JUKKA PUOTILA – TAINA WEST JUKKA PUOTILA -SHOW 2020 www.kansallisteatteri.fi/turvallisesti-kansallisteatterissa MAURI KUNNAS KOIRAMÄEN SUOMEN HISTORIA UUSIA NÄKYJÄ MAAILMASTA MICHAEL BARAN HITLER JA BLONDI JUHA JOKELA DOSENTIT KAIKKI ÄIDISTÄNI SAMUEL ADAMSONIN NÄYTELMÄ PEDRO ALMODÓVARIN ELOKUVAN POHJALTA HÖLMÖLÄN JOULU KANTAESITYS 25.11.2020 TURVALLISESTI KANSALLISTEATTERISSA Muista maski Istutaan turvavälein Kädet puhtaaksi ENSI-ILTA 23.11.2020 KIRSI PORKKA – MARINA MEINANDER TUOHTUMUS MOLIÈRE SAITURI PERHEEN PIENIMMILLE!
JUKKA PUOTILA – TAINA WEST JUKKA PUOTILA -SHOW 2020 www.kansallisteatteri.fi/turvallisesti-kansallisteatterissa MAURI KUNNAS KOIRAMÄEN SUOMEN HISTORIA UUSIA NÄKYJÄ MAAILMASTA MICHAEL BARAN HITLER JA BLONDI JUHA JOKELA DOSENTIT KAIKKI ÄIDISTÄNI SAMUEL ADAMSONIN NÄYTELMÄ PEDRO ALMODÓVARIN ELOKUVAN POHJALTA HÖLMÖLÄN JOULU KANTAESITYS 25.11.2020 TURVALLISESTI KANSALLISTEATTERISSA Muista maski Istutaan turvavälein Kädet puhtaaksi ENSI-ILTA 23.11.2020 KIRSI PORKKA – MARINA MEINANDER TUOHTUMUS MOLIÈRE SAITURI PERHEEN PIENIMMILLE!
Joulun parhaat kirjalahjat Kirjakaupoista, verkkokaupoista, marketeista ja osoitteesta intokustannus.fi = Myös e-kirjana = Myös äänikirjana Risto Isomäki VEDENPAISUMUKSEN LAPSET Vedenpaisumuksen lapset on paitsi monitahoinen jännityskertomus myös kauhistuttavan kaunis kuvaus luonnonvoimista. Katri Merikallio TARJA HALONEN ERÄÄN AKTIVISTIN TARINA Koskettava tarina Tarja Halosen pitkästä urasta kansalaisjärjestöissä ja miten se on muovannut hänen ajatteluaan. Kaj Lipponen (toim.), Waldemar Wallenius & Harri Tuominen JUICE PUHUU KOOTUT MUISTELMAT VOL. I & II Laura Gustafsson REHAB Kumman uhraisit mieluummin: oman mukavuutesi vai lapsesi tulevaisuuden? Juice puhuu -kirjat perustuvat 40-tuntisen radio-ohjelman leikkaamattomiin haastattelunauhoihin, joita ei koskaan aiemmin ole päässyt julkisuuteen. ”Toista Laura Gustafssonin kaltaista ei ole.” – Suomen Kuvalehti Petri Laukka & Ari Turunen SOLVAAJAT HERJAAMISEN HÄVYTÖN HISTORIA Historian hurjimmat herjaajat ja pahasuisimmat panettelijat. Ina Mikkola RUNKKARIN KÄSIKIRJA Kirja kaikille oman elämänsä runkkareille, jotka haluavat kasvattaa seksuaalista älykkyysosamääräänsä. Tirkistele, ylläty, sivisty! Jelena Tšižova MUISTISTA PIIRRETTY KAUPUNKI Eloisasti soljuva romaani ja muistelmateos neljän sukupolven Pietarista. Mira Mallius MERI-KARHUN SUURI SUKU RETKI MAAILMAN KARHULAJIEN PARIIN Kuvittaja Mira Malliuksen ensimmäisessä omassa lastenkirjassa matkataan karhujen jalanjäljissä. Tiedonjulkistamisen elämäntyöpalkinto 2020 ”Jos haudan takaa voi puhua, nyt se tapahtuu.” – Iltalehti
MA RRA SKU UN MER KKI TUO TTE ET ILMOITUS AUSCHWITZIN SISARET Brilleslijperin juutalaissisarukset Janny ja Lien pyörittivät toisen maailmansodan aikana Hollannin suurinta vainottujen piilopaikkaa. Kun heidän rauhaisa turvansa lopulta paljastui, sisarukset lähetettiin viimeisellä junalla Auschwitziin. Roxane van Iperenin Auschwitzin sisaret (suomentajana Sirpa Parviainen) on vaikuttava kertomus kahden nuoren naisen pyyteettömästä rohkeudesta ja inhimillisyydestä maailmanhistorian synkimmällä hetkellä. www.bazarkustannus.fi LUOMU TUOREKASVIMAITO – HARVEST MOON Harvest Moon -tuorekasvimaito on raikas ja monikäyttöinen kasvijuoma luomu tuo tetuista cas hewpähki nöis tä, riisistä ja kookoksesta. Tuote ei sisällä lainkaan lisättyä sokeria tai lisäaineita. Nauti tuorekasvimaitosi kylmänä tai kahvin kanssa. Tuote vaahtoutuu myös erikoiskahveihin. Voit myös korvata sillä maidon ruoanlaitossa ja leivonnassa. Juoma on koostumukseltaan pehmeä ja täyteläinen, maultaan erityisen raikas. Kokeile ja ihastu! www.ekolo.fi KOKEMUKSIA KANNABIKSESTA / KERTOMUKSIA ELÄMÄSTÄ Mitä nuoret haluavat kertoa kokemuksistaan kannabikseen liittyen? Kokemuksia kannabiksesta / Ker tomuksia elämäs tä -kirjassa kolmisenkymmentä nuorta jakavat anonyymisti kokemuksiaan pidempien ja lyhyem pien tekstien muodossa, runoin sekä kuvataiteen keinoin. Kirja on luettavissa maksutta kannabis.eu-sivustolta osoitteesta: www.kannabis.eu/kokemustarinat. Kannabis. eu-oma-apusivusto tarjoaa tukea ja apuvälineitä kannabiksen käytön vähentämiseen, lopettamiseen sekä haittojen vähentämiseen. www.kannabis.eu PIMEYS Vuonna 1934 itä valtalainen Chris tiane Ritter seurasi metsästäjämiestään talveksi Huippuvuorten täydelliseen pimeyteen pieneen metsästysmajaan. Lähes sata vuotta myöhemmin Christianen matkasta inspiroitunut oslolainen Sigri lähtee Norjan vuorille voittamaan pimeänpelkonsa. Pimeys on narratiivinen tietokirja ristiriitaisesta suhteestamme pimeyteen: miksi pelkäämme pimeää vaikka tarvitsemme sitä ja miten alati lisääntyvä valo vaikuttaa uneemme? Sigri Sandberg: Pimeys. Tähtiä, pelko ja viisi yötä tunturissa. www.otava.fi MUOVITON PURUKUMI – TRUE GUM Tavalliset purukumit sisältävät runsaasti keinotekoisia ainesosia kuten makeutusaineita ja muovia. Siksi luonnollisista raaka-aineista valmistettu True Gum on aivan erityinen purukumi. Sen massa on valmistettu chicle-kumista, jota myös muinaiset maya-intiaanit pureksivat purkan tapaan. True Gum -purukumit on makeutettu ksylitolilla ja ne ovat täysin biohajoavia. Löydät True Gumilta vastustamattomat maut Minttu & matcha, Inkivääri & Kurkuma, Lakritsi & eukalyptus sekä Vadelma & vanilja. www.ekolo.fi Kirja kattaa kaikki Suomen 40 kansallispuistoa tekstein, kuvin ja kartoin. Jokaisen puis ton kohdalla annetaan vinkkejä parhaista kohteista ja kerrotaan elämyksistä, joi ta puistoissa voi kokea. Pienikokoinen opas mahtuu mukaan retkille. Siinä on silti tilaa omille merkinnöille ja liittenä olevia kansallispuistojen tunnustarroja voi kiinnittää kirjan sivuille sitä mukaa, kun puistoissa on vierailtu. Bongarin opas on toteutettu yhdessä Suomen suosituimman retkeilymedian, Retkipaikan kanssa. www.karttakauppa.fi KANSALLISPUISTOT – BONGARIN OPAS ”Vadim on raju, rohkea, vähän raakakin ja julma. Se on kuitenkin myös lohdullinen ja ihana romaani. Aalto on saanut erilaiset sävyt sointumaan, mutta jättänyt tekstiin rosoa, jossa on ytyä.” (Outi Hytönen, Parnasso) Romaani löytyy kirjakaupoista, streamingpalveluista ja kustantajan verkkokaupasta: kustantamo.sets.fi/kirja/vadim Alennus 30 % koodilla VOIMA REETTA AALTO: VADIM KERTOMUKSEN VAARAT Kertomuksen vaa rat – kriittisiä ääniä tarinataloudessa kokoaa tarinankerronnan asiantuntijat pohtimaan hyvää kertomusta. Se avaa tarinallisuuden ongelmia ja koluaa sen syövereitä bisneksessä, mediassa, kulttuurissa ja muussa julkisuudessa. Kirjoittajina mukana mm. Juha Itkonen, Jaakko YliJuonikas, Riikka Pelo, Jussi Valtonen, Jan Forsström, Anu Silfverberg, Heikki Aleksanteri Kovalainen ja Antti Holma. www.vastapaino.fi
MA RRA SKU UN MER KKI TUO TTE ET ILMOITUS AUSCHWITZIN SISARET Brilleslijperin juutalaissisarukset Janny ja Lien pyörittivät toisen maailmansodan aikana Hollannin suurinta vainottujen piilopaikkaa. Kun heidän rauhaisa turvansa lopulta paljastui, sisarukset lähetettiin viimeisellä junalla Auschwitziin. Roxane van Iperenin Auschwitzin sisaret (suomentajana Sirpa Parviainen) on vaikuttava kertomus kahden nuoren naisen pyyteettömästä rohkeudesta ja inhimillisyydestä maailmanhistorian synkimmällä hetkellä. www.bazarkustannus.fi LUOMU TUOREKASVIMAITO – HARVEST MOON Harvest Moon -tuorekasvimaito on raikas ja monikäyttöinen kasvijuoma luomu tuo tetuista cas hewpähki nöis tä, riisistä ja kookoksesta. Tuote ei sisällä lainkaan lisättyä sokeria tai lisäaineita. Nauti tuorekasvimaitosi kylmänä tai kahvin kanssa. Tuote vaahtoutuu myös erikoiskahveihin. Voit myös korvata sillä maidon ruoanlaitossa ja leivonnassa. Juoma on koostumukseltaan pehmeä ja täyteläinen, maultaan erityisen raikas. Kokeile ja ihastu! www.ekolo.fi KOKEMUKSIA KANNABIKSESTA / KERTOMUKSIA ELÄMÄSTÄ Mitä nuoret haluavat kertoa kokemuksistaan kannabikseen liittyen? Kokemuksia kannabiksesta / Ker tomuksia elämäs tä -kirjassa kolmisenkymmentä nuorta jakavat anonyymisti kokemuksiaan pidempien ja lyhyem pien tekstien muodossa, runoin sekä kuvataiteen keinoin. Kirja on luettavissa maksutta kannabis.eu-sivustolta osoitteesta: www.kannabis.eu/kokemustarinat. Kannabis. eu-oma-apusivusto tarjoaa tukea ja apuvälineitä kannabiksen käytön vähentämiseen, lopettamiseen sekä haittojen vähentämiseen. www.kannabis.eu PIMEYS Vuonna 1934 itä valtalainen Chris tiane Ritter seurasi metsästäjämiestään talveksi Huippuvuorten täydelliseen pimeyteen pieneen metsästysmajaan. Lähes sata vuotta myöhemmin Christianen matkasta inspiroitunut oslolainen Sigri lähtee Norjan vuorille voittamaan pimeänpelkonsa. Pimeys on narratiivinen tietokirja ristiriitaisesta suhteestamme pimeyteen: miksi pelkäämme pimeää vaikka tarvitsemme sitä ja miten alati lisääntyvä valo vaikuttaa uneemme? Sigri Sandberg: Pimeys. Tähtiä, pelko ja viisi yötä tunturissa. www.otava.fi MUOVITON PURUKUMI – TRUE GUM Tavalliset purukumit sisältävät runsaasti keinotekoisia ainesosia kuten makeutusaineita ja muovia. Siksi luonnollisista raaka-aineista valmistettu True Gum on aivan erityinen purukumi. Sen massa on valmistettu chicle-kumista, jota myös muinaiset maya-intiaanit pureksivat purkan tapaan. True Gum -purukumit on makeutettu ksylitolilla ja ne ovat täysin biohajoavia. Löydät True Gumilta vastustamattomat maut Minttu & matcha, Inkivääri & Kurkuma, Lakritsi & eukalyptus sekä Vadelma & vanilja. www.ekolo.fi Kirja kattaa kaikki Suomen 40 kansallispuistoa tekstein, kuvin ja kartoin. Jokaisen puis ton kohdalla annetaan vinkkejä parhaista kohteista ja kerrotaan elämyksistä, joi ta puistoissa voi kokea. Pienikokoinen opas mahtuu mukaan retkille. Siinä on silti tilaa omille merkinnöille ja liittenä olevia kansallispuistojen tunnustarroja voi kiinnittää kirjan sivuille sitä mukaa, kun puistoissa on vierailtu. Bongarin opas on toteutettu yhdessä Suomen suosituimman retkeilymedian, Retkipaikan kanssa. www.karttakauppa.fi KANSALLISPUISTOT – BONGARIN OPAS ”Vadim on raju, rohkea, vähän raakakin ja julma. Se on kuitenkin myös lohdullinen ja ihana romaani. Aalto on saanut erilaiset sävyt sointumaan, mutta jättänyt tekstiin rosoa, jossa on ytyä.” (Outi Hytönen, Parnasso) Romaani löytyy kirjakaupoista, streamingpalveluista ja kustantajan verkkokaupasta: kustantamo.sets.fi/kirja/vadim Alennus 30 % koodilla VOIMA REETTA AALTO: VADIM KERTOMUKSEN VAARAT Kertomuksen vaa rat – kriittisiä ääniä tarinataloudessa kokoaa tarinankerronnan asiantuntijat pohtimaan hyvää kertomusta. Se avaa tarinallisuuden ongelmia ja koluaa sen syövereitä bisneksessä, mediassa, kulttuurissa ja muussa julkisuudessa. Kirjoittajina mukana mm. Juha Itkonen, Jaakko YliJuonikas, Riikka Pelo, Jussi Valtonen, Jan Forsström, Anu Silfverberg, Heikki Aleksanteri Kovalainen ja Antti Holma. www.vastapaino.fi 52 54 40 M. A. Numminen Minna Salami TÄSSÄ LEHDESSÄ MUUN MUASSA 13 LIITTEET: SIEMENPUU JA ATTAC 37 9 / 2020 • 7 9.11.–13.12.2020 MA AMME HISTORIAN suurin ja globaalissakin mittakaavassa valtava asekauppa, HX-hankkeeksi nimetty Hornethävittäjien korvaaminen on niin poliitikkojen kuin valtavirran tiedotusvälineidenkin keskuudessa herättänyt yllättävän vähän keskustelua. Moni tuskin tietää, että eduskunta päättää lähiaikoina, jo ensi vuoden talous arvion yhteydessä, hankkeen rahoituksesta. Valtiontalouden tarkastusviraston mukaan sen hintalappu on tänään 30 miljardia euroa. Hankkeen todelliset kustannukset ovat kuitenkin hämärän peitossa. Hankittavien koneiden elinkaarikustannuksista ei ole mitään tietoa, eikä ratkaisun vaihtoehtoja ole vakavasti arvioitu. Valehteleeko puolustusvoimat nykyisten Hornetien käyttöiän jatkamisen kustannuksista, joista noin puolet sanotaan liittyvän ilmataisteluohjusten uusimiseen? Ilmavoimien tekemässä muistiossa väitetään, että Horneteihin ”elinkaaren alussa ostetut aseet vanhenevat niin teknisesti kuin suorituskyvyllisestikin”. Mutta kuten Helsingin Sano mien toimittaja Jarmo Huuhtanen totesi (HS 15.10.), hävittäjien ilmataisteluohjukset [ja aseistusta muutenkin] uusittiin koneiden toisen elinkaaripäivityksen yhteydessä 2012–2016. Valtiontalouden tarkastusviraston – suurelta osin salatussa – tarkastuskertomuksessa todetaan, että ”hankkeen päätösmalli ja valintaperusteet tähtäävät hankittavan suoritus kyvyn maksimointiin”. Hallitusohjelmassa puhutaan kuitenkin vain Hornetien suorituskyvyn täysmääräistä korvaamista. ONKO MAANPUOLUSTUKSEN tarpeet korvattu suurvallan intresseillä. Haetaanko nyt kykyä olla mukana operaatioissa seuraavissa irakeissa, afganistaneissa ja libyoissa? Monestakaan syystä ajatus ei kuulosta kovin suositeltavalta vaihtoehdolta käyttää suomalaisten veronmaksajien euroja. HX-hankkeen suuruusluokka vaikuttaa Valtiontalouden tarkastusviraston mukaan EU:n finanssi politiikan sääntöjen noudattamiseen. Mutta samalla, kuin helpotuksesta huokaisten, tarkastuskertomuksessa todetaan, että keväällä 2020 koronapandemian takia aktivoitu poikkeuslauseke sallii unionin vakausja kasvusopimuksen säännöistä poikkeamisen toistaiseksi. Koronapandemian ei siis katsota hillitsevän ennennäkemättömän suurta asekauppaa. Sen sijaan tarkastuskertomuksessa voidaan pandemian kustannuksella jopa vähätellä kaupan kustannuksia: ”hävittäjien hankintakustannukset ovat kuitenkin mittaluokaltaan paljon pienemmät kuin korona kriisin seuraukset”. Näyttää siltä, etteivät eduskunta ja tiedotusvälineet ole oppineet historiasta mitään. Helsingin yliopiston sosiaalipolitiikan professori Heikki Hiilamo kirjoitti EteläSuomen Sanomissa (4.11.), että Karjalan lennoston komentajan tehtäviin siirtyneen eversti Aki Puustisen mukaan Horneteihin olisi käytetty tuplasti enemmän rahaa kuin vuonna 1992 arvioitiin. PAHOIN PELKÄ ÄN , että koronapandemian aiheuttamille kustannuksille käy samoin, eikä näköpiirissä ole 1990luvun laman jälkeistä nousukautta. Juuri näistä syistä HX-hankkeen rahoituksesta päättäminen pitäisi siirtää vähintäänkin vuodella eteenpäin, jotta perusteelliselle ja avoimelle keskustelulle olisi sekä tilaa että aikaa. Eikä kyse ole vain kustannuksista. Myös sotilaat ovat kritisoineet HXhanketta voimakkaasti. Pääesikunnan entinen suunnittelupäällikkö, eversti (evp) Pertti Tervonen kirjoitti 19.9. Turun Sanomissa: ”En vastusta, jos kansakunta hyväksyy puolustusmenojen perustasoksi pysyvästi yli kaksi prosenttia bkt:sta, päinvastoin. Rahoja vain ei tulisi heittää ilmaan.” TEEMU MATINPURO Kirjoittaja on Voima-lehden vt. päätoimittaja ja Suomen Rauhanpuolustajien toiminnanjohtaja. 30?000?000?000 euroa taivaan tuuliin Pääkirjoitus Pi nja N ikk i VOIMA Vellamonkatu 30 b , 3. krs, 00550 Helsinki, puhelin 044 238 5109, sähköposti voima@voima.fi, toimituksen sähköposti toimitus@voima.fi, voima.fi | VT. PÄÄTOIMITTAJA Teemu Matinpuro 050 594 1499 | ULKOASU Ninni Kairisalo & Antti Kukkonen, mainosgraafikot Ninni Kairisalo & Pinja Nikki | MUU TOIMITUS Matti Ikonen, Nauska, Pinja Nikki, Iida Simes, Jari Tamminen, Markku Tuhkanen & Miia Vistilä | TOIMITUSJOHTAJA Teemu Matinpuro | YHTEYSPÄÄLLIKKÖ Antti Kurko 040 834 0286 | KUSTANNUSPÄÄLLIKKÖ Tuomas Rantanen 040 507?7165 | AVUSTAJINA TÄSSÄ NUMEROSSA Arrow, Bay 666, Timo Kalevi Forss, Laura Gustafsson, Elisa Helenius, Elina Hirvonen, Esko Juhola , Jussi Jääskeläinen, Johannes Koski, Karim Maiche, Nauska, Mikko Niskasaari, Mika Pekkola, Tuomas Rantanen, Respo, Syksy Räsänen, Janne Siironen, Anna-Reeta Talvensaari & Karstein Volle | JULKAISIJA Voima Kustannus Oy | YHTIÖN OSAKKAAT Rosebud Books Oy, Luonto-Liitto, Maan ystävät, Suomen Rauhanpuolustajat, Tuomas Hiilamo, Vilppu Rantanen & Tuomas Rantanen | JAKELU Jari Tamminen 050 331 4357 ja Matti Ikonen | TILAUKSET Antti Kurko 040 834 0286 | VOIMAN VUOSITILAUS 10 numeroa 39 euroa | PAINO Sanoma Manu, Tampere | PAINOS 70?000 | ISSN 14571005 | REKISTERISELOSTE voima.fi/rekisteriseloste 9 Ka ns i: N au sk a Seksityöläiset yhtykää Ihmisen kuva
8 • 9 / 2020 Uutiset Mikä sinua huolestuttaa eniten pandemia tilanteessa? Mielipide JUKKA RAJALA, 68 Espoo Olen ollut surullinen ennen kaikkea niiden nuorten puolesta, jotka ovat tänä vuonna valmistuneet ylioppilaiksi ja aloittaneet uudet opinnot. He jäävät eristyksen takia niin paljosta paitsi. En pelkää tartuntaa omasta puolestani, mutta pelkään lasteni ja lastenlasteni puolesta. Harmittaa myös, etten pääse matkustamaan ulkomaille. TOMMI NURMI, 24 Hanoi, Vietnam Tavallisesti käyn usein auttamassa meditaatiokeskuksessa, mutta nyt en ole uskaltanut. On vaikeaa tasapainoilla sen kanssa, että pidän huolta terveydestäni, mutta autan myös muita. Pelkään, että pandemia aiheuttaa lisää vihaa toisia ihmisiä kohtaan ja saa ihmiset sulkeutumaan omiin poteroihinsa. TARU ANTTONEN, 34 Helsinki Henkilökohtaisesta huolestuttaa se, saavatko läheiseni tartunnan. Yleisesti olen huolestunut parisuhdeja perheväkivallan lisääntymisestä eristyksen aikana. Mietin myös, paljonko tämä tilanne tuottaa eriarvoisuutta, kun yrityksiä menee konkurssiin ja eri maissa on erilainen tervey denhoidon taso. ARINA LEBEDEVA, 49 Helsinki Kaikille on vaikeaa tämä epätietoisuus, että kauanko pandemia vielä kestää ja moniko sairastuu. Uskon kuitenkin, että pitää jatkaa elämäänsä normaalisti. Keväällä en käynyt kuntosalilla, mutta syksyllä olen taas käynyt. TEKSTI JOHANNES KOSKI TEKSTI JA KUVAT ELISA HELENIUS Yhdysvaltalainen joukkoharha QAnon leviää Euroopassa Q -ILMIÖtai -liike näyttää sivusta katsottuna kokoel malta jaettuja salaliittoväittämiä, joita sadattuhannet ihmiset levittävät jatkuvasti verkossa, mutta sillä on vakavia vaikutuksia demokratiaan. Vaikka salaliittoväitteet ovat absurdeja, monet niistä levittävät haitallisia ja vaarallisia aatteita. Salaliittoteorioiden kaninkoloon horjahtaneet saattavat esimerkiksi vastustaa rokotuksia, 5G-verkkoa ja koronavirusrajoituksia epäillen niiden olevan osa ”globalistien salajuonta”. Osa Qanonliikkeen sisällä levitettävistä salaliittoteorioista on antisemitistisiä. Jotkut liikkeen radikalisoituneet kannattajat ovat syyllistyneet väkivallantekoihin ja vakavaan verkkohäirintään. Liike voi laajetessaan olla vahingollinen yhteiskuntarauhalle ja demokratialle. QAnon sai alkunsa kuvanjakoja keskustelusivusto 4chanilta. Lokakuussa 2017 nimimerkki Q alkoi julkaista niin sanottuja ”droppeja” eli koodikielellä kirjoitettuja viestejä, joita lukijoiden piti tulkita. Viestit kuulostivat niin uskomattomilta ja hassuilta, etteivät monet niitä nähneet kiinnittäneet ilmiöön huomiota. Mutta tähän mennessä monet ovat alkaneet uskoa tarinaan ”maailmanlaajuiseen satanististen pedofiilien salaseurasta, jota johtavat Clintonit, Bidenit ja Soros” yhdessä monien bisnesmaailman, viihdeteollisuuden ja politiikan silmäätekevien kanssa. JOUKKOHARHAN LEVIÄMISEEN lienee muutamia keskeisiä syitä. Sosiaalisen median algoritmit ovat kymmenen vuoden ajan saattaneet ihmisiä yhteen radikalisoivan materiaalin kanssa. Samalla – poliittisen populismin nousun myötä – luottamus mediaan, tieteeseen ja valtion instituutioihin on pudonnut maailmanlaajuisesti. Koronaviruspandemia on aiheuttanut massiivisen kollektiivisen iskun monien mielenterveydelle ja lisännyt sosioekonomista epätasaarvoa, joka puolestaan on korostanut voimattomuuden tunnetta yksilöissä. Kaiken lisäksi monilla on paljon aikaa vietettäväksi netissä. Q:n leviäminen kiihtyy kaikkialla Euroopassa. QAnon-joukkoharha on luonteeltaan digitaalinen, eikä välitä maiden rajoista. Monet suomalaisetkin jakavat sosiaalisessa mediassa Yhdysvaltojen politiikkaan liittyviä meemejä irti kontekstistaan ja tuhansien kilometrien päässä Yhdysvaltojen rajoista. Saksassa on yli 200 000 Q-harhan seuraajaa. LUOTETTAVAN TIEDON levittäminen ilmiöstä on nyt tärkeää, jotta QAnon ei leviäisi enempää. Suomeen on perustettu kansainvälinen monialainen ruohonjuuritason kollektiivi, joka tutkii salaliittoteorioiden haittoja ja jakaa tietoa aiheesta. Tavoitteena on, että ihmiset tunnistavat haitallisen materiaalin sosiaalisessa mediassa, eivätkä jaa sitä eteenpäin. Ryhmään kuuluu tutkijoita, tieteentekijöitä ja eri alojen asiantuntijoita. Ryhmään otetaan uusia jäseniä. Lisätietoja työryhmästä saa kollektiivi.org-sivustolta. Suomalaislähtöinen kollektiivi pyrkii torjumaan salaliittoteorioiden haittoja demokratialle. Q
9 / 2020 • 9 I TÄ-LAPISSA sijaitsevalla Savukoskella paikalliset asukkaat ovat huolissaan norjalaisen Yaran suunnitteleman fosfaattikaivoksen ympäristövaikutuksista. Fosforia sekä sulfaattija natriumsuoloja sisältävät jätevedet on tarkoitus laskea Kemijokeen. Venäjän puolelle laskevan Nuorttijoen saastumisen on puolestaan pelätty tuhoavan kokonaan joen alkuperäisen taimenkannan. Fosfori on yksi pahimpia vesistöjen rehevöittäjiä. Yara, joka omistaa nykyisin entisen valtionyhtiö Kemiran, on yksi maailman suurimmista lannoiteyhtiöistä. Yhtiö lupaa hankkeen työllistävän pysyvästi 2000 henkeä, mutta vastustajat suhtautuvat siihen epäillen. Soklin erämaa-alueella sijaitsee kuusi luonnonsuojelualuetta, tunnetuimpana Urho Kekkosen kansallispuisto. Massiivinen 60 neliökilometrin kaivosalue peittää alleen suojellut Kemijoen ja Nuorttin alkulähteet. Toteutuessaan kaivos jakaisi myös Suomen suurimman paliskunnan kahtia ja vaikeuttaisi poronhoitoa merkittävästi. Lisäksi yhtiö aikoo hakata lämpölaitoksensa tarpeisiin 200 000 kuutiometriä puuta kaivoksen ympäristöstä sadan kilometrin säteellä. Puumäärän polttaminen tuottaisi ilmakehään 120 miljoonaa kiloa hiilidioksidia sekä muita kasvihuonekaasuja. Kymmenien metrien korkuisten sivukiviläjitykset sisältävät radioaktiivisia aineita, uraania ja toriumia, jotka puolestaan saastuttaisivat luonnon vuosisadoiksi. Kaivosta vastustava Sokli erämaana -liike kerää nimiä adressiin ”Soklin kaivoshanke on haudattava” adressit. com -sivustolla. Soklin kaivoshanke huolestuttaa Itä-Lapissa TEKSTI ANTTI KURKO KUVA ANNA-REETA TALVENSAARI TEKSTI ANTTI KURKO KUVA BAY 666 Natsijärjestön kielto ei estänyt natsien toimintaa K ORKEIMMAN OIKEUDEN kieltämän natsijärjestö Pohjoismaisen Vastarintaliikkeen (PVL) aktiivien toiminta ei lakannut oikeuden päätökseen. Antifasistinen Varisverkosto on tehnyt sivuillaan laajan selvityksen siitä, missä PVL nykyisin vaikuttaa. Järjestö oli kuitenkin jo varautunut päätökseen ja natsit ovat levittäneet toimintaansa useisiin uusiin yhdistyksiin ja toisaalta menneet mukaan muiden järjestöjen, kuten äärioikeistolaiseen Soldiers of Odinin, toimintaan. Selkeimmin kielletty toiminta jatkuu tällä hetkellä Kohti vapautta -järjestön nimissä. Sen nimi pohjautuu vuosina 2016–17 järjestettyihin samannimisiin itsenäisyyspäivän natsimarsseihin, jotka olivat PVL:n ja sen aktiivien järjestämiä. Yhdistyksen toiminta on tällä hetkellä syyteharkinnassa. Vuonna 2018 PVL:n valmistautuessa hovioikeuteen, sen aktiivit perustivat kaksi uutta yhdistystä. Kansan yhtenäisyys -nimellä kulkeneen yhdistyksen oli tarkoitus kerätä allekirjoituksia puoluehanketta varten. Uusi yhdistys ei onnistunut keräämään vaadittavaa viittä tuhatta kannattajakorttia, joten sen toiminta hiipui kokonaan alle vuosi perustamisensa jälkeen. PVL:n aktiivit perustivat samana vuonna Suomalaisapu-nimisen yhdistyksen jakamaan ruokaja vaatelahjoituksia. Toiminnan esikuvana toimii Kreikan Kultainen aamunkoitto -natsipuolueen ja italialaisen uusfasistisen Casa Poundin avustustoiminta, jolla on voitu pehmentää kansallissosialismiin liitettyä negatiivista kuvaa. Yhdistyksen toiminta on keskittynyt tällä hetkellä Tampereelle. Toukokuussa 2020 aloitti uusi Partisaani-niminen uutissivusto, joka julkaisee PVL:n jäsenten nimellään kirjoittamaa sisältöä sekä raportoi tarkasti Kohti vapautta ja Veren laki -ryhmien toiminnasta. Sivuston uutislinkkejä jaetaan aktiivisesti monissa kansallismielisissä Facebook-ryhmissä. Helmikuusta asti verkossa näkynyt Veren laki on uusi natsiryhmä, joka järjestää ainakin taistelutreenejä. Sen toiminnasta on tullut julkisuuteen vain vähän tietoa. PVL:n natsien toiminta on sidoksissa vahvasti myös muihin äärioikeistolaisiin järjestöihin. Alkukesästä 2019 perustettu 13–25-vuotiaille nuorille suunnattu Kansallissosialistinuoret-ryhmä on jatkanut PVL-tyyppistä toimintaa ja nostanut verkkosivuillaan esiin yhdistyksen ydinjäsenten kirjoituksia. Myös vuonna 2017 Soldiers of Odinin perustama äärioikeistolainen Kansallismielisten liittouma kokoaa yhteen toimijoita PVL:n natseista perussuomalaisten etnonationalisteihin. Yhdistys järjestää esimerkiksi salaisia leirejä, jotka nousivat julkisuuteen, kun yhdellä niistä ammuttiin Li Anderssonin ja Antti Rinteen kasvokuvia. Karstein Volle Pohjoismaisen Vastarintaliikkeen kielto siirsi natsien toiminnan muihin järjestöihin. Luonnonsuojelualueiden keskelle suunniteltua kaivosta vastustetaan keräämällä nimiä adressiin. Natsitarrat roskiin.
10 • 9 / 2020 ”KIRKKO VOISI HERÄTELLÄ POHDINTAA SIITÄ, MITÄ ME SUHTEELLISEN HYVINVOIVISSA LÄNSIMAISSA ASUVAT IHMISET VAADIMME, JOTTA VOIMME KOKEA OLEVAMME ONNELLISIA.” Ilmastonmuutos on hengellinen kriisi Arkkipiispa Tapio Luoma puhuu ihmisoikeuksista ja ihmisarvosta sekä uskonnon ja tieteen suhteesta. TEKSTI SYKSY RÄSÄNEN KUVA NAUSKA E VANKELISLUTERILAINEN kirkko on Suomen suurin yhteisö. Kirkko on sikäli poikkeuksellinen instituutio, että sen toimenkuvaan kuuluu inhimillisyys. Tapio Luoman valintaa kirkon johtoon arkkipiispaksi vuonna 2018 luonnehdittiin konservatiivien voitoksi. Hän on sanonut, että ei itse koe asiaa näin, ja korostanut, että hän sai kannatusta myös liberaaleina pidetyiltä. Kesäkuussa kirkko otti Luoman johdolla kantaa Palestiinan tilanteeseen. Se julkaisi vastauksen Jordanian ja Pyhän Maan evankelisluterilaisen kirkon piispa Sani Ibrahim Azarin kirjeeseen, jossa Azar oli pyytänyt kirkkoja ottamaan kantaa Israelin suunnitelmiin liittää osia Israelin miehittämistä palestiinalaisalueista virallisesti Israeliin. Vastauksessaan kirkko oli samoilla linjoilla Kirkkojen maailmanneuvoston ja Lähiidän kirkkojen neuvoston EU:n ulkoministereille lähettämän kirjeen kanssa. Kirjeessä neuvostot vaativat EU:ta asettamaan pakotteita ja jäädyttämään Israelin kanssa solmimansa assosiaatiosopimus, jos Israel jatkaa alueiden liittämistä itseensä. Luoma oli vastauksen alullepanija ja yksi sen allekirjoittajista. ”Lähtökohta oli puhtaasti piispa Azarin kirje. Halusimme kirkon piirissä osoittaa solidaarisuutta palestiinalaiskristityille, jotka elävät hyvin vaikeassa tilanteessa, ja erityisesti Pyhän Maan kirkolle. Vastustamme sitä, että Israel yksipuolisesti liittää nämä alueet omaan valtioonsa”, Luoma selventää Luoma korostaa, että kirkon pitäisi tarkastella Palestiinan tilannetta ulkopuolisena ja objektiivisesti. Yhdysvalloissa 15 miljoonaa ihmistä kuuluu kirkkoihin, jotka ovat vetäneet sijoituksia pois Israelin miehityspolitiikasta taloudellisesti hyötyvistä yrityksistä. Luoma suhtautuu varauksellisesti boikotteihin, mutta kannattaa ajatusta, että kirkolla ei pitäisi olla sijoituksia yrityksissä, jotka hyötyvät Israelin miehityksestä. Luoman mukaan kirkon eläkerahastossa asiaan on jo kiinnitetty huomiota ja seurakuntien olisi hyvä keskustella asiasta varainhoitajiensa kanssa. KIRKON OSUUDESTA saamelaisten historiassa on 2010-luvulla puhuttu aiempaa enemmän. Erityisesti saamelaisaktivistit ja historiantutkijat ovat nostaneet esille viime vuosina kirkon osallisuuden saamelaisten syrjintään ja jopa sortoon. Vuonna 2012 Oulun hiippakunnan piispa Samuel Salmi pyysi saamelaisilta anteeksi sitä, että kirkko oli mukana alistamassa saamen kansaa ja edisti esimerkiksi saamelaisiin kohdistuneita etnisiä tutkimuksia. Luoman mukaan Salmen lausunto vastaa koko kirkon kantaa. ”Pidän tavattoman hyvänä, että Samuel Salmi sen anteeksipyynnön esitti, ja mielelläni siihen yhdyn. Pyrimme tukemaan saamelaisväestöä.” Konkreettinen esimerkki tuesta on vuonna 2019 julkistettu uusi saamenkielinen raamatunkäännös. ”Kirkossa seurataan saamelaiskäräjien sovintoprosessin etenemistä. Pitäisin tärkeänä, että kirkko olisi osaltaan asiantuntemuksensa kautta prosessissa mukana”, Luoma toivoo. KIRKKO ON NÄKYNYT pakolaisten oikeuksien puolustajana. Kirkon työntekijät ja kirkon piirissä toimivat vapaaehtoiset ovat majoittaneet turvapaikanhakijoita kirkoissa. Syiksi laajaan osallistumiseen Luoma mainitsee sen, että kirkolla on toimintaa kaikilla paikkakunnilla, se voi irrottaa työntekijöitään monenlaiseen, ja vapaaehtoistyöllä on pitkä perinne. ”Ihmisten auttamishalu kanavoitui seurakuntien kautta. Kun menee kirkon ideologiseen taustaan, tulee vastaan ihmisarvo ja lähimmäisenrakkaus: ne ovat kristillisen uskon ytimessä. Ihmisten kärsimys on todellista. Meidän ei pitäisi sulkea silmiämme ihmisten pahalta ololta ja heidän kärsimykseltään.” Luoman mukaan on kestämätöntä, että EU rahoittaa Turkkia ja Libyaa samalla tukien sitä, että ne estävät turvapaikanhakijoita tulemasta Eurooppaan. ”Turvallisten reittien hahmottaminen olisi tavattoman tärkeää. Pitäisi saada aikaan prosesseja, joissa ihminen voi turvallisesti tulla Eurooppaan hakemaan turvapaikkaa ilman, että hän joutuu ihmissalakuljettajien saalistamaksi.” LUOMA TOIMII aktiivisesti ilmastokriisin estämiseksi. Avatessaan kirkolliskokouksen ensimmäistä kertaa arkkipiispana vuonna 2018 Luoma aloitti puheensa käsittelemällä ilmastonmuutospaneeli IPCC:n raporttia. ”Ilmastonmuutos haastaa sen, mitä ymmärrämme kulutuksella. Mitä tarkoittaa onnellinen elämä? Mikä osuus kohtuudella tässä kaikessa on? Kirkko voisi herätellä pohdintaa siitä, mitä me suhteelliMaailmanpolitiikka
HIRTTÄMINEN JA HAPPOON UPOTTAMINEN EIVÄT TAPPANEET SARO-WIWAA TEKSTI IIDA SIMES Ensimmäinen Voimalehti ilmes tyi marras kuussa 1999. Juttusarjassa pa lataan aiheisiin ja teemoihin, joita Voimassa on käsi telty parin vuosikymmenen aikana. K UN ALKURÄJÄHDYKSESTÄ oli kulunut vaivaiset 13,8 miljardia vuotta, oli syntymän Voima-lehti 8/2000. Tässä upeassa aviisissa nigerialainen toimittaja Reuben Abati kirjoitti ogoniaktivistin ja kirjailijan muistosta otsikolla Ken Saro-Wiwa elää. Oli koittamassa Ken Saro-Wiwan teloituksen viides vuosipäivä. Kenule Beeson Saro-Wiwa (1941–1995) oli karismaattinen ogoniheimoon kuulunut aktivisti, jonka Nigerian hallitus hirtti Shellin öljyputkia vastustaneiden ogonipäälliköiden kanssa. Abati kertoi tyrmistyttäviä yksityiskohtia: ”Nigerian hallitus ei luovuttanut Saro-Wiwan ruumista tai edes luita omaisille. Silloin viisi vuotta sitten kerrottiin, että Saro-Wiwan ja muiden kahdeksan hirtetyn ogonin ruumiit viskattiin ensin happoaltaaseen ja sitten joukkohautaan. Sotilaiden kerrottiin vartioineen joukkohautaa, kunnes voitiin olla varmoja siitä, että ruumiit olivat täydellisesti hajonneet.” Reuben Abati pohti, josko pyövelit voisivat kertoa Saro-Wiwan ja muiden ogonien viimeisistä hetkistä. SARO-WIWA OLI ollut ovela! ”Saro-Wiwa haudattiin hänen testamenttinsa mukaisesti. Hän varmasti tiesi, ettei Nigerian valtion kaltainen korppikotka ikinä luovuttaisi hänen kuollutta ruumistaan omaisille. Niinpä hänen onnistui vankilassa raapustaa paperille ohjeet, miten hänet tulisi haudata ilman fyysisten jäännöstensä läsnäoloa. Saro-Wiwan tahdon mukaisesti ruumisarkku sisälsi kolme esinettä: Saro-Wiwan kirjat On the Darkling Plain ja Pita Dumbrok’s Prison sekä hänen piippunsa. Saro-Wiwa kuoli poliitikkona ja aktivistina, mutta hän halusi tulla haudatuksi kirjailijana. Saro-Wiwa oli päättänyt pitää kiinni omasta kuolemattomuudestaan. Sillä kirjat eivät koskaan kuole.” Abati kertoi vielä, että toinen Saro-Wiwan valitsemista romaaneista kertoo ”vankilasta, joka on koko Nigerian vertauskuva. Eriarvoisuus jyllää ja ilmaisunvapaus on rajoitettu minimiin.” NIGERIAN PORT HARCOURTISSA ja jopa Ogonimaalla Voimalla oli kunnia vierailla syksyllä 2017. Tästä Voima raportoi muun muassa näin: ”Ogonipäällikkö Saint Emma Pii tunsi Ken Saro-Wiwan. Heidän ystävyytensä oli vahvistunut kamppailussa sekä maata kierrellen että vankilassa istuen. Minkälainen ihminen Saro-Wiwa oli? ’Hän oli Jumalan lahja ogoneille’, huokaa Emma Pii. ’Hyvä ihminen.’ Portharcourtilaisella aktivistilla Erabanabari Kobahilla on lisättävää: ’Ja hauska. Hänen jutuilleen sai nauraa koko ajan.’” TÄNÄ SYKSYNÄ Nigerian pääkaupungissa Abujassa ja maan suurimmassa kaupungissa, yli 20 miljoonan asukkaan Lagosissa, väkijoukot ovat osoittaneet mieltään poliisin käyttämää väkivaltaa ja sananvapauden tukahduttamista vastaan. Saro-Wiwan 25. muistopäivää vietetään 10.11.2020 edelleen sekasortoisissa tunnelmissa. sen hyvinvoivissa länsimaissa asuvat ihmiset vaadimme, jotta voimme kokea olevamme onnellisia.” Luoma puhuu painokkaasti ilmastonmuutoksen ehkäisyn vaatimasta isosta muutoksesta: ”Tämä tarkoittaa arrogantin ihmiskeskeisyyden haastamista. En tiedä, mistä on peräisin se vanhakantainen ajattelu, että ihminen on luomakunnan kruunu. Ainakaan kauhean kristillinen se ei ole.” Luoma kuvaa, kuinka koko luomakuntaa koskevan ajattelun vahvistaminen on ennen kaikkea kirkon tehtävä ilmastonmuutoksen torjumisessa ja siihen sopeutumisessa: ”Ilmastonmuutos on kaikkia kristittyjä ja kaikkia ihmisiä koskeva asia. Ja se on ihmisen jumalasuhteeseen kuuluva asia. Jos kerran Jumala on antanut elämän ja myös maailman, jossa elämme, meidän pitäisi pitää mahdollisimman hyvää huolta näistä Jumalan lahjoista. Siksi ajattelen, että ilmastonmuutos on myös eräänlainen hengellinen kriisi.” Käytännön toimista Luoma mainitsee kirkkohallituksen viime kevään päätöksen, jonka mukaan kirkko aikoo olla hiilineutraali vuoteen 2030 mennessä. Seksuaaliseen häirintään puuttuminen ja sen lopettaminen ovat kirkossa edelleen hankalia asioita. Vuonna 2017 teologiaa opiskeleva nainen kirjoitti Luomalle julkisen viestin. Naisen mukaan Luoman hiippakunnan pappi oli käyttänyt häntä seksuaalisesti hyväkseen. Nainen kertoi, että Luoma ei auttanut häntä. Naisen mukaan Luomalta hänen saamansa kohtelu oli aiheuttanut hänen elämänsä ”nöyryyttävimmän, häpeällisimmän ja ihmisarvoa alentavimman kokemuksen”. Luoma kieltäytyi kommentoimasta tapausta vedoten salassapitovelvollisuuteen. Voiman verkkosivuilla on pidempi haastattelu, jossa Luoma puhuu muun muassa seksuaalivähemmistöjen oikeuksista.
