Luokkansa huipputehot. Opiskelija tai opettaja! Saat 12 % alennuksen normaalihintaisesta Mac-kannettavasta! Tule myymälään tai lue lisää tector.fi. CITYCENTER | ISO-OMENA | SELLO Voimassa 30.9.2023 asti. Ehtoja sovelletaan. YLIOPPILASLEHTI nro 4 / 2023 s. 18 S U O M E N H A L K I A U T O M A T K A L L A K Y S Y N , I K Ä Ä N T Y M I N E N T U N T U U M I L T Ä Forever young, isä sanoo
Ikävää ja harvoille HYVÄ LUKIJA, HYVÄ LUKIJA, pitelet käsissäsi lehteä, josta olet maksanut reilut 2 euroa, mikäli olet ilmoittautunut läsnäolevaksi opiskelijaksi Helsingin yliopistoo n. Noin neljännes ylioppilaskunnalle maksamastasi 52 euron jäsen maksusta käytetään Ylioppilaslehden julkaisemiseen ja postittamiseen kotiisi. Ylioppilaslehti on yksi konkreettisimmista palve luista, joita ylioppilaskunta jäsenilleen tarjoaa. Moni muu niistä on tuntemattomampi ja epäseksikkäämpi, kuten järjestöille lainattavat beer pong pöydät ja opiskelijoille lainattavat pakettiautot. Eivät ihan turhia toki nekään. SÄÄNNÖLLISIN SÄÄNNÖLLISIN väliajoin mediassa, perustuslaki valiokunnassa ja ylioppilaskunnissa keskustellaan siitä, pitäisikö ylioppilaskunnan pakkojäsenyydestä ja jäsen maksusta luopua. Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan eli Hyyn tavoitteena on pitkään ollut jäsenmaksuista luopumi nen. Ilman niitä se rahoittaisi huomattavasti pieni muotoisempaa toimintaa lähinnä omistamiensa kiinteistöjen vuokratuloilla. Viime vuosina Hyyn kiin teistö ja ravintolabisneksellä on mennyt pandemian ja inflaation vuoksi surkeasti. Säännöllisin väliajoin Hyyn edustajistossa keskustellaan myös Ylioppilaslehden rahoituksesta. Lehden omistajaohjausstrategian mukaan rahoitusta tu lisi etsiä yhä enemmän ylioppilaskunnan ulko puolisilta tilaajilta. Se on haastavaa, kun samassa pape rissa linja taan, että Ylioppilaslehti pitäisi tuoda yhä lähemmäs opiskelijoita. Olisi epärehellistä väittää, että Ylioppilaslehti on yhtä relevantti Pihtiputaan mummolle kuin pää kaupunkiseudun opiskelijalle. Vaikka nykyään on tren dikästä brändätä kaikki toiminta inklusiivisesti ” kivaksi ja kaikille”, Ylioppilaslehti on pikemminkin ”ikävää ja harvoille”. Vaikutamme toki globaalisti, mutta ensi sijainen kohderyhmämme on melko rajattu ja paikalli nen. Yksilönvapautta julistavana aikana kaikenlainen jär jestäytyminen ja kolehdin kerääminen näyttäytyy osal le tietysti sortona ja ideologisena aivopesuna. Auta ar mias, jos joku junantuoma saa rahoillani paketti auton lainaan! Ja joku lehti, kuka enää edes lukee mitään! JÄSENMAKSUTTOMUUDEN JÄSENMAKSUTTOMUUDEN ja pakkojäsenyydestä luopumi sen puolesta julistavat unohtavat, että osa soisi huippu yliopistolla olevan jotain omaa kulttuuria, vähän kuten huippuyliopistoilla Yhdysvalloissa ja Isossa Britanniassa. Pakettiautoa lainaan, demokraattisesti kaikkien opiske lijoiden keskuudesta valitut edunvalvojat. Lehti, joka valvoo edunvalvojien rahankäyttöä. Esimerkiksi viime syksynä uutisoimme Hyyn käyt täneen 120?000 euroa asianajokuluihin vastatakseen kanteluihin, joita edustajiston jäsen on tehtaillut Hyyn toiminnasta hallintooikeuteen ja oikeuskansleril le. Keväällä taas kerroimme Hyyn talousvaikeuksista, joiden takia se juuri korotti jäsenmaksua kuudella eurolla. Hyy säästää nyt kaikesta. Myös Ylioppilaslehteä uhkaavat massiiviset leikkaukset. Ajat ovat meillekin vaikeat: pandemian ja sodan seurauksena paperi, postituskulut, sähkö ja oikeastaan ihan kaikki on kallista. Säästötalkoiden hengessä seuraavaa numeroamme ei poikkeuksellisesti jaella jäsenistön kotiin, vaan sitä löytyy kampuksilta. Ikävää, kaikille. A D I L E S E V I M L I K U V A A av a E ro n en ylioppilaslehti 4 / 2023 3 Pääkirjoitus
PÄÄTOIMITTAJA PÄÄTOIMITTAJA Adile Sevimli @adilesev ART DIRECTOR ART DIRECTOR Pauliina Nykänen TOIMITUSSIHTEERIT TOIMITUSSIHTEERIT Anni Härkönen @annihark Petri Jääskeläinen @KmyBeat TEKIJÄT TEKIJÄT Aava Eronen, Toivo Heinimäki, Venla Helenius, Ilpo Hirvonen, Minea Koskinen, Eveliina Lempiäinen, Touko Miikkulainen, Oona Pohjolainen, Taija Roiha, Emilia Voltti KIITOKSET KIITOKSET Ahto Harmo, Lauri Linna, Sofia Blanco Sequeiros, Pazilaiti Simayijiang KANNEN VALOKUVA KANNEN VALOKUVA Oona Pohjolainen PERUSTETTU 1913. PERUSTETTU 1913. 110. vuosikerta. Ylioppilaslehden kustannus Oy on Aikakausmedian sekä Kulttuuri-, mielipideja tiedelehtien liitto Kultti ry:n jäsen. SÄHKÖPOSTIOSOITTEET SÄHKÖPOSTIOSOITTEET etunimi.sukunimi @ylioppilaslehti.fi SOMESSA SOMESSA @ylioppilaslehti KÄYNTIJA KÄYNTIJA POSTITUSOSOITE POSTITUSOSOITE Leppäsuonkatu 9 B 00100 Helsinki TILAUKSET JA TILAUKSET JA OSOITTEENMUUTOKSET OSOITTEENMUUTOKSET www.ylioppilaslehti.fi/ tilaajapalvelut MEDIATIEDOT MEDIATIEDOT www.ylioppilaslehti.fi/mediatiedot KUSTANTAJA KUSTANTAJA Ylioppilaslehden kustannus oy Toimitusjohtaja Leea Tolvas, leea.tolvas@ylva.fi PAINO PAINO Printall AS, Tallinna, Viro ISSN 0355-9246 ISSN 1458-445X (verkkolehti) Toimitus ei vastaa tilaamatta lähetetystä aineistosta eikä palauta sitä. SEURAAVA NUMERO SEURAAVA NUMERO ilmestyy 20.10. Sitä ei säästösyistä poikkeuksellisesti jaella ylioppilaskunnan jäsenten kotiin. Elämän parasta aikaa K U V A A av a E ro n en Taija Roiha on dekadenteista asioista nauttiva kirjoittaja, joka kieltäytyy lihasta muttei hunajasta. Tähän lehteen hän kirjoitti kolumnin moraalinvartijoista. Se löytyy sivulta 40. Aava Eronen on Helsingissä toimiva valokuvaaja. Hän on kuvannut Ylioppilaslehden kolumnistien sekä toimituksen muotokuvat. Henkilökuvien ohella hän kuvaa paljon asetelmia ja inspiroituu fantasiasta. HELSINGIN HELSINGIN keskustassa konttasi nuoria, joiden päälle heitettiin ketsuppia , uutisoi Helsingin Sanomat elokuussa. Vain noin viik koa aiemmin Helsingin kaupunki oli vedonnut lukiolaisiin, jot ta he luopuisivat uusia opiskelijoita nöyryyttävistä rituaaleistaan. Myös oman lukioni nasujaisiin kuului konttausta – vieläpä siten, että toisessa jalassa oli ämpäri, toisessa kumisaapas. Päälle roiskittiin sentään ketsupin sijaan vettä, mutta kyllä sekin vitutti. Muutamaa vuotta myöhemmin hamuilin suullani valtavaa teko penistä sorsanpaskalla miinoitetun nurmikon seasta yliopiston fuksiaisissa samalla kun vanhempi opiskelija videoi suoritusta kymmenen sentin etäisyydeltä. Hauskaa? No jaa. Opiskelijoille fuksiaisia, nasujaisia ja vastaavia alistajaisia perustellaan ryhmäyttämisellä. Muutamaan tällaiseen osallistu neena tuntui, että nöyryyttävien rituaalien ensisijainen tarkoitus oli ryhmäyttää alistajia, ei niinkään uusia opiskelijoita. Ryhmäpaineen vuoksi yksittäisen uuden opiskelijan voi olla vaikea sanoa ääneen, että ei oikeastaan ollut kivaa ja tässä muuten ylitettiin rajojani tahtomattani. Vastuuta nöyryytyksen lopettamisesta ei pitäisikään jättää uusien opiskelijoiden harteil le. Jos jo fuksiais rastia suunniteltaessa herää kysymys, voiko teh tävä tuntua josta kusta nöyryyttävältä, se todennäköisesti tuntuu jostakusta nöyryyttävältä. Silloin olisi suotavaa, että aikuiset, aka teemiset ihmiset keksisivät tilalle jotain muuta. Parhaimmillaan yliopistoopinnot voivat olla elämän parasta aikaa. Hienoa olisi, että ne olisivat sitä mahdollisimman monel le, ei vain niille, jotka nauttivat nöyryyttävistä rituaaleista. Moni meistä ehtii kyllä kohdata niitä ihan riittävästi sitten työelämässä. A N N I H Ä R K Ö N E N Ylioppilaslehdessä 3/2023 julkaistun kesäisen true crime -ristikon voittaja on valittu. Arvonnan voitti Tommi Kortelainen valtiotieteellisestä tiedekunnasta. Ristikosta muodostuva ratkaisulause on ’Liivijengit on noloja’. KESÄISEN TRUE CRIME -RISTIKON VOITTAJA ON VALITTU Palkinnoksi oikeasta vastauksesta lähetämme voittajalle fiktiivisten rikosmysteerien kuolemattoman klassikon, Agatha Christien Idän pikajunan arvoituksen vuodelta 1934. Rötöstentäyteistä syksyä Tommille! 4 Toimitukselta Tekijöinä
Entä jos elämän ikuinen virta Kuulunks mä skeneen? PÄ ÄKIRJOITUS s. 3 Vähemmän paperiroskaa HENKILÖ s. 34 Tarja Härkönen KULTTUURI s. 37 Ruumiin avaus Kritiikki 3 x reipastava jumppa KOLUMNI s. 40 Taija Roiha S. 12 S. 18 Ä ÄRISÄ ÄENNUSTE s. 10 Korttelitoive: simpukat markettiin! ALAKULTTUURI s. 41 Toimittaja testaa Postia Top10 Asiaton kysymys: Mika Aaltola TAKAIKKUNA s. 43 Kasveja, ei kuninkaita TOIMITUKSELTA s. 4 Lapsuustraumoja UUTISIA s. 6 Leikataan ja liimataan ylioppilaslehti 4 / 2023 5 Tässä lehdessä A L U K S I P I T K Ä T L O P U K S I
K U V A T P au lii n a N yk än en Hyy uudisti yhdenvertaisuussuunnitelmansa – muuttuuko mikään? HELSINGIN HELSINGIN yliopiston ylioppilaskunnan (Hyy) hallitus hyväksyi toukokuussa yhdenvertaisuussuunnitelman vuosille 2024–2026. Suunnitelma ohjaa Hyyn toimintaa ja yhdistää jo olemassa olevan tasa-arvosuunnitelman, kielistrategian sekä ableismin vastaisen ja antirasistisen toimenpideohjelman. Uuden suunnitelman keskiössä on intersektionaalisuus eli yhteiskuntaluokan, iän, alkuperän ja seksuaalisen suuntautumisen kaltaisten asioiden vaikutus ihmisen aseHallitus aikoo tsempata opiskelijoita asumaan soluissa, korottaa avoimen yliopisto-opetuksen hintoja ja lisätä aloituspaikkoja KESÄKUUSSA KESÄKUUSSA aloittanut Petteri Orpon (kok) johtama hallitus lupaa hallitusohjelmassaan leikata koulutuksesta monin eri tavoin. Helsingin Sanomien laskelmien mukaan hallitus aikoo muun muassa leikata korkeakoulujen valtionrahoitusta. Ylioppilaslehti kahlasi läpi hallitusohjelman ja löysi myös muita tapoja, joilla uusi hallitus muistaa korkeakouluopiskelijoita. YLEISTÄ YLEISTÄ asumistukea leikataan ja tuessa otetaan käyttöön 10 000 euron varallisuusraja. Helsingissä asuvat eivät jatkossa saa enempää asumis tukea kuin Espoossa, Vantaalla ja Kauniaisissa asuvat. Opiskelijoiden yleisen asumistuen rinnalle ”selvitetään ja kehitetään yhteis asumista suosiva ja taloudellisesti houkutteleva vaihtoehto”. Opintorahan huoltajakorotusta korotetaan. Huoltajakorotusta voi saada alle 18-vuotiaan lapsen opiskeleva vanhempi. Hallitus käynnistää opintotuen kokonaisuudistuksen. Uudistuksessa käydään läpi opintorahan taso, opintolainan suuruus ja opintolainahyvityksen määrä, vapaiden tulojen rajat, perheellisten opiskelijoiden asema ja asumisen tukeminen. Mahdollisuutta nostaa tulorajoja arvioidaan vuonna 2025. HALLITUS HALLITUS haluaa edelleen nostaa koulutustasoa. Tämä tehdään lisäämällä korkekoulujen aloituspaikkoja entisestään. Uusia aloitus paikkoja suunnataan erityisesti kasvukeskuksiin ja sinne, missä aloituspaikkojen määrä suhteessa nuoriin on pieni, sekä aloille ja alueille, joilla ennakoidaan merkittävää työvoimapulaa. Korkeakoulutuksen kasautumista ehkäis täkseen hallitus valmistelee vuoden 2024 kehysriiheen mennessä liudan toimen piteitä, joiden tarkoitus on saada yhä useampi aloituspaikka ensimmäistä tutkintoaan suorittaville niin, ettei alanvaihdon mahdollisuus heikenny tai koulutukseen hakeutuminen hidastu. EUJA ETA-MAIDEN EUJA ETA-MAIDEN ulkopuolisten opiskelijoiden lukukausimaksuja hallitus haluaa korottaa niin, että lukukausimaksut vastaavat koulutuksen kustannuksia. Kotimaisten kielten opetuksen tarjontaa ulkomaisille opiskelijoille lisätään. Hallitus haluaa, että jatkossa avoimesta korkeakouluopetuksesta voidaan periä nykyistä korkeampia maksuja. Nyt avoimet korkeakouluopinnot saavat maksaa korkeintaan 15 euroa opintopisteeltä. Hallitus selvittää ylioppilaskuntien pakkojäsenyydestä luopumista. Asiasta päätetään kevään 2024 aikana. A N N I H Ä R K Ö N E N maan, kertoo yhdenvertaisuusasioista Hyyn hallituksessa vastaava Eugenie Touma van der Meulen. ”Kirjauksen on tarkoitus selkeyttää sitä, millaista feminismiä Hyy edustaa.” MITEN MITEN yhdenvertaisuussuunnitelmaa käytännössä toteutetaan? Touma van der Meulenin mukaan Hyy arvioi ja mittaa esimerkiksi vuosittaisella raportoinnilla ja kysely lomakkeilla, kuinka tavoitteeseen yhden vertaisesta kohtelusta päästään. Kun jokin tavoite on saavutettu, raportointia jatketaan edelleen, jotta aktiivinen toiminta ei tyssää. Uuteen suunnitelmaan on kirjattu esimerkiksi kuukautissuojien tarjoaminen Hyyn tapahtumissa. Sitä tosin on tehty jo aiemmin, vaikka kirjausta ei ole ollut. Lisäksi Hyyn monimuotoisuuteen kiinnitetään enemmän huomiota etenkin keskustoimistossa. ”Hyy on todella valkoinen organisaatio. Yritämme vaikuttaa asiaan positiivisella erityiskohtelulla, jotta vähemmistöihin kuuluvat tietäisivät, että heidän hakemuksensa arvioidaan samoin kuin valtaväestöön kuuluvien hakemukset”, Touma van der Meulen sanoo. Positiivinen erityiskohtelu tarkoittaa, että yhdenvertaisuutta edistetään huomioimalla syrjinnälle alttiita ryhmiä asettamalla esimerkiksi vähemmistön edustaja etusijalle työnhaussa, mikäli kaksi hakijaa on yhtä hyviä. SYRJIVÄT SYRJIVÄT käytännöt Hyyn sisällä ovat nousseet keskusteluun myös sosiaalisessa mediassa. Viime syksynä Twitterissä nousi kohu Helsingin kokoomusopiskelijoiden vuonna 2020 painamasta laulukirjasta, joka sisälsi venäläisiä syrjiviä ilmaisuja ja viittauksia fasismiin. Jo edelliseen yhdenvertaisuussuunnitelmaan oli kirjattu, ettei Hyyn tapahtumissa lauleta ihmisryhmiä loukkaavia lauluja. Tämä kirjaus koskee kuitenkin vain Hyyn keskustoimiston järjestämiä tapahtumia, kuten Suursitsejä. Jatkossa laulut käydään ennakkoon läpi, ja niistä kerätään jälkikäteen palautetta. Täten Hyy ei jatkossakaan puutu ennakkoon siihen, millaisia lauluja järjestöjen sisäisissä tapahtumissa lauletaan. Järjestöjen pitää silti toimia Hyyn linjausten mukaan. Hyy voi jälkikäteen pyytää järjestöiltä selvityksiä, mikäli asiatonta käytöstä ilmenee. P E T R I J Ä Ä S K E L Ä I N E N ylioppilaslehti 4 / 2023 6 U U T I S I A Nopeat
