Paavo Westerberg SINIVALAS Kadotuksesta ja kääntymisen mahdollisuudesta KANTAESITYS SUURELLA NÄYTTÄMÖLLÄ 4.3.2020 KANTAESITYS OMAPOHJASSA 30.1.2020 ENSI-ILTA SUURELLA NÄYTTÄMÖLLÄ 13.11.2019 KANTAESITYS WILLENSAUNASSA 13.2.2020 LIPUT ALKAEN 16 € KANSALLISTEATTERIN LIPPUMYYMÄLÄSTÄ 010 733 1331 (0,0835 €+pvm/mpm) kansallisteatteri.fi LIPPUPISTEESTÄ 0600 900 900 (2 €/alk. min+pvm/mpm) lippu.fi #kansallisteatteri Arthur Miller KAUPPAMATKUSTAJAN KUOLEMA Moderni tragedia Minna Nurmelin KARTTA Komedia valinnan vapauden keskelle eksyneistä ihmisistä KANTAESITYS WILLENSAUNASSA 20.11.2019 UNDOCUMENTED LOVE Five true stories from around the world Paula Salminen ILMASILTA Kolme muotokuvaa avuttomista auttajista KEVÄÄN 2020 UUTUUDET LOPPUSYKSYN ENSI-ILTOJA LISÄÄ DRAAMAA ELÄMÄÄN! OHJAUS Paavo Westerberg ROOLEISSA Eero Aho, Elmer Bäck, Kristiina Halttu, Elena Leeve, Esa-Matti Long, Markku Maalismaa, Emmi Parviainen, Heikki Pitkänen, Antti Pääkkönen ja Timo Tuominen KANTAESITYS PIENELLÄ NÄYTTÄMÖLLÄ 4.12.2019 Kjell Westö RIKINKELTAINEN TAIVAS Kaikki, mikä kerran oli totta KANTAESITYS THE TRAIN FACTORY (VALLILAN KONEPAJA) 21.11.2019 Kantti – Nuorten Kansallisteatteri OTTEITA Zsukupolvi. Vallilassa. Nyt.
MAINOS PELASTA MALMIN LENTOKENTTÄ! ALLEKIRJOITA ALOITTEET www.malmiairport.fi KUNTALAISALOITE 6466 Helsinki-Malmin lentoasema on ilmailun kotipesä , yksi Euroopan uhanalaisimmista kulttuuriperintökohteista ja KoillisHelsingin luontokeidas. Helsingin kaupunki on vuosi kymmeniä pyrkinyt ottamaan alueen asuntorakentamiskäyttöön vastoin kansalaisten mielipidettä, kulttuuriarvoja väheksyen ja luontoarvot unohtaen. Kysytään lopultakin kuntalaisilta! Helsinkiläinen yli 15-vuotias, alle kirjoita kuntalaisaloite 6466 Malmin kentän tulevaisuutta koskevan neuvoaantavan kansanäänestyksen järjestämisestä. Aloite ei ota kantaa siihen, pitäisikö ilmailua jatkaa vai ei, vaan haluaa tuoda asian kuntalaisten päätettäväksi. www.kuntalaisaloite.fi/fi/aloite/6466 KANSALAISALOITE 4903 Helsinki-Malmin lentokenttäalueen luonto arvot ovat nousseet esiin, ja alueelta on löydetty useita uhanalaisia lajeja ja direktiivi lajeja. Näistä uhanalaisimpia ovat huippuharvinainen viher yökkönen, heinäkurppa ja vaivalla virkistetty Longinojan taimen kanta. Nämä ovat säilyneet alueella lentokenttätoiminnan ansiosta – lentokentästä on muodostunut erityinen, harvinainen aroniitty ja Suomen kuuluisimman taimen puron suoja muuri. Vireillä on kansalaisaloite luonnonsuojelu alueen perustamisesta Malmin lentokenttä alueelle – tällöin säilyvät luonnon lisäksi kulttuuri ja ilmailu. Suomen kansalainen, allekirjoita kansalaisaloite 4903! www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/4903 Luonnonsuojelualueen perustaminen Malmin lentokentän alueelle Kunnallinen kansanäänestys Helsinki-Malmin lentokentän tulevaisuudesta Sa m po Ki vi ni em i Pe tr i A sik ai ne n
MUISTA ISÄÄ HYVÄLLÄ KIRJALLA Kari Häkkinen HANNU LAUERMA PSYKIATRIN PÄÄNAVAUS Tunnetun psykiatrin matka ihmismieleen. Matti Mörttinen & Lauri Nurmi ANTTI RINNE KOKO TARINA Pääministerin virallinen elämäkerta. Jouko Aaltonen & Seppo Sivonen ORJIA JA ISÄNTIÄ RUOTSALAIS-SUOMALAINEN SIIRTOMAAHERRUUS KARIBIALLA Ruotsi-Suomi orjakaupan suuressa kertomuksessa. Mauri Paasilinna MUSTAN NUOLEN MIEHET Legendaarisen maineen jatkosodan taisteluissa saavuttaneen Mustan nuolen tarina. Antto Terras TALLINNAN TAPPAJAT VIRON VERISET VUODET Johdatus juuri itsenäistyneen Viron kriminaaleihin kulisseihin. Timo Kalevi Forss TÄHDET MEREN YLLÄ SUOMALAISEN TANGON TARINA Suomalaisen tangon yli satavuotinen historia nyt ensimmäistä kertaa yksissä kansissa. Arne Dahl ÄKKISYVÄ “Ruotsalaista rikoskirjallisuutta parhaimmillaan ilman yhtä ainutta ikävystymisen hetkeä.” – Jyllands-Posten ISÄ OLET MINULLE RAKAS Kirjaa talteen yhteiset hetkenne ja toiveet tulevaisuudesta! Anna isälle ikimuistoinen lahja. Ari Turunen MULKEROT PATSAALLE KOROTETTUJEN SUURMIESTEN ELÄMÄKERTOJA Kaikki mitä muut eivät uskalla sanoa suurmiehistä. Risto Isomäki MITEN SUOMI PYSÄYTTÄÄ ILMASTONMUUTOKSEN Miten Suomi voi auttaa koko maailmaa vähentämään päästöjään ja tulla kansainväliseksi sankariksi? isänpäivä 10.11. Kirja kaup oista , mark eteis ta ja osoi ttee sta intok usta nnus .fi
MUISTA ISÄÄ HYVÄLLÄ KIRJALLA Kari Häkkinen HANNU LAUERMA PSYKIATRIN PÄÄNAVAUS Tunnetun psykiatrin matka ihmismieleen. Matti Mörttinen & Lauri Nurmi ANTTI RINNE KOKO TARINA Pääministerin virallinen elämäkerta. Jouko Aaltonen & Seppo Sivonen ORJIA JA ISÄNTIÄ RUOTSALAIS-SUOMALAINEN SIIRTOMAAHERRUUS KARIBIALLA Ruotsi-Suomi orjakaupan suuressa kertomuksessa. Mauri Paasilinna MUSTAN NUOLEN MIEHET Legendaarisen maineen jatkosodan taisteluissa saavuttaneen Mustan nuolen tarina. Antto Terras TALLINNAN TAPPAJAT VIRON VERISET VUODET Johdatus juuri itsenäistyneen Viron kriminaaleihin kulisseihin. Timo Kalevi Forss TÄHDET MEREN YLLÄ SUOMALAISEN TANGON TARINA Suomalaisen tangon yli satavuotinen historia nyt ensimmäistä kertaa yksissä kansissa. Arne Dahl ÄKKISYVÄ “Ruotsalaista rikoskirjallisuutta parhaimmillaan ilman yhtä ainutta ikävystymisen hetkeä.” – Jyllands-Posten ISÄ OLET MINULLE RAKAS Kirjaa talteen yhteiset hetkenne ja toiveet tulevaisuudesta! Anna isälle ikimuistoinen lahja. Ari Turunen MULKEROT PATSAALLE KOROTETTUJEN SUURMIESTEN ELÄMÄKERTOJA Kaikki mitä muut eivät uskalla sanoa suurmiehistä. Risto Isomäki MITEN SUOMI PYSÄYTTÄÄ ILMASTONMUUTOKSEN Miten Suomi voi auttaa koko maailmaa vähentämään päästöjään ja tulla kansainväliseksi sankariksi? isänpäivä 10.11. Kirja kaup oista , mark eteis ta ja osoi ttee sta intok usta nnus .fi KÄSIKIRJOITUS PAUL LAVERTY -ELOKUVA N TEK IJÖILTÄ KÄSIKIRJOITUS PAUL LAVERTY -ELOKUVA N TEK IJÖILTÄ
MA RRA SKU UN MER KKI TUO TTE ET ILMOITUS ARISTOFANEEN LYSISTRATE Aristofaneen Lysistrate kertoo naisten voimasta, rakkaudesta ja elämänhalusta. Antiikin ajan viesti on myös tätä päivää: rakkaus on suurempaa kuin hyväksikäyttö, valta ja hallinto. Rakkaus voittaa sodan ja väkivallan. Esitykset 18.11.–11.12. Vapaa pääsy. Ensi-ilta to 21.11. klo 19 Opistoteatteri, Helsinginkatu 26 hel.fi/tyovaenopisto David WallaceWells kuvaa vakuuttavasti tieteelliseen tutkimukseen nojautuen ihmisen aiheuttaman ilmastonmuutoksen vaikutuksia. Äärimmäiset sääilmiöt ovat vasta alkua – luvassa on nälänhätiä, pakolaiskriisejä, talousromahduksia ja konflikteja. Kriitikkojen ylistämä teos ei jätä sijaa sinisilmäiselle toiveajattelulle. Ilmastonmuutos on jo täällä, ja se on suurin ihmiskuntaa koskaan kohdannut uhka. Epävarmaa on vain se, miten lämpeneminen täsmälleen etenee ja ehdimmekö ajoissa muuttaa elintapojamme pelastaaksemme planeettamme. www.otava.fi ASUMISKELVOTON MAAPALLO STELLA POLARIS IMPROMUSIKAALISHOW! ANTTI NYLEN: KOLME PYHÄÄ Varhaiskirkon diakoni Stefanos suututti juutalaiset val lanpitäjät ja kivitettiin kuoliaaksi, Franciscus Assisilainen mul listi kirkkoa 1200-luvulla ja maalaistyttö Jeanne d’Arc tarttui miekkaan 1400-luvun alun Rans kassa. Nämä kolme johdattavat Antti Nylénin pohtimaan ajatusten ja tekojen suhdetta myös ja ennen kaikkea nykymaailmassa. Onko uskolla mitään aitoa poliittista merkitystä? Onko aatteissa enää vallankumouspotentiaalia? Ja mitä se ”pyhyys” oikein on? www.kirjapaja.fi Laitilan Kukko Helles on pehmeän maukas, gluteeniton vaalea lager, joka sopii erinomaisesti sekä ruuan kanssa nautittavaksi että seurustelujuomaksi. Oluessa on perinteistä Pilsiä runsaammin käymiskelvottomia sokereita, jotka lisäävät täyteläisyyttä. Humalointi on yksinkertainen ja selkeä. Kukko Helles -oluen valmistuksessa on käytetty kotimaisia vaaleita maltaita ja saksalaisia humalia (Magnum ja Perle). Kuten kaikki Laitilan Wirvoitusjuomatehtaan juomat, myös Kukko Helles on valmistettu vain tuulen ja auringon voimalla. www.laitilan.com/juomat LAITILAN KUKKO HELLES JAAKKO TAHKOKALLIO PIMEÄ AIKA: KYMMENEN MYYTTIÄ KESKIAJASTA Ajatus pimeästä keskiajasta elää sitkeästi osana kertomusta modernin länsimaisen sivilisaation noususta. Uutuuskirjassa keskiajan asiantuntija Jaakko Tahkokallio oikoo kymmenen yleistä väärinkäsitystä keskiajasta. Murtamalla myytin kerrallaan hän piirtää todenperäisemmän kuvan aikakaudesta, jossa ihmiset eivät olleet vain väkivaltaisia tai kirkko tieteen kehityksen tiellä – ja miekkailu näytti aivan muulta kuin elokuvissa. kauppa.gaudeamus.fi SELMA JUUDIT ALESSANDRA: RUBICON SONGS Selma Juudit Alessandra on Selma Savolaisen sävellysten ja tekstien ympärille perustettu yhtye, joka kuvailee soundiaan nostalgiseksi ja kokeilevaksi indiehybridiksi. Yhtyeen jäsenet ovat tuttuja uuden kotimaisen jazzin eksentrisestä päädystä, mutta bändin musiikkifantasiassa kuuluvat myös nuoruusvuosien glam rockja fuusiodiggailut. 22.11. julkaistavalla Rubicon Songs-esikoisalbumillaan yhtye yhdistää suvereenisti röyhkeyttä, rouheutta ja hienostuneisuutta. Selma Juudit Alessandra tuplajulkkarikeikalla Korjaamolla 7.12. Bowman Trion kanssa. www.selmasavolainen.com www.facebook.com/selmajuuditalessandra Stella Polariksen huimat improvisoijat luovat ennennäkemättömän musikaalin yleisön silmien edessä. Nämä showt ovat pullollaan hauskoja hahmoja, upeita tanssinumeroita, kauniita lauluja ja tarinoita, joiden aiheina vilisee elämän koko kirjo. Impromusikaalishowssa jokainen ilta on ensi-ilta, joka syntyy ainoastaan yleisön avulla. Tule kanssamme luomaan uusi musikaalihitti – vain 6000 kilometrin päässä Broadwaysta! Esitykset 15.11. / 16.11. / 23.11. 5.12. / 13.12. / 18.12. klo 19:00 Musiikkiteatteri Kapsäkki kapsakki.fi/stella-polaris SELLASTA RUVETTIIN MAINOSTELEE, että tässä se nyt on. Kasvisproteiini joka toimii kuin jauheliha tai kinkkusuikale, mutta selättää ne proteiinissa eikä tule ähky. Ainakaan niin helposti. Kastikkeisiin, laatikoihin, kiusauksiin, tex-mexiin, pizzaan ja ennen kaikkea suuhun. Vegaaniystävällinen (100% vege), Hauisystävällinen (28,9 grammaa proteiinia / 100 g), Sademetsäystävällinen (soijaton) www.vegem.fi
MA RRA SKU UN MER KKI TUO TTE ET ILMOITUS ARISTOFANEEN LYSISTRATE Aristofaneen Lysistrate kertoo naisten voimasta, rakkaudesta ja elämänhalusta. Antiikin ajan viesti on myös tätä päivää: rakkaus on suurempaa kuin hyväksikäyttö, valta ja hallinto. Rakkaus voittaa sodan ja väkivallan. Esitykset 18.11.–11.12. Vapaa pääsy. Ensi-ilta to 21.11. klo 19 Opistoteatteri, Helsinginkatu 26 hel.fi/tyovaenopisto David WallaceWells kuvaa vakuuttavasti tieteelliseen tutkimukseen nojautuen ihmisen aiheuttaman ilmastonmuutoksen vaikutuksia. Äärimmäiset sääilmiöt ovat vasta alkua – luvassa on nälänhätiä, pakolaiskriisejä, talousromahduksia ja konflikteja. Kriitikkojen ylistämä teos ei jätä sijaa sinisilmäiselle toiveajattelulle. Ilmastonmuutos on jo täällä, ja se on suurin ihmiskuntaa koskaan kohdannut uhka. Epävarmaa on vain se, miten lämpeneminen täsmälleen etenee ja ehdimmekö ajoissa muuttaa elintapojamme pelastaaksemme planeettamme. www.otava.fi ASUMISKELVOTON MAAPALLO STELLA POLARIS IMPROMUSIKAALISHOW! ANTTI NYLEN: KOLME PYHÄÄ Varhaiskirkon diakoni Stefanos suututti juutalaiset val lanpitäjät ja kivitettiin kuoliaaksi, Franciscus Assisilainen mul listi kirkkoa 1200-luvulla ja maalaistyttö Jeanne d’Arc tarttui miekkaan 1400-luvun alun Rans kassa. Nämä kolme johdattavat Antti Nylénin pohtimaan ajatusten ja tekojen suhdetta myös ja ennen kaikkea nykymaailmassa. Onko uskolla mitään aitoa poliittista merkitystä? Onko aatteissa enää vallankumouspotentiaalia? Ja mitä se ”pyhyys” oikein on? www.kirjapaja.fi Laitilan Kukko Helles on pehmeän maukas, gluteeniton vaalea lager, joka sopii erinomaisesti sekä ruuan kanssa nautittavaksi että seurustelujuomaksi. Oluessa on perinteistä Pilsiä runsaammin käymiskelvottomia sokereita, jotka lisäävät täyteläisyyttä. Humalointi on yksinkertainen ja selkeä. Kukko Helles -oluen valmistuksessa on käytetty kotimaisia vaaleita maltaita ja saksalaisia humalia (Magnum ja Perle). Kuten kaikki Laitilan Wirvoitusjuomatehtaan juomat, myös Kukko Helles on valmistettu vain tuulen ja auringon voimalla. www.laitilan.com/juomat LAITILAN KUKKO HELLES JAAKKO TAHKOKALLIO PIMEÄ AIKA: KYMMENEN MYYTTIÄ KESKIAJASTA Ajatus pimeästä keskiajasta elää sitkeästi osana kertomusta modernin länsimaisen sivilisaation noususta. Uutuuskirjassa keskiajan asiantuntija Jaakko Tahkokallio oikoo kymmenen yleistä väärinkäsitystä keskiajasta. Murtamalla myytin kerrallaan hän piirtää todenperäisemmän kuvan aikakaudesta, jossa ihmiset eivät olleet vain väkivaltaisia tai kirkko tieteen kehityksen tiellä – ja miekkailu näytti aivan muulta kuin elokuvissa. kauppa.gaudeamus.fi SELMA JUUDIT ALESSANDRA: RUBICON SONGS Selma Juudit Alessandra on Selma Savolaisen sävellysten ja tekstien ympärille perustettu yhtye, joka kuvailee soundiaan nostalgiseksi ja kokeilevaksi indiehybridiksi. Yhtyeen jäsenet ovat tuttuja uuden kotimaisen jazzin eksentrisestä päädystä, mutta bändin musiikkifantasiassa kuuluvat myös nuoruusvuosien glam rockja fuusiodiggailut. 22.11. julkaistavalla Rubicon Songs-esikoisalbumillaan yhtye yhdistää suvereenisti röyhkeyttä, rouheutta ja hienostuneisuutta. Selma Juudit Alessandra tuplajulkkarikeikalla Korjaamolla 7.12. Bowman Trion kanssa. www.selmasavolainen.com www.facebook.com/selmajuuditalessandra Stella Polariksen huimat improvisoijat luovat ennennäkemättömän musikaalin yleisön silmien edessä. Nämä showt ovat pullollaan hauskoja hahmoja, upeita tanssinumeroita, kauniita lauluja ja tarinoita, joiden aiheina vilisee elämän koko kirjo. Impromusikaalishowssa jokainen ilta on ensi-ilta, joka syntyy ainoastaan yleisön avulla. Tule kanssamme luomaan uusi musikaalihitti – vain 6000 kilometrin päässä Broadwaysta! Esitykset 15.11. / 16.11. / 23.11. 5.12. / 13.12. / 18.12. klo 19:00 Musiikkiteatteri Kapsäkki kapsakki.fi/stella-polaris SELLASTA RUVETTIIN MAINOSTELEE, että tässä se nyt on. Kasvisproteiini joka toimii kuin jauheliha tai kinkkusuikale, mutta selättää ne proteiinissa eikä tule ähky. Ainakaan niin helposti. Kastikkeisiin, laatikoihin, kiusauksiin, tex-mexiin, pizzaan ja ennen kaikkea suuhun. Vegaaniystävällinen (100% vege), Hauisystävällinen (28,9 grammaa proteiinia / 100 g), Sademetsäystävällinen (soijaton) www.vegem.fi 9 / 2019 • 7 4.11.–8.12.2019 28 36 16 Kapina Keltaliivit Ruoka KÄSITTELEMME tämän lehden pääjutussa utopioita yhteiskunnallisen muutoksen työkaluna. Teemalla osallistumme keskusteluun, joka meillä on vääjäämättä edessämme. Ekokriisi uhkaa koko elonkehää. Financial Timesin artikkelissa viime kesänä esitettiin kapitalismin nollaamista, koska järjestelmä aiheuttaa kestämätöntä pääomien kasautumista, eriarvoistumista ja monopoleja. Jos jokin on utopistista, se on ajatus siitä, että voisimme jatkaa entiseen malliin. Meidän on väistämätöntä kuviteltava toisenlaisia tulevaisuuksia. Silti olemme liian usein vailla sisäistä suuntaa, näköalattomina säntäilemässä tulevaan ja sammuttelemassa välittömien ajankohtaisuuksien tulipaloja. Tässä lehdessä haastatellun Sitran tulevaisuusasiantuntijan Mikko Dufvan mukaan elämme dystopioiden buumia. Toivottavan tulevaisuuden kuvittelun sijaan mielikuvituksemme on suuntaunut tuottamaan toinen toistaan kauheampia maailmanlopun visioita. Hänet, joka unelmoi ääneen, vasaroidaan ”realismin” lekoilla niille sijoilleen. Kuinka tässä näin kävi? Voimme kuvitella, kuinka olisi toisin ja hyvä, mutta sen ääneen lausumiselle ei ole tilaa? Olemmeko sisäistäneet alistavat rakenteet jo mieleemme, kehoomme ja liikkeeseemmekin? Utopia on kritiikkiä ja vastarintaa. Se tarkoittaa vastakuvan luomista vallitsevasta tilanteesta. Kaunis kuva yhteisen elämän järjestämisestä on tavoittamaton utopia, mutta se piirtää selkeästi esiin mitä nykyhetkessä kaipaamme. Elämme tällä hetkellä useassa utopiassa. Demokratia, hyvinvointivaltio, markkinatalous ja tietoyhteiskunta olivat ennen toteutumistaan utopistista haihattelua, joten meillä on kyllä kyky luoda yhteistä. KENELLÄ ON sitten valta linjata tuleva liikkeemme suunta, tulevaisuuden y h t e i s k u n t i e n muoto ja sen sisällöt? Entä tulevaisuuden ihmisyys ja arvojen järjestäytyminen kulttuureiksi? Dufvan mukaan Sitrassa on käynnisteillä hanke, jonka tarkoituksena on toivottavien tulevaisuuksien kartoittaminen. Osallisuus tulevaisuuden hyvän elämän suunnitteluun on demokratian keskeinen kysymys, vastatoimintaa syrjäytymiselle. Jos emme osaa kuvitella toivottavaa tulevaisuutta, niin olemmeko jo, muusta tilanteestamme riippumatta, syrjäytyneet? Ehkä luovan voiman voi ottaa takaisin ja tulevaisuuden haltuun. Utopioiden ajattelu ja yhteiskunnallinen haaveilu voivat johtaa kuvitelmiin, joita ei lähtökohtaisesti tarvitsekaan pystyä toteuttamaan. Utopia saa olla keskeneräinen ja epärealistinen – niinpä rohkaistun kertomaan omani. Siinä on jokin ajatus, kaipuu tasa-arvoisesta elintilasta. Ihmisyyttä ilman keskinäistä kilpailua. Se on iloa, toivoa ja herkkyyttä. Se on yhteistyötä, jakamista ja yhdessä rakentamista. Se on utopia, johon en usko itsekään, mutta josta haaveilen. Haave vastustaa sitä, että mielestäni maailma sotii ja taistelee, koska emme ole muutakaan kunnolla oppineet. Patriarkaatissa historia on pääasiallisesti kirjoitettu sodista ja alistajista, mutta se voidaan kirjoittaa myös sävyisästä yhteistyöstä. Siinä kasvatus ei ole kilpavarustelua kaikkien sotaan kaikkia vastaan, vaan jotakin ihan muuta. VAPA ASTA ELÄMÄSTÄ ja jakamisesta puuttuvat esikuvat. Sotaa ja alistamista toistetaan elokuva ja sarja toisensa perään. Samaa opimme koulussa. Liikuntatunneilla ymmärrämme mitä on elää tai kuolla. Pallopeleissä sisäistämme erittelyn taidon, me vastaan muut. Opimme ymmärtämään, kuinka tärkeää on tietää, kuka on voittaja ja kuka häviäjä. Huippu-urheilussa seuraamme sarjoja ja liigoja, joissa rahalla saa ostettua voittajat puolelleen. Samalla rahalla saa myös politiikassa kovan äänen, jolla huutaa tullakseen kuulluksi ja nähdyksi yli muiden. Lehtemmekin on täynnä taistelua. Mutta sen vastapainona on myös kuvitelmia rauhanomaisemmista tulevaisuuksista. Emmekä jätä niiden kuvittelua vain asiantuntijoiden vastuulle, vaan ehdotamme, miten myös lukija pääsee alkuun. JARKKO KUMPULAINEN TÄSSÄ LEHDESSÄ MUUN MUASSA VOIMA Hämeentie 48, 00500 Helsinki, puhelin 044 238 5109, sähköposti voima@voima.fi, toimituksen sähköposti toimitus@voima.fi, voima.fi | PÄÄTOIMITTAJA Jarkko Kumpulainen 044 980 5215 | ULKOASU Ninni Kairisalo & Antti Kukkonen, mainosgraafikko Ninni Kairisalo | MUU TOIMITUS Miika Auvinen, Niko Kallionalusta, Hanna Linnove, Annika Pitkänen, Iida Simes, Jari Tamminen & Miia Vistilä | TOIMITUSJOHTAJA Teemu Matinpuro | YHTEYSPÄÄLLIKKÖ Antti Kurko 040 834 0286 | KUSTANNUSPÄÄLLIKKÖ Tuomas Rantanen 040 507?7165 | AVUSTAJINA TÄSSÄ NUMEROSSA Lionel Clerc, Christian Hakkarainen, Elisa Helenius, Esko Juhola, Irene Kajo, Leona Kotilainen, Tuomas Korkela, Riikkamari Muhonen, Mia Myllymäki, Nauska, Santtu Paananen, Miina Penttinen, Raimo Pesonen, Anna Puhakka, Tuomas Rantanen, Ville Ropponen, Taru Salmenkari & Teemu Silván | JULKAISIJA Voima Kustannus Oy | YHTIÖN OSAKKAAT Rosebud Books Oy, Luonto-Liitto, Maan ystävät, Suomen Rauhanpuolustajat, Heikki Hiilamo & Tuomas Rantanen | JAKELU Jari Tamminen 050 331 4357 ja Matti Ikonen | TILAUKSET Antti Kurko 040 834 0286 | VOIMAN VUOSITILAUS 10 numeroa 39 euroa | PAINO Alma Manu, Tampere | PAINOS 70?000 | ISSN 1457-1005 | REKISTERISELOSTE voima.fi/rekisteriseloste Ka nsi: N inn i Ka iris alo 9 Salaliitto 24 M u i st o Kuka muovaa tulevaisuuksia? Pääkirjoitus ”KASVATUS EI OLE KILPAVARUSTELUA KAIKKIEN SOTAAN KAIKKIA VASTAAN.” 51 Sienet
8 • 9 / 2019 Uutiset Mitä on hyvä elämä 2120? Mielipide ALEKSI SILLANPÄÄ , Helsinki Toivoisin, että ilmastonmuutokseen olisi reagoitu edes vähän, eikä se olisi enää uhkana sadan vuoden päästä. Ilmastonmuutos, työttömyys ja uusi maailmansota uhkaavat, ja toivon niihin ratkaisuja. En ehkä minä, mutta lapset ja lapsen lapseni olisivat hieman onnellisempia. AKU SEPPÄLÄ , Helsinki Hyvä elämä on varmaan ollut samanlaista aina. On turvallista ja kaikki perustarpeet on tyydytetty, ja sen lisäksi jokainen voi tavoitella omia hyvän elämänsä mittareita. On tosi positiivista, jos ei olla ihan sukupuuton partaalla. SUMEYAH ABOKOR , Vantaa Hyvään elämään kuuluu se, että on hyvä olla. Ilmeisiä asioita ovat opiskelutai työpaikka sekä hyvä terveys. ALEXANDRA LASHINA , Helsinki In society we could be more friendly to each other. I want everyone to be safe, secure and healthy. Puolueet olivat Kaivoslaki Nyt -kansalaisaloitteesta käydyssä lähetekeskustelussa yksimielisiä, mutta nähtäväksi jää ketkä lopulta puoltavat kaikkia vaatimuksia. TEKSTI ANNA PUHAKKA Puolueet yksimielisiä kaivoslain muutostarpeesta E DUSKUNTA käsitteli 16. lokakuuta pidetyssä lähetekeskustelussa lähes 60 000 allekirjoitusta kerännyttä Kaivoslaki Nyt -kansalaisaloitetta. Useiden Suomessa kaivoksia vastustavien liikkeiden yhdessä laatima kansalaisaloite on kirjoitettu valmiin lain muotoon ja tähtää kaivoslain kokonaisvaltaiseen uudistamiseen. Aloitteen keskeisiä vaatimuksia ovat muun muassa ympäristönsuojelun ja paikallisdemokratian vahvistaminen, kaivosasioiden lupaja valvontaviranomaisen vaihtaminen ympäristöministeriön alla toimivan ympäristölupaviranomaisen vastuulle sekä mineraaliesiintymien siirtäminen valtion omaisuudeksi. Uusi hallitus on luvannut uudistaa kaivoslakia siten, että ekologinen ja sosiaalinen kestävyys varmistetaan kaivostoiminnassa. Lähes kaikkien puolueiden kansanedustajat nostivatkin laajasti esiin nykyisen kaivoslain erilaisia puutteita vilkkaassa ja pitkälle iltaan venyneessä lähetekeskustelussa. Muun muassa vihreiden Jenni Pitko kertoi, että kaivosten uhka on PohjoisSuomessa arkipäivää. ”Kaivosvarauksilta eivät nykylainsäädännön puitteissa ole suojassa luonnonsuojelualueet, herkät luontokohteet, matkailu eikä virkistystoiminta. Monilla ihmisillä on jatkuva pelko ja voimattomuus suurten yhtiöiden edessä”, Pitko kuvasi. Pauli Kiuru (kok.) taas korosti, että kunnilla tulisi olla oikeus päättää itse, halutaanko kunnan alueelle kaivosta. Liike Nytin Harry Harkimon mukaan kaivoslain muuttamisella on jo kova kiire, sillä pian voimaan astuva EU:n ja Kanadan välinen CETA-vapaakauppasopimus tulee vaikeuttamaan uuden lainsäädännön laatimista. KANSALAISALOITTEEN toisena luovuttajana toiminut Pro Heinävesi -liikkeen puheenjohtaja Jukka Leppänen kommentoi Voimalle lähetekeskustelua. Leppäsen mukaan keskustelussa ja sitä seuranneessa uutisoinnissa korostui puolueiden yksimielisyys kaivoslain uudistamisen tarpeellisuudesta, mutta todellisuudessa ympäristön ja ihmisten kannalta merkittävin kysymys on, ovatko päättäjät valmiita toteuttamaan aidosti vahvan ja kokonaisvaltaisen uudistuksen. ”Kaivoslaissa on viimeinkin asetettava ympäristö ja paikallisdemokratia kaivosyhtiöiden voitontavoittelun edelle. Ei käy päinsä, että aloitteeseen sisältyviä hyviä ja tarpeellisia uudistuksia sivuutetaan nyt keskusteluissa korostuneilla louhinta veroilla ja kuntien määräämisoikeuden kasvattamisella”, Leppänen toteaa painokkaasti. Kaivoslaki Nyt -aloite lähetettiin talousvaliokunnan käsiteltäväksi. Aloitteesta järjestettävän eduskunnan äänestyksen arvellaan ajoittuvan tulevalle keväälle. Kaivoslaki Nyt -aloitteen keskeisimmät tavoitteet • Kaivostoimintaa ei tule sallia arvokkailla luontoalueilla. • Suomen maaperän kaivosmineraalit luokitellaan valtion ja maanomistajien omaisuudeksi perustuslain kanssa yhteensopivalla tavalla. Valtauskäytäntöä muutetaan. • Kunnilla tulee olla oikeus sanoa halutessaan ei kaivostoiminnalle alueellaan. Maanomistajien, kuntalaisten ja saamelaisten oikeuksia vahvistetaan. • Ympäristöministeriön alla toimiva ympäristölupaviranomainen toimii jatkossa kaivosasioiden lupaja valvontaviranomaisena. • Kaivannaisista tulee maksaa yhteiskunnalle kunnolliset korvaukset louhintamaksun ja mineraaliveron muodossa. Maksuja ohjataan rahastoon, jolla korjataan ympäristövahinkoja. • Vakuudet ympäristövahinkojen, konkurssien ja jälkitöiden varalle säädetään riittäväksi. Viimeistään Talvivaaran kaivoksen onnettomuudet ja epämääräinen ympäristöasioiden hoito herätteli suomalaiset kiinnittämään huomion maamme kaivoslain puutteisiin. Talvivaaran kipsisakka-altaissa tapahtui kaksi suurta vuotoa talven 2012–2013 aikana. Lasku jäi veronmaksajille.
