TAISTELU TURPEESTA Suomessa tapellaan vielä turpeesta, vaikka pitäisi alkaa riidellä sammaleesta. APUA JUOMISEEN Joogiabi ajoi pimeän viinan nettiin ja 2000-luvulle. ELÄKEPUTKI 42 vuotta iltamenoissa ollut Rita Tainola antaa kasvot työurien pidentymiselle. ylioppilaslehti 5 • 2020
TILAA YLIOPPILASLEHTI KESTOTILAUS: 28,50 € / VUOSI (SIS. ALV) OPISKELIJATILAUS: 14,50 € / VUOSI (SIS. ALV) ALUMNIYHDISTYKSEN JÄSENTEN KESTOTILAUS: 14,50 € / VUOSI (SIS. ALV) Lehti kertoo yhteiskunnan, kulttuurin ja opiskelijaelämän tuoreista ihmisistä ja ilmiöistä ennen kuin muut mediat ovat niihin ehtineet havahtua sekä tarjoaa jatkuvasti uusia, ravistelevia näkökulmia maailman asioihin. Kestotilauksella saat vuosittain kuusi paperilehteä kotiin kannettuna, ja sen hinta on 28,50 euroa vuodessa, opiskelijoilta vain 14,50 euroa. Hinnat sisältävät arvonlisäveron. Helsingin yliopiston läsnäolevat perustutkinto-opiskelijat ja HYY:n jäseneksi erikseen liittyneet jatko-opiskelijat saavat Ylioppilaslehden automaattisesti kotiinsa. ylioppilaslehti.fi/tilaajapalvelut
J uhlallista päivää! Ylioppilaslehti on jälleen uudistunut. Tämä kokoonpano on tällä tietoa voimassa toukokuuhun 2022. Siihen asti toimimme seuraavien periaatteiden mukaan. Ylioppilaslehden toimintaa ohjaavat Suomen sananvapauslaki ja Julkisen sanan neuvoston jäsenenä journalistin ohjeet. Uskomme, että laaja sananvapaus on demokraattisen yhteiskunnan perusta. Ylioppilaslehti on poliittisesti sitoutumaton julkaisu, eikä mikään yksittäinen ideologia tai näkemys ohjaa sen tekemistä. Lehti on vastuussa ennen kaikkea yleisölleen, ja siksi tiedonvälitystä koskevat ratkaisut pitää tehdä journalistisein perustein. Se tarkoittaa, että vain toimitus voi päättää, mitä se julkaisee, eikä sitä valtaa saa luovuttaa toimituksen ulkopuolelle. Poliitikot, etujärjestöt, nettiaktivistit tai opiskelijaaktiivit eivät määrittele lehden sisältöä. Lehti julkaisee myös mielipiteellistä aineistoa. Kirjoittajien näkemykset ovat heidän omiaan, eivät toimituksen. Lehti sisältää myös huumoria ja satiiria, esimerkiksi pakinoita. Vitseistä ei varoiteta. Lukijallakin on oikeuksia. Jos jutussa on mielestäsi virhe, lähetä toimitukselle oikaisupyyntö. Jos epäilet, että lehti on rikkonut journalistin ohjeita (ne löytyvät esim. netistä), voit kannella Julkisen sanan neuvostoon. Neuvosto voi antaa lehdelle vapauttavan tai langettavan päätöksen. Jos olet tyytymätön (tai tyytyväinen!) lehden sisältöön, voit lähettää toimitukselle palautetta. Kiukkuistakin kritiikkiä saa antaa, mutta laittomat uhkaukset kannattaa jättää lähettämättä. Jos et halua Ylioppilaslehteä kotiisi, voit perua sen postittamisen WebOodista. Kannattaa kuitenkin muistaa, että tilauksen peruminen on tehoton tapa vaikuttaa lehden sisältöön. Silloin julkaisija ei saa ikinä tietää, mikä lehdessä oli mielestäsi pielessä. Parempi keino on lähettää toimitukselle juttuvinkkejä, ehdottaa juttuaiheita tai tarjoutua itse tekijäksi. Toimituksen yhteystiedot löytyvät seuraavalta sivulta. Vastuullisin terveisin Tuija Siltamäki Päätoimittaja YLIOPPILASLEHDEN KÄYTTÖOHJEET E tujärjestöjen tehtäviin kuuluu jarruttaa ja vesittää päätöksiä, jotka ovat niiden edustamille ryhmille ikäviä. Turvealalla se alkaa olla tuulimyllyjä vastaan taistelemista. Suomi on sitoutunut ilmastotekoihin omassa hallitusohjelmassaan, Pariisin ilmastosopimuksessa ja EU:n Green Dealissa, ja turpeen käytöstä aiheutuu yhtä paljon päästöjä kuin henkilöautoliikenteestä. Suomalaisten turveyrittäjien asema on epäreilu. Ilmastonmuutoksen seurauksista on varoitettu vuosikymmeniä, mutta turpeen käyttöä on tuettu politiikassa vielä 2010-luvulla. Moni yrittäjä on tehnyt kalliita investointeja turpeeseen, ei suunnitellut, miten työllistyä vihreämmin. Etujärjestön rooli voi tarkoittaa myös oman väen auttamista silloin, kun tilanne alkaa olla toivoton. Hyvä uutinen on se, että Suomi voi saada tukirahaa EU:n oikeudenmukaisen siirtymän rahastosta, esimerkiksi turpeesta luopumiseen. Siksi etujärjestöillä on nyt syytä keskittyä olennaiseen, eli pohtia, miten hoitaa siirtymä yrittäjien kannalta vähiten vastenmielisellä tavalla, kun rahaa on tarjolla. Karoliina Paananen Kirjoittaja on Ylioppilaslehden toimitussihteeri. Etujärjestö, auta alapääkirjoitus PÄÄKIRJOITUS KUVAT: ANTTI YRJÖNEN ylioppilaslehti.fi 3
WILHELMIINA PALONEN (s. 1993) on toimittaja ja vapaa kirjoittaja, joka on aiemmin kirjoittanut esimerkiksi Suomen Kuvalehteen. Gummerrus julkaisi tänä vuonna hänen esikoisromaaninsa 206 pientä osaa. Palonen on opiskellut muun muassa strategiaa Maanpuolustuskorkeakoulussa. Tähän lehteen hän kirjoitti eriarvoistumisesta. ylioppilaslehti 05/2020 päätoimittaja tUija SiLtamäKi art director aNtti YrjÖNeN toimitUSSihteerit SoNia eL KameL KaroLiiNa paaNaNeN teKijÖiNä täSSä NUmeroSSa PEKKA TOIVONEN, HENRI AIRO, JUHO KANKAANPÄÄ, EMMI NIEMINEN, MILJA KEINÄNEN, WILHELMIINA PALONEN, MIIKKA PIRINEN, JOHANNES ROVIOMAA, REETTA RÄTY & JAAKKO YLI-JUONIKAS KaNNeN KUva miiKKa piriNeN perUStettU 1913 107. vUoSiKerta SähKÖpoStioSoitteet ETUNIMI.SUKUNIMI @YLIOPPILASLEHTI.FI twitter , iNStagram , facebooK @YLIOPPILASLEHTI KUStaNtaja YLIOPPILASLEHDEN KUSTANNUS OY oSoite LEPPÄSUONKATU 9 B 00100 HELSINKI paiNo PRINTALL AS TALLINNA, VIRO toimitUSjohtaja ANTTI KERPPOLA ANTTI.KERPPOLA@HYY.FI oSoitteeNmUUtoKSet ja tiLaUKSet YLIOPPILASLEHTI.FI/ TILAAJAPALVELUT mediatiedot YLIOPPILASLEHTI.FI/ MEDIATIEDOT SeUraava NUmero 27.11.2020 iSSN 0355-9246 1458-445X verKKoLehti toimitUS ei vaStaa tiLaamatta LähetetYStä aiNeiStoSta . YLioppiLaSLehdeN KUStaNNUS oY oN aiKaKaUSLehtieN LiitoN SeKä KULttUUri -, mieLipide ja tiedeLeh tieN Liitto KULtti rY : N jäSeN . TEKIJÖITÄ PEKKA TOIVONEN (s. 1979) on 00-luvun menestyneimpiä graafisia muotoilijoita. Hän on toiminut lukuisten, myös kansainvälisten laatulehtien ja taidepainotuotteiden art directorina ja logosuunnittelija. Vuodesta 2014 alkaen Toivonen on uudelleenmuotoillut taidemusiikkia monimediallisilla kirkkokonserteillaan. Ylioppilaslehdelle Toivonen suunnitteli uuden logon. Keskustan tuoreella puheenjohtajalla Annika Saarikolla on vaativa tehtävä: on nostettava puolueen historiallisen matala kannatus ja estettävä sen katoaminen. Toimittaja Oskari Onninen otti vuonna 2015 selvää, mitkä asiat olisivat olisi toisin, jos keskustapuoluetta ei olisi. Lue juttu Suomi kuntoon verkostamme. TOP-10 SUKUPOLVEN ÄÄNET 1. Suora huuto 2. Paljon puhuva 3. Raju riita 4. Kova puhe 5. Avoin tilitys 6. Hallitsematon avautuminen 7. Jäätävä kuitti 8. Hento kuiskaus 9. Tuskan parahdus 10. Kuolon korina Palstalla laitetaan asioita tärkeysjärjestykseen. KU VI TU S: JA A K KO SU O M A LA IN EN RE TR O 4 Ylioppilaslehti 5/2020
42 OTTO MERI tahtoisi jo päästää hanhet pahasta. KiitoKSet SUSANNE SALMI, VIIVI PROKOFJEV, ROBERT SUNDMAN, MATLEENA ETELÄSAARI, TAAVI HEIKKILÄ, TIMO KEKKONEN, LEA JOKIO-SURAMO, MEELI LESTMANN, LAURI LINNA, HARRI SAUKKOMAA, TAMPEREEN YLIOPISTO & ZONNIC. ANTTI YRJÖNEN "JOS sanon jotain kriittisempää, alleviivaan kuitenkin olevani Kiinan ystävä", tohtorikoulutettava Liisa Kauppila kuvailee Kiinatutkimukseen liittyviä haasteita syksyn ensimmäisen Tylkkärin haastattelussa. Kauppila arvioi jutussa, mitä Kiinan toivoma laivareitti Eurooppaan voi tarkoitttaa Suomen kannalta. Kaupunkiteemainen numero käsittelee myös suoratoistopalveluiden ekologisuutta ja pohtii, missä sijaitsee Turun Kallio. Yhden näkemyksen antaa terassilta löytynyt haastateltava: "Ei kai Turus nyt sillai". Tylkkäri 4/2020 (28.8.) VISIIRIÄ voi nyt myös lukea. Kyse ei ole koronavirukselta suojaavan muovipleksin lisäominaisuudesta, vaan Uuden Tampereen yliopiston uudesta ylioppilaslehdestä. Universumin ensimmäisessä Visiirissä käsitellään koronaviruksen varjostamaa opiskelijavalintaa ja avataan poukkoileva prosessi, jossa Tampereen yliopisto ja Tampereen teknillinen korkeakoulu yhdistyivät Tampereen korkeakoulusäätiöön. Lehti käsittelee myös Helsingin yliopiston opiskelijoiden kannalta tärkeää aihetta: YTHS:n mielenterveyspalveluiden piiriin hakeutumisen vaikeutta. Visiiri 1/2020 (7.9.) MILLAISTA on olla TikTok-meemi? Tätä Jyväskylän yliopiston ylioppilaslehti Jylkkäri kysyi muun muassa naisten ja miesten markkina-arvoa videoillaan pohtineelta Rosa Tanilta. Lehdessä haastatellaan tuoreita fukseja, joiden kokemukset ryhmäytymisestä ja bileistä pandemian autioittamassa yliopistossa ovat varmasti tuttuja myös Helsingin yliopiston opiskelijoille. Jylkkäri selvitti myös opiskelija-asuntojen muuttosiivouksien laskutukseen liittyviä epäselvyyksiä. Jylkkäri 4/2020 (28.9.) Sonia El Kamel M UU T YL IO PP IL A SL EH D ET LUOMUPELTOJEN VENÄJÄ Johannes Roviomaa kirjoittaa kolumnissaan, että ihmiskunnan ruoantuotannon tulevaisuus on pohjoisella havumetsävyöhykkeellä: Venäjällä. TERVEISIÄ RINTAMALTA Ylioppilaslehden kulttuurisotakirjeenvaihtaja aloittaa kautensa. Hän raportoi internetin kulttuurisodan taistelujen tuoksinnasta. 50 7 KUVAT: MAREK SABOGAL / GUMMERUS, PEKKA TOIVONEN, ANTTI YRJÖNEN tylkkari.fi visiirilehti.fi jylkkari.fi 18 ylioppilaslehti.fi 5
SUKUMÖKKIMME SEINÄLLÄ oli edellisen sukupolven radikaalivuosien perintönä pitkään juliste, johon oli kuvattu kapitalismin pyramidi kuin ylöspäin suippeneva kermakakku. Huipulla seisoi kuningas ("minä hallitsen teitä"), sen jälkeen olivat papit ("me huijaamme teitä") ja sotilaat ("me ammumme teitä") ja heidän alapuolella keskiluokka ("me syömme puolestanne"). Pohjalla kaikkia muita kannattelivat työläiset ("me teemme työtä kaikkien edestä"). Marxilaisuus oli yritys kaataa kermakakku ja päästä eroon yhteiskuntaluokista. Se ei onnistunut, sillä sosialismi loi nopeasti omat yhteiskuntaluokkansa. Jugoslavialainen Milovan Djilas analysoi ilmiötä kirjassaan Uusi luokka (1957), jossa hän rinnasti puoluebyrokratian kapitalistimaiden yläluokkaan. REAALISOSIALISMIN ROMAHDETTUA luokattomaan maailmaan ei ole ollut juuri pyrkijöitä. Luonnollisemmalta tuntuu ajatus, että rajallisten resurssien hallintaan perustuvat sosiaaliset hierarkiat toteutuvat tavalla tai toisella kaikissa ihmisten ja aika monien muidenkin eläinten yhteisöissä. Parasta, mihin voimme päästä, on tehdä luokkajaosta edes jossain määrin siedettävä. Tärkeä keino siihen on ollut poistaa vanhoja ja turhia yhteiskunnallisen nousun esteitä. Niitä ovat olleet esimerkiksi (väärä) uskonto, (tumma) ihonväri ja (nais)sukupuoli. Tässä työssä on länsimaissa päästy pitkälle, sillä kiistaa käydään jo melko pieniä ihmisryhmiä koskevista asioista, kuten transsukupuolisten oikeuksista. Se ei tietenkään tarkoita, että tasa-arvoa olisi vielä saavutettu, sillä laeilla ei ratkaista kaikkea. Samalla tasa-arvo-ongelmat muuttavat muotoaan ja siirtyvät uusiin paikkoihin. Se on väistämätöntä, jos hyväksymme sen, ettei yhteiskunnallisista hierarkioista koskaan päästä täysin eroon. Samalla saatamme kuitenkin olla etenemässä kohti tasa-arvokehityksen päätepistettä, Endlösungia. Mitä paremmin toissijaisista tekijöistä päästään eroon, sitä suurempi merkitys ihmisen menestykselle on henkisillä ominaisuuksilla, ennen kaikkea älykkyydellä. Älykkyys ei ole yhtä perinnöllinen ominaisuus kuin vaikkapa ihonväri, mutta geenien vaikutus siihenkin on suuri, luultavasti vähintään 50 prosenttia. Luonnon arpajaisissa joitakuita on onnistanut paremmin kuin toisia, eikä sekään ole ihmisen omaa ansiota. JOS JA KUN pääsemme täydellisen "oikeudenmukaiseen" yhteiskuntaan – siis sellaiseen, jossa jokainen saavuttaa sen aseman, jonka hän kyvyillään ansaitsee – onko se onnellisempi vai onnettomampi kuin ne yhteiskunnat, joissa luokka-asema on perustunut vaikkapa syntyperään tai fyysiseen voimaan? Yhteiskunnan epäoikeudenmukaisuus, erilaiset luokkarajat ja lasikatot ovat raivostuttavia. Toisaalta täydellinen oikeudenmukaisuus on aika kauhistuttava ajatus sekin. Nimittäin: Jos yläluokka ajattelee ansainneensa asemansa reilussa kilpailussa omalla erinomaisuudellaan, se voi nauttia etuoikeuksistaan ilman huonoa omaatuntoa tai myötätuntoa huonommin pärjääviä kohtaan. Tunnen sellaisia ihmisiä jo nyt. Ja vielä: täydellisessä meritokratiassa huonosti menestyneet eivät voisi lohduttaa itseään edes sillä, että yhteiskunta on epäreilu ja heitä on potkittu päähän. Silloin ei enää olisi ketään tekemässä kapitalismin pyramideja eikä vaatimassa parempaa maailmaa, sillä ihmiset eläisivät jo parhaassa mahdollisessa maailmassa – niin paska kuin se maailma olisikin. Saska Saarikoski Kirjoittaja on Helsingin Sanomien mielipidetoimituksen esimies. OLETHAN jo muistanut kieltää Ylioppilaslehden lähetyksen sinulle? @OJ MILLÄ oikeudella Ylioppilaslehti leimaa kaikki Aallon opiskelijat pahoiksi ihmisiksi, jos edustajisto päättää lopettaa Ylioppilaslehden? @OJ LEHDEN logo on kikuli ja sen tunnetuin julkaisu kerto siitä ku toimittaja kirjaimellisesti kulki bussissa kakkaa housuissa. @3 MIKSI ylioppilaslehti on kuin humanistien sisäpiirivitsi? T. luonnontieteilijä @OJ MITEN aiot puuttua lehdessä rehottavaan rasismiin? @1 YHYY tyhmä lehti @4 VOISKO joku koodata botin, joka kysyy bussissa paskomisesta aina, kun ylioppilaslehti mainitaan? Säästäisi kaikkien aikaa ja vaivaa. @kauralangas OKEI :'D mä laitan aina suoraan roskiin nii en tiiä millasii juttui siin on @2 KUKA semmosta haluu tilata. Se on suunnattu pelkästään feminatseille, joiden mielestä miesten ei kuuluis käydä yliopistoo ja jokaseen firman pitäis palkata vain naisia töihin. @3 MISTÄ tän ylioppilaslehden tulemisen voi peruuttaa? @OJ MINUN lukukausivitunrahoillani ylkkärin instagramissa julkaistaan JoKeRiJumPPaA @11 MIKSEI JO KAKKA HAISE? Kysyn vaan. @deepsami1 OLISKO hyvä laittaa joka numeron etusivun alalaitaan ruskealla teksti EI, TÄSSÄ NUMEROSSA EMME PASKONEET BUSSIIN. Saattaisi vähentää kyselyjä ja vaivaa. @pekkasauri ONKO tarkoitus taas paskantaa housuun bussissa? @tinyphantazma PUNAVIHREIDEN humanistiopiskelijoiden rinkirunkkauslehti @13 TILASIN Ylkkärin 35 vuoden tauon jälkeen jotta voin perua tilaukseni protestina lehden uutta linjaa vastaan. @JanneHolopainen KOHTI LUOKATONTA MAAILMAA JULKISTA KESKUSTELUA ok, boomer KU VI TU S: M IL JA K EI N Ä N EN 6 Ylioppilaslehti 5/2020
