MUKANA MYÖS HUILI-LEHTI JA OIKEUTTA ELÄIMILLE 9/2015 Marraskuu | voiMa.fi hallintarekisteri Poliisi ei PaMPuta
Tule nauttimaan kanssamme mainiosta musiikista ja hyvästä seurasta. Tee samalla hyvää. Ihmisoikeuksien päivän ilta on osa kansainvälistä Kirjeitä vapaudelle-kampanjaa. Kampanjassa lähetetään miljoonia viestejä vapauden puolesta. Lähetä omasi: amnesty.fi/kirjeitavapaudelle AMNESTY INTERNATIONAL ylpeänä esittää: JIMI TENOR klo 17–21 Bar Dubrovnik (Eerikinkatu 11) Ilmainen sisäänpääsy tule ajoissa! VIITASEN PIIA Kuva: Paula Viitanen Kirjeitä vapaudelle -ilta Ihmisoikeuksien päivän
Kaunokirjallisuuden Karvakuonot NY T M O L E M M AT P I H A L L A ! Diktaattori.? facebook.com/tuom askyroof? cial
Rosebudin kaupat: Makkaratalo, Gaudeamus kirja & Kahvi, Kolmen sepän tietokirjakauppa, Kaapeli, Porthanian Tiedekulma, Kurvin Kirja, Korjaamo ja Kuopion kauppahalli. Kaiken maailman kirjat ja elokuvat Rosebudilta Katso myös erittäin hienot tarjoukset verkosta: www.rosebud.fi 9 ,50€ 7 € 7 € 5 € 15 € 20 € 12 € 12 € 25 € 9 € 25 € 20 € Best British Classics 3, 12 x DVD Solaris, DVD Rikos ja rangaistus, DVD Mustalaisleiri muuttaa taivaaseen, DVD Eduard Uspenski: Fedja-setä Jevgeni Vodolazkin: Arsenin neljä elämää Solidaarisuuskalenteri 2016 Haruki Murakami: 1Q84, osat 1–3 Ilari Aalto & Elina Helkala: Matkaopas keskiajan Suomeen Mihail Bulgakov: Saatana saapuu Moskovaan Aino Havukainen& Sami Toivonen: Tatun ja Patun ihmeellinen joulu Luke Harding: Snowden
ilmoitus MarrasKUU N MerKKitUotteet Mitä tapahtui kun sota päättyi? Kirja kuvaa ihmisten arkikokemuksia ja tuntoja sotaa seuranneina unohduksen, pulan, jälleenrakentamisen ja perheiden perustamisen vuosina. Ville Kivimäki & Kirsi-Maria Hytönen (toim.): Rauhaton rauha. Suomalaiset ja sodan päättyminen 1944–1950. 394 s. Vastapaino www.vastapaino.fi Rauhaton Rauha Vietnamilaisten Tan Minhin yksinhuoltajanaisten valmistamat mainiot makuupussit moneen käyttöön. 100% silkkiä. Näppärä lakana kyläilyyn ja kaikenlaisille retkille. Korvaa lakanat retkeilymajassa. Ihana iholla, ylelliset unet taattu. Paino vain 140 g ja mahtuu miniveskaan tai vaikka taskuun. Kulkee tavallisessa kirjekuoressa vaikka lahjaksi kaverille. Saatavilla eri väreissä. Rosebudin kirjakaupoista tai suoraan toimituksesta. Hinta 42 euroa kotiin postitettuna: tilaukset@voima.fi Voiman silkkimakuupussit Uusix-verstaat on käsityöpajojen yhteisö, jonka tehtävä on kuntouttavan työtoiminnan järjestäminen työttömille helsinkiläisille. Uusix on osa Helsingin kaupungin sosiaalija terveysviraston työhönkuntoutusta. Vähäisillä resursseilla, kestävän kehityksen periaatetta vaalien, saadaan suuria vaikutuksia sekä yksittäisen kuntoutujan että koko yhteiskunnan mittakaavassa. Työpajoissa kierrätysmateriaaleista valmistettuja tuotteita, kuten koruja, puuesineitä, tekstiilejä, sisustustuotteita ja leluja on myytävänä Uusixin kaupassa, Kyläsaarenkatu 8 J:ssä. www.uusix.fi uusix RauhankasVatusta ja kouluRauhaa t-paidassa Rauhanpuolustajien tuoteuutuus on Pure Wasten 100-prosenttisista kierrätystekstiileistä valmistama rauhankasvatus-aiheinen t-paita. Helsingin Eläintarhan alakoulussa ideoitua mustaa paitaa saa perusja lady fit -mallisena. Olkoon rauha päälläsi! Tilaukset Rauhanpuolustajien nettikaupasta: www.rauhanpuolustajat.org/kauppa Voima-paita Tilaa nyt Jani Leinosen Voimalle suunnittelema t-paita. Miesten ja naisten mallit: XS–XL. Hinta 20 euroa. Tilaukset: tilaukset@voima.fi Suomalaisen vaatemerkin ekologinen kauluspaita hengittää materiaalinsa ansiosta erinomaisesti – 55% hamppua ja 45% luomupuuvillaa. Verkkokaupassa myös suositut Plasticana-hamppukumisaappaat naisille ja miehille. WEBSHOP / RCM SHOP TURKU Rauhankatu 12 a 20100 Turku www.rcm-clothing.com RCm sEphERd shiRt / hamppua ja luomupuuVillaa tiEtoisEn lÄsnÄolon haRjoituksia tEinEillE Harjoitusohjelma mielenterveyden lisäämiseen CD-levyllä. Samalla tuetaan hyvinvointitaitojen opetusta peruskouluissa*. Tämän harjoitusohjelman on luonut psykologian tohtori Amy Saltzman. Tavoitteena on lisätä rauhaa, keskittymiskykyä ja hyvää fiilistä. Eli tukea voimakkaiden tunteiden kohtaamiseen, stressinhallintaan ja sisäiseen tasa painoon. Ostamalla CD:n tuet ainakin yhden teinin mielenterveyttä – samalla lahjoitat 10€ nuorten mielenterveyden tukemiseen! ”Ota chillisti, joka päivä. Tämän cd:n avulla se onnistuu”, Jukka poika. ”Tämä on juuri se levy, jonka olisin itse halunnut teininä.”, Mira Luoti. * Lue lisää ja toimi! www.perustaitojaperuskouluun.fi jukka koRpEla: lÄnsimaisEn yhtEiskunnan juuRilla Uutuusteos etsii historian suuria linjoja yksityiskohtien takaa ja osoittaa, miten antiikin ja keskiajan maailmat vaikuttavat nykyhetkessä. Milloin idän ja lännen välinen ajatustapojen ja arvomaailmojen kui lu syntyi ja onko se ylittämätön? Ovatko riippumattoman lain turvaamat yksilön oikeudet historian huipentuma? gaudeamus.pikakirjakauppa.fi Ka nsi: Ve lda Pa rkk ine n Ka nn en ku va: o slo Fre ed om Fo rum Fa niju listeessa sss -m ie he t
Ikuiset sexihelte et nytten s. 13 Vastamai nos Tässä lehdessä muun muassa 9.11.–13.12.2015 9 / 2015 • 7 pääkirjoiTus li ss u le ht im aja Kr ist ian m cC an n m ar ia m as to la Kr ist ian m cC an n Voima Hämeentie 48, 00500 Helsinki, puhelin (09) 7744?3112, faksi (09) 773?2328, sähköposti voima@voima.fi, toimituksen sähköposti toimitus@voima.fi, fifi.voima.fi päätoimittaja Veera Järvenpää 044 980 5215 ulKoasu Ninni Kairisalo & Antti Kukkonen (09) 7744?3113, mainosgraafikko Ninni Kairisalo muu toimitus Velda Parkkinen, tuomas Rantanen, Kaisu tervonen, mikko sauli, iida simes & Jari tamminen toimitusjohtaja teemu matinpuro YhteYspäälliKKö tuomas Korkiakangas (09) 7744 3112, 040 825 5804 KustannuspäälliKKö tuomas Rantanen 040 507?7165 aVustajina tässä numerossa Warda Ahmed, suvi Auvinen, Ellen Eljaala, Kalle Erkkilä, Pipsa Hakala, Niko Hallikainen, tanja is, saila Kivelä, marko laihinen, lissu lehtimaja, mikko Niemelä, Pontus Purokuru, Janne siironen, syksy Räsänen, olli tammilehto, Jiipu uusitalo, Heli Yli-Räisänen. julKaisija Voima Kustannus oy Yhtiön osaKKaat Rosebud Books oy, luonto-liitto, maan ystävät, suomen Rauhanpuolustajat, Heikki Hiilamo & tuomas Rantanen jaKelu Jari tamminen 050-331 4057 tilauKset tuomas Korkiakangas 09-7744 3112 Voiman Vuositilaus 10 numeroa 39 euroa paino Alma manu oy, tampere painos 60 000 issn 1457-1005 Ka nsi: Ve lda Pa rkk ine n Ka nn en ku va: o slo Fre ed om Fo rum Älä supo hyysää natseja! Kun rasistit tekevät vastaanottokeskuksiin polttopulloiskuja, Suojelupoliisi reagoi tilanteeseen lyömällä lisää vettä turvapaikanhakijoita vastustavien myllyyn. Natsien ja antirasistien asettaminen toisiaan vastustaviksi ääripäiksi ei ainakaan paranna Suomen sisäistä turvallisuutta. Suojelupoliisi piti tiistaina 3. marraskuuta tiedotustilaisuuden, jossa se analysoi turvapaikanhakijoiden lisääntyneen määrän vaikutusta kansalliseen turvallisuuteen. Supon tulkinnan mukaan turvapaikanhakijoiden määrän huomattava kasvu lisää myös väkivaltaisesta ääri-islamistisesta toiminnasta kiinnostuneiden henkilöiden määrää. Supossa siis uskotaan terrorismin uhan kasvaneen Suomessa, ja syy on turvapaikanhakijoissa. Rasisteille tämä tieto on lämmin päänsilitys ja antaa oikeutuksen vastaanottokeskusten vastustamiseen ja vihan täyttämään öyhötykseen. suomalaiset eiVät tarvitsisi lisää syitä pelätä ja vihata. Supossa löytyy kuitenkin ymmärrystä ennakkoluulojen ja rasismin kasvulle. Sen mukaan ”väkivaltaisten viharikosten uhka on kohonnut turvapaikanhakijoiden määrän huomattavan kasvun ja sen nostattaman maahanmuuttovastaisen ilmapiirin vuoksi”. Syy polttopullojen viskelyyn ja SPR:n vapaaehtoisten kivittämiseen ei ole viharikosten tekijöissä vaan turvapaikanhakijoiden määrässä. Suojeluspoliisi jakaa saman ajatuskulun, jota poliittinen johto pääministeri Juha Sipilää ja valtiovarainministeri Alexander Stubbia myöten ovat toitottaneet. Molemmat ovat painottaneet ”kultaista keskitietä” maahanmuuttopolitiikassa ja -keskustelussa ja leimanneet rasismia vastustavat ja natsit toistensa ääripäiksi. polttopullojen heittäminen vastaanottokeskuksen oveen on viharikos. Sen suuntaisen käyttäytymisen ja sille kasvualustaa luovan puheen vastustaminen ei ole laitonta, vaan muistuttamista ihmisarvon jakamattomuudesta ja jokaisen tasavertaisuudesta. Näiden kahden väliltä ei löydy kompromissia. Pelkkä ajatus ”kultaisen keskitien” löytymisestä tai rasismin nousun perustelusta turvapaikanhakijoiden määrällä siirtää katseen pois ongelmasta. Poliittisen johdon pitäisi osoittaa, miten nollatoleranssi rasismia kohtaan toimii käytännössä, ja näyttää eduskuntaryhmissä ovea vihapuheen lietsojille. Sanat luovat kasvupohjan teoille. Rasismin vastustaminen ei ole ääriliikehdintää vaan perustuslain hengen mukaista toimintaa eli isänmaallinen teko. Veera järVenpää 9 normihomovoimaa! s. 29–30 26 Katutaidetta pietarissa 32 50 mika ronkainen Draamahelmi 52 Yasmin Fedda 20 & 48 asiaa lehmistä 8 Fa niju listeessa sss -m ie he t sivistysporvarin kuolema
8 • 9 / 2015 MaailManlopun eteinen Kohti kosmista hölmölää StaniSlaw lemin teoksessa Tähtipäiväkirjat kosminen säheltäjä Ijon Tichy päätyy planeetalle, jota on kohdan nut hirveä katastrofi. Siellä tiedemiehet ovat kehittäneet koneita, jotka tuottavat kaikkia hyödykkeitä täysin vailla työvoimaa, eikä kenenkään tarvitse enää raataa. Koska työtä ei ole, ei palkkaakaan makseta. Niinpä indioottien – se on planeetan asukkaiden nimi – kansanjoukot näke vät nälkää ja epätoivoisina vaeltavat pursuavien tavara varastojen äärellä, joita heillä ei ole varaa hankkia. nykyä än ma apallollakin kuulee puheenvuoroja, joissa esitetään ongelmana se, että teknologian kehitys vähentää työpaikkoja ja tekee kokonaisia ammatteja tar peettomiksi. Taustalla on ajatus siitä, että kaikkien täytyy tehdä työtä elääkseen. Samalla tapaa se, että ihmiset ostaisivat vähemmän hyödykkeitä, on suuri huolen aihe. Kulutuksen laskemis ta pidetään suorastaan pahimpana mahdollisena talou dellisena pulmana, joka voi johtaa koko yhteiskunnan ro mahdukseen. Jos tavaroita ei osteta, ihmisillä ei ole työtä, jota he tarvitsevat henkensä lunastamiseksi. Ongelmaa yritetään ratkaista saamalla ihmiset hankkimaan tuottei ta, joita he eivät tarvitse, jotta toiset ihmiset voivat valmis taa niitä, vaikka eivät haluaisi. Tämän niin kutsutun taloudellisen toiminnan lisäämi nen on poliittisten päättäjien keskeinen tavoite. Oikealla ja vasemmalla kiistellään lähinnä siitä, mikä on paras kei no sen toteuttamiseksi. tällainen Suunnittelu on irronnut talouden perim mäisestä päämäärästä, joka on ihmisten tarpeiden tyy dyttäminen. Jos talous perustetaan käytettävissä oleviin resursseihin ja yhteisen hyvän tavoitteeseen, teknologian edistys ei ole vitsaus. Päinvastoin, se on edistysaskel, joka mahdollistaa ihmisarvoisen elämän kaikille. Teknologia kasvattaa kyllä työttömyyttä, mutta ongelmana ei ole työn puute, vaan jälkeenjääneet yhteiskunnalliset järjestelyt. Samoin tavaroiden kysynnän lasku on talouden kan nalta hyvä asia, koska mitä enemmän uusiutumattomia luonnonvaroja säästyy, sitä paremmat edellytykset elä mälle on jatkossa. Menneisyydestä perittyihin rakenteisiin suhtaudu taan kuitenkin kuin ne olisivat luonnonlakien kaltaisia tosiseikkoja, jotka määrittävät sen, mikä on mahdollista. Vanhentuneiden käsitysten romuttaminen on oleellinen osa taloudellisen järjestelmän päivittämistä teknologisen kehityksen tasalle. Keskeinen osa muutosta on taloudellisen vallan demo kratisointi, minkä indiootit nimesivät "alhaisten hyökkäyk seksi vapauksiemme perustaa vastaan". Koko väestön hyväksi tehty verotus, sosiaalidemokraattinen hyvin vointivaltio ja perustulo ovat vain virstanpylväitä matkalla kohti sivistynyttä maailmaa, pois indioottien polulta. SykSy RäSänen Ka isa Ka ng as S iviStySyliopiSto on Suomessa ollut kansallinen pro jekti, jonka juu ret ulottuvat aina 1800luvun fennomaanisen liikkeen nousuun ja J. V. Snellmanin ajatteluun saakka. Sen ytimessä on sosiaalisen nou sun mahdollistaminen, ja kaik ki puolueet ovat perinteisesti sitoutuneet projektiin. Suunta on kuitenkin muut tunut. Yliopistoon on jo pidem män aikaa kohdistunut valtion taholta kasvavia paineita mark kinaehtoisuuden omaksumi seksi. Yliopistolla jotkut näke vät käännekohdan Kekkosen ajoissa, toiset 90luvun lamassa ja kolmannet 2000luvun alku puoliskolla, mutta muutoksen allekirjoittavat kaikki. Yhtenä käännekohtana monet näkevät vuonna 2010 voimaan tulleen yliopistouu distuksen. Vaikka uudistusta markkinoitiin yliopistolaisil le autonomiaa lisäävänä, sen myötä opetusministeriön sa nanvalta yliopiston asioihin on monien mielestä lisäänty nyt merkittävästi. Kehityksen viimeisin kään ne on opetusministeri Sanni Grahn-Laasosen yliopistoille lähettämä kirje, joka on herät tänyt laajaa närää yliopistolais ten keskuudessa. Kirjeessään ministeri käytännössä sanoo, että yliopistot hoitavat tonttin sa huonosti. ”Maailman huipulle tähtää vä maa ei voi olla tyytyväinen eikä tyytyä tilaan, jossa sen kor kein huippu – tiede ja tutkimus – yltää kyllä hyvään, mutta ei maailman kärkeen”, Grahn Laasonen kirjoittaa. GlaSGowSSa asuva tutki ja Mari K. Niemi reagoi Suomen Kuvalehden blogissaan tuoreeltaan kirjeeseen ihmet telemällä juuri huippututki muksen korostamista. Hänen mielestään huippututkimuk sen vaatiminen ja samalla resurssien leikkaaminen on loukkaavaa. Niemi muistuttaa, että suo malaista yhteiskuntaa tutkivat nimenomaan suomalaiset, eikä sille tutkimukselle välttämättä ole kysyntää maailman huip pujulkaisuissa. Kyse on myös suomen kielen asemasta tieteen kielenä. Suomalaisuuden korosta misen luulisi olevan nykyhalli tukselle lähellä sydäntä. Perus suomalaisten koko identiteetti rakentuu kansallismielisyyden ympärille, kokoomuksella on perinteinen ”koti, uskonto ja isänmaa” siipensä sekä pitkä historia nimenomaisesti si vistyspuolueena. Keskustan oppiisä Santeri Alkio puoles taan oli vahvasti sivistyksen asialla. Hallituksen koulutuspo litiikka aiheuttaa surumie listä huokailua myös kokoo muksen sisällä. Eräs pitkään kokoomuksessa vaikuttanut poliitikko kertoo kokevansa ”hirvittävää myötähäpeää” GrahnLaasosen kirjettä luki essaan. ”Kirjeestä välittyy, että kirjoittaja ei ymmärrä, mistä kirjoittaa. Meillä ei puolueessa enää nähdä sivistyksellä muu ta kuin välinearvoa. Laasosen kirje kertoo lähinnä, että ym märtämättömyydestä ja his tekSti mikko Sauli kuva ninni kaiRiSalo, velda paRkkinen SaapaSmalli iida SimeS Sivistyksen vastainen kapina Opetusministerin paimenkirje sai tieteilijöiden parissa hämmentyneen ja närkästyneen vastaanoton. Sivistysporvareiden suku puutto ihmetyttää myös hallituspuolueiden sisällä.
9 / 2015 • 9 opistoltaa voidaan vähentää jo pa 1 200 ihmistä. Helsingin yliopiston Valtio tieteellisen tiedekunnan de kaanin paikalta Tampereen yli opiston rehtoriksi ensi vuonna siirtyvä Liisa Laakso sanoo suoraan, että yliopistolla vallit see pelon ilmapiiri. ”Monet pelkäävät leikkaus ten seurauksena ymmärrettä västi asemansa puolesta ja ovat siksi hiljaa.” GrahnLaasosen peräänkuu luttamalle yhteistyölle eri kou lutusyksiköiden välillä tilanne luo äärimmäisen huonot edel lytykset. ”Yliopistojen välillä olisi luullut esimerkiksi nousevan solidaarisuutta suhteettoman kovasti Helsingin yliopistoon kohdistuvien leikkauksien vuoksi, mutta koska muuallakin pelätään rahoituksen puolesta, ei toisten puolustamiseen halu ta lähteä. Kiristyvä kilpailu yli opistojen välillä on huono pohja yhteistyölle”, Laakso pohtii. miniSteRiön taholta tuleva ohjaaminen on luonut kuilun yliopiston johdon eli rehtorin, dekaanien ja laitos johtajien ja muun yliopiston välille. Myös Laakso myöntää tämän. Hän katsoo, että ylhäältä tuleva paine muokkaa tapaa, jolla yliopiston johtoporras joutuu asioita tarkastelemaan. Oikeustieteellisen tiedekun nan dekaanina kaksi kautta toiminut professori Jukka Kekkonen pääsi todistamaan muu tosta aitiopaikalta. ”Kun olin dekaanina en simmäistä kautta 2004–2007, dekaanit yleisesti puolustivat vielä oppiaineitaan ja akatee mista vapautta ylhäältä tule via paineita vastaan. Toisella dekaanikaudellani olin suun nilleen ainoa, joka edelleen py syi kannassaan. Muut oli saa tu integroitua mukaan johdon tueksi.” Hänen mukaansa etenemis mahdollisuudet johtoportaassa ovat rajalliset, jos kapinoi liikaa ministeriön näkemyksiä vas taan, joten on inhimillistä, että yliopiston kannalta ongelmal lisiakin ministeriön linjauksia myötäillään. Samalla tilanne on yliopiston autonomian kannalta hyvin hankala. Kekkonen näkee muutok sen tavassa, jolla ministeriö käy keskustelua yliopiston kanssa. Hänen mukaansa ennen vir kamiesten kanssa palavereissa oli voimakas tunne samassa ve neessä olemisesta, kun taas nyt politiikka tulee saneluna. lyhytnäköiSyyS ja ym märtämättömyys toistuivat teemoina kaikkien yliopisto laisten puheissa. Nimetön ko koomuspoliitikkomme uskoo, että sivistyksen puutteesta on haittaa myös liike-elämässä. ”Jos katsoo yritysjohdon kulttuuria muualla kuin Suo messa, siellä arvostetaan si vistystä. Se on osa small talk -kulttuuria. Pitää pystyä kes kustelemaan filosofiasta ja tai teesta menestyäkseen yritys kuvioissa.” ”Suomessa tällaista ei ar vosteta. Meillä ajatellaan, et tä kapea välineellinen sivis tys riittää, vaikka näin ei ole. Tästä seuraa helposti kiusalli sia tilanteita, kun pitäisi tehdä kansainvälistä bisnestä”, hän jatkaa. Myös Liisa Laakson mieles tä kansainvälisyyttä pitäisi aja tella laajemmin kuin elinkeino elämän välittömistä tarpeista käsin. ”Tärkeää ovat opiskelija vaihdon myötä muodostuvat verkostot, joista on mahdoton ta ennakoida etukäteen, mitä ne tuottavat. Esimerkiksi Kiinassa on tällä hetkellä hyvin korkeis sa asemissa sosiaalipolitiikan puolella ihmisiä, jotka on kou lutettu Suomessa.” Sivistysyliopistoa ja yrittäjä henkeä ei siis ole pakko nähdä vastakkaisina toisilleen. Sivistys voisi myös tukea suomalaisyri tysten kansainvälistä menestys tä. Lyhytjänteisellä ja näköalat tomalla koulutuspolitiikalla ja lukukausimaksuilla tällaisten visioiden torpedoiminen toki käy ketterästi. Juttua varten on haastateltu myös Yliopisto Oyj -kirjan kirjoittanutta professori Heikki Patomäkeä. toriattomuudesta on tullut hy väksyttävää politiikassa”, hän huokaa. peRinteiSten sivistysporva reiden katoaminen ihmetyt tää yliopistolla laajemminkin, eikä ainoastaan tulipunais ten dosenttien keskuudes sa. Keskustavaikuttajanakin tunnettu professori Laura Kolbe kyseli julkisessa Face bookpäivityksessään, ovatko yliopistolaiset epäonnistuneet sivistystehtävässään, kun aka teemisella korkeakoulututkin nolla varustetut ihmiset hah mottavat sivistyksen roolin näin huonosti. ”Tämä vaan nyt tuntuu niin surkealta, tämä Suomen tämän hetkinen johtaminen (kaikilla tasoilla)… että oikeasti itkettää”, Kolbe päättää viestinsä. Uutta tilanteessa on, että myös yliopistolaiset ovat leik kausten edessä yllättävän hil jaa. Hallituksen reilun sadan miljoonan rahoitusleikkaukset ovat omiaan pitämään yleensä varsin ärhäkän yliopistoväen ruodussa. Yksin Helsingin yli tekSti mikko Sauli kuva ninni kaiRiSalo, velda paRkkinen SaapaSmalli iida SimeS Sivistyksen vastainen kapina Opetusministerin paimenkirje sai tieteilijöiden parissa hämmentyneen ja närkästyneen vastaanoton. Sivistysporvareiden suku puutto ihmetyttää myös hallituspuolueiden sisällä.
10 • 9 / 2015 Tekijät: Warda Ahmed, Tanja Is ja Jiipu Uusitalo
9 / 2015 • 11 m ielenoSoittajien vierellä harppoo kaksi keltaisiin lii veihin sonnustautu nutta hyväntuulista poliisia. Heidän toisella puolellaan on joukko mielenosoittajia, toisella rivis tö päästä varpaisiin varustautuneita joukkojenhallintapoliiseja. Mielen osoituksen poiketessa ennalta sovitul ta reitiltä keltaliivisiin tulee eloa. Dia logipoliisien tehtävä on selvittää, mitä tapahtuu seuraavaksi. Katutasolla neuvotteluja käyviin poliiseihin törmättiin Helsingissä en simmäisiä kertoja vuonna 2013. Ruot sissa vastaavia keltaliivejä oli näky nyt jo vuosien ajan, ja näiden selässä lukeneesta dialog polis nimitykses tä otettiin Suomessa käyttöön termi ”dialogipoliisi”. Helsingin poliisin ylikomisario Seppo Kujala ei puhu erillisestä yksikös tä – dialogipoliiseja ei siis virallisesti ole olemassa – vaikka kaduilla tavatut dialogipoliisit myöntävät olevansa osa Helsingin poliisin ennaltaestävän toi minnan joukkoja. ”Meillä on tilanneorganisaatiossa neuvottelijoita, jotka pyrkivät toimi maan viestinviejänä eri tahojen vä lillä. Esimerkiksi mielenosoituksissa on näihin tilanteisiin erikoistuneita henkilöitä, jotka tekevät tätä oman toimen ohella. He ovat tilannejohdon yhteyshenkilöitä.” poliiSi alkoi 1980luvulla voimankäy tön sijaan kouluttaa erityisiä neuvot telijoita, 1990luvun lopulla taktiikkaa vaihdettiin useissa maissa. Käytettiin arveluttavia keinoja kansalaisoikeuk sien rajaamisesta laajojen tiedustelu tietojen hankkimiseen. Myös voiman käyttöä lisättiin radikaalisti. Ruotsin poliisi aloitti dialogipoliisien käytön vuoden 2001 Göteborgin EU:n huippukokouksen jälkimainingeissa. Göteborgissa oli tuolloin kolme mie lenosoitusta, joiden yhtey dessä kiinni otettiin 500 henkilöä majoitustiloista ennen näiden osallistumista mielen osoitukseen. Samoissa mielenosoituk sissa poliisi avasi tulen väkijoukkoon ensimmäistä kertaa sitten 1930luvun, ja mielenosoitus muuttui mellakaksi aiheuttaen suuret materiaaliset vahin got. Tapahtumia pidettiin lehdistössä poliisin epäonnistumisena. Dialogipoliisien tehtävänä on ennen kaikkea estää konfliktien eskaloituminen. ”Suomessa tällaista toimintaa on tietysti ollut vuosikausia”, vastaa yli komisario Kujala kysymykseen, kos ka dialogipoliisitoiminta on aloitettu Suomessa. ”Viime aikoina siitä on ehkä tullut näkyvämpää mielenosoituksissa, kos ka vastakkainasettelua on ollut.” tukholman poliisi on tehnyt ra portin dialogipoliisin toimin nasta. Toiminta alkoi antiautori taarisista ja vasemmistolaisista mielenosoituksista, sekä ”muukalais vihamielisistä” mielenosoituksista. Dialogipoliiseja käytetään myös tilan teissa, joissa on mielenosoitus ja vas tamielenosoitus, vaaleihin liittyvissä mielenosoituksissa, solidaarisuusmie lenosoituksissa globaaleille tapah tumille sekä joissakin eläinoikeus ryhmien mielenosoituksissa. Ruotsin esimerkkiä on sovellettu pitkälti myös Suomessa. Dialogipo liiseja on nähty lähinnä rasististen ja antirasististen mielenosoituksien yh teydessä sekä tilanteissa, joissa anti autoritaarinen ja anarkistinen liike on organisoinut tapahtumia. helSinGiSSä toimii kymmenkun ta mielenosoituksiin erikoistunutta dialogi poliisia. He pyrkivät keskus telemaan tuntemiensa henkilöiden kanssa suunnitelmista sekä ennen ta pahtumaa, sen aikana että sen jälkeen. Poliisit tuntevat ihmisiä nimeltä, saat tavat soittaa tai lähettää näille teksti viestejä tilaisuuksiin liittyen ja kavee raavat aktivistien kanssa. Kujala toteaa, että mielenosoituk sissa käytetään tarkoituksella samoja henkilöitä. ”Tämä on sellaista erityistoimin taa, ettei siihen kannata uutta ihmis tä laittaa joka kerta. Ei siitä mitään haittaakaan ole, jos tunnetaan hen kilöt aiemminkin, ja se on huomattu käytännössä.” Entä miksi dialogipoliisit tuntevat ihmisten taustoja ja tietävät, ketkä ovat tuttuja keskenään? ”Poliisit hankkivat sellaista tietoa, jota tarvitsevat tehtävänsä tekemi seen. Lähtökohtaisesti ollaan yhteydes sä niihin henkilöihin, jotka mielenosoi tuksen järjestävät. Ainahan ei tällaista tahoa ole, ja silloin pyritään olemaan yhteydessä niihin henkilöihin, joiden tiedetään pyrkivän olemaan tosiasial lisia järjestäjiä”, Kujala toteaa. tukholman poliisin raportissa pu hutaan dialogipoliiseista ”pehmeänä” strategisena työkaluna ja painotetaan pitkäjänteistä työtä aktivistien kanssa. Mitä kovempia voimakeinoja poliisi käyttää, sitä todennäköisemmin tilan ne eskaloituu. Dialogipoliisin tehokkuutta on vai kea mitata, mutta mellakat ja omai suusvahingot ovat vähentyneet merkittävästi Tukholmassa dialogipo liisien käytön alettua. Tavoitteena on saavuttaa henkilökohtaisilla suhteilla aktivistien luottamus ja saada väkijou kot hallitsemaan itse itseään. Viitteitä tällaisesta on ollut myös Helsingissä. Dialogipoliisit ovat esimerkiksi yrittä neet saada mielenosoittajia tiedotta maan poliisin viestejä megafoneistaan. Suomessa dialogipoliisit ovat tulleet kaduille jäädäkseen. ”Tulokset ovat positiivisia, joten ei ole mitään syytä luopua neuvottelijois ta”, ylikomisario Kujala toteaa. tekSti Suvi auvinen kuvat pontuS puRokuRu pehmeä poliisi ei pamputa Dialogipoliisiyksikkö yrittää estää konfliktien eskaloitumisen.
