Galleria esittää: KARI ELORANTA 9/2014 marraskuu | fifi.voima.fi ELÄVIEN OLENTOJEN oikeusjuttu Asianajajina Terike Haapoja & Laura Gustafsson MTV PUSH Helsinki ja hankintalaki s. 8 • Aktivistilegot arktiKsen asialla s. 30 Aasian queer-paratiisi s. 32 • Seksihullu-Nissinen s. 50
Ilmainen sisäänpääsy vain ennakkoon ilmoittautuneille: amnesty.fi/bileet. Ole nopea! n e i s k u e k i o s i m Ih ! t e e l i b n ä päiv 10.12.2014 klo 17.30 Kino Andorra klo 20-01 Bar Dubrovnik (Eerikinkatu 11) Kuva: Tero Ahonen Kuva: Sini Mäenpää Kuva: Yle Amnesty & Docventures esittää: In the Shadow of the Sun -dokumentti. Esityksen jälkeen yleisökeskustelu Rikun ja Tunnan johdolla. AINO VENNA DUO Juuri uuden Tinroof-levyn julkaissut Aino Venna duo-kokoonpanolla. PLANEETTA ja TANKA Ihmisoikeuksien päivän bileet ovat osa kansainvälistä Kirjeitä vapaudelle -kampanjaa. Kampanjassa lähetetään miljoonia viestejä vapauden puolesta. Lähetä omasi: amnesty.fi/kirjeitavapaudelle JUKKA NOUSIAINEN Räjäyttäjät-yhtyeestä tunnetun Nousiaisen tuoretta Huonoa seuraa -debyyttilevyä livenä.
Myyrä vierailee Kirjatalossa lauantaina 13.12. kello 16! N I F F E L KISE O L A T A J KIR . 2 1 . 1 3 – . 11.11 Senaatintorin laidalla, Aleksanterinkatu 28. Avoinna arkisin kello 10–19, la 10–17 ja su 12–17. Vapaa pääsy, tottakai. Valtava kirjavalikoima! Hyviä tarjouksia. Paljon kirjallista ohjelmaa: keskusteluja, haastatteluja, signeerauksia, piirtämistä, musiikkia... Aikuisille ja lapsille. Syksyn kuumia uutuuksia ja klassikoita. Finlandiaa: voittajia ja ehdokkaita. Kuvia, sarjakuvia, elokuvia. Runon sykkivää voimaa. Paneeleja taloudesta, köyhyydestä ja rikkauksista. Hengen ravintoa, syvällistä pohdintaa. Sotaa ja rauhaa. Ajankohtaista asiaa ja historian siipien havinaa. Avaruusaluksia ja aikamatkoja. www.rosebud.fi www.torikorttelit.fi Tärkeitä päiviä: su 23.11. Joulukatu avataan. Kello 15 Senaatintorilla esiintyvät ylipormestari ja Joulupukki. Jouluvalot syttyvät kello 16! su 7.12. Tuomaan markkinat avautuvat Senaatintorilla. Mukana myös karuselli! ma 8.12. Jean Sibeliuksen & suomalaisen musiikin päivä. Sitä vietetään Kiseleffissä. la 13.12. Lucian päivä, Luciadagen. Kulkue lähtee Suurkirkosta kello 18. Kirjakaupat kivijaloissa Helsingissä: Kaapeli • Kolmen Sepän Kauppa • Korjaamo • Porthanian Tiedekulma • Kurvin Kirja Hämeentiellä.
Yritysten verovälttely murentaa hyvinvointia kaikkialla maailmassa. Mitä PAAVO ARHINMÄKI tekisi? Maailmantaloudentekijat.fi avataan 11.11.2014.
ilmoitus marras kuun merkki et tuotte
9 / 2014 • 7 pä ä k i r j o i t u s 10.11.–14.12.2014 Tässä lehdessä muun muassa Aleksi Toivanen 20 Normiho ovoimaam ! s. 25–26 Eläinten asianajajat Laura Gustafsson ja Terike Haapoja vaativat eläimille oikeushenkilön asemaa Dožd-tv Cherry Saranya Chalermchai 32 16 30 Lego-ukot aktivisteina Thaimaan tomit ja deet kulttuuri 37–54 Voima mediatyrskyjen keskellä Käynnissä on laaja median romahdus. Journalismin ammattilaisten näkökulmasta se tarkoittaa, että töitä on tarjolla vähemmän, työpaikka on koko ajan kiikun kaakun, palkoista pitää kamppailla ja että työaika ei riitä aina kohtuulliseen laatuun. Jotkut alan julkaisijat jopa kannustavat lipsumaan vaikka ammattietiikasta, kunhan klikkaukset vain lisääntyvät. Kun Voima tuli mediamarkkinoille vuonna 1999, sen ideana oli rahoittaa yhteiskunnallisen kulttuurilehden kustantaminen mainosrahoilla ja jakaa sitä ilmaiseksi laajalle yleisölle. Kustannusmallin ajatus oli yksinkertainen: koska kriittinenkin kuluttaja on kuluttaja, aina löytyy mainostajia, jotka haluavat tavoittaa juuri tämän kohderyhmän. S e o li h i e n oa niin kauan kuin sitä kesti. Vuoden 2014 aikana Voiman mainosmyynti on vähentynyt alan trendien mukaisesti. Jännitteisen syksyn aikana Voimasta on lähtenyt lehden pitkäaikaisia tekijöitä. Uudessa tilanteessa toimituksellisen yhteisön on aika luoda nahkansa. Voiman vt. päätoimittajana on siirtymäkauden ajan jo lehden perustamisessa mukana ollut Teemu Matinpuro. Niukkenevien resurssien keskellä keskitymme Voimassa perinteisiin vahvuuksiimme. Tässä lehdessä politiikan ja taiteen jännitteessä tekevät eläinoikeusasiasta teatteria Laura Gustafsson ja Terike Haapoja. Kulttuurihäirintää on oman häirintäosastonsa lisäksi Greenpeacen julkisuuskampanja-artikkelissa ja taiteilija Jonathan Hobinin haastattelussa. Lehden keskiaukeamalla on avattu vieraileville valokuvaajille ja taiteilijoille Voima Galleria. Olemme vahvistaneet yhteistyötä myös sisaryrityksemme Into Kustannuksen suomeksi julkaisemien Novaja Gazetan ja Le Monde diplomatiquen kanssa. S uom e n G a llu pi n kyselyn (2011) mukaan Voimalla 38 50 42 on yli 90 000 säännöllistä lukijaa ja yli 175 000 lukee lehteä silloin tällöin. Voiman tärkein resurssi on aina ollut jotain, mitä rahalla ei saa: laaja tekijä- ja tukijayhteisö, joka haluaa olla mukana mahdollistamassa lehteä. Omien juttujen tai juttuvinkkien tarjoamisen ohella yksi arvokas tapa tukea lehteä on tilata se. Riippumaton media tarvitsee Suomessa enemmän aktiivisia kuluttajavalintoja kuin koskaan aiemmin. kolumnit 9, 26, & 44 Tuomas Rantanen Antti Rautiainen Kannen kuva: Aleksi Toivanen 9 Matias B. Donna M. Roberts Kirjoittaja on Voima Kustannus Oy:n hallituksen puheenjohtaja. Voima Hämeentie 48, 00500 Helsinki, puhelin (09) 7744?3112, faksi (09) 773?2328, sähköposti voima@voima.fi, toimituksen sähköposti toimitus@voima.fi, fifi.voima.fi Vastaava päätoimittaja Teemu Matinpuro 044 568 1996 fifi.voima.fi-päätoimitttaja Hannele Huhtala (opintovapaalla 12.9.–14.12.) Toimitussihteeri (KULTTUURI) Veera Nuutinen ULKOASU Ville Sutinen & Ninni Kairisalo (09) 7744?3113, mainosgraafikko Ninni Kairisalo Toimittajat Tuomas Rantanen, Mikko Sauli & Jari Tamminen toimitusjohtaja Teemu Matinpuro Yhteyspäällikkö Tuomas Korkiakangas (09) 7744 3112, 040 825 5804 Kustannuspäällikkö Tuomas Rantanen (opintovapaalla) 040 507?7165 valokuvaajaharjoittelija Aleksi Toivanen kuvittajaharjoittelija Noora Kananen ensimmäiset lukijat Tapani Möttönen & Jaana Airaksinen Avustajina tässä numerossa Tuuve Aro, Matias B., Anu Brask, Cherry Saranya Chalermchai, Kari Eloranta, Teppo Eskelinen, Elisa Helenius, Jonathan Hobin, Maria-Kaisa Jurva, Noora Kananen, Saija Kivikangas, Elisa Koponen, Antti Kyrö, Pertti Laesmaa, Hanna Lammi, Henrik Lehtinen, Marissa Mehr, Jelena Milašina, Bertha O, Melanie Orenius, Antti Rautiainen, Donna M. Roberts, Janne Siironen, Janne Siltavuori, Kasper Strömman, Sami Sänpäkkilä, Kaisu Tervonen, Miia Vistilä, Sami K. Vitikainen, Jukka Vuorio, Heli Yli-Räisänen, Matti Ylönen, Mihail Zygar. Julkaisija Voima Kustannus Oy Yhtiön osakkaat Rosebud Books Oy, Luonto-Liitto, Maan ystävät, Suomen Rauhanpuolustajat, Heikki Hiilamo & Tuomas Rantanen Jakelu Jari Tamminen, jari.tamminen@voima.fi & Juho Paavola Tilaukset Tuomas Korkiakangas (09) 7744?3112 Voiman vuositilaus 10 numeroa 39 euroa Paino Alma Manu Oy, Tampere Painos 60?000, Voima 10/14 ilmestyy 15. joulukuuta. ISSN 1457-1005
8 • 9 / 2014 850 000 euroa – eikä s iinä vielä kaikki Ohittaako Helsingin kaupunki hankintalain pilkkomalla ostopalveluja? teksti Mikko sauli kuvitus noora kananen K ohutun MT V Push H elsinki -tapahtuman takaa paljastuu kaupungin ostopalveluvyyhti, jossa liikutaan hankintalain harmaalla alueella. Voiman tietojen mukaan tapahtuman ja siihen liittyvän MTV Europe Music Awards -yhteistyön hoitanut alihankkija on sopinut kaupungin kanssa vuosien 2012–2014 aikana yhteensä yli 90?000 euron laskutuksesta, kun julkisten hankintojen kilpailutusraja on 30?000 euroa. MTV Push Helsinki -tapahtuma pääsi syyskuussa otsikoihin täysin muista syistä kuin piti. Runsaasti julkista rahoitusta saaneen tapahtuman näkyvyyttä pidettiin surkeana. Helsingin kaupungilla palaa MTV Push Helsinki -sopimukseen tänä vuonna enimmillään 425 000 euroa. Lisäksi hankkeeseen on kanavoitu julkista rahaa Opetus- ja kulttuuriministeriöstä sekä Työ- ja elinkeinoministeriöstä tänä vuonna toiset 425 000 euroa. Hankkeelle on siis varattu yhteensä julkista rahaa 850 000 euroa. Helsingin kaupungin lähettämän kansainvälisen lehdistötiedotteen mukaan osallistuminen MTV Push Helsinki -tapahtuman rahoitukseen on osa kaupungin markkinointistrategiaa, eikä kyse ole vain yksittäisen kulttuuritapahtu- man tukemisesta. Kaupunki on perustellut yhteistyötä siten, että tapahtuman tukeminen edesauttaa suuremman MTV European Music Awards -tapahtuman saamista Helsinkiin ja sen myötä lisää kansainvälistä näkyvyyttä. H e l s i n g i n k u s ta n n u k s e t eivät kuitenkaan rajoitu vielä 425 000 euroon. MTV Push Helsinki -tapahtumalla on ollut myös kotimainen alihankkija, jolle on maksettu korvauksia jo ennen vuotta 2014. Vaikuttaa myös siltä, että alihankkijan hankkeeseen liittyviä kuluja on pilkottu hankintalain kannalta kyseenalaisesti. Hankintalaki määrää, että julkisesti rahoitettu hanke tulee kilpailuttaa, kun hankinnan arvo ylittää 30 000 euroa. MTV Push Helsingin alihankkijana on toiminut Pluto Finland, jonka tiedetään toimineen jo vuosia Helsingin keskeisenä tapahtumajärjestämisen hovihankkijana. Nettisivuillaan Pluto kertoo olleensa järjestämässä kaupungin kanssa muun muassa World Design Capital -teemavuotta 2012, Euroviisuja 2007, Helsingin läsnäoloa Shanghain Expossa 2010. Jo vuonna 2010 Helsingin Sanomat uutisoi näyttävästi kilpailutuksen ohi ostetuista tapahtumatuotannoista, joita yhdisti sama palveluntoimittaja. Pluto Finland on rinnak- Mikä MTV Push Helsinki? MTV Pushin tiedote esittelee tapahtuman näin: MTV Push Helsinki on kolmipäiväinen musiikkia, muotia ja lahjakkuuksia esittelevä tapahtuma, jonka järjestää kansainvälinen MTV nuorisokulttuuribrändi yhteistyössä Helsingin kaupungin kanssa. MTV on Helsingissä kuvaamassa tapahtumaa: konsertista ja kaupunkitapahtumista koostettava MTV Push Helsinki Special ohjelma esitetään lokakuussa MTV:n kansainvälisillä kanavilla ympäri maailmaa ja se tavoittaa yli 500 miljoonaa kotitaloutta. Toimittaja Nalle Österman kysyi paljon jaetussa blogitekstissään 12.9.2014, onko MTV Push huikea investointi vai vuosikymmenen puhallus. Hän kiinnitti huomiota muun muassa siihen, että MTV Pushin Facebook-sivulla oli tuossa vaiheessa vain 65 tykkääjää. MTV Pushin päätapahtuma Circus-yökerhossa keräsi järjestäjien mukaan keräsi vain noin 950 hengen yleisön. Stara.fi-sivusto selvitti esimerkiksi, että: MTV Push -tapahtuman budjetissa on laskettu esiitymislavan, äänentoiston, valojen ja videoscreenien kokonaishinnaksi 125.000 euroa. Staran haastattelemien tapahtumajärjestäjien mukaan summalla saisi esimerkiksi Ruisrockin päälavan äänentoistoineen, valoineen ja videoscreeneineen kolmen päivän ajaksi. Helsingissä ei kuitenkaan nähty varsinaista esiintymislavaa lainkaan.
9 / 2014 • 9 Pl u to n e r it y i s a s e m a vai- kuttaa kuitenkin olevan pysyvämpää laatua. Vuonna 2012 Pluto Finland/Sodapop Oy on laskuttanut kaupungilta MTV Push -hankkeeseen ja siihen liittyvään MTV Europe Music Awards (EMA) -tapahtuman hakuprosessiin nivoutuvia palveluitaan yhteensä 18 450 eurolla. Nämä kulut olivat osa EMA:n hakuprosessia. Vuonna 2013 summa nousi jo 41 929 euroon. EMA:n osuus kuluista oli 23 498 euroa ja MTV Push Helsinki -hankkeen 18?431 euroa. Sodapop on siis laskuttanut MTV-hankkeista Helsingin kaupungilta vuosina 2012– 2013 yhteensä 60 379 euroa. Summat selviävät Voiman haltuunsa saamista Sodapop Oy:n kaupungille lähettämistä laskuista. Vuonna 2014 kaupunki on varannut Sodapopille maksettavaksi MTV Push Helsinki -hankkeen koordinointikuluihin 29 800 määrärahan. Tämä on 200 euroa alle hankintalain kilpailutusrajan. Tänä vuonna EMA:lle ei annettu erillistä rahaa, vaan kaikki MTV-yhteistyön kulut liittyivät Push-tapahtumaan. Kaikkiaan EMA:n hakemisesta Helsinkiin on vuosina 2012–2013 maksettu alihankkijalle 41 948 euroa, kun taas MTV Push Helsingin puitteissa alihankkijalle on mennyt rahaa 48 231 euroa aikavälillä 2013–2014. Näitä yhteensä yli 90 000 euron arvoisi sopimuksia ei Voiman tietojen mukaan ole kilpailutettu. Helsingin kaupungin tapahtumapäällikkö Saila Macheren mukaan MTV Push -hankkeen projektipäällikön, Sodapopin osakas ja toimitusjohtaja Mikko Leistin hyvät suhteet MTV:n kanssa ovat olleet avainasemassa sopimuksien solmimisessa. Vo i m a k ys y i Kuntaliitosta, miltä osiin pilkottu, yhden alihankkijan kautta tehty MTVyhteistyö vaikuttaa hankintalain ja kilpailutusvelvoitteiden näkökulmasta. Lakimies Jonna Törnroos korostaa, ettei Kuntaliitto ole varsinaisesti riippumaton taho kommentoimaan asiaa, sillä Helsinki on yksi sen jäsenistä. Nähtyään tässä jutussa esi- tetyn yhteenvedon Helsingin kaupungin MTV-yhteistyön rahoituskiemuroista hän vastasi Voimalle sähköpostitse näin: Hankintayksikkö voi itse harkita, millaisina kokonaisuuksina se hankkii palvelut, tavarat tai urakat. Hankintalainsäädännön lähtökohtana on, että hankinta suoritetaan mahdollisimman tarkoituksenmukaisina ja luontevina kokonaisuuksina. Tässä hankintayksiköllä on varsin laaja harkintavalta. Ainoastaan kynnysarvojen alle pääsemiseksi ilman mitään objektiivisesti perusteltavissa olevaa syytä tehtyä keinotekoista jakamista voidaan pitää hankintalain vastaisena. Törnroos nosti esiin myös mahdollisuuden käyttää puitejärjestelyä. Sitä käytetään usein sellaisissa tapauksissa, joissa normaali kilpailutus on liian raskas tai epätarkoituksenmukaista. Tällainen sopimus voidaan kilpailuttaa eri palveluntarjoajien kanssa. kaupungin puolesta koordinoineelta Saila Macherelta, MTV Push -projektipäällikkö Mikko Leistiltä ja kaupunginjohtaja Jussi Pajuselta, onko MTV-yhteistyössä isompi hanke pilkottu osiin sopimattomalla tavalla. Kaikki kolme katsovat, että vaikka Push ja EMA ovat muodollisesti erillisiä hankkeita, ne liittyvät silti toisiinsa. ”Ymmärrän, että on kaksi näkökulmaa, kaupungin näkökulma ja yhteistyökumppanin näkökulma. Kaupungin tavoite on EMA, jonka kautta on päädytty tekemään myös Push”, Pajunen kertoo. Hankkeiden tulevaisuutta koskien kaikki kolme haluavat odottaa kapungin omia selvityksiä, joita on MTV Push Helsinki -tapahtuman lisäksi vireillä myös Pluto Finland/ Sodapopin palveluntarjoajaasemaa koskien. Kukaan ei myöskään suostu arvioimaan kuinka Helsingin EMA-haaveiden käy, jos MTV Push Helsinki -yhteistyö nousseen skandaalin vuoksi kaatuu ensi vuoden osalta. Selvitykset valmistuvat kaupunginhallituksen käsittelyyn tämän vuoden puolella ja niiden pohjalta tehdään päätökset hankkeen jatkosta. ”EMA on tapahtumana houkuttelevan tuntuinen, mutta kyse on lopulta sopimusehdoista, jotka neuvotellaan”, summaa Pajunen. Poliitikot penseinä MTV-jatkolle Helsingin kaupunginhallituksen jäsenen Osku Pajamäen (sd) mukaan vaikuttaa siltä, että MTV-hankkeiden rahoituspäätökset on pilkottu hankintalain kiertämiseksi, vaikka kaupungin oikeuspalvelu ei pitänytkään päätöksiä ongelmallisina. Pajamäki kertoo, ettei alun perin ollut innostunut sen paremmin MTV Pushista kuin EMA:stakaan. ”Jos se minusta on kiinni, Push ei saa jatkoa. Jos Push ei saa jatkoa, niin EMA:kaan ei tule. Koko konsepti on vanhanaikainen ja toivoisin, että jos ne tuodaan päätöksentekoon, katsottaisiin myös vaihtoehtoja: esimerkiksi tukea Helsingin tapahtumille isojen kansainvälisten brändien sijaan”, Pajamäki linjaa. Pajamäki näkee, että Helsingin kansainvälisessä brändiyhteistyössä on niin MTV:n kuin vaikkapa Guggenheiminkin osalta kysymys lopulta huonosta itsetunnosta. MTV Push -hanketta alun perin kannattanut ja EMA:sta edelleen kiinnostunut kaupunginhallituksen jäsen Hannu Oskala (vihr) suhtautuu MTV-hankkeen jatkoon hyvin epäillen. ”Jos se jatkuu, niin kyllä siihen on saatava todella paljon konkreettisemmat ja selkeämmät speksit. Luulin itse budjetin perusteella, että tästä tulee iso Senaatintori-kaliiberin tapahtuma. Samanlaisena tämä ei tule jatkumaan”, Oskala tiivistää. Hän on Pajamäen kanssa samoilla linjoilla siitä, että Push-yhteistyön hautaaminen tarkoittaa käytännössä myös EMA-haaveiden pirstoutumista. Oskala ei halua tässä vaiheessa kommentoida, olivatko rahoituspäätökset hankintalain vastaisia, sillä kaupunginhallitus on tilannut asiasta selvityksen, ja työ on yhä kesken. Voima ei tavoittanut Helsingin kaupunginhallituksen Laura Rissasta (kok) ja Lasse Männistöä (kok) kommentoimaan asiaa ennen lehden painoon menoa. toisinajattelija Kirjoittaja on Voiman idänsuhteiden asiantuntija ja Fifin entinen kirjeenvaihtaja Moskovan yöpakkasista. Voim a k ys yi MTV-yhteistyötä kaistoiminimi Sodapop Oy:lle. Jutun mukaan osa Pluto Finlandin/Sodapop Oy:n toteuttamien hankkeiden laskutuksesta ylitti kilpailutusrajan. Kaupunki perusteli poikkeuksellisen menettelyn kiireellä ja sillä, ettei palvelua ollut saatavilla muilta toimittajilta. Tekoäly on pian yksi pomoistasi Te koä lys tä ja ro bote i s ta keskustellaan yleensä vain työpaikkojen vähenemisen yhteydessä. Voi kuitenkin olla, että tekoäly korvaa työnantajat nopeammin kuin se korvaa työntekijät. Jo nyt pörssikauppaa käy meklarien sijasta tekoäly. Suurin osa osakekaupasta tehdään nykyään automaattisilla ostojärjestelmillä. Ajan mittaan tekoälyille vieritetään yhä laajempia finanssialan tehtäviä, ne tulevat ymmärtämään taseita ja osavuosikatsauksia ja tekemään päätöksiä pitkäaikaisista sijoituksista. Sijoitus on aina myös arvopäätös. Esimerkiksi veroparatiisiyhtiön perustaminen on päätös hyvinvointivaltiota vastaan. On vaikea kuvitella, että sijoituksia hallinnoivia tekoälyjä ohjelmoitaisiin koskaan pyrkimään kohti muita päämääriä kuin voittojen maksimointia. Myös lyhytaikainen sijoituspäätös on vallankäyttöä, jolla voi olla kauaskantoisia seurauksia. Elämme jo nyt maailmassa, jossa tekoälyn tekemä päätös voi esimerkiksi johtaa irtisanomisiin. Ensimmäinen keinotekoinen elämänmuoto, jonka ihmiskunta onnistuu kehittämään, tulee todennäköisesti olemaan yritys, jonka kehittämä ja ylläpitämä tekoäly hallinnoi yrityksen omaisuutta ja investointeja. Joissakin maissa, esimerkiksi Australiassa, uinuvien pankkitilien varat siirtyvät määräajan kuluttua valtiolle. Maissa, joissa tällaista lainsäädäntöä ei ole, uinuvilla tileillä arvioidaan olevan varallisuutta miljardien arvosta. Suomessa uinuvat talletukset eivät siirry valtiolle, joten kuolleiden talletukset ovat ikuisesti pankkien käytössä, jos perilliset eivät niitä löydä. Mikäli sijoitus ei loju tilillä korkoa odottelemassa, vaan sitä hallitsee tekoäly, se ei uinu vaikka sijoittaja olisi kuollut. Rahoitusala ajaa aktiivisesti hallintarekisteriä ja muita uudistuksia, jotka tekevät sijoituksista anonyymejä. Tulevaisuudessa voi olla mahdotonta selvittää, onko sijoituksella hengissä oleva omistaja, vai hallitseeko se itse itseään tekoälyn avulla. Lainsäädäntö, joka pakottaisi todistamaan, että jokaisella sijoituksella on omistajanaan oikeushenkilö, ajaisi robottiomistuksen maan alle mutta ei poistaisi sitä. Jo nyt kehitysmaissa on CAPTCHA-farmeja, joissa matalapalkkaiset ihmistyöläiset ratkaisevat liukuhihnamaisesti kirjainsotkutehtäviä, jotta internetin spämmibotit voisivat teeskennellä olevansa ihmisiä. Niin kauan kun maailmassa on köyhiä, tulee olemaan myös ihmisiä jotka auttavat tekoälyjä esiintymään ihmisinä rahallista korvausta vastaan. Lihaa ja verta olevat sijoittajat pyrkivät myös voittojen maksimointiin, joten asteittainen siirtyminen tekoälyjen hallitsemaan talouteen tuskin heikentää ihmisten asemaa. Mutta koska ihmiskunta on tuhansien vuosien ajan unelmoinut Sammosta ja muista koneista jotka tekisivät ihmisten työt, on aika ymmärtää että kapitalismi luo ennemminkin sellaisia koneita jotka laittavat ihmiset raatamaan koneiden hyväksi. Antti Rautiainen
10 • lukijapalaute/ fifi.voima.fi 9 / 2014 Fifin l u e t u i m m a t 4 . 10 . – 4 . 1 1 . 1. Thaimaan etsityin ihminen 2. Askel taakse, kaksi eteen Sotilasjuntta etsintäkuulutti marjanpoimijoiden puolestapuhujan. Voima Kustannuksen hallituksen puheenjohtaja kertoo, miten Voima uudistuu. Kati Pietarinen Tuomas Rantanen 3. Voiman vt. päätoimittajaksi Teemu Matinpuro fifi Teemu Matinpuro aloitti vt. päätoimittajana 7.10. l u k i j a pa l a u t e palaute@voima.fi Ruusuja Kiitos erinomaisesta lokakuun numerosta. Erityisesti Kimmo Laakson ja Olavi Uusivirran artikkelit osoittavat hienosti, että laadukas kirjoittaminen ei tarvitse lähtökohdikseen Voima-lehdestä vähän liiankin tuttua vihan, nihilismin ja arroganssin pyhää kolminaisuutta. otolle -kuvareportaasista, toim.huom.] Nämä [voimasana] [voimasana] voisivat mennä omakohtaisesti Venäjälle selvittämään, mitä tapahtuu paperittomille terroristeille mitkä haahuilevat siellä täällä. Veikkaan että varsin nopeasti on miliisit ansaitsemassa kuntsareitaan ja ojassa elelevät rotat saavat uutta popsittavaa. ”Steffen Fuch” Jartsa Totuus ”Mielenosoittajat vaativat, että hallituksen esitykset hylätään tai niitä muutetaan siten, että ulkomaalaisten perusoikeudet eivät vaarannu.” [Lainaus Fifin Ei paperittomuudelle, ei lasten säilöön- Kupla vai kuitti Heitänpä tässä ilmoille ajatusleikin. Mitä sanotte, jos valtion budjetti jaettaisiin ensi vaalikaudella kolmeen yhtä suureen osaan ja sekä oikeisto, keskusta että vasemmisto saisivat kohdistaa varat parhaaksi katsomallaan tavalla. Rinnakkain (päällekkäisyydet luonnollisesti eliminoitaisiin). Onko vaalikausien pakko olla ainaista kissanhännänvetoa, sitä tarkoitan. Viro keksi digikansalaisuuden ja jätti muut ihmettelemään miten on edes mahdollista keksiä sellaista. Viro varmasti kohta keksii sen, että on mahdollista edistää sekä elinkeino- ja yrityselämän että vähävaraisten ja heikompien asemaa tämän olematta ristiriidassa keskenään.. ja sitten ihmetellään että miksi me aina tulemme jälkijunassa. Esitän ehdotuksen, että valtion sisällä voisi yhtäaikaisesti toimia useita rinnakkaisia (ideologisia) järjestelmiä. Miksi ei? Näin kukin ryhmittymä hoitaisi asioita, joista tietää eniten, eikä puuttuisi toimialaan tai asiaan, josta ei itse tiedä. Yhden ideologisen suunnan ylläpito ja vetovuoro vaalikausittain on vähän sama kuin jos taidetta pitäisi tehdä nelivuotiskausi vain yhden taidesuuntauksen puitteissa - muu ei olisi mahdollista. Hassua jo ajatuksenakin. Nimetön Tehokkuustempoilun aikakausi? Tehokkuustempoilu mennyt överiksi kaikilla elämänalueilla, lukekaa: http:// yle.fi/uutiset/professori_tehokkuustempoilu_mennyt_overiksi_kaikilla_ elamanalueilla/7545572 Paljonko sinä haluat hosua? Paljonko poliitikot haluavat hosua? Entä ihmiset kunnallispolitiikassa? Entä työllisyyspolitiikantekijät? Minne meillä on niin helketin KIIRE? Ei tämä maailma mihinkään putoa jos teemme asioita harkiten ja huolella. Aikaa on enemmän kuin mitään muuta koska: sitä on koko ajan. Aika ei koskaan lopu. Se ei ota loppuakseen vaikka kuinka yritämme. Kiitos. Tehkää te siellä toimituksessa asiat tänään huolella ja kiireettä. Sillä hyvä tulee. Ei juosten kustannettu ole hyvä asia millään elämänalueella, saati liiketoiminnassa. Oikein hyvää, kaunista ja miellyttävää syksyä. Rauhallisiin näkemiin. Nimetön
9 / 2014 • 11 4. Vastamainos: Stockcrash 5. Kaltereita ja keskitysleirejä Klassikko lähti Hullujen Päivien kunniaksi uudelle kierrokselle somessa. Kreikassa talouskriisi tuottaa uusia guantanamoita. Voima Peristerakis seinäkukka Bongaa katugallerian tähdet ja lähetä ne meille osoitteeseen voima@voima.fi. hel sinki. Kurvi, lokakuu 2014.