Tuhansien hehtaarien harppaus IHMISKUNNAN RUOANTUOTANNON tulevaisuus on pohjoisella havumetsävyöhykkeellä. YK julkaisi syyskuussa biodiversiteettiraportin, jonka tarkoitus on suojella luonnon moninaisuutta ja pysäyttää täydelliseen katastrofiin johtava kehitys. Maataloudella ja kestävällä ruokajärjestelmällä on tässä muutoksessa merkittävä rooli. Venäjä on pinta-alaltaan suurempi kuin kääpiöplaneetta Pluto. Itäisessä naapurissa on kymmeniä miljoonia hehtaareja maa-alaa, jota voi hyödyntää viljelyyn ja hiilen sitomiseen. Siihen kannattaisi havahtua viimeistään nyt. VENÄJÄ ON lyhyessä ajassa ottanut suuria harppauksia luomukentällä. Vuonna 2005 luomutuotannossa olevan maapinta-alan osuus oli ainoastaan 6 900 hehtaaria. Nyt sitä on noin 400 000 hehtaaria. Noin puolet Suomessa käytetystä energiasta tulee Venäjältä. Suomalainen maatalous puolestaan on riippuvainen itänaapurista saatavista typpilannoitteiden raaka-aineista, kuten ammoniakista. Samalla suomalainen uutisointi Venäjästä keskittyy uhkakuviin. Öljyvuotoja, ympäristörikoksia, saasteita, energiayhtiöiden piittaamattomuutta. Nämä ovat todellisia asioita, joista pitää uutisoida, mutta Venäjällä riittäisi kerrottavaa myös mahdollisuuksista. Venäjän maataloustuotteiden vienti on ylittänyt aseviennin. Venäjästä on lyhyessä ajassa tullut maailman suurin vehnäntuottaja. USEIN KANSAINVÄLISESSÄ yhteistyössä kannattaa aloittaa asioista, jotka yhdistävät eivätkä erottele. Ruoantuotannon tulevaisuus ja ilmastonmuutoksen torjunta ovat ihmiskunnan kohtalonkysymyksiä, joihin on etsittävä vastauksia myös Venäjältä. Venäjän energiajärjestelmän muutos tarvitsee tukea ja valvontajärjestelmiä, jotta rahat eivät valu hukkaan. Kansainvälistä huippututkimusta pitäisi jalostaa nyt maailman suurimmalle kentälle – Venäjän pelloille. Suomalaisilla tutkijoilla ja regeneratiivisen eli uudistavan maanviljelyn asiantuntijoilla olisi siihen valmiiksi osaamista. Ilmastonmuutos ei jonota valtioiden rajoilla sisäänpääsyä. Johannes Roviomaa Kirjoittaja on toimittaja ja kirjailija, joka on erikoistunut ilmastonmuutokseen, yhdenvertaisuuteen ja rauhaan. KO LU M NI Minä olin diktaattori. Minua sanottiin Pohjolan Mussoliiniksi. Minäpä hallitsin rautaisella kädellä. Vapaahetkinäni, joita oli vähän, minä leikin, paitsi lapsieni, myös kuolajärveläisten minulle lähettämän ja lahjoittaman karhunpenikan kanssa, jolle minä olin antanut nimeksi Suomi. Hallitustoimeni olivat hyviä. Ensimmäisenä päivänä valtaantuloni jälkeen olin antanut bulletiinin, jolla määräsin ryssänkirkon, myöskin Uspenskin katedraaliksi nimitellyn, revittäväksi alas kolmessa vuorossa, yötä päivää. Innokas rakennusmestari oli pannut jonkun dynamiittipötkyn liikaa, koska pari viereistä taloakin tuli alas kirkon mukana. Poistin yhteiskunnalliset epäkohdat ja eheytin suomalaisen kansan. En Itsenäisyyden Liiton avulla, vaan IL:stä huolimatta. Suomalaistin Suomen Höyrylaivaosakeyhtiön ja Suomi-Seuran. Siirsin Hufvudstadsbladetin kirjapainon ja toimituksen Sipooseen ja ajoin seemiläiset pois Heikinkadulta. Määräsin perhekielen suomeksi niissäkin perheissä, joissa rouva oli ruotsalainen ja herra suomalainen. Niinpä suomalaistin Helsingin yliopiston käden käänteessä. Turvasin samalla ruotsalaisille oikeuden omakieliseen yliopistoopetukseen väestösuhteiden mukaan, ja kun ruotsalaiset saattoivat asian Kansainliittoon, lähetti se minulle uuden suurristin ja aikalaiseni antoivat minulle lisänimen "teoissa väkevä". Poistin ryssän kuvat yliopistosta ja ryssän muistot koko maasta. Erotin kaikki ryssää hännystelevät virkamiehet, olivatpa he maan itsenäistymisen jälkeen tulleet kuinka vitivalkoisiksi ja suojeluskunta-aatteen elähdyttämiksi tahansa. Niitä lähti isoja jos pieniäkin virkamiehiä. Edistin kauppaa ja teollisuutta, maanviljelystä, merenkulkua ja kaikkia elinkeinoja, kuten olin lukenut historiasta hyvien hallitsijain ennenkin tehneen. Ja kun sain kaikki hyvään kuntoon, ihmisiin mielisuosion ja hyvän tahdon, luovuin kansalaisten ihmeeksi ja murheeksi diktaattorin virasta ja lähdin perheineni Lotinanpellon lähistöltä ostamalleni maatilalle, jossa viljelin tulppaaneja hamaan kuolemaani saakka. Ylioppilaslehti julkaisee uudelleen Urho Kekkosen vanhoja kirjoituksia. Kekkonen toimi Ylioppilaslehden päätoimittajana 1927–1928. Tämä on lyhennelmä Kekkosen vuonna 1928 kirjoittamasta pakinasta. Kirjoitus on kokonaan luettavissa Ylioppilaslehden verkkosivuilla ylioppilaslehti.fi. HAUDAN TAKAA MINÄ OLIN DIKTAATTORI KUVAT: YLIOPPILASLEHTI, ANTTI YRJÖNEN Reklaami Ylioppilaslehdessä vuonna 1927. ylioppilaslehti.fi 7
H elsingin yliopiston ylioppilaskunnan uusi yhdenvertaisuussuunnitelma vuosille 2021–2023 hyväksyttiin edustajiston kokouksessa 8. syyskuuta. Suunnitelma sisältää 45 toimenpidettä, joilla Hyy pyrkii puuttumaan esimerkiksi kiusaamiseen, syrjintään ja rasismiin niin Hyyn organisaatiossa kuin sen piirissä toimivissa järjestöissä. Hyy muun muassa toteaa, että vessojen on oltava sukupuolineutraaleja, sitsilauluista on poistettava loukkaavat lyriikat ja että juhlissa alkoholittomaksi juomaksi on tarjottava muutakin kuin vettä. Muutosehdotuksia ei esitetty. Edustajisto hyväksyi suunnitelman sellaisenaan. Edustajistoryhmät saivat kommentoida suunnitelmaa luonnosvaiheessa, mutta valmistelusta vetovastuussa olivat hallituksen jäsenet Lovisa Hirvonen ja Riku-Petteri Kyllönen sekä sosiaalipoliittinen asiantuntija Tiia Niemi. Kokouksessa edaattoreita ilahdutti kirjaus, jonka mukaan jokaisen oikeutta koskemattomuuteen on kunnioitettava. Kehuja sai myös käytäntö siitä, että tapahtumia järjestetään vastedes eri kampuksilla, ei vain keskustassa. Edustaja Marianne Heinonen (sitvas) kuitenkin ihmetteli, miksi antirasismia edistävä Students of Colour -järjestö ei saanut kommentoida suunnitelmaluonnosta. Heinosen mielestä "omat etuoikeudet olisi uskallettava tunnustaa". "Tämä olisi sitä feminismiä, johon Hyy on yhteisönä sitoutunut strategiassaan", Heinonen sanoi. Riku-Petteri Kyllönen vastasi, että työryhmä havahtui asiaan liian myöhään. Jos yksi olisi saanut kommentoida, mahdollisuutta olisi pitänyt tarjota kaikille. Hyyn piirissä on lähes 250 järjestöä. EDELLINEN yhdenvertaisuussuunnitelma laadittiin vuonna 2016, vuosille 2017–2020. Päivitys olisi tehty joka tapauksessa, mutta YLIOPISTOSTA teKSti KAROLIINA PAANANEN Olematon yliopistopaikka 22:lle Opetushallitus hyväksyi korkeakouluihin ympäri maata 18.9. virheellisesti 450 varasijalla ollutta hakijaa, joista 40 ehti vastaanottaa paikan. Valinnat on peruttu. Valittaa ei voi. Hyväksymiseen vaaditaan korkeakoulun päätös, eikä sellaisia ole tehty, kertoo erityisasiantuntija Merja Väistö Opetushallituksesta. Virhe tapahtui, kun Opintopolussa tehtiin muutoksia oikaisupyyntöjen kautta opiskelupaikan saaneiden tietoihin. Helsingin yliopistossa virhe koski 22 ihmistä. He olivat hakeneet opiskelemaan muun muassa farmasiaa, ranskaa tai käsityönopettajaksi, sanoo palvelupäällikkö Sini Saarenheimo Helsingin yliopistosta. Yksi otti paikan vastaan. Saarenheimo pitää tapausta valitettavana, mutta huomauttaa, että moka tapahtui ajankohtana, jolloin tietoa opiskelipaikasta ei muutenkaan odotella. Karoliina Paananen Edustajisto hyväksyi yhdenvertaisuussuunnitelman, jonka avulla Hyy yrittää kitkeä rasismia, seksismiä ja syrjintää opiskelijayhteisöstä. kielletty Järjestö ja dosentti palkittiin Helsingin yliopisto myöntää Maikki Friberg -palkinnon tänä vuonna Students of Colour -järjestölle ja oikeustieteellisen tiedekunnan dosentille, yliopistonlehtori Liisa Niemiselle. Palkinto myönnetään Helsingin yliopistossa tehdystä työstä tasaarvon ja yhdenvertaisuuden edistämiseksi. Kirjailija Maikki Friberg (1861–1927) oli naisasian merkittäviä tienraivaaja. Viime vuonna palkinnon sai Kumpulan kampus. Karoliina Paananen ajasta Loukkaaminen: 8 Ylioppilaslehti 5/2020
se oli myös tarpeen, kertoo valmistelutyöryhmään kuuluva Lovisa Hirvonen. Hän vastaa muun muassa yhdenvertaisuudesta järjestöissä. Edustajiston kokouksessa vanhaa suunnitelmaa kritisoitiin epäselväksi. Käsitteitä käytettiin siinä väärin, ja esimerkiksi vammaisuutta kutsuttiin "alakulttuuriksi". Uudessa suunnitelmassa kerrotaan, mitä esimerkiksi ableismi, ageismi, rasismi ja seksismi tarkoittavat. HIRVONEN KERTOO, että Hyy järjestää yhdenvertaisuuskysymyksiä käsitteleviä koulutuksia ja kerää opiskelijoilta palautetta. Lisäksi Hyy jakaa tietoa verkkosivuillaan ja Moodlessa. Koska järjestöt saavat Hyyltä rahoitusta ja palveluja, niiden on sitouduttava noudattamaan muun muassa yhdenvertaisuussuunnitelmaa. Hirvonen ei näe, että järjestöjä saati niiden hallituksia pitäisi erityisesti motivoida edistämään yhdenvertaisuutta. "Asioita ei siedetä ja kestetä hiljaisesti, eikä enää todeta, että se on sitä opiskelijarientokulttuuria. Ollaan tajuttu, että nämä ovat ongelmia, ja niihin pitää tarttua", Hirvonen sanoo. Järjestöjen sisällä voi kuitenkin syntyä eripuraa esimerkiksi siitä, saako sitsilaulujen sanoituksia muokata. "Mitään ei saa enää laulaa, sananvapaus ja niin edespäin." Hyy tarjoaa järjestöille selkänojaa. Niiden hallitukset voivat vedota siihen, että säännöissä on kyse Hyyn ohjeista ja vierittää vastuuta ylöspäin, Hirvonen sanoo. Hyy myös neuvoo järjestöjä siinä, miten kiistatilanteita voidaan ratkoa. Hirvosen mukaan useimmiten Hyy neuvoo ratkaisemaan asiat keskustelemalla, mutta vakavissa tapauksissa, kuten häirintätilanteissa, voidaan opastaa jakamaan porttikieltoja bileisiin. Jos järjestö puheenjohtajineen on voimakkaasti eri mieltä Hyyn kanssa, Hyy voi poistaa järjestön järjestörekisteristään. Ylvan toimitusjohtaja vaihtuu Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan liiketoimintaa ja varallisuutta hallinnoivalle Ylvalle haetaan uutta toimitusjohtajaa. Yli viisi vuotta Ylvan toimitusjohtajana toiminut Antti Kerppola siirtyi uusiin tehtäviin 1.10.2020. Samalla Kerppola hakee vapautusta Hyyn talousjohtajan tehtävästä. Uuden toimitusjohtajan rekrytoinnin ajan Kerppolan tehtäviä hoitaa Ylvan talousjohtaja Eemeli Lehto. Sonia El Kamel Periaatekysymys Hallinto-oikeus selvittää Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan (Hyy) päätöstä poistaa Helsingin akateemiset perussuomalaiset Hapsu ry järjestörekisteristään. Hapsu ry valitti toukokuussa 2019 tehdystä päätöksestä Helsingin hallinto-oikeuteen syksyllä 2019. Hapsu ry:n puheenjohtaja Nico Anton Saramo pitää Hyyn päätöstä poliittisena syrjintänä. Hän toivoo hallinto-oikeuden toteavan, ettei Hyy voi sulkea järjestöjä piiristään "kansallismielisten näkemysten takia". Hyy sai kuulla valituksesta, kun hallintooikeus pyysi ylioppilaskunnalta kirjallista lausuntoa helmikuussa 2020. Hyyn talousjohtokunnan puheenjohtaja Taavi Heikkilä kertoo, että sen jälkeen hallinto-oikeudesta ei ole kuulunut. Syyskuun lopussa 2020 Hyy on käyttänyt "joitakin tuhansia euroja" lakipalveluihin. Hyyn vuosibudjetti on 3,7 miljoonaa euroa. Hapsu ry ei ole ostanut lakipalveluita. Sonia El Kamel YLIOPPILASKUNNASTA Mitään ei saa enää laulaa, sananvapaus ja niin edespäin. " ylioppilaslehti.fi 9
Rita Tainolan piti jäädä eläkkeelle jo kolme vuotta sitten, mutta erikoistoimittajan työstä oli tullut elämäntapa. Sitä paitsi Tainolan listalla on vielä yksi kuuluisa mies, joka pitäisi tavata. Mitä kuuluu, RITA TAINOLA? 10 Ylioppilaslehti 5/2020
H yvää kuuluu! Ei tässä nyt passaa ollenkaan vaipua mihinkään apatiaan ja masennukseen. Meillä on varmaan jo ollut korona mieheni kanssa. Tultiin Barcelonasta sunnuntaina 15. päivä kolmatta. Tiistaina tai keskiviikkona Jukka tuli kipeäksi, sitten minä. Kolme päivää oli hengitysvaikeuksia, yskää, kuumetta, kaikki mahdolliset symptoms. Tavallaan olen vähän ahdistunut, kun ei pääse matkustamaan. Mä olen horoskoopiltani jousimies, ja mehän ollaan hirveän levottomia. Kapkaupunki on meidän lemppari. Olemme siellä aina pari kuukautta vuodessa, joka vuosi samalla porukalla. Mun mies pelaa golfia, siellä se saa pelata päivittäin. Mä katson golfia mielelläni televisiosta, mutta meikäläisen temperamentille se ei sovi. Sittemmin menehtynyt Aatos Erkko, joka oli hyvä ystäväni, sanoi mulle aikoinaan, että Rita, mä tunnen sut, se ei ole sinun lajisi. Jos se ensimmäinen lyönti ei suju, sä heität mailat ja bägit metsään. Kyllä se oli ihan oikeassa. M un eka juttu oli Eeva-lehdessä maaliskuun numerossa 1978. Menin tekemään jutun Helsingin, Tampereen ja Turun yöelämästä, yökerhoista ja diskoista. Ne huomasivat, että toihan on peloton likka. Samassa huoneessa Eevassa istui legendaarinen toimittaja Risto Karlsson. Se oli hieno oppitunti. Rupesin tekemään Eevaan Eeva ihmiset -palstaa ja käymään kaikissa juhlissa. Huomasin, että tämähän on kivaa. Olen aina tykännyt tavata ihmisiä. Ja siitä kun näkee, miten ihmisen sana tai lause alkaa muodostua paperille tarinaksi. Miten se lähtee soljumaan ja sitä vain tulee ja tulee eikä sille näy loppua. Sä vain kirjoitat ja kirjoitat ja kirjoitat. Se on mahtava tunne. Ensimmäisiä tunnettuja ihmisiä, joita haastattelin, oli Islannin presidentti Kristján Eldjárn vuonna 1978. En ollut koskaan käynyt Islannissa, pyysin haastattelua ja sain haastattelun, mitäs siinä sen kummempaa. Samana vuonna haastattelin Björn Borgin hississä New Yorkissa US Openin aikaan ja Christina Onassiksen Moskovassa, kun se oli sen venäläisen kanssa naimisissa. Prinssi Charlesin tapasin kesällä 1979. Olen sitä mieltä, että jos sulla on unelmia, ne pitää yrittää toteuttaa. Minä halusin tavata tunnettuja ihmisiä ja ihmisiä, joihin olen pikkutyttönä ollut ihastunut. Kerran istuttiin Cartierin poolomatsissa samassa pöydässä Ringo Starrin ja sen vaimon Barbaran kanssa ja juotiin – silloin Ringo vielä joi – sen verran valkoviiniä, ettei ihan ehditty matsin alkuun. Ringo sanoi, että otetaan pullot mukaan ja mennään tonne aitioon. Onhan se nyt mielenkiintoista tietää, mikä on Paul McCartneyn tausta, mitä on ihmisen taustalla, mikä se ihminen on. Yleensä kaikki ovat erilaisia kuin julkisuuskuvansa. Mullekin on joku tullut kaupungilla sanomaan, että sähän olet paljon kivempi kuin mitä susta puhutaan. Ja mustahan puhutaan. On ihmisiä, jotka eivät pidä musta. Se ei häiritse mua pätkääkään. Olen aina sanonut, että ottakaa jonotusnumero, please take the ticket. M ulla on intuitio. Kun Lola Odusoga oli vuonna 1996 Miss Suomi -kisoissa, sanoin, että tosta tulee jotain, toi pääsee pitkälle, ja minä lähden Miss Universum -kisoihin, koska uskon tohon naiseen. Lola tuli toiseksi perintöprinsessaksi. Alkusyksystä aloin ajatella, ettei Shirly teKSti TUIJA SILTAMÄKI KUvat ANTTI YRJÖNEN Karvisen suhteessa ole kaikki hyvin. Shirly ei ollut iltamenoissa, kaupungilla näin hänet usein yksin. Hänen poikaystävänsä oli ystäväni poika. Soitin kundin isälle, että kuule, mulla on sellainen mutu, että ne olisivat eronneet, kerropas. Hän sanoi, ettei oikein viitsi tätä asiaa kommentoida. Silloin arvasin, että ne ovat eronneet. Lähetin Shirlylle tekstarin, mutta hän ei ikinä vastannut mulle. Arvasin, että that's it. Monta kertaa olen aavistanut ja huomannut asioita vain tarkkailemalla ihmisiä, heidän vasempia nimettömiään tai ilmeitään. Niin olen saanut monta uutista eroista, raskauksista tai kihlauksista. Aikoinaan minulla oli kerran viikossa päivä, jolloin soitin aakkosjärjestyksessä läpi kaikki julkkikset ja kysyin, mitä niille kuuluu. Nykyään tiedonhaku on valitettavasti siirtynyt kokonaan Instagramiin ja someen. Minä en ole somessa, paitsi Instassa ja Twitterissä. Nykyään on näitä keskustelupalstoja, jodeleita, jadeleita ja judeleita. Mua ei kiinnosta ne pätkääkään, mä en edes tiedä, miten sinne mennään. Uusi sukupolvi on opetettu siihen, että paijataan päätä mieluummin kuin sanotaan, mistä on kyse. Vanhaan aikaan oli aivan ihanaa, kun kuuli, että joku päällikkö huusi: Saatana tää juttu meni päin persettä, kuka päästi tän tällaisena läpi lehteen! Kerran mulle huudettiin, että jumalauta oot tässä jutussa kirjoittanut kolme kertaa väärin Gullichsenin sukunimen. No se oppi meni kerralla jakeluun! Enää kenellekään ei uskalla sanoa mitään. Toimittajalla pitäisi olla palo työhön. Kävelin eilen kaupungilla ja tuli saakeli kahdeksan julkkista vastaan. Kysyin jokaiselta, että mitä teille kuuluu. No ei valitettavasti kuulu nyt mitään, kun kaikki on tän viruksen takia olleet kotona. Tänään oli molemmilla iltapäivälehdillä kymmenen luetuimman jutun joukossa joku Big Brotherin Sini. Big Brother! Antakaa armoa! persoona " ylioppilaslehti.fi 11