9 / 2019 • 9 Palkittu talohanke näyttää vihreää suuntaa kaupunkirakentamiselle. TEKSTI MIIA VISTILÄ Milanon metsätalo täytti viisi vuotta M IL ANOSSA sijaitseva Bosco Verticale täytti loka kuussa viisi vuotta. Kyse on talosta, jota ympäröiviltä parvekkeelta kasvaa puita. Vastaavia rakennushankkeita on nyt suunnitteilla ainakin Hollantiin, Sveitsiin, Meksikoon ja useisiin Kiinan kaupunkeihin. Arkkitehti Stefano Boerin suunnittelemaan Bosco Verticaleen kuuluu kaksi kerrostaloa, joiden ulkosivuilla kasvaa yhteensä yli 20 000 kasvia. Kasvillisuus vastaa kahden hehtaarin kokoista metsää. Eri kasvilajeja on 94. Lintuja, hyönteisiä ja muita lajeja laskettiin jo ensimmäisenä vuonna 1 600. Metsäpinnoituksen tarkoituksena on vähentää ilmastonmuutoksen haittoja kaupungissa. Puut tasaavat lämpötilaeroja sekä rakennuksen sisäettä ulkopuolella, poistavat ilmasta hiilidoksidia ja haitallisia pienhiukkasia sekä ylläpitävät luonnon monimuotoisuutta. Asukkailleen metsä tarjoaa myös suojaa melulta ja auringonpaisteelta. 26ja 18-kerroksiset talot toimivat itse tuottamallaan aurinkonenergialla ja kierrättävät jätevetensä. Rakennuksen ulkokuoren viherkasvillisuutta valvotaan ja kastellaan etäjärjestelmällä. Järjestelmä käyttää harmaata vettä eli kertaalleen käytettyä talousvettä. ”Metaforisesti ja käsitteellisesti vertikaalinen metsä voidaan rinnastaa suureen puuhun, jossa parvekkeet ovat oksia, kasvit lehtiä, rakennus itsessään sen runko ja vesijärjestelmä sen juuret”, pääarkkitehti Boer toteaa hanketta käsittelevässä kirjassaan A Vertical Forest: Instructions Booklet for the Prototype of a Forest City. BOSCO VERTICALE on voittanut kaksi kansainvälistä arkkitehtuuripalkintoa. Ympäristöystävällisen kaupunkiasumisen lisäksi kompleksissa on painotettu esteettisiä arvoja. Talojen eri sivuille on eri kasveja valitsemalla luotu kaksi erilaista värimaailmaa, jotka vaihtelevat vuodenaikojen mukaan. Kokonaisuuden rakentaminen kesti viisi vuotta ja maksoi 40 miljoonaa euroa. Työt aloitettiin 2009 ja ne oltiin keskeyttää talouskriisissä 2013, mutta rakennus saatiin kuitenkin käyttöön seuraavana vuonna. Sveitsin Lausanneen suunniteltu La Tour des Cèdres on nousemassa 2025 valmistuvalle alueelle. ”KASVILLISUUS VASTAA KAHDEN HEHTAARIN KOKOISTA METSÄÄ.” Bosco Verticale keväällä länsipuolelta kuvattuna. M arc o Sala Keskustelutilaisuus alustatalouden ongelmista V OIMA JA FINNKINO järjestävät 6. marraskuuta verkosta seurattavan keskustelutilaisuuden alustataloudesta. Alustatalous on viime vuosina mullistanut käsitystämme työstä ja se haastaa aktiivisesti työntekijöiden oikeuksia. Alustataloudessa palveluntarjoajat ja asiakkaat kohtaavat digitaalisilla palvelualustoilla, ja asiakas voi esimerkiksi tilata taksin tai ruoan kotiinkuljetuksen. Palveluntarjoajat työskentelevät alustoilla palkkatyöläisiä heikommilla ehdoilla. Työntekijöiden oikeuksien parantamiseksi kampanjoidaan monissa maissa. Keskusteluun osallistuvat alustataloutta tutkinut yhteiskuntatieteiden tohtori Maija Mattila sekä Justice4Couriers-kampanjan aktiivi Miran Hamidulla. Tilaisuuden juontaa Voimalehden toimittaja Iida Simes. Keskustelu alkaa kello 18. ja se jaetaan suorana Voiman Facebook-sivulle tapahtumapäivänä. Tilaisuus liittyy 8. marraskuuta ensi-iltaan tulevaan Kiitos tilauksesta -elokuvaan, jonka on ohjannut Ken Loach. TEKSTI MIIKA AUVINEN Asevienti tuottaa Suomelle satojen miljoonien tulot S UOMEN ASEVIENTI jatkoi viime vuonna nousujohteista trendiään. Ajatushautomo SaferGloben äskettäin julkaiseman raportin mukaan vuonna 2018 viennin arvo oli reilut 205 miljoonaa euroa. Raportissa tarkasteltiin puolustusministeriön, ulkoministeriön ja tullin tilastoja. Viennin arvo oli samaa suuruusluokkaa kuin kahtena edellisenäkin vuonna, mutta vuosien 2002–2017 myynnin keskiarvo ylittyi selvästi. Eniten vientiä oli Euroopan unionin alueelle, seuraavaksi eniten Lähiitään. Vientimaiden kärjestä löytyvät Puola, Yhdysvallat, Ruotsi, Turkki, Oman, Ranska ja Arabiemiirikunnat. Suomalaisten aseiden päädyttyä käyttöön konfliktialueilla Suomen hallitus on päättänyt lopettaa uusien asevientilupien myöntämisen Saudi-Arabiaan, Arabiemirikuntiin sekä Turkkiin. Tämä linjaus ei kuitenkaan vielä näy vuoden 2018 myyntiluvuissa. Perinteisesti Suomen aseviennistä suuri osa on ollut panssariajoneuvoja, mutta vuosina 2017–18 niiden osuus myynnistä oli vain 15–17 prosenttia. Vuonna 2018 panssariajoneuvojen rinnalle nousivat sotilasja muuhun viranomaiskäyttöön tarkoitetut veneet. Raporttiin voi tutustua osoitteessa saferglobe.fi/armsreport/ TEKSTI JARI TAMMINEN
10 • 9 / 2019 Syyrian sodan logiikka on lohdutonta: Alueellisten suurvaltojen tavoitteena on valta. Aatteet eivät ratkaise. TEKSTI IIDA SIMES KUVA HANNA LINNOVE Kurdien demokratiamalli uhkaa miehisiä diktatuureja S YYRIAN SODAN asetelmat muuttuivat, kun Yhdysvallat veti sotilasjoukkonsa pois Turkin ja Syyrian rajalta. Heti tämän jälkeen Turkki, ja Syyrian presidentti Assadin kanssa yhteistyössä oleva Venäjä, aloittivat sotatoimet Syyriassa. Siviilien ahdinko paheni, ja monien vankileireillä viruneiden terroristisen Isis-järjestön taistelijoiden epäillään päässeen vapaaksi. Uusimpien sotatoimien aikaan ihmisoikeusjärjestöt ja esimerkiksi Suomen eduskunnan ihmisoikeusryhmä ovat syyttäneet Turkkia väittäen valtion viis veisaavan kansainvälisen humanitaarisen oikeuden säädöksistä. Turkin on dokumentoitu syyllistyneen sotarikoksiin, kuten teloituksiin sekä hyökkäyksiin siviilejä vastaan. YK:n ihmisoikeusvaltuutetun toimiston mukaan Turkki on toistuvasti pommittanut sairaaloita ja lääkintähenkilökuntaa. Peruspalvelut kuten sähkö ja vesi puuttuvat sadoilta tuhansilta ihmisiltä. ERITYISTÄ HUOLTA on aiheuttanut kur dien tilanne raja-alueella eli niin kutsutulla turvavyöhykkeellä. Juuri kurdit ovat taistelleet Isisiä vastaan, ja heille oli annettu hauraita lupauksia siitä, että ainakin Yhdysvallat jäisi heidän tuekseen. Kurdien vuonna 2004 perustetuista itsepuolustusjoukoista erityisesti YPJ on herättänyt maailmanlaajuista huomiota: päällystöä myöten siinä taistelee pelkästään naisia. Miesten vastaava sissijoukko on YPG. Lisäksi niihin on liittynyt ulkomaalaisia vapaaehtoisia. YPJ:ssä on tiettävästi taistellut myös suomalaisia naisia. Kun kurdit jätettiin yksin, heitä uhataan sekä Turkista että Syyriasta. Ovatko kurdit yllättyneitä siitä, että Yhdysvaltojen joukot jättivät kurdit maalitauluiksi? ”Meitä ei yllätä mikään”, sanoo Gelawej Viyan. ”Kurdit on aina petetty.” ”MEITÄ EI YLLÄTÄ MIKÄÄN. KURDIT ON AINA PETETTY.” Ajassa Gelawej Viyan
9 / 2019 • 11 Kurdien demokratiamalli uhkaa miehisiä diktatuureja J O MUINAISET ROOMALAISET olivat yhtä autuaan tietämättömiä markkinoiden toimintatavoista, finanssikapitalismista, luonnonvarojen hiipumisesta ja maapallon herkästä tilasta kuin ne nykyajan ihmiset, jotka rakentavat massiivisia kauppakeskuksia toinen toisensa perään ja kuvittelevat, että kansakuntamme suurimmat huolet ovat kuluttamisen epätasa-arvoisuus ja jopa se, riittääkö jokaikiseen ostoshelvettiin ylenmäärin asiakkaita. Voiman alkuaikoina käytettiin usein termiä ”kulutusjuhla” kuvaamaan innostusta hankkia tavaraa vain statuksen nostamiseksi tai lyhytaikaiseksi iloksi tavaran tarpeen sijaan. Termi unohtui, kun kansakunnille alettiin iskostaa kuluttamisen olevan pyhä velvollisuus talous kasvun edistämiseksi. Voiman kaikkien aikojen kymmenennessä lehdessä (9/2000) oli Voiman omistajiin kuuluvan Luonto-Liitto-nuorisojärjestön mainos. Se on naamioitu spagettiwestern-elokuvan julisteeksi. ”Kertomus maailmasta, jossa armoa ei anottu eikä annettu. Miehistä, jotka tunsivat vain yhden lain – kysynnän ja tarjonnan kovan lain.” Teoksen otsikkona on Oikeus ja kohtuus – Gli consumatori senza ritegnio. ”Kuluttajat ilman katumusta”, italiankielinen alaotsikko kuuluu. Kuvassa pelottavan tuima mies katsoo seinälle kiinnitettyä ilmoitusta. ”Buy Nothing Day. November 24th.” seinällä julistetaan, ja teksti jatkuu: ”Cashville Cityn rauha rikkoontuu, kun pahamaineinen muukalainen saapuu uneliaaseen pikkukaupunkiin. Pian selviää, että hän on valinnut väärän päivän.” Mainoksesta tehtiin myös elokuvaversio. Sitä levitettiin sähköpostitse ja jaettiin internetin muinaisilla alustoilla. (Youtube-palvelua ei tuolloin vielä ollut, se keksittiin vasta viitisen vuotta myöhemmin.) MAINOKSEN armoton kuluttajamies on Teemu Matinpuro. Hän on Voimalehden perustajia ja Voima Kustannus Oy:n toimitusjohtaja. Matinpuro muistaa hyvin miten hyvin lyhyt, mutta sitäkin maineikkaampi ura mallina ja elokuvatähtenä käynnistyi. ”Juska Jutila ja Elina Mikola olivat pohtineet mistä löytyisi tarpeeksi pelottavan näköinen ihminen esittämään villin lännen roistoa, ja saman tien he muistivat minut”, Matinpuro ihastelee. Jutila ja Mikola olivat aktivisteja ja Voiman avustajia. Kulutuksen kasvua kritisoitiin Voiman piireissä paljon. Mainoksen alareunassa kansalaisia kehotettiin vuorokauden mittaiseen ostolakkoon. ”Anna lomapäivä luonnolle, itsellesi ja lompakollesi.” Matinpuron mielestä asia oli hieno ja edelleen oikea. Hän ei edelleenkään empisi, jos tulisi pyyntö ryhtyä moisiin mainoshommiin. Matinpuro toivoo myös, että sanoista siirrytään tekoihin: ”Toivottavasti tietoisuus ilmastokriisistä saa vihdoin kulutuksen kääntymään laskuun. Maapallo ei muuten kestä.” Ensimmäinen Voimalehti ilmestyi marras kuussa 1999. Juhla vuoden sarjassa pa lataan aiheisiin ja teemoihin, joita Voimassa on käsi telty parin vuosi kymmenen aikana. KUN PAHAMAINEINEN MUUKALAINEN VALITSI VÄÄRÄN PÄIVÄN TEKSTI IIDA SIMES Viyan on syntynyt Itä-Kurdistanin Urmiassa, Iranissa, ja asunut Suomessa 16-vuotiaasta. GELAWEJ VIYAN on erityisen kiinnostunut niin kutsutusta Rojavan mallista. Se on tasaarvoa ja demokratiaa edistävä kansanliike, joka on nimetty Pohjois-Syyrian Rojavan alueen mukaan. Juuri Rojavan seutu on nyt tulen alla. ”Rojavan malli perustuu sukupuolten väliseen tasa-arvoon, ympäristön kunnioittamiseen, suoraan demokratiaan sekä kansojen ja uskontojen väliseen vuoropuheluun. Naisten vapautus on Rojavan mallissa keskeinen asia”, Viyan kertoo. Rojavan mallissa erityisesti naisten sekä eri etnisten ja kulttuuristen ryhmien toivotaan osallistuvan päätöksentekoprosessiin. Jopa nykyaikaisesta ja pohjoismaisesta kulmasta katsoen se näyttää hyvin edistykselliseltä. ”Rojavan naisliike on järjestäytynyt yhteiskunnallisesti ja poliittisesti. Kaikilla hallinnon tasoilla on sukupuolikiintiöt ja kaksoispuheenjohtajuus, eli sekä naisettä miesjohtajat”, Viyan kertoo. Hän lisää, että Rojavan itsehallintoalueella tasa-arvo ulottuu perheisiin saakka. Esimerkiksi perheja lähisuhdeväkivalta, kunniaväkivalta, avioliittoon pakottaminen, lapsiavioliitot, polygamia ja sukupuolisyrjintä ovat kriminalisoidut. Rojavan ideologia herättää vastustusta myös Lähi-idässä. ”Naisten vapautuminen ja demokratia ovat uhka miesten yksinvallalle. Rojavan malli pelottaa kaikkia yksinvaltiaita. Myös [Turkin presidenttiä Recep Tayyip] Erdo?ania”, Viyan kuittaa. Kurdien mielenosoitus Helsingin keskustassa Eduskuntatalon edessä lokakuussa 2019.
12 • 9 / 2019 Kulttuurihäirintä Suomi välittää rauhaa ja myy aseita sotaa käyviin maihin ja diktaattoreille. Tätä kauppaa säätelevät säännöt ovat joustavia ja täynnä porsaanreikiä. TEKSTI JARI TAMMINEN KUVA HÄIRIKÖT-PÄÄMAJA Asekauppa kannattaa S UOMI vei vuonna 2018 aseita maailmalle yli 200 miljoonan euron edestä. Tästä noin 128 miljoonaa tuli sotatuotteista ja siviiliaseita myytiin noin 77 miljoonan euron edestä. Aseviennin arvo on noussut 2000-luvulla. Vaikka Euroopan unioni on suurin markkinaalue, Lähi-itä on noussut vientialueista toiseksi tärkeimmäksi. Suomen viime vuosien suurimmista yksittäisistä asekauppakumppaneista nousevat esiin Arabiemiirikunnat ja Turkki. Arabiemiirikuntiin valtionyhtiö Patria on myynyt panssaroituja miehistönkuljetusvaunuja, jotka ovat päätyneet Jemenin sisällissodan keskelle. Lapua on puolestaan myynyt ammuksia Turkin erikoisjoukkojen käyttöön. Lapua on osa vuonna 1998 perustettua pohjoismaista Nammokonsernia, josta valtionyhtiö Patria omistaa puolet. SUOMAL AISTA ASEK AUPPA A seuraa SaferGlobe, suomalainen vuonna 2010 perustettu itsenäinen ja puolueeton rauhan ja turvallisuuden ajatushautomo. SaferGlobe tuottaa selvityksiä ja tutkimusta sekä kerää yhteen viranomaisten tilastoja suomalaisesta asekaupasta. ”Kaikki asevientiä koskevat tilastomme tulevat julkisista lähteistä. Sen lisäksi, että tuomme tiedon paremmin tarjolle, kirjoitamme asekauppaan ja asevalvontaan liittyviä taustoittavia tekstejä”, SaferGloben toiminnanjohtajan sijainen Kari Paasonen kertoo. Kun media uutisoi Suomen asekaupoista, niin usein se turvautuu juuri SaferGloben tuottamaan materiaaliin. Asekaupoista puhuttaessa tarkoitetaan muutakin kuin pelkkiä ampumaaseita tai ammuksia. Niihin liittyvät lisäksi esimerkiksi panssarointiin käytettävä teräs ja sotilaskäyttöön kehitetyt lämpökamerat, valonvahvistimet ja etäisyysmittarit. Myös asiakkaita on moneen lähtöön armeijoista ja poliisiviranomaisista YK:n rauhanturvaoperaatioihin. Silti asekaupoista usein uutisoidaan silloin, kun suomalaisia aseita on päätynyt konfliktien keskelle. Viimeisin julkinen keskustelu liittyi Turkkiin myytyihin aseisiin maan hyökättyä kurdiväestön kimppuun Pohjois-Syyriassa. ”Jos asekauppaa katsoo pelkästään rauhanrakentamisen ja ihmisoikeuksien näkökulmasta, vienti vaikka Turkkiin voi näyttäytyä melko mielenkiintoisena”, Paasonen toteaa. Paasonen muistuttaa kuitenkin, että moneen asiaan liittyvään kysymykseen ei välttämättä ole löydettävissä yksinkertaisia vastauksia. Aste-eroja on kuitenkin helppo löytää. ”Suomi on vienyt Turkin, SaudiArabian ja Arabiemiraattien kaltaisiin maihin patruunoita, tarkkuus kiväärejä ja kranaatinheittimiä. Ne ovat tiukimmankin määritelmän mukaan aseita. Jos puolestaan viedään suojaterästä Ruotsiin, niin ero on aika iso.” ASEKAUPPA VA ATII Suomessa aina luvan. Turkin aloitettua hyökkäyksen Pohjois-Syyriaan hallitus linjasi, että uusia aseidenvientilupia Turkkiin ei enää myönnetä. Aikaisemmin myönnettyjä lupia ei kuitenkaan peruttu. ”Suomen laki sanoo, että lupa voidaan perua, jos tilanne muuttuu merkittävästi. Näin ei kuitenkaan oikeastaan tehdä. Jos katsotaan asiaa konfliktin jatkumisen ja ihmisoikeuksien näkökulmasta, myös tämä voi vaikuttaa kummalliselta.” Toisin sanoen: kun konflikti leimahtaa, ja uusien lupien myöntäminen päätetään lopettaa, vienti jatkuu edelleen, koska vanhat sopimukset ovat voimassa. ”Jos uudet luvat jätetään myöntämättä siksi, että ei haluta viedä sotatuotteita sotaa käyvään maahan, niin silloin tuntuisi loogiselta, että jo myönnetyt luvat peruttaisiin. Ilmeinen syy olla perumatta lupia on, että aseteollisuus vastustaa tätä.” Ikuisesti nämä myönnetyt luvat eivät kuitenkaan ole voimassa. Paasonen kertoo, että suurin osa luvista on voimassa muutaman vuoden tai sitä lyhyemmän ajan. Eli mikäli päätös olla myöntämättä uusia aseidenvienti lupia jatkuu useamman vuoden, se vaikuttaa Turkin kanssa käytyyn asekauppaan ja lopulta tyrehdyttää sen. SUOMALAISTA ASEVIENTIÄ säätelee laki puolustustarvikkeiden viennistä. ”Suomalainen laki perustuu EU:n muodostamaan, niin sanottuun yhteiseen kantaan asekaupasta. Kyseessä on ensimmäinen Suomen toimiin vaikuttanut kansainvälinen asekauppaan liittyvä instrumentti. Se on ollut voimassa 1990-luvulta alkaen. Vuonna 2013 sitten syntyi YK:n kansainvälinen asekauppasopimus”, Amnestyn Suomen osaston toiminnanjohtaja Frank Johansson kertoo. YK:n asekauppasopimuksessa määritellään se, milloin kauppa on ehdottomasti kiellettyä ja milloin se on sallittua. Näiden välistä löytyy sitten harmaa alue. ”EU-järjestelmä perustuu siihen, että maat raportoivat minne ovat vieneet ja minne ovat kieltäytyneet viemästä. Yhteisen kannan vastaista kauppaa ei kuitenkaan ole sanktioitu ja sen rikkomisesta seuraa ehkä pään pudistelua tai sormen heristelyä muilta jäsenmailta.” Johanssonin mukaan ongelma on se, että meiltä puuttuu mekanismi, jossa maat voitaisiin sanktioida vastuuttomuuksista. Vaikka EU:n yhteinen kanta on periaatteessa sitova, Suomen omassa lainsäädännössä todetaan, että aseiden vientilupa myönnetään kokonaisharkinnan perusteella. Toisin sanoen EU:n linjaus on vain osa tuota harkintaa. PORSA ANREIÄT ja harmaa alue eivät tietenkään ole silkka vahinko tai poikkeus. ”Sopimukset syntyvät aina neuvottelun kautta ja ovat kompromisseja. Asekauppaneuvotteluissa toiset maat halusivat tiukempia säädöksiä, toiset taas eivät ja osa puolestaan pyrkii jopa sabotoimaan lopputulosta. Amnestyn näkemys on, että ongelmineenkin nämä sopimukset ovat silti tärkeitä ja niihin voidaan vedota silloin, kun aseita on päätynyt vääriin paikkoihin.” Jos sopimusten syntyä edeltää poliittinen prosessi, myös niiden tulkinta on pitkälti politiikkaa ja lukuisat allekirjoittajamaat toimivat tietoisesti siellä harmaalla alueella. Mikäli Johansson saisi päättää, jatkossa tehtyjä sopimuksia noudatettaisiin kirjaimellisesti. Samalla noudatettaisiin varovaisuusperiaatetta – eli epäselvissä tilanteissa mieluummin jätettäisiin myymättä kuin myytäisiin. Suomi on tietenkin pieni maa ja melko pieni toimija. Toisaalta Suomi on myös osa EU:ta, joka puolestaan on jo merkittävä toimija. 20 suurimman asekauppaa käyvän maan joukossa on kahdeksan EU-maata. Frank Johanssonin mukaan Suomen toimia kannattaisikin tarkastella tässä kontekstissa. ”Osana yhteisöä tulisi pyrkiä vaikuttamaan sääntöihin ja puuttua muiden toimintaan. Mutta samalla myös omaa toimintaa tulisi tarkastella kriittisesti.” V UONNA 2009 ulkoministeri Alexander Stubb (kok.) kertoi haluavansa Suomesta rauhanvälittämisen suurvallan. Samaa ovat toivoneet monet muutkin, ja presidentti Ahtisaaren työtä tykätään tietenkin ylistää. Rauhantyö kuitenkin vaatii resursseja – joskin paljon vähemmän kuin sotiminen – ja määrätietoisuutta. Myös johdonmukaisuus tukisi sitä. Johdonmukaisuuden puutetta osoittaa, että viime vuosina rauhanjärjestöjen tukia on leikattu toistuvasti. Timo Soinin (ps./sin.) alaisuudessa ulkoministeriö leikkasi rauhaa ja turvallisuutta tutkivan ajatushautomo SaferGloben yleisrahoituksen kokonaan. Leikattuaan SaferGloben rahat Soini kertoi, että Suomi ja Turkki jakavat yhteiset demokraattiset arvot. Vielä syksyllä 2019 Antti Rinteen (sdp.) hallitus myönsi aseidenvientiluvan Turkkiin. Pian tämän jälkeen Turkki hyökkäsi kurdiväestön kimppuun Pohjois-Syyriassa. Kenellekään kansainvälistä politiikkaa edes pintapuolisesti seuraavalle Turkin kurdeihin kohdistama aggressio ei ole voinut tulla yllätyksenä. On vaikea olla näkemättä ristiriitaa siinä, että Suomi samalla juhlii itse itseään rauhan suurvaltana ja leikkaa rauhantyön resursseja. Vielä räikeämmäksi ristiriidan tekee se, että Suomen valtion merkittäviltä osin omistamien Patrian ja Lapuan kaltaiset asekauppiaat myyvät aseita konfliktialueille ja hallituksille, jotka viis veisaavat ihmisoikeuksista. Rauha – kiva sana
9 / 2019 • 13 Passion for Precision To im itu ks ell ist a ain eis to a
14 • 9 / 2019 Homo Secundus. Teemu Mäki esittelee muoviroskasta kyhättyä ja Jussi-paitaan puettua Uutta Ihmistä, josta kasvaa puu.
9 / 2019 • 15 Kaikki taide on poliittista, ajattelee monitaiteilija Teemu Mäki. Tanssi, musiikki ja runous ovat hänelle maailman kuvaamisessa tarkempia välineitä kuin esseet ja suora puhe. TEKSTI TUOMAS RANTANEN KUVA NAUSKA Kun sanat eivät riitä Henkilökuva T EEMU MÄKI häärii verkkarit päällä teatteriesityksensä lavasteissa. Työryhmä valmistautuu taustalla samalla, kun Mäki esittelee valokuvaajalle puista häkkyrää, joka esittää vertauskuvallisesti näytelmän aiheena olevaa sekundaihmistä. Tai Homo Secundusta, kuten näytelmän nimi kertoo. ”Riisto pitää tehdä näkyväksi, jotta ihmiset osaisivat nousta sitä vastustamaan”, Mäki vastaa kysymykseen siitä, miten yhteiskunnallisen epätasaarvon ongelmaan pitäisi vastata. Monessa asiassa kiistelty Mäki on yksi suomalaisen taidemaailman avaintekijöitä. Nykyinen Taiteilijaseuran puheenjohtaja on pitänyt 57 yksityisnäyttelyä ja osallistunut yli 200:aan yhteisnäyttelyyn. Mäki väitteli kuvataiteen tohtoriksi vuonna 2005 ja toimi Aalto-yliopiston Taiteen laitoksella professorina vuosina 2008–2013. Hän on myös kirjoittanut ahkerasti tieteellisiä artikkeleita, tietokirjoja, esseitä, kolumneita ja runoja, pitänyt yleisö luentoja sekä tehnyt äänija radio teoksia, dokumenttielokuvia ja näytelmiä. Vaikka Mäki on yhä tunnettu erityisesti kuvataiteilijana, viime vuosina esitystaide näyttää muodostuneen alustaksi, jossa kaikki hänen harrastamansa ilmaisumuodot kohtaavat. Tuoreen Homo Secundus -näytelmän yksi ydinväitteistä on, että keskiluokan sisällä käydään arvokamppailua, jota rasistinen uusoikeisto hämmentää taholtaan. ”Osa keskiluokasta suhtautuu muihin ihmisryhmiin vähän niin kuin he suojelisivat omaa paikkaansa pelastusveneessä – siis että köyhät ja muut heikot ovat taakka ja uhka, ja siksi heidät nyt on vain pakko jättää heitteille, eli pakkotöihin miten huonoilla työehdoilla tahansa. Sen kanssa sitten kilpailee näkövinkkeli, jossa nähdään luokkaerojen yli ja yhteinen etu”, selittää Mäki. Ristiriitaa tuottaa pelko. ”Esimerkiksi maahanmuuttajiin, köyhiin tai työttömiin kohdistuva syrjintä ja väkivalta eivät johdu ihmisten sadistisista taipumuksista. Kyse on siitä, että monet hakevat sijaiskohteen omille peloilleen sen sijaan, että he tunnistaisivat itseensä kohdistuvien uhkien oikeat syyt.” KAPITALISMIN KRITIIKKI on tukevasti esillä Mäen teoksissa. Edellinen esitys Jouluevankeliumi esitteli kaupallisuuden burnoutiin ajaman Joulupukin ja maallisten joulukiireiden sivurooliin jyräämän Jeesuksen. Parin vuoden takainen Sinusta tulee koivu / You’ll Be a Tree pamfletoi puolestaan talouden sekä teknologian ylivaltaa vastaan ja ihmisen luontoyhteyden puolesta. ”Olen marxilainen, mutta en pelkästään marxilainen”, naurahtaa Mäki. ”Pelkkä marxilaisuus ei riitä, sillä se keskittyy tavoittelemaan vain oikeudenmukaisuutta ja aineellista tasaarvoa. Ne ovat tärkeitä asioita, mutta eivät ne yksinään riitä vastauksiksi kaikkein vakavimpiin kysymyksiin: mitä on hyvä elämä ja miten olla onnellinen? Toisaalta haluan esityksissäni myös puolustaa sellaista ihmiskuvaa, jossa ihmisen heikkoutta, haurautta ja kuolevaisuutta käsitellään yhteisöllisyyden ja elämänilon lähteenä.” Kommunistinen utopia näyttäytyy Mäelle enemmän liikkeenä kuin päämääränä. ”Utopiaa ei voi saavuttaa, mutta jos utopia on hyvin laadittu ja asianmukaisesti päivitetty, sen tavoittelu parantaa elämänlaatua. Kommunistinen utopia tarkoittaa minulle yhteiskuntaa, jossa ajatellaan, että kaikki ihmiskunnan saavutukset ovat yhteisiä saavutuksia. Yksityisomistusta ei tarvitse silti kokonaan lopettaa – riittää että markkinoita ohjaillaan ihmisten eikä pääoman etua ajatellen, ja että työstä syntyvä lisäarvo tasataan verotuksen ja tulonsiirtojen kautta niin, että yhteishyvä toteutuu.” LOPPUVUODESTA YLE esittää Mäen pakolaisuudesta ja vihapuheesta tekemän puolitoistatuntisen dokumenttielokuvan. Mäki on havainnut uusia ilmaisulajeja soveltaessaan niiden lopputuloksissa tiettyä outoutta, jonka hän arvelee johtuvan juuri kuvataiteilijan taustastaan. ”Uskon ja toivon että se outous on hyvä asia, että tämä monilajisuus rikastuttaa töitäni. Samalla nautin vaihtelusta: tykkään yksin olemisesta ja erakoituneesta tekemisestä, mitä kuvataiteen ja kirjojen tekeminen on, mutta juuri sen vastapainoksi on tosi antoisaa tehdä esityksiä tai elokuvaa, missä joutuu väkisinkin ryhmätyöhön.” Homo Secundus päättyy pitkään kohtaukseen, jossa näyttelijät esittävät utopian tulevaisuuden toisenlaisesta ihmisestä tanssin keinoin. Näyttämötaiteessa Mäki tuntuu muutenkin olevan erityisen mieltynyt tanssiin. ”Puheteatterin perusongelma on siinä, että se uhkaa aina jäädä sanojen ja yksinkertaisten syyja seuraussuhteiden dominoiman juonen vangiksi. Siksi haluan aina antaa näyttämöllä tilaa toiminnoille, jotka kurkottavat puhetta pitemmälle.” Hänen mielestään kyse on vähän samasta asiasta kuin runouden kohdalla. Runous pyrkii paradoksaalisesti sanallistetun kielen tuolle puolen sellaisella tavalla mihin proosa tai asiateksti ei pysty. ”Taiteen abstraktius on muutenkin näennäistä. Esimerkiksi on nonfiguratiivista maalaustaidetta, joka ei esitä tunnistettavia hahmoja tai maisemia, mutta kyllä sellaisetkin maalaukset käsittelevät meitä ja yhteiskuntaa, tahallaan tai tahattomasti. Ajattelen siis, että niin sanottua puhdasta esteettistä mieli hyvää ei ole olemassa. Kaikki taide on jonkun ihmiskäsityksen ja maailmankuvan ilmentymiä ja sellaisena niitä on järkevintä ja antoisinta tulkita.” MÄEN LÄHTÖKOHDISTA seuraa, että taide on aina poliittista. ”Osa taiteesta on sovinnaista ja säntillisesti toistaa vallalla olevia ajatuksia, kun taas osa haastaa vallitsevia käsityksiä ja jopa saattaa esittää uusia arvoja tilalle.” Mäki myöntää, että monet taiteilijat vieroksuvat poliittista näkökulmaisuutta. Hänen mukaansa tämä saattaa liittyä esimerkiksi siihen, miten taistolaisaikaan 1970-luvulla poliittinen taide oli toisinaan dogmaattista ja taidetta välineellistävää. ”Militantisti kantaaottava taide voi tietenkin olla latteaa, mutta se ei ole sitä automaattisesti. Maailma on täynnä kiinnostavaa taidetta, joka on saanut innoitusta vaikka minkälaisista vallankumouksista tai uskonnoista. Hyvä taideteos ei koskaan tyhjenny kokonaan tällaiseen puoleensa”, innostuu Mäki. ”Vaikka olen ateisti, suuri osa eniten fanittamastani taiteesta on tosiuskovaisten kristittyjen tekemää. Minusta on hienoa, jos taiteilija paljastaa itsensä eikä dekkarikirjailijan oveluudella piilottele vakaumustaan. Koen vilpittömyyden hyvänä asiana.” Toinen syy taitelijoiden poliittiseen varautuneisuuteen saattaa johtua poliittisten näkemysten tyrkyttämisen kokemiseen jotenkin tungettelevana. ”Olen tästäkin eri mieltä. Itsestäni on kiehtovaa, jos taideteos hyökkää kimppuuni ja pakottaa minut olemaan samaa mieltä tai hakemaan vastaargumentin ja purkamaan omaa vaikutelmaani osiin. Paljon puisevampaa on hakea taiteessa kohteliasta turvaväliä kantaaottavuuteen niin, että esitetään kyllä huolta ympäristöstä tai ihmisoikeuksista, mutta ei tosiasiassa vaadita niiden suhteen mitään.” Taiteen tehtäväksi Mäki tiivistää vapaamuotoisen kriittisen ajattelun ja vaihtoehtojen esittämisen. ”Se tarkoittaa, että taiteilijan pitää katsoa ympärilleen, nähdä mitä tapahtuu todella ja jakaa tutkimustensa tulokset muille. Sen jälkeen taiteilijan velvollisuus on ottaa kantaa, ehdottaa mitä meille ja maailmalle pitäisi tehdä ja mitä meistä voisi tulla.” Teemu Mäki & Miko Kivinen: Homo Secundus – Sekundaihminen Teatteri Telakan, Tanssiteatteri Minimin ja Teatteri Tsuumin yhteistuotanto Esitykset seuraavaksi Kuopion Kaupunginteatterissa 12.11.–11.12. ja Koko-teatterissa 2.–6.5.2020. Arvio Homo Secundus – Sekundaihminen -esityksestä löytyy Voiman nettilehden puolelta.