T E K S T I Petri Jääskeläinen K U VAT Pauliina Nykänen Mitä Unicafe merkitsee sinulle? Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan omistama Unicafe-ketju täyttää syyskuussa 70 vuotta. Ylioppilaslehti jututti kävijöitä heidän linjastosuhteestaan Kaivopihan ruokalassa. ”HALPAA ”HALPAA ruokaa, mikä on taloudellisesti merkittävää. Isoin syy, miksi käyn täällä on, että olen voinut säästää.” A M E T TA L A I N E , 2 5 s o s i o n o m i o p i s k e l i j a ”HALPAA ”HALPAA lounasta. Mieleen on jäänyt Konkretiaa pöytään -hanke, jolla pyrimme muutaman hengen voimin edistämään vegaanisen Unicafen avaamista. Unicafe on hyvä mesta, mutta tarvittaisiin enemmän kokonaan vegaanisia ravintoloita.” O K K O S A A S TA M O I N E N , 2 1 v i e s t i n t ä ”HYVÄÄ ”HYVÄÄ ja ravitsevaa ruokaa edulliseen hintaan. Parasta on, kun saa jakaa hyvän ja terveellisen ruokakokemuksen kavereiden kanssa.” A N T T I B E R G M A N , 2 5 k a u p p a t i e t e i d e n o p i s k e l i j a ”YHTEISÖLLINEN ”YHTEISÖLLINEN paikka, edullinen ruoka, ja täällä käy Suomen paras tulevaisuus syömässä. Söisin Unicafessa mieluiten kaalilaatikkoa ja kaalikääryleitä, mutta niitä ei ole nyt listalla. Ruoka on ihan ookoo.” I R M E L I A H LQ V I S T, e l ä k k e e l l ä , o p i s k e l l u t t e o r e e t t i s t a f i l o s o f i a a ”HALPAA ”HALPAA ja kiireetöntä lounasta kavereiden kanssa. Ensimmäisen kerran kun söin crispy chick -vegaanipihvejä täällä, aloin ostaa niitä kotiin. Se on jäänyt tavaksi.” J A A K K O V I N T T U R I , 2 4 i n f o r m a a t i o v e r k o s t o t ”TÄMÄ ”TÄMÄ oli ensimmäinen kerta, kun käyn täällä, eli en osaa sanoa. Söin nyt hyviä kalapullia, ja jos olisin tiennyt tästä, olisin käynyt koko opiskeluajan. Nyt valmistun puolen vuoden päästä.” A I N O K O I V U N I E M I , 2 3 s o s i o n o m i o p i s k e l i j a ”ON ”ON elämäntapa, että saan palvella täällä opiskelijoita. Mä oon sellanen koneisto niin sanotusti. Opiskelijan kannattaa käydä näissä ravintoloissa, koska se on niin edullista.” S I M O M AT I K K A , 5 5 t y ö n t e k i j ä U n i c a f e s s a ylioppilaslehti 4 / 2023 7 Nopeat G A L L U P
Rahalla (ja vaivalla) yliopistoon nsimmäinen yritys päästä oikeustieteelliseen kaatui ajan puutteeseen. Seuraavana vuonna iski korona, ja järjestettiin hankala etäpääsykoe. Turkulainen ylioppilas Niklas Sara, 26, maksoi verkossa järjestettävästä valmennuskurssista 400 euroa ja haki kaikkiin oikeustieteellisiin, mutta monivalintojen pisteet eivät riittäneet. Sara karsiutui jälleen kokeen ensimmäisessä vaiheessa. Kolmantena hakuvuonna hän pääsi jo lähelle Lapin yliopiston oikeustieteellisen pisterajaa. Syyskuussa 2021 Sara muutti Helsinkiin suorittamaan avoimen väylän hakua. Väylän kautta voi saada opiskelupaikan, jos suorittaa tietyn määrän tutkintoon kuuluvia opintoja avoimessa yliopistossa. Sara teki urheilu kaupan myyjänä kaksi työvuoroa viikossa ja vietti lopun ajan kirjastossa lukemassa tentteihin. Aiemmin Sara oli hakenut useisiin oikeus tieteellisiin, mutta avoimen väylät ovat yliopistokohtaisia. Helsingin yliopiston oikeus tieteellinen vaatii avoimen väylän haussa 45 opintopistettä väylä kelpoisia perusja aineopintoja. Yksi opintopiste maksaa 15 euroa, joten väylähaun hinnaksi tulee vähintään 675 euroa. Tutkinto-opiskelijaksi voi hakea vain, jos kaikkien suoritusten painotettu keskiarvo on yli 3,75. Vuonna 2022 toteutunut keskiarvoraja oli ollut paljon korkeampi, 4,48. Varma sisäänpääsy vaati siis rivin vitosia. Joskus onnistuminen oli pienestä kiinni. ”Opiskelet ja opiskelet, ja tenttitulos on puoli pistettä femmasta”, Sara sanoo. ”Välillä se tuntui hajottavalta.” OIKEUSTIETEELLISISSÄ OIKEUSTIETEELLISISSÄ tiedekunnissa on suhtauduttu pidättyväisesti sekä todistusvalintaan että avoimen väylään. Kun useimmissa hakukohteissa hyväksytään yli puolet opiskelijoista ylioppilastodistuksen arvosanojen perusteella, oikeustieteelliseen Oikeustieteen tiedekunnat ovat lisänneet paikkoja avoimen väylän hakuun opetusja kulttuuriministeriön painostuksesta. Tie tutkintoopiskelijaksi maksoi Helsingissä viime vuonna vähintään 675 euroa. Nyt hallitus haluaa nostaa hintoja. T E K S T I Minea Koskinen K U VA Touko Miikkulainen E ylioppilaslehti 4 / 2023 8 U U T I S I A
Rahalla (ja vaivalla) yliopistoon otetaan todistuksella sisään vain 40 prosenttia uusista opiskelijoista. Viime vuosina väyläpaikkojen lukumäärää on kuitenkin lisätty kaikissa viidessä oikeustieteellisessä. Opiskelijajärjestöt eivät ole innostuneet väylähausta. Suomen ylioppilaskuntien liitto SYL on kritisoinut mallia, jossa opiskelija maksaa ensin vuoden opinnoista ilman oikeutta opintotukeen ja muihin opiskelijan etuuksiin. Malli on käytössä esimerkiksi kauppatieteissä, kasvatustieteissä ja tekniikan alalla, ja Helsingin yliopiston lisäksi Aaltoyliopistossa, Jyväskylän, Itä-Suomen, Turun, Tampereen, Oulun ja Lapin yliopistoissa. SYL on ollut huolissaan, että avoimen väylästä tulee maksullinen ohituskaista niille, joilla on varaa. HELSINGIN HELSINGIN yliopiston oikeustieteellisen tiedekunnan dekaani Johanna Niemi pitää pääsykoetta oikeudenmukaisena tapana valita opiskelijat. Oikeustieteelliset tarjoavat esimerkiksi pääsykoemateriaalin ilmaiseksi kaikille. Hänen mukaansa paine lisätä väyläpaikkoja on tullut opetusja kulttuuriministeriöltä ja yliopiston johdolta. Toiveeseen on hänen mukaansa vastattu ”varovasti”. ”Sanotaanko näin, että me arvostamme meidän opiskelijavalintaamme ja tätä koejärjestelyä hyvin korkealle”, Niemi sanoo. Helsingin yliopiston oikeustieteellisessä väylähaun paikkamäärää on nostettu muutaman vuoden aikana kymmenestä 25:een. Uudet väylän kautta jaettavat opiskelu paikat on siirretty pois valintakoevalinnasta. Se, että väylän paikat eivät ole lisäpaikkoja, tuli dekaanillekin yllätyksenä. Avoimessa yliopistossa ei ole tarjolla kaikkia oikeustieteen kandivaiheen kursseja. Opettajia ei ole aina saatu toivotuille kursseille, koska tiedekunnalla on ylipäätään liian vähän opetushenkilökuntaa. Oikeustieteellisellä tiedekunnalla on Helsingin yliopiston niukimmat opetusresurssit. Tiedekunnassa joudutaan myös sopeutumaan siihen, että väylän kautta tulleet opiskelijat ovat suorittaneet opinnot opetussuunnitelman kannalta väärässä järjestyksessä. Niemi muistuttaa, että avoimen yliopiston ainoa tai edes pääasiallinen tehtävä ei ole tarjota suoraa tietä tutkinto-opiskelijaksi. ”Avoimen yliopiston kurssien tarkoitus on palvella ihmisiä, jotka tarvitsevat tietoa oikeudesta”, Niemi sanoo. Esimerkiksi työoikeuden tai immateriaalija kuluttajaoikeuden kurssit ovat hyödyllisiä monien alojen osaajille. OPISKELIJOIDEN OPISKELIJOIDEN reittejä yliopistoon Turun yliopistossa tutkineen Nina Haltian mukaan väylähakuun on pitkään suhtauduttu tiedekunnissa nihkeästi. Yliopistot ovat tarkkoja autonomiastaan, eivätkä ne ole katsoneet hyvällä ministeriön painostusta. Toisaalta väylän kautta valitut opiskelijat ovat yleensä valmistuneet nopeasti. Haltian mukaan avoimen väylän tarkoitus oli alun perin tarjota reitti työssä käyville aikuisille, jotka eivät pysty osallistumaan pääsykokeisiin. Se on ollut pitkään koulutuspolitiikan linja. Suomessa on haluttu antaa ihmisille mahdollisuus vaihtaa alaa, jotta nuorena tehdyt valinnat eivät olisi lopullisia. ”Viime aikoina on ajateltu, että väylä olisi myös nuorille, jotka eivät ole pärjänneet kirjoituksissa tai joille pääsykoe on hankala”, hän sanoo. Vuonna 2019 Helsingin yliopiston silloinen vararehtori, nykyinen rehtori Sari Lind blom visioi Ylellä, että väylästä on tarkoitus kehittää lopulta ”huomattavan laaja”. Lindblom johti valtakunnallista yliopistojen opiskelijavalintauudistusta vuosina 2017– 2020. Hän toivoi, että lopulta väylän kautta valittaisiin jopa enemmän opiskelijoita kuin valintakokeilla. Vielä ei olla lähelläkään: vuonna 2022 yliopistojen uusista opiskelijoista 6 prosenttia valittiin avoimen väylän kautta, kun valintakokeilla valittujen osuus oli 40 prosenttia. Hakijoille väylähaku voi olla pääsykoettakin stressaavampi. Avoimessa yliopistossa opiskelevilta puuttuu muodollinen opiskelijan status. Opiskeluihin ei saa opintotukea, joten suurin osa käy päivätöissä ja opiskelee iltaisin ja viikonloppuisin. Kurssien niukka tarjonta voi hidastaa sisäänpääsyä. Esimerkiksi Helsingin yliopiston oikeustieteen väylän suoritukset voi saada kasaan kalenterivuodessa, mutta ei lukuvuoden aikana. Niklas Saran mielestä avoimen yliopiston kurssien tunnelma oli välillä kireä, koska väylän kautta hakevat opiskelijat stressasivat arvosanoista. Kilpailu tutkinto-opiskelijan paikasta on kovaa. ”Cut-throat-väylä”, Sara sanoo. VIIME VIIME kesänä Itä-Suomen yliopisto päätti tehdä kaikista avoimen opinnoista jälkikäteen korvattavia ensikertalaisille hakijoille. Hallitus puolestaan suunnittelee korotusta opintopisteestä perittävän maksun ylärajaan. Koulutusja tiedepolitiikan osastoa johtavan Atte Jääskeläisen mukaan maksut kattavat yliopistojen todellisista kuluista vain 10 prosenttia. Loput 90 prosenttia maksaa valtio osana yliopistojen perusrahoitusta. Avoimen väylän haku uhkaa siis kallistua. Jos yliopistot kuitenkin samaan aikaan hyvittävät kurssimaksuja sisäänpäässeille ensikertalaisille, väylähausta tulee eräänlainen vedonlyönti: sisäänpääsevä saa opiskelupaikan lisäksi useita satoja euroja anteeksi, kun taas opiskelupaikatta jäävä maksaa nykyistä korkeampia maksuja. Huonompia arvo sanoja voi yrittää korottaa tekemällä kursseja uudestaan ja hyviä arvosanoja säilöä 3–7 vuotta hakukohteesta riippuen. Haastattelun aikaan Saran viimeisestä väylähakuun kelpaavasta tentistä on kulunut jo pari kuukautta. Hän antaa itselleen väylän jälkeiseksi mielen terveyden arvosanaksi kolmosen. Väylä opintojen keskiarvo on tasan viisi, joten sisään pääsy oli varmaa. Sara odottaa jo haalareita ja opiskelijabileitä. ”Tekisin kaiken uudestaan, että pääsisin kouluun.” Juttua varten on haastateltu myös opetusneuvos Petri Haltiaa opetusja kulttuuriministeriöstä. ylioppilaslehti 4 / 2023 9 U U T I S I A
inisimpukka on Itämeren avainlaji. Se on paitsi monien kalojen ja lintujen ravintoa, myös rehe vöitymisestä kärsivän meren siivooja, joka suo dattaa vedestä epäpuhtauksia kuten mikromuovia ja ravinteita samalla kun se syö pieneliöitä merivedestä. Simpukoita ei tarvitse ruokkia, mikä tekee niiden viljelystä helppoa. Viljelijä tarjoaa niille yleensä kasvu alustan, kuten mereen asennetut köydet, joihin merivirran kuljettamat simpukantoukat kiinnittyvät. Yleensä kun simpukat löytävät hyvän kasvupaikan, ne jäävät siihen pysyvästi. Viljellyt simpukat eivät siis kar kaa köydestä, vaikka ne kasvavat meressä vapaina. Simpukan viljely ja käsittely aiheuttavat arvioiden mukaan hieman vähemmän kasvihuonepäästöjä kiloa kohden kuin esimerkiksi tofu, ja huomattavasti vähem män kuin vaikkapa katkaravun kasvattaminen. Tästä huolimatta Itämeren simpukkaa syödään Suomessa vähemmän kuin esimerkiksi riistaa tai sieniä. Miksei marketissa myydä kotimaista sinisimpukkaa? HELSINGIN HELSINGIN yliopiston ravitsemustieteen professori Maijaliisa Erkkola pitää sinisimpukkaa ravintosisäl löltään hyvänä ja lihantuotantoa ympäristöystävälli sempänä proteiinilähteenä. Simpukat sisältävät runsaasti omega3 rasvahappoja, jodia ja rautaa, joita osa väestöstä ei saa tarpeeksi. Näiden ravintoaineiden riittävä saanti olisi syytä tur vata myös siirryttäessä kasvispainotteisempaan ruoka valioon. Täten simpukat nousevat Erkkolan mukaan kiinnostavaksi mahdollisuudeksi. Hän kuitenkin epäi lee, ettei simpukoista tule kovinkaan yleistä arki ruokaa, koska edes kalaa ei syödä yhtä paljon kuin ravitsemussuositukset kehottavat. Yksi este simpukan syömisen yleistymisen tiellä ovat terveydelle haitalliset ympäristömyrkyt, torjunta aineet ja raskasmetallit, joita simpukoihin kertyy. Simpukkatilojen kehittämistä Itämerellä tukevan Baltic Eco Mussel –projektin tutkimuksessa köysissä kasvate tut sinisimpukat sitoivat vähemmän ympäristömyrkkyjä kuin meren pohjalla elävät, mikä on viljelyn kannalta positiivista. On hyvin vaikeaa tutkia simpukoiden kokemus maailmaa. Simpukoilla ei ole aivoja, jotka ottaisivat vastaan esimerkiksi hermostolta tulevaa kipuviestiä. Toisaalta simpukoilla on aistijärjestelmä ja hermosto, joiden kautta ne säätelevät toimintaansa. Toden näköisesti simpukat eivät kuitenkaan tiedosta, että niitä kasvatetaan. Simpukoiden tulee säilyä elävinä niiden valmistamiseen saakka, sillä kuolleiden simpu koiden pintaan alkaa hyvin nopeasti kerääntyä baktee reja ja viruksia. Siksi nopea jatkokäsittely voi ainakin teoriassa parantaa sekä ruokaturvallisuutta että vähen tää lajin mahdollisesti kokemaa stressiä. SUURIN SUURIN este suomalaisen sinisimpukan kaupalliselle viljelylle ja sen käytölle elintarvikkeena on kuitenkin simpukoiden pienikokoisuus. John Nurmisen säätiön erityisasiantuntija Miina Mäki kertoo, että pohjoisella Itämerellä simpukka kas vaa hitaasti matalan suolapitoisuuden takia. Suomen merten pintavesien suolapitoisuuden on ennustettu vähenevän, kun ilmastonmuutoksen myötä makeaa vettä virtaa mereen aiempaa enemmän. Valtameriin vuosimiljoonien aikana sopeutunut sini simpukka jää Suomen rannikon murtovesissä yleensä parisenttiseksi, mikä tekee sen käyttämisestä ravintona kallista. Kuorien poistaminen pieni kokoisista simpukoista vaatii paljon prosessointia. Jo Tanskan ja Ruotsin eteläisillä merialueilla simpukat kasvavat nopeammin ja suuremmiksi, sillä merivesi on siellä suolaisempaa. Kotimainen sinisimpukka pysynee jatkossakin haahkojen herkkuna, suomalaisten lautasten ulottu mattomissa. Sen sijaan toisen Suomessa elinvoimaisen syötävän lajin, makean veden järvisimpukan viljelyn tutkimus on vasta alussa. Miksei Suomessa viljellä simpukoita? S Palstalla ekokriisi näkyy. T E K S T I Emilia Voltti K U V A P au lii n a N yk än en ylioppilaslehti 4 / 2023 10 Äärisääennuste