12 • 9 / 2015 tekSti veeRa jäRvenpää kuva liSSu lehtimaja arvopaperikeskusasetuskusetus Valtionvarainministeriö perustelee hallintarekisterin käyttöön ottamista Euroopan unionin arvopaperikeskusasetuksella. Oikeusministeriö ei kuitenkaan näe nykymallissa ristiriitaa EU-lainsäädännön kanssa. S ä ätä äkö Euroopan unionin arvopaperikes kusasetus suorasta omis tuksesta vai ei? Vaatiiko arvopaperien säilytys toiminnan avaaminen kilpailulle hallintarekisterin käyttöön ottamista myös Suomessa? Arvopaperikeskusasetus astui voi maan vuosi sitten syyskuussa ja on sel laisenaan suoraan sovellettavaa lakia. Tulkinnat siitä ovat ristiriitaisia. Valtio varainministeriö ajaa hallintarekiste riä Suomeen ratsastamalla asetuksella, vaikka oikeusministeriön mielestä Suo men nykyinen suoran omistuksen mal li ei ole ristiriidassa EU-lainsäädännön kanssa. Valtiovarainministeriö pyysi arvo paperisäilyttämistä säätelevästä laki luonnoksesta lausuntoja lokakuussa. Toteutuessaan laki toisi Suomeen niin sanotun Ruotsin mallin, ja suomalainen sijoittaja voisi valita hallintarekisterin ja suoran omistuksen välillä. Luonnos lähti lausuntokierrokselle keskiviikkona 21. lokakuuta, ja lausun toaika päättyi 2. marraskuuta. Esityksen mukaan hallintarekiste röinti sallittaisiin myös suomalaissijoit tajille kahden vuoden siirtymäajan jäl keen. Nykyisin Suomessa on käytössä pa kolliset arvoosuustilit, joiden omis tajatiedot ovat saatavilla arvopape rikeskuksesta. Ne ovat turvanneet yhteisöjulkisuuden ja viranomaisten tiedonsaannin. Muun muassa verottaja ja Keskus rikospoliisi uskovat, että hallintarekis terin käyttöön ottaminen heikentäisi viranomaisten mahdollisuutta saada tietoa osakeomistuksista. Esityksessä tavoitellaan yhteisöjul kisuuden pitämistä nykyisellä tasolla. Oikeusministeriö huomauttaa lausun nossaan, että omistusketjun ulottuessa ulkomaille tietoja ei kuitenkaan saataisi, koska ulkomailla toimivilla säilyttäjillä ei ole velvollisuutta toimittaa omistaja tietoja. euRocleaR Finland pyörittää Suo men arvopaperikeskusta, jolla on kansallinen monopoli. Euroclear Fin land tulkitsee Euroopan unionin ar vopaperikeskusasetusta hyvin toisin kuin valtiovarainministeriö. Se on teetättänyt asianajotoimisto Castrén & Snellmanilla arvion, miten arvopa perikeskusasetus vaikuttaa Suomen lainsäädäntöön. Euroclear Finlandin tulkinta arvopa perikeskusasetuksesta on se, että kaik kien arvopaperikeskusten on tarjotta va suorat tilit. Lakitoimisto Castrén & Snellmanin mielestä niin suomalaisen arvopaperikeskuksen kuin muidenkin suomalaisille liikkeeseenlaskijoille pal veluitaan tarjoavien arvopaperikes kusten edellytetään tarjoavan asiakas kohtaisia suoria arvoosuustilejä tai vastaavia suoria tilejä Suomen kansa laisille sekä suomalaisille yhteisöille ja säätiöille ilman valinnan mahdollisuut ta niin kauan kuin tätä edellytetään Suomen lain mukaan. Yksinkertaistettuna, arvopaperikes kusmonopolia Suomessa pitävän Eu roclear Finlandin mielestä asetus ei pakota siirtymään pois suoran omis tuksen mallista – päinvastoin, se edellyttää muuallakin EU:ssa suo rien tilien tarjoamista Valtiovarainministeriö tulkit see asiaa aivan toisin. Sen mielestä asetuksessa ei säädetä suoran omis tuksen tarjoamisesta. ”Julkisuudessa on esitetty väittei tä siitä, että muualla Euroopassa oltai siin menossa suoran hallinnan malliin. Meillä ei ole useiden EU-lainsäädäntö neuvotteluiden jälkeen tästä mitään viitteitä – päinvastoin. Kun Suomi on ajanut suoran hallinnan mallia, meidät on tyrmätty näillä ehdotuk silla”, valtiovarainministeriö tote si, kun lakiluonnoksesta pidettiin toimittajille taustatilaisuus 22. lokakuuta. vä äntö hallintarekiste ristä politisoituu, ja sen läpimeno näyttää epä todennäköiseltä. Perus suomalaisten puheen johtaja Timo Soini linjasi keskiviikkona 4. marraskuuta blogissaan, että hallintarekisteri ja niin sanottu aktiivinen katumi nen eivät tuo parannus ta nykytilaan. Päivä ei ehtinyt kääntyä illak si, kun hallitus perui lakihankkeen. Hallituspuolueena perussuomalaiset ovat rat kaisevassa asemassa hallintarekisteris tä päätettäessä. Myös kokoomuslainen europarla mentaarikko Sirpa Pietikäinen ihmet telee Lännen Medialle marraskuun alussa antamassaan haastattelussa kii rettä, jolla hankintarekisteriä ajetaan Suomeen. Suomel la on asias sa pysyvä poikkeus. Pietikäisen kanta ei ole varsinainen uutinen. Jo vuosi sitten marraskuussa hän kirjoitti blogissaan, ettei EU velvoita hallintarekisterin käyttöön ottamiseen Suomessa. Pietikäisen mukaan direk tiivi kirjoitettiin suomalaisten meppien vaatimusten takia niin, että Suomessa voidaan pitää kiinni osakeomistusten avoimuudesta. Hän korostaa tietävän sä asian hyvin, sillä on jäsenenä parla mentin talousvaliokunnassa. valtiovaRainminiSteRiö on saa nut viimeisimmällä lausuntokier roksella kritiikkiä siitä, miten sen tulkintaa arvopaperiasetuksesta on kyseenalaistettu ja kuinka valtiova rainministeriö on kritiikkiin val mistelussa reagoinut. Euroclear Finland toteaa, että valtiovarain ministeriö on kuitannut kritiikin kahdella lauseella – ja niin se todella tekeekin. Lakiluonnoksessa todetaan, että näke mykset siitä, velvoit taako asetus Suomea avaamaan hallintare kisteröinnin myös suo malaisille sijoittajille, ja kavat lausunnon antajia. Viime kädessä asias ta linjaa Euroopan unionin tuomio istuin. Päätöstä asiasta ei ole, eikä Suomen käytännös tä ole tehty valituksia. Poliitikkojen vastuulle jää puntaroida, uskoako valtiova rainministeriön vai oikeusminis teriön tulkintaan ja ohitetaanko hallintarekisterin erinomaisuu den uskossa Keskusrikospolii sin ja verottajan huolet har maan talouden torjunnan suhteen.
9 / 2015 • 13 To im itu ks ell ist a ain eis to a
14 • 9 / 2015 tekSti jaRi tamminen kuva pipSa hakala K an sa K u n n an o lo h u o n e • K an sa K u n n an o lo h u o n e • K an sa Ku n n an o lo h u o n e • Ka n sa Ku n n an o lo h u o n e • erikoismenoa, ei natseja Turussa elämä palasi raiteilleen, kun TVO sai uudet tilat. t uRkuhan on tunnetusti lähes yhtä paska paik ka kuin Helsinki, ja monet varovat astumasta sinne jalallaan. Jos joku kuitenkin Turkuun aikoo, niin yksi kaupungin parhais ta asioista on TVO eli Turun yliopiston Varsinaissuomalai nen osakunta. Tai tarkemmin TVO:n niin sanottu kerhotila, joka tiedetään legendaarisek si keikkapaikaksi. Vaikka TVO (osakunta) on yliopistoon tiu kasti sidottu järjestö, ei TVO (rakennus) ole tarkoitettu pel kästään yliopistolla norkoilevil le. Muutkin ovat tervetulleita ”Natseja emme tänne ha lua. Kaikki muu menee”, lin jaa TVO:n emäntä Jenny Kari. Tittelinsä Kari valitsi ihan itse, eikä kyse ole toimittajan vilje lemästä seksismistä. Vaikka osakuntaa on ar vostettu instituutiona suu resti, niin Turun yliopiston kampusalueen läpi kulkeval la Rehtorinpellonkadulla vuo sikymmeniä sijainnut TVO jäi vuonna 2010 kehityksen ja gentrifikaation jalkoihin. Rokkiluola/opiskelijoiden lon nimispaikka sai häädön, ja ti lasta remontoitiin pyöräkella ri. Vaikka pyörät sinänsä ovat kaikkien järkevien ihmisten suosima kulkuväline, TVO:n häätö nostatti melkoisen älä mölön piireissä. ”Me tykättiin siitä matalas ta, pimeästä sokkelosta, mut ta kyllä tämäkin kelpaa”, Kari toteaa höyryävä kahvikuppi kourassaan uuden TVO:n sa lissa. ”Olemme kotiutuneet.” Kotiseuturakas Kari ei myöskään jätä käyttämättä ti laisuutta kehua kaupunkiaan. Hänen mielestään TVO ei suin kaan ole ainoa hyvä syy käydä Turussa. ”Esimerkiksi legendaari sen Veikko Ennalan Hymylehdessä 1970luvulla julkai semat tutkimukset paljastivat, että turkulaisilta mimmeiltä saa helpoiten!” SatunnaiSeSta Turun kä vijästä – ja tarkkaavaisesta toimittajasta – saattaisi äkki seltään tuntua, että Pohjolan kaupunginosasta löytyvä TVO sijaitsee totaalisen pöpelikös sä. Kaukana raiteiden vää rällä puolella, jopa Logomoa kauem pana keskustasta. ”Vaikka toimittaja väittää, että ei Turkua tunnekaan, niin hyvin hän on omaksu nut varsin turkulaisen asen teen. Mielikuva on kuitenkin täysin väärä, ja jengi on löy tänyt tänne hyvin. Esimer kiksi junaasemalta pääsee raiteiden yli kävelysiltaa pit kin sopivasti lähettyville”, Kari vastaa maantieteellisiin tiedusteluihin. Kaupunki myös suunnitte lee toista kävelysiltaa raitei den yli ja vanhasta teollisuus alueesta on peräti kaavailtu luovien alojen keskittymää. Alueena paikka on nykyisel läänkin mitä kiinnostavin: sieltä löytyy vanhanliiton ko nehalleja, treenikämppiä ja muun muassa suurella rahal la VR:n vanhaan konehalliin rakennettu Logomo, jolla juh listettiin Turussa vuonna 2011 vietettyä Euroopan kulttuuri pääkaupunkivuotta. TVO:ta ei voi kuvailla yhtä suurella ra halla rakennetuksi, mutta hie no sekin on. ”tevikSen missio on olla se paikka Turussa, johon pieni kin bändi pääsee keikalle il man että tarvitsee pelätä pe rässä tulevaa jäätävää laskua. Matalan kynnyksen touhu an taa mahdollisuuden myös niil le, jotka eivät vielä kykene ta kaamaan loppuun myytyjä areenoja.” Back in the day, 1960luvulla, TVO tuli tunnetuksi villeistä jazzbileistä. Sittemmin genret ovat ehkä hieman muuttuneet, mutta villeydestä pyritään pi tämään kiinni. ”Aika moni – ehkä perustel lustikin – pitää Tevistä punk paikkana. Tämän taustalla on kenties ollut myös ohjel mapäälliköiden omat miel tymykset, mutta pyrimme haalimaan eri genrejä ihan laidasta laitaan. Punkkia kyllä
9 / 2015 • 15 tuRku tvo köydenpu nojankat u 14, tuRku tuoppi: 4,5 euRoa BiiSi: Rölli-peik ko: elefantti antti ja Siili Suhonen ilmianna olohuone esi! ideat@vo ima.fi on edelleen sekä rokkia, räp piä ja heviä. Ja näiden lisäksi erikoismenojuttuja.” ”Käytämme usein lauset ta ’erikoismenon ystäville’. Meiltä löydät kaikkea mah dollisimman outoa, jota muut eivät suostu ottamaan”, Kari määrittelee. Elävän musiikin lisäksi tila on avoin varsin vapaamuotoi selle toiminnalle. On kerhotoi mintaa ja flippereitä, sauna, lautapelejä sekä kikkeripöytiä löytyy. Vapaaehtoiset saavat osallistua kaikenlaiseen tal koiluun ja toimintaan, muun muassa terassin rakentaminen keräsi viime kesänä innokasta väkeä. ”Perustimme juuri myös Krustimartat-porukan, joka on ompelukerho helvetistä. Mitä ikinä ihmiset haluavat puuhas tella, tämä tila on sitä varten.” Voittoatavoittelematon tee– se–itsemeininki tarkoittaa myös sitä, että ihan jokaisen esiintyjän ei tarvitse edustaa kaupallista valtavirtaa. ”Olemme siinä määrin pie ni toimija, että jos sen sata henkeä tänne sisään saa, niin toiminta pyörii sillä vallan mu kavasti. Eikä joka ilta edes tar vitse sitä sataa henkeä – välillä voi sitten järjestää iltoja, joissa tarjolla on sitä erikoismenoa.”
16 • 9 / 2015 aktiviSmi Zootopia 12.11. klo 19, Maikki Friberg -koti, Helsinki Taiteilija-tutkija Mia Mäkelä vetää luennon posthumanistisesta tutkimusmatkasta eläintarhaan. Aiheina ovat niin lajityypillisyys, matriarkaatti, tunnekyky ja sukupuoli. www.naisunioni.fi/ank/zootopia tRue coSt 12.11., Kino Engel, Helsinki Andrew Morganin tuore dokumentti kertoo muotiteollisuuden vaikutuksista ympäristöön ja yksilöön. Maksuttoman näytöksen järjestää Suomen Puhtaat vaatteet -verkosto, ja siihen voi ilmoittautua osoitteessa www.lyyti.fi/ group/truecost. live and let live 18.11. klo 18, Kirjakahvila, Turku Oikeutta eläimille -järjestön elokuvasarjassa esitetään saksalaisdokumentti, joka kertoo kuudesta eri ihmisestä, jotka ovat muuttaneet elämänsä eläinystävälliseen suuntaan. femf 2015 21.11. klo 10–18, Arbis, Helsinki Tänä vuonna tapahtuman feminististen keskusteluiden, työpajojen, esitysten ja kohtaamisten pääteemana on intersektionaalisuus. http://femf.net elokuva poliittiSen vaStaheGemonian välineenä? 22.11. klo 15–16.30, Dubrovnik, Helsinki Olaf Möller moderoi keskustelua elokuvan mahdollisuuksista toimia vastahegemonian välineenä. Aiheesta keskustelevat elokuvantekijä Alejandro Pedregal, dokumentaristi Susanna Helke sekä elokuvakriitikko ja käsikirjoittaja Ilja Rautsi. www.lenspolitica.net/fi/tapahtumat/ keskustelu-elokuva-poliittisen-vastahegemonian-valineena people’S climate maRch 29.11. klo 13, Narinkkatori, Helsinki Kansainvälinen ilmastomarssi kerää huomiota ja painostaa politiikkoja ajamaan ilmastonmuutoksen vastaista politiikkaa. women and Science 30.11. klo 11–17.30, Ilmatieteen laitos, Helsinki voima SuoSittelee IIK! Iissä 13.–14.11. Ku va : St ef an Br em er Ranskan instituutti järjestää yhdessä Helsingin yliopiston ja Ilmatieteen laitoksen kanssa kansainvälisen keskustelutilaisuuden, jossa puhutaan siitä, miksi naiset löytävät luonnontieteellisille aloille, mutta heitä ei löydy alan huippupaikoilta. www.france.fi/helsinki/recherche-etuniversite/women-and-science-debate elokuva vinokino 6.11.–13.12., Helsinki, Tampere, Oulu Suomen ainoaa sukupuolija seksuaalivähemmistöihin keskittyvää elokuvafestivaalia juhlittiin jo Turussa, mutta se jatkaa vielä kolmelle muulle paikkakunnalle mukanaan muun muassa ruotsalaisromanssi Nånting måste gå sönder ja gayrodeo-dokumentti Queens & Cowboys. http://vinokino.fi RoStenin RyönäRänni 12.11. klo 20, Baari, Turku Elokuvantekijä Artturi Rostenin isännöimien kulttielokuvan iltamien tarkoituksena on viihdyttää leffafaneja kerran kuussa. Klubin ensimmäisessä illassa esitetään Night of Fear ja Nightmare City. www.facebook.com/ events/912834025458755 iik!! 13.–14.11., Ii Kansainvälisten kauhuelokuvauutuuksien lisäksi 14. kertaa järjestettävällä festivaalilla nähdään säestetty esitys Tod Browningin elokuvasta The Unknown (1927). www.iikfestivaali.fi lenS politica 12.–22.11., Helsinki 10-vuotista taivaltaan juhlivan tapahtuman ohjelmistoon kuuluvat tänä vuonna muun muassa Teemu Mäen elokuva Hulluus ja yhteiskunta sekä Naomi Kleinin samannimisen kirjan rinnalla tehty dokumentti This Changes Everything. www.lenspolitica.net almoSt StaR waRS 19.11.–9.1., Orion, Helsinki Tulevaa, seitsemättä Star Wars -elokuvaa odotellessa fanit voivat matkata toisiin maailmoihin muun muassa elokuvien Taisteluplaneetta Galactica, Musta aukko ja Vaarojen planeetta mukana. kavi.fi/fi/elokuvasarja/almost-star-wars poff 27.–29.11., Kulttuuritalo Annis, Pori Ensimmäistä kertaa järjestettävällä festivaalilla esitetään elokuvaa laajalla skaalalla. Mukana on amatöörejä ja ammattilaisia, vanhaa ja uutta. Sekä kokeellista että tuttua ja turvallista. www.poff.fi kiRjalliSuuS illan kiRja 10.11. ja 24.11. klo 18, Pääkirjasto Metso, Tampere Kaikille avoimessa lukupiirissä vierailee marraskuun alkupuolella Annika Idström. Aiheena on hänen kirjansa Veljeni Sebastian. Loppukuusta kirjastaan Elämänmeno puhuu Pirkko Saisio. helSinki woRd feStival 12.–14.11., Cafe Mascot, Helsinki Lavarunousfestivaali tuo kolmeksi päiväksi yhteen muusikoita, runoilijoita ja räppäreitä Suomesta ja maailmalta. www.facebook.com/helsinkiwordfestival Speech kaRaoke woRkShop 14.11. klo 14–17, HAM, Helsinki Kaikki ovat tervetulleita työpajaan, jossa kirjoitetaan yhdessä puhe ja tehdään sille karaokevideo, joka on osa 20. marraskuuta Dubrovnikissa järjestettävän Puhekaraoke-illan ohjelmaa. www.lenspolitica.net/fi/tapahtumat/puhekaraoke-tyopaja kiRjalliSuuS auttaa 15.11. klo 15–17.30, Klockriketeatern, Helsinki Muun muassa Monika Fagerholm, Tua Forsström, Yousif Haddad, Juha Itkonen ja Jussi Valtonen osallistuvat kaksikieliseen kirjallisuusmatineaan, jonka tuotto lahjoitetaan pakolaisapuun. www.klockrike.fi/suomeksi/esitykset/ kirjallisuus_auttaa paljon liikkuvia oSia 23.11. klo 19–21, Kirjakahvila, Turku Filosofi Ville Lähde puhuu hiljattain ilmestyneestä esseekokoelmastaan, jossa hän perkaa umpikujia ja ongelmia, joihin julkinen keskustelu jumiutuu. muSiikki d.a.f. 7.11., Ääniwalli, Helsinki Jo 1970-luvun lopussa perustettu elektronisen musiikin pioneeriduo jättää jäähyväisiää kiertueella, jonka Suomen-keikka juhlistaa Saksojen yhdistymisen 25-vuotisjuhlaa. today iS the day 26.–27.11., Helsinki, Lahti Steve Austinin luotsaaman, pitkän linjan noise metallibändin mukana kiertää italialainen sludgepoppoo Grime. www.todayistheday.us SheeR maG 26.–28.11., Tampere, Jyväskylä, Helsinki Asenteikas punk, 70-luvun rock ja purkkapop eivät sulje toisiaan pois todistaa philadelphialaisbändi, joka saapuu ensivisiitilleen Suomeen. https://sheermag.bandcamp.com tekSti-tv 666 27.11., 45 Special, Oulu Punkpoppoo pystyttää krautlaisittain jumittavan meluvallinsa tällä kertaa Ouluun. www.facebook.com/tekstitv666 Silvana imam 5.12., Kuudes linja, Helsinki Queerfeministinen ruotsalaisräppäri ottaa kantaa vähemmistöjen puolesta ensimmäisellä klubikeikallaan Suomen kamaralla. https://soundcloud.com/silvanaimam teatteRi ja taide naiSten juhla 5.12. saakka, Valtimonteatteri, Helsinki Ulla Heikkilän ja Jenni Toivoniemen käsikirjoittamassa ja ohjaamassa teoksessa viisi naista on kokoontunut polttareihin. Näytelmä lupaa reipasta patetiaa ja kipeää naurua. www.valtimonteatteri.fi/ohjelmisto/naisten-juhla kädet ilmaan 6.1.2016 saakka, Työväenmuseo Werstas, Tampere Karri "Paleface" Miettisen kuratoima valokuvanäyttely kertoo suomiräpin 30-vuotisesta historiasta vuodesta 1986 alkaen. www.tyovaenmuseo.fi liika kiltteyS ei kannata 7.–29.11., Valokuvakeskus Nykyaika, Tampere Iiu Susirajan valokuvanäyttely juhlistaa samalla Valokuvakeskus Nykyajan uutta galleriaa. http://valokuvakeskusnykyaika.fi Rivo nRo 2 12.11. klo 19, Siltanen, Helsinki Seksuaalisuutta ja pornoa käsittelevän taidejulkaisun toinen numero hakee inspiraatiota maaseudusta. Siltasessa julkaisujuhlia viettävä lehti sisältää niin valokuvasarjoja, proosaa, haastatteluja kuin kuvituksiakin. www.rivomagazine.com ovi auki taiteeSeen 14.11., 21.11. ja 28.11., Taideyliopisto, Helsinki Jokainen voi osallistua taiteen tekemiseen marraskuussa Taideyliopiston kutsumana. Tapahtumia on kolme Tellervo Kalleisen ja Oliver Kochta-Kalleisen Avoimesta bingosta osallistavaan klovnerialuentoon ja pelimanniperinteeseen nojaavaan yhteislauluun. Ruoka ja talouS Ravintolapäivä 21.11. Kaikkialla vietettävä ruokajuhla saa ihmiset avaamaan ovensa vieraille ja tekemään yllättäviäkin makulöytöjä. www.restaurantday.org vaihtoehtoja kaSvu taloudelle 25.11. klo 12.30–16, Kauppakorkeakoulu, Helsinki Queens and Cowboys Vinokinossa Monika Fagerholm 15.11. Iiu Susiraja 7.–29.11. Kino Engel 12.11.