12 • 9 / 2020 Kulttuurihäirintä Kielletty äitiys Supermarkettien kylmäkaapit ja pakastealtaat täyttyvät menetetystä äitiydestä. Silti harva kuluttaja tulee miettineeksi sitä, että henkensä lisäksi tuotantoeläimet menettävät paljon muutakin. TEKSTI JARI TAMMINEN KUVA HÄIRIKÖT-PÄÄMAJA N YKYAIKAINEN ruuantuotantokoneisto on viritetty tuottamaan tehokkaasti lihaa ja maitoa. Näiden molempien tuottaminen on tosin ekologisesti ja taloudellisesti tarkasteltuna tehoton ja resursseja turhaan kuluttava tapa tuottaa ravintoa. Näiden ongelmien ohella prosessi perustuu myös siihen, että tuotantoeläimet saatetaan raskaiksi kerta toisensa jälkeen ja että vastasyntyneet riistetään äideiltään. Siinä, missä ihmisten oikeus äitiyteen on yksi yhteiskuntamme väkevimmistä peruspilareista, emme suo tuota oikeutta tuotantokoneiston osasiksi valjastetuille lähisukulaisillemme. Vaikka tiedämme tutkimusten kautta, että myös muunlajiset äidit kokevat väkevänä yhteyden jälkikasvuunsa. ”Ehkä synkin osa ihmiskeskeistä elämäntapaa on oletus siitä, että vain ihmisten vanhemmuudella ja erityisesti äitiydellä on merkitystä. Vain Homo sapiensin äitiys on pyhää. Muiden lajien vanhemmuus ja äitiys – ne rutistetaan pois näkyvistä sekä korvataan tiedottomalla, tunteettomalla biologialla, josta käytetään teknisiä termejä kuten ’tiineys’ tai ’maidontuotanto’”, toteaa filosofian erikoistutkija Elisa Aaltola Turun yliopistolta. Juuri synnyttäneen lehmän keho tuottaa samoja kiintymystä vahvistavia välittäjäaineita, joita syntyy myös vastasynnyttäneen ihmisen kehossa. Harva kuitenkaan miettii, mitä tapahtuu lehmän synnytettyä vasikkansa. ”Sadattuhannet emot, joiden poikaset on otettu pois, tuottavat supermarkettien maitoja jäätelölitrat. Maito tulee eläimistä, joiden jälkikasvu riistetään heti tai pian syntymän jälkeen ja viedään lihankasvatukseen. Eläimistä, jotka on ruokinnalla ja jalostuksella pakotettu tuottamaan luonnottoman suuria maitomääriä luonnottomaksi kasvaneissa utareissaan, kunnes niiden utareet tulehtuvat ja särkyisät nivelet ja kehot väsyvät. Eläimistä, joiden elämä kuluu raskauskierteessä, kunnes heidän maidontuotanto hivenen hiipuu ja kiitoksena kaikesta heidät raahataan teurastettavaksi heidän ollessa lehmien mittapuulla vasta nuoria aikuisia.” NOIN 40 PROSENTTIA lypsylehmistä elää Suomessa parsinavetassa eli navetassa, jossa eläimet on kytketty päästään kiinni ja heidän liikkuminen on näin estetty. Parsinavetat on kielletty muun muassa Alankomaissa, Itävallassa ja Tanskassa. Norjassa vanhoja parsinavettoja saa vielä siirtymäajan puitteissa käyttää. Ruotsissa uusien rakentaminen on ollut kiellettyä vuodesta 2007. Kaikkien parsinavetassa elävien lehmien on lain mukaan päästävä kesäisin ulos vähintään 60 päiväksi, mutta lakia rikotaan yleisesti. Itä-Suomen aluehallintoviraston vuonna 2017 teettämän valvontakampanjan mukaan 45 prosentissa parsinavetoista lehmät eivät päässeet laiduntamaan lainkaan. 21 prosentissa parsinavettoja lehmät pääsivät laiduntamaan, mutta vähemmän kuin laki määrää. Suomessa elää noin 270 000 lypsylehmää, joista jokainen poikii kerran vuodessa. ”Tämä tarkoittaa edellisen tarinan toistumista joka vuosi 270 000 kertaa. 270 000 surun tarinaa, joista jokainen on liikaa”, Aaltola muistuttaa. ”Lehmät kaipaavatkin vasikoitaan kipeästi. Ne huutavat näiden perään jopa useiden päivien ajan ja ovat fyysisesti levottomia kuten kuka tahansa lapsensa luo haluava emo. Heille on tehty pahin, heidän juuri synnyttämänsä olennot on viety heidän ääreltään. Myös vasikat kärsivät vieroituksesta rajusti ja jopa emoja enemmän. He huutavat emojensa luo, saattavat kieltäytyä ruoasta ja osoittavat voimakasta stressikäyttäytymistä. He myös osoittavat pessimismin ja ahdistuksen merkkejä – emonsa menettäneet yksinkertaisesti synkistyvät. Pahimmillaan seurauksena on henkisesti rikottuja olentoja, sillä luonnon säännöt on sivuutettu.” MUIDEN ELÄINTEN NÄKEMINEN teollisuuden raaka-aineena ei voi olla vaikuttamatta siihen, kuinka suhtaudumme heihin. Ihmisten suhdetta muihin eläimiin tutkinut tohtori Salla Tuomivaara muistuttaa Yhdysvaltain siantuottajien yhdistyksen viestintäpäällikkö Dave Warnerin kuuluisasta toteamuksesta. Warner sanoi, että emakoiden pitämistä kääntymisen estävissä häkeissä kovasti kritisoidaan, mutta että ”hän ei tiedä, kuka siltä emakolta on kysynyt, haluaako se kääntyä ympäri”. Tuomivaaran mukaan eläinten tuntemusten ja kärsimyksen huomioiminen pyritään usein vähättelemään antropomorfismiksi eli ihmisenkaltaistamiseksi. Näin ajattelevat mielellään näkisivät meidän ihmisten jakavan muiden nisäkkäiden ja eläinten kanssa ehkä korkeintaan tarpeen syödä ja juoda. ”Oikeasti emme ole empatian emmekä päättelyn, emme edes perimätiedon varassa. Sioilta on kysytty. Nykyaikaisella eläinten hyvinvointitutkimuksella on paljon keinoja selvittää, mitä eläin haluaisi tehdä. Mitä se tekisi mikäli sillä olisi mahdollisuus ja kuinka paljon se esimerkiksi tekisi töitä saadakseen kyseisen mahdollisuuden. Voidaan myös tutkia, miten paljon eläinyksilö stressaantuu, mikäli tietty käytös estetään, tai pysyykö eläin esimerkiksi terveempänä, jos sillä on enemmän mahdollisuuksia liikkua, tai vaikkapa erilainen lattiamateriaali ja kuivikkeita”, Tuomivaara huomauttaa. Näitä asioita on tutkittu tieteellisesti, ja nykyään meillä on jo varsin hyvä kuva keskeisten tuotantoeläinten käyttäytymistarpeista. SIKOJEN LIIKKUMISEN estävät tai sitä merkittävästi rajoittavat niin kutsutut tiineytysja porsimishäkit ovat Suomessa yleisesti käytössä. Lähinaapureistamme Ruotsi ja Norja ovat nuo häkit jo kieltäneet. Vuonna 2015 Suomen eläinsuojeluasiamies vaati niiden korvaamista karsinoilla. Pääministeri Juha Sipilän hallitus vastasi lakkauttamalla eläinsuojeluasiamiehen viran. ”Osa yrityksistä ja yrittäjistä on ennakoinut tulevia vaatimuksia ja siirtynyt vapaaehtoisesti vapaaporsitukseen. Jotkut harvat siankasvattajat eivät ole koskaan edes ottaneet kääntymisen estäviä häkkejä käyttöön. Mutta heitä on äärimmäisen vähän. Emakkohäkit helpottavat tuottajien työtä ja säästävät lattiapinta-alaa, jolloin samaan tilaan mahtuu enemmän emakoita. Aiemmin tyypillisellä suomalaisella tilalla oli pari sikaa. Nykyisin emakoita on keskimäärin 57 tilaa kohden. Suomalaisen siantuotannon nykymalli perustuu emakoiden häkittämiseen”, Tuomivaara kertoo. Tuottajat perustelevat näitä häkkejä tehokkuuden ohella myös pikku porsaiden suojelemisella. Siis sillä, että muuten emot tallaisivat porsaat jalkoihinsa. Tämä riski on tietenkin seurausta tehokkuusvaatimuksesta: siat sullotaan niin ahtaisiin tiloihin, että vain paikoilleen vangitsemalla emo ei murskaa jälkeläisiään. Luonnossa tätä ongelmaa ei ole. Emakot osoittavat suurta tarkkuutta ja varovaisuutta ollessaan pesässä. ELÄINTUOTANNON eettisiä ongelmia ei mainoksissa juurikaan nosteta esille. Kuluttajille välitetään kuva nostalgisesta maalaisidyllistä, jollaista tuskin koskaan on oikeasti ollut olemassakaan. Tuotepakkauksissa toisinaan vilahtavat tuotantoeläimet näyttävät jopa ilakoivan roolista, joka heille on prosessissa varattu. Ruokakaupoista on turha etsiä rehellistä tietoa siitä loputtomasta raskaaksi saattamisen, synnyttämisen sekä menetyksen ja kuoleman syklistä, joka meille tarjoillaan vakuumipakattuna ja litran tölkeissä. Vähitellen tietoisuus tuotantoeläinten kärsimyksestä ja tarpeista kuitenkin lisääntyy, ja samalla tuottajille ja jälleenmyyjille esitetyt kysymykset ja vaatimukset kristallisoituvat. Kuluttajien toiveiden muuttuessa myös tuottajien ja kauppiaiden kannattaa seurata muutosta. Muuttuvien mieltymysten ennakoiminen voi jopa olla ehto selviytymiselle. Elisa Aaltolan ja Salla Tuomivaaran sitaatit ovat peräisin heidän Häiriköt-päämajalle kirjoittamista artikkeleista ”Parsinavetta ja kielletty vanhemmuus” sekä ”Äidit jotka menettävät lapsensa”. Loput teemaan liittyvät vastamainokset löytyvät osoitteesta häiriköt.fi. ”RUOKAKAUPOISTA ON TURHA ETSIÄ REHELLISTÄ TIETOA SIITÄ LOPUTTOMASTA RASKAAKSI SAATTAMISEN, SYNNYTTÄMISEN SEKÄ MENETYKSEN JA KUOLEMAN SYKLISTÄ, JOKA MEILLE TARJOILLAAN VAKUUMIPAKATTUNA JA LITRAN TÖLKEISSÄ.” To im itu kse llist a ain eist oa.
9 / 2020 • 13 To im itu kse llist a ain eist oa.
Osta omasi kirjakaupasta! www.rauhanpuolustajat.org Rosebud Citycenter Asematunnelissa, avoinna ma–pe 9–21, la 10–18, su 12–18. Rosebud Mini on taas Citycenterin katutasossa. Muut Rosebudin kaupat: Rosebud Maria, Mariankatu 21, Tiedekulma Yliopistonkadulla ja myymälä Kuopion Kauppahallissa. Maailma ei ole valmis. Tarvitaan enemmän kirjoja. 29€ 43€ 27€ 27€ 32€ Rosebud avasi sarjakuvakaupan Kallioon, os. Porthaninkatu 9! Sarjakuvakeskuksen ja Turun Sarjakuvakaupan vanhaan tilaan. Verkkokauppa on uusittu, tervetuloa: rosebud.fi.
9 / 2020 • 15 Oikeus Harvan kunnia on suojassa TEKSTI MIKKO NISKASAARI KUVAT JUSSI JÄÄSKELÄINEN ”L AIN EDESSÄ ihmiset ovat yhdenvertaisia. Kunniansuoja on jokaisella”, perusteli aluesyyttäjä Kirsi Männikkö toimittaja Johanna Vehkoota vastaan ajamaansa kunnianloukkaussyytettä (HS 11.10.2020). Syyttäjän perustelut eivät ole totta. ”Ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä”, säätää perustuslaki. Rikosten uhrien osalta tämä ei toteudu. Lain mukaan kunniansuoja kuuluu kaikille. Edes järjestelmällisesti muita ihmisiä parjaavasta kaupunginvaltuutettu Junes Lokasta ei saa sanoa mitä tahansa. Siksi tapausta ”Lokan kunnia ja Vehkoon sakot” ei voi arvioida yksin sillä perusteella, että Lokan käytös muita ihmisiä kohtaan on kelvotonta. Tämäkin huomioiden Rovaniemen hovioikeuden Vehkoolle langettama tuomio, 15 päiväsakkoa Lokan kunnian loukkaamisesta, on arvostelulle altis. Kirjailija Elina Hirvonen seurasi oikeudenkäyntiä Suomen PENin edustajana. Ohessa julkaistavassa kirjoituksessaan hän ihmettelee aiheellisesti: ”Hovioikeus päätteli, ettei Vehkoon kirjoitus olisi käsitellyt Lokan menettelyä politiikassa tai siihen rinnastettavassa julkisessa toiminnassa. Päätelmä on yllättävä.” Se käy vielä yllättävämmäksi, kun katsotaan tuomion yksityiskohtia. KOKO JUPAKKA ALKOI, kun Johanna Vehkoo aikoi esiintyä Rovaniemellä kirjakaupassa esittelemässä kirjaansa ja sai tiedon, että Lokka oli tulossa sinne. Tämä on asiassa riidatonta. Vehkoo on katsonut Facebook-kirjoituksensa koskeneen yleiseltä kannalta merkittävää asiaa eli toimittajiin kohdistuvaa häirintää ja siihen puuttumista. Hovioikeus torjui tämän perustelun: ”Vehkoo olisi omasta kertomuksestaan ilmenevin tavoin osallistunut kirjoituksessaan käsittelemäänsä tapahtumaan julkaisemansa kirjan vuoksi eikä toimittajana.” On aika yllättävä ajatus, että toimittaja lakkaisi olemasta toimittaja kirjoittaessaan kirjan tai esitellessään sitä. Tuomiosta ei selviä, mihin tämä omaperäinen toimittajakäsitys perustuu. Hovioikeus myöntää toimittajiin kohdistuvan häirinnän olevan yhteiskunnallisesti merkittävä asia, mutta katsoo, että Vehkoon Facebook-kirjoituksesta ”lukija ei voi ymmärtää, että kirjoituksessa käsiteltäisiin yhteiskunnallisesti merkittävää asiaa, kun asiayhteydessä ei esimerkiksi kerrota, millaista toimittajiin kohdistuva häirintä on”. Tosiasiassa Vehkoo kertoi toimittajiin kohdistuvasta häirinnästä muun muassa näin: ”Junes Lokka ja Suomen Sisun pohjoissuomalainen aktiivi Tuukka Kuru saivat tietää minun olevan tulossa Rovaniemelle, joten he päättivät väijyttää minut. Aikomus oli esiintyä salanimillä ja 'haastatella' minua ja videolle ja ylipäätään häiriköidä.” Hovioikeus selosti tuomiossaan useita Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen sananvapausratkaisuja, joissa poliittisia toimijoita on sallittu arvostella hyvinkin kovin sanoin. Silti se katsoo: ”Vehkoon kirjoituksesta ei ilmene, että se käsittelisi Lokan menettelyä politiikassa tai siihen rinnastettavassa julkisessa toiminnassa, missä yhteydessä Vehkoon käyttämät termit olisivat voineet EIT:n ratkaisukäytännönkin mukaan olla sallittuja.” ON AIKA YLLÄTTÄVÄ AJATUS, ETTÄ TOIMITTAJA LAKKAISI OLEMASTA TOIMITTAJA KIRJOITTAESSAAN KIRJAN TAI ESITELLESSÄÄN SITÄ. Vihapuherikoksia tutkitaan ani harvoin ja syytteitä nostetaan mielivaltaisesti.
16 • 9 / 2020 HO päätyy siihen, että ”Vehkoon kirjoitus ei käsittele Lokan harjoittamaa politiikkaa eikä Vehkoo ole laatinut kirjoitusta toimittajana”. LOKK A OLI TUOLLOIN nimetty Oulun kuntavaaliehdokkaaksi, ja hänen poliittinen toimintansa oli koko maassa hyvin tunnettua. Lokan poliittinen toiminta on erilaisiin tilaisuuksiin tunkeutumista, niissä kuvaamista ja muuta häiriköintiä sekä hänen inhoamiensa ihmisten seuraamista ja näiden parjaamista. Tätä Vehkoo viestissään kuvasi ja kritisoi. Tästä on esitetty oikeudenkäynnissä runsaasti todistelua, joten Rovaniemen hovioikeus on ollut asiasta tietoinen. Onko mahdollista, etteivät tuomarit todellakaan ole ymmärtäneet tällaisen häiriköinnin olevan yhtä kuin Lokan poliittinen toimintaa? JOHANNA VEHKOO JULKAISI viestinsä vain parille sadalle kaverilleen, siis suljetulle ryhmälle Facebookissa. Se ei vaikuttanut tuomioon. ”Vehkoon on täytynyt ymmärtää, että julkaisemalla kirjoituksen riidattomasti kahdelle sadalle henkilölle vaara kirjoituksen leviämisestä laajemmalti ja myös Lokan tietoon on todennäköinen”, lausui hovioikeus. Puoli vuotta tuon viestin julkistamisen jälkeen poliisien suljetussa, noin 2 500 jäsenen Facebook-ryhmässä, parjattiin joukolla turvapaikanhakijoita näkyvästi puolustanutta pappia, Marjaana Toiviaista. Herjausten vuodettua julki Toiviainen teki rikosilmoituksen. Kihlakunnansyyttäjä Laura Sairanen esti esitutkinnan: ”Koska viestejä ei oltu tarkoitettu kokonaan julkisiksi (suunnattu ainoastaan suljetun ryhmän jäsenille), katson ettei asiassa ylity esitutkintakynnys kunnianloukkauksen tai muunkaan rikoksen osalta”. Sairanen myönsi olevan mahdollista, että suljetusta ryhmästä viestit vuotavat ulkopuolelle. Vaikeahan sitä oli kiistää, kun ne oli julkaistu Iltalehdessä. Se ei vaikuttanut asiaan. Toisessa tapauksessa viestin julkaiseminen 200 ihmiselle suljetussa ryhmässä on peruste tuomita, koska viesti olisi voinut vuotaa kohteen tietoon. Toisessa tapauksessa viestin julkaiseminen 2 500 ihmiselle suljetussa ryhmässä on peruste jättää esitutkintakin tekemättä, vaikka viesti on voinut ja myös vuotanut kohteen tietoon. Vaikka ”lain edessä ihmiset ovat yhdenvertaisia” onkin totta lain kirjaimen osalta, lainvartijoiden edessä ihmiset ovat täysin epätasa-arvoisia. Suuri yleinen etu vaatisi, että Vehkoon tapaukseen saataisiin korkeimman oikeuden ratkaisu. Junes Lokan oikeusjutut jatkuvat muutoinkin. Yksin Oulun käräjäoikeudessa odottaa käsittelyvuoroaan viisi syytettä Lokkaa vastaan. ONGELMAN YDIN EI ole yhdessä tuomiossa eikä yleensäkään tuomioistuimissa. Tuomioistuimet ratkaisevat vain ne rikosasiat, jotka niiden eteen kannetaan, ja sen valinnan tekevät poliisit ja syyttäjät. Kunnianloukkauksista tehdään yli 5 000 rikosilmoitusta vuodessa, mutta poliisit ja syyttäjät torjuvat järjestelmällisesti niiden tutkinnan. Alle 10 prosenttia näistä rikosilmoituksista suostutaan ottamaan edes esitutkintaan, ja toissa vuonna vain alle kolme prosenttia johti syytteisiin. Kunnianloukkausilmoituksista monet ovat aiheettomia. Rikostyypissä korostuvat asianomistajien subjektiiviset tuntemukset. ”Meitä on kritisoitu, siis loukattu”, saatetaan rikosilmoitusta perustella. Joukossa on myös vääriä ilmoituksia, vaikka väärä ilmianto on rikos. Kuitenkaan 90 prosenttia näistä rikosilmoituksista ei ole aiheettomia. On poliisien ja syyttäjien mielivaltaa, mikä rikos otetaan tutkintaan, mikä jätetään. VIHAPUHERIKOKSIA KOSKEVIA rikosilmoituksia käsitellään samalla asenteella. Vaikka virallisissa puheissa korostetaan vihapuherikollisuuden turmiollisuutta, niistä tehtyjä ilmoituksia ei suostuta edes tutkimaan. Vain noin kuusi prosenttia vihapuherikoksista tehdyistä ilmoituksista johtaa syytteisiin. Resurssipula ei selitä tätä mielivaltaa kuin pienin osin. Vuosituhannen alussa kansalaisten tekemistä rikosilmoituksista parhaimmillaan 30 prosenttia johti esitutkintaan. Se putosi nykyiseen 20 prosenttiin vuonna 2010, jolloin poliiseja oli virassa enemmän kuin koskaan, yli 7 800. (Juha Sipilän hallituksen jäljiltä poliiseja on 600 vähemmän.) On poliittinen, ei juridinen valinta, että nimenomaan vihapuherikollisuutta suostutaan tutkimaan vähemmän kuin kansalaisiin kohdistuneita rikoksia yleensä. Esitutkintalaki määrää: ”Esitutkintaviranomaisen on toimitettava esitutkinta, kun sille tehdyn ilmoituksen perusteella tai muuten on syytä epäillä, että rikos on tehty.” Perustuslaki määrää: ”Julkisen vallan käytön tulee perustua lakiin. Kaikessa julkisessa toiminnassa on noudatettava tarkoin lakia.” Nykyinen tilanne on siten monellakin tapaa lainvastainen. JUNES LOKAN NIMITTÄMINEN rasistiksi ja natsipelleksi kuului siis siihen kolmeen prosenttiin alan rikosilmoituksia, jossa kunnianloukkaus katsottiin niin vakavaksi, että se johti syytteeseen. Hanna Huumonen kuului siihen enemmistöön, johon kohdistuneita rikoksia ei suostuttu tutkimaan. Hän joutui MV-lehden törkyja vihakampanjan kohteeksi, mutta poliisi keskeytti aina tutkinnan. Asian saatua poliisille kiusallista julkisuutta kaksi laitonta uhkausta päätyi oikeuteen, ja myös MV-lehden Ilja Janitskin tuomittiin törkeästä kunnianloukkauksesta. Pääosin Huumoseen kohdistuneet rikokset vanhenivat poliisien pöydille, kuten valtava enemmistö MV-lehden ympärillä tehdyistä rikoksista. Lehden vihakampanjat eivät saaneet kantavuuttaan lehden nettisivujen vaan laajan tukijoukon ansiosta. Tukijat levittivät MV-lehden julkaisemaa aineistoa ja höystivät ne omilla kirjoituksillaan, jotka usein ylittivät törkeydessään MV:n julkaisemat. Tämän somearmeijan sotilaista kukaan ei joutunut vastuuseen. ”Tänään viranomaisresurssit riittivät selvittämään, voiko kansallissosialismin kanssa heilastelevan henkilön kunniaa loukata kutsumalla häntä natsiksi. Sen sijaan esimerkiksi ei-seksityöläisenä toimivan henkilön huorittelun tutkimiseen resurssit eivät riitä”, Huumonen kirjoitti blogissaan, kun Rovaniemen hallinto-oikeuden Vehkoo-tuomio tuli julki. JURISTI JA PERHEENÄITI Niina Berg leimattiin laajassa somekampanjassa seksuaalirikolliseksi. Hänen tarinoitiin lukeneen itsensä juristiksi istuessaan tuomiota, jonka sai hoitolastensa seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Berg jätti lopulta rikosilmoituksen, jonka tutkinnan kihlakunnansyyttäjä Jonna Ryynänen esti tutkinnanjohtaja Päivi Kukkolan esityksestä. He pitivät asiaa vähäisenä. Bergin valitettua valtakunnansyyttäjänvirastoon, samoin päätti apulaisvaltakunnansyyttäjä Jorma Kalske valtionsyyttäjä Anu Mantilan esittelystä. Ryynänen ja Kukkola sentään kirjasivat hylkynsä todellisen syyn: ”Hän on Anneli Auerin ystävä ja kirjoittaa aihetta käsittelevää tai sivuavaa blogia”. Auerin avustajana Niina Berg tuntee perin pohjin Auer-saagan kaikki käänteet, ja hän on kipeästi arvostellut poliisia ja syyttäjiä. LOKAKUUSSA EX-KIRKKOHERRA Juha Molari tuomittiin viiden kuukauden ehdolliseen vankeuteen ja maksamaan noin 100 000 euron edestä korvauksia. Asianomistajina ovat Venäjän trolleista kirjoittanut toimittaja ON POLIITTINEN, EI JURIDINEN VALINTA, ETTÄ NIMENOMAAN VIHAPUHERIKOLLISUUTTA SUOSTUTAAN TUTKIMAAN VÄHEMMÄN KUIN KANSALAISIIN KOHDISTUNEITA RIKOKSIA YLEENSÄ.
9 / 2020 • 17 Hovioikeus sivuutti poliittisen toiminnan ROVANIEMEN HOVIOIKEUS piti voimassa toimittaja Johanna Vehkoon tuomion oululaisen kaupunginvaltuutetun Junes Lokan kunnian loukkaamisesta. Tuomio annettiin Vehkoon yksityisestä, rajatulle ystäväpiirille julkaisemasta Facebook-kirjoituksesta, jossa hän nimitti Lokkaa muun muassa rasistiksi ja natsipelleksi. Kyseessä on Suomen lähihistoriassa poikkeuksellinen ja sananvapauden kannalta tärkeä ennakkotapaus. Suomen PEN seurasi oikeudenkäyntiä Oulussa. Tuomion perustelujen ja oikeudenkäynnissä tekemiemme havaintojen perusteella haluamme tuoda esiin muutamia, sananvapauden ja oikeusjärjestelmän kannalta keskeisiä näkökulmia. Suomen rikoslaissa kunnianloukkauksena ei pidetä arvostelua, joka kohdistuu toisen menettelyyn poliittisessa toiminnassa ja joka ei selvästi ylitä sitä, mitä voidaan pitää hyväksyttävänä. Hovioikeus päätteli, ettei Vehkoon kirjoitus käsitellyt Lokan menettelyä politiikassa tai siihen rinnastettavassa julkisessa toiminnassa. Päätelmä on yllättävä. Mihin muuhun sananvalinta natsipelle voisi liittyä kuin Lokan poliittiseen toimintaan? Hovioikeudessa esitettiin todisteena elokuussa 2020 YouTubeen ladattu video. Taistelumme-tapahtuman videolla Lokka kertoo poliittisen ajattelunsa historian. Lokka määrittelee toimintansa tavoitteeksi suuren yleisön pään kääntämisen. Keinoja ovat vaaleihin osallistumisen lisäksi esimerkiksi uutisartikkeleiden kopioiminen ja niiden viestien kääntäminen päälaelleen blogeissa. Videolla Lokka nimeää myös oikeudenkäynnin toimittaja Vehkoota vastaan menestyneimmäksi poliittiseksi teokseen. Hovioikeus päätteli myös, ettei Vehkoo ollut laatinut kirjoitustaan toimittajana. Sekin yllättää. Jos Vehkoo ei olisi toimittaja ja Lokka poliittinen toimija, nämä kaksi suomalaista eivät olisi koskaan tulleet tietämään toisistaan. Rikoslain perusteella lähtökohtaisesti sallittu poliittisen toiminnan arvostelu on saanut jutussa poikkeukselliset mittasuhteet. Peli olisi voitu viheltää poikki jo syyteharkinnassa. Käräjäoikeuskin olisi voinut jutun pysäyttää haitallisuuden vähäisyyden perusteella. Valistuneiden arvioiden mukaan Helsingissä juttu ei olisi edennyt edes esitutkintaan. Demokraattisen oikeusvaltion ytimessä on ajatus poliittisten ja oikeudellisten instituutioiden toiminnasta erillään. Oikeusjärjestelmän väärinkäyttö poliittisen agendan ajamisen välineenä sotii oikeusvaltion perusajatusta vastaan. Toiminnan onnistuminen haurastuttaa koko oikeus valtion perustaa ja luottamusta oikeusvaltioon. Sananvapauden ja sen piiriin kuuluvan tiedon saamisen turvaaminen edellyttää toimittajiin ja tutkijoihin kohdistuvan häirintäilmiön syvällistä ja ajantasaista ymmärrystä myös tuomioistuimissa. Samoin tuomioistuinten on kyettävä suojaamaan itseään toiminnalta, jonka tavoite ei ole oikeuden toteutuminen, vaan poliittisen agendan edistäminen. Tämä oikeudenkäynti on näiden näkökulmien kannalta tärkeä ennakkotapaus. Siksi olisi suotavaa, että sen käsittely jatkuisi korkeimmassa oikeusasteessa. ELINA HIRVONEN Elina Hirvonen on kirjailija ja Suomen PENin vainottujen kirjailijoiden komitean puheenjohtaja. Kirjoitus on julkaistu aiemmin pidempänä PENin nettisivuilla. O tto Vir tan en Jessikka Aro ja hybridisodasta kirjoittava armeijan tutkija Saara Jantunen. Venäjämielisen entisen papin tuomio näytti herättävän yleistä tyytyväisyyttä, eikä itse lopputulemaa olekaan syytä moittia. Oikeustapauksessa on kuitenkin vakava ongelma, jonka media sivuutti kokonaan. Syytteen nostamisesta päätti valtakunnansyyttäjä Raija Toiviainen. Hän päätti nostaa syytteet molemmissa tapauksissa vainoamisesta. Vasta oikeudenkäynnin alettua syyttäjä esitti vaihtoehtoiseksi syytteeksi törkeää kunnianloukkausta. Molempien rangaistusasteikko on sama, sakosta kahteen vuotta vankeutta. Lainsäätäjä on säätänyt vainoamisen toissijaiseksi. Vainoamisesta tuomitaan, ”jollei teosta muualla laissa säädetä yhtä ankaraa tai ankarampaa rangaistusta”. Kunnianloukkauksella ja vainoamisella on sananvapauden kannalta iso periaatteellinen ero. Kunnianloukkauksen ”esittää toisesta valheellisen tiedon tai vihjauksen siten, että teko on omiaan aiheuttamaan vahinkoa tai kärsimystä loukatulle taikka häneen kohdistuvaa halveksuntaa”. Siis valheellinen väite tai vihjaus. Lainsäädäntö takaa laajan sananvapauden, mutta se tuomitsee valheellisten väittämien esittämisen. Näin pidetään tasapainossa sananvapaus ja toisaalta vastuu puheista. Tarvittaessa asiaa puidaan tuomioistuimessa, jolloin syyttäjän velvollisuus on todistaa, että väite on valheellinen ja puolustuksella on mahdollisuus osoittaa väitteensä todeksi, tai ainakin se, että oli perusteltu syy pitää sitä totena. Syyte vainoamisesta perustui yli kymmeneen Jantuseen ja noin 40 Aroon kohdistuneeseen blogikirjoitukseen. Vainoamisen perustunnusmerkkejä ovat oikeudeton seuraileminen ja yhteydenotto. Yhteydenottoja asianomistajiin oli ollut hyvin vähän, ja tuomiossaan Helsingin käräjäoikeus katsoi ne kaikki asianmukaisiksi. Erityisesti Aroon kohdistuneita nettikirjoituksia oli paljon, joskin ne jakaantuivat lähes kolmen vuoden ajalle. Toisaalta myös aiheet, Venäjän trollit ja hybridisodat, ovat olleet jatkuvasti esillä. Monet Molarin kirjoitukset antavat jo otsikosta lähtien perusteet epäillä kunnianloukkausta. Syyte olisi voitu rakentaa sen pohjalle, ja sen jälkeen tutkia ovatko kirjoitukset valheellisia. Tai ovatko ne muuten halventavia, mikä on kunnianloukkauksen toinen tunnusmerkki. Nostamalla syyte vainoamisesta pyrittiin välttämään totuuden puntarointi. Syytteessä rikokseksi katsottiin se, että asiasta oli kirjoitettu usein. Tämä tekee tapauksesta juridisesti hyvin ongelmallisen ja avaa tien mielivaltaan. Jos tämä hyväksytään oikeuskäytännöksi, todenmukainenkin kritiikki voidaan vaientaa sillä perusteella, että sitä on liikaa. Käräjäoikeus näyttää osin havainneen vaaran. Jantuseen kohdistuneiden kirjoitusten osalta se hylkäsi vainoamissyytteen ja tuomitsi vastaajan törkeästä kunnianloukkauksesta. Aron osalta vainoamissyyte hyväksyttiin. Tuomion ansiona on, että siinä arvioidaan vastaajan eri tekoja samaan tapaan kuin kunnianloukkauksessa, mutta vainoamistuomio on silti ongelmallinen. SYYTTÄJÄT ESTÄVÄT LÄHES kaik kien poliisia koskevien rikosilmoitusten tutkinnan. Jari Aarnio ei ole tyyppitapaus. Rikos ei katoa sillä, että se painetaan villaisella, ja poliisin uhriksi joutunut kiukkuinen kansalainen saattaa muistuttaa vääryydestä pitkään. Jos Helsingin käräjäoikeuden linjaus jää voimaan, voimme nähdä kansalaista syytettävän poliisin vainoamisesta, koska hän ei ole unohtanut rikosta. Kunnianloukkauksena sitä olisi vaikea syyttää, koska silloin huomattaisiin kansalaisen olevan oikeassa. Samaa vaaraa edustaa niin sanotun maalittamisen kriminalisointi. Valtakunnansyyttäjä ja poliisi ovat pitkään painostaneet kriminalisointiin, erityisesti kun maalittaminen kohdistuu heidän ammattikuntiinsa. Tosin ne teot, joita maalittamisella yleensä tarkoitetaan, on jo kriminalisoitu. Ne ovat juuri niitä rikoksia, jotka poliisit ja syyttäjät jättävät tutkimatta, samalla kun he vaativat itselleen erityissuojaa. Oikeusministeri Anna-Maja Henriksson (rkp) piti kriminalisointia tarpeettomana, mutta taipui lopulta asian selvittämiseen. Tämä on ministeriössään työn alla. Monissa lausunnoissa on kriminalisointia kannatettu näkemättä asian ongelmallisuutta. Mutta mihin tarvitaan uutta kriminalisointia, kun jo kriminalisoituja vihapuherikoksia ei tutkita? Riskinä on säätää tunnusmerkistöltään epämääräinen laki, jota käytetään vallankäyttäjien arvostelun tukahduttamiseen. Kansalaisia vastaan, eikä suinkaan heidän suojakseen. Kirjoittaja on vapaa oikeusja ympäristötoimittaja SYYTTÄJÄT ESTÄVÄT LÄHES KAIKKIEN POLIISIA KOSKEVIEN RIKOSILMOITUSTEN TUTKINNAN.
LAPSEN MAAILMA Tilaa Lastensuojelun Keskusliiton mainio lehti! Saat ennakkoluulotonta ja painavaa tietoa lasten & perheiden arjesta. Saata vana nyt myös diginä huippuedulliseen hintaan! Digitilaukseen sisältyy lehtien lukuoikeus nrosta 12/2016 alkaen. Hinnat 55 e (12 kk) ja 35 e (6 kk) www.lapsenmaailma.fi LIBERO Neljästi vuodessa ilmestyvä Libero tarkaste lee teemoittain muuttuvaa maailmaa ja yh teiskuntaa, kulttuurin ja taiteen ilmiöitä sekä ajankohtaista monikulttuurista keskustelua. Liberon vuositilauksen hinta on 20 euroa. Alle 30-vuotiaat ja työttömät voivat tilata Liberon vuosikerran maksutta. Libero on myös Vasemmistonuorten jäsenetulehti. Tilaa lehti: extra.vanu.fi/libero Verkkolehti: www.liberolehti.fi TIEDONANTAJA Systeemi on rikki ja se vaatii vaihdoksen! Tiedonantaja toimii kanssasi työväen, sorrettujen, rauhan ja ympäristön puolesta, marxilaisuutta unohtamatta! Kerran kuu kaudessa paperilla ja koko lehti tilaajille diginä myös verkossa. Tilaushinta 12kk 95/70 eur, 3kk 35/30 eur (työttömät ja opiskelijat). Irtonumero 8 eur. Tilaukset www.tiedonantaja.fi, toimisto@ tiedonantaja.fi ja (09) 774 3810 DIPLO&NG Le Monde diplomatique & Novaja Gazeta on Maailmanpoliittinen aikakauslehti, jonka selkäranka on 30 kielellä ja 47 eri painoksena ilmestyvä Le Monde diplomatiquen lehtiperhe Kuusi numeroa vuodessa. Kestotilaus 29,90e sisältää myös digilehden (pelkkä digi 25e/vuosi). Tilaukset: mondediplo.fi/tilaa www.mondediplo.fi YDIN Ydin on niille, joille väkivallattomuus ja vas tuu maailmasta ovat intohimo. Tsekkaa sivumme www.ydinlehti.fi, podcastimme, tilaa oma lehtesi printtinä tai digitaalisena. Tee meille myös palvelus, kysy Ydinlehteä kirjastostasi. Mielipide ja kulttuurilehtiä tarvitaan. 4 nroa vuodessa. Vuositilaus 35/28/20 €. Irtonumero 9 €. Tilaukset: ydin@ydinlehti.fi. www.ydinlehti.fi SUOMEN LUONTO Luonnonystävän lehti kertoo ajankohtaiset luonnon tapahtumat ja taustat päivän ympäristökysymyksiin. Tilaus on lahja luonnolle, sillä lehden tuotot käytetään Luonnonsuojeluliiton työhön. Tutustumistarjous: 3 nroa 16,90 €, digi alk. 2,50 €/kk Tilaukset: suomenluonto.fi/lehtitilaus Irtonumero Lehtipisteistä 9 €. VAPAA AJATTELIJA Sekulaarin kulttuurin, ihmisten yhdenvertai suuden, uskonnon ja katsomuksen vapauden, tiedepohjaisen maailmankuvan, kriittisen ja rationaalisen ajattelun sekä humanismin äänenkannattaja. Julkaisija Vapaaajattelijain Liitto ry on uskonnottomien edunvalvonta, ihmisoikeus ja kulttuurijärjestö. Ilmestyy neljä numeroa vuodessa; http://vapaa-ajattelijat.fi/va-lehti; tilaushinta 30 euroa, val@vapaa-ajattelijat.fi MAAILMAN KUVALEHTI Maailman Kuvalehti on ajattelevien maail mankansalaisten oma lehti. Usein palkit tu lehti kertoo tarinoita ympäri maailman, taustoittaa ja syventää uutisvirtaa. Leh den rinnalla pyörii aktiivinen verkkoalusta www.maailmankuvalehti.fi. Tilaa lehti: Vuosikerta 6 numeroa 42 €. www.maailmankuvalehti.fi/tilaus KULTTUURIVIHKOT Vasemmistohenkinen aikakauslehti sivistyksen ja solidaarisuuden asialla. 6 numeroa vuodessa. Kestotilaus 45 e / vuosi, määräaikainen 52 e / vuosi. Tarjous: Ensimmäiset puoli vuotta vain 16,90 e (kesto), kaupan päälle uusin numero. tilaus@kulttuurivihkot.fi / (09) 4114 5369 www.kulttuurivihkot.fi HISTORIALLINEN AIKAKAUSKIRJA on neljä kertaa vuodessa ilmestyvä tieteel linen aikakauslehti, jonka parissa viihtyvät sekä ammattitutkijat että historian harras tajat. Lehti syventää ajankohtaisten ilmiöi den taustoja ja tarjoaa uusia näkökulmia menneisyyden tapahtumiin. Tilaa ensi vuoden lehti 15.12 mennessä niin saat numero 4/2020 kaupan päälle. www.historiallinenaikakauskirja.fi/tilaukset/ ELONKEHÄ Elonkehä on syväekologinen kulttuurilehti, joka keskittyy ekologisesti kestävän yhteis kunnan ja elämäntavan edistämiseen. Leh dessä julkaistaan mm. ympäristöfilosofisia esseitä, talouskasvuyhteiskunnan kritiikkiä, omavaraisuuspohdintoja, haastatteluja ja teeseitse ohjeita. Ekologisesti kriisiyty neen aikamme ajankohtaisin lehti. Kestotilaus (4 nroa / v.) 35 €. Tilaukset: elonkeha.com TÄHTIVAELTAJA Suomen paras scifi-, fantasiaja kauhukult tuurilehti. Käsittelyssä kirjallisuus, elokuvat, sarjakuvat ja tvsarjat. Mukana artikkelit, haastattelut, novellit ja arvostelut. Neljä 100sivuista numeroa vuodessa. Ilman on paha elää! Vuosikerta 29 e www.tahtivaeltaja.com www.tahtivaeltajablogi.com KRISTOSOFI Aseettomuudesta, jälleensyntymisestä, karmasta ja ihmisyysmoraalista kiin nostuneille. Tarjous uusille tilaajille: seuraavat 11 numeroa 15 euroa! Tilaukset: anja.kesavuori@gmail.com puh. 050 369 7534 Kirjailija Risto Isomäki valitsi Kultin vuoden 2020 laatulehdeksi Animalian. Kunniamaininnat saivat Improbatur, Kaltio, Lumooja, Natura ja Sarjainfo. Yleisöäänestyksen voittivat Imetysuutista ja Linnut. Isomäen ja kilpailussa menestyneiden lehtien haastattelut sekä verkkokirjamessuille tehdyt muut ohjelmanumerot ovat katsottavissa osoitteessa www.kulttilehdet.fi LUMOOJA Neljä kertaa vuodessa ilmestyvä Lumooja on kotimaiseen kirjallisuuteen ja luovaan kirjoittamiseen keskittynyt lehti sekä alan harrastajille että ammattilaisille. Vuosikerta 25 euroa. Tilaukset sähköpostitse osoitteeseen: tilaukset@lumooja.fi. NIIN&NÄIN niin & näin on vuodesta 1994 ilmestynyt filosofinen aikakauslehti, jossa julkaistaan monialaisesti ja teemaisesti kaikentyyp pisiä kirjoituksia runoista ja kolumneista vertaisarvioituihin artikkeleihin. Kestotilaus (4 numeroa) 48 € Määräaikaistilaus (4 numeroa) 52 € Tilaukset ulkomaille + 4 € Tilaukset: www.netn.fi/lehti TEATTERI&TANSSI+SIRKUS Utelias esittävien taiteiden erikoislehti, alansa ainoa Suomessa. Lehden avulla tiedät enemmän esityksistä, tekijöistä, alan ilmiöistä ja uusista tuulista. Arvioita löytyy lähes sadasta esityksestä vuoden aikana, muualtakin kuin Helsingistä. Lisäksi koko maan esityskalenteri. Tutustumistilaus 4 lehteä 25 € Kestotilaus (7 numeroa vuodessa) 59 € www.teatteritanssi.fi Kulttuuri-, mielipideja tiedelehtien liitto median moniäänisyyden puolesta jo vuodesta 1991. Kaikki lehdet löytyvät osoitteesta WWW.KULTTILEHDET.FI. Tutustu ja tilaa.
LAPSEN MAAILMA Tilaa Lastensuojelun Keskusliiton mainio lehti! Saat ennakkoluulotonta ja painavaa tietoa lasten & perheiden arjesta. Saata vana nyt myös diginä huippuedulliseen hintaan! Digitilaukseen sisältyy lehtien lukuoikeus nrosta 12/2016 alkaen. Hinnat 55 e (12 kk) ja 35 e (6 kk) www.lapsenmaailma.fi LIBERO Neljästi vuodessa ilmestyvä Libero tarkaste lee teemoittain muuttuvaa maailmaa ja yh teiskuntaa, kulttuurin ja taiteen ilmiöitä sekä ajankohtaista monikulttuurista keskustelua. Liberon vuositilauksen hinta on 20 euroa. Alle 30-vuotiaat ja työttömät voivat tilata Liberon vuosikerran maksutta. Libero on myös Vasemmistonuorten jäsenetulehti. Tilaa lehti: extra.vanu.fi/libero Verkkolehti: www.liberolehti.fi TIEDONANTAJA Systeemi on rikki ja se vaatii vaihdoksen! Tiedonantaja toimii kanssasi työväen, sorrettujen, rauhan ja ympäristön puolesta, marxilaisuutta unohtamatta! Kerran kuu kaudessa paperilla ja koko lehti tilaajille diginä myös verkossa. Tilaushinta 12kk 95/70 eur, 3kk 35/30 eur (työttömät ja opiskelijat). Irtonumero 8 eur. Tilaukset www.tiedonantaja.fi, toimisto@ tiedonantaja.fi ja (09) 774 3810 DIPLO&NG Le Monde diplomatique & Novaja Gazeta on Maailmanpoliittinen aikakauslehti, jonka selkäranka on 30 kielellä ja 47 eri painoksena ilmestyvä Le Monde diplomatiquen lehtiperhe Kuusi numeroa vuodessa. Kestotilaus 29,90e sisältää myös digilehden (pelkkä digi 25e/vuosi). Tilaukset: mondediplo.fi/tilaa www.mondediplo.fi YDIN Ydin on niille, joille väkivallattomuus ja vas tuu maailmasta ovat intohimo. Tsekkaa sivumme www.ydinlehti.fi, podcastimme, tilaa oma lehtesi printtinä tai digitaalisena. Tee meille myös palvelus, kysy Ydinlehteä kirjastostasi. Mielipide ja kulttuurilehtiä tarvitaan. 4 nroa vuodessa. Vuositilaus 35/28/20 €. Irtonumero 9 €. Tilaukset: ydin@ydinlehti.fi. www.ydinlehti.fi SUOMEN LUONTO Luonnonystävän lehti kertoo ajankohtaiset luonnon tapahtumat ja taustat päivän ympäristökysymyksiin. Tilaus on lahja luonnolle, sillä lehden tuotot käytetään Luonnonsuojeluliiton työhön. Tutustumistarjous: 3 nroa 16,90 €, digi alk. 2,50 €/kk Tilaukset: suomenluonto.fi/lehtitilaus Irtonumero Lehtipisteistä 9 €. VAPAA AJATTELIJA Sekulaarin kulttuurin, ihmisten yhdenvertai suuden, uskonnon ja katsomuksen vapauden, tiedepohjaisen maailmankuvan, kriittisen ja rationaalisen ajattelun sekä humanismin äänenkannattaja. Julkaisija Vapaaajattelijain Liitto ry on uskonnottomien edunvalvonta, ihmisoikeus ja kulttuurijärjestö. Ilmestyy neljä numeroa vuodessa; http://vapaa-ajattelijat.fi/va-lehti; tilaushinta 30 euroa, val@vapaa-ajattelijat.fi MAAILMAN KUVALEHTI Maailman Kuvalehti on ajattelevien maail mankansalaisten oma lehti. Usein palkit tu lehti kertoo tarinoita ympäri maailman, taustoittaa ja syventää uutisvirtaa. Leh den rinnalla pyörii aktiivinen verkkoalusta www.maailmankuvalehti.fi. Tilaa lehti: Vuosikerta 6 numeroa 42 €. www.maailmankuvalehti.fi/tilaus KULTTUURIVIHKOT Vasemmistohenkinen aikakauslehti sivistyksen ja solidaarisuuden asialla. 6 numeroa vuodessa. Kestotilaus 45 e / vuosi, määräaikainen 52 e / vuosi. Tarjous: Ensimmäiset puoli vuotta vain 16,90 e (kesto), kaupan päälle uusin numero. tilaus@kulttuurivihkot.fi / (09) 4114 5369 www.kulttuurivihkot.fi HISTORIALLINEN AIKAKAUSKIRJA on neljä kertaa vuodessa ilmestyvä tieteel linen aikakauslehti, jonka parissa viihtyvät sekä ammattitutkijat että historian harras tajat. Lehti syventää ajankohtaisten ilmiöi den taustoja ja tarjoaa uusia näkökulmia menneisyyden tapahtumiin. Tilaa ensi vuoden lehti 15.12 mennessä niin saat numero 4/2020 kaupan päälle. www.historiallinenaikakauskirja.fi/tilaukset/ ELONKEHÄ Elonkehä on syväekologinen kulttuurilehti, joka keskittyy ekologisesti kestävän yhteis kunnan ja elämäntavan edistämiseen. Leh dessä julkaistaan mm. ympäristöfilosofisia esseitä, talouskasvuyhteiskunnan kritiikkiä, omavaraisuuspohdintoja, haastatteluja ja teeseitse ohjeita. Ekologisesti kriisiyty neen aikamme ajankohtaisin lehti. Kestotilaus (4 nroa / v.) 35 €. Tilaukset: elonkeha.com TÄHTIVAELTAJA Suomen paras scifi-, fantasiaja kauhukult tuurilehti. Käsittelyssä kirjallisuus, elokuvat, sarjakuvat ja tvsarjat. Mukana artikkelit, haastattelut, novellit ja arvostelut. Neljä 100sivuista numeroa vuodessa. Ilman on paha elää! Vuosikerta 29 e www.tahtivaeltaja.com www.tahtivaeltajablogi.com KRISTOSOFI Aseettomuudesta, jälleensyntymisestä, karmasta ja ihmisyysmoraalista kiin nostuneille. Tarjous uusille tilaajille: seuraavat 11 numeroa 15 euroa! Tilaukset: anja.kesavuori@gmail.com puh. 050 369 7534 Kirjailija Risto Isomäki valitsi Kultin vuoden 2020 laatulehdeksi Animalian. Kunniamaininnat saivat Improbatur, Kaltio, Lumooja, Natura ja Sarjainfo. Yleisöäänestyksen voittivat Imetysuutista ja Linnut. Isomäen ja kilpailussa menestyneiden lehtien haastattelut sekä verkkokirjamessuille tehdyt muut ohjelmanumerot ovat katsottavissa osoitteessa www.kulttilehdet.fi LUMOOJA Neljä kertaa vuodessa ilmestyvä Lumooja on kotimaiseen kirjallisuuteen ja luovaan kirjoittamiseen keskittynyt lehti sekä alan harrastajille että ammattilaisille. Vuosikerta 25 euroa. Tilaukset sähköpostitse osoitteeseen: tilaukset@lumooja.fi. NIIN&NÄIN niin & näin on vuodesta 1994 ilmestynyt filosofinen aikakauslehti, jossa julkaistaan monialaisesti ja teemaisesti kaikentyyp pisiä kirjoituksia runoista ja kolumneista vertaisarvioituihin artikkeleihin. Kestotilaus (4 numeroa) 48 € Määräaikaistilaus (4 numeroa) 52 € Tilaukset ulkomaille + 4 € Tilaukset: www.netn.fi/lehti TEATTERI&TANSSI+SIRKUS Utelias esittävien taiteiden erikoislehti, alansa ainoa Suomessa. Lehden avulla tiedät enemmän esityksistä, tekijöistä, alan ilmiöistä ja uusista tuulista. Arvioita löytyy lähes sadasta esityksestä vuoden aikana, muualtakin kuin Helsingistä. Lisäksi koko maan esityskalenteri. Tutustumistilaus 4 lehteä 25 € Kestotilaus (7 numeroa vuodessa) 59 € www.teatteritanssi.fi Kulttuuri-, mielipideja tiedelehtien liitto median moniäänisyyden puolesta jo vuodesta 1991. Kaikki lehdet löytyvät osoitteesta WWW.KULTTILEHDET.FI. Tutustu ja tilaa.
