4
Joulukuu 2008 www.ydinlehti.fi 9 euroa
Suomi jatkaa aseistautumista
Thaimaan ja Burman vastavoimat
Rauhan ja kehityksen toimintapäivät
Rauhankoulu järjestää kouluille toimintapäiviä ja koulutusta kasvatusalan ammattilaisille.
Lisätietoja ja materiaaleja
Rauhankoulu
Miksi pienaseita vastustetaan kansainvälisessä kampanjassa?
Pienaseilla on sekä sisä- että ulkopoliittisia vaikutuksia. Suomessa on maailman maista neljänneksi eniten käsiaseita kodeissa, sodan jäljiltä ja keräilijöiden harrasteen seurauksena. Metsästys ja ampumaurheilu ovat niin ikään aseiden määrään vaikuttavia tekijöitä. Maailman pienaseet on erityisen ajankohtainen meillä Suomessa juuri nyt. Tilaukset: rauhanliitto@rauhanliitto.fi tai puh. 09-75682828
www.rauhanliitto.fi/ rauhankoulu
Tilaa joululahjaksi
Uudenkin sukupolven Ydin? Tilaa ystävälle, sukulaiselle! Tue vaihtoehtolehdistöä.
Kestotilaus 28 Opiskelijatarjous 20
1
Maaliskuu 2008 www.ydinlehti.fi 9 euroa
2
Toukokuu 2008 www.ydinlehti.fi 9 euroa
Suuri Tuntematon
Politisoitu tila 50 v. 5 v.
02_YDIN_01_2008.indd 1
3
Syyskuu 2008
aat kaupan päälle 008! S numeroa vuodelta 2 2
Yritysten yhteiskuntavastuu?
25/2/08 4:46:55
Hyvät veljet
4
www.ydinlehti.fi
9 euroa
Joulukuu 2008
www.ydinlehti.fi
9 euroa
Suomi jatkaa aseistautumista
Mukana ESF-lautap eli!
Ydinaseet palaavat?
Thaimaan ja Burman vastavoimat
www.ydinlehti.fi
Tuki alkuperäiskansoille takkuaa
tsekkaa rosebudin kirjakaupat helsingissä
Ateneumin kirj akauppa
kirjoja jotka
muuttavat maailmaa
Kiasma-kauppa
Iso Roobertinkatu 20
Likekirjakauppa
Rosebud. Kirjakauppa.
Mariankatu 21
www.rosebud.fi
2
Numero 4
Joulukuu 2008
Emilia Palonen
Emilia Palonen on Ytimen päätoimittaja ja kulttuuripolitiikan lehtori Jyväskylän yliopistossa.
Suomessa ei näy Obama-
vallankumOusta
Vaarana on, että käy kuin Yhdysvalloissa: oikeisto pääsee määrittelemään koko vasemmiston väsyneiksi hipeiksi.
näisyyttä puolelle tai toiselle rajalinjaa. Se myös rajaa pois toisen puolen ja sen argumentit: lopettaa keskustelun. Siksi vaikka politiikassa kannattaa myös luoda keskustelua niiden välille, jotka jakavat monia näkökulmia Ytimen on vaikea niellä vasemmistolaisen leimaa. Syksyn kunnallisvaaleissa hävisi jälleen vasemmisto. "Toivon talkoiden" markkinointi luo käsitystä tuoreudesta ja vihreys on valttia. Vasemmisto on kuulemma vanhoja pöliseviä setiä, ja jatkumoa keskustelulle, joka 60-luvun jälkeisille sukupolville on vähintäänkin väärin määritelty. Vaarana on, että käy samoin kuin Yhdysvalloissa: niin kutsuttu oikeisto pääsee vuosiksi määrittelemään koko vasemmiston väsyneiksi hipeiksi, joilla ei ole käsitystä taloudesta tai reaalipolitiikasta.
kului Obama-manian keskellä Yhdysvalloissa. Chicagossa lähes kaikki toivoivat oman kaupungin senaattorin voittoa. Edellisen kerran "toinen kaupunki" Chicago nousi kansallisen politiikan keskipisteeseen elokuussa 1968. Mellakoiden jälkeen käsitys liberaaleista muuttui: radikaaleja väkivaltaisia ja perhearvottomia, valtion symboleita ja kirkkoa hyljeksiviä hippejä! Konservatiivit ottivat perinteisen liberalismin järjestyksenpalauttajan roolin. Nyt asiat ovat toisin. Etenkin Irakin sodan jälkeen valkoinen työväenluokkakin suhtautuu epäilevästi sotavoimien käyttöön, Peter Beinart pohti Time lehdessä 24.11. Joko voisimme karistaa tuon 40 vuoden taakan? Sain puhelun Suomesta: Tuomas Enbuske kysyy vaalitunnelmia radio-ohjelmassaan, ja viittaa Ytimeen vasemmistolaisena lehtenä. Hymisen jotain, sillä oikeastaan tahdon puhua jostain ihan muusta kertoa vaikkapa läpitunkevasta ilosta, että yhdysvaltalaiset valitsivat mustan presidentin. on aikalailla punavihreä lehti. Jos Suomen Kuvalehti tai Helsingin Sanomat ovat oikeistolaisia lehtiä, niin varmaan Ydin on vasemmistolainen lehti. Se pyrkii kritisoimaan sitä "neutraalia" maailmankuvaa, jota nämä mediat keskimärin tuottavat. HS ja SK eivät kuitenkaan tahdo liputtaa poliittista identiteettiään, ja Ydin on avoimen kriittinen ja kansainvälisesti suuntautuva lehti. Ydintä eivät tue puolueet, eikä Ydin puolueita. Itse en kuulu Sadankomiteaa kummempiin poliittisiin järjestöihin. Kasvoin pasifisti-liberaaliksi ex-kokoomuslaisessa kodissa, ja opiskelin jälki-marxilaisten ohjauksessa. Näitä maailmakuvia yhdistää se, että vastustimme Neuvostoliittoa, kannatamme tasa-arvoa, radikaalia demokratiaa tai ainakin demokratian kehittämistä. Toivomme puoluerajat ylittävää kriittistä keskustelua elämän eri osa-alueilla sekä menestystä sosiaalisen, ympäristöllisen ja taloudellisen tasa-arvon sekä kulttuurin-, sananvapauden ja demokratian puolueille. Vasemmisto-oikeisto-jakolinja on poliittinen työkalu, jolla yksinkertaistetaan politiikan ja identiteettien kenttää. Se luo yhte-
SYkSYni
Ydin
että Suomessa on yhä tavallista ajatella, että Nato on kiistaton hyvän lähettiläs, sotavoimiin ja salaiseen poliisiin voi kritiikittä luottaa ja finanssikapitalismi toimii. Jopa Yhdysvalloissa nämä on todettu vanhanaikaisiksi. Sodan vuosina alkanut vallankumous nosti Obaman voittoon: on muutoksen aika, vaikkemme vielä tiedä, mihin muutos vie. Pysyvää yhteistä rintamaa ei demokratiassa ole. Suomen PENiä repii kiista, jossa perulaista maahanmuuttajarunoilijaa Roxana Crisologoa syytetään sananvapausperiaatteen rikkomisesta. Väitös perustuu Crisologon kommentteihin, jotka nostivat myönteiseen valoon Hugo Chavezin yksittäisiä politiikkaehdotuksia, ja tästä syntyneeseen oletukseen hänen jäsenyydestään Hands Off Venezuelassa ja PAND:issa. Tuntuu siltä, että myös Suomessa vasemmistolaisuus on leima, jota oikeisto käyttää sulkeakseen eriävät mielipiteen oman totuutensa ulkopuolelle. Toki myös toisinpäin. Mutta täysin mustavalkoisesti? Hei punertavat, vihertävät, vapaamieliset, maahanmuuttajamyönteiset ja rauhantahtoiset ystävät, missä on meidän vallankumouksemme, joka rikkoo 60-luvun rajalinjat ja luo uusia?
On uSkOmaTOnTa,
Joulukuu 2008
Numero 4
3
Ydin-lehti i numero 4 i Joulukuu 2008
3 5
Pääkirjoitus Ytimekkäästi Media:
28 Onko kriisinhallinta hyvää kehitysyhteistyötä?
LIIsa Laakso
7 Koulusurma spektaakkelin yhteiskunnassa HakaLa
joHaNNa sumIaLa & saLLI
31 Kenian väkivaltaisuudet käräjille?
TomI ToIvIo
89 Rypälease Suomi turvaa ja levittää?
Poliisi omistajana aseliikkeessä
oILI aLm
32 Tarkkaile tai sinua rangaistaan!
BEN HaYEs
34 Lama varjosti Pekingin kansalaisfoorumia
oILI aLm
an eliitti poliittisessa 10 ThaimaEENa HEIkkILä-HorN umpikujassa marja-L
35 Burma-Myanmar paradoksien maa
ko ko THETT
14 Obaman kampanja veti mukaansa
jaNNE Hukka
16 Populisti-pragmatisti presidentti
EmILIa PaLoNEN
37 Ehdotonta vankeutta totaalikieltäytyjille 38 Paradoksista ilmastopolitiikkaa EU:ssa
HaasTaTTELussa osCar rEYEs
Me=Suomessa:
19 Tasa-arvo edistyy kun sen puute paljastetaan
LoTTa vIINIkka
Ydintä etsimässä:
41 Mikä mättää Euroopan parlamentin näkyvyydessä?
rEINo PaasILINNa
tuuli saarikoski
Politiikan ytimestä:
4243 Euroopan sosiaalifoorumi keräsi jengit
Vaihtoehtomedia marginaalissa
EmILIa PaLoNEN
20 Finanssikriisin murtuvat ja jatkuvat kuvitelmat
vILLE-PE kka sorsa
Talous, sota ja sosiaalifoorumi
kaLLE kaLLIo
2227 Kulutan, siis olen entä vastarinnan strategiat?
ELINa TuruNE N
44 Ydinkirjat 46 Vapaa kahlittu sana
rITa DaHL
Identiteettiostoksilla
EEkku aromaa
49
Tapahtumat Rauhan ytimestä:
kaLEvI suomELa
Jolie ja Bono: aikamme populaarit profeetat
rIINa YrjöLä
50 Vuoden 1968 jälkeen
TILauksET ydin@ydinlehti.fi, www.ydinlehti.fi Maksamalla tilille 800013 1509924 Ydin ilmestyy 4 kertaa vuodessa. TILausHINNaT 35 euroa / vuosi 28 euroa / kestotilaus 20 euroa / opiskelijatarjous
YDIN-LEHTI Rauhanasema, Veturitori 3, 00520 Helsinki p. 044 575 7763, ydin@ydinlehti.fi, www.ydinlehti.fi PääToImITTaja Emilia Palonen, p. 040 507 7198 emilia.palonen@ydinlehti.fi ToImITussIHTEErI Oili Alm, p. 044 575 7763 oili.alm@ydinlehti.fi HaLLITuksEN Pj Jorma Bergholm jorma.bergholm@paasitorni.fi
TämäN NumEroN ToImITuskuNTa Rita Dahl, Janne Hukka, Mari Hyrkkänen, Kristiina Koivunen, Riitta Oittinen, Tuuli Saarikoski ja Elina Turunen. uLkoasu Teppo Jäntti ja Leila Oksa TaITTo Paula Laitinen kaNNEN kuva Paula Laitinen sekä Riitta Oittinen ja Emilia Palonen
4
Numero 4
Joulukuu 2008
Maahanmuuttaja pormestariksi Rotterdamiin
Rotterdamiin on nimitetty uusi pormestari. Nimitys on herättänyt keskustelua, ja laitaoikeisto onkin jo aiemmin kritisoinut kaksoiskansalaisuudesta Ahmed Aboutalebia, työväenpuolueen marokkolaissyntyistä poliitikkoa. Oikeistolle Aboutalebin nimitys oli jonkinmoinen yllätys, Rotterdam tunnettiin vain jonkin aikaa sitten laitaoikeiston LPF-puolueen kannatusalueena. Kaupunki on kuitenkin vankasti monikulttuurinen, sillä lähes puolet sen asukkaista on etnisesti ei-hollantilaista alkuperää.
Yliopistolaiset vaativat demokratiaa
Lappeenrannan teknillisen yliopiston ilmoitus lokakuun lopussa aloittaa henkilöstön yt-neuvottelut osana yliopiston strategista kehittämistä on saanut jo ennalta huolestuneet akateemiset liitot varpailleen. Tieteentekijöiden liitto on jo pitkään varoittanut hallituksen yliopistouudistuksen lisäävän kohtuuttomasti yritysten valtaa yliopistojen hallinnassa ja rapistavan demokratiaa. Liitot sanovat, että LTY:n suunnitelma vähentää henkilöstöä on seurausta hallituksen omasta politiikasta, joka kannustaa yliopistoja profiloitumaan kilpaillakseen tehokkaammin jo valmiiksi vähäisestä rahoituksesta. Tämän lisäksi ne pelkäävät Lappeenrannasta tulevan huono esimerkki muille yliopistoille, jotka ovat saamassa pikapuoliin laajennettuja työnantajaoikeuksia uudistuksen kautta. Suomen yliopistolaiset eivät ole suinkaan yksin, sillä oikeistohallitukset niin Ranskassa kuin Italiassa ovat lanseeranneet samanlaisia yksityistämishankkeita modernisaation nimeen vedoten. Lokakuussa yli 100 000 italialaista tutkijaa ja opiskelijaa marssi Rooman kaduilla osoittamassa mieltään Berlusconin esittämää suunnitelmaa vastaan pakottaa yliopistoja hakemaan rahoitusta yrityksiltä. Helsingin yliopiston opiskelijat valtasivat Vanhan ylioppilastalon 24. marraskuuta. Valtaajat vaativat, että ehdotettu yliopistolaki heitetään romukoppaan.
Miinakampanjoitsija rikkoi kansallista turvallisuutta?
Eteläkorealainen kuvatoimittaja Si-Woo Lee pidätettiin vuonna 2007 kansallista turvallisuutta koskevan lain rikkomisesta. Lee on kuvittanut kansainvälisen henkilömiinojen vastaisen kampanjan vuosiraporttia vuosina 19992003. Lee oli valokuvannut eteläkorealaisia sotilastukikohtia. Pidättämisensä jälkeen Lee oli pitkään nälkälakossa. Kansainvälisen miinakampanjan ICBL:n ja Amnestyn kampanjoiden tuloksena Lee vapautettiin syyskuussa 2007 ja seuraavassa tammikuussa syytteet purettiin. Helmikuussa 2008 kansallinen syyttäjä käynnisti jutun uudelleen. Lee jatkaa oikeusprosessiaan vapaalla jalalla, mutta pahimmillaan häntä odottaa kuolemantuomio raskas hinta sananvapaudesta.
Japanilaisen työläisromaanin paluu
Vasemmistolaisen kirjailija Takiji Kobayashin romaanista Kanikosen (1929) on tullut yllättäen bestseller. Kirja käsittelee alusta, jolla pyydettiin ja säilöttiin rapuja. Laivan nälkäpalkkaa nauttivat työntekijät järjestäytyivät ja alkoivat vaatia parempia työoloja. Työläiskirjallisuuden klassikkoa on verrattu muun muassa Vihan hedelmiin. Japanin kommunistisen puolueen toimihenkilöt pitävät kirjan ansiona, että heidän jäsenmääränsä on alkanut kasvaa 1000 hengen vuosivauhdilla. Kanikosenin yhtenä kiinnostavana piirteenä on pidetty sitä, että se reagoi aikanaan voimakkaasti fasismiin. Nykysuosiota on tulkittu kovenevilla taloudellisilla olosuhteilla.
Blogit pannaan
Internet-sensuuri kehittyy Turkissa samaa tahtia kuin nettikahvilat yleistyvät. Maa on kieltänyt jo aiemmin YouTuben ja estänyt pääsyn monille internetsivuille, joiden nimi viittaa kurdeihin. Diyarbakirin ensimmäisen asteen tuomioistuin päätti lokakuussa, että myös blogit rikkovat lakia 5651 ja määräsi turkkilaiset internet-operaattorit estämään pääsyn blogspot.com:iin. Vastalauseiden myrskyn jälkeen tuomioistuin perui päätöksen neljä päivää myöhemmin. Asia käsitellään uudestaan, kun tuomioistuin on tutustunut riittävästi blogeihin voidakseen ratkaista asian lopullisesti. EU on kritisoinut Turkkia sananvapauden parantumisen hitaudesta myös tänä syksynä. Laki 5651 http://www.rst.org/article.php3?id_article=29112
ilmoituskoot ja -hinnat (hintoihin lisätään alv 22 %) 1/1 sivua 196 x 255 mm 1 200 euroa 1/2 sivua 196 x 125 mm 650 euroa tai 96 x 255 mm 650 euroa 1/3 sivua 196 x 82 mm 440 euroa 1/4 sivua 96 x 125 mm 350 euroa 1/6 sivua 196 x 39 mm 220 euroa 1/8 sivua 96 x 60 mm 200 euroa
julkaisija Ydin-julkaisut ry. 42. vuosikerta (Rauhaa kohti -lehden 81. vuosikerta) PainoPaikka Miktor Oy issn 0356-357X
Ydin on Kultti ry:n jäsenlehti. Lehti pidättää itsellään oikeuden käsitellä sille toimitettua materiaalia. Lehden vastuu ilmoituksen poisjäämisestä tai julkaisussa sattuneesta virheestä rajoittuu ilmoituksesta maksetun määrän palauttamiseen. Huomautukset 14 päivän kuluessa. irtonumeroita: Akateeminen kirjakauppa (Helsinki keskusta, Iso Omena, Itäkeskus, Tapiola, Oulu, Turku, Tampere), Rosebud (Helsinki) ja Stockmann (Helsinki). Ydin-lehti on vuonna 2008 saanut ulkoasianministeriöltä EU- ja kehityspoliittista tiedotustukea näitä aihepiirejä koskevien artikkeleiden julkaisemiseen.
Joulukuu 2008
Numero 4
5
Missä viipyy Georgian jälkihoito?
Georgian elokuisen konfliktin aikana tapettiin satoja siviilejä, tuhansia loukkaantui ja lähes 200 000 joutui jättämään kotinsa. Sata päivää sodan päättymisen jälkeen konfliktin jälkihoito on pahasti kesken. Yli 20 000 ihmistä on yhä paossa alueelta, eikä väitteitä sotarikoksista ole selvitetty puolueettomasti, väittää Amnesty. Amnestyn raportin mukaan molemmat Georgian sodan osapuolet syyllistyivät viisi päivää kestäneiden vihamielisyyksien aikana vakaviin ihmisoikeusloukkauksiin ja kansainvälisen humanitäärisen oikeuden loukkauksiin. Molemmat pommittivat siviilien asuinalueita, ja siviilejä kuoli konfliktissa huomattavasti enemmän kuin sotilaita. Georgia ja Venäjä pudottivat asuinalueille myös lukuisia siviileitä tappaneita rypälepommeja. Lue Amnestyn raportti verkossa www.amnesty.org
Kaksi isää vs. kaksi vaimoa?
Yhdysvaltojen marraskuisissa vaaleissa äänestettin muustakin kuin presidentistä. Seksuaalisessa tasavertaisuudessa otettiin takapakkia Kaliforniassa, jossa toukokuussa laillistetut homoavioliitot kiellettiin. Homoavioliittojen puolustajien suuttumuksen kohteeksi nousi mormonikirkko, joka oli tukenut seksuaalivähemmistöjen vastaista Proposition 8 -kampanjaa miljoonilla dollareilla. Tuhansilta kirkkoa vastaan mieltään osoittaneilta LGTB-aktivisteilta ei jäänyt huomaamatta asetelman tragikoomisuus: vastakkain ovat suvaitsevan yksiavioisuuden puolustajat ja moniavioisuutta sympatisoiva uskonlahko, jonka omasta elämänmuodosta on myös tehty lainsuojaton.
Selkeäkielisyys kunniaan!
Kielineuvonta, kielenhuolto ja selkeäkielisyys ovat kulttuurin ja hallinnon globalisoituessa yhä tärkeämpiä. Hallituksen tuottavuusohjelmassa Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen työpaikat vähenisivät kolmasosalla. Kotus tutkii suomea ja vähemmistökieliä. Jo 9000 allekirjoitti: www.adressit.com/kotus_focis
Sananvapaustaisteluita PENissä?
PENin, Kiilan ja Sadankomitean itsenäisyyspäivän matinean suunnittelussa PENin sisäisestä kiistasta kehkeytyi julkinen kiista sananvapaudesta. PENin puheenjohtaja Jukka Mallinen ei tahtonut perulaisen maahanmuuttajarunoilijan Roxana Crisologon esiintyvän itsenäisyyspäivän matineassa. Hän epäili tätä Kansan Uutisten Viikkolehden haastattelun perusteella Hands Off Venezuelan ja PANDin jäseneksi. Tuntui, kuin olisin poliisin kuulustelussa. Sellaista tapahtuu Perussa usein mutta Suomessa? Crisologo ihmetteli sähköpostissaan Ytimelle. Crisologo ei ole Hands Off Venezuelan eikä PANDin jäsen, mutta ihmettelee jäsenyyksien merkitystä taiteelle. Omat mielipiteeni poikkeavat käsittääkseni sekä Hands Off -järjestön turhan kritiikittömästä ihailusta että monien Chávezien vastustajien mustavalkoisesta asenteesta, hän selittää 17. marraskuuta toisessa avoimessa kirjeessään PENille. Helsingissä kunnallisvaaliehdokkaana ollutta Crisologoa epäilyttävät mm. sananvapauskysymykset Venezuelassa, mutta Yhdysvaltain imperialistisen politiikan vastustamisen tai muun muassa Etelän pankin rakentamisen politiikoissa on monia lupaavia asioita. Crisologo esiintyi tänä syksynä PENin 80-vuotisjuhlassa järjestelykomitean kutsusta. PENin puheenjohtaja Jukka Mallinen ei komiteaan kuulunut. Hän on päättänyt PENin tuovan itsenäisyyspäivän matineaan "suomalaista kärkirunoutta". Sadankomitealla ei ole tässä mitään osaa emmekä ota kantaa PENin sisäisiin asioihin, painottaa puheenjohtaja Kalle Kallio ja luottaa PENin hoitavan oman osansa ohjelmasta laadukkaasti. Itsenäisyyspäivän matinea on 6.12. klo 14, ravintola Dubrovnikissa, Helsingin Eerikinkadulla. Suomen PENissä korkeintaan kolmasosa jäsenistä saa olla ulkomaalaisia hallitukseen heitä ei voi valita (johtosääntö v. 1984). Vertailun vuoksi: Kiilan hallitukseen kuuluu Yousif Abu Al Fawz, Kirjailijaliittoon pääsevät suomeksi julkaisevat, Amnesty ei puhu kansallisuudesta tai ulkomaalaisista mitään. Jukka Mallinen kirjoitti [http://www.parnasso.fi/index.php?itemid=878] (22.11., klo 09.50.): "Jokainen voi vakuuttua [Crisologoa puolustaneen] Rita Dahlin valitusten aiheettomuudesta käymällä katsomassa Suomen Penin sivuja, jossa hyvämaineiset Suomen kansalaiset kertovat, miten asia todella on."
6 Numero 4 Joulukuu 2008
Kepa kyseenalaistaa "vapaata" kauppaa
Kaupankäynti rikkaiden ja kehitysmaiden välillä on epäreilua ja suosii länsimaiden yrityksiä, sanoo Kehitysyhteistyön palvelukeskus uudessa raportissaan. Kauppasopimuksia solmivat teolliset valtiot luottavat liikaa markkinaideologiaan eivätkä köyhät maat saa ääntään lainkaan kuuluville. Suomen hallituksen tulisikin ottaa oikeasti demokratiaa tukeva linja tulevissa kauppaneuvotteluissa ja kehitysmaiden rohkeasti mallia omaa talouttaan suojelevasta Kiinasta, Kepa kehottaa. www.kepa.fi/palvelut/julkaisut/raportit/pdf/ kauppapolitiikan_globaalit_kipupisteet
Vaihtoehto-Nobel rauhanjournalistille
Keneltäkään suomalaiselta ei jäänyt huomaamatta presidentti Martti Ahtisaaren tämänvuotinen Nobelin rauhanpalkinto. Vähemmälle huomiolle Suomen mediassa jäi, että rauhantyötä palkittiin vaihtoehto-Nobeliksi kutsutulla Right Livelihood-palkinnolla. Sekä somalialainen rauhanneuvottelija Asha Hagi että yhdysvaltalainen riippumaton journalisti Amy Goodman tulevat noutamaan palkintonsa 8. joulukuuta Ruotsin parlamentissa. Goodmanin uraauurtavaa ruohonjuurijournalismia voi seurata internetissä päivittäin. democracynow.org.
Johanna Sumiala & Salli Hakala
Koulusurma
yhteiskunnassa
arraskuun sateisena lauantai-iltana helsinkiläisen elokuvateatteri Orionin edusta täyttyy joukosta kaupunkilaisia. Teatterissa saa Suomen ensi-iltansa vallankumouksellisten situationistien perustajan Guy Debordin (193194) elokuva La Societe du Spectacle (1973). Elokuva on osa Avanto-festivaalia. Sen teemana on Debord. Helsingin Sanomat (14.11.2008) pitää ranskalaisen kuvien ylivaltaa kritisoivan elokuvan esittämistä "pienenä tapauksena". Elokuva on visuaalinen kollaasi Debordin samannimisestä teoksesta, jonka hän julkaisi vuonna 1967. Teos, Spektaakkelin yhteiskunta, on suomennettu vuonna 2005. Sekä kirjan että elokuvan sanoman voi kiteyttää Debord-sitaattiin: "spektaakkeli ei ole mikä tahansa kuvien kokoelma vaan ihmisten välinen yhteiskunnallinen suhde, jonka kuvat välittävät." Elokuvan katsoja tuijottaa spektaakkelia teoriassa, sen sijaan edellisenä vuonna, marraskuun 7. päivänä spektaakkeli paljasti itsensä käytännössä 18-vuotias mies ampui kahdeksan ihmistä Jokelan Tuusulan koulussa ja lopulta itsensä. Tragedia toistui vajaa vuoden kuluttua, kun syyskuun 23. päivänä 22-vuotias mies ampui 10 luokkatoveriaan ja opettajansa sekä itsensä. Mediassa koulusurmista rakentuu spektaakkeli, jota Debordin aikalaiset saattoivat vasta kuvitella. Mediaspektaakkeli. edia, jolla tarkoitamme tässä televisiota, radiota, sanomalehtiä, aikakauslehtiä, mutta myös erilaisia online-sovelluksia, täyttyy hetkessä surmaan liittyvistä kuvista ja uutisista. Journalistit heittävät arkirutiininsa syrjään ja tempautuvat mukaan tapahtu-
spektaakkelin
Ampujan punaisesta YouTube-videoista tuli mediakierrätyksessä Jokelan koulusurmien symboli, jota Yleisradio toisti vielä Kauhajoen surmienkin yhteydessä.