12 • ajassa 9 / 2014 Syyttäjä keskeytti tutkinnan latvialaisten työoloista Suomalaisyritystä epäiltiin työsyrjinnästä ja työaikasuojelurikoksesta, mutta esitutkinta lopetettiin kustannussyistä. Vo i m a s s a 2/2014 ilmestynyt juttu Oikeus hukkua kertoi kuuden latvialaisen rakennusmiehen kaltoinkohtelusta. Jutussa haastateltujen Jaanisin ja Armandsin mukaan Etelä-Suomen saaristossa toimiva, laitureita rakennuttava yritys oli teetättänyt miehillä ylitöitä enemmän kuin laki sallii, jättänyt lisät maksamatta ja määrännyt osan miehistä sukellustyöhön ilman koulutusta. Työntekijöiden palkat eivät tulleet ajoissa, ja työnantaja irtisanoi ja lomautti työntekijöitä mielivaltaisesti. Työnantaja kiisti ylityöt ja huonon kohtelun. Miehet tekivät työnantajastaan rikosilmoituksen tammikuussa 2013. Reilu puolitoista vuotta myöhemmin syyttäjältä tuli päätös esitutkinnan lopettamisesta kustannussyiden vuoksi, kuten tutkinnanjohtaja, rikoskomisario Viola Ikonen oli esittänyt. ”Olisi ollut kallis toimen- työskentelyä veden alla . ”olisi ollut kal lis toimenpide käännättää oi keusapupyyntö.” pide käännättää oikeusapupyyntö ja lähettää se työntekijöiden kotimaahan. Myös koko asiakirja-aineisto olisi pitänyt kääntää heidän kotikielelleen ja heidän kuulustelukertomuksensa suomen kielelle. On melko varmaa, että siitä olisi tullut väite vastaan väite. Ulkopuolisia todistajia ei tässä asiassa olisi ollut”, Ikonen sanoo. J o L at v i a a n palanneita ra- kennusmiehiä Etelä-Suomen aluehallintovirasto ei haastatellut lainkaan. Poliisin tutkinta tarkoitti käytännössä sitä, että Etelä-Suomen aluehallintovirasto (AVI) haastatteli rikoksesta epäiltyä työnantajaa, tutki asiaa ja teki johtopäätökset, jotka se lähetti eteenpäin poliisille. ”Me joudumme luottamaan siihen, että virkamiehet tekevät työnsä. AVI lausuu omista asioistaan, kuten esimerkiksi lääkäri ja verottaja omistaan. Poliisi luottaa sataprosenttisesti siihen, että asiantuntija antaa lausunnon virkavastuulla”, Ikonen sanoo. AVI päätyi tutkimuksessaan siihen, että epäillyt rikokset olivat työsyrjintä ja työaikasuojelurikos. Latvialaisten mielestä vakavin rikkomus eli laiton sukellustyö jätettiin esitutkinnan ulkopuolelle. Työntekijöiden mukaan laitureita rakennettiin veden alla ilman sukelluskoulutusta puutteellisissa varusteissa, ja työstä aiheutui terveysongelmia. ”Epäillyn kuulustelukerto- Kuusi latvialaista rakennustyöntekijää teki tammikuussa 2013 rikosilmoituksen suomalaisesta työnantajastaan. Työntekijät ottivat valokuvia sukellustyöstä, josta aiheutui terveysongelmia. muksen mukaan työntekijät kahlasivat vedessä. Silloinhan ei puhuta sukeltamisesta”, Ikonen sanoo. M u t ta m i l l ä perusteella ky- seessä oli vedessä kahlaus eikä sukeltaminen? AVI:n työsuojeluinsinööri Jukka Hietavirta kertoo, että tarkastuskäynti rakennusmiesten työpaikalle kesäkuussa 2013 ei paljastanut todisteita vedenalaisesta rakentamista. Hietavirran mukaan AVIn tarkastajat haastattelivat tällöin epäiltyjä. He eivät pyytäneet nähtäväksi papereita tai esimerkiksi käyneet varastossa, jossa sukellusvarusteita säilytettiin. Todistusaineistoksi annetut valokuvat työntekijästä sukellusvarusteissa eivät rikoskomisario Ikosen mukaan välttämättä kelpaa todisteeksi. ”Valokuva kertoo sen, mitä se kertoo: miehet seisovat sukelluspuvuissa. Se ei vielä tuo esille sitä, että he ovat sukeltaneet. Jonkun ulkopuolisen pitäisi kertoa, että olisi nähnyt miesten sukeltavan. Todista- jan olisi pitänyt nähdä selkeästi, missä syvyydessä he ovat käyneet ja kuinka pitkään he ovat olleet veden alla. Turvavarusteitahan voidaan käyttää, vaikka ei veden alle mentäisikään”, Ikonen sanoo. Ikosen mukaan silminnäkijöiden etsiminen tapaukselle voi olla turhaa, sillä vaikka todistajia ilmaantuisi, syyttäjä saattaisi tehdä syyttämättäjättämispäätöksen, jos laittomasta sukellustyöstä ei saataisi riittävää näyttöä. ”Asianosainen voi ajaa asiaa itsenäisesti käräjäoikeudessa, mutta asian menestyminen edellyttää yhtä selkeätä näyttöä kuin jos asia tutkittaisiin poliisin puolesta”, Ikonen lisää. Elisa Koponen Kirjoittaja on vapaa toimittaja. Hän opiskelee rikosoikeuspolitiikkaa London School of Economics and Political Science -yliopistossa. Haastateltujen rakennusmiesten nimet on muutettu. KOMMENTTI Miksi rikosilmoituksen tehneitä ei kuultu? Onko oikein, että rikoksen uhrit eivät saa mahdollisuutta kertoa omaa versiotaan tapahtuneesta? Latvialaiset rakennusmiehet taisivat olla turhan rohkeita tehdessään rikosilmoituksen työnantajastaan. Rikosilmoituksen ja sitä seuranneen tutkinnan seurauksena osa heistä menetti työpaikkansa eivätkä he tulleet edes kuulluiksi. On epätodennäköistä, että kaikille rikoksille rakennustyömailla löytyisi ulkopuolisia todistajia. Jos valokuvat ja usean ulkomaalaisen työntekijän todistus laittomasta sukeltamisesta eivät riitä näytöksi, miten muutkaan kaltoin kohdellut rakennusmiehet voivat todistaa, että he ovat esimerkiksi joutuneet työskentelemään ilman suojavarusteita? Tässä tapauksessa syyttäjän päätös esitutkinnan lopettamisesta ei ottanut kantaa epäillyn työnantajan syyllisyyteen vaan siihen, onko rikostutkinta liian kallista suorittaa. Syyttäjä joutuu tekemään valintoja budjetin puitteissa. Tämä ei kuitenkaan saisi johtaa siihen, että rakennusyritykset tietävät, että ne voivat käyttää ulkomaalaisia työntekijöitä hyväkseen ilman kiinnijäämisen pelkoa ja joutuvat kiinni jäädessäänkin korvaamaan vain pieniä summia. Rakennusliiton vastaava lakimies Jyrki Ojanen kertoo tulleensa kyyniseksi nähtyään, millaisia ratkaisuja syyttäjä on tehnyt ulkomaalaiskysymyksissä. “Syyttäjällä on ollut harkittavana juttuja, joissa AVI on vienyt poliisille tutkittavaksi työntekijöiden näytettyjä työaikarikkomuksia. Vaikka on todettu, että työaikalain ylityksiä ja rikkomuksia on tapahtunut vaikka kuinka paljon, esimerkiksi surullisen kuuluisalla Olkiluodon ydinvoimalan työmaalla, syyttäjä on monissa tapauksissa tehnyt syyttämättäjättämispäätöksen.” Ojasen mukaan syyttämättä jättämistä on perusteltu sillä, että työntekijät eivät ole enää töissä yrityksessä, yritys on ulkomaalainen ja että asian selvittämisestä aiheutuisi liikaa kustannuksia. Elisa Koponen
ajassa 9 / 2014 • 13 teksti HENRIK LEHTINEN kuvA ALEKSI TOIVANEN Kunnat säästävät ohjaamalla vammaisia työnantajiksi Vammaisjärjestöjen mukaan avustettavat eivät aina kykene toimimaan työnantajina. V a mm a i s j ä r j e s töj e n mukaan henkilökohtaisen avun järjestäminen ei toteudu laissa määrätyllä tavalla. Epäkohdat liittyvät niin sanottuun työnantajamalliin, jossa henkilökohtaista apua tarvitseva toimii avustajansa työnantajana. Henkilökohtaisten avustajien työnantajien liiton ja vammaisjärjestöjen yhteisen Klaara-hankkeen mukaan järjestöjen neuvonnassa on ilmennyt tapauksia, joissa henkilökohtaisten avustajien työnantajina toimivat henkilöt eivät ole riittävässä määrin ymmärtäneet työnantajan oikeuksia ja velvollisuuksia. Vammaispalvelulain mukaan henkilökohtaisen avun järjestäminen edellyttää, että vammaisella henkilöllä on voimavaroja määritellä avun sisältö ja toteutustapa. H e n k i l ö ko h ta i n e n apu voidaan järjestää kunnan organisoimana avustajapalveluna, työnantajamallilla tai palvelusetelillä, jolla avustajapalveluita ostetaan. Avustettava henkilö päättää auttamisen sisällöstä järjestämistavasta riippumatta. Työnantajamallissa avustettava huolehtii itse kaikista työnantajalle kuuluvista velvoitteista, kuten rekrytoinnista ja palkanmaksusta. Työnantajuus voi olla myös tuettua, jolloin jokin taho auttaa avustettavaa suoriutumaan velvoitteistaan, tai työnantajuus voi olla delegoitu ulkopuoliselle taholle. Avustettavan täysivaltainen työnantajuus on kunnille edullisin tapa järjestää apu. Klaara-hankkeen raportin mukaan kunnat ovat järjestäneet henkilökohtaisen avun joskus kyseenalaisilla tavoilla niukkojen määrärahojen vuoksi. Julkisten ja hyvinvointialojen liiton sopimustoimitsijan Sari Bäcklundin mukaan monet työnantajana toimivat avustettavat eivät tiedä, mitä oikeuksia ja velvollisuuksia heillä on työnantajina ja avustajilla työntekijöinä. ”Muistan esimerkiksi tapauksen, jossa avustettava ei tiennyt raskauden olevan laiton irtisanomisperuste”, hän sanoo. Vammaispalvelulaki velvoittaa kuntia neuvomaan avustettavia avustajien palkkauksessa. Kuntien tarjoamassa ohjauksessa on kuitenkin suuria eroja kuntien välillä. ”avustettava ei tiennyt raskau den olevan lai ton irtisanomis peruste.” H e l s i n k i l ä i n e n Jukka sai- rastaa etenevää lihassairautta ja tarvitsee apua lähes kaikissa fyysistä suorittamista vaativissa arkisissa askareissa. Jukka on ollut henkilökohtaisen avustajansa työnantaja jo vuosia. Hän kertoo suoriutuneensa velvoitteistaan ilman ongelmia. Vain sijaisten löytäminen avustajalle on joskus ollut hankalaa. ”Tietenkin se (avustettavan toimiminen työnantajana) on kunnille halvin ja helpoin tapa hoitaa asia. Jotain rajaa pitäisi kuitenkin olla siinä, kuka voi toimia työnantajana”, hän sanoo. Jukka uskoo, että monille avustettaville haasteet ovat liian suuria, ja heidän vastuutaan olisi vähennettävä. K l a a r a- h a n kk e e n loppuraportin mukaan tietoa henkilökohtaisen avun erilaisista järjestämistavoista olisi levitettävä. Erityisesti palvelusetelimallin uskotaan antavan tukea työnantajuuteen perustuvan mallin vaikeimpaan ongelmaan, sijaistamiseen. Henkilökohtaisten avustajien työnantajien liitto ja Invalidiliitto ovat toivoneet sosiaali- ja terveysministeriöltä vammaispalvelulain säädösten selventämistä, byrokratian vähentämistä ja kuntien auttamisvastuun lisäämistä. Selkeyttä lainsäädäntöön on todennäköisesti luvassa. Sosiaali- ja terveysministeriön neuvottelevan virkamiehen Anne-Mari Raassinan mukaan ministeriön asettama työryhmä kehittelee aiempaa joustavampia malleja henkilökohtaisen avun järjestämistapoihin. Tuloksista ei ole vielä varmuutta, mutta ainakin työnantajamallin yksipuolisuuteen haetaan muutosta: ”Monissa kunnissa työnantajamalli on ainoa tapa järjestää henkilökohtainen apu. Saattaa olla, että uusi laki velvoittaisi kuntia tarjoamaan useampia järjestämistapoja.” Jutussa haastatellun Jukan nimi on muutettu hänen avustajiensa henkilöllisyyden suojaamiseksi. apua työhön . Palveluneuvoja Anna-Maija Huhtikangas tarvitsee avustajaa fyysisiin tehtäviin kotona ja työpaikalla. Huhtikangas työllistää neljä avustajaa. Hän laatii heille työvuorolistat ja pitää kirjaa työtunneista. Kaupunki maksaa avustajien palkan. Kuvassa Huhtista avustaa Joonas Linkoheimo. Huonokuntoisen on vaikea toimia työnantajana Juttua varten haastatellun kahden henkilökohtaisen avustajan mukaan heidän työnantajansa hoitavat velvollisuutensa pääsääntöisesti hyvin. Työskentely on kuitenkin hankalaa, jos avustettava on niin huonossa kunnossa, ettei pysty antamaan järjellisiä ohjeita. Avustettavani kärsi mielestäni hyvin vakavista mielenterveydellisistä ongelmista. Minun oli sääntöjen mukaan toteltava hänen käskyjään, vaikka ne olivat usein täysin järjettömiä ja haittasivat hänen fyysistä hoitamistaan. Tilanne oli usein kaoottinen ja minun oli pakko jäädä lähes joka päivä palkattomaan ylityöhön, jotta välttämättömimmät asiat tuli hoidetuksi. Mies, 29. Minulle kerrottiin, että erittäin huonokuntoinen avustettavani on varsinainen työnantajani, mutta avustajavälityspalvelu oli mukana jollain tavalla. Välityspalvelun tarkempi rooli jäi hämärän peittoon. Sitten vielä avustettavan äiti siihen päälle. Mikäs siinä käskyjä totellessa, mutta kun erilaisia käskyjä tuli eri suunnista, tuli vaan mieleen, että ketä sitä oikein pitää kuunnella. Nainen, 19 Henrik Lahtinen
14 • talous & ruoka 9 / 2014 Noora Kananen Valtioiden velka sovittelu etenee – Suomi v astustaa Y K : s s a äänestet- tiin 9. syyskuuta läpi aloite suunnitella pysyvä valtioiden velkajärjestelymekanismin. Velkasovittelumekanismi olisi iso askel valtioiden velkakriisien ratkaisussa. Kreikan vuoden 2012 velkasovittelu nosti eurooppalaiseen keskusteluun monelle köyhemmälle maalle tutun ongelman: valtioiden velkakriisien selvittämiseksi ei ole olemassa juuri mitään vakiintuneita käytäntöjä. V e n ä jä l i i t to u t u i äänes- tyksessä eteläisen pallonpuoliskon maiden kanssa ja äänesti mekanismin puolesta. Suurin osa EU-maista äänesti tyhjää. YK:ta juhlapuheissa korostava Suomi oli yksi kuudesta velkajärjestelyä vastaan äänestäneestä EU-maasta. Vastustajia oli koko maailmassa vain yksitoista. Suomi ajautuu outoon seuraan, jos se jatkaa vastahankaa velkajärjestelyä koskevissa jatkoneuvotteluissa. Velkajärjestelymekanismia vastustavien määrä väheni edelleen syyskuun lopussa, kun aloite oli myös YK:n ihmisoikeusneuvoston asialistalla. Aloitetta aiemmin vastustanut Irlanti äänesti neuvostossa tyhjää. Suomi ei ole ihmisoikeusneuvoston jäsen. Va ltio n a jautu m i n e n mak- sukyvyttömyyteen aiheuttaa usein vuosien oikeuskäsittelyjä ja kiistoja velkojien kanssa. Esimerkiksi vuonna 2001 maksukyvyttömäksi ajautunut Argentiina käy yhä oikeutta veloistaan yhdysvaltalaisessa tuomioistuimessa. Valtioiden kiristämiseen erikoistuneet korppikotkarahastot olivat ostaneet Argentiinan roskaluokkaan tippuneita velkakirjoja ja koettavat nyt periä lainoja täysimääräisinä. Velkajärjestelyjen sattumanvaraisuus ei palvele kenenkään etua. Järjestelyt kuluttavat nykymuodossaan kohtuuttomasti kaikkien aikaa ja luovat epävakautta ja hätää. Tarvitaan selvät säännöt, miten maksukyvyttömäksi ajautuneiden valtioiden velkoja järjestellään. YK:n aloite pyrkii puuttumaan näihin ongelmiin. Päätöslauselmassa todettiin, että työtä tehdään yhdessä Maailmanpankin ja Kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n kanssa. Kuitenkin vain YK:lla on riittävä tuki hankkeen vetämiseen. Myös IMF:ltä on pitkään vaadittu vastaavan mekanismin perustamista, mutta se ei ole päässyt sanoista tekoihin. YK pääsi. Argentiinan lisäksi useat kymmenet Latinalaisen Amerikan, Afrikan ja Aasian maat ovat ajautuneet velkakriiseihin vuoden 1982 jälkeen. Köyhimmät maat käyttivät 1990-luvulla kestämättömiä summia velkojen maksuun, usein enemmän kuin esimerkiksi terveydenhuoltoon tai koulutukseen. Velkojat olivat myöntäneet velkoja voi jatkaa rahan puristamista ruti köyhänkin maan valtiontaloudesta. osan lainoista maille kyseenalaisin perustein tai velat olivat jo kansainvälisen lain nojalla mitättömiä, mutta niitä perittiin silti takaisin. Korkeat korot tekivät kestävän velkatason saavuttamisesta käytännössä mahdotonta. L o p u lta Maailmanpankki taipui ja kehitti velkahelpotusohjelmia. HIPC- ja MDRI -nimisissä ohjelmissa oli ongelmansa, mutta ne auttoivat kohtuullistamaan kaikkein köyhimpien maiden velkataakkaa. Velkahelpotusohjel- mien myönteiset vaikutukset olivat kiistattomia. Kansainvälinen velkapolitiikka on tämän jälkeen muuttunut monimutkaiseksi. Köyhille maille myönnettyjen velkahelpotusten hyöty jäi tilapäiseksi, koska lainoja myönnetään ja otetaan yhä kyseenalaisin perustein. Yksityisen velan osuus valtioiden velkataakasta on rajussa kasvussa, kun aiemmin valtiot velkaantuivat kehityspankeille tai toisille valtioille. Yksityisten velkojen kohtuullistaminen velkahelpotusohjelmilla on hyvin vaikeaa. Kreikan velkakriisi oli erityistapaus muun muassa siksi, että maa oli Euroopan rahaliiton jäsen, ja siksi, että maan saamat lainat oli myönnetty pääosin Kreikan oman lainsäädännön perusteella. Suurin osa valtioiden veloista on solmittu Yhdysvaltojen tai Britannian lainsäädännön pohjalta. Näiden velkojen sovittelu on vaikeaa. V e l k a k r i i s e i s tä ei siis olla pääsemässä eroon. Valtiollinen jatkuvuus ja peruspalvelut on silti taattava jo yksin demokratian, ihmisoikeuksien ja kansainvälisen turvallisuuden nimissä. Valtioilla ei ole konkurssisuojaa, joten periaatteessa velkoja voi jatkaa rahan puris- tamista rutiköyhänkin maan valtiontaloudesta niin kauan kuin haluaa. Velallisilla on velvollisuus taata kansalaisilleen peruspalvelut ja ne ovat sitoutuneet kansainvälisin sopimuksin köyhyyden vähentämiseen. Näille seikoille ei ole annettu painoarvoa velan politiikassa. Siksi tarvitaan YK:n nyt alulle panema pysyvä, tasapuolinen velkasovittelumekanismi, joka ottaisi huomioon myös kriisimaiden tarpeet velkojien tarpeiden lisäksi. Voi vain ihmetellä, miksi tätä ei olla saatu aikaiseksi maailmassa, jossa monia muita talouden ja yhteiskunnan alueita säädellään kansainvälisin sopimuksin. Syyskuun äänestyksessä suurin osa EU-valtioista äänesti siis tyhjää. Tyhjä ääni on laimea tuenosoitus mutta antaa mahdollisuuksia jatkoneuvotteluille. Suomi hankaloitti ei-äänellään tarpeettomasti aloitteen kehitystä ja käänsi selkänsä etelän nouseville talouksille. Jatkossa täytyy pystyä parempaan. Teppo Eskelinen Matti Ylönen Kirjoittajat ovat tutkijoita, jotka ovat seuranneet pitkään kehitysmaiden velkaongelmaa.
talous & ruoka 9 / 2014 • 15 ruokatohtori osa 17 Anu Brask on toimittaja ja kokki, joka vastaa keittiöpsykologin koulutuksella kotitalouskysymyksiin. Anu tarjoaa mikron vierestä reseptit sydänsuruihin, kadonneen pullan metsästykseen ja ongelmallisiin sosiaalisiin tilanteisiin. Makea kuin porkkana Vaiva: Diagnoosi: No niin hipit ja hipsterit, nyt loppuu se täysin uusavuton sekoilu tämän kaupunkiviljelyn kanssa! Ahdistavaa ilmiötä sivusta seuranneen tohtorin analyysi on, että ei tunnu enää jengillä paljon järki päätä pakottavan. Ensin jonotetaan viljelypalstoja vuositolkulla tai tapellaan yhtiökokouksissa siitä, minne kukin viljelylaatikon saa laittaa. Seuraavaksi pihamaalta raivataan kevät- huumassa kaikki turha pois mattotelineistä lähtien. Alkuintopäissään nakellaan siemeniä maahan pussitolkulla ja sometetaan sadon edistymistä pitkin kesää. (Joo joo, on tohtorinkin instassa kuvia oman palstan lehtikaaleista ja ensimmäisistä pikkuporkkanoista.) Satokauden tullen marjat jätetään puskiin, luumusato tallataan nurmikkoon, kurpitsojen annetaan mädäntyä kaikessa rauhassa ja kasapäin täysin säilöntäkelpoisia omenoita kiikutetaan lehtikomposteihin. Sama näky syksystä toiseen. Kysyjälle siis suuri kiitos! Hyvillä mielin täräytänkin samalla vaivalla kaksi reseptiä. Porkkanamarmeladin kehittelin joitain vuosia sitten, kun sain kilokaupalla kikkuraisia porkkanoita jollekin hipsteriporukalle peltoja viljelleeltä tuttavaltani. Eivät kuulemma Aleksi Toivanen Kaupunkiviljelykokeiluni lähti lapasesta ja runsaalle porkkanasadolle pitäisi keksiä nyt käyttöä. Olen valmistanut niistä jo kaikkea laatikosta keittoihin. Olen myös ymmärtänyt, että nykyään on trendikästä valmistaa porkkanasta jopa makeita jälkiruokia. Olisiko tohtorilla sellaisen ohjetta? olleet kelvanneet. Tänä syksynä käyrät porkkanat ovat muotia ja kaupoissa saatavilla vailla ylimääräisiä kaupunkiviljelyhulluiluja. Ajatella. Resepti Porkkana-kookostryffelit (n. 35 palloa) 500 g porkkanoita 250 g kidesokeria 1 luomusitruunan kuori 200 g kookoshiutaleita 1 vaniljatanko (3 rkl konjakkia) 1/2 tl jauhettua kardemummaa noin 1 dl kaakaojauhetta (Van Houten) Raasta porkkanat raastimen hienoimmalla terällä. Pese ja raasta sitruunan kuori. Mittaa sokeri paistinpannulle ja lisää porkkanaraaste. Keitä seosta keskilämmöllä kunnes porkkanoista lähtevä neste on haihtunut ja raaste karamellisoitunut. Lisää raastettu sitruunankuori, kookoshiutaleet, konjakki ja kardemumma. Halkaise vanil- jatanko ja kaavi siemenet veitsen kärjellä porkkanamassaan. Sekoita tasaiseksi ja siirrä pois liedeltä. Jäähdytä. Muotoile massasta tiiviitä parin suupalan kokoisia palloja. Kieritä pallot kaakaojauheessa ja aseta tarjoiluastiaan. Porkkanatryffelit säilyvät jääkaapissa noin viikon. vo i m a s u o s i t t e l e e Tietoja seuraavaan kalenteriin otetaan 15.11. asti. voima@voima.fi. Voima päättää tietojen julkaisusta. KATURUOKAA 12.11. ja 19.11. klo 17.30–19 Opistotalo, Helsinki Keskiviikkoisin on voinut tutustua eri maiden katukeittiöihin seitsemän euron materiaalimaksua vastaan. Viimeisillä kerroilla tutuksi tulevat texmex-tyylinen ja italialainen katuruoka. KOTIRUOKAA KOLIKOILLA RUSSIAHUB RAVINTOLAPÄIVÄ 18.–20.11. 15.11. Kaikkialla Porthania, Helsinki Pohjois-Amerikkaan ja Keniaan saakka levinnyt ruokakulttuuritapahtuma tarjoaa jälleen mahdollisuuden tutustua erilaisiin ruokalajeihin intiimeissä ympäristöissä. www.restaurantday.org Venäjän tulevaisuutta talouden ja politiikan kulmasta kartoittava luentosarja esittää kysymyksiä muun muassa Putinin ja oligarkkien suhteista. AFRICAN POTS 25.11. klo 17–18 29.11. klo 11–16 Caisa, Helsinki Pirkanmaan Martat, Tampere Caisan aulassa pääsee kymmenellä eurolla maistelemaan afrikkalaisen ruokakulttuurin kirjoa. Eksoottisissa ruokalajeissa on vaikutteita niin Lähi-idästä, Euroopasta kuin Intiastakin. Ilmaisluennolla Martat kertovat, kuinka valmistaa oivallista kotiruokaa pienellä budjetilla. Koonnut Kaisu Tervonen FORKS OVER KNIVES 10.12. klo 19.30 Kirjakahvila, Turku Eläinkuvia-sarjassa esitetään vuonna 2011 valmistunut dokumentti, joka tutkii yhteyttä eläinperäisen ruokavalion, valmisruokien ja terveyden välillä.
