3 YLIOPPILASLEHTI 2/2022 PÄÄKIRJOITUS & ALAPÄÄKIRJOITUS ARKOITUKSENI oli lähteä alku keväästä Venäjälle tutkimaan Petroskoin ikimetsiä, soutelemaan Vodlajärvelle ja haastattelemaan ympäristö aktivisteja. Sitten Venäjä aloitti täysi mittaisen sodan Ukrainassa. Suomen ja Venäjän raja muuttui silmänräpäyksessä vielä vahvemmin kahden eri todellisuuden rajaksi. Venäjästä uhkaa tulla fossiilifasistinen hylkiövaltio. Nyt Suomi on vihaisen ja vittumaisen karhun kainalossa. Rajan toisella puolella ”valeuutisten” levittämisestä voi saada 15 vuo den vankilatuomion. Suomalaisia Venäjän kirjeenvaihtajia kutsuttiin väliaikaisesti takaisin kotiin, koska heidän vapautensa on vaarantunut. Allegrojunat täyttyivät venäläisistä, jotka eivät halua enää asua koti maassaan, jossa kansalle syötetään valheita. Venäjältä saamamme tieto on tulevai suudessa hyvin pirstaleista. Nyt jos koskaan data, tai oikeastaan totuus, on arvokkaam paa kuin öljy. SUOMI oli viime vuonna hopeasijalla maail man lehdistönvapausindeksissä, Venäjä sijalla 150. Suomeen kohdistuu tulevaisuudessa yhä enemmän kyberhyökkäyksiä, ja poliittiseen ja kulttuuriseen ilmapiiriin halutaan vaikut taa ulkopuolelta. Meidät yritetään usuttaa toisiamme vastaan mitä mielikuvituksellisim milla tavoilla: häiritsemällä, kalastelemalla tietoja, levittämällä valeuutisia, sabotoimalla ja provosoimalla. Yhteiskuntamme pyörii tietokoneiden ja datayhteyksien avulla. Sähköverkot, elin tarvikehuolto, vesilaitokset, kaikki. Saman aikaisesti maiden rajat ja etäisyydet ovat menettäneet merkityksensä, vaikka perintei sissä sodissa taistellaan juuri niistä. Kansainvälinen hakkeriryhmä Anony mous julisti kybersodan Venäjää vastaan. Hakkerit kaatoivat muun muassa Kremlin, duuman, puolustusministeriön ja uutiska nava rt:n verkkosivut. Anonymous onnistui myös lähettämään Ukrainan pommituksesta videomateriaalia Venäjän valtiollisen tvka navan Russia 24:n striimauspalvelun kautta. Ajatus siitä, että jonain päivänä soutelisin vielä Vodlajärvellä on hyvin kaukainen. Se tarkoittaisi myös sitä, että totuus olisi voitta nut järjettömyyden. • ENÄJÄN hyökkäys Ukrainaan on herättänyt suomalaisissa suunnatto man halun auttaa, kertovat uutiset, lehdet ja lööpit, ellei niitä ole epämiellyttäviä keskusteluja kaihtavien vanhempien autta miseksi piilotettu. Tavalliset kansalaiset ovat lahjoittaneet sodan uhrien auttamiseen jo miljoonia euroja ja valtavasti tavaraa. Taitei lijat ovat huutokaupanneet teoksiaan Insta gramissa ja toimittaja Jessikka Aro arponut kirjojaan LinkedInissä. Kaikille etäältä auttaminen ei riitä. Kriisi alueelle on lähtenyt avustustyöntekijöitä, bussi kuskeja, lääkäreitä, sekalainen joukko yksityishenkilöitä, vierastaistelijoita sekä erittäin näkyvästi kansanedustaja Tom Packalén (ps), joka on ilmoituksensa mukaan Ukrainassa ”solidaarisuusretkellä”. On inhimillistä haluta auttaa. Sota on tietenkin kauheaa ja kaoottista, ja ”tarttu malla toimeen” todellisuuteen saa järjestystä. Toisinaan auttaja saattaa kuitenkin lähinnä lisätä kaaosta. AVUSTUSJÄRJESTÖT ovat pyytäneet kan salaisia pysymään Suomessa ja kanavoi maan auttamishalunsa Ukrainassa toimiviin järjestöihin. Niiden kautta apu menee tehok kaimmin perille, ja kriisialueella amatööri on todennäköisesti vain tiellä tai vaarassa. Tarpeettomat tavaralahjoitukset puolestaan aiheuttavat logistisia ongelmia. Jo viikko sodan alkamisen jälkeen rajalla lojui taivas alla säkkikaupalla turhaa tavaraa. Internetissä kaikki haluavat nyt ymmär ret tävästi ”osoittaa tukensa” ukrainalaisille ja ”osallistua”. Sen ansiosta tieto avustus mahdollisuuksista on levinnyt laajalle, mutta samalla somealustat ovat täyttyneet virologeista geopolitiikan asiantuntijoiksi muuttuneiden tavisten, toimihenkilöiden ja toimittajien eimihinkään perustuvasta mutuilusta ja taivastelusta. Moni on ollut nyt kovin huolissaan siitä, että uutiset ahdistavat ihmisiä. Minua ahdistaa huomattavasti enemmän se, että joinain päivinä uutisia on vaikea löytää kaiken pätemisen ja kiimaisten Nato juorujen keskeltä. • VÄÄRIN AUTETTU! HYVÄÄ YÖTÄ, VENÄJÄ V T TUIJA SILTAMÄKI JOHANNES ROVIOMAA UKRAINAN TILANTEEN SEURAUKSIA KÄSITELLÄÄN TÄSSÄ LEHDESSÄ SIVULTA 16 ALKAEN. JUTTU FOSSIILIFASISMISTA JA PETROMASKULIINISUUDESTA ALKAA SIVULTA 30. E I N O A N S I O M I I K K A P I R I N E N
4 YLIOPPILASLEHTI 2/2022 Y#2 PÄÄTOIMITTAJA Tuija Siltamäki ART DIRECTOR Lari Mörö TOIMITUSSIHTEERIT Sonja Parkkinen Johannes Roviomaa TEKIJÖINA TÄSSÄ NUMEROSSA Eino Ansio, Adele Hyry, Jenni Janakka, Juho Kankaanpää, Joel Karppanen, Antti J. Leinonen, Eetu Linnankivi, Vilma Malmgren, Sonya Mantere, Kirsi Mutshipule, Pauliina Nykänen, Oskari Onninen, Miikka Pirinen, Samuli Saarinen, Leomi Sadler, Adile Sevimli & Jukka Vaso KANNEN KUVA Leomi Sadler PERUSTETTU 1913. 109. vuosikerta. Ylioppilaslehden Kustannus Oy on Aikakausmedian sekä Kulttuuri-, mielipideja tiedelehtien liitto Kultti ry:n jäsen. SÄHKOPOSTIOSOITTEET etunimi.sukunimi@ylioppilaslehti.fi TWITTER, INSTAGRAM, FACEBOOK @Ylioppilaslehti KÄYNTIJA POSTIOSOITE Leppäsuonkatu 9 b, 1 krs., 00100 Helsinki OSOITTEENMUUTOKSET JA TILAUKSET ylioppilaslehti.fi/tilaajapalvelut MEDIATIEDOT ylioppilaslehti.fi/mediatiedot ISSN 0355-9246, 1458-445X (verkkolehti) PAINO Printall AS, Tallinna, Viro TOIMITUSJOHTAJA Leea Tolvas, leea.tolvas@ylva.fi SEURAAVA NUMERO Ilmestyy 6.5.2022 Toimitus ei vastaa tilaamatta lähetetystä aineistosta eikä palauta sitä. @OJ onko Ylkkäriltä saatu leikattua viimein rahoitus vai miksi tämä on nykyään kuin neuvostoliittolaiselle vessapaperille painettu? @1 Kansikuvakin joku lapsen tuherrus @2 Ihanan lötkö materiaali. Samaa käyttivät apuja 7päivää-lehdissä aikoinaan, ehkä vieläkin. @Elisa Mikko Viisasta puhetta @Maan_viljelija @helenius_juha @satuhassi Miten tehdään maatalouden systeeminen muutos sekä viljelijän että ilmaston hyväksi? @MeteSasioglu Erittäin ikävä uutinen. Elokuvaja tv-tutkimusta ei jatkossa voi opiskella kanditasolla missään päin Suomea. Huippuproffien aivovuoto Suomesta jatkunee vastaisuudessakin. @Ylioppilaslehti @Veerala En koskaan saanut tehtyä omille lapsille vauvakirjoja. Pohjois-Haagan leikkipuiston askartelukerhoon sain porttarin. Mutta @Ylioppilaslehti askarteli tämän pikkukätösineen Visiolle [Two Hearts] @ElinaLappalaine IIK MITEN IHANA, EN KESTÄ! @Ylioppilaslehti on tehnyt Visiolle vauvakirjan ja lähetti sen meille. Tässä on nähty vaivaa, hienosti askarreltu! Kiitos @siltamaeki [Gem Stone] [Sparkling Heart] Olemme toimituksessa imarreltuja ja hihitimme kippurassa [Rocket] [Fire] [Collision] @hs_visio #hsvisio @JussiPullinen @aelehti @ElinaLappalaine @siltamaeki Koska me ollaan positiivisia ja ratkaisukeskeisiä, näemme tämän tietty vaan fani-albumina [Face Throwing a Kiss] @StubaNikula @ElinaLappalaine ja @siltamaeki Voi se olla alitajuntainen työhakemuskin. @LeenaLaamanen @ElinaLappalaine @Yli oppilaslehti ja 4 muulle. Mahtava idea! Ja toteutus. @ElinaLappalaine Ja awww, piti mennä katsomaan näköislehteä. @Ylioppilaslehti on tietysti tehnyt synttärijutunkin. Kudos ja rakkautta @siltamaeki! #yhteistyöterveisin #hsvisio @hs_visio @plarkisto @ElinaLappalaine @Ylioppilaslehti ja 4 muulle. Pitäkää hyvässä tallessa ja toimittakaa aikanaan arkistoon. :) @AnnaHumalamaki Olipas tätä visaa mukava tehdä: kuin tenttiä, johon on kerrankin valmistautunut huolellisesti! Harmi vaan, että kaikesta huolimatta yksi puhuva pää tuli nimettyä väärin [Shocked Face with Exploding Head] [Smiling Face with Open Mouth and Cold Sweat] @MikkoKenni Oli pakko itsekin kokeilla. 28/30 ja johtopäätös, että ei vaan riittänyt. Peiliin katsomisen paikka, mutta mennään eteenpäin. @LMiikkulainen 30/30! Huh, että teki tiukkaa, mutta selvisin. Toki näitä nimiä on A-studiossa tullutkin viime vuodet pyöritettyä, mutta silti olin useassa kohtaa vaikeuksissa (yllättäen nimi ja titteli oli helpompaa yhdistää kuin nimi ja naama). Upea visa! @heikkihalme @Ylioppilaslehti @lasleh ja 8 muulle. Käytän tilaisuuden hyväkseni. Voisitteko arvon terveydenhuollon edustajat välittää todellista tietoa koronasta. Tilanne ei ole helpottumassa. Onko se vaikea sanoa? @KatriMakkonen Vastauksena käyttäjille @Ylioppilaslehti @mika_ salminen ja 5 muulle 28/30. A-studiosta on jo aikaa;) @TimoKilpiainen Vastauksena käyttäjille @JPuurula ja @Ylioppilaslehti 23/30 oli kyllä kovin samannäköisiä silmälasipäisiä miehiä ammateissansa. @miniuutinen 30/30 kahden vuoden harjoittelulla. Monella on tuona aikana titteli myös muuttunut. @ErnoLaisi Kaikki oikein, liian helppo. Olenko terve? @aivelo Vastauksena käyttäjille @Ylioppilaslehti @lasleh ja 7 muulle 30/30! Kerrankin A-studion seuraamisesta saa pisteitä! @sanattaivutettu Vastauksena käyttäjille @Ulkoministerio @Ylioppilaslehti ja 3 muulle Olette turha laitos. Voin rakentaa Suomella ja koko maailmalle (ihmiskunnalle) paremman systeemin yksin, joka on kaikilta puolin parempi kuin nykyinen tai mikään historiassa oleva järjestelmä. Järjestelmä on epäedullinen vain itsekeskeisille, valehtelijoille ja huijareille. @Aleksanteri_G @Ylioppilaslehti esittelee hienosti minkälaisia leluja minäkin maksan koko vitun työurani ajan. Toivottavasti kannatti. TAMPEREEN YLIOPPILASLEHTI VISIIRIN kevään ensimmäisessä lehdessä (26.1.) käydään Tampereen Nokia-areenan ”pitkulaisella” kasinolla häviämässä 27 euroa, annetaan vinkkejä talviretkeilylle (kannattaa pukeutua lämpimästi, muttei liian) ja pohditaan presidentti Sauli Niinistön suosion syitä. Yhdeksi löydetään Niinistön lämpimät suhteet mediaan. Yli oppilaslehti ehdotti vuonna 2017 yhdeksi syyksi näennäistä puoluepolitiikan ulkopuolelle asettumista. Silloisen päätoimittajan Robert Sundmanin jutun voi lukea oheisesta QR-koodista. visiirilehti.fi JYVÄSKYLÄN YLIOPPILASLEHTI JYLKKÄRI perkaa vuoden toisessa numerossaan (22.2.) viime vuosien ja vuosikymmenten korkeakoulu-uudistuksia. Nonna (nimi muutettu) kertoo tulpamielikuvitusystävistään, joita ovat muun muassa Miu ja Eben, joista jälkimmäisen kanssa hän myös seurustelee. Runoilija Harry Salmenniemi puhuu Kuumerunokokoelmastaan (toim. huom. joka kuuluu myös kaikkien aikojen kirjakevään suosituksiin) ja ”saatanan kaoottisesta” työtavastaan. jylkkari.fi TURUN YLIOPPILASLEHDEN TYLKKÄRIN vuoden ensimmäisessä lehdessä (4.2.) herätellään keskustelua luonnontilaisten metsien vähäisestä määrästä ja luontokadosta, erilaisista alkoholi kulttuureista ja välivuosien viettämisestä. Lehden takasivulla opiskelijat jakavat parhaita reseptejään. Nyt vuorossa on terveys teknologiaa opiskelevan Jeremi Nyyssösen vuosia hiottu tomaattikastike. tylkkari.fi OULUN YLIOPPILASLEHTI kysyy vuoden ensimmäisessä numerossaan (24.2.), yritätkö sinäkin olla ”se tyttö”. Tik tokin sisällön tuottajat kertovat #thatgirl-tägillä, kuinka eletään esteettisesti, kauniisti ja hyvien elämäntapojen mukaisesti. Toimittajan mukaan trendi aiheuttaa haitallisten ideologioiden leviämistä ja suosii ”stereotypistä heteronormatiivista naista” (sic). oulunylioppilaslehti.fi LAPIN YLIOPPILASLEHTEEN (1.3.) on haastateltu Arktisen keskuksen palkittua tutkijaa Nafisa Yeasminia, joka työskentelee Arktisten maahanmuuttajien asiantuntijana ja valtioneuvoston asettaman Lapin etnisten suhteiden neuvottelukunnan puheenjohtajana. Jutussa Yeasmin puhuu esimerkiksi tutkijoiden kohtaamasta vihapuheesta. lapinylioppilaslehti.fi JULKISTA KESKUSTELUA MUUT LEHDET KIITOKSET Benjaminin kaveri, Aki Hagelin, Jyrki Lehtola, Aino Pekkarinen, Suomen Posti, Sofia Prami, Viivi Prokofjev, Tuula Sunnarborg, Otso Teperi, Antto Vihma, Juha Ylijurva & Marko Ylitalo. OIKAISUT Groucho Marx sanoi elämänsä aikana kaikenlaista, mutta toisin kuin lehdessä 1/22 kirjoitimme, se oli Karl Marx, joka sanoi, että kaikki merkittävä tapahtuu historiassa kahdesti: ensin tragediana ja sitten farssina. Maatalouden tulevaisuutta käsittelevästä artikkelista saattoi saada käsityksen, että Suomessa naudat eivät söisi pääsääntöisesti nurmirehua. Nautojen ruokinnassa lypsylehmien osalta nurmisäilörehun osuus on 53 prosenttia ja loput ravinnonsaannista muodostuvat viljasta sekä muista väkija täydennysrehuista. Laiduntamisen osuus on noin 0,8 prosenttia. Lisäksi artikkelissa menivät sekaisin energiaturpeen tuotannon ja maatalouden turvemaiden päästöt. Suomen maatalouden ilmastopäästöistä noin 60 prosenttia tulee turvemailta. Suomen kokonaispäästöistä turpeen osuus on noin 10 prosenttia. Ylioppilaslehti 2/2022 L E O M I S A D L E R
5 YLIOPPILASLEHTI 2/2022 Tutkija Sonja Pietiläinen varoittaa fossiilifasismin ja petromaskuliinisuuden vaaroista. A N T T I J . L E I N O N E N 5 PÄÄKIRJOITUKSESSA JA ALAPÄÄ KIRJOITUKSESSA PUHUTAAN MISTÄPÄ MUUSTAKAAN KUIN SODASTA. 8 OPINTOTUEN TULORAJAT NOUSEVAT JA MUITA UUTISIA YLIOPISTOSTA. 10 HEI ME LAKKAUTETAAN TAAS! ADILE SEVIMLI KIRJOITTI HUMANISTISEN TIEDEKUNNAN UUSIMMISTA LEIKKAUKSISTA, VILMA MALMGREN KYSYI OPISKELIJOIDEN TUNNELMIA. 16 ARKTISENA KIRJEENVAIHTAJANA VENÄJÄN ARKTISTA ENERGIA POLITIIKKAA TUTKINUT HILMA SALONEN. KIRSI MUTSHIPULE KUVASI. 19 JENNI JANAKKA OSTI SEKSIÄ JA KIRJOITTI KOLUMNIN. EETU LINNANKIVI KUVASI. 20 MAIJA ALANDER SELVITTI, MITEN SUJUU PALUU YLIOPISTOLLE. LEOMI SADLER KUVITTI. 24 BENJAMIN PITKÄNEN OLI TAVALLINEN OPISKELIJA JA AKTIVISTI, KUNNES HÄN PYSTYTTI TELTAN KFC:N ETEEN. SONJA PARKKINEN KIRJOITTI. ADELE HYRY KUVASI. 30 CONVOY, PETROMASKULIINISUUS JA FOSSIILIFASISMI. NÄIDEN YHTEYDESTÄ KERTOO TUTKIJA SONJA PIETILÄINEN. JOHANNES ROVIOMAA KIRJOITTI. ANTTI J. LEINONEN JA JUKKA VASO KUVASIVAT. 34 LUE RAJUT PALJASTUKSET KOHUKALA MIKOSTA! JUHO KANKAANPÄÄ KIRJOITTI. SONYA MANTERE KUVASI. 38 TUIJA SILTAMÄKI HIIHTI MALMIN LENTOKENTÄLLÄ JA MIETISKELI SYNTYJÄ SYVIÄ. MIIKKA PIRINEN KUVASI. 42 SUURMENESTYKSEKSI NOUSSEEN KIRJASYKSYN JATKO-OSA, KIRJAKEVÄT, ON TÄÄLLÄ. SAMULI SAARINEN KUVITTI. 46 IHMINEN YRITTÄÄ LUODA ELÄIMIÄ OMAKSI KUVAKSEEN, KIRJOITTAA TUIJA SILTAMÄKI ESSEESSÄÄN. 50 KULTTUURISOTA KIRJEENVAIHTAJA ON SEKAISIN SODASTA. POSTIA SAI SEGOIL, SIIS TEBOIL. 52 ESITIMME ERITTÄIN ASIALLISIA KYSYMYKSIÄ EMERITUS PROFESSORI MATTI KLINGELLE. TURPO VISASSA ARVAILLAAN SOTA-AJAN PUHUVIA PÄITÄ. TÄSSÄ LEHDESSÄ
6 YLIOPPILASLEHTI 2/2022 YLIOPISTOSTA ITÄ-SUOMEN YLIOPISTO TARJOAA OPISKELUPAIKAN 20 UKRAINALAISELLE PISKELIJAT saavat vuoden 2023 alusta alkaen tienata aiempaa enem män ilman, että tulot vaikuttavat opintotukeen. Tulorajat nousevat 50 prosen tilla verrattuna vuoden 2021 tulorajoihin. Jos opiskelija nostaa opintotukea yhdeksältä kuukaudelta, uusi tuloraja on noin 18?700 euroa. Tänä vuonna tuloraja yhdeksän kuu kauden ajalta opintorahaa nostavalta on 15?630 euroa. Tulorajat nousivat jo tämän vuoden alussa 25 prosentilla verrattuna vuoteen 2021. Koro tuksen oli alun perin tarkoitus olla voimassa vain vuoden 2022. Päätös liittyy hallituksen uusiin työllisyys toimiin, joista kerrottiin helmikuussa. Opinto tuen tulorajojen korottamisen on arvioitu vah vistavan julkista taloutta noin 12,2 miljoonalla eurolla. Valtiovarainministeriön tekemässä laskennassa ei ole kuitenkaan huomioitu sitä, että opintojen eteneminen saattaa hidastua tulorajojen nostamisen takia. Työllisyysvaiku tus on noin 2?500 työllistä. Myös opintorahan määrä nousee elo kuussa. Jatkossa summa on täysiikäiselle ja lapsettomalle korkeakouluopiskelijalle 259,10 euroa kuukaudessa. Se on 5,41 euroa kuussa enemmän kuin aiemmin. • OPINTOTUEN TULORAJAT NOUSEVAT PYSYVÄSTI 50 PROSENTILLA ENSI VUODEN ALUSTA O ELA kertoo lähettäneensä helmi kuun loppupuolella muistutuksen maksamattomasta ythsmaksusta noin 40?000 opiskelijalle. Maksumuistutuksen saa, jos on ilmoit tautunut läsnä olevaksi kevätlukukaudelle viimeistään 31. tammikuuta, mutta ei ole maksanut terveydenhoitomaksua eräpäivään mennessä. Myös ythsmaksun eräpäivä oli 31. tammikuuta. Maksumuistutuksen saaneille opiskeli joille tulee lisäksi 5 euron viivästymismaksu. Noin 11?000 opiskelijaa maksoi yths maksun tammikuun lopun ja helmikuun loppupuo len välillä. He saavat muistutuksen pelkästä viivästymis maksusta. Eräpäivään mennessä maksun maksoi noin 213?000 opiskelijaa. ythsmaksu, viralliselta nimeltään terveydenhoitomaksu, on 35,80 euroa lukukaudessa. Aiemmin ythsmaksu maksettiin lukukausi ilmoittautumisen yhteydessä. Kevät lukukaudesta 2021 lähtien maksua on kerännyt Kela. Maksu täytyy käydä erikseen maksamassa Kelan verkkopalve lussa. Jos opiskelija ei maksa ythsmaksua muistutuksen jälkeen, Kela voi vähentää summan opintorahasta ilman opiskelijan suostumusta. Viime kädessä maksun perintä siirtyy ulosottoviranomaiselle, jos sitä ei saada vähennettyä opintorahasta. • ELSINGIN yliopisto myöntää ukrai nalaisille opiskelijoille erillisiä opinto oikeuksia, kertoo rehtori Sari Lindblom . Erillisen opintooikeuden avulla opiskelija pystyy suorittamaan kursseja yliopistossa, mutta ei tutkintoa. Opinto oikeus on voimassa heinäkuuhun 2023 asti, eikä opinnoista peritä erillisten opintojen maksuja. Hakemuksia käsitellään tämän vuoden loppuun asti. Tämän lehden painoon mennessä tar kemmat suunnitelmat olivat vielä kesken. Lind blomin mukaan yliopisto odottaa tie toa opetus ja kulttuuriministeriön ukraina laisille opiskelijoille valmistelemasta tuki paketista sekä linjauksia muun muassa siitä, miten lukuvuosimaksujen kanssa toimitaan. Yliopistolla on lakisääteinen velvollisuus periä lukuvuosimaksu ulkomaalaisilta opis kelijoilta. Lindblomin käsityksen mukaan ukrainalaisten kohdalla ei voi tehdä poik keusta kansalaisuuden perusteella. Siksi ukrainalaisille pitäisi pystyä myöntämään stipendejä tai apurahoja maksuja varten. Lindblomin mukaan muutama säätiö on jo tarjonnut rahallista tukeaan ukrainalaisille opiskelijoille. Rehtorin päätöksellä ukrainalaisilta ei kuitenkaan peritä maksuja avoimen yliopis ton kursseista kesään 2023 asti. Toistaiseksi yliopisto seuraa tilannetta ja sitä, paljonko ukrainalaisia opiskelijoita Suomeen olisi mahdollisesti tulossa. Käy tännössä kyse olisi naisopiskelijoista, koska opiskelijaikäiset miehet eivät voi poistua Ukrainasta. Yliopisto on pyrkinyt tukemaan ukraina laisia muun muassa lahjoittamalla 50?000 euroa Unicefille. Lisäksi yliopistosta on oltu yhteydessä ukrainalaisiin tutkijoihin ja opis kelijoihin ja käyty läpi heidän tilanteensa ja avuntarpeensa. Esimerkiksi ukrainalaisten tutkijoiden lähiaikoina päättyviä määräaikai sia sopimuksia on jatkettu, jotta he pystyisi vät jäämään Suomeen. Yliopiston avaamaan Ukraina sähköpostiin (ukraine@helsinki.fi) on tullut kymmeniä viestejä. Sähköpostin kautta voi kysyä yli opistolta mitä tahansa Ukrainan tilanteeseen liittyen. • KELA LÄHETTI MUISTUTUKSEN YTHSMAKSUSTA 40 000 OPISKELIJALLE HELSINGIN YLIOPISTO TARJOAA UKRAINALAISILLE AVOIMEN YLIOPISTON KURSSIT MAKSUTTA K H KRAINALAISET tutkinto opiskelijat voivat hakea erillistä opinto oikeutta ja apurahaa ItäSuomen yliopistoon. Hakukelpoisia ovat opiskelijat, joilla on opintooikeus ukrainalaisessa yli opistossa, Ukrainan kansalaisuus ja joiden opinnot ovat keskeytyneet sodan takia. Alkuvaiheessa yliopisto myöntää erillisen opintooikeuden enintään kahdellekymme nelle opiskelijalle. Myöntäminen perustuu hakijan opintomenestykseen ja suoritettujen opintojen soveltuvuuteen ItäSuomen yli o piston tarjoamiin opintoihin verrattuna. Opiskelijan on myös osattava englantia. Opintooikeuden saaneet voivat myös hakea yliopistolta apurahaa elinkustannuksiin. Yliopisto käyttää apurahoihin 100?000 euroa. Opinnot voi aloittaa vielä kevätlukukaudella, ja opintooikeus on voimassa heinäkuuhun 2023 asti. Myöhemmin opiskelijat voivat hakea kandi ja maisteriopintoihin, jos he täyttävät kelpoisuusvaatimukset ja valintaperusteet. Suomen ylioppilaskuntien liitto (syl) on jo aiemmin ajanut, että Suomessa otettaisiin käyttöön hädänalaisia opiskelijoita tukeva Students at Risk stipendiohjelma. Ylioppilas lehti kirjoitti aiheesta viime syksynä. Ohjelma on kehitetty Norjassa, ja vastaavanlainen järjestelmä otettiin viime vuonna käyttöön Saksassa. Ohjelman kautta opiskelijat esimerkiksi Ukrainasta, Afganistanista ja ValkoVenäjältä voisivat jatkaa opintojaan turval lisessa ympäristössä suomalaisissa yli opistoissa. • U Koonnut SONJA PARKKINEN