M
Surmat ja ampujat elävät edelleen keskuudessamme, virtuaalisesti.
miin. Deadlinejournalismi muuttuu online-journalismiksi. Uutiset päivittyvät ja elävät hetkestä toiseen. Aivan uudenlaisen ulottuvuuden mediaspektaakkelin tuo Internet. Spektaakkelia eivät rakenna vain institutionaaliset toimijat, kuten suuret mediatalot, vaan yhä useammin myös yksittäiset ihmiset, sosiaalisen median käyttäjät. Niinpä ensimmäiset tiedot Jokelan ja Kauhajoen surmista välittyvät verkon kautta. Tapahtumat täyttävät netin keskustelupalstat. Myös surmaan liittyvät kuvat leviävät sivustolta toiselle. Havahduttavaa on se, että etenkin Jokelan ampuja käsikirjoitti oman tarinansa verkkoon jo hyvissä ajoin ennen surmatekojaan. Miehen sivuilta löytyi lähes 100 videota ja vihan manifestia. Materiaali tarjoaa ainutlaatuista sisältöä kierrätettäväksi välineestä toiseen. äitämme, että 2000-luvun mediaspektaakkelissa merkityksellisintä eivät ole yksittäiset toimijat: ampujat, toimittajat, mediatalot, viranomaiset, uutiset tai kuvat. 2000-luvun mediaspektaakkeli syntyy tapahtuman yksittäisten elementtien loputtomalta tuntuvasta kierrätyksestä ja toistosta välineestä toiseen. Tämä prosessi ei ole kenenkään hallussa eikä kenenkään vastuulla. Eikä sen loppua näy. Surmat ja ampujat elävät edelleen keskuudessamme, virtuaalisesti. Ampujat ja heidän ihailijansa käyvät taisteluaan verkossa poliisia ja viranomaisia vastaan omilla videoillaan ja valtamediasta poimituilla uutiskuvilla. Digitaalisuus mahdollistaa monenlaisen interaktiivisuuden verkossa. YouTubesta löytyy satoja suomalaisiin koulusurmiin liittyviä videoita. Ampujat osoittavat meitä edelleen aseillaan. Videoita poistetaan, muokataan ja uudelleen tuotetaan jatkuvasti. 2000-luvun mediaspektaakkelissa kuvasta on totisesti tullut ihmisten välinen yhteiskunnallinen suhde. Mediatutkijat Elihu Katz ja Tamar Liebes väittävät, että koulusurman kaltaiset väkivaltaiset iskut ovat aina tekijöiden ja median yhteistuotoksia. Verkon myötä median käsite on levinnyt aivan uusiin ulottuvuuksiin. Nyt media olemme me. Debord julisti jo 40 vuotta sitten, että spektaakkelia ei voi paeta. Kuinka oikeassa hän onkaan nyt!
V
M
Yliopistonlehtorit Johanna Sumiala, FT, ja Salli Hakala, VTM, ovat tutkijoina Helsingin yliopiston viestinnän laitoksella Kriisit ja viestintä -tutkimushankkeessa.
Joulukuu 2008
Numero 4
7
Suomi turvaa ja levittää?
Jos Suomen omissa sodissa olisi käytetty rypäleaseita, metsäteollisuutta ei olisi syntynyt nykyisessä mittakaavassa, koska metsät olisivat täynnä ammuksia. Sodista olisi myös jäänyt kymmeniätuhansia rampoja ihmisiä, lausui Kirkon Ulkomaanavun toiminnanjohtaja Antti Pentikäinen, kun kansalaisjärjestöt luovuttivat lokakuussa rypäleasevetoomuksen ulkoministeri Alexander Stubbille. Toisin kuin naapurissamme Ruotsissa, meillä presidentin johtama ulko- ja turvallisuuspoliittinen valiokunta ilmoitti lokakuun lopulla, ettei Suomi allekirjoita rypäleaseet kieltävää Oslon sopimusta. Rypäleaseiden teknologista kehitystä halutaan seurata ja hankintamahdollisuuksia selvittää. Ilmeisesti Suomi aikoo kolkutella Yhdysvaltojen rypäleasetehtaiden ovia, sillä eurooppalaiset valmistajamaat allekirjoittavat sopimuksen. Suomi jää tämänkin aseriisuntamahdollisuuden ulkopuolelle ja liittyy suurten asekauppiasmaiden Yhdysvaltain, Venäjän ja Kiinan kelkkaan. 120 Moca -rypälepommeihin. Näitä pommeja ammutaan kranaatinheittimillä. Rypälepommeilla tarkoitetaan kuorma-ammuksia: kotelon sisällä on kymmeniä tai jopa satoja pienempiä niin sanottuja tytärammuksia. Ammukset voivat levittäytyä laajoille alueille ja iso osa saattaa säilyä räjähtämättöminä vuosia. Toisaalta ne saattavat räjähtää pienimmästäkin ärsytyksestä, esimerkiksi ilman kosteuden muuttuessa.
Rypälease
Mihin pommeja levitetään?
Afganistanissa on kylvetty maastoon keltaisessa pakkauksessa olevia ammuksia, jotka yhteen aikaan näyttivät erehdyttävästi samalta kuin humanitaarisena apuna jaetut ruokapakkaukset. Lopulta pakkausten väri vaihdettiin. Räjähtämättömät ammukset haittaavat maanviljelyä ja metsänhoitoa, kadunrakennusta ja ylipäätään kaikkea maanmuokkausta. Lapset luulevat suutareita leluiksi. Suomi tietenkin lupaa, että Suomen rypälepommeja käytetään vain Suomen rajojen puolustamiseen. Patrian ja puolustusvoimien kehittämiä rypäleaseita on kuitenkin jo markkinoitu ulkomaille, vaikkei niiden valmistusta olekaan vielä aloitettu. Markkinoinnista on todisteena netistäkin löytyvä englanninkielinen esite. Oili Alm
Entä Patrian rypälepommit?
Suomen oli tarkoitus ostaa toinen satsi kenttätykeillä ammuttavia rypälepommeja Saksasta. Jos näitä korvaavia ammuksia hankitaankin Yhdysvalloista, kylkiäisenä saattaa löytyä ammuksia myös Patrian ja Suomen puolustusvoimien yhteistyössä kehittämiin
Kolme Patrian johtajaa vangittuina
Keskusrikospoliisi pidätti marraskuun puolivälissä neljä puolustuskonserni Patrian johtoon kuuluvaa henkilöä. Krp teki pidätysten yhteydessä kotietsintöjä Helsingissä ja Tampereella.
Pidätetyistä vangittiin kaksi: Patrian entinen toimitusjohtaja Jorma Wiitakorpi ja Patrian johtoryhmään kuuluva Veijo Vartiainen. Kolmas Patrian johtoon kuuluva on ollut vangittuna elokuusta lähtien. Poliisin mukaan Wiitakorpea epäillään yritysvakoilusta, törkeästä lahjuksen antamisesta ja lahjonnasta elinkeinotoiminnassa. Krp tutkii lahjusepäilyjä liittyen Patrian kauppoihin Egyptin ja Slovenian kanssa.
8 Numero 4 Joulukuu 2008
Patria omistaa puolet norjalaisesta Nammon asetehtaasta. Wiitakorpi kuului myös Nammon johtoon ennen erottamistaan, mutta Nammon kotisivujen mukaan tilalle on tullut Patrian nykyinen toimitusjohtaja [lih]Heikki Allonen. Patrian omistajuus saattaa Nammon kannalta osoittautua kiusalliseksi. Jos Patrian johdon todetaan syyllistyneen lahjontaan, lankeaa varjo myös Nammon liiketoimintaan.
Patrian rypälepommikehittelyt ovat myös nousseet julkisuuteen Norjassa. Nammo vakuuttaa, ettei sen tytäryhtiö, yhdysvaltalainen Talley Dedense valmista enää tuotteita, jotka soveltuisivat "pelkästään käytettäviksi rypälepommeissa". Norjalaiset eläkerahastot ovat vetäneet pois sijoituksensa rypäleaseita valmistavista yrityksistä.
Poliisi
omisti aseliikkeen
Aseliikkeessä työskennellyt tappoi kaksi
YLE:n Ajankohtainen kakkonen lähetti 16.9. ohjelman, jossa hämmästeltiin poliisin osallisuutta asekaupassa. Ohjelmassa väitettiin poliisin toimivan monopoliasemassa aseiden maahantuonnissa. Lisäksi ohjelmassa kerrottiin, että poliisit toimivat omistajina ja myyjinä aseliikkeissä. Oili Alm löysi niistä yhden.
A
seliike nimeltä Sata-Ase Oy perustettiin Kankaanpäähän heinäkuussa 1999. Neljästä osakkaasta yksi oli ja on edelleen poliisi, vanhempi konstaapeli Jorma Lepistö. Hän kertoo, ettei tuohon aikaan tarvittu sivutoimilupaa, pelkkä ilmoitus paikalliselle poliisilaitokselle oli riittävä. Lepistö kertoo vetäytyneensä aseliikkeen pitämisestä asiasta nousseen kohun myötä. Yhtiö myi asevarastonsa, mutta ei yritysnimeään, toiselle yrittäjälle elokuussa 2005. Vajaan kuukauden kuluttua tästä 1.9.2005 astui voimaan uusi poliisilaki, jonka mukaan poliisin on aina haettava sivutoimilupa oman viran ohessa harjoitettavaan liiketoimintaan. Siihen saakka oli riittänyt ilmoitus, jos paikallinen poliisipäällikkö tyytyi siihen. Poliisipäälliköllä oli harkintavaltaa.
tuksen luonteisena, koska ampuja ampui pahasti haavoittunutta nuorta miestä vielä toistamiseen ja selkään. Hovioikeudessa tuomio kuitenkin aleni 12 vuodeksi vankeutta kahdesta taposta. Selkeää motiivia ei voitu osoittaa.
Toimiluvista ei rekisteriä
Kansanedustaja, entinen Euroopan oikeusasiamies Jacob Söderman (sd) teki Ajankohtaisen kakkosen ohjelman perusteella kirjallisen kysymyksen hallitukselle. Söderman kysyi: Onko hallitus tietoinen siitä, että julkisuudessa esitettyjä väitteitä joidenkin poliisien sotkeutumisesta maassamme harjoitettuun asekauppaan ei ole oikaistu eikä julkisesti selvitetty ja onko hallitus länsimaisen oikeusvaltion tavoin valmis perustamaan korkeatasoisen poliisihallinnon ulkopuolisen elimen tutkimaan tarvittaessa poliisin toiminnassa mahdollisesti esiintyviä, voimassa olevien lakien rikkomista koskevia epäiltyjä ja väitteitä? Ministeri Anne Holmlund (kok) vastasi, ettei poliisimies saa lain mukaan hoitaa tehtävää, johon liittyvät oikeudet tai velvollisuudet saattavat joutua ristiriitaan poliisin virkatehtävien kanssa: Sisäasiainministeriön kanta on, ettei poliisimies voi toimia asekaupan harjoittajana eikä tällaisen yrityksen palveluksessa, koska poliisi valvoo asekauppaa ja poliisimies saattaisi näin ollen tulla esteelliseksi virkatoimessaan. Hän jatkoi: Sisäasiainministeriön tiedossa ei ole virassa olevia poliisimiehiä, joilla olisi voimassa oleva lupa asekaupan harjoittamiseen. Tällaisten väitteiden tueksi ei ole myöskään esitetty yksilöityjä tietoja. Sisäasianministeriö ei ole kerännyt valtakunnallista, ajantasaista tietoa poliisin sivutoimiluvista. Jos olisi kerännyt, ministeri olisi voinut saada näyttöä. Poliisi kun myöntää myös ne aseluvat.
Sisäasiainministeriössä ei ole rekisteriä poliisin sivutoimiluvista
Kaksi sai haulikosta
Vuonna 2004 marraskuussa oli kuitenkin jo ehtinyt tapahtua kauheita. Mainitussa aseliikkeessä ajoittain työskennellyt ja metsästystä harrastanut nuori kankaanpääläinen mies oli 21.11. ampunut pumppuhaulikolla kaksi samanikäistä kaveriaan. Tapauksesta raportoi laajasti muun muassa Ilta-Sanomat (22. ja 23.11.2004). IS kertoi nuorukaisella olleen kotonaan kuusi muutakin asetta, joihin kaikkiin oli poliisin kertoman mukaan ollut asianmukainen lupa. Ilta-Sanomat kertoi Sata-Aseen kauppiaan luonnehtineen ampujaa sanoilla "Hyvin asiallinen ja luotettava kaveri, voi sanoa, että keskitasoa parempi tyyppi." Kauppiaan mukaan tämäntyyppisessä yrityksessä myös tutkitaan henkilön taustat tarkkaan. Jutussa tuotiin kuitenkin esille, että sama "asiallinen kaveri" oli julkaissut nimimerkillä ValtaPukki Irc-galleriassa natsipropagandaa. Ampuja tuomittiin elinkautiseen käräjäoikeudessa. Tekoja pidettiin suunnitelmallisina ja varsinkin toista ampumista teloi-
Oili Alm
Joulukuu 2008 Numero 4 9
Thaksin joutui pakenemaan valtavia mielenosoituksia ja vankilatuomiota.
poliittisessa umpikujassa
haimaan politiikkaa on koko 2000-luvun dominoinut yksi mies: Thaksin Shinawatra. Tämä multimiljonääri ja mediamoguli syöstiin vallasta sotilasvallankaappauksella syyskuussa 2006, mutta hän ohjailee yhä Thaimaan politiikkaa nukkemestarin tavoin. Thaksinin puolue Thai rakastaa thaita (Thai Rak Thai TRT) kiellettiin 2007 ja 111 kansanedustajaa sai viiden vuoden toimintakiellon. Muut puolueen jäsenet perustivat uuden Kansanvalta-puolueen (People Power Party PPP), joka voitti viime joulukuun eduskuntavaalit ylivoimaisesti. Nykyiset kansanedustajat ovat toimintakiellossa olevien lähiomaisia. Pääministeri Samak Sundaravej suorastaan ylpeili olevansa Thaksinin valitsema.
10 Numero 4 Joulukuu 2008
Thaimaan eliitti
Jännittynyt tilanne puhkesi väkivallaksi Bangkokissa 7. lokakuuta. Kaksi ihmistä kuoli ja 400 loukkaantui katutaisteluissa poliisien, armeijan ja Thaksinia tukevien ja vastustavien mielenosoittajien välillä. Thaimaan lokakuusta tuli verinen, kirjoittaa Marja-Leena Heikkilä-Horn Bangkokista.
Samak joutui eroamaan syyskuun alussa toimittuaan virkansa ohessa tv-kokkina ja hänen jälkeensä PPP valitsi uudeksi pääministeriksi Thaksinin lankomiehen Somchai Wongsawatin.
Korruptoitunutta kauppaa
Thaksinia ja hänen vaimoaan syytetään massiivisesta korruptiosta. Heinäkuun lopulla 2008 Thaksinin vaimo Pojaman Shinawatra tuomittiin kolmeksi vuodeksi vankeuteen kiinteistökauppoihin liittyvistä väärinkäytöksistä. Thaksin puolestaan tuomittiin lokakuussa poissaolevana kahdeksi vuodeksi vankeuteen, koska hän oli allekirjoittanut luvan vaimon alihinnoiteltuun maakauppaan.
seksi. Armeijan ja poliisikunnan ylin johto näyttäisi pääosin olevan PADin puolella, kun taas osa alempaa poliisikuntaa on säilynyt uskollisena Thaksinille ja suojelee punapaitoja.
Kansankosiskelua
Thaksinin vahvin tukiryhmä löytyy Thaimaan köyhistä, joita on suurin osa kansasta. Thaksinin suosio on horjumaton Koillis-Thaimaan pienviljelijöiden ja heidän Bangkokiin ja turistikeskuksiin palveluammatteihin siirtyneiden sukulaistensa keskuudessa. Thaksin on ensimmäinen poliitikko, joka lupasi poistaa köyhyyden. Hän jakoi halpaa lainaa Thaimaan kyliin, alensi terveyskeskusmaksut alle euroon ja siirsi pienviljelijöiden velkojen maksua useampaan otteeseen aina parilla vuodella eteenpäin. Thaksinin tempaukset olivat kuitenkin pelkkää kansankosiskelua eivätkä perustuneet talouspoliittisiin muutoksiin. Pienviljelijäkansan epävarmoja maanomistusoloja ei kohennettu, eikä heidän maataloustuotteista saamiaan hintoja nostettu. Thaksin yritti manipuloida joidenkin maataloustuotteiden kuten raakakumin hintaa, mutta hänen politiikkansa auttoi vain pientä vähemmistöä viljelijöistä. Thaksinin allekirjoittamat vapaakauppasopimukset ovat sen sijaan avanneet markkinat ulkomaalaisille maataloustuotteille rajoittaen täten pienviljelijöiden ansiotuloja entisestäänkin. Thaksinin pato-, voimala- ja kaasuputkiprojektit vaaransivat monen pienviljelijän ja kalastajan elinkeinon. Rikkaiden verotusta ei kiristetty, eikä tuonti- ja luksustavaroiden liikevaihtoveroa nostettu. Osa budjettirahoista tuli ilmeisesti Thaksinin omasta taskusta. Samanaikaisesti hänen yksityisomaisuutensa moninkertaistui pääministerikaudella. Thaksinin suosio on myös vankkumaton Pohjois-Thaimaassa, mistä hänen kiinalainen sukunsa on kotoisin. Thaimaan poliittisen järjestelmän täydellistä haaksirikkoa osoittanee, että korruptoitunut kiinalainen multimiljonääri on noussut Thaimaan köyhän lao-isaanilaisen kansan ainoaksi pelastajaksi. Thaimaan hallitseva eliitti ei ole koskaan sallinut köyhän kansan järjestäytyä työväenja pienviljelijöiden asioita ajaviin poliittisiin puolueisiin. Tätä kehitystä vastusti myös Thaimaan isäntä Yhdysvallat koko kylmän sodan ajan. Tämän lyhytnäköisen politiikan satoa korjataan nyt Bangkokin kaduilta.
Mielenosoittajat ovat leiriytyneen Bangkokin hallintorakennusten eteen ja hallitus joutuu kokoontumaa vanhalla lentokentällä.
Tammikuussa 2004 Thaksin lähetti armeijan sijasta poliisit valvomaan pitkään kiehunutta tyytymättömyyttä Etelä-Thaimaan muslimimaakunnissa. Poliisien läsnäolo laukaisi väkivallan aallon, johon Thaksin vastasi väkivallalla. Huhtikuussa 2004 tapettiin aseettomia mielenosoittajia Pattanin päämoskeijassa ja saman vuoden marraskuussa lähes sata nuorta miestä tukehtui kuoliaaksi Tak Baissa poliisien lastattua heidät päällekkäin kuorma-autoihin. Lukuisia nimekkäitä ihmisoikeus- ja ympäristöaktivisteja tapettiin Thaksinin pääministerikaudella, vaikka TRT-puolueen kätilöinä oli toiminut kansalaisliikkeiden aktivisteja. Thaksin käänsikin nopeasti kelkkansa kansalaisjärjestöjä vastaan pyrkien esimerkiksi rajoittamaan viisumeja ulkomaalaisille kansalaisjärjestötyöntekijöille.
samoin Demokraattisen puolueen kansanedustajat. Englanninkielinen lehdistö on pysynyt Thaksinille kriittisenä.
Hajanainen rintama
Thaksinia tukevat PPP ja siihen kytköksissä olevat pienemmät poliittiset puolueet. Kaduilla Thaksinia tukee punaisiin t-paitoihin sonnustautunut liike, joka on kuitenkin järjestäytymättömämpi kuin PAD. Kuvaavaa on, että punapaitojen liike tunnetaan englanniksi kolmella eri nimellä UDD/DAAD/ NDFD, jotka kaikki tarkoittavat diktatuurin vastaista, kansallista tai yhdistynyttä demokraattista liittoa tai rintamaa. Thaiksi heidät tunnetaan vain nimellä "Kannattajat". Heidän johtajiaan ovat entiset TRTn kansanedustajat kuten entinen vasemmistolainen opiskelija-aktivisti Chaturon Chaisaeng, Thaksinin entinen puhemies Jakraphob Penkair sekä nykyiset PPPn kansanedustajat ja poliisikunnasta esimerkiksi väkivaltaisesta käytöksestä tunnettu entinen poliisipäällikkö Salang Bunnag. Maan hallituksen oltua jo kuukausia evakossa vanhalla lentokentällä, jännitteet purkautuivat väkivaltaisesti Bangkokissa lokakuun alussa. Armeija ja poliisi käyttivät kyynelkaasua ja raskaita aseita, kaksi ihmistä kuoli ja 400 loukkaantui katutaisteluissa. PADin kannattajien hautajaisiin osallistuivat kuningatar Sirikit, prinsessa Chulabhorn, Anand Panyarachun, Kraisak Choonhavan ja Demokraattisen puolueen nykyinen puheenjohtaja Abhisit Vejjajiva. Thaksinin kannattajat kutsuivat valokuvaajat paikalle, kun he väkivaltaisuuksien jälkeen kokoontuivat näyttävään joukkotilaisuuteen kiittämään poliisikuntaa ripeästä toiminnasta väkivaltaisuuksien lopettami-
Vastustajan propagandatuutti
Thaksinia vastustavaa PAD-leiriä johtaa Chamlongin rinnalla Bangkokin rikkaita kiinalaisia edustava Thaksinin entinen tukija mediamoguli Sondhi Limthongkul. Sondhin omistama ASTV-kanava lähettää 24 tuntia vuorokaudessa Thaksinin vastaista propangandaa. PADin muiden johtajien joukossa on entisiä kommunisteja, kansalaisjärjestöaktivisteja ja valtion yritysten ammattiyhdistysliikkeiden johtajia. Thaksin yksityistämispolitiikka uhkasi valtion yritysten työntekijöiden poikkeuksellisen hyviä sosiaalietuja. PADin näkyvintä kannattajakuntaa ovat keltaisiin t-paitoihin pukeutuneet kiinalaisrouvat. Etelä-Thaimaan muslimit kannattavat PADia ja muutamat korkeat armeijan upseerit ovat puhuneet PADin tilaisuuksissa,
12 Numero 4 2 Joulukuu 2008 Toukokuu 2008
Marja-Leena Heikkilä-Horn on asunut Thaimaassa vuodesta 1997 ja opettaa Kaakkois-Aasian historiaa Mahidolin yliopistossa. Kuvat: Timo Kuronen
feministinen naistenlehti
NYT SUOMEKSI!
orgASMIEn
SoTA
Iso O politisoitui
Taiteilija shoppaa
TILAA YT! N
RIIPPUMATONTA JOURNALISMIA VENÄJÄLTÄ.
4 taskukirjaa vuodessa.
Kirjassa ruoditaan Venäjän journalismin tilaa ja talouskriisiä, Georgian sotaan johtaneita tapahtumia, Pietarin ökyrakentamista, poliittisia nuorisoliikkeitä ja arvioidaan Solsenitsynin elämää. Myös Televizor-yhtyeen solistin haastattelu. Kuvaliitteessä palkitun dokumenttikuvaajan Juri Rostin valokuvia.
MArITA LIULIA
USkonTojEn
TAVArATALoSSA
bErgroTh
proSTITUUTIoSTA TULI SEkSITYöTä
AInA&zAIdA
Kirja, joka sopii kaikille! Tilaa samalla pukinkonttiin Ympäristöatlas, eurooppalainen menestysteos.
TILAAN SUOMENKIELISEN NOVAJA GAZETAN 1 HINTAAN 7 TILAAN YMPÄRISTÖATLAKSEN HINTAAN 15 (Ovh. 19 ) TILAAN NOVAJA GAZETA 1 JA YMPÄRISTÖATLAKSEN YHT. 19 Kaikki hinnat sisältävät postimaksun.
Novaja Gazeta maksaa postimaksun
Nimi Osoite
UUSI TULVA ILMESTYY 28.11.
Kysy omaasi lehtipisteestä! www.tulva.fi
Postinro ja -toimipaikka Allekirjoitus Sähköposti
Vastauslähetys Sopimus 5000521 00003 Helsinki
Kyllä, Novaja Gazetan toimitus voi lähettää minulle sähköpostia
www.novajagazeta.
YDIN
Voitto alkaa kaduilta
Obaman todellinen valttikortti oli kuitenkin vapaaehtoisaktiivit. Valtavat kannattajajoukot verkostoituivat internetissä ja heihin oli helppo liittyä. Meillä on ollut paljon vapaaehtoisia myös ulkomailta, kertoo Mark, paikallinen Demokraattien kampanjavetäjä Halloweeniä edeltävänä iltana. Vasta viime viikolla eräs hollantilainen opiskelijaryhmä kävi avustamassa iltapäivän ajan. Tätä tarkoitusta varten kampanja on luonut erityisen my.barackobama.com-palvelun, joka on suunniteltu olemaan Facebookin kaltainen sosiaalinen verkosto. Jokainen vapaaehtoinen voi luoda sen avulla itselleen profiilin, blogata, vertailla toistensa kampanja-aktiivisuutta, ja ennen kaikkea järjestää tapahtumia ja ottaa niihin osaa. Yritin turhaan päästä muutaman viikon ajan McCainin kampanjan tilaisuuksiin. Sen sijaan minä tahansa viikonpäivänä saattoi kävelymatkan päästä löytää useita Obaman tempauksia, aina lasten kakkumyyjäisistä LGBT-, latino- tai yrittäjäaktiivien sosiaalisista tilaisuuksiin ja perinteiseen kampanjointiin. Esimerkiksi tuona Halloweeniä edeltäneenä iltana joukko vapaaehtoisia oli jalkautunut kampanjoimaan ennakkoäänestyspaikkojen läheisyydessä oleviin baareihin naamiaisasuissa. Samaan aikaan metroasemien ympäristöjä ei voinut ohittaa törmäämättä aktivisteihin, joiden tehtäväksi oli annettu saattaa äänestäjiä äänestysasemille. Aiemmin samana iltapäivänä naapuriston ovia oli koputtelemassa Obaman kannattajia, jotka yrittivät tavoittaa mahdollisia äänestäjiä jo kolmatta kertaa kymmenen päivän sisällä. Obaman voiton historiallisuus löytyykin vapaaehtoisten käytön lisäksi myös vaalirahoituksen monipuolisuudessa. Obamaa tuki yli 3 miljoonaa kansalaista, joista suurin osa lahjoitti vähemmän kuin 250 dollaria. Netissä rekisteröityneen kannattajan sähköpostiin tuli säännöllisesti pyyntöjä pienistäkin tukisummista.
Arlington DemocrAts
Presidentinvaalien aikaan vapaaehtoisista tuli oleellinen osa kaupunkimaisemaa.
Näkymättömät teemat
Vaalien rahallisesta mittakaavasta huolimatta oli kuitenkin yllättävää, että suuren jännitysnäytelmän varjoihin jäi kokonaan niin monia asioita, joiden olemassaoloa voisi pitää itsestäänselvyyksinä. Yksi niistä oli muiden ehdokkaiden täydellinen näkymättömyys. Obaman ja McCainin lisäksi vaaleihin osallistui neljä muuta kansallista ehdokasta. Näistä eniten huomiota ja ääniä saanut ehdokas, Ralph Nader, mainittiin mediajärjestö FAIR:in mukaan vaaleja edeltäneiden kuukausien aikana tv-ohjelmissa
kärjistetysti ainoastaan muutaman myöhäisillan sketsiohjelman vitsien aiheissa. Merkittävä syy tähän on valtapuolueiden ja äärimmilleen kaupallistuneen median yhteistyö. Koska esimerkiksi presidentinvaaliväittelyt järjestetään yhteistyössä puolueiden ja kaupallisten kanavien kanssa, on niiden ollut mahdollista vaatia keneltä tahansa muulta ehdokkaalta 15 prosentin äänikynnyksen ylittämistä väittelyihin mukaan pääsemiseksi. Tämä on tietenkin mahdotonta, jos ei ole mahdollisuutta olla edes näkyvillä. Yhdysvalloissa toteutetaan harvinaisen yksipuolista julkista keskustelua demokraattisista aiheista. Kahden valtapuolueen ja mediayritysten välisen konsensuksen rajoissa ei käsitelty esimerkiksi Irakin sotaa vaalien aikana kuin pinnallisesti, vaikka se on äänestäjien mielissä toiseksi suurin kansallinen huolenaihe. Samaan aikaan kampanjat ja kanavat keskittyivät arvioimaan poliittisesti tärkeän keskiluokan asemaa presidenttiehdokkaiden ohjelmissa. Köyhien määrää ei edes mainittu maassa, jossa elintasokuilu on syventynyt moninkertaisesti sukupolven aikana. Tästä huolimatta oli kaunista ihailla hymyjä vapaaehtoisten kasvoilla, jotka kannustivat vielä vaalipäivän viime metreillä kaatosateessa ihmisiä äänestämään isoja kylttejä kantaen. Ja niitä ilonpurkauksia, jotka täyttivät ravintolan, kun televisio ilmoitti Virginian, joka on yhä intohimoisen ylpeä historiastaan etelävaltiona, äänestäneen Obamaa. Ja katsella virallisten tulosten saavuttua kuinka ilotu-
litusraketit nousevat villeinä taivaalle niin kuin suomalaisena uutenavuotena.