16 • 9 / 2014 doždin selfie : Tv-kanavan toimitus on päättänyt taistella olemassaolostaan. Dožd-tv teksti Jelena Milašina valokuva Mihail Zygar K Venäjällä on yhä tv-kanava, josta katsojat haluavat maksaa. a n s a i n vä linen toimittajien oikeuksia puolustava järjestö CPJ (Committee to Protect Journalists) on tänä vuonna myöntänyt sananvapauspalkinnon venäläisen Doz?d-tvkanavan (suom. Sade-tv) päätoimittajalle Mihail Zygarille. Tämä vuosi oli jäädä Doz?dtv:n lyhyen historian viimeiseksi. Tv-kanavan hankala vuosi alkoi surullisen kuuluisalla katsojakyselyllä Leningradin piirityksen päättymisen 70-vuotisjuhlaa käsittelevässä ohjelmassa: olisiko Leningradin pitänyt antautua saksalaisille uhrien välttämiseksi. Gallupista kanneltiin heti presidentti Putinille. V e n ä jä l l ä toimivista noin kolmestasadasta kaapelitelevisio-operaattorista 25 lakkasi saman tien välittämästä Doz?din ohjelmia. Joukossa olivat kaikki suurimmat toimijat. Parissa päivässä kanavan katsojaluku putosi 18 miljoonasta kahteen miljoonaan. Doz? dia seuranneilta miljoonilta katsojilta ei kysytty mitään. Yksikään näistä operaattoreista, jotka aiemmin olivat maksaneet Doz?dille oikeudesta sisällyttää lähetykset tarjoamiinsa kanavapaketteihin, ei ole vieläkään uskaltautunut rikkomaan valtiojohdolta tullutta kieltoa. Tätä seurasi toinen aalto. Punainen lokakuu -liikekeskus, jonka seinien suojissa Doz?d oli oli toiminut koko neljävuotisen olemassaolonsa ajan, kieltäytyi syytä ilmoittamatta jatkamasta vuokrasopimusta. Toisaalta selityksiä tuskin kaivataankaan. Talouskriisin ja henkisen lamaannuksen uhatessa vietiin myös katto pään päältä. Se oli isku palleaan. Lo p u k s i varmistuslaukaus: Kevätistuntokautensa lopulla Venäjän duuma hyväksyi ja presidentti allekirjoitti mainontaa sääteleviä lakeja koskevat muutokset. Yksi muutoksista kieltää kaapelikanavilla mainostamisen kokonaan. Toisin sanoen ne jäävät käytännössä ilman toimintaedellytyksiä, sillä toiminta pelkkien tilausmaksujen varassa on tappava kokeilu, johon kukaan ei tähän mennessä ole ryhtynyt. Toinen muutos on jäänyt valitettavasti vähemmälle huomiolle. Medvedevin presidenttikaudella hyväksytty ns. Lesinin vastainen laki ku- mottiin. Lailla oli rajoitettu valtakunnalisten mainostilaa myyvien mediatoimistojen markkinaosuuksien maksimiksi 35 prosenttia. Venäjän mediamarkkinoita hallitsevat suurimpina Video International ja Gazprom-Media. Laista käytetty nimi on peräisin molempien konglomeraattien toimintaan liitetyltä Mihail Lesiniltä, joka palasi vuosi sitten takaisin Venäjän poliittiseen elämään Yhdysvalloissa vietettyjen vuosien jälkeen. (Medvedev erotti vuonna 2009 lehdistöneuvonantajansa Mihail Lesinin. Hieman sen jälkeen duuma hyväksyi mai-
9 / 2014 • 17 nonnan keskittymistä säätelevän lain. Lesinillä on yhteyksiä myös Suomeen. Hän osti vuonna 2006 kahden miljoonan euron arvoisen kartanon Turun saaristosta. Suom. huom.) Ko l m e n ” M e i dät pa kot e t t i i n ulos edellisestä kaupallisesta toimintamallista ja tyrkättiin aivan toisenlaiseen malliin: ensimmäistä kertaa emme ole riippuvaisia kenestäkään muusta kuin katsojista. Ensi vuoden tammikuun ensimmäisestä päivästä lähtien mainokset on kielletty lähetyksissämme. Niinpä tärkeimmäksi tulonlähteeksemme muodostuvat tilausmaksut. Siis katsojien rahat. Sellainen motivoi minua paljon.” ”Ymmärrämme mainios- Noora Kananen siirron s ?akki ja matti eivät kuitenkaan onnistuneet. Vastapeluri osoittautui yllättävän sitkeäksi. Peli jatkuu. Tällä hetkellä Doz?dilla on 11 miljoonaa katsojaa. Kuusi miljoonaa seuraa sitä televisiosta ja viisi miljoonaa netin kautta. Kanavasta on tullut Venäjän tv-alan uranuurtaja, joka on onnistunut hyvin totuttamaan venäläiset katsojat vallankumoukselliseen ajatukseen: korkeatasoisesta journalismista pitää maksaa. Vielä vuosi sitten vain harvat uskoivat Doz?din onnistumiseen. Nyt epäuskoisetkin maksavat tilausmaksunsa. Hinta nousee, mutta silti kanavalla riittää tilaajia. Se johtuu siitä, että sopimus on kaikkien kannalta rehellinen. Toisin kuin NTV-kanava, jota vainottiin Venäjällä vuonna 2003, Doz?d ei ole järjestänyt mielenosoituksia kaduilla. Tänä vuonna on otettu käyttöön internet. Maaliskuussa sosiaalisissa verkostoissa levisi joukkorahoituskampanja, jolla kerättiin yhdessä viikossa kaksi miljoona dollaria. Se on kaikkien aikojen tehokkain kampanja Venäjällä, suurin summa lyhyimmässä ajassa. Kuitenkaan kaksi miljoonaa dollaria ei kata kuin kahden kuukauden menot, joten se olisi itse asiassa pelkästään lykännyt sulkemista. Kaikkein arvokkaimmaksi osoittautuikin katsojien luottamus Doz?dia kohtaan. ”Maaliskuussa vielä hyvästelimme toisiamme. Viikon ajan hoimme mantraa ’jos tuette meitä, jatkamme työtä’. Emme itse täysin uskoneet siihen, mitä sanoimme. Meitä kuitenkin tuettiin, ja huomasimme, ettei paluuta ole. Joten me kaikki ihme kyllä rauhoituimme”, muistelee päätoimittaja Mihail Zygar. Suunnitelmanne kuulostavat kunnianhimoisilta. Tutkiva journalismi on kallista. Sobts?ak, Los?ak, Parfjonov ovat kalliita nimiä. ”Siltähän se näyttää. Jätätte kuitenkin laskuista erään yksinkertaisen seikan: ihmisillä ei ole muuta paikkaa, jossa he voisivat työskennellä. Missään muualla he eivät voisi tehdä journalistista työtä. Sitä paitsi monilla heistä on muita hankkeita, joilla he ansaitsevat rahaa. Me tarjoamme heille tilaisuuden tehdä jotain sellaista, mitä sydän kaipaa.” ti sekä millainen katsojakunta että millaiset mahdollisuudet meillä on”, Zygar jatkaa. ”Voidaan arvata miksi valtion propaganda, joka pitkään oli varsin tehotonta, on nykyisin niin suosittua. Sisällöltään se on näennäisesti venäläistä, ja muodoltaan se on täysin amerikkalaista.” Zygar löytää suositusta tv-kasvosta yhteyden yhdysvaltalaiseen oikeistolaiseen journalismiin. ”Äänessä oleva Dmitri Kiseljov on kuin klassinen Fox Newsin toimittaja, jonka silmissä palaa viha. Emootiot polttavat tv-ruudun puhki, eikä katsoja kykene pysymään välinpitämättömänä. Niksi on kuitenkin juuri siinä, että ihmiset väsyvät vihaamaan kuorossa. Jossain vaiheessa he alkavat kaivata jotain rauhallisempaa ja harkitumpaa – pyrkimystä selvittää asioita kiihkottomasti. Juuri se on meidän tilaisuutemme. Yksinkertaisesti olemme toisenlainen tv-kanava. Emme ole oppositiokanava, vaan normaali, journalismin perusperiaatteita työssään noudattava väline. Siksi emme koskaan ole yrittäneet asettua jonkin vastakohdaksi, kuten valtakunnallisten kanavien tai Life Newsin.” Zygar kääntyy katsomaan yhtä pikkuruisen työhuoneensa kolmesta tv-monitorista. Yhdessä näkyy Doz?din lähetys, toisessa sosiaalisten ver- kostojen suosituimpien uutisten kooste Mediametrics, kolmannessa Life News. Sen suorassa lähetyksessä mies hakkaa kepillä karhunpentua lähikuvassa. Zygar menee kippuraan tuolissaan. ”Tuollaisessa me emme tietenkään pysty noitten (nyökkää Life Newsiin päin) kanssa kilpailemaan. Mistä puhuimmekaan?” Henkiin jäämisestä. ”Meillä ei ole yhtä suurta toimitusta kuin tammikuussa, mutta yli puolet on jäljellä. Tämän joukkueen kanssa pystyy tekemään täysipainoista työtä. Piakkoin teemme symbolisen, hyvin pienen uudelleenbrändäyksen. Osoitamme, että Doz?d on eilisen, tämän päivän ja huomisen projekti, joka on kuitenkin aikuistunut.” Olette siis valmiina vuodenvaihteen muutokseen? ”Meillä on suunnitelma, miten tilaajien määrä saadaan kasvamaan joka kuukausi. Toistaiseksi olemme pysyneet tavoitteissamme. Vähän pelottaa sanoa, mutta toistaiseksi kaikki on okei. Olemme vaihtaneet toimintamallia. Olemme luopuneet mallista, jossa etusijalla on jatkuva suora lähetys. Nyt tavoitteena on lähettää joka päivä suuri tutkiva reportaasi. Juuri sitä laatutavaraa, josta katsoja on valmis maksamaan. Jokunen päivä sitten meillä esitettiin esimerkiksi iso reportaasi siitä, miten lapset joutuvat propagandan uhreiksi: miten poliittista agitaatiota harrastetaan kouluissa ja jopa lastentarhoissa. On kammottavaa nähdä, miten kuusivuotias lapsi kertoilee aikovansa perustaa vapaaehtoisten lasten kodinturvajoukon suojelemaan kaupunkia banderalaisia (ukrainalaisia fasisteja 1940-luvulla – suom. huom.) vastaan. Ylipäätään suuntaudumme tutkivaan journalismiin, koska se on tulevaisuutemme ala. Perehdytämme nyt kaikki meillä työskentelevät journalistit siihen.” Jopa kuuluisan juontajanne Pavel Lobkovin? ”No ei ehkä Lobkovia. Sen sijaan Ksenia Sobts?akista tulee tutkiva journalistimme. Vuoden 2003 tv-palkinnon saanut toimittaja Andrei Los?ak aloittaa meillä lähiaikoina uuden projektin.” Entä Leonid Parfjonov? ”En pidä mahdottomana, etteikö hänkin vielä ilmaantuisi meille. Aivan uudenlaisena, jollaisena hän ei ole esiintynyt vielä missään.” Mainoksessakin sanotaan, ettei sellaisen arvoa voi mitata. ”Doz?din koko historia kertoo siitä, miten tv-ohjelmaa tehdään kahden kopeekan budjetilla. Muistan yhä, miten halveksivasti kollegat kommentoivat sitä, että käytimme ohjelmissa skype-haastatteluja. Miten uskomattoman surkeaa kuvaa, he sanoivat. Nyt kukaan ei enää edes muista asiaa.” Miksi Doz? d oli ainoa lähes 400 kaapelikanavasta, joka avoimesti vastusti mainostamisen kieltävää lakia? ”Se on tietysti käsittämätöntä. En tiedä miksi. Ehkä siksi, että nämä lakimuutokset eivät näytä koskevan kaikkia kanavia. Ne eivät koske esimerkiksi bisneskanava RBK-TV:ta eikä Life News -kanavaa, joka on tilanteesta huolimatta saanut valtionkomitealta uusia taajuuksia ja muuttunut maksuttomaksi suurten kaupunkien ulkopuolella. Tämä antaa sille tilaisuuden välttää lakimuutoksien vaikutukset.” Entä muutto Punainen lokakuu -liikekeskuksesta, joka entisenä radiotehtaana on symbolinen rakennus. Oletteko valmiit siihen? ”Näissä tiloissa olemme kokeneet paitsi onnen myös kauhun kuukausia. Minusta tuntuu, että me kaikki suorastaan haluamme pois täältä. Uusi elämä odottaa.” Kirjoittaja on Novaja Gazetan erikoistoimittaja. Julkaistu ennakkoon suomenkielisen Le Monde diplomatique & Novaja Gazeta -lehden luvalla. Alkuperäisteksti Novaja Gazeta, 6.10.2014. Käännös: Kirsti Era Com ite to Protec t Jo u r n a li s t s (C PJ) vuoden 2014 sa- nanvapauspalkinnon muut saajat ovat toimittajat Aung Zaw (Myanmar), Siamak Ghader (Iran) ja Ferial Haffajee (Etelä-Afrikka).
20 • taiteilijat katseen alla . 9 / 2014 Yliopiston konsistorin salissa humanistisen patriarkkalismin perintö elää ja voi hyvin.
9 / 2014 • 21 teksti TUOMAS RANTANEN kuvat ALEKSI TOIVANEN Eläinten asianajajat Laura Gustafssonin ja Terike Haapojan ohjaama teatteriesitys Oikeusjuttu vaatii eläimille oikeushenkilön asemaa. E dw i n L i n ko m i e h e n (1894–1963) ilmeetön katse seuraa vitsailevia näyttelijöitä, jotka kiskovat ylleen eläinmaskeja valokuvausta varten. Helsingin yliopiston konsistorin kokoussalin seinältä tuijottaa muitakin varttuneita akateemisia herroja. Linkomiehen muotokuva ei liity valmistella olevaan esitykseen mitenkään, mutta hänen läsnäolollaan on vertauskuvallista painoa. Hän johti aikoinaan rehtorina Helsingin yliopistoa ja sitä ennen koko Suomea jatkosodan aikaisena pääministerinä. Muistelmissaan Linkomies kuvaa, miten yhteiskuntaa on vaikea kääntää uuteen suuntaan sotasensuurin ja -propagandan ohjaaman yleisen mielipiteen keskellä. Oikeusjuttu-teatteriesityksessä on kyse juuri siitä, kuinka hitaasti myös rauhan aikana uudet ajatukset suodattuvat päätöksentekoon, jos ne ovat ristiriidassa hallitsevan todellisuuskuvan kanssa. Hel s i n g i n yliopiston päära- kennuksen ruokalan perällä istuvat Oikeusjutun ohjaajat Laura Gustafsson ja Terike Haapoja. Gustafsson tunnetaan kirjailijana, jonka aiheissa korostuvat sukupuoli- ja eläinnäkökulmat. Hänen esikoisteoksensa Huorasatu (2011) oli Finlandia-ehdokas. Haapoja on ansioitunut kuvataiteilija, joka esimerkiksi viime vuonna edusti Suomea Venetsian biennaalissa. Hänen työnsä käsittelevät usein ihmisen ja luonnon moninaista suhdetta. Viime vuoden joulukuussa taiteilijat rakensivat yhdessä Helsingin Kaapelitehtaalle Naudan historian museon. Erikoisessa taidenäyttelyssä esitettiin nautojen historiaa samaan tapaan kuin perinteisessä museossa saatettaisiin esitellä vaikkapa ihmisryhmiä surrealistit, työläiset tai muinaiset inkat aarteineen. Voima selvitti taiteilijoilta ennen ensi-iltaa, mistä Oikeusjutussa on kyse. E n s i m m ä i s e ks i on pakko ky- syä oletteko te kirjailijoita, kuvataiteilijoita, museonjohtajia vai teatterintekijöitä? LG: ”Kirjallisuus on ilmaisulajina itselleni vähän suppea, enkä ole tehnyt teatteria kovinkaan paljon. On vaikea sanoa, mihin kuuluu, jos perustaa museon. Tämä uusikin esitys vähän pakenee teatterin määritelmiä.” TH: ”Suomessahan taiteenlaji määritellään sen mukaan, mistä toimikunnasta voi saada apurahaa. Me saimme sitä monitaide-osastolta, joten pitäisi kai sanoa monitaiteilijoita.” Tä n n e Helsingin yliopistolle tuomanne näytelmä Oikeusjuttu saa ensi-iltansa marraskuussa Baltic Circle -teatteritapahtuman yhteydessä. Ei ole kovin vaikea arvata, että eläinoikeusteemojen äärellä jälleen liikutaan? TH: ”Niin, sen taustalla on laajempi Toisten historia -hankkeemme, jossa kirjoitamme historiaa uudestaan toisten lajien näkökulmasta. Tätä kautta esiin nousi ajatus, että ihmiskeskeisessä lainsäädännössä eläimillä ei ole koskaan oikeussubjektin asemaa, vaan omistettavan esineen rooli. Kuitenkin erilaisissa lakiteorioissa ja poliittisissa projekteissa on viime vuosina etsitty paljon näkökulmia siihen, miten toislajiset olennot ja luonnonilmiöt voisivat olla paremmin suojattuja lain edessä kuin nyt ovat.” LG: ”Esimerkiksi Animal Legal Defence Fund on nostanut kanteita väärin kohdeltujen eläinten puolesta, ja The Nonhuman Rights Project on ajanut oikeusjuttuja, joissa kyseenalaistetaan eläinten esineellisyys. Suomessa taas valmisteilla olevassa eläinsuojelulaissa toistuu yhä historiallinen orjuusparadoksi: kuten orjat aikanaan, myös eläimet määritellään tunteviksi, toimiviksi, autonomisiksi ja ajatteleviksi – esineiksi.” TH: ”On vaikea perustella, miksi ihmislapsen kanssa samalla älyllisellä tasolla olevalla simpanssilla ei olisi jonkinlaisia perusoikeuksia, jos esimerkiksi koomapotilaillakin on. Ennakkotapaukset ovat tärkeitä. Jos onnistumme rikkomaan jossain kohtaa fundamentaalisen rajan ihmisen ja toisten lajien välillä, se voisi olla iso sysäys lainsäädännölle ja koko kulttuurille.” Va a ditte siis eläimille yksi- löoikeuksia lain edessä? TH: ”Voi hyvin kysyä, miksi firmat ja valtiot voivat olla oikeushenkilöitä, mutta toislajiset olennot eivät. Kyse ei ole siitä, että eläimet olisivat ihmisen kaltaisia olentoja, vaan siitä, että erilaisuudestaan huolimatta niillä voisi olla oikeushenkilöinä oikeuksia. Mahdolliset korvaukset eläinten kärsimyksestä tai luonnon tuhoamisesta tulisikin suunnata vahingosta oikeasti kärsineille: eläimille ja luonnolle, eikä niille ihmisille, joille teoista seuraa oikeusvaikutuksia. Tämä rinnastuu siihen, miten naisten oikeussubjektius tuli askel askeleelta voimaan, ja miten aikoinaan debatoitiin, että yhteiskunnan talous romahtaa, jos orjuus lakkautettaisiin.” LG: ”Tällä hetkellä yhteiskuntamme perustuu siihen, että voimme hyödyntää eläimiä ilmaisena resurssina. Samalla lailla meillä on tätä halpaa resurssia kolmannen maailman maissa, joissa ihmiset tekevät orjatyötä kaivoksissa ja tehtaissa meidän hyvinvointimme hyväksi. Jos eläinten tai kehitysmaiden osa muuttuisi, totta kai paljon yhteiskunnassamme muuttuisi. Mutta onko se hyvä vai paha asia?” M itä Oi ke u sj u tu s sa tapahtuu? LG: ”Esityksessä rekonstruoidaan yksi todellinen oikeustapaus, Perhon susien
22 • 9 / 2014 salametsästykseen liittyvä case. Katsomme, mitä tapahtuisi, jos laki olisi sellainen, että eläimet olisivat oikeushenkilöitä ja niillä olisi edustus oikeudessa.” TH: ”Demonstraatiossa lähdetään siitä, että eläimillä on perustavia oikeuksia, joista ei ole poikkeuksia. Eläimiä ei voisi esimerkiksi omistaa tai tappaa. Erityinen haaste tietenkin on ollut se, miten varsin abstraktista ajatuksesta saa viihdyttävän teatteriesityksen. Onko lähtökohtaisesti mitään niin tylsää kuin lakiteksti?” M ik s i e s it ys on tehty nimen- omaan Helsingin yliopiston konsistorin kokoussaliin? TH: ”Etsimme pitkään sopivaa tilaa. Konsistorin salissa on oikeussalimaista arvovaltaisuutta. Siellä on erityisen paljon sellaisia elementtejä, jotka viittaavat pitkään patriarkaalisen humanismin perinteeseen. Vanhojen miesten kuvia seinillä, jättikokoinen raamattu, nahkaiset penkit. Kaikki näkyvä edustaa jonkinlaista top/down-autoritaarisuutta. Lisäksi se on hyvin kaunis tila.” LG: ”Tila tekee näkyväksi juuri sen, mikä sieltä puuttuu, esimerkiksi naisten aseman yliopistollisen johtamisen historiassa. Ja siellä istutaan eläinten nahkojen päällä!” Ko ette ko tekevänne nimenomaan poliittista teatteria? LG: ”Ehkä poliittista taidetta, ja nykyteatteria myös. Poliittisesta teatterista tulee jotenkin häiritsevästi mieleen joku 1970-luvun vallankumousteatteri. Minulla on perstuntuma, että kun Suomessa puhutaan poliittisesta taiteesta, sillä tarkoitetaan, että mennään mukaan puoluepolitiikkaan. Me taas haluamme tehdä ei-puoluepoliittista yhteiskunnallista teatteria. Sitä tekevät kyllä muutkin. Näin itse juuri Puoli-Q-näyttämöllä esitettävän, asunnottomien asuntolasta kertovan esityksen Ruusulankatu 10.” TH: ”Mutta on esityksessä kyllä brechtiläinen alavire. Se pelaa sillä, että yritetään kertoa tietyn yhteiskunnallisen tilanteen taustoista oikeussalidraamana. Minusta poliittinen taide voisi aatteen toitotuksen sijaan politisoida jotain sellaista, mitä ei ehkä ajatella poliittisena. Esimerkiksi nautamuseossa yritimme osoittaa, miten näennäisesti epäpoliittiset asiat – kuten lehmä tai ajatus museosta – voivat olla ihan helvetin poliittisia.” LG: ”Olen henkilökohtaisesti sitä mieltä, että eläimet pitäi- kolme viisasta apinaa . Nämä apinat näkevät, kuulevat ja puhuvat hyvää. si vapauttaa ihmisistä, mutta ei minulla ole halua tehdä taideteosta, joka pelkistäisi asian yksisilmäisesti. Näin monimutkaisesta asiasta ei ehkä voikaan sanoa mitään helppoa totuutta. Esityksessä lopullinen päätösvalta jää yleisölle.” ”Vallitsevia normeja myö täilevää taidet ta ei mielletä poliittisena.” N o, m i k ä te i s tä on sitten taiteen tehtävä? TH: ”Nykyään ajatellaan usein, että yhteiselämän tarkoitus on tuotannon ylläpitäminen ja talouskasvu, ja että kulttuuri ja taide ovat oikeutettuja, jos ne tukevat tätä. Asia on kuitenkin juuri päinvastoin: tuotannon ja taloudellisen turvan pitäisi olla sitä varten, että hyvä elämä mahdollistuu. Taide taas on osa tähän hyvään elämään kuuluvaa henkisten sisältöjen etsintää.” LG: ”Juuri hyvästä elämästä puhuminen on lakaistu maan alle, mikä on jotenkin absurdia. Talous ei enää ole väline vaan päämäärä, ja se on ihan hullua. Jos taas miettii vaikka uskonnon asemaa, se on korruptoitunut ja alkanut muistuttaa liikaa muita maallisen yhteiskuntaelämän valtahie- rarkioita. Taiteessa on useampi jumala kuin yksi tai kaksi tai kolme. Uskonnossa on yleensä myös vastaukset valmiina, kun taiteessa niitä voi etsiä vapaammin.” TH: ”Jos ei puhuta kirkosta vaan uskonnosta, en näkisi taiteen ja uskonnon välillä niin suurta eroa. Jostain samasta ne kumpuavat, halusta selittää maailmaa metaforien kautta ja pohtia, mitä on hyvä elämä.” Mutta e i vätkö taiteilijatkin ole osa tätä yhteiskuntaa ja sen mahdollisesti alistavia rakenteita? TH: ”Kyllä, nykyään vallitsee paljon narsistista überyksilökeskeisyyttä ja kukin omasta puolestaan -ajattelua. Puhutaan paljon oikeuksista, vähän vastuusta. Taiteessakin menestyksen vaatimus on iso, ja on vaarana, että taiteilijat putoavat tähän yksityisyrittämisen kuiluun ja kokevat olevansa jotenkin erilaisia ihmisiä kuin muut.” LG: ”Mutta teokset kertovat aina yhteiskunnasta, myös silloin, kun ne eivät tee sitä tarkoituksella.” TH: ”Tyypillistä on, että kun joku ulkomaalainen tekee poliittista taidetta, se on meistä ymmärrettävää, kun taas omasta ympäristöstä nousevat huomiot tuntuvat häiritseviltä. Kaukaisten asioiden näkeminen poliittisena on helpompaa kuin lähellä olevien. Vallitsevia normeja myötäilevää taidetta ei mielletä poliittisena, ainoastaan kriittinen taide. Esimerkiksi umpikaupallinen taide voi olla hyvinkin poliittista.” LG: ”Ja esimerkiksi lihansyöntiä ei nähdä poliittisena tekona, vaikka tietenkin se on sitä!” E l i y h te i s k u n ta on iso paatti, joka kääntyy hitaasti, vaikka ruoria kuinka vääntäisi? LG: ”Minusta kaikkien pitäisi ryhtyä vegaaneiksi, mutta jo se, että ryhtyy kyseenalaistamaan vallitsevia totuuksia, vie asioita eteenpäin.” TH: ”Suurimmalle osalle ihmisiä eläimet ovat esineitä, eikä sitä pysähdytä miettimään. Mutta onko tämä rationaalista? Vai se, että lähtee kysymään asioiden perään? On satavarmaa, että jo lähivuosina kaikki eläinten oikeuksiin tai luonnon oikeudelliseen asemaan liittyvät kysymykset nousevat kuumiksi laajemmankin yleisön silmissä. Ristiriita sen kanssa, mitä tiedämme maailmasta ja miten täällä toimimme, alkaa kasvaa kestämättömäksi. Laki on aina perässä laahaava systeemi. Jossain vaiheessa päivitetyistä arvoista syntyvä konsensus sitten vain kirjataan lakiin.” Terike Haapoja ja Laura G ustafsson: Oikeusjuttu. Esitykset 13.,14. ja 15.11. Helsingin yliopiston konsistorin salissa. Baltic Circle – kansainvälinen teatterifestivaali 9.–16.11. Toisten Puolue on toista maata Toisten Puolue on Terike Haapojan käynnistämä yhteiskunnallinen taideprojekti. Toisten Puolue on ehdotus poliittiseksi puolueeksi, joka puolustaa päätöksenteon ulkopuolelle jääneitä maan hiljaisia, erityisesti muiden kuin ihmislajin edustajia. Nettisivuillaan puolue määrittelee tehtävänsä näin: "Toisten Puolue on poliittinen interventio, joka tuo yhteiskuntamme oikeudettomien asemaa koskevia kysymyksiä julkiseen keskusteluun. Toisten Puolue kehittää niin realistisia kuin utooppisiakin ehdotuksia yhteiskunnallisiksi rakenteiksi, joiden kautta oikeudettomien intressit tulevat huomioiduksi yhteisessä päätöksenteossa. Toisten Puolueen toiminnan periaatteena on kollektiivisuus ja avoimuus. Toisten Puolue aktivoi ihmisiä ottamaan kantaa oikeudettomien aseman parantamiseksi ja osallistumaan itse utopiaan toisten oikeuksia kunnioittavasta yhteiskunnasta." Haapojan mukaan hanke on herättänyt viime aikoina kiinnostusta ainakin Norjassa, Meksikossa ja Guatemalassa. www.toistenpuolue.org
! i s k a j h a l a o t n I kalle kniivilä: Putinin väkeä – venäjän hiljainen enemmistö Kanavapalkintovoittaja 2014. Tämä ei ole kirja Vladimir Puti nista – sellaisia on jo liikaakin. Vähemmän on kerrottu tavalli sista venäläisistä, jotka Putinia kannattavat. Ja heitä on paljon. asi kirjat, m se lit va ita st Ra ä! öj yt lö e te Tsekkaa Innon tarjoukset ja valikoima an rj ki 0 25 i yl , et ud tu uu ki Kaik taittele, teippaa ja postita. tokustannus.fi. in a ss pa au ik tt ne ia ks ou rj ja lisää ta 23 € (ovh 26 €) Petri laukka: maaria Päivinen: remu & Hurriganes kekkoslovakiassa Hurriganes tarjosi YYAajan Suomessa omatekoisen tulkinnan Amerikasta ja rock ’n’ roll. Yhtye levitti vahvistimiensa eteen Yhdys valtojen lippuja, ajeli 50luvun jenkkiautoilla ja oli muutenkin avoimen kaupallinen ja uhmakas. 28 € (ovh 32 €) Jonathan lyons: viisauDen talo on nälkä, on Jano On nälkä, on jano on romaani, jossa nainen orjuuttaa miehiä. Emilie Silvia Grass suistuu oman elämänsä raiteilta ja purkaa ahdistustaan miehiin. Runebergehdokkaan karmaisevan upea romaani. 26 € (ovh 29 €) Vuosisatoja Rooman valtakunnan hajoamisen jälkeen keskiajan Eurooppa oli takapajuinen paikka. Samaan aikaan islamilainen kult tuuri kukoisti Persiasta Espanjaan. Kirja palauttaa kunnian menneisyyden arabialaisille oppineille. 26 € (ovh 29 €) saara Henriksson & aino-maija leinonen: lePPoisa oPas HuusHolliin Leppoisa opas huusholliin vie lukijan hauskaan, ekologiseen ja simppeliin arkeen. Sisältää kaikki tarvittavat siivousniksit. 20 € (ovh 23 €) Declan Hill: maksetut maalit – Jalkapallo ja järjestäytynyt rikollisuus Kirja paljastaa jalkapallon yhtey det rikollisuuteen. Joidenkin maiden liigoissa yli 80 prosenttia otteluista on manipuloituja. Käsittelyssä myös Suomi. 26 € (ovh 29 €) antti vihinen: minä Ja mozart sinikka Paavilainen: Wolfgang Amadé Mozart on yksi kulttuurihistorian suurista neroista. Miten pienestä salz burgilaisesta Wolfgangista kasvoi kaikkien tuntema Mozart, jumalainen Amadeus? Minä ja Mozart on ensimmäinen suomeksi kirjoitettu Mozartin elämä kerta, rockasenteella. Kyynelvaunut on hurja ja koskettava matka inkerinsuo malaisten kohtaloihin Neuvos toliitossa, Suomessa ja Virossa. Kolme perhettä pakenee sortoa ja sotaa rajan yli. Josif Stalinin varjo yltää kuitenkin kauas. 30 € (ovh 34 €) kyynelvaunut 28 € (ovh 32 €) esko-Juhani tennilä: isiPaPPablues Hippo Taatilan esikoisromaani Isipappablues on mustan huumorin sukupolvitarina 2010 luvun alun Helsingistä. Romaani kuvaa vanhemmuuden kiirastulta ja heittää perinteiset sukupuoli roolit päälaelleen. 22 € (ovh 25 €) Jesper malmose: Jäämeri kutsuu – koillisväylä, murmansk ja suomen mahdollisuudet vallan linnake Vetävä kuvaus poliitikkojen, toimittajien ja mediapelureiden juonista ja niiden vaikutuksista hei dän elämäänsä. Todentuntuinen sukellus politiikan kulisseihin perustuu supersuosittuun tvsarjaan. Murmanskista pohjoisen Eldo rado? EskoJuhani Tennilä ottaa selvää konkarin rentou della. Jäämeri kutsuu on letkeä matkakirja ja piin kova raportti Murmanskin alueelta. 28 € (ovh 32 €) 23 € (ovh 26 €) David leigh & luke Harding: matti salminen: assange andrea levy: Historian suurin vuoto raivostutti maailman suurimman supervallan, nolostutti Britannian kuningasperheen ja edisti PohjoisAfrikan vallan kumouksia. Vuonna 2010 WikiLeaks nousi sala mana kaikkien tietoisuuteen. Kuka on Julian Assange, mies kaiken takana? Pitkä laulu kertoo orjatyttö Julyn tarinan. Se sijoittuu 1800 luvun Jamaikalle, viimeisiin orjuuden vuosiin ja sen lakkaut tamisen jälkeiseen aikaan. Levy kuvaa repivää aihetta herkästi unohtamatta iloa ja huumoria. 28 € (ovh 32 €) Hippo taatila: Pitkä laulu yrJö kallisen elämä Ja totuus Opetusneuvos Yrjö Kallisen elämä on Suomen historian merkilli simpiä. Hän sai sisällissodassa neljä kuolemantuomiota, vaikka yritti toimia rauhanvälittäjänä valkoisten ja punaisten välillä. Toisen maailman sodan jälkeen vankkumattomasta pasifistista tuli Suomen puolustusministeri. Nyt pokkarina! 29 € (ovh 33 €) Tilaukset myös netistä intokustannus.fi 10 € (ovh 11 €)
Janne käpylehto: Pentti Haanpää: elämää kHl:ssä mökille säHköt auringosta Ja tuulesta eräs avioliitto Muistelmakirja paljastaa kaiken KHL liigasta, jonne Jokerit siirtyi syyskaudella 2014. Mitä salaisuuksia KHLliiga kätkee kään? Millaista on pelata suunnattoman suuren Venäjän huippuliigassa? Rakennusoppaaksi uuden sähköjärjestelmän rakenta jalle, vanhan päivittäjälle tai käsikirjaksi sellaiselle, joka on tilaamassa valmista aurinkosähköjärjestelmää avaimet käteen periaatteella. bernd brückler & risto Pakarinen: – lätkää, lääkäreitä ja rahasäkkejä 22 € (ovh 25 €) merryl Wyn Davies & ziauddin sardar: marjut Hjelt: laPsuuDen saDut Ja seikkailut islam Ainutlaatuinen kirja avaa islamin historiaa, maailman katsomusta ja suhdetta länsimaihin. Teos tuo esiin nykypäivän kovat haasteet ja uskonnon sisäiset kamppailut eri tulkintojen välillä. Kaunis ja runsaasti kuvitettu tietokirja kertoo elävästi klassisista satukirjoista ja hahmoista, satujen kirjoit tajista ja keräilijöistä. 26 € (ovh 29 €) Johanna Pohjola: 6 € (ovh 7 €) mate Ha-Joon Chang: Upeasti kuvitettu tietokirja vie lukijan elämysmatkalle EteläAmerikkaan ja opastaa maten kulttuuriin. 23 tosiasiaa kaPitalismista Hilpeä kirja, jonka vakava päämäärä on paljastaa uusliberaalin talousajatte lun taustaoletukset. 29 € (ovh 35 €) Jonathan balcombe: eläimellinen nautinto 8 € (ovh 10 €) eveliina lundqvist: Historian ensimmäinen kirja, jonka aiheena on eläinten kyky tuntea nautintoa. salainen PäiväkirJa eläintiloilta Mitä tiloilla todella tapah tuu, kun toimittajat ja akti vistit eivät ole näkemässä? 25 € (ovh 28 €) 23 € (ovh 26 €) mikael brunila & kimmo kallio (toim.): maailman maat Internet ei ole vain avoi muuden mekka, vaan myös täynnä rajoja. Tieto ja sen käyttö keskittyvät yhä har vempien käsiin. Kirja kertoo, kuka verkkoa hal litsee ja miten internet muuttuu yhtä aikaa sekä avoimemmaksi että suljetummaksi. Maailman maat – Liput ja historia käy läpi maailman kaikki 194 itsenäistä valtio ta ja joitakin itsehallinnollisia alueita ja kuvaa niiden histo rian keskeiset piirteet. Mukana on kaikkien lippujen kuvat. 30 € (ovh 37 €) 21 € (ovh 24 €) uusi osuuskunta Tässä riemukkaassa novelli kokoelmassa Haanpää käsit telee nykyaikaisia teemoja: ahneutta, petollisuutta ja sitä miten liiallisesta kau neudesta voi syntyä elämän rumuus. 2000luvun ihmiskunta kamppailee ekologisten, sosiaalisten ja taloudellis ten kriisien keskellä. Osuus kunnassa kasvaa uudelleen lupaus vaihtoehtoi sesta tulevaisuudesta, jossa työtä tehdään ihmisten tarpeita eikä sijoittajien voittoja varten. 26 € (ovh 29 €) 24 € (ovh 27 €) sergei lukjanenko: 23 € (ovh 26 €) Hämärän Partio susan sellers: vanessa Ja virginia Jari tamminen: Sergei Lukjanenkon maailmaa valloittavan Partiosarjan kolmas osa! Hämärän Partiossa sukelletaan jälleen syvem mälle Yöpartion ja Päiväpartion viitoittamaan maailmaan. Vanessa ja Virginia on Vanessa Bellin rakkauskirje ja elegia sisarelleen, Virginia Woolfille. Se on häikäisevä muotokuva sisarten välisestä kilpailusta ja mielikuvituksen voitosta. Häiriköt Häiriköt on runsaasti kuvi tettu tietokirja ja ensimmäi nen kulttuurihäirintää laa jasti käsittelevä kotimainen teos. Se perkaa mainontaa ja tarjoaa ilmiöstä ainutlaatuisen läpileikkauksen. 25 € (ovh 32 €) 15 € (ovh 27 €) laura gustafsson: 20 € (ovh 29 €) Huorasatu mikko majander: Huorasatu on naisen luomis kertomus ja tekijänsä mukaan vähän kuin Raamattu. Vain lyhyempi. lukemisen Hulluus Lukemisen hulluus kokoel man esseet nostavat valo keilaan ilmiöitä aikamme kulttuurivirrasta. Esseet käsittelevät kirjallisuuden ja musiikin ilmiöitä intohimoi sesti ja asiantuntevasti. yassin musharbash: raDikaali Pommiisku keskellä Berlii niä. Radikaali on pelottavan realistinen poliittinen trille ri yhteiskunnasta hälytysti lassa ja radikaaleista eri vaat teissa. 5 € (ovh 28 €) laura gustafsson: anomalia 22 € (ovh 25 €) Anomalia on henkipattojen romaani. Kostonäytelmä, julistus, farssi ja fysiologinen draama, jossa miltei kukaan ei pelastu. Pentti sainio: kummolan kääntöPiiri 15 € (ovh 32 €) kimmo Jylhämö & klaus Welp (toim.): louserit vuittuun 15 € (ovh 29 €) Jääkiekko on raju peli, mutta vielä hurjempaa on kulisseissa, talouden ja politiikan otteluissa. Kirja on monivuotisen selvitystyön tulos. adam mansbach & ricardo Cortés: nyt vittu nukkumaan Oivaltava ja räävitön vasta mainoskirja tekee jäynää kaikkialle tunkevalle mainostulvalle ja avaa silmät visuaalisen markkinoinnin logiikalle. Virkistävä mielen saastumisen vastalääke! Hulvaton best seller pienten lasten vanhem mille. Ei lapsille luettavaksi. 28 € (ovh 32 €) kimmo kiljunen: verkko sulJettu moilanen, Peltokoski, Pirkkalainen & toivanen: rauli Partanen, Harri Paloheimo & Heikki Waris: 25 € (ovh 29 €) 8 € (ovh 19 €) suomi ölJyn Jälkeen maia raitanen: sano muikku! 2010luvulla tuotanto vähenee ja öljyn hinta nousee pilviin. Mitä tekee Suomi – tuo pieni pohjoinen maa, jolla ei ole omaa öljyntuotantoa? Kotimaan kalat pintaa syvemmältä. Kirjassa hurmaavat ja ilmeikkäät piirrokset esittelevät kaikki Suomen vesissä majailevat kalalajit. 20 € (ovh 28 €) 10 € (ovh 26 €) Tilaan rastilla merkitsemäni kirjat (halutessasi useampia, merkitse lukumäärä kirjan kohdalle) Täytä yhteystietosi, irrota sivu, taittele, teippaa kiinni ja postita. Voit tilata myös netissä www.intokustannus.fi, puh. 040 179 5297 tai kurvata Kurvin Kirjaan, Hämeentie 48, HKI. Tervetuloa! TIlAAjAN TIedOT: Nimi Osoite Postinro ja -toimipaikka Puhelin Into Kustannus maksaa postimaksun 0 € (ovh 34 €) Tilaan Diplon tällä lomakkeella ja saan Maailman kuvat karttakirjan tilaajalahjaksi. Into Kustannus Oy Tunnus 5020570 00003 VASTAUSLÄHETYS 25 € (ovh 34 €) Sähköposti Jokainen kulttuuri pitää itseään maailmannapana. Näin on ajateltu muinai sesta Babyloniasta Kiinaan ja nykyajan Eurooppaan. Ari Turunen esittelee näyttävästi maailmankarttoja eri kulttuureista ja eri aikakausilta. Allekirjoitus maailman kuvat – mitä kartat kertovat meistä ja muista lAHjAN SAAjAN TIedOT: ari turunen: Nimi 34 € /vuosi (määräaikainen tilaus, sisältää digilehden) Osoite 30 € /vuosi (toistaiseksi voimassa oleva tilaus, sisältää digilehden ja tilaajalahjan) Postinro ja -toimipaikka VOIMA 9/14 si Tilaa nyt, saat tilaajalahjak Maailman kuvat -kirjan! Hintoihin lisätään postikulut, max. 5 €/tilaus. Tilaajana saat myös Into Kustannuksen uutiskirjeen, joka sisältää mm. kutsuja tapahtumiin ja tietoa kirjatarjouksista. Le Monde diplomatique on maailmanpoliittinen aikakauslehti, jota on julkaistu ranskaksi vuodesta 1954, ja se ilmestyy nyt 30 kielellä ympäri maailman. Suomenkieliseen Diploon käännetään artikkeleita myös riippumattomasta venäläisestä Novaja Gazeta lehdestä.