TILAA YLIOPPILASLEHTI KOTIISI Ylioppilaslehti kertoo yhteiskunnan, kulttuurin ja opiskelijaelämän ilmiöistä ennen kuin muut mediat ovat niihin ehtineet havahtua. Kestotilauksella saat vuosittain kuusi paperilehteä kotiin kannettuna 39 euron hintaan. Tilaa helposti osoitteessa ylioppilaslehti.fi/tilaajapalvelut M A I N O S M A I N O S
K U VAT Adile Sevimli T Natalia Kallio Anni Härkönen Tuollainen cottagecore on todellakin tyylikästä juuri nyt. Flow-festivaali on kasvanut muutaman tuhannen kävijän puistopiknikistä ruuhkaiseksi kulttuurispektaakkeliksi, jonka tärkein esiintyjä on minä itse. Festivaalia järjestävä Flow Festival Oy teki viime vuonna miljoona euroa liikevoittoa. Millaista vastinetta 239 euron pääsylipulle saa? Ra nn ek e sa at u uolla ovat kaikki paitsi minä. Näin mietin joka elokuu katsoessani somen kuvavirtaa Flow’sta. Niinpä kun festivaali huhtikuussa ilmoitti, että se järjestetään Helsingin Suvilahdessa viimeistä kertaa, päätin johtavan kulttuurilehden toimittajana akkreditoitua tapahtumaan kysymään itsel täni, miltä tuntuisi olla sisä eikä ulko puolella. Entä jos minä olisin kerrankin yksi kaikista ? Heinäkuussa festivaali kuitenkin ilmoitti, että alueelle suunnitellut raken nustyöt viiväs tyvät, ja tapahtuma järjeste tään Suvi lahdessa vielä ensi vuonna. Samahan se on mennä, kun ranneke on jo saatu. Olen käynyt Flowfestivaalilla kerran aiemmin, vuosia sitten. Kokemus ei ol lut hääppöinen: musiikki soi liian kovalla, ruoka oli kallista ja ihmisiä oli liikaa. Olo oli ulkopuolinen ja viihtyminen oli vai keaa. Joku minut tunteva saattaisi sanoa, että festarit eivät ole minua varten. Olen aina identifioitunut kulttuuria tuntemattomaksi maalaiseksi, joka kuulee uusista artisteista vasta kymmenen vuotta sen jälkeen, kun he ovat debytoineet Flow’n kaltaisissa me gatrendikkäissä paikoissa. Mielestäni mu siikki kuulostaa parhaalta silloin kun sitä kuuntelee yksin kotona samalla kun neu loo tai tiskaa. Uskon kuitenkin, että oikeiden ih misten opastuksella Flowfestivaalista voi saada korjaavan kokemuksen. Haluaisin vähintään ymmärtää, mikä ihmisiä vuo si vuodelta Flow’ssa niin viehättää. Voiko tuon kokoluokan festivaaleilla viihtyä? OLEN OLEN kuullut, että Flow’hun tullaan lä hinnä näyttäytymään ja että festivaalin tär kein esiintyjä on minä itse . Ajatus tuntuu epämiellyttävältä, mutta päätän kokeilla soluttautua oman elämänsä influensserei den joukkoon. Pyydän apua oikeanlaisen Flowasun etsintään ihmisoikeuskoulutta jana, kirjailijana, runoilijana ja vaikuttaja na tunnetulta it-girliltä Natalia Kalliolta, jonka olen nähnyt puhuvan Hesarin haas tattelussa 800 euron tennareistaan ja ko kemuksistaan Järvenpäässä asumisesta. Minäkin tulen kaukaa Helsingin ul kopuolelta ja olen viime aikoina harkin nut osta vani ergonomiset yli sata euroa maksavat kengät selkäkipujani helpotta maan, joten uskon, että Kallio saa kiinni T E K S T I Anni Härkönen ylioppilaslehti 4 / 2023 12
tyylihuolistani nopeasti. Lisäksi hän on juuri alkanut juontaa second hand sovellus Tiselle podcastia, jossa julkkikset esittelevät kirppislöytöjään. ”Katsotaan jotain sellaista, missä sulla on kuitenkin hyvä olla”, Kallio lupaa, kun tapaan hänet Kaisaniemen vintage Uffissa päivää ennen festivaalin alkua. Paikka on täynnä ihmisiä, ja Helsingin Sanomien mukaan parhaat second hand vaatteet on viety rekeistä jo Flowviikon alussa. Kallio ei siitä hätkähdä. Hän pyy tää minua kuvailemaan tyyliäni. En ole varautunut kysymykseen, mut ta onnekseni olen viime yönä selannut Instagramia aamuneljään ja löytänyt sieltä kuvan ihmisestä, jollainen haluaisin olla: vallilalainen perheenäiti, joka löytää Metka kirpputorilta kymmenellä eurolla upean kissakankaan ja ompelee siitä itsel leen ainakin mekon, paidan ja housut – ja hukkapaloista tietysti hiusdonitseja. ”Osaat tosi hyvin määritellä sun tyylin”, Kallio kehuu. Kallio saa minut kokeilemaan mitä kummallisempia vaatteita: pyöräilypaitaa, capreja, hikistä setäliiviä, nollarifarkkuja... Hän itse tosin on päättänyt, että tällä kertaa hän ei osta Flow’hun mitään uutta eikä käytettyä. ”Mulla oli haaste itselleni, että kaiken täytyy löytyä valmiiksi kotoa vaatekaapista.” pakastimeen, sillä minulla on traumaatti sia lude ja turkiskuoriaiskokemuksia. LAUANTAI LAUANTAI on festivaalipäivistä suosituin. Saavun alueelle laskeutumalla ruuhkaista Vilhonvuorenkatua Suvilahteen. Presi denttikisaa käyvän Pekka Haaviston kan nattajakortteja keräävät kampanjaaktiivit näkevät tilaisuutensa ja piirittävät liiken nevalojen pysäyttämät festivaalikävijät. Olisi pitänyt itsekin tajuta tulostaa mu kaan Ylioppilaslehden tilauslomakkeita. Painelen festivaalin porteilta ensim mäisenä pressitilaan, joka on vaatimaton teltta infopisteen takana. Kaivan puhelimen esiin. Kolmen päi vän festarilippu maksaa lähes kuukauden opintotuen verran, 239 euroa. Lasken, että jos tsemppaan ja vietän festareilla joka päivä esimerkiksi neljä tuntia, lipun kuvitteelliseksi tuntihinnaksi tulisi 19,91 euroa. Ennen kuin olen kerännyt voimia as tua pressitilasta väenpaljouteen itse fes tivaalialueelle, törmään muusikko Olavi Uusivirtaan, joka antaa haastattelua Radio Helsingille. Tunnustan heti hänellekin, että minulla on täällä hieman orpo olo. Arvelen ääneen sen johtuvan ehkä maa laisuudestani. En tunne oloani mukavaksi kaupunkifestivaalin väenpaljoudessa. Onneksi Uusivirta ymmärtää. Hän ker too asuneensa itsekin maalla, noin 9?000 asukkaan Karkkilassa. Uusivirran mukaan paras vinkki epämukavuuden lievittämi seen on korostaa omaa maalaisuuttaan. Suhtaudun vinkkiin epäillen. Jätin poimurinkin kotiin. ”Miten olet tänään korostanut omaa maalaisuuttasi”, kysyn. ”Mullahan on päällä tällainen... Mä voisin tulla suoraan jostain navetasta”, artisti vastaa ja osoittaa päällään olevaa farkkuhaalaria. Joopa joo. Uusivirta on upea, vaikka päällä onkin typerännäköinen asu. Katsah dan itseäni ja häpeän myttyä, joka olen. ”Kannattaa aina muistaa, että suurin osa tälläkin festivaalilla olevista ihmisistä on junantuomia maalaisia. Jos me lähdettäi siin etsimällä etsimään kolmannen ja nel jännen polven stadilaisia, niin saalis jäisi aika laihaksi. Eli tavallaan sä voit aina aja tella jokaisen vastaantulijan kohdalla, että lande ”, Uusivirta sanoo ja osoittaa sormel la eteensä. Olavi Uusivirta Tavallaan sä voit ajatella jokaisen vastaantulijan kohdalla, että lande. Lopulta päädymme Kallion kanssa asuun, jossa on kompromisseja moneen suuntaan: fuksianvärinen neuletoppi näyt tää vähän siltä, että se voisi olla itse neulo mani, kivipestyt farkut ja perhosvyö sekä raidallinen 2000luvun alun käsilauk ku, jonka kantokahva on bamburuoko jäljitelmää. Se epäilyttää minua. Kerron, että olen ajatellut Flowkäsi laukukseni marjanpoimuria, joka kuvas taisi harrastuneisuuttani ja maakuntalaisia juuriani. Lisäksi sellainen löytyy jo ennes tään kotoani. Kallio kehuu ideaa. ”Ihan mieletön. Tuollainen cottagecore on todellakin tyylikästä juuri nyt.” Kallio muistuttaa, että tyyliasioissa ei Flow’ssa voi mokata. Kaikki on siellä sal littua. ”Jos näen yhdenkin osan tästä asusta päälläsi Flow’ssa, olen ylpeä”, Kallio hih kaisee hyvästeiksi. Ostan vain topin. Kotona nakkaan sen ylioppilaslehti 4 / 2023 13
”Teetkö noin, kun kävelet täällä?” kysyn. ”Ei mun enää tarvitse, kun se on niin itsestäänselvää”, artisti vastaa. Uusivirran itsevarman kuoren alta on vaikea erottaa landeutta . Hän on kyllä mu kava ja ystävällinen, kuten moni tuntema ni maalainen. Ehkä se selittää, miksi Uusivirta tulee toimittajien kanssa juttuun hyvin. Hänestä se on jopa haitaksi hänen uralleen, sillä hänen kertomansa mukaan toimittajat eivät enää kirjoita esimerkiksi keikkaarvi oita hänen esiintymisistään. ”Mä oon mokannut kaiken siinä mie lessä, että mä oon ystävystynyt toimittaji en kanssa, joten ne on kaikki jäävänneet itsensä. Sen jälkeen, kun joku Oskari Onninen on sammunut sun sohvalle, niin se asetelma on muuttunut peruuttamatto masti.” MINÄ MINÄ ja kaltaiseni marjastajat tietävät, että jos eksyy, niin ensin pysähdytään syö mään. Kerään voimia festivaalialueen kier tämistä varten hakeutumalla ruokakojulle, jonka edessä ei ole hirveä jono. Pitäisi tie tysti tekstin ammattilaisena tajuta pysäh tyä tarkastelemaan kriittisesti ravintolan nimeä, joka on enne: Fiasco? Lastenannoksen kokoinen aikuisten an nos sienirisottoa maksaa 15 euroa. Ruoka näyttää puurolta ja sieniä siinä on lähinnä että mä oon selvin päin. Jos sä oot selvin päin ihmisten keskellä, jotka käyttävät al koholia, niin eivät ne kiinnitä suhun huo miota.” Tikander lupautuu ystäväkseni Cham pagne Bar & Loungeksi nimetylle alueel le etsimään alkoholittomia vaihtoehtoja. Pullo alkoholitonta Mionettokuohuviiniä maksaa 32 euroa, kun taas halvinkin pullo alkoholillista Lansonsamppanjaa maksaa 95 euroa. Tikander kysyy, millainen juhlija olen. Vastaan rehellisesti: aika kiusallinen, en osaa laulaa karaokea enkä ole kovin hyvä tanssimaan. ”Aa, en mäkään. Sitten sun ehkä kannattaisi lähteä tutkimaan tätä sober curious skeneä”, Tikander ehdottaa. Hän kertoo, että selvin päin hänellä on festareilla enemmän aikaa tutustua sel laisiin kokemuksiin, jotka hän jätti huo miotta silloin kun joi. ”Kun mä oon käyttänyt alkoholia, niin en ole nauttinut mistään ruokaelämyksistä tai käynyt kuuntelemassa puheohjelmia.” Tikander haastaa minut pohtimaan vie lä syitäni olla nauttimatta alkoholia. Olen kertonut hänelle, että en joutaisi juoda festareilla alkoholia, sillä illalla pitäisi vie lä jaksaa pestä vessa. ”Mä en tiedä, onko paras lähtökohta te hokkuus”, hän sanoo. Sun ehkä kannattaisi lähteä tutkimaan tätä sober curious -skeneä. koristeeksi. Syötyäni tajuan, ettei annos ollut edes vegaaninen. Toivottavasti ku kaan ei nähnyt, mietin, kun kaavin puu haarukalla pahvilautaselta parmesaanin rippeitä suuhuni. Kun katson ympärilleni, huomaan, että lähes jokainen ihminen juo jotain. Minä en kuitenkaan ehdi nauttia alko holia, sillä olen työtehtävissä ja aion koto na festaripäivän jälkeen pestä vielä vessan. Ei sillä, että minulla olisi alkoholiin varaa kaan. Täällä se maksaa maltaita, ja minä olen ollut juuri 2,5 kuukautta lomautet tuna työstäni Ylioppilaslehden toimitus sihteerinä. TÖRMÄÄN TÖRMÄÄN alueella sober curious ilmiön pioneeriin ja Mimmit sijoittaa sijoittajaan Hanna Tikanderiin. Miten festareilla voi olla sekä selvin päin että kantaa itsensä eikiusaantuneesti? ”Veikkaan, että moni ihminen, joka tuntee olonsa kiusalliseksi selvin päin miettii, että mitä muut ihmiset musta ajat televat. Että olenko mä nyt tosi kiusalli nen tässä tilanteessa, ja näkevätkö kaikki, Hanna Tikander ylioppilaslehti 4 / 2023 14
”Jos syyt ovat suorituskeskeisiä, niin lähtisin miettimään vähän syvemmältä.” Tikander vinkkaa, että Flow’ssa on erillinen pelkkiä alkoholittomia ja vä häalkoholisia juomia myyvä koju nimel tä Cho%ce. Sitten hän suuntaa Seinabo Seyn keikalle. Olo on jo nyt uupunut. Käyn katso massa ilmastoahdistusta kuvaavaa taidetta Other Sound lavalla, mutta se ei saa fes tariahdistustani muuttumaan ilmastoah distukseksi. Selvin päin minun on vaikea ottaa kontaktia muihin taiteen katselijoi hin. Suuntaan ajoissa kotiin. Kotona selaan Instagramista suttuisia videoita Lorden ja Tove Lon keikoista. Poistan sovelluksen, mutta vasta sen jäl keen, kun olen selannut sitä tunteja var mistaakseni, että absoluuttisesti kaikilla muilla kuin minulla näyttää olleen festa reilla tänään hauskaa. En saa vessaa pestyä. SUNNUNTAI SUNNUNTAI valkenee lauantaita lempeäm pänä. Olen valinnut festivaaliasuksi mus tan säkkimäisen pellavamekon. Toivon, ettei Natalia Kallio tule vastaan ja huo maa, etten käyttänytkään hänen valitse maansa neuletoppia. Jo matkalla festivaalialueelle huomaan, että monella festarikävijällä on kainalos saan asuste, joka minulta puuttuu: lapsi. Alue on täynnä upeita äitiihmisiä mukanaan kauniita lapsia. Kuvittelen hei dät festaripäivän jälkeen ihaniin koteihin sa Vallilaan tai Vanhaan Herttoniemeen ja istuutuvan Artekin ruokaryhmän ääreen syömään lettuja ja keskustelemaan festi vaalin kulttuuritarjonnasta. Minä en osaa puhua kulttuurista, ja kotona jääkaapissani on vain homehtunut vesimeloni. Päätän yrittää opetella kulttuurista pu huvaksi ihmiseksi ja lähestyn uudelleen alueen taidetarjontaa. Otan suunnaksi Tiili kellon festivaalialueen keskellä. Matkalla ihmiset jonottavat ottamaan kuvaa pinkin Flowseinän eteen asetetulle korokkeelle. Suosittu tyyli on esimerkiksi eläinkuosiasu ja kaksi jonkin pörröisen nisäkkään korvien kaltaisiksi sidottua nutturaa pään päällä. Toinen trendi on Olavi Uusivirran eilisen asun inspiroima koko denim. Verkkohaalarin minäkin oli sin osannut neuloa, jos olisin tajunnut sen olevan in . Huomaan myös muutamat crocshenkiset puutarhakengät. Festivaalikävijöiden festivaalipukeutu minen yllättää minut. Oletin, että ihmis ten pukeutumisessa näkyisi enemmän poliittisia kannanottoja, mutta edes sääri karvoja ei juuri näy. Kaikilla näyttää olevan pukeutumises taan jokin visio. Miten voisin viestiä heil le, että omakin asuni, vaikkakin nolo, on ostettu second handina? Harhaudun tuijottamaan ohikulkijoita epäkohteliaasti ja tuntemaan huonom muutta heitä kohtaan, kun hyvin tavallises ti pukeutunut, Juhoksi esittäytyvä mies tu lee kysymään, paljonko yksi polaroidkuva hänestä ja hänen kolmesta ystävästään maksaa. Yritän kaupata seurueelle Yliop pilaslehden tilausta, mutta lopulta he saa vat kuvan pinkin Flowkyltin edessä kym menen euron hintaan. Se on kelpo kate yhden euron kappaleelta maksavista pola roideista. Tämä on mukanani olevan ama töörivalokuvaajan ensimmäinen maksul linen keikka, joten iloitsen, että hän saa kapitalisoitua kohtaamisen. Öljyä hylkivä vesi on kuin minua hylkivä festivaalikokemus. ylioppilaslehti 4 / 2023 15