Muutos marraskuussa
Ei ole epäilystä, etteikö Obaman voitto tuo monelle yhdysvaltalaisille toivoa muutoksesta. Viikkoa myöhemmin Washingtonissa Marion Wright Edelmania, kansalaisoikeusliikkeen veteraania ja Mississippin ensimmäistä mustaa naisjuristia, on tullut kuuntelemaan täysi salillinen väkeä nuorista oppilaista vanhoihin ja vauraisiin eläkeläisiin. Kun Obaman nimi mainitaan ensimmäisen kerran koko sali räjähtää spontaaneihin suosionosoituksiin. Ilmassa on todellisen ilon tunnetta. Edelman kertoo yhteiskunnallisesta muutoksesta elämänsä aikana aina alkaen rotuerottelusta Obaman presidenttiyteen ja muistuttaa nuorta sukupolvea Martin Luther Kingin todellisesta sanomasta. Vaikka King olikin suuren rauhanliikkeen johtaja, oli liike mahdollinen vain sen jäsenten kautta, Edelman sanoo. Tämän takia Obaman voitto on vain alku. Johtajat eivät koskaan itse saa aikaan muutosta; muutos riippuu aina johtajan takana olevista ihmisistä.
Janne Hukka on vapaa toimittaja, joka on työskennellyt Yhdysvalloissa, Britanniassa ja Suomessa.
Joulukuu 2008
Numero 4
15
tanut Marshall Ganz Harvardin Kennedy Schoolista. Tärkeää oli yhteisön luominen. Nettikampanjoissa ei oltu vain joukon jäseniä tai kuluttaja-äänestäjiä vaan noodeja verkostossa. Näin säilyi sekä käsitys omasta panoksesta että verkoston laajuudesta. My.barackobama.com-sivustolla kerrottiin, miten paljon itse tai omat kampanjaryhmät olivat tehneet vaalityötä tai lahjoittaneet rahaa. Niin kadulla kuin internetissä muiden kannattajien läsnäolo motivoi. Uudenlainen ymmärrys poliittisesta kampanjasta vei voittoon oli se sitten uusi tapa luoda yhteiskuntaliikettä tai markkinoida (Association of National Advertisers valitsi Obaman vuoden markkinoijaksi).
Northwesternin eliittiyliopiston kampuksen vallattavaksi tarkoitettu "kivi" sai pysyä Ba-rockina vaalipäivään asti.
Pragmatismi voitti
Tyynen pinnan alla Obama on kärsimätön pragmatisti. John McCain heitti ehdotuksensa romukoppaan pian niiden esittämisen jälkeen ja kehitti jatkuvasti uusia. Sen rinnalla Obaman ehdottama politiikka oli selkeää. John McCain teki jatkuvasti uusia ehdotuksia, mutta heitti aiemmat iskulauseensa saman tien roskiin. Populistina pragmatistina hän ajoi politiikkaa keskustaan: järjestystä, muutosta, eroa eliitteihin, tukea taviksille ei "erityisintressejä"! The Audacity of Hope -kirjassaan Obama purkaa ahdistustaan republikaanien ja demokraattien välisestä nokittelusta. Amerikkalaisilla on yksinkertaisia unelmia, jotka ovat aivan irrallaan puoluepolitiikasta ja liittyvät arjessa pärjäämiseen. Obama toivoo yhteistyötä kahden puolueen välillä ja väittää, ettei ole olemassa sinistä ja punaista Amerikkaa, vaan Yhdys-vallat. Demokraatit kampanjoivat ja voittivat monissa perinteisesti republikaanisissa osavaltioissa. Ruohonjuurikampanja ja Wall Street syytivät riittävästi rahaa masiinaan.
tivätkin Obamaa. Republikaanipopulismi kärsi tappion, vaikka McCain veikin (sinikaulus)valkoisten ja pikkukaupunkilaisten äänet.
Ahdinkoa jo ennen kriisiä
Tulevaisuutta ei voi kuin ennustaa. Yhdysvalloissa talouskriisi muutti vaalien painotuksen talouden suuntaan ja siinä Obama vakuutti, McCain yritti turhaan pelotella sosialismilla. Taloudelliset ongelmat olivat jo yhdysvaltalaisten arkea ennen vaaleja. "Keskiluokkaisten", joiksi taviksia vaalivuonna kutsutaan, ostovoima oli laskenut, moni säästi jo päivittäistuotteissa. Irakin sodan hinta eli valtionvelka vaikuttaa tulotasoon. Asuntolainoja oli otettu, sillä lainoja sai, se oli Maailmanpankinkin politiikkaa. Moni on ensimmäisen sukupolven asuntovelallinen. Kulutusluotot räjähtävät käsiin. Kaikki kaupat tarjoavat ilmaisia luottokorttejaan, jopa lähes 30 prosentin korolla. Niillä on paikattu elintason laskua. Yhdysvaltalaisista 70 prosentilla ei ole yliopistotutkintoa juuri heille Obaman lupaama terveydenhoitojärjestelmän uudistus on tärkeää, etenkin työllisyystilanteen huonontuessa ja palveluammattien kadotessa. Työttömyysluvut ovat kasvaneet: vaalien alla lokakuussa katosi 240 000 ja vuoden ensimmäisinä kymmenenä kuukautena 1,2 miljoonaa työpaikkaa. Kulutus- ja lainanmaksukyky laskee. Työtön päätyy terveydenhuollon ulkopuolelle paitsi kun järjestelmä uudistetaan.
Muutos ja toivo
Populismi voidaan määritellä myös niin, että yhteisen nimittäjän kautta yritetään tuoda yhteen hyvin erilaisia ryhmittymiä. Tässä Barack Obama, muutoksen, toivon ja järjestyksen mies, onnistui. McCain ja Palin vetosivat perinteisiin amerikkalaisiin arvoihin ja stereotypioihin. Obama ei missään vaiheessa korostanut mitään erityispiirrettä, ihonväriäänkään. Hän pelasi mielikuvilla amerikkalaisesta "köyhyydestä huipulle" unelmasta ja nuoruuden virrasta. Ydinperhe vain täydentyy koiralla Valkoisessa talossa. Yhdysvaltalaisessa politiikassa ei pärjää ilman uskonnollista retoriikkaa etenkään jos on keskimmäiseltä nimeltään Hussein ja kansa on opetettu pelkäämään muslimeja. Obama keräsikin erityisesti katolisten ääniä. Tukijat, Hillary Clinton entinen vastustaja ja tulevan hallituksen jäsen ja Yhdysvaltain armeijan entinen komentaja republikaani Colin Powell, toivat mukaan helposti republikaanistakin äänestäjäkuntaa. McCainilla ei ollut ehdottaa uutta, ja ne, jotka olivat pettyneet viime vuosien politiikkaan, valitsivat pienimmän pahan: Obaman. Sen sijaan ne, jotka eivät tahtoneet äänestää mustaa presidenttiä (West Wing ja 24-sarjojen mustan presidentin popularisoinnista huolimatta), jäivät kotiin. Äänestysprosentti ei juuri noussut ja kutistui hieman konservatiivien parissa.
Republikaanit fiilistelivät
Yleensä Yhdysvalloissa populismi on menestyksekkäiden republikaanien kansallis-uskonnollista hehkutusta, jolla he pääsevät lähelle tavallisia amerikkalaisia. Tänä vuonna strategiaan kuuluivat Joe Putkimies, Joe Six-Pack (Mäyräkoira Mara) ja Sarah Palin. Viihdyttävästä McCainsta tehtiin vakava sotasankari ja ulkopoliitikko. Cheerleader-Palin innosti puolueelle uskollisia joukkoja. Maalaismissisenaattori toteutti tavisunelmaa: poltti ainakin 150 000 dollaria kampanjarahaa omiin ja perheensä merkkivaatteisiin, teki itsestään TV-staran eikä osannut esimerkiksi nimetä yhtään lukemaansa lehteä. Mutta lopulta järkipuhe voitti kansanpuheen, perusteltu argumentointi tunteellisen populismin. Nekin valkoiset valkokaulustyöläiset, jotka olisivat saattaneet tukea McCainia äänes-
Kotimaiset investioinnit
Obama on jo kysellyt miten valtion tukipaketilla voidaan auttaa suoraan asuntovelkaisia, mutta mitä tapahtuu, kun hänen eri eliittiryhmistä koostuva hallituksensa on vastuus-
Joulukuu 2008
Numero 4
17
sa? Obama soveltaa Rooseveltin New Deal -oppeja eli lama-ajan valtion investointeja vuoden 1932 vaalien jälkeen. Tietyt ryhmät saavat verohelpotuksia, mutta vastuuta siirretään myös yhdysvaltalaisille yrityksille selkein reunaehdoin. Tuotannon on oltava pääosin kotimaista, tuotannon ja kulutuksen kestävän kehityksen mukaisia. Talouskriisin myötä johtavien yritysten määrä eri aloilla vähenee: valtion auttava käsi kohdentaa apuaan. Talkoohenkeä hehkutetaan internetin ja mainosten kautta. Järjestetään vapaaehtoinen kansalaispalvelus. Armeija on antanut koulutusmahdollisuuden nuorille vähävaraisille amerikkalaisille ja veteraaneja on koulutettu työmarkkinoille. Obamamaassa voi osoittaa isänmaallisuutensa, vastuunsa ympäristöstään ja saada koulutuspaikan pasifistinakin. Yhdysvallat muuttuu taloudellisesti sisäänpäinkääntyneemmäksi. NAFTA-vapaakauppasopimusta uusitaan, kotimarkkinoita suo-
jellaan. Teollisuutta ja energiatuotantoa keskitetään kotimaahan. Infrastruktuuriin, teihin, rautateihin ja erilaisiin putkistoihin, panostetaan pitkästä aikaa. Obama kannattaa "vihreää kivihiiltä" eli tapoja tehdä kivihiilestä, joka kattaa 50 prosenttia maan sähköntuotannosta, piirun verran vihreämpää. Alaskan öljykenttiä hän ei ala poraamaan. Hän suhtautuu tietyin varauksin ydinvoiman lisäämiseen, mutta on valmis kompromisseihin. Energiapolitiikka on kisa yksityisen vapauden ja yksityisen säästön välillä. Tietyt vihreät tuotteet ja arvot lyövät läpi Yhdysvalloissa. Hehkulamppu nostattaa tunteita. Kerrostalojen kaukolämmöstä tulee taas muodikasta. Terveydenhoitojärjestelmä uudistuu yksityisten tarjoamana, valtion kaikille maksamana palveluna ei kuitenkaan demokraattien aiemmin ajamana "yhden maksajan järjestelmänä". Monopolikapitalismin tavoin taloudellinen valta keskittyy ja valtion rooli korostuu. Taloustai ympäristöpolitiikan peruste ei ole solidaarisuus vaan kansallinen etu ja yksityinen säästö.
Kansainvälisiä sopimuksia syntyy. Kidutus loppuu ainakin Guantánamo suljetaan. Venäjästä tulee ainakin alkuun entistä selkeämmin Yhdysvaltojen vastapeluri, mutta aika näyttää miten diplomatia etenee Putinin presidentin kanssa. Talouskriisin edetessä nähdään, miten Yhdysvaltojen suhde Kiinan kehittyy. Yhdysvaltain interventioista kärsinyt latinalainen Amerikka saattaa saada itsenäisyyttä. Sosiaalista oikeudenmukasuutta ja ruokaa vaativat mellakat yleistyvät. Kansainvälistä roolia tärkeämmäksi tulee kotimainen hyvinvointi.
Virtuaalipresidentti ja pettymys
Internet-sukupolven presidentti on läsnä virtuaalisesti change.gov-sivuston, sähköpostien ja YouTube-videoiden kautta. Kuitenkin jo ennen vaaleja rauhanliike, vihreät ja vasemmistodemokraatit kritisoivat Obamaa. Tyytymättömien joukko kasvaa, ja yhteisyys katoaa, jos hallitus ei silloin tällöin pysty tarjoamaan jokaiselle jotakin. Koska vaatimukset ovat ristiriitaisia ja edellyttävät pikaista toimintaa se on mahdotonta. Ulkoamerikkalaiset voivat paremmin, vaikkei Obama ulkomaillakaan voi lunastaa kaikkien toiveita. Etenkin presidenttikauden alussa otetaan tärkeitä askelia Lähi-idän rauhan ja Iranin suhteen. Kongo unohtuu. Silti Obama pysyy suositumpana kuin edeltäjänsä.
Sodankäynti välttämätön paha
Ulkopolitiikassa Yhdysvaltojen käsi ei heilu, mutta neuvotteluvalmius lisääntyy huomattavasti. Sodankäynnistä tulee Obamalle välttämätön paha, ei Yhdysvaltain globaalin valtaaseman symboli. Hallitukseen valittiin Bushin sotia puolustaneita, yhdysvaltalainen rauhanliike huomioi kauhistuneena. Joukkoja siirretään Irakista Afghanistaniin, ja Obama alkaa kuin alkaakin setviä Osama bin Ladenin metsästämistä jopa unilateraalein iskuin. Vaalien jälkeen vain vaalistrategiselta tuntuneeseen ehdotukseen vaikuttavat psykologia tai Pentagonin "tieto".
Emilia Palonen, PhD, vietti syksyn vierailevana politiikantutkijana Northwestern yliopistossa Suomen Akatemian rahoituksella. Kuvat: Emilia Palonen
KULTTUURIVIHKOT Vasemmalta katsova riippumaton aikakauslehti
18
Numero 4
Joulukuu 2008
Lotta Viinikka
Kirjoittaja on Naisasialiitto Unionin pääsihteeri
Tasa-arvo edistyy kun sen puute
tasa-arvoasiat ovat ylittäneet uutiskynnyksen useampaan kertaan. Johanna Korhosen irtisanominen Lapin Kansan päätoimittajan paikalta nosti syrjinnän kertaheitolla julkisen keskustelun pääaiheeksi, eikä valtakunnassa ole luultavasti enää ketään, joka ei tietäisi, että syrjintä seksuaalisen suuntautumisen perusteella on laitonta. Sekin on tullut selväksi, ettei naispäätoimittajan puolison kuntavaaliehdokkuus voi olla päätoimittajana toimimisen este, jos saman konsernin lehdessä miespäätoimittajan puolison osallistumista kunnallispolitiikkaan ei ole pidetty ongelmallisena. Muutaman haparoivan kommentin jälkeen Alma Median selitykseksi Korhosen työsuhteen päättämiselle vakiintui luottamuspula. Työnhakutilanteessa ei kuitenkaan ole velvollisuutta kertoa asioita, joiden suora kysyminen on laitonta.
paljastetaan
Kuluvana SyKSynä
Sukupuolineutraalius ei ole merkki tasa-arvosta, vaan kyvyttömyydestä tai KiiltOKuvan haluttomuudesta nähdä naisten ja miesten erilainen yhteiskunnallinen asema ja sen vaikutukset.
tönä. Silti yhteiskunnan rakenteet ylläpitävät edelleen epätasa-arvoa monin tavoin. Ei ole sattumaa, että nimenomaan pääministeri, ulkoministeri ja valtiovarainministeri ovat miehiä. Sattumaa ei ole sekään, että niissä kunnallisen päätöksenteon avainpaikoissa, joihin sukupuolikiintiöt eivät ulotu, enemmistö on miehiä. Ja mitä seksuaaliseen häirintään tulee, monesti se kuitataan naisten korvien välissä olevaksi ongelmaksi, ellei tilanteella ei satu olemaan monta virallista silminnäkijää. kääntöpuoli on myös se, että vakavistakaan tasaarvo-ongelmista ei aina haluttaisi puhua. Esimerkiksi lähisuhdeväkivalta on Suomessa yleistä ja ilmiö on vahvasti sukupuolittunut: useimmiten väkivaltainen osapuoli on mies ja uhri nainen. Silti käytäntönä on käsitellä parisuhdeväkivaltaa ikään kuin se olisi sukupuolineutraalia tai jos sukupuoli mainitaan, halutaan tilannetta tasoitella muistuttamalla, että naisetkin ovat väkivaltaisia. Sukupuolinäkökulma jätetään huomiotta myös prostituutiosta puhuttaessa. Keskustelun painopiste on naisissa, jotka myyvät seksiä, mutta sitä, että seksin ostajista valtaosa on miehiä, ei aina pidetä tarpeellisena edes mainita.
On tärKeää,
että Korhosen tapaus ratkaistaan oikeudessa eikä jää pelkästään keskustelupalstatuomioistuinten käsiteltäväksi. Tasa-arvo edistyy sitä mukaa, mitä useammin osoitetaan, että syrjintä ei yksinkertaisesti tule kyseeseen. Joka tapauksessa jo nyt on nähty, että yleinen mielipide ei enää halua hyväksyä tai hyssytellä syrjintää seksuaalisen suuntautumisen tai sukupuolen perusteella. Muitakin merkkejä siitä, että jokin mitta on tullut täyteen, on havaittavissa. Tuoreimpana osoituksena tästä on se, että syyllistyttyään seksuaaliseen häirintään valtiosihteerille ei jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin erota saman tien. Uutta oli, että asiaa ei yritetty vähätellä, vaan tasa-arvoministerin aiemmin kannattamaa nollatoleranssia todella noudatettiin.
SuKupuOlineutraaliuS
JuhlapuheiSSa
Suomi esitellään mielellään tasa-arvon mallimaana. Sukupuolten tasa-arvon toteutumista on edistetty lainsäädännöllä, ja esimerkiksi maan hallituksessa naiset ovat enemmis-
ei yleensä ole merkki tasa-arvosta, vaan ennemminkin kyvyttömyydestä tai haluttomuudesta nähdä naisten ja miesten erilainen yhteiskunnallinen asema ja sen vaikutukset. Politiikassa usko sukupuolineutraaliuteen ei anna mahdollisuutta arvioida päätöksenteon syrjiviä käytäntöjä tai päätösten mahdollisia erilaisia seurauksia miehille ja naisille. Yhteiskunnallisia ongelmia ei kuitenkaan pystytä ratkaisemaan tehokkaasti, jos sukupuoli jätetään joko tietoisesti tai asiaa sen kummemmin pohtimatta tarkastelun ulkopuolelle.
Joulukuu 2008
Numero 4
19
Finanssikriisin murtuvat ja jatkuvat kuvitelmat
Käynnissä olevassa finanssikriisissä modernin rahoituksen varaan nojaava politiikka on kokenut suuren kolauksen. Rahoitusalan toimintatavat ja yhteiskunnallinen rooli on kyseenalaistettu. Mutta johtaako kriisi uudenlaiseen rahoitusmaailmaan? kysyy Ville-Pekka Sorsa.
e n k i l ö s t ö ko n s u l t t i e n
vanhan viisauden mukaan kriiseissä on kyse illuusion loppumisesta. Subprime-kriisiksi nimetty kansainvälinen talouskriisi on ennen muuta murskannut uskon modernin rahoituksen kykyyn tuottaa taloudellisesta hyötyä joka tilanteessa. Virallisen tarinan mukaan finanssikriisi voidaan ymmärtää jälkikäteen yksinkertaisten mittareiden perusteella. Yhdysvaltojen yksityisen ja julkisen sektorin velka oli noussut vuoteen 2007 mennessä kolminkertaiseksi bruttokansantuotteeseen nähden. Syyllisiä löytyy liittovaltion keskuspankin ajamasta halvasta korkotasosta, rahoitusmarkkinoiden paisumisesta kansainvälisesti institutionaalisten sijoittajien ja aasialaisten valtioiden avulla, sekä tietenkin lainanottajista. Yritykset laajensivat toimintaansa velaksi kyseenalaisille aloille, kuten subprime-asuntolainoitukseen. Velka muuttuu myrkyksi, kun omistusten arvon ei odoteta nousevan tai saatavat käyvät epävarmoiksi. Syntyy luottolama. Yksikään taho ei uskalla tai voi lainata rahaa muille, vaan tarvitsee itse käteistä taseensa kohentamiseksi. Kriisi muuttuu pehmeämmäksi laskusuhdanteeksi vasta kun luottamus lainoittajiin palautuu. Globaalitaloutta hallinnoivat tahot, eri maiden hallitukset etunenässä, ovat yrittäneet palauttaa luottamusta ja kohentaa taseita takaamalla lainoja, ostamalla huonoja arvopapereita sekä myöntämällä suoraa lisärahoitusta. Kriisi muistutti, että taseiden paisuttaminen ja liiketoiminnan laajentaminen on rajallista, eikä velaksi voi toimia loputtomiin. Subprime-kriisi kuitenkin sisältää myös monia muita kuvitelmia, joista vain osa on murtunut. kehittyneestä maailmasta on päättänyt antaa ihmisten eläketurvan, asuntorahoituksen, säästämisen ja monia muita elämänalueita sekä yritysten pääomanhankinnan yksityisen rahoitusalan hoidettavaksi. Usein unohdetaan, että valta ihmisten toimeentulosta tai sen hinnasta siirtyy tahoille, jotka eläkesäästöjä rahoitusmarkkinoille sijoittavat. Kriisi muistutti, ettei valtaa aina käytetä hyvin. Rahoitusmarkkinat ovat aina julkisia rakennelmia. Kauppaa käydään laillisesti vahvistetuilla sopimuksilla kollektiivisesti luotujen sääntöjen puitteissa. Poliittista luottamusta rahoitukseen perustellaan sillä, että nämä pelisäännöt ohjaavat finanssimaailman toimintaa yleishyödylliseksi. Nousukausilla on kuitenkin vähennetty sääntelyä. Kriisin uhatessa taas huudetaan apuun valtioita, jotka suostuvat auttamaan. Tätä usein toistunutta ilmiötä on kutsuttu osuvasti "rikkaiden sosialismiksi". Finanssikriisi on murtanut poliittisen kuvitelman nykymuotoisen sääntelyn toimivuudesta. Nyt deregulaation vahvimmatkin kannattajat ovat myöntäneet olleensa väärässä vuosikymmeniä. On kuitenkin virhe sanoa, että kansalliset pelisäännöt eivät ole sisällöllisesti toimineet: niitähän ei ole edes kokeiltu. Rahoitustoiminnan kansallisilla pelisäännöillä on vähän merkitystä, jos ne voidaan kiertää esimerkiksi veroparatiisien avulla. Sääntelijöitä tulee siis vasta toissijaisesti syyttää huonoista säännöistä ja ensisijaisesti siitä, etteivät he ole edes ulottaneet pelisääntöjä koko rahoitusmaailmaan. Kuvitelma rahoitusmaailman tehokkuudesta ja pätevyydestä on pyritty säilyttämään pelastuspaketeilla. Wall Streetin valta on ideologisesti vahvaa. Jos hallitukset ovat huolissaan kaikkien yritysten rahoituksesta, mikseivät ne myönnä rahoitusta suoraan kaikille? Jos huoli kohdistuu ihmisten asumiseen, miksei valtio hanki ihmisille asuntoja? Valinta on ideologisesti yksinkertainen: yksityinen, moderni finanssimaailma hoitaa resurssien jakamista, ja ihmisten ja yritysten tulee olla riippuvaisia rahoitusmarkkinoista.
Poliittinen sääntelyn kriisi
Merkittävä kuvitelma, jonka finanssikriisi murtaa, on luottamus modernin rahoitusmaailman pätevyyteen. Suurin osa
20 Numero 4 Joulukuu 2008
Kulttuuriset illuusiot
Miten resursseja jaetaan modernissa finanssikapitalismissa eli mitä julkiset toimijat pyrkivät sääntelemään? Otetaan esimerkiksi subprime-kriisin taustalla oleva rahoituskulttuuri. Subprime-asuntolainoja myönnettiin kuten luottokortteja oli myönnetty jo vuosikymmenten ajan. Rahoitusinnovaatio sai tukea useiden OECD-maiden hallituksilta, joiden tavoitteena oli lisätä asuntojen yksityisomistusta. Asuntolainojen hakijoiden riskialttius mitattiin ns. luottopisteytysmenetelmällä. Asiakkaat luokiteltiin riskialttiuden mukaisesti ja määriteltiin kunkin luokan lainalle eri hinta. Vähiten riskialttiiden lainojin uskottiin riittävän tuottamaan voittoa, vaikka suurempiriskisissä luokissa tulisi maksuhäiriöitä. Uskottiin, että lainojen takuina toimineiden asuntojen arvon nousu pitäisi sijoitukset aina voitollisina. Pankkien ja muiden rahoitusalan jättien omistamat lainoittajatahot toimivat lyhyen koron lainarahalla. Subprime-lainat eivät käy kansainvälisten kirjanpitostandardien puitteissa velkarahan heikentämään taseeseen: niihin liittyvä riski käytännössä vain heikentää tasetta entisestään. Lainojen rahavirrat piti saada kirjanpidon ja sitä kautta valtiollisen sääntelyn ulkopuolelle. Subprime-lainaajat niputtivat lainojen takaisinmaksut arvopapereiksi ja myivät ne omistamiinsa veroparatiisiyhtiöihin. Asuntolainapapereita niputettiin arvopaperien kanssa vakuusvelkasitoumuksiksi. Parhaat luottoluokitukset saaneet paperit lainaajat tai heidän omistajansa pitivät itse heikoimmat myytiin.
Molemmat toimintatavat pohjaavat finanssiriskin kuvitelmaan. Riski ajatellaan vain yksittäisen rahoituskohteen tuottaman voiton ja tappion mahdollisuudeksi. Matemaattisesti määritellyn riskin perustana oli lainanottajien ja arvopaperinippujen aiempi käyttäytyminen. Monet uskovat, että finanssikriisiä olisi voitu ainakin lieventää, jos rahoituksen ja talouden suhdannevaihtelut olisi otettu huomioon riskienhallintamalleissa. Kansainväliselle valuuttarahastolle ja Englannin keskuspankille riskin hajautuminen arvopaperistettuina velkoina taas tarkoitti riskin vähenemistä. Todellisuudessa ongelmat ovat päinvastaiset. Sosiologi Ulrich Beckin mukaan nyky-yhteiskunnassa tulevaisuuden epävarmuutta pyritään hallitsemaan laskemalla riskejä monimutkaisilla matemaattisilla malleilla. Kun epävarmuutta pyritään hallitsemaan fiktiivisin todennäköisyysmallein, lisätään vain järjestelmätason laadullisia riskejä. Ongelma koskee koko rahoitusmaailmaa, ei vain nimettyjä syntipukkeja, eli subprime-lainoittajia ja arvopaperinippujen riskin analyysissa epäonnistuneita luottoreittaajia.
Murtuvatko kuvitelmat?
Rahoituksessa sitoudutaan aina johonkin konkreettiseen toimintaan, vaikka huomioon otettaisiin vain yksittäisen kohteen matemaattinen riski ja tuotto. Mutta jos katsomme vain riskejä ja tuottoja, ovatko kaikki toimet tosiaan yhtä toivottavia? Finanssikriisi antaa olettaa, ettei näin ole: riskikäsityksen murruttua valinnassa tulisi huomioida vähintään rahoituskohteen toivottavuus finanssimarkkinoilla, jottei jokainen sijoituskohde muuttuisi kannattamattomaksi. Jos laadullinen käsitys riskistä on uudistettava, mikä estää pohtimasta myös sijoituksen reaalitaloudellista, eettistä tai yhteiskunnallista toivottavuutta? Vaikuttavathan nekin sijoituskohteen tuottoon ja riskiin. Rahoitusmaailma tuskin muuttuu merkittävästi kriisin myötä. Alalla monille rahoitustoiminnan laatuun puuttuminen tai rahoituksen demokratisaatio on yhtä suuri uhkakuva kuin "rikkaiden sosialismi" on vääryys tavallisille kansalaisille. Valtaapitävät eivät kuitenkaan pysty perustelemaan rahoitusmaailman valtaa kansalaisille entiseen tapaan puuttumatta rahoitusmaailman kulttuuriin sitovien globaalien pelisääntöjen avulla. Ellei tätä tapahdu, muutos voi tapahtua vain kansalaisvaikuttamisen kautta.
Ville-Pekka Sorsa tekee eläkerahastojen sijoitustoimintaa koskevaa väitöskirjaa Oxfordin yliopistossa.
Joulukuu 2008
Numero 4
21
entä vastarinnan strategiat?
Kulutukseen vaikuttamisen muodot ovat moninaistuneet. Eettinen kuluttaminen on levinnyt laajalti ja sillä on potentiaalia suurten joukkojen suosikiksi. Onko siitä ratkaisuksi? kysyy Elina Turunen.
siis olen
Numero 4 Joulukuu 2008
Kulutan,
Kulutus on identifiointia: Louis Vuittonin näyteikkuna Chicagon ostoskadulla Magnificent Milella.
