkeään asiaan, vieraannuttamiseen. Hyvä! Harmi, että muuten paneutumista vaatinut juttu saa ikävän leiman asenteellisuudesta. Hyväksikäyttönäkökulma on ilman muuta tärkeä, ja esimerkiksi Gardnerin kritisoiminen paikallaan. PAS on tyypillinen amerikkalainen ilmiö myös terminä. Esimeriksi amerikkalaislähtöiseen psyykkisten häiriöiden DSM-luokitukseen on 30 vuodessa tullut 30 uutta diagnoosia, nyt niitä on jo pyöreät 300. Kun asialla on ”diagnoosi”, se on olemassa. K AT I P I E TA R I S E N magge60 Hemmetin asiallinen video! propsit menee kyl tän videon kuvaajalle :) :) lisää tällästa niin saahaa edes jotenki julkisuuteen noi saatanan porvarit jokka juhlii köyhien kustannuksela :) :) Locke Ekcol Haha. Paras =D Lopun takeltelu kruunas koko shown =D LocoHappy kahta amerikkalaista yksittäistapausta osoittamaan, että hyväksikäyttäjät tosiaan manipuloivat tuomioistuimia. Samaa argumenttia on käytetty myös ankarampien vankeusrangaistusten ja kuolemanrangaistuksenkin perustelemisessa. Psykopaatti vaanii, tosin se ei ole diagnoosina vieläkään kelvannut DSM:ään. Yhtä helposti olisi löytynyt myös useita tapauksia, joissa täysin syytön henkilö on istunut esimerkiksi seksuaalisesta hyväksikäytöstä vankilassa. Hiukan vaikea on kaikkiaan muutenkin oivaltaa sikäläisen oikeuskeskustelun ja suomalaisen lakialoitteen välisiä yhteyksiä. A R T I K K E L I S S A K ÄY T E T T I I N halu olla asiasta tiettyä mieltä näkyy kuitenkin omalla kohdalla esille tulleessa tapauksessa. Pienen Ninan hyväksikäyttö on väitetysti tapahtunut ennen lapsen puhumaan oppimista, ja vuotta myöhemmin lapsi sitten kertoo tapahtumista. Tämä ei ole aivojen ja kognition kehityksen kannalta yksinkertaisesti mahdollista. Harmi myös, että Merja Laitisen kommentit jäivät lyhyiksi. Hänellä olisi varmasti ollut näkemystä myös siitä, miten Suomessa tutkitaan hyväksikäyttöepäilyjä. Maamme on ollut tässä suhteessa melkoinen takapajula, mutta onneksi edistystä lienee tapahtunut. Lasten haastatteleminen tapauksista ei ole aivan yksinkertaista. Lisäksi yleisenä ihmettelynä: kriminaalipsykologisessa keskustelussa äänekkäimpiä tuntuvat olevan usein juristit ja poliisit, eivät käyttäytymistieteilijät. Se ei lopputuloksen kannalta ole paras vaihtoehto. Mihin kysymyksiin, megafonilla ennenkuin edes ollaan esitelty henkilö ja kirja keskeytetään esittely ja aletaan huutaa kysymys/ asiansa? Ennemmin olisi odottanut vuoroa ja alkanut pommittamaan kysymyksillä tai asioillaan ?ksusti, pakottanut vuorovaikutuksen ja ehkä saada jopa Ollilta jokin vastaus, nyt idiootteja rie- Liitteet ovat maksettuja mainoksia. Mainostamisesta kiinnostuneet voivat olla yhteydessä Voiman toimitusjohtajaan Tuomas Rantaseen. Tietopyyntö Wikipedian mukaan Suomen ensimmäistä seksuaalivähemmistöjen poliittista liikettä Pink Rosea puheenjohtaa Ben Greenawald -niminen henkilö. Olisiko lehtenne yhteysrekisterissä tällainen nimi? Netistä hakemalla ei löydy mitään. Voima-lehti kun pyörittää näitä erilaisten vähemmistöjen solidaarisuusaiheisia epäpoliittisia uutisaiheita. NSA SKP Investigation Kiitos Kiitos Voima! Kaikesta mitä teette. Nimetön Pelit hyötykäyttöön Hei! Ajatelkaa, että olisi sellainen Loistava lehti! Uskomatonta, että löysin lehden vasta nyt. Aivan mahtavia artikkeleita kulissien takaa. Huomioni kiinnitti toimittajienne haastattelut televisiossa, ja vihdoin poimin lehden mukaan. Kirjoitatte todella kiinnostavista aiheista, jatkakaa valitsemallanne tiellä. Kiitos! Hannele Isoaho Palikat loksahtivat Harvoin tulee lehdestä luettua näin ajankohtaisesti omaa arkea selittävää artikkelia kuin Jecaterina Mantsisen hammashuollon kiemuroita avaava Talikan palikat (Voima 8/2013). Itse yritin loppukesästä Helsingissä varata hammastarkastusta syksyksi, jolloin minua kehotettiin varaamaan aika vasta syyskuussa, ja syyskuussa minulle sanottiin, että aika lähetetään ensi vuoden alussa. Itsekin työskentelen hoitoalalla paikassa, jossa kiinnitetään paljon huomiota tilastojen hoitamiseen, ja vaikuttaa tilastojen vääristelyltä, jos jonotusaikoja ei lasketa ensimmäisestä yhteydenotosta alkaen. Alkoi ärsyttää, joten nillitin asiasta. Sain odotetusten mukaisesti hieman epäselvän selityksen siitä, miten hammastarkastuksia ei voi nykyisin varata paljoa etukäteen. Sen sijaan yllätyin täysin, kun minulle myös tarjottiin mahdollisuutta mennä lähes julkisen terveydenhuollon hinnalla yksityiselle hammaslääkärille. Siinä missä terveyskeskus jätti minut hämmentyneeksi, onnistui Voima selväsanaisesti kertomaan, mistä on kyse. Kiitti tästä! E N I T E N K I R J O I T TA J A N Tero Miettinen Kiitos palautteesta Tero Miettinen Journalismin tarkoituksena on kuvata ja analysoida totuudenmukaisesti maailmaa ja sen ilmiöitä. Olen pyrkinyt esittelemään jutussa kaksi puolta ahdistavasta ja monimutkaisesta ilmiöstä, joka tuli Ninan ja hänen äitinsä auttamisen myötä erittäin lähelle. Juttu painottaa tätä näkökulmaa erityisesti sen takia, että siitä ei ole koskaan Suomessa kirjoitettu. Ilmiö onneksi tuskin on valtaisa, mutta se on olemassa, eikä sitä tule lainsäädännön suunnittelussa sivuuttaa. Mitä taas tulee Ninan tarinaan, en tunne kehityspsykologiaa lainkaan. Nopean googlauksen perusteella löytämieni tieteellisten artikkeliabstarktien perusteella hahmotukseni on, että vaikka aikuiset eivät yleensä muista tapahtumia alle kahden–kolmen vuoden iästä, nykytutkimuksen mukaan pikkulasten muisti ulottuu kauemmas, myös aikaan ennen puhekykyä, joten Ninan muisto on tämän perusteella valitettavasti mahdollinen. Notkea Lotta Hyi helvetti Yle uutisoi, että energianuuska on lasten uusi villitys. LASTEN NUUSKAA??!! HYI HELVETTI TÄTÄ SUOMEA!!!! Kohta kai myydään jo ”lastenkaljaa” ja mitä lie. Miten tämä voidaan hyväksyä? Voisitteko tehdä syvähaastattelun tätä tuotetta valmistavasta tahosta? Teette palveluksen yhteiskunnalle, jos voisitte haastatella. Kiitos. Nimetön Kati Pietarinen vt. päätoimittaja, Fi? Oikaisu Voiman numerossa 8/2013 sivulla 38 Ville Lähteen kuvaajan nimi puuttui. Kuvaaja on Ella Kiviniemi.
FIFI.VOIMA.FI 9 / 2013 11 Kippari-Kalle oli oikeassa. Polar Pharma Oy:n tiedote 30.10.2013 FIFIN LUETUIMMAT ajalta 1.10.–5.11. 1. Jari Hanska 4. Blogi, Fanny Malinen Jorma Ollilan hullunkurinen ilta Vammainen, yritä edes Lintubongari Ollila nimesi salatun sijoitusyhtiönsä lähes tuulihaukan mukaan, mutta ei kuitenkaan! Britanniassa sairaat ja vammaiset pyritään pakottamaan töihin, kauhistuttavin seurauksin. 2. Blogi, Maryan Abdulkarim Kohtaus maitokaupassa Suomessa vuonna 2013 ihonväri on riittävä syy epäillä rikoksesta. 3. Blogi, Kati Pietarinen Rasismi on ihan okei Zahra & Oksana, kai te nyt ymmärrätte, jos naapurit haluavat pois. aktivistien oikeudenkäyntejä Murmanskissa paikan päällä. 7. Blogi, Jukka Vuorio Terveisiä Suomen vaarallisimmasta lähiöstä Kirjoittaja katsoo päivittäin vaaraa silmästä silmään. 5. Blogi, Kati Pietarinen Surusilmäinen Barroso & muuta paskaa 8. Jari Hanska & Susanna Kuparinen Lampedusan turma opetti, että hyvä siirtolainen on kuollut siirtolainen. Toimitusjohtaja Jorma Ollila luikki omiin kirjanjulkkareihinsa takakautta. Ollila, liukas luikku 9. Sami Henrik Haapala 6. Blogi, Arktiksen blogikirja Entinen leijonasydän elokuvissa Arktisen Venäjän paras teatteri Monet skinit tulevat katsomaan Dome Karukosken natsielokuvan. Matti Ikonen seuraa Sini Saarelan & muiden Se tuli vaan jostain Jorma Ollila liitää tuulihaukan lailla tiedotustilaisuudesta toiseen. verkkolehti Fi? seurasi 17. lokakuuta päivän verran tiiviisti Ollilan Jormaa, kun hän julkaisi yhdessä viestintäkonsultti Harri Saukkomaan kanssa kirjoittamansa kirjan Mahdoton menestys – Kasvun paikkana Nokia. Aamupäivän kirjajulkkareihin Fi?n toimittajilla ei ollut asiaa myöhäisen ilmoittautumisen vuoksi. Ollilalla oli koko päivän raskas vartiointi, mutta hän pääsi livahtamaan Otavan päämajassa Helsingin Uudenmaankadulla pidettyyn julkistustilaisuuteen huomaamatta. Iltapäivällä Ollila esitteli kirjaansa Suomalaisessa kirjakaupassa, jossa osa yleisöstä osoitti useaan kertaan mieltään. Kritiikki kohdistui etenkin Ollilan rooliin Shellin puheenjohtajana ja arktisten alueiden poraushankkeisiin. Lisäksi mielenosoittajat vaativat Sini Saarelan vapauttamista. Puhetilaisuus keskeytyi useamman kerran ja sekä Ollila että Saukkomaa istuivat lavalla sanattomina. Ensi kerralla Ollila saattaa ottaa mukaansa lavalle vastaavien tilanteiden varalta jonkun kovanluokan kriisiviestinnän ammattilaisen. Tilaisuuden jälkeen Fifi kävi pyytämässä Ollilalta nimmarin tuoreeseen kirjaan ja sai samalla paljon odotetun ja varsin arvokkaan (29,95 e) haastattelun. V OIMAN Hesari paljasti tän teidän sijoituspalveluyhtiö Kestrelin. Ni onko se nimi tullut tästä teidän lintubongausharrastuksesta, kun Kestrel tarkoittaa tuulihaukkaa? ”Se on aika lähel… ei ei, ei o se! Se tuli vaan jostain. Se on niin nukkuva yhtiö, että, et se on niin tylsä juttu, et sä, et älä tylsistytä ittees sillä.” Olisitko valmis tuomaan ne kaikki asiakirjat koskien tätä Kestreliä julkisuuteen? ”Niit on niin vähän, et.” Täs on hirveä epäilys siitä, että on käyty sisäpiirikauppaa ja veronkiertoa. ”Ihanks tosi? Joo, ei oo kumpaakaan käyty.” jari hanska & Susanna Kuparinen Lue lisää Fi?stä. Jutut löytyvät hakusanalla Ollila.
12 AKTIVISTI 9 / 2013 Huumausainerikollisuuteen, pidätyksiin ja rangaistuksiin liittyvä sensaatiohakuisuus ja hedonismi ovat jättäneet Virossa varjoonsa keskustelun yhteiskunnan asennoitumisesta huumeriippuvaisiin ja huumeriippuvuuden analysoinnin sosiaalisena ongelmana. Jyväskylän yliopiston tiedote 15.10.2013 Tanu Kallio MAAILMA & ME koonneet Jarit Hanska & Tamminen RAUNIOKAPAKKA. Ágnes Kaszás loi Helsingin Diana-näyttämöön paikan taiteelle & kohtaamisille. Arktinen luontomies M AT T I V I R TA A L A J O U T U I lokakuussa eroamaan valtionyh- tiö Arctia Shippingin hallituksen puheenjohtajan paikalta, koska paljastui, että hän oli käyttänyt yhtiön rahoja oman Curling-seuransa tukemiseen. Virtaala oli suostutellut Arctia Shippingin toimitusjohtajaa antamaan tukea seuralle 12 500 euron tuen viiden vuoden ajalle. Summasta oli ehditty maksaa 2500 euroa. Nyt Arctia Shipping ilmoitti lopettavansa urheilun tukemisen kokonaan. Se onkin helppo päätös, sillä muihin lajeihin tukea ei ole e edes annettu. Yhtiö on sen sijaan tukenut ukenut avokätisesti Luonto-Liittoa, toa, jolle se on antanut kahden den vuoden aikana 200 euroa lasasten ympäristökasvatuksen tukemiseen. Matti Virtaalan ansiotulot olivat viime vuonna hieman yli 400 000 euroa. Painukaa vittuun -kampanja epäonnistui B R I TA N N I A P Ä ÄT T I L O P E T TA A paperittomiin siirtolaisiin kohdistuneen käännytyskampanjan. Viime kesänä aloitetun kampanjan tarkoitus oli saada paperittomina Britanniassa olevat lähtemään pois maasta. Osana kampanjaa olivat kuudessa Lontoon kaupunginosassa pyörineet pakettiautot, jotka kehottivat paperittomia lähtemään kotiin pidätyksen uhalla. Autojen kyljessä oli puhelininumero, johon tekstaamalla sai apua lähtöselvittelyä varten. Kaksi kolmasosaa lähetetyistä viesteistä osoittautui asiattomiksi. Britannian sisäministeri Theresa May veti lokakuussa tukensa kampanjalta ja myönsi sen olleen ylilyönti. Pakettiautokampanjan vuoksi maasta päätti lähteä 11 ihmistä, ja pakettiautoista nousseen uutisoinnin takia hatkat otti 7 ihmistä. Kampanjaa on Britanniassa verrattu fasistiseen propagandaan. Asiasta uutisoivat ensimmäisinä The Guardian ja The Indepen Independent -lehdet. Vapaakaappaussopimus S A M A A N A I K A A N , K U N Greenpeacen aktivisteja syytetään merirosvouksesta ja huliganismista, Euroopassa ajetaan läpi ennennäkemätöntä rosvoushanketta. Kyseessä on Euroopan unionin ja Yhdysvaltojen sekä Kanadan välille suunniteltu vapaakauppasopimus. Niissä maissa, jotka ovat jo tehneet vastaavan sopimuksen USA:n ja Kanadan kanssa, suuryhtiöt ovat jyränneet paikallisen lainsäädännön mennen tullen. Suomen Akatemian tutkijatohtori Markus Kröger kirjoitti Helsingin Sanomissa 31. lokakuuta, ettäkanadalainen kaivosyhtiö In?nito Gold vaatii lain nojalla Costa Ricalta miljardin dollarin korvauksia toteutumattoman kaivoshankkeen vuoksi. Maan hallitus oli keskeyttänyt hankkeen, koska yhtiö oli rikkonut Costa Rican lakeja lukuisia kertoja. Kröger kehottaa poliitikkoja jättämään kauppasopimuksista kaikki yritysten investointisuojaan vestointisuojaan viittaavat pykälät pois. is. Ministeri Alexander Stubb hehkutti kutti Euroopan ja Kanadan välille solmittua vapaakauppasopimusta sta puolitoista viikkoa ennen Krögerin gerin kirjoitusta. EU:n ja Yhdysvaltojen valtojen välinen sopimus on vielä elä allekirjoittamatta. Budapestin raunioilla Unkarilainen perusti baarin, jossa helsinkiläiset voivat keskustella rasismista ennen kuin on liian myöhäistä. Kaszás muutti kolme ja puoli vuotta sitten suomalaisen miehen perässä Helsinkiin. Unkarilaisnäyttelijä kyseli kaikilta, missä kiinnostavat baarit ovat. ”Tarkoitin sellaisia paikkoja, jonne menet oluelle ja sitten siihen sekoittuu myös muu kulttuuri: siellä on myös joku teatteriesitys tai taidenäyttely. Mutta ei sellaisia ole!” Iski koti-ikävä Budapestiin. Ystävä torui, että masentumisen sijaan kannattaa tehdä jotain. Kaszás uhosi perustavansa Helsinkiin budapestiläistyylisen baarin: romkocsman eli rauniokapakan. Formaatti syntyi Budapestissa kymmenen vuotta sitten, kun vanhan juutalaiskaupunginosan rojahtaneiden talojen sisäpihoille ja kolkkoihin huoneisiin keksittiin sirotella värikkääksi maalattuja eriparisia tuoleja. Romuista tunnelmaa korostettiin retrohuonekaluilla ja hassulla krääsällä. A GNES T U L I T O T T A , kun Kaszás kohtasi lavastaja Laura Dammertin sekä feministikollektiivi Blaue Fraun. Syntyi Pop Up Art House: kaksi kertaa vuodessa parin kuukauden ajaksi Helsingin Diana-näyttämöön aukeava queerfeministinen, budapestiläistyylinen romukapakka. Projekti jatkuu kolme vuotta. Jokaisella kerralla on eri teema, joka näkyy sekä sisustuksessa että ohjelmassa. Baari aukeaa marraskuun lopulla toista kertaa. Sisutuksella rännän keskelle rakennetaan kesää. Baarissa on pieni kirjasto U H O S TA ja joka ilta ilmainen tapahtuma: keikka, kirjallisuusiltama tai dj. ”Kaikilla pitää olla pääsy taiteeseen. Tässä ei ole kyse vain ajanvietteestä. Haluamme paikan, jonne ihmiset voivat tulla puhumaan politiikasta, rasismista ja syrjäytetyksi tulemisesta”, Kaszás sanoo. M Y Ö S B A A R I N viereisessä teatterisalissa pyörii esityksiä. Yksi niistä on Kaszásin yhden naisen show Stand up!, jossa hän käsittelee sitä, millaista on olla ulkomaalainen Suomessa. Osa havat i l a s s i r ”Unka esittävät tytöt oja.” mumm tarinoista on Kaszásin käymältä maahanmuuttajien suomenkurssilta. ”Kerran itkin kurssilla, kun en ollut osannut ostaa ratikkalippua ja sain sakot, ja kurssikaveri lohdutti minua. Seuraavana päivänä sitä poikaa ei näkynyt. Kysyin opettajalta, ja hän kertoi että poika oli turvapaikanhakija. Hänet käännytettiin. Se merkitsee vankilaa ja kuolemaa. Ja se tyyppi lohdutti minua!” Kaszás lupaa käsitellä rasismia ja sovinismia epäkorrektin Borat-henkisen huumorin avulla. ”Näistä asioista on tärkeä puhua, ennen kuin Suomessa päädytään samaan tilanteeseen, jossa Unkarissa jo ollaan. Se tilanne on aivan hirveä”, hän painottaa. Oikeistopopulistinen Fideszpuolue pitää maata tiukassa otteessaan ja on säätänyt käytännössä koko lainsäädännön uusiksi. Romani- ja juutalaisvastainen äärioikeisto istuu parlamentissa ja marssii kaduilla. Kaszás on turhautunut myös unkarilaiseen vasemmistoon. ”Sieltä vain osoitellaan takaisin, että vitun natsit. Ei ole halua rakentaa sellaista keskustelua, että miten päästään eteenpäin.” V I I M E K E VÄ Ä N Ä Helsingin-vierailulla Unkarin pääministeriltä Viktor Orbánilta kysyttiin, miksi Unkarissa vain alle kymmenen prosenttia kansanedustajista on naisia. Orbán aloitti vastauksensa heittämällä, että unkarilainen vaimo on lippu koko elämän kestävään seikkailuun: naisia ei ehkä ole parlamentissa, mutta töiden jälkeen pitää mennä kotiin. Pop Up Art House on queerfeministinen projekti. Mikä on feminismin tila Unkarissa? ”Hirvittävä, siis aivan täysin hirvittävä. Jos annan esimerkin minulle tutusta teatterimaailmasta, Unkarissa taidekorkeakoulussa lihavat tytöt esittävät mummoja, asia on näin yksinkertainen”, hän muistelee. ”Hulluinta on se, että naisetkin ovat sovinisteja. Sille asialle pitää tehdä jotain.” Frans Vuori Kirjoittajan nimi on muutettu. Pop Up Art House Helsingin Diananäyttämöllä 18.11.–19.12., avajaisbileet Baltic Circle -festivaalin kanssa 7.11. Stand up! -esitykset 2.–3.12.
A JASSA 9 / 2013 13 Tunturihaukan pesintätulos oli jo viidentenä vuonna peräkkäin erittäin huono. Metsähallituksen tiedote 1.11.2013 Kaksituntisten luokka ”Emme me tahdo työttömille mitään pahaa”, Juhana Vartiainen vakuuttaa. J O S S O S I A A L I - ja terveysmi- nisteri Paula Risikon tämänsyksyinen esitys ”osallistavasta sosiaaliturvasta” saa tuulta alleen, pohjoismaisen hyvinvointivaltion merkkituote, universaali sosiaaliturva, siirtyy historiaan. Universaaliuden periaatteisiin kuuluu se, että ihminen on aina oikeutettu minimiturvaan. Osallistava sosiaaliturva tarkoittaa perusturvan vastikkeellisuutta, eli sitä, että tullakseen toimeen työttömän täytyy tehdä töitä. Eduskuntatalon Pikkuparlamentissa järjestettiin lokakuun lopulla Osallistava sosiaaliturva – osalliseksi yhteiskuntaan vai pakkotöihin? -seminaari, jossa puhui muun muassa Rauman sosiaalijohtaja Antti Parpo. Hän on hahmotellut sosiaaliturvan rakenteiden uutta mallia Risikon toimeksiannosta. Parpon mukaan vastikkeellisuus kuuluu sosiaaliturvaan jo nyt. ”Rokottaminen on jo osa nykyjärjestelmää”, Parpo korostaa Pikkuparlamenttiin kokoontuneille työttömille ja kansanedustajille. Nyt järjestelmästä halutaan tehdä kattavampi. Aktivointi ulotetaan Parpon mukaan kaikkiin työttömiin, ”paitsi narkkareihin”, ja sen rakennetta muutetaan. kaavaillaan kahden tunnin päivätöitä. Aktiivinen työtön saisi tekemästään ilmaistyöstä korotuksen päivärahaan. Jos kieltäytyy, seuraa sanktio. Parpon mielestä toimettomat työttömät horjuttavat moraalia. ”Olemme lehdistä saaneet lukea näistä tatuista, he heikentävät sosiaaliturvan legitimiteettiä. Toinen ääripää on yritysjohtajien ylisuuret palkkiot.” Suunnitelman yksi mahdollinen riski on se, että ilmaistyövoima voi heikentää palkansaajien asemaa. Yle uutisoi syyskuussa, että sosiaali- ja terveysministeri Paula Risikko näkisi ilmaistyövoiman työllistäjinä muun muassa T YÖ T TÖ M I L L E kotitaloudet, kunnat ja yritykset. Parpo ei ole huolissaan kilpailuhaitasta. ”On vaikea korvata vakituista työvoimaa, jos kaveri on kaksi tuntia päivässä töissä”, Parpo sanoo. Hänen mukaansa tärkeintä uudistuksessa on ”osallistettavien hyvinvointi”. puhunut Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen ylijohtaja Juhana Vartiainen ei peittele innostustaan kaavaillusta uudistuksesta. Hän viittaa tutkimuksiin ja kertoo, että tulosten valossa osallistavalla sosiaaliturvalla on pelotevaikutus: ihmiset eivät enää ilmoittaudu työttömiksi vaan yrittävät työllistyä ahkerammin. Tutkimukset osoittavat myös, että osallistamisen piiriin päätyneet ihmiset jämähtävät osallistaviin töihin. Kolmas merkittävä tutkimustulos on, että osallistavat työt eivät tuota lisää töitä. Aktivointityöstä saatavaan lisäkorvaukseen Vartiaisella on selkeä kanta: ”Jos halutaan, että pelotevaikutus on vahva, osallistavasta työstä ei pidä maksaa lisiä, vaan sen pitää olla normaalin työttömyys- ja sosiaaliturvan ehto.” Vartiainen ei ole huolissaan ilmaistöiden kilpailuhaitasta työssäkäyville, päinvastoin. Hänen mukaansa työttömyydellä ja palkkavaatimuksilla on yhteys. PA R P O N J Ä L K E E N OM, WILL-BERT JA GÄDÄ TILANNE NYT S U O M E S S A O L I elokuus- sa 2013 Verkkouutisten mukaan lähes 300 000 työtöntä työnhakijaa, heistä yli 50-vuotiaita yli 100 000 ja pitkäaikaistyöttömiä lähes 80 000. Samaan aikaan TE-toimistoissa oli tarjolla noin 36 000 työpaikkaa. Järjestelmä on jo nyt osittain vastikkeellinen. Vuodesta 2006 on ollut voimassa työhön kannustava työttömyysturvajärjestelmä. Aktivointityöstä kieltäytyvältä tai sen keskeyttävältä voidaan leikata minimituesta ensimmäisellä kerralla 20 prosenttia ja toisella kerralla 40 prosenttia. ”Jos tarkoitus on parantaa heikkojen ryhmien kilpailuasemaa, se tarkoittaa kai määritelmän mukaan sitä että he kilpailevat nyt työssä olevien kanssa”, Vartiainen sanoo. Vartiainen tarkoittanee tällä, että työttömien reservi pitää työssäkäyvät nöyrinä. ”Työttömyys on piiska, joka takaa hintavakauden”, Vartiainen päättelee. Susanna Kuparinen Jarmo Kervinen
14 AJASSA 9 / 2013 Painottomassa tilassa aivastuksen synnyttämät pisarat jäävät ilmaan, ja riskinä on niiden joutuminen hengityselimiin. Teknologian tutkimuskeskus VTT:n tiedote 30.10.2013 Ämpärillinen skeidaa SANANVALTA Tanu Kallio Kirjoittaja on taiteilija & kuvataiteen professori Aalto-yliopistossa Helsingin vankila joutuu terveystarkastajien syyniin. Vankilan johdon mukaan kaikki on reilassa. Metroasemalla mietittyä täystyöllisyys. Valtio keksi työtä jokaiselle ja maksoi palkkaa, oli työ tuottavaa tai ei. Usein ei ollut. Taloustieteen kielellä sanottuna moni työläinen tuotti vain negatiivista lisäarvoa, eli hänen työpanoksensa arvo oli hänen palkkaansa pienempi. Me naureskelemme moiselle päättömyydelle. Sille, miten ne matamit siellä venäläisillä metroasemilla vieläkin kököttävät lasikopeissaan muka vahtimassa, että kaikki sujuu. Kapitalismissa moinen tuhlaus ei ole mahdollista. Kapitalismi karsii sellaisen tuotannon ja työpaikat, jotka eivät tuota positiivista lisäarvoa, eli voittoa työnantajalle. Kapitalismi on siis tehokasta, ja sen katsotaan olevan ihmiskunnan kehittämistä resurssien kohdentamismenetelmistä paras. N E U VO S T O L I I T O S S A VA L L I T S I alatasanteella ei istu ketään lasikopissa valvomassa liukuportaiden liukua, mutta ylätasanteella seisoo muutama ihminen tyrkyttämässä ilmaisjakelulehtiä. Hyvällä tahdolla voisin kapitalistisesti ajatella, että heidän ja neuvostomaan liukuporrasvahtien välillä on ratkaiseva ero. Että liukuporrasvahdit ovat aidosti tarpeettomia, mutta ilmaisjakelulehdenjakajien tarpeellisuus on markkinoilla todistettu. Lukijat kuluttavat lehdessä mainostettuja tuotteita sen verran enemmän, että mainostajan kannattaa ylläpitää läpyskää. Sitä hyvää tahtoa minulla ei kuitenkaan ole. Sekä liukuportaiden tuijottajat että ilmaisläpyskän tyrkyttäjät ovat pakkotyössä, jonka hyödyllisyys on kiistanalaista. Miten muka on parempi, että ilmaisläpyskän tyrkyttäjän toimeentulon maksavat lehdessä mainostavat yritykset, eikä valtio? Molemmissa tapauksissahan todelliset maksajat olemme me, joko kuluttajina tai veronmaksajina. Kapitalistin mielestä kuluttajuus on automaattisesti parempi, koska siinä saamme vastineeksi jotain sen sijaan, että vain elättäisimme työtöntä. Tässä tapauksessa se jokin on kuluttajassa virinnyt halu ostaa jotain, mitä hän ilman lehtimainosta ei ostaisi. Eikö tuo ole kehäpäätelmä? Mainos johtaa haluun, halu ostopäätökseen, ostaminen mielihyvään, mutta ilman mainosta ei olisi syntynyt haluakaan, eli ei olisi ollut puutettakaan. RUOHOL AHDEN METROA SEMAN tarkoituksenhakuinen vertailuni todistaa lähinnä sen, että minulle on epäselvää, miksi kapitalismi on paras resurssien kohdentamistapa. Eikö nykyisen kapitalismin turhauttavin puoli ole juuri sen kyvyttömyys kohdentaa resursseja sinne, missä niitä eniten tarvitsemme? Tiedämme epäsuotuisan ilmastonmuutoksen johtuvan fossiilisten polttoaineiden käytöstä ja lihateollisuuden valtavasta kasvusta, mutta resurssit eivät silti ohjaudu haitallisen kulutuksen vähentämiseen ja meidän ja muiden sukupuuton torjumiseen. Päinvastoin, parasta tuottoa etsitään lietsomalla entistäkin kiihkeämpää kulutuskysyntää. Sillä asialla se metroaseman tuulikaapissa ilmaista paprua jakava pakkotyöläinenkin on. Ei omallaan eikä meidän. TÄ M Ä N A U R E T TA V A N Teemu Mäki MITTA TÄYNNÄ. Voiman soittokierros paljasti, että vankiloiden asumisterveyden valvonta on varsin sekavaa. Kuvassa Voiman päätoimitttaja Jari Hanska pitelee paljua, joka ei ole tyhjä. IIME toukokuussa erään Helsingin vankilassa tuomiotaan suorittavan vangin mitta täyttyi. Hän päätti kirjelmöidä vankilan heikoista asumisoloista Helsingin ympärist tökeskukselle, joka vastaa koko kaupungin terveydensuojelusta. Vanki vaati ympäristökeskuksselta tarkastuskäyntiä vankilaan. Hänen kritiikkinsä kohdistui Helssingin vankilan suureen vankimäärään ja tilanahtauteen sekä paljusellien käyttöön. Paljusellit o ovat vessattomia sellejä, joissa vvanki tekee tarpeensa ämpäriin. Helsingin ympäristökeskus ottti asian käsiteltäväksi vasta kun vvanki valitti asiasta Etelä-Suomen aluehallintoviranomaiselle. V PALJUSELLIT IKUISUUSONGELMANA K ÄV IN MARRASKUUSSA tutustumassa yhteen Helsingin vankilan paljuselleistä. Niitä on edelleen käytössä Helsingin vankilassa ja Hämeenlinnan vankilassa yhteensä 180. Paljusellillä tarkoitetaan selliä, jossa ei ole omaa vessaa. Vanki joutuu yöaikaan virtsaamaan ja ulostamaan ämpäriin, jonka hän aamulla tyhjentää. Toinen vaihtoehto on palkata niin paljon henkilöstöä, että työntekijät voivat päästää vangit vessaan myös yöaikaan. Vangin tekemän valituksen mukaan kaikilla Helsingin vankilan vangeilla ei ole mahdollisuutta käydä öisin vessassa, joten heidän on pakko laittaa palju laulamaan. Helsingin vankilasta vakuutetaan, että kaikki pääsevät yölläkin vessaan. Helsingin ympäristökeskuksen toimistopäällikön Päivi Korkeakosken mukaan ympäristökeskukselle oli epäselvää, kenelle vankilan tarkastaminen kuuluu. ”Pyysimme asiasta lausuntoa Valviralta sekä sosiaali- ja terveysministeriöltä.” näkemys oli aluksi se, että vastuu kuuluu Rikosseuraamusvirastolle (RISE). Sitten selvisi, että STM on lähiaikoina antamassa asiassa ohjeistuksen, jonka mukaan ympäristökeskuksella olisikin asiassa toimivaltaa. Ympäristökeskuksen edustajat ovat jo käyneet tapaamassa Helsingin vankilan johtoa, mutta varsinaista tarkastusta ei ole vielä tehty. Helsingin vankilan johtajan Eeva Säisän mukaan tilanne on YMPÄ R I STÖK ESKU K SEN E U ROO PA N K ID U T U K S E N vastainen komissio CPT on antanut Helsingin vankilalle huomautuksia paljuselleistä yli 20 vuoden ajan. Viimeksi komissio huomautti asiasta edellisellä tarkastuskäynnillään vuonna 2009. RISEn tarkastuspäällikkö Riitta-Leena Salovaara vetoaa siihen, että vaikka sivistyneet valtiot pyrkivätkin noudattamaan CPT:n ohjeistuksia, komissio ei ole päättävä viranomainen. ”Komission ohjeistukset eivät ole lainvoimaisia määräyksiä, kuten Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen päätökset”, Salovaara sanoo. Salovaaran mukaan paljusellien korjaaminen nykypäivän standardeja vastaavalle tasolle on mukana vankilan korjaussuunnitelmissa. Helsingin vankilan johtaja Eeva Säisä lupaa, että paljuselleistä päästään eroon vuoden 2015 loppuun mennessä, jos remontit valmistuvat ajallaan. jari hanska hallinnassa, eikä vankila ole tällä hetkellä yliasutettu. Jos STM antaa tarkastukselle siunauksensa, ympäristökeskus voi virheiden korjaamiseksi viime kädessä käyttää hallinnollisia pakkokeinoja. Niihin kuuluu muun muassa uhkasakko, jonka suuruudesta päättää ympäristölautakunta. ottavan vastuuta siitä, miten vankilat huolehtivat tilojensa terveystarkastuksista. Lain mukaan vankiloilla on velvollisuus pitää huolta siitä, että asumistilat ovat asianmukaisessa kunnossa. Vankiloiden valvonnasta vastaa puolestaan Rikosseuraamusvirasto. RISE on ohjeistanut vankiloita pyytämään kerran vuodessa kunnallisen terveysvalvontaviranomaisen mukaan tarkastuskäynnille. RISEn tarkastuspäällikkö Riitta-Leena Salovaara myöntää, että kukaan ei valvo sitä, noudattavatko vankilat tätä ohjeistusta. RISE ei pidä kirjaa tarkastuksista. KUK AAN EI TUNNU Päivi Korkeakosken mukaan esimerkiksi Helsingin vankilasta ei ole koskaan tullut kutsua tarkastuskäynnille. Helsingin vankilan johtajana vuodesta 2011 lähtien työskennellyt Eeva Säisä myöntää, ettei hänen aikanaan tilojen terveystarkastuksiin ole pyydetty viranomaisapua kaupungilta. ”Meillä on omaa valvontakoneistoa siinä määrin, ettemme ole tarvinneet ulkopuolista apua”, Säisä sanoo. Valvontakoneistolla Säisä viittaa RISEn sisäiseen tarkastukseen. RISEn sisäinen tarkastus on puolestaan luottanut vankiloiden omaan valvontaan. Y M PÄ R I S TÖ K E S K U K S E N jari hanska
LENS POLITICA Lähimmän tähden etäisyys maasta on 150 miljoonaa kilometriä. Vähintään yhtä pitkältä tuntuu matka ihmisen luo. YHTEISKUNNALLISEN ELOKUVAN & TAITEEN FESTIVAALI FILM & MEDIA ART FESTIVAL WWW.LENSPOLITICA.NET Zagros Manucharin elokuva ELIS LINDFORS H E L S I N K I 19.–24.11.2013 EERO ENQVIST ELENA LEEVE Ensi-ilta Lapsen oikeuksien päivänä 20.11.2013 www.salpaelokuva.? LAATUA, LÖYTÖJÄ JA OSTAMISEN RIEMUA. 22.–24.11.2013 Messukeskus Helsinki OSA Avoinna pe 22.11. klo 9–18, la 23.11. klo 10–18, su 24.11. klo 10–17. Liput 15/10/5/37€ Niin paljon elämyksiä yhdellä lipulla. Samaan aikaan myös muut Meidän viikonlopun tapahtumat: ELMA Helsingin maaseutumessut, Metsä, Kädentaito, Lemmikki ja Menopeli. Lauantaina 23.11. myös vapaaehtoistoiminnan Menu-messut. www.outletexpo.? Avoinna pe 22.11. klo 9–18, la 23.11. klo 10–18, su 24.11. klo 10–17. Liput 16/10/5/37 €.