TIILIKELLOSSA TIILIKELLOSSA katselen teosta, joka seu raa tämänhetkistä ilmansaastedataa. Hiili dioksidihiukkasia symboloivat öljypisarat putoavat veteen kahden lasin välissä. Öljyä hylkivä vesi on kuin minua hylkivä festivaalikokemus. White claw nimistä hard seltzeriä myyvä koju mainostaa tikkukirjaimin, että juoma sisältää 95 kilokaloria. Ilmoitus kuulostaa toksiselta kehonegatiivisuudelta ja olen valmis raportoimaan asiasta seu raamilleni kehopositiivisuuden puolesta liputtaville Instagramvaikuttajille. Yritän ladata sovelluksen takaisin, mutta harmik seni puhelimeni netti ei toimi väenpal joudessa. Festariahdistukseni vain syvenee, kun siihen sekoittuu keho ja ilmastoahdis tusta. Piiloudun viereiseen Showroomiksi nimettyyn rakennukseen ja ahdis tun entisestään ajatellessani sitä, miten englannin kieli valtaa nimistössä alaa suo men kieleltä. Näyttelyhuoneessa on hämärää lukuun ottamatta hitaasti sinne tänne poukkoi levia valokeiloja. Metallisilla rullakoilla ja saniaisilla rakennettujen seinien välis sä on tarttuvia iskulauseita, jotka kehotta vat ainakin miettimään muuttoa Pohjois Karjalaan. Olen miettinyt, joten jään tilaan het keksi lojumaan. Lataan Instagramin ja en simmäisenä näen, että ystäväni on musti kassa ja tulen hänelle kateelliseksi. Tilan perimmäisessä nurkassa viiksekäs mies lä hestyy minua ja kysyy, haluanko, että hän ottaa minusta saniaisten keskellä kuvan polaroidkamerallaan. En halua, vastaan ja mietin niitä neljää kymmentäkolmea polaroidkuvaa, joissa olen kiusaantuneen näköisenä poseeran nut viikonlopun aikana. ”Onko tämä mainos”, kysyn mieheltä ja katson hänen takanaan hohtavaa Kekälevaateliikkeen logoa. Hän vastaa ympäripyöreästi, selittää, että hänen palk kansa maksava firma on kotoisin Pohjois Karjalasta ja vakuuttaa, että yritys on kierto talouden ystävä ja haluaa saada ih miset pitämään ostamiaan vaatteitaan pi dempään. Hänen takanaan näen arkkeja täynnä Kekäleen alennuskuponkeja. Minä mietin, miksi ihmiset maksavat satasia tullakseen festareille, joiden sisältö on yhtä mainoskatkoa. Vähän kuin maksaisi Net flixistä ja saisi vastineeksi kokopitkän elokuvan mittaisen mainostauon, jota Maikkari näyttää lineaarisessa televisiossa kymppiuutisten ja sään välissä. ON ON syötävä. Flown verkkosivuilla ruoka tarjonnan kuvataan nojaavan ”kekseliäisiin konsepteihin, vastuullisuuteen ja rohkei siin makumaailmoihin”. Eilispäivän epä vegaaninen sienipuuro kiertää vatsassa edelleen. Selaan vaikuttajien tarinoita löytääkse ni parhaat vegaaniannokset, onhan koko festivaalielämys kuratoitu valmiiksi Insta gramissa. Olen nähnyt sieltä aiemmin myös muun muassa sen, että valtakunnan päivystävä vegaani ja nykyään Ellun Kanat muutostoimistossa anarkiaa päivätöikseen harjoittava Suvi Auvinen on festivaaleilla. Tunnustan Auviselle edellisen päivän vegaanimokani. Hän ei tuomitse. ”Jos on vähän vaikka vegan curious , niin tämä on hirveän hyvä paikka”, Auvinen sanoo. Minä kysyn, mistä vegaanin Flows sa tunnistaa. ”Mä toivon, että ei enää mistään. Toi von, että vegaani ei ole enää se tyyppi, jolla on hamppumekko ja vihreä tukka. Onko tämä mainos? Suvi Auvinen Anni Härkönen ylioppilaslehti 4 / 2023 16
Toivon, että vegaaneja olisi tosi vaikea nykyään tunnistaa, koska tosi yllättävät tyypit voi olla nykyään vegaaneja.” Jos kuitenkin haluan tavata vegaaneja, Auvinen kehottaa menemään esimerkiksi Friidujäätelökojulle tai maitotuotteistaan tunnetun Valion Oddlygoodkojulle, jos sa tarjoillaan vegaanista kahvia ja pullaa. Valitsen hienosti brändätyn jäätelön. Maksan seitsemän euroa jäätelöpuikosta, jonka päälle on aseteltu kaksi orvokkia, kaksi vadelmaa ja kaksi karhunvatukkaa. Mietin, kuinka monta seitsemän euron jäätelöpuikkoa saisin koristeltua ämpäril lisellä vadelmia, joita poimin viikko sitten vanhempieni mökillä parisataa kilometria Suvilahdesta pohjoiseen. ON ON juotava. Mieleeni muistuu raittiin Hanna Tikanderin vinkki alueella sijait sevasta pelkkiä alkoholittomia ja matala prosenttisia juomia myyvästä kojusta. Rhubitzniminen juoma maksaa 10 euroa. Kirpeä, kertakäyttömuovimukista tarjoiltu juoma on riittävän viileä ja il mentää hyvin olotilaani, joka on myös hapan. Siemailen kallista raparperimehuani puolikyykyssä eurolavakyhäelmän päällä kertakäyttöastioiden seassa. Istumapaikan löytäminen vaati vaivaa ja kehtaamista tunkea tuntemattomien hikisten selkien väliin. Parhaimmillaan Flow’ssa käy kol men päivän aikana 90?000 ihmistä. Arviolta 30?000:ta päivittäistä kävi jää kohden festivaaleille on tuotu istu mista varten arviolta 13 eurolavaa. Maassa lojuu puisia kertakäyttöhaarukoita, joiden maatumiskykyä asfalttipinnalle rohkenen epäillä. Vapaaehtoistyöntekijät keräävät tupakantumppeja. Muutama ihminen on pukeutunut Lonkeromainokseksi. MATKALLA MATKALLA Olavi Uusivirran keikalle kom pastun Kosmoksen esikoiskirjailijaan. Hävettää. Uusivirta esiintyy festivaalin päälavalla. Hänellä on päällään valkoinen, röyhe löillä koristeltu paita. Pian hän viskaa sen menemään ja surffaa yleisön seassa ilman paitaa. Katson laulajan lihaksikkaita käsivarsia kadehtien. Noilla hiihtäisi varmasti ko vaa. Olen haastattelun päätteeksi ehdot tanut Uusivirralle, että vastapalvelukseksi festari elämään tutustuttamisesta voisin viedä hänet hiihtämään Paloheinään ensi talvena. Hän on kertonut omistavansa karvapohjasukset. Matkalla Olavi Uusivirran keikalle kompastun Kosmoksen esikoiskirjailijaan. Hävettää. Helppohan tuon on pukeutua, kun voi kulkea yläosattomissa ilman että ku kaan paheksuu, ajattelen. Katsahdan mus taa pellavamekkoani, joka on mennyt päivän mittaan ryttyyn kieriessäni ahdis tuneena sikiöasennossa eri puolilla fes tivaalialuetta. Tuijotellessani maahan huomaan, että olen vetänyt jalkoihini ryt tyisen mekkoni pariksi liian lyhyet sukat. Valkoiset tennarinikin hohtavat liian puh taina. Aamulla mietin hetken, miten likai sin niitä katuuskottavammiksi nopeasti. MENEN MENEN katsomaan rakennusuhanalaista skeittiparkkia, jonne sinnekin pitää jonot taa. Järjestyksenvalvoja annostelee meitä alueelle muutaman ihmisen ryppäissä. Skeittiparkissa huomaan, että neljäsosa festivaalin istumakapasiteetista eli noin kolme tuolia onkin viety sinne. Istahdan auringon lämpöä itseensä päivän ajan keränneen betonipintaisen rampin päälle ja kaivan kassista esiin alueelle salakuljettamani virkkuukoukun ja kerän lankaa ja ryhdyn virkkaamaan. Se tuntuu ihanalta: sunnuntaiillan hä märtyessä meno alueella on rauhoittunut. Parkilla ei haise edes virtsa. Betoninen parkki imee itseensä eri lavoilta kantau tuvan musiikin ja puurouttaa äänet täällä rauhoittavaksi valkoiseksi kohinaksi. Taivaalta tippuu pari tippaa vettä. Nostan katseeni virkkuutyöstäni tarkis taakseni, onko hirmumyrsky lähestymässä, kun huomaan, että viereisen rampin pääl lä istuu kohtalotoveri. Joku istuu ja neu loo. Katseemme kohtaavat neulojan kans sa hetkeksi. Neuloja ilahtuu huomatessaan, että minä virkkaan, ja minä ilahdun huoma tessani, että hän neuloo. Vilkutamme toisillemme iloisesti heilutellen lanka keriämme. Pienen hetken minäkin viihdyn. ylioppilaslehti 4 / 2023 17
J U V É N I N K O S K I, J ä m s ä S Ä Y N Ä J O E N P U T O U S, O r i v e s i M A R I K E N P U T O U S, S a u v o K O S K E N P Ä Ä N K O S K I, S a l o ylioppilaslehti 4 / 2023 18
T E K S T I Eveliina Lempiäinen Voiko vanhemmistaan luopumiseen valmistautua? Toimittaja Eveliina Lempiäinen keskustelee vanhenevan isänsä kanssa kuolemasta vesiputousten kuohuessa taustalla. K U VAT Oona Pohjolainen K O R K E A K O S K I, K u o p i o ylioppilaslehti 4 / 2023 19
rakkautta on kertoa minulle tunnistamistaan linnuista ja kokata herkkuruokia löytämis tään kultarouskuista. Pyrimme sieniretkelle yhä joka syksy, mutta en muista, milloin vii meksi olisimme olleet yli yön kestävällä reis sulla kahdestaan. Roolit ovat vaihtuneet. Nyt minä vien isä ni retkelle, sillä meidän täytyy puhua. KEVÄÄLLÄ KEVÄÄLLÄ 2022 vanhempani löivät pöytään edunvalvontavaltakirjan. Sillä he luovutti vat toisilleen päätäntävallan omaisuudestaan, taloudestaan ja terveydestään mikäli jommal le kummalle sattuisi jotain. Myös minun ja pikkusiskoni piti allekirjoittaa paperi – meis tä tuli varavaltuutettuja. Samana keväänä ha vahduin siihen, että ikäisteni ystävien ja tut tavien vanhempia alkoi sairastua. Muutama kuoli. Sattui pieniä onnettomuuksia, kaatu misia. Tuli diagnooseja ja hautajaisia. Huomasin oman isäni ikääntyvän kym menisen vuotta sitten. Oli joulupäivän ilta, koko perhe lojui olohuoneen pöydän ääressä Trivial Pursuitin ympärillä. Punavii nipullo, konveh teja, pelilaudalla värikkäät, muoviset pizzakiekot. Peli hidastui kummas ti joka kerta, kun tuli isäni vuoro kysyä. Äiti ni sen tajusi: ”Matti! Etkö sä näe?” Isällä oli aina ollut haukannäkö, mutta nyt hän ei enää nähnyt lukea kysymys korttien pientä pränttiä. Lukulasit hän hank ki seuraavana kesänä. Heräsin ajan rajallisuuteen. Nykyään mie tin, kuinka monta ”tavallista” joulua vielä vietämme nykyisellä kokoonpanolla. Hie man aikaista kuusikymppisten vanhempieni kohdalla, tiedän. Vuosia isäni pohti ääneen, montako joulua hänen huonovointinen äi tinsä vielä näkee, mutta mummi oli siinä vai heessa sentään yli kahdeksankymmenen. Olin vuosien kuluessa vieraantunut mo lemmista isoäideistäni, joten heidän kuo lemansakaan ei kouraissut syvältä. Suru oli enemmän solidaarista kuin henkilö kohtaista – surin, koska äitini tai pappani säni ei ole koskaan tuntenut itseään vanhaksi. Hänen 67vuotiaat, ajan ja vaihtelevien retkisäiden ahavoittamat kätensä lepäävät ohjauspyörällä, kun mat kaamme noin viidenkymmenen kilo metrin päähän Kuopiosta luoteeseen sijaitsevaan Maaninkaan. Olemme käynnistäneet auton varhain. Tarkoituksemme on nähdä päivässä kol me vesiputousta, minkä jälkeen ajamme vanhempieni kotiin Turun seudulle Pai mioon yöksi. Seuraavana päivänä aiomme käydä vielä kahdella varsinaissuomalaisel la putouk sella. Kaikkein hienoimmat viiden tähden vesi putoukset , kuten harrastajat niitä pisteyt tävät, sijaitsevat paljon pohjoisemmas sa, Enontekiöllä ja Inarissa. Pohjois Savon Maanin galtakin löytyy kuitenkin yksi neljän tähden putous. Kun olimme lapsia, isä vei minua ja pikku siskoani päiväretkille sieneen ja mus tikkaan sekä metsätilkulleen katselemaan kuusentaimia. Hänen tapansa osoittaa I ylioppilaslehti 4 / 2023 20
suri. Rakkauden ja tiiviin tuntemisen kipeä hinta on kouriintuntuvampi menetys. Vanhuus on äkillistä tuntemattomuutta. Se on vähittäisen muutoksen ja äkillisen syöksyn välimaastossa, kirjoittaa ranskalais filosofi Catherine Malabou esseessään Sattuman ontologiaa (2009). Mitä oikeastaan tiedän vanhenevasta isästäni? Kuinka hyvin tunnemme toisemme? Tajusin, että kymme nen vuoden päästä juuri tällaisen matkan te keminen on todennäköisesti liian myöhäistä. Yhteisellä retkellä voisimme tutustua parem min. Minun oli avattava suuni. Nyt autossa kohti Maaninkaa kysyn isältä, miltä edunvalvontavaltakirjan laatiminen hä nestä tuntui. ”Ihan järkevä semmoinen on olla.” Isästä on loogista hoitaa viralliset asiat kuntoon ennen kuin järki kenties sumenee. Minun on vaikeaa lypsää aiheesta lisää. KOSKESTA KOSKESTA kuulee ensimmäiseksi kohinan, joka kiirii autolle asti. Korkeakosken putous on Suomen korkein yhtenäinen vesiputous. Se on ensimmäinen koskaan näkemäni kön gäs – 36 metriä pitkä, jyrkkä ja portaittain putoava, hätkähdyttävän hieno. Lähestymme putousta yläjuoksulta, jos sa vesi virtaa vielä suhteellisen rauhallisena, tummanruskeana mutta kirkkaana. Kokeilen vettä ja virta nappaa sormistani hyisen pu raisun. Laskeudumme pitkospuita. Vesi valuu kalliopaasien lomasta, läpi viuhkamaisen lou hikon alas varjoisaan kanjoniin. Jyly yltyy. Kun pääsemme rappuset alas puiselle näkö alatasanteelle, joudumme huutamaan kosken melun yli. Ihastelemme voimallisena ryski vää vettä ja osoittelemme kosken hienoim pia kohtia. Virtaavan veden katselu on vangitsevaa. Se rentouttaa, saa ihmiset eräänlaiseen trans siin. Antropologian professori Christopher D. Lynn on tutkinut tulisijojen ääressä ren toutumista ja prososiaalista eli pyyteetöntä, toisia ihmisiä hyödyttävää käyttäytymistä: kynttilän tai nuotion valossa ihmiset alkavat puhua tunteistaan, sisäisestä elämästään. He puhuvat subjektiivisesti, riitelevät vähemmän ja pitävät pidempiä taukoja. Uskon saman pätevän virtaavaan veteen. Katsahdan isääni, mutta jänistän. Kuvaamme putousta aikamme, eri kulmis ta, kännyköillä ja kameralla. Tuntuu vaike alta irrottautua lumoavan Korkeakosken ää reltä takaisin tien päälle. Syynä on yhtäältä hienon luontokohteen magnetismi, toisaalta jännitys tulevista keskusteluista. Isälle tämä on ensisijaisesti luontoretki, mutta minulla on muitakin tarkoitusperiä. AUTORADIOSSA AUTORADIOSSA Anki laulaa ikivihreää kesä hittiä Niin aikaisin , kun lähdemme kohti päivän toista vesiputousta Juvéninkoskelle Jämsään. Isä oli kappaleen julkaisun aikaan reilu 10vuotias. Hän on hyvin säilynyt: isän kanssa samana vuonna 1956 syntyi Suomessa lähes 89?000 ihmistä, joista täällä elää enää reilu 71?000. Lukuihin vaikuttaa myös muut toliike valtion rajojen yli. Isäni ikä luokassa tyypillisimpiä kuolinsyitä ovat kasvaimet, it semurhat ja ”muut syyt”. Harmaa taivas pieksee vuoroin vettä, vuo roin räntää ja pieniä rakeita. Isä kysyy, mistä aion tässä jutussani kirjoittaa. Vastaan rehelli sesti, että hänen sukupolvensa eli niin kutsu tun suuren murroksen ikäluokkien vanhene misesta ja rapistumisesta, kuolemastakin. Isä ei hätkähdä, nyökkää vain. Aloitetaan hel polla: milloin isä alkoi tuntea itsensä aikui seksi? ”En ole koskaan tuntenut itseäni aikuisek si. Olen aina katsonut itseäni vanhempia ja pitänyt heitä aikuisina.” Isäni mukaan aikuisuus siirtyy eteenpäin sitä mukaa kun itse saavuttaa tietyn iän. Oma sukupolveni ilmaisee asian niin, että 30 on Isäni tapa osoittaa rakkautta on kertoa minulle tunnistamistaan linnuista ja kokata herkkuruokia löytämistään kultarouskuista. ylioppilaslehti 4 / 2023 21