8 YLIOPPILASLEHTI 2/2022 YLIOPISTOSTA tutkimuksen yksikön johtajalle Saana Svärdille on epäselvää, miksi jokin opintosuunta lakkautetaan tai halutaan yhdistää ja jokin toinen ei. ”Tuntui, että tässä vedetään matto kaik kien pienten alojen alta. Että arvallako siellä valitaan, minkä alan opetus lakkautetaan.” Svärdin mukaan hallinnon toimintatapa on outo ja aiheuttaa tiedekunnan sisällä ihmetystä. ”Talouspuolta ei ole ikinä oikein avattu kunnolla, että mikä se säästö on, jos lakkau tetaan tai yhdistetään oppiaineita. Lisäksi päätöksiä on runnottu läpi todella nopealla tahdilla, esimerkiksi viime syksynä yhdistet tiin folkloristiikka ja etnologia.” Kandi ja maisteriohjelmilla on omat joh toryhmänsä, jotka arvioivat koulutussuuntien resursseja ja ehdottavat tiedekuntaneuvostolle niiden jatkamisesta seuraavalle kolmivuotis kaudelle. Muinaisen Lähiidän kielten kohdalla johtoryhmät olivat tulleet tulokseen, että opetusta jatketaan entiseen tapaan. Silti tie dekuntaneuvoston aiemmassa kokouksessa niiden seuraavan kolmivuotiskauden käsitte leminen pöydättiin eli jätettiin hautumaan. Asia tuli Svärdille yllätyksenä, koska jat kon piti olla selvä. ”Teimme hyvät valmistavat työt, joiden pohjalta ehdotimme opetuksen jatkamista, mutta yhtäkkiä muutama päivä ennen tam mikuun kokousta asia olikin esityslistalla lakkauttamispäätöksenä. Ennen sitä kaikki olivat tyytyväisiä”, Svärd kertoo. Muinaisen Lähiidän tutkimuksella riittää sekä rahaa että profiilia. Suomen ELSINGIN YLIOPISTON humanis tinen tiedekunta päätti helmikuussa kandi ja maisterivaiheen koulutus ohjelmien opintosuunnista vuosille 2023–2026. Tiedekuntaneuvoston kokouksessa pää tettiin lakkauttaa elokuva ja televisiotutki muksen opintosuunta taiteiden tutkimuksen kandiohjelmassa. Vuodesta 2023 alkaen elo kuva ja televisiotutkimusta voi opiskella pää aineena vain maisterivaiheessa. Opetusasioista vastaava varadekaani Minna Palander-Collin kertoo syyksi sen, että elokuva ja televisiotutkimusta opettaa Helsingin yliopistossa vain yksi professori. ”Kandi ja maisteriohjelman johtoryhmät olivat keskustelleet ja tulleet tulokseen, että yhdellä proffalla ei ihan koko putkea seuraa valla kaudella hoideta, vaan keskitetään ope tus maisterivaiheeseen.” PalanderCollinin mukaan opintosuun nan opiskelijoiden ei tarvitse olla huolissaan. ”Heillä on oikeus suorittaa opintonsa lop puun tietyn siirtymäajan puitteissa. Sinänsä päätös ei tärvele kenenkään opintoja tai tule vaisuutta alan asiantuntijana.” ELOKUVAja televisiotutkimuksen professo rin Henry Baconin mukaan taiteiden tutki mus on ollut vuosi vuodelta yhä suuremman supistamisuhan alla. ”Normaalisti proffa hoitaa maisteripuo len ja yliopistonlehtori kandipuolen ope tuksen. Olen kuitenkin ainut toimenhaltija meidän alallamme. Se on täysin kohtuu tonta. Työsarka on huomattavasti suurempi kuin normaalin professuurin pitäisi olla. Kandiohjelman eliminoiminen ei kuitenkaan ole oikea ratkaisu. Se vääristää tilannetta entisestään.” Suomessa opetetaan elokuva ja televisio tutkimusta ainoastaan Helsingin yliopistossa. Baconin mukaan Suomi on päätöksen myötä karmealla tavalla jälkijunassa verrattuna mui hin Pohjoismaihin. ”Olemme helppo uhri, pieni oppiaine. Mielestäni päätökselle ei ole asiallista perus telua, koska alamme opetus on kulttuurilli sesti niin tärkeää. Voin ihan suoraan sanoa, että dekanaatilta puuttuu ymmärrys asian merkityksestä.” Bacon on huolissaan siitä, mistä maiste riopiskelijat saavat tarvittavat perustiedot eri koistumista varten. Hän kertoo elokuva ja televisiotutkimuk sen opetuksen olevan suosittua ja tarpeellista myös muiden tiedekuntien ja laitosten opis kelijoiden keskuudessa. Opetusta on tarjottu myös avoimen yliopiston kautta. Baconin mukaan se tukee myös yliopiston niin sanot tua kolmatta tehtävää eli tutkimuksen teke mistä tunnetuksi laajemmalle yleisölle. ”Kaikille heille pitäisi voida tarjota perus opetusta. Olen erittäin turhautunut.” HUMANISTISEN TIEDEKUNNAN helmikuisen kokouksen esityslistalla olivat elokuva ja tele visiotutkimuksen lisäksi muun muassa muinai sen Lähiidän kielet, slavistiikka ja baltologia sekä teatteritiede. Ne jatkavat seuraavalle kol mivuotiskaudelle samaan tapaan kuin ennen. Humanistisen tiedekunnan sisällä esitys lista aiheutti ihmetystä. Muinaisen Lähiidän H JA TA AS LE KA TAAN
9 YLIOPPILASLEHTI 2/2022 YLIOPISTOSTA Akatemia on myöntänyt oppiaineessa toimi valle huippuyksikölle miljoonarahoituksen vuosille 2018–2025. Huippuyksiköt valitaan noin neljän vuoden välein kaikista suomalai sista yliopistoista. Lisäksi Suomen kansallismuseoon on tulossa muinaista Lähiitää koskeva näyt tely, jonka toteutukseen Helsingin yliopiston huippuyksikkö osallistuu. Yksikkö on saanut viime vuosina myös runsaasti kansainvälistä arvostusta. ”Resurssit meillä ovat kunnossa vielä useamman vuoden ajan. Mutta ei täällä kenelläkään ole kristallipalloa, josta näkee, millaiset resurssit meillä on vuonna 2027”, Svärd sanoo. ”Olen tietenkin iloinen ja tyytyväinen siitä, että nyt päätettiin kaudesta 2023–2026 oppiaineen kannalta järkevästi, mutta koko prosessista tuli tunne, että pienillä tieteen aloilla mikään ei riitä. Kun pienessä Suo messa tehdään jotain yhtä hyvin kuin Har vardissa, miksei sitä haluta opettaa?” YLIOPPILASLEHTI raportoi humanistisen tiedekunnan talousvaikeuksista syksyllä 2021. Niiden taustalla vaikuttavat vuoden 2016 koulutusleikkaukset. PalanderCollinin mukaan opetussuun nitelmien tarkastelu kolmen vuoden välein on nykyään yliopistolla osa normaalia toi mintaa. ”Elämme korkeakoulumaailmassa sellaista aikaa, että meihin kohdistuu ministeriön taholta paljon paineita. Valtiovalta haluaa meiltä tietynlaisia asioita, ja rahoitus riippuu siitä. Siinä mielessä olemme muutosmylly tyksessä koko ajan. Olemme käyneet kaikki koulutusohjelmat läpi ja peilaamme niitä suhteessa henkilöstön voimavaroihin.” PalanderCollinin mukaan huippu yksikön asema olikin yksi syy sille, miksi muinaisen Lähiidän kielten opinto suunta jatkaa samanlaisena seuraavankin kolmivuotis kauden ajan. ”Määräaikaiset tutkijat pystyvät tekemään siihen opetusta. Eli huippuyksikön aikana voidaan saattaa valmiiksi opiskelijoita, joita siellä nyt on sisällä”, PalanderCollin sanoo. ”Yksi ratkaisu on se, ettei tehdä ylimitoi tettuja opetussuunnitelmia, joissa luvataan valtavasti erilaisia kursseja, vaan mietitään, mihin pystymme.” PalanderCollinin mukaan kyse on laa dun varmistuksesta, jolla palvellaan myös opiskelijan etua. ”Jos koulutustarjontaa ei päivitettäisi, se olisi äkkiä sisällöiltään ja menetelmiltään vanhanaikaista, eikä välttämättä vastaisi tule vaisuuden tai edes tämän päivän tarpeisiin.” YLIOPISTON velvollisuus on tarjota tarpeeksi opintoja, jotta opiskelijat voivat valmistua tavoiteajassa kandeiksi ja maistereiksi. Mutta jos opintosuunta lakkautetaan, kuten elokuva ja televisiotutkimuksen kandiohjelmalle kävi, ei velvollisuutta tarjota kursseja enää siirty mäajan jälkeen ole. Tarjolla voi olla lakkautuksesta huo limatta jonkinsuuruisia opintokokonai suuksia tai yksittäisiä kursseja. Teoriassa on kuitenkin niin, että jos esimerkiksi opintosuunnan ainut toimenhaltija jää eläk keelle, opintoja ei välttämättä tarjota enää lainkaan. Tällaisessa tilanteessa pohdittai siin, palkataanko tilalle uusi professori vai ei, mutta tiukassa taloustilanteessa niin ei välttämättä tehtäisi. Minna PalanderCollinin mukaan tarkoitus on pitää kiinni kattavasta koulutus tarjonnasta. ”Se on koulutusohjelmapohdiskelun kan tava teema. Moninaisuus leimaa tiedekuntaa kokonaisuudessaan, ja moninaisuudesta tie dekunta haluaa pitää kiinni”, PalanderCol lin sanoo. Opintosuuntia ollaan todennäköisesti kuitenkin yhdistämässä keskenään. Yhdis tämistä suunnitellaan kolmivuotiskaudelle 2026–2029 ainakin slavistiikan ja baltologian kandiohjelmille sekä muinaisen Lähiidän kielten opintosuunnalle. Lisäksi koko yliopistoa odottaa vielä vuonna 2023 suoritettava ”koulutusohjelmien katselmus”. Sen tarkoitus on arvioida koko yliopiston koulutusohjelmia ja niiden toimi vuutta. • ADILE SEVIMLI JA TA AS LE KA TAAN HELSINGIN YLIOPISTON HUMANISTINEN TIEDEKUNTA ON TALOUS VAIKEUKSISSA. HALLINNOLLA ON PAINE SUPISTAA OPETUSTA, MIKÄ HERÄTTÄÄ TIEDEKUNNAN SISÄLLÄ NÄRÄÄ. PIENILLÄ TIETEENALOILLA KOETAAN, ETTÄ MIKÄÄN EI RIITÄ OSOITUKSEKSI NIIDEN TARPEELLISUUDESTA. S H U T T E R S T O C K
10 YLIOPPILASLEHTI 2/2022 YLIOPISTOSTA UMANISTISEN TIEDEKUNNAN tie dekuntaneuvosto päätti helmikuussa elokuva ja televisiotutkimuksen kandiohjelman lakkauttamisesta. Toisen vuo den elokuvatutkimuksen kandiopiskelija Usva Saloheimo kuvaa tunnelmia päätöksen jälkeen erittäin huolestuneiksi. ”Tämä on todella huono päätös suomalaisen elokuvatutkimuksen kannalta, sillä Helsingin yliopisto on ainoa paikka Suomessa, jossa alaa voi opiskella pääaineena yliopistotasolla.” Suomessa tuotetaan paljon tvohjelmia, ja kotimainen elokuva voi hyvin. Saloheimo sanoo, että alan kandiohjelman lopettami sella voi olla vaikutuksia tutkimuksen lisäksi myös elokuvataiteeseen. ”Ajattelen, että tutkimus ja taidekritiikki käyvät koko ajan vuoropuhelua taiteen kanssa. Taide ja tutkimus vaikuttavat toi siinsa ja liikuttavat toisiaan eteenpäin. Suo malaisen elokuvataiteen elinvoiman kannalta olisi tärkeää, että täällä tehtäisiin tutkimusta myös tulevaisuudessa.” Elokuvatutkimuksen maisteriopiskelija Inari Ylinen aloitti opintonsa vuonna 2017, kun oppiaine oli ensimmäistä kertaa mah dollista valita pääaineeksi. Ylisen opiskelun aikana alan resurssit ja tilanne ovat heiken tyneet, ja viimeistään vakituisen lehtoraatin menettäminen herätti huolen alan tulevai suudesta. Pula henkilökunnasta on vaikutta nut myös kurssien määrään. ”Varsinkin maisterivaiheessa joutuu suo rittamaan ison osan opinnoista tenttimällä, minkä seurauksena moni on vaihtanut kou lua tai alaa.” Myös Ylinen kertoo miettineensä alan vaihtoa epävarmuuden sekä kurssien vähäi sen määrän vuoksi. Resurssipulasta huolimatta elokuvatutki mus on taiteiden tutkimuksen kandiohjel man opiskelijoiden keskuudessa erittäin suo sittu pääaine. ”Oppiaine valmistaa rahoitukseen nähden paljon opiskelijoita. On vaikea ymmärtää perusteita näin suositun ja toimivan kan diohjelman lopettamiselle”, Saloheimo sanoo. HUMANISTISEN TIEDEKUNNAN tiedekun taneuvosto päätti myös folkloristiikan ja kansatieteen opintosuuntien yhdistämisestä yhdeksi etnologian ja folkloristiikan opin tosuunnaksi. Yhteistyö alojen välillä ei ole uutta: sitä on aiemmin tehty muun muassa yhteisten metodiopintojen ja proseminaarin muodossa. Kolmannen vuoden folkloristiikan kan diopiskelijan Karoliina Edlundin mukaan päätös herättää kahdenlaisia tuntemuksia: Yhtäältä päätös vaikuttaa ulkoapäin anne tulta sopeuttamisratkaisulta ja voi opiskelijoi den keskuudessa luoda pelkoa pienten alojen tulevaisuudesta. Toisaalta alojen läheisyyden vuoksi ratkaisu tuntuu luonnolliselta. Alat tukevat toisiaan ja jakavat yhteneväisiä näkö kulmia kulttuuriin ja sen tarkasteluun. ”Olen ihan toiveikas sen suhteen, että yhdistymisestä huolimatta tieteenalojen itse näisyys säilyisi, eivätkä perusopinnot muut tuisi liian yleisiksi.” Edlundin mukaan tieteenalojen merkitys kiteytyy niiden tapaan ymmärtää erilaisia kulttuurisia ilmiöitä ja eiinstitutionaalista viestintää. ”Folkloristien ja kansatieteilijöiden tapaa katsoa maailmaa voisi kutsua etnologiseksi katseeksi. Osaamme kiinnittää huomiota pie niin asioihin arjessa ja tarkastella niitä kult tuuristen käytänteiden kautta. Juuri siinä on meidän tieteenalojemme rikkaus.” TIEDEKUNTANEUVOSTON kokouksessa pöy dällä oli myös muinaisen Lähiidän kielten ja kulttuurien opintosuunnan lakkauttaminen. Alaa ensimmäistä vuotta opiskeleva Aalto Karppinen kertoo olevansa tyytyväinen tiede kunnan päätökseen olla lakkauttamatta opin tosuuntaa, mutta huoli opintosuunnan tule vaisuudesta elää, vaikka kursseja ja opetusta tällä hetkellä järjestetäänkin. ”En jaksa uskoa siihen, että alan opetuk sen tulevaisuus Suomessa olisi hirveän hyvä. Tuntuu siltä, että saimme jatkaa seuraavalle opetussuunnitelmakaudelle vain huippuyk sikkömme vuoksi.” Se, mistä aloista leikataan ja mitkä alat halutaan säilyttää, on aina arvo ja valintaky symys. Päätökset eivät synny tyhjiössä. ”Esimerkiksi antiikin Kreikan tutkimus saa täällä helpommin rahoitusta vain sen vuoksi, että antiikin Kreikka on kulttuurina Euroopassa hyvin glorifioitu”, Karppinen sanoo. Karppinen kokee, että humanististen alo jen rahoitusongelmat ja tämänhetkinen yli opistopolitiikka heijastelevat yhteiskunnan uusliberaalia arvomaailmaa. ”Rahaa ja varmoja työpaikkoja tuottavat alat saavat rahoitusta siinä, missä humanisti silta aloista leikataan. Se on hirvittävän surullista, sillä on aivan elintärkeää yhteis kunnan kannalta ymmärtää ja tutkia men neisyyttä.” • VILMA MALMGREN OPISKELIJAT OVAT HUOLISSAAN HUMANISTISTEN ALOJEN TULEVAISUUDESTA HELSINGIN YLIOPISTOSSA H HUMANISTISEN TIEDEKUNNAN PITKÄÄN JATKUNUT RESURSSIPULA JOHTAA MUUTOKSIIN OPINTOSUUNTIEN MÄÄRÄSSÄ TULEVALLA OPETUSSUUNNITELMAKAUDELLA. YLIOPPILASLEHTI KYSYI HUMANISTI OPISKELIJOIDEN NÄKEMYKSIÄ OPISKELUSTA SEKÄ TULEVASTA OPETUSSUUNNITELMAKAUDESTA.
11 YLIOPPILASLEHTI 2/2022 YLIOPISTOSTA O HALPAA KAMAA OIKEUSTIETEELLISEN OPISKELIJAT OVAT HELSINGIN YLIOPISTOLLE HALVIMPIA KOULUTETTAVIA. OPETUS KESKITTYY MASSALUENTOIHIN, VAIKKA JURISTIN TYÖ VAATII NYKYAIKANA TAITOJA, JOITA OPPISI PAREMMIN PIENRYHMISSÄ. KRITIIKKIÄ SAA MYÖS YHTEISKUNNALLISEN KONTEKSTIN PUUTTUMINEN. SILLÄ VOI OLLA JOPA VAKAVIA VAIKUTUKSIA OIKEUSLAITOKSEN TOIMINTAAN. IKEUSTIETEELLISEN tiedekunnan resurssit ovat Helsingin yliopiston niukimmat, selviää Ylioppilaslehden Helsingin yliopistolta saamista laskelmista. Kun suhteutetaan oikeustieteellisen alan opetukseen käyttämä rahoitus läsnä olevien perustutkintoopiskelijoiden määrään, oikeus tieteellisellä on käytettävissä 2?699 euroa per opiskelija. Kaikkien alojen mediaani on 4?191 euroa per opiskelija. Myös opetushenkilöstön henkilötyövuo sina per läsnä oleva perustutkintoopiskelija mitattuna oikeustieteellinen on tiedekuntien häntäpäässä. Oikeustieteellisellä on 45,2 opis kelijaa per opettajan henkilötyövuosi. Kaik kien tiedekuntien keskiarvo on 20 opiskelijaa per henkilötyövuosi. Oikeustieteellisen tiedekunnan dekaanina tammikuussa aloittanut Johanna Niemi ker too olevansa tietoinen siitä, että tiedekunta on Helsingin yliopiston heikoimmin resur soituja opiskelijoiden määrään suhteutettuna. ”Se on asia, jota yritän dekaanikaudellani muuttaa, mutta se ei ole helppoa.” Niemen mukaan oikeustieteellistä on perinteisesti pidetty edullisena oppiaineena, jossa opiskelijat istuvat massaluennoilla, luke vat kirjoja ja tulevat tenttiin. Se on vaikut tanut myös rahoituksen saamiseen. Niemi pitää käsitystä vanhentuneena. ”Nykyaikaisessa käsityksessä juristin työ nähdään monipuolisena tehtävänä, jossa on osattava esiintyä ja vetää projekteja. Tällaisia valmiuksia pitäisi pystyä opettamaan, eikä se voi tapahtua suurissa opiskelijamassoissa.” YLIOPPILASLEHTI sai oikeustieteellisen opiske lijoilta juttuvinkkejä, joissa kerrottiin opetuk sen ongelmakohdista. Osa opiskelijoista pitää opetusta riittämättömänä. Ongelmien syyksi koettiin heikot resurssit. Esimerkiksi gradu seminaarissa ei ole saanut lainkaan ohjausta, ja kursseja on peruttu rahoituksen puuttumi sen takia. Oikeusnotaari eli oikeustieteiden kandidaatintutkinnossa suoritusmuodot ovat keskittyneet erityisesti koronaaikana moniva lintatentteihin, eikä kursseilla ehditä käsitellä oikeustieteiden yhteiskunnallista ulottuvuutta. Oikeustieteellisen tiedekunnan entinen dekaani, oikeushistorian emeritusprofessori Jukka Kekkonen tunnistaa alan opetuksen ongelmat. Hän on kritisoinut opetusta aktii visesti jo pitkään. ”Meidän ylioppilaamme valmistuvat nyt heikommilla eväillä kuin kymmenen vuotta sitten.” Kekkosen mukaan oikeustieteellinen on mennyt 2000luvun ensimmäisen vuosikym menen aikana kohti lakiteknistä opistoa, jossa ”pykäläjuridiikka” saa aiempaa enem män painoarvoa oikeuden yhteiskunnallisten kontekstien kustannuksella. Niemen mukaan syy on osittain siinä, että uutta lainsäädäntöä tulee koko ajan lisää, kun yhteiskunnassa sääntelyä lisätään. Juristin on opittava voimassa olevaa oikeutta. Tämä korostuu erityisesti kanditason oikeus notaarin koulutuksessa. Oikeustieteellisen opetusvaradekaani Jaana Norio myöntää, että oikeusnotaari tutkinnossa tenttejä on ”kohtuu tiuhaan”. Maisterivaiheessa muita suoritusmuotoja on enemmän. Koronaaikana monivalintatenttien osuus on korostunut, kun pandemian alkaessa siir ryttiin Moodletentteihin. Norio pitää moni valintatenttejä sopivana tapana mitata oppi mista, jos kysymykset on laadittu hyvin. ”Kysymykset voivat näyttäytyä saivarte luna, mutta pointti voi olla, onko opiskelija ymmärtänyt jonkin ihan olennaisen asian.” Hiljattain tiedekunta on linjannut, ettei pelkkiä monivalintatenttejä enää järjestetä. Kaikissa tenteissä on jatkossa oltava moniva lintojen lisäksi myös kirjallinen kysymys. Koronaajan Moodletentit ovat johtaneet myös vilppiepäilyihin, joita on oikeustieteel lisessä ollut yli kymmenen. Kaikkien vilppiin osallistuneiden suoritukset on hylätty, ja vil pistä on annettu myös kirjallisia varoituksia. Viime vuosina tiedekunnassa on pyritty kehittämään pienryhmäopetusta. Suurin osa opiskelijoista ei ole kuitenkaan ollut tyytyväi siä siihen, kertoo oikeustieteellisen tiedekun tajärjestön Pykälä ry:n opintovastaava Antti Kaijansinkko . Pykälän syksyn 2021 opinto kyselyssä alle 20 prosenttia vastaajista koki pienryhmäopetuksen tukevan oppimistaan. Opiskelijat tekevät pienryhmissä tehtävän, usein käytännönläheisen tapaustutkimuksen, minkä jälkeen tehtävää käsitellään purkuker ralla, joka kuitenkin toteutetaan yli sadan opiskelijan massaluentona. Tehtävästä ryhmä saa vain suullisen palautteen. ”Monet arvostavat pienryhmäopetuksen ideaa, mutta toteutus ei välttämättä ole ideaa lien mukainen”, Kaijansinkko sanoo. EMERITUSPROFESSORI Jukka Kekkonen harmittelee, että Helsingin yliopiston oikeus tieteellisestä tiedekunnasta on lakkautettu olennaisia aineita, jotka tuovat opetukseen laajempaa yhteiskunnallista kontekstia. Tällai sia ovat esimerkiksi naisoikeus, oikeustalous tiede ja oikeussosiologia. Samalla tiedekunnassa on Kekkosen mukaan siirrytty yläastemaiseen lukujärjes tykseen, jossa valinnaisaineita esimerkiksi valtiotieteellisestä tai humanistisesta tiede kunnasta ei ehdi opiskelemaan yhtä helposti kuin aiemmin. ”Hyvä juristi tuntee oikeusjärjestyksen, sen periaatteet ja arvopohjan syvällisesti sekä pys tyy perehtymään yksityiskohtiin ja tekemään ratkaisuja. Huono juristi takertuu pykälä massaan, ja oppiminen jää puolitiehen”, Kek konen selittää yhteiskunnallisen ulottuvuu den merkitystä juristille. Kekkonen kertoo kuulleensa asianajo toimistoissa työskenteleviltä tutuiltaan, että yhteiskunnallisen ulottuvuuden kaventumi nen näkyy jo osaamisessa. ”He kertovat, että Helsingin yliopistosta tulleet osaavat kapealta alueelta hyvin nor mimateriaalin, mutta eivät näe metsää puilta, koska heille ei opeteta konteksteja ja funda mentaalisia miksikysymyksiä: miksi muute taan lakeja, kenen intressejä se palvelee, koh teleeko se ihmisiä neutraalisti.” Monitieteisyyden ja yhteiskunnallisen ulot tuvuuden puuttuminen ei ole Pykälän opin tovastaavan Antti Kaijansinkon mukaan ollut erityisemmin esillä opiskelijoiden keskuudessa. Hän arvioi, ettei monitieteellisyys korostu perustutkintoopetuksessa, vaikka tilanne vaih telee hieman teemojen ja kurssien mukaan. ”Sikäli ollaan omalla hiekkalaatikolla tässä koulutuksessa.” Pykälän syksyn opintokyselyssä hieman alle puolet vastanneista maisteriopiskelijoista ? Teksti SONJA PARKKINEN
12 YLIOPPILASLEHTI 2/2022 YLIOPISTOSTA toivoi laajempaa valikoimaa valinnaisista kursseista. Dekaani Johanna Niemi kertoo, että lak kautettujen aineiden teemoja pidetään yhä tärkeinä, ja ne otetaan huomioon henkilös töä rekrytoidessa. Niemi ei näe tilannetta yhtä synkkänä kuin Kekkonen. Teemoja käsitellään opetuksessa muiden oppiaineiden yhteydessä, mutta Niemen mukaan yhteis kunnallisen ulottuvuuden käsittely riippuu opettajasta. Niemi oli mukana Kansallisen koulu tuksen arviointikeskus Karvin oikeusalan koulutusta arvioivassa selvityksessä, jonka loppuraportti julkaistiin viime syksynä. Sel vityksessä työnantajatahojen edustajat ja asi anajotoimistot toivat esiin yhtenä kritiikin kohteena, että sääntelyn yhteiskunnallisen kontekstin ymmärtäminen on valmistuville juristeille tärkeää työelämässä. Tiedekunta aloittaa pian opetussuunnitel man laatimisen vuosille 2023–2026. Niemi sanoo, että kritiikki ja opiskelijoiden palaute aiotaan huomioida valmistelussa. NIEMEN JA KEKKOSEN mukaan yhteiskun nallisen ymmärryksen puuttumisella on vakavia vaikutuksia myös oikeuslaitoksen toimintaan. Se näkyy tälläkin hetkellä oikeus tapauksissa Suomessa. Niemi nostaa esiin korkeimman oikeuden ratkaisun, jossa nainen tuomittiin hätävar jelun liioitteluna tehdystä tapon yrityksestä kahdeksi vuodeksi vankilaan, vaikka mies oli pahoinpidellyt naista ja heidän lapsiaan usei den vuosien ajan sekä uhannut tappaa naisen. Tapaus on ollut julkisuudessa sen jälkeen, kun presidentti Sauli Niinistö armahti nai sen, ja tuomio muutettiin ehdolliseksi alku vuodesta 2021. ”Se on esimerkki, joka on sinänsä juri disesti aivan hätävarjeluoppien mukainen. OPETUSHENKILÖSTÖN RESURSSIT HELSINGIN YLIOPISTON TIEDEKUNNISSA VUONNA 2020 (LÄSNÄ OLEVAA PERUSTUTKINTO-OPISKELIJAA PER OPETTAJAN HENKILÖTYÖVUOSI)* 4 603 TERVEYSJA HYVINVOINTIALAT 3 189 TAITEET JA KULTTUURI ALAT 2 699 KAUPPA, HALLINTO JA OIKEUSTIETEET* 3 638 KASVATUSALAT 3 779 HUMANISTISET ALAT OPETUSRESURSSIT OPISKELIJAA KOHDEN ERI HELSINGIN YLIOPISTON OHJAUKSEN ALOILLA VUONNA 2020 (EUROA PER LÄSNÄ OLEVA PERUSTUTKINTO-OPISKELIJA) 30,1 TEOLOGINEN TIEDEKUNTA 45,2 OIKEUSTIETEELLINEN TIEDEKUNTA 23,6 FARMASIAN TIEDEKUNTA 22,1 VALTIOTIETEELLINEN TIEDEKUNTA 21,2 MATEMAATTISLUONNON TIETEELLINEN TIEDEKUNTA
13 YLIOPPILASLEHTI 2/2022 YLIOPISTOSTA Tämä, kuten muutkin tapaukset kertovat, ettei oikeuslaitoksessa ymmärretä väkivallan dynamiikkaa.” Niemi ja Kekkonen pitävät hyvänä esi merkkinä myös toimittaja Johanna Vehkoon kunnianloukkaustuomiota, jonka korkein oikeus kumosi tammikuussa. Alemmat oikeusasteet olivat sivuuttaneet tuomion tuoneen Facebook kirjoituksen kontekstin, exkaupunginvaltuutettu ja ääri oikeisto aktivisti Junes Lokan poliittisen toiminnan. ”Oikeustieteellisestä valmistutaan keski luokkaisiin ammatteihin. Jos ei ole ymmärrystä, millaisessa todellisuudessa valta osa suomalaisista ja oikeuslaitoksen asiakkaista elää, niin kyllä yhteiskunta kovenee paljon”, Niemi sanoo. ”Meillä on loistavia opettajia, ja opiskelijat ovat huippuluokkaa. He ansaitsisivat paljon parempaa ja kunnianhimoisempaa opetusta”, Kekkonen sanoo. • JUTUSSA KÄYTETYT LUVUT RAHOITUKSESTA JA HENKILÖ TYÖVUOSISTA OVAT VUODELTA 2020. *HENKILÖTYÖVUOSIEN LASKEMISESSA ON OTETTU HUOMIOON ENITEN OPETUKSEEN TYÖAIKAA KOHDENTAVA HENKILÖSTÖ ELI PROFESSORIT, APULAISPROFESSORIT, APULAISPROFESSORIT (TOINEN KAUSI), YLIOPISTONLEHTORIT, LEHTORIT, KLIINISET OPETTAJAT, PÄÄTOIMISET TUNTIOPETTAJAT SEKÄ OSA-AIKAISET TUNTIOPETTAJAT 11 046 LÄÄKETIETEET 9 480 MAAJA METSÄ TALOUSALAT 7 488 LUONNONTIETEET *HELSINGIN YLIOPISTOSSA KATEGORIAAN KUULUU VAIN OIKEUSTIETEET EUROJEN JAKO PERUSTUU YLIOPISTON OPETUSJA TUTKIMUSHENKILÖSTÖN TEKEMIIN LUKUVUOSITTAISIIN TYÖSUUNNITELMIIN. L Ä H T E E T : R A P O , V I P U N E N 18,2 BIOJA YMPÄRISTÖTIETEELLINEN TIEDEKUNTA 18,7 KASVATUSTIETEELLINEN TIEDEKUNTA 17,7 HUMANISTINEN TIEDEKUNTA 16,3 MAATALOUS-METSÄTIETEELLINEN TIEDEKUNTA 13,9 SVENSKA SOCIALOCH KOMMUNAL HÖGSKOLAN 8 LÄÄKETIETEELLINEN TIEDEKUNTA 6 ELÄIN LÄÄKETIETEELLINEN TIEDE KUNTA
ARKTINEN KIRJEENVAIHTAJA -JUTTUSARJASSA YLIOPPILASLEHTI KÄY KIRJEENVAIHTOA ALAN ASIANTUNTIJOIDEN KANSSA.