9 / 2015 • 17 voima SuoSittelee Koonnut Kaisu Tervonen Ku va : N at ha nia l Sh an no n Today is the Day 26.–27.11. Silvana Imam 5.12. 11.9. ensi-iltansa saa Ingrid Bergman: Omin sanoin -dokumentti. www.finnkino.fi Syksyllä Teemalla nähdään useita Bergmanin elokuvia. www.yle.fi/teema hyvinvointivaltion mahdollisuudesta Taide ja politiikka painivat samalla areenalla. juSSi koitela kuratoi kolmeosaista Skills of Economy Sessions tapahtumasar jaa. Sen toinen osa, For the Love and Fear of Welfare, järjestetään osana Baltic Circle -teatterifestivaalia. ”Tapahtuman muoto hakee tasapainoa sosiaalisen koreografian, puheen ja vi deoiden välille sekä yrittää luoda orgaanisen kokonaisuuden. Tarkoituksena on se, että tilanne, sen muoto sekä tapahtumapaikka linkittyy hyvinvointivaltioon ja sen mahdollisuuksiin ja rajoituksiin”, kertoo Koitela sähköpostitse Meksikosta. Tapahtumaan osallistuvat tutkijat Päivi Uljas ja Ville Yliaska, toimittaja Maryan Abdulkarim, kuraattori Anders Kreuger, filosofi Teppo Eskelinen ja taiteilijat Ane Hjort Guttu ja Nestori Syrjälä. ”Sosiaalisesta koreografiasta” vas taa ruotsalainen taiteilijaryhmä Poste Restante. Tapahtumaa voi pitää esimerkkinä taidekentän poliittisesta aktivoitumisesta. Koitela toisaalta myöntää politisoitumisen, toisaalta kritisoi ajatusta: hänestä tai teen tekijät ovat aina politisoituneita. Taide ei hänen mukaansa kuitenkaan voi asettua instituutioiden ulkopuolelle, systeemin kriitikoksi. ”Kritiikki institutionalisoidaan, tästä hyvänä esimerkkinä Jani Leinosen näyt tely Kiasmassa. Kriittisyydestä tulee pullantuoksuista popleikkiä, joka ei haas ta hyvinvointivaltion instituutioihin ja Kiasmaankin liittyvää rakenteellista väkivaltaa.” Koitelan haaveissa onkin taide, joka etsii keinoja muuttaa talousjärjestelmiä oikeudenmukaisemmiksi. kaiSu teRvonen Kohtuutalouden mahdollisuuksia kartoittavassa seminaarissa on puhumassa niin tutkijoita, asiantuntijoita kuin aktivistejakin. www.facebook.com/events/442376772614507/ Sukupuoli ja talouS 2.12. klo 9–14, Eduskunnan Pikkuparlamentin auditorio, Helsinki Kansanedustajat, virkamiehet, asiantuntijat ja muut aiheesta kiinnostuneet ovat tervetulleita seminaariin, jossa keskustellaan sukupuolesta ja taloudesta sekä sukupuolitietoisesta budjetoinnista. Ilmoittautumisohjeet löytyvät tapahtuman sivulta . www.kepa.fi/tapahtumakalenteri/16810 Iiu Susiraja 7.–29.11.
innostu kirjoista! tsekkaa innon uutuudet ja tee löytöjä! Yli 250 kirjan valikoima ja lisää tarjouksia nettikaupassa. tilaa osoitteesta www.intokustannus.fi tai myynti@intokustannus.fi. www.intokustannus.fi Adam Mansbach & Owen Brozman: nyt vittu syö Lentääkö parsakaali päin näköä? Eikö pikku kullannupun suu avaudu, vaikka lentokone lähestyy? Nyt vittu syö on posketon kirja äideille ja isille. Se tarjoaa tilaisuuden hirnua holtittomasti ongelmalle, joka on raastanut ihmiskuntaa jo vuosituhansien ajan. Älä kuitenkaan lue sitä lapsillesi. 17 € (ovh 19 €) Adam Hochschild: kuningAs leOpOldin HAAMu 1800-luvulla Belgian kuningas Leopold II kaappasi yksityiseksi siirtomaakseen alueen Kongojoen ympäristöstä. Hän ryösti sen luonnonrikkaudet ja aiheutti arviolta 10 miljoonan ihmisen menehtymisen. Teos on kronikka yhdestä lähihistorian synkimpiin kuuluvasta vaiheesta. 24 € (ovh 27 €) koivuranta, pehkonen, sorjanen, vainio, karlsson & ponto: MAriMekkO Marimekon ihmeellinen historia. Kaunistelematta ja täynnä herkullisia tarinoita. Tutkivien toimittajien kirjoittama teos perustuu yli sataan haastatteluun ja kymmeniin arkistolähteisiin. 29 € (ovh 35 €) roman sentšin: Jeltyševit, erään perHeen rAppiO Perhe joutuu muuttamaan pieneen kyläpahaseen syrjäisellä maaseudulla. Venäläisen uuden realismin merkkiteos ei sääli ketään ja tuntuu sisus kaluissa asti. 24 € (ovh 27 €) veli-pekka lehtola: sAAMelAiskiistA Sortaako Suomi omaa alkuperäiskansaansa? Ensimmäinen kokonais esitys kiistasta, joka on pohjoisessa tulehduttanut ihmisten välejä jo vuosikymmeniä, mutta josta ei EteläSuomessa tiedetä juuri mitään. 23 € (ovh 26 €) Jyrki lappi-seppälä: tuuliMyllyJä päin Jyrki Lappi-Seppälän muistelmat on yhden miehen huikea matka vinhana pyöriviä tuulimyllyjä vastaan. 26 € (ovh 29 €) luke Harding: snOwden Vuoto Yhdysvaltojen käyttämästä maailmanlaajuisesta vakoiluohjelmasta mullisti tietoyhteiskunnan. Tutkivan journalismin mestarinäytettä lukee kuin jännityskertomusta. 25 € (ovh 28 €) Ha-Joon Chang: tAlOustiede Mitä on taloustiede? Mitä se voi ja ei voi kertoa maailmasta? Tunnettu taloustieteilijä Ha-Joon Chang kertoo, miten globaali talous toimii. 26 € (ovh 29 €) ilkka taipale: venäJä MOn AMOur Ilkka Taipaleen ensimmäiset muistelmat 50 vuoden ajalta naapurimaastamme kulkevat Vienanjoen rannoilta Arkangelista Kaliningradiin ja Pietarista Vorkutaan läpi vankiloiden ja mielisairaaloiden. 26 € (ovh 29€) Jera Hänninen & Jyri Hänninen: suOMAlAinen velkAkirJA Kertomus siitä, miten velkavetoinen yhteiskunta ajaa Suomessa satoja tuhansia ihmisiä sosiaaliseen helvettiin. Samalla se on kuvaus maailmasta, joka on jakautumassa köyhien ja rikkaiden todellisuuteen. 29 € (ovh 35 €) Boris Akunin: erikOisteHtäviä Herrasmiessalapoliisi Erast Fandorin jäljittää alamaailman viekkaimpia rikollisia. Boris Akuninin kaksi huikeaa tarinaa vievät lukijan tsaarinaikaiseen Moskovaan. 26 € (ovh 29 €) sergei lukjanenko: viiMeinen pArtiO Venäläinen turisti murhataan Skotlannissa oudolla tavalla. Merkit viittaavat siihen, että teon takana on vampyyri eikä ihminen. Moskovan Yöpartio ja velho Anton Gorodetski hälytetään apuun. 28 € (ovh 32 €) Jevgeni vodolazkin: Arsenin nelJä eläMää Palkittu romaani rakkaudesta ja menetyksestä sijoittuu ruton riivaamalle keskiajan Venäjälle. 28 € (ovh 32 €) Artemi troitski: venäläinen kArMAgeddOn Venäjällä 2000-luvun alkua sanottiin Putinin vakauden ajaksi. Kirja kertoo troitskilaisella huumorilla höystettynä, miten maan tilanne muuttui ”karmageddoniksi”, joka lähentelee avointa sotatilaa. 24 € (ovh 27 €) ville iivarinen: rAHA Tiesitkö, että pankit eivät oikeasti lainaa rahaa? Entä tiesitkö, että jos kaikki maailman velat maksettaisiin, maailmassa ei voisi olla enää rahaa? 26 € (ovh 29 €) ulrike Herrmann: pääOMAn vOittO Mikä on modernin kapitalismin salaisuus? Silmät avaava talouskirja jokaiselle, joka haluaa ymmärtää miten pääoma toimii. 31 € (ovh 35 €) Mubarak, nilsson & saxén: suOMen sOMAlit 16 000 suomalaista puhuu äidinkielenään somalia. Silti heidän kulttuurinsa ja elämänsä on tuntematonta monelle. Kirja perustuu lähes sataan haastatteluun, tilastoihin ja tutkimuksiin. 24 € (ovh 28 €) Andy weir: yksin MArsissA Astronautti Mark Watneyn oli tarkoitus olla yksi ensimmäisistä ihmisistä Marsissa. Nyt hänestä uhkaa tulla ensimmäinen ihminen, joka kuolee siellä. Riittävätkö kekseliäisyys, insinööri taidot ja hirtehishuumori pelastamaan hänet? 28 € (ovh 32 €) tieto-Finlandia-ehdokas! tilaa nyt!
Antioksidantteja . Flavonoleja . Maidoton . 100 % Luomuraakakaakao ombar.co.uk Jakelija: ekolo.? Ombar on paahtamattomasta raakakaakaosta valmistetu herkullinen ja ravinteikas suklaa. Runsaasti ? avonoleja ja antioksidantteja sisältävä Ombar saa sinut voimaan hyvin! UUSI ILME! RAAKASUKLAA luonnollisesti parempaa UUTUUS! Dark 90 % innostu kirjoista! tsekkaa innon uutuudet ja tee löytöjä! Yli 250 kirjan valikoima ja lisää tarjouksia nettikaupassa. tilaa osoitteesta www.intokustannus.fi tai myynti@intokustannus.fi. www.intokustannus.fi Adam Mansbach & Owen Brozman: nyt vittu syö Lentääkö parsakaali päin näköä? Eikö pikku kullannupun suu avaudu, vaikka lentokone lähestyy? Nyt vittu syö on posketon kirja äideille ja isille. Se tarjoaa tilaisuuden hirnua holtittomasti ongelmalle, joka on raastanut ihmiskuntaa jo vuosituhansien ajan. Älä kuitenkaan lue sitä lapsillesi. 17 € (ovh 19 €) Adam Hochschild: kuningAs leOpOldin HAAMu 1800-luvulla Belgian kuningas Leopold II kaappasi yksityiseksi siirtomaakseen alueen Kongojoen ympäristöstä. Hän ryösti sen luonnonrikkaudet ja aiheutti arviolta 10 miljoonan ihmisen menehtymisen. Teos on kronikka yhdestä lähihistorian synkimpiin kuuluvasta vaiheesta. 24 € (ovh 27 €) koivuranta, pehkonen, sorjanen, vainio, karlsson & ponto: MAriMekkO Marimekon ihmeellinen historia. Kaunistelematta ja täynnä herkullisia tarinoita. Tutkivien toimittajien kirjoittama teos perustuu yli sataan haastatteluun ja kymmeniin arkistolähteisiin. 29 € (ovh 35 €) roman sentšin: Jeltyševit, erään perHeen rAppiO Perhe joutuu muuttamaan pieneen kyläpahaseen syrjäisellä maaseudulla. Venäläisen uuden realismin merkkiteos ei sääli ketään ja tuntuu sisus kaluissa asti. 24 € (ovh 27 €) veli-pekka lehtola: sAAMelAiskiistA Sortaako Suomi omaa alkuperäiskansaansa? Ensimmäinen kokonais esitys kiistasta, joka on pohjoisessa tulehduttanut ihmisten välejä jo vuosikymmeniä, mutta josta ei EteläSuomessa tiedetä juuri mitään. 23 € (ovh 26 €) Jyrki lappi-seppälä: tuuliMyllyJä päin Jyrki Lappi-Seppälän muistelmat on yhden miehen huikea matka vinhana pyöriviä tuulimyllyjä vastaan. 26 € (ovh 29 €) luke Harding: snOwden Vuoto Yhdysvaltojen käyttämästä maailmanlaajuisesta vakoiluohjelmasta mullisti tietoyhteiskunnan. Tutkivan journalismin mestarinäytettä lukee kuin jännityskertomusta. 25 € (ovh 28 €) Ha-Joon Chang: tAlOustiede Mitä on taloustiede? Mitä se voi ja ei voi kertoa maailmasta? Tunnettu taloustieteilijä Ha-Joon Chang kertoo, miten globaali talous toimii. 26 € (ovh 29 €) ilkka taipale: venäJä MOn AMOur Ilkka Taipaleen ensimmäiset muistelmat 50 vuoden ajalta naapurimaastamme kulkevat Vienanjoen rannoilta Arkangelista Kaliningradiin ja Pietarista Vorkutaan läpi vankiloiden ja mielisairaaloiden. 26 € (ovh 29€) Jera Hänninen & Jyri Hänninen: suOMAlAinen velkAkirJA Kertomus siitä, miten velkavetoinen yhteiskunta ajaa Suomessa satoja tuhansia ihmisiä sosiaaliseen helvettiin. Samalla se on kuvaus maailmasta, joka on jakautumassa köyhien ja rikkaiden todellisuuteen. 29 € (ovh 35 €) Boris Akunin: erikOisteHtäviä Herrasmiessalapoliisi Erast Fandorin jäljittää alamaailman viekkaimpia rikollisia. Boris Akuninin kaksi huikeaa tarinaa vievät lukijan tsaarinaikaiseen Moskovaan. 26 € (ovh 29 €) sergei lukjanenko: viiMeinen pArtiO Venäläinen turisti murhataan Skotlannissa oudolla tavalla. Merkit viittaavat siihen, että teon takana on vampyyri eikä ihminen. Moskovan Yöpartio ja velho Anton Gorodetski hälytetään apuun. 28 € (ovh 32 €) Jevgeni vodolazkin: Arsenin nelJä eläMää Palkittu romaani rakkaudesta ja menetyksestä sijoittuu ruton riivaamalle keskiajan Venäjälle. 28 € (ovh 32 €) Artemi troitski: venäläinen kArMAgeddOn Venäjällä 2000-luvun alkua sanottiin Putinin vakauden ajaksi. Kirja kertoo troitskilaisella huumorilla höystettynä, miten maan tilanne muuttui ”karmageddoniksi”, joka lähentelee avointa sotatilaa. 24 € (ovh 27 €) ville iivarinen: rAHA Tiesitkö, että pankit eivät oikeasti lainaa rahaa? Entä tiesitkö, että jos kaikki maailman velat maksettaisiin, maailmassa ei voisi olla enää rahaa? 26 € (ovh 29 €) ulrike Herrmann: pääOMAn vOittO Mikä on modernin kapitalismin salaisuus? Silmät avaava talouskirja jokaiselle, joka haluaa ymmärtää miten pääoma toimii. 31 € (ovh 35 €) Mubarak, nilsson & saxén: suOMen sOMAlit 16 000 suomalaista puhuu äidinkielenään somalia. Silti heidän kulttuurinsa ja elämänsä on tuntematonta monelle. Kirja perustuu lähes sataan haastatteluun, tilastoihin ja tutkimuksiin. 24 € (ovh 28 €) Andy weir: yksin MArsissA Astronautti Mark Watneyn oli tarkoitus olla yksi ensimmäisistä ihmisistä Marsissa. Nyt hänestä uhkaa tulla ensimmäinen ihminen, joka kuolee siellä. Riittävätkö kekseliäisyys, insinööri taidot ja hirtehishuumori pelastamaan hänet? 28 € (ovh 32 €) tieto-Finlandia-ehdokas! tilaa nyt!
20 • 9 / 2015 Kir joit taja op ett aa yh teis ku nta op pia ja tut kii fen om en olo gis ta m arx ism ia Työläisten riistoaste romahti vuonna 2009 politiikan kannalta on ollut hieno syksy. Sipilän hallituksen uudistukset ovat nostaneet yhteiskunnalliset jakolinjat esiin, ja tulonjaon oikeudenmukaisuudesta on keskusteltu eniten aikoihin. Jos nyt pidettäisiin vaalit, us koisin äänestysprosentin nousevan ilahduttavasti. Tulonjaosta on keskusteltu ennen kaikkea kilpailuky vyn näkökulmasta ja tavoitteeksi on asetettu yksikkötyö kustannusten, eli työn hinnan alentaminen. Suomalaisel le pääomalle halutaan luoda paremmat mahdollisuudet kasvaa kansainvälisessä kilpailussa. Pääoman paisut tamista on perusteltu sillä, että se on omistajien lisäksi työläisen, työttömän, opiskelijan ja eläkeläisen etu. Pe rusporvarihallituksen politiikka perustuu uusklassiselle talousteorialle, jossa talouskasvun oletetaan lopulta valu van myös vähävaraisimpien laariin. taRkaStelka amme Suomen viime vuosikymmenen taloudellista kehitystä vaihtoehtoisella tavalla, nimittäin työn ja pääoman ristiriidan kautta. Karl Marx katsoi ta louskasvun valuvan työläisten laarista pääoman omista jien laareihin. Valuvan virran määrää kuvatakseen Marx kehitti käsitteen riistoaste. Pääoman tuottamat voitot ovat riistoa, sillä pääoma ei kasvaisi ilman työtä, joka saa ai kaan lisäarvon. Voitto syntyy työtätekevien työstä, mutta se sujahtaa pääoman omistajien taskuihin. Tulonjako heilahti työn eduksi erityisesti vuonna 2009, jolloin bruttokansantuote supistui 7,8 prosenttia ja reaa lipalkat nousivat 4 prosenttia. Kokonaispotista työtäte kevien siivu kasvoi huomattavasti. Kääntäen sanottuna pääoman tuotot kaventuivat. Kilpailukyvyn ongelmana ei voi silti pitää yksikkötyökustannusten tasoa sinänsä, sillä Suomi on tasoissa Ruotsin kanssa ja kustannukset ovat pienemmät kuin Saksassa. Pääoman ongelmana Suomes sa on se, että riistoaste eli pääoman tuotto on pienentynyt suhteessa verrokkimaihin. Sipilän hallituS on lähtenyt ratkomaan talouden on gelmia kiristämällä riistoastetta palkkoja leikkaamalla ja työaikaa pidentämällä. Historiallisesti teollisen yhteis kunnan talouden ja hyvinvoinnin kasvu on kuitenkin pe rustunut tuottavuuden ja kulutuksen kasvulle sekä työ ajan lyhentämiselle. Työväenliike on hankalassa tilanteessa. Pääoman kan sainvälistyessä myös työväenliikkeen tulisi olla kansain välinen. Pääomalla ei ole kotimaata, vaan se hakeutuu sinne, missä tuotot ovat suurimmat. Työtätekevät asetetaan kilpailemaan keskenään työ ehtojen huononnuksista. Suomen talouskasvun suurin toivo voikin piillä kehittyvien maiden työväenliikkeiden kamppailuissa. Onnistuessaan ne luovat uutta kysyntää maailmanmarkkinoille. Tämä sillä varauksella, että on nistumme tulemaan toimeen planeettamme rajallisen kantokyvyn kanssa. Ihmisoikeusja ympäristöpolitiikka voivat olla parasta talouspolitiikkaa. mikko niemelä Kriittinen teoria l ok akuun viimeinen viikko oli yhteiskunnal lisen eläinkeskustelun kannalta myllerrystä. Oi keutta eläimille järjestö läväytti kasvoil lemme piilokamerakuvaa suomalaisilta teu rastamoilta ja eläintiloilta. Aiemmista sadoista eläintilakuvista poiketen Ylen MOT:ssa ja A-Studiossa esitetty mate riaali näytti, miten ihmiset käsittelevät ja kohtaavat eläimiä. Silmiemme eteen muodostuu hyvin oleellinen – kenties oleellisin – kuva ihmisen ja eläimen välisestä suhteesta. Järkytys ja kauhu eivät sanoina tee oikeutta tunteille, joita koin katsoes sani liikuntakyvyttömän sian hak kaamista työvälineillä tai tajuissaan olevien nautojen viiltämistä veitsellä. Sokkia seurasi häpeä. Näinkö vähän me ”kriittisimmätkin” tiedämme eläin ten kohtaamasta tuskasta? Vaikka olen sikaloita salakuvates sani nähnyt paljon eläinten kaltoin kohtelua, suora väkivalta eläimiä kohtaan tuntui täysin mielettömältä. Omasta kokemuksestani tiedän kui tenkin, että silmille tulvivaan eläinten kipuun ja ahdinkoon turtuu häkel lyttävän nopeasti. Näin käy helposti, vaikka oma eläinkäsitys pohjautuisi ajatukseen kokevasta yksilöstä – ja oli si täten vastakkaisessa ääripäässä tuo tannon eläinkuvan kanssa. Näkyvästi vammoilla oleva sika sulautuu pouk koilevaan ja likaiseen vaaleanpunai seen massaan. näkyvin Reaktio sosiaalisessa me diassa tuntui alkuun olevan syvä rai vo teurastajia kohtaan. Joitakin suu tutti sekin, että teurastajien kasvot ja identiteetti olivat julkaisijan toimesta piilotettu. Lukuisissa kommenteissa paistoi epätoivoinen halu yksilöidä ongelmat videoilla toimivien henki löiden sairaiksi rikoksiksi sen sijaan, että liittäisiin väkivaltaa laajempaan kontekstiin. Kun jokapäiväiseen työnkuvaan kuuluu kohdata lähes absoluuttista kärsimystä, miten voi säilyttää herk kyyden eläinten kokemusta kohtaan? Ehkä silloin juuri aggressio tarjoaa keinon etääntyä eläimestä ja sen koke muksesta – kieltää se ja todistaa kärsi myksen merkityksettömyys. joS tehtävänä Si olisi hy vin niukoilla resursseilla kasvat taa satoja, tuhansia tai jopa sato ja tuhansia eläinyksilöitä nopeasti – broileri kuukaudessa, lihasika kuu dessa kuukaudessa – teuraspainoisik si, jäisitkö suremaan, jos osalle eläi mistä kävisi rytäkässä hassusti? Pian rikkinäinen eläin korvautuu uudella. Entä jos tehtävänäsi olisi liikuttaa tai tappaa satoja vieraita eläimiä mahdol lisimman tehokkaasti joka päivä, eikö sähköpiiska tuntuisi kätevältä? tekSti Saila kivelä kuvat oikeutta eläimille Teurastamoilla salaa kuvatut videot paljastavat väkivallan kulttuurin. Sokkikuvia tuRtumukSeSta
9 / 2015 • 21 Videot heijastavatkin ensisijaisesti yhteiskuntamme laajamittaista tapaa nähdä muut eläimet – etenkin ”tuotan toeläimiksi” kutsutut yksilöt – välinee nä taloudelliseen hyötyyn tai nautin toon. Ne ovat konkreettinen vastaus puoliilmaisten eläintuotteiden valta vaan kysyntään. Ideologia, jossa eläin ja sen koko elämä ovat olemassa vain, jotta se voidaan tappaa heti, kun rehu hyötysuhde niin vaatii, ei takaa kovin vahvaa pohjaa eläimen yksilöllisen ko kemuksen huomioimiselle. ykSi kuvatuiSta teurastamoista on Suomen kolmanneksi suurin nauta teurastamo, HKScanin Paimion teu rastamo, joka lukeutuu Suomen mo derneimpiin teurastamoihin. Paimion tapauksessa tainnutuksia on salaku vattu yhtenä päivänä, jonka aikana 27 % tainnutuksista epäonnistui. Alan johtavien asiantuntijoiden mukaan teurastamossa on vakavia ongelmia, mikäli yli 10 % tainnutuksista epäon nistuu ensimmäisellä yrittämällä. Liikkumista säätelevistä metalli porteista ja kaukaloista huolimatta eläimet eivät ole tuotteita, jotka vain tipahtelisivat oikeille paikoilleen. Ne pistävät kauhuissaan vastaan, rim puilevat, ovat pelosta jähmettyneitä ja näyttävät tekevän kaikkensa pysyäk seen yhdessä – ja hengissä. Eläinten ja niistä saatavien tuottei den syönti on tässä maassa niin nor maalia, että teurastuksia tehdään yli 70 miljoonalle yksilölle joka vuosi. Olin kuvitellut teurastamoiden ole van äärim mäisen optimoituja. Tappa minen olisi mekaanista, nopeaa, teho kasta ja sulavaa. Materiaalia katsoessa mieleen nousi irvokas ajatus: kuin ka eläimen tappaminen voi olla noin vaikeaa? Paimion teurastamon kerta toi sensa jälkeen epäonnistuneista tain nutuksista huolimatta yritys vastasi tiedotteellaan: ”Meille on tärkeää huo lehtia eläinten hyvinvoinnista. MOT:n meille toimittamassa videomateriaa lissa näkyy, että koulutetut työntekijät käyttäytyvät rauhallisesti ja valvovat tainnutuksen onnistumista. Lisäksi viranomaiseläinlääkäri seuraa ja val voo päivittäin eläinten taintumista ja antaa tarvittaessa ohjeita sen varmis tamiseksi. Materiaalissa näkyi kuiten kin poikkeuksia suhteessa normaaliin toimintaamme. Suhtaudumme asiaan vakavasti ja olemme käynnistäneet tarvittavat toimenpiteet.” Tarvittavilla toimenpiteillä teuras tamo viitannee tainnutuksen ja eläin ten kulun ”kehittämisen” lisäksi ri kosilmoitukseen, jonka teurastamo oli materiaalin julkituontiin liittyen teh nyt jo ennen kuin materiaalia oli esi tetty MOT-ohjelmassa. ma aja metsätaloustuottajain Kes kusliiton (MTK) viestintäpäällikön Klaus Hartikaisen ensimmäinen jul kinen reaktio kuviin oli tivata Anima lialta sen suhteesta Oikeutta eläimille järjestöön ja kysellä tavoitteista, joita Animalialla on ”laittomin keinoin han kituista videokuvista viestimisellä”. Eläinten hakkaaminen ei näyttänyt synnyttävän viestintäpäällikölle itsel leen tarvetta viestiä kuvista. Suomen Sikayrittäjät ry:n puhemies Martin Ylikännö kommentoi tiloilta kuvattua piilokameramateriaalia 28. lokakuuta A-studiossa. Ylikännö tul kitsee voimakkaan potkun sian pää hän olevan ”siinä rajoilla”, vaikka se on laissa kielletty. Yhtämittaisen säh köpiiskakäsittelyn Ylikännö puoles taan tulkitsee normaaliksi. Eläintuotannon logiikan ja ulko puolisten ihmisten kokemuksen välil lä tuntuu olevan melkoinen railo. Alan viesteistä paistaa päällimmäisenä kyl lästynyt harmistuminen kohuihin. Vastaukset tottelevat totuttua kaavaa, vaikka nyt julkaistu materiaali on ol lut hyvin poikkeuksellista. Asiaa pa hoitellaan sanankääntein, kuten ”MTK ei hyväksy eläinsuojelulain vastaista eläinten kohtelua”, josta samassa virk keessä siirrytään alan näkökulmasta ongelman ytimeen ”mutta ei myös kään laittomia salakuvauksia toimin tatapana” (MTK 28.10.2015). Sal akuvauSten tuomitsemises ta seuraava askel on yleensä ”luon nosta” tai realismista vieraantunei den kuluttajien kritisointi. Kuluttajat ovat varmastikin tuotantotavoista vieraantuneita, ja juuri sitä Oikeutta eläimille onkin pyrkinyt korjaamaan. Tuottajapuoli voisi kysyä itseltään, miten sen omat mainoskuvat ja suu ret puheet ovat johdatelleet kuluttajia vuosikymmenet. Puhe ”vieraantumisesta” kätkee al leen oletuksen, että eläintuotanto ja sen käytännöt ovat luonnonlain kal tainen voima – suuttumuksen ja surun yläpuolella. Salakuvien tarkoituksena ei ole moittia yksittäisiä tilallisia tai osoittaa lainrikkomuksia. Niiden teh tävänä on osoittaa, että olemme yh teiskuntana luoneet rakenteen, jossa myötätunto ja ymmärrys eläimiä koh taan ovat mahdottomia. Tuotannon, jossa ”tuote” on tunteva ja kokeva eläin. Nyt tälle asialle pitäisi viimein tehdä jotain. Sokkikuvia tuRtumukSeSta ehKä juuri aggressio tarjoaa Keinon etääntyä eläiMestä ja sen KoKeMuKsesta.