Metsät roihuavat, sodat jylläävät, ja pian täällä selviytyvät enää tekoälyn ohjailemat paperiliittimet. uusi 20. Ikäiseni ajattelevat, että aikuisuuden velvollisuudet ja vastuut ovat tulevaisuudes sa. Asuntolainat ja lapset hankitaan myöhem min, jos hankitaan. Omien vanhempieni ai kuisuus koitti aiemmin, mutta he eivät miellä itseään vanhoiksi tai pohdi kuolemaa. Mi nun sukupolvelleni on helpompaa puhua kuolemasta, kun maailmanloppu häämöttää koko ajan nurkan takana. Metsät roihuavat, sodat jylläävät, ja pian täällä selviytyvät enää tekoälyn ohjailemat paperiliittimet. Oletin, että aikuisuus ja vanheneminen alkavat siinä vaiheessa, jos hankkii jälki kasvua. Kun on vastuussa jostakusta muusta kuin itsestään. Isä ei kuitenkaan ajattele niin. PARIN PARIN tunnin ajon jälkeen saavumme päi vän toiselle putoukselle Jämsän Partalaan. Opastetaulu väittää Juvéninkoskea Etelä ja KeskiSuomen korkeimmaksi vapaana kuo huvaksi koskeksi. Veden voima valjastettiin jo varhain sahojen ja myllyjen käyttöön: 1800luvulla koskessa alkoivat ”kivet kuiskia ja rattaat rupattaa”. Laskeudumme pientä metsärinnettä pu touksen juurelle. Vaikka Juvéninkosken putous on vain seitsemän metriä korkea, se on silti varsin vaikuttava näky. Vesi putoaa räiskyen alas pystysuoralta jyrkänteeltä. Kos ken ruskea vesi on kuin kuohuvaa olutta. Joskus mietin, pitäisikö riipaista kunnon kän nit vanhempieni kanssa. Olisiko kuolemasta puhuminen silloin helpompaa? Tuijotamme jylisevää Juvéninkoskea niin pitkään, että katseeni rentoutuu, näkö kenttä sumenee ja vesimassa muuttuu edessäni en sin valkeakarvaiseksi peikoksi, sitten valta vaksi, säikeiseksi siiliorakkaaksi. Löystyttäi sikö virtaava vesi vielä kielenkannat, jotka kotona ovat usein niin tiukalla? Alkaisimme ko mekin pian rupattaa 1800lukulaisten rat taiden lailla? Emme keskustele isäni kanssa syvällisiä. Me puhumme arkisista asioista, kuten laitta mistamme ruuista ja kuuntelemistamme ra dioohjelmista. Olen huomannut, että ikäi seni parikolmekymppiset tykkäävät puhua itsestään ja projekteistaan, mutta isäni ikäiset miehet tykkäävät puhua numeroista: välimat koista, lämpöasteista, juossuista, pyöräillyistä tai moottoripyöräillyistä kilometreistä ja siitä, mitä asiat maksavat. Nytkin keskustelumme ovat koskeneet lähinnä erityyppisten autovahausten hinto ja, telttailua 80luvulla ja viimeaikaisia hirvi havaintoja. Isä kertoo parin viikon takaisesta risteilystä opiskeluaikojen kurssikavereiden sa kanssa ja mainitsee muutaman kaverin jo edesmenneen. ”Miltä tuntui kuulla, että kavereita on kuollut?” ”Tietysti on aina ikävää, kun niin käy. Mutta sellaista elämä on.” Edesmenneet kurssilaiset eivät olleet isäl leni niin läheisiä, että hän olisi osallistunut hautajaisiin. ”Jos joku läheinen kaveri kuolisi, tuntuisi varmaan vähän toisenlaiselta”, hän sanoo. ”Yhtäkkinen kuolema on varmaan se pahin.” Katselen isän vaaleanharmaata tukkaa ja partaa, suupielten juovia. Isäni on ollut ole massa yli kaksi kertaa kauemmin kuin minä. Hänen solunsa eivät enää uusiudu yhtä no peasti kuin minun. Kun isä mursi solisluun sa pari vuotta sitten pyöräilytapaturmassa, parantuminen kesti kauan. Silloin näin hä nessä häivähdyksen uudenlaista alakuloa. ylioppilaslehti 4 / 2023 22
Murtumasta huolimatta isä rymysi pian met sässä käsi kantoliinassa. Pelkäsin, että hän menettää tasapainonsa ja kompastuu mättääl le, eikä onnistu soittamaan apua. Olen ker ran vuosia sitten joutunut soittamaan isälle ambulanssin, ja se on jättänyt mielen peru koille kalvavan huolen ja tiedon: hän ei ole kaan kuolematon. Joskus isän kaikki solut lakkaavat uusiutumasta. PALAAMME PALAAMME autoon. Kuuntelemme Yle Ykkös tä, tuulen huminaa ja räntäpisaroiden räp sähtelyä tuulilasiin. Laulujoutsenia on joka pellolla isoina kööreinä. Ne verryttelevät mustia nahkajalkojaan ja kaivelevat nokillaan mudasta syötävää. Tiedän tämän, koska isä ni on kovan luokan lintumies. Hän osoitte lee matkan varrelta milloin mitäkin lajeja, ja kerran pysähdymme pellon reunaan kiika roimaan tundrahanhia. Näemme myös när hen, kuovin, kuikkia järvessä, töyhtöhyypän ja teeren. Eivät ne mitään ihmeellisiä harvi naisuuksia ole, mutta ei niitä joka päivä Hel singissä näe. ”Miltä ikääntyminen tuntuu?” kysyn. Isä on hetken hiljaa ja vastaa sitten virnistellen: ”Forever young.” Jaahas. Ajatteleeko isä sairastumista tai kuolemaa? ”En mä sellaisia ajattele.” Kerron ajattelevani kuolemaa melkein joka viikko. ”Aijaa.” Näin minä usein teen, alan puhua itsestä ni täyttääkseni hiljaiset hetket. Kuolema kiinnostaa minua fyysisenä ja biologisena ilmiönä ja sellaisten käytännön asioiden kannalta kuin mitä ruumiille pue taan arkkuun päälle. Lehtijutuista käy ilmi, että suurin osa omaisista valitsee edesmen neelle läheiselleen hautaustoimiston tarjoa man perinteisen vaatetuksen: miehillä sol miollinen ja naisilla pitsiröyhelökauluksinen paita sekä sukat. (Ei housuja?) Päälle asetel laan peitto ja kasvoliina. Isästä tuli lintumies jo 11vuotiaana. Hä nen luokalleen siirtyi silloin uusi oppilas, Pekka, jonka kanssa isä opetteli tunnista maan lintuja, aluksi ilman kiikareita, äänestä. Isä kertoo nähneensä Pekan kuolinilmoi tuksen lehdessä joitakin vuosia sitten. Mitä hän ajatteli ilmoituksen nähdessään? ”Ikävä juttu, että niin oli käynyt.” Onko kuolema ikävää? Jäljelle jääneille läheisille toki, mutta kuolleelle se ei ole mitään. Filosofi Malaboun mukaan kuolema on kaksinainen. Se on biologinen ja loogi nen, mutta myös arvaamaton, satunnainen, muotonsa luova. Yllättävä kuolema lienee lä heisille ikävin. Silloin niin paljon käyttämät tömiä mahdollisuuksia haihtuu ilmaan. Kun vanha ihminen kuolee ”luonnollisen kuo leman”, on vuosikymmenten varrella yleen sä ollut jo paljon mahdollisuuksia, joihin tarttua ja hetkiä, joita viettää yhdessä. Mikä li kuollut ihminen on esimerkiksi pahoinpi dellyt perheensä hiljaiseksi tai joutunut kär simään sairauden takia pitkään, kuolema voi olla myös suuri helpotus. VANHENEMISEEN VANHENEMISEEN liittyy melkein yhtä monta mysteeriä kuin kuolemaan. Jos vanhuk set joskus pääsevätkin ääneen mediassa, kyseessä on useimmiten jonkinlainen kurjuus raportti eläkeiän vaivoista ja vanhus tenhoidon ongel mista. Haluaisin tietää, mitä jännittävää tai hauskaa vanhuuteen liittyy. ylioppilaslehti 4 / 2023 23
Millaisia kehollisia tai aistillisia kokemuksia 75vuotiaalla on, millaisia ideoita ja into himoja kasikymppisellä. Vanhenevia aivoja on tutkittu paljon, mutta entäpä keho? Terapeuttini, joka on myös fysioterapeutti, kertoo, että vaikka van huudessa nivelet jäykistyvät, lihaksisto voi muuttua pehmeämmäksi. Tällöin aistillisuus saattaa lisääntyä. Silti vanhusten välistä seksiä ei näe esimerkiksi elokuvissa juuri ikinä, tai sitten siitä tehdään koomista. Nuoruutta ja materiaalisia saavutuksia ihannoivassa kulttuurissa vanhuus näyttäy tyy usein nuoruuden menetyksenä ennem min kuin siirtymänä uuteen, kenties hitaam paan, kärsivällisempään tai reflektoivampaan aikaan. Vanhus menettää tehokkuutensa, notkean kehonsa ja perinteiset kauneuden merkit kuten sileän ja kimmoisan ihon, ken ties paksut hiukset. Pelkomme kehon ikään tymistä kohtaan on vain naamioitua kuole manpelkoa. Kun kohtaamme ruumiimme, kohtaamme todisteet kuoleman hitaasta tai kiihtyvästä lähestymisestä. EDESSÄMME EDESSÄMME sylkee oriveteläinen kahden täh den putous. Se on päivän viimeinen etappi, surullinen kohde. Säynäjoen putous on pieni, sen korkein porras vaivaisen metrin. Jos Juvéninkoskessa kuohui kalja, Säynä joen vesi muistuttaa CocaColaa. Kokis virtaa vehreässä notkelmassa, ja putouksesta erka nee pieni sivupuro, jonka vierellä kohoa vat sammaloituneet kiviportaat. Kuvittelen putouksen taakse kylmänkostean luolan, jos sa voisivat asua jonkinlaiset koskikeijut. Silmät sumenevat, vedet sekoittuvat. Au tossa istutut sadat kilometrit puuduttavat ja kohina on asettunut korviini. Koskien kohi na, tuulen kohina moottoritiellä, putouksista kuvaamieni videoiden rakeinen kohina kän nykän kaiuttimessa ja hiljaisuuden kohina isän ja minun välillä. Meillä on ollut oikein rattoisaa, mutta putoukset eivät ole vieneet meitä jutuissamme syvemmille vesille. Isä ohjaa keskustelun uusiin uomiin. Viisi vuotta sitten jouduin onnettomuu teen, jonka jälkeen kuolema alkoi kiinnos taa minua toden teolla. Putosin kiipeily keskuksessa korkealta ja loukkaannuin pahasti, mutta säästyin pahimmalta. Ikään Olen esimerkiksi slaidannut ihmisten DM:iin treffipyyntöineni sillä ajatuksella, että pian kuolemme kuitenkin. ylioppilaslehti 4 / 2023 24
kuin hipaisin kuolemaa. Isä ei ole tietääkse ni hipaissut. Hän kysyy, olenko nähnyt pai najaisia putoamisesta. En kertaakaan. Äitini on kuvaillut, että onnettomuuden jälkeinen aika on hänelle sekavan usvan peitossa. Hän ei muista, kukkiko kotipihan kirsikkapuu sinä keväänä. Kysyn isältä, mitä hän tunsi ja ajatteli tuolloin. Hän vastaa saa neensa aluksi väärän käsityksen onnettomuu teni vakavuudesta. ”Seuraavana päivänä vasta tajusin, kun tul tiin katsomaan sua.” Erot, sairaudet ja menetykset avaavat pää syn kollektiivisen, osin alitajuntaisen surun kammioon. Kammio on ahdettu täyteen hyl käämisen, yksinäisyyden ja kelvottomuuden kokemuksia, häpeää ja kuolemanpelkoa. Onnettomuuden jälkeen päädyin kammioon. Olin ollut siellä ennenkin, mutta ensimmäis tä kertaa en vammautuneilla jaloillani päässyt pakenemaan kammion sisältöä. Oli ihan oi keasti ajateltava kehonsa haurautta ja kuole vaisuutta. Miksi isäni ei ajattele kuolemaa? Eikö hän osaa, uskalla tai vain tule ajatelleeksi? Kuolemaa on monesti vaikea ajatella yhtäältä siksi, että luopuminen ja kaiken katoavaisuus tuntuu niin surulliselta ja toisaalta siksi, että kuolemaa – sen fyysisyyttä ja metafyysisyyttä – on niin mahdotonta kokonaan käsittää. Silti minä välillä yritän. Millaista on elää sitten, kun äitini ei ole enää täällä? Tai isäni, siskoni, parhaat ystäväni. Kun heidän niin eläväiset ja verevät ruumiinsa eivät enää ole. Miltä sellainen aukko sydämessäni oikeasti tuntuu? Kuoleman ajatteleminen tällä tavoin pieninä maistiaisina tuntuu tärkeältä harjoi tukselta. Kenties on turha surra etukäteen yhtikäs mitään, mutta toisaalta kuoleman ajattelusta voi olla hyötyä. Olen esimerkiksi slaidannut ihmisten DM:iin treffipyyntöineni sillä ajatuksella, että pian kuolemme kuiten kin. Kuoleman ajattelu voi parhaimmillaan ja banaaleimmillaan motivoida tekemään tärkeitä asioita sekä arvostamaan käsillä ole via hetkiä ja ihmisiä. VANHENEMISEN VANHENEMISEN ajattelussa meitä kauhistuttaa yksin jääminen, voimiemme, roolimme taik ka valtamme menettäminen ja toisista riippu vaiseksi tuleminen. Kun olin onnettomuuteni jälkeen sairaalassa, isä luki minulle ääneen Haruki Murakamin romaanijärkälettä IQ84 ja työn si minua pyörätuolissa pihalle tai kanttiiniin. Olin jälleen isäni ja muiden läheisteni hoi van armoilla kuin vauva tai vanhus. Heive röinen ja avuton, syötettävä, pestävä ja kär rättävä. Itkuinen ja paskainen henkiriepu. Vaipatkin minulla oli, luoja paratkoon, kos ka en päässyt neljän murtuneen raajan takia itse vessaan. Toipilasaikanani sairaalassa mietin, saavat ko iäkkäämmät huonetoverini kaiken tarvit semansa avun. Usein käytävillä kaikui korvia riipivä ulina ja valitus. Nykyään mietin kau hulla, millaista hoitoa vanhempani sitten jos kus mahtavat saada, jos päätyvät sairaalaan tai hoitokotiin. Isä toivoo, että saisi aikanaan mennä ylioppilaslehti 4 / 2023 25
suorilta jaloilta. Ei tarvitsisi jäädä kitumaan tai elämään ”ei minkään arvoista elämää”. Kaipa sellainen on monelle meistä unelma kuolema. Nopea, kivuton, vaipaton. Yksi isän vanhoista työkavereista vuosien takaa putosi viime syksynä kalareissun päätteeksi illalla ve neestä eikä enää vironnut. ”Se päättyi siihen”, isä toteaa lakonisesti. Potilaana tai vanhuksena on antauduttava muiden hoivan varaan. Kontrollin menet täminen on monen kauhun ydin. Itsensä nolaaminen, hulluksi tuleminen, onnetto muudet. Lopussa yksin jääminen ja kuole ma. Minä olin potilaista nuorin ja opiaateista huolimatta järkeni leikkasi terävänä suurim man osan ajasta. Minulla oli läheisiä elossa. Ja silti mietin vain: kuka olisi osannut vaatia ilmapatjaa sänkyyni tai hoitajia tuseeraamaan persettäni, jos putoamisen yhteydessä aivo ni olisivat tuhoutuneet niin, etten olisi itse kyennyt sanomaan asiaa selkeästi? Vanhempien kuolemaa ajatellessa jou tuu väistämättä ajattelemaan myös omaansa. Junan jatkona tullaan. Olen käväissyt kuole man lähellä, jos nyt en aivan porteilla, niin ehkä pihapolun päässä. Muistan tuntemani kauhun, kun 170senttinen varteni makasi ha jonneena myttynä kiipeilykeskuksen lattialla. Kehoni rajat olivat kadonneet ja tuttuun arki todellisuuteen oli repeytynyt ammottava auk ko kohti tuntematonta. Oma kuolema on vähemmän kivulias aja tus kuin läheisten, mutta ehkä vieläkin vai keammin käsitettävä. Olen niin elossa tässä kehossa ja hengitän koko ajan ilman, että minun tarvitsee tehdä mitään sen eteen. En voi käsittää, että tämä näennäisen mutkaton olemassaolo joskus tulee päätökseensä. Aja tus viimeisestä hengenvedosta herkistää: että kaikki tämä hienous ja hauskuus, ihme ja nautinto, kärsimys ja kauheus joskus päättyy. Ehkä kaikkein eniten ajatus kuitenkin huo jentaa: että olen vain pieni tähtipölyn tus sahdus. Vaikka ajattelen kuolemaa usein, minulle tulee juttua tehdessä oudon taikauskoinen olo. Hävettää myöntää, mutta hetkittäin pel kään, että kun nyt kirjoitan ja kyselen aihees ta, joku pian kuolee. SEURAAVANA SEURAAVANA päivänä suunnitelmana on vie railla kahdella eri putouksella Varsinais Suomessa lapsuuden kotikaupunkini naapu rikunnissa – Mariken putouksella Sauvossa ja Koskenpään koskella Salossa. Äiti pyytää päästä mukaan, ja suostumme. Hän toivoo, että