15 YLIOPPILASLEHTI 2/2022 ARKTINEN KIRJEENVAIHTAJA Venäjä on pinta-alaltaan maailman suurin valtio, jolle kuuluu myös maantieteellisesti suurin, noin 4,9 miljoonan neliökilometrin osuus arktisesta alueesta. Venäjällä on keskeinen osa arktisen alueen menneisyyttä, nykyisyyttä ja tulevaisuutta. Väitöskirjaa tehdessäni tutustuin Venäjän syrjäisiin seutuihin. Tutkin Venäjän uusiutuvan energian kehitystä arkti sella alueella. Olen matkustanut ympäri Venäjää: Jamalin niemimaalla, Jakutiassa Mirnyin timanttikaupungissa, Murmans kissa, Petroskoissa ja niin edelleen. Seuraava matkani Venäjälle on viideskymmenes. Matkoillani olen tavannut paljon tutkijoita ja opiskelijoita. Uusiutuvan energian kehitystä Venäjällä hankaloittaa eräänlainen huonojen asioiden verkosto, kuten fossiilisen energian tukijärjestelmä, yhteiskuntalupaus halvasta energiasta ja neuvostoajalta opitut tavat rakentaa asioita. Uusiutuvaa energiaa edistävät tahot ovat ikään kuin yksin. Olen näyttänyt Aleksanteri-instituutin maisteriopiskelijoille Rosatomin ja Venäjän maantieteellisen seuran propagandavideoita. Niissä arktisen alueen kehitystä ohjataan Moskovasta käsin. Videoiden viesti on, että tulevaisuus on selkeästi ennakoitavissa ja ilmastonmuutos voidaan ratkaista teknologialla. Ilmastonmuutos tuottaa nimenomaan vaikeasti ennakoitavissa olevia tulevaisuudennäkymiä. Venäjä haluaa luoda mieli kuvan, jonka mukaan energiatehokkuus johtaa hiili neutraaliuteen. Vierailin syyskuussa 2018 Kuolan niemimaalla Apatiitissa kansainvälisessä konferenssissa. Eräs moskovalainen tutkija sanoi, että kaikki ongelmat ratkeaisivat, jos arktinen alue tyhjennettäisiin ja siellä kävisi ainoastaan vuokratyöntekijöitä etelästä. Venäjän arktinen strategia on ”vähän kaikkea kaikille”, mikä on monien virallisten strategioiden helmasynti. Strategiassa korostuu haavoittuvan luonnon suojelu, mutta ei niinkään ilmastonmuutoksen torjunta. Venäjä haluaa dialogia, kunhan se on Venäjän etujen mukaista. Se haluaa pitää esimerkiksi Koillis väylän kehityksen omissa käsissään. Venäjällä yritetään samaan aikaan sekä tukea fossiilisia polttoaineita että edistää ilmastotavoitteita. Venäjä suunnittelee strategiaansa vain muutama vuosi etukäteen, mikä mahdollistaa sen, että asioita voi edistää ristiriitaisesti. Venäjällä on edelleen valmiita suunnitelmia öljynja kaasunporaukseen arktisella alueella, mutta ne ovat nyt jäissä. Kun teollisuus levittäytyy yhä pohjoisemmaksi, riski vakavasta öljy onnettomuudesta kasvaa. Arktisella paradoksilla tarkoitetaan sitä, että mitä enemmän arktisia luonnonvaroja, kuten öljyä ja maakaasua, kerätään, sitä enemmän ilmastonmuutos kiihtyy. Se puolestaan avaa lisää uusia energiarintamia jääpeitteen sulaessa. Venäjällä ilmastonmuutoksen vaikutukset näkyvät massiivisina metsäpaloina ja onnettomuuksina. Kaikista uhkaavin ilmastonmuutoksen vaikutus on ikiroudan sulaminen. Venäjän pintaalasta noin 65 prosenttia on ikiroudan peitossa. Sen päälle on rakennettu öljyja kaasuteollisuuden infrastruktuuri. Jos ikirouta sulaa, rakennelmat sortuvat. Samanaikaisesti maan uumenissa ja merenpohjassa tikittää aikapommi: metaani. Venäjä on vuoteen 2023 asti Arktisen neuvoston puheenjohtaja. Neuvostoon kuuluvat Pohjoismaat, Yhdysvallat, Kanada ja Venäjä. Venäjä haluaa aina ennemmin keskustella kahdenvälisissä kuin monenkeskisissä neuvotteluissa. Ottawan sopimus kieltää Venäjän arktinen yhteistyö on menneen talven lumia ?
16 YLIOPPILASLEHTI 2/2022 ARKTINEN KIRJEENVAIHTAJA valtioita keskustelemasta sotilasturvallisuuteen liittyvistä asioista Arktisessa neuvostossa, mutta siitä huolimatta Venäjä varautuu arktisella alueella myös sotilaallisesti ja haluaa pitää alueen kontrollissaan. Toivoisin, että tulevaisuudessa kiinnitetään huomiota arktiseen diplomatiaan ja rajat ylittävään yhteistyöhön, joka tosin on muuttunut yhä vaikeammaksi. Arktisten valtioiden tulisi panostaa hyödyllisiin ja halpoihin tapoihin edistää alueen tulevaisuutta, esimerkiksi vaihto-ohjelmiin. Meillä on jo energiatehokkaita ratkaisuja, joita ei ole vielä edes otettu käyttöön. Myös sosiaalisille ja yhteiskunnallisille kysymyksille pitää antaa painoarvoa. Mutta ei niin, että ratkaisut tulevat Moskovasta käsin. • Hilma Salonen Tukholmassa 16.2.2022 AR K T IN EN K I R J E E N VA I H TA J A * * AR K T IN EN K I R J E E N VA I H TA J A * * Y L I O PPI L ASLE H T I Y L I O PPI L ASLE H T I JÄLKIKIRJOITUS 1. MAALISKUUTA 2022 Kirjoitin tämän kirjeen 16. helmikuuta, kun sota oli vasta pessimistinen ajatus rakennelma. Palaan siihen 1. maaliskuuta Kiovan televisiotornin pala essa venäläisen tulituksen jäljiltä. Suuri osa maailman puheesta voi hetkessä muuttua sanahelinäksi. Se uhkaa tätä tekstiä. En voi kuitenkaan kirjoittaa sitä uusiksi, sillä kukaan ei tiedä, mitä seuraavaksi tapahtuu. Samalla en voi rajata Venäjän ympäristö asioita ulos ajatuksistani, sillä ilmastonmuutos rummuttaa säälimättä eteenpäin inhimillisestä hädästä välittämättä. Jo ennen sotaa oli epäselvää, onko arktisten luonnon varojen havitteleminen järkevää enää Venäjällekään aikana, jolloin maailma pyristelee irti fossiilisista poltto aineista. Kenties tulevaisuuteen kaavailtu Euroopan irtautuminen keskinäisen energiakaupan siteistä tuotti vääristyneen logiikan laskelman siitä, että sodan aloittaminen juuri nyt olisi viimeinen mahdollisuus nyhtää irti energia supervallan hyväksikäyttäjän etuja. Venäjän asemaa Arktisessa neuvostossa ei tällä hetkellä ole vielä kommentoitu, mutta virallinen käsitys Arktisesta rauhan ja yhteis työn alueena taitaa lähestyä samaa historian roskakoria kuin monet muut viime vuosi kymmenien periaatteet. Venäjän suunnitelmat nostaa nopeasti kansainvälisen liikenteen määrää Koillisväylällä olivat viime vuosina jo muutenkin kirjaimellisesti vastatuulessa, joten nähtäväksi jää, kuinka tärkeänä reitin kehittämistä tulevaisuudessa pidetään. Tällä hetkellä itse toivo tuntuu ladatulta käsitteeltä. Toivon silti lisää huomiota ja resursseja arktiseen, rajat ylittävään yhteistyöhön ja yhteiskunnallisten kysymysten ottamista mukaan arktista energiasiirtymää ajatellessa. Toivon myös, että ihmiset pyrkisivät säilyttämään rakentamansa hyvät, luottamukselle ja yhteisymmärrykselle perustuneet yhteytensä rajan yli. Niitä on hyvin hidasta rakentaa uudestaan. Ilmastonmuutos on säälimättömän demokraattinen uhka. Tieteen sisäinen pyyteetön yhteistyö on aina vallankumouksellinen teko, ja siksi niin usein niin vaikeaa. Teksti JOHANNES ROVIOMAA Kuvitus PAULIINA NYKÄNEN Kuva KIRSI MUTSHIPULE HAASTATELTAVA ON POHJOISMAIDEN MINISTERI NEUVOSTON PERUSTAMAN ALUEKEHITYKSEN JA -SUUNNITTELUN TUTKIMUSKESKUKSEN NORDREGION TUTKIJA, JOKA ON ERIKOISTUNUT ARKTISEEN ALUEESEEN, UUSIUTUVAAN ENERGIAAN JA ALUE KEHITYKSEEN. HÄN ON TUTKINUT VÄITÖS KIRJASSAAN VENÄJÄN ARKTISTA ENERGIA POLITIIKKAA.
17 YLIOPPILASLEHTI 2/2022 KOLUMNI INÄ OSTIN SEKSIÄ. Syitä oli kaksi. Tekemääni seksipodcastiin oli toivottu jaksoa seksityöstä, ja asiakas kokemukseni olisi siihen kiinnostava lisä. Lisäksi olin kiinnostunut kokemuksesta. Olen tyypillinen urbaani uranainen. Tilaan ruokaa kotiin, käyn ravintoloissa, hie rojalla, kampaajalla, terapeutilla ja pari ker taa vuodessa spahoidossa. Miksei seksin osta minen voisi kuulua tähän rimpsuun? Suomen lain mukaan seksin ostaminen ja myyminen on aikuisten kesken laillista, pari tus ja ihmiskauppa eivät. Valtaosa Suomessa seksityötä tekevistä ihmisistä on itsenäisesti toimivia ammatinharjoittajia. Miksen siis tukisi yrittäjää ja samalla ilahduttaisi itseäni? YRITTÄJIEN toimintaa vaikeuttaa se, että nykyinen lainsäädäntö käytännössä kieltää seksipalveluiden markkinoimisen. Sopivan palveluntarjoajan löytäminen vaatii asiak kaalta lähes poirotillisia kykyjä. Minä etsin miespuolista seksityönteki jää. Kyselin tutuilta, tietäisikö joku jonkun, selasin nettiä ja huutelin jopa Instagram stoorissani kiinnostuksestani. Parin kuukau den etsintöjen jälkeen löysin Twitteristä nais puolisen seksityöntekijän, joka tiesi suositella ”mieshuoraa”, kuten tämä itseään kutsuu. Tiedustelut tuli suorittaa sähköpostitse. Pelkkä viestin lähettäminen jännitti niin, että posket hohkasivat. Päivää, haluaisin ilahduttaa itseäni palveluillasi. Miten homma etenee? Alle vuorokaudessa sain kohteliaan viestin, jossa oli pysäyttävä kysymys. Millaista seksija läheisyyspalvelua haluaisit? Mistä minä tiedän, mitä minä haluan! ENNEN tapaamista en juurikaan miettinyt itse seksiä vaan kaikkea muuta. Millainen on se hetki, kun me näemme ensimmäisen kerran? Annanko rahat ennen vai jälkeen seksin? Saako suudella, vai asetunko minä suoraan sängylle vastaanotta maan palveluita? Entä jos minua ei huvita kaan panna? Valmistauduin mielessäni kaikkiin, myös huonoihin, skenaarioihin. Tulin siihen tulok seen, että paskakin kokemus on kiinnostava kokemus, jolle voi mummona hihitellä. Ennen tapaamista minuutit olivat pit kiä. Jännitin ja huomasin miettiväni ajatuk sia, joita olen tottunut ajattelemaan ennen seksin harrastamista toisen kanssa. Miten hurmaan hänet? Olenko hänestä viehättävä? Tykkääkö hän asustani? Nyt nuo ajatukset eivät olleet oleellisia. Kysymys oli vain minusta ja minun nautinnostani. Se oli niin hämmentävää, että jo pelkästään sen takia voin suositella seksin ostamista kaikille, jotka haluavat ymmärtää itseään paremmin. Kun ympäriltä riisutaan kaikki ihmissuhde draama, ihminen jää tosi paljaaksi omien lukkojensa kanssa. TAPASIMME hotellin aulabaarissa. Ajattelin, että jos kerran ostetaan seksiä, niin tehdään se sitten saman tien arvohotellissa Helsin gin keskustassa. Mies oli sähköposteissa ilmaissut, ettei hänellä ollut työtilaa, koska sellaisen vuokraaminen seksityötä varten on vaikeaa. Vuokranantajaa voitaisiin syyttää parituksesta. Menin aulabaariin ja tilasin meille gin tonicit, niin kuin kunnon girlboss. Istuu duin odottamaan häntä. Pian aulaan saapui hurmaava ja harteikas humanistiopiskelijan näköinen mies. Hänellä oli siisti kauluspaita ja tyylikäs kassi. Drinkit, aulabaari, minä ja valta, kaikki ihanaa esileikkiä. Hoidetaanko maksu ensimmäisenä? hän kysyi ja minä ojensin miehelle kuusi 50 euron seteliä. Käteisellä maksaminen tuo seksi työhön hämäräperäisyyden tuntua, mutta selitys taustalla on tylsä ja arkinen. Kansainvälisten pankkien käyttöehtojen takia seksiyrittäjät eivät voi veloittaa asiakkaitaan iZettlen tai muun maksupäätteen avulla. Rahat saatuaan mieshuora laittoi kän nykän ajastimen hälyttämään puolentoista tunnin päästä ja lähetti jollekulle viestin, että kaikki on kunnossa. Huoneessa kerroin ensimmäisenä, että minua jännittää todella paljon. En tiennyt, mitä tehdä. Hän otti tilanteen haltuun. Peuhasimme. Välillä jouduin muistuttamaan itseäni, ettei minun tarvitse miettiä nyt muuta kuin omaa nautintoani. Keskityin ja nautin. Viimeiset kaksikymmentä minuuttia hän silitteli minua ja me juttelimme. Kun mies lähti, minä menin kylpyyn. • JENNI JANAKKA TRUE FUCKER VOI MYÖS OSTAA SEKSIÄ SEKSIN OSTAMINEN ON SUOMESSA LAILLISTA MUTTA HANKALAA. YRITTÄJÄT EIVÄT JUURIKAAN VOI MAINOSTAA PALVELUITAAN. ASIAKAS PUOLESTAAN JOUTUU KOHTAAMAAN LUKKONSA JA MIETTIMÄÄN, MITÄ SEKSILTÄ OIKEIN HALUAA, KIRJOITTAA JENNI JANAKKA. M E E T U L I N N A N K I V I
18 YLIOPPILASLEHTI 2/2022 YLIOPISTOSTA Teksti MAIJA ALANDER Kuvitus LEOMI SADLER
19 YLIOPPILASLEHTI 2/2022 YLIOPISTOSTA ? PALUU YLI OPISTOLLE YLIOPPILASLEHTI KYSYI HELSINGIN YLIOPISTON KEHITYS JOHTAJALTA, YTHS:N JOHTAJAYLILÄÄKÄRILTÄ JA LÄÄKETIETEEN OPISKELIJOILTA, MILLAISEEN NORMAALIIN PANDEMIASTA PALATAAN. SIIRTYMÄAIKANA TAATAAN JOUSTAVAT LÄSNÄOLOVELVOITTEET JA LISÄÄ OPINTO-OHJAAJIA Helsingin yliopistossa palattiin kokonai suudessaan lähiopetukseen neljännen perio din alussa maaliskuussa, kertoo opetuksen toimi alasta vastaava kehitysjohtaja Susanna NiinistöSivuranta . ”Meillä on opetus ja kulttuuriministe riön hankerahoitusta sekä yliopiston omaa strategista rahaa opiskelijahyvinvoinnin parantamiseen ja siirtymän helpottamiseen”, Niinistö Sivuranta kertoo. NiinistöSivurannan mukaan tarkoitus on muun muassa lisätä opintojen ohjausta, uraohjausta ja ryhmäytymisen tukea. Osa opiskelijoista on etäopiskelun jäljiltä toisella paikkakunnalla tai päivätöissä, osa kuuluu riskiryhmään. Pakollisen opetuksen läsnäolovelvoitteita on rehtorin päätöksellä höllennetty lukuvuoden loppuun asti. Fyy sistä läsnäoloa vaaditaan vain, kun se on oppimisen kannalta välttämätöntä eli esimer kiksi laboratoriokursseilla. Koronan vuoksi poissa oleville opiskeli joille on mahdollisuuksien mukaan tarjot tava korvaavia tehtäviä ja riskiryhmäläisille mahdollisuus itseopiskeluun. Opiskelijan oma ilmoitus riskiryhmäläisyydestä riittää. Ylioppilaslehden Instagramkyselyn vas tauksissa korostui paluun ristiriitaisuus. Osa opiskelijoista on riskiryhmää ja pelkää korona virustartuntaa, kun taas osa kokee rutiinien muuttamisen vuosien etäopetuksen jälkeen vai keaksi. Silti yhteisöllisyyden perään haikailtiin. Helsingin yliopiston Jodelkanavalla keskustelijat kaipasivat luentotallenteita ja etäopiskelun mahdollistamaa joustavuutta. Jodelissa erityisesti koronaajan fuksit toivat esiin, että on vaikea kaivata yhteisöä, jota ei ole ehtinyt muodostua. ”Opiskelijoilta on tullut viestiä siitä, että näin pitkän etäopiskelun jälkeen sosiaalisuuskin on kova paikka”, Niinistö Sivuranta kertoo. ”Myös rehtori on toivonut laajaa keskustelua siitä, miltä yliopisto pandemian jälkeen näyt tää. Alku on harjoittelua. Tulossa on muun muassa koulutusohjelmajohtajien foorumi siitä, millaista on hyvinvointia tukeva pedagogiikka. Siellä opiskelijat pääsevät ääneen.” Siirtymäajaksi, eli ainakin yhdeksi tai kah deksi vuodeksi, tukihenkilökuntaan liittyvät kampuskohtaiset opintoohjaajat. Tällä pyri tään selkiyttämään opiskelun ohjausta, jota ovat tähän asti antaneet niin opintoneuvojat, uraohjaajat kuin opettajatkin. Lisäksi kes kustan ja Viikin kampusten Ohjauskulma infopisteillä järjestetään opiskelua tukevaa ohjelmaa. NiinistöSivuranta lähettää vielä sähkö postitse 16sivuisen pdfesityksen suunnitel luista hyvinvointihankkeista. Esityksessä mainitaan muun muassa opintojen tavoiteai kataulusta jälkeen jääneiden opiskelijoiden tavoittaminen, ohjaavien opettajien lisäkou lutus ja jo toimiviksi havaittujen käytäntöjen kartoittaminen. Myös opiskelijoiden pääsyä tuen piiriin aiotaan yksinkertaistaa. Siirtymäaikana esimerkiksi riskiryhmään kuuluvat tai kansainvälisiä kursseja opettavat opettajat voivat yhä olla etäyhteyden päässä. Vaikka osa opettajista on ottanut etäajan hybridiopiskelun luontevasti haltuun, yliopisto suosittaa vahvasti lähiopetusta. Niinistö Sivurannan mukaan syy on pedagoginen. Hybridiopetuksessa oppiminen usein kärsii. ”Yhden opettajan on vaikea jakaa huo miota riittävän tasapuolisesti sekä lähi että etäopiskelijoille yhtä aikaa. Luentotallen teissa taas on se ongelma, ettei tekniikan laatu ole aina riittävää. Jotta yliopisto voisi velvoittaa luentotallenteiden tekemiseen, pitäisi olla riittävä kapasiteetti opettajien osaamisen ja tekniikan ylläpitämiseen.” NiinistöSivuranta sanoo, että lähivuosina opiskelun uusista muodoista käydään opiske lijoiden ja yliopiston välillä laajaa keskustelua.
20 YLIOPPILASLEHTI 2/2022 YLIOPISTOSTA YTHS:n käynneistä yli puolet on pandemia-aikana ollut etävastaanottoja. YTHS AIKOO JATKAA ETÄVASTAANOTTOJEN HYÖDYNTÄMISTÄ Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiölle korona pandemia on ollut johtajaylilääkäri Päivi Metsä niemen mukaan ennen kaikkea mielen terveyden epidemia. Mielenterveyspalveluita tarvitsevien opiskelijoiden määrä on pandemian aikana kaksinkertaistunut, eikä kasvu selity vain ammattikorkeakouluopiskelijoiden liittymi sellä yths:ään vuoden 2021 alussa. Koska mielenterveyden arviointi ja hoito edellyttä vät opiskelijakohtaisesti moninkertaisen mää rän hoitokäyntejä muihin terveysongelmiin verrattuna, yths:n mielenterveysjonot ovat pidentyneet, ja resursseista on ollut pulaa. Eniten ovat lisääntyneet ahdistus, unetto muus ja stressioireilu. Metsäniemen mukaan mielenterveyskäynnit ovat lisääntyneet hitaasti koko 2000luvun, sillä apua myös haetaan roh keammin. Koronapandemian aiheuttaman kas vun taustalla on kuitenkin poikkeustilanteen herättämää huolta ja yksinäisyyttä, etäopiske lun ongelmia sekä epävarmoja työnäkymiä. yths:n käynneistä yli puolet on pandemia aikana ollut etävastaanottoja. Etävastaanotot ovat auttaneet myös resurssipulaan eri paikka kunnilla, ja käytäntöä aiotaan osittain jat kaa. Metsäniemen mukaan opiskelijoilta on tullut etävastaanotoista pääosin positiivista palautetta.
21 YLIOPPILASLEHTI 2/2022 YLIOPISTOSTA Sekä Kallioinen että Ihlberg pitävät tiedekuntansa jäykkiä poissaolokäytäntöjä ongelmana opiskelijoiden jaksamisen kannalta. ”ENÄÄ EI OIKEIN KEHTAA KYSYÄ IHMISTEN NIMIÄKÄÄN UUDESTAAN” Paluu yliopistolle tarkoittaa myös paluuta tavanomaiseen opiskelijaelämään. Pande miaajan jäljet näkyvät kuitenkin muun muassa opiskelijoiden jaksamisessa. Lääketieteen kandidaattiseuran (lks) keväällä 2021 järjestämän kyselyn perusteella noin 58 prosenttia tiedekunnan opiskelijoista jaksoi opinnoissaan enintään kohtalaisesti. Koronan vaikutukset näkyivät etenkin pan demian aikana aloittaneissa vuosikursseissa. ”Erityisesti heihin halutaan kiinnittää huomiota, mutta hyvinvoinnin merkitys korostuu nyt kaikilla vuosikursseilla”, sanoo lks:n hallituksen puheenjohtaja ja lääke tieteen kolmannen vuosikurssin opiskelija Ella Ihlberg . Ihlberg iloitsee opiskelijaelämän avautu misesta. Vaikka etänä järjestetyt venyttelyt, lautapelit ja opintoaiheiset tukiillat ovat olleet suosittuja, vihdoin edessä ovat myös laskiaisrieha, vuosijuhla ja kaverisitsit. Myös Lääkiksen speksi harjoittelee taas. Viime kevään esitykset siirrettiin tälle keväälle. Speksissä esiintyvä Oskari Kallioinen nauttii harjoittelun fyysisyydestä. ”Lääkärit ovat itse asiassa tosi hyviä heit täytymään lavalla. Meitä opetetaan suhtau tumaan kehoihin ja koskettamiseen niin neutraalisti, että toista on helppo lähestyä.” Kolmatta vuosikurssia käyvä Kallioinen kokee olevansa etuoikeutettu, sillä kevättä 2020 lukuun ottamatta lääkäriopiskelijat ovat saaneet tehdä potilasopintoja ja ruumiin avauksia lähiopetuksena pienryhmissä. Muita vuosikurssilaisiaan Kallioinen ei ole tosin tavannut kunnolla kahteen vuoteen. ”Enää ei oikein kehtaa kysyä ihmisten nimiäkään uudestaan.” Sekä Kallioinen että Ihlberg pitävät tiede kuntansa jäykkiä poissaolokäytäntöjä ongel mana opiskelijoiden jaksamisen kannalta. Lähes kaikessa opetuksessa on läsnäolopakko, ja tiiviissä lukujärjestyksessä sairauspoissa olojen korvaaminen on hankalaa. Käytännöt riippuvat opettajasta. Kun korvattavat opinnot kasautuvat, opintojensa loppusuoralla olevat lääkäriopis kelijat uupuvat eniten. Ilmiö oli havaittavissa myös lks:n kyselyssä. Kallioinen kertoo, että uuvuttavasta työ määrästä kertoneille opiskelijoille järjestettiin hyvinvointiaiheinen luento – joka kuitenkin sijoittui monella pakollisen kurssin päälle. Kallioinen ei itsekään ehtinyt luennolle. Tiedekunnan henkilökuntaan kuuluva jäsen on sanonut Kallioiselle, että korvaus käytäntöjen kanssa kamppailevan opiskeli jan tulisi ”miettiä, soveltuuko alalle”. lks:n puheenjohtaja Ihlberg pitää lausuntoa ymmärtämättömänä. ”On vanhentunut ja toksinen ajatus, että lääkäreiden pitäisi olla jotenkin supervoimai sia tai kovempaa tekoa kuin muiden ihmis ten”, Ihlberg sanoo. Ihlbergin mukaan nuorempi sukupolvi suhtautuu onneksi avoimemmin ja empaat tisemmin siihen, että lääkäri voi olla myös potilas. Ongelmat pahenevat, jos kuormituk sesta ei voi puhua. ”Vaikka koronaaikana äärimmilleen veny neitä lääkäreitä ja hoitajia on tietysti tärkeää kiittää ja ihailla, toivoisin vähän vähemmän äärirajoilla työskentelyn glorifiointia. Väsy nyt opiskelija tai lääkäri ei työskentele par haalla mahdollisella tavalla.” •
22 YLIOPPILASLEHTI 2/2022 HENKILÖ BENJAMIN PITKÄNEN ON 25-VUOTIAS HELSINGIN YLIOPISTON OPISKELIJA JA AKTIVISTIRYHMÄ VIRAL VEGANSIN PERUSTAJAJÄSEN. VIRAL VEGANS EI VAADI ELÄIMILLE PAREMPIA TUOTANTO-OLOJA. SE HALUAA LOPETTAA TUOTANNON KOKONAAN. KANOISTA TYKKÄÄN Teksti SONJA PARKKINEN Kuvat ADELE HYRY TOISIN KÄVI, kun Suomen ensimmäinen Kentucky Fried Chicken avasi ovensa Itik sessä torstaina 11. marraskuuta 2021. Avajaisten aattona Helsingin Sanomat uutisoi, että Itiksen edessä on jo parin päivän ajan ollut ruskea, ”hieman lörähtäneen” näköinen teltta. ”Mysteerimieheksi” nimetty telttailija ei halunnut paljastaa kasvojaan toimittajalle, mutta kertoi havittelevansa kfc:n ensimmäiselle asiakkaalle luvattuja vuoden ilmaisia kanoja. ”Kanoista tykkään”, mies totesi hs:n toi mittajalle. Se oli spontaani lausahdus, Pitkänen kertoo nyt. Hän ei halunnut paljastaa kasvojaan tai motiivejaan liian tarkkaan, muttei myöskään valehdella. Siispä Pitkänen tykkää kanoista, ei kanasta. Pitkänen paljastui vegaaniaktivistiksi vasta avajaisissa. Hän yritti pitää puheen eläinten oikeuksista, mutta vartijat raahasi vat hänet ja kaksi muuta avajaisiin tueksi tullutta Viral Vegans aktivistia pois paikalta, ja myöhemmin poliisi vei heidät putkaan. Tempaus oli yhtä spontaani kuin viraali lausahdus kanoista. Pitkänen kuuli avajai sista sunnuntaina. Teltan hän pystytti maa nantaiiltana. ”Laitoin Viral Vegansin Telegram ryhmään, että hei mä menen, ja toivoin, että EI, ootko sä se kanamies?” Nelikymppinen mies pysähtyy kauppakori kädessään Stockmannin Herkun lihaosastolla ja katsoo Benjamin Pitkästä . Pitkäsellä on kasvoillaan maski, mutta mies tunnistaa hänet silti. Pitkänen on tullut lihaosastolle kuvaa maan tätä juttua varten Tiktokvideoita. Mies jatkaa matkaa antaakseen kuvausrauhan. Pitkänen ojentaa puhelimensa opiskelu kaverilleen, jonka hän on värvännyt kuvaus avuksi Kaivopihan Unicafen luota. Sitten kamera käy, ja Pitkänen asettuu lihatiskin eteen. ”Täällä on kaikki jonkin eläimen ruumiin osia. Mitä se kertoo meidän yhteiskunnasta, että me pidetään tätä normaalina ja tapetaan viattomia eläimiä sen takia, että me tykä tään niiden makunautinnosta? Me voidaan ryhtyä vegaaneiksi ja lopettaa eläinten turha tappaminen”, Pitkänen selostaa ja osoittaa lihatiskin karitsan karetta ja porsaan ulko fileetä. Vielä pari ottoa. Iäkäs naishenkilö siirtyy syrjään tiskiltä ja mumisee ohi mennessään paheksuvasti. Lihatiskin työntekijät pälyile vät tiskin peränurkasta. Pitkästä ei näytä haittaavan. Julistava ääni kantaa koko lihaosastolle, mutta Pitkänen saa kuvata rauhassa. ”H
Benjamin Pitkänen kuuli KFC:n avajaisista sunnuntaina, ja maanantaina hän pystytti telttansa Itiksen eteen.
24 YLIOPPILASLEHTI 2/2022 HENKILÖ Tiktokissa Pitkäsen videoilla on kymmeniä tuhansia näyttökertoja. Aina välillä hän pyytää kavereita kuvausavuksi. Pitkänen pystytti KFC-tempauksessa käyttämänsä teltan Kaivopihan Unicafen eteen. Sieltä Viral Vegans aloitti aktivisminsa. Tohtoriopiskelija Petteri Laine pysähtyi juttelemaan Pitkäsen kanssa ja kertoi syöneensä juuri Unicafessa ensimmäistä kertaa vegaaniruokaa.