20 • 9 / 2020 suruun syntyneet ja pe ttymyksin puetut Maustetytöt Lumettoman ta lven tarinoita
9 / 2020 • 21 suruun syntyneet ja pe ttymyksin puetut Maustetytöt Lumettoman ta lven tarinoita TEKSTI TIMO KALEVI FORSS KUVAT NAUSKA
22 • 9 / 2020 H ALVASTA KALJASTA, reseptivapaista särkylääkkeistä, mielisairaalan osastolle joutumisesta ja lottoamisesta laulaneet sisarukset Anna ja Kaisa Karjalainen toivat suomalaisen rockin ahtaalle leikkikentälle jotain aivan uutta, mutta silti kaikille tuttua. Maustetytöt säväyttää tuoreudellaan, aitoudellaan ja sysimustalla huumorillaan. Kaisa Karjalainen laulaa, soittaa koskettimia ja sanoittaa kappaleet. Anna Karjalainen soittaa kitaraa ja vastaa taustalaulusta. Sisarukset säveltävät kappaleet yhdessä. Synkkyyttä melodisuuteen yhdistävä pop on tunnistettavan suomalaista. Se vetoaa Flow-festivaalin makumestareihin ja peräkylien baarien ryyppyremmeihin. Samalla se puhuttelee useita eri sukupolvia siviilisäätyyn, sukupuoleen tai koulutustasoon katsomatta. Vuonna 2019 ilmestynyt esikoislevy Kaikki tiet vievät Peltolaan nousi heti listojen kärkeen ja myi kultaa. Maustetyttöjen lakonisia ja mahdollisimman lyhytsanaisia vastauksia sisältäneet haastattelut muodostuivat yhtä olennaiseksi osaksi heidän ilmaisuaan kuin 1980ja 1990-lukujen Suomi-rockista ja molli-iskelmästä ammentavat biisit. Kaurismäkeläisen mykkyyden ja arkirealistisen angstin uudelle tasolle määritelleet siskokset ovat ehtineet saavuttaa vankan keikkasuosion. Koronarajoitusten karsittua keikkoja sisarukset eivät jääneet lepäämään laakereillaan, vaan tekivät uusia biisejä. Kesällä purkitettiin kakkosalbumi Eivät enkelitkään ilman siipiä lennä, joka julkaistaan marraskuussa 2020. Musiikin teon ohella he hoitivat lampaita lapsuudenkodissaan Vaalassa. Lampaiden nimiksi valittiin Ana, Vilippus ja Elmeri Aapelin Siunattu hulluus -romaanin Rummukaisten veljessarjan mukaan. Siunattu hulluus tunnettaan parhaiten Rauni Molbergin ohjaamana elokuvana, jossa syväluodataan suomalaista maaseutua ja ajetaan traktorin vetämällä kärryllä mielisairaalaan. M AUSTET Y T TÖJEN ENSIALBUMILLA juotiin kaljaa ja syötiin masennuslääkkeitä, eivätkä kakkosalbumin teemat ole muuttuneet valoisammiksi – päinvastoin. Uuden levyn avausraidan ja levyn nimibiisin Eivät enkelitkään ilman siipiä lennä kertojaminä laulaa ruumisarkusta. Levyn teemoja ovat muun muassa kuolema, itsemurha, kaksoisitsemurha ja onneton rakkaus höystettynä perheväkivallalla ja päihdeongelmilla. ”Synkkyys ei ole tarkoituksenmukaista. Emme tajua tekevämme synkkää kamaa, meille tämä on ihan perusasiaa. Sitten ihmisten ensimmäinen reaktio on, että ’huh huh’. Ei se kuolema ole ollut tässä mitenkään ajankohtaista”, sanoittaja Kaisa Karjalainen paljastaa. ”Kyllähän aiheita käsitellään pessimismin kautta, se tuskin on epäselvää kenellekään. Mutta jos tekstit ovat noin synkkiä, niistä voi löytää myös ironiaa ja jopa hauskuuksia”, lisää Anna Karjalainen. Lyriikoissa otetaan kantaa, mutta ei koskaan saarnaten, alleviivaten tai julistaen. Yksittäisten tarkkojen havaintojen kautta piirtyy suurempi kuva. Tyyliin on saatu vaikutteita vanhasta suomalaisesta iskelmä-, popja rockmusiikista. ”Esimerkiksi Vexi Salmen ja Irwin Goodmanin lauluissa on paljon kantaaottavia yhteiskunnallisia aiheita. En mieti erityisesti kantaaottavuutta, mutta haluan kirjoittaa niin, ettei teksteistä tule liian ympäripyöreitä”, Kaisa Karjalainen pohtii. Sanoitukset ovat todella konkreettisia ja liittyvät yksilöihin tai tunnistettaviin tilanteisiin. Maustetytöt laulavat siitä, mitä ostarilla, bussipysäkillä tai Alepan hyllyjen välissä tapahtuu. He tarjoavat antisankarillista arkirealismia, johon kuulija pystyy samaistumaan ja liikuttumaan. Kosketinsoittaja Karjalainen myöntää viehtymyksensä realismiin, mutta ”ovatko biisimme totta siten, että ne ovat suoraan minun elämääni tai jonkun muun elämää, siinä mielessä ne eivät ole totta”. Kappaleet ovat totta kuulijalle. Ne käsittelevät asioita, jotka tulevat elämässä monille vastaan ja tarjoavat kosketuspintaa monenlaisille ihmisille. ITSEMURHA ON teemana esimerkiksi kappaleessa Tee se itse. Sen päähenkilö pohtii miten pääsisi eroon väkivaltaisesta, viinaan menevästä puolisostaan ja etsii sopivaa siltaa, jolta hypätä junan alle, koska ”en kerta elämääni enää mitenkään hallitse”. Videolla Karjalaiset tanssivat ilmeettöminä kömpelöä koreografiaa. Videon lopussa tarjotaan kuitenkin apua, viimeisen soinnun hiljennyttyä ruudulle ilmestyy teksti: 09 2525 0111 mieli.fi/kriisipuhelin 24/7. Maustetytöt tekevät kappaleella yhteistyötä Suomen Mielenterveys ry eli Mieli ry:n kanssa. Yhdistys ylläpitää valtakunnallista kriisipuhelinta, joka tarjoaa keskusteluapua kriisissä oleville ja heidän läheisilleen. Kriisipuhelimen tavoitteena on helpottaa henkistä hätää ja ehkäistä itsemurhia. ”Aloite yhteistyöhön tuli Mieli ry:n puolelta. He olivat jo aikaisemmin kysyneet halukkuuttamme yhteistyöhön, koska kappaleissamme käsitellään paljon mielenterveysaiheita. Sanoimme pitävämme ehdotuksen mielessä, mutta silloin ei tullut mieleen mitään sopivaa laulua. Sitten kun Tee se itse päätettiin valita singleksi, tuli mieleen, että tähän yhteistyökuvio sopisi”, Kaisa Karjalainen kertoo. MYÖS ILMASTONMUUTOKSEEN otetaan uudella levyllä kantaa. Ne tulivat isäni maalle -kappaleessa lauletaan metsienhakkuusta, ympäristön tuhoamisesta sekä metsäja selluteollisuuden lyhytnäköisestä voitontavoittelusta. Biisistä on tehty myös yhtyeen manageri Aki Roukalan ohjaama video, joka on kuvattu yhteistyössä Suomen Luonnonsuojeluliiton kanssa kesäöisellä hakkuuaukealla. Videon ensiesitys oli lokakuun alussa Luonnonsuojeluliiton sivuilla. Sillä tuetaan jo yli 60 000 suomalaisen allekirjoittamaa "Avohakkuut historiaan" -kansalaisaloitetta, joka on menossa eduskunnan käsittelyyn. Nykyään Helsingin Kalliossa asuvat sisarukset tunnustautuvat luontoihmisiksi. He ovat varttuneet Oulujärven rannalla sijaitsevassa piskuisessa Vaalassa, jossa he edelleen viettävät mieluusti aikaansa kirjaimellisesti isänsä mailla. Vaikka muusikot ovat tehneet yhteistyötä useammankin järjestön kanssa, puhe aktivismista saa taiteilijat kuitenkin kiemurtelemaan. Sanoittaja Kaisa Karjalainen kertoo Ne tulivat isäni maalle -biisin kertovan painajaisunesta, jossa lapsuuden metsän viimeisetkin puut hakataan. ”Minkäs sitä nyt unilleen voi. Niiden taakse on aina hyvä piiloutua. Unestahan tässä vain oli kysymys, ei kenenJäätiköt sulavat, talvi on lumeton ja Silkkitieltä tilataan joululahjakrääsää. Kaisa ja Anna Karjalainen.
9 / 2020 • 23 kään kannata hermostua”, hän virnuilee. Kitaristi Anna Karjalainen avaa järjestöyhteistyön motiiveja: ”En seuraa kovin paljoa, mitä politiikassa tapahtuu, mutta eihän tältä aiheelta pysty sulkemaan silmiään. Sen näkee ihan konkreettisesti, kun liikkuu tuolla luonnossa. Kyllä sieltä tuppaa niitä hakkuuaukiota löytymään”, hän pohtii. Eivät enkelitkään ilman siipiä lennä -albumilla jäätiköt sulavat, talvi on lumeton ja Silkkitieltä tilataan joululahjakrääsää. Sanoittaja Karjalainen yrittää välttää kommentoimasta yhteiskunnallisia asioita musiikkinsa ulkopuolella. ”Turvaan aina selustani sanomalla, etten seuraa yhteiskunnallisia asioita lainkaan. Seuraavaksi minut kutsutaan varmaan johonkin paneelikeskusteluun keskustelemaan jostain. Omasta mielestäni seuraan hyvin vähän yhteiskunnallisia asioita, mutta se nyt on varmaan suhteellista.” Kuitenkin monessa uuden albumin kappaleissa reagoidaan voimakkaasti ilmastonmuutokseen. ”Sen havaitseminen ei vaadi kovin aktiivista asian seurantaa”, toteavat Karjalaiset yhteen ääneen. MUSIIKILLISIA VAIKUTTEITA taiteilijat ammentavat 1980-luvun Suomi-rockista, vaikka sisarukset ovat syntyneet 1990-luvun alussa. Aiheet ovat rankkoja, mutta melodiat ovat tarttuvia. Eivät enkelitkään ilman siipiä lennä -albumin on tuottanut paremmin räppärinä tunnettu Kalifornia-Keke, joka on tuonut duon pelkistettyyn soundiin ripauksen 1980-luvun syntikkapop-vaikutteita. Albumilla on intertekstuaalisia viittauksia muun muassa Liisa Akimofin ja Leevi and the Leavingsin biiseihin. Taksilla Vaalaan kertosäe on silkkaa Eppu Normaalia. ”Kuuntelimme lapsina tuollaista musaa, isän kasetit tulivat tutuiksi. Emme ole oikein missään vaiheessa kuunnelleet meidän sukupolvemme musiikkia. Olemme aivan pihalla musiikista, jota on julkaistu vaikkapa 2000-luvulla, kun olemme itse olleet teiniikäisiä. En tiedä mistä se johtuu”, kosketinsoittaja Kaisa Karjalainen kertoo. Melodisuus on Maustetytöille tärkeää. Raskaista aiheista tehtyjen tekstien ja iskelmällisten helposti lähestyttävien sävellysten välillä on kiehtova ristiriita. Siskokset säveltävät yhdessä. ”Lähestyn lauluja nimenomaan melodian kautta”, kitaristi Anna Karjalainen kertoo. ”Koska en tee sanoja, sävelen merkitys korostuu minulle todella paljon. Jos Kaisa on tehnyt jotkut sanat tai jonkun demon, saatan kuulla siitä todella helposti, että tässä on hyvä juttu, mutta voisiko tähän saada vielä lisää melodisuutta.” Karjalaiset suhtautuvat laulujen kirjoittamiseen kunnianhimoisesti. Hyvä biisi on heille tärkeämpää kuin täydellisyyttä tavoitteleva soittotaito tai nuotilleen oikein soitettu keikka. ”Stemmat ja melodisuus tulevat musiikista, jota olemme kuunnelleet. Olemme kuunnelleet Beatlesia tai vanhoja suomalaisia tekijöitä kuten Leevi and the Leavingsia tai Juicea, joilla biisit ovat se juttu”, sanoittaja Karjalainen sanoo. MAUSTETYTÖT OVAT saavuttaneet nopeasti paljon. Kysymys suosion syistä tai menestyksen analysointi saa sisarukset vetäytymään lähes täydellisesti kuoreensa, ja jo tavaramerkiksi muodostunut varautuneisuus nostaa päätään. ”Kyllä suosio oli yllätys. Ei sitä oikein vieläkään tahdo sisäistää”, sanoo Anna Karjalainen. Kaisa Karjalainen täydentää: ”Minäkin lähinnä ihmettelen asiaa. Laitan sen jonkun ihmeellisen alkuhypen piikkiin ja odotan, että kyllä se alamäki tästä alkaa. Tai on varmasti alkanut jo. Suunta on vain alaspäin.” Levynjulkaisukeikka on 14.11. Helsingin Kulttuuritalolla. Maustetytöt keikkailevat muillakin suurilla areenoilla kuten Turun Logomossa ja Valkeakosken jäähallissa, jos koronaepidemian tilanne sen mahdollistaa. ”Meillä oli tänä syksynä suunnitelmissa ’Kansan syvät rivit’ -kiertue. Tarkoitus olisi ollut kiertää niin paljon kuin mahdollista Suomea kaiken maailman räkälöissä, muuallakin kuin yliopistokaupungeissa ja isoilla klubeilla. Suurin osa näistä keikoista tietenkin peruttiin koronan takia”, harmittelee Kaisa Karjalainen. Maustetytöt: Eivät enkelitkään ilman siipiä lennä (Is This Art! 2020) ilmestyy 13.11.2020 Kyllä suosio oli yllätys. Ei sitä oikein vieläkään tahdo sisäistää Kaisa ja Anna Karjalainen.
Pyhiinvaeltajat ovat Saudi-Arabian toinen öljy
9 / 2020 • 25 Pyhiinvaeltajat ovat Saudi-Arabian toinen öljy PYHIINVAELLUS MEKKAAN ON ISLAMIN VIIDES PERUSPILARI, JOKA TAKAA SAUDI-ARABIALLE VALTAVAN MANNAVIRRAN. JATKUVA PYHIINVAELTAJIEN VIRTA TUO KUITENKIN KAUPUNKIIN VAKAVIA TURVALLISUUTTA JA TERVEYTTÄ UHKAAVIA ONGELMIA. TEKSTI MOHAMED LARBI BOUGUERRA / LMD SUOMENTANUT MERI PÄIVÄRINNE Mekan kellotorni kohoaa Farimont-hotellin yläpuolella 600-metrin korkeuteen. Kello on maailman suurin. Kuva: Yasmin Alaaeldeen YHTEISTYÖSSÄ
26 • 9 / 2020 S AUDI-ARABIA on maailman suurin öljynviejä yli kymmenellä miljoonalla barrelilla päivässä. Maa on myös islamin kehto ja kiistelty keskus. Maan lippuun kirjoitettu muslimien uskontunnustus šahada viestii maailman 1,8 miljardille muslimille, että Saudi-Arabia on kahden pyhän paikan suojelija. Maassa on sekä Mekka – profeetta Muhammedin syntymäkaupunki, jota kohti islaminuskoiset rukoilevat – että Medina, joka puolestaan on Muhammedin viimeinen leposija. Öljystä saadut valtavat taloudelliset resurssit vahvistavat kuningaskunnan uskonnollisten johtajien asemaa uskovaisten yhteisön (umma) keskuudessa. Monarkia on tietoinen myös siitä, että sen tulee olla varuillaan pyhien paikkojen vartijana. Siksi he näkevät kovasti vaivaa pyhiinvaellusten sujuvuuden ja turvallisuuden eteen. Logistiikan, terveyden ja turvallisuuden haasteet ovat mittavia. Vuosittain kahdesta kolmeen miljoonaa muslimia suorittaa hadžin, islamin viidennen ja viimeisen peruspilarin. Pyhiinvaellus on pakollinen kerran elämässä kaikille terveille muslimeille, joilla on siihen varaa. Hadž kestää viisi päivää islamilaisen kuukalenterin viimeisenä kuukautena. Pyhiinvaellus on muslimin elämän ylistys ja se pesee kaikista synneistä. Se on myös tilaisuus kohdata eri maiden muslimeja ja pitää yllä yhteisöllisyyttä. Vuosittain hadž tuo SaudiArabialle keskimäärin 10–15 miljardin dollarin tulot. 1 Tämän lisäksi Mekassa käy noin kahdeksan miljoonaa vapaaehtoista omra-pyhiinvaeltajaa, jotka tuovat maahan 4–5 miljardin vuositulot. Omran voi tehdä milloin vaan paitsi hadžin aikaan, ja erityisen suosittua se on ramadanin aikana. Mekan kauppaja teollisuuskamarin mukaan 25–30 prosenttia kahden pyhän kaupungin yksityisen sektorin tuloista tulee pyhiinvaelluksista. Polttoaineen myynti on ainoa sektori, joka tuo valtiolle enemmän tuloja kuin pyhiinvaellukset. Vuonna 2018 arvioitiin, että pyhiinvaellukset toisivat Saudi-Arabialle seuraavien viiden vuoden aikana 150 miljardin dollarin tulot. Tavoitteena on näiden tulojen lisääminen. Kruununprinssi Mohammed bin Salmanin aloitteesta kuningaskunnan talouden monipuolistamiseen tähtäävän suunnitelman kirjoittaneet asiantuntijat toivovat, että vuoteen 2030 mennessä omraan osallistuu vuosittain jopa 30 miljoonaa henkilöä. Raportin mukaan ”uskonnollinen matkailu on kestävä vaihtoehto Saudi-Arabialle”, kun maa vaikuttaa menettäneen asemaansa öljynhinnan vakauttajana. 2 SAUDI-ARABIAN liike-elämän edustajat toivovat vuodesta 1988 voimassa olleiden valtiokohtaisten pyhiinvaeltajakiintiöiden poistamista. Viranomaiset eivät ole tähän suostuneet, mutta tekevät kuitenkin voitavansa pyhiinvaeltajien määrän kasvattamiseksi. Tätä silmällä pitäen Mekkaa uudistetaan jatkuvasti. Saudi-Arabian investointirahasto, joka hallinnoi 230 miljardin dollarin sijoituksia, on rahoittanut kaupungissa massiivisia infrastruktuurihankkeita ihmismassojen vastaanottamiseksi. Lentomatkailun ansiosta pyhiinvaeltajien määrä on noussut vuosien 1950 ja 2017 välillä viidestäkymmenestä tuhannesta kymmeneen miljoonaan, ja tämä on johtanut myös ennennäkemättömiin onnettomuuksiin ja tuhansiin kuolemiin. Mekka on mullistunut täysin. Satatuhatta hotellihuonetta, seitsemänkymmentä laaturavintolaa, viisi helikopterikenttää ja valtavia leirintäalueita, joissa vaatimattomammat pyhiinvaeltajat voivat majoittua teltoissa. Kaupunki on muuttunut puuttomaksi betoniviidakoksi, joka on täynnä nostokurkia ja pilvenpiirtäjiä. Kaiken keskellä on pyhistä pyhin Kaaba. Kuusikymmentä tunnelia yhdistää Mekan muihin pyhiinvaelluskohteisiin. Pyhä kaupunki muistuttaa enemmän ”Disneylandin ja Las Vegasin yhdistelmää” 3 kuin Lähi-idän muita kaupunkeja. Marokkolainen antropologi Abdellah Hammoudi vahvistaa kaupungin muodonmuutoksen olevan erityisen ruma ”groteskien lasisten ja teräksisten rakennusten häilyessä hienostuneen ja kulissimaisen välillä”. Miljoonia kävijöitä vastaanottavan Kaaban ja Masjid alHaramin suurmoskeijan ympärillä on vain 40-kerroksisia loistohotelleja, luksusmerkkien kauppoja ja pikaruokaloita. Kulttuurille ei ole jätetty mitään sijaa. Kuningas Abdelaziz Ibn Saud vallattua kaupungin vuonna 1924 wahhabiittien ikonoklastisen raivon seurauksena kaupungin historiasta kertovia rakennuksia ei ole käytännössä enää lainkaan jäljellä. (Ikonoklastismi = uskonnollisten tai muiden pyhinä pidettyjen kuvien, symbolien ja muistomerkkien tuhoa minen tai niiden esittämisen kielto.) Tuholta ei ole säästynyt edes profeetan synnyinkoti, jonka paikalla on pysäköintialue, eikä hänen ensimmäisen puolisonsa Khadijan synnyinkoti, jonka paikalla on käymälöitä. Ilmastoon erityisen hyvin sopiva perinteinen arkkitehtuuri on jyrätty ruman betonin ja hurisevien ilmastointilaitteiden tieltä. Tässä ympäristössä hadžista, joka sanana tarkoittaa vaivannäköä, puuttuu uskonnollinen, hengellinen ja historiallinen painoarvo, ja siitä on tullut mekaaninen rituaali ja kutsu ostoksille. Jatkuvat työmaat tuovat myös mukanaan tulvien, pohjaveden saastumisen ja ympäristön tuhoutumisen riskin. Vuoden 2012 pyhiinvaelluksen aikaan tehdyssä tutkimuksessa kaupungin moottoriteillä, tunneleissa ja liittymissä mitattiin hyvin korkeita pitoisuuksia otsonia, häkää, bentseeniä ja muita myrkyllisiä pakokaasuja, jotka olivat peräisin ajoneuvoista ja CFC12-yhdisteitä käyttävistä ilmastointilaitteista. 4 Pyhiinvaeltajan on siis pakko kulkea kemikaalisumussa äärimmäisen ruuhkaisilla väylillä, jotka johtavat suurmoskeijalta kolmen pakollisen etapin kautta Arafat-vuorelle 20 kilometriä kaupungista itään. ”Ajoneuvot Minassa (hadžin pakollinen rituaalipaikka viisi kilometriä Mekan ulkopuolella) päästävät huippusesongin aikaan päivittäin kahdeksankymmentä tonnia pakokaasuja. Suurin osa pyhiinvaeltajista käyttää enemmän aikaa yskimiseen kuin Pyhiinvaeltajat kiertämässä Kaaban kiveä. Koronan vuoksi vierailijoiden määrää on nyt rajoitettu. M uh am m ad M ah di Ka rim ”PYHÄ KAUPUNKI MUISTUTTAA ENEMMÄN ’DISNEYLANDIN JA LAS VEGASIN YHDISTELMÄÄ’ KUIN LÄHI-IDÄN MUITA KAUPUNKEJA.”
9 / 2020 • 27 Väliaikainen sulkeminen. Vuoden 631 jälkeen pyhiinvaellus on kielletty noin 40 kertaa (syynä mm. tulipalo, sota, kolera). Vuonna 2020 valtaosan pyhiinvaelluksista on estänyt maailmanlaajuinen koronapandemia. Hadžin oli määrä olla 28. heinäkuuta – 2. elokuuta, jolloin 4,3 miljoonan pyhiinvaeltajan odotettiin saapuvan 180 eri maasta, ja lisäksi odotettiin 1,7 miljoonaa saudimatkailijaa. Saudihallinto rajoitti hadžin 21. kesäkuuta minimaaliseen tuhanteen alle 65-vuotiaaseen kuningaskunnassa asuvaan henkilöön. luo tiju na Metro 5 km Mina Jeddaan Medinaan 4. re ng as 3. ren ga s Pyhiinvaelluksen lähtöpaikka Pyhiinvaeltajien taival Tai in Muzdalifah MEKKA Arafatvuori Masjid al-Haram (Suuri moskeija) Kaaba Paholaisen kivityspaikka 2. rengas Kävelyreitti Pyhiinvaeltajille varattu teltta-alue 1. rengas Lorem ipsum 500 km Eup hrate Tig re Medina Bagdad Jedda Riad Mekka JEMEN SUDAN ERITREA SOUDAN QATAR BAHRAIN KUWAIT SAUDIARABIA OMAN ARABIEMIRAATIT JORDANIA IRAN IRAK rukoiluun. Pakokaasujen, kuumuuden ja uupumuksen haitallisuus on ilmeistä: olen nähnyt ihmisten pyörtyvän ja kuolevan”, kirjoittaa englantilais-pakistanilainen kirjailija ja tutkija Ziauddin Sardar, joka työskentelee Jeddassa sijaitsevassa Hajj Research Centre -tutkimuslaitoksessa. 5 Sardar on tutkinut pyhiinvaellusten logistisia ongelmia ja ratkaisuja niiden helpottamiseksi. Tutkimuskeskuksen suosituksia ei ole varoituksista huolimatta ikinä otettu huomioon. Vaikka hänen mukaansa nykyisen kehityksen myötä pyhän kaupungin kauneus ja ajattomuus katoavat. HADŽ ON MYÖS VALTAVA taloudellinen haaste ulkomaisille pyhiinvaeltajille. Keskimäärin 5 000–8 000 euroa maksava matka pakottaa monet pyhiinvaeltajat raskaisiin taloudellisiin uhrauksiin, vaikka islam kieltää velkaantumisen pyhiinvaelluksen takia. Joskus valtiot tukevat osaltaan matkaa, mutta suurin osa kuluista jää pyhiinvaeltajan omalle kontolle. Nigeriassa, kuten monissa muissakin muslimimaissa, minimipalkan vaatimattomuus (30–75 dollaria) estää suurta osaa väestöstä suunnittelemasta pyhiinvaellusta, ja tämä aiheuttaa turhautumista ja raivoa viranomaisia kohtaan. Tunisiassa islamologi Badri Madani kritisoi hadžin korkeita kustannuksia huhtikuussa 2020. Hänen mielestään koulujen ja sairaaloiden kunnossapito olisi tärkeämpää kuin pyhiinvaellus tai moskeijoiden rakentaminen. 6 Ranskassa keskimäärin 25 000 henkilöä hakee vuosittain viisumia Mekkaan, mutta maassa on vain noin kuutisenkymmentä Saudi-Arabian viranomaisten valtuuttamaa matkatoimistoa, joiden kautta pyhiinvaellusluvan voi saada. Nämä hyödyntävät surutta monopoliasemaansa, samalla kun huijarit hyötyvät surutta niistä, jotka eivät ole saaneet viisumia laillisten väy lien kautta. 7 Hadž aiheuttaa myös diplomaattisia jännitteitä. Saudi-Arabia voi yksipuolisella päätöksellä pienentää sellaisten maiden lupakiintiöitä, jotka eivät jaa sen näkemyksiä. Tilannetta ovat kritisoineet Turkki ja Iran sekä Indonesia ja Malesia, jotka ovat joutuneet näiden supistusten kohteeksi. Ne ovat säännöllisesti ehdottaneet eräänlaisen muslimien Vatikaanin perustamista, jotta saudien ukaaseilta vältyttäisiin. Mohamed Larbi Bouguerra on tieteentekijä, Tunisian Beït AlHikman tiede-, kirjallisuus, ja taideakatemian jäsen (Carthage). Tragedioiden sarja • Joulukuu 1975. Kaasupullon räjähdyksestä alkunsa saanut valtava tulipalo tappoi 200 henkeä Mekan lähellä pyhiinvaeltajien leirintäalueella. • Marraskuu 1979. Sadat raskaasti aseistetut fundamentalistit Saudi-Arabiasta ja Egyptistä linnoittautuivat kahdeksi viikoksi suurmoskeijaan. Saudihallinto sai uskonoppineilta tuomion (fatwa) voimankäytöstä pyhäkössä ja se kutsui amerikkalaiset ja ranskalaiset joukot apuun. Virallisen selonteon mukaan yhteenotoissa kuoli 244 henkeä (117 valtaajaa, 127 turvallisuusjoukkojen edustajaa) ja 600 loukkaantui. • Heinäkuu 1987. Saudijoukot vastustivat iranilaisten pyhiinvaeltajien mielenosoitusta, kun nämä pyrkivät politisoimaan pyhiinvaelluksen ja paheksuvat Saudi-Arabian läheisyyttä Yhdysvaltoihin. Virallisten laskujen mukaan 402 henkilöä kuoli, näistä 275 iranilaista. • Heinäkuu 1989. Kaksoisiskussa suurmoskeijan ulkopuolella loukkaantui 16 ihmistä. Kuusitoista kuwaitilaista shiiamuslimia tuomittiin murhasta ja heidät teloitettiin viikkoa myöhemmin. • Heinäkuu 1990. Nykyajan pahimmassa onnettomuudessa 1 426 pyhiinvaeltajaa kuoli valtavassa tungoksessa Minan tunnelissa, joka on pyhiinvaeltajien pakollinen kohde. Suurin osa kuolleista oli aasialaisia. • Toukokuu 1994. Tungos väkijoukossa Minassa aiheutti 270 pyhiinvaeltajan kuoleman. • Huhtikuu 1997. Tulipalo pyhiinvaeltajien teltassa Minassa johti 343 henkilön kuolemaan ja yli 1 500 loukkaantumiseen. Telttoja ei ollut palosuojattu ja raju tuuli sai tulen riistäytymään. • Huhtikuu 1998. Tungos väkijoukossa Minassa tappoi 118 pyhiinvaeltajaa ja 180 loukkaantui. • Maaliskuu 2001. Tungos väkijoukossa Minassa tappoi 35 pyhiinvaeltajaa hadžin viimeisenä päivänä. • Helmikuu 2004. Väkijoukon paine tappoi 250 pyhiinvaeltajaa Minassa ja satoja loukkaantui, seremonioiden viimeisenä päivänä. • Tammikuu 2006. Hadžin aattona kahdeksankerroksinen rakennus romahti suurmoskeijan läheisyydessä ja tappoi 73 henkeä. • Tammikuu 2006. Tungos väkijoukossa Minassa tappoi yli 360 henkeä pyhiinvaeltajien kivittäessä paholaista. • Syyskuu 2015. Pyhiinvaelluksen alussa huono sää sai nosturin romahtamaan suurmoskeijan työmaalla. Viralliset luvut olivat 107 kuollutta ja 400 loukkaantunutta. • Syyskuu 2015. Tungos väkijoukossa Minassa tappoi useita satoja pyhiinvaeltajia (virallisesti yli 700) ja satoja loukkaantui. Islamin pyhä kaupunki on ollut tuhoisien onnettomuuksien näyttämönä vuodesta 1975 lähtien. 1. Paul Cochrane, ”The economics of the hajj”, Accounting and Business Magazine, Glasgow, heinäkuu 2018. 2. Ks. Sadek Boussena, ”Pétrole, accord et désaccords”, LMD 6/2020. 3. Ziaudddin Sardar, ”The destruction of Mecca”, The New York Times, 30.9.2015. 4. ”Air quality in Mecca and surrounding holy places in Saudi Arabia during hajj: Initial survey”, Environmental Science & Technology, n° 48, Washington, DC, 2014. 5. Ziauddin Sardar, Histoire de La Mecque. De la naissance d’Abraham au XXI siècle, Payot, Pariisi, 2015. 6. Siyassi.tn (arabiaksi), 22. heinäkuuta 2020. 7. ”Le grand laisser-faire du marché du hajj en France”, Orient XXI, 13.8.2019. VIITTEET Voiman lukijoille ilmaiseksi luettavissa myös Diplon artikkeli Lähi-idän toisen suurvallan, Iranin, rapja popkulttuurin nykykuulumisista.
28 • 9 / 2020 Maahanmuutosta kirjoitetaan tarua ja totta Tuskin mistään aiheesta on viime vuosina supistu, julistettu, huudettu, kirjoitettu ja väitelty niin paljon kuin maahanmuutosta, islamista, muslimeista ja terrorismista. Silti vielä yli kymmenen vuoden keskustelutulvan jälkeenkin jotkut kysyvät, miksi maahanmuutosta ei puhuta. TEKSTI KARIM MAICHE A LKUSYKSYSTÄ maahanmuutosta kirjoitettiin kahdessa kirjassa. Tutkija Marko Juntunen kuvaa Matkalla islamilaisessa Suomessa -teoksessaan (Vastapaino, 2020) turkulaista Varissuon lähiötä ja islamin moninaisia ilmentymiä siellä. Maria Asunta ja Erkki Seppänen julkaisivat kirjan Turvapaikka uutisissa. Mediakatsaus 2015–2020 (Kova sana kustannus, 2020). Siinä missä Asunta ja Seppänen syyttävät melko laajaa kokonaisuutta nimeltä ”media” yksipuolisesta uutisoinnista ja mielipidemuokkauksesta, Juntunen kuvaa Varissuolla asuvien irakilaisten moninaisuutta käsitellen tapahtumia, olosuhteita ja käytäntöjä rikkaasti erilaisista näkökulmista. Asunta ja Seppänen peräänkuuluttavat objektiivisempaa uutisointia maahanmuuttoon, tai spesifimmin ”turvapaikkakriisiin”, liittyen. Mutta jos lukija olettaa pääsevänsä syventymään tasapainoiseen media-analyysiin aiheen tiimoilta, seuraa pettymys. Avoimesti perussuomalaisiin itsensä identifioivat kirjailijat pyrkivät tarjoamaan ”kronologisesti etenevän uutiskatsauksen”, joka muistuttaa pikemminkin jonkinlaista viisivuotistiivistelmää Hommaforumin keskustelupalstoilta. Entä petasivatko toimittajat ja media maahanmuuttajille turvapaikan? Ehkäpä, mutta sitä kirja ei pysty todentamaan. Kirjan väitteitä tuetaan muun muassa viitteillä Wikipediaan, Suomen Uutisiin, MV-lehteen ja iltapäivälehtiin. Varsinaisia kirjallisuusviitteitä tässä 400-sivuisessa teoksessa on vain tusinan verran. Alun perin kirjan tavoite oli valtamedian, kuten Ylen ja Helsingin Sanomien, uutisoinnin perkaaminen. Jo tässä olisi riittänyt loputtomasti työsarkaa. Ideasta luovuttiin, koska kirjailijat halusivat omien sanojensa mukaan laajentaa keskustelua pohdintoihin ”rasismista, fasismista, äärioikeistosta ja monikulttuurisuudesta”. Tämä ei kuulemma olisi ollut mahdollista Ylen ja Helsingin Sanomien puitteissa ja kirjailijoiden kaavailemissa raameissa. Erikoinen väite, joka johti käsitellyn aineiston laajentamiseen kaikkiin tiedotusvälineisiin, mukaan lukien sosiaalisen median keskusteluihin. Aineisto paisuikin kuin pullataikina. Nyt rajaus, tai pikemminkin aineiston rajaamattomuus, mahdollisti selektiivisyyden, jonka pohjalle teoksen mediakritiikki jää roikkumaan. Katsausten kohteeksi siivilöityy yksipuolinen otos sikin sokin valituista artikkeleista ja somepäivityksistä, joissa ”maahanmuuttokriitikot” ovat väärinymmärrettyjä sankareita, kun taas rasismia vastustavat tahot ylimielisine olettamuksineen omasta hyvyydestään paljastuvat konniksi. KRITIIKKIÄ SA AVAT lähes kaikki tiedotusvälineet (Hommaforumia ja Suomen Uutisia lukuun ottamatta), artikkelit (paitsi ne, joissa kritisoidaan islamia), haastattelut (paitsi ne, joissa korostetaan turvapaikanhakijoiden ja terrorismin yhteyksiä), otsikot (paitsi ulkomaalaisten raiskauksiin, huijauksiin ja väkivaltaan liittyvät), kansalaistoiminta (paitsi Odinin soturit ja 612-soihtukulkue), politiikka (etenkin ”vihervasemmistolainen”), päivitykset (rasismia vastustavat) ja toiminta (paitsi rasistiset nettikirjoitukset somessa). Kritiikin ydin on väite, jonka mukaan tiedotusvälineet pyrkivät muokkaamaan mielipiteitä. Asunta ja Seppänen perustelevat kritiikkiään vedoten Julkisen sanan neuvoston Journalistin ohjeisiin: ”Journalisti on vastuussa ennen kaikkea lukijoilleen, kuulijoilleen ja katselijoilleen. Heillä on oikeus saada tietoa, mitä yhteiskunnassa tapahtuu. Journalistin velvollisuus on pyrkiä totuudenmukaiseen tiedon välitykseen.” Koska median voidaan olettaa, tai ainakin sen kuuluisi toimia tämän normatiivisen hyveen mukaisesti myös todellisuudessa, Asunta ja Seppänen päättävät keskittyä pelkästään median ylilyönteihin. Tai ainakin niihin ylilyönteihin, jotka joistain näkökulmista voisivat tukea Asunnan ja Seppäsen luomaa mustavalkoista vastakkainasettelua. Toisaalta kirjailijat ilmoittavat lukuisia kertoja olevansa huolissaan yhteiskuntarauhaa uhkaavasta polarisaatiosta. Kyytiä saavat kaikki, jotka käsittelevät turvapaikanhakijoita, maahanmuuttoa, maahanmuuttajia ja pakolaisia myönteisessä valossa. Eniten tulilinjalla tuntuu olevan jostain syystä Journalisti-lehti, joka ei yleensä ensimmäisenä tule mieleen sanasta ”valtamedia”. Asunta ja Seppänen eivät löytäneet median toiminnasta ilmeisesti ainoatakaan virhettä ja ylilyöntiä, jossa uutisoinnissa oltaisiin epäonnistuttu päinvastaisessa tarkoituksessa eli niin sanotussa ”maahanmuuttokriittisyydessä”. Kirjan sanoma onkin yksiselitteisesti: tarvitaan lisää uutisointia maahanmuuttajien väkivaltarikoksista, raiskauksista ja terrorismista sekä maahanmuuton negatiivisista vaikutuksista. KIRJA ON ASENTEELLINEN, eikä se tuo juuri uusia näkökulmia maahanmuuttokeskusteluun. Se toistaa ja heijastelee vuosi sitten ilmestyneen Emmi Niemen Maahanmuuttokeskustelun retoriikkaa -väitöskirjan tuloksia. Niemen mukaan maahanmuuttokriittisten piirien keskuudessa tuotetaan yhtenäistä maailmankuvaa keskinäisen kehun, tuen ja täydentämisen kautta ja ilmaistaan väitteet kiistattomina totuuksina usein vailla varsinaisia lähteitä. Teos syyttää valtamediaa, jota ei koskaan määritellä, asenteellisuudesta ja asiavirheistä, joita teoksessa ei kuitenkaan korjata. Asunta ja Seppänen ovat ymmärtäneet monia asioita yksinkertaisesti väärin ja vetävät usein vääriä analogioita käsitteistä, otsikoista ja teksteistä. Useat kirjan väitteet eivät kestä faktantarkistusta. Kirja muun muassa kritisoi ”valtamediaa” siitä, että vuoden 2015 kriisin aikana media sekoitti turvapaikanhakijat paMedia
9 / 2020 • 29 kolaisiin, eikä valtamediassa kerrottu, että enemmistö turvapaikanhakijoista oli nuoria miehiä. Tarkistettuani kymmeniä ja taas kymmeniä artikkeleita, voin todeta, että väite ei yksinkertaisesti pidä paikkaansa. Muun muassa HS uutisoi: ”Vastaanottokeskukset aivan täynnä: Turvapaikanhakijoiden määrä on kasvanut rajusti viime viikkoina” (14.8.2015); ”Ovatko pakolaiset vain nuoria miehiä? Eurooppaan saapuvat turvapaikanhakijat antavat väärän kuvan pakolaiskriisistä” (19.8.2015); ”Turvapaikanhakijoiden määrä kasvaa rajusti” (21.8.2015); ”Turvapaikanhakijat yllättivät hallituksen” (22.8.2015); ”Suomi tekee tilaa turvapaikanhakijoille” (25.8.2015). Tai YLE:ssa: ”Vertailu: Näin paljon turvapaikanhakijalle maksetaan Suomessa, Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa” (20.8.2015); ”Totta vai tarua? YLE selvitti turvapaikanhakijoihin liittyvien väittämien todenperäisyyden” (26.8.2015). Listaa voisi jatkaa vaikka kuinka pitkään, sillä aiheesta julkaistiin artikkeleita lähes päivittäin. Myös turvapaikanhakijoiden ja maahanmuuttajataustaisten henkilöiden mahdolliset yhtey det terrorismiin rytmittivät säännöllisesti mediatilaa. Vielä ikävämpiä ovat suoranaiset väärinkäsitykset ja asiavirheet. Vaikka kirjailijat painottavat läpi kirjan käsitteiden määrittelyä, on vaikea tietää miten he ovat itse päätyneet määrittelemään narraation ”pyhäksi kertomukseksi” ja poliittisen islamin ”islamismin kasvuksi”. Salafismi on kirjailijoiden mukaan ”perusteiltaan Saudi-Arabiasta lähtöisin olevaa fundamentalistista […] islamin tulkintaa”. Salafismia ei voi suoraan yhdistää Saudi-Arabiaan, eikä Muslimiveljeskuntaa kannattaisi sotkea suoraan salafismiin. Kirjan tekijöillä ei näytä olevan hajuakaan näiden monimutkaisten käsitteiden historiasta ja niihin liittyvästä tutkimuksesta. Sanomaa syventämään luotu mielikuvituksellinen Alex-hahmo esittää kriittisiä ”tosiasioihin ja harkintaan” perustuvia mielikuvia tukeutuen ”länsimaiseen tieteeseen ja eurooppalaiseen aateperintöön”. Asunta ja Seppänen rakentavatkin tyypillistä ”me vastaan ne” -vastakkainasettelua luomalla länsimaisen kulttuurin konstruktion, joka on kirjan mukaan hyvin erilainen verrattuna esimerkiksi afrikkalaiseen ja aasialaiseen kulttuuriin. Kyse on tyypillisestä länsi-diskurssista, jossa nyky-Suomen hyvinvointi yhdistetään suoraan Kreikan, Rooman, renessanssin ja valistuksen jatkumoon, ikään kuin me suomalaiset olisimme alenevassa polvessa suoraan antiikin kreikkalaisen jälkeläisiä. Välimeri jaetaan kahtia Eurooppaan ja muihin. Niillä ”muilla” ei ole ollut osaa eikä arpaa tämän noin sata vuotta sitten kehitetyn ”länsimaiseksi kulttuuriksi” nimetyn epätieteellisen kyhäelmän historiallisessa loistokaudessa, toisin kuin meillä täällä pohjolassa. Välimeri merkitseekin kirjailijoille lähinnä kaukaisen vesistön ylitystä, jonne hukkuneiden ihmisten hätä nähdään liioiteltuina maahanmuuttomyönteisenä euforisena itkuvirtenä osana länsimaihin kohdistuvaa ”kansainvaellusta”. MARKO JUNTUNEN puolestaan onnistuu pääsemään irti turhasta vastakkainasettelusta, käsittelemällä yksityiskohtaisemmin islamilaista Suomea Varissuolla. Yksityiskohtainen, moninainen ja kriittinen ote luovat huomattavasti hedelmällisemmän tavan tarkastella islamia ja maahanmuuttoon liittyviä kysymyksiä. Usein sanotaan, että jos puhuu islamista ja terrorismista, saa rasistin leiman. Onpa joskus väitetty myös, että etninen tausta ja uskonnollinen vakaumus vaikuttavat ”oikeutukseen” käydä dialogia islamista ja muslimeista. Absurdia! Ei tarvitse olla muslimi tai ulkomaalainen, jotta islamista voi puhua rakentavasti ja kriittisesti samaan aikaan, kuten Juntunen ja monet muut ovat osoittaneet. Juntunen on rajannut aihepiirinsä selkeästi. Hän keskittyy muslimeihin, suurimmaksi osaksi irakilaisiin turkulaisessa lähiössä. Hän on työskennellyt aiheen parissa pitkään ja osaa kontekstualisoida keskustelut, väitteet, kohtaamiset ja sosio-ekonomisen taustan. Muslimit eivät ole hänelle tilastoja, poliittisia päämääriä, uhkakuvia tai enkeleitä, vaan ihmisiä. Ihmisiä heikkouksineen ja vahvuuksineen, hyvine ja huonoine päivineen. Hän kertoo lähiöiden väestömuutoksesta ja islamin leviämisestä ilman, että tarvitaan yleistyksiä ”gettoutumisesta” tai ”islamilaisen saarekkeen” muodostumisista. Hän toteaa, että kulttuurisiksi ryhmiksi oletetut väestöt ovat useissa tapauksissa jo lähtökohtaisesti sisäisesti moninaisia: ”Jo pelkästään Varissuon irakilaisten keskuudessa on muslimeja, jotka katsovat islamin olevan identiteettinsä keskeisin perusta, ja jotka harjoittavat uskontoa arjessa toistuvien rituaalien tasolla. Osaa voi puolestaan luonnehtia muslimiaktivisteiksi ja heille islam on resurssi muuttaa maailmaa politiikan, lähetystyön tai aktiivisen järjestötoiminnan kautta. Mutta on myös muitakin: heitä, joille islam tarkoittaa vain henkilökohtaista jumalsuhdetta, eikä niinkään järjestäytynyttä toimintaa yhteiskunnan muuttamiseksi. Kaiken tämän kirjavuuden lisäksi on koko joukko irakilaisia, jotka suhtautuvat islamiin välinpitämättömämmin tai joskus jopa kammoksuen.” KUN ISLAMISTA ja maahanmuutosta keskustellaan, meillä on tarve niputtaa ja yrittää hahmottaa ilmiöitä yksinkertaistamalla ja yleistämällä. Tämä on luonnollista, mutta ei toimi valtavien ja monimutkaisten, miljoonia ihmisiä ympäri maailmaa ja satoja vuosia historiaa sisältävien ilmiöiden kuten islamin kanssa. Islam pitää sisällään tulkintoja, jotka muuttuvat ajassa ja paikassa. Voisi jopa sanoa, että on olemassa niin monta islamia kuin muslimeja, ja muslimeja on joka lähtöön. Elämme erilaisten todellisuuksien ja kokemusten maailmassa, vaikka tämän idealistisen tuhahduksen taakse jonnekin kätkeytyy myös objektiivinen todellisuus. Kokemukset ja havainnot vaikeuttavat kykyämme tulkita asemoitumistamme ja monisäikeistä todellisuutta, mikä heijastuu keskustelukulttuuriimme. Näin ollen myös keskustelunavaukset maahanmuutosta ja islamista saavat lähes aina tunteet kuohumaan. Edelleen olisi hyvä pohtia kenen kokemuksella ja tulkinnalla on merkitystä, ja minkälaisia näkökulmia tulisi painottaa. Kirjoittaja on Tampereen yliopiston Rauhan ja konfliktin tutkimuslaitoksen (Tapri) tutkija, YTT.