16 TALOUS & RUOKA 9 / 2013 Kansalais- ja esimerkiksi työmarkkinajärjestöjen ääntä suomalaisessa eurokriisikeskustelussa ei juuri kuulla. Helsingin yliopiston tiedote 14.10.2013 RAHAN VOIMA City-duunari Banker Wanker operoi suomalaisen smoothisti Lontoon pankkimaailmassa & baareissa. Heikkoutena at ilmaiset lounaat ja rugby-pelaajat. Kultalusikkaa perseeseen on tunnetusti hyvät palkat. Varsinkin Lontoossa ajatellaan, että olemme kaikki miljonäärejä. Lystikästä on, että täälläpäin ”miljonäärikin” asuu kimppakämpässä tai pienessä homeisessa loukussa – Lontoossa kun asumiskustannukset ovat aivan omaa luokkaansa. Kun Helsingissä puhutaan kuukausivuokrasta, voi Lontoossa saman summan kertoa neljällä. Sydänsairaiden säästämiseksi vuokrat ilmoitetaan viikkovuokrina, vaikka summat ovat verrattavissa stadilaisluukun kuukausivuokraan. Moni siis haluaisi ostaa oman kämpän, mutta harvalla on varaa edes käsirahaan. M E I L L Ä PA N K K I I R E I L L A H A N tarjoukseen kiinni kuin sika limppuun, mutta myytävää ei riitä kaikille. Tämän seurauksena on arvioitu, että lontoolaisasuntojen hinnat nousevat yli 40 prosenttia seuraavan viiden vuoden aikana. Sijoituksena homma muistuttaa pyramidirahoitusta. Ensimmäiset ostajat nauttivat viiden vuoden rallista ja viimeisille jää luu käteen, kun Help-to-Buy-ohjelma loppuu. Itse uskon, että lainahelpin tarkoituksena on hiljentää köyhän kansanosan kritiikki hallituksen niin kutsuttua vyönkiristyspolitiikkaa (austerity measures) kohtaan. Budjettileikkaukset ovat kurittaneet tiukimmin tulonsiirroista riippuvaisia vähätuloisia. Koska vyönkiristykset rajoittavat elvytysperusteista talouskasvua, Help-to-Buyn toinen tarkoitus on käynnistää velkarahoitteinen asuntokuplavetoinen kulutusjuhla: kun asuntojen hinnat nousevat, nykyiset asunnonomistajat kokevat varallisuutensa lisääntyvän ja ottavat kiinteistöjään vastaan lainaa kulutukseen, niin kuin briteissä on tapana tehdä. Täällä kymmenen pyytä oksalla on parempi kuin yksi pivossa. K A N S A O N K ÄY N Y T banker Wanker Maija Keskisaari siitä, kuinka monen kymmenen prosentin omarahoitusosuus asunnonostajalla pitää olla, jotta hän voi saada asuntolainan. Eri tahot pohtivat, miten suomalaispankkien lainanantoa pitäisi suitsia. Asuntojen hinnat nimittäin karkaavat käsistä, jos ostoksille mennään 100 prosentin lainarahoituksella. Suomalaisen politiikan lopputulema on tietenkin se, että asuntolainaan vaadittavan käsirahan saavat säästettyä kokoon joko huipputuloiset tai muut kultalusikka hanurissa syntyneet isukin kullanmurut. Lontoossa meininki on toinen. Paikallinen hallituskoalitio suuressa viisaudessaan on päättänyt, että pankkien tulee myöntää 95 prosentin asuntolainoja, joista valtio itse takaa 15 prosenttia. Näin kannustetaan pankkeja lainaamaan rahaa pää(oma)ttomille asunnonostajille. Perusteluna käytetään juuri kultalusikkaperseargumenttia. Mielenkiintoinen sivujuonne tarinassa on se, että pankkiiripolojen ennustetaan olevan kyseisen lainatarjouksen suurkuluttajia – heillä kun ei ole varaa enää ostaa statukseensa sopivia ensiasuntoja, sillä kaksio Lontoon keskustassa maksaa lähes miljoona euroa. SUOMESSA KESKUSTELLA AN Leikkuri laulaa Hyvinvointivaltiota pelastettaessa kaikki keinot ovat sallittuja. Paitsi veronkorotukset. H ALLITUSOHJEL- pohjoismaista hyvinvointimallia kehutaan maailman parhaaksi. Sitä myös luvataan vahvistaa ja tuloerojen kasvu luvataan pysäyttää. Silti panostuksia hyvinvointivaltioon ei ole tehty. Muutamiin perusturvaetuisuuksiin tehtyjä parannuksia lukuun ottamatta Jyrki Kataisen hallitus on leikannut hyvinvointimenoja kovalla kädellä. Viimeksi leikkuri heilahti tänä syksynä. Hallitus päätti rakennepoliittisessa ohjelmassaan, että kuntien MASSA SAIVARTELUA? Valtiovarainministeri Jutta Urpilainen (sd) puhui lokakuussa professori Sixten Korkmanin kirjanjulkistamistilaisuudessa. ”Vasemmistolaisena en ymmärrä, miksi rakenneuudistuksesta puhutaan leikkauksina”, Urpilainen ihmetteli tilaisuudessa. Ministeri Urpilainen, hallituksen rakenneuudistuspaketissa tuli kunnille miljardin leikkaus. Eikö leikkaus ole osa rakenneuudistusta? ”Se ei ole suoraan leikkaus. Minä näen, että se tarkoittaa joidenkin tehtävien ja velvoitteiden karsimista, jotta perustehtäviin olisi enemmän varaa.” Jari Hanska menoja supistetaan kahdella miljardilla vuoteen 2017 mennessä. Säästöt on tarkoitus repiä kasaan kuntien lakisääteisiä tehtäviä karsimalla ja hyvinvointipalvelujen tuotantoa tehostamalla. Hallituksen mukaan säästöt on mahdollista toteuttaa ja palvelut turvata toimintatapoja kehittämällä. Tehtävä ei ole helppo: jos Suomen kaikki lukiot ja kirjastot lakkautettaisiin, siitä syntyisi Kuntaliiton arvion mukaan noin miljardin euron säästöt. Sosiaalipolitiikan asiantuntijoiden mukaan monet julkiset palvelut ovat jo nyt niin pahasti rapautuneet, että uudet säästöt merkitsisivät käytännössä pohjoismaisesta mallista luopumista. Eläkeyhtiö Ilmarisen talousja eläkejohtajan Jaakko Kianderin mukaan kaikki suomalaiset puolueet julistautuvat pohjoismaisen mallin kannattajiksi ja haluavat puolustaa sitä. ”Poliitikoilla on kuitenkin jatkuvasti niin kova kriisitietoisuus, että se pakottaa tekemään hyvinvointivaltiota murentavia ratkaisuja”, Kiander sanoo. L E I K K A U S T E N taustalla on valtiovarainministeriön (VM) näkemys siitä, että nykyisen laajuisen hyvinvointivaltion rahoittaminen käy pian mahdottomaksi. Ministeriön mukaan niin kutsuttu kestävyysvaje johtuu siitä, että väestön ikääntyminen kasvattaa eläke-, terveys- ja hoivamenoja sekä alentaa julkisen sektorin verotuloja. Julkisen talouden rakenteellinen alijäämä ei johdu huoltosuhteen heikkenemisestä. Syynä on 2000-luvulla toteutettu kokonaisveroasteen laskeminen noin viidellä prosenttiyksiköllä. Hallituksen antamien veronalennusten tuloksena Suomen veroaste ja sosiaaliturvan taso ovat pudonneet vuosi vuodelta. Eurostatin vuoden 2010 tilastojen mukaan Suomen verotus oli löysempää kuin Tanskassa, Ruotsissa, Belgiassa, Italiassa ja Ranskassa. Kelan tutkimusprofessorin Olli Kankaan mukaan veroaste viitoittaa yhteiskunnan kehitystä. ”Jos pohjoismainen malli halutaan säilyttää, poliitikkojen olisi rehellisyyden nimissä myönnettävä, että korkea veroaste kuuluu siihen malliin”, Kangas linjaa. professori Pertti Haaparanta puolestaan kritisoi Akateemisessa talousblogissa VM:n kestävyysvajelaskelmia ylimitoitetuiksi. Haaparannan mukaan Suomessa ei ole mitään tarvetta velkaantumisen nopeaan pysäyttämiseen: velkaa suhteessa bruttokansantuotteeseen on tällä hetkellä 60 prosenttia, eikä julkisen talouden pitkän aikavälin tasapaino vaarantuisi, vaikka luku nousisi 120 prosenttiin. Lisäksi Haaparanta huomauttaa, että useiden tutkijoiden mukaan julkisten menojen karsinta ei luo kasvua. A A LT O -Y L I O P I S T O N Markku Vuorio
TALOUS & RUOKA 9 / 2013 17 Kristityn hiilijalanjälki ei eroa ateistin hiilijalanjäljestä Arkkipiispa Kari Mäkinen Kirkon tiedotuskeskuksen tiedotteessa 4.11.2013 Ruokatohtori Se suolaisempi piirakka Kysymys: Aloitan massiivisen gradu-urakan pitkän opiskelutauon jälkeen. Syö särkee, se kasvattaa järkee, joojoo, mutta mitä muuta? Mistä saa älyä ja virkeyttä, jos ei halua vetää ES-övereitä? Vastaus: tan, kasvimaidot ja avokado, niin jo virtaa veri päähän. Jos kysyjän keskittymiskyky on kuitenkin samaa luokkaa kuin maaoravalla, käsissä on ongelmallisempi tapaus. Tällöin ravitsemuksella ei tee mitään, vaan on otettava väälittömästi käyttöön järeämmät keinot. Poista ympäristöstä KAIKKI VIRIK-ti KEET! Valitettavasti myös ruuanvalmistuss saattaa vaarantaa kir-joitusmotivaation. Laadin silti resep-ötiksi suhteellisen työlään ruokalajin. Sen voi kuvalmistaa urakan alkuele vaiheessa. Puuhastele i, rauhassa siihen asti, kunnes deadline puskee ahnaasti päälle. Tuolloin saat tästä piirakasta aivoille ravintoa, jos siitä nyt on enää mitään apua. Kun on lusikalla annettu, ei voi kauhalla ottaa. Tsemppiä. Klaus Welp Tarjoile aivoille omega kolmosta ja paljon hyviä rasvahappoja. Papujen proteiinit auttavat aivotoimintaa, ja erityisesti punasipulia kannattaa vetää keskittymiskykyyn. Kaalit ovat ajattelun ystäviä ja pinaatti silkkaa poweria! Lisää aivoruokalistalle vielä kvinoa, sei- OSA 8 Anu Brask on toimittaja ja kokki, joka vastaa keittiöpsykologin koulutuksella kotitalouskysymyksiin. Anu tarjoaa mikron vierestä reseptit sydänsuruihin, kadonneen pullan metsästykseen ja ongelmallisiin sosiaalisiin tilanteisiin. Resepti Älynväläys Suolainen piirakka aivojen ravinnoksi (gluteeniton) Pohja: 2 dl kvinoaa 4 dl kasvislientä 4 rkl pellavansiemenrouhetta ¾ dl vettä 1,5 dl mantelirouhetta 2 rkl ruokaöljyä Täyte: 3 nyrkinkokoista punasipulia 1 pussi (n.150 g) pakastepinaattia 2 isoa valkosipulin kynttä 1 rkl ruokaöljyä 300 g ruusukaalia 1/2 tl cayenne-pippuria 2 tl kuivattua timjamia 1 tl suolaa 2 dl makeuttamatonta mantelimaitoa 1 dl soijajauhoa 1 rkl dijon-sinappia 10 kpl kirsikkatomaatteja (halkaistuina) 1/2 dl kurpitsansiemeniä muutama rouhaisu mustapippuria (myllystä, aina!) 1. Keitä kvinoa kasvisliemessä ohjeen mukaan kiinteäksi puuroksi. Kun olet saanut puuron kiehumaan, sekoita veteen pellavansiemenrouhe ja anna turvota reilut kymmenen minuuttia. 2. Sekoita kypsään kvinoapuuroon pellavansiementahna, öljy ja mantelijauhe. 3. Anna pohjan hieman jäähtyä ja levitä se sitten leivinpaperilla vuorattuun piirakkavuokaan. Esikypsennä pohja 225 asteessa, 25–30 minuuttia uunista riippuen. Anna jäähtyä ennen täyttöä. 4. Pohjan paistuessa valmista täyte. Suikaloi punasipulit ja hienonna valkosipulinkynnet. VOIMA SUOSITTELEE Ryöppää ruusukaaleja suolavedessä 5 minuuttia. Huuhtele ryöpätyt ruusukaalit kylmässä vedessä. Halkaise jäähtyneet kaalit kahtia. 5. Kuumenna öljy pannussa. Freesaa siinä puna- ja valkosipulit ja nakkaa perään pakastepinaatti. Mausta cayenne-pippurilla, suolalla ja timjamilla. 6. Sekoita kulhossa soijajauho mantelimaitoon ja mausta sinapilla. Lisää sipuli-pinaattiseos. 7. Kaada täyte jäähtyneen piirakkapohjan päälle. Painele ruusukaalipuolikkaat seoksen pinnalle ja koristele halkaistuilla kirsikkatomaateilla ja kurpitsansiemenillä. Ennen kypsennystä rouhi päälle mustapippuria ja valuta pinnalle pieni loraus oliiviöljyä. 8. Paista uunissa keskitasolla 225 astetta 40–50 min. Koonnut Kaisu Tervonen Tietoja seuraavaan kalenteriin otetaan 18.11. asti voima@voima.?. Voima päättää tietojen julkaisusta. KEITTOJA, VELLEJÄ, MUHENNOKSIA KÖYHÄT JA KAPITALISMI Koko ajan www.tyovaenruokailu.? 14.11. klo 16–18 Tutkijakollegium, Helsinki www.helsinki.?/collegium/yleisoluennot/index.html Hotelli- ja ravintolamuseon verkkonäyttely perehtyy työväestön ruokakulttuuriin 1800- ja 1900-luvulla käyden läpi niin torien ruokakojut kuin tehtaiden ruokalat. Lokakuussa alkaneiden yleisöluentojen sarjaa jatkaa kahden professorin Paul Lillrankin ja Teivo Teivaisen kohtaaminen, joka jatkaa sarjan yleistä teemaa Moraali, politiikka ja talous – ajankohtaisia ja historiallisia näkökulmia. PÄÄOMA-SEMINAARI 16.11. Helsingin yliopiston päärakennus www.desili.? Marx-seuran ja Demokraattisen sivistysliiton järjestämässä tilaisuudessa asiantuntijavieraat, kuten toimittaja Hannu Taanila ja professori Sixten Korkman, keskustelevat Karl Marxin Pääoma-teoksen ajankohtaisuudesta. VEGAANINEN BRUNSSI 17.11. klo 11–14 Kirjakahvila, Turku Epäsäännöllisen säännöllinen ja keskimääräistä huokeampi sunnuntaibrunssi sisältää muun muassa tuoreiden sämpylöiden lisäksi myös makean jälkiruoan. RUOKAVALIO JA YRTTILÄÄKINTÄ 20.11. klo 18–19.30 Porin seudun kansalaisopisto Viljami Lehtosen vetämä yleisöluento käsittelee suomalaiseen kansanparannusperinteeseen nojaten yrttilääkinnän sekä terveellisen ruokavalion perusteita.
18 A JASSA 9 / 2013 Junan edestä ei välttämättä ehdi pois, vaikka yrittäisi. Liikenteen turvallisuusvirasto Tra?n tiedote 18.10.2013 Pääoma kuntaverolle pantavaksi O I M A T E E T T I lokakuussa a valelman tiovarainministeriöllä laskelman siitä, kuinka paljon kunnat saisiisvero vat verotuloja, jos kunnallisvero n päälaajennettaisiin koskemaan omatuloja. Tällä hetkellä kunnallisveroa sveroa loista. maksetaan vain ansiotuloista. atuloilNäin ollen pelkillä pääomatuloilla elävät eivät osallistu kunnallisnnallisten palveluiden kustantamiseen. miseen. Jos kaikista pääomatuloista uloista a, kunperittäisiin kunnallisveroa, nat saisivat lisätuloa vuodessa 1,5 miljardia euroa. Jos veroa perittäisiin vain 50 000 euron ylittävältä osalta, lisätuloa kertyisi 610 miljoonaa euroa vuodessa. Laskelmat perustuvat viime vuoden tuloihin. Ammattiliitto Pron puheenjohtaja Antti Rinne ehdotti marraskuun alussa pääomatulojen verottamista kunnissa. Helsingin Sanomien tekemän kyselyn mukaan eduskuntapuolueista sdp, vihreät, vasemmistoliitto ja perussuomalaiset suhtautuvat veroon myönteisesti. lisätulot kunnille eivät kuitenkaan vakuuta kaikkia asiantuntijoita ja poliitikkoja. Palkansaajien tutkimuslaitoksen johtaja Seija Ilmakunnas ja Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen tutkimusjohtaja Antti Moisio näkevät suurimpina ongelmina alueelliset erot ja pääomatuloveron tuoton vuotuisen heilahtelun. Pääomavero tuottaa noususuhdanteessa huomattavasti enemmän kuin laskusuhdanteessa, koska noususuhdanteessa ihmiset saavat enemmän pääomatuloja. ”Tästä syystä pääomaveroa ei ekonomistien mielestä tulisi käyttää kuntien rahoittamiseen”, Moisio toteaa. Palkansaajien tutkimuslaitoksen Ilmakunnas suhtautuu veroon hieman optimistisemmin. Jotta vero toimisi, valtion pitäisi huolehtia siitä, että veron tuotto jakautuisi eri kuntien kesken tasaisesti eikä sen vuotuinen heilahtelu yllytäisi kuntia törS AT O J E N M I LJ O O N I E N Mirkka Hietanen V säilemään hyvinä aikoina. ”Nykyisessä tilanteessa ei ole huono idea ohjata pääomaverotuloja kunnille. Nämä ovat kuitenkin poliittisesti tehtäviä päätöksiä”, Ilmakunnas sanoo. kansanedustaja Kimmo Sasi torjuu pääomatuloista perittävän kunnallisveron sillä perusteella, että ne ihmiset, jotka saavat vain pääomatuloja, rahoittavat kuntien palveluita valtion kautta. ”Vain pääomatuloja saavat osallistuvat kuntien palveluiden maksamiseen siten, että heidän pääomaveronsa menee valtiolle KOKOOMUK SEN isessä ”Nyky ei ole essa tilante ea ohjata id huono verotuloja a pääom nille.” kun ja valtio maksaa valtionosuuksia kunnille. Kaikki verot käytetään palveluiden rahoittamiseen, kysymys on vain tekniikasta”, Sasi kommentoi Helsingin Sanomissa. Mihin lukuihin hän perustaa arvionsa? Sasi kertoo sähköpostitse, että ”luvuilla ei ole merkitystä, koska kyse on järjestelmän toiminnasta”. pidä paikkaansa, jos pääomatuloverosta kertynyttä rahapottia tarkastellaan viime vuoden luvuilla. S A S I N VÄ I T E E I Kuntien menot olivat vuonna 2012 yhteensä 41,4 miljardia euroa. Menojen rahoittamiseksi kunnat perivät ansiotuloista noin 17 miljardia euroa kunnallisveroa. Lisäksi kunnat saivat tukea valtiolta yhteensä 8,1 miljardia euroa. Valtio ei erikseen korvamerkitse pääomatuloista saatavia verotuloja, vaan rahat käytetään tasaisesti kaikkien tehtävien hoitamiseen. Pääomatuloista saatavilla vero-euroilla rahoitettiin valtionosuuksia viime vuonna karkeasti arvioiden 270 miljoonan euron edestä. Se on summa, jolla pääomatuloja saavat rahoittivat kuntien tehtäviä ja palveluja. Summa on ainoastaan 0,7 prosenttia kuntien menoista. Ansiotuloista veroja maksavat kansalaiset puolestaan kustantavat ensin valtionosuuksien kautta 2,6 prosenttia ja lisäksi kunnallisveroilla 41 prosenttia kuntien menoista. Näin ollen tavalliset palkansaajat rahoittavat sekä valtion että kuntien palvelut. Ainoastaan pääomatuloja nauttivat maksavat kuntien palveluista suhteellisesti huomattavasti pienemmän summan. Vuonna 2012 suomalaiset saivat ansiotuloja 118 miljardia euroa ja pääomatuloja 10 miljardia euroa. Jotta palkansaajat ja pääomatuloista nauttivat osallistuisivat suhteellisesti yhtä suurella osuudella kuntien toiminnan rahoittamiseen, kuntien tulisi saada pääomatuloista lisää veroja noin miljardi euroa vuodessa. Se on sattumalta sama summa, joka kuntien tulisi leikata menoistaan. Kimmo Sasi ei näe nykytilanteessa ongelmaa. ”Tilanne on oikeudenmukainen. Veronmaksajalle veron määrä on tärkein”, Sasi toteaa sähköpostitse. VEROJEN KOROTUKSET TAKAISIN ARSENAALIIN! K E S K U S T E L U kuntien talou- dellisesta tilanteesta heräsi, kun Suomen hallitus ilmoitti lokakuussa, että kuntien menoja on sopeutettava, eli leikattava miljardilla eurolla. Sen jälkeen eri ministeriöt ilmoittivat vuorotellen, ettei miljardiluokan leikkauskohteita tahdo löytyä. ”Tällä aikataululla miljardia ei saada säästettyä pelkästään tehostamalla. Jos menoja supistetaan ja samalla tuotokset pienenevät, niin eihän se paranna tuottavuutta”, Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen tutkimusjohtaja Antti Moisio toteaa Voiman haastattelussa. Moisio viittaa siihen, että esimerkiksi hoitohenkilökuntaa vähentämällä tuottavuus ei parane, jos jäljelle jäävät työntekijät eivät kykene tuottamaan samoja palveluja. Palkansaajien tutkimuslaitoksen johtaja Seija Ilmakunnas näkee kuntien talousahdingossa myös positiivisia puolia. ”Ainakin saadaan stoppi sille, että eduskunta säätää jatkuvasti kunnille uusia tehtäviä, muttei Niinpä. Viime vuonna ansiotuloista maksettiin veroja keskimäärin 21 prosenttia. Pääomatuloista maksettiin sen sijaan vain 18 prosenttia. Jari Hanska mieti, miten ne voidaan hoitaa”, Ilmakunnas sanoo. Valtiovarainministeriön entinen kansliapäällikkö Raimo Sailas haukkui Etelä-Suomen Sanomissa 5. marraskuuta ministeriöiden leikkauslistoja hyödyttömiksi, sillä osa kuntien tehtävistä siirtyy takaisin valtiolle. ”Jään vähän ihmettelemään, miten kouluja käyneet sivistyneet ihmiset viitsivät sellaista ehdottaa. Sillä ei ole mitään tekemistä kestävyysvajeongelman ratkaisemisen kanssa”, Sailas kritisoi. K U N T I E N edunvalvontajärjestö Kuntaliitto ilmoitti lokakuussa, että leikkauslistojen tekeminen ei kuulu heille. Kuntaliiton mielestä poliitikkojen pitää tehdä arvovalinnat itse. Samaa mieltä ovat Voiman haastattelemat kuntatalouden asiantuntijat. Palkansaajien tutkimuslaitoksen Ilmakunnas toivoo, että poliitikot pohtisivat nyt sitä, mitkä tehtävät ylipäätään kuuluvat kunnille ja mitkä valtiolle. Hän pitää ongelmallisena sitä, että valtiovarainministeriö tarjoaa ratkaisuna kestävyysvajeeseen ainoastaan menojen leikkauksia. ”Verojen korotukset on poistettu arsenaalista kokonaan.” Jari Hanska
ilmoitus Rivien välissä Taiteen tärkeimpiä tehtäviä on suoda ihmiselle välineitä, joiden avulla hän voi käsitellä omia kokemuksiaan ja pintaa, jota vastaan hän voi oman elämänsä heijastaa. Taiteen merkit ja symbolit ovat vaikuttavia, koska ne ovat merkillisellä tavalla yksittäisiä/yksityisiä ja silti yleispäteviä. Luemme runon, katsomme maalausta, kuulemme musiikkikappaleen, ja samalla meille selviää, että luodessaan teoksen, taiteen tekijä on kokenut jotakin samanlaista. Samanlaista, mutta ei välttämättä samaa. Symbolit heijastavat takana olevaa todellisuutta ja siirtävät näin merkityksiä. Rivien välissä ja merkkien takana löydämme ne syvemmät merkitykset, joihin voimme samastua. Tämän konserttisarjan ajatuksena on luoda silta runon ja musiikin välillä ja tavoitella sitä yhteistä ideatasoa, josta ne kummatkin ovat kummunneet. Musiikki liikkuu alueella, jota eivät rajoita verbaaliset käsitteet. Liedmusiikissa musiikki kuitenkin suostuu avioliittoon runon kanssa ja 98 tapauksessa sadasta runo oli olemassa ennen musiikkia eli innoitti säveltäjää. Edesmennyt säveltäjä ja legendaarinen Helsingin Juhlaviikkojen johtaja Seppo Nummi on kuvannut tätä avioliittoa sanan ja sävelen alkemiaksi. Romantiikan runouden teemoista – yksinäisyys, onneton rakkaus, elämän kurjuus, lähes animistinen suhde luontoon – olemme keränneet kolme kokonaisuutta: matkanteon, suhteen luontoon sekä unen maailman. Edessämme ovat olleet merkit ja nuottiviivastot. Kaikki olennainen syntyy silti teidän kuulijoiden ja meidän taiteilijoiden mielikuvituksissa: muistelemisen, tunnistamisen ja samaistumisen kautta. Merkit ja symbolit antavat ainoastaan ääriviivat. Rivien välissä on se olennaisin. Gustav Djupsjöbacka, pianotaiteilija sarjan taiteellinen suunnittelija Rivien välissä – laulun ja runon lumoa Musiikkitalon Camerata-salissa Sarja on osa Musiikkitalon pääyhteistyökumppanin, OP-Pohjolan Luova Tauko -ohjelmistoa. II ”Osana luontoa” to 12.12. 2013 klo 19 · Annami Hylkilä, sopraano · Waltteri Torikka, baritoni · Eero Ojala, lausunta · Gustav Djupsjöbacka, piano III ”Unten mailla” to 6.2. 2014 klo 19 · Anna Immonen, sopraano · Juhapekka Mitjonen, baritoni · Tuukka Vasama, lausunta · Gustav Djupsjöbacka, piano Liput: · 16,5 / 12,5 € sis. palvelumaksun. · OP-Pohjolan asiakasetu: kaksi lippua yhden hinnalla* * ) OP-Pohjolan asiakasetuhintaiset liput myynnissä vain Lippupisteen puhelinpalvelussa ja myyntipisteissä. Liput myynnissä lippupisteessä.
MAAILMANSELITYSKIRJALLISUUTTA ESPOO MUSEUM OF MODERN ART KURITON KAUNOSIELU Max Weber Göran Therborn Maailmanuskonnot ja moderni länsimainen rationaalisuus Maailma Aloittelijan opas 213 s. 395 s. Helmikuovi, 1960. Collection Kakkonen. Kuva: Niclas Warius. J.R. McNeill & William McNeill Lennart Schön Verkottunut ihmiskunta Yleiskatsaus maailmanhistoriaan Maailman taloushistoria Teollinen aika 512 s. 542 s. BIRGER KAIPIAISEN KERAAMISIA FANTASIOITA ESPOON MODERNIN TAITEEN MUSEOSSA 19.6.2013-12.1.2014 ESPOON MODERNIN TAITEEN MUSEO TI, TO, PE 11–18, KE 11–20, L A, SU 11–17 AHERTA JANTIE 5, TAPIOL A PUH. (09) 8165 7512 W W W.EMMA.MUSEUM K AMPISTA BUSSIT 106 JA 110 Pierre Rosanvallon John Urry Demokraattinen oikeutus Puolueettomuus, re?ektiivisyys, läheisyys Ilmastonmuutos ja yhteiskunta 349 s. 332 s. W W W. VA S TA PA I N O. F I
22 9 / 2013 KAAOSTEOREETIKKO. Irma Luhta on välttänyt tietoisesti mediahuomiota ja gootti-hutsun leimaa.
PÄÄHENKILÖ 9 / 2013 TEKS TI P Irma Optimisti, eli Irma Luhta, 61, istuu esityksessään tuolilla mustassa hameessa. Hänen sylissään lepää höyhenillä täytetty miesten musta juhlahattu. On vuosi 2006, Helsingin Kaapelilla on Là-bas-tapahtuma. Optimistin taakse heijastuu kalvoheittimeltä performanssitaiteen uranuurtajan, saksalaisen Joseph Beuysin kuva 1960-luvulta. Siinä taiteen rajoja rikkonut guru pitelee kuollutta jänistä. Kuvan päälle Optimisti on kirjoittanut matemaattis-taiteellisen yhtälön: I DO IT DIDN’T + - DIDN`T I DO IT. Sama lause kaikuu kaiuttimista. Seuraavaksi Optimisti maalaa lattialla olevan taulupohjan paksulla voikerroksella. Eleellä hän viittaa Beuysin rasvateoksiin. Beuys tunnettiin ritualistisista taideteoksistaan ja 1970-luvun aktioista, joissa hän hehkutti sosiaalista taidetta, jonka avulla yhteiskunta mullistuu. Irma tyhjentää hatun höyhenet rasvamaalauksen päälle ja esittelee teosta yleisölle. Sitten hän pursottaa piirtoheittimen kalvolle Beuysin kuvan päälle partavaahtoa, minkä seurauksena kuva mustuu. Optimisti painaa kuuman silitysraudan vaahdon päälle. Miehisen sankaritaiteilijan ikoninen kuva nousee taas esiin. Irma puhaltaa kondomin palloksi, asettaa sen hattuun ja katselee kondomin läpi yleisöä ja Beuysia. Hän laittaa pallokortsuja ongenvapaan, jolla kalastelee yleisöä Kansainvälisen soidessa. Lopuksi circus macabre: Optimisti sitoo useamman broilerin työstökoneisiin ”koneliha-ajokeiksi”, jotka etenevät helvetilE R F O R M A N S S I TA I T E I L I J A ERKKI PIRTOLA | KUVAT lisesti pöristen ja järjettömästi poukkoillen ja kaatuvat yleisön sekaan stressilihaan tökkäistyjen sädetikkujen räiskeessä. Naissankarin kunniahaistatus miesten rulettamalle taidemaailmalle?! TANU KALLIO | KOLL AASI KUVAT varpaisillaan 1990-luvulta lähtien. Tämä yön kuningatar opettaa ruoskalla kaaosteoriaa. Matemaatikko Irma Luhta on tehnyt väitöskirjansa kaaosteoriasta aiheenaan ”rakenteelliset muutokset kompleksisessa systeemissä”, kun taas taiteilija Irma Optimisti hyppää eksaktin kaaoksen kitaan noidanhelmat hulmuten. kauppakorkeakoulun matematiikan lehtori Irma Luhta päästää performansseissaan irti ”Optimistin”, pimeän kaksoisimagonsa. I R M A O P T I M I S T I ei jää hisLuhta asuu Helsingissä mietoriaan vain performanssitaihensä Pekka Luhdan kanssa ja teilijana, vaan myös Là-basin anmatkaa eestaas Turkuun opetta- siosta. Là-bas on osa 2000-luvun maan talousmatikkaa. Optimisti- salaista suomalaista kulttuuri- ja na hän työstää kaaosta Helsingin taidehistoriaa sekä kapinaa jälKaapelitehtaan alla luolassaan kikapitalismin brežneviläistä pyLà-basissa ja kutsuu aika ajoin sähtyneisyyden aikaa vastaan”, performeeraajat pimeään kella- Lauri Luhta kertoo. riinsa esiintymistalkoisiin. Luhtien koko perhe, Irma, ”Performanssi on lähellä ih- aviomies Pekka ja heidän poikanmistä. Sen sijaan, että tekisit tau- sa Lauri, on intensiivisesti mukalun seinälle, sinun pitää itse olla na Là-bas'ssa. Tapahtuma syntyi objekti”, Irma Optimistin mani- Roi Vaaran Poikkeustila- ja Exitfesti kuuluu. festivaalien aalloissa Lauri LuhNoudatetaan siis hänen omaa dan aloitteesta. ohjettaan. AnKaapelin kelnetaan ensin larissa Luhtien Optimistin aviogoottilainen sirn ö y ä miehen ja pokusperhe su” Täm tar jan, Pekka ja lautui pimeään a Lauri Luhdan, kuning oskalla Là-basiin pumääritellä, miskeutuneena koa ru opetta teriaa.” tä Irma Optimiskomustiin huutissa on kyse. letkin mustiksi kaaos maalattuina. E K K A Luhta ”A l k u p e r ä i kirjoittaa Irnen inspiraatio ma Optimistin esityksestä Plato- tuli Berliinissä näkemistäni unnic Gintonic, jossa sahattiin grilli- derground-klubeista ja vaihtoehmakkaroita ja Optimisti kietoutui toisista taidetiloista”, Lauri Luhmiesavustajien kanssa kalastus- ta kertoo Là-basin synnystä ja verkkoihin. vaikutteista. ”Taiteilija käynnistää väliai”Aloitimme Là-basin Irman kaisen yhteisön tuntemattomien työtilassa Kaapelin kellarissa, yhteyden tapahtumaketjun, tie- missä edelleen on tapahtumia, toisesti tabuja rikkoen ja samalla mutta alusta lähtien toiminta on parodisena yhdistelmänä, jonka laajentunut muihin paikkoihin epäjärjestys organisoi uudeksi Helsingissä, maanlaajuisesti ja järjestykseksi, naisoptimistisen välillä ulkomaillekin.” Lauri Luhdalle performanssi kaaoksen dominanssiksi, joka toteutuu profaanisti: sahataan oli aluksi vieras taidemuoto. Hän makkaroita.” suhtautui performanssiin kuten Optimistin moninainen do- valtavirta usein vielä nykyäänkin. ”En vakuuttunut performansminahahmo on irvistellyt maalattujen huuliensa välistä mas- sista taidemuotona ennen kuin kuliinisille aatteille marssien näin todella hyviä esityksiä eräälseksisaappaissa, hiihtäen korko- lä festivaalilla Itävallassa kesälmonoissa tai tanssien ruusuissa lä 1999. Aiemmin olin pitänyt sitä T URUN ” P LÀ-BAS huijauksena ja roskana – huolimatta Irma Optimistista tai sitten juuri sen vuoksi.” että perhe on ” pahin, mutta kyllä sekin tietyt taideyhdistykset voittaa, LauS A N O TA A N , ri Luhta kertoo. Siksi Là-bas-tapahtumat ovat aina olleet anarkistisia ja orgaanisia prosesseja”, Lauri Luhta määrittelee. Tapahtumia on ollut vuosien varrella kuratoimassa kymmeniä eri henkilöitä. Vuonna 2002 klubimaisten tilaisuuksien lisäksi tapahtuma laajentui festivaaliksi, johon linkittyi myös kansainvälisiä tapahtumia. ”Irmalle oli hyvin tärkeää saada tietyt ulkomaan keikoillaan näkemänsä performanssitaiteilijat Suomeen. Kansainvälisiä festivaaleja on ollut parisenkymmentä ja niiden lisäksi pienempiä iltamia ehkä 60”, Lehto kertoo. Esiintyjiä on ollut satoja. Katsojat ovat harvoin poistuneet pettyneinä, vaikka olosuhteet ovat ajoittain olleet alkeelliset. ”Lá-bas on sosiaalinen prosessi. Koska olemme saaneet rahallista tukea hyvin vähän, lukemattomat vapaaehtoiset ovat auttaneet järjestämisessä ilmaiseksi rakkaudesta kokeelliseen esitystaiteeseen ja kulttuuriin.” ”Mediahuomiota on suorastaan vähän vältelty, koska ei ole haluttu tulla liikaa osaksi ’kommunikaation ekstaasia’, jos Baudrillardin lainaaminen sallitaan.” Irma Optimistin toiminta on ollut innoittaja uudelle esitystaiteen polvelle. Pekka Luhta puolestaan on Là-basin maagisen teatterin taustavoima ja dokumentaristi, monikasvoinen mies: runoilija, performaatikko, kuvataiteilija ja omintakeinen postmoderni ?loso?. Hän on kirjoittanut performanssin olemuksesta ja paikan historiasta kirjan Tuolla, alhaalla (ntamo 2010), mitä Là-bas tarkoittaa käännettynä suomeksi. ”Elävä taide ja kokeelliset muodot vaalivat kirjavuuttaan. Là-bas on vuosituhannen vaihteen ensimmäisen vuosikymmenen luonnosten ympäristö, koostaja ja purkaja taiteen ra- 23
24 9 / 2013 kenteessa. Là-bas on teosten se, jota ilman ne jäävät tekemättä”, kirjoittaa Pekka kirjassaan. myös kirjannut ylös iltojen tapahtumat alkuvuosilta. ”17.12.2000 Kaapelitehdas, C-rapun kellari. Jälleen tietokonesaundeja Lauri Luhdalta, kun ihmisiä saapuu tilaan: ääniasteikkona kumisevia, kireitä äänieleiden viittauksia illan ohjelman hajanaista ykseyttä ennakoiden. Yhdestäkään esityksestä ei varsinaisesti tiedetä, mitä tulee tapahtumaan: kaikki arvelut, vaikutelmat, kuvat muuttuvat kerta kerralta livettävästi kadoten maanalaiseen tilaan.” Luhta kuvailee kirjassa, kuin- P E K K A L U H TA O N ka taiteilija Suvi Parilla haastattelee lattialla makaavia sillejä joulupukinnaamarissa. Kirjassa on myös dramaattinen kuvaus nykyisestä performanssiopettajasta Aapo Korkeaojasta, joka roikkuu nilkasta sidottuna köydestä kattokoukkuun pää alaspäin yrittäen leikata raivoisasti viikatteella köyttä poikki. Vapautumisyrityksen onnistuminen tietäisi kovaa pudotusta lattialle. Katsojat seuraavat henkeä pidätellen, kunnes eräs heistä menee auttamaan taiteilijan pinteestä. Satuin itse olemaan paikalla, ja tuo henkilö oli psykoanalyytikko Heikki Majava. Esitys kirvoitti keskustelun taiteen ja itseilmaisun roolista analyyttisessä MIKSI PERFORMANSSI? I T S E P I D Ä N performanssitilaisuuksista, koska ne ovat ihmisten kohtaamispaikkoja. Niissä voi lojuilla, eikä tylsiä esityksiä ole pakko katsoa. Ne muistuttavat menneen ajan kyläjuhlia, missä ihmiset kokoontuivat iltamiin ja tekivät toisilleen pikku esityksiä, pikateatteria ja leikkejä. Leikki on kaukana, jos määrittelee paskasysteemeitä rienanneet Jumalan teatterin tai Pussy Riotin ekspressiot performansseiksi, mutta sisäsiivotkin performanssit voivat olla kurittoman hauskoja ja vakaviakin tabujen sovittuja rikkojaispeijaisia. Niissä vilahtelee kaikki kulttuurin semiotiikka. Esiintyjien taustat ovat mitä moninaisimmat. Performanssi voi vallata minkä tilan tahansa, ja se on ajoitus ja karisma -laji. Joku voi mennä lavalle ja vain säteillä. Eurooppalaisen perforyhmän Black Marketin perustaja Boris Nieslony kävi Lá-basissa, joka silloin tapahtui Gloria-teatterissa. Hän meni valokiilaan, otti taskusta pallon, pompautti sen lattiaan ja pisti taskuun. Sen jälkeen hän poistui paikalta. Erkki Pirtola maailmankuvassa. Juttelimme vapautumisen, hajoamisen tai eheytymisen prosesseista, joita käydään lävitse paitsi terapioissa myös performansseissa. Koska kuka tahansa voi ryhtyä performanssitaiteilijaksi, on Làbas toiminut tällaisena sosiaalisena madonreikänä henkilökohtaisiin muodonmuutoksiin. ”Syntyy uusi järjestys ehdoista, kun maailma fataalisena automaattina katoaa”, Pekka Luhta kirjoittaa. perustuu norY miperformansseille. Jo vaikkapa kadulla kävely on tarkoin H T E I S K U N TA säännöstelty esitys. Ihminen on ”performanssirobotti”. Taiteelliset ilmaisumuodot ovat sivilisaation säihkeessä myös tarkoin rajattuja. Kuvantekijät, runoilijat, tanssijat, näyttelijät, muusikot esiintyvät omissa boxeissaan, joihin heidät koulutetaan. Zürichin Cabaret Voltairessa vuonna 1916 runoilija Hugo Ball perusti kumppaneineen paikan, jossa eri taiteilijarooleja sekoitettiin. He kutsuivat projektiaan Dadaksi. 1950-luvulla säveltäjä John Cagen poikkitaiteellinen toiminta ja eurooppalainen Fluxus-liike julistivat kaiken ”paperin rypistämisestä vallankumoukseen” taiteeksi. Performanssi-skene on jäänyt maailmanlaajuisesti taiteen aina-uudelleen määrittelyksi. Esiintyjät kokoontuvat ympäri maailmaa, usein omalla kustannuksellaan. Järjestetyt tilaisuudet ovat ilmaisia ja hyvin väljiä, yleisön ja esiintyjien välimatka parhaimmillaan katoaa. Ulkopuoliselle ne näyttävät omituiselta riitiltä, ”jossa valittu kansa näyttelee toisilleen perseitään”, kuten eräs performanssin- vihaaja asian ilmaisi. Tosiasiassa performanssi on taiteena usein poliittista ja sen viittaussuhteet sohottavat paitsi henkilökohtaiseen myös ulkopuoliseen todellisuuteen. Näin myös Optimistilla. Annetaan hänen lopuksi määrittellä itse itsensä. Optimis” tin hahmo ja projekti antoi mahdollisuuden ajankohdan KEHITTELEMÄNI trendien humoristiseen kommentointiin parodian, satiirin ja ironian asteikoin”, Irma Optimisti muistelee. ”Olin aloittanut Optimistina vuonna 1991 ja jo ensimmäisissä teoksissani, kuten Mrs. Goodwill in kansa u t t i l a ”V silleen i o t e e l näytte eitään.” pers Dynamical Space, Special Thanks for Men tai Space Of?ce liitin koomiset small talk -osuudet ja toiminnat osaksi kaaosmatematiikkaa”, Irma kertoo. ”Lama oli jättänyt syvät jäljet ihmisiin. Haavoittuvuus oli käsin kosketeltavaa. Teknoutopiat ja tulevaisuudessa lunastettavat elämäntyyli-ihanteet antoivat glamoröösiä lohtua.” Optimisti poimi performanssiensa roolihenkilöitä ajalle leimallisten ilmiöiden ympärille kehkeytyneistä ammattikunnista. ”Ne takasivat uusille työnkuville ja ruumiinkuville vireensä. Opas-rooli, konsulttihahmo, messuemäntä tai tietokoneavusteisen tutkijan rooli olivat minulle samalla itseironisia toteutuksia.” pohjaavat myös I ”Kun elämänkaareen. aloitin Irma Optimistina R M A N T YÖ T 1991, minulla oli ikää jo 38 vuotta. Oli selvää, että sijoitin performanssitaiteeseen kaiken eletyn, omaksumani ja kokemani, ilmaisuineen ja ilmiasuineen. Yritin tehdä mahdollisimman valmiita teoksia. Ele tai esiintymistarve ei ollut ensimmäinen motiiveistani, vaan tematiikka.” Vuonna 1995 performanssiin Only for the Money Irma teki neljä eri versiota Porin ja Turun taidemuseoissa, Pohjanmaan museossa ja Nykytaiteen museon, Ateneum-salissa. Tunninpituinen teos oli eräs Irman suuritöisimmistä. Nykytaiteen museolla ei ollut vielä omaa rakennusta, Kiasmaa, mutta museokeskustelu kävi kuumana. Only for the Money oli tietokoneavusteinen performanssi, joka toimi ”vuorovaikutteisuuden ehdoilla”. Teos kommentoi taiteen esillepanojen mahdollisuuksia jälkimodernissa kulttuurissa. Keskeinen idea oli ”dynaamisen tilan toteutuminen staattisen mieskatseen pelikentällä”. Idea vaikutti teoksen ratkaisuihin siitä, miten ”museo-opas” Irma Optimisti toimi, teki ja miltä näytti. ”Matematiikka, joka tuli esille tietokonegra?ikkanakin, pohjautui yliopistotutkimuksessani kehittelemiini kaaosmatemaattisiin algoritmeihin.” ”Oli tärkeää, että Irma Optimistin imaginaarinen hahmo, jota esitin, oli samalla niin todellinen henkilö kuin mahdollista. Irma Optimistilla on käytössään ainutkertaiset ominaisuuteni, koko henkilöni.” Là-bas Helsingin Taidehal Taidehallissa 13.11–24.11. taidehalli.?/Là /Là-bas
9 / 2013 OPTIMISTIN VINKIT: SEURAA HEITÄ I R M A O P T I M I S T I on esiintynyt paljon ympäri maail- maa. Hänelle vaikuttavimmat esiintyjät löytyivät Kanadasta 1990-luvulla: ”Tari Ito, japanilainen Tokiossa asuva ikäiseni feministinainen, joka tekee rohkeita naisen ruumiiseen liittyviä performanssiteoksia. Hän käyttää erikoisia venyviä ja vanuvia materiaaleja ruumiinsa lisukkeina ja kalvoina.” ”Julie Andrée T. Kanadasta on minua 20 vuotta nuorempi nainen, jonka näin ensimmäisen kerran, kun hän oli vasta performanssin opiskelija Quebecissä. Hän teki heti vaikutuksen uhmakkaalla itseään satuttavalla performanssilla. Hän on kehittynyt tästä rohkeaan, mutta vähemmän aggressiiviseen suuntaan.” ”Hong O Bong Koreasta täyttää performansseissaan aina tilan mitä kummallisemmalla tavaralla. Hän installoi ympäristöään performanssin aikana. Materiaalit ovat kevyitä kuten paperisilppua tai muovia tai muuta sellaista. Performanssia aasialaiseen malliin.” ”Andrè Stitt on minulle action artin esikuva. André on syntynyt Pohjois-Irlannissa. Olemme usein olleet samoissa paikoissa omine aktioinemme, hän hyvin maskuliinisena ja minä feminiinisenä. Kun näin hänet ensimmäisen kerran, ran, hän hakkasi itsensä kirveellä seinän läpi pi performanssinsa eräässä osiossa.” YHTEISTYÖNÄ. Lauri ja Irma Luhta tekevät, tuottavat ja tulkitsevat La-bas'n performansseja. 25
26 9 / 2013 Uinu, uinu eläkerahastoni TEKSTI TEEMU MUHONEN | KUVITUKSET KARI SIHVONEN Valtio vaatii kunnilta miljardin leikkauksia. Samaan aikaan kunnat keräävät itseltään miljardi euroa makaamaan eläkerahastoon, joka on jo nyt Suomen suurin. Kuka näin on päättänyt & miksi? S kuntien tilanne on surullinen. Valtio vaatii kuntia leikkaamaan tehtäviään miljardin euron verran, mutta mitään leikattavaa ei tunnu löytyvän. Lokakuun aikana kunnat ympäri maata pohtivat talousarvioissaan, kuinUOMALAISTEN ka monta työntekijää ne joutuvat ensi vuonna irtisanomaan. Rahaa kun ei yksinkertaisesti ole. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa. Todellisuudessa kunnilla on säästössä niin suuri summa rahaa, että sillä katettaisiin kaikkien Suomen kuntien tämänvuotiset menot. Kuntien eläkevakuutuslaitoksessa Kevassa on rahastoituna noin 37 miljardia euroa, ja Keva nousi tänä vuonna Suomen suurimmaksi sijoitusrahastoksi ohi yksityisen puolen eläkejättiläisten Varman ja Ilmarisen. Eläkevaroja on julkisessa keskustelussa vähän väliä huudeltu auttamaan Suomea yli vaikeiden aikojen. Vääntöä on käyty ainoastaan yksityisten eläkeyhtiöiden rahoista, vaikka Varman, Ilmari- inut m i o t n o ”Keva Norjan kuten sto.” a öljyrah sen ja kumppaneiden jättimäisistä rahastoista vain pieni osa on puskuria, jonka voisi lain mukaan purkaa. Tämän niin sanotun emupuskurin käytöstä työmarkkinajärjestöt ovat kiistelleet viimeksi tänä vuonna. Miksi eläkerahoja pitää kerätä liikaa taantuman aikana? Kevan rahastolle ei ole määritelty lakisääteistä kokoa, käyttötapaa tai käyttöhetkeä. Noin 37 miljardin euron rahasto on yksi iso puskuri, jota voitaisiin käyttää vaikka heti, jos niin päätettäisiin. On kuitenkin päätetty täysin päinvas- toin: viime vuonna kunnat maksoivat rahastoon miljardi euroa, ja tänä vuonna ne maksavat sinne noin 800 miljoonaa euroa. Vaikuttaa kummalliselta, että kunnilla ei ole varaa ylläpitää toimintojaan, mutta niillä on varaa siirtää kunnallisverosta lähes miljardi euroa vuodessa sivuun odottamaan tulevia vuosikymmeniä. Kummallista on ainakin se, ettei asiasta ole käyty julkista keskustelua. Tätä ihmetteli Voimalle Helsingin yliopistolla työskentelevä eläkejärjestelmän tutkija Ville-Pekka Sorsa, joka ei näe Kevan suuren rahaston käytössä