25 YLIOPPILASLEHTI 2/2022 HENKILÖ joku muu tulee mukaan. Ei kukaan tullut, mutta ajattelin, että menen, ja elän sanojeni mukaisesti.” BENJAMIN PITKÄNEN, hänen isoveljensä Toomas Pitkänen ja isoveljen tyttöystävä perustivat Viral Vegansin viime elokuussa. Nimi oli Toomas Pitkäsen keksintö. Viesti oli, että veganismista, eli eläinperäisiä tuot teita ruoassa ja esimerkiksi vaatteissa välttä västä elämäntavasta, pitäisi tehdä viraalia. Ennen kfctempausta Viral Vegansilla oli Telegramryhmä, johon kuului noin 70 ihmistä, sekä verkkosivut, joita Pitkä nen kuvailee ”kämäsiksi”. Nyt Telegram ryhmässä on noin 180 ihmistä, nettisivuilla nykyaikainen ilme ja sosiaalisen median tileillä tuhansia seuraajia. Ne tulivat lähes kokonaan kfctempauksen aikaan. Vegaaniksi Pitkänen rupesi isoveljensä perässä. Ennen sitä Pitkänen oli ”kasvis syöjäwannabe”. Veljeään Pitkänen kuvailee tyypiksi, jota jotkut ehkä kutsuisivat ärsyttä väksi vegaaniksi. Veli puhui paljon vegaaniudesta ja vuonna 2005 julkaistusta, eläinten hyödyntämisestä kertovasta dokumenttielokuvasta Earthlingsistä . Sen katsottuaan Pitkänen ryhtyi vegaaniksi ”samalta istumalta”. Viral Vegansin ensimmäinen tempaus järjestettiin elokuussa Helsingin keskustassa, Kaivopihan Unicafen edessä. Siellä perusta jajäsenet näyttivät ihmisille vrlaseilla kuva materiaalia suomalaisilta teurastamoilta ja tuotantotiloilta. Sen jälkeen tempauksia on pidetty noin kymmenen aktivistin voimin myös Kampissa ja rautatieasemalla, mutta Pitkäsen mukaan paras paikka on Unicafen edessä. Joulukuussa aktivistit osallistuivat Aalto yliopiston tuotantotalouden Prodekokillan Sikajuhliin, jonka perinteisiin kuuluvassa esityksessä paistetulta sialta leikataan pää irti. Viral Vegans julkaisi aiheesta videon, ja asiasta uutisoivat muun muassa mtv Uutiset ja Yle. Protestin jälkeen Prodeko päätti luo pua perinteestä. SUOMESSA eläinoikeusliike käynnistyi kunnolla 1990luvun puolivälissä. Silloin perustettiin Oikeutta eläimille järjestö ja niin kutsutut kettutytöt tekivät vapautus iskuja turkistarhoihin. Julkisuudessa iskut tuomittiiin terrorismiksi. Samoihin aikoihin 1960luvulta lähtien toiminut Animalia laa jensi toimintaansa koeeläinten hyvinvoin nista eläinten oikeuksiin. 2000luvun lopulla suomalainen eläinoi keusliike alkoi julkaista kuvia ja videoita suo malaisilta eläintiloilta. Materiaalia näytettiin muun muassa Ylen A-studiossa . Se toi eläin oikeuksia uudella tavalla yhteiskunnalliseen keskusteluun. Pitkänen näkee Viral Vegansin osana suomalaisen eläinoikeusliikkeen jatkumoa, mutta se myös eroaa vanhoista järjestöistä monin tavoin. Siinä missä järjestöt ovat keskittyneet parantamaan tuotantoeläinten oloja tai puuttumaan räikeimpiin ongelmiin, kuten häkkikanaloihin, Viral Vegans on Pit käsen näkökulmasta tiukemmalla – tai ehkä idealistisemmalla – linjalla: Mitään oloja ei pitäisi olla olemassakaan. Ryhmä vaatii kai ken eläintuotannon lopettamista. ”Ei ole oikeaa tapaa tehdä väärää asiaa”, Pitkänen sanoo. Muihin eläinoikeusjärjestöihin verrattuna Viral Vegans haluaa keskittyä yksilön vastuu seen. ”Se on dilemma tässä koko jutussa, että jos kysytään ihmisiltä, onko eläinten julma koh telu väärin, 99 prosenttia sanoo, että joo on tosi tuomittavaa. Mutta kun tullaan siihen, mitä sä syöt ja miten pukeudut, se unohtuu.” OIKEUTTA eläimille järjestön kampanja vastaava Kristo Muurimaa kertoo, että hei dän tavoitteensa ovat samansuuntaisia kuin Viral Vegansilla, mutta Oikeutta eläimille ei lähesty asiaa pelkästään ihmisten ruokavalioi den kautta. Tavoitteena on vaikuttaa lainsää däntöön ja yrityksiin. ”Me näemme, että se, että eläimiä pidetään tuotantovälineinä on yhteiskunnallinen kysy mys, ja siksi se pitäisi ratkaista yhteiskunnal lisesti.” Pitkäsen mukaan Viral Vegans haluaa pysyä riippumattomana ja kritisoida eläin teollisuutta vapaasti. Tammikuussa lihayhtiö Snellman mai nosti Helsingin Sanomien etusivulla maatiais possua ja sen tuotannon eettistä ja ekologista vastuullisuutta. Pitkänen teki Tiktokiin vasta mainoksen. ”Eläinoikeusjärjestöt eivät voisi tehdä sel laista, koska niillä on kytköksiä näihin yri tyksiin”, Pitkänen sanoo. Kytköksillä hän tarkoittaa yritysyhteis työtä ja esimerkiksi sitä, että järjestöt ker tovat yritysten pienistäkin parannuksista eläinten oloissa. Pitkänen ei pidä sitä vää ränä, mutta Viral Vegans ei halua mainostaa yritysten toimia, joita se pitää täysin riittä mättöminä. ”Mutta ei me haluta kilpailla. Esimerkiksi Oikeutta eläimille on tehnyt valtavan hyvää duunia.” Oikeutta eläimille järjestöllä ei ole sitoumuksia Snellmaniin tai muihin alan yri tyksiin, Muurimaa sanoo. Muurimaan mie lestä yritykset käyttävät suurinta ja konkreet tisinta valtaa eläinten hyvinvoinnissa. Siksi Oikeutta eläimille haluaa neuvoa yrityksiä toimista, jotka vaikuttavat suoraan niihin eläimiin, jotka elävät tällä hetkellä eläintuo tannossa. Muurimaan mukaan se on tärkeä välitavoite, jotta ainakin äärimmäisistä teho tuotannon muodoista luovuttaisiin. ”Toistaiseksi en ole kokenut, että yritys yhteistyö olisi rajoittanut toimintaa. Toki pyrimme strategiassa ottamaan huomioon, ettei näin kävisi.” Vuonna 2016 Animalian silloinen vs. toi minnanjohtaja Mai Kivelä , nykyinen vasem mistoliiton kansanedustaja, kertoi Maailman Kuvalehden jutussa, että eläinoikeusliikkeessä ”on huomattu, että eläinten oikeudet eivät ole asia, joka on joko kyllä tai ei”. Siksi ihmi sille halutaan tarjota ”hauskoja keinoja edis tää eläinten oikeuksia”, kuten Vegaanihaaste, jota järjestää Oikeutta eläimille. Haaste jär jestetään nykyään vuosittain, ja siinä pyri tään syömään tammikuun ajan vegaanisesti. ”Mutta samalla muistutetaan, ettei tar vitse olla täydellinen vegaani”, Kivelä sanoi haastattelussa. VIRAL VEGANSILLE eläinten oikeudet ovat kyllä tai ei. Kasvissyönti ei riitä, koska myös maidon ja kananmunien tuotantoon liittyy eläinten hyväksikäyttöä ja ”murhaamista”, kuten Pitkänen asian ilmaisee. Näin Pitkänen kuvailee: Maidontuotan non isoimmat ongelmat ovat siinä, että son nien spermoilla ”raiskataan” eli keinosiemen netään lehmät. Lehmät nähdään pelkkinä lypsykoneina, jotka ihminen voi halutessaan sitoa kiinni parteen. Niiltä riistetään vasikka toisensa jälkeen, ja niiden kehoa hyväksikäy tetään, kunnes ne ovat ”palaneet loppuun”. Tämän kaiken jälkeen lehmät kokevat ”ahdis tavan kuoleman” teurastamolla. Sonnivasikat menevät teuraaksi heti elämänsä alkuvai heessa. Ruokaviraston ylitarkastaja Taina Mikkonen puolestaan sanoo, että: Keinosiemen nyksen tarkoituksena on ylläpitää geneettistä monimuotoisuutta ja jalostuksen kautta edis tää eläinten terveyttä ja tuottoominaisuuksia. Keinosiemennyksessä sperma viedään ohuella kapillaarilla naudan kohtuun. Vasikan ? Benjamin Pitkänen on ollut pettynyt siihen, kuinka vähän yliopistossa käsitellään eläinten oikeuksia.
26 YLIOPPILASLEHTI 2/2022 HENKILÖ vieroittaminen puolestaan riippuu navetan olosuhteista. Parsinavetoissa, joissa lypsyleh mät ovat kytkettynä suurimman osan ajasta, vasikka vieroitetaan heti, koska se ei mahdu olemaan parressa ja voisi aiheuttaa turval lisuusriskin itselleen tai lehmille. Lisäksi lehmän tuottama maito halutaan hyödyntää maidontuotantoon eikä vasikalle. Poikima karsinoissa, joita on sekä pihatto että parsi navetoissa, vasikka on emon kanssa yleensä hieman alle vuorokauden. Lehmien teurastu sikä vaihtelee. Terveet ja hyvin tuottavat leh mät voivat elää jopa 10vuotiaiksi, kun taas lehmät, jotka sairastuvat tai eivät tuota riit tävän hyvin maitoa voivat päätyä teuraaksi ensimmäisen poikimisen jälkeen. Keskimää räinen ”poistoikä” on noin viisi vuotta, jota ennen lehmä on poikinut pari kolme kertaa. Maitoa lehmä tuottaa vain poikimisen yhtey dessä. Sonni vasikat kasvatetaan lihantuotan toa varten, ja ne teurastetaan keskimäärin alle 2vuotiaina. Ruokavirasto toimii maa ja metsätalous ministeriön alaisuudessa, ja sen tehtäviin kuuluu muun muassa edistää, valvoa ja tut kia eläinten terveyttä ja hyvinvointia. Kananmunien tuotannon suurin vääryys ovat Pitkäsen mielestä poikatiput, jotka tape taan, koska ne eivät muni. Tappaminen teh dään murskaamalla tai kaasuttamalla. Kanan munatuotantoon osallistuneet kanat eivät päädy broileriksi, vaan yleensä koko kanala kaasutetaan kerralla. Lopulta ne päätyvät rehuksi turkiseläimille. Pitkäsen mukaan näin ihminen päätyy välillisesti tukemaan myös turkisteollisuutta. Ruokaviraston Taina Mikkonen sanoo, että kukkotipujen kaasuttaminen tai kuo riutumattomien munien murskaaminen eli maserointi ovat tavallisia käytäntöjä suoma laisessa kananmunantuotannossa. Kun kanat lopettavat munintansa, kanala tyypillisesti tyhjennetään kerralla pihapiiriin tuodusssa kontissa kaasuttamalla, jotta kanoja ei tar vitsisi kuljettaa ja lopetus tapahtuu hallitusti. Kananmunantuotantoon käytetyt kanat on jalostettu eri tarkoitukseen kuin broileriksi päätyvät kanat, eikä niistä saatua lihaa käy tetä elintarvikkeisiin. Ruokaviraston ylitar kastaja Sani Sampolahti kertoo, että tiloilla lopetettuja kanoja saa lain mukaan käyttää turkiseläinten rehun valmistuksessa. Lisäksi niitä voidaan hyödyntää orgaanisten lannoit teiden raakaaineena. POLIITTISESSA järjestelmässä muutokset ovat hitaita, ja ne vaativat kompromisseja ja välitavoitteita. Suomalaista eläinoikeuslii kettä sosiologian väitöskirjassaan tutkinut, nykyään Humakissa yliopettajana toimiva Pia Lundbom arvioi, että tavoitteiden asette lussa järjestöt kuulostelevat laajempaa yhteis kunnallista keskustelua ja sen reunaehtoja. ”Kysymys on myös siitä, mitä tapahtuu muualla, ja se vaikuttaa yhteiskunnalliseen keskusteluun. Kysymyksenasettelu voi muut tua aika nopeastikin.” Lundbom arvioi, että yksilöihin keskitty minen voi olla uudelle ryhmälle realistisempi ja mielekkäämpi vaihtoehto kuin lainsäädän tötyön lobbaaminen. Se johtuu esimerkiksi siitä, että lainsäädäntöön vaikuttaminen vaa tii resursseja, joita vapaaehtoispohjalta toi mivalla järjestöllä ei välttämättä ole. Lisäksi kulutuspäätöksiin vaikuttaminen on nykyään helpompaa kuin 2000luvun alkupuolella, koska kasviproteiinien kulutus on normali soitunut. Viime vuosina lihansyöntiä on kyseen alaistettu erityisesti ekologisen kestävyyden ja hiilidioksidipäästöjen näkökulmasta. Eikö Viral Vegansinkin voisi olla tehokkaampaa puhua yksilön keinoista vähentää omia pääs töjään kuin näyttää monille jo tutuiksi tul leita kuvia possuista ahtaissa karsinoissa ja puhua murhaamisesta? Pitkänen ei usko, että ilmastoargumentit saavat eläintuotantoa loppumaan. Ilmasto keskustelu on mennyt Pitkäsen mielestä ane kaupaksi, jossa ostetaan puhdasta omatuntoa. Lihantuottajat brändäävät itseään ilmastoys tävällisiksi, mutta vuosittain Suomessa teu rastetaan Ruokaviraston mukaan yli 80 mil joonaa eläintä. ”Ilmastoargumenteilla me jatketaan tätä lajisortoa jollain tasolla.” Lajisorto on eläinoikeusliikkeen olen naisin käsite, ja siihen myös Viral Vegansin ideo logia perustuu. Heidän mielestään ihmi nen harjoittaa lajisortoa, eli asettaa lajeille hierarkioita, jotka määräävät, miten niitä voi kohdella. Eläimiä voi syödä ja tappaa, koska ne ovat ihmisiä alempiarvoisia. Viral Vegansin mielestä tällaisesta ajatte lusta pitäisi luopua kokonaan. Ihmisten ja kaikkien eläinten, myös lintujen, kalojen ja matelijoiden, pitäisi olla samanarvoisia, eikä niitä pitäisi enää hyväksikäyttää ihmisen edun takia. Muutos vegaaniksi olisi helppo, jos ihmi set näkisivät eläimet yksilöinä, kuten monet näkevät lemmikkieläimensä. Jos eläimellä näkee itseisarvon, ei ole enää moraalisia perusteita tappaa sitä, Pitkänen uskoo. Eläimen tarkalla lajilla ei ole merkitystä sen arvolle. Olennaisempaa on se, kokeeko eläin kipua. Ajatus on peräisin valistus ajan filosofilta Jeremy Benthamilta , jonka mukaan ”kysymys ei ole, pystyvätkö ne jär keilemään eikä pystyvätkö ne puhumaan, vaan pystyvätkö ne kärsimään”. Bentham tosin itse hyväksyi eläinten tappamisen ja hyväksikäytön, kunhan siitä ei aiheudu turhaa kärsimystä. Omat joh topäätöksensä Benthamin ajattelusta veti 1970luvulla filosofi Peter Singer . Singerin mukaan ihmisten tulisi välttää kaiken kärsi myksen aiheuttamista eläimille, jotka koke vat kipua. ”Ei ole tervettä korvata eläintuotantoa myöskään hyönteistuotannolla”, Pitkänen sanoo. Into sirkkaleivän kyvystä pelastaa maail maa onkin laantunut alkuhuuman jälkeen. Kasveilla sen sijaan ei ole keskushermos toa ja kykyä tuntea kipua, joten siksi kasvi peräisen ruuan syöminen on parempi vaihto ehto, Pitkänen perustelee. (Tutkimuksissa on havaittu, että kasvit voivat aistia ja reagoida enemmän kuin on kuviteltu, mutta toistaiseksi tutkimukset eivät tue ajatusta kivun kokemisesta, aina kaan siinä mielessä kuin eläimet ja ihmiset sen kokevat. Tutkijat eivät ole yksimielisiä myöskään hyönteisten kivuntunnosta.) Suomessa vegaaneja on kyselytutkimus ten mukaan noin kaksi prosenttia väestöstä. Nuorten naisten keskuudessa vegaaniruoka valio on hieman suositumpaa, selviää vuoden 2018 Suomi syö kyselystä. Päivittäistavarakaupan tuotteita toimitta van Orklan vuonna 2020 teettämässä kysely tutkimuksessa suomalaisista 81 prosenttia oli sekasyöjiä, loput erilaisia kasvissyöjiä. Pitkänen myöntää, että vegaanit ovat yhä marginaalinen ryhmä. Koko Suomen vegani soiminen kuulostaa lievästi sanottuna epärea listiselta tavoitteelta, mutta Pitkäsen mielestä realistisuutta ei pidä liikaa analysoida. ”Tietty se näyttää mahdottomalta tehtä vältä tästä päivästä katsottuna, mutta uskon, että 50 vuoden päästä katsotaan, että miten me tehtiin tää kaikki ja murhattiin miljar deja eläimiä meidän silmien alla.” 25-VUOTIAS PITKÄNEN on kotoisin Espoosta, mutta käytännössä hän on asunut puolet elämästään ulkomailla vanhempiensa töiden takia. Perhe asui Pitkäsen lapsuudessa KeskiAasian Uzbekistanissa ja Tadžikista nissa. ”Monille suomalaisille mä olin KFC-tempauksen takia eka vegaani, josta ne on kuulleet.”
Pitkäsen teltta on ollut KFCtempauksen lisäksi mukana myös vaelluksella Haltilla.
28 YLIOPPILASLEHTI 2/2022 HENKILÖ Tällä hetkellä Pitkänen opiskelee viidettä vuotta talous ja sosiaalihistoriaa Helsin gin yliopiston yhteiskunnallisen muutoksen tutkintoohjelmassa. Hän on ollut pettynyt siihen, kuinka vähän yliopistossa käsitellään eläinten oikeuksia. Pitkänen toivoo, että yli opisto, ainejärjestöt ja Unicafe siirtyisivät täysin vegaaniseen ruokatarjontaan. ”Jos en olisi ollut vegaani, kun aloitin yli opistolla, voisin mennä ihan putkessa, että otan ton ruoan, enkä ikinä joudu kyseen alaistamaan sitä. Tuntui pahalta, että halu taan olla sivistysyliopisto ja sivistysvaltio ja sivistyneitä ihmisiä, mutta tätä ei ollenkaan käsitellä.” Pitkäselle yliopistot ja koulut ovat yksi merkittävä ympäristö aktivismin toteutta miseen. Hän on käynyt kertomassa vega nismista vanhan koulunsa, Kallion lukion, opiskelijakunnan hallitukselle sekä eräällä yläasteella. Pitkänen on puhunut lajisorrosta ja vega nismista myös yliopiston kursseilla, mitä ei ole aina katsottu hyvällä. Eräällä kurssilla Pitkänen piti esitelmän maisteritutkielmansa tutkimussuunnitelmasta. Hän oli liittänyt esitykseensä kuvia suomalaisilta tuotanto tiloilta. Kurssin opettaja kielsi näyttämästä kuvia diaesityksessä. Perusteluna oli Pitkäsen mukaan se, ettei kuvia kärsivistä lapsistakaan voi näyttää oppitunneilla. (Opettaja kertoo Ylioppilaslehdelle säh köpostitse, että kuvat veivät huomiota esi telmän tarkoitukselta eli akateemisen argu mentaation harjoittelulta. Opettajan mukaan kuvat ovat tärkeitä, mutta tässä konteksti ei ollut hänen mielestään sopiva, koska kuvat olivat vain kuvitusta eivätkä osa kysymyk senasettelua. Opettaja oli maininnut, että toisella kurssilla muut opiskelijat pahoittivat mielensä kuvista, joissa esiintyi ruumiita esi telmässä Ruandan kansanmurhasta.) Toisella kurssilla Pitkänen ja muutama muu opiskelija olivat antaneet palautetta, ettei ruokajärjestelmän muutosta ja innovoin tia käsittelevällä kurssilla puhuttu riittävästi veganismista eläinoikeuksien näkökulmasta. Kurssin opettaja vetosi vastapalautteessaan siihen, etteivät kurssin aiheena olleet ”vegaa nius, hihhulit ja uskonnot”. Ylioppilaslehti on nähnyt opettajan palautteen. ”Ärsyttää, että vegaanius nähdään hihhu lijuttuna, mutta lihanormin ideologisuutta ei nähdä ollenkaan. Molemmat ovat tietysti ideologioita”, Pitkänen sanoo. Hankaluuksia on ilmennyt myös Unicafet omistavan Ylvan kanssa. Alkusyksystä Viral
29 YLIOPPILASLEHTI 2/2022 HENKILÖ Vegans piti pistettään Kaivopihalla Unicafen edessä, kunnes vartija tuli huomauttamaan luvan puuttumisesta. Lokakuusta lähtien ryhmä on pyytänyt joka kerta Ylvalta luvan toiminnalleen. Mar raskuussa Ylva ilmoitti, että Kaivopihalla saa olla korkeintaan kolme tuntia kerrallaan paikalla olevan rakennustyömaan takia. Yli oppilaslehti on nähnyt sähköpostikirjeenvaih don. Pitkänen pitää vaatimuksia ja perusteita kummallisina, sillä hänestä aukio on julki nen paikka. Ylvan vuokrauspäällikkö Inka Snellman kertoo, että lupaa aukion käytölle on vaa dittu jo vuosikymmeniä. Ylioppilasaukio on osa Ylvan omistamaa kiinteistöä. Luvan avulla Ylva haluaa varmistaa, ettei paikalla ole muuta toimintaa samanaikaisesti ja että jalankululle jää tilaa. ”Näemme, että tällaiseen toimintaan muu tama tunti on ihan ok. Viral Vegans on pyy tänyt lupaa harjoittaa aktivismia noin kerran viikossa, ja aina heille on lupa myönnetty. Pidemmästä ajasta, kuten koko päivästä, on sovittava erikseen.” Pitkäsen mielestä on myös ongelmallista, että yliopistolla on maatalous ja metsätieteel lisessä tiedekunnassa koulutuslinjoja, joilla opiskelijat koulutetaan osaksi eläimiä hyväk sikäyttävää tuotantojärjestelmää. ”Se on iso myllerrys, joka pitää tapahtua, mutta Helsingin yliopisto on aktiivisesti osa tätä ongelmaa.” Yliopistoissa on Pitkäsen mielestä hyvät mahdollisuudet muutoksille. Ihmiset ovat keskivertoa avoimempia uusille näkökulmille. Helmikuussa Aaltoyliopiston taideopiske lijoiden omistamat Kipsariravintolat muut tuivat täysin vegaanisiksi, ja Lappeenrannan ja Lahden teknillisen yliopiston (lut) yliop pilaskunta ltky siirtyi tarjoamaan jatkossa vain vegaanista ruokaa. Myös Helsingin yliopiston ylioppilaskunta (hyy) on käsitellyt jäsenaloitetta vegaaniruo kaan siirtymisestä. Helmikuun kokouksessa hyy:n hallitus päätti esittää edustajistolle aloitteen hylkäämistä. (Lopullisen päätöksen tekee edustajisto maaliskuun kokouksessaan.) KATUJEN JA KOULUJEN lisäksi Viral Vegans haluaa vaikuttaa sosiaalisessa mediassa. Kanavista erityisesti Tiktok on osoittautunut Pitkäsen mukaan toimivaksi tavaksi tavoittaa ihmisiä. Pitkäsen omalla Tiktokkanavalla on hieman alle 4?000 seuraajaa, mutta monilla videoilla on kymmeniä tuhansia näyttö kertoja, joillain jopa satoja tuhansia. Viral Vegansin virallinen tili on tavoitta nut hieman vähemmän seuraajia, mutta kes kimäärin näyttökerrat yltävät tuhansiin tai kymmeniin tuhansiin. ”Tiktok tavoittaa kohdeyleisön, jota en normaalisti tavoita ja joille kukaan muu ei välttämättä puhu.” Sellaisia ovat esimerkiksi 13–15vuotiaat pojat. Pitkäsen saamat kommentit ovat pää asiassa solvaavia, mutta osa pojista on myös kertonut, etteivät he voi olla vegaaneja kou lukiusaamisen pelon takia. ”Joissain porukoissa vegaaniruoka koetaan trendikkääksi, mutta on hyvä muistaa, että on paljon yhteisöjä, joissa se koetaan uhkaa vaksi ja huonoksi jutuksi.” Suomessa on Pitkäsen mielestä tyhjiö somevaikuttajille, jotka puhuisivat eläinten oikeuksista. Maailmalla sellaisia ovat muun muassa Earthling Ed ja Joey Carbstrong. He kertovat Instagramkanavillaan eläintuotan non ongelmista, välittävät kuvia tiloilta ja pitävät livestriimejä eläinaiheista. Molemmat tekevät myös videoita, joissa he keskustelevat eivegaanien kanssa. Yleensä vegaani voittaa väittelyn. Pitkänen voisi kuvitella itse olevansa influensseri, kunhan sillä voi edistää eläin ten oikeuksia. Kaupallisia yhteistöitä hän ei kuitenkaan olisi valmis tekemään, eikä hän lähtö kohtaisesti halua olla julkkis, vaikka onkin kfctempauksen jälkeen esiintynyt paljon julkisuudessa ja antanut haastatteluja, muun muassa Ylelle, Ilta lehden Sensuroimaton Päivärinta ohjelmalle ja Alfatv:n Sanna Ukkola Live ohjelmalle. ”Monille suomalaisille mä olin kfc tempauksen takia eka vegaani, josta ne on kuulleet.” VIRAL VEGANSISTA tuli yhdistys maalis kuussa. Samalla päätettiin, ettei yhdistys har joita eläinoikeusliikkeeseen liitettyä kansa laistottelemattomuutta. Sen sijaan Viral Vegans on tullut siihen tulokseen, että Itiksen vartijat ja poliisit rikkoivat lakia kfctempauksen aikana. Ryhmä on konsultoinut vapaaehtoisia juristeja ja toimittanut maaliskuussa polii sien toiminnasta kantelun eduskunnan oikeusasiamiehelle. Vartijoiden toiminnasta ryhmä aikoo myöhemmin tehdä rikos ilmoituksen, nimikkeenä tuottamuksellinen vapaudenriisto. Aktivisteille kfctempauksesta ei tullut seurauksia, eikä heitä epäilty rikoksesta. Heitä pidettiin putkassa noin kahdeksan tunnin ajan. Pitkäsen on tarkoitus aloittaa gradun kir joittaminen tänä vuonna. Aihetta ei tarvitse arvailla. Valmistumisen jälkeen vegaaniaktivismi on yhä prioriteettilistan kärjessä. Aluksi tar koituksena on tehdä aktivismia ja työsken nellä siinä sivussa, hanttihommissa tai oman alan töissä. ”Sen pitäisi olla vegaanista ja omien arvo jen mukaista. En tietysti olisi missään nor mikaupassa, jossa pitää käsitellä lihatuotteita. Mieluummin elän jonkin aikaa säästöillä simppelimmin.” Pitkänen tietää, että häntä pidetään usein ehdottomana ja näkemyksissään äärimmäi senä. Hän myöntää pistäneensä omat lin jansa ”tosi tiukiksi”, mutta pitää itseään hyvällä tavalla ehdottomana. ”Musta se on toisenlaista ehdottomuutta, että puolustaa tätä nykyjärjestelmää, jossa ei ole mitään tolkkua.” VIIKKO haastattelun jälkeen Pitkänen kertoo puhelimessa yllättäen, että aikoo todennäköi sesti laittaa opintonsa tauolle. Pitkänen on käynyt viikonloppuna katso massa Eläinoikeusjuttu dokumenttielokuvan, joka kertoo suomalaisista eläinoikeusaktivis teista. Yksi päähenkilöistä on Saila Kivelä , kansanedustaja Mai Kivelän sisko ja eläin tiloja salakuvanneen aktivistiryhmän jäsen. Kivelä opiskeli salakuvauskohun aikaan Helsingin yliopiston valtiotieteellisessä tie dekunnassa, mutta ei tuolloin valmistunut maisteriksi. Se on saanut Pitkäsen miettimään omaa tulevaisuuttaan. Hän on pohtinut, että aikoo suorittaa käynnissä olevat kurssinsa loppuun keväällä ja sen jälkeen omistautua aktivismille. ”Mulle on avautunut mahdollisuus puhua aiheesta, mitä monella muulla ei ole. Haluan nähdä vegaanisen Suomen, ja siinä on niin paljon tehtävää, että voin käyttää aikani paremmin, kuin jos opiskelen.” • HELSINGIN YLIOPISTON YLIOPPILASKUNTA OMISTAA SEKÄ YLVAN ETTÄ YLIOPPILASLEHTEÄ JULKAISEVAN YLIOPPILASLEHDEN KUSTANNUS OY:N. Pitkänen ei usko, että ilmastoargumentit saavat eläintuotantoa loppumaan.
Sonja Pietiläinen on osa Zetkinkollektiivia, joka tutkii äärioikeiston ekologiaa. Teksti JOHANNES ROVIOMAA Kuvat ANTTI J. LEINONEN & JUKKA VASO
31 YLIOPPILASLEHTI 2/2022 ? Fossiiliset polttoaineet kulkevat käsi kädessä tämän myytin kanssa”, Pietiläinen sanoo. Pietiläinen on osa äärioikeiston poliit tista ekologiaa tutkivaa kansainvälistä Zetkin kollektiivia, jossa on mukana tutki joita, opiskelijoita ja aktivisteja. Zetkiniltä ilmestyi viime vuonna teos nimeltä White Skin, Black Fuel: On the Danger of Fossil Fascism . Pietiläisen laajaan aineistoon pohjau tuva osuus käsitteli perussuomalaisia. Pietiläinen päätyi osaksi Zetkinia olles saan maisteriopiskelijana Lundin yliopis tossa. Siellä hän tutustui kollektiivin perus taneeseen apulaisprofessoriin ja kirjailijaan Andreas Malmiin . Tähän mennessä Zetkin on tutkinut 13 maan äärioikeistopuolueita. Zetkinin tutkimusten mukaan äärioi keistolla on monenlaisia tapoja ja metodeja kieltää ilmastonmuutos. Siksi äärioikeistoa pitäisi Pietiläisen mukaan tarkastella omassa kulttuurisessa viitekehyksessä. Liike toimii esimerkiksi Saksassa tai Ranskassa eri tavalla kuin Suomessa, vaikka niillä on myös yhteisiä piirteitä, kuten pää oman puolustaminen ja ilmastotoimien vas tustaminen. PIETILÄINEN EI OLE tutkinut Convoyta aka teemisesti, mutta hän seurasi mielenilmauksia Oulusta käsin. Hän kertoo, että mielenosoitukset ovat saaneet erilaisia ilmenemismuotoja eri maissa, mutta niitä yhdistävät esimerkiksi halvan energian puolustaminen, (korona) salaliittoihin uskominen, oikeistolainen tai ELMIKUUSSA Kanadassa mielen osoittajat valtasivat Ottawan kadut. Tuhannet saapuivat rekoilla ja muilla raskailla ajoneuvoilla protestoimaan koronarajoituksia ja energian hintojen nou sua vastaan. Pian Convoy rantautui myös Yhdysvaltoihin, UuteenSeelantiin, Rans kaan – ja Suomeen. Mielenosoittajat saapuivat Helsingin kes kustaan 4. helmikuuta ja tukkivat Eduskun tatalon ympäristön ajoneuvoilla muutamaksi päiväksi. He ampuivat virkavaltaa ilotulit teilla ja häiritsivät muun muassa toimittajia. Sana convoy, saattue, sai uuden merkityk sen, kun Venäjä aloitti sodan Ukrainaa vas taan 24. helmikuuta. Ilmakuvissa näkyi 65 kilometrin pituinen letka armeijan raskasta kalustoa matkalla kohti pääkaupunki Kiovaa. Oulun yliopiston tutkija Sonja Pietiläinen on tutkinut Convoyn taustalla vaikut tavia ilmiöitä, kuten fossiilifasismia, petro maskuliinisuutta, ilmastodelianismia ja äärioikeiston toimintaa. Pietiläinen on maantieteilijä ja väitöskir jatutkija, joka tutkii äärioikeiston suhdetta luontoon. Hän on kiinnostunut siitä, miten äärioikeisto käsittää luonnon ja luonnonva rat, ja miten ne kytkeytyvät nationalismiin, rasismiin ja misogyniaan. ”Tietyt asiat, kuten lihansyönti ja rakkaus fossiilisiin polttoaineisiin nivoutuvat yhteen. Energiakysymys puolestaan yhdistyy osaksi fasistista myyttiä eitoivotusta puhdistautumi sesta kohti kansakunnan uudelleensyntymistä. Suomi takaisin. Make America Great Again. H VALTIOT PYRISTELEVÄT IRTI FOSSIILISISTA POLTTOAINEISTA, MUTTA SAMALLA FOSSIILI FASISMI JA PETRO MASKULIINISUUS VOIMISTUVAT. TUTKIJA SONJA PIETILÄINEN KERTOO, MISTÄ ILMIÖISSÄ ON KYSE.