MIKKELIN TAIDEMUSEO MIKKELIN TAIDEMUSEO Maaherrankatu 18–20, 50100 Mikkeli • Kauppakeskus Akseli, 2. krs Puh. 040 129 5090 • www.mikkeli.fi/museot Avoinna talvikaudella (loka–huhtikuu) ke 12–19, to–su 10–17, ma–ti suljettu KENTÄN LAIDALLA 6.11.2020–21.2.2021 – A L I N A S I N I VA A R A – S ta d io n (P oi kk eu st ila ), 20 20 Ku va S on ja S u om in en 23.10.2020 – 21.02.2021 PERVERSIONI ON USKO TAITEESEEN ELLEN CANTOR, MIRIAM CAHN, LUCIANO CASTELLI, ALBA S. ENSTRÖM, RAINER FETTING, ANDREA EVA GY?RI, VILJAMI HEINONEN, EEVA PEURA, MERZEDES STURM-LIE, MARIANNA UUTINEN, AMALIA VEKRI, ALISA YOFFE Luciano Castelli: The Bitch and Her Dog, 1981 (yksityiskohta) PORIN TAIDEMUSEO | PORI ART MUSEUM www.poriartmuseum.fi SEINÄJOEN TAIDEHALLI seinajoentaidehalli.fi 26.8.2020-9.1.2021 Milla ista on olla eläin? Ma-pe klo 11-19 la klo 11-15, Taideja kulttuurikeskus Kalevan Navetta, Nyykoolinkatu 25, Seinäjoki Elina RUOHONEN Lotta MATTILA Kati ROOVER Mari KESKI-KORSU Minna HERRALA Mia MÄKELÄ Teemu LEHMUSRUUSU Toni LEHTOLA ROUTE COUTURE 10e 10 Tilaukset www.kauppa.voima.? TIL AA NY T
SIEMENPUU-SÄÄTIÖN Elonkirjo-liite 2020 Luonnon monimuotoisuus eli planeettamme elonkirjo kapenee. Tutkijat ovat varoitelleet, että Maapalloa uhkaa kuudes massasukupuutto, eikä aikaa tilanteen kääntämiselle ole liikaa. Päättäjätkin ovat heränneet sille, että asia on tärkeä. Vuonna 2010 YK:ssa sovittiin 20 tavoitteesta, joiden tarkoitus oli pysäyttää elonkirjon hupeneminen. Kun näiden niin sanottujen Aichin tavoitteiden etenemistä tarkasteltiin vuonna 2020, kävi ilmi, ettei yhtäkään olla saavutettu täysimääräisesti. Meriä kalastetaan liikaa, lajeja häviää ja maankäytön muutokset ovat isoja. Mutta hyviäkin uutisia on, muistuttaa Suomen luonnonsuojeluliiton kehitysyhteistyökoordinaattori Olli Turunen. ”Suojelualueiden määrä on kasvanut valtavasti lähes kaikissa maailman maissa”, hän sanoo. ”Mutta luonnonsuojelualueet eivät yksin riitä suojelemaan luontoa, koska samaan aikaan tuhotkin ovat jatkuneet”. Puhetta ja tietoa on kyllä tarpeeksi Perimmäinen syy elonkirjon kapenemiselle on Turusen mielestä selvä. ”Paine käyttää maata ja luontoa kasvaa kaikkialla, koska kulutus ja väkiluku kasvavat.” Tiedon puutteesta ei ole kyse. Kansainvälisissä neuvotteluissa alkuperäiskansat ja kansalaisyhteiskunta pääsevät ääneen ja pitävät kovasanaisiakin puheenvuoroja. Tavoitteetkin ovat Turusen mielestä olleet hyvät. Käytännössä kokousten jälkeen hyvät aikomukset ja kauniit sanat eivät välttämättä kuitenkaan päädy maiden lainsäädäntöön, eikä lakejakaan valvota tarpeeksi. Tämän on moneen kertaan nähnyt Matti Nummelin, joka jäi pari vuotta sitten eläkkeelle ulkoministeriön ympäristöneuvonantajan pestiltä. ”Kaikki tietävät, että meriä ylikalastetaan hyvin paljon, ja että sillä on suuri taloudellinen merkitys. Silti Kiinan ja Espanjan laivastot lähtevät Afrikan rannikolle, ja valvonta siellä on hyvin vaikeaa.” Pikkupolitikointi ajaa Nummelinin mielestä tiedon ohitse. Koska luonnon arvoa on vaikeaa mitata riihikuivassa rahassa, on yksittäisten poliitikkojen hankalaa oivaltaa, että luonnon monimuotoisuuden vaalimisella tehtäisiin hyvää koko valtakunnalle ja ihmisille. Rahasta kiistellään Kansainvälinen sopiminen luonnon käytöstä ei ole helppoa. Maat haluavat, että suojelutavoitteet olisivat niille mahdollisimman edullisia. Ikuisuuskysymys Nummelinin mukaan on raha. ”Teollisuusmaiden pitää ilmoittaa, että ne ovat valmiita maksamaan, ennen kuin kehitysmaat saadaan sidottua mihinkään”, hän kuvaa. Ilmastoneuvotteluissa voidaan perustellusti sanoa, että länsimaat ovat suurin syypää, mutta elonkirjoa ovat kaikki tuhonneet tahoillaan. Hyvin tyypillinen puheenaihe neuvotteluissa Nummelinin mukaan onkin, että mitkä ovat kunkin maat omat panostukset. Tarvitaan selkeät ja sitovat tavoitteet Nyt kirjoitetaan seuraavia tavoitteita elonkirjon säilyttämiseksi. Tästä YK:n luonnon monimuotoisuussopimuksesta on tarkoitus sopia Kiinan Kunmingissa vuonna 2021, jos pandemia antaa myöden. Suomen pääneuvottelija, ympäristöneuvos Marina von Weissenberg ympäristöministeriöstä toivoo enemmän ja selkeämpiä tavoitteita. ”Aichin kehyksessä oli liian monta epämääräistä kirjausta ja elementtiä. Oli tavoitteita, mutta ei sanottu tarpeeksi selkeästi, että missä määrin, miten paljon ja koska pitää olla valmista”, hän sanoo. Työ on nyt helpompaa kuin kymmenen vuotta sitten, koska tällä välin on julkaistu paljon raportteja luonnon monimuotoisuudesta, ja yhteisymmärrystä löytyy. ”Mutta on tässä vielä edessä monta kierrosta, jotta kaikki laulavat kirjan samalta sivulta”, von Weissenberg kuvaa. Hänestä tarvitaan selkeät askelmerkit ja sitä, että tavoitteet johtaisivat lainsäädäntöön eri maissa. ”Olen kyllä ihan positiivisella mielellä, että tavoitteet tulevat olemaan selkeät ja paremmat kuin aiemmin”, hän sanoo. Neuvottelut päämääristä on jo aloitettu. Valmistelussa on määrälliset, mitattavat tavoitteet vuodelle 2030 ja askelmerkit vuosille 2040 ja 2050. ”Pelissä on paljon, sillä luonto köyhtyy huolestuttavaa vauhtia ympäri maailman. Kehitys täytyy kääntää nopeasti, koska kerran menetettyä elonkirjoa ei välttämättä koskaan saa takaisin”, von Weissenberg sanoo. Korona opettaa Se mikä ei ole kymmenessä vuodessa muuttunut, on talousjärjestelmä. Kulutus kasvaa eikä se perustu kiertotalouteen, jossa uusia luonnonvaroja ei rohmuttaisi. Jos tulevaisuudessa keksitään viisastenkivi kulutuksen vähentämiselle, niin vähäisetkin suojellut alueet voivat toimia niinä siemeninä, joista monimuotoisuutta voi jälleen alkaakasvattaa. Koronavirus on Luonnonsuojeluliiton Turusen mukaan opettanut ihmisille ainakin sen, että kriisin hetkellä asioita voidaan nopeastikin pistää uusiksi. Jos elonkirjon kriisiin herätään ajoissa, niin ehkä lusikka otetaan kauniiseen käteen, ja jotain on vielä pelastettavissa. Esa Salminen Kirjoittaja on vapaa toimittaja ja palkittu tietokirjailija, joka on seurannut globaaleja kysymyksiä yli 20 vuoden ajan. Rikkaan elonkirjon puolesta Ensi vuonna YK:ssa päätetään, miten maailman valtioiden pitää suojella elonkirjoa eli luonnon monimuotoisuutta. Alkuperäiskansat ja kansalaisyhteiskunta vaativat isoja muutoksia. Mangrovesuisto Brasilian Canavieirasissa on Otacílio Santanan ja hänen yhteisönsä ruoka-aitta. K uv a: K irs i C ha vd a / Sie m en p uu Tässä liitteessä myös: yhteisöpohjainen luonnonsuojelu • järjestöjen vaatimukset • luonnon oikeudet
SIEMENPUU-SÄÄTIÖN Elonkirjo-liite 2020 Peter Kitelo luuli, että kyse oli vain heidän huonosta onnestaan. Ogiekit olivat aina paimentaneet karjaansa ja keränneet hunajaa Elgon-vuoren metsissä Luoteis-Keniassa. Kunnes alkoivat häädöt. Britit veivät heidän ylänkömaansa omiksi pelloikseen. Metsää otettiin ”suojeluun”. Kenian itsenäistyttyä lisää metsää aidattiin kansallispuistoksi. Loput nimettiin riistanhoitoalueeksi. Kitelo, aktiivinen koulutettu ogiekki, organisoi yhteisönsä kansalaisjärjestöksi ja vei häädöt oikeuteen. Olihan Kenian perustuslaissa 2010 tunnustettu alkuperäiskansojen kollektiiviset maaoikeudet. ”Tekopyhää sanahelinää”, hän sanoo nyt tuohtuneena. Kyse ei ollutkaan vain heidän yhteisöstään vaan globaalista ilmiöstä, jossa paikallisyhteisöt ajetaan pois omilta mailtaan luonnonsuojelun ja kehitysprojektien tieltä. Ja samaa tahtia on luonto köyhtynyt. ”Koko suojelumalli on epäonnistunut. Luonnon suojeleminen edellyttää, että meidän maanomistusoikeutemme turvataan.” Kitelo on huomannut, että hyvienkin ihmisten on todella vaikea ymmärtää yhteisöjen maanomistuksen merkitystä. Puhutaan vain kompensaatiosta, vaihtomaista, ikään kuin se olisi ratkaisu. Heinäkuussa Kenian Metsähallitus poltti 300 ogiek-perheen kodit Mau-metsässä sanoen sitä välttämättömyydeksi metsän suojelemiseksi. Kolonialismi jatkuu. Hyviä syntipukkeja Intian alkuperäiskansoihin kuuluu yli 100 miljoonaa ihmistä ja he elävät noin kaksi kertaa Suomen kokoisella alueella eri puolilla maata. Heidän ikivanhoilla kotiseuduillaan on osa Intian parhaista ja monilajisimmista metsistä. Perinteisesti adivasit ovat harjoittaneet kiertokaskiviljelyä, jossa viljelyja kesantoajat vuorottelevat ja villilajit uusiutuvat itsestään. Adivasit tuntevat metsiensä kasvit, kiertokulut ja eläimet ja ovat niistä riippuvaisia. Miksi he siis sahaisivat omaa oksaansa ja hävittäisivät metsää? Tästä alkuperäisasukkaita on kuitenkin aina syytetty. Intiassa säädettiin uusi metsäoikeuslaki vuonna 2006 ja siinä tunnustettiin adivasien yhteisömetsäoikeudet. Siemenpuu-säätiö on pitkään tukenut National Adivasi Alliance -verkostoon kuuluvien järjestöjen työtä metsäoikeuksien toteuttamiseksi. Mutta tilanne on edelleen ristiriitainen. Maassa tehdään paljon metsänistutuksia, jotka saavat hiilikompensaatiorahoitusta, myös lännestä. Tarkoituksena on metsittää puuttomia alueita. Tuore tutkimus paljastaa, että 70 prosenttia istutuksista onkin tehty kaatamalla luonnonmetsiä ja perustamalla niiden tilalle kaupallisia tiikkitai eukalyptustaimikoita. Samalla virallisten suojelualueiden määrä on Intiassa dramaattisesti noussut. Niillä väkivaltaiset adivasien häädöt ja asumusten tuhopoltot ovat jatkuneet. Alkuperäisasukkaita pidetään syntipukkeina metsien ja villieläinten yhä kiihtyvälle vähenemiselle, vaikka heidän alueillaan ne ovat runsaimmillaan. Mistä suojelualueet otettaisiin? YK:n biodiversiteettihuippukokouksessa syyskuussa 2020 New Yorkissa esitettiin, että vuoteen 2030 mennessä 30 prosenttia maapallon koko maaja meripinta-alasta on lajien säilymisen takia suojeltava ja vuoteen 2050 mennessä puolet. Mistä alueet otettaisiin? Planeetan parhaat elonkirjovarat ovat alkuperäisasukkaiden ja paikallisyhteisöjen asuttamilla alueilla — noin 2,5 miljardin ihmisen kotiseuduilla. ”Pakkosiirto omilta mailtamme olisi historian suurin maananastus — suojelukolonialismia — ja lisäksi ympäristön kannalta tuhoisaa.” Näin kokouksessa puki sanoiksi satojen etelän kansalaisjärjestöjen ajatukset nuori adivasinainen Archana Soreng. Samaa mieltä on globaalin kehitystutkimuksen dosentti Aili Pyhälä. ”Jako suojelualueisiin ja muuhun maailmaan jatkaa ihminen – luonto -dualismia. Jos puolet maapallosta suojellaan, mitä tapahtuu toisella puoliskolla? Se ratkaisee. Vesi, ilma ja saasteet eivät tunne rajoja. Entä keillä olisi pääsy suojelualuille? Mutta tieteen ja politiikan piirissä pelätään vallan antamista paikallisyhteisöille.” Asiaan vaikuttaa myös se, että paikallisyhteisöjen roolia elonkirjon vaalijoina ei vielä oikein ymmärretä. Alueilla, joilla paikallisyhteisöjen maanomistusoikeudet on vahvistettu, metsät säilyvät paremmin kuin jopa kalliilla rahalla luoduilla luonnonsuojelualueilla, jonne uusia teitä pitkin pääsevät turistit jeeppeineen ja usein myös salametsästäjät ja laittomat puunkaatajat. Luonto ja kulttuuri: erottamattomat Kolonialistisen luonnonsuojelun tilalle on alettu kaavailla demokraattisempia malleja. Uusi käsite biokulttuuriset oikeudet ilmaisee, että luonto ja kulttuuri kietoutuvat saumatta toisiinsa ja että yhteisöillä pitää olla itsehallintaoikeus molempiin, oman perinnetietonsa pohjalta. Alkuperäiskansojen omanarvontunto on alkanut nousta. Kuvaava on esimerkiksi myanmarilaisten kansalaisjärjestön uuden hankkeen nimi: Tulevaisuus on yhteisömme käsissä. Joukko danunuoria kartoittaa yhteisön metsät ja dokumentoi kirjaksi perinteiset maankäyttötavat, luonnonvarat ja ongelmanratkaisukeinot. Tavoitteena on, että perinnetietotaidot tunnustetaan Koko luonnonsuojelu on ajateltava uudestaan Syrjittyjen alkuperäiskansojen ja paikallisyhteisöjen mailla on suurin lajikirjo ”Mangrovemetsistä huolehtiminen on meille tärkeää, sillä yhteisömme toimeentulo on riippuvainen rannikkoekosysteemistä” Nurwaty Pakaya Torosiaje Jaya, Indonesia ”Metsä on kalleinta mitä meillä on. Metsän loppu on yhteisöjemme loppu, taruineen ja myytteineen” Joaquim Belo CNS (Conselho Nacional das Populações Extrativistas), Brasilia ”Meidän luonnonvaramme, identiteettimme, tulevaisuutemme” Mae Nam Khone Instituten ja danu-nuorten julkaiseman kirjan nimi, Myanmar
SIEMENPUU-SÄÄTIÖN Elonkirjo-liite 2020 30 %:n sijaan suojelualueiden hallinta kuntoon Survival International, Rainforest Foundation ja Minority Rights Group International julkaisivat syyskuussa 2020 vetoomuksen, jonka allekirjoitti lähes 130 järjestöä, pääosin globaalista etelästä. Vetoomus kiinnittää huomiota siihen, että tällä hetkellä tavoitteissa painottuu voimakkaasti halu ”suojella 30 prosenttia maapallon pinta-alasta”. Kuulostaa päällisin puolin hienolta, mutta suojelualueet tarkoittavat käytännössä usein top-down -ratkaisuja, jotka voivat tavoitteen toteutuessa vaikuttaa negatiivisesti 300 miljoonan ihmisen elämään mm. pakkosiirtojen muodossa. Näillä pakkosiirroilla häädettäisiin ihmisiä niiltä alueilta, joilla elonkirjo on säilynyt hyvin — tutkimustenkin mukaan alkuperäiskansat suojelevatkin luontoa yhtä hyvin tai paremmin kuin viralliset suojelualueet. Vetoomuksen mukaan pelkän 30%-tavoitteen sijaan tulisi keskittyä suojelualueiden hallinnan mekanismeihin ja etenkin alkuperäiskansojen ja paikallisyhteisöjen oikeuksiin hallinnoida alueitaan. Yhteiskunnallinen muutos tarvitaan Myös alkuperäiskansaja ympäristöjärjestöjen verkosto CBD Alliance painottaa vahvasti alkuperäiskansojen oikeuksia hallita alueitaan. Se käy ilmi verkoston ja kansainvälisten järjestöjen yhdessä julkaisemasta DOs and DON’Ts for a Successful Global Biodiversity Framework -koosteesta. Tässä 28 kohdan DOs and DON’Ts -dokumentissa painotetaan, että kestämätön tuotanto ja kulutus ovat elonkirjokadon keskeisiä juurisyitä. GBF:n tulee varmistaa elonkirjolle haitallisten tukien lopettaminen sekä tiukempi ja sitovampi yksityisen sektorin sääntely. Vapaaehtoinen yritysvastuu ei ole toiminut tähänkään mennessä. Monimuotoisuuspolitiikan uudeksi iskukäsitteeksi muodostuneen Nature Based Solutions -termin varjolla ei tule tukea päästökauppaa tai ”elonkirjon kompensointiratkaisuja”. Järjestöt muistuttavat, että elonkirjon suojeluun ei riitä pelkästään yksittäisten alueiden suojelu, kun elonkirjoa tuhoavaan tuotantoon paljon laajemmilla alueilla ohjataan moninkertaisesti enemmän resursseja. Siksi GBF:n tulee kunnianhimoisemmin ja sitovammin ohjata kohti laajempaa, yhteiskunnallista muutosta tulipalojen sammuttelun sijaan. Tikli Loivaranta Kirjoittaja on Siemenpuun hallituksen varajäsen ja tekee maantieteen alan väitöskirjaa Intian alkuperäiskansojen metsienhallinnasta Turun yliopistossa. Järjestöjen vaatimuksia elonkirjon suojeluun virallisestikin. Kirjan nimi on Meidän luonnonvaramme, identiteettimme, tulevaisuutemme. Järjestö on syntynyt metsäkadon ja kaivostoiminnan uhan keskellä. Keniassa, Tharakan yhteisössä, kylänvanhinten johdolla on alettu elvyttää ja dokumentoida perinteisiä pyhiä paikkoja ja siemeniä sekä vanhoja luonnon hallintakäytäntöjä, joille pyritään myös saamaan lainsäädännön suoja. SALT-järjestön myötävaikutuksella on käynnistynyt suorastaan paluu juurille -liike. Tabu uudistumisen turvana Brasilian Keräilijäväestön liitto CNS onnistui kovien taistelujen tuloksena luomaan Amazoniaan yli 600 keräilyreservaattia. Keräilijöillä oli yksinoikeus elää ja kerätä siellä uusiutuvia metsän tuotteita kuten hedelmiä, marjoja, kuituja, kumia, öljyjä. Alle miljoonan ihmisen voimin CNS sai suojeltua 13,2 prosenttia Amazonian sademetsistä. Nyt tilanne on pelottavasti muuttunut. Alkuperäiskansojen mailla sademetsää tuhopoltetaan ja savuaville kannokoille on tulossa 10 000 valtavaa lihakarjatilaa. Hiilinielu on kääntymässä päästölähteeksi. Amazonia ja sen suojelun eturintamassa olevat kansat tarvitsevat akuutisti apua. CNS:n kansainvälisten asioiden sihteeri Joaquim Belo siteeraa liiton perustajaa, vuonna 1998 murhattua Chico Mendesiä: ”Ensin taistelimme kumipuiden säästämiseksi. Sitten Amazonian sademetsien pelastamiseksi. Nyt ihmiskunnan eloonjäämisen puolesta.” Esimerkki onnekkaasta suojelusta löytyy Senegalista. Casamancen alueen djola-kalastajat ovat uudelleenistuttaneet tuhottuja mangrovemetsiä ja turvanneet kutualueiden kunnioituksen perinteisillä tabusäännöillä. Yhteistyössä kansalaisjärjestöjen kanssa djolat ovat saaneet suojeltua lähes 10 000 hehtaarin rannikko-alueen. Casamance on uudentyyppinen ICCA-alue eli paikallisyhteisön suojelema alue. ICCA-status tarkoittaa, että yhteisöllä on toimiva hallinto, joka ottaa suojelussa huomioon yhtä lailla alueen eliölajit ja ekosysteemit kuin koko yhteisön hyvinvoinnin. ICCA-alueiden määrä kasvaa maailmalla. Katri Simonen Kirjoittaja on kehitysmaakysymyksiin perehtynyt vapaa toimittaja ja Kehitysmaayhdistys Pääskyjen pitkäaikainen jäsen. Pääskyt on yksi Siemenpuun 15 perustajajärjestöstä. Lue lisää ICCA-alueista: iccaconsortium.org Useimmat artikkelissa mainitut globaalin etelän järjestöt ovat Siemenpuu-säätiön hankekumppaneita. ”Luonnon suojeleminen edellyttää, että meidän maanomistusoikeutemme turvataan” Peter Kitelo CIPDP (Chepkitale Indigenous Peoples Development Project), Kenia Vuonna 2019 Siemenpuun tuella vahvistettiin 51 000 ihmisen oikeuksia kestävään elämään ja suojeltiin 1,3 milj. ha metsää. K uv itu s: E m m i Jo rm ala in en G ra fiik ka : V ale ria A ra nc ib ia Survival ym. järjestövetoomus: survivalinternational.org/articles DOs and DON’Ts -kooste: cbd-alliance.org/en/2020/dos-and-donts siemenpuu.org/news Tällä hetkellä luonnostellaan YK:n luonnon monimuotoisuuta koskevan yleissopimuksen (CBD, Convention on Biological Diversity) toteuttamisen tavoitteita (GBF, Global Biodiversity Framework) vuosille 2021–2030. Luonnosteluvaiheessa kansalaisjärjestöt ovat kiinnittäneet huomiota siihen, että GBF:n painotukset sivuuttavat sekä keskeisiä elonkirjokadon juurisyitä, että tärkeitä ratkaisuja. Elonkirjoa suojelevia aatteita ja aloitteita: muutosvaihtoehdot.fi
SIEMENPUU-SÄÄTIÖN Elonkirjo-liite 2020 SIEMENPUU-SÄÄTIÖ tukee globaalin etelän kansalaisjärjestöjen ympäristöja demokratia-aloitteita. Puolustamme ympäristönpuolustajia, vaadimme ympäristöoikeudenmukaisuutta. Kansainvälisen yhteisön toimien tulisi tukea alkuperäiskansojen ja paikallisyhteisöjen tärkeää roolia elonkirjon suojelijoina. Tarvitsemme ekosentriseen ja alkuperäiskansojen näkemykseen pohjautuvat luonnon oikeudet kiireesti. Niin kauan kuin vallitsevat lait suojaavat ensisijaisesti omistamista voivat yritykset saastuttaa ilman pelkoa rikossyytteistä. Samoin kuin ihmisoikeudet ovat olemassa sillä perusteella, että ihminen on olemassa, myös ekosysteemeillä tulee olla lailla suojattu oikeus olla olemassa. Luonnon resurssien käyttöä säätelevät sopimukset ovat riittämättömiä, sillä esimerkiksi YK:n ilmastosopimus ja kestävän kehityksen tavoitteet eivät velvoita sääntöjen noudattamiseen. Luonnon monimuotoisuussopimuksessa luonto on vain epäsuorasti esillä. Monien luonnon oikeuksien puolustajien mukaan uuteen sopimukseen tulisi sisällyttää luonnon ”vartijoista” koostuvia laillisia elimiä, joiden kautta luonto saa äänen. Vaikka jotkin maat kuten Ecuador ja Bolivia sekä kaupungit kuten Meksiko City ovatkin sisällyttäneet luonnon oikeuksia lakeihinsa, mikään kansainvälinen sopimusosapuoli ei ole yksiselitteisesti tukenut luonnon oikeuksia. Laillisia kiistoja on ollut esimerkiksi Intiassa. Suuret ja pahoin alajuoksultaan saastuneet joet Ganges ja Jamuna melkein saivat oikeudellisen aseman kolme vuotta sitten. Uttarakhandhin osavaltion ”hovioikeus” määräsi vuonna 2017 jokien edustajaksi Gangesin suojeluhankkeen johtajan sekä osavaltion viranomaisia. Osavaltion hallinto kuitenkin valitti tuomiosta Intian korkeimpaan oikeuteen, joka kumosi Uttarakhandhin oikeuden antaman päätöksen. ”Olemme yhtä luonnon kanssa” Alkuperäiskansojen keskuudessa ei puhuta oikeuksista samaan tapaan kuin länsimaisissa filosofioissa. Alkuperäiskansojen mukaan yhteiskunta on elinkelpoinen ja kukoistava vain, jos se sääntelee itseään sopusoinnussa maailmankaikkeuden peruslakien kanssa. ”Universumin subjektien kanssa tulee kommunikoida, ei riistää niitä. Kaikilla ja kaikella on oma äänensä. Ukkosella ja salamalla, planeetoilla, kukilla, linnuilla ja puilla — kaikilla on ääni ja ne muodostavat yhden elollisen yhteisön, jossa kaikki ovat syvällisellä tavalla yhteydessä kaikkeen”, Earth Jurisprudencen eli maan oikeustieteen kehittäjä Thomas Berry sanoi. Utsjoella asuvan saamelaisten oikeuksia puolustavan Esko Aikion mukaan luonnosta ei voi vain ottaa ilman lupaa. ”Esimerkiksi kun menen laskemaan verkot, pyydän järveltä reeskaa (kääpiösiika). Meidän pitää vastavuoroisesti huolehtia siitä järvestä tai joesta, joka antaa ruokaa. Olemme yhtä luonnon kanssa, hän on kumppanimme. Ja kumppanin hyvinvoinnista tulee tietenkin huoLuonnosta oikeushenkilö? Luonnon oikeudet pitäisi sisällyttää YK:n elonkirjosopimukseen. Alkuperäiskansat puolestaan tuntevat olevansa yhtä luonnon kanssa jo nyt. Siemenpuun Elonkirjo-liite Julkaisija: Siemenpuu – kansalaisliikkeiden yhteistyösäätiö sr. Päätoimittaja: Timo Kuronen • Kirjoittajat: Tikli Loivaranta, Esa Salminen, Johanna Sarjas ja Katri Simonen • Kuvat: Kirsi Chavda /Siemenpuu ja Outi Pieski /Jussi Tiainen • Graafinen suunnittelu & kuvitus: Emmi Jormalainen • Julkaisu: Liite Luonnonsuojelija 4/2020 ja Voima 9/2020 -lehtien välissä. Siemenpuu-säätiö, Lintulahdenkatu 10, 00500 Helsinki info@siemenpuu.org www.siemenpuu.org muutosvaihtoehdot.fi Seuraa somessa: @siemenpuu • Toimi elonkirjon puolesta järjestöissä ja politiikassa • Tue ympäristönpuolustajia välittämällä heidän viestejään • Kuluta ja työskentele vastuullisesti, tue järjestelmätason muutosta • Tue ympäristönpuolustajien työtä lahjoituksella Siemenpuun kautta Mitä sinä voit tehdä? LAHJOITA tilille FI49 8318 6710 0200 22 Rahankeräyslupa RA/2018/318 voimassa 31.12.2021 saakka Muutosvaihtoehdot: muutosvaihtoehdot.fi/maaemon-oikeudet YK:n Harmony with Nature -sivut: harmonywithnatureun.org Ecocide-laki: ecocidelawfinland.org lehtia, siihen liittyy myös velvollisuudentunne.” Tunturista oikeushenkilö Aikion kalavesiltä näkyy nykyisen Norjan puolella sijaitseva Rastegaisa-tunturi. Taiteilija Outi Pieski on nimennyt tunturia esittävän maalauksensa nimellä Rastegaisa oikeushenkilönä. ”Rastegaisa on elävä, koska esivanhempamme ja myös tulevat sukupolvemme elävät siinä. Se on pyhä, koska alue on satoisa ja siksi meille elintärkeä. Henkinen arvopohjamme on maassa, sillä ilman maata ei ole elämää. On saamelaisten ja myös ei-saamelaisten etu saada maata alkuperäiskansan hallintaan. Me alkuperäiskansalaiset emme esimerkiksi sallisi tuulivoimapuistoa Rastegaisaan. Rastegaisan tulisi olla oikeushenkilö”, Pieski sanoo. Yksi luonnon oikeuksia ajava hanke on Ecocide-laki eli ympäristötuholaki, jota pyritään saamaan osaksi Kansainvälisen rikostuomioistuimen Rooman perussääntöä. Se puolustaisi elinympäristöjä laajamittaiselta, vakavalta ja systemaattiselta ympäristötuholta. Ympäristötuholain alle kuuluisivat myös kulttuuriset ja emotionaaliset haitat, jos kulttuurin elämäntapa on käytännöllisesti sidoksissa kärsivään ekosysteemiin. Ecocide-laki tekisi yritysten johtajista henkilökohtaisesti rikosoikeudellisesti vastuullisia systemaattisen ympäristötuhon suhteen. Ecocide Now -kampanja aloitti toiminnan vastikään myös Suomessa. Johanna Sarjas Kirjoittaja on vapaa toimittaja ja Mata Amritanandamayin eli Äiti Amman oppilas. Amman mukaan luonto on pyhä. Outi Pieski, Rástegáisa lágalaš riektesubjeaktan / Rástegáisa laillisena oikeushenkilönä (yksityiskohta), 2018. Kuva: Jussi Tiainen Lisätiedot: Siemenpuu.org/lahjoita Siemenpuun perustajajärjestöt: BirdLife Suomi • Dodo • FEE Suomi • Fingo • Luonto-Liitto • Maan ystävät • Natur och Miljö • Pääskyt • Suomen luonnonsuojeluliitto • Suomen Tinku • Tekniikka elämää palvelemaan • Uusi Tuuli • Vihreä Sivistysliitto • WWF Suomi • Ympäristö ja kehitys
GLOBAL EXPERTISE FOR GLOBAL JUSTICE. Multidisciplinary experts are constantly needed in international agencies, ministries and NGOs. Focused on global development challenges, DEICO offers a unique combination of Social and Educational Sciences. The Master’s Degree Programme Development, Education and International Co-operation (DEICO) Apply 7.1.–20.1.2021 jyu.fi/apply MENTORITOIMINTA: mahdollisuus tutustua saman ammattialan ihmisiin ja auttaa maa hanmuuttajamiehiä töiden etsimisessä. TUKIHENKILÖTOIMINTA: etsimme vapaa ehtoisia ystäväksi ja tueksi maahanmuuttaja miehille. KESKUSTELURYHMÄ: suomenkielistä kes kustelua maahanmuuttajille ja suomalaisille. Vieraasta Veljeksi -hanke yhdistää suomalaisia ja maahanmuuttajamiehiä! JUSSI TWOSEVEN KARHULLA ON ASIAA 10.9.2020 — 10.1.2021 SUOMEN METSÄSTYSMUSEO Tehtaankatu 23A, 11910 Riihimäki Avoinna: ti–su klo: 10–16 / www.metsastysmuseo.fi Kaikki kulttuurija mielipidelehdet Rosebudista. rosebud.fi
MÄNTTÄ | SERLACHIUS.FI | SERLACHIUSBUSSILLA TAMPEREELTA SUORAAN MUSEOIHIN! Goldschmied & Chiari, Minne mennään tanssimaan tänä iltana?, 2019, paikkasidonnainen installaatio. Rodney Graham TAITEILIJOITA JA MALLEJA 24.10.2020–18.4.2021 Ro dn ey Gra ha m , Sa no m ale htim ies , 20 16 . M us eu m Frie de r Bu rd a, Ba de n– Ba de n. VoimaIlmot2020.indd 4 28.10.2020 13:28:16 ninni@kaligraphics.fi / www.kaligraphics.fi KALI GRAPHICS KUVITUKSET & GRAFIIKAT
9 / 2020 • 37 Kaikki maailman seksityöläiset, yhtykää! Huoranäkökulma yhteiskuntaan poistaa häpeää. Laura Gustafsson pohtii seksityön kautta yhteisöä. TEKSTI LAURA GUSTAFSSON KUVA NINNI KAIRISALO L APSUUDEN toiveammattini oli huora, koska heillä oli elokuvissa siisteimmät vaatteet ja mielenkiintoisin meininki. Ihailin myös noitaakkoja ja tarinoiden pahattaria. Prinsessoista en piitannut. Prinsessat tukevat vallitsevaa järjestystä. Horot ja noidat haastavat sen. Camilla Rantasen Teatterikorkeakouluun tekemässään lopputyöesityksessä Water Show, Lesbo Show – eli Nikin ja Strixin XXX-palvelut noidat ja huorat viettävät sapattia. Käytän sanaa huora, sillä esityksessäkin sitä käytetään, ei provosoiden eikä järkyttämistarkoituksessa vaan vilpittömästi, toteavasti, häpeää riisuen. Esityksessä seksityöläiset eivät kärsi eivätkä emansipoidu, vaan kutsuvat katsojan kokemaan maailman sellaisena kuin he sen kokevat – paikoin banaalina, paikoin taianomaisena. Kun teatterin lavalla itketään, syödään tai urheillaan, se on aina itkemisen, syömisen tai urheilun esittämistä. Näyttämö muuttaa teon, tunteen ja ilmeen representaatioksi. Teatteri esityksissä pyritään kiertämään tätä mekanismia näyttämöllistämällä, kääntämällä todellisuuden asioita symboleiksi ja metaforiksi. Water Show, Lesbo Show tapahtuu teatterin kontekstissa, mutta se ei näyttämöllistä, se on. Esityksessä nykyiset ja entiset seksialan työntekijät ovat samalla omia itsejään, samalla myyttisiä huoria. Tällainen kaksoisoleminen on teatterissa usein mahdotonta, sillä näyttämölle astuvat ihmiset tapaavat tehdä roolinpudotuksenkin roolissa. Water Show, Lesbo Show’ssakin esiintyjät totta kai tekevät roolia: he tuovat esitykseen strippiklubiroolinsa, joka on jotain aivan muuta kuin kulttuuristen kertomusten meille luoma kuva stripparista tai seksityöläisestä. Roolin erityisyys on siinä, että se ei takaa turvaa samalla tavalla kuin fiktiivinen rooli. Se on rooli, jonka julkisesta esittämiyhteyden luomiseen toisten kanssa loisi pohjaa myös esityksessä sanoitetulle utopialle seksityöläisten ammattiliiton perustamisesta. Ammattiyhdistystoiminta vahvistaisi seksityöläisten oikeuksia ja työn turvallisuutta ja tekisi heistä vähemmän haavoittuvaisia, sekä toisi heidät myös julkisen säätelyn piiriin. Rantasen fiktioon verhoutumaton puhe seksityöstä on omiaan haalistamaan stigmaa, joka horojen otsaan leimataan. Tai kenties stigmasta tulee kunniamerkki, jonka kantaja sanoo, että tässä, mitä on tavattu pitää häpeällisenä, ei itse asiassa ole mitään hävettävää. Häpäiseminen on keino hallita. On kysyttävä, kuka huorien häpeästä hyötyy. Esityksessä sanotaan, että jokainen yhteisö tarvitsee oman horonsa. Hän näyttää sen, mikä pitäisi piilottaa, ja vain kohtaamalla kätketyn voimme ymmärtää itseämme ja yhteisöämme kokonaisuutena. Sillä yhteisö olemme myös me: huorat, noidat, hullut ämmät, hysteerikot, ulossuljetut, marginalisoidut, päällepuhutut ja sukupuolensa vuoksi pahoinpidellyt. sestä rangaistaan, jos ei juridisesti niin ainakin sosiaalisesti. Seksityö on tabu. Sillä ei mielellään revitellä edes iltapäivälehdistössä. Seksityöläisistä on olemassa noin kaksi hyväksyttyä narratiivia samalla tavalla kuin naisista, joilla on useita partnereita. Water Show, Lesbo Show’n fiktiiviset, autofiktiiviset ja todelliset minäkertojat ilmoittavat, että he eivät ole pahoinvoivia eivätkä intohimoisia horoja, eivät uhreja eivätkä nymfomaaneja. Runoilija Alice Fultonia vapaasti siteeraten: totuuksilla, joita ei osata pitää mahdollisina, on vaikeuksia tehdä itsensä tiettäviksi. ROIHUPELLON TEOLLISUUSALUEELLA on seinämaalaus, jossa ennustetaan hullujen noitien tuhoavan patriarkaatin. Patriarkaatti perustuu hierarkioihin ja dikotomioihin, sen olemassaolo vaatii rajoja, joilla erotetaan hyvä(t) huono(i)sta. Seksityö ylittää iloisesti julkisen ja intiimin rajan. Kapitalisoimalla feminiiniseksi mielletyn intiimin tai kehollisen – alueen, johon myös häpeä useimmiten liitetään – huora tuo sen julkisen piiriin. Itsenäisesti työskentelevä huora toimii maskuliinisen hallitsemalla talouden, ei siis todellakaan taloudenhoidon, alueella juuri siten kuin siellä itsenäisesti toimitaan: hän omistaa työvälineen, valitsee markkinat ja rahastaa tuotteestaan omavaltaisesti. Päälle päätteeksi hän ilakoi kartuttamallaan pääomalla. Seksin myyminen täyttää libertarismin ihanteet. Jos seksityöläinen toimii organisaatioiden ulkopuolella, hän on äärim mäinen yksityisyrittäjä. Hän ei (välttämättä) maksa veroja eikä yhteiskunta tarjoa hänelle oikeuksia tai turvaa. Seksityö sinänsä ei haasta patriarkaattia (eikä totisesti sen hyvää veljeä kapitalismia), vaan se haastaa, että sitä tekee avoimesti, suostumatta häpeämään ja mukautumaan seksityöläiselle varattuun uhrin rooliin. WATER SHOW , Lesbo Show alkaa Blåkullan uutisilla. Kyöpelinvuoren säätiedotuksessa kerrotaan pilvettömästä yöstä. Noitatodellisuudessa päivän tilalla on yö, miehen vallan tilalla naisen autonomia, rationaalisuuden tilalla mystiikka ja marginaalista noustaan juhlittuun keskiöön. Seksityöntekijöiden joukossa on aina ollut paljon marginalisoituja, monilta eri suunnilta sortoa ja väheksyntää kohtaavia ihmisiä. Esityksen luento-osuudessa kerrotaan, että juuri seksityöntekijät heittivät ensimmäisen kiven Stonewallin mellakoissa, joista käynnistyi seksuaalivähemmistöjen oikeuksia ajava liike ja Pride-kulkueet. Esityksessä näytetään myös, että valkoisella, tervekehoisella (tai Just Another Crip Groupin sanoin pingolla), kauneusihanteet täyttävällä cisnaisella on seksityössä turvatumpi asema kuin rodullistetulla naisella tai trans-ihmisellä. Camilla Rantanen on puhunut siitä, miten sosiaalinen media on mahdollistanut yhä laajemman ja verkostoituneemman stripparija seksityöläisyhteisön syntymisen. Mahdollisuus VA LL AN KUMOUK SE N VÄ LI N E ET 37 • 9 / 2020 Vallankumouksen välineet -juttusarjassa gonzojournalismia vihaava kirjailija kokeilee ja raportoi.
38 • 9 / 2020 Kriitikot paheksuivat maalauksien taiteellisia valintoja ja selittivät niiden aiheita mytologialla. Taiteilijan he kirjoittivat maallisten halujen yläpuolelle. A TENEUMIN taidemuseon tämän talven suurnäyttely esittelee 150 vuotta sitten syntyneen Magnus Enckellin uraa. Laajassa retrospektiivissa on esillä kaikki Enckellin tunnetuimmat teokset Ylösnousemuksesta (1907) Heräämiseen (1894). Magnus Enckelliä (1870–1925) pidetään yhtenä Suomen taidehistorian kultakauden suuruuksista. Enckellin elinaikana, 1800-luvun loppupuolella ja 1900-luvun alussa, suomalaiselle taiteelle luotiin omaa kansallista identiteettiä, ja maalaustaidetta tehtiin ensimmäistä kertaa kansainvälisellä tasolla. Kultakauden mestarit kuten Akseli Gallen-Kallela, Albert Edelfelt ja Pekka Halonen maalasivat alleviivatun kansallisromanttisia aiheita, esimerkiksi suomalaista luontoa ja historiaa. Enckellin nuoruudentöiden askeettinen symbolismi nosti hänet aikakauden lupauksien joukkoon melkein Edelfeltin manttelinperijäksi, mutta uusimpressionistinen myöhäiskausi ei herättänyt enää samankaltaista ihastusta. Yhtenä syynä saattoi olla Enckellin ”ongelmallisuus” ajan taidekriitikoiden silmissä. Enckell opiskeli Pariisissa (1894-95) ja matkusteli vuosisadan alussa laajasti esimerkiksi Italiassa, Ranskassa ja Espanjassa. Monien kriitikoiden mielestä Enckellin taide ”turmeltui” juuri ulkomailla. Enckell saikin vaikutteita työhönsä varsinkin Ranskan koloristeilta. Aiemmin niukasta paletistaan tunnetun taiteilijan maalauksissa oli vuoden 1909 jälkeen yhtäkkiä hehkuvia värejä ja aistillisuutta. Myös töiden aiheet muuttuivat. Monissa myöhäisvaiheensa teoksissa Enckell on kuvannut miehiä ajalle epätyypillisen homoeroottisesti. ENCKELLIN TÖIDEN VASTAANOTTOA käsittelevä tutkielma Tapaus Magnus Enckell vuodelta 2005 on julkaistu Ateneumin näyttelyn alla uusintapainoksena. Dosentti, tietokirjailija Harri Kalhan teos tutkii ja analysoi mm. queer-teorian ja psykoanalyysin käsittein niitä ”vaivaantuneita” ja kierteleviä tapoja, jolla Enckellin seksuaaliidentiteettiä ja sen merkitystä tämän taiteessa käsiteltiin aina 2000-luvulle. Kalhan teos perkaa Enckellistä kirjoitettua analyysiä yli sadan vuoden ajalta. Lähteinä ovat muun muassa 1890-1990-luvuilla julkaistut Enckelliä käsittelevät kirjoitukset, näyttelyarvostelut, aikansa johtavien asiantuntijoiden kirjoittamat taidehistorialliset tutkielmat ja väitöskirjat. Kalhan mukaan kriitikoiden heteronormatiivinen perspektiivi ja pinnan alla kytenyt homofobia on vaikuttanut Enckellin töiden arvostukseen myös jälkipolvien silmissä. Enckellin melankolinen ja sisäänpäinkääntynyt varhaistuotanto on nostettu aina taiteilijan huippukaudeksi ja sensuelliin värikauteen on puolestaan suhtauduttu varauksella. 100 vuotta vanhoihin kritiikkeihin tutustuessa saa vastaansa melkein koomisen tykittelyn Suomen taidehistorian parhaiden ajattelijoiden ylitsevuotavaa kiertelyä, kaartelua, ja heteronormatiivista hämmennystä Enckellin töiden edessä. Koska taiteen tutkimus on itseään ruokkiva mekanismi, jossa edellisten sukupolvien työ toimii lähtökohtana seuraaville tutkijoille, ovat myös Enckellin tapauksessa vakiintuneet tulkinnat toistuneet ja sementöityneet niiden kiertäessä artikkelista toiseen. Kalhan tarjoamat esimerkit paljastavat sen vimman, jolla Enckellin Magnus Enckell: Herääminen (18949. Kuva: Kansallisgalleria / Yehia Eweis. Magnus Enckellin taiteen homoeroottisuus sai kriitikot kiemurtelemaan sadan vuoden ajaksi TEKSTI JANNE SIIRONEN Kuvataide Magnus Enckell: Heräävä fauni (1914). Kuva: Jenni Nurminen / Kansallisgalleria
9 / 2020 • 39 teoksia yritettiin sinnikkäästi selittää kaikin muin tavoin, kuin sanomalla suoraan, mistä niissä voisi olla kyse. Paljon mustetta olisi säästetty Enckellin ”mysteerin” äärellä, jos joku olisi uskaltanut pamauttaa sen h-sanan jo ennen vuotta 1994. SELVÄSTI EROOTTISIAKIN Enckellin maalauksia tulkittiin mieluummin hengellis-mystillisinä, epämääräisen ”dekadentteina”, tai uusplatonilaisuuden hengessä. Hyvä esimerkki on Heräävä fauni (1914), joka nähtiin Enckellin pakona fantasian ja ”irrationaalisten unelmien maailmaan”. Faunin ilmiselvä lihallisuus ohitettiin kritiikeissä poikkeuksetta, koska katseen kohteeksi sijoitettu mies-objekti oli helpompi sulattaa mytologisena satuolentona kuin todellisena miehenä. Mytologia toimi tietenkin myös Enckellin omana alibina rohkeiden aiheiden maalaamisessa. Enckellin töiden homoeroottisuutta ei voitu suoraan kritisoida, koska se olisi vaatinut asian julkituomista. Sen sijaan paheksunta esitettiin yleensä ”objektiivisena kritiikkinä” taiteellisten arvojen varjolla. Enckellin eroottisissa töissä ei siis virallisesti harmittanutkaan himokkaan näköiset nuoret miehet, vaan ongelma oli esimerkiksi väreissä, jotka olivat liian makeita, räikeitä, imeliä, äiteliä, hajuvedentuoksuisia… Tai sitten viivassa joka on liian löysä, ryhditön tai epävarma, tai ehkä kompositiossa, tai… jossain muussa. Sen sijaan Enckelliin naisaiheet saivat mieskriitikot herkistymään väreissäkin. Naisihon vetreyttä kiiteltiin ja kaihoisia katseita ja suppusuita ihasteltiin: ”Mikä väri-ilo ja keväinen tuoreus niistä tuoksahtaakaan!” Vaikutusvaltainen taidehistorioitsija Onni Okkonen summasi Enckellin ongelman Suomen taiteen historia -teoksessa vuonna 1945: ”miehekkäiden ja totisten alkutöiden jälkeen Enckell näyttää Italiaan v. 1894 matkustettuaan joutuneen romantiikan ja sentimentaalisen symbolismin valtoihin”. ENCKELL VIETTI ITALIASSA pitkiäkin aikoja ja toi sieltä maalaustensa pseudoklassististen vaikutteiden lisäksi mukanaan myös Giovanni-nimisen miespalvelijan vuonna 1905. Erehdyttävästi Enckellin Fauni (1895) maalauksen faunilta näyttänyt Giovanni oli Enckellin ”autonkuljettaja-miespalvelija”, joka myös poseerasi taiteilijan mallina. Arkistovalokuvista päätellen Giovannin ja Enckellin suhde ei ollut järin muodollinen, vaikka tämä taiteilijan autonkuljettajana toimikin. Tässä livetään Enckellin henkilökohtaisen elämän piiriin, mutta puhtaassa työn analyysissä eivät pysyneet aikalaiskriitikotkaan. Esimerkiksi Enckellin sisäistä maailmaa psykopatologisoitiin taidekritiikeissä oikein olan takaa. Enckellin ”erityislaatuisuutta” ylistettiin, eksotisoitiin ja surkuteltiin. Hänen luonnettaan, ”rauhattomuuttaan” ja ”tasapainottomuuttaan” analysoitiin vapautuneesti, samalla kuitenkin kokoajan kiertäen kehää asian ympärillä jota ei voitu sanoa ääneen. Enckellin kiinnostusta uskontoon ja mystiikkaan ylikorostettiin ja taiteesta tehtiin tälle uskonnon kaltainen kutsumus, jolla saatettiin selittää töissä näkyvät ”sisäiset ristiriidat”. Enckellin hahmo määriteltiin jonkinlaiseksi sukupuolettomaksi, maallisen (himon) yläpuolelle kohoavaksi, itsensä kieltäväksi poikkeusyksilöksi. Pakolliset, epämääräiset vihjaukset Enckellin töiden joskus ohittamattomaan homoeroottisuuteen tehtiin aina ”rangaistuksen” kera. Homoseksuaalisuus ilman siitä seuraavaa tragediaa olisi ollut ajan heteronormatiivisessa todellisuudessa liian paheksuttavaa. Enckellin töiden ”outouden” herättämää ahdistusta lääkittiin siis pseudopsykoanalysoimalla toiseuttavasti tämän sisintä ja paljastamalla kuinka ”yksinäinen, onneton ihminen paljastuu” tämän ”karun ulkokuoren alta”. Jälkikäteen on tietenkin vaikeaa arvioida kuinka onneton tai onnellinen Enckell oli. Täysin yksinäinen tämä melkoisena seuramiehenä tunnettu taiteilija ei liene kuitenkaan ollut, ja ehkä Giovannistakin oli jotain seuraa. Luultavasti nykykatsoja voi katsoa monia Enckellin töitä taiteilijan aikalaisia rehellisemmin. Esimerkiksi parikymppinen nuori voi nyt tutkia yli sata vuotta vanhaa homoeroottista maalausta ja ”tajuta” sen yleisinhimillisen luonteen paremmin siinä merkityksessä kuin se on maalattu, ilman aikansa päälleliimattuja selityksiä, moralisointia tai sääliä. Magnus Enckellin, Ateneum 23.10.2020–14.2.2021. Magnus Enckell: Paratiisilintu, luonnos (1925). Kuva: Kansallisgalleria / Kirsi Halkola. N YKYTAITEESEEN keskittyvän Rajatila-gallerian marras–joulukuun näyttelyt käsittelevät muutoksen kohtaamista. Henna Nerg ja Noora Ojanperä käyttävät taiteessaan hempeää pinkkiä ja pehmeitä sinisiä, mutta tarjoavat katsojille päinvastaisia toiminnan tiloja. Nergin Beefy kutsuu vastuuseen. Se käsittelee ilmastokriisiä muun muassa videoiden, tekstiiliveistosten ja osallistavan taiteen kautta. Katsoja pääsee kokeilemaan teurastusta, katsomaan vanhemmuutta tuotantoeläinten näkökulmasta ja kohtaamaan monistuneiden yksilövalintojen globaalit seuraukset. Vastapainoksi Ojanperän I like danger (IV) tarjoaa runouden, äänen ja videoiden avulla fantasiaa hallinnan menettämisestä, antaen tilaa keksimiselle, viipyilylle, hämmennykselle ja tietämättömyydelle. Henna Nerg: Beefy Noora Ojanperä: I like danger (IV) Galleria Rajatila 28.11.– 15.12.2020 Spektaakkeliakatemia opettaa kriittistä ajattelua vastamainosten kautta – Stoan galleriassa 13.12. asti Spektaakkeliakatemiassa teoksia nähdään suomen ja ruotsin lisäksi myös mm. englanniksi, saameksi, arabiaksi, somaliksi ja farsiksi. Taidetta ilmastokriisistä ja hallinnan menettämisestä J ARI TAMMISEN ja Häirikötpäämajan Spektaakkeliakatemia-näyttely yhdistää taiteen ja opetuksen. Näyttely herättää katsojan miettimään mainosten roolia julkisen tilan estetiikan rakentumisessa. Opetustilanakin toimiva näyttely avaa keskustelun siitä, millaista yhteiskuntaa mainoksilla rakennetaan ja millaiseen kulutuskäyttäytymiseen kannustetaan. Se antaa katsojalle työkaluja kehittää kriittistä ajatteluaan. Teoksia nähdään Spektaakkeliakatemiassa suomen ja ruotsin lisäksi myös mm. englanniksi, saameksi, arabiaksi, somaliksi ja farsiksi. Tavoitteena on puhutella mahdollisimman monia näyttelyn kävijöistä heidän omalla äidinkielellään sekä muistuttaa, että kaikki ovat mainosten kohteita kielitai kulttuuritaustasta riippumatta. Taiteilija Jari Tamminen on Häirikötpäämajan päähäirikkö ja Voiman toimittaja. 30.10.–13.12.2020, Stoan galleria, Turunlinnantie 1, Helsinki TEKSTI JA KUVA PINJA NIKKI TEKSTI JA KUVAT MIIA VISTILÄ Jari Tamminen pitää puhetta avajaisissa 29.10.2020. Ote Noora Ojanperän videosta I love danger. Henna Nergin Beefy ottaa kantaa ilmastonmuutokseen okkultistisilla elementeillä.