9 / 2013 ELÄKESANASTOA Keva: Kuntien eläkevakuutuslaitos. Kaikesta kunnille ja niiden liikelaitoksillle tehtävästä työstä maksettavat eläkemaksut kerää Keva, joka puolestaan maksaa kaikkien eläköityneiden kuntatyöntekijöiden eläkkeet. Siinä missä suomalaiset yritykset voivat valita yksityisen puolen työeläkeyhtiöiden välillä, kaikki Suomen kunnat hoitavat eläkevakuutuksensa Kevassa. Sillä on lakisääteinen monopoliasema. Kunnallinen eläkemaksu: Kuntien työnantajat ja työntekijät maksavat työntekijän palkasta eläkemaksuja samaan tapaan kuin yksityisissä yrityksissä. Jos esimerkiksi sairaanhoitajan palkkakuitissa näkyvä bruttopalkka on 3000 euroa, sairaala on jo sitä ennen maksanut siitä noin 700 euroa (23,9 %) työnantajan eläkemaksua Kevalle. Tämä summa on osa niin sanottuja työnantajan sivukuluja, joita sairaanhoitaja ei näe palkkakuitissaan. Palkkakuitissaan sairaanhoitaja sen sijaan näkee työntekijän eläkemaksun (5,15 %), jota hän maksaa 3000 euron bruttopalkastaan noin 150 euroa. Kunnallisvero: Koska kuntien palvelut kustannetaan verotuloilla, kunnallisen eläkemaksun ja kunnallisveron välillä on vahva yhteys. Jos kunnallista eläkemaksua nostetaan, kunnallisten palveluiden tuottaminen tulee kalliimmaksi, ja myös kunnallisveroa joudutaan nostamaan. Kunnallisen eläkelaitoksen toiminta vaikuttaa siis muihinkin kuin kuntien nykyisiin ja entisiin työntekijöihin. Kunnallisveroa kun maksavat lähes kaikki suomalaiset. selkeää strategiaa. ”Keva on toiminut kuten Norjan öljyrahasto, eli kartuttanut varallisuuttaan ja jättänyt pohdinnat rahan käytöstä epämääräisesti tulevaisuuteen. Sen olisi ?ksumpaa miettiä, miten se voi toiminnallaan tukea kuntataloutta.” Sorsa toteaa, että vaikeina vuosina kunnilta ei välttämättä kannattaisi periä näin korkeita eläkemaksuja. Maksuja voisi laskusuhdanteessa laskea ja noususuhdanteessa nostaa reippaastikin. tapahtui kuitenkin jotain ennennäkemätöntä: Joensuun kaupunginhallitus vetosi julkisesti Kevaan, jotta tämä laskisi kuntien eläkemaksua väliaikaisesti vuosiksi 2014–2016. Ehdotuksen ideana ei ole kajota rahastoon, vaan laskea kunnallista eläkemaksua sen verran, ettei rahastoon kerätä ylimääräisiä eläkemaksuja. Ylen uutisessa sanotaan, ettei vastaavanlaista ehdotusta ole tiettävästi koskaan tehty. Mtv3 puolestaan otsikoi näyttävästi: ”Joensuun kaupunki: miljardisäästöt eläkemaksuja rukkaamalla”. Miljardisäästöt kuulostavat LOK AKUUN LOPUSSA varmasti houkuttelevilta irtisanomislistoja rustaavien kuntapäättäjien ja elantonsa puolesta pelkäävien työntekijöiden korvissa. Mistä Kevan suuri omaisuus on tullut, ja olisiko siitä auttamaan kituvia kuntia yli vaikeiden vuosien ja suurten rakennemuutosten? Rahastointi on pelastanut kuntatalouden E L Ä K E A S I AT O V AT tunnetusti monimutkaisia ja luotaantyötäviä. Kunnallinen eläkejärjestelmä on kuitenkin perustaltaan varsin yksinkertainen. Kun järjestelmä luotiin 1960-luvulla, se toimi juuri kuten Joensuun tuoreessa ulostulossa ehdotetaan: kunkin vuoden eläkemenot jaettiin kuntien kesken, eikä mitään kerätty säästöön. Eli jos entisille kuntatyöntekijöille maksettiin jonain vuonna eläkkeitä miljardi markkaa, kunnilta kerättiin samana vuonna eläkemaksuina miljardi markkaa. Näköpiirissä oli kuitenkin ongelma: kun suuret ikäluokat hamassa tulevaisuudessa jäisivät eläkkeelle, kunnissa olisi enemmän eläkeläisiä kuin työntekijöitä. Niinpä osa kunnallisverosta olisi järkevää rahastoida, eli laittaa sivuun odottamaan tulevaisuutta. Asiasta kiisteltiin vuosikymmeniä, kunnes vuonna 1988 lopulta päätettiin, että kuntien eläkerahoja aletaan varastoida ku osa o j s o J ” on outta l a t a t on kun sa, se .” s o n n ku stelmä e j r ä j e eläk ja sijoittaa, jotta tulevat sukupolvet eivät joudu maksamaan huomattavasti korkeampia eläkemaksuja. Vasemmisto vastusti päätöstä, koska piti sitä kapitalistin juonena. PÄ ÄT Ö K S E N SEUR AUKSENA kunnilta on viimeisten 25 vuoden ajan kerätty vuosittain huomattavasti enemmän eläkemaksuja kuin eläkkeiden maksamiseen on tarvittu. Ylimääräiset rahat on sijoitettu esimerkiksi osakkeisiin, kiinteistöihin ja joukkovelkakirjoihin, ja Kevan oman arvion mukaan sijoitustoiminta on 25 vuoden aikana kaksinkertaistanut rahastoitujen varojen arvon. Kapitalistin juonen ansiosta Suomen kuntasektori kohtaa suurten ikäluokkien eläköitymisen lähes 40 miljardin euron puskurirahasto taskussaan. Esimerkiksi Ranskassa ilkeä juoni ei aikanaan mennyt läpi, joten maassa on nyt edessä eläkemaksujen huima nosto. Olennainen kysymys on, kuinka pitkään kuntatalouden tilanne on niin hyvä, että Kevan rahastoa kannattaa kerryttää eläkemaksuilla. Kevan entinen johtaja ehdottaa kuntien taakan keventämistä Tällä hetkellä suurin osa maamme suurista ikäluokista on eläkkeellä ja kunnat rämpivät syvässä suossa, joten Joensuun kaupunginhallituksen ehdotus laskea eläkemaksua ei ole yllättävä. Jos ehdotus menisi läpi, kunnat ”säästäisivät” Kevan arvion mukaan kolmen vuoden aikana noin 1,7 miljardia euroa, eli reilut puoli miljardia vuodessa. On sanomattakin selvää, että kunnilta vaadittuihin miljardin euron leikkauksiin nähden summa on suuri. Lähes jokainen suomalainen keksii eläkevaroille käyttökohteita, mutta usein esimerkiksi poliitikkojen ehdotukset tyrmätään asiantuntemattomana populismina. Joensuun kaupunginhallituksen ulostuloa on kuitenkin vaikea sivuuttaa, sillä ehdotuksen takana on kaupunginhallituksen puheenjohtaja Markku Kauppinen, Kevan entinen toimitusjohtaja. K A U P P I N E N T O I M I Kevan toimitusjohtajana vuosina 2005– 2009. Sen jälkeen hän hyppäsi aarresaarelta uppoavaan laivaan. Monien muiden kuntien tapaan Joensuu on suurissa vaikeuksissa. Kauppinen uskoo, että eläkemaksujen alentaminen olisi oikea tie ahdingon helpottamiseen. ”Jos joku osa kuntataloutta on hyvässä kunnossa, niin se on eläkejärjestelmä. Puskurirahaston koko on riittävän suuri suurten ikäluokkien eläköitymistä varten”, Kauppinen sanoo. Hän ei usko olevansa aja- 27
28 9 / 2013 tuksensa kanssa yksin. Omien sanojensa mukaan hän on ”tehnyt kuntakentällä paljon tunnusteluja” ja todennut, että kannatusta eläkemaksujen alentamiselle löytyy muualtakin kuin Joensuusta. alaisilta kannatusta ei heru. Kevan rahoitussuunnittelusta vastaava johtaja Allan Paldanius sanoo, että nyt ei ole aika rahaston käytölle tai eläkemaksun laskemiselle, koska silloin eläkemaksua jouduttaisiin vastaavasti tulevaisuudessa nostamaan. Hän K A U P P I S E N E N T I S I LTÄ tisiltä n e n e is Kaupp kannatusta ta alaisil heru. ei ei usko, että kunnista löytyy hyvinäkään aikoina vastaavaa intoa maksun nostamiseen. ”Olen ollut tällä alalla 20 vuotta, enkä muista, että kertaakaan olisi kunnista tullut sellaista viestiä, että hei, nyt meillä menee niin hyvin, että voisitteko jooko nostaa eläkemaksua”, Paldanius sanoo. Kevan strategia perustuukin siihen, että kunnallinen eläkemaksu pysyisi jatkuvasti suunnilleen samalla tasolla. Koska eläkeläisten määrän suhteessa työntekijöiden määrään oletetaan kasvavan vielä pitkään, tavoitteen saavuttaminen vaatii suuren puskurirahaston. käppyrää, josta käy ilmi, että Kevan laskelmien mukaan suurin tarve rahastoille ajoittuu 2030-luvulle. ”Voi olla, että rahaston varsinainen koko ei tule silloinkaan pienenemään. Sen arvo luonnollisesti heikkenee in?aation vuoksi.” Paldanius ei siis usko VillePekka Sorsan ja Markku Kauppisen ehdottamaan suhdannekäyttöön, jossa maksutasoa säädeltäisiin kulloisenkin taloudellisen tilanteen mukaan. Hän kuitenkin myöntää, ettei päätös ole Kevan johdon. Päätös eläkemaksun suuruudesta ja puskurirahaston käytöstä on poliittinen. Valta kuuluu kunnille Olennainen kysymys on, kuka tämän poliittisen päätöksen tekee. Kuka todellisuudessa hallitsee Suomen suurinta rahastoa? Koska rahat on kerätty kunnilta, olisi luontevaa, että valta niiden käytöstä kuuluisi kunnille. Näin myös näyttäisi olevan. Paldaniuksen mukaan täysi valta vuosittaisen eläkemaksun määrittämisestä on valtuuskunnalla, joka käyttää Kevassa ylintä valtaa. Kevan valtuuskunta koostuu kolmestakymmenestä jäsenestä, joista 26 on eri kuntien kunnallispoliitikkoja ja neljä kunnallisten työmarkkinajärjestöjen edustajia. Valtuuskunta istuu yhden kunnallisvaalikauden ajan, ja eri puolueiden paikkamäärät jyvitetään kunnallisvaalien tuloksen mukaan. Koska Suomessa on noin 320 kuntaa, ei Kevan valtuuskunnan voi ajatella edustavan minkäänlaista kuntien ”yleistä mielipidettä”. Tästä huolimatta valtuuskunnan jäsenet edustavat nimenomaan kuntia, eivätkä esimerkiksi Kevaa tai valtiota. P A L D A N I U S N ÄY T TÄ Ä V A LT U U S K U N N A N jäsenillä on todella paljon yhteiskunnallista valtaa. 37 miljardin euron rahastolla voi halutessaan vaikkapa myllä- VOIMA TESTAA: KEVAN VALTUUSKUNNAN ASIANTUNTEMUS Oikeat vastaukset: 1. Kuntatyönantajan maksuprosentti vuonna 2013 on 23,9. Maksu koostuu kolmesta osasta: niin sanottu palkkaperusteinen maksu on 16,45 prosenttia, eläkemenoperusteinen maksu 6,55 prosenttia ja varhaiseläkemaksu 0,9 prosenttia. 2. Vuonna 2012 eläkkeitä maksettiin noin 3,8 miljardia euroa, ja eläkemaksuja kerättiin noin 4,8 miljardia euroa. Näin Kevan rahastoon maksettiin miljardi euroa. Tiedot ovat kaikkien nähtävillä esimerkiksi Kevan verkkosivuilla. tä Helsingin pörssin ylösalaisin, ja kuten on todettu, elämaksujen suuruudella on iso merkitys kuntien nykyiseen ja tulevaan taloustilanteeseen. Tätä tietoa vasten valtuuskunnan kokoonpano on hieman yllättävä. Kevan sivuilta voi lukea, että kuntasektorin suuria taloudellisia linjauksia vetävät tällä hetkellä muun muassa muhoslainen myyjä, heinolalainen puuseppä, kouvolalainen kuljetusyrittäjä ja askolalainen kieltenopettaja. Joulukuussa valtuuskunta kokoontuu päättämään seuraavan vuoden eläkemaksuista. Silloin selviää, miten Joensuun ja Markku Kauppisen ehdotuksen käy. Kaksi viikkoa ennen Joensuun kaupunginhallituksen julkista ulostuloa Voima haastatteli 22 valtuuskunnan jäsentä ja selvitti, minkälaisista lähtökohdista he päätöksiä tekevät. Mitä Kevan valtuuskunta tietää eläkemaksuista? Koska valtuuskunnan tärkein vuotuinen tehtävä on päättää kunnallinen eläkemaksuprosentti, Voima esitti valtuuskunnan jäsenille kaksi yksinkertaista testikysymystä: 1. Mikä kuntatyönantajan eläkemaksuprosentti on vuonna 2013? 2. Kuinka paljon kunnilta kerättiin ylimääräisiä maksuja Kevan rahastoon vuonna 2012? (Oikeat vastaukset laatikossa.) Ensimmäiseen kysymykseen oikean vastauksen tiesi yksi valtuutettu ja toiseen kysymykseen kaksi valtuutettua. Muutama vastaaja yritti tuloksetta arvata, mutta lähes kaikki myönsivät, ettei heillä ole mitään tietoa. Eräs kunnanvaltuutettu jäätyi kysymysten edessä täysin, ja vastasi hetken mietittyään suuren maailman tyyliin: ”En kommentoi.” Osa valtuutetuista on aloittanut valtuuskunnassa vasta tämän vuoden alussa, joten he eivät ole olleet viime vuoden lopulla päättämässä tämän vuoden maksusta. Noin puolet vastanneista on kuitenkin ollut mukana jo edellisellä valtuuskuntakaudella, eli toisin sanoen he eivät tiedä, mitä ovat itse viime vuonna päättäneet. vetosivat siihen, että heillä on niin paljon tekemistä omassa kunnassaan, ettei aikaa Kevan asioihin perehtymiseen tahdo riittää. U S E AT H A A S TAT E LTA V AT tiedä, t ä v i e He viime e s t i t va mitä o päättäneet. a vuonn Monet totesivat myös, ettei kunnanvaltuustoissa puhuta eläkeasioista käytännössä ollenkaan. Arvoitukseksi jää se, miten Kevan valtuuskunnan jäsenet valitaan. Paikat jyvitetään puolueittain, ja puolueet esittävät listansa Kuntaliitolle. Mutta miten puolueet listansa tekevät? Eräs tänä vuonna aloittanut valtuutettu kertoo oman tarinansa: ”Me täällä paikallisessa puolueyhdistyksessä huomattiin, että toi Kevahan on aika mielenkiintoinen, että siellähän on paljon rahaa. Mietittiin, että voisikohan sinne jotenkin päästä. Sitten pistettiin puolueeseen viestiä, eli vähän niin kuin koputettiin kepillä jäätä. Ei me ajateltu, että siitä mitään seuraisi, mutta tässä sitä nyt ollaan!” Kuntien edustajat suostuvat kumileimasimiksi Kevan valtuuskunta kokoontuu ainoastaan muutaman kerran vuodessa, ja viralliset kokoukset saattavat kestää vain puoli tuntia. Joillekin tänä vuonna aloittaneille valtuuskuntalaisille joulukuinen kokous on vasta toinen yhteinen tapaaminen. On hyvin epätodennäköistä, että valtuuskunnan jäsenet tekisivät tältä pohjalta itsenäisiä päätöksiä. Kevan ylintä valtaa käyttävä valtuuskunta vaikuttaa kumileimasimelta, joka käy pari kertaa vuodessa antamassa siunauksensa päätöksille, jotka ovat muiden tekemiä. Valtuuskunnan tärkein ominaisuus on se, että se koostuu lähes yksinomaan kunnanvaltuutetuista. Näin voidaan luoda vaikutelma siitä, että valta kunnallisen eläkelaitoksen toiminnasta on kunnilla itsellään. Joulukuisessa Kevan valtuuskunnan kokouksessa tullaan – kuten kaikkina aikaisimpinakin vuosina – hyväksymään tulevan vuoden maksutaso, ei päättämään siitä. Jos valtuuskunta alkaisi kokouksessa pohtia ensi vuoden maksuja, tilaisuus muistuttaisi lottoarvontaa. V A LT U U S K U N N A N J A johdon välissä toimii Kevan hallitus, joka käyttää Kevassa toiseksi ylintä valtaa. Hallitus koostuu kahdeksasta kuntavaikuttajasta, jotka valtuuskunta nimittää tehtävään. Yllättävää kyllä, valtuuskunta ei valitse hallituksen jäseniä, vaan ainoastaan nimittää heidät. Valinnan tekevät puolueiden johtoportaat. Nykyisen hallituksen puheenjohtajana toimii Helsingin apulaiskaupunginjohtaja Laura Räty (kok).
Valtakunnallinen vammaisten ihmisten perus- ja ihmisoikeusjärjestön äänenkannattaja e No 4 / 2013 MU4 1 ynnys Entisen Neuvostoliiton vammaiset tänään
Kynnys Nro 4 / 2013 Kynnys Pääkirjoitus Valtakunnallinen vammaisten ihmisten perus- ja Amu Urhonen DPX XUKRQHQ#N\QQ\V À KUVA: Jussi Vierimaa 2 ihmisoikeusjärjestön äänenkannattaja ISSN 1235-9920 Julkaisija: Kynnys ry – Tröskeln rf Siltasaarenkatu 4 (5. krs) 00530 Helsinki Puhelin: (09) 685 0110 Fax: (09) 6850 1199 Päätoimittaja: Amu Urhonen DPX XUKRQHQ#N\QQ\V À Toimitussihteeri: Sanni Purhonen / Kynnys ry Siltasaarenkatu 4 00530 Helsinki VDQQL SXUKRQHQ#N\QQ\V À Puhelin: 045 7732 4116 Taitto: Väinö Heinonen / Kynnys ry Painopaikka: Hämeen paino Oy Kannen kuva: Charlotta Boucht Kynnys-lehden aineistot Aineisto lähetetään toimitussihteerille. Lähettäessäsi kuvaa/tekstiä, toimita myös yhteystietosi, tilitietosi ja verokorttisi. Maksamme julkaistusta aineistosta 10 € palkkion. Lehden tilaushinta Kotimaassa kestotilaus 17 €/vuosi ja vuositilaus 20 €/vuosi (5 numeroa). Jäsenmaksu 17 €/vuosi, johon sisältyy Kynnyslehden tilausmaksu. Tilauksiin ulkomaille lisätään postimaksu. Kynnys-lehti on saatavissa myös sähköisessä muodossa. Lisätietoja näkövammaisille tarkoitetusta sähköisestä lehdestä Näkövammaisten keskusliiton tiedonhallintapalvelusta. Voit saada lehden luettavaksesi myös CD:llä. LisäWLHWRMD PHUMD DVXPDD#N\QQ\V À Kynnys ry:n toimikunnat: Itsenäisen Elämän Keskus – Jyväskylä Matarankatu 4 (3. krs), 40100 JYVÄSKYLÄ Puh. (09) 6850 1140, 045 7732 4109 Itsenäisen Elämän Keskus – Kuopio Teletie 6 E 70600 KUOPIO Puh. 045 657 9696 Itsenäisen Elämän Keskus – Oulu Isokatu 47 (4. krs), 90100 OULU Puh. (09) 6850 1130, 045 7732 4108 Itsenäisen Elämän Keskus – Tampere Pellervonkatu 9 h. 1013, 33540 TAMPERE Puh. 045 7732 4115 Itsenäisen Elämän Keskus – Turku Yliopistonkatu 9 b, 20100 TURKU Puh. (09) 6850 1134, 045 7732 4114 Nainen, olet sen arvoinen P yöreän pöydän ääressä vammaiset naiset kertovat kokemuksistaan naisina: väkivallasta, pienenä kuolleista tai kokonaan syntymättä jääneistä lapsista, vaikeuksista löytää kumppania, mutta myös äitiyden ihanuudesta ja kannustavista vanhemmistaan. Ne, jotka ovat vielä hyvin nuoria, jakavat unelmiaan parisuhteesta ja perheestä. Vammaisten naisten seksuaalisuus on aina ollut tabu Keski-Aasiassa, mutta täällä kirgisialaisen vuoristohotellin kokoushuoneessa siitä puhutaan peittelemättä. Ajanpuutteen vuoksi paljon tunteita ja tarinoita jää kuitenkin käsittelemättä, kuten aina. Keskiaasialaiset kumppanimme ovat tehneet hyvää työtä vammaisten seksuaalisuustietoisuuden lisäämiseksi. Vammaisten naisten äitiydestä puhutaan järjestöissä paljon ja siitä on tehty tiedotusmateriaalia jaettavaksi suurelle yleisölle. Nekin vammaiset naiset, jotka eivät aiemmin ole uskaltaneet harkita lapsen saamista, ovat äitejä tai ainakin unelmoivat siitä. Nämä toimet ja unelmat sopivat hyvin keskiaasialaiseen yhteiskuntaan, jossa äitiyttä pidetään yleisesti naisen tärkeimpänä tehtävänä. Olemalla äiti vammainen nainen saa hyväksyntää. Äitiyttä ihailevat naiset arvostelevat tai säälittelevät herkästi tahallaan tai tahattomasti lapsettomia, vaikka omasta mielestään he olisivat onnellisia. Olen aina halunnut olla äiti ja nyt olenkin. Minusta se on maailman ihanin rooli, vaikka välillä vaikea. Elämäni on mennyt niin vanhanaikaisesti, että lapseni syntyi avioliitossa, joka edelleen jatkuu. Olen erittäin tyytyväinen tähän järjestelyyn. Omasta kokemuksestani huolimatta olisi väärin väittää, että äitiys ja ydinperhe on ainoa oikea tapa elää. Nainen on nainen ilman lastakin. Ei ole välttämätöntä mennä naimisiin tai edes seurustella, jos ei siltä tunnu. Seuraava vaihe naiseuskeskustelussa voisi olla naiseuden käsitteen laajentaminen pois kotoa ja äitiydestä. Elämän suuret unelmat voivat liittyä aivan muihin asioihin kuin perheeseen. Eikä kysymys ole toisiaan poissulkevista valinnoista, vaan sama nainen voi aivan hyvin olla sekä äiti että korkeasti koulutettu uranainen. Tärkeimmät ihmiset voivat olla yhtä hyvin läheisiä ystäviä kuin aviopuoliso ja lapset. Erilaisista unelmista ja elämänkuluista huolimatta meillä kaikilla on lopulta sama toive: että olisi hyvä olla nainen. Amu Urhonen Kirjoittaja on Kynnyksen puheenjohtaja ja parantumaton haaveilija Kvinna, du är värdefull K ring det runda bordet berättar funktionshindrade kvinnor om sina erfarenheter som kvinna: om våld, barn som dött tidigt eller inte alls fötts, svårigheter att hitta en partner, men också om moderskapets härlighet och om sina uppmuntrande föräldrar. De som ännu är mycket unga delar sina drömmar om parförhållande och familj. Funktionshindrade kvinnors sexualitet har alltid varit tabu i Centralasien, men här i det kirgisiska bergshotellets mötesrum talas det fritt. Tidsbristen medför dock att många känslor och berättelser blir obehandlade, såsom alltid. Våra centralasiatiska kumpaner har gjort ett bra arbete med att förbättra funktionshindrades sexualitetskännedom. Man talar mycket i organisationerna om funktionshindrade kvinnors moderskap och man har framställt informationsmaterial om det för att dela ut åt den stora allmänheten. Också de funktionshindrade kvinnor, som tidigare inte har vågat överväga att skaffa sig barn, är mödrar eller åtminstone drömmer om att bli det. De här åtgärderna och drömmarna platsar bra i det centralasiatiska samhället, där moderskap allmänt anses vara kvinnans främsta uppgift. Genom att vara mor blir kvinnan accepterad. Kvinnor som beundrar moderskap har lätt för att kritisera eller ömka avsiktligt eller oavsiktligt barnlösa, även om dessa anser sig vara lyckliga. Jag har alltid önskat vara mor och nu är jag det. Jag tycker att det är den bästa rollen i världen, fastän ibland svår. Mitt liv har utformats så gammalmodigt att mitt barn är fött inom ett äktenskap som ännu fortsätter. Jag är mycket nöjd med det här arrangemanget. Men trots min egen erfarenhet skulle det vara fel att påstå, att moderskap och kärnfamilj skulle vara det enda rätta sättet att leva. En kvinna är kvinna även utan barn. Det är inte nödvändigt att gifta sig eller ens att sällskapa, om det inte känns så. Följande skede i kvinnosaksdiskussionen kunde vara att utvidga kvinnobegreppet bort från hemmet och moderskapet. Livets stora drömmar kan omfatta helt andra saker än familj. Och det är inte fråga om varandra uteslutande val, utan samma kvinna kan utmärkt väl vara både mor och högtutbildad karriärkvinna. De viktigaste människorna kan lika väl vara de intimaste vännerna som den äkta hälften och barnen. Vi har alla samma önskan till slut, trots olika drömmar och levnadsförlopp: att det är bra att vara kvinna. Amu Urhonen Skribenten är Tröskelns ordförande och en oförbätterlig drömmare Översättning Carita Viljanen
Elina Korhonen Miltä voimaantuminen näyttää? T ytöllä on valtavan kauniit ruskeat silmät, vaikka hän katsookin enimmäkseen ujosti syliinsä. Tyttö kertoo nimekseen Meruyert, joka tarkoittaa kazakstanin kielellä helmeä. Tapasin Meruyertin lokakuun alussa Kirgisiassa vammaisille tytöille tarkoitetussa työpajassa, enkä tule unohtamaan tapaamista koskaan. Väestöliitto on ollut vuosia mukana Kynnyksen Keski-Aasiaan suuntautuvassa kehitysyhteistyöhankkeessa. Hankeen keskeisenä tavoitteena on lisätä vammaisten tyttöjen ja naisten tietoisuutta omista oikeuksistaan, etenkin seksuaalioikeuksista. Tätä kautta pyritään naisten voimaantumiseen ja itsetunnon vahvistumiseen. Lokakuun alussa hankkeen puuhanaiset järjestivät Kirgisiassa seminaarin, jonka ohessa pidin seksuaalioikeuksia ja itsetuntoa käsittelevää työpajaa viidestä Keski-Aasian maasta kotoisin olevalle vammaiselle tytölle. Naisten ja tyttöjen tilanne Keski-Aasiassa on vaikea. Miesten muuttaessa köyhtyneistä maista työnhakuun muualle, joutuu moni nainen vastuuseen koko perheestä. Maissa on myös paljon epävirallista, lainsäädännön ulkopuolella olevaa moniavioisuutta, joka jättää toiset ja kolmannet vaimot ja heidän lapsensa lakisääteisen turvan ulkopuolelle. Köyhyys, aikaiset avioliitot ja perinteisiin tapoihin nojautuminen estävät tyttöjen koulunkäyntiä. Paine kodeissa näkyy lähisuhdeväkivallan yleisyytenä. Oman lisänsä haasteisiin tuo vammaisuus. Liikkuminen liikuntavammaisena on maissa yleisesti haastavaa, tulkkeja on vähän ja ennakkoluulot ovat suuria. Myös vammaiset itse syrjivät itseään – maissa on neuvostoperinteenä vahva ajatus siitä, että oikeat kansalaiset ovat ”normaaleja”, ja vammaisuutta piilotellaan ja hävetään. Kun tapasin Meruyertin ensimmäistä kertaa hänen ääntään tuskin kuuli. Hän kertoi olevansa 17-vuotias ja ensimmäistä kertaa poissa kotoa. Kuitenkin Meruyertille oli selvää, että hän ei synnynnäisen liikuntavammansa takia voi koskaan elää parisuhteessa, saada lapsia tai tavoitella unelmiaan. Hän kertoi, että ei ole nainen lainkaan, pelkästään vammainen. Puhuimme työpajassa seksuaalioikeuksista: siitä, että kaikilla on oikeus nauttia seksuaalisuudesta, elää halutessaan parisuhteessa, rakastaa ja tulla rakastetuksi. Mietimme yhdessä, minkälainen on hyvä äiti ja vaikuttaako vammaisuus hyvän äidin ominaisuuksiin. Puhuimme itsetunnosta ja siitä, miten muilta saatu ennakkoluuloista johtuva palaute voi vääristää omia terveitä uskomuksia omista kyvyistä ja mahdollisuuksista. Puhuimme monista muistakin tärkeistä asioista. Muutaman päivän sisällä pääsin todistamaan jotain uskomatonta. Meruyert katsoo isossa salissa tyttöjä ja naisia silmiin ja puhuu kuuluvalla äänellä, joka on innosta kova ja kantava. Hän kertoo unelmistaan. Meruyert on huomannut olleensa aivan väärässä kuvitellessaan, ettei voi opiskella tai mennä halutessaan naimisiin. Hän on vammainen, mutta hänessä ei ole mitään vikaa. Siitä huolimatta, että tiedän Meruyertin joutuvan kohtaamaan vielä monta haastetta matkalla unelmiin, toivon, että tuon hetken varmuus ja into kantavat häntä eteenpäin. Minä en ainakaan unohda tuota hetkeä koskaan ja se antaa minulle jatkossa voimaa työssäni. Kiitos Meruyert! Kirjoittaja työskentelee globaalin seksuaaliterveyden ja -oikeuksien asiantuntijana Väestöliitossa Äiti uskoo tyttärensä parantumiseen Anara Balpaeva ja hänen kuusitoistavuotias tyttärensä Mirzat saapuvat kehitysvammaisten lasten päiväkeskukseen Beibeliin kesäisin melkein joka päivä. Talven tultua pyörätuolia on mahdotonta työntää raskaassa lumessa ja silloin on oltava kotona. Teksti: Heini Saraste Kuva: Charlotta Boucht – Kun tyttäreni syntyi hän oli aivan terve. Kahdeksanvuotiaana hän paloi, kun kuumaa vettä kaatui hänen päälleen. Sitten hän lopetti kävelemisen ja alkoi taantua. Äiti odottaa kuitenkin lapsen parantumista koko ajan. Haaveena on saada tytär jonnekin ulkomaille leikkaukseen. Kotona maalaistalossa toisessa kylässä ongelmana on se, että isä ei ota mitenkään osaa lapsensa hoitoon. – Kannan häntä yksin, käytän tarpeilla yksin, otan yksin vastaan hänen surunsa, äiti tiivistää. Isä ei ole kuitenkaan lähtenyt perheestä niin kuin tapahtuu Kirgisiassa kahdeksassakymmenessä prosentissa perheistä, joissa syntyy vammainen lapsi. Ongelmat ovat Kirgisian syrjäseuduilla valtavat: ei ole sairaaloita, ei terveydenhuoltoa, toisinaan on pulaa myös ruuasta. Vanhemmat työntävät lapsiaan keskukseen usein itse kyhätyillä kottikärryillä tai alkeellisilla pyörätuoleilla. Myös asenteet ovat kalseat. Silti päivittäisiä ilonaiheita riittää. Beibelissa Mirzat on oppinut äidin iloksi monia asioita. Hän kuuntelee musiikkia mielellään, tanssii ja joogaa. Mieluusti hän myös halaa äitiään, aina kun siihen on mahdollisuus. Abilis-säätiö on auttanut Beibelia kahteen eri otteeseen. Kolumni Sinikka Luhtasaari KUVA: Antti Valta Vieraileva kynä 3 KUVA: Charlotta Boucht Kynnys Nro 4 / 2013 Hyvän kuoleman puolesta Läheinen sukulaismies kuoli loppukesällä. Keväällä lääkäri oli sanonut, että uusia perunoita ehdit maistaa, mutta syksyn sienimetsään et enää pääse. Kuolemaa oli odotettu kolme vuotta. Päähenkilö eli loppuun saakka sata lasissa ja veti myönteisyyden imuunsa muutkin. Kuolinvuoteella hän sanoi vaimolleen ja tyttärilleen: ”Älkää itkekö noin kauheasti. Te pilaatte mun kuoleman.” Koko saattoväki itki hautajaisissa pappia myöten. Vieraan miehen kuolema muistutti pappia omasta isästä, jonka kuolemasta oli vasta vähän aikaa. Voi sanoa, että sukulaismiehen kuolema oli hyvä kuolema. Aikuisen kuolemaan mahtui pitkä eletty elämä, toisin olisi lapsen tai nuoren miehen kohdalla. Tämä kuolema oli yhteisöllinen, jaettu kokemus, joka kosketti juuri niin syvältä kuin itse kukin teki sille tilaa sisimmässään. Pääsytutkintoa kuolemaan ei ole, mutta tärkeintä on säilyttää kuolevan oma arvokkuus. Kuolema pitää mahdollistaa, sanoo Juha Hänninen, Terhokodin johtajalääkäri. Valitettavasti se usein piilotetaan hoitotoimenpiteiden ja asiantuntijuuden taakse. Terhokoti, saattohoitopaikka kuoleville, täytti tänä syksynä 25 vuotta. Sen tarkoitus oli alun perin mahdollistaa hyvä kuolema ja levittää sanomaa myös muualle Suomeen, miten se onnistuu. Nyt keskustellaan rahasta. Terhokotia pidetään liian ”vaikeiden” (lue kalliiden) kuolevien paikkana. Ihminen, jolla on jokin perussairaus, ehkä useita, tai joka on vammainen, saattaa joutua taistelemaan henkensä edestä, kirjaimellisesti, hyvästä kuolemasta. Sitä ei aina ole. Tunnen useita ystäviä, joita ei ole tutkittu asianmukaisesti, koska heillä on perusstigma tai väärä diagnoosi. Hoitovirheen tai hoitamattomuuden sivutuotteena on tullut ennenaikainen kuolema. Karmeaa, ei hyvä. Pikemminkin se on tapaturma ja shokki läheisille puhumattakaan itse kuolevasta. Sori vaan, tässä pääsi käymään näin. Sun aika loppui yllättäen. Valittaminen Valviraan mahdollisesta hoitovirheestä ei tuo kuollutta takaisin. Kuolema on aina vaikeaa, vaikka se olisi odotettu ja toivottukin kärsimyksistä vapauttaja. Silti loppuun saakka voidaan antaa tukea ja lohduttaa. Taitoja kohdata ihminen arvokkaana ja merkityksellisenä voidaan opetella. Se ei ole rahasta kiinni. Parasta lääkettä kuolemaan on olla läsnä jo elämässään. Kyllä kuolema aikataulunsa tietää. Sinikka Luhtasaari Mopomama Arabianrannasta
4 Kynnys Nro 4 / 2013 Viro Ystävykset, huumoria ja musta menneisyys Elgi Saare, Mati Mugur ja Irene-Maria Lindi ovat naapureita ja ystäviä. Heitä yhdistää paitsi liikuntavamma ja korkea koulutus myös synkkä varhaislapsuus Neuvosto-Virossa. Teksti: Heini Saraste Kuvat: Charlotta Boucht S ekä Saare, Mugur että Lindi ovat olleet mukana muuttamassa yhteiskuntaa vammaisille ystävällisemmäksi, Elgi ja Mati Viron itsenäistymisen jälkeen vammaisjärjestötyössä, Irene-Maria muusikkona, opettajana ja vammaisten lasten kouluttajana. Jokaisen kolmen historiaan letittyy Viron kansan kohtalo Neuvostoliiton puristuksessa. Vuonna 1949 oli suuri kyyditseminen, jossa 20 000 virolaista vietiin yhtenä yönä joko Siperiaan tai Kazakstaniin. Kaikki kolme naapurusta ovat kokeneet sen omissa perheissään. Elgi Saare kasvoi isovanhempiensa huomassa, koska isä ja äiti olivat paossa metsässä koko Elgin varhaislapsuuden. – Kun kävin veljeni kanssa keräämässä vadelmia, isoäiti sanoi, että viemme niitä isälle ja äidille. Elgi tapasi seitsemänvuotiaana isänsä ensimmäisen kerran, pelästyi vierasta miestä ja juoksi pois. Murrosikäisenä hän sairastui tuntemattomaan sairauteen ja menetti liikuntakykynsä. Äiti uskaltautui viemään hänet Tallinnaan keskussairaalaan, missä hänet tutkittiin, lonkka leikattiin ja koko vartalo laitettiin kipsiin. Äiti piti kuitenkin tärkeänä, että tytär koulutetaan. Elgi kävi lukion, minne äiti kuljetti häntä polkupyörällä. Yliopistoon älykäs tytär ei päässyt, mutta syynä ei ollut liikuntavamma vaan se, että hän oli käynyt rippikoulun.
Kynnys Nro 4 / 2013 Lasiseinän takana yhdessä ruumiin kanssa Irene-Maria Lindi sairastui polioon kahdeksanvuotiaana. Silloin takana olivat jo kyyditykset, isän vangitseminen, tuomitseminen 25 vuodeksi vankilaan ja viideksi vuodeksi karkotukseen. Takana oli viivästynyttä tietoa isän kuolemasta jossakin, äidin tuberkuloosista, isoisän menehtymisestä nälkään. Kun Irene kertoo tarinaansa, välillä itkee ja välillä taas nauraa. Sairastuttuaan polioon Irene joutui eristykseen. – Meidät kolme – neljävuotiaat eristettiin lasiseinän taakse, emmekä saaneet tavata vanhempiamme. Joukossamme oli jostain syystä myös eräs vanhempi nainen, jolla oli suuri tarve päästä vessaan. Muistan miten me lapset koputimme lasiseinään ja yritimme kertoa hoitajille, mitä nainen 5 halusi. Kukaan ei tullut ja nainen teki tarpeensa alleen – mistä hoitaja alkoi haukkua häntä. – Ne olivat viimeiset sanat, mitä tämä nainen kuuli, sillä muutaman minuutin jälkeen hän kuoli. Häntä ei viety pois vaan hän oli kuolleena meidän keskellämme koko seuraavan yön. Ensimmäinen pyörätuoli tehtiin vanhoihin lastenvaunuihin, myöhemmin Irene sai jalkoihinsa nahkaiset rautatuet sekä kaksi keppiä. Sitten jostain saatiin yhteys Amerikan setään, joka lähetti Irenelle Ruotsin kautta paremman pyörätuolin. Äiti ja isoäiti tukivat lastaan koko ajan. Äiti ei halunnut, että vammainen tytär menisi Haapsalun liikuntavammaisten lasten kouluun – eikä myöskään Irene. Äiti halusi tyttärensä tavalliseen kouluun, vaikka elettiin 1960-luvun Neuvostoliitossa. Se oli tavatonta, mutta äärimmäisen sitkeyden avulla se onnistui. Välillä sekä äiti että tytär olivat todella menettää uskonsa, sillä neuvostaikaiseen junaan pääsy vaati todellista akrobatiaa. – Äiti oli kanssani koko kouluajan. Me olimme ”ne kaksi Ireneä.” Neuvostoaika ei ollut Irenelle kuitenkaan pelkästään pahaa aikaa. Irene valmistui musiikinopettajaksi kuuluisan musiikkipedagogin Bruno Lukin johdolla. Hän meni myös naimisiin ja sai pojan. Nyt lapsenlapsi Katty Li on sekä Irenen että lapsettomien Matin ja Elgin silmäterä ja säännöllinen vieras Koplissa. Mati sai auton Kosigynilta Eleetön Mati Mugur syntyi Siperiassa Krasnojarskin alueella Atšinskin kylässä. VIRO VUONNA 1989 Olimme juuri päässeet lähelle Toompean mäkeä, taustalla vanha keskusta. Vasemmalla ruotsalainen Adolf Ratzka, Kalle ja jo edesmennyt Mati Kuuse. Kuva: Noortehääl lehden arkistosta 1989. ”Osallistuin vuonna 1989 Tallinnassa pidettävään YK:n vammaisasioita käsittelevään kokoukseen. Kyse oli yhdestä vammaisten vuosikymmeneen liittyvästä kokouksesta. Meitä oli mukana pieni eri puolilta tulleiden vammaisten ryhmä sekä suuri joukko kuntoutusalan asiantuntijoita ja monenkirjavaa YK-väkeä. Tarkoituksena oli parantaa maailmaa loputtomalla tapaamisten sarjalla. Suomessa pidettiin vastaava kokous muun muassa Järvenpäässä ja Siilinjärvellä. Minulle kokousta tärkeimmäksi anniksi tuli — näin jälkeen päin ajatellen — tutustuminen Viron vammaisaktivisteihin ja osallistuminen Baltia-ketjuun. Ei ollut suinkaan sattuma, että – Muistan miten pienenä poikana nousin läheiselle kukkulalle ja katsoin äidin osoittamaan suuntaan. Siellä oli kotimaani Viro, mutta en pääsisi sinne koskaan. Äiti ja poika palasivat kuitenkin takaisin, mutta alussa Matia ei haluttu ottaa virolaiskouluun, koska hän puhui viroa venäläisittäin. Mati vammautui opiskeluaikana 20-vuotiaana, kun hän hyppäsi pää edellä veteen. Seurasi kuusi kuukautta sairaalassa ilman minkäänlaista liikkumismahdollisuutta. Mati kuntoutui ja hän onnistui seisomaan. Kävelemään hän ei oppinut kuitenkaan koskaan. – Alussa vammautumisen jälkeen en nähnyt toivoa missään – en missään. Mietin usein itsemurhaa, mutten saanut sitä aikaiseksi. Onneksi minulla oli yksi läheinen ystävä. Hän sai minut pysymään hengissä, hän auttoi myös opiskeluissa, jotka suoritin kotiopetuksessa ja sittemmin yliopistossa etänä. Mati sai myös auton 1960-luvulla, varmasti ensimmäisenä virolaisena vammaisena. – Sain sen pääministeri Kosyginilta, hän pilailee. – Anoin autoa ensin sosiaaliministeriöltä, mutta he kieltäytyivät. Sitten valitin siitä Kosyginille ja hän myönsi auton. Ongelmia seurasi, kun en saanut korttia, koska olin liikuntavammainen. Lopulta veljeni ajoi kortin puolestani, Mati virnistää. Mati on ollut autojen kanssa tekemisissä koko elämänsä. Kun liikuntavammaisten liitto perustettiin vuonna 1980, se oli alussa naamioitu käsinohjattavien autojen kuljettajien liitoksi. Siitä siemenestä alkoi Viron vaimmaisjärjestötyö. Neuvostoliitossa kun ei saanut olla vammaisjärjestöjä. Mati muistaa miten hän ensimmäisen kerran näki maansa mereltä käsin itsenäistymisen jälkeen. Se tapahtui, kun miesporukka seilasi pienellä paatilla Paldiskin rannikolla. –Sitä hetkeä en unohda milloinkaan. kokous oli juuri samalla viikolla kuin Baltia-ketju järjestettiin. Virolaiset halusivat kansainvälistä läsnäoloa tapahtumaan. Toisaalta henkisenä tukena ja toisaalta turvallisuustoimenpiteenä. Silloin ei tiedetty, kuinka Neuvostoliiton poliisi tai sotilaat tällaiseen toimintaan suhtautuvat. Olihan myöhemmin muutama väkivaltainen kohtaus ennen Viron itsenäistymistä. Mati Kuuse oli ollut perustamassa virolaista vammaisten rallikerhoa, joka oli saanut toimia melko vapaasti jo Neuvostoliiton aikana. Mati yritti uudistaa Eestin invalidien toimintaa ja kävi usein Suomessa vierailulla. Valitettavasti hän menehtyi vaikeaan sairauteen. Minulle Baltia-ketju on jäänyt ikimuistoiseksi mieleen. Ja opin yhden sanan viroa: vabatus.” Kalle Könkkölä
6 Veljentytär Kristiina Vanem on Esterille kuin oma tytär. Kynnys Nro 4 / 2013 Huone Katikodusta. Suloinen Ester Laus perusti Katikodun Esteristä tuli äitihahmo kaikille vammaisten lasten äideille, aikana jolloin ei ollut tapana puhua ääneen niin häpeällisestä asiasta kuin vammaisuudesta. Ester Lausin, 80, tarina kuvaa hyvin millaisessa tilanteessa vaikeavammaisen lapsen äiti eli Neuvostoaikana. E ster Lausin tytär Katrin syntyi terveenä 1957. Aivan pienenä hän sairasti aivokalvontulehduksen, eikä sen jälkeen enää ollut entisensä. – Lapsi ei reagoinut enää samoin kuin ennen. Ensin luulimme, että hän ei kuule, mutta ei siitä ollut kyse. Lääkärit rauhoittelivat. Kyllä hän aikanaan oppii, he sanoivat. Ester istuu kauniin kotinsa sohvalla eläkeläisenä ja kunniavanhuksena. Katrin oppi puhumaan myöhemmin ja puhui hyvin, mutta puhe oli usein mekaanista toistoa. Sinä söit appelsiinin, hän saattoi sanoa, kun hän itse söi appelsiinin. Ester etsi apua kaikilta ja kaikkialta, eri lääkäreiltä ja hoitolaitoksista. Elettiin siis viisikymmenluvun lopun Neuvosto-Viron aikaa. Kun sydämen pohjastaan hätääntynyt ja turhautunut äiti meni tapaamaan maankuulua professoria Tartoon, tämä sanoi: – Te rakastatte häntä liikaa ettekä ymmärrä, että ei hän teitä rakasta. Siihen Ester vastasi topakasti: – Mistä te sen tiedätte? Neuvostoaikana vammaisen lapsen syntymä oli kauhistus. Miltei kaikki salasivat lapsen olemassaolon Raivo Merimaa mielityössään. Hän asuu nyt Katrinin huoneessa. Katrin menehtyi seitsemän vuotta sitten. joko laittamalla hänet suoraan laitokseen tai piilottelemalla häntä kotona. Kotona oli hankala piilotella, koska kaikkien neuvostokansalaisten oli käytävä töissä. Mihin lapsi olisi laitettu päivän ajaksi? Esterin ja hänen miehensä suureksi onneksi koitui isoäiti Alma sekä Esterin Valtteri-veljen perhe, joka otti Katrinin kuin omaksi lapsekseen ja piti vuoropäivinä huolta hänestä. Kun internaattikoulu osoittautui mahdottomaksi, molemmat perheet opettivat Katrinille lukemista, laskentoa, maantietoa ja piirustusta. Ester on ammatiltaan opettaja ja hän oli hyvä organisoimaan. 1990-luvun eli itsenäistymisen alussa Ester toimi tulkkina suomalaisvanhempien ja virolaisvanhempien välissä. – Silloin kävimme vierailuilla erilaisissa laitoksissa ja näimme, miten ihmisiä oli kahlittu lattiaan kahleilla ja tai sidottu sänkyyn loppuelämäksi. Se synnytti idean Katikodusta, kehitysvammaisten omasta talosta, joka toimisi kehitysvammaisten ehdoilla. Katikodu on toiminut Kohilassa kohta 20 vuotta.