si yt eh sa. sa: i i m uo yn r-l as es . f or i v st e m te N i ol me que oi oit t i eli eht 13 il en än V os h ol 0 ks ä sa m –2 nu yky vis o le ho 010 tan e n etta m 2 us le u na a K kai at l h o k v i im sei t o Vo ka L: r m jo H ti, at N n o . nh Va w w w Se symppis, ujo paitamies Teininä muotisuunnittelija Kolya Kotov istui Moskovan homoklubeilla yksin täydessä tällingissä. O n s u n n u n ta i - i lta helsinkiläi- sen homobaari Hugo’s Roomin terassilla. Kaikki täällä tuntevat Kolyan, siis Nikolay Kotovin, 26. Sen pitkän, jännittävän näköisen ja sympaattisen pojan, joka tekee niitä paitoja. Kolya Kotovin käsinmaalattu printticollege on jokaisen tyyli niekan must have. Kotov polttaa kantabaarissaan itse käärimiään sätkiä ja tekee suomen kielen kotitehtäviä. ”Nukuin ehkä tunnin”, hän kertoo. Viikonloppu meni klubeilla. Kotov va l m i s t u i 22-vuotiaana muotisuunnittelijaksi moskovalaisesta taide- ja teknologiainstituutista. ”Lahjakkuutta ei kuitenkaan voi opettaa”, Kotov sanoo näennäisen vaatimattomasti, sytyttää tupakan ja katsoo ilkikurisesti silmiin. Ennen muuttoaan Suomeen hän otti osaa erilaisiin muotija tyyliprojekteihin ja osallistui suunnittelukilpailuihin. Ystävättärensä kanssa hän tuunasi jääkaapin skottikuosiin Venäjän MTV:n Hand Made -ohjelmassa. ”En voi sanoa olevani ylpeä kaikesta tehdystä, mutta silloin se oli hauskaa.” L a p s e n a pikku Kolya, viiden- nen polven moskovalainen, oli vahvasti likinäköinen ja käytti sentin paksuisia rillejä. Eräänä päivänä etelävenäläinen henkiparantaja tuli kylään. Nainen piti käsiään Kotovin silmillä tunnin päivässä viikon ajan. Sen jälkeen hän ei enää ole tarvinnut silmälaseja. Kotov kertoo tarinan arkisesti: tällaistakin Venäjällä tapahtuu. Teinivuosinaan arka poika tälläytyi usein trendivaatteisiin, meikkasi hullusti ja livahti sitten alaikäisenä johonkin Moskovan lukuisista homoklubeista. Siellä Kotov saattoi istua täydessä tällingissä yksin aamu kahdeksaan, koska oli liian ujo aloittaakseen keskustelun. Kotov muutti miehensä luokse Suomeen kaksi vuotta sitten. Helsingissä hän syöksyi suoraan skenen ytimiin. Hänen aviomiehensä on näkyvä hahmo kaupungin homo- ja yöelämässä. Pa r h a i ll a a n Kotov keskit- tyy suomen opiskeluun, mutta työn alla on myös uusi vaatemallisto. Jatko-opinnot muodin parissa kiinnostavat. ”Haluaisin saada eurooppalaisen tutkinnon sekä perehtyä nimenomaan printtitekniikkaan. Siihen ei ollut Moskovassa mahdollisuutta.” Kolya Kotovin uutta tuotantoa on esillä ainakin Acolyth- liikkeessä Helsingissä. Keväällä hänen kädenjälkeään nähdään Sara La Fountainin ”pukeutumista ja ruuanlaittoa yhdistävässä” Sara’s New Nordic Kitchen -ohjelmassa. ”Elän mieluiten hetkessä, muistan menneisyydestä ainoas taan hyvät asiat enkä suunnittele tulevaa”, Kotov julistaa. Sami K. Vitikainen kolyakotov.com tyyliniekkojen vaatettaja . Kolya Kotovin suunnittelemien pai tojen printit ovat käsin maalattuja
26 • 9 / 2014 lvot Limaka teksti Heli Yli-Räisänen kuva Melanie Orenius Pippelijuttu Ku n o l i n v i i s i v u oti a s , tuli eräällä automatkalla mieleeni ajatus. Ajatuksesta seurasi, että se jäykistyi ja puristui reiteni ja farkkukankaan väliin. Vanhempani istuivat etupenkillä. Tiedustelin heiltä, onko sen sisällä luita, kun se kerran kovenee ja nousee. Heitä nauratti. Sain taas kuulla, että minulla on vilkas mielikuvitus. Sikäli kun sen koveneminen ja kasvaminen liittyivät asiaan, päättelin, että kyse oli ajatusantennista. Keksin muitakin tarkoituksia. Kun saunoin isän ja hänen ystäviensä kanssa, makasin lauteilla ja leikin sen olevan avaruussukkulan ohjain. Matkin moottorin ääniä ja kurvailin. Kaikki nauroivat. Isä pelotteli, että jos painan sen kehoni sisään, se saattaa jäädä sinne. En vieläkään tiedä, onko se mahdollista, joten en ole uskaltanut yrittää uudestaan. Missä menet, Tahdon2013? Y l i 16 6 0 0 0 ihmistä tahtoi tasa-arvoista avioliittolakia vuonna 2013. Nyt eletään vuoden 2014 loppupuolta. Mitkä ovat Tahdon2013-kampanjan viimeisimmät kuulumiset, kampanjan puheenjohtaja Senni Moilanen? ” M a rr a s k u u s s a on tulossa lakivaliokunnan sisäinen käsittely, lakivaliokunnan mietintö, joka esittää aloitteen hylkäämistä eduskunnan täysistunnolle. Mietintöön on jätetty vastalause. Eduskunta äänestää mietinnöstä ja vastalauseesta, että otetaanko vastalause käsittelyyn. Jos se otetaan, eduskunta äänestää vastalauseesta. Eduskunta äänestää joko niin, että hylkäävä mietintö käsitellään tai vastalause hyväksytään.” Tosi selkeää! Mitä me siis suomeksi sanottuna tahdomme? Vuodet kuluivat. Mieleeni tulvi ajatuksia. Aavistin, että jotkut niistä olivat oikeampia kuin toiset. Yksitoistavuotiaana yritin vaivihkaa poimia sopivia ajatuksia kavereiltani liittymällä keskusteluihin. Kuunneltuani hetken luulin ymmärtäneeni ajattelun kriteerit ja ehdotin ääneen Shakiraa. Kaverini pitivät Shakiraa liian lyhyenä. Pamela Anderson todettiin yhteisesti sopivaksi ajateltavaksi. Aloin käydä yksin saunassa ja ajatella Pamela Andersonia. Tovi jälkeen Pamela Andersonin huomasin pienen, tippaleipämäisen muodostuman vasemmassa kivespussissani. Isä vei minut lääkäriin. Lääkäri puki kumihanskat, kutsui huoneeseensa joukon lääketieteen opiskelijoita, jonglöörasi kiveksilläni ja puhui latinaa. Hetken päästä minulle ja isälle ymmärrettiin selittää, että kyse oli kiveskohjusta. Minun laskimoissani oli heikot läpät. Kohjun haitat olisivat lähinnä kosmeettiset, vaikkakin pieni hedelmällisyyttä heikentävä mahdollisuus tunnettiin. Ajattelin, että ennemmin kuolen kuin näytän sitä enää kenellekään. Kohju leikattiin pois kaksi kertaa. Ensimmäisen kerran joku muu kuin lääkäri koski sitä vappuna 2006. Istuin puiston nurmelle tuntemattoman punatukkaisen tytön viereen. Tyttö kysyi minulta, olenko minä hänen elämänsä mies ja työnsi kyllän jälkeen kätensä housuihini. Kellahdin selälleni nurmelle ja nauroin. Muutama muukin tyttö koski minua, ja luulin jo tietäväni kaiken ajatuksistani. Kävi kuitenkin niin, että eräänä myöhempänä yönä tanssikoulun poika laski McDonaldsin edessä kätensä reidelleni. Hän pahoitteli, että oli niin lääkkeissä ja sanoi käyvänsä minuun kuumana. Suutelimme. Sille tapahtui sama kuin automatkalla, eikä mielikuvitukseni vielä uskaltanut pysyä perässä. Matias B. Nimimerkki on parikymppinen opiskelija, joka saunoo mielummin hetken kuumissa löylyissä kuin pitkään lämpimissä. tahdon . Kuvat ovat Miss Finland Melanie Oreniuksen Tahdon2013 -kampanjalle teke mästä sarjasta Minäkin tahdon. Kaikki kahdek san kuvaa ovat nähtävissä netissä: www.facebook.com/tahdon13 ”Vastalause on ikään kuin aloitteen uusi mahdollisuus. Paras mahdollinen tulema on, että eduskunta ottaa vastalauseen käsittelyn pohjaesitykseksi ja laki menee kaikkine kiemuroineen läpi lähes sellaisena kuin se aloitteessa esitettiin. Huonoin lopputulos tällä hetkellä olisi se, että vastalausetta ei oteta käsittelyyn, jolloin koko asia lähes varmasti raukeaa ja tasa-arvoista avioliittolakia ei tule.”
BOTTA ON! Pirulliseen nälkään. Helvetilliseen janoon. Real Food, Real Pub Ma - Pe klo 11 - 04 La klo 14 - 04 P. 09 - 580 77 707 Su - Ti klo 15 - 01 Ke - La klo 15 - 03 P. 09 - 580 77 222 Museokatu 10 Tilaa juhlia! Kokous ja juhlatilaa. P. 09 - 580 770 myynti@botta.fi www.botta.fi Open Fi-Sat 22pm-4am Tue sateenkaarevaa ihmisoikeustyötä ja liity HeSeta ry:n jäseneksi osoitteessa: www.heseta.fi
Choumin jun, Mauritania Muutama päivä sateen jälkeen, Sahara, Mauritania Kari Eloranta L ai da lla
Elor annan valokuvateos Laidalla/Ytimessä (Off center/Dead Center) vie lukijansa matkalle Sahelia ympäröiviin maihin halki Afrikan mantereen. Alkupisteenä matkalle on Espanjan etelärannikon Palomares, jonka yllä vuonna 1966 vetypommein lastattu B-52 lentokone törmäsi tankkerikoneeseen. Pommien räjähtämiseltä vältyttiin, mutta valtavasta puhdistusoperaatiosta huolimatta Palomares on jättömaa turistirantojen keskellä. Valokuvat ja tarinat kertovat, mikä on todellisuus noilla samoilla Euroopan rannoilla tapahtumassa olevan toisenlaisen räjähdyksen taustalla. Miljoonien ihmisten eksodus kohti pohjoista on jo alkanut, ja Espanjan rannikko on monille määränpää. Päiväkirjamerkinnöistä, mietelmistä ja muista tarinoista piirtyy kuvien rinnalle tuokiokuvia yli kymmenen vuoden aikana tehdyistä tutkimusmatkoista. Kirja vie meidät matkalle valtavan manteereen halki Mauritaniasta Somaliaan. Pysähdyspaikkoja ovat muun muassa tarunhohtoinen Timbuktu, Nigerjoen rannat ja Itä-Kongon alueen kultakaivokset. Elorannan kirja on valokuva-, matkaja tietokirja. Se on henkilökohtainen kuva konfliktien repimästä alueesta ja sen asukkaista, joista suuri osa tähyää kohti pohjoista toivonkipinä silmissään. Valitettavan usein matkaan lähteneiden silmissä tuo kipinä sammuu jo välimeren aaltoihin. Kari Cap Blanc, Mauritania Tekstinäytteitä ja lisää kuvia kirjasta tekijän nettisivuilla: math.aalto.fi/~kve/africa2 Rekka, Nouadibou, Mauritania Afarit elävät ankarimmassa mahdollisessa ymäristössä. Armoton kuumuus, jatkuva kuivuus, kasvuston tappavat suolajärvet ja loputtomat heimokiistat ovat täällä arkea, Danakil, Etiopia. Yti m e s sä Kari Eloranta: Laidalla/Ytimessä, Off center/Dead Center. Valokuvateos, teksti suomeksi ja englanniksi, 252 sivua. SYNDETICA, 2014. Galleria Voima on lehden sivuille siirretty näyttelytila. Galleriassa toteutetaan yhteistyössä kuvataiteilijoiden kanssa heidän ajankohtaisia hankkeitaan. Yhteystiedot: galleria@voima.fi Galleria
30 • 9 / 2014 maalla , merellä ja legolandissa . Tanskan Billundissa sijaitsevassa Legoland-teemapuistossa komeilee Shellin öljynporauslautta. Heinäkuussa Greenpeacen miniaktivistit kävivät ripustamassa banderollinsa ja itsensä Legolandin öljynporauslauttaan. teksti jari tamminen kuvaT greenpeace Palikat sekaisin Ympäristöjärjestön kampanja ajoi Legon ja Shellin yhteistyön karille. Miten ja miksi aktivismin muodot ovat muuttuneet? Greenpeace vastaa. ”S E , m ite n ihmiset Ku n Gree n pe ac e aloitti hei- seuraavat mediaa, on muuttunut. Olisi vaikea ajatella, että tällä hetkellä tekisi kampanjaa ilman että se tapahtuu myös sosiaalisessa mediassa”, aloittaa Greenpeace Nordicin maajohtaja Sini Harkki. Viime vuosina Greenpeace on kunnostautunut sosiaalisessa mediassa. Kampanjoita on yhdistänyt myös se, että ne ovat iskeneet kritiikin kohteena olleiden yhtiöiden arvokkaimpaan omaisuuteen, brändiin. ”Aikanaan paras tapa toimia saattoi olla antaa raportti yksinoikeudella vaikka The Guardianille. Nykyään meidän twiittimme voivat saavuttaa moninkertaisen yleisön siihen verrattuna. Totta kai käytämme myös perinteisiä keinoja, mutta asetelma on muuttunut – sosiaalinen media ei ole enää lelu.” näkuussa kampanjan öljyyhtiö Shellin ja leluvalmistaja Legon yhteistyötä vastaan, pääosassa olivat pikkuiset muoviukkelit. Ne osoittivat mieltään ympäri maailmaa ja hukkuivat videolla raakaöljyyn. Kuvasto levisi sosiaalisessa mediassa kuin öljylautta Jäämerellä. Ensimmäinen legoista tehty Shell-huoltoasema säiliöautoineen tuli myyntiin jo vuonna 1966. Ensimmäinen Legon valmistama Shell-säiliöauto oli ehtinyt markkinoille jo edellisenä vuonna. Vuonna 2011 suhde syveni. Shellin ja Legon yhteistyösopimus on arvoltaan 110 miljoonaa dollaria. Lokakuun alussa Lego kuitenkin ilmoitti lopettavansa yhteistyönsä Shellin kanssa. Gree n p e ac e s i i s onnistui. Kampanjoinnin syynä oli erityisesti Shellin määrätietoinen pyrkimys hyödyntää arktisten alueiden öljyesiintymiä, vaikka työskentely alueella on riskialtista ja mahdollisten öljytuhojen siivoaminen lähinnä mahdotonta. Shell ei kuitenkaan ole ym- yhteistyö sopimus on arvoltaan 110 miljoonaa dollaria. päristöjärjestöjen kritiikistä välittänyt, joten Greenpeace kohdisti kampanjointinsa Shellin yhteistyökumppaniin. Vaikka Lego ei suoranaisesti osallistukaan öljynporausoperaatioihin, se altisti itsensä kritiikille. ”Kyllä Lego tarjosi myyn- ninedistämistä ja hyvää imagoa Shellille. Se on ollut mukana tekemässä Shellin pr-työtä”, Harkki perustelee ja jatkaa: ”Kerroimme heille, että mielestämme tämä Shell-yhteistyö ei ole ookoo. Lego kuitenkin ilmoitti lukuisten tapaamisten jälkeen, että he eivät ole kiinnostuneita luopumaan siitä.” Kampanja ei siis tullut lelujätille yllätyksenä, ja perustelutkin olivat tiedossa. Tästä huolimatta Lego Groupin toimitusjohtaja Jørgen Vig Knudstorp pahoitti mielensä. Näin hän sanoo Legon julkaisemassa tiedotteessa: ”Lapset ovat yrityksellemme ensisijaisen tärkeitä ja yrityksemme keskeisin kohderyhmä. Pyrimme vaikuttamaan myönteisesti paitsi yhteiskuntaan myös koko planeettaan. Inspiroimme lapsia eri puolilla maailmaa ja autamme heitä kehittymään luovan leikin keinoin. Greenpeacen kampanja kohdistuu Shelliin, ja kampanjassa käytetään LEGO-brändiä. Kuten aiemmin olemme todenneet, Greenpeacen kannattaisi olla suoraan yhteydessä Shelliin. LEGO-brändin ja kaikkien luovan leikin ystävien ei pitäisi joutua Greenpeacen ja Shellin välisen kiistan osapuoleksi.” KNUDS T O R PIN L AUSUN T O on hieman höpsö. Tietenkään Lego ei ole mikään pyyteetön hyväntekeväisyysjärjestö eikä Shell ole liikkeellä siksi, että maailman lapset saisivat leluja. Knudstorpia vastaan puhuu myös Shellin oma pr-toimisto, IRIS International. IRIS:n tuottamalla videolla esitetään, kuinka Legon kanssa tehty yhteistyö on kasvattanut Shellin myyntiä ja kanta-asiakasohjelman suosiota. Video poistettiin sittemmin netistä, mutta se löytyy edelleen Youtubesta Greenpeacen jakamana.
9 / 2014 • 31 miekkarit ympäri maailmaa . Greenpeacen Lego-hahmot osoittivat mieltään 26 maassa ja kuvat levisivät somen kautta vielä useampaan maahan. Miekkarikuvat Helsingistä, Roomasta ja Pariisista. Järjestön tavaramerkiksi muodostunut valjaiden varassa roikkuminen pääsi sekin osaksi mielenilmauksia. GP-lego roikkui minivaljaissa tanskalaisen huoltamon lipan reunasta. SH E L L-YH T E IS T YÖTÄ lukuun ottamatta Greenpeace näkee Legon ihan hyvin käyttäytyvänä yhtiönä. ”Lego-kampanjassa tavoitteenamme oli saada brändille uskolliset kuluttajat suuttumaan siitä, että yhtiö hoitaa osan hommistaan huonosti. Tämän kaltaisessa tilanteessa ei toimi se, että menisimme julistamaan, että ’Lego on murhaa!’. Siinä olisi liian iso ristiriita. Nyt yleisö voi edelleen olla sitä mieltä, että Lego on ihan kiva, mutta myös meidän kanssa samaa mieltä siitä, että Legon ei pitäisi tehdä yhteistyötä Shellin kanssa.” Harkki kuvailee järjestönsä toimintaa kannustamiseksi. ”Pyyntömme ovat täysin legitiimejä ja perusteltuja.” Gree n p e ac E n some-menes- tys ei ole tullut sattumalta. Järjestössä havaittiin jo hyvissä ajoin, että ihmisten tapa käyttää mediaa on murroksessa. Sini Harkki osaa nimetä jopa tarkan hetken, jolloin huomio kristallisoitui: vedenjakajana oli Kööpenhaminassa vuonna 2009 järjestetty kansainvälinen COP15-ilmastokokous. ”Ajattelumme muuttui sen kokouksen jälkeen. Ymmär- simme, että ympäristöliikkeen on pakko kasvaa ulos perinteisistä ympyröistä. Meillä on monellakin tapaa massat puolellamme, mutta meidän täytyy tarjota kampanjoita, joihin voivat tarttua myös sellaiset ihmiset, joilla on muitakin prioriteetteja elämässään. Pyrimme suunnittelemaan kampanjoitamme siten, että ne tarjoavat tietoa ja sisältöä muillekin kuin ’tosiaktivisteille’.” COP15-kokouksen aikana Greenpeace myös löi hynttyyt yhteen The Yes Men -ryhmän kanssa. The Yes Men tunnetaan laajalti juuri taiteen ja aktivismin yhdistämisestä ja yritysten brändien ja identiteettien kaappaamisista. i h m i s et re ag o i vat usein voimakkaasti vastamainoksiin ja brändihäirintään. Toisinaan osa yleisöä asettuu kampanjoinnin kohteen puolelle: vastamainosten koetaan loukkaavan sen kohteina olevien oikeuksia. Lego-kampanjan yhteydessä Greenpeacea onkin syytetty Legon hyvän imagon hyödyntämisestä. Palautteet alleviivaavat Greenpeacen huomiota, että Lego on myynyt hyvän imagonsa Shellille mai- nostarkoitukseen. Uusiin kampanjointikeinoihin kohdistuva kritiikki tulee Harkin mukaan usein ympäristöliikkeen omista riveistä, perinteisemmän kampanjoinnin kannattajien suunnalta. ”Heidän mielestä me yksinkertaistamme viestejä liikaa ja teemme ’purkkakampanjointia’”, Harkki hymähtää. Harkkikaan ei näe yksin some-kampanjoita ratkaisuna mi- hinkään. Sosiaalisessa mediassa leviävän brändihäiriköinnin lisäksi tarvitaan myös taustatutkimusta ja suoraa toimintaa. Vauhdikkaat kampanjat saavuttavat suuren yleisön. Tämän jälkeen erityisen kiinnostuneet kansalaiset voidaan ohjata perinteisen taustoitetun raportin äärelle, josta löytyy myös lähteet. ”Esimerkiksi Arktis-kampanjassa – johon Legokin liit- Öljy tahrasi Legon brändin Tanskalainen Lego Group nousi aikaisemmin tänä vuonna myynniltään maailman suurimmaksi leluvalmistajaksi ohi yhdysvaltalaisen Mattelin, joka tunnetaan parhaiten Barbie-nukeista. Yhtenä tekijänä Legon vii- tyy – meillä on käytössämme kaikki mahdolliset keinot. Kun öljy-yhtiöt poraavat Jäämerellä, niin meidän pitää olla siellä, nyt ja jatkossakin – eikä sitä voi korvata millään some-presenssillä.” Kirjoittaja rakastaa legoja yli kaiken. Hän rakenteli niitä läpi lapsuutensa ja antoi Lego-paketin lapsilleen saatuaan tämän artikkelin valmiiksi. meaikaisessa kasvussa on ollut helmikuussa ensi-iltaan tullut Lego-elokuva. Vauhdikas seikkailu hyödynsi mittavasti ristiinmarkkinointia ja yhteistyötä eri brändien kanssa. Elokuvan henkilöhahmoista monet olivat entuudestaan tuttuja. Esimerkiksi DC Comics -sarjakuvakustantamon Batman ja Superman saivat molemmat paistatella parrasvaloissa. Lego-elokuvan inspiroima Batman-teemainen spin-off-elokuva on jo kehittelyssä ja Lego-elokuvan jatko-osaankin on lupailtu. Lego-elokuvan tunnusbiisi, Everything is Awesome (Suomeksi Kaikki on niin nastaa) taipui Greenpeacen käsissä muotoon Everything is NOT Awesome. Järjestön tuottama musiikkivideo kuvasi Lego-hahmot vähitellen hukkumassa öljyyn. Legon ilmoittaessa Shellyhteistyön päättymisestä video oli katsottu Youtubessa yli kuusi miljoonaa kertaa.