J uhlin eläkkeelle jäämistä marraskuun viimeisenä päivänä vuonna 2017 hyvän ystäväni Häkkisen Mikan ja ystävättäreni kanssa Kämpin Brasseriessa. Kuulun Sanomien eläkesäätiöön. Sen säännöt ovat sellaiset, että jos haluaa sekä säätiön että Ilmarisen eläkkeen, pitää jäädä eläkkeelle, ennen kuin täyttää 63. Ehdin olla eläkkeellä noin 20 tuntia. Sitten teimme Ilta-Sanomien kanssa avustajasopimuksen. Se paperi on jossain, mutten tiedä missä. Sanoin, että pitäkää te se, en minä sillä mitään tee. Viime viikolla mulla oli neljä keikkaa, tällä kaksi. Mä rakastan tehdä iltamenoja. Ne ovat esimerkiksi leffojen enskareita tai firmojen iltatilaisuuksia. Sinne mennään etsimään sitä julkkista, jolla on uutinen. Aina pitää kysyä, onks sulla jotain. Olen ollut iltamenoissa 42 vuotta. Se on elämäntapa. Olen kiitollinen Ilta-Sanomille, että saan tehdä. Pysyy pää kasassa ja elämässä mukana. Mulla on edelleen paikka Sanomatalossa, mutta rupean kyllä pikkuhiljaa luopumaan siitä. Eihän siellä ole tänä vuonna ollut paljon ketään muitakaan! A ina pitää olla jokin uusi tavoite. Aikoinaan yksi tavoitteeni oli tavata Clint Eastwood, mutta se toteutui muutama vuosi sitten. Dalai Laman ja Japanin keisarin Akihitonkin olen ehtinyt tavata. Pitkään tavoitteeni oli Barack Obama. Sekin meni. Olin Valkoisessa talossa, kun Niinistö kävi siellä. Putinin haluaisin vielä tavata. Istua hänen kanssaan ja yrittää päästä sisään miehen mieleen. Mutta sitä ei varmaan pysty kukaan tekemään. KGB on aikoinaan kouluttanut hänet niin hyvin. Ai mutta oonhan mä tavannut Putininkin, perkele! Mähän tapasin hänet tietenkin Kultarannassa, kun hän tuli tapaamaan Niinistöä! Kaikki ihmiset, jotka olen tavannut, olen joko pursued, tehnyt töitä sen eteen, että saan tavata heidät, tai – kiitos tämän ammatin – saanut tavata heidät tuolla maailmalla jossain tilaisuuksissa. Olen tavannut kuningatar Elisabetin, kuningataräidin, prinssi Philipin, koko kuninkaallisen perheen paitsi Catherinea, Meghania ja Harrya. Olihan niitä paljon muitakin, mutta en mä muista. Kaikki mun almanakat ja kuninkaallisten kutsut on Sanomien arkistossa Ludviginkadulla. Mut on arkistoitu. Mä oon museokamaa. J okainen ihminen, jonka olen tavannut, kuuluisa tai ei, on ollut oma matkansa ja oppituntinsa. On ihan ainutlaatuista, että on nähnyt kaikenlaista ja päässyt paikkoihin, joihin kukaan tavallinen ihminen ei pääse. Siitä pitää olla helvetin kiitollinen. Kaikki ei aina ole onnistunut, mutta epäonnistumisiakin pitää olla. Ne opettavat oikeanlaista nöyryyttä. Olen kiitollinen myös niistä. Ilman niitä olisin aika kauhea tyyppi. Olen ollut kusessa monta kertaa. 1990luvun alussa olin Persianlahden sodassa Bagdadissa ja Venäjän vallankumouksessa Moskovassa. Bagdadin pommitusten jälkeen näin kaksi viikkoa painajaisia siitä, että Amerikka hyökkää. Etelä-Libanonissa mua kohti ammuttiinkin, mutta mulla oli luotiliivit. Kerran menin Israelista Kyproksen kautta Syyriaan. Olin menossa Jordaniaan, kun tunsin Kuningas Husseinin, mutta jouduin lentokentän poliisin kuulusteltavaksi. Minua luultiin Israelin vakoojaksi. Sanoin, että älkää nyt viitsikö. Yön vietin putkassa. 2000-luvun alussa olin Gazassa Abu Abbasin saattueessa. Olin tavannut hänet aiemmin Persianlahden sodassa Bagdadissa ja vierailin hänen luonaan. Ammuin sen aseella yhteen tauluun huvilan olohuoneessa. Soittelimme sieltä Gaddafillekin. Tapasin Irakissa kaikennäköisiä tyyppejä, mutta en mä osaa pelätä. Ajattelen, että mitä tulee, niin tulee. Isä sanoi aina, että täällä ei marista, ettei uskalleta, vaan täällä tehdään ja mennään eteenpäin. T apasimme mieheni Jukan kanssa Ben Zyskowiczin vaalitilaisuudessa. Ne olivat kunnallisvaalit 1992, Kirsi Piha esiteltiin silloin. Olin siellä tekemässä juttua, Jukka oli laivan kanssa Helsingissä ja sattui tulemaan tilaisuuteen. Hän ei tiennyt, kuka minä olen. Hän tutustui muhun sellaisena kuin olen. Tai silloin en ollut kyllä parhaimmillani, olin huonolla tuulella. Ei se heti leimahtanut mihinkään. Olin päättänyt elää elämäni ilman avioliittoa ja ilman aviomiestä. Oli työ ja halusin matkustaa. Mutta siitä se pikkuhiljaa syntyi. Hän on merikapteeni, ja tuolloin hän oli kolme viikkoa poissa ja kolme kotona. Hän on osannut antaa minulle tilaa, niin kuin minäkin hänelle. Hyvin on mennyt pian 28 vuotta. Vietin 1980-luvun lopussa kolme vuotta Los Angelesissa. Kaupunki tuntui pinnalliselta, ja lopulta se alkoi ahdistaa. Kun muutin niiden vuosien jälkeen takaisin Suomeen, etsin elämälleni suuntaa. Ryhdyin tutkimaan Jumalan sanaa ja pyysin apua oikean elämän suunnan löytämiseen. Meni kuukausia, ennen kuin sain vastauksen. Tulin uskoon uudenvuodenaattona 1992. Silloin avunpyyntöihini vastattiin. Apu tulee aina silloin, kun sitä vähiten odottaa. Kaaduin polvilleni Pyhän Nikolauksen kirkossa. Se oli hieno ja vavisuttava kokemus. Ikään kuin lävitseni olisi mennyt jokin ihmeellinen puhdistuksen voima. Sen jälkeen menin bileisiin. En kertonut kenellekään, mitä olin kokenut. 12 Ylioppilaslehti 5/2020
MAINOS
HYYN TUOTTAMAA SISÄLTÖÄ H Y Y N T U O T TA M A A S IS Ä LT Ö Ä H Y Y N T U O T TA M A A S IS Ä LT Ö Ä Ylioppilaskuntamme kaikki toiminta rakentuu ja perustuu edustukselliselle demokratialle. Tänä syksynä juuri sinulla on tärkeä tehtävä edessäsi. Äänestämällä HYYn edustajistovaaleissa osaltasi varmistat, että HYY on jäsentensä näköinen. Vaaleissa äänioikeutettuja ovat kaikki noin 26 000 Helsingin yliopiston läsnäolevaa perustutkinto-opiskelijaa ja jäseneksi liittynyttä jatkosekä vaihto-opiskelijaa. 60-henkinen edustajisto tekee HYYn kaikista tärkeimmät päätökset. Edustajisto päättää muun muassa ylioppilaskunnan taloudesta, edunvalvonnan ja muun toiminnan painopisteistä sekä valitsee HYYn hallituksen, pääsihteerin ja Ylioppilaslehden päätoimittajan. En ole aiemminkaan osannut ennustaa tulevaisuutta, mutta nyt korona-aikana se on entistäkin vaikeampaa. Sitä suuremmalla syyllä tarvitsemme sinun äänesi kuuluviin, jotta opiskelijan tulevaisuus voisi olla vaikuttavampi, oikeudenmukaisempi ja kestävämpi. Aaro Riitakorpi HYYn pääsihteeri Ylioppilaskunnassa valta on jäsenillä. HYYn jäsenenä sinä päätät edustajistovaaleissa äänestämällä mitä HYY tekee tai ei tee. Tätä kutsutaan demokratiaksi. Mitä ylioppilaskunnan tulisi sinun mielestäsi tehdä? Toki yliopistolaki kertoo hiukan vähemmän selväsanaisesti ylioppilaskunnan tarkoituksen olevan "jäsentensä yhdyssiteenä toimiminen ja edistää heidän yhteiskunnallisia, sosiaalisia ja henkisiä sekä opiskeluun ja opiskelijan asemaan yhteiskunnassa liittyviä pyrkimyksiä". Valitettavasti lain olemassaolon aikana kukaan ei ole vielä onnistunut yksiselitteisesti selvittämään, mitä tämä lain kohta käytännössä tarkoittaa. Seuraavaksi paras vaihtoehto on tukeutua demokraattiseen prosessiin, ja antaa HYYn jäsenten itse päättää, mitä sitä pitäisikään tehdä. Mihin HYYn hiukan alle 4 miljoonan budjettia tulisi vuosittain käyttää? Minkälaista edunvalvontaa pitäisi tehdä? Mitkä pitäisi olla HYYn kaikista tärkeimmät tavoitteet? Tulisiko Suomessa ottaa käyttöön perustulo? Miltä tulevaisuuden opiskelijoiden Helsinki näyttää? Millä tavalla HYYn tulisi osallistua ilmastonmuutoksen torjuntaan? Pitäisikö kurssien läsnäolopakoista luopua? Muun muassa näistä asioista edustajisto linjaa talousarviosta, HYYn linjapaperista ja strategiasta päättäessään. Lisäksi edustajisto valitsee tavoitteita toimeenpanevan hallituksen vuosittain, ylioppilaskunnan pääsihteerin sekä Ylioppilaslehden päätoimittajan. Suhteellisen merkittävä toimielin siis kyseessä! Itse asiassa edustajisto on koko ylioppilaskunnan tärkein ja ylin toimielin. Tiivistettynä: kannattaa äänestää. Sinun harkittavaksi tietysti jää ketä. Viereiseltä sivulta löydät lyhyet kuvaukset vaalirenkaista. Voit myös tehdä vaalikoneen osoitteessa hyy.fi/vaalikone ja seurata etävaalipaneelia 22.10. Äänestä osoitteessa vaalit.hyy.fi Pullaa tässä tilanteessa? No ehkä yksi! Vaalipullat tarjoaa UniCafe! hyy.fi/vaalit #hyyvaalit Verkkosivut: hyy.fi Pääsihteeri Aaro Riitakorpi | aaro.riitakorpi@hyy.fi Edustajistovaalikoordinaattori Teemu Palkki | teemu.palkki@hyy.fi Kuka päättää Edustajisto? Vaalit? Demokratia? ja mistä? ÄÄNESTÄ JA VAIKUTA Seuraa etävaalipaneelia 22.10.!
HYYN TUOTTAMAA SISÄLTÖÄ H Y Y N T U O T TA M A A S IS Ä LT Ö Ä H Y Y N T U O T TA M A A S IS Ä LT Ö Ä VAALIRENKAAT Edistykselliset Edistykselliset edustavat vapautta valita ja opintojen joustavuutta eri elämäntilanteisiin. Meidän HYYmme keskittyy toiminnassaan opiskelijan edunvalvontaan ja tekee viisasta sekä kauaskantoista taloudenpitoa. HYY:n tulee olla jäsenelleen mahdollisimman houkutteleva yhteisö alhaisen jäsenmaksun ja kattavien jäsenetujen kautta, eikä sen suosio tule perustua vain ylioppilaskunnan pakkojäsenyyteen. Vaalirenkaaseen kuuluvat liitot: • Kokoomuksen opiskelijat • Keskeiset HELP HELP on puoluepoliittisesti sitoutumaton edustajistoryhmä, jonka taustalla ovat yliopiston professioalojen opiskelijajärjestöt. HELP toimii ylioppilaskunnassa opiskelijoiden etujen puolestapuhujana erityisesti opintoja sosiaalipoliittisissa asioissa. Useimpien muiden ryhmien keskittyessä ensisijaisesti järjestöjen etujen puolustamiseen HELP ajaa ylioppilaskunnassa yksittäisten opiskelijoiden asiaa. Vaalirenkaaseen kuuluvat liitot: • HELP HLKS/LKS • HELP EKY/YFK • HELP Pykälä/Codex/Justus Maailmanpyörä Maailmanpyörän tavoitteena on sosiaalisesti ja ekologisesti kestävä HYY, joka on avoimesti toimiva rohkea yhteiskunnallinen vaikuttaja ja opiskelijoiden edun puolestapuhuja. Ajamme tasapuolisesti kaikkien HYYn jäsenten asiaa, taustasta ja asemasta riippumatta. Meistä HYYn on oltava eturintamassa puolustamassa yhdenvertaisuutta, solidaarisuutta ja oikeudenmukaisuutta sekä torjumassa ympäristökriisiä. Vaalirenkaaseen kuuluvat liitot: • Opiskelijoiden sosiaalidemokraattinen yhdistys • Sitoutumaton Vasemmisto Obunden Vänster Independent Left • HYYn Vihreät De Gröna vid HUS Helsinki University Greens Osakunnat & Svenska Nationer och Ämnesföreningar Olemme SNÄf & Osakuntalaiset, kolme poikkitieteellistä vaaliliittoa yhdessä opiskelijan asialla. Ajamme tasavertaisia ja yksilöityjä jäsenpalveluita, vetovoimaista Helsinkiä ja monikielistä opiskelijayhteisöä. Vi är SNÄf & Osakuntalaiset, tre tvärvetenskapliga valförbund på studerandes sida. Vi vill arbeta för jämlika studenttjänster, ett livskraftigt Helsingfors och en trespråkig studerandemiljö. Vaalirenkaaseen kuuluvat liitot: • Svenska Nationer och Ämnesföreningar • Osakunnat 1 • Osakunnat 2 HYAL HYAL on poikkitieteellinen puoluepoliittisesti sitoutumaton ryhmä, ajamme opiskelijoiden yhteisöllisyyttä ja oikeuksia. Teemme aktiivisesti töitä paremman opiskelijaelämän eteen ajamalla opiskelijoiden asumista, liikkumista ja toimeentuloa, mielenterveyttä, yhdenvertaisuutta & kolmikielisyyttä, yhteisöjen toimintaedellytyksiä sekä avointa, asiantuntevaa, jäsenistöä palvelevaa HYYtä. Meillä on ehdokkaita kaikilta kampuksilta! Vaalirenkaaseen kuuluvat liitot: • HYAL Humanistit • HYAL Kumpula • HYAL Penger • HYAL Teologit • HYAL Valtsika • HYAL Viikki • HYAL Meikku Liberaalinen Vaaliliitto yksilöllisyyden ja valinnanvapauden edistämiseksi Kannattamamme perusarvot ovat: 1. yksilönvapaudet ja ihmisoikeudet, 2. julkisen vallan rajoittaminen, hallinnon keventäminen ja holhouksen vähentäminen, 3. mahdollisuuksien tasa-arvo ja sosiaalinen oikeudenmukaisuus, 4. vastuullinen vapaa markkinatalous, 5. vastuullinen ympäristöpolitiikka ja kestävä kehitys, 6. oikeusvaltio ja laillisuusperiaate, 7. avoin ja moniarvoinen yhteiskunta. Vaalirenkaaseen kuuluvat liitot: • Liberaalinen Vaaliliitto yksilöllisyyden ja valinnanvapauden edistämiseksi Tee vaalikone ja löydä oma ehdokkaasi! hyy.fi/vaalikone EDIST OS-SNÄ LIB VAALIRENKAAT
Helsinki. Vaikuttavia töitä. helsinkirekry.fi HYYN TUOTTAMAA SISÄLTÖÄ H Y Y N T U O T TA M A A S IS Ä LT Ö Ä H Y Y N T U O T TA M A A S IS Ä LT Ö Ä 3,7 HYYn vuosibudjetti on miljoonaa euroa vuodessa hyy.fi/vaalit #hyyvaalit hyy.fi/vaalit Äänestä: vaalit.hyy.fi 28.-30.10. & 2.-4.11.2020 #hyyvaalit 2,56 milj. euroa (68,4 %) Ylvasta 1,18 milj. euroa (31,6 %) jäsenmaksuista Mistä HYYn rahat tulevat? talousarvio 2020 46 euroa / opiskelija Mihin HYYn rahat käytetään? TILAKULUT 1 356 000 € (33,0 %) TOIMINTA& HALLINTOKULUT 208 500 € (5,1 %) EDUNVALVONTA 221 800 € (5,4 %) JÄSENPALVELUT 445 800 € (10,9 %) YLIOPPILASLEHTI JA STUDENTBLADET 365 400 € (8,9 %) VIESTINTÄ 42 500 € (1,0 %) JÄRJESTÖPALVELUT 254 000 € (6,2 %) TAPAHTUMAT JA KULTTUURITOIMINTA 60 000 € (1,5 %) MUUT KULUT 81 200 € (2,0 %) LUOTTAMUSELIMET 288 500 € (7,0 %) HENKILÖSTÖKULUT 781 500 € (19,0 %) EDUSTAJISTON PAIKKAJAKAUMA 2018-2020 (yhteensä 60 paikkaa) HELP: 9 MAAILMANPYÖRÄ: HYYN VIHREÄT DE GRÖNA VID HUS HELSINKI UNIVERSITY GREENS: 11 SITOUTUMATON VASEMMISTO OBUNDEN VÄNSTER INDEPENDENT LEFT: 9 HYAL: 16 OSAKUNNAT: 4 SVENSKA NATIONER OCH ÄMNESFÖRENINGAR: 6 EDISTYKSELLISET: KOKOOMUKSEN OPISKELIJAT: 4 KESKEISET: 1 talousarvio 2020