Kynnys Nro 4 / 2013 7 Lena Frolova ja Aleksej Karlov. Tilat ovat siistit, mutta kyseessä on vankila Sairaala 20 sijaitsee Moskovan keskustassa suurella puistomaisella alueella. Sitä ympäröivät korkeat aidat, joitten takana hyvin hoidettu kaunis puutarha. Ongelma on se, että hissien ovat sulkeutuvat kello 17 ja sen jälkeen ei ole ulos menemistä. Myös henkilökuntaa on ällistyttävä vähän. Jotain on kuitenkin tehtykin. Häitä on järjestetty ja ihmisarvoa yritetään vähitellen etsiä. Teksti: Heini Saraste Kuvat: Charlotta Boucht S uomalaisia vastaanottamaan on koottu vammaisten taiteilijoitten ryhmä: sama ryhmä, joka onnistui vuosi sitten käymään vierailulla Helsingissä. Paikalla on myös sairaala 20:nen kuuluisuus ja kirjailija Aleksej Karlov. Muutama vuosi sitten Karlov julkaisi omaelämäkertansa, jossa hän kuvaa elämäänsä: vaikeasti cp-vammaisen, mutta älykkään ihmisen lapsuutta ja nuoruutta kehitysvammalaitoksessa. Karlov syntyi Poldovskin kaupungissa vuonna 1983. Hän sai CP-vamman synnytyksessä ja joutui vammaisten lasten internaattikouluun noin neljävuotiaana. Karlov on hyvästä perheestä ja hänen eteensä on tehty paljon, mutta silti hän elää laitoksessa. Muuta vaihtoehtoa ei ole, koska kotona hän joutuisi täysin eristetyksi. Karlov jakaa satojentuhansien kaltaistensa kohtalon Venäjällä. Vierailemme Karlovin pienessä huoneessa talon neljännessä kerroksessa. Sen hän on jakanut pitkään kehitysvammaisen huonetoverin Diman kanssa. Dima myös auttaa Karlovia ilta- ja aamupuuhissa sekä kylvettää ja käyttää vessassa. Hoitajia viidenkymmenen miehen kerroksessa on kaksi. Laitokseen Karlov joutui osittain, koska ei halunnut tulla perheessään eristetyksi: melkein aina kotiin jääminen merkitsee myös neljän seinän sisälle jäämistä, koska mitään avustajapalveluja ei ole ja kotiin tuleva tuki on mitätöntä. Lusikka ja sänky eivät riitä Muutama vuosi sitten ilmestyneen kirjan takakannessa Karlov kirjoittaa, että lusikka ja sänky eivät riitä, tärkeintä on ymmärrys. Sitä hän on nyt saanutkin, hänestä on tullut pienimuotoinen kuuluisuus. Karlov myös oli pääpuuhamiehenä, kun vammaisten ihmisten ryhmä tuli Suomeen tapaamaan Kynnyksen aktivisteja. – Luin Kalle Könkkölän venäjäksi käännetyn elämäkerran ja päätin, että tuon miehen haluan tavata. Karlov kertoo, että suurin osa laitoksessa asuvista ihmisistä on joutunut sinne, koska perhe ei ole enää jaksanut olosuhteiden pakosta huolehtia heistä. Osa on tullut suoraan lasten- tai nuorten
8 Kynnys Nro 4 / 2013 Irina jakaa huoneensa Olga Shafranovan ja Julia Tumanovan kanssa. – Eniten minua inspiroi rakkaus ja Puškin hän sanoo. Irina kuvassa oikealla. kodista, osa perheistä. Hissin ovet sulkeutuvat kello viisi illalla, minkä jälkeen liikuntavammaiset eivät pääse ulos kerroksista, Karlov kertoo. Vieraitten on poistuttava rakennuksesta kello 19, niin myös Lena Frolovan. Nelisen vuotta sitten Karlov tutustui vapaaehtoistyöntekijään Lenaan, joka tuli vierailulle sairaalaan. Lena viehättyi Aleksejn innovatiivisuudesta ja eloisuudesta ja aika pian he rakastuivat. Nyt Lena vierailee rakastettunsa luona kerran kahdessa viikossa tai kuukaudessa ja he viettävät aikaa yhdessä laitosalueella, kävelevät puistossa tai istuvat kahvilassa. Lena vaikuttaa kuitenkin kovin ahdistuneelta, sillä tulevaisuutta Aleksejlla ja hänellä ei tunnu olevan tai ainakin se on hatara. – Olemme umpikujassa, hän tiivistää. Miten voimme nähdä mitään valoa missään! Periaatteessa Aleksej voisi muuttaa pois laitoksesta, mutta käytännössä se on mahdotonta. Itselläni on kotona hoidettavana vanha äiti, lisäksi käyn töissä ja Aleksej tarvitsee paljon apua, Lena sanoo. Lena palaa illalla työhönsä Zukovskin kylään Trechenin kaupunkiin, hän tekee siellä työtä virkanaisena. Kahden viikon aikana pariskunta pitää yhteyttä Skypen välityksellä. – Se on hieno mahdollisuus, mutta siinä on mahdoton helliä. Pyrkimystä parempaan Tapaamme vierailulla myös toisen runoilijan, Irina Movehavin. Irina on ottanut oppia Aleksejsta ja julkaissut runokirjan viime vuonna. Hän on myös toinen niistä kahdesta pariskunnasta, joka on mennyt naimisiin sairaalassa asuessaan. – Vietämme rakastettuni kanssa kaikki päivät yhdessä, mutta yöksi menen naisten kerrokseen ja hän miesten kerrokseen. Sairaalan sääntöjen mukaan miesten asuntolassa ei voi asua naisia eikä naisten asuntolassa miehiä. Tämä sääntö tuntuu kohtuuttomalta, mutta Irina tuntuu hyväksyneen sen välttämättömyyden pakon sanelemana tosiasiana. – Voimme olla kuitenkin kaikki päivät yhdessä. Eniten minua inspiroi rakkaus ja Puškin, Irina romanttisesti toteaa. Sairaalassa on silti pyrkimystä parempaan. Näytelmäkerho toimii, yhteyksiä moskovalaisiin näyttelijöihin on solmittu. Sen lisäksi, että kaksi asukasta on kirjoittanut kirjan, seiniä koristavat laitoksessa asuvan taiteilijan maalaamat suuret upeat taulut. Kaksi naimisiin mennyttä paria solmi liittonsa sairaalan suostumuksella ja häät vietettiin näyttävästi paikallisessa puistossa. Sairaalan johtaja, vanha lääkäri Leonid Muratov, on varmasti oman aikansa kasvatti, mutta jotain humaaniakin hänestä löytyy. Meidät suomalaiset on päästetty vierailulle ja me saamme pienen vastustuksen jälkeen myös haastatella asukkaita. Tosin aika usein Karlovin huoneen oveen koputetaan ja ovesta kurkistaa joku… SUOMALAISET VENÄJÄLLÄ Abilis-säätiön vammaisdiplomatian ryhmä teki Suomen Moskovan suurlähetystön tukeman vierailun Moskovaan syyskuussa. Siellä toiminnanjohtaja Kalle Könkkölä ja kehitysyhteistyösihteeri Tuomas Tuure kävivät tapaamassa muun muassa sairaala 20 johtoa ja asukkaita, Human Rights Watchin edustajia, Moskovan lapsiasiavaltuutetun toimiston työntekijöitä sekä Venäjän työ- ja sosiaaliministeriön ylintä johtoa. Human Rights Watch julkaisi juuri raportin Venäjän vammaisten asemasta: http://www.hrw.org/reports /2013/09/11/ barriers-everywhere-0
Kynnys Nro 4 / 2013 9 Perspektiva on radikaali, uuden ajan vammaisjärjestö, jossa on viisitoista vammaista työntekijää. Perspektiva ajaa vammaisten ihmisoikeuksia, etsii työpaikkoja nuorille vammaisille ihmisille ja yrittää vaikuttaa Venäjän lainsäädäntöön. Teksti: Heini Saraste Kuvat: Charlotta Boucht ”Menin uimarannalle, mutta ystävättäreni kauhistui” Julia Averyanova vaihtoi kokonaan alaa muutama vuosi sitten, kun hän siirtyi inernet-alalta vammaisjärjestö Perspektivaan työllistämään vammaisia nuoria. Hän on miettinyt paljon vammaisen naisen asemaa Venäjällä. A veryanova on vain lievästi vammainen – häneltä puuttuu toinen käsi ja hän on elänyt tavallisen elämän, käynyt tavallista koulua, sitten matematiikkakoulua ja ylipiston. Hän seurustelee ei-vammaisen miehen kanssa. – Venäjä on perinteisesti hyvin sukupuolittunut maa, Averyanova kertoo. Naiset pitävät erittäin tärkeänä naisellisuutta, seksikästä pukeutumista ja perinteistä miehen viehättämistä. Siinä yhteydessä vammainen nainen, joka ei täytä perinteistä naisen mallia, joutuu taistelemaan, jotta pystyisi edes jotenkin säilyttämään ihmisarvonsa. Julialle tilanne konkretisoitui kun hän liikkui lievästi vammaisen ystävättärensä kanssa kaupungilla. – Oli kuuma päivä ja halusin mennä rannalle. Ystävättäreni oli aivan shokissa. ”Miten voit näyttäytyä siellä uimapuvussa?”, hän kauhisteli. Miksen voisi, eihän minussa ole mitään vikaa! Menimme rannalle ja ystävättäreni istui siellä vaatteet päällä. Minä kävin uimassa ja nautin. Julia on hyvin tietoinen siitä, että jos vammainen nainen tulee raskaaksi, lääkärit ehdottavat hänelle melkein poikkeuksetta aborttia. Edelleen, yleensä enemmän on sääntö kuin poikkeus on se, että isät lähtevät perheestä kun vammainen lapsi syntyy. – Tässä tilanteessa äiti jää yksin. Koska päivähoitoa ei ole, äiti joutuu WDORXGHOOLVHHQ NDWDVWURÀLQ PLNlOL DLkoo pitää lapsen. Nyt paikalle tulee viranomainen, joka ehdottaa lapsen laittamista laitokseen ja äiti suostuu kun ei muuta voi... Julia on myös täysin vakuuttunut siitä, että suuri osa laitosten vammaisille tarkoitetuista rahoista menee jossain vaiheessa jonkun väliportaan taskuun. Pitkä tie Vietnamista Moskovaan Linn Nguen, 39 työskentelee juristina Perspektivassa. Nguen saapui aikanaan Moskovaan, koska tuohon aikaan Vietnamiin verrattuna Neuvostoliitosta tulivat parhaat proteesit. L inn Nguen muutti äitinsä kanssa Neuvostoliiton pääkaupunkiin, missä hän sai kuntoutusta ja pääsi kouluun. Muu perhe jäi Vietnamiin. Kahden vuoden jälkeen äiti muutti takaisin kotimaahan ja nyt kaksitoistavuotias Nguen jäi Moskovaan internaattikouluun opiskelemaan, eikä nähnyt vanhempiaan tai perhettään enää lainkaan. Se on karua kuultavaa, mutta Nguen on kuitenkin pärjännyt suhteellisen hyvin. Hän on kouluttautunut juristiksi, solminut avioliiton ja saanut tyttären. Perspektivassa hän antaa juridisia neuvoja vaikeavammaisille moskovalaisille sekä yrittää vaikuttaa valtakunnan lainsäädäntöön. – Suurimpana ongelmana on täy- dellinen eristäytyneisyys. Asunnot ovat usein mahdottomia päästä ulos ja ihmiset ovat vankeina omissa kodeissaan. – Hyvääkin on tapahtunut: Moskovan vammaislait ovat huomattavasti edistyksellisempiä kuin federaation lait, Nguen toteaa. Esimerkiksi integraatio on Moskovassa asetettu etusijalle, kun muualla se on vasta toissijainen periaate. – Eniten ovat muuttuneet asenteet, Nguen toteaa. Ne ovat nykyään paljon suvaitsevaisempia kuin ennen. Kun vielä kymmenen vuotta sitten vammainen ihminen ei voinut kuvitella menevänsä julkiseen kahvilaan, koska asenteet olivat niin kielteiset, nyt hänet autetaan sisään jos mahdollista. – Myös lainsäädäntö on mennyt parempaan suuntaan, esimerkiksi integraation suhteen. Toisaalta ongelmana on se, että lakeja ei voida, osata eikä ehkä halutakaan valvoa, Nguen tiivistää. Vammainen pariskunta pyörittää WDNVLÀUPDD – Olen nähnyt itse käytännössä, mitä kaikkia ongelmia invaliditeetti aiheuttaa kaupungissa, jossa invataksit puuttuvat kokonaan. Ei ole luiskia, ei ole autoja, ei ole hissejä eikä yleensä koko ideaa esteettömyydestä, sanoo Roman Kolpapov. V uonna 2009 Roman Kolpapov sai itse selkäydinvamman ja neliraajahalvaantui nuorena miehenä. Syy oli hyvin yleinen, eli hän hyppäsi järveen pää edellä ja elämä muuttui kerralla kovin toiseksi. Kolpapov haki kuntoutukseen Sveitsiin, löysi aviovaimon ja alkoi noin neljä vuotta sitten miettiä taksiÀUPDQ SHUXVWDPLVWD .l\WlQQ|VVl .ROSDSRYLQ S\|ULWWlPl WDNVLÀUPD RQ tällä hetkellä ainoa kaupallinen koko kahdeksan miljoonan ihmisen Moskovassa. Kolpapov ja hänen vaimonsa Natalie ovat pyörittäneet pientä ÀUPDDQVD Q\W MR NROPDWWD YXRWWD +lQ osti auton Saksasta ja hankki tarvittavat apulaitteet. Ongelmana on saada palkattua koulutettua henkilökuntaa, joka ottaisi vastuun työstään. – Tarvitaan määrätietoisuutta, taistelutahtoa ja ihmisiä, jotka uskovat sinuun. Moni vammainen on omassa elämäntilanteessaan täysin yksin.
10 Kynnys Nro 4 / 2013 Maanpaossa ihmisoikeuksien puolesta Toimittaja Oksana Tšelyševa on nähnyt myös maansa vammaisten huonon aseman urheilla, mutta valtiojohtajien ei tarvitsisi mennä paikalle mielistelemään Putinia. Vammaisten asema on katastrofaalinen Teksti: Sanni Purhonen Kuva: Iida Simes V enäläinen ihmisoikeusaktivisti Oksana Tšelyševa on asunut Suomessa vuodesta 2008 Suomen PENin turvakaupunkikirjailijana. 1RYDMD *D]HWDQ 1LæQL 1RYJRURGLQ toimituksessa sekä ihmisoikeusasioita ajaneessa Venäjän ja Tšetšenian ystävyysseurassa vaikuttanut Tšelyševa kertoo kirjassaan He seurasivat minua kadulla (Into-kustannus 2013) sananvapauden ja ihmisoikeuksien tukahduttamisesta Putinin Venäjällä. Kirjassa käsitellään muun muassa Tšetšenian tilannetta, Beslanin koulun verilöylyä ja Anna Politkovskajan murhaa. Tšelyševa työtovereineen on joutunut toistuvan vainon kohteeksi vuodesta 2005 tähän päivään saakka. Tammikuussa 2007 Venäjän korkein oikeus lakkautti ystävyysseuran kan- salaisjärjestöjä valvomaan säädetyn lain nojalla. Kansalaisoikeusaktivistit julistettiin ääriliikkeen edustajiksi. Tšelyševa joutui jäämään yllättäen Suomeen saatuaan tiedon, että poliisi oli takavarikoinut yhdistyksen kaikki tietokoneet, myös ryhmän jäsenten kotoa. Hän joutui jättämään taakseen perheensä, joista ainoastaan tytär on päässyt noiden tapahtumien jälkeen tapaamaan äitiään muutamaan otteeseen. Tšelyševa kertoo, että Venäjän turvallisuuspalvelu FSB on seurannut häntä Suomessakin. Tilanne toki on täällä parantunut viranomaisten puututtua siihen. Tšelyševa on kuitenkin yhä saanut uhkauksia, eikä esimerkiksi hänestä varoittavaa facebook-sivua ole saatu lakkautettua. Hän on kertonut uhattuna olemisesta myös televisiossa. – Määrittelisin itseni ihmisoikeuksia puolustavaksi journalistiksi, Tšelyševa kuvailee rauhallisen oloisesti. Ulkopuolisen silmin tämä nainen puhuu kestämättömältä tuntuvasta tilanteesta, maanpakolaisuudesta ja henkensä uhkaamisesta, arkipäiväisinä, työhön kuuluvina asioina. Hän kertoo Venäjän tilanteen ylipäänsä menevän koko ajan pahemmaksi. Murmanskin Greenpeace-aktivistien pidätys on vain viimeisin todiste tästä. Riippumatonta journalismia Venäjällä ei Tšelyševan mukaan ole. Ihmisoikeuksia rajoittavia lakeja syntyy jatkuvasti lisää. Tšelyševa sanoo, että muutoksen aikaansaamiseksi tarvittaisiin ennen muuta enemmän poliittista painostusta ja lobbausta. Esimerkiksi Sotšin olympialaisista hän toteaa, että urheilijat voivat kyllä Ihmisoikeuksia ja vähemmistöryhmien asioita ajavana toimittajana Tšelyševa on ollut jo pitkään kiinnostunut myös Venäjän vammaisten tilanteesta. Historiallisesti Venäjällä on paljon esimerkiksi sodassa vammautuneita ihmisiä. Tšelyševa tutustui aihepiiriin kunnolla saatuaan tehtäväkseen sosiologisen tutkimuksen. Sen kautta hän päätyi haastattelemaan 40 vammaista henkilöä Togliattin kaupungissa ja järkyttyi näkemästään. – Vammaisten tilanne Venäjällä on katastrofaalinen. Kokonainen ihmisryhmä on hylätty. Tapaamistani 40 henkilöstä 39 ei juuri päässyt pois kotoaan. He kaikki asuivat perheidensä luona, vankeina talojen yläkerroksissa. Eräskin mies vain istui avoimen ikkunan luona suurimman osan ajasta, koska se oli hänen ainoa kontaktinsa ulkomaailmaan. Vammaisten ihmisten tilanne muutoin modernissa kaupungissa oli Tšelyševalle tuolloin shokki. Positiivisempiakin esimerkkejä on sentään olemassa. Hän muistelee, miten kuurojen koulu Novgorodissa auttoi oppilaitaan yliopistoon asti. Sekin on sittemmin jouduttu lakkauttamaan, koska yksityinen ylläpito on kallista. – Luulen, että vammaiset kohtaavat myös aggressiivisia asenteita tietämättömyyden ja pelon takia. Asenteet ovat muuttumassa, mutta muutos on hidas. Tilanne on aivan toinen kuin Suomessa. On hienoa, että muun muassa Kynnys on voinut tehdä yhteistyötä vammaisten ihmisten kanssa Venäjällä. Omasta tilanteestaan ja tulevaisuudesta kysyttäessä Tšelyševa muuttuu vaitonaiseksi. Hän toteaa elävänsä päivä ja kuukausi kerrallaan. Realistisesti paluuta Venäjälle ei kuitenkaan ole. – Tyttäreni oli 14, kun jouduin lähtemään pois. Tiedän olevani onnekas, koska minulla on ystäviä. Tietenkin toivoisin tilanteen olevan toinen, jotta voisin elää normaalia elämää perheeni kanssa.
Kynnys Nro 4 / 2013 11 Runoja kaltereiden takaa Vladimir Nekljajev kirjoittaa tukahdutetusta kansasta Uladzimir Njakljajeu: Punainen auringonlasku. Suom. Jukka Mallinen. Savukeidas. 70 s. 22 e. P Teksti: Sanni Purhonen unainen auringonlasku (Savukeidas 2012) on Valko-Venäjän valtion vainoaman runoilijan ja entisen presidenttiehdokkaan Uladzimir Njakljajeun (ven. Vladimir Nekljajevin) runovalikoima. Nekljajev joutui pakenemaan Suomeen PENin turvapaikkakirjailijana jo vuonna 1999, kun presidentti Aljaksandr Lukashenka määräsi hänet likvidoitavaksi. Sittemmin hän kuitenkin palasi kotimaahan- sa ja osallistui opposition presidenttiehdokkaana vuoden 2010 vaaleihin, joita seuranneet mielenilmaukset Lukashenkan hallinto tukahdutti. Joulukuussa 2010 Nekljajev pahoinpideltiin ja vangittiin mielenosoituksessa. Toukokuussa 2011 hänet tuomittiin kahden vuoden vankeuteen, mutta tuomiota lykättiin ja siitä muodostui kotiaresti. Hän on Suomen PENin kunniajäsen ja on toiminut myös PENin Valko-Venäjän osaston puheenjohtajana. Hän kertoi kokemuksistaan ja ajastaan vankilassa tuoreella Suomen-vierailullaan lokakuun alussa. – Olen iloinen vapautumisestani. Tosiasiassa siirryin kuitenkin pienestä vankilasta isoon vankilaan, joka on Valko-Venäjä. Vankilahan on järjestelmä, johon on helppo tottua, koska jonkin ajan päästä ei osaa vaatia muutakaan. Elämä oikeassakaan vankilassa mielenosoituksen jälkeen ei ollut helppoa. Nekljajevia uhkailtiin omaisten vahingoittamisella, kun hänen vaimonsa ja tyttärensä Eva vaativat saada tietoja kadonneesta läheisestään. – He sanoivat, että vaimoni laitet- taisiin pahempaan paikkaan, jossa vartijat "huolehtisivat" hänestä. Kun sitten uhkasin tappaa itseni, jos vaimooni kajottaisiin, minut kiinnitettiin sellin vuoteeseen käsiraudoilla. Nekljajev on monelle suomalaiselle tuttu myös, koska hänen tyttärensä perheineen asuu Suomessa ja on pitänyt isänsä kamppailua esillä mediassa. Mutta miksi runoilija yhä palaa Valko-Venäjälle henkensä kaupalla? Vastaus löytyy hänen runoistaan. Niissä korostuu luonnonläheisyys ja valkovenäläinen identiteetti, jota hän puolustaa. Näin esimerkiksi runossa Maanpako: Kansassaan sitä elää, vieraassa kansassa elelee – kuin kävelisi itsensä perässä ja itseään vastaan, eikä tuntisi itseään, ja kyselisi itseltään ymmärtämättä kieltään epätietoisena: – Kukahan tämäkin on? (s.48.) Politiikkaan Nekljajev ei usko enää suoraan osallistuvansa. Muu- tokseen muilla keinoin hän kuitenkin jaksaa luottaa. – Lukashenka tukahduttaa rakastamani maan kielen ja kulttuurin, siinä mielessä hän on ainutlaatuinen diktaattori. Siksi minunkin oli aikanani lähdettävä politiikkaan riskeistä huolimatta. Uskon yhä, että muutos tulee tapahtumaan ja se on lähtöisin valkovenäläisistä. Enää kansalle siellä ei riitä vain leipä.
12 Kynnys Nro 4 / 2013 Väestöliiton Elina Korhonen ja seksuaaliterveysneuvola Klitsun Kirsi-Maria Luoma-Aho (takarivissä keskellä) puhuivat suoraan seksistä. Mukana myös Kynnyksen Amu Urhonen ja Mina Mojtahedi. NAISTEN SILTA KANTAA Teksti: Heini Saraste Kuvat: Charlotta Boucht Kun kolmekymmentä vammaista nuorta naista kokoontuu puhumaan seksuaalisuudesta, tulee ilmi toisaalta pelkoja ja kauhua, mutta myös iloa ja suuria toiveita. Kynnyksen ja Väestöliiton yhdessä keskiaasialaisten kanssa järjestämässä seminaarissa Kirgisian Biskekissä naiset löytävät uutta potkua elämäänsä. Paljon nauretaan ja itketään, paljon paljastetaan uusia asioita itsestä. – Jos olisin ollut tällaisella kurssilla aikaisemmin, elämästäni olisi tullut toisenlainen, kazakstanilainen Mervet Melaklytova huudahtaa. ” Vammaisten naisten suurimpia ongelmia on se, ettei heitä koskaan päästetä pihapiirin ulkopuolelle. Myös vaille kouluun menon mahdollisuutta jää kokonaan noin 80 prosenttia kaikista vammaisista naisista”, kertoo Gulmira Kazakunova, kurssin paikallinen järjestäjä ja voimanainen. Gulmira itse pakeni lääkäreitä vuorille raskaana ollessaan, jotta häntä vammaisena ei olisi painostettu aborttiin. Naisten elämään vaikuttaa myös se, että osa näistä maista on diktatuureja: Uzbekistanista Kirgisiaan saapuneet kaksi kurssin osallistujaa eivät voineet antaa haastattelua, koska he olisivat voineet joutua vainon kohteeksi kotiinpaluunsa jälkeen. Eiväthän he virallisesti seminaarissa olleet vaan ”häissä”. Yksi suurimmista tabuista on vammaisen naisen seksuaalisuus. Melkein säännönmukaisesti raskaaksi tulleelle ja lasta haluavalle ehdotetaan aborttia. Toisaalta vammaiset naiset saattavat myös joutua hyväksikäytön kohteeksi, koska eivät osaa, voi tai kehtaa puolustautua. Suurissa hankaluuksissa ovat myös naiset, jotka saavat vammaisen lapsen. Kirgisiassa tehdyn selvityksen mukaan 80 prosenttia miehistä lähtee kävelemään, jos perheeseen syntyy vammainen lapsi. ”Saan soittimestani elämänvoimaa” Kirgisialainen Isaeva Gulbartsyn asuu pienen pienessä Kazan Kuiganin kylässä Narynin alueella Issyk-Kul -järven pohjoispuolella. Pääkaupungista Biskekistä se on kuuden – seitsemän tunnin ajomatkan päässä, siis todellista Kirgisian peräkylää. Talvet ovat pitkät ja lumiset. Isaeva on tehnyt nyt suuren teon, kun hän tullut ensimmäistä kertaa elämässään maan pääkaupunkiin, vammaisten naisten seminaarin. Suuri hotelli ja sen käytännöt vähän pelottavat, äiti varoitti lähtemästä ja ujous ja paniikki iskevät välillä. Toisaalta, hän kertoo myös haluavansa kiihkeästi päästä kotikylästään pois... – Ennen kaikkea haluaisin työtä, hän sanoo. Haluaisin manikyyriksi.
Kynnys Nro 4 / 2013 Kynnet välkkyvät kuin timantit hänen kauniissa käsissään. Isaeva vammautui aivan pienenä, eikä muista koskaan kävelleensä. Ensimmäisen pyörätuolinsa hän sai kuitenkin vasta 27-vuotiaana. Siihen saakka hän ryömi sisällä ja ulkona häntä kannettiin. Pyörätuolikaan ei tilannetta juuri helpottanut, sillä siitä ei ollut mitään apua kylän raitilla tai maalaistalon kumpareisella pihamaalla. Koulua hän ei ole käynyt koskaan, mitä kotiopettajat kävivät silloin tällöin antamassa opetusta. Isaeva oppi silti lukemaan ja kirjoittamaan. Elämä on niukkaa. Eläke on neljätuhattaviisisataa somia eli noin 45 euroa. – Jos aiomme perheessä joskus ostaa suklaarasian tai kimpun kukkia, me suunnittelemme sitä pari kuukautta, hän kertoo. Isaeva saa elämänvoimansa käsitöistä. Kännykkäkameraan ladatut kuvat erilaisista käsityöluomuksista hivelevät silmää. Lisäksi Isaeva on muusikko. Hän soittaa vanhaa Komuz-nimistä kirgiisisoitinta ja hänen äänensä on kuin satakielen. Entä miten on ystävien laita? Hän vaikenee ja sanoo sitten. – Minulla on soittimeni ja lauluni. Sitä paitsi pidän vuorien hiljaisuudesta. 13 Sokeat ovat etuoikeutetuimpia Derman Kerikova on 35-vuotias Turkmenistanista kotoisin oleva puuhakas ja rohkea nainen. Hänellä ei ole vaikeuksia antaa haastattelua, vaikka eihän Turkmenistaninkaan mikään demokratia ole. – En tiennyt, että olin sokea, ennen kuin täytin kuusi. Olin elämääni aivan tyytyväinen. Kerran yksi pieni poika tuli vastaani ja huusi ilkeästi, etkö ymmärrä, mikä kammotus olet. Juoksin kotiin ja aloin itkeä. Itkin tunnin ja sitten suruni oli ohitse. Derman kävi tavallista ala-astetta muutaman luokan ja meni sen jälkeen sokeitten internaattikouluun. Perinteisesti sokeitten ja kuurojen sekä poliovammaisten tilanne on parhaiten hoidettu näillä alueilla. Jo neuvostoaikaan sokeilla ja kuuroilla oli omia järjestöjään ja heidät koulutettiin, kun muut vammaiset eivät voineet uneksuakaan moisesta. Derman päätyi erityiskoulureittiä pullonkorkkien valmistajaksi tehtaaseen, missä työskenteli myös muita sokeita. – Vain äärimmäisen harva sokea on töissä tavallisilla työmarkkinoilla, Derman kertoo. Hän meni myös naimisiin toisen sokean kanssa ja heillä on kahdeksanvuotias poika. Kotona Dermanin äiti ja poika toimivat hänen silminään. Kurssilla kirgisialaisen Elmira Kokonovan tarina kosketti Dermania eniten. Elimira on aina pitänyt lapsista ja hoitanut heitä melkein työkseen. Silti, keskenmenon ja halutun raskauden päättymisen jälkeen hänet steriloitiin salaa. ”Olin vuosia yksin” Tadzhikistanista kotoisin olevan Sitora Kurbonovan nimi merkitsee tähteä ja ehkä se olikin enne, sillä Sitora kuuluu menestyneisiin vammaisiin. Opettaja-isä ja juristi-äiti ovat panostaneet tyttärensä tulevaisuuteen. Sitora sairastui yksivuotiaana polioepidemiaan ja sai seitsemänvuotiaana pyörätuolin. – Siihen saakka minua työnnettiin lastenvaunuissa. Kurbonovalla on oma asunto, mutta vanhemmat eivät ole antaneet hänen vielä muuttaa siihen. – He rakastavat minua ja pelkäävät, etten pärjäisi itsenäisesti. Kurbonovalla on kokemusta myös eristyksestä. – Vietin koulun jälkeen kaksi vuotta neljän seinän sisällä, koska en kehdannut mennä kadulle. Sitten yksinkertaisesti päätin, että minun on tehtävä jotakin. Sain isäni taivuteltua, että vanhemmat tukevat minua taloudellisesti ja voin perustaa vaatturin liikkeen. Kouluttauduin suunnittelijaksi, ja nyt minulla on kolme alaista, joista kaksi on vammaista naista, kuten minä. – Minun tilanteeni ei kuitenkaan kerro Tadzhikistanista juuri mitään, hän täsmentää. Suurin osa vammaisista lapsista ei käy koskaan mitään koulua, ei edes ala-astetta. – Useimmat tytöistä ovat myös äärimmäisen ujoja. Toisaalta niitäkin tarinoita on, että ryhmänsä voimaannuttamina vammaiset naiset ovat menneet uimarannalle ja näyttäytyneet uimapuvussa. Halauksia torilla Sabina Kassymeva ja Mervet Melakmetova kuuluvat Kazakstanin aktiivisten naisten kärkijoukkoon. He ovat tulleet mukaan vammaisten naisten liikkeeseen nelisen vuotta sitten ja ovat ystävyksiä. Nyt he ovat jo ottaneet paljon vastuuta ja vanhemmat vammaisaktivistit kehuvat heitä. – Viime kesänä järjestimme Almatyssa tempauksen, jossa halasimme torilla vastaantulijoita. Voi, että se oli joille kuille meistä alussa vaikeaa. Sitten huomasimme, miten ohikulkijat kuitenkin ottivat halaukset ilolla vastaan. Tuli tunne, että oli kiva olla
14 Kynnys Nro 4 / 2013 Tamara Balkikoava (vas.) ja Tamara Dyikanbaeva. Kaksi Tamaraa tekivät ihmeen antavana osapuolena. Sabina vammautui 15-vuotiaana kun hän putosi ikkunasta kotinsa kolmannesta kerroksesta, mutta hänet saatiin melko hyvin kuntoutettua. – Olen urheilullinen ja meneväinen, hän kertoo. Minulla on kavereina paljon poikia. Pojat ovat mielestäni reilumpia kuin tytöt. Tytöt ajattelevat liikaa ulkonäköasioita, Sabina sanoo ja leiskauttaa upeita hiuksiaan. Sabinaa on kosittu kolmasti, mutta hän sanoo, ettei halua naimisiin. – Sillä täällä avioliitto merkitsisi vankilaa. Miehet sitovat naisen helposti kotiin. – Meistä tulee suvun piikoja, joille jatkuvasti muistutetaan, että he ovat elämän pohjasakkaa. Sen jälkeen kun Sabinasta on tullut vammaispoliittisesti aktiivinen, hän on onnistunut jopa käymään keskusteluja juristi-isänsä kanssa. – Ennen isä piti minua vain tyttösenä. Silti en ole saanut juurittua isästäni sitä toivetta, että kävelisin joskus. – Kurssi on avannut silmäni, uskallan ehkä puhua asioista, joista en aikaisemmin olisi tohtinut mainitakaan, kertoo Mervet Melaklytova. Mervetillä on poikaystävä, mutta toistaiseksi he ovat tapailleet vain puistossa salaa. Mitä kurssin jälkeen tapahtuu, se jääköön arvoitukseksi. – Jos olisin saanut tällaista informaatioita, mitä tältä kurssilta, elämästäni olisi tullut toisenlainen, hän tiivistää. – Ja muistatko miten pistit äsken tulkilta jauhot suuhun, kun sanoit äänen sen sanan, mitä hän kierteli kuin kissa kuumaa puuroa, kysyy Sabina ystävältään. – Niin, Mervet alkaa nauraa, se sana oli masturbaatio. Eli muutosta on ilmassa! Kaksi Tamaraa, Tamara Balkikoava ja Tamara Dyikanbaeva pitävät yhdessä vammaisten lasten päiväkeskusta Biskekissä Kirgisian pääkaupungissa. He ovat aikanaan ensimmäisinä Neuvostoliiton romahdettua lähteneet perustamaan vammaisten lasten toimintaa alueelle, jossa sitä ei lainkaan ollut. Teksti: Heini Saraste Kuvat: Charlotta Boucht K un Tamara Dyikanbaevan CP-vammainen kuopus Seinep 26 vuotta sitten syntyi, elettiin neuvostoaikaa. Viranomaisten ja lääkäreitten yksinkertainen neuvo oli laittaa vammainen tytär laitokseen. – Seinep sai hirveitä kiukkukohtauksia, kun kävin hänen kanssaan leikkipuistossa, meitä katsottiin kuin olisimme eläintarhassa. Itse masennuin ja vain itkin. Jossain vaiheessa ajattelin luovuttaa, mutta silloin mieheni piti päänsä ja pidimme tyttären kotona. Hänen laittamisensa laitokseen olisi tiennyt ehdottomasti hänen kuolemaansa. – Neuvostoaika oli erittäin vaikeaa aikaa vammaisille ihmisille, kertovat Tamarat yhdestä suusta. Mitään ei ollut, ei tietoa, ei koulutusta, ei hyväksyntää. Vammaisia ei ollut olemassa, he olivat poissa, he olivat joko laitoksissa tai kuolivat. Toisaalta lievemmin vammaisilla oli säännöllinen eläke ja mahdollisuus hoitoihin sanatoriumissa kerran kuukaudessa. – Se saa toiset meistä unohtamaan totuuden ja kaipaamaan ”vanhoja hyviä aikoja”. Vaikeuksista ei päässyt eroon myöskään seuraavalla, itsenäisyyden ensimmäisellä vuosikymmenellä. Silloin selvisivät vain rikkaat. Nykyäänkin eletään aika lailla päivästä päivään. Tamarat ovat ystävykset ja hengenheimolaiset syvällä tavalla. He ovat vammaisen lapsen äitejä ja ovat molemmat eläneet muutoksen, jossa vammaisuus on alkanut näkyä katukuvassa ja siitä on alkanut tulla hyväksyttyä. Tamara voi olla ylpeä tyttärestään. Hän on kouluttautunut juristiksi ja tekee työtä vammaisten eteen vammaisten järjestössä. Hänellä on päämäärä ja hän rakastaa elämää. Kysymys siitä, mitä kehitysvammaiselle aikuiselle lapselle tapahtuu, kun vanhemmat vanhenevat, on naisille todella tuskallinen. Todennäköisesti he tulevat päätymään suljettuun laitokseen. He eivät ehkä enää kuole, mutta näivettyvät. – Jonkin verran on ollut yritystä perustaa Kirgisiaan niin sanottuja ryhmäkoteja, mutta siinä ei ole vielä onnistuttu juurikaan.
Kynnys Nro 4 / 2013 15 Joskus vanhemmat vain itkevät Aizat Mirbenova, 33, työskentelee tällä hetkellä ainoana työntekijänä noin kymmenen lapsen päiväkeskuksessa Karakolissa Issyk-Kul -järven itäosissa. Aizat on syvästi työlleen omistautunut ja vaikeavammaiset lapset tuntuvat tasapainoisilta. A izat tekee elintärkeää työtä, sillä lasten päiväkeskus mahdollistaa sen, että vammaisten lasten vanhemmat voivat käydä töissä ja saada edes pienen toimeentulon. Lapset ovat myös siitä etuoikeutettuja, että paikallisella järjestöllä on pakettiauto, jolla lapset haetaan kodeistaan. Moneen muuhun vastaavaan keskukseen verrattuna se on ylellisyyttä. Esimerkiksi Bokonaevan kylässä vanhemmat kuljettavat lapset keskukseen omin neuvoin, ja talviaikaan kun lunta tulee, lapset jäävät koteihinsa. Tavallisilla kyläläisillä ei suinkaan kaikilla ole autoja. Entä vanhemmat, miten he suhtautuvat lapsiin? Häpeävätkö he lapsiaan? – Jotkut vain itkevät, jotkut ovat äärettömän väsyneitä. Mutta on myös onnellisia tapauksia. Pienessä työpajassa lapset valmistavat paperia ja tekevät käsitöitä. Ovet ovat auki ja tunnelma on rauhallinen. Silti juuri edellisenä päivänä keskusta NRKWDVL NDWDVWURÀ .RNNL N\OOlVW\L W\|K|QVl MD OlKWL kävelemään. Aizatilla on kuitenkin olettamus, että itse asiassa kokki ei pitänyt vammaisista lapsista. Hänen työpestinsä kesti vain neljä päivää. Aizat itse on ammatiltaan opettaja ja kotoisin pienestä Aksun kylästä, mistä hän tuli opiskelemaan Karakoliin, läänin pääkaupunkiin. Hän val- mistui opettajaksi ja sai työpaikan. Eräänä päivänä hänen maailmansa kuitenkin romahti. Kun hän käveli koulusta kotiin, hänet kidnapattiin. Hänet ryöstettiin vuorille, missä hänet pakkonaitettiin alkoholistimiehelle. – Elämäni oli helvettiä. Olin kuin vanki. Mieheni ryyppäsi ja pahoinpiteli minua, en päässyt häntä karkuun minnekään. Sitten tulin raskaaksi. Yön turvin pakenin kylästä ja menin äitini luokse. Äiti ei kuitenkaan ottanut tytärtä vastaan, koska äidin mielestä tämän paikka oli alkoholistimiehen luona. Kun lapsi täytti vuoden, Aizat pakeni toisen kerran. Hän päätyi Karakoliin, jossa hän näki lehdessä ilmoituksen. Siinä haettiin opettajaa vammaisten lasten päiväkeskukseen. – Alussa hämmästyin, että keskuksen johtaja oli pyörätuolissa. Säälin häntä, mutta sitten tajusin, miten voimakas hän on. Nyt olemme mitä parhaat työtoverit. Aizat kertoo, että mitään erityisopetukseen erikoistunutta oppilaitosta Kirgisiassa ei ole. Vammaisten lasten opettajina toimii vammaisten lasten vanhempia, tavallisia tai eläkkeellä olevia opettajia tai vain asiasta innostuneita. Aizatia on nyt jo pari kertaa pyydetty kertomaan oppilaitoksiin, mitkä ovat hänen metodinsa. – Paras metodi on rakkaus ja kunnioitus. Abilis auttaa syrjäseuduilla Abilis-säätiö pyrkii auttamaan vammaisia ihmisiä alkuun siellä, minne muiden käsi ei ulotu Musahodzhoe Dzumabek asuu tiettömien taipaleitten takana pienessä Maiakin kylässä. Talviaikaan kylä on täysin eristetty muusta maailmasta. Musahodzhoe sairastaa etenevää lihassairautta, samoin kuin myös hänen kolme veljeään. Vuonna 2004 yritteliäs mies perusti oman yhdistyksen, jossa pienen kylän vammaiset pyrkivät pitämään yhteyttä toinen toisiinsa. Yhdistykseen kuuluu jäseniä vanhuksesta vaariin. – Tärkeintä on, että ihmiset eivät kadota yhteyttä toinen toisiinsa, hän sanoo. Musahodzhoe pyörittää myös villankehruuyritystä, jossa hän pyrkii työllistämään vammaisia. Abilis-säätiö tukee yritystä. i Äidit pyörittävät suurinta osaa Kirgisian vammaisten lasten päiväkeskuksista. He ovat naisia, jotka ovat oman elämänkohtalonsa kautta nousseet kamppailemaan ensin omien lapsiensa ja sitten muiden vammaisten lapsien puolesta. Olot ovat rankat, sillä kehitysvammaiset lapset eivät saa usein tukea mistään. Äidit saavat myös voimaa toinen toisiltaan. Abilis-säätiön Kirgisiassa tukemissa hankkeissa nähdään usein ensiarvoisena juuri vertaistuen merkitys. Saman kokeneet ymmärtävät toinen toistaan sanattomasti, heille ei tarvitse selittää, he tietävät.