40 • 9 / 2020 Moninaisuuden spektri Thaimaassa järjestettiin keväällä 2020 taidenäyttely, jonka teemana oli seksuaalija sukupuolivähemmistöjen asema Kaakkois-Aasiassa. Näyttelyyn osallistuneet taiteilijat kyseenalaistavat syrjiviä rakenteita ja juhlivat monimuotoisuutta. TEKSTI MIKA PEKKOLA Michael Shaowanasain teos Portrait of a Man in Habits 1. Kuvataide
9 / 2020 • 41 B ANGKOKIN taideja kulttuurikeskus BACC:ssa juuri ennen koronaepidemian alkua järjestettyyn Spectrosynthesis II – Exposure of Tolerance: LGBTQ in SouthEast Asia -taidenäyttelyyn osallistui 59 taiteilijaa muun muassa Thaimaasta, Vietnamista, Kambodžasta, Malesiasta, Kiinasta ja Intiasta. Suurin koskaan Kaakkois-Aasiassa järjestetty seksuaalija sukupuolivähemmistöjä käsittelevä näyttely rakennettiin yhteistyössä seksuaalista tasa-arvoa edistävän Sunpride Foundation -keräilijäorganisaation kanssa. BACC-keskuksen useat kerrokset täyttyivät alueen kulttuurista rikkautta kuvastavilla maalauksilla, valokuvilla, installaatioilla ja videoteoksilla. ”Kaakkois-Aasia on kulttuurien sulatusuuni, ja halusimme leikkiä moninaisuudella”, kertoo näyttelyn kuraattori Chatvichai Promadhattavedi. ”Pelkästään Thaimaassa elää yli sata eri etnistä ryhmää. Seksuaalija sukupuolivähemmistöjen suhteellisen hyvä asema maassa on sekä perinteistä että modernia perua. Näyttely korosti moninaisuuden arvoa yhteiskunnalle.” Teema oli vahvasti esillä Naraphat Sakarthornsapin valokuvissa, joissa taiteilija käsittelee monimuotoisuutta kukkien kautta. Gushing out My Confession (2015) -teoksessa hän kietoi värikkäitä kukkia malliensa alastomien kehojen ympärille. Bangkokin eri kaupunginosissa kuvattu Perfect Flower (2016/2019) -teos esittää viittäkymmentä erilaista hibiskuskukkaa, jotka muodostivat näyttelyn seinälle moninaisia muotoja ja värejä ylistävän kokonaisuuden. Näyttelyyn haluttiin mukaan erityisesti nuoria taiteilijoita. Sakarthornsapin teokset käsittelevätkin myös vähemmistöjen kohtaamaa syrjintää. ”Aloin yhdeksänvuotiaana asetella kukkia hiuksiini ja pohtia seksuaalista identiteettiäni”, hän kertoo. ”Kukkien kuvaaminen on ollut itselleni terapiaa. En uskaltanut nuorempana kertoa ystävilleni ja perheenjäsenilleni olevani homo. Niinpä ilmaisin itseäni epäsuorasti kuvaamalla kukkia. Taide antoi minulle rohkeutta kertoa ihmisille seksuaalisuudestani.” Seksuaalisuuden ja sukupuolen moninaisuus limittyy Kaakkois-Aasiassa kulttuuriseen moninaisuuteen. ”Etenkin Koillis-Thaimaassa sijaitsevan Isaanin-alueen kansantaiteessa on paljon fallos-talismaaneja ja suhtautuminen seksuaalisuuteen on avointa ja hyväksyvää”, Promadhattavedi toteaa. ”Muinaisissa hindutemppeleissä on usein fallisia symboleita. Maaseudun perinteisessä kulttuurissa on myös vahvasti matriarkaalisia elementtejä, ja naisilla on siellä ollut paljon valtaa.” Kulttuurinen moninaisuus ristiriitoineen kuvastuu myös mon-taustaisen taiteilija Sornchai Phongsan maalauksissa. Monit ovat alkuperäiskansa, joka elää pääasiassa Thaimaan ja Myanmarin raja-alueella. Phongsan teoksessa Turtle’s Spirits Totem (2018) katsojaa kohti katsova mies kantaa olkapäällään kepistä roikkuvia kilpikonnia, joiden sisälmykset pistävät esiin auki viilletyistä haavoista. Mon-kulttuurissa jokaisella perheellä on oma henkensä, jota edustava eläin perheen tulee vuosittain rituaalien yhteydessä uhrata. Sukupuolikäsitykset ovat kulttuurissa vahvasti binäärisiä, mikä vaikeuttaa seksuaalija sukupuolivähemmistöihin kuuluvien ihmisten elämää. Toisaalta etnisiä vähemmistöjä syrjitään Thaimaassa. ”Thaimaalaisissa kouluissa oppilaiden ei anneta puhua keskenään mon-kieltä”, Phongsa sanoo. ”Minun on ollut vaikea sopeutua sekä mon-kulttuuriin että thaimaalaiseen kulttuuriin, mutta olen silti ylpeä etnisestä taustastani. Kuvaankin alastomassa omakuvassani ristiriitaisia tuntemuksiani perinteiden kantamisen ja niiden haastamisen välillä.” Thaimaalainen kathoey-kulttuuri on tarjonnut etenkin transnaisille oman sosiaalisen asemansa. Toisaalta valtakulttuuri on edellyttänyt heiltä stereotyyppistä käyttäytymistä ja esittänyt heidät usein humoristisessa valossa. Sudaporn Tejan värikkäät ja pääosin abstraktit maalaukset symbolisoivat transnaisten edustamaa moninaisuutta. ”Thaimaassa suhtautuminen transsukupuolisiin ihmisiin on ristiriitaista sosiaalisten käytäntöjen ja juridisten oikeuksien suhteen. Transnaisilla on erityinen merkitys etenkin viihdealalla, ja maassa järjestetään säännöllisesti transsukupuolisten kauneuskilpailuja ja kabaree-esityksiä. Thaimaassa tehdään myös paljon lääketieteellisiä sukupuolenkorjausprosesseja. Prosessin läpikäyneet ihmiset eivät kuitenkaan saa muuttaa juridista sukupuoltaan”, Teja toteaa. ”Julkisuudessa oli vastikään tapaus, jossa transsukupuolista henkilöä estettiin työskentelemästä kuuluisassa yliopistossa”, Phongsa kertoo. ”Päätöstä perusteltiin viittaamalla transsukupuolisuuteen mielenterveysongelmana ja toteamalla, että transsukupuolinen opettaja tarjoaisi opiskelijoille huonon roolimallin.” Spectrosynthesis II -näyttelyyn kehokuvaa tarkastelevalla teoksellaan Boyshow osallistuneen taiteilija Parinot Kunakornwongin mukaan hierarkkiset valtarakenteet aiheuttavat edelleen seksuaalija sukupuolivähemmistöille ongelmia. ”Vähemmistöjen asemaa ei ole suojattu lailla, mikä estäisi heidän syrjintänsä kouluissa ja työpaikoilla”, hän sanoo. ”Käytin eräässä teoksessani Thaimaan valtiollisen terveysvalistuksen koululaisille suuntaamaa kirjaa, jossa edistetään vahvasti binäärisiä sukupuolirooleja. Muistan edelleen, kuinka ollessani katolisessa koulussa opettaja toi eteemme transsukupuolisen ihmisen ja totesi, että tämä oli käynyt lääkärillä ja haluaisi tulla muiden kaltaiseksi. Yleisesti ottaen HLBTQihmisten kohtaama syrjintä on kuitenkin hienovaraista ja passiivisaggressiivista.” Promadhattavedi näkee taiteilijat yhteiskunnan varoventtiilinä, joiden tehtävänä on kyseenalaistaa asioita ja esittää uusia näkemyksiä. ”Thaimaalaiset eivät kuitenkaan pidä asioi den tyrkyttämisestä”, hän toteaa. ”Maassa arvostetaan hillittyä julkista käyttäytymistä ja sallitaan yksityisiä vapauksia. Yllätyin silti, ettei edes Michael Shaowanasain teos Portrait of a Man in Habits 1 (2003), joka kuvaa munkinkaavussa olevaa meikattua homomiestä, aiheuttanut kohua.” Spectrosynthesis II -näyttelyn järjestämiseen osallistuneen Sunpride Foundationin toiminnanjohtaja Patrick Sun uskoo, että asioi den edistyminen yhdessä maassa voi lisätä suvaitsevaisuutta myös naapurimaissa. Näyttelyyn osallistuneet taiteilijat kokevat, että seksuaalija sukupuolivähemmistöjen asema on parantunut Thaimaassa etenkin nuorten keskuudessa. Uudet vaikutteet leviävät sosiaalisessa mediassa, ja vähemmistöt ovat esillä elokuvissa, sarjoissa ja uutisissa. Asenteet ovat yleisesti vapautuneet. Samaa sukupuolta olevien avioliiton mahdollistamisen puolesta kampanjoidaan aktiivisesti. Thaimaan parlamenttiin valittiin vuonna 2019 ensimmäinen transsukupuolinen kansanedustaja Tanwarin Sukkhapisit. ”Pyrin osoittamaan taiteellani, että seksuaalija sukupuolivähemmistöt ovat täysin normaaleja”, Sakarthornsap toteaa. ”Vapautuminen edellyttää hyväksyntää lasten vanhempien lisäksi myös opettajilta, ystäviltä ja koko yhteiskunnalta. Muutos ei tapahdu muutamassa päivässä, mutta vaikka siihen menisi kymmeniä tai satoja vuosia, sen edistäminen olisi silti vaivan arvoista. Monet ihmiset ovat jo nyt onnistuneet murtamaan normeja.” Sudaporn Tejan värikkäät ja abstraktit maalaukset symboloivat transnaisten moninaisuutta. Sornchai Phongsa kuvaa ristiriitaisia tuntemuksiaan perinteiden kantamisen ja haastamisen välillä.
K ESKIVIIKKOISENA aamupäivänä kokoontui keskustakirjasto Oodiin sekä nettiyhteyksien äärelle joukko veronkierrosta ja kehitysavusta kiinnostuneita ihmisiä. Attac ja Reilu vero julkaisivat 14.10. yhteisraportin Pääomapako Afrikasta ja mitä Suomi ja EU voisivat tehdä. Julkaistussa raportissa tarkastellaan veronkiertoa ja pääomapakoa, jotka vaikeuttavat Afrikan valtioiden kykyä vaurastua ja luoda hyvinvointia kansalle. Raportissa annetaan myös kansallisia ja kansainvälisiä ratkaisuehdotuksia ongelman kitkemiseksi. Oodin julkaisutilaisuudessa kuultiin raportin laatineen Eva Nilssonin esittelyn lisäksi muita asiantuntijatahoja eri yhteiskunnan aloilta. Tilaisuudessa puheenvuorossa olivat kansalaisyhteiskunnan näkökulmaa esille tuova Outi Hakkarainen Fingosta, politiikan ja valtion virkamiesten maailmaa tunteva asiantuntija Timo Voipio ulkoministeriön kehitysrahoituksen ja yksityisen sektorin yksiköstä ja Timo Laukkanen Verohallinnosta tuoden mukaan hallinnon kokemusta. Kuten Nilsson raportin julkaisutilaisuudessa muistutti, puhuessamme Afrikasta saatamme helposti yleistää mantereen vaikuttavan yhtenäiseltä kokonaisuudelta. Usein yritämmekin saada kokonaiskuvan aikaiseksi ja puhumme maiden yhteisistä keskiarvoista. Afrikka on kuitenkin laaja manner ja käsittää monimuotoisia yhteiskuntia niin väestön, taloudellisen rakenteen kuin maantieteellisen sijaintinsa perusteella. On siis syytä pitää mielessä, että variaatiot maiden välillä voivat olla suuria. Kohti luotettavaa verojärjestelmää Raportin julkaisun yhteydessä Laukkanen tarkasteli pääomapakoa verohallinnon perspektiivistä. Kehitysmaiden verohallintojen tehostamiselle on tarpeita esimerkiksi verorekisteröinnin keinoin, joilla pyritään saavuttamaan kattavampaa resurssipohjaa. Verojen keräämisen ohella myös hyvällä hallinnolla on suuri merkitys verotusjärjestelmää tehostettaessa. Usein saattaa jäädä huomiotta, kuinka pelkästään hallinnon normit ohjaavat ihmisten toimintaa kansalaisina. Erilaiset uudistuksen, kuten asiakaspalvelun ja sisäisen tarkastuksen mallit kehittävät verohallintoa asiakasmyönteiseksi instituutioksi. Valtionhallinnon ei tarvitse näyttäytyä arkielämälle etäisenä saarekkeena. Laukkasen mukaan lainsäädännön toteuttamisen lisäksi verohallinnolle on ensisijaisen tärkeää vuoropuhelu kansalaisten välillä. Huomioimalla kansalaisten näkemykset, ihmiset tuntevat olevansa osa yhteiskuntaa ja samalla kehkeytyy oikeudenmukaisuuden kokemus. Kokemus, joka pohjautuu keskinäiseen luottamukseen ja arvostukseen. Hallinnon ja kansalaisten vuorovaikutus on omiaan vahvistamaan hallinnon läpinäkyvyyttä ja on siten tärkeä osoitus hyvän hallinnon piirteistä korruption vaivaamissa maissa. Verohallinnon ei siis tarvitse näyttäytyä kansalaisten elämästä irrallisena pahana. Edellä mainituilla hyvän hallinnon toimilla pyritään siis luomaan verotuksen varmuutta. Varmuus luo järjestelmää ennakoitavaksi ja siten luotettavaksi. Luottamukseen perustuu koko yhteiskunnan vakaus; keskinäinen kanssakäyminen, rahalaitos ja valtionhallinto voivat toimia vain, jos ihmisillä on luottoa niiden toimintaan. Samaa johtopäätöstä tuki Hakkarainen puheenvuorossaan korostaen yleisen yhteiskuntarauhan merkitystä. Yhteiskuntarauhaa uhkaa Afrikkaa vaivaava syvä eriarvoisuuden tila. Raportissa todetaan, että rikkain 0,0001 % omistaa 40 % koko mantereen vauraudesta. Julkinen rahoitus yhdessä progressiivisen verotuksen kanssa on korvaamaton väline kuroessa umpeen eriarvoistumiskierrettä. Julkisten resurssien riittävyys vahvistaa valtioiden taloudellista ja poliittista vakautta. Kansainvälisten sopimusten epäsuhta Veronkierto on tunnustettu globaaliksi ongelmaksi ja tarvetta kehittyvien maiden verojärjestelmän parantamiseksi löytyy. Kuitenkaan ratkaisukeinot pääomapaon hillitsemiseen eivät ole poliittisesti yhtä helppoja kuin paperilla näyttäisi. Kansainvälisesti vaikutuksiltaan laajimpia yrityksiä kitkeä veronkiertoa on Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestö OECD:n monenkeskinen verkosto. OECD-maat ovat luoneet Inclusive Frameworkorganisaation, jonka BEPS-ohjelma (Base Erosion and Profit Shifting) toimii maailmanlaajuisten verosääntöjen neuvotteluelimenä. OECD:n luoma kansainvälinen verotoimintaan perustuva sopimusjärjestelmä ei ole kuitenkaan ongelmaton. Muun muassa eurooppalaiset kehitysjärjestöt Eurodad ja Financial Transparency Coalition ovat ilmaisseet huolensa OECD:n fasilitoimasta sopimusverkosta. Sopimuksissa on neuvoteltu kansainvälisistä pääomasiirroista, mutta nimestään huolimatta Inclusive Frameworkorganisaatio on jättänyt suuren osan kehitysmaista ulkopuolelle. Tärkeimmät päätökset on tehty suurimpien kansantalouksien G20-ryhmässä rikkaimpien teollisuusmaiden ehdoilla. Päätökset ovatkin suosineet varakkaita valtioita kehittyvien maiden kustannuksella. Eurodadin viimevuotisesta tiedotteesta selviää, että kolmasosa maailman valtioista on päättänyt olla liittyHyvän hallinnon tavoilla tarkoitetaan muun muassa läpinäkyvyyttä, vuoropuhelua ja keskinäistä luottamusta. Uunituoreen raportin mukaan verohallinnon uudistaminen ei kuitenkaan yksin ratkaise pääomapaosta kärsivien maiden ongelmia. Tarvitaan myös poliittista tahtotilaa. mättä OECD:n luomaan verojärjestelmään. Monet maat kritisoivatkin varakkaiden teollisuusmaiden johtoasemaa sopimusta luonnosteltaessa. Kansainvälisen sopimuskehikon ollessa puolueellinen voidaan tehdä johtopäätös, että OECDmailla ei ole kykyä katsoa silmästä silmään kehittyvien maiden tarpeita. Sopimukseen sitoutumista vaivaa molemminpuolinen luottamuksen puute. Kansalliset toimet ja kolmas sektori mukaan Kansainvälinen taso ei ole riittävä, ellei maakohtaisesti ole tahtotilaa ratkaista globaaleja ongelmia. Kuitenkin myös kansallisella tasolla on Nilssonin mukaan ratkaisematta poliittisia kysymyksiä liittyen pääomapaon hillitsemiseen. Suomen hallituksella on uusi Verotus ja kehitystoimintaohjelma. Sen päätavoitteena on vahvistaa kehitysmaiden – erityisesti Afrikan – omaa verotuskykyä ja vaikutusmahdollisuuksia globaalissa veropolitiikassa. Ohjelmaa Ulkoministeriössä vetävä Vopio mainitsi raportin julkistamistilaisuudessa Suomella olevan sekä kahdenvälisiä että monenkeskisiä yhteistyöhankkeita Afrikassa. Lisäksi Ulkoministeriö tukee myös kansalaisjärjestöjen toimintaa. Esimerkkinä voidaan mainita Suomen tukevan UNDP:n kautta Verotarkastajat ilman Eetu Kukila Tiedottaja Attacin hankkeessa EU:n ATI-sitoumukset Afrikan laittomien pääomavirtojen kitkennässä. Attacin tiedotusmateriaalia Artikkeli on osa Attacin EU:n ATI-sitoumukset Afrikan laittomien pääomavirtojen kitkennässä-hanketta, joka saa tukea Eurooppa-tiedottamisen valtionavuista Kuvitus: Anna Kalso Keskinäisen luottamuksen merkitys pääomapaon hillitsemisessä muihin ATI:iin kuulumattomiin maihin. Järjestämme myös vertaisoppimista ja tiedonvaihtoa, joka hyödyttää kehitysmaita. Avunantajamaat hyötyvät myös toimintojensa koordinoinnista ja kokemusten jakamisesta kehitysmaiden tukemisessa. Ylläpidätte tietokantaa kehitysavusta kotimaisen rahoituksen mobilisointiin. Kerrotko siitä lisää? Parantaaksemme koordinointia ja kehitysapuun liittyvää kysyntää ja tarjontaa, otimme käyttöön kotimaisen rahoituksen mobilisointia, eli veronkantokykyä, käsittelevän tietokannan. Tietokanta tarjoaa tietoja kehitysmaiden vastaanottamasta julkisen kehitysavun määrästä ja toisaalta rahoittajamaiden myöntämästä kehitysavusta. Jäsenemme ovat kertoneet meille arvostavansa tämän palvelun tarjoamista. Tietokannalla on hieno visualisointi, mutta sillä on myös todellisia käyttötapauksia. Ensinnäkin tietokanta parantaa koordinointia kehitysavun ohjaamiseksi sitä tarvitseville maille. Se palvelee myös maan sisäistä koordinointia. Joskus rahoittaja voi toimia maassa missä on muita rahoittajia, eikä tämä yksittäinen rahoittaja tiedä näiden muiden olevan samassa maassa. Siksi on erittäin tärkeää koordinoida heidän toimintaansa. Yleensä yksi tärkeä piirre on kehitysmaan ohjaus hankkeessa. Avunantajien koordinointikokoukset järjestetään kumppanimaan johtajien kanssa. Tätä ei kuitenkaan joskus tapahdu, ja silloin on erittäin tärkeää, että rahoittajat tietävät, kuka muu tukee maata, ja kaikkien osaaminen saadaan käyttöön teknisen avun ja tuen koordinoinnissa. Kuinka näet ATI:n tulevaisuuden? Hyvä kysymys. ATI:n sitoutuminen teknisen yhteistyön lisäämiseen kotimaisten resurssien mobilisoinnissa ja verotuksessa on sidottu vuoteen 2020. Meillä oli konferenssi viime vuonna, ja konferenssissa ATI:n yleiskokous päätti jatkaa toimintaa myös vuoden 2020 jälkeen, koska jäsenistön mielestä ATI:n toiminta on ollut vakuuttavaa ja sillä on ollut myönteinen vaikutus. ATI:n ohjauskomitea perusti tämän vuoden alussa työryhmän, joka on ollut kiireinen valmistellessaan ATI:n vuoden 2020 jälkeistä julistusta, joka antaa toiminnalle uuden kehyksen. Tämän julistuksen luonnoksista on keskusteltu kaikkien ATI-jäsenten kanssa. Uusi ATI-julistus julkistetaan 17.11. Toivomme, että uusi julkilausuma tulee olemaan merkittävä askel kehitysmaiden veronkantokyvyn kehittämisessä. ? Omar El-Begawy Kirjoittaja on EU:n ATI-sitoumukset Afrikan laittomien pääomavirtojen kitkennässähankkeen ohjaaja ja Attacin puheenjohtaja. Mitä kansalainen voi asialle tehdä? ? Vaikka ongelmien ratkaisu vaatii poliittista tahtotilaa ja veroteknisiä ratkaisuja, voi myös kansalaiset kantaa kortensa kekoon. ? Kuluttajana voi vaikuttaa tukemalla Reilu verosertifikaatin saaneita yrityksiä. ? Vaatimalla päättäjiltä konkreettisia toimia asioiden suhteen. ? Pitämällä teemaa yllä keskustelussa niin julkisella kuin yksityisellä tasolla. ? Tukemalla kansalaisjärjestöjä ja levittämällä tietoutta. rajoja (Tax Inspectors Without Borders) –aloitetta ja YKyliopiston taloustutkimuslaitosta (UNU-WIDER), jolla on laajaa tutkimusja koulutusyhteistyötä Afrikassa. Myös Nilsson yhtyy Laukkasen mainitsemaan luottamuksen rakentamisen tärkeyteen. Kansallisella tasolla on toimittava kansalaisten tiedon ja luottamuksen lisäämiseen kohdistuvalla tavalla. Tässä kansalaisyhteiskunnan toimijat tulevat avuksi. Kansalaisjärjestöt toimivat linkkinä kansalaisten ja valtiovallan välillä. Kolmannen sektorin järjestöt auttavat myös pitämään valtiovaltaa tilivelvollisena kansalaisille. Toiminnalla pyritään vahvistamaan osapuolten välistä luottamusta. Veronkierto ja pääomapako ovat globaaleja ongelmia, joiden hillitsemisen eteen on tehty työtä. Työ ei ole kuitenkaan valmis, vaan edelleen on tehtävää niin kansallisella kuin kansainvälisellä tasolla. Tarvitaan luottamusta eri toimijoiden kesken niin, että osapuolet tunnustavat toisensa ja kykenevät näkemään haasteet laajemmalta perspektiiviltä. Siksi julkaisutilaisuuden lisäksi kansalaisyhteiskunnan ja hallinnon välistä keskustelua tarvitaan myös Suomessa. ? 4 Afrikan valtiot ovat kasvattaneet verotulojaan hitaasti. Verojärjestelmät eivät toimi tehokkaasti ja monet yritykset ja varakkaat henkilöt siirtävät pääomaa pois mantereelta. Arviot pääomapaon suuruudesta vaihtelevat riippuen laskentatavasta ja siitä, mitä kaikkea arvioissa huomioidaan. 4 Yleisesti ottaen tarkkaa tietoa pääomapakovirroista on vaikea saada. Erityisesti rikolliseen asetai ihmiskauppaan liittyvän pääomapaon suuruus on huterien arvioiden varassa. Afrikan unionin hyväksymän arvion mukaan mantereelta pakenee laitonta pääomaa n. 50 miljardia dollaria vuosittain. 5 IMF:n ja YK-yliopiston Wider-instituutin kokoamien laskelmien mukaan Afrikka menetti verotuloja n. 20 miljardia dollaria yritysten verovälttelyn takia ja 14 miljardia dollaria yksityishenkilöiden verovälttelyn takia vuonna 2014. 6 Pääomapakoa tapahtuu erityisen paljon öljyntuottajamaista, kuten Nigeriasta ja Päiväntasaajan Guineasta. Vaikka Afrikasta pakenee pääomaa vähemmän kuin monesta muusta 4 Johannesen & Pirttilä, 2016. 5 AUC/UNECA, 2015. Afrikan unioni käyttää Global Financial Integrity –järjestön määritelmää ja laskelmia pääomapaon suuruudesta 6 Johannessen & Pirttilä, 2016. Luvut pohjaavat lähteisiin Crivelli et al, 2015 ja Zucman 2015. 7 Cobham & Janský, 2017 ja Nnadozie et al, 2017 ja AUC, 2019. maanosasta, koskettavat menetykset mannerta muita kovemmin. Tutkimusten mukaan kaikista köyhimmät maat kärsivät nimittäin yritysten verovälttelystä eniten, vaikka ne samalla ovat muita riippuvaisempia juuri yritysten maksamista verotuloista. 7 Kanadalaisella kaivosyhtiöllä Barrick Goldilla on useita kultakaivoksia Tansaniassa, joista yksi on Buzwagin kaivos Shinyangassa. Yritys on ajautunut vakavaan riitaan maan halli tuksen kanssa, joka on syyttänyt sitä veronkierrosta ja verojen välttelystä. K uv a: Ev a N ils so n Mitä on laiton pääomapako? 1. Yritykset välttelevät veroja esimerkiksi kauppalukuja vääristämällä. Kun kauppalukuja vääristellään suuren yrityksen sisällä tytäryhtiöiden kesken, puhutaan siirtohinnoittelun väärinkäytöstä. 2. Rikolliset, esimerkiksi huumekauppiaat, ihmiskauppiaat ja asekauppiaat, käyvät kansainvälistä kauppaa. 3. Poliitikot, virkahenkilöt ja varakkaat piilottavat varojaan ulkomaisille salaisille tileille verottajan ulottumattomiin. Maita, joissa on pankkisalaisuus, kutsutaan usein veroparatiiseiksi tai finanssisalaisuusalueiksi. Lähde: AUC/ECA, 2015 Yritysten verovälttelystä johtuva pääomapako vuodessa* 20 miljardia dollaria Yksityishenkilöiden verovälttelystä johtuva pääomapako vuodessa** 14 miljardia dollaria * Crivelli et al. 2015 ** Zucman 2015 Raportti Pääomapako Afrikasta ja mitä Suomi ja EU voisivat tehdä luettavissa Attacin internetsivuilta osoitteesta www.attac.fi. Viisi kysymystä ja vastausta ATI:sta Tobias Fleckenstein työskentelee Addis Tax Initiativen sihteeristössä neuvonantajana. Tässä hän vastaa viiteen ATI:a koskevaan kysymykseen. Osoitteessa www.addistaxinitiative.net/map on ATI:n tietokantaan perustuva visualisointi josta näkee paljonko veronkantokyvyn kehittämiseen liittyvää kehitysapua kehitysmaat saavat, ja paljonko kehitysapua rahoittajamaat antavat. Mistä ATI-aloite tuli? ATI perustettiin vuonna 2015 Addiksessa järjestetyssä YK:n kolmannessa kehitysrahoitusta käsittelevässä konferenssissa. Eräät avunantajamaat korostivat tuolloin kehitysmaiden veronkantokyvyn vahvistamisen tarvetta YK:n kestävän kehityksen tavoitteiden rahoittamiseksi. Näitä maita olivat Saksa, Alankomaat, Iso-Britannia ja Yhdysvallat. Kehitysmaiden veronkantokyvyn vahvistamista koskeva julkilausuma esiteltiin konferenssin sivutapahtumassa ja herätti kiinnostusta samanhenkisten keskuudessa. ATI alkoi noin 35 jäsenellä, ja nyt mukana on 62 jäsentä. Ajatus kehitysmaiden veronkantokyvyn parantamisesta oli toki olemassa jo ennen ATI-aloitetta, ja sitä edistettiin eri tahojen toimesta. Mutta ATI antoi yhtenäisen kehyksen jonka alla työtä voitiin koordinoida. Minkä sanoisitte olevan päätehtävänne? Päätehtävämme on fasilitointi. Fasilitoimme vertaisvaihtoa, tarjoamme yhteistyöverkostoja ja järjestämme tapahtumia. Emme tarjoa paljon teknistä asiantuntemusta, koska meillä on monenvälisiä organisaatioita, kuten Maailmanpankki ja IMF, jotka ovat erittäin hyviä teknisen asiantuntemuksen tarjoamisessa. Emme myös aja maakohtaisia suosituksia, koska se on jokaisen maan omalla vastuulla. Esimerkiksi, jos jossain jäsenmaassamme oleva yhteyshenkilö sanoo tarvitsevansa asiantuntijaa tilintarkastusuudistuksessa tai valtion tilintarkastusyksikössä, niin voin kysyä Global Financial Integrityiltä tai OECD:ltä, jos heiltä löytyy asiantuntemusta tällä alalla. Jos löytyy, niin sitten yhdistän heidät toistensa kanssa. Joten pikemminkin tarjoamme asiantuntijavaihtoa kuin tarjoamme itse asiantuntemusta. Miksi maat liittyvät ATI:iin? ATI:iin liittyminen viestittää poliittista tahtoa tehdä verouudistuksia. On tärkeää, että tämä poliittinen tahto välittyy myös avunantajamaille. ATI-seurannassa näemme, että tekninen apu tai tuki ATI-kumppanimaissa on kasvanut vuodesta 2015 merkittävästi verrattuna
K ESKIVIIKKOISENA aamupäivänä kokoontui keskustakirjasto Oodiin sekä nettiyhteyksien äärelle joukko veronkierrosta ja kehitysavusta kiinnostuneita ihmisiä. Attac ja Reilu vero julkaisivat 14.10. yhteisraportin Pääomapako Afrikasta ja mitä Suomi ja EU voisivat tehdä. Julkaistussa raportissa tarkastellaan veronkiertoa ja pääomapakoa, jotka vaikeuttavat Afrikan valtioiden kykyä vaurastua ja luoda hyvinvointia kansalle. Raportissa annetaan myös kansallisia ja kansainvälisiä ratkaisuehdotuksia ongelman kitkemiseksi. Oodin julkaisutilaisuudessa kuultiin raportin laatineen Eva Nilssonin esittelyn lisäksi muita asiantuntijatahoja eri yhteiskunnan aloilta. Tilaisuudessa puheenvuorossa olivat kansalaisyhteiskunnan näkökulmaa esille tuova Outi Hakkarainen Fingosta, politiikan ja valtion virkamiesten maailmaa tunteva asiantuntija Timo Voipio ulkoministeriön kehitysrahoituksen ja yksityisen sektorin yksiköstä ja Timo Laukkanen Verohallinnosta tuoden mukaan hallinnon kokemusta. Kuten Nilsson raportin julkaisutilaisuudessa muistutti, puhuessamme Afrikasta saatamme helposti yleistää mantereen vaikuttavan yhtenäiseltä kokonaisuudelta. Usein yritämmekin saada kokonaiskuvan aikaiseksi ja puhumme maiden yhteisistä keskiarvoista. Afrikka on kuitenkin laaja manner ja käsittää monimuotoisia yhteiskuntia niin väestön, taloudellisen rakenteen kuin maantieteellisen sijaintinsa perusteella. On siis syytä pitää mielessä, että variaatiot maiden välillä voivat olla suuria. Kohti luotettavaa verojärjestelmää Raportin julkaisun yhteydessä Laukkanen tarkasteli pääomapakoa verohallinnon perspektiivistä. Kehitysmaiden verohallintojen tehostamiselle on tarpeita esimerkiksi verorekisteröinnin keinoin, joilla pyritään saavuttamaan kattavampaa resurssipohjaa. Verojen keräämisen ohella myös hyvällä hallinnolla on suuri merkitys verotusjärjestelmää tehostettaessa. Usein saattaa jäädä huomiotta, kuinka pelkästään hallinnon normit ohjaavat ihmisten toimintaa kansalaisina. Erilaiset uudistuksen, kuten asiakaspalvelun ja sisäisen tarkastuksen mallit kehittävät verohallintoa asiakasmyönteiseksi instituutioksi. Valtionhallinnon ei tarvitse näyttäytyä arkielämälle etäisenä saarekkeena. Laukkasen mukaan lainsäädännön toteuttamisen lisäksi verohallinnolle on ensisijaisen tärkeää vuoropuhelu kansalaisten välillä. Huomioimalla kansalaisten näkemykset, ihmiset tuntevat olevansa osa yhteiskuntaa ja samalla kehkeytyy oikeudenmukaisuuden kokemus. Kokemus, joka pohjautuu keskinäiseen luottamukseen ja arvostukseen. Hallinnon ja kansalaisten vuorovaikutus on omiaan vahvistamaan hallinnon läpinäkyvyyttä ja on siten tärkeä osoitus hyvän hallinnon piirteistä korruption vaivaamissa maissa. Verohallinnon ei siis tarvitse näyttäytyä kansalaisten elämästä irrallisena pahana. Edellä mainituilla hyvän hallinnon toimilla pyritään siis luomaan verotuksen varmuutta. Varmuus luo järjestelmää ennakoitavaksi ja siten luotettavaksi. Luottamukseen perustuu koko yhteiskunnan vakaus; keskinäinen kanssakäyminen, rahalaitos ja valtionhallinto voivat toimia vain, jos ihmisillä on luottoa niiden toimintaan. Samaa johtopäätöstä tuki Hakkarainen puheenvuorossaan korostaen yleisen yhteiskuntarauhan merkitystä. Yhteiskuntarauhaa uhkaa Afrikkaa vaivaava syvä eriarvoisuuden tila. Raportissa todetaan, että rikkain 0,0001 % omistaa 40 % koko mantereen vauraudesta. Julkinen rahoitus yhdessä progressiivisen verotuksen kanssa on korvaamaton väline kuroessa umpeen eriarvoistumiskierrettä. Julkisten resurssien riittävyys vahvistaa valtioiden taloudellista ja poliittista vakautta. Kansainvälisten sopimusten epäsuhta Veronkierto on tunnustettu globaaliksi ongelmaksi ja tarvetta kehittyvien maiden verojärjestelmän parantamiseksi löytyy. Kuitenkaan ratkaisukeinot pääomapaon hillitsemiseen eivät ole poliittisesti yhtä helppoja kuin paperilla näyttäisi. Kansainvälisesti vaikutuksiltaan laajimpia yrityksiä kitkeä veronkiertoa on Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestö OECD:n monenkeskinen verkosto. OECD-maat ovat luoneet Inclusive Frameworkorganisaation, jonka BEPS-ohjelma (Base Erosion and Profit Shifting) toimii maailmanlaajuisten verosääntöjen neuvotteluelimenä. OECD:n luoma kansainvälinen verotoimintaan perustuva sopimusjärjestelmä ei ole kuitenkaan ongelmaton. Muun muassa eurooppalaiset kehitysjärjestöt Eurodad ja Financial Transparency Coalition ovat ilmaisseet huolensa OECD:n fasilitoimasta sopimusverkosta. Sopimuksissa on neuvoteltu kansainvälisistä pääomasiirroista, mutta nimestään huolimatta Inclusive Frameworkorganisaatio on jättänyt suuren osan kehitysmaista ulkopuolelle. Tärkeimmät päätökset on tehty suurimpien kansantalouksien G20-ryhmässä rikkaimpien teollisuusmaiden ehdoilla. Päätökset ovatkin suosineet varakkaita valtioita kehittyvien maiden kustannuksella. Eurodadin viimevuotisesta tiedotteesta selviää, että kolmasosa maailman valtioista on päättänyt olla liittyHyvän hallinnon tavoilla tarkoitetaan muun muassa läpinäkyvyyttä, vuoropuhelua ja keskinäistä luottamusta. Uunituoreen raportin mukaan verohallinnon uudistaminen ei kuitenkaan yksin ratkaise pääomapaosta kärsivien maiden ongelmia. Tarvitaan myös poliittista tahtotilaa. mättä OECD:n luomaan verojärjestelmään. Monet maat kritisoivatkin varakkaiden teollisuusmaiden johtoasemaa sopimusta luonnosteltaessa. Kansainvälisen sopimuskehikon ollessa puolueellinen voidaan tehdä johtopäätös, että OECDmailla ei ole kykyä katsoa silmästä silmään kehittyvien maiden tarpeita. Sopimukseen sitoutumista vaivaa molemminpuolinen luottamuksen puute. Kansalliset toimet ja kolmas sektori mukaan Kansainvälinen taso ei ole riittävä, ellei maakohtaisesti ole tahtotilaa ratkaista globaaleja ongelmia. Kuitenkin myös kansallisella tasolla on Nilssonin mukaan ratkaisematta poliittisia kysymyksiä liittyen pääomapaon hillitsemiseen. Suomen hallituksella on uusi Verotus ja kehitystoimintaohjelma. Sen päätavoitteena on vahvistaa kehitysmaiden – erityisesti Afrikan – omaa verotuskykyä ja vaikutusmahdollisuuksia globaalissa veropolitiikassa. Ohjelmaa Ulkoministeriössä vetävä Vopio mainitsi raportin julkistamistilaisuudessa Suomella olevan sekä kahdenvälisiä että monenkeskisiä yhteistyöhankkeita Afrikassa. Lisäksi Ulkoministeriö tukee myös kansalaisjärjestöjen toimintaa. Esimerkkinä voidaan mainita Suomen tukevan UNDP:n kautta Verotarkastajat ilman Eetu Kukila Tiedottaja Attacin hankkeessa EU:n ATI-sitoumukset Afrikan laittomien pääomavirtojen kitkennässä. Attacin tiedotusmateriaalia Artikkeli on osa Attacin EU:n ATI-sitoumukset Afrikan laittomien pääomavirtojen kitkennässä-hanketta, joka saa tukea Eurooppa-tiedottamisen valtionavuista Kuvitus: Anna Kalso Keskinäisen luottamuksen merkitys pääomapaon hillitsemisessä muihin ATI:iin kuulumattomiin maihin. Järjestämme myös vertaisoppimista ja tiedonvaihtoa, joka hyödyttää kehitysmaita. Avunantajamaat hyötyvät myös toimintojensa koordinoinnista ja kokemusten jakamisesta kehitysmaiden tukemisessa. Ylläpidätte tietokantaa kehitysavusta kotimaisen rahoituksen mobilisointiin. Kerrotko siitä lisää? Parantaaksemme koordinointia ja kehitysapuun liittyvää kysyntää ja tarjontaa, otimme käyttöön kotimaisen rahoituksen mobilisointia, eli veronkantokykyä, käsittelevän tietokannan. Tietokanta tarjoaa tietoja kehitysmaiden vastaanottamasta julkisen kehitysavun määrästä ja toisaalta rahoittajamaiden myöntämästä kehitysavusta. Jäsenemme ovat kertoneet meille arvostavansa tämän palvelun tarjoamista. Tietokannalla on hieno visualisointi, mutta sillä on myös todellisia käyttötapauksia. Ensinnäkin tietokanta parantaa koordinointia kehitysavun ohjaamiseksi sitä tarvitseville maille. Se palvelee myös maan sisäistä koordinointia. Joskus rahoittaja voi toimia maassa missä on muita rahoittajia, eikä tämä yksittäinen rahoittaja tiedä näiden muiden olevan samassa maassa. Siksi on erittäin tärkeää koordinoida heidän toimintaansa. Yleensä yksi tärkeä piirre on kehitysmaan ohjaus hankkeessa. Avunantajien koordinointikokoukset järjestetään kumppanimaan johtajien kanssa. Tätä ei kuitenkaan joskus tapahdu, ja silloin on erittäin tärkeää, että rahoittajat tietävät, kuka muu tukee maata, ja kaikkien osaaminen saadaan käyttöön teknisen avun ja tuen koordinoinnissa. Kuinka näet ATI:n tulevaisuuden? Hyvä kysymys. ATI:n sitoutuminen teknisen yhteistyön lisäämiseen kotimaisten resurssien mobilisoinnissa ja verotuksessa on sidottu vuoteen 2020. Meillä oli konferenssi viime vuonna, ja konferenssissa ATI:n yleiskokous päätti jatkaa toimintaa myös vuoden 2020 jälkeen, koska jäsenistön mielestä ATI:n toiminta on ollut vakuuttavaa ja sillä on ollut myönteinen vaikutus. ATI:n ohjauskomitea perusti tämän vuoden alussa työryhmän, joka on ollut kiireinen valmistellessaan ATI:n vuoden 2020 jälkeistä julistusta, joka antaa toiminnalle uuden kehyksen. Tämän julistuksen luonnoksista on keskusteltu kaikkien ATI-jäsenten kanssa. Uusi ATI-julistus julkistetaan 17.11. Toivomme, että uusi julkilausuma tulee olemaan merkittävä askel kehitysmaiden veronkantokyvyn kehittämisessä. ? Omar El-Begawy Kirjoittaja on EU:n ATI-sitoumukset Afrikan laittomien pääomavirtojen kitkennässähankkeen ohjaaja ja Attacin puheenjohtaja. Mitä kansalainen voi asialle tehdä? ? Vaikka ongelmien ratkaisu vaatii poliittista tahtotilaa ja veroteknisiä ratkaisuja, voi myös kansalaiset kantaa kortensa kekoon. ? Kuluttajana voi vaikuttaa tukemalla Reilu verosertifikaatin saaneita yrityksiä. ? Vaatimalla päättäjiltä konkreettisia toimia asioiden suhteen. ? Pitämällä teemaa yllä keskustelussa niin julkisella kuin yksityisellä tasolla. ? Tukemalla kansalaisjärjestöjä ja levittämällä tietoutta. rajoja (Tax Inspectors Without Borders) –aloitetta ja YKyliopiston taloustutkimuslaitosta (UNU-WIDER), jolla on laajaa tutkimusja koulutusyhteistyötä Afrikassa. Myös Nilsson yhtyy Laukkasen mainitsemaan luottamuksen rakentamisen tärkeyteen. Kansallisella tasolla on toimittava kansalaisten tiedon ja luottamuksen lisäämiseen kohdistuvalla tavalla. Tässä kansalaisyhteiskunnan toimijat tulevat avuksi. Kansalaisjärjestöt toimivat linkkinä kansalaisten ja valtiovallan välillä. Kolmannen sektorin järjestöt auttavat myös pitämään valtiovaltaa tilivelvollisena kansalaisille. Toiminnalla pyritään vahvistamaan osapuolten välistä luottamusta. Veronkierto ja pääomapako ovat globaaleja ongelmia, joiden hillitsemisen eteen on tehty työtä. Työ ei ole kuitenkaan valmis, vaan edelleen on tehtävää niin kansallisella kuin kansainvälisellä tasolla. Tarvitaan luottamusta eri toimijoiden kesken niin, että osapuolet tunnustavat toisensa ja kykenevät näkemään haasteet laajemmalta perspektiiviltä. Siksi julkaisutilaisuuden lisäksi kansalaisyhteiskunnan ja hallinnon välistä keskustelua tarvitaan myös Suomessa. ? 4 Afrikan valtiot ovat kasvattaneet verotulojaan hitaasti. Verojärjestelmät eivät toimi tehokkaasti ja monet yritykset ja varakkaat henkilöt siirtävät pääomaa pois mantereelta. Arviot pääomapaon suuruudesta vaihtelevat riippuen laskentatavasta ja siitä, mitä kaikkea arvioissa huomioidaan. 4 Yleisesti ottaen tarkkaa tietoa pääomapakovirroista on vaikea saada. Erityisesti rikolliseen asetai ihmiskauppaan liittyvän pääomapaon suuruus on huterien arvioiden varassa. Afrikan unionin hyväksymän arvion mukaan mantereelta pakenee laitonta pääomaa n. 50 miljardia dollaria vuosittain. 5 IMF:n ja YK-yliopiston Wider-instituutin kokoamien laskelmien mukaan Afrikka menetti verotuloja n. 20 miljardia dollaria yritysten verovälttelyn takia ja 14 miljardia dollaria yksityishenkilöiden verovälttelyn takia vuonna 2014. 6 Pääomapakoa tapahtuu erityisen paljon öljyntuottajamaista, kuten Nigeriasta ja Päiväntasaajan Guineasta. Vaikka Afrikasta pakenee pääomaa vähemmän kuin monesta muusta 4 Johannesen & Pirttilä, 2016. 5 AUC/UNECA, 2015. Afrikan unioni käyttää Global Financial Integrity –järjestön määritelmää ja laskelmia pääomapaon suuruudesta 6 Johannessen & Pirttilä, 2016. Luvut pohjaavat lähteisiin Crivelli et al, 2015 ja Zucman 2015. 7 Cobham & Janský, 2017 ja Nnadozie et al, 2017 ja AUC, 2019. maanosasta, koskettavat menetykset mannerta muita kovemmin. Tutkimusten mukaan kaikista köyhimmät maat kärsivät nimittäin yritysten verovälttelystä eniten, vaikka ne samalla ovat muita riippuvaisempia juuri yritysten maksamista verotuloista. 7 Kanadalaisella kaivosyhtiöllä Barrick Goldilla on useita kultakaivoksia Tansaniassa, joista yksi on Buzwagin kaivos Shinyangassa. Yritys on ajautunut vakavaan riitaan maan halli tuksen kanssa, joka on syyttänyt sitä veronkierrosta ja verojen välttelystä. K uv a: Ev a N ils so n Mitä on laiton pääomapako? 1. Yritykset välttelevät veroja esimerkiksi kauppalukuja vääristämällä. Kun kauppalukuja vääristellään suuren yrityksen sisällä tytäryhtiöiden kesken, puhutaan siirtohinnoittelun väärinkäytöstä. 2. Rikolliset, esimerkiksi huumekauppiaat, ihmiskauppiaat ja asekauppiaat, käyvät kansainvälistä kauppaa. 3. Poliitikot, virkahenkilöt ja varakkaat piilottavat varojaan ulkomaisille salaisille tileille verottajan ulottumattomiin. Maita, joissa on pankkisalaisuus, kutsutaan usein veroparatiiseiksi tai finanssisalaisuusalueiksi. Lähde: AUC/ECA, 2015 Yritysten verovälttelystä johtuva pääomapako vuodessa* 20 miljardia dollaria Yksityishenkilöiden verovälttelystä johtuva pääomapako vuodessa** 14 miljardia dollaria * Crivelli et al. 2015 ** Zucman 2015 Raportti Pääomapako Afrikasta ja mitä Suomi ja EU voisivat tehdä luettavissa Attacin internetsivuilta osoitteesta www.attac.fi. Viisi kysymystä ja vastausta ATI:sta Tobias Fleckenstein työskentelee Addis Tax Initiativen sihteeristössä neuvonantajana. Tässä hän vastaa viiteen ATI:a koskevaan kysymykseen. Osoitteessa www.addistaxinitiative.net/map on ATI:n tietokantaan perustuva visualisointi josta näkee paljonko veronkantokyvyn kehittämiseen liittyvää kehitysapua kehitysmaat saavat, ja paljonko kehitysapua rahoittajamaat antavat. Mistä ATI-aloite tuli? ATI perustettiin vuonna 2015 Addiksessa järjestetyssä YK:n kolmannessa kehitysrahoitusta käsittelevässä konferenssissa. Eräät avunantajamaat korostivat tuolloin kehitysmaiden veronkantokyvyn vahvistamisen tarvetta YK:n kestävän kehityksen tavoitteiden rahoittamiseksi. Näitä maita olivat Saksa, Alankomaat, Iso-Britannia ja Yhdysvallat. Kehitysmaiden veronkantokyvyn vahvistamista koskeva julkilausuma esiteltiin konferenssin sivutapahtumassa ja herätti kiinnostusta samanhenkisten keskuudessa. ATI alkoi noin 35 jäsenellä, ja nyt mukana on 62 jäsentä. Ajatus kehitysmaiden veronkantokyvyn parantamisesta oli toki olemassa jo ennen ATI-aloitetta, ja sitä edistettiin eri tahojen toimesta. Mutta ATI antoi yhtenäisen kehyksen jonka alla työtä voitiin koordinoida. Minkä sanoisitte olevan päätehtävänne? Päätehtävämme on fasilitointi. Fasilitoimme vertaisvaihtoa, tarjoamme yhteistyöverkostoja ja järjestämme tapahtumia. Emme tarjoa paljon teknistä asiantuntemusta, koska meillä on monenvälisiä organisaatioita, kuten Maailmanpankki ja IMF, jotka ovat erittäin hyviä teknisen asiantuntemuksen tarjoamisessa. Emme myös aja maakohtaisia suosituksia, koska se on jokaisen maan omalla vastuulla. Esimerkiksi, jos jossain jäsenmaassamme oleva yhteyshenkilö sanoo tarvitsevansa asiantuntijaa tilintarkastusuudistuksessa tai valtion tilintarkastusyksikössä, niin voin kysyä Global Financial Integrityiltä tai OECD:ltä, jos heiltä löytyy asiantuntemusta tällä alalla. Jos löytyy, niin sitten yhdistän heidät toistensa kanssa. Joten pikemminkin tarjoamme asiantuntijavaihtoa kuin tarjoamme itse asiantuntemusta. Miksi maat liittyvät ATI:iin? ATI:iin liittyminen viestittää poliittista tahtoa tehdä verouudistuksia. On tärkeää, että tämä poliittinen tahto välittyy myös avunantajamaille. ATI-seurannassa näemme, että tekninen apu tai tuki ATI-kumppanimaissa on kasvanut vuodesta 2015 merkittävästi verrattuna