teKSti SoNia eL KameL KUvat heNri airo LAINAAN P ullo Apu on hiljaa ja polttaa tupakkaa. Tunnit kuluvat. On torstai-ilta, eikä puhelin soi. Pullo Apu istuu kuljettajan paikalla ja karistaa ulos katumaasturin ikkunasta. Radiossa soi Eric Prydzin Call on me. Pullo Apu polttaa lisää. Sisällä saa tupakoida, jos ei sytytä autoa tuleen, hän ohjeistaa. Vähän ennen kymmentä tulee viesti. Keravalla tarvitaan juotavaa. Sitä Pullo Apulla riittää. Takakontti on täynnä pulloja ja lavoja. Rommia, kaljaa, siideriä, lonkeroa. Pullo Apu on yksi pimeää alkoholia välittävän Joogiabi Helsinki -ryhmän kuljettajista. Joogiabi on viroa. Se tarkoittaa juoma-apua. Pullo Apun apu ei ole pyyteetöntä. Juomat maksavat, samoin toimitus. Kuljetus Keravalle kustantaa kymmenen euroa. Se on asiakkaalle liikaa. Auton moottori ei käynnisty. Pullo Apu on asunut Suomessa yhdeksän vuotta. Hän käy päivätöissä rakennustyömaalla. Pari vuotta sitten hän alkoi ajaa iltaisin Joogiabia. Kuntosalilla käynti on jäänyt. Teollisuuskadun McDonald'sin parkkipaikalla on hiljaista, kunnes puhelin soi taas. "Moi virolainen! Missä sä meet? Mä oon vitun kännissä!", nuoren naisen ääni alkaa sammaltaa autostereoissa. Hän ei halua viinaa, vaan kyydin. Joskus myöhemmin yöllä kotiin, hän toivoo. Kuluu tunti ja toinen. Ei tilauksia. Edes humalaisesta naisesta ei enää kuulu. Viime kesänä Pullo Apu ajoi pääkaupunkiseudulla yhden vuoron aikana 1 200 kilometriä. Se oli arkipäivä, tiistai tai keskiviikko. Pullo Apulla on autossa kaksi älypuhelinta. Toinen on oma, toinen hänen ystävänsä Alko Parunin. Joskus Alko Parun antaa Pullo Apun lainata puhelintaan iltaisin. Kahdella käyttäjätilillä on paremmat mahdollisuudet saada tilauksia. Yhdentoista jälkeen joku haluaa pullon viiniä. Sitä ei ole. Sitten puhelin soi vielä kerran. Pullo Apu lähtee matkaan. J oogiabi ei oman tulkintansa mukaan myy alkoholia. Se lainaa. Lainaus toimii niin, että kun joku tilaa esimerkiksi lavan olutta, Joogiabin kuljettaja toimittaa juomat ja perii tilaajalta käteispantin. Pantin saa takaisin, kun palauttaa juomat. Kukaan ei palauta. Pääkaupunkiseudulla toimivista pimeän alkoholin välitysryhmistä suurin on Joogiabi Helsinki . Yksityiseen ryhmään kuuluu noin 6,6 tuhatta jäsentä, pari tuhatta enemmän kuin toiseksi suurimpaan Joogiabi Helsinkiin. Kuskeja on pääkaupunkiseudulla joitakin kymmeniä. Tarkkaa määrää tietää tuskin kukaan. He esiintyvät ryhmissä tekaistuilla profiileilla, kuten Kapten Tiger, Cuba Libre, Pablo-Emilio Alkobar-Gavir, Joogi Jaan, Jussi Karhunen ja Juoma Jesse. Kuljettajat julkaisevat ryhmissä ilmoituksia palveluksistaan, esimerkiksi "Laenutda/Laina", ja puhelinnumeronsa. Kerran tunnissa he kommentoivat julkaisujaan, jotta ne nousevat sivun kärkeen. Jos kommentoi useammin, saa varoituksen. Kolmesta menettää paikkansa ryhmässä. Pullo Apu, Kapten Tiger, Joogi Jaan ja kymmenet muut ajavat satoja kilometrejä ympäri pääkaupunkiseutua, kun muita janottaa tai ahdistaa. Ylioppilaslehti hyppäsi Joogiabin kyytiin. 18 Ylioppilaslehti 5/2020
Kuljettajien juomat ovat yleensä peräisin Latviasta. Alkoholi on siellä nykyään halvempaa kuin Virossa ja huomattavasti halvempaa kuin Suomessa. Esimerkiksi A le Coq -olutlaatikko maksaa Latvian Superalkossa 11, Viron Superalkossa 14 ja Suomessa noin 25–30 euroa kaupasta riippuen. Kaikki kuljettajat eivät tuo juomiaan itse maahan. He arvelevat, että tulli muistaa heidät. K un autot ajavat autokannelta ramppia pitkin ulos Suomeen, tullivirkailijat tarkkailevat etenkin niiden peräosia. Jos auto on lastattu aivan täyteen, perä voi viistää maata. Siitä tietää, että kuski kannattaa puhuttaa. Verotonta alkoholia saa tuoda muista EU-maista Suomeen rajattomasti, kunhan juomat menevät omaan käyttöön. Jos niitä myydään, valtio menettää verotuloja. Siksi isot alkoholilastit herättävät viranomaisten kiinnostuksen. Lainsäädännössä on kuitenkin erilaisia ohjetasoja. Jos ylittää ohjetason, saattaa joutua selittelemään rajalla, kuka juomat aikoo nauttia, milloin ja missä. Korkein ohjetaso on oluella, 110 litraa. Määrä vastaa noin 333 kappaletta 0,33 litran tölkkejä. Tullin ja Verohallinnon tulkinnan mukaan juomat ovat menossa omaan käyttöön, jos ne juodaan yksin tai perhepiirissä, annetaan lahjaksi tai tarjotaan juhlissa vastikkeettomasti vieraille. Pelkkä ilmoitus juhlista ei riitä. On Kuljettajat eivät suostu esiintymään kuvissa eivätkä omilla nimillään.
pystyttävä kertomaan, milloin juhlat järjestetään, ketä sinne on kutsuttu ja mitä juhlitaan. Jos kuorma näyttää Tullin mielestä epäilyttävältä, siitä tehdään ilmoitus Verohallintoon. Niin käy monta kertaa viikossa, kertovat Tullin viranomaiset. Toisinaan Verohallinto haluaa nähdä todisteita, esimerkiksi kutsun tai tilavarauksen. Pullo Apu sanoo, että hänet on pysäytetty rajalla kolme kertaa. Silloin autossa oli juomia yli ohjetasojen, mutta kyytiläisiä viisi. Kun lastin jakoi viidelle, ei tarvinnut selitellä, Pullo Apu kertoo. Tullin mukaan sillä ei ole listaa henkilöistä tai kulkuneuvoista, joita ei saa päästää maahan tarkastamatta. Pullo Apun mielestä Latviaan lähteminen on kallista ja vaivalloista. Etenkin tänä vuonna, kun valtioiden rajoja on suljettu koronan takia. Siksi hän ja monet muut Joogiabi-kuljettajat ovat ulkoistaneet juomien hakemisen rekkakuskeille. He voivat toistaiseksi liikkua maiden välillä rajoituksista huolimatta. Alihankkijoiden lisääminen tuotantoketjuun on nostanut kustannuksia: ennen olutlavan kotiinkuljetus maksoi 35 euroa, nyt 50. Monet Joogiabi Helsinki -ryhmän kuskeista tuntevat toisensa. Heillä on yhteinen keskusteluryhmä ja hintataso. Toisinaan kuljettajan ja asiakkaan välissä on vielä tilauksia hallinnoiva kaveri tai puoliso. Silloin kuljettaja voi keskittyä ajamiseen. T ulli säilyttää takavarikoituja juomia varastossaan. Sen sijainti on tarkoin varjeltu salaisuus, ja toisinaan sen täyttäminen muistuttaa Tetristä. Joskus Tulli ottaa alkoholijuomia haltuun niin paljon, että varasto tulee täyteen. Silloin Tullin mielestä epäuskottavasti juomien käyttötarkoituksen selittäneet matkustajat ottavat juomat mukaansa rajalta. Tulli puolestaan ilmoittaa juomien tiedot Verohallinnolle, joka tekee päätöksen siitä, pitääkö matkustajan maksaa juomista valmisteveroja. Se on hankala kysymys. Verohallinto käyttää ratkaisussa "tapauskohtaista kokonaisharkintaa", johon vaikuttaa esimerkiksi kuljetustapa, lastin sisältö ja juomia kuljettavan henkilön tausta. Mitä juomia tuodaan ja kuinka paljon? Omistaako henkilö ravintolan tai baarin? Onko mahdollista, että juomat on hankittu siellä myytäväksi? Onko henkilö jäänyt ennenkin Tullin haaviin? Päätöstä odotellessa juomat saa vaikka juoda. Yksityishenkilöiden välillä käytävän verottoman alkoholikaupan valvomiseen osallistuvat Tullin lisäksi Verohallinto ja poliisi. Valvira valvoo anniskelupaikkoja, kuten baareja ja ravintoloita. Alkoholin kotimainen pimeä kauppa on Tullin ja poliisin mukaan vähentynyt huomattavasti sen jälkeen, kun alkoholin matkustajatuonti Virosta ja muista EUmaista vapautui vuonna 2004. Silti alkoholin veroton kauppa Suomeen aiheuttaa Tullille edelleen paljon töitä. Helsingin poliisia pimeä alkoholi ei juuri työllistä. Vielä 1970ja 1980-luvuilla pimeän viinan myynti oli poliisin mukaan hyvin yleistä. Silloin turistit saattoivat myydä Helsingin torien liepeillä Venäjältä tuotua alkoholia. Nykyään poliisi puuttuu tavallisimmin tapauksiin, joissa tuntemattomat kaduilta ja kauppakeskuksista tai nuorten lähipiiriin kuuluvat aikuiset ovat välittäneet alaikäisille alkoholia. M usta auto kaartaa Pengerpuiston laidalle. Pelkääjän paikalla puhelinta räplää pari-kolmekymppinen nainen. Kuskin puolelta ulos astuu noin 30-vuotias mies. Hän sanoo olevansa Alko Parun ja muuttaneensa Virosta Suomeen muutama vuosi sitten. Alko Parun on päivätöissä rakennusalalla. Joogiabista hän kertoo saavansa rahaa harrastuksiin ja matkusteluun. Joskus jopa tuhansia euroja kuussa, hän sanoo. Tulot vaihtelevat. Kaikki riippuu vuodenajasta, kellonajasta ja siitä, kuinka paljon jaksaa ajaa. Välillä ajopäivät venyvät 16-tuntisiksi. Tänään Alko Parunin valikoimassa on olutta, siideriä, lonkeroa, Mernaya-vodkaa ja Captain Morgan Spiced Gold -rommia. Viime joulukuussa Alko Parun teki ennätyksen ja tienasi alkoholikaupalla 3 000 euroa kuussa. Odottaessaan keikkoja Pullo Apu tupakoi ja kuuntelee Finest-radiokanavaa. ylioppilaslehti.fi 21
Rahat hän käytti Washingtonin-lomaan. Siellä hän tapasi sukua. Millaista se oli? "Nothing special." P imeällä viinalla on Suomessa pitkät perinteet. Yksi alan edelläkävijöistä oli helsinkiläinen monarkisti Sofia-täti. Loppuvuodesta 1918 täti osti 18 000 pulloa saksalaista kuohuviiniä. Hän halusi juhlia Suomen tulevaa kuningaskuntaa. Kuningaskuntahanke kuitenkin kariutui, eikä Hessenin prinssistä Friedrich Karlista julistettu Suomen kuningasta. Juhliakaan ei tullut. Puoli vuotta myöhemmin voimaan astui kieltolaki. Tädin tuhansista kuohuviinipulloista tuli laittomia. Kieltolaki kielsi yli kaksi tilavuusprosenttia alkoholia sisältäneiden aineiden valmistuksen, maahantuonnin, myynnin, kuljetuksen ja varastossa pidon muihin kuin lääkinnällisiin, teknillisiin ja tieteellisiin tarkoituksiin. Kirkkoviiniä sai sentään juoda. Sofia-täti ei jäänyt neuvottomaksi. Kieltolaki loi markkinat pimeälle alkoholille, ja tädin pulloista tuli arvokasta kauppatavaraa. Hän järjesti kuohuviinin salakuljetuksen maahan Itämeren ja Suomenlahden vapaasatamien kautta. Matkalla pulloista tuli ranskalaista samppanjaa. Kylkiin liimattiin Moët & Chandon -etiketit. Täti sai yhdestä pullosta 150 markkaa (nykyrahassa noin 54 euroa) enemmän kuin oli itse maksanut. Pian pimeiden alkoholimarkkinoiden mahdollisuudet kirkastuivat muillekin. Osa teki salakuljetuksesta ammatin. Pirtun salakuljettajat alkoivat työllistää poliisia. Trokarit lastasivat pirtun laivoista autoihin tai toisinaan hevoskärryihin. Autot olivat kalliita, raihnaiset hevoset halvempia. Juomat piilotettiin kuorman sekaan. Pirtua kuljetettiin myös jalan. Pensaiden suojassa pystyi hiipimään piilossa virkavallan katseelta. Kieltolain alkuaikoina autot olivat Suomessa harvinaisia. Pirtuautoja ajoivatkin usein ammattiautoilijat, kuten taksinkuljettajat. Heidän kuljettamansa autot olivat Chryslereitä, Buickeja, Hudsoneit, WillysKnightejä ja Packardeja. Ne olivat suomalaisille vieraita kulkuneuvoja. Maaseudulla autot olivat vielä harvinaisempia. Maalaispoliisit yrittivät jahdata pirtuautoja polkupyörillä ja hevosilla. "Autot oli varustettu erikokoisilla pirtutankeilla, vaikkakaan en ole onnistunut moisia autoja vielä kiinni saamaan, sillä tieto niiden kulusta useinkin on saapunut liian myöhään", Kempeleen nimismies kuvaili viinan salakuljetusta vuonna 1926. J aguarissa on ahdasta. Kuskin paikalla istuu parikolmekymppinen nainen, pelkääjän paikalla saman ikäinen nappisilmäinen mies. Takapenkillä on tyhjä turvakaukalo. Sen vieressä on lavakaupalla olutta, siideriä ja lonkeroa. Takakontti on jo täynnä. Autosta nousee Kapten Tiger, Joogiabi Helsinki -ryhmän moderaattori. Hän kertoo olevansa yrittäjä. Juomaavusta saadut rahat menevät Viroon. Kapten Tigerillä on siellä talo. Kun Kapten Tiger puhuu, kädet viuhtovat ja jalat tamppaavat. Aivan kuin hänellä olisi koko ajan kiire jonnekin. Hän ei kerro, kuinka paljon Joogiabitoiminnallaan tienaa. Kapten Tiger ajattelee, että Suomen valtio on Joogiabille velkaa. Oikeastaan Joogiabi tekee hänen mielestään Suomelle palveluksen. Jos Joogiabia ei olisi, suomalaiset joisivat itsensä hengiltä epäpuhtaalla viinalla tai käyttäisivät huumeita, hän järkeilee. Seuraukset olisivat kalliita. Kapten Tiger heittää savukkeensa maahan. Kiire, asiakkaat odottavat. N ykyään Helsingin poliisi ei partioi kaduilla etsimässä pimeän alkoholin myyjiä. Jos poliisi näkee, että pimeää alkoholia myydään, se puuttuu tilanteeseen. Poliisi tarttuu myös vihjeisiin. Niitä voi tulla keneltä vain, usein huolestuneilta vanhemmilta. Suuria ponnisteluja pimeää alkoholia myyvien löytämiseksi ei kuitenkaan ole. Poliisia kiinnostavat enemmän huumeet, aseet ja räjähteet. Pimeän viinan myynti on siirtynyt osittain kadunkulmilta ja pusikoista internetiin. Poliisi ja Tulli ovat siitä tietoisia. Silti pimeän alkoholikaupan kitkeminen on poliisille edelleen kujanjuoksua. Kun poliisi pääsee kannoille, myyjät keksivät uuden alustan ja toimintatavan. Juomien "lainaaminen" ei kuitenkaan ole kovin ovela toimintatapa. Alkoholia ei voi myydä velaksi. Joogiabin välittämät juomat ovat yleensä peräisin Latviasta, sillä siellä on halvinta. 22 Ylioppilaslehti 5/2020
Lainaaminen on lain silmissä yhtä laitonta kuin myyminen. Ehkä siksi kukaan Joogiabi Helsinki -ryhmän kuljettajista ei ole kovin innoissaan haastattelusta. Billy Bugatti lupaa tulla kadulle. Puolen tunnin kuluttua hän lähettää viestin. "I have only been in Finland for 7 months …And Friday night is too fast time in this business." Cuba Libre puolestaan on matkalla Itäkeskuksesta Espooseen eikä hänellä ole aikaa pysähtyä juttelemaan. Aira Lepik ja Plaadi Mari ovat Korsossa. Plaadi Marin kyytiin ei mahdu, koko auto on takapenkkiä myöten täynnä juomia. Juoma Jesse on Kuninkaantammessa eikä tiedä minne ajaa seuraavaksi. Joku toinen hoitaa tilauksia. Juoma Jesse saattaa olla myös Billy Bugatti, vaikea sanoa. Pullo Apun mukaan osa Joogiabi-kuljettajista käyttää prepaid-liittymiä. Joillakin kuskeilla on monta puhelinta. Jussi Karhunen sanoo tulevansa kadulle. Viisi minuuttia, hän lupaa. Puolen tunnin päästä nelikymppinen mies kävelee kadunkulmaan. Hän ei sano mitään, mutta laittaa tupakan huulilleen ja kumartuu lähemmäs. Hän tarvitsee tulta. "So? What do you want?" Ilmeisesti hän on Jussi Karhunen, vähäsanainen ja päihtyneen oloinen mies, jonka kyytiin pääsisi sadalla eurolla. Kauppoja ei tule. Muutaman minuutin kuluttua Jussi Karhunen soittaa perään. Vaikutinko pelottavalta, hän kysyy. J oogi Jaan juo huoltoasemalla kivennäisvettä. Hän ei jaksa ajaa. Joogi Jaan on jotain kolmenja neljänkymmenen väliltä ja sanoo olevansa muuttoja rakennusalan yrittäjä. Joogiabilla hankitut käteiset menevät yrityksen pyörittämiseen. Hän ei halua puhua rahasta eikä pidä byrokratiasta. Virossa esimerkiksi pankkikortin saa nopeasti, Suomessa joutuu odottamaan viikkoja, hän sanoo. Facebookissa Joogi Jaanin mainoksessa on oranssi muovinalle ja puhelinnumero. Hän kertoo, että joskus ihmiset tilaavat muutakin kuin alkoholia, esimerkiksi vessapaperia tai tamponeja. Jotkut eivät halua tai jaksa kävellä kauppaan. Joogiabin kautta juomat saa kotiovelle koska vain, myös keskellä päivää. Asiakkaat eivät ole vain nuoria bilettäjiä. Joskus maanantai voi olla perjantaita kiireisempi päivä, jos Kelan tuet on maksettu. Toisinaan asiakkaat kutsuvat kuskeja kylään. He haluavat esitellä parvekettaan tai jutella jonkun kanssa. Joskus Joogi Jaan menee, jos on aikaa. Pari kertaa asiakas on tarjonnut hänelle seteleiden sijaan seksiä. Joogi Jaan väittää keksineensä Joogiabin Virossa. Suomessa ihmiset ovat Joogi Jaanin mielestä onnellisempia kuin Virossa. Tulevaisuudessa hän voisi taas muuttaa jonnekin. Pitää mennä eteenpäin, ei voi jäädä jumiin, hän sanoo. Minne hän menisi? Ehkä takaisin Viroon. V iimein Pullo Apun odotus palkitaan. Joku on tilannut pullon rommia Myyrmäen ostarille. Pullo Apu huokaa. Häntä harmittaa, etteivät asiakkaat ole valkoisia. Hänen mielestään vain "suomalaisiin" asiakkaisiin voi luottaa. Ostarilla ei näy ketään. Hetken kuluttua pankkiautomaatille kävelee ihmisiä. Pari-kolmekymppinen Aliksi esittäytyvä mies ja hänen kolme kaveriaan nostavat rahaa rommia varten. Ei ole mitään erityistä syytä juhlia. Alkot nyt vain ovat kiinni ja juomat loppuneet. Pullo Apu avaa kuljettajan puoleisen ikkunan ja ottaa rahat vastaan. Sitten hän avaa takakontin ja ojentaa pullon asiakkailleen. Saisiko vielä Coca Cola -pullon kaupan päälle, "blandikseksi", miehet tivaavat. Se ei käy, Pullo Apu sanoo. "Eivät juomat ole ilmaisia kaupassakaan." Juttua varten on haastateltu tulliylitarkastaja Anna Kalliota Tullista, Tullin rikostorjuntapäällikkö Hannu Sinkkosta , Verohallinnon veroasiantuntija Laura Koivuniemeä , Helsingin poliisilaitoksen Rikostorjunta-toiminnon rikostarkastaja Jari Illukkaa , Helsingin poliisilaitoksen Hälytysja valvontayksikön komisario Henri Helmistä ja alkoholitutkija Antti Maunua . Lähteenä on käytetty myös Jonna Pulkkisen teosta Kieltolaki – kielletyn viinan historia Suomessa (2015). Kuljettavat kertovat, että joskus ajoa saattaa tulla satoja kilometrejä vuoron aikana. ylioppilaslehti.fi 23