muistaisin mainita jutussa vanhempie ni nuorekkuuden. Molemmat vanhempani suhtautuvat ikääntymiseen näennäisen hu moristisesti. Vanhempani ovat kiitelleet onneaan, kuinka vähällä ovat selvinneet yli kuuden kymmenen vuoden ikään: ei syöpädiagnoo seja, aikuisiän diabetesta, nivelrikkoa tai osteo poroosia. Joskus tuntuu, että minulla on enemmän vaivoja kuin heillä. Kuolemasta kyseleminen tuntuu julkeal ta, melkein hyökkäävältä vanhempaa ihmistä kohtaan. Isä vaikuttaa jopa loukkaantuneel ta, kun kyselen jatkuvasti vanhenemisesta. Mutta he vanhenevat, minä vanhenen, kaik ki vanhenevat. Vanhenemisessa ei pitäisi olla arvolatausta. Jälkikapitalistinen yhteiskun ta on kuitenkin rakentunut tehokkuuden va raan: oma arvo muodostuu työnteosta, omai suudesta ja kehon räjähdysvoimasta. Jos on saanut koko elämänsä ylistystä nopeudesta ja tuottavuudesta, voi vanhuuden hiljaisesta rauhasta kummuta syyllisyyden tunteita. Van hukset voivat kokea epäonnistuvansa, kun oma tehokkuus laskee. Mariken putous ei ole meistä ihan neljän tähden veroinen, vaan beige ja kesy, vanhus ten vesiputous. Se on perinteinen kaskadi putous, eli köngäs muodostuu lukuisista pienistä portaista ja sileistä luiskista. Ennen putousta joen virta on hiljainen, sillä vesi kerääntyy putouksen yläpuolella pieneen al taaseen, josta se ylittää niskan ohuena vesi patjana. Viimeinen putous Salossa on kaksihaarai nen, parikymmentä metriä pitkä ja seitsemän metriä korkea. Koskenpään putous sijaitsee ihastuttavassa pienessä lehdossa tuomien keskellä. Valkovuokot peittävät mattona laak son pohjaa. Isä lähtee kameroineen kosken toiselle haaralle, äiti jättäytyy kauemmas ton tin laitaan. Kivet astinlautoinani ylitän virran rauhallisesta paikasta, vaikka ei Koskenpää ole raju missään kohtaa. KOTIMATKALLA KOTIMATKALLA istun takapenkillä luurit kor villa. Ei tästä tullutkaan mieletöntä keskuste lumatkaa. En arvellut isäni avaavan kaikkia haavojaan yhdellä automatkalla, mutta toi voin monisyisempää tai tunneperäisempää keskustelua. Työkalumme sellaiseen vain ovat hiukan eri kaliiberia: yksi on kasvanut pulaajan jälkimainingeissa vuosikymmeniä ennen kuin termi ”toksinen maskuliini suus” lanseerattiin, toinen taas on someajan terapia puheen kyllästämä, asiat liiallisuuksiin reflektoiva ja itseriittoinen avokadonsyöjä. Isäni sukupolven miehet eivät noin vain avaudu fiiliksistään. Isä ei muista, puhuttiin ko lapsuudenkodissa kuolemasta. Kun hä nen ystävänsä veli kuoli viitisen vuotta sitten, he puhuivat lähinnä kuolinsyystä. ”Emme puhuneet siitä, miten hän sen koki. Ei sellaista ole ihan helppo ottaa pu heeksi.” Sanat ovat vain yksi keino lohduttaa. Kuuntelu, sanaton ymmärrys ja läsnäolo ovat monesti jopa tärkeämpiä. Isä ja minä emme kohdanneet puoli välissä, mutta haparoimme toisiamme kohti. Mietin, olisiko yhteinen aika retkellä pitänyt käyttää paremmin. Puhua siitä, mitä merkit semme toisillemme. Valmistautua kuolemaa varten ja suunnitella elämää. Tarvitsemmeko välttämättä murehtivaa metapuhetta: mitä sitten kun? Elämä ei toimi suunnitelmien mukaan. Sen kauneus on suurenmoisissa, arkisissa yllätyksissä. REILU REILU kuukausi retkemme jälkeen äiti herät tää minut kesämökillä. ”Tule katsomaan härkälintuja, niillä on aika söpöjä poikasia tuolla.” Seuraan äitiä pienen matkan päähän mö kistä korkeille kallioille. On alkukesän leuto aamu ja hieroskelen unta silmistäni. Isä ojen taa kiikarin, ja tunnen siinä hänen lämpönsä. Hän osoittaa merelle. Linssien läpi näen, kuinka härkälintuemo kelluu aalloilla, musta valkoraidalliset poikaset kyydissä selässään. Toinen vanhempi sukeltelee niille kalaa. Isä kertoo, että meripesintä on harvinai nen: heittämällä 95 prosenttia härkälinnuista pesii järvissä. Poikaset oppivat lentämään kolmen ja puolen kuukauden ikäisinä. Linnut ovat siinä hetkisen nyt. Huomen na kenties jossain muualla. Kuka olisi osannut vaatia hoitajia tuseeraamaan persettäni, jos putoamisen yhteydessä aivoni olisivat tuhoutuneet niin, etten olisi itse kyennyt sanomaan asiaa selkeästi? ylioppilaslehti 4 / 2023 26
Harkitsetko Macia korkeakouluopintoihin? Sopivan tietokoneen valitseminen opintoihin on iso päätös. Me autamme asiassa mielellämme. Muista myös, että saat Mac-kannettavista 12 % opiskelija-alennuksen syyskuun loppuun asti. CITYCENTER | ISO-OMENA | SELLO Ehtoja sovelletaan. Lue lisää tector.fi. Akun kesto vaihtelee käytön ja kokoonpanon mukaan. Lisätietoja on osoitteessa apple.com/fi/batteries. Sopiiko Mac valitsemalleni pääaineelle? Mac on yhteensopiva yleisimpien korkeakouluissa käytettävien ohjelmistojen kanssa. Näihin kuuluvat Microsoft 365, Adobe Creative Cloud, Canvas LMS, MATLAB, Mathematica ja Google Workspace. Onko se riittävän tehokas opiskeluun? Jokainen Mac on tehokas ja luotettava. Voit hoitaa helposti päivittäiset tehtävät, kuten sähköpostit ja kyselyt, mutta myös vaativammatkin tehtävät, kuten data-analyysin tai videoiden luomisen. Mitä jos kurssini ovat sekoitus verkkoja lähiopetusta? Jokaisessa MacBookissa on huippulaadukas kamera, mikrofoni ja kaiuttimet sekä uusimmat Wi-Fi-yhteysominaisuudet. Kestääkö akku koulupäivän läpi iltaan asti? Riippumatta siitä, minkä Mac-kannettavan valitset, Applen sirun uskomattoman energiatehokkuuden ansiosta laitteen akku kestää aamukahdeksan luennosta illan opintoryhmään asti. Ovatko henkilötietoni turvassa? Kaikki Macit – ja kaikki muutkin Applen tuotteet – on suunniteltu suojaamaan yksityisyyttäsi ja antamaan sinulle hallinnan omiin tietoihisi. Toimiiko laite ryhmätöissä? Yhteistyö Macilla on helppoa. Ryhmäsi voi keskustella FaceTimessa, vaikka osa jäsenistä käyttäisi Windowsia tai Androidia, sekä jakaa tiedostoja AirDropilla ja muokata Keynote-esityksiä yhdessä reaaliajassa. Entäpä ympäristöasiat? Mac on suunniteltu ja valmistettu ympäristö huomioon ottaen aina pakkauksesta tuotantoon asti. Mitä jos pudotan laitteen tai tarvitsen tukea? Jokaisella Macilla on yhden vuoden rajoitettu takuu ja 90 päivän maksuton tekninen tuki. Kun lisäät laitteelle AppleCare+:n, saat turvan kahdelle vahingosta johtuvalle vauriotapaukselle kunkin 12 kuukauden jakson aikana ja voit ottaa nopeasti yhteyttä Applen asiantuntijoihin puhelimitse tai keskustelutoiminnolla. ylioppilaslehti 4 / 2023 28
WWW.KANSALLISTEATTERI.FI OPISKELIJALIPUT 15–23 € Frankin voit jakaa opiskelijakavereiden kanssa. FRANK-OPISKELIJASARJALIPPU 60 € / 5 LIPPUA STAGE-PASSI 54 € / 4 LIPPUA Opiskelijan henkilökohtainen Stage-passeja ja Frank-sarjalippuja myydään ainoastaan Kansallisteatterin lippumyymälässä, Läntinen teatterikuja 1D, Helsinki. ylioppilaslehti 4 / 2023 29
LIPUT EDULLISEMMIN ENNAKKOON! Saat liput edullisimmin, kun ostat ne hyvissä ajoin ennakkoon verkkokaupasta shop.messukeskus.com. AVOINNA: to–la klo 10–20, su klo 10–18. SAMALLA LIPULLA: Viini ja Ruoka -messut (K18) ja Lautasella erityisruokavaliomessut (la–su). HELSINGINKIRJAMESSUT.FI | @HELSINGINKIRJAMESSUT | #KIRJAMESSUT HELSINGIN KIRJAMESSUT 26.–29.10. TULE TUTUSTUMAAN KIINNOSTAVIMPIIN KIRJAILIJOIHIN, SEURAAMAAN YLI 800 KIRJALLISTA KESKUSTELUA JA HANKKIMAAN KIRJAT MESSUHINTAAN. ANNA AINUTLAATUISEN TUNNELMAN VIEDÄ! HAETTAVAKSI JULISTETAAN HÄMÄLÄISTEN YLIOPPILASSÄÄTIÖN OPINTOSTIPENDIT Stipendejä voivat hakea Hämäläis-Osakunnan varsinaiset jäsenet, jotka ovat hakiessaan osakunnan jäseninä vähintään kolmatta lukukauttaan. Stipendejä jaetaan enintään 60 kpl ja yhden stipendin suuruus on 950 euroa. Hakuohjeet ja sähköinen hakujärjestelmä löytyvät osoitteesta www.hys.net. Hakuaika päättyy 16.10.2023 klo 24.00. Hämäläisten ylioppilassäätiö Urho Kekkosen katu 4-6 F, 00100 Helsinki PROTU.FI Tule vapaaehtoiseksi ohjaajaksi protuleirille! Maailma kaipaa kriittisesti ajattelevia ihmisiä. Protuleiri antaa kipinöitä ajatteluun. Työväen Opintorahasto myöntää APURAHOJA JA AVUSTUKSIA erityisesti työväestön nuorison opiskelun tukemiseksi sekä Opintorahaston tarkoitusta edistäville yhteisöille. Opiskelija-apurahoja haetaan sähköisen hakujärjestelmän kautta osoitteesta www.tyovaenopintorahasto.fi. Apurahahakemukseen tulee liittää todistus opiskelupaikasta, yhteystiedot, sp-osoite sekä pankkitilin numero. Yhteisöjen avustushakemukset liitteineen pyydämme toimittamaan postitse osoitteeseen Säästöpankinranta 2 A 8krs. 00530 Helsinki tai sähköpostitse teemu.hirvonen@tyovaenopintorahasto.fi Vuoden 2023 hakuaika on 1.9.-30.9.2023. Apurahoista päätetään marraskuussa. Työväen Opintorahasto sr Säästöpankinranta 2 A 8krs. 00530 Helsinki www.tyovaenopintorahasto.fi teemu.hirvonen@tyovaenopintorahasto.fi TIETOA, TUKEA JA NEUVONTAA Kaapelitehdas, Tallberginkatu 1 C 115, 00180 Helsinki puh. 040 535 1626 / 045 841 6853 info@etelansyli.fi | www.etelansyli.fi Etelän-SYLI ry syömishäiriötä sairastaville, läheisille ja ammattilaisille Syömishäiriöstä on mahdollista toipua. Ota yhteyttä meihin, kun: olet huolissasi syömisestäsi tai sairastat syömishäiriötä. epäilet, että läheisesi oireilee syömisellä tai sairastaa syömishäiriötä. haluat kysyä hoidosta ja avun hakemisesta. ylioppilaslehti 4 / 2023 30
Yliopistopapit sinua varten K aipaatko luotettavaa ihmistä, joka kuuntelee sinua kunnioittaen uskonnollista vakaumustasi ja elämänkatsomustasi? Keskustelut käydään aiheista, joista sinä haluat puhua. Ota yhteyttä ja sovi tapaamisaika etunimi.sukunimi@evl.fi Terveisin yliopistopapit, Leena Huovinen, Late Mäntylä, Sonja Jakobsson wastefeast.eu Eettisesti ja edullisesti laatua lautaselle Helsingin seurakuntien Waste&Feast -hävikkiruokaravintolat tarjoilevat kaupungin edullisimman lounaan (2-3 euroa). Syö hyvin ja teet samalla hyvää muille ja maailmalle! Löydät ravintolat seuraavista paikoista: Matteuksenkirkko Itäkeskuksessa, Malmin Varustamo, Hermannin diakoniatalo ja Alppilan kirkko. Tervetuloa herkuttelemaan! ylioppilaslehti 4 / 2023 31
29 23 www. ylioppilaslehti.fi/mediatiedot SINUN MAINOKSESI TÄSSÄ? Tilaa Ylioppilaslehti! Kestotilaus vain 39 € / vuosi www. ylioppilaslehti.fi/ tilaajapalvelut ylioppilaslehti 4 / 2023 32
Lounas on katettu Tsekkaa lounaslistat ja lähin ravintolasi mobiilissa osoitteessa menu.unicafe.fi ja seuraa meitä somessa @unicafefi! 1 2 3 4 5 6 7 Mistä UniCafesta saa pizzaa perjantaisin? Mistä ravintolasta saa myös olutta? Mitkä kaksi UniCafeta avattiin äskettäin elokuussa 2023? Mitkä ravintoloista sijaitsevat kirjastoissa? Missä UniCafeissa on myös opettajien ravintola? Mistä UniCafesta saa lounasta myös lauantaisin? Missä UniCafeissa vietetään 70-vuotisjuhlia? Oletko UniCafe-faktojen mestari? Testaa UniCafe-tietosi! Yhdistä oikea ravintola kysymykseen viivalla. Nappaa kynä käteen ja haasta myös kaverisi mukaan visaan! Psst oikeat vastaukset näet sivun alalaidassa. 1. Viik una 2. Myö hä 3. Bio kes kus 3 ja Täh kä 4. Inf oke sku s, Rot und a ja Wel l Kai sa 5. Por tha nia , Che mic um ja Mei lah ti 6. Kai vop iha 7. Kom pa kai kis sa ;) Keskustakampus Meilahti Kumpula Viikki ylioppilaslehti 4 / 2023 33
T E K S T I Adile Sevimli K U VAT Venla Helenius Tarja Härkönen suomentaa brasilialaiskirjailija Clarice Lispectoria, joka tunnetaan vaikeista kaunokirjallisista teoksistaan. Claricen henki ääntäjä Tarja Härkönen löysi Clarice Lispectorin 90luvulla. Hänen kolle gansa oli kirjoittanut brasilialaiskirjaili jasta artikkelin kulttuurilehti Nuoreen Voimaan. Siinä oli suoria lainauksia teoksesta Tähden hetki . Härkösen oli hankittava kirja. ”Luin sen ensin englanniksi, sitten portu galiksi. Lispectorin käyttämä kieli oli niin eri koista”, Härkönen sanoo. Tuolloin Härkönen käänsi espanjasta. Lispector kuitenkin innosti opiskelemaan myös portugalin. Pian hän suomensi Tähden hetkeä . ”Poikani syntyi samaan aikaan, kaksi viik koa ennen laskettua aikaa. Minusta on kuvia, joissa istun ison mötikkäruudun edessä kor jaamassa vedosta samalla kun imetän.” Clarice Lispectorista tuli Härkösen lempi kirjailija. Nyt hän on suomentanut tältä yh teensä kuusi romaania. Suomesta tuskin löy tyy toista ihmistä, joka olisi yhtä perehtynyt Lispectorin elämään ja tuotantoon. ”Kirjallisuudentutkijoissa voi ollakin. Luu len kuitenkin, että kääntäjä on lähempänä kirjailijaa kuin tutkija, koska kääntäjän on aja teltava kuin kirjailija. Ikään kuin oltava hän.” Härkönen on taiteilijaeläkkeellä, mutta hän kääntää edelleen sekä brasilialaisia että portugalilaisia kirjailijoita. ”Kaikki muut ovat miehiä ja elossa!” Eivät aivan kaikki, Härkönen korjaa. Brasilialainen Cora Coralina on yksi maan arvostetuimpia runoilijoita, maaseudun ääni. Portugalilainen Ana Filomena Amaral kir joittaa ilmastonmuutoksesta. Lispector on kuitenkin Härköselle läheisin. ”Kun käännän, Clarice on siinä vieressä. Vain hänen kanssaan on henkinen yhteys.” CLARICE CLARICE Lispector syntyi vuonna 1920 venä jänkieliseen juutalaisperheeseen Ukrainaan. Kotimaassaan hän ei ehtinyt asua, sillä perhe pakeni ensimmäisen maailmansodan etnisiä vainoja Romanian kautta Brasiliaan. ”Pakeneminen on yksi Lispectorin tee moista. Teoksessa Omena pimeässä mies pa kenee tropiikin yöhön. Hän juoksee siinä uskossa, että on tappanut vaimonsa. Se ei ole mikään dekkari, eikä tärkeää ole, kävikö todella niin.” Tärkeää on se, mitä tapahtuu pelotta van havahtumisen jälkeen, kuvitelman ja to den sekoittuminen. Muita tärkeitä teemoja Lispectorin kirjoissa ovat oleminen ja aika sekä elämä ja kuolema. ”Erityisesti aika. Esimerkiksi kirjassa Passio päähenkilö tipahtaa ajan toiselle puolen ja palaa sitten takaisin. Elämän henkäyksessä , joka taas on dialogiromaani kirjailijan ja tämän luoman henkilöhahmon välillä, konk retisoituu, että aikaa ei ole.” Elämän henkäyksessä Lispector tutkii luo jan ja luodun sekä elävän ja elottoman vä lisiä vuorovaikutussuhteita. Teoksessa K ylioppilaslehti 4 / 2023 34 Henkilö Palstalla henkilö määritellään työnsä kautta, kuten nykyajalle on ominaista.