22 • 9 / 2015
9 / 2015 • 23 TeksTi iida simes kuva OslO FreedOm FOrum Pelko on suurin vankila Charlie Hebdo -lehden toimittaja Zineb El Rhazoui vältti terrori-iskun, mutta sai kuolemantuomion. J OurnalisTi Zineb El Rhazouin elämä muuttui totaalisesti 7. tammikuuta 2015, kun hänen työpaikalleen Charlie Hebdo -lehteen Pariisissa tehtiin terrori-isku. Monille kävi huonommin. Kaksitoista elämää päättyi. Iskussa kuoli suurin osa Charlie Hebdon toimitusta ja monta sivullistakin. Pian iskun jälkeen päättyi myös sen tekijöiden, veljesten Said ja Chérif Kouachin maallinen taival. Kohta miljoonat ihmiset tukivat lehteä julistaen olevansa Charlie, ”Je suis Charlie”. Islamistijärjestöt ilmoittivat ottavansa iskusta vastuun. Ranskan muslimiyhteisö sanoutui iskusta voimakkaasti irti. Politiikan ja uskonnon ero näkyi selkeästi. TaPasin Zineb El Rhazouin viime toukokuussa Amsterdamissa sananvapausja ihmisoikeuskokouksessa, jossa hän oli pääpuhujana. Hänen esiintymisestään tiesi etukäteen tosin vain muutama järjestäjä. Kukaan ei saa tietää hänen liikkeistään. El Rhazoui elää jatkuvassa poliisivartioinnissa. ”Ympärilläni on koko ajan ainakin kolme turvamiestä. Tämä on uusi perheeni.” Vasta 33-vuotiaalle El Rhazouille on julistettu fatwa eli kuolemantuomio. Yli 7 500 ihmisen levittämissä Twitterviesteissä islamistijohtajat väit tävät El Rhazouin tappamisen olevan uskonnollisesti toivottavaa ja jopa palkinnon arvoista. ”Minä jäin henkiin vain siksi, etten ollut paikalla toimituskokouksessa, jonne murhaajat hyökkäsivät”, hän kertoi. ”Olin tammikuussa lomalla kotikaupungissani Casablancassa Marokossa. Kun islamistit huomasivat, että olen vielä hengissä, he kirjoittivat, että Muhammad on tyytyväinen vasta, kun pääni on irrotettu ruumiistani.” Myös Zineb El Rhazouin marokkolaissyntyinen mies on joutunut jättämään kotinsa. Uhkaukset ulotettiin häneenkin. Onneksi huumori kukkii edes hetkittäin. ”Minusta on tullut aikamoinen Pariisin hotellien asiantuntija”, hän nauraa. ”Voimme asua yhdessä paikassa korkeintaan kahdeksan vuorokautta kerrallaan, sitten on pakko vaihtaa. Tiedän tarkkaan, missä hotelleissa ja kaupunginosissa on mukavinta ja voinko saada jostain yöllä ruokaa. Ulos en saa enää mennä ostoksille. Ystävienkin tapaaminen on hyvin vaikeata.” ”en minä täysin ymmärrä, miksi näin on tapahtunut. Enhän ole tehnyt mitään pahaa.” El Rhazoui näyttää surulliselta ja väsyneeltä. Hän pyrkii silti analysoimaan, miksi näin on käynyt. ”Olen taustaltani muslimi ja opiskellut Koraania. Äidinkieleni on arabia. Olen nainen. Ihmistä, jonka nimi on Zineb, ei voi syyttää rasistiksi, niin kuin monia eurooppalaisia voi. Sen takia minulle pitää asettaa kuolemantuomio.” El Rhazouin mukaan rasistiksi syyttäminen on mitä tehokkainta vaientamista: kun esimerkiksi eurooppalaista ihmistä syyttää rasistiksi tai jopa ’islamofobiksi’, tämä lakkaa arvostelemasta islamistisia diktatuureja. ”Se vasta on rasismia, jos ajatellaan, että täällä Euroopassa ihmisoikeudet ovat arvo, mutta me islamilaisiin maihin syntyneet olemme jotenkin tuomittuja elämään vanhojen kulttuurien epäoikeudenmukaisten sääntöjen kanssa.” Zineb El Rhazoui tietää, mistä puhuu. Entisessä kotimaassaan Marokossa hän opetti Koraania yliopistossa. Vuosina 2008–2009, ennen muuttoaan Ranskaan, hän työskenteli reportterina Gazassa. Sananvapausja ihmisoikeuskokouksessa pitämänsä puheen lopuksi El Rhazoui vetoaa yleisöön, joka on enimmäkseen toimittajia, kirjailijoita ja kustantajia. Sananvapaustaistelun ydinjoukkoa. ”Älkää jättäkö meitä yksin! Me tarvitsemme teitä. Te sanoitte ’Je suis Charlie’, minä olen Charlie, ja sanokaa vieläkin niin.” Charlie hebdO on ollut ylpeä toiminnastaan marginaaleissa. Lehti on tasapuolisesti pilkaten paljastanut kaksinaismoralistisia huijauksia ja kurkistanut valtaapitävien fasadien taakse pohtien, minkälaista tekopyhyyttä sinne kätkeytyy. Charlie Hebdo on halunnut olla nimenomaan pienen ihmisen puolella, eikä tätä suinkaan sortamassa. Lehden toimittajat eivät juuri koskaan tienanneet pari euroa maksavalla pila-aviisillaan, mutta he pitivät missiotaan kunnianhimoisena ja älykkäänä. Lehden missio ei ole auennut kaikille. Saman tien kun maailma alkoi surra terroriiskussa murhattuja Charlie Hebdon piirtäjiä, alkoi – varsinkin Ranskan ulkopuolella – keskustelu siitä, onko lehti itse rasistinen. Monet heistä, jotka olivat tukimielenosoitusten aikaan sanoneet olevansa Charlie ja mukana sananvapaustaistelussa, alkoivat perua sanojaan. ”Tämä keskustelu lehdistössä on ollut minulle kamala pettymys”, El Rhazoui huudah
24 • 9 / 2015 ti minulle myöhemmin puhelimessa. ”Aivan kuin yhtäkkiä mielipide olisi kääntynyt niin, että me ansaitsimme mitä saimme. Kuin olisimme hävinneet jonkin kummallisen pelin, josta kuolema joukkomurhassa on ihan luonnollinen seuraus.” Charlie hebdO on joutunut lopulta itse julman kaksinaismoralismin uhriksi. Ensin näitä rasismin ankarimpia kriitikoita syytettiin rasisteiksi ja lopulta heidän puoliaan pitävätkin he, jotka ovat ainakin omissa yhteiskunnissaan ylläpitämässä samoja arvoja, joita Charlie Hebdo kaikin voimin vastustaa. Yksi herkullisimmista mutta julmimmista oivalluksista oli George Washingtonin yliopiston valtio-opin professorin Marc Lynchin kommentti sosiaalisessa mediassa. Tämä suivaantui katsellessaan Charlie Hebdon puolesta järjestettyä marssia. ”Kiva että niin monet johtajat pystyivät ottamaan vapaata toimittajien ja toisinajattelijoiden vangitsemisesta ja kiduttamisesta ja pääsivät marssimaan Ranskaan.” Mielessä kävi monella, että Charlie Hebdon murhatut toimittajat pyörivät nyt haudoissaan: eturivissä Ranskan presidentin vieressä sananvapauden puolesta mieltään osoittivat muun muassa Egyptin, Turkin, Venäjän, Algerian, Arabiemiirikuntien ja Gabonin ylintä johtoa. Kaikki nämä maat ovat sananvapaustilastojen murheenkryyniosaston kärjessä. JO rabelaisisTa asti julkinen pilkka on ollut vahva osa Ranskan poliittista ja populaaria kulttuuria – niinkin paljon, että monien mielestä on jopa hienoa päästä piirros revittelyn uhriksi. Renessanssiajan nero, kirjailija ja tutkija Francois Rabelais oli humanisti, jonka mukaan esimerkiksi papiston valta oli aivan liian suurta. Rabelais suositteli naurua vastaiskuksi liian pompöösille pomottelulle. Hänen mukaansa ilveilyyn kannatti ottaa mukaan vielä pissaa ja kakkaa, jotta kaikki varmasti tajuavat, että nyt paljastetaan rajuja juttuja ja riisutaan vallan symboleja. Charlie Hebdo -lehden piirrokset ovat useimmiten viitanneet ajankohtaiseen valtalehdistössä käytyyn keskusteluun, jossa on jo ennen pilakuviin päätymistä käytetty monenlaisia äänenpainoja, ehkä rasistisiakin. Kerran Hebdon kannessa oli apinaksi piirretty tummaihoisen näköinen ihminen ja teksti Rassemblement Bleu Raciste eli ”Sininen rasistikokous”. Apina-piirroksen oli tehnyt taiteilija Charb, eli Charlie Hebdon päätoimittaja Stéphane Charbonnier. Hänet murhattiin terrori-iskussa. Vaikka ulkomailla piirros ei avautunut, ranskalaiset tiesivät erinomaisen hyvin, että piirroksen elementit viittasivat äärioikeistolaiseen Front National -puolueeseen – sen alaosaston slogan oli Rassemblement Bleu Marine. Apina-kannen aikoihin Ranskassa käytiin kireää väittelyä maahanmuuttajista ja näiden kansalais oikeuksista. Piirros varmasti suututti ranskalaista rasistista äärioikeistoa. Olihan kuvan pointti paljastaa ja kärkevästi kommentoida maahanmuuton vastaista politiikkaa. Jos ei tunne pilapiirtämisen traditiota ja varsinkin jos ei tiedä mihin piirrokset viittaavat, pilat voidaan tulkita kuitenkin aivan liian yksioikoisesti, suorastaan katastrofaalisen väärin. Pitäisikö kaiken pilkankin olla niin selkeää, ettei kukaan vaan loukkaannu vääristä syistä? ”Jokaisella on oikeus sulkea televisio, kun sieltä tulee huonoa ohjelmaa. Jokaisella on oikeus olla ostamatta lehteä, jota pitää mauttomana. Samoin jokaisella on oikeus sanoa mielipiteensä ääneen tai kirjoittaa se. Mutta oikeus olla loukkaantumatta – ei sellaista ole!” Zineb El Rhazoui vastaa painokkaasti. Yksi suurimPia paradokseja Charlie Hebdon kuulumisissa on se, miten nyt kun tulevaisuus uuden toimituksen kanssa on vaakalaudalla ja jäljelle jääneet sinnittelevät surun ja uupumuksen keskellä, lehti on vihdoinkin rikas. Avustuksia ja lahjoituksia virtaa. Miltä lehden tulevaisuus näyttää? ”En todellakaan tiedä. Vaikea sanoa. Me menetimme niin paljon. Jotkut menettivät kaiken. Minä menetin vanhan perheeni. Olemme edelleen sokissa ja surullisia.” El Rhazoui allekirjoitti joidenkin kollegojensa kanssa maaliskuussa avoimen kirjeen, jossa kritisoitiin lehden omistajien linjaa terrorihyökkäyksen jälkeen. Allekirjoittaneet toivoivat, että uudella varallisuudella taattaisiin lehden jatkuvuus. Toukokuussa El Rhazoui hyllytettiin toviksi, mikä joidenkin mielestä johtui hänen kriittisestä ulostulostaan. El Rhazouita ei kuitenkaan erotettu. Charlie Hebdo on muuttanut tuhotusta toimistostaan uusiin, salaisiin tiloihin. Vain harva tietää toimituksen olinpaikan. Koska lehdestä on niin vaikea puhua tilanteen ollessa edelleen kriisissä, kysyn reippaasti, miltä maailmanpoliittinen tilanne näyttää. El Rhazoui ei kuulosta pontevan tietäväiseltä edelleenkään. ”Mitä tapahtuu Nigeriassa, miksi tytöt kaapattiin? Tai Syyriassa? En tiedä, enkä tiedä miten väkivallan laajeneminen voitaisiin estää. Koko maailma on kriisissä. Minä kannatan demokratiaa ja hyväksyn kaikki uskonnot, vaikken ole itse uskonnollinen. Mutta poliittinen islam on epädemokraattista.” Pitääkö meidän pelätä? ”Ei missään tapauksessa! Jos pelkäämme, menetämme kaiken vapautemme.” Charlie Hebdo • Räävitön pilalehti. Perustettu vuonna 1970 Hara-Kiri-nimisenä. • Luokiteltu vasemmistolaisintellektuellien äänenkannattajaksi. Se tosin on tehnyt surutta pilkkaa myös vasemmistolaisista ja intellektuelleista. Maailmankuva ateistinen. Erityisesti lehden pilkan kohteena ovat olleet äärioikeistolaiset. • Lehti on kuuluisa kansikuvistaan, jotka ovat pistäneet silmään katukuvassa lehtien roikkuessa lehtikioskien luukulla. Charlie Hebdossa on ollut noin 530 kansikuvaa. Niistä islamia on käsitellyt seitsemän. Kristinuskoon on viitattu parikymmentä kertaa ja muihin uskontoihin noin kymmenen. Muut päälle viisisataa kantta ovat käsitelleet politiikkaa, taloutta ja urheilua. Kaikenlaisia ajankohtaisia asioita. • Ranskassa Charlie Hebdon hinta on ollut kaksi euroa. Se ei ole ollut tekijöilleen mikään rahasampo, vaan päinvastoin. Moni on joutunut ottamaan rahakkaampia työtarjouksia muualta voidakseen tehdä myös Charlie Hebdoa. • Kesäkuussa 2015 ilmestynyt Charlie Hebdo pilkkasi Suomen perussuomalaisia. Helsinki etääntyy Euroopasta -otsikon alla kerrottiin että ”Vrais Finlandais” (puolueen nimi ranskaksi) eli ”todelliset suomalaiset” ovat muita kuin suomenruotsalaisia, saamelaisia tai venäläissyntyisiä. Tummaihoiset maahanmuuttajat ovat ”vääriä suomalaisia”. H os se in Sa lm an za de h / IC O RN Zineb El Rhazoui Amsterdamissa kirjailijoiden ja toimittajien sananvapausjärjestön PENin sekä kirjoittajien ja taiteilijoiden turvakaupunkiorganisaation ICORNin kokouksessa.
NAOMI KLEININ UUTUUS WWW.INTOKUSTANNUS.FI TUHOKAPITALISMIN NOUSU Vangitseva kertomus siitä, miten kapitalismi hyödyntää tuhon lamaannuttamia kansoja ja valtioita. NO LOGO – TÄHTÄIMESSÄ BRÄNDIVALTIAAT Nykyisessä talouskriisissä Kleinin arvio yritysten ja brändien hallitsemasta maailmasta on yhä tuoreempi ja vaikuttavampi. TÄMÄ MUUTTAA KAIKEN Kapitalismi vs ilmasto NAOMI KLEININ BESTSELLERIT POKKAREINA Unohda se, mitä luulit tietäväsi ilmastonmuutoksesta. Kaiken takana ei ole hiili vaan kapitalismi. Voimme kuitenkin muuttaa kaiken ja luoda jotain paljon parempaa. Ilmestyy 18.11.2015. 11 €/kpl (ovh. 12 €) 30 € (ovh. 38 €) Helsingin hauskin joulutapahtuma. Tuhansia käsityötuotteita ja ohjelmaa kaikenikäisille. Kaapelitehdas Helsinki, Tallberginkatu 1 11.-20.12.2015 ma-pe klo 11-19 la-su klo 11-18 la 19.12. klo 11-21 Vapaa Pääsy!
P ieTarin itäosan Kalininskyn alue muistuttaa vähän Konalaa: autokauppoja, varastomyymälöitä ja tehdasrakennuksia. Kurjat murjut ovat tosin korkeampia ja rujompia. Kalininskyssä harmaan betonin ja ruosteisten aidanhäkkyröiden keskelle on kuitenkin naamioitunut taideaitta, jollaista ei odottaisi näkevänsä nuhjuisella teollisuusalueella. Hylättyyn tehtaaseen ja sen pihamaalle avattu Pietarin Street Art Museum ei tuo mieleen Konalaa vaan pikemminkin Berliinin Revaler Strassen. Kun katutaidetta esitellään museossa tai galleriassa, on lopputulos yleensä vähän valju. Katutaiteessa on niin olennaista se, mihin teokset luodaan. Nimestään huolimatta Street Art Museum ei ole perinteisessä mielessä museo. Se on ennemminkin katutaiteen ulkoilmanäyttämö ja vanhaa teollisuusmiljöötä hyödyntävä modernin taiteen keskus. sTreeT arT museumin vieressä toimii laminaatteja valmistava yritys, jonka johtaja Dmitry Zaitsev omistaa myös museon käytössä olevan tontin ja hylätyn tehtaan. Museolla on kaksi osaa. Ensimmäinen ja laajin näyttely on toteutettu vanhaan tehtaaseen ja sen pihalle. Toinen osa on pysyvä galleria edelleen toiminnassa olevassa laminaattitehtaassa, jossa on yhteensä kahdenkymmenen artistin töitä. Näyttely on suljettu yleisöltä turvallisuussyistä. ”Museon tarina alkoi siitä, kun laminaattitehtaan johtajan poika Andrey Zaitsev järjesti hylätyllä tehtaalla teknobileitä, joissa maalattiin myös graffiteja. Lopulta syntyi ajatus pysyvästä näyttelystä, ja Street Art Museum avattiin viime vuonna yleisölle”, museon Taidetta tehtaassa Pietarin Street Art Museum on vanha teollisuusalue, joka on muutettu modernin taiteen keskukseksi. TeksTi Ja kuvaT kalle erkkilä 26 • 9 / 2015
9 / 2015 • 27 sanoo. PrOJekTia JOhTavan Andrey Zaitsevin ajatuksena on tukea venäläistä katutaidetta, ei museoida tai hallita sitä. Tarkoituksena on luoda taiteilijoille mahdollisuuksia tuottaa rauhassa suuria ja näyttäviä teoksia, joita olisi mahdotonta toteuttaa kadulla. Kuten monissa muissakin maissa, graffiti ja katutaide on Venäjällä laitonta. Tänä vuonna Street Art Museumissa avautui Remember Tomorrow -näyttely, jossa kolmekymmentä venäläistä taiteilijaa maalasi tehdasalueen seinille näkemyksensä tulevaisuudesta – unelmineen, pelkoineen ja uhkineen. ”Tehtaan seinät antavat artisteille mahdollisuuden leikkiä erilaisilla pinnoilla ja tasoilla. Haluamme tänne katutaiteen lisäksi myös muraaleita ja installaatioita, joissa hyödynnetään tehdasaluetta eri tavoin”, Vlasova kertoo. Näyttelyä kuratoineen Naila Allahverdiyevin mukaan taiteilijat pyrkivät löytämään vastauksen ikuiseen kysytiedottaja Julia Vlasova sanoo. Hänen mukaansa on hyvä, että museo ei ole Pietarin keskustassa, jonne suurin osa taidenäyttelyistä ja museois ta on keskittynyt. ”Kalininskyn alueella asuu noin 500 000 ihmistä, joten täälläkin tarvitaan paikkoja kulttuurille ja taiteelle. Street Art Museum ei ole vain taideprojekti, vaan tarkoituksena on luoda myös yhteisöllistä toimintaa, kuten esimerkiksi tapahtumia ja kirpputoreja”, hän
28 • 9 / 2015 mykseen: ”Mitä nyt pitäisi tehdä?” viime vuOden näyttelyyn tilattiin töitä, jotka kommentoivat Venäjän ja Ukrainan suhteita sekä rauhan rakentamisen tärkeyttä. Street Art Museumin teokset vaihtuvat vuosittain, joten Remember Tomorrow -näyttelyä varten vanhat maalaukset jyrättiin. Tänä vuonna näyttelytöissä katsotaan tulevaisuuteen, ja myös museolla on selkeä näkemys tulevasta. ”Haluaisimme pitää paikan auki ympäri vuoden. Tavoitteenamme on myös houkutella lisää ulkomaalaisia taiteilijoita mukaan ensi vuoden näyttelyyn. Olisi mahtavaa saada italialainen katutaiteilija Blu mukaan”, Vlasova sanoo. Reittiohjeet Pietarin Street Art Museumiin: Ota Pietarin keskustasta metro numero 4 Novocherkasskayan (??????????????) asemalle. Vaihda aseman ulkopuolella bussiin numero 174, joka vie museon eteen osoitteeseen Shosse Revolyutsii 84 (????? ?????????, 84). Matka kestää noin tunnin.
TeksTi nikO hallikainen still alive, heikko liha hOmOmiehen TreenaTTu lihaksisTO On kehOnrakennuksellinen vasTine kaaPin rakennelmalle. • – normihomolehti 9 / 2015 • 29 k ehOnrakennus on nähtävästi vahva osa jokapäiväistä nykymaailmaa. Kuntosali on elinvoimainen ja vastustuskykyinen ympäristö – rituaalisen tärkeä paikka tässä ajassa. Kuntosali on myös viihteellistetty homokulttuurin kasuaalin seksin tilaksi ja homosensitiivisten mieskatseiden kohtaamispaikaksi. Sen rooli on erityinen länsimaisessa homokulttuurissa, jossa ruumiillisuus on aina ollut merkitysverkosto. Homomiehen ruumis on ollut lakkaamatta kulttuurisia tulkintoja imevä merkki. Jos lataat Grindrin tai S cruffin puhelimeesi, huomaat välittömästi, millainen ruumis on seksuaalisesti standardisoitu. Lihaksista on tullut sek suaalisen vallan valuuttaa. Lihaksisto sanelee nykypäivänä myös sen, keille valta jakautuu. Treenattu keho on äärimmäiseksi tekaistun maskuliinisuuden luomus, jossa jokaisen lihaksen tehtävä on venyttää ja vahvistaa yksilön pintaa. Homoseksuaalin treenattu vartalo on nykypäivän haarniska, jonka funktio on peitellä ja häivyttää koko länsimaisen homoseksuaalin historia ruumiin kulttuurisesta luennasta. Homohistorian juuret ovat dekadenssissa, kuolemassa ja surussa. Näitä negatiivisia piirteitä vastaan taisteleminen on ymmärrettävää, mutta treenattu keho tekee sen valtakulttuurin kuvakoodiston ehdoilla, jolloin se epäonnistuu. länsimaisen homoseksuaalin historiaa eritoten 1980-luvun AIDS-kriisin jälkeen on määrittänyt kamppailu ihmisoikeuksista ja tasa-arvoisesta kohtelusta, minkä taistelutanner on aina ollut itse homoseksuaalin identiteetti. Tv-ohjelma Queer Eye for the Straight Guy, pinkki raha ja metroseksuaalisuus ovat historiallisia vaiheita, joissa homoseksuaalinen kulttuuri-identiteetti pyrkii perustelemaan oman hyödyllisyytensä valtakulttuurille. Tämä kaikki jäljittyy homoseksuaalin kaappiin, joka on 1950-luvulta saakka ymmärretty kulttuurisesti ja poliittisesti petturuuden ja valehtelun merkkinä. Kaappi on aina kulttuurin syytä. Käsitteellisen kaapin funktio on se, että yksilö voi elää elämäänsä turvallisesti. Piilottamalla tietyt puolet omasta identiteetistään yksilön ei tarvitse pelätä joutuvansa maksamaan niistä valtakulttuurin katutuomio istuimissa. Kaapissa oleva homoseksuaali ei kuitenkaan piileskele ennakkoluuloja, vaan pelaa täysin niiden varassa: käytännössä kaappihomo piileskelee omaa seksuaalisuuttaan ja pelkää sen tekevän häneen enemmistön silmissä näkyviä merkkejä. Homoseksuaalin kaappi ei ole kadonnut nykykulttuurista laajalti mihinkään, se on vain muuttanut muotoaan: treenatun ruumiin muotoon. kehOnrakennuksessa ruumis veistetään patsaan kaltaiseksi. Abstrahoidusti sen pinta kivetetään ja työstön kautta luodaan vertauskuvallisesti läpäisemätön ruumis, jonka lihaspanssari suojaa sitä esimerkiksi arvostelulta, tartuntataudeilta ja väkivallalta. Kehonrakennus on tapa leikkiä elinvoimaa kuolevasta ruumiista käsin. Ihmisruumiin rappeutumisprosessi vauhdittuu samoihin aikoihin, kun hänestä tulee sukukypsä. Juokse tai kuole juoksumatolle. Koen, että homoseksuaalinen ruumiskulttuuri ja kehoihanne ovat vastalauseita AIDS-epidemialle. Länsimaisessa kulttuurihistoriassa ei ole tavatonta, että sairaudet ja eritoten sukupuolitaudit muutetaan moraalisiksi symboleiksi. Kulttuuri on viljellyt kuvia, joissa virukset ja sisäelintaudit vuotavat sairastuneen ruumiin ihon pinnan läpi sairastajansa ulkomuotoon. AIDS-leesioista tehtiin solutason häpeäpaaluja ja varoituksia homorutosta siveälle heteroympäristölle. Tullakseen AIDS-kriisin jälkeen tasa-arvoisemmaksi homoruumiin on täytynyt työstää itseään merkkinä, koska kauneus, hyväksyttävyys ja terveys ovat AIDSkriisin jäljiltä muuntuneet toistensa epäsuoriksi synonyymeiksi. Homoseksuaalinen ruumis kykeni nousemaan AIDS-stigmastaan vain laukaisemalla terveen vartalon trendin. Homoruumis pakenee kliinisen historiansa merkkejä tervehenkiseen Abercrombie & Fitch -ruumiinkuvaan. Ja tämänmallinen ruumis on homomiehen postmoderni kaappi. aJaTella anPa pornoa. Se on monelle ennen vuosituhannen vaihdetta varttuneelle homoseksuaalille merkittävin identiteetin heijastuspinta. Mieheksi synnytään, mutta homomieheksi kasvetaan – räätälöimällä itse oma identiteetti näistä kuvista. Pornokuvassa ihohuokoset, läikät, peräaukot, kaikki todelliset elonmerkit on valkaistu läpinäkyviksi. Jäljellä on vain lihan voimien ja kykyjen ensisijaisuus. Tämä todella on pinnallista: todellisuus suljetaan pinnan alle havainnon ulottumattomiin. Joka kerta, kun olen nähnyt Grindrissa lihaksikkaan ja paljaan ylävartalon, olen joutunut sanomaan itselleni, etten halua tuota ruumista. Treenattua vartaloa palvotaan ikonina, jota kohtaan tunnen impulsiivista halua vasten tahtoani. Kieltäydyn silti itse menemästä kuntosalille, koska en halua ruumiini olevan elinvoimainen ja vahva. Kunnioitan kehollani mieluummin heikkoina kuolleita kuin valtarakennelmien fantasioita.