teKSti KaroLiiNa paaNaNeN KUvat miiKKa piriNeN O ta tästä nyt selvää. "Energiakäyttö kyllä vähenee (...) mutta turpeen muu käyttö lisääntyy. Kyseessähän ovat myös turpeen tuotannossa työskentelevien työpaikat, jotka täytyy yrittää turvata." (Pääministeri Antti Rinne, sd, Iltalehti, 25.9.2019) "En näe mitään mahdollisuutta, että turvetta ruvettaisiin energiakäytön jälkeen käyttämään laajasti muissa tarkoituksissa." (Ympäristöministeri Krista Mikkonen, vihr, Iltalehti, 15.3.2020) "Turpeen verotus kuuluu energiaverouudistukseen. Turpeen tuki tulee poistumaan sieltä." (Rinne, Suomen Kuvalehti, 3.10.2019) “En ole hänen [Rinne] kanssaan asiasta puhunut, mutta meillä on hallitusohjelmassa selkeä linjaus, että (turpeen energiakäyttö) vähintään puolitetaan 2030. Meidän puoleltamme siinä ei ole mitään liikkumaa." (Valtiovarainministeri Mika Lintilä, kesk, Iltalehti, 3.10.2019) "Turve voi saada koronakriisistä jatkoaikaa." (Omistajaohjausministeri Tytti Tuppurainen, sd, Helsingin Sanomat, 16.5.2020) Siltä näyttää. Kukaan ei edelleenkään tiedä, milloin turpeen käyttö Suomessa oikeasti loppuu. LOPUTON SUO 24 Ylioppilaslehti 5/2020
Suomi jahkailee edelleen turpeen kanssa, vaikka korvaajien etsimisessä riittäisi työtä. Viljelyssä turpeesta ei nimittäin noin vain luovuta. Jarmo Nummikoski jyrsii turvetta Teuvan Lammasnevalla keskiyöllä heinäkuussa 2019. Jyrsinnästä ympäristölle syntyviä pölyhaittoja vältetään työskentelemällä yöaikaan, jolloin tuuli on otollinen. LOPUTON SUO ylioppilaslehti.fi 25
Vasta kaivettu sarkaoja turvetuotantoon siirtyvällä luonnonsuolla Karvian Mustakeitaalla heinäkuussa 2019. Ö ljykriisin aikaan 1970luvulla turpeesta tuli Suomelle mustaa kultaa. Kun öljyn hinta nousi, suomalaiset keksivät, että kotimainen turve turvaisi energiatuotannon omavaraisesti. Turvetta alettiin suosia huokealla verotuksella. Vuosikymmeniä öljykriisin jälkeen mustasta kullasta on tullut ongelma. Suomi on hallitusohjelmassa sitoutunut olemaan hiilineutraali vuoteen 2035 mennessä, eikä turve sovi uusiin visioihin. Turpeella tuotetaan noin viisi prosenttia Suomen kokonaisenergiasta, mutta sen poltto aiheuttaa noin 10 prosenttia maan kokonaispäästöistä. Näin mitattuna se on paljon pahempi päästölähde kuin kivihiili. Suomen turpeesta noin 90 prosenttia käytetään energian tuottamiseen, mutta se on osoittautunut hyödylliseksi muuallakin. Yksi merkittävä käyttökohde on viljely. Suon ylemmiltä kerroksilta nostettua kasvuturvetta käytetään kasvualustana puutarhoilla ja kasvihuoneissa. Sekin aiheuttaa päästöjä. Turve on sitonut hiilidioksidia tuhansia vuosia. Kun turpeen nostaa suosta, päästöjä tulee, vaikkei sitä edes polttaisi. Pelkkä polttamisen lopettaminen ei siis riitä. Jotta päästöjä ei syntyisi, turve pitäisi jättää kokonaan rauhaan. T urpeesta aiotaan päästä eroon nousevien päästöoikeusmaksujen ja verotuksen avulla – toisin sanoen odottamalla, että turpeen käytöstä tulee niin kallista, ettei se kannata. Toistaiseksi turpeen päästöt eivät ole näkyneet verotuksessa. Kivihiilen energiavero megawattitunnilta on 29 euroa, turpeen 3. Lisäksi kivihiilen käytölle on asetettu takaraja siltä varalta, etteivät taloudelliset ohjauskeinot riitä. Keväällä 2019 säädetyn lain mukaan kivihiilen käyttäminen sähkön tai lämmön tuotantoon on kielletty toukokuusta 2029 alkaen. Turpeen käytön vähentämiselle on vain välitavoite. Sen energiakäyttö pitää vähintään puolittaa vuoteen 2030 mennessä. Viiden vuoden kuluttua siitä Suomen pitäisi olla hiilineutraali. Ilmastotoimille tulee tällä menolla kiire. Kesäkuussa Sitra julkaisi selvityksen, jossa se ehdotti ratkaisuksi jopa turvekieltoa, jos päästökauppa ja veronkorotukset eivät tehoa. Syksyn budjettiriihessä turve oli hallituskumppaneiden isoin kiistanaihe. Syyskuussa valtiovarainministeriö ehdotti, että turpeen verotus kolminkertaistettaisiin 10 euroon megawattitunnilta vuoteen 2023 mennessä. Esitys herätti rii26 Ylioppilaslehti 5/2020
Turveyrittäjä Risto Kokko soutaa venettä pintavalutusaltaassa turvesuon laidalla Kokkokylässä elokuussa 2019. Kokko käyttää allasta virkistyslampena osoittaakseen, että turvetuotannosta syntyvä vesi on puhdasta. hessä kiinnostusta, mutta keskusta pani vastaan. Verotusta ei saatu edes kaksinkertaistettua. Kompromissina sitä nostettiin 2,7 eurolla, 5 euroon ja 70 senttiin. Riihessä luvattiin myös tehdä selvitys uudesta säätelykeinosta: lattiahintamekanismista. Sen avulla voitaisiin varmistaa, että turpeen käyttö pysyy kalliina, vaikka päästöoikeuksien hinnat eivät nousisi odotetusti. Ympäristöjärjestöille budjettiriihen lopputulos oli laiha lohtu, eikä epäselvä nykytilanne ole ihanteellinen myöskään turpeen tuottajille. Ja pari viikkoa riihen jälkeen ympäristövaliokunnan puheenjohtaja, keskustan kansanedustaja Hannu Hoskonen vaati, että turpeen verotuksen korotus perutaan kokonaan. Samaan aikaan kun poliitikot ja järjestöt kinaavat energiaveron suuruudesta ja aikatauluista, pitäisi miettiä, miten turve ihan konkreettisesti korvataan. Turveyrittäjä Tapani Pekkola etsii valtatiellä loukkaantunutta sutta pellonlaidalla Punkalaitumella joulukuussa 2019. ylioppilaslehti.fi 27
Energiaturpeelle vaihtoehtoja on jo ehdotettu. Sitran mukaan se voitaisiin korvata esimerkiksi biomassalla, lämpöpumpuilla, tuulivoimalla ja aurinkolämmöllä. Vaikeampi kysymys on se, mitä keksitään kasvuturpeen tilalle. Sillä kasvatetaan suurin osa kotimaisista salaateista, yrteistä ja kesäkukista. Kasvuturvetta nostetaan energiaturpeenoton yhteydessä, joten energiaturpeen raju alasajo vaikuttaisi viljelyyn. Sitä kysymystä Sitra kehottaa selvittämään. Viljelyssä ongelmaan on havahduttu, ja turpeelle etsitty ympäristöystävällisempiä korvaajia. Yksi lupaava vaihtoehto löytyy turpeen tapaan suolta. Soiden pinnalla kasvava rahkasammal sopisi turpeen korvaajaksi puutarhoissa. Rahkasammalta on myös syvemmällä suossa turpeessa, mutta jo hajonneena. Pinnan sammal on alkanut kiinnostaa viljelijöitä ja kasvualustoja myyviä yrityksiä, koska se uusiutuu – varsin nopeastikin, toisin kuin turve. 28 Ylioppilaslehti 5/2020
Turveauma höyryää talvipakkasella Punkalaitumella. Poliitikot etsivät rahkasammaleesta helppoa ratkaisua, ja sen mahdollisuudet ovat herättäneet mielenkiintoa yli puoluerajojen. Vasemmistoliiton kansanedustaja Merja Kyllönen teki syyskuussa toimenpidealoitteen sammaleen hyödyntämisestä turpeen "ekologisena korvaajana" viljelyssä. M utta sammaleessakin on yksi mutta. Sitä pitäisi kerätä niiltä suoalueilta, jotka ovat säästyneet ojituksilta, eikä sellaisia enää pahemmin ole käytettävissä, kertoo soita tutkiva Itä-Suomen yliopiston tutkija Teemu Tahvanainen. Niitä pitäisi Tahvanaisen mukaan biodiversiteettitavoitteiden näkökulmasta ennallistaa eikä tuhota. Jotta sammaleella voitaisiin korvata kasvuturpeen käyttö, sitä pitäisi kerätä paljon ja paljon laajemmalta alueelta kuin turvetta. Turve on kertynyt paikalleen tiiviiksi massaksi, ja sitä on neliömetriä tai hehtaaria kohden paljon enemmän kuin pinnan ohutta sammalta. Rahkasammaleen käyttö johtaisi Tahvanaisen mukaan avohakkuita muistuttavaan tilanteeseen. "Se on sama asia kuin ajateltaisiin, että viimeiset vanhat luonnonmetsät kaadettaisiin kokonaan pois ja todettaisiin, että puut kasvavat kyllä takaisin. Tällöin kuitenkin menetetään luontotyyppi, ja kokonaisuus sen kasvillisuudesta ja kaikesta muusta lajistosta muuttuu radikaalisti." Ilmaston kannalta hyviltä ratkaisuilta ensikuulemalla vaikuttavat keinot voivat olla luonnon monimuotoisuuden näkökulmasta kohtalokkailta. Tahvanaisen mukaan tämä kokonaiskuva unohdetaan usein päätöksenteossa. ylioppilaslehti.fi 29
Kesätyöntekijä Niko Kuusisto ajaa traktoria turvesuolla Etelä-Pohjanmaalla heinäkuussa 2019. 30 Ylioppilaslehti 5/2020
Vapo Oy:n entinen konehalli Tohmajärven Valkeasuolla. Halli on nykyisin yksityisen turveyrittäjän omistuksessa. "Ja oikeat ongelmat! Ongelmia ovat nyt ilmastoasiat, mutta niitä ei ratkaise se, että suunnataan osittain ojitettujen suoalueiden viimeisille ojittamattomille laikuille keräämään rahkasammaleet, päinvastoin." Ja jos suon pinnasta kerätään paljon sammalta, menee vuosia, jopa kymmeniä, ennen kuin tilanne korjaantuu. Sinä aikana uutta turvekerrosta ei synny, eikä suo sido tai varastoi hiiltä entiseen tapaan. T urve on poliittisesti hankala aihe. Sen käytössä on ympäristön lisäksi kyse työllisyydestä ja taloudesta, ja hallituksessa kysymys kuuluu monen ministerin tontille. Omistajaohjausministeri vastaa energiayhtiö Vaposta, ympäristöministeri ilmastotavoitteista, elinkeinoministeri energiapolitiikasta. Kovia päätöksiä pitäisi tehdä, mutta intressejä yhteensovittamalla syntyy usein löysiä kompromisseja. Suomen ympäristökeskuksen laatiman taustaselvityksen mukaan turpeen työllistävä vaikutus oli vuonna 2018 suoraan ja välillisesti 2 500 henkilötyövuotta. Kauppapuutarhaliiton mukaan jopa 90 prosenttia kauppapuutarhoista lopettaisi yritystoimintansa, jos turve poistuisi kasvualustakäytöstä. Tilannetta ei helpota se, että samassa hallituksessa on puolueita, joiden arvot ovat hyvin kaukana toisistaan. Kunnianhimottominta ilmastopolitiikkaa ajaa keskusta. Sillä on monia syitä kannattaa turpeen tuotantoa. Puolueen kannatus on painunut historiallisen alas. Kannattajia on Eteläja Pohjois-Pohjanmaalla, joissa turve työllistää eniten. Turbulenssia on keskustan sisälläkin. Puolueen nuorisojärjestö haluaisi kieltää turpeen polton yhtä aikaa kivihiilen kanssa, vuodesta 2029 alkaen. Poliitikkojen lisäksi monella muullakin on turpeesta sanottavaa. ylioppilaslehti.fi 31
Turvealan etujärjestö Bioenergia on jo pitkään muistuttanut poliitikkoja turpeen merkityksestä työllisyydelle ja vieraillut viime vuosikymmenen aikana tiuhaan Arkadianmäellä. Ympäristöjärjestöt puolestaan toivovat, että turvetta tuottavissa maakunnissa haettaisiin ahkerasti EU:n oikeudenmukaisen siirtymän rahoitusta, jotta yrittäjät eivät jäisi tyhjän päälle. T urpeen loppu alkaa olla lähellä poliitikoista ja lobbareista huolimatta. Turve uusiutuu niin hitaasti, että käytännössä se on fossiilinen polttoaine. Sitä ei siis riitä loputtomiin. Käytettävissä ei ole niin isoja turvevarantoja, sanoo yliopistotutkija Tahvanainen. "On aivan täysin harhakuva, että sellaisia olisi." Bioenergian toimitusjohtajan Harri Laurikan mukaan Suomessa on yli 9 miljoonaa hehtaaria suota ja turvemaita. Eikö näissä soissa riitä turvetta nostettavaksi? Tahvanaisen mukaan todellinen luku on pienempi. Euroopan uhanalaisuusarvion mukaan Suomessa on 1,77 miljoonaa hehtaaria suota. Tutkijan mukaan ero selittyy sillä, että Suomi on viime vuosisadan alkupuolella määritellyt suon laveammin kuin muu maailma. "Karrikoiden, Suomessa suoksi määritellään kaikki alueet, joissa kosteus vähänkin haittaa männyn kasvua", tutkija sanoo. Yrityksiä kiinnostaa eteläisessä Suomessa sijaitseva turve. Tahvanainen arvioi, että jos kaikki käytettävissä olevat turvevarat hyödynnettäisiin, turvetta riittäisi juuri ja juuri pariksi kymmeneksi vuodeksi. Bioenergian Laurikka pitää kysymystä teoreettisena. Hänen mukaansa näyttää siltä, että turpeen käyttö romahtaa jo 2025, jos päästöoikeuksien hinnat kehittyvät edes maltillisesti. Jos tästä huolimatta kävisikin niin, että käyttö jatkuisi nykyisellä tasolla, Laurikan mukaan energiaturvetta riittäisi jo avatuilta tuotantokentiltä "ainakin" vuoteen 2040. Eli turpeen käyttö loppuisi lähitulevaisuudessa joka tapauksessa – ihan ilman hallituksen hiilineutraaliustavoitteitakin. Jutussa on käytetty asiantuntijana myös professori Atte Korholaa Helsingin yliopistosta. Miikka Pirinen on konehallielämästä haaveileva helsinkiläinen valokuvaaja, joka on kuvannut fossiilista työtä ja energiaa vuodesta 2017. 32 Ylioppilaslehti 5/2020
Turveyrittäjä Markku Nummijoki seisoo turveauman päällä Teuvan Lammasnevalla turvesuolla, jota hän urakoi. Loppukesästä 2019 valtionyhtiö Vapo Oy sanoi irti sopimuksensa ostaa turvetta Nummijoen yritykseltä, joten tulevaisuus turveyrittäjänä on epävarmaa. ylioppilaslehti.fi 33
UUSI LUOKKAYHTEISKUNTA Suomessa on pitkään haluttu uskoa mahdollisuuksien tasa-arvoon. Nyt tutkimus näyttää kuitenkin siltä, että yhteiskunnan eriytyminen näkyy voimakkaana nuorissa aikuisissa, mutta tällä kertaa uusilla jakolinjoilla. 34 Ylioppilaslehti 5/2020