EMILIA PALONEN
22
Culture jamming ja porkkanamafia leviävät verkossa
Internetissä kampanjat leviävät nopeasti. Alma-mediaa väitti boikotoivansa parikin 8000-jäsenistä ryhmää Facebookissa päätoimittaja Johanna Korhosen erottamisen vuoksi. Boikotteja levitetään myös huumorilla. Kansainvälisessä ja verkossakin levinneessä aktiossa kiinnitettiin huomiota monikansallisen Starbucks-kahvilaketjun osallisuuteen muun muassa terrorismin vastaisen sodan tukemisessa vuonna 2004. Aktioon osallistujat menivät ketjun liikkeisiin ja värittivät kahvilan pahvimukien Starbucks coffee -tekstin uuteen muotoon. Asiakkaat saivat tämän jälkeen käteensä mukeja, joista erottui fuck off -teksti. Starf*cks-tempaus oli culture jammingia, jossa toiminta kyseenalaistetaan huumorin keinoin. Poliittinen massakuluttaminen on saanut jalansijaa toisellakin tapaa. Mobbing on ihmisten mobilisointia yhteiseen aktioon. Esimerkiksi carrot mobbingissa, porkkanamafiassa, tehdään yllätysiskuja eettisesti toimiviin yrityksiin. Porkkanamafia syntyi vuonna 2008 San Franciscossa, Yhdysvalloissa levitäkseen nopeasti eri maihin. Toiminnan vetäjät kilpailuttavat yrityksiä ja valitsevat iskukohteeksi sen, joka lupasi laittaa suurimman prosenttimäärän tuloista energiansäästöön. Yhteisiskuun voittaneeseen yritykseen mobilisoidaan ihmisiä. Porkkanamafia iski Suomessa syyskuussa. Ensimmäisen aktion voittaja oli Juttutupa-ravintola Helsingin Hakaniemessä. Joukkovoimalla kumottiin tuoppeja, joiden yhteistuloksena Juttutupa laittoi illan lisätuotoksen 6594 euroa energiaa säästäviin uudistuksiin, kuten energiatehokkaampaan valaistukseen ja kylmälaitteisiin.
www.thevacuumcleaner.co.uk www.ihatestarbucks.com www.carrotmob.org porkkanamafia.wordpress.com
alvan työvoiman riistossa ei liene mitään uutta. Tietoliikenne- ja liikenneyhteyksien parannuttua tuotantoa on siirretty yhä enenevissä määrin globaaliin etelään tai maihin, joissa esimerkiksi työlainsäädäntö on löysempää tai veroedut huomattavat. Viime vuosikymmeninä tämän toiminnan epäkohdat, kuten ihmisoikeusloukkaukset, kaivosten saastuttamat joet ja ammattiyhdistysliikkeen toiminnan estäminen ovat kuitenkin saavuttaneet tietoisuutemme entistä helpommin. Taannoin ostolakko oli valttia. Sillä kyseenalaistettiin monikansallisen yrityksen arveluttavaa toimintaa kehitysmaissa. 1970-luvulla alkanut boikotti äidinmaidonkorviketta kehitysmaissa markkinoinutta Nestléä vastaan lienee yksi laajimmista ja tunnetuimmista. Toinen esimerkki voisi olla Shell, jota vastaan kampanjoitiin ahkerasti 1990-luvulla, kun yritys liittoutui Nigerian sotilashallituksen kanssa, polki ogonikansan oikeuksia ja aiheutti ympäristötuhoja, kuten se edelleen tekee. 1990-luvulla valmiita listoja boikotoitavista tuotteista tarjosivat Muutoksen kevät -lehti ja Kuluta harkiten -opas. Unilever, Coca-Cola, Philip Morris, Mitsubishi, Procter & Gamble ja niin edelleen. Miksikö nämä nousivat listalle? Eri syistä: Coca-Cola markkinoi itseään maihin, joissa se pumppasi kolajuomaansa varten kriittisiä pohjavesiä ja markkinoi juomaa siitä huolimatta, ettei maassa ollut kunnollista hammashoitojärjestelmää. Philip Morris, tupakkajätti. Mitsubishi, sademetsän tuhoajien ykköskaartia. Jotkut pääsivät aktivistien listalle jo pelkän kokonsa vuoksi, sillä kukapa olisi halunnut kasvattaa ylikansallisen jätin keskittyneitä voittoja.
Tarjolla oli myös yleisiä oppaita ympäristöystävälliseen kuluttamiseen, joten boikotit eivät toki olleet ainoa väline, eivätkä toisaalta tänä päivänä hehkutetut energiatehokkaat hankinnat ole mikään uutuustuote.
Eettinen kuluttaminen
Reilu kauppa kasvoi Suomessa viime vuonna 55 prosenttia. Esimerkiksi Reilujen banaanien myynti kasvoi kansainvälisesti 72 prosenttia ja kahvi 19 prosenttia. Luomutuotteiden menekin kasvu on ollut Suomessa hitaampaa, kotitalouksien luomuostot vuodesta 2006 vuoteen 2007 kasvoivat Suomessa 10 prosenttia. Kuitenkin kotimaan ruokaostoista viime vuonna alle prosentti oli luomua. Luomu ja "reilu" leviävät myös vaatemyyntiin ja muihin tuotteisiin. Eettinen kuluttaminen on siis vähitellen noussut pinnalle onko tapahtunut muutos boikoteista eettiseen kuluttamiseen? Boikoteista on siirrytty "buycotteihin": ostetaan tuotetta, jota kannatetaan sen laajemman yhteiskunnallisen merkityksen vuoksi. Buycottien etu on se, että ne tarjoavat kuluttajakansalaiselle konkreettisen, saatavilla olevan vaihtoehdon. Moniin näistä tuotteista, kuten Mecca Colaan tai Reiluun kauppaan, kritiikki on sisäänrakennettu joten tässä mielessä boikotti on usein edelleen olemassa, sanoo media- ja kulttuurintutkimuksen lehtori Jo Littler Middlesexin yliopistosta. Tietysti kritiikin laajuus kritisoiko tuote kansainvälisten kauppasääntöjen vilpillistä luonnetta ja uusliberalistisen kapitalismin hyväksikäyttöä vai vain myy itseään "kivempana vaihtoehtona" ilman perinpohjaista kritiikkiä vaihtelee suunnattomasti. Tämä on eettisen kuluttamisen huono puoli poliittisena strategiana. Buycotteilla on myös boikottien tapaan paljon pidempi historia. Esimerkiksi Gandhi edisti Swadeshi- tai osta in-
Joulukuu 2008
Numero 4
23
identiteettiostoKsilla
asemmistofoorumissa työskentelevä Laura Tuominen kuvaa itseään intohimottomaksi kuluttajaksi ja esimerkiksi hänen kotinsa on sisustettu lähinnä hylättynä saaduilla ja dyykatuilla tavaroilla. Samoin hän kuvailee olevansa joustava ja pukeutuvansa niihin vaatteisiin, joita löytää esimerkiksi mummon vintiltä tai kirpputorilta. Johanna Sumuvuoren eduskunta-avustaja Timo Riitamaa kertoo olevansa intohimoinen kuluttaja ja ostavansa paljon kaikenlaisia tavaroita. Hänen suhdettaan kuluttamiseen voisi määritellä kuitenkin valtavirrasta poikkeavaksi, sillä hän harkitsee jokaista ostosta ja ostaa paljon netistä, saadakseen juuri täydelliset ja pitkäikäiset tavarat Molemmat tietävät tarkkaan oman tyylinsä, mutta Timo hakeutuu hyvin aktiivisesti kuluttamaan juuri sellaisia tavaroita, jotka hänen tyyliinsä sopivat, kun taas Laura ennemmin päätyy hankkimaan niitä tavaroita joita eteen sattuu niin kirpputoreilta, kavereilta kuin roskalavoiltakin. Puhuttaessa muodin seuraamisesta Timo ja Laura sanovat ensin, etteivät he juuri muodista välitä. Toisaalta kuitenkin Laura toteaa:
vaihtoehtoisestikin voi
Tapaan Timo Riitamaan ja Laura Tuomisen kahvilassa heti kunnallisvaalien jälkeen. Molemmat ovat erinomaisia esimerkkejä oman tyylinsä löytäneestä ja vaihtoehtoisesti kuluttavasta ihmisestä, ja heillä on sanottavaa, mistä vain, mutta erityisesti kuluttamisesta, Eekku Aromaa kertoo.
Kaikkihan me tiedetään mikä on tosi noloa tai tyhmää, vaikka tietenkin ne tulee joskus muotiin, kuten takatukat, olkatoppaukset ja himonussijaviikset. Sana muoti tuo ehkä vääränlaisia mielikuvia, pintamuotia ja muodin nopeaa kiertoa. Enemmän Laura ja Timo toteavat olevan kysymys tyylistä, siitä mikä näyttää hyvältä ja millaiset tavarat sopivat omaan tyyliin. Ja käytettynä vaatteita ostava Laura toteaa päätyvänsä usein ostamaan sitä, mikä oli hyvin muodikasta vasta äskettäin, kertakulutusmuoti kun päätyy pikaisesti kiertoon. Timo ei koe ostamistaan muodin seuraamiseksi, vaan enemmän hän haluaa vain ostaa tarvitsemansa tavarat juuri sellaisina kuin hän ne haluaa, koska hän haluaa sitten käyttää niitä pitkään. Monessa tapauksessa tämä tarkoittaa niiden tilaamista netistä ja pitkiä etsintöjä juuri täydellisen löytämiseksi. Mulla on sellanen espressokeitin, johon voi ostaa varaosina kaiken, joten se kestää ikuisesti ja kahvi, jota mä käytän on reilumpaa kuin reilu, mä ostan sen sellaselta tyypiltä, joka maksaa tuottajille enemmän kuin reilun kaupan systeemissä, mutta en mä sitä
kuluttaa!
tialaista -liikkeitä 1900-luvun alussa kolonialismin vastaisessa taistelussa, ja 1800-luvulla orjuudenvastaiset kampanjoijat kehottivat kuluttajia ostamaan sokeria, jota ei ollut tuotettu orjatyövoimaa käyttämällä. Vaikka edelleen kahvista juodaan merkittävä osa "epäreiluna" eikä suurin osa tarkista vetimiensä alkuperää, eettiset tuotteet ovat antaneet meille jälleen luvan kuluttaa. Yritysten yhteiskuntavastuusta ja erilaisista sertifikaateista on tullut paitsi kuluttajan tae, myös uusi keino kasvattaa myyntiä.
Identiteetin vahvistaja
Eettisessä kulutuksessa korostuvat omien päätösten tekeminen ja valinnan vapauden ko24 Numero 4 Joulukuu 2008
kemus. Valintojen tekeminen on suhteellisen helppoa: niitä on tarjolla kaupan hyllyllä. Identiteetin rakentaminen poimimalla sopivia merkityksiä omaan tarinaan tukee eettisiä valintoja. Valtaosalle kyse on todennäköisemmin erilaisten kulutustyylien yhdistelystä: voidaan ostaa Reilun kaupan kahvia mutta muiden elintarvikkeiden valinnassa kyse onkin muista ostopäätökseen vaikuttavista kriteereistä, esim. hinnasta tai ulkonäöstä. Yksi syy on varmasti se, että media nostaa näitä asioita jatkuvasti esille. Uskon kuitenkin, että tietoisesti ja säännöllisesti eettisiä valintoja tekee vain pieni osa kuluttajista, tutkija Leena Haanpää toteaa. Ihmiset myös mielellään toistavat omaksumiaan tapoja, joten siirtyminen yhdestä
tuotteesta vastaavaan eettiseen ei käy helposti. Olemme tapojemme vankeja. Valistuskampanjat vaikuttavat myös. Mitä useammin ja näkyvämmin niitä toistetaan, sitä todennäköisempää on, että viesti menee perille ja asenne muuttuu pikkuhiljaa omaksutuksi käytännöksi. Lisäksi muotivirtauksilla ja trendeillä on merkitystä valintapäätöksissä. Vihreys myy tällä hetkellä hyvin. Mainonta näyttelee suurta roolia eettisessä kuluttamisessa muun kulutuksen tapaan. Tyylikkäät suuren rahan julistekampanjat, julkisuuden henkilöt puhumassa päästövähennysten puolesta, puheet sankarikuluttajasta ovat keinoja kuluttajan houkuttelemiseksi. Saadaanko suuret massat liikkeelle
siksi tilaa. Siltä vain saa juuri täydellistä kahvia, jonka se paahtaa vasta kun tilaus tulee. Hän kertoo myös, että monet tavarat tuottavat onnellisuutta pitkään niiden hankinnan jälkeenkin, esimerkiksi terävistä veitsistään hän kertoo iloitsevansa aina niitä käyttäessään. Toisaalta Timo haaveilee joskus kokeilevansa vuotta tai vaikka puolta vuotta ostamatta mitään muuta materiaa kuin ruokaa. Jotkut tutut ovat tehneet ostamattomuussitoumuksia. Lauran kuluttaa kaiken kaikkiaan varsin vähän materiaa. Hän sanoo, että suurin menoerä vuokran jälkeen on syöminen ja juominen ulkona. Suurimman osan kalusteistani on minua sisustusintoisempi exäni dyykannut tai hankkinut mulle kirpputoreilta. Roskalavalta löytyi yksi tuoli, sängyn perin kämppikseltä, sohva oli vanhempien olohuoneeseen liian iso ja siksi se tuli mulle, Laura kertoo. Laura kuitenkin toteaa, ettei hän ole tehnyt erityisen tietoista valintaa ostamattomuuden suhteen. Ei se ole mikään tietoinen valinta, että mä oon tässä joku ekohippi. Meitsi tässä vastustaa kapitalistista maailmanjärjestystä, kun ei osta mitään Ikeasta, ei se niin mene. Enemmänkin kyse on siitä, ettei shoppailu ajanvietteenä kiinnosta ja rahoillekin on parempaa käyttöä.
Timo haaveilee kahdesta kodista, Toinen olisi tällanen, täynnä näitä tavaroita ja sitten se toinen olisi valkoinen ja minimalistinen. Siellä voisi sitten joskus käydä olemassa. Laurankin vaatekaapissa on liikaa käyttökelvottomia vaatteita: Vaikka en yhtään shoppaile, jotenkin niitä sinne vaatekaappiin kertyy.
Eekku Aromaa on Sadankomitean pääsihteeri. Kuvat: Laura Böök
Vaihtoehtokuluttajien nettiosoitteita: www.etsy.com www.stabo.co.uk www.ebay.com www.huuto.net www.virgilostamps.com
vain mukavuuden ja hyvännäköisten mainosten kautta? Jo Littlerin mukaan kyllä. Keinot ihmisten houkuttelemiseksi eettisiksi kuluttajiksi ovat moninaistuneet. Vaatteita, joita ei ole tuotettu hikipajassa, myydään meille taiteellisten ja seksuaalistettujen kuvastojen ja hillitympien keski-ikäisille suunnattujen mainosten kautta. Tätä pitäisi tukea. Eettisen kuluttamisen emotionaalisen vetovoiman kasvattaminen mahdollistaa suuremman ihmisjoukon osallistumisen, vaikkei se itsessään riitä. Eettisten tuotteiden saatavuuden täytyy parantua ja hinnan laskea, jotta muillakin kuin hyvin toimeentulevilla olisi varaa ostaa niitä. Haanpään mukaan valtavirtakuluttajat eli suuret massat eivät lähde mukaan elleivät koe
itse saavansa jotain vastinetta uhrauksilleen, taloudellisille tai esimerkiksi ajankäyttöön liittyville. Kyse on nimenomaan siitä, että eettisen kuluttamisen pitää olla joko helppoa tai trendikästä. Siksi eettistä kuluttamista pitää markkinoida siinä missä "tavallista" kuluttamistakin, pitää uusiutua ja tehdä tuotteesta aiempaa houkuttelevampi.
Vastarinnan keinot
Postmodernin ajan kriittisen kuluttajan vastarintaa on Helsingin kauppakorkeakoulun professorin Liisa Uusitalon mukaan merkitysten kääntäminen ja ironisointi, oman identiteetin tietoinen rakentaminen itse valituilla ulottu-
vuuksilla sekä kulutusta ja yrityksiä koskevan tiedon ja ongelmien tiedottaminen muille kuluttajille internetin välityksellä. Keinovalikoimassa olisi siis myös tiedonjakoa ja ironisointia, yritysten pahimpien rimanalitusten tekemistä naurettavaksi huumorin keinoin. Kuluttajat jakavat entistä enemmän tietoa ja kokemuksia kuluttamisesta keskenään erilaisissa verkkopalveluissa. Tätä on Kuluttaja 2.0. Se voi tarkoittaa myös kriittistä yritysten toiminnan vahtimista Finnwatchin tavoin. Littler nostaa ehkä nopeimmin laajentuvina käytäntöinä freecyclen, tavaroiden kierrätysyhteisön, käyttämisen, omien hedelmien ja vihannesten kasvattamisen sekä Reilun kaupan ja luomun ostamisen. Muuta keinovalikoimaa ovat muun muassa culture jamming, ostamiJoulukuu 2008 Numero 4 25
Bono:aiKamme ja
Angelina Jolie
populaarit
profeetat
Eettinen kuluttaminen sekä sodan ja epäoikeudenmukaisuuden vastustaminen näkyvät myös mediassa, elokuvissa ja musiikki bisneksessä. Mitä tapahtuu populaarikulttuurille, kun kulutusikoneista tulee maailmanparantajia, kristillisen länsimaisuuden lähettiläitä Afrikassa? kysyy Riina Yrjölä.
tuplaantui, ja se ilmestyi ruotsalaisten kotien sekularistisille alttareille olohuoneiden kahvipöydille sisustuselementiksi ja statussymboliksi. Vanha Raamattu oli vaikeaselkoinen ja luotaantyöntävä. Mutta sen sanoma on osa historiaamme, olemustamme ja ymmärrystämme. Raamattu on keskeinen muistutus siitä, mistä tulemme ja keitä olemme, perustelee Dag Soderberg, populaariksi visualisoidun Raamatun toteuttaja.
Lokakuun 2008 lopussa Yhdysvalloissa lanseerattiin Uusi Testamentti. Pienellä painetun tekstin sijaan sivuilla on kuvia historiallisista kansalaistaistelijoista Nelson Mandelasta ja Mahatma Gandhista ja näiden rinnalla populaarikulttuurin uudet eettiset profeetat, Bono ja Angelina Jolie. Alunperin vuosi sitten Ruotsissa julkaistu Voguen henkeen ja tyyliin taitettu Raamattu sai maan kansalaiset kiinnostumaan vanhan sanoman uudesta paketoinnista. Kirjan myynti lähes
sen vähentäminen ja ostaminen osuuskunnilta yritysten sijaan.
Kestääkö kulttuuri?
Eettisiä valintoja pohtiessa tiedämme myös, että ekologinen jalanjälkemme ylittää monin verroin sen kohtuullisen koon. Eipä turhaan kulutusyhteiskuntatutkimus ole saanut parikseen jäteyhteiskuntatutkimusta. Saavutammeko kestävän tason eettisellä kuluttamisella? Mielipiteeni on kyllä hyvin skeptinen, ja samaa mieltä ovat useat alan tutkijat. Kuluttamista pitää alentaa todella rankasti tai sitten sen pitää kehittyä teknisesti, esimerkiksi valmistuksen ja käyttöön oton ja käytöstä poiston osalta, todella valtavin harppauksin, jotta ekologinen jalanjälki laskisi kestävälle tasolle, sanoo Haanpää. Hyvän elämän ainekset ovat ihan muualla: arkisissa asioissa kuten yhdessä olemisessa ja tekemisessä, terveydessä ja muissa perusasioissa. Yhteiskunta on vain valitettavasti rakentunut niin, että näiden asioiden näkemi26 Numero 4 Joulukuu 2008
nen ja ymmärtäminen on kovin vaikeaa. Rakenteiden muuttaminen ja yksityisen kulutuksen kautta vaikuttaminen eivät ole ristiriidassa. Kuluttajat eivät voi tehdä kaikkea. Yrityksiä täytyy painostaa vihreämmiksi lainsäädännön avulla, Littler vaatii. Kuluttajapaine on saanut aikaan muutoksia institutionaalisissa käytännöissä, esimerkiksi lainsäädännössä tai kuntatason valinnoissa. Erilaisten organisaatioiden tekemät valinnat ovatkin avainasemassa. Toisin sanoen: meidän täytyy yhdistää se mitä Felix Guattari kutsui kolmeksi ekologiaksi psykologinen, ympäristöllinen ja yhteiskunnallinen ala, Littler kiteyttää ja viittaa Guattarin vuonna 1989 kirjoittamaan, vasta suomennettuun kirjaan.
Elina Turunen on ympäristön ja talouden kysymyksistä kiinnostunut maailmanpolitiikan opiskelija ja Nuorten Luonto -lehden päätoimittaja.
Uudet ajat vaativat uudet profeetat ja aikaan sopivan sanoman. Kristinuskon sanomaa ei enää tuoda esiin saarnaten: se piiloutuu rivien väliin ja sekoittuu kuvien symboliikkaan jokapäiväisessä elämässämme. Viimeisen kymmenen vuoden aikana Bono ja Angelina Jolie ovat nousseet länsimaisen median parrasvalojen loistossa maailman köyhien ääniksi: länsimaisen moraalin ja kristillisten ihanteiden ruumiillistumiksi.
Bono ja Angelina pelastavat
Vuonna 2001 Time-lehti kysyi kannessaan, voiko Bono pelastaa maailman. Kaksi vuotta myöhemmin lehti valitsi hänet Bill Gatesin rinnalla vuoden henkilöksi. Time perusteli Bonon valintaa kristillisin liturgioin: aikamme "hyvä samarialainen" on toiminnallaan "muokannut oikeudenmukaisuuden käsitteen uudelleen", "tehnyt armon älykkääksi ja toivon strategiseksi". Nyt voimme kaikki seurata hänen osoittamaa tietään. Näyttelijätär Angelina Jolien tarina globaaliksi köyhien puolestapuhujaksi oli Bonon ylösnousemusta mutkikkaampi. Hollywoodin pahaksi tytöksi leimattu näyttelijätär nousi osaansa puhtaamman naiseuden myötä. Vasta tullessaan äidiksi, puolisoksi ja huoltajaksi ja ripittäydyttyään medialle aikaisemman elämänsä syntisyydestä Jolie pääsi edustamaan länsimaista moraalisuutta ja eettisyyttä. Miehet tekevät politiikkaa ja naiset hoitavat ja huoltavat pätee myös tämän päivän julkisuuden henkilöiden toteuttamaan humanitarismipolitiikkaan. Näin demokraattiseksi ja liberaaliseksi leimattu populaarikulttuuri näyttääkin konservatiivisemmat kasvonsa. Tähtien nousu oman aikamme humanitaarisuuden symboleiksi, totuudenpuhujiksi, Nobelin rauhanpalkinnon ehdokkaiksi tai Raamatun sivujen koristeiksi kertoo tarinaa vallasta median syövereissä.
misen natsi-Saksan tuhoamiseen ja holokaustin lopettamiseen. Tiettyjä länsimaita lukuun ottamatta narratiivi sulkee kuitenkin suuren osan maailman toimijoista auttamatta moraalisen historian tekemisen ulkopuolelle. Angelina Jolien kommentit Darfurin tilanteesta kansanmurhana, josta Kiina on keskeisesti vastuussa, ja hänen kannanottonsa humanitaarisen intervention tarpeellisuudesta tilanteen rauhoittamiseksi ovat myös omiaan hiljentämään keskustelua länsimaiden omasta vastuusta tilanteen syntymiseen ja jatkumiseen. Vaikka Bonon ja Angelina Jolien päämääriä on länsimaalaisena vaikea, jopa mahdoton kyseenalaistaa, on silti mietittävä, mitä me juhlistamme heidän rinnallaan "tehdessämme köyhyydestä historiaa". Kuka saa puhua Afrikasta, miten ja mitä tuottaen: kenen historiaa kirjoitamme ja millä ehdolla? Kun länsimaiden julkkikset edustavat Afrikkaa globaaleilla media-aalloilla, Afrikasta itsestään tulee äänetön ja näkymätön. Nämä performanssit heijastelevat siten enemmän omia pyrkimyksiämme, halujamme ja haaveitamme siitä mistä me, länsimaalaiset subjektit, haluamme jäädä historian kirjoihin tulevien sukupolvien kertomuksissa. Aikakaudella, jolloin sodassa käytettävät aseet ovat laimenneet arkipäiväisiksi mediakuviksi ja populaarikulttuurin narratiiveiksi hyvästä ja pahasta, Bono ja Jolie muistuttavat meitä osastamme valkoisina auttajina, moraalisina ääninä ja valaistuneina toimijoina ristiretkellä moraalitonta toiseutta vastaan. Median kertomukset synnyttävät kauniita muistoja, kuvia, hetkiä ja tunteita. Samalla ne hiljentävät ja jättävät varjoon länsimaiden kyseenalaisemman historian, joka jatkuu yhä.
Poliittinen länsimaisuus
Bono kutsuu maailman kansalaisia tekemään historiaa, lopettamaan Afrikan köyhyyden. Hän rinnastaa tällaisen historian teke-
Riina Yrjölä valmistelee väitöskirjaa Jyväskylän yliopistossa Bonon ja Geldofin Afrikka-politiikan ilmiöistä ja tuotoksista.
Mikrokulttuurit ja kulutuskuilu
Kulutuksen mikrokulttuureilla viitataan maun, kulutusmieltymysten, harrastusten ja jopa tuotemerkkien ympärille syntyviin elämäntaparyhmiin. Ihmisiä yhdistävät samanlaiset kulutuksen kohteen ja kulutuskäytäntöjen ympärille rakennetut merkitykset ja tarinat, professori Liisa Uusitalo kirjoittaa. Kuluttajaryhmät kiinnostavat myös kaupallisesti. Tuotteen alkuperästä ja ulkoisvaikutuksista kiinnostuneille kuluttajille on löydetty omia ryhmiä. Miljoonilla euroilla tutkitaan kuluttajien käyttäytymistä, kuten sitä, haluaako kymmenen vai kaksikymmentäviisi prosenttia kuluttajista tuotteita, joita ei ole tuotettu lapsityövoimalla. Turun yliopiston tutkija Pekka Räsäsen mukaan kuitenkin kulutuspohjaisten elämäntapojen on tulkittu olevan todellisuudessa ylemmän keskiluokan mahdollisuus, mutta valinnanvapauksien illuusion on samalla uskoteltu koskevan kaikkia.
Laura Böök
Räsänen tosin myöntää, että on mahdollista, etteivät kulutustottumukset palaudu enää niin selvästi väestöryhmien välisiin rakenteellisiin eroihin kuin aiemmin. Lienee selvää, että hyväpalkkaisessa työssä olevan sinkun on helpompi hankkia luomulihat pöytään kuin työttömän yksinhuoltajan. Tämän vuoksi ei riitä, että eettinen kuluttaminen jätetään ihmisten vastuulle. Myös rakenteilla on keskeinen rooli. Kulutuksen mikrokulttuurit pohjaavat myös tulotasoon. Kaupat kehittävät luomu- ja penninvenytystuoteketjuja. Kun tuloerot ovat syvenevät, terveellisestä tai eettisestä ruoasta tulee etuoikeus. Elina Turunen
Ahlqvist, K. et al. (toim.), Kulutuksen pitkä kaari, Gaudeamus, 2008 Guattari, F., Kolme ekologiaa,Tutkijaliitto, 2008. Salvi, L. & A., Rautiainen, Kuluta harkiten, Like ja Suomen Rauhanpuolustajat, 1998. www.reilukauppa.fi www.finfood.fi/luomu
Joulukuu 2008
Numero 4
27
yvää kehitysyhteistyötä? h
Kuinka paljon kehitysapua antavien maiden omat taloudelliset ja poliittiset intressit sanelevat sitä, missä maissa ne ovat valmiita kriisinhallintaoperaatioihin? Jos Osama bin Laden olisi Kongossa, rientäisivätkö teollistuneet maat sinne riti rinnan pelastamaan kongolaisia, kysyy Liisa Laakso.