Kasvisruokailmiöt 2020 Ensi vuonna suosiotaan lisäävät myös kahviloiden vegaaniset aamiaiset, palmuöljyä sisältävien tuotteiden välttäminen ja kasvisruokavalion valinta terveys syistä tai urheilua tukemaan. Toimittajalta Syyskuussa Helsingissä järjestetyillä Vegemessuilla lanseerattiin uutuuksia, jotka todennäköisesti löytävät ensi vuonna tiensä yhä useamman lautaselle. Näitä ruokakaupoissa myytäviä tuotteita ovat muun muassa Beanit härkäpapusuikale, kasvispohjainen Oatlyn Havregurt Turkisk eli vegaaninen ”turkkilainen jogurtti”, Pianoa Foodin mikroversot, Yosan kaurapalat ja Apetiten kukkakaalija parsakaaliwingsit pakkasesta. OatHow-projekti alkaa viedä suomalaisia kauratuotteita yhä enemmän myyntiin ulkomaille. Juttua varten on haastateltu Vegaaniliiton ravitsemusasiantuntijaa (ETM) Charlotta Hyttistä ja Chocochilivegaaniruokablogin pitäjää Elina Innasta, jolta ilmestyi tänä syksynä neljäs keittokirja Chocochilin arkiruokaa (Kosmos). VEGERUOKA TRENDIT 2020 TEKSTI ELISA HELENIUS Kurkkasimme kristallipalloon ja listasimme vuoden 2020 kuumat kasvisruokatrendit Suomessa. Ravintolat ja kahvilat tarjoavat ensi vuonna yhä monipuolisemmin vegaanista ruokaa, kasviproteiinit kasvattavat suosiotaan, maistelemme happamia ruokia ja saamme eteemme yhä uusia kasvipohjaisia ”lihoja”. Vihannesten värimaailma laajenee. Ruoka 1. Kasvipohjaiset ”lihat” kasvattavat suosiotaan, kuten Los Angelesista lähtöisin oleva maailman ensimmäinen kasvispihvi Beyond Meat, joka näyttää ja maistuu lihalta ilman geenimuuntelua, soijaa tai gluteenia. Markkinoille tulee uusia tuotteita ja valmistajia. Samalla yhä useampi valitsee kasvipohjaisia vaihtoehtoja lautaselleen, vaikkei ryhtyisikään kasvissyöjäksi. 2. Vegaaninen fine dining tekee tuloaan aina vaan isommin. Huippukokit innostuvat Suomessakin kehittelemään entistä parempia vegaanisia ravintolaannoksia. 3. Fermentoidut eli maitohappokäytetyt ruuat, kuten esimerkiksi hapankaali, kimchi, kombucha-teejuoma ja varsinkin kotimaisista kasviproteiineista valmistettuna tempe tai tempeh tulevat paremmin tarjolle. Hapattamisprosessissa kasvikset yleensä upotetaan omiin nesteisiinsä tai suolaveteen, ja kasviksissa kehittyy vatsa ystävällisiä suolistobakteereja. Fermentoidut ruuat ovat jo vanha keksintö, mutta niiden käyttö on lisääntynyt 2010luvulla, kun menetelmän terveyshyödyistä on saatu enemmän tietoa. 4. Suositut kotimaiset kasviproteiinit valtaavat lisää markkinoita niin Suomessa kuin maailmalla. Hernettä, härkäpapua, hamppua ja makealupiinia syödään entistä enemmän, unohtamatta Suomessa viljeltyjä viljoja kuten kvinoaa, kauraa ja tattaria. 5. Tavanomaisesta poikkeavan väriset kasvikset löytävät tiensä kotikeittiöihin. Ostoskoriin päätyvät esimerkiksi liilat ruusukaalit, valkoiset porkkanat, polkkajuuret ja keltaiset pensaspavut. Uuden väriset kasvikset kannattaa yleensä valmistaa eri tavalla kuin tutun väriset.
MENTORITOIMINTA: mahdollisuus tutustua saman ammattialan ihmisiin ja auttaa maa hanmuuttajamiehiä töiden etsimisessä. TUKIHENKILÖTOIMINTA: etsimme vapaa ehtoisia ystäväksi ja tueksi maahanmuuttaja miehille. KESKUSTELURYHMÄ: suomenkielistä kes kustelua maahanmuuttajille ja suomalaisille. Vieraasta Veljeksi -hanke yhdistää suomalaisia ja maahanmuuttajamiehiä! To be not so fuck ed up. LUOMUVILJELIJÄN MOTTO: Siksi kierrätettävä kartonkipakkaus. Siksi www.silmusalaatti.fi Tilaukset kauppa.voima.fi , tilaukset@voima.fi tai 044 238 5109 Perintö esittelee maalauksia, paikkoja, tekijöitä ja tarinoita helsinkiläisestä graffitikulttuurista neljännesvuosisadan ajalta valokuvin ja tekstein. 20 € SIS. POSTIKULUT T-PAIDAT Pure Waste -paidat ovat 85% puuvillaa, 15% polyesteriä ja 100% kierrätystä. Ne on valmistettu vaateteollisuuden hukkamateriaalista. Jokaista paitaa kohden säästyy 2700 litraa vettä. VOIMAKAUPPA 35 € + POSTIKULUT Antti Kalakivi PERINTÖ 25 € SIS. POSTIKULUT Jymysuositut vastamainokset värikuvina. Jari Tamminen NAUTI TYHJYYDESTÄ Julkinen tila vilkkuu mainosten valoja ja media pursuu värikkäänä niiden seireenin laulua. Mainokset määrittävät sen, mitä kulutamme, kuinka elämme ja millaisen identiteetin rakennamme itsellemme. Vastamainos puolestaan auttaa huomaamaan myös muita toimintavaihtoehtoja. Ehkä se samalla kannustaa myös mainostajaa dialogiin.
18 • 9 / 2019 UTOPIA -termi on peräisin Thomas Moren klassikkoteoksesta. Sana viittaa ihanneyhteiskuntaan, mutta on samalla ”paikka jota ei ole”. DYSTOPIA on utopian vastakohta, tulevaisuuteen tai vaihtoehtoiseen todellisuuteen kuviteltu yhteiskunnan kauhukuva. RETROTOPIASSA hyvää yhteiskuntaa etsitään, Zygmunt Baumanin samannimisen teoksen mukaan, romantisoidusta menneisyydestä. UTOPIAN AAKKOSET
9 / 2019 • 19 ”K YLLÄ!”, Sitran tulevaisuusasiantuntija Mikko Dufva vastaa yksikantaan. Hänen mielestään aikamme tarvitsee utopioita. ”Näen nimenomaan keskustelun toivottavista tulevaisuuksista nyt tärkeänä. Jos sitä pystytään käymään utopia termin alla, niin hyvä”, Dufva tarkentaa. Dufva tiedostaa utopian käsitteen historiallisen painolastin, jonka kiteyttää muun muassa Suuri sivistyssana kirja (Gummerus, 2001). Utopia on sen mukaan ”epätodellinen unelma, pilvilinna; haave paremmasta maailmasta tai ihanneyhteiskunnasta, jota ei voida toteuttaa.” Utopisti on puolestaan ”epäkäytännöllinen uneksija, haaveilija ja maailmanparantaja”. Utopioita menetelmänä tutkiva Ruth Levitas kääntää asetelman nurin. Hänen mielestään utooppista on ennemminkin se, että voisimme jatkaa entiseen malliin, kun elämme ekokriisin, mahdollisen ilmastopakolaisuuden, kapitalismin korruptoitumisen TULEVAISUUS tuntuu olevan peruutettu, kun horisontti täyttyy tummista pilvistä. Elämme epätoivon ja dystopioiden aikakautta. Hanskoja ei kuitenkaan auta heittää tiskiin. Jos emme kuvittele ja toteuta uhkakuvien rinnalle uusia ja kestävämpiä tapoja elää yhdessä, jätämme jälkipolvillemme vielä kuvitelmiammekin synkemmän maailman ja ihmisyyden. Tässä artikkelisarjassa ehdotamme utopiaa – dystopian vastakohtaa – tulevaisuuden jäsentämisen työkaluksi. Siirsimme tähtäimen sadan vuoden päähän, yli ainakin yhden sukupolven. Tuolloin ketään meistä ei ole enää olemassa, joten voimme kuvitella tulevaa maailmaa ilman oman edun tavoittelua. Muutos alkaa sen luonnostelusta, mitä voisi olla olemassa. Joudumme myös arvioimaan, mikä nykyisyydessä on säilyttämisen arvoista. Utopia 2120 -sarjaan on haastateltu tieteentekijöitä ja kirjailijoita, jotka ovat visioineet työssään tulevaisuuksia erilaisista lähtökohdista. UUSI UTOPIA 2120 Kuvitella toisenlaisia tulevaisuuksia Mikko Dufva työskentelee Sitrassa tulevaisuusasiantuntijana. Seminaareissa puhuessaan hän joutuu usein muistuttamaan, että tulevaisuuteen saa edelleen uskoa. Utopioiden pohtiminen on hänen mielestään tänä päivänä ajankohtaista. TEKSTI JARKKO KUMPULAINEN KUVA HANNA LINNOVE
ja yhteiskuntarauhan järkkymisen aikakaudella. Utopia on väline hakea uusia suuntia. ”ELÄMME DYSTOPIOIDEN BUUMIA” , Dufva toteaa. Nyt kun käännämme mielikuvituksemme mahdollisiin tulevaisuuksiin, niin näemme pelkkää tuhoa, jota nykyisyys tuottaa. ”Tulevaisuutta on viime aikoina enemmän määritelty sen mukaan mitä siellä ei ole”, Dufva toteaa. ”Pystymme näkemään nykyisistä megatrendeistä käsin tulevaisuuden, jossa ei vaikka syödä niin paljon lihaa, tai ei ole niin paljon yksityisautoilua. Eli me kyllä näemme, että jotain pitäisi tehdä, jotta tulevaisuutta olisi enää ylipäätään olemassa. Mutta emme ole onnistuneet kuvaamaan sitä mikä olisi se toivottava tulevaisuus”, Dufva jatkaa. Moni meistä on vaihtoehdottomuuden ajan kasvatti. Yhteiskuntaelämäämme on vaikuttanut syvästi thatcherilainen ”there is no alternative” ja fukuyamalainen ”historian loppu” -ajattelu. Lisäksi elokuva-, sarjaja kirjateollisuus on tarjonnut mielemme täytteeksi maailmanloppua jo vähintään reilut kaksikymmentä vuotta. Tai 40, jos luetaan mukaan kylmän sodan ydintalvipelkotilat. Filosofian opettajien viesti kentältä kuuluu, että koululuokkakokeilut kuvitella toisenlainen yhteiskunta, ovat tyssänneet jo kauan syvään ja hiljaiseen näköalattomuuteen toisin kuin vaikka vielä 80-luvulla. ”Näkisin, että tämä tilanne, jossa meillä on pääasiallisesti dystopioita ja uhkakuvia, tekee jotain mielikuvituksellemme. Eli mitä pidämme realistisina tulevaisuudenkuvina, kääntyy ennemmin sinne dystopian puolelle. Eli tarvitsemme minun mielestäni utopioita juuri tasapainottamaan ja muovaamaan sitä, mitä me pidämme realistisena”, Dufva pohtii. UTOPIAT NÄHDÄ ÄN TULEVA AN suuntautuneina työkaluina nykyisessä akateemisessa keskustelussa. ”Utopia on ikään kuin suunta tai horisontti, muttei niinkään sellainen, johon ikinä päästäisiin. Kyse on kriittisen ajattelun ja yhteiskunnallisen uudistamisen menetelmästä, eikä niinkään siitä, että nyt toteutetaan joku tietynlainen utopia”, Dufva tarkentaa. Utopia metodina -hankkeen tutkija Keijo Lakkala painottaa teksteissään, että utopia kritisoi vallitsevaa yhteiskuntaa esittämällä sille vastakuvan. ”Kuinka voisi olla”, asettaa esimerkiksi sortavat rakenteet ideaalin vastaisiksi irvikuviksi. ”Itse pidän utopian käsitteestä siksi, että se vie ajattelua heti vähän radikaalimmille urille kuin vaikka visio, jonka monet yhdistävät teknokraattiseen yritystermistöön”, Dufva toteaa. Dystopioillakin on paikkansa. Kirjallisuudentutkija Maria Mäkelän mukaan dystopiakirjallisuutta on usein verrattu kanarialintuun, joka varoittaa kaivostyöläisiä sopimattomasta ilmanlaadusta. Dufva on samaa mieltä. ”Mutta ehkä tätä täydentämään ihmisillä on kaipuu myös toivoa luoviin tulevaisuuskuviin, tulevaisuususkoon ja tulevaisuustoivoon, joka sitten myös innostaa toimintaan. Eli siinä mielessä utopioissa ei ole kyse pelkästään pilvilinnojen rakentelusta, vaan utopia nähdään menetelmänä kuvitella toisenlaisia tulevaisuuksia.” DUFVA POHTII TULEVAISUUSVALLAN käsitettä: kuka ja ketkä osallistuvat tulevaisuuden suunnitteluun, mikä on demokratiassa tärkeä kysymys. Tarvitaan tiloja ja tilaisuuksia, joissa ihmiset voivat ilmaista toivottavia tulevaisuuksiaan. Kompromissit ovat parlamentarismissa välttämättömiä, mutta nyt vallitsee kuitenkin täysi dialogin puute. Toisin sanoen, koska yhden utopia on toisen dystopia, niin terve poliittinen kenttä olisi utopioiden taistelua. ”Mutta tällä hetkellä me olemme siinä tilanteessa, että sitä taistelua ei käydä. Olemme jo toteuttaneet monta utopiaa, esimerkiksi nykyinen hyvinvointivaltio on ollut jossakin vaiheessa semmoinen. Emme ole kuitenkaan pystyneet uudistamaan tulevaisuuskuviamme ja vallalla on näköalattomuutta. On tärkeää muistaa, että ei ole olemassa vain yhtä tulevaisuutta, vaan on monia mahdollisia tulevaisuuksia, ja voimme itse vaikuttaa siihen, millainen tulevaisuudestamme tulee. Siksi utopioiden pohdinta, ymmärrettynä uuden suunnan tai horisontin määrittämisenä on tarpeen”, Dufva toistaa. ”TERVE POLIITTINEN KENTTÄ OLISI UTOPIOIDEN TAISTELUA.” ”OLEMME PÄ ÄSSEET 2120-luvulle ilman suuria katastrofeja, vaikka ilmasto on lämmennyt. Maanviljelys on sopeutunut lämpimämpään ja kosteampaan: on jalostettu uusia lajikkeita, sadot ovat suurempia kuin ennen ja Suomi on yksi johtavia maatalousmaita. Tuotanto on hiilinegatiivista eli sitoo hiilidioksidia ilmasta. Ihmiset asuvat kyläyhteisöissä ja koko Suomi on asuttuna. Luonto, puhdas vesi ja ilma ovat houkutelleet maahan vauraita luonnon arvostajia eri puolilta maailmaa. Töitä tehdään etäyhteyksien avulla. Kiina on tärkeä talousmahti ja johtanut maailman ekologista kehitystä. Tavarat kuljetetaan Kiinasta pohjoista merireittiä Suomeen ja täältä teillä ja raiteilla Manner-Eurooppaan. Tunneli Tallinnaan on rakennettu ajat sitten. Kaikkea ei tarvitse kuljettaa, sillä tavaroita tehdään 3D-printtereillä paikan päällä tai kaupoissa. Raaka-aineet ovat ekologisia, ja puuta käytetään paljon. Puita on istutettu paljon kaikkialle ja autiomaihin on pystytetty aurinkovoimaloita. Tekniikka on kierrätettävää ja ekologista. Väestön määrä pysyy pienenä, ja kaikilla on mahdollisuus koulutukseen ja hyvään elämään. Konflikteja on vähemmän, koska ihmiset ymmärtävät paremmin sekä itseään että toisiaan. Mindfulness on osa arkea, ihmiset ymmärtävät että tunteita tulee ja menee eivätkä ota ajatuksiaan liian vakavasti. Tekniset sovellukset auttavat ihmisiä tekemään parempia päätöksiä tarjoamalla tietoa sekä ihmisen omasta psyko-fyysisestä tilasta että toiminnan seurauksista. Sosiaalisen median algoritmit toimivat rauhankoneena lisäämällä ihmisten välistä ymmärrystä.” MIIA VISTILÄ KATRI MANNINEN Käsikirjoittaja 20 • 9 / 2019 ” 2120 LU V U L L A olemme ottaneet opiksemme ihmisestä, joka eli sata vuotta aiemmin: tuolloin olimme vaipumassa epätoivoon erilaisten taakkojen alla arjen todellisessa ja keinotekoisessa kiireessä. Nyt käytämme aktiivisesti hyväksemme tietoa elämämme ainutkertaisuudesta. Välitämme ja huolehdimme itsestämme ja muista, teemme asioita yhdessä ja arvostamme yhdessäoloa. Pyrimme elämään tasapainossa yhteiskunnan, toisten ihmisten ja luonnon kanssa. Yksinäisyyteen vetäytyessämme emme tee sitä päästäksemme pakoon muilta ja hektiseltä arjelta vaan nautiskellaksemme sisäisestä rauhasta. ”Hyvinvointi” ulottuu sanatasolla kauas itsemme ulkopuolelle: se kohdistuu ajatuksissamme ja teoissamme myös maapalloomme, elinympäristöömme, jopa avaruuteen. Olemme omaksuneet ajatuksen tuottaa ja kuluttaa riittävästi eli tarpeeksi eli juuri oikea määrä eikä yhtään enempää. Säätelemme tuotantoa ja hyödykkeiden kuluttamista resurssien kantokyvyn ja palautumisen mukaan. Arvostamme sitä, että saamme tarpeemme täytetyiksi. Koska meillä kaikilla on yhtä paljon ja tarpeeksi ruokaa, suojaa, hoivaa ja turvaa, kenenkään ei tarvitse kerätä itselleen omaisuutta tai murehtia köyhyyttä. Koulutus ja kulttuuri ovat tasapuolisesti kaikkien saatavilla olevia perusasioita. Rahasta vaihdon välineenä on luovuttu. Tarpeelliset ja välttämättömät työt jaetaan: kaikki tekevät vähän, kukaan ei uuvu taakkansa alle. Kaikilla yhteiskunnan tasoilla on hyväksytty tosiasia, että olemme saavuttaneet histo rian hämärissä aloitetun pyrkimyksen tehdä maailmasta paikka, jossa ihminen voisi työnteon sijaan käyttää aikansa johonkin mielekkäämpään.” MIA MYLLYMÄKI MIA MYLLYMÄKI Kirjailija
9 / 2019 • 21 MITEN LUODA UTOPIA 1. Keskustele keskeneräisistä ajatuksista. Utopian ei tarvitse olla valmis ennen kuin siitä voi puhua, keskustellen ajatukset jalostuvat. – Havu Laakso 2. Opi menneestä. Miksi aiemmat utopiat eivät ole toimineet? Mitä kannattaa nyt tehdä toisin? – Havu Laakso ja Luisa-Claudia Sovijärvi 3. Käytä dystopioita utopian negatiivisten puolten löytämiseen ja mieti miten niiden ongelmat voi poistaa. – Havu Laakso ja Luisa-Claudia Sovijärvi 4. Analyyttinen tapa: Määritä resurssit, joilla pitää selvitä (esim. ilmastonmuutos ei mahdollista lentämislomia vuosittain kaikille). Lisää yhtälöön perustarpeet, jotka ainakin pitää tyydyttää. Mitä jää jäljelle, mieti miten sen voi käyttää mahdollisimman kivasti. – Tere Vadén 5. Inspiroidu historiasta ja antropologiasta, eri tavoista, joilla ihmiset ovat eläneet ja elävät. – Tere Vadén 6. Inspiroidu scifistä ja fantasiasta. – Pontus Purokuru 7. Inspiroidu ilosta ja nautinnosta ja mieti miten tuoda niitä politiikkaan. – Pontus Purokuru B IOS-TUTKIMUSYKSIKKÖ julkaisi lokakuussa Ekologisen jälleenrakennuksen ohjelman, jossa ilmastotavoitteiden saavuttamiseksi vaaditaan ”kaiken muutosta”. Ohjelma nojaa luonnontieteelliseen tietoon elämän mahdollisuuksien materiaalisista rajoituksista, esimerkiksi siihen mitä tiedämme nyt ilmastonmuutoksen etenemisestä. Niihin perustuen on mietitty, miten näiden rajojen sisällä elettäisiin mahdollisimman hyvää elämää. Ohjelmassa vaaditaan talouden palauttamista palvelemaan yhteiskunnan konkreettisia päämääriä taloudellisen lisäarvon tuottamisen sijaan. ”Käytännössä tämä tarkoittaa pohjoismaista sekataloutta. Vaikka tarkoitus ei ole palata 1970-luvulle, senaikaisesta yhteiskunnasta katsottuna nämä muutokset eivät olisi olleet kovin suuria”, Biosin tutkija Tere Vadén huomauttaa. Vadén kritisoi Žižekin kuuluisaa lausetta ”on helpompaa kuvitella maailmanloppu kuin kapitalismin loppu”. ”Käytännössä kapitalismin ylläpito vaatii paljon työtä kuten halujen tuottamista ja jo ihmisten tyytyväisyys uhkaa sitä. Ympäristöä tuhoava talousjärjestelmä pysyy toiminnassa, koska ihmisten on pakko osallistua siihen työskentelemällä saadakseen perustarpeensa tyydytetyiksi. Jos esimerkiksi perustulo takaisi toimeentulon, haittoja tuottavista töistä voisi kieltäytyä. Se olisi nykyisen kaltaisen kapitalismin loppu.” YHDEN PLANEETAN RAJOISSA elävässä utopiassa yritysten valtaa ja kokoa on rajoitettu ja valta siirtynyt kansallisvaltioita pienemmille yksiköille. Vadén visioi nojaamalla historiaan ja antropologiaan: ”Käytän mallina Sveitsiä ja Pohjois-Italiaa, joissa on pieniä perheyrityksiä ja hallinto on paikallista. Utopiassa paikallisyhteisöt ovat tärkeitä. Tuotanto on omavaraista ja asutus keskittyy maaseudulle. Isot rakenteet ovat romahtaneet, mutta tekniikan avulla tieto kulkee matkojenkin päähän. Käyttäjien yhteisö hallinnoi internetiä, joka toimii kuin luostarilaitos Rooman imperiumin romahtamisen jälkeen, eli jakaa tietoa ja yhdistää ihmisiä.” Tärkeintä on elämäntavan kestävyys. Sekä menneisyys että tulevaisuus ovat arjessa läsnä. ”Elämä on konkreettisempaa kuin nykyään. Tavaroita pidetään hyvin, huolletaan ja korjataan; uusia tehdään vähemmän ja ne kestävät sukupolvelta toiselle. Myös ruuan tuotanto ja aterioiden valmistus, lasten ja vanhusten hoitaminen sekä omasta hyvinvoinnista huolehtiminen ovat tärkeä osa kulttuuria. Työn ja muun elämän rajaa ei ole samalla tavalla olemassa kuin nyt. Kulttuuri on elettyä elämää, ei viihteen kuluttamista.” Energiaa tuotetaan ja tarvitaan vähemmän. ”Energiaa tuotetaan Suomessa vesija etenkin tuulivoimalla ja sitä osataan varastoida, mutta myös talous joustaa energiansaannin mukaan. Terästehtaalla käynnistetään tuotanto, kun on kovaa tuulta tulossa. Ydinvoiman hyötysuhde on niin huono, että siitä ollaan luovuttu.” Infrastruktuuri on kestävämpää. ”Vanhaa teräsbetonista rakennuskantaa pidetään hyvin sikäli kun sitä vielä on, uudet talot rakennetaan puusta. Hirsitalo kestää satoja vuosia, eikä uusia tarvitse koko ajan rakentaa.” UTOPIAN TODEKSI TULEMINEN vaatii politiikan ja talouden muutoksen ohella kulttuurin muutosta. Vadén vertaa sitä uskoontuloon: ”Muutos voi olla nopeakin. Arvot muuttuvat ja vanha elämäntapa ei enää kiinnosta.” Utopiaan siirtymistä voi myös edistää poliittisen lobbaustyön ohella elämällä arkeaan: ”Juhlien järjestäminen, talkoot ja kaikki muukin yhdessä tekeminen vievät kohti tällaista utopiaa. Ja jos elää elä”ELÄMÄ ON KONKREETTISEMPAA KUIN NYKYÄÄN.” Kestävien paikallis yhteisöjen utopia Tutkijoiden utopiassa tunnistetaan luonnontieteelliset rajat ja sen jälkeen mietitään miten eläisimme mahdollisimman hyvää elämää. TEKSTI MIIA VISTILÄ KUVA HANNA LINNOVE määnsä tyytyväisenä, niin kyllähän sen muutkin huomaavat ja ottavat mallia.” Yhden utopia on toisen dystopia. ”Esimerkiksi Elon Muskin avaruusteknologinen utopia ja tieteiskirjallinen unelma rajattomasta energianlähteestä ovat minun dystopioitani. Jos meillä olisi rajattomasti resursseja, silloin laajentaisimme nykyistä rahan lisäämiseen keskittyvää järjestelmää rajattomasti.” Yhteisöllisyyden lisääminen ja vieraannuttavasta ja luontoa tuhoavasta työstä luopuminen toistuvat monissa tämän ajan utopioissa. ”Ja sitten mitä oikeasti tapahtuu, se onkin jotain aivan muuta.”