9 / 2013 kerran kuukaudessa, ja se tekee Kevan toimintastrategian. Hallitus on siis huomattavasti valtuuskuntaa tiiviimmin mukana Kevan toiminnassa. Kuuluisiko päätös eläkemaksujen runsaasta alentamisesta tai mahdollisesta rahastojen käytöstä siis Kevan hallitukselle? Puheenjohtaja Rädyn mukaan ei. ”Hallitus, valtuuskunta tai koko kuntasektori ei voi tehdä niin isoa päätöstä yksin. Mielestäni mukana pitäisi olla myös yksityisen puolen työmarkkinajärjestöjen.” Rädyn vastaus on yllättävä. Kevan rahastot on kerätty kunnallisverolla, eikä yksityisen puolen työmarkkinajärjestöillä ole ollut mitään tekemistä kunnallisen puolen eläkevarojen kanssa. Miksi siis esimerkiksi Elinkeinoelämän keskusliitolta pitäisi kysyä, mitä kunnat tekevät itse keräämilleen eläkevaroille? ”Ei siltä pidäkään”, vastaa rahoitussuunnittelusta vastaava johtaja Allan Paldanius. H ALLITUS KOKOONTUU Kuka todella määrää? Näin ollaan tilanteessa, jossa Kevan valtuuskunta ei tiedä, mitä se itse päättää, ja Kevan hallituksen puheenjohtaja ei ole varma siitä, kenen ylipäätään pitäisi päättää. Tutkija Ville-Pekka Sorsa luonnehtii kuulemaansa kauheaksi. ”Vaikuttaa siltä, että kunnilla olisi valta päättää omista asioistaan, mutta ne ovat luovuttaneet sen pois. Ilman määrätietoista, pätevää ja asialleen omistautunutta hallintoa eläkeyhtiöt ajautuvat yleensä pulaan.” Kevan strategiasta ja toiminnasta vastaa hyvin suurilta osin Kevan johto. Voima ei saanut selville, kuka johdon tosiasiassa valitsee. Asiantuntijat ja Kevan nykyiset sekä entiset johdon jäsenet tarjosivat vastaukseksi muun muassa puolueiden johtoa, virkamiehiä, ”kaiken maailman kuntakonklaaveja” ja ”monisyisiä poliittisia prosesseja”. Oli henkilöstövalintojen takana kuka tahansa, niin ei ole syytä epäillä, että Kevan johto yrittäisi millään tavoin ryöstää kuntia. Esimerkiksi johtajien tulosbonukset ja palkat ovat vaatimattomia yksityisen puolen eläkelaitoksiin verrattuna. Kevalla ei näytä olevan suurta syytä ajaa omaa etuaan ohi kuntien edun. Sorsan mukaan ongelmallista on sen sijaan se, että kunnallisen sektorin eläketurvaa pohditaan erillään muusta kuntapolitiikasta. Eläkemaksut ja rahasto ovat niin suuria, että maksutaso ja sijoituspäätökset vaikuttavat koko kuntatalouteen ja jopa Suomen kansantalouteen. ja Kevan välillä tulee hyvin esille Joensuun kaupunginhallituksen puheenjohtajan Markku Kauppisen ehdotuksesta: jos Kauppinen olisi yhä Kevan toimitusjohtaja, hän olisi tuskin tehnyt yhtä näyttävää ulostuloa eläkemaksujen alentamisen puolesta. Eläkemaksun alentaminen tai rahastoitujen varojen purkaminen ei ole taikaruisku, joka pelastaisi kunnat kipeiltä leikkauksilta. Eläkevarojen käytöllä voi kuitenkin vaikuttaa siihen, kuinka haudanvakava tunnelma normitalkoissa vallitsee. Sopii toivoa, että valtuuskunnan jäsenet ovat joulukuiseen kokoukseen mennessä lukeneet läksynsä ja tietävät, mistä päättävät. Kuntasektorin ahdinkoa on nimittäin vaikea ihmetellä, jos kunnat eivät ole kiinnostuneita edes omista asioistaan. R I S T I R I I TA K U N T I E N AY-JOHTAJAT SEKOILEVAT H E T I K U N Joensuun kaupungin- hallituksen ehdotus eläkemaksun väliaikaisesta alentamisesta nousi julkisuuteen, kunta-alan kuuden ammattiliiton puheenjohtajat julkaisivat Julkisten ja hyvinvointialojen liiton (JHL) nimissä tiedotteen, jossa ne tyrmäävät eläkemaksujen väliaikaisen alentamisen. Työntekijäpuoli pelkää, että jos maksuja alennetaan, se johtaa lopulta eläkkeiden pienenemiseen. Kun Elinkeinoelämän keskusliitto ehdotti aiemmin tänä vuonna yksityisen eläkejärjestelmän emupuskurin osittaista purkamista, työntekijäpuoli SAK:n johdolla vastusti ajatusta yhtä kiivaasti kuin kuntapuolen ammattiliitot nyt. JHL:n puheenjohtajan Jarkko Elorannan mukaan vaarallinen keskustelu eläkevarojen käytöstä näyttää nyt siirtyvän julkiselle puolelle. ”Kyllä tässä on kyse siitä, että työnantajapuoli, eli tässä tapauksessa kunnat, haluaa teettää työtä halvemmalla. Sitä yritetään tehdä työntekijöiden eläkkeiden kustannuksella”, Eloranta sanoo. AY- J O H TA J AT toteavat tiedot- teessaan, että Joensuun ehdotuksen toteutuminen vaarantaisi koko kunnallisen eläkejärjestelmän rahoituspohjan. Uskovatko ammattiliitot todella, että 1,5 miljardin euron eläkemaksujen perimättä jättäminen tuhoaisi Kevan? ”No joo, ei se nyt vielä sitä tekisi. Mutta meillä on kokemusta siitä, että tällaisten väliaikaisten ratkaisujen peruminen on vaikeaa. Muutokset jäävät helposti pysyviksi”, Eloranta vastaa. Ammattiliittojen johtajat sanovat tiedotteessaan, että eläkejärjestelmän rahoitukselliset ongelmat ovat kunnissa edessä jo kenties kymmenen vuoden päästä. Niinpä eläkkeiden ”rahoitusongelmaan” pitäisi kehittää nopeasti ratkaisu. Yleensä ratkaisuvaihtoehtoja on kaksi: joko eläke-etuuksia on leikattava tai eläkemaksuja – eli kunnallisveroa – nostettava. Kumpikaan näistä vaihtehdoista ei ole ay-johtajien mieleen, joten he vaativat muunlaista ratkaisua. Millaista? ”No, sitä me emme vielä tarkasti tiedä.” AY- J O H TA J I E N tiedote on ly- hyt, mutta täynnä kummallisuuksia. He muun muassa syyttävät Kevaa siitä, että sen tekemät laskelmat ulottuvat liian pitkälle, yli 50 vuoden päähän. Myöhemmin samassa tiedotteessa he kuitenkin toteavat, että eläkeratkaisut pitää tehdä kymmenien vuosien tähtäimellä. Tiedotteen lopussa varoitetaan kuntia ulkoistamasta palveluita, jottei eläkeraha virtaisi yksityisiin työeläkeyhtiöihin. ”Jos työntekijöiden eli maksajien määrä vähenee, eläkevastuut kasvavat”, tiedotteessa sanotaan. Todellisuudessa asia on päinvastoin: jos työntekijöiden määrä vähenee, niin eläkemaksujen maksajia on toki vähemmän, mutta myös eläkevastuut pienenevät ajan mittaan. Kuten sanottu, eläkeasiat ovat vaikeita. teemu muhonen 29
30 9 / 2013 Suomi muuttuu – mikä jyrää Heinolassa? TEKSTI Valokuvasarjat 80-luvulla syntynyt heinolalainen mies & Rautsalo kuvaavat Heinolan teollisuuskaupunkia & sen muuttuvaa identiteettiä. V 80-luvulla syntynyt heinolalainen mies (oikealla sivulla) tutkin teollisen murroskauden aiheuttaman rakennemuutoksen tuottamia A L O K U VA S A R J A S S A & KUVAT ILKKA SAASTAMOINEN ilmiöitä. Kuinka pienten teollisuuskaupunkien työllisyyden romahtaminen vaikuttaa nuoreen sukupolveen ja heidän identiteettiinsä? Vanhemmilta ja isovanhemmilta perittyä tehdastyökeskeistä elämäntapaa on vaikea soveltaa 2010-luvun Suomessa, joka maantieteellisen sijaintinsa vuoksi on taloudellisesti vääränlainen sijoituspaikka suurille teollisuuden alan yrityksille. Heinolassa 80-luvulla syntyneet ovat saa- neet perinnökseen kaupungin ilman identiteettiä ja koulutusmahdollisuuksia. Murroskauden aiheuttaman työttömyyden vaikutukset nuoreen sukupolveen on uusi ilmiö, jonka seurauksista ei vielä tiedetä. Itse synnyin Heinolassa, josta muutin pois 19-vuotiaana vuonna 2005. Kuvattavani ovat heinolalaisia ikätovereitani. Rautsalo (yllä) taas on dokumenttivalokuvaprojekti tehdastyöläisyhteisön asukkaista. Rautsalo sijaitsee Heinolassa, neljän kilometrin päässä kaupungin keskustasta. Rautsaloon rakennettiin 1960-luvun alussa kartonkitehtaan läheisyyteen Maitiaislahden rannalle kolme kerrostaloa, jotka pääasiallisesti oli tarkoitettu kodeiksi tehtaan työntekijöille. Ilkka Saastamoinen on helsinkiläinen valokuvataitelija, jonka 80-luvulla syntynyt heinolalainen mies -valokuvanäyttely on Jukka Male Museossa 4.1.2014 asti.
9 / 2013 31
32 9 / 2013 TEKSTI PANU RAATIKAINEN | KUVAT GREENPEACE Saako lakia rikkoa? Kansalaistottelemattomuus tyrmätään julkisessa keskustelussa, vaikka tottelemattomuuden avulla on muutettu Suomea & maailmaa paremmaksi paikaksi. G R E E N P E A C E N iskut venäläiselle öljynporauslautalle ja suomalaisille jäänmurtajille ovat nostaneet kansalaistottelemattomuuden käsitteen julkiseen keskusteluun. Keskustelua on leimannut suuri epäselvyys siitä, mitä kansalaistottelemattomuus tarkoittaa. On puhuttu rikollisuudesta ja jopa terrorismista. Lain rikkominen on kertakaikkisesti tuomittu. Jopa vihreä presidenttiehdokas ja tuore ministeri Pekka Haavisto on toistuvasti sanoutu- vaksi koettu yhteiskunnallinen epäkohta. Avoimuus ja julkisuus tarkoittavat tässä sitä, että tottelemattomuuteen osallistuvat toimivat omilla nimillään ja kasvoillaan. Yleensä kansalaistottelemattomuuden määritelmään luetaan myös väkivallattomuus. Julkisuudella ja väkivallattomuudella pyritään minimoimaan lain rikkomiseen liittyvät kielteiset vaikutukset. Vaikka kansalaistottelemattomuuteen liittyy lain rikkominen, on tärkeää ymmärtää, ettei sen tarkoitus ole kyseenalaistaa lakia ja sen noudattamista yleisesti. Sillä voidaan vastustaa jotain yksittäistä lakia. Joissain tilanteissa peruste jonkin lain rikkomiselle nähdään painavampana kuin peruste lain noudattamiselle. Kansalaistottelemattomuuteen turvautumista pidetään viimeisenä keinona tilanteessa, jossa mitkään lain puitteissa koetetut keinot eivät ole johtaneet epäkohdan korjaatumiseen. AKIA R I K KO VAT toimijat ovat siten yleensä myös valmiita siihen, että he saavat teostaan asianmukaisen rangaistuksen. Tämän ei toki tarvitse edellyttää täysin tekaistujen syytteiden ja selvästi kohtuuttomien rangaistusten kritiikitöntä hyväksymistä. Esimerkki tällaisesta on Greenpeace-aktivisteille kaavailtu absurdi syyte merirosvouksesta. Kansalaistottelemattomuus on näin ollen erotettava selvästi tavanomaisista rikoksista, joiden tekijät pyrkivät yleensä välttämään kiinnijäämistä ja henkilöllisyytensä paljastumista. Ero on tehtävä myös muunlaisiin lakia rikkoviin poliittisen vaikuttamisen muotoihin, kuten nimettö- L nut irti kaikesta lakia rikkovasta kansalaisaktivismista. Turkulainen poliittisen historian professori Timo Soikkainen on verrannut Greenpeacea Lapuan liikkeeseen sekä punakaarteihin ja europarlamentaarikko EijaRiitta Korhola jopa terroristiverkosto al-Qaidaan. Keskustelussa on unohdettu se, että kansalaistottelemattomuus on osa Suomen historiaa. Sen avulla suomalaiset vastustivat tsaarin Venäjän sortotoimenpiteitä 1900-luvun alussa: vuoden 1902 kutsuntalakoissa suomalaiset kieltäytyivät suorittamasta asepalvelusta Venäjän armeijassa, ja vuoden 1905 lainvastainen yleislakko oli keskeinen tekijä Suomen itsenäistymisprosessissa. I TÄ kansalaistottelemattomuus oikeastaan on? Sillä tarkotetaan avointa ja julkista, vakaumukseen pohjautuvaa toimintaa, jossa jonkin erityisen vahvan moraalisen perusteen vuoksi rikotaan tietoisesti lakia tai lakiin perustuvaa määräystä. Pyrkimyksenä on kommunikoida lainsäätäjän tai yhteiskunnan kanssa ja korjata joku vaka- M mään ilkivaltaan tai väkivaltaiseseen toimintaan, jotka eivät täytä kansalaistottelemattomuuden vaatimuksia. Kansalaistottelemattomuus voi olla joko suoraa tai epäsuoraa. Suoralla kansalaistottelemattomuudella tarkoitetaan sellaista lain rikkomista, jossa arvostelun kohteena on nimenomainen rikottu laki. Vastaavasti epäsuorassa kansalaistottelemattomuudessa protestin kohde on jokin muu laki tai käytäntö. Kansalaistottelemattomuus voi olla passiivista tai aktiivista: lakia voidaan rikkoa joko aktiivisesti toimimalla tai jättämällä jotain tekemättä. lopulta julisti joulukuussa 1956 Alabaman rotuerottelua busseissa vaativat lait perustuslain vastaisiksi. Erityisen kuuluisa on vuoden 1960 istumamielenosoitus Woolworthin tavaratalon kahvilassa Pohjois-Carolinan Greensborossa. Siinä neljä mustaa opiskelijaa meni istumaan ainoastaan valkoisille sallitulle tiskille. Henkilökunta kieltäytyi palvelemasta heitä ja kehotti postumaan. Seuraavina päivinä mielenosoitukseen liittyi lisää väkeä, ja protestit levisivät muuallekin. Kielteinen julkisuus alkoi näkyä tuntuvasti Woolworthin myynnissä, ja heinäkuussa 1960 tavaratalo luopui rotuerottelusta. Sinnikäs kampanjointi johti lopulta vuonna 1964 syrjinnän kieltävän kansalaisoikeuslain säätämiseen. kansalaistottelemattomuus (engl. civil disobecdence) otti käyttöön yhdysvaltalainen runoilija ja yhteiskuntakriitikko Henry David Thoreau klassikoksi muodostuneessa esseessään Kansalaistottelemattomuus (1848). Hän itse harjoitti kansalaistottelemattomuutta ja vastalauseena orjuudelle ja Meksikon sodalle kieltäytyi maksamasta veroja. Thoreau meni protestinsa vuoksi vankilaan. Kansalaistottelemattomuudella on ollut suuri merkitys maailmanhistoriassa. Intian itsenäisyyskamppailua Britannian siirtomaavaltaa vastaan johtanut Gandhi sitoutui tinkimättömästi väkivallattomaan kansalaistottelemattomuuteen. Tunnetuin mielenilmaus oli maaliskuussa 1930 uutta suolaveroa vastustanut lähes 400 kilometrin ”suolamarssi”, johon britit vastasivat pidättämällä noin 60 000 ihmistä. Intia sai lopulta itsenäisyyden vuonna 1947. Yhdysvalloissa rotuerottelua vastustanut kansalaisoikeusliike, keulakuvanaan Martin Luther King, otti vaikutteita Gandhilta ja noudatti väkivallattoman kansalaistottelemattomuuden periaatteita. Tunnettu varhainen tapaus on Montgomeryn bussiboikotti Alabamassa. Se sai alkunsa joulukuussa 1955, kun mustaihoinen Rosa Parks pidätettiin, koska hän oli bussikuskin käskystä huolimatta kieltäytynyt luovuttamasta istumapaikkaansa valkoihoiselle matkustajalle. Tämä käynnisti paljon julkisuutta saaneen kansalaistottelemattomuuskampanjan, jonka tuloksena USA:n korkein oikeus M O N I S S A ItäEuroopan ja entisen Neuvostoliiton maissa kansalaistottelemattomuus on ollut yleinen toimintatapa. Sen avulla on vaadittu demokratiaa ja pyritty kumoamaan jähmettynyt kommunistinen yksipuoluejärjestelmä. Esimerkiksi Itä-Saksassa vanha kommunistinen hallinto syrjäytettiin väkivallattoman vastarinnan ja suurmielenosoitusten avulla vuonna 1989. Tšekkoslovakian niin sanottu sa- K ÄSITTEEN M tapauksissa kansalaistottelemattomuus ei tietenkään ole automaattisesti moraalisesti oikeutettua, vaan toiminnan oikeutus on arvioitava tapauskohtaisesti. Tavoitteen on ensiksikin todella oltava moraalisesti toivottava. Joskus ajettu tavoite nauttii kansalaisten yleistä kannatusta. Toisissa tapauksissa tavoite on kiistanalaisempi, ja vain aika voi näyttää, oliko lain rikkominen perusteltua vai ei. Tottelemattomuuteen ryhtymisen on tapahduttava vilpittömistä syistä – ei esimerkiksi halusta miellyttää K AIKISSA YÖS mettivallankumous syksyllä 1989 kokosi suurmielenosoituksiin satojatuhansia ihmisiä. Lopulta kommunistinen puolue luopui yksinvallastaan, ja maassa järjestettiin demokraattiset vaalit. Virossa alkoi vuonna 1987 laulava vallankumous, jossa ajettiin neljän vuoden ajan maan itsenäistymistä Neuvostoliiton alaisuudesta. Viimein noin 300 000 virolaista kokoontui Tallinnaan laulamaan kansallislauluja, jotka olivat kiellettyjä. Kun neuvostopanssarit vyöryivät maahan, virolaiset muodostivat ihmiskilpiä tv- ja radioasemien suojaamiseksi. Lopulta Viro sai itsenäisyytensä ilman verenvuodatusta. äänestäjiä – ja sen on perustuttava riittävään harkitaan ja eri keinojen punnintaan. Monet historian merkittävistä edistysaskeleista on joka tapauksessa otettu kansalaistottelemattomuuden vauhdittamina: usein yhteiskunta on tottelemattomuuden seurauksena muuttunut ilmiselvästi paremmaksi. Kansalaistottelemattomuus on joissain tilanteissa selkeästi moraalisesti perusteltua ja oikein. Kannattaa siis miettiä kaksi kertaa, ennen kuin lähtee kategorisesti tuomitsemaan sen ja asettuu kaikissa tilanteissa vallitsevan asiantilan puolelle. Jos vaakakupeissa ovat esimerkiksi räikeä ihmisoikeuksien rikkominen ja toisaalta vaikkapa poliisin hajaantumis- tai poistumiskiellon noudattamatta jättäminen, lienee selvää, että puolustettu asia ohittaa tärkeydessä rikotun lain. Lakia ei tarvitse noudattaa sokeasti. Terveen järjen käyttö on tässäkin tapauksessa sallittua – jopa suotavaa. Kirjoittaja on filosofian tohtori & teoreettisen filosofian dosentti, joka työskentelee tutkijana Yhteiskuntatieteiden filosofian huippuyksikössä Helsingissä. Hänet on tuomittu sakkorangaistukseen virkapukuisen poliisin henkilökohtaisesti antaman poistumiskäskyn noudattamatta jättämisestä.
IKKAAMPI RA U S T EE T O N AJ H OLE HYVÄ KONETISKIJA PUHTAUTTA YMPÄRISTÖYSTÄVÄLLISESTI JA VALKOPYYKKITURVALLISESTI. PULVERI VAIN PUHTAAN PYKIN OMA TUOKSU SYYSKUUSSA EKOKAUPOISSA PUHTAUTTA YMPÄRISTÖYSTÄVÄLLISESTI JA TURVALLISESTI. OLEHYVALUONNONTUOTE.FI Puulelut, pelit, askartelu ja lahjat Turvallisesti, ympäristöystävällisesti Yrjönkatu tu 34 Amos Anderssonia rssonia vastapäätä ätä HELSINKI: <?????? ^??Ž?Ž????? ? ,????????? ^????????? ??????? ? dhZ<h? z??Ž????Ž????? ?? d DW Z ? ,????????? ?? s Z<<K< hWW ? ??????Ž?Ž???????? W?????????? ??????? ????????????? ?? ???????????Ž?? ???Ž????????? <?? ????? ?Ž????????? ?????????? ?????? Z?Ž?Ž??????? ?????Ž???????? ?????? ?Ž?????????? ?? ???? ?????? ??Ž???? ???????????? ??????Ž?Ž???????? z?? ???? ??Ž???? Ž?Ž??? ^???? Z?Ž?Ž??????? ?????Ž????????? < /<</ ??Ž???? tarjouskoodilla MJ8C6KBM Z?Ž?Ž??????? ?????Ž???????? 30.11.2013 saakka. -10% Georgsgatan 34 Geo ?????????????? D????Ž? ?Ž? D Aderssons
=NG
OPK= HELQJIUUJPE DAH ? F= (ELLQL=HRAHQ The Everlast – komedia siitä mitä takahuoneessa tapahtuu Teksti Okko Leo, ohjaus Janne Reinikainen, lavastus Markku Pätilä Rooleissa Laura Malmivaara, Juho Milonoff, Samuli Niittymäki, Janne Reinikainen, Pekka Valkeejärvi ja Jani Rapo KOM-lipputoimisto, puh. (09) 6841 841 Kapteeninkatu 26, myös Lippupalvelu Kapteeninkatu 26 www.kom-teatteri.fi
9 / 2013 HUOLISILPPURI. Kaksi päivää ennen Heureka tulee hulluksi -näyttelyn avajaisia silppuri oli epäkunnossa. TEKSTI & KUVAT MINEA KOSKINEN Hoitoa heti, yhdeltä luukulta 18-vuotiaana masentunut & ahdistunut Elina elää kuntoutustuella kuusi vuotta hoidon aloittamisen jälkeen. Olisiko Elina vielä sairaslomalla, jos häntä olisi hoidettu vain yhdessä paikassa? V UODEN 2007 lokakuussa 18-vuotias Elina saa kiireellisen lähetteen Pitkänniemen akuuttipsykiatrian poliklinikalle. Hän on pyytänyt päästä hoitoon, koska ulos lähteminen ahdistaa, koulusta on kertynyt poissaoloja ja laskut on maksamatta. Lähetteeseen on kirjattu: F32.2 vaikea masennus, F93.89 nuoruusiän kehitysvaikeudet (vaativia piirteitä). Viikon jälkeen Elina pyytää päästä pois. Viereisissä sängyissä huutavat ja itkevät potilaat vain pahentavat ahdistusta. Ahdistuksen ja nuoruusiän kehitysvaikeudet eivät ole helpottuneet aikuisten poliklinikalla. Osastonlääkäri kotiuttaa Elinan. Diagnoosit: F32.9 depressio, F93.89 nuoruuden kehityshäiriöt, F41.9 määrittämätön ahdistuneisuushäiriö (paniikkihäiriö?). Päätettiin lisätä aamuun Xanor depot mg, jotta selvittäisiin eteenpäin. ongelmien ” hoito on tulipalojen sammuttamista”, sanoo kuntoutusPSYYKKISTEN neuvoja Raili Alén Mielenterveyden keskusliitosta. Suomessa psykiatriseen hoitoon pääsee nopeasti vain silloin, kun ihmisen oireilu kriisiytyy. Ennen osastohoitoa Elina kävi nuorisopykiatrian poliklinikalla. Hän oli ajautunut burn outiin täyspäiväisen opiskelun ja työssäkäynnin myötä. Alénin mielestä hoitoa pitäisi saada jo ennen kuin oireet täyttävät diagnoosin kriteerit. Ennaltaehkäisevä työ puuttuu Suomesta lähes kokonaan. ”Etenkin nuorille pitäisi olla matalan kynnyksen paikkoja, joissa voisi jutella huolista”, Alén sanoo. parantaa, jos apua saisi ajoissa. Mielenterveyshäiriöiden vuoksi työkyvyttömyyseläkettä saa vuosittain lähes 120 000 suomalaista. Työterveyslaitoksen vuoden 2010 selvityksen mukaan varhaisten työkyvyttömyyseläkkeiden kustannukset ja menetetty työpanos maksavat yhteisU N mielenterveysongelmaskunnalle noin 10 miljardia euroa ta kärsivä hakee apua, hä- vuodessa. nen tulisi päästä hoitoon vuoroAlénin mukaan on tavallista, kauden kuluessa. Näin vaati Ku- että työkyvyttömyyseläkkeellä luttajaparlamentti 21. lokakuuta ihminen putoaa psykiatrisen erikannanotossaan, jonka on alle- koishoidon piiristä takaisin terkirjoittanut 31 suoveyskeskuksille, malaista järjestöä. joiden henkilöKuluttajaparlakunta ei ole erimentti on Kuluttakoistunut psyykn o jaliiton koordinoikisten ongelmien ä m el hoitoon. ma kansalaisjärJärjest rajoja. ä Työkyvyttöjestöjen keskusten n y tä lufoorumi. myyseläkettä Tällä hetkeledeltää yleenlä mielenterveyssä vuosien kunongelmat kuulutoutustuki. Kela vat saman kuuden maksaa kuntoukuukauden hoitotakuun piiriin tusrahaa ja korvaa esimerkiksi kuin muutkin terveysongelmat. yksityistä terapiaa ja ammatillisJos hoitoon ei pääse nopeasti, ta kuntoutusta. Hoidosta vastaa ongelmat ehtivät kehittyä ja nii- kunnan palveluksessa työskenteden korjaaminen kestää kauan. levä lääkäri. Se aiheuttaa ihmisille tarpeetonVuoteen 1996 verrattuna ta kärsimystä ja käy yhteiskun- vuonna 2012 Kelan kuntoutuspalnalle kalliiksi. veluja sai mielenterveyden häiri”Järjestelmä on täynnä rajoja. öiden vuoksi lähes nelinkertainen Potilaita jaotellaan esimerkiksi määrä ihmisiä. iän, kunnan, perussairaanhoidon ja erikoissairaanhoidon mukaan”, T E L Ä - K A R J A L A S S A aikuisAlén sanoo. ten psykiatrisen avohoidon jonot on viimeisten kolmen vuoU O M E S S A J O P A joka viides den aikana onnistuttu poistaoireilee psyykkisesti. Moni maan kokonaan. Aiemmin hoitoa kroonistunut mielenterveyshäi- joutui odottamaan kolmesta seitriö olisi mahdollista ehkäistä tai semään viikkoa. K E S Tilanteen parannusta selittää se, että Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiiri Eksotessa on otettu käyttöön Suomen mielenterveystyön ensimmäinen ja toistaiseksi ainoa sote-malli. Se tarkoittaa sitä, että saman hallinnon alle on sijoitettu sairaaloiden osastot, mielenterveystoimistot, terveyskeskusten psykiatriset sairaanhoitajat, Aklinikka, päihdekuntoutusyksikkö ja kaikkien näiden alojen ostopalvelut. Siis koko paketti. Eksote ottaa psyykkisistä ongelmista kärsivät vastaan yhdellä luukulla. Kolmen vuoden aikana Etelä-Karjala on vähentänyt psykiatrisen laitoshoidon paikat puoleen ja siirtänyt henkilöstöä avohoitoon. Eksoten mielenterveys- ja päihdepalvelujen johtaja Timo Salmisaaren mielestä perus- ja erikoissairaanhoito on Suomessa erotettu toisistaan hallinnon, ei potilaan etujen vuoksi. ”Rengistä on tullut isäntä. Jos potilas ei kuulu jonkin hoidon piiriin, hän saa lähetteen muualle. Välissä on odotusta ja sitten taas uusi tutkimusvaihe.” jälkeen EliO na siirtyi nuorisopsykiatrian poliklinikalle. SA STOHOIDON ”Sairaalasta kotiuttamisen jälkeen jäin aika lailla yksin. Lääkkeitä sain kassillisen”, Elina kertoo. Hoito poliklinikalla loppui vuonna 2008. Elina aloitti opinnot uudessa koulussa, mutta haki uudelleen apua vuonna 2010, tällä kertaa opiskelijaterveydenhuollosta. Hän sai lähetteen erikois- TESTAA PSYKOOSIA! R 2 D 2 :TA muistuttavaan myl- lyyn on teipattu epäkunnossalappu. Huolisilppuri ei vielä toimi, pahoittelee tiedekeskus Heurekan projektipäällikkö Heidi Ekelund tiedotustilaisuudessa. Ei huolta! Nyt mylly jo jauhaa Heureka tulee hulluksi -näyttelyssä vierailevien ongelmia. Jos Heurekan kävijäarvio pitää paikkansa, silppuriin voi päätyä jopa miljoonan ihmisen huoli. Heurekassa kävijä voi astua psykoosisimulaatioon ja fobiahuoneeseen. Masennus- huoneessa pääsee salakuuntelemaan kolmihenkisen perheen ajatuksia. Arjen huolien ja hulluuden väliin mahtuu paljon syitä ja seurauksia, huonoa tuuria ja altistavia tekijöitä. Heureka haluaa näyttelyllään sanoa, ettei mielenterveysongelmissa ole mitään mystistä. Minea Koskinen Heureka tulee hulluksi -näyttely avoinna 12.10.2013–21.9.2014. 35
36 9 / 2013 sairaanhoitoon, mutta muuton vuoksi hoito lykkääntyi. Vuoden 2012 tammikuussa hän pääsi jälkeen psykiatrisen poliklinikan potilaaksi. P hoito alkaa Suomessa lääkärin vastaanotolta. Psykiatrisen SYYKKISTEN OIREIDEN diagnoosin voi tehdä niin psykiatri kuin terveyskeskuksen tai työterveyden lääkärikin. Perusterveydenhuollon lääkäreillä on vähän aikaa paneutua psyykkisten ongelmien taustoihin. He voivat määrätä oireisiin psyykenlääkkeitä. Kuuden hoitovuoden aikana Elina on kokeillut yli kymmentä erilaista masennuslääkettä. ”Yksikään lääke ei ole vaikuttanut toivotulla tavalla. Tuntuu, että lääkärien on mahdoton uskoa, ettei lääkemerkin vaihtaminen auta.” Tehostetaan mielialalääkitystä, Sepram-annosta ad 30 mg, tarvittaessa Tenox ½-1 tabl. nukahtamisvaikeuksiin ja Opamax 15 mg ½ tabl. ahdistuksen lievittämiseen. Masennuslääkkeiden lisäksi Elina söi ajoittain bentsodiapameja eli rauhoittavia lääkkeitä ahdistukseen. Niitä käyttää Suo- messa noin 200 000 ihmistä. Valvira suosittaa, että lääkärit määräisivät rauhoittavia enintään 12 viikoksi. Arviolta 40 prosenttia käyttää niitä pidempään. Rauhoittavien lisäksi 18-vuotiaalle Elinalle määrättiin useita antipsykoottisia lääkkeitä. Yksi niistä on Risperdal, jota ei suositella alle 18-vuotiaille. Se aiheuttaa sivuvaikutuksena esimerkiksi kömpelyyttä ja keskittymisvaikeuksia. Elinan potilasasiakirjoista ei käy ilmi, mihin kaikki antipsykoottiset lääkkeet on määrätty. Asian selvittämistä hankaloittaa se, että Elina ei ole nähnyt yhtäkään psykiatria yli puolta vuotta. Pirstaleisessa järjestelmässä lääkehoidon hyötyä ja haittoja seurataan huonosti. ”Välillä joku uusi psykiatri on kysynyt, että miksi ihmeessä sulle on tällainen lääke määrätty.” sijaitsee Tornion Keroputaan psykiatrinen sairaala, joka on luonut mallin koko alueen mielenterveystyöhön. Kuten Etelä-Karjalassa myös Länsi-Pohjassa hoitoon pääsee nopeasti, yhdeltä luukulta. Psykiatrinen sairaanhoitaja vastaa L ÄNSI-POHJASSA puhelimeen päivin ja öin. Keroputaan ylilääkärin Birgitta Alakareen mielestä ihmistä ei koskaan pidä hoitaa pelkällä psyykelääkityksellä. ”Henkilökohtaisesti suhtaudun harkiten uusien lääkitysten aloittamiseen. Ensin pitää selvittää ihmisen elämäntilanne kokonaisuudessa.” ssä ihmee n i s k i e ”M tällain ” n o e l y? sul äärätt m e k lää on tullut tunK netuksi myös Suomen ulkopuolella. Tornion hoitomalE R O P U TA A lista kirjoittaa esimerkiksi amerikkalainen Robert Whitaker kirjassaan Anatomy of An Epidemic (2011). Vuodesta 1987, Prozacin keksimisen jälkeen, työkyvyttömyyseläkkeitä saavien mielenterveyspotilaiden määrä on yli kaksinkertaistunut Yhdysvalloissa. Whitaker epäilee, että pit- käaikainen psyykenlääkkeiden käyttö kroonistaa mielenterveyden häiriöitä. lääkärit K määräävät psyykenlääkkeitä siinä, missä muuallakin SuoE R O P U TA A L L A messa, mutta esimerkiksi pitkäaikaista antipsykoottista lääkitystä käyttää pienempi osa potilaista. Sairaseläkkeelle jäi 1990-luvulla selvästi vähemmän psykoosioireista kärsiviä. Alakareen mukaan lääkkeet auttavat oireisiin ja voivat purkaa kriisitilanteen. ”Rauhoittavien käyttö mietitään yksilöllisesti. Ne ovat akuutteja lääkkeitä, eivätkä kuulu pitkäaikaiseen käyttöön.” Alakareen mukaan Keroputaan henkilökunta yrittää varmistaa, että sama lääkäri vastaa lääkehoidosta koko hoitojakson ajan. ”Se on tärkeää, kuten myös se, että koko hoitava tiimi pysyy samana. Jatkuvuus on yksi hoitomme periaatteista. Ihmisten ei silloin tarvitse aina aloittaa kertomustaan alusta.” Elinan N tuorein diagnoosi on F40.0: paniikkihäiriö ja F33.1: toistuva Y T 24 -V UOT I A AN masennus, keskivaikea masennusjakso. Hän itse uskoo, että masennus on syntynyt paniikkihäiriön sivutuotteena. Pelko kohtauksesta nostaa kynnystä kotoa lähtemiseen. Kun niin käy usein, alkaa masentaa. Anamnestisten tietojen perusteella toipuminen työkykyiseksi vaatii pitkän, useiden kuukausien mittaisen ajan. ei aina tiedä ratkaiL sua ongelmiin potilasta paremmin. Keroputaalla hoito peÄÄKÄRI rustuu keskusteluun, eli dialogiin hoitavien ja hoidettavien välillä. Potilaan läheiset ja esimerkiksi sosiaalityöntekijä osallistuvat hoitoon lääkärin kanssa. Kun hoitohenkilökunta tuntee ihmisen tarinan, diagnoosien merkitys vähenee. Etenkin nuorten leimaamista vältetään. Elina sanoo, että häntä koskevissa potilasasiakirjoissa on paljon sellaista, josta hän ei tunnista itseään. ”Tässä lukee, että potilaalle on tärkeää se, miltä hän näyttää. Kuulostaa siltä, että ahdistun, jos meikki ei näytä hyvältä.” Suositeltiin jonkin sosiaalisen harrastuksen aloittamista. MIELENTERVEYS- & PÄIHDEHOITO YHTEEN MIELENTERVE YS - & päihdepalvelujen yhdistämistä vaatii moni asiantuntija, sillä yhden luukun periaate vähentää ihmisten pompottelua. ”Aiemmin mielenterveys- ja päihdehoito oli eroteltu. Tuli vastaan tilanteita, joissa esimerkiksi päihteitä käyttävää väkivaltaista, psyykkisesti oireilevaa nuorta ei kukaan halunnut ottaa vastaan”, kertoo Eksoten mielenterveys- ja päihdepalvelujen johtaja Timo Salmisaari. Etelä-Karjalan kokeiluhanke Eksote on halunnut poistaa niin sanotun kaksoisdiagnoosin ongelman. Suomen järjestelmässä asiakas ei saa välttämättä apua, jos kärsii sekä mielenterveys- että päihdeongelmista. Ne kun kuuluvat luokittelussa eri kategorioihin, vaikka usein liittyvät toisiinsa. ITSEILMAISU. Ida 4, tutkii ruumiinkieltä naamioiden avulla. KALLIS YKSITYINEN TERAPIA MONEN M I E L E S TÄ mielenterveysongelmia ei paranna pilleri, vaan ongelmista puhuminen. Lääkehoidon rinnalle tarjotaan esimerkiksi psykoterapiaa. Kela korvaa kuntoutuspsykoterapian kustannuksia henkilölle, jolle lääkäri on sitä suosittanut. Tuen hakijalla pitää lisäksi olla diagnoosi mielenterveyden häiriöstä. Vuonna 2003 Kelan tukemaa kuntoutuspsykoterapiaa sai 10 000 ihmistä, vuonna 2012 jo noin 20 000 ihmistä. T E R A P I A E I O L E halpa hoito- muoto. Psykoterapian käyntikerta maksaa muutamista kymmenistä noin sataan euroon. Vuonna 2012 Kela käytti kuntoutuspsykoterapian tukemiseen 32 miljoonaa euroa. Summa kasvoi 15 prosenttia edellisvuoteen verrattuna. Eksoten johtaja Timo Salmisaari huomauttaa, että Kelan tukema psykoterapia tarkoittaa hoidon ulkoistamista. Kun palvelu ostetaan yksityiseltä psykoterapeutilta, ihminen siirtyy pois julkiselta puolelta. N Y K Y I N E N järjestelmä ONNENPYÖRÄ. Poika arpoo tunteen näyteltäväksi Heurekan tunteentunnistuspelissä. erottaa ongelmat koodeilla ja niitä vastaavilla hoitoyksiköillä. Mielenterveysseuran Kristian Wahlbeckin mielestä erottelu ei palvele ihmisiä, mutta vastarintaa selittävät vähemmät jalot päämäärät. ”Olen käynyt keskusteluja esimerkiksi ylilääkärien kanssa epävirallisissa yhteyksissä. Niissä on tullut esiin, että osa haluaa suojella ensisijaisesti oman ammattikunnan intressejä.” T E R V E Y D E N J A hyvin- voinnin laitoksen Kerstin Stenius on tutkinut, miten päihde- ja mielenterveystyötä on yritetty yhdistää kunnissa. Hänestä kilpailu voi vaikuttaa uudistushalukkuuteen, mutta asia ei ole niin yksinkertainen. ”Useissa tapauksissa aloite yhdistämiseen on tullut mielenterveyspalveluiden puolelta, eikä ole mietitty, miten päihdehuoltoa tulisi kehittää. Päihdepuolella palvelujen saatavuus on ollut hyvä kaupungeissa, joissa on Aklinikka.” Selvityksissä huoli on kohdistunut päihdepalvelujen saatavuuteen eli siihen, että ne eivät päädy lähetteen alaisiksi. Hoitoon pääseminen ilman lähetettä on Steniuksen mukaan tärkeä periaate. Sitä Eksote noudattaa. Mielenterveysseuran Walhbeckin käsitys Eksoten toiminnasta on myönteinen. ”Eksote on onnistunut uudistuksessa sekä lukujen että hoitotyytyväisyyden valossa.” Minea Koskinen
15.12.2013 ASTI Mia Damberg: Other Stories Thread and Paper Modernin taiteen museo, Vaasa kuntsi.vaasa.fi Näyttelyt esillä 12.10.2013–5.1.2014 Suomen valokuvataiteen museo Kaapelitehdas Tallberginkatu 1 G, Helsinki www.valokuvataiteenmuseo.? Kuka tekee IHMEen Ateneumissa 2014? Sinä päätät. Äänestä suosikkitaiteilijaasi 30.11. mennessä ja osallistu kilpailuun! Palkintoina matkat ja yöpyminen Helsingissä itsellesi ja ystävällesi sekä osallistuminen IHME-taidetyöpajaan! Äänestä Ateneumissa tai verkkosivuillamme: www.ihmefestival.?, www.ateneum.? Kuvia tehtaista, työstä ja tekijöistä Monologeja epävarmuuden ajasta 30.10.-29.12.2013 www.sinkka.fi Taide- ja museokeskus Sinkka, Kultasepänkatu 2, 04250 Kerava
DIGITAALINEN MUOTOILU Liity ?ksuun seuraan! Eiran aikuislukiossa voi suorittaa koko lukiotutkinnon tai opiskella sitä mikä kiinnostaa. Jokaiselle jotakin Tervetuloa! ? :^gVc V^`j^haj`^dhhV kd^ de^h`ZaaV `d`d aj`^dc iV^ n`h^ii~^h^~ V^cZ^iV# ? De^h`ZaaV kd^ bn?h eZgjh`djajhhV iV^ Zc\aVcc^`h^ =^\] HX]dda^hhV# ? De^h`Za^_VbbZ dkVi cd^c &-"-% "kjdi^V^iV# ? De^h`ZaaV kd^ VVbjaaV iV^ ^aaVaaV! ijciZ_V dc `ad -#(%" '%#&%# ? @d`d aj`^dc kd^ de^h`ZaaV bn?h kZg`dhhV# De^h`Za^_V`h^ kd^ ^abd^iiVjijV nbe~g^ kjdYZc# Iji`^ciddc i~]i~~k~ de^h`Zaj dc bV`hjidciV bViZg^VVa^bV`hj &% ZjgdV # 6^cZde^h`ZajbV`hj dc &%% ZjgdV! _diV kVhiVVc kd^ de^h`ZaaV aj`jkjdYZc V^`VcV c^^c bdciVV V^cZiiV _V `jghh^V `j^c ]VajVV# Ilmoittautuminen 3. jakson kursseille 21.11. -3.12. ?V`hdc deZijh Va`VV .#&'# Lisätietoa mme! kotisivuilta 20.1.–31.8.2014 TÄYDENNYSKOULUTUS Koulutus on suunniteltu sinulle joka haluat oppia ja hallita useita graa?sen alan osa-alueita. Koulutuksen moduulit muodostuvat useista eri osa-alueista ja antavat valmiuden käsitellä ja käyttää näitä eri tilanteissa. Koulutus käsittää mm. kuvankäsittelyä, verkkosivujen suunnittelua ja ylläpitoa, digitaalista videoeditointia sekä dokumenttisuunnittelua. Koulutuksen aikana opiskelijat työskentelevät erilaisten projektien parissa. Projektien tarkoituksena on perehdyttää opiskelijat projektityöskentelyyn realististen projektien kanssa joissa käytetään hyväksi kaikkien osa-alueiden ohjelmistoja. eì eì eì Verkkotuotanto Graa?nen tuotanto Mediatuotanto Lähiopetus on maanantaisin ja keskiviikkoisin, klo 17.00–20.30 sekä kolme lauantaita kevään 2014 aikana, klo 10.00–15.00. Kevään 2014 luennot loppuvat toukokuussa, jonka jälkeen on etäopiskelua. Projektityöt esitellään elokuussa. Hinta: 300€ Hakuaika päättyy 13.1.2014. Lisätiedot: www.arcada.?/digitaalinenmuotoilu ;\eTa T\^g\ _g^\b ? BT\hge\a^Tfg ) ? &&'+& >X_ \a^\ www.eira.fi Arcada | Jan-Magnus Janssonin aukio 1 | Helsinki | www.arcada.?