Olemme pikemminkin taas matkalla luokkayhteiskuntaa – sikäli kun sieltä on koskaan päästy pois. T ärkein heti alkuun: suurimmalla osalla vuosina 1987 ja 1997 syntyneistä menee hyvin. Vuonna 1987 syntyneistä yli kolme neljästä oli 25-vuotiaana joko opiskelemassa tai työelämässä. Naisista yli puolet on samaan ikään mennessä lukenut itsensä ylioppilaaksi tai suorittanut korkeakoulututkinnon, miehistäkin neljä kymmenestä. Suurin osa ikäluokasta on päässyt hyvin kiinni myös työelämään, eikä heillä ole suuria ongelmia terveyden, työllisyyden tai toimeentulon suhteen. Aiempiin ikäluokkiin verrattuna sekä elinettä koulutustaso ovat nousseet. Yleisimmät fyysiset vaivat 25 vuoden ikään mennessä olivat astma, atooppinen ihottuma ja ylipaino. Siinä suhteessa nuoret aikuiset muistuttavat muita suomalaisia. Meillä kaikilla menee monella tapaa paremmin kuin aiemmin. Se johtuu etenkin Suomeen viime vuosisadalla rakennetusta hyvinvointivaltiosta ja talouskasvusta. Niiden yhdistelmä näkyy käytännössä kaikilla elämänalueilla. Ihmiset tulevat paremmin toimeen, ovat korkeammin koulutettuja ja terveempiä. Tuloerot ovat pysyneet muihin EU-maihin verrattuna maltillisina, ja Elinkeinoelämän valtuuskunnan Evan mukaan kotitalouksien käytössä olevien tulojen perusteella jopa kaksi kolmesta suomalaisesta kuuluu keskituloisiin. Kehityksen suunta on siis ollut hyvä, sanoo Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen erikoistutkija Antti Kääriälä. "Mutta keskeinen kysymys on, eikö tämä myönteinen kehitys koske kaikkia." Siltä nimittäin tutkimusten perusteella vaikuttaa. Ikäluokkien sisällä on alkanut muodostua jakolinjoja, ja osa ikäluokasta on putoamassa myönteisen kehityksen kelkasta. Se johtuu etenkin siitä, että ongelmat kasautuvat ja periytyvät. V uonna 1987 syntyneet suomalaiset ovat poikkeuksellinen ikäluokka. Heitä on seurattu sikiöstä asti, ja heistä tiedetään lähes kaikki. Muutot, peruskoulun päättötodistukset, sotilasarvot, psyykelääkereseptit, äitiyspäivärahat, eläkekertymät, vankilatuomiot, sukupuolitaudit, ynnä muut. Niistä tutkijat yrittävät päätellä, millaiseksi Suomi on muuttumassa. Tiedot ovat peräisin viranomaisten rekistereistä, joihin ne ovat kerätty kouluista, lastensuojelusta, Kelalta ja terveysviranomaisilta. Tietojen pohjalta on koottu tutkimusaineisto: Kansallinen ikäkohortti 1987. Sen kohteena ovat kaikki vuoden 1987 aikana syntyneet lapset ja heidän biologiset vanhempansa. Lapsia on hieman alle 60 000, vanhempia noin 120 000. Aineisto on kansainvälisestikin tarkasteltuna huomattava. Rekisterien tietoja yhdistelemällä on yritetty selvittää muun muassa masennuslääkkeiden ja väkivaltaisen käytöksen yhteyttä, alueellisia eroja hyvinvoinnissa, koulukiusaamisen vaikutuksia ja työllistymistä. Julkaisuja on kymmeniä eri tieteenaloilla. Osa niistä on tehty kansainvälisenä yhteistyönä. Samankaltainen aineisto on kerätty kymmenen vuotta myöhemmin, vuonna 1997 syntyneistä. Erityisen kiinnostuneita tutkijat ovat olleet siitä, miten vanhempien elämä vaikuttaa heidän lapsiinsa. Siksi aineistoon on kerätty taustatietoja vuosina 1987 ja 1997 syntyneiden lasten vanhempien ammateista, tuloista ja terveydestä. Näyttää siltä, että se, millaiseen kotiin on sattunut syntymään, vaikuttaa ratkaisevasti siihen, millaista elämästä aikuisena tulee. Nuorten aikuisten välille on noussut uudenlaisia jakolinjoja. Se taas viittaa siihen, ettei Suomi olekaan sellainen mahdollisuuksien tasaarvon mallimaa kuin on haluttu ajatella. teKSti wiLheLmiiNa paLoNeN KUvitUS EMMI NIEMINEN ylioppilaslehti.fi 35
Erityisen huonossa asemassa ovat nuoret, joiden lapsuudenperheissä on ollut vakavia terveyteen tai talouteen liittyviä ongelmia. Osattomuus periytyy sukupolvelta toiselle, ja vaikeissa oloissa kasvaneiden on vaikeaa kiriä muita kiinni. "Ei ole koulutusta, eikä ole työtä", Kääriälä kiteyttää. Ongelmat myös vetävät puoleensa uusia ongelmia. Esimerkiksi huono peruskoulun päättodistus saattaa johtaa siihen, että päätyy opiskelupaikkaan, johon ei olisi halunnut. Usein vaikeudet kasaantuvat samoille ihmisille ja näkyvät kaikilla elämän osaalueilla. Huonosti pärjäävillä on enemmän mielenterveysongelmia kuin muilla, ja matalasti koulutetut saavat jopa enemmän sukupuolitautitartuntoja kuin muut. S atunnaiset vastoinkäymiset, kuten työttömyys, eivät itsessään ole ongelmia. Vuonna 1987 syntyneistä yli puolet on jossakin elämänsä vaiheessa ilmoittautunut työttömäksi työnhakijaksi. Hankaluudet alkavat, kun työttömyys pitkittyy tai opiskelupaikkaa ei löydy vuosienkaan yrittämisen jälkeen. Kolmekymppisistä tutkittavista joka kahdeskymmenes on ollut pitkittyneesti syrjässä töistä ja koulutuksesta. Ja kun muilla menee keskimäärin entistä paremmin, suhteellinen ero huonosti pärjääviin kasvaa. Aineiston kaksija kolmekymppisten välillä näkyy enimmäkseen pieniä ja myönteisiä eroja. Yksi huolta herättävä ero ikäryhmien välillä näkyy: 1997 syntyneet ovat nuorina käyttäneet vielä enemmän lastensuojeluja mielenterveyspalveluita kuin heitä kymmenen vuotta vanhemmat. Se on huolestuttavaa siksikin, että myös 1987 syntyneillä on ollut paljon mielenterveysongelmia. Ikäluokan naisista joka kolmas oli 25 vuoden ikään mennessä joko käyttänyt psyykelääkkeitä tai psykiatrisen erikoishoidon palveluita. Ikäluokka 1997 saattaa laittaa ennätykset uusiksi. Tutkijat eivät osaa sanoa, mistä ilmiö johtuu. Yleisesti ottaen tiedetään, että psykiatriseen osastohoitoon päädytään pitkittyneiden ongelmien vuoksi. Yhtenä mahdollisena syynä aineistoa tutkineet ovat pitäneet sitä, että yhteiskunnassa pärjäämisestä on tullut entistä monimutkaisempaa, ja se aiheuttaa mielenterveysongelmia. Kymmenessä vuodessa tapahtuneeseen muutokseen kannattaa Kääriälän mukaan suhtautua kuitenkin varovaisesti. "Sitä ei pidä suoraan tulkita niin, että palveluiden tarve olisi kasvanut." Kääriälä ei usko siihen, koska nykyiset nuoret aikuiset ovat saaneet niin monella tapaa paremmat edellytykset aikuisuuteen kuin vanhemmat ikäluokat. Heitä on kiusattu koulussa vähemmän, he ovat tehneet vähemmän rikoksia ja juoneet vähemmän alkoholia. Mielenterveyspalveluja onkin saatettu käyttää enemmän myös siksi, että niitä on ollut enemmän tarjolla. Toisaalta työelämän tutkimuksesta tiedetään, että nuoret ikäluokat kärsivät aiempaa enemmän epävarmuuden tunteesta – myös ne, joilla koulutusta ja töitä on. Osin kysymys voi olla pelkästä tunteesta. Työelämä koetaan epävarmemmaksi, vaikka esimerkiksi Tampereen yliopistossa tehdyn tutkimuksen mukaan pätkätöiden määrä ei ole lisääntynyt. Niiden tekeminen saattaa kuitenkin olla aiempaa stressaavampaa. Ennen 1990-luvun lamaa Suomessa työttömyys oli vuosikymmenien ajan keskimäärin matalammalla tasolla kuin nyt. Jos sai työpätkän, sai yleensä sen jälkeen toisenkin. Sama ei enää päde. 2000-luvun taantumat ovat lisänneet myös korkeasti koulutettujen työttömyyttä. Silti kouluttautuminen tilastojen valossa kannattaa. Korkeakoulutetuille ja vain peruskoulun suorittaneille "epävarma työllistyminen" tarkoittaa eri luokan ongelmaa. Korkeasti koulutettujen tilanne on kaikilla mittareilla mitattuna parempi. I käluokkien sisäisiä eroja selittää aineiston perusteella eniten yksi yksittäinen tekijä: lapsuudenkoti. Toistaiseksi mikään yhteiskunnan instituutio ei ole pystynyt tasaamaan kaikkia lapsuudessa syntyviä eroja. Ei peruskoulu, lastensuojelu tai terveydenhuolto. Koulutetumpien vanhempien lapset ovat itse keskimäärin koulutetumpia. He pääsevät työelämässä korkeampiin asemiin, saavat parempaa palkkaa, ovat terveempiä ja niin edelleen. Heille on tilastollisesti ennustettavissa "kaikkea hyvää", niin kuin Kääriälä tiivistää. Toisin sanoen hyväja huono-osaisuus periytyvät. Näkemystä tukevat sekä kotimainen että kansainvälinen tutkimus. Raja-aidat eivät ole ehdottomia. Entiset lastensuojelun asiakkaat saattavat vaikka väitellä tohtoreiksi, mutta tilastojen valossa he ovat poikkeuksia. Vuonna 1997 syntyneiden vanhemmat ovat vielä aavistuksen korkeammin koulutettuja kuin kymmenen vuotta aikaisemmin syntyneen vertailujoukkonsa vanhemmat. Se ennakoi hyvää, vaikkei heidän kouluttautumisestaan tai terveydestään aikuisina olekaan vielä tietoa – saati heidän tulevasta asemastaan yhteiskunnassa. Väestön koulutustason nousu on yleisesti ottaen hyvä asia, mutta toisaalta se on myös muodostanut yhteiskuntaan uuden aidan. Aikaisemmin töitä saattoi riittää eläkeikään asti, vaikka käytynä olisi ollut pelkkä peruskoulu. Nyt toisen asteen suorittanutta pidetään matalasti koulutettuna. Suorittavan työn tarve on vähentynyt, kun Suomi on muuttunut teollisuusyhteiskunnasta palveluja tietoyhteiskunnaksi. Kun korkeakoulututkinto on arkistunut ja yleistynyt, sitä on alettu pitää yhä useampaan työhön itsestäänselvyytenä. 36 Ylioppilaslehti 5/2020
ylioppilaslehti.fi 37
38 Ylioppilaslehti 5/2020
Matala koulutus saattaa herättää varautuneisuutta, jopa ennakkoluuloja. Äitiyslomalle jäävän Li Anderssonin ministerinsalkkuun tarttuu joulukuussa vasemmistoliiton ensimmäinen varapuheenjohtaja, kansanedustaja Jussi Saramo. Tuleva ministeri antoi haastattelun, jonka Helsingin Sanomat otsikoi syyskuun alussa näin: "Datanomin tutkinnossa ei ole mitään hävettävää", sanoo vasemmistoliiton Jussi Saramo – ammattikoulusta valmistunut Saramo aloittanee Suomen opetusministerinä. Toinen, uudenlainen jakolinja on muodostumassa kielitaidosta. Se on alkanut jakaa ihmisiä eri tavalla kuin aiemmin. Ulkomaalaistaustaisten määrä on kasvanut vuoden 1990 alle 50 000 hengestä kolmessa vuosikymmenessä lähes puoleen miljoonaan. Suurin osa heistä on eurooppalaistaustaisia, mutta heidän asemansa suomalaisessa yhteiskunnassa on silti monin tavoin haastavampi kuin muiden suomalaisten. Osa maahan muuttaneista tai heidän lapsistaan jää esimerkiksi toiseen asteen koulutuksen ulkopuolelle ja sen takia työelämään pääsemisestä voi tulla vaikeaa. Vaikutukset kasaantuvat, taas. L uokkatutkimuksessa katsotaan yleensä, että ihmisten taloudellinen ja sosiaalinen asema yhteiskunnassa vakiintuvat noin kolmekymppisenä. Vuonna 1987 syntyneiden kohdalla tuoreimmatkin tutkimuksissa käytetyt tiedot ovat jo lähes viiden vuoden takaa. Heidän yhteiskuntaluokkiaan ei siis vielä voida tarkastella. Onko yhteiskuntaluokista silti edelleen järkevää puhua? "On, on ehdottomasti", Kääriälä sanoo. Keskustelua siitä, onko Suomi luokkayhteiskunta tai sellaiseksi muuttumassa, käydään tieteen piirissä jatkuvasti. Vastaus riippuu myös siitä, mitä tarkalleen ottaen mitataan. Luokan käsitteeseen kuuluu ajatus siitä, että yhteiskunnan rakenteet muodostavat hierarkioita. Ihmisen yhteiskuntaluokka muodostuu tulojen lisäksi esimerkiksi osallisuudesta yhteiskuntaan ja saatavilla olevista mahdollisuuksista. Tutkijat saattavat nykyisin myös puhua luokan sijaan ihmisen sosioekonomisesta asemasta. Tällä hetkellä ikäluokkia 1987 ja 1997 pystytään vertailemaan vasta nuoruuden osalta. Vielä ei myöskään tiedetä, minkä verran tietoa vuonna 1997 syntyneistä aiotaan kerätä. Jo nyt kuitenkin tiedetään, että lapsuudenkodin vaikutukset näkyvät siinä, millaista heidän elämänsä nuorina aikuisina on ollut. Olisi iloinen yllätys, jos perhetausta ei ennustaisi nykyisten kaksikymppisten elämän sujumista yhtä tarkkaan kuin on käynyt kolmekymppisten kohdalla. Myös sitä on Kääriälän mukaan kuitenkin vielä varhaista spekuloida. Yksi merkittävä muutos nuorista suomalaisista on huomattu: syntyvyyden lasku. Sillekään ei tosin ole toistaiseksi löytynyt yksiselitteistä selitystä, mutta se näyttäisi laskevan erityisen rajusti matalasti koulutettujen parissa. Se, jos mikä on osoitus siitä, miten läpikotaisin yhteiskunnan rakenteet yksilöiden elämään vaikuttavat. S uomessa uskotaan mahdollisuuksien tasa-arvoon ja hyvinvointivaltioon. Siihen mielikuvaan ajatus luokkayhteiskunnasta sopii huonosti, vaikka esimerkiksi THL:n tutkijat ovat raportoineet nuorten eriarvoistumisesta jo vuosia sitten. Moni muukin on yrittänyt toitottaa, etteivät yhteiskuntaluokkien rajat ole koskaan kokonaan kadonneet. Helsingin yliopiston historian professori Laura Kolbe julkaisi yhdessä Katariina Järvisen kanssa vuonna 2007 teoksen Luokkaretkellä hyvinvointiyhteiskunnassa: Nykysukupolven kokemuksia tasa-arvosta ja vuonna 2014 Yläluokka – olemisen sietämätön vaikeus. Viesti oli, että Suomessa eletään luokkayhteiskunnassa koko ajan. Kummankin kirjan julkaisemisen jälkeen julkisuudessa keskusteltiin hetki siitä, että onko Suomi enemmän luokkayhteiskunta kuin halutaan myöntää. Sitten keskustelu tyrehtyi taas. Sosiologian professori Jani Erola on kuvannut Suomen olevan luokkayhteiskunta, joka on vain muuttunut samalla kuin muukin yhteiskunta. Luokkarakenne vaihtelee, mutta luokat sinänsä eivät katoa. Toimittaja Johanna Vehkoo ja tutkija Ville Lähde väittävät toimittamassaan vuonna 2018 julkaistussa Jakautuuko Suomi? -teoksessa, ettei Suomi jakaudu, vaan Suomea jaetaan. Yhteiskunnassa tapahtuvat muutokset ovat seurausta aktiivisesta politiikasta. Esimerkiksi nyt näkyvien uusien jakolinjojen siemenet kylvettiin 1990-luvun laman aikaan, kun monet yhteiskunnan ennalta ehkäisevät toiminnat ajettiin alas. Näihin kuului esimerkiksi lapsiperheille kotiin tarjottu apu. Tutkijat ovat huomauttaneet, ettei näitä palveluita ole laman jälkeen käynnistetty uudelleen. Päätöksen vaikutukset näkyvät eriarvoisuutena nykyisten kolmekymppisten elämässä. Jotta tiedetään, mitä yhteiskunnassa on tapahtumassa, nuoria kannattaisi tutkia enemmän ja tarkemmin, Kääriälä sanoo. Vuonna 1987 ja 1997 syntyneet ikäluokat ovat jo aikuisia. Suomalaiset naiset saavat Tilastokeskuksen mukaan ensimmäisen lapsensa keskimäärin juuri ennen kuin täyttävät 30 vuotta. Seuraava sukupolvi kasvaa koko ajan. Myöhemmin nähdään, mitä se on perinyt. ylioppilaslehti.fi 39
MAINOS
Jo 17 vuoden iästä alkaen jokainen ansaitsemasi euro kasvattaa työeläkettäsi. PUHELINHAASTATTELIJOITA Etsimme sujuvasanaisia IROResearch Oy on suomalainen markkinaja mielipidetutkimuksiin erikoistunut yritys. Tule tekemään tietokoneavusteisesti haastatteluja Kampin metroaseman vieressä sijaitsevaan toimistoomme. Työvuorot voit valita itsellesi sopiviksi (2 – 5 vuoroa/viikko). Lisätietoja arkisin 9 – 16 / Mikko Partio puh. (09) 7740 6011 tai vapaamuotoinen hakemus sähköpostitse: mikko.partio@iro.fi Voit myös täyttää hakemuksen osoitteessa www.iro.fi Student 30 Student 30 Student 30 Nyt HSL:n 30 päivän opiskelijalippu Whimissä! STUDENT5 alk. 32,80 € /30 päivää whimapp.com Kampanja voimassa 30.9.2020 asti. BO YS & GI RL S OP IS KE LI JA T! ilman ajanvarausta! LEIKKAUS 22e LEIKKAUS + PESU 29e PARTURI-KAMPAAMO LIISANKATU 14 P. (09)2782679, MA–PE 9.30–17.00 OSIS MATTAVAHA 13 20 e Tule tekemään tulevaisuuden Helsinkiä 30.11.2020 YL_4_2020.indd 19 24/08/2020 19.10 Ylioppilaslehden kanssa voit verkostoitua nyt myös LinkedInissä. HSL joukkoliikenne alk. 32,80 € / 30 päivää Kaupunkipyörät (Helsinki & Espoo) Kausi 2020 vain 24,90 € Sähköpotkulaudat (TIER) 1 € aloitusmaksu + 0,20 €/min Taksit (Taksi Helsinki, Lähitaksi & Menevä) Maksa matka kerrallaan Vuokra-autot (Useita palvelutarjoajia) Maksa matka kerrallaan Lisämaksusta: Whim Student 30 sisältää: 5 € Näin käytät koodin: Lataa Whim-sovellus tai päivitä olemassa oleva sovellus uusimpaan versioon ja täytä profiili. Valitse Whim Student 30 -tilaus ja haluamasi HSL -vyöhyke, lisää alennuskoodi ja paina käytä-painiketta. Koodi on voimassa 16.11.2020 asti. alennus ensimmäisestä kaudesta koodilla: Student 30 whimapp.com HYY5