28 Numero 4 Joulukuu 2008
OnkO kriisinhallinta
Pommikoneet ovat tuhonneet naisen kodin Azizabadissa, Heratin maakunnassa ja nainen haukkuu Yhdysvaltojen toimintaa Afganistanissa. Tänä vuonna pelkästään Yhdysvaltojen ilmaiskuissa on kuollut noin 150 siviiliä.
LEHTIKUVA
äkivaltaisuudet Kongon demokraattisen tasavallan itäosissa ovat jälleen laajentuneet sodaksi. Yli kaksikymmentä kertaa Kosovoa suuremmalla alueella on muutamia tuhansia YK:n rauhanturvaajia. Kongon pyynnöistä huolimatta kansainvälinen yhteisö on haluton lisäämään sotilaallista läsnäoloaan alueella. Vuonna 1998 puhjennut sota ja sen seuraukset ovat jo vaatineet 15 miljoonan kongolaisen hengen. Korkeimmat, muun muassa Unicefin arviot, perustuvat sodasta vakavimmin kärsineillä alueilla tehtyihin selvityksiin ja melko rohkeaan oletukseen lukujen yleispätevyydestä koko maassa. Voimme hyvällä syyllä kauhistella sodan inhimillisiä kustannuksia.
poikkea tuiki tavallisesta kehitysyhteistyöstä. Samalla kehitysyhteistyö kuitenkin täsmällisesti kytketään turvallisuuden edistämiseen. Turvallisuuskysymykset koskevat valtioiden ja yhteisöjen olemassaoloa, ja ovat siten ensiarvoisen tärkeitä. Ei ihme, että kehityspolitiikasta vastaavat virkamiehet yleisemminkin liittävät oman työsarkansa juuri näihin kysymyksiin. Konkreettisia esimerkkejä ovat yksinkertaiset väitteet, joiden mukaan köyhyys aiheuttaa terrorismia tai hallitsematonta siirtolaisuutta, tai että hajonneet valtiot tarjoavat oivan tyyssijan terroristeille. Tosiasiassa köyhyyden ja terrorismin välinen yhteys on monimutkaisempi. Köyhimmät maat eivät ole laittoman siirtolaisuuden suurimpia alkulähteitä, ja terroristien on paljon helpompi toimia Lontoossa kuin Mogadishussa.
Vähäpätöinen kohde
Kongon sodan ja sen aiheuttamien kärsimysten merkitys maailmalle on yhtä vähäpätöinen kuin se täsmällisyys, jolla niiden vakavuudesta tiedetään. Kongoa ei toki ole jätetty kokonaan oman onnensa nojaan. Apua on annettu järjestyksenpitoon, kehitykseen ja erityisesti humanitaarisiin tarkoituksiin muttei riittävästi. Mitä tapahtuisi, jos jostain luotettavasta lähteestä leviäisi tieto, jonka mukaan Osama bin Laden olisi Kongossa, että hänellä olisi siellä kannatusta ja tuottoisaa liiketoimintaa? Kuinka paljon kansainvälinen yhteisö huolestuisi Kongon tilanteesta? Yhdysvallat ja Euroopan unioni olisivat luultavasti valmiit huomattaviin uhrauksiin Al-Qaidan kitkemiseksi maasta. Kongolaisten kohtalosta tulisi jokapäiväistä uutismateriaalia. Hallinnon ongelmiin etsittäisiin ratkaisuja. Infrastruktuurin kaipaamat investoinnit kartoitettaisiin ja peruskoulutuksen ja sairaanhoidon järjestämisestä tulisi tärkeä tavoite. Kongon valtavista luonnonvaroista kiinnostuneet monikansalliset yhtiöt esittäisivät laskelmia siitä, kuinka nopeasti länsimaat saisivat massiivisen kriisinhallintaoperaation vaatimat investointinsa korkoineen takaisin ja kuinka kaikki kongolaiset hyötyisivät. Ajatusleikki osoittaa, kuinka luontevasti muut tavoitteet ja edut kytkeytyvät avunantajien omaan turvallisuuteen, tai kääntäen sen, että näillä muilla tavoitteilla ja eduilla ei näytä olevan juurikaan merkitystä, koska sota Kongossa ei suoranaisesti uhkaa kansainväistä rauhaa. Kongoa helpommin kriisinhallintaapua heltiääkin Afganistaniin ja Georgiaan.
Laaja turvallisuus
Globaalien turvallisuusuhkien liittäminen poliittiseen epäjärjestykseen on silti synnyttänyt uudenlaista valtapolitiikkaa kehitysmaasuhteissa. Uhkiin pyritään vastaamaan valtioiden rakentamisen avulla. Välineinä ovat poliittinen dialogi, taloudellinen painostus ja joskus myös sotilaallinen voima. Laajan turvallisuuden käsite on eräs ilmentymä tästä ajattelutavasta. Kylmän sodan päättymisen ja viimeistään 9-11 tapahtumien jälkeen turvallisuusuhilla ei enää tarkoiteta ainoastaan ulkovaltojen sotilaallisia hyökkäyksiä. Turvallisuuden käsite on laajennettu kattamaan muun muassa kulkutaudeilta kuten aidsilta suojautumisen sekä kansainvälisen rikollisuuden, huumeiden salakuljetuksen ja ympäristövaarojen torjumisen. Kriisit kaukaisissa maissa voivat lisätä kaikkia näitä uhkia. Keväällä 2007 hyväksytyn hallitusohjelman mukaan Suomi vahvistaa valmiuksiaan osallistua kansainväliseen kriisinhallintaan. Erityisesti siviilikriisinhallintaa on edistetty samoin kuin yhteistyötä sotilaallisten ja siviilivoimavarojen käytössä. Kehityspolitiikassa painotetaan kriisien ennaltaehkäisyä sekä rauhanprosessien tukemista. Kehityspoliittinen ohjelma peräänkuuluttaa kriisinhallinnan sekä kehitysyhteistyön ja humanitaarisen avun koordinointia kriiseistä toipuvissa maissa.
Järkevä työnjako unohtuu?
Järkevä yhteistyö edellyttää järkevää työnjakoa, mikä voi unohtua kun ihannoidaan kokonaisvaltaisuutta. Sotilaat ovat yleensä ensimmäisiä toimijoita, joita kaikkein epävakaisimmille alueille uskalletaan lähettää. Kun hätä on suuri, tuntuu loogiselta tehostaa kaikkia mahdollisia keinoja hyödyntää ja samalla lisätä tätä sotilaallista läsnäoloa myös avun jakamiseksi. Tutkimukset kuitenkin osoittavat, että sotilaiden ja sotilaallisten voimavarojen käyttö humanitaarisessa ja kehitysyhteistyössä tulee lähes aina kalliimmaksi kuin siviilien tekemä työ. Lisäksi sotilaallisen toiminnan sotkeutuminen humanitaarisen avun antamiseen vaarantaa avun puolueettomuuden. Yhä useammin kansainvälisten humanitaaristen järjestöjen avustustyöntekijät joutuvat vihamielisten hyökkäysten ja kidnappausten uhreiksi. Toiseksi sotilaallinen toimintakulttuuri komentohierarkioineen sopii huonosti yhteen kehitysyhteistyössä tärkeällä sijalla olevan osallistumisen ja paikallisen omistajuuden tukemisen kanssa. Kansalaisyhteiskunnan ja demokraattisen päätöksenteon
Joulukuu 2008 Numero 4 29
Turvallisuus, kehitys ja köyhyys
Käsitys kriisinhallinnan tärkeydestä kehitykselle on kuitenkin varsin laajasti omaksuttu. Tiedetään, että kriisien tai niiden leviämisen ehkäisy tulisi paljon halvemmaksi kuin humanitaarisen avun antaminen, jonka tarve on kasvanut rajusti. Esimerkiksi puolustuspolitiikan etuja ajavat tahot voivat perustella sotilaallisia kriisinhallintaoperaatioita pehmein arvoin: sotilaallisella väliintulolla, sillä uhkaamisella tai lupauksella puuttua voimakeinoin voidaan saada aseelliset taistelut loppumaan, mikä puolestaan mahdollistaa kehityksen, demokratian ja hyvän hallinnon suunnitelmallisen tukemisen. Yhtä hyvin kehitysyhteistyön kasvattamisen kannattajat voivat puhua siviilikriisinhallinnan puolesta. Jälleenrakennustyö, julkisten instituutioiden sekä terveys- ja koulutushallinnon tukeminen ovat esimerkkejä siviilikriisinhallinnasta, joka ei sinänsä
tila saattaa entisestään kaventua, jos laaja-alaista kriisinhallintaa johtaa armeijan organisaatio. Rauhan rakentamisen ja konfliktien ratkaisemisen kannalta ruohonjuuritason voimistaminen on olennaista. Tämä koskee erityisesti naisia. Väkivaltaiset konfliktit lisäävät naisiin kohdistuvaa väkivaltaa, mihin sotilaallisten toimijoiden on vaikea puuttua. Kansainvälisten rauhanturvaajien läsnäolo jopa lisää naisten haavoittuvuutta muun muassa ihmiskaupan muodossa. Sotilaalliset voimavarat eivät sovellu rauhan rakentamiseen myöskään siksi, että työ on pitkäjänteistä ja tulokset ovat aina epävarmoja. Kansainväliset joukot voidaan kustannussyistä vetää pois joltain alueelta yhtä nopeasti kuin ne sinne tulivatkin. Vaarana on, että niiden avustustyöt jäävät kesken, jolloin siviilitoimijoiden, kansalaisjärjestöt mukaan lukien, tehtäväksi jää sotilaiden vetäytymisstrategian tukeminen tilanteessa, joka ei vielä ole vakaa.
Ohjataanko kehitysapu Lännen turvallisuutta uhkaaville maille?
Puhutaan eri kieltä
Poikkihallinnollisuuden haasteellisuutta ja eri toimijoiden tapaa "puhua toistensa ohi" kuvaa hyvin terminologinen keskustelu siviili-sotilas -koordinaatiosta yhtäällä ja siviili-sotilas -yhteistyöstä toisaalla. Sotilaallisella puolella koordinaation käsite kuvaa joukkojen ja alueen siviiliväestön välisiä suhteita, joiden tulisi tukea sotilaallisia operaatioita. Kehitystyöntekijät taas kannattavat yhteistyötä, koska sillä viitataan tasavertaiseen suhteeseen, jossa tarkoituksena voi olla myös siviilitoimijoiden tavoitteiden toteuttaminen. Koska yhteistyö voidaan aina ymmärtää koordinaatioksi, esimerkiksi rauhanliikkeen on ollut helppo perustella, miksi sotilaallinen kriisinhallinta ja siviilikriisinhallinta tulisi pitää erillään. Ohipuhuminen leimaa myös kansalaisjärjestöjen keskinäisiä suhteita. Ne jakautuvat edelleen rauhanjärjestöihin, kehitysjärjestöihin, humanitaarisen avun järjestöihin ja ihmisoikeusjärjestöihin. Uudessa tilanteessa yhteistyö ja vuoropuhelu ovat toki lisääntyneet, mutta samojen kysymysten ja kriisien parissa toimiminen voi myös luoda uudenlaisia vastakkainasetteluja. Ei ole itsestään selvää, minkä tyyppiset järjestöt ovat sopivimpia toimijoita mihinkin tehtävään kriisialueilla. Siviilitoimijoiden, kansalaisjärjestöjen ja hallitusten, tulisi yhdessä määritellä omat lähtökohtansa yhteistyölle sotilaallisten toimijoiden kanssa esimerkiksi pienaseiden keräämisessä, entisten sotilaiden uudelleenkouluttamisessa, työssä lapsisotilaiden parissa tai turvallisuussektorin reformi. Nämä esimerkit ovat tärkeitä myös viralliseksi kehitysavuksi laskettavaa apua määriteltäessä OECD:n hyväksymien kriteereiden mukaisesti. On aiheellista muistaa, että tarpeellinen apu voi olla myös muuta kuin kehitysapua. Esimerkiksi Afrikan unioni on käyttänyt Afrikan rauhanrahastoa suoraan sotilaalliseen rauhanturvatoimintaan.
Sellainen kriisinhallinta, jota Suomi tällä hetkellä harjoittaa, on varmasti hyvää ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa. Mutta jos kehitysyhteistyön tavoitteet, etusijalla köyhyyden vähentäminen, nähdään itsenäisinä ja vain osittain päällekkäisinä muiden ulkoja turvallisuuspoliittisten tavoitteiden kanssa, arvosana on korkeintaan tyydyttävä. Köyhyyden vähentämisen kannalta suurimmat hyödyt kriisinhallinnasta saataisiin kaikkein köyhimmissä niin sanottujen unohdettujen konfliktien repimissä maissa. Johtaako siis turvallisuusuhkien ja kriisinhallinnan korostaminen siihen, että apua saavat paradoksaalisesti eniten ne, jotka uhkaavat länsimaiden turvallisuutta? Eri puolilla maailmaa toteutettavat humanitaariset avustusohjelmat saavat rahoitusta hyvin epätasaisesti. Samaan aikaan kun YK:n kautta toimivat järjestöt saivat Irakin apuun 90 prosenttia pyytämästään 2,2 miljardista dollarista, Liberiaan pyydetyistä 47 miljoonasta dollarista saatiin alle neljännes. Somalian, Burundin ja Kongon demokraattisen tasavallan avustuspyyntöihin vastattiin niin ikään nihkeästi. On ikävä todeta, että Suomen turvallisuus ja talouden kehittyminen ei riipu siitä, onko Kongon väkiluku tänä päivänä yhden vai viisi miljoonaa pienempi kuin se olisi ollut ilman vuonna 1998 alkanutta sotaa. Niiden, jotka haluavat puolustaa kehitysyhteistyön, humanitaarisen avun tai kriisinhallinnan tärkeyttä, on naiivia väittää mitään muuta. Jos turvallisuudesta tulee yhteistyön ja kehityksen johtotähti, seurauksena on melko kapea käsitys hyvästä elämästä. Ehkä Kongo kannattaisi nostaa kansainvälisellä kriisinhallinnalla jaloilleen aivan muista kuin turvallisuussyistä.
Liisa Laakso on Helsingin yliopiston maailmanpolitiikan professori.
· Aseellisen väkivallan arvioidaan maksaneen Afrikassa vuosina 19902005 noin 300 USD miljardia: vastaa mantereelle silloin annettua kehitysapua. · Vaikka sotilaallinen kriisinhallinta ei ole kehitysavulle määriteltyjen kriteerien mukaista, YK:n valtuuttamien kriisinhallintaoperaatioiden menoista 7 % on kehitysapumenoja. · Sotilaallisen kriisinhallinnan humanitaariset ja jälleenrakennustehtävät ovat kehitysapukelpoisia. · Suomi kohdentaa kehitysyhteistyövaroja sotilaiden toteuttamille kehityshankkeille Bosnia-Herzegovinassa, Kosovossa ja Afganistanissa. · Viime vuosina 75 prosenttia siviilikriisinhallinnan kriisinhallintamenoista, on voitu laskea kehitysavuksi. · Kehitysapua ei monissa muissa maissa suunnata sotilaiden toteuttamiin hankkeisiin.
UM/Pasi Hellman, poimintoja CMC/Katu-seminaarista 27.10.2008.
Turvallisuudesta johtotähti?
Kriisinhallinnan toteuttaminen osana kehityspolitiikkaa ei ole yksinkertaista. Kehitysyhteistyön kustannuksia ja tuloksellisuutta mitataan ja arvioidaan jatkuvasti. Jos siis nimetään uusia tavoitteita kuten turvallisuus, täytyy luoda myös sopivia mittareita näiden tavoitteiden saavuttamisen arvioimiseksi. Miten turvallisuuden lisääntymistä tai vähentymistä voi mitata? Ja kenen turvallisuutta silloin pitäisi arvioida?
30 Numero 4 Joulukuu 2008
väkivaltaisuudet
käräjille?
Viime vuoden lopulla pidetyt Kenian vaalit johtivat ennaltaarvaamattomiin väkivaltaisuuksiin. Afrikan mallimaana pidetyssä Keniassa 1133 ihmistä menetti henkensä ja 350 000 ajettiin sisäiseen pakolaisuuteen. Lokakuiseen Wakin raporttiin liitettyjä syyllisten nimiä ei kuitenkaan ole paljastettu, Tomi Toivio kertoo.
Kenian
V
aalien ennakkosuosikki Raila Odinga hävisi, kun presidentti Kibaki julistettiin voittajaksi. Oli ilmeistä, että Kenian vaalikomissio ei ollut hoitanut vaalien ääntenlaskua kunnolla. Etniset väkivaltaisuudet alkoivat heti vaalien päätyttyä. Vaalien jälkeistä poliittista väkivaltaa tutkinut kansallinen komissio julkaisi lokakuussa Wakin raportin. Raportissa ei kuitenkaan julkaistu väkivaltaisuuksiin syyllisinä pidettyjen poliitikkojen nimiä. Nämä asetettiin erilliseen kirjekuoreen, jota ei ainakaan vielä ole avattu. Salainen kirjekuori on Kofi Annanin hallussa. Raportin mukaan väkivalta on osittain jatkoa Keniassa aiemmin vaalien yhteydessä ilmenneelle etniselle väkivallalle, mutta aikaisempaa paljon suuremmassa mittakaavassa. Aiempien vaalien väkivaltaisuuksien järjestäjiä ei ole koskaan asetettu vastuuseen teoistaan, mikä on tehnyt väkivaltaisuuksien järjestämisestä houkuttelevampaa. Presidentin hahmoon keskittyy Kenian poliittisessa järjestelmässä liikaa valtaa. Presidentin uskotaan järjestävän omalle heimolleen etuja, mikä johtaa köyhyyden ja taloudellisen epätasa-arvon riivaamassa maassa helposti etnisiin konflikteihin presidentinvaalien alla.
taisuuksien uhasta, mutta niihin ei reagoitu. Erityisen kovana poliisin toimintaa pidettiin luo-heimon alueella olevassa Kisumun kaupungissa, jossa suurin osa mellakoiden uhreista oli poliisin ampumia mielenosoittajia. Wakin raportin mukaan poliisi ampui 405 ihmistä ja 732 oli etnisen väkivallan uhreja.
Organisoitua väkivaltaa
Wakin raportti pitää etnistä väkivaltaa organisoituna. Rift Valleyn alueella oppositio organisoi kalenjin-nuorisoa surmaamaan kikujuja, Nairobissa hallitus organisoi kikuju-nuorisoa surmaamaan luoja ja kalenjineja. Joissain tapauksissa väkivaltaisuudet olivat spontaaneja reaktioita vaalien tuloslaskennan epäselvyyksiin. Väkivaltaisuudet loppuivat helmikuussa Kofi Annanin saatua hallituksen ja opposition muodostamaan yhteistyöhallituksen. Syypäitä väkivaltaisuuksiin näyttävät olevan hallitus, oppositio, poliisi ja vaalien tuloslaskun epäpätevästi hoitanut vaalikomissio. Tulisiko Kofi Annanin siis avata syyllisten nimet sisältävä kirjekuori? Raportin mukaan juuri aiempien väkivaltaisuuksien jättäminen syyttämättä oli osasyynä uusimpaan ja suurimpaan väkivallan aaltoon. Kirjekuori sisältää epäilemättä sekä Odingan ODM puolueen että Kibakin PNU-puolueen merkittävien johtohahmojen nimiä. On olemassa suuri vaara, että nimilistan julkaiseminen johtaisi yhteistyöhallituksen kaatumiseen ja uuteen väkivallan kierteeseen. Eri puolten poliitikot ovatkin vastustaneet kuoren avaamista. Kansalaisjärjestöt ovat kuitenkin ajaneet kirjekuoren avaamista ja syyllisten lähettämistä Haagin kansainväliseen tuomioistuimeen. Keniassa seuraavat vaalit ovat vuonna 2012 ja syyllisten jättäminen rankaisematta voi johtaa seuraavalla kerralla vielä pahempiin väkivaltaisuuksiin.
Taustalla köyhyyttä
Maatalousvaltaisessa Afrikassa varsinkin maanomistuksen epätasa-arvoisuuden nähdään aiheuttavan etnisiä konflikteja. Tämä korostuu varsinkin Rift Valleyn provinssissa, jota kalenjin-heimo pitää omana alueenaan, mutta jonne on muuttanut brittiläisen siirtomaavallan jälkimainingeissa paljon kikujuja. Alueella nähtiinkin merkittävimmät etniset puhdistukset. Railaa kannattavien kalenjinien ja Kibakia kannattavien kikujujen välillä. Toisaalta kaupunkien köyhyys näkyy väkivaltaisuuksissa etenkin Nairobin slummeissa. Slummit jakautuivat käytännössä Railaa kannattavien luojen ja Kibakia kannattavien kikujujen välisiksi alueiksi, joita kontrolloivat poliittiseen väkivaltaan värvätyt rikollisjengit. Etnisiin rikollisjengeihin on helppo houkutella työttömiä ja köyhiä nuoria miehiä. Wakin raportti pitää väkivaltaisuuksia osittain spontaaneina ja osittain suunniteltuina. Poliisin toiminta tilanteessa oli tehotonta ja monin paikoin poliisi syyllistyi väkivaltaisuuksiin ja raiskauksiin. Kenian tiedustelupalvelulla oli myös ennakkotietoja väkival-
Tomi Toivio oli Keniassa vapaaehtoistyössä väkivaltaisuuksien puhjetessa 2007.
Joulukuu 2008
Numero 4
31
Koskahan kauppoihin tulee ajatuksia kuvaavia kameroita? Ai että ilme kertoo kaiken...
Tarkkaile tai sinua
rangaistaan!
so-Britannialla on 25 vuoden kokemus terrorismin vastaisesta sodasta Pohjois-Irlannissa: 7000 viatonta irlantilaista pidätettiin ja lähes 2000 ihmistä teljettiin vankilaan ilman oikeudenkäyntiä; kidutusta, poliittisia murhia ja "verisen sunnuntain" kaltaisia kauheuksia.
Numero 4 Joulukuu 2008
I
32
Terrorismin vastaisen sodan nimissä Eurooppaan on kehitetty tarkkailuyhteiskuntia "sekurokraattien" suunnittelemia ja päivittäin toimeenpanemia valvontajärjestelmiä, joissa ihmiset ovat vastuussa valtiolle eikä toisinpäin, väittää Statewatchin Ben Hayes.
Terrorismiepäilyjen vuoksi IRA:n ympärillä toimivaa katolista yhteisöä kohdeltiin oman, muusta lainsäädännöstä erillisen oikeusmenettelyn mukaan. Tämä johti kokonaisen epäiltyjen yhteisön rakentamiseen: tiettyjen yhteisöjen tai uskontojen yhdistäminen terrorismiin aiheutti näiden joutumisen yhteiskunnan ja median mustamaalaamiksi. Lisäksi käyttöön otettiin massiivinen valvonta ja kontrolli, joilla ei ole mitään tekemistä terrorismin voittamisen kanssa. Näitä oppeja sovelletaan Yhdysvaltain ja sen liittolaisten, mutta myös autoritaaristen hallitusten koneistoissa ympäri maailmaa. Informaatioteknologia mahdollistaa myös uudet, korkeateknologiset seurantamenetelmät ja tällä teollisuudenalalla on lupaava tulevaisuus.
Riitta Oittinen
YK:ssa ei ole päästy sopuun terrorismin määritelmästä. Euroopan unionissa vuonna 2002 hyväksytty määritelmä kattaa teot, joiden tarkoituksen on joko aiheuttaa vakavaa pelkoa kansalaisten keskuudessa tai pakottaa oikeudettomasti jokin hallitus tai kansainvälinen organisaatio suorittamaan jotakin tai pidättäytymään jostakin. Teon tarkoitus voi myös olla jonkin valtion tai kansainvälisen organisaation keskeisten poliittisten, taloudellisten tai yhteiskunnallisten rakenteiden vakava horjuttaminen tai tuhoaminen. Moni meistä varmaankin haluaisi, että tietyt kansainväliset järjestöt pidättäytyisivät joistakin toimista, tai tahtoisi jopa tuhota noiden organisaatioiden rakenteita. Siksi meidän ei pitäisi yllättyä, kun terrorismin vastaisia lakeja sovelletaan poliittisiin aktivisteihin.
"julkinen provokaatio". Teon ei tarvitse sisältää suoraa kehotusta tai yllytystä, vaan sitä voidaan soveltaa lausuntoihin, jotka synnyttävät "uhan" tekojen tekemisestä.
Tyly kohtelu
Britanniassa on olennaista, että henkilö saa mahdollisimman aikaisessa vaiheessa tietää, mistä häntä syytetään. Tämän jälkeen syytetyn pitäisi saada oikeudenmukainen, julkinen ja avoin oikeuskäsittely, jossa valamiehet päättävät ratkaisusta.
Ajattelu terroristinen teko?
Useimmille on aikamoinen yllätys, että Europol pystyi vuonna 2006 identifioimaan 498 terroristista tekoa EU:n alueella. Europol luokittelee terrorismin kolmeen kategoriaan: islamistiseen, separatistiseen ja vasemmistoterrorismiin. Europol ei tunnista oikeistoterrorismia, eikä tietenkään valtioterrorismia. Britanniassa on nykyisin rikos olla kertomatta poliisille epäilevänsä jotakuta terrorismista. Kielletyn terroristisen organisaation tukeminen on tietenkin rangaistavaa: hamasin, hizbollahin tai PKK:n t-paita voi tuoda viiden vuoden tuomion. Kymmenen vuotta vankeutta voi saada, jos järjestää kokouksen yhteistyössä kielletyn järjestön kanssa. Samaten käynti paikassa jossa terroristit "harjoittelevat" voi tuottaa kymmenen vuotta vankeutta. Poliisilla on mahdollisuus harkita syytteen nostamista 28 tai jopa 42 päivää. Brittihallitus aikoi yhdessä vaiheessa sallia pidättämisen 90 vuorokaudeksi ilman oikeudenkäyntiä, mikä olisi vastannut puolen vuoden vankilatuomiota. Vuoden 2007 marraskuussa 23-vuotias Samina Malik tuomittiin "lyyrisestä terrorismista" sillä perusteella, että hänen hallussaan oli materiaalia "josta olisi todennäköistä hyötyä henkilölle, joka tekee tai aikoo tehdä terroriteon". Malikin hallussa oli Internetistä kopioituja niin sanottuja "terroristin käsikirjoja" ja omia runojaan "Jihadista", jotka hän oli kirjoittanut ollessaan töissä kioskissa. Syytteestä, jonka mukaan hän piti hallussaan "välinettä, jonka käyttötarkoitus oli terrorismi", hän sai ehdollisen tuomion: hän oli ajatellut terroristista tekoa. Tämän vuoden huhtikuussa Euroopan unionissa otettiin käyttöön uusi rikosnimike
Europol luokittelee terrorismin kolmeen kategoriaan: islamistiseen, separatistiseen ja vasemmistoterrorismiin. Europol ei tunnista oikeistoterrorismia, eikä tietenkään valtioterrorismia.
"Terroristiepäiltyihin" tämä ei päde. Britanniassa pidätettiin 17 muslimimiestä kolmeksi vuodeksi ilman virallisia syytteitä, kunnes vuonna 2005 tilanne todettiin laittomaksi. Pidätys korvattiin sen jälkeen kotiarestilla, ympärivuorokautisella seurannalla ja rajoituksilla. Jäljelle jäivät edelleen salaiset syytteet, salaiset kuulusteluprosessit ja valamiesten korvaaminen tuomareilla. Britanniassa on myös laajasti käytössä turvasäilö, jonne sisäministeriö voi passittaa henkilön, jonka oleskelu maassa ei ole "julkisen edun" mukaista. Henkilö X on ollut säilössä vuodesta 2001 ilman syytettä. Ensimmäiset neljä vuotta hän taisteli sitä vastaan, että hänet karkotettaisiin Yhdysvaltoihin epäiltynä Los Angelesin lentokenttään liittyvistä juonista. Seuraavaksi hänet yritettiin karkottaa Algeriaan ja pidätys oli mahdollinen, koska "oli ilmeistä", että hänet poistettaisiin maasta. Vankilassa voi siis virua seitsemän vuotta ilman, että tuomitaan rikoksesta.
mutta he eivät voi hakea muutosta oikeusistuimesta. Vasta äskettäin myönnettiin oikeus edes saada tietää listauksista ja niiden perusteista. Kun Saksassa oli virinnyt aavistus "Hampurin solun" osuudesta 9/11-iskuihin, viranomaiset alkoivat kerätä ja profiloida henkilötietoja löytääkseen maasta "nukkuvia soluja". Lopulta tietoja oli noin 8,3 miljoonasta ihmisestä ja perustuslain turvaamaa tietosuojaa oli rikottu. Etsittiin nuoria muslimimiehiä, nykyisiä ja entisiä opiskelijoita, ja löydettiin 32000 mahdollista "nukkujaa". Yli 200 organisaatiota antoi jäsentiedostonsa, joiden perusteella mahdollisten epäiltyjen määrä putosi 2000:een. Epäiltyjä seurattiin, työnantajia ja yliopistojen henkilökuntaan kuuluvia haastateltiin, joitakin pidätettiin ja kuulusteltiin. Ei löytynyt yhtään varsinaista epäilyksenalaista ja Saksan turvallisuuspalvelu myönsi myöhemmin, että tämä epäonnistunut harjoitus oli tullut hyvin kalliiksi. He aikovat kuitenkin ryhtyä vastaavaan myöhemminkin, koska sillä oli pelotevaikutus "fundamentalistisiin" ryhmiin.