TA R JA H Ä R K Ö N E N, suomentaja, 63 M IS TÄ T U N N E TA A N Kääntää espanjasta ja portugalista. Kääntänyt muun muassa meksikolaista Carlos Fuentes Macíasta sekä espanjalai sia Javier Maríasia, Antonio Muñoz Molinaa ja Carlos Ruiz Zafónia. T Y Ö P Ö Y D Ä L L Ä N Y T Clarice Lispectorin lisäksi alkuperäiskansojen legendoista inspiroituva avant gardistirunoilija Djami Sezostre, omakohtaisesti isän ja down-lapsen suhteesta kirjoittava Cristovão Tezza ja portugalilainen runoilija José Luís Barreto Guimarães. U N E L M I E N P R O J E K T I ”Olisi ihanaa kääntää kaikki Claricen novellit! Yhden, Maailman pienin naine n, käänsin vuonna 2008 Parnassoon. Seuraavaksi on kuitenkin vuorossa toden näköisesti joko Aqua Viva tai A mac?a? no escuro eli epäviralliselta suomennokseltaan Omena pimeässä . Olisi kamalaa, jos joku muu alkaisi suomentaa Claricea. Siitä en toipuisi.” A L A L L A M ÄT TÄ Ä ”Palkkiotaso. Apurahat ja Sanastokorvaukset helpottavat kääntäjien huonoja palkkioita, mutta se ei poista kustantajien vastuuta. Lisäksi suomentajien Sanasto-korvaukset jakaantuvat epätasaisesti kielten mukaan. Isot kustantamot julkaisevat lähinnä englanninja ruotsinkielistä kirjallisuuttta, vähän myös ranskalaista. Ne ovat esillä mediassa, eli lukijat osaavat lainata niitä kirjastoista.” mieskirjailijan itselleen luoma alter ego, Ángela Pralini, ei suostu tottelemaan kirjai lijaansa. Lopussa Ángela katoaa, ikään kuin haihtuu sumuun. Lispectorin teoksissa naiset kuolevat. Tähden hetkessä kertoja tosin miettii pitkään, jättäisikö päähenkilönsä, Macabéan, eloon. Kuulostaa traagiselta, mutta Lispector sanoo elämälle kyllä. ”Hän ei pitänyt siitä, kun häntä verrattiin Virginia Woolfiin, joka tappoi itsensä. Kai Clarice ajatteli, että elämä on vain kestettävä. Eikä Clarice ollut myöskään luokkasokea”, Härkönen sanoo. ”On vaikea arvioida objektiivisesti ihmi sen kärsimyksen määrää, mutta voinee sa noa, että Clarice Lispectorilla oli vaikeat Teatteritiedettä opiskelleen Härkösen mukaan kääntäminen on taidemuodoista lähimpänä näyttelemistä. Tulkinnanvapautta on enemmän kuin soittajalla, jota nuotit sitovat. ”Kääntäjänä koen ymmärtäväni, mitä on olla näyttelijä.” ylioppilaslehti 4 / 2023 35
lähtökohdat ja traaginen elämä. Silti hän ajatteli, että tämä on mentävä loppuun asti. Pidän siitä asenteesta.” Lispectorin äiti kuoli tämän ollessa 9vuotias. Syyksi arvellaan Ukrainassa tapah tuneen raiskauksen tartuttamaa kuppaa, jonka uskottiin tuohon aikaan parantuvan raskaaksi tulemalla. Vanhemmat toivoivat Claricen syntymän tekevän niin. ”Clarice ei pystynyt pelastamaan äitiään, avioliittoaan eikä poikaansa.” 50luvun lopulla Lispectorin avioliitto kariutui, poika sairastui myöhemmin skitso freniaan ja kirjailija itse munasarjasyöpään. ”Mutta hän pelasti esimerkiksi kulkukoiria, ja pelastamisen teema näkyy hänen tuotan nossaan. Clarice pelastautui sanojen kautta. Niissä hän oli vapaa.” BRASILIAN BRASILIAN arvostetuimpiin kirjailijoihin lukeutuva Lispector on Suomessa vielä tun tematon nimi. Kustantamo Teos julkaisee häntä osana Baabelkäännöskirjasarjaa. Lispectoria on verrattu niin Franz Kafkaan kuin Jean-Paul Sartreen, mutta eksistentialistisista ikuisuusteemoistaan huo limatta Lispector haastaa kirjallisuuskaanonia ja kieli oppisääntöjä. Ensikosketus häneen on usein pöyristynyt: tekstihän on huonoa! Lauseet alkavat pienillä kirjaimilla tai pilkuil la, juonta ei ole. ”Romaaniset kielet ovat abstrakteja verrat tuna vaikka englantiin, ja Clarice on tyylil tään abstraktimpi kuin moni muu. Samalla hänen ajattelunsa on niin kirkasta, että teksti konkretisoituu yksityiskohtaisuutensa kautta.” Miten sellaista käännetään? ”On oltava erinomainen rekisterin ymmärrys omasta ja alkukielestä. Ja pitää osata samastua. Olen hyvin intuitiivinen, mikä on vahvuuteni kääntäjänä.” Lispectorin henkilöhahmoilla on usein ikään kuin kiire kertoa ja juosta kohti elä mää. Härkönen on luonnehtinut suomen nostensa jälkisanoissa, ettei raaski hidastaa liikettä lisäämällä lukijaa helpottavia pilkkuja käännökseen. Millaista on kääntää teosta, jossa muoto ja kieli ovat keskenään yhtä tärkeitä? ”Eihän sitä voi orjallisesti mennä muodon mukaan. Lispector rikkoo syntaksia, viljelee pitkiä virkkeitä ja puolipisteitä. Muiden kirjailijoiden kohdalla muutan niitä pisteiksi, mitä en tekisi Claricelle ikinä. Hänen teks tinsä rakentuu niin eri tavalla. Pikemmin persoonallisesti kuin kulttuurillisesti.” ”Olen hyvin intuitiivinen, mikä on vahvuuteni kääntäjänä.” ”Clarice Lispectorilla oli muitakin tasoja kuin mikä on nähtävissä ja kuultavissa, kuten taso, jonka voi aistia meditaatiossa”, Härkönen sanoo. ylioppilaslehti 4 / 2023 36
einäkuisella klubilla Ääniwallissa amapianokissa on lumonnut minut. Anna kun selitän. Tanssilattiaa valaisevat himmeät punaiset valot ja kaiuttimista soljuu hypnoottinen, eteläafrikkalainen housesta ja kwaitosta inspiroi tunut musiikki. Nytkyttelen kehoa amapianon mukana ja olen vaipumas sa hurmokseen. Rakorumpua ja vispilöiden tasaista sutinaa imitoivista äänistä syntyy vaikutelma, että musiikkia soittaa notkea kissa – hännällään supsutellen, viiksillään väristellen, vihreät silmät pimeässä kiiluen. En välitä siitä, pysynkö tahdissa tai näytänkö kömpelöltä. Luotan mu siikkiin ja ympärilläni tanssivaan, lämpöä hohkaavaan joukkoon. Liikum me lattialla aaltoillen kuin nivelletty ihmislautta, ja minut valtaa hellä kuulumisen tunne. Näen hymyjä ja nauttivia ihmisiä, enkä pysty lopet tamaan liikkumista. Musiikin henki on mennyt minuun, se liittää minut samalle taajuudelle toisten kanssa. Ei pelkästään tuona klubiiltana tans sivien toisten, vaan myös meitä ennen tanssineiden ja soittaneiden. Mieleeni tulee vavahduttavan hieno jammailukohtaus Steve McQueenin elokuvasta Lover’s Rock . Pitkän pätkän taustalla soi jamaikalais yhtye The Revolutionariesin sykähtelevä Kunta Kinte Dub , ja tanssilattia täyttyy miehistä, jotka antautuvat musiikille täysin. Sähköinen, jamaikalaislähtöinen riddim on noitunut heidät: he hyppivät, polkevat lattiaa, sukeltelevat ilman halki ja ravistelevat kehojaan. Lover’s Rock on osa Small Axe elokuvasarjaa, joka kuvaa länsiintialais ten siirtolaisten elämää 1960–80lukujen Lontoossa, jossa rasismi ja poliisi väkivalta rehottivat. Olen tulkinnut, että tanssilla miehet purkavat olojaan ja päästävät irti, yhdessä ilman sanoja. Itkin katsoessani tanssikohtausta. Herkistymisessä on kai kyse samasta kuulumisen kokemuksesta, jota tunnen parhailla tanssilattioilla, ja toisaal ta väkevästä tunteen ilmauksesta. Tanssiessaan ihminen on haavoittuvas sa tilassa, ja se on melkein hienointa, mitä tiedän. Tanssiliikkeet voi suorittaa teknisesti täysin oikein, mutta ilmaistakseen liikkeellä jotain – tunnetta, tarinaa, groovea – on pakko olla auki ja alttiina. Tanssia tutkinut filosofi Barbara Montero kirjoittaa, että emme arvosta tanssia vain visuaalisesti, vaan voimme tuntea toisen ihmisen liikkeet lihaksissamme ja hermosoluissamme. Montero viittaa proprioseptioon eli asento ja liikeaistiin, jonka avulla tanssia tai muuta liikettä katsoessamme voimme ”tuntea” liikkeet kehossamme ilman, että itse liikumme. Silmien peilisolut aktivoituvat, ja ”peilaamme” tai harjoittelemme toisen teke miä liikkeitä automaattisesti. Ne ovat potentiaalisia liikkeitä, joita mekin voisimme tehdä. Ja miksipä emme tekisi? TOP 6 TANSSIT 1. The Great -sarjan kolmannen kauden päättävä Katariina Suuren ( Elle Fanning) irrottelu AC/DC:n tahtiin. 2. Gaspar Noén elokuva Climax . Tietty. 3. Yhdet vielä -elokuvan loppukohtaus ( Mads Mikkelsen bailar!) 4. Päähenkilöiden poski poskea vasten keinuttelu Bela Tarrin elokuvassa Damnation . 5. Viisiminuuttinen ryhmätanssikohtaus Alejandro Gonzalez Iñárritun elokuvassa Bardo . 6. Jungle-yhtyeen musiikkivideo Keep Moving . Hyvännäköiset ihmiset hytkymässä. H Potentiaalisia tanssiliikkeitä T E K S T I Eveliina Lempiäinen K U VA Pauliina Nykänen ylioppilaslehti 4 / 2023 37 K U L T T U U R I Ruumiin avaus Palstalla poraudutaan syvemmälle.
Hit the Road (2021) Refugee Film Festival MAINEIKKAAN MAINEIKKAAN iranilaisohjaajan Jafar Panahin pojan Panah Panahin esikoisohjaus Hit the Road ( Jaddeh Khaki ) kertoo autoon ahtautuneesta nelihenkisestä perheestä, joka kuljettaa vanhinta poikaansa Iranista Turkin rajalle. Takapenkillä innokas pikkuveli säntäi lee joka suuntaan, äidin tunteet ovat pinnassa ja isän jalka paketissa. Varsinainen matkaaja pidättelee kyy neleitään. Matkan syy jää arvoitukseksi, mutta vaino harhaiset pälyilyt auton takaikkunaan kielivät vakavuu desta. Tieelokuva on liki puhki kulunut lajityyppi, mutta Panahi saa vanhan kaaran jälleen kulkemaan. Iranissa kuvaaminen julkisilla paikoilla on rajoitettua ja valvot tua, mistä johtuen juuri autossa kuvaaminen luo kul kuneuvosta vapauden metaforan. Pitkät otokset antavat vitsikkäille hetkille aikaa kääntyä haikeiksi ja jälleen hauskoiksi. Kuoleman uhka ja jää hyväisten jättämisen tuska ovat herkeämät tä läsnä, mutta tragediassa Panahi tuntuu aina näkevän myös komediaa – ja päinvastoin. Hit the Road vakuut taa energisellä rytmillään ja kyvyllään virittäytyä hen kilöiden hillityn tunneelämän taajuudelle. Elokuvan lauluosiot eivät kuitenkaan vakuuta. Hit the Road esitetään Refugee Film Festivalilla, T E K S T I Ilpo Hirvonen K U VAT Pauliina Nykänen T E K S T I Toimitus Syksyn elokuvatarjonnassa ajellaan autolla ja syödään kalkkunaa. Suomen puolustuskunto koholle. H I T T H E R O A D joka järjestetään Cinema Orionissa 26.–28.10.2023. Festivaali on Turvapaikanhakijoiden tuki ry:n järjestä mä tapahtuma, joka pyrkii tuomaan esiin näkökulmia maahanmuuttoon ja pakolaisuuteen. Opponent (2023) Rakkautta & Anarkiaa IRANILAISRUOTSALAISEN IRANILAISRUOTSALAISEN Milad Alamin Opponentin (Motståndaren) päähenkilö on entinen ammatti painija Iman, joka hakee raskaana olevan vaimonsa ja kahden tyttärensä kanssa turvapaikkaa pohjoisruotsalaisesta kaupungista Suomen rajan tuntumassa. Turvapaikan perusteeksi perhe kertoo Imanin kriittisyyden koti maansa hallintoa kohtaan, mutta virallinen selitys pal jastuu sepitteeksi. Todellinen syy valkenee katsojalle hitaasti, joskin mustalta queerfeministikirjailija Audre Lordelta elo kuvan lainaamat alkusanat antavat vihjeen: ”Hiljaisuu teni ei suojannut minua. Hiljaisuutesi ei suojaa sinua.” Imanin henkilöhahmon hiljaisuus ja tarinaan jäävät aukot ohjaavat kerrontaa. Elokuva onnistuu kuvaa maan turvapaikanhakijoiden turhauttavaa arkea jatku van epävarmuuden jäytämissä odotushuoneissa ja kyt kemään samat sivullisuuden teemat taitavasti Imanin Pe rh ed ra am aa maailmalta Köyhät syväkyykkyyn NYKYIHMINEN NYKYIHMINEN on unohtanut kyykistelyn, tuon lajityypillisen tavan rentoutua. Varsinkin opiskelijat tapaavat jättää vartalon verryttelyn odottamaan parempia aikoja, sillä heillä on kiire stressata vuokranmaksua ja opintojen etenemistä. Ei syytä huoleen, sillä ongelmaan on ratkaisu. Yli oppilaslehti kannustaa lukijoitaan aloittamaan hallitusohjelmassa launchatun Köyhät syvä kyykkyyn -treeniohjelman. Kun köyhät kyykistyvät, Suomen talous ponnahtaa ryhdikkäästi pystyyn. Kaikki voittavat. reipastava jumppa 3x ylioppilaslehti 4 / 2023 38 K U L T T U U R I Kritiikki
W A R P O N Y O P P O N E N T sisäiseen painiin oman identiteettinsä kanssa. Iman palaa painisaleihin, koska uskoo sen vaikut tavan myönteisesti turvapaikkaprosessin etenemiseen. Alami rakentaa tyylikkäästi pahaenteistä tunnelmaa, joka syntyy hiljaisuuden ja painisaleissa toisiaan vas ten iskeytyvien kehojen pamauksien vuoropuhelusta. Ajoittain elokuva uhkaa sortua ylilyönteihin, kun Alami jahtaa kliimakseja liiankin kärkkäästi muutoin vähä eleisessä elokuvassa. Lopulta Opponent pitää kui tenkin otteessaan, eikä hairahda alleviivaavaan tilin tekoon. Opponent elokuvaa esitetään Rakkautta & Anarkiaa elokuvafestivaalilla 14.–24.9.2023. R&A on Suomen suurin elokuvaalan tapahtuma, joka esittää uusimpia elokuvia kansain välisiltä festivaaleilta. War Pony (2022) Cinema Orion RILEY RILEY KEOUGHIN KEOUGHIN ja Gina Gammellin ohjaama War Pony kertoo kahdesta lakotaalkuperäiskansan nuoru kaisesta Etelä Dakotan osavaltiossa sijaitsevassa Pine Ridge reservaatissa. Parikymppinen Bill yrittää kau pitella milloin pleikkaria, milloin puudelia, kunnes saa epämääräisen pestin varakkaan kalkkuna farmarin apulaisena. Varhaisteini Matho taas lentää ulos väki valtaisen isänsä luota ja päätyy myymään huumeita. Ankeasta asetelmastaan huolimatta elokuvassa on lämpöä ja vähäeleistä huumoria. Paikallisen elämän tavan kuvaus tuntuu autenttiselta, joskin luokkaristi riitojen kuvaus on melko tavanomaista. Aika ajoin ruudulle ilmestyvä mystinen biisoni tuntuu kliseiseltä valinnalta alkuperäisamerikkalaisen miljöön kuvaami sessa ”taianomaisena” paikkana. Toisaalta elokuvan eläimet sitovat henkilöhahmo jen tarinalinjoja kiinnostavasti yhteen. Yhdys valtojen kiitospäivän myytissä alkuperäisamerikkalaiset pelas tivat eurooppalaiset siirtolaiset nälältä antamalla heil le kalkkunoita, kun taas uudisasukkaat metsästivät amerikanbiisonit lähes sukupuuttoon myöhemmin 1800 luvulla. Elokuvassa Bill teurastaa kalkkunoita valkoiselle miehelle. Mathon koulun vessaan tehty seinämaalaus biisonimetsästäjistä taas muistuttaa ihmisiä ruokkineiden valkoisten jaloudesta. Kun Bill ja Matho viimein kohtaavat, historiallinen riiston kierre katkeaa. War Pony elokuvaa esitetään Cinema Orionissa 18.8.2023 alkaen. VIIMEISTÄÄN VIIMEISTÄÄN syyskuussa kannattaa aloittaa päivittäiset omenakävelyt. Mukaan pakataan kangaskassi ja suunta otetaan kohti PuuKäpylää ja Kumpulaa. Pihojen porttien pielistä löytyy pyykkikoreja ja nuhjuisia pahvilaatikoita, joihin on teipattu saa ottaa -kylttejä. Korit ovat kukkurallaan pieniä, suuria, punaisia, kolhuisia, rupisia ja siloposkisia omenoita. Jos saalis jää laihaksi, matka jatkuu siirtolapuutarhoihin Kumpulaan, Vallilaan ja Herttoniemeen. Toista kävelyretki niin usein, että pelkkä ajatus omena-kaurapaistoksesta etoo. (Toim. huom: ks. myös ”yökävely” numerosta 5/22.) Ruokakulut kuntoon omenakävelyllä Humpaten kriisistä kriisiin TANSSIHARRASTUS TANSSIHARRASTUS auttaa tutustumaan uusiin ihmisiin ja parantaa tasapainoa. Kun maailma ympärillä palaa, nuorison jalan alle tarttuu perussuomalaisten vastustaman ilmastohumpan iskevä poljento. Kun muu ei auta, on laitettava tanssiksi. Annika Saarikkoa (kesk) vuodelta 2021 siteeraten. ”Antaa ilmastohumpan soida.” ylioppilaslehti 4 / 2023 39 K U L T T U U R I