32 • 9 / 2014 pusu . Four on tom ja hänen tyttöystä vänsä on dee. Tomit, deet ja lesbot teksti Elisa Helenius kuvat Cherry Saranya Chalermchai Thaimaa on Aasian queer-väen paratiisi. Naiset rakastavat naisia avoimesti, mutta vain harva on lesbo. Jay & Four ” Me olemme hyvin erilaisia. Ajatusmaailmamme ja tyylimme eroavat. Minä olen lesbo”, Jay eli Atita Wisanuthan sanoo hymyillen. Hän osoittaa bangkokilaisessa kahvilassa vieressään istuvaa ystäväänsä Fouria, johon vertaus kohdistuu. Jay on 31-vuotias. Hänellä on puolipitkät mustat hiukset ja yllään toppi sekä lyhyt, vaaleanpunainen hame. Siro Jay työskentelee kansainvälisessä biolääketieteen yrityksessä, joka kehittää kauneudenhoitotuotteita. Thaimaassa on olemassa oma sanansa Jayn kaltaisille naisille: dee. Termi tulee eng- lannin kielen sanasta lady ja tarkoittaa tyttömäistä thainaista, joka tykkää naisista. Jay puhuu kahvilassa kuuluvalla äänellä lesboudestaan, ja miksei puhuisi, koska Thaimaassa on Aasian maista avarakatseisin suhtautuminen seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin. Queer-väen aasialaisessa turvasatamassa seksi samaa sukupuolta olevien välillä on ollut laillista vuodesta 1956 lähtien – selvästi pidempään kuin Suomessa. Jay n v i ere s sä hihittää ujosti hänen ystävänsä Four 22-vuotias hieroja. Thaimaalaisten nimet ovat pitkiä, joten on tavallista, että paikallisilla on käytössä lyhyt englanninkieli- nen kutsumanimi. Fourin lempinimi tulee siitä, että hän on syntynyt neljältä iltapäivällä. Lyhythiuksinen Four on pukeutunut ruudulliseen kauluspaitaan ja suoriin housuihin. Hänen kaltaisiaan maskuliinisia thai-naisia, jotka ovat kiinnostuneita yleensä tyttömäisistä naisista, kutsutaan nimellä tom. Tämäkin sana on lainattu
9 / 2014 • 33 Sukupuolirooleja korostetaan myös LGBT-piireissä joko hyvin naisellisella tai maskuliinisella tyylillä. Monet thaimaalaiset heterot katsovat hyvällä tom ja dee -pareja, koska he muistuttavat heteropareja. ”Minun ei ole vaikeaa olla tom Thaimaassa”, Four toteaa. Fourin olisi lain puolesta mahdollista korjata sukupuolensa Thaimaassa, mutta kaikki tomit eivät halua korjata sukupuoltaan kirurgisesti. Leikkaukset ovat myös thaimaalaisten palkkatasoon nähden erittäin kalliita. Thaimaassa lapset lisäksi tottelevat vanhempiaan vielä aikuisenakin. ”Äitini on kieltänyt minua menemästä sukupuolenkorjausleikkaukseen, joten en mene. Lisäksi tyttöystäväni ei pidä miehistä eikä halua, että leikkaan itseni mieheksi”, Four toteaa. N a i s elli n e n Jay taas kokee jäävänsä näkymättömäksi valtaväestölle. ”Olemme pieni ryhmä, ja muut eivät näe meitä sellaisina kuin olemme”, Jay toteaa. Jay kuuluu viime vuosien yhä kasvavaan vähemmistön vähemmistöön, jossa dee etsiikin kumppanikseen toista deetä eikä tomia. ”Olen sinkku ja minulla on viimeksi ollut tyttöystävä kuusi vuotta sitten. Tyttöystäväni oli normaali, ei lesbo. Hän on nykyisin naimisissa miehen kanssa. Haluaisin löytää uuden tyttöystävän. Tykkään vain tyttömäisistä tytöistä”, Jay kertoo. Myös Four hyväksyy dee ja dee -parit, mutta ei tom ja tom -pareja. Jay tulkkaa: ”Fourin tyttöystävä on dee. He tutustuivat Facebookin kautta. Four ei ole koskaan ollut ihastunut toiseen tomiin.” M o n et thaimaalaiset hete- englannin kielestä, poikatyttöä tarkoittavasta sanasta tomboy. Monet tomit ovat maskuliinisia naisia, joilla on naisen identiteetti, mutta osa tomeista on Fourin tapaan transsukupuolisia miehiä. Four kertoo käyttävänsä joka päivä binderiä, eli sidettä tai korsettia, jolla rinnat litistetään litteiksi. Bangkokilaisissa ostoskeskuksissa on jopa muutamia vain tomeille suunnattuja pieniä vaatekauppoja, joiden paidoissa on aina sisäpuolella korsetti rintakehän kohdalla. Four ei puhu kovin hyvin englantia, joten Jay tulkkaa hänen puhettaan. ”Fourin isä kuoli jo, kun hän oli kaksivuotias. Kun Four oli yläasteella, hän kertoi äidilleen olevansa poika. Äiti ei uskonut häntä. Nyt äiti uskoo, koska Fourilla on tyttöystävä.” K u n t h a i - n a i n e n huomaa ihastuvansa toisiin naisiin, hän ei ole enää nainen, vaan tavallaan mies eli tom. Moni thaimaalainen ei edes pidä naisellisia dee-naisia lesboina vaan ”tavallisina naisina”, joita viehättää maskuliinisuus, on kyseessä sitten maskuliininen nainen tai mies. Siinä missä länsimaissa ihmiset määrittelevät itseään seksuaalisen halunsa perusteella, Thaimaassa suurempi merkitys on sukupuoliroolilla. rot eivät vieläkään usko, että kahden naisen välillä voi olla seksiä. Yleisen uskomuksen mukaan kyse on vain intensiivisestä, romanttisesta ystävyydestä, joka kätevästi suojaa nuoria naimattomia naisia pilaamasta mainettaan miesten kanssa. Osittain tämä ennakkoluulo on totta siinä mielessä, että monille tomeille maskuliininen identiteetti on tärkeä. Four myöntää, ettei koskaan riisuudu alasti tyttöystävänsä edessä eikä anna tyttöystävänsä koskea itseään seksuaalisesti. Jay naurahtaa ja ihmettelee. Deet ovat vallankumouksellinen naisryhmä Thaimaassa, koska he etsivät Monenlaisia queer-kulttuureja Torjuva suhtautuminen homoseksuaalisuuteen on pesiytynyt moniin maihin kristillisten länsimaiden vaikutuksesta. Homoseksua alinen rakkaus ja ylipäätään seksuaalisuudesta nauttiminen on ollut monissa kulttuureissa avoimempaa kuin länsimaisissa juutalaiskristillisissä yhteiskunnissa. Vasta länsimaisten vaikutteiden leviäminen on tehnyt homoseksuaalisuudesta tabun monessa maassa. ”Suurin osa maailmaa on muuta kuin länsimaita, ja suurin osa maailman kulttuureista jäsentyy omilla tavoillaan”, painottaa Suomen queer-tutkimuksen seuran varapuheenjohtaja Tom Linkinen. ”On hyvä kysyä, voimmeko edes länsimaisen kulttuurin kasvatteina ymmärtää sitä moninaisuutta, mitä johonkin meille vieraaseen kulttuuriin ja siellä vallitseviin seksuaalisuuskäsityksiin liittyy?” pohtii seuran puheenjohtaja Mikko Carlson. Carlson huomauttaa, että kulttuuri voi olla erilaista valtion sisälläkin: ”Sellainen sukupuolisuus ja seksuaalisuus, jotka ovat mahdollisia esimerkiksi Helsingissä, eivät välttämättä mahdollistu Rovaniemellä. Mutta myös periferioiksi nimetyillä alueilla kehittyy omaleimaisia seksuaalisuus- ja sukupuolisuuskulttuureita.” A a s i a n m a i s ta Kiinassa oli vuosituhansien ajan suvaitsevainen suhde homoseksuaalisuuteen. 1900-luvulla Kiinaa ryhdyttiin modernisoimaan länsimaisen mallin mukaiseksi ja homoseksuaalisuuteen alettiin suhtautua vihamielisesti. Tänä päivänä Kiina on jälleen muuttunut liberaalimmaksi ja suurimmissa kaupungeissa on syntynyt homoseksuaalien alakulttuureja. Muinaisessa Japanissa homoseksuaalisuus ei ollut moraalinen tabu. Vaikka suurin osa ihmisistä solmi heteroavioliiton ja hankki lapsia, avioliiton ulkopuolella solmittiin romanttisia suhteita saman sukupuolen kanssa. Muinaiset japanilaiset eivät määritelleet itseään homo- tai biseksuaaleiksi, vaikka heillä oli suhteita saman sukupuolen kanssa. Vuonna 1859 Japanin satamat avattiin länsimaisille kauppiaille. Tämä lopetti Japanin eristyneisyyden ja samalla suvaitsevaisuuden kulttuurin. Tämän päivän japanilaiset alakulttuurit pyrkivät sovittamaan perinteisen japanilaisen homoseksuaalisuuden globalisoituneen homoseksuaalisuuden selkeään homoidentiteettiin. I nti a s s a homoseksuaalisuu- teen on liittynyt viime vuosikymmeninä vaikenemisen kulttuuri ja uskomus, että homoseksuaalisuus on tuotu Intiaan ulkomailta. Siirtomaa-aikaan vuonna 1860 Intia sääti homoseksuaalisuuden kriminalisoivan lain, joka on voimassa vielä tänäkin päivänä. N oi n v uo d e n 100 paikkeil- la koottu seksiopas Kama Sutra sisältää kuitenkin heteroseksin lisäksi eloisaa homo- ja lesboseksin kuvailua. Myös tuhansia vuosia vanhassa hindulaisuudessa samaa sukupuolta olevat parit idealisoidaan jumalolennoiksi. Hindulaisuudessa on jumalia, jotka ovat yhtä aikaa molempia sukupuolia, vaihtavat sukupuolta tai pukeutuvat välillä vastakkaisen sukupuolen vaatteisiin. Nykyisin ”homoseksuaalisuus” liittyy intialaisten mielissä ennen kaikkea kolmannen sukupuolen edustajiin, jotka eivät ole miehiä eivätkä naisia. Heitä kutsutaan termillä hijra. Käsite on tuttu myös muissa eteläaasialaisissa kulttuureissa. Pakistanissa hijroilla on laissa määritelty kolmannen sukupuolen asema. Tyynen valtameren alueella on oma perinteensä pojista, jotka kasvatetaan tytöiksi äitiensä päätöksellä. Heidän sosiaalinen sukupuolensa on siitä eteenpäin nainen. Thaimaassa taloudelliset syyt tekevät transsukupuolisuudesta hyväksyttyä. Normeja rikkova ladyboy-kulttuuri olisi näkymättömämpää ilman länsimaisia turisteja. Osa ladyboy-kulttuurista on yhteydessä prostituutioon ja siten riippuvaista länsimaisten turistien haluista ja rahoista. Elisa Helenius Lähteinä on käytetty haastat telujen lisäksi Robert Aldrichin toimittamaa kirjaa Rakkaus samaan sukupuoleen (2006) ja dokumenttisarjaa Stephen Fry homofobian jäljillä (2013).
34 • 9 / 2014 nimenomaan seksuaalista mielihyvää ja hemmotelluksi tulemista. Vaikka tomit eivät välttämättä anna tyttöystävänsä koskea itseään, niin tomin tehtävä on tuottaa tyttöystävälleen seksuaalista nautintoa. Jay <3 Nuch H o li day I n n -hotellin yksityi- sissä juhlatiloissa on käynnissä kerran kuussa järjestettävät queer-naisten Dee Lesla -bileet. Niissä juhlitaan samalla klubin pitäjän, Bangkokin queerpiireissä julkkiksen asemassa olevan deen syntymäpäiviä. Juhlatila on jo kymmeneltä illalla niin täynnä, että istumapaikoista on turha haaveilla. Tv-ruuduissa pyörii naisten alusvaateshow. Musiikki on tavallista tanssipoppia. Blokkareina häärii joukko nuoria tomeja. Klubi on poikkeus. Thaimaassa ajatellaan, että kunniallisen naisen ei kuulu viettää aikaansa yökerhoissa. Maassa on ollut lesbobaareja, mutta ne ovat sulkeneet ovensa liian vähäisen kävijämäärän vuoksi. Yleensä queer-naiset tapaavat toisiaan valtavissa ostoskeskuksissa ja niiden kahviloissa. Juhlijoita on helppo jututtaa. Tyttömäinen 28-vuotias Jay seurustelee 31-vuotiaan Nuch-nimisen tomin kanssa. Pari on seurustellut kolme vuotta ja asuu yhdessä Nuchin äidin kanssa. ”Tykkään olla lesbo Bangkokissa. Minä olen nimenomaan lesbo, en dee. Tiedän, että on harvinaista sanoa näin. Tykkään sekä tomeista että deeistä, minulla ei ole naistyyppiä”, Jay nauraa niin että hammasraudat välk kyvät. Jay paljastaa, että tiesi jo lapsena olevansa kiinnostunut vain naisista. Hän kertoi asiasta heti sekä vanhemmilleen että isovanhemmilleen, jotka kaikki olivat kuulemma iloisia hänen puolestaan. Nykyisin Jay on töissä tyttöystävänsä ja tämän äidin katukeittiössä, mutta aikaisemmin hän työskenteli insinöörinä ja oli työpaikallaan ulkona kaapista, ilman ongelmia. ”Olen onnentyttö”, Jay riemuitsee. Joy <3 Toon J oy el i T h u n j i tr a Noiboonsook on naisellinen 29-vuotias dee-nainen. Hän on pukeutunut farkkuihin, mustaan toppiin ja pinkkiin boleroon. röökitauko . Nuch ja Jay piipahtivat naistenbileistä tupakkapaikalle autohalliin. Joy on arkisin töissä lentoasemalla matkustusvirkailijana ja opiskelee viikonloppuisin yliopistolla englannin kieltä. Joyn vasemmassa nimettömässä kimaltelee kihlasormus. Hänen vieressään istuu aterioimassa hänen kihlattunsa, 30-vuotias Toon eli Saranya. Toon työskentelee samalla lentokentällä kuin Joy. Hän on lentomekaanikko ja opiskelee lentäjäksi. Toonista näkee heti, että hän on tom. Hänellä on lyhyet hiukset, beiget suorat housut, vaaleanpunertava kauluspaita ja iso miesten rannekello. Toon ei koe olevansa mies vaan maskuliininen nainen. Kuitenkin Joy viittaa tyttöystäväänsä englanniksi pronomineilla ”he” ja ”him”. ”Emme tykkää sanasta lesbo”, Joy sanoo painokkaasti. Usealle thaimaalaiselle lesbo-sana merkitsee naista, joka ajattelee vain seksiä eikä välitä tunteista. Lesbo-sana yhdistyy usein mielikuvissa länsimaiseen pornoon. To o n ja J oy ovat vahvasti sitä mieltä, että naispareista toisen tulee olla dee ja toisen tom. ”Näin vähän aikaa sitten tom ja tom -parin. En tahdo kuvitella kahta tomia yhdessä. Sellainen ei ole normaalia”, Joy sanoo ja irvistää. Joy ja Toon kulkevat kadulla usein käsi kädessä. ”Thaimaalaiset ovat konservatiivisia, mutta kukaan ei välitä, jos pidämme toisiamme kädestä kiinni tai pussaam- yhdessä . Toon ja Joy ovat seu rustelleet neljä vuotta. me poskelle. Vanhempiemme edessä emme tosin tee niin. Vanhemmillemme on ok, että olemme yhdessä, mutta he eivät ole sataprosenttisen tyytyväisiä”, Joy kertoo. Va i k k a pa r i s ku nta on kihloissa, he eivät asu yhdessä. Thaimaassa on tavallista asua vanhempien luona, kunnes mennään naimisiin. Joy ja Toon aikovat mennä naimisiin parin vuoden päästä, kun heillä on varaa omaan asuntoon ja autoon. Vaikka samaa sukupuolta olevat thaimaalaiset parit eivät voi laillisesti mennä naimisiin eivätkä rekisteröidä parisuhdettaan, monet parit juhlivat silti häitä. Samaa sukupuolta olevien avioliittolaki on jo ollut tänä vuonna esillä parlamentissa, mutta lain käsittely on viivästynyt Thaimaassa vallitsevan poliittisen kriisin takia. Samaa sukupuolta olevien parien ei myöskään ole mahdollista adoptoida lasta. Kuitenkin Joy ja Toon aikovat naimisiin mentyään yrittää lasta spermapankin avulla. Pari on seurustellut jo neljä vuotta, mutta he eivät koskaan vietä öitä yhdessä. ”Toon nukkuu omassa kodissaan ja minä omassani”, Joy sanoo painokkaasti. Pariskunta vaikuttaa onnelliselta. Joy toteaa: ”Voimme puhua toisillemme kaikesta. Toon on tehnyt minusta paremman ihmisen. Hän täydentää elämääni. En välitä hänen sukupuolestaan. Me vain rakastuimme.” Lähdekirjallisuutena on käytetty professori Megan J. Sinnottin kir jaa Toms and Dees – Transgender Identity and Female Same-sex Re lationships in Thailand. University of Hawai’i Press, Honolulu, 2004. Kirjoittaja on helsinkiläinen vapaa toimittaja, joka asui viime helmitoukokuun Bangkokissa.
SAMULI TIIKKAJA Tulisaarna Einojuhani Rautavaaran elämä ja teokset Einojuhani Rautavaaran pitkä elämä ja sävellysteokset lomittuvat toisiinsa lumoavalla tavalla. Kirja tarjoaa sisäänpääsyn luovan ihmisen mieleen. TEOS PEKKA NYKÄNEN MERINA SALMINEN Operaatio Elop Kirjaa lukee kuin jännitystarinaa. Monista lähteistä ja yli sadasta haastattelusta koostuva teos antaa kokonaiskuvan Suomen suurimman yhtiön romahduksesta. TEOS MINNA MAIJALA Herkkä, hellä, hehkuvainen Minna Canth Maijala onnistuu irrottautumaan väitöskirjansa tieteellisyydestä ja avaa Minna Canthista aikalaislähteiden tarkalla haravoinnilla kokonaan uuden puolen. OTAVA AILA RUOHO VUOKKO ILOLA Usko, toivo ja raskaus Vanhoillislestadiolaista perhe-elämää Kirja kuljettaa lukijansa voimakkaalla otteella keskelle vanhoillislestadiolaisten arkea. Poikkeuksellisen rohkea avaus kipeästä aiheesta. ATENA HANNA NIKKANEN ANTTI JÄRVI Karanteeni Kuinka aids saapui Suomeen Erinomaisesti kirjoitettu kuvaus purkaa myyttejä tarkastelemalla aidsia sekä yhteiskunnallisesta että lääketieteellisestä ja inhimillisestä näkökulmasta. SILTALA MIRKKA LAPPALAINEN Pohjolan leijona Kustaa II Adolf ja Suomi 1611–1632 Kustaa II Adolf tunnetaan uskonsoturina, mutta Lappalainen pureutuu dekkarimaisella otteella hänen valtakautensa vaikutuksiin Suomeen. SILTALA Palkinto on Suomen Kirjasäätiön jakama tunnustus ansiokkaalle suomalaiselle yleistajuiselle tietokirjalle. Tekstit ovat valintalautakunnan perusteluista.
Kansan Sivistystyön Liitto KSL ry AJAN HERMOLLA Aktiivista kansalaisuutta tukemassa ja kouluttamassa Tutustu materiaaleihin: www.ksl.fi/julkaisut 19 € oa 6 numer Anna lahjaksi koko maailma Anna läheisellesi joululahja, joka herättää keskustelua ja saa katsomaan maailmaa ihan uusin silmin. Tilaa nyt: www. maailmankuvalehti.fi
kulttuuri 1 4 ). Jonathan Hobin lavasti ja nappasi selfien ruotsalaislehden pyynnöstä. SAY CHEEZ ( 2 0 Pääosassa minä Jonathan Hobin lavastaa uudelleen median valokuvia kohuista ja katastrofeista. Hänen teoksensa kuvaavat todellisuutta tarkkanäköisemmin kuin uutiskuvat. teksti jari tamminen kuvat jonathan hobin K a n a d a l a i s ta i - Jonathan Hobinin kotikaupungissa Ottawassa on parhaillaan käynnissä terroristijahti. Aseistautunut mies on surmannut sotilaan ja tulittanut Kanadan parlamenttia. Kaksi päivää aikaisemmin toinen terrorismista epäilty on tappanut sotilaan ajamalla autolla hänen ylitseen. Tekojen uskotaan liittyvän Kanadan päätökseen osallistua ISISin vastaiseen sotilasoperaatioon. On lokakuun loppu ja Hobin on vierailulla Helsingissä, ripustaa näyttelyään. Hän on valvonut edellisen teilija yön ja yrittänyt saada selkoa tapahtuneesta. ”Nykymedia välittää kaiken tiedon saman tien. Uutiset terroristihyökkäyksestä tulivat minulle heti, eivätkä läheiseni olleet täällä tukemassa minua”, Hobin kertoo. Hän tuntee itsensä erityisen haavoittuvaksi seuratessaan Kanadan tapahtumia etäisyyden päästä. ”Lapsilla on vielä vähemmän turvaa ja tukea median rumputulta vastaan.” S y y s k u u ss a 2001 Hobin seurasi median välityksellä 9/11-terrori-iskuja. Hän halusi käydä läpi tapahtunutta ”Selfiet hautajaisissa ovat vain jäävuoren huippu.” taiteen avulla. Usean vuoden ajan hän kuitenkin koki, että aika ei ollut vielä kypsä. Vuonna 2007 hän tarttui toimeen ja suunnitteli, lavasti ja kuvasi teoksen The Twins. Se jäi kuitenkin taiteilijan pöytälaatikkoon vielä muutamak- si vuodeksi ja päätyi yleisön nähtäväksi vasta vuonna 2010. Nyt The Twins on esillä Suomen valokuvataiteen museon Lastenhuoneessa-näyttelyssä. Seurakseen se on saanut myös muita In the Playroom -sarjan teoksia. In the Playroom -sarjassa lapset esittävät uudelleentulkintoja median kuvaamista uutistapahtumista. 9/11-iskujen lisäksi kuvissa viitataan niin Abu Ghraibin kidutusskandaaliin kuin tapaninpäivän tsunamiin ja prinsessa Dianan kuolemaan. Kuvatessaan leikkiviä lapsia taiteilija esittää maailman leikkikenttänä, valtapelinä. H o b i n on kuvannut lapsia te- oksiinsa aiemminkin. Hänen Mother Goose -teossarjansa perustuu satukirjaan, joka on julkaistu suomeksi nimellä Hanhiemon satuja. ”Historiallisesti sadut ovat olleet hyvin väkivaltaisia – niissä syödään ja tapetaan lapsia. Kuvani palauttivat lapset tuohon jatkumoon. Nykyään lapsuus nähdään viattomuuden aikana, mutta tämä on melko uusi ajatus, 1800-luvulla syntynyt”, Hobin selittää. Lapsille kerrottujen satujen juuret ovat usein rankoissa aiheissa, kuten kuolemassa, mustassa surmassa ja nälänhädässä. Tarinat ovat ol-
38 • kulttuurihäirintä 9 / 2014 Kuvatessaan leikkiviä lapsia taiteilija esittää maailman leikkikenttänä, valtapelinä. leet keino opettaa lapsille selviytymiseen tarvittavia taitoja. Lasten tarut ja nykypäivän uutiset saattavat tuntua etäisiltä rinnastuksilta. Silti molempien on taustalla tarve välittää tärkeää tietoa. Hobinin mukaan satujen ja uutisten erot hämärtyvät, jos uutisia ja niiden taustoja puretaan kertomuksiksi. ”Mietitään vaikka prinsessa Dianan kohtaloa”, Hobin sanoo. ”Se on tarina prinsessasta, jota haluttiin kuvata niin vimmatusti, että lopulta hänet jahdattiin kuoliaaksi. Vielä kuolleenakin häntä kuvattiin ja yleisö halusi nähdä ne kuvat. Todellisuus on kuin hullusta lastensadusta.” Hobin avaa tapausta teoksessaan Diana’s Dead. H o b i n i n taide on siirtynyt ensin saduista uutiskuviin ja viimeisimpänä sosiaalisen median kuvastoon, kuten selfie-kulttuuriin. Alkuvuodesta Hobin kutsuttiin ottamaan selfie osana Helsingborg Dagblad -lehden aiheeseen liittyvää sarjaa. Hänen lavastettu omakuvansa onnistuu kommentoimaan median kuvia ja aikaamme. ”Nykykamerat ja -puhelimet tarjoavat meille mahdollisuuden ottaa kuvia itse itsestämme ilman toisten apua. Tämän huomion lisäksi voisi kuitenkin todeta, että selfie on myös narsismin, eristäytymisen ja välinpitämättömyyden dokumentaatio”, Hobin analysoi. Narsismilla hän tarkoittaa sitä, että selfie-kulttuurissa pelkkä paikkojen kuvaaminen ei enää riitä, vaan parempi on kuva, jossa kuvaaja itse on tähti. Eristäytymisellä Hobin viittaa ”sosiaaliseen” mediaan, jossa kuvat jaetaan. Hänen mukaansa sieltä ei löydy todellista sosiaalista kanssakäymistä. ”Mitä välinpitämättömyyteen tulee, Tumblr ja blogit ovat täynnä malliesimerkkejä siitä. Selfiet hautajaisissa ovat vain jäävuoren huippu. Jää nähtäväksi, missä vaiheessa yhteiskunta onnistuu mukautumaan esimerkiksi selfieihin ja ihmiset oppivat käyttäytymään niiden kanssa.” H o b i n i n In the Playroom -sar- jan kuvat tarjoavat katsojille mahdollisuuden syventyä siihen, mitä media syytää nähtäväksi aamusta iltaan. Samalla ne pakottavat pohtimaan, miltä kuvallinen viestintä näyttää lasten silmissä. Seuratessaan 9/11-iskuja mediasta Hobin kysyi itseltään, onko loputtomasti toistuvat kaksoistorneihin iskeytyvät lentokoneet se kuva, jonka varaan lapset rakentavat maailmankuvaansa. Helsingin Kuvataideakatemialla pitämänsä luennon aikana taiteilija esitti uutisvideokoosteen samoista tapahtumista, joita hän käsittelee kuvissaan. Musertava videokollaasi on rakennettu materiaalista, jota Youtube on pullollaan. ”Nykyään lapsillakin on älypuhelimet taskuissaan ja kaikki tämä on kaikkien ulottuvilla”, Hobin sanoo. 1 0 ). Hobin pohtii mahdollisuutta, että prinsessa Dianan elämä ja kuolema päätyvät joskus kaukaisessa tulevaisuudessa satujen aiheeksi. Tarina on jo lähtökohdiltaan kuin vinksahtaneesta sadusta. Teos ei ole mukana Lastenhuoneessa-näyttelyssä. DIANA’S DEAD ( 2 0 Os a l l e yleisöstä kaikki lapsiin liittyvä on tabu. Hobin on saanut tappouhkauksia ja häntä on syytetty kuvien perusteella jopa lasten hyväksikäytöstä. A Boo Grave yhdistää lasten Halloween-asut ja ikonisen kuvan, jonka Irakissa sijaitsevaa Abu Ghraibin vankilaa vartioineet yhdysvaltalaissotilaat ottivat kiduttaessaan vankeja. Hobinilta on kysytty, miten hän kehtaa sotkea lapset näin synkkiin teemoihin. Silloin jää huomaamatta, että lapset kohtaavat nämä synkät aiheet myös ilman taiteilijaa. ”Lapsille ei ole tarvinnut selittää liikoja kuvauksissa. Usein he ovat nähneet teokseen liittyvää kuvastoa jo valmiiksi. 9/11-kuvaa otettaessa toinen malleista totesi heti tornit nähtyään, että ’Nuohan ovat ne tornit, joihin koneet törmäsivät.’ Kyllä lapset tietävät, mikä on pyssy ja mitä sillä tehdään.” Hobinin mukaan kuvaukset ovat aina näyttäytyneet lapsimalleille enemmän leikkinä. Heidän vanhempansa sen sijaan ovat toistuvasti järkyttyneet tajuttuaan, että lapset ovat ymmärtäneet teemoista yllättävän paljon. Ehkä tämä on peiliin katsomisen paikka meille kaikille. Hobinin teokset tarjoavat vääristyneen peilin, josta on hyvä aloittaa. 1 3 ). Tiibetiläisten munkkien polttoitsemurhat kertovat äärimmäisestä epätoivosta. Toisinaan ne nähdään ainoana tapana saada äänensä kuuluviin. HOLY SMOKE ( 2 0 Jonathan Hobin: Lastenhuoneessa Suomen valokuvataiteen museossa 31.10 – 25.1. Näyttely on osa Lens Politica -festivaalia. Kirjoittaja on Lens Politican hallituksen jäsen. Hobin Lens Politican avajaisissa 20.11 puhumassa teoksistaan. THE TWINS ( 2 0 10 ). Tästä se alkoi. In the Playroom -sarjan ensimmäinen teos julkaistiin Voimassa myös vuonna 2011.
kulttuuri 9 / 2014 • 39 k u va k u va yksityisasia Niina on tavallinen länsimainen nainen. Yksityisasia on kuvakertomus, jossa yhteiskunta tunkee hänen housuihinsa. Kuva Laura Ukkonen, teksti Bertha O Täydellistä epätäydellisyyttä Maalaukseni Nro 021014 on pelkistet- täydellistä epätäydellisyyttä. Tästä maalauksesta ei ota selvää, onko se staattinen vai liikkeessä. Se on minusta juuri täydellistä. ty ja pysäytetty matemaattinen kaavio Täydellisyys on sitä, ettei siitä voi ihmisestä ja universumista. Maalauk- ottaa mitään pois. Kun joku asia on sen taustalla on analogisen geometri- lähellä sydäntä, ei kannata tyytyä vä- an xy-kaavio. hempään kuin täydellisyyteen. Toi- Kaksiulotteiseen kaavioon saa saalta olen aika joustava täydellisyys- kolmannenkin ulottuvuuden, kun sii- käsitykseni kanssa. Mielestäni virheet hen lisää z-akselin. Kaksiulotteisessa kuuluvat täydellisyyteen. maalauksessa z-akseli on kuitenkin vain illuusio. Tällaiset maalaukset ovat litteitä avaruuksia. Mikä se sellainen mukamas on? Tällainen epäselvyys on kiinnostavaa ja ihmiselle varsin lohdullista, Saija Kivikangas Saija Kivikangas: Maalauksia täydellisistä ympyröistä Galleria Jangvassa 29.10.–16.11.2014
Irtonumero 10,90 euroa ta | 42. vuosiker | turku & I ImperIalIsm ih kulttuuriv 4–5 | 2014 | 4–5 kulttuurivihkot kot | 2014 | turku & ImperIa lIsmI Syksyn mi suuralbu issä! n nyt myyn smi imperialinyt ennen ja en ikäluokki Suurten vaikea tie hin Minna Cant salongissa turku tautinsa kourissa Turun TauTi, imperialismi, minna CanTh, suureT ikäluokaT ja paljon muuTa osTa omasi akaTeemisesTa kirjakaupasTa Tai kulTTuurivihkojen verkkokaupasTa! saaTavana myös digilehTenä. www.kulttuurivihkot.fi ilennot CIA:n vank i ja Suom WWW. LENS POLITICA YHTEISKUNNALLISEN ELOKUVAN & TAITEEN FESTIVAALI FILM & ART FESTIVAL a 100 sivu0 e vain 10,9 .NET JONATHAN HOBININ VALOKUVANÄYTTELY SUOMEN VALOKUVATAITEEN MUSEOSSA 31.10.2014–25.1.2015 HELSINKI 20.–23.11.2014 FILMS AT ANDORRA, EERIKINKATU 11
sarjakuva 9 / 2014 • 41 Tositarinoita maahantulosta Sarjassa eri puolilta maailmaa pohjoiseen tulleet kertovat maahantulokokemuksestaan. Tarinat on toteutettu piirtäjän ja kertojan yhteistyönä. Sarjakuvat julkaistaan albumina keväällä 2015. Ro da muutti sisällissodan runtelemasta Somaliasta Suomeen kuusivuotiaana vuonna 2006. Hän asui vuosia yksin vastaanottokeskuksessa. osa 5 1. 2. 3. 4. Rodan tarinan piirsi A nt ti K y rö, joka on työskennellyt graafikkona Amnestyn Suomen osastossa ja kuvittanut Pukki-lastenkirjasarjan. Hän opiskelee maisterintutkintoa Aalto ARTS:ssa.