30 • – normihomolehti 9 / 2015 T alOuslehTi Forbes julkisti lokakuussa eniten tienanneiden kuolleiden artistien listansa. Ykkösenä on kolmatta vuotta peräkkäin Michael Jackson 115 miljoonan dollarin tuloillaan. Elviksen ohella pop-historian menestyneimmän laulajan elämää on analysoitu ja spekuloitu loputtomasti. Yksi hyvin näkyvä osa on kuitenkin jäänyt vähälle huomiolle. Michael Jacksonin kuolemanjälkeisessä elämässä tähden imagosta on pyritty häivyttämään se fakta, että eläessään Jackson oli gender bender ja gender queer, jonka tyyli oli melkeinpä transvivahteinen. Yhdentoista vuoden iässä läpimurron tehnyt laulaja eli koko elämänsä yleisön valvovan silmän alla. Suloinen lapsitähti kasvoi, hädin tuskin äänenmurrosta kokien, pojasta mieheksi, jota lehdistö vielä 80-luvun alussa kuvaili sensitiiviseksi ja herkäksi. vuOsien saatossa Jackson kehitti tyyliään johdonmukaisesti sukupuolettomammaksi. Tai pikemminkin Jackson teki itsestään sukupuolinormien palapelin, jossa hän saattoi yhdistää vaikkapa militantin asetakin ja sotilassaappaat feminiiniseen meikkiin ja hiustyyllin, joka olisi sopinut paremmin keski-ikäiselle diplomaatin rouvalle. Toki sukupuolella leikittely on kuulunut popkulttuuriin aina. Mieleen tulevat Little Richardin kauneuspilkut ja puuteroitu naama, David Bowien androgyyniys tai Boy Georgen meikkileikit. Toiset popparit rikkoivat rajoja silti pikemmin tehokeinona, jota kuuluikin kommentoida ja hämmästellä. Jackson sen sijaan tuntui muuttavan tyyliään liukuen yhdestä päästä toiseen, ikään kuin toivoen , että me emme huomaisi, kuinka nuori tummaihoinen naapurinpoika muuttui silmiemme edessä vaaleaihoiseksi kaunottareksi tekoripsineen, huulipunineen ja Jackie O -kampauksineen. Yleinen joskin virheellinen käsitys on, että Jacksonin ”kummallisuus” olisi aiheuttanut hänen uralleen laskusuunnan. Tämä oli toistuva hokema lehdistössä, joka heteronormatiivisessa hybriksessään rankaisi loputtomasti Jacksonia sovittujen sukupuoliroolien rikkomisesta. Todellisuudessa yleisö osti kuitenkin edelleen Michael Jacksonin levyjä ja konserttilippua. Esimerkiksi 90-luvun alkupuolella, aikana jolloin listoilla juhli gangsta-rap ja grunge, onnistui Helinä Keijua muistuttava laulaja myymään yli 60 miljoonaa albumia. Vuoden 2009 paluukonsertin liput myytiin minuuteissa loppuun. Jos Jacksonin muuttuminen ahdisti yleisöä, niin yleisö kuitenkin sulatti sen. Kaltaiseni teini-ikäisen fanin vinkkelistä Jackson tuntui rohkealta uhmatessaan luontoa. Tuntui, että Jackson loi pelkällä tahdonvoimallaan itselleen uuden uniikin sukupuolen ja rodun. Kaiken tämän keskellä Jackson itse pysyi metamorfoosistaan hiljaa; mykkänä kuin kuningatar Nefertitin patsas, jota vuosi vuodelta enemmän muistutti. Tulkinnat taiteestaan Jackson jätti lopulta muille. Michael Jacksonin vaikutusta ja ”hengellistä perintöä” tutkitaan marraskuussa Baltic Circle -festareilla, jossa mukana on Post-MJ Era Institute Of Consciousness -ryhmä. Lauantaina 14.11. Post-MJ Era Institute Of Consciousness: Ruumiinvalvojaiset, Tiivistämö, Kaasutehtaankatu 1, k-18. TeksTi Ja kuva Janne siirOnen mies meikki peilissä s ama an aik a an , kun 57-vuotias Madonna tekee Rebel Heart -kiertuetta, hänen kanssaan kasvanut sukupolvi tekee teatteria artistin jalanjäljissä sukupuolinormeja kyseenalaistaen. 80-90-luvun Madonna käytti lavaesiintymisessään, musiikkivideoissaan ja musiikissaan seksiä performoivaa ja kristinuskon paradoksaalista neitsytäitinaisihannetta kritisoivaa kuvastoa. Minä ja muut 80-luvun alun tienoilla syntyneet olimme alakouluikäisiä noina vuosina. Uskallan väittää, että Madonnan seksuaalinen vallankumouksellisuus ja sen ajan naiskuvan kritiikki menivät meiltä ohi. Gaultierin tötterötissipuku oli hassu ennemmin kuin provosoiva. Me kasvoimme Madonna esikuvanamme, ja siksi vahva, seksuaalisesti aktiivinen nainen on meille nykyisille kolmekymppisille normi. Norminainen ei väänny yksiselitteisesti neitsyeksi eikä huoraksi. nimeä Madonna – nimenomaan naiseuden ja äitiyden merkityksessä – kantaa myös helsinkiläisen Teatteri Nirvanan näytelmä, joka sai ensi-iltansa 28. lokakuuta. Sen on kirjoittanut Jussi Moila. Madonna-näytelmä kyseenalaistaa perinteisiä sukupuolirooleja ja pohtii naiseutta. Ihan niin kuin artisti Madonnakin. ”Meidän teatterin jengi on just sitä kolmekymppisten sukupolvea, jolle naisen toimijuus ei ole vallankumouksellista. Mutta silti naiset joutuu helpommin määritellyiksi vaikka ulkonäön ja iän perusteella kuin toimijuutensa.” ”Meidän näytelmässä Mummonainen on arkitodellisuutta suurempi hahmo, joka uhmaa aikaa ja vanhenemista. Artisti Madonnahan on vähän sellainen.” nimi ja sana Madonna viittaavat siis sekä äitiin että kaikkien tuntemaan ilmamasturboivaan naiseen. Jälkimmäisessä ei ole enää mitään uutta. Uutta on kuitenkin se, miten koko sukupuolen – naisen – käsitys on laajentunut, koska nyky-yhteiskunnassa saavat näkyä seksuaalisesti aktiivisen heteronaisen lisäksi transnaiset, queer-sukupuoliset, gender benderit, genderfluidit, lesbot ja panseksuaalit naiset. Uutta on myös se, että äitiys on rooli, jonka voi yhtä hyvin ottaa mies. Se on rooli, jonka voi toteuttaa yhtä monella tavalla kuin on äitejä. Jopa alussa mainitsemani paradoksaalinen neitsytäiti ei olekaan paradoksi, koska äitiys ei yksiselitteisesti liity seksiin tai lapsen synnyttämiseen. Madonna Teatteri Nirvanassa 4.11.-10.12. www.teatterinirvana.fi lapsuuden sankareille madOnnan Ja miChael JaCksOnin hahmOT TarJOavaT edelleen mahdOllisuuksia uusiin TulkinTOihin sukuPuOlinOrmeisTa Ja queer-TemaTiikasTa. TeksTi heli Yli-räisänen
2/2 015 MA AL ISk uu | fIf I.v oIM A.f I SA LA kIr jAt • Ma id an pr of es so ri De lh in su per jyt ky HE I, M E HA LU TA AN TSEK KA A SUN ME ILI T! 7/20 15 SyyS kuu | voi ma.f i Gal leri a Maa HaN MUU TTaJ aT VeN ÄJÄl lÄ JoH aNN a? roJo la maS ent avia Sar jak uvia Veg aan i pih taa • Bee s & hon ey 8/2015 Lokakuu | voima.fi
32 • 9 / 2015 d OkumenTTielOkuva lähtee liikkeelle kesäisen ulkoilmakonsertin lavalta. Kamera zoomaa bändissä synkkänä kitaraa soittavaan Kai Latvalehtoon. Taustaäänenä mies itse kertoo, kuinka kyllästynyt on keikkailuun ja musiikkiin yleensä ja erityisesti suomirokin soittamiseen. Hän kun ei edes tunne itseään suomalaiseksi. Elokuva jatkuu dokumentin, road-movien ja musikaalin persoonallisena yhdistelmänä, jossa Latvalehto palaa isänsä kanssa lapsuutensa hoodeille – ruotsinsuomalaisten maahanmuuttajien 1970-luvulla kansoittamaan göteborgilaiseen lähiöön. Matkalla kohdataan nykyisiä ruotsinsuomalaisia arkisissa tilanteissa. Elokuvaa rytmittävät pysähdyspaikkojen äärelle musiikkivideoiden tyyliin toteutetut ruotsinsuomalaisten muusikkojen esiintymiset. Pojan ja isän keskusteluja kuvaavat avainkohtaukset on kuvattu kiinteällä kameralla pitkien automatkojen aikana. Äärimmäisen intiimillä tasolla kulkeva selviytymistarina laajenee yleiskuvaksi suomalaisten 1970-luvun massamuutosta Ruotsiin. Samalla se kertoo ylipäänsä siirtolaisuuteen liittyvistä traumoista. Lähtökohtana oleva yhden ihmisen elämänahdistus tulee terapoiduksi kokemuksistaan avautuvien ihmisten vilpittömyydessä ja sympaattisessa tilannekomiikassa tavalla, mikä syventää myös katsojan ymmärrystä. Ei ole ihme, että tämä Mika Ronkaisen vuonna 2013 valmistunut Laulu koti-ikävästä voitti parhaan pohjoismaisen dokumenttielokuvan palkinnon Göteborgin kansainvälisillä elokuvafestivaaleilla. Se palkittiin myös kolmella palkinnolla Tampereen elokuvajuhlilla ja kahdella Jussilla seuraavana vuonna. rOnk a inen tunnetaan myös dokumenteistaan Oulu palaa – kaupunki joka katosi (1988), Huutajat – the Screaming Men (2003) ja Freetime Machos (2010). Kesäkuussa 2013 yhdysvaltalainen viihdealan lehti Variety valitsi Ronkaisen yhdeksi kymmenestä kiinnostavimmasta eurooppalaisesta elokuvaohjaajasta. Ronkaisen töistä huokuukin omaleimaisen artistinen kyky löytää yhteiskunnallisiin teemoihin arkikokemuksellinen näkökulma. Ronkainen näyttää myös pääsevän koskettavan syvälle kuvaamiensa henkilöiden aralle yksityisalueelle. ”Äitini on opettanut minulle empatiaa, sen avulla pääsee ihmisten lähelle. Jos itse antaa jotain, silloin aina saa myös jotain”, kuvaa Ronkainen henkilöohjauksen metodiaan ja siemaisee kahvikupistaan kalliolaisessa kulttuuri baarissa. ”Jouko Turkka on sanonut joskus, että ihan sama mitä keksii, todellisuus lyö sen aina laudalta. Hommaa tehdessä pitää olla avoin sille, että aina tulee vastaan jotain, mitä ei ole voinut etukäteen kuvitellakaan.” Oululaisen elokuvantekijän Helsingin-työmatkan bongauskohteita ovat olleet Juha Hurmeen KOM-teatterille ohjaama Muuttomiehet ja Susanna Kuparisen politiikkakollektiivin Ryhmä-teatteriin tekemä Eduskunta III. ”Teatteri on kiinnostanut aina”, toteaa Ronkainen ja viittaa samalla valmisteilla olevaan näytelmäänsä, joka perustuu juuri Laulu koti-ikävästä -elokuvan materiaalin. Sen ensi-ilta on Oulun kaupunginteatterin suurella näyttämöllä helmikuun lopulla. Ronkainen itse ei pidä siirtymää dokumentin puolelta teatteriin mitenkään outona liikkeenä. ”Dokumenttiteatteri on yhtä vanha kuin dokumenttielokuva”, alleviivaa Ronkainen ja kertoo, ettei elokuva ole ollut mikään itsestään selvä ilmaisulaji hänelle alun perinkään. ”Tulin elokuva-alalle vähän sattumalta, musiikin kautta. Pyörin 11–27-vuotiaana bändikuviossa. Kun 90-luvun alussa musavideot rantautuivat Suomeen, kukaan bändin lähellä ei osannut tehdä niitä. Siksi hakeuduin itse alan koulutukseen. Tosin bändi tietenkin hyytyi sillä aikaa, kun itse innostuin leffojen teosta. Oppilastyönä tekemäni dokumentit saivat kuitenkin palkintoja ja valinta tuntui järkevältä.” Ronkainen vihjailee ilkikurisesti, että vireillä olevan teatterihankkeen yksi syypää on juuri Susanna Kuparinen, jonka vierailu hänen Oulun kämpillään saattoi jotenkin jättää sinne leijumaan vahvan dokumenttiteatterin tuoksun. ”Minulle Eduskunta II kolahti lujaa. Sitten kun Oulun kaupunginteatterin johtaja Mikko Kouki kysyi, mikä olisi paikallinen aihe, mistä voisi tehdä teatteriesityksen. Minulle ei tullut ensin mitään mieleen. Mutta sitten tuumin, että tässä dokumentin materiaalissa on sopivan paikallinen, kansallinen ja kansainvälinen aihe kerralla paketissa.” TeaTTeriesiTYksen tavoitteena ei ole toistaa elokuvaa uudessa muodossa. Ronkainen kertoo käyneensä läpi elokuvan koko 40 tuntia käsittävän materiaalin ja litteroineensa sieltä talteen parhaat palat. Itse käsikirjoitus on koostettu nimenomaan dokumenttiteatterin metodein. Lavalle on tulossa toistakymmentä näyttelijää ja tärkeässä roolissa oleva livebändi. ”Leffassa oli hyvin selkeästi teemana, että suomalaiset ovat olleet siirtolaisena ja elintasopakolaisena ulkomailla. Siis hyvin samassa asemassa kuin nyt on uusia väestöryhmiä täällä esillä. Kymmenen vuoden sisällä Ruotsiin muuttajia oli jopa 300 000, enimmäkseen Pohjois-Suomen ja Itä-Suomen maaseuduilta. Tänä vuonna Suomeen on tullut tähän nähden hyvin vähän ulkomaalaisia”, Ronkainen tuumii. ”Koen, että minulla on tekijänä velvollisuus tuoda tätä teemaa nyt vielä enemmän tähän aikaan kiinni. Teatteriesitys ei todellakaan ole mikään nostalgiakeikka, kuten ei ollut dokkarikaan. Teatteri on parhaimmillaan, kun se kommentoi nykyhetkeä.” Elokuvan ja teatterin esitystapojen erot vaativat kuitenkin työstöä. ”En ole koskaan ennen tehnyt itse teatteria, se on todella kiinnostava prosessi oppia. Elokuvaversiossa draama tapahtuu päähenkilön päässä seTeksTi TuOmas ranTanen kuvaT velda Parkkinen Oma maa mustikka Mika Ronkainen sovittaa palkitun maastamuuttajadokumenttinsa teatteri lavalle.
9 / 2015 • 33 kä isän ja pojan välisissä keskusteluissa. Suurin haaste on se, kuinka lähikuvat tehdään teatterilavalla. Monologien käyttö on tietysti yksi ratkaisu tähän”, Ronkainen pohdiskelee. rOnkainen kertoo myös kehittyneensä dokkareidenkin kanssa koko ajan tuotannollisesti ja esteettisesti kohti fiktiota. Hän on huomannut etsineensä enemmän ja enemmän sellaista ”puhdasta” elokuvaa, jossa puhutaan ja selitellään vähemmän. Tärkein on usein rivien välissä ja hiljaisissa hetkissä, syvenevissä tunnelmissa. ”Koen tekeväni enemmän taidetta kuin journalismia. Moni onkin luullut Laulu koti-ikävästä -leffaa fiktioksi. Lisäksi se onnistui niin monella tavalla helvetin hyvin, että en keksi, mikä dokkariaihe juuri nyt kiinnostaisi. Yksi kollega ehdotti, että samalla konseptilla voisi tehdä elokuvan amerikansuomalaisista siirtolaisista. Itse kuitenkin koen, että kuolisin siihen, jos joutuisin elämään sen saman tekemisen prosessin uudestaan. En usko teollisuuteen taiteessa, siihen, että sapluunalla voi kopioida menestysreseptin uudestaan.” Tätä vasten ei ole yllättävä kuulla, että Ronkaisella on viimeisen parin vuoden aikana ollut työn alla myös draamaelokuva. Siinä seurataan kolmea erilaista perhettä yhden äitienpäiväviikon ajan. Keskustarinassa guatemalalainen nuori mies tulee Suomeen etsimään tänne adoptoitua pikkuveljeään. Ronkainen paljastaa kirjoittavansa kaiken muun rinnalla televisioon tarkoitettua poliisisarjaa yhdessä Merja Aakon kanssa. Kyseessä on kahdeksanosainen sarja, joka on jonkinlaista mustaa draamaa, pohjoispohjalaiseen ilma piiriin sijoitettua nordic noiria. Viime syksynä tehty päätös jättäytyä pois tuotantoyhtiön päivätyöstä ja heittäytyä vapaaksi agentiksi näyttää todellakin tuoneen energiaa ja aikaa paneutua omaan tekemiseen täysillä. ”Joskus on pakko tehdä muutoksia elämässä. Jos jää paikalleen, oikeasti kuolee, jos ei ihan fyysisesti, niin henkisesti ainakin. Ihailen taitelijoita, jotka muuttuvat, esimerkiksi joku David Bowie on tässä mielessä uskomaton.” Laulu koti-ikävästä esitetään Yle Teemalla 21.11. Laulu koti-ikävästä -dokumenttiteatterinäytelmä saa ensi-iltansa Oulun kaupunginteatterin suurella näyttämöllä 27.2. Katajala-Peltomaa, Krötzl & Meriluoto-Jaakkola Suomalaisten pyhiinvaellukset keskiajalla Laajin suomeksi julkaistu pyhiinvaelluksista kertova teos. SKS Tiina Miettinen Piikojen valtakunta Teoksellaan Tiina Miettinen muuttaa ratkaisevasti käsitystämme suomalaisen naisen historiasta. ATENA Tapio Tamminen Kansankodin pimeämpi puoli Ansiokas luotaus historiaan sekä ajankohtainen teos, joka kaikkien yhteiskunnalliseen keskusteluun osallistuvien ihmisten sietäisi lukea. ATENA Koivuranta, Pehkonen, Sorjanen & Vainio Marimekko – Suuria kuvioita Elämänmakuinen kuva yhtiön vaiheista ja henkilöistä. Marimekko on yksi modernin Suomen ikoneista. INTO Marjo T. Nurminen Maailma piirtyy kartalle Aikamatka eurooppalaisen kulttuurin ytimeen. Maailmankuvan syntyminen on suuri ja jännittävä tarina. JOHN NURMISEN SÄÄTIÖ Helena Telkänranta Millaista on olla eläin? Teos kertoo kiehtovasti, mitä aistivat, ajattelevat ja tuntevat olennot, jotka asuttavat kanssamme tätä planeettaa. SKS Ilm oi tu s yh te is ty ös sä Bo ok w el lin ka ns sa .
34 • 9 / 2015 TeksTi mikkO sauli kuva lissu lehTimaJa kun arkijärki ei riitä Bill Mitchell avasi Suomessa vieraillessaan jälkikeynesiläisen talousajattelun perustaa – ja sai maistaa suomalaista ryhmäajattelua. k un australialaisprofessori William ”Bill” Mitchelliltä kysyy, mikä on yleisin väärinymmärrys taloudesta, yksi vastaus nousee ylitse muiden: arkijärkeen nojautuvat vertauskuvat. Moni ajattelee valtion kassan toimivan samalla tavalla kuin oman kotitaloutensa. ”Ihmiset siirtävät omia kokemuksiaan valtion talouteen. Ajattelemme, että jos haluamme kuluttaa, joudumme menemään töihin tai kuluttamaan säästöjämme, ja odotamme, että valtiontalous toimii samoin. Näin ei saisi tehdä”, Mitchell linjaa. ”Valuutta tuo tilanteeseen lisämausteen. Ymmärtämättä valuutan toimintaa ei voi ymmärtää myöskään valtiontaloutta. Valtiolla on monopoli valuutan liikkeellelaskuun. Meidän rahansaantimme on kiinni siitä, että valtio ensin laskee sen liikkeelle. Valtio ei tarvitse siihen tuloja.” Jälkikeynesiläisen ajattelun ydin kiteytyy Mitchellin mukaan juuri tähän: valtion pitää kuluttaa, jotta yksityiset kansalaiset ja yritykset kykenevät maksamaan veroja, sillä kaikki raha on lähtöisin valtiolta. Verot luovat kysynnän valuutalle, eikä niitä voi maksaa muulla kuin valtion valuutalla. Näin moderni rahoitusjärjestelmä toimii. Keskustelu ylija alijäämistä pelkistyy näin velkojen siirtelyyn. Kun julkinen sektori tekee ylijäämää, yksityinen sektori velkaantuu, ja kun julkinen sektori tekee alijäämää, yksityinen sektori vaurastuu. ”Näin päästään paljon sofistikoituneempaan analyysiin kuin kotitalousvertauksella”, Mitchell kiteyttää. mYöskään velkakirjamarkkinat eivät jälkikeynesiläisessä ajattelussa perustu valtion kulutuksen rahoittamiseen, vaan niiden tarkoituksena on asettaa korkotaso. Tämä tapahtuu pankkien välisillä lainamarkkinoilla keskuspankin toimesta. Velkakirjoilla keskuspankki pyrkii normaalioloissa imuroimaan ylimääräistä rahaa pankkien välisiltä markkinoilta. Pankeilla on keskuspankissa tilit, joilla ne säilyttävät reservejään. Näillä tileillä ei käytännössä ole tuottoa, joten pankeilla ei ole houkutinta pitää hallussaan yhtään enempää reservejä kuin tarvitsevat. Pankit voivat lainata reservejä toisilleen, mutta joskus reservejä on liikenteessä liikaa. Tällöin normaalioloissa muodostuu tilanne, joka uhkaa painaa korot alle keskuspankin tavoitetason, jolloin keskuspankki tarjoutuu ostamaan ylimääräiset reservit, mikä käytännössä tarkoittaa vaihtoa velkakirjaan. ”Velkakirja on ikään kuin korollinen tili keskuspankissa. Sen tarkoitus ei ole rahoittaa valtion kulutusta”, Mitchell summaa. Korot ovat kriisin vuoksi pitkään olleet lähellä nollaa niin Euroopassa kuin Yhdysvalloissakin. Keskuspankit mielletään usein poliittisille voimille immuuneiksi ja itsenäisiksi, mutta Mitchell ei tätä väitettä niele. ”Vaaleilla valittu hallitus voi teoriassa koska tahansa muuttaa keskuspankin mandaattia, sillä se sen on asettanutkin. Useissa maissa valtiovarainministerillä on myös valta kävellä keskuspankin yli, jos päätökset eivät miellytä. Vaikka näin ei nykyisin poliittisen myllerryksen pelossa tehdä, itsenäisyys on lopulta näennäistä peliä.” keskusPankkien kriisin myötä käynnistämä niin kutsuttu määrällinen helKuka Mitchell? • Australialaisen New Castlen yliopiston taloustieteen professori • Yksi modernin rahateorian arvovaltaisimmista puolestapuhujista • Keskittynyt täystyöllisyyden tavoitteluun ja ryhmäajattelun analyysiin • Tunnetaan kotimaassaan myös muusikkona ja pyöräilijänä.
9 / 2015 • 35 Ryhmäajattelua käytännössä ”Olisi ollut kiinnostavaa kuulla kenen kutsumana ja miksi tämä pienen jälkikeynesiläisen talouskultin tutkija oli Suomessa. (…) (O)npa erikoisia nykyisin nämä Hesarin juttu-, näkökulmaja haastatteluvalinnat.” Näin reagoi EU-komissaari Jyrki Kataisen kabinettipäällikkö Juho Romakkaniemi nähtyään Mitchellin haastattelun Helsingin Sanomissa. Mitchell on antanut lukuisia haastatteluja uransa aikana eri maiden lehdistöille, mutta tämä oli hänestä outoa. ”Tämä oli kyllä äärimmäinen tapaus. Olin melkoisen yllättynyt. Sain tästä sellaisen kuvan, että hänen edustamansa vallitseva ryhmäajattelu kokee voimakasta uhkaa. Demokratiassa ei ole normaalia, että tuollaisesta asemasta käsin puututaan lehdistön haastateltavavalintoihin. Se johtaa totalitarismiin.” ”Olisin häpeissäni, jos olisin hän. Isompi kysymys tietysti on, miten hän näkee lehdistönvapauden osana demokratiaa.” ”En ole loukkaantunut. Olen törmännyt vastaavaan aiemminkin, mutta tämä tapaus oli poikkeuksellisen karkea. Yleensä vastaavaa palautetta tulee hienovaraisemmin. Australian hallituksen virkamiehet ovat joskus soitelleet radioasemille haastattelujeni jälkimainingeissa, mutta nämä ovat yksittäistapauksia ja liittyneet usein siihen, että joku ei yksinkertaisesti ole pitänyt minusta henkilökohtaisesti.” pottaminen operoi juuri pankkien välisillä markkinoilla. Sen tarkoituksena on lisätä luotonantoa ja luoda uusia luottoja, mutta järjestelmä ei tarkalleen ottaen toimi niin. ”Koko määrällisen helpottamisen harjoitus pohjaa myytteihin. Valtavirran taloustieteen oppikirjat kertovat, että pankit tarvitsevat talletuksia myöntääkseen luottoja. Tästä seuraa ajatus, että luottojen vähäinen määrä johtuu reservien puutteesta. Mutta pankit eivät tarvitse reservejä lainatakseen”, Mitchell kertoo. ”Pankkien lainanantoa säätelee riskiarvio. Ei lainoja myöntävä virkailija soita reserveistä huolehtivalle virkailijalle kysyäkseen, voidaanko laina myöntää. Lainat luovat talletuksia, ei toisin päin. Määrällinen helpottaminen ainoastaan muuttaa velkakirjoja rahaksi ja muokkaa sitä kautta yksityisen sektorin varallisuuden koostumusta.” Mitchellin mukaan määrällinen helpottaminen laskee velkakirjojen tuottoja puskemalla niiden hintoja ylös. ”Jos nimellisarvoltaan sadan euron velkakirjan, jonka tuotto on kymmenen euroa vuodessa, hinta jälkimarkkinoilla nousee esimerkiksi 150:een, tuotto laskee, koska silloin 150 euroa tuottaa saman kymmenen euroa vuodessa, eikä sitä vastaan saa kuin satasen takaisin velkakirjan tullessa elinkaarensa päähän.” Määrällinen helpottaminen ei kuitenkaan ole varsinaisesti haitallista, se on vain hyödytöntä. Osakemarkkinoiden huima nousu määrällisen helpottamisen aikana johtuu Mitchellin mukaan pikemmin korkojen alhaisuudesta. reserveillä ei Mitchellin katsannossa ole minkäänlaista roolia pankkien kyvyssä kuluttaa, sillä pankit eivät lainaa niitä ulos. Tätä ovat kriisin kuluessa alleviivanneet muun muassa Englannin keskuspankki ja Standard & Poor’sin pääekonomisti, kun keskustelu inflaatiosta on ollut kiivaimmillaan. Suomen hallituksen tavan ajatella valtiota yksityisyrityksenä Mitchell lukee samaan haitallisten arkikokemusvertausten ryhmään kuin kotitalousvertauksenkin. Molemmat aiheuttavat sekaannusta valtion taloutta tarkasteltaessa. ”Ihmisillä on kyky omaksua perusteettomia uskomuksia. Ylös on enemmän ja alas on vähemmän. Miksi näin olisi? Vertauskuvat toimivat myös tiedon kehystämisessä. Politiikassa vertauskuvien kautta voimistetaan usein negatiivisia mielikuvia oman politiikan tueksi.” ”Jos ajatellaan, että hallitus sijoitti sata miljoonaa työllisyyteen, mielikuva on täysin eri, kuin jos sanotaan, että hallitus kulutti sata miljoonaa työllisyyteen. Jos puhutaan vaikkapa velkavuoresta, mieleen tulee jokin suuri ja vaarallinen. Jos sitä kutsuttaisiin velkakukkulaksi, kukaan ei olisi kovin huolissaan.” Siinä eväitä kakun jakamisen ajatteluun.