22 • 9 / 2019 E LÄMÄ ILMAN työnteon vaatimusta on yksi 2010-luvun lopulla uudelleen keskusteluun nousseista utopioista. Tätä tavoittelevat niin perustuloa ajavat silpputyöläiset kuin taloudellisesta riippumattomuudesta sijoittamalla haaveileva keskiluokkakin. Kirjallisuudessa utopiaa kohden usuttavat Pontus Purokuru Täysin automatisoidulla avaruushomoluksuskommunismillaan (2018) sekä Luisa-Claudia Sovijärvi ja Havu Laakso Kirjeillä joutilaistolle (2019). Ryhmätyönä kirjoitettu Työstäkieltäytyjän käsikirja (2019) ohjaa samaan suuntaan. Sovijärvi kritisoi työkeskeistä ihmiskäsitystä: ”Prekariaattiliikkeessä, kuten työväenliikkeessäkin, ihminen määritellään työmarkkina-asemansa kautta. Joutilaistona emme määrittele itseämme työn vaan vapaa-ajan kautta. Samaistun itse 1800-luvun aatelistoon, vaikka en tietenkään kannata sen ajan sortorakenteita.” Joutilaiston käsite nojaa myös kulutuskritiikkiin. ”Kulutusta kritisoidaan ympäristön tilaan vedoten, mutta tuotannon vähentämisestä ei juuri puhuta, vaikka ylituotanto on ongelman toinen puoli ja tuhoaa maapallomme. Lisäksi se on suurelta osin turhaa. Jos esimerkiksi lopettaisimme nyt kaiken talvi takkien tuotannon, montako vuotta ihmiskunnalle riittäisi vielä talvitakkeja jos olemassaolevat saataisiin mielekkäästi jaettua tarvitseville?” Sovijärvi kysyy. JOUTILAISUUS YHDISTETÄÄN usein syrjäytymiseen ja esimerkiksi päihteisiin. Sovijärvi myöntää ongelman: ”Syrjäytyminen johtaa helposti erilaisiin addiktioihin ja muihin sijaistoimintoihin. Addiktiivisista asioista saa jotain, mutta ei kuitenkaan täysin sitä mitä kaipaa. Aiemmin shoppailin sijaistoimintona, kun oli tylsää. Vieläkin välillä selaan söpöjen tyyppien kuvia somessa helpottaakseni yksinäisyyden tunnetta”, Sovijärvi tunnustaa ja muistuttaa Bruce K. Alexanderin klassisesta rottapuistokokeesta. Sosiaalista elämää virikkeellisessä häkissä eläneet rotat, eivät jääneet koukkuun morfiiniin, vaikka sitä oli vapaasti saatavilla. Toisin kuin yksin ja virikkeettömässä häkissä eläneet. Joutilaassa elämässä keskityttäisiin shoppailun, viihteen ja muiden sijaistoimintojen sijaan todellisten tarpeiden tyydyttämiseen ja esimerkiksi mielekkäisiin ihmissuhteisiin. ”Tarvitsemme vapaita tiloja, joissa voi tavata sekä vanhoja tuttuja että uusia ihmisiä; tilaa taiteelliselle toiminnalle ja omaehtoiselle liikunnalle”, Laakso tiivistää. Ihmiset voivat mahdollisimman tasa-arvoisesti käyttää erilaisia resursseja. Tämä utopia näkyy jo arjessa. ”Kirjastot ovat tästä loistava esimerkki, arkipäivän kommunismia. Ja vallatut talot! Kauppakeskuksessakin voi olla vapaata tilaa, kuten Kalasataman Vapaakaupungin Olohuone. Ja Suomessa jokamiehenoikeudet sallivat kulkemisen toisten mailla”, Sovijärvi listaa. JOUTILAISTONKA AN ELÄMÄ ei ole pelkkää vapaa-aikaa. Työstä luopumisen utopioissa tekniikan kehitys vapauttaa ihmiset yhä useammista töistä. Ihmisille kuitenkin riittää tehtävää ekokriisin ratkaisemisessa. Utopia työn tuolla puolen Mielekästä ajankäyttöä painottavan joutilaiston utopiassa keskityttäisiin addiktiivisten sijaistoimintojen sijaan tarpeiden tyydyttämiseen ja ihmissuhteisiin. TEKSTI MIIA VISTILÄ KUVA HANNA LINNOVE ”ROBOTIT AUTTAVAT kolmella tavalla hyvän elämän luomisessa: niiden avulla voi torjua ilmastonmuutosta, ne antavat inhimillistä hoivaa ja auttavat oppimisessa. Robotit auttavat ympäristöön liittyvässä olosuhteiden parantamisessa ja haittojen ennaltaehkäisyssä. Ne tekevät tutkimusta paikoissa, joihin ihmiset eivät pääse: merenpohjassa, aavikoilla, viidakoissa ja avaruudessa. Näin saamme dataa, jota tarvitsemme parannusten tekemiseen. Vuonna 2120 datan käsittely on yhä tehokkaampaa kvanttitietokoneiden avulla. Saamme tietoomme yhä tarkempia toimenpiteitä, joilla käännämme ilmastonmuutoksen kohti positiivista. Robotit auttavat myös väestön ikääntymisessä. Varsinkin länsimaita ja Aasiaa vaivaa väestön nopea vanheneminen. Robotit auttavat ihmisten hoitamisessa ja tarjoavat jokaiselle, myös ikääntyneille, sairaille ja vammautuneille, mahdollisuuden elää arvokasta elämää. Tekoäly, kvanttilaskenta ja kvanttikemia mahdollistavat yksilöllisempiä lääkkeitä, ennaltaehkäiseviä toimenpiteitä ja hyvän elämän suunnitelmia, joiden avulla ihminen pysyy mahdollisimman terveenä. Kolmas asia, jossa robotit voivat olla avuksi, on oppimisen tukeminen. Ihan jokainen ihminen saa maapallolla opetusta, juuri sellaista, jota hän tarvitsee oman elämänsä rakentamiseksi. Robotit auttavat esimerkiksi kielten oppimisessa.” MIIKA AUVINEN CRISTINA ANDERSSON tietokirjailija, tekoälyn ja robotiikan asiantuntija ”TARVITSEMME VAPAITA TILOJA, JOISSA VOI TAVATA SEKÄ VANHOJA TUTTUJA ETTÄ UUSIA IHMISIÄ; TILAA TAITEELLISELLE TOIMINNALLE JA OMAEHTOISELLE LIIKUNNALLE.” ”On mahdollista sekä vähentää kulutusta että lisätä tekniikkaa, jos tekniikka valitaan järkevästi tarpeen mukaan eikä vaan sen takia että saataisiin tuotettua ja myytyä lisää tavaroita”, Laakso uskoo. ”Tuotannon pitää olla kestävää. Esimerkiksi ruuantuotantoa pitää siirtää kaupunkeihin. Kaupunkiviljely on ehdottomasti paras tapa varautua tulevaan ekokatastrofiin. Siirtyminen suurteollisuustuotannosta omavaraisempaan talouteen ei tapahdu hetkessä ja sitä pitää opetella. Ja vaikka katastrofi sitten tulisikin, niin paras tapa kulkea sitä kohden on rakentaa parempaa maailmaa”, Sovijärvi kannustaa. Kirjeitä joutilaistolle ladattavissa ilmaiseksi pageshare.fi-palvelussa.
9 / 2019 • 23 PROFESSORI Sirkka Heinonen työskentelee tutkimusjohtajana Tulevaisuuden tutkimuskeskuksessa Turun yliopistolla. Minkälaista olisi hyvä elämä Suomessa vuonna 2120? ”Terveys, turvallisuus, puhdas luonto”, luettelee Heinonen tulevaisuuden kulmakiviään. Näitä asioita Heinonen arvostaa Suomessa jo nyt. Lisäksi täällä koulutuksen taso on edelleen korkea, sosiaali turva pitää huolta ihmisistä ja ongelmat ratkaistaan rauhanomaisesti. ”Toivottavasti asiat pysyvätkin sellaisina”, Heinonen kuittaa. Vuonna 2120 Heinonen haluaisi meidän elävän merkitysyhteiskunnassa: ”Siinä ihmisellä on merkitystä. Nyt ymmärretään esimerkiksi luonnonvarat resursseina, mutta merkitysyhteiskunnassa resurssit ovat myös inhimillisiä. Kaikilla ihmisillä tulisi olla mielekästä toimintaa ja mahdollisuus löytää merkityksellisyyttä elämäänsä ympäröivästä maailmasta.” Heinonen uskoo, että vuoden 2120 toivottu tulevaisuus ei ole vaivihkaa kaiken sivussa tapahtuva saavutus. ”Tarvitaan suuria mullistuksia.” Esimerkiksi asumisen mullistuminen voisi johtaa siihen, että eri ikäiset ihmiset eläisivät lähekkäin niin, että lapset ja vanhukset kohtaisivat yli perhekuntien. Yhteiskunnan koheesiota eli koossa pysymistä auttaisi se, ettei kukaan olisi yksin ja systeemien ulkopuolella. Muitakin mullistuksia tarvitaan. Talouden edellytyksenä ei saisi olla resursseja tuhlaava talouskasvu, Heinonen puhuu mieluummin ”uuskasvusta”. Se on tulevaisuuden tutkimuksen pioneerin, professori Pentti Malaskan aikoinaan lanseeraama termi. Uuskasvu, neogrowth, ei perustu luonnonvarojen kulutusta lisäävään kasvun malliin, vaan laskee muuttujiksi myös kestävän kehityksen edellyttämiä rajoja. HEINONEN EI HALUA puhua utopioista, vaan toivotuista tulevaisuuksista. ”Utopia ei toteudu, se on mahdoton, se tulee kreikan kielen sanoista u topos eli mahdottomasta paikasta, jostakin jota ei ole olemassakaan.” Heinonen on myös tuomiopäivän pasuunajärjestönä tunnetun, maapallon kantokyvyn ja luonnonvarojen loppumisesta varoittavan Rooman klubin jäsen. Mutta Heinonen varoittaa dystopioista, eli kauhistuttavista tulevaisuudenkuvista. Ne saavat ihmiset pelkäämään. ”Ei pidä lukkiutua pessimismiin. Angsti ei johda mihinkään, jos sitä ei saa valjastettua toimintaan.” Tulevaisuudentutkimuksessa ei tehdä ennusteita vaan ennakoidaan. Tutkijat luokittelevat asioita niin, että on mahdollisia tai todennäköisiä tulevaisuuksia. Lisäksi on toivottavia ja ei-toivottavia tulevaisuuksia. Tietty annos dystopiaa ajatusten herättäjänä on paikallaan – silloin kun se johtaa toimintaan. Heinonen korostaa kuitenkin toivottuja tulevaisuuksia. ”Toivoa voi ylläpitää ja vahvistaa, kun ryhdytään toimenpiteisiin toivotun tulevaisuuden puolesta.” Heinosen mielestä tieto tuo velvollisuuksia: ”Jos tiedämme miten asiat johtavat hyvään ja mikä tie johtaa huonoon, silloin meidän täytyy yhdessä pyrkiä kohti sitä hyvää. Se on vastuullista tulevaisuusajattelua parhaimmillaan.” Tutkijan tulevaisuus on inhimillinen Luonto ja turvallisuus ovat tärkeitä, mutta suurin merkitys on ihmisellä. TEKSTI IIDA SIMES KUVA HANNA LINNOVE UUSIA TURVALLISEMPIA VAIHTOEHTOJA KARSINOGEENISELLE KROMITRIOKSIDILLE K romattuja asioita löytyy varmaan kaikkien kotoa tai autosta. Kromitrioksidia käytetään mm. metallien pintakäsittelyssä, paperin suojausaineena ja väriaineiden tuotannossa. Valmiissa tuotteissa se on turvallista ja antaa osalle kovan kulutusta kestävän pinnan. Kromitrioksidi on kuitenkin työntekijöille niin vaarallinen, ettei sen altistukselle ole voitu asettaa turvallisen käytön rajaa. Sen on todettu olevan syöpää aiheuttava, lisääntymiselle vaarallinen ja perimää vaurioittava. Pienikin altistus kasvattaa syöpäriskiä. On vastuutonta, että komissio sallii kromitrioksidin käytön, kun sille on olemassa helposti käyttöönotettavia turvallisia vaihtoehtoja. Meidän pitäisi tukea ja kannustaa uusien vaihtoehtojen kehittämiseen, eikä myöntää jatkolupia ja mahdollisuuksia käyttää samaa vanhaa, huonoa ja vaarallista vaihtoehtoa vedoten vaihtoehtojen puutteeseen. Euroopan parlamentin enemmistö kannatti vastalausetta, jolla vaaditaan komissiota perumaan jatkoluvan myöntäminen sitä hakeneille yrityksille. Kromitrioksidin korvaamisesta turvallisemmilla aineilla on puhuttu jo ainakin 10 vuotta. Jos komissio jatkossakin myöntää jatkolupia, se ei ainakaan kannusta innovaatioihin ja parempien vaihtoehtojen kehittämiseen. Komission käytös on kummallista, koska vaihtoehtoja on. Suomessa mm. Savroc on kehittänyt turvallisemman vaihtoehdon kromitrioksidille, jonka tuotannossa ja käytössä on mahdollista käyttää samoja vanhoja laitteita kuin aiemmin kromilla. Monia muitakin vaihtoehtoja on olemassa. Komission argumentti oli, ettei täysin korvaavia ja taloudellisesti kannattavia vaihtoehtoja ole. Hakijoiden selvitykset oli kuitenkin todettu puutteellisiksi, koska he olivat etsineet yhtä kaikkiin käyttötarkoituksiin sopivaa korvaajaa, eikä yksittäisissä käyttötarkoituksissa toimivia vaihtoehtoja oltu huomioitu. EU:n tehtävä on kannustaa kehittämään parempia ja turvallisempia vaihtoehtoja. Jos sääntely ei koskaan luo velvoitteita, ei vaihtoehdoista tule koskaan taloudellisesti kannattavia. Päätöksenteossa ja vaikutustenarvioinneissa tulisi ottaa huomioon toimimattomuuden kustannukset,costs of non-action, jolloin todellinen haittavaikutus tulisi mukaan laskelmiin. Kromitrioksidin tapauksessa huomioon tulisi ottaa esimerkiksi syöpään sairastuvien hoidon kustannukset sekä riskit pienille yrityksille työntekijöiden sairastumisesta. Tietysti myös turha ennaltaehkäistävissä oleva kärsimys tulisi huomioida. Onhan syövän ennaltaehkäisy paljon järkevämpää kuin hoito. Puhuttaessa syövän vastaisesta taistelusta ja korostettaessa EU:n roolia siinä, on uskomatonta, että tällaisia tavoitteisiin suhteessa kielteisesti vaikuttavia päätöksiä tehdään. Samaan aikaan puhutaan ennaltaehkäisystä, mutta ei olla valmiita puuttumaan syöpäriskiä lisääviin aineisiin. Sirpa Pietikäinen Euroopan parlamentin jäsen sirpa.pietikainen@europarl.europa.eu WWW.SIRPAPIETIKAINEN.EU
24 • 9 / 2019 Salaliitot Salaliittoteoriat ovat nousseet internetin varjoista kirkkaaseen päivänvaloon. Oikeistopopulismin nousu ruokkii epämääräisiä teorioita, joista on tullut joillekin poliittista arkea. Totuusarvoa tärkeämpää on oman poliittisen asian edistäminen. TEKSTI MIIKA AUVINEN KUVA NINNI KAIRISALO Villit teoriat ruokkivat populismia S ALALIITTO TEORIAT elävät ja voivat hyvin. Nykyisin var sinkin oikeis topopulistista propagandaa levittävillä si vustoilla esitetään posketto mia väitteitä, jotka ruokkivat myös valtavirran poliittista keskustelua. Näin tapahtuu erityisesti Yhdys valloissa, mut ta myös Suomessa. Varsinkin eurooppalaisil le oikeistopopulisteille tär keä poliittinen lyömäase on islamisaatiolla pelottelu. Ai heesta on puhuttu vihaisten somepalstojen lisäksi myös Suomen eduskunnassa. Teo rian mukaan länsimaiden valkoinen väestö koetetaan tarkoituksellisesti vaihtaa muihin kansoihin, varsinkin muslimeihin. ”Väestönvaihtoteoria lin kittyy maahanmuuttovastais ten ja oikeistopopulististen puolueiden retoriikkaan. Nä kemyksen mukaan on ole massa liberaali eliitti, joka vetelee naruista saadakseen ’puhtaiksi’ kutsutut kansat ja ihmisryhmät korvattua muualta tulevilla ihmi sillä. Muutos olisi kuu lemma eliitille mieluisa, sillä vaihdettua väestöä olisi helpompi hallita, ja työnantajien tilanne pa ranisi huonompien työ ehtojen ja pienempien palkkojen vuoksi”, ker too tutkijatohtori Niko Pyrhönen etnisten suh teiden ja nationalismin tutkimuskeskuksesta Helsingin yliopistosta. SAL ALIITTOTEORIAT EIVÄT aina ole aivan irrallaan to dellisuudesta. Niiden taustal la voi olla tosiasioita, oikeita havaintoja tai tutkimuksia, joista tehtävät johtopäätök set ruokkivat salaliitto teoriaa. Yleisiä ovat epämääräiset ja vaihtoehtoiset asiantuntijat tai vanhentuneet tutkimuk set. Tällöin totuuden erotta minen salaliittoteoriasta han kaloituu. Salaliittoteoriat näkyvät vi vahteina poliitikkojen retorii kassa, esimerkiksi flirttailuna salaliittosanaston kanssa ja somen vastamedialinkityksi nä. Huuruisimmat teoriat voi daan muuntaa kevyemmik si, helpommin uskottaviksi versioiksi, joissa on edelleen kuitenkin salaliittoteorioissa sisällä olevalle kuulijalle mu kana kauhukuvien ja pelko jen koko kirjo. Näin on käynyt esimerkiksi väestönvaihtoteorian kanssa. Poliitikot eivät suoraan puhu tarkoituksellisesta väestönvaihdosta, mut ta vetoavat tilastoihin kantaväestön vähene misestä ja maahanmuu ton lisääntymisestä . Poliitikot osaavat pu kea hämärä peräisistä lähteistä ammentavat ajatuksensa salonki kelpoisiksi ja valita aiheensa maanlähei semmin. Poliitikkojen retoriikka vahvistaa oikeisto populistien ulos antia. ERÄS ESIMERKKI maailman laajuisesta salaliittoteorioiden levittäjästä on Alex Jonesin luotsaama Infowarssivusto. Sosiaalisen median kanavilta poistettu mediaportaali esitte lee toinen toistaan korkealen toisempia salaliittoteorioita. The Liberal Agenda Leads To Horriffic Perversions And Total Helplessness otsikoidulla videolla möreäääninen Jones sekoilee huutaen ja toistaen sanaa ” liberaalit”. Videon agendana on mus tamaalata seksuaali ja suku puolivähemmistöjä, ja heitä syytetään lasten kemiallises ta sterilisoinnista. Sivusto on täynnä samanlaisia valistavia videoita ja sillä vierailee mil joonia kävijöitä kuukaudessa. Yhdysvaltojen presidentti Donald Trump viittaa twiiteis sään välillä Jonesin ulosantiin, kun taas Jones tukee avoimesti Trumpia. Trump on myös vie raillut Jonesin ohjelmassa en nen presidenttikauttaan. ”Yhdysvalloissa salaliitto teoriat eivät leviä vain pien ten uutistoimistojen kautta, vaan myös perinteinen valta media uutisoi aiheesta, mikä osaltaan normalisoi salaliitto teoretisointia”, Pyrhönen kertoo. ”MYÖS TIEDEVASTAISUUS YHDISTÄÄ SALALIITTO TEORIOITA. KYSEESSÄ VOI OLLA ILMASTON MUUTOKSEN KIISTÄMINEN TAI ESIMERKIKSI TEORIAT LITTEÄSTÄ MAASTA.”
9 / 2019 • 25 Keskustelupalstat Suomi24:n salaliittoteoriapalstalla mesot tiin 2000-luvun alussa WTCiskuista, Yhdysvaltojen keskuspankista ja maahan törmäävästä Nibiruplaneetasta. Aiheita siivittivät erilaiset verkkodokumentit, kuten oman liikkeensä synnyttänyt Zeitgeist-dokumentti ja Alex Jonesin varhaisemmat uudella maailmanjärjestyksellä pelottelevat elokuvat. Keskustelut käytiin nimimerkkien suojista, ja foorumilla törmäsi jos jonkinmoiseen hiihtäjään. Foorumi palsta on yhä käytössä, mutta keskusteluja käydään vähemmän. Blogit Teemu Vehkala on yksi suomalaisten salaliittoteoriapiirien voimahahmoista. NWO-havaintoja-blogissa hyökätään poliittista konsensusta vastaan. Vihervasemmistoa, poliittista korrektiutta ja valta virtapolitiikkaa höykytetään oikeisto populististyylisesta näkökulmasta. Sävy on julistava ja sisältö rönsyilee. Maailmaa määräilevät milloin Illuminati, milloin juutalaiset. Eräskin väliotsikko kysyy ”Kuka keksi koronkiskonnan?”, ja teksti syöksyy antisemitismin tunkioille. Räppi Hip hopin maailmasta nousee kiihkeää yhteiskuntakritiikkiä. Usein mukana on myös salaliittoteorioita. Esimerkiksi Steen1 ja Jontti ovat räpänneet salaliitoista ja siitä, kuinka yhteiskunnissa vaikuttaa voimia, joita tavallinen tallaaja ei tiedosta. Lyriikat ovat täynnä perusteltua yhteiskuntakritiikkiä, mutta välillä hypätään villien teorioiden maailmaan. Jontin biiseissä tärkeitä teemoja ovat muun muassa WTCiskujen ja salaisten valtarakenteiden ympärillä pyörivät teoriat. Kotisivut Salaliittoteorioita jakavat kotisivut viittaavat usein kristinuskoon. Esimerkiksi Cutting Edge Finlandin sivuilla on satoja sivuja kristillissävytteistä teoretisointia, asiaa uudesta maailmanjärjestyksestä, avaruusolennoista ja Illuminatin verilinjoista. Fundamentalistikristittyjen kotisivuilla yleensäkin profetiat ja Ilmestyskirjan tulkinnat johdattavat uuden maailmanjärjestyksen jäljille. Demonit, riivaajahenget ja persoonallinen Saatana pyörittävät maailmaa, ja tarkoituksena on järjestää profetioiden antikristuksen valtakunta. Salaliittoteoriat Suomessa Internet vilisee salaliittoteorioita. Niissä käsitellään liskoihmisiä, avaruusolentoja ja mielenhallintasäteitä lähettäviä katulamppuja. Maanläheisemmissä teorioissa aiheina ovat korporaatioiden valta, WTC-iskut ja talousjärjestelmät. Internetin ohella teorioita esitellään esimerkiksi rap-musiikissa. MIIKA AUVINEN Syksyn kansainväliset kirjatapaukset Testamentit MARGARET ATWOOD The Handmaid’s Talen tarina jatkuu. ”Testamentit on monessa mielessä ihastuttava lukuromaani. Se on värikäs, jännittävä, koskettava ja hauska, ja sen voi ahmia vaikka yhdellä istumalla.” – HS 27 95 Päivän talo, yön talo OLGA TOKARCZUK Vuoden 2018 Nobel-voittajan ensimmäinen suomennettu romaani on raikas sekoitus unia ja legendoja, pyhimystarinoita ja ruokaohjeita. 29 95 Vaeltajat OLGA TOKARCZUK Fragmentaarisessa romaanissa totuus rinnastuu kuvitelmaan, ja kaiken kertojana on tunte maton nainen, kirjailija ja matkaaja. 29 95 Alku ja muut ajat OLGA TOKARCZUK Mystinen kertomus Alusta, pienestä puolalaisesta kylästä, sen asukkaista unelmineen ja pelkoineen, sekä luonnon lohdullisesta mutta vääjäämättömästä kiertokulusta. 29 95 Vaeltajat Nobel 2018 Nobel 2018 Nobel 2018 Bookervoittaja Pyrhönen käyttää esimerk kinä sitä, kuinka Trump puhuu yhä vaalivilppiasiasta. Trum pin mukaan edellisissä presi dentinvaaleissa demokraattien ehdokas Hillary Clinton sai miljoonia lisä ääniä maassa laittomasti asuvilta. ”Tarinan uskottavuutta ei aina arvioi da edes valtamediassa. Olen naista esimerkiksi Fox News uutiskanavan kannalta ei ole uutisoidun asian totuusarvo, vaan republikaaneja ja Trum pia hyödyttävän tarinan pin nalla pitäminen. Toisaalta on sekin uutisarvoista, että presi dentti jatkaa salaliitto teoriasta puhumista, vaikka siihen liitty vät faktat on tarkistettu ja väit tämät kumottu”, Pyrhönen to teaa. SALALIITTOTEORIOIHIN liit tyy monia yhteisiä piirteitä. Yksi niistä on ajatus eliitis tä, salaisesta taustavoimasta. Nämä eliitin jäsenet vaihtele vat eri selitysmalleissa. Ääri oikeistolaiset toimijat ovat ai na hyödyntäneet uskomuksia juutalaisten salaliitoista. Ny kyään teorioissa on muodikas ta syyttää miljardööri George Sorosin tekemisiä. Myös tiedevastaisuus yhdis tää salaliittoteorioita. Kysees sä voi olla ilmastonmuutoksen kiistäminen tai esimerkiksi teoriat litteästä maasta. Uute na ilmiönä Pyrhönen mainit see erilaiset vastaekspertit, ”asiantuntijat”, jotka kylvävät epäilyksen siemeniä oikeaa tie dettä kohtaan. Oikea skeptisyys tarvitsee myös omien näkemystensä haastamista, mutta salaliitto teoreetikko korostaa omia nä kemyksiään ja tavoitteitaan. Toki maailmassa on paljon ristivetoja ja monet ryhmät ajavat omaa etuaan. Kun pal jastetaan pimeässä olevia val tarakenteita, tiukka faktoihin perustuva journalismi toimii huhuja ja omia tulkintoja pa remmin.