32 YLIOPPILASLEHTI 2/2022 ihminen voidaan tuomita jopa 15 vuodeksi vankilaan. Sodan ensimmäisen viikon aikana länsimaiden pakotteet irrottivat Venäjän kan sainvälisestä järjestelmästä. Jos valtiot irtau tuvat myös Venäjällä tuotetusta energiasta, tulee pohdittavaksi myös se, mistä Eurooppa energiansa tulevaisuudessa hankkii. Ilmastokriisin pahentuessa onkin Pietiläi sen mukaan mahdollista, että fossiilifasismi nostaa päätään myös muualla maailmassa. ILMASTONMUUTOKSEN torjuntaan liittyy erilaisia kulttuurisia ja psykososiaalisia eroja. Ihmiset suhtautuvat yhteiskunnan raken teiden muutokseen eri tavoin tai saattavat ummistaa silmänsä tieteeltä omia etujaan tai intressiryhmiään suojellakseen. ”Ilmastodenialismi ilmiönä on erittäin tär keä. Fossiiliyritykset ovat mobilisoineet pal jon rahaa vaientaakseen tutkimusta. Heillä on paljon rahaa ja vaikutusvaltaa lobata.” eu:n päätöksentekoa ja lobbaamista tut kiva Corporate Europe Observatory tutki musryhmä kuvaili loka–marraskuussa 2021 pidettyä Glasgow’n ilmastokokousta ”histo rian suurimmaksi viherpesutapahtumaksi”. Glasgow’ssa fossiiliyritykset olivat hyvin edus tettuina, mutta esimerkiksi maail man pienim pien valtioiden edustajat eivät päässeet paikalle. Pietiläisen mukaan lähes yhtä haital lista kuin ilmastodenialismi on ajatella, että ”markkinat korjaavat” tai että päästöjä kom pensoimalla voidaan välttää ilmastokatastrofi. Filosofisesti ollaan samassa ajatuskehässä: mitään ei tarvitse tehdä. Glasgow’n ilmastokokouksessa esimerkiksi Kiina, Australia, Arabiemiraatit, Puola ja Unkari vastustivat yhteisiä päästövähennys tavoitteita ja sääntelyn kirjaamista sopimus papereihin. Tällainen retoriikka on tuttua myös äärioikeistolle, joka joko kieltää ilmaston muutoksen tai korostaa sen globaalia vas tuuta. Ilmastotoimia vastustetaan sanomalla, että Suomi on pieni maa ja suomalainen tehtaan piippu ekoteko. ”Suomessa uudessa äärioikeiston retorii kassa ilmastonmuutos ja ympäristökatastrofit tunnustetaan, mutta niiden syyksi asetetaan väestönkasvu”, Pietiläinen sanoo. Ilmastonmuutoksen tosiasiaksi tunnusta minen tarkoittaisi sekä globaaliin että kansal liseen talousjärjestelmään puuttumista. Se on vielä ennen Venäjän aloittamaa sotaa ollut esimerkiksi perussuomalaisille vaikea paikka. Venäjän hyökkäyksen jälkeen ulkoasiainva liokunnan puheenjohtaja ja perussuomalaisten äärioikeistolainen osallistujaprofiili ja vallan kumouksellinen mentaliteetti. Liike toimii aktiivisesti myös sosiaalisen median kanavissa. Esimerkiksi Facebookin Convoy Freedom ryhmässä on yli 200?000 jäsentä, varhaisimmassa suomalaisessa Tele gramryhmässäkin lähes 15?000. Pietiläinen näkee Convoyn osana laajem paa yhteiskunnallista ilmiötä, jossa ylempi keskiluokka pelkää ilmastotoimien vaikutuk sia omaan elämäänsä ja kulutustottumuksiin. Suomessa mielenosoituksen yhteentuojina eivät olleet ”kansan syvät rivit”, vaan hyvin toimeentulevat lääkärit, asianajajat ja sijoitta jat, Pietiläinen kertoo. Pietiläisen mukaan marssi oli kuin oppi kirjaesimerkki petromaskuliinisuudesta. Käsitteellä tarkoitetaan ajattelutapaa, joka puolustaa läntistä maskuliinisuutta, fossiili taloutta ja kulttuuria. Petromaskuliininen kulttuuri näkee uhkana yhteiskunnan, jossa ajetaan tasaarvoa, yhdenvertaisuutta ja ilmastonmuutoksen torjuntaa. ”Isänmaasta ja omasta vapaudestaan huolestunut hyväosainen miespainotteinen joukko matkasi ’rohkeasti’ läpi Suomen, pääkaupunkiin asti, haastamaan hallitusta tukkimalla keskustan tyhjäkäynnillä olevilla autoilla, huutamaan aggressiivisesti keskellä katua, uhoamaan hikisenä ilman paitaa ja kaljoittelemaan. ’Kyllä suomalainen mies ilman maskia on seksikäs’ luki jonkun kyltissä”, Pietiläinen sanoo. Pietiläisen mukaan petrokulttuurien uudelleen nousu kietoutuu maahanmuutto vastaisuuteen ja symbolisiin rajoihin kansa kunnan sisällä. Kaikki eivät kuulu kansaan. ”Kansallisuusaatteet eivät ole välttämättä pahasta, ellei niihin sisälly ihmisten kategori sointia ja ulossulkemista sosiaalisesti määri teltyjen ominaisuuksien, kuten ’rodun’ tai kulttuurin, perusteella”, Pietiläinen sanoo. FOSSIILIFASISMI on Virginian yliopiston apulaisprofessori Cara Daggettin käyttämä termi. Se kuvaa tilannetta, jossa autoritaaris ten liikkeiden päästyä valtaan fossiilisia polt toaineita poltetaan yhä enemmän, ilmaston muutoksesta välittämättä. Pietiläisen mukaan fossiilifasismissa kes keistä on pääoman edun ajaminen, vallan keskittäminen, sosiaaliset hierarkiat ja väki valta niin ihmisiä kuin luontoa kohtaan. Nyt uhkana on, että Venäjästä muodostuu fossiilifasistinen hylkiövaltio. Venäjällä on esimerkiksi astunut voimaan laki, jonka nojalla ”valeuutisia” levittävä ”Fossiiliyritykset ovat mobilisoineet paljon rahaa vaientaakseen tutkimusta.” Helmikuun Convoymielenosoitukseen osallistui poliisin arvion mukaan noin 2 000 henkilöä.
33 YLIOPPILASLEHTI 2/2022 entinen puheenjohtaja Jussi Halla-aho kir joitti Facebookissa, että fossiilisista polttoai neista luopuminen on nyt ”sekä välttämätöntä että mahdollista”. Hallaaho myös kertoi, että hänen täytyy päivittää omaa ajatteluaan fossii lisista polttoaineista irtaantumisesta. VIIME VUODEN kesäkuussa Elokapina jär jesti mielenosoituksia ympäri Suomea, erityi sesti Helsingin keskustassa. Mielenosoitusten liepeillä parveili myös äärioikeistoa, kuten Soldiers of Odinin ja Rajat kiinni! liikeen jäseniä. Humalaiset keskiikäiset uhkailivat teiniikäisiä ilmastoaktivisteja ja huutelivat heille. Pietiläisen mukaan se herätti joiden kin aktivistien keskuudessa pelkoa. Elokapina vaati, että Suomen hallitus julis taisi ilmastohätätilan. Humalaiset vastamie lenosoittajat halusivat ”järjestyksen takaisin”. Maailman autoritääriset johtajat Venä jän Vladimir Putinista Brasilian presidentti Jair Bolsonaroon ovat tehneet pilkkaa ilmastoaktivistien näkyvimmästä hahmosta Greta Thunbergista . Internetissä leviää meemejä, pilakuvia, uhkailuviestejä ja niin edelleen. Miksi autoritääriset johtajat tai ääri oikeisto ovat ottaneet silmätikukseen ilmasto liikkeen tai sen yksittäisiä aktiiveja? ”Äärioikeisto ei puhuisi ilmastoaktivisteista, elleivät näkisi heitä uhkana. He käyttävät sukupuolta ja ikää kyseenalaistaakseen mielen osoittajien sanomaa”, Pietiläinen sanoo. Elokapina on Pietiläisen mukaan äärioi keistolle punainen vaate, koska sen toimin nan perustana on sosiaalisesti kestävä, antira sistinen ja feministinen ideologia. PIETILÄINEN ON huolissaan siitä, mitä tapahtuu ilmastonmuutoksen voimistuessa ihmisille, jotka ovat eriarvoisessa asemassa luokan, sukupuolen, uskonnon, etnisyyden, kulttuurin tai jonkin muun tekijän vuoksi. ”Vallan ja varallisuuden jakautuminen globaalisti ovat asioita, joita pitää ottaa huo mioon, kun puhutaan energiasiirtymästä.” Pietiläisen mukaan on välttämätöntä, että köyhimpien maiden ja esimerkiksi alkupe räiskansojen edustajat ovat mukana kansain välisissä ilmastokokouksissa. He ovat ilmas tonmuutoksen suurimpia kärsijöitä. •
USKOMATON KALAJUTTU Kuvan kala liittyy tapaukseen. Teksti JUHO KANKAANPÄÄ Kuvat SONYA MANTERE
35 YLIOPPILASLEHTI 2/2022 YL-PALJASTUS Vantaan Petikossa kala nimettiin Mikoksi ja sijoitettiin samaan altaaseen mustavalko keltaisen pantterisäppikala Sepon kanssa. Mikko oli vahva ja kasvoi nopeasti. Pian alkoivat syytökset. Murheellisen Mikko-meriahvenen synkkä menneisyys, Iltalehti otsikoi. Lehden mukaan nuori kala myytiin kotiakvaarioon, jossa se söi kaverinsa. Veri teon jälkeen ongelmakala palautettiin Sini riuttaan. Siniriutan omistaja Kim Söderberg kiistää väitteet jyrkästi. Hänen mielestään toimit tajat kirjoittavat mitä sattuvat, eikä Mikkoa edes myyty minnekään. Sea Lifeen Mikko siirtyi, koska Vantaan yleisöakvaario suljet tiin. ”Mikko on ollut symppis ihan alusta asti”, Söderberg vakuuttaa. PARIKYMMENSENTTISEKSI kasvanut Mikko sijoitettiin Sea Lifessa samaan altaaseen mureenoiden ja siipisimppujen kanssa. Oliko se viisasta? Siipisimput ovat trooppisia meripetoja, joiden selkä ja sivuevissä on myrkkypiikkejä. Pian tapahtui jotakin, mitä yleisöakvaa riossa ei pitäisi tapahtua. Ei koskaan. Ei milloinkaan. Silminnäkijä todisti, kuinka Mikko yritti syödä lähes itsensä kokoisen siipisimpun. Sen jälkeen molemmat kalat katosivat. Työntekijät arvelivat, että hyökkääjä kala oli vetäytynyt pahoinvoivana mureen oiden käyttämään onkaloon. Mikko tuskin Intendentti Markus Dernjatin suoritti nopeita laskutoimituksia. Paljonko vettä pitäisi laskea pois 14?000 litran altaasta, jotta nukutusaine riittäisi tainnuttamaan riuskan kalan? Altaan tyhjentämiseen meni yli tunti. Kun Mikon selkä näkyi jo pinnalla, Dernjatin hyppäsi altaaseen ja kauhoi nukutusaineen ämpäristä veteen. Mikko kellahti kyljelleen. Yksi työntekijöistä veti harjan varovasti pois. Altaaseen laskettiin puhdasta vettä, ja harja nostettiin siniselle tuolille akvaarion viereen. Virottuaan Mikko uiskenteli katso maan menettämäänsä saalista, ja Dernjatin kuvasi siitä videon. Kotiin päästyään Dernjatin julkaisi sen Sea Lifen Facebooksivuilla. ”Loppu hyvin, kaikki hyvin”, hän kirjoitti. Jo samana iltana soitti toimittaja. Sitten toinen. Ja kolmas. JULKKISKALAN alkutaipaleesta tiedetään vähän, mutta huhut nuoruuden verisistä vir heistä varjostavat sen uraa edelleen. Ylioppilaslehden selvitystyön perusteella tuntematon, tulitikkuaskin kokoinen sinievä ahven saapui Suomeen vuonna 2004. Meriahvenet eivät lisäänny akvaariossa, joten kala oli todennäköisesti pyydystetty jossakin päin Intian valtamerta ja lennätetty IsoonBritanniaan akvaariotukkuun. Sieltä vantaalainen yleisöakvaario Siniriutta tilasi sen itselleen. ÄHÄKKÄ, rohkea. Lähes päälle käyvä luonne. Omanlaisensa sielu. Hyvä valtiomies. Näillä sanoilla haastateltavat luonnehtivat Mikkoa, Suomen kuuluisinta meriahventa. Suuri yleisö tuntee Sea Lifen vaikuttajakalan televisiosta, somesta ja iltapäivä ja juoruleh tien sivuilta, mutta vain harva todella tietää, millainen on ahven akvaariolasin takana. Ylioppilaslehti haastatteli tätä artikke lia varten useita Mikon lähipiiriin kuuluvia ihmisiä sekä kalan vähintään kerran tavan neita tietolähteitä. Osa haastateltavista on seurannut julkkiskalan uraa aitiopaikalta jo vuosia. Haastatteluiden perusteella vuoroin Suo men vihaisimmaksi (Helsingin Sanomat), kuuluisimmaksi (Maaseudun Tulevaisuus) ja yksinäisimmäksi (Kodin Kuvalehti) julis tetusta kalasta piirtyy ristiriitainen kuva, josta on vaikea sanoa, mikä on totta ja mikä pelkkä kalajuttu. Yhtäältä Mikkoa kuvaillaan sympaat tiseksi ja uteliaaksi kalakaveriksi, toisaalta ahneeksi ja arvaamattomaksi saalistajaksi, joka ei pelkää käyttää kovia keinoja saavut taakseen haluamansa. ”Siinä on sellaista uhkaa taustalla”, eräs viihdealalla toimiva haastateltava luonnehtii. SITÄ joulukuista tiistaita kukaan ei unohda. Dramaattinen tapahtumasarja käynnistyi Aapomyrskyn aattona vuonna 2019. 15kiloinen meriahven oli aiemmin nautti nut siitä, että sitä harjattiin karvaisella ikku napyyhkimellä. Painautunut pyyhkimeen kiinni ja vaihtanut väriä vaaleanharmaasta tummansiniseksi, jopa pilkulliseksi. Ehkä karkeampi harja tuntuisi siitä mukavam malta, työntekijät ajattelivat. Niinpä he kiinnittivät jatkovarren päähän valkoisen pulloharjan ja yrittivät kokeeksi vetää sitä irti. Se pysyi paikoillaan. Sea Lifen kuraattori Emilia Friman laski harjan altaaseen kohtalokkain ja tunnetuin seurauksin. Mikko ui nopeasti paikalle, nykäisi harjaa hampaillaan, ui kierroksen, nyki uudestaan. Harja irtosi varresta. Kaikkien kauhuksi. Pian kalan kidasta pilkotti pelkkä kahva. Kuoleeko se tuohon, Frimanin mielessä välähti. Käynnistyi massiivinen pelastusoperaatio. Akvaariohuoneen ovet suljettiin. Henkilö kunta soitti eläinlääkärille ja haki pumppuja ja letkuja. S ? SUOMEN VIHAISIMMAN, KUULUISIMMAN JA YKSINÄISIMMÄN MERIAHVENEN YMPÄRILLÄ VELLOO VAKAVIA EPÄILYKSIÄ. YLIOPPILASLEHTI PALJASTAA, MILLAINEN KOHUKALA MIKKO ON, KUN KAMERAT SAMMUVAT. Kohukala Mikko Meriahven kohuakvaariossa.
36 YLIOPPILASLEHTI 2/2022 selviäisi myrkystä, alkaisi karmea kuolin kamppailu. Hoitajat saattoivat vain odottaa. Kului joitakin päiviä, ehkä viikko. Altaan pohjalta löytyi nuhjaantunut, tun nistamaton raato. Onko se Mikko, hoitajat ajattelivat. Se olikin siipisimppu, jonka Mikko oli arvioiden mukaan oksentanut. Mikko kiidätettiin p ois altaasta. Päällisin puolin kaikki oli hyvin, mutta pinnan alla kupli. Entiseen ei ollut enää paluuta. VUOSIEN AIKANA Mikkoa on pakkosiir retty eri altaisiin. Kun liian pieneksi käyneen virikkeettömän altaan arveltiin aiheuttavan kalalle masennusta, sille rakennettiin uusi ja suurempi. Siellä kohukala alkoikin uisken nella vilkkaammin ja istuskella mielellään betonisessa, sille varta vasten rakennetussa luolarakennelmassa. Vaikka vaikuttajaa ei ole enää päästetty muiden kalojen altaisiin, on Mikko löytänyt ystäviä muualta. Tammikuussa 2020 Seiska uutisoi, että Emmapalkittu räppäri Pyhimys, oikealta nimeltään Mikko Kuoppala , lah joitti pulloharjatempauksen innoittamana Mikolle vessaharjan. ”Mikko on usein tsempannut minua”, Pyhimys viestittää lyhyesti sähköpostitse. Hän kertoo Mikkojen olevan toistensa faneja. Musiikkiala on Suomessa pieni, ja meriah ven taitaa verkostoitumisen. Pyhimys paljas taa, että on juuri saanut Vain elämää sarjaakin tähdittäneeltä Jukka Pojalta kuvan Mikosta. Jukka Poika vahvistaa tiedon Ylioppilas lehdelle. ”Mikko olisi aika hyvä valtiomies”, rakas tettu reggaeartisti arvelee. Hänen mielestään kalan lähes muuttumaton ilme henkii luo tettavuutta. Artisti tosin kertoo kuulleensa huhuja Mikon äkkipikaisuudesta. Missä puolueessa valtiomies voisi toimia? ”Vakauden olemus puhuttelee kyllä laajalti, mutta olisiko Mikko kuitenkin keskustassa omimmillaan”, laulajalegenda pohdiskelee. SATTUMA puuttui julkisuuspeliin karulla tavalla. Maaliskuussa 2020 korona vei työt lähes koko viihde ja kulttuurialalta. Poikkeus tila kuritti myös Mikkoa: Sea Life suljettiin, ja julkkiskala muuttui apaattiseksi. Fanitapaa miset olivat sula mahdottomuus. Ei kai Mikko-meriahven ole taas masentunut? mtvuutiset tivasi. Jotakin oli tehtävä. Työntekijät toivat akvaarion eteen ison pöydän, jonka ääressä he alkoivat lounastaa. Jotkut järjestivät siinä palavereita. Sitten Mikolle päätettiin hankkia televi sio. Intendentti Markus Dernjatin tiedusteli isolta kodinkoneliikkeeltä, olisiko firma kiin nostunut sponsoroinnista. Liike kieltäytyi. Hädän hetkellä suomalaiset osoittivat aut tamisenhalunsa. Apuun riensi tuttu some rolainen hitsauspaja, joka lainasi Mikolle arvioiden perusteella ainakin 46tuumaisen taulutelevision. Dernjatin etsi Youtubesta korallivideoita, joissa kamera pysyisi paikoillaan. Useim missa kamera liikkuu sukeltajan mukana. Kymmentuntista videota alettiin näyttää akvaarion edessä säännöllisesti. Mikko vai kutti kiinnostuneelta. Koettelemukset eivät kuitenkaan loppu neet siihen. Toisena koronakeväänä Mikko syöksyi päin akvaarion muovista taustaseinää. Irron neet akryylinpalaset kalasteltiin altaasta vauhdilla pois – pois kalan tunnetusti tur hankin hyvien ruokahalujen tieltä. Toisena koronakeväänä Mikko syöksyi päin akvaarion muovista taustaseinää.
37 YLIOPPILASLEHTI 2/2022 Sitten Mikko lopetti syömisen, vaikka trooppisen meren kalat eivät paastoa. Lähi piirin mielestä kohukala vaikutti turvon neelta. Heräsi vakava epäilys. Mikko pyydystettiin haavilla pienempään astiaan, nukutettiin ja tutkittiin ultraäänellä. Suomut olivat kuitenkin niin paksuja, ettei kuvista saanut mitään selvää. Työntekijät tunnustelivat käsin Mikon nielua. Muovinpaloja ei löytynyt. Jäljellä oli vielä viimeinen keino, vai kea sellainen. Jos Mikko ei alkaisi syödä, se olisi vietävä röntgeniin, eläinlääkäri sanoi. äänestäjät suorastaan odottavat huonoa käy töstä. Mikon huikealle kansansuosiolle joh tajaAntti löytää yksinkertaisen selityksen: vastoinkäymisten kanssa kamppaileva kala puhuttelee suomalaiskansallista selviytyjä mentaliteettia. Hän kiinnittää huomiota myös uutisoin nin yksityiskohtiin Mikon ruokahalusta, pai noindeksistä ja lihaksikkaasta olemuksesta. ”Tällainen perinteinen maskuliininen tarina vetoaa kriisiaikoina.” ON AIKA marssia pääkallopaikalle. Intendentti Markus Dernjatin nappaa pöydältä mukillisen pakasteesta sulatettuja villakuoreita. Intendentti tunnetaan tähden oikeana kätenä, joka esiintyy usein Mikon kanssa haastatteluissa. Skypen välityksellä Dernjatin on osallistunut jopa brittiläisen itv:n aamuohjelmaan. ”Siinä on meidän tärkein kala, ei Mikko”, Dernjatin sanoo ohittaessaan pandakillien altaan. Äärimmäisen uhanalaista makean veden kalalajia elää luonnonvaraisena ainoas taan huoneen kokoisessa lammessa Nuevo Leónin osavaltiossa Meksikossa. Ylioppilaslehti ei ole siitä kiinnostunut. Sea Lab merilaboratorion seinää korista vat koskettavat piirroskuvat ja fanikirjeet. Jännitys tihenee. Tiivistyy. We love you very much and do you think it’s fun swimming in the aquarium? Mutta missä on kaikkien tuntema kala? Tähti loistaa poissaolollaan. Dernjatin tömisyttelee jalkojaan. Hänen mukaansa altaan ylänurkassa lymyilevä julk kis erottaa ruokaajan jo askelista. Akvaristit kävelevät rivakasti, yleisö varovaisemmin. Vaikka Mikko kärsii kaihista, se tunnistaa työntekijät myös paidan väristä. Viimein kala uiskentelee esiin. Alkukan keuden jälkeen mediakala vilkastuu ja hotkai see villakuoreet, joita Dernjatin pudottelee muovipihdeillä. Pian huoneeseen saapuu äiti lapsensa kanssa. Seuraa yleisön ja tähden liikuttava kohtaaminen: Mikko katselee ihmisiä kiin nostuneen näköisenä ja kellahtaa välillä kyl jelleen pohjahiekalle niin kuin se yrittäisi raapia itseään. ”Mikkomerihai!” äiti sanoo. • Se edellyttäisi monimutkaisia järjestelyjä: Mikko olisi kuljetettava pakettiautolla Viik kiin, nukutettava ja kuvattava nopeasti, sillä kala voi olla poissa vedestä vain muutaman minuutin. Operaatioon ei tarvinnut koskaan turvau tua. Kesäkuussa Seiska kertoi ilouutisen. Näl kälakko oli historiaa. JOULUPÄIVÄNÄ katsojat hieraisivat silmiään. Televisiossa heitä tervehti seestynyt, hyvä kuntoinen, koko perheen kala. mtv Uutiset Liven insertin alussa punai seen tonttulakkiin ja neuleeseen sonnustautu nut toimittaja kiinnitti akvaarion edessä heh kuvaan joulukuuseen tähden. Ensin tonttulakkipäiset lapset esittivät kysymyksiä: Miten paljon altaassa on vettä? Otatteko veden merestä? Miten Mikko istuu? Sitten jaettiin joululahja. ”Osaatteko arvata mitä täällä on?” toimit taja kysyi ja piteli kädessään käärettä. ”Kalaa!” lapset huusivat. Mikko hotkaisi lahjan hetkessä. Sillä ei ollut tonttulakkia. ”Joulu on taas, joulu on taas, kattilat täynnä puuroo”, lapset lauloivat. Lopuksi he värittivät Mikosta piirrosku via ja pitelivät niitä akvaarion lasia vasten. ”Olihan se ihan maagista laulaa sille”, mtv:n videotoimittaja Jere Silfsten hehkut taa Ylioppilaslehdelle. Toimittaja kertoo miettineensä, mikä olisi sellainen asia, jota Mikon kanssa ei ollut vielä koettu. ”Sellainen, joka myös antaisi Mikolle jotain, ei pelkästään ottaisi.” VAIKKA Mikkoa on uitettu kohusta toiseen, rajutkaan syytökset eivät vaikuta himmentä vän sen suosiota. ”Mikko on malliesimerkki kohuista sel viytymisestä”, sanoo konsulttitoimisto Ellun Kanojen kriisiviestinnän liiketoimintajohtaja Antti Pikkanen . Hän työskenteli Ylioppilas lehden päätoimittajana vuosina 2014–2016, eikä ole tavannut kalaa koskaan kasvotusten. Mikko ei pyytele tekojaan julkisuudessa anteeksi tai muuta kritisoitua käytöstään, vaan toistaa ylpeästi virheitään. ”Se on selvästi syy, miksi hänestä tykä tään”, Pikkanen valaisee. Hän muistuttaa, että politiikassa saman kaltaisella metodilla pärjäävät myös Teuvo Hakkaraisen kaltaiset hahmot, joilta Mikko kiidätettiin pois altaasta. Päällisin puolin kaikki oli hyvin, mutta pinnan alla kupli.
38 YLIOPPILASLEHTI 2/2022 ANALYYSHI SINI VALKOINEN HARHA Teksti TUIJA SILTÄMÄKI Kuvat MIIKKA PIRINEN TOIMITTAJA HIIHTI MALMIN LENTOKENTÄLLÄ JA AJATTELI SUURIA AJATUKSIA. tsaari piirtää Euroopan rajoja uusiksi. Paha marssii samojen arojen halki, joilla aikoi naan kauhua kylvivät skyytit. Heillä ei ollut ydinaseita, termobaarisia pommeja tai jalka väkimiinoja, mutta tuhoisaa jälkeä he tekivät yhtä kaikki. Pimeys on aina löytänyt tiensä ihmissydämiin, vaikka haarniskankin läpi. Mutta palataan siihen myöhemmin. Nyt on nimittäin aika lähteä katsomaan, miten suksi luistaa Malmin lentokentällä. NYT TOIMITTAJA ISTUU bussin numero 553 penkillä ja yrittää estää suksiaan kaatumasta kanssamatkustajien niskaan. Se tuntuu tur hankin osuvalta vertauskuvalta nykyajasta. Kuuban kriisin aikaan vuonna 1962 maailma pidätti henkeään ydinsodan uhan äärellä. Henki on kulkenut heikosti myös viime aikoina, 60 vuotta myöhemmin. Hengästymiseen ei kuitenkaan ole varaa, sillä nyt pitäisi hiihtää. Onneksi sunnuntai hiihtäjää on sentään siunattu ensiluokkai silla olosuhteilla. Ilma on tyyni, pakkasta ei ole nimeksikään. Vuosi sitten tilanne oli toinen. Silloin lämmintä oli iltapäivällä kahdeksan astetta, ja taivasta halkoivat vielä koneet. Hiihtokeli oli huomattavasti huonompi. Elettiin Malmin lentoaseman viimeisiä viikkoja. Nyt turbiinien jylinän sijaan maisemaa halkoo vain suksien tasai nen suhina. Tshuk, tshuk, tshuk. Jossain laulavat kevään ensimmäiset talitintit. Hiihto on suomalaiselle pyhä toimitus. Kun keho liikkuu, ajatuksetkin virtaavat vapaammin. Ei ihme, että suomalaiset suur miehet ovat perinteisesti tunteneet vetoa sivakoimiseen. Suomen kymmenen suurimman suo malaisen joukkoon äänestetty presidentti Urho Kaleva Kekkonen (1900–1982) hiihti joka päivä, jopa yli tuhat kilometriä tal vessa. Perässähiihtäjät seurasivat kohteliaan välimatkan päästä. Toinen suuri keskusta lainen, pääministeri Matti Vanhanen , jonka pää keikkuu liki kahden metrin korkeudessa, puolestaan kertoi vuonna 2009 saaneensa ajatuksen eläkeiän nostoon Rukan lumilla. Viikkoa myöhemmin Vanhasen johtama hal litus ilmoitti luopuvansa tavoitteesta, mutta Vanhanen jatkoi hiihtoharrastustaan. Jos roomalaiset olisivat marssineet Pohjolaan asti, olisi Aureliuskin epäilemättä vaihtanut sandaalit monoihin. Sitä, olisiko hän ollut enemmän perinteisen vai vapaan hiihtotavan miehiä, emme tiedä. Epäilemättä ainakin 50 kilometrin perinteisen tyylin kuninkuus matka olisi ollut stoalaisen mieleen. Vastaavasti hiihtäjistä on tullut suuria suomalaisia. Iivo Niskasen ensimmäisen, Sotšin olympiakullan jälkeen Iivojen määrä lähes nelinkertaistui Suomessa. Pekingin ONET muinaisten roomalaisten viisaudet kuvaavat liki pelottavan hyvin myös tätä päivää. Ihmiselle ei koskaan tapahdu mitään, mitä hän ei luontonsa puolesta kykenisi kestämään. Tältä stoalaisen filosofin ja Rooman keisarin Marcus Aureliuksen (121–180) ajatukselta on viime aikoina ollut vaikea välttyä. Aureliuksen aikaan maailma oli kovin toi senlainen. Sosiaalisesta mediasta ei ollut vielä tietoakaan, eikä Ateenan foorumeilla keskus teltu ilmastotoimista tai identiteetti politiikasta. Vihreä liike ja Suomen Maa seudun Puolueen raunioille syntynyt perussuomalaiset perus tettiin vasta paljon myöhemmin. Kaupunki valtioissa, poliksissa , ei väitelty kouluruoasta, koska koululaitosta ei nykymuodossaan vielä tunnettu. Vapaat miehet eivät kauhistelleet vapaan maailman johtajan Donald Trumpin twiittejä tai joutuneet punnitsemaan suhdet taan demokraattisilla vaaleilla valittuun demo kratian irvikuvaan. Ajat olivat sanalla sanoen varsin erilaiset. Venäjän ensimmäinen tsaari Iivana IV (1530–1584) aloitti valtakautensa vain 1?367 vuotta Aureliuksen kuoleman jälkeen. Paremmin liikanimellä Iivana Julma tunnettu hallitsija laajensi Venäjän yhdeksi maail man suurimmista valtioista. Viime viikkoina tämä harmiton sattuma ei ole enää tuntunut sattumalta. Jälleen julma M
? Nykyään on hyvin toisenlaista kuin ennen, pohtii toimittaja laajassa kirjotuksessan.