Jari Sarasvuo on kauhalla saanut ja kauhalla saamme mekin. – levoton lukija –blogi Yritysmaailman uranuurtaja ja menestyjä kertoo avoimesti uskomattomista diileistään, mutta myös kriiseistään ja kadotustiloistaan. Karkumatka kadotuksesta
Elina Hirvonen: Isät, vaatikaa lapsellenne parasta! Mikä saa lähtemään töihin kriisialueelle? Brasilian raavaat kaivosmiehet 11/2015 | 6,90?€ Ihmiset • Kulttuuri • Ympäristö • Ilmiöt Vau, mikä mies ! Elokuvaohjaaja Hamy Ramezan ” Miksi pakolaismiehet on demonisoitu?” Röyhkeä, pitkä, mustasukkainen... Millainen mies on haluttava eri puolilla maailmaa? Teema: Miehet! MaKu112015_1-5.indd 1 22/10/15 17:06 Viisi numeroa! 17, 50 Tilaa lehti osoitteesta maailmankuvalehti.fi/viisi tai allaolevalla kupongilla Tilaa uudistunut Maailman Kuvalehti! Maailman Kuvalehti kertoo rohkeudella ja rakkaudella muuttuvasta maailmasta, eri kulttuureista, ilmiöistä ja ympäristöstä. Rakkaudesta muuttuvaan maailmaan Kyllä kiitos! Tilaan Maailman Kuvalehden. Vuoden lehdet (11 nroa) kestotilaus, 42 € määräaikainen tilaus, 52 € Tarjoushintaan 5 numeroa määräaikainen, 17,50 € Tarjous on voimassa 31.12.2015 asti ja koskee kotimaan tilauksia. Tilaus alkaa seuraavasta numerosta. Nimija osoitetietoja voidaan käyttää Maailman Kuvalehden markkinointiin. Yhteystietoja ei luovuteta kolmansille osapuolille. Nimi Osoite Postinro ja -toimipaikka Sähköposti Puhelin MK-viisi-Voima Tunnus 5013411 00003 Vastauslähetys Maailman Kuvalehti maksaa postimaksun. TA M YN KEHITYSYHTEISTYÖJA Y M PÄRISTÖPÄIVÄT WWW.TAMY.FI/KEHYJAYMPPAPAIVAT HYVÄ RUOKA – PARE M PI M AAIL M A 24.–26.11.2015 VUODEN KIINNOSTAVIMMAT ESIKOISET Ehdolla Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinnon 2015 saajaksi Vuokko Sajaniemi Pedot ”Ihmisten mielenrauha järkkyy, kun vieraaksi käynyt luonto tunkeutuu lintukodon keskelle. Petopaniikki nostaa päätään, ja viranomai silta vaaditaan tiuk koja toimia susiuhan taltut tamiseksi.” Toni Jerrman, Helsingin Sanomat Jussi Seppänen Kymmenottelu ”Kymmenottelu vie mainiosti urheilun perimmäisten näkymien äärelle. Se saa miettimään mitä teemme ja koemme, kun urhei lemme ja katsomme urheilua.” Vesa Karonen, Helsingin Sanomat Saara Turunen Rakkauden hirviö "Tästä pahanlaatui sesta pakko raosta Turunen kirjoittaa huomattavan hauskasti." Antti Majander, Helsingin Sanomat
Tajunnan räjäyttävää kirjallisuutta helsingin kalliossa Kurvin Kirja hämeentie 48, helsinki avoinna: ma--pe 11--18, la 11--15, 040 179 5297 inTOKuSTannuS.fi • rosebud.fi Tajunnan räjäyttävää kirjallisuutta helsingin kalliossa Kurvin Kirja hämeentie 48, helsinki avoinna: ma--pe 11--18, la 11--15, 040 179 5297 inTOKuSTannuS.fi • rosebud.fi Leo Siliämaa: Etelä-Sudanin synnytystuskat – Valtataistelu tuhosi unelman Leo Siliämaalla on ollut ainutlaatuinen näköalapaikka Etelä-Sudanin valtion syntyyn. Hän työskenteli eteläisessä Sudanissa useaan eri otteeseen 1970-luvun lopulta aina vuoteen 2010 saakka. Tarinan keskipisteessä ovat uuden valtion luomisen ongelmat, joita hän havannoi toimiessaan kehitysyhteistyöntekijänä. 155 s. Ilmestyy marraskuussa Pystykorva-sarjassa. Hinta 21 € + postikulut. Ari Kerkkänen: Syyria ja Lähi-itä: havaintoja nykypäivästä ja heijastuksia historiasta Lähi-idän viileä kevät on johtanut alueen sekasortoon: Syyria on verisessä sisällissodassa, Libya täydellisessä kaaoksessa, Libanon erilaisten poliittisten voimien ristivedossa, Irak pirstaloitumassa, Palestiinan rauhanneuvottelut umpikujassa ja Egyptissä on palattu sotilashallintoon. Lähi-idän instituutin johtajana vuosina 2011–2014 toiminut Ari Kerkkänen kuvaa kaaoksen taustoja ja nivoo tapahtumia yhteen. 340 s. Ilmestyy marraskuussa Pystykorva-sarjassa. Hinta 24 € + postikulut. Janina Hescheles: Janinan päiväkirjat. Teinitytön muistelmat Lvivin ghetosta ja Janowskan keskitysleiriltä Janina Hescheles oli 12-vuotias, kun saksalaiset tunkeutuivat hänen kotikaupunkiinsa Lviviin. Lvivin muun juutalaisväestön tavoin Janina ja hänen äitinsä suljettiin juutalaisille perustettuun ghettoon, ja sieltä heidät lähetettiin Janowskan keskitysleirille. Janina onnistui pakenemaan leiriltä ja piileskeli Krakovassa vastarintaliikkeen suojeluksessa. Tuolloin hän alkoi kirjoittaa päiväkirjanomaisia muistelmiaan. 126 s. Hinta 21 € + postikulut. Marraskuussa ilmestyvä Solidaarisuuskalenteri on jokaisen maailmankansalaisen vakiovaruste, jonka akku ei petä! Kalenteri on varustettu monipuolisilla ominaisuuksilla, kuten hyödyllisellä infolla ja puhuttelevilla teksteillä, sitaateilla, lukujärjestyksillä, kartoilla & muistiinpanosivuilla. Hinta 15 € + postikulut. Tilaukset www.rauhanpuolustajat.org/kauppa puh. 050 358 1441 Suomen Rauhanpuolustajat Ollaan ihmisiksi SOLIDAARISUUSKALENTERI 2016 – TEEMANA SUOMI
kulttuuri H elsingin Kirjamessujen perjantai on samanlainen kuin aina. Kirjailijat kertovat uutuusteoksistaan, toimittajat moikkaavat toisia toimittajia ja kaikkialla myhäilevä porvaristo kaivaa kuvettaan. Sarjakuvakeskuksen kojulla tunnelma on dynaaminen. Pöydät ovat täynnä papereita, värejä, kyniä ja pyyhekumin murusia. Sarjakuvataiteilijat huhkivat kuin heinäpellolla ennättääkseen piirtää valmiiksi osuutensa albumiin, jolla on tavoite: nyt riittää! Se on myös albumin nimi. Sarjakuvahankkeen isä on norjalaistaustainen sarjakuvataiteilija ja kuvittaja Karstein Volle. Hän oli saanut idean monikulttuurisesta ja rasisminvastaisesta sarjakuva-albumista, joka julkaistaisiin Helsingin Kirjamessuilla. Hän kertoi ajatuksestaan Sarjakuvakeskusta vetävälle Kalle Hakkolalle. Tämä piti ajatusta hyvänä ja ehdotti, että albumi piirrettäisiin työpajana paikan päällä. Kirjamessuilla työpaja on täydessä käynnissä. Syntyneet sarjakuvat skannataan heti niiden valmistuttua, jotta verkkojulkaisu saataisiin linjoille lauantaiksi. Alkuperäinen ajatus printatusta zinestä piti valitettavasti haudata, mutta ehkäpä näin on parempi. Voima tapasi Karstein Vollen päivää ennen suurta ponnistusta tämän lähibaarissa. Hän kertoo lähettäneensä idean pohjalta noin neljällekymmenelle sarjakuvataiteilijalle englanninkielisen viestin, jossa hän kertoi huolestaan, jopa pelostaan omaksumansa kotimaan tapahtumista. Viestissä Volle kutsuu kaikki mukaan tekemään albumia. ”Voimme sen avulla kerätä lahjoituksia pakolaisille ja osoittaa, että suomalainen sarjakuvaväki vastustaa ksenofobiaa ja rasismia sekä kannattaa ihmisoikeuksia, hädässä olevien ihmisten auttamista ja yleensä elämistä vuoden 2015, ei 1915, vaatimusten mukaan”, Volle kirjoittaa viestissään. Kolme neljästä viestin saajasta ilmoittautui mukaan. Osa ei päässyt paikalle kirjamessuille, mutta lähetti materiaalit sähköisesti etukäteen. Sarjakuvaoriginaalien huutokaupan sekä Kirjamessujen jälkeen julkaistun albumin myyntitulot ohjataan Punaisen ristin kautta pakolaisille. Marraskuun aikana materiaalista avautuu myös näyttely Sarjakuvakeskukselle. Tavoitteena ei ole nostaa rasisminvastaisuutta ja maahanmuuttovastaisuuden vastustamista tikun nokkaan. Vollen mukaan tärkeintä on osoittaa, miten ”äärimmäisen epäradikaalia” rasismia on vastustaa. nyt riittää! TeksTi Jami JärVinen Sarjakuvataiteilijat vaativat radikaalia maltillisuutta. JP Ah on en
40 • 9 / 2015 kulttuuri Vollen mukaan ajatus on pitkästyttävä, tavallinen, jopa banaali, mutta pikkuasioista inttävän keskustelun syövereissä jonkun pitää sanoa ääneen itsestäänselvyys. ”Toisin sanoen se, että on pidettävä huoli hätää kärsivistä ihmisistä ja nähtävä ihmiset voimavarana, ei taakkana. Että vakavasti sanottuna, enemmistö ihmisistä on aivan ok, eikä meillä ole mitään pelättävää. Ei järin radikaalia, eihän? Tylsää, suorastaan!” sarJakuValla ja maahanmuuttokeskustelulla on hankala ja hiukan vaarallinenkin yhteinen historia, muun muassa tanskalaislehti JyllandsPostenin julkaisemien Muhammadpilakuvien takia. Karstein Volle ei silti ole huolissaan. Piirtäjillä on täysi taiteellinen vapaus toteuttaa omia ideoitaan. ”Pääasia on, että loppujen lopuksi voimme yhteisönä esittää yhteisen sanoman. Poliittisessa ilmapiirissä, jossa hallituspuolueet tekevät yhteistyötä fasistiryhmittymien kanssa, pitää meidän nousta esiin ja vaatia tulla huomioonotetuksi.” Vollen mukaan on tärkeää muistuttaa ihmisiä siitä, että vaikka maailma tuntuu järjettömältä, he itse ovat yhä järjissään. ”Pohjimmiltaan me taistelemme oikeudesta pysyä maltillisina”, hän hymähtää. norJal aisen sarjakuvataiteilijan kohdalla on vaikea tai mahdoton ohittaa Anders Breivikin varjoa. Karstein Volle myöntää, että sillä on osuutensa. ”Ihmiset pelkäävät terrorismia, mutta useimmat eivät huomaa, että meillä on jo runsaasti kotimaista terrorismia ja kaikki tapaukset ovat yksinomaan valkoihoisten oikeuksia puolustavien liikkeiden aikaansaannoksia. Emme ottaneet sitä vakavissamme Norjassa. Poliisi tutki pelkästään islamistiliikkeitä sen sijaan, että olisi jahdannut äärinationalisteja. Tämän tuloksena koimme hirvittävän terroristihyökkäyksen.” Itse Volle arvelee saaneensa terroriiskusta lisämotivaatiota työhönsä, mutta se vaikuttaa myös yleisellä tasolla. On näytettävä suurelle yleisölle, mitä on normaali. ”Meillä on paljon ihmisiä Hommaforumin tapaisissa yhteisöissä, joissa he uskovat edustavansa hiljaista enemmistöä. Heidän olisi terveellistä saada tietää, että asia ei ole niin.” Nettirasisteja riivaavat vainoharhat, eikä ääriajattelijalla ole ikinä vaikeuksia löytää todisteita maailmankuvalleen. Karstein Vollen mielestä monikulttuurinen sarjakuvahanke on jälleen yksi muistutus salaliittoteoreetikoille: rauhoittukaa! Volle kertoo myös tavanneensa yhden Jyllands-Postenin alkuperäisistä Muhammad-pilapiirtäjistä. Nainen oli kertonut toivovansa, etteivät uusnatsit häiriköi Sarjakuvakeskusta, kun albumi on ilmestynyt. ”Se olisi kurjaa ja kauheata. Etenkin, kun otetaan huomioon, miten nämä samat ihmiset puhuvat paljon sananvapaudesta, jos tahtoo piirtää Muhammadin, mutta jos tahtoo arvostella ahdasmielistä maailmankuvaa, silloin sana ei enää olekaan vapaa. Pienoinen kaksoisstandardi.” karsTein Volle vaikuttaa hiukan pettyneeltä alkuperäisessä suunnitelmassa olleen paperipainatteen toteutumattomuuteen, mutta hämmästelee sitä, että on saanut mukaan Suomen parhaat sarjakuvataiteilijat. Moni sarjakuvataiteilija oli jo toimittanut tuotoksensa Vollelle etukäteen. ”JP Ahonen toimitti loistavan kuvan, Kivi Larmola, Olli Hietala, Matti Hagelberg – hän oli yksi ensimmäisiä – ja Kaisa Leka… He ovat kaikki tehneet erinomaista työtä noin vain. Nämä tyypit ovat huippulahjakkaita ja ylityöllistettyjä, he ovat halunneet nähdä ylimääräistä vaivaa. Se tekee nöyräksi.” Hankkeen taustalla oleva monikulttuurisuus merkitsee Karstein Vollelle jotain aivan muuta kuin keinotekoista kansallista identiteettiään hautoville äärioikeistolaisille. ”Me kaikki olemme monikulttuurisuuden tuotteita ja tiedämme, että se on seksikästä. Muutenhan esivanhempamme eivät olisi sekoittuneet keskenään ja saaneet meitä.” Vollen mielestä nimenomaan yksikulttuurisuus on kuvitelmaa. Ihmiskunta koostuu ideoista, jotka ovat tulleet kaikkialta maailmasta. Hänelle ajatus Suomesta yksin eristäytyneenä saarena on sanalla sanottuna hulluutta. ”En siis usko, että edistän tässä mitään radikaalia ajatusta”, Volle tuhahtaa. Todellinen radikaali saattaisi Vollen mukaan vaatia vaikkapa täysin vapaata liikkuvuutta, koska hänellä itselläänkin on sellainen. ”Mutta minä en vaadi sitä. Sanon vain, ettei pakolaisten kimppuun tulisi hyökätä. Ja ehkä sen, että tunnustukselliset fasistit eduskunnassa pelottavat.” Karstein Volle päätti piirtäjäkutsunsa Martin Luther King Jr. -lainaukseen, joka on tässä hyvä toistaa. ”Tragedia eivät ole vihollisen sanat, vaan ystävien hiljaisuus.” Rasisminvastainen sarjakuva-albumi Nyt riittää! Sarjakuvakulttuuri <3 monikulttuurisuus on luettavissa verkossa osoitteessa http://issuu.com/ sarjakuvakeskus/docs/nyt-riittaa_issuu Sarjakuvatyöläiset työssä. Taustalla läppärin ääressä istuu Karstein Volle. Ve ld a Pa rk kin en
42 • 9 / 2015 kulttuuri m uuTa m a viikko sitten kuollut torinolainen Carol Rama (1918–2015) oli avant gardistinen kuvataiteilija, joka sai elämäntyölleen huomiota vasta viimeisinä vuosinaan. Torjutun naisnäkökulmansa ja vallitsevien taidesuuntausten ulkopuolelle tietoisesti työntyvien tyyliensä takia hän jäi aikanaan suurelle yleisölle tuntemattomaksi. Kulttuuripiireissä Raman ristiriitainen ja poliittisestikin provosoiva persoona tunnettiin sitäkin paremmin. Emmassa on myös esillä ikääntyneestä taiteilijasta tehty video, joka antaa viitteitä hänen omalaatuisesta henkilöstään. Samalla on helppo ymmärtää, miksi Ramaa verrataan usein Louise Bourgeoisiin (1911–2010), toiseen vasta uransa lopulla noteerattuun, omaa tietään kulkeneeseen jyrkän feministiseen taiteentekijään. emmassa esillä olevat pari sataa Raman teosta erottuvat selvästi omiin kehityskausiinsa. Etenkin varhaisemmissa akvarelleissa seksuaalisuus on esillä hyvinkin häpeämättömänä, fetisistisenä ja rivona. Esillä ovat ihmisen intiimit ulokkeet kielestä sukuelimiin eritteitäkään unohtamatta. Teosten näennäisessä primitiivisyydessä on myös tiettyä samaa kuin esimerkiksi Picasson ja muiden miestaiteilijoiden saman ajan eroottisissa kuvissa, mutta Raman hävytön naisnäkökulma on juuri tässä kontekstissa sivuuttamatonta ja kapinallisuudessaan riemukasta. Raman abstrakteimmissa töissä on myrskyä ja erilaisten materiaalien kohtaamisesta nousevaa jyrkkyyttä, mutta ehkä yllättäen välillä myös harmonian kauneutta. 1960-luvulla hänellä oli tapana rakentaa maalauksistaan kollaaseja liittämällä niihin erilaisia esineitä tai orgaanisia elementtejä, kuten lelunukkien tekosilmiä, eläinten luita tai lääke ruiskuja. Työt näyttävät tuijottavan ja muutenkin syyllistävän katsojaa kehyksistään. oman kokonaisuutensa muodostavat myös teokset, joiden keskeisenä aineksena Rama on käyttänyt polkupyörien sisäkumeja. Ne ovat toisinaan leikattuja ja pinnaksi liimattuja ja toisinaan kolmiulotteisesti työn päälle pursuavasti asetettuja. Teosten nimistä saattaa päätellä, että Ramalle materiaalilla on psykologisia ulottuvuuksia: paikatut ja kierrätetyt sisäkumit edustavat jotain, mikä on yhtä lailla vahvaa ja mukautuvaa kuin haurastakin – ehkä vähän kuin ihmiselämä. Töissä lienee viittausta isäsuhteeseenkin, sillä Raman isä oli konkurssin kokenut ja itsemurhan vuonna 1942 tehnyt polkupyörätehtailija. Vuosituhannen vaihteessa esillä ollut hullun lehmän tauti näyttää herättäneen hänessä ihmisten ja eläinten väliseen suhteeseen liittyviä ajatusyhtymiä. Itse asiassa koko näyttelyn voi tulkita taiteellisena elämäntyönä, jonka pohjimmaisena pyrkimyksenä on etsiä eri näkökulmista ihmisen suhdetta kehoonsa, eläimellisyyteensä ja erilaisiin materiaaleihin, niin orgaanisiin kuin synteettisiinkin. Carol Raman Emmassa esillä olevaan näyttelyyn kannattaa asennoitua tietyllä nöyryydellä, sillä töiden todellinen räjähdysvoima ei lyö päälle aivan ensi silmäyksellä. Tietty nukkavieruus, hempeys ja herkkyys kulkevat käsikynkkää näkemyksellisen voiman, materiaalisen karkeuden ja ilkikurisen lihallisuuden kanssa. Näyttelyn tulijan kannattaa samassa yhteydessä käydä läpi myös maaliskuun puoleenväliin Emmassa esillä oleva Saastamoisen säätiön kokoelmanäyttely Kosketus, joka esittelee tasokkaan valikoiman suomalaista ja kansainvälistä nykytaidetta. Tuomas ranTanen Carol Rama, Polte Emma Espoon taidemuso 10.1. asti www.emma.museum nainen, joka näytti kieltä kaikille Emman Carol Raman näyttelyä ei kannata missata.
9 / 2015 • 45 kulttuuriHÄiriNtÄ oma peli, omat säännöt Mainosmies liimailee tarroja ja kaivaa verta nenästään. s CoTT Caris on jättänyt jälkensä lukuisien kaupunkien katukuvaan, myös Helsingin. Miehen tarroja löytyy runsain mitoin sähköbokseista ja lampputolpista Suomen ja Yhdysvaltojen välisellä akselilla. Caris syntyi Detroitissa vuonna 1966 kansalaisoikeusliikkeen ajaessa ihmisja kansalaisoikeuksia myös tummaihoisille kansalaisille. Meno ei ollut pelkästään rauhallista. ”Sikäli mikäli muistan oikein, vanhempani nostivat kytkintä moottorikaupungista vuonna 1967 samalla, kun kansalliskaartin tankit vyöryivät Michigan Avenuella. Muistikuvani tapahtumista ovat kuitenkin hämärät, olinhan vasta yksivuotias.” Sittemmin tuo autoteollisuuden nuupahtanut mekka on menettänyt asukkaita vuosi vuodelta – jo nuorella iällä Caris siis toimi suunnäyttäjänä suurille massoille. Carisille löytyi rauhallisempi kasvuympäristö samoin Michiganin osavaltiossa sijaitsevasta Fremontin pikkukaupungista. Sittemmin hän on asunut Yhdysvaltojen eri laidoilla ja muun muassa Suomessa. kuTen niin usein, myös Carisin tie Helsinkiin seurasi tulevaa vaimoa. Nykyään pariskunta jakaa aikansa Helsingin ja Kööpenhaminan välillä. Takana on myös muutama vuosikymmen työskentelyä mainosalalla suuryritysten kanssa ja vuoden mittainen komennus Executive in Residence -tehtävissä Aalto Center for Entrepreneurshipissä. Komealta kalskahtava titteli tuli tutuksi suurelle yleisölle expääministeri Esko Ahon tultua nimetyksi samaan positioon toisaalla Aaltoyliopiston rakenteissa. Aalto Center for Entrepreneurship puolestaan on Aalto-yliopiston komeasti nimetty yrityshautomo, jossa startup-yrityksiä tukee ”ecosystem of incubators, accelerators & investors”. ”Taustani markkinoinnin ja mainonnan parissa ei tuo minulle säteilevää sädekehää tai tee minusta automaattisesti huomionarvoista kommentaattoria. Pidän kuitenkin korvani maata vasten ja sormeni pulssilla ja yritän pysyä kärryillä siitä, mikä on yhteiskunnassamme ajankohtaista ja mitkä voimat vaikuttavat arkiseen aherrukseemme. Tämä ei tietenkään takaa asiantuntijaasemaani minkään suhteen.” Teoksissa an Caris käsittelee usein poliitikkoja ja muita julkisuuden henkilöitä. Juuri he ovat niitä, jotka siihen arkiseen aherrukseemme vaikuttavat tavalla tai toisella. ”Poliitikot ja julkkikset ovat helppoja kohteita. He ovat myös henkilöitä, jotka lentävät mitä suurimmissa määrin kansalaisten silmille joka tuutista. En malta olla pitämättä hieman hauskaa heidän kustannuksellaan.” Viime Voiman keskiaukeamalla ihastutti ja vihastutti Carisin SuperKulta-Turbo-fanijuliste Vladimir Putinista. Siinä Vova poseerasi pellehuulissa, jotka eivät poikenneet suuresti viereisen kuvan vastaavista. Se, oliko kyseessä Putinia ylistävä vai alistava teos, jää katsojan päätettäväksi. ”Toisinaan nautin veren kaivamisesta nenästä”, taiteilija suostuu kommentoimaan teostaan. Viime vuosina Carisin taiteen keskeisenä jakelukanavana on toiminut katutila. Kuten kunnon mainosmies, Caris ymmärtää yleisön tavoittamisen tärkey den – ilman yleisöä teokset eivät täytä niille asetettua tehtävää. ”Kadut ovat ilmeisin paikka, jossa ihmiset voivat kohdata uusia ja yllättäviä asioita. Kaduilla palautemekanismi on myös mitä tehokkain: näen itse, kuinka kauan teokseni pysyvät näkyvillä ja kuinka ympäristö mukautuu niihin.” Kaikkia Scott-tarroja Caris ei tietenkään ole itse liimannut. Avokätisesti kädestä käteen jaetut tarrat ovat levinneet arvaamattoman yllätyksellisesti ja vailla taiteilijan kontrollia. ”Merkityksellistä kaduille siirtymisessä oli myös se, että studioltani loppui tila. Minun piti rikkoa kahleet ja löytää uusia paikkoja, joissa viihdyttää itseäni”, Caris kertoo. Todisteiden valossa hän on viihtynyt hyvin. Mutta luvallistahan tarrojen liimailu pääasiassa ei ole. Tämä ei taiteilijaa haittaa. ”Tämä on minun pelini ja minä laadin säännöt.” Jari Tamminen Lataa itsellesi Scott Carisin potretit SSS-hallituksesta sekä Vladimir Putinista osoitteessa uusi.voima.fi/vastamainokset ENSI-ILTA 13.11.2015
46 • 9 / 2015 kulttuuri Teatterista on moneksi Kansallisteatterin mykkä Tabu ja Teatteri Vanhan Jukon puhelias Kuolleen naisen maalauksia tuovat näyttämölle muutkin taiteenlajit. n uorena kuollut Timo K. Mukka (1944–1973) kirjoitti pellolaisesta kokemusmaisemastaan nousevaa runollista proosaa. Hänen toinen teoksensa Tabu (1965) kertoo tarinan isänsä menettäneestä 13-vuotiaasta Milkasta, jonka saattaa raskaaksi hänen äitinsä miesystävä, merkitsevästi Kristus-Perkele nimeltään. Kristian Smeds on tuonut Tabun Kansallisteatterin lavalle näennäisen tunnistamattomassa muodossa. Esitys alkaa ja päättyy pitkiin, täysin pimeisiin jaksoihin, joita säestää harras, sähköisesti suodatettu viulumusiikki. Lavalla nähtävä taas jakaantuu Smedsille ominaiseen tapaan erillisiin, voimakkaisiin näyttämökuviin ankkuroituviin episodeihin. Tällä kertaa kokonaisuutta kannattelee esityksen läpi kulkeva vaitonaisuus. Lavalla nähdään vain kaksi näyttelijää, vanhempi nainen (Seela Sella) ja hiukan nuorempi mies (Tero Jartti). Koska suoria näyttämövuorosanoja ei ole, näyttelijät nojaavat mimiikkaan ja fyysisyyteen, samalla kun ohjaaja maalaa valojen, varjojen ja videoiden kontrastisella pensselillä visuaalisesti vaikuttavaa spektaakkelia. Tabu tarkoittaa jo käsitteenä asioita, joista ei ympäristön arkailun tai psyyken torjunnan takia voi puhua. Yhtenä ulottuvuutena Mukan kirjassa on henkilöiden kyvyttömyys puhua tunteistaan ja haluistaan. Tätä vasten on ymmärrettävää, että Smeds on sovituksessaan korvannut puheteatterin nykytanssiakin lähestyvän performanssin omaisilla poikkitaiteellisilla asetelmilla. Smedsin sovituksesta ei löydy alaikäisen työn ja vanhemman miehen välistä kiellettyä suhdetta. Sen korvaa vanhemman naisen seksuaalinen halu itseään nuorempaa miestä kohtaan. Tarkemmalla syynillä kirjan muutkin keskeiset teemat hahmottuvat vahvan symbolistisen ja välillä abstraktiakin lähestyvän esillepanon alta. Niissä uskonnollinen ja seksuaalinen lomittuvat yhtä vahvasti kuin alkutekstissä. Huolimatta siitä, että jotkut kohtauk set tuntuvat venyvän hiukan pitkiksi ja joissakin muoto vaikuttaa vievän sisältöään kuin koira taluttajaansa, kokonaisuuden tasolla teoksesta välittyy sekä raadollisen kehollinen että uskonnollisuuden lähteitä koluava tulkinta ihmiselämän luonteesta. Katarttisen ylevöittäväksi kiteytyy kohtaus, jossa näyttämön alta nousee näkyviin esityksen musiikin lähde, Ihmemaan Liisan Hassuksi Hatuntekijäksi mieltyvä Pekka Kuusisto viuluineen ja mukanaan joukko pieniä soittajatyttöjä. TyysTin toisenlainen taiteenlajien välinen synteesi luodaan lahtelaisen Teatteri Vanhan Jukon esityksessä Kuolleen naisen maalauksia. Taiteellisen työryhmän yhdessä kirjoittama ja Linda Wallgrenin ohjaama esitys lähtee liikkeelle taidemaalari Saija Kivikankaan teoksista. Niiden idea on siinä, että ne on tehty kuolleiden tai taiteesta luopuneiden taiteilijoiden hylättyjen töiden materiaaleista. Teatteriaulaan sijoitettu risti on koottu useammasta vanhasta maalauksesta, joiden kankaat on peitetty uudella värillä. Vanha taide korvautuu uudella niin kuin uudet ihmiset astuvat elämään kuolleiden sijaan. samaa teemaa toistetaan näyttämöllä hyvin erilaisten kohtausten kautta. Kerran tehty installaatio tehdään uudestaan – tosin vähän sinne päin. Musiikkia rakennetaan nauhoittamalla uutta aineistoa kerroksittain vanhan päälle. Hautajaiset kuvitetaan henkilökohtaisena performanssina. Musiikkiteoksia arvostellaan niihin päälle liimatuilla merkityksillä. Toisin kuin Smedsin Tabussa, nyt ei etsitä mykkää mielen tilaa, vaan yleisöä nimenomaan puhutellaan suoraan ja monisanaisesti. Osa kohtauksista karkaa hiukan pääteeman ulkopuolelle, ja esimerkiksi taiteilijan suhdetta taidekritiikkiin pohditaan ehkä turhankin paljon. Silti kantava näkökulma elämään ja kuolemaan ja ajatus uuden syntymisestä vanhan päälle kantaa hyvin. Samalla tavalla puhuttelevat viillot henkilökohtaisesta mustasukkaisuudesta suhteessa itse kunkin maailmaan jättämää jälkeä kohtaan. Esitys on samaan aikaan ilkikurinen, tragikoominen ja silti filosofisesti inspiroiva. Esityksen huippukohdassa väreillä maalattava elävä keho muuttuu kankaalle vangituksi teokseksi. Idea kehon jäljestä taiteena palautuu jo luola maalauksiin. Nykytaiteessa ajatus kankaalle siirrettävästä bodypaintingistä on tuttu jo esimerkiksi Yves Kleinin 1960-luvun töistä. Silti asiayhteys on tässä tuore: ilmaan jää kysymys siitä, mitä muuta taide – tai koko elämä yleensä – on kuin jonkinlaista pyrkimystä oman jäljen jättämiseen ja erityisyyteen. Toisaalta ehkä juuri tämän tunnistaminen voi olla lähde uuteen vapauteen. muuTenkin kuin resursseiltaan keskenään erilaisten esitysten asettaminen rinnakkain ei ole pulmatonta. Silti sekä Smeds maan päänäyttämöllä että Vanhan Jukon innostava ensemble tahollaan onnistuvat tavoittamaan juuri omilla muotokielillään ja luovilla ilmaisuvoimillaan sen, mihin esityksillään pyrkivätkin. Tällaisia teatteriesityksiä katsoo mielellään. Tuomas ranTanen Timo K. Mukka & Kristian Smeds: Tabu Esitykset Kansallisteatterissa 17.4. asti Kivikangas–Koski–Parviainen–Räikkä– Wallgren: Kuolleen naisen maalauksia Esitykset Teatteri Vanhassa Jukossa 27.11. asti Ristinsä kullakin: vasemmalla Seela Sella kamppailee seksuaalisten ja uskonnollisten painolastien kanssa ja oikealla Saija Kivikangas kantaa taiteilijuuden raskasta ristiä.