LUCIA BERLIN Ilta paratiisissa ”Siivooja ja alkoholisti, joka kirjoitti kuin enkeli.” HS KARINA SAINZ BORGO Caracasissa on vielä yö Kirpeänkaunis romaani Venezuelan kaaoksesta. KASPAR COLLING NIELSEN Tanskan sisällissota 2018-24 Villi yhdistelmä aikalaiskritiikkiä, kantasoluterapiaa ja absurdia huumoria. G. L. MARVEL & LEENA PARKKINEN Sankaritarinoita eläimistä Pullervo, Sulo-karhu… Inspiroivia eläintarinoita kaikille! LIU CIXIN Synkkä metsä ”Villin mielenkiintoinen.” – Barack Obama aulakustannus.fi Aula & Co Muista myös Donald Trumpin kauneimmat runot ? Lue, hyvä ihminen! TI 5.11. klo: 19 TO 7.11. klo: 19 LA 9.11. klo: 15 TI 12.11. klo: 19 TO 14.11. klo: 19 LA 16.11. klo: 15 RYHDY VOIMANOSTAJAKSI JA TILAA LEHTI KOTIISI ALK. 39E/VUOSI. Tilaukset: kauppa.voima.fi, tilaukset@voima.fi tai 044 238 5109 100
VOIMA ON OLUTPOSTI -LEHDEN YHTEISTYÖKUMPPANI Täytä halutessasi tämän linkin takana oleva kaavake http://olutposti.fi/kumppanuustilaus Voiman lukijana saat Olutposti lehden itsellesi tai lahjaksi hintaan 20 € / 4 numeroa (Ovh. 28€/4 numeroa). www.olutposti.fi | www.facebook.com/olutposti 10€
28 • 9 / 2019 TEKIJÄ TEOS Kuisma, 18 Olen ennenkin ollut huolissani ilmastokriisistä ja yrittänyt vaikuttaa siihen yksilöllisillä valinnoilla. Kuulin Elokapinan Sukupuuttopuheen, joka antoi tarvittavan kokonaiskuvan tilanteesta, ja herätyksen siihen, että jotain on tehtävä vielä enemmän. Se tarjosi asioiden ääneen toteamisen lisäksi myös kanavan toimia. Tuntui, että Elokapinassa on oikeasti mietitty, mikä on tehokkain ja kestävin tapa toimia. Ensimmäistä kertaa pysähdyin sen äärelle, kuinka kiire meillä on. LOKAKUUN ALUSSA vietettiin 60 kaupungissa Extinction Rebellion -kapinaviikkoa. Suomalaiset Miina Penttinen ja Teemu Silván osallistuivat toimintaan Berliinissä. Kaupunkiin oli saapunut aktivisteja useasta eri maasta. Aktivisteilta kysyttiin miksi he ovat liittyneet Elokapina-liikkeeseen. Edgar 22, Melina 24 Edgar: En tiedä, tarvitseeko tähän edes vastata tai onko kauheasti mitään sanottavaa. Meillä on vain tämä yksi maapallo ja se on jo nyt lähes tuhottu, jos totta puhutaan. On aika tehdä jotakin. En usko, että vihalla tai aggressiolla saavutetaan mitään. Siksi olen täällä protestoimassa rauhanomaisesti. Melina: Olemme kasvaneet ajatukseen, että mikään ei ole tarpeeksi. Että me emme ole tarpeeksi. Ihmisten riittämättömyyden tunne ruokkii kapitalismia. Mielestäni meidän tulisi luoda sellainen yhteiskunta, jossa me kaikki tulisimme nähdyiksi ensisijaisesti ihmisinä emmekä kuluttajina. Meidän kaikkien tulisi riittää toisillemme ja yhteiskunnalle sellaisina kuin olemme. Rohan, 23, maantieteen opiskelija Mielestäni järjestö on inspiroiva ja saanut liikkeelle suuria määriä ihmisiä, mihin kukaan muu ei oikein ole aikaisemmin kyennyt. Liikkeen viesti on selkeä ja ajankohtainen, sillä elämme kriisin kynnyksellä. Extinction Rebellion kohtaa ilmastokriisin rohkeasti sekä auttaa käsittelemään siihen liittyvät tunnetilat: ahdistuksen, surun ja hädän tunteen. Joice, 36, viestintäjohtaja Extinction Rebellion on tärkeä tarjotessaan uuden tavan organisoitua ja olla aktiivisinen ilmastokriisin torjunnassa. Liike on antihierarkinen ja mukana toiminnassa voi olla eri tavoin. Liike tarjoaa mitä luovimpia mahdollisuuksia taisteluun ilmaston puolesta. G AL LE RI A VASTARINNAN KASVOT
9 / 2019 • 29 GALLERIA Cameron, 19, psykologian opiskelija On ehdottoman tärkeää, että me kaikki heräämme ja tunnistamme sen millaisessa myrkyllisessä systeemissä elämme. Yhteiskunnan toimimattomuus on uskomattoman turhauttavaa, vaikka tiede tarjoaa meille hälyttäviä faktoja maapallon tilanteesta. Jokainen meistä voi tehdä osuutensa, toimia ympäristön hyvinvoinnin eteen ja kasvattaa liikettä isommaksi – auttaa yhteisen maalin saavuttamisessa. Miina, 25, taideopiskelija On hyvä, että meillä on vihdoin ilmastoliike, jonka keskiössä on väkivallaton suora toiminta ja kansalaistottelemattomuus. Se tekee liikkeestä helposti lähestyttävän ja painottaa sitä, millainen rooli ja vastuu meillä kansalaisina on ja mitä me voimme tehdä. On harmillista, että meillä on sellainen järjestelmä, jossa politiikka voi sivuuttaa esimerkiksi tiedeyhteisön näkemykset. Mutta ainakin voimme vaatia asiaan muutosta monin eri keinoin, esimerkiksi lakkoilemalla, kokoontumalla kaduille ja levittämällä tietoa, kunnes päästötavoitteet todella otetaan vakavasti. Marie, 20+, luova johtaja Ystäväni, joka on mukana Extinction Rebellion -liikkeessä pyysi minua ohjaamaan sukupuuttoon kuolleita eläimiä käsittelevän katuperformanssin. Haastoin mukaan ystäviäni teatteri-, showja tanssimaailmasta. Esitys aiotaan nyt jalkauttaa myös teattereihin. Miina Penttisen raportti ja lisää Teemu Silvánin kuvia ja videoita Berliinin Extinction Rebellion -kapinaviikosta löytyy Voiman nettisivuilta artikkelista nimeltä ”Ilmastoaktivistit ottivat näyttävästi haltuun Berliinin keskustan”. VASTARINNAN KASVOT
Kauppakatu 35 // ti-su 10-17, ke 10-19 017 182 633 // www.kuopiontaidemuseo.fi 8/5 €, alle 18-v. maksutta Veikkaus-kortilla keskiviikkoisin vapaa pääsy Hinni Huttunen — Saara Hyvärinen — Katarina Karppinen Timo Kokko — Ulla-Mari Lindström — Tuuli Meriläinen Tuomas Ollikainen — Jonna Salonen — Esa Tuomiranta Riitta Turunen — Hanna Vahvaselkä — Johanna Väisänen Pieni joulu-uudistus JARKKO MARTIKAINEN Liput 34 / 30 / 18 € ticketmaster.fi S-Etukortilla norm. hintaisista lipuista -4 € umohelsinki.fi • jarkkomartikainen.fi Ti 10.12. klo 18 Temppeliaukion kirkko Ke 11.12. klo 18 Espoon tuomiokirkko Ke 18.12. klo 18 Kallion kirkko Hämärä Kirkas Kirkas International Theatre Festival 12.—17.11.2019 balticcircle.fi Baltic Circle MUSIIKKIVETOINEN DRAAMAKOMEDIA BODY POSITIVE! marssittaa lavalle vahvaa naisenergiaa ja tarraa tiukasti kiinni kehosuhteen ytimeen. Yhteiskunnan naisiin kohdistamat ulkonäköpaineet ja -myytit joutuvat suurennuslasin alle, kun teos pureutuu huumorin keinoin ahdistavien ja kahlitsevien ulkonäkövaatimusten maailmaan. TO 28.11. KLO 19 LOUHISALI ESPOON KULTTUURIKESKUS Kulttuuriaukio 2, Tapiola | www.espoo.fi/kulttuurikeskus Emma Salokoski Voices Liput 25 € + toimitusmaksu (alk. 1 €), lippu.fi Ensimmäinen suomalainen tietokirja muunsuku puolisuudesta . Jenni Holma, Veera Järvenpää, & Kaisu Tervonen (toim.): NÄKYMÄTÖN SUKUPUOLI Hinta 15€. Tilaukset: kauppa.voima.fi, tilaukset@voima.fi tai 044 238 5109
9 / 2019 • 31 Uruguayssa kansanliike vastustaa UPM:n tehdashanketta sekä oikeusteitse että paikallisella kansalaisaloitteella. TEKSTI TARU SALMENKARI KUVA HANNA LINNOVE Uusin keinoin UPM:ää vastaan U RUGUAYSSA on ennenkin vas tustettu suomalaisia sellutehtai ta. Vuonna 2007 käynnistetty sel lutehdas johti kansainväliseen kriisiin Uruguayn ja Argentiinan välillä. Tehtaan omistaja UPM on nyt raken tamassa entistäkin suurempaa sellutehdasta Uruguayhin. Lokakuun alussa Suomessa vieraillut uru guaylainen journalisti ja aktivisti Victor Bacchetta on varoittanut molempien tehdas hankkeiden ympäristövaikutuksista, vero vapaiden voittojen valumisesta ulkomaille ja Uru guayn valtiolle infrastruktuurin rakenta misesta koituvista kustannuksista. Uutta on UPM:n vaikutusvalta poliittisen päätöksentekoprosessin sisällä. UPM:lle myön netään valtaa myös ammattikoulutukseen ja työoloihin, joiden säätelyn pitäisi Bacchettan mielestä kuulua julkiselle sektorille. Yrityksen järjestämät koulutusohjelmat ja valta määritel lä palkat vaikuttavat Bacchetasta holhoavalta paternalismilta. Uuden sellutehdashankkeen vastustus on onnistunut yhdistämään erilaisia toimijoita paikallisista kansallisiin. Mielenosoitusten ja julkisen mielipiteen ohella Bacchetta luottaa vastarinnan uusiin muotoihin. Niissä testataan oikeusteitä ja Uruguayn lain takaamia suoran demokratian muotoja. KANSANLIIKE on huolissaan päätöksenteon läpinäkymättömyydestä ja siitä, miten UPM:n investoinnit vähentävät julkista valtaa. Oikeus laitoksesta on tullut kanava, jonka kautta sellu tehdashanke haastetaan. Uruguayn kansallinen ihmisoikeus instituutti jakaa kansanliikkeen näkemyksen siitä, että päätöksenteossa lain edellyttämä jul kinen osallistuminen on ollut riittämätöntä. Esimerkiksi lain vaatimaa parlamentaarista keskustelua investointisopimuksesta ei käyty ennen hankkeen hyväksymistä. Päätöksenteko parlamentin ja puolueiden selän takana on antanut oppositiolle tilaisuu ”ME PUOLUSTAMME LAKIA JA PERUSTUS LAKIA, KOSKA HALLITUS EI NIITÄ NOUDATA.” Uruguaylainen aktivisti Víctor Bacchetta pistäytyi lokakuun alussa kuvattavana UPM:n pääkonttorin edessä. Hän luottaa erilaisten vastarinnan muotojen yhdistelmiin UPM:n vastaisessa kampanjassa. Aktivismi
32 • 9 / 2019 den tehdä hankkeesta vaali teeman ja arvostella hallitusta UPM:n saamista erioikeuksis ta uruguaylais yrityksiin ver rattuna. Vasemmistolainen hallituspuolue on vastan nut liioittelemalla hankkeen työllisyys vaikutuksia. Víctor Bacchetta ei pane toivoaan puoluepolitiikkaan. Oppositio puolueet arvostele vat hallituspuolueen neuvot telutaitoja, mutta eivät ulko maisia teollisuusinvestointeja maahan houkuttelevaa talous mallia. Ne eivät ole valmiita sanoutumaan irti UPM:n in vestointisopimuksesta, koska ne halua vat välttää Uruguayn valtion joutumisen korvaus vastuuseen sopimuksen rik komisesta. ”ME PUOLUSTAMME lakia ja perustuslakia, koska hallitus ei niitä noudata”, Bacchetta korostaa. Päätöksenteon ky seenalaisia kiemuroita pahek suvat lakimiehet osallistuvat näkyvästi kansanliikkeeseen. Oikeusistuinten päätöksil lä kansanliike on saanut hal lituksen salaamia asiakirjoja julkisiksi. Näin se pystyy käyt tämään UPM:n ja hallituksen omia laskelmia sellutehdas hanketta vastaan. Asiakirjojen valossa pää töksentekoprosessi näyttää omituiselta. ”Hallituksen väit teet ovat UPM:n väitteitä”, Victor Bacchetta sanoo. Mi nisteriöt ovat viitanneet riip pumattomiin tutkimuksiin, joita ei ole tehty. Sen sijaan UPM:n tuottama materiaali on päätynyt suoraan hallituksen asiakirjoihin. Kansanliike on vienyt Uru guayn hallituksen oikeuteen, koska se ei teettänyt kunnol lista ympäristövaikutusten arviointia. Hallitus hyväksyi UPM:n konsulttiyhtiöltä ti laaman arvioinnin, eikä jär jestänyt kunnollista julkista kuulemista vaihtoehtoisten näkökulmien huomioonotta miseksi. ”Ensimmäistä kertaa oikeus juttuja nostetaan päätöksen teon eri vaiheita vastaan”, Vic tor Bacchetta kertoo. Oikeuteen on viety myös kanne tehdas hankkeen tulevista haitoista. URUGUAYN PERUSTUSL AKI tarjoaa kansanliikkeen käyt töön myös suoran demokra tian muotoja. Se mahdollistaa paikalliset kansalaisaloitteet. Paikallisvaltuusto voi vain hy väksyä tai hylätä aloitteen, jos vähintään 15 prosenttia asuk kaista on aloitteen takana. Jos paikallisvaltuuston äänestys hylkää aloitteen, kansanäänes tys ratkaisee. Koska UPM:n uusi tehdas sijaitsee sisämaassa, sellukul jetukset hoidetaan rautateit se. Kansanliike kerää allekir joituksia kansalaisaloitteisiin sellutehtaalle rakennettavan rautatien varrella. Aloitteissa vaaditaan, etteivät kaupungit myönnä rakennuslupaa rata hankkeelle kaupunkien läpi. Victor Bacchettan mukaan hallitus rakentaa rautatien velkarahalla vain sellutehdas ta varten. ”Rautatien varrelle ei ole edes suunniteltu asemia matkustajaliikenteelle”, hän kertoo. ”Rata rakennetaan yksin omaan UPM:n käyttöön.” Uruguaylaisyliopiston tut kimus varottaa ratahankkeen vaikutuksista kaupunkielä mään. Vilkkaasti liikennöity junarata jakaa kaupunkeja osiin. Lähimmät asuintalot si jaitsevat vain metrien päässä radasta. Sellutehtaan kemi kaalikuljetukset aiheuttavat suuria onnettomuusriskejä lähistön asukkaille. Asukkaiden on helppo ym märtää hankkeen vaikutuk set omaan elämäänsä. ”Ei ole vaikeaa saavuttaa 15 prosen tin kynnystä, kun ehdotus lähtee liikkeelle sosiaalisessa mediassa”, Bacchetta arvioi. Ensimmäisissä kaupungeissa 15 prosentin rajan arvioidaan rikkoutuvan loppusyksystä. Tehtaalle johtavan kulje tusväylän puute panisi koko tehdashankkeen jäihin. Tähän kansanliike pyrkii. ”MINISTERIÖT OVAT VIITANNEET RIIPPUMATTOMIIN TUTKIMUKSIIN, JOITA EI OLE EDES TEHTY.” ”ENSIMMÄISTÄ KERTAA OIKEUSJUTTUJA NOSTETAAN PÄÄTÖKSENTEON ERI VAIHEITA VASTAAN.” Talouskehitys suomalaisen metsä teollisuuden varassa S UOMALAINEN metsä teollisuus on Uruguayn suurin teollisuusinvestoija ja maan omistaja. UPM pyörittää maassa jo yhtä sellutehdasta. Sen investointi uuteen sellutehtaaseen on maan historian suu rin. Stora Enso on osakkaana maan kolmannessa jätti sellutehtaassa. Uruguayn hallitus toivoo näiltä investoinneilta vienti vetoista talouskasvua, teollista osaamista ja työpaikkoja. Metsäteollisuus on noussut hallituksen silmissä tärkeim mäksi vientituotannon haaraksi lihan ja maito tuotteiden viennin ohi. Kriitikoiden mukaan selluloosaan perustuva kehitys suunnitelma alentaa Uru guayn raakaaineiden viejäksi. ”Hallituksen mukaan Uruguay vie sellua maailmalle, mut ta meidän mielestämme Uruguay vie puutavaraa vero vapaille alueille”, Víctor Bacchetta kuvailee. Koska selluloosa tuotetaan verovapailla alueilla, inves toinnit eivät tuo verotuloja Uruguayn valtion kassaan. Sel lu viedään jalostettavaksi Aasiaan ja Suomeen, joten teh taat eivät tuota paperia Uru guayn omille markkinoille. Työllistämislupaukset ovat tehtaiden rakentamisvaihet ta lukuunottamatta jääneet vähäisiksi. Vaikka puuplantaa sit työllistävät ihmisiä, työt ovat kausiluonteisia. Aiemmin samalla maaalalla harjoitettu karjatalous työllisti ympäri vuotisesti ja enemmän väkeä. Sellutehtaiden tarvitsema eukalyptus ja mänty ovat vie raslajikkeita, joita on istutettu valtavia määriä sekä metsä teollisuusyritysten että yksityisten omistamille maille. Puu pellot tuhoavat luontaista pampaekosysteemiä, kuivattavat maaperää ja vapauttavat maaperään sitoutunutta hiiltä il makehään. Puuplantaasit keskittävät maanomistusta muutaman ulkomaisen metsäteollisuusyksityksen käsiin. Suomalais yhtiöt hallitsevat yli kahta prosenttia Uruguayn pinta alasta. Tästä on kyse UPM:n vastaiset mielenosoitukset yhdistävät Uruguayssa erilaisia ihmisiä. UPM:n ja valtion suhteesta on parhaillaan menossa jopa esitys maan kansallisteatterissa. UPM:n vastaisia mielenosoittajia Uruguayn Montevideossa.
15.11.2019 17–01 € Tärkeä dokumentti jo kadonneista teoksista ja graffitipaikoista maalarien kertomana. 35€ + postikulut >> kauppa.voima.fi / tilaukset@voima.fi PERINTÖ – HELSINKI GRAFFITI 1992–2017
34 • 9 / 2019 V ENÄJÄLLÄ puhutaan yli sataa eri kieltä, jois ta 35 on ni metty maan kansalliskieliksi. Tästä huoli matta kaikki maassa puhutut vähemmistökielet luokitel laan enemmän tai vähemmän uhanalaisiksi. Kesällä 2018 duuman hyväksymän vähem mistökielten opetusta koske van lain mukaisesti näiden kielten opetuksesta tehtiin vapaaehtoista, kun aiemmin alueel liset parlamentit oli vat itse saaneet päättää vä hemmistökielien opetuksen pakollisuudesta. Uusi laki on synnyttänyt laajoja proteste ja kielivähemmistöjen asuin alueilla ympäri Venäjää. Uusi laki on rajoittanut huomattavasti vähemmistö kielten opetusta kaikilla koulu asteilla. Esimerkiksi peruskou luissa äidinkielen opetuksen tuntimäärää vähennettiin vii destä kahteen viikkotuntiin. Uusi laki merkitsi opetuksen yhtenäistämistä ja keskushal linnon vallan lisääntymistä Venäjän hallinnollisilla alueil la, joiden duumaedustajat äänestivät lähes yksimielisesti uuden lain puolesta. ”Vähemmistöillä ei Venä jällä ole kunnollista edustus ta valtionhallinnossa. Heidän nimellistä valtaa käyttävät edustajansa ovat Kremlin va litsemia. Täten nämä henkilöt ovat myös toiminnastaan vas tuussa Kremlille, eivätkä niille kansoille, joita heidän kuului si edustaa. Myöskään Venä jän lainsäädäntö ei suojele vä hemmistöjä, vaan päinvastoin jopa kaikkein suurimmat vä hemmistöt joutuvat taistele maan olemassaolonsa puo lesta.”, kuvailee Sanj Khoyt, kalmukialainen antropo logi ja aktivisti. Eri oppiaineiden opetus vähemmistökielillä oli suu relta osin loppunut jo aiem min 2010luvulla, koska vuonna 2009 käyttöön otettu ylioppilas kirjoituksia vastaa va lu kion päättökoe on mah dollista tehdä vain venäjäksi. Sama koe toimii myös pääsy kokeena yliopistoon, joten paineet venäjän opetuksen lisäämiseksi kielivähemmis töjen asuinalueilla ovat li sääntyneet. Venäjän osaami nen äidinkielisen puhujan tasolla on edellytys korkea koulutuksessa menestymi seen ja tätä kautta sosiaali seen nousuun. Nämä tekijät ovat tehokkaasti vähentäneet mahdollisuuksia tarjota kie livähemmistöihin kuuluvil le lapsille riittävää opetusta heidän äidin kielissään. Vähemmistökielten rooli Venäjällä onkin toimia lähin nä monikulttuurisuuden sym boleina ja niillä on olematon rooli hallinnon tai korkeakou lutuksen kielinä edes paikal listasolla. Vähemmistökielten alisteinen asema vaikuttaa osaltaan negatiivisesti puhu jien haluun ja kykyyn käyttää omaa kieltään. Luopuminen omasta kielestä valtakielen hyväksi heikentää kielen kehi tystä ja sen käytön edellytyk siä. Useimpien vähemmistö kielten sanastosta puuttuukin esimerkiksi teknologiaan ja politiikkaan liittyvä termistö, mikä osaltaan sysää niitä en tistä vahvemmin ”kyökkikiel ten” asemaan. VOIMA AN TULLESSA AN laki aiheutti voimakkaita reak tioita kielivähemmistöjen asuinalueilla. Voimakkain protesti koettiin kuitenkin Udmurtian tasavallassa syys kuussa, kun 79vuotias akatee mikko ja kieli aktivisti Albert Razin suoritti polttoitsemur han paikallisen parlamentin edessä samaan aikaan kun sisällä keskusteltiin udmur tin kielen opetuksen muut tamisesta vapaaehtoiseksi. Mukanaan Razinilla oli kyltit, joissa luki ”Onko minulla isän maata?” ja ”Jos kieleni katoaa huomenna, olen valmis kuole maan tänään”. Eurooppalainen kielten tasa arvoverkosto ELEN veto si pian Razinin teon jälkeen Udmurtian paikallisparla menttiin udmurtin opiskelu mahdollisuuksien turvaami seksi. Lisäksi verkosto nosti esiin, että Venäjä on allekir joittanut kielivähemmistöjen oikeuksia suojaavan Euroo pan alueellisten tai vähem mistökielten peruskirjan jo vuonna 2001, mutta sopimus ta ei ole vieläkään ratifioitu. Tilastojen mukaan jo vuosien 2002–2010 välillä esimerkik si udmurttia puhuvien määrä laski 30 prosenttia – lähes puo lesta miljoonasta 324 000:een. Paikallinen aktivisti Roza Ahmedšina kommentoi Ra zinin tekoa ja udmurtin kie len asemaa Idel.Realiiuutis sivustolle: ”Vaikka emme puhuisi ud murtin kielen opettamisesta kaikissa kouluissa, toivoisin sen säilyvän edes niissä kou luissa, joissa enemmistö oppi laista on udmurtteja. Razinin toive oli nimenomaan, että udmurtit ymmärtäisivät ole vansa kansa, jonka taustalla on suuri kulttuuri. Jokaisen kansan merkitys on ainutker tainen, eikä sitä määritä kan saan kuuluvien ihmisten mää rä. Tämä on kaikkien Venäjän hallintoalueiden yhteinen ongelma kansallisten kielten Syyskuussa udmurtialainen akateemikko ja kieliaktivisti Albert Razin sytytti itsensä tuleen Iževskin kaupungin hallintorakennuksen edessä. Se oli Razinin viimeinen radikaali kannanotto Venäjän vähemmistökielten asemaa uhkaavaa lainmuutosta vastaan. Tutkija Riikkamari Muhonen avaa artikkelissaan Venäjän vähemmistökielten kriisiytyneen aseman taustoja. TEKSTI RIIKKAMARI MUHONEN Protesteja kuolevilla kielillä Vähemmistökielet ??? ?! TE RV E! ???? ???! ?????????! ???????! ????????? ! ??? ??? ??? ??? ! – tshu vass i – tataari – udmurtti – jakuutti – burja atti – ersä
”KUKAAN EI VAADI, ETTÄ VENÄJÄ TULISI VAIHTAA UDMURTTIIN, TATAARIIN TAI MARIIN. KYSE ON SIITÄ, ETTÄ VENÄJÄN ERI ALUEIDEN KULTTUUREJA TULISI VAALIA, EIKÄ TÄTÄ TÄLLÄ HETKELLÄ TAPAHDU.” muuttuessa vapaaehtoisiksi oppiaineiksi. Kukaan ei vaadi, että venäjä tulisi vaihtaa ud murttiin, tataariin tai mariin. Kyse on siitä, että Venäjän eri alueiden kulttuureja tulisi vaa lia, eikä tätä tällä hetkellä ta pahdu.” Myös muut Venäjän suoma laisugrilaisten kansojen joh tohahmot rea goivat voimak kaasti Razinin tekoon. Mord van tasavallan pääkaupungis sa Saranskissa ersien kulttuuri nen johtaja Boljaen Sires totesi suomalaisugrilaisten vähem mistöjen olevan täydellisen sukupuuton partaalla Mosko van harjoittaman aggressii visen assimilaatiopolitiikan vuoksi. Samalla kun venäjän kielen osaamisen edistämi seen käytetään tähtitieteellisiä summia, vähemmistökielten odotetaan säilyvän hengissä puhujien oman aktiivisuuden voimalla: ”Kansamme on voimak kaan assimilaatiopaineen alainen. Monet 20–40vuo tiaat ersät osaavat omaa äidinkiel tään vain alkeellisen keskuste lun tasolla. He eivät osaa kir joittaa ersää ja monet eivät osaa kieltä lainkaan. Tilanne on tällainen nuorten perhei den keskuudessa myös täysin ersäläisissä kylissä. Venäläis tymiskehitys on niin voima kasta, että kielemme täydel liseen tuhoutumiseen riittää nykytilanteen ylläpitäminen.” VENÄJÄ Ä ÄIDINKIELENÄ ÄN puhuvien lasten vanhemmat ovat toistuvasti valittaneet pakollisesta vähemmistökiel ten opetuksesta, jonka seu rauksena useilla alueilla siitä oli tehty vapaaehtoista jo en nen uuden lain voimaantu loa. Venäjän kielen aseman puolustajat ovat julkisessa keskustelussa leimanneet vä hemmistöaktivisteja nationa listeiksi ja separatisteiksi. Monikansallisen valtion päämies Vladimir Putin on useaan kertaan kutsunut it seään venäläiseksi patriootiksi, mikä näkyy valtion harjoitta massa vähemmistöpolitiikassa. Sen sijaan YK:n määrittämiin vähemmistöjen kielellisiin ja kulttuurisiin oikeuksiin vedo taan Venäjällä mielellään eri tyisesti puhut taessa Baltian ja Ukrainan venäjänkielisestä vä estöstä. Sanj Khoytin mukaan ny kyVenäjän keskeisenä ideo logiana on laajaalainen yh tenäistämispolitiikka, joka on suoraa jatkoa Neuvostoliiton aikana alkaneelle kehityksel le: ”Neuvostoajoista lähtien on pyritty luomaan yksi yhtenäi nen kansa, joka puhuu venä jää. Nykyään kalmukin kielen säilyttäminen on muutamien aktivistien har teilla, eikä heil le myönnetä tä hän toimintaan resursseja. Eu roopasta löytyy useita onnistu neita esimerk kejä vähem mistökielten elvyttämisestä viimeisten 15– 20 vuoden ai kana esimerkik si Irlannissa ja Kataloniassa, mutta tällaiseen toimintaan tarvitaan myös po liittista tahtoa ja erityisesti re sursseja kielten opettamiseksi kouluissa sekä tukea joukko tiedotusvälineille. Kielten elä vänä säilyttämistä ei voi jättää kansalaisjärjestöjen vastuulle, vaan sen tulisi olla osa valtiol lista politiikkaa.” Albert Razin viittasi itsemurhallaan tšuvassien ja udmurttien perinteisiin rituaaleihin. A LBERT RAZIN (1940–2019) oli tunnettu udmurtialainen sosiologi ja kieliaktivisti. Razin oli tehnyt pitkän aktivistiuran udmurttien kielen ja kulttuurin puolustajana. Hän oli muun muassa järjestämässä ensimmäistä udmurttien kansallista kongressia vuonna 1991. Syyskuun 10. päivä hän sytytti itsensä tuleen Udmurtian alueparlamentin edessä ja kuoli myöhemmin vammoihinsa sairaalassa. Suomalais-ugrilaisessa maailmassa näin voimakkaita protesteja ei ole aiemmin nähty. Venäjän valtionhallinnon taholta tekoa on pyritty selittämään mielenterveysongelmilla. Razin viittasi kirjoituksissaan usein udmurttikansan monituhatvuotiseen historiaan ja perinteiseen elämäntapaan ja oli aktiivisesti mukana elvyttämässä udmurttien luonnonuskontoon liittyviä juhlia ja perinteitä. Osa hänen teksteistään sisältää myös kokeellisempia viittauksia muun muassa udmurtteihin muinaisen Zarathustran jälkeläisiin kuuluvana arjalaisena heimona, joka kävi jo tuhansia vuosia sitten kauppaa Kiinan, Intian ja Persian kanssa. Myös hänen polttoitsemurhassaan on nähty piirteitä tšuvassien ja udmurttien perinteisestä rituaalista, jossa itsemurha tehdään vihollisen portinpielessä häpeän tuottamiseksi ja oman viattomuuden korostamiseksi. Razinin poltto itsemurhalla alueparlamentin edessä onkin täten voimakasta symbolista arvoa. Venäjän valtiollinen media on vaiennut polttoitsemurhasta tehokkaasti. Valtion virkamiehistä Venäjän presidentin alaisuudessa toimivan hallintoneuvoston jäsen, muun muassa ihmisoikeuksista ja kansalaisyhteiskuntaan liittyvistä kysymyksistä vastaava Aleksander Brod kommentoi polttoitsemurhaa kutsuen sitä ”suunnitelluksi provokaatioksi” viitaten lausunnossaan myös Razinin väitettyihin mielenterveysongelmiin. Polttoitsemurhan jälkeen Razinin vaimoa ja hänen lähimpiä työtovereitaan on kuulusteltu ja painostettu. Vasta Razinin kuoleman jälkeen tuli julkisuuteen, että häntä oli pahoinpidelty aktivisti uransa aikana. Ristiriitainen kieliaktivisti HY VÄ ST I! ?? ?? ?? ?! ??? ??? ?! ???????? ? ???? ?! ??? ??! ?????? ???! ??? ???! – bu rja att i – mar i – jakuutt i – moksha – tataari – udmurtti
36 • 9 / 2019 Internetissä käynnistynyt keltaliiviliike jalkautui kadulle ensimmäisen kerran vuosi sitten. Satojen tuhansien ihmisten joukot ovat nyt harventuneet, mutta liike on yhä olemassa, vaikka lehtien otsikoista se onkin kadonnut. TEKSTI LIONEL CLERC JA LEONA KOTILAINEN Keltaliivien v?uosi R ANSKAN pikku kaupungeissa ja maaseudulla asuvat ihmiset pukivat vuo si sitten ylleen keltaiset liivit, astuivat ulos katujen tukkeeksi ja jalkau tuivat liikenneympyröihin. Vastarintaan osallistuivat sel laisetkin ihmiset, jotka eivät yleensä osoita kritiikkiään val tiovaltaa kohtaan. Liike levisi kulovalkean ta voin kansainväliseksi eliitin vastaiseksi toiminnaksi, joka näkyi Ranskassa joka viikon loppu järjestettävissä massa mielenosoituksissa. Liikkeen elinkaari oli huipussaan vielä maalis–huhtikuussa, kunnes massavoima hiljalleen hiipui. Silti liike on vielä olemassa. Liikkeessä on järjestetty alusta asti lauantaisin mielen osoitus ja toimintapäiviä. Nii tä kutsutaan nimellä acte ja ne on numeroitu järjestysnu meroin. Nyt loka–marraskuun vaihteen lauantaina vuorossa on acte 51. LIIKKEEN ALKUPER ÄISET tavoitteet ovat toistaisek si saavuttamatta. Liikkeessä edelleen toimivien mielestä muutosta on kuitenkin tapah tunut, ennen kaikkea osallistu neissa ihmisissä. ”Moni sellainenkin, joka ei ennen ollut kyseenalaistanut asioita, liittyi meihin. Sosiaali sista kysymyksistä, ympäristö asioista ja suorasta demokra tiasta on tullut pysyvä osa liikettä”, alusta asti mukana ollut Chantal toteaa. Vaikka Ranskan president ti Emmanuel Macron ei ole tehnyt protestien pitkittyessä myönnytyksiä protestit ovat kuitenkin vaikuttaneet maan talouteen. Vuoden alussa Rans kan matkailutulot vähenivät selkeästi, kun museoita, nähtä vyyksiä ja luksusliikkeitä sul jettiin lauantaisten mielenosoi tusten vuoksi. Osa turisteista vältteli Ranskaa ja joitain alu eita Pariisissa, kuten Champs Élysées’tä, jota pitkin mielen osoitusmarssit usein kulkivat. Kevääseen mennessä turismin kuitenkin raportoitiin saavut taneen uuden huippunsa. Keltaliivien toiminta ai heutti loven myös tietulli tuloihin. Marras–joulukuussa keltaliivit valtasivat ja sabotoi vat tullikoppeja es täen liiken teen lukuisilla teillä. Toisaalla he päästivät autoja kulkemaan tullien ohi ilmaiseksi. Suurin osa Ranskan tietulleista on yk sityisen rakennusalan yrityk Aktivismi Jean-Pierre Moreau on kotoisin L'Isle d'Abeausta. Hänen kyltissään lukee ”Kapitalismi on vihollisemme. Hankkiudutaan siitä eroon, ennen kuin se tuhoaa meidät.”