42 • kulttuurihäirintä 9 / 2014 Ostan, siis olen Elissa Eriksson luo taidetta shoppailusta, koska yhteiskunta kehottaa ostamaan. potretti . Elissa Eriksson: Consumer Profile II kaupallista runoutta . Elissa Eriksson: Hamlet in the Tiger (To Be Or Not To Be II). K a ss a k o n e sylkee lappuja, joihin tulostuvat tuotteiden nimet muodostavat alkukirjaimillaan Shakespearen värssyn, sivuprofiilin tai kruunukuvion – onhan kuluttaja kuningas.? Taiteilija Elissa Eriksson tutkii Creative Shopping -teossarjassaan, onko shoppailemalla mahdollista olla luova. Samalla hän kysyy, kuinka paljon ostaminen määrittää meitä. Sarjan teokset ovat eri liikkeiden kassakuitteja, joita taiteilija on manipuloinut valitsemalla ostetut tuotteet ja asettamalla ne kassahihnalle haluamassaan järjestyksessä.? ”Kommentoi ja kärjistä kulutuskulttuuriamme, joka perustuu aika pitkälle ostamiseen, brändeihin ja mainoksiin”, Elissa Eriksson selittää teoksiaan. ? E r i k s s o n i n m i e l e s tä teossarjan nimi Creative Shopping on ”täysin älytön sanapari”. Hänestä se kuitenkin kuvaa yhteiskunnallista ilmapiiriä varsin hyvin.? ”Ostamisella ei ole enää paljoakaan tekemistä materiaalisen tarpeen kanssa. On melko harvinainen tilanne, että menisin kauppaan, koska minulla ei oikeasti olisi vaatteita. Ostamisesta on tullut harrastamista ja se nähdään jopa itsensä toteuttamisen väylänä.” Eriksson on hyvin tietoinen siitä ristiriidasta, että valmistamalla shoppailukulttuuria kyseenalaistavat teoksensa hän tuli osallistuneeksi siihen itse: hänen oli ostettava kaikki kuittien tuotteet.? ”Normaalitilanteessa en missään tapauksessa haluaisi laittaa rahojani kiinni turhaan krääsään. Jouduin miettimään, haluanko todella toteuttaa teokset.” Tällä kertaa tarkoitus pyhitti keinot. Edellisessä tunteita nostattaneessa Haluan nähdä muuta- Tietoja seuraavaan kalenteriin otetaan 15.11. asti. voima@ voima.fi. Voima päättää tietojen julkaisusta. vo i m a s u o s i t t e l e e TAIDEPOLIITTINEN HUIPPUKOKOUS 10.11. Helsinki Baltic Circle -teatterifestivaalin yhteydessä järjestetään yleisölle avoin kokoontuminen, jossa eri puolueiden edustajat esittelevät taide- ja kulttuuripoliittisia linjauksiaan. Samalla viikolla esitellään sarja politiikan ja taiteen suhteita kartoittavia taideteoksia. http://balticcircle.fi TransHelsinki v a r t e n pyhitetyt tilat ohjaavat kuluttajakansalaisten käyttäytymistä. Creative Shoppingin teokset ajoivat Erikssoninkin kiertelemään kauppakeskuksia, vaikka se ei yleensä kuulu hänen harrastuksiinsa. ”Shoppailun eetos tuntui hirveän luonnolliselta siellä. Ostaminen on tehty niin helpoksi, ja koko paikka henkii, kuinka kivaa on ostaa asioita. Näyttelyssä tavallaan vastasin tähän impulssiin. Mainokset sanovat: ’toteuta itseäsi ostamalla’ ja kaupunkitila sanoo: ’olet täällä ostaaksesi’. Päätin sitten ostaa.”? Erikssonin huomio kiinnittyi myös siihen, mitä hän osti ja mistä. Galleria Huudossa esillä olevien ostoskuittien kehykset ovat peräisin Ikeasta, johon yksi taiteilijan ostosmatkoista suuntautui. ”Joissakin kaupoissa halusin ehdottomasti käydä. Esimerkiksi Ikea ja H&M ovat ikonisia halpatuotannon symboleja ja juuri niissä hupiostellaan. Stockmann on elämyksellisen shoppailun uranuurtaja ja muuttunut osaksi kansallista identiteettiämme. Se on meidän alkuperäinen tavarataivaamme.” Os t o k s i a Koonnut Kaisu Tervonen NAISEN VAPAUS MONTTU AUKI 19.–23.11. 20.11. klo 18–19.30 25.11. klo 19 Helsinki Työväenmuseo Werstas, Tampere Teatterimonttu, Tampere Osana Feminismi-näyttelyä järjestetään luentosarja, jonka marraskuun esiintyjiin kuuluu muun muassa naisen vapaudesta puhuva kirjailija Rosa Meriläinen. www.tampere.fi/tyovaenopisto/ kurssit/yleisluennot/feminismiluentosarja.html Tampereen yliopiston teatterityön koulutusohjelma järjestää säännöllisesti ilmaisia iltamia, joissa esitellään taidetta ja puhutaan politiikkaa. Marraskuun lopulla keskustelun aiheena on sukupuolen moninaisuus. Sukupuolivähemmistöjen tapahtumassa on kaikille avoimia tilaisuuksia, joissa jokainen voi tutustua vähemmistöjen kokemukseen ja tietoon. http://transhelsinki.fi kin -taideprojektissa vuonna 2011 Eriksson osti JCDecaux’lta mainostilaa raitiovaunu- ja bussipysäkkien valotauluista ja sijoitti niihin julisteita, joissa toivottiin jotain muuta nähtävää kuin mainoksia.? Creative Shopping -teossarjaa toteuttaessaan Eriksson joutui shoppailemaan ja osallistumaan kuluttamiseen. Haluan nähdä muutakin puolestaan mainosti tahattomasti myös JCDecaux’n mainostauluja. Molemmat projektit toivat esiin rajat, joiden puitteissa kapitalistinen yhteiskunta haluaa jäsentensä toimivan.? ”Sarjojen vahva yhdistävä tekijä on raha. Rahalla voi tehdä asioita.” ILMASTONMUUTOS ISKEE 2.12. saakka tiistaisin klo 18 Helsingin yliopisto Koko syksyn pyörineessä luentosarjassa käsitellään marraskuussa muun muassa ilmastonmuutosta kirjallisuudessa sekä luonnon monimuotoisuuden vähenemistä. Sarjan päättää joulukuun alussa presidentti Tarja Halosen luento. www.kepa.fi/tapahtumakalenteri
9 / 2014 • 43 SARJAKUVIEN ERIKOISLIIKE KULKU-KATIN POIKA Mahtavat tarjoukset loka-marraskuussa! Katso facebookista! · Länt. Brahenkatu 12, 00510 Hki Aukioloajat: Ark. 11–17.30 La 11–15 P. 09-738 303 Email: kulkukatinpoika@elisanet.fi $hop 'til you drop, matafaka! K u n G a l l e r i a Huudon näyt- tely on ripustettu, on Erikssonilla edessä vielä yksi ongelma: mitä tehdä kaikelle kaupasta mukaan tarttuneelle tarpeettomalle tavaralle.? ”Osa tavaroista on sellaisia, että en oikeasti ole keksinyt niille käyttöä. Voisin palauttaa ne kauppoihin, mutta silloin joutuisin tietenkin myös vastentahtoinen shoppailija . Elissa Eriksson joutui ramppaamaan kauppakeskuksissa ja ostosparatiiseissa tuottaakseen taidetta. luopumaan kuitista ja taideteos nollaantuisi. Absurdein osa tätä teossarjaa on krääsä. Olen jopa miettinyt, pitäisikö minun lahjoittaa tavarat kuittiteoksen ostajalle.”? Pekka ja Teija Isorättyä, Kuusiluodon merikilpikonna 2014, aurinkopaneelit, ajopuu, Jari Tamminen? mankelin hammasrattaistot, sähkömoottori Elissa Eriksson: Creative Shopping Galleria Huudossa 9.11. asti. LIIKKUVIA VEISTOKSIA 21.11.2014–25.1.2015 Antti Arkoma, Pavel Ekrias, Petri Eskelinen, Pekka ja Teija Isorättyä, Jaakko Tornberg, Unto E. Hämäläinen, Osmo Valtonen HYVINKÄÄN TAIDEMUSEO | Hämeenkatu 3 D (2. krs.) | Puh. 040 480 1644 ti–to 11–18 (ke 16–18 vapaa pääsy), pe–su 11–17 | www.hyvinkaantaidemuseo.fi tyytymättömät . Kurittomat pixadorit maalaavat minne lystäävät.. Kapinaa seinillä ” S i e l l ä , m i s s ä ei ole oikeut- CRIPTJA DJAN puki ristiriidan ta, on tyytymättömyyttä, ja pixação seinällä on merkki tyytymättömyydestä”, pixadori Cripta Djan sanoo. Brasilialainen pixação-katutaide rinnastuu suoraan toimintaan ja aktivismiin. Pixadorit maalavat viestinsä henkensä uhalla kerrostalojen seiniin rakennusten koko korkeudelta. Seinäkirjoitukset eivät tavoittele kauneutta vaan näkyvyyttä. Helsinkiläisen Amir Escandarin ohjaama dokumnetti Tuulensieppaajat seuraa neljän pixadorin touhuja kotona São Paulossa ja Berliinin biennaalissa. Berliinin tapahtumat kuvaavat dokumentin jännitteistä asetelmaa hyvin: pixadorit kutsuttiin maalaamaan vanhaan kirkkoon, jonka sisäseinät oli pyhitetty taiteelle. Seinät oli kuitenkin ensin vuorattu levyillä arvorakennuksen suojelemiseksi. sanoiksi: ”Emme ole tottuneita maalaamaan pixaçãoa laillisesti, ilman konfliktia. Mikäli maalaisimme tänne, se olisi vain jäljennös aidosta. Merkitys ei olisi sama kuin kaduille tekemillämme maalauksilla. Emme etsi mukavia ja miellyttäviä paikkoja maalata.” Lopulta pixadorit kiipesivät järjestäjien vastustelusta huolimatta kirkon katonrajaan ja maalasivat suoraan rakennuksen seinille. Paikalla ollut biennaalin kuraattori Artur Zmijewski hyökkäsi brasilialaisten kimppuun ja seurasi kärhämä. Pian paikalle saapuvat poliisit. Kapinalliset eivät taipuneet sisäsiistiin söpöstelyyn. Jari Tamminen Amir Escandar: Pixadores – Tuulensieppaajat. Ensi-ilta 21.11.
44 • teatteri 9 / 2014 Janne Siltavuori Kirjoittaja on Suomessa asuva walesilainen tutkija. k u lt t u u r i t a n t t a Downton Abbey peilaa omaa aikaamme dow nton A b b e y o n ta a s pa l a n n ut Suomen tel- evisioon. Sarja seuraa Crawleyn aatelissuvun ja heidän palvelusväkensä elämää 1900-luvun alun Britanniassa. Olin nähnyt sarjasta vain muutamia jaksoja ja pohdin, mitähän kuvitteellisia historiaherkkuja olinkaan menettänyt. Petyin, kun perheen housuja käyttävä tytär oli kuollut synnytykseen. Olin elätellyt toiveita sii tä, että tämä yläluokkainen suffragettisankaritar olisi yltänyt ainakin jonkinlaiseen sapfiseen seikkailuun. Ilmeisesti Sarah Watersin ja Tipping the Velvet -sarjan pitkä varjo on haluttu väistää, eikä lesboilua ole vieläkään luvassa (epäilemättä amerikkalaisten katsojalukujen varmistamiseksi). Dow nton A b b e y o n h e r ät tä n y t minussa kosolti epäilyksiä. Sarjan teennäiset asetelmat, pölkky dialogi ja epäajanmukaisuudet ovat räikeässä ristiriidassa kuvatun ajan todellisten luokkasuhteiden kanssa. Ihmettelin esimerkiksi tilannetta, jossa taloudenhoitaja huomaa merkkejä rintasyövästä ja hänet hoidetaan välittömästi. Kartanon kokin heikkenevän näön parantaa lontoolainen huippukirurgi. Ihanko totta? (Isoäitini toimi palvelijana Walesissä, ja sen valossa moinen vaikuttaa puhtaalta fantasialta.) Entä kuinka uskottavaa oli Lady Sybilin viehättävä sosialistinen radikalisoituminen? Tuon ajan varakkaat neitokaiset villiintyivät pikemminkin herra Hitlerin moderneista ajatuksista. Saippuavaahdon läpi kuitenkin huomaan, miten hätkähdyttävästi Downton Abbey peilaa meidän aikaamme. Sarjan historiallinen tausta näyttäisi viittaavan ”kansan budjettiin”, joka sääti vuonna 1909 herrasväelle maaveron, jonka avulla kustannettiin terveydenhuolto, eläkkeet ja työttömyyskorvaukset. Sarjan viimeisin tuotantokausi esitteli myös Britannian ihka ensimmäisen työväenpuoluehallituksen. Tätä taustaa vasten Downtonin voi nähdä ajankohtaisena muistutuksena kansakunnan nykyisestä alennustilasta. Britannian viimeisin valtionbudjetti sai liikanimen ”Downton Abbey -budjetti”, koska se syventää luokkajakoa tarjoamalla köyhille sosiaalitukien jäädyttämistä ja rikkaille veronalennuksia. Dow nton i n s uos io vaikuttaa perustuvan paradok- saalisesti siihen, että haikailemme sekä radikalismin että vanhanaikaisen yhteiskuntajärjestyksen perään. Järkyttävää kyllä, globalisaation vaikutuksista kärsivässä maailmassa Granthamin jaarlin ”myötätuntoinen feodaaliyhteiskunta” ei näytä kovin pahalta. Suosikkisarja yhtäältä satuilee sosiaalisesta kehityksestä ja luokkanoususta katsojille, jotka ovat todistaneet näiden samojen ihanteiden romahtamista. Toisaalta se esittää toiveunta jaloista aristokraateista, jotka tarjoavat töitä ja välittävät pienistä ihmisistä, ja nämä puolestaan tietävät oman paikkansa. Downton Abbey on fantasia yhteiskunnasta, jossa Marx ja Freud on unohdettu apukeittiöön. Donna M. Roberts Suomennos: Tuuve Aro mentori . Naapurin 6-vuotiaan Børren (Robin Svartsröm, oik.) välitön elämänasenne on parasta lääkettä nuoren miehen (Ylermi Rajamaa) maailmantuskaan. Nuori mies kärvistelee Ryhmäteatterin Supernaiivi löytää kepeän kulman maailmantuskaan. S u p e r n a i i v i perustuu norjalaisen kirjailijan ja käsikirjoittajan Erlend Loen vuonna 1996 ilmestyneeseen samannimiseen kirjaan. Siinä nimeämätön nuori mies sulkeutuu kuukaudeksi veljensä asuntoon kärvistelemään eksistentialistisen kriisin kourissa. Ympäröivän maailman ahdistavuus ilmenee miehen suhteessa vanhempiin ja isoveljeen, suhteellisuusteoriaan, kosmologiaan ja tulevaisuuden uranäkymiin sekä tyttöystävän kaipuussa. Päähenkilöllä on suuri sisäinen tarve esittää lapsekkaan naiiveja peruskysymyksiä. Hän yrittää urhoollisesti nostaa itsensä ylös suosta tekemällä elämästään ilmeisen merkityksettömiä listauksia ja omistautumalla lasten hakka-lelun terapeuttiseen naputteluun. Ne osoittautuvat vähemmän hyödylliseksi kuin naapurin esikouluikäisen Børren aidosti elämänmakuinen mentorointi. Ryhmäteatteriin ohjaama esitys kulkee suT i i n a Ly m i n lavasti ja on yhtä aikaa viihdyttävä ja liikuttava. Hiukset pörrössä maailmantuskaansa poteva nimetön päähenkilö (Ylermi Rajamaa) ja yhteensä esitys kulkee sulavasti ja on yhtä aikaa viihdyttävä ja liikuttava. pariakymmentä roolia esittävä muu ensemble (Minna Suuronen, Robin Svartström ja Anna-Riikka Rajanen) saavat aikaan ketterän keitoksen. Aivan aseistariisuvan riemukas on Svartsrömin tulkinta 6-vuotiaan Børren avoimen innostuneesta maailmasuhteesta. Melkein jokaisen roolin kohdalla on kiusaus kuvitella, miten Lymi on mahtanut itse imitoida hahmoa harjoituksissa. Va u h d i k a s ta dialogia vaivaa hieman se, että voimasanojen käyttö on karannut käsistä. Arkipuheen elementteinä ne kuuluvat asiaan, mutta kirosanojen ryöstöviljely jokaisessa jännitteen kohoamisen hetkessä vaikuttaa ylitehostamiselta. Esityksen suurimpana puutteena voi pitää sitä, että Supernaiivin pohjimmainen väre, yksin maailmassa olemisen tuska, hiukan katoaa iloisen komediamelskeen alle. Olennainen tragedian taso jää liian heikoksi. Kaikkia tämä ei varmasti haittaa. Seurassani ollut 13-vuotias Ilja viihtyi esityksessä erinomaisesti ja vaati antamaan sille ”vähintään neljä tähteä”. Ehkä valittu kepeän komediallinen lähestymiskulma on juuri nuorten mielestä aivan erityisen sattuva tapa lähestyä elämän naiivieja peruskysymyksiä. Tu om a s R a nta n e n Tiina Lymi: Supernaiivi Esitykset 20.12. asti
taide 9 / 2014 • 45 Terveiset Tampereelta! & WWW.GALLERIADADA.FI Sami Sänpäkkilä sienimetsässä . Sovitteluvideoteoksessa ihminen tarkastelee luonnon ihmeitä niistä vieraantuneena. Haiskahtaa homeelta Jan Anderzénin ja Lars Mattilan näyttely käsittelee ihmisen pelokasta suhdetta homeeseen ja mikrobeihin. V i d eo ll a suojapukuun ja -käsineisiin pukeutunut ihminen silittää puun pintaan kasvanutta sienimuodostelmaa. Suojapuvun sisältä luonnon ihmeitä on turvallista tarkastella. Jan Anderzénin ja Lars Mattilan näyttely Home sweet home käsittelee suomalaisille niin tuttuja sisäilmaongelmia taiteen keinoin. Homeesta on tehty taidetta aiemminkin. Muutama vuosi sitten Kuvataideakatemiasta valmistuneet taiteilijat tekivät useita teoksia siitä, kuinka homeen saastuttamat työtilat koulussa sairastuttivat heidät. Mattila ja Anderzén lähestyvät hometta aivan toisella tavalla. Lars Mattilan mukaan näyttely käsittelee ”sopua homeen kanssa”. Kuulostaa radikaalilta ajatukselta. Mitä se tarkoittaa? L a r s M at t i l a kertoo, että näyttely pohjautuu mikrobiologian tutkimustuloksiin, joiden mukaan ihmisten oireilu johtuu suureksi osaksi siitä, että olemme eristäneet itsemme ulkoilmasta. ”Vietämme 90 prosenttia elämästämme sisätilossa. Hengittämämme sisäilman vaikutukset ovat ihan suunnattomat”, sanoo Mattila, joka on ammatiltaan arkkitehti. ”Sienimetsässä on enemmän mikrobeja kuin hometalossa, mutta emme sairastu siellä. Sairastutamme itsemme ylenpalttisella hygienialla.” Taiteilijat päättivät lähestyä homeongelmaa luovasti sen tuhoamisen sijaan. He ajattelevat, että ihmisen tulisi pyrkiä ymmärtämään vastustajaansa, jotta sen kanssa pystyisi elämään. ”Meidän olisi syytä oppia elämään hyvien mikrobien kanssa sen sijaan, että yritämme tuhota ne kaikki”, Mattila sanoo. Sovittelu-videoteos on vitsikäs scifi-näkemys tulevaisuudesta, jossa sota mikrobeja vastaan on jatkunut: olemme kuin ulkoavaruuden olentoja omalla planeetallamme. V i d eo n lisäksi Titanik-gallerian Home sweet home -näyttelyssä on pienoismalliinstallaatioita rakennusten ilmanvaihdosta, eri taiteilijoiden yhteistyönä syntynyt nukkekoti-installaatio sekä Mattilan ja Anderzénin sekatekniikalla valmistamia kuvia. Anderzén ja Mattila ovat tehneet yhdessä myös musiikkia Kemialliset ystävät ja Avarus -yhtyeissä. Näyttelyn kuvat muistuttavatkin hieman Kemi- ”sairastutamme itsemme ylenpalttisella hygienialla.” allisten ystävien levyjen psykedeelistä kansitaidetta. Mattila kertoo, että musiikki syntyy työstämällä kappaleita vuorotellen: Anderzén tekee ensin biisistä luonnoksen, jota muokataan ja pallotellaan edestakaisin ”tenniksenä”. Samalla metodilla on tehty myös näyttelyn kuvat: taiteilijat ovat käsitelleet toistensa töitä uudelleen ja uudelleen. ”Monimutkaiset kuvat ilmentävät sitä, että käsillä on asia, jota emme ymmärrä”, Mattila sanoo. V e e r a N u uti n e n Jan Andrezén & Lars Mattila: Home sweet home. 5.–16.11. Titanikgalleria, Turku. talvisirkus uni ni u ni uni Kaapelitehtaan pannuhallissa 6.11.2014 – 6.1.2015 TanssiTeaTTeri HurjaruuTH www.talvisirkus.fi 09 565 7250 a j e r u u Kultt kehiin! Rakkautta & Vihaa Kulttuurikeskus C aisan syksyssä caisa.kulttuurikeskus CaisaKulttuuri caisa.fi | Mikonkatu 17 C Shakespearen Ohjaus: Matti Rasilainen
46 • teatteri 9 / 2014 A varuusoopperaa . Teatteri Toivon Ender’s Game esitetään tilassa, jota halkovat lukuisat köydet. Näyttelijöiden roikkuessa metrien korkeudessa syntyy onnistunut illuusio painottomuudesta. Arvot törmäyskurssilla Moninaisuutta ylistävä scifiromaani Ender’s Gamen ei ollut Teatteri Toivolle helppo nakki sen kirjoittajan mielipiteiden vuoksi. T e at t e r i o h j a a j a Sara Salmenmäki aloittaa kuvailemalla, kuinka hän inhosi elokuvaa Ender’s Game (2013), yhtä viime vuoden suurista Hollywood-spektaakkeleista. ”Elokuva oli kuin lasten kesäleiri. Siitä oli poistettu kaikki kirjan kauhu, brutaali väkivalta”, Salmenmäki lyttää. Elokuva pohjautuu Orson Scott Cardin scifiromaaniin Ender’s Game (1985), joka on Salmenmäelle erityisen rakas. Vuosien ajan oikeaa hetkeä odotettuaan Salmenmäki on nyt ohjannut Ender’s Gamen pohjalta teatteriesityksen helsinkiläiselle Teatteri Toivolle. Jotta ohjaajan suhde teokseen olisi entistäkin jännit- teisempi, hän kertoo vierastavansa kirjailija Cardin arvomaailmaa syvästi. Mormoniuskontoa tunnustava Card on vastustanut julkisuudessa kiihkeästi homoseksuaalisuutta. Tästä huolimatta Ender’s Game on ohjaajalle arvokas teos. ”Meidän esitykseemme sovitettiin kirja, ei kirjailija”, Salmenmäki linjaa. E n d e r W i gg i n s i n tarina si- joittuu tulevaisuuteen, jossa ihmiskunta käy loputonta sotaa avaruusolioita, ”ötököitä”, vastaan. Huippulahjakkaasta Ender-pojasta ryhdytään koulimaan sotilasta, jonka on määrä johtaa taistelujoukkoja. Vaikka julma ja väkivaltainen koulutus pyrkii tu- hoamaan sotilaiden ihmisyyden, Enderin ja hänen taistelutovereidensa yksilöllisyys lopulta kuitenki pelastaa ihmiskunnan. Monesti palkittu Ender’s Game on yleensä nähty moninaisuuden ylistyksenä, joka on opettanut lukijoilleen erilaisuuden hyväksymistä. Tätä vasten onkin yllättävää, että kirjan kirjoittaja ei itse kannata ajatusta loppuun saakka. ”Orsonin henkilökohtaiset arvot ovat täydessä ristiriidassa hänen kirjojensa kanssa”, Salmenmäki näkee. M e i l l ä kaikilla on omat soke- at pisteemme, ja Cardille yksi sellainen ovat mitä ilmeisimmin hänen uskonnosta kumpuavat arvonsa. Vuonna 2008 kirjailija julkaisi esseen, jossa hän nimesi verivihollisekseen valtion, joka kannattaa tasa-arvoista avioliittolakia. Card on ollut sukupuolineutraalia avioliittoa vastustamaan perustetun National Organization for Marriage -järjestön johtokunnassa. Järjestöllä on yhteyksiä konservatiivisiin uskonnollisiin tahoihin. ”Tästä käytiin melko paljon sisäistä keskustelua teatterilla”, Teatteri Toivon perustajiin kuuluva Salmenmäki kertoo. Työryhmää jännitti kysyä esityksen oikeuksia kirjailijalta. Seksuaalisuus ja sen moninaisuus ovat tuttuja aiheita Teatteri Toivon tuotannossa. Heidän tiloissaan on vieraillut muun muassa Helsinki Gay Theatre. ”Olimme huolissamme, että mikäli Card käy teatterimme kotisivuilla, emme saa ikinä oikeuksia.” Lupa esitykseen irtosi kuitenkin helposti. Cardin suhtautuminen indie-teatteriin oli Salmenmäen mukaan kannustavaa. S a l m e n m ä e n mielestä kirjai- lijan arvomaailma on erityisen ongelmallinen, koska Ender’s Game on yksi kaikkien aikojen myydyimpiä scifi-teoksia. ”Se on merkityksellinen teos lukemattomille ihmisille. Samalla kirjailijan mielipiteet ajavat nuoria jopa itsemurhan partaalle. Se on surullista ja ristiriitaista.” Ender’s Game -elokuvan tuotantoa varjosti laaja boikottikampanja, joka kumpusi kirjailijan homofobiasta. Samasta syystä useat Cardin kirjoja palkinneet tahot ovat joutuneet käymään vakavaa keskustelua siitä, voiko palkinnon antaa. Samalla, kun Cardin arvomaailmaa on arvosteltu, huomiota ovat saaneet kuitenkin myös Ender’s Gamen moninaisuutta ylistävät viestit. Homofobisen kirjailijan menestys levittää siis paradoksaalisesti myös suvaitsevaisuuden sanomaa. Jari Tamminen Ender’s Game Teatteri Toivossa. Telakkakatu 6, Helsinki. Näytökset 20.12. asti.