kaupunki teKSti tUija SiLtamäKi KUvat aNtti YrjÖNeN Suomalaiset haluaisivat päästää valkoposkihanhet päiviltä. Se ei käy, koska byrokraatit estävät. Pian Itä-Suomen ja Helsingin hanhille saattaa kuitenkin tulla kuumat paikat. Siitä pitävät huolen Otto Meri ja Hanhinyrkki. LINNUT toista, esimerkiksi koiran avulla, hillitä kannan kasvua rei'ittämällä hanhien munat ja tarvittaessa ampumalla. Moni haluaa kovempia keinoja. Toukokuussa yli 52 000 ihmistä vaati maaja metsätalousministeriötä valmistelemaan lakimuutoksia valkoposkihanhien metsästämisen sallimiseksi. Syyskuussa perussuomalaiset jätti eduskunnalle toimenpidealoitteen, jonka tarkoitus on lisätä valkoposkihanhi riistaeläimeksi metsästyslakiin. Samaa on penännyt myös kokoomuksen kansanedustaja Heikki Vestman, jonka mielestä "hanhet tarvitsevat haulikkoa". "Suomen talous syöksyy, työpaikat ovat vaakalaudalla ja mitä tekee hallitus? Järjestelee buffet-peltoja hanhille", Vestman mylvii oppositiosta. Siinäpähän vaativat. Hanhien lahtaaminen on juridisesti erittäin monimutkainen kysymys. J os saisi ampua, nyt kannattaisi jysäyttää. Arabianrannan taivaalla kymmenet hanhet levittävät siipensä ja valmistautuvat laskeutumaan. Paljas rinta ottaa hyvin vastaan hauleja. Niin kertoo lähistöllä hihkuva Otto Meri, joka suuntaa taas kiikarinsa kohti taivasta. "Ja lisää hanhia! Nyt on invasion!" Meri on kokoomuksen kaupunginvaltuutettu, joka on kuluneen vuoden aikana antanut jos ei nyt kasvoja niin ainakin äänen helsinkiläisten hanhivihalle. Ensimmäisen valtuustokautensa aikana Meri on tehnyt kaksi aloitetta valkoposkihanhien haittojen ja määrän vähentämisestä. Hän on kommentoinut hanhikysymystä usein ja usein värikkäin sanakääntein myös yleisönosastoilla ja sosiaalisessa mediassa, esimerkiksi tähän tapaan: 13. heinäkuuta: Aivan järkyttävä tilanne Töölönlahdella. Valkoposkihanhia ja niiden ulostetta kaikkialla. 9. elokuuta: Maailmassa on noin miljoona valkoposkihanhea ja vain alle 400 saimaannorppaa. Siitä huolimatta Suomessa kuolee vuosittain ihmisen toiminnan seurauksena enemmän norppia kuin hanhia. Tämä on kestämätöntä. 1. syyskuuta: Valkoposkihanhikoordinaattoreiden sijaan ongelman ratkaisemiseksi riittää kolme asiaa: ampuja, ase ja patruunoita. "Kuulin Jan Vapaavuorelta, joka taas sanoi kuulleensa Ben Zyskowiczilta, että sitten kun sä olet puhunut tai kirjoittanut jostain teemasta sata kertaa, on vaara, että joku on ehkä saattanut huomata." Meri sai ensikosketuksen politiikkaan 14-vuotiaana, kun hän pääsi kokoomukseen TET-harjoitteluun. ("Voiko broilerimpaa paikkaa olla", hän sanoo.) Hanhikysymyksestä hän kiinnostui samoihin aikoihin kuin metsästyksestä noin seitsemän vuotta sitten. Sen jälkeen valkoposkihanhet ovat tulleet tutuiksi koiran kanssa partioidessa ja golfja jalkapallokentillä (viimeisimmällä golf-reissulla ylitse liitänyt hanhi töräytti tortun suoraan Joel Harkimon käsivarrelle). Mörkö-cockerspanieli tosin on isännän mukaan kiinnostuneempi valkoposkihanhien jätöksistä kuin itse hanhista. Mörkö on oikeilla jäljillä, sillä Helsingin hanhikysymyksessä on pohjimmiltaan kyse paskasta. Hanhet ulostavat parin minuutin välein. Komppania hanhia täyttää puiston äkkiä pökäleistä. Se koettelee suomalaisten luontosuhdetta. M eri teki ensimmäisen hanhialoitteensa syyskuussa 2017. Se kaatui, mutta kesäkuussa 2020 laadittu uusi hanhialoite sai taakseen valtuutettujen enemmistön. Helsingin kaupunginvaltuusto on nyt sitä mieltä, että valkoposkihanhet ovat ongelma, johon pitää puuttua. Aloite tullee valtuuston käsittelyyn vielä syksyn aikana. Suomen ympäristökeskuksen mukaan kotimaisista noin 34 000 valkoposkihanhesta noin 6 150 asuu pääkaupunkiseudulla. Arabianrannan lisäksi ne viihtyvät Suomenlinnassa, Töölönlahdella ja Kaivopuistossa. "Oon pitänyt Arabiaa semihippinä kaupunginosana, mutta täältä on tullut aika paljon supportia hanhihommalle. Täällä on niitä varmaan niin paljon, että vaaleenvihreen ihmisenkin pannu menee jumiin", Meri kertoo. Meri tarjoaa puuttumiskeinoksi Ruotsin mallia. Hanhia pitäisi hätistellä puis42 Ylioppilaslehti 5/2020
"Töölönlahden puhdistusburgerit" Mikko Kärnän tapaan (4 hengelle) 1 valkoposkihanhi • rasvaista kotimaista sianlihaa • 1 kotimainen sipuli • 1–2 kotimaista suolakurkkua • 4 paksua siivua kotimaista cheddarjuustoa • 4 itse leivottua briossia • Reilu ruokalusikallinen Poppamiehen Burgers & Ribs mausteseosta• Heinzin tomaattiketsuppia Ammu itse tai hanki jostain valkoposkihanhi. (Esimerkiksi Virosta, toivottavasti jatkossa myös Suomesta). Nylje hanhi, irrottele lihat ja jauha lihamyllyssä jauhelihaksi rasvaisen sianlihan kanssa. (9 osaa hanhea, 1 osa sianlihaa.) Ota talteen 450 grammaa lihaa ja pakasta loput. Sekoita mausteet hanhijauhelihaan ja muotoile 4 pihviä. Silppua sipulit ja siivuta suolakurkut. Grillaa pihvit. Halkaise ja lämmitä briossit. Levitä briosseille runsaasti ketsuppia. Pinoa briossin päälle pihvi, siivu kotimaista cheddarjuustoa, hienoa sipulisilppua ja suolakurkkuviipaleita. Viimeistele burgeri työntämällä siitä läpi pitkällä tikulla varustettu Suomen lippu suomalaisen ruuan kunnioittamiseksi. Tarjoa burgerit Lapin puikuloista valmistettujen ranskanperunoiden ja hyvän suomalaisen pienpanimolagerin kera. Nauti valkoposkihanhesta sen parhaassa muodossa – ruokana. lain piiriin. Se tarkoittaa, että niitä saa tappaa vain poikkeusluvalla ja niiden hallussapito on kielletty. Vainajia ei saa hyödyntää, vaan ne pitää hävittää polttamalla tai hautaamalla. 4 Siihen on tänä syksynä vaatinut muutosta jopa vasemmistoliitto. "Hallitusohjelmaan on kirjattu tavoite ruokahävikin pienentämisestä, joten on käsittämätöntä, että kansallinen lainsäädäntömme edellyttää hyvän ruuan hävittämistä", vasemmistoliiton kansanedustaja Jari Myllykoski höpisee. Jos kansanedustajien enemmistö niin tahtoo, valkoposkihanhet voidaan siirtää metsästyslain piiriin ja määritellä riistalajiksi. Sitä vaihtoehtoa on pohtinut myös elokuussa raporttinsa valmiiksi 4 Teoriassa valkoposkihanhen saisi poikkeusluvalla syödä, jos ruhon hävittämiseen ei olisi muuta "tyydyttävää ratkaisua". V alkoposkihanhien suojelu perustuu vuonna 1979 tehtyyn Bernin sopimukseen eli Euroopan luonnonsuojelusopimukseen. Sen yhteydessä laadittiin "liite II", johon kirjattiin täysin rauhoitetut eläinlajit – muun muassa valkoposkihanhi. 1 Sopimuksen allekirjoittaneet maat eivät voi laatia Bernin sopimuksen vastaista lainsäädäntöä, eli tässä tapauksessa heikentää valkoposkihanhien suojelua. Lintudirektiivillä ei voi sallia hanhien tappamista, ennen kuin ne on siirretty Bernin sopimuksen "liitteeseen III" ja sen jälkeen lintudirektiivin "liitteeseen II", jossa luetellaan metsästettäviä lajeja. Toistaiseksi se ei ole onnistunut. Vuosina 2018 ja 2019 Norja ehdotti siirtoa ja 1 Laji oli vaarassa hävitä liiallisen metsästämisen takia. komissio esitti jäsenmaille Norjan ehdotuksen hyväksymistä, mutta hanke kaatui. 2 Bernin sopimuksen muuttaminen ei myöskään automaattisesti johtaisi muutokseen lintudirektiivissä. 3 Asiat ovat siis ajautuneet siihen pisteeseen, ettei valkoposkihanhien asema kansainvälisessä tai EU-lainsäädännössä muutu ainakaan lähitulevaisuuudessa. Lintudirektiivi ei kuitenkaan määritä sitä, minkä lain piirissä lajin on kansallisesti oltava. Tähän asti valkoposkihanhet ovat Suomessa kuuluneet luonnonsuojelu2 Luonnonsuojelusopimuksessa on 51 osapuolta, joista 27 on unionin jäsenmaita. Liitteiden muljaamiseen tarvitaan ? enemmistön hyväksyntä, eikä sellaista yksimielisyyttä ole toistaiseksi saavutettu. 3 EU:n sisäisen lainsäädäntöprosessin käynnistäminen vaatisi esimerkiksi poliittista tahtoa Euroopan komissiolta. Helsingin valkoposkihanhet viihtyvät Arabianrannassa. Sieltä on tullut "supportia" valtuutettu Otto Meren hanhien vastaiselle toiminnalle. RE SE PT I: M IK KO K Ä RN Ä , KU VA : JU H A K A U PP IN EN , KU VA N K Ä SIT TE LY : A N TT I YR JÖ N EN resepti ylioppilaslehti.fi 43
saanut maaja metsätalousministeriön ja ympäristöministeriön "Hanhinyrkki". Sen tehtävä oli pohtia keinoja valkoposkihanhien aiheuttamien vahinkojen ja haittojen vähentämiseksi. Työryhmä kuitenkin toteaa raportissaan, että koska kyse on lintudirektiivin nojalla suojellusta lajista, riistalajinakin valkoposkihanhi tulisi rauhoittaa koko vuodeksi. "Valkoposkihanhen metsästys ei olisi siten mahdollista, vaan kyse olisi samasta menettelystä kuin luonnonsuojelulaissa eli poikkeusluvilla ampumisesta", Hanhinyrkki toteaa. H anhinyrkin tähtäimessä eivät ensisijaisesti ole Töölön ja Arabian hanhet, vaan siperialaiset suursyömärit. Novaja Zemljalla asuvat hanhet talvehtivat pääosin Alankomaissa ja Saksassa ja tankkaavat menoja paluumatkoillaan Suomessa. Viime keväänä niistä noin 650 000 pysähtyi Itä-Suomessa ja aiheutti poikkeuksellisen mittavat vahingot. 5 Viime vuonna valkoposkihanhien tuhoja korvattiin koko Suomessa noin 1,7 miljoonalla eurolla. Tänä vuonna saman verran upposi pelkästään kevään ajalta pelkästään Pohjois-Karjalaan. 5 Hanhet syövät nurmen ja oraat, ja niiden jätöksiä kulkeutuu karjan rehuun. koa kaupunkisodan tulitukiaseena käyttäville", Kärnä tiedotti. Kaatolupien tarkoitus ei ole harventaa kantaa, vaan karkottaa lintuja ei-toivotuilta alueilta. Vaikka valkoposkihanhia ammuttaisiin 150 000 ja Parikkalan pellot peittyisivät vereen, nälkäisiä elikoita olisi silti puoli miljoonaa. Birdlifen suojeluja tutkimusjohtaja Teemu Lehtiniemi sanookin, että toistaiseksi on varsin vähän näyttöä siitä, että tappaminen olisi tehokas ratkaisu lintujen karkottamiseen. Sillä saa kyllä yhden linnun karkotettua maallisesta maailmasta, mutta tehokkaampaa olisi järjestää linnuille korvaavia hanhiHanhinyrkin toimenpide-ehdotukset perustuvat pääosin nykyiseen lainsäädäntöön. Ne keskittyvät haittojen ja vahinkojen vähentämiseen kannan harventamisen sijaan. Raportissaan Hanhinyrkki kannustaa viljelijöitä hakemaan poikkeuslupia hanhien ampumiseen. Niitä myönnettiin täksi ja ensi vuodeksi 115 viljelijälle yhteensä 3 555 valkoposkihanhen kaatamiseen, ja lisää on tulossa. Keskustan kansanedustaja Mikko Kärnä ehdotti syyskuussa, että kaatohommiin voisivat viljelijöiden avuksi lähteä varusmiehet. "Samalla saataisiin hyvää harjoitusta tarkka-ampujakoulutettaville sekä haulikOtto Meren mielestä hanhet haittaavat helsinkiläisten viihtyvyyttä. Siksi Helsingin pitäisi hakea poikkeuslupaa niiden kaatamiseen. 44 Ylioppilaslehti 5/2020
Lauri Suokas "Mikä on koronaero? Se että joutuu olemaan erillään koronan takia? Mä en ole ollut eristyksissä, lopetin oikeustieteen opinnot ja olen Prisman kassalla töissä. Mutta jos tarkoitat sitä, että ihmiset eroaa korona-aikana, niin kai siinä on siitä kyse, että kaipaa ja tarvii omaa tilaa. Opiskelijaasunnot on pieniä." Frida Mäkelä "Mä oon kokenut koronaeron. Hän oli Ruotsista. Oltiin nähty helmikuussa ja tajuttiin, että ei tiedetä, milloin voi nähdä. Oli lentoliputkin valmiina… Ehkä se ero ei ollut vain koronaa. Tajuttiin, että siitä tulisi normioloissakin kaukosuhde, ja siinä menettää isoja asioita, ei Zoom riitä. Jodelin kaukosuhteet-kanavalla näkee, että pahinta on niillä, joista toinen on Yhdysvalloissa. Tyyliin: aika lähteä kanavalta, ei kestänyt." Javar Favakehi "Itsellä koronaa todennäköisempi syy erolle olis se, että on ryypiskelty ja sählätty. En oo koskaan kuullutkaan koronaeroista, miksi joku vois koronan takia erota? Töissä joutui miettimään, että loppuuko työt koronan takia, tuleeko koronaero töistä. Mutta siellä ollaan vielä!" Sonja Kettunen "Koronaerot kertoo siitä, että ihmisillä on ollut aikaa ajatella elämää ja itseään. Siinä voi tajuta kaikenlaista. Ei ne ole välttämättä eroja, jotka olis tullut muutenkin. Jotkut elää arkea niin, ettei ne ikinä pysähdy miettimään sitä kunnolla. Itse huomasin koronan aikana, että kaupunki ei oo meikäläisen paikka. Muutan poikaystävän kanssa Ouluun." Mitä koronaerot kertovat ajastamme? teKSti REETTA RÄTY KUvat ANTTI YRJÖNEN yl-selvitys Reetta Räty on helsinkiläinen journalismista kiinnostunut toimittaja ja työelämästä kiinnostunut työelämäprofessori. Hän suoritti tet-harjoittelun Ylioppilaslehden toimituksessa 24. syyskuuta ja kirjoitti harjoittelustaan raportin lehden LinkedIn-sivulle. peltoja (Vestmanin sanoin buffet-peltoja), joihin ne voisivat siirtyä ei-toivotuilta alueilta. Munien rei'ittäminen on Lehtiniemen mukaan kallis ja työläs keino, eikä sillä ole todettu olevan merkittävää vaikutusta lintujen pesimäkantaan. "Rei'ittämisellä tuskin saavutettaisiin mitään muuta kuin eläinsuojelujoiden kiukkuinen palaute." Koiran kanssa hätistely voi hänestä toimia, jos koira on "oikein hyvin" koulutettu, mutta silloinkin linnuilla pitää olla jokin paikka, minne mennä. Muuten haitta vain siirtyy. Lopulta Hanhinyrkki päätyi mietinnössään samaan kuin työryhmät yleensä: tarvitaan kokonaisvaltaisia ratkaisuja. O tto Merellä on oma suunnitelma hanhien pään menoksi. Hänestä tärkeintä olisi nyt saada Helsingin hanhikanta sellaiselle tasolle, että linnut tuovat ihmisille iloa ja edustavat "monipuolista kaupunkiympäristöä". Lakia pitäisikin Meren mielestä tulkita niin, että Helsinki kärsii hanhien takia vahinkoja, ja siksi Helsingin pitäisi hakea kaupungin alueelle poikkeuslupaa. Luvat ehtisi laittaa vireille ja saada voimaan talven aikana, kun hanhet ovat etelässä. Vahingoiksi voitaisiin laskea esimerkiksi hanhien aiheuttama viihtyvyyden ja puistoalueiden vähentyminen. Puistot takaisin ihmisille! Meri twiittasi heinäkuussa. "Espoo on hakenut ja saanut poikkeusluvan hanhien hätistelyyn. On mahdotonta kuvitella, ettei Helsinki saisi lupaa, jos vain sitä hakisi", Meri sanoo. Syyskuussa Helsingin Sanomat haastatteli "valkoposkifaneja", jotka olivat huolissaan hanhien kohtaamasta vihapuheesta ja vainosta. Otto Meri ymmärtää heitä, sillä hän on viime aikoina lukenut filosofiaa. Georg Henrik von Wrightin teos Logiikka, filosofia ja kieli löytyi antikvariaatista. "Se mielipaha, mikä meille aiheutuu, on hanhien luoma, mutta hanheen itseensä ei liity ominaisuutta, että ne ärsyttäisivät tahallaan." "He toimivat biologian mukaan ja ihmiset toimivat kulttuurin mukaan." Biologia käskee pian hanhien lähteä kohti etelää, mutta keväällä ne taas palaavat. Ja silloin Otto Meri on valmiina. ylioppilaslehti.fi 45