9 / 2013 39 KULTTUURI Tanu Kallio TÄRKEITÄ PÄIVÄMÄÄRIÄ: • 30. syyskuuta 1962: Jari Halonen syntyy. • 17. tammikuuta 1987: Jouko Turkan tähtioppilas Halonen heittää ulosteita kohti yleisöä Jumalan teatterin esityksessä Oulussa. Halonen erotetaan Teatterikorkeakoulusta. • 26. joulukuuta 1991: Neuvostoliitto sortuu. • 27. maaliskuuta 1992: Jari Halosen ensimmäinen elokuva Back to the USSR – Takaisin ryssiin tulee elokuvateattereihin. EI ISMEJÄ. Elokuvaohjaaja Jari Halonen tunnetaan äärimmäisyysihmisenä, jonka ?loso?a on kuitenkin välttää poliittisia ääripäitä. ”Viisas on keskellä, tao”, Halonen sanoo. neella 23. lokakuuta 2013. Tarjolla on suklaata, ja ilmassa tuoksuu suitsuke. Kahden tunnin aikana Halonen ihailee naiseuttani ja ”spirittiäni” moneen otteeseen. ”Sä olet luoja, maailman voiman kuva. Jos sä oivallat sen, sun ympärillä pyörii kaikki,” Halonen kuvailee. tekemä elokuva tuo ohjaajan senhetkiset ajatukset alastomina päivänvaloon. Feminiinisyys on uudessa Kalevala – Uusi aika -elokuvassa läsnä uudessa, kehittyneessä muodossa. Kun bisnessuvun vesa Sampo (Tommi Eronen) tapaa gurun (Maija-Liisa Ström), hän herkistyy ja yrittää irtautua oravanpyörästä. Yhdeksän vuotta työn alla ollut eepossovitus on kansallishistorian uudelleenkirjoitusta. Halonen oivalsi, että Kalevalan tarut kertovat suomalaisten esiisien ymmärryksen maailmasta. Se on matriarkaattinen ja tasa-arvoinen, kuten muinainen Mesopotamia. Elias Lönnrot ei ruotsalaisen hegemonian vuoksi ymmärtänyt tätä. Siksi Kalevalasta tuli ”Pocahontas-piirretty amerikanintiaaneista”. Halonen iskee takaisin nauramalla ruotsalaisille. Häntä ihmetyttää, miksei julkisessa keskustelussa päästä koskaan viime sotia pidemmälle. ”Vastahan brittitutkija kävi täällä kertomassa, että meillä on samat itsetunto-ongelmat kuin muillakin valloitetuilla kansoilla, kuten eskimoilla.” Missä alistushistoria, siellä rasismi: ”Meitä on estetty nostamasta suomalaisuutta millään muulla tavoin kuin Esa-Pekka Salosen rikastumisen tai lätkäkullan voimin.” Halosen mukaan rasismi syntyy siitä, ettei meidän ole annettu tuntea arvoamme. JOK AINEN HALOSEN Jari, jin & jang Elokuvaohjaaja Jari Halonen ajattelee, siis tekee elokuvia. Tervetuloa rakkauden, myötätunnon & anteeksiannon maailmaan! T O T TA K A I M Ä olen pyrkinyt saamaan pillua niin kuin kaikki ohjaajat!” Jari Halonen naurattaa satapäistä yleisöä 15. maaliskuuta 2013 elokuvateatteri Orionissa Helsingissä. Punaisilla penkeillä istuu miesvoittoinen kuulijakunta, jota Halonen viihdyttää parhaansa mukaan. Ja yleisö viihtyy. Onhan Halonen kunnostautunut 30-vuotisella urallaan eritoten suomalaisten miesten kuvaajana. Halosen tunnetuin teos on Aleksis Kiven elämä (2002). Se kertoo köyhästä kraatarin pojasta, joka lyö luun kurkkuun ruotsalaiselle kulttuurieliitille kirjoittamalla romaanin seitsemästä suomalaisesta luonteesta. Fanit siteeraavat Haloselle useimmiten Joulubileitä (1996), kreisikomediaa suomalaisen alamaailman kotiinpaluujuhlista. Luennon jälkeen katsotaan Lipton Cockton in the Shadows of Sodoma (1994), vuoden 2037 Vladivostokiin sijoittuva huuruinen ?lm noir. Halonen nostaa kätensä profeetallisesti ilmaan: ”Näissä sormissa ovat ne ihmiset, jotka ovat niin hyviä kuin Jorma Tommila oli Liptonissa. Katsokaa sitä: se ei näyttele, vaan se on paljon parempi!” Innokas pipomies pommittaa Halosta tämän tästä kysymyksen tapaisilla rakkaudentunnustuksilla. Halosta ei haittaa. Hän on itsekin rakkauden asialla. (1992) on Halosen sanoin ”helvetin riehakas” vastarintakomedia, jonka radikaali sanoma on yhä totta. Vampyyriksi muuttunut Lenin (Taisto Reimaluoto) saapuu pienen paikkakunnan ainoan kommunistin Reima Elon (Jorma Tommila) tueksi juuri, kun tämä yrittää itsemurhaa. Jorma Tommilan laajentuneista sieraimista valuu räkää ja silmistä kyyneliä. Turkkalainen fyysinen näyttelijäntyö on Halosen elokuvien tunnuspiirteitä. Viimeisen vuosikymmenen ajan Halonen on käynyt läpi samaa prosessia kuin Reima Elo. ”Olin teatterikorkeakouluaikana hyvin vasemmistolainen. Olen joutunut irrottamaan itseni, koska vasemmistoa ei ole enää ollut pitkään aikaan. Paavo Lipponen jäi historiaan tuhoamalla sen”, Halonen sanoo apeana. Puoluepolitiikka ei sovi Haloselle. Halosen mukaan totuudella ei ole ismiä, vaan sitä voi kutsua vaikka maalaisjärjeksi. ”Väärinkäsitetyssä dualistiTA K A I S I N R Y S S I I N sessa maailmassa on vain kaksi, jin ja jang. Viisas on keskellä, tao.” J A R I H A L O N E N puhuu 1. lokakuuta 2013 toimittajille työhuoneellaan Helsingin Punavuoressa. Tarkoitus on puhua Halosen elokuvista, jotka ilmestyivät lokakuussa dvd:llä. Juttelu ajautuu sivuraiteille. Halonen tekee tilanteen luonteen läpinäkyväksi: ”Mun pitäis pitää turpa kiinni ja tehdä sitä markkinointia!” Paikalla on vanhemman sukupolven edustaja, joka ”muistaa luoja, , t e l o ”Sä oiman v n a m maail va.” ku vielä sen paskanheittokohun”. Hän haluaa puhua ”homojen paapomisesta”. Halonen nyökyttelee sopuisasti. Suomi ei ole koskaan ollut yhtä vapaa seksuaalisen suuntautumisen suhteen kuin nyt, ja se on hyvä asia. ”Mutta ketkä suvaitaan? Puh- taat, työteliäät homot kyllä”, Halonen sivaltaa. Seksuaalisuudesta päästään sukupuoleen. Lipton Cockton in the Shadows of Sodoma päättyy ikimuistoisesti. Vihamielisen dystopian nuijima yksityisetsivä Lipton Cockton muuttuu miehestä naiseksi. Sosialismin romahduksen jälkeen seuraava suuri asia oli ekokatastro?, Halonen muistelee. Maailma oli kovien arvojen hallussa. ”Viimeiset vuosituhannet patriarkaatti on ollut vallassa ja nainen patjana alla, vaikka naiset ja eläimet ovat tämän planeetan pelastus. Elokuva on matka tähän oivallukseen.” Liptonin aikaan Halonen oli äärifeministi. Tätä nykyä hän on ”antifeministi”, mutta tasa-arvon kannattaja. Feminismi on Halosen mukaan patriarkaattinen juoni, joka aivopesee naiset toimimaan markkinatalouden pussiin. Naisten voimavaroja ovat rakkaus, myötätunto ja anteeksianto. Jos maailma pyörisi niillä, ei olisi mitään sotia. ”Jeesus ja Buddha olivat feminiinisiä miehiä. Ainoa keino löytää itsestään feminiinisyyttä on kulkea pois sotaisuudesta ja etujen ajamisesta.” Jari Halosta kahden kesken ohjaajan työhuoH A A S T AT T E L E N Jutta Sarhimaa Kirjoittaja on vapaa elokuvatoimittaja. Kalevala – Uusi aika elokuvateattereissa 15. 11.
40 KULTTUURI 9 / 2013 Jänistyttö vapauttaa miehen KULTTUURITANTTA Ksdf Kirjoittaja opiskelee ohjaajaksi Teatterikorkeakoulussa. Hän vuorottelee tällä kolumnipaikalla poppari Olavi Uusivirran kanssa. L E S K I S E N ohjaama Jäniksen vuosi -näytelmä käsittelee keski-ikäisen miehen suhdetta naiseen. Näytelmän alussa jänis o luonnonkappale, naislapsi, on jjosta alkaa nousta esiin viettelevviä eleitä ja katseita. Lopulta jänis-nainen kipuaa karaokelavalle, n bilettää ja vetää viinaa. Tässä vaib heessa näytelmästä on kehkeytyh nyt keski-ikäisen miehen vapaun ttustarina. Ei ole mitenkään poikkeukselllista, että nainen nähdään luonttona tai luonto naisellisena. Nainen voi olla myös tie toissenlaiseen ajatteluun, joka on kkokonaisvaltaisempaa kuin miehinen järkeily. h E Vain kuolleen ruumiini yli ajan tehnyt psykoterapeuttini kanssa traumaattisten muistojen purkamiseen tarkoitettua niin sanottua EMDR-työskentelyä. Potilaana tehtäväni on pysytellä yhteydessä traumaattiseen muistooni, kunnes mielikuva alkaa elää omaa elämäänsä. Joskus mielikuvat muuttuvat hyvin uhkaaviksi: jos joku vihaamani ihminen ilmestyy mielikuvaani haluten silpoa ruumiini, minusta tuntuu siltä, kuin olisin pakotettu katsomaan pahimpia painajaisiani hereillä. Silloin on vaikeaa soveltaa terapeuttini ohjetta, jonka mukaan minun pitää antaa kaiken tapahtua. ”Vain kuolleen ruumiini yli”, vastaan mielessäni. OLEN NOIN VUODEN ettei kiusaaja koskaan ollutkaan mikään muukalainen, vaan osa minua. Koska hyljeksin sitä kaikella voimallani, sen oli päästävä takaisin kehooni ja alistettava minut täysin. Ei lastakaan voi sysätä ulos kodistaan ja kuvitella, ettei se pyrkisi takaisin sisään. Mitä muutakaan se voisi tehdä! On toki väkivaltaista, että lapsi, joka joskus olin, joutui kokemaan jotain niin kauheaa, että sen oli pakko eristää osa itsestään ulos ruumiistaan. Itsensä eheyttäminen ei kuitenkaan ole yhtään sen kivuttomampi tapahtuma. Itsensä tunteminen kokonaan edellyttää ahdistaviin muukalaisiin tutustumista. Vaikka ne olisivat kuinka uhkaavia, niiden mielitekoihin suostumalla saattaa saavuttaa jotain ylivoimaisen arvokasta: kun sallii vihamiehen osaksi itseään, se ei enää pysty satuttamaan. SILLOIN YMMÄRSIN, Ruusu Haarla Johannes Wilenius O L I V AT P A H Y Ö K K Ä Ä J ÄT sitten tyrannosaurus rexin, koiran tai lapsen hahmossa, yritin pitkään puolustaa itseäni niitä vastaan hakkaamalla, polttamalla ja silpomalla. Annoin vapaat kädet omalle väkivallalleni, mutta en antanut itselleni tapahtua mitään. Asenteeni oli se, että alistuminen mielikuvissa on alistumista elämässä. Rajattomasta murhanhimostani huolimatta en koskaan saanut hyökkääviä hirviöitä hengiltä. Ne syntyivät yhä uudelleen ja yhä vahvempina. Olin uupunut ja voimaton, enkä enää tiennyt, mitä tehdä. Yhdessä mielikuvassa eräs lapsuuteni kiusaaja halusi syödä minut, ja ajattelin, että what the hell, tee minulle mitä haluat, saatana. Se kusipää maiskutteli minut suuhunsa kuin maksalaatikon, minkä seurauksena jouduin paloiteltuna hänen ruumiinsa sisään. En osannut enää varmuudella sanoa, mikä osa tässä symbioosissa oli minua, mikä kiusaajaa. Yhtäkkiä kammottava hybridi, joksi olin muuttunut, oksensi. Totesin, että se, joka ennen olin, oli nyt edessäni haisevana oraaliulosteena. Se, joka ennen oli kiusaaja, olinkin minä. SA Usein seurauksena on se, että naiseutta voidaan ylistää ja alistaa samoilla perusteilla. Julkisen sanan neuvoston puheenjohtaja Risto Uimonen kutsui kolumnissaan Sini Saarelaa ”sinisilmäiseksi blondiksi”. Hän antaa silti Saarelalle ja Greenpeacelle täyden vastuun teoistaan. Sen sijaan demareiden Mikael Jungner sortui pelkkään tytöttelyyn sanoessaan: ”nuori tyttö höynäytettiin mannekiiniksi”. Tytöttelyyn puuttui Helsingin Sanomien toimittaja Heikki Aittokoski. Hän yritti osoittaa, että Sini Saarelan tytöttelyssä on kyse samasta kuin ”satojen miljoonien tai miljardien” naisten riistossa. Se on vähän tekopyhää, mutta kuuluu perinteeseen, jossa nai- sellista toimintaa täytyy perustella miehen järjellä. Kaikki poliittisesti valveutuneet ihmiset tietävät, että taistelu tyttöjen sortoa vastaan on tärkeää. Kuitenkin tyttöydestä on tullut myös länsimaisen liberalismin ikoni, jota puolustetaan sotilaallisesti barbaarisia itämaisia arvoja vastaan. Ryhmäteatterissa esitettävä Jäniksen vuosi on pohjimmiltaan oodi aktivistitytölle, joka välillä on tyhmä kuin pupu, mutta lukee silti Nietzscheä. Aktiivisen kansalaisen roolin sisäistämiseen kuluu toisilta ihmisiltä yllättävän paljon aikaa. Omapäinen aktivistinainen on täysin vastakkainen Kekkosen ajan ajatukselle suuresta johtajasta, joka kertoo miten asiat ovat. Siksi on oireellista, että Sini Saarelan tapaus on koonnut yhteen aktivismia inhoavat ihmiset. Yhtäkkiä Venäjästä onkin tullut hyvän kurin maa. Samalla yhä useammat ovat valmiita hyväksymään mieluummin Putinin, Arktiksen tuhoamisen ja ydinvoiman kuin omaa järkeään ja omatuntoaan käyttävät aktivistit. kimmo jylhämö KAMUT. Vatanen (Robin Svartsröm) saa burn outin ja palaa luontoon kaverinaan jänö (Anna-Riikka Rajanen). KUVA KUVA Ihania miehiä ”KYLLÄST YIN SIIHEN, miten itse jatkuvasti piirsin kuvia omasta mielestäni täydellisistä naisista ja aloin miettiä, miksen piirtäisi ihania miehiä”, Amanda Kiviniemi kertoo näyttelytiedotteessa. Ihanat miehet -valokuvasarjan kohteena ovat hänen omat katutaideteoksensa. ”Katutaide on kaikessa katoavaisuudessaan mielenkiintoinen taiteenlaji. Sijoittaessani tarroja Lahteen ja Turkuun olin tietoinen siitä, etteivät ne välttämättä säily esillä kovin kauan.” Amanda Kiviniemen & Rebekka Muntolan Mikseinäyttely Turun Köysiratagalleriassa 15.11. asti. Lue jutun pitkä versio Fi?stä. Esa Leskisen ohjaama Jäniksen vuosi – Inhimillinen komedia Helsingin Ryhmäteatterissa 19.12. asti.
KULTTUURI kuva Laura Ukkonen teksti Bertha O 41 EPÄVARMUUS. Niina on tavallinen länsimainen nainen. Yksityisasia on kuvakertomus, jossa yhteiskunta tunkee hänen housuihinsa. Kerava elää leikkausten keskellä. Mikael Kinanen YKSITYISASIA 9 / 2013 Kuinka Keravan käy? E R A V A N taidemuseo Sinkan seinällä vilisee keravalaisia päättäjiä ja kuntalaisia. He pohtivat sanaselityksin työelämän muutosta yhteisötaidenäyttelyssä Monologeja epävarmuuden ajasta. Taiteilijat Vili Nissinen ja Mikael Kinanen pyysivät keravalaisia kertomaan, mitä heidän mielestään tarkoittaa ”paskatyö” tai mitä heille tulee mieleen sanasta ”yrittäjä”. Kinasen mielestä puhetapaa ei määritä yhteiskuntaluokka tai ammatti vaan ikä. ”Paskatyö on usean mielestä sellaista, jossa ihmisarvo on alhainen eikä työstä ole kenellekään hyötyä. Nuoret arvostavat työtä, mutta ehkä he ajattelevat enemmän eettisyyttä”, Nissinen sanoo. Epävarmuuden ajassa näkyvät sukupolvien erilaiset käsitykset ja odotukset työelämästä. Nuori on ehtinyt jo tottua lyhyisiin työsuhteisiin ja huonoihin työehtoihin. K varsinaiset monologit esittää seitsemän näyttelijää. Kertomukset kuuluvat esimerkiksi vuokratyöläiselle, paluumuuttajalla ja työuupuneelle. Työkkärissä vaan sanottiin, et laita CV:hen motto. Se auttaa erottumaan. Siis mikä? Tyylinkö: ”Istu, ettei pieru karkaa”. Taiteilijat painoivat ehdotetusta motosta pinssejä, joita saa näyttelystä. N ÄY T T E LY N käynnissä ytneuvottelut, joissa keskustellaan 150 ihmisen vähennystarpeesta. Museonjohtaja Arja Elovirta ei osaa sanoa, mitä neuvottelut merkitsevät taidemuseon toiminnalle. Myös Sinkka elää epävarmuuden aikaa. ”Todellisuus kaatuu päälle. Tämä on laajempi ja tähän aikaa nliittyvä ilmiö”, hän sanoo. K E R AVA L L A O N minea koskinen Monologeja epävarmuuden ajasta Keravan taidemuseo Sinkassa 30.10–29.12. nopean varaajan huipputarjous! 320 MILJOONAA EUROA! OA! Monikansallisille yrityksille on tarjolla yli 70 veroparatiisikohdetta, joissa salaisuudet säilyvät eikä verottaja pilaa lomaa. Etsi suosikkisi osoitteessa www.veroparatiisimatkat.fi Pöytälaatikkofirma Caymansaarilta todella edullisesti. Salaisuus taattu! verolomalle tansaniaan! -70% Safareiden villieläinkirjossa ei verokarhu tule vastaan! after-ski sveitsissä 1+1 Laskettele voitot huoletta omaanpussiisi. Nyt kaksi yhden hinnalla! yritysten verovälttely murentaa pohjaa hyvinvoinnilta kaikkialla maailmassa. suomessa se aiheuttaa vuosittain 320 miljoonan verotappiot. kehitysmaissa tilanne on monin verroin huonompi: niistä virtaa rahaa veroparatiiseihin ja rikkaisiin maihin yhdeksänkertaisesti koko maailman kehitysapuvarojen verran. reilua? allekirjoita vetoomus yritysten verovälttelyn kuriin saamiseksi osoitteessa www.veroparatiisimatkat.fi ku at: taus kuv u ta, t argalis / ist s ock oc ck; ppan c nam ama ma, siso s jee / istock so sto ock k ÄKKILÄHTÖ PANAMAAN 4999,-
42 KULTTUURI 9 / 2013 Enks mä ymmärrä taidetta? Mitä jos kuvassa ei näe kuvitteellisia muistoja & vaihtoehtoisia identiteettejä? nessa taiteen saumakohdassa. Ehkä katsoja ei ymmärrä taiteen kontekstia. Ehkä valitsija mieltyy kuviin muista kuin taiteilijan tarjoamista syistä. Ehkä taiteilija ei onnistu ilmaisemaan teoksissa sitä, mitä väittää ilmaisevansa. Mistä katsoja tietää, käykö ”taiteilija dialogia ‘vieraan toisen’ kanssa” onnistuneesti vai ei? Tokoinlahden Cafe Pirittassa. Metsähuone tilaa epäröiden päivän kolmannen lattekahvin. Näyttelyn pystyttäminen on verottanut unta, siksi hän tuntee itsensä unissakävelijäksi. Mistä tässä teossarjassa on kyse? ”Tämän projektin pääosassa ovat valokuvat, mutta siihen kuuluu myös kokeellinen lyhytelokuva. Halusin kuvata Italiassa, koska halusin sijoittaa projektin vuosisadan alkuun. Miljööt vaikuttivat sopivan ideaan. Huomasin heti ensimmäisen kuvauspäivän jälkeen, että se toimii.” Mikä siinä toimii? ”Halusin kuvata eleitä ja ilmeitä. Minua kiinnostaa myös, miten kuva on lähtenyt liikkeelle. Liikkuva kuva on alun perin stillkuvia. Halusin käsitellä liikettä staattisen valokuvan keinoin.” Olet kuvissa aina itse? ”Se perustuu osin siihen, että ulkomailla minun on itse pakko suostua kuvauksiin. Eikä tarvitse pitää taukoja tai maksaa mitään. Mutta oli myös tärkeää, että olen itse niissä kuvissa. Siinä on tietty performatiivinen elementti.” Lehdistötiedotteessa olet nimennyt aika monta selitystä teoksillesi. Kuinka paljon selityksistä on syntynyt jälkikäteen? Kuinka paljon näitä tekstejä yleensä kirjoitetaan jälkikäteen? ”Ymmärrän, että näistä näyttelyiden teksteistä saattaa tulla päälleliimattu olo, vaikka en pidä ISTUMME CONFLICTS IN INNER DIALOG # 2. Kirsi-Marja Metsämäen näyttelyssä käsitellään naisidentiteettejä. BROSSAR- käsitys subjektiivisuudesta on kollektiivista tilaa, jossa vapaiksi integroituneiden naisten sosiaalinen, poliittinen ja intiimi kanssakäyminen toteutuu spiraalimuodostelmassa neljännessä ulottuvuudessa”, Teija Enoranta sanoo teoksessa Naissubjekti ja postmoderni. Kaiken taiteellisen tekemisen DIN rinnalla kulkee taiteen selittäminen. Katsojalla on valta sanoa, ettei tämä tai tuo teos puhuttele. Silti asiantuntijaselitykset ?irttailevat katsojan ylpeyden kanssa. Katsopas tarkemmin, etkö näekin tässä subjektiivisuuden kollektiivisen tilan? No tietenkin näen, enhän minä mikään persu ole! mukaan Kirsi-Marja Metsähuoneen valokuva- ja lyhytelokuvanäyttely Ghosts of Gesture Helsingin galleria Jangvassa ”käsittelee kuLEHDISTÖTIEDOTTEEN vitteellisia muistoja, identiteetin vaihtoa ja pysähtynyttä liikettä”. Taiteilija on kuvannut projektia usean vuoden ajan Italiassa. Metsähuone on opiskellut ja asunut Yhdysvalloissa ja valmistunut vuonna 2000 Kuvataideakatemiasta tila-aikataiteen osastolta. Hän vaikuttaa juuri sellaiselta ansioituneelta mediataiteilijalta, jonka cv:n pituus miellyttää apurahalautakuntia. Tiedotteen mukaan Metsähuone ”rakentaa liikkuvaa epätodellisuutta todellisuuden toiston keinoin” ja tarkastelee teosten avulla naisena olemisen roolia, eleitä ja ilmeitä. Hän on pukeutunut rooliasuihin, sillä omakuvissa sekoittuu itsetutkiskelu ja fantasia. ”Kun kuvaa itseään toisena, muotokuva toimii edelleen peilin tavoin mutta myös ikkunana toiseen hahmoon, johon voi projisoida sisältään vaihtoehtoisia identiteettejä.” Entä jos katsoja ei löydä teoksista kuvausten kertomia asioita? Katkos on voinut tapahtua mo- VOIMA SUOSITTELEE Koonnut Kaisu Tervonen Voimaa valitsee suosit suositukset tapahtumatiedoista. Niitä otetaan vastaan 18.11. asti voima@voima.?. Voima päättää tietojen julkaisusta. MORE FOR LIFE DON’T SHOOT THE MESSENGER 24.11. saakka TR1, Tampere http://tr1.tampere.? 12.1.2014 saakka Designmuseo, Helsinki www.designmuseum.? Taiteilija Perttu Saksa on kuvannut siirtomaavaltojen aikaisia täytettyjä apinoita, mutta hänen kuvansa kertovat enemmän ihmisten suhteesta eläimiin kuin eläimistä itsestään. Graa?sen suunnittelun näyttelyssä pohditaan, kuinka erilaiset nykyilmiöt näkyvät kotimaisten ja kansainvälisten suunnittelijoiden töissä, olivat nämä sitten kuvituksia, lehtiä, videoita tai julisteita. NOIR? 29.11.–14.12. Zodiak, Helsinki www.zodiak.? LINTUBAARI VOL. 2 1.12. saakka Galleria Å, Turku www.turuntaiteilijaseura.?/gallery Kuva: Uupi Tirronen Erilaisista teoksista, valokuvista ja videoista koostuvan näyttelyn nimi viittaa lintujen talviruokintaan, jonka ilmentymät talipalloineen ja siementarjoiluineen näyttäytyvät taiteilija Renja Leinolle sekä koristeellisina että raadollisina. Sonya Lindforsin tanssiteos käsittelee erilaisuuden kokemusta, jota afro-suomalaiset tanssitaiteilijat Lindfors, Esete Sutinen ja Ima Iduozee sekä näyttelijä-rap-artisti Gracias käsittelevät oman identiteettinsä kautta. NUORET 2013 30.11.-5.1. Taidehalli, Helsinki http://taidehalli.? Suomen Taiteilijaseuran joka toinen vuosi järjestämään näyttelyyn on päässyt joukko alle 35-vuotiaita tulevaisuuden nimiä. Heihin kuuluvat muun muassa Haidi Motola, Inkeri Harri ja Ilkka Luttinen.
KULTTUURI 9 / 2013 43 siitä sanasta. Kehittelen projek- detta ovat usein henkilökohtaiteja tosi kauan mielessä, visuaa- sia. Ei niitä yleensä kerrota niin lisessa muodossa.” suoraan. Mutta kyllä mä puhun ”Aika varhaisessa vaiheessa tässä yhteydessä naisten oikeukpitää kirjoittaa projektikuvaus. sista. Se on yksi pääasia. Kun proJoskus asiat ovat syvällä. Siinä jekti syntyy, sen takana on useivoi mennä aikaa, että ymmärtää, ta syitä, ei yhtä kristallinkirkasta mitä alitajunta on työstänyt. Ei se ajatusta.” ole sitä, että keksin selityksiä jälOlisko parempi, jos ei tarvitkeenpäin. Jaksan tehdä tätä vuo- sisi kirjoittaa lehdistötiedotteidesta toiseen, täytyyhän siinä ol- ta ja selityksiä apurahahakemuksiin? la jotain erityistä.” ”Futuristivalokuvat ilmaisevat ”Kauhean usein mun ajatukhyvin sitä, mitä ajattelen. Samas- set on kuitenkin visuaalisia. Mulsa kuvassa näkyy la on päässä tulkki, joka yrittää eri ilmeitä ja eleitä. Futuristit haselittää niitä sanoin.” lusivat vangita n ä h ”En liikkeen.” Tämä näyttekään i m Voisitko selitlyn kutsukortin ä n mi ” ! tää, miksi liiketvalokuva, A Woe l o persu tä pitää kuvata? man Making Her”Mua kiinself New on hieno. Olenko huono nostaa se, miten tulkitsija, jos en still-kuvasta on näe tässä kaikkia tullut liikkuva kuva. Halusin kuvata liikettä yh- noita lehdistötiedotteessa maidessä kuvassa.” nittuja asioita? Miksi olet sijoittanut post”Näissä kaikissa kuvissa ei modernin identiteetin kuvauk- näy kaikki asiat. Eivätkä kaikki sen 1900-luvun alkuun? ihmiset, joilla on ihan eri tulokul”Halusin pohtia identiteetin ma, näe samoja asioita.” muutosta. Olen työstänyt paljon ”Valitettavasti maailma ei sitä, mitä identiteetti tarkoittaa. toimi niin, että ei tarvitse selitTeen tätä kuitenkin nykyhetkes- tää töidensä taustoja. Olen jossä, joten en näe siinä ristiriitaa.” kus kirjoittanut hakemukseen, Mistä naisen identiteetti tuli että mä inspiroidun sitten siellä tähän? maassa, mihin olen menossa. En ”Se on vahvasti henkilökoh- vielä tiedä miten. En osaa sanoa, tainen, suvun naisiin liittyvä asia. miksi liike on tärkeää. Se kiehtoo Tarinoita, jotka ovat tapahtuneet mua, se on mulle tärkeää.” tai jääneet tapahtumatta. Se on syvästi henkilökohtainen asia. minea koskinen Musta tuntuu, että olen jo paljastanut liikaa projektin taustoista Lue Metsämäen koko haastattelu siinä lehdistötiedotteessa. Olen Fi?stä. hyvin yksityinen ihminen.” Ghosts of Gesture – Il movimento Haluat viestiä henkilökoh- fantasma Helsingin galleria Jangtaista puolta, mutta et puhua vassa 30.10.–17.11. siitä julkisesti? Lisää teosten taustoista www.kirsi”Taiteilijoiden syyt tehdä tai- marja.net B O T T A O N ! K o l m e r a v i n t o l a a , k o l m e t u n n e l m a a w w w . b o t t a . f i Pirulliseen nälkään Helvetilliseen janoon Ma - Pe klo 11 - 04 La klo 14 - 04 p. 09 - 580 77 707 Kokous-, tapahtuma& juhlatilaa Tilatiedustelut: p. 09 - 580 770 myynti@botta.fi Museokatu 10 Real Ale, Real Food, Real PUB! Su - Ti 15 - 01 Ke - La 15 - 03 p. 09 - 580 77 222 INAARI PÄÄOMA-S.11E. M klo 11 – 15.30 Lauantaina 16 us, Helsingin yliopiston päärakenn 12 i sal Fabianinkatu 33, Luento SEINÄKUKKA Bongaa katugallerian tähdet ja lähetä ne meille osoitteeseen voima@voima.?. Väinö Jylhämö NYT MYYNNISSÄ PÄÄOMAN 1.OSAN UUSI LAITOS Keskustelua Karl Marxin Pääoman ajankohtaisuudesta. Hannu Taanila & Sixten Korkman, Vesa Oittinen, Suvi Salmenniemi & Lena Näre & Jemima Repo, Pertti Honkanen, Seppo Ruotsalainen, Miika Kabata, Yrjö Hakanen. Järj. Karl Marx –seura ja DSL:n opintokeskus www.desili.fi KLAUKKALA. Elokuu 2013.
KIRJALLISUUS 9 / 2013 44 Ensin meitä oli Kake & mä Suomalaisen runomaailman ex-anonyymi kohubloggaaja haastattelee itseään. L den verkkosivuilla. Vastalauseet kumpusivat kuin yhdestä suusta, lukuun ottamatta yhtä pientä runoblogia. Nimimerkki yks Kake julkaisi Runokorjaamo-blogissaan kriittisen kommentaarin hyökkäyksestä. Kaken tiukka vastine Suomen runousmaajoukkueeksi nimetylle porukalle nosti Runokorjaamoblogin runouspiirien puheenaiheeksi. 2009 Suomen runopiirit älähtivät. Helsingin Sanomien Jukka Petäjä oli hutaissut huolimattoman kritiikin Uuden runouden äänenmurros, jossa hän teilasi viisi esikoiskokoelmaa. Asiavirheitä pursuavasta, ylimielisestä kritiikistä seurasi kiivas kommenttiryöppy lehOK AKUUSSA vuosina kahviloissa, baareissa, klubeilla, seminaareissa ja kahden kesken arvailtiin, kuka nimimerkin takana on. Yks Kakesta kehkeytyi keskustelija, joka viihtyi erityisesti erilaisten runogatejen kuohunnoissa. Aluksi yks Kake korjaili muiden runoja ja julkaisi omia runojaan esimerkeiksi muille. Pian blogissa alkoi ilmestyä kriittisiä kommentteja Suomen runopiirien edesottamuksista ja ajankohtaisista aiheista. Viime vuosina blogissa on julkaistu etupäässä runoja, jotka toimivat kannanottona runomaailman asioihin. Runojen ja tekstien taso vaihtelee, mutta jotain kiehtovaa Runokorjaamossa on. S E U R A AV I N A Yks Kaken haastattelu 22. lokakuuta yks Kake tulee omine kasvoineen esiin runokustantamo, osuuskunta Poesian Bar Sandrossa järjestämässä runoillassa. Runoilija Pauliina Haasjoki haastattelee Kakea, mutta minulle jää vielä kysyttävää. Onnistuin sopimaan haastattelun yks Kaken kanssa. Tapaamme muutama päivä myöhemmin Kaken kotona. Kake hymyilee, mutta vaikuttaa epävarmalta. Kerron seuranneeni yks Kakea koko hänen kirjallisen uransa ajan. Hän katsoo minua hieman epäuskoisesti, mutta ei sano mitään. Vilkaisen kirjahyllyyn, ja silmiini osuu Paavo Haavikon kokoelma Näkyväistä maailmaa. Minkälainen suhteesi on Paavo Haavikkoon? Olet usein kertonut tarinoita hänestä. En tiedä, mistä Pate luiskahti teksteihini, mutta olen tosiaan kertonut yhteisistä seikkailuistamme. Ne ovat yhtä aikaa kunnianosoituksia ja parodioita. Oliko tuossa paradoksi? Ne toimivat todella harvoin. Nykyrunoudessa paradokseja viljellään kevyellä kädellä. Ne eivät havainnollista tai kysy mitään. Ainoa tarkoitus tuntuu olevan osoittaa, että kieli ja maailma voivat olla paradoksaalisia jostain näkökulmasta katsottuna. Missä määrin kritiikkisi on kirjoitettu tunteiden vallassa? ”Olen kirjoittanut tuohtuneena, mutta myös harkiten. Olen paatunut konna, joka ei kadu, vaikka käsitykseni ja näkemykseni ovat monessa asiassa muuttuneet.” ”Monet kritiikin kohteista- Eka kerta kun kuulin Yks Kakesta olin Oriveden opiston runouskurssilla. Joku kysyi, että kuka vittu on yks Kake. Pelleileeks tää jätkä? Ilman muuta pelleilee. Lyhyessä ajassa rakastuin Kakeen, koska hän on täydellisen ajaton ja hauska, ja heuristina hän saa ihmisistä parhaan irti. Olin varma, että yks Kake on 27-vuotias drop out Keravalta, joka lukee kaikki kirjaston kirjat. Moni luuli pitkään, että minä olin yks Kake. Vielä sinä samana päivänä, kun Kake paljastui, mulle tultiin väittämään näin. Törmäsin yks Kakeen vasta, kun siitä oli tullut house hold name. Mulle se oli kierolla tavalla suomalaista runouskenttää rakenteistava tyyppi, ei trolli. Kaikki piirit ovat sisäänpäin lämpiäviä. Yks Kake kysyi oikeat, tyhmät kysymykset.” Muistoa kunnioittaen M A R R A S K U U N alussa Helsingin Dubrovnikissa järjestettiin Mahdollisen kirjallisuuden seuran palkintogaala. Voima kysyi paikalle kokoontuneilta kirjallisilta piireiltä, mitä yks Kake heille merkitsee. Turkulaisen runoilijan Tapani Kinnusen Voima tavoitti puhelimitse. Yhteinen piirre vastauksissa oli se, että nimimerkin paljastuminen sai useat puhumaan Kakesta menneessä aikamuodossa. Onko yks Kake kuollut? Ainakin legenda elää. Dubrovnikissa useampikin velmuilija väitti edelleen: ”Yks Kake saatan olla minä!” Aivan loistava. Diggaan täysillä. Mua kiinnosti hyvin paljon yks Kaken oikea henkilöllisyys. Kaikki arvaukset menivät pieleen. Kirjamessuilla kävin yks Kaken kanssa kaljalla. Hän on hyvin perillä runoudesta, ja hänellä on oma ?loso?nen, tarkka näkökulma runoihin. On erittäin terveellistä, että kannanottoja tulee kaiken maailman kuppikuntien ulkopuolelta. Yks Kake on kuin talonmies, joka pistää hiekkalaatikon lelut uusiksi.” Yks Kake on aidosti runoskenen ulkopuolinen henkilö. Alkuun hän vain vinoili anonyymisti, mutta pääsi yhä paremmin kärryille sekä nykyrunoudesta että nykyrunouskeskustelusta. Puheenvuorot olivat säälimättömiä runopuheen ajoittaista vesilasimyrskyisyyttä kohtaan. Skene kuunteli kritiikkiä, koska yks Kake on niin kiinnostunut runoudesta. Kaiken kaikkiaan hauska, pitkäkestoinen ja huolella toteutettu runokritiikkiperformanssi.” Kake on auttanut viemään kirjallisia keskusteluja pidemmälle. On hedelmällistä, että joku kommentoi nimimerkin suojista. Kirjallisissa keskusteluissa helposti sijoitetaan leireihin sen mukaan, kuka puhuu.” Venla Rossi, Teos Kustantamo, tiedottaja Pauliina Haasjoki, Pietari Kylmälä, Yle, kulttuuritoimittaja kirjailija Aleksis Salusjärvi, Kritiikin uutiset, päätoimittaja Tapani Kinnunen, runoilija Mua vituttaa, kun isot ihmiset pelleilee.” Olen katkera siitä, että Voima ehti saada Kaken haastattelun ennen Parnassoa. Damn! Kake hämmensi runouskenttää sopivasti. Aina terävästi, joskus piikikkäästi, mutta ilman rikkovaa tarkoitusta. Paljastumisen jälkeen hänet täytyy ottaa oikeasti vakavasti. Nyt säännöt ovat muuttuneet. Hän ei enää nauti suojaa.” Haluan, että mua ei tunnisteta kuvasta, koska se oli myös yks Kaken meininki. Niinä muutamina vuosina, kun yks Kake oli kehissä, hän osoitti, että paljon parjattu puskista huutelu voi olla tervehdyttävää ja riemastuttavaa kirjalliselle keskustelulle. Mutta jossain vaiheessa kirjallinen keskustelu teki yks Kakesta kirjallisen keskustelijan. Lopulta sietämättömintä oli se, että hän antautui runouskentän kiihkeälle huomiotaloudelle ja paljasti itsensä. Hänestä tuli samanlainen suttuinen naama kuin meistä kaikista muistakin.” Teemu Ikonen, Karri Kokko, Eino Santanen, kirjallisuuden lehtori (MA) Parnasso, toimittaja runoilija Miten ihanaa, että meillä on yks Kake.” Muistan, kun yks Kake aloitti toimintansa. Se oli iso provokaatio, osin siksi, että henkilöllisyyttä arvuuteltiin. Kun ei tiedetä ihmisen taustaa tai motiivia, hänen mielipiteitään ei voi suhteuttaa hänen taustaansa. Tunsin muutaman ihmisen, jotka väittivät tuntevansa yks Kaken, mutta eivät voineet kertoa sitä.” Aina Bergroth, Sanna Nyqvist, kirjailija kirjallisuuden tutkija Koonneet Susanna Kuparinen & Minea Koskinen, kuvat Tanu Kallio
2/2013 kene enen n ään äänel ellä puhut, all jaze lä p eera? ra? lib laise libya laisett pala p asiv pa sivat ivat at nyrk yrkk k kei keily eilyk kehä eh ehää ää än. n. 5,00 € Oma elä ämä 9/2 013 Vaatesuunnit teli Berlinda Efua ja Quansah haluaa ensin uran, sitten perhee n. 5,0 0€ int sav ialain ma imaja en anjä su rist ojaa eet yks jop eltä a ets tistä m imä ssä uotia Kai nairon set Céline Barde t I Argentiina n diktatuuri n jäljet 0$$,/0$1B.B B BVLYXWB LQGG I Reilu sukla atesti Na iset sys ätti in s ivu un Egy ptin uud Ma rok istu on raja ksi lla ssa I S . ann 3 01 3/2 yy löyt sian oilta rkkin ttu sa aupa misk tarinan o erto 0 5,0 € et sa et m ty b r m iki sir am ai n n ku all sk ah e ou i n lu en m o m Ko es aja t u ka b I A ha ns Ne pa l in bi se lä ss ä. kiv en ha k selta Kaukasuk uD iir nd Fu py ör än ie I a ss 5 LQ sä is ke in tp se po ko tit ur is m GG iK am bo dz ha ai nn .2 B WB VLYX B B 0 $$ ,/ 30 .25 LQGG B. 30 B ar I Märät $1 rt 0 39€ so tia In t I Nd um se Tuukka-Om ar atar alat mal njum enju I Vede säpikkäät ki la u elu u oj ist su uud en in ist t elä l a vee ria aa syy eet h un tee te tunte anii tun ean ea Ni urie n.. zarr Nig za een ree gza are ar Nig ka hk loh n lo isen okais nsa jjok vuoren äi Or öl ty a I to Va uh tia ! vai n Miehet iv El äm äh al tu un nn LQGG 25 ha B. Jo XWB ti VLY B € a at B 3 omaanapu lun kirkon ulk hansovitte tähtää rau uipulle. maailmanh polli itttiiiik kk M 01 a B Terv a I alla Vessa a Ve ulla u au P Pa on I on oo ko nk aurriin au kalt en B. tsaa 5,00 € mat I P eli $1 Mar sa okko 4/2013 aika eisiä en ,/0 aisee rank a kylä doriss eksi. Ecua taa ante ja an läin s a´ c ov itti an . ti K rjo er sta Ka siki oopp ude kä rus aisu sit irtol si s u t i Sov ekä a& c Lis aro M aK $$ ni ovat itse olleet kovasanaisia, ”Niin, minähän olen gatefriiksäälimättömiä ja tuohtuneita, ki, ja kirjailija Jari Tammi ehdotti joku ehkä ilkeäkin. Summataan minulle vieroitukseen menemisnäin: ei kaduta, mutta välillä hä- tä.” ”Ensimmäinen runouskeskusvettää.” Etkö näe eroa salanimen suo- telu, johon tartuin, oli ”kokeellijissa kirjoittamisen ja omalla ni- nen kritiikki”. Se oli hyvin keskeneräisenä esiin tuotu ajatus, mikä mellä puhumisen välillä? ”Kritiikkiä ei tule ohittaa sen heijastui suoraan keskustelun vuoksi, ettei tiedä, kuka kritiikin laatuun.” esitti. Asia olisi mo”Yksi perusraalinen ongelma, argumentti oli, jos käyttäisin hyettä kriitikot eiaan t väkseni jonkun luotvät omien ennala m ”Sum aduta, ta asetettujen tamusta tai olisin ik jonkin palkintolautulkintalasiensa näin: e välillä takunnan jäsen.” läpi kykene yma t mut ää.” ”Runokorjaamosmärtämään kosa on myös kehuttu keellista runouthävett runoilijoita ja jaettu ta, mikä selittää palkintoja. Minulle huonot kritiikit. Kukaan ei ajatelsuuttuneet ihmiset ovat luultavasti laskettavissa yh- lut, että tämä pätee myös lukijan den käden sormin.” makuun.” Tuossa on edelleen hieman ”Olin pistämässä Runokorjaaselittelyn makua. moa kiinni, koska keskustelun ”Nimi on nyt tiedossa, ja moit- taso parani ja gatejä esiintyi väteille on osoite. Lupaan vastata hemmän.” parhaani mukaan.” Et kuitenkaan sulkenut RuMiksi tulit esiin juuri nyt? nokorjaamoa lopullisesti. ”Salaisuudet rasittavat. Ru”En. Tartunta on saatu, eikä notilaisuuksissa olo oli samalla ta- sitä voi parantaa. Olen toki kesvoin paranoidi kuin joillain runoi- kustellut muillakin foorumeilla. lijoilla tai kriitikoilla, jotka etsivät Julkaisin myös osittain Runokorsilmillään yks Kakea. Tieto henki- jaamon runoihin perustuvan rulöllisyydestäni oli levinnyt, koska nokokoelman Pääteokseni I–III.” olin kertonut asiasta joillekin.” ”Muut blogini ovat jääneet ai”En ole koskaan ajatellut, et- ka vähälle huomiolle. En ole ehtitä nimeni paljastuminen olisi iso nyt huolehtia kaikista.” asia, mutta nyt tuntuu vapaam”Edelleen pystyssä mutta malta.” päivittämättä on valokuvablogini Kuvassa minä itse. Tai voi se olla Mistä nimi ”yks Kake” tuli? ”Ajattelin, että jos joku joskus joku toinenkin. Kuvasin itseäni josattuisi viittaamaan kirjoituksiini, nain toisena valokuvaajana, joka hän joutuisi sanomaan ’yks Kake kuvaa itseään esimerkiksi ’tutkiakseen itseään, naiseutta tai sanoi, että…’” ”Olin kolmisen vuotta sitten mieheyttä’. Taidekuvaajien omayhdessä runokritiikkitilaisuu- kuvat kylpyammeessa ovat lähes dessa kuuntelemassa Henriikka ehtymätön varanto.” Mitkä ovat Kaken uran kohoTavia ja Virpi Alasta. Yllätyksekseni he nostivat esiin Runokor- kohdat? jaamon. Henriikka aloitti lauseen ”Kaksi ansaitsee maininnan. ’yks Kake väittää…’, mutta joutui Pääsin Hannu Helinin runoon, ja pysähtymään, kospäädyin kirjallika huomasi yleisön suuden lehtorin hölmistyneen.” uniin. Unessa n a a k s o k Tulit julkisuuolin kuulemma n ”E , t u l teen omalla nimelvanha kaljupäil e t aja i läsi viiden vuoden nen tamperelain e im n ä t jälkeen. Mistä Rumotoristi, i t e n olis nen e n i nokorjaamo sai aljoka puuhasteli m tu kunsa? vanhassa puutapaljas asia.” ”Runokorjaamo lossa. Ei hullumiso lähti liikkeelle ilpi kuva.” Mitä tästä man päämäärää tai suunnitelmaa. Olin kiinnittä- eteenpäin? ”Alhaisuuden estetiikka on ja nyt huomiota siihen, että suomalaiset runot käsittelivät kovin pysyy, mutta ehkä jotain muutamahtipontisia asioita. Runoili- kin pilkahtelee.” Entä Paavo Haavikko? Hukja ryyppää tajun kankaalle, eikä vahingossakaan nauti vain yhtä kasimme hänet. saunakaljaa.” ”Itse pidin enemmän tarinois”Aloin korjata runoja arki- ta, jotka kertovat kiroilevasta Aisempaan muotoon. Kirjoitin itse la Meriluodosta. Niihin olisi syyrunoja, jotka pyrkivät pois mah- tä palata, sillä ne puuttuvat Panu tipontisuudesta. Joskus ne kä- Rajalan kirjoittamasta elämäkersittelivät runoja tai runoilijoita, rasta.” joskus niissä kerrottiin kuolleista vauvoista tavalla, jota pidin husami syrjämäki vittavana.” ”Toisaalta Runokorjaamossa on Filoso? Sami Syrjämäki innostui ollut koko ajan myös yhteiskun- suomalaisesta runoudesta 2000-lunallinen vire.” vun alkupuolella. Hän on pitänyt Entä kannanottosi runokes- Runokorjaamo-blogia lähes viiden kusteluihin, gateihin? Jäikö niis- vuoden ajan osoitteessa runokorjaamo.blogspot.?/. tä jotain mieleesi? maailma muuttuu, hyppää kyytiin! maailman kuvalehti, kerran kuukaudessa. 45 5,0 0 9 / 2013 1/2 KIRJALLISUUS vuoden lehdet + kirjalahja kun teet kestotilauksen, saat lahjaksi valitsemasi uutuuskirjan. toimi näin: Tee tilaus osoitteessa: maailmankuvalehti.fi/tilaus. Kestotilauksen hinta on 39 euroa. Verkkolomakkeen alalaidassa on paikka kampanjakoodille. Täytä siihen valitsemasi kirjan koodi. Koodit näet oikealta, kirjojen vierestä. Halutessasi voit tehdä tilauksen myös sähköpostilla osoitteeseen: maailmankuvalehti@kepa.fi. Muista laittaa koodi myös siihen. : ari turunenkuvat. maailmanat kertovat mitä kartmu ista? meistä ja antävästi maailm esittelee näyt Sa n a. ne ilt ru us Tu ka i Ar aika lttuureista ja milkarttoja eri ku ee näkemään, missä on äs pä ja ki lu la mal . pa ilman na a 34 €. loinkin maa ositushint nus 2013. su n into kustan ne ru alahja tu koodi: ki rj rna: aminatta fo kau desta mu isto rak eraudesta on Si Muisto rakk aani, m ro a uv tt oi ra Leoneen sij yh ti as om tt ko joka kutoo au n iehen ja yhde m en lm ko teen henkeäsalpaa ät äm el n naise rvinaisen ha ja ti iis un van ka keron riipaiseva viisaasti. Se ihmisistä ta sis lli va ta tomus a. a olosuhteiss epätavallisiss . 13 20 s nu into kustan nta 32 €. suositushi a alahja forn koodi: ki rj nier: gérard pruaailmansota afrikan m tti monianmurha aloi Ruandan kans ka levisi Saha jo , tin lik nf kansallisen ko n Afrikkaan ja johti ee lis ran eteläpuo nan ihmineljän miljoo lopulta noin ailmansota m an rik Af n. sen kuolemaa skiosien viimeaikaike kertoo Afrikan tä, miten yksi hirvitja sii laajalle sista sodista a loi perustan tävä tapahtum listukselle. mul ja tuhoisalle nus 2012. into kustan nta 37 €. r suositushi ahja prun ie koodi: ki rjal Tarjous on kestotilaus ja koskee vain kotimaan uusia tilauksia. Tarjous on voimassa 30.11. asti. Tilaus alkaa seuraavasta mahdollisesta numerosta. Kestotilauksen voi lakkauttaa tilauskauden lopussa. Tilaajalahja postitetaan kuukauden sisällä siitä, kun maksusuoritus on kirjautunut lehden tilille.