9 / 2020 • 45 Metsäjätit Nokiantiellä N inn i Ka iri sa lo M AAMME VAURAUDEN perinteinen kivijalka on ottanut arvaamattomia askeleita. Kaverit vanhasta maailmasta, Suomen hallitus ja työntekijöiden Paperiliitto, ovat sysätty tylysti syrjään. UPM-Kymmenen päätös sulkea Kaipolan tehdas yllätti maan johdon. Kannattavasta, mutta heikon tulevaisuuden tehtaasta haluttiin pikimmiten eroon. Heti perään työnantajia edustava Metsäteollisuus ry ilmoitti irtautuvansa yleisistä työehtosopimuksista, Suomen työmarkkinoille vakautta tuoneesta järjestelmästä. Jatkossa jokainen tuotantolaitos neuvotelkoon palkat työtekijöidensä kanssa paikallisesti! Mitä ihmettä, kysyy osuuskauppaväki? Toisin kuin metsäteollisuus antaa ymmärtää, kyse ei ole pelkästään paikallisesta sopimisesta tai paperimiehen liian lihavasta palkkapussista. Metsäjättien aloittama myllytys suomalaista yhteiskuntaa roisisti arvostelevine puheineen lieneekin tarkkaan käsikirjoitettu operaatio. Tähän mennessä tehdyillä toimilla pehmitetään kansalaisia vielä suurempaan uutiseen. Suomen metsäteollisuus petaa tietä uusille omistusjärjestelyille. Tässä kontekstissa ammattiyhdistysliikkeen lippulaivan, Paperiliiton järjestäytyneet työntekijät ovat liian hankala systeemi ylikansalliselle yrityskulttuurille. YHDYSVALLOISSA METSÄTEOLLISUUDEN nopea keskittyminen on pisteessä, jossa katseet on suunnattu yli valtamerien. Johtavat metsätoimijat, entistä suurempina, tähyilevät ostokohteita ja uusia puukuituun perustuvia tuotteita maailmalta. Metsäteollisuus ei ole auringonlaskun ala, päinvastoin. Biotalous on sijoitusmarkkinoilla päivän sana. Rahoitusta on helposti saatavilla ja korkotaso on matala. Talous on myös turvallisuuspolitiikkaa. Nokian kännykät koottiin pitkälti tuontikomponenteista. Kun tietotaito myytiin Yhdysvaltoihin, valot sammuivat Salon, Oulun ja Espoon toimitiloista. Nyt ajatellaan toiveikkaasti, että kun amerikkalainen metsäjätti tulee omistajaksi suomalaiseen metsäteollisuuteen, metsävaramme sitovat sen Suomeen. Samalla järjestely kiinnittää meidät vahvemmin länsiliittoumaan, kun Yhdysvalloilla on merkittäviä taloudellisia intressejä valvottavanaan Suomessa. METSÄTEOLLISUUS ELÄÄ SUURTA murroskautta meillä ja maailmalla. Puukuitu on jatkossa keskeinen raaka-aine monille uusille tuotteille ja se korvaa muovia ennennäkemättömissä käyttökohteissa. Ympäri maailman metsävarannot ovatkin nousemassa myös kansallisen päätöksenteon keskiöön. Itänaapurissa presidentti antoi syyskuun lopussa määräyksen, jonka mukaan vuoden 2022 alusta alkaen raakapuuta ei saa enää viedä Venäjältä ulkomaille. Toivottavasti Suomella on malttia vaurastua metsäaarteensa kanssa hyvässä sopusoinnussa ja riittävää kykyä torjua sammon liian hätäiset kauppamiehet. MARKKU TUHKANEN P.S. Kuuman kestävä muoviton kahvimuki osataan jo valmistaa Suomessa. Teemu Pukin Norwich Cityn ja HJK:n kotistadioneilla muoviset oluttuopit on vaihdettu kartonkisiin. Valkoviiniäkin muki sietää kolmisen tuntia, raportoidaan Kotkasta. Sen sijaan vodka ei suomalaiseen pahvimukiin pysähdy, vaan se tulee yhä saumoista käsille. Markku Tuhkanen seuraa politiikan kiemuroita #vaalikahvit-blogissaan Voiman nettilehdessä syyskuun alusta alkaen osoitteessa #vaalikahvit Tatuointi ei ole enää murhaa Tatuointibisnes on muuttunut eettisemmäksi ja ympäristöystävällisemmäksi. V EGA ANIUDESTA on tulossa tatuointialalla uusi normaali. Kun eläinoikeusja ympäristökysymyksistä on tullut valtavirtaa, myös vegaaniset tatuoinnit ovat entistä halutumpia. Moni ei edes tule ajatelleeksi, mitä ainesosia tatuoidessa käytetään, vaikka ne isketään ihon alle loppuelämän ajaksi. Tatuointia tehdessä ja niiden jälkihoidossa käytetään aineita, joista osa voi olla eläinperäisiä. Tatuointimuste saattaa sisältää esimerkiksi eläinperäistä glyseriiniä, luuhiiltä, sorkkien gelatiinia tai hyönteisten sellakkaa. Tatuoidun ihon puhdistukseen käytettävät saippuat ja jälkihoitovoiteet puolestaan sisältävät usein erilaisia eläinperäisiä aineita, kuten mehiläisvahaa. Eläimiä on voitu käyttää myös muiden tuotteiden tuotannon eri vaiheissa. Muun muassa tatuoinnin suojauksessa käytettävää kasviperäistä valkovaseliinia on testattu eläimillä. Ruuan kohdalla kuluttajan on usein helppo todeta vegaanisuus esimerkiksi ainesosien nimien, hajun, ulko näön tai maun perusteella. Kemiallisten tuotteiden, kuten lääketai kosmetiikkapakkausten aineluetteloissa kuluttajan pää menee helposti pyörälle. Läpinäkyvyyden kannalta on olennaista, että tuotteiden eettisyys ilmoitetaan selkeästi. Moni tatuointeja tekevä yrittäjä haluaa tästä syystä ilmoittaa selkeästi tatuointiensa vegaanisuuden. TATUOINTIAL A ON MUUTTUNUT nopeasti yhä eettisempään ja ympäristöystävällisempään suuntaan. Kasviperäisiä ainesosia voidaan nykyisin käyttää samoihin asioihin, mihin aiemmin käytettiin eläinperäisiä tuotteita. Useimmiten jopa edullisemmin. Kasvavan kysynnän ja laskevien tuotantokustannusten vuoksi isot tatuointi pigmenttien valmistajat ovat siirtyneet käyttämään täysin vegaanisia ainesosia. ”Periaatteessa melkein kaikki tatuointivärit ovat nykyään vegaanisia. Vegaaniset tatuoinnit on yleisiä, koska kuluttajat ovat valveutuneempia”, sanoo Camo Tattoo -liikkeessä Helsingin Kalliossa tatuointeja tekevä HennaMaria Nazarenko. ”Tosi hyvä juttu, että siirrytään enemmän vegaaniseen ja eettiseen suuntaan. Kunpa vielä keksisi, millä tämän muovin korvaisi”, Nazarenko huokaa. Tatuointia tehdessä syntyy valtava määrä muovijätettä, sillä kaiken tulee olla steriiliä tekovaiheen aikana. Tatuoi dessa verta ja kudosnesteitä vuotaa, kun tatuointikoneen neula tikkaa mustetta ihon alle. Infektioriski kasvaa, jos hygieniasta ei pidetä huolta, sen takia koneita ja työtasoja suojataan muovilla. Käsissä on koko ajan kertakäyttöhansikkaat ja valmiita tatuoi nteja kääritään kelmuun. AINA EI OLE KUITENKA AN varaa valita kaikkein ympäristöystävällisintä tuotetta, sillä allergiat ovat Suomessa yleisiä. Monissa vahvalta tuoksuvissa vegaanisissa hoitovoiteissa saatetaan käyttää mantelia tai muita allergisoivia ainesosia, joihin käyttäjä saattaa reagoida rajusti. ”Me haluamme olla hypoallerginen tatuointistudio. Valintoja on kuitenkin tehtävä sen kanssa, mikä on asiakkaalle ja mikä on niin sanotusti planeetalle turvallista. Periaate on kuitenkin se, että ainoa eläin, johon tatuointi saa sattua, on asiakas”, Nazarenko nauraa. TEKSTI ANTTI KURKO KUVA PINJA NIKKI Kuusi vuotta alalla ollut Henna-Maria Nazarenko on huomannut, että etenkin nuorempia asiakkaita kiinnostavat eläinja luontoaiheiset tatuoinnit. Tatuointi
46 • 9 / 2020 Tägi, töhry, sotku – rakkaalla lapsella on monta nimeä. Toiset vannovat niiden nimeen ja toiset kiroavat. Katutaidebuumin keskellä myös luvaton graffiti on pitänyt pintansa. N YKYAIKAINEN graffitikulttuuri syntyi 1970-luvulla New Yorkissa. Sittemmin se on levinnyt globaaliksi ilmiöksi ja samalla muovautunut. Välillä graffiti on nähty merkkinä rappiosta ja välillä sitä on juhlittu taidemuotona, jotkut ovat pelänneet sitä ja mainostajat puolestaan pyrkineet hyötymään niistä. Reak tioiden vaihdellessa kulttuuri on saanut uusia muotoja: luvattoman rinnalle on syntynyt erilaisia tapoja maalata luvallisia graffiteja. Tekijöiden toimintatapojen ohella myös teokset ovat moninaisia. Graffitit voivat olla värikkäitä ja kaikessa rauhassa maalattuja burnereita, kattaa kokonaiset junavaunut – tai ne voivat olla nopeasti kirjoitettuja nimimerkkejä eli tägejä. Näiden kaikkien ytimessä on kuitenkin maalaajan nimimerkki ja sen toisto. Tägi on monin tavoin graffitia puhtaimmillaan. KULUNEEN VUOSIKYMMENEN aikana Suomi on täyttynyt luvallisista graffiti seinistä ja useat museot sekä galleriat ovat esitelleet omia katsauksiaan aiheesta. Silti löytyy edelleen niitä, joita kiinnostaa luvaton tägääminen. Arrow ja Respo omaavat mittavan kokemuksen alasta ja heillä on näkemys siitä, mitä tägit tuovat yhteiskuntaan. ”Yhteiskunta on sellainen, että siihen pitää tehdä pieniä säröjä jotta se antaa itsestään enemmän”, Arrow toteaa. ”Helsinki on ihan ultra clean kaupunki, ja 99 prosenttia luvattomista maalauksista buffataan. On hyvin tilaa maalata kissoja sähkökoppeihin, mutta kaikki muu minimoidaan.” Arrow on sitä mieltä, että liian puhtaassa ja kliinisessä kaupungissa ei ole tilaa myöskään muulle marginaalille. Tässä tapauksessa isot muraalit ja luvalliset graffitiseinät eivät tee sitä samaa, mitä luvattomat graffitit. ”Mun mielestä on ihan hienoa, että tulee muraaleja ja että jengi saa jopa fygyä niistä. Ei se ole minulta pois, mutta se on ihan eri juttu. Eivät ne tyypit ole tuolla jossain ojassa tägäämässä”, Arrow jatkaa. ”Tosin voihan se muraalin tekijäkin käydä maalaamassa junia, mutta ne ovat kaksi ihan eri asiaa.” Respo huomauttaa, että lopulta luvallinen ja luvaton graffiti ovat tyystin eri teoksia. ”Eihän siinä luvallisessa duunissa ole muuta kuin se lopputulos. Luvattomassa on se kaikki muukin. Maalaaminen, ninjailu, kaikki. Katutaide ja graffiti ovat kyllä samalla kadulla, mutta eivät ne kävele käsi kädessä.” Luvattomasta teoksesta voi todeta, että itse maalaamisprosessi on osa teosta – jopa tärkein osa. Seinään jäävä jälki on dokumentaatio tuosta teoksesta. Luvallisesta graffitista tämä tekemiseen liittyvä performanssi puuttuu, ja valmista teosta voi pitää kuvana graffitista. Voi asian tietenkin toisinkin nähdä, eikä yksi näkemys sulje muita pois. TEOSTEN DOKUMENTOINTI on liittynyt graffitiin keskeisesti alusta alkaen. Nopeasti häviävät jäljet on taltioitu kameroilla. Graffiti on todennäköisesti tarkimmin syntymästään lähtien taltioitu taidemuoto. Toisaalta, aina dokumentointiin ei ole aikaa tai mahdollisuuttakaan, Arrow valottaa: ”Teen nopeasti ja varmasti moneen paikkaan. Usein ne voivat olla pestyjä seuraavana päivänä enkä saa niistä kuvia. Vaneriseinälle maalaamisen kulttuuri on täysin erilainen – teoksista otetaan kuvia ja laitetaan niitä instagramiin.” Alalla eniten arvostettujen junamaalarien kuvat puolestaan jäävät usein omiin arkistoihin eivätkä koskaan päädy suuren yleisön nähtäviksi. TYYLI ON GRAFFITIN olennainen osa. Se voi kertoa katsojalle paljon tekijästä, mutta samalla tyyli voi olla niin vierasta, ettei tekstistä saa selvää. Välillä koukerot voivat olla vaikeita tulkittavia itse tekijöillekin. Respon mukaan tyyli onkin perusedellytys – paitsi silloin kun se ei ole. ”Estetiikka ja tyyli on todella tärkeää. Se, kuinka kirjaimet on yhdistetty ja pienet nyanssit. Ja sitten on sitä ’kunhan saa selvää’ -osastoa, jota tehdään kuumiin spotteihin tai vaihtoehtoisesti hirveessä jurrissa.” ”On myös niitä joille se kämäsyys on kriteeri. Kyllä sitä lämpenee niille harakanvarpaillekin”, Respo jatkaa. Välillä näennäinen rumuus voi siis olla tarkoituksellista. 1990-luvun alussa Pohjoismaissa syntyi niin sanottu Ugly Style – eli antiesteettinen koulukunta. Graffiti-tyyleistä maisterityön Aalto-yliopistoon tehnyt Anssi Arte selittää Forms of Rockin’ -kirjassaan ”ruman tyylin” olleen vastaliike huipputekniselle maalaamiselle. Samoihin aikoihin yhteiskunnan koventuneet SANASTO PIISSI Graffiti, väännös englanninkielisistä termeistä ”piece” eli ”piece of art”. TÄGI Maalaajan nimimerkki, signeeraus. Tavallisesti yksivärinen, kirjoitettu tussilla tai spraylla. BURNERI Poikkeuksellisen hieno ja ansiokas graffiti. Polttaa muut ympärillään. BUFFAAMINEN Graffitin peseminen tai peittäminen maalilla. säröjä yhteiskunnan julkisivussa ”ESTETIIKKA JA TYYLI ON TODELLA TÄRKEÄÄ. ”
9 / 2020 • 47 GRAFFITI VASTAKULTTUURISTA MUSEOON OSA 1 TEKSTI JARI TAMMINEN KUVAT ARROW & RESPO asenteet ja otteet maalaajia kohtaan myös kannustivat nopeaan tyyliin. ”Usein nekään, jotka maalaavat niin sanottua uglya – siis ’antistylea’ – eivät ole tehneet sitä aina”, Respo huomauttaa. ”Ovat vaan kyllästyneet siihen entiseen ja ovat hakeneet jotain muuta.” Respo alleviivaa rumuudenkin taustalla olevan taidon merkitystä. ”Henkilökohtaisesti välillä ärsyttää, jos aloitetaan heti tekemään kämästä, eikä edes yritetä opetella ensiksi tekniikkaa. Toisaalta tällä hetkellä varsinkin nuoremmilla on myös aikamoinen 70-lukubuumi, ja siinä se kämäsyys on mun mielestä tosi jees!” Arrow huomauttaa, että paikka määrittää myös tyyliä. ”Sitä on treenattu miljoonia kertoja, että se menee hyvin ja on hyvän näköinen. Kun sen näkee itse valmiina ja se töhryksi sanottu näyttää vaan ihan vitun hyvältä, niin ei siitä voi tuntea huonoa oloa.” TYYLI JA ROSO vetävät puoleensa museoita ja gallerioita, ja taidemaailman lisäksi myös mainostajia. Graffi tiestetiikalla myydään kaikkea perheautoista alkaen. Arrow’n mukaan ”valtavirta tulee koko ajan lisää graffitiin ja se yrittää kaivaa esiin ne itseä hyödyttävät jutut”. Respo puolestaan huomauttaa, että nykyään ”lähinnä kaikki Suomen katumuotikuvat otetaan Suvilahden graffitiaidoilla ja skeittiparkissa”. Muotikuvien ja automainosten ohella graffitit ovat tuttuja esimerkiksi koulupenaalien kaltaisista kulutustuotteista. Tänä vuonna Suomen vanhin taidehuutokauppa Hagelstam järjesti ensikertaa katutaideteemaisen huutokaupan. Huutokaupassa myytävänä olleet teokset valikoinut Kasper Hagelstam kuvailee kokeilua menestykseksi. ”Aloite huutokaupasta tuli keräilijöiltä ja taiteilijoilta. Vastaanotto oli hirveän hyvä. Sekä myyjät että asiakkaat olivat innoissaan.” ”Kansainvälisiin taidemarkkinoihin verrattuna olemme tulleen tämän suhteen perässä ja oli jo korkea aika herätä”, Hagelstam lisää ja toteaa, että jatkoa valmistellaan jo. Samalla, kun graffitit ja katutaide löytävät tiensä myös taidemarkkinoille, on hyvä pitää mielessä, mistä teokset lopulta ponnistavat. Arrow muistuttaa, että se jännittävä ei ole syntynyt ilman vaivaa ja riskiä. ”Tyypit ovat voineet maksaa tuhansia euroja korvauksia jostain juna piissistä ja nyt se on museossa taiteena.” IHMISTEN KYKY sietää häiriöitä vaihtelee suuresti. Monissa kaupungeissa joiltain alueilta ylimääräiset elämän merkit poistetaan, kun taas toisessa osassa kaupunkia niiden annetaan jäädä paikoilleen. ”Esimerkiksi Kallion alue on hyvin pieni, mutta tämä alue ei ole olemassa ilman tägejä”, Arrow toteaa. Vaikka Helsingin Kallio muuttuu kovaa vauhtia ja Kurvissa räkäinen nakkikioski on vaihtunut italialaiseen artesaanipizzaan, myös säröt kuuluvat katu kuvaan. Arrow’n mukaan Suomessa meno on myös lopulta melko maltillista, mutta valtion omaisuuden hän katsoo tägien kirjoittajille kuuluvaksi alueeksi. ”Kyllä tägejä pitää olla, se on merkki ihmiselämästä”, Arrow tiivistää. Anssi Arte: Forms of Rockin’. 128 sivua. Document Press, 2015. Amir Arsames Escandar: Pixadores – Tuulensieppaajat. 2014. säröjä yhteiskunnan julkisivussa ”KYLLÄ TÄGEJÄ PITÄÄ OLLA, SE ON MERKKI IHMISELÄMÄSTÄ.”
48 • 9 / 2020 2025 € SIS. POSTIKULUT Tilaukset osoitteessa kauppa.voima.? , tilaukset@voima.? tai 044 238 5109 T-PAIDAT Antti Kalakivi PERINTÖ 35 € + POSTIKULUT Maalauksia, paikkoja, tekijöitä ja tarinoita helsinkiläisestä graf? tikulttuurista neljännesvuosisadan ajalta valokuvin ja tekstein. Jenni Holma, Veera Järvenpää ja Kaisu Tervonen NÄKYMÄTÖN SUKUPUOLI Ensimmäinen suomalainen tietokirja muunsukupuolisuudesta. Kirja koostuu valokuvista, omaäänisistä henkilötarinoista ja sarjakuvista. Pure Waste -paidat ovat 85 % puuvillaa, 15 % polyesteriä ja 100 % kierrätystä. Ne on valmistettu vaateteollisuuden hukkamateriaalista. Jokaista paitaa kohden säästyy 2700 litraa vettä. VOIMA KAUPPA 15 € SIS. POSTIKULUT SUOMI RADALLA Dokumentti kertoo tarinan suomalaisen katutaideja graf? tikulttuurin kehityksestä kaduilta gallerioihin. Elokuva esittelee tekijöiden ideologiaa, erilaisia näkemyksiä ja kohtaloita muuttuvassa yhteiskunnassa. DVD 20 € SIS. POSTIKULUT 29,90 € SIS. POSTIKULUT 29 € + POSTIKULUT 26,90 € SIS. POSTIKULUT Laura Gustafsson & Terike Haapoja MUSEUM OF NONHUMANITY Museum on Nonhumanity on Haapojan ja Gustafssonin yhteistyö, joka perehdyttää katsojan epäinhimillistämisen pitkään historiaan ja ilmenemismuotoihin. Kirja on Museum of Nonhumanity -näyttelyn dokumentaatio. Se sisältää museoteoksessa käytetyn arkistomateriaalin ja aihetta valottavia esseitä. Kirja syventää näyttelykokemusta, mutta toimii myös itsenäisenä teoksena. Kirjan kieli on englanti. Suvi Auvinen LIHAN LOPPU Mitä syömme huomenna? Ruokatrendit tulevat ja menevät, mutta yksi on tullut jäädäkseen: kasvissyönti. Lihantuotannon päästöjen vuoksi kasvissyöntiin siirtyminen saattaa olla jopa väistämätöntä. Veikka Lahtinen & Pontus Purokuru MIKÄ LIBERALISMIA VAIVAA? Liberalistinen kapitalismi on hallinnut länsimaissa vuosikymmenet, mutta nyt se on kriisissä. Ajankohtainen teos valottaa hallitsevan länsimaisen aatteen murenemista ja pohtii mitä voi tulla sen jälkeen. HELSINKI-GRAFFITIA VUOSILTA 1992–2017 Jay Kowski & Tiina Hiekkaranta 2025 € SIS. POSTIKULUT Tilaukset osoitteessa kauppa.voima.? , tilaukset@voima.? tai 044 238 5109 T-PAIDAT Antti Kalakivi PERINTÖ 35 € + POSTIKULUT Maalauksia, paikkoja, tekijöitä ja tarinoita helsinkiläisestä graf? tikulttuurista neljännesvuosisadan ajalta valokuvin ja tekstein. Jenni Holma, Veera Järvenpää ja Kaisu Tervonen NÄKYMÄTÖN SUKUPUOLI Ensimmäinen suomalainen tietokirja muunsukupuolisuudesta. Kirja koostuu valokuvista, omaäänisistä henkilötarinoista ja sarjakuvista. Pure Waste -paidat ovat 85 % puuvillaa, 15 % polyesteriä ja 100 % kierrätystä. Ne on valmistettu vaateteollisuuden hukkamateriaalista. Jokaista paitaa kohden säästyy 2700 litraa vettä. VOIMA KAUPPA 15 € SIS. POSTIKULUT SUOMI RADALLA Dokumentti kertoo tarinan suomalaisen katutaideja graf? tikulttuurin kehityksestä kaduilta gallerioihin. Elokuva esittelee tekijöiden ideologiaa, erilaisia näkemyksiä ja kohtaloita muuttuvassa yhteiskunnassa. DVD 20 € SIS. POSTIKULUT 29,90 € SIS. POSTIKULUT 29 € + POSTIKULUT 26,90 € SIS. POSTIKULUT Laura Gustafsson & Terike Haapoja MUSEUM OF NONHUMANITY Museum on Nonhumanity on Haapojan ja Gustafssonin yhteistyö, joka perehdyttää katsojan epäinhimillistämisen pitkään historiaan ja ilmenemismuotoihin. Kirja on Museum of Nonhumanity -näyttelyn dokumentaatio. Se sisältää museoteoksessa käytetyn arkistomateriaalin ja aihetta valottavia esseitä. Kirja syventää näyttelykokemusta, mutta toimii myös itsenäisenä teoksena. Kirjan kieli on englanti. Suvi Auvinen LIHAN LOPPU Mitä syömme huomenna? Ruokatrendit tulevat ja menevät, mutta yksi on tullut jäädäkseen: kasvissyönti. Lihantuotannon päästöjen vuoksi kasvissyöntiin siirtyminen saattaa olla jopa väistämätöntä. Veikka Lahtinen & Pontus Purokuru MIKÄ LIBERALISMIA VAIVAA? Liberalistinen kapitalismi on hallinnut länsimaissa vuosikymmenet, mutta nyt se on kriisissä. Ajankohtainen teos valottaa hallitsevan länsimaisen aatteen murenemista ja pohtii mitä voi tulla sen jälkeen. HELSINKI-GRAFFITIA VUOSILTA 1992–2017 Jay Kowski & Tiina Hiekkaranta 2025 € SIS. POSTIKULUT Tilaukset osoitteessa kauppa.voima.? , tilaukset@voima.? tai 044 238 5109 T-PAIDAT Antti Kalakivi PERINTÖ 35 € + POSTIKULUT Maalauksia, paikkoja, tekijöitä ja tarinoita helsinkiläisestä graf? tikulttuurista neljännesvuosisadan ajalta valokuvin ja tekstein. Jenni Holma, Veera Järvenpää ja Kaisu Tervonen NÄKYMÄTÖN SUKUPUOLI Ensimmäinen suomalainen tietokirja muunsukupuolisuudesta. Kirja koostuu valokuvista, omaäänisistä henkilötarinoista ja sarjakuvista. Pure Waste -paidat ovat 85 % puuvillaa, 15 % polyesteriä ja 100 % kierrätystä. Ne on valmistettu vaateteollisuuden hukkamateriaalista. Jokaista paitaa kohden säästyy 2700 litraa vettä. VOIMA KAUPPA 15 € SIS. POSTIKULUT SUOMI RADALLA Dokumentti kertoo tarinan suomalaisen katutaideja graf? tikulttuurin kehityksestä kaduilta gallerioihin. Elokuva esittelee tekijöiden ideologiaa, erilaisia näkemyksiä ja kohtaloita muuttuvassa yhteiskunnassa. DVD 20 € SIS. POSTIKULUT 29,90 € SIS. POSTIKULUT 29 € + POSTIKULUT 26,90 € SIS. POSTIKULUT Laura Gustafsson & Terike Haapoja MUSEUM OF NONHUMANITY Museum on Nonhumanity on Haapojan ja Gustafssonin yhteistyö, joka perehdyttää katsojan epäinhimillistämisen pitkään historiaan ja ilmenemismuotoihin. Kirja on Museum of Nonhumanity -näyttelyn dokumentaatio. Se sisältää museoteoksessa käytetyn arkistomateriaalin ja aihetta valottavia esseitä. Kirja syventää näyttelykokemusta, mutta toimii myös itsenäisenä teoksena. Kirjan kieli on englanti. Suvi Auvinen LIHAN LOPPU Mitä syömme huomenna? Ruokatrendit tulevat ja menevät, mutta yksi on tullut jäädäkseen: kasvissyönti. Lihantuotannon päästöjen vuoksi kasvissyöntiin siirtyminen saattaa olla jopa väistämätöntä. Veikka Lahtinen & Pontus Purokuru MIKÄ LIBERALISMIA VAIVAA? Liberalistinen kapitalismi on hallinnut länsimaissa vuosikymmenet, mutta nyt se on kriisissä. Ajankohtainen teos valottaa hallitsevan länsimaisen aatteen murenemista ja pohtii mitä voi tulla sen jälkeen. HELSINKI-GRAFFITIA VUOSILTA 1992–2017 Jay Kowski & Tiina Hiekkaranta
9 / 2020 • 49 100 Tilaukset osoitteessa kauppa.voima.? , tilaukset@voima.? tai 044 238 5109 25 € SIS. POSTIKULUT Jari Tamminen NAUTI TYHJYYDESTÄ Mainokset määrittävät sen, mitä kulutamme, kuinka elämme ja millaisen identiteetin rakennamme itsellemme. Vastamainos puolestaan auttaa huomaamaan myös muita toimintavaihtoehtoja. Kirja kerää yhteen Voimassa ilmestyneitä vastamainoksia ja niihin liittyviä artikkeleita. VOIMA KAUPPA JA MUITA VASTAMAINOKSIA 25 € + POSTIKULUT 26,90 € SIS. POSTIKULUT Kaisu Tervonen (toim.) 13 KATSELUASENTOA Televisio on entistä vähemmän kansakunnan yhteinen rituaali ja entistä enemmän jokaisen yksityinen tunneelämys. Esseekokoelma tarkastelee kolmestatoista vinkkelistä miltä televisio tuntuu. Kirjoittajat: Suvi Auvinen, Carmen Baltzar, Saara Hannus, Iida So? a Hirvonen, Silvia Hosseini, Ville Hämäläinen, Veikka Lahtinen, Sini Mononen, Pontus Purokuru, Tytti Rantanen, Marianne Savallampi ja Janne Siironen. Juho Toiskallio GRAFFITI WRAITTERIN KÄSIKIRJA Wraitterin käsikirja opastaa graf? tin tekemisen saloihin tarvikkeista toteutukseen ja dokumentointiin. Kirja esittelee graf? tin matkan 1960-luvun New Yorkista tämän päivän Suomeen. 42 € SIS. POSTIKULUT SILKKIMAKUUPUSSI Vietnamilaisten yksinhuoltajaäiten valmistama silkkimakuupussi sopii lakanaksi yökylään ja on kätevä reissussa. Silkki hengittää kesäkuumalla ja lämmittää talvella. Auki sivusta, helppo mennä sisään ja ulos, tasku tyynylle, tuplatikattu, Koko 90 x 220 cm, paino 140 g. 100 % silkkiä! 21 € SIS. POSTIKULUT Timo Kalevi Forss ja Aiju Salminen MITÄ ON PUNK? Punk on tullut jäädäkseen suomalaiseen kulttuuriin, mutta siitä ei ole juurikaan kirjoitettu lapsille. Nyt on tullut aika korjata tämä puute. Mitä on punk? on 5–12-vuotiaille lapsille suunnattu tietokirja. Kirja kertoo lapsiystävällisesti, mitä vuonna 1977 syntynyt punkrock on. 11 € SIS. POSTIKULUT Nika Dubrovsky PROTESTI Postittaisitko pinkit pikkarit hallitukselle? Kuka oli Rosa Parks? Miten voivat Koijärven linnut tänään? Näitä ja muita kysymyksiä voit pohdiskella Protesti – Vastarinnan historiaa -tietoja tehtäväkirjan parissa. Kirja sopii parhaiten yli 12-vuotiaille. 39 € 10 NUMEROA TILAA VOIMAA 10 NUMEROA! Tilaamalla Voiman kotiisi varmistat, että olet aina ensimmäisten lukijoiden joukossa! Tilaajana olet myös oikeutettu Voiman vaihtuviin tilaajaetuihin. Samalla tuet riippumatonta journalismia ja Voiman ilmestymistä jatkossakin. Kaikki tilaukset ovat määräaikaisia 10 numeron tilauksia. Voima ilmestyy 10 kertaa vuodessa. VASTARINNAN HISTORIAA Lisä ä tuot teita verk kok aup assa ! 2025 € SIS. POSTIKULUT Tilaukset osoitteessa kauppa.voima.? , tilaukset@voima.? tai 044 238 5109 T-PAIDAT Antti Kalakivi PERINTÖ 35 € + POSTIKULUT Maalauksia, paikkoja, tekijöitä ja tarinoita helsinkiläisestä graf? tikulttuurista neljännesvuosisadan ajalta valokuvin ja tekstein. Jenni Holma, Veera Järvenpää ja Kaisu Tervonen NÄKYMÄTÖN SUKUPUOLI Ensimmäinen suomalainen tietokirja muunsukupuolisuudesta. Kirja koostuu valokuvista, omaäänisistä henkilötarinoista ja sarjakuvista. Pure Waste -paidat ovat 85 % puuvillaa, 15 % polyesteriä ja 100 % kierrätystä. Ne on valmistettu vaateteollisuuden hukkamateriaalista. Jokaista paitaa kohden säästyy 2700 litraa vettä. VOIMA KAUPPA 15 € SIS. POSTIKULUT SUOMI RADALLA Dokumentti kertoo tarinan suomalaisen katutaideja graf? tikulttuurin kehityksestä kaduilta gallerioihin. Elokuva esittelee tekijöiden ideologiaa, erilaisia näkemyksiä ja kohtaloita muuttuvassa yhteiskunnassa. DVD 20 € SIS. POSTIKULUT 29,90 € SIS. POSTIKULUT 29 € + POSTIKULUT 26,90 € SIS. POSTIKULUT Laura Gustafsson & Terike Haapoja MUSEUM OF NONHUMANITY Museum on Nonhumanity on Haapojan ja Gustafssonin yhteistyö, joka perehdyttää katsojan epäinhimillistämisen pitkään historiaan ja ilmenemismuotoihin. Kirja on Museum of Nonhumanity -näyttelyn dokumentaatio. Se sisältää museoteoksessa käytetyn arkistomateriaalin ja aihetta valottavia esseitä. Kirja syventää näyttelykokemusta, mutta toimii myös itsenäisenä teoksena. Kirjan kieli on englanti. Suvi Auvinen LIHAN LOPPU Mitä syömme huomenna? Ruokatrendit tulevat ja menevät, mutta yksi on tullut jäädäkseen: kasvissyönti. Lihantuotannon päästöjen vuoksi kasvissyöntiin siirtyminen saattaa olla jopa väistämätöntä. Veikka Lahtinen & Pontus Purokuru MIKÄ LIBERALISMIA VAIVAA? Liberalistinen kapitalismi on hallinnut länsimaissa vuosikymmenet, mutta nyt se on kriisissä. Ajankohtainen teos valottaa hallitsevan länsimaisen aatteen murenemista ja pohtii mitä voi tulla sen jälkeen. HELSINKI-GRAFFITIA VUOSILTA 1992–2017 Jay Kowski & Tiina Hiekkaranta 100 Tilaukset osoitteessa kauppa.voima.? , tilaukset@voima.? tai 044 238 5109 25 € SIS. POSTIKULUT Jari Tamminen NAUTI TYHJYYDESTÄ Mainokset määrittävät sen, mitä kulutamme, kuinka elämme ja millaisen identiteetin rakennamme itsellemme. Vastamainos puolestaan auttaa huomaamaan myös muita toimintavaihtoehtoja. Kirja kerää yhteen Voimassa ilmestyneitä vastamainoksia ja niihin liittyviä artikkeleita. VOIMA KAUPPA JA MUITA VASTAMAINOKSIA 25 € + POSTIKULUT 26,90 € SIS. POSTIKULUT Kaisu Tervonen (toim.) 13 KATSELUASENTOA Televisio on entistä vähemmän kansakunnan yhteinen rituaali ja entistä enemmän jokaisen yksityinen tunneelämys. Esseekokoelma tarkastelee kolmestatoista vinkkelistä miltä televisio tuntuu. Kirjoittajat: Suvi Auvinen, Carmen Baltzar, Saara Hannus, Iida So? a Hirvonen, Silvia Hosseini, Ville Hämäläinen, Veikka Lahtinen, Sini Mononen, Pontus Purokuru, Tytti Rantanen, Marianne Savallampi ja Janne Siironen. Juho Toiskallio GRAFFITI WRAITTERIN KÄSIKIRJA Wraitterin käsikirja opastaa graf? tin tekemisen saloihin tarvikkeista toteutukseen ja dokumentointiin. Kirja esittelee graf? tin matkan 1960-luvun New Yorkista tämän päivän Suomeen. 42 € SIS. POSTIKULUT SILKKIMAKUUPUSSI Vietnamilaisten yksinhuoltajaäiten valmistama silkkimakuupussi sopii lakanaksi yökylään ja on kätevä reissussa. Silkki hengittää kesäkuumalla ja lämmittää talvella. Auki sivusta, helppo mennä sisään ja ulos, tasku tyynylle, tuplatikattu, Koko 90 x 220 cm, paino 140 g. 100 % silkkiä! 21 € SIS. POSTIKULUT Timo Kalevi Forss ja Aiju Salminen MITÄ ON PUNK? Punk on tullut jäädäkseen suomalaiseen kulttuuriin, mutta siitä ei ole juurikaan kirjoitettu lapsille. Nyt on tullut aika korjata tämä puute. Mitä on punk? on 5–12-vuotiaille lapsille suunnattu tietokirja. Kirja kertoo lapsiystävällisesti, mitä vuonna 1977 syntynyt punkrock on. 11 € SIS. POSTIKULUT Nika Dubrovsky PROTESTI Postittaisitko pinkit pikkarit hallitukselle? Kuka oli Rosa Parks? Miten voivat Koijärven linnut tänään? Näitä ja muita kysymyksiä voit pohdiskella Protesti – Vastarinnan historiaa -tietoja tehtäväkirjan parissa. Kirja sopii parhaiten yli 12-vuotiaille. 39 € 10 NUMEROA TILAA VOIMAA 10 NUMEROA! Tilaamalla Voiman kotiisi varmistat, että olet aina ensimmäisten lukijoiden joukossa! Tilaajana olet myös oikeutettu Voiman vaihtuviin tilaajaetuihin. Samalla tuet riippumatonta journalismia ja Voiman ilmestymistä jatkossakin. Kaikki tilaukset ovat määräaikaisia 10 numeron tilauksia. Voima ilmestyy 10 kertaa vuodessa. VASTARINNAN HISTORIAA Lisä ä tuot teita verk kok aup assa ! 2025 € SIS. POSTIKULUT Tilaukset osoitteessa kauppa.voima.? , tilaukset@voima.? tai 044 238 5109 T-PAIDAT Antti Kalakivi PERINTÖ 35 € + POSTIKULUT Maalauksia, paikkoja, tekijöitä ja tarinoita helsinkiläisestä graf? tikulttuurista neljännesvuosisadan ajalta valokuvin ja tekstein. Jenni Holma, Veera Järvenpää ja Kaisu Tervonen NÄKYMÄTÖN SUKUPUOLI Ensimmäinen suomalainen tietokirja muunsukupuolisuudesta. Kirja koostuu valokuvista, omaäänisistä henkilötarinoista ja sarjakuvista. Pure Waste -paidat ovat 85 % puuvillaa, 15 % polyesteriä ja 100 % kierrätystä. Ne on valmistettu vaateteollisuuden hukkamateriaalista. Jokaista paitaa kohden säästyy 2700 litraa vettä. VOIMA KAUPPA 15 € SIS. POSTIKULUT SUOMI RADALLA Dokumentti kertoo tarinan suomalaisen katutaideja graf? tikulttuurin kehityksestä kaduilta gallerioihin. Elokuva esittelee tekijöiden ideologiaa, erilaisia näkemyksiä ja kohtaloita muuttuvassa yhteiskunnassa. DVD 20 € SIS. POSTIKULUT 29,90 € SIS. POSTIKULUT 29 € + POSTIKULUT 26,90 € SIS. POSTIKULUT Laura Gustafsson & Terike Haapoja MUSEUM OF NONHUMANITY Museum on Nonhumanity on Haapojan ja Gustafssonin yhteistyö, joka perehdyttää katsojan epäinhimillistämisen pitkään historiaan ja ilmenemismuotoihin. Kirja on Museum of Nonhumanity -näyttelyn dokumentaatio. Se sisältää museoteoksessa käytetyn arkistomateriaalin ja aihetta valottavia esseitä. Kirja syventää näyttelykokemusta, mutta toimii myös itsenäisenä teoksena. Kirjan kieli on englanti. Suvi Auvinen LIHAN LOPPU Mitä syömme huomenna? Ruokatrendit tulevat ja menevät, mutta yksi on tullut jäädäkseen: kasvissyönti. Lihantuotannon päästöjen vuoksi kasvissyöntiin siirtyminen saattaa olla jopa väistämätöntä. Veikka Lahtinen & Pontus Purokuru MIKÄ LIBERALISMIA VAIVAA? Liberalistinen kapitalismi on hallinnut länsimaissa vuosikymmenet, mutta nyt se on kriisissä. Ajankohtainen teos valottaa hallitsevan länsimaisen aatteen murenemista ja pohtii mitä voi tulla sen jälkeen. HELSINKI-GRAFFITIA VUOSILTA 1992–2017 Jay Kowski & Tiina Hiekkaranta 100 Tilaukset osoitteessa kauppa.voima.? , tilaukset@voima.? tai 044 238 5109 25 € SIS. POSTIKULUT Jari Tamminen NAUTI TYHJYYDESTÄ Mainokset määrittävät sen, mitä kulutamme, kuinka elämme ja millaisen identiteetin rakennamme itsellemme. Vastamainos puolestaan auttaa huomaamaan myös muita toimintavaihtoehtoja. Kirja kerää yhteen Voimassa ilmestyneitä vastamainoksia ja niihin liittyviä artikkeleita. VOIMA KAUPPA JA MUITA VASTAMAINOKSIA 25 € + POSTIKULUT 26,90 € SIS. POSTIKULUT Kaisu Tervonen (toim.) 13 KATSELUASENTOA Televisio on entistä vähemmän kansakunnan yhteinen rituaali ja entistä enemmän jokaisen yksityinen tunneelämys. Esseekokoelma tarkastelee kolmestatoista vinkkelistä miltä televisio tuntuu. Kirjoittajat: Suvi Auvinen, Carmen Baltzar, Saara Hannus, Iida So? a Hirvonen, Silvia Hosseini, Ville Hämäläinen, Veikka Lahtinen, Sini Mononen, Pontus Purokuru, Tytti Rantanen, Marianne Savallampi ja Janne Siironen. Juho Toiskallio GRAFFITI WRAITTERIN KÄSIKIRJA Wraitterin käsikirja opastaa graf? tin tekemisen saloihin tarvikkeista toteutukseen ja dokumentointiin. Kirja esittelee graf? tin matkan 1960-luvun New Yorkista tämän päivän Suomeen. 42 € SIS. POSTIKULUT SILKKIMAKUUPUSSI Vietnamilaisten yksinhuoltajaäiten valmistama silkkimakuupussi sopii lakanaksi yökylään ja on kätevä reissussa. Silkki hengittää kesäkuumalla ja lämmittää talvella. Auki sivusta, helppo mennä sisään ja ulos, tasku tyynylle, tuplatikattu, Koko 90 x 220 cm, paino 140 g. 100 % silkkiä! 21 € SIS. POSTIKULUT Timo Kalevi Forss ja Aiju Salminen MITÄ ON PUNK? Punk on tullut jäädäkseen suomalaiseen kulttuuriin, mutta siitä ei ole juurikaan kirjoitettu lapsille. Nyt on tullut aika korjata tämä puute. Mitä on punk? on 5–12-vuotiaille lapsille suunnattu tietokirja. Kirja kertoo lapsiystävällisesti, mitä vuonna 1977 syntynyt punkrock on. 11 € SIS. POSTIKULUT Nika Dubrovsky PROTESTI Postittaisitko pinkit pikkarit hallitukselle? Kuka oli Rosa Parks? Miten voivat Koijärven linnut tänään? Näitä ja muita kysymyksiä voit pohdiskella Protesti – Vastarinnan historiaa -tietoja tehtäväkirjan parissa. Kirja sopii parhaiten yli 12-vuotiaille. 39 € 10 NUMEROA TILAA VOIMAA 10 NUMEROA! Tilaamalla Voiman kotiisi varmistat, että olet aina ensimmäisten lukijoiden joukossa! Tilaajana olet myös oikeutettu Voiman vaihtuviin tilaajaetuihin. Samalla tuet riippumatonta journalismia ja Voiman ilmestymistä jatkossakin. Kaikki tilaukset ovat määräaikaisia 10 numeron tilauksia. Voima ilmestyy 10 kertaa vuodessa. VASTARINNAN HISTORIAA Lisä ä tuot teita verk kok aup assa !