teatteri 9 / 2014 • 47 muut lehdet koonnut Teemu Matinpuro Trooppinen puutarha GARDENIA-HELSINKI Aiemmin viranomaisten viestintä perustui uskottavuuteen ja luotettavuuteen. Nyt pelkkien faktojen lisäksi on kerrottava tarinoita. Esimerkiksi Ruotsin sukellusvenekohussa sekoittui fakta spekulointiin. Viestinnän onnistumisessa on otettava tarinallisuus huomioon.” Eksoottinen ympärivuotinen käyntikohde kaikenikäisille! Everstiluutnantti Jari Rantapelkonen Ruotuväki-lehdessä 19/2014 Erityisen tärkeää on vastuuntunto ilman syyllisyydentuntoa – jälkimmmäinen yleensä halvaannuttaa ja masentaa. Se, että maailma on puutteellinen, ei tarkoita sitä, että on heitettävä pyyhe kehään, vaan sitä, että no tehdäänpä jotain, vaikka kuinka pientä.” Kokous- ja juhlatilat SISÄÄNPÄÄSYT Aikuinen Lapsi, opiskelija Eläkeläinen Perhelippu Kirjailija Virpi Hämeen-Anttila Maailman kuvalehdessä 11/2014 Olemme Neuvostoliiton kaatumisen jälkeen eläneet ajassa, jossa suurinta maailmanpoliittista ääntä on saanut pitää yhdysvaltalaisvetoinen länsiliittouma. Informaatiosodaksi tulkitut, Irakin tekaistut joukkotuhoasetodisteet eivät löytäneet aikanaan tasaäänistä vastaväittäjää. Monet olivat toista mieltä, mutta ääni ei kantanut äänekkäimmän periaatteen vallitessa. Nyt on lisää melua eetterissä.” Opastukset Lasten synttärit AUKIOLOAJAT ma-to klo 10-18 pe suljettu la-su klo 10-17 4,00 € 2,00 € 2,30 € 9,00 € Poikkeavat aukioloajat netissä. Kurssit ja tapahtumat WWW.GARDENIA-HELSINKI.FI Koetilantie 1, Viikki, Helsinki p. (09) 3478 400, (09) 3478 4050 info@gardenia-helsinki.fi myynti@gardenia-helsinki.fi K A N S A I N VÄ L I S TÄ J O U R N A L I S M I A S U O M E K S I Jarkko Kumpulainen, Uljas 7/2014 Poliittisten päätösten ei aina tarvitse – eivätkä ne voikaan – olla tutkimusnäyttöön perustuvia, mutta ne tulisi tehdä olemassa olevasta tutkimustiedosta tietoisena.” Tilaa Diplo itsellesi tai kaverille – saat tilaajalahjaksi Maailman kuvat -kirjan, ovh-hinta 32 € Tuukka Tammi, Yhteiskuntapolitiikka 3/2014 di Diplo2 Alennuskoo Kestotilaussi 30 €/vuo osi) MAAILMAN KUVAT – Mitä kartat kertovat meistä ja muista. Jokainen kulttuuri pitää itseään maailmannapana. Ari Turunen esittelee näyttävästi maailmankarttoja eri kulttuureista ja eri aikakausilta. Koonnut Kaisu Tervonen PAPERIN TAIDE 16.11. saakka Taidehalli TR1, Tampere Kolmas kotimaisen paperitaiteen katselmus esittelee materiaalin, joka on taipunut monenlaiseen nykytaiteeseen. Paperitaiteessa yhdistyvät perinne ja kokeilunhalu. http://tr1.tampere.fi NO NAMES BEYOND THIS POINT 23.11. saakka Forum Box, Helsinki Susanna Autio Kuvataideakatemiasta valmistuneen Dave Bergin animaatio vie toisenlaiseen todellisuuteen. Näyttely on osa Forum Boxin mediataiteen ohjelmistoa. www.av-arkki.fi/fi/mediaboxi 23.11. saakka Helsinki Contemporary Eeva-Riitta Eerola käsittelee näyttelyn maalauksissa katsomista ja havaitsemista sekä katseen kohteena olemista. http://helsinkicontemporary.com Jori Koskinen BECOMING Tietoja seuraavaan kalenteriin otetaan 15.11. asti. voima@voima.fi. Voima päättää tietojen julkaisusta. vo i m a s u o s i t t e l e e inen 34 €/vu (määräaika dediplo.fi myynti@moni ta 040 179 5297 W W W. M O N D E D I P L O . F I Tilaa Kansan Uutisten Viikkolehti ja saat värikkään myrskysateenvarjon kaupan päälle. 3 kuukautt a kotiin ka nnettuna jo ka perjanta i vain 30 eu ro a. ia, joita “Näkökulm le.” o ei muualla “Artikkelit auttavat ymmärtämään maailman tapahtumia.” Tarjous koskee uusia tilauksia kotimaahan ja on voimassa marrask uun loppuun. -artikkelit vain Viikkolehdessä XS-FESTIVAALI VAIN KAUNIIT JA LAIHAT NAISET 21.11.–18.12. Teatteri Takomo, Helsinki Dokumenttiteatteria, fiktiota ja nykytanssia yhdistelevä esitys kertoo naiskuvasta ja naisruumiista eikä tyydy ”kauniiseen”. www.facebook.com/takomoteatteri 26.–29.11. Kutomo, Turku Kuudetta kertaa järjestettävä uuden tanssin ja esitystaiteen festivaali huipentuu lauantain pirskeisiin, joissa juhlitaan Kutomoa hallinnoivan Ehkätuotannon 10-vuotista taivalta. http://www.ehka.net/xs-vol-6 Katso tilausvaihtoehdot ja hinnat: www.kansanuutiset.fi/tilaajapalvelu HUOM. opiskelijatarjous –40 % normaalihinnoista. Sateenvarjo toimitetaan postitse, kun tilaus on maksettu. tilaukset@kansanuutiset.fi p. 09 7596 0208 www.kansanuutiset.fi
48 • kirjallisuus 9 / 2014 Tänään täällä, huomenna poissa Pirkko Saisio pohtii Signaalissa kuolemaa ja yhteisöllisyyden voimaa. P i r k ko Saisio kirjoittaa omaa elämäänsä fiktioksi. Pienin yhteinen jaettava (1998), Vastavalo (2000) ja Punainen erokirja (2003) kertoivat päähenkilönsä kasvamisesta aikuiseksi ja taiteilijaksi. Signaalin katkelmat ovat tuoreita, enimmäkseen aivan viime vuosilta. Teossarjan varhaisten osien nuori kertoja pohti viehättävän paljaana ja epävarmana, kuka ja millainen hän on. Signaalin eläkeikää lähestyvä kirjailija, näyttelijä, kunniatohtori ja entinen professori on itsetietoinen ja identiteetistään varma. Saisiolle lukijan viihtyminen hänen muistojensa, kuvitelmiensa ja humorististen anekdoottiensa äärellä on tärkeää. Signaali kertoo vakaasta ja seesteisestä elämästä. Sen nautintoja ovat talvet Ma- deiralla, kesät purjeveneellä ja saaristossa, vanhojen ja uusien ystävien kohtaaminen, lapsenlapsesta liikuttuminen, ulkomaanmatkat, illalliset ja juomat. Yhteisöllisyyden lämpö on kirjoittajalle elinehto. Tekstissä on tuntu rehellisyydestä, koska hänen voimakas yliminänsä ei ole itselleen erityisen armollinen. Kos k a S ig n a a li kuvaa pää- Dag Solstad: Ujous ja arvokkuus. Suom. Tarja Teva. Teos 2014. Joe Kubert: Faksi Sarajevosta. Suom. Asko Alanen. Egmont 2014. 208 sivua. osin suhteellisen lyhyttä ajanjaksoa ihmisen elämästä, mukaan on päätynyt myös sellaisia vähemmän merkittäviltä tuntuvia jaksoja, j o t k a eivät rasittaneet autofiktion aiempia osia. Kirja viipyilee turhankin monta kymmentä sivua Saision kunniatohtoriksi vihkimisen monipäiväisissä ja tiukkaan säännellyissä seremonioissa. Epäilemättä pyrkimys on korostaa akateemisen näytelmän mielettömyyttä miekkoineen, hattui- Noora Kananen kirjat Renata Pepicelli: Islamin huntu. Suom. Lena Talvio. Vastapaino 2014. 256 s. Tapani Kinnunen: Noustiin kellareista. Robustos 2014. 144 s. Mitä hunnun alle kätkeytyy Huntu on islamilaisen kulttuurin näkyvin osa, joka on historiansa aikana herättänyt paljon huomiota ja kirvoittanut mielipiteitä. Itse huntua käyttäviltä naisilta mielipidettä on harvemmin kysytty. Tätä puolta Renata Pepicelli haluaa avata kirjallaan Islamin huntu. Pokkari kokoinen tietokirja nostaa esiin monenlaisia mielipiteitä ja näkökulmia. Paketti on silti tiivis ja helppolukuinen. Hunnun käyttöä käsitellään niin historiallisesti kuin alueellisestikin, ja teos osoittaa hunnutettujen naisten moniäänisyyden. Italialainen Pepicelli on selvästi huolestunut kotimaansa suunnittelemasta huntukiellosta ja kertoo tämän vuoksi vuolaasti Ranskan ja Belgian kieltolakien käänteistä ja vaikutuksista. Lukijalle käy selväksi, ettei hunnun täyskielto ole yksiselitteinen ratkaisu. Islamin huntu on varmasti silmiäavaava kirja sellaisten maiden asukkaille, joissa huntukielto on polttava kysymys. Pohjoismaalaiselle teos on pikemminkin kurkistus eksoottiseen kulttuuriin. Erityistä herkkua ovat kirjan historiaosuudet, kuten vertailut nunnien huntujen ja muslimien välillä, sekä kuvaukset islamilaisesta muodista. Kirjan rajatun teeman vuoksi islamista vähemmän kiinnostunut tuskin nappaa sitä mukaansa. Noora Kananen Kun punk oli nuori Runoilijana uransa luoneen, Turun Interin intohimoisena jalkapallokannattajana tunnetun Tapani Kinnusen esikoisromaani ei ole minun mielestäni mikään aivan tyypillinen romaani. Noustiin kellareista on pikemminkin novellikokoelma, jonka jokaisen novellin päähenkilö on sama kaveri hieman eri tilanteissa ja aikakausilla. 1970- ja 80-lukujen taitteen diy- ja punkkulttuuriin saadaan elävä katsaus. Keksityt ja todelliset henkilöt kohtaavat ja kommunikoivat kirjan sivuilla vaivatta. Kari Peitsamo, Pelle Miljoona ja Ismo Alanko vetävät keikkoja, ja Joensuun nuoriso on ihmeissään mutta ennen kaikkea innoissaan. Tyyliltään Noustiin kellareista muistuttaa monin paikoin nuorten kirjoja. En tiedä onko se tarkoituksellista vai tahatonta, mutta on yllättävää, kun toisinaan varsin lapsekkaalta tuntuva päähenkilö ajautuu erilaisiin seksuaalisiin seikkailuihin, joita kuvaillaan varsin suorasukaiseen tyyliin. Jukka Vuorio Sivuosaelämä Eräänä lokakuun päivänä äidinkielenopettaja Elias Rukla saa tarpeekseen. Kaikki alkaa Henrik Ibsenin Villisorsasta. Tai siitä, etteivät oppilaat kunnioita heille tarjottavaa klassista sivistystä sen enempää kuin opettajaakaan. Ruklan edustama maailma arvoineen on hajonnut. Hän huomaa eläneensä oman elämänsä sivuroolissa, ja nyt yhteiskunta on siirtänyt hänet lopullisesti syrjään. Jonkinlainen enne myöhemmälle arvokriisille on opettajan nuoruudenystävä Johan Corneliussen, filosofi, joka vaihtaa Kant-tutkimuksen rahakkaampaan uraan. Dag Solstadin pienoisromaani kulkee rytmillisesti ja temaattisesti itävaltalaisen modernistin Thomas Bernhardin jalanjäljissä. Kummankin kirjailijan tuotannossa 1900-luvun sivistyneen ihmisen eksistentiaalinen turhautuminen purkautuu raivona. Teema on paljon käytetty. Kirjan ensisijainen hienous piileekin kerronnassa. Tarja Teva on vanginnut kielen rytmin ja musiikillisuuden ansiokkaasti. Jo tämän takia romaani vaatii useamman lukukerran. Marissa Mehr Brian K. Vaughan, Fiona Staples Saga Suom. Antti Koivumäki Like 2014. 168 s, Faksi laulaa Yhdysvaltalainen Joe Kubert (1926–2012) teki pitkän ja menestyksekkään uran sarjakuvien parissa ja ehti sen lisäksi perustaa The Kubert School -taideoppilaitoksen. Kubertin alkujaan vuonna 1996 julkaistu Faksi Sarajevosta -albumi on nyt ilmestynyt ensimmäistä kertaa suomeksi. Vahvasti dokumentaarinen tarina perustuu Kubertin kollegaltaan Ervin Rustemagicilta saamiin fakseihin. Sarjakuvataiteilija Rustemagic jäi perheineen vangiksi kotikaupunkiinsa Sarajevoon, kun serbijoukot saartoivat kaupungin. Hänen ainoa linkkinsä ulkomaailmaan oli faksi, jolla hän välitti tietoja piiritetystä kaupungista ja sai tietoa muun maailman ponnisteluista konfliktin ratkaisemiseksi. Kubertin kynänjälki on varsin kulmikas ja muistuttaa jopa Korkeajännityssarjojen piirrosjälkeä, mutta sopii tämän tarinan kerrontaan mainiosti. Kubert myöntää muuttaneensa tarinan joitain yksityiskohtia tarinankerronnallisista syistä. Teos toimii silti väkevänä dokumentaationa urbaanin sodankäynnin luonteesta ja siviilien asemasta sodan jaloissa. Jari Tamminen Pasifistipakolaiset avaruussodassa Brian K. Vaughanin käsikirjoittaman ja Fiona Staplesin piirtämän Saga-albumisarjan alussa suurinta sankaruutta on rohkeus luopua aseista. Sagan pääosassa on suuren avaruussodan vastakkaisilta puolilta lähtöisin oleva karkuripariskunta, joka pyrkii rauhallisemmille maille vastasyntyneen lapsensa kanssa. Samalla he yrittävät väistellä peräänsä usutettuja palkkamurhaajia. Useita sarjakuva-alan palkintoja saaneessa sarjassa sivutaan poliittisten juonittelujen ohella muun muassa seksikauppaa ja ympärileikkauksia, toki turvallisesti fantasiaan etäännytettynä. Staples piirtää taitavasti ja persoonallisesti ja tv-käsikirjoittajana tunnettu Vaughan osaa sarjakuviinkin sopivan rytmityksen. Saga-sarjan ensimmäinen osa erottuu kuitenkin muiden joukosta ennen kaikkea arvomaailmansa vuoksi. Harva yhdysvaltalainen valtavirtasarjakuva kuvaa sotaa pakolaisten näkökulmasta ja ottaa vahvasti kantaa väkivallattomuuden puolesta. Nähtäväksi jää, kestääkö Saga-sarjan moraalinen sisältö vai taantuuko se vain yhdeksi kiihkeärytmiseksi avaruusfantasiaseikkailuksi, jossa on hassuja humanoideja ja jännittäviä taisteluita. Miia Vistilä
kirjallisuus neen, jumalanpalveluksineen ja kulkueineen. (”Mitä noi on”, kyselevät tamperelaiset kaduntallaajat tohtoreista.) Tohtorit kapinoivat jäykkää seremoniaa vastaan kukin tavallaan: pukemalla vihreät kengät tai kieltäytymällä miekan kannattelemisesta. Signaalissa on alusta alkaen läsnä pohdinta kuoleman väistämättömyydestä ja sattumanvaraisuudesta. Läheisten kokemat menetykset kouraisevat kertojaa. Häntä vaivaa selittämätön sairastelu. Oman ruumiin rapistumisen huomaa valokuvista. Tänään olemme täällä ja huomenna poissa. Tai Eino Leinon sanoin: On kohtalosi kerran tuhkaks’ tulla, mut’ siihen ast’ on aikaa palaa sulla! 9 / 2014 • 49 Koska hänen tapansa kuvata niitä on yhtä rakastettava kuin sivuilta välittyvä kertojan persoonallisuus: Vähän ajan kuluttua, aika pian, alan pitää ihmisistä. [--] kannan laukkuja, avaan ovia, järjestän avaimia, autokyytejä, päänsärkytabletteja ja silitysrautoja, kehun ja kannustan (aina vilpittömästi), rauhoitan, lohdutan, puolustan, lasken uskallettua leikkiä, tunnustan sitä ja tätä, puhun väistämättä sivu suuni ja paljastan salaisuuksia, kadun sitä, laulan vähän jos tunnelma niin vaatii, puhun liikaa, en saa poikki puhettani, elämöin ja heiluttelen käsiäni kuin ulkomaalaiset. Tämän äänen äärelle lukija haluaa palata aina uudelleen. ENSI-ILTA 4.12.2014 klo 19 • ESITYKSET 6.1.2015 SAAKKA Liput toimituskuluineen 38/32 € Veera Nuutinen M i k s i lu kija sitten olisi kiin- nostunut juuri kirjailija Pirkko Saision viimeisimmistä elämänvaiheista? Pirkko Saisio: Signaali Siltala 2014. alkaen 24.11.2014 Koonnut Kaisu Tervonen Pekka Holmström Tietoja seuraavaan kalenteriin otetaan 15.11. asti. voima@voima.fi. Voima päättää tietojen julkaisusta. vo i m a s u o s i t t e l e e ANTTI HOLMA 12.11. klo 19 Vihtorin kirjasto, Tampere Myös näyttelijänä ja käsikirjoittajana tunnettu Antti Holma kertoo kehutusta esikoisromaanistaan Järjestäjä. Haastattelijana toimii Marko Kulmala. TOVE JANSSON -LUKUPIIRI 18.11. klo 19 Kirja kahvila, Turku ZADIE SMITH Rakastetun kirjailijan tuotantoa analysoivassa lukupiirissä käsittelyvuorossa on Muumilaakson marraskuu. 1.12. klo 18.30–20 Kanneltalo, Helsinki Maanantaisin Kanneltalossa käsitellään kirjailijoita ja kirjallisuutta eri kanteilta. Joulukuun ensimmäisen luennon aiheena on kiitelty brittikirjailija Zadie Smith. KEHOTIETOINEN KIRJOITTAMINEN 4.12. klo 18 OODI KELLOLLE YÖSSÄ 19.11. Työväenmuseo Werstas, Tampere Lavaklubi, Helsinki Saara Metsäranta vetää kehotietoisen kirjoittamisen työpajan, jossa pyritään vähentämään mielen ja ajatuksen valtaa. Ennakkoilmoittautumisinfo löytyy Työväenmuseon sivuilta. www.tyovaenmuseo.fi Chileläisrunoilija Pablo Nerudan teksteihin pohjaava musiikillinen esitys ammentaa teemansa yhteiskunnasta ja luonnosta. Esiintymässä nähdään näyttelijä Jussi Lehtonen sekä esityksen musiikin säveltänyt Mikko Perkola. (Kaivokatu 6, Helsinki) Koodilla ”VOIMA” marraskuun ajan –10% normaalihintaisista tuotteista
50 • musiikki 9 / 2014 Kehään, kanveesiin ja dokaamaan Undergroundsankari Jyrki Nissisen Seksihullut-yhtyeen keikka on kuin nyrkkeilymatsi. S a r j a k u vata i t e i l i ja ja muusikko Jyrki neen kaikenlaisen kusetuksen kohteeksi nuorena. Tylystä imagostaan huolimatta hän saa sympatiani.” Näetkö sinun ja Tysonin välillä yhtymäkohtia? ”Hänellähän oli aikoinaan sellainen ottelu- Jukka Vuorio Nissinen on tee-se-itsekulttuurin todellinen monitoimimies. Hänen sarjakuvissaan ja musiikissaan toistuvat samankaltaiset teemat: seksuaalisuus, väkivalta ja maailman täydellinen yllätyksellisyys. Kolme bändiä ja kolmisenkymmentä julkaistua sarjakuva-albumia takaavat, että undergroundissa Nissisen nimi ei pääse unohtumaan hetkeksikään. Terve, Jyrki. Luet Mike Tysonin elämäkertaa. Onko se hyvä? ”Kirja on ihan hyvä. Ehkä toistaa vähän itseään, mutta niinhän elämäkin tekee.” Todellakin. Entäs Mike Tyson, miltä hän vaikuttaa? ”Tyson oli mulle kova sana nuorempana. Eka tuttavuus tuli Nintendon Punch-out-pelin kautta ja sitten alkoi koulun pihalla liikkua tietoa, että Mike Tyson pystyy menemään tiiliseinästä nyrkeillä läpi. Koitet- tiin itsekin samaa, mutta ei onnistunut. Tysonin elämä on ollut aika rankkaa ja vääristynyttä, vaikuttaisi joutu- idoli . Mike Tyson oli nuoren Nissisen sankari. tyyli, että kehään, vastustaja kanveesiin ekassa erässä ja sitten dokaamaan. Seksihullut-yhtyeen kanssa on keikkailu vähän samanlaista. Oma lihaksisto ja luusto on ehkävähän vääränlainen nyrkkeilyyn ja keskittymiskyky vähän huono, joten ei musta ehkä nyrkkeilijäksi sittenkään.” Että olemus viittaa enemmänkin musiikin puolelle. Ja bändejähän sinulla riittää? ”Joo, Seksihullut on punkbändi, HOT Visions on ihan vapaata pudotusta ja Jyrki Nissinen & Isotissinen on hardrockin ja punkin tyylistä risteytystä. Lisäksi joskus mies ja kitara.” Millä tittelillä sinua pitäisi kutsua – onko sarjakuvataiteilija ja muusikko hyvä määritelmä? ”No nuo on ihan hyvät, vaikka olen aina vierastanut tuota taiteilija-sanaa silloin, kun puhutaan rokista tai sarjiksista. Siinä on liian levyt Tomi Salesvuo: East Funk Attack – EFA Musiikkisato 2014. Nina Mya: Our Time. Nina Mya 2014. Funkhyökkäys! Kun Tomi Salesvuo oli vasta 17-vuotias, Eero Koivistoinen poimi Sibiksen jazzosaston ovea raottavan tulokkaan kiertueelle ja studioon.”Pidin ajatuksesta, että voisin nyt itse olla hahmo, joka antaa parikymppisille mahdollisuuden päästä esiin ja soittaa Marzi Nymanin ja minun tapaisten tunnetumpien kasvojen seurassa tärkeillä estradeilla”, Salesvuo sanoo. Ei ihan huono idea ensimmäiselle omalla nimellä tehdylle levylle. Velka tuli maksettua, ja mukaan pääsivät Anniina Karjalainen (laulu), Kasperi Kallio (rhodes-piano), Roope Löflund (saksofoni), Mari Takala (trumpetti), Matias Kiiveri(rytmikitara), Eero Uurtimo (basso) ja Joonas Kaikko (perkussiot). Tuloksena on todellinen funkpaketti. Zibaleet ovat lähinnä Salesvuon omia sävellyksiä, mitä nyt messissä on jokunen Herbie Hancock. Salesvuon yhtye kiertää parhaillaan Suomea ja on ehdottomasti kuulemisen arvoinen livenä. Menkää ihmeessä! Pertti Laesmaa Paleface: Luova tuho. Exogenic 2014. Lapin äidin kehtolauluja Nina Mya on 24-vuotias torniolaislähtöinen jazzlaulaja ja -säveltäjä. Hänen toinen levynsä esittelee sankarittarestamme täysin uusia puolia. Kaksi vuotta sitten Myapalkittiin Pori Jazzin Vuoden taiteilija -tittelillä. Hänen vaikutteensa tulevat vahvasti amerikkalaisesta jazzperinteestä aina Ella Fitzgeraldista 60-luvun instrumentaalijazziin, mutta soundi ja tyyli ammentavat myös modernista vokaalijazzista sekä muista musiikin tyylilajeista. Our Time äänitettiin keväällä 2014 New Yorkissa Myan opiskellessa vaihto-oppilaana arvostetussa Manhattan Scool Of Musicissa. Levyllä kuullaan paikallista nuorta jazzosaamista: Billy Test pianossa, Marty Kennedy bassossa ja Curtis Nowsad rummuissa. Levylle on tietoisesti haettu herkkää, ilmavaa ja jopa mystistä tunnelmaa, jossa musiikki hengittää ja kuulija pääsee helposti tarinoihin sisälle. Vaikka albumi ei ole kokoelma kehtolauluja, ideana oli säilyttää jokaisessa kappaleessa kehtolauluille ominainen herkkyys ja viattomuus. Onhan albumi omistettu Myan heinäkuussa 2014 syntyneelle esikoispojalle. Äiti on äiti aina vaan. Pertti Laesmaa Adnan Joubran: Borders Behind. Randana 2014. Saarnamies ottaa kantaa Paleface jatkaa tutulla ja turvallisella linjalla. Luova tuho -albumin tekstit ottavat kovasti kantaa, ja musiikillisia vaikutteita on otettu vähän sieltä sun täältä: samaan pakettiin on puristettu muun muassa dubia, iskelmää ja afrobeatia. Tyylikirjon nivoo yhteen Palen lisäksi tiukka rytmiryhmä, joka pysyy samana läpi levyn. Kerrassaan hyvää paukutusta. Levyn kansitaiteeseen on panostettu poikkeuksellisen paljon. Artisti itse on selittänyt ratkaisua vastavedoksi sille, että äänilevyjen kannet on kutistettu ensin vinyylilevystä CD-levyn kokoiseksi ja lopulta Spotifyn ja iTunesin pikkuruisiksi ikoneiksi. Levyn ensimmäisen Mull’ on lupa -sinkun kannessa on Jiri Gellerin pääkalloaiheinen teos Kill Your Darlings. Snaijaa-sinkun kansi on Jani Leinosen työ. Luovan tuhon kantta varten Emmi Mustonen on maalannut vanhan liiton öljyväripotretin: huppariin pukeutunut artisti näyttää levynkannessa erehdyttävästi entisaikojen munkilta. Tämä sopii oikein hyvin saarnaamiseen taipuvaiselle muusikolle. Jari Tamminen Söndörgõ: Tamburocket. Riverboat Records 2014. Runollista luuttumusiikkia Palestiinalaisen Le Trio Joubran -luuttutrion nuorin jäsen Adnan Joubran debytoi soololevyllään Borders Behind. Hän on kutsunut mukaan neljä yhteistyökumppania: intialaisen tablansoittajan, ransakalaisen sellistin, perkussionistin sekä espanjalaisen saksofonistin ja huilistin. Viimeksi mainittu on Jorge Pardon, joka tunnetaan yhteistyöstä myös Paco de Lucian ja Chick Corean kanssa. Henkeäsalpaavan kauniilla albumilla tabla, sello, itämaiset lyömäsoittimet, cajón, saksofoni ja huilu sulautuvat luuttuun muodostaen loistavan synteesin. Joubranin säveltämä ja sovittama musiikki on henkisen runollista, syvää ja usein kaihoisan surumielistä. Suuret tunteet, joita musiikki on täynnä, juontuvat maanpakolaisuuden tuskasta. Joubran on näet asunut jo vuosia Ranskassa. Aika ajoin kiihtyvä mielettömyys, Israelin ja Palestiinan välinen konflikti, ilmentyy väistämättä myös musiikissa. Albumin nimi on Borders Behind. Tällaiselta kuulostaa musiikki maailmasta, jossa ei ole rajoja. Maria-Kaisa Jurva Lohduttavaa kohellusta Olen suhtautunut Unkariin ja unkarilaisiin erityisellä lämmöllä sen jälkeen, kun opiskelin vuosituhannen vaihteessa Budapestissä. Positiivisia kelojani varjostavat Unkarista viime aikoina kantautuneet hullut uutiset: äärioikeistolainen hallitus miehittää kaikkia ministeripaikkoja ja kirjoittaa perustuslakia mieleisekseen. Köyhiä kyykytetään ja rasismi rehottaa. Tämä ei sovi yhteen sen Unkarin kanssa, jonka minä tunnen. Marraskuun alussa Helsingin Etnosoi!-festivaaleilla vieraileva unkarilainen Söndörgõ tuo lohtua uutisten keskelle. Multietnistä ja -kulttuurista, Balkan-vaikutteista kohellusta soittava yhtye muistuttaa siitä, että ei ole olemassa mitään ”yhtä kansaa”. Vaikutteita on haettu eteläslaavilaisesta materiaalista, serbien ja kroaattien asuttamien alueiden perinteistä valtioiden rajoista välittämättä. Balkan-soundien valtavirrasta poiketen Söndörgõ on jättänyt puhaltimet vähemmälle. Yhtyeen soitannan kivijalan muodostaa hieman balalaikalta kuulostava tambura. Siinä ohessa soivat kaikki tutut haitarit, rummut ja välillä torvetkin. Jari Tamminen