Lisää valvontaa
Vielä muutama vuosi sitten poliisin tiedustelutoimintaa säädeltiin oikeusistuimista, mutta nykyään koko väestöä seurataan sääntelemättömästi. Puhelin- ja internetpalveluita tarjoavien yritysten on säilytettävä tietoja vähintään kaksi vuotta, Italiassa jopa seitsemän vuotta. Britanniassa poliisi on oikeutettu saamaan tietoja teleyhteyksistä ilman oikeuden määräystä. Poliisi käytti oikeutta 519000 kertaa viime vuonna. Pitäisikö meidän todella uskoa, että joka kerta syynä oli terrorismi tai vakava rikollisuus? Biometriikkaa tarjotaan ratkaisuksi kaikkeen identiteettivarkauksista laittomaan maahanmuuttoon ja terrorismiin. Aiemmin sormenjälkiä kerättiin vain rikollisilta, nyt koko väestöltä lähes ilman minkäänlaista keskustelua ja ajatusta seurauksista. EU-maiden hallitukset ovat valmiita ottamaan sormenjälkiä kuusivuotiailta lapsiltakin. Britanniassa valmistellaan "liikennevaloja" rajoille: maahan tulevat ja sieltä poistuvat taltioidaan biometriseen rekisteriin, jossa vihreä palaa vaarattomille, oranssi lähempää tarkastelua vaativille ja punainen vaarallisille. Samanlaista järjestelmää valmistellaan jo EU:lle ja oletettavasti myös Yhdysvalloille. Syntyy todella globaalin tarkkailun perusta.
Epäilyttävät yhteisöt listalla
Euroopan unioni on määritellyt yli 50 järjestöä ja 50 yksilöä "terroristisiksi", YK:n lista Osama bin Ladenin, Al-Qaidan ja Talebanin yhteistyökumppaneista yltää 350 yksilöön ja 150 ryhmään. Listattujen tilit voidaan jäädyttää, jäsenet pidättää, liikkumista rajoittaa,
Ben Hayes on kansalaisoikeuksiin erikoistunut tutkina Lontoossa sijaitsevassa Statewatch-järjestössä. Artikkeli perustuu hänen Pekingissä 15.10.2008 pitämäänsä alustukseen.
Joulukuu 2008
Numero 4
33
Aasian ja Euroopan kansalaisjärjestöjen keskustelufoorumi AEPF järjestettiin Pekingissä, teemoinaan rauha ja turvallisuus, kestävä kehitys, demokratia ja ihmisoikeudet. Eniten 500 osallistujaa askarrutti finanssikriisi ja että lähes kaikki kiinalaiset osanottajat osoittautuivat semidiplomaateiksi, raportoi Oili Alm.
Pekingissä kohtasivat Euroopan ja Aasian kansalaisjärjestöt - ainakin periaatteessa. AEPF:n avajaisten ensimmäinen puhuja oli Kiinan ulkoministeri Yang Jiechi.
Timo Kuronen
lama Pekingin varjosti
perustettiin vuonna 1996 Bangkokissa Aasian ja Euroopan valtiojohtajien huippukokouksen, ASEM:n haastajaksi. Sen tavoite on käydä kriittistä vuoropuhelua valtiojohtajien kanssa samassa paikassa kuin ASEM. Seuraava AEPF järjestetään kahden vuoden kuluttua Brysselissä. Vaikka kiinalaisten osallistujien sidonnaisuus maan viralliseen politiikkaan oli pettymys, on hyvä muistaa, että AEPF oli Kiinan
34 Numero 4 Joulukuu 2008
kansalaisfoorumia
historiassa vasta toinen riippumaton kansainvälinen kansalaisjärjestökokous. Ensimmäinen oli naisjärjestöjen kokous yli 10 vuotta sitten. Pekingin kokoukseen osallistui Suomesta 10 hengen ryhmä, joka oli valmistellut matkaa edellisestä Helsingin AEPF:stä alkaen. Keisarillista kesäpalatsia muistuttavan Dragon Springs-hotellin avajaisissa suomalaisten kollektiivisesti laatiman puheenvuoron piti kansanedustaja Heidi Hautala. Hän korosti eriarvoisuutta globalisaatiossa ja ilmastonmuutoksen tuhovaikutuksia. Tiibettiin hän viittasi vain kiertoilmauksin.
AEPF
Hyviä keskusteluja
Osa Pekingin työryhmistä onnistui hyvin. Käsiteltäessä YK:n ihmisoikeusjulistusta, kiinalaispuhuja esitti Euroopan neuvoston kaltaista ihmisoikeusjärjestelmää Aasiaan ja asekauppatyöryhmässä Zhai Deguan Kiinan aseriisuntajärjestöstä (CACDA) vaati kansainvälistä ja täydellistä joukkotuhoaseiden riisuntaa. Kiinalaiset isäntämme korostivat YK:n roolia esimerkiksi aseriisunta-asioissa. Suomalaisena oli vaikea sen sijaan ymmärtää heidän väitettään, että Kiinan ulkopolitiikan peruskivi
on puuttumattomuus muiden maiden asioihin kun Kiinan tiedetään muun muassa myyvän aseita mihin maahan tahansa. Foorumin loppulauselmassa esitetään luopumista "terrorismin vastaisesta sodasta", hallitusten puolustusja asevientiasiakirjojen avoimuutta, aseriisunta-aloitteiden vauhdittamista ja puolustusmenojen leikkausta sekä rypäleaseiden täyskieltoa. AEPF korostaa ilmastonmuutoksen torjumisen tärkeyttä ottamalla käyttöön uusiutuvia energialähteitä ja vähentämällä energian kulutusta. Maatalous- ja kauppapolitiikan lähtökohtana tulee olla terveen ravinnon turvaaminen kaikille ja työlainsäädännön tulee koskea myös maahanmuuttajia. YK:n vuosituhattavoitteista ei tule tinkiä ja naisten osallistumista politiikkaan ja hallintoon tulee tukea kaikkialla, mikä edistää myös hyvinvointia.
DemocraTic Voice of Burma www.dvb.no
Burma-Myanmar
Syyskuun 2007 munkkiprotestien jälkeen mielenosoittaminen on hankalaa.
Paradoksien maa
M
Talous uusiksi
Foorumissa käytiin yömyöhäisellä, virallisen ohjelman ulkopuolella, pitkät keskustelut suurten kriisien talouskriisin, ruokakriisin, energiakriisin ja ilmastokriisin välisistä yhteyksistä. Osanottajat epäilivät, että talouden taantuma uhkaa ilmastotalkoiden ja kehitysyhteistyön resursseja. Finanssikriisikeskustelun loppujulistuksessa kehotetaan ASEM-maita muuttamaan rohkeasti talousjärjestelmän rakenteita demokraattisempaan ja oikeudenmukaisempaan suuntaan ottamalla muun muassa Tobinin vero käyttöön, lopettamalla veroparatiisit ja antamalla kehitysmaiden velat anteeksi. Mahtavista puutarhamaisista puitteista ja 50 kilometrin etäisyydestä huolimatta, monia houkutti taksimatka kaupungin keskustaan, jossa saattoi esimerkiksi kuulla nuorten uiguurien soittavan ja laulavan erinomaisesti espanjalaista flamencoa tai nauttia Pekingin ankasta. Oili Alm
Foorumin hyväksymän loppuasiakirjan voi lukea AEPF 7 kotisivuilla http://www.aepf7.org.cn ja AEPF:n epävirallinen talousjulkilausuma The global economic crisis: An historic opportunity for transformation on luettavissa ja allekirjoitettavissa osoitteessa www.casinocrash.org.
iksi askeleet kohti demokratiaa ovat niin turhauttavan verkkaisia kotimaassani Burmassa? Jotta tämän ymmärtäisi, on ymmärrettävä joitakin ristiriitoja ja perustekijöitä. Maan nimi on sinänsä yksi näistä paradokseista, ristiriitaisuuksista, koska käytetään sekä Burmaa että Myanmaria. Minä pidän tätä paradoksia perustuslaillisena, sillä maata hallitseva sotilasjuntta pitää kiinni yhtenäisvaltiosta, kun taas oppositio kannattaa liittovaltiota. Yhtenäisvaltio sementoitiin perustuslakiin, joka on hyvin suotuisa sotilashallinnon kannalta, keskellä hyökyaalto Nargisin aiheuttamia tuhoja järjestetyssä hämärässä kansanäänestyksessä tämän vuoden toukokuussa. Maanpaossa oleva oppositio on laatinut ehdotuksen perustuslaiksi, joka perustuu liittovaltiomallille. Oppositiopuolue National League for Democracy (NLD) on Aung San Suu Kyin johdolla, täysin vailla vastakaikua, vaatinut hallituspuoluetta hyväksymään esityksen.
dysvaltojen ja Iso-Britannian ulkopoliittisissa kannanotoissa. Kumpikaan lähestymistapa ei ole tuottanut toivottua muutosta, sen sijaan Myanmarin sotilashallinto pysyy ja kansan kärsimykset jatkuvat.
Epärealistinen demokratia?
Näiden ristiriitojen lisäksi Myanmarin demokratisoitumista vaikeuttaa geopoliittinen sijainti varsin epädemokraattisten maiden naapurina. Demokratia ei ole toteutunut Filippiineillä eikä Thaimaassa. Vietnamin ja Laosin kommunistihallitukset ovat toteuttaneet Kiinan tyyppistä talouden avaamista pidättäytyen sosiaalisista ja poliittisista reformeista. Myanmarin demokratisoitumisen suurin este on tietysti itse sotilashallinto. Se on pystynyt säilymään asemassaan keräämällä vaurautta ja kasvattamalla armeijan miesvahvuutta huimasti. Valtion tuloista 40 prosenttia on korvamerkitty puolustukseen. Burma-Myanmarissa ei ole kokemusta onnistuneesta kansanliikkeestä ja syyskuun 2007 niin sanotun sahramivallankumouksen jälkeiset painostustoimet tekevät laajat protestit entistäkin epätodennäköisemmiksi. Maanpaossa oleva oppositio elää kuitenkin vallankumouksen toivossa, samalla kun heidän perillisensä maan sisällä joutuvat kestämään seuraamukset. Burma-Myanmarin yhteiskuntapoliittinen kulttuuri on perinteiltään erittäin autoritaarinen ja organisaatioissa noudatetaan tiukkaa hierarkiaa. Tämä kannattaa pitää mielessä, kun pohditaan demokratisoitumisen mahdollisuuksia. Etnisten ryhmien moninaisuus ei myöskään ole omiaan yhdistämään kansaa. Sen sijaan sotilashallinto on voinut käyttää voimakeinoja erimielisyyksien varjolla. Alkuperäisväestöjen oikeus itsehallintoon ja asuinalueidensa resursseihin on edelleen suurin demokratian este.
Kärsimykset pysyvät
Monet turhautuneet oppositiopuolueen nuoret jäsenet ovat eronneet tänä vuonna puolueesta ja kehottaneet oppositiota valmistautumaan vuoden 2010 vaaleihin nykyjohdon läpiviemän perustuslain mukaisesti. Toinen Burma-Myanmarin paradoksi vallitsee akselilla demokratia vakaus. Kaikki hallitukset haluavat vakaita oloja mutta opposition mielestä demokratia on vakauden ja kehityksen ennakkoehto. Demokratian kehittämisestä ollaan myös kahta mieltä: opposition mielestä pitää edetä alhaalta ylös, sotilashallituksen mielestä päinvastoin. Myös kansainvälinen yhteisö on jakautunut suhtautumisessaan tähän maahan. Toisten lähtökohtana on rationalismi, toisten taas moralismi. Rationalistit korostavat dialogin tarvetta ja "yhteistyön" kautta syntyvää sovittelua. Moralistit taas painottavat "oikeutta" ja vaativat sotilashallintoa vastuuseen ihmisoikeusloukkauksista. Rationalistinen lähestymistapa on omaksuttu useimmissa EU-maissa, moralistinen taas Yh-
Ko Ko Thett opiskelee ja kirjoittaa parhaillaan kirjaa yllä selostetuista demokratiaesteistä Burma-Myanmarissa. Hän on syntynyt Burmassa mutta asuu nykyisin Suomessa.
Joulukuu 2008
Numero 4
35
Luetko sinä ajatuksia?
> Voiko maailman pelastaa rahalla? Vihreästä Langasta luet uusia ajatuksia taloudesta ja yhteiskuntavastuusta myös ensi vuonna joka viikko. Tilaa Vihreä Lanka kotiisi ja lue myös verkkolehti osoitteessa www.vihrealanka.fi.
Tilaan Vihreän Langan!
Tutustumistarjous: 12 numeroa 10
Kestotilaustarjous: 50 vuosi Opiskelija, eläkeläinen, vsk. 35
Tilaan Vihreän Langan ilmaisen uutiskirjeen sähköpostiini
POSTIMAKSU MAKSETTU
Vuositilaajan lahjaksi* valitsen
Solidaarisuuskalenteri 2009 Salla Tuomivaaran painotuoreen pamfletin "Mitä tehdä eläimille?" Muut tilaajalahjavaihtoehdot: www.vihrealanka.fi/tilaa
Vihreä Lanka Oy Tunnus 50003550 00003 Vastauslähetys
Tutustu 3 kk kympillä!
> Vuosikertatilaajalle kirja tai Solidaarisuuskalenteri 2009.
Tilaaja lahja esim. S na alla Tuomiv aaran t uo pamfle tti eläin re ten oikeuks ista!
Omat tietoni
> NIMI > OSOITE > POSTITOIMIPAIKKA > PUHELIN / SÄHKÖPOSTI
Toisin sanoen.
> ALLEKIRJOITUS
Y12
* Tilaajalahja kaikille vuosikertatilaajille
Ehdotonta vankeutta
Viime vuonna Suomessa oli 40 asevelvollisuudesta kieltäytynyttä, tänä vuonna luku on Aseistakieltäytyjäliiton arvion mukaan hiukan korkeampi. He saavat vankilatuomion, jonka pituus on puolet 362 päivän mittaisesta siviilipalveluksesta.
ja perustuslaki eivät turvaa heidän omantunnonvapauttaan tai estä heidän syrjintäänsä. Ajatustensa vuoksi vangittujen luulisi tulevan oikeita gangstereita paremmin kohdelluiksi vankiloissa, vaan kuinkahan mahtaa olla? PAX-verkkolehti haastatteli vankilassa 197 päivän tuomiota istunutta totaalikieltäytyjä Michael Laakasuota hänen vapauduttuaan: Tunnen itseni tyhjäksi, hölmöksi, turhautuneeksi ja hämmentyneeksi. En oikein tiedä, miksi minun pitäisi olla tällaisen kokemuksen jälkeen yhteiskunnalle hyödyksi... Jotenkin olemiselle on vaikea löytää mitään järkeä. Laakasuo pystyi viimeisten kolmen kuukauden aikana suorittamaan Aseistakieltäytyjäliitossa työharjoittelun, mutta päivärytmi oli tarkkaan saneltua ja työpäivän jälkeen piti palata vankilaan. Kutsuntalautakunta oli määrännyt Laakasuon jo vuonna 2000 Porin prikaatiin, mutta hän lykkäsi armeijaan menoa ensin vuodella ja vuonna 2002 hän ilmoitti menevänsä siviilipalvelukseen, vaikka tiesi, ettei tulisi koskaan sitä aloittamaan. Syyskuussa 2007 Loviisan käräjäoikeus tuomitsi hänet 197 päivän ehdottomaan vankeuteen. Käräjäoikeudella on mahdollisuus tuomita totaalikieltäytymisestä vain neljäksi kuukaudeksi vankilaan, mutta tätä ei koskaan tehdä, hän ihmettelee. rangaistuksen kärsiminen alkoi helmikuussa 2008 Kuopion vankilassa, hänet riisuttiin alasti ja hänelle tehtiin perusteellinen ruumiintarkastus. Hän koki alusta alkaen vankeuden äärimmäisen nöyryyttävänä.
TOPI KANNIAINEN
totaalikieltäytyjille
IhmIsoIkeussopImukset
Perinpohjaisen nöyryyttävä kokemus, arvioi Michael Laakasuo.
kerran vartija uhkasi suljetulla vankilalla, kun mies halusi varmistua, että kuppi, johon hänen piti antaa virtsanäyte, oli puhdas.
Laakasuon mukaan vartijoita täytyi pelätä vankeja enemmän, koska valta oli vartijoilla. Häntä epäiltiin huumediilauksesta, laitettiin ruumiintarkastukseen, kättä väännettiin ja hiuksetkin tutkittiin perusteellisesti. Kerran vartija uhkasi suljetulla vankilalla, kun mies halusi varmistua, että kuppi, johon hänen piti antaa virtsanäyte, oli puhdas. Laakasuo kertoo, että vartijat opettivat häntä kädestä pitäen petaamaan vuodetta, koska vartijoiden mielestä hänen petauksensa ei kelvannut. Hänelle annettiin ohjeita myös siitä, kuinka rakastella tyttöystävää. Mielipidevangin tavaroita ja huonetta syynättiin jatkuvasti. Öisin vartijat kävivät tarkistamassa, että vangit ovat paikalla. Vankilassa mielenterveyden kasassa pitämisestä tuli kokopäiväistä. Koko ajan piti miettiä, miksi nyt masentaa ja mikä nyt harmittaa. Jatkuva epäilyksen alaisena oleminen rasitti psyykettäni todella paljon.
kun Laakasuon
Michael Laakasuota haastatteli alunperin PAX-verkkolehteen Topi Kanniainen, joka suorittaa siviilipalvelusta Suomen Rauhanliiton tiedottajana. www.pax.fi
Joulukuu 2008
Numero 4
37
vai uto? h k öa sä
Paradoksista ilmastopolitiikkaa EU:ssa
Euroopan unionissa debatoidaan kysymyksestä, joka painaa niin autoilevaa kuluttajaa kuin yhdysvaltalaista uudistuspaineissa elävää autoteollisuutta. Puntarissa ovat muun muassa biopolttoaineiden ja sähköauton ympäristölle aiheuttamat haitat. Kiistassa todellinen ongelma jää kuitenkin piiloon: energiaa on säästettävä. Oscar Reyesiä haastatteli Chicagosta Emilia Palonen.
Vanha kollegani ja ystäväni yliopistolta ja rauhanliikkeestä, Oscar Reyes, on hurahtanut ilmastonmuutospolitiikkaan. Hän on töissä Transnational instituutissa (TNI) Amsterdamissa ja harrastaa Red Pepper -lehden päätoimittamista, mutta viime aikoina suurin osa hänen ajastaan on mennyt EU:n ilmastopolitiikan seuraamiseen. Oscar, demokraattimedia kertoo, kuinka George Bush poraa kansallispuistoissa ja höllentää säännöstelyä ennen kuin Barack Obama pääsee Valkoiseen taloon tammikuussa. Joo, mutta (demokraateille) ikävä totuus on, että oikeasti taustalla oli Al Gore. Kioton protokollan pääneuvottelijana hän sanoi, että Yhdysvallat suostuisi sitoviin leikkauksiin vain,
iopolttoaine
38
Numero 4
Joulukuu 2008
Kioton protokolla toistaa kapitalistisesta markkinalogiikkaa, mutta kenen omaisuutta ilmakehä on?
jos ne voitaisiin tehdä markkinamekanismilla. Hän tiesi, että näin Yhdysvallat ja Eurooppa voisivat ostaa halpoja saastuttamisoikeuksia esimerkiksi Venäjältä ja Ukrainalta sen sijaan, että vähentäisivät kotimaisia päästöjään. Toki tästä ollaan edetty, mutta lähtökohta oli, ettei mikään juuri muuttuisi. Ja tietenkään lentoliikenteen tai kuljetuksen kulutusta ei laskettaisi. Siis senkö takia "päästökaupassa" tingitään kapitalististen pelisääntöjen mukaan? Yhdysvaltalaiset vihreät ovat jo etukäteen epäilleet, että "vihreän kivihiilen" tukijana demokraatti Obama ei kovasti paranna politiikkaa... Niin, "vihreä kivihiili" on tämän hetken suosikki ilmastodebateissa! Kuvitellaan, että hiilidioksidi saadaan talteen. Ongelma vain on, ettei tarvittavaa tekniikkaa ole, mutta uusille kivihiilivoimaloille siis kaikkein likaisimmalle energiamuodolle näytetään vihreää valoa olettaen, että tekniikka kehittyy. Isossa-Britanniassa hiilidioksidipäästöt ovat pienentyneet vuoden 1990 jälkeen, kun voimalaitokset ovat siirtyneet kaasuun, mutta nyt siellä suunnitellaan kahdeksaa uutta kivihiilivoimalaa ja tietenkin monia lentokenttälaajennuksia. Siellä puheisiin vihreästä kivihiilestä siis uskotaan? Kysymys on: miten saavuttaa ilmastotavoitteet, kun investoidaan kivihiileen ja lentokenttiin? Ja vastaus: muokkaamalla numeroita päästöjen kautta laskemalla "päästövähennyksiä" (jotka usein ovat huijausta) globaalissa etelässä kotimaisiksi, tai vaikkapa olettamalla että puun istuttaminen imisi tehtaan päästöjä, tai olettamalla että hiilidioksidipäästöt saadaan takaisin, tai että (usein geenimanipuloidut) toisen sukupolven biopolttoaineet otetaan käyttöön. Ja samaan aikaan uskotaan, että kaikki tarvittava energia voidaan tuottaa "omassa maassa" samaa mantraa toistaa myös sekä Yhdysvaltojen tuleva politiikka että suomalainen energiapolitiikka... ...ja yleensäkin eurooppalainen energiapolitiikka, jossa muun muassa ydinvoima on mukana. Onko mitään vaihtoehtoisia suunnitelmia? Mistä Brysselissä oikeastaan keskustellaan? Kivihiilen suhteen Brysselissä debatoidaan kahdesta asiasta. Ensinnäkin vastakkain ovat lupien antaminen ja huutokauppa. EU antaa lupia saastuttaa yhtiöille, jotka sitten hyötyvät niistä. Pohditaan, jos hinta voitaisiin määrittää huutokaupalla: saastuttaja ei ainakaan hyötyisi vaan pikemminkin maksaisi. Mutta EU:ssa ei keskustella siitä, kenellä on oikeus määritellä ilmakehän hintaa: itse asiassa kyse on yhteishyvän varastamisesta! Myöskään
huutokaupan tuottoa ei välttämättä siirretä takaisin ilmastonmuutoksen torjuntaan. Toinen kiista on hiilidioksidipako: pelko siitä, että EU rajoittaa päästöjä niin, että teollisuus ja suurpääoma muuttavat Euroopasta sinne, missä rajoitukset eivät ole kovia. Tämä on iso lobbausdebatti Brysselissä tavallaan kiristystä. Lisäksi Brysselissä keskustellaan offsetprojekteista. Todellisuudessa kyse ei ole vähennyksistä vaan rajanvedosta ja kaupasta. Puhtaan kehityksen periaatteen mukaan tuottamalla projekteja globaalissa etelässä voidaan "vähentää päästöjä" ja näin saada EU:n päästökauppasysteemiin lupia saastuttaa. Toisella päästökauppakaudella (joka ulottuu vuoteen 2012) näitä lupia on vain tietty määrä, mutta määrä on kaksinkertainen verrattuna tarvittaviin päästövähennyksiin. Toisin sanoen nykyinen vähennystavoite voidaan tuplata ilman että päästöjä itse asiassa lainkaan vähennetään Euroopassa! Ketkä sitten keskustelevat? Kiistassa lupien antamisen ja huutokaupan kannattajien välillä jälkimmäinen argumentti on progressiivisempi. Uusi ilmasto- ja energiapaketti puhuu sen puolesta. Tätä ehdotti komissio ja sitä tuki parlamentti, mutta vastassa ovat lobbarit, erityisesti Saksan teollisuus. Myös jotkut maat, kuten Italia ja Puola, väittävät, että huutokauppavaihtoehto tulisi liian kalliiksi etenkin finanssikriisin myötä. Huutokauppaa tukevat ympäristöjärjestöt. Offset-projekteja vähentäisivät muutamat kansalaisjärjestöt, kuten Maan ystävät ja mepit, esimerkiksi GUE. Keskusteluosapuolet ja koko EU:n politiikka on kuitenkin keskittynyt päästökaupan ympärille. Minusta se on ongelmallisinta. Muistaako kukaan, kuinka kymmenkunta vuotta
sitten unioni oli itse asiassa päästökauppaa vastaan ja ehdotti hiilidioksidiveroja? Onko muita vaihtoehtoja? "Muu" on hankala määritellä, koska kyse on kaikenlaisista määrittelyistä, teollisuuden rajoituksista, suunnittelupolitiikasta (esimerkiksi energiatehokas rakentaminen) ja niin edelleen. Tietyissä asioissa, kuten maataloudessa, olisi siirryttävä vähemmän kapitalistiseen suuntaan. Pitäisi lopettaa mansikkajogurtin lennättäminen kymmeniä tuhansia maileja eurooppalaisille kuluttajille. Ja isojen sellutehtaiden rakentaminen keskelle sademetsää! Metsien tuhoutumisen ehkäiseminen on ratkaisevaa: se on energiantuotannon jälkeen suurin syy ilmastomuutokseen. Pitäisikö EU:lla olla ympäristöpolitiikka, joka keskittyy johonkin tiettyyn asiaan, vai pitäisikö ympäristöpolitiikkojen vain tapahtua eri sektoreilla? Mitä pitäisi tehdä? Mielestäni tarvitaan jonkinlaisia ylimenokauden vaatimuksia, perustavia rakenteellisia muutoksia, jotka voivat ylittää jonkin yhden politiikan. Esimerkiksi syöttötariffit mahdollistaisivat muuten taloudellisesti kannattamattoman uusiutuvan energian tuotannon. Haitallisista kasvihuonekaasupäästöistä monet saataisiin hallintaan paremmin, jos niitä rajoitettaisiin laeilla, jotka kieltävät päästöt, mutta se menee jo nykyisen politiikan ulkopuolelle. Samoin kuten EU ei "rajoita" taloutta, se ei myöskään rajoita päästöjä. Syöttötariffit antavat tuottajalle mahdollisuuden ostaa (tai tuottaa pienissä määrin) uusiutuvaa energiaa, joka ei ole kaupallisesti kannattavaa. Se ei ole ratkaisu isoon ongelmaan, mutta vie meitä oikeaan suuntaan.