9 / 2019 • 37 C ath erin e Keltaliivien v?uosi sen, Vincin, hallinnoimia. Yri tys on sanonut menettäneensä kymmeniä miljoonia euroja keltaliivien vuoksi, mutta hel mikuussa se raportoi protes tien aiheuttaneen vain lievän laskun tieliikenteessä. Vinci on yksi maailman suurimmis ta rakennusalan yrityksistä. KELTALIIVILIIKE sai alkunsa vaatimuksesta laskea bensan hintoja ja sitä on kritisoitu vä linpitämättömyydestä ympä ristöarvoja kohtaan. Muutos tavoitteet ovat kuitenkin laajempia ja rakenteellisempia kuin pelkkä edullinen poltto aine. L’Isle d’Abeau’ssa Luoteis Ranskassa asuva keltaliivi Jean Pierre kertoo vaatimuk sista, jotka hän on toimitta nut kylänsä pormestarille. Listauk sessa paikalliset kelta liivit vaativat palkkojen, eläk keiden ja tukien nostamista sekä yksityistetyn infrastruk tuurin kansallistamista uudel leen. ”Liikkeemme vaatii sosiaa lista ja taloudellista oikeu denmukaisuutta, todellisen demokratian toteutumista ja ympäristön kunnioitusta”, Jean Pierre kertoo sähköpos titse. Vuoden kestänyt toiminta ja liikkeen kohtaama vastustus ovat vaatineet veronsa. Sen on huomannut myös Jean Pierre. ”Liikkeessä ei enää ole samaa voimaa kuin sen alussa.” Kaikkien haastateltujen toiveissa toistuu ”todellisen demokratian” toteuttamisen vaatimus. Lisäksi yhteistä on muun muassa julkisen liiken teen parantaminen ja lento sekä laivaliikenteen verotuk ”MINÄ TODELLA USKOIN POLIISIN SUOJELEVAN REHELLISIÄ IHMISIÄ. MUTTA ASIA EI OLE NIIN. ” ”KELTALIIVEISTÄ MUODOSTUI HYVIN NOPEASTI ELIITIN KORRUPTION VASTAISEN KAMPPAILUN SYMBOLI MYÖS KANSAINVÄLISESTI.” sen nostaminen. Vaatimuksia keltaliiveillä on ollut paljon koko protestin ajan, mutta niitä painotetaan tilanteen ja resurssien mukaan. Tällä het kellä monet toimivat EU:n ja Kanadan vapaakauppasopi musta (CETA) vastaan. KELTALIIVIEN AKTIVISMIN seurauksena Ranskassa saat taa joutua pidätetyksi pel kästään keltaiseen sonnus tautumisesta. Näin tapahtui Ranskan kansallispäivänä 14. heinäkuuta Pariisin Champs Élysées’llä ja sen lähistöllä. Youtubessa pyörii video ti lanteesta, jossa poliisit vievät ihmisiä pois paikalta ja pi dättävät heitä. Kaikilla pois vietävillä on hallussaan keltai sia vaatteita, asusteita tai ilma palloja. ”Sain sentään pitää mek koni”, naurahtaa keltaiseen leninkiin sonnustautunut nai nen ranskalaisen Le Médian julkaisemalla videolla. ”Kel tainen häiritsee, ja se on ollut kielletty väri jo jonkin aikaa. Tämä on ihmisten päivä, joten tämä oli symbolista.” Poliisi oli puhkaissut naisen keltaisen ilma pallon hetkeä aiemmin. Mielenilmauksiin osaa ot tavien määrän kerrotaan vä hentyneen myös väkivallan ja pidätetyksi tulemisen pe lon takia. Vuoden aikana tu hansia ihmisiä on pidätetty, vangittu ja sakotettu. Rans kan poliisi on ollut kovaottei nen aiemminkin, mutta nyt voimankäyttö on kohdistu nut aiempaa enemmän myös mielenosoituksiin rauhalli sesti osallistuviin, lehdistöön ja sivustakatsojiin. Poliisin toiminnan on arvioitu aiheut taneen vuoden aikana kym meniä silmien ja raajojen me netyksiä sekä ainakin yhden kuoleman. Monille, jotka eivät ole aiem min kohdanneet poliisin väkivaltaa, voimankäyttö on tullut yllätyksenä. Viisissäkym menissä oleva Cyrille järjesti kylänsä ensimmäisiä mielen osoituksia, oli valtaamassa tul likojuja ja päivysti aktiivisesti paikallisessa liikenneympyräs sä. Nimenomaan liikenneym pyrät ovat olleet keltaliiveille etenkin pienemmillä paikka kunnilla keskeinen kohtaamis paikka, ja niissä kokoontuu ih misiä edelleen. Cyrille kertoo, kuinka joihinkin keltaliivien tapahtumiin tuli jopa tuhat ih mistä, vaikka kylässä on vain seitsemäntuhatta asukasta. Nyt hän sanoo pelkäävänsä poliisia. ”Minä todella uskoin poliisin suojelevan rehellisiä ihmisiä. Mutta asia ei ole niin. He toteuttavat käskyjä, olivat pa oikeassa tai väärässä. Silti pahinta on hallinnon raken tama kuva siitä, että se tekisi kaiken kansan vuoksi, vaikka asia on päinvastoin.” MIELENOSOITUKSET Champs Élysées’llä on kielletty, mutta keltaliivit ovat taas marssineet Pariisissa syyskuusta lähtien. Kesän jälkeen myös muualla Ranskassa tuhannet ihmiset ovat aktivoituneet ja osallis tuneet lauantain mielenosoi tuksiin. Syyskuussa Pariisissa näh tiin suurin joukkoliikenteen lakko sitten vuoden 2007 ja muita työnseisauksia kaavail lun eläke uudistuksen vuoksi. Uudistus on nostamassa eläke ikää 62 vuodesta 64:ään, jotta nykyisen suuruinen eläke py syisi ennallaan. Syksyllä kel taliivit osallistuivat Pariisissa ilmastomarssille, joka päättyi poliisin ja mielenosoittajien välisiin yhteenottoihin. Poliisi väkivaltaa vastaan protestoi vat keltaliivit olivat paikalla myös, kun Pariisissa vaadittiin oikeutta Steve Maia Caniçon muistolle. Hän hukkui Loire jokeen, kun poliisi hyökkäsi katubileisiin kesäkuussa Nan tesissa. Francescon mielestä ”kel taliiveistä muodostui hyvin nopeasti eliitin korruption vastaisen kamppailun symbo li myös kansainvälisesti.” Hänen mukaansa kelta liivien keskustelut, kokoon tumiset, valtaukset ja mie lenosoitukset ovat nostaneet ihmisten tietoisuutta insti tuutioista ja taloudellisista valtarakenteista. ”Valtara kenteiden vaikutus julkiseen tilaan, peruspalveluihin, ra haan, työhön ja edustukselli suuteen on kyseenalaistettu”, hän pohtii. Sen sijaan, että kelta liivien vaatimuksiin olisi vastattu, nii tä ei ole edes kuultu. Sitä huo limatta – tai ehkä juuri siksi – keltaliivit ovat edelleen ka duilla ja liikenneympyröissä. Keltaliivejä matkalla liikenneympyrään Morestelin kylässä huhtikuussa 2019. Euroopan unionin ja Kanadan välinen vapaakauppasopimus CETA on yksi keltaliivien vastustamista asioista. C han tal
38 • 9 / 2019 Taiteilijuus rakentuu usein myytin varaan. Siinä sankari on käynyt manalassa kuin Orfeus ja palaa takaisin vahvempana sekä suurempana. Taiteen kentällä myytin turvin voidaan rikkoa ihmisen ruumiillista ja henkistä itsemääräämisoikeutta samalla, kun yhteisö seuraa hyväksyvästi vierestä. TEKSTI IRENE KAJO KUVA TUOMAS KORKELA Tosi taiteilija menee rajan yli K OKEMUKSIANI taideopiske lijana ja tai teentekijänä 2000 luvulla: 1. Osallistun viikon esiinty miskurssille, jossa keskity tään tekstin tulkintaan. Opet taja suutelee minua, pyytää huoneeseensa ja siellä hiero maan hänen selkäänsä. Opet taja kertoo, että olen erityinen ja hän näkee minussa jotakin mitä muissa ei ole. Hän näkee minussa näyttelijän. 2. Osallistun näyttelijän työnkurssille. Päivät al kavat monituntisilla erittäin raskailla fyysisillä harjoituksil la. Joudun oksentamaan välil lä. Tästä tilasta käsin alamme ilmaisemaan itseämme. Yksi opettajista seisoo edessäni hi koillen, hikipisarat roiskuvat päälleni, kun hän huutaa kas vot punaisina minua ilmaise maan eri tunteita kuten vihaa ja seksuaalista halua intensii visemmin. 3. Olen taideproduktiossa. Työryhmäläinen, joka on asiantuntemuksensa tähden kutsuttu produktioon opettaa minulle uusia tekniikoita, joi den avulla voin kehittyä tai teen tekijänä. Hän tekee mi nulle seksuaalista väkivaltaa jota kutsuu taideharjoitteeksi. 4. Osallistun yliopistoopis kelijana kurssille, jonka toinen opettaja on vierailija Teatterikorkeakoulusta. Yh dessä harjoitteessa olemme sil mät kiinni ja toinen osallistuja koskettelee minua. Potkaisen reaktiivisesti henkilöä, joka koskettaa minua ns. väärästä paikasta. Samainen opettaja kertoo, että jos olisimme Teat terikorkeakoulussa, tekisimme näitä harjoituksia alasti. Meiltä hän ei sitä edellytä, sillä emme ole taiteilijoita. 5. Osallistun harrastajateat terin pääsykokeisiin. Yksi hakijoista saa tehtävän esittää raiskaajaa ja toinen hänen uh riaan. 6. Osallistun näyttelijätyön kurssille. Opettaja teet tää harjoitteen, jossa kuljem me tilassa ja tehtävänämme on läpsiä, lyödä ja tyrkkiä vas taantulevia muita osallistujia samalla haukkuen heitä. Opet taja kannustaa intensiivisem pään toimintaan. Kukaan ei lopeta harjoitusta. TAITEEN KENTÄLLÄ , opetuk sessa ja osana esitysproduk tioita viljellään omanlaistaan kielenkäyttöä taiteilijuudesta ja taiteen tekemisestä. Tätä pu hetta sekä sitä vahvistavia toi mintatapoja ylläpitävät ensi sijaisesti taideopetusta antavat instituutiot, opettajat ja yksit täisten työryhmien ohjaajat. Puheiden ytimessä on taiteen tekemisen ja näin ollen myös taiteilijan omalakinen luonne, joka eroaa arkitodellisuudes ta. Puhun tässä taitelijamyy tistä, sillä en löydä parempaa sanaa ilmaisemaan sitä tai dealalla ylläpidettyä puhetta ja suhtautumistapaa, joka ei perustu mihinkään tutkimuk seen tai laajemmin kerättyyn tietoon. On enemminkin mieli piteitä ja vakiintuneita tapoja. Yhtenä esimerkkinä voi pitää Teatterikorkeakoulun näyttelijäntyön koulutusoh jelman pääsykokeita. Näiden kokeiden ympärillä on paljon taiteilijamyyttiä vahvistavaa puhetta. Muistan itsekin vuon na 2002 hakiessani pohtineeni olenko valmis esittämään or gasmia ja riisumaan itseni, jos tämä olisi tehtävänä, kuten minua olivat valistaneet muut innokkaat teatterintekijät, joil la oli ”tietoa” siitä, mitä kokeis sa tapahtuu. Taiteilijamyyttiin ja taiteen tekemisen myyttiin kietoutuu vahvasti vallankäyttö ja ky seenalaistamattomat taiteen tekijät, jotka ovat ansioituneet taideyhteisön sisällä ja saavut taneet arvostuksen ja ihailun kautta aseman, jota on vaikea horjuttaa. He myös opettavat, ohjaavat ja toimivat asian tuntijoina taiteen kentällä. Jos heihin liittyvissä tilanteissa tapahtuu häirintää, syrjintää, alistamista tai väkivaltaa, sii hen voi olla vaikea puuttua. Voidaan myöntää, että jotkin menetelmät ovat kyseenalai sia, mutta sitten tulee se suuri mutta. Puhutaan taiteilijan ky vystä uudistaa, hänen visiois taan, hänen näyistään ja nii den tarpeellisuudesta, jotta Taide voisi kehittyä. Selitys mitätöi sen mitä on tapahtunut sotkemalla kak si täysin erillistä asiaa keske nään: yksilöön kohdistetun häirinnän, syrjinnän, alistami sen ja väkivallan, joka voi olla henkistä, fyysistä tai seksuaa lista – sekä taiteelliset ansiot. Taiteellisilla ansioilla ei voi selittää näitä yksilöön kohdis tettuja tekoja. Tällainen selitys johtaa kestämättömään seu raamusketjuun, joka ylläpitää taiteilijamyyttiä. Jos taiteel la voisi perustella häirintää, syrjintää, alistamista tai väki valtaa, olisi taidealalla aivan omanlaisensa käsitys esimer kiksi Suomen laista. Tämän kaltaista selittelyä on tosin voinut seurata esimerkiksi #metookampanjaa kritisoivan keskustelut yhteydessä. MYYTIN YTIMESSÄ on siis taiteilija/taiteen opiskelija, jo ka tekee seuravaa: hän me nee rohkeasti epämukavuus alueelleen, hän koettelee omia rajojaan ja rikkoo niitä. Näin hän kehittyy paremmaksi, oi keaksi taiteilijaksi. Tässä tehtävässä häntä autta vat opettajat ja ohjaajat, jotka osaavat kannustaa, tyrkkiä ja työntää tämän henkilön koh ti epämukavuusaluettaan ja kohti omia rajojaan – ja niiden yli. Tämä tehtävä on tärkeä ja se vaatii voimaa, sillä toinen voi vastustella tätä prosessia. Hän ei ehkä haluakaan men nä epämukavuusalueelleen ei kä rikkoja rajojaan. Tämä on kuitenkin välttämätöntä, jotta henkilö kehittyy. Onneksi lo pussa kiitos seisoo. Sankari on käynyt manalassa kuten Or feus ja palannut takaisin elä vänä tai paremminkin jonain suurempana: hänestä on tullut Essee
9 / 2019 • 39 Tosi taiteilija menee rajan yli että omat rajat tulevat ylite tyksi tavalla jota ei toivoisi. Taide myös normalisoi ja oi keuttaa toiminnan. Valta ja sen väärinkäytökset astuvat kuvioihin, kun joku opettajan, asiantuntijan tai ohjaajan ase massa alkaa hyödyntää tilan netta omiin tarkoitusperiinsä tai ei tiedosta oman toimintan sa syitä tai seurauksia. HORJUTTAMISTA voi toki teh dä monin eri tavoin. Taiteili jamyyttiin kuitenkin kuuluu, että tämä on hankalaa, ahdis tavaa jopa tuskallista ja usein intiimin rajoja rikkovaa. Olen haastatellut aiheesta lukuisia taiteen piirissä toimivia ystä viäni sekä opiskelijoita Teat terikorkeakoulussa. Kaikilla, joiden kanssa olen puhunut aiheesta on kokemuksia siitä, miten heitä on kannustettu/ painostettu/pyydetty/huudet tu/vaadittu menemään omal le epämukavuusalueelleen ja ”ylittämään omat rajansa”. Uskoisin, ettei ole yhtäkään taideopiskelijaa, joka ei olisi kuullut puhetta rajojen rikko misesta. Pahimmillaan taiteilija myytti voi mahdollistaa sen, että ihmisen ruumiillista ja henkistä itsemääräämisoike utta voidaan rikkoa taideyh teisön sisällä hyväksytysti. Instituutiot voivat suojella mainettaan, työryhmät pelätä rahoituksensa puolesta ja yk sittäiset tekijät oman maineen sa menettämistä. Hiljaisuus on turvallisempaa. Ainakin het kellisesti. Jokaisen taiteen alalla toi mivan tulisi miettiä mitä myyttejä, traditioita ja toimin tatapoja itse siirtää eteenpäin ja miksi. Ja sitä, haluaako jat kaa hiljaisuuden vaalimista. Taide ei ole koskematon. Tai de ei voi olla paikka, jossa ih misten kokemukset voidaan hiljentää. Kirjoittaja on esitystaiteen tekijä ja teatteripedagogiikan lehtori Taideyliopiston Teatterikorkeakoulussa. taiteilija, joka voi jättää ikui sen jälkensä ihmisten mieliin. Taide ja etenkin teatteritai de on lähtökohdiltaan ruumiil linen taidemuoto. Suhde ruu miiseen on siten erityinen ja myös erityisen huomion koh teena, kun teatteritaiteen tule via ammattilaisia koulutetaan. Taideopetuksessa yksi suun taus on eräänlainen vapautu misen eetos. Ajatellaan, että kulttuurin ja yhteiskunnan normit, sekä mahdollisesti oma henkilö historia kahlitsevat luovaa il maisua. Tarvitaan siis keino ja murtautua näiden esteiden ohitse. Ajatellaan, että esimer kiksi ruumista horjuttamal la voidaan horjuttaa kontrol loivaa osaa itsestä. Opettajan tai ohjaajan joh dolla esimerkiksi rasitetaan ruumista, meditoidaan, pyri tään hakeutumaan toisiin ta junnallisiin tiloihin ja ohite taan intiimiksi koetun rajat. Yhtenä kuriositeettina mainit takoon seksuaalisuuteen liit tyvien ruumiillisten tekniikoi den lipuminen osaksi esityksiä ja myös taideopetusta. Esimer kiksi Teatterikorkeakoulussa osana Nudity, sexuality and gender kurssia voi kurssiku vauksen mukaan tutkia, miten bdsm (bongage/domination/ sadism/masokism) tekniikat voivat auttaa kyseenalaista maan ja renkonstruoimaan valtaa, kulttuurisia stereo typitoita ja sukupuolta. Näitä edellä mainittuja voi daan kutsua tekniikoiksi, jot ka auttavat opiskelijaa ilmai semaan itseään paremmin ja pääsemään uusille alueil le omassa ilmaisussaan. Kun kontrolli on vähentynyt ja ti lanne vie mukanaan voi ol la, ettei osallistuja ole aina tilanteen tasalla siinä, mitä hänessä tapahtuu ja mitä hä nelle tapahtuu. Kiinnostaval ta tuntuva harjoite saattaa kin alkaa tuntua jälkikäteen ahdistavalta. Myös tilanteen luoma sosiaalinen paine käyt täytyä oikein voi johtaa siihen, ”VALTA JA SEN VÄÄRINKÄYTÖKSET ASTUVAT KUVIOIHIN, KUN JOKU OPETTAJAN, ASIANTUNTIJAN TAI OHJAAJAN ASEMASSA ALKAA HYÖDYNTÄÄ TILANNETTA OMIIN TARKOITUSPERIINSÄ TAI EI TIEDOSTA OMAN TOIMINTANSA SYITÄ TAI SEURAUKSIA.” I N F I N I T O ÖVRIGA FÖRESTÄLLNINGAR 30.11. 18.1. PREMIÄR 28.11 ”Though into dust my body will disintegrate, my mind will command the thunder” SIRIUS TEATERN WWW.UNIVERSUM.FI MAD HOUSE Helsinki Työpajankatu 2a 00580 HKI | TEURASTAMO | www.madhousehelsinki.fi esitystaidetta vuoden ympäri uuDESSA tilAssa RYHDY VOIMANOSTAJAKSI JA TILAA LEHTI KOTIISI ALK. 39E/VUOSI. Tilaukset: kauppa.voima.fi, tilaukset@voima.fi tai 044 238 5109
40 • 9 / 2019 Raportti Kansanmurhan kohteeksi joutuneet Myanmarin rohingyat ovat tuuliajolla. Myanmariin ei ole enää paluuta, ja nyt myös Bangladesh on alkanut suhtautua heihin entistä torjuvammin. Kansainvälinen yhteisö ei reagoi. Toimittaja Ville Ropponen vieraili Kutupalongin pakolaisleirillä elokuussa. TEKSTI JA KUVAT VILLE ROPPONEN Rohingyat nousevat vaatimaan oikeuksiaan
9 / 2019 • 41 E LOKUUSSA Bang ladeshin Kutupa longin pakolais leirissä kuohui. Kansanmurhan vuosipäivänä 25. elokuuta rohingyat kokoontui vat ensi kertaa sadoin tuhan sin. Poliittisen järjestäytymisen huippuna rohingyojen ARSPH järjestön johtaja Mohib Ullah esitti vaatimuslistan Myanma rin hallitukselle. Rohingyat vaativat vuoro puhelua, turvattua paluuta, Myanmarin kansalaisuuden sekä ryöstetyn maan ja omai suuden palauttamista sekä kansainvälisen rikostuomio istuimen tuomioita kansan murhan vastuullisille, Myan marin sotilasjohtajille. Elokuussa 2017 Myanma rin armeija hyökkäsi Rakhi nen alueen rohingya kyliin ja tuhosi ne. Lähteistä riippuen surmansa sai 10 000–43 000 ih mistä. ”Lisäksi rohingyanaiset jou tuivat ryhmäraiskausten koh teeksi. Se on kautta historian käytössä ollut keino nöyryyt tää ja viedä itsetunto myös miehiltä”, sanoo Khushi Kabir, ihmisoikeusjärjestö Nije ra Korin johtajatar. Etninen vaino oikeutettiin vastauksena islamilaisten ro hingyoiden ARSAvastarinta järjestön iskuihin Myanmarin poliisiasemille. 750 000 rohin gyaa pakeni Bangladeshiin, jossa pakolaisia oli jo satoja tuhansia aiemmista vainoista Myanmarissa. Rohingyat elävät Cox's Bazarin alueella Bangladeshin armeijan, YK:n pakolaisjärjes tö UNHCR:n ja muiden avus tusjärjestöjen pyörittämillä leireillä, joista yli 900 000 ih misen Kutupalong on suurin. ”Naapurikylä tuikattiin tu leen, kuului laukauksia. Pa kenimme”, kertoo Sayed Hossain, 50vuotias pakolaismies, tapahtumista Myanmarissa. ”Kuljin perheeni kanssa viikon ilman suojaa ja muo naa viidakossa. Myanmarin armeija ajoi takaa ja ampui kone kivääreillä ja kranaateil la. Lapset ja haavoittuneet jäi vät jälkeen ja heidät tapettiin, monet kuolivat matkalla”, sanoo 30vuotias rohingya, Nazir Hossain. Bangladeshiin rohingyat tulivat veneillä rajajoen tai meren yli. Jotkut pakenivat uiden. KUTUPALONGIN leirin teltto jen väliin muodostuu katuja, joilla kieppuu pyörre ihmisiä ja värejä. Moottoririkšat mou ruavat. Hunnutettuja naisia, bambutukkeja raahaavia poi kia, mies hoippuu riisisäkki selässään. Sahraminkeltainen tie taittuu basaariksi, jossa myydään kaikkea maan ja tai vaan väliltä. Neljä viidesosaa pakolaisista ovat naisia ja lap sia, mutta heitä näkee enem män sivukujilla ja sisätiloissa, sillä rohingyat ovat uskonnol lisia ja vanhoillisia. UNHCR:n tuliterä Land Ro ver tööttää, kuin korostaen auttajien ja autettavien vä listä ristiriitaa. Laajennuslei ristä 2A löytyy pieni aukio, jossa soitetaan kovaäänistä musiikkia. Paikalla telmuaa rohingya nuorisoa. Telttarivit ulottuvat silmänkantamatto miin kuin metropoli. ”Yhdenkin rohingyojen vaatimuksen täyttäminen riit täisi ja he palaisivat. Myan marin tulisi tunnustaa heidät etniseksi vähemmistöksi – täs tä kansalaisoikeudet seurai sivat automaattisesti”, uskoo Rezaul Karim, Kutupalongin RCleirin johtaja. Karim pitää rohingyoiden poliittista järjestäytymistä jär kevänä. Muuten rohingyojen olisi vaikea saada asemaa neu votteluissa Myanmarin ja kan sainvälisen yhteisön kanssa. ”Miten Bangladesh voi si neuvotella heidän puoles taan?” Karim kysyy. Ja kuitenkin Bangladesh on jo neuvotellut rohingyojen palauttamisesta. Mutta rohin gyat eivät ole tyytyneet sopi muksiin, jotka vain siirtäisivät heidät leireille Myanmariin. Sopimuksia vastaan on mel lakoitu. Rohingyojen suhteet bangladeshilaisiin ovat muu tenkin olleet viime aikoina koe tuksella ja jopa kuolonuh reja on tullut molemmilla puo lilla. Bangladeshin hallitus on kin väläytellyt leirien ottamis ta tiukempaan kontrolliin. On myös puhuttu rohingyojen siirrosta Bengalinlahden saa rille. Bangladesh rajoittaa jo rohingyojen elämää monin säädöksin, joiden päämäärä on estää juurtumasta maa han ja painostaa lähtemään muualle. LEIREILLÄ Bangladesh jakaa ruokaa, ja avustusjärjestöt tarjoavat terveydenhuoltoa ja apua. Löyhkästä päätellen vesi huollossa, viemäröinnissä ja käymälöinnissä on isoja on gelmia. Kulkutaudit ja tulvat ovat yleisiä. ”Perustarpeet on leirillä turvattu, mutta täällä ei ole tulevaisuutta. Ei ole rahaa, koska emme saa ansaita. Jot kut tosin työskentelevät leirin ulkopuolella”, selittää Sayed Hossein. Rohingyojen pienipalkkai nen työ on yleistynyt ja tämä on raivostuttanut paikallisia, jotka ovat siksi menettäneet oman työnsä. Monet rohingyat ovat pää tyneet mukaan Myanmarista salakuljetettavan huumeen, yaban, kauppaan. Huumebis nekseen liittyy myös rohingya naisten kauppaaminen. Cox's Bazarin alue, jos sa pakolaisleirit sijaitsevat, on Bangladeshin sisäisen tu rismin suosituin rantaloma kohde, jossa piisaa asiakkaita myös rikollisliigoille. ”Alue on muuttunut: Ulko maalaisiakin pyörii alueella entistä enemmän. Seurauk sena on ollut länsimaistumis ta. Täältä saa kaikkea: seksiä, viinaa, yabaa”, selittää Karim Kalim, Cox's Bazarin hotelli yrittäjien liiton sihteeri. JOUKKO PAIKALLISIA taitei lijoita on jo seitsemän vuo den ajan pyrkinyt auttamaan rohingyoja. Cox's Bazar Art Clubin taiteilijat tekevät kor vauksetta taidetta ja keräävät myyntituotoilla rahaa rohin gyoille. Tanbir Sanwar Rana, taide klubin puheenjohtaja, tekee yhteistyötä myös Bangla deshin armeijan kanssa. Hän on veistänyt armeijalle monu mentteja sekä suunnitellut pa kolaisleirien pohjapiirroksia ja infrastruktuuria. ”Lisäksi saan välillä erityis tehtäviä, kuten järjestää jotain Myanmarissa. Se on Myanma rin hallituksen vastaista toi mintaa”, Rana väittää. ”Työskentelemme sen puo lesta, että rohingyat voisivat palata ja elää kotimaassaan turvallisesti. Tämän vuok si olemme olleet yhteydessä kapinallisiin vallankumous ryhmiin Myanmarin puolella. Jos rohingyat palaavat ilman vartiota, saattaa alkaa taas kansan murha”, Rana sanoo. YK ON TUNNUSTANUT rohin gyoiden vainon kansanmur haksi, mutta kansainvälinen yhteisö on ollut passiivinen; Myanmaria ei ole kovasti pai nostettu. Taustalla vaikuttavat lisääntyvät investoinnit va paakauppaa lupaavaan Myan mariin, jonka demokratisoitu miseen mieluusti uskotaan. Länsimaat ovat levitelleet käsiään, samoin Intia ja Kiina, sillä niilläkin on talousetuja liossa. Kiina on tukenut Myan maria. ”Rohingyoiden kansanmur ha on yhteydessä siihen, mitä Kiina tekee parhaillaan Xin jiangissa”, uskoo Khushi Kabir Nijera Korijärjestöstä. Xinjiangissa Kiina on sul kenut jopa miljoona islami laista uiguuria ”uudelleenkou lutusleireille”. Kiinan tavoin Myanmar on väittänyt vain puolustau tuvansa ”islamilaista terroris mia” vastaan. Kabirista onkin selvää, että Myanmar käytti hyväkseen globaalisti lietsot tua musli mien vastaista ilma piiriä aloittaessaan rohingyo jen kansanmurhan. Vuosikymmenien vaino • Rohingyoja ajettiin pakoon Myanmarista 1978, 1990-luvun alussa, 2001, 2012 ja 2017. Jo 1982 Myanmarin sotilasjuntta riisti rohingyoilta kansalais oikeudet. • Rohingyoja on Bangladeshissa nyt 1,3 miljoonaa. • Etnisesti ja kielellisesti rohingyat ovat sukua bangladeshilaisille. Khushi Kabir -järjestön johtaja Nijera Kori. Sayed Hossain Kutupalongin laajennusleirin 12 apteekin edessä. ”KULJIN PERHEENI KANSSA VIIKON ILMAN SUOJAA JA MUONAA VIIDAKOSSA. MYANMARIN ARMEIJA AJOI TAKAA JA AMPUI KONEKIVÄÄREILLÄ JA KRANAATEILLA.”
42 • 9 / 2019 Ajan puute ja mediaympäristön muutos uhkaavat toimituksellisen työn laatua ja ammattietiikkaa. TEKSTI SANTTU PAANANEN KUVA CHRISTIAN HAKKARAINEN Kiire, klikit ja keskiluokkaisuus S UOMALAISTEN toimittajien ammattikuntaa yhdistää eettisyyden ihanne, mutta ajan puutteen mielletään kuuluvan nykyiseen toimittajan ammatti-identiteettiin, kertoo Reeta Pöyhtärin, Esa Väliverrosen ja Lau ra Ahvan tutkimus. Vaikka kiire ja laatu harvoin sopivat yhteen, tutkimukseen osallistuneet toimittajat kertovat sopeutuneensa nopeusja laatuvaatimusten väliseen ristiriitaan. Kiire johtuu tutkijoiden mukaan toimitusten taloudellisten resurssien niukkuudesta sekä uusien teknologioiden mukaantulosta toimitustyöhön. Toimitustyön rakennemuutosta kuvaa hyvin tutkija Tuomo Mörän työhistoria. Hän työskenteli toimittajana 80-luvun alusta 90-luvun lamaan saakka muun muassa Ilta-Sanomissa ja Helsingin Sanomien Kuukausiliitteessä. Kuukausiliitteessä työskennellessään Mörä saattoi käyttää jopa viikkoja yhden jutun tuottamiseen. Ilta-Sanomien uutistoimituksessa juttuja tehtiin puolestaan yksi päivässä. ”Nykyään deadlineja on useita päivittäin. Aiemmin isot toimitukset jauhoivat rahaa, minkä johdosta toimittajilla oli enemmän aikaa taustoittaa ja kirjoittaa juttuja”, Mörä kuvaa. ”SAMAAN AIKAAN, KUN TIEDOTTAJIEN JA VIESTINTÄTOIMISTOJEN TYÖPAIKAT LISÄÄNTYVÄT, TOIMITTAJIEN PAIKAT VÄHENEVÄT.” Juttusarja on osa Kordelinin säätiön tukemaa ja Voimalehden tuottamaa Journalismin haasteet 2019 -hanketta. TOIMITTAJAN TEHTÄVÄNÄ on analysoida saamaansa tietoa kriittisesti ja tuottaa tiedon pohjalta toimituksellista sisältöä. Nyt kiire on Mörän mukaan kuitenkin johtanut siihen, että sisältövalintojen osalta toimitusvastuu on siirtynyt toimitusten ulkopuolelle. Kiusaus käyttää viestintätoimistojen tuottamaa materiaalia juttujen raakaaineena on suuri. ”Mitä kiireisempi toimittaja on, sitä enemmän on houkutusta käyttää valmista materiaalia. Samaan aikaan, kun tiedottajien ja viestintätoimistojen työpaikat lisääntyvät, toimittajien paikat vähenevät.” Toimittaja Emilia Kukkala näkee niin ikään tahdin kiihtymisen monin tavoin ongelmalliseksi. ”Journalistisessa työssä lisääntyvä kiire, säätäminen ja markkinaehtoisuus nakertavat tehokkaasti syvällisen ja analyyttisen journalismin mahdollisuuksia. Sellaista ei tehdä hutaisten, eikä se välttämättä ole aina sitä myyvintä kamaa”, Kukkala kommentoi. Jutut myytävänä tuotteena -ilmiö, on digitalisaation myötä juurtunut journalismiin entistä sitkeämminen. Klikkijournalismin periaatteet näkyvät printtimedian aseman heikentymisenä, nopeatempoisena verkkouutisointina ja yleisenä tiedotusvälineiden viihteellistymisenä. Suomalaiset toimittajat avautuvat kasvaneesta kiireestä ja journalismin tilasta myös Kukkalan yhdessä Pontus Purokurun kanssa kirjoittamassaan kirjassa Luokkavallan vahtikoirat. Sen mukaan kiire johtaa juttujen pinnallisuuteen, mitäänsanomattomuuteen ja typeryyteen. Jotkut toimittajat pitävät klikkijuttujen tekemistä jopa nöyryyttävänä. SUOMALAINEN MEDIA on keskiluokkainen niin tekijöiltään kuin sisällöiltään. Professori Ilkka Ruostetsaarin mukaan suomalaisen journalismin eliitti on merkittävästi oikeistolaistunut kahdessa vuosikymmenessä. Vuonna 2014 julkaistun tutkimuksen mukaan puolet päällikkötason toimittajista kannattaa kokoomusta, kun pari vuosikymmentä sitten oikeistoa edusti 21 prosenttia. Kukkala näkee Ruostetsaarin tulokset myös käytännössä. ”Luokka on läsnä koko ajan ja kaikkialla myös taloutta ja politiikkaa laajemmilla kentillä. Esimerkiksi asumista, matkailua, ihmissuhteita tai lapsia koskevissa jutuissa ja siinä, miten alaluokkia tuomitaan ja paheksutaan”, Kukkala kommentoi. AIK AMME AMMATTIJOURNALISMIA haastavat niin sanotut vaihtoehtomediat, kuten MV-lehtenä ennen tunnettu MV-media. Näiden sisältöjen tuottajat eivät sitoudu journalistisiin periaatteisiin, ja toimintaa tehdään suurelta osin harrastajapohjalta. ”Tämä on sikäli uudehko ilmiö, että perinteisillä medioilla ei ollut aiemmin varsinaista haastajaa. Vaihtoehtoja mielipidelehtiä oli tosin enemmän. Vaihtoehtomediat pystyvät nykyään tavoittamaan paljon ihmisiä pienellä rahalla ja tarjoamaan lukijoille mediasisältöjä, jotka tukevat omaa maailmankatsomusta”, Mörä pohtii. Journalismin ammattimaisuudesta on pyritty pitämään Suomessa perinteisesti tiukasti kiinni. Hyvän journalistisen tavan periaatteiden ylin valvoja on Julkisen sanan neuvosto. Mörä näkee itsesäätelyn periaatteen elintärkeäksi journalismille. Ala pystyy tällä tavoin valvomaan itse itseään ja pitämään kiinni omista laatustandardeistaan ja etiikastaan. ”Ammattijournalismi pyrkii kertomaan totuuden asioista. Jos puhutaan jostain tällaisista verkon vaihtoehtomateriaaleista, niissä ei ole samaa laatukontrollia. MV:t ja muut eivät sitoudu tähän.” Tutkija Tuomo Mörän mukaan tiheät deadlinet vievät aikaa esi merkiksi juttujen taustoitukselta.