ikean sodan ikiaikaisuudesta ja kaikkiallisuudesta puhuu Painovoiman sateenkaaressa hahmo nimeltä Herra Informaatio. Hän on luotettava tietolähde. Kukapa Herra Informaation puheita epäilisi. Millaisiin hienovaraisiin tappamisen tapoihin Herra Informaatio viittaa? Ei ainakaan poliittisen vihollisen myrkyttämiseen novitšokilla. Liian suoraviivaista. Mutta luokkavihollisen myrkyttäminen eineksillä, roskaruoalla tai ilmansaasteilla? Ehkä. Paul Virilio saattoi kanavoida Herra Informaation haamua kirjoittaessaan, että lentokoneen keksijä keksi samalla lentoonnettomuuden. Muitakin tärkeitä spinoffeja lentokone poiki, esimerkiksi tehokkaan planeetankuumennusteknologian. Teollistumisen alkuajoista saakka koneiden aiheuttamia kuolemia on tilastoitu ja analysoitu tarkasti. Liikenneonnettomuuksia on vähennetty infraa kehittämällä ja kansalaisia valistamalla. Turhan ja tarpeellisen (eli välttämättömän) veriuhrin välistä suhdetta optimoidaan koko ajan. Vuosi vuodelta päästään lähemmäs onnen ja kärsimyksen tasapainoa. Kaikkein hienovaraisin, salaisin ja salakavalin tappaminen tapahtuu kuitenkin toisella todellisuuden tasolla: mielikuvien, T ähänastisia taistelutapahtumia ei ole syytä selostaa yksityiskohtaisesti. Suuri linja summataan jo ensimmäisellä videolla: elokuusta 2019 lähtien presidentti Donald Trump on sitonut merkittävän osan Yhdysvaltain armeijan kalustoa ja noin miljoona reservin sotilasta maanalaiseen suuroperaatioon. Erikoisjoukot on määrätty tuhoamaan 5–10 kilometrin syvyyteen rakennetussa, kaikki mantereet yhdistävässä käytävälabyrintissa lymyilevä rikollisjengi. Operaation päätarkoitus on pelastaa tunneleihin vangitut lapsiorjat. Raportit antavat aihetta optimismiin. Trumpin joukot ovat edenneet ilman vastuksia voitosta voittoon ja tuhonneet vihollisen maanalaisia kaupunkeja ja tukikohtia. Tämä on havaittu toistuvina epätavallisina maanjäristyksinä räjäytysalueilla. Lisäksi ihmisille kutakuinkin vaaratonta koronavirusta on levitetty tunneliverkoston suuaukkojen kautta eri puolille maapalloa. "Koronateatterin" tarkoituksena on yhtäältä kääntää suuren yleisön huomio pois valtavasta maanalaisesta sotilasoperaatiosta ja toisaalta tukkia lapsikaappareiden pakoreittejä poikkeustilalakien avulla. Trumpin tartunta lavastettiin, jotta hän voisi johtaa operaation kriittistä loppuvaihetta sataprosenttisen turvallisesti salaisesta bunkkerista käsin. Suomessa tartuntojen määrä on pysynyt melko vähäisenä, koska alitsemme kulkee tiettävästi vain yksi tunneli, eikä sinne liene mielikuvituksen ja informaatiovaikuttamisen maailmassa. Yksi Herra Informaation suomalainen perillinen on YouTubekanava nimeltä Totuuden Etsijät. Kanava on tarjoillut kansalaisille informatiivisia Sotaraportteja tämän vuoden toukokuusta lähtien. S otaraportti-sarjaa toimittavat kaksosveljekset Marko ja Mikko Vapa ovat tuttuja urheiluväelle huipputason veteraanisuunnistajina. Marko toimi Hiihtosuunnistuksen A-maajoukkueen valmentajana 2005–2006. Mikko on tietotekniikan tutkija, bioanalyytikko ja monialayrittäjä. Hän on myös osakkaana veljensä Droppi Veripalvelu -yrityksessä. Poliittisesti kumpikin Vapa on ollut viime vuosina toimelias. He asettuivat ehdolle eduskuntavaaleissa sekä 2015 että 2019. Korona-aikana he ovat aktivoituneet kansalaisjournalisminkin saralla. Fyysisessä todellisuudessa kulkutauti eristi kansalaiset koteihinsa. Sotaraportitkin ovat joko monologeja tai keskusteluja; veljekset kertovat kameralle tuoreimpia tietojaan yksin tai kaksin. Miljööt vaihtelevat mutta ovat aina päällisin puolin turvallisia: olohuone, työhuone, sauna, hillasuo, lenkkipolku. Kenttäraportteja tehdään leppoisilla pyöräretkillä, vieraillaan esimerkiksi Ruotsin Jällivaarassa. Dokumenttikuvaa tulitaisteluista ei nähdä. Sodan melske velloo silti koko ajan pinnan alla. HELVETTI MAAN ALLA tunnelisodan seismologiaa Oikea sota on olemassa aina. Kuoleminen vähenee aina silloin tällöin, mutta kyllä sota siitä huolimatta tappaa paljon ihmisiä. Nyt se vain tappaa heitä entistä hienovaraisemmin tavoin. –Thomas Pynchon, Painovoiman sateenkaari. Suom. Juhani Lindholm teKSti JAAKKO YLI-JUONIKAS essee 46 Ylioppilaslehti 5/2020
sisäänkäyntejä Suomen alueella. Sen sijaan esimerkiksi Rooma osuu tunnelisokkelon solmukohtaan – tunnetuin seurauksin. Kun sota siirtyy maalta, mereltä ja ilmasta piiloon salaisiin onkaloihin, sen luonne muuttuu. Kansainvälisten uutistoimistojen sotakirjeenvaihtajat sen paremmin kuin vaihtoehtomedian edustajatkaan eivät pääse paikan päälle etulinjaan seuraamaan taistelutapahtumia. Raportoinnista tulee spekulatiivista. Tilanteen etenemistä voi seurata vain pintautuvien oireiden perusteella, tutkimalla epätavallisia maanjäristysilmiöitä. Ne kertovat, millä alueilla salakäytäviä milloinkin räjäytetään umpeen. Lisäksi tutkivat journalistit etsivät maanalaisen labyrintin sisäänkäyntejä ja pyrkivät näin täydentämään julkisuuteen vuodettuja tunnelikarttoja. Tiedossa olevia luolien suuaukkoja on esimerkiksi Kanadan parlamentissa, Denverin lentokentällä, Los Angelesin Getty Center -museossa ja New Yorkin keskuspuistossa. Jällivaaraan Vapat matkustivat kesäkuussa, koska se oli Kiirunan ohella mielenkiintoinen koronapesäke. Poikkeava seisminen aktiviteetti viittasi käynnissä oleviin räjäytyksiin. V ielä muutaman viikon ajan – Yhdysvaltain marraskuisiin presidentinvaaleihin asti – Sotaraportti joutuu nojaamaan lähinnä maanjäristyskarttoihin, asiantuntijalausuntoihin ja valistuneeseen arvailuun. Trumpin uudelleenvalinnan jälkeen viimeisetkin pedofiiliringin johtajat vangitaan ja suuroperaation asiakirjat avataan valtamedialle. Ennen Suurta Heräämistä suunnistamme siis vielä hetken suoperäisellä alueella, huhujen, aavistusten ja mielikuvien maastossa. Kuitenkaan kysymys ei ole Vapan veljesten mielikuvitusleikistä. He itse eivät ole maanalaista labyrinttia keksineet. Laaja kansainvälinen tutkijoiden, toimittajien ja aktivistien ryhmä on rakentanut jo kolmen vuoden ajan joukkoymmärrystä meneillään olevasta mullistuksesta. Tunnelisotatutkijoiden välille on muotoutunut virtuaalinen ja sosiaalinen verkosto. Sen olemassaolo on todennettavissa monilla nettisivustoilla ja keskusteluryhmissä, toisin kuin ryhmän tutkimat tunnelit. Vaikuttaa kuin Totuuden Etsijöiden rakentama virtuaalinen luolaverkosto olisi lapsikaappareiden luolaverkoston varjokuva. Tai päinvastoin. Myös internetin onkaloissa käydään kaiken aikaa kiihkeitä taisteluja. Kaikkiaan tietoverkko on hallitsemattoman laaja, ja toistaiseksi viholliset pitävät hallussaan strategisesti merkittäviä pesäkkeitä. Trollit, myyrät ja valtamedian informaatiovaikuttajat tekevät kaikkensa suojellakseen pedofiilisia rikollispomojaan. Aseinaan he käyttävät valeuutisia, soluttautumista, harhauttamista ja pilkkaamista. Nykyisessä mediakulttuurissa Totuuden Etsijät joutuvat taistelemaan mahtavaa vihollista vastaan. Silti huoleen ei ole aihetta: kuten Marko Vapa videollaan toteaa, media on ainoa taisteluareena, jolla presidentti Trump on joutunut altavastaajaksi. Kauppasotaa, kryptovaluuttoihin siirtymistä pohjustavaa finanssipoliittista sotaa ja maanalaista lapsiorjien vapautussotaa Trump hallitsee suvereenisti. Kaikki etenee Suuren Heräämisen alkuperäisen käsikirjoituksen mukaan. M aan kamaran alla tapahtuva näkymätön, tiedostamaton ja aavistuksenomainen ymmärrettävästi kiehtoo ihmismieltä. Totuuden Etsijöiden tunnelisota on voimallinen visio. Alussa lainaamassani Painovoiman sateenkaari -romaanissa kerrotaan kuvitteellisesta maanalaisesta "vastarintaliikkeestä" nimeltä Erdschweinhöhle, suomeksi Maasian Luola. Ryhmän jäsenet ovat entisiä lounaisafrikkalaisia siirtomaaorjia, jotka valmistelevat toisen maailmansodan loppuvuosina salaista joukkoitsemurhaa Saksassa. Ryhmän maskotti on afrikkalainen maasika, joka pystyy tonkimaan järeillä kynsillään onkaloita kovaankin maaperään. Myös tunnettuja historiallisia prototyyppejä Trumpin tunnelisodalle on löydettävissä. Puolan vastarintajoukot pakenivat natsien saartamasta Varsovasta syksyllä 1944 viemärien kautta. Vietnamin sodassa kalustoltaan ja miesvahvuudeltaan ylivoimainen Yhdysvallat epäonnistui pitkälti siksi, että Vietkongilla oli käytössään laaja ja monikäyttöinen tunneliverkosto. Islamistijärjestö Hamas on kaivanut 2000-luvun mittaan Gazaan tunnelilabyrintin, jota käytetään salakuljetus-, huoltoja hyökkäysreitteinä. Niitä Israel on virallisten uutislähteiden mukaan räjäytellyt. Mahdollisesti Gazan todellinen tunnelisota on antanut virikkeitä Totuuden Etsijöiden metafyysisemmälle tunnelisodalle. Piilossa maan alla sodankäyntikin muuttuu rihmastolliseksi. Koko planeetan käsittävässä luolasokkelossa valtioiden rajat hämärtyvät ja lakkaavat olemasta. Trump ei ole julistanut sotaa millekään tunnetulle valtiolle tai muulle järjestäytyneelle taholle. Maanpäällisessä todellisuudessa etäisiä sukulaisilmiöitä lienevät "terrorismin vastainen sota" ja "sota huumeita vastaan". Ne toki tuottavat virallisestikin tilastoitavia ruumiita, toisin kuin tunnelisota. Huippusuunnistajina Vapan veljekset ovat harjaantuneita ja nopeaälyisiä kartanlukijoita. Heillä on jatkuvasti kirkas tilannekuva maanalaisista taisteluista kaikkine yksityiskohtineen. Viholliskuvan hahmottomuus kuitenkin varjostaa koko suuroperaatiota. Vapatkaan eivät tunnu täysin tietävän, millainen vastustaja maan alla lymyää – ovatko rikollisjengin johtajat ihmisiä, ulkoavaruuden olentoja vai jotain muuta. Tutkijoiden parissa aiheesta vallitsee ratkeamaton erimielisyys. Sivustaseuraajaa askarruttaa enemmän tunnelitodellisuuden rihmastollinen rakenne kuin vihollisen tulivoima (tai edes yliluonnolliset voimat). Keskukseton, hajakeskitetty, muuntautuva ja itseään korjaava onkalorihmasto on lähes haavoittumaton olio. Pystyykö presidentti Trump todellakin tuhoamaan Rihmaston? ylioppilaslehti.fi 47
J os nyt eletään television uutta kultakautta, niin eletään myös televisiota käsittelevän kirjallisuuden. Kuluneen vuoden aikana kolme kustantamoa on julkaissut televisiota käsittelevän esseekokoelman. Syyskuussa 2019 julkaistu Siltalan Television lapset käsittelee pääasiassa vuosituhannen vaihteen televisiotuotannon yhteiskunnallista merkitystä kirjoittajien omien kokemusten kautta. Viime toukokuussa Kosmos-kustantamon julkaisemassa 13 katseluasentoa -kirjassa lähestytään televisiota esimerkiksi feministisen teorian ja kapitalismikritiikin kautta. Tänä syksynä katselukokemusten analysointi jatkuu WSOY:n Parasta katseluaikaa -teoksessa. Parasta katseluaikaa keskittyy ulkomaisten draamasarjojen tapahtumiin ja pohtii jatkuvajuonisen draaman kehitystä. Television lapsissa käsitellään etenkin suomalaista tuotantoa ja tosi-tv:tä, kun taas 13 katseluasentoa -kirjassa ulkomaisia draamasarjoja, suomalaisia sarjoja ja tosi-tv:tä. Vaikka kirjoissa on näkökulmaeroja ja niissä käsitellään eri sarjoja, myös päällekkäisyyksiä löytyy. Sinkkuelämää, Temptation Island ja Mad Men ovat esimerkkejä sarjoista, joita käsitellään vähintään kahdessa tv-esseekokoelmassa. Televisiosarjoja on viime vuosina analysoitu ahkerasti myös lehdistössä. Esimerkiksi Helsingin Sanomissa on spekuloitu Game of Thronesin juonenkäänteitä ja Temptation Islandin suosion syitä. 13 KATSELUASENTOA ja Television lapset -teosten kirjoittajat ovat pääasiassa kulttuurialalla työskenteleviä millenniaaleja. Sarjojen yhteiskunnallisen merkityksen rinnalla tai sen sijaan kirjoitetaan siitä, miltä tuntui tai tuntuu katsoa sarjoja. Parasta katseluaikaa -kirjan tekijät kuuluvat X-sukupolveen. Teoksessa on vähemmän omakohtaisuutta kuin muissa tv-esseekokoelmissa. Sen kanteen on listattu kirjassa käsiteltyjen sarjojen nimet kirjoittajien sijaan. "Kun tämä aika on täynnä autofiktiota, blogitekstejä ja kaikenlaisia kirjallisia selfieitä, meillä oli pointtina juuri se, että pyrittäisiin tietokirjamaiseen otteeseen, siihen, että sarjat olisivat pääosassa", kirjan toimittanut Jani Saxell sanoo. PARASTA KATSELUAIKAA -kirjan suunnittelu aloitettiin Saxellin mukaan vuonna 2018. Silloin ei hänen mukaansa ollut tiedossa, että muutama muukin suunnitteli samasta aiheesta samaan muotoon kirjoitettua kirjaa. Saxell ajattelee, että esseemuodossa televisiota voi käsitellä perusteellisesti, kun jokainen kirjoittaja keskittyy korkeintaan kahteen sarjaan. Televisiosarjoista kirjoittamiseen kannustaa Saxellin mukaan sekin, että ne ovat helpommin lähestyttäviä kuin muut taiteenmuodot, kuten kuvataidenäyttelyt. Pohjakoulutus ei ole välttämättömyys, ja keskusteluun voi osallistua matalammalla kynnyksellä kuin muihin taidekeskusteluihin. Kustantamojen kultakausi teKSti SONIA EL KAMEL Vuoden aikana sekä Siltala, Kosmos että WSOY ovat julkaisseet tv-sarjoja käsittelevän esseekokoelman. Kuka niitä kaikkia kaipaa? kulttuuri 48 Ylioppilaslehti 5/2020
kritiikki RADIOMAINOKSET. Renkutuksen ystäviä hemmotellaan tänä syksynä olan takaa ja vähän edestäkin. Tätä herkkua on veivattu kaksin käsin, ja se kuuluu. Jos Rautia luotti taannoisessa hittimainoksessaan Leevi & the Leavingsin Vasaraan ja nauloihin, Puuilo ja K-rauta asettuvat renkutuskeitoksillaan perinteen jatkajiksi. Molemmat biisit ovat saaneet syksyllä runsasta radiosoittoa. Puuilon Morjensta pöytään! on myös alkanut elää omaa elämäänsä YouTuben epävirallisissa remixversioissa ja t-sukupolven TikTok-hypevideoilla. Tämä pumppu tuntee juurensa. 52 sekunnin kappale on pakahduttaviin svääreihin yltävä kunnianosoitus Frederikille ja Matille ja Tepolle. Sukupolvet yhdistävä dance-anthem putputtaa eteenpäin kuin 4-tahtinen perämoottori, jollaisen saa varmaan Puuilosta. Morjensta pöytään! on miesten yhteislaulua kantabaarissa, jossa äänenkäyttöä tärkeämpää on äänenvoimakkuus. Se on kaunistelemattoman tosi fantasia yksinkertaisesta maailmasta, jossa konflikti tarkoittaa valintaa pöytätuulettimen ja lattiatuulettimen välillä. Kappaleessa junttidisko ja rillumarei paiskaavat kuuluvasti kättä. 1950-luvulla sodista selvinneet viihdyttäjät tekivät iskelmiä ja elokuvia, joissa pääosissa olivat romantisoidut tee-se-itse-miehet, kullanhuuhtojat ja kulkurit. Tällainen on myös Puuilon mies: leikkivä ihminen, homo ludens, kuviosaha kädessä. K-rautakin työntää kätöset syvälle nostalgiasaveen – ja ilman suojakintaita. 2000-luvun alussa Jukka Poika ja Nopsajalka paistoivat mehevän reggaeletun Kapteeni Ä-nissä. 20 vuotta myöhemmin Jukka Poika sanoittaa Syyää eka -biisin uusiksi. Nyt ei olla enää lettukesteillä, vaan tuijotellaan puolityhjää kesäkeitto-lautasta. Hillot on syöty, ja kattila pitäisi tiskata. Missä ovat Jamaikan mausteet? Originaalissa tehdään vallankumouksia ja lemmitään, mutta "syyään eka". Kun Jukka Poika hoilaa uudessa versiossa "tuetaan Suomi duuniin / mut sisustetaan eka", lopputuloksessa on yhtä paljon kapinaa kuin Pave Maijasessa laulamassa vanhasta kaipauksesta ja vaaleasta helmestä. Pallot pysyvät ilmassa, eikä reggaepyörää tarvitse keksiä uudelleen. Ilmassa