Joulukuu 2008 Numero 4 39
Emilia PalonEn
Herään viiden aikaan aamulla miettimään EU:n ilmastopolitiikkaa, toteaa Oscar Reyes, joka keskusteli päästökaupasta ja ilmastopolitiikan paradokseista myös Euroopan Sosiaalifoorumissa, Malmössä.
kossa ruoan hintaan käyttäväthän maailman köyhimmät ihmiset 7080 prosenttia tuloistaan ruokaan. Ympäristö- ja kehitysjärjestöjen (kuten Oxfamin) esiin nostamat argumentit ovat saaneet ihmiset harkitsemaan, ovatko biopolttoaineet sittenkään niin hyvä vaihtoehto. Mitä tapahtuu, kun kilpailu ruoan tuotantotilasta kiristyy, millaisia ympäristövaikutuksia on odotettavissa, miten suhtautua yhden tuotteen plantaaseihin? EU:n parlamentissa Vihreät, GUE ja muutamat pienet ryhmittymät ovat olleet kriittisiä, samoin jotkut komissaarit. Mutta vaikuttaa siltä, että kymmenen prosentin tavoitteesta kiinnipitämisestä käydyn keskustelun jälkeen biopolttoaineiden tukeminen jatkuu. Syynä on, että parlamentin tärkeimmät ryhmittymät, tärkeimmät teollisuusintressit (lobbaus erityisesti Brasiliasta on ollut voimakasta Lulan visiittiä ja Brasilian etanolintuottajien federaatiota UNICAa myöten) sekä kuljetuksen ja energiantuotannon lobbaajat ovat tukeneet biopolttoaineita "energiaturvan" vuoksi. Mutta joka tapauksessa ehdot, eli kestävän kehityksen kriteerit, ovat nyt tiukemmat kuin mitä ne olisivat olleet ilman kriittistä kampanjointia. Tämän vuoden prosessissa on ollut kyse juuri näistä kriteereistä. Mitä tänä vuonna on siis tapahtunut? Komiteoissa on runnottu päätöksiä selkeästä politiikasta. Näyttää siltä, että biopolttoaineiden 10 prosentin korvaamistavoite 2020 mennessä on mennyt läpi, mutta sentään kriteerit ovat tiukemmat kun ensin ajateltiin. Vihreät oli parlamentissa ainoa poliittinen ryhmittymä, joka äänesti kymmenen prosentin tavoitetta vastaan. EU tekee myös optimistisia päätelmiä toisen sukupolven ja muuhun kuin ruokaan tarkoitetuista viljalajikkeista, jotka ovat pitkälle geenimuunneltuja.
Neste rakentaa Rotterdamiin ja Singaporeen kahta maailman suurinta uutta öljynpuhdistuslaitosta, joissa polttoaineeksi sekoitetaan rypsiöljyä ja palmuöljyä (mikä aiheuttaa vakavaa metsien katoa, erityisesti Malesiassa ja Indonesiassa) sekä eläinrasvaa. Sähköpostissasi puhuit huolesta, että myös biopolttoaineen käyttö jätetään markkinoiden vastuulle. Yhdysvalloissa pelko on, että kohta tietynmerkkiset autot saavat biopolttoaineensa tai sähkönsä vain tietyistä paikoista. Eikö standardeja pitäisi luoda? Tässä päästään keskusteluun uusiutuvan energian ja biopolttoaineiden eduista. Merkittävää ei ole vain se, mitä pakoputkesta tulee ulos. Myös hydrogeeni on vaihtoehto, mutta nykyään sekin tehdään fossiilipolttoaineesta. Jos sähköauton sähkö tuotetaan kivihiilellä, vaihtoehto on öljyäkin pahempi. Mutta markkinavoimia ei ympäristö kiinnosta: niitä kiinnostaa se, mikä on halpaa. Itse asiassa tärkein onkin ongelma, joka jää näiden kahden varjoon: miten vähentää energiankulutusta? Aivan. Nyt tiedät miksi en nuku hyvin, kun mietin EU:n ilmastopolitiikkaa. Etenkin kuluttajapuolella tärkeintä on energiatehokkuus. Esimerkiksi 4050 prosenttia hiilidioksidipäästöistä liittyy tavalla tai toisella rakentamiseen. Suuressa osassa Eurooppaa rakennusstandardit ovat heikkoja. Kulttuurista muutosta kaipaavat muun muassa rakentajat ja arkkitehdit.
Entä sitten ne biopolttoaineet? Mistä siinä kädenväännössä on kyse, ja mitkä ovat keskusteluosapuolet? Biopolttoaineisiin liittyvät kiistat ovat selkeämpiä ja konkreettisempia. Alunperin konsensus, aina vihreitä meppejä ja ympäristöjärjestöjä myöten, ajatteli että biopolttoaineet ovat oikea ratkaisu. Vain muutamat ympäristöaktiivit vastustivat, kuten kollegani Corporate Europe Observatorysta heidät määriteltiin fundamentalistihulluiksi ja jätettiin keskustelun ulkopuolelle ja muutamat geenimanipulaation parissa toimineet ryhmät. He kuulivat biopolttoaineisiin liittyvistä ongelmista lähinnä Latinalaisesta Amerikasta: enimmäkseen maankäytöstä ja maattomuudesta. Sen jälkeen kaikki ympäristöjärjestöt ovat vaihtaneet puolta. Yleisimmin väitetään, että päästölaskelmat biopolttoaineista on tehty väärin, koska niissä otettiin huomioon ainoastaan itse polttoaine, ei sen vaikutusta maankäytön muutokseen. Biopolttoaineiden tuottaminen vie tilaa sekä metsiltä (suora vaikutus) että muulta maatalousmaalta, joka edelleen vie tilaa metsiltä (epäsuora vaikutus). Tässä debatissa Maan ystävät ovat kunnostautuneet. Mutta vasta yhteiskunnallinen muutos herätti. Ruokakriisin takia alettiin pohtia, onko biopolttoaineiden tuotannon maksimoiminen kuitenkaan hyvä idea. Yksi tärkeä väittely on "ruoka vastaan polttoaine", eli kiistellään siitä, mitä kasvaa tietyllä maapläntillä. Tästä toki kannattaa keskustella, mutta enemmän pitäisi pohtia, miten biopolttoaineiden tuottaminen vaikuttaa jat40 Numero 4 Joulukuu 2008
Emilia Palonen on Ytimen päätoimittaja. Hän ihmetteli energiakeskusteluja Yhdysvalloissa syksyllä 2008. Kuvat: Riitta Oittinen
Keskeisiä ilmastopolitiikan ongelmia:
· Halvimmat leikkaukset eivät ole aina tehokkaimpia · Politiikka ei inspiroi laajoihin rakenteellisiin muutoksiin · Ilmakehä yksityistetään: oikeudet saastuttaa annetaan yrityksille · Teollisuuden lobbareilla on paljon valtaa ellei siellä saa saastuttaa
· Huutokauppa antaa joillekuille oikeuden päättää globaalista yhteisestä omaisuudesta · Hiilidioksidipako on kiristystä, pelottelua sillä että suurpääoma muuttaa Euroopasta, · Muita saastuttajia, kuten kansainvälistä lentoliikennettä ja kuljetusta, ei oteta huomioon · Päästökauppa on järjestelyä, jossa saastuttaja hyötyy pikemmin kuin maksaa
Koonnut Oscar Reyes.
Reino Paasilinna
Kirjoittaja on YTT ja Euroopan parlamentin jäsen (sd).
Euroopan parlamentin
Mikä Mättää
näkyvyydessä?
Toimittajakunnan pääosa on mukautunut komission päivittäisiin tiedotustilaisuuksiin. ne ovat kuin lähibaarin päivän pannu, tarjolla aina kello kaksitoista, valmiiksi paistettuna.
että Euroopan parlamentti ei kiinnosta jäsenmaiden kansalaisia. Kummallista: parlamentti on ainoa unionin elin, johon kansalaiset voivat vaikuttaa demokraattisesti suorilla vaaleilla ja parlamentilla on vaikutusvaltaa. EU-parlamentissa tehdään lakeja kaikkia EU-maita varten ja peräti 6070 prosenttia Suomen lainsäädännöstä on nykyisin EU-peräistä. Miten tämä näkyy toimittajaresurssoinnissa? Brysselissä on suomalaisia kirjeenvaihtajia noin tusina. Helsingissä eduskuntaan on akreditoitu peräti 128 toimittajaa ja 70 kuvaajaa. Entä ovatko Euromepit kotimaisia poliitikkoja vaikeammin tavoitettavissa? He ovat yleensä maanantaiaamusta torstai-iltaan ulkomailla, jolloin heitä on vaikeampi tavoittaa. Kuitenkin kännykkä tavoittaa heti ja kaikkialta.
Usein arvellaan,
Kun parlamentin toiminta ei saa ansaitsemaansa julkisuutta, se ei saa legitimiteettiä. Komissio on vain lainsäädännön valmisteluelin, mutta sieltä löytyy usein tuoreita uutisia. Niinpä toimittajakunnan pääosa on mukautunut komission päivittäisiin tiedotustilaisuuksiin. Ne ovat kuin lähibaarin päivän pannu, tarjolla aina kello kaksitoista, valmiiksi paistettuna. Myös neuvostolla on sen kokoontuessa kiinnostavaa sanottavaa ja niin sekä komissio että neuvostot kilpailevat median huomiosta. Ministeri on aina ministeri, vaikka saattaisi vaikuttaa lopputulokseen vähemmän kuin parlamentin kannan valmistellut jäsen. Monien mielestä EU-parlamentti vain muotoilee muiden laatimia pohjatekstejä, vaikka tosiasiassa parlamentti on ohjannut komissiota jo etukäteen lausunnoillaan.
OnkO
EU-parlamentin tiedotus hoidettu perin huonosti? Ei. Parlamentti on järjestänyt tiedotusvälineille erinomaiset työskentelytilat. Tiedotustilaisuuksia varten on salit tulkkauksineen ja vapaasti käytettävät radio- ja televisiostudiot. Parlamentissa täysistuntoja voi seurata televisiosta ja Internetin välityksellä niitä voi katsoa kaikkialla maailmassa. Tulevaisuudessa myös valiokuntien työskentelyä voi seurata Internetistä silloin, kun niissä käsitellään kansalaisia tai lobbareita kiinnostavia asioita. Tiedotustilaisuuksia järjestetään runsaasti ja jokaisessa jäsenmaassa on parlamentin tiedotustoimisto. Paikalla olevat tiedotusvälineet kertovat mielellään paitsi äänestysten tuloksista myös skandaaleista, jos niitä vain on näkyvissä. Liian vähälle huomiolle jää asioiden pohdinta ja analyysi. On ymmärrettävää, että taitavakaan toimittaja ei ehdi puolen minuutin katsauksessa antaa kattavaa kuvausta päätöksen taustoista. Valitettavaa on, että myös kirjoittavien toimittajien analyysi jää usein niukaksi.
eduskunta ei nykyisen valtiosäännön vallitessa ja vahvojen enemmistöhallitusten aikana pysty juuri kajoamaan hallituksen esityksiin. Euroopan parlamentti sen sijaan muuttaa pääosaa lakiteksteistä. Kun ei ole hallitus-oppositio-asetelmaa, rajat vedetään aatteellisten ja muiden jakojen mukaisesti. Kirjeenvaihtajat ovat valitelleet suomalaisten kotitoimitusten vähäistä kiinnostusta parlamenttiaiheisiin. Asiat kehittyvät hitaasti ja ovat monimutkaisia. Monikansallinen demokratia on uutta ja vaikeaa. Tuttua on ylikansallinen harvainvalta. Olemme tottuneet siihen, että suuri valta Euroopassa on sanelija. Talvella 2006 tiedonvälityksestä vastaava varapuheenjohtaja Margot Wallström julkisti kansalaisosallistumiseen kannustavan ohjelman. Päätösten mainostamisen sijasta oli tarkoitus osallistua yhteiskunnalliseen keskusteluun. Syytä olikin, sillä unionin virkamiespohjainen televisiokanavakaan ei ole löytänyt yleisöjä. Ammattitaidon puutteen myönsi myös komissio. Tiedottaminen ei yksin riitä. Unionin kysymyksiä on pohdittava perusteellisesti kouluissa ja politiikassa, tietoyhteiskunnan välineissä, jokapäiväisessä elämässä. Ne, jotka tietoa eniten turvakseen tarvitsisivat, sitä vähiten etsivät. Tilanteen muuttajien kärjessä voisi olla Yleisradio.
sUOmessa
Joulukuu 2008
Numero 4
41
Euroopan sosiaalifoorumi
keräsi jengit
EMILIA PALONEN
Onko Euroopan sosiaalifoorumista on tullut ESF- ja wanna-be aktivistien vaihtoehtomessut vai oikea kokoontumistila; erilaisten pikkuryhmittymien omien kampanjoiden näyttely vai eliittikokous? miettii Emilia Palonen.
uomalaisten ja venäläisten ryhmä oli suurin ja lähes ainoa yhteisbussikuljetus Malmön Sosiaalifoorumiin syyskuussa 2008. Vähintään siinä mielessä lähinnä Vasemmistonuorten järjestämä kuuden bussin matka oli menestys. Kuukausitolkulla järjestetyn matkan mainostus oli myös vienyt eteenpäin ESF:n viestiä. Sosiaalifoorumi on tapa mainostaa erilaista vaihtoehtotekemistä siellä missä se milloinkin järjestetään. Tähän liittyy eri pikkuryhmittymien tai ruotsalaisten ammattiyhdistysten omat kojut, esitteet, kirjat, rintanapit, minttukarkit, pullonavaajat... Tälläkin kertaa ESF:n käytyäni tiedän taas paremmin mitä tapahtuu ympäri Eurooppaa. Muutamaa päivää myöhemmin Rauhanaseman jälkilöylytilaisuudessa puitiin ESF:ää. Kiinnostavia seminaareja ja keskusteluja oli ollut. Osa tulkkauksista toimi, Babel aina yrit42 Numero 4 Joulukuu 2008
Vaihtoehtolehtien sessioon eivät kaikki halukkaat mahtuneet. Brasilian Le Monde diplomatiquen Antonio Martinsin ja kollegojen keskustelua tärkeämpää oli tila vaihtoehtolehdistön käytännön ongelmille ja yhteistyölle.
S
tää. Vaikka helmiä löytyi, seminaariohjelma oli aika epäonnistunut. Yksi ongelmista oli runsauden pula, opastusta ei ollut ja piti päättää, että menee sinne mihin ehtii ja pääsee. Tapahtumat oli ripoteltu ympäri kaupunkia. Oli vaikea siirtyä paikasta toiseen, ja kriittistä massaa ei syntynyt mihinkään. Olennaisesti sosiaalifoorumiin liittyvä spontaani tuttuihin törmääminen tai jonkin uuden löytäminen ei ollut yhtä helppoa, kuin keskitetysti sijoitetussa ESF:ssä. Venäläisetkin oli segregoitu seminaaritiloihin maahanmuuttajakaupunginosaan. Suomalaisbussit ajoivat osanottajia ympäri Malmötä, mutta heillä ei ollut mitään vastata kävijöiden kyselyihin, ei virallista ohjelmaa eikä paikallisia karttoja. Vaihtoehtomessujen lisäksi ESF on foorumi, jolla luoda sosiaalisia verkostoja, niin omalta alalta kuin ihan muuten vaan. Seminaarien sijaan istutaan kahviloissa. Kansainvälisesti
verkostoituneet aktivistit kuten Laura Tuominen ja Mikko Sauli tapaavatkin ESF:ssä eurooppalaisia kollegoja ja kavereita ja parantavat maailmaa koko sanonnan laajuudessa. ESF:ssä oli parasta tavata vanhoja tuttuja, joihin olin tutustunut eurooppalaisissa aktivistitapahtumissa. Ja tutustua Suomen aktivisteihin. Seminaareissa en ehtinyt käydä kauheasti, olin kyllä muutaman päivän vapaaehtoisena "töissä" seisoskelemassa niiden edustalla. Tärkeä oli myös kansainvälisen COP15:en mobilisaatiota valmistelevan ilmastoliikkeen kokous. Lisäksi KlimaKrok (ilmasto-Reclaim The Streets, RTS) ja sitä seurannut toinen RTS olivat hauskoja. Ilmasto-RTS olisi hienoa järkätä Helsingissäkin, kertoo Soile, helsinkiläinen opiskelija. Kaikenlaisia kohtaamisia tulee mielenosoituksissa, olivat ne sitten virallista ESF-ohjelmaa tai eivät. Kokemuksia siitä, ettei ole yk-
Talous,
sota &sosiaalifoorumi
Rauhanliike järjesti Euroopan sosiaalifoorumissa syyskuussa kymmeniä keskustelutilaisuuksia. Eurooppalainen rauhanliike on voimissaan, mutta osallistuva pasifisti kaipasi jonkinlaista ryhtiä. Ei ollut oikein laitaa, että päätöspäivänä järjestettiin viisi päällekkäistä sessiota, joissa suunniteltiin rauhanliikkeiden rajat ylittävää yhteistoimintaa, toteaa Kalle Kallio.
erityisen ajankohtaisia pankkikriisin riehuessa maailmalla: tavallisten asiakkaiden varoja on sijoitettu vastuuttomasti ja epäeettisesti.
Y
ksi foorumin ajankohtaisimmista seminaareista liittyi sodan taloudelliseen hyödyntämiseen. Kun länsimaat käyvät sotaa Irakissa ja Afganistanissa, rauhanliikkeet ovat yhä enemmän alkaneet kiinnittää huomiota siihen, miten sotatoimet rahoitetaan ja niitä tuetaan Euroopasta käsin. Vaikuttaisi siltä, että ydinaseiden vastaisista kampanjoista tunnetut aurantakojat tulevat jatkossa toimimaan aiempaa enemmän tavallisia sotilastukikohtia vastaan. Maltillisempien pasifistien työkalupakissa talouskysymykset näkyvät asevientiin ja pankkeihin kohdistuvina kampanjoina. Esimerkiksi Espanjassa ja Belgiassa on viime vuosina ryhdytty selvittämään pankkien kytköksiä aseteollisuuteen ja asekauppaan. Rauhanaktiivit ovat saaneet selville epämiellyttäviä omistussuhteita ja likaisten asekauppojen luotottamista. Pankkeihin suunnatut kampanjat ovat
Kaksinaismoraalia vastaan
Perinteisesti rauhanliike on seurannut asevientiä. Sadankomiteakin tekee selvitystä suomalaisesta aseviennistä. Espanjassa vastaava raportti on valmistunut, eikä lopputulos ollut kovin mairitteleva. Euroopan unionin hyväksymiä vientisäädöksiä kierretään varsin avoimesti. Sosiaalifoorumin yhteydessä järjestettiin myös mielenosoitus Malmössä lasertähtäimiä valmistavan Aimpointin tehtaalla. Pikemmin kuin tähtäinten valmistuksen kieltämisestä mielenosoituksessa kyse oli pikemminkin länsimaisen aseviennin kaksinaismoraalista. Aimpoint vie tuotteitaan erityisesti Yhdysvaltoihin, joka käy sotaa niin Irakissa kuin Afganistanissa. Asevienti sotaa käyvään maahan on vastoin niin Ruotsin kuin Euroopan unioninkin asevientikäytäntöjä.
tyisesti pankkialan ammattijärjestöjen kanssa yhteistyössä. Pankkien henkilöstö ei tiedä, miten asiakkaiden varoja sijoitetaan. Pankki voi luotottaa asekauppaa, rypälepommien ja uraaniaseiden tuotantoa tai sijoittaa aseteollisuuteen. Eettinen yhtiö ei harjoita asekauppaa työntekijöidensä selän takana. Pankkitoiminnassa keskeistä on luottamus. Asiakkaat eivät halua rahojaan käytettävän vastuuttomalla tavalla, vaikka se antaisikin paremman tuoton. Belgiassa aktivistit perustivat Ace Bank -nimisen yhtiön, joka lupasi investoida sijoitukset epäeettisesti mutta ehdottoman tuottavasti. Ace Bankissa rahoilla hakataan aarniometsiä, valmistetaan kulutustavaroita lapsityöllä ja myydään aseita kehitysmaihin. Kun viranomaiset sulkivat pankin, aktivistit väittivät tämän johtuneen Ace Bankin avoimuudesta. Se erosi muista pankeista vain kertomalla, mihin talletukset todella käytetään.
Pankkisalaisuus paljastuu
Belgiassa kansalaisjärjestöt ovat yrittäneet vaikuttaa pankkien toimintaan sisältäpäin, eri-
Kalle Kallio on Sadankomitean puheenjohtaja.
sin tekemässä parastaan paremman maailman puolesta. Tärkeintä on tila, jonka ESF muodostaa, miten avoin se onkaan. Ongelmia riittää ohjelman muodostamisesta ja tilojen järjestämisestä aina huoleen yhtenäisten poliittisten päätösten puutteesta. Ehkä myös ESF-aktivistien ja heidän järjestöjensä muuttumisesta itseääntuottavaksi vaihtoehtoeliitiksi. ESF:n lopputulokset: http://www.esf2008.org/ outcomes/list-of-outcomes
Vaihtoehtolehdet marginaalissa
Paitsi että järjestimme lukijamatkan ESF:ään, Ydin otti päävastuun vaihtoehtomedian ainoasta seminaarista ESF:ssä, yhdessä mm. suomalaisten (Ny Tid, Voima ja Diplo) sekä muiden Eurotopia-lehtien (Red Pepper, El Topo viejo) ja yhdysvaltalaisen Yes!-lehden kanssa. Taistelin sessiomme puolesta, vaikka järjestäjät pyrkivät marginalisoimaan meitä. Järjestäjät halusivat laajaa keskustelua ja vaihtoehtolehtitoimijoita Brasiliasta ja Yhdysvalloista. Ehdottamamme käytännön toiminta ei kiinnostanut, vaikka ohjelmanrakennuksessa meihin yhdistyneet lehdet kannattivat sitä. Päädyimme kompromissiin: ruotsalainen SF-aktiivi veti puolikkaan seminaarista, ja me toisen puolen. Ydin kutsui ensimmäiseen osuuteen Antonio Martinsin Brasilian Le Monde diplomatiquesta Ulkoministeriön tuella. Vaihtoehtolehtiyhteistyössä päästiin alkuun. Varasin ja maksoin toiseksi pienimmän huoneen, noin sadalle hengelle. Saimme huoneen, jonne mahtui vain 60 ihmistä. Kymmeniä käännytettiin jo alaovella. Vaihtoehtomedia oli suosittu mutta marginaalissa. Sosiaalifoorumi ei ylitä montaa uutiskynnystä. Se tarvitsisi hyvät suhteet vaihtoehtomediaan. Emilia Palonen
Joulukuu 2008 Numero 4 43
Emilia Palonen on Ytimen päätoimittaja. Hän järjesti vaihtoehtomediasessiota ja lukijamatkan Malmön ESF:ään.
Vastalääkkeitä demokratian kriisiin
Ei ole kovinkaan omaperäistä puhua laskevista äänestysprosenteista ja poliitikkoja kohtaan tunnetusta epäluottamuksesta aikaamme leimaavana demokratian kriisinä. Usein väitetään, että uudet politiikan muodot, kuten yhteiskunnalliset liikkeet ja omaehtoinen tiedonvälitys internetissä, paikkaavat heikkenevää edustuksellista demokratiaa, minkä vuoksi kriisi ei olekaan niin paha kuin huolestuneimmat esittävät. Rosanvallon tuo esiin tärkeän, demokratian kriisiä koskevassa keskustelussa liian vähälle huomiolle jääneen historiallisen näkökulman. Edustuksellista järjestelmää haastamaan pyrkivät politiikan muodot, kuten yhteiskunnalliset liikkeet, ovat kuuluneet demokratiaan kautta sen historian. Näitä politiikan muotoja Rosanvallon kutsuu vastademokratiaksi. Vastademokratialla on kolme muotoa: valvonta, torjunta ja tuomitseminen. Valvojina kansalaiset tarkkailevat päätösten valmistelua, paljastavat poliittisia skandaaleja ja evaluoivat politiikan toimeenpanoa. Torjuntavallan käyttämistä on vallanpitäjien pakottaminen luopumaan lakiehdotuksesta esimerkiksi mielenosoituksin. Tuomiovaltaa kansa käyttää haastamalla päätöksentekijöitä oikeuteen tai äänestämällä heidän erottamisestaan. Vastademokratia on yhtä tärkeä osa yhteisten asioiden hoitamista kuin edustukselliset instituutiot. Vaikka poliittisia päätöksiä työkseen tekevistä voi olla joskus hankalaa, että valvovat, torjuvat ja tuomitsevat kansalaiset sekaantuvat heidän työhönsä, on heidänkin muistettava, että ilman vastademokratiaa edustuksellinen demokratia on vaarassa korruptoitua tai vähintään taantua epäpoliittiseksi asioiden hoiteluksi, joka ei enää kiinnosta kansalaisia.
Tuomas Ylä-Anttila
Pierre Rosanvallon
Vastademokratia politiikka epäluulon aikakaudella
Vastapaino 2008, 308 s.
Kirpeää tuuletusta
Mikä vasemmistoa vaivaa? liittyy viime aikoina esiin nousseiden, vasemmistolaisuuden tilaa käsittelevien kirjojen joukkoon. Uschanov lyö pöytään yhdeksän teesiään, joiden hän näkee vieraannuttavan ihmiset vasemmistosta, vaikka nämä hiljaisesti tukisivatkin samoja tavoitteita. Uschanov korostaa malttia, empiiristä asia-aineistoa ja tapauskohtaisuutta yli kategoristen ideologisten jäykkyyksien. Kirja on raikasta ja kirpeää tuuletusta, josta itsestään löytää paljon huomautettavaa mikä ei suinkaan ole haitta. Uschanovin teksti nimittäin haastaa dialogiin, osallistumaan poliittiseen keskusteluun.
Tero Vainio
Ympäristökysymyksen kuvasto
Le Monde Diplomatique lehden toimituksen tuottama Ympäristöatlas tarjoaa yleiskatsauksen tärkeimpiin ympäristöongelmiin ja niiden haasteisiin. Kirjan näkökulma on laaja, ja se pyrkii osoittamaan sekä ympäristöongelmien moninaisuuden että niiden yhteiskunnalliset kytkökset. Parhaimmillaan se onnistuu osoittamaan ympäristöpolitiikkaan liittyvät mahdolliset ristiriidat ja pohtimaan tapoja välttää niitä. Laajan kirjoittajakunnan tekstit vaihtelevat kuitenkin tasoltaan, ja jotkin suurpiirteisesti kirjoitetut osiot häiritsevät lukijaa.
Ville Lähde
Tommi Uschanov
Mikä vasemmistoa vaivaa?
Teos, Teesi, 2008, 222 s.
Ympäristöatlas
Nykytila ja tulevaisuus Into 2008, 110 s.
Ambomaalla ja taas Suomessa
Tämä kirja kannattaa ostaa pukinkonttiin sille, joka tahtoo lähteä (mielikuvitus)matkalle Afrikkaan ja/tai itseensä. Löytty käy läpi myös omaa ulkosuomalais-ambomaalais taustaansa. Kirja on kuin ikkuna mustaan Afrikkaan ja länsimaisiin käsityksiin siitä, ja toisaalta Suomeen ja suomalaisuuteen. Kolonialismi, jälkikolonialismi, "kulttuurin" "tuottaminen" ja toiseuden kohtaaminen ovat pääosassa. Oikeastaan kulttuuri ei näyttäydy vain "ihmisiä toisistaan erottavana tekijänä" (s. 134) vaan kenties sen seurauksena myös yhdistävänä.
Emilia Palonen
Olli Löytty
Sivustolla julkaistaan mielellään uusia kirja-arvosteluja vastailmestyneistä kirjoista.
Maltillinen hutu
Teos, Teesi, 2008, 217 s.
44 Numero 4
Joulukuu 2008
Huippuyksilöiden tuotantolaitos
Martina Reuter ja Ruurik Holm (toim.)
Keijo Korhonen
Koulu ja valta
Into 2008, 121 s. Yhteiskuntapoliittinen ajatushautomo Vasemmistofoorumi on koostanut kriittisen puheenvuoron koulusta ja sitä ympäröivistä ilmiöistä. Pamfletissa tarkkaillaan koulua yhteiskunnan valtarakenteiden puristuksessa asiantuntijoiden, opettajien, oppilaiden ja maahanmuuttajien näkökulmasta. Selvimmin kritiikki osuu koulujen luomaan ihmiskuvaan. Koulut nähdään huippuyksilöitä ja tuottavia kansalaisia tekevänä laitoksena. Tietomäärät kasvavat jatkuvasti ja oppilaiden tarpeet jäävät jalkoihin. Luovuudelle ja sivistykselle ei ole enää tilaa.
Tuomas Urho
George W. Bushin pelon perintö Pax Americana
WSOY, Barrikadi, 2008, 304 s.