KIRJALLISUUS 9 / 2013 46 Liberaalin itsetunnustelua Liberalismin historiassa vallalla on ollut jonkinsorttinen hyssyttely. R A K K A AT ystävät, vaikka en ole samanvärinen kuin te, olen pitänyt teitä aina veljinäni. Luonto on muovannut teitä omaamaan saman hengen, saman järjen, samat hyveet kuin valkoiset. Puhun nyt ainoastaan Euroopan valkoisista, koska, mitä tulee siirtomaiden valkoisiin, en halua loukata teitä vertaamalla heitä teihin. Jos mentäisiin etsimään miestä Amerikan saarilta, häntä ei totisesti voisi löytää valkoihoisten kansojen joukosta.” Piste. Tai oikeastaan pilkku, sillä ei orjuuden historia tuohon loppunut. Orjuus jatkuu vieläkin, ei tosin yhtä järjestelmällisenä, eikä hallinnnon hyväksymänä. Puhe olisi voinut olla Hollywood-elokuvasta, mutta todellisuudessa sen piti liberaali ?loso? markiisi de Condorcet vuonna 1781. Sama sälli kannatti myös miesten ja naisten tasa-arvoa ja vapaata kauppaa. nyt. Losurdo myöntää, että esimerkiksi Montesquieu ja Adam Smith tuomitsivat orjuuden selväsanaisesti, vaikkakin nämä pitivät esikuvinaan Englantia, joka taas oli orjakaupan keskus. USA:n itsenäisyysjulistuksessa puhuttiin kaikkien ihmisten tasaarvosta. Sen kirjoittajalla Thomas Jeffersonilla oli kuitenkin itsellään orjia. Vallalla on ollut siis jonkinsorttinen hyssyttely. Koko orjahommassa liikuttiin liberaalien ?loso?en maailmankuvassa doping-termiä lainatakseni ”harmaalla alueella”. Losurdo käyttää termejä segregoiva liberalismi ja Herrenvolk democracy. Suomeksi se tarkoittaa sitä, että suur- professori Domenico Losurdo on kirjoittanut tärkeän teoksen Liberalismin musta kirja. Se paljastaa monien liberaalien usein siteeraamien suurten miesten ajatuksen kaksinaismoralismin. Kirja kertoo lähinnä orjuudesta – sellaisesta orjuudesta, joka vallitsi liberaaleiksi jälkikäteen kutsutuissa valtioissa. Orjuutta on ollut aina ja joka puolella maailmaa. On sitä edelleenkin, sen muodot vain ovat toisenlaiset. Länkkärit harjoittivat orjuutta järjestelmällisimmin ja luopuivat siitä lopulta kaikkein suurieleisimmin. Siksi joillekin on jäänyt käsitys siitä, että orjuus olisi nimenomaan länsimaiden keksintöä. Mutta ei länsimainen liberaali markkinatalous orjuutta keksi- ten miesten kehittämä liberalismi koski vain valkoisten miesten yläluokkaa. Ikään kuin eurooppalaiset olisivat hylänneet hienot periaatteensa Pohjois-Amerikassa ja menneet sekaisin kuin perheenisät Tallinnassa. I TA L I A L A I N E N Mirkka Hietanen Rehtorin kummalliset kirjoitukset Muistoloukun runo ”Salpa” (1977) kuvaa ranskalaisen rokokoomaalari Jean-Honore Fragonardin maalausta Le verrou: ”Suuri vuode, kuin pilvi sekavine vaatteineen ja tyttö estämässä suutelevaa poikaa lukitsemasta ovea. Voi tuntea siittimen seisovan pojalla, joka on kuvattu takaa päin.” Tulkinta maalauksen tapahtumista on luonteenomainen Ilkka Juhani Takalo-Eskolan näköaistitse kertoville katkelmille. Kuvaa ja runoa yhdistelevä Muistoloukku on aivan vastaansanomaton. Kirjan kirjoitukset ovat kummallisia ja viehättäviä, sen kuvallisen ja sanallisen ilmaisun kirjo on laaja. Ekfrasis-runo Fragonardin maalauksesta muuttaa liikkumattoman kuvan eläväksi tauluksi (tableau vivant): kerronta paikantuu pojan erektion tuntevaan tyttöön, ja runo tulkitsee maa- E puolustanut orjuutta liberalismin nimissä? Ainakin poliitikko ja historioitsija Granier de Cassagnag, joka vetosi nimenomaan liberalismi- ja demokratia-argumentteihin. Hän piti orjuutta tärkeänä osana liberaalia taloutta. Toki myös Platon ja Aristoteles olivat orjuuden puolestapuhujia. Raamatussa annetaan useita ohjeita orjanpitoon, samoin kuin Koraanissa. Jälkimmäinen pitää kuitenkin orjien vapauttamista hyveenä. Ei toki pakollisena. KUK A ON SELKEÄSTI KÄTKETTY EREKTIO. Jean-Honore Fragonardin Le verrou. tosta, vertaisena tekijänä. Turkulainen Turbator on julkaissut tärkeän, sanaa monella tapaa elollistavan kirjan: ”En minä taiteeseen usko / sehän on sana, joka tajunnan ytimessä / hehkuu pois” (2010). Maaria Pääjärvi Vesa Suomalainen ja Ilkka Juhani Takalo-Eskola: Muistoloukku. Jälkiä vuosilta 1964–2013. Turbator 2013. on hyvä idea, mutta se toteutettiin väärin.” Lause on aina kummastuttanut minua. Ikään kuin olisi olemassa joku ideoiden maailma, joka on erillään reaalimaailmasta. Kun kukaan ?ksu ei enää tosissaan usko Raamattuun, ajattelemme usein, että olisi olemassa joku virallinen ismi, jota voi käyttää moraalinsa mittatikkuna. Ikään kuin esimerkiksi liberalismilla olisi olemassa pyhä kirja, josta voi oppinsa tarkistaa. ”KOMMUNISMI Tuomas Enbuske Domenico Losurdo: Liberalismin musta kirja. Suom. Pauliina de Anna. Into 2013. 370 s. Ei herkkähermoisille P RÄS lauksen eläväksi tilanteeksi. Se näyttää tytön ajatuksen katseen ulottumattomissa. Takalo-Eskola (s. 1937) on kuva- ja performanssitaiteilija, joka on toiminut mm. Kuvataideakatemian rehtorina. Hän on jättänyt omalaatuisia jälkiä kotimaiseen runouteen. Esimerkiksi Adae (1964) edeltää aseemiseksi (suom. merkityksetön) kutsuttua runoutta. Kuvia kirjan pseudokirjeistä on Muistoloukussa. Vesa Suomalainen vastaa kirjan tai- iesten m n e t Suur tämä kehit ski vain ismi ko liberal ten miesten s valkoi okkaa. ylälu Ihmisen oli ilmeisesti hankala ymmärtää ihmisoikeuksien kuuluvan muille kuin omalle ryhmälle. Kuka ajatuksen universaalista vapaudesta esitti ekana? Domenico Losurdo puolustaa Marxia, mutta itse löydän – näin ateistina – universaalin tasa-arvon ajatuksen alkukristillisyydestä ja Paavalin kirjoituksista. Homoja kohtaan hän ei kyllä ollut yhtä reilu. Mutta voiko ismi sitten ylipäätään tehdä mitään väärin tai oikein? Ei tietenkään. Kammoksuin jo aikoinaan Kommunismin mustan kirjan perusajatusta. Ei Esko-Juhani Tennilä ole millään logiikalla syyllinen Neuvostoliiton pahoihin tekoihin. On silti tärkeää tietää, mitä eri ismien ahkerasti siteeratut ajattelijat ovat oikeasti tehneet. Harva heistä eli kuten opetti. L AT O N I N VA LT I O S - kerrotaan Leontiuksesta, joka saapuessaan Ateenaan näkee kaupungin porteilla ruumiita, eikä pysty kääntämään katsettaan pois: ”No niin, kirotut silmät, katsokaa nyt kylliksenne tuota kaunista näkyä!” Laura Gustafssonin Anomalia pakottaa lukijansa katsomaan kauheutta, eikä siitä osaa kääntää katsettaan pois. Gustafsson näyttää, miten ahmimme kauhutarinoita iltapäivälehdistä. Tiedämme makaabereja yksityiskohtia ja haluamme tutkailla, mikä sai pahoinpitelijän toimimaan niin kuin toimi. Teemme niin pelkästä näkemisen ilosta. Anomalia toimii kokonaisteoksena, vaikka sen voisi lukea kokoelmana erilaisia tekstejä. Alkusivun sisällysluettelo hämää odottamaan novellikokoelmaa. Onpa yksi osuus kirjoitettu näytelmäksi ja toinen pohdiskelevakSA si esseeksi. Baby P:n kirja saa oksennuksen nousemaan kurkkuun. Muistattehan sen puolitoistavuotiaan brittivauvan, joka pahoinpideltiin kotonaan kuoliaaksi? Gustafsson kuvaa sitä, mitä saattoi tapahtua kuukausi kuukaudelta Baby P:n syntymän jälkeen. Gustafsson rinnastaa teksteissään nisäkkäiden elämän. Joissain tilanteissa haluamme hylätä lapsemme, toisissa haluamme pelastaa vähän muitakin, vaikkemme aina tiedä, miten pitäisi toimia. Haluamme kokeilla ja nähdä ihmiset vähän raadollisemmin kuin muut nisäkkäät. Kaiken keskiössä on pahuus ja se, miten se ilmenee. Erottaako se ihmiset muista nisäkkäistä? hannele huhtala Laura Gustafsson: Anomalia. Into kustannus 2013. 242 s.
KIRJALLISUUS 9 / 2013 VOIMA SUOSITTELEE 47 Koonnut Kaisu Tervonen Voima valitsee suositukset suositu tapahtumatiedoista. Niitä otetaan vastaan 18.11. asti voima@voima.?. 17.11. klo 11.45-15 Kouvolan pääkirjasto Kaikille kirjoittajille avoimessa koulutuspäivässä keskustellaan muun muassa tekijänoikeudesta ja omakustantamisesta. Asiantuntijana toimii Suomen Kirjailijaliiton lakimies Annaliina Rintala. PROSAK 19.11. klo 19 Lavaklubi, Helsinki www.nuorenvoimanliitto.?/ tapahtumat/prosak Pekka Mustonen KIRJOITTAJAN OIKEUDET KAKSITOISTA TUOLIA 18.11. klo 18-20 Helsingin yliopiston Metsätalo Emeritusprofessori Pekka Pesonen on syyskuusta alkaen vetänyt vaihtuvien kirjailijoiden kanssa keskusteluja venäläisestä kirjallisuudesta. Rosa Liksom tulee keskustelemaan Vsevolod Garšinin kirjasta Punainen kukka. ULYSSES-LUKUPIIRI Marko Gustafssonin juontamalla proosaklubilla kirjailijat lukevat ääneen tekstejään ja kertovat yleisölle niiden taustoista. Marraskuun klubilla kuullaan Katja Kettua ja Tapio Koivukaria. 20.11. klo 17-19 Kirjakahvila Turku Kaikille avoimessa lukupiirissä keskustellaan James Joycen klassikkoteoksesta, josta tarkastelun kohteena on Leevi Lehdon 2012 ilmestynyt suomennos.. Tapaaminen on lukupiirin kolmas. Ofer Amir KUUKAUDEN KIRJAVIERAS S 2.12. klo 18 Stoa, Helsinki Joulukuussa Stoan kirjailijavieailijavieopisraaksi saapuu Turun yliopisn ton avaruustähtitieteen a, professori Esko Valtaoja, jonka viimeisin teos Kaiken käsikirja on illan aiheena. MUUT LEHDET Koonnut Pertti Laesmaa Nalleksi (Björn Wahlroos) pääseminen edellyttää laajoja verkostoja, mutta ihmiset täytyy valita heidän laskettavan hyödyllisyytensä mukaan. Miksi kerjätä pennejä kyläkauppiailta, kun voi pelata pokeria oligarkkien kanssa? Ihmisiä ei saa silti syrjiä henkilökohtaisten ominaisuuksien perusteella, koska kaiken värisillä ja kokoisilla ihmisillä voi tehdä rahaa.” nä undergraund-musanörttien ja hämärän huumorin ystävien tunteman Punk in Finland -foorumin julkisuuteen pyytämällä foorumin ylläpitäjältä viiden käyttäjän yhteystietoja. Käyttäjät olivat kommentoineet ketjua, jossa suunnitellaan Kiakkovierasjuhlat-varjotapahtumaa Linnan juhlille. (…) Yksityisyyden suoja ei ole olemassa siksi, että se suojaisi ihmisiä rikollisilta. Se on olemassa siksi, että se suojaa ihmisiä viranomaisten ja valtion mielivallalta.” Eppu Saarela, Vaasan ylioppilaslehti 6/2013 Samuli Huttunen, Aviisi 12/2013 Tämä iänikuinen murheenkryyni, aineiston hankinnan kilpailuttaminen. Tuntuu vähän turhauttavalta kilpailuttaa, kun näköjään joka ainoa päätös menee markkinaoikeuteen. Voisi yhtä hyvin jäädä odottamaan, että markkinaoikeus tekisi niitä päätöksiä, että sen antamilla ohjeilla pystymme tekemään sellaisen kilpailutuksen, joka ei mene markkinaoikeuteen.” Terttu Lehtola, Kirjastolehti 4/2013 Toisaalta oli selvää, että biologiassa on eroja. Naisten kostea ja kylmä temperamentti heikensi muistin toimintaa, koska aivot tarvitsivat lämpöä. Perinteiset väitteet naisten luontaisen kauneuden ja viisauden liitosta kyseenalaistettiin muistuttamalla, että miehetkin voivat olla kauniita eikä ruumiin ja mielen välillä välttämättä vallitse yhteyttä.” Sari Kivistö, niin&näin 3/2013 Tampereen poliisi onnistui nostamaan kuun alussa aiemmin lähin- Microsoft ei tietenkään ole ainut palveluntarjoaja, joka on kiltisti avannut housunsa ja asettunut nelinkontin viranomaisen edessä. Myös esimerkiksi Googlen palveluja sekä Facebookia käyttävien kannattaa välillä muistaa lähettää statuspäivityksissään ja sähköposteissaan sekä pilvisäilössa olevissa tiedostoissaan terkut ahkerasti puurtavalle NSA:n analyytikolle.” Pasi Huttunen, Uljas 8/2013 Läsnäolijat tutkivat, miten ja miksi monet Euroopan maat ovat alkaneet tukea kotisiivousta, lastenhoitoa ja vanhusten auttamista verovähennyksillä ja palveluseteleillä. Eräs seminaariin osallistunut miestutkija totesi yksikantaan: meidän on itse siivottava omat sotkumme! Kun hollantilainen kertoi sikäläisten kotiapulaisten olevan tyytyväisiä työhönsä, tämä ranskalainen tutkija arveli tyytyväisyyden johtuvan syyllisyydestä: siivoojia kohdellaan kodeissa hyvin, koska työn teettäjillä on huono omatunto siitä, että he pitävät kotonaan orjia.” Heikki Hiilamo, Lapsen maailma 11/2013 a t u t s a k i Rluku-si! ä t s y eläm kalenteri ja r i k / i .f o kirjasamp Ylen kaikki viikon kirjallisuusohjelmat, kirjailijat ja teokset yhdessä osoitteessa. Katselun ja kuuntelun lisäksi mahdollisuus varata kirja siltä istumalta. Kirjastot.fi
KIRJALLISUUS 9 / 2013 48 Arkihämärän suulas mystikko Vimmainen sanatulva piirtää proosasta esiin mytologisen kauneuden. RUNO Schulzin (1892– 1942) henkilöön piirtyy erikoisella tavalla Euroopan lähihistoria. Varakkaaseen juutalaisperheeseen syntynyt kirjailija ei eläessään juuri poistunut synnyinkaupungistaan, nykyisin Ukrainaan kuuluvassa Drohobytšistä. Hän ehti silti asua sekä Itävalta-Unkarissa että itsenäisessä Puolassa ja kokea sekä neuvosto- että natsimiehityksen kauhut. Schulzin elämä päättyi gestapoupseerin luoteihin. Schulzin kirjailijanura jäi lyhyeksi ja tuotanto määrällisesti vaatimattomaksi. Juutalaisten joukkotuho ja toisen maailmansodan jälkeinen sekava pesänjako pitivät huolen siitä, ettei Schulzin hahmosta kasvanut kirjallisen modernismin marttyyria. 1950-luvun lopulla stalinismin ote alkoi helpottaa puolalaisesta kulttuurielämästä ja Schulz saada osakseen kasvavaa ihailua. Basam Books on tehnyt kulttuuriteon ja julkaissut Schulzin koko tuotannon yhtenä suomennettuna niteenä. B Katerina Scioccolina K A N E L I P U O D I T ja muita kertomuksia koostuu kahdesta novellikokoelman tapaisesta teoksesta ja neljästä kirjallisuuslehdissä julkaistusta erillisestä kertomuksesta. Tästä huolimatta kokoelmassa on vahva yhtenäisyyden tuntu. Tämän selittää Shulzin omaleimainen, rehevä ja vakaa tyyli. Schulz on piirtävinään porvarillista tuokiokuvaa hiljaisesta kotikaupungistaan, kun jonkin hallitsevan elementin, esimerkiksi yön pimeyden, kuvaus lähtee yhtäkkiä raiteiltaan ja yltyy holtittomaan surrealismiin. ”Luonnon henki on perimmiltään suuri tarinankertoja. Ei tarvitse kuin virittää ansalanka haavekuvia vilisevän taivaan alle, lyödä maahan tuulessa soiva seiväs, ja jo sen kärjen ympärillä räpyttelee kiinni jääneitä romaaninriekaleita.” Schulzin maailma paljastuu animistiseksi. Rauhallisinakin hetkinä kaupunki, talot, huonekalut ja seinät hengittävät, tarkkailevat ja jakavat tuomioitaan. Arkinen ja myyttinen sulautuvat yhteen. Tästä symbioosista kertoja etsii maailmanselitystä. Tee- KIRJAT minea koskinen, Kati pietarinen, Maaria Pääjärvi & jari tamminen Forna Aminatta: Muisto rakkaudesta. Suom. Mirja Hovila. Into 2013. 513 s. Muisto toivosta Kon?iktinjälkeiseen Sierra Leoneen sijoittuvan kirjan ensimmäiset kappaleet turhauttavat epäolennaisuuksilla. Konteksti avautuu hitaasti, ja ensin Muisto rakkaudesta näyttää käsittelevän varatun naisen jahtaamista eikä sotatraumoja. Kirjan kolme päähenkilöä vaativat tilaa ja lukijan kärsivällisyyttä kehittyäkseen. Sodan jälkeen kaikki kärsivät posttraumaattisesta stressistä. Ihmiset takertuvat muistoihin, ja yhteys toisiin pätkii. Elämän merkityksettömyyteen kyllästynyt brittipsykologi ei ymmärrä, miksei voi auttaa. Hän on tullut Sierra Leoneen sisällissodan jälkeen. ”Te sanotte sitä häiriöksi. Me sanomme sitä elämäksi.” Kirjailija onnistuu näyttämään kon?iktin jälkeisestä mielenmaisemasta jotain hyvin universaalia: kaipuun toivoon. ”Näin kerran naisen, jonka menettämistä surin ennen kuin olin sanonut hänelle sanaakaan.” Paikoin Forna sortuu selittämään liikaa sen sijaan, että loisi vaikutelmia. Hän kertoo tarinat mieshahmojen avulla. Sinänsä uskottava valinta tuottaa kirjaan kiinnostavia mutta aavistuksen etäisiä naishahmoja. (MK) Jukka Koskelainen:: Omegan jälkeen. Tammi 2013. 94 s. Runouden tukkoista määrittelyä Kun on tultu aakkoston loppuun, ei auta kuin aloittaa alusta. Siten Koskelaisen runokokoelma ratkaisee paradoksin nimessään. Romanttisen ja modernin runon matkaa taittaa sivullinen, joka näkee nykyajan hyörinän ja kiireen eikä tietenkään astu kahdesti samaan virtaan. Etäännytetty näkökulma antaa havaintoja: ”kerrotaan / lajien syntyvän ja kuolevan / kun vielä katsomme kameraan, / sovitamme takkia tai ripustamme verhoa”. Omegan jälkeen on läpeensä metarunollinen. Kirja pohtii poetiikkaa ja rakentaa asenteensa kestävästä aineksesta: alluusiosta, ?loso?sesta aineksesta ja romantiikan mystiikasta. Kirja on kuitenkin liikaa jumissa runouden puheenvuoromaiseen määrittelyyn ja ilmeisimpään mystis?loso?seen ainekseen. Koskelaisen parhaat säkeet ovat sumean fragmentaarisia ja pakottoman sointuisia: ”näet viirun verran horisontin taakse // missä uusi vesi virtaa salaojissa”. (MP) Cooke & Conner: Vartijat ennen – Minuuttimiehet ja Silkkiaave. Azzarello, Jones & Bermejo: Vartijat ennen – Koomikko ja Rorchach. Egmont 2013. 288 s. & 256 s. Musharbash Yassin:: Radikaali. Suom. Mari Janatuinen. nen. Into 2013. 388 s. Shahram Khostravi: ”Laiton” matkaaja.. Paperittomuus ja rajojen valta. Suom.. Antti Sodinmaa. Gaudeamus udeeamu us 22013. 0113 013 0 13. 183 s. Myrsky vesilasissa Varokaa radikaaleja! Rajojen tuolta puolen Onko toisten taideteoksia soveliasta täydentää? Tämä kysymys pyörii mielessä, kun luen Vartijat ennen -albumeita, jotka ovat jatko-osia Alan Mooren Vartijat-albumille. Vuosina 1986–87 ilmestynyt Vartijat on yksi merkittävimmistä sarjakuvaalbumeista kautta aikain. Vanhoihin hahmoihin perustuva Vartijat on pintapuolisesti supersankarisarjakuva, mutta tosiasiallisesti koko genren purku ja analyysi. Vuosien ajan Kustantaja DC Comics suostutteli Moorea tekemään tarinalle jatko-osia, mutta taiteilija lähinnä sinkosi kirouksia kyselijöiden päälle. DC päätti lopulta tarttua toimeen ilman Moorea ja palkkasi asialle liudan nimekkäitä sarjakuvataiteilijoita. Pelkkä ilmoitus suunnitelmasta jakoi odotetusti sarjakuvayleisön kahtia. Onko kellään oikeutta tarttua Mooren mestariteoksen maailmaan, vaikka Moore itsekin rakensi teoksensa muiden tekemille perustuksille? Asetelman moraalisista ulottuvuuksista voi olla montaa mieltä, mutta vastaansanomattoman hyviä Vartijat ennen -albumit ovat. Jos siis loukkaantumiseltaan kykenee, kannattaa ne lukea. (JT) Maltillinen vihreä poliitikko ja islamin puolestapuhuja saa tappouhkauksia. Pian pommi-isku laittaa Berliinin hälytystilaan. Radikaali on saksalaislehti Die Weltin mukaan ” hemmetin hyvä poliittinen trilleri”. Kirja pelaakin juonenkäänteillä ja yksityiskohdilla, ei esimerkiksi syvällisillä henkilöhahmoilla. Terrorismia teos käsittelee suunnilleen samanlaisella syväluotauksella kuin televisiosarja 24. Radikaalin kansilehden lainaus saksalaislehden arviosta väittää, että kirja osoittaa tyhjäksi islamistien ja islaminvihaajien näennäisen vastakkuuden. Tämä on samantapainen tyhjä huomio kuin se, että äärivasemmisto ja äärioikeisto voivat jakaa yhteistä tarttumapintaa. Teoksen tunnistaa toimittajan kirjoittamaksi, vaikkakin aiheeseen perehtyneen. Totuuden etsiminen on yhtä kuin sen selvittäminen, kuka on enemmän paha kuin toinen. Radikaali näyttää, että rakkaudessa ihminen löytää ymmärrystä ja uskoa toiseen, vaikka epäilyyn on aihetta. Vaikeus onkin toisaalla, vieraan vihan ja katkeruuden ymmärtämisessä. Siitä tämä kirja ei valitettavasti kerro. (MK) ”Laiton” matkaaja on Iranista 1980-luvulla Ruotsiin paenneen antropologi Shahram Khostravin autoetnogra?a, joka limittää hänen oman pakokertomuksensa siirtolaisuutta ja rajoja koskevaan faktatietoon, teoreettiseen pohdiskeluun sekä muiden ihmisten kertomuksiin. Kirjan ansio on siinä, että se kyseenalaistaa täysin siirtolaistutkimusta erityisesti Suomessa ohjaavan hallinnollisjuridisen ajattelun ja oikeuspuheen. Henkilökohtaisuutensa ansiosta ”Laiton” matkaaja on kiinnostavaa luettavaa muillekin kuin tutkijoille. Varsinkin kymmeniätuhansia siirtolaisia kuljettaneen aktivistisalakuljettajan haastattelu on valaiseva. Khostravin teoksen ärsyttäviä puolia ovat yhteiskuntatieteelliselle kirjallisuudelle tyypillinen toisteisuus, rakenteellinen sekavuus ja aikatasojen epätarkkuus sekä koristeelliset akateemiset lauseet, joiden merkitykset pakenevat lukijaa. (KP)
KIRJALLISUUS 9 / 2013 VOIMA SUOSITTELEE jankkaavuus tuntuu palautuvan maanisesta luomisvimmasta kärsivän lapsen tai nuoren mieleen. Iästä tosin on turha sanoa mitään tarkkaa, aikakin kun on jatkuvassa hajoamisen ja uudelleen organisoitumisen tilassa. LYHYTELOKUVA-FESTIVAALI 12.-17.11. Helsinki www.hlef.? 30-vuotisjuhliaan viettävällä elokuvafestivaalilla nähdään vuoden parhaiden kotimaisten lyhäreiden lisäksi muun muassa skeittileffoja. Kuva: Mikko Hassinen ROKUMENTTI LASTENELOKUVAFESTIVAALI 13.-17.11. Joensuu www.rokumentti.com 18.-24.11. Oulu www.oulunelokuvakeskus.?/lef Rock- ja alakulttuurielokuviin keskittyneellä festivaalilla esitetään muun muassa Death-, Killing Joke - ja D.O.A.-bändidokumentit sekä Lukas Moodyssonin uusin elokuva, 13-vuotiaiden tyttöjen punkbändistä kertova ?ktio Me ollaan parhaita!. Kansainvälisen lasten- ja nuortenelokuvien festivaalin raati on keskimääräistä tuoreempi. Lapsista koostuva jäsenistö myöntää vuosittain Tähtipoika-palkinnon festivaalin parhaan elokuvan ohjaajalle. LEFFALAUANTAI A Band Called Death Schulzin kahdessa tarinakokoelmassa, Kanelipuodit ja Kuolinilmoituksen sanatorio, kertojan isä Jakub on keskeinen hah- S C H U L Z M A N I P U L O I maailmo. Hän on kuollut ja kuolee toi- maansa hienostuneen väkivaltaisinaan uudelleen, mutta elää silti sesti. On kuin mielikuvien vyörymuodossa tai toisessa perheen tyksen tehtävänä olisi paljastaa keskellä. Kertoja Józef tarkkailee todellisuuden kudelma, jolle tasivustalta. vanomaisuus Elävä kuollut on tehnyt soisä käy läpi mekeaksi. Kielen n e d Outou assa tamorfooseja ja suhteettomasv a t vaihtaa toisinaan ta runsaudest turru on oma uraa, ryhtyy pata löytyy avain sa lomieheksi, harelämään, maatulvas ltainen a ilmaan ja todelrastaa mytolok unen ansa. gis-surrealistista lisuuteen. meteorologiaa, Schulzin logiikk tekee biosähkötarkka katse kokeita Edward-sedän ruumiilla löytää villiä kauneutta arjen anja tulee puolitahattomasti keite- keimmistakin tragedioista. Siltyksi perheensä illalliseksi. loin kuvauksen kohteena voi olla Tässä outouden turruttavassa vaikka pusikossa paskalla kyykkitulvassa on oma unenkaltainen vä juoppo. logiikkansa. On eri asia, voiko siHienoimmat hetket ovat niitä, tä pukea tolkulliseen muotoon, kun Schulz viitsii hieman rauhoitmutta kaikessa kertojan ja tä- tua. Esimerkiksi kertoja Józe?n män isän välisessä on selkeä Karol-eno on elämän raskauden ja jännitteensä: kertojan puolelta merkityksettömyyden kuva. Hahsurua, häpeää, avuttomuutta ja mon poistuminen näyttämöltä on halveksuntaakin. Kummallisis- kirjan kauneimpia rivejä. sa tempauksissaan isä Jakub on kuin dementoitunut vanhus, jota Tapani Möttönen perhe pyrkii piilottelemaan. Tämän keskellä nuori Józef Bruno Schulz: Kanelipuodit ja muita on jollain tapaa vastuussa maa- kertomuksia. Suom. Tapani Kärkilmansa jatkuvasta myllertymi- käinen. Basam Books 2013. 422 s. sestä. Surrealististen jaksojen ERITYISESTI Voimaa valitsee suositu suositukset tapahtumatiedoista. Niitä otetaan vastaan 18.11. asti voima@voima.?. Kuva: Jari Haavikko mat ovat ajan eurooppalaiselle proosalle tuttuja: unet, pimeys, muodonmuutos ja isäsuhde. Freud ja Jung hiipivät kulisseissa. Koonnut Kaisu Tervonen 23.11. klo 11-16 Pääkirjasto Metso, Tampere Ilmaisessa elokuvanäytöksessä esitetään ensin Michael Haneken vaikuttava draama Valkoinen nauha ja sitten Michael Winterbottomin veikeä romaani?lmatisointi Tristram Shandy: herrasmiehen paljastukset. LENS POLITICA 19.-24.11. Helsinki www.lenspolitica.net Yhteiskunnallisesti valveutunut elokuvafestivaali leviää tänä vuonna kuvataiteen saralle, kun festivaalin osana XL Art Spacessa järjestetään Ranskasta turvapaikkaa hakeneen venäläistaiteilijan Konstantin Altuninin näyttely. Venäjän sananvapaustilanne on muutenkin tapahtumassa tapetilla. TIETO-FINLANDIA-PALKINTOEHDOKKAAT 2013 palkinto on suomen kirjasäätiön jakama tunnustus ansiokkaalle suomalaiselle tietokirjalle. Rauli Partanen – Harri Paloheimo – Heikki Waris SUOMI ÖLJYN JÄLKEEN Matti Verkasalo – JJarkko-Juhani kk J h i Henttonen H – Kai Arponen VAPAALASKU – TIETO, TAITO, TURVALLISUUS Teemu Keskisarja VIIPURI 1918 Poikkeuksellisen painavaa asiaa: mitä tapahtuu kun halpa eli helposti saatava öljy loppuu? Energiaa koskevia faktoja analysoidaan systemaattisesti ja väitteitä peräänantamattomasti – mitä voin tehdä paitsi oman energiankäyttöni, myös maani ja koko maailman energiankäytön muuttamiseksi? INTO Ei jää epäilystäkään, että Vapaalasku on syntynyt tekijöiden rakkaudesta harrastukseensa. He tarjoavat seikkaperäisen johdatuksen kaikkeen, mitä laskijan on hallittava jo ennen rinteeseen nousemista alkaen valmistautumisesta aina luonnontuntemukseen ja hätätilanteisiin. Kokonaisuuden kruunaavat jylhät kuvat ja viileän raikas ulkoasu. KUSTANNUS OY VAPAALASKU Teemu Keskisarjalla on taito yhdistää mittava historiallinen tietoaines ja suuren draaman kaari jänteväksi kerronnaksi. Ilmeikkäällä ja vahvasti visuaalisella tyylillään Keskisarja tempaa lukijan mukaansa sodan kurimukseen rintaman molemmin puolin. Vavahduttavien tapahtumien kuvausta täydentää punnittu pohdinta veritöiden syistä ja tekijöistä. Hanna Jensen 940 PÄIVÄÄ ISÄNI MUISTINA Ville Kivimäki MURTUNEET MIELET Toimittajan ammattitaidolla Hanna Jensen kuljettaa lukijaansa matkassaan 940 päivää ja koukuttaa tämän lähes yhdellä lukemisella elämään mukana surullisen mutta valoisan tositarinan, joka on samaan aikaan sekä henkilökohtainen että yleispätevä. Teos on tietokirja sanan kaikissa merkityksissä: kirja tiedon tarpeesta, sen sitkeästä hankinnasta ja merkityksestä. TEOS Noin 18 000 sotilaan mielenterveys järkkyi talvi- ja jatkosodassa tai oli heikoilla jo sotaan lähtiessä. Seuraukset olivat traagiset, kun tällaiseen ei ollut lainkaan varauduttu. Pohtivan tutkimustiedon lisäksi Kivimäen kertomat henkilötarinat jäävät askarruttamaan: sota voi murtaa ja sopivissa oloissa mursi kenen tahansa mielenterveyden. WSOY Harri Kalha lh KOKOTTIEN KULTAKAUSI Belle Époquen mediatähdet modernin naiseuden kuvastimina Harri Kalhan kirja tarjoaa sekä visuaalista nautintoa että kiinnostavasti esitettyä kulttuuritietoa. Aineistona ovat kirjoittajan kokoamat kokotteja – aikansa huippumalleja tai mediatähtiä – esittävät postikortit. Kalhan teksti avautuu helposti, niin viisaasti kirjoittaja kulkee lukijansa rinnalla häntä opastaen. SKS tekstit ovat valintalautakunnan perusteluista. SILTALA Taistelu suomalaissotilaiden hermoista 1939–1945 49