41 YLIOPPILASLEHTI 2/2022 ANALYYSHI olympialaisten suuriin sankareihin kuuluu myös Niskasen sisko Kerttu Niskanen , joka kärsi kymmenen kilometrin perinteisen hiihto tavan väliaikakilpailussa kirvelevän tappion Norjan Therese Johaugille . Eroa 14kertaiseen maailmanmestariin jäi vain 0,4 sekuntia. Suomalaisilla on näistä kokemusta. Lake Placidin talviolympialaisissa vuonna 1980 Juha Mieto hävisi 15 kilometrin kilpailussa Ruotsin Thomas Wassbergille sadasosa sekunnilla. Wassbergin mukaan nimettiin luisteluhiihdon tekniikka, jossa vauhtia työnnetään jokaisella liu'ulla. Sitä on moni tänä talvena opetellut. Mieto tunnetaan maksimaalisesta hapen ja mämminottoky vystään. Mietaan hapenottokyky on par haimmillaan ollut yli 7,4 litraa minuutissa. Mämmiä hän saattaa syödä pääsiäisenä 40 ropposta. Molemmat luvut painivat aivan omassa sarjassaan. Malmilla tarvitsee kilpailla vain itseään vastaan. Ladulla rouvat puntaroivat maailman tapahtumia. Mitähän se Puuttini meinaa… Tsaarin toimia on ennenkin aprikoitu hiihto laduilla ja umpihangessa. Selvyyttä on saatu vaihtelevalla menestyksellä. Rouvat ovat ikäluokkaa, jolle hiihdon opetteleminen ei ollut hauska harrastus tai toimistotyöstä palauttavaa kuntourheilua, vaan pakollinen kansalaistaito. Silloin lapsia kasvatettiin nöyryyttämällä. Hiihtokilpailujen tuloslistat laitettiin koulun oveen kaiken kansan ihme teltäväksi. Se tuo mieleen teesinsä Wittenber gin kirkon seinään vuonna 1517 naulanneen Martti Lutherin . Enää sellaista ei katsottaisi hyvällä – kuten ei Lutherin toimiakaan aika naan. Lutherin teesit käynnistivät katolisen kirkon uskonpuhdistuksen, jonka aallot rantautuivat lopulta myös Pohjolan perälle. Lutherin ansiosta suomalaiset eivät harjoita anekauppaa. Uskonpuhdistuksen tarve ei silti ole poistunut. Uusia suuria ajatuksia tarvi taan aina. Niiden tarjoaminen on myös toi mittajan tehtävä. Hiihto on kenties yhtenäiskulttuurin vii meinen linnake. Koronaaikana hiihto on noussut suosituksi trendilajiksi myös nuorten keskuudessa. Millenniaalit opettelevat hiih totyylit Youtubesta ja hankkivat varusteensa ekologisesti käytettyinä. He eivät muista Suomea, jossa sisävessa oli harvinaisuus. Silti ladulla sukupolvet hiihtävät samaa mat kaa. Samaa yhtenäisyyttä kaivattaisiin näinä aikoina, kun Suomi on historiallisen suurten muutosten edessä. Nyt edessä on mäki.?Täytyy vaihtaa kuokalle. Mutta kuten Aristoteles jo Etiikassaan kiteytti: Eteenpäin! HENGITYS HÖYRYSTYY. Hikikarpalot nou sevat otsalle. Samalla mieleen nousee synkkiä ajatuksia. Historia ei synny eikä kuole tyhjiössä. Sitä tekevät ihmiset. Virheiden tekeminen on inhimillistä, mutta nyt virheisiin ei ole varaa. Päättäjiltä vaaditaan nyt kovaa kestävyyttä ja hyvää tasapainoa. Hiihto harjoittaa molempia. Suomessa armeija työllisti vielä 1980 luvulla runsaasti hiihtäjiä ja ampuma hiihtäjiä. Rajavartiolaitoksessa parhaista hiihtäjistä suorastaan kilpailtiin. Vuonna 1981 kilpail tiin Lahdessa. Ampumahiihdon maailma mestaruuskilpailujen suojelijana toimi tasaval lan presidentti Urho Kekkonen, kilpailujen avaajana eduskunnan puhemies, Maalaisliiton Johannes Virolainen . Silloin ampumahiihto ei ollut vielä keskieurooppalainen trendilaji, vaikka mitalitaulukkoja dominoivatkin Suo men lisäksi sellaiset KeskiEuroopan maat kuin Länsi ja ItäSaksa ja Tšekkoslovakia. Suomi tasapainotteli idän ja lännen välissä. Suomettumisen arvet näkyvät edelleen. Taisto laisistakaan eivät kaikki ole päässeet yli. Kun Lahdessa kilpailtiin hiihdon maail manmestaruudesta 20 vuotta myöhemmin, Saksat olivat yhdistyneet ja Tšekkoslovakia hajonnut. Kisojen välillä tapahtui monta muutakin asiaa. Osa oli hyviä ja osa pahoja. Lahti oli kansallinen häpeä. AlaTikkuri lan Shelliltä löytynyt lääkelaukku käynnisti tapahtumakulun, jota tuskin kukaan olisi osannut kuvitella. Minä en ainakaan osannut. Tiedotustilaisuudessa hiihtäjät ja lajiliiton edustajat istuivat pulpetissa kuin pojannulikat puhuttelussa. Lukkarina oli Suomen kansa. Mekin olemme saaneet osamme maail man kuohuista. Talvi ja jatkosodan mene tykset olivat raskaita. Naapureita emme voi valita, ja maantieteelle emme voi mitään. Natooptiolle on edelleen käyttöä. Toivoa sopii, että päättäjät käyttävät sitä viisaasti. Nähtäväksi jää, mitä se tarkoittaa. Malmi on toiminut monien historiallis ten tapahtumien näyttämönä. Viimeisten kilometrien aikana niistä näkyviin tulee yksi: hangen alta pilkistää toisen maailmansodan aikainen ilmatorjuntaasema. Se on kylmäävä muistutus siitä, ettei historia ole koskaan kovin kaukana. Loppusuoralla kompastun ja kaadun komeasti keskelle luistelubaanaa. Nuori nai nen liitää ohi ja kysyy, sattuiko. Häpeä haih tuu jo parkkipaikalla, mutta mustelmat säily vät polvissa viikkoja. KIUAS kihahtaa. Syke tasaantuu. Lämpö hellii kuntoillessa vertyneitä lihaksia. Lempeissä löylyissä maailmakin tuntuu pehmeämmältä. Ainakin hetken. Elämä jatkuu. Ja hyvä niin. • Jos roomalaiset olisivat marssineet Pohjolaan asti, olisi Aureliuskin epäilemättä vaihtanut sandaalit monoihin. KIRJOITUKSESSA ON KÄYTETTY LÄHTEENÄ WIKIPEDIAA, PERUSKOULUN HISTORIAN KIRJAA JA TOIMITTAJAN OMAA, POIKKEUKSELLISEN LAAJAA ELÄMÄNKOKEMUSTA.
42 YLIOPPILASLEHTI 2/2022 KULTTUURI OLETKO JO TOIPUNUT KAIKKIEN AIKOJEN KIRJA SYKSYSTÄ? EI SE MITÄÄN, SILLÄ NYT ALKAA KAIKKIEN AIKOJEN KIRJAKEVÄT! Teksti JUHO KANKAANPÄÄ, JOEL KARPPANEN, OSKARI ONNINEN, SONJA PARKKINEN, JOHANNES ROVIOMAA & TUIJA SILTAMÄKI Kuvitus SAMULI SAARINEN YLIOPPILASLEHDEN RIIPPUMATON TYÖRYHMÄ KÄVI LÄPI KUSTANTAMOJEN TARJONNAN JA ARVIOI KEVÄÄN MERKKITEOKSET.
43 YLIOPPILASLEHTI 2/2022 KULTTUURI Nämä ”herättävät keskustelua” JOHANNES EKHOLM KARMAKOOMA (OTAVA) 186 SIVUA Johannes Ekholmin kolmas romaani Karmakooma on kirja, josta lähinnä Johannes Ekholm puhuu. Kohderyhmä ovat coolina itseään pitävät twentysomethingit, jotka katsovat ylöspäin coolina itseään pitäviä nelikymppisiä. Heille romaanin edeltäjä, 450 sivun Planet Fun-Fun näytti olevan liian paksu. Karma kooma ei jää kesken. Se on kielellisesti sen verran suoraviivainen ja/tai alkeellinen, että lukuvauhti on helposti 80 s./h, jolloin aikaa suoritukseen kuluu muutama tunti. Ilman edgypornoilua kirjaa luulisi nuortenromaaniksi, eikä 90-luvun kulttuurituotteiden jatkuva droppailu tee kulissista ajankuvaa. ”Tapaan Marin bussipysäkillä ostarin takana. Marin musta tukka on tiukalla ponnarilla. Kalpea iho on puuteroitu lähes valkoiseksi ja silmien alle on lisätty tummaa väriä, mikä saa hänet näyttämään, ajattelen, ihan Sallylta Tim Burtonin elokuvassa Painajainen ennen joulua. Mari kävelee edelläni pitkin askelin niin että saappaiden korot kopisevat pölyisellä asvaltilla. Talutan kolmivaihteista Tunturipolkupyörää. 'Ei kai susta ollut ahdistavaa että stalkkasin sut IRCistä?', Mari kysyy.” RIITTA KORHONEN & HANNU OLLIKAINEN PÄÄ TOIMITTAJA. TYÖTÄ SANAN VAPAUDEN ARJESSA (SILTALA) 282 SIVUA 17 nykyistä ja entistä päätoimittajaa horisee haastattelukirjassa sananvapaudesta ja median ansaintalogiikan muutoksesta. ”Norsun luutorni” mainitaan neljä kertaa, ”kädet savessa” kolme. Helsingin Sanomien vastaava päätoimittaja Kaius Niemi kertoo, kuinka lehti jätti julkaisematta sanan vapautta polkevan Unkarin hallituksen mainoksen, mutta ei mainitse, että Hongkongin erityishallintoalueen mielenosoituksia vastustava ilmoitus kelpasi kyllä etusivulle. ”Jos pitäisi Ylen nettisivulta saada selville, mitä Suomessa just nyt tapahtuu… Hesarissakin on välillä kaikenlaista parisuhdehömppää verkkoetusivulla… Iltapäivälehdet kertovat uutistapahtumat ensimmäisinä.” – Arno Ahosniemi, Kauppalehden vastaava päätoimittaja LEO STRANIUS TEHOKKUUDEN TAIKA (INTO) 207 SIVUA Ympäristöaktivistiksi poikkeuksellisen HS Visio -kelpoisen Leo Straniuksen elämänhallintaoppaassa neuvojen kirjo vaihtelee varsin järkevistä kokouskäytäntövinkeistä positiiviseen psykologian menetelmiin ja täysin päättömiin ja lähinnä pakko-oireilta kuulostaviin rutiineihin. ”Herään kello 4.45 ja kuuntelen äänikirjaa samalla kun käyn vessassa ja ajan parran. Partaa ajaessani teen pohkeille nousuja ja venytyksiä sekä venyttelen reisiä. Seuraavaksi juon lasin vettä, keitän itselleni kupin teetä ja syön hedelmän. Teetä ja hedelmää syödessäni kirjoitan Evernote-muistiinpanoihini vähintään viisi asiaa, joista olen edellisen päivän osalta kiitollinen. Kun olen kirjoittanut kiitollisuuspäiväkirjan, katson päivän sääennusteen ja harjoittelen muutaman minuutin espanjaa ja ruotsia Duolingolla. Tämän jälkeen luen kymmenen sivua paperikirjaa ja teen seitsemän minuutin lihaskuntotreenin. Lihaskuntotreenin jälkeen syön kypsentämättömänä neljän viljan luomupuurohiutaleita siemensekoituksen, mustaherukoiden, kaakaorouheen ja soijamaidon kanssa. Viimeiseksi katson nopeasti verkosta päivän uutiset ja sosiaalisen median päivitykset sekä laitan Facebook-kavereilleni syntymäpäiväonnittelut. Kaikkeen tähän menee aikaa noin tunti. Kello 6.00 mennessä voin lähteä juoksulenkille tai aloittaa edellisenä päivänä määrittelemäni päivän tärkeimpien tehtävien tekemisen.” JIA TOLENTINO TRIKKIPEILI (INTO) 352 SIVUA Ensimmäiset tunnetut esseet käsittelivät lähinnä filosofisia kysymyksiä. 1800-luku toi tullessaan kirjallisuusesseet. 1900-luvun loppua kohden postmodernismi toi esseisiin populaarikulttuurin, ja Jia Tolentinon muutaman vuoden takainen hittikirja on kuin oppikirjaesimerkki siitä, mitä nykyesseen ajatellaan olevan. Muun muassa huumeita, realitya ja internetiä käsittelevä Trikkipeili on Trendikäs ja Tärkeä teos, jonka julkaiseminen lienee Into-kustantamon yritys freesata pöhöttynyttä imagoaan. ”Ja niin kävi, että aikana, jolloin naisilla oli ennennäkemättömän paljon valtaa ja vapautta, aikana jolloin meillä oli ennennäkemättömän hyvät lähtökohdat hahmottaa elämäämme poliittisesta näkökulmasta, me emme saaneetkaan paremmin turvattuja lisääntymisoikeuksia, parempaa palkka tasa-arvoa, liittovaltion takaamia perhevapaita, julkisin varoin tuettuja päivähoitopalveluita ja suurempaa minimipalkkaa, vaan näiden sijaan saimme omahyväistä voimaantumisfeminismiä, jota yrityksetkin voivat kannattaa ja tuotteistaa – myyntiin tuli mukeja, joissa luki ’miesten kyyneliä’, ja T-paitoja, joissa luki ’vitun kova feministi’.” Ole lukevinasi myös: Elisa Aaltola: Esseitä eläimistä (Into), Matti Klinge: Täysinpalvellut (Siltala), Johannes Koponen, Minea Koskinen & Jussi Pullinen: Öyhökratia (Gummerus), Ossi Nyman: Häpeärauha (Teos), Tiina Raevaara: Minä, koira ja ihmiskunta (Like) ja Johanna Venho: Martti Suosalon tähänastinen elämä (WSOY). Nämä ”toimivat äänikirjana” AURORA AIRASKORPI VAPAUDEN TAVOITTELIJAT – MIKSI HALUAMME IRTI PALKKATYÖSTÄ (S&S) 304 SIVUA Millenniaaliteoksessa kirjoittaja jättää hyväpalkkaisen vakityön eli ”hyppää oravanpyörästä” ”vapauteen”. Nykyään Aurora Airaskorpi on yrittäjä, joka kirjoittaa, konsultoi, opettaa joogaa ja toimii työelämävalmentajana eli coachina (joille on muuten kirjan mukaan paljon kysyntää). Kirja sopii niille, joilta 2010-luvun työelämäkeskustelu meni ohi. Lukemista voi tehostaa ottamalla ryypyn joka kerta, kun kirjassa mainitaan oravanpyörä tai käytetään väkinäistä metaforaa. Känni ja sitä myötä vapaus koittavat viimeistään sivulla 60. ”Opetellessani sukellusta pelkäsin uppoamista, joten kelluin aina vähän liian lähellä pintaa. Vasta päästessäni mataliin luonnonvesiin opin löytämään pinnan ja pohjan suloisen välitilan. Sopivan tasapainon hakeminen ja säilyttäminen on kuitenkin jatkuvaa työskentelyä paineen kanssa. Sama pätee työn ja elämän väliseen tasapainoon.” CARMEN BALTZAR & AURORA LEMMA (TOIM.) OHI – KIRJOITUKSIA KUOLEMASTA JA SEN VIERESTÄ (WSOY) 212 SIVUA Kahdentoista esseistin kokoelmassa ulkokirjalliset ansiot nousevat substanssia suuremmiksi. Kirjoittajajoukko on moninainen, mutta oivallukset kuolemasta enimmäkseen tavanomaisia. Valopilkuksi nousevat Iida Sofia Hirvosen teksti teknologian avulla ikuista elämää tavoittelevista moderneista teknovampyyreistä ja graafikko Tino Nymanin suunnittelema kaunis ulkoasu. ”Entäpä jos minulla ei ole siementä mitä läikyttää? Entä millainen sija jää kyvylle saada monta orgasmia peräjälkeen – sillä totta tosiaan, jotkut meistä eivät ’kuole’ orgasmiin? Alkaa tuntua, että pieni kuolema saattaa olla melko peniskeskeinen eufemismi. En voi väittää yllättyväni!” PERTTI SALOHEIMO MEREN JA TULIVUOREN VÄLISSÄ (WSOY) 183 SIVUA Tiedemies saapuu eksoottiseen sijaintiin, ja alkaa tapahtua kummia. Seksikäs Maria ja puhuva paviaani tuovat lohtua vierauden keskellä. Seikkailuromaanin tuntua tavoitteleva pienoisromaani (kuten alamittaisia kirjoitusharjoituksia nykyään kutsutaan) tarjoaa kliseitä kevään tarpeisiin. ”Koetan aamupäivisin työskennellä laboratoriossani, mutta munkkia kuunnellen vietettyjen öiden jälkeen paviaanin taukoamaton pulina unettaa. Tutkimukseni tuntuvat polkevan paikoillaan, olen menettämässä otteeni.” EMMI-LIIA SJÖHOLM VIRTAHEVOT (KOSMOS) 99 SIVUA Ensisijaisesti äänikirjaksi kirjoitetussa teoksessa nainen ja mies (äänikirjassa näyttelijät Pihla Viitala ja Samuli Niittymäki) keskustelevat Tärkeistä Asioista. Ajan hengen mukaisesti läpi käydään ainakin lapsuustraumat, monogamia, seksielämä, terapia ja ilmastonmuutos. Äänikirja tuo mieleen Hoks, Poks, Kaverin kanssa, Hupsis, Pupsis -podcastit, joissa kaverukset höpöttelevät viini lasillisen äärellä avoimesti kaikesta maan ja taivaan välillä. Vain vahvimmat kestävät loppuun asti. ”EEVIS: Onks se avoin? TOUKO: Mikä? EEVIS: Et onks teillä avoin suhde? TOUKO: Ei.” Kuuntele puolitoistakertaisella nopeudella myös: Antti Leikas: Tonttu (Siltala), Marjo Katriina Saarinen: Kaikki päivän tunnit (Teos). Näistä ”voimaannutaan” ELINA AIRIO METSÄSSÄ JUOKSEE NAINEN (GUMMERUS) 204 SIVUA Nykyromaanin tiiviistä standardi mitasta huolimatta hitaasti käynnistyvässä esikoisromaanissa ostopalvelu-perhevalmentaja käy valmennustapaamisissa viherkasvien valtaamassa kodissa. Vähäeläisyyttä tavoittelevassa, mutta hieman keskeneräiseltä vaikuttavassa dystopiassa Mimi-äidin mieli horjuu ja kasvit heräävät eloon kertomaan sosiaalialan huonosta tilanteesta ja naiseuden paineista. ”En käännä katsettani pois, vaikka käteeni jäänyt muovimango hikoaa ja voivottelee olojaan. Niin, onko mahdollista, että vahingoitat tyttöjä? sanon uudelleen, kovempaa; en päästä sinua tästä nyt. Tuijotat verisuoneni hirveiksi uomiksi.” ALBA DE CÉSPEDES KIELLETTY PÄIVÄKIRJA (OTAVA) 287 SIVUA Tarkkanäköinen ja paikoin paatoksellinen feministinen romaani julkaistiin suomeksi ensimmäisen kerran jo vuonna 1956. Lapsiaan ja aviomiestään varten elävä Valeria alkaa kirjoittaa päiväkirjaa ja kyseenalaistaa aikaisemmin itsestäänselvänä pitämäänsä asemaa. Miesten määräysvaltaa ja katolista moraalikäsitystä vastaan kapinoiva tytär sysää Valerian epämukavaan itsereflektioon. Päähenkilö vatvoo paljon. ”Se, että he tunnustavat väsymykseni, näyttää vapauttavan heidät kaikesta vastuusta. He toistavat minulle usein ankarasti ’Sinun täytyisi levätä’, ikään kuin se, etten sitä tee, olisi minun puoleltani vain jokin oikku.” MEERI KOUTANIEMI & ANN-MARI LEINONEN RAKKAUS (WSOY) 240 SIVUA Meeri Koutaniemi, tuo valokuvaajien Maria Veitola, kuvaa juontajien Maria Veitolaa tuoreessa kirjassaan Rakkaus. Kuvaan ja ääneen pääsevät myös muut nykyajan suuret ajattelijat, kuten Joel Hokka, Maaret Kallio, Ina Mikkola, Tunna Milonoff ja Tim Sparv. He pohtivat ”suomalaista rakkautta” ja sen ”voimaa”. Lienee mukavaa vaihtelua kehitysmaiden tyttöjen silpomisen dokumenoinnille. ”Rakkaudella on kyky kääntää elämän suunta, muuttaa yhteiskuntia, avata ihmismieliä ja kasvattaa uusia sukupolvia. Rakkaudenpuute voi satuttaa sielua, köyhdyttää kansakuntia, luoda vihaa tai tuhota halun elää. Rakkaus on omaehtoinen, koska se ei kunnioita tai ?