Pax Americana
Takavuosien Keijo Korhonen muistetaan sivarien pilkkaajana. Eikä hän tuoreessa pamfletissaankaan kadu puheitaan, mutta näyttäytyy nyt vahvasti Sadankomitea -henkisenä pasifistina. Ehkä ikä on lisännyt viisautta? Pax Americana pamfletin julkaisuajankohdan valinnassa sekä Korhonen että kustantaja ovat aivan ilmeisesti taiteilleet kahden paineen välissä. Mukaan piti saada mahdollisimman paljon Yhdysvaltojen presidentinvaalikamppailun käänteitä, mutta toisaalta piti ennättää markkinoille hyvissä ajoin ennen vaaleja, jotta kirjalle jää reilusti myyntiaikaa. Kirja kuitenkin säilyttää kuranttiutensa vaalien jälkeenkin. Se on loistava analyysi George W. Bushin hallinnon politiikasta.
Kalevi Suomela
Hybridi, diaspora, ynnä muut: Suomessa?
Jälkikolonialistinen teoria (Said, Spivak, Bhabbha, Brah) saapui Suomeen, mukanaan paikallistapauksia Suomesta. Hyvä näin. Tekijät nostavat pointteja suomalaisen kulttuurin hybridisyydestä ja sekoittuneisuudesta, maahanmuuton haasteista "keskustan periferiassa". Toki "suomalaisuuden uudelleenkuvitteleminen" auttaisi "sietämään" maahanmuuttajia, perinteisiä etnisiä vähemmistöjä ja "niin sanotun kantaväestön erilaisuutta" (s.117). Teoreetikkoja yhdistävää taustaa ei juuri käsitellä: toimittajia vaivaa etenkin Derrida-vaje. Hybridius ei ole vain tuontitavaraa, alkuperäistä/uutta ei ongelmallisteta. Miksi muuttoliike Suomeen on enemmän kolonialistista kuin poismuutto (Ruotsiin, Amerikkaan tai Ambomaahan)? Eikö suomalaisuutta uudelleenkuvitella ja -tuoteta jatkuvasti n-sanojen käytössä, saamelaisvitsejä kertoessa, kotimaisissa musiikkivideoissa ja maahanmuuttajakirjallisuudessa sekä jälkikolonialismista kirjoittaessa tämän kirjan teemoja nimetäkseni samalla kolonialismin jälkiä toistaen tai muuntaen?
Emilia Palonen
Veljekset suorasukaisina
Tämä pamfletti haukkuu säästelemättä rikkaat saalistajat ja hyvinvoivat välinpitämättömät köyhien kurjistamisesta. Tuoreimpina verenimijöinä esitellään pikaluottofirmojen lisäksi yritykset, joille julkinen sektorikin siirtää velkoja perittäviksi. Uusin leimasin taas on maksuhäiriömerkintä Suomen Asiakastiedon luottotietorekisterissä. Se voi estää rutiininomaisesti asunnon ja työpaikankin saannin.
Pekka Peltola
Joel Kuortti, Mikko Lehtonen ja Olli Löytty (toim.)
Kolonialismin jäljet
Gaudeamus 2008, 320 s.
Jera ja Jyri Hänninen
Kallis köyhyys
Pide Ytimen verkkosivuilla
ttavissa mmät arviot kirjoista ovat lue
WSOY, Barrikadi, 2008, 192 s.
www.ydinlehti.fi.
Joulukuu 2008
Numero 4
45
kahlittu
Taide suomettuu, kun valtio puuttuu sananvapauteen erilaisin toimin. Myös uskonnot toimivat tehokkaina sanan kahlitsijoina. Uusliberalistinen talous vapauttaa tai vangitsee sanan kuitenkin aivan uudella tavalla. Kriittisen toimijan onkin jälleen aika kysyä: mitä todella tapahtuu, kirjoittaa Rita Dahl.
änsimaisen kulttuurin piirissä sananvapaus on 2000-luvulla lähes rajatonta: seksuaaliset ja muut tabut on rikottu ja kirjailijat tuntuvat kärsivän korkeintaan kyvyttömyydestä ja malttamattomuudesta kertoa lukijoilleen ihmisyyden kannalta olennaisista asioista. Kirjallisuus on eriytynyt joko pienten eliittilukijoiden vaativaksi lukemistoksi tai suurten massojen helposti sulavaksi viihteeksi. Merkityksellisten sisältöjen sijaan pinnallinen paljastuskirjallisuus houkuttelee yhä epäkirjallisemmin keinoin audiovisuaaliseen todellisuuteen kasvaneita uusia lukijoita. Tällaisia kauhuvisioita voi rakennella mielessään aikana, jolloin kirjailijoiksi ovat ryhtyneet myös poliitikot, talous- ja taide-elämän vaikuttajat sekä urheilumaailman toimijat. Globalisoituvissa, suurten tuottovaatimusten kuormittamissa länsimaissa kirjallisuus nauttii uudenlaisesta, pinnallisesta vapaudesta. Ennen tarkasti vaietusta yksityisestä on tullut yhä julkisempaa ja paljastuskirjat ovat vakiintuneet osaksi kustantamoiden julkaisuohjelmia. Niin faktan kuin fiktion muotoon puettujen hätkähdyttävien tarinoiden lisäksi suuria yleisöjä kosiskellaan yksityiselämän rankoilla, elämän suunnan muuttaneilla kokemuksilla. Esimerkiksi entinen huippu-urheilija Heli Kruger ponnahti lukevan yleisön tietoisuuteen kahden naisen välisestä rakkaudesta kertovalla romaanilla Olen koskettanut taivasta (2005). Sananvapauden ulottuminen sänkykamareihin ja politiikan perähuoneisiin on totista totta. Mutta onko tosiaan kyse todellisesta vai markkinoiden ja poliittisen korrektiuden nimissä tuotetusta vapaudesta?
46 Numero 4 Joulukuu 2008
Vapaa,
sana!
Sanansäilä yhteisönrajoilla
Suomen 2000-luvun vakavimmat sananvapausongelmat ovat esiintyneet kirjallisuuden sijasta kuvataiteissa. Ville Rannan profeetta Muhammadin ihmiskasvoisena kuvannut sarjakuva hyllytettiin, koska hän kuvasi Muhammadia Koraanin vastaisesti. Mainostajat pelkäsivät sarjakuvan suututtavan islaminuskoiset. Rannan sarjakuvan miekka oli kaksiteräinen: islamin lisäksi kritiikin kohteena olivat suomettuneet suomalaiset poliitikot, jotka kumartavat jokaiseen ilmansuuntaan välttääkseen suututtamasta ketään. Pääministeri Matti Vanhanen ja presidentti Tarja Halonen pyytävät anteeksi, kun Tanskan lähetystön edessä palaa maan lippu. Suomen rikoslaki ei huomioi juuri nyt poliittisen taiteen tarvitsemaa laajempaa sananvapautta. Kuvataiteilija Ulla Karttunen sai Neitsythuorakirkko-teoksestaan toukokuussa 2008 langettavan tuomion, koska hän oli käyttänyt materiaalina Internetin lapsipornomateriaalia. Karttunen vetosi oikeuteensa käyttää taiteilijana materiaalia, joka on verkossa vapaasti saatavissa. Poliittisen taiteen eräs tehtävä on tehdä ilmiö näkyväksi ja osoittaa, kuinka helposti kyseiseen materiaaliin pääsee käsiksi. Suomen rikoslain mukaan kuitenkin kaikki lapsipornografiaa sisältävä taide on rikollista. Tiiviit etniset yhteisöt, kuten romanit, suhtautuvat erityisen herkästi tapojaan koskevaan arvosteluun. 13-vuotiaana romaniyhteisöstä omille teilleen lähtenyt kirjailija, kuvataiteilija Kiba Lumberg on sekä romaaneissaan Musta perhonen (2004) ja Repaleiset siivet (2006) että mediaesiintymisissään kyseenalaistanut yhteisön tapoja ja kajonnut romaniyhteisölle arkoihin aiheisiin ja perinteisiin tapoihin, kuten verikostoon
ja alkoholinkäyttöön, ja suututtanut vanhoillisimmat yhteisön jäsenet. Maahanmuuttajakirjailijoiden lisääntyessä myös monimutkaisemmat sananvapausongelmat tulevat ajankohtaisiksi.
Suora ja epäsuora valtiosensuuri
Pahimmin kirjailijoita kohdellaan yhteiskunnissa, joissa valtiokoneisto vastaa sensuurista suoraan tai epäsuoraan. Arkojen aiheiden, kuten poliitikkojen erilaisten kytkentöjen tutkiminen, saattaa johtaa murhiin. Kriittisten toimittajien työ on erityisen hengenvaarallista muun muassa Meksikossa ja Venäjällä, jossa on tapettu kymmeniä toimittajia vuodesta 1996 lähtien. Lisäksi Venäjällä on ollut voimassa vuoden 2006 alusta lähtien kansalaisjärjestölaki, joka hankaloittaa erityisesti ulkomailta taloudellista tukea saavien kansalaisjärjestöjen toimintaa. Järjestöihin tehdään vero- ja yllätysratsioita ja niiden toimintaa vaikeutetaan. Monesti kirjailijat ja toimittajat tekevät työtä näissä omatuntokeskuksissa. Kiinassa kriittiset toimittajat ja kirjailijat toimivat Internetissä, josta heitä myös napataan. Kiinan valtion Internet-sensuuri on tehokasta yli 30 000 hengen poliisivoimien ja maailmanlaajuisten IT-yritysten Googlen, Yahoon, Microsoftin ja Ciscon kanssa tehdyn yhteistyön ansiosta. Kiinassa on vangittu yli 40 Internettoisinajattelijaa, joita syytetään Kiinan valtion vastaisuudesta. Pisimmän, kahdeksan vuoden tuomion saanut Shi Tao istuu edelleen vankilassa, eikä häntä vapautettu Pekingin olympialaisten alkaessa ihmisoikeus- ja sananvapausjärjestöjen kampanjoista huolimatta. Monet valtiot rajoittavat aktiivisesti kirjailijoiden ja toimittajien sananvapautta myös lainsäädännöllisin keinoin. Tunnetuimpia esimerkkejä on EU-jäsenyyttäkin hakevan Turkin rikoslain keskustelua herättänyt pykälä 301, jota ihmisoikeus- ja sananvapausjärjestöt ovat vaatineet poistettavaksi kokonaan. Pykälän tunnetuin uhri on Orhan Pamuk, joka joutui pakenemaan Yh-
dysvaltoihin syytettyään Turkkia Armenian kansanmurhasta. Saman pykälän perusteella äärinationalistit murhasivat tammikuussa 2007 Argos-lehden päätoimittajan Hrant Dinkin. Artiklaa lievennettiin huhtikuussa 2008 muuttamalla "turkkilaisuuden halventaminen" "Turkin kansan halventamiseksi". Suuri osa artiklan vanhasta sisällöstä jäi kuitenkin edelleen voimaan.
Islam kaiken yllä
Yksi sananvapauden laajimmista rajoitteista on uskonto, erityisesti islam. Islam tekee miehestä perheen pään monessa asiassa, eikä itsenäisiä ja luovia naisia suvaita. Seksuaalisuus ja naisen asema ovat erityisen arkoja aiheita. Vanhentunut lainsäädäntö ei auta modernisoimaan taantunutta. Esimerkiksi Egyptissä on voimassa ottomaaniajalta peräisin oleva Al Hesba -laki, joka mahdollistaa sen, että kuka tahansa voi nostaa syytteen mistä tahansa yksittäisestä lauseesta, joka ei miellytä. Potentiaalisia sananvapauden uhkaajia niin länsimaissa kuin kehitysmaissa ovat usein "kansan syvät rivit". Maailmantalouden ja -politiikan muutokset tulevat suomettamaan sananvapautta entisestään. Kansallisen sulkeutuneisuuden ja kansallisvaltioajattelun nostaessa jälleen päätään eri puolilla maailmaa sananvapauden suomettumisella on otollinen kasvualusta myös Euroopassa, jonne saapuu vieraita vaikutteita niin idästä, lännestä kuin etelästä. Vielä on hämärän peitossa, tulevatko uudet vaikutteet liudentamaan vai rajoittamaan eri taiteenalojen sananvapautta.
Rita Dahl on Suomen PENin varapuheenjohtaja, kirjailija ja vapaa toimittaja. Kuvat: kirjailijoiden arkistot.
Saudiarabialaiset naiskirjailijat ammentavat idästä ja lännestä
Arabimaissa islam on tärkein sanomisen vapautta rajoittava tekijä. Saudi-Arabiassa myös perinteinen heimoyhteiskunta vaikeuttaa erityisesti naiskirjailijan työtä. Jokainen sukupolvi on tuonut esiin erilaisia runoilijanääniä. Erityisesti 1970-luvulla saudirunous vapautui perinteisen runouden konventioista ja liikahti kohti modernia, kertoo runoilija Fowziyh Abu Khalid, joka opettaa King Saudin yliopistossa muun muassa naistutkimusta ja saudiyhteiskunnan analyysiä. Fowziyh Abu Khalid aloitti uransa vuonna 1973 vapaata säettä viljelleellä runoteoksella Until They Kidnap You on Your Wedding Night, joka radikaaliutensa vuoksi julkaistiin Libanonissa. Persianlahdella kirjoitettiin vielä tuolloin kuten esi-isät olivat kirjoittaneet. Vapaa säemuotoinen runo koettiin erityisen radikaaliksi, koska esittäjä oli nainen. Aiheitani olivat tribalismi, arabialainen nykynainen ja naisen vapauden eri aspektit sekä Saudi-Arabian vapaustaistelu. Kirjassa ei ollut pelkästään itämaisia vaan myös länsimaisia vaikutteita, koska kirjoittamiseeni vaikutti kaikki lukemani Homeroksesta Shakespeareen, Beauvoiriin, Kafkaan, O´Neilliin ja Plathiin. Ajan tasalla oleminen liitti Abu Khalidin samalla kirjallisesti edistyksellisempiin arabimaihin Egyptiin, Palestiinaan ja Libanoniin.
Kontrolli vaikuttaa
Vielä yli kaksikymmentä vuotta myöhemmin sosiaalinen ja poliittinen kontrolli vaikuttavat julkaisemiseen. Odotin, että olisimme tehneet tässä
ajassa nuorille tietä helpommaksi, mutta yhteiskunta muuttuu täällä hitaasti. Abu Khalidin viimeisin, maaliskuussa 2007 julkaistu Virgin Rebel -kokoelma horjutti käsitystä platonisesta rakkaudesta. Kirja kertoo neitsyestä ja väittää, että platoninen rakkaus edustaa vain rakkauden yhtä puolta: rakkaus on paitsi henkistä myös fyysistä. Abu Khalid on kosketellut viime aikoina myös toista arkaa aihetta, Irakin sodan uhreiksi joutuneita lapsia. Hän ei ole joutunut
Joulukuu 2008 Numero 4 47
Huda Aldaghfag Runoja
Kaukainen pöytäni
En ole enää hiljainen opiskelija tuolissaan. Pakenen yhä muistikirjoja, kuten koulun... Ennen kuin laitan ylleni abayan olen ommellut sielulleni hunnun muistikirjaani ja piilottelen siinä sen siemeniä. En vieläkään tiedä miksi runoni kasvoi luokassa tunnin aikana, runoni vie silmäni toisaalle.
S
Se kohoaa opettajan sanoja
audiarabialainen Huda Aldaghfag (s. 1967) on runoilija, toimittaja, opettaja ja naisasia-aktivisti. Hän on esittänyt runojaan muun muassa Kolumbiassa, Egyptissä, Turkissa, Jemenissä, Omanissa, Bahrainissa, Tunisiassa, Sveitsissä. Vuonna 2004 hän sai palkinnon merkittävästä runouden eteen tekemästään työstä Arabiassa. Aldaghfag on julkaissut kokoelmat Upward-Moving Shadow, A New Passion ja The Bush of the Spouses (2005).
Huda kirjoittaa runollista proosaa, joka ei ole konservatiivisessa kirjallisessa miljöössä hyväksyttyä, mutta silti se on suosittua. SaudiArabiassa noudatetaan sunni-islamin vanhakantaisinta ja ankarinta suuntausta wahhabilaisuutta, joka haluaa palauttaa uskonnon juurilleen. Suuntauksen kehitti 1700-luvulla tiedemies Muhammad ibn Abd-al-Wahhab. Saudi-Arabian lisäksi se on suosituin islamilaisuuden muoto Qatarissa. Wahhabilaisuuden ankaruus on vaikuttanut osaltaan islamin maineeseen terrorismijärjestöjen uskontona.
seiniä ja kattoa pitkin, kunnes se saavuttaa oman pöytänsä, hyvin etäällä omastamme.
Mikä nainen oletkaan!
Mikä harvinainen nainen oletkaan! Millaiset kehykset hennoilla hyllyilläsi onkaan, jaloissasi niin paljon ylpeyttä. Kannat ristiriidoilla täytettyjä kirjojani. Unelmat eivät käy toteen ja tuskaa täynnä olevat runot. Paino kuristaa minua, ei koskaan sammuta janoani. Kiirehtien tomutan unelmani.
kirjansa vuoksi vaikeuksiin, mutta toisin kävi vankilaan ystäväänsä tapaamaan menneelle kollegalle. Professori Abdullah Al-Hamedin ystävä Matrook Al-Faleh näki, etteivät vangin olosuhteet olleet hyvät, ja päätyi itse samanlaisiin olosuhteisiin. Vain siksi, että Al-Faleh kirjoitti tapauksesta Internetissä. Saudi-Arabiassa ei ole ilmaisunvapautta. Abu Khalid todistaa sen, minkä voisi arvella olevan maan tilanne: runoilijoiden on paras varoa sanojaan itsensä vuoksi. Ilmaisunvapauden lisäksi kirjoja uhkaa sensuuri, jota välttääkseen useat joutuvat julkaisemaan Saudi-Arabian ulkopuolella arkaluontoisia tai liian rohkeita kirjojaan. Täytyy muistaa, että Saudi-Arabian kaltaisessa perinteisessä heimoyhteiskunnassa naisten elämästä määräävät islamin lisäksi klaanit ja heimot. Kirjoittava nainen on aina uhka patriarkaaliselle järjestykselle, koska hän tähtää kohti oman elämänsä herruutta, tekijyyttä. Rita Dahl
Myönteisen vastauksen kymmenes luku
Levittävätkö kaikki aikuiset kätensä rakastavasti lapsiensa ylle? Sanoisin että kuolen kansakuntien välinpitämättömyyteen katastrofin tietämättömyyden pettämänä sydämet, suljetut; mielet; sidotut. Kuinka voisin sanoa että aamu paistaa?
Ympyrä
Ruusu, jonka kanssa jaoin pelkoni hänen värinsä hämmentävät minut. Ehkä siksi koska hämmennys on vallannut minut jo aiemmin. En ymmärrä, on aika ymmärtää se; on aika lainata sanoja ja muodostaa runosta yhtenäisyys jota en ole vielä saavuttanut. Villiintymiseni on sulautunut ruusuihin, varastanut niiltä valon ja pysyvyyden. Uskaltaudun eteenpäin, pelko joka kasvaa ja haastaa minut, ja jälkeen päin ei enää perhettä. Ja kun ympärillä ei ole perhettä, runous kasvaa sisälläsi vapaalla kadulla, sinä valitset heidät, sinä totut heihin.
Liitto
Kaksi lintua tulee yhteen ettei putoaisi. Yksi siipi, oikea, hänen koko kalmankalpeutensa. Mitään ei tapahdu, koska vasen oikaisee lennon. Kaksi lintua etääntyy toisistaan etteivät raatelisi toistensa niskaa. Myöhemmin ne putoavat pettävään häkkiin. Ja niin ne pysyvät sellaisessa vankilassa ilman preludia. Ne eivät ole lakanneet olemasta lintuja; nyt ne ovat kaksi kaatunutta ruumista kuussa.
Runot kokoelmista Upward-Moving Shadow, 1993, ja New Passion, 2002; englannista suomentanut Rita Dahl.
48
Numero 4
Joulukuu 2008
Itsenäisyyspäivä Dubrovnikissa!
itSenäiSyySpäivän matinea, 6.12., dubrovnik, HelSinki
Nato-vastaiset suurprotestit
no to nato, no to War, StraSbourg 2.5.4.2009
Sadankomitean, Kiilan ja PENin itsenäisyyspäivän matinean ohjelmassa on runonlausuntaa, puheita, lyhytelokuvia ja musiikkia. Perinteen mukaan matineassa julkistetaan myös tämän vuoden Sadankomitean rauhanpalkinnon saaja. Lavan valtaavat bändit Surviainen ja Whatsoevers. Tilaisuus järjestetään 6.12. klo 14 ravintola Dubrovnikissa, Eerikinkatu 11, Helsinki.
Suomessa valmistaudutaan Nato-jäsenyyteen, muualla ollaan tyytymättömiä. Huhtikuussa Ranskassa järjestetään Naton 60-vuotisjuhlakonferenssille No to Nato, No to War vastakonferenssi mielenosoituksineen. Natosta on tullut yhä suurempi uhka maailmanrauhalle. Kylmän sodan jälkeen NATO on tehnyt itsestään "kansainvälisen yhteisön" sotatyökalun - myös niin kut-
sutun "terrorisminvastaisen sodan" mainostamisessa, painottaa laaja joukko kansainvälisiä rauhanjärjestöjä, CND ja IPB mukaanlukien. Strasbourgissa 2.5. huhtikuuta 2009 järjestetään konferenssin lisäksi kansainvälinen leiri, suoraa toimintaa ja mielenosoituksia Naton laajentumista ja Afghanistanin sotaa vastaan. Suurtempausta suunnitellaan eri puolilla Eurooppaa, Yhdysvaltojakin puhujaksi on jo rekrytoitu ainakin Noam Chomsky.
: järjestää Ydin-keskustelu Euroopan turvallisuudesta
euroopan turvalliSuuS tavoitteet ja keinot? 18.12. pikkuparlamentti, HelSinki
Miten pakkaat pukinkonttisi?
keSkuStelu poliittiSeSta kuluttamiSeSta 15.12. klo 18, rauHanaSema, HelSinki
Ydinkeskustelussa Euroopan turvallisuus: tavoitteet ja keinot pohditaan Euroopan uutta turvallisuusstrategiaa. Ydin kysyy muun muassa: Esittääkö Ranska härskisti EU:lle omaa armeijaa? Estetäänkö tulevaisuuden ympäristökriisejäkin sotilaallisilla joukoilla? Mikä on Venäjän paikka Euroopassa? Keskustelemassa ovat tutkija Hanna Ojanen, Ulkopoliittinen instituutti; kansanedustaja Erkki Tuomioja; Ulkoministeriön osastopäällikkö Timo Kantola. Debatti järjestetään torstaina 18.12. klo 16.30, Eduskunnan lisärakennuksen kansalais-infossa, Arkadiankatu 3.
Ytimen pikkujoulut vietetään kulutuskeskustelun merkeissä. Miten pakkaat pukinkonttisi? -keskustelutilaisuus poliittisesta kuluttamisesta lamajouluna kysyy seuraavaa: Mikä tekee kuluttamisesta poliittista? Miten tehdä kuluttamisen politiikkaa? Onko poliittisella kuluttamisella merkitystä? Entä miten lama vaikuttaa kuluttamiseen, ja voiko siitä löytää jotain kiinnostavaa (poliittisesti positiivista)?
Keskustelemassa ovat tutkija Ville-Pekka Sorsa, Oxfordin yliopistosta, kestävän kulutuksen ja tuotannon freelancer Elli Kotakorpi, UNEPin ja Wuppertal-instituutin kestävän kulutuksen ja tuotannon keskuksesta, tutkija ja Maan ystävien aktiivi Tuuli Hirvilammi ja Sadankomitean pääsihteeri Eekku Aromaa. Keskustelun jälkeen Ydin tarjoaa pikkujouluglögit samassa paikassa, Rauhanaseman saunatuvalla, Veturitori 3, Pasila, Helsinki. Tervetuloa kaikki Ytimen ystävät! Tervetuloa kaikki Ytimen ja Luonto-Liiton ystävät!
Teatteria sodasta
Sota abSurdi tragedia 1.13.12. HelSinki
"Jos ohitetaan yksilön tuska, sota on naurettavaa. Se on isojen miesten ja naisten hiekkalaatikkoleikki. Tragedia syntyy siitä, että maailmanvaltiaiden hiekkalaatikolla muoviukkeleiden sijaan murskaantuvat ihmiselämät. Sota absurdi tragedia ronkkii sodan irvokkuutta ajassa, missä myös rauhanajan kieli on täynnä sotapuhetta. Esitys on karnevalistinen matka sodan käytäntöihin, jotka ovat paitsi kauhistuttavia, myös koomisia. Tässä esityksessä sankarit putoilevat jalustoilta ja vihollisia uhataan homopommilla." Suomen tai teatterin kielen taito ei ole välttämätön.
Dramaturgia ja ohjaus: Hanna Ryti. Musiikki: George "Bandoek" Apostolakis. Koreografia: Nina Mamia, Johanna Peltonen ja työryhmä. Lavalla: Mikko Kaukolampi, Sofia Koski, Mia Lindholm, Johanna Peltonen, Mia Silvennoinen, Linda Stén. Valosuunnittelu: Eero Erkamo. Puvustus: Sanna Pietilä. Juliste: Tuomas Karppinen. Paikka: Alppisali, Kulttuuritalo, Sturenkatu 4, Helsinki Esitysajat ja muita lisätietoja: www.sota-absurditragedia.com Liput 20/12/8 .
Joulukuu 2008
Numero 4
49
Rauhanasemalla
www.rauhanliitto.fi/materiaalit/julkaisut www.sadankomitea.org/myyntituotteet
Sanna Rummakko (toim.)
myynnissä
Eriksson, Johansson & Sundback
Tahdon asia suomalainen maanpuolustus murroksessa
Mureneeko maanpuolustus, suomalaisuuden tukijalka? Maanpuolustuksen historiaa, nykytilaa ja tulevaisuuden näkymiä valotetaan useasta näkökulmasta uusia avauksia kaihtamatta. Kirjoittajina mm. tutkija Arto Nokkala, kansanedustajat Tarja Cronberg ja Johanna Sumuvuori sekä kirjailija Arno Kotro.
Rauhan saaret
Kirja Ahvenanmaan itsehallinosta, demilitarisoinnista ja puolueettomuudesta. Ilman armeijaakin tulee toimeen. Opiskele Ahvenamaan malli ja hanki myös ulkomaalaiselle ystävälle kertoaksesi demilitarisoinnista. Kirja on saatavana suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi.
7
Sadankomitean
20
Kalevi Kalemaa (toim.)
suositut T-paidat!
Useita malleja ja kokoja!
Runoja sodasta ja rauhasta
Vanhempaa rauhanlyriikkaa.
Ajatuksia sodasta ja rauhasta
20
15
Elina Turunen (toim.) Mahatma Gandhi
Kirjailijoiden, tiedemiesten, poliitikkojen ja tavallisten pasifistien mietteitä sodasta ja rauhasta.
Yhteishintaan
35
20
Hässäkkä Pasifistinen toimintaopas
Perusteos kaikille suorasta toiminnasta kiinnostuneille! Sadankomitean julkaisemasta tuoreesta oppaasta löydät perustietoa väkivallattomuuden periaatteista kansalaistoiminnassa sekä hauskoja toimintaideoita ja käytännön vinkkejä katuteatterista ja rekvisiitan teosta mitä erilaisimpiin tempauksiin.
Vapaudesta
Mahatma Gandhin toiminta ja ajattelu on innostanut kansanliikkeitä ja poliittisia ajattelijoita jo sadan vuoden ajan. Suomessa rauhanliike ja ympäristöliike sekä viime vuosikymmenen globalisaatiokriittinen liike ovat saaneet tärkeitä vaikutteita Gandhilta. Tekstien suomennostalkoisiin ovat osallistuneet mm. Satu Hassi ja Thomas Wallgren.
pasifistinen toimintaopas
5
iden Talvisate varalle
10
Tervetulo a
tutustum
10
aan!
Rauhanasema
www.rauhanasema.fi Veturitori 3 Itä-Pasila, Helsinki
EIS
Aih NTA AILM U K
Yinen ESmS ÄNh T MAi IL Ä A ESTYS ÄÄN
t i sUö S p ä r ISs t ö y mLEä Ai U Vr TU p y m UUS
VAIS TULE
VALTA VALTA
aan valtikk n surffaa ttamaa vaiku