MUSIIKKI 9 / 2013 50 Tuomas Laurila VUOKRATYÖLÄISET. Porilaiset deathmetallistit puhdistavat Circlen maineen. nostaako musiikinkuuntelijoita pelkkä brändi vai tekijät taiteen takana”, Lehtisalo sanoo. ”brändi” tuntuu häilyvältä käsitteeltä. Yhtye on julkaissut 20 vuoden aikana Suomessa ja ulkomailla yli 40 levyä, joiden skaala ulottuu avantgardistisesta äänitaiteesta juustoiseen spandexmetalliin. Yhteisen nimittäjän löytäminen tuosta musiikillisesta suosta on vaikeaa. Jussi Lehtisalon mukaan Circlelle on vuosien saatossa muodostunut brändi, vaikkakin hyvin marginaalinen sellainen. Brändinhallinta sen sijaan on ollut vajavaista, sillä yhtyeeseen liitettävät mielikuvat ovat aikansa eläneitä. ”Bändiin tullaan aina liittämään porilaisuus, vaikka neljä kuudesosaa yhtyeestä asuu nykyään pääkaupunkiseudulla. Musiikillisesti Circleen liitetään hypnoottinen toisto, vaikkemme ole harjoittaneet sitä juurikaan sitten 1990-luvun.” Brändin vuokraaminen ulkopuolisille on tapa puhdistaa pöytää. C I R C L E N TA P A U K S E S S A Brändi kiertoon Circlen uutta albumia eivät tehneet Jussi Lehtisalo & kumppanit, vaan vuokrasoittajat. T U N N E T U N brändin vuokraaminen on tavallinen käytäntö yritysmaailmassa, mutta rockbisneksessä sitä ei juurikaan harrasteta. Suomalaista vaihtoehtomusiikkia jo yli 20 vuoden ajan pi- ristänyt Circle teki poikkeuksen: porilaisyhtye vuokrasi oman brändinsä ulkopuolisille muusikoille, jotka tekivät Circlen tuoreen Incarnation-levyn. Vanha kokoonpano taas julkaisee samanaikaisesti albumin uudella nimellä Falcon (ex-Circle). Monimutkaisen ajatusketjun isä on yhtyeen, siis alkuperäisen Circlen, johtohahmo Jussi Lehtisalo, joka perusti Circlen ystäviensä kanssa jo vuonna 1991. Hän haluaa testata luomansa brändin kestävyyttä. ”On mielenkiintoista verrata näiden kahden levyn saamaa vastaanottoa. Saa nähdä, kiin- on kansainvälisesti arvostettu pitkän linjan musiikintekijä, jolle Circlestä on muodostunut elämäntyö. Rakkaalla brändillä leikittely ja sen eteenpäin vuokraaminen olivat hänen mukaansa taiteellinen keino tuhota tuo työ. Ulkopuolisten odotukset ja Circlen brändin vaaliminen ovat vieneet kirkkaimman terän Lehtisalon omasta tekemisestä. ”Suurilta ikäluokilta peritty JUSSI LEHTISALO ajatus ‘saavutetuista eduista emme luovu’ sai minut pohtimaan Circlen urautumista ja omaa jämähtäneisyyttäni. Itse tuotemerkki on vääntänyt ratista, ja taiteilija on roikkunut hädissään ovenkahvassa.” Kliseitä pursuavaa amerikkalaistyylistä aikuisrockia soittava Falcon (ex-Circle) taas merkitsi hänelle paineetonta tapaa tehdä musiikkia. Samae Koskisen tuottaman esikoislevyn Frontierin ja keikkojen jälkeen Circlen brändi palautuu takaisin heille ja yhtyeestä tulee jälleen Circle (ex-Falcon). vuokrakokoonpanon löytäminen ei käynyt käden käänteessä. Alun perin ideana oli vuokrata brändi joukolle tuntemattomia muusikoita tai taiteilijoita. Valinta osui lopulta niin ikään porilaiseen Stench of Decayhin, jota vahvistettiin kitaristi Ville Valavuolla. Kitaristi Rami Simeliuksen mukaan vanhan koulun death metallia soittava ryhmä tarttui poikkeukselliseen projektiin mielellään. ”Jussi kertoi meille ideansa, ja se vaikutti sopivan häiriintyneeltä.” Ville Valavuo puolestaan kiittelee vanhan Circlen rohkeutta. ”Lehtisalo ei ohjannut projektia mihinkään suuntaan, vaan pyysi meitä tekemään levyn, jota he eivät itse pystyisi tekemään.” CIRCLEN Mikko Siltanen Circle: Incarnation & Falcon (exCircle): Frontier ilmestyvät marraskuun aikana. Julkaisijana Ektro Records. LEVYT Maria-Kaisa Jurva, pertti laesmaa, & jari tamminen Paavoharju: Joko sinä tulet ä tänne ala tai minä nousen sinne. Svart 2013. PLOP: per se Fiasco Records 2013. Reija Lang & Arricone Big Band: The Music of Nancy Wilson & Cannonbal Adderley Hub Productions 2013. Bu Buika: La Noche Má Más Larga. Wa Warner Music 201 2013. N Natacha Atlas: H Habibi – Classics a s. and Collaborations. N Nascente/Border 22013. Euforista pahoinvointia Vinyyliä kaikilla aisteilla Reija Nancyna Kun Ville Herrala heitti minulle myös tämän levyn vinyyliversion kuin ?llaritsuppari ikään, hän sanoi, että se on vieläkin makeempi kuin cd. Niin kuin onkin! En rupea tässä sen enempää puolustamaan vinyylejä. Kukin saa kuunnella musiikkinsa vapaasti vaikka tietsikalta tai korvatulpat korvissa. PLOPin uuden levyn nimi ei ole massojen kosiskelua, vaan trion edellisen levyn nimi latinaksi. Saksofonisti Mikko Innasen, basisti Ville Herralan ja rumpali Joonas Riipan muodostama trio on yksi intensiivisimpiä ja ennakkoluulottomimpia yhtyeitä, mitä voi kuvitella. Kaikki yhtyeen jäsenet osallistuvat ohjelmiston säveltämiseen. Sävellyksensä Veden pinnan alla (Undercurrent) Innanen on omistanut vuosi sitten edesmenneelle tanskalaissyntyiselle freesaksofonistille ja säveltäjälle John Tchicaille. PLOP on parhaimmillaan livenä. Niinpä tämäkin albumi on äänitetty Espoon Sellosalin konsertissa tänä syksynä. Jatkan vinyylin kannen hyväilyä ja näpläämistä ja annan levyn soida skraitassa. (PL) Olin Reija Langin ja Opera Big Bandin kanssa Otavassa keikalla silloin kun Reija oli vielä Anita O’Day. Reijan uuden prokkiksen innoittajana on toiminut hard bop -tyylisuuntaa edustava Nancy Wilsonin ja Julian Cannonball Adderleyn musiikki. Tarjolla on siis puolen vuosisadan takaisia koruja tämän päivän kuosiin tuunattuina. Itse asiassa Lady Summertime 2002:n ei tarvitse olla Anita tai Nancy, koska hän on huikea omana itsenään. Perinteisiini on pitkään kuulunut ahtautuminen Helsinki-päivänä Espalle kuuntelemaan Reijan Summertimea. Onhan se kesän alkamisen virallinen julistus! Tällaiset big band -jutut tuovat kummasti lisäsulkia hiuksiin ja kuningatarkruunuun. Kappaleiden sovittajan ja yhtyettä johtavan Erno Tiittasen Arricone Big Band näyttää taivaan merkit. Tiukka meininki ja oikea ote. Taitavat muusikot takaavat sen, että seassa on upeita sooloja. Kyllä tämän eväspussin kanssa passaa maailmalle lähteä! Jään odottelemaan pyyntöä mukaan keikalle... (PL) Afro?amencolatinojazzsoulia Satelee timantteja Sitä tietää olevansa jännän äärellä, kun levy alkaa utuisilla kummitusambient-soundeilla ja mörein kuiskauksin lausutulla Edith Södergranin runolla. Paavoharjun Joko sinä tulet tänne ala tai minä nousen sinne on häkellyttävä levy. Se on hidasta ja vinksahtanutta metakkaa, joka toisinaan on kauniin melodista ja toisinaan karkottaa jopa muistot melodioista. Viulut, rummut, kitarat sekä suhina ja kolina luovat ennenkuulumattoman kokonaisuuden. Jotenkuten tämä kuitenkin putoaa hiphop-laariin, sillä levyn vokaaleista keskeisen osan hoitaa Ruger Hauerista tuttu Henri Pulkkinen. Bileräpistä ei ole tietoakaan. Levy huokuu ahdistusta, mutta sen ohessa lähes tukahduttavaa kauneutta. Vaikka en ole erityisen taipuvainen rappioromantiikkaan, niin jotain pakahduttavaa on tässä pätkässä, jota hurjempaa itseinhon sanallista kuvausta en ole kuunaan kuullut: ”Kun olit kohdussa, koko nainen loisti. Kun mä olin kohdussa, alkoi pahoinvointi.” (JT) Buika laulaa ilmaisullisesti ja sensuellisti, käheällä ja savunsekaisella whiskysikariäänellä, jota voisi kutsua jopa raa’an eläimelliseksi. Latinomusiikin rakkautta, intohimoa, surua ja kaihoa Buika tulkitsee keskittyneesti ja sielukkaasti, lisäten siihen samalla afrikkalaisen taustansa tuomaa väriä. Myös kitaransoitossa kuuluvat afrikkalaiset vaikutteet. Buikan äänirekisteri on laaja, ja hänen improvisaatiokykynsä tuo musiikkiin omanlaisen jännityksen. Kuunnelkaapa vaikka Buikan tulkinta Jacques Brelin kappaleesta Ne me quitte pas, jonka Edit Piaf teki tunnetuksi. Tai Abbey Lincolnin klassikko Throw It Away, jonka Buika herättää eloon aivan uudella tavalla, kun laulun sanat saavat ansaitsemansa huomion. Billie Holidayn Don’t Explain muuttuu Buikan tulkinnassa ?amencojazziksi. Levyn nimikkobiisi on haikea ja sielukas balladi, joka syntyi laulajan omasta kynästä. (MKJ) Englantilais-egyptiläinen laulajatar Natacha Atlas miksailee itää ja länttä, länttä ja itää ja saa sen kuulostamaan maailman luonnollisimmalta asialta. Musiikissa kuuluvat taidokkaasti varsinkin arabialaiset vaikutteet mutta myös hiphop ja räppi. Kaksoisalbumin ensimmäinen osa sisältää kolmikymmenvuotisen uran parhaat hitit, toinen osa yhteistyössä syntynyttä musiikkia eri artistien kuten Justin Adamsin ja Nitin Sawhneyn kanssa, puhumattakaan pitkäaikaisesta komppibändi Transglobal Undergroundista. Levyllä on myös kolme ennen julkaisematonta biisiä ja muun muassa nämä: Natachan versiot klassikoista I Put A Spell On You ja What Ever Lola Wants (Lola Gets) sekä Ranska-hitti Mon Amie La Rose ja live-radio-versio kappaleesta He Hesitated. Natacha Atlas tarjoilee maailmanmusiikillisia timantteja kuten hänen kaltaiselleen maailmankansalaiselle ja maailmanmusiikin kuningattarelle kuuluukin. (MKJ)
MUSIIKKI 9 / 2013 51 Helsingin tuomiokirkon poikakuoro Taiteellinen johtaja Hannu Norjanen VIISI POJOA. Oddarrangin Olavi Louhivuoren voi nähdä Helsingin We Jazzissa. Iiro Rantala: Jouluoratorio (teksti: Jaakko Heinimäki) ke 4.12 . 2013 klo 19 Hgin tuomiokirkko Cantores Minores Mari Palo, sopraano, Mika Pohjonen, tenori Iiro Rantala, piano, Tiksola Co. joht. Hannu Norjanen Liput toimituskuluineen: 11,50 – 58,50 e / kpl (numeroidut rivit) J. S. Bach: Jouluoratorio (I – III) ke 18.12. 2013 klo 19 Mäntsälän kirkko to 19.12. 2013 klo 19 Hgin tuomiokirkko Röhein jazzviikko ikinä C HARLIE PA RK ER IN, Dizzy Gillespien, Bud Powellin, Charles Mingusin ja Max Roachin 60 vuoden takaisen Toronton-konsertista julkaistu levy oli nimeltään The Greatest Jazz Concert Ever. Osataan Stadissakin. We Jazz 2013 levittäytyy joulukuussa viikoksi ympäri kaupunkia. Tapahtumassa kuullaan kaikkiaan kolmeatoista kokoonpanoa ja kolmea sooloartistia, kaikki sieltä huippulta. Tarkoitus on tehdä tapahtumasta jokavuotinen. Yhden tai kahden salin sijasta 9. joulukuuta alkava We Jazz 2013 levittäytyy eri puolille kantakaupunkia. Konsertteja on muun muassa Aleksanterin teatterissa, Tavastialla, Savoyssa sekä Koko Jazz Clubilla, Kuudennella linjalla ja elokuvateatteri Andorrassa. ”Esiintymispaikat on valittu musiikin ehdoilla”, sanoo We Jazzin toimitusjohtaja Matti Nives City-lehden haastattelussa. Hän kutsuu tapahtumaa festivaalin sijasta jazz-installaatioksi. Cantores Minores Mari Palo, Maria Kettunen, Tom Nyman, Juha Kotilainen Lohjan kaupunginorkesteri joht. Hannu Norjanen Liput toimituskul.:16,50 – 32,50 e / kpl (18.12.) ja 11,50 – 58,50 e / kpl (19.12., numeroidut rivit) ”Koetamme kuvitella, millainen jazzkaupunki Helsinki olisi parhaimmillaan yhden viikon aikana.” Suomalaisista yhtyeistä tapahtumassa soittavat muun muassa Black Motor, Dalindèo, Jukka Eskola Orquesta Bossa, Kahden miehen galaksi, Mopo ja Timo Lassy Band. Ulkomaisina vieraina nähdään esimerkiksi amerikkalainen rumpali Andrew Cyrille ja puolalainen trumpetisti Tomasz Stanko. Rumpali-säveltäjä Olavi Louhivuoren luotsaama Oddarrang julkaisee Oddarrang in Cinema -albuminsa leffassa. Sen olenkin jo kuullut. Täydet viisi pojoa. Lisäksi Teppo Mäkynen soittaa 3D:nä ja Jukka Perko täysin pimeässä. Tavallisen pimeetä touhua? J.S. Bach: Jouluoratorio (IV – VI) ma 6.1. 2014 klo 18 Helsingin tuomiokirkko Cantores Minores Mari Palo, Maria Kettunen, Tom Nyman, Juha Kotilainen Suomalainen barokkiorkesteri joht. Hannu Norjanen Liput toimituskul.: 11,50 – 58,50 e / kpl (num. rivit) Myynnissä myös: Perinteinen Joulukonsertti ke 25.12. 2013 klo 17 Hgin tuomiokirkko Liput toimituskuluineen: 6,50 – 42,50 e / kpl Lippupalvelun lippukaupat ja tuntia ennen ovelta Pertti Laesmaa ZZZ FDQWRUHVPLQRUHV À We Jazz 2013 -jazz-installaatio Helsingissä 9.–14.12. VOIMA SUOSITTELEE Koonnut Kaisu Tervonen Voimaa valitsee suositu suositukset tapahtumatiedoista. Niitä otetaan vastaan 18.11. asti voima@voima.?. FOLK IT! 15.11. O’Connells, Tampere www.ochreroom.com Folkmusiikkiin keskittyvällä klubilla esiintyy paikallinen, kuusihenkinen kokoonpano Ochre Room, jonka vaikutteisiin lukeutuvat muun muassa Bob Dylan, Neil Young ja The Jayhawks. OSK82 ESITTÄÄ SEKSIHULLUT 21.11. Loose, Helsinki Toisen pitkäsoittonsa Seksihullujen armoilla juuri julkaissut punk-orkesteri laulaa suomeksi niin googlettamisesta kuin lasten tekemisestäkin. 13.12. Lepakkomies, Helsinki www.facebook.com/osuuskunta82 Punk-osuuskunnan järjestämällä keikalla esiintyvät muun muassa sydämellistä uutta aaltoa veivaava Maakuntaradio sekä kipakkaa hardcorea soittava Maailmanloppu. Mika Taanila i n i i s l e App ppu 22-PISTEPIRKKO 30.11.-14.12. Kouvola, Heinola, Jyväskylä, Oulu, Kuopio, Tampere www.22-pistepirkko.net tem Yli 30 vuotta omaehtoisella laatumusiikillaan kuulijoita ilahduttanut bändi kiertää Suomea keikkailtuaan sitä ennen Norjassa ja Ruotsissa. 22.-24.11. Kiasma, Helsinki www.kiasma.?/kiasma-teatteri/ pneuma Minifestivaalin ensimmäisen päivän pääosassa on Mika Taanila, jonka tuotannosta nähdään ensiksi musiikkivideoita ja sitten Circlen musiikista ja Taanilan elokuvataiteesta koostuva installaatio Sseennsseess. Aki Roukala PNEUMA Tumma komedia illuusioiden maailmasta. Rakkauskertomus, kummitustarina ja taikatemppu. Kiitetty alkuperäisteos Orange Lemon Egg Canary nähtiin New Yorkin off-Broadwayllä 2006. Huom! Valoefektejä ja teatterisavua. Ei alle 13-vuotiaille! Pe 29.11. & la 30.11. klo 19, alk. 13/9 € Liput: (09) 310 12000, stoa.lipunmyynti@hel.? ja Lippupalvelu, Turunlinnantie 1, Itäkeskus stoa.? facebook/stoansivu
ELÄVÄ KUVA 9 / 2013 52 ALTER-EGO. Elokuvassa Palsa muuttuu villin lännen sankariksi. JÄINEN KUOLEMA. Kuriton käsi on esillä Berliinin Nordwind-näyttelyssä 28.11.–10.12. Palsa haavoilla Erkki Pirtola katsoi elokuvan entisestä kämppiksestään, jonka taide oli kosto. E K O P Y H I Ä uskovaisia ärsyttääkseen kuvataitelija Kalervo Palsa (1947–1987) maalasi Kittilän ateljeeliiterinsä oveen tekstin T GETSEMANE. Paikasta tuli kuitenkin hänen Golgatansa. Taiteilijan kolkot kuvat ovat nyt siirtyneet Pekka Lehdon ohjaamana valkokankaalle. Palsa olisi itsekin halunnut tehdä elokuvia, mihin viittaa hä- nen valtaisa sarjakuvatuotantonsa. Hän luultavasti pitäisi Lehdon surrealismista, mutta sellaiselle, joka ei tunne Palsan elämää tai mytologiaa, Kalervo Palsa ja kuriton käsi ei välttämättä avaudu. Pitäisi ensin tutkia hänen Tex Willer -sarjakuvansa. Elokuvassa Janne Reinikaisen näyttelemä Palsa muuntautuu fantasian keinoin villin lännen sarjakuvasankariksi Tex Willeriksi. Kaverinsa Kit Carsonin (Antti Raivio, joka näyttelee Palsan veljeä) kanssa tämä yli-ali-ihminen nautiskelee lain suojalla viattomien tappamisesta ja raiskaamisesta villin lännen malliin. Janne Reinikaisen muutos Palsasta Tex Willeriksi on täydellinen. Palsaksi hän naamioituu mainiosti kasvoiltaan ja asennoillaan. Hiukan Rauli Badding Somerjoen tyyppisesti ujo ja masentunut Palsakin oli. Hänen sisällään paloi helvetillinen Kullervon ki- rous. Tämä kalevalainen juonne nostetaan ?lmissä hyvin esiin. Palsa oli kiusaamiskulttuurin tuote, ja hänen taiteensa oli kosto. kansallismasennusmaalari Kalervo Palsan taiteessa rehottaa synkkä mutta paskanlämmin huumori. Pensselillään hän teki psykoanaalyysin maailmasta ja kuvasi sen perverssistä perspektiivistä. Palsa näki ihmiskunnan mielisairaana alistamisjärjestelmänä, jossa kaikki vallankäyttö on perverssiä. ”Ihmiset säälittelevät minua, mutta säälittelisivät ihtiään”, muistan hänen kerran sanoneen. Getsemanessa ei ainoastaan SUOMEN VALKOKANGAS Susanna Kuparinen, kati pietarinen, tuomas Rantanen & jari tamminen Alfonso Cuarónin: Gravity. Ensi-ilta 8.11. Asghar Farhadi: Menneisyys. Ensi-ilta 29.11. Ridley Scott: The Counselor. Ensi-ilta 15.11. Oliver Hirschbiegel: Diana. Ensi-ilta 8.11. Arto Halonen: Isänmaallinen mies. Ensi-ilta 4.12.2013. Planeetta Maa Paluu Pariisiin Rikos ja rangaistus Prinsessa rakastuu Veri vanhin voitehista Gravity on poikkeuksellinen sci?-leffa. Fiktiivinen tarina sijoittuu avaruuteen, mutta poissa ovat ufot ja alienit. Tarina on tiukasti kiinni tässä päivässä: Hubble-avaruusteleskoopin rutiinihuolto saa dramaattisen käänteen, kun avaruusromu iskeytyy sukkulaan ja sen miehistöön. Avaruuden äänettömässä tyhjyydessä kelluvat ihmiset ovat pieniä tomuhiukkasia kosmoksessa, ja visuaalisesti järisyttävä Gravity voisi kuvastonsa puolesta olla osa BBC:n Planeettamme Maa -dokumenttisarjaa. Pintapuolisesti elokuva on tarina astronauttien selviytymiskamppailusta. Pohjimmaiseksi ajatukseksi minulle jäi kuitenkin se, että tunnetusta maailmankaikkeudesta tiedämme ainoastaan hyvin ohuen kaistaleen, joka kykenee ylläpitämään elämää. Tätä kapeaa kaistaletta me ihmiset sotkemme joka päivä, ja avaruusmatkailun ensi metreillä olemme onnistuneet sotkemaan elinpiirimme ulkopuolisiakin alueita. Pitäisiköhän meidän hieman ryhdistäytyä? (JT) Iranilaisohjaaja Asghar Farhadin edellinen elokuva Nader ja Simin: Ero kahmi lukuisia palkintoja, muiden muassa parhaan vieraskielisen elokuvan Oscarin. Myös Menneisyys käsittelee eroja: Ahmad (Ali Mosaffa) palaa Teheranista Pariisiin allekirjoittaakseen avioeropaperit. Hänen vaimonsa Marie (Bérénice Béjo) on perustamassa uusperhettä Samirin (Tahar Rahim) kanssa, jonka vaimo puolestaan makaa koomassa. Syksyiseen laitakaupunkiin sijoittuva Menneisyys on loistavien näyttelijöiden rauhallisen intensiivinen tutkielma parisuhteen lopusta. Päättyvätkö suhteet lopulta koskaan? Mitä on paluu kotiin ja perheeseen, jossa on asunut vuosia? Miksei koomassa makaava kuole pois? On virkistävää, ettei elokuva anna Ahmadin iranilaisuudelle tai Samirin taustalle minkäänlaista merkitystä. (KP) Maineikkaan Ridley Scottin uuden elokuvan näyttelijäkaarti on jopa pahaenteisen nimekäs. Sen tarina kertoo mitä ihanimpaan naiseen (Penélope Cruz) rakastuneesta menestyvästä asianajajasta (Michael Fassbender), joka valitsee väärin. Seikkailuretki Meksikosta USA:han suuntautuvan järjestäytyneen huumekaupan pariin menee pahasti kiville. Asettelussa on jotain ituja Joel ja Ethan Coenin elokuvasta Menetetty maa (2007). Tosin rinnastus on epäedullinen Scottia kohtaan. Toisin kuin Coenin veljesten eksistentiaalinen kuvaelma, The Counselor on ammattitaidolla kokoon juostu ontohko jännityselokuva. Sen ?losohveeraus valintojen peruuttamattomuudesta jää päälle liimatuksi viisasteluksi. Huumekaupan väkivaltaisuus välittyy, mutta pinnallisen keskushahmon kärvistely ei tavoita syvempää tragediaa. Pääpahiksen kelmiys on James Bond -asteikon itseisarvoista pahuutta ja unelmien nainen pelkästään kaunis. Tosin Javier Bardemin esittämän huumetukkukauppiaan hahmossa on tuorettakin ideaa. (TR) Neitseellisestä lapsivaimosta eronneeksi mil?ksi ja 36-vuotiaana ruumiiksi päätynyt prinsessa Diana oli tahtomattaankin naisiin kohdistuvien piiloasenteiden paljastaja. Ohjaaja Hirschbiegel on pyrkinyt tekemään elokuvan, joka kunnioittaa kohteitaan, lopputuloksena elokuva, joka ei miellytä oikein ketään. Silti se ei ole huono. Elokuva kertoo Dianan (Naomi Watts) viimeisestä rakkaudesta. Prinsessan ja pakistanilaisen lääkärin Hasnat Khanin (Naveen Andrews) suhde kesti pari vuotta. Elokuva maalaa lääkärihepusta sympaattisen, mutta kun katsoo tarkemmin, huomaa lekurin ja prinsessan välisen repivän reviiritaistelun. Mies yksinkertaisesti katsoo olevansa liian hyvä. Ehkä tarvitaan oikea prinsessa, että voidaan näyttää naisen alennustila. On aivan sama onko tiarassa keikkuva prinsessa vai kuppilasta kylmästi käyttäytyvän Jukkiksen perässä rönyävä Mirva – nainen kuin nainen päätyy miesten egosekoilujen uhrina puistonpenkille vollottamaan, sukkahousut rikki, bestiksen puhelinnumeroa näpelöiden. (SK) Kriittisenä dokumenttielokuvan tekijänä tunnettu Arto Halonen jatkaa hiihdon dopingtaustoja penkoneen Sinivalkoinen valhe -dokkarin (2012) jälkeen Suomen hiihtomaajoukkueen sisälle sijoittuvan ?ktion parissa. Metodi on vähän sama kuin Prinsessan (2010) kohdalla. Draaman ideana on tehdä näkyväksi sellaista psykologista, sosiaalista ja moraalista kärvistelyä, mitä esiin kaivetut faktat eivät pysty sellaisenaan kertomaan. Prinsessaan nähden tässä on panostettu vähemmän elokuvalliseen kerrontaan. Isänmaallinen mies tuntuukin paljon työtä vaatineen dopingdokumentin oheistuotteelta. Sellaisena elokuva kyllä kiinnostaa. Henkilöhahmot ovat kärjistyneitä, mutta ne houkuttelevat katsojaa miettimään, kuinka paljon Halonen sijoittaa ?ktioon tiedonmurusia, joita ei ole voinut nostaa pöydälle lähdekriittisessä dokumentissa. Epäilemättä elokuva herättää keskustelua ainakin Marjo Matikaisen aikaisen lopettamisen syistä. (TR)
ELÄVÄ KUVA hikoiltu verta. Siellä vietettiin myös iloisia lasolbailuja, joita Lehto kuvaa rämäkästi. Palsa oli perimmiltään humoristi, ja alun sikajoulupukkinaamari naurattaa. Kaamostaiteilijan hyytävä yksinäisyys surettaa. Filmin Getsemane on kuvattu isossa navetassa, ja sellainen tila Palsalla olisi pitänyt tosielämässä olla. Oikea Getsemane oli muutaman neliön kokoinen surkea vaja täpötäynnä Palsan teoksia. Hänen ”taideyhteisönsä” muodosti kylän tentturemmi. Ohjaaja Pekka Lehto maalaa Palsan maalauksia kohtauksiksi: taiteilija kantaa lumihangessa patteria, johon hänellä oli kiihkeä rakkaussuhde. Filmin teoslavasteet on tehnyt Palsan hengenheimolainen Kittilästä, nykyään Tukholman Rinkebyssä asuva art-brut-taiteilija Kyösti Kaukonen, joka 1970-luvulla maalasi Palsan kanssa Getsemanessa. Getsemanen pihanäyttely, jollaisia Palsa harrasti Kittilässä, on toteutettu elokuvassa vaikuttavasti. Unen ja realismin välillä liukuvien kohtausten sekaan on saatu kellumaan myös Palsan psykepornon aatemaailmaa. Kömpelöksi jää ainoastaan kohtaus, jossa Palsa yrittää todistella asennettaan taidehistoriallisesti. K Ü T T N E R I N käsikirjoituksen realisoimisessa Lehtoa auttoivat Rosa Liksomin tiedot Palsan suhteista tämän veljiin ja etenkin äitiin, joka oli Palsalle tärkein. Tämä muodostaa ?lmin herkistävän osan. Äiti, jota Tiina Weckström näyttelee vaikuttavasti, oli Palsan ainut suoja pahaa maailmaa vastaan. Hän hyväksyi Pikku-Kallen perverssit kuvat piharöttelössä. Äidin kuolema oli romahdus. Palsasta saisi hyvin synkän ja viiltävän kauhuleffan, mutta LehIIRO VOIMAN TV-LIITE 9 / 2013 don burleski on vivahteikkaampi. Esiin tulee myös Palsan romanttinen puoli. Runkkumaalauksia ei näytetä, mutta pääosassa on seksistentialistinen Lehto-Palsan kuriton käsi, joka lähtee eroottisille unireissuilleen Maijan (Maria Järvenhelmi) luo. Maija on naapurintyttö ja newyorkilaisen peep-shown huora, jolle Palsa menettää kätensä. Alitajunnan paha Willer-Palsa raiskaa Maijan raskaaksi. Lopussa tämä kostaa ja hakkaa Texin käden irti. Maijasta tulee rakkauden voitokas sankaritar, joka voittaa Pahan. Tällaista onnellista loppua Palsa ei nihilistisissä sarjoissaan harrastanut, mutta ?lmissä se on tosi. Synnyttääkö Maija Palsaatanan vai Jeespalsan? Se nähdään Kurittoman käden jatkoosassa tai skitsoidisessa kollektiivisessa unessa. Palsan irtokäsi, ihmisen vapaan tahdon metafora, jää juoksemaan Kittilän jängälle. 53 Terveiset Tampereelta! WWW.GALLERIADADA.FI & sarjakuvapainajaiset on siirretty ?lmille upeana montaasina. Omanatuntona on mukana matkassa Appalakkien intiaani, poppamies, jota näyttele Markku Peltola. Peltola suostui ?lmiin sillä ehdolla, että häntä ei ohjata. Toinen vaatimus oli, että hän saa sanoa viimeiset sanat: ”Nyt on aika.” Elokuva loppuu upeasti: Getsemanen sisälle sataa lunta, ja Palsa jäätyy kuoliaaksi. Markku Peltola tekee roolin, jossa hänet tullaan ikuisesti muistamaan. Peltola kuoli kuvausten jälkeen, ja elokuva on omistettu hänen muistolleen. PA L S A N Erkki Pirtola Pekka Lehto: Kalervo Palsa ja kuriton käsi. Ensi-ilta 29.11. koonnut Tuomas Rantanen YLE Areena (vain Areenassa): Valta pelissä (Britannia, 2003) Paul Abbotin kirjoittama, poikkeuksellisen syvälle yltävä tv-trillerisarja politiikan likaisesta valtapelistä ja toimittajuuden riippumattomuuden yksityisistä ja rakenteellisista haasteista ylittää reippaasti saman käsikirjoituksen pohjalta kuusi vuotta myöhemmin Atlantin toisella puolen tehdyn samannimisen elokuvan ja herättää siinä sivussa toiveen, että arkistolaatikosta kaivettaisiin pian esiin myös BBC:n 1980-luvun tykein poliittinen salaliittokuvaelma, Martin Campbellon Egde of Darkness (1985). 21.11. Yle Teema: Jeanne d’Arcin kärsimys (Ranska, 1928) & Melankolia (Tanska, 2011). Yle Teema juhlistaa kaamoksellista torstaita töräyttämällä ensin maailmankaikkeuden kauneimman kärsimyskuvauksen ja sen perään Lars von Trierin räjäyttävän raskauttavan ja samalla oudon voimauttavan masennustutkielman, joka tulee verranneeksi depression taakkaa planetaariseen painoon ja kuvanneeksi sen selättämistä niin hurjana eksistentiaalisena urotekona, että paroni von Münchausenkin jäisi siitä kateelliseksi. Maanantaisin YLE Teema (ja Areena): Retrolissun ysäri Näennäisen sekamelskaisen, äärivärisämplätyn ja ehdottoman queerin 1990-luvun videomiksailun alta paljastuu unohdetun lähihistorian huolellinen ruumiinavaus, jossa syynätään ainakin lävistysten innoitus, eläinoikeusaktivismin ja talonvaltausten eetos, katteettomat kulutusjuhlat, kasvihuoneilmiön ensiaskeleet, jääkiekkonationalismin herätys, suomalaisen Hollywood-starailun tähtihetket, psykedelian paluu, internetin invaasio, ahdistuksen riemuvoitto, turhat julkkikset, euroajan alkupröheys ja siellä maailman reunalla odottaneen millenniumin kauhut. Kino Kaiku: Klassikkosarja: Sans Soleil Dancer iinn the the ”Vailla aurinkoa” on kehuttu, palkittu, mahtava ranskalainen elokuva vuodelta 1983. Ohjaus Chris Marker. Puhuttu englanniksi, ei tekstitystä suomeksi. to 19.12. klo 18 vapaa pääsy Yli World Cinema: vuorten Cristian M Mungiun ngi n p palkittu alk lkitt elokuva rakkaudesta ja vapaasta tahdosta Tapahtumat sijoittuvat syrjäiseen nunnaluostariin. K12 to 12.12. klo 18 vapaa pääsy Dark Lars von Trierin kkokeellinen k ll musikaalielokuva, pääosassa Björk ja Catherine Deneuve. K16 to 21.11. klo 18 vapaa pääsy Arto Kino Kaiku: Halonen Ohjaajan elokuvaa: Karmapa – Oh Ohj j kkolme l l k K jumaluuden kaksi tietä, Tynnyrimies ja Kohtaamisia Kuubassa. to 5.12. klo 18 vapaa pääsy Ala-Malmin tori 1, malmitalo.?
KULTTUURIHÄIRIÖ 9 / 2013 54 Kaupungin kokoinen galleria K AT U TA I T E E N S U U R I mysteeri- mies Banksy vietti lokakuun New Yorkissa ja teki joka päivä taideteoksen. Paitsi yhtenä päivänä hypervalppaat poliisit ilmeisesti onnistuivat estämään teoksen toteutuksen. Better Out Than In -taidenäyttelyn teokset olivat moninaisia: perinteisillä graf?teilla ja tägeillä leikittelevä katutaide sai kaverikseen perinteisempiä Banksy-sapluunatöitä. Lisäksi tarjolla oli performansseja, veistoksia ja videoita. Näyttelyn kenties vaikuttavin teos oli The Banality of the Banality of Evil. Banksy maalasi hyväntekeväisyysputiikista ostettuun vanhaan maisematauluun istuskelevan natsiupseerin. Valmiin teoksen Banksy toimitti ta- kaisin samaan putiikkiin, joka vuorostaan sai huutokaupata teoksen edelleen. Yli 600 000 dollarin myyntituotto jäi putiikkia pyörittävälle hyväntekeväisyysjärjestölle, joka tukee hiv-positiivisia kodittomia. J A R I TA M M I N E N Lue lisää Better Out Than In -projektista Fi?n Häiriköt-blogista. URALIA ON HEIDÄN. Suo-- malaiset ovat pulassa ugrien miehityksen alla. Miehitetty Helsinki P I I R I T Y S T I L A - larpin palestiina- Yksi live-roolipeli kertoo Palestiinan tilanteesta enemmän kuin tuhat uutissähkettä. elementti Piiritystilassa on se, kuinka me näemme palestiinalaiset ja arabit toiseuden kautta”, aloittaa Juhana Pettersson. Hän tuottaa live-roolipeliä eli KESKEINEN larppia, joka siirtää palestiinalaisten ahdingon Suomeen. ”Tämä ei ole peli palestiinalaisesta kulttuurista, vaan olosuhteista, joissa palestiinalaiset elävät”, Pettersson kertoo. Suomalaiset seuraavat maailman tapahtumia turvallisesta lintukodosta. Sodan jälkeen syntyneillä sukupolvilla ei ole juurikaan kosketusta pakolaisuuteen, mikä helpottaa eristäytymistä pakolaisten ahdingosta. ”Larpin avulla on mahdollista kokea subjektiivisesti, minkälaista noilla ’toisilla’ on.” Ihmisen aivot osaavat eläytyä tehokkaasti ?ktiivisiinkin tarinoihin, kuten elokuviin ja kirjoihin. Larpissa tarinoihin muodostuu syvät tunnesiteet. pelattava viikonlopun mittainen Piiritystila perustuu Kaisa Kankaan kirjoittamaan vaihtoehtoiseen historiMARR ASKUUSSA aan, joka mukailee Lähi-idän mylSuomalaisuus rakentuu muilerryksiä. Suomenniemen historia den kansallisten identiteettien on mennyt hieman toisin. Nyky- tavoin tarinoiden varaan. SotSuomen paikalla on Uralia, jota kemalla suomalaisten ja palesasuttavat ugrit ja suomalaiset. tiinalaisten tarinat keskenään Uralilaisen liikkeen tarkoituksena Piiritystila ohjaa huomion siihen, on muodostaa puhdas ugrilainen että identiteettien syntyprosesvaltio. Pelissä ugrit edustavat is- sit ovat hyvin sattumanvaraisia. raelilaisia, ja suomalaisille on jääMonia peliin osallistuvista nyt miehitettyjen rooli. kiinnostaakin juuri nationalismin Pettersson oli elokuussa 2012 teema. Petterssonin mukaan papelaamassa Palestiinan ensim- lestiinalaisille nationalismi on mäisessä larpistyystin erilainen ilsa. Apartheidin miö kuin suomalairunteleman tosille. Jos edustaa n o e l l i dellisuuden näihmisryhmää, joka s i ala keminen vaikut”Suom ehitettyjen yritetään tappaa tai ti Petterssoniin lakaista pois, natiomi jäänyt ooli.” voimakkaasti. nalismi näyttäytyy r Yksi pelin yhteishenkenä ylijärjestäjistä, Favoimaisen vastusdima Abdul Katajan edessä. rim, mainitsi pe”Suomen histolin jälkeen, että olisi kiinnostavaa riassa on ollut vastaavia hetkiä, järjestää Suomessa peli palestii- mutta nyky-Suomeen ne eivät liinalaisten tilanteesta. Lausahdus ty mitenkään. Jos Timo Soini pujohti siihen, että Pettersson pää- huu suomalaisuudesta, niin se ei tyi lopulta pelin tuottajaksi. kyllä liity minuun tippaakaan.” laiset osallistujat vastaavat pelin rakenteesta ja hahmoista. Tämä mahdollistaa sen, että pelikokemus vastaa mahdollisimman tarkasti palestiinalaisten arkea, vaikka tapahtumapaikka on Helsinki. Pelissä järjestetään oppilaskunnan vaalit yliopistolla, ja niiden ohessa käydään läpi miehitykseen ja arkeen liittyviä näkökulmia. Samalla valmistellaan konferenssia, johon on saapumassa vieraaksi Uralia-myönteinen ministeri, joka tuo mukanaan rahoitusta mutta myös legitimoi miehitystä. kertoo, että larppi on erityislaatuinen tapa sisäistää maailman tapahtumia. Esimerkiksi sanomalehdellä voi olla paljon lukijoita, mutta yksittäisen artikkelin vaikutus jää pieneksi, koska se hukkuu massaan. Larppi taas tavoittaa rajatun joukon, mutta sen vaikutus on todella vahva. ”Parhaimmillaan kokemus voi olla elämää muuttava.” PETTERSSON Jari Tamminen Piiritystila – Halat hisar 15.–17.11. nordicrpg.?/piiritystila VOIMA SUOSITTELEE Koonnut Kaisu Tervonen Voima ma suosittelee -os -osiossa julkaistaan tietoja tapahtumista, kursseista, teatteri- & tanssiesityksistä, musiikkitapahtumista & näyttelyistä. Seuraava Voima ilmestyy yy 16.12. jja on jjakelussa marraskuun. Tietoja j seuraavaan kalenteriin otetaan 18.11. asti voima@voima.?. Voima päättää tietojen julkaisusta. Mustalaisen tie -kuvakollaasi, Veijo Baltzar. Kuva: Drom ry ELÄINOIKEUSTAPAAMINEN 6.-8.12. Antaverkan leirikeskus, Ylöjärvi Viikonlopun kestävässä tapahtumassa tavataan samanmielisiä, kuullaan eläinoikeus?loso?asta ja kokataan vegaaniruokaa. Kaikille avoimeen ja ilmaiseen tapahtumaan voi ilmoittautua 24. marraskuuta saakka osoitteeseen tampere@oikeuttaelaimille.net. TUKIBILEET 5.12. klo 18 Uuden ylioppilastalon Kupoli, Helsinki Anarkistisen Toiminnan järjestämissä tukipirskeissä soittavat ainakin Mustelma, Heterofobia, Kovaa Rasvaa ja Sotavamma. KIAKKOVIERASJUHLAT MIRANDA – MUSTALAISTEN HOLOKAUSTI Q-KUORON HARJOITUKSET Q 23.3.2014 saakka Suomen kansallismuseo, Helsinki 18.11. klo 17–19 Harjun nuorisotalo, Helsinki http://utopiahelsinki.wordpress.com Niin kuvataidetta kuin tositarinoita sisältävä näyttely kertoo eurooppalaista lähihistoriaa romanien silmin. Näyttelyn nimihahmo Miranda, slovakialainen romanityttö, joutui aikoinaan perheineen keskitysleirille. Joka toinen maanantai kokoontuvan queerfeministisen sekakuoron harjoituksiin voi osallistua ilman ennakkoilmoittautumista. Marraskuun toisessa kokoontumisessa lauletaan Leevi and The Leavingsiä. 6.12. Tampere Kun presidentti siirtää itsenäisyyspäivän juhlintansa Tampereelle, niin tekevät myös aktivistit, jotka kutsuvat rauhanomaisiin ja kansallisen yhtenäisyyden ideaa vastustaviin juhliinsa koko työväenluokan. http://kiakkovierasjuhlat.noblogs.org
JOKAAAMUITSE LUOMULEIPËJA LEIPOMAMMELUO E EE
TE VI
T MUKAHVI LUO PAN REILUNKAU ,! "RUNSSI ` KLO
? ( . 0# (#( -%// ! 0 , , ' N=?9FAKKAEG
_ 9FAKKAEG >9;=:GGC
;GE
N=? a ympäristölle Halpaa sinuullle – kallist tomaksu.? ntom Maksa lentomaksu s www.len M Pitäisikö Suomen vähän tsempata, kun Valko-Venäjänki n ilmastopolitiikka on kunnianhimoisempaa?** Tule Rauta tientorille torstaina 14.11. kello 8.30 kertomaan, että hallit uksen on korkea aika ottaa ilmastonmuutos tosissaan. 4CLCNNC DNQIURQV ?
Pätkätyö ei saa olla pakkotyötä AIKA VAIKEA SUUNNITELLA TULEVAISUUTTA, JOS TOIMEENTULO ON IHAN PÄTKÄSTÄ. PÄTKÄTYÖPELIÄ PELAAMALLA TYÖNANTAJAT VÄLTTELEVÄT LAIN MÄÄRÄYKSIÄ. SE PELI EI VETELE. TYÖNANTAJAN ON ESIMERKIKSI ANNETTAVA LISÄTYÖTÄ SITÄ HALUAVALLE OSA-AIKAISELLE TYÖNTEKIJÄLLE ENNEN UUSIEN TYÖNTEKIJÖIDEN PALKKAAMISTA. PAM AJAA PÄTKÄTYÖNTEKIJÖIDEN ASIAA JA PAREMPIA TYÖEHTOJA. LIITY JA OLET JOUKOSSA, JOSSA PÄTKÄLLE ANNETAAN PITKÄT.