Juurikkaat lautasella ja 2 529 muuta kurssia Helsingin työväenopisto Erittäin suuren valikoiman vanhanaikainen kirjakauppa. (Päämyymälä Rosebud Kolme seppää , Aleksi 23) Kumouksellista toimintaa jo vuodesta 1987. K I R J A K A U P P A Roman Sentšin PATO Lauri Timonen RAINER WERNER FASSBINDERIN ELÄMÄ JA KUOLEMA TUNNE ÖLJYN KEVEYS IHOLLASI Vuosimiljoonien tuote kehittelyn tulos on täällä! Edistyksellisten hiilivety-yhdisteiden avulla saat ennennäkemättömän lopputuloksen. PRO OLEUM 3-in-1: Primer, Foundation ja Concealer samassa paketissa. Ilman kompromisseja. Häiriköt-päämaja esittää PIILOÖLJY 31.10.–30.11.2019 • Näyttely Mikkelin valokuvakeskuksessa. ”Olemme oppineet tunnistamaan piilorasvan ruoasta, mutta seuraavaksi meida?n tulisi oppia tunnistamaan piiloo?ljy ympa?rilla?mme. Sita? lo?ytyy na?yttelyn polyesterikankaalle tulostetuista teoksistakin.” Puistokatu 3, Mikkeli www.mikkelinvalokuvakeskus.fi ninni@kaligraphics.fi / www.kaligraphics.fi KALI GRAPHICS KUVITUKSET & GRAFIIKAT
B u T LVisirkus HÄ M EE NT IE VIID ES LIN JA SÖ RN ÄI ST EN RA NT AT IE VAASANKATU HELSING INKATU ST UR EN KA TU BRAHENKENTTÄ HAKANIEMENRANTA SI LT A SA A RE N K AT U TEOLL ISUUS KATU JUNATIE TYÖP AJAN KATU SÖ RN ÄI ST EN KA TU M M M ALEK SIS KIVEN KATU Vegaanikenkiä, kosmetiikkaa, kirjoja, kodinpuhdistusaineita, karkkia, Reilun kaupan tuotteita ja paljon muuta! Heluna Shop, Hämeentie 48, Helsinki. ti–pe klo 12–18, la klo 12–16. WWW.HELUNANETTI.COM Vegaanikenkiä, kosmetiikkaa, kirjoja, kodinpuhdistusaineita, karkkia, Reilun kaupan tuotteita ja paljon muuta! VEGAANINEN SEKATAVARAKAUPPA KURVISSA! RAVINTOLA AUKI: ma 11–14 ti–pe 11–21 ja la–su 12–21 Kinaporinkatu 2, Helsinki, (09) 701 2961 Sörnäisten metroaseman vieressä KELTAISET SIVUT Kallion keltaiset sivut kokoaa yhteen alueen parhaat palvelut Hakaniemestä Harjuun ja Linjoilta Kalasatamaan. Haluatko mainostaa yritystäsi keltaisilla sivuilla? Hienoa! Se on nimittäin edullista ja tehokasta. Ota yhteyttä: voima@voima.fi Kalli n MAINOSTAJALLE! ? ? ? ?
9 / 2019 • 45 OHJELMISTOTUKI 2019 18TH TRANSILVANIA INTERNATIONAL FILM FESTIVAL AUDIENCE AWARD 23RD SOFIA INTERNATIONAL FILM FESTIVAL AWARD FOR BEST DIRECTOR 21ST TAIPEI FILM FESTIVAL INTERNATIONAL NEW TALENT COMPETITION GRAND PRIZE 3RD OSLO PIX OSLO GRAND PRIX INTERNATIONAL 48TH MOLODIST KYIV INTERNATIONAL FILM FESTIVAL ECUMENICAL JURY BEST FEATURE-LENGTH FILM 15TH FEST – NEW DIRECTORS / NEW FILMS FESTIVAL GOLDEN LYNX FOR BEST FICTION FEATURE 13TH VUKOVAR FILM FESTIVAL BEST FEATURE FILM TRANSATLANTYK FESTIVAL LODZ TRANSATLANTYK DISTRIBUTION AWARD 2019 ELOKUVATEATTEREISSA 22.11. S A K S A N O S C A R ® EHDOKAS HÄ M EE NT IE VIID ES LIN JA SÖ RN ÄI ST EN RA NT AT IE VAASANKATU HELSING INKATU ST UR EN KA TU BRAHENKENTTÄ HAKANIEMENRANTA SI LT A SA A RE N K AT U TEOLL ISUUS KATU JUNATIE TYÖP AJAN KATU SÖ RN ÄI ST EN KA TU M M M ALEK SIS KIVEN KATU Vegaanikenkiä, kosmetiikkaa, kirjoja, kodinpuhdistusaineita, karkkia, Reilun kaupan tuotteita ja paljon muuta! Heluna Shop, Hämeentie 48, Helsinki. ti–pe klo 12–18, la klo 12–16. WWW.HELUNANETTI.COM Vegaanikenkiä, kosmetiikkaa, kirjoja, kodinpuhdistusaineita, karkkia, Reilun kaupan tuotteita ja paljon muuta! VEGAANINEN SEKATAVARAKAUPPA KURVISSA! RAVINTOLA AUKI: ma 11–14 ti–pe 11–21 ja la–su 12–21 Kinaporinkatu 2, Helsinki, (09) 701 2961 Sörnäisten metroaseman vieressä KELTAISET SIVUT Kallion keltaiset sivut kokoaa yhteen alueen parhaat palvelut Hakaniemestä Harjuun ja Linjoilta Kalasatamaan. Haluatko mainostaa yritystäsi keltaisilla sivuilla? Hienoa! Se on nimittäin edullista ja tehokasta. Ota yhteyttä: voima@voima.fi Kalli n MAINOSTAJALLE! ? ? ? ?
46 • 9 / 2019 Teatteri Ruusuruoska perustuu Alpo Jaakolan kulttisarjakuvaan. Esitys on osa ohjaaja Esa Kirkkopellon pikäaikaista taiteellis-tieteellis-pedagogista pyrkimystä ymmärtää ihmisruumiin näyttämöllistämisen mekanismeja ja tragediaa. TEKSTI TUOMAS RANTANEN Alussa oli ruumis AISTIEN HAUTAUSMA ALLA . Minna Hokkasen esittämä rooli hahmo pohtii hautakivien äärellä omaa kyltymätöntä elämäänsä ja tuntee yhtyvänsä luontoon juurtumalla ruusuna multaan. M itro H ärk ön en S OTILAS MUERTTA (Sofia Smeds) pukee päälleen haarniskan ja ryhtyy lahtaamaan ruusumiekallaan näyttämöllä haahuilevaa väkeä. Samalla kun yhden uhrin halkeavasta rinta kehästä purskahtaa esiin punaisia ruusuja, korskuvan sotaratsun ( Auvo Vihro) korissa ruusut ovat mustia. Taisteluparin pitäessä taukoa Muerttaa puhuttelee näyttämön reunalla tikkailla istuva käki (Joanna Haartti). Se kukkuu heidän ”kuskanneen kuolemaa peukalokyytiläisenä” niin kauan, etteivät he enää voi päästä siitä eroon. Hetken tilaansa tutkailtuaan sotilas ja hevonen päätyvät vetäytymään ilta nuotioille yhdessä Kuolemaksi muuttuneen käen kanssa. Tämä on kohtaus Esa Kirkkopellon ohjaamasta Ruusuruoskasta. Esitys perustuu Alpo Jaakolan surrealistiseen sarjakuvakirjaan (1967) ja Mika Rätön sen pohjalta tekemään tekstiin. ”Jo nimi kuvastaa yhtaikaa mielihyvää ja ruumiillista tuskaa. Jokainen irrallinen kuva on kuin terälehti. Yhdessä ne saartavat ihmiselle vaikeasti tavoitettavissa olevaa keskusta, joka on kokemus omasta ruumista”, avaa ohjaaja teosten yhteisiä lähtökohtia. Lavastus on kuin keskiaikainen linnanpiha, jonka muureissa kasvaa murattia. Ajan ja paikan etäännytystä korostaa Eero Palviaisen barokkiluutuilla loihtima musiikki. Tunnelmassa on jotain samaa ihmiselon eksistentiaaliseen tuskaan kohdistuvaa ilkikurista lohdullisuutta kuin Pier Paolo Pasolinin elokuvissa. Kirkkopelto myöntää, että esitykseen on kätketty synnin ja armon teemoja. ”Vaikka omalla kontolla ei olisi hirveyksiä, syyllisyyttä kertyy iän myötä kaikkien kuormaan vääjäämättä. Ei ole huono ajatus nähdä syntiä ulkoistettuna säkkinä, jota voi keventää jakamalla sen sisältöä muiden kanssa.” RUUSURUOSKA on luontevaa jatkoa Kirkkopellon vuodesta 2004 Toisissa tiloissa -esitystaideryhmän kanssa työstämille ei-inhimillisen esittämisen kokeiluille. Esimerkiksi Susi safarissa (2014) osallistujat samastuivat kaupungissa vaeltaviin susiin. Avalokiteshvara Superclustersin (2017) harjoitteiden tavoitteena taas oli tuottaa jaettua myötätunnon kokemusta maailmankaikkeuden kaikkia elollisia ja ei-elollisia osia kohtaan. Kirkkopellon estetiikan juuria voi hakea kauempaakin – ei vähiten teatterikorkeakoulun aikoina perustettusta Jumalan teatterista ja yhdessä Atro Kahiluodon kanssa toteutetusta Elvytyksestä. Edellinen oli Antonin Artaudista ja Georges Bataillen kaltaisista kehofilosofeista innoittunut avantgarderyhmä, jälkimmäinen taas yleisön ja esittäjien rajan häivyttämistä, rakkautta ja yhteisöllisyyttä tutkineiden harjoitteiden kokoelma. Urakaareen kuuluu myös perinteisempää draamateatteria. Ylioppilasteatterissa 1992 ensi-iltaan tulleet Pontikkatehdas ja Mahnovitsina kuvasivat Kronstadtin kapinaa ja Ukrainan talonpoikaista kansannousua. Näiden bolsevismia vastustaneiden anarkististen liikkeiden käsittely resonoi vahvasti Neuvostoliiton romahduksen jälkeisessä ilmapiirissä. Poliittisen liikehdinnän toisenlaisia mahdollisuuksia taas pöyhi yhden näyttelijän ja tanssiryhmän esittämä Yrjö Kallisen valaistuminen (1995). ”Kyllähän niistä jutuista vanhat vasurit saattoivat saada balsamia haavoihin, mutta itseäni kiinnosti erityisesti yhteisöllisyyden tutkiminen sekä aiheena että yhteisten fyysisten harjoitteiden kautta tapahtuvana työprosessina”, muistelee teatterintekijä. YLIOPPILASTEATTERIN 70-vuotisjuhlanäytelmänä toteutetun Kostamussinfonian (1996) jälkeen Kirkkopelto jätti teatterin vuosiksi keskittyen Strasbourgin yliopistossa vuonna 2003 hyväksytyn väitöskirjansa tekemiseen. ”Koin, että näissä esityksissä avaamani yhteiskunnallisen pohdinnan suoni ehtyi. Sen jälkeen olen pystynyt lähestymään alkuperäisiä ruumiin näyttämöllistämiseen ja kollektiiviseen työskentelyyn liittyviä teemojani tutkimuksen, kokeilevamman esitystaiteen ja pedagogisen työn kautta.” Tähän liittyvät sekä Ruusuruoska että marraskuussa Baltic Circlessä nähtävä poikkitaiteellisen työryhmän Studies in Non-Human Acting. Vaikka Kirkkopellolla on paljon poliittisia näkemyksiä, hän vierastaa taiteessaan avointa poliittisuutta. ”On totta, etten ole esityksissäni vuosiin käsitellyt yhteiskunnallisia aiheita tai ongelmia. Pidän kiinni taiteellisen kokemuksen erityslaadusta. Se avaa uusia yhteiskunnallisen yhdessäolon näkökulmia sellaisenaan.” Samalla hän muistuttaa virheistä, joita on tehty aikaisemmin kun teatterin yhteisöllisyyttä on valjastettu poliittisen manipulaation välineeksi. ”Teatteri ei minusta niinkään kuvaa teatterisalin ulkopuolella olevaa maailmaa, vaan se on pikemminkin keino kohdata yhdessä maailmattomuus ilman kaikkia yhteiskuntaan sisäänrakennettuja valtarakenteita”. Siksi on nurinkurista ajatella, että yhteiskunta pitäisi ujuttaa taiteeseen. Sen sijaan teatterin mahdollistamia tuoreita ajatuksia todellisuuden yhteisöllisestä kohtaamisesta kannattaisi soveltaa yhteiskunnan puolella. ”Se politiikka, mikä minua puhuttelee, on siinä mielessä anarkistista, että se tapahtuu suoraan ihmisten välillä ja paikallisella tasolla. Juuri tällaiseen teatteri on erityisen sopiva muoto.” Alpo Jaakola, Esa Kirkkopelto, Mika Rättö & työryhmä: Ruusuruoska Teatteri Takomossa 30.11. asti ja Tampereen Työväen Teatterin Kellariteatterissa 6.2.–16.5.2020 Posthuman Theatre: Studies in NonHuman Acting Baltic Circle festivaaleilla 15 & 16.11.
9 / 2019 • 47 M aija N urm io Ravintoa hengelle ja ruumiille TEKSTI TUOMAS RANTANEN TEKSTI JARI TAMMINEN Esitys esittämisestä Pimeyden paluu Teatteriarviot A N N AM A R I K A RVOS E N Q-teatterille ohjaama ja dramatisoima Asennot on lavastuksen pehmustettua amfiteatteria myöten tutkielmaa klassisesta draamasta. Kohtausten kronologia on hajotettu, mutta draaman kaari toteutuu esityksen tarkkaan trimmatun muodon kautta. Teoksen pintatasolla kolme tanssijaa (Elena Leeve, Minttu Musta kallio ja Eero Ritala) valmistautuvat tanssiesitykseen. Fragmentaaristen kohtausten sarjassa ensin nähdään tapahtumien finaali näkökulmahenkilön esittelyn tapahtuessa vasta perinteisessä käännekohdassa. Samassa kohtauksessa Mustakallion esittämä karikatyyrinen taiteilijahahmo vetää äänitaiteen workshopia, jonka virityksistä osa paljastuu aiemmin nähdyssä harjoituskohtauksessa sovellettavien ideoiden lähteiksi. Loppukohtaus taas on tavallaan tarinallinen alku, vaikka merkitykseltään se sulkee teoksen saattelemalla sen henkilöt takaisin osaksi luontoa. Esitys kuvaa muiden taiteenlajien tekemistä näennäisen satiirisesti, mutta oikeasti siinä tehdään taidetta tosissaan ja taiteenlajien raja-aitoja ylittäen. Esimerkiksi vaikka näyttämöllä korostuu tanssin esittäminen draamateatterin kehyksessä, esityksen karaktäärit kuvataan ensisijaisesti fyysisen ilmaisun kautta. Tämä toimii vain aidon kehollisen ilmaisun ja mietityn koreografian (Anna Mustonen) kautta. Vain tunnin ja kymmenen minuutin mittaiseen esitykseen mahtuu hämmentävän paljon harkittua viipyilyäkin. Samalla kun Asentoja tulee kuvanneeksi, miten sisältöä teoksiin kertyy erilaisista elämän jännitteistä, se tulee kiteyttäneeksi avaintuntemuksia siitä, mitä teatteri, taide ja esittäminen ylipäänsä ovat. AnnaMari Karvonen ja työryhmä: Asentoja Esityksen Qteatterissa 21.11. asti R IISTAPOLKU on Franz Xaver Kroetzin vuonna 1971 kantaesitetty näytelmä, joka tunnetaan myös Rainer Werner Fassbinderin vuoden 1972 elokuvasta. Vuoden 1967 todelliseen perhetragediaan perustuvassa näytelmässä 13-vuotias Hanni ja 19-vuotias duunari Franz ryhtyvät seurustelemaan. Tämä suututtaa Hannin vanhemmat ja johtaa Franzin lyhyeen vankila tuomioon. Sen jälkeen suhde jatkuu, Hanni tulee raskaaksi ja välit vanhempiin kiristyvät entisestään. Pimeyden kierre lähtee lopulliselle laukalle, kun Hanni painostaa Franzin tappamaan isänsä. Lauri Maijalan ohjaus on tarkkaa ja lavastus tavoittaa hyvin 1970-lukulaisen epookin. Samalla äänien, mimiikan ja luovan tilankäytön ratkaisut vahvistavat kohtausten intensiteettiä. Näyttelijäntyö on sisäistettyä kautta linjan, mutta erityisen vaikuttavaa on Hannia esittävän Ella Mettäsen kyky ilmentää lapsen ja etuaskelia aikuisuuteen ottaneen teinin ulkoista olemusta ja sisäistä jännitettä. Hiukan aivojumppaa tuottaa kysymys teoksen ajankohtaisuudesta. Maijala kirjoittaa näytelmän käsiohjelmassa Riistapolun olevan ”laulu rakastamisen vaikeudesta”. Mutta onko näin? Näytelmässä on oikeastaan varsin vähän kyse rakkaudesta, mikä esityksen lopussa sanotaan suoraankin. Pikemminkin Kroetzilla (ja Fassbinderilla) reilusti alaikäisen Hannin hahmossa on metaforisesti kyse Saksan sodanjälkeisen sukupolven kapinasta, joka vanhem pien horjuvaa auktoriteettia ja kollektiivista natsitraumaa työstäessään päätyi itsekin väkivaltaan ja umpikujaan. Tekstin pääpointti ei taivu jäännöksettä tähän aikaan. Vaikka nykyisen groomingja metoo-keskustelun keskellä on hyödyllistä ymmärtää, että jopa 13-vuotias voi olla itsekin seksuaalisesti aloitteellinen, vanhempien ja yhteiskunnan pyrkimys puuttua kuvatun kaltaisiin suhteisiin näyttäytyy nyt enemmän muuna kuin natsismin varjosta nousevana kontrollinhaluna. Franz Xaver Kroetz & Lauri Maijala: Riistapolku Helsingin Kaupunginteatteri pienellä näyttämöllä 28.12. asti Ta pi o Va nh at alo Pa te Pe son ius Kepeälläkin formaatilla on mahdollista leikitellä niin, että sisältö on samalla vakavaa. S HOW & DINNER -formaatissa yhdistyvät kevyt esitystaide ja ruoka, jota syödessä kelpaa katsella esitystä. Sillä, mitä lavalla nähdään ja mitä lautasilta löytyy ei ole välttämättä kovinkaan paljoa tekemistä toistensa kanssa. Usein ajatuksena on, että yleisölle tarjotaan helposti sulavia nautintoja. Ilmastonmuutos Show & Dinner rikkoo tämän muotin. Lavallakin nähtävä Kaisa Lep pä nen on esityksen takana olevan Eat My Climate -työryhmän vetäjä. Yhdeksänhenkinen ryhmä toimii ensemblenä ja kaikki pääsevät osallistumaan tuotannon eri osa-alueisiin. ”Lähdin pari vuotta sitten liikkeelle halusta tehdä esitys ilmastonmuutoksesta. Havahduin siihen, että tiedän aiheesta lopultakin hirvittävän vähän. Ruuhkavuosia elävänä äitinä koin, ettei minulla ole ollut aikaa ja resursseja perehtyä siihen riittävästi, joten tein selvitystyöstä työn itselleni.” Esityksen tarkemmaksi teemaksi valikoitui ruoka, sillä se on osa arkea ja siihen pystyy vaikuttamaan myös henkilö kohtaisilla valinnoilla. Showja revyyperinteistä ammentava esitys sisältää ”euroviisuhtavia” musiikkinumeroita, näyteltyjä kohtauksia ja kolmen ruokalajin illallisen, joka nautitaan esityksen lomassa. Myös pöytäseurueiden keskustelulle jätetään tilaa. Samalla yleisölle tarjoutuu mahdollisuus kohdata ahdistava aihe yhdessä ja toisiaan tukien. VAIKKA EAT MY CLIMATE -ryhmän esitys parodioi valittua esitysformaattia, ei se ole täysin irrottautunut sen perinteestä. Tavoitteena on tarjota viihdyttävä ilta ja nautintoa sekä mielelle että keholle. ”Me emme halua syyllistää tai moralisoida, vaan tehdä muodoltaan hauskan ja kevyen esityksen vakavasta aiheesta, ilmastonmuutoksesta. Tähän liittyvä ahdistus on itsellänikin niin kova, että tarve ilmaston muutokselle nauramiselle yhdessä on suuri.” Ilmastokriisistä ahdistunut yleisö voi keskittyä tässä esityksessä myös nautintoihin, sillä ruokakin on mietitty ilmastoystävällisyyden kautta: se on vegaanista ja hyödyntää kauden tarjontaa. Näin osoitetaan samalla, että ilmaston huomioimista ei aina tarvitse tehdä luopumisen ja kärsimisen kautta. ”Mutta kyllä esitys sisältää myös kovaa tietoa aiheesta yllin kyllin”, Leppänen vakuuttaa. Työryhmän hahmotellessa esityksen konseptia ja aihetta pari vuotta sitten, he ihmettelivät, mikseivät lehtien lööpit huuda tätä joka päivä. Sittemmin muutosta julkisessa keskustelussa on näkynyt ja nyt aihetta huudetaankin monessa paikassa. Ilmaston muutos Show & Dinner tuo tuohon keskusteluun yhden uuden tason. ”Ruuan kautta esityksen tieto tavallaan ruumiillistuu. Puhumme sen tuotannosta ja samalla voi nauttia ruuasta paikassa, jossa sen ekologisuus on mietitty jo valmiiksi.” Hetki hyvässä seurassa ja tilassa, jossa ei tarvitse esimerkiksi stressata ruuan ympäristövaikutuksesta voi jopa auttaa ongelmallisen ja vaikean aiheen prosessoimista. Tarkoituksena on Leppäsen mukaan tarjota kokemus, joka ”naurattaa ja itkettää yhtä aikaa” ja antaa vertaistuen avulla toivoa. Eat My Climate: Ilmastonmuutos Show & Dinner KOMteatterissa 14., 15. ja 29.11 ja Satama Bar&Bistro 3., 10. ja 14.12. www.eatmyclimate.fi
#vastuullinenhkl www.hkl.fi/vastuullisuus Seuraa vihreiden vaeltajien elämää somessa ja netissä!
9 / 2019 • 49 Musiikki 1990-luvulla ja 2000-luvun taitteessa suosionsa huipulla olleen nu metal -genren perintö elää yhä. Myös Suomessa useampi bändi on alkanut yhdistellä metalliriffejä raplyriikoihin. Lajityypissä antisankarilliset ja rappioon sortuneet veijarit kohtaavat poliittiset saarnaajat. TEKSTI MIIKA AUVINEN KUVA HANNA LINNOVE Nu metallin perilliset STINAKO: Ikuisuus Soliti (2019) Color Dolor yhtyeellä ja erityisesti sen solistin Stina Koistisen kuulaalla äänenvärillä on minuun vaikutus, joka on keikoilla hieman kiusallinen – yksinäisyydessä puhdistava. Koistinen saa minut nimittäin kyynelehtimään. STINAKO on Koistisen sooloprojekti, jonka ensimmäinen levy tekee sen taas jo ensi kappaleesta alkaen – rämettyneet suistoni virtaavat, hengitän. Levy on kaunis, heleä, syvä tutkielma yksinäisyyttä, odotusta, ovia ja kuolemaa – ihmisyyttä. Pääroolissa ovat piano ja ääni – ja ehkä jotain pyhähköä. JARKKO KUMPULAINEN HÄMÄRÄ: HÄMÄRÄ Svart Records (2019) Tummapuhuvia elektropopsinglejä tasaiseen tahtiin julkaissut HÄMÄRÄ lunastaa ensimmäisellä albumillaan sille kertyneet odotukset. Loppu tuloksesta tulee mieleen Ruusutyhtyeen ansaittuja kehuja saanut nimikkoalbumi, vaikka Nina Niskalan laulu ja Ville Erikssonin luomat 80luvun videopelien äänimaailmaa nostalgisoivat kappaleet operoivatkin Ruusuja melankolisemmilla taajuuksilla. Estetiikka on parhaimmillaan haikean unenomaisen tunnelman hajotessa pikseleiksi elektronisen bittipörinän painosta. ANTTI KURKO Lapinpolthajat: Lauluja Suomesta Stupido Records (2019) Lapinpolthajat tarjoaa uusimmalla levyllään riemukasta punkkia. Aiheet ovat syvällisiä ja ne kertovat suomalaisista ilmiöistä monesta eri näkökulmasta. Herkistelykappaleissa teemat ovat rankkoja: esimerkiksi Ajasta iäisyyteen kappaleessa vanhus on aikeissa suorittaa armomurhan itselleen ja dementoituneelle puolisolleen. Hassutteluosastolla sämpleissä paasaavat Pekka Siitoinin ja Lord Satanachia Miik ka Ojalan kaltaiset hahmot. Punkin kuuluu ottaa kantaa, ja välillä levy tarjoaa kin ilmestyskirjamaisia näkymiä maailman tilasta. MIIKA AUVINEN Levyarviot S UOMESSA on viime vuosina noussut useita räppiä ja metallia yhdisteleviä bändejä. Esimerkiksi Lähiöbotoxin lyriikat huokuvat tavallista arkea ja urbaania ahdistusta. Lyriikoissa esimerkiksi Netflixiin ei ole varaa, kun rahat menivät Subutexiin, ja ratkaisuna olisi Siwan ryöstäminen. Bändin soolokitaristin Jaakko Luomasen mukaan aiheet tulevat bändin jäsenten Seksikkään Suklaan, Dosdelan ja heidän lähipiirinsä kokemuksista Itä-Helsingissä. Luomaselle bändi edustaa taiteellista riippumattomuutta. Hänen aiem man projektinsa Liemisen kanssa ulkopuolisia paineita tuli liikaa. ”Lähiö botoxissa meillä ei ole ollut mitään kahleita. Se tuntuu hyvältä. Nyt menemme taiteen ehdoilla, eikä tarvitse miettiä radiosoiton kaltaisia asioita”, Luomanen sanoo. MA AILMALLA LAJITYYPPIEN yhdistyminen alkoi ensin eri rap-ryhmien metallisampleilla. Pian mukaan tulivat metalliyhtyeiden ja räppärien yhteisesitykset, ja lopulta bändit, jotka yhdistelivät räppiä ja metallia. Monet räppiä ja metallia yhdistelevät bändit muistuttavat nu metallia, mutta lajityypiksi kutsutaan erityisesti juuri 90-luvun lopulla noussutta aaltoa. Yksi genren tärkeimmistä edustajista on 2000-luvun taiteessa suosionsa huipulla liikkunut Limp Bizkit. Bändin fanit ovat nyt aikuisia, ja sen musiikkia kuunnellaan nostalgian voimin. Nu metalin evoluutioon kuuluu monia tekijöitä: Faith No Moren kokeileva asenne ja Rage Against the Machinen funkkaava vasemmistolaiskiihko raivasivat tietä suurelle räppimetalliaallolle. Pian tuli Korn, jonka vanavedessä ilmestyi suuri lauma muita bändejä. Monet 90-luvun suosikit ovat tehneet paluun Suomen festarikentällä. Limp Bizkit esiintyi kesällä Provinssissa ja genren pioneeri Korn on Tuska-festivaalin vuoden 2020 pääesiintyjä. SUOMESSA ENSIMMÄISIÄ metalliriffejä hyödyntäneistä rap-artisteista oli Seppo Lampela. Steen1-artistinimellä tuolloin esiintynyt räppilegenda syöksi tulta ja tulikiveä: Lompakossa Kuolema ja Kastimerkki ottivat vahvasti kantaa yhteiskunnan tilaan. Lampelaa on kuultu muun muassa Steen1 Orkestra ja Petettyjen Puolue -yhtyeiden solistina. Laulujen tarinoissa usein vertauskuvat yhdistyvät yhteiskunnalliseen kritiikkiin. Suomalainen räppiä ja metalliriffejä yhdistelevä musiikki on kuitenkin vielä marginaalissa. Festareilla Lähiöbotox saa sellaistakin yleisöä, joka ei musiikkilajia muuten juuri kuuntelisi. Luomasen mukaan keikoilla saatu palaute on ollut hyvää. Muita kotimaisia nu metallista vaikutteita ottavia yhtyeitä ovat Pystyyn kuolleet hipit, Apina ja punkkia räppiin yhdistelevä Negatiiviset nuoret. Lähiöbotoxissa soittavat Luyeye Konssi eli Seksikäs Suklaa, Lauri Ehrlund, Samuli Peurala, Hanad Hassan eli Dosdela ja veljekset Harto ja Jaakko Luomanen. #vastuullinenhkl www.hkl.fi/vastuullisuus Seuraa vihreiden vaeltajien elämää somessa ja netissä!