44 YLIOPPILASLEHTI 2/2022 KULTTUURI kumartele ketään. Meistä jokainen on sen edessä tasavertainen.” LAURA LINDSTEDT & SINIKKA VUOLA 101 TAPAA TAPPAA AVIOMIES — MENETELMÄLLINEN MURHAMYSTEERI (SILTALA) 202 SIVUA Kirjailijat ovat #metoo:n hengessä havainneet, että monessa bestsellerissä mies tappaa naisen. Harvemmin – sivumennen sanoen – havaitaan, että toimintaja sotaelokuvissa miehillä on tapana tappaa satapäin toisia miehiä, mutta kysymys on tietysti ajankohtainen ja tärkeä, eikä sitä saa vähätellä. 101 menetelmällisen kirjallisuuden metodeihin (kuten flarf, lipogrammi, lumipallo ja S+7) perustuvaa versiota samasta Alibi-lehden artikkeliin pohjautuvasta teemasta esittelevä teos lienee runsaine alaviitteineen antoisampi kirjoitusoppaana kuin varsinaisena luku kokemuksena. ”Anjalla oli jatkuva huoli huomisesta, sillä Thorvaldilla oli tapana sitoa hänet rekkitankoon, piiskata ja kuulustella, janottiko Anjaa vanha suola ja harrastiko tämä teerenpeliä muiden kaksilahkeisten kanssa.” ENNI VANHATAPIO TYTTÖYSTÄVÄ (OTAVA) 163 SIVUA ”Hyvän miehen” kanssa seurustelevalla naisella on vaikeuksia sopeutua tyttöystävän rooliin, ja siitä seuraa monenlaista. Psykoterapeutiksi opiskeleva Enni Vanhatapio kuvaa neuroottisen ja itseinhoisen kertojan mielenliikkeitä tarkasti, mutta tunnistettavasta ja traagisesta asetelmasta olisi voinut saada enemmänkin irti. ”Olin yksin sinä iltana. Olimme riidelleet siitä että oli jonkun ystäväsi syntymäpäivä enkä minä halunnut lähteä juhlimaan sitä. Olit siistinyt partaasi trimmerillä kylpyhuoneen peilin edessä ja sanonut että minä en milloinkaan asettanut sinun tarpeitasi omieni edelle.” EEVA ÅKERBLAD HUOLENPITOJA (S&S) 106 SIVUA Runoa ja proosaa yhdistävässä kauniissa (ulkoasu ja taitto Elina Warsta) esikoisromaanissa nainen matkustaa kylpylään rentoutumaan ja päästämään irti. Jos sattuu jostain syystä olemaan sellainen olo, että on vastaavan tarpeessa itsekin, mutta massiivista kylpylämatkaa ei ole juuri nyt saatavilla, on Eeva Åkerbladin romaani hyvä ensiapu. Sivu kerrallaan syke laskee. ”Moreenimarenkiallas. Mannermainen allas. Sitruunasooda-allas. Karhumuorin allas. Käpertyneiden allas. Toruvien laineiden allas. Torjuttujen purkausten allas. Vain muutamia mainitakseni. Olen suunnitellut tämän kaiken valmiiksi.” Lue myös: Naomi Klein: Tuli on irti (Into). Näistä sivistyt ANU KANTOLA (TOIM.) KAHDEKSAN KUPLAN SUOMI (GAUDEAMUS) 335 SIVUA Suomen Akatemian rahoittama megaprojekti BIBU – nyt myös kirjana! Helsingin yliopiston viestinnän professorin Anu Kantolan johtama kvalitatiivinen tutkimus esittelee Suomen kahdeksan kuplaa – hyvätuloiset, tehdastyöläiset, maahanmuuttajayrittäjät ja niin edelleen – ja kertoo niiden ”syvät tarinat”. Tekijöiden suuri havainto on, että suuri ruuvi kiristää suomalaisia kaikissa yhteiskuntaluokissa eikä kukaan siedä vapaamatkustajia. Raikkaimmat havainnot koskevat yllättäen hyvätuloisia, joita tarinajournalismi ei ole osannut käsitellä ryhmänä. Argumentointitaitojen kannalta tärkeimpiä eli tilastoknoppeja on tarjolla riittävästi. ”Rento tyyli ulottuu myös laajemmalle yhteiskuntaan: hyvätuloiset yritysten johtajat ja asiantuntijat suhtautuvat usein yhteiskuntaan hyväntahtoisesti ja rakentavasti. Tähän on monia syitä, joista yksi voi olla tietenkin se, että hyvätuloisilla menee ihan hyvin.” SUSANNA HELKE & ESSI VIITANEN (TOIM.) REPEÄMÄN KUVAT. DOKUMENTAARINEN ELOKUVA JA HYVINVOINTIVALTION MURTUMIA (AALTO ARTS BOOKS) 424 SIVUA Elokuvataiteen professori ja dokumenttiohjaaja Susanna Helke käytti ”repeämän” käsitettä jo viisi vuotta sitten julkaistussa, filosofi Jacques Rancieren ajattelua käsitelleessä esseessään. Helke kirjoitti taiteen olevan poliittisimmallaan, kun jokin ”repeää”, eli ylittää selitettävissä olevan. Repeämän kuvissa dokumenttielokuvien tekijät pohtivat, miten markkinafundamentalismin ja hyvinvointivaltion eetoksen murroksen kaltaisia ilmiöitä voisi tehdä näkyväksi elokuvan keinoin. ”Katsojassa saa syntyä hämmentävän naurun ja surun tila, jolla pyrin halkaisemaan sanojen voiman ja järkevyyden. Katsojaa muistutetaan siitä, että ihmiset ovat maailmassa lihaa, verta ja ruumiissa elettyä elämää, jossa kiinnytään ja rakastetaan, muistetaan ja unohdetaan. Ihmiselämä ei ole tilastoja ja talouden käyrin ilmaistuja abstraktioita.” MAGGIE NELSON VAPAUDESTA (S&S) 400 SIVUA Kaikkien sukupuoli-, seksuaalija muiden identiteettinsä kanssa painivien humanistiopiskelijoiden suosikkiälykkö Maggie Nelsonin uutuus saadaan suomeksi Kaijamari Sivillin kääntämänä puoli vuotta alkukielisen teoksen julkaisun jälkeen. Kirja on alaotsikoitu neljäksi lauluksi rakkaudesta ja rajoista. Se tuntuu hivenen keinotekoiselta, sillä hybridi tyylistään tunnettu kirjailija palaa teoksellaan The Art of Crueltysta tuttuun kuivakampaan ilmaisuun. Siitä huolimatta kyseessä on teos, jota on kannettava näkyvästi Porthaniassa tai muuten on vaarassa joutua canceloiduksi. Jos et oo meidän puolella, oot meitä vastaan! ”Onneksi meillä on muitakin vaihtoehtoja kuin käyttäytyä niin kuin maailma jakautuisi siististi (tai olisi meidän tehtävämme jakaa se) ongelmallisiin, eettisesti epävakaisiin, lähtökohtaisesti vaarallisiin ihmisiin, joiden olisi syytä pysyä ’tuolla jossain’, ja ongelmattomiin, eettisesti kunnollisiin ja lähtökohtaisesti turvallisiin ihmisiin, joiden voi antaa jäädä ’tänne näin’. Sillä tuo mitä juuri kuvasin, on vankila.” Lue myös: Patrik Ou?ednik: Europeana (Siltala), Tarja Roinila & Mika Kukkonen (toim.): Samat sanat (Teos), Janne Saarikivi: Rakkaat sanat (Teos), Sally Salminen: Aikani Amerikassa (Teos) ja Juha Siltala: Pandemia (Otava). Näitä kehut, vaikket ymmärtäisi lukemaasi MIKKO GRANROTH MUSTAT JUURET (SILTALA) 211 SIVUA Esikoiskirjailijan novelli kokoelmassa tulevaisuus vaikuttaa uhkaavalta ja epävarmalta. Ekokriisi ja fossiilikapitalismi kummittelevat trendikkäästi tekstien taustalla. Laadultaan vaihtelevissa novelleissa toimittajat ihmettelevät vuoreen louhittua siemenholvia, sisustusbloggaaja muuttaa uuteen taloon ja jenkkijulkkis juhlii häitään Pirkanmaalla. Mikko Granroth vyöryttää monenlaista sanastoa syväekologiasta esoteriaan ja konsulttijargoniin. Välillä kielellä kikkailu uuvuttaa. ”Fosforisena pimeyden emissaarina olin nähnyt johtajani guasseissa, nikkelittömissä kymppikielissä, jääkauden metsissä, numeraalien mutaatioissa, silkkiuikun sulkien korkeavärähtelyissä ja kymmenissä ilmansuunnissa.” HARRY SALMENNIEMI KUUME (SILTALA) 207 SIVUA Yhtenä taitavimmista nykysuomalaisista novellisteista (ja ennen kaikkea Ylioppilaslehden avustajana!) tunnettu Harry Salmen niemi palaa runojen pariin. Kuume on Salmenniemen seitsemäs runoteos, joka on kustantamon mukaan ”vastaansanomaton osoitus kielen ja runouden voimasta”, ja niin se varmaan on, mistä minä tietäisin, olen lukenut 2020-luvulla vain kolmikymppisten hesalaisten autofiktiovinkumista ja insta stooreja ja nähnyt runon viimeksi peruskoulussa. ”Jos minut myrkytetään, en huomaa sitä. Valveilla, iltapäivällä ennen kokousta pähkinää kaadetaan varovasti reaktioon.” Droppaile myös: László Krasznahorkai: Vasta rinnan melankolia (Teos) ja Heikki Kännö: Ihmishämärä (Sammakko). Nämä ovat tärkeitä teoksia DON DELILLO HILJAISUUS (TAMMI) 99 SIVUA Tuoksu on tuttu. Se on sekoitus kaikkea, mitä 85-vuotiaan amerikkalaismestarin suoliston läpi on vuosikymmenten aikana kulkenut. Katastrofeja, kuolemaa, teknologiaa, ja nuuh nuuh, digidigiä ja kommunikaation mahdottomuutta. Hiljaisuus on Ajankohtainen ja Profeetallinen romaani, jonka yhden tekevyys on toivon mukaan tietoinen valinta: tällä tavoin maailma loppuu, ei paukahtaen vaan vanhan miehen pieruun. ”Muina, enemmän tai vähemmän normaaleina aikoina osa ihmisistä tuijottaa aina puhelintaan, aamulla, keskipäivällä, illalla, keskellä jalkakäytävää, ohikulkijoita huomaamatta, laitteen vangitsemina, hypnotisoimina, ahmaisemina, tai he tulevat häntä kohti ja väistävät sitten, mutta nyt digitaaliaddiktit
45 YLIOPPILASLEHTI 2/2022 KULTTUURI eivät voi tehdä tehdä sitä, puhelimet ovat kiinni, kaikki on kiinni kiinni kiinni.” ÉDOUARD LOUIS KUKA TAPPOI ISÄNI (TAMMI) 76 SIVUA Nuori ranskalainen Édouard Louis on hyvää vauhtia ohittamassa vanhan ranskalaisen Michel Houellebecqin Aikamme Merkittävimpänä Romaanikirjailijana. Louis’lle henkilö kohtainen ei ole poliittista, vaan poliittinen on henkilökohtaista. Uutuussuomennos (jälleen Lotta Toivasen taitavaa käsialaa) on raivolla ja rakkaudella sanailtu syytekirjelmä ja manifesti, jolla luokkanousun kokenut poika pyrkii ymmärtämään työväenluokkaista isäänsä ja hänen kaltaistensa kohtaloa nöyryyttävän koneiston rattaissa. ”Et voi enää ajaa autoa, et saa enää juoda alkoholia, et pysty enää peseytymään itsenäisesti etkä voi mennä töihin ilman että otat valtavia riskejä. Olet hädin tuskin viisikymmentävuotias. Kuulut siihen ihmisryhmään, jonka politiikka on tuominnut ennenaikaiseen kuolemaan.” SEIDI SAIKKONEN JÄLKEEN (KOSMOS) 204 SIVUA Jos on päässyt unohtumaan, että ilmaston lämpeneminen, luontokato ja muut kriisit syöksevät ihmiskunnan perikatoon, voi muistiaan virkistää tällä Vaasaan sijoittuvalla dystopialla. Auringonvalo on muuttunut tappavaksi, harvat ja melko epäkiinnostavat selviytyjät hiippailevat öisin keräilemässä tarvikkeita. Leo ja Siru sytyttelevät ja sammuttelevat taskulamppuja, ja elämä jatkuu kaikesta huolimatta. Tärkeä sanoma. ”Valot tulivat hitaasti kohti. He olivat nähneet meidän valomme. Kaksi kulkijaa olivat ilmestyneet niin äänettöminä autotielle, että olimme yhtäkkiä heidän armoillaan. Tiesin ainoastaan, että molemmilla oli taskulamppu, mutta mitä toisessa kädessä oli, en tiennyt. He saattoivat kantaa puukkoa tai asetta.” KAMEL DAOUD TAPAUS MEURSAULT (AVIADOR) 112 SIVUA Pienkustantamo Aviador teki pienen kulttuuriteon kääntämällä algerialaisen Kamel Daoudin pienen klassikon vuodelta 2013. Tapaus Meursault vaatii pohjatiedokseen Albert Camus’n Sivullisen, joten sitä kehumalla voi kultivoituneesti osoittaa olevansa kiinnostunut siitä, ”kenen tarinoita kerrotaan”. Tässä mielessä Tapaus Meursault on kirjaimellinen: Äänessä on Harun, Sivullisessa murhatun arabin veli, joka esittää oman näkemyksensä Camus’n kirjan tapahtumista. Camus’lle Algeria oli vain tyhjiömäinen kulissi eksistentialistiselle pohdinnalle, kun taas Daoud tuo maahan elämän, ihmiset ja värit – ja sai palkinnoksi jumalanpilkkasyytteen. ”Äiti on vielä elossa tänään. Hän ei puhu enää mitään, mutta voisi kertoa paljon asioita. Kun taas minä, märehdittyäni tätä tapausta niin paljon, en muista sitä juuri lainkaan.” Lue myös: Bernardine Evaristo: Tyttö, nainen, toinen (WSOY), Arla Kanerva: Lopun aikoja (Kosmos) ja Maylis de Kerangal: Sillan synty (Siltala). Nämä ovat kirja kevään parhaat TOVE DITLEVSEN NUORUUS (S&S) 192 SIVUA Rakastetun tanskalaiskirjailijan (1917–1976) muistelmatrilogian toisessa osassa teiniikäisestä täysi-ikäiseksi kasvava Tove Ditlevsen haaveilee kiihkeästi itsenäisyydestä, sulhasista ja runoilijan työstä. Ihmissuhteet ovat edelleen hankalia, ja nyt taiteellista toimintaa häiritsee vanhempien sijaan Adolf Hitlerin puheita luukuttava vuokraemäntä. Katriina Huttusen suomennos viimeistelee haikean kauneuden. ”Minusta oli tullut arka, enkä enää uskaltanut altistaa itseäni pettymyksille. Oli kesä. Kun kävelin illalla kotiin, viileä ilma jäähdytti lieden kuumentamia poskiani kuin silkkinenäliina, ja katsoin miten nuoret tytöt kulkivat käsikkäin rakastettujensa kanssa. Tunsin itseni hyvin yksinäiseksi.” VIVIAN GORNICK ERIKOISEN NAISEN KAUPUNKI (GUMMERUS) 165 SIVUA Radikaali feministi, journalisti ja esseisti Vivian Gornick (s. 1935) kirjoittaa kauniisti kahdesta asiasta, joista luulisi jo kirjoitetun tarpeeksi: New Yorkista ja ystävyydestä. Elämän kannalta tärkeimmät asiat ovat sellaisia, joita kukaan meistä ei voi nähdä: ystävyys, rakkaus, onnellisuus ja itsensä etsiminen. Gornick kirjoittaa näkymättömät asiat, myös yhteiskunnan muutokset, näkyviksi maailman törkyisimmän suurkaupungin lavasteiden keskellä. ”On kaksi ystävyyden kategoriaa: toisessa ihmiset virkistävät toisiaan, ja toisessa ihmisten on oltava virkistyneitä voidakseen olla toistensa kanssa. Ensimmäisessä kategoriassa yhdessäololle raivataan tilaa, toisessa katsotaan, onko kalenterissa tyhjää.” PATRICIA LOCKWOOD KUKAAN EI PUHU TÄSTÄ (TAMMI) 226 SIVUA Patricia Lockwoodin syystä odotettua ja syystä kehuttua esikoisromaania elämästä portaalissa voi pitää ärsyttävänä, pinnallisena ja jopa ironisena internetproosana, kunnes ei enää kerta kaikkiaan voi. Vaikka Lockwoodia on verrattu niin Nabokoviin, Woolfiin kuin Didioniin, romaanin kääntäminen Keltaiseen kirjastoon on statement, sillä Lockwood on rikkonut lukuromaanin postauksen kokoisiksi ja näköisiksi sirpaleiksi, tekstiksi, jota emme osaa ottaa vakavasti. Vieraannutus toimii. Sen kautta Lockwood hivuttaa kirjan kuin vahingossa digitaaliajan eksistentialismiksi ja läväyttää naamaan kysymyksen: tällaistako elämä todella on? ”Kirjoitan artikkelin, hän ajatteli levottomasti. Läväytän joko jutun kaikkien tajuntaan! Minä… minä… minä postaan siitä!” IIDA RAUMA HÄVITYS (SILTALA) 400 SIVUA Vimmainen ja vihainen, kirjailijan omiin kokemuksiin perustuva romaani kuvaa poikkeuksellisen tarkasti muun muassa niitä koulukiusaamisen puolia, jotka jokainen sen kohteeksi joutunut tunnistaa, mutta joita on lapsena mahdotonta aikuisille selittää. Virkistävää on sekin, ettei Iida Rauma maireasti ”tee sovintoa”, kasva ihmisenä tai etsi syytä itsestään. Kiusaajat – mukaan lukien opettaja – rinnastuvat pyhimyksiä silponeisiin ja raiskanneisiin murhaajiin. Te melkein tuhositte minut, hän syyttää. Lopun luokka kuva ja päiväkirjan sivut viimeistelevät romaaniin koston tunnun. ”Pitkään hän oli jaksanut ajatella, että se miten ne häntä kohtelivat, oli epäoikeuden mukaista ja väärin, oli jaksanut sinnitellä ja takertua epäoikeuden mukaisuudenkokemukseensa, mutta toisaalta jos häneen kohdistuva vääryys ei ollut kenestäkään mitään, miksi se olisi ollut hänestäkään mitään? Ei hän ollut mikään, ei minkään arvoinen.” COLSON WHITEHEAD HARLEM SHUFFLE (OTAVA) 374 SIVUA Kaksinkertaisen Pulitzer-voittajan Colson Whiteheadin romaaneja voisi hyvin julkaista Keltaisessa kirjastossa, sillä ne suorastaan hehkuvat ”laadun taetta” kilometrien päähän. 1960-luvun Harlemiin sijoittuvan uutuuden on markkinoitu kertovan ryöstöstä, mutta mitään Ocean’s Elevenin kaltaista ilotulitusta ei tältä moraliteetilta ja sukusaagalta kannata odottaa. Varma valinta kirjahyllynsä valkoisuudesta huolestuneelle kirjabloggarille. ”Olen pennitön, mutta roisto en ole, hän mutisi itsekseen kuten usein ennenkin samassa tilanteessa. Samassa mielentilassa. Väsyneenä ja aavistuksen epätoivoisena, mutta toisaalta lämmin tunne sydämessä. Hän sammutti valot.” Lue myös: Maggie O’Farrell: Hamnet (S&S) ja Douglas Stuart: Shuggie Bain (WSOY).
46 YLIOPPILASLEHTI 2/2022 ESSEE YKSYLLÄ 2011 talutin hevoseni ramppia pitkin traileriin. Noin tun tia myöhemmin se talutettiin traile rista teurastamoon, jossa sitä ammuttiin pultti pistoolilla otsaan. Sen jälkeen siitä laskettiin veret, poistettiin nahat ja leikattiin lihat. Seu raavana päivänä kotiin tuli lappu, jossa kerrot tiin, kuinka monta kiloa (347,50) ruhosta käy tettiin elintarvikkeiksi ja kuinka monta euroa (139,00) olin niistä ansainnut. Toisinaan eläinystäväni viime hetket jär kyttävät ihmisystäviäni. Miten saatoit? Saatoin, koska se oli paras vaihtoehto. Vaivaista hevosta ei voi myydä muiden vai voiksi, eivätkä kaikki vanhat eläimet mahdu eläkkeelle eläinsuojelukeskuksiin. Olisi kau nis ajatus lopettaa hevonen kotipihaan ja haudata rakas ruumis kukkapenkkiin, mutta se ei käy, jos kotipiha sijaitsee pohjavesi alueella. Lähes hirven kokoisen ruhon tuh kaaminen voi maksaa lähes tuhat euroa, teu rastaminen pari sataa. Näissä asioissa liika sentimentaalisuus voi johtaa eläinsuojelu tai ympäristörikokseen. Ennen kaikkea ”saatoin” päätyä niin sydä mettömään ratkaisuun, koska maalla eläinten keskellä kasvaessa niihin syntyy erilainen suhde kuin täysin urbaanissa ympäristössä. Lapsuudenkodin valokuvaalbumeissa on lähes yhtä paljon kuvia eläimistä kuin ihmi sistä. On omia koiria, sukulaisten koiria, tut tujen koiria, naapureiden koiria. Sukulaisten ja tuttujen kissoja, tallikissoja. Riikinkukko Heinolan lintutarhassa, lammas kotieläin puistossa. Hevosia. Kesäkanoja. Lisää hevosia. Useimpien nimet ja luonteet muistaa tark kaan vuosikymmentenkin jälkeen. Tuo koira rakasti uimista. Tuo hevonen tykkäsi leik kiä kepeillä ja pesuvadeilla. Tuo pelastettiin huonoista oloista. Tuo koira tuli jouluna sai raaksi. Tuo hevonen potkaisi varsaltaan jalan poikki. Tuo koira repi toisen koiran kappa leiksi. Tuo puri lasta naamasta. Eläimet olivat kyllä ”perheenjäseniä” siinä mielessä, että niistä tuli tärkeitä ja ihania, kun niiden tavat ja luonteet oppi tuntemaan, mutta mikään niistä ei missään tapauksessa ollut hän , eikä olisi tullut mieleenkään kir joittaa edes omalle hevoselle tunteikasta nekrologia sosiaaliseen mediaan. Eläimistä kyllä välitettiin, ja niiden sairastumista ja kuolemaa harmiteltiin, surtiinkin, mutta prosessi oli pragmaattinen ja suoraviivainen. Hevosmiehillä ja naisilla oli tapana sanoa, että paras lääke suruun on uusi hevonen. Kaupunkilaisempaa eläinsuhdetta voi somen lisäksi ihmetellä esimerkiksi Hel singin Sanomien Kuukausiliitteen Minä & hän palstalla, jolla tunnetut suomalaiset rakastavat lemmikkejään. Kirjailija Laura Lindstedt kertoo haaveilevansa Instagram kuvasta, jossa Bubukoira ja Jaakkokissa nukkuisivat vierekkäin. Toimittaja Katja Ståhlin Hilppa hevonen on Ståhlin mielestä niin viisas, että sille pitäisi antaa talliin ajan kuluksi sudokuja tai Rubikin kuutio. Olen sen verran tosikko, ettei tällainen antropomorfistinen vitsailu ole koskaan hirveästi naurattanut minua. Vaivaannuin suunnattomasti esimerkiksi algoritmin suo sittelemasta Instagramtilistä, jolla nainen raportoi sinänsä erittäin hauskan näköisen irlanninsetterinsä ”edesottamuksia”. Arkiset askareet saavat omistajan tulkinnan ja teks titysten myötä ulottuvuuksia, joiden on kai tarkoitus olla hauskoja. Äiti ei päästäny mua metsään juoksemaan koska lumi on kivikovaa nyt ja rikkoo mun tassut. Äiti ei tiedä et kestän mitä vaan… Vitsit eivät sisällöllisesti eroa merkittä västi, monien eläinrakkaiden vilpittömästä mutta harhaisesta uskosta oman eläimen poikkeukselliseen ja lähes ihmismäiseen älyk kyyteen. Se on sinänsä inhimillistä, ovathan omat lapsetkin aina fiksumpia ja lahjak kaampia kuin muiden, mutta uskosta oman lemmikin erityislaatuisuuteen seuraa usein se, ettei sitä enää kohdella lajinsa edustajana ja sille sopivalla tavalla. Jos koiraa ei kouluta eikä tajua, miten koirat toimivat, saattaa rak kaasta perheenjäsenestä – joka on niiiiiiiiiin söpö, kun se nukkuu tyynyllä! – tulla arka ja vihainen rakki, joka murisee tai puree, kun sen yrittää siirtää pois sängystä. Lapsiperhei siin tapaa aivan sattumalta puhjeta allergioita, kun koiran kanssa tulee ongelmia. Eläinrakas ihminen saattaa rakastaa eläi mensä rakastuskelvottomaksi. ELÄINRAKKAUTTA voi toteuttaa monin tavoin. Toukokuussa 1995 Mia Salli , Minna Salonen ja Kirsi Kultalahti lainasivat Kirsin van hemmilta auton. Seuraavina öinä he laskivat SE / HÄN IHMINEN HALUAA LUODA ELÄIMET OMAKSI KUVAKSEEN. ELÄINRAKKAALTA SEN YMMÄRTÄÄ, MUTTA ELÄINOIKEUSLIIKKEELLE ANTROPOMORFISTINEN RETORIIKKA VOI OLLA HAITALLISTA. IHMISEN PITÄISI VOIDA ARVOSTAA JA SUOJELLA ELÄIMIÄ SIITÄ HUOLIMATTA JA JUURI SIKSI, ETTÄ NE OVAT VAIN ELÄIMIÄ. S neljältä turkistarhalta satoja kettuja Pohjan maan kesäyöhön. He halusivat antaa niille vapauden. Mia Sallin nimi on nykyisin Mia Takula. Hän ei ole muuttanut mielipidettään turkis tarhauksesta, muttei silti enää ” vapauttaisi” kettuja. Ne on jalostettu niin pitkälle, etteivät ne selviytyisi luonnossa, hän kertoi kesällä 2019, kun kävimme Mikko Mäkipelkolan turkistarhalla Kauhavalla. Tuvassa joimme kahvia (hesalaisia vieraita varten oli kauramaitoa) ja Mäkipelkola kertoi ryh tyneensä turkistarhaajaksi, koska on aina tykännyt eläimistä. Pari kuukautta ennen turkistarhaiskuja Mia Salli oli perustamassa Oikeutta eläi mille järjestöä. Se on sittemmin tullut tun netuksi suomalaisilta eläintiloilta, turkistar hoilta ja teurastamoilta kuvatuista salakuvista ja videoista, joita on julkaistu vuodesta 2007. Järjestön viestintävastaava Kristo Muurimaa on tähän mennessä kuvannut satoja eläin tiloja ja tuomittu kerran julkisrauhan rikko misesta. Hän kertoo olevansa turtunut näke mään eläinten kärsimystä. Työtoveri, eläinoikeusaktivisti Saila Kivelä , ei ole. Kivelää alkoi vähitellen vaivata se, että kuvauksen jälkeen aktivistit lähtivät ja eläimet jäivät. Lopulta hän ei enää pys tynyt menemään. Maaliskuussa julkaistussa Eläinoikeusjuttu dokumentissa Kivelä purkaa Muurimaalle tuntojaan autossa: ”Kaikki ne tyypit, mitä me nähään, ne vaan tapetaan!” Se kuulostaa Mia Takulalta. Ennen iskuja Takula oli kampanjoinut vuosia turkistar hauksen lopettamiseksi, mutta lentolehtiset ja tukikonsertit eivät auttaneet eläimiä juuri sillä hetkellä . Vaikka turkistarhaus joskus lopetettaisiin, miljoonat ja miljoonat eläimet kuolisivat sitä ennen. Aktivismi vaatii, että jotain on tehtävä juuri nyt . Filosofi Slavoj Žižekin mukaan vasemmistolais liberaalia puhetta väkivallasta hallitsee ”vääränlainen kiireellisen toiminnan tarpeen tunne”. Retoriikassa yhdistyvät abstrak tius ja yksityiskohtainen valekonkreet tisuus. Apuasi tarvitaan nyt! Joka kymmenettä koululaista kiusataan tänäänkin. Kiusattu ei saa jäädä yksin. Me autamme kiusattuja. Lahjoita nyt, kampanjoi Mannerheimin Lastensuo jeluliitto viime elokuussa. Toisinaan, Žižek Teksti TUIJA SILTAMÄKI
48 YLIOPPILASLEHTI 2/2022 ESSEE porsitushäkkien rakentamisen, mutta esimer kiksi turkistarhaukseen se ei ota kantaa, eikä puuduttavat 12 vuotta valmistellussa lakiesi tyksessä edelleenkään ole mainintaa eläimen itseisarvosta, koska keskusta ei sitä sinne halunnut. ”Talonpoikaiseen ajatusmaailmaan kuu luu vahva luontosuhde, jossa luonnolla on välinearvo. Eläimiä pitää hoitaa hyvin, jotta niitä pystyy siten paremmin hyödyntämään. Tähän perusprinsiippiin ei itseisarvon käsite sovi”, kirjoitti Helsingin Sanomien politii kan toimittaja Marko Junkkari helmikuussa kolumnissaan. Eläimille ei nykylainkaan mukaan saa aiheuttaa tarpeetonta kärsimystä, kipua tai tuskaa. Muotoilu on vitsikäs. Ikään kuin kärsimys voisi ylipäätään olla luonteeltaan tarpeellista. Moraalifilosofista väittelyä voi käydä myös siitä, onko eläimellä ihmisen tavoin kykyä ymmärtää, että joskus kärsi mys voi olla mielekästä tai että kärsimys tässä elämässä saatetaan kompensoida tuon puoleisessa. Tämänpuoleisessa tarpeettoman kärsi myksen tuottamisesta voidaan tuomita sak koihin, vankeuteen ja eläintenpitokieltoon. Lähihistorian näyttävimmät sakot tulivat Poppekissan rääkkäämisestä. Vuonna 1988 parikymppinen taideopiskelija Teemu Mäki tappoi eläinsuojeluyhdistykseltä hankitun kissan iskemällä sitä kuusi tai seitsemän ker taa pienellä kirveellä. Kissantappovideon – tai oikeastaan videot, sillä teko on sekä alku peräisessä Sex and Death teoksessa (1988) että myöhemmässä My Way, a Work in Progress versiossa (1995) – tietävät kaikki, mutta sen ovat nähneet hyvin harvat. Teosta säily tetään Kiasman kokoelmissa, eikä sitä pääse katsomaan ilman lupaa. Mäki ei ole nykyajan tapaan ”sanoutu nut irti” teostaan tai teoksestaan, mutta on todennut olleensa parikymppisenä ”neuroot tinen ja machoileva paskapää”. Kimmokkeen teokseen antoi maailmantuska. Muissa koh tauksissa Mäki esimerkiksi viiltelee itseään ja masturboi. Väliin on leikattu kuvia nälän hädästä ja muusta maailman kärsimyksestä. Varsinainen kissantappokohtaus kestää kuusi sekuntia ja on tietysti varsin häiritsevä. Kärsimystä vastaan voisi varsin hyvin protestoida aiheuttamatta lisää kärsimystä, mutta jotain kieroutunutta on kieltämättä siinä, miten paljon suomalaiset ovat yli 30 vuoden aikana kissantappovideota paheksu neet ja miten vähän toimeliaisuudeksi eska loitunutta järkytystä vaikkapa salakuvaus videot ovat herättäneet. Hurskas paheksunta on irvokasta myös siihen nähden, miten ”normaalia” kissojen ”lopettaminen” esimer kiksi hukuttamalla Suomen maaseudulla pitkään oli. Klassinen metodi oli lapata kissan pennut kivien kanssa säkkiin, soutaa keskelle järveä ja kipata lasti laidan yli. Sil loin ei tosin ollut Instagramiakaan, jonne olisi rakkaiden kissavauvojen äkillisestä pois menosta raportoinut. Yhdessä Eläinoikeusjutun kohtauksessa on video Paimion teurastamolta, joka on tänä talvena tullut tunnetuksi siitä, että sen jäte vedet peittivät läheiset hiihtoladut verellä. Videolla teurastaja yrittää tainnuttaa lehmän pulttipistoolilla. Kerran, uudestaan, uudes taan. Välillä eläimen kauniit silmät katso vat lähes suoraan katon rajaan asennettuun kameraan. Kävin joitakin vuosia sitten töiden takia samalla teurastamolla, jossa hevoseni lope tettiin, ja joka ei ollut Paimiossa. Valkoisiin Miksi meidän täytyy kuvitella eläimelle inhimillisiä piirteitä ja hassu puhekupla, jotta siitä tulee suojelemisen arvoinen? väittää, on kuitenkin tilanteita, joissa järke vintä on vastustaa kiusausta tehdä heti jotain ja sen sijaan odottaa ja perehtyä syihin, jotka toimintaa vaativia epäkohtia aiheuttavat. Aktivistien tehtävä on kritisoida ja vaatia muutosta. Poliitikkojen tehtävä on toteut taa se, ja se on paljon hitaampaa ja vaikeam paa. Sen on saanut huomata niin ikään Eläinoikeus jutussa esiintyvä Kivelän sisko Mai Kivelä , entinen Animalian toiminnanjohtaja ja nykyinen vasemmistoliiton kansanedustaja. Eduskuntavaalikampanjassaan vuonna 2019 Kivelä vaati ”maailman edistyneim män” eläinsuojelulain säätämistä. Hallituk sessa uudistustyöhön ryhdyttiinkin, ja Kivelä oli neuvotteluissa mukana vasemmistolii ton edustajana, mutta viime marraskuussa lausuntokierrokselle lähtenyt esitys uudesta eläinsuojelulaista ei varsinaisesti kunnian himoisuudellaan huimaa. Laki kyllä esimer kiksi kieltäisi uusien eläinten liikkumisen estävien parsinavettojen ja kiinteärakenteisten