50 • 9 / 2020 Teatteri Betty Show on groteskia trash-riehaa riippuvuuksista Delta Venuksen Sara Melleri ja Asta Honkamaa haluavat tehdä yhteisöllistä esitystaidetta itsensä ja toisten kunnioittamisen hengessä. TEKSTI TUOMAS RANTANEN Silja M ink kin en N ÄYTTÄMÖN SEINÄT on vuorattu vaaleanpunaisilla verhoilla ja lavasteista korostuvat teatterin meikkauspöytä, ylellinen sänky, antiikkipuhelin ja kylpyamme. Esityksen alkaessa hämärän keskeltä erottuu viisi uupunutta, joilla kaikilla on korkeat valkoiset peruukit ja runsas ehostus. Unelias kokonaisvaikutelma tuo hetkeksi mieleen Prinsessa Ruususen, mutta tarkemmin ajateltuna kyse taitaakin olla pitkäksi venähtäneiden juhlien jälkeisestä koomasta. Näin alkaa Delta Venus -ryhmän The Betty Show. Kansallisteatterin Willensaunaan viime keväälle valmisteltu näytelmä jäi hetkeksi koronan jalkoihin, mutta nyt se pyörii uudella Vallilan Kansallisteatterin näyttämöllä loppuunmyydyille katsomoille. ”Olihan se maaliskuinen peruutus juuri ennen ensi-iltaa shokki, vaikka pientä maailmanlaajuiseen kriisin nähden. Jatkettiin kuitenkin treenejä ajatellen, että se esitetään sitten, kun se on mahdollista,” kertoo ohjaaja Sara Melleri. ”Se, että olemme tehneet Bettyä pitkään on tarkoittanut, että olemme todella sitoutuneet esitykseen sen tekijöinä. Tiedämme tavanomaista vahvemmin, mitä esityksessä käsitellään, miksi ja miten”, täydentää Asta Honkamaa. Delta Venus on pari vuotta sitten perustettu teatteriryhmä, jonka viime vuonna Kiasmassa nähdyssä burleskija drag-vaikutteisessa Let Me Be Your Fantasyssä esiintyi laaja kirjo taiteentekijöitä. The Betty Showssa lavalla nähdään Mellerin ja Honkamaan ohella Kreeta Salminen, Rosanna Kemppi ja Annika Poijärvi. Esityksessä käsitellään päihteiden käyttöä yhdistämällä myyttejä ja arkea campista ja trash-estetiikasta vaikutteita ottaneella tyylillä. ESITYKSEN ALOITTAVASSA soolomonologissa yksi Bettyistä kertoo diivanäyttelijän elkein urastaan Suomi-Filmin kulta-aikoina. Tarinaan sekoittuu outoja Hollywood-viitteitä ja se vaikuttaa limittyvän tuoreemman ajan tilanteeseen, jossa Betty herää joidenkin jatkojen jälkeen muistinsa kadottaneena ja vähemmän glamouristi keskeltä omia ulosteitaan. Toiset Bettyt ilmentävät esimerkiksi itsensä nöyryyttämistä esiintymistilanteessa ja kokaiinin käyttöä lohtulääkkeenä perhearjessa. Yhdessä satiirisessa kohtauksessa televisiojuontaja haastattelee alentuvasti kahta päihdemenneisyydestään avautuvaa Bettyä. ”Olemme tutkineet riippuvuuden eri muotoja suhteessa omiin kokemuksiimme ja lukemaamme kirjallisuuteen. Meillä Suomessa etenkin alkoholismia käsitellään usein opetuksellisesti ja tunnustuksellisesti. Itse haluan moralisoinnin sijaan hakea siihen toista twistiä, jopa vähän glorifioida riippuvuutta”, kuvaa Melleri. Oman lisänsä aiheen käsittelyyn ovat tuoneet korona-ajan erityisolosuhteet. ”Olen saanut itsekin lohtua addiktioista, kun yhteyttä muihin ihmisiin tai itseen ei jaksa tai kykene löytämään. Koronan aiheuttama sosiaalinen eristäytyminen on vähentänyt ihmisten mahdollisuuksia kohtaamiseen ja varmasti lisännyt myös ongelmallisia riippuvuuksia”, Honkamaa pohtii. ”Korona on varmasti ollut ja on haastavaa aikaa ihmisille, joilla on jokin riippuvuus. Tämä aika muutenkin ruokkii addiktioita ja tarjoaa koko ajan uusia juttuja mihin koukuttua. Toivon resursseja päihdetyöhön pandemian aikana ja sen jälkeenkin, ja vähemmän stigmatisointia ja syrjintää.”, Melleri huokaa. OLENNAISTA DELTA VENUKSEN toiminnassa on tekijöiden mielestä yhteisöllisen työtavan etsiminen. ”Kyse on melko perinteisestä ryhmäteatterin tekemisestä, mutta epätavallista tässä on se, että äijien sijaan leikkimässä on viisi naista. Näyttelijänä olen tottunut siihen, että oma keho on kaikkien katseen alla ja siitä voi sanoa mitä vain. Pidän siksi tärkeänä, että meillä on luotu prosessissa oma turvallisen tilan ohjeistus. Se on avannut tilaa luovuudelle ja hulluuden vapauttamiselle”, Melleri kertoo. Honkamaa vahvistaa, että ryhmässä taidetta lähestytään tekijöiden hyvinvointi edellä. ”Olemme halunneet luoda työskentelyilmapiirin, jossa ikäviä asioita ei tarvitse lakaista minnekään, vaan pulmia voidaan ratkaista yhdessä. Itselleni erityisen tärkeä rutiini on se, että aloitamme jokaisen harjoituksen kertomalla miten kullakin menee.” Sukupuolella on merkitystä riippuvuusasioissakin. Melleri muistuttaa, että tutkimusten mukaan naiset juovat enemmän yksin kotona ja miehet ryhmässä ja ulkona. Hänestä nais addikti on kuitenkin esineellistävä käsite samalla tavalla kuin naistaiteilija. ”Olen feministi ja feministinen taiteilija. Tekijänä minua kiinnostaa tässä esityksessä erityisesti naisena laajentaa naisroolien skaalaa ja samalla lisätä samastamispintaa naiseuteen. Silti en halua viestiä, että kyse olisi vain valkoisen naisen feminismistä. Juuri nyt olennaista on luoda intersektionaalisesti tilaa myös muilla tavoilla marginaalisille kehoille.” Honkamaallekin taiteen poliittisuus on eri asia kuin minkään aatteen alle julistautumista. Hänen mukaansa taideteos ottaa kantaa silloinkin, kun tekijöiden tarkoitus ei ole sanoa mitään. ”Ajattelen, ettei minulla ole mitään kattavaa eetosta, jonka kautta aina toimisin. Olen aika epätäydellinen enkä pyri muuhun kuin siihen, että jos vahingoitan työskennellessäni muita tai minua vahingoitetaan, ne asiat pyritään selvittämään. Sisällöllisesti olen luultavasti äärimmäisen keskiluokkainen, ja sen suhteen haluan tulla vielä tietoisemmaksi.” Delta Venus: Betty Show Esitykset Vallilan Kansallisteatterissa 19.12. asti VIISI BETTYÄ . Rosanna Kemppi, Kreeta Salminen, Annika Poijärvi, Sara Melleri & Asta Honkamaa.
9 / 2020 • 51 ”Korkeakulttuuripakoisen ja poliittisesti rienaavan epäkorrektin Arto Salmisen dramatisointia Sofokleen Oidipuksen ja almodovarilaisesti virittyneen sukupuolisen moninaisuuden kautta voi katsantokannasta riippuen pitää keinotekoisena tai nerokkaana. Toki se voi olla myös molempia yhtäaikaa. Näin tulkitsemalla ainakin vältetään Salmisen teosten kohdalla helposti eteen tuleva läpikyynisyyden vaara ja tavoitetaan tekstin näennäisen nihilismin takainen aito huoli yhteiskunnan kasvavasta epäoikeudenmukaisuudesta.” Arto Salminen & Juhana von Bagh: Paskateoria. Esitykset Tampereella päättyneet. Lisäesitykset muualla mahdollisia. ”Kapitalismi kieltäytyykin toistuvasti lähtemästä mukaan kapitalismin leikkiin. Se ei suostu käymään keskustelua kapitalismin keinoin, vaan kurkistelee kiiltävän pinnan taakse. Elina Kilkun ja Raisa Omaheimon ohjaama kabaree rakentuu numeroista, joissa hahmotetaan teemaan liittyviä kysymyksiä. Keskustelujen lomassa katosta saattaa laskeutua ikoninen My Little Pony tai katsotaan valkokankaalta Suomenlinnan lautalla kuvattu Titanic-mukaelma.” Elina Kilkku & Raisa Omaheimo: Kapitalismi – tarinoita pääomasta. Teatteri Jurkassa 10.12. asti ”Vain tunnin mittainen Syd Barrett on ulkoiselta olemukseltaan kuin reaaliaikainen rock-konsertti, joka tiivistymisen sijaan etenee takaperin kliimaksista syventyvään taantumaan. Se on kuin bändiin hajoamiseen johtavat viimeiset harjoitukset treenikämpällä. Pohjimmiltaan tämä pieni ja koskettava näytelmä on ajan ja paikan ylittävä surumielinen kuvaus mielen pirstaloitumisesta.” Juha Hurme: Syd Barrett. Teatteri Telakalla 20.12. asti ”Vuonna 1939 Suomi kävi sotaa ja poikkeusoloissa keksittiin kieltää myös tanssien järjestäminen. Sen johdosta tansseja pidettiin salaa autioissa ladoissa ja hämärissä kellariloukoissa. Esityksessä sota-aikainen underground rinnastetaan 1990-luvun rave-kulttuurin alamaailmallisiin tunnelmiin. Korona-ajan erilaisten läheisyyskieltojen teema jää sivummalle, vaikka esitys osoittaakin miten tanssi itsessään on oiva väline kuvaamaan keholliseen kommunikaatioon liittyviä esteitä ja estoja.” Antti Lahti & työryhmä: Tanssikielto. Kuopion Kaupunginteatterissa 19.11. asti ”Harhama perustuu Ilmari Rantamalan nimellä vuonna 1909 julkaistuun omaelämänkerralliseen esikoisteokseen, joka on kirjailijanimen takana vaikuttavan Algot Untolan (1868–1918) pääteos. Esitys koostuu toisiinsa löyhästi liittyvistä kohtauksista ja vetävistä laulunumeroista. Villi huumori kukkii filosofisten pohdintojen rinnalla. Nykykatsoja voi samaistua nuoren miehen itsensä etsimiseen ja maailman tutkimiseen.” Ilmari Rantamala & Juha Hurme: Harhama. Espoon kaupunginteatterissa 7.11. asti ”Näyttämön reunojen seinillä roikkuu soittimia, ja yhdessä valaistuksen kanssa instrumentit muuttavat tilaa musiikkikaupaksi, päähenkilöiden kodeiksi, pojan duunipaikaksi eli pölynimurikorjaamoksi ja – todellakin! – Dublinin vilkkaiksi kaduiksi. Jopa satamaksi. Ennen esitystä ei tulisi mieleen, että kun pianoon nojaavat ihmiset kopauttavat rytmimunat vasten toisiaan, se tarkoittaa heidän olevan baarissa nauttimassa viskipaukut, mutta tätä katsoessa tajuaa heti, että näin on laita.” Jakob Höglund: Once. Lilla Teatern 31.12. asti Teatterissa nyt! Nämä arviot kokonaisena ja lisää taidekritiikkejä osoitteessa PASKATEOREETIKKO VAUHDISSA . Päätoimittaja Juurakko (Miko Petteri Jaakkola) on sisäistänyt kaupallisen median toimintatavat ja olemuksen. Jo nn e Re nva ll NAISVIHALLE NOLLATOLERANSSI, MYÖS VERKOSSA H iljattaisen Elokapinaa ja poliisin voimankäyttöä käsitelleen twiittini jälkeen se taas iski: naisvihan järjetön määrä sosiaalisessa mediassa. Paljolta lienen säästynyt, mutta näin kokeneemmankin palautteen vastaanottajan pysäytti vihamielisen roskan määrä. Moni nuori naispoliitikko kertoi siivonneensa monen tunnin ajan törkyä sosiaalisesta mediastaan Elokapinaa käsitelleiden kommenttiensa jälkeen. Sanotaan, että politiikkaan ei pitäisi lähteä, jos ei kestä palautetta. Kyllä sitä kestetäänkin, mutta asiattomuutta, uhkauksia tai huorittelua ei voi sallia. Ne ovat rikoksia ”oikeassakin” maailmassa, ja niiden tulisi olla täysimääräisesti rangaistavissa myös somessa ja verkossa. Kuinka moni mieskansanedustaja saa viestejä, joiden kirjoittaja uhkaa tulevansa tekemään seksuaalista väkivaltaa poliitikolle tämän kertoessa poliittisia kantojaan? Niinpä aika harva. Alustojen pitää myös tuntea vastuunsa ja niillä pitää olla jatkossa sama julkaisijavastuu kuin muillakin medioilla, esimerkiksi sanomalehdillä. Naisiin kohdistuva vihapuhe verkossa pyrkii vaientamaan naiset ja tytöt. Samaten kuin katuhäirintä joissain maissa pyrkii rajoittamaan naisten ja tyttöjen liikkumatilaa kaupungeissa ja laajemmin yhteiskunnassa tästä sentään olemme suurempana epidemiana päässeet jo eroon verkkohäirintä pyrkii vaientamaan naisia ja tyttöjä, jotka ilmaisevat itseään ja omia mielipiteitään tai ovat poliittisesti aktiivisia. Naisten häirintä ja heihin kohdistuva vihapuhe tuntuu edelleen, käsittämättömällä tavalla, olevan täysin hyväksytty puheenparsi, jota ei tunnisteta vihapuheeksi. Kun seuraa somekeskusteluja, asiattomia naisille osoitettuja viestejä näkyy jatkuvasti. Silti hyvin monet naiset sanovat, ettei häirintä tunnu missään, koska ”tätä tämä on”. Naiset ovat kovettaneet nahkansa vastaanottamaan törkeää kommentointia, vaikka näin ei kuuluisi olla. Miksi tällainen vähättely ja alistaminen saa verkossa vain jatkua, ikään kuin se olisi olennainen osa naiseutta? Ihmisoikeudet ovat niin tärkeitä, ettei niitä saa kukaan viedä keneltäkään pois ei edes itse itseltään. Meidän naisten tulisi herätä siihen, että asiaton someviestittely on ahdistelua, jota ei tarvitse hyväksyä tai kestää. Jossain rajan on tultava vastaan. Sirpa Pietikäinen Euroopan parlamentin jäsen sirpa.pietikainen@europarl.europa.eu WWW.SIRPAPIETIKAINEN.EU
52 • 9 / 2020 PERSOONA ROHKEA JA INNOSTUNUT, KAIKESSA PÄÄMÄÄRÄTIETOINEN MAN: ”Tiedän oikein hyvin päämääräni mihin pyrin. Siinä suhteessa olen ollut hyvin järjestelmällinen aina. Voi sanoa näin, kun on jo kahdeksankymmentä ja tarkastelee elämäänsä taaksepäin.” MUUSIKKO KLASSINEN, ”ASIAKIRJASÄVELLYKSET”, VIIHDE, LASTEN MUSIIKKI MAN: ”Luulen, että suurimmalle osalle ihmisiä, kirja tarjoaa valtavat määrät yllätyksiä. He ovat lukeneet vain lehtien palstoilta ja kuulleet televisiosta tai radiosta haastatteluja, jotka keskittyvät lähinnä minun viihdepuoleeni ja juuri mistään muusta ei paljon tiedetäkään.” KIRJAILIJA RUNOT, ROMAANIT, TIETOKIRJAT, YHTEISHANKKEET MAN: ”Esa Saarinen osasi vetää oikeasta narusta. Hän tuli luokseni aloittaen sanoilla: ”Puhuisimmeko filosofiasta? Minähän innostuin, ja kun olimme tutustuneet toisiimme, päätimme tehdä rajuja temppuja yhdessä.” TOIMITTAJA LEHTIJUTUT, RADIOJA TV-OHJELMAT, ELOKUVAT MAN: ”Minä ryhdyin jo siinä 1960-luvun alkuvaiheissa ansaitsemaan freelancer-kirjoittajana. Televisiolla oli valtava merkitys. Se, että minä tein ties mitä puuhia televisiossa, se vauhditti minun kysyntääni myös keikkamarkkinoilla.” M. A. Nummisen haastattelu af Kelhon peränurkkaan on tehty salatelefóónin välityksellä. TEKSTI MARKKU TUHKANEN KUVA NINNI KAIRISALO LAPSUUS TURVALLINEN, EI RAHAHUOLIA, ITSEVARMUUS MAN: ”Isäni oli somerolaisen osuusliike Oraksen toimitusjohtaja, mikä takasi kohtuullisen turvallisen olon perheelle ja myös aika hyvän kasvuympäristön. Kyllähän osuusliikkeen toimitusjohtajan poika paikkakunnalla huomattiin.” ”SAKSA PYSTYI antamaan käytännöllisesti katsoen kaiken minkä halusin.” M. A. Numminen lempiterassillaan Berliinissä vuonna 2019. Kempinski Hotel sijaitsee Kurfürstendammilla. Kuva: Pedro Hietanen. ESIINTYJÄ ARMOTON KEIKKATAHTI, SUURSUOSIO RUOTSISSA, SISULLA SAKSAAN MAN: ”Pidin hyvin huolta itsenäisyydestäni ja itse ratkaisin mille keikoille lähden ja mille en. Pedro Hietasen kanssa laskimme, että vuonna 1979 meillä oli 300 keikkaa ja päätimme laskea määrän 250:en vuodessa. Uupumus alkoi ilmentyä vasta sitten kun lähestyin kuuttakymmentä.”
9 / 2020 • 53 TALOUS SINNIKKYYTTÄ JA RISKINOTTOA, LEVYJEN ÄÄNITYKSET OMASTA PUSSISTA MAN: ”Taloudellisia pettymyksiä on tullut. Olen tuottanut esimerkiksi intialaissävytteistä musiikkia kokonaisen LP:n, ja maksoin monta vuotta sitä laskua, jonka pankkilainalla alun perin rahoitin. 1970-luvun lopulla Baddingille tekemäni parit kolmet single levyt, maksoin taas helposti Ruotsin keikkarahoillani. YHTEISKUNTA KULTTUURIVASEMMISTO, SKDL:N JÄSEN, ISÄN OSUUSTOIMINTALIIKE MAN: ” Olimme Ele Aleniuksen kanssa hyvin tiukasti samaa mieltä, että jos uusi Vasemmistoliitto päästää vanhoja stalinisteja mukaan, niin me emme kumpikaan liity. YSTÄVÄT JATKUVA KIINNOSTUS UUSIIN IHMISIIN MAN: ”Mielelläni tutustuin tuntemattomiin ihmisiin. Jos näin inhottavan näköisen miehen, menin tutustumaan ja huomasin, että inhottavan näköinen mies on ihan mainio äijä ja viihdyin hänen seurassaan oivallisesti.” M. A. Nummisen haastattelu af Kelhon peränurkkaan on tehty salatelefóónin välityksellä. Mitä jokaisen taiteilijan tulisi tietää pitkästä urasta ENSIKOSKETUS ON HÄMMENTÄVÄ. Puolen tuhannen sivun tiiliskiveen on kirjattu neljännesvuosisata M. A. Nummisen elämää. Kirja ulottuu 1980-luvun loppuun ja sisällysluettelo on vuosilukuja. Ulkoasu on poikkeuksellisen selkeä. ”Halusin, että kirjainkoko on riittävä, jotta plusmiinus minun ikäiseni voisivat lukea sen vaivatta”, kertoo 80-vuotias elämäkerturi. Huippuesiintyjä huomioi myös lukijansa. Muistelmat I on lukukokemuksena kaksijakoinen. Alkuun pienet yksityiskohdat ja poukkoilevuus tilanteesta toiseen ärsyttävät, mutta kun tyyliin ja henkilöihin tulee vuosien vaihtuessa enemmän yhteistä kosketuspintaa, kirjaa ei malta päästää käsistään. Numminen on selvästikin halunnut kirjoittaa ennen kaikkea kulttuurihistorian. Sille on paikkansa. 1960-luvun alkupuolesta ei ole edelleenkään kirjoittanut juuri muita. Tarkkoine kuvauksineen ja uusine tietoineen se jää yhdeksi pohjateokseksi aikakauden tuleville tutkijoille. Periaate on sama kuin nuoruusvuosia käsitelleessä Helsinkiin -kirjassa, joka tosin on romaanimuotoinen. Siitä on ilmestynyt sopivasti uusintapainos vuoden alussa, sekin silmäystävällisellä kirjasin koolla. Elämäkerran lukuisia anekdootteja on riepoteltu juhlavuoden mittaan medioissa. Niitä riittää, tässä pari vähemmälle huomiolle jäänyttä. Ruotsin koulukeikoillaan M. A. Numminen tapasi runsaasti suomalaisten siirtolaisperheiden jälkikasvua. Koululaiset, joiden opetus tapahtui äidin kielellä ja jotka muutoin kuulivat ruotsia ympärillään, osasivat hyvin molempia kieliä. Ruotsinkielisen opetuksen kokeneilla suomalaislapsilla oli kieliongelmia enemmän. Numminen kannattikin jo 1970-luvun lopussa kouluopetusta siirtolaislapsille heidän omalla kielellään. Valitettavasti kielitieteilijä Tove Skutnabb-Kankaan kanssa suunniteltu kirja aiheesta ei koskaan ilmestynyt suomeksi. Se olisi ollut hyödyllinen teos 1990-luvulta alkaen meilläkin. Love Recordsin konkurssin kohdalla ei voida liikaa alleviivata, miten Numminen henkilökohtaisesti käytti kaikki mahdolliset ja mahdottomat keinot levy-yhtiön pelastamiseksi. Pettymys erityisesti omien puoluetovereiden saamattomuuteen kirpaisi. Edelleenkin harmittaa Loven tekijänoikeustulojen valuminen ylikansallisille musiikkijäteille. Yksityisasioistaan rohkea ja utelias hämähäkki kirjaa totutun niukasti, vaikka kiinnostuksen kohteet ja elämän valinnat sivuilta toki selviävät. Poikkeuksen tekee kaunis kuvaus jykevästä rakastumisesta nykyiseen puolisoon. Muusan huomiointiin liittyy myös yksittäiseen hetkeen liittyvä suosikkilauseeni teoksesta, mikä kuvannee Nummisen persoonaa laajemminkin: ”En ollut 1960-luvun jälkeen esittänyt avantgardetanssia, mutta nyt oli sen aika!” M. A. Numminen: Kaukana väijyy ystäviä – Muistelmat I, Docendo 2020 M. A. Numminen: Helsinkiin – Opiskelija Juho Niityn sivistyshankkeet 1960–1964, Uusintapainos Aviador 2020 JULKISUUS VAIN TYÖMINÄ JA TAITEILIJAIMAGO, OLUEN YSTÄVÄ MAN: ”Mitä?! Pitäisikö minun mielestäsi levitellä iltapäivälehtiin tai viihdelehtiin tautejani ja epäonnistumisiani?
54 • 9 / 2020 Aistivoimainen viisaus pelastaa Maapallon Minna Salami kirjoittaa tiedon ja vapautumisen filosofiaa feministisestä afrikkalaisesta näkökulmasta kaikkien ihmisten ja maapallon hyvinvoinnin hyväksi. Hänen uutuuskirjansa Aistien viisaus neuvoo kohti todellisen itsensä löytämistä osana yhteiskunnallista muutosta. TEKSTI MIIA VISTILÄ N IGERIALAIS -suomalais-ruotsalainen Minna Salami on kommentoinut aikamme ilmiöitä ja suuria filosofisia kysymyksiä afrikkalaisesta feministisestä näkökulmasta vuodesta 2010 MsAfropolitan-blogissaan. Hänen esikoiskirjansa Aistien viisaus käsittelee tietoa, identiteettiä ja henkistä vapautumista omaksi itsekseen tienä ihmisten todelliseen hyvinvointiin ja elämään harmoniassa ympäristönsä kanssa. Salami kritisoi europatriarkaaliseksi kutsumaansa tiedon tuottamisen tapaa: luokittelelua, mittaamista ja omistamista, joiden päämääränä on vallan hankkiminen tiedon kohteen yli. Tällainen tieto kolonialisoi kohteensa, oli se sitten toinen ihminen, kansa tai maapallo, ja sen tarkoituksena on valkoisen miehen valta-aseman ylläpitäminen silloinkin, kun sen avulla väitetään ratkaistavan maailman ongelmia. Teknisen, hallintaan johtavan tiedon vastapainona hän näkee aistivoimaisen viisauden, joka on enemmän kuin astillista (joka usein käsitetään vain seksuaalisena). Se on yhteyttä maailmaan aistien avulla; viisautta joka tulee siitä, että ymmärrämme miten maailma vaikuttaa meihin ja miten me vaikutamme maailmaan. Aistivoimainen viisaus johtaa kaikkia osapuolia vahvistavaan yhteistoimintaan ja vapauteen. LUOVUUS, TAITEET ja omien tarinoiden kertominen ja löytäminen ovat tärkeitä välineitä aistivoimaisen tiedon vahvistamiseen. Niiden avulla voi etsiä totuutta, johon sisältyy myös empatia ja omista kokemuksista lähtevä ymmärrys itsestä. Tämä on erityisen tärkeää vähemmistöille, joista kertovat tarinat lähtevät muiden käsityksistä tai jotka ovat kokonaan näkymättömiä. Salami on löytänyt oman tiensä kokeilemalla. Aistivoimainen tieto ei ole vain teoriaa ja mielen ymmärrystä, vaan kokemuksia ja tekoja. ”Patriarkaalisessa yhteiskunnassa ei koeta ongelmaksi sitä, että naiset vastustavat patriarkaattia älyllisiin perustein, vaan nimenomaan se, jos naisten vastustus alkaa näkyä teoissa”, hän kirjoittaa Aistien viisaudessa. Salami puhuu kirjassaan mielen dekolonisaatiosta: ”Siinä ei revitä ajattelutapoja irti juurineen, vaan istutetaan lempeästi uusia näkemyksiä, jotka ajan myötä työntävät haitalliset ajatukset tieltään.” Mieskeskeisen maailmankuvan ja käytännön toiminnan hylkäämisen lisäksi mustan feministin on pitänyt dekolonialisoida mielensä myös esimerkiksi historian suhteen: ”Nielin pureksimatta kertomukset siitä, että eurooppalaiset löysivät Niger-joen, Egyptin pyramidit ja koko Afrikan 1400-luvun laajentumisretkillään. En tiennyt, että afrikkalaiset kuningaskunnat olivat nekin lähettäneet valtuuskuntia 1400-luvun Eurooppaan. Suuret valtakunnat, kuten Benin, Ašanti, Kongo ja Etiopia, perustivat lähetystöjään Eurooppaan kahmiak seen valtaa omalla maaperällään.” Myös kieli on tärkeä mielen dekolonisaation väline. Dekolonialisoiva kieli parantaa menneisyyden haavoja ja mahdollistaa kehon ja mielen yhtey den. Sen pitää olla riittävän helposti ymmärrettävää, jotta se yhdistää ihmisiä. Itsensä vapauttamisen ohella Salami puhuukin ihmisten välisten yhteyksien merkityksestä. Hänelle meditaatio on ollut tärkeä minuuden vahvistaja, ja buddhalainen maailmankuva on muutenkin läheinen: ”Pohjimmiltamme olemme kaikki yhtä. Vaikka meillä on erillinen minuus, se on osa suurempaa kokonaisuutta.” Yhteys omaan itseen vahvistaa aitoa yhteyttä toisiin ihmisiin ja kaikkeen ympärillä, mikä johtaa haluun huolehtia kaikesta elollisesta. IDENTITEETTEIHIN Salami neuvoo suhtautumaan arvostavasti, mutta ei liikaa kiinnittyen. Ne toimivat kompasseina, auttavat ymmärtämään omaa paikkaa maailmassa, mutta ovat muuttuvia, ajallisia ja paikallisia. ”Vähän yli sata vuotta sitten olisin ollut brittiläis-venäläinen, koska Nigeria kuului Britannialle ja Suomi oli osa Venäjää”, Salami huomauttaa. Kirjassaan hän muistuttaa identiteettien kaupallisista lähtökohdista: ”Yksilön identiteetti on melko uusi keksintö jopa länsimaissa ja sen tarkoitus on rohkaista kuluttamiseen.” Myös poliittisten identiteettien – ja minuuden etsinnän – avulla myydään tuotteita. Aitoa minuutta tai poliittista muutosta ei kuitenkaan voi ostaa. Tulevaisuudelta Salami toivoo, että ihmisiä kohdeltaisiin ensisijaisesti tasavertaisina inhimillisinä olentoina, ei identiteettien luomien rajojen kautta. Ihmisen identiteettiä tärkeämpää pitäisikin olla hänen persoonallisuutensa: ”Unelmani ja haluni, suruni ja iloni, inhimillisyyteni ovat paljon tärkeämpiä kuin ihonvärini, sukupuoleni, yhteiskuntaluokkani tai ammattini.” Minna Salami: Aistien viisaus Suomennos Sini Linteri Kustantamo S&S, 240 s. Ala n H ow ard Minna Salami rohkaisee kirjassaan avautumaan aistien viisaudelle esimerkiksi taiteen kautta. Minna Salami • Kirjailija, luennoitsija, bloggaaja • Esikoisteos Aistien viisaus (Sensuous Knowledge 2019) • MsAfropolitan-blogi vuodesta 2010 • Nigerialais-suomalais-ruotsalainen, asuu Lontoossa. Kirjailija
K ORONAEPIDEMIAN AIKA on ollut kulttuurialalle vaikea. Tapahtumissa työskenteleviltä työt pysähtyivät kokonaan. Jopa kirjailijoille ja toimittajille ajat ovat olleet hankalat, vaikka moni irvaili aluksi, ettei epidemian aiheuttama eristäytyminen ole mitenkään poikkeuksellista, sillä ainahan kirjoitushommia on paiskittu kotona. Monia kirjailijoita häiritsi keväällä kotona jälkikasvu, jonka koulunkäynti muuttui etä”opetukseksi”. Opettajien ammattikunnan arvostus nousi megalomaanisesti, kun aikuinen kulttuurin tukipilari tajusi, ettei osaa derivoida, ei tiedä onko ”piano” en vai ett-sukuinen, onko tomaatti hedelmä, vihannes vai marja eikä osaa auttaa lasta suunnistamaan kartan ja kompassin kanssa edes lähipuistossa. Opettaja-kirjailijoiden päivätyöt muuttuivat yötöiksi, kun päivät kuluivat peruskoulun parissa. Mutta koska houkutuksia iltamenoihin ei ollut, monen kynä suihki valtavaa vauhtia. EPIDEMIAN ERISTYKSEN AJAN varmoja kulttuurialan – tai noh, jonkinlaisen viihteen ja aivojen tyhjennyksen alan – voittajia ovat monikansalliset, televisiosarjoja suoltavat ja veroja pakoilevat suoratoistojätit. Ehkä kotimaisenkin kulttuurin arvo nousee, kun kansainvälisissä tuotannoissa vilahtavat muutamat, tosin harvat, suomalaisnäyttelijät. Epävarmat ja inhottavat koronaepidemian ajat, kansainväliset kriisit ja ilkeilevä poliittinen populismi saattavat on niin uuvuttavia, että kirjan lukeminen, ihan kevyenkin, tuntuu pikemminkin työltä kuin huvilta. Silloin sohvalla makoilu kaukosäädin kädessä vie voiton. SYKSYN KOITETTUA KORONAN leviäminen Suomessa on hidastunut ja yhteiskunta avautunut. Silti ikävyyksiä riittää: Kirjoja rakastavien vuotuiset messut ovat tauolla. Nettiin siirtyneissä tapahtumissa viljellään puistattavaa ”digiloikka”-sanaa. Kirjojen julkistusjuhliakaan ei pidetä. Niin kuin kirjailijat, myös kulttuuritoimittajat kaipaavat eniten julkistusbileitä! Kriitikothan viettävät syksyä elokuusta jouluun tanssikengät jalassa, skumppakuplat nenässä. Tosin kirjailija David Foster Wallace (1962–2008), juuri ilmestyneen Päättymätön riemu -järkäleen (Siltala) luoja, pelkäsi kirjansa ilmestymistä toimittajien ja bileiden takia. J. R. R. Tolkienin fantasiaa mukaillen Wallace kutsui toimittajien kohtaamista ”Sauronin punaiseksi silmäksi”, kauhun ilmentymäksi. Kun kustantaja Little, Brown sai hänet raahattua Päättymättömän riemun kutsuille New Yorkiin yökerhoon, tähti itse piileskeli bileissään yläparvella ja kävi jatkuvasti vessassa. (Monet luulivat hänen vetävän siellä kokaiinia, mutta hän kävikin syljeskelemässä mällejä.) Jos Wallace olisi saanut lääkityksensä kohdalleen, eikä olisi poistunut keskuudestamme aivan liian aikaisin, hän olisi saattanut pärjätä korona epidemian keskellä hyvin. Hän oli sielultaan vetäytyvä ja työteliäs. Ei ihme, että hän sai aikaiseksi yhden 1900-luvun suurimmista teoksista, sillä hän tapasi siteerata Goethea: ”Ilman sitoutumista on vain tehottomuutta, viivyttelyä.” IIDA SIMES TUHKAA JA TIMANTTEJA Ku va : Ve ld a Pa rk kin en Päättynyt riemu The cabinet 12.11. – 19.11. Hamilton-manaatin vaikea elämä 4.12. 17.1. Rakkaudella, agatha 9.12. 19.12. TEHDASTEATTERI.FI 050 4122344 liput@tehdasteatteri.fi Itäinen Rantakatu 64 A (Manilla) Turku Boka din biljett nu! Premiär den 13 november Föreställningar 13.11 – 16.12 Teaterhuset Universum, Styrmansgatan 13, H:fors KLOCKRIKETEATERN & SIRIUS TEATERN Mer info: klockrike.fi | universum.fi Biljetter: tiketti.fi Julius Caesar Blankvers & glittertoga vo im a.? /u uti ski rje Tilaamalla uutiskirjeen pysyt kärryillä artikkeleista, lukijatarjouksista ja mielenkiintoisista tapahtumista!
56 • 9 / 2020 TEKSTI ANTTI KURKO TEKSTI MIIA VISTILÄ T YÖN JA TEHOKKUUDEN kultuurihistorian tunteminen auttaa ymmärtämään suomalaisen politiikan ja tunnekulttuurin nykypäivää. Työ ja tunteet ovat liittyneet eri tavoin toisiinsa eri vuosikymmenillä. Kullekin aikakaudelle tyypillisen tunteiden ilmaisun kautta on luotu kuvaa itsestä ja muista hyvinä ihmisinä ja työntekijöinä. Mona Mannervuo kuvaa kirjassaan Ihmiskone töissä – Sotienjälkeinen Suomi tehokkuutta tavoittelemassa (Gaudeamus) kuinka 2020-luvun tehokkuusajattelu liittyy sotakorvausten ajan työnohjaukseen ja ihmiskuvaan. Vaikka käsitteet ovat muuttuneet, on ihmisen toiminnan katsotaan pohjautuvan yksilölliseen neurologiaan, jota voi ja pitää koneen tavoin ohjailla. Laiskuuden paheksunta on pitänyt pintansa kautta vuosikymmenten ja näkyy edelleen esimerkiksi perustulosta tai työajan lyhentämisestä käytävissä keskusteluissa. Myös 1900-lukulaiset opit ajanja rahankäytön optimoinnista kuulostavat 2020-luvulla kovin tutuilta. Kirja tarjoaakin monta ahaa-elämyksiä erilaisten aikamme ilmiöiden paljastuessa kovin vanhoiksi keksinnöiksi. Suurin muutos on tapahtunut käsityksessä hyvästä työntekijästä: 1900luvun puolivälin hyvä työläinen suoritti tehtävänsä kurinalaisesti koneen osana joukosta erottumatta tai liikoja innostumatta. 2000-luvun projektityöelämässä erottautumiskyky ja innostus ovat hyveitä, ja vaatimus ulkoiseen kuriin sopeutumisesta on vaihtunut odotukseksi itsekurin hyödyntämisestä. Mona Mannervuo: Ihmiskone töissä Gaudeamus 2020, 326 s. Y HDYSVALTALAISEN Jenny Offillin kirjan Ilmastoja tapahtumat sijoittuvat Brooklynin hipsterialueelle. Tarinan päähenkilö Lizzie on kirjastonhoitaja, joka päätyy auttamaan suosittua ilmasto-podcastin pitäjää Sylviaa vastaamaan huolestuneiden kuuntelijoiden kysymyksiin. Ja niitähän riittää. Ilmastoja käsittelee nykypäivän huolia, jotka ovat täyttäneet ihmisten elämän. Ilmastonmuutos ahdistaa, vanhemmuus on neuroottista suorittamista ja kansan kahtiajakautuminen vieroittaa ihmiset toisistaan. Väistämättömänä edessä avautuvan suurtuhon merkkejä näkyy kaikkialla. Donald Trump valitaan presidentiksi. Omenat tarvitset kylmiä talvia, mutta miten käy omenasatojen ilmaston lämmetessä? Rautakauppias haikailee vanhoja hyviä aikoja, jolloin Brooklynin väestörakenne ei ollut vielä muuttunut gentrifikaation myötä. Päähenkilö pohtii kenen seuraan kannattaa lyöttäytyä, kun pökäle osuu tuulettimeen: keistä tulee alfoja ja keistä beetoja? Kirjassa luotu asetelma on ajankohtaisuudessaan kutkuttava. Offillin tyyli on persoonallinen sillä lyhyiden päiväkirjamaisten hetkien ja havaintojen varaan rakennettu tarina rikkoo perinteistä proosan rakennetta. Tässä valitettavasti on myös kirjan heikkous. Ohuen juonirakenteensa ja poukkoilevan kerrontansa vuoksi lukijan ajatukset alkavat harhailla ja henkilöhahmot jäävät valitettavan etäisiksi. Jenny Offill: Ilmastoja Suom. Marja Luoma Gummerus 2020, 205 s. Työn ja tehokkuuden historiaa Huolta huomisesta Kirja-arviot Kiinan suuri harppaus kohti maailmanvaltaa Kiinan digitaalinen valvontajärjestelmä poistaa ihmisten yksityisyyden ja vahtii poliittista oikeamielisyyttä. V IELÄ NOIN kymmenen vuotta sitten väitettiin, että Kiina oli matkalla demokraattiseksi yhteiskunnaksi. Ajatus oli, että taloudellisesti vaurastuva kansa alkaisi pikkuhiljaa vaatia vapauksia, mikä johtaisi kommunistisen komentotalouden romahdukseen. Keskustelua ei käyty siitä, tuleeko Kiinasta demokratia, vaan milloin Kiinasta tulee demokratia. Tätä kirjoittaessa vuosikymmenen takainen visio tuntuu auttamattoman naiivilta. Kiinasta on kehittynyt entistä autoritaarisempi yhteiskunta, digidystopia, joka valvoo omia kansalaisiaan neuroottisella tavalla. Kiinaa johtava kommunistinen puolue on hyökännyt säälimättömästi Hong Kongin demokratia-aktivisteja vastaan ja sortaa karmealla tavalla uiguurivähemmistöään. Erinomaisesta He olivat natseja (Teos, 2016) -teoksesta tunnettu Katarina Baer ja valokuvaaja Kalle Koponen asuivat Kiinan Shanghaissa loppu kesästä 2019 tammikuun loppuun 2020. Koronaviruksen leviäminen Kiinan Wuhanista pande miaksi päätti vierailun aiemmin kuin oli suunniteltu. Puolen vuoden kokemukset on nyt koottu kirjaan Kiinan suurin harppaus – Päämääränä maailman valvotuin kansa. Kirjan nimi viittaa puhemies Maon vuosina 1958–1960 käynnistämään suureen harppaukseen, jonka tarkoituksena oli kuroa nopeasti länsimaiden tekninen ja taloudellinen etumatka kiinni. Lopputulos oli katastrofi, jonka seurauksena miljoonat kiinalaiset kuolivat nälkään. Nyt Kiina on ikään kuin tekemässä samaa – vain keinot ovat toisenlaiset. BAERIN JA KOPOSEN KIRJA jakautuu tiiviisiin lukuihin, joista kukin kartoittaa nyky-Kiinan yhteiskuntaa eri näkökulmista. Koposen mainiot ja monivivahteiset kuvat täydentävät enimmäkseen sujuvaa tekstiä. Faktaaineiston erittelyn välissä tavalliset kiinalaiset kertovat elämästään. Koronavirus on keskeinen osa tätä tarinaa, sillä Kiinan hallinnon reaktio ja toimet epidemian leviämistä vastaan ovat vain lisänneet kansalaisten valvontaa. Kiinan julkilausuttuna tavoitteena on ollut kaiken kattava videovalvontajärjestelmä. Kommunistinen puolue suhtautuu hyvin epäluuloisesti omiin kansalaisiinsa ja tämän vuoksi valvoo ja kontrolloi heitä. Näin se pystyy tehokkaasti nitistämään orastavat demokratiavaatimukset, jotka saattaisivat uhata sen valtaa. Kaikkein eniten kommunistinen puolue haluaa vaalia vakautta. Baerin ja Koposen kirjaa lukee hiukset pystyssä. Juuri kun olet luullut kuulleesi pahimman, kirjoittajat kertovat, että lisää on tulossa. Hämmentävintä on, että tavalliset kiinalaiset vaikuttavat hyväksyneen oman yksityisyytensä murentamisen. Lukuisat kiinalaiset käyvät vapaaehtoisesti läpi valvontajärjestelmien kuvavirtaa, ja yliopistoissa opiskelijoiden ajattelua valvovat erikseen siihen valitut henkilöt. Toisaalta Kiina käyttää omien kansalaistensa alistamisessa samaa logiikkaa kuin kapitalistisetkin yhteiskunnat: tehdään palvelusta tai tuotteesta niin houkutteleva, että ihminen on valmis myymään oman informaationsa sen saadakseen. Kiinan suurin harppaus muistuttaa lukijaansa siitä, että taistelu yksityisyydestä on akuutti myös meillä Suomessa. Katarina Baer & Kalle Koponen: Kiinan suurin harppaus – Päämääränä maailman valvotuin kansa Teos, 208s. TEKSTI ESKO JUHOLA
9 / 2020 • 57 MAINOS 1/2 TEKSTI MIIA VISTILÄ T OISIINSA sukusitein liitetyt Euroopan kuningashuoneet ja aatelissukujen yläluokkaiset miehet yrittävät yhä päättää valtioiden asioista keskenään, mutta alamaisista on tullut kansalaisia, ja valta pakenee aatelisten otteesta. Matti Niemisen käsikirjoittama ja Anssi Rauhalan sarjakuvaksi sovittama, kuvittama ja tekstaama historiallinen draama Väinö I – Suomen Kuningas kertoo saksalaisen Hessenin prinssi Friedrich Karlin neljästä kuukaudesta syksyllä 1918. Historiallisen aineiston perusteella on dramatisoitu tarina siitä, miten hän toimi ja ehkä ajatteli aikana, jolloin Suomen monarkistit taivuttelivat häntä maansa kuninkaaksi. KESKIAIKAISEEN EUROOPPA AN sijoittuvassa Hermannin piirtämässä ja käsikirjoittamassa Bois-Mauryn tornit -sarjassa matkustetaan Santiago de Compostelaan ja takaisin. Ritari BoisMaury on pestautunut pyhiinvaeltajien suojelijaksi, mutta tarina ei kerro vain hänestä, vaan seurueista, joiden polut kohtaavat, mutta halut risteävät. Seuraa juonitteluja, ruumiita ja selviytymistä ankarissa olosuhteissa. Sarja tunnetaan leiskuvasta värityksestään. Taiten kootut kirkkaat, mutta sointuvat paletit kertovat elävästi vuodenja vuorokaudenaikojen vaihteluista. Berliinistä Jupiterille, Keski-Euroopasta kosmokseen Pidemmät versiot ja muita arvioita osoitteessa Voima.fi:stä löytyvät sarjakuva-arviot kertovat poliittisista juonitteluista historiallisessa Euroopassa ja tulevaisuuden avaruudessa SARJAKUVATAITEILIJA Jesse Matilaisen kolmas pitkä albumi Avaruuspakolainen sivuaa ilmastonmuutosta ja rasistisia ennakkoluuloja. Samalla se on seikkailu, rakkaustarina ja kertomus sääntöjen rikkomisesta niitä tärkeämmän päämäärän hyväksi. Päähenkilöt, itsenäistyvä parikymppinen Pandi, hänen monta seikkailua kokenut isoäitinsä, sekä eräältä kuulta löytyvä pakolainen Artemis, sovittavat halujaan ja tarpeitaan yhteen pienellä aluksella. Ja kun yksin avaruudessa ei pääse pakoon itseään, joutuu samalla kohtaamaan omat ajatuksensa. Matti Nieminen & Anssi Rauhala: Väinö I Suomen Kuningas Täysi Käsi 2020, 71 s. Hermann: Bois-Mauryn tornit 3: Germain Sininen Jänis 2019, 46 s. Hermann: Bois-Mauryn tornit 4: Reinhardt Sininen Jänis 2020, 46 s. Jesse Matilainen: Avaruuspakolainen omakustanne 2020, 130 s. T he New York Times paljasti viime vuonna, kuinka Unkarin pääministerin Viktor Orbánin lähipiiri on haalinut itselleen järjestelmällisesti EU:n maataloustukia. Ensin Orbánin hallitus huutokauppasi tuhansia hehtaareja valtion maata perheenjäsenilleen ja läheisille kumppaneilleen, sitten niille ohjattiin miljoonien EU-tuet. Viimeinen Orbánin Fidesz-puolueesta riippumaton sanomalehti lakkautettiin kaksi vuotta sitten, edellinen 2016. Puolassa tuomarilaki antaa hallitukselle oikeuden valita ja erottaa korkeimman oikeuden tuomareita. Lokakuussa perustuslakituomioistuin kielsi valtapuolueen painostuksesta abortin, vaikka sikiö olisi vakavasti epämuodostunut. Bulgariassa on koko syksy osoitettu mieltä korruptoitunutta hallintoa vastaan. EU:ssa on tänä syksynä keskusteltu kiivaasti oikeusvaltioperiaatteesta. Unioni on päättämässä poikkeuksellisen suuresta elpymispaketista, ja sen suurimpien hyötyjien joukossa on maita, joiden oikeusvaltiokehityksestä on oltu huolissaan jo pitkään. Tukivaroja halutaan jäädyttää, jos valtio ei noudata oikeusvaltioperiaatteita. Mitä oikeusvaltioperiaate sitten tarkoittaa? Käytännössä kyse on periaatteista, jotka suojelevat meitä mielivallalta ja diktatuurilta. Oikeusvaltiossa julkisen vallan käyttö perustuu lakiin, oikeuslaitokset ovat riippumattomia, vaalit vapaita ja sananvapautta, jokaisen perusoikeuksia ja moniäänistä kansalaisyhteiskuntaa kunnioitetaan. Meille suomalaisille nämä asiat ovat usein itsestäänselvyyksiä. Miltä tuntuisi, jos Suomessa Yle vastaisi toiminnastaan vain yhden puolueen johdolle? Orbán on kutsunut Unkaria puolidemokratiaksi. Maan kristillisdemokratia ei ole hänen mielestään liberaalia, koska se antaa etusijan kristillisyydelle. Euroopan komission arvoasioista vastaava varapuheenjohtaja V?ra Jourová totesi lehtihaastattelussa maan olevan pikemminkin sairas demokratia. Tällä hetkellä näyttää siltä, että EU:n elpymispakettia ja pitkän aikavälin budjettia koskevissa neuvotteluissa päädytään oikeusvaltioperiaatteen näkökulmasta laimeaan kompromissiin. Elpymispaketilla on kiire, ja EU:n puheenjohtajamaa Saksa toivoo, että kompromissilla saataisiin tuloksia. Meidän on vaadittava EU:lta enemmän. EU:n on luotava sitova mekanismi, jonka avulla varoja voidaan jäädyttää oikeusvaltioperiaatteita rikkovilta jäsenmailta. Euroopassa ei ole sijaa puolidemokratioille. SILVIA MODIG Euroopan parlamentin jäsen SILVIAMODIG.FI PUOLIDEMOKRATIA EI OLE DEMOKRATIA MODIG!