15. – 17.11.2019 kynnyskino.fi Kaikkiin näytöksiin on vapaa pääsy! Tervetuloa! WHS Teatteri Union Siltavuorenranta 18 Helsinki 12. KynnysKINO-festivaali Katso ohelmisto: F R A N T Z I N O H J A A J A L T A HHHH "VÄKEVÄ TARINA AIKAMME MODERNEISTA SANKAREISTA" EMPIRE TILAA UUTISKIRJE JA VOITA LEFFALIPUT! Ken Loachin uutuuselokuva KIITOS TILAUKSESTASI kertoo koskettavasti uuden talouden jalkoihin jäävästä perheestä. Voima järjestää elokuvan ennakkonäytöksen ja keskustelutilaisuuden elokuvateatteri Orionissa (Eerikinkatu 15, Helsinki) keskiviikkona 6.11. kello 18. Tilaa Voiman uutiskirje sähköpostiisi ja voit voittaa liput tilaisuuteen itsellesi ja ystävällesi. ? VOIMA.FI/UUTISKIRJE KÄSIKIRJOITUS PAUL LAVERTY -ELOKUVA N TEK IJÖILTÄ KÄSIKIRJOITUS PAUL LAVERTY -ELOKUVA N TEK IJÖILTÄ ROUTE COUTURE 20e Tilaukset www.kauppa.voima.fi TIL AA NY T
9 / 2019 • 51 Muistokirjoitus Nosturi syntyi 20 vuotta sitten Helsingissä korvaamaan legendaarista Lepakkoa. Nyt tulee taas lähtö ja Nosturia ylläpitänyt Elmu ry etsii jälleen kotia. Kirjailija Raimo Pesonen asetteli jäähyväisiksi tilan ja yhdistyksen aikajanalle. TEKSTI RAIMO PESONEN KUVA HANNA LINNOVE Tonttikaupoista sinä synnyit, ja tonttikaupoilla poistut Nost uri 1999 –201 9 Elm u ry:n kons erttija mon itoim italo T OUKOKUUSSA 1978 Christian Moustgaar din aloitteesta perustettu Elävän muusiikin yhdistys, eli Elmu otti käytännön tavoitteekseen esiintymisja harjoitustilojen järjestäminen elävää musiikkia soittaville yhtyeille. Elmun synty nivoutui yhteen punk-liikkeen nousun kanssa, mutta yhdistyksen tavoitteet jaettiin yli genrerajojen. Elmun ensimmäiseen hallitukseen kuuluivat muun muassa Jussi Raittinen, Tuomari Nurmio ja Otto Donner. Albert Järvinen toimi varatilintarkastajana. Elokuussa 1979 vallattu Lepakko Helsingin Ruoholahdessa oli vastaus moniin Elmun tavoitteisiin: saatiin oma konserttipaikka ja harjoitustiloja bändeille. Talosta kehittyi kulttuurikeskus, jossa muun muassa tehtiin lehtiä, pyöritettiin teatteria ja harrastettiin moottoripyöräilyä. Suurimman huomion sai Suomen oloissa uusi ja outo ilmiö, paikallisradio, joka nimettiin Radio Cityksi. Tuli 1990-luvun alun lama, devalvaatio ja sen buustaamana taas nousu kausi, jonka voittajiin kuulunut matkapuhelinjätti Nokia loi vuosi tuhannen viimeisinä vuosina katseensa Porkkalankadulle. Nokia tarvitsi tilaa uusille rakennuksille ja kaupunki ymmärsi yskän. Nokian yskähtelyä kuunneltiin maassa muutenkin herkkä korvaisesti. Uuden vuosituhannen alussa matkapuhelinvalmistajan pörssiarvo kävi 223 miljardissa eurossa, ja kun se halusi tehdä omien työntekijöidensä verkkoliikenteen tarkkailusta helpompaa, säädettiin myös urkinta lakina tunnettu Lex Nokia. Hylätystä alkoholistien yömajasta monitoimitaloksi kunnostettu Lepakko olisi riittänyt Elmulle. Yhdistys ymmärsi kuitenkin aikojen muutoksen ja siirtyi kaupungin sille vuokraamiin uusiin tiloihin Telakkakadulle syksyllä 1999. Paikka ristittiin Nosturiksi. Joidenkin mielestä Nosturi oli tunnelmaltaan Lepakkoa kolkompi, mutta toisaalta kipeästi kaivattuja treenikämppiä saatiin tuntuvasti lisää. Elmun väistöliikkeen myötä kaupunki solmi ennätysmäisen suuriksi luonnehditut tonttikaupat, Lepakko purettiin ja Nokia sai halua mansa rakennukset – jotka se totesi pian valmistumisen jälkeen itselleen tarpeettomiksi. NOSTURIN ALOITTAESSA olin itse muuttamassa Helsinkiin. Ensikosketuksen taloon sain ulkopuolisen tapahtumajärjestäjän roolissa. Olen käynyt keikoilla maksavana asiakkaana, joskus soittajana ja tiukan paikan tullen olen löytänyt itseni myös Elmun baarin miksauspöydän takaa. Työhuoneen vuokraajana olen tarkkaillut paikan elämää noin seitsemän vuoden ajan. Yhdistyksen jäsenmaksun olen tainnut maksaa vain kerran. Joskus olen kuullut vinoilua siitä, etten ole elmulainen, mutta ”sä vain asut täällä”. Ulkopuolisena talon sisällä olen pistänyt merkille, että keikkojen ja treenaamisen lisäksi Nosturissa on perustettu ja pyöritetty verkkomedioita, tehty lehteä, myyty keikkoja, maalattu tauluja, kirjoitettu väitöskirjaa ja romaaneja, leikattu videoita, pyöritetty levy-yhtiöitä, äänitetty levyjä ja podcasteja, tehty mainoksia ja tatuoin teja, otettu valokuvia ja järjestetty näyttelyitä sekä organisoitu ulkoilmakonsertteja ja festivaaleja. Omiin havaintoihini perustuva listaus on vain pintaraapaisu. Nosturin todellisuus on varmasti ollut monipuolisempi, mutta tarinoissa se on joka tapauksessa tuomittu häviämään toisenlaisena aikana syntyneelle ja vuo sien kultaamalle Lepakon legendalle. KUTEN LEPAKOSSAKIN , musiikki soi Nosturissa 20 vuoden ajan. Toisin kuin Lepakon hautajaisissa, Nosturista siirrytään kuitenkin osin tuntemattomaan tulevaisuuteen. Tätä kirjoitet taessa uudet treenitilat ovat löytyneet Itä-Helsingistä, mutta uudesta konsertti tilasta ei ole tietoa – vaikka sellaista on kaupungin päättäjien suulla lupailtu vuosia, eikä Elmu ole jättänyt etsinnöissä kiveäkään kääntämättä. Vuonna 2014 uutisoitiin Helsingin myyvän Hietalahden Telakkarannasta tontteja 35 miljoonan euron arvosta. Samassa uutisessa kerrottiin Elmun muuttavan ”korvaaviin tiloihin vuoteen 2017 mennessä”. Rakennusbisnes on kuitenkin herkkää: jos rakennetaan liikaa, hintataso putoaa. Rakennusprojektin lykkääntymisen myötä Elmu on roikkunut eräänlaisessa löyhässä hirressä. Ulkopuolisen silmin kaupungin päätöksentekoon liittyvään venkoiluun vaikuttaa sekoittuvan myös virkamieskunnan henkilökohtaisia kaunoja. Elmun oman konserttitalon merkitystä on vähätelty: markkinat kyllä hoitavat tilat, jos elävälle musiikille on kysyntää. Tällä hetkellä markkinat näyttävät hiljentävän Helsingin keskustaa, kun useampi Nosturin kokoluokan keikkapaikka väistyy hotellien ja toimistojen tieltä, vaikka livekeikkojen suosio on ennätysmäistä. Nosturi laskeutuu haudan lepoon täysin palvelleena, mutta Elmun toiminnan perusajatukselle on edelleen kysyntää ja elävä musiikki tarvitsee edelleen katon päänsä päälle. 1999–2 019
9 / 2019 • 53 TEKSTI ESKO JUHOLA TEKSTI IIDA SIMES Sukupuuttoaalto omin silmin Hänen silmänsä alla! Yllätyksiä luvassa. K U U DE S S U KU PU UT TO AALTO on hävittänyt viimeisen sadan vuoden aikana maailmasta yli 200 selkärankaista lajia, eikä tahti ole suinkaan hidastumassa. Toimittaja ja biologi Juha Kauppisen Monimuotoisuus konkretisoi tämän globaalin ilmiön suomalaiselle lukijalle. Kirja vie lukijansa metsiin, tuntureille ja suomaille, mutta myös tekojärvien peittämien koskien äärelle, missä sukupuuttoaallon voi todeta omin silmin. Kauppinen kuvaa suomalaisen luonnon monimuotoisuuden kapenemista asiantuntevasti ja mukaansatempaavasti, yhtä suurella herkkyydellä niin ruusuruohomaamehiläisiä kuin kultasirkkujakin. Jälkimmäisen laulu on Suomessa jo vaiennut. Ihminen on syypää luonnon monimuotoisuuden kaventumiseen niin Suomessa kuin muuallakin. Sodan jälkeen hurjaa vauhtia teollistunut Suomi patosi vimmaisesti koskia, raapi metsiä raiskioiksi ja kuivatti soita uusien metsäpalstojen pohjaksi. Kaikki tämä kutisti eri lajien elintilaa, tuhosi kokonaisia ekosysteemejä ja kavensi kokonaisuutena suomalaisen luonnon monimuotoisuutta. Esimerkiksi ennen niin yleinen hömötiainen on luokiteltu Suomessa nykyään erittäin uhanalaiseksi. Kauppisen tapa kuvata lajeja saa lukijan tuntemaan ja välittämään jokaisesta lajista, ja esimerkiksi kuukkelin kotimetsän hakkaaminen teollisuuden tarpeisiin tuntuu lukijan sydänalassa asti. Silti Kauppinen ei taivu pessimismiin vaan uskoo, että nykyinen kehitys on vielä käännettävissä. Monimuotoisuus on upea teos, joka onnistuu vakuuttamaan kyynisimmänkin lukijan luonnon monimuotoisuuden kauneudesta ja tärkeydestä. Juha Kauppinen: Monimuotoisuus – kertomuksia katoamisista Siltala 2019, 350 s. G ILEADISSA , joka ennen tunnettiin Yhdysvaltoina, ympäristökatastrofit ja sodat ovat nostaneet valtaan äärikristityt, sivistystä halveksuvat hihhulimiehet. Naiset ovat alistettuja: puolisoita, palvelijoita eli ”marttoja” tai naisia kontrolloivia ”tätejä”. Ylijäämänaiset ovat orjattaria. He eivät saa tilaa, aikaa, ystäviä – eivät edes lastaan. Brittiläisen George Or wellin dystopiassa isoveliteknologia valvoi: Vuonna 1984 (ilm. 1949) on dystopian tunnetuin klassikko. Kanadalainen Margaret Atwood päivitti sen, kun hän 1980-luvulla reissasi jakautuneessa maailmassa. Hän kirjoitti Orjattaresi-teoksen Länsi-Saksassa vuonna 1984. TESTAMENTIT-KIRJAN mainoskampanja lanseerattiin ympäri maailmaa puoli vuotta ennen kun kirja ilmestyi. Oli taottava kuumaa rautaa: miljoonat olivat seuranneet Elisabeth Mossin riipivää kamppailua identiteettinsä ja lastensa puolesta The Handmaid’s Tale -televisiosarjassa. Sen viestit kulminoituivat tuon vaiennetun kapinallisen sydäntäsärkeviin, myöhemmin piinaavan kyllästyttäviin, katseisiin valkoisen hattutötterön uumenista. Atwood on kirjoittanut Testamentit ovelasti komppaamaan TV-sarjaa. Kirja sijoittuu myöhäisempään aikaan. Luvassa on uusia hahmoja ja kiinnostavia yllätyksiä. Lukukokemus on viihdyttävä. Gileadin valtio rakoilee. Jotkut valtahahmot tekevät myyräntyötä kotimaassaan. Samalla vakoojajärjestö Mayday operoi tehokkaasti Kanadasta. Ja koska aikaa on kulunut, aikaisempien teoksien lapset ovat kasvaneet… Margaret Atwood: Testamentit Suom. Hilkka Pekkanen Otava, 496 s. Kirja-arviot Vain lajit vaihtuivat Rotukarja kertoo riippuvuudestamme lihasta ja siitä, kuinka liha päätyy lautaselle. Kirjassa tuotantoeläimet ja riista on korvattu ihmisillä. ”O LET MITÄ SYÖT” , on typerä sanonta. Emme me muutu ruoak semme. Sanonta kuitenkin kävi mielessä Agustina Bazterrican Rotukarjaa lukiessa. Teos kertoo riippuvuuksista ja siitä, kuinka äärimmäisiin toimiin olemme valmiita menemään tyydyttäessämme niitä. Rotukarja esittelee riippuvuuttamme lihasta. Tarina sijoittuu tarkemmin määrittelemättömään lähitulevaisuuteen, jossa maapallon eläimiin on pesiytynyt GGB-virus, joka tekee niiden lihan meille hengenvaaralliseksi syödä. Yksi eläin on säästynyt virukselta – ihminen kelpaa yhä syötäväksi. Kirjassa viruksen luonne ja tieteellinen tausta jää selittämättä. Tuntuu mahdottomalta, että olisi olemassa virus, joka tarttuisi kaikkiin muihin eläimiin paitsi ihmisiin, mutta se ei haittaa lukukokemusta. Kiinnostava aines ja pohdinta on toisaalla. Luonnontieteellisesti hömpällä asetelmalla päästään tarkastelemaan ihmiskunnan tapaa hahmottaa maailmaa. Kirjan alussa teurastaja mietiskelee ahdistusta, jota hän kokee ihmisiä teurastaessaan. Sanavalintoihin on tosin kiinnitetty tuossa todellisuudessa huomiota. Sanoja ”ihminen” ja ”teurastaa” ei saa käyttää. Ahdistus, jota teurastaja kokee, on hänelle tuttu entuudestaan. Aikana ennen ”murrosta” hänen tehtävänsä oli listiä sikoja ruuaksi. Pohdinnat olivat jo tuolloin samankaltaisia. Kirja herätteleekin pohtimaan, miksi ja millä perusteilla sopivan ja sopimattoman rajoja on vedetty. ROTUKARJA KYSYY perusteluja sille, miksi toiset eläimet ovat tasa-arvoisempia kuin toiset. Bazterrica esittää, että ihmiset lopulta janoavat selkeitä ja helppoja vastauksia vaikeisiin kysymyksiin. Jahka vastaukset on annettu, ihmiset antavat itselleen luvan olla kyseenalaistamatta niitä. Voi tuntua liioitellulta kirjoittaa kirja siitä, että lihanhimomme pakottaisi meidät syömään toisiamme. Vai tuntuuko? Syömmehän me kuitenkin nytkin lihaa siitä huolimatta, että tiedämme lihantuotannon päästöjen kiihdyttävän meidät tuohoavaa ilmastonmuutosta. Toisaalta, jos ihmiseläimen kasvattaminen ja tappaminen lounaaksi tuntuu hurjalta, niin missä sitten menee ihmisen ja sian välinen raja, jonka ylittämällä syötäväksi kasvattaminen muuttuu soveliaaksi? ROTUKARJA ei ole helppoa luettavaa. Alussa juoni on sivussa ja keskiössä on maailman kuvaaminen. Lihan, kuoleman ja karjan käsittely on yksityiskohtaista ja kaunistelematonta, eikä teoksesta saa kepeää tai miellyttävää luettavaa mitenkään. Bazterrica on tehnyt kotiläksynsä ja on vaikeaa päästä yli siitä, että prosessit, joita hän kuvaa ovat arkea kaikkialla — vain teurastettava laji on kirjassa muutettu. Kuvattu kauheus ei tietenkään tarkoita sitä, etteikö teos olisi hyvä ja kiinnostava, mutta sen päästäminen ihon alle ei ole miellyttävää – ei tosin tarvitsekaan olla. Kirjan alun jopa puuduttava maailman rakentaminen väistyy vähitellen ja lopulta lukijalle on luvassa tarinallinen palkinto teurastamokuvausten läpi kahlaamisesta. Bazterrica ei jätä missään vaiheessa lyömättä lukijalta ilmoja pihalle, sama pätee teoksen loppuun saakka. Agustina Bazterrica: Rotukarja. Suom. Einari Aaltonen Like 2019, 248 s. TEKSTI JARI TAMMINEN
54 • 9 / 2019 ELOKUVAT Ken Loach: KIITOS TILAUKSESTASI Ensi-ilta 8.11. Vaikka olisikin päässyt Oxfordin yliopistoon opiskelemaan lakia, kaikkia ei kiinnostakaan kovaliksaiset työt ja asema eliitissä. Eräs herrahissistä hypännyt on brittiläinen Ken Loach (s. 1936), joka ryhtyi työskentelemään draaman parissa saatuaan valmiiksi lainopillisen tutkintonsa. 1960-luvulla Loach ohjasi BBC:lle televisio-ohjelmia. Loachin uran rapistuvan imperiumin sosiaalisena omatuntona käynnistivät ”dokudraamat”. Ne olivat tosi-TV:n edeltäjiä, dramatisoituja tarinoita tavallisista ihmisistä. Loachin tyyliä kutsutaan sosiaaliseksi realismiksi. Kuten maailmansotien jälkeisen neorealismin mestari Vittorio de Sica, Loach kertoo hyvin uskottavasti ihmisistä kamppailemassa vaikeuksien keskellä pitääkseen arkensa ja elämänsä kasassa. Kiitos tilauksestasi -elokuva vertautuu de Sican Polkupyörävarkaaseen (1948). De Sican Francois Ozon: JUMALAN ARMOSTA Ensi-ilta 15.11. Berlinin elokuvajuhlilla Grand Jury -palkinnon saanut François Ozonin uusin elokuva kertoo katolisen kirkon muutaman vuoden takaisesta skandaalista, joka liittyi lasten hyväksikäyttöön Lyonissa. Se seuraa aikuisena traumoihinsa havahtuneita rikosten uhreja, syyllisyytensä myöntävän papin säälittävää uhriutumista ja katolisen kirkon systemaattista pyrkimystä suojella mainettaan peittelemällä häpeällistä rikosta. Hyväksikäytettyjä edustavista dramatisoiduista henkilöhahmoista Alexandre ( Melvil Poupaud) on yhä katoliseen kirkkoon sitoutunut suurperheellinen ja Francois ( Denis Ménochet) kirkkoa aatteellisesti vastustava Nora Fingscheidt: SYSTEM CRASHER Ensi-ilta 22.11. Nora Fingscheidtin System Crasher kertoo aggressioiden hallinnan ongelmista ja muutenkin häiriöoireilevasta 9-vuotiaasta Bennistä sekä vanhempien ja kasvattajien voimattomuudesta hänen auttamisessaan. Kesäkuussa Sodankylän elokuvajuhlilla näytöksen yhteydessä ohjaaja itse kuvaili miten paljon aikaa ja paneutumista psykologinen taustatyö, lapsinäyttelijöiden roolitus ja kohtaus ten työstäminen lasten kanssa oli vaatinut. Kaikki tämä on myös helppo tunnistaa lopputuloksesta. Elokuvan uskottavuus ja koskettavuus elävät pääosaa esittävän Helena Zengelin riipaisevan J-P Valkeapää: KOIRAT EIVÄT KÄYTÄ HOUSUJA Elokuvateattereissa nyt. J-P Valkeapään ohjaama Koirat eivät käytä housuja kertoo puolisonsa ja melkein omankin henkensä hukkumisonnettomuudesssa menettäneestä Juhasta ( Pekka Streng). Hän jää koukkuun kuolemakokemukseen ja hakee siihen apua BDSM-palveluja myyvältä domina Monalta ( Krista Kosonen). Arkirooliltaan Juha on sydänkirurgi ja teini-ikäisen Ellin ( Ilona Huhta) luoma surullinen hahmo Ricci tarvitsi polkupyörän voidakseen tehdä työtä sodan raunioilla Roomassa. Työ oli välttämätön Riccille, sillä koko perhe oli hänestä riippuvainen. Loachin päähenkilö Ricky tarvitsee pakettiauton voidakseen työskennellä lähettifirman kanssa, ei firmassa, kuten pomo painottaa. Sekä de Sican että Loachin elokuvissa kulkupeli miehelle hoituu vaimon järjestämänä, mutta samalla vaimo tulee pudonneeksi samaan sudenkuoppaan. Loachin elokuvassa raunioita ei ole aiheuttanut sota, vaan talouskriisit ja rajusti kasvava eriarvoisuus. Rikkaat ja heidän rahansa ovat tavallisten ihmisten ulottumattomissa, siksi köyhät tappelevat keskenään ja varastavat toisiltaan. Alkuperäinen nimi Sorry We Missed You on kuin viesti köyhille: Sori siitä, ettei teitä tarvita. Kun putoatte, takaisin ylös ei ole enää nousemista. IIDA SIMES ateisti. Syrjäytymisuhan äärellä sinnittelevä Emmanuel ( Swann Arlaud) puolestaan syyttää tapahtumia epäonnistumisestaan työelämässä ja ihmissuhteissa. Ozonin näennäisen neutraali ja demonisoinnilla mässäilemätön kerrontatapa antaa eväitä tragedian eri ulottuvuuksien ymmärtämiseen. Sitä ankarammin elokuva ruoskii uskonnollisen yhteisön äärimmäistä tekopyhyyttä. Taitavan näyttelijätyön tukemana välittyy miten traumaattisen rikoksen avaaminen ja yhteisöllinen kamppailu vapauttavat ja voimauttavat vääryyden kohteeksi joutuneita. Kuten sekin, miten vanhojen haavojen avaaminen synnyttää monenlaista kitkaa erilaisten vakaumusten ja sukupolvien taakkojen törmätessä toisiinsa. TUOMAS RANTANEN olemuksen ja vaativan aiheen tavanomaista syvällisemmän käsittelyn varassa. Tarinan kulkua siivittävät klaustrofobiset sisäkuvat kodeista, kouluista ja laitoksista, joiden seinät ovat Bennille liian ahtaat. Samalla ne vahvistavat luontoympäristössä kuvattujen kohtausten symbolista voimaa. Elokuvan avainkuvassa Benni seisoo yksin suolla katsoen surumielisesti taakseen kohti epäonnistumisensa tunnistavaa hoitajaansa. System Crasher näyttää vastaansanomattomasti, miten ihmismieli muodostuu tunteiden pitelemättömän alkuvoiman ja niiden hallitsemiseen pyrkivien vastavoimien törmäyksestä. Onnekkailla yhtälö löytyy helpommin kuin joillakin toisilla. TUOMAS RANTANEN höveli yksinhuoltaja Mona taas on sinkkuna elävä fysioterapeutti. Kiinnostavasta lähtöasetelmasta, hauskoista kuvallisista lainauksista ja paneutuneesta näyttelijätyöstä huolimatta tarinan kaari jää vajaaksi. Samalla kun Juhan psykologisen jumituksen käsittely saadaan aukeamaan vasta loppukohtauksessa, Monan persoona ja oma elämä jäävät ohuiden viittausten varaan. Samalla draamallisena ratkaisuna välähtävä romanttisen rakkauden mahdollisuus kalskahtaa turhankin sovinnaiselta. TUOMAS RANTANEN Kiitos tilauksestasi 8.11. Jumalan armosta 15.11. System Crasher 22.11. KOONNUT TUOMAS RANTANEN 6.11. Yle Teema & Fem: Rakkautta vailla (Venäjä 2017) Andrei Zvjagintsev lykkii Leviathanista (2014) tuttua latuaan, jossa kuvaa vertauskuvallisesti nyky-Venäjän yhteiskunnallista korruptiota ja moraalista rappiota. Tällä kertaa keskiluokkaisen avioparin erokriisin keskellä heidän 12-vuotias poikansa katoaa eikä tilannetta auta viranomaisten ammattitaidottomuus, vanhempien keskinäinen viha eikä edes armeijanvihreisiin pukeutuneet vapaaehtoiset. Elokuvan pysäyttävimmässä kuvassa lapsensa hukannut äiti treenaa räntäsateessa paikallaanjuoksua Venäjän verryttelyasu päällä. 11.11. alkaen maanantaisin YLE 1: Franco – unohdettu diktaattori (Saksa 2017) Suomalaisen äärioikeiston etsiessä itselleen idoleita historian pimeimmistä jaksoista Isabel Andrés Portín, Klaus Kastenholzin ja Ina Kessebohmin neliosainen dokumentti tulee varmasti tarpeeseen. Siinä paneudutaan Espanjan diktaattorina vuosina 1939–1975 toimineen Francisco Francon veriseen valtaannousuun, demokratiaa julmasti polkeneeseen valtakauteen ja traumaattiseen perintöön. HBO: Our Boys (2019 Israel/USA) Hagai Levin, Joseph Cedarin ja Tawfik Abu-Waelin tarkasti kirjoitetussa minisarjassa kuvitetaan vuonna 2014 Israelissa tapahtunutta ortodoksijuutalaisten nuorten miesten viha motiivissa tekemää, kadulta sattumanvaraisesti kaapatun teini-ikäisen Mohammed Abu Khdeirin raakaa murhaa. Poikansa menettäneen arabiperheen tragediaa peilataan Israelin yhteiskunnan monimutkaisiin valta rakenteisiin, uskonnolliseen ahdasmielisyyteen, rasismiin sekä moniin muihin esteisiin, jotka Israelin ja Palestiinan kysymyksessä ovat keskinäisen ymmärryksen tiellä. 29.11. Yle Teema & Fem: Piukat paikat (USA 1959) Billy Wilderin ohjaamassa ja Marilyn Monroen, Jack Lemmonin ja Tony Curtisin tähdittämässä gangsterikomediaklassikossa ristiinpukeudutaan ja koetellaan muutenkin sukupuolirajoja tavalla, jolle enimmäkseen kehtaa nauraa vielä tänäänkin. 30.11. Yle Teema & Fem: Keskiyön cowboy (USA 1969) John Schlesingerin kolme Oscaria voittaneessa sosiaalisen realismin mestariteoksessa teksasilainen Joe Buck ( Jon Voight) muuttaa New Yorkiin tarkoituksenaan rikastua rikkaiden naisten playboyna. Kokeneen marginaali selviytyjän Ratsonin ( Dustin Hoffman) mentoroinnista huolimatta hän vajoaa vähemmän glamouriseen seksityöläisyyteen, pikkurikollisuuteen ja toivottomaan kurjuuteen. Voiman TV-tärpit
EloKuvateatteri Orion KETTUPÄIVÄT 8.-10.marraskuuta! Kettupäivät on yhteiskunnallisen elokuvan tapahtuma Cinema Orionissa isänpäiväviikonloppuna! Lyhyttä ja pitkää, dokumenttia ja fiktiota, läheltä ja kaukaa. Ladj Ly'n LES MISERABLES, Ken Loachin KIITOS TILAUKSESTASI, Nora Fingscheidtin SYSTEM CRASHER, Benedikt Erlingssonin WOMAN AT WAR, Louis-Julien Petit'n LES INVISIBLES, Marie Skovgaardin THE REFORMIST A FEMALE IMAM, Petteri Saarion AKTIVISTI, Georg Grotenfeltin TOISINAJATTELIJA, Olli Laineen PAPPI. PUNKKARI. ANARKISTI, Lotta-Kaisa Riistakosken KUNNIAKIERROS, sekä juhlanäytökset: YKSITTÄISTAPAUS ja Berliinin muurin sortumisen 30-vuotispäivää juhlistava RABBIT À LA BERLIN! Katso koko ohjelma: www.cinemaorion.fi/kettupaivat EERIKINKATU 15, HELSINKI
Helsingin seurakunnat toivottavat sinulle joulurauhaa. Haagan seurakunta • Herttoniemen seurakunta • Johannes församling • Kallion seurakunta • Kannelmäen seurakunta • Lauttasaaren seurakunta • Malmin seurakunta • Matteus församling • Mikaelin seurakunta • Munkkiniemen seurakunta • Oulunkylän seurakunta • Paavalin seurakunta • Pakilan seurakunta • Petrus församling • Pitäjänmäen seurakunta • Roihuvuoren seurakunta • Tuomiokirkkoseurakunta • Töölön seurakunta • Vartiokylän seurakunta • Vuosaaren seurakunta #KUULUU JOULUUN Helsingissä 102,0 MHz Helsingin jouluseimet: jouluseimet.fi Rakenna joulupuu –keräyksen kautta on mahdollisuus antaa lahja kotikulmilla asuvalle lähimmäiselle. Lisätietoja: rakennajoulupuu.fi toisenlainenlahja.fi Helsingissä järjestetään satoja Kauneimmat joululaulut –tilaisuuksia. Löydä omasi: kauneimmatjoululaulut.fi Helsingin seurakuntien joulunajan tapahtumat osoitteessa: helsinginseurakunnat.fi sekä Kirkko ja kaupunki -lehdessä. Etsi joulun ihmettä! Joulun alla tapahtuu: ? Hoosianna-kirkot 1. adventtisunnuntaina 1.12. ? Joulumusiikkia ? Joulunajan myyjäiset ? Diakoniaruokailut ja muut jouluateriat ? Koko perheen jouluvalmistelut: askartelua, joulupolkuja ym. ? Lauletaan yhdessä: Kauneimmat joululaulut ? Kansallinen joululaulupäivä 15.12. ? Joulunviettoa yhdessä 24.12. ? Joulukirkot jouluaattona 24.12. ja joulupäivänä 25.12. ? Jouluyön messut 24.12. #joulurauhaa #joulukalenteri #kirkkohelsingissä @Kirkko_HKIssa Helsingin seurakunnat toivottavat sinulle joulurauhaa. Haagan seurakunta • Herttoniemen seurakunta • Johannes församling • Kallion seurakunta • Kannelmäen seurakunta • Lauttasaaren seurakunta • Malmin seurakunta • Matteus församling • Mikaelin seurakunta • Munkkiniemen seurakunta • Oulunkylän seurakunta • Paavalin seurakunta • Pakilan seurakunta • Petrus församling • Pitäjänmäen seurakunta • Roihuvuoren seurakunta • Tuomiokirkkoseurakunta • Töölön seurakunta • Vartiokylän seurakunta • Vuosaaren seurakunta #KUULUU JOULUUN Helsingissä 102,0 MHz Helsingin jouluseimet: jouluseimet.fi Rakenna joulupuu –keräyksen kautta on mahdollisuus antaa lahja kotikulmilla asuvalle lähimmäiselle. Lisätietoja: rakennajoulupuu.fi toisenlainenlahja.fi Helsingissä järjestetään satoja Kauneimmat joululaulut –tilaisuuksia. Löydä omasi: kauneimmatjoululaulut.fi Helsingin seurakuntien joulunajan tapahtumat osoitteessa: helsinginseurakunnat.fi sekä Kirkko ja kaupunki -lehdessä. Etsi joulun ihmettä! Joulun alla tapahtuu: ? Hoosianna-kirkot 1. adventtisunnuntaina 1.12. ? Joulumusiikkia ? Joulunajan myyjäiset ? Diakoniaruokailut ja muut jouluateriat ? Koko perheen jouluvalmistelut: askartelua, joulupolkuja ym. ? Lauletaan yhdessä: Kauneimmat joululaulut ? Kansallinen joululaulupäivä 15.12. ? Joulunviettoa yhdessä 24.12. ? Joulukirkot jouluaattona 24.12. ja joulupäivänä 25.12. ? Jouluyön messut 24.12. #joulurauhaa #joulukalenteri #kirkkohelsingissä @Kirkko_HKIssa Helsingin seurakunnat toivottavat sinulle joulurauhaa. Haagan seurakunta • Herttoniemen seurakunta • Johannes församling • Kallion seurakunta • Kannelmäen seurakunta • Lauttasaaren seurakunta • Malmin seurakunta • Matteus församling • Mikaelin seurakunta • Munkkiniemen seurakunta • Oulunkylän seurakunta • Paavalin seurakunta • Pakilan seurakunta • Petrus församling • Pitäjänmäen seurakunta • Roihuvuoren seurakunta • Tuomiokirkkoseurakunta • Töölön seurakunta • Vartiokylän seurakunta • Vuosaaren seurakunta #KUULUU JOULUUN Helsingissä 102,0 MHz Helsingin jouluseimet: jouluseimet.fi Rakenna joulupuu –keräyksen kautta on mahdollisuus antaa lahja kotikulmilla asuvalle lähimmäiselle. Lisätietoja: rakennajoulupuu.fi toisenlainenlahja.fi Helsingissä järjestetään satoja Kauneimmat joululaulut –tilaisuuksia. Löydä omasi: kauneimmatjoululaulut.fi Helsingin seurakuntien joulunajan tapahtumat osoitteessa: helsinginseurakunnat.fi sekä Kirkko ja kaupunki -lehdessä. Etsi joulun ihmettä! Joulun alla tapahtuu: ? Hoosianna-kirkot 1. adventtisunnuntaina 1.12. ? Joulumusiikkia ? Joulunajan myyjäiset ? Diakoniaruokailut ja muut jouluateriat ? Koko perheen jouluvalmistelut: askartelua, joulupolkuja ym. ? Lauletaan yhdessä: Kauneimmat joululaulut ? Kansallinen joululaulupäivä 15.12. ? Joulunviettoa yhdessä 24.12. ? Joulukirkot jouluaattona 24.12. ja joulupäivänä 25.12. ? Jouluyön messut 24.12. #joulurauhaa #joulukalenteri #kirkkohelsingissä @Kirkko_HKIssa Tietäjät kulkivat pitkän matkan seimen luo, mutta meidän ei tarvitse etsiä joulun tunnelmaa kaukaa. Joulun ihme on, että joulun lapsi ja hänen vapauttava sanomansa voivat löytyä tavallisista kodeista epätäydellisen arjen keskeltä. Marraskuun lopulla Helsingin seurakuntien jäsenet saavat viime vuoden tapaan kotiinsa postitettuna joulukalenterin. Sen tekstit muistuttavat, ettei joulun tunnelma ole suoritus muiden joukossa vaan se löytyy kuin ihme sieltä ja täältä. Kalenterin tekstien kanssa voit itsekin kulkea tähden valaisemaa tietä kohti joulun ihmettä.