9 / 2015 • 47 teatteri naisten kesken Valtimonteatterin juhlanäytelmässä naiset alistavat toisiaan. V alTimonTeaTTeri on Helsingin Kalliossa toimiva, vuonna 2000 perustettu kotimaisiin kantaesityksiin keskittyvä ammattiteatteri. Teatterin 15-vuotisjuhlanäytelmä on Jenni Toivo niemen ja Ulla Heikkilän yhdessä käsikirjoittama ja ohjaama Naisten juhla. Vahvasti naisnäkökulmaisen näytelmän roolit kuvaavat etenkin taiteilijapiirien kautta hahmottuvia sukupuoliroolistereotypioita sekä naisten uraan ja parisuhteisiin liittyviä selviytymisratkaisuja. Tarinassa vietetään elokuvaohjaaja Alman (Iida-Maaria Lindstedt) ja tanssija Essin (Outi Ikonen) parhaalle ystävälleen, viestintäpäällikkö Rebekkalle (Iida-Maria Heinonen) saarimökkiin järjestämiä polttareita. Paikalle on itsensä kutsumana lyöttäytynyt morsiamen narsistinen näyttelijä-äiti Salome (Mona Kortelampi), ja sinne ilmaantuu myös morsiamen ensirakkauden uusi tyttöystävä, pissismäinen mediakasvo Leyla (Aksa Korttila). Esityksen dramaturgia perustuu mutkikkaan ihmissuhdeja kilpailuverkon paljastumiseen ja kiristymiseen. Naisten väliseen ystävyyteen ja kilpailuun sisältyvien jännitteiden ohella esiin nousevat äiti–tytärsuhteen traumaattisuus, sitoutumisen ja itsenäisyyden jännitteet ihmis suhteissa sekä taiteilijuuteen liittyvät aidot, tekopyhät ja egoistiset motiivit. Entiset ja nykyiset miesystävät on ulkoistettu ja paketoitu nokkelasti live videotekniikkaa hyödyntäen samojen naisnäyttelijöiden esittämiksi sivurooleiksi. naisTen JuHlaT on toimivasti kirjoitettua ja innostuneella ensemblehengellä näyteltyä teatteria. Se on parhaimmillaan asetelmien kärjistyessä ja dialogin terävimmissä viilloissa. Esitystä vaivaa hiukan asetelmien ja henkilöiden ilmeisyys ja etenkin alkupuolen hidas kehittely. Jotkut kohtauksista saattavat esityksen edistyessä puhjeta ensi-iltaa terävämmin kukkaansa. Tekijöille ja kaikille roolihahmoille hyvin keskeinen ajatus itsensä luovasta ilmaisemisesta taiteen tai median kautta nousee ehkä turhankin hallitsevaksi. Kysymys oman elämänsä hallitsemisesta on tietenkin yleispätevä ja koskee muitakin kuin kulttuuripiirejä. Tuomas ranTanen Jenni Toivoniemi ja Ulla Heikkilä: Naisten juhlat Esitykset Valtimonteatterissa 5.12. asti Ajatushautomo Kalevi Sorsa -säätiö ja Työväen Sivistysliitto järjestävät kaikille avoimen kirjoituskilpailun ”Sosialidemokratia vapausaatteena”. Toivomme monipuolisia tekstejä, jotka voivat olla muodoltaan niin runoja, tarinoita kuin esseitä. Parhaat kirjoitukset julkaistaan ja palkitaan. Lue tarkemmat tiedot: www.tsl.fi/kirjoituskilpailu Lisätietoja: mikko.majander@sorsafoundation.fi tai katri.soder@tsl.fi Sosialidemokratia vapausaatteena Kirjoituskilpailu.indd 1 24.8.2015 10:20:00 PÄIVÄKIRJAKLUBI Vuoden viimeiset myötähäpeät Pe 20.11. La 12.12. WWW.KORJAAMO.FI TÖÖLÖNKATU 51 B, HELSINKI LIPUT 5€ KORJAAMON JOULUMARKKINAT Lahjalöytöjä, talvigrillausta ja glögibaari La–su 5.–6.12. JA 12.–13.12. Vapaa pääsy
48 • 9 / 2015 kirjalliSuuS Taidetta tuskasta Museoinstituutiolla leikittelevä eläinoikeusprojekti taipui kirjaksi. o ikeuTTa eläimille -järjestön julkaisemat videot teurastamoilta herättivät jälleen laajaa keskustelua eläinten asemasta yhteiskunnassamme. Keskustelua on käyty erityisesti siitä, edustavatko videot todellisuutta suomalaisteurastamoissa, ja siitä, ovatko videoilla esitetyt tapahtumat yhteneviä suomalaisen lainsäädännön kanssa. Vaikka vastaansanomattoman järkyttävät videot toimivat pohjana keskustelulle, ne myös saattavat karkottaa osan yleisöstä. On pakko tunnustaa, että en itsekään kestänyt niitä katsoa. Kuinka sitten eläinten oikeuksista olisi soveliasta keskustella, mikäli dokumentaarinen lähestymistapa on liian järkyttävä? Kirjailija Laura Gustafssonin ja kuvataiteilija Terike Haapojan Toisten historia -projekti pureutuu eläinoikeuskysymyksiin fiktion ja taiteen kautta. Monenlaisia muotoja saavan Toisten historian kantavana ajatuksena on esittää fiktiivisiä historiankirjoituksia, jotka ovat eläinten itsensä kertomia. Tämän historiankirjoituksen muodon lainaaminen hyvin käsitteellisen taiteen käyttöön seuraa oikeastaan vastamainoksen logiikkaa. Siinä missä vastamainos on kritiikki esikuvana toimineen mainoksen sisällöstä ja/ tai mainostajan toiminnasta, niin Toisten historia tekee saman keikauksen historiankirjoitukselle. osana Toisten historiaa on myös hiljattain ilmestynyt taideja tietokirja History According to Cattle. Voittajat tunnetusti kirjoittavat historian, ja me ihmiset eittämättä olemme voittajia mitä Maapallon nokkimisjärjestykseen tulee. Toisten historia pakottaa meidät katsomaan omaa suhdettamme eläimiin näiden luontokappaleiden vinkkelistä ja kohtaamaan voittokulkumme jalkoihin tallautuneet häviäjät. Kokonaisuuteen kuuluu – ja kirjaa edelsi – Helsingin Kaapelitehtaalla vuonna 2013 järjestetty Naudan historian museo -näyttely, joka lavasti Valssaamo-halliin kokonaisen museon. Museossa oli esillä – kuten nimestä saattaa päätellä – ihmisen ja noiden maitopurkeista tuttujen märehtijöiden yhteinen historia. Muodoltaan näyttely seuraili museomaailman konventioita lähes orjallisesti. Siinä, missä näyttelyn esineistö ja kuvasto olisi perinteisesti esitetty lähinnä maaseuturomantiikkaa tihkuvana rekvisiittana, ne olivatkin sorron ja alistamisen työkaluja ja merkkejä. Näyttelyn tunnelmasta tuli mieleen Berliinin holokaustimuseo ja Budapestin Terror Háza, joka esittelee maata hallinneiden diktatuurien hirmutekoja. muTTa ei tämä taiteen kautta etäännyttäminen myöskään kaikille kelpaa. Aina löytyy niitä, jotka julistavat kyseessä olevan vakavalla asialla vitsailu. Tätä Laura Gustafssonkin kommentoi. ”Emme mielestäni trivialisoi tätä asiaa, vaan päinvastoin: toisten historian tunnustaminenhan on nimenomaan heidän kokemuksensa tärkeyden ja merkityksellisyyden korostamista. Toisten historian tehtävä on osoittaa, että on olemassa muitakin näkökulmia kuin voittajan ja että meidän ihmisten rinnalla elää valtava joukko, jonka kokemusmaailmaa ei ole otettu huomioon.” Gustafssonin ja Haapojan rooli tässä projektissa ei ole täysin yksiselitteinen. He ovat taiteilijoita, mutta myös aktivisteja. Yhdistämällä molemmat roolit he kykenevät hyödyntämään molempien tuomia mahdollisuuksia. ”Taide ja aktivismi ovat siitä samanlaisia, että ne voivat kummatkin käyttää ihan millaisia keinoja tahansa. Usein molemmissa on takana myös vahva moraalinen intohimo. Taiteessa on kuitenkin pakko olla jotain muutakin, siinä on sen vahvuus ja heikkous: toisaalta taiteen keinoin sisältö saadaan etäännytetyksi, jolloin sitä voi olla helpompi lähestyä, toisaalta kun sisältö on etäännytetty, asia saattaakin olla helpompi sivuuttaa.” Ja kuten taiteilijat itse englanninkielisessä kirjassaan kirjoittavat (vapaasti käännettynä): ”Me emme kykene autenttisesti toisintamaan nautojen kokemusta. Me voimme kuitenkin tiedostaa, että sellainen on olemassa. On taiteen tehtävä tehdä sokeita pisteitä näkyviksi.” FakToiHin perustuva taidekirja kerää yhteen näyttelyssä esitetyn nautojen oman, kuvitteellisen historiankirjoituksen. Vaikka näyttely oli ensiluokkainen ja kirjan sisältö kiinnostavaa, teos on myös hieman ongelmallinen. Vaikka se ilmestyi pari vuotta Naudan historia -näyttelyn jälkeen, ensisilmäyk sellä se näyttäytyy deluxenäyttelykatalogina. Tämän ei kannata antaa häiritä, vaikka iso osa kirjasta on varattu näyttelydokumentaation esittelylle, on kyseessä itse itsensä kantava teos. Vasta teoksen lopussa tarjotaan lukijalle tiiviimpää tekstiä, jossa Gustafsson ja Haapoja, Anne Aurasmaa, Elisa Aaltola, Kris Forkasiewicz sekä Radhika Subramaniam kukin lähestyvät projektin teemoja omista lähtökohdistaan. Tekstien ote on varsin teoreettinen, ja ne tuovat tervetulleen lisän teoksen alun, no, keveydelle. Rakenteeltaan kirja on ovela kuin vastamainos: Helposti lähestyttävä alkupää tarjoaa runsaasti tarttumapintaa. Jallitettuaan lukijan mukaan tämän kasvoille heitetään jykevämpi tietopaketti. Laajennettuna näyttelykataloginakin teos on huikaiseva. Se toimii myös sopivana siltana Toisten historia -projektin osien välillä. Parhaillaan Naudan historia -näyttely on esillä osana Globale: Exo-Evolution -näyttelyä Saksan Karlsruhessa, ja vuonna 2016 Helsingin Suvilahdessa on luvassa Epä ihmisyyden museo -näyttely. Esineenä History According to Cattle on verrattoman kaunis, ja kirjoja hamstraaville henkilöille se on houkutteleva hankinta. Jos hankinta kuitenkin vielä arveluttaa, teos on ladattavissa ilmaiseksi pdf-tiedostona kustantajan sivulta (http://punctumbooks.com/titles/history-of-cattle/). Jari Tamminen Laura Gustafsson & Terike Haapoja (toim.): History According to Cattle Punctum Books & Into 2015 153 s.
Aino Havukainen ja Sami Toivonen TaTun Ja PaTun iHmeellinen Joulu Otava 2015. 32 s. Parhaat lastenkirjat ovat viihdyttäviä sekä lapsille että aikuisille. Tatu ja Patu -kirjat ovat juurikin sitä. Aino Havukaisen ja Sami Toivosen kirjojen perusasetelma tarjoaa myös ensiluokkaisen mahdollisuuden haastaa ja kyseenalaistaa normit: Tatu ja Patu ovat kotoisin Outola-nimisestä paikasta, ja veljekset ovat herttaisen tietämättömiä yhteiskuntamme standardeista – siinä he eivät poikkea useimmista lapsista. Standardeja tuntemattomat jätkät toimivatkin normaalissa (siis meidän) maailmassa vieraillessaan mielestään tolkullisesti ja samalla luovat lähinnä anarkistista kaaosta ympärilleen. Kuten kaikki tietävät, ei sisällötön anarkian lietsominen ole tarkoituksenmukaista – mukana täytyy olla myös perustelut ja analyysi. Usein Tatun ja Patun toiminta onkin varsin loogista heidän omista lähtökohdistaan tarkasteltuna – ja tämä perspektiiveillä leikkiminen on tietenkin arvokas hommeli skideille opetettavaksi. Tosimaailman kiintopisteenä veljeksille toimii Veera, joka väsymättömästi selittää heille maailman menoa ja standardeja. Hyvän opettajan tavoin Veera myös ymmärtää erilaiset näkemykset ja tulkinnat todellisuudesta. Uusimmassa seikkailussaan Outolan dynaaminen duo onnistuu purkamaan länsimaisen joulun konvention ja siinä sivussa muun muassa kidnappaamaan tavaratalon palkkajoulupukin. Meno on kunnollista. Vaikka kasvattajana ja vanhempana tietenkin arvostan kuuliaisia lapsia, osaan myös arvostaa jo pienenä kylvettyjä kyseenalaistamisen siemeniä. Ja kyllä me aikuisetkin tarvitsemme ajoittaiset muistutukset ihan kaiken kyseenalaistamisen tärkeydestä.. JAri TAMMinen Erja Tamminen, Päivi Rekula & Matti Juusela säHköä ilmassa – Tietoa ympäristömme sähkö magneettisen säteilyn vaikutuksis ta ja suojautumisesta. Erja Tamminen Ay 2015, 327 s. Kännyköiden, kännykkämastojen, wifi-verkkojen ja monien muiden sähkömagneettista säteilyä päästävien laitteiden on tutkimuksissa havaittu lisäävän muun muassa hermostollisia sairauksia, huonontavan lisääntymisterveyttä, heikentävän muistia ja oppimiskykyä ja lisäävän syöpäriskiä. erityisen herkkiä säteilylle ovat lapset ja nuoret. näitä ja lukuisia muita langattomasti digitalisoituvaan Suomeen sopimattomia tutkimustuloksia Tamminen ja kumppanit tuovat esiin asiallisesti ja kiihkottomasti. Kirja ei kuitenkaan ole tarkoitettu vain niille, jotka haluavat minimoida oman elämänsä terveysriskit. Aihe on syvästi yhteiskunnallinen ja poliittinen: teos kertoo maailmasta, jossa raha ja yhtiöiden intressit vääristävät ja rajoittavat tiedon tuottamista ja sen julkistamista. Myös ihmisille, joille yhteiskunnallinen solidaarisuus ja vähemmistöjen oikeudet ovat lähellä sydäntä, kirja tarjoaa tärkeää luettavaa. ruNoilija Palstalla kohdataan tavalla ja toisella ajankohtainen runoilija. H aa sta tte lu: M ar ko La ihi ne n, kir jai lija /to im itt aja Jussi Sutinen Valkoista, paljon valkoista kirJaT Tamminen ja kumppanit kertovat yhdestä Suomen syrjityimmästä vähemmistöstä, sähkö yliherkistä, joiden olemassaolokin halutaan kieltää. OLLi TAMMiLeHTO Annick Cojean gaddaFin Haaremi – libyan hirmuvaltiaan seksiorjana Alligaattori 2015, 244 s. Suom. Kaisa Kukkola Kolme vuotta sitten ranskalainen toimittaja Annick Cojean julkaisi kirjan, joka perustui hänen Libyassa tekemiinsä haastatteluihin. Maa oli vuotta aiemmin syössyt vallasta diktaattori Muammar Gaddafin. Olisi voinut kuvitella, että silloin oli otollinen aika ottaa puheeksi hänen naisiin kohdistamansa järjestelmällinen seksuaalinen väkivalta, mutta Cojean huomasi, etteivät uhriksi joutuneet naiset sen kummemmin kuin viranomaisetkaan olleet kovin halukkaita perkaamaan ”maan isän” likaista perintöä. Toimittaja esittää kirjassaan asiallisen kysymyksen: ”Onko olemassa sellaisia rikoksia, jotka pitää paljastaa ja toisia, jotka pitää kätkeä kuin kiusalliset pikkusalaisuudet?” raiskattuja naisia pidetään häpeänä, myös uhrien häpeänä. Kirja jakautuu kahtia. ensimmäinen osa koostuu yhden naisen, Sorayan, tarinasta. Soraya kaapattiin koulutyttönä palatsin kellariin, josta hänet kutsuttiin säännöllisesti Gaddafin raiskattavaksi ja pahoinpideltäväksi. Kirjan toinen osa sisältää silminnäkijöiden ja uhrien haastatteluja. naisten ystävänä ja tasa-arvon edistäjänä esiintynyt Gaddafi paljastuu viimeistään tämän kirjan myötä omavaltaiseksi sadistiksi. Vielä kipeämpi totuus on kuitenkin naisten Libyassa kokema institutionalisoitu väkivalta. Senkin takia kirjan kakkososa on todistusvoimaisempi. Se kertoo, että naiseus on rike sinänsä, olit sitten eversti tai koulutyttö. KAiSU TerVOnen 1/2 Saara Jantunen: inFosoTa Otava 2015, 318 s. Sotatieteiden tohtori Saara Jantunen on ollut esillä etenkin Venäjän trollitehtaista käydyn keskustelun tiimoilta. Jantusen mukaan meidän on valittava puolemme Venäjän taholta käydyn aggressiivisen informaatiosodankäynnin keskellä. Aiheensa puolesta kiinnostavassa teoksessa menevät hankalasti sekaisin valtiollisesti ohjattujen viestintästrategioiden akateeminen jäsennys sekä tekijän valikoivaan luentaan ja omakohtaisiin nettiseikkailuihin perustuva esimerkkiaineisto. Huonosti argumentoiva ja käyttäytyvä, villi some-mouhutus saa liioiteltujakin ulottuvuuksia samalla, kun Venäjän uhriutumisja puolustusnarratiivien myötäilystä saavat kyytiä kaikki ne analyyttisemmätkin tahot, joille globaali valtapeli ei tyhjenny Jantusen omaan teesiin. Jantunen harhautuu näkemään itsensä yhtäaikaa infosodan kärkkäänä laitahyökkääjänä ja pilliin puhaltavana erotuomarina. Siksi kirja toimii yhtä tahmeasti pamflettina kuin tietokirjana. TUOMAS rAnTAnen Ku va : n oo ra Sä lls trö m Toinen runokirjasi Valkoinen huone (Robustos 2015) ilmestyi äskettäin, Kuolleiden kaupunkien muistikirja vuonna 2009. Mitä runoilija Sutiselle on tapahtunut kuudessa vuodessa? On tullut varmuutta ja rauhaa kirjoittamiseen, enää ei tarvitse todistella mitään. Uusi kirja elelee vapaasti, melodisessa trillerissä on myös lempeää armollisuutta. Olet runoilija ja psykoterapeutti. Mitä liikettä vahva runo voi saada aikaan ihmisen pään sisällä? Kieli edustaa liikettä, mielensairaus pysähtymistä. Mielenterveyden lähde on siinä, miten pystymme sanojen kautta liittämään itsemme toiseen ihmiseen, ryhmään. Poeettisen kielen avulla pystyy sanoittamaan asioita näkyväksi – mustavalkoisuuden tilalle tulee nyansseja, maisemat muuttuvat. Ihminen muuttuu. Pitäisikö nykyihmisten lukea enemmän runoja? Kyllä. Miksi runoja sitten luetaan yhä vähemmän? Uskon että eräs syy on, etteivät ihmiset yksinkertaisesti jaksa lukea runoja. Kapitalismi jauhaa ihmisen finaaliin, ja viihteen kuluttaminen pitää sitä systeemiä yllä. Vaihtoehtoisiin elämäntapoihin on jyrkät kuilut. Olet työssäsi satujen puolestapuhuja. Aikuisten värityskirjat ovat hittejä, pitäisikö olla myös aikuisten satukirjoja? Ehdottomasti kyllä! Saduissa tapahtuu kaikki. Esimerkiksi H. C. Andersenin Peili ja sirpaleet on täydellistä metaforaa nykyiselle poliittiselle tilanteelle. Valkoinen huone on psykologisen tiivis, mutta lukijaystävällisesti olet liittänyt kirjan loppuun pienen, humoristisenkin sanaston avaamaan säkeitäsi. Miksi? Se oli alkuun kustantajan toive. Ensin vähän epäröin, mutta sitten totesin, että kyllä runoja saa ja uskaltaa avata. Osa nykyrunoista on mielestäni tarkoituksella vaikeaksi tehtyjä. Itse tahdon, että runoni elelevät vapaasti ja lukija liikkuisi niissä itsekseen, viipyilisi, löytäisi itselleen jännittäviä paikkoja. Runoissasi puet myyttisiin hahmoihin omia eläimiäsi, kuten espanjalaisen kulkukoiran, hevosen ja kaksi vuohta. Mitä eläimet sinulle merkitsevät, mitä ne elämästä kertovat? Eläin on ihmisen irrotettu osa, johon lohkomme jotakin itsestämme. Voimaa, lempeyttä, vaarallisuutta. Tähän liittyen runoissani on kolme olemassaolon tasoa samaan aikaan: sielullinen, konkreettinen ja historiallinen. Teet myös musiikkia. Millaisen laulun tahtoisit tehdä – mitä siinä olisi? Yksinkertaisen slaavilaisen iskelmän, jossa on jotain suomalaista, joka improvisoitujen melodioiden kautta riistäytyy ja palaa sitten takaisin nytkyttävään ytimeensä. Se ei varmaankaan olisi radiohitti. Runoilijan oma kysymys ja vastaus siihen? Miksi sinun pitää tehdä runoja ja musiikkia? Sitä haluaa koskettaa ensin jotakin itsessään, ja sitten haluaa jakaa sitä jotakin niin, että se koskettaa myös muitakin ihmisiä. Muutamat valitut sanat en tiennyt että on olemassa toinen maailma toinen asema ja raiteet en uskonut että sitä mitä te kutsutte olemassaoloksi voisi paeta jonnekin niin kauniiseen kuin karkaisi mielisairaalasta sirkukseen
50 • 9 / 2015 muSiikki H elmi Kajaste empii, kun häntä pyytää haastatteluun. Kasvokkain Kajasteen kanssa tajuaa, että hän on tottunut tekemään – ei jauhamaan tekemisistään. Helmi Kajaste on arkkitehti, joka tekee lyhytelokuvia ja Draama-Helmin nimellä myös musiikkia. Draama-Helmin musiikki on kokeellista räppiä tai ”epäselvää räppiä”, kuten hän itse on sitä kutsunut. Yksi biisi alkaa James Masonin äänellä, yhteen on miksattu Metro-tyttöjä. Parille kaverilleen, jotka tekivät biiseihin taustoja, Kajaste antoi viitteeksi ”30-luvun Hollywood-exotican”. Kun Draama-Helmi oli vieraana Bassoradiossa soittamassa levyjään, hän mainitsi suosikikseen The Flamingosin 50-luvun version kipaleesta I Only Have Eyes For You. Vaikka Kajaste sanoo pitävänsä myös ysäriräpin sample-pohjaisuudesta ja tietystä suhinasta, ennen kaikkea häntä miellyttää vanhempi musiikki. ”Hienoimpia biisejä on mun mielestä melkein Patsy Clinen laulamat country-jutut. Niissä ei ole mitään mystiikkaa tai sellaista. Ne on kaikille samastuttavia ja kauheen simppeleitä. Sellaista perus ’jos sä meinaat lähteä, niin kerro mulle äläkä venytä tätä hommaa pitkästi’. Ne vaan toimii hirveen hyvin”, hän kertoo. dra ama-Helmin omat biisit eivät kerro rakkaudesta. Ne kertovat piruista seinillä, eka keikasta ja ihmisestä, joka ginikännissä vittuilee dj:lle. Yhteistä Patsy Clinen kanssa on kuitenkin se, että myös Draama-Helmin sanoitukset ovat suoria, tosin myös vinolla tavalla hauskoja ja hetkittäin herkkiä. ”Välillä biisit tulevat nopeasti, mutta välillä koitan karsia liian mutkikkaita juttuja pois. Mietin, miten asian voi sanoa helpommin senkin takia, että mun pitää saada sanottua se tietyssä rytmissä ja biitissä.” Ensimmäisen biisin syntymästä on jo yli kaksi vuotta, mutta alkuun biisit pysyivät vain pienen piirin tiedossa. Toukokuussa Draama-Helmi julkaisi omakustannekasetin Draama-Helmin erehdys. Sen sanoitukset ovat osa kokonaisuutta, johon kuuluvat musiikillisten elementtien lisäksi kansitaide ja musiikkivideot. Vaikka enemmistö kasetin taustoista sekä sen miksaus ja nauhoitus ovat yhteistyökumppaneiden käsialaa, Kajaste pyrkii tekemään mahdollisimman paljon itse. ”Muutenhan se ois niin kuin mulla olisi harrastus, jota joku muu tekee. Mutta on siinä myös kontrolliasia. Olen tietyllä lailla herkkä sävystä tai herkkä siitä, miten mä haluan, että asia menee. Sen täytyy olla mun käsissä, mielellään kaiken”, Kajaste naurahtaa, mutta kiittelee saman tien kavereitaan, jotka ovat tehneet biisien taustoja. ensimmäinen , kaverin makuuhuoneessa nauhoitettu kasetti on myynyt loppuun. Keikkojakin riittää, vaikka Kajaste ei ole millään tavalla promonnut tekemisiään. Sana on levinnyt kuulijalta kuulijalle. Kajaste on joutunut opettelemaan myös sanomaan ei keikoille. Hän haluaisi jättää aikaa uusien biisien tekemiseen, sillä toiveissa on uusi julkaisu keväälle. ”Mä haluaisin tehdä enemmän biittejä. Se mua ujostuttaa vähän. Mutta mä haluan, että taas on jotain mun itse tekemää taustaa sillä seuraavalla levyllä. Kyllä mä opettelen soittamaan kitaraa ja sellaista, mutta oon niin huono siinä, että sitä en kyllä sotke tähän juttuun pitkään aikaan.” Vaikka Kajaste on hiukan varautunut haastatteluhetken aluksi ja tunnustaa olevansa osittain introvertti, esiintymisestä hän pitää. ”Tärkeintä siinä on se itse tuotos. Sitä tykkää tehdä ja haluaa, että siitä tulee tietynlainen ja että se välittyy muille. Silloin ei mieti itseään niin kauheasti, mikä on se ideaalitilanne.” Niin julkaisun kuin keikkojenkin palaute on ollut positiivista, jopa ylistävää. Kajaste kertoo kuulleensa kaveriltaan parin punkkarinkin tykänneen musasta. ”Olin että jes, sitten mä teen jotain oikein.” Kajaste varoo kuitenkin ottamasta paineita fanituksesta. ”Parhaimmat jutut tulee silleen, että on jotenkin luolassa eikä mieti, millaista tai miten pitäisi tehdä, ei muiden eikä omia odotuksia.” Draama-Helmi keikalla Helsingissä: 7.11. Dubrovnik 20.11. Kuudes Linja 9.12. Oranssi 9.1. Ääniwalli TeksTi kaisu TerVonen kuVa Veera JärVenPää Parhaat jutut syntyvät luolassa Draama-Helmi tekee suorasanaista mutta epäselvää räppiä.