58 • 8 / 2020 70 vuotta sitten syntynyt elektronisen tanssimusiikin pioneeri loi vastakulttuuria discobiittiin TEKSTI JANNE SIIRONEN Musiikki Megatron-mies: Patrick Cowleyn ?elämä ja musiikki P ATRICK COWLEYN ATRICK COWLEYN ja ja Sylvesterin Sylvesterin Do You Do You Wanna Funk Wanna Funk nousi Suonousi Suomen viralliselle singlemen viralliselle singlelistalle marraskuussa listalle marraskuussa 1982. Parhaimmillaan 1982. Parhaimmillaan listan vitoseksi kivunnut hitti villitsi listan vitoseksi kivunnut hitti villitsi tanssilattioita kuukausia. tanssilattioita kuukausia. Cowleyn samana vuonna julkaistu Cowleyn samana vuonna julkaistu Mind Warp Mind Warp -albumi oli tunnelmaltaan -albumi oli tunnelmaltaan synkempi, mutta sai silti ihmiset tanssynkempi, mutta sai silti ihmiset tanssimaan niin pakkasen keskellä Pohsimaan niin pakkasen keskellä Pohjolassa kuin aurinkoisessa San Franjolassa kuin aurinkoisessa San Franciscossakin. Levy nousi Suomessa ciscossakin. Levy nousi Suomessa albumilistan sijalle 9. albumilistan sijalle 9. Harva levyn hankkinut tajusi, että Harva levyn hankkinut tajusi, että Cowley itse oli kuollut jo kuukausia aiCowley itse oli kuollut jo kuukausia aiemmin tautiin, josta ei täällä tiedetty emmin tautiin, josta ei täällä tiedetty vielä mitään. vielä mitään. COWLEYN TUNTENEET COWLEYN TUNTENEET ovat kertoovat kertoneet, että hän oli jo nuorena kiinnosneet, että hän oli jo nuorena kiinnostunut oikeastaan vain kahdesta asiastunut oikeastaan vain kahdesta asiasta; musiikista ja miehistä. Pieni, komea ta; musiikista ja miehistä. Pieni, komea blondi, ”little cosmic cookie”, kuten ysblondi, ”little cosmic cookie”, kuten ystävät häntä kutsuivat, löytyi yleensä tävät häntä kutsuivat, löytyi yleensä koulun studiolta näpräämästä Serge koulun studiolta näpräämästä Serge ja E-mu system -syntetisaattoreitaan, ja E-mu system -syntetisaattoreitaan, tai sitten joltain San Franciscon luketai sitten joltain San Franciscon lukemattomista homosaunoista. mattomista homosaunoista. Ensimmäinen merkki että CowEnsimmäinen merkki että Cowleyn studiossa viettämät tunnit eivät leyn studiossa viettämät tunnit eivät olleet menneet hukkaan saatiin vuonolleet menneet hukkaan saatiin vuonna 1977, kun Cowleyn bootleg-mixaus na 1977, kun Cowleyn bootleg-mixaus Donna Summerin Donna Summerin futuristisesta futuristisesta I Feel I Feel Lovesta Lovesta muodostui klubihitiksi. Hypmuodostui klubihitiksi. Hypnoottinen 16 minuuttinen megamix noottinen 16 minuuttinen megamix vei vei Giorgio Moroderin Giorgio Moroderin soundimaailsoundimaailman uusiin galakseihin. man uusiin galakseihin. Varsinainen läpimurto tapahtui Varsinainen läpimurto tapahtui kun Cowley tapasi vuonna 1978 toista kun Cowley tapasi vuonna 1978 toista albumiaan levyttävän paikallisen tähalbumiaan levyttävän paikallisen tähden den Sylvesterin Sylvesterin. Rodullistettu, queer, . Rodullistettu, queer, muunsukupuolinen R&B-artisti etsi muunsukupuolinen R&B-artisti etsi uutta soundia ja sitä lopullista läpiuutta soundia ja sitä lopullista läpimurtohittiä. Cowleyn remixaamana murtohittiä. Cowleyn remixaamana Sylvesterin laahaava demo Sylvesterin laahaava demo You Make You Make Me Feel (Mighty Real) Me Feel (Mighty Real) muuttui tähtipömuuttui tähtipölyllä kuorrutetuksi discosukkulaksi ja lyllä kuorrutetuksi discosukkulaksi ja hitiksi. hitiksi. Sylvesterin bändissä Cowley löysi Sylvesterin bändissä Cowley löysi itsensä promotoimassa levyä kaikkialitsensä promotoimassa levyä kaikkialla São Paulosta Pariisiin. la São Paulosta Pariisiin. Kun levy nousi Yhdysvaltojen top Kun levy nousi Yhdysvaltojen top 40 -listalle alkuvuodesta 1979, oli dis40 -listalle alkuvuodesta 1979, oli discosoundi ylittänyt jo kulminaatiopiscosoundi ylittänyt jo kulminaatiopisteensä. Tähän vaikutti eräiden valteensä. Tähän vaikutti eräiden valkoisten tiskijukkien ja radioasemien koisten tiskijukkien ja radioasemien käynnistämä discon vastainen kamkäynnistämä discon vastainen kampanja. Hassuttelun kaapuun puettu panja. Hassuttelun kaapuun puettu disco sucks -liike kätki sisälleen rasisdisco sucks -liike kätki sisälleen rasistisia, naisvihamielisiä ja homovastaitisia, naisvihamielisiä ja homovastaisia piirteitä. Valkoiset heterorokkarit sia piirteitä. Valkoiset heterorokkarit halusivat valta-asemansa takaisin dishalusivat valta-asemansa takaisin discotähdiltä, jotka olivat usein naisia, cotähdiltä, jotka olivat usein naisia, rodullistettuja tai seksuaalivähemmisrodullistettuja tai seksuaalivähemmistöihin kuuluvia. Lobbaus toimi; disco töihin kuuluvia. Lobbaus toimi; disco hävisi vuoden loppuun mennessä rahävisi vuoden loppuun mennessä radioaalloilta ja televisiosta. dioaalloilta ja televisiosta. VAIKKA DISCO KATOSI VAIKKA DISCO KATOSI tavisten näkötavisten näköpiiristä se ei kuitenkaan kuollut. Tanspiiristä se ei kuitenkaan kuollut. Tanssiklubit jatkoivat toimintaansa niin siklubit jatkoivat toimintaansa niin kuin aiemminkin. Vuonna 1981 Cowkuin aiemminkin. Vuonna 1981 Cowley perusti yhdessä ley perusti yhdessä Marty Blecmanin Marty Blecmanin kanssa pienen, itsenäisen Megatonekanssa pienen, itsenäisen Megatonelevy-yhtiön. Sen liikeidea oli tuottaa levy-yhtiön. Sen liikeidea oli tuottaa high energy -maxisinglejä homokluhigh energy -maxisinglejä homoklubeille, jotka kärsivät materiaalipulasta beille, jotka kärsivät materiaalipulasta isojen levy-yhtiöiden hylättyä discon. isojen levy-yhtiöiden hylättyä discon. Tämä sopi hyvin Cowleylle: hän tunTämä sopi hyvin Cowleylle: hän tunsi yleisönsä ja mielessä oli pyörinyt jo si yleisönsä ja mielessä oli pyörinyt jo pitkään ajatus San Franciscon homospitkään ajatus San Franciscon homoskeneä juhlistavasta musiiikista. keneä juhlistavasta musiiikista. Cowley piti vilkkaasta seuraelämäsCowley piti vilkkaasta seuraelämästään vuosina 1974–80 yksityiskohtaista tään vuosina 1974–80 yksityiskohtaista päiväkirjaa. Viime vuonna päiväkirjaa. Viime vuonna Mechanical Mechanical Fantasy Box Fantasy Box nimellä julkaistujen päinimellä julkaistujen päiväkirjojen lyyrisissä merkinnöissä väkirjojen lyyrisissä merkinnöissä darkroomit saattoivat olla ”säkenöiviä darkroomit saattoivat olla ”säkenöiviä alamaailman luolia”, joissa hän tunsi alamaailman luolia”, joissa hän tunsi kuinka ”jumalat liikkuvat kanssani”. kuinka ”jumalat liikkuvat kanssani”. Kylpylöissä ja klubeilla harrastettu Kylpylöissä ja klubeilla harrastettu seksi oli Cowleylle mystinen toismaaseksi oli Cowleylle mystinen toismaailmallinen kokemus, joka oli olennaiilmallinen kokemus, joka oli olennainen osa myös musiikkia. nen osa myös musiikkia. Syksyllä 1981 Yhdysvaltojen tanssiSyksyllä 1981 Yhdysvaltojen tanssilistan ykköseksi noussut Cowleyn enlistan ykköseksi noussut Cowleyn ensimmäinen soolohitti, fallisen sykkivä simmäinen soolohitti, fallisen sykkivä Menergy Menergy oli ylistys tuolle maskuliinioli ylistys tuolle maskuliiniselle energialle. ”The boys in the bedselle energialle. ”The boys in the bedroom, Lovin' it up, Shootin' off enerroom, Lovin' it up, Shootin' off energy”, laulettiin kappaleella samalla kun gy”, laulettiin kappaleella samalla kun ekstaattinen biitti piiskasi paidattomia ekstaattinen biitti piiskasi paidattomia Tom of Finland -klooneja tanssilattialla. Tom of Finland -klooneja tanssilattialla. Päiväkirjan viimeinen merkintä Päiväkirjan viimeinen merkintä on Cowleyn 30-vuotissyntymäpäivälon Cowleyn 30-vuotissyntymäpäivältä. tä. ””Iso kolme-nolla – mietin itsekseni Iso kolme-nolla – mietin itsekseni kuinka moni voi vain yhtäkkiä purskuinka moni voi vain yhtäkkiä purskahtaa kyyneliin onnen aallon hyökykahtaa kyyneliin onnen aallon hyökyessä hänen ylitseen – sen tajuamisen essä hänen ylitseen – sen tajuamisen tähden, että minun elämäni, ruumiini tähden, että minun elämäni, ruumiini ja musiikkini ovat niin kauniita”. ja musiikkini ovat niin kauniita”. ONNI OLI KUITENKIN ONNI OLI KUITENKIN lyhytaikaista. lyhytaikaista. Cowleylla oli ollut ongelmia terveyCowleylla oli ollut ongelmia terveytensä kanssa jo 1979, mutta silloin oitensä kanssa jo 1979, mutta silloin oireet oli laitettu Etelä-Amerikan kierreet oli laitettu Etelä-Amerikan kiertueella hankitun vatsapöpön piikkiin. tueella hankitun vatsapöpön piikkiin. Kesällä 1981 oli kuitenkin jo selvää, etKesällä 1981 oli kuitenkin jo selvää, että Cowley oli sairas. Tilanne huononi; tä Cowley oli sairas. Tilanne huononi; uudenvuoden aattona hän joutui tehouudenvuoden aattona hän joutui tehohoitoon. Alkuvuodesta 1982 Cowley pahoitoon. Alkuvuodesta 1982 Cowley palasi kuin ihmeen kautta vielä studioon. lasi kuin ihmeen kautta vielä studioon. Viimeiseksi jääneen Viimeiseksi jääneen Mind Warp Mind Warp -al-albumin kappaleet, kuten bumin kappaleet, kuten They Came at They Came at Night Night ja ja Invasion Invasion kertoivat ”tunkeutukertoivat ”tunkeutujista”, jotka ottavat haltuun ruumiisi jista”, jotka ottavat haltuun ruumiisi
8 / 2020 • 59 70 vuotta sitten syntynyt elektronisen tanssimusiikin pioneeri loi vastakulttuuria discobiittiin Megatron-mies: Patrick Cowleyn ?elämä ja musiikki positiivisen uudelleenarvioinnin. Täspositiivisen uudelleenarvioinnin. Tästä voi osittain kiittää sanfranciscolaistä voi osittain kiittää sanfranciscolaista Dark Entries -levy-yhtiötä, joka on ta Dark Entries -levy-yhtiötä, joka on vaalinut ja laajentanut kunniakkaasti vaalinut ja laajentanut kunniakkaasti kuvaa Cowleysta taiteilijana. Yhtiö on kuvaa Cowleysta taiteilijana. Yhtiö on julkaissu Cowleyn ennenjulkaisemajulkaissu Cowleyn ennenjulkaisematonta kokeellisempaa tuotantoa, esitonta kokeellisempaa tuotantoa, esimerkiksi tämän homopornoelokuviin merkiksi tämän homopornoelokuviin säveltämiä soundtrackeja, seksipäiväsäveltämiä soundtrackeja, seksipäiväkirjat, sekä feministi-pornotaiteilija kirjat, sekä feministi-pornotaiteilija Candida Royallen Candida Royallen kanssa levytetyn kanssa levytetyn ambient-albumin. ambient-albumin. Cowleyn työn merkitykseen on Cowleyn työn merkitykseen on herätty myös instituutioissa. Viime herätty myös instituutioissa. Viime vuonna Sylvesterin vuonna Sylvesterin You Make Me Feel You Make Me Feel (Mighty Real) (Mighty Real) kappale, jonka syntekappale, jonka syntetisoidun soundin Cowley rakensi, litisoidun soundin Cowley rakensi, lisättiin Yhdysvalloissa kongressin kirsättiin Yhdysvalloissa kongressin kirjaston kansalliseen ääniterekisteriin jaston kansalliseen ääniterekisteriin "kulttuurillisesti, historiallisesti tai tai"kulttuurillisesti, historiallisesti tai taiteellisesti merkittävänä teoksena”. teellisesti merkittävänä teoksena”. Some Funkettes (Dark Entries), tuore Some Funkettes (Dark Entries), tuore kokoelma Patrick Cowleyn ennenjulkaisemakokoelma Patrick Cowleyn ennenjulkaisematonta materiaalia julkaistiin Cowleyn 70tonta materiaalia julkaistiin Cowleyn 70vuotissyntymäpäivänä 19.10.2020. vuotissyntymäpäivänä 19.10.2020. kuin virus ulkoavaruudesta. kuin virus ulkoavaruudesta. Mutant Mutant Man Man ja ja MInd Warp MInd Warp ovat tunnelmaltaan ovat tunnelmaltaan täyttä täyttä Lovecraftia Lovecraftia. . Going Home Going Home kertoo kertoo kosmisesta kotiinpaluusta. kosmisesta kotiinpaluusta. Levy oli Yhdysvaltojen tanssilistan Levy oli Yhdysvaltojen tanssilistan sijalla neljä kun Patrick Cowley mesijalla neljä kun Patrick Cowley menehtyi marraskuussa 1982. Cowley oli nehtyi marraskuussa 1982. Cowley oli yksi satojen ensimmäisten tilastoituyksi satojen ensimmäisten tilastoitujen AIDS-uhrien joukossa. Seuraavan jen AIDS-uhrien joukossa. Seuraavan 10 vuoden aikana Yhdysvalloissa kuoli 10 vuoden aikana Yhdysvalloissa kuoli taudin aiheuttamiin komplikaatioihin taudin aiheuttamiin komplikaatioihin melkein 200 000 ihmistä lisää. melkein 200 000 ihmistä lisää. Myös Cowleyn yleisö kuoli. Tauti Myös Cowleyn yleisö kuoli. Tauti iski dramaattisimmin juuri aktiivisiin iski dramaattisimmin juuri aktiivisiin nuoriin homomiehiin. San Franciscosnuoriin homomiehiin. San Franciscossa AIDSin vaikutus oli kuin sota piesa AIDSin vaikutus oli kuin sota pienessä maassa. 1990-luvun puoleenvänessä maassa. 1990-luvun puoleenväliin mennessä noin 20 530 kaupungin liin mennessä noin 20 530 kaupungin arvioidusta 58 000 homomiehestä oli arvioidusta 58 000 homomiehestä oli sairastunut AIDSiin. sairastunut AIDSiin. Hetken näytti siltä, että Cowleyn Hetken näytti siltä, että Cowleyn musiikillinen perintö katoaisi hänen musiikillinen perintö katoaisi hänen ja hänen faniensa myötä. ja hänen faniensa myötä. COWLEYN ELEKTRONINEN SOUNDI COWLEYN ELEKTRONINEN SOUNDI on kokenut kuitenkin viimeisen kymon kokenut kuitenkin viimeisen kymmenen vuoden aikana jonkinlaisen menen vuoden aikana jonkinlaisen Pidempi versio artikkelista Voiman nettisivuilla. Moscow Death Brigade: Bad Accent Anthems Fire And Flames Music (2020) Antifasistisen musiikkiskenen eräänlainen kulttibändi Moscow Death Brigade julkaisi keskellä koronakevättä kolmannen albuminsa Bad Accents Anthems. Suomessakin vieraillut bändi yhdistelee musiikissaan hardcorea, heviriffejä ja elektronisia taustoja vihaisiin räppeihin. Teemoissa pyöritään edelleen antirasismin ja graffitien ympärillä. Mitään isoa pesäeroa bändi ei tee aikaisempaan tuotantoon vaan jatkaa toimivalla aggressiivisen intensiivisellä linjalla ,ja mikäs siinä, kun homma toimii. ANTTI KURKO Rosita Luu: Samettisuu Helmi Levyt (2020) Omaleimaisesta popmusiikistaan tuttu Rosita Luu vakuutti esikoisalbumillaan elektronisilla vivahteilla kuulijat ja kriitikot. Nyt uudella Samettisuualbumilla suunta on kohti rockimpaa ja jopa progempaa ilmaisua. Ulkopuolisuuden tunne ja kaiho ovat läsnä laulaja-lauluntekijä Merita Bergin sanoituksissa ja yhtymäkohtia löytyy esimerkiksi Jukka Nousiaisen retroilevaan estetiiikkaan. Vaikka kakkoslevyt ovat usein niitä vaikeimpia niin nyt taitava soitto ja tarttuvat kertosäkeet takaavat, ettei huoleen ole aihetta. ANTTI KURKO Dalindèo Dark Money KHY Suomen Musiikki 2020 Liikaa on ihasteltu 1960-luvun hippejä, vihdoinkin ajan poliittinen jazz on palannut! Levy viittaa rahanpesuun ja veroparatiiseihin. Valtteri Laurell Pöyhösen sekstetti Dalindèo on räjähtävää energiaa, monisäikeistä rytmiikkaa ja brassisoundeja, joihin kuuluu tietenkin poikkihuilu. Tämän julkkarit olivat Voiman kevään viimeinen riento ennen kuin epidemia sulki klubit. Levy palauttaa mieleen Jaska Lukkarisen tiukat kompit. Ja kerrankin voi sanoa rakastavansa Fake Newsiä, kiitos fonisti Pope Puolitaipaleen. IIDA SIMES Levyarviot
60 • 8 / 2020 Kirja-arviot TEKSTI TUOMAS RANTANEN Dokumenttielokuva Roy Anderssonista piirtää muotokuvan omankin elämänsä absurdin traagisuuden aistivasta taitelijasta R OY A N DE R S SO N I N Kohti ääretöntä ei ole mikään hilpeä huumorilleffa. Pappi menettää uskonsa ja tarttuu pulloon, psykiatri ja hammaslääkäri rääkkäävät potilaitaan, sotavangit marssivat ankarissa oloissa kohden Siperiaa, Hitler odottaa lop puaan bunkkerissa ja isä itkee lohduttomasti surmattuaan tyttärensä oletetun perhekunnian tähden. Kohti ääretöntä jatkaa muodoltaan Anderssonin Toisen kerroksen lauluja (2000), Sinä elävä (2007) ja Kyyhkynen oksalla istui, olevaista pohtien (2014) muodostaman trilogian linjoilla. Kaikissa näissä käsitellään ihmisen eksistentiaalista haurautta, ruotsalaisen kansankodin tekopyhyyttä ja elämän olemuksen pohjimmaista trage diaa maalauksellisesti pysäytettyjen ja absurdin surrealististen kohtausten ketjuna. Uusimmassa elokuvassaan Andersson on kuitenkin tarkistanut tragikomediallista peruskurssiaan monta piirua yhdyssanan vasemmalle puolelle. Tämä nousee päällimmäisenä esiin Fred Scottin tuoreessa dokumentissa Roy Andersson: ihmisenä olemisesta. Siinä uusimman elokuvan ennakkokatselun jälkeen Andersson on vilpittömästi ymmällään saamastaan arviosta, että elokuva olisi ”humaanin komediallinen”. Hän kertoo itse ajatelleensa pikemminkin, että voiko sitä edes näyttää ihmisille synkkyytensä tähden. SCOTTIN DOKUMENTTI on kuvattu enimmäkseen juuri Kohti ääretöntä -elokuvan tekemisen lomassa Tukholman keskustassa sijaitsevan työja asuntokompleksi Studio 24:n tiloissa. Se myös näyttää vilauksia teknisistä ratkaisuista, joilla studio-olosuhteissa on rakennettu Anderssonin elokuvien epätodellinen, mutta silti todenmakuinen maailma. Ohjaajasta piirtyy kuva oikeudentuntoisesta ja loputtoman luovasta, mutta samalla äärimmäisen työkeskeisestä, perfektionismiin asti taiteellisesti kunnianhimoisesta sekä stressiä ja ahdistuksiaan alkoholismiin pakenevasta ihmisestä. Dokumentti paljastaa, miten Kohti ääretöntä -elokuvan yleissävyä määrittää perustavalla tavalla tekijänsä käsitys siitä, että kyse on hänen viimeiseksi jäävästä elokuvasta ja jonkinlaisesta taitteellisesta ja elämänkatsomuksellisesta testamentista. Jo elokuva nimi viittaa siihen, miten taide on ihmisen – tai ainakin Anderssonin itsensä – epätoivoinen keino yrittää kurottaa kohden äärettömyyttä ja ikuisuutta. Scottin piirtämä muotokuva Anderssonista on tyylikäs ja kikkailematon, mutta samalla olennaiseen keskittyvä. Ohjaajan 2000-luvun tuotannon ydin määrittyy pohjimmiltaan hauraan ja yksinkertaisen ihmisen kamppailuksi itsetuntonsa säilyttämiseksi samalla kun elokuvien kertojankatseen vilpitön lämpö antaa tälle uurastukselle arvokkuutta. DOKUMENTIN KUVAKIELI vahvistaa myös taiten kerrontaa. Pelkkää mainintaa paneutuneemmin näytetään, miten Anderssonin liikkumattoman kameran ja syväsommiteltujen kohtausten esteettinen malli löytyy nimenomaan maalaustaiteesta – de Goyan ja Chagallin kaltaisten mestareiden teoksista. Toisaalta esimerkiksi kuva Anderssonista istumassa katuterassilla oluensa kanssa katsomassa ohikulkijoita limittyy sattuvasti siihen, miten uteliaisuus ihmistä kohtaan ja epätoivoinen taistelu elämän tylsyyden kokemusta vastaan ovat ohjaajan elämän määrääviä voimia. Scott pääsee yllättävänkin avoimesti kuvaamaan Anderssoninin painia luopumisen tuskan, taiteellisen itsekriittisyyden, alkoholismin ja heikkenevän fyysisen kunnon kanssa. Koskettavasti välittyy sekin miten kovilla tilanteessa ovat työhönsä äärimmäisen sitoutuneet ja ohjaajaansa ihmisenä arvostavat työtoverit. Tragikoominen kohtaus, jossa päihdehoitolasta kesken hoitokuurin karannut Andersson soittaa toimistolleen kertoen seisovansa moottoritien liittymässä ja pyytää lähettämään itselleen taksin, on kuin suoraan hänen itsensä kirjoittamasta elokuvasta. Anderssonin pyrkimystä etsiä taiteessaan kuvatuissa yksittäisistä hetkistä yleisempiä elämän rakenteita havainnollistaa tuotantoryhmän lavastaja-rekvisitöörin lyhyt haastattelu. Siinä käy ilmi ohjaajan olevan aivan erityisen tarkka elokuviensa kuvissa näkyvistä sähkökatkaisijoista ja pistorasioista. Näennäisen merkityksettömissä yksityiskohdissa paljastuu jotain olennaista eletyn elämän olemuksesta. Fred Scott: Roy Andersson: ihmisenä olemisesta Elokuvateatterissa nyt Roy Andersson: Kohti ääretöntä Elokuvateatterissa nyt Katso ihmistä ”TAIDE ON IHMISEN EPÄTOIVOINEN KEINO YRITTÄÄ KUROTTAA KOHDEN IKUISUUTTA” KATSO OHJA AJA A . Fred Scottin dokumentissa näemme Roy Anderssonin tiirailemassa meitä kaikkia tukholmalaiseen studioonsa rakentamastaan maailmasta käsin. Elokuva
8 / 2020 • 61 Kärsimyksen kyyhkyslakka Václav Marhoulin ohjaamassa Kirjavassa linnussa väkivallan kuvaus estetisoituu jopa fetisistiselle asteelle. V ÁCLAV MARHOULIN ohjaama Kirjava lintu aiheutti kohua Venetsian ja Toronton elokuvafestivaaleilla brutaalin ahdistavuuden ja graafisen väkivaltansa tähden. Muun muassa Udo Kierin, Stellan Skarsgårdin, Harvey Keitelin ja Julian Sandsin tähdittämässä elokuvassa nuori juutalaispoika Joska (Petr Kotlár) vaeltaa toisen maailmansodan ajan Itä-Euroopan läpi kohdaten sodan perusjulmuuksien ohella riistoa, rasistista vihaa, sadistista väkivaltaa ja seksuaalista hyväksikäyttöä. Vuonna 1965 Yhdysvalloissa julkaistun puolalaisen Jerzy Kosi?skin romaanin perustuvan elokuvan ehdoton vahvuus on sen kuvauksessa. Mustavalkoisen elokuvan kohtausten toteutus on taitavaa ja sen kauniit, mutta samalla julmat ja äärettömän ahdistavat kuvat jäävät pitkäksi aikaa mieleen kummittelemaan. Kuvaaja Vladimír Smutný on sisäistänyt myös usein Hitchcockin perinnöksi tulkitun opin siitä, ettei kaikkein pahinta kannata näyttää, vaan se kannattaa jättää katsojan itsensä kuviteltavaksi. Kirjavassa linnussa voi nähdä vaikutteita esimerkiksi sodan surrealistisesti kuvattujen kärsimysten kautta julmaksi sotakoneeksi kasvavasta venäläispojasta kertovasta Elem Klimovin elokuvasta Tule ja katso! (1985). Teemallista yhteyttä sillä on myös Agnieszka Hollandin elokuvaan Europa Europa (1990), jossa nuori juutalaispoika ajautuu toisen maailmansodan aikana vuoron perään eri puolille rintavmalinjoja. KIRJAVAN LINNUN heikkouksia ovat draaman toisteinen rytmi ja kärsimyksen estetisoiminen loputtoman alleviivaavasti, paikoin jopa fetisoiden. Esimerkiksi kuvat silmättömänä itkevästä miehestä, joka pitää päästään lusikalla kaivettuja silmämuniaan käsissään tai kaulaansa asti maahan haudatusta pojasta, jonka päätä korpit nokkivat ovat tietenkin vaikuttavia. Silti ne uhkaavat tavan takaa vääntyä myös itsetarkoituksellisiksi. Ihmiskuvassa ja sukupuolten esittämisessä on jotain vinksallaan. Naiset näyttäytyvät tylyinä matriarkkoina, täysin esineellistettyinä uhreina tai seksuaalisesti demonisoituina. Miesten skaala on laajempi ulottuen sadistisesta hyväksikäyttäjästä eri tavoin rajoittuneesti myös emptiaa ilmentäviin hahmoihin. Elokuvan ehkä kaikkein pysäyttävimmässä kohtauksessa brutaalin ahdistavuuden asteikko ei ole ääritapissaan, vaan limittyy juuri aidon myötätunnon kanssa. Siinä Joska ja häneen isällisen huolehtivasti suhtautuva venäläinen tarkka-ampuja syövät ensin puussa eväitään, minkä jälkeen sotilas näyttää miten siviilejä ammutaan. Elokuvan sanoma on selkeä: Samalla tavalla kuin linnut eivät hyväksy maalilla värjättyä toveriaan, eivät ihmisetkään hyväksy erilaiseksi kokemiaan lajikumppaneita. Tästä seuraava systemaattinen syrjintä tekee jatkuessaan kenestä tahansa tunnevammaisen julmurin. Vaikka tässä on totta toinen puoli, elokuva näyttää juuri lintumetaforan kautta selittävän rasismia suoraviivaisen biologisesti. Ehkä juuri tästä syystä sen maailman kuva on niin ahdistuksen äärellä antautunut. Siksi ei myöskään tunteen tasolla kykene tarjoamaan toivoa asioiden korjaamiseen jatkossakaan. Václav Marhoul: Kirjava lintu Elokuvateatterissa nyt TEKSTI TUOMAS RANTANEN T aistelu uuden 5G-verkon hallinnasta on käynnissä Euroopassa ja maailmassa. Perusteiltaan kysymys on yksinkertainen. Kuka hallitsee huippunopean uuden verkon tietoja ja käyttöoikeuksia? Voiko yritysten, kansalaisten ja modernien valtioiden toimintaa helpottaviin tietoverkkoihin kertyvää jättimäistä tietovarantoa käyttää muihin tarkoituksiin kuin virallisesti on kerrottu? Koukuttava ranskalainen Le Bureau, vakoojaverkosto -televisiosarja kertoo perinteisen ihmisten harjoittaman vakoilun ja nykyaikaisen teknologian yhdistämisen maailmasta. Kuulun niihin suomalaisiin, jotka jäivät heti ensijaksosta koukkuun tähän yhtä aikaa viihdyttävään ja samalla pelottavaan mestariluomukseen. Vaikka henkilöhahmot ovat ranskalaissarjan viehätys, kertoo tämäkin sarja uusien teknologioiden ja vaikkapa yksin kännyköiden avaamista mahdollisuuksista nykyaikaiselle vaikuttamiselle ja vakoilulle. Valtioiden ohella digitaaliset jätit ovat jo pitkään hankkineet käsittämättömän määrän meitä kaikkia koskevia tietoja. Facebookin, Applen, YouTuben ja Googlen tietovarannot piirtävät tarkkaa kuvaa liikkumisestamme, ostotottumuksistamme ja mielenkiinnon kohteistamme. Tietoja yhdistelemällä monikansalliset digijätit tietävät meistä enemmän, kuin ystävämme tai sukulaisemme. Eurooppalainen tietosuoja-asetus GDPR on luotu suojaamaan EU-kansalaisten yksityisyydensuojaa tässä kaupallisen ja valtiollisen vakoilun maailmassa. Tietosuoja-asetuksen perusteella EU-tuomioistuin pysäytti tänä vuonna EU-komission ja Yhdysvaltain viranomaisten suunnitellun liian löysän yleissopimuksen tietojenvaihdosta. Erityisesti Facebook on vuoden 2016 Yhdysvaltain presidentinvaaleista lähtien ollut suuren yhteiskunnallisen mielenkiinnon kohteena. Vuonna 2019 se julkisti suunnitelman omasta digitaalisesta valuutasta Librasta, joka nousisi dollarin rinnalle maksuvälineenä. Lohkoteknologiaa vapaasti käyttävä, perinteisen sääntelyn ulkopuolella toimiva virtuaalivaluutta osoittautui myös rikollismaailmalle mielenkiintoiseksi. Facebook joutui vuodessa muuttamaan suunnitelmiaan, mutta idea elää. Euroopan parlamentti valmistautuu kuumeisesti digitaalisten valuuttojen tuloon. Olin mukana valmistelemassa asiasta parlamentille raporttia alkusyksystä. Nyt odotamme uutta eurooppalaista lainsäädäntöä, joka tietosuoja-asetuksen tavoin antaisi eurooppalaisille kuluttajille yhtä aikaa mahdollisuuden käyttää nykyaikaisia maksuvälineitä, mutta tekisi sen kansalaisten oikeuksia suojaavalla ja turvallisella tavalla. Eero Heinäluoma Euroopan parlamentin jäsen S&D-ryhmä eeroheinaluoma.fi Kuka hallinnoi tietojamme Elokuva
62 • 8 / 2020 ELOKUVAT Zaida Bergroth: TOVE Elokuvateattereissa nyt. Zaida Bergrothin ohjaama elokuva Tove sijoittuu 1940–50-luvuille keskittyen taiteilija Tove Janssonin ( Alma Pöysti) ihmissuhteisiin, taiteen tekemiseen sekä oman taustan, odotusten ja unelmien ristiriitojen pohtimiseen. Bergroth on kertonut, että häneltä vaati paljon uskallusta tarttua näin tunnetusta henkilöstä kertovaan elokuvaan. Elämäniloa pursuava Tove piirtää Janssonista rohkean, anteeksipyytelemättömän ja ajoittain hyväksyntääkin kaipaavan kuvan. Janssonin taiteellisen ja teknisen osaamisen monipuolisuus saa ansaitsemansa kunnian. James Erskine: BILLIE Ensi-ilta 20.11. Kun menestyvästä, kaikkien tuntemasta naistaiteilijasta tehdään elokuva, leffan nimessä artisti on vain ”Tove”, ”Amy” tai ”Billie”. (Maria by Callas ei sekään ole poikkeus, mutta Ingrid Bergman on.) Eleanora Fagan (1915–1959) kasvoi Baltimoressa kovilla konnuilla. Köyhät mustat käyttivät hyväkseen toinen toisiaan, ja itsensä myyminen oli kuin vääjäämätön elinkeino. Kaunis Eleanora alkoi jo pikkutyttönä tienata kadulla – häntä oli käytetty seksuaalisesti hyväksi, eli askel prostituutioon oli lapselle pieni. Myöhemminkään, kun upeasti laulava kaunotar on muuttunut Billie Holidayksi, niin mustan kuin valkoisen yleisön palvomaksi Lady Dayksi, hän ei saanut itsetuntoaan kohdalMuumien lisäksi Jansson teki teatterin lavasteita, freskoja ja maalauksia. Monitasoiset suhteet kansanedustaja Atos Wirtaseen ja teatteriohjaaja Vivica Bandleriin ovat suuressa roolissa. Elokuvassa käsitellään myös vaikeaa suhdetta isään, kuvanveistäjä Viktor Janssoniin. Jansson oli suhteessa naisen kanssa aikana, jolloin homoseksuaaliset teot olivat kriminalisoitu, ja homoseksuaalisuus sairaudeksi luokiteltua Suomessa. Tove osoittaa rakkaudesta jotain äärimmäisen oleellista: se ei vähene, vaikka se olisi yhteiskunnan silmissä epäsovinnaista. Elokuvassa käydään homobaareissa ja keksitään salanimiä, mutta ennen kaikkea nauretaan, tanssitaan ja pannaan. PINJA NIKKI leen. Väkivaltaiset huijarimiehet pitivät häntä pihdeissään. Billie ei halunnut uhriutua, vaan otti iskut vastaan hymyillen. Silti yleensä hänen laulaessaan, kyyneleet olivat lähellä sekä kuulijoilla että artistilla itsellään. Strange Fruit -biisi oli jazzartistin manifesti. Se pakotti ja pakottaa edelleen huomaamaan puista roikkuvat, hirtetyt mustat miehet. Billie perustuu toimittaja Linda Lipnack Kuehlin 1970-luvun haastatteluihin ja tarkkaan taustatyöhön. Lipnack Kuehl kuoli mystisesti ennen kuin sai suunnittelemansa kirjan valmiiksi. Onneksi materiaali löytyi ja saatiin hienosti modernisoitua: pilven reunalta muistojaan kertovat Count Basie, Tony Bennett, Charles Mingus ja Sarah Vaughan, ja vilahtaapa valkokankaalla myös Orson Welles! IIDA SIMES KOONNUT TUOMAS RANTANEN 11.11. alkaen tistaisin, torstaisin ja perjantaisin Yle Teema & Fem: Zarah (Saksa, 2017) Eva Zahnin ja Volker A. Zahnin kirjoittamassa kuusiosaisessa televisiosarjassa itsevarma feministi Zarah Wolf ( Claudia Eisinger) päätyy vuonna 1973 hampurilaisen aikakausilehden päätoimittajaksi ja pääsee lyömään säröjä oman aikansa lasikattoihin niin tiedonvälityksen, populaarikulttuurin kuin seksuaalisen itsemääräämisoikeudenkin alueilla. 18.11. Yle Teema & Fem: Jupiterin kuu (Unkari/Saksa, 2017) Unkarilainen Kornél Mundruczó peilasi White Godissaan (2014) Budapestin kaduilla elävien sekarotuisten koirien kovan kohtelun kautta romaneihin kohdistuvaa syrjintää. Jupiterin kuussa hän kuvaa Eurooppaan pyrkivien pakolaisten vastaavaa osaa Unkarin viranomaisten ja kansalaisten rasistisen hyväksikäytön ja vihan kohteena. Rajalle ammutun syyrialaisen Aryanin ihmeellisessä lentokyvyssä on vertauskuvallista enkelimäisyyttä, joka tuottaa kiusaajissa myös synnintuntoa. 19.11. Yle Teema & Fem: Moottoripyöräcowboy (USA 1973) Suomenkieliseltä nimeltään hiukan hämäävä Electra Glide in Blue on Frank Zappan yhtyeen muusikkona tunnetun James William Guercion käsikirjoittama, ohjaama, tuottama ja säveltämä kulttilelokuva idealistisesta moottoripyöräpoliisista, joka saatuaan ylennyksen rikosetsiväksi joutuu yhteiskunnallisen korruption pelinappulaksi. Elokuvan ajankuvasa voi nähdä yhteyksiä Dennis Hopperin ja Dustin Rikertin Easy Rideriin (1969) ja Sidney Lumetin Serpicoon (1973) 10.12. Sub: Bensaa suonissa (Suomi 1970) Auto-onnettomuudessa traagisesti vuonna 1977 menehtyneen Risto Jarvan ohjaama kolmiodraama sijoittuu vauhdinhurmaiseen rallimaailmaan. Rauli Badding Somerjoen tunnetun kappaleen siivittämänä elokuva käsittelee myös aikaansa edellä olevalla tavalla suomalaiskansallista suhtautumista autoihin ja autoiluun. Netflix: Rohwedder: täydellinen rikos (Saksa 2020) Jan Peterin ja Georg Tschurtschenthalerin ohjaamassa dokumentissa käsitellään Saksojen yhdistymisen aikaan vuonna 1991 tapahtuneen Detlev Karsten Rohwedderin salamurhan oletettuja poliittisia motiiveja ja seurauksia. Entisen DDR:n talouden yksityistämisestä vastaneen Treuhandanstaltin johtajana toimineen Rohwedderin surmaan syyllisenä on pidetty vasemmistolaista RAF-terroristijärjestöä. Dokumentissa spekuloidaan kuitenkin myös sillä, olisiko teon takana voineet olla asemansa menettämisestä katkeroituneet Stasin agentit tai muutosten vauhdittamiseen pyrkineet läntiset tiedustelupalvelut. Niin tai näin, attentaatti tukahdutti yksityistämisen vastaisen kansanliikkeen ja yksityistäminen vietiin läpi huomattavasti Rohwadderin ajamaa linjaa jyrkempänä. Voiman TV-tärpit Veiko Õunpuu: VIIMEISET Ensi-ilta 13.11. Veiko Õunpuun ohjaaman elokuvan tapahtumat ovat sijoittuvinaan Suomen Lappiin. Westernin kaavan mukaisesti miesten pitää tehdä mitä miesten pitää tehdä, ja nainen selviää, kun on kaunis ja onnistuu parinvalinnassaan. Tarinassa öykkärimäinen kaivospäällikkö ( Tommi Korpela) riistää työläisiään piittamatta turvallisuudesta, juottaa heitä tainnoksiin baarissaan ja kiristää poroisänniltä laidun maita. Kylän neito ( Laura Birn) ryyppää äijien kanssa horjuen sydänasioissaan saamattoman poikaystävänsä ( Elmer Bäck) ja tämän viriilimmän kaverin ( Pääru Oja) ja kaunottareen silmänsä iskeneen sikailijapomon vällillä. Westernin lajityypin ja Lappi-mystiikan yhdistämisestä muistetaan Aarne Tarkaksen kömpelön parodinen Villi Pohjola -trilogia (1955 & 1963). Nyt huumori puuttuu kokonaan. Nykyajassa on myös vaikeasti perusteltavaa, että Lapin kaivosja porotalouden jännitteiden käsittelyssä sivuutetaan saamelaisten näkökulma. Näin kuitenkin tehdään – ellei viittauksena saamelaisiin haluta tulkita poroisäntä Oulan ( Sulevi Peltola) lähinnä rasistista kollaasia edustavaa hahmoa. Elokuva on rytmiltään laahaava ja sen kuvastossa maailmanlopun karaokebaarien, peltivajojen ja asuntovaunujen fiktiivinen reservaattimiljöö törmää matkailuhenkisiin tunturifiilistelyihin. Kokeneiden näyttelijöiden urakointi ei korjaa ohuiksi kirjoitettujen hahmojen stereotyyppisyyttä. TUOMAS RANTANEN Viimeiset 13.11. Billie 20.11. Tove Ayumu Watanabe: CHILDREN OF THE SEA "Yksityiskohtia ja kirkkaita värejä täynnä oleva elokuva on esteettisesti todella vaikuttava. Merenalainen maailma on kaunis, mutta myös vähän synkähkö ja jopa kaoottinen. Samalla piirrostyylin tietty luonnosmaisuus tuo kokonaisuuteen tyylillisesti tukevaa karkeutta. Kaikkiaan Children of the Sea on viihdyttävä ja ajatuksia herättävä elokuva, joka kertoo oman tarinansa meren mysteereistä." Lue lisää arvioita osoitteessa To m m i H yn yn en
teatterihelmi helsingin Sydämessä Tarjoaa Elokuvaelämyksiä OpiskelijaYSTÄVÄLLISIN HINNOIN! Liput normaalihintaisiin näytöksiin vain 8 euroa. Tutustu syksyn ohjelmistoon: www.cinemaorion.fi Eerikinkatu 15, Helsinki Lapinlahden Lähde, galleriakäyt ävä ma&pe 11-16 / ti-to 11-18 / la-su 12-16 3.11.-19.11.2 020 Valokuvia Lapinlahdes ta Yhdessä Yksin KE–PE KLO 16–22 LA–SU 14–22