Palstalla väläytetään arkistojuttuja, kun ei jakseta kirjoittaa uusia. Parhaita timanttijuttuja Oikeiston moraalinvartijat Siinä huokaillessa muistin ehkäisyn. Astuin ulos paraatikuntoisena turnajaissankarina, ja yleisö osoitti suosiotaan heittämällä kesäkumeja sankoin joukoin. Solidaarisuus ei ole vielä koskaan ollut niin huipussaan. Enkä minä. N i m i m e r k k i P u m m i l l a t a i v a a s e e n I l o s a a r i r o c k i s t a p a l s t a l l a n i m e l t ä P a n i n t ä ä l l ä . Y l i o p p i l a s l e h t i 5 /2 1 . K esä 2023 tullaan muistamaan poikkeuksel lisesta poliittisesta turbulenssista, jonka aikana vastavalitut vallanpitäjät pakoilivat jul kisuutta kuin pahaiset kakarat. Valtiovarainministeri Riikka Purra (ps) muista nee sen kesänä, jona hän kiersi taitavasti vaatimuk sen irtisanoutua rasismista ja pyysi anteeksi epä korrekteja sanavalintojaan Jussi Halla-ahon (ps) Scripta blogin vieraskirjassa. ”Moni kommentti oli yliampuva, typerä, moukkamainen”, Purra kirjoit taa bloginsa puolustuspuheenvuorossa. Kieltämättä. Mutta eikö ongelman ydin ole sanojen takana? Persukielen poliittisuudesta on sittemmin kirjoitettu useita oivaltavia analyysejä. Yksi teema on kuitenkin jäänyt vähemmälle huomiolle: kysy mys moraalista. Se on silmiinpistävää ottaen huo mioon, miten kiintyneitä laitaoikeistossa käsit teeseen ollaan. Purra itse kirjoitti siitä melkein kokonaisen väitöskirjan. MORAALIA MORAALIA ja etiikkaa käytetään arkikielessä usein toistensa synonyymeinä, vaikka ne eivät ole sama asia. Erään käsityksen mukaan moraali on tottu muksen tai tavan kautta muodostunut käsitys siitä, mitä pidetään hyvän tavan mukaisena käytöksenä. Moraali pitää yhteisön koheesiota yllä. Se omaksu taan eräänlaisena lajityypillisenä käyttäytymisenä, kuten Lauri Viidan runossa Moraali , jossa kissan siisteys ilmenee sen tavassa piilottaa omat jätöksen sä moitteettoman hiekkakeon alle. Moni kasa pääl tä kaunis. Etiikka puolestaan edellyttää filosofista pohdiskelua ja aktiivisuutta; sitä pitää harjoittaa . Purra vetoaa vuonna 2014 julkaisemassaan mediaa ja liberaalia moraalia käsittelevässä blogi tekstissään juuri passiivisuuteen. Hänen mukaansa moraali on jotain, mitä ”’puhutaan’ ja ’tehdään’ T E K S T I Taija Roiha K U VA Aava Eronen toisten puolesta”. Purra on toistuvasti viitannut poliittisiin vastustajiinsa ”moralisteina”, joiden aja ma politiikka on irrallaan tosimaailman realiteeteis ta, kuten rahasta. Moralistien argumentit perustu vat emotionaaliseen oikeamielisyyteen ja haluun pelastaa koko maailma. Asioiden sijasta riitelevät ihmiset, jotka voidaan jakaa hyviksiin ja pahiksiin. Ja kaikkihan tietävät, että hyvikset ovat usein vähän raskasta seuraa . Siksi Purrakin haluaa mie luummin istahtaa syntisten pöytään. EN EN kiistä, etteikö nykyaika olisi perso moraalisille oppitunneille. Myös Purran urakehitys proto hommalaisesta riikasta valtiovarainministeriksi kertonee osin siitä, että hänen yhteiskunnallinen analyysinsä on ollut tarkkaa. Mutta vielä enemmän kuin tarkkaa, se on ollut tarkoitushakuista. Perussuomalaiset ovat julkisissa ulostuloissaan vastustaneet muun muassa kunnianhimoista ilmasto politiikkaa, paperittomien terveydenhuol toa sekä tietysti maahanmuuttoa ja pakolaisuut ta vetoamalla moralismiin. Sinisilmäisyyttä, hyvän tekeväisyyttä ja muiden hyysäämistä, politiikan realiteeteista ja resursseista viis! Moraalinen kehystys on tehokas keino trivia lisoida vaikeat kysymykset muotoon, jossa ne lak kaavat olemasta konkreettisia, oikeiden ihmisten oikeita elämiä koskettavia asioita. Tilalle jää joukko kyynisen maailman identiteettipoliittisia merkitsi jöitä. Siis juuri sitä, mitä persut itse väittävät vastus tavansa. Pähkinänkuoressa voisi väittää, että Purran politiikka sivuuttaa eettiset kysymykset moralismin nimissä. Itse kaipaan löyhämoraalisia poliitikkoja, joilla on eettistä selkärankaa. PÄ Ä S Y L I P U T, K II T O S ylioppilaslehti 4 / 2023 40 Kolumni
Tylsimmät puheenaiheet just nyt Palstalla laitetaan asioita tärkeysjärjestykseen. 1. Polyamoria 2. ”Miltä se susta niinku on tuntunu?” 3. Chat GPT 4. Barbenheimer 5. Sanna Marinin kampaaja 6. Ovatko perussuomalaiset rasisteja? 7. Ketkä ovat Tiitisen listalla? 8. Panu Rajalan muistelmateos Päin elämää! (Siltala, 570 sivua) 9. Marshmallow flops 10. Paljasjalkakengät top 10 Hallituksen selkäranka taipuu rasismikohuissa, joten lähetimme pääministerille selkätuen Toimittaja testaa adhd-lääkkeillä tehostetun työskentelyn Arvoisa pääministeri Petteri Orpo (kok), me Ylioppilaslehdessä olemme seuranneet hallituskauden alkua huolestuneina. Sosiaalisessa mediassa on kohuttu kuukausi kaupalla perussuomalaisten ministereiden vanhoista kirjoituk sista, jotka paljastavat heidät pikkuhitlereiksi ja ilmaston muutosdenialisteiksi. Onneksi Te osoititte todellista arvojohtajuutta poik keamalla lomaltanne Yleisradion haastatteluun kertomaan, että rasismikeskustelu pitää saada loppumaan. Ymmärtäähän sen. Syksy on jo täällä, ja kaikki haluaisi vat jo keskittyä leikkaamiseen kohujen sijaan. Median maalittaessa Teitä olemme huolestuneet henkisen lisäksi fyysisestä terveydestänne. Ensimmäiset selkävaivat kun ilmenevät usein viimeistään keski-ikäisillä. Jatkuva rasismi kohujen alla taipuminen voi tehdä vahinkoa tuki- ja liikuntaelimil lenne, emmekä usko tilanteen paranevan seuraa vien vuosien aikana. Uumoilemme, että perussuomalaisilla elinkeinoministereillä voi olla edessä lisää hankaluuksia etenkin Saksankauppa suhteiden ylläpitämisessä, joten kävimme ostoksilla Lidlissä. Säästötalkoiden hengessä selkätuki on tietenkin halvin, mitä markkinoilta saa. Selkätuki ja säännölliset jumppaliikkeet, kuten oikean käden nostaminen reippaasti yläviistoon, auttavat pitämään ruumiin virkeänä ja pois leikkauspöydältä. Koska lupaatte hallitus ohjelmassa leikata sosiaalija terveyspalveluista, kannattaa jokaisen, myös Teidän, ottaa viimeistään nyt vastuu voinnis tanne omiin käsiin. Eihän sitä tiedä, milloin julkisesta terveyden huollosta saisi jatkossa apua. Kuntouttavin terveisin, Ylioppilaslehti Napit on helppo saada. Välittäjä löytyy lähipiiristä, onhan hän opiskelija. Kello 9:20 asetan 10 milligramman Medikinetkapselin kielelleni. Tänään on luvassa keskittymistä vaativaa kirjoittamista. Pastellinliila lääke tuo mieleen Lontoon rakeet ja Euphoria -sarjan. Ei ihme, että nuoriso haluaa vetää. Kello 10:30 kollega kysyy vointia. Olen unohtanut miettiä sitä, sillä olen keskittynyt ja aika syvällä tiedostossa . Tekstit valmistuvat, sähkö postit lähtevät kuin raketti. Olen eläin. Kello 11 mietin annoksen tuplaamista. Mä haluun vaan tuntee jotain , huudan ja paiskaan läpipainopakkauksen työpöydälle. Kello 12 päätä särkee. Vieläkö se on toissapäiväisten kesäjuhlien krapulaa? Pakkausselosteen mukaan sivuoireita ovat pahoinvointi, vatsa kipu, nopea syke, epänormaali käytös, hampaiden narskutus, ruokahaluttomuus, hikoilu ja paniikkikohtaus. Vähemmän tunnettuja haittoja ovat kuiva silmä, pitkittyneet erektiot, röyhtäily, kaksoiskuvat, janoisuus ja äkkikuolema. Aina voi hakeutua vatsahuuhteluun. Päivällä hajamielisyyteni on tiessään. Minulla on tapana jättää lauseita kesken. Nyt niin ei käy. Ehkä minullakin on adhd? Kello 12:30 havahdun siihen, etten ole havahtunut mihinkään pitkään aikaan. Otan toisen 10 milligramman annoksen. Kello 13 päivän työt on tehty. Tehdään toisenkin päivän. Kello 14 olen innoissani: ehdin tänäänkin juhlimaan. Lähetän hyvännäköiselle pojalle viestin: tuu mun kaa sinne, voin antaa sulle adhd lääkkeen jos haluut. Kello 15 tulee hiki. Olo on pirinen. Peak time . Juhlissa olen sisältä ontto mutta ruumiista vireä. Illalla vatsa on kipeä, mutta nukahdan helposti. Kolme pilleriä jäljellä. Huomisestakin tulee tehokas työpäivä. Kirjoittaja pysyy anonyymina aiheen arkaluontoisuuden vuoksi. Ostajalla kesti hetki tajuta, ettei neilikka ole koodisana. 41 A L A K U L T T U U R I Postia Toimittaja testaa Palstalla lähetämme ihmisille postia. Palstalla tehdään kohderyhmäkuratoitua palvelujournalismia.
T E K S T I Adile Sevimli Mika Aaltola ja vaalikampanjamuki, jonka Ylioppilaslehden toimitus konseptoi tulevalle presidenttiehdokkaalle jo numerossa 6/2022. Asteikolla 0,001–10, kuinka olennaisena pidät, että tasavallan presidentti osaa prosenttija todennäköisyyslaskujen perusteet, Mika Aaltola? Hyvää huomenta ja tervetuloa Ylioppilas lehden aamun ankkurituokioon. Oletan, että heräsit juuri, kun kaikki mediat Ylioppilas lehteä lukuunottamatta ovat jäävänneet sinut aamun uutislähetysten asiantuntijapaneeleis ta. Joko sinulla on uusia harrastuksia, joilla täyttää päiväsi vaaleihin saakka? Kyllä niitä on. Prioriteetti on tietysti lapsi, joka menee päiväkotiin, ja tietysti on nämä presidentinvaalit. 2000 vapaaehtoista ympäri Suomea työllistää ihan mukavasti. Oletko esimerkiksi harkinnut Geon kätke mistä? Heh... Geon kanssa etsitään kyllä kätköjä. Suomenlinnan peruskivi on ollut pitkään hakusessa. Geo ei ole ollut kiinnostunut niinkään kiven löytämisestä kuin linnuista ja ötököistä. Minulla olisi ehdottaa muutakin tekemistä. Olemme konseptoineet Ylioppilaslehdessä uuden palstan nimeltä Mika Aaltolan aamu sivut, johon kerätään lentäviä lauseitanne. Me tarvitsemme paljon sisältöä halvalla, sinä mediatilaa. Näetkö tässä yhteistyön mahdol lisuuden? Kyllä joo, jos provikat jaetaan hyvin. Ja kiitos siitä mukista, jonka lanseerasitte silloin vuoden vaihteessa. Hörppäsin siitä joulun alla viskiä, joka soljui oikein hyvin kurkusta alas. Hyvä idea, joka rohkaisee minua eteen päin. Onpa hyvä, että et ole heittänyt mukia ros kiin, vaikka viimeksi kun sinua tällä palstalla jututettiin, kerroit presidenttikisaan lähtemi seen olevan promillen mahdollisuus. Astei kolla 0,001–10, kuinka olennaisena pidät, että tasavallan presidentti osaa prosentti ja todennäköisyyslaskujen perusteet? Kyllä pitää todennäköisyydet ainakin yhteiskunnallisissa asioissa tuntea. Ne muut tuvat sitä mukaa kun asioita eletään eteen päin. Prosentit ovat erilaisia kuin esimerkiksi tähtitieteessä, kun meidän todellisuutemme muuttuu ja sitä luodaan kaiken aikaa. Osaa miseni on heikentynyt huomattavasti sitten matikantuntien. Ehkei se haittaa, kunhan pystyy arvioimaan montako prosenttia yhteensä tulee juotua, jos monta mukillista viskiä kiskoo kurkusta alas. Näin se on. Pitää osata myös relata. Sitä suosittelen kaikille, oli se sitten liikuntaa tai tuopillinen olutta. Kannattaa laittaa aivot joskus tauolle. Onko sinulla niin sanotut pehmeät arvot? Ei, mutta elämäähän tässä eletään. Olen aina ollut sitä mieltä, että asioita pitää lähes tyä inhimillisesti, ja keskeinen tasavaltalainen hyvehän on aina ollut kohtuus. Hyvä, että arvonne tulivat viimein lukijoille selviksi, kun niitä on tässä ihmetelty. Mitä mieltä muuten olet suomalaisille tärkeästä hengittävästä juurevuudesta, joka on omiaan kiihdyttämään muutoksia muuttuvassa globali saatiossa ja multilateraalisessa poliitti sessa topologiassa? Kuulostaa luennoitsijan tekstiltä. Mutta tottahan se on, että globalisaatio muuttaa muotoaan. Jotenkin noin taisitte itse luonnehtia asiain tiloja ensimmäisessä presidenttitentissä. Käytinkö oikeasti sanaa topologia? Se on ainut sana, jonka olen tähän taiteilijan vapauksin itse lisännyt. Hyvä, se olisi ollut hyvin hankala termi, jota kehitettiin Venäjän läntisimmässä kau pungissa Königsbergissä (nykyinen Kalinin grad). Mutta topologiasanaa aiiika harvoin nykyään käytän. Luennoilla olen kyllä kiu sannut ihmisiä käyttämällä topografiaa ja topologiaa. Olen ymmärtänyt, että termi liittyy myös matematiikkaan ja on siksi meille molemmil le vaikea, kun emme kumpikaan sitä mate matiikkaa osaa. Joo, siis hyvä esimerkki on lentokenttien kartastot siellä Finnairin lentomagasiinin vii meisellä sivulla, siis solmukohdat ja pussin perät. Se on topologinen kartta. Kun asiat vedetään suoriksi, ei maantiede enää vaikuta. Onpa hyvä, että tuli tuokin nyt mansplainat tua. Sinä kun olet kaikkien alojen asian tuntija... Een ole kaikkien. Olen huomannut, että monella yhteiskunnan osaalueella tietoni ovat vajavaisia, kuten niin monen muun kuolevaisen. Mutta ulkopolitiikasta taidan tietää ainakin jotain. Näin hiljattain, että Flowfestivaalin port tien ulkopuolella kerättiin Pekka Haaviston kannattajakortteja. Millä festareilla olit itse kesällä kerjäämässä ääniä? Jäi kesällä markkinat ja festarit välistä, kun aloitettiin vasta elokuussa. Puhetilaisuuk sissa olen kerännyt, ja ihmiset ovat itse järjestä neet erilaisia keräyksiä. Lahdessa joku oli tehnyt pahviMikan omin päin. Täytyy tarttua tähän pahviMikaan. Meillä on Ylioppilaslehden toimistolla pahvinen Alexander Stubb (kok), jolla tosin ei ole päätä. Jos teistä tulee presidentti, niin ehkä pä luovutatte oman päänne meille. Se on vähintä, mitä eteenne voi tehdä. Viime marraskuussa sanoit Helsingin Sano mille, että ”ei minusta tähän maahan presi denttiä tule”, kun lehti kysyi aikeistasi lähteä ehdolle. Miksi lähdit hukkaamaan aikaa ja rahaa kilpailuun, jonka lopputuloksen osasit ennustaa jo tuolloin? Silloin ajattelin, ettei kannatus ole vakaa ta. Sen verran olen muiden maiden vaaleja analysoinut, että ymmärrän monien asioiden muodostuvan ihmisille ilmiöksi, ja sitten tulee seuraava ilmiö. Oma kannatukseni on vuoden verran kestänyt, se voi jotain ker toakin. Voisitko lähettää tätä juttua varten vielä selfien sen lähettämämme presidenttimukin kanssa? Tässä kuvassa voi jättää paidan pääl le ja kirveen pois. Nuoriso kun ei ehkä jaa vahvaa kansallistunnetta, johon pyrit some kuvillasi vetoamaan. Luulen, että kaikki vähän jakavat sitä kuvastoa. Se on yhdistävää ja yhteistä. Pitää antaa tilaa, elää ajassa ja siirtyä aikakaudesta toiseen. Muki pitää tietysti käydä työpaikalta hakemassa. Sinä ja minä kun molemmat tykkäämme pu hua paljon eli minä olen huono haastattelija ja sinä huono haastateltava niin nyt meidän täytynee vain yhdessä päättää, että tämä haas tattelu on ohi. Mutta kaikkiin kysymyksiin tuli vastattua, sehän on historiallista. Teille laitetaan selfie tulemaan! Palstalla soitellaan. ylioppilaslehti 4 / 2023 42 A L A K U L T T U U R I Asiaton kysymys
Takaikkuna ylioppilaslehti 4 / 2023 43 Palstalla kurkistetaan yliopistoon. T E K S T I Petri Jääskeläinen K U VA Toivo Heinimäki Tuosta alkaneen yhteydenpidon ansiosta kasvimuseoon on kertynyt näytteitä kaikkialta maailmasta. KOTIMAISTEN KOTIMAISTEN ja kansainvälisten tutkijoiden lisäksi Kasvimuseoon liittyy muitakin merkkihenkilöitä. Raken nusta kaavailtiin saksalaisen prinssin Friedrich Karl Ludwig Konstantin von Hessen-Kasselin asuinpaikak si, sillä hänet oli valittu Suomen kuninkaaksi lokakuussa 1918, kun Suomesta sisällissodan jälkeen puuhattiin kuningaskuntaa. Vaikka kuningashanke kaatui myöhemmin samana vuonna, talo sai pian uudet asukkaat. 1920luvulla kasvi museon puutarhan päärakennukseen muutti Helsingin yli opiston rehtori ja kasvitieteen professori Kaarlo Linkola. Talossa varttui myös rehtorin poika, vuonna 1932 syntynyt Pentti Linkola, josta tuli myöhemmin tunnettu kirjailija, toisinajattelija ja filosofi. Muu perhe häädettiin talosta, kun Kaarlo kuoli vuonna 1942. Nykyisin Kasvimuseo on suljettu yleisöltä, ja museon kokoelmaa digitoidaan paraikaa koko maailman tutkijoi den käyttöön. uhtikuussa 1918 joukko saksalaisjääkäreitä asettui Kaisaniemen kasvitieteellisen puutarhan keskellä sijaitsevaan taloon ja otti sen haltuunsa. He kan toivat konekiväärinsä toiseen kerrokseen rakennuksen pohjoispuolelle Siltasaarta kohti. Asemapaikkaa käytet tiin punaisten joukkojen pysäyttämiseen Pitkällä sillalla. Sillan kylkeä reunustavat yhä lukuisten osumien jäljet. Muina aikoina linnamaista taloa on käytetty rauhan omaisemmin. Rakennuksessa sijaitsee maailman 15. merkittävin kasvimuseo. HELSINGIN HELSINGIN YLIOPISTON YLIOPISTON kasvimuseon sisäseiniä koris tavat jugendtyyliset luontoaiheiset kuviot, kuten eläi met ja kasvit. Katonrajan ornamentteihin rakennusvuon na 1903 maalattu viisauden pöllö Minerva valvoo edelleen opiskelijoiden ja tutkijoiden työtä. Saksalaisjääkäreiden konekivääri aseman tilalla sijaitsee työntekijöiden kahvi huone. Kasvimuseossa on sen olemassaolon aikana säilötty kaikkiaan 3,7 miljoonaa sammal, putkilokasvi ja sieni n äytettä. Museon varhaisimmat kokoelmat ovat peräisin 1600 luvun lopulta Turun akatemiasta. 1800luvun lopulta lähtien suomalaistutkijat viestit telivät kirjeitse kansainvälisten kollegoidensa kanssa. H Artikkelia varten on haastateltu Luonnontieteellisen museon kasvitieteen yksikön yli-intendenttiä Henry Värettä, joka työskentelee Kasvimuseossa. Kasveja, ei kuninkaita
Luokkansa huipputehot. Opiskelija tai opettaja! Saat 12 % alennuksen normaalihintaisesta Mac-kannettavasta! Tule myymälään tai lue lisää tector.fi. CITYCENTER | ISO-OMENA | SELLO Voimassa 30.9.2023 asti. Ehtoja sovelletaan.