49 YLIOPPILASLEHTI 2/2022 ESSEE takkeihin, essuihin ja lippalakkeihin pukeu tuneet mukavat miehet esittelivät tiloja ja leikkelivät aamulla saapuneita suomenhevo sia ja poneja kappaleiksi. Silti kalman haju tarttui vaatteisiin ja seu rasi koko päivän. ELÄINOIKEUSAKTIVISTIT puhuvat eläimistä usein toislajisina . Sen on tarkoitus viestiä, että eläimet ovat yhtä arvokkaita kuin ihmi set, jotka myöskin ovat lopulta ”vain” eläimiä. Eläimet ovat heidän tulkintansa mukaan yksilöitä, joiden arvoa ei pitäisi määrittää nii den hyödyllisyyden perusteella. Toisin kuin keskustalaisessa katsannossa, niillä on itseis arvo. Tolkun eläinrakkaalle eläinten oikeudet vaikuttavat usein olevan toissijaisia. Olen naisempaa on oma oikeus rakastaa eläintä, vaikka se merkitsisi huskyn telkeämistä kerros taloon tai kipeän eläimen lopettamisen lykkäämistä. Eläinrakkaus ei myöskään ole välttämättä ehdotonta. Olen minäkin lyö nyt hevosta (yritti purra) ja potkaissut koiraa (yritti käydä kimppuun). Naapurin jokaista rasahdusta rapussa haukkuva rakki herättää minussa primitiivistä raivoa, ja mielestäni ampuminen olisi monelle kärsivälle tai rää kätylle eläimelle inhimillisempi vaihtoehto kuin ”pelastaminen”. Eläinten oikeuksiin kuuluu esimerkiksi eläimen oikeus lajityypilliseen käyttäyty miseen. Muutosta ajaessaan ja ihmisten tunteisiin vedotessaan aktivistit käyttävät kuitenkin usein hyvin antropomorfista reto riikkaa. Siat ovat vuodesta riippuen yhtä älykkäitä kuin neli tai viisivuotiaat lapset. Lehmiltä riistetään niiden vastasyntyneet lapset ja oikeus äitiyteen. Somerolla toimiva eläinsuojelukeskus Tuulispää tarjoaa ”turvakodin” yli sadalle maatila ja tuotantoeläimelle, jotka olisivat muuten ”hengenvaarassa”. Kaikilla eläimillä on nimet, ja niiden persoonapronomini on tietenkin hän . (Pidän erityisesti Möömö lehmästä ja Sipulihärästä.) Lahjoitusvaroin pyörivästä ja monin tavoin arvostettavasta toiminnasta kerrotaan Instagramissa usein varsin siirappiseen sävyyn. Voi rakas Sipuli, kunpa olisitkin saanut kokea äitisi hoivan! Sinut kuitenkin erotettiin emästäsi alle vuorokauden ikäisenä. Ja kunpa voisimme riisua korvistastasi keltaiset merkit, joiden kautta sinut ikään kuin pelkistetään numeroksi ja viivakoodiksi, tuotteeksi. Ja mikäs siinä, kyllähän tunteisiin vetoa malla markkinoidaan kaikkea paljon haital lisempaakin. En vain ole täysin vakuuttu nut siitä, onko antropomorfismi taktisesti paras keino puolustaa eläimiä. Riskinä on, että se päätyy vahvistamaan käsitystä, jonka mukaan eläinten arvo ja oikeudet ovat riip puvaisia siitä, pidetäänkö niitä ihmisen kal taisina vai ei. Silloin eläinten oikeudet ete nevät Suomessa vasta, kun keskustapuolue ja mtk on määritelty rikollisjärjestöiksi. Eläinrakkaalle oma koira saattaa vähän vitsillä olla hän, mutta mureke ei. Se on ilman muuta kaksinaismoralismia, mutta antropo morfismi on myös luksusta. 1960luvulla maa laisilla ei ollut varaa rakastaa sikaansa niin paljon, ettei sitä olisi jouluna syöty. Eläimiä pitäisi pystyä arvostamaan siitä huolimatta ja juuri siksi, että ne ovat eläimiä. On outoa ja oireellista, jos ihmisen on näh tävä itsensä kaikessa ja luotava luonto omaksi kuvakseen voidakseen vaalia sitä. Miksi mei dän täytyy kuvitella eläimelle inhimillisiä piirteitä ja hassu puhekupla, jotta siitä tulee suojelemisen arvoinen? Räkättirastas rakensi vuosia sitten taloni ikkunalaudalle pesän. Keväisin se palaa siihen hautomaan munia, ja juhannuksen tienoilla poikaset kuoriutuvat. Yritin hiipiä lähemmäs katsomaan niitä. Ne olivat niin söpöjä. Emo pakeni ja palasi vasta, kun lähdin pois. Jos se jotain ajatteli, niin painu vittuun . •
50 YLIOPPILASLEHTI 2/2022 PAKINA HDISTAA SOTA, mutta vielä enem män ahdistaa kaikki muu. En enää yhtään tiedä, mitä mieltä mistäkin pitäisi olla. Ennen maailma oli jotenkin niin selkeä. Nyt tuntuu kuin hyvä ja paha olisivat menneet sekaisin. Puolustamalla hyvää asiaa onkin väistämättä pahan puolella. Mun mielestä Vladimir Putin on hullu, mutta tiedän, että sen sanominen hulluksi on yhtä ongelmallista kuin Sanna Marinin sanominen anorektikoksi tai pakkooireiseksi. Toivoisin, että Putin on mielenvikainen ja kaikki tämä vain pahaa unta, mutta en halua sheimata mielenterveysongelmaisia. Kaiken sen jälkeen, mitä me ollaan tehty mielen terveysongelmien normalisoimiseksi, yksi käppä ukko jättää käymättä terapiassa puhu massa traumoistaan, ja meidän työ vedetään vessasta alas. ONGELMALLISTA on myös se, miten media suhtautuu tähän sotaan. Kiinnostaisiko ruskeat kehot koskaan yhtä paljon kuin Ukrainan valkoiset kehot on kiinnostaneet? Syyrian vuoksi ei järjestetty joka päivä mie lenosoituksia, ja Afrikassakin on tapahtu nut kaikkea pahaa. Mutta mulla on oikeus tähän ahdistukseen, koska luin, että Suo mella on kai jotain 1?300 kilometriä yhteistä rajaa Venäjän kanssa. Antirasismi on mun kaikkein tärkein aate, mutta tässä haisee whataboutismi, koska eri Euroopan maat on eri asemassa suhteessa tähän sotaan. Russofobiasta ja westspleinaamisesta en viitsi edes aloittaa. On tosi perseestä, että tavallisia venäläisiä pidetään syypäinä dik taattorin toimintaan ja syrjitään sen vuoksi, mutta onhan se fakta, että itse ne on äänestä neet Putinin valtaan eivätkä edes käy sodan vastaisissa mielenosoituksissa, toisin kuin me täällä, mä oon esim. ollut jo neljässä, vaan uskovat kaiken sen sairaan propagandan. Vai ollaanko me suomalaiset sittenkin Venäjän suuren imperiumin pieni vähem mistö, jonka nimenomaan ei tarvitse kumar rella valloittajia. Sitähän myös Putin haluaa. Ahdistaa, kun en tiedä, onko oikeutta pelätä, että meille käy kuin karjalaisille, joita toisaalla sortaa venäläiset ja joiden kulttuurin suoma laiset on toisaalta omineet Kalevalaan . En haluaisi viedä tilaa karjalaisten ahdistukselta. Mitä vielä? Krim on vanha orjakaupan keskus. Suomi on ostamassa aseita Israelista. Pitäähän mei dänkin puolustautua, mutta se on kuitenkin apartheidIsrael. Samaten oon nyt ihan tyy tyväinen, että meillä on amerikkalaiset super hyperkultaturbohävittäjät, mutta ahdistaa sanoa sekin ääneen. Silloin joku varmasti ajattelisi, että mietin vain itseäni ja Suomea, vaikka Ukrainassa soditaan. Denatsifiointi oli hyvä sana, itsekin yritin pitkään denatsi fioida Helsinkiä raaputtamalla tarroja sähkö kaapeista. Mutta onko se sana nyt cancelled? Ilmaston kaikki on unohtaneet täysin. Ei sinne ilmastomiekkariinkaan tullut kuin pieni osa kaikesta siitä porukasta, joka oli niissä Ukrainajutuissa. Mutta oon kuullut, että kun tuli sota, tuulivoimaosakkeet rake toi, ja siis Halla-ahokin ajaa nyt vihreää siir tymää. Kaikki nämä vuodet mulle uskotel tiin, että fossiilikapitalismi on ilmastokriisin ongelma numero yksi. Mutta nyt kapitalistit eivät enää haluakaan fossiilisia, koska Putin, vaan öljyyhtiötkin irrottautuu venäläisestä öljystä ja kaasusta. MUT KAIKEN tän keskellä mä olen yrittänyt vain pitää taukoja ja muistaa, että kaikki ei oo nyt musta kiinni, mua ei tarvita kaikkeen. Samaan aikaan on tosi inspiroivaa nähdä, miten ne tyypit, joita oon pitänyt rohkeina, on sitä edelleen. Esimerkiks upea Yeboyah callouttasi Rasmuksen euroviisubiisin, kun se oli lukenut feministisestä Jezebelverkko mediasta että Jezebel on rasistinen ilmaus. Se oli myös tosi helpottavaa, kun huomas, että vaikka kohta tulee ydinsota ja me kaikki ollaan sekoamisen partaalla, niin jotkut tur valliset perusrakenteet on ja pysyy. • UUSI MAAILMANJÄRJESTYS YLIOPPILASLEHDEN KULTTUURISOTA KIRJEENVAIHTAJA RAPORTOI RINTAMILTA, JOIDEN EI TARVITSISI KIINNOSTAA KETÄÄN. Mun mielestä Vladimir Putin on hullu. A top 10 1. Kaj Stenvall 2. Jere Karalahti 3. Mikael Gabriel 4. Anonymous 5. Se yks Telegram-ryhmä 6. Turun Sanomat 7. Lauri Nurmi 8. Jussi Pullinen 9. Tommi Parkkonen 10. Sanna Ukkola PALSTALLA LAITETAAN ASIOITA TÄRKEYSJÄRJESTYKSEEN. VAIHTOEHTO MIKALLE
51 YLIOPPILASLEHTI 2/2022 SEGOIL YST. TERV. LEMME surun murtamina seuran neet sitä julmaa vainoa, jonka koh teeksi olette julkisuudessa joutuneet. Ensin lännen Venäjävihamielisestä imperialistisesta propagandasta sokeutuneet suoma laiset alkoivat boikotoida kunniallisia huoltoasemianne. Heille on jo vuosikausia syötetty törkeitä valheita, joiden mukaan omistajaanne Lukoiliin tiiviisti sidoksissa oleva Venäjän federaatio olisi oikeudettomasti vallannut Krimin niemimaan. Lapsikin tie tää, että historiallisesti Krim on osa Venäjää. Keinottelijoiden halpamaiset hankkeet saa vuttivat kuitenkin huippunsa, kun valeuutis lehti Kaleva kieltäytyi keskuskomiteanne mitä kohteliaimmista pyynnöistä huolimatta kor vaamasta sotasanaa tilannetta totuudenmu kaisemmin kuvaavalla sanalla konflikti. Sitä paitsi erikoisoperaatio nauttii laajaa kanna tusta Venäjän jalon kansan parissa. Fasistien törkeys ei totisesti tunne rajoja. On selvä asia, että vapautta puolustavalla huoltoasemaket julla on oikeus olla osallistumatta poliittisiin keskusteluihin. Öljyä ja politiikkaa ei pidä sekoittaa toisiinsa. Totuutta ei tarvitse todistaa. Toivotamme voimia tämän vitsauksen kestämiseen! • KUNNIOITTAVIN TERVEISIN YLIOPPILASLEHTI PS. INHOTTAVIA IMPERIALISTEJA HÄMÄTÄKSEMME TEIMME PUOLESTANNE 50 EURON RAHALAHJOITUKSEN SUOMEN PUNAISELLE RISTILLE. SUOSITTELEMME SAMAA MANÖÖVERIÄ TEILLEKIN. KUNNIANARVOISAT TOVERIMME TEBOILILLA! PALSTALLA LÄHETÄMME IHMISILLE POSTIA. O
52 YLIOPPILASLEHTI 2/2022 ASIALLINEN KYSYMYS Hyvää päivää historian emeritusprofessori Matti Klinge – ja mitä lämpimimmät onnittelut muistelmienne valmistumisesta! Lienette mielissänne, kun mittaluokaltaan vertaistaan hakeva hanke on nyt saatettu menestyksekkäästi päätökseen? Minä olen itse iloinen ja helpottunut, mutta tietysti pettynyt siitä, ettei se ole saanut kunnon vastakaikua lehdistössä. Sen takia tämä Ylioppilaslehden kirjoitus on mulle monin verroin arvokas. Sitä paitsi Ylioppilaslehtihän on ollut mulle jo nuoruudesta alkaen erittäin keskeinen asia. Millaista vastaanottoa olisitte toivonut? Kun tällainen suuri sarja tuli loppuun, ja se käsittelee niinkin pitkää vaihetta Suomen ja Euroopan historiassa, ja tähän viimeiseen osaan liittyy erittäin laaja hakemisto... Siitä näkee, että olen ollut tekemisissä todella monien ja mielenkiintoisten ihmisten kanssa. Se hakemisto, jonka minun poikani on tehnyt, on erittäin huolellinen, täydellinen ja hirveän paksu. Sekin olisi ansainnut arviointia. En tiedä mitään muistelmateosta, jossa olisi näin tarkka ja hyödyllinen hakemisto. Olette julkaissut päiväkirjojanne vuosittain vuodesta 1999 lukien. Millaisen impaktin arvioitte niiden jättävän suomalaisten suurmiesten muistelmain traditioon? Sitä on tietysti hyvin vaikea sanoa, mutta sen tiedän, että on olemassa monia ihmisiä, jotka ovat keränneet koko sarjan. Olen saanut erittäin paljon myönteistä palautetta. Ihmiset lukevat niitä busseissa ja lähijunissa ja ties missä. Minulta kysytään jatkuvasti, olisiko minulla ylimääräisiä kappaleita myytävänä tai annettavana, mutta ei tietenkään ole, koska kaikki on annettu silloin, kun ne kirjat ilmestyivät. Luotte Täysinpalvellut-teoksessanne laajan ja perusteellisuudessaan poikkeuksellisen katsauksen tekemiinne matkoihin, tapaamiinne henkilöihin ja ansaitsemiinne kunniamerkkeihin. Sopiiko tiedustella, onko joukossa jokin ansiomitali, joka mielestänne erityisen osuvasti kuvaisi isänmaamme hyväksi tekemienne toimien merkitystä? Olen kirjoittanutkin siihen, että olen pitänyt sosiologisesti tärkeänä antaa täydelliset luettelot. Ei sekään olisi ollut oikein, jos olisin vaiennut tästä puolesta. Olen saanut erittäin korkean suomalaisen kunniamerkin, Valkoisen Ruusun ensimmäisen luokan komentajamerkin, se on hyvin harvinainen. Siitä on puoli pykälää Suurristiin. Olitte vuonna 1959 ehdolla Ylioppilaslehden päätoimittajaksi, mutta valinta kohdistui vastaehdokkaaseenne Arvo Saloon. Te laaditte myöhemmin Ylioppilaslehden historiikin. Miten lehden myöhempiin vaiheisiin vaikutti se, ettei Teitä valittu päätoimittajan tehtävään? Itse asiassa olin helpottunut siitä, että minua ei valittu. Olin hakenut sitä vain ylioppilaskunnan hallituksen erään puolikkaan painostamana. Opintoni olivat ihan loppuvaiheessa, olin kihloissa, ja avioliitto häämötti. Arvo Salon kanssa meillä oli ihan mainiot suhteet hänen kuolemaansa saakka. Hakua siis motivoi enemmän kentän kutsu kuin oma intressi? No näin voi sanoa. Minusta tuli sitten sellainen yllättävä kuuluisuus, kun tämä päätoimittajan valitseminen kesti niin kauan. Oletteko käytettävissä päätoimittajaksi, kun nykyisen päätoimittajan periodi tämän kevään jälkeen päättyy? (Naurahtaa.) No tuskinpa. Lehti tuli minulle vuosikausia, mutta jossain vaiheessa se loppui, enkä ole valitettavasti seurannut Ylioppilaslehteä moneen vuoteen. En ole ollut niin kiinnostunut, että olisin ruvennut tilaamaan. Täytyy lisätä Teidät takaisin vapaakappalelistalle. Olisi kyllä syytä. Olen niin kiinnostunut nuorisosta. Voin kehuskella sillä, että olen ollut aika lailla nuorison suosiossa. Seuraavaan vuosipäiväkirjaani tulee juuri siitä, kuinka minua pidettiin ylioppilaiden kannalta parhaana, ystävällisenä ja auttavana opettajana enemmän kuin ketään muuta. Monet alma materinne Helsingin yliopiston tiedekunnista ovat viime vuosina ajautuneet taloudellisiin vaikeuksiin. Kykeneekö yliopisto enää suorittamaan sille tunnusomaista ja tarpeellista sivistystehtävää vai onko humanismin ja valistuksen ihanteet jo säälimättä uhrattu taloudellisen menestyksen ja turhuuksien tavoittelun alttarille? Näinhän siinä on käynyt. Meidän yliopisto on fantastinen, mutta se on myös erittäin hauras. Kun kysyn nuorilta ylioppilailta, kuka on teidän professorinne, kukaan ei osaa vastata. Amerikassa, jota en muuten erikoisemmin ihaile, on sellainen tyyli, että jos joku on saanut Nobelin palkinnon tai vastaavan, hän opettaa kaikkein nuorimpia ylioppilaita ja johdattaa heidät akateemisuuteen. Minähän vein juuri ensimmäisen ja toisen vuoden ylioppilaita joka vuosi pitkille ulkomaanmatkoille, ja siellä matkoilla opeteltiin todellista historian ymmärtämistä. Tästä kaikki olivat hirveän kiitollisia. Se avasi portit siihen maailmaan, jota oltiin opettelemassa. Monet muistelmanne ovat osuneet maailmanhistorian saranakohtiin. Vuonna 2014 julkaistussa Pinaatti ja Saint-Simon -teoksessanne käsittelitte laajasti Ukrainan ja Venäjän tilannetta ja kirjoititte, että historiallisesti Krim on osa Venäjää. Osasitteko jo silloin aavistaa, kuinka Venäjän ja Ukrainan suhteet tulisivat kehittymään? En tietenkään osannut aavistaa, mutta olen ollut symposiumeissa ja konferensseissa, joissa asiantuntijat ovat pohtineet näitä asioita. Teille myönnettiin vuonna 2013 Venäjän ystävyyden kunniamerkki. Tulisiko Suomen pyrkiä palaamaan vanhan Viipurin ja sen seurapiirielämän yhteyteen? (Naurahtaa.) No kyllä kyllä, jos voitaisiin palata, sehän olisi hauskaa, mutta täysin mahdoton kuvitelma tässä tilanteessa, ja muutenkaan sitä vanhaa Viipuria ei enää ole. Minä olen kyllä MILLAISEN IMPAKTIN TEOKSENNE JÄTTÄVÄT SUOMALAISTEN SUURMIESTEN MUISTELMAIN TRADITIOON, PROFESSORI MATTI KLINGE? S I L T A L A
53 YLIOPPILASLEHTI 2/2022 ASIALLINEN KYSYMYS ollut jäsenenä Viipurin Suomalaisessa Kirjallisuusseurassa ja seuraan näitä asioita kiinnostuneena. Teidät tunnetaan Euroopan ja eurooppalaisuuden puolustajana. On jopa luonnehdittu Teidän olevan viimeinen henkilö, joka voi sanoa olevansa roomalainen. Koetteko henkilökohtaista vastuuta siitä, ettette omalta osaltanne onnistunut torjumaan Britannian EU-eroa ja edistämään Euroopan integraatio kehitystä? Juu, kyllä kyllä. Jos nyt minun panokselleni voidaan panna näin suurta merkitystä. Minähän olen sitä mieltä, että meidän kulttuuri on aivan liiallisessa määrin amerikanisoitunut. Tapahtui suuri murros, kun Interrail-järjestelmä tuli. Kaikki lähtivät Keski-Eurooppaan junamatkoille. Sillä oli suuri merkitys Suomen uuden eurooppalaistumisen kannalta. En tiedä, minkä ikäinen Te mahdatte olla, mutta varmaan olette ollut reilaamassa niin kuin kaikki nuoret ihmiset. Olin johtamassa liittymistä Erasmus-järjestelmään, koska mulla oli tuttavia Belgiassa ja muualla. Siitä on sellainen seuraus, jota ei osattu ollenkaan suunnitella, luonto suunnitteli sen ihmisten puolesta, että nyt on syntynyt jo miljoona Erasmus-vauvaa. Millä metodeilla aiotte taivutella Iso-Britannian palaamaan Euroopan yhteisöön? En tee tikkuakaan ristiin sen hyväksi. Olette katkaissut välit? Jos niitä koskaan on ollutkaan. Täysinpalvellut-teokseen on ajatustenne lisäksi koottu runsaasti myös maalauksianne muun muassa Alicanten satamasta, Skotlannin kukkuloilta ja Nizzan vuoristosta. Oliko Teidän vaikea valita, suuntaisitteko lahjakkuutenne tieteelliseen vai taiteelliseen toimintaan? Kyllä molemmat mahdollisuudet olivat ajankohtaisia, mutta en ole katunut sitä, että valitsin tieteellisen linjan, koska saatoin kuitenkin harrastaa runsaastikin maalaamista sekä Suomessa että ulkomailla. Olin maalauskursseilla Italiassa ja Ranskassa. Olen tehnyt kuusi näyttelyä ja myynytkin jonkin verran näitä taulujani ja päässyt noteeratuksi, vaikken kuulu mihinkään taiteilijaseuroihin. Täytätte ensi kesänä 86 vuotta. Oletteko jo aloittanut satavuotisjuhlallisuuksienne kutsuvieraslistan, kunniapuhujien ja paraatin suunnittelun? Tämä oli hyvä muistutus, olin unohtanut, että pitäisi tämmöistäkin tehdä! Kyllä minä elän hyvin paljon tässä nykyhetkessä. Jos sallitte, rohkenen vielä lopuksi pyytää Teitä kertomaan lukijoillemme, elämänsä kukoistuksen kynnyksellä oleville ylioppilaille, jonkin henkeä nostattavan kaskun riemuksi elämän taipaleella. Jaa! (Nauraa.) Mitä ihmettä mä nyt keksisin kerrottavaksi… Hetkinen… ( Marjatta! Onko minulle tapahtunut mitään sellaista, mistä voi kertoa kaskuja?) Haloo, oletteko siellä? Vaimoni muistuttaa, että jouduin kerran Pariisissa ruokamyrkytykseen ja sikäläiseen sairaalaan. Se hoito oli aivan tavattoman huolellista ja hyvää. Siellä oli nuorempi naislääkäri, joka sanoi reippaasti: Kuinka voitte? Vastasin: Kiitos hyvin, entä itse? Hän meni hieman hämilleen, koska ei ollut tottunut siihen, että potilaat tiedustelevat lääkärin vointia. Huomasin astuneeni harhaan tässä. Vaikenin ja olin hiljaa ja kiltisti loppuajan. • TUIJA SILTAMÄKI TUTUSTUKAA TOKI MYÖS MUUN MUASSA SEURAAVIIN MATTI KLINGEN TEOKSIIN: Kadonnutta aikaa löytämässä: Muistelmia 1936– 1960. Siltala, 2012. Upsalasta Pariisiin: Tiedettä ja politiikkaa 1960–1972. Siltala, 2014. Anarkisti kravatti kaulassa: Muistelmat 1972– 1982. Siltala, 2015. Yliopistoa ja Itämerta: Muistelmia 1982–1990. Siltala, 2017. Euroopan murros, Kross ja Proust: Muistelmia 1990–2001. Siltala, 2018. Täysinpalvellut: Muistelmia 2001–2020. Siltala, 2021. Päiväkirjastani MCMXCIX: Fin de siècle 1999. Otava, 1999. Eurooppaa: Päiväkirjastani 1999–2000. Otava, 2000. Luen ja matkustan: Päiväkirjastani 2000–2001. Otava, 2001. Humanistin iltapäivä: Päiväkirjastani 2001–2002. Otava, 2002. Kirjoitan muistiin: Päiväkirjastani 2002–2003. Otava, 2003. Teetä ja suurmiehiä: Päiväkirjastani 2003–2004. Otava, 2004. Rooma, Moskova, Sesenheim: Päiväkirjastani 2004–2005. Otava, 2005. Miksi?: Päiväkirjastani 2005–2006. Otava, 2006. Savo, rajat, papukaija: Päiväkirjastani 2006– 2007. Otava, 2007. Nainen kävi parvekkeella: Päiväkirjastani 2007– 2008. Otava, 2008. Onko omaisuus varkautta? Päiväkirjastani 2008– 2009. Siltala, 2009. Jupisteeri: Päiväkirjastani 2009–2010. Siltala, 2010. Tanskan sää: Päiväkirjastani 2010–2011. Siltala, 2011. Sirkka ja muurahainen: Päiväkirjastani 2011–2012. Helsinki: Siltala, 2012. Tuhoutuiko Rooma? Päiväkirjastani 2012–2013. Siltala, 2013. Pinaatti ja Saint-Simon: Päiväkirjastani 2013– 2014. Siltala, 2014. Hyppikää ilosta! Päiväkirjastani 2014–2015. Siltala, 2015. Palmyran rauniot: Päiväkirjastani 2015–2016. Siltala, 2016. Passan epäsuosio: Päiväkirjastani 2016–2017. Siltala, 2017. Niin siinä kävi: Päiväkirjastani 2017–2018. Siltala, 2018. Canicula: Päiväkirjastani 2018–2019. Siltala, 2019. Terätön veitsi ilman kahvaa: Päiväkirjastani 2020–2021. Siltala 2021. Ylioppilaskunnan historia I–IV. WSOY 1967–1968. Mannerheim. Kuvaelämäkerta. Otava, 1968. Ylioppilastalo. HYY, 1970. Vihan veljistä valtiososialismiin: Yhteiskunnallisia ja kansallisia näkemyksiä 1910ja 1920-luvuilta. WSOY, 1972. Bernadotten ja Leninin välissä. WSOY, 1975. Suomen sinivalkoiset värit: Kansallisten ja muidenkin symbolien vaiheista ja merkityksestä. Otava, 1981. Kaksi Suomea. Otava, 1982. Muinaisuutemme merivallat. Otava, 1983. Ylioppilaslehti (yhdessä Maunu Harmon kanssa). Gaudeamus, 1983. Professoreita. Otava, 1984. Kulttuurista. Gaudeamus, 1986. Senaatintorin sanoma. Otava, 1986. Helsingin yliopisto 1640?1990, 1. osa: Kuninkaallinen Turun Akatemia 1640?1808 (yhdessä Rainer Knapasin, Anto Leikolan ja John Strömbergin kanssa). Otava, 1987. Helsingin yliopisto 1640?1990, 2. osa: Keisarillinen Aleksanterin yliopisto 1809?1917 (yhdessä Rainer Knapasin, Anto Leikolan ja John Strömbergin kanssa). Otava, 1989. Mikä mies Porthan oli? Suomalaisen kirjallisuuden seura, 1989. Helsingin yliopisto 1917?1990, yliopiston historian 3. osa (yhdessä Rainer Knapasin, Anto Leikolan ja John Strömbergin kanssa). Otava, 1990. Kuningatar Kristiina ? aikansa eurooppalainen (yhdessä Päivi Setälän, Maria-Liisa Nevalan ja Laura Kolben kanssa). Otava, 1990. Romanus sum: Kirjoituksia Euroopasta. Otava, 1991. Suomen ylioppilas (yhdessä Laura Kolben kanssa). Otava, 1991. Euroopassa, Pietarissa. Helsingissä: Otava, 1993. Mesimarja, myytti, Mannerheim: Tutkielmia ja puheenvuoroja. Otava, 1994. Itämeren maailma. Otava, 1994. Porvariston nousu. Otava, 1994. Kävelyllä Pariisissa: Matkoja ja kirjoja. Otava, 1995. Keisarin Suomi. Schildt, 1997. Kaukana ja kotona. Schildt, 1997. Idylli ja uhka: Topeliuksen aatteita ja politiikkaa. WSOY, 1998. Helsinki ? Itämeren tytär (yhdessä Laura Kolben kanssa). Otava, 1999. Suomi Euroopassa. Otava, 2003. Poliittinen Runeberg. WSOY, 2004. Iisalmen ruhtinaskunta: Modernin projekti sukuverkostojen periferiassa. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2006. Napoleonin varjo: Euroopan ja Suomen murros 1795–1815. Otava, 2009. Pääkaupunki: Helsinki ja Suomen valtio 1808–1863. Otava, 2012.
54 YLIOPPILASLEHTI 2/2022 PUUHASIVU NIIN, TILANNEHAN ON HYVIN UHKAAVA… KORONA PÄÄTTYI, KUN VENÄJÄ HYÖKKÄSI UKRAINAAN — AINAKIN UUTISISSA JA AJANKOHTAIS OHJELMISSA. YHDESSÄ YÖSSÄ SIIRRYTIIN RAUHASTA SOTAAN JA MIKA SALMISESTA MIKA AALTOLAAN. TESTAA, KUINKA HYVIN TUNNET TÄMÄN AJAN PUHUVAT PÄÄT. 1. ANTTI KAIKKONEN 2. SINIKUKKA SAARI 3. OLAF SCHOLZ 4. JENS STOLTENBERG 5. JANNE MÄKITALO 6. CHARLY SALONIUS-PASTERNAK 7. ANTTI KURONEN 8. GENNADI TIMTŠENKO 9. MIKA AALTOLA 10. HANNA SMITH 11. MARKKU KANGASPURO 12. JOHAN BÄCKMAN 13. PETTERI KAJANMAA 14. ERKKA MIKKONEN 15. PEKKA TOVERI A. NATON PÄÄSIHTEERI B. DOSENTTI C. YLEN ULKOMAANTOIMITTAJA D. PUOLUSTUSVOIMIEN PÄÄESIKUNNAN ENTINEN TIEDUSTELUPÄÄLLIKKÖ, KENRAALIMAJURI EVP. E. ULKOPOLIITTISEN INSTITUUTIN JOHTAVA TUTKIJA F. ULKOPOLIITTISEN INSTITUUTIN JOHTAVA TUTKIJA (VENÄJÄ & ENNAKOINTI) G. SUOMEN PUOLUSTUSMINISTERI H. HYBRIDIOSAAMISKESKUKSEN TUTKIMUSJOHTAJA I. SAKSAN LIITTOKANSLERI J. ALEKSANTERI-INSTITUUTIN JOHTAJA K. MAANPUOLUSTUSKORKEAKOULUN SOTILASPROFESSORI, EVERSTILUUTNANTTI L. YLEN MOSKOVAN-KIRJEENVAIHTAJA M. HELSINKI HALLI OY:N OMISTAJA JA OLIGARKKI N. ULKOPOLIITTISEN INSTITUUTIN JOHTAJA O. MAANPUOLUSTUSKORKEAKOULUN SOTALAITOKSEN JOHTAJA, EVERSTI OI KE AT VA ST AU KS ET : 1. 1 0H , 2. 1 5D , 3. 6 E, 4. 1 3O , 5. 2 F, 6. 3 I, 7. 1 G, 8. 7 C, 9. 1 2B , 10 . 9N , 11 . 5K , 12 . 8M , 13 . 4A , 14 . 11 J, 15 . 14 L 15. 14. 13. 12. 11. 10. 9. 8. 7. 6. 5. 4. 3. 2. 1. KUVALÄHTEET: ALEKSANTERI-INSTITUUTTI, HYBRIDIOSAAMISKESKUS, WWW.KREMLIN.RU, JUHO LEHTONEN/RUOTUVÄKI/PUOLUSTUSVOIMAT, PUOLUSTUSVOIMAT, ULKOPOLIITTINEN INSTITUUTTI, VALTIONEUVOSTO, WIKIMEDIA COMMONS, YLE
OSAAMME. VAIKUTAMME. ILMOITTAUDU >> AVOIN.JYU.FI Avoimessa yliopistossa opiskelet sinulle sopivassa rytmissä, etänä tai lähiopetuksessa Helsingissä. Ilmoittaudu ympäri vuoden. Täydennä tutkintoasi joustavasti tai hae avoimen kautta tutkintokoulutukseen! Sopisiko sinun tutkintosi osaksi: Psykologia Monitieteiset perheopinnot, nuorisotutkimus ja väkivaltatutkimus Lukuja kirjoitustaitojen oppiminen ja opettaminen Esija alkuopetuksen perusopinnot Suomen kieli, suomi toisena ja vieraana kielenä Kirjoittaminen (haku huhtikuussa) Vastuullisuus ja kestävä kehitys työelämässä -opinnot Erityispedagogiikka Kauppatieteet Aineenopettajan kelpoisuuden tuovat opinnot Draamakasvatus, myös Helsingissä: Yliopisto-opintoja joustavasti JYU avoimessa • haku draaman kesän perusopintoihin maaliskuussa, • haku syksyllä alkaviin aineopintoihin toukokuussa • haku syksyllä alkaviin perusopintoihin elokuussa L E O M I S A D L E R