musiikki 9 / 2014 • 51 ”Se on hyvä mesta, viime vuosina virkistynyt kummasti. Eräs tuttuni avasi baarin siihen linja-autoasemalle, ja olen ollut mukana järkkäämässä sinne keikkojakin. Vieremäläinen yleisökin on tykännyt, vaikka vähän eri planeetoilta ne bändit on olleet kuin katsojat.” Eräs bändeistäsi on Sek- Kamppi: Salomonkatu 5 Tällä ilmoituksella: seksuaalisuus on vähän niin kuin farkut, aina muodissa. Kaikki tuotteet - 10 % Tarjous on voimassa 30.11.2014 asti ja se koskee normaalihintaisia tuotteita. sihullut ja sarjakuvissasikin on joskus hieman seksuaalisesti patoutunut tunnelma. Onko sinulla jonkinlaisia seksuaalisia patoutumia? ”Noo en usko että mitään patoutumia on. Mutta kyllähän seksuaalisuus nyt yleisesti ottaen kiinnostaa. Seksuaalisuus on vaan vähän niin kuin farkut, aina muodissa.” Jukka Vuorio Seksihullut: Seksihullujen laulu. Airiston punk-levyt 2014. Koonnut Kaisu Tervonen Daniel Falk HÄLY-ILTAMAT 21.–22.11. Oranssi, Helsinki AT THE GATES 20.–22.11. Tampere, Jyväskylä, Helsinki Chris Vidal Göteborgilainen pitkän linjan death metal -yhtye julkaisi lokakuussa uuden levyn At War with Reality ja saapuu myös Suomeen lyhyelle kiertueelle. http://atthegates.se MANNA 29.11. Sellosali, Espoo Blackbird-albuminsa hiljattain julkaissut Manna tunnetaan tummasävyisestä, niin jazzin kuin rockinkin kanssa flirttailevasta musiikista, jota kuulee marraskuussa livenä ainakin Espoossa. www.manna-music.com SAGE FRANCIS 21.11. Kuudes linja, Helsinki Poliittista ja vaihtoehtoista hiphopia edustava amerikkalaisartisti Sage Francis saapuu Suomeen seitsemän vuoden tauon jälkeen. Francis julkaisi kesällä albumin Copper Gone. www.sagefrancis.net SHIVAN DRAGN 6.12., 13.12. ja 14.12. Helsinki, Tampere, Turku Rubikistakin tuttu Artturi Taira tekee Shivan Dragn -nimen takana unenomaista elektronista musiikkia, joka saa keikoilla lisätukea taustaprojisoinneista. www.facebook.com/shivandragn Tietoja seuraavaan kalenteriin otetaan 15.11. asti. voima@voima.fi. Voima päättää tietojen julkaisusta. vo i m a s u o s i t t e l e e Suvilahdessa vietetään marginaalimusiikin iltamia, joissa esiintyvät lauantaina muun muassa punkin taiteellisempaa laitaa edustavat Can Can Heads ja Olimpia Splendid. Verkkokauppa: www.ruohonjuuri.fi 07.11.2014 lähellä taiderock ja taidesarjakuva, joista ainakin minulle tulee helposti vääränlaisia mielikuvia.” Minkälaisia? ”No, kaikkee tätä itsetarkoituksellista erikoisuutta ja väkisin väännettyä taidelukiolaisuutta, tiedäthän. Mutta toisaalta, mitäpä sitä kieltämään, kai tässä jonkin sortin taidemusaa kuitenkin teen. Pitäisi varmaan vaan ajatella taidemusan parempia puolia. Niin kuin esimerkiksi Devoa, Suicideä, Keuhkoja ja Mika Rätön ja Jussi Lehtisalon projekteja.” Ensimmäisen bändisi Jumalan ruoskan tyylillisenä määritelmänä oli silloin 15 vuotta sitten muistaakseni kyrpäjatsi. Mitä on kyrpäjatsi? ”Tästä kyrpäjatsi-määritelmästä ei ole selvää vastausta, kun koko bändi oli hyvin impulsiivista touhua. Oltiin aika nuoria ja ennakkoluulottomia kavereita tuolloin. Olin nyt syksyllä samoissa bileissä tämän First Timesissä soittavan Teron kanssa, joka on vanha iisalmelainen. Tero oli ollut meidän ekalla keikalla vuonna 1999 ja kuvaili nyt, että se oli ’hirveintä paskaa ikinä’. Ymmärrän häntä kyllä täysin, heh.” Olet kotoisin Vieremältä. Minkälainen paikka se on? Keskusta: City-käytävä Hakaniemi: Sörnäisten rantatie 5 Itäkeskus: Itiksen kauppakeskus Tampere: Hämeenkatu 15 Turku: Yliopistonkatu 23 2LP CD DOWNLOAD STREAM
52 • elävä kuva 9 / 2014 Elämä houkuttaa nunnakokelasta Ida vangitsee meditatiivisella eleettömyydellään. H ä m m e n tävä n hieno puolalainen nunnaelokuva Ida nousi Rakkautta ja Anarkiaa -festivaalin yleisön ylivoimaiseksi suosikiksi tänä syksynä. Mikä tekee mustavalkoisesta elokuvasta niin puhuttelevan? Puolalaissyntyinen ohjaaja Pawel Pawlikowski on tehnyt kauniin elokuvan, joka puhuttelee vaiteliaisuudellaan. Tarina herättää kysymyksiä ihmisen vakaumuksesta, moraalista ja syntien taakasta. Hidastempoinen Ida koskettaa ja jää mieleen pitkäksi aikaa. Kauneus, vähäeleisyys ja kuvan voimaan luottava kerronta jättävät katsojalle tilaa kokea. P u o l a e l ä ä 1960-lukua rauta- esiripun takana. Nuori noviisi Anna (Agata Trzebuchowska) odottaa nunnavalansa vannomista. Lapsena orvoksi jäänyt tyttö on asunut koko ikänsä luostarissa, mutta saa yllättäen tietää elossa olevasta sukulaisestaan ja lähtee tapaa- piilopaikka . Idassa katolinen luostari rajaa ulos inhimilliset tunteet ja halut. maan tätä kaupunkiin. Täti Wanda Gruz (karismaattinen Agata Kulesza) on katkeroitunut, yksinäinen nainen, jonka elämään kuuluvat kosteat ravintolaillat ja tiuhaan vaihtuvat miehet. Kun puhtoinen nunnakokelas ilmaantuu tätinsä ovelle, käy pian ilmi, että Annan oikea nimi on Ida Lebenstein. Vähän kerrallaan täti valottaa Idan juutalaisen suvun taustaa. Naiset tutustuvat toisiinsa matkalla tytön vanhempien kotiseudulle. Täti on tuomari, jolla on ollut poliittista valtaa, mutta joka on sittemmin joutunut kommunistisen puolueen epäsuosioon. Idan ja Wandan matka vie katsojan sukujen vaiettujen salaisuuksien ja kansakunnan hirvittävän historian äärelle. P a w l i k o ws k i on monipuolinen elokuvantekijä, joka on työskennellyt pitkään IsoBritanniassa. Hänen aiempia elokuviaan ovat My Summer elokuvat Gary Shore: Dracula Untold. Ensi-ilta 17.10. Hans Petter Moland: Lumiauramies. Ensi-ilta: 24.10. Transilvanian metsissä paukkuu Dracula Untold kertoo maailman tunnetuimman vampyyrin Draculan syntymästä. Elokuva perustuu löyhästi Unkarin kuningaskunnan ruhtinaan Vlad Tepesin elämäkertaan. Turkin armeijan riveissä kasvaneen Vladin täytyy jälleen ottaa osaa sotaan, kun turkkilaiset pyrkivät valtaamaan Eurooppaa. Vaakalaudalla ovat niin Vladin hallitsema Transilvania kuin hänen oma poikansakin. Epätoivoinen tilanne vaatii epätoivoisia tekoja: Vlad joutuu tekemään sopimuksen luolassa lymyilevän vampyyrin kanssa ja muuttuu itse samankaltaiseksi pedoksi. Vlad Tepesin elämänvaiheiden hyödyntäminen Dracula Untoldissa on hyvin valikoitua. Vaikka elokuvan Vlad ei ole mikään puhtoinen pulmunen, historian Vlad Seivästäjään verrattuna hän on melko nössykkä. Perhe ja jalot periaatteet kulkevat mukana elokuvassa petomaisista voimista ja vieteistä huolimatta. Sympaattiset vampyyrihahmot on jo valitettavasti nähty Twilight-leffojen myötä, eikä elokuva tarjoa juuri mitään uutta. Onneksi Dracula Untoldin rytmi on ripeä, ja efekteihin on satsattu. Niiden ansiosta elokuva on oikein viihdyttävä. Noora Kananen Isao Takahata: Prinsessa Kaguyan taru. Ensi-ilta 24.10. Verta lumessa Norjalainen Lumiauramies on verinen komedia koston kierteestä. Kun huumegangsterit tappavat bisneksiinsä sotkeutuneen pojan, koston enkeliksi ryhtyy lumiauralla ajava isä (Stellan Skarsgård), joka rupeaa listimään syyllisiä yksi kerrallaan. Lumi ja kokaiini pöllyävät, kun ruumiita tulee vain lisää. Elokuvan täysin tarpeettomat naishahmot painuvat tiehensä jo ensimmäisten vastoinkäymisten tullen, joten kukaan ei jää edes kaipaamaan kuolleita. Sivujuonteena elokuva käsittelee maahanmuuttoa ja kulttuurieroja. Alamaailman väkivaltaetiketti rinnastetaan ohimennen koulukiusaamiseen. Liian varman päälle pelatulta vaikuttava Lumiauramies kärsii epäuskottavuudesta ja väkinäisestä tilannekomiikasta. Käsittelytapa ei innoita minkäänlaisiin moraalifilosofisiin pohdintoihin koston oikeutuksesta. Koska pahiksissakin on inhimillisiä ja samaistuttavia piirteitä, teloituksia jaksaa jotenkin seurata loppuun asti. Loppuratkaisu jättää avoimia kohtaloita. Veera Nuutinen Prinsessan kaunis kaipuu Prinsessa Kaguyan taru perustuu japanilaiseen kansansatuun vanhasta bambunleikkaajasta, joka löytää pienen prinsessan bambumetsästä. Bambunhakkaaja tahtoo toteuttaa taivaiden pyynnön ja kasvattaa tytön prinsessan tavoin. Kaguyan huoleton lapsuus vuoristossa vaihtuu etikettien opiskeluun pääkaupungissa. Alkuperäinen kansantarina ei kerro kaikkea prinsessan mystisestä menneisyydestä, mutta Isao Takahatan ohjaus pyrkii selittämään Kaguyan taustaa ja kaipuuta kuuta kohtaan. Ehjä ja kaunis tarina henkii perinteistä japanilaisuutta. Takahatan kädenjälki on suomalaisille tuttu Naapurini Yamadat -animaatiosta. Vesivärimäiset taustat ja hahmotelmallinen animointi yltävät aivan uusiin ulottuvuuksiin pitkässä ja vakavassa tarinassa. Prinsessa Kaguyan tarusta välittyy pitkä työstäminen ja yksityiskohtien hiominen. Vaikka perus-Ghiblistä poikkeavat tuhrusilmät ja rouheinen, huojuva ääriviiva vaativat aluksi totuttelua, on tärkeimmät merkkipaalut elokuvan juonessa taiteiltu hengästyttävän hyvin. Kauniista taustoista esiin nousevat erityisesti temppelin maisemat sekä tietysti itse kuutamo. Prinsessa Kaguyan tarua on helppo suositella myös aikuiselle yleisölle sekä elokuvan taiteen että sen juonen vuoksi. Noora Kananen Shawn Levy: Seitsemän sietämättömän pitkää päivää. Ensi-ilta 24.10. Sietämättömiä sukulaisia Jonathan Tropperin romaaniin perustuvassa elokuvassa Seitsemän sietämättömän pitkää päivää häiriintynyt ja epämiellyttävä perhe saapuu lapsuudenkotiinsa viettämään juutalaisen perinteen mukaisia viikon mittaisia hautajaisia. Sisaruksilla ja äidillä on siis seitsemän päivää aikaa muistella perheen kuollutta isää, kaivaa luurankoja toistensa kaapeista ja setviä välejä puolisoidensa ja eksiensä kanssa. Altmanin suku koostuu melkoisista ongelmatapauksista, ja heitä esittämään on löydetty ennenkin kusipäärooleissa nähtyjä näyttelijöitä. Elokuvan henkilökavalkadiin kuuluvat ilkeä alkoholisti, keskenkasvuinen narsisti, lastensa yksityiselämää materiaalinaan käyttävä kirjailija ja äidiksi vaikka väkisin haluava ahdistelija. Hahmoille kirjoitettu ”nokkelia” sivalluksia vilisevä dialogi haukotuttaa. Suurin osa perheen ongelmista ratkeaa keskinäisen kommunikaation avulla hämmästyttävän vaivattomasti seitsemän päivän aikana. Perheen äiti (Jane Fonda) on varannut lapsilleen pienen yllätyksen. Veera Nuutinen Tommy Lee Jones: The Homesman. Ensi-ilta: 14.11. Erämaan armoilla Tommy Lee Jonesin lännenelokuva on täynnä komeaa kuvausta ja nimekkäitä näyttelijöitä. Jotain jää silti puuttumaan. G. Swarthoutin romaaniin perustuvan The Homesmanin pääosassa nähdään Jonesin lisäksi Hilary Swank. Sivuosissa vilahtavat John Lithgow, James Spader ja Meryl Streep. The Homesman on raadollinen kuvaus villistä lännestä. Nebraskaan paremman elämän toivossa muuttaneet uudisasukkaat taistelevat pysyäkseen hengissä armottomalla rajaseudulla. Kolme kylän naisista on menettänyt järkensä karuissa oloissa, ja heidät päätetään lähettää hoitoon Iowaan. Naimaton Mary Bee Cuddy (Swank) tarttuu hullunrohkeaan haasteeseen ja lähtee kuljettamaan naisia preerian halki. Avukseen hän saa puolirikollisen George Briggsin (Jones). Elokuvan hahmot jäävät stereotyyppisiksi: naiset vaikuttavat hermoheikoilta tunteilijoilta ja miehet umpimielisiltä pyssysankareilta. Vain hetkittäin The Homesman väläyttää syvempiä tasoja: selviytymistaistelu ei tee ihmisestä vahvempaa vaan rikkoo sisältäpäin. Jones seurailee suurten western-ohjaajien jalanjälkiä. Kuvastoltaan leffa on täyttä lännenelokuvaa ja kunnianosoitus vanhalle genrelle. Harmi, ettei kerronta yllä samalle tasolle. Hanna Lammi
elävä kuva of Love (2004) ja The Woman in the Fifth (2011). Ida on ohjaajan viides pitkä elokuva ja paluu kohti omia puolalaisia juuria. Idan tarinassa rivien väliin mahtuu paljon. Millaista on elämisen arvoinen elämä kenellekin? idassa on vanhanajan elokuvien taikaa. Luostarin ankaraan kuriin tottunut Ida hämmentyy ulkomaailmasta. Elämä alkaa houkuttaa nuorta naista, mutta maailma näyttää myös rumat kasvonsa. Nuori Ida on valintojen edessä: mitä ulkomaailma 9 / 2014 • 53 voi tarjota luostarin ennalta arvattavan tulevaisuuden sijaan? Tavallista elämää, avioitumisen ja perheen? Katolinen luostari on piilopaikka, joka rajaa ulos inhimilliset tunteet ja halut. Uskonnolle omistautuminen on irtautumista maallisesta identiteetistä – erään laista vapautta sekin. Idassa on vanhanajan elokuvien taikaa. Se on pastissi, joka mukailee tarkasti 1960-luvun tyyliä. Kuvat ovat kuin Tarkovskin elokuvista, ja kerronnassa on myös jotain kaurismäkeläistä: pysähtyneitä hetkiä, ääneen lausumatonta tuskaa – kuvia, joissa rumasta tulee kaunista. Tämä elokuva pitää ehdottomasti nähdä valkokankaalta. Kurvin Kirja Hanna Lammi Tajunnan Tajunnan räjäyttävää räjäyttävää Pawel Pawlikowski: Ida Esitykset Helsingin Orionissa 16.11., 19.11. ja 28.11. kirjallisuutta kirjallisuutta helsingin helsingin kalliossa kalliossa hämeentie hämeentie 48, 48, helsinki helsinki avoinna: ma--pe 11--18, la 11--15, 040 179 5297 avoinna: ma--pe 11--18, la 11--15, 040 179 5297 inTOKuSTannuS.fi • rosebud.fi inTOKuSTannuS.fi • rosebud.fi Koonnut Kaisu Tervonen THE STUART HALL PROJECT 12.11. klo 14 ja 18 Stoa, Helsinki Viime vuonna valmistunut dokumentti kertoo alkuvuodesta menehtyneestä kulttuuriteoreetikosta Stuart Hallista. Esitykset ovat kaikille avoimia. Jälkimmäistä näytöstä seuraa keskustelu aiheesta. USKO, TOIVO JA KONETULIASEET 12.–16.11. Joensuu Osana Rokumentti-elokuvafestivaalia esitetään ohjelmistokokonaisuus, joka keskittyy paremman maailman luomiseen. Elokuvien joukossa ovat muun muassa Ukrainan kansannousua käsittelevä Maidan, Egyptin vallankumouskuvaus 1/2 Revolution sekä kansalaistottelemattomuuden muotoja esittelevä Everyday Rebellion. www.rokumentti.com LENS POLITICA 20.–23.11. Helsinki Yhteiskunnalliseen elokuvaan ja taiteeseen keskittyneen festivaalin avaa dokumentti Noam Chomskysta. Elokuva koostuu animaatioista sekä keskusteluista Chomskyn ja ohjaaja Michel Gondryn välillä. www.lenspolitica.net Tietoja seuraavaan kalenteriin otetaan 15.11. asti. voima@voima.fi. Voima päättää tietojen julkaisusta. vo i m a s u o s i t t e l e e Osuvia sitaatteja! Lukujärjestykset! Kannen kuva Rosa Liksomin käsialaa! Suomen-, ruotsin- ja saamenkieliset nimipäivät! Doc Lounge 24.11. Lavaklubi, Helsinki Marraskuun klubi on kunnianosoitus keväällä malariaan kuolleelle dokumentaristille Michael Glawoggerille. Illan pääelokuva on Glawoggerin Megacities vuodelta 1998. Sitä seuraava keskustelu sivuaa dokumentaristin työn vaaroja. www.facebook.com/DocLoungeHki 13 € NYKYAIKA 27.11. klo 18 Malmitalo, Helsinki Ilmaisessa klassikkoelokuvien sarjassa esitetään Charlie Chaplinin alati ajankohtainen komedia pienestä ihmisestä yhteiskuntakoneiston rattaissa. Suomen kartta! Paljon muistiinpanotilaa! Hyödylliset tietosivut! Tiitu Takalon säpäkkä kuvitus! Vuodesta 1998 ilmestynyt Solidaarisuuskalenteri kuuluu jokaisen maailmanparantajan vakiovarusteisiin. Aktiivisen ja valppaan kansalaisen kalenteri käsittelee tällä kertaa kirja-teemaa huumorilla höystetyllä otteellaan. Tilaa: 050 358 1441 tai www.rauhanpuolustajat.org/kauppa Hintaan lisätään postikulut.
54 • elävä kuva 9 / 2014 SIVIILIT SODASSA. Aloitteleva Likaisen sodan pitkä varjo brittisotilas Gary Hook (Jack O’Connell) joutuu kylmiltään keskelle katumellakkaa. 71 kuvaa 1970-luvun vihamielistä ja kahtiajakautunutta Belfastia. 1970 -luvun alussa Pohjois-Irlanti oli käytännössä sisällissodassa. Pääkaupunki Belfast oli osittain jakautunut protestanttien ja katolisten hallitsemiin alueisiin, joiden välillä oli jatkuvaa väkivaltaista vihanpitoa. Jännitteen todellinen syy ei ollut uskonnollinen, vaan liittyi vanhaan kiistaan Irlannin itsenäisyydestä. Jo Irlannin si- sällissodassa (1922–1923) olivat vastakkain Britanniaan sidotun vapaavaltion kannattajat ja laajempaa itsenäisyyttä ajaneet separatistit, jotka vastustivat etenkin Pohjois-Irlannin jäämistä Britannian hallintaan. Vuonna 1949 Irlannin itsenäistyessä Pohjois-Irlannin kysymys jäi sopimatta, ja vanha kauna siirtyi sinne kytemään. Irlannin tasavaltalaisarmeija IRA perustettiin jo en- Pohjois-Irlannin konflikti valkokankaalla Pohjois-Irlannin väkivaltakierteen tragediaa kuvaavat näkemyksellä myös esimerkiksi Paul Greengrassin Bloody Sunday (2002), Jim Sheridanin Isän nimeen (1992) ja Steve McQueenin Nälkä (2008). Bloody Sunday käsittelee vuotta 1972, jolloin brittisotilaat ampuivat 26 kansalaisoikeusmarssiin osallistunutta katolista. Isän nimeen perustuu Gerry Conlonin omaelämänkertaan, joka kuvaa vuoden 1974 pommi-iskuista syyttöminä vankilaan tuomittuja ja brittihallinnon kyseenalaisia toimia omien virheidensä peittelemiseksi. Vuoteen 1981 sijoittuva äärinaturalistinen Nälkä kuvaa vankilassa tuomiotaan kärsivien IRA-aktivisten nälkälakkoja. Tuomas Rantanen nen sisällissotaa taistelemaan irlantilaisten nationalistien miehittäjänä pitämää brittihallintoa vastaan. Sen hiipunut toiminta heräsi uudelleen henkiin 1960-luvun lopulla, kun katolisten ja protestanttien välille syntyi jälleen kahakoita. Ryhmittymää kutsuttiin nimellä väliaikainen IRA. Pohjois-Irlantia rauhoittamaan komennetuista brittijoukoista tuli IRA:n iskujen keskeinen kohde. IRA käynnisti pommikampanjan, jonka uhreina kuoli paljon brittisotilaita ja sivullisia siviilejä. Protestanttien militanttisiivet kävivät omaa likaista sotaansa toiseen suuntaan. Ya n n Dem a ng e n ohjaama 71 sijoittuu yhteen päivään vuoden 1971 kahtiajakautuneessa Belfastissa. Sen keskushenkilönä on kokematon brittisotilas Gary Hook (Jack O´Connell), joka joutuu ensimmäisen kenttätehtävänsä aikana eksyksiin joukkoyksiköstään. Elokuva kuvaa Hookin eri suuntiin poukkoilevaa paluumatkaa läpi vihamielisen ympäristön. Jännitystarinan peruskehys on melko yksinkertainen, mutta Pohjois-Irlannin monimutkainen ja synkkä poliittinen konflikti välittyy sen kautta monitasoisesti. Elokuvan juoni kulkee dynaamisesti ja kuvaus on taidokasta. Katunäkymistä ja asunnoista välittyy vahva ajankuva. Pakomatkat läpi sokkeloisten kujien, asuntojen välisten salaisten läpikulkureittien ja labyrinttimäisen vuokratalobunkkerin ovat visuaalisestikin vaikuttavia. Erityisen väkevästi esiin nousee tavallisten ihmisten sopeutuminen rintamajakoihin ja väkivaltaan. Arjen ahdistus välittyy katkeran väkivaltakulttuurin sisäistäneestä protestanttipojasta ja Garyn vammoja hoitavasta nationalistin tyttärestä Orlasta. Vasta loppua kohden päädytään hiukan kuluneempiin draamalli- siin ratkaisuihin. Elokuvan ansioksi voi lukea myös realistisuuden, johon pyritään väkivallan kuvaamisessa. Tämä tuo paikoin mieleen Krzysztof Kies´lowskin elokuvan Lyhyt elokuva tappamisesta (1988). der ja Simin: ero, 2011) sekä Joaquin Phoenixin ja Philip Seymour Hoffmanin näyttelijäsuoritusten juhlaa (Paul Thomas Andersonin Mestari, 2012). 8.12. Sub TV: J. Edgar (USA, 2011) Pohjois-Irl annin tilanne kärjistyi erityisesti 1980-luvulla Margaret Thatcherin pääministerikaudella. Sen jälkeen alkoi konfliktin lientyminen, joka johti vuoden 1998 pitkäperjantain sopimukseen. Se päätti virallisesti siihen menneessä yli 3000 ihmisen hengen vaatineen konfliktin, jonka jälkimainingit nostavat päätään aika ajoittain yhä. Peruskysymystä Pohjois-Irlannin suhteesta Britanniaan ei voi ratkaista kaikkia osapuolia tyydyttävällä tavalla. Tuomas Rantanen Yann Demange: 71 Ensi-Ilta 28.11. Koonnut Tuomas Rantanen Voiman tv-liite 16.11. alkaen YLE TV1: Tellus (Suomi, 2014) JP Siili lähestyy kuusiosaisen rikossarjansa kautta uhkarohkeasti ajatusta kotimaisista ekoterroristeista. Kotikatsomoissa jännitettäneen jo, onnistuuko hän välttämään kliseet siitä, kuinka ulkomailta saapuvat karismaattiset Lenin-hahmot viettelevät hyvää tarkoittavat suomalaisnuoret pahantekoon. 18.11. YLE Teema (uusinta 21.11.): Lyhytelokuvia ja mainoksia suomalaisen lehdistön historiasta Kaupallisen median kriisin keskellä YLE Teema kääntää veistä haavassa ja esittelee aikaa, jolloin sanomalehdillä oli vielä kaikki hyvin. Suomalainen suurlehti (1943) ja Täällä Sanomat (1959) kertovat miten Helsingin Sanomat syntyy. Jokapäiväinen lehtemme (1963) kurkistaa Ilta-Sanomien kulisseihin. Uuden Suomen Matti (1939) ja Tulee kun tilaa (1955) näyttävät, miten mainostettiin US:n mainostilaa ja työväenlehtien tilauksia. Tuorein lyhytelokuvista Sanan vapaus – rahan vapaus (1969) oireilee jo journalismin muuttumista bisnekseksi. 26.–30.11. YLE Teema: Teeman elokuvafestivaali 2014 Televisiovuoden merkkipaalu syöksähtelee klassikoista tähän päivään liki Sodankylän elokuvafestivaalien intomielellä. Teeman elokuvafestivaali esittää pääelokuvansa Stanley Kubrickin Hohdon (1980) ohella siitä kertovan dokumentin (Rodney Ascherin Huone 237, 2012), vanhaa mykkäelokuvaa (F.?W.?Murnaun Auringonnousu, 1927), dokumentteja, kulta-ajan komediaa (Billy Wilderin Poikamiesboksi, 1960), ranskalaista uutta aaltoa (Jean-Luc Godardin Hullu Pierrot, 1965), espanjalaista lapsikuvausta (Carlos Sauran Korppi Sylissä, 1976), iranilaista avioliittodraamaa (Asghar Farhadin Na- 3.12. alkaen YLE Teema: Historia: Amerikan vaikuttajanaiset (USA, 2013) Dyllan McGeen käynnistämä ja tuottama kolmeosainen dokumenttihanke kertoo Hillary Clintonin, Ellen deGeneresin, Oprah Winfreyn ja monien vähemmän tunnetuttujen vaikuttajien todistelujen kautta, miten naisasialiike vaihe vaiheelta mullisti koko Yhdysvaltojen politiikan, talouden, kulttuurin ja parisuhteet. Republikaanina tunnetun Clint Eastwoodin mielenkiintoinen, joskin todellisuutta nynnympi elokuva kertoo USA:n liittovaltion poliisijohdossa yhteensä liki 50 vuotta vaikuttaneesta, täysin korruptoituneesta J. Egdar Hooverista. Hoover taisteli poliisille merkittävät valtaoikeudet ja määrärahat kommunisteja jahdatessaan, eli kaksoiselämää kaappihomona ja päätyi mafian kiristämäksi. Lopulta hän sotkeutui vainoharhoineen yhteiskunnan päätöksentekoon kiristämällä itse kulisseissa poliitikkoja ja toimittajia.
ylpeänä esittää: PIRUN HYVÄ PÄIVÄ! Albumi kaupoissa PIRUN HYVÄ PÄIVÄ 1. Pirun hyvä päivä 3:03 2. Pari päivää vaihtaisin pois 3:06 3. Pomot on mulkkuja aina 3:54 4. Jos mulla ois 3:04 5. Hoitotestamentti 3:32 6. Kalliossa sataa taas 4:25 7. Kohta spedee kylmenee 3:57 8. Sikanautakasvoinen mies 2:54 9. Kierosilmäinen tyttöni 4:58 (san. T. Eränkö, säv. A. Kettunen) (san. T. Eränkö, säv. P. Hedkrok) (san. T. Eränkö, säv. P. Hedkrok) (san. T. Eränkö, säv. A. Kettunen) (san. T. Eränkö, säv. P. Hedkrok) (san. T. Eränkö, säv. A. Kettunen) (san. T. Eränkö, säv. P. Hedkrok) (san. T. Eränkö, säv. A. Kettunen) (san. T. Eränkö, säv. P. Hedkrok) 10. Juhannusyö Jakomäessä 4:18 11. Jaat sä mun kanssa 3:25 12. Puujumalien laulu 3:07 13. Anna synnintunto takaisin 5:08 (san. T. Eränkö, säv. A. Kettunen) (san. T. Eränkö, säv. P. Hedkrok) (san. trad., säv. P. Hedkrok) (san. T. Eränkö, säv. A. Kettunen) Mu brodeekrana kangas attu farkkumerkki ihin! 6430056650005 NÄITÄ KAPPALEITA ET SUOMEN N YO UT UB E VI DE OT pomot on mulkkuja aina 20 14 hoitotestamentti 2012 jos mulla ois pillu 2011 ORMISOITTOLISTARADIOASEMILTA K TI M O ER Ä N GÖ N BL OG I www.ana konda.fi Puujumalat-orkesterin perustivat vuonna 2010 Lapinlahden Linnut -orkesterin perustajajäsenet Timo Eränkö, Pekka Hedkrok ja Ari Kettunen. Puujumalat on armotonta menoa, pirullista paahtoa ja täysin epäsovinnaista suruttomuutta. Aika tulee valaisemaan Puujumalat-orkesterin ensimmäisen Pirun hyvä päivä -albumin hohtavaksi lasimaalaukseksi. Pirun hyvä päivä -albumi on tulevaisuudennäkijöiden röyhkeä, mutta samalla ratkiriemukas huuto rahan särkemässä maailmassa. ? FA CE BO OK UULE! Puujumalat Eränkö Kettunen Hedkrok Täytä tiedot, leikkaa irti ja ota mukaan - Toimii pääsylippuna levyjulkkareihin. Saat tällä kutsulla rakenneuudistuksista vapaata hyvää tavaraa ilmaiseksi! Lähetämme sinulle sähköpostia kun vallankumous alkaa. Aseet jaetaan Vanhalla. KUTSU: Puujumalat Pirun hyvä päivä -levynjulkaisukansanjuhla! Torstai 20.11.2014 klo 16-19 Ravintola Allotria / Musiikkiteatteri Kapsäkki, Hämeentie 68, Kallio, Helsinki Menu: Olutta ja kananakkeja paperikäärössä. Hierontaa 1 € 10 minuuttia. Esiintyy: Puujumalat Special Strong Band (mm. Sakari Kukko, Mika Mylläri, Puka Oinonen, Jussi Liski ja Jan Noponen) Tilaisuus taltioidaan YLE TV1 Korkki kiinni ohjelmaan. Sarja alkaa 2015 alusta. Nimi: Sähköposti: Jakelu: