2 YLIOPPILASLEHTI NRO 3 2019 Ennakkoliput: Lippupiste • Tiketti • ilosaarirock.fi/liput 12.-14.7.2019 JOENSUU ALMA • RAE SREMMURD SUNRISE AVENUE • JVG US Jess Glynne UK • Architects UK • Cheat Codes US Perturbator FR • MONO JP • Pale Waves UK • Shame UK Chisu • Turmion Kätilöt • SOFA • Risto SANNI • J. Karjalainen • Vesala • Ville Valo & Agents Pariisin Kevät • Ellips • Swallow The Sun Pää Kii • Olavi Uusivirta • Kynnet • Lxandra Jukka Nousiainen • Viikate – Kuu kaakon yllä 10 v. Samuli Putro – Suuret rukoukset • Stam1na Ricky-Tick Big Band & Julkinen Sana • Henrik! Pauliina Kokkonen • Anna Puu • Gasellit Kingston Wall by JJylli, Kuoppis & VHB DJ SNAKE FR EDULLI SET KEVÄTL IPUT MYYNN ISSÄ 31.5. SAAKKA !
YLIOPPILASLEHTI NRO 3 2019 3 PÄÄKIRJOITUS T: SUSANNE SALMI, PÄÄTOIMITTAJA K: MIKKO RIKALA PERSPECTIVES AND PROVOCATIONS, I.E. JOURNALISM IN ENGLISH: YLIOPPILASLEHTI.FI ENG HUHTIKUUN LOPPUPUOLELLA filosofi Esa Saarinen postasi Facebook sivuilleen selfien Unicafen kuitin kanssa . Kuvatekstistä päätel len syy leveään hymyyn eivät olleet Saarisen nauttimat kanankoivet vaan # wecompensate jälkilöylyt . Saarinen kertoi maksaneensa 15 sentin vapaaehtoisen lisämaksun , joka käytetään annoksen tuottamiseen kuluneiden ilmas topäästöjen hyvittämiseen . Sama valinta on tätä nykyä edessä kaikilla Unicafe ravin toloissa asioivilla : tyytyäkö nujertamaan nälkä vai taistellako samalla ilmastonmuu tosta vastaan ? HYY : n kiinteistö ja ravintolapalveluis ta vastaava Ylva otti huhtikuussa ensim mäisenä suomalaisyrityksenä käyttöön Compensate nimisen palvelun . Sen tarkoituksena on kerätä kuluttajilta vapaaehtoisia päästöhyvitysmaksuja ostotapahtumien yhteydessä , tässä tapauksessa siis Unicafen kassalla . Rahat siirtyvät ex kansanedustaja Antero Vartian perustamalle Com pensate säätiölle , joka puolestaan ohjaa ne erilaisiin hiilidioksidia sito viin hankkeisiin , esimerkiksi metsien istutukseen . Idea ei tietenkään ole aivan uusi , sillä erilaisia kompensaatiopalveluita on ollut olemassa jo pidempään . Suo malaiset ovat kuitenkin olleet laiskoja tarttumaan niihin . Esimerkiksi Finnai rilla tammi – maaliskuussa lentäneistä yli kolmesta miljoonasta asiakkaasta vaivaiset 2500 maksoi lentokilomet reistään päästöhyvityksiä . Jää nähtäväksi , missä määrin vapaa ehtoinen kompensointi opiskelija asi akkaisiin puree . Ylvalta peliliike on joka tapauksessa sekä strategisesti fiksu että eettisesti kannatettava . 319 GEURT MARCO DE WIT SAI EDUSKUNTAVAALEISSA MANDAATIN PYSYÄ POISSA EDUSKUNNASTA. Vauhtia talkoisiin COMPENSATE NOUSI isosti parrasvaloihin viimeistään 28 . huhtikuuta , kun Helsingin Sanomat julkaisi aiheesta laajan jutun . Samalla internetissä alkoi peitsenvääntö : pelastaako hanke planeetan vai vapaut taako se poliitikot vastuusta sysäämällä ilmastonmuutoksen torjunnan jälleen kerran kuluttajan harteille ? Vasemmalta laidalta ropisi kritiikkiä ( ja sellaiseksi naamioitua piruilua ) ” markkinaehtoista viherkapitalismia ” kohtaan . Sitä Compensate ei ansaitse , sillä ilmastonmuutoksen pysäyttämi sellä on nyt niin kova kiire , että kaikki edes potentiaalisesti toimivat keinot on syytä ottaa käyttöön . Säätiön perusta minen ei sulje pois muita keinoja vaan voi toimia niiden tukena . On kuitenkin turha tuudittautua Compensaten tai muiden vastaavien hankkeiden ylivertaisuuteen . Kaikkia maailman päästöjä ei yksinkertaisesti pystytä kompensoimaan . Niitä on paitsi hyvitettävä , myös radikaalisti vähennet tävä , eikä se onnistu ilman merkittäviä poliittisia päätöksiä . Jos poliittisia päätöksiä ei synny , yhä useampi todennäköisesti lähtee suoraan toimintaan . Silloin ei puhuta kompensaa tioista , vaan joukkovoimasta kaduilla . Esimakua saatiin huhtikuussa Lontoossa , jossa Extinction Rebellion aktivistit osoitti vat mieltään ja pysäyttelivät liikennettä yh teensä kymmenen päivän ajan . Poliisi pidätti yli 1100 ihmistä . Näyttelijä käsikirjoittaja Emma Thompson oli mukana mielenosoituksissa ja sanoi , että ” valitettavasti hallituksemme eivät ole kuun nelleet meitä , joten meidän on pantava heidät kuuntelemaan ”. Hyvittäminen on hyvä alku , mutta tarpeek si pitkälle sen avulla ei pötkitä .
YLIOPPILASLEHTI NRO 3 2019 4 TOIMITUKSELTA TARINAT OVAT VALHETTA . Silti journalismi van noo niiden nimeen . Rakennamme narratiivin niin menneestä , nykyisyydestä kuin niiden kautta myös tulevaisuudesta . Mutta se on virhe . Olisi vihdoin myönnettävä : Kaikki on kaaosta , jonka seasta voi joskus erottaa tren dejä . Kun trendin pakottaa tarinan muotoon , luo valheen . Emme voi sille mitään . Kuka ei rakastaisi hyvää tarinaa ? Näemme oman elämämme tarinana . Luomme väkisin yhteyksiä tapah tumille , vaikka tosiasiassa olemme ajopuu historian suuressa virrassa ( tarina sekin , mikä ihmeen ” historian virta ”?). Teemme niin it sellemme , ja käytämme samaa mallia muihin . Valehtelemme , kun selitämme toimillem me taustamotiiveja , kun tosiasiassa emme lainkaan tienneet , miksi teimme niin kuin teimme . Jos narratiivinen käsitys elämästä kertoi si totuuden , meillä tuskin olisi tuhat kirjaa PÄÄTOIMITTAJA SUSANNE SALMI @SUSANNESALMI ART DIRECTOR VIIVI PROKOFJEV @VIIVIPROKOFJEV TOIMITUSSIHTEERI PEKKA TORVINEN @TORVINENP TOIMITUSSIHTEERI IIDA SOFIA HIRVONEN @INTERNEITI TEKIJÖINÄ TÄSSÄ NUMEROSSA DORA DALILA, ULLA DONNER, JUHA ARVID HELMINEN, SARA HORNIG, ANTTI KEKKI, HILLA KURKI, EVELIINA LEMPIÄINEN, MIKAEL MATTILA, MIKKO RIKALA, ARTTU SEPPÄNEN, KAARLO STAUFFER, AINO VÄHÄPESOLA KIITOKSET JUHO RUOTSALAINEN, JENNI RÖNKKÖ, TANELI SUORANTA, ANNAMARI VÄNSKÄ, VELVETYNE.FR, EDIT-KILPAILU 4.4.2019, NITA JA GINO KANNEN KUVA JUHA ARVID HELMINEN PERUSTETTU 1913 106. VUOSIKERTA SÄHKÖPOSTIOSOITTEET ETUNIMI.SUKUNIMI@YLIOPPILASLEHTI.FI WWW.YLIOPPILASLEHTI.FI INSTAGRAM: @YLIOPPILASLEHTI TWITTER: @YLIOPPILASLEHTI TILAUKSET JA OSOITTEENMUUTOKSET WWW.YLIOPPILASLEHTI.FI/ TILAAJAPALVELUT MEDIATIEDOT WWW.YLIOPPILASLEHTI.FI/MEDIATIEDOT KUSTANTAJA YLIOPPILASLEHDEN KUSTANNUS OY LEPPÄSUONKATU 9 B 00100 HELSINKI TOIMITUSJOHTAJA ANTTI KERPPOLA PAINO PRINTALL AS, TALLINNA, VIRO TOIMITUS EI VASTAA TILAAMATTA LÄHETETYSTÄ AINEISTOSTA EIKÄ PALAUTA SITÄ. ISSN 0355-9246 ISSN 1458-445X (VERKKOLEHTI) SEURAAVA NUMERO 6.9.2019 Tapetaan turhat tarinat Mannerheimista . Pari riittäisi , kun tarina olisi jo kerrottu . Journalismi ei pärjää historian ja nykyisyy den kaaosta vastaan . Sen on oltava osa tuota kaaosta . Se voi tehdä niin pitkällä ja lyhyellä muodolla . Pitkässä muodossa journalismi voi näyt tää , että tarinoita on loputtomasti , ne ovat keskenään ristiriitaisia ja langat yhdistyvät vain sattumalta ennen kuin erkanevat jälleen . Lyhyessä muodossa Twitter tai jokin vastaa va on journalismin tulevaisuus . Yhtä kaaosta . Kyllä , Twitter on usein sietämätön paikka . Mutta ei alusta tee ihmisistä mulkkuja , se vain paljastaa mulkkuuden helpommin . Jos eliitti on Twitterissä , journalistien täy tyy olla siellä haastamassa , paljastamassa huonoa argumentointia ja kuuntelemassa ääniä , jotka muuten jäisivät marginaaliin . On lapioitava paskaa , jotta keskustelu olisi hie man parempaa . Oikaisuja YLIOPPILASLEHDEN numeron 2 / 2019 sivulla 18 kirjailija José Saramagon nimi oli vääntynyt virheelli seen muotoon José Saragamo . Samaisen lehden sivulla 5 avustajamme Miikka Rusin nimi oli kirjoitettu virheellisesti muodossa Miika Rusi .
YLIOPPILASLEHTI NRO 3 2019 5 TEKIJÖINÄ Aino Vähäpesola Hilla Kurki LOVE ACTUALLY: MAAILMAN PARAS ISÄ S. 6 KULTTUURIKLASSIKKO: KOKEELLISTA RUNOLAUKKAA S. 42 KOLUMNI: MIKAEL MATTILA S. 46 CITYSSÄ SUHISEE: LUONTOA JA LUONNOTONTA S. 8 FLASHBACK: MISSÄ EUROVAALIT, SIELLÄ ONGELMA S.6 KUULIO: MILITANTTIFEMINISMIÄ S. 44 TARJA HALONEN KIRJOITTI YSTÄVÄKIRJAAN S. 47 KAINALOSSA: PARIISIN KEVÄT S. 9 KAIKEN MAAILMAN DOSENTTI: NUORTEN ASIALLA S. 7 PÄÄKIRJOITUS: #NYTONPAKKO S. 3 ESSEE: EVELIINA LEMPIÄINEN S. 40 FIKTIO: AINO VÄHÄPESOLA S. 44 32-38 24-31 Kuteet kiertoon MAAILMA EI PELASTU OSTAMALLA Eliitin illankoitto PARIISI PALAA, TAAS Lola tekee mitä haluaa TÄYDELLÄ TEHOLLA KÄYVÄ MYLLY SISÄLLYSLUETTELO FIKTIOSIVULLEMME KIR JOIT TANUT Aino Vähäpesola on 24 vuotias kustannustoimit taja , joka on opiskellut kirjallisuustiedettä Helsingin yliopistossa . Aino on ollut mukana Nälkä musiikkimediassa . Hänen autofiktiivi nen esikoisromaanissa Onnenkissa ilmestyi huhtikuun lopussa . Se käsittelee feminististä heräämistä , joogaa , naiseutta , seksiä sekä luovimista setien rakentamassa maailmassa . Romaani sai inspiraation Edith Södergranista , jonka runouden feministisestä luen nasta Aino tekee gradua . VAATTEIDEN KIERRÄTYKSESTÄ kertovan jutun valokuvasi Hilla Kurki . Hilla on opiskellut va lokuvausta Aallossa ja hänellä on ollut usei ta näyttelyitä ulkomailla . Kevään viimeisen Ylioppilaslehden valmistuessa Hilla pokkasi Still Life palkinnon Hyèresin suunnittelu kilpailusta .” Täällä on vuorotellen pelkkää odottelua tai tosi hektistä ”, kuuluvat terveiset Rivieran rannikolta . Hilla kuvaa säännöllisesti suomenruotsalaiseen Kontur lehteen . Kesällä Hilla aikoo hengata puistoissa ja mö killä Grottan kissansa kanssa . 10-21
YLIOPPILASLEHTI NRO 3 2019 6 FLASHBACK LOVE ACTUALLY T: ANONYYMI K: VIIVI PROKOFJEV TAPIO NURMINEN YLIOPPILASLEHDESSÄ 28.5.1999. Daddy issues mutta lopulta kaikki väsyvät ja jäämme kahden . Hän huojuu ja haisee viinalle mutta on silti tolkuttoman komea . Haluan sanoa sen hänel le , ja sanonkin . Ensin kuuluu vain hiljaisuus , ja näen hänen ihonsa läpi suoraan aivoihin , joissa ajatukset etenevät kahden promillen humalan sanele malla hitaudella . Viimein hän vastaa . ” Kiitos .” Sitten rrrrits , kun hän repäisee kondomi paketin auki . Ja sitten : ” Se johtuu miun isästä .” YÖLLÄ HERÄÄN kuorsaukseen ja avoimes ta ikkunasta puskevaan koleaan ilmaan . Pujottaudun pois käsivarren alta , pois peiton alta , etsin pikkuhousut , farkut , nurkkaan rut taantuneen trenssin . Huikkaan hiljaiset heipat ja katoan autioille kaduille . Seuraavana iltana törmäämme sattumalta uudelleen . Hän on yhä komea , krapulaisempi ja hiljaisempi vain . Sä kuulemma karkasit keskellä yötä , hänen kaverinsa sanoo minulle . Joo , koska toi kuorsasi niin kovaa , vastaan ja olen iloinen , että keksin valheen , joka on edes puoliksi tosi . Eriskummallista kyllä tarinamme ei pääty tähän . Loppukesästä törmäämme toisiim me niin usein , että luisumme jonkinlaiseen seksisuhteeseen kuin vahingossa . En heräile öisin vaan nukun joka kerta sikeästi aamuun saakka . Silloin katsomme elokuvia , syömme vesimelonia ja teeskentelemme , että kaikki on kevyttä ja helppoa . Tapaamisten välillä emme ole missään te kemisissä toistemme kanssa . Ja isästä emme puhu enää koskaan .” K , 26 PALSTALLA PUHUTAAN RAKKAUDESTA. ” ON ENSIMMÄINEN sinkkukesäni moneen vuoteen , tai oikeastaan koskaan , sillä 16 vuo tiaasta saakka olen hyppinyt ihmissuhteesta toiseen . Olen musertunut , sanon kun haluan olla dramaattinen , ja toisinaan se onkin totta : ero painaa vielä , tuntuu möykkynä vatsassa ja epätodellisina käänteinä painajaisunissa . Mutta samalla tunnen outoa kuplintaa . Olen 23 vuotias , kapeavyötäröinen ja elä mää täynnä ; on vihdoin aika iloita äkillisesti siunaantuneesta vapaudesta . LÖYDÄN FESTIVAALEILTA miehen , jota ystä väni nimittävät koko kaupungin ellei koko Suomen komeimmaksi . Seuraa likeistä tans simista ja jatkot hänen kotonaan vieraassa ja tolkuttoman humalaisessa seurueessa . Jossain vaiheessa kiinnitän huomiota mer killiseen seikkaan : mies tuo jatkuvasti esiin isänsä , itäsuomalaisen maailmanmatkaajan ja todellisen suurmiehen , joka opetti pojan pelaamaan jääkiekkoa ja vetämään kiusaajia oikeaoppisesti turpaan . Illan aikana isä astuu estradille aina vain uudelleen . Olen matkustellut paljon , mutta isä vielä enemmän , mies sanoo . Sain äidin sukuni men , sillä isän nimi olisi ollut liian eksoottinen , hän jatkaa ja kertoo sitten isänsä toisesta ko timaasta , joka on loputtoman kaukana täältä . Mutta sitten joku kaataa lisää viiniä , ajatuk seni puuroutuvat ja lakkaan välittämästä . Sitä paitsi kukapa nyt ei puhuisi hieman levotto mia aamuyön tunteina ? Jatkot kestävät ikuisuuden . Istumme ele menttikerrostalon lasitetulla parvekkeella ja poltamme tupakkaa ketjussa . Joku nuokkuu ovea vasten , joku toinen tönäisee tuhkakupin pöydältä lattialle , kolmas puhuu liian kovaa , Lähestyvät eurovaalit eivät Suomessa näytä herättävän suuria intohimoja. Puolueet tuskailevat vaalibudjettiensa riittämättömyyttä, ja kansalaisten into käydä äänestyskopissa parin kuukauden välein on alamaissa.
YLIOPPILASLEHTI NRO 3 2019 KAIKEN MAAILMAN DOSENTTI T: SUSANNE SALMI K: VIIVI PROKOFJEV PALSTALLA ESITELLÄÄN TIETEENTEKIJÖITÄ. JOS IHMINEN EI ole kiinnostunut nuorista , hän ei ole kiinnostunut tulevaisuudesta , sanoo Nuorisotutkimusseuran erikoistutkija Tomi Kiilakoski . Tämä ajatus mielessään hän on tutkinut nuoren polven tekemisiä yli vuosi kymmenen ajan . Kiilakosken työnantaja on valtakunnal linen yhdistys , jonka tarkoitus on edistää monitieteistä nuorisotutkimusta ja tietoon pohjautuvaa päätöksentekoa . Sitä tarvitaan , sillä oletukset nuorista ovat usein hataria , Kiilakoski sanoo . ” Nuoret ovat ikäryhmä , johon reagoidaan äärikuvien kautta : saatetaan olla hirveän huo lissaan , tai sitten ihaillaan katteettomasti ja ajatellaan , että diginatiivit nuoret muuttavat tulevaisuuden . On tärkeää tuottaa tietoa siitä , miten nuoret itse asian näkevät .” VUOSITTAISEN NUORISOBAROMETRIN kaltais ten kyselytutkimusten lisäksi Kiilakoski tekee paljon laadullista tutkimusta , kuten nuorten haastatteluja . On oltava ripeä , sillä etenkin teini ikäisten maailma muuttuu nopeasti . ” Ei voi ajatella , että nytpä kerään ensin ai neistoa ja tutkin sitä sitten neljä vuotta , vaan pitää olla koko ajan tuntosarvet pystyssä ja vierailla paikoissa , joissa nuoret ovat ”, Kiila koski sanoo . Siksi hän käy usein kouluissa ja erilaisissa nuorisotiloissa . ” Mutta jos tulee sellainen periodi , ettei ehdi tehdä kenttätyötä , aina voi katsoa tubettajia ja yrittää pysyä kärryillä .” Miten nykynuoret eroavat siitä , millainen tutkijan oma ikäpolvi on aikoinaan ollut ? Suurimmat muutokset ovat mediasta tut tuja : teknologian käyttö ja sen vaikutukset sosiaalisiin suhteisiin , monikulttuurisuuden lisääntyminen , kansainvälistyminen . Ja tie tenkin niin sanottu kunnollisuuskäänne . ” Kun katsoo tilastoja , oma ikäpolveni kip pasi viinaa aika rankallakin kädellä . Sellainen on vähentynyt , ja se näkyy myös nuorten tekemien rikosten vähenemisenä .” Otsikoissa onkin innostuttu kohkaamaan uudesta , nuhteettomasta nykynuorisosta : ei viinaa , ei rötöksiä eikä edes seksiä entiseen malliin ! Kiilakosken mukaan kuva voi kuitenkin johtaa harhaan . ” On helppo liioitella muutoksia , mutta paljon on myös pysyvää : kaveripiirin tärkeys , seurus telu ja seksuaalisuuteen herääminen , paikan löytäminen yhteiskunnassa ”, hän luettelee . ” Tässäkin asiassa nuoria katsotaan joko tai vastelulinssien tai katteettomien ihailulinssien kautta . Jää näkemättä arki ja tavallisuus .” MAALISKUUSSA JULKAISTU Nuorisobarometri paljasti yllätyksen : nuorten kiinnostus Aktiivinuoret poli tiikkaa kohtaan on ennätystasolla . Yli 60 prosenttia kyselyyn vastanneista oli ainakin jonkin verran kiinnostunut politiikasta . Yhtä korkeaa lukemaa ei barometrin yli 20 vuoti sessa historiassa ole nähty . Nuorten suosituin vaikuttamiskeino ei ollut Instagram tai ilmastolakkoilu , vaan äänestä minen . Tulos on yllättävä , sillä viime vuosina on maalailtu kuvaa sukupolvesta , jota puolue politiikka ei voisi vähempää kiinnostaa . Kiilakoski löytää politiikkainnostukselle useita syitä . Yhdeksi keskeisimmistä hän ar vioi ilmastohuolet , jotka koskettavat erityi sesti nuoria . Myös maahanmuuttokysymyk set , Brexit ja eduskuntavaalit ovat tuoneet KUKA? TOMI KIILAKOSKI, 43 VUOTTA FILOSOFIAN TOHTORI, DOSENTTI LAITOS: NUORISOTUTKIMUSSEURA RY TYÖNKUVA: ERIKOISTUTKIJA MISTÄ EI TUNNETA? SOITTAA MANDOLIINIA PORNOLAULUYHTYEESSÄ NIMELTÄ ARAT HÄRÄT politiikkaan sähköä . Se näkyy nuortenkin parissa . Osa kunniasta kuuluu myös kovalle työlle nuorten osallisuuden lisäämiseksi , Kiilakos ki uskoo . Siitä on kiittäminen esimerkiksi opettajia ja lastensuojelutyöntekijöitä . Siksi on paradoksaalista , millaisia vastareak tioita esimerkiksi kevään ilmastolakot ovat herättäneet . ” Koko 2000 luvun ajan on haluttu , että nuoret aktivoituisivat poliittisesti ja ottaisivat kantaa yhteiskuntaan . Nyt kun he tekevät sen tavalla , joka aikuisyhteisön on pakko huoma ta , tulee vastaus , että ei niiden näin pitänyt vaikuttaa .”
8 CITYSSÄ SUHISEE K: VIIVI PROKOFJEV YLIOPPILASLEHTI NRO 3 2019 Elonkirjon vararikko ” MITKÄ NÄETTE KESKEISINÄ keinoina luonnon monimuotoisuuden turvaamiseksi ja paranta miseksi ?” Tämä oli hallitustunnustelija Sdp : n kysymys 1c muille puolueille ja itselleen huh tikuun lopussa . Vastauksia ei tämän lehden mennessä painoon ollut tiedossa . Hienoa , että asiaa ylipäätään kysyttiin ! Ilman elonkirjoa ei ole ihmisiä eikä ikuisia pon nisteluja 75 prosentin työllisyysasteen eteen . Elonkirjon ylläpidossa ei voi edes piiloutua muun maailman tekemättömyyden taak se . ” MIKSI TEHDÄ MITÄÄN KOSKA KIINA ULIULIULI ?!?!” Nimenomaan ilman paikallista , Suomel le ainutlaatuista elonkirjoa olemme lopulta tuhon omia yhteiskuntana . Tämän kertoo ja näyttää raportoinnillaan Juha Kauppinen uudessa , huhtikuussa jul kaistussa kirjassaan Monimuotoisuus . Se on ensiluokkaista suomenkielistä pitkän muodon tiedejournalismia , jota ei voi kuin suositella . Ensinnäkin se opettaa , ettei elonkir jossa kannata keskittyä lajeihin . Kyse on populaatioista . ” Jos jonkin alueen kimalaiset ja mehiläiset häviävät , nämä lajit voidaan yhä luokitella kai killa tunnistettavilla tasoilla elinvoimaisiksi , mutta ongelma on fataali ihmiselle , koska paikalliset populaatiot katoavat , eikä ruoka kasveilla ole pölyttäjiä ”, Kauppinen kirjoittaa . Eri lajien paikalliset populaatiot elävät eko systeemeinä aina jossain elinympäristössä . Suomessa noita elinympäristöjä tuhotaan tai vähintään heikennetään koko ajan . Ironista on , että toisinaan luonnon moni muotoisuutta köyhdyttämällä on synnytetty ongelma , jota yritetään korjata köyhdyttämäl lä elonkirjoa entisestään . Kauppisen yksi esimerkki on kirjanpaina ja , melko yleinen kaarnakuoriainen . Joskus niiden määrä kuusikoissa kasvaa epidemiak si asti . Talousmetsien ( joissa on jo valmiiksi huono elonkirjo ) harventamisesta johtuva lämpö ja paahteisuus villitsee kirjanpainajia . Ratkaisu on viime vuosina ollut , että mikäli kirjanpainajien vaivaamia kuusia havaitaan , hakataan koko metsikkö pois . Ojasta allikkoon . Mitä köyhempiä olemme , sitä helpompi on köyhtyä lisää . Suuri elonkirjo kun nimenomaan antaa luonnolle paremmat mahdollisuudet sopeu tua tuleviin muutoksiin . Ekosysteemi , jossa jokaisessa pienessä lokerossa ja sopessa on siihen sopeutunut populaatio eri lajia , pitää sisällään myös luonnon tulevaisuuden . Kun olemme köyhdyttäneet luontomme valmiiksi , ilmastonmuutos tulee ja tappaa . Vastaus Sdp : n kysymykseen on periaat teessa helppo . Antakaamme metsien olla metsiä . ” Jos halutaan tuottaa tulevia mullistuksia kestäviä elinvoimaisia ekosysteemeitä , joissa on lajirikasta metsäluontoa , paras menetelmä on antaa luonnon kasvattaa suuri metsä , jossa tarjolla on kaikkien puulajien kaikissa kier ron vaiheissa olevia puita pienestä taimesta vuosia sitten kuolleisiin monisatavuotiaisiin jättiläisiin . Näin syntyy erilaisia elinympäris töjä , joihin sopeutuneen elämän monimuotoi suutta ihminen ei pysty ylittämään .” Amen . PT Hetken kuva MUISTELLAANPA AIKAA ennen influenssereita ja somekamppiksia . Kymmenen vuotta sitten ” hipsterit ”, niin kuin media silloin innokkasti määritteli , harrastivat polaroid ja lomo kameroita . Filmikuvia julkaistiin blogeissa tai Facebookissa . Analogisuus sai elämän näyttämään mielenkiintoisemmalta , ” kuin elokuvalta ”. Hipstamatic applikaatio mahdollisti pola roideilta näyttävien kuvien ottamisen älypu helimella . ” Hipsterit ” suhtautuivat applikaa tioon ristiriitaisesti . Hauskaa ja ilmaista ! Vai fuskausta , joka tuhoaa filmikuvaamisen ? Instagram kopioi Hipstamaticin idean ja teki retrofiltteröidyistä kuvista menestysbisnek sen . Idea oli hetkellisyydessä . Kuvia räpsittiin miten sattuu , kavereista , ruoka annoksista ja kevään ensimmäisistä kukista . Kellertävä filtteröinti loi vaikutelman välit tömästä nostalgiasta . Se myös tasoitti piir teet ja ikään kuin armollisti valokuvaamisen brutaaliutta . Sittemmin filttereistä luovuttiin . Insta gramin käyttäminen ammattimaistui . Insta gram ei ollut enää vain tapa kommunikoida lähimpien kavereiden kanssa , vaan siitä tuli media , portfolio ja markkinapaikka . Joku scoutattiin Instasta kävelemään Pariisin muo tiviikoille , toinen kirjoittamaan kustantamolle hittirunokirjaa . Saturaation huippu olivat influensserit , joi den työ on kuvata itseään ja kertoa samalla omaa sekä erilaisten brändien kertomusta . Kahviloita ja kauppoja alettiin lavastaa ” ins tattavan näköisiksi ”, influensseriestetiikan mukaisiksi . Nyt kurssi on kääntymässä , The Atlantic lehti väittää . Kaikki tiedostavat , että some starat lavastavat kadehdittavan näköisiä # blessed # moments , vaikka todellisuudessa olisivat burn outin partaalla . Kulissimaisuu teen on kyllästytty . Z sukupolvesta on noussut uusien influens sereiden joukko , jota ei ” tehty ” kuva kiinn nosta . He julkaisevat hupsuja , nonchalantteja räpäyksiä , esimerkiksi huonosti valaistuja peilikuvia . Seuraajat rakastavat . VSCO : n ja Afterlightin kaltaisten pro kuvankäsittelyohjelmien jälkeen suosioon on noussut Huji , jonka käyttökokemus jäljittelee kertakäyttökameraa . Hujin käyttäjä ei näe tai pääse itse määrittelemään , millainen kuvasta tulee , aivan niin kuin kertakäyttökamerassa . Heikkolaatuisiin kuviin ilmestyy päivämäärä . Se on vuodelta 1998 . Aitoa ? Ei välttämättä . Niin kuin ammatti maisuus , myös spontaani whatever asenne voi olla performanssi , josta suoriutumisen eteen nähdään vaivaa , suunnittelua ja sommittelua . Käsittelemättömyyden ihanne tuottaa oman laisiaan paineita . Estetiikka on helpointa ottaa haltuun , jos sattuu olemaan huoleton tai niin onnekas tyyppi , että näyttää hyvältä kaiken laisissa valaistuksissa ja kuvakulmissa . Esseisti Susan Sontag kirjoitti vuonna 1977 , että valokuvaus on haluntuottajana ja esimerkiksi luokkaan liittyvien ristiriitojen peittäjänä keskeinen apuväline kapitalismil le . Valokuvaus tuottaa rajattoman määrän informaatiota ja kontrollia , jota kapitalismi tarvitsee toimiakseen . Siksi tämän päivän luovuus voidaan huomenna aina valjastaa kaupallisiin tarkoituksiin . ISH
YLIOPPILASLEHTI NRO 3 2019 KAINALOSSA T: PEKKA TORVINEN K: ULLA DONNER PA LS TA LL A VI RI TT ÄY DY TÄ ÄN LU KU JU TU N TU NN EL MA AN . PARIISIN KAUPUNKI ON todennäköisesti Euroopan tiheimmin asuttu urbaani alue . 2 , 14 miljoonaa ihmistä , asukastiheys 20 000 per neliö kilometri . Kallio on ainoa paikka Helsingissä ( ja Suomessa ), jossa on samansuuruinen asukastiheys . Pariisissa terasseilla istuvilla ihmisillä on usein mukanaan kaksi askia tupakkaa . Ettei vain lopu kesken ! Helsingissä kellään ei ole . Pariisilla on Pompidou keskus . Helsingillä on Kiasma . Pariisi on automatisoinut yli satavuotiaan metrolinjan . Helsinki ei osannut tehdä vastaavaa 36 vuotta vanhalle metrolle . Pariisin motto on fluctuat nec mergitur – latinaa , joka tarkoittaa vapaasti suomennettuna ” horjuu muttei uppoa ”. Helsingillä ei ole mottoa . Horjuu muttei uppoa! Pariisi! 9
10 YLIOPPILASLEHTI NRO 3 2019 Vaateteollisuus tuottaa noin kymmenesosan maapallon kasvihuonepäästöistä; enemmän kuin laivaliikenne ja kansainvälinen lentoliikenne yhteensä. Second handin suosio on kasvanut, mutta niin on kaikki muukin kulutus. Kestävä shoppailu kiinnostaa, mutta onko sellaista lopulta olemassa? eipä kest ä KIRJOITTI IIDA SOFIA HIRVONEN KUVASI HILLA KURKI
11 YLIOPPILASLEHTI NRO 3 2019 O otteko katsoneet sitä Aikuiset-sarjaa? Sarjan tunnelmiin pääsee, kun käy Hämeentien Uffilla euron päivien aikaan tai oikeastaan milloin vaan. Parikymppiset touhottavat ympäri kauppaa pilottitakeissaan ja baskereissaan. Onks liian törkee? joku kysyy kaveriltaan. Mä haluun olla uniikki lumihiutale…, toinen huokaisee hyllyjen välistä ironisella äänellä. Jos vielä kymmenen vuotta sitten kirppiksillä ja second hand -kaupoissa kävivät lähinnä tietyn aikakauden käytettyihin vaatteisiin erikoistuneet keräilijät ja ne, joilla ei yksinkertaisesti ollut varaa muuhun, nyt käytetty vaate kiinnostaa yhä suurempia joukkoja. Se ei ole ihme, sillä kierrättäminen ja käytetyn ostaminen on ekologisin tapa kuluttaa. Kirppiksiltä etsitään myös yksilöllisyyttä. Pyrkimys yksilöllisyyteen välittyy Instagramin Citytyyli-katumuotiblogista. Naomi Matthesin pitämä Instagramtili on kerännyt kaksivuotisen olemassaolonsa aikana yli 9000 seuraajaa. Matthes valikoi sivustolla julkaistavat asukuvat ihmisten tekemien tägäysten perusteella. Matthesin ei ole alun jälkeen juuri erikseen tarvinnut yllyttää ihmisiä tägäämään kuviaan. ”Välillä minua huvittaa huomata, kuinka tyypit tekevät tyylejä ikään kuin sillä silmällä, että ne miellyttäisivät minua ja tulisivat noteeratuiksi Citytyylissä.” Sivustolla olevissa kuvissa on huomiovärejä, liekkipaitoja ja armeijakuoseja, ja miltei kaikki näyttävät kirppislöydöiltä. Genrejen ja alakulttuurien rajat venyvät, mutta kulttuurista omimista vältellään. Roskakin kelpaa: yhdessä kuvassa joku on tehnyt itselleen paidan S-marketin muovikassista. ”Citytyyleistä citytyylein!” Matthes on tiivistänyt kuvan kommentteihin. Matthesin mukaan nuoret tykkäävät olla kuvattavina, eivätkä he (toisin kuin kuvakulmia hiova ja kaikesta stressaava Y-sukupolvi) ole niin tarkkoja siitä, miltä näyttävät kuvissa. ”Erityisesti nuorten miesten kokeilunhalu jaksaa edelleen ilahduttaa. He pukeutuvat niin paljon paremmin kuin pojat silloin, kun itse olin 16-vuotias.” Matthesin kirjahyllyssä japanilaisella, 2000-luvun alussa julkaistulla Fruits-katutyylikirjasarjalla on kunniapaikka. ”Japanilainen katutyyli ja alakulttuurit ovat inspiroineet minua aina, ja on hauska nähdä lähes yhtä villejä ja värikkäitä yhdistelmiä nyt myös Suomessa.” Matthes on 26-vuotias ja ostaa kaikki vaatteensa yksittäisiä kenkiä lukuun ottamatta käytettyinä. Hänen viimeisin hankintansa on feikkiversio (tietenkin!) Louis Vuittonin statuslaukusta, 2000-luvun alun himoitusta ja myöhemmin kammotusta luksusesineestä. ”Olin itse tuolloin teinigootti, ja tyylin mukainen pukeutuminen oli haastavaa. Suomenruotsalaiset koulukaverit eivät tajunneet tyyliäni, äidilleni en todellista tyyliäni edes uskaltanut näyttää. Ostin goottivaatteet kirppareilta. Lähdin kotoa ‘normaaleissa vaatteissa’, ja vaihdoin goottivaatteisiin koulun vessassa.” ”Kipuilin joskus sen kanssa, kun muutkin kuin ‘gootit’ alkoivat käyttää goottivaatteita, mutta olen päässyt omistushaluisesta asenteesta eroon. Siitä, että joku käyttää bändipaitaa, ei pitäisi tehdä päätelmiä, onko hän fani vai onko paita päällä ihan vain tyylin vuoksi. Kiinnostavinta pukeutumisessa on se, miten sen avulla voi ilmaista senhetkisiä tunnetiloja.” S econd hand on kasvattanut suosiotaan, mutta ainakaan vielä se ei ole vähentänyt uusien vaatteiden kokonaistuotantoa tai -kulutusta. Vaatetuotannon volyymi on maailmalla kaksinkertaistunut viidessätoista vuodessa, kiitos globaalin talouskasvun. Maailmassa kulutetaan 80 miljardia uutta vaatetta vuodessa. Määrä on 400 prosenttia enemmän kuin pari vuosikymmentä sitten, ja koko ajan kasvussa. Uusien vaatteiden tehtailu tuottaa noin kymmenesosan vuosittaisista kasvihuonepäästöistä. Se on enemmän kuin laivaliikenne ja kansainvälinen lentoliikenne yhteensä. Vesistön saastumisesta viidennes johtuu vaateteollisuudessa käsiteltävistä ja värjättävistä tekstiileistä. Pelkästään Euroopassa kulutetaan vuodessa noin 6,4 miljoonaa tonnia vaatteita. Samalla vaatteiden käyttöaika on lyhentynyt yli kolmanneksen. Hankittu vaate säilyy kaapissa keskimäärin kolme vuotta ja pääsee käyttöön 44 päivänä. Kestävää muotia tutkineen muodin ”Tyy pit teke vät tyyl ejä sill ä silm ällä , että ne tuli siva t note erat uiks i City tyyl issä .” Naomi Matthes kartoittaa omaperäisten pukeutujien tyylejä Citytyyli-Instagramblogissa.
12 YLIOPPILASLEHTI NRO 3 2019 tutkimuksen professorin Kirsi Niinimäen mukaan suuri muutos tapahtui vuosituhannen vaihteessa, kun fast fashion eli pikamuoti valtasi markkinat. Zaran kaltaiset pikamuotikaupat tuottavat uusia muotivaatteita kauppaansa viikoittain. Erikoiserä, vielä ehtii, nämä viedään käsistä, kaveripäivän tarjous vain klubin jäsenille, kaupat pommittavat uutiskirjeillään kuluttajia. ”Pikamuoti” ei ole kuitenkaan mitään verrattuna AliExpressin kaltaisiin kiinalaisiin nettikauppoihin, jotka tehtailevat trendivaatteiden kopioita ja kaikkia maailman kuviteltavissa olevia ja ei-kuviteltavissa olevia vaatteita polkuhinnoilla, internet-meemin logiikkaa jäljittelevällä vauhdilla. Case in esimerkki: jos Balenciagan näytöksessä esitellään sanomalehtiprinteillä tehty mekko (idea todennäköisesti saatu jonkun Instassa esittelemästä kirppislöydöstä), seitsemää erilaista sanomalehtipaitaa ja -mekkoa todennäköisesti löytyy AliExpressistä jo muutaman päivän päästä. Prosessia kiihdyttää entisestään Instagramin loputon halukoneisto. Vaatelakoissa ja -paastoilla olevat tuttavani (heitä on useita) tuskailevat jatkuvasti stooreissaan, kuinka ankeaa on käyttää joka päivä samaa paitaa, kun kevät saapuu ja muiden kuvissa näkyy uusia takkeja, kenkiä ja aurinkolaseja. Vaatepaastolle lähteminen ei ole helppoa, koska nykytietotyöelämässä erottautumiseen liittyy oleellisesti se, että kertoo (myös ulkonäöllään) olevansa ”kiinnostava persoona” ja päivittää tyyliään pysyäkseen sellaisena. On vaikea olla ”paras mahdollinen versio itsestään”, kun ei ikinä osta uusia vaatteita. Kyse on myös luokasta. Minimalistinen kuluttaminen Marie Kondon metodien mukaan on luksusta. Se vaatii aikaa, työtä ja resursseja, toisin kuin seitsemän euron mekon tilaaminen pikamuotikaupan alennusmyynnistä silloin kun bileet on tulossa. S uomalaiset eivät ole aivan yhtä pahoja shoppailuholisteja kuin vaikka tanskalaiset tai ruotsalaiset. Suomessa ostetaan vaatteita yhä muuhun Eurooppaan ja Pohjoismaihin verrattuna vähän. Suomalaisittain suosituimpia muotitaloja ovat Citymarket ja Prisma. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteivät vaateteollisuuden ongelmat koskisi Suomea. Kotimaista ostamalla ei voi automaattisesti ylpeillä eettisyydellä. Eettisen kaupan puolesta ry:n tekemän selvityksen mukaan useat suomalaiset vaateyritykset Marimekosta Makiaan menestyivät heikosti kansainvälisessä vastuullisuusarvioinnissa. Suomessa tehdyn tutkimuksen mukaan noin kolmasosa vaatteiden ostosta on myös ”impulssishoppailua”, jota tehdään samasta syystä kuin käytetään päihteitä, ”hyvän fiiliksen” saavuttamiseksi. >> JUTTU JATKUU SIVULLA 19 ”Erik ois erä, nämä viedä än käsis tä, vain klubi n jäsen ille. ”
YLIOPPILASLEHTI NRO 3 2019 13 tyyl ejä tuni sias ta PORT RADES ON TUNISIAN ISOIN SATAMA, JONNE KÄYTETYT VAATTEET KONTEISSA SAAPUVAT. KUVASI DORA DALILA
RANNIKKOKAUPUNKI LA MARSAN POHJOISPUOLELLA SIJAITSEE BOUSALSLA-KIRPPUTORI. SUNNUNTAISIN JÄRJESTETTÄVÄ KIRPPIS ON VALTAISA JA SUPERSUOSITTU.
YLIOPPILASLEHTI NRO 3 2019 15
16 YLIOPPILASLEHTI NRO 3 2019
YLIOPPILASLEHTI NRO 3 2019 PUOLELLA DINAARILLA SAA KASAN LUMPPUKUNTOISIA PAITOJA, MUTTA LAADUKKAAT LENKKARIT VOIVAT MAKSAA JOPA 200 DINAARIA. TINKIMINEN KUULUU ASIAAN. HAFSIAN ALUEELLA TUNISISSA MYYDÄÄN KÄYTETTYJÄ, MUTTA PUHDISTETTUJA JA KORJATTUJA KENKIÄ. KIRPPIKSELTÄ HANKITUISTA KIERRÄTYSKANKAISTA VALMISTETAAN MATTOJA. 17
KIRPPUTORILTA OSTETAAN PALJON ESIMERKIKSI ZARAN VAATTEITA, JOTKA EIVÄT VALMISTUSVIAN VUOKSI OLE PÄÄTYNEET MYYNTIIN TAI MENNEET LIIKKEISSÄ KAUPAKSI. MYÖS VINTAGE JA VANHAT MERKKITUOTTEET OVAT NUORISON SUOSIMIA.
19 YLIOPPILASLEHTI NRO 3 2019 Nahkahame, nahkaa, Zara koko XS, 7e. Neule, &other Stories, koko M, 4e. Tuota hametta olisi miellyttävää käyttää valkoisten kesäsandaalien kanssa, ajattelen, kun selaan Facebookin Kallio kierrättää -ryhmää. Mietin pari sekuntia, tarvitsenko hametta. Sekunnit osoittautuvat kohtalokkaiksi. Joku ehtii varata hameen nenän edestä. Kaduttaa. Facebookin Kallio kierrättää -ryhmä on Ravintolapäivän lailla paraatiesimerkki siitä, kuinka mahtava idea ekologisesta ja naapurustoa yhdistävästä jakamistalousryhmästä muuttuu markkinapaikaksi, jonka käyttäminen on kaikille osapuolille vain välttämätön paha, kun pitää päästä eroon turhista vaatteista tai saada jostain rahaa, kun tili lähestyy uhkaavasti nollaa. Ei sovituksia. Nopeat noudot Kurvista klo 16–18. Kallio kierrättää on impulssishoppailun keidas. Ryhmään kuuluu yli 40 000 jäsentä. Tarjontaa on vaikea seurata tuntematta outoa fomo-tunnetta siitä, että pitäisi vissiin ostaa jotain. Suuri osa kierrätysryhmissä myytävistä vaatteista on pikamuotia. Halvat hinnat ja pakko-reagoida-nopeasti mahdollistavat sen, että ryhmästä on helppo hankkia vaatteita, jotka eivät kotona tunnukaan omalta tai sopivalta. Sparks joy tänä perjantaina, ihan sama mitä viikon päästä. Vaatteen voi laittaa myyntiin takaisin ryhmään, ja kierto jatkuu taas. Tuleville vuosikymmenille vaatteista tuskin jää muuta kuin energiajätettä. Käytöstä poistettujen vaatteiden jalostaminen uuden tekstiilikuidun raaka-aineeksi pienentäisi päästöjä merkittävästi, mutta useimmat pikamuotivaatteet on tehty kuitusekoitteista, joista on olemassa olevilla tekniikoilla vaikea erotella kierrätyskuitua. H yväntekeväisyysyhdistykset ja -järjestöt, esimerkiksi Uff, Emmaus ja Fida kuitenkin vastaanottavat ehjiä vaatteita lahjoituksina. Uff eli U-landhjälp från Folk till Folk i Finland on vaatteita kierrättävistä hyväntekeväisyysyhdistyksistä suurin. Uff vastaanottaa vuosittain 15 miljoonaa kiloa käytettyjä vaatteita. Yhdistys kuuluu kansainväliseen Humana People to People -hyväntekeväisyysjärjestöjen yhteenliittymään. Uff myy käytettyjä vaatteita tukkuna maailmalle, ja tekee vaatemyynnistä saaduilla varoilla työtä ilmaston ja globaalikehityksen hyväksi. Vain noin neljä prosenttia Uffiin viedyistä vaatteista päätyy myytäväksi ketjun omiin myymälöihin. 85 prosenttia vaatteista myydään tukkuna Itä-Eurooppaan, etenkin Viroon, Liettuaan ja Venäjälle. Itä-Euroopassa osa vaatteista myydään jälleenmyyjien kirppiksillä, mutta vaatteen kulkua on vaikea jäljittää, koska Uff ei tässä enää vastaa vaatteiden jälleenmyynnistä. Osa kulkee rahtilaivoissa eteenpäin, kuten Afrikkaan. Suoraan Afrikkaan vaatteita viedään Suomesta hyvin vähän. Osa Afrikan maista on kieltänyt tai kieltämässä käytettyjen vaatteiden vastaanottamisen. Käytettyjen vaatteiden massoittainen dumppaaminen on haitallista paikalliselle tekstiiliteollisuudelle. Uffille vietävien ja sen myymälöistä ostettavien vaatteiden määrä on vuosi vuodelta kasvanut. Viime vuosien aikana pääkaupunkiseudulla on auennut kolme ainoastaan niin sanotuille Trendi-vaatteille omistettua kauppaa. ”Ilmiö alkoi noin kaksi vuotta sitten, kun nuoret, etenkin pojat, alkoivat etsiä käytettyjä urheiluvaatteita. Asiakkaat ovat ympäristöja laatutietoisempia. He tietävät, että 20 vuotta vanhat farkut voivat olla laadukkaampia kuin tänä päivänä ketjumyymälästä ostettavat”, sanoo Susu Koskiniemi-Kosunen. ”Nyt erä vaat teet ovat muod issa .” Susu Koskiniemi-Kosunen työskentelee Uffilla trendiasiantuntijana.
20 YLIOPPILASLEHTI NRO 3 2019 Vaatturiksi valmistunut ja yliopistolla estetiikkaa opiskellut Koskiniemi-Kosunen on työskennellyt Uffilla kolmetoista vuotta, joista kaksi trendiasiantuntijana. Trendi tarkoittaa Uffilla 70-luvulta eteenpäin tehtyjä vaatteita, joita halutaan tässä hetkessä. Työpaikallaan Koskiniemi-Kosunen on seurannut, kuinka uusi, bränditietoinen sukupolvi on ihastunut kierrätysmuotiin. Mitä milloinkin halutaan, se on käytännössä Koskiniemi-Kosusen selvitettävissä ja määriteltävissä. ”Toimin aika intuitiivisesti, enkä tee mitään tarkkoja listoja. Seuraan päivittäin muotia esimerkiksi Instagramista, ja havaintojeni mukaan mietin, mitä lajittelusta kannattaisi poimia trendiosastolle. Nyt esimerkiksi erävaatteet ovat nousussa.” Koskiniemi-Kosunen käy lajittelukeskuksissa Klaukkalassa ohjeistamassa muille lajittelijoille, millaisia vaatteita kannattaa kerätä talteen. Fredrikinkadun Uffilla hän käy vielä trendiin lajitellut vaatteet kertaalleen läpi, ja valitsee, mitkä laitetaan esille. ”Valikoima on aina riippuvainen suomalaisten lahjoituksista. Esimerkiksi polyesteripaitoja tulee liikaa. Ja jos vaikka solmuvärjättyjä paitoja ei löydy, niin niitä ei voi myydä, vaikka kuinka haluaisi. ” Uffilta etsitään farkkujen tai silkkikauluspaitojen kaltaisten laatuvaatteiden lisäksi myös Citytyylissä usein esiteltyä ”ugly fashionia”. Ugly fashion -ilmiön ennusti norm core-termin lanseeraamisesta tunnettu Khole -trendinennustuskollektiivi jo neljä vuotta sitten. Kun ilmastonmuutos uhkaa, liberalismi kriisiytyy ja yleinen epävarmuus lisääntyy, myös muodin illuusiot romahtavat jälleen kerran. Tyylit mukailevat sitä, miltä ihmisistä tuntuu, eli aika paskalta, todellisuuspakoiselta, huvittuneelta ja vähän nostalgiselta. Elementit, joita pitkään pidettiin noloina, kuten isot design-logot, reisitaskuhousut, nappiverkkarit ja ”faijalenkkarit” ovat olleet trendikkäitä jo viimeisen muutaman vuoden ajan. Marimekon unikkokuosi on elänyt uutta renessanssiaan jo pidemmän aikaa ja alkaa olla jo vähän passée. Viime talvena suosioon ovat nousseet esimerkiksi Pieni talo preerialla -henkiset konservatiiviset röyhelömekot. Jezebel-sivustolla kirjoitettiin, että peittävät ”preeriamekot” kommentoivat ironisesti #metoo-ilmiötä (jos kähmintää haluaa tosissaan vältellä niin ehkä parempi peittää vartalonsa kunnolla!) ja oikeistopopulismin nousua, mutta ei niissä välttämättä ole kyse sen syvemmästä kuin trendin syklisyydestä: crop toppien ja ihonmyötäisen athleisuren jälkeen kuluttajat kaipaavat jotain täysin päinvastaista. Muotiin reagoiminen ja tyylitaju kertoo kulttuurisesta pääomasta, joka usein kytkeytyy sosioekonomiseen asemaan. Sosiologi Pierre Bourdieun määrittelemää kulttuurista pääomaa, eli makua ja kykyä yhdistellä vaikkapa matalaa ja korkeaa oman tyylinsä mukaisesti, ei voi kuitenkaan ostaa. Ajanmukainen tyyli on helppo luoda halvalla, jos vain osaa tehdä oikeassa paikassa oikeita valintoja. Juuri tästä taidosta vaatekauppias ja stailisti Juho Pihlajaoja on tehnyt itselleen työn. Pihlajaojan Variety-vintagekaupan valikoima koostuu muun muassa obskuureista bändipaidoista, flanellipaidoista ja miesten nahkakengistä. X-filesin Mulderja Scully -pahviukot tuijottavat asiakasta huonosti istuvissa puvuissaan. Pihlajaoja metsästää Uffilta ja kirppareilta vaatteita, jotka miellyttävät häntä, ja myy ne sitten omassa kaupassaan kalliimmalla hinnalla. 2,5 euroa maksanut paita voi muuttua 25 euron paidaksi jos se tuntuu löydöltä. ”Suomessa on poikkeuksellisen halvat ja hyvät kirppikset moneen muuhun maahan verrattuna”, Pihlajaoja kehuu. Hän etsii vaatteita ”ihan kaikkialta ja koko ajan”, esimerkiksi jokaisella ulkomaanreissullaan, ja ”Kun ilma ston muut os uhka a ja ylei nen epäv armu us lisä änty y, myös muod in illu usio t roma htav at.” Juho Pihlajaoja myy Varietyvintagekaupassa käytettyjä vaatteita, joihin hän on itse tykästynyt.
21 YLIOPPILASLEHTI NRO 3 2019 vastaanottaa niitä kavereiltaan. Vaatelöydön tekeminen tuottaa hänessä samaa metsästys -keräilyn iloa, jota hän aikanaan sai levyjen ostamisesta. Kun Pihlajaoja perusti viisi vuotta sitten vintage-kaupan, hän rahoitti hanketta myymällä levykokoelmansa pois. ”Tajusin vasta jälkeenpäin, että vaatekaupan perustaminen liittyy keräilyyn ja siihen, että skeittasin nuorena. Tyyli, musiikkivideot, tee-se-itse-meininki ja koko tapa, miten itseä ylipäätään kannetaan, tulivat tutuiksi juuri skeittikulttuurin kautta.” Pihlajaojan mukaan second handin kauneus on siinä, että vaate saa uuden elämän. ”Ettei vaate lojuisi vaan jossain kaapissa käyttämättömänä, tai mene roskikseen. Minua ilahduttaa, kun joku löytää kaupalta juuri hänen tyyliinsä sopivan vaatteen.” H uhtikuun lopussa Oodissa pesulapalvelun työntekijät näyttävät kävijöille, miten irronnut nappi ommellaan ja kenkää lankataan. Opastus liittyy kansainvälisen Vaatevallankumous-aktivistihankkeen organisoimaan tapahtumaan. Vaatevallankumous vaatii vaateteollisuudelta läpinäkyvyyttä, vastuullisuutta ja tahdin hidastamista, jotta kestävä muodin tulevaisuus olisi ylipäätään mahdollista. Vaatimus on kiireinen, koska resurssit ja toisaalta kierrätyskelpoiset vuosikymmenet loppuvat muuten kesken. Ongelma ei ole kuitenkaan yksittäisten kuluttajien vahingollisissa tottumuksissa vaan koko talousjärjestelmässä, joka niitä luo ja tuottaa. Tokion Shimokitazawassa voi nähdä, millaiseksi second hand voi pahimmillaan kiihtyä, kun siitä tulee iso bisnes. Kun lomailin alueella tasan kaksi vuotta sitten, second hand -paratiisi alkoi vajaassa viikossa tuntua kulissimaiselta second hand -helvetiltä. Kaduilla oli vieri vieressä vintagekauppoja, joista ulos asti raikasi western-musiikki ja 60-luvun rokki. Kaikista kaupoista löytyi samat flanellipaidat, ysäriprinttipaidat, farkkutakit, kukkamekot, urheilulippikset, Adidas-ysäriverkka-asut ja silkkikauluspaidat. Turistit ja paikalliset trendsetterit scrollasivat rekkejä vimmaisina löytääkseen samanlaisuuden joukosta jotain erilaista. Ajanja todellisuudentaju alkoi heittää. What year is this? Mistä nämä kaikki vaatteet tulevat (tukkumyyjiltä etenkin Yhdysvalloista)? Miten ihmeessä näille kaikille paidoille riittää ostajia? Jos ei, minne ne menevät? Millaisia vintagekaupat ovat kolmenkymmenen vuoden päästä, kun 90-luvusta on aikaa 60 vuotta, eikä tämän ajan käyttövaatteista ole syntynyt juuri mitään second hand -kelpoista? Joskus vaikuttaa siltä, kuin elämämme olisi järjestetty siten kuin meillä olisi kaikki menneisyys ulottuvillamme, tulevaisuutta ei lainkaan. ”Vaa te saa uude n eläm än.” "Kirppareilla käyminen on eräänlaista metsästäjäkeräilyä", Pihlajaoja sanoo.
YLIOPPILASLEHTI NRO 3 2019 eu-vaalit 26. toukokuuta 2019 tälläkertaaäänestän.eu valitse eurooppa, jossa haluat minun kasvavan valitse tulevaisuutesi
Maailma kylässä -festivaali 25.–26.5.2019 | La 11–21 Su 11–19 Kaisaniemen puisto & Rautatientori, Helsinki Teemana ilmastonmuutos Vapaa pääsy! maailmakylassa.fi #maailmakylässä Toistasataa elämystä Taidetta ja toimintaa Satoja kansalaisjärjestöjä Kymmeniä katukeittiöitä Maailma kylässä 20 vuotta Helsinki-Cotonou Ensemble & ystävät (FIN/BEN/USA) | Amparanoia (ESP) | Gaye Su Akyol (TUR) | Timo Lassy & Ricky-Tick Big Band Brass Liniker e os Caramelows (BRA) 26.5. klo 18.00, Savanni-lava SEURAAVAN SUKUPOLVEN EUROOPPA #äänitulevaisuudelle #meidänEU Sinivihreä koulutusosaaja janikatakatalo.fi 57 Vapaa liikkuvuus ja kansainväliset opiskelumahdollisuudet 243 BICCA Ilmastonmuutoksen torjuminen Ihmisoikeudet ja demokratia Teknologian kehitys ja yksityisyys MIKKEL Näkkäläjärvi 94 mikkel.fi @nakkalajarvi Euroopan reunalta Euroopan ytimeen M ak sa ja : In hi m ill in en Eu ro op pa Kuuntele eurovaalipodcastia: miahaglund.? MIA HAGLUND Oikeus tulevaisuuteen 165
KIRJOITTI ARTTU SEPPÄNEN KUVASI JUHA ARVID HELMINEN Lola Odusoga on ex-missi ja nykyään vähän kaikkea tekevä Lola, joka lentää niin paljon kuin haluaa eikä anna kenenkään muun määritellä, mitä Lola Odusoga on. L L A A A A A O O S S P S U T E K K I I I N N N
YLIOPPILASLEHTI NRO 3 2019 I kaalisten kylpylässä kaksi äijää tanssahtelee altaan reunalla eurodancen tahtiin. Heidän takanaan lukee saunakeskus. Toinen äijistä heiluttaa sylissään keytaria, eli kiippareita, joita soitetaan kuin kitaraa. (Anna ihmiselle jokin niin yksinkertainen asia kuin koskettimet, niin se tekee kaikkensa soittaakseen niitä hankalasti.) Vuoden 1996 Miss Suomi -kisojen uimapukukierros on vertaistaan vailla. Helsinkiläis-lontoolainen eurodance-duo 3rd Nation esittää Real Love -hittiään samalla kun missiehdokkaat laskevat vesiliukumäkeä tai lilluvat porealtaassa. Kukin sukeltaa poreisiin vuorollaan ja nousee takaisin pinnalle hymyilemään. Ikaalisten kylpylän uimapukukierroksen kruunaavat uimahypyt, jotka on leikattu väärin päin. Löytyy Youtubesta. Kylpylöinti ja kisailu oli lamasta toipuvan Suomen ykkösviihdettä ja eskapismia. Vuosi aiemmin juhlittiin jääkiekon MM-kultaa. Me olimme valmiita nousemaan ja laskemaan vesiliukumäkeä. Missiksi kruunattiin Lola Odusoga, joka myöhemmin samana vuonna sijoittui Miss Universum -kisassa kolmanneksi. Harva saa eläessään niin absurdin tittelin, että on universumin kolmanneksi kaunein nainen. hot e l l i m a r i na pa l ace Turussa Aurajoen rannassa on kuin kuivalle maalle nostettu risteilyalus, jonka sisuksissa on myös kylpyläosasto. Hotellin olemuksessa näkee pieleen menneen neitsytmatkan liian kapeassa joessa ja laivan, joka oli liian kallis pois heitettäväksi lama-Suomessa. Hotellin aulassa puhelintaan selaa turkulainen Lola Odusoga, 23 vuotta sitten Ikaalisten kylpylässä liukumäkeä laskenut universumin kolmanneksi kaunein nainen, joka on saapunut haastatteluun lähes kymmenen minuuttia etuajassa. Hän on valinnut tapaamispaikaksi hotellin ravintolan, eikä ihme, sillä suuren ravintolasalin sopukoihin voisi piilottaa mitä tahansa Jari Sillanpäästä aina saksalaiseen nenähuiluparaatiin ja bingoa pelaavaan eläkeläisryhmään. Kello on kaksi iltapäivällä ja tarjoilijat keräävät pois lounasbuffetin rippeitä. Taustalla soi Edith Piaf. ”Onks teil jotain pidempää kahvia, pidempää kuin cappuccino”, Odusoga kyselee tiskillä ja tilaa pienen pohdinnan jälkeen latten, vaikka ei ole kuulemma juonut sitä pitkään aikaan, mutta menkööt nyt. Yli 20 vuotta missikisojen voittamisen jälkeen Odusoga on 41-vuotias influensseri, juontaja, castingja kilpailijakoordinaattori, malli, bloggaaja, tosi-tv-tähti, missivalmentaja, and so on and so on, kuten Slavoj Žižek sanoisi. Odusoga on ollut jälleen paljon julkisuudessa viimeisimmän Selviytyjät Suomi -kauden myötä. Odusoga on ollut koko kauden puhutuin hahmo. Hän ei lähtenyt sarjaan etsimään ystäviä, vaan pelaamaan ja juonittelemaan sarjalle tyypillisellä tavalla. 25
26 YLIOPPILASLEHTI NRO 3 2019 Mutta nyt emme puhu Selviytyjistä, sillä Odusoga on jo kyllästynyt koko aiheeseen. ”Mä elin sen Selviytyjät jo vuosi sitten kun sitä kuvattiin.” Selviytyjien vuoksi Odusoga ei ole voinut koko keväänä stalkata ja pakkomielteisesti päivittää ampparit.comia kuten yleensä, koska hän ei halua nähdä omaa nimeään missään yllättäen. Ja sehän Odusogaa ärsyttää, koska hän haluaisi tietää kaikki viihdemaailmaan liittyvät uutiset ensimmäisenä. Selviytyjistä viis, hänellä tuntuu olevan aika paljon muuta sanottavaa vähän kaikesta – esimerkiksi ulkonäköpaineista, nakkimainoksista ja siitä miten paljon vituttaa, kun joku muu yrittää määritellä Odusogaa. Silti yritän: Odusoga on tällä hetkellä kuin täydellä teholla käyvä mylly, joka blogeineen jauhaa koko ajan uutta tavaraa aiheesta kuin aiheesta vailla minkäänlaista suodatinta. Odusoga vaikuttaa ihmiseltä, joka arvostaa omaa aikaansa. Haastattelulle on aikaa tasan kaksi tuntia eikä yhtään enempää, koska ”kyllä sen pitää siinä ajassa hoitua”. Hoidetaan pois. ”Kato ku on pakko, on niin paljon asioita mitä tekee.” Kun Odusogalta kysyy haastattelun alkuun, mitä kuuluu, hän vastaa kuin kuka tahansa suomalainen ja alkaa puhua töistä. ”Viimeiset puoli vuotta ajoin 3–5 kertaa viikossa Helsinkiin, täydet työpäivät siellä [tuotantoyhtiössä] ja sit kaikki muu siihen päälle, keikat ja blogit ja haastattelut ja kuvaukset ja hässäkät ja mallihommat”, hän luettelee taukoa pitämättä. Odusoga puhuu nopeasti ja puheenparressa on aimo annos ehtaa Turkua, jonka viehättävyyttä on mahdoton siirtää näille riveille sellaisenaan, jos haluaa sujuvan lukukokemuksen. ”Nyt vähän arvuutellaan, että mikä on seuraava kokonaisuus mitä työstetään.” odusoga e i kosk a a n halunnut olla julkkis. Ennen vuoden 1996 missikisoja Odusoga teki mallintöitä ja ajatteli, että kisa olisi hyvä väylä saada jalkansa kaikkiin mahdollisiin väleihin, päästä tekemään lisää töitä. Hän ajatteli julkisuutta välttämättömänä pahana. Kisoista tietysti uutisoitaisiin ja julkisuus kestäisi maksimissaan missivuoden ajan, sitten tulisi uusi missi ja Odusoga hiipuisi pois. Odusogan kohdalla julkisuus ei vain koskaan loppunut. ”Se jopa lähti vähän lapasesta”, hän sanoo. ”Mä pelkäsin älyttömästi sitä, että kisojen yhteydessä tulee julkisuutta. Terve ihminen pelkää julkisuutta. Sä et voi hallita sitä. Aattelin, että vitsi ku ois vaan nää kisat ja sit maailmalle kisoihin. Kaikki tuli monin kerroin isompana kuin mitä osasi pelätä.” Vielä vuonna 1996 missikisoja oikeasti katsottiin. Samana vuonna Odusoga oli jo juontamassa toista hyvin katsottua ohjelmaa eli Seinäjoen Tangomarkkinoita. ”Se oli ihan hirveetä. Se oli varmaan eka juontokeikka evö, ja heti telkkarissa ja livelähetyksessä. Ois ollu varmaan fiksumpaa kieltäytyä, mut ei mulle taidettu antaa edes sellaista vaihtoehtoa.” Juontokeikka Tangomarkkinoilla oli kirjaimellisesti ihan hanurista. Tv-viihteen veteraani Heikki Hietamies halusi kirjoittaa kaikki vitsit ja reaktiot niihin etukäteen. Se ei oikein sopinut improvisoivalle ja ”hetkeen tarttuvalle” Odusogalle, kuten hän itseään kuvailee. ”Kunnianhimo siinä kasvoi entisestään, että okei, nyt oon tehnyt tän tv-jutun, ja nyt haluan oppia tekemään tämän kunnolla.” Odusoga painottaa haastattelun aikana useasti, että joko tehdään kunnolla tai ei tehdä ollenkaan. Joko tehdään hyvä diili tai ei diiliä ollenkaan. Odusoga tuntee arvonsa eikä suostu enää mihin tahansa, nauramaan ja hymyilemään oikeissa kohdissa. Odusoga on freelancer. Kevät on hänelle hankalaa aikaa: ystävät ympärillä suunnittelevat palkallisia kesälomiaan, mutta itsellä ei ole mitään hajua, että onko lomaa, ja jos on, missä vaiheessa sen uskaltaa pitää, kuinka pitkä se on ja missä sen viettää. ”Se on aina sellainen riski kun lähdet lomalle, että mitä kaikkea sä menetät. Ois parempi olla silleen hollilla koko ajan. On mennyt ohi paljon isoja tv-ohjelman juontoja, isoja gaaloja ja sellaisia, mitkä haluais aina kiinnittää itselleen.” Lomalla Odusoga ei suuntaa Fuengirolaan – ”ei ei ei ei” – vaan jonnekin, missä on mahdollisimman vähän suomalaisia. ”Ei se ole lomaa jos pysähdyt ottamaan selfieitä. Sitä on monen vaikea käsittää, mutta kaipaan sitä, että voi istua terassilla ja ihmiset ei katso sua sen takia, että ne tunnistaa. Että se ei ole ihailua tai kritiikkiä, vaan siinä on mahdollisuus tehdä ensivaikutelma. Sitä mä kaipaan, sillä omassa aikuiselämässä sellaista ei ole ollut, kun on ollut julkisuudessa 18-vuotiaasta asti.” odusoga on sopeu t u n u t myös nykyiseen julkisuuteen, ja hänellä on ”instat, snäpit, twitterit ja muut”. Kun ennen, ja toki nykyäänkin, julkkikset menivät visailuohjelmiin ilmoittamaan itsestään ja olemassaolostaan, nykyään sen voi tehdä somessa. ”Ja sehän on ihaninta, että se on ilmaista! Voit itse päättää sen mitä haluat antaa, kuten vaikka tubettajat tekee. Tubettajat antaa aika vähän haastatteluja, kun taas meistä kaikki mahdolliset toimittajat on rakentanut aika monenlaisia variaatioita.” Odusogasta ei saisi tubettajaa. ”Ei todellakaan! Mulla on jo lähtökohtaisesti ongelmia itsensä kuvaamisen kanssa. Kun selfiet tuli, se oli jo niin käsittämättömän typerää, mut siihen oli vain pakko lähteä, koska kaikki teki sitä.” Nykyään Odusoga ottaa selfieitä tämän tästä. Ne otetaan tietysti yhdellä otolla. ”Ei niitä aleta duunaamaan ja väsäämään. Kyl sen näkee itsestään sen kulman ja ottaa ja se on siinä. Jos siihen enemmän aikaa menee niin sitä en voi käsittää, itseltäni en hyväksyis sitä.” Instaan Odusoga harvemmin kuvaa videoi ta, vaikka niitä yleisö toivoo. ”Mul on niin tyhmä olo jos mä puhun itsekseni kameralle. Kirjoittaminen on se mun juttu.” Odusoga on pitänyt blogia Apu-lehdelle nyt vajaan vuoden. Aluksi he sopivat tapaamisen, jossa oli tarkoitus suunnitella blogia ja kartoittaa alkuun muutamia aiheita, joista Odusoga voisi kirjoittaa. Odusoga toi tapaamiseen yli sadan aiheen mittaisen listan. Tehdään kunnolla tai ei tehdä. Lola O. -blogiin tulee keskimäärin kolme tekstiä viikossa. Tänä keväänä Odusoga on käynyt läpi blogissaan tuoreinta Selviytyjät Suomi -kautta, mutta lisäksi se on foorumi, jolla hän ottaa kantaa ja kirjoittaa suoraan vähän kaikenlaisesta, mitä nyt mieleen tulee. Ja ideoita tulee koko ajan. Odusoga ajaa töiden puolesta paljon Turusta Helsinkiin ja musiikin kuuntelun sijasta ränttää ajaessaan puhelimeen blogija muita ideoita. ”Mä en haluu olla koskaan semmonen ennalta-arvattava, että joku pystyy päättelee, että nyt se varmaan ottaa tohon kantaa. Jos mä oon kolme viimestä blogii ottanu kantaa johonki asiaan, ni seuraava tyyliin kertoo kahvikupeista. Mä haluun tehä ihan mistä sattuu ja mistä itse haluan.” Suoraa palautetta blogissa saavat esimerkiksi Odusogan painoa arvostelevat ja laihdutusohjelmiin kyselijät. ”Mä oon aina ollut sellainen, että jos mulla on asia joka ottaa aivoon, niin kyl mä sen sanon suoraan enkä mene selän taakse jurputtaa.” Osa blogista ja somekanavien sisällöstä on kaupallista yhteistyötä, tietysti, mutta sanojensa mukaan Odusoga kieltäytyy noin 70 prosentista yhteistyöehdotuksia. ”En mä voi mainostaa mitään sellaista, mitä en käyttäis itse. Esimerkiksi mä en oo tähän mennessä mainostanut yhtäkään äänikirjaa. Mä oon semmonen joka lukee kirjat.” (Odusogan lukupöydällä on kuulemma kaikkea Tony Halmeen elämäkerrasta dekkareihin. Kaikki käy, kunhan ne ovat mahdollisimman kaukana omasta elämästä.) Yhteistyöehdotuksissa sitten oma lukunsa on ”tieksä kaikki mahdolliset kasvojenhoitosysteemit ja tuotteet ja hässäkät”. ”Mä tiedän et mul on niin hyvä iho kasvoissa, että kaikki haluais myydä sillä varmaan kaikennäköst, mut ku en mä tee sitä, mä en suostu. Mun kasvojenhoitosysteemit… Joo ne ei oo sellasii, että ne kestäis varmaan
K K AT T T Ä T O O O U N N N N N PA A A S K K K O , . O O M I I I I E E E I A P L J
29 YLIOPPILASLEHTI NRO 3 2019 edes päivänvaloo. Se ois niin feikkiä jos mä meen kertoo tonne, että aamulla ensin teen tämän ja tämän rutiinin, sen jälkeen kuorin kasvoni sillä ja sillä, koska kaikki jotka tuntee mut tietää, että hell no, en todellakaan tee.” (Juttua viimeistellessä huomaan, että Odusoga mainostaa Instassa kasvojenhoitotuotetta.) Instagramissa on aina käyty köydenvetoa keinotekoisen vanhan ja kiillotetun välillä. Filttereiden on ollut tarkoitus saada puhelimella otetut kuvat näyttämään vanhoilta ja haalistuneilta, mutta samaan aikaan kuvien keinotekoisuus on ollut kuin suoraan matkaoppaista ja kuvapankeista. Nyt kuvien, jopa kaupallisten, on sallitumpaa olla vähän kämäsiä, ikään kuin autenttisia eikä niin pinnallisia. Myös Odusoga haluaa, että hänen sometilinsä ovat ”aitoja”. ”Mä haluun pistää semmosii kuvii ku mä saatan maata sängyllä ilman meikkii just ennen nukkumaanmenoo. Ei mua kiinnosta yhtään.” odusoga on pa l a n n u t pitkän tauon jälkeen viime vuosina kameran eteen tekemään mallintöitä. Hänestä on hyvä, että mallimaailma muuttuu, mutta kohkausta XL-malleista hän ei niele. ”Miks siitäkin täytyy tehdä kauhee meteli? Että se malli ei voi olla ihan tavallisena mallina, vaan että hän on nyt XL-malli. Mä oon aina ollu malli, ja se on aina menny sen mukaa et minkä kokonen mä oon, ni sen kokosii vaatteit mä esittelen.” Terminä XL-malli alleviivaa nimenomaan poikkeusta, vaikka tarkoitus saattaa olla voimaannuttava. ”Ja mä voin kertoo, että XL on todellakin vain yksi vaatekoko. Se ei missään nimessä tarkoita samaa ku jenkkien plus size model, joka on huomattavasti isompi kuin Suomen niin sanotut XL-mallit, jotka on siis lähempänä normitettua, tavallisen kokoista ihmistä. Mua ahdistaa se.” Etenkin nyt keväällä Selviytyjien aikaan Odusoga on saanut paljon kommentteja ulkonäöstään. Öisin Instagramiin on ilmestynyt läskin ja plösön kaltaisia kommentteja. Tosin Odusogaa ärsyttää vielä enemmän, jos joku sanoo, että hän on laihtunut. ”Se, että joku haluaa määritellä, että okei, olet ehkä ollut laihdutuskuurilla ja nyt esittelet itseäsi täällä kun olet kivasti laihtunut. Tällainen kommentti antaa jollekin epävarmalle teinille taas käsityksen siitä, mitä pitää olla ja mitä ei, ja tiedän että mua seuraa paljon teini-ikäisiä.” ”Ja se mistä mä aina saan pultit, on sana kehopositiivisuus.” Hiljattain Odusogaa pyydettiin muotinäytökseen esittelemään alusvaatteita, mutta hän kieltäytyi. Järjestäjä yritti ylipuhua, että Odusoga olisi näytökseen juuri sopiva, koska hän puhuu paljon kehopositiivisuudesta ja ihmiset voimaantuvat hänestä. Muut ovat mielellään määrittelemässä Odusogaa tietynlaiseksi tai tietyn asian ikoniksi, mutta hän ei suostu. ”Mä olen tosi sinut itseni kanssa, mutta se ei tarkoita sitä, että mä haluun mennä tonne kylille itseäni esittelemään. Tää järjestäjä K K O O D O O J S K N N N N A A Ä Ä Ä A AA T T T T T T E EL L L L E E E E E M UT T T A U H I K K K K I I , , .
30
31 YLIOPPILASLEHTI NRO 3 2019 koki sen niin loukkaavana, että mä en lähteny siihen. Kehopositiivisuus on muuttunut monissa puheissa lihavuusmyönteisyydeksi, se ei ole enää kehopositiivisuutta, joka koskis kaiken kokoisia ja näköisiä ihmisiä.” Odusogaa on pyydetty alusvaatekuvauksiin monesti aiemminkin, kuten Maskun ”kohumainokseen”, jossa Odusoga mainosti alusvaatteissa porakoneita… ”Itse asiassa mä mainostin sitä perhanan sohvaa ja sänkyä enkä sitä porakonetta”, Odusoga korjaa heti. Vuonna 2001 Maskun perustaja Toivo Sukari ei ollut vielä toipunut 90-luvun topless-huuruista ja olisi halunnut, että Odusoga olisi ollut mainoksessa yläosattomissa. Siitä Lola kieltäytyi. Kohu mainoksesta syntyi muutenkin ja se vedettiin pois televisiosta. ”Sukari oli tietysti tyytyväinen, se oli häneltä taktinen veto.” Viritän keskustelua siitä, miten tv-mainokset eivät enää aiheuta kohuja ja ovat muutoinkin laimeampia, kunnes Odusoga taas keskeyttää: ”Älä nyt! Kato just tuli hyvä mainos, nauroin itteni ihan kipeeks. Kolme eripituista miestä seisoo kokkitakit päällä pimeessä, sit yks kerrallaan syttyy spotti ensin siihen lyhyimpään mieheen, sit kertojaääni sanoo että meidän uusimmassa lihatuotteessa on enemmän lihaa kuin Markussa, jopa enemmän kuin Henkassa, ja jopa vielä enemmän oisko nyt vaikka Jeressä, ja sit ne kaikki on valaistuna siinä. Sit siihen tulee lautaselle pelkkä nakki, ja sit siin on jotain että yli 90 prosenttii täyttä lihaa, ni sit se yks huutelee sielt ‘nii ku mul on niin isot luut’. Se on ihan paras.” ”Se on paljon hauskempi ku sen näkee, mutta mun selittämänä se ei oo niin hauska, mut se oli ihan sairaan hauska.” ”Ja Haribo Matador Mix on mun ihan ehdoton favorite mainos, mä aina tuun hyvälle tuulelle ku mä näen sen, ku ne keskustelee siel palaverissa.” 23 v uo t ta si t t e n Odusoga oli ensimmäinen tummaihoinen Miss Suomi. Saavutus kuulostaa hurjalta, kun ottaa huomioon kuinka rasistinen maa Suomi yhä on, vaikka voittoa ei voikaan käsittää yksiselitteisesti merkkinä suvaitsevaisuudesta. Silti Suomessa Odusoga on ollut monelle ensimmäinen POCeli person of color -esikuva. Se on johtanut siihen, että Ruskeat Tytöt -media teetti viime keväänä Odusogasta t-paitoja. Ne myytiin hetkessä loppuun. Odusoga sanoo miettineensä, ostaakohan paitaa kukaan. Teko oli hänestä imarteleva ja suuri kunnianosoitus, mutta: ”En ole koskaan kokenut, että voisin tuotteistaa sillä tavoin itseäni, myydä jotakin muuta kuin omaa osaamistani. Koen sen outona ajatuksena. Tästä syystä en ole painattanut koskaan edes fanikortteja.” Tänä keväänä Suomi sai historiansa ensimmäisen tummaihoisen naiskansanedustajan Bella Forsgrénista. Neljä vuotta sitten Odusoga olisi voinut olla samassa asemassa. Hän oli eduskuntavaaleissa 2015 kokoomuksen ehdokkaana ja keräsi yhteensä 1050 ääntä. Valituksi tulemiseen se ei riittänyt. ”Mä oon aina halunnut vaikuttaa asioihin ja haluun paljon tehä asioita, jotta mä pääsen näkee mitä se on, että onks se mun juttu, eiks se oo mun juttu”, Odusoga selittää ehdokkuuttaan. Ei ollut hänen juttu. Odusoga teki vaalikampanjaa kesäkuusta 2014 asti vajaan vuoden. Kampanja esti häntä tekemästä muita töitä, ja se ärsytti. Odusoga halusi edistää etenkin vähävaraisten perheiden asemaa, mikä sikäli kuulostaa erikoiselta kokoomuksen ehdokkaalle. Eduskuntavaalien jälkeen Odusogaa kysyttiin vielä ”kunnallisvaaleihin ja joka paikkaan”. ”Hell no, en oo tulossa. En oo tulossa, ei ikinä enää, ja erosin kokoomuksest saman tien, ja muutenki ei ei ei, ihan ehdoton ei.” ”Mä en vaan pysty niihin ihmisiin ketä siel on, koska ne on niin... Siis poliitikot on tietynlaisii, ja mä en pysty siihen semmoseen mielistelyyn ja tieksä paskanjauhantaan yhtään. Mä olin aivan valmis sen mun vaalikauden jälkeen, herrajumala nyt, et pliis, takasin niit aitoi oikeit ihmisii mun elämään, missä ne on.” m i s s e y t tä ä n o d u s o g a ei koskaan kadu, vaikka hänestä tuntuu, että sen vuoksi häneen suhtaudutaan jatkuvasti väheksyen. Tämän hän huomasi etenkin jääkiekkomaailmassa. Odusoga työskenteli vuosia TPS:n organisaatiossa. Yksi aamupalaveri jäi erityisesti mieleen. ”Kollega, joka on tavallaan mun esimies, selaa siinä Googlesta mun kaikkia alusvaatekuvia. Sit he siinä toisen miehen kanssa on, että ’niin tääl on Lolalla ollut vaikka tämmöisiä kuvia’. Siis ihan oikeesti, ne ei pääse eroon siitä, että sä oot joskus ollu Iltalehdessä alusvaatteissa tai joskus kävelly jossain ja ihmiset on taputtanut että ‘hyvä tyttö numero kahdeksan’. Se on jotenkin hirveän vaikea monelle päästä yli siitä, että se on oikeasti ajatteleva ihminen ja se osaa tehdä monia muitakin asioita kuin seistä korkokengillä.” Alan alustaa seuraavaa kysymystä, että misseyttä on yleensä pidetty vähän… ”Ai vähän? Ei vähän, vaan ihan täysin, ja vieläkin.” Urheilu on jaloa, kauneuskisat pinnallisia. Ei juoksijoilla tai uimareilla ole paljoa sen enempää päällä esiintyessään julkisesti. ”Urheilija koetaan, että se on ammatti, sä oot jossain fyysisesti tosi hyvä ja näet sen eteen vaivaa joka päivä. Misseys ajatellaan, että sä vaan menet vähän hymyilee ja vilkutat ja joku oli kivasti kammannut sun tukan. Vaikka se on täysin pinnallinen se itse kisa, niin se ei tarkoita, että ne ihmiset on pinnallisia.” TPS:n pelejä Odusoga ei ole käynyt katsomassa sen jälkeen kun lopetti työt seurassa. Jääkiekosta hän ei sanojensa mukaan kauheasti ymmärrä, tai ei ainakaan yhtä paljon kuin valmentajana toimiva ex-miehensä, mutta peleissä hän tykkää käydä show’n ja muiden ihmisten vuoksi. Odusoga katselee yleisöä kuin sosiologi ja bongailee sieltä bisnesmiehiä, nuoria pareja ja äijäporukoita ja tekee analyysiä. Nykyään Odusogan suosikkijoukkue on Vegas Golden Knights. ”Ostin heti kaikki fanikamat kun tuli tietoon, että sinne tulee joukkue. Ei niillä ollut siinä vaiheessa vielä edes pelaajia.” Matkustamista rakastava Odusoga ihastui Las Vegasiin vuoden 1996 Miss Universum -kisojen aikaan. Jos tänä päivänä Odusoga suuntaa ulkomaille, yksi todennäköinen kohde on nimenomaan epätodellinen kasinokaupunki. Lentämisestä hän ei koe huonoa omaatuntoa. ”No mä kyllä ihan rakastan lentämistä ja minä en koe siitä nyt kyllä valitettavasti mitään sellasta stressiä, että minä lennän juuri niin paljon kuin minä haluan elämässäni nyt lentää.” Odusoga seuraa ympäri maailmaa järjestettäviä missikisoja niin paljon kuin ehtii. Suomessa kisoilla ei ole hänen mukaansa enää niin paljon relevanssia, koska nykyään on monia muita helpompia väyliä nousta julkisuuteen. ”Nykyään jokainen voi tehdä itsestään tunnetun. 90-luvulla ne mahdollisuudet oli että sä oot joko tosi hyvä urheilija, superlahjakas muusikko, menestynyt liikemies tai -nainen, julkkiksen perijä tai missi.” Odusogan mielestä ulkonäön arvostelua ja missikisoja ei pidä sotkea keskenään. ”Se on kauneuskilpailu, sen pitäs olla ihan eri asia. Onhan hevosilla ja koirilla näyttelyt, että katsotaan kuka on rodullisesti paras.” Nykyään Odusoga epäilee olevansa Miss Suomi -kisojen mustalla listalla. ”Mä oon kritisoinut vuosikaudet sekä Miss Suomi -kisaa että monia muitakin asioita. Mä oon kuitenkin viimeinen, joka on Miss Suomena missään pärjännyt, siis maailmalla, 23 vuotta sitten. Mut mä oon varmaan ainoa Miss Suomi, joka ei oo koskaan istunut tuomaristossa.” Vastatessaan kysymykseen, että haluaisiko hän tuomaristoon, Odusoga huokaa syvään ja vastaa sitten: ”Mä en tiedä. Mä tavallaan coachailen joitain tyttöjä, jotka sinne menee.” Siinä kuulostaa olevan eturistiriita. ”Joo ja sit se, että jos tässä kohtaa kutsu tulis, niin mä en oikein tiedä minkä takia se tulis. Ku ei oo tähän mennessä kelvannut niin lähtiskö sitä sitten.” Ylpeys ei ehkä antaisi myöten, ja Odusoga arvostaa aikaansa. Kaksi tuntia on täynnä.
33 YLIOPPILASLEHTI NRO 3 2019 ” ta r koi tat ko u u t ta va i vanhaa vallankumousta?” Hämmennyn enkä saa muotoiltua vastausta. Uusi tuttavuus, hetkeä aiemmin nimellä Wi-Fi esittäytynyt nuori mies – Wi-Fi englanniksi siksi, että se on helpompi lausua kuin melko samalta kuulostava oikea etunimi – kertoo, että Ranskassa on käynnissä uusi vallankumous. Olemme aivan Pariisin ydinkeskustassa, Seinen rantakadulla sijaitsevan Les Nautes -baarin suurella terassilla. Terassi levittäytyy hyvän matkaa kadulle, joka vielä muutama vuosi sitten oli autoliikenteen käytössä. Nyt autot on karkotettu. Tilalla on keväisestä yöstä nauttivia kaupunkilaisia ja turisteja. Toiset juovat olutta, toiset potkivat jalkapalloa yhdessä alaikäisten kanssa. Baarin vessoihin on lähes puolen tunnin jono. Sisällä suhteellinen kosteus on sata prosenttia ja tanssilattia niin täynnä, että tiskiltä haettua olutta ei saa läikyttämättä ulos. DJ soittaa muun muassa Michael Grayn The Weekendin ja Münich Machinen Get on the Funk Trainin, jotka kuuluvat ulos asti. Terassilla puhe on kääntynyt keltaliiveihin ja viisi kuukautta jatkuneisiin mielenosoituksiin. Paria viikkoa aiemmin, maaliskuun puolessavälissä, jokalauantainen mielenosoitus muuttui Champs-Élysées-valtakadulla poikkeuksellisen väkivaltaiseksi. Väkija ilkivaltaa on muutenkin ollut enemmän kuin vuosikymmeniin. ”Siinä saattaa kestää kauan, mutta vallankumous tulee”, Wi-Fi sanoo. Hänen mukaansa kukaan ei tiedä, millaiseksi tuleva järjestelmä rakentuu, mutta vanhan on mentävä, ja jos se vaatii vähän väkivaltaa, niin... Mutta eikö presidentti Emmanuel Macron ole vastannut ainakin joihinkin mielenosoittajien vaatimuksiin, kysyn. Eivätkö protestit ole pienentyneet sitten marraskuun? Kyllä, mutta ei tyytymättömyys ole kadonnut mihinkään, vastaa Wi-Fi. Hänen mielestään Macron on ” grand homme”, suurmies, mutta ei hän ratkaisu ole. Macron puolustaa järjestelmää, jonka tuotos hän on, Wi-Fi sanoo. Entinen pankkiiri ei voi sille mitään. Tämä on varsin sympaattinen arvio Macronista ainakin jos keltaliiveistä puhutaan. Jos liikkeestä on valokuvien ja videoiden perusteella saanut yhden varman käsityksen, se on Macron-viha. Mielenosoittajien sloganeista ehkä tärkein on ollut ” Macron démis sion !” eli vaatimus Macronin erosta. Eivät mielenosoittajat muistakaan poliitikoista pidä. ” Macron, Le Pen, Mélenchon, dégagez tous !” ovat mielenosoittajat huutaneet. Eroon kaikista kolmesta, kiitos. Macron ei siis käy, mutta ei kelpaa myöskään äärioikeisto lainen Marine Le Pen eikä äärivasemmistolainen Jean-Luc Mélenchon. He edustavat kaikki järjestelmää, ja järjestelmästä on päästävä eroon. w i f i ot ta a pöy dä ssä puheeksi vapauden, veljeyden ja tasa-arvon ja kuulostaa vahvasti Christophe Guilluylta, maantieteilijältä, joka monen ranskalaisviestimen mukaan ”ennusti” keltaliivien protestit. Guilluy kirjoitti vuonna 2016 kirjassaan Le Crépuscule de la France d’en haut (Yläluokkaisen Ranskan illankoitto, englanninnos ilmestyi tämän vuoden alussa) seuraavasti: ”Pitäisi olla ilmiselvää, että Ranska ei ole se veljeyden maa, joka se teeskentelee olevansa; mutta todellisuudella ei ole enää väliä. Uusi porvaristo on vapaa kaikista muista kollektiivisista riippuvuuksista paitsi oman klubinsa jäsenyydestä. Se surffaa mielellään markkinoiden nousevilla aalloilla, lujittaa luokka-asemaansa, kaappaa globalisaation taloudelliset hyödyt ja rakentaa kiinteistöomistusten salkkua, joka kilpailee pian vanhan porvariston omistusten kanssa.” Viime vuonna vain hetkeä ennen keltaliivien mielenosoitusten alkamista Guilluy julkaisi uuden kirjan nimeltä No Society. Guilluy on koko 2010-luvun kehittänyt yhtä suurta argumenttia: että maahanmuuttajien ja heidän toisen polven jälkeläistensä muodostama työväki on korvannut ”kantaväestön” työväenluokan isojen kaupunkien lähiöissä ja että vanhat työväen kaupunginosat ovat gentrifikoituneet ”bobojen” eli boheemien porvarien eli hipsterien temmellyskentäksi, joihin on pääsy vain yhteiskunnan ylemmillä luokilla, joita uusi hyväksikäytetty ja alipalkattu työväki palvelee. Eliitti on Guilluyn mukaan vähitellen saanut vanhan työväenluokan katoamaan julkisesta keskustelusta ja vakiinnuttanut täten valta-asemansa kaupungeissa, joissa suurin osa arvonlisästä tuotetaan. Kaupungit näyttävät avoimilta mutta ovat tosiasiassa suljettuja keskuslinnoituksia, suljettuja muilta kuin ylemmiltä luokilta. Toisin kuin keskiajalla, varsinaisia muureja ei tarvita, näkymätön rahamuuri riittää. Samalla vanha työväenluokka on siroteltu La France périphériqueen, maaseudun pikkukaupunkeihin ja kyliin, joissa mahdollisuudet parantaa omaa elämää ovat mitättömät. Ne myös huononevat jatkuvasti, kun 230 vuotta sitten Pariisissa tehtiin vallankumous, joka oli niin suuri, että se määritteli sanan ”revoluutio” uudestaan. Ranska ei ole toipunut tapahtumista vieläkään, ja kaduilla kytee jälleen. KIRJOITTI PEKKA TORVINEN KUVITTI ANTTI KEKKI
34 YLIOPPILASLEHTI NRO 3 2019 ”amerikasaatio” etenee. Vanhat kaupunkikeskustat autioituvat, kun hypermarkettielämäntapa ottaa lopullisen niskalenkin kliseisestä mutta vielä pari vuosikymmentä sitten olemassa olleesta La France profondesta. ” No society” on viittaus Britannian pääministerin Margaret Thatcherin vuoden 1987 kommenttiin ” there is no such thing as society”, mutta Guilluy tarkoittaa sillä myös sitä, että luokkataistelu on kadonnut kaupunkikuvasta ja -elämästä. Näin ylemmät luokat voivat vakuutella itselleen, että kaikki on hyvin, tout va bien. He ovat eristäneet itsensä eri mieltä olevista. Vallankumous on tulossa, varoittaa myös Guilluy. ”Olemassa oleva järjestys ei lopulta hajoa minkään ratkaisevan tapahtuman takia, vaan työväenluokan yhteiskunnallisen ja kulttuurisen kytköksen hitaan katkeamisen seurauksena.” Tai niin kuin Wi-Fi asian muotoili: onhan meillä vapautta siinä mielessä, että saamme liikkua miten haluamme. Ja on meillä tasa-arvoakin, mutta kumma kyllä jotkut ovat tasa-arvoisempia kuin toiset. Ja veljeys, no, se on ollut kolmesta aina kaikkein vaikein. l i be r t é , éga l i t é , f r at e r n i t é . Sananippu on Pariisissa kaikkialla, kun pitää silmiään vähänkin auki. Koulujen sisäänkäyntien päällä, oikeustalolla maailman kenties kauneimman goottilaiskappelin Sainte-Chapellen vieressä, lähes kaikkien valtion ja kaupungin virastorakennusten fasadeissa. Sama sanarimpsu on myös kahvilassa saamieni vaihtorahojen, euron ja kahden euron kolikoiden kruunapuolella. Siellä täällä liehuu aina trikolori, Ranskan lippu, ja useimmiten vieressä myös EU:n sinikeltalippu. Symboleita ei Pariisissa pääse karkuun. Koko monumentaalikeskusta on koreilevassa mahtipontisuudessaan symboli, joka huutaa: täällä tapahtui jotain tärkeää! Siinä pompöösit rakennukset ovat oikeassa. Pariisissa tapahtui yksi kirjoitetun historian vaikutusvaltaisimmista hullutuksista. Vuonna 1789 alkanut Suuri vallankumous oli niin merkittävä, että se antoi sanalle ”revoluutio” sen nykyisen vallankumousmerkityksen, kirjoittaa poliittinen filosofi Hannah Arendt kirjassaan On Revolution. Ennen Ranskan vallankumousta ”revoluutio” esiintyi kyllä esimerkiksi Englannin Mainiossa vallankumouksessa ( Glorious Revolution) vuonna 1688 ja sitä ennen Englannin sisällissodan jälkeen vuonna 1660, mutta näissä tapauksissa ”revoluutio” tarkoitti restauraatiota, paluuta vanhaan ja uljaaseen monarkiaan ja asioiden ikiaikaiseen, oikeaan järjestykseen. ”Mikään ei voisi olla kauempana sanan ’revoluutio’ alkuperäisestä merkityksestä kuin idea, josta kaikilla vallankumouksellisilla on ollut pakkomielle ja jonka vallassa he ovat olleet, nimittäin se, että he ovat toimijoita kehityskulussa, joka tuhoaa vanhan järjestyksen ja johtaa uuden maailman syntyyn”, Arendt kirjoittaa. pa r i isissa on y k si paikka, jossa ”revoluution” vanha ja uusi merkitys näkyvät yhtä aikaa. Se on Panthéon, alun perin kirkoksi vallankumouksen alkuvaiheessa 1790 valmistunut uusklassistinen rakennus Latinalaiskorttelissa Pariisin viidennessä kaupunginosassa. Fasadissa on otettu mallia Rooman Pantheonista. 24 korinttilaisen pylvään päällä noin 30 metrin korkeudella lepäävässä päätykolmiossa on motto: Aux grands hommes, la patrie reconnaissante, Suurmiehille, kiitollinen isänmaa. Panthéon on sekulaari mausoleumi pienelle joukolle Ranskan kansalaisia, joiden valtio on katsonut tehneen elämällään niin suurta kunniaa Ranskalle, että valtio kiittää antamalla heille viimeisen leposijan rakennuksesta, jonka 83 metriin nouseva kupoli näkyy kukkulaltaan koko pääkaupungin yli. Päätykolmion teksti ei enää pidä paikkaansa, sillä mausoleumiin on haudattu 72 miehen lisäksi sentään viisi naista, muun muassa fyysikko Marie Curie ja poliitikko Simone Veil. Sisältä Panthéon on juuri niin täynnä
35 YLIOPPILASLEHTI NRO 3 2019 suuria patsaita, pylväitä ja tyhjää tilaa kuin vallankumouksen ideaalien symboliksi muutetun rakennuksen voi kuvitella olevan. Keskellä rakennusta heiluu kuitenkin ”revoluution” alkuperäinen merkitys. Vuonna 1851 fyysikko Léon Foucault rakensi Panthéonin kupolin alle heilurin, jolla hän esitti yksinkertaisen ja suoran todisteen maapallon pyörimisliikkeestä (revoluutio) akselinsa ympäri. 67 metriä pitkän vaijerin päässä heiluneen messinkipäällysteisen lyijypallon heiluntaliike siirtyi suhteessa Panthéonin lattiaan hieman yli 11 astetta tunnissa ja teki kokonaisen ympyrän alle 32 tunnissa (jos Foucault’n heiluri sijoitettaisiin pohjoistai etelänavalle, se tekisi ympyrän 24 tunnissa). Panthéonissa heiluu nykyisin alkuperäisen Foucault’n heilurin kopio. Tai heiluisi, ellei se olisi juuri vierailuviikollani remontissa. Täytyy tyytyä heilurin historiaa selittäviin infotauluihin. Heilurin ja kaiken muun komeuden alapuolella on krypta, kuuluisuuksien nekropolis. Kaksi ensimmäisenä vastaantulevaa asukkia ovat vallankumouksen kannalta kenties tärkeimmät: 1700-luvulla yhtä aikaa eläneet ja kuolleet kirjailijafilosofit Voltaire ja Jean-Jacques Rousseau. ”Runoilija, historioitsija, filosofi; avarsi ihmismieltä ja opetti, että sen pitäisi olla vapaa”, lukee Voltairen sarkofagin kyljessä.
YLIOPPILASLEHTI NRO 3 2019 36 ”Tässä lepää luonnon ja totuuden mies”, lukee Rousseaun sarkofagissa. Rousseau oli itseään vanhemman Voltairen suuri fani, mutta Voltaire ei suuremmin Rousseaun kirjoista välittänyt. Rousseaun kirjoituksia ei kuitenkaan unohdettu, vaikka Voltaire arveli joidenkin kohdalla niin käyvän hyvin nopeasti. Rousseau kuoli 11 vuotta ennen Bastiljin valtausta ja sittemmin vallankumouksen alkuna nähtyjä tapahtumia, mutta hänen ajatuksensa vaikuttivat ratkaisevasti vallankumouksen kulkuun ainakin filosofi Charles Taylorin mukaan. Osin Rousseaun ajatusten takia Ranskan vallankumous muuttui niin veriseksi ja osoittautui niin mahdottomaksi saada jonkinlaiseen järjelliseen lopetukseen, toisin kuin Amerikan vallankumous. Ja osin Rousseaun ajatusten takia nimenomaan Ranskan vallankumouksesta tuli de facto standardi kaikille tuleville vallankumouksille. Ranskassa ei 1700-luvun lopulla ollut yhtään laajasti jaettua käsitystä siitä, mitä populaari suvereniteetti institutionaalisesti tarkoittaa, kirjoittaa Taylor kirjassaan Modern Social Imaginaries. Koulutetun väestön, porvariston ja aristokratian keskuudessa ajatus tasa-arvoisesta kansalaisuudesta oli saanut vankan jalansijan, mutta heidänkään kesken ei ollut yhteisymmärrystä siitä, miten se toteutetaan – puhumattakaan alemmista luokista, joilla ei ollut mitään ideaa siitä, mitä ”kansanvalta” voisi tarkoittaa. Tässä ilmapiirissä erilaiset käsitykset kansanvallasta kilpailivat, ja niiden joukossa oli myös Rousseaun radikaali käsitys ”yleistahdosta”, kirjoittaa Taylor. Rousseaun ajatuksissa itserakkaus ( amour de soi) ja sympatia ( pitié) muita kohtaan yhdistyvät rationaalisessa ja hyveellisessä ihmisessä yhteisen hyvän kannattamiseksi, ja kun tämä tapahtuu poliittisen yhteisön kaikissa jäsenissä, saadaan yleistahto. Itserakkaus ja rakkaus muita kohtaan ovat siis täydellisen hyveellisessä ihmisessä sama asia. Mutta miten selittää ihmisten itsekkäät motiivit, jos itserakkaus on myös rakkautta ihmiskuntaan? Rousseaun mukaan meissä vaikuttaa itserakkauden lisäksi ylpeys ( amour propre), ja ne eroavat toisistaan yhtä selvästi kuin hyvä eroaa pahasta. Valinta hyveen ja paheen välillä on Rousseaulle valinta vapauden ja orjuuden välillä. Rousseau ei kannattanut edustuksellista parlamentaarista demokratiaa. Yleistahto täytyy muodostaa läpinäkyvästi, ja tuo yleistahto edustaa kaikkia. Tämä ajatus johti osaltaan vallankumouksen sekopäisimmiltä näyttäneisiin osiin kuten Järjen kulttiin, jossa tasavalta yritettiin tuoda näkyväksi festivaaleilla. Mutta mitä jos yleistahto on olemassa vain siellä, missä on todellista hyveellisyyttä, missä itserakkaus ja rakkaus muita kohtaan yhdistyvät? Mitä tällöin voidaan sanoa tilanteesta, jossa suurin osa ihmisistä on edelleen ”korruptoituneita”, jossa vain harva on todella hyveellinen, kysyy Taylor. Vastaus on lähes vääjäämättä, että tuo todella hyveellinen vähemmistö edustaa aitoa yleistahtoa, siis sitä, jonka kaikki allekirjoittaisivat, jos olisivat hyveellisiä. Entä mitä vähemmistön pitäisi tehdä tällä tiedolla? Antaa korruptoituneen enemmistön hallita esimerkiksi vanhojen säätypäivien sääntöjen mukaan? Miksi ihmeessä, jos teorian mukaan todellista tasavaltaa ei ole olemassa ennen kuin kaikkien tahto yhdistyy yleistahdossa? Etujoukkopolitiikan ( vanguardism) siemenet on näin kylvetty. Etujoukko puhuu kaikkien puolesta, kun se lähtee muuttamaan yhteiskuntaa vallankumouksella. Muut eivät vain vielä tiedä sitä! Näin syntyivät jakobiinit ja vuosisataa myöhemmin bolševikit ja vuosien 1792–94 terrori ja myöhempien aikojen terrorit ja näin Ranskan vallankumous vaikutti kaikkiin sen jälkeisiin isompiin vallankumouksiin. Vallankumous syö aina lapsensa, opittiin Pariisissa ensimmäistä kertaa. Kävelen ulos Panthéonista alkavaan Pariisin iltaan. Vasemmalla puolella on viidennen kaupunginosan pormestarin toimisto. Sen oven yläpuolella lukee jälleen ” liberté, égalité, fraternité”. Oikealla on Sorbonnen yliopiston oikeustieteellisen tiedekunnan päärakennus. Sen edustalla on noin sadan ihmisen ilmastomielenosoitus. Julkisivussa jälleen samat kolme sanaa. Vähemmän tunnettua on, että ” liberté, égalité, fraternité” oli alun perin kuin sotahuuto, ja se loppui sanoihin ” ou la mort”, tai kuolema. Terrorin jälkeen loppuosasta luovuttiin. Vuonna 1958 sanakolmikko lisättiin Ranskan perustuslakiin. 1789–1958, 169 vuotta. Ei ole täysin älytöntä väittää, että niin kauan vallankumous kesti – tai että se jatkuu edelleen. Révolution en permanence ei ole Marxin ja Engelsin vaan anarkismin isänä pidetyn Pierre-Joseph Proudhonin keksimä käsite ja viittaa siihen, että ehkä vallankumouksia ei ole kuin yksi, sanoo Arendt. pa r i ns a da n m e t r i n päässä Panthéonista on Ranskan kuuluisin grande école, École normale supérieure. Sieltä valmistuu yhteiskunnan todennäköisin uusi kerma. Aivan oppilaitoksen viereiseen muuriin on kirjoitettu tussilla ” Quand la loi est injuste, la désobéissance est un devoir”. Kun laki on epäoikeudenmukainen, tottelemattomuus on velvollisuus. Uusi vallankumous. Voiko sellainen tulla? Kysyn asiaa epätasa-arvoa ja verotusta tutkivalta sosiologilta Alexis Spirelta, joka työskentelee tutkimusjohtajana Centre national de la recherche scientifiquessa Pariisissa. Hän naurahtaa kysymykselle. ”En ole varma, että vallankumous saisi missään vaiheessa enemmistöä taakseen. Sitä kannattaa hyvin pieni vähemmistö”, Spire sanoo mutta myöntää, että sosiologin on aina vaikea ennustaa tulevaisuutta. Keltaliivien mielenosoitukset ovat myös vain varjo siitä, mitä ne olivat liikkeen alussa viime marraskuussa. Tuolloin mielenosoittajia oli jopa 300 000, nyt heitä on ollut lauantaisin vain noin 20 000. ”Nykyiset mielenosoittajat ovat hyvin eri porukkaa kuin alussa. He ovat yhä väkivaltaisempia ja tulevat pysymään väkivaltaisina, koska heidän vaateisiinsa ei ole poliittisia vastauksia”, Spire sanoo. Keltaliivien mielenosoitukset lähtivät liikkeelle dieselveron nostamisesta. Nosto tehtiin vuoden 2018 alussa päästövähennysten nimissä (joka oli protestien sytykkeenä toimineen verkkoadressin mukaan ”täysin kunnioitettava tavoite”, sitä ei vain saa tehdä niin, että pienituloiset ja auton käyttöön pakotetut kärsivät). Tämän vuoden alkuun suunniteltiin uutta korotusta, joka peruttiin. Melkein heti protestit laajentuivat koskemaan aivan muita asioita kuin dieselveroa. Ilmiselvin tulkinta mielenosoittajista on, että he vaativat tulla nähdyiksi päätöksenteossa. Keltaliivit, siis nimenomaan ne päälle puetut liivit, ovat näkyvin osa tätä performanssia. Jokaisessa autossa täytyy Ranskan lain mukaan olla huomioliivit kaiken varalta. Huomioikaa meidät kurjat ja köyhät autonomistajat! Symboleista on kyse, tietenkin, sanoo Spire, mutta mielenosoittajilla oli myös poliittisia vaatimuksia, joista oli laaja yhteisymmärrys. ”Elintarvikkeiden arvonlisävero nollaan on hyvin selvä poliittinen vaatimus. Sen lisäksi oli laaja yhteisymmärrys kyllä/ei-kansanäänestysten järjestämisestä vähintään joissain aiheissa. Poliitikkojen ei haluta antaa päättää
37 YLIOPPILASLEHTI NRO 3 2019
38 YLIOPPILASLEHTI NRO 3 2019 28.–29.8.2019 Helsingissä Tieteiden talolla KAKSIPÄIVÄINEN TIETOKIRJAFESTIVAALI YLI SATA ESIINTYJÄÄ. VAPAA PÄÄSY, TERVETULOA! kaikesta. Kolmas vaatimus oli varallisuusveron palautus.” Kansanäänestyksiä ja veronalennuksia ranskalaiset saattavatkin vielä saada. Huhtikuun lopussa Macron ilmoitti, että aikomuksena on ainakin keventää tuloveroja (tosin alemmat tuloluokat eivät edes maksa tuloveroa) ja helpottaa kansanäänestysten järjestämistä. Macronin ja hallituksen oli pakko reagoida, koska mielipidekyselyt osoittivat, että keltaliiveillä oli kansalaisten enemmistön sympatiat takanaan marraskuussa. Varallisuusvero sen sijaan olisi sekin lähinnä symboli. Valtio keräisi sillä Spiren mukaan noin neljä miljardia euroa vuodessa. Samalla sosiaaliturvan budjetti on noin 350 miljardia euroa vuodessa. Symbolit ovat kuitenkin voimakkaita, myöntää Spire. ”Ihmiset ovat hyvin vihaisia Macronille, koska hänen väitetään käyttäneen 500 000 euroa Élysée-palatsin sisustuksen uusimiseen. Eihän sillä ole kansallisesti mitään merkitystä, mutta se on symboli, jonka kaikki ymmärtävät, ja siksi se on tärkeää.” Macron onkin keltaliivien suurin inhokki, eikä hänen kannatuksensa muutenkaan hyvällä tolalla ole. Toisaalta sama inho pätee myös muiden kärkipoliitikkojen kohdalla. ”Ranskalaiset ovat olleet vuoden 2008 jälkeen enemmän tai vähemmän vakuuttuneita, että poliittisen vallan, bisneseliitin ja pankkien kesken on tietynlainen liitto. Macron on uravalintojensa takia tämän liiton symboli, koska hänet palkattiin ensin pankkimaailmaan, josta hän erosi aloittaakseen poliitikkona”, Spire sanoo. Keltaliivien mielenosoitusten erikoisuus on Spiren mukaan ollut juuri vaaleilla valittuihin poliitikkoihin keskittyminen. Protesteja ei ole esimerkiksi suunnattu yritysjohtajia vastaan. Samalla julkista sektoria halutaan puolustaa ja esimerkiksi hallituksen suunnitelmaa yksityistää Pariisin lentokenttäviranomainen vastustetaan kiihkeästi. Spiren veikkaus on, että ihmiset ovat päätelleet, ettei kansainvälistä kilpailua käyviltä firmoilta voi vaatia palkankorotuksia. Jos ostovoimaa halutaan kasvattaa, ainoa tie ovat veronalennukset. Siksi keltaliivit keskittyvät veroihin ja poliitikkoihin. t oi n e n sy y v e roi h i n keskittymisessä on, että niitä maksetaan todella paljon. Jos verokertymä suhteutetaan bruttokansantuotteeseen, suhdeluku on Ranskassa 46,2 prosenttia (Suomessa 43,3 prosenttia, per OECD). Samalla ihmiset eivät kuitenkaan ymmärrä, millä tavoin valtio heitä avustaa. ”Kun selitän, että hyvinvointivaltiolla on erittäin suuri rooli Ranskan suhteellisen matalassa epätasa-arvossa, ihmiset eivät usko minua”, Spire sanoo. Spire kutsuu ilmiötä käsitteellä l’état souterrain (maanalainen valtio, lainattu politiikantutkijalta Suzanne Mettleriltä ja käsitteestä submerged state) viime vuonna julkaistussa kirjassaan Résistances à l’impôt, attachement à l’Etat. ”Käsite tarkoittaa sitä, että veroilla toteutetaan paljon asioita, joista ihmisillä ei ole hajuakaan. Että ylivoimainen valtaosa veroista ja veroluonteisista maksuista käytetään sosiaaliturvaan, terveydenhuoltoon ja eläkkeisiin.” Tietämättömyys ei koske vain alempia tuloluokkia. ”Suuri enemmistö veronmaksajista aliarvioi niiden julkisten palvelujen määrän, joista he hyötyvät päivittäin. Se koskee niin perhekuin muita tukia mutta myös palveluita, kuten kulttuuripolitiikkaa ja koulutusta.” Hyvänä esimerkkinä toimii sairaalakäynti, Spire sanoo. Jos jokin operaatio maksaa potilaalle 50 euroa, sen todellinen kustannus on todennäköisesti useita tuhansia euroja. ”Mutta kun maksat 50 euroa, vakuutut, että se on oikea hinta.” Entä eliittien ja ” France périphériquen” välinen railo, josta Christophe Guilluy on kirjoittanut koko 2010-luvun? Kaupungit vs. maaseutu? Spire ei ole vakuuttunut. Hänen mielestään Guilluy näkee kehityksen liian yksiulotteisesti. ”Sosiaaliset suhteet ovat monimutkaisempia ja edellyttäisivät analyysia, joka ottaa huomioon muut ulottuvuudet, erityisesti etäisyyden valtiosta.” Kaikista ongelmista huolimatta Ranskassa on toimiva hyvinvointivaltio samalla kun se on etnisesti monimuotoinen (tarkkoja tietoja ei ole, sillä väestönlaskennassa on laitonta kysyä etnisyydestä ja uskonnosta). Se näyttää hieman vapisevaa keskisormea niille, jotka uskovat, että vahvasti redistributiivinen hyvinvointivaltio voi toimia vain etnisessä monokulttuurissa. Spiren mielestä sekin kertoo jotain, että keltaliivien (jotka olivat lähinnä valkoihoisia, koska maaseudulla valkoihoiset ovat ylivoimaisessa enemmistössä) protesteissa maahanmuuttovastaisuus jäi täysin marginaaliin. ”Valkoihoiset voisivat olla maahanmuuttajia ja maahanmuuttoa vastaan. Niin ei käynyt, vaan tärkeimmät vaateet koskivat veroja, ostovoimaa ja poliittisia oikeuksia.” Kesä on tulossa. Alexis Spiren mukaan on mahdollista, että keltaliivien protestit saavat pontta lämpimästä säästä. ”Tällaisessa protestissa ei ole koskaan kyse pelkästään politiikasta. Se on myös liike, jonka jäsenet nauttivat yhdessäolosta, jotka saattaisivat muuten olla yksinäisiä. Kesällä politiikasta puhuminen kadulla on todellinen nautinto.” Syyt osoittaa mieltä eivät ainakaan heti katoa, tekivät Macron ja hallitus mitä tahansa. Maalis–huhtikuun vaihteessa Pariisissa paistaa aurinko pilvettömältä taivaalta ja kadulla on 20 astetta lämmintä. Montmartrella 18. kaupunginosassa vastaan kävelee yksi mielenosoittaja t-paidassa. Hän on nostanut keltaliivinsä teleskooppivavan päähän. Liivin yhteydessä on kyltti, jossa lukee jotain siitä, mitä tehdä, kun poliisi alkaa pamputtaa. Tarkemmin en ehdi tekstiä lukea ennen kuin ohitamme toisemme. Parin sekunnin päästä katson taakseni. Hän on kadonnut kulman taakse, kuin haamu.
39 YLIOPPILASLEHTI NRO 3 2019 Etsimme mainosmyyjää! Lisätietoja : Ylioppilaslehden päätoimittaja Susanne Salmi , susanne . salmi @ ylioppilaslehti . fi Haluaisitko kartuttaa työkokemustasi mediamyynnin parissa? Kelpaisivatko lisätienestit? Ylioppilaslehti etsii vahvistusta mainosmyynti tiimiinsä. Työ on provisiopalkattua ja sopii mainiosti esimerkiksi opiskelujen oheen. Työtä voi tehdä joustavalla aikataululla missä vain . Palkkaus määräytyy myytyjen mainosten perusteella : mitä enemmän myyt , sitä enemmän tienaat . Kiinnostuitko ? Hae paikkaa mahdollisimman pian lähettämällä vapaamuotoinen hakemus osoitteeseen susanne . salmi @ ylioppilaslehti . fi . Haemme myynnistä ja markki noinnista innostunutta henkilöä , jolla on jo valmiiksi verkostoja yritysmaailmassa . Työ edellyttää hyviä sosiaalisia taitoja , myynti henkisyyttä sekä intoa ja kykyä kontaktoida potentiaalisia mai nostajia puhelimitse , sähköpos titse ja kasvokkain .
LUKISIN MIELELLÄNI enemmän juttuja seksis tä . En vuosiin jaksanut seurata seksiaiheista uutisointia Suomessa , koska tuntumani oli , että seksiin liittyvä kirjoittelu oli aina tasoa ” Kuuma kesäextra : Näin suomalaiset panevat ” ( lue : näin cis heterot laittavat peniksen vagi naan ) tai ” Osmo Kontula teki 70 luvulla tut kimuksen naisen orgasmista ja selvisi , että se on edelleen mysteeri ”. Keskustelu on liikkunut jossakin oudon , poissulkevan hehkuttamisen , ja hiljentämisen välimaastossa . Viime vuosi na breikannut seksipositiivisuus pyrkii muun muassa parantamaan julkisen keskustelun tasoa , mutta kehitettävää riittää siinäkin . Kaveripiirissäni kyllä keskustellaan sek sistä älykkäästi , laajalla ja sallivalla skaalalla . Kaipaisin kuitenkin inklusiivista seksipuhetta makuuhuoneiden ja kapakkapöytien ulkopuo lelle . Etenkin soisin otsikoissa ja julkisissa kes kusteluissa kuuluvan myös hankalia , noloina ja kipeinä pidettyjä aiheita . Koska suomalaisen seksikeskustelun anti on perinteisesti ollut kehnoa , olen imenyt op pini sosiaalisesta mediasta , pääasiassa ulko maisten seksuaalikasvattajien saiteilta . Tänä keväänä päätin kuitenkin antaa kotimaiselle medialle uuden mahdollisuuden . Ja kas , löytyi muun muassa juttu lyhytkas vuisten seuran etsinnästä ja seksistä , pitkä Seksipositiivisuus on kesken ESSEE T: EVELIINA LEMPIÄINEN artikkeli aseksuaalisuudesta ja uutinen va ginan mikrobiomin häiriöistä . Ylen sivuilta päädyin myös Himocast podcastiin , jossa Kaisa Merelä ja Jenni Janakka keskustelevat kursailematta seksistä . He ovat iloisia ja itse varmoja rääväsuita , seksipositiivisen keskus telun esitaistelijoita . Hurraa siis : valtamediat ovat skarpanneet , hyödyllisiä seksiuutisia julkaistaan ja ” tavikset ” saavat höpistä va paasti BDSM : stä . Tämä ei silti vielä tarkoita , että maailma olisi nyt seksipuheen osalta valmis . SEKSIPOSITIIVISUUDESSA piilee sudenkuoppa . Kun julistetaan vapautta haluta seksielämäl tä mitä ja kuinka paljon tahansa , vapaus voi sala vihkaa kääntyä itseään vastaan . Herää ka teutta , ihmetystä ja epävarmuutta : kuuluisiko minunkin runkata joka päivä ? Onko outoa , jos en halua seksiä kuin kerran kahdessa viikossa ? Miksi en squirttaa ? Miksi polyamoria ei tunnu sopivan minulle , vaikka haluaisin olla avoin mahdollisuuksille ? On tietysti luonnollista , että seksuaalisesti avoimet ja rohkeat ihmiset ovat ensimmäisiä , jotka puhuvat aiheesta julkisesti . Siitä heille valtaisa hatunnosto : korkki on nyt poksau tettu . Kenties olisi liikaa vaadittu , että pod casteissa puitaisiin heti muitta mutkitta myös seksiin liittyviä kipukohtia – onhan luonte vampaa kertoa onnistumisista , mielihyvästä ja ” saamisesta ” kuin erektiovaikeuksista , kos tumisongelmista tai jarruttavista estoistaan . Seksipositiivisuus on kuitenkin terminä ongelmallinen , vieraannuttava ja hieman vaivaannuttava . Se tuo mieleen kytkimen , jonka vastakkaisissa päissä ovat positiivinen ja negatiivinen napa . Meidän tulisi rohkeasti napsauttaa tuo kytkin positiivisen puolelle ja vain uskaltaa – itsevarmasti hymyillen heittää vaatteemme ja traumamme nurkkaan ja syök syä yhteen kasaan painimaan eläimellisinä ja ah niin vapautuneina . Tosiasiassa ” luonnolliseen ”, ” vapaaseen ” seksuaalikäyttäytymiseen heittäytyminen on hieman mutkikkaampi juttu . Touhuun kiinteästi liittyvät , aikojen saatossa syvälle kovertuneet valtasuhteet ja esimerkiksi us kontojen laatima säännöstö ovat luoneet esty neen ilmapiirin , jossa kivuliaista kokemuksista tai oudoiksi määritellyistä mielihaluista voi olla vaikea puhua . Seksistä on jauhettu innokkaasti jo ennen 2010 luvun podcasteja , mutta tarkkaan rajat tuja ovat olleet paikka , aika ja se , kenen kanssa 40
YLIOPPILASLEHTI NRO 3 2019 Todellinen seksipositiivisuus on muutakin kuin yltiökorkeaa libidioa ja vankkaa itsevarmuutta. EVELIINA LEMPIÄINEN ON VAPAA KIRJOITTAJA JA KIRJOITTAMISEN MAISTERIOPISKELIJA JYVÄSKYLÄN YLIOPISTOSSA. 41 bylsimisestä on ollut sopivaa jutustella . 1700 luvun alussa itseoppineet sekspertit käsitte livät seksiä sekä moraalisesta että järkiperäi sestä näkökulmasta . 1700 ja 1800 luvuilla puhkesi kiinnostus ” perversion maailmaan ” eli lasten , henkisesti sairaiden , rikollisten ja homojen seksuaalisuuteen . Kyseiset seksuaa lisuuden muodot ovat yleisessä diskurssissa yhä monilta osin tabuiksi koteloituneet , eikä asia muutu pelkällä seksimyönteisellä julista misella ja omien halujen lunastamisella . AIVAN KUTEN SEKSI on muutakin kuin yhdyn tää , on todellinen seksipositiivisuus muutakin kuin yltiökorkeaa libidoa , vankkaa itsevar muutta ja räjähtäviä orgasmeja . Tällä hetkellä ne kuitenkin tuntuvat hallitsevan keskustelua . Ei ihme , että seksipositiivisuus epäilyttää . Seksipositiivinen käytös voi ilmetä lukui silla muilla tavoilla : vaikkapa esileikki termin hylkäämisenä ( mikä tahansa hyvältä tuntuva , yhteisymmärrykseen perustuva touhu voi olla seksiä !), kehitysvammaisten seksuaalisuuden tunnustamisena , seksityön arvostamisena ja biologiankirjojen uudistamisena . ” You can be slutty and sexnegative. And you can be asexual and sexpositive ”, twiittaa kehi tyspsykologian tohtori ja seksitutkija Zhana Vrangalova. Aito seksipositiivisuus on suvait sevainen katsomus , eikä keskity vain halujen toteuttamiseen , ” taitoihin ” tai ” saavutuksiin ” sängyssä . Seksipositiivinen ihminen syleilee seksuaalisuuden moneutta . Suvaitseva ymmärrys ei välttämättä kuu losta kovin vallankumoukselliselta . Nössöjen kuiskutusta ! Mutta entäpä jos hurjaa kumous ta ei tarvita ? KAIPAAN MONIÄÄNISTÄ ajatustenvaihtoa seksiin liittyvistä kipeistä kokemuksista – myös niin kutsutuista epäonnistumisista . ( Juonipaljastus : seksissä ei voi epäonnistua .) Meillä on valtavasti välineistöä : konkreet tisia , kouriintuntuvia tarvikkeita mielihyvän lisäämiseen ja digitaalisia alustoja , joiden avul la vähentää seksiin liittyviä rajoitteita , häpeää ja stigmaa . Seksistä on mahdollista höpistä podcasteissa , blogeissa ja instastooreissa . On virkistävän freesejä seksikauppoja , kuten ka nadalainen Nox Shop ja amerikkalainen Wild Flower Sex , jotka kumpikin toimivat eettisin , ei binäärisin periaattein . Nox Shop julkaisee ” journalissaan ” suorasanaisia mutta hienova raisia kertomuksia , vinkkejä ja vertaistukea . Noxilaiset ovat myös esimerkillisesti antaneet transihmisen kirjoittaa transihmisille tarkoi tetusta seksivälineestä . Suomessa Teatiamo on kunnostautunut johtavana ” dildodiilerinä ”, jonka sateenkaa renväriset , huolella hiotut puusauvat sopivat monelle sukupuoleen ja seksuaaliseen suun tautumiseen katsomatta . Useimmat seksikaupat kuitenkin ratsasta vat yhä perinteisillä sukupuolirooleilla ja ke hottavat naista viettelemään miehen ja miestä pumppaamaan penikseensä lisäsenttejä . On ” leluja miehille ” ja ” tuotteita supernaisille ”. On valkoisia , silkoisia , sukupuolitettuja kehoja . Laadukkaisiin välineisiin panostaminen on fiksua , mutta tuotteita voitaisiin myydä myös vähemmän väsähtäneillä taktiikoilla . UMMEHTUNEESTA MAINONNASTA ja yleisestä kaksijakoisesta kommunikoinnista huolimatta voi silti olla toiveikas . Kenties seksuaalisuu teen liittyvät tabut murenevat pian , samaan tapaan kuin esimerkiksi mielenterveysongel mille ja kuukautisille on käymässä . Tuskin vielä kymmenen vuotta sitten huu deltiin ylpeinä psykoterapiakäynneistä tai vertailtiin terapeutteja taloyhtiön saunassa ( been there !). Terveyssidemainoksissa vuosi kymmenet veren virkaa toimittanut mystisen sininen litku vaihtui punaiseen pari vuotta sitten . Ehkä seuraavaksi ymmärretään , että seksitauteja ja seksiin liittyviä henkisiä haa voja voi käsitellä yhtä avoimesti . Yleinen paradigman muutos on käynnissä , mutta vie aikansa , kun uudistuksen höyryve turi kerää kierroksia . Edessä ei siis suinkaan ole seksipuheen spurtti , joka sprintataan ja sitten koko homma on selvitetty . Maratonille tässä ollaan lähdössä , tosin sillä erotuksel la , että kukaan ei menetä varpaankynsiään . Korkeintaan estoja voi pudota jonnekin tien varteen . Taannoin kävin Instagramin välityksellä keskustelun yoni munista ( vaginaan asetet tavista jadekuulista , joiden tehosta ja mahdol lisista haittavaikutuksista voidaan olla montaa mieltä ) sekä kuukuppien hankaluudesta ja hienoudesta . Erityisen ilahduttavan juttutuo kiosta teki se , että keskustelukumppanina oli entinen , hieman etäiseksi jäänyt kollegani . Spontaanin viestittelyn päätteeksi ex työka verini totesikin : ” In some ways this isn ’ t the worst of times !” Kuukautisista on tehty palkittu dokumentti , ja aitoa menkkaverta vilahtelee instakuvissa ( eikä kaikkia bannata ainakaan ensimmäi sen tunnin aikana ). Newyorkilainen Molly Margaret jakaa hulvattoman häpeämättö mällä @ whatswrongwithmyvagina tilillään vinkkejä hiivatulehduksen hoitoon , liukuvoi teen käyttöön , treffailuun , yksinäisyyteen ja anaaliseksiin . Edellisiä yhdistää radikaali avoimuus ja salliva suhtautuminen myös epämiellyttä viin , noloihin ja ” ällöihin ” asioihin . Takana on yksinkertainen ajatus : ” Se on ok . Sinä olet ok .” Kaikki on normaalia , sillä kukaan meistä ei ole standardikappale millään ruumiin tai elä män alueella . Kaikki me haisemme , hikoilem me , eritämme , tunnemme kipua ja mielihyvää .
42 PINK FLOYDIN rock oopperasta tehtiin eloku va , joka vei musiikkivideot päätepisteeseen sä vain vuosi MTV : n aloittamisen jälkeen . 95 minuuttia pelkkää musiikin ja kuvan liittoa , surrealistisia animaatioita , löyhä narratiivi , joka jää katsojan pääteltäväksi , ei dialogia , ei ainuttakaan konserttipätkää . Kokeellista indietä , jonka tekemisessä kolme suuruuden hullua ( Rogers Waters , Alan Parker ja Gerald Scarfe ) törmäsi eikä kenelläkään ollut haas tattelujen perusteella mukavaa , ehkä vähiten pääosan esittäjällä Bob Geldofilla . Lopputulos on haudanvakava , rohkea , ennakkoluuloton ja ilmeisesti aina ajankohtainen ( asiasanat : epätoivo , fasismi ). PT KULTTUURIKLASSIKKO T: KAARLO STAUFFER K: KAARLO STAUFFER Monta askelta aikaansa edellä Silputtu montaasi & JUHANA VÄHÄSEN ( s . 1982 ) kokeellista runo julkaisua Cantorin pölyä ( Savukeidas , 2005 ) ei välttämättä kannata lukea yksittäisiin säkei siin jumittuen tai koherenssia etsien . Silti sen kielellisen tsunamin vyörystä löytyy suvan toja , jotka voivat antaa avaimia siihen , miten kokonaisuutta kannattaisi lähestyä . Ilman epäjärjestystä maailmaa ei ole aistittavissa . Toisaalta : kirjoittamalla merkityksettömiä mutta iskeviä sanajonoja näytä niille olevasi terässä . Vähäsen esikoisteoksessa huomiota herät tää tekijän nuoren iän lisäksi ilmestymisen varhainen ajankohta verrattuna sukupol vensa muihin kokeellisiin runojulkaisuihin . Puhtaimmat flarf teokset julkaistiin vasta muutaman vuoden päästä , Silja Järventaustan Patjalla meren yli vuonna 2006 , Henriikka Tavin Esim . Esa 2007 , ja Harry Salmenniemen Texas , sakset 2010 . Vähäsestä onkin muotou tunut mielessäni jonkinlainen suomalaisen kirjallisuuden ja runouden pioneeri : arvos tettu , vaan ei tarpeeksi tunnustettu . Cantorin pölyä edustaa erityisesti kieliru noutta , eli sen keskiössä eivät ole vaikkapa tunteiden tai ilmiöiden kuvailu , metafora tai symbolismi . Runojen polttoaineena toimii kirjoitettu kieli , sen materiaalisuus ja mahdol lisuudet . Vähänen räjäyttää sanat ja lauseet sivujen pinnalle ja rytmittää niistä omalakisia 3X kompositioita . Puhemaiseksi yltyessään tyyli johdattelee kokeellisen runouden pioneerin Ron Sillimanin jäljille ( Vähänen ilmoittaa Sillimanin päävaikuttajakseen upeaan pie noisromaaninsa Kakadu , 2007 ). Toisaalta fragmenttihöykytyksestä tulee mieleen myös David Markson . Vähäsen runoapparaatti vaatii siis melkois ta ilmaisullista työkalupakkia . Helsingin Sano mien aikalaisarviossa kriitikko Janna Kantola tosin ehti toppuutella ehdottamalla nuorelle runoilijalle ” keveämpiä kenkiä , runoratsun suitsien hölläämistä ”. Eikö taiteilijaa tulisi hienon saavutuksen päälle rohkaista vielä huimempaan laukkaan ? The Wall -elokuva 1982 tassunliike äärettömän sulava swing turkki & nyt kirjoitan ja turkkini on epäjärjestyksessä koska ilman epäjärjestystä maailmaa ei ole aistittavissa käsitteet ovat matematiikka on loputon mielikuva runous on loputon mielikuva tärkeilemätön kauneus
43 Heathers 1988 ORGAN 2 /ASLSP HELVETTI ON TOISET ihmiset . Pätee etenkin high schoolissa . Veronica Sawyer ( Winona Ryder ) on yksi koulun suosituimmista tytöistä . Hän alkaa inhota valtapelejä ja tapaa bad boy J . D .: n ( Christian Slater ), joka jakaa ulkopuoli suuden tunteen . Romanssista ei seuraa uutta reilumpaa maailmaa , vaan toksinen valtapeli , verta ja ruumiita . ” My teen angst bullshit has a body count ”, kirjoittaa Veronica päi väkirjaansa kuin noiduttuna sinisen värivalon epätodellisessa painostuksessa . Heathersin jälkeen teinielokuvan ei enää tarvinnut olla rakentava tai toiveikas . Huumori julmistui ja ratkaisemattomat ristiriidat tulivat osaksi genreä . ISH SAKSASSA SOI taukoamatta , ainakin vuoteen 2640 saakka . Halberstadin kylässä on käyn nissä maailman pitkäkestoisin musiikkiteos . Avant garden pioneerisäveltäjä John Cagen ( 1912 – 1992 ) teoksen ensimmäinen nuotti soitettiiin tämän 89 vuotissyntymäpäivän kunniaksi vuonna 2001 . Kukin yksittäinen ääni kaikuu kylän vanhassa kirkossa 17 kuu kautta kerrallaan . Vuonna 1985 kirjoitetun sävellyksen soitto pianolla kesti alunperin 20 – 70 minuuttia , mutta Cage itse olisi halun nut eläessään soittaa sen juuri sillä temmolla , jolla se parhaillaan pienessä saksalaiskylässä soi . ” Konsertti ” kestää 639 vuotta . As slow as possible . VP YLIOPPILASLEHTI NRO 3 2019 Kokoelman kolme ensimmäistä osaa ovat nimeltään Alan Turing , Cantorin pölyä ja Eisensteinin elävä epälooginen kivileijona . Nel jäs osa , Horisontti opojaz horisontti , toimii teoksen hengästyttävänä loppunäytöksenä . Otsikot kalskahtavat ehkä pikkuvanhan älyl lisiltä , mutta mielestäni niiden luonne on pe rusteltu , Vähäsellä sisältö kun on estetiikkaa ja estetiikka sisältöä . Sanaston ja käsitteistön kautta runoilija virittää tunnelman , melanko lian taajuuden . Traaginen Alan Turing lienee useimmille tuttu Imitation Game elokuvasta . Georg Cantor oli saksalainen matemaatikko , joukko opin luoja , joka kärsi mielisairaudesta . Neuvostoliittolainen elokuvaohjaaja Sergei Eisenstein tunnetaan taas erityisesti montaa sin tutkijana . Vähäsen kieli eteneekin usein kuin täräh tänyt montaasi tai silputtu kirjahylly : ” silloin alkoi ensin jolloin jonka jälkeen sitten ennen seuraavaksi kun he / laskeutuivat portaita jo kuoleva kerran sitten heidän vuoronsa alkoi ennen kuin / aikana ja sitten ja kuin ensin myöhemmin lähettää viimeisenä niin kuin aina / ennenkin sitten ja sitten se oli ohi ”. Paloja puuttuu , kela jää nykimään ja lineaarisuus jauhautuu silkaksi SinäTuubaPaskaksi . Huumori on yksi Cantorin Pölyn merkitse vimmistä tehokeinoista . Eikä mikään hienos tunut pikku naureskelu , vaan silkka pölöily : ” näyteikkunakävelyllä harrastettu sofistikoitunut keskustelu muuttuu tanssiksi / roskien / päällä / haha / coca-colatölkki muuntuu tanssiksi viimeisten ihmisten / päissä / wuuaaahh / levotonta ”. Vähänen on myös hienovarainen ironikko , mikäli ironialla tarkoitetaan kykyä nähdä ylevässä jotakin hassua ja vice versa : ”nerous milloin ja missä oloissa kenties konstellaatiot ympärikääntyneet ja ironia / ääretön ironia .” Cantorin pölyä kutsuu lukijaansa rikos toveruuteen , ja se , jos mikä , on palkitsevaa nykyisellä litteyden aikakaudella .
44 FIKTIO T: AINO VÄHÄPESOLA K: VIIVI PROKOFJEV KUULIO 99 %: n feminismi ei rajoita pyrkimyksiään ” naisten asioihin ”, niin kuin ne tyypillisesti määritellään. Se puolustaa kaikkia , jotka joutuvat hyväksikäytetyksi , hallituiksi ja sorretuksi . Sen tavoitteena on olla koko ihmiskunnan toivonlähde . – Vapaa käännös keväällä ilmestyneestä Feminism for 99% manifesto -teoksesta. Kirjoittanut Cinzia Arruzza, Tithi Bhattacharya ja Nancy Fraser. Militanttifeminismistä inspiroitunut ajattelu on sitä mieltä, että feminismin tulee taistella aikamme keskeisiä ongelmia, kuten ilmastonmuutosta, asuntojen hintojen nousua, köyhyyttä ja rasismia vastaan. ALKAA OLLA JO luontevaa aloittaa niin , että eilen kun olin terapiassa . Mutta eilen kun olin terapiassa , ei ollut luontevaa tapaa aloittaa . Istun tuolilla , jonka värin tiedän unohtavani . Ennen ensimmäistäkään lausetta tuntuu siltä kuin yrittäisi föönata kuivaksi ainoaa puhdas ta paitaa , mutta se on aina vain liian märkä . Pitäisi olla jo menossa , matkalla johonkin elintärkeään suoritukseen , puhelin tietää ja helisee lähtömerkkiä . Siinä sitä haukkoo henkeä koska ei pysty ja mahassa on kimppu tai möykky tai jokin kipeä samea väri . Vaikeat asiat – joilla on kaiketi nimet ja ratkaisut – ovat lietsoneet toisiaan ja sekoittuneet . Ojennan kuvitteellisen käden ja hytkytän möykkyä kuin reittä . Tai vielä kovempaa , niin miten hieroja hytkyttää molemmilla käsillä koko selkää . Saa vain maata mahallaan ja hikoilla märäksi pellavaiset liinat , jotka on aseteltu hoitopöydän pyöreän reiän laidoille , siihen missä kasvoja pidetään . Hengitän kunnolla , niin miten hengittäisin kun olen yksin . Sisään maltilla ja ulos isosti , rennosti . Jotta puheissa olisi punainen lanka , pitäisi tietää kuka on . Kiusallinen kysyms . Teen kyllä minkä kerkeän , ja tekeminen kai enteilee ole mista . Teen töitä eri työnantajille , mikä sekä mahdollistaa että estää kirjallisuustieteen gradun kirjoittamisen , hoidan läheisteni lem mikkejä ja lapsia , käyn joskus treffeillä jonkun vieläkin sekavamman kanssa , vuodan joka kuukausi lisääntymisen mahdollisuutta . En silti ole työntekijä , maisteri , koiranomistaja , kumppani tai äiti . Olen kiireistä väliainetta . KOTONANI ON JÄLKIÄ minusta . Kämppä on pienehkö suorakulmio kantakaupungin laidal la . Siellä on kaikki se inhimillinen tarpeisto mitä voi kuvitella , mutta sanotaan että runkopat jasänky , vaalea lattia josta päivänvalo uuttaa puun syyt esiin , Arabian 24h kuppi ja loputon kirjapino kuin sateenkaari , jonka näkymät tömään päähän luen tietäni . Eteneminen on hidasta , kun pino on niin leveäkin , kaikki värit koko ajan . Auki lepattavat Woolf , Dickinson , Ahmatova ja kumpikin Brontë . Lä pi m ur to
YLIOPPILASLEHTI NRO 3 2019 Mieli on koti . Viihtyisä se on siistinä , kun päällimmäisenä on tyhjä A4 paperiarkki . Lä pikuultava , mutta kuitenkin . Sen nurkkaan luonnostelen rauhoittavia ja turhanpäiväisiä asioita . Viherkasvin , jonka nimi on ensin pitkään suippo ja lopuksi pyöreä : kilpipiilea . Nimi on synkassa kasvin muodon kanssa . On yksi tanakka varsi , josta yksittäiset pyöreät lehdet kasvavat varsiensa päässä . Vielä rul lalla olevat pienet lehdet nousevat keskeltä . Suurempien lehtien ruodit ovat leveästi kaa rella . Monta rentoa tikku ukkoa X asennossa toisiinsa sulautuneina . Kun keskittyy tuollaiseen , ahdistus hellit tää hieman . Möykky alkaa tarkentua isoksi umpisolmuksi , joksikin johon sisältyy löysty misen mahdollisuus . Hiljalleen voi alkaa tun kea kynää , sormea tai avainta sen reunamille . Jossain vaiheessa joku mutka antaa periksi . Takaisin siis , valkoinen paperi kuin lattia , yksi matala kasvi ja pyöreät lehdet . Luonnos telen sohvan . En mitään karismaattista , jolla on menneisyys ja tarina , jonkun kotirouvan takapuolen painauma , vaan sellaisen jolla ei ole mitään asiaa . Sohvalle torkkumaan iso korvainen ja pitkäjalkainen , karheaturkkinen löytökoira . Sen stressitasot laskivat , kun uu dessa kodissa joka ikinen päivä tuli ruokaa , joka päivä pääsi ulos ilman että ihminen katosi näkyvistä . Se ihminen on nyt koiran kyljessä ja vain selaa puhelintaan ja pitää seuraa , koiralle ja minulle . Peitän karvalankamatolla kuulaan lattian , josta valo sinkoilee , ajatukset hätäi levät sinne tänne . Mattoon valo pysähtyy ja muuttuu lämmöksi . Kellahdan makuulle sen päälle . Nyt kun istun tässä , maton karva kutittaa niskaa . Lämpö leviää selkään , mahaan , raa joihin . Takaraivoa pitkin , pään luun läpi . Niin tapahtuu , koska minä uskon mielikuvaani kuin johonkin hyvästä lähteestä luettuun tietoon . Pakotan itseni uppoutumaan siihen kärsivällisesti , tunnustelemaan sitä eri ais teilla kuin jonkun briljantin ajattelijan suusta tulevaa faktaa , kultaa . Karheaturkkinen koira , todellako ! Onko karva samanlaista kuin kar keakarvaisella mäyräkoiralla , entä onko alla pehmeä pohjavilla ? OLEN VALMIS KATSOMAAN terapeuttiani silmiin . Niiden vihreät värikalvot ovat reu noiltaan tasaisemmat kuin kilpipiilean leh det , näen sen vaikka välissä on pieni pöytä ja nenäliinalaatikko . Enhän minä oikeasti näe niin kauas , näen koska arvelen , että ne ovat . Värikalvon keskellä on musta pupilli . Silmä on hyvin samanlainen kuin se kuva , jonka tutkijat ovat onnistuneet ottamaan avaruudessa päivystävästä mustasta aukos ta . ” Mustan aukon muotokuva ”, niin siitä uutisoitiin . Tutkijat olivat täpinöissään , ja ykkösmediat kohosivat tunteen mukana . Minuakin hymyilytti , tosin lähinnä tuo otsik ko . Mustan aukon muotokuva . Liikuttavaa kekseliäisyyttä , vilpittömyyttä , ylpeyttäkin . Joku innokas kirjallisuustieteen opiskelija olisi voinut otsikoida sillä kandidaatintutkielman sa , jossa analysoidaan Paperi T : n ensimmäi sen soololevyn lyriikoita . En minä pahalla , päinvastoin . Juuri tuo vilpi tön toivo minulta oli päässyt loppumaan . Ener gia , jolla pakotetaan mahdoton mahdolliseksi , näkyviin . Kompuroin jättiläispuun juurien lomassa ja puristun solmuina . Silloin unohtaa helposti , että tämä ei ole ainoa tapa elää . Terapeutti odottaa näyttämättä odottaval ta . Mona Lisa . Silmiin on vaikea katsoa yhtä aikaa , joten katson vain toiseen . Kilpipiilean lehti , jossa on mustuainen , pieni musta aukko . Se vastaanottaa kaiken mikä minusta irtoaa , hyvän ja pahan . Minä otan vauhtia ja Mona Lisa auttaa minua , hän on aina sama . Ajat telen avaruustutkijan intoa kosmisen mörön äärellä . Ajattelen sitä joka lausui , että musta aukko on reitti , joka johtaa ulos tästä maail mankaikkeudesta , ja avaan suuni .
YLIOPPILASLEHTI NRO 3 2019 46 KUTEN AIKA MONI muukin ihminen , minäkin katsoin M / S Romanticia , ja pidin siitä kovasti . Sen tragikoomisen samaistuttava hahmogal leria kirvoitti lukuisia metakeskusteluja . Kun eräässä kohtauksessa Santeri Kinnusen esit tämä raikulieno Veli tykitteli irtotriviaa baarin pöydässä , tunsin piston sydämessäni . ” Rumpalina oli tää nuori kundi , liian herkkä , soitti Blues Sectionissa …”, Veli haki muun seurueen kuunnellessa . ” Ronnie Österberg ”, täydensin pakonomai sesti kotisohvalta seurustelukumppanilleni . Kun Veli päätyi kohtauksessa samaan lop putulokseen , koin onnistumisen tunnetta . Huomioni ei kuitenkaan tuonut lisäarvoa mihinkään . Kunhan pääsin pätemään . Kump paninikaan ei suoranaisesti innostunut . Kohtauksen huomasivat myös Antti Granlund ja Antti Hietala Antti x Antti – musiikki podcastissa . Podcastaajat olivat huolissaan , koska näkivät Velissä oman ja monien kaltais tensa tulevaisuuden . Näin käy , jos istuu liikaa musavisoissa ja tykkää liikaa kaljasta . Se on totta . Samalla se on vain yksi taso kokonaisuudessa . Jokamiehen ( sic ) oppineisuuden osoittami nen kuuluu maskuliinisuuden peruspilareihin . Veli on tuttu popkulttuurin arkkityyppi . Muistuu mieleen jakso Family Guysta , jossa päähahmo Peter Griffin skabaa naapurinsa kanssa siitä , kumpi tietää enemmän KISS tri viaa . Freaks & Geeks sarjassa on kohtaus , jossa mieshahmo huomauttaa naishahmolle , että The Whon kappale Teenage Wasteland onkin oikealta nimeltään Baba O ’ Riley . Kyse on identifikaatiosta . Niche tietou della knoppailu on helppo ja turvallinen tapa ottaa itselleen tilaa paljastamatta itsestään paljoakaan . Sen avulla voidaan TOP 10 Jokamiehen opit KOLUMNI T: MIKAEL MATTILA K: MIKKO RIKALA TOP 10 ” Trendaa kesällä ” 50 euron seteli rintaskussa Kalastajanhattu Autoon tai moottoripyörään nojaaminen neonvärisissä vaatteissa Pitsiunelmat Curly girl method ISOT aurinkolasit Hipiltä näyttäminen ( taasko ?) Pitkät noidankynnet Huumeet ja kirkko Aivan sama mitä , kunhan on itte tehty ! 1. 2. 3. 4. 5. 6. 7. 8. 9. 10. Miestenvälinen keskustelu menee liian usein trivialla pätemiseksi , Mikael Mattila kirjoittaa . pyöriä sählyporukoissa , illanistujaisissa tai baarivisoissa ja tienata sosiaalista pääomaa , palkintojuomia sekä mahdollisesti jopa pil kunjälkeistä seuraa . Huomaan toisinaan turhautuvani , jos satun tietämään polkupyörien jarrupaloista , 80 luvun iskelmäsanoittajien salanimistä tai modulaarisyntetisaattoreista vähemmän kuin jotkut miespuoliset ystäväni . Asiantuntemattomuuteni tuntuu virheeltä . Homososiaalisuuden – miesten keskinäisen kanssakäymisen – koodissa kun tietyt perus asiat kuuluu tietää . Jos aihe on vieras , siitä otetaan kaikessa hiljaisuudessa itse selvää . Tällainen riittämättömyyden tunne on yhtä turha kuin edellä mainittu Blues Section knoppi . Internet on tehnyt tiedosta itsessään merkityksetöntä kohinaa , josta kuka tahansa voi askarrella itselleen harrastusten kohteita . Oma vajavaisuus jää kuitenkin kalvamaan , niin kuin sekin , että lankesin jälleen ” mieskes kustelun ” ansaan . Samalla ihmisten moitti minen siitä , että he opettelevat uusia asioita , olisi järjetöntä . Kyse ei olekaan siitä . Vieroksun vain sisäis tettyjä toimintamalleja , jotka ylläpitävät täl laista henkistä kilpavarustelua , johon itsekin heikkona hetkenäni sotkeudun . Kanssakäymisen ei tarvitse aina mennä kilpailuksi . Se voisi olla myös kannustavaa . Knoppitiedolla kisailun sijaan on mahdollista keskittyä henkilökohtaisiin , jopa tunteellisiin , suhteisiin käsiteltävien asioiden takana . Sukupuolitetusti ajateltuna naiset ovat jo kehittäneet ” voimaannuttavia ”, tiedon ja tunteen yhdistäviä roolimalleja . Mieskäsikir joittaja taas luo baaripöydässä triviaa horise van Velin , jolle me mieskatsojat itsetietoisina hekottelemme . Se on ihan nokkelaa . mutta mieluusti näkisin myös malleja , jotka näyttä vät , miten Veliksi tulemisen voi välttää . PALSTALLA LAITETAAN ASIOITA TÄRKEYSJÄRJESTYKSEEN
47 Ei mikään bosslady YSTÄVÄKIRJA T: TOIMITUS K: SARA HORNIG YLIOPPILASLEHTI NRO 3 2019 YLIOPISTON HALLITUS ON RIITAISAMPI KUIN SUOMEN HALLITUS. Ei varmasti ! Väittäisin , että tällä hetkellä Helsingin yliopiston hallitus on varsin yhte näinen mutta hyvin keskusteleva . ONKO SUOMI TASA-ARVOINEN MAA? Kansainvälisesti ottaen Suomi on varsin hyvä maa tasa arvon suhteen . Paljon on kuitenkin petrattavaa sekä sukupuolten välisessä ta sa arvossa että erilaisten etnisten ja kulttuu rillisten erojen huomioon ottamisessa . KUKA: TARJA HALONEN, 75 ASUU: HAKANIEMESSÄ TEKEE: HY:N HALLITUKSEN PUHEENJOHTAJA. KANSALLISGALLERIAN HALLITUKSEN JA WWF:N HALLINTONEUVOSTON PUHEENJOHTAJA. TASAVALLAN PRESIDENTTI 2000–2012. MIKÄ NUORISOA VAIVAA? Nuoruus . Näin on ollut aina ja ikuisesti : jo antii kin kreikkalaiset ilmoittivat , että nykynuoriso on ihan mahdotonta . Nuoria pitää kannustaa muutoksiin ja ottamaan nopeasti vastuuta yh teiskunnasta . Sitä vastuuta ei koskaan anneta ilman omaa aktiivisuutta . MIKÄ KESKI-IKÄISIÄ VAIVAA? Se ettei ole enää nuori ja että vanhuus alkaa olla lähellä . Keski ikäisiä vaivaa mahdoton kiire , ruuhkavuodet . Pitäisi ehtiä sekä muis tamaan mennyt että näkemään tuleva . MITÄ TEET , KUN ET SAA UNTA ? Olen mahdottoman hyvä nukkuja ! Mutta yksi vanhoilta ajoilta tuttu keino on aromaattinen kuuma kylpy . Joskus ajan kuntopyörällä . Ainakin on varottava lukemasta mitään liian mielenkiintoista . KISSAT KIINNOSTAVAT. MISTÄ SE JOHTUU? Ne ovat itsenäisiä ja odottamattomia . Sitä ominaisuutta on huomattavasti helpompaa ihailla kissassa kuin kanssaihmisissä . HAAVEILET SALAA KOLMANNESTA PRESIDENTTIKAUDESTA. En varmasti . On yksi ihmisystävällisimpiä aja tuksia , että kausia on vain kaksi . Presidentiksi valitut eivät yleensä siinä vaiheessa edes ha luaisi jatkaa , vaikka suomalaiset pysyvässä kekkoskompleksissaan niin kuvittelevat . TYÖPAIKKAMME AUTOMATISOIDAAN. MITÄ SIITÄ SEURAA? Elinikäistä oppimista , paljon uudelleenkou luttautumista , toivottavasti myös ihmisten vapauttamista luovempiin tehtäviin . Toivon , että yhä enemmän siirrytään vaiheeseen , jossa koneet oppivat mukautumaan ihmisiin eivätkä ihmiset koneisiin . DONALD TRUMP ON TYHMÄ KUIN SAAPAS. En tunne herra Trumpia itse , mutta hänellä on ollut aika omaperäisiä kommentteja sekä amerikkalaisesta että kansainvälisestä yh teiskunnasta . Viholliskuvia ei kannata tehdä itään eikä länteen vaan pyrkiä löytämään yhteistyömahdollisuuksia . KUINKA PALJON TURHAUDUTTE, KUN SAULI NIINISTÖ SANOO MAHDOLLISIMMAN MONELLA SANALLA MAHDOLLISIMMAN VÄHÄN? Olen oikeastaan ihaillut sitä , kuinka paljon hän on pystynyt vaikuttamaan työssään siitä huolimatta , että presidentin valtaoikeuksia on useaan otteeseen kavennettu . Jaettu valta on hyvä asia : eduskunta , hallitus , oikeushallinto ja presidentti . Silloin ei synny niin vaarallisia mutkia . MIKÄ ON ROMANTTISINTA MAAILMASSA? Elämä itse . Ja tietenkin rakkaus eri muodoissaan . OLETKO BOSSLADY? Sana bosslady on mielestäni jälleen yksi tapa kertoa siitä , etteivät naiset saisi olla vahvoja . Nimittää ne sua sitten bossladyksi tai vanhaksi lehmäksi , sen kun teet , mitä haluat . MISSÄ EU, SIELLÄ ONGELMA. Toivottavasti EU olisi siellä , missä on ongelma , sillä EU on kansainvälisesti katsottuna yksi tehokkaimpia keinoja ratkaista niitä . ON SYNNYTYSTALKOIDEN AIKA. Ei ole , mutta on aika pohtia sitä , minkä vuoksi ihmisten unelmat perheestä ja sen koosta ovat erilaisia kuin todellisuus . Jos tuntuu , että olisi kiva saada parisuhde ja lapsia , kannattaa kuun nella sydäntään ja katsoa realistisesti mutta ei liian synkästi sitä , mitä mahdollisuuksia siihen nyky Suomessa on . Enemmän on mahdolli suuksia kuin uhkia .