YLIOPPILASLEHTI NRO 2 2019 3 PÄÄKIRJOITUS T: SUSANNE SALMI, PÄÄTOIMITTAJA K: MIKKO RIKALA PERSPECTIVES AND PROVOCATIONS, I.E. JOURNALISM IN ENGLISH: YLIOPPILASLEHTI.FI ENG ILMASTOVAALIT ! Maahanmuuttovaalit ! Sote vaalit ! Tänä keväänä meneillään on kaikenlaisia vaalikamppailuja , mutta koulutusvaalit uh kaavat jäädä muun kisailun jalkoihin . Ehkä se johtuu kollektiivisesta apatias ta : vaikka poliittinen muisti on tunnetusti lyhyt , yliopistolaiset eivät ole unohtaneet , minkälainen pannukakku edelliset ” kou lutusvaalit ” olivat . Keväällä 2015 tulevien hallituspuolu eiden kansanedustajaehdokkaat posee rasivat Koulutuslupaus kylttien kanssa maanisesti virnuillen . Pian selvisi , että lupaukset olivat yhtä tyhjän kanssa . Kaksi viimeisintä hallitusta ovat lei kanneet koulutuksesta OAJ : n mukaan yli kaksi miljardia euroa . Jättimäisten leikkausten rinnalla esimerkiksi lukio uudistuksen toteuttamiseen myön netyt pari hassua lisämiljoonaa eivät tunnu missään . Tänä keväänä koulutuksen puolus tajat joutuivat jälleen kerran petty mään , kun kansalaisaloite maksut tomasta toisen asteen koulutuksesta hylättiin muotoseikan vuoksi . Samaan aikaan koululaiset ovat saaneet osak seen kollektiivista paheksuntaa , koska ovat erehtyneet ilmastolakkoilemaan sen sijaan , että istuisivat kiltisti opinah joissaan hankkimassa itselleen sivistystä . Nyt puolueissa ollaan jälleen opiskeli jan asialla . Ylen uutisissa 24 . 3 . niin Sipilä , Orpo kuin Rinnekin linjasivat , että nyt ollaan tilanteessa, jossa koulutuksen rahoitusta pys tytään lisäämään . Mutta kukapa heitä enää uskaltaisi uskoa , kun takana on tällainen shitshow . 38 SUOMEN 38. EDUSKUNTAVAALIT JÄRJESTETÄÄN 14.4. SATTUMALTA MYÖS SURVIVOR-TUOTANTOKAUSIA ON YHTÄ MONTA. YLIOPISTO ON siitä hankala instituutio , ettei sen yhteiskunnalle tuottama hyöty näy insinööri Suomen rakastamissa Excel taulukoissa . Toimiva yliopistojärjestelmä tuottaa pal jon muutakin kuin kasan valmiita tutkintoja . Siksi tehokkuusajattelu sopii huonosti yh teen koulutuksen arvioinnin kanssa . Yliopistossa sivistytään ja harjoitellaan kriittistä ajattelua , jota ilman yhteiskun tamme valahtaisi pää edellä populismin tunkioon . Juuri nyt tätä taitoa tarvitaan kenties kipeämmin kuin koskaan . Yliopistossa , kuten myös opiskelija järjestöissä , bileissä ja muissa valmis tumista hidastavissa tilanteissa , syntyy verkostoja , joiden avulla innovaatioita myöhemmin tehdään ja työpaikkoja luodaan . Kenties yliopistolla myös pidetään hauskaa – tai ainakin eletään mielekäs tä elämää , jonka ansiosta työelämään ei tarvitse siirtyä jo valmiiksi burnoutin partaalla , kovan stressin ja olematto mien tulojen näivettämänä . Tätä kaikkea koulutusleikkaukset uhkaavat . Siksi ei auta kuin toivoa , että Arkadianmäelle tällä kertaa valikoituu kansanedustajia , joiden koulutuslupaus sittenkin pitää . Jos ei muuten , niin vaikka rahan takia . Suomen yliopistot Unifi ry : n teettämän sel vityksen mukaan vuonna 2016 jokainen yli opistoihin panostettu euro tuotti keskimäärin yli viiden euron arvonlisän Suomen talouteen . Sen luulisi miellyttävän paatuneintakin Excel insinööriä . KUINKA MONTA KERTAA VOI PETTYÄ, KUNNES PETTYÄ EI ENÄÄ VOI? JUTTU POLITIIKAN MASENTAVASTA TODELLISUUDESTA ALKAA SIVULTA 12. Lupaus, joka ei unohdu
YLIOPPILASLEHTI NRO 2 2019 4 TOIMITUKSELTA MAAILMALLA HUHUTAAN , että sosialismi olisi sexikästä , mutta ei se Suomessa näy ( paitsi joissain Helsingin progressiivis taiteellisissa piireissä , joissa kommunismia voi käyttää buzzwordina vaikka tanssiperformanssin esit telyteksteissä ). Kun AOC : n huulipuna herätti ihastusta jenkkimedioissa , Li Anderssonkin alkoi käyttää samaa sosialisminpunaista sävyä julkisissa esiintymisissään . Mutta siihen se jäi . Katsokaa vaikka vasemmistoliiton mai noksia ja uutta graafista ilmettä . Panostettu selvästi on . Pinkin logon on kerrottu allevii vaavan feminismiä , mutta se näyttää siltä kuin vasemmisto yrittäisi kaikin puolin häivyttää vasemmistolaisuuttaan ja pelkäisi , että femi nistipuolue vie nuoret ja liberaalit äänestäjät . Ihan relevantti pelko . Suomessa vasemmistolaisuus ei ole pit kään aikaan ollut kovassa huudossa , vaikka nyt pitäisi kaiken järjen mukaan olla sauma kerätä huomiota kaikille oikeudenmukaisella PÄÄTOIMITTAJA SUSANNE SALMI @SUSANNESALMI ART DIRECTOR VIIVI PROKOFJEV @VIIVIPROKOFJEV TOIMITUSSIHTEERI PEKKA TORVINEN @TORVINENP TOIMITUSSIHTEERI IIDA SOFIA HIRVONEN @INTERNEITI TEKIJÖINÄ TÄSSÄ NUMEROSSA SARA HORNIG, TIIA REIJONEN, RAKASTAJA ROBERT, MIKKO RIKALA, TAIJA ROIHA, MIIKKA RUSI, HARRY SALMENNIEMI, AINO SALO, ROOSA SAVO, JAAKKO SUOMALAINEN, ANTON VANHAMAJAMAA, MERVI VUORELA KIITOKSET ELLA KAIRA, JOONA LEPPÄNEN, TUOMAS PELTOMÄKI, ANTTI RONKAINEN, JUHO RUOTSALAINEN, ASTA JA SEPPO SALMI, TANELI SUORANTA, HELSINGIN SEUDUN JOURNALISTIT, JUHA MERIMAAN APPIUKKO, LISSABONIN AURINKO, PRINCE-BILEET 23.3.2019 KANNEN KUVA MIKKO RIKALA PERUSTETTU 1913 106. VUOSIKERTA SÄHKÖPOSTIOSOITTEET ETUNIMI.SUKUNIMI@YLIOPPILASLEHTI.FI WWW.YLIOPPILASLEHTI.FI INSTAGRAM: @YLIOPPILASLEHTI TWITTER: @YLIOPPILASLEHTI TILAUKSET JA OSOITTEENMUUTOKSET WWW.YLIOPPILASLEHTI.FI/ TILAAJAPALVELUT MEDIATIEDOT WWW.YLIOPPILASLEHTI.FI/MEDIATIEDOT KUSTANTAJA YLIOPPILASLEHDEN KUSTANNUS OY LEPPÄSUONKATU 9 B 00100 HELSINKI TOIMITUSJOHTAJA ANTTI KERPPOLA PAINO PRINTALL AS, TALLINNA, VIRO TOIMITUS EI VASTAA TILAAMATTA LÄHETETYSTÄ AINEISTOSTA EIKÄ PALAUTA SITÄ. ISSN 0355-9246 ISSN 1458-445X (VERKKOLEHTI) SEURAAVA NUMERO 10.5.2019 Sexikäs sosialismi politiikalla . Mainoksen vaaleanpunaisella pohjalla on kuva Li Anderssonista valkoises sa kauluspaidassa . ” Muista käydä mammo grafiassa ”, voisi kuvitella puoluejohtajan sa novan . Vasemmiston vaalimainos nimittäin näyttää rintasyöpäkampanjalta , eikä nettisi vujen värimaailma valtavasti eroa Liike Nytin vastaavasta . Vaalimainos on vaikea genre , mutta pahimmillaan juuri niitä katsoessa tuntuu , että puolueet sekoittuvat toisiinsa . Missä ye olde vallankumous ? Ilmainen brän däysvinkki seuraavia eduskuntavaaleja var ten : Ei tarvi yrittää kaikkia miellyttää , koska kaikkien miellyttäminen ei ikinä onnistu . Värjätkää logonne verenpunaiseksi . Tehkää vasemmistoliitosta kommunistiliitto . Paitsi että myöhässä olette . Jos kommunismi on nyt coolia joissain piireissä , niin neljän vuoden päästä niissä piireissä kohistaan jo jostain ihan muusta . Neuvostoliitossa ei ollut tätäkään ongelmaa . Oikaisu YLIOPPILASLEHDESSÄ 1 / 2019 kirjoitettiin virheellisesti , että Akateemiset Seksipositiiviset on HYY : n alayhdistys . Kyseessä oli väärä termi : ASP on HYY : n alaisuudessa toimiva järjestö .
YLIOPPILASLEHTI NRO 2 2019 5 TEKIJÖINÄ Miikka Rusi Sara Hornig LOVE ACTUALLY: TÖITÄ RAKKAUDEN ETEEN S. 6 KULTTUURIKLASSIKKO: PARASTA RAKASTELUMUSIIKKIA S. 42 KOLUMNI: TAIJA ROIHA S. 46 CITYSSÄ SUHISEE: 2010-LUVUN TAIDEMUODOISTA S. 8 FLASHBACK: SEITSEMÄN TÄHDEN PAAVO S.6 KUULIO: KULISSIEN TAKAA S. 44 KASPER STRÖMMAN KIRJOITTI YSTÄVÄKIRJAAN S. 47 KAINALOSSA: BILEET KYLPYLÄSSÄ S. 9 KAIKEN MAAILMAN DOSENTTI: PAKASTIMEN PARHAITA S. 7 PÄÄKIRJOITUS: TYHJIÄ LUPAUKSIA S. 3 ESSEE: MERVI VUORELA S. 40 FIKTIO: HARRY SALMENNIEMI S. 44 12-19 30-37 20-27 Ei tästä mitään tule POLITIIKKA SE VAIN MÄDÄNTYY Maailman paras peli HULLUNA SURVIVORIIN Ikuiset säästötalkoot NÄLKÄVUODET JATKUKOON! SISÄLLYSLUETTELO MIIKKA RUSI on turkulainen kirjoittaja . Mainonnan suunnittelun opinnoistaan huo limatta hän ei ole myynyt sieluaan markkina voimille , vaan katsoo maailmaa humanistin lempein silmin . DJ X Paronina tunnettu Miikka on suomimusiikin erikoismies , joka on muun muassa edustanut Suomen iskelmämaajouk kuetta Suomi Ruotsi groovemaaottelussa Tukholmassa . Luppoajallaan Miikka harras taa kirpputoreja . Hänen parhaisiin löytöihinsä kuuluu kokoelma 90 luvun Pori Jazz festarilippiksiä ( 50 senttiä / kappale ). SARA HORNIG on ollut takasivun potretti kuvaaja syksystä 2018 lähtien . Hän on hel sinkiläinen valokuvaaja ja sosiaalityöntekijä , jota kiehtoo molemmissa ammateissa arki ja ihmisläheisyys . Sara on syntynyt Saksassa ja valmistunut Lahden muotoiluinstituutista . Hänen kuviaan on ollut 100 Finnish Photo graphers näyttelyohjelmassa sekä Backlight valokuvafestivaalin kiertueella . Sara on kä sitellyt masennusta Puolet meistä sarjassa , johon hän on kuvannut terapeutin vastaanotoilta löytyneitä nenäliinoja .
YLIOPPILASLEHTI NRO 2 2019 6 FLASHBACK LOVE ACTUALLY T: ANONYYMI K: VIIVI PROKOFJEV PAAVO VÄYRYNEN KATSOI OMAAN TULEVAISUUTEENSA YLIOPPILASLEHDESSÄ 19.1.2001. Älä luovuta, kulta yönä pystynyt . Siitä , mistä en ole puhunut yhdessäkään parisuhteessani ennen tätä . Puhun seksistä . Vaikeasta , kipeästä , itseinhon täyttämästä suhteestani seksiin . Hänen vuosia kestänyt järkähtämätön us konsa minuun ja meihin avaa minussa viimein jotain , mikä on ollut kiinni koko elämäni ajan . Viimein annan sen avautua . Hänen loppuma ton halunsa tehdä töitä rakkautemme eteen on korjannut minussa pienestä halkeamasta kasvaneen kuilun . Osan siitä , ainakin . Kun makaan sängyllä pitkän keskustelun jälkeen , tunnen itseni piinaavan jännittäväs sä elokuvassa kilometrin korkuiselle vuorelle ilman turvaköysiä kiivenneeksi vapaakiipeili jäksi . Olen päässyt huipulle , saavuttanut jotain , mikä saa minut tuntemaan itseni väärän sijaan oikeaksi . ” Mitä seuraavaksi ?” kiipeilijältä kysytään . Vuoret eivät nimittäin lopu kesken , eikä elämä ole koskaan valmis . Mutta viimein minä olen valmis tekemään töitä . Hänen ansiostaan minä opettelen avaa maan itseäni , luottamaan , keskustelemaan . Jäämään . Hänen ansiostaan minä opettelen rakastamaan .” N , 29 HALUAISITKO KERTOA RAKKAUSTARINASI? OTA YHTEYTTÄ: PAATOIMITTAJA@YLIOPPILASLEHTI.FI. PALSTALLA PUHUTAAN RAKKAUDESTA. ” MINÄ EN OLE OPPINUT tekemään töitä asioi den eteen . Tiedän , että se kuulostaa pahalta , mutta se on totta . Olen luonnostani hyvä monessa asiassa – tiettyyn pisteeseen saak ka . Aina kun se piste on tullut vastaan , olen siirtynyt seuraavaan asiaan . Seuraavaan har rastukseen , projektiin , uraan . Seuraavaan kumppaniin . En ole oppinut tekemään töitä , olen op pinut juoksemaan karkuun . Olen lähtenyt aina , lähtenyt ennen kuin tulee se hetki , kun täytyy kohdata itsensä . Kun täytyy nöyrtyä , ottaa vastuu omista teoistaan ja ryhtyä töihin rakkauden säilyttämiseksi . Tai näin oli , kunnes tapasin hänet . On yö . Hän on kysynyt , haluaisinko puhua hänen kanssaan yhdestä asiasta . Asiasta , josta puhumatta jättäminen on ollut rikkoa meidät . Sanat tarttuvat kurkkuun , käyn keskustelun mielessäni , kuvittelen että minusta näkee läpi . Mutta ei minusta näe . Ei tietenkään . Itken , revin hiuksia , vihaan itseäni . Haluan luovuttaa , lähteä , jättää . En siksi , etten ra kastaisi – oikeastaan täysin päinvastaisesta syystä . Rakastan niin paljon , että haluan pe lastaa hänet itseltäni . Mutta hän ei anna minun mennä . Hän ottaa minut hiljaa syliin , silittää selkää , kuiskaa peh meästi korvaan : ” Älä luovuta , kulta .” On seuraava yö , ja yhtäkkiä minä pystynkin . Pystyn puhumaan siitä , mistä en edellisenä Vallanhimo tuntuu olevan ihmisen perusluonteessa kuten seksuaalinen halu.
YLIOPPILASLEHTI NRO 2 2019 KAIKEN MAAILMAN DOSENTTI T: ROOSA SAVO K: AINO SALO PALSTALLA ESITELLÄÄN TIETEENTEKIJÖITÄ. YLIOPPILASLEHTI NRO 2 2019 HARVA ON YHTÄ perillä lääketieteen tutki muksen uusista tuulista kuin Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin ( Hus ) tutki musjohtaja , korva -, nenä ja kurkkutautien erikoislääkäri Anne Pitkäranta , jolla on taka naan pitkä ura julkisessa terveydenhuollossa . Mitä tutkimusjohtajan pestiin kuuluu ? ” On helpompi sanoa , mitä siihen ei kuulu ”, Pitkäranta sanoo ja nauraa . Hän on vastuussa kaiken Husissa tehtävän kliinisen tutkimuksen hallinnoimisesta . Tutki joita on viitisen sataa ja julkaisuja vuodessa yli 3 000 . Pyrkimys ihmisten elämän paranta miseen on vienyt Pitkärannan mennessään vapaa ajallakin . ” Harrastuksenikin ovat liittyneet johon kin Duodecimin lehden toimittamiseen .” Lääketieteen tutkimus käy juuri nyt läpi suurta murrosta . Sen ovat käynnistäneet Pitkärannan mukaan biopankit eli biolo gisten näytteiden varastot . SEKÄ TUTKIMUSTA että potilaiden hoitoa on tehty pitkään samalla kaavalla . Jos lääkäri päättää alkaa tut kia kielisyöpää , hänellä saattaa mennä kymmenen vuotta näyt teiden keräämiseen . Näytteet varastoidaan omaan pakastimeen , ja ne lentävät käytön jälkeen roskiin . Biopankkien toiminta taas perustuu siihen , että näytteitä voi hyödyntää useammassa tutkimuksessa . Biopankkitoiminnassa ihmisten suos tumuksella antamia näytteitä , kuten veri näytteitä , kerätään , säilytetään ja luovutetaan tutkimuskäyttöön . Biopankit ovat sairaaloi den yhteydessä sijaitsevia tiloja , joissa näyt teitä säilytetään niille tarkoitetuissa säiliöissä . Suomessa on tällä hetkellä 10 biopankkia , joiden toimintaa valvoo Valvira . Tulevaisuuden visioissa ihmisille rää tälöidään yksilöllistä hoitoa geenitietoon perustuen . Suomalaisen Fingen hankkeen tavoitteena on kerätä puolen miljoonan suo malaisen genomitiedot biopankkeihin . Kun genomitieto yhdistetään kansallisissa rekiste reissä olevaan terveystietoon , voidaan tutkia vaikka sitä , onko ihmisellä alttius sairastua sepelvaltimotautiin . ” Biopankki itsessään ei ole se juttu . Se juttu on se , että biopankkitieto pystytään yhdistämään muuhun terveystietoon ja rekisteridataan .” Käytännön potilastyöstä halutaan lisäksi ennakoivampaa . Nykyään sairauksia hoi detaan vasta silloin , kun ihminen ilmestyy vastaanotolle kertomaan oireistaan . Silloin saattaa olla jo liian myöhäistä . Utopia pakastimessa KUKA? ANNE PITKÄRANTA, 63 VUOTTA TITTELI: ERIKOISLÄÄKÄRI, PROFESSORI LAITOS: HELSINGIN YLIOPISTOLLINEN SAIRAALA JA HELSINGIN YLIOPISTO TYÖNKUVA: TUTKIMUSJOHTAJA, OPETUSJOHTAJA MISTÄ EI TUNNETA? ON TEHNYT TUTKIMUSTA LUANDASSA, ANGOLASSA TUNTEMATON VOI kuitenkin myös pelottaa . Kuka pääsee käsiksi terveys tietoihini ? Pitkäranta muistuttaa , että biopankkitietoa voidaan lain mukaan käyttää vain tutkimukseen , eikä se koskaan sisällä tunnis tettavia henkilötietoja . Yleisessä keskustelussa menevät helposti sekaisin tarkasti lailla säännellyt biopankit ja erilaiset geenitestejä myyvät kaupalliset toi mijat , jotka lupaavat tietoa esimerkiksi sukujuurista . ” Se on tietosuojanäkökulmasta huomattavasti riskialttiimpaa kuin valvotut ja säädellyt biopankit .” Biopankki on kuitenkin vielä vauvaiässä , ja suurimmat utopiat ter veydenhoitojärjestelmän mullistuksista kohdistuvat tulevaisuuteen . Tarvitaan biopankkipositiivisuutta , lisää näytteitä ja lainsäädännön kehittämistä , Pitkäranta sanoo .
8 CITYSSÄ SUHISEE K: VIIVI PROKOFJEV YLIOPPILASLEHTI NRO 2 2019 Kritiikki ei ole kiusaamista KERRAN HAASTATTELIN kuuluisaa suomalaista poptähteä . Olin kesätöissä eräässä naistenleh dessä . Ennen haastattelua sain levy yhtiöltä listan teemoista , joita jutun pitäisi käsitellä : artistin uusi rentous , aiempi perfektionismi ja kasvaminen ihmisenä . Vastasi , että näillä mennään , koska muilla ehdoilla artisti olisi kieltäytynyt henkilöjutusta ja koska näin naistenlehdillä on muutenkin tapana toimia . Tapasin artistin . Söimme hernehummusta ja tomaattikeit toa tyylikkäässä ravintolassa . Poptähti söi puolet pienestä annoksestaan , katseli pöy tään tuotua tuoretta leipää ja selitti välttele vänsä gluteiinia . Kirjoitin poptähden uudesta , rennommasta ruokasuhteesta . Journalismi on sen julkaisemista , mitä joku ei toivoisi julkaistavan . Kaikki muu on on PR : ää . Näin on sanonut George Orwell . Nykyisin haastateltava saattaa tokaista ” kii tos yhteistyöstä ”, jos haastattelu uskalletaan ylipäätään antaa . Henkilöhaastattelu ei ole yhteistyötä vaan journalismia , jonka sisältöä kohde ei saa itse päättää . Outoa kyllä , nykyään haastateltavat tuntu vat ajattelevan haastattelutilannetta jonkin laisena kivana verkostoitumistapahtumana . Toimittajaa tervehditään lämpimällä , ma nipuloivalla halauksella , vaikka ei olla ikinä tavattu . Sen tyyppisiä kommentteja , että ” sähän oot itsekin nainen niin feministinä varmaan ymmärrät että meillä mimmeillä on vähän vaikeampaa taidemaailmassa niin varmaan kirjoitat musta kivasti pus pus ”, kuulee usein . Kriitikon työ on masentavaa ja epäkiitol lista . Kritiikkiä tehdessä joutuu toisinaan esittämään ihmiset ja instituutiot sellaisessa valossa , jossa nämä eivät välttämättä haluaisi itse tulla nähdyksi . Kriitikon työ on tärkeää , koska hyvä kritiikki ei koskaan ota olemassa olevaa todellisuutta itsestäänselvyytenä eikä pidä tätä maailmaa ja sen kulttuurituotteita parhaana mahdollisena vaihtoehtona . Toukokuussa ilmestyy viimeinen paperi nen poplehti Rumba . Lopettaminen ei tule yllätyksenä : kyseessä oli kulttuurilehti , jonka tekeminen oli bisnestä , eikä merkkikaupalla kriitikoiden ulinaa sisältävä paperiläpyskä ole vuonna 2019 kannattava bisnes . Helsingin Sa nomissa popkritiikkiä vielä julkaistaan , mutta usein kun kriitikko kirjoittaa analyyttisesti artistista , tämä julkaisee Facebookissa tai Instagram stoorissaan ” oman näkökulman sa ” asiaan . Kommentointi on tietenkin sallittua . Kaikki kritiikki ei ole hyvää tai oikeudenmukaista . Kritiikin pyrkimyksenä ei ole kuitenkaan kiu saaminen , vaan totuudellisuus . Totuus on ajassamme uhattuna . ” Sosiaalisen median kautta tehtävän vies tinnän vahvuus on siinä , että se näyttää autenttiselta ja aidolta , vaikka se on pääosin suunniteltua . Siinä artisti syöttää fanille asian sa kuten haluaa sen sijaan , että välissä olisi toi mittaja , joka asettaisi asiat mittakaavaansa ja kontekstiinsa ”, kirjoitttaa Jose Riikonen kohta kuopattavassa Rumba lehdessä . Some on tykkäyksiä , pelkkää lovee ja ” sä oot niinlahjakasjahuippujaparasjatärkeee ja mä arvostan sua niin täysillä ” puhetta täynnä sitä kaipaavalle . Jos artisti kunnioittaa itseään , hänen pitäisi kestää , vaikkei joku varauksetta fiilistelisi hänen tekemisiään . Brändäämisen ja itsensä markkinoinnin aikana kaikki kärsivät itsekunnioituksen puutteesta . Elämme monella tavalla surul lista aikaa . ISH Kaikille oma podcast JOS TEKEE PODCASTIA , mutta kukaan ei kuun tele , onko sitä todella olemassa ? Ennen samanlainen kysymys piti esit tää bloggaajille ja sitä ennen puille , mutta blogit ovat niin 2000 luvun ensimmäistä vuosikymmentä ja puut , no , metsissä asuu enää keskustalaisia , puut kuuluvat heille . Kai killa , jotka haluavat ilmaista itseään , täytyy olla 10 luvun viimeisenä vuotena podcast . Siltä ainakin tuntuu : uusiin suomenkielisiin podcasteihin törmää jatkuvasti . 2000 luvun tähän mennessä ainoa uusi taidemuoto on vihdoin lyömässä läpi myös Suomessa . Ehkä . Valitettavasti useimpien suomenkielisten podcastien kohdalla standup koomikko Jukka Lindströmin Twitter huomautus pitää paikkansa : ” Vinkki suomalaisten podcastien tekijöille . Tallenne kahden tai kolmen saman mielisen toimittajan keskustelusta ei ole hyvä podcast . Itsensä kanssa erimieltä olevan ihmi sen yksinpuhelukin on kiinnostavampi .” Joko noin niin kuin Lindström sanoo ( pois lukien Slaten Political Gabfest , se on käsikir joittamattoman toimittajakeskustelun upein iteraatio ) tai sitten niin , että uusi pod cast on jonkun puolitunnetun influencerin kasvojen kohotusoperaatio . Joka tapauksessa kuunnel la tällaisia podcasteja ei jaksa . Joidenkin podcastien vallankumouksel lisuus ja monien surkeus johtuu samasta asiasta : kun blogia varten täytyi olla sentään jonkin verran kirjoitustaitoa , podcastin luo mista varten ei oikeastaan tarvitse kuin mikin ja erillisen applikaation puhelimeen tai läppä rille . Puhetta ihmisissä riittää . Yhdysvalloissa ja muussa angloamerikka laisessa maailmassa , missä uusi taidemuoto on kehittynyt pisimmälle , on oma podcast lähes jokaiselle kuviteltavissa olevalle nichel le . Kiinnostaako kasvinhoito ? Ei ongelmaa . Sopranos ? Jokaisen jakson analyyttisesti ja oivaltavasti purkavia podcasteja on useam pia . Kokeellinen hörhöily ? Jon Mooallemilla on podcast nimeltä Walking , jonka jaksoissa kävellään tunnin verran metsissä – sanomatta mitään . Ja niin edelleen . Jos ja kun joku edelleen kysyy , miksi kuun nella podcasteja , nehän ovat vain radio ohjel mia , eikä radiotakaan tule koskaan kuunnel tua , vastaus ovat nämä kokeelliset projektit ja niche show ’ t . Ne eivät olisi mahdollisia radiossa eivätkä missään muuallakaan . Parhaimmilla podcasteilla vaikuttaa olevan yksi yhteinen piirre : niiden todellinen aihe on podcastin tekijä / juontaja ja hänen oikkunsa . Myös maailman kuuluisin ja yli 340 miljoo nalla latauskerralla myös suosituin podcast Serial jakaa tämän piirteen . Osaavimmat suomalaiset tekijät tietävät tämän . Mikä on Antti Holman Auta Antti ! podcastin aihe ? Niinpä . Jopa työ ja elinkeinoministeriöllä on oma podcast , 75 %. Harmi , että konsepti on juontaja Reetta Räty haastattelemassa vaihtuvia vierai ta . Liian kliinistä . Mikäli podcast olisi ministeri ön tyyppien houreiseksi muuttuvaa pähkäilyä siitä , miten työllisyysaste saadaan nostettua 75 prosenttiin , kuuntelisin jokaisen jakson . Podcastin p tarkoittaa pakkomiellettä . PT
YLIOPPILASLEHTI NRO 2 2019 KAINALOSSA T: IIDA SOFIA HIRVONEN K: RAKASTAJA ROBERT 1990-LUVUN laman kyn nyksellä Suomea villitsi kylpyläbuumi . Hulppeita kylpylöitä valmistui en nätysmäärin ja niistä muodostuikin symboli 80 luvun kulutusjuhlalle , josta eliitti syytti kansaa . Laman aikaan Suomen Pankin pääjohtaja Rolf Kullberg virkkoi kylpylöis tä , että huonosti menee , mutta pysytäänpä sentään puhtaina ! Kylpylöissä vain kellutaan , kunnes iho näyt tää kuivatulta hedelmältä , veltostetaan moraalista selkärankaa eikä kehitytä ihmisinä . 2010 luvulla lillumista kannattaisi kui tenkin taas harjoittaa , koska muuten voi saada burnoutin . Kuten pieksä mäkeläinen sanonta kuu luu : ” Oun tässä jouteolloo lopetellunna , sano laeska kyselijälle .” Hei, me lillutaan! PALSTALLA VIRITTÄYDYTÄÄN LUKUJUTUN TUNNELMAAN.
YLIOPPILASLEHTI NRO 2 2019 Etsimme mainosmyyjää! Lisätietoja : Ylioppilaslehden päätoimittaja Susanne Salmi , susanne . salmi @ ylioppilaslehti . fi Haluaisitko kartuttaa työkokemustasi mediamyynnin parissa? Kelpaisivatko lisätienestit? Ylioppilaslehti etsii vahvistusta mainosmyynti tiimiinsä. Työ on provisiopalkattua ja sopii mainiosti esimerkiksi opiskelujen oheen. Työtä voi tehdä joustavalla aikataululla missä vain . Palkkaus määräytyy myytyjen mainosten perusteella : mitä enemmän myyt , sitä enemmän tienaat . Kiinnostuitko ? Hae paikkaa lähettämällä vapaamuotoinen hakemus osoitteeseen susanne . salmi @ ylioppilaslehti . fi . Hakuaika päättyy 22 . 4 . klo 16 . Haemme myynnistä ja markki noinnista innostunutta henkilöä , jolla on jo valmiiksi verkostoja yritysmaailmassa . Työ edellyttää hyviä sosiaalisia taitoja , myynti henkisyyttä sekä intoa ja kykyä kontaktoida potentiaalisia mainos tajia puhelimitse , sähköpostitse ja kasvokkain .
Tehdään Helsingistä maailman toimivin kaupunki! 282 Kurenniemi Ääni nuorille, Tulevaisuudelle! tomaskurenniemi tomaskurenniemi.ehdolla.fi oi au oi au oi au oi au oi au oi au oi au oi au oi au oi au oi Rakkaus ja toisto oi au oi au oi au oi au oi au oi au oi au oi au oi au oi au oi E N S I I L T A : ? P E R J A N T A I N A ? 1 5 . 3 . 2 1 9 ? K L O ? 1 9 M U U T ? N ÄY TÖ K S E T: ? K E ? 2 . 3 . ? K LO ? 1 9, ? L A ? 2 3 . 3 . ? K LO ? 1 4, ? M A ? 2 5 . 3 . ? K LO ? 1 9 T O ? 2 8 . 3 . ? K L O ? 1 9, ? P E ? 2 9. 3 . ? K L O ? 1 9, ? L A ? 3 . 3 . ? K L O ? 1 4 , ? T I ? 2 . 4 . ? K L O ? 1 9 KE?3.4.?KLO?19,?LA?6.4.?KLO?19,?KE?10.4.?KLO?19,?LA?13.4.?KLO?14?JA?KLO?19 T I ? 1 6 . 4 . ? K L O ? 1 9, ? K E ? 1 7. 4 . ? K L O ? 1 9, ? T I ? 2 3 . 4 . ? K L O ? 1 9, ? K E ? 2 4 . 4 . ? K L O ? 1 9 LA?27.4.?KLO?14,?LA?4.5.?KLO?19,?MA?6.5.?KLO?19,?KE?8.5.?KLO?19,?PE?10.5.?KLO?19 L I P U T ? 2 4 ? / ? 1 8 ? € L I P U T ? T I K E T I S T Ä T I K E T T I . F I F R E D R I K I N K A T U ? 1 8 1 2 ? H E L S I N K I T E AT T E R I TA KO M O. F I D R A M A T U R G I A ? J A ? O H J A U S : ? K A T A R I I N A ? N U M M I N E N N Ä Y T T E L I J Ä T : ? J O A N N A ? H A A R T T I , ? J O O N A S ? H E I K K I N E N T U O M A S ? R I N TAPA N T T I L A , ? L A U R A ? R Ä M Ä ? T I L A? J A ? VA LO S U U N N I T T E L U : S A L L A ? S A L I N , ? H E I K K I ? P A A S O N E N ? P U K U S U U N N I T T E L U : ? M A R I A ? S I R É N Filosofian professori, Helsingin yliopiston hallituksen jäsen. SDP, Helsinki Järkeä & sydäntä Thomas Wallgren 244 Helsin gfors sven ska arbe tarfö renin g rf. Sivistys, ilmastovastuu ja hyvinvointivaltio kuuluvat yhteen. Opintorahan ja perustutkimuksen rahoituksen tasoa nostettava. Vapaan tieteen ja demokraattisen yliopiston puolesta. Reetta Vanhanen Lääkäri, kaupunginvaltuutettu 44 Bicca Olin Opiskelijajärjestön puheenjohtaja, samhällsdebattör 38 Äänestä koulutuksen puolustajaa. KESÄASUNTOJA HELSINGISSÄ 1.5.-31.8. Viikissä LATOKARTANON YO-KYLÄSSÄ. Kannattaa kysellä myös maaliskuun alusta vapautuvia huoneita! Soluasunnot: 215€-290€/kk/asukas Tiedustelut puh. (09) 3877133 toimisto@latokartanonyokyla.fi toimisto@latokartanonyokyla.fi www.latokartanonyokyla.fi
YLIOPPILASLEHTI NRO 1 2019 12 Politiik ka ANTTI RINNE LUOTSAA SOSIAALIDEMOKRAATTEJA, JOILLA OLI TODELLINEN VISIO VIIMEKSI VUONNA 1903: ”SOSIALIDEMOKRAATTINEN PUOLUE SUOMESSA ON KANSAINVÄLINEN PUOLUE: SE TUOMITSEE KAIKKI KANSOJEN ETUOIKEUDET SAMOIN KUIN SYNTY PERÄN, SUKUPUOLEN JA VARALLISUUDEN ETUOIKEUDET SEKÄ JULISTAA, ETTÄ TAISTELUN RIISTÄMISTÄ VASTAAN TULEE OLLA KANSAINVÄLISEN SAMOIN KUIN RIISTÄMINENKIN ON.”
13 YLIOPPILASLEHTI NRO 2 2019 TUHKAKESKIVIIKKO, PAASTON ensimmäinen päivä. Pään päälle siroteltu tuhka on katumuksen ja parannuksen vertauskuva. Helsingin Apollo-klubille on kerääntynyt kokoomuksen glitter-puoli tai sen niin sanottu ”top heavy -osasto”, kuten toinen tilaisuuteen sivullisena tullut sanoo. ”Ole se muutos, jonka haluat nähdä”, lukee sekä taustanäytöllä että banderollissa. Kummassakin paistaa myös käsialamaisesti tyylitelty Liike Nytin logo. Kahdeksan kuukautta olemassa olleen liikkeen vaalistartissa on kello 16 noin 60 ihmistä. Osalla on kädessä lasillinen kuohuvaa, jota tarjottiin heti aulassa. Ilmassa ei ole minkäänlaisen juhlan tuntua. Hjallis Harkimo astelee lavalle. Yleisö antaa aplodit, jotka kuulostavat itse apatialta. Ei ole Harkimokaan oma karismaattinen itsensä. Puheesta puuttuu ponne, vaikka Harkimo kuinka selittää, että hän on ”pannut tähän 200 000 omaa rahaa, kyllä minä olen tosissani”. Harkimon puhe kestää vain muutaman minuutin. Hän ehtii jo antaa puheenvuoron Helene Auramolle, jonka on määrä esitellä Liike Nytin ”tiekartta” (anglismit ftw) vaaleihin. Mutta ennen kuin Auramo ehtii aloittaa, Harkimo palaa lavan keskelle. ”Sori mä unohdin”, Harkimo sanoo ja pyytää lavalle kaksi Liike Nytin ehdokasta. He kertovat lyhyesti, millaista kannattajakorttien kerääminen on ollut. ”On päässyt levittämään liikkeen sanomaa”, sanoo ehdokas Teija Makkonen hyvin lyhyessä puheenvuorossaan. Ei aplodeja. Auramo palaa lavalle ja aloittaa: ”Se että me ollaan oltu täällä alle vuoden ja saatu tällainen meno käyntiin on uskomatonta.” Tiekartta esitellään lyhyesti, ja välissä Auramo sanoo pari kertaa niin kuin jokainen vähän tuhnuisia Powerpoint-esityksiä pitänyt on joskus sanonut: ”Mennään vaan siihen seuraavaan”, ”mennään tuohon seuraavaan slaidiin”. Slaideissa kerrotaan, mitä Liike Nytin ”netti parlamentti” on päättänyt eri aihealueiden sisällä alkaa edistää. Mukana on niin koulukiusaamisen lopettamista, yritystukijärjestelmän remontoimista kuin myös ay-maksujen verovähennysoikeudesta luopumista. ”Eipä tässä muuta”, sanoo Hjallis Harkimo lopuksi. Heti perään DJ Amanda Harkimo soittaa Haloo Helsingin ja JVG:n kappaleen Texas. Pannaan kunnolla tuulemaan Ei tultu tänne ennakkoluulemaan Isken niin kuin hurrikaani Liike Nytin verkkosivuilla luki ennen vaalistarttia, että ”räjäytetään systeemi”. Joo. Politiik ka Fyre-festivaali on kaikkien yhteinen naurun aihe. Nykypolitiikka muistuttaa sitä liian paljon. on perseestä KIRJOITTI PEKKA TORVINEN KUVITTI TIIA REIJONEN
14 JÄRJESTELMÄ PITÄISI uudistaa, siitä on hyvin moni samaa mieltä. The Economist -lehti julkaisee sarjaa mielipidekirjoituksia, joissa pohditaan, miten demokratian voisi korjata. London School of Economicsin johtaja Minouche Shafik kirjoitti puolestaan helmikuussa Financial Timesissa, että populistit ovat oikeassa yhdessä asiassa: järjestelmän täytyy muuttua. Sitten ovat populistit itse, kuten perussuomalaisten Matias Turkkila, joka väittää vaalivideollaan valheellisesti, että Suomi on kleptokratia ja (ei välttämättä valheellisesti) että asioiden täytyy muuttua. Sitten ovat äänestäjät, kuten Helsingin yliopistossa kolmatta vuotta opiskeleva Baiar Kutal. Hän on ollut mukana perustamassa Fem-R-järjestöä (verkkosivujen mukaan Fem-R on ”feministinen ja antirasistinen kansalaisjärjestö, jonka tarkoituksena on lisätä rodullistettujen ääntä suomalaisessa yhteiskunnassa”), mutta eduskuntavaalit eivät kiinnosta käytännössä lainkaan. Puolueet ne vasta tylsiä ovatkin, sanoo Kutal. Joidenkin kavereiden lähtö politiikkaan ja heidän puheensa sisäpiireistä ovat vain vahvistaneet epäluuloa puolueita kohtaan. ”On omat Whatsapp-ryhmät, Facebook-ryhmät, ja siellä käydään keskustelua, joka saattaa olla hyvinkin erilaista kuin mitä puolue antaa ulospäin itsestään”, Kutal sanoo. Kutal kaipaa politiikkaan enemmän avointa keskustelua, enemmän suoraa demokratiaa ja ylipäätään sitä, että asioiden muuttamisessa kuunneltaisiin niitä, joita asia koskee. Siis vähän niin kuin sitä, mitä Liike Nyt omalla tavallaan ainakin väittää yrittävänsä. Mutta ei Liike Nytkään kelpaa Kutalille. Hänelle se on jo valmiiksi valta-asemassa vaikuttavien valkoisten keski-ikäisten ryhmä, jota on vaikea nähdä mitenkään politiikkaa mullistavana liikkeenä. ”Ulkomaalaistaustaisena minulla on vähän fiilis, että minuun kohdistuvista asioista keskustelua käyvät jotkut muut. On muutamia maahanmuuttajataustaisia poliitikkoja, joilta kysytään meihin liittyviä asioita, mutta kun suurin osa meistä ei äänestä, niin sekin on vähän luotaantyöntävää”, Kutal sanoo. Ylipäätään politiikasta puuttuu kokonaan keskustelu, jossa maahanmuuttajia pidettäisiin muuna kuin uhkana tai jonain varantona, josta Suomi voi hyötyä. Mitä jos heitä ajateltaisiin esimerkiksi ihmisinä, kysyy Kutal. Voi olla, että joku poliitikko jossain näin tekeekin, mutta varsinaiseen keskusteluun sillä ei ole ollut vaikutusta. Politiikan ideoiden markkinapaikalla ei ole juuri mitään Kutalille sopivaa. Ei ainakaan valtakunnanpolitiikassa. Kunnallisvaaleissa Kutal kertoo äänestäneensä, ja kaupunginvaltuustosta hänellä on enimmäkseen positiivinen kuva. Kunnallisvaalit ovatkin ihmisten arjen kannalta tärkeimmät vaalit, ja erityisesti Helsingin kaupunginvaltuuston merkitys vain kasvaa. Tulevaisuus kuuluu entistä enemmän isoille kaupungeille ja metropolialueille, ja esimerkiksi Lontoon ja Pariisin pormestarit Sadiq Khan ja Anne Hidalgo ovat luvanneet tiivistää kaupunkien yhteistyötä brexitistä riippumatta. MUTTA EDUSKUNTAA tarvitaan myös. Kansallisvaltiot eivät ole katoamassa mihinkään, sanoo helmikuussa Demos Helsingin vieraana ollut avoimen vasemmistolainen toimittaja-kirjailija-ajattelija Paul Mason, joka oli Helsingissä puhumassa postkapitalismista. ”Yksi syy tälle on pelkästään se, että planeetan voimakkain kansallisvaltio on Kiina, ja se todella on kansallisvaltio. Kiina tarkoittaa kieltä, etnisyyttä ja valtavaa valtiota. Se käyttää teknologista suvereniteettia hyväkseen ja se pystyy halutessaan tekemään paljolti mitä tahtoo myös ilmastonmuutoksen hillitsemisessä.” Masonin mukaan vastaus Kiinan (ja Kiinan kommunistisen puolueen) ja populistien haasteeseen ”ei voi olla 1930-luvun kaltainen globaalin järjestelmän hajoaminen vaan järjestelmän uudelleenmuotoilu”. ”Uudelleenmuotoilua miettivässä pöydässä ei ole Greenpeacea, ei ammattiliittoja, ei uudenlaisia verkostoliikkeitä, siellä on kansallisvaltioita”, Mason muistuttaa. ”Tämän takia ainoa tapa järjestää globaali monenkeskinen järjestelmä uudelleen on se, missä uudistamisesta kiinnostuneet kansallisvaltiot neuvottelevat keskenään ja löytävät tuloksen, joka on oikeudenmukainen kaikille.” Ja siksi myös Suomessa tarvitaan eduskuntaa. KANSANEDUSTAJAT OVAT viime aikoina vain tehneet kovin vaikeaksi uskoa, että Arkadianmäellä tehtäisiin mitään järkevää tai arvokasta. Baiar Kutal ei voinut uskoa, että eduskunta hylkäsi Maksuton toinen aste -kansalaisaloitteen muotoseikan vuoksi. Sen lisäksi kevääseen mahtui koko sote-sopan huipennus, kun Juha Sipilä (kesk) marssi vihdoin Sauli Niinistön (kaik) luo ja esitti hallituksen eronpyynnön. Sekoilun lomassa ehdittiin tehdä kunnolla hallaa suomalaiselle parlamentarismille, kuten kansanedustaja Jyrki Kasvi (vihr) näki Twitterissä: ”Kokoustekninen kikkailu sote-valiokunnan asiantuntijakuulemisen torppaamiseksi ei ole kunniaksi suomalaiselle parlamentarismille.” Tutkijatohtori Johanna Vuorelma Tampereen yliopiston tutkijakollegiumista mietti hänkin samaa Twitterissä: ”Politiikan oikeutus alkaa olla kohta niin vaakalaudalla, että tilanne voi johtaa laajempaan epäluottamukseen poliittista järjestelmää kohtaan. Kansanedustajat ovat vastuussa paitsi lakien säätämisestä myös siitä, että luottamus demokratiaan pysyy vahvana.” Vuorelman mukaan ”sote-uudistus on hirveän hyvä esimerkki parlamentaarisen edustuksen heikkoudesta”. Tilanne on jotakuinkin tämä: kaikista puolueista löytyy laaja yhteisymmärrys, että sote-uudistus pitäisi tehdä ja sen tavoitteista ollaan samoilla linjoilla, mutta eduskunnalle annettu esitys ei täytä lopulta yhtään niistä tavoitteista, joita sille on asetettu. ”Miten voi olla, että kun lähtökohta uudistuksen tarpeellisuuYLIOPPILASLEHTI NRO 2 2019
YLIOPPILASLEHTI NRO 2 2019 delle on noin hyvä, niin malli, jota tarjotaan, on ihan jotain muuta?” ihmettelee Vuorelma. Vastaus on Vuorelman mielestä se, että taustalla ovat jotkin muut kuin kansalaisten intressit. Noin kymmenen prosenttia kansalaisista käyttää valtaosan sosiaalija terveydenhuollon resursseista. ”Jos lähtökohta on, että sote-uudistusta tehdään huono-osaisten hoitoketjujen ja hoidon parantamiseksi ja resurssien viisaamman käytön vuoksi, valinnanvapaus ja maakunnat eivät kumpikaan ole vastauksia”, Vuorelma sanoo. Vuorelman mukaan politiikan tavoitteiden, ehdotusten ja kansalaisten intressien katkos oli sote-sopassa ”hirveän ilmeinen”. ”Se vähentää luottamusta politiikkaan. Kelle sitä edes tehdään?” Niin sanottua valinnanvapautta perusteltiin usein yritysten kannalta sillä, että se synnyttäisi uutta liiketoimintaa. Vuorelman mielestä tämä on aivan perusteltu näkökulma, jos samaan aikaan luovutaan kustannussäästöargumentista. Silloin ei myöskään puhuta enää huono-osaisista. Sote-soppa on vain yksi kysymys, jossa tarkastella edustuksellisuuden toteutumista. Vuorelman mukaan edustuksellisuus ei kytkeydy kunnolla tämän hetken politiikkaan, vaaleihin, politiikan uutisointiin eikä siitä käytävään keskusteluun. Se on iso ongelma. Äänestäjistä puhutaan kuluttajina. Mitä heille tarjotaan? Vaihtoehdot tarjoillaan ennen vaaleja pahimmillaan niin, että puoluejohtajat esittävät viiden minuutin linjapuheen. ”Silloin jää aina kertomatta se, että kansalaisilla on todella kysymyksiä, joiden he haluaisivat tulevan edustetuksi politiikan kentällä. Viiden minuutin retoriikalla ei ole mitään tekemistä sen kanssa, miten eri intressiryhmät hyötyvät tehdystä politiikasta”, Vuorelma sanoo. Vuorelma toivoo politiikan journalismiin demokratiakäsityksen palauttamista. ”Sitä, että se on muutakin kuin hevoskilpailu, jossa puolueet laitetaan ravaamaan keskenään.” MESTARI JA OPETUSLAPSI, JUSSI HALLAAHO JA MATIAS TURKKILA. PERUSSUOMALAISILLA JA ÄÄRIOIKEISTOLLA ON SENTÄÄN VISIO: VÄÄRÄNVÄRISET IHMISET POIS SUOMESTA, NIIN LUOMME VALKOIHOISTEN ONNELAN. NIIN JA (POST)MODERNISMI, MÄDÄTYSTÄ! 15
16 YLIOPPILASLEHTI NRO 2 2019 Politiikan journalismin kielikuvat ovat vahvasti urheiluselostuksen puolella. ”Pointtina on useimmiten kilpailu eikä se, miten edustuksellisuus toteutuu, kun hallitusta muodostetaan. Se on jäänyt hallituksesta toiseen usein epäselväksi: mitä intressiryhmiä otetaan huomioon? Ketkä pääsevät vaikuttamaan?” Tämänhetkisessä keskustelussa hämärtyy se, kenen etuja kulloinkin ajetaan. Siksi kannattaisikin kysyä useammin, mitä ryhmiä tämänkertainen uudistus hyödyttää. Kokoomuksen vaalilause on ”Luotamme Suomeen”. Se on jälleen asioiden hämärtämistä, Vuorelma sanoo. ”Kun puolue sanoo ajavansa kaikkien suomalaisten asiaa, se ei voi todellisuudessa niin tehdä. Ikään kuin yksi puolue voisi edustaa koko maata. Se ei ole mahdollista kuin jossain hyvin keskitetyssä järjestelmässä, mutta tämänkaltainen retoriikka antaa ymmärtää, että tässä on puolue, joka on yhtä kuin valtio.” Tiedostamattomina ideologiat elävät meissä ja tiedostamattomina ne ottavat meistä vallan. Kylmän sodan päätteeksi liberaalin demokratian piti olla ideologioiden loppu, mutta tosiasiassa ideologiat menivät vain arkkuun piiloon, kun erityisesti vasemmistopuolueet hakeutuivat poliittiseen keskustaan. Joku olisi voinut huomauttaa jo 90-luvun alussa – ja varmaan huomauttikin, mutta kuuroille korville – että liberaali demokratia on historiallisesti katsottuna oksymoron. Liberalismin kannattajat olivat alun perin demokratiaa vastaan, sillä kun on tapana muuttua väkijoukkojen tyranniaksi. Liberaali demokratia on sisäisesti ristiriitainen ideologia, ja populistien ja äärioikeiston nousun myötä se paljastuu nimenomaan siksi, mitä se on. Samalla kuitenkin muut ovat aivan yhtä ideologisia. Oikeistopopulistien on turha yrittää päästä sanaa karkuun. ”Ideologiat näkyvämmäksi on sen kuuluttamista, että tuotaisiin julki, ketä minkäkin puolueen politiikka hyödyttää. Puolueilla pitäisi itsellään olla selkeä näkemys siitä, kenen asiaa edistetään”, Vuorelma sanoo. NIIN KAUAN KUIN näkemystä ei ole, populistien (valheelliseen) sanomaan on vaikea vastata paremmalla sanomalla. Visiot puuttuvat kaikilta muilta paitsi oikeistopopulisteilta ja äärioikeistolta. Riku Siivonen kirjoitti aiheesta kolumnin Ylelle vuoden alussa, mutta samaa tarinaa on kerrottu kansainvälisessä mediassa jo aiemmin. Esimerkiksi aktivisti Lorenzo Marsili kirjoitti Al-Jazeeran verkkosivuilla viime elokuussa, että ”äärioikeistolla on utopia. Mikä on meidän vastaava?” Väitöskirjatutkija Timo Harjuniemi Helsingin yliopistosta huomauttaa, että 1800ja 1900-luvun vaihteessa suurina kansanliikkeinä syntyneet puolueet ovat nykyisin lähinnä vaalien alla aktivoituvia kampanjaorganisaatioita. ”Olemassaolo tuntuu perustuvan siihen, että ihmisiltä haetaan legitimiteetti muutaman vuoden välein puoluetukea varten. Organisaation ylläpitämisestä on tullut itseisarvo. Siitä ovat syntyaikojen suuria sosiaalisia muutoksia hakeneet kansanliikkeet kaukana”, Harjuniemi sanoo. Johanna Vuorelma lisää, että politiikan tutkimuksessa puhutaan paradoksista: samaan aikaan kun puolueet ympäri Eurooppaa ovat lähentyneet valtiota, niiden oikeutus kansalaisten silmissä on heikentynyt. ”Luottamus puolueisiin on ollut useamman vuosikymmenen tosi heikkoa, aina 80-luvun alusta asti. Samoista ajoista asti äänestysvilkkaus on ollut laskussa, ja joissain vaaleissa äänestysprosentti on jo alle 60. Tilanne alkaa kriisiytyä demokratian näkökulmasta”, Vuorelma sanoo. Onko mikään ihme, että puolueisiin ei luoteta? Käytännössä kaikki eduskuntapuolueet ovat olleet 2000-luvulla jossain vaiheessa hallituksessa, mutta harjoitettu politiikka on vaihdellut yhtä paljon kuin Iron Maidenin musiikki levystä toiseen. 2000-luvun hallitusohjelmat ovat hyvin samankaltaisia huolimatta niitä laatineista puolueista, sanoo Vuorelma. ”Tästä syntyy outoja ja erikoisia tilanteita. Esimerkiksi vihreät on profiloitunut koulutuspuolueena, mutta hekin olivat aiemmin mukana leikkaamassa koulutuksesta. On hirveän vaikea asemoitua ideologisesti suhteessa muihin puolueisiin, kun kaikki ovat olleet tekemässä samoja päätöksiä nykyisessä tai edellisissä hallituksissa.” Kokoomuksen tai keskustan esiintyminen koulutuspuolueena on tietysti vielä irvokkaampaa, kun viimeksi neljä vuotta sitten luvattiin, ettei leikata, ja leikattiin kuitenkin. POLITIIKASTA ON tullut yhä enemmän hallinnointia. Vanhoilla eduskuntapuolueilla on esittää vain teknisiä ratkaisuja yhteiskunnallisiin kysymyksiin, sanovat sekä Harjuniemi että Vuorelma. ”Sdp:ltä, keskustalta ja kokoomukselta on hävinnyt kyky visioida vaihtoehtoisia tulevaisuuksia tai esittää vastakuvia hallinnoinnille”, sanoo Vuorelma. Harjuniemi pohtii, mihin politiikalla on edes mahdollisuus vaikuttaa. ”Politiikalle jää aika vähän tilaa, kun globalisoituvan talouden toiminta ja sen imperatiivit määräävät niin paljon tai niiden sanotaan
17 YLIOPPILASLEHTI NRO 2 2019 määräävän. On yleisesti jaettu käsitys, että politiikan tila on pienentynyt”, Harjuniemi sanoo. Hyvä esimerkki tästä on Ant ti Rinteen (sd) vappusatanen, joka oli Vuorelman mielestä hyvin maltillinen lupaus. ”Se naurettiin nurin täysin utopistisena heittona, johon ei ole mitään perusteita. Jos satanen lisää pienimpiin eläkkeisiin on radikaali poliittinen visio, niin se kertoo paljon siitä, miten vähän mielikuvitusta meillä on”, Vuorelma sanoo. Näyttää kuitenkin siltä, että Rinne onnistui vappusatasella jossain, sillä keskustan vaaliohjelmassa on hyvin samansuuntainen ehdotus eläkkeiden korottamiseksi. Satanen kuussa lisää pienituloisten tilille on kuitenkin kaukana visiosta. Ja mikäli vappusatanenkin jää lopulta ehdotuksen tasolle samoin kuin lupaus siitä, ettei koulutuksesta leikata, iso osa kansasta pettyy jälleen. Kuinka monta kertaa voi pettyä ennen kuin pettyä ei enää voi? Pettymys on merkki siitä, että sitä ennen oli uskoa ja toivoa. Mitä sitten, kun usko ja toivo ovat menneet pois? ”Monella on tunne, että puolueille esitetyt vaateet eivät johda mihinkään. Mitään ei tapahdu ja mikään ei muutu. Välitysmekanismi tuntuu olevan rikki. Tuntuu, että valehdellaan ja lupaukset petetään. Tämä tunne on osittain kaiken finanssikriisin jälkeisen populismin nousun ja liberaalin status quon haastamisen takana”, Harjuniemi sanoo. Perussuomalaiset teki vuonna 2011 ”jytkyn”. Sen poikkeuksellisuus unohtuu usein. Vuorelman mielestä perussuomalaisten nousu osoittaa, että Suomessakin on mahdollisuus isolle protestiliikkeelle, joka voi syntyä nopeasti, vähän niin kuin La République En Marche ! nousi Ranskassa perinteisten keskustavasemmistoja -oikeistopuolueiden romahduksen jäljiltä. Protesti voi tulla myös progressiivisesta suunnasta. ”Kun viime vuosia katsoo, niin aika paljon protesti on jäänyt laitaoikeistoon. Jonkin verran on ollut vasemmistolaisia puolueita, mutta ne eivät ole onnistuneet mobilisoimaan ihmisiä yhtä tehokkaasti.” Ilmastonmuutokseen liittyvä liikehdintä on suuri kysymysmerkki. ”Millä tavalla Euroopassa alkanut laaja liikehdintä kanavoituu parlamentaariseen politiikkaan niin, että radikaalit ja kunnianhimoiset tavoitteet nostetaan kärkeen? Uudet sukupolvet voivat olla hyvin alttiita äänestämään tällaista puoluetta. Suomen vihreät näyttäytyy aika konservatiivisena verrattuna näihin kansalaisliikkeisiin”, Vuorelma sanoo. Liike Nyt on siis apajilla. Puolueisiin luotetaan niin vähän. Mutta kun Apollo-klubin menoa seurasi, mieleen hiipi Fyre-festivaali. POLITIIKKA ON KUIN Fyre-festivaali. Hirveää paskaa, suoranaista huijausta, myydään parhaana koskaan. Tämä ei ole erityisen omaperäinen havainto. Financial Timesin Alphaville-wonk-blogin vastaava toimittaja Izabella Kaminska kirjoitti helmikuussa, että koko talous on kuin Fyre-festivaali. Kaminska viittasi yritysja erityisesti teknologiastartup-yritysmaailmassa yleistyneisiin työnkuvauksiin: ”ajatusjohtaja”, ”influencer”, ”visioija”, ”toteuttaja” ja niin edelleen. Mystisillä toimenkuvilla on tarkoitus. Ne hämärtävät yritysten arvoa tai pikemminkin arvon puutetta yhteiskunnalle, koska nämä yritykset eivät ymmärrä, mikä tarkoitus niillä voisi olla yhteiskunnassa tai markkinoilla, Kaminska kirjoittaa. ”Yritykset, joilla on mystikkoja, ovat niitä, jotka haluavat kartuttaa valtaa ja suosiota vallan ja suosion vuoksi – eivätkä vaihtaakseen niitä palveluihin tai tuotteisiin, jotka lisäisivät yhteiskunnan varakkuutta.” Käytetyt yritysstrategiat muistuttavat Kaminskan mielestä maakaappausta, joka tehdään psykologisella sodankäynnillä perinteisen sijaan. Tavoitteena on, kuten aina, siirtää tuottavia resursseja yhdeltä ryhmältä toiselle niin, että edellinen jää nuolemaan näppejään. Tällainen bisnesmalli toimii vain, kun vallankaappaus naamioidaan hyvää tekeväksi muutokseksi, joka auttaa toteuttamaan jonkin utopian tulevaisuudessa, Kaminska kirjoittaa. Siksi ajatusjohtajat ja influencerit ovat niin tärkeitä. He mahdollistavat bisnesmallin toteuttamisen. Arvostelijat täytyy lytätä. Suomalainen politiikka tuskin on pelkkää vallan ja suosion kasvattamista toisten kustannuksella, mutta omanlaisensa mystiikka sinne on pesiytynyt. Uudistuspuhe ja -vimma on kaikkialla, puolueesta riippumatta, sanoo Johanna Vuorelma. ”Uudistuksista puhutaan itseisarvona. Jos miettii perhettä yksikkönä tai yritystä, niin ei missään ajeta uudistuksia uudistusten vuoksi. Varsinkin jos sanotaan, että tavoitteet eivät täyty, säästöjä ei tule.” Sote-uudistuksen julkilausuttuna tavoit teena oli säästää kolme miljardia euroa niin, että kustannusten kasvua olisi saatu hillittyä tulevaisuudessa. Esimerkiksi valtiontalouden tarkastusvirasto kuitenkin arvioi, että erityisesti valinnanvapausmalliin liittyi suuria kustannusriskejä. Talouspolitiikan arviointineuvosto sanoi samaa. Ja niin edelleen. Samalla Suomen terveydenhuolto on jo maailman kustannustehokkaimpia. Puolueettomat arviot siis sanoivat, että säästöjä ei todennäköisesti saada aikaan, pikemminkin lisää kustannuksia. Mutta mitä näitä ankeuttajia kuuntelemaan, meillä on cool proggis käynnissä! Perustuslakiasiantuntijat talebaneja, tieteentekijät kaiken maailman dosentteja. Uudistukset ovat politiikkapuheessa retorinen keino, sanoo Vuorelma. Viedään maata kohti tulevaisuutta. Samasta laarista tulee myös lupaus räjäyttää systeemi. Retoriikkaa. Varsinainen räjäytys jää tekemättä. ”Aivan kuten startuppeihin liitetään mielikuvia, että ne miettivät asioita uudella tavalla, vaikka sitten tosiasiassa tapa toimia on ihan sama, resurssit vain siirtyvät eri tavalla ja usein niin, että ne siirtyvät valtion rajojen sisältä ulkopuolelle”, sanoo Vuorelma. Sipilän hallituksessa oli jopa erillinen uudistusministeri. Kunta-alan kehittämissäätiön jutussa vuonna 2015 kerrottiin, kuinka ”kuntaja uudistusministeri Anu Vehviläinen (kesk) lupaa, että tällä hallituskaudella kunnat pääsevät uudistamaan ja kokeilemaan”. George Orwell, täältä tullaan! Aivan kuten yritysmaailman hypemarkkinoilla on omat influencerinsa, politiikan uudistusvimmalla on toimittaja Saska Saari koskensa. Ylen ensimmäisen vaalitentin aikaan maaliskuun puolessavälissä Saarikoski twiittasi seuraavaa: ”Ilmasto voi olla tämän hetken tärkein tulevaisuusteema, mutta en ole varma, onko se näiden vaalien tärkein teema, koska Suomen vaikutus ilmastoon on rajallinen, eivätkä puolueiden erot ole suuret. Itse haluaisin kuulla enemmän siitä, miten Suomea uudistetaan.”
18 YLIOPPILASLEHTI NRO 2 2019 ”ELÄMME MAAILMASSA, jossa vallanhaltijat huijaavat meitä. Tiedämme, että he valehtelevat. He tietävät, että me tiedämme. He eivät välitä. Me sanomme, että välitämme, mutta emme tee mitään.” Tämä oli BBC:lle työskentelevän dokumentaristi Adam Curtisin havainto vuonna 2016 julkaistussa dokumentissa Hypernormalisation. Kuulostaa järkyttävän paljon Matias Turkkilalta! Tai Mikael Gabrielilta. Mitä tehdä? Millä tavalla ylläpitää järjestelmällistä epäilyä vallanpitäjiä kohtaan suistumatta valheisiin, kyynisyyteen ja kaiken ironisoimiseen, asenteeseen, jossa millään ei ole enää väliä? Kyynisyys kun voi viedä tilanteeseen, jossa joku poliitikko tai ryhmä poliitikkoja nousee kaiken arvostelun yläpuolelle. ”Niin, se on yksi tärkeimpiä kysymyksiä maailmanlaajuisesti”, sanoo Vuorelma. ”Yhä enemmän näkee sitä, että järjestelmällisellä epäilyllä ei haluta luoda parempaa demokratiaa vaan kyynisyyttä ja pessimismiä, tunnetta, että politiikan kautta ei voida vaikuttaa yhteisiin asioihin.” Vuorelman mukaan muuta ratkaisua ei taida olla kuin jatkaa järjestelmällistä epäilyä laadukkaalla tavalla ja tiedon käyttöön liittyvällä moraalisella selkärangalla. ”Vihjailu kleptokratiasta ilman perustelua ei ole systemaattista epäilyä, se on vain epäluottamuksen hengen levittämistä.” Kansalaiskeskustelu, joka pyrkii parantamaan demokratiaa ja pitämään poliitikot vastuussa, voi kuitenkin näyttää pinnallisesti hyvin samalta kuin huuhaan ja valheiden levittäminen. ”Esimerkiksi Yhdysvalloissa raja näiden kahden välillä on hämärtynyt. Kaikki on vain kritiikkiä, laadullista eroa ei voi tehdä vaikka toisen jutun taustalla olisi satoja tunteja tutkivaa journalismia ja toisen taustalla ei mitään. Miten suojella tätä rajaa Suomessa?” Yksi vastaus on terävöittää kritiikkiä. Poliittinen journalismi voisi esimerkiksi ottaa asiakseen uudistuspuheen tekemisen naurunalaiseksi, niin kuin Izabella Kaminskan kaltaiset journalistit ovat tehneet influencereille ja muille mystikoille. Ei ratkaisukeskeisyydelle, kyllä rankalle mutta perustellulle arvostelulle. Toinen: ehkä politiikka täytyy palauttaa politiikkaan. Ehkä on hyväksyttävä, että demokratiassa jopa erilaiset totuuskäsitykset – niin moraaliset kuin epistemologiset – kilpailevat keskenään, ovat kilpailleet aina. Populistinen ”kyllä kansa tietää” -totuus ja asiantuntijoiden totuus ovat olleet tukkanuottasilla ainakin 200 vuotta. Näin sanoo muun muassa Pennsylvanian yliopiston historian professori Sophia Rosenfeld uudessa kirjassaan Democracy and Truth: A Short History. Ranskan vallankumouksen jälkeen kehittyneeseen demokratiaan on sisäänrakennettu, että totuudella on väliä, mutta samalla kellään ei ole lopullista päätäntävaltaa siihen, mikä on totta. Tämä kitka synnyttää uusia ideoita ja vaatimuksia, joista jotkut hyväksytään ja toiset hylätään. Ainakaan menneisyyttä ei saa ryhtyä nostalgisoimaan, sanoo Johanna Vuorelma. Ei 1970tai 1980-lukua, ei mitään. Lisäksi eteenpäin on menty, ”moderni eettinen järjestys ja sosiaalinen mielikuvasto” (lainattu filosofi Charles Taylorilta) ovat vasta aivan viime aikoina käyneet hierarkkisen moraalikäsityksen viimeisten linnakkeiden, kuten jäykkien sukupuoliroolien, kimppuun. Taylorin argumentin mukaan sukupuoliroolien purkaminen sijoittuu feodalismin kuoleman kanssa samaan jatkumoon. Ilmanko niistä tapellaan. The long and winding road. Muuta ei ole. MUTTA ENTÄ JÄRJESTELMÄN räjäytys, niin kuin Liike Nyt lupaa? Visioiden puutteesta Ylellä valittanut Riku Siivonen kirjoitti 18.3. toisessa kolumnissa, että äänestäminen ei todellakaan kannata. Argumentit olivat paljolti samoja kuin tässä tekstissä: puolueilla ei ole mitään eroa. Äänestämättä jättämisestä puhuminen kuulostaa epäilyttävän paljon Morrisseyn haastattelulta tai nykytuotannolta. Tuskin puolueet äänestämättä jättämistä huomioivat. Apatia sopii aivan hyvin monelle poliitikolle ja politiikalle. Sen sijaan tyhjää äänestäminen, siinä voisi olla ideaa. Se on esimerkiksi José Sara gamon romaanin Kertomus näkevistä lähtökohta. Eräissä kunnallisvaaleissa kansa käy vaaliuurneilla, mutta pääkaupungin tulos poikkeaa muista: äänestysprosentti on lähes sata, mutta äänistä yli 70 prosenttia on tyhjiä. Hallinto säikähtää ja järjestää uudet vaalit. Tulos: äänestämättä jättäneitä nolla prosenttia, tyhjiä ääniä 83 prosenttia. Poliittinen johto panikoi, syyttää tyhjää äänestäneitä terrorismista, määrää poikkeustilan ja lavastaa terrori-iskun oikeuttaakseen vallanpidon. Tyhjä ääni on todellinen järjestelmän räjäytys. Nice dream.
YLIOPPILASLEHTI NRO 2 2019 KOKOOMUKSEN JAANA PELKONEN MAINOSTAA ITSEÄÄN TOLKUN IHMISENÄ. HÄN PUHUU PALJON KISSOISTA: ”SUOMESSA HYLÄTÄÄN TAI TAPETAAN EI-TOIVOTTUNA ARVIOIDEN MUKAAN NOIN 20 000 KISSAA VUODESSA JA VAIN JOKA KYMMENES TALTEENOTTOPAIKKAAN PÄÄTYNYT LÖYTÖKISSA HAETAAN TAKAISIN OMAAN KOTIINSA. TÄLLAINEN KÄYTÖS ON HÄPEÄLLISTÄ EIKÄ KUULU HYVINVOINTIYHTEISKUNTAAN.” KISSOJEN VALLANKUMOUS.
ONKO PAKKO SÄÄSTÄÄ ” K estävyysvaje”, sanoo Paperi T painavantuimalla äänellään Helsingin Sanomien kaksi vuotta sitten tuottamassa ”uutiskäsitteet selkokielellä” -videosarjassa. Paperi T istuu jonkinlaisessa kylpylän pukuhuonetilassa latelemassa viime vaalikaudella usein kuultua talouspoliittista puheenpartta. ”...tarkoittaa sitä rahamäärää, jonka valtion ja kuntien tulee säästää seuraavien kymmenien vuosien aikana. Esimerkiksi meillä Suomessa kestävyysvajeeksi arvioidaan noin 10 miljardia euroa. Luku on korkea, koska väestö vanhenee vauhdilla. Vanhusten hoitoon TARVITTAVAN RAHAN MÄÄRÄ KASVAA ( Paperi T korottaa ääntään, koska joku toinen pitkätukkainen jäbä kuivaa hiuksiaan samassa huoneessa) Samalla. Kun. Työtätekevien. Veronmaksajien. Määrä. Vähenee.” Videon lopussa Paperi T katsoo synkeästi kameraan, niin kuin hän puhuisi faktoista, jotka ovat ikäviä, mutta ehdottoman tosia. Tosia ne ovatkin. Väestö vanhenee samalla kun syntyvyys laskee, ja vanhusten hoiva vaatii tulevaisuudessa ennätysmäärän resursseja. Huoltosuhteen heikkenemisestä johtuva pakko nimenomaan leikata ei ole kuitenkaan mikään neutraali fakta. Uusliberaalin ideologian ohjaamalle talouspolitiikalle on tyypillistä esittää itsensä epäpoliittisena, välttämättömien asioiden vastuullisena hoitamisena. Se lupaa parantaa vapautta ja vähentää sääntelyä laajentamalla markkinamekanismia yhteiskunnassa. Poliittiset valinnat kehystetään niin kuin kyse olisi ainoista järkevistä menetelmistä. Talouspolitiikassa valta on pitkälti valtiovarainministeriöllä, joka laskee kuinka paljon tulee säästää ja kertoo luvut, joiden avulla koalitiohallitukset pystyvät tekemään yhteisiä päätöksiä. Lähtökohta on, että tapa ajatella työtä, kuluttamista tai talouspolitiikkaa ei tulevaisuudessa muutu tai voi muuttua millään tavalla, vaan asiat jatkuvat niin kuin tähän asti. Oletuksia tehdään kymmenien vuosien päähän. Verojen korottaminen ei ole vaihtoehto, koska korottamisella olisi työllisyysvaikutus. Talouden tasapainottamiseen ei voida myöskään ottaa lainaa. Leikata pitää, aina ja jatkuvasti, vaikka lainaa ottamalla tai veroja korottamalla voitaisiin investoida julkisiin palveluihin ja tuottaa niin sanottuja ”hyvän kehiä”, joiden kautta kaikkien hyvinvointi paranisi. Valtion velkaantumisen hillitseminen on pitkään ollut Suomen politiikan tärkeimpiä KIRJOITTI IIDA SOFIA HIRVONEN KUVASI MIKKO RIKALA
YLIOPPILASLEHTI NRO 2 2019 ONKO PAKKO SÄÄSTÄÄ Säästäväisyys on suomalaisten kansallishyve, jolla on perusteltu niin heroiininkäyttöä kuin ilmastonmuutoksen torjumisen hankaluutta. Saavutettua hyvinvointia on jo niin paljon, että ehkä itsetuhoisesta ihanteesta pitäisi luopua. ”Sääs tö-sana lla on positiiv inen kaiku – ikään kuin tämän päivän kieltäy myksil lä rakenta isimme paremp aa tulevai suutta. ” – psykolo gi Risto Näätä nen ”Poika Paavo la syntyi raskaa n taakan alle: suomal aisella vauval la on 25 000 euroa valtion ja kuntien velkaa – ja sekin on vasta alkua.” – Helsin gin Sanom at, 2017
22 PERUNAN LYHYT HISTORIA ANDIEN VUORISTOALUEILLA PERUNAA ON VILJELTY TUHANSIEN VUOSIEN AJAN. SIELTÄ ESPANJALAISET TUOVAT PERUNAN EUROOPPAAN. PERUNA AUTTAA PYSYMÄÄN HENGISSÄ LAIVAMATKOILLA JA VÄLTTYMÄÄN C-VITAMIININ PUUTTEESTA JOHTUVALTA KERIPUKILTA. 1562 1500 PERUNAA RYHDYTÄÄN VILJELEMÄÄN KANARIANSAARILLA. tavoitteita. 1990-luvun alun laman jälkeen talouspolitiikkaa on hallinnut pyrkimys hillitä velkaantumista. Syyt eivät ole ainoastaan uusliberalismissa, vaan toisaalta myös suomalaisen talouspolitiikan eksentrisissä erityispiirteissä. Suomi on maailman 30 vauraimman maan joukossa. Silti täällä yhä käytetään nälkävuosilta tuttua ankaraa retoriikkaa. E x-pääministerin, nykyisen toimitusministeristön johtajan Juha Sipilän hallituksen talousohjelmassa pyrittiin siihen, että velkaantuminen suhteessa bruttokansantuotteeseen taittuisi vaalikauden loppuun mennessä ja ”velaksi eläminen loppuisi vuonna 2021”. Ohjelmassaan hallitus sitoutui koko 10 miljardin euron kestävyysvajeen kattamiseen tarvittavien säästöjen ja rakenteellisten uudistusten tekemiseen hallituskauden aikana. Hallitus on toteuttanut lähes neljän miljardin euron menoleikkaukset. Sote-uudistuksella puolestaan pyrittiin kolmen miljardin euron säästöihin. Toisinkin asian voisi nähdä. ”Valtiovarainministeriön kestävyysvajelaskelmat perustuvat kestämättömiin oletuksiin, jollaisilla voidaan saada mikä tahansa vajelukema”, väittävät Palkansaajien tutkimuslaitoksen tutkijat Pertti Haaparanta, Ohto Kanninen sekä Heikki Taimo Talous ja Yhteiskunta -lehdessä maaliskuussa julkaistussa artikkelissa Kestävyyysvaje johtaa talouspolitiikan harhapoluille. Tutkijoiden mielestä kestävyysvajelaskemia ei pitäisi käyttää talouspolitiikan suunnittelussa. Tutkijat arvostelevat usein esitettyä näkemystä, että valtionvelka jää tulevaisuudessa lasten ja lastenlastemme maksettavaksi. Retoriikka on tyypillinen tapa perustella velkakuria sekä torjua veronkorotuksia ja julkisen sektorin paisumista. Tutkijoiden mukaan väitteet perustuvat joko väärinkäsitykseen tai tarkoitukselliseen harhaanjohtamiseen. Mikään sukupolvi ei ole maksanut pois 1990-luvun lamassa paisunutta valtionvelkaa. Toinen yleinen väite on niin sanottu kotitalousharha: koska tavallisten ihmisten on kyet tävä maksamaan omat velkansa pois, niin myös valtion on tehtävä samoin. Valtio ei ole kuitenkaan verrattavissa yksilöön, joka tilaa pikavippejä ostaakseen lomamatkoja, jotka hän voisi aivan hyvin jättää väliin, jos vain ymmärtäisi omaa parastaan ja hoitaisi talouttaan vastuullisemmin. Valtion on helppo lainoittaa velat aina uudestaan tiettyyn pisteeseen asti. Valtion kannattaakin tuhlata velaksi huonoina aikoina, täsmälleen päinvastoin kuin kotitalouksia neuvotaan tekemään. Investointi esimerkiksi julkisiin palveluihin kun voi pidemmällä aikavälillä olla järkevämpi vaihtoehto. Usein huomautetaan myös, että mallia pitäisi ottaa yrityksistä. Yritysmaailmassa kuitenkin vakavaraisetkin yhtiöt pitävät velkaa vuodesta toiseen maksamatta sitä pois. Esimerkiksi Yhdysvalloissa Apple ottaa velkaa menoja kustantaakseen. Toisin kuin yksilö, valtio on periaatteessa ikuinen. V elka on saksaksi schuld, joka tarkoittaa myös syntiä. Jos evankelis-luterilaiselta kirkolta kysytään, perisynnin pilvi leijailee pienen ihmisen yllä jo syntymästä lähtien. Ihminen on taipuvainen tekemään syntiä, josta myöhemmin rangaistaan. Luterilaisessa mentaliteetissa työ ja talous ovat puolestaan kiinteästi kytköksissä henkiseen elämään, ja työteliäisyys ja ahkeruus ovat osa siveää elämää seurakunnassa. Quelle surprise, kun maan suurimmassa sanomalehdessä sanotaan, että jopa vastasyntyneen vauvan olisi syytä huolestua Suomen järkyttävän suuresta valtionvelasta! ”On huomionarvoista, että vaatimuksia Suomen velkojen maksamisesta ei koskaan kuviteta rohkaisevilla esimerkeillä muista valtioista, jotka olisivat maksaneet velkansa jossain vaiheessa lopullisesti pois. Syynä on yksinkertaisesti se, että tällaisia valtioita ei historiassa todellisuudessa juurikaan löydy”, kirjoittaa tietokirjailija Tommi Uschanov Miksi Suomi on Suomi -kirjassaan. Silti velkaantumista pelätään maassamme enemmän kuin juuri mitään. Syyt kammoon ovat syvällä suomalaisessa psyykessä ja historiallisten sekä maantieteellisten seikkojen vaikutuksessa siihen. Evankelis-luterilaisessa pääomaköyhässä agraari-Suomessa velaksi eläminen on mahdoton tai ainakin sietämätön ajatus. Pula ja puute voivat iskeä koska vain uudestaan, eikä vauraampaa tulevaisuutta ole näköpiirissä. Niin kuin harvemmin kuullussa Rune bergin Maamme-laulun toisessa säkeistössä lauletaan: ” On maamme köyhä / siksi jää ”. Talonpoikaiseen eetokseen kuului velan välttäminen, onhan ”velka veli otettaessa, velipuoli maksettaessa”. Velaksi kuluttaminen merkitsi astumista tielle kohti talon häviötä ja itsenäisyyden menetystä. Tärkeimmät suomalaista talouspoliittista ajattelua luonnehtivat piirteet ovat Uschanovin mukaan yltiöpessimistisyys ja korostunut moralistisuus. Säästäväisyys on Suomessa aina yhdistetty moraaliseen ryhdikkyyteen. Säästäväisyys on ”oikein” ja kunnollista, vaikka seuraukset osoittautuvaisitkin myöhemmin tuhoisiksi ihmisten, ympäristön ja talousjärjestelmän hyvinvoinnin kannalta. Säästäväisyydellä on perusteltu kaikenlaista ilmastonmuutoksen torjunnan vaikeudesta oikeudenkäyntien venymiseen. Mistä rahat , kysytään ensimmäisenä, jopa silloin, kun pitäisi korjata vakava eettinen epäkohta. Esimerkiksi 40-luvulla heroiinia kului lääkekäytössä 25–30 kertaa enemmän kuin muissa länsimaissa. Heroiini oli suomalaisten yskänlääkkeiden ainesosa, mikä mahdollisti väärinkäytön yleistymisen. Kun suomalaisten heroiininkäyttöä ihmeteltiin brittiläisissä sanomalehdissä, suomalaiset perustelivat sen käyttöä säästösyillä: korvaavat valmisteet olisivat kalliimpia. Uschanov käyttää säästäväisyyseetoksen uppiniskaisuudesta esimerkkinä sitä, miten keynesiläistä talousajattelua vastustettiin Suomessa. Suomi on epäkeynesiläinen hyvinvointivaltio, mikä on kaikin puolin kummallista. John Maynard Keynes esittää tunnetussa teoriassaan, että valtiovallan pitää tasoittaa talouden suhdannevaihteluja. Nousukausien aikana ylikuumenemista on hillittävä ja laskukausien tullessa politiikkaa löysättävä. Keynesin pyrkimyksenä oli pelastaa kapitalismi jatkossa sellaisilta kriiseiltä kuin 1930-luvun lama. Maailmalla keynesiläisiä ajatuksia pidettiin rationaalisina ja neutraaleina, kapitalismille myönteisinä. Suomessa samoja ajatuksia pidettiin vapaan markkinatalouden vastaisina ja niihin suhtauduttiin epäluuloisesti ja jopa vihamielisesti. Ne nähtiin ”hiipivänä sosialismina”, itäblokkiin viettävänä vastuuttomuutena. Sen, miten syvälle haudanvakava pessimismi on Suomessa juurtunut, voi nähdä taloudesta käytettävästä käsitteistöstä ja ylipäätään kieleen pesiytyneistä merkityksistä. Toisin kuin englannin kielen depression, joka on kenties ohimenevää oireilua, joka kannattaa hoitaa pois asianmukaisilla lääkkeillä, lama on kohtalokas tila, jossa elintoiminnot YLIOPPILASLEHTI NRO 2 2019 PERUNA ON SÄÄSTÄJÄN VALINTA. VAIKKA HYVINVOINTIVALTIOON EI OLISI ENÄÄ VARAA, PERUNAAN ON.
23 YLIOPPILASLEHTI NRO 2 2019 1600 1700 pysähtyvät. Englanniksi käytetään sanaa stimulus, kun taas suomeksi sana on elvytys – vaivalloinen toimenpide, jolla hengenvaarassa halvaava talousjärjestelmä yritetään käynnistää uudelleen. Ehkei edes kannata yrittää. Lamaan suhtaudutaan kuin luonnonilmiöön, jonka läpi pitää vain kärvistellä stoalaisen mentaliteetin voimin. Kansalliselle eliitille suomalainen yhteiskunta esiintyy jäykkänä ja byrokraattisena järjestelmänä, jonka välttämättömään uudistamiseen talouskriisi tarjoaa sopivan sauman. Kärsimys kenties jopa karaisee agraari-ihmistä, sulattaa pois kelvottomat piirteet ja kasvattaa terveempiä, uuteen markkina-aikaan paremmin sopeutuvaisia kansalaisia. H istorioitsija Juha Siltalan mukaan suomalaiselle mentaliteetille tyypillistä on halu osoittaa kuuluvansa länteen. Siltala on tulkinnut historiaa käyttäen apuna psykologian teorioita ja tutkimustuloksia. ”Länsi” on tavoite ja ihanne, jonka saavuttaminen vaatii eliitin puheissa kansalta itsekuria ja jatkuvaa ponnistelua. ”Länteen kuuluminen oli tärkeä motivaatio EU:hun liittymisessä, ratkaisu oli vain osittain taloudellisesti perusteltu”, Juha Siltala sanoo puhelinhaastattelussa. Jos talouskuri olisi pettänyt, Suomi ei olisi päässyt siirtymään sortuneen Neuvostoliiton reunavyöhykkeeltä Länsi-Euroopan "kovaan ytimeen". ”Kun vuoden 2008 lama tuli, suomalaiset pankit olivat Euroopan pankkeihin verrattuna hyvässä kunnossa. Suurimittainen työttömyys ja viennin tyssääminen tuottivat velkaa, mutta maailmanlaajuiseen lamaan syypäänä ei ollut Sari Sairaanhoitajan palkankorotus vaan keinottelu arvopapereilla ja arvopaperijohdannaisilla”, Siltala sanoo. ”Valtiovarainministeriö ja sen virkamiehet ovat olleet tiukan linjan pitkäjännitteisimmät vaalijat. Heidän näkökulmastaan kansantalouden vakautta uhkaa rahan arvon järkkyminen. Rahan arvoa puolestaan uhkaa liian suuri valtiontalouden alijäämä.” Sotienjälkeisenä aikana aina 1990-luvun Suureen Lamaan saakka Suomen julkinen velkataakka verrattuna muihin maihin oli keskimäärin hyvin pieni. Suomalaisen talouspolitiikan pitkään linjaan on kuulunut niin sanottu kameralistinen periaate: valtion juoksevien tulojen ja menojen on oltava tasapainossa. Toisin kuin monet muut maat, Suomi maksoi toisen maailmansodan aikana ottamansa velat kokonaan pois vakuuttaakseen kansainväliset rahoitusmarkkinat luottokelpoisuudestaan. Velkaa kavahdettiin myös siksi, että Suomi oli pääomaköyhä maa, jossa rahoitusta pyrittiin ohjaamaan teollisuudelle. Pelko siitä, kelpaako Suomi länteen, tulee kaukaa. Suomalaisuusaatteen suurimman herättäjän J. V. Snellmanin aikana käyttöön oltiin juuri otettu hopeamarkka. Nälkävuodet alkoivat, ja Suomea ne koettelivat monia muita maita julmemmin. Syy ei ollut ainoastaan järkyttävän huono tuuri sään suhteen. Kansallisesta budjetista vastannut Snellman ajoi nälkävuosien aikana tiukkaa rahapolitiikkaa, johon eivät kuuluneet esimerkiksi ulkomailta otetut lainat, joilla olisi voitu ajoissa ostaa viljaa Suomen rajojen ulkopuolelta. Talouslinjan arvostelijoille Snellman jyräytti kuuluisan vastauksensa: ”mikä on mädäntynyttä, se sortukoon”. ”Uuden rahayksikön luottokelpoisuus maailmanmarkkinoiden silmissä oli etusijalla. Suomi halusi erottua parempana, lakeja noudattavana länsimaisena vastuunpitäjänä Venäjästä. Vaihtoehto? Luisuminen osaksi idän kaaosta”, Siltala kertoo. Nälänhätä paheni, ja lopulta vuonna 1867 Snellman taipui ottamaan lainaa ostaakseen viljaa nälkäisille. Satamat kuitenkin jäätyivät, eikä viljaa saatu. 150 000 ihmistä kuoli. Kansa kesti nälänhädän kohtalonuskoisesti, kapinoimatta. Se sai alistuvaisuudestaan kiitosta sivistyneistöltä. Nälkävuosien turhuus ja kielteinen vaikutus talouteen on vasta uusimman talousja sosiaalihistorian tulkintaa. 1 990-luvulla Suomeen iski talouskriisi. Neuvostoliitto oli romahtanut. Vallitsi huoli siitä, miten suomalaiset firmat pärjäisivät läntisillä markkinoilla. Samaan aikaan vapaiden pääomaliikkeiden mahdollistama kiinteistökeinottelu kaatui pankkijärjestelmän kriisinä valtiontalouden maksettavaksi. 1980-luvun kulutusjuhla solariumkaappeineen ja höllyvine vesisänkyineen sai päättyä. ”Näistä syntyi velka, jota Viinanen kävi kerjäämässä maailman pankkiireilta. Luottokelpoisuus oli vaarassa. Yksityinen rahalla keinottelu kääntyi kuitenkin eliitin retoriikassa siihen, että kansa oli elänyt kulutusjuhlaa, nyt täytyy ‘kiristää vyötä’, tehdä pidempää työuraa, tyytyä vähempiin korvauksiin ja tinkiä työehdoista”, Siltala selvittää. Viestinnän professori Anu Kantolan mukaan kriisi oli eliitin kaipaama ja toivoma portti markkinavetoisempaan ajatteluun yhteiskunnassa. Se synnytti uuden poliittisen hallinnan tavan. Foucault’laisesti analysoituna koneisto pakottaa taloudessa toimivat subjektit tarkkailemaan ja kontrolloimaan käytöstään rangaistuksen pelossa. Deregulaatio ja sitä seurannut kriisi olivat tie sairailta byrokraattisen tunkkaisuuden vuosikymmeniltä uuteen, vapaampaan ja kaikinpuolin terveempään elämään. Arveluttavien poliitikkojen sijaan saatiin nyt kuunnella talouden asiantuntijoita. Toisin kuin sodassa, talouskriisissä ei ole kyse elämästä ja kuolemasta. Silti 90-luvun lama rinnastettiin Suomessa talvisotaan. Sotaretoriikalla oli helppo perustella se, että taloudellinen tilanne on tragedia, joka vaatii kivuliaita uhrauksia kaikilta. Hyvinvointivaltion koko ja suunta ovat aina olleet poliittisen kamppailun kohteena. Vaikka ideat myönnettäisiin toisinaan kannatettaviksi, aina jonkun mielestä niihin ei juuri sillä hetkellä ole varaa. Näin kertoo historioitsija Ville Yliaska, joka on tehnyt väitöskirjan julkishallinnon muutoksesta ja tutkinut 90-luvun lamaa. Yliaska huomauttaa, että 1990-luvulla sodan muistokulttuuri nousi uuteen kukoistukseen ja vuonna 1997 suomalainen nuoriso oli isänmaallisinta koko Euroopassa. Tähän oli monia syitä: talvisodasta oli vuosikymmenen alussa kulunut 50 vuotta, sotaelokuviin tuli isänmaallisempi sävy, Neuvostoliitto romahti ja veteraanit tulivat muisteluikään. Uusisänmaallisuus ei niinkään yhdistänyt kansaa vaan käänsi osalle selkänsä. Tämän voi Yliaskan mukaan nähdä teksteistä, joita on työttömät lähettivät laman aikana SKS:n Työttömän tarina -kilpailuun. ”Teksteissä toistuu yksilöllistetty häpeä, ”Maailmanlaajuiseen lamaan syypäänä ei ollut Sari Sairaanhoitajan palkankorotus vaan keinottelu arvopapereilla ja arvopaperijohdannaisilla”.
1762 1773 1776 1800 POMMERIN SOTAAN OSALLISTUNEET SUOMALAISET TUOVAT PERUNAN SUOMEEN SAKSASTA. ASIKKALAN SEURAKUNNAN KAPPALAINEN AXELL LAURELL LAATII KIRJASEN, JONKA NIMI ON LYHYKÄINEN KIRJOITUS, POTATESTEN ELI MAAN-PÄRONAIN WILJELEMISESTÄ, SÄILYTTÄMISESTÄ JA HYÖDYTYXESTÄ HUONEN HALLITUXESA. PERUNA-INTOA HERÄTELLÄÄN SUOMESSA. TYRVÄÄN KIRKKOHERRA ANDERS LIZELIUS PITÄÄ MONITUNTISIA PERUNASAARNOJA KIRKOSSAAN JA KIRJOITTAA PERUNASTA JULKAISEMASSAAN SUOMENKIELISISSÄ TIETO-SANOMISSA. KERIPUKKI ON SUOMESSAKIN YLEINEN VAIVA, JONKA PERUNAN MÄSSYTTÄMINEN EHKÄISEE. VALTIOVALTA YRITTÄÄ HOUKUTELLA VILJELIJÖITÄ PERUNANKÄYTTÖÖN KERTOMALLA, ETTÄ PERUNASTA SAADAAN ”KAHVIA” JA SEN LEHDISTÄ TUPAKAN KORVIKETTA.
YLIOPPILASLEHTI NRO 2 2019 1815 1875 1820 TURKULAINEN APTEEKKARI JOHAN JULIN KIRJOITTAA OPPAAN ”NEUWO, KUINGA WIINAA, NIISTÄ SUOMEN MAASA SÄILYWÄISISTÄ JYWÄIN-LAISTA JA MAAN-PERUNOISTA HYÖDYLLISIMÄLLÄ TAWALLA TAITAAN POLTTAA JA PERUNOISTA LEIPÄÄ WALMISTAA.” PERUNA ON TÄRKEÄ RAVINTOLISÄ POHJOISISSA MAISSA TALVIJA KEVÄTKAUTENA, JOLLOIN ON VAIKEA SAADA TUORETTA KASVISRAVINTOA. PERUNAN KÄYTTÖ ON NEUWOISTA HUOLIMATTA PAIKOITELLEN EPÄSELVÄÄ. VILJELIJÄT EIVÄT AINA TIEDÄ, PITÄISIKÖ KASVISTA SYÖDÄ VARSI, MUKULAT VAI KUKAT. VIHERTYNEET PERUNAT AIHEUTTAVAT KOKEMATTOMILLE PERUNANSYÖJILLE KIVISTÄVIÄ VATSANVÄÄNTEITÄ. PERUNA USEIN JAUHETAAN JAUHOKSI JA KÄYTETÄÄN LEIPIIN, MIKÄ ON SUHTEELLISEN MUTKIKAS TAPA HYÖDYNTÄÄ PERUNAA PÄÄASIALLISENA RAVINTONA.
26 YLIOPPILASLEHTI NRO 2 2019 1960 1990 1975 JESS! RASVAISIA HERKULLISEN HÖYRYÄVIÄ RANSKANPERUNOITA SAA GRILLIKIOSKEILTA! PERUNASTA ON MONEKSI, MARKKINOILLA ON ERILAISIA PERUNATUOTTEITA. ON PAISTETTUJA PERUNOITA, ERI TAVOIN MAUSTETTUJA SIPSEJÄ, MUMMON MUUSIA, PYTTIPANNUA, LOHKOPERUNOITA JA RANSKANPERUNOITA. ENSIMMÄINEN CARROLS-HAMPURILAISRAVINTOLA AVATAAN SUOMESSA. RANSKANPERUNAT OVAT VIELÄ SUHTEELLISEN EKSKLUSIIVINEN HERKKU, MUTTA PAKASTAMISEN YLEISTYESSÄ NIITÄ ALETAAN MYYDÄ MYÖS KAUPOISSA. 1900 tunne siitä, että isänmaa on hylännyt ja pettänyt heidät. Yhteiskunnan hiljaiset säännöt, joiden mukaan elämää oli rakennettu, oli rikottu. Ahkeruudesta, säästäväisyydestä ja kovasta työnteosta huolimatta palkintona oli työttömyys. Syyllistävän kulutusjuhlapuheen lisäksi vieläpä työttömyystuesta leikattiin, vaikka elämä oli ollut aina niukkaa. Osa ilmaisi jopa toivovansa sotaa, että itsellä olisi jokin tehtävä.” Taloudellisen talvisodan veteraanit. Sillä nimellä VM:n virkamiehet kutsuivat toisiaan laman aikana. ” Raimo Sailaksen elämäkerrassa on paljon sen tyyppistä puhetta, että me olemme sotaveteraanien lapsia, nyt on meidän vuoromme hoitaa tämä tontti”, Yliaska kuvailee. Sama laulu valtiovarainministeriön virkamiesten maskuliinisesta hyveellisyydestä jatkuu edelleen. Esimerkiksi Helsingin Sanomien keväällä julkaistussa artikkelissa valtiovarainministeriön kansliapäällikkö Martti Hetemäen persoonaa luonnehdittiin tämän eetoksen mukaan. Juttu on kuvitettu mustavalkokuvilla. Muut poliitikot ovat harmaita, vain Hetemäkeen on jätetty värit. ” Hetemäen persoona on niin täynnä velvollisuutta, ettei kenelläkään tule edes mieleen jonkinlainen kotiinpäin vetäminen.” ”’ Martilla on varmasti ego, mutta se on hyvin pieni’, sanoo yksi haastateltava.” ”VM:n virkamiesten kuvaukset toistuvat samanlaisena vuodesta toiseen. Herätään aamuseitsemältä, pitkät työpäivät ja kova kunto. Muut ministeriöt tuhlailevat ja ajavat omaa asiaansa, vain he katsovat kokonaisuuden, koko kansan etua. Olisiko Sailaksen elämänkerrassa ollut kerran maininta niin kovasta krapulasta, ettei kyennyt menemään töihin”, Yliaska sanoo. Jos talouskasvu ei edistä hyvinvointia, eikö sen tavoittelusta säästämällä voisi vain luopua? Politiikan tärkein tavoite tällä hetkellä kun on talouskasvun varmistaminen. Talous sanelee reunaehdot, joiden sisällä yhteiskunta toteuttaa muita tavoitteitaan kykyjensä mukaan. Valtiovarainministeriön virkamiehet päättävät rahan käytöstä, eikä linjauksille juuri ole vaihtoehtoja. Ei ihme, jos kansalaiset kokevat, ettei puolueilla ole eroja eivätkä he äänestämällä kykene vaikuttamaan millään tavoin poliittiseen päätöksentekoon. Yhdysvaltalaiset demokraattisosialistit, kuten Bernie Sanders ja Alexandria OcasioCortez, ovat esittäneet ajatuksen: entä jos yhteiskunta ei palvelisi taloutta vaan talous yhteiskuntaa? Selvitettävänä olisi kuitenkin ilmastonmuutoksen ja kasvavan eriarvoisuuden muodostama tuplakriisi. Cortezin kannattaman Green New Deal -taloussuunnitelman mukaan ympäristökatastrofia vastaan taisteleminen ja mielekkään elämän mahdollistaminen kaikille ovat arvoja, jotka pitäisi laittaa talouskasvun edelle. Green New Deal ja toisaalta siihen liitetty jälkikeynesiläinen moderni rahateoria peräänkuuluttavat toiveikasta tulevaisuutta pelon ja prekaarin ahdistuksen sijaan. Kotimaassa monitieteinen BIOS-tutkimusyksikkö puolestaan esittää, ettei kapea teollisuuspoliittinen katsanto riitä uudistamaan suomalaista teollisuutta vähäpäästöiseksi, vaan sen kylkeen pitää nivoa mittavia satsauksia muun muassa tutkimusja tuotekehittelytoimiin. Green New Dealin kannattajien vastaus kysymykseen, miten mittavat vähäpäästöisen infrastruktuurin hankkeet rahoitetaan, kuuluu: kuten kaikki muutkin laajat yhteiskunnalliset projektit. Nälänhädän aikana ajateltiin, että tämä on ansaittu kohtalomme, laman aikana ajateltiin, että kurjuuteen pitää sopeutua. Nyt ilmastokatastrofi kehystetään Suomessa eskatologiseksi tragediaksi, jonka edessä ei voi muuta kuin joko valehdella, että ei meillä suomalaisilla ole mitään hätää eikä tekemistä ongelman kanssa tai sitten laulaa linkolalaista suruvirttä pettuleipä kainalossa. Ilmastonmuutos on taas yhdenlaisen ”kulutusjuhlan” loppu, kun kaupunkilaisinfluencerit uusine vaatteineen, teinit selfieineen, maakuntien sinkut Temptation Islandilla siemailemassa drinkkiä kookospähkinästä kohtaavat saman uhan; velttoileva nautinto saa väistyä kaikkia tasapuolisesti kurittavan tuhon tieltä. Taistelu vaatii kaikilta kuluttajan uhrauksia, mutta kaikenlaista aktiivista toimintaa pidetään lähtökohtaisesti arveluttavana. Kun aktivisti kiipeää eduskuntatalon pylvääseen tai nuoret lakkoilevat koulupäivänä ja vaativat poliittisia tekoja, niin jo huolestutaan, että täysin väärä toimintatapa. Tekevätkö nuo lapset edes arjen reipasta ilmastotekoa, lautasen syömistä tyhjäksi kouluruokalassa? Yliaska huomauttaa, että Suomi on ”vastavallankumouksen maa”. ”On esitetty, että utopioiden ajatteleminen on Suomessa erityisen vaikeaa. Siihen liittyy suomen kielen ja mielen konkreettisuus”, Yliaska sanoo. Suomen kielessä asiat ovat niin kuin ovat, vaihtoehtoisten todellisuuksien kuvittelu on turhaa haihattelua. Suomalaiset sananlaskut ovat käänteistä agraari-self-helpiä, joka ei oikeastaan auta ketään parantamaan tilannettaan. ”Kun on lusikalla annettu, ei voi kauhalla vaatia.” ”Mikä ei tapa, se vahvistaa.” Tällaisten tylytysten avulla ihmiset ovat sinnitelleet hampaat irvessä kohtalonomaisissa tilanteissa. On sivistyneistön etu, kun kansa ei politisoidu liikaa. Esimerkiksi Anton Monti ja Pontus Pu rokuru ovat esittäneet, että vuoden 1968 poliittista liikehdintää vähäteltiin tarkoituksella aikansa mediassa ja myöhemmässä historiankirjoituksissa. Samantyyppisiä piirteitä on ilmassa nyt, kun nuorten ilmastoliikehdintä kehystetään sympaattiseksi sukupolvikokemukseksi, jolle aikuisten on asetettava terveet rajat. ”Ei aikaisempikaan hyvä kehä ja hyvinvointivaltio edennyt ilman poliittista taistelua. Todella pienistä asioista käytiin isoja vääntöjä, mutta ehkä vasta jälkeenpäin huomattiin, että samalla toteutui iso rakenteellinen muutos”, Yliaska sanoo. Vaihtoehtoisten rakenteiden muotoilemisella alkaa olla kiire. Kestävyyslaskelmat on tehty 50 vuoden päähän, emmekä edes tiedä, onko koko planeetta tätä menoa silloin elinkelpoinen paikka. ”Onko vähemmän vähemmän? Yltäkylläisyyden näkökulmasta ei. Se voi tarkoittaa enemmän aikaa tärkeiden asioiden ja läheisten parissa. Väkevämpiä ihmissuhteita, laadukasta kasvatusta, hoivaa ja sivistystä. Ja tietoisuutta siitä, että yksilöinä ja kollektiivisesti emme ole osa tulevaisuuden tuhoavaa koneistoa” , kirjoittaa BIOS-tutkimusyksikkö ekologisesta jälleenrakennuksesta. Vähäisemmän kulutuksen ei tarvitse tarkoittaa vyön kiristelyä ja kurimusta, vaan suhteen määrittymistä koko planeettaan uusiksi. Yhteiskuntamme on joka tapauksessa kehittynyt jo sen verran, ettei meidän tarvitse elää puoliksi agraarinationalismin itseinhoisessa todellisuudessa. Siinäpä peruna pohdittavaksi, Snellman.
YLIOPPILASLEHTI NRO 2 2019 KIRJOITTI IIDA SOFIA HIRVONEN FONTTI JAAKKO SUOMALAINEN 2000 2017 2019 2018 1999 2000 POPEDA TEKEE KAPPALEEN, JOSSA LAULETAAN ”EN KAIPAA HODARIINI SRIRACHAA / ONNELLINEN OLEN VAAN KUN SAAN LIHAA JA PERUNAA.” SUKLAASIPSIT TULEVAT KAUPPOIHIN. PERUNAN SYÖMINEN ON ILMASTOTEKO. ESIMERKIKSI TRENDIRUOKA AVOKADO EI OLE EKOLOGISESTI KESTÄVÄÄ, SILLÄ YHTEEN KILOON KULUU JOPA 2000 LITRAA VETTÄ. IPCC:N ILMASTORAPORTTI JULKAISTAAN. MUMMON MUUSI SPONSOROI TUUKKA TEMOSEN VALMENTAJA-ELOKUVAA, JOKA KERTOO JARI SARASVUON ELÄMÄSTÄ. PRINGLES-SIPSIT SAAPUVAT SUOMEEN JA NIISTÄ TULEE NUORISOSUOSIKKI. TAVANOMAISISTA PERUNALASTUISTA POIKETEN PRINGLESIT PAINETAAN TAIKINAMASSASTA ENNEN PAISTAMISTA, MINKÄ ANSIOSTA NE OVAT SÄÄNNÖLLISEN MUOTOISIA JA MAISTUVAT OUDOSTI PERUNAMUUSILTA. JUTTUA VARTEN ON TAUSTAHAASTATELTU MYÖS TALOUSPOLITIIKAN TUTKIJA TIMO HARJUNIMEMEÄ.
YLIOPPILASLEHTI NRO 2 2019 JUKKA KEKKONEN oikeustieteen tohtori professori Helsinki FILOSOFIAN MAISTERI TOHTORIKOULUTETTAVA Tea Törmänen DIPLOMI-INSINÖÖRI TOHTORIKOULUTETTAVA Tuomas Tiainen DIPLOMI-INSINÖÖRI DATA-ANALYYTIKKO Juhani Kähärä Jukka-Pekka Muotio INSINÖÖRI, AUTOMAATIOASIANTUNTIJA Joni Ojala OPISKELIJA Äänestä Liberaalipuolue eduskuntaan. SAMELI SIVONEN EDUSKUNTAAN AMANDA PASANEN & PYSÄYTETÄÄN ILMASTONMUUTOS MAKSUTON KOULUTUS KAIKILLE EI LAINAA VAAN PERUSTULOA 42 39 Vihreiden nuorten puheenjohtaja, taloustieteen opiskelija Vihreiden nuorten puheenjohtaja, ympäristötieteiden opiskelija Tilaa Ylioppilaslehti osoitteesta ylioppilaslehti.fi/tilaajapalvelut. Kestotilaus: 28,50 e / vuosi Opiskelijatilaus: 14,50 e / vuosi
Museokatu 10 +358 9 580 77 222 www.urhospub.fi REAL ALE REAL FOOD REAL PUB Puoluekannasta riippumatta oluet nautitaan Urkissa! Ilmastonmuutos ja rasismi pysäytetään nyt. Maksaja: Fatim Diarran kannatusyhdistys. fatimdiarra.fi 26 Fatim Diarra Koska eduskunta kaipaa asennetta. 26 AVOIN. JUURI SINULLE. DRAAMAA OPPIMISEEN JYVÄSKYLÄN YLIOPISTON AVOIN YLIOPISTO OPISKELE KIRJOITTAMISTA AVOIN.JYU.FI AVONEUVO@AVOIN.JYU.FI 040 576 7760 Draamakasvatuksen opinnot Jyväskylässä ja Helsingissä. Haku syksyllä alkaviin draamakasvatuksen opintoihin: Haku syksyllä alkaviin kirjoittamisen opintoihin: Ilmaisutaidon aineenopettajakelpoisuuteen vaaditaan opetettavan aineen opintojen lisäksi ylempi korkea-koulututkinto ja opettajan pedagogiset opinnot (60 op). Innostu ja aloita opiskelu Suomen suosituimmassa avoimessa yliopistossa. Meillä on laajat verkko-opintojen mahdollisuudet. Opintojen hinta on enintään 15 e opintopisteeltä. Tutustu tarjontaamme! / AINEOPINNOT 22.4.–10.5.2019 / PERUSOPINNOT 5.8.–16.8.2019 / PERUSOPINNOT 8.4.–23.4.2019 IL M O IT U K S EN M A K S AV AT P ET R A N TU K IR Y H M Ä JA LA U R IN TU K IY H D IS TY S ILMASTON, KOULUTUKSEN JA YHDEN VERTAISUUDEN PUOLELLA Vasemmiston HYYläiset ehdokkaat Helsingissä 11 LAURI LINNA Vasemmisto-opiskelijoiden puheenjohtaja Oikeustieteen ylioppilas 13 PETRA MALIN Tohtorikoulutettava, sosiaalityöntekijä (VTM), Kaupunginvaltuutettu, kasvatusja koulutuslautakunnan jäsen
30 KIRJOITTI ANTON VANHA-MAJAMAA KUVITTI VIIVI PROKOFJEV . .
31 änä talvena olen ollut väsynyt. Olen valvonut liian myöhään, maannut sängyssä läppärin kelmeässä valossa ja elämöinyt. Ujuttanut kirjoja tietokoneen alle, ettei se kuumenisi. Kaksi kertaa se on tippunut lattialle, kun olen ollut niin fiiliksissä. Olen haistanut Etelä-Kiinan meren suolan ja tuntenut hiekkakirppujen pistelyn jalkapohjissani. Kärsinyt nälän kaivertamasta kuopasta mahassa ja tuskaillut, kun hikinen ote kirpoaa puutolpasta. Olen istunut heimoneuvostossa, kuunnellut Jeff Probstin ohjailevia kysymyksiä ja kilpailijoiden paljastavia vastauksia ja pähkäillyt, voiko mihinkään luottaa. Purrut kynteni ja kynsinauhani rikki. Ja sitten ihaillut kerta toisensa jälkeen, kuinka mestaripelaajat ovat kääntäneet kaiken päälaelleen onnistuneella blindsidella tai power shiftillä. Olen klikannut next episode, vaikka silmäni ovat jo lurpanneet. Rakastan jalkapalloa ja Counter-Strikea, joissa pelitavat vaihtuvat vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen ja joiden taktiset ulottuvuudet ovat loputtomat. Rakastan tarkkailla pelaajien ryhmittymistä ja arvailla strategiaa. Fanittaa jalkapalloseura Tottenham Hotspuria ja hurrata suomalaisen CS:GO-joukkue ENCE:n turnausvoitoille. Mutta peli, jolle olen menettänyt täysin sydämeni, on Survivor. Aikamme kaunein ja monipuolisin peli. ina se ei sitä ollut. Ruotsalaiseen Robinsoniin (1997–) perustunut Survivor käynnistyi Yhdysvalloissa 31. toukokuuta 2000 ja Suomessa MTV3:lla vuotta myöhemmin nimellä Selviytyjät. Ohjelma etenee pääpiirteittäin näin. Joukko tavallisia ihmisiä jaetaan heimoihin keskelle villiä luontoa. Tasaisin väliajoin heimot kilpailevat keskenään palkinnoista ja koskemattomuudesta. Heimo, joka ei saa koskemattomuutta, äänestää pois yhden jäsenistään. Puolivälissä heimot yhdistetään ja Survivor muuttuu joukkuekilpailusta yksilökilvaksi. 39 päivän jälkeen finaalikolmikko tai -kaksikko asetetaan raadin eteen. Raadin muodostavat pelistä viimeisenä pudonneet 7–9 kilpailijaa. He äänestävät, kuka finalisteista saa miljoonan dollarin pääpotin. Alkuun Survivor keskittyi nimensä mukaisesti selviytymiseen. Helteeseen, eristäytyneisyyteen ja niukkuuteen. Ohjelma tarjosi kilpailijoille säkit riisiä ja machete-veitsen.
32 YLIOPPILASLEHTI NRO 2 2019 Palkintohaasteista saattoi voittaa kalastusvälineitä tai pressun. Kurjuus, askeesi ja fyysinen kuritus muodostivat Survivorin perustan. Survivor oli kaikesta luopumisen romantiikkaa. Unpluggingia, digi-detoxia ja off the grid -nostalgisointia. Robinson Crusoe -larppia. Survivalismipornoa. Kakkoskaudella liikuttiin jo vaarallisilla vesillä, kun hiukset alkoivat lähteä Elisabethin päästä ja elintoiminnot sammua. Sarjaa mainostettiin spektaakkelina, jossa saarelle haaksirikkoutuneet taistelevat henkiinjäämisestään ja viimeisenä seisova vie mukanaan kirstullisen riihikuivaa. Markkinoinnissa korostui darvinistinen luonnonvalintaretoriikka, survival of the fittest, sekä ajatus luontoa ja sen voimia vastaan taistelevista urheista amerikkalaisista. Vieraita kulttuureja eksotisoitiin häikäilemättä ensimmäisestä kaudesta lähtien. Selviytyjät jaettiin heimoihin, koskemattomuussymbolit muistuttivat epämääräisiä vieraskulttuurisia artefakteja ja välillä kisaajat sutivat kasvoilleen sotamaskit ikään kuin kanavoidakseen jotain alueelle ominaista. Myöhemmillä kausilla paikallisia alkuperäiskansoja ”kunnioitettiin” tutustumalla heidän ”ikiaikaisiin tapoihinsa” ja osallistumalla heidän ”seremonioihinsa”, mutta rivien välissä kyse oli länsimaisen sivistyksen rinnastamisesta alempiin, alkukantaisiin kulttuureihin. Kirjassaan Reality Bites Back (2010) Jennifer Pozner nostaa tikunnokkaan erityisesti Keniaan sijoittuneen kolmoskauden, jolla paikalliset samburut esitettiin mykkinä villeinä, jotka uhraavat lehmiä ja juovat niiden veret. Seikkailun ja indianajonestelun lisäksi Survivorin tekijät lupasivat katsojille sosiaalisen kokeen, jossa kilpailijat unohtavat kameroiden läsnäolon ja paljastavat kaikelle kansalle todelliset luontonsa. Kuka menettää hermonsa? Kuka sekoaa? Ketkä päätyvät sänkyyn? Hype puri, ja Survivorista tuli ennennäkemätön tv-sensaatio. Elettiin aikaa ennen realityhirmuja Temptation Island, Bachelor, Joe Millionaire ja The Amazing Race. Big Brotheria oli tehty yksi kausi Alankomaissa ja Robinsonia muutama Ruotsissa. Yhdysvalloissa pyöri MTV:n The Real World, eräänlainen BB:n esiaste, jota harva otti vakavasti. Alkuun selviytyjät eivät oikeastaan edes pelanneet. Haasteet olivat lyhyitä ja yksinkertaisia. Valtaosa ohjelma-ajasta syötiin riisiä, vitsailtiin nuotion äärellä ja nuristiin kameralle kaikesta, mikä kanssakisaajissa risoi. Ohjelma arvosti käsistään käteviä survivalisteja ( Richard, B.B., Gretchen) ja nuoria hottiksia ( Greg, Colleen, Jenna). Jälkimmäisten keskuudessa lempikin oli leiskua. Selviytymisen ohella Survivor oli tirkistelyä. Halpaa ja alhaista voyeurismia, jonka B ig Brother hioi pari vuotta myöhemmin huippuunsa. Television ja yhteiskunnan turmiota, kuten tavattiin sanoa. itten tapahtui jotakin, mitä tuottajat eivät olleet aavistaneet. Ensimmäisen kauden neljännessä jaksossa Richard Hatch perusti liittouman. 38-vuotias yrityskouluttaja teki realityohjelmasta hetkessä oikean pelin ja itsestään Survivor-jumalan, jolle seuraavat pelaajasukupolvet tulisivat kumartamaan. Richardin liittoumaan kuuluivat Rudy, Sue ja Kelly. Heillä ei ollut numeerista ylivoimaa, mutta koska muut äänestivät ihan miten sattuu, liittouma eteni loppuun saakka. Viitosjaksossa he järjestivät sarjan ensimmäisen blindsiden – kollektiivisen siirron, joka tulee muille yllätyksenä – pudottamalla Raamattuunsa takertuneen Dirkin. Tästä eteenpäin liittouman oli helppo äänestää muut ulos yksi kerrallaan. Tältä varhaisimmat šakkipelit varmaan näyttivät. Kun joku ensimmäisenä oivalsi, että upseerit ovat avainasemassa ja keskustan hallinta on kaiken a ja o, eikä muilla ollut vielä aavistustakaan. Pelaajat ja yleisö eivät Richardin pelityyliä arvostaneet. He ajattelivat liittoumien ja keplottelun rikkovan koko ohjelman. Kun Colleen äänestettiin pois saarelta, hänen viimeiset sanansa muille olivat ”be nice, play fair”. Tuottaja Mark Burnett oli myös harmissaan. Hän oli visioinut sarjan selviytymisdraamaksi, jossa heikoimmat ja ärsyttävimmät putoavat, kunnes vahvin voittaa. Richardilla oli iso maha ja isompi ego, ja hän tykkäsi kekkuloida alasti. Ensimmäisessä jaksossa hän ärsytti muita niin, että oli vaarassa hävitä heti. Harkitut siirrot ja älykäs sosiaalinen peli pitivät Richardin kuitenkin pelissä loppuun saakka. 50 miljoonaa amerikkalaista katsoi suorana, kun hänet kruunattiin voittajaksi, sole survivoriksi, elokuussa 2000. ”Richard Hatch oli niin paljon meitä edellä ensimmäisellä kaudella”, juontaja Jeff Probst sanoi Ben Blackerin juontamassa The Writers Panel -podcastissa vuonna 2016. ”Hän perusti ensimmäisen liittouman. Meillä ei käynyt mielessäkään, että osallistujat
YLIOPPILASLEHTI NRO 2 2019 34 työskentelisivät yhdessä. Nyt se tuntuu niin perusasialta.” Verkkomedia Kill Screen arvioi, että Survivor muuttui ensimmäisellä tuotantokaudellaan romanttisesta haaksirikkoseikkailusta oikeistolibertaristi Ayn Randin ”märäksi uneksi, jossa alaston mies käyttää ihmisiä vessapaperina metsästäessään taloudellista täyttymystä”. ”Kiitos Richard Hatchin, Survivor muuttui Gilliganin saaresta Kärpästen herraksi.” Toisella tuotantokaudella osallistujille oli jo selvää, ettei pelissä selviä ilman liittoumaa. Hiljalleen katsojatkin ymmärsivät, että miljoonan eteen täytyy juonia, keplotella, tehdä lupauksia ja sitten rikkoa niistä useimmat. Selviytymistaistelusta alettiin siirtyä laskelmoituun ihmisšakkiin. Survivor muuttui ihmisdokumentista strategiapeliksi. Stanfordin vankilakokeesta Starcraftiksi. Luojan kiitos, että muuttui. erkkoräiskintäpeli Counter-Striken idea on yksinkertainen. Kaksi viisihenkistä joukkuetta, terroristit ja erikoisjoukot, taistelevat kentän herruudesta. Terroristit voittavat asentamalla pommin tai tappamalla vastustajat. Erikoisjoukkojen tehtävä on estää isku. CS ilmestyi syksyllä 2000 ja nousi hetkessä maailman suosituimmaksi nettipeliksi. Yläasteiden atk-luokissa kaikuivat laukausten äänet ja ” fire in the hole” -huudot. Pelaajat muodostivat ”klaaneja” ja alkoivat kilpailla toisiaan vastaan. Pian myös rahasta. 19 vuotta myöhemmin CS – jonka viimeisin versio Counter-Strike: Global Offensive ilmestyi vuonna 2012 – on yhä maailman suosituimpia videopelejä ja e-urheilulajeja. Miten tämä on mahdollista, vaikka pelin grafiikat ovat auttamatta vanhentuneet, eikä peruskonseptiin ole juuri kajottu? Vastaus piilee metapelissä. Tavat, joilla CS:n ja Dota2:n kaltaisia suosittuja verkkopelejä pelataan, muuttuvat jatkuvasti. Joukkueet ja pelaajat reagoivat toistensa tekemisiin, oppivat uusia temppuja ja keksivät tapoja häiritä vastustajan harjoittelemia kuvioita. Yleensä yksi joukkue dominoi globaalisti tietyn aikaa tietyllä tyylillä, ja tämän voittaakseen muiden täytyy kehittää uusi tapa voittaa. Sen myötä pelin metapeli muuttuu. CS:ssä metapeliin voidaan kajota esimerkiksi käyttämällä Molotovin cocktaileja uusilla tavoilla tai sijoittamalla kierroksen alussa rahaa lisävarusteisiin, joilla muut eivät näe arvoa. Joskus ratkaisut poikivat kokonaan uusia taktiikoita, joita käytetään voitokkaasti, kunnes muut oppivat pelaamaan niitä vastaan – tai kunnes pelinkehittäjät nollaavat ne uudella pelipäivityksellä. Päivityksillä pyritään paikkaamaan pelistä löytyneitä porsaanreikiä ja tasoittamaan pelikenttää niin, ettei voittava taktiikka pysy voittavana loputtomiin. Tähtäimessä on ikuinen peli. Kilpapelin ikä määrittyy sen mukaan, kuinka paljon sen metapelissä on liikkumavaraa. Siksi CS-voittajille jaetaan yhä vuosittain kymmeniä miljoonia taaloja ja Starcraft 2 -strategiapeliä hakataan kymmenettä vuotta. Ja siksi Survivor on 19 vuotta ja 38 tuotantokautta debyyttinsä jälkeen elinvoimainen, kiinnostava ja arvaamaton kokemus. Survivorin tuottajat ovat kausi kaudelta reagoineet siihen, miten peliä pelataan. Sen historia on tuottajien/pelinkehittäjien ja osallistujien/pelaajien välistä kilpajuoksua. Kun pelaajat ovat oppineet tavat pärjätä, pelinkehittäjät ovat rukanneet pelimekaniikkaa uusiksi säännöillä, elementeillä ja twisteillä. Esimerkki: Cookinsaarten kaudella (13.) Yul löysi kätketyn koskemattomuussymbolin, jolla saattoi nollata saamansa äänet heimoneuvoston lopuksi. Muut heimolaiset saivat kuulla asiasta. Symboli oli niin tehokas, ettei kukaan voinut koskea Yuliin, joka eteni lopulta finaaliin asti ja voitti koko pelin. Seuraavalla kaudella pelimekaniikkaa rukattiin niin, että kätketty koskemattomuussymboli piti käyttää ennen ääntenlaskua. Tämä mahdollisti uudenlaisen blindsiden – jos Yulin kaltaiselle pelaajalle saatiin uskoteltua, ettei kukaan äänestä häntä, hänet saatettiin pudottaa pelistä niin, että symboli jäi käyttämättä. 15. kaudella mesomorfinen haudankaivaja James putosikin kaksi koskemattomuussymbolia takataskussaan. Legenda syntyi välittömästi. urvivor on pyörinyt televisiossa kohta 20 vuotta ja muuttunut ällistyttävän paljon. Ensimmäisellä kaudella Borneossa kyse oli kurjistetusta avaraluontoilusta. Jaksot oli leikattu verkkaiseen rytmiin, joka korosti leirielämän virikkeettömyyttä.
35 YLIOPPILASLEHTI NRO 2 2019 20. kaudellaan Survivor oli jo ihan nextillä levelillä. Heroes vs. Villains (2010) laittoi vastakkain ohjelman historian kuuluisimmat hyvikset ja pahikset ja teki näkyväksi sen, että peliin oli syntynyt kokonaan uusi sukupolvi. Vanhat konkarit Colby (2. kausi), Jerri (2. kausi) ja Rob (4. ja 8. kaudet) olivat uudempien pelurien kynsissä hätää kärsimässä. Russell Hantz (19. kausi) jallitti pariinkin otteeseen Kummisetä-Robia, jolle pelin modernit hienoudet, kuten kätketyt koskemattomuussymbolit, olivat vieraita. Jerri sanoitti eron heimoneuvostossa hyvin: ”Peli käynnistyy nykyään välittömästi. Kaikki yrittävät rakentaa liittoumia ensi hetkestä lähtien. Samalla perinteinen selviytyminen ei ole yhtään niin tärkeää.” Joulun alla 2018 päättyi Survivorin 37. tuotantokausi, jonka teema oli Daavid vastaan Goljat. Siinä rytmi on vieläkin hurjempi. Pelaajat alkavat heti rannalle päästyään tunnustella, juonitella ja liittoutua. Varsinainen selviytyminen ja ympäristöeksotiikka on unohdettu kokonaan. Ei enää mehustelua Mikronesian, Gabonin, Filippiinien tai Cookinsaarten villillä ja arvaamattomalla luonnolla, mutatulivuorilla ja elefanteilla. Vielä ykköskaudella kisaajat vaelsivat heimoneuvostoon läpi pitkän ja vaarallisen, myrkkykäärmeiden kansoittaman metsäpolun. Nyt he pölähtävät sinne kuin teleportilla. Samalla ohjelman riippakiveä, kulttuurista omimista, on himmattu. Vieraiden kulttuurien eksotiikalla ja muinaisella mystiikalla flirttaillaan yhä, mutta pahimmat ylilyönnit ovat onneksi historiaa. Survivor on löytänyt pysyvän kodin Fidziltä, jossa viimeiset kuusi tuotantokautta on kuvattu. Kun tuotanto pysyy paikallaan, tuottajat voivat keskittyä pelimekaniikan hiomiseen. Mukana onkin kaikenlaisia uusia pelivälineitä, kuten idol nullifier eli symbolinnollaaja ja vote steal eli äänivarkaus. Niiden oikea-aikainen käyttö on suurta taidetta. Kun selviytyminen on sivuroolissa, dialogista valtaosa on nyt metapuhetta, jossa pelaajat analysoivat omaa paikkaansa pelissä ja yrittävät pitää viittätoista palloa ilmassa samaan aikaan. Ainakin näitä kysymyksiä täytyy vuoden 2018 Survivorissa miettiä päivittäin: . Keneen voin luottaa? Kuka voi luottaa minuun? . Kenet minun kannattaa ottaa kanssani finaaliin? . Onko liittoumani riittävän vahva? Pitäisikö liittoumia olla yksi vai useampi? . Suosinko alussa joukkueen vahvuutta vai eliminoinko jo pahimpia vastustajiani? . Pitäisikö minun miettiä haluamaani lopputulosta ja laskea sieltä taaksepäin liikkeet, joita muiden täytyy haluta tehdä (kuten Boston Rob myöhemmillä kausillaan teki)? Vai pitäisikö keskittyä joukkueen tai itseni vahvuuteen joka tilanteessa (kuten James on aina tehnyt)? . Miltä Survivor-cv:ni näyttää? Tarvitsenko lisää ”isoja siirtoja”? . Onko Survivor-tarinani raatilaisten silmiin vetoava? . Olenko suututtanut ketään? Jos olen, miten lepyttelen heidät niin, että he äänestävät minut voittajaksi? . Onko jollakulla kätketty koskemattomuussymboli? . Miten löydän kätketyn koskemattomuussymbolin? . Kerronko muille löytäneeni koskemattomuussymbolin? . Miten käytän koskemattomuussymbolini oikein? Pelaanko sen itse vai pelastanko liittolaiseni? . Miten käytän symbolinnollaajani ( idol nullifier) oikein? . Miten käytän äänivarkauteni ( vote stealer) oikein? . Kun palaan heimoneuvostosta leiriin, mistä löydän uuden koskemattomuussymbolin? Viimeisimmän sukupolven pelaajat ovat hurjan eteviä. Toki mukana on tasapainon vuoksi pari amatööriä (katson teitä, Natalia ja Dan), mutta parhaat ovat parempia kuin koskaan. Heidän katsominen on kuin seuraisi autopeli Rocket Leaguen mestaruusturnausta, jossa jokainen liike on millintarkka ja turhasta riisuttu. Nämä pelaajat ovat taiteilijoita, suuria mestareita. En voi kuin kikatella, tuulettaa ja painaa 45 minuutin välein next episode. Suosikkipelaajani Christian on katsonut Survivoria 14-vuotiaasta lähtien. Hän tuntee pelin kuin omat taskunsa. AJC:n haastattelussa Christian kuvailee Survivoria šakkia monimutkaisemmaksi. ”Se on kuin 3D-šakkia 19 kanssapelurin kanssa. Aina välillä Jeff Probst tulee ja poistaa kuusi nappulaa pelilaudalta.” nsimmäinen Suomessa esitetty tuotantokausi oli The Australian Outback, joka oli käynnistynyt Yhdysvalloissa samana keväänä 2001. Oli tavatonta päästä seuraamaan tv-sarjaa
37 YLIOPPILASLEHTI NRO 2 2019 näin tuoreeltaan. Elettiin aikaa ennen warettamista, joka pakotti levittäjät tuomaan suosikkisarjat muille markkinoille nopeasti. Survivorin kohdalla tuoreus oli tärkeää, sillä verkossa elämöi jo miljoonien fanien lauma ja spoilerit olivat todellinen uhka. Eihän jalkapallo-otteluitakaan televisioida vuosien viiveellä. Australiasta muodostui monelle suomalaiselle rakkain kausi. Niin minullekin. Huippuhetkiä riitti. Jerrin über-pahuus. Kel ja kuivaliha. Nuotioon pökertyvä Mike. Tinan kylmä ja tunteeton katse, kun hän äänesti liittolaisensa Mad Dogin pihalle. Salskea Colby, joka puhkesi finaalissa raivokkaisiin ”yeah!”-tuuletuksiin, kun Tina korjasi potin. Istuin telkkarin ääressä. Olin kaksitoista ja kuolasin Elisabeth Filarskia, ensimmäistä realityihastustani. En tiennyt, että hän aloittaisi myöhemmin uran konservatiivisena tv-juontajana muun muassa Fox Newsin aamuohjelmassa. Ensimmäisen kauden jälkeen olin koukussa ja katsoin seuraavat uskollisesti. Jakso joka lauantai kello 21. Ihmettelin Kenian kuivuudessa kuihtuvaa Big Tomia, nauroin Kathylle, joka pissasi merisiilin pistämän Johnin kädelle, palvoin Marquesas-kauden Kummisetää siteerannutta mestaripeluri Robia (”pelko pitää ihmiset uskollisina”) ja kikattelin Jonny Fairplaylle, joka valehteli isoäitinsä kuolleen. Haaveilin pääsystä ohjelmaan. Haaveilen yhä. Ongelma on, että viime aikoina Suomen Selviytyjissä on nähty vain julkkiksia. Lolaodusogia, kallepalandereja ja sarachafakeja. Tylsää. Julkkisohjelmissa pelataan ihan eri säännöillä. Osallistujat ovat toisilleen tuttuja, ja harvalla on todellista tarvetta palkintorahalle – toisin kuin oikeassa Survivorissa, jossa tavan talliaiset pitävät pääpotin voittamista ja ylipäätään telkkariin pääsemistä ainutkertaisena tilaisuutena tehdä jotain elämällään. Maaliskuussa 2019 kuulin Nelosen suunnittelevan tavisSelviytyjiä. Vihdoin! Googlasin hakulomakkeen kädet hioten. Haku oli mennyt umpeen helmikuussa. Tuntui kuin minua olisi lyöty koskemattomuussymbolilla naamaan. Valvoin yhden yön surkutellen sitä, kuinka suvereenisti olisin peliäni pyörittänyt. Suomalaisten peli ei varmasti olisi niin sofistikoitunutta kuin yhdysvaltalaisten. Tuskin kukaan olisi opiskellut Tony Vlachosin, Tina Wessonin ja Parvati Shallow’n pelityylejä ja rutistaisi niistä ydinmehuja omaansa. Toisen yön valvoin miettien, miksi oikeastaan halusin mukaan. Tajusin, että Survivorissa viehätti sama kuin muissakin peleissä. Kaikessa sykkyräisyydessäänkin Survivor on selkeä ja yksinkertaistettu versio ihmiselämästä. Se on pakoa todellisuudesta. Simulaatio, jossa kaiken voi palauttaa pelitaktiikkaan, ja jossa kuka tahansa voi pärjätä. Kunhan pelaa hyvin. iasmassa oli keväällä 2017 esillä Rei ja Meriläisen teos nimeltä Survivor. Se oli videopeli, jossa kisattiin yhdeksää muuta selviytyjää vastaan Kiasman museorakennuksessa. Vaikutteita oli otettu paitsi tv-formaatista, myös verkossa pelattavista Orgeista – verkkoroolipeleistä, joissa simuloidaan suosikkirealityja Survivorista Big Brotheriin. Pelin hahmot juttelivat paitsi pelitaktiikoista, myös siitä, mitä pelaaminen heille merkitsi. Mieleeni jäi vetäytyvän ”Marcon” kommentti siitä, miksi hän halusi pärjätä. ” Like if I proved myself through success in the game, it would somehow make up for what I’m inherently lacking.” Kiasman tekemässä videohaastattelussa Meriläinen sanoo pelien viehättävän häntä, koska ne toisintavat oikean maailman asioita helpommin ymmärrettävissä ja hallittavissa blokeissa. Peleissä on helpompi ennakoida tekojen vaikutukset ja kehittää strategia, jolla pärjätä. Juuri niin. Pelien kauneus on siinä, että ne, toisin kuin elämän, voi palauttaa peliteoreettisiin työkaluihin – vangin dilemmaan, Nash-tasapainoon, erilaisiin matriiseihin. Peleissä voi menestyä laskemalla ja laskelmoimalla, valmistautumalla ja harjoittelemalla. Survivor on videopeliä monimutkaisempi, koska kyseessä on sosiaalinen mittelö, jossa korostuvat inhimilliset uskollisuuden, rehellisyyden ja ansaitsevaisuuden teemat. Silti perusprinsiipit ovat samat. Yksi voittaa, muut häviävät. Korttinsa oikein pelaamalla kuka tahansa voi päihittää muut. Pankkivirkailija Sandra DiazTwine ja haudankaivaja James eivät välttämättä ole voittajia pelin ulkopuolella. Matalapalkkainen keittäjätäti Denise saattaa Courtneyn sanoin ”olla surkea elämässä”. Mutta Survivorissa he ovat mestareita.
ILMASTO JA SOSIAALINEN OIKEUDENMUKAISUUS 9 14 19 Mai Kivelä Animalian toiminnanjohtaja, MA, kaupunginvaltuutettu, ympäristöaktivisti HELSINKI Silvia Modig kansanedustaja, kaupunginvaltuutettu, toimittaja Suldaan Said Ahmed yhteisötyöntekijä, kaupungin valtuutettu, vasemmistoliiton puolue valtuuston 1. varapuheenjohtaja Veronika Honkasalo nuorisotutkija, VTT, kaupungin valtuutettu, vasemmistoliiton varapuheenjohtaja 7 Meidät on palkittu! Helsingin Seudun Journalistit myönsi 20 . 3 . 2019 Ylioppilaslehden toimitukselle Salli palkinnon tunnustuksena onnistuneesta lehtiuudistuksesta . Olemme kiitollisia ja iloitsemme palkinnosta !
Hanna Huumonen Mainoksen maksaja: Työväen Huumonen ry Vihaa vastaan. Rakkauden puolesta. Maailmaa voi muuttaa. Tarvitaan vain rohkeita ihmisiä. Haluan yhteiskunnan, jossa jokaisella on mahdollisuus onnistua, mutta myös epäonnistua. Yhdenvertaisuuden avaimia ovat riittävä sosiaaliturva, tasa-arvoinen perhevapaamalli sekä maksuton koulutus. hannahuumonen.fi 231 24 Alviina Alametsä Ratkaistaan ilmastokriisi. Perutaan koulutus leikkaukset. Perustulo kaikille. Mielenterveyspalvelut kuntoon. Kaupunginvaltuutettu, VTK – ehdolla eduskuntaan. BO YS & GI RL S OP IS KE LI JA T! ilman ajanvarausta! LEIKKAUS 22e LEIKKAUS + PESU 29e PARTURI-KAMPAAMO LIISANKATU 14 P. (09)2782679, MA–PE 9.30–17.00 OSIS MATTAVAHA 13 20 e “Oikeudesta elämään” Santeri Pienimäki FM, yrittäjä, Eläinoikeuspuolueen puheenjohtaja Helsinki 54 eop_vaalit_ehdokasflyer_A6.indd 7 15/03/2019 18.40
” AI ETTÄ MITEN SÖPÖÄ ! Siellä se Mansikki nyt kirmaa laitumella . Katso Juho-Petteri , miten hauskaa noilla lehmillä on ! Ja syö se jäätelösi , ennen kuin se sulaa . Mennään sen jälkeen os tamaan makkaraa .” Lehmien laidunkauden avajaiset ovat suo sittuja yleisötapahtumia . Pelkästään Helsin gin Viikissä laitumellelaskua saapuu joka kevät seuraamaan tuhansia ihmisiä . Tapahtuma on korostetun hilpeä : on lähtölaskenta navetan ovien avaamiselle , countrymusiikkia ja Janne Kataja hassuttelemassa mikrofoniin lehmien pukkihypyistä . Mutta mitä me oikeasti katsomme , kun katsomme lehmien 60 päivän lakisääteisen kesäloman alkamista ? Tai tarkemmin muo toiltuna : mistä meidän katseemme yritetään ohjata pois ? Keskiverron suomalaisen lypsylehmän elinkaari on karmea . Lehmä elää kytkettynä liikkumisen estävään parteen , käy läpi pak kohedelmöityksiä ja jälkeläisten riistoja , saa viiden vuoden iässä pulttipistoolista kalloon sa ja päätyy lopuksi muovikelmussa kaupan kylmätiskille . Hallitus linjasi elokuussa 2018 , ettei se aio esittää parsinavettojen kieltoa uuteen eläinsuojelulakin , jonka käsittely kaatui maa liskuussa maakunta ja soteuudistuksen mu kana mutta jatkuu seuraavalla hallituskaudella . Myöskään turkistarhauksesta tai irvokkaista sikojen porsitushäkeistä ei olla luopumassa . Eläinten vuoro ESSEE T: MERVI VUORELA Jatkuva juomavesi sentään kirjataan lakiin , mutta ei turkiseläimille . Ja kuka nyt kanoista piittaisi . Tämä on Suomi 2019 . Hyvinvointivaltio , joka lakkautti Juha Sipilän johdolla eläinsuojelu asiamiehen viran vuonna 2015 . Demokratia , jota ei liikuta , että vetoomuksen kunnianhimoisemman eläinlain puolesta alle kirjoitti viime vuonna 139 000 suomalaista . Eläinten oikeuksiin ollaan kuitenkin pik kuhiljaa heräämässä isommin . Liikehdintää vauhdittaa ilmastonmuutoksen torjunta , jonka ansiosta esimerkiksi Helsingin kau punginvaltuusto päätti helmikuussa puolittaa lihan ja maidonkulutuksen kaupungin ruoka palveluissa seuraavan kuuden vuoden aikana . Taistelu on tullut jäädäkseen , ja tällä kertaa se ei ole henkilökohtaista . Se on poliittista . Maailmalla toimii tällä hetkellä 19 eläin oikeus puoluetta , joista enemmistö on pe rustettu 2010 luvulla . Menestyneimmät puolueet löytyvät Espanjasta , Portugalista ja Alankomaista , jossa Partij voor de Dierenillä on 76 edustajaa eri hallinnollisissa elimissä . Myös Suomi sai oman eläinoikeuspuolueensa ( EOP ) vuonna 2016 . Sen edustajia oli ensim mäisen kerran ehdolla kuntavaaleissa 2017 , ja tänä keväänä puolue kisaa eduskuntapaikoista . Oikeustieteilijätkin ovat heränneet . Viisi juristia perusti helmikuussa 2018 Suomen eläinoikeusjuristit ry : n , joka ajaa eläinten oi keuksien kirjaamista Suomen perustuslakiin . Toteutuessaan lakimuutos antaisi eläimille tehokkaampaa suojaa ja eläinsuojelulain säädännölle enemmän painoarvoa . Se joh taisi myös siihen , ettei eläinten jalostaminen , kasvattaminen ja tappaminen esimerkiksi elintarviketuotannossa voisi enää jatkua nykyisenkaltaisena . MIKSI KAIKKI tämä tapahtuu nyt ? Tai pikemminkin : miksi vasta nyt ? Syntyi hän moderni eläinoikeusliike jo 1970 luvulla , jolloin australialaisfilosofi Peter Singer jul kaisi vaikutusvaltaisen teoksensa Oikeutta eläimille . Kirjan pääteesi on , että ihmisen erityis oikeudet muihin lajeihin nähden ovat lajisortoa ja rationalistisen etiikan vastaisia . Paljon on muuttunut 1970 luvun jälkeen . Eläimiä koskeva tutkimustieto on lisäänty nyt ja tuonut uutta informaatiota esimerkiksi eläinten tunteista . On huomattu , että eläimen motivaatio toimia lähtee aina sen tunteista , eikä näiden tunteiden voimakkuus riipu eläi men koosta tai älykkyydestä . Esimerkiksi emakolla on voimakas motivaatio rakentaa pesää ennen synnytystä , mutta liikkumisen estävässä häkissä sillä ei ole siihen mahdolli suutta . Kun lajityypillinen käyttäytymistarve estyy , eläin turhautuu ja muuttuu asenteel taan pessimistiseksi , jopa masentuneeksi . 40
YLIOPPILASLEHTI NRO 2 2019 Elämme keskellä järjetöntä rikosta, eläinkansanmurhaa. 41 2000 luvulla akateeminen eläintutkimus lyöttäytyi yhteen eläinaktivismin kanssa . Syn tyi uusi monitieteellinen tutkimusala , kriitti nen eläintutkimus , jossa eläintä tarkastellaan ensimmäistä kertaa osana yhteiskunta ja kulttuuritutkimusta . Kriittisessä eläintutki muksessa pyritään nostamaan esiin etenkin vallan ja normien vaikutusta siihen , keiden elämää pidämme elämisen arvoisena . Ihmisen suhde eläimiin on ristiriitojen täyt tämä . Kohtelemme yksiä lajeja hyödykkeinä , toisia ärsykkeinä , kolmansia vihollisina ja neljänsiä perheenjäseninä . Saatamme sulkea gerbiilin häkkiin mutta vastustaa eläintarhoja . Saatamme ampua suden mutta palvoa koiraa . Koirat ja kissat ovat muokanneet kulttuu riamme niinkin suuresti , että niistä on tullut monille lapsen korvaajia , vaihtoehtoja he teronormatiiviselle perhemallille . Kriittisen eläintutkimuksen näkökulmasta tällainenkaan omistussuhde ei ole ongelmaton . Voidaan esimerkiksi kysyä , onko koiran pitäminen kaupunkiympäristössä sen etujen mukaista tai kannattaako kissan hankkiminen – sen ruokkiminen kun tarkoittaa automaattisesti sitä , että toisten eläinten on kuoltava . Kriittinen eläintutkimus ei ole arvoneut raalia , kuten ei ihmistutkimuskaan , vaan se pyrkii eläimen mielen , tarpeiden ja itseisarvon tunnustamiseen ja eläinten yhteiskunnallisen aseman parantamiseen . Rajanveto on mer kittävä , sillä suomalainen eläinkeskustelu ja etenkin eläinpolitiikka on tähän asti ollut sel kärangatonta sanahelinää , jossa mikään ei ole olevinaan oikein tai väärin , oikeudenmukaista tai julmaa . Vaikka eläinsuojelulaissa sanotaan , ettei eläimelle saa aiheuttaa tarpeetonta kipua tai kärsimystä , rikoksille annetaan olosuhteet tapahtua , ja tuomiot niistä ovat muutamia päiväsakkoja . Kriittistä eläinajattelua on viime vuosina edesauttanut lisääntynyt tieto ruoan alku perästä . Muiden muassa Oikeutta eläimille yhdistyksen julkaisemat salakuvausvideot ja Cowspiracyn ( 2014 ) kaltaiset dokumentit ovat tuoneet tehomaatalouden epäeetti syyden ja eläinsuojelurikkomukset ihmisten silmien eteen . Kuvamateriaali on järkyttänyt , yhdistynyt laajempaan huoleen eläintuotan non ympäristöongelmista ja saanut monet ryhtymään kasvissyöjiksi . Sitten on vielä se suurin ihmisiä herätel lyt asia : Elämme hirvittäviä aikoja eläimille . Luonnonvaraisten eläinten massasukupuuton tahti on kiihtynyt satakertaiseksi 1900 lukua edeltävään aikaan verrattuna . Tuotantoeläi miä kasvatetaan ja tapetaan ruoaksi enemmän kuin koskaan aikaisemmin . Lemmikkieläimis tä jalostetaan sairaita rotuja ja pentutehtailulla tahkotaan suuria summia rahaa . Ei siis mikään ihme , että eläimet ja niiden yhteiskunnallinen asema ovat alkaneet vaivata ihmisiä . HOMER SIMPSON ihmetteli eräässä Simpsonien jatkossa , miksi eläimiä ei saisi syödä , jos ne kerran on tehty ruoasta . Vitsi ei ole tuulesta temmattu : Maailmassa elää valtavasti homereita , jotka on aivopesty uskomaan , että lihansyönti on normaalia tai jopa välttämätöntä . Että ihmisellä on valta ja omistussuhde eläimeen . Että kasviksilla ei elä . Että ongelmat ovat jossain muualla kuin omalla lautasella tai omassa maassa . Että eläimen kärsimyksellä ei ole väliä , jos pihvi maistuu hyvältä . Että varusmiehellä alkavat kuukautiset , jos hän syö linssikeittoa tai juo kukkakaalipirtelöä . Väärät , pinttyneet ja eteenpäin jaetut us komukset ovat yksi syy siihen , miksi eläinten oikeuksien edistäminen on laahannut paikal laan . Jo varhaiskasvatuksessa lapsen eteen lätkäistään kuvakirja , jossa tuotantoeläimet esitetään maalaisidyllissä kirmaavina fiktio hahmoina . Kun lapsi menee kouluun , hänelle opetetaan , ettei ole olemassa sellaista asiaa kuin maitoa tuottamaton lehmä . Ja kun sama tyyppi myöhemmin kouluttautuu vaikkapa eläinlääkäriksi , hän saa huomata , että usein virka pakottaa hänet toimimaan pikemminkin eläintuottajan kuin eläimen parhaaksi . Myös kieli ylläpitää alentavaa suhdettamme eläimiin . Saatamme käyttää ilmaisuja kuten ” häntä kohdeltiin kuin koiraa ”, johon sisältyy oletus siitä , että koira olisi ihmistä alempi arvoisempi ja sen kaltoinkohtelu olisi jotenkin hyväksyttävää . Toisaalta kieli jättää avoimeksi monia eläinten asemaan liittyviä kirjoittamat tomia sääntöjä . Eläinsuojelulakiin on kirjattu ainoastaan minimivaatimukset eläinten koh telulle . Sen jälkeen ollaan harmaalla alueella , jossa eläin häviää ihmiselle aina . Lopulta ihmisen valtasuhdetta eläimeen pönkittää tietysti raha . Tuotantoeläimiä lahdataan , kaloja liikakalastetaan , pölyttäjiä myrkytetään ja luonnonvaraisia eläimiä aje taan hakkuiden tieltä kodeistaan , koska kapi talistinen jatkuvan kasvun ihanne niin vaatii . Eläintehtailu ja siihen liittyvä maankäyttö on paisunut niin järjettömäksi bisnekseksi , että karjan laidun ja rehunkasvatusalueet vievät jo yli neljänneksen maapallon maapinta alasta . Kaiken tämän on muututtava . Eläinkysy myksissä ei ole enää kyse ” vain ” eläimistä vaan kasvavassa määrin myös ympäristö ja ihmiskysymyksistä . Lautasillemme päätyneiden ja maapallolta pyyhittyjen lajien lukumäärä alkaa olla niin pökerryttävä , ettei tilanne ole enää millään mittarilla hyväksyttävissä . Elämme keskellä järjetöntä rikosta , eläinkansanmurhaa . Vähintä , mitä voimme tehdä , on vaatia po liittisilta päättäjiltämme selkärankaa puuttua tilanteeseen , lopettaa haitalliset maatalous tuet , tunnustaa eläinten itseisarvo , kirjata se lakiin , rangaista sen rikkojia ja alkaa luoda myötätuntoisempia suhteita muihin lajeihin . Viimeisenä lähtevä sammuttaa teurasta mon valot .
42 MITÄ PIDEMMÄLLE abstraktin taiteen pio neerin František Kupkan ura eteni , sitä mi nimalistisempia maalauksista tuli . ” Kolmas ulottuvuus on valhetta ”, Kupkalla oli tapana sanoa . Hylättyään realismin ja figuratiivisuu den Kupka yritti välittää ideoita , tunteita ja us komuksia pelkillä viivoilla , muodoilla ja väreillä . Abstrakti maalaus vuodelta 1930 on jonkinlai nen minimalismin huipennus : jyrkkä kolmen mustan viivan ja valkoisen taustan kontrasti ; geometrinen abstraktio vietynä äärimmilleen . Ihminen on menettänyt keskeisyytensä , hu manismin sievistely on tuhottu . Jäljellä on katseen välittömästi vangitseva , melkein okkultistinen kuvio . Geometria on pyhä . PT KULTTUURIKLASSIKKO T: MIIKKA RUSI K: JAAKKO SUOMALAINEN Miminiminimalismi Sade on luksusta, johon meillä kaikilla on varaa JOILLAIN VAIN ON sellainen lauluääni . Ääni , joka muuntautuu aaltoliikkeestä lihaksi , tart tuu kuulijaa korvista ja pakottaa kohdistamaan kaiken huomion itseensä . Sellainen kuin tammikuussa 60 vuotta täyttäneellä Sade Adulla , brittiläisen peh mosoul yhtye Saden ikonisella laulajalla on . Hänen äänellään voisi levyttää Hesbur gerin mainosjinglen , ja kappaleeseen tulisi heti jokin selittämätön , transsendenttinen ulottuvuus . Tai lukea VR : n kuulutukset , eikä kukaan enää välittäisi myöhästyneistä junista . Se on ääni , jonka turvin nelihenkinen Sa de yhtye on myynyt kansainvälisesti yli 75 miljoonaa albumiyksikköä , joiden soidessa maailmaan on luultavasti tehty yli 75 miljoo naa vauvaa . Ainakin intohimoisesti vinyylejä keräilevä näyttelijä ja DJ Elijah Wood kertoo eräässä haastattelussa yhtyeen olevan hänelle mielui sinta rakastelumusiikkia , ja minä ymmärrän häntä täysin . Kolmannella Sade albumilla Adu laulaa ehkä kauniimmin kuin koskaan urallaan . Upealla Stronger Than Pridellä ( 1988 ) hän ja muu yhtye hyödyntävät äärimmilleen erästä musiikin kultaista sääntöä : ratkaisevimpia ovat ne nuotit , jotka jätetään soittamatta . Se on tyylikäs , joskin vaativa soittofilosofia . Mitä enemmän sovituksesta riisutaan pois , sitä pienemmät yksityiskohdat saavat mer kitystä ja joutuvat syyniin . ” Vähemmän on enemmän ”, kuten lattea sanonta kuuluu . Mutta totta se on : onhan Sade enemmän kuin Miljoonasade . YHTYEEN MUSIIKIN lisäksi minimalistiseksi voi kutsua myös sen suhdetta julkisuuteen . Sade Adu ei ole ollut missään vaiheensa uraansa innokas antamaan haastatteluja , eikä häntä voisi kuvitellakaan Instagramiin jakamaan seuraajilleen arkeaan tai Twitteriin rakentamaan henkilöbrändiä . Elämme mediaekshibitionismin aikaa ja Sade on yhtye , joka kieltäytyy pelaamasta tämän aikakauden säännöillä . Se on mukavan tervettä vastarintaa . Kuten sekin , että Adu on toistuvasti kiel täytynyt rahakkaista yhteistöistä megaluokan räppäreiden , kuten Jay-Z : n , Draken ja Kanye 3X František Kupkan myöhäistuotanto 1930-57 KUPKANÄYTTE LY ATENEU MISSA 19.5.A STI!
43 Kuolemaantuomittu on karannut 1956 E2-E4 1984 ROBERT BRESSONIN Kuolemaantuomittu on karannut on vankilapakoelokuva , joka pal jastaa loppuratkaisun jo nimessään mutta onnistuu silti luomaan lähes sietämättömän jännittävän tunnelman vankilan selliä ja sei niä kuvatessaan . Dialogia on hyvin vähän . Ääniraita koostuu vankilan äänistä , joista muodostuu musiikkia : muuta vankilassa ei ole . Äänet korostavat kuvia . Bresson kuvaa niin , ettei mitään ole liikaa : kun on tarve näyttää reaktio johonkin sellin ulkopuolella tapahtuvaan , kuvataan vangitun kasvoja . Leikkaus ulkopuolelle olisi turha . Loppu on suuri vapautuminen . Olemme kaikki kuolemaantuomittuja . PT JOULUKUUSSA 1981 saksalainen krautrock sä veltäjä Manuel Göttsching vetäytyi kotistu dioonsa ja äänitti kertaistumalta elämänsä tärkeimmän levyn . Lopputulos on tunnin mittainen minimalistinen taideteos – hervot toman pitkä yhtenäinen kappale , joka kietoo kuulijansa hypnoottis synteettiseen kahden soinnun luuppiin . Se kuulostaa alusta loppuun täysin samalta ja ei lainkaan samalta ; kappa leessa tapahtuva variaatio on niin minimaalista , että kun mukaan tulee yksikin uusi ääni , kes kittyneen kuulijan maailma tuntuu räjähtävän . Teknon esiasteeksi usein tituleerattu E2–E4 on kuuntelijalleen tulikoe , sietokyvyn rajoja orgastisesti venyttävä transsi . SS Westin kanssa . I ’ m glad Sade turned down a duo with Kanye West . She has class , sanoo eräskin YouTube kommentoija . Siinä missä Kanye on monimuotoinen , mo nikanavainen taiteellis yhteiskunnallis viih teellinen performanssi ja esimerkiksi Apu lanta on bändin lisäksi brändi , jonka nimellä myydään sähkösopimuksia ja uistimia , Sade tyytyy tekemään musiikkia ja keikkoja . Eikä niitäkään tule liukuhihnalta . Edellinen Sade albumi Soldier of Love ilmestyi vuon na 2010 ja sen edeltäjä vuonna 2000 – siis pop ajassa laskettuna ikuisuus sitten . EHKÄ ENITEN Sadessa kiehtova piirre on se , kuinka yhtyettä kuuntelevat sujuvasti sekä Radio Novan että Pitchforkin kohdeyleisöt . Jokin yhtyeen kappale saattaa yhtä hyvin alkaa soida Prisman juustohyllyllä tai luksusbrändin muotinäytöksessä Pariisissa . Voisiko Sade tuoda meidät yhteen eriy tyvässä yhteiskunnassa , jossa tarvitsemme yhä enemmän sosiaalista liimaa toisistaan etääntyvien kansansirpaleiden välille ? En tiedä ketään toista artistia , joka olisi yhtä ihanteellisesti matalana ja korkeana pidetyn kulttuurin leikkauspisteessä , toinen jalka elii tissä ja toinen kansan syvissä riveissä . Sade on kuin Fiskarsin sakset tai Leviksen farkut . Samaan aikaan laatudesignia ja hie nostelematonta arkea . Sade on ajaton ja ajan kohtainen , ajassa kiinni ja ajan ulkopuolella . Saden musiikki on niin pehmeää kuin röyh keääkin . Sen tunnetuimman hitin Smooth Operatorin keskelle on ujutettu perätysten pitkät basso ja saksofonisoolot . Populaari musiikin kirjoittamattomissa säännöissä us koakseni painotetaan , että näin ei saisi tehdä missään olosuhteissa . Yhtye on inspiroinut lukuisia 2000 luvun R & B artisteja – Drakella on kaksi Sade tatuointia – mutta se on introvertissa vetäy tyneisyydessään ja hienostuneine sanoituksi neen toisaalta myös nyky R & B : n täydellinen vastakohta . HIEMAN YLLÄTTÄVÄMPI inspiraatio Saden musiikilla on ollut suomalaiseen nimistöön . Sade yleistyi maassamme etunimenä vähi tellen 1980 luvulla , kun yhtye teki läpimur toaan maailmalla . Eikä ihme , olihan nimellä myös kasarivanhempia kovasti viehättänyt luontoaiheinen merkitys . Nimen taivuttaminen suomen kielellä onkin muuten mielenkiintoista : täkäläinen Sade voi taivuttaa nimensä genetiivissä joko muotoon Sateen tai Saden riippuen siitä , onko nimi ensisijaisesti viittaus luonnonilmiöön vai artistiin . Ja kun nämä nimen kaksi puolta kohtaavat The Sweetest Taboon musiikkivideolla Sade Adun tuijottaessa haikeasti sadetta ikkunas ta , siinä on jotain uskomattoman kaunista ja merkityksellistä . YLIOPPILASLEHTI NRO 2 2019
FIKTIO T: HARRY SALMENNIEMI KUULIO K: VIIVI PROKOFJEV ” Katso , Nancy ! Nyt meillä on sentään yksi mies , jonka voi pitää .” Näyttelijä, femme fatale Hannele Lauri palkittiin elämäntyöstään BetoniJussilla. Näin suurta riemua saavutus Laurissa ja Nancy-koirassa ennen palkintogaalaa herätti. SYYTÄN YHTÄ espanjalaista kaupunkia siitä , että yöllä härät juoksevat perässäni kapeilla , keskiaikaisilla kujilla . Ottaen huomioon , etten ole koskaan käy nyt Pamplonassa ja että ainoat tietoiset mie likuvani kaupungista perustuvat muutaman minuutin uutispätkiin , unieni mielikuvat sieltä ovat häkellyttävän tarkkoja . On kuin käytössä ni olisi Google Street View , jonka avulla voin kulkea koko härkäjuoksun virallisen reitin : Voin nähdä Cuesta de Santo Domingon ka pean kurvin , jonka molemmin puolin nousee jyrkkä , painostava kivimuuri ; voin nähdä muurin luota kohoavat kapeat rappuset , joille unissani pyrin mutta jotka ovat jo ihmisten tukkimat ; voin nähdä ranskalaiset parvekkeet , joilla värikkäästi pukeutuneet ihmiset huuta vat ja heiluttavat lippujaan . Näen Plaza del Ayuntamenton korkeat ja koristeelliset rakennukset , kaupungintalon koko loiston ja aukion kiiltävät , liukkaat ki veykset , liehuvat liput ja vesikaivon ; näen liiketilojen suljetut rautaovet ja harmaan , kytevän lian ; näen Calle Estafetan ahtauden , parvekkeille ja talojen katoille tunkeutuneet ahdistuneet ja kiihottuneet katsojat , suljetun La Coloniale kahvilan ; liput , jotka on pingo tettu köyden varaan kujan yläpuolelle ; näen härkätaisteluareenan punaisena kirkuvat portit ja antifasistiset graffitit ja iskulauseet , joita kohti juoksen epätoivoissani vihaiset ja painavat pedot takanani . Vuosien painajaisten jälkeen koko reitti Plaza de Torosille on painunut mieleeni niin , että voin nytkin juosta sen mielessäni . En ainoastaan näe reittiä pienimpiä yksityiskoh tia myöten , vaan myös kuulen äänet , kuulen hurraavan ihmisjoukon , joka vain katsoo eikä tiedä mitään osallistujien kuolemankauhus ta , härkien huohotuksen ja sorkkien ja jal kojen töminän ; kuulen loukkaantuneiden it kuisen hädän ja tunnen auringon paahtaman suolan , käristyvien lihavartaiden ja härkien ulosteen hajun . Kun herään aistikylläisestä painajaisesta , olen yltä päältä hiessä ja sydämeni hakkaa kuin yhä juoksisin . Härät
YLIOPPILASLEHTI NRO 2 2019 OLEN VARMA , että minun kaltaisiani ihmisiä on ympäri maailmaa , että siellä täällä on ihmisiä , jotka heräävät samanlaisten kuvien piinaamina , Pamplonan huutava ihmistungos , ahdistuneet , väkivaltaiset härät ja typerästi liehuvat liput mielessään . Tietenkin tunnen suurta yhteenkuuluvuutta heidän kanssaan . Ajattelen , että me kärsim me samasta idioottimaisesta traditiosta täs mälleen samalla tavalla . Muutaman typerän yksilön mieleen juolahtanut ällöttävä tapa käyttää aikaa ja hankkia fyysisiä ja henkisiä vammoja on tehnyt meihin jostakin syystä aivan liian suuren vaikutuksen , jolle emme enää mahda mitään . En enää yritä selvittää , miksi näen juuri tätä painajaista . Silloin kun vielä yritin ymmärtää , miksi juuri härät vainoavat minua yöllä , en löytänyt vastausta . Vaikka syöksyin syvälle lapsuuteni painajaisiin ja pelottavimpiin matkustusmuis toihini , ymmärrys pakeni minua . Olin ymmäl läni , ja terapeuttini oli yhtä tietämätön . Pian terapeuttini paljasti välinpitämättö myytensä härkien suhteen . Hänestä ongelma oli yleinen ahdistuneisuuteni , eivät härät . Tietenkin olen hänen kanssaan samaa mieltä . En usko , että emotionaaliset ongelmani ovat pamplonalaisten vika , mutta olen varma , että jos härkäjuoksua ei olisi koskaan keksit ty , elämäni olisi ratkaisevasti erilaista ja minä olisin täysin erilainen ihminen . Tietenkin minusta tuntuu epäoikeudenmu kaiselta kärsiä muiden hauskanpidon vuoksi . Heille härkäjuoksu merkitsee vain yhtä haus kaa päivää , minulle jokaöistä piinaa . He kokevat elämän ja unen , minä kuoleman ja painajaisen . Jokainen , joka öisin joutuu juoksemaan ka peilla kujilla härkiä pakoon ihmisten kaikkialla töniessä ja tukkiessa reittiä , jokainen joka jou tuu kärsimään härkäpakkomielteestä veren ja ulosteiden ja grillatun lihan hajussa , jokainen , joka joutuu kärsimään tästä kidutuksesta sen sijaan , että nukkuisi yönsä rauhallisesti ja miellyttävästi , kantaa selässään turhaan uhratun härän koko painoa .
YLIOPPILASLEHTI NRO 2 2019 46 OLETTEKO KUULLEET Joy Wolframista , 29 vuo tiaasta apulaisprofessorista , jonka on tarkoi tus keksiä parannuskeino syöpään ? Entä Ronja Salmesta , joka 24 vuotiaana moniosaajana valittiin Helsingin kirjamessujen ohjelmajoh tajaksi ? Tai Marsai Martinista , josta 14 ikävuo teensa mennessä tuli kaikkien aikojen nuorin Hollywood elokuvan vastaava tuottaja ? Heistä lukiessani olen samanaikaisesti vaikut tunut , hengästynyt ja kateellinen . EN OLE AINA suhtautunut menestyjiin kat kerasti . Kun lapsena fanitin tenavatähtiä , en ollut huolissani siitä , etten ollut yhtä hyvä tai kaunis kuin he olivat . Ajattelin vain , että Anne Rasmus on tosi ihana ja että haluaisin olla hänen ystävänsä . Lahjakkuus oli jotain merkittyä ja erityi syksilöihin kiinnitettyä . Myönnetään : hieman elitistinen ja monella tapaa ” ongelmallinen ” ajatus , mutta samalla jotenkin turvallinen – va pautus ihmelapsena olemisen vaatimuksesta . Sitten jotain tapahtui . En tiedä oliko muu tos seurausta omasta kasvamisesta , kapi talismin kiihtyvästä kehityksestä vaiko mo lempien yhteisvaikutuksesta , mutta yhtäkkiä menestys tuntui muuttuneen yksilölliseksi velvollisuudeksi . Ei enää riittänyt tarkastella esikuviaan etäisyyden päästä , vaan piti yrit tää tulla heidän kaltaisekseen kaikilla elämän osa alueilla . Lahjakkuus korvautui potentiaa lisuudella – jatkuvalla mahdollisuudella olla mitä vaan , milloin vaan , kenelle vaan . AJATUS JOKAISEN yksilön sisällä piilevästä po tentiaalisuudesta kuulostaa demokraattiselta , muttei oikeastaan ole sitä . On helpompaa tulla menestyjäksi , jos sattuu olemaan vauraista lähtökohdista . Kysymys ei ole yksin rahasta . Rasittavimpia tyyppejä ovat kulttuurikotien kasvatit , jotka käyttäytyvät ikään kuin eivät TOP 10 K:BURNING MAN FESTIVAL Kateuden ylistys KOLUMNI T: TAIJA ROIHA K: MIKKO RIKALA TOP 10 Utopiat Uljas uusi maailma Burning Man Pohjoismainen hyvinvointivaltio Platonin valtio Thomas Moren Utopia Temptation Island Matrix Täysin automatisoitu avaruushomoluksuskommunismi Shangri La Neuvostoliitto – työläisten paratiisi 1. 2. 3. 4. 5. 6. 7. 8. 9. 10. Itsevarmuuden korkea taso kauhistuttaa , kirjoittaa Taija Roiha . olisi koskaan kuulleetkaan sosiaalisen tai kult tuurisen pääoman käsitteistä . En halua vähätellä menestyjien pätevyyttä . Pikemminkin päinvastoin : juuri osaamisen ja itsevarmuuden korkea taso on se , mikä nuorissa menestyjissä eniten kauhistuttaa . Missä vaiheessa 25 vuotias on voinut hank kia niin valtaisan tietomäärän ja itseluotta muksen ? Millaista äidinmaitoa hän on juonut ? Voisinko minäkin saada vähän ? Tunnen hävinneeni kilpajuoksun ennen kuin edes tiesin sen olevan alkanut . VAIKKA MENESTYJIEN kadehtiminen on usein perusteltua , voi se mennä liian pitkälle . Inhoan sydämeni pohjasta Erica Jongin kuvaamaa Isadora Wingiä , joka 13 vuotiaana on nähnyt niin paljon , että saattaa kyllästyä New Yorkin filharmonikkojen konsertissa , ja jonka äiti on luotsannut hänet läpi länsimaisen taiteen kaanonin Botticellista Dickinsoniin . Kadehdin siis 1970 luvulla kirjoitetun ro maanin fiktiivistä päähenkilöä . Teini ikäisen Susan Sontagin päiväkirjat haluan laittaa silppuriin . Saan ahdistusoi reita lukiessani kenestä tahansa 90 luvulla syntyneestä menestyjästä . Lopulta olen siinä määrin kateuden kyllästä mä , etten halua edes vilkaista lempikirjoittajani vastikään julkaistua ja mielenkiintoiselta vaikut tavaa esseetä . On mahdotonta tuntea tekstin äärellä iloa , jos ainoa päähän mahtuva ajatus on : miksen minä osaa kirjoittaa yhtä hyvin . Kateus on toisinaan naurettavaa ja lamaut tavaa . Joskus sille on kuitenkin paikkansa . Kadehdimme usein asioita , jotka erottavat meidät muista . Jotkut näistä eroista ovat ylit tämättömiä , mutta osa seurausta sellaisista yhteiskunnallisista valtasuhteista , joita on suotavaakin ravistella . Kateudella voi siis olla paljon opetettavaa . Siksi en suostu päästämään siitä aivan koko naan irti . PALSTALLA LAITETAAN ASIOITA TÄRKEYSJÄRJESTYKSEEN
47 Influensseri YSTÄVÄKIRJA T: TOIMITUS K: SARA HORNIG YLIOPPILASLEHTI NRO 2 2019 JOS SAISIT KÄYTTÖÖSI AIKAKONEEN, MIHIN MATKUSTAISIT? Vuoteen 2013 voittaakseni Vuoden graafikko tittelin uudestaan . Nyt puhutaan kuitenkin elämän suurista kohokohdista . SYKSY TARVITSEE OMAN LEIVOKSEN. MIKÄ SE ON? Jokin perunaleivostyyppinen . Syksyllähän ei oikein muuta ole kuin perunannostoloma , joka myös syyslomana tunnetaan . Kolumbus toi perunan Eurooppaan , mutta kuka toi sen Suomeen ? Ehkä Runeberg . KUKA: KASPER STRÖMMAN, 44 ASUU: VALLILASSA TEKEE: KASPER DIEM -BLOGIA, KASPER JA MIKKO -PODCASTIA JA STUGOR-ARKKI TEHTUURIOHJELMAA. VUODEN GRAAFIKKO 2013. VAIKUTTAJA. KUKA ON IDOLISI? Olen itse oma idolini . On vähän epäterveellistä idolisoida muita ihmisiä , koska silloin pettyy aina . Idolius pitää löytää itsestään . MAINITSE IKONISIN TIETÄMÄSI DUO. Haluaisin sanoa Kasper & Mikko , mutta kyllä se taitaa olla Black & Decker . PODCAST ON VAIN KEINO PITÄÄ OMAA BRÄNDIÄ NÄKYVISSÄ. Ruma sana toi henkilöbrändi ! Itse tykkään ilmaisusta rakentaa myyttiä itsestään . On nopeampaa puhua tunti jonkun kanssa kuin kirjoittaa se kaikki ylös . Haluan vanhana sanoa , että mulla on ollut podcast . MITÄ TULEE PODCASTIEN JÄLKEEN? Olen kerran kokeillut semmoista kuin Facebook Spaces . Se on virtuaaliympäristö , johon tarvitsee lasit , hanskat ja kuulokkeet . Tapaa Kasper ja Mikko kauniissa puistossa ! Kyllä se on tosi ihmeellistä . KUKA VOITTAA VAALIT? Se joka tuo kolmannen vaihtoehdon hillon ja mantelimassan rinnalle . Joku joka tarjoaa vaihtoehtoja eikä ole juuttunut kahteen vanhaan . HUHTIKUU ON KUUKAUSISTA JULMIN. Ei , ei missään nimessä . Se on kuukausien top kolmosessa ! Samaan tapaan pidän maanan taita viikon parhaana päivänä . Silloin kaikki ikään kuin alkaa taas alusta . MIKÄ ON ONNELLISUUTESI SALAISUUS? Riittävä uni , vedenjuonti ja liikunta . Dehydration ain ’ t no joke . MIKÄ ON IKÄVINTÄ INFLUENSSERINA OLEMISESSA? Vastuu tietenkin . Influensserina influenssoin niin montaa ihmistä , että mukana tulee pal jon vastuuta . Toisaalta olen kiitollinen , että se vastuu on annettu just mulle . Käytän sitä hyviin tarkoituksiin enkä pimeiden mahtien edistämiseen . MITÄ OLET OPPINUT INFLUENSSERIKAVEREILTASI ASENNEMEDIASSA? Mulla on loppujen lopuksi aika vähän teke mistä niitten kanssa . Yritän välttää sitä , että influenssoisin liikaa šampoota ja muita tällai sia asioita . Sen olen oppinut Asennemedian konttorilta , ettei ikinä voi olla liikaa tauluja , joissa lukee Live Love Laugh ! MISSÄ ON MAAILMAN PARAS DESIGN? Design on tänä päivänä kauhean ladattu sana , lähinnä markkinointitermi . Oikeasti maail man paras design on varmaan jossain polku pyörätehtaalla tai muussa paikassa , jossa se sana on reclaimattu alkuperäiseen merkityk seensä . Olen kuullut , että Taiwanissa ollaan tosi hyviä tekemään polkupyöriä . MITÄ PIMEÄ MAHTI TEKEE? Ehkä se on jonkinnäköinen houkutus lopet taa oikea koulu ja enrollata elämäm kouluun . Olen koulutusta puolustavalla ristiretkellä tällä hetkellä . MIKÄ MÄTTÄÄ NYKYMENOSSA? Nykymeno on oikeastaan ihan hyvä . Suomi on kaikissa mittareissa aina ygönen , mutta maailman onnellisimmassa maassa kaikki rai vostuvat kuullessaan sen . Ei siis oikeastaan mätä mikään , mutta aina pitää tietysti silti parantaa ja taistella ykköspaikan puolesta .