9 / 2015 • 51 ameeba Kummituseläin Ghettotyylit 2015 Ameeba on tullut tunnetuksi (ainakin piireissä) runsaasta omakustannekasettituotannostaan. Muutama virallisempikin julkaisu mieheltä löytyy – uusimpana Kummituseläin. Soolotuotannon lisäksi Ameeba o n tuttu vierailuista muiden artistien levyillä. Musiikillisesti Ameeban tuotanto putoaa hiphopin undergroundimpaan päähän. Poissaolollaan loistavat partyanthemit, bangerit ja blingbling. Tarjolla ei ole uhoa ja uhkailua. ehkäpä oikea lokero löytyisi levylaarista, joka on rakentunut Ceebrolisticsin kokeellisen tuotannon ympärille. Tätä tukee myös se, että Ceebrojen roope K (aka rPK, rrmöykk, Koksu Koo jne.), MattiP ja Pijall ovat kaikki vuorollaan ja yhdessä vierailleet Ameeban levyillä. nyt on pakko sanoa, että Ameeban laiskan laahaava flow ei ole missään vaiheessa iskenyt kunnolla. edellisellä Montako puuta on metsä -levyllään taustat ja vokaalit eivät oikein kohdanneet, ja muiden kappaleilla hän ei vaan ole oikein istunut kokonaisuuteen. Mutta voi pojat, kyllä on ongelmat korjattu Kummituseläimellä. Ameeban itsensä pääasiassa tuottama rauhallisen utuinen äänimaisema antaa täydellisen pohjan venyttelevälle tarinoinnille. Kun tarinatkin toimivat, ei voi kuin kehua. ”Vaikka elämä käy kuinka raskaaks ja ankeeks, muista nää pari sanaa: kiitos ja anteeks. Anna anteeks ja säästä sun rantees, muista nää pari sanaa: kiitos ja anteeks.” Tästä innostuneena täytyy varmaan panostaa siihen vanhempaankin tuotantoon uudella innolla – parhaassa tapauksessa yhdellä hyvällä levyllä saa useamman sellaisen. JAri TAMMinen Tuomio & kone Rokkaa 3rd Rail Music 2015 Monet mieltävät espoon vauraaksi kaupungiksi, joka hellii rikasta väestöä matalalla verotuksella ja elää käenpoikana Helsingin kupeessa. Vaikka nämä oletukset ovat jossain määrin oikeita, ei se kuitenkaan ole koko totuus espoosta. Siellä on esimerkiksi Olari, josta kantautuu muunlaisiakin tietoja. etelä-espoossa sijaitseva lähiö on saanut nykyisen muotonsa 1950–60-lukujen tietämillä kaupungistumisaallon avittamana. Asukkaita Olarissa on enemmän kuin vaikkapa Lapualla – reilu 15 000. Arkkitehtuurin lisäksi Olari on tullut tunnetuksi myöskin rap-musiikista, ns. Olariskenestä. Skenen ylpeitä lipunkantajia ovat mm. Raimo, Setä Koponen sekä Tuomio & Kone -duo. Uusimpana lisänä Olari-räpin kaanoniin Tuomio & Kone julkaisivat Rokkaaalbumin, jonka kansitaide mukailee hienosti Andy Warholin tuotantoa. Levylle on saatu mukaan myös toveruutta korostavia vierailuja edellä mainituilta raimolta, Setä Koposelta sekä nuorempaa sukupolvea edustavilta Jeijjolta ja Nupilta. Luonteeltaan Olari-rap ei ole erityisen konsensushakuista tai establismenttia tukevaa. Siinä missä monille espoo on yhtä kuin Alexander Stubbin hymy, vaikuttaa Olarin sanailijoilla mielessä pyörivän pääasiassa päihteet ja sekoilu. Musiikin välittämä kuva 7 / 2015 • 51 muSiikki leVyT espoosta poikkeaa kaupunginisien ja -äitien tavoittelemasta toivekuvasta. rokkaa-levy on tuotantoarvoiltaan ensiluokkainen äänite, joka putoaa saumattomasti osaksi Olari-skenen ylpeätä jatkumoa, ja sitä voi suositella varauksitta lähinnä kaikille. JAri TAMMinen old & romanCe Vanhaikuinenromanssi Omakustanne 2015 runoilija Jussi Sutisen ja puolisonsa Alina Lehden veturoima esikoisalbumi tuotti positiivisia yllätyksiä. 7-henkinen bändi tarjoaa taitavaa musiikillista vaihtelevuutta, ja tyylilajiaitoja ylitetään taipuisasti. Suomenkielisellä pop-folk svengauksella etenevät laulut ottavat kevyttä kontaktia myös bluesiin ja jazziin. Sutisen ja Lehden tapa laulaa yhdessä vahvasti tulkiten toimii. Tämä taas istuu perinteeseen, jossa esitetään rehellisesti niitä omia lauluja. Laulutapa, runsas bändi ja esimerkiksi kappaleessa Keltaiset seinäpaperit soiva trumpetti solmivat etäisen rusetin Ultra Bran kanssa. Tätä fiilistä tukee myös sanoitukset, joissa on runsaasti sisällöllistä ainesta. ei ole sitä jee jee -osastoa, vaan vahvasti melankoliassa astelevaa lyriikkaa. Kuulotuntuma viestii, että aidosti on narulle soitettu ja laulettu. Makuasiaa, mutta se tuo väistämättä mukanaan kappaleisiin aina myös tiettyä liikehdintää ja elävyyteen kuuluvaa rikkireunaisuutta – kliinisiin musiikkitehdastuotteisiin tottuneille ehkä vähän vieraudenkin tuntua. MArKO LAiHinen JonTTi Ja sHaka Alakulttuuri syö lapsensa 3rd Rail Music 2015 Kallion kaduilta biittinsä imevän rap-duon Jontti & Shakan edellisestä julkaisusta on vierähtänyt jo tovi. Legendaarinen Rata-äänite on viimein saanut jatkoa kuuden biisin ep:n muodossa, ja täyspitkääkin on luvassa ensi vuonna. Alakulttuuri syö lapsensa jatkaa siitä, mihin homma kahdeksan vuotta sitten jäi. Kaksikon soundin tunnistaa, ja myös molempien riimeissä ja flowssa tunnistettavat elementit ovat tallella. Vuoropuhelu toimii hyvin kaksikon tyylien tukiessa toisiaan. Kappaleessa Karhu tietää totuuden kuullaan saksofonin tuottamia ääniä, mikä on räppilevyillä aina mukava piristysruiske. Se tuo biisiin jotenkin Asa-henkistä tunnelmaa. Myös Ollu alhaal -kappaleessa on oikeasti soitettu basso. Mutta eipä biittiosastosta muutenkaan keksi nokan koputtamista. Tuttuun tapaan rullataan mukavasti pitkin Kallion laitapuolta, joskin ehkä hitusen vertauskuvallisemmissa tunnelmissa kuin aiemmin. Levyn päättävä Päiväni murmelina -biisin uusi remix kuulostaa tässä seurassa eteerisine biitteineen hitusen täytteeltä, mutta se on helppo antaa anteeksi. Pitäähän nostalgiaakin olla. Kokonaisuudessaan kuulija jää odottelemaan lisää. Onneksi sitä on luvassa. MiKKO SAULi 1/2 Kansan Sivistystyön Liitto KSL ry AJAN HERMOLLA Aktiivista kansalaisuutta tukemassa ja kouluttamassa Tutustu materiaaleihin: www.ksl. /julkaisut Tue sateenkaarevaa ihmisoikeustyötä ja liity HeSeta ry:n jäseneksi osoitteessa: www.heseta.fi
52 • 9 / 2015 kulttuuri elÄvÄ kuva TeksTi kaisu TerVonen kuVa Velda Parkkinen Tarinoita konfliktin takaa Dokumentaristi Yasmin Fedda kuvasi ihmisiä Syyriassa ennen sotaa ja pakolaisina sen puhjettua. i r akil ainen muotisuunnittelija Salem ja syyrialainen munkki Botrus. He ovat dokumentin Tale of Two Syrias kasvot. Salem on paennut Irakista Syyriaan ja aloittanut elämänsä alusta. Botrus viihtyy kristillisessä munkkiluostarissa, joka tekee työtä saattaakseen alueen eri uskontokuntien edustajia dialogiin ja on siinä onnistunutkin. Dokumentaristi Yasmin Fedda valitsi kohteikseen Salemin ja Botrusin, koska halusi kertoa erilaisia tarinoita Syyriasta. ”Isoäitini esitteli luostarin minulle. Se oli niin kiinnostava, että halusin mennä takaisin kuvaamaan sitä. Ja olin kiinnostunut tekemään jotain irakilaispakolaisten kanssa, kun tapasin Salemin pirskeissä ystävän luona ja homma klikkasi. Mutta sitten hänen elämänsä muuttui totaalisesti”, Fedda kertoo. Dokumentti päätyi kuitenkin kertomaan jostain muusta kuin alun perin oli tarkoitus. Turvallisuuspalvelun virkamiehet alkavat elokuvassa ahdistella Salemia, joka puolestaan alkaa suunnitella uutta pakomatkaa. Myös luostarin vapautta rajoitetaan. Kolme kuukautta kuvausten loppumisen jälkeen, maaliskuussa 2011 Syyriassa alkoi kapina, kansannousu ja vallankumous. ”Olin juuri alkanut editoida elokuvaa. Se oli vaikeaa. Tapahtumat vaikuttivat suoraan ihmisiin, jotka tunsin. Kukaan ei oikein tiennyt, mitä oli tapahtumassa. Ilmassa oli sekä odotusta että pelkoa”, Fedda sanoo. Sittemmin pelot ovat käyneet toteen. Yli neljä miljoonaa ihmistä on joutunut pakenemaan Syyriasta edelleen käynnissä olevan konfliktin jaloista. yasmin Fedda on itse palestiinalaista syntyperää. Hän kasvoi Kuwaitissa, asui Syyriassa, opiskeli Edinburghissa ja Manchesterissa ja asuu nyt Lontoossa. Lokakuussa Fedda oli Helsingissä Lähi-idän elokuvaan ja kulttuuriin keskittyvän MEFA-festivaalin vieraana. Festivaalilla esitettiin Tale of Two Syriasin lisäksi toinenkin hänen elokuvansa, Queens of Syria. Dokumentti kertoo Jordaniassa pakolaisina elävistä syyrialaisnaisista, jotka tekevät yhdessä syyrialaisohjaajan kanssa uusiksi Euripideen tragediaa Troijan naiset. Näytelmä kertoo Troijan sodan jälkeen kärsimään jäävistä troijalaisnaisista, joiden kodit on hävitetty ja aviomiehet murhattu. Teoksesta voi löytää yhtäläisyyksiä sitä esittävien naisten tarinoihin. ”Näytelmää on jonkin verran mukana elokuvassa, mutta minusta kiinnostavinta oli sen tekemisen prosessi”, Fedda kertoo. Hän kuvasi dokumentin vuonna 2013. ”Paljon ihmisiä oli jo siinä vaiheessa paennut Syyriasta, mutta siitä ei kirjoitettu Euroopan lehdissä, koska nämä ihmiset jäivät naapurimaihin.” Niin näytelmässä kuin dokumentissakin korostuu se, että vaikka naiset ovat kokeneet saman kurjan kohtalon, ovat he kaikki erilaisia. ”On tärkeää muistaa, että he ovat kaikki ihmisiä, kuten sinä ja minä. ’Pakolainen’ on vain viranomaisten antama status, joka on toivottavasti väliaikainen ja lakkaa pätemästä, kun ihmiset voivat palata kotiinsa tai saavat oleskeluluvan tai kansalaisuuden.” konFlikTialueiden taiteella on Feddan mukaan tärkeä tehtävä välittää inhimillistä kokemusta, tunteita ja ajatuksia, joihin voi samastua ympäri maailmaa. Tätä tehtävää hän pyrkii tukemaan paitsi omalla taiteellisella työllään myös eri alojen toimijoiden perustaman Highlight Arts -järjestön avulla. He ovat järjestäneet erilaisia työpajoja ja tapahtumia konfliktialueiden taiteiden ja taiteilijoiden ympärille. Toissakesänä Britanniassa kiersi Syria Speaks -festivaali, jossa kuultiin kirjailijoita, videotaiteilijoita ja elokuvantekijöitä Syyriasta. Tapahtuman esitteen mukaan ”luovuus ei ole vain tapa selvitä väkivallasta, vaan myös tapa haastaa se”. Väkivaltakoneiston haastaminen on tietenkin vaarallista. Fedda tietää, ettei elokuvan kuvaaminen ollut Syyriassa helppoa ennen konfliktiakaan. Elokuvaansa Tale of Two Syrias varten hän joutui anomaan lupaa paikalliselta kulttuuriministeriöltä, joka halusi nähdä käsikirjoituksen ennakkoon. ”Kun kuvasin Syyriassa, se oli vaarallista siinä mielessä, että jouduin miettimään, missä saan kuvata, ja oli mahdollisuus tulla pidätetyksi. Nyt voit kirjaimellisesti kuolla kuvaamisen takia.” Yasmin Fedda sanoo olevansa muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta pettynyt uutisointiin Syyriasta. ”Viime aikoina fokus on ollut Isisissä, mikä vaikeuttaa konfliktin kokonaiskuvan näkemistä. Ihmiset eivät pakene vain Isistä, he pakenevat hallintoa.”
9 / 2015 • 53 elÄvÄ kuva 9 / 2015 • 53 www.voima.fi Käy Voiman uudistuneilla nettisivuilla l ens PoliTiCa täyttää 10 vuotta. Marraskuun 13.–22. päivä Helsingissä pidettävän festivaalin kärkiteemoina esiin nousevat eläinten oikeudet, mediakriittinen journalismi, ilmastonmuutos ja feminismi. Dokkaripainotteinen tapahtuma sisältää myös luentoja, keskusteluja, kolmepäiväisen poliittisten lyhtyelokuvien workshopin sekä puhekaraoketyöpajan. Festivaalien avajaiselokuvana esitetään Awi Levisin dokumentti This Changes Everything, joka liittyy Naomi Kleinin samannimiseen uuteen kirjaan. Elokuvassa yhteen lyövät riistokapitalismi ja ilmastonmuutos. Esityksen kylkiäisenä kulkevat akatemiaprofessori Timo Vesalan luento ilmastonmuutoksesta ja paneelikeskustelu ruuan tuotannon ympäristö vaikutuksista. soPHie derasPenin The Amina Profile kertoo siitä, kuinka Kanadassa asuva ranskalaisnainen loi itselleen valeidentiteetin, jonka nimissä hän bloggasi Syyrian sisällissodasta ja lavasti oman kidnappauksensa. Elokuvan jälkeen keskustellaan toimittajavetoisesti journalismista ja faktantarkastuksesta. Fiktiota edustaa Martin Jelinkon musta komedia, jossa ”kolmen ässän hallitus pilkkoo leikkauspäätöksillä neljännen henkilön ruumiin osiin”. Teemu Mäen Hulluus ja yhteiskunta puolestaan on Harri Virtasen ja Jukka-Pekka Hotisen kuunnelman pohjautuva elokuvasovitus, jossa Anders Breivik ja perheen jäseniään vuonna 1835 murhannut Pierre Rivière kohtaavat vuonna 1984 kuolleen filosofi Michel Foucaultin. lens PoliTiCan tuottaja ja ohjelmavastaava Kaisu Suopanki kertoo, että tämän vuoden festivaali voi jäädä viimeiseksi. ”Olemme tehneet tapahtumaa alusta asti kaveripohjalta ja vapaaehtoistyöhön nojaten. Koko juttu lähti liikkeelle yhdeltä Kuvataideakatemian kurssilta. Näiden kymmenen vuoden kuluessa ihmiset ovat muuttaneet pois maasta, saaneet lapsia tai päätyneet muihin töihin. Ensi vuonna pidetään ainakin välivuotta, mutta ehkä jatketaan sitten myöhemmin jossain uudessa muodossa”, huokaa Suopanki. Mihin Lens Politicaa tarvitaan? ”Lens Politican paikka laajassa elokuva tapahtumien skaalassa on ollut se, että olemme pyrkineet saattamaan elokuvantekijöitä ja yleisöä yhteen keskustelemaan taiteesta ja yhteiskunnallisista asioista. Samalla olemme halunneet auttaa ihmisiä löytämään mielekkään tavan toteuttaa itseään yhteiskunnallisena toimijana. ” www.lenspolitica.net lens Politica – viimeistä kertaa? Yhteiskunnallisen taiteen festivaali saattaa päättyä 10-vuotisjuhlaansa. TeksTi Tuomas ranTanen TuleVaisuus ma aliTauluna. Ian Michlerin Blood Lions kertoo siitä, miten Etelä-Afrikassa kasvatetaan kesyjä leijonia turisteille metsästettäväksi. ENSI-ILTA lauantaina 7.11.2015 klo 19.00 MUUT ESITYKSET ti 10.11., ke 11.11., pe 13.11., la 14.11., ti 17.11., ke 18.11., to 19.11., pe 27.11., la 28.11., ti 1.12.2015, to 3.12., pe 4.12., la 5.12., ti 8.12., to 10.12., pe 11.12., la 12.12. esitykset aina klo 19.00 LIPPUJEN HINNAT 15 € / 12 € ESITYSPAIKKA Käenkuja 6-8, 00500 Helsinki, Katri Valan puisto, Käenkujan väestönsuoja www.teatterikultsa.fi OHJAUS JORMA HELLSTR ÖM ENSI-ILTA 4.12.2015 WWW.TUNTEIDENTEMPPELIT.FI
54 • 9 / 2015 elävä kuva elokuvat Gaspar Noé love Elokuvateattereissa nyt Gaspar Noélta odotettiin paljon hänen aikaisempien, yleisöä järkyttäneiden elokuvaohjauksiensa perusteella. Uusin Cannesin skandaalielokuvaksikin ennustettu Love herätti kohua jo mainosjulisteiden ilmestyttyä. K-18-luokituksen saaneen seksielokuvan odotettiin rikkovan viimeisimmätkin tabut. Suureksi järkytykseksi Love ei järkyttänytkään juuri ketään. Lovessa nähdään sensuroimatonta ja näyttelemätöntä seksiä laukeamisineen päivineen. Noin puolet elokuvasta koostuu seksikohtauksista, jotka viedään loppuun asti. Mika Taanila & Jussi Erola atomin paluu Ensi-ilta 6.11. Dokumenttielokuva Atomin paluu kertoo aikamme ristiriitaisesta suhteesta ydinvoimaan. Näkökulmapamfletoinnin sijaan Mika Taanilan ja Jussi Eerolan elokuvassa nojataan persoonallisesti valikoituun arkistomateriaaliin ja artistiseen sävytykseen. Niiden kautta avarretaan kuvaa ydinvoimaan matkan varrella liitetyistä teknooptimistisista haaveista ja dystooppisista peloista. Runkona toimii Olkiluoto 3 -ydinvoimalayksikön rakentamiseen liittyvien vaiheiden seuranta. Se on elokuvan vahvuus ja heikkous. Jafar Panahi taxi teheran Ensi-ilta 13.11. Vuonna 1960 syntynyt Jafar Panahi on maailmalla useasti palkittu iranilainen elokuvaohjaaja, joka tunnetaan esimerkiksi mainiosta elokuvastaan Naiset paitsiossa (2006). Panahi on myös vankilassa istunut toisinajattelija. Viimeksi hänet tuomittiin vuonna 2010 matkustusja työkieltoon. Sen jälkeen hän on tehnyt salaa nimenomaan oman kahlehditun asemansa kautta Iranin yhteiskunnan tilaa kuvaavia elokuvia. Tätä linjaa jatkaa Berliinin elokuvajuhlilla Kultaisen karhun voittanut Taxi Teheran. Siinä itseään esittävä Panahi tekee elokuvaa ajamalla taksia Teheranin keskustassa ja kuvaamalla kyytiinsä ilmestyviä matkustajia. Kirjoitetun draaman, dokumentin ja improvisaation rajat heiluvat näennäisesti koko ajan, mutta kaikesta näkee armoitetun elokuvantekijän pitävän kokonaisuutta täydellisesti hallinnassaan. Traagisten, koomisten ja puhuttelevien hahmojen kautta käsitellään kuolemantuomiota, naisten asemaa, piraattikauppaa, kulttuuripiirien kiellettyjä harrastuksia, koululaitosta, rikollisuutta, toisinajattelijuutta sekä tietenkin elokuvien tekemisen ja levittämisen sensuuria. Elokuvan avainroolin valloittaa Panahin ala-asteikäinen sisarentytär Hana Saeidi, jonka riemastuttava besserwisserismi ja vilpittömyydessään teräväkatseinen olosuhteisiin sopeutuminen tuottavat vastaansanomattoman antiteesin luovuutta kahlitsemaan pyrkivälle valtakoneistolle. Panahin käsissä yhteiskunnallinen satiiri elää kirkastuneimmassa muodossaan. Elokuva on hauska, viisas, teknisesti nerokas ja poliittisuudessaan ohittamaton. TuoMaS RaNTaNEN Louder Than Bombs 6.11. Joachim Trier louder than BomBs Ensi-ilta 6.11. Norjalaisen Joachim Trierin ensimmäinen kansainvälinen elokuva sai ensi-iltansa Cannesin elokuvajuhlilla toukokuussa. Se on draama perheestä, jonka valovoimaisin jäsen, konfliktialueilla valokuvaajana toiminut äiti ( Isabelle Huppert) on päättänyt elämänsä paria vuotta aiemmin ajamalla päin vastaantulevaa autoa. Nuorempi perheen lapsista, teini-ikäinen Conrad ( Devin Druid) uskoo äitinsä kuolleen onnettomuudessa. Isä Gene ( Gabriel Byrne) suojelee poikaa, mikä vain kasvattaa etäisyyttä heidän välillään. Kun vanhempi veli, elämässä menestynyt Jonah ( Jesse Eisenberg) saapuu vierailulle vanhaan kotitaloon, käy viimeistään ilmi, kuinka erilaisia muistojen kudelmia kolme perheenjäsentä kietovatkaan – kukin oman päänsä sisällä. Näiden kolmen kohtaaminen ja erilaiset ulkopuoliset painetekijät pakottavat kuitenkin tunteita esiin turtumuksen keskeltä. Vaikka Isabelle Huppert vain käväisee valkokankaalla takaumien muodossa, on hänen läsnäolonsa niin vahva, ettei perheeseen syntynyttä tyhjiötä ole vaikea ymmärtää. Ikään kuin planeetat jatkaisivat tuttua kiertoaan, vaikka aurinko on sammunut. Esillepanon skandinaavinen harmaus vain korostaa hallitun ahdistunutta vaikutelmaa. KaISu TERvoNEN Päähenkilö Murphyn takaumien avulla kerrotaan hänen ja hänen entisen tyttöystävänsä Electran rakkaustarina. Love ei kuitenkaan loista tarinallaan, vaan pyrkii päästämään katsojan lähelle hetkiä ja tunteita. Tämän toteutumista tosin vaikeuttavat liian selkeät viittaukset Noén aikaisempaan elokuvaan. Noé tuo omaa persoonaansa kiusaannuttavan paljon esiin. Päähenkilö on nuori elokuvantekijä, jonka aatteet elokuvista vaikuttavat sekä entisten että kyseisen elokuvan selittelyltä. Lisäksi Lovessa esiintyy kaksi hahmoa, jotka on ristitty Noén itsensä mukaan. Vuoropuheluista ja joistakin kohtauksista huokuu luonnosmaisuus, ja ne vaikuttavat hätäisesti tehdyiltä. EllEN ElJaala Rajaus dokumentoi ja konkretisoi surullisen kuuluisalla tavalla pitkittyneen rakennussaagan ja nostaa haastattelujen kautta näkyviin myös voimalan pystyttäjien epätoivon. Prosessin määränpään ollessa yhä auki, elokuvan loppu jättää kuitenkin ilmaan roikkumaan paljon kerältä avattuja langan pätkiä. Viime vuosien vauhdikkaiden käänteiden kuvaaminen lopun blanssisulkeisilla on verkkaisen ja tyylikkään aiheen kehittelyn kannalta hukan epätasapainossa. Terävimpänä kärkenään elokuva osoittaa, kuinka ydinvoiman uuteen tulemisen liitetyn aidon uskon ydin on ehtinyt sulaa matkalla melko täydellisesti. TuoMaS RaNTaNEN KooNNuT TuoMaS RaNTaNEN voiman tv-tärpit 11.11. Teema: Cartier-Bresson, valokuvan uudistaja (Ranska 2012) & 13.11. FoX: Fair Game (uSa 2010) Ateneumissa paraikaa esillä olevan tärkeän näyttelyn taustaksi sopii hyvin dokumentti, jossa kerrotaan kuvajournalismin standardit muodostaneen Henri Cartier-Bresson urasta. Doug limanin ohjaama, tositarinaan perustuva vakoiludraama ei liity mitenkään valokuviin, mutta se avaa sitä, miten nykyisen journalismin kentällä käydään poliittista taistelua taktisten tietovuotojen ja mainepelien tasolla. Siinäkin yhteen pysäytyskuvaan mahtuu isoja prosesseja. 14.11. Teema: Jules ja Jim (Ranska 1961) & 28.11. Teema: lauantai-illan huuma (uSa 1977) & 29.11. Teema: Jotain ilmassa (Ranska 2012) Francois Truffaut’n unohtumattomassa klassikossa nuoret kaverukset rakastuvat samaan naiseen ( Jeanne Moreau) Pariisissa ennen ensimmäistä maailmansotaa. John Badhamin ohjaama, jokseenkin kökkö John Travoltan läpilyöntielokuva on sekin nuorten pariutumiskulttuurin kannalta ohittamaton merkkiteos 1970-luvun diskoboomin käynnistäjänä. olivier assayasin teräväkatseinen epookki taas fokusoi 1970-luvun alun nuorten seksuaaliseen vapautumisen ohella poliittiseen radikalismiin ja taiteen tekemisen uuteen aaltoon. 20.11. Teema: Do the Right Thing – kuuma päivä (uSa 1989) & 23.11. Tv1: Kulkurin valssi (Suomi 1941) Spike leen pamfletoivassa läpimurto-ohjauksessa brooklyniläisen pizzerian ympärille kehkeytyvä italialaisen yrittäjän ja afroamerikkalaisten välinen luokkajännite puhkeaa amerikkalaisuuden ristiriitoja laajemminkin kuvaavaksi mellakaksi. Toivo Särkän yhdessä kaikkien aikojen suosituimmista klassikoista on romanttisen hömppäjuonen ohella mielenkiintoinen etninen luokkaulottuvuus, sillä siinä Tauno Palon esittämä jalosukuinen paroni naamioituu kansanmieheksi ja ryöstää romanitovereidensa tuella mielitiettynsä morsiamekseen. 21.11. Teema: Sovinto (Ruotsi 2010) & 21.11. Tv5: laulu koti-ikävästä (Suomi/Ruotsi 2012) Ruotsinsuomalaisen Susanna alakosken Sikalat-kirjan dramaattiseen alkoholistiperheen tarinaan perustuva, Pernilla augustin ohjaama elokuva muistuttaa, kuinka satojen tuhansien suomalaisten elintasopakolaisuus 1970-luvun Ruotsiin sujui kaikkea muuta kuin ilman kulttuuritraumoja. Samassa teemaillassa esitettävä Mika Ronkaisen dokumentti kertoo myös tästä massamuuton ajasta ja siitä, miten silloin syntyneet traumat kantavat vielä tähän päivään. 6.12. MTv3: loma (Suomi 1976) & Teema maanantaisin: Sound Tracker (2. tuotantokausi, Suomi 2015) Risto Jarvan hyväntahtoisen piikikäs ja hyvin menestynyt komedia kertoo 1970-luvulla etelän aurinkolomilla pipo silmillä ja käsikopelolla kansainvälisyyteen opettelevista suomalaisista. Jo teininä kansainvälistyneen rocktähden Sami Yaffan rennon asiallisesti johdattama globaalivalistuksellinen musiikkimatka taas antaa vihjeitä siitä, miten valtavirtamedian välittämä ymmärryskykymme kulttuurien moninaisuutta kohtaan on hiukan avartunut viimeisen 40 vuoden aikana. Taxi Teheran 13.11.
Lentäminen Halpaa sinulle – kallista ympäristölle Kanna vastuusi ja maksa vapaa ehtoinen lento maksu! Varat käytetään ympäristö järjestö Maan ystävien kautta ilmasto työhön kotimaassa ja päästövähennys projekteihin etelässä. www.lentomaksu.fi Halpaa sinulle – kallista ympäristölle Maksa lentomaksu • www.lentomaksu.fi
musiikkia-näyttelyssä: tanssipeli euroviisut hurriganes muskarimuistot taistolaislaulut soittotunnit koululaulut lepakon legendaarinen ovi jouluvirret puistokonsertit soitinverstas bändi-t-paidat korvalappustereot salongin sulosointuja bändikellarin jytkettä opettele boogieta hip-hoppia charlestonia discoa koululaulukaraoke muskarimuistoja kappelin holvien kaikuja fanien aarrekaapit musamakutesti hakasalmen huvila finlandia-talon vieressä helsinginkaupunginmuseo.fi ti–su 11–17 to 11–19 aina vapaa pääsy kaupunkilaisten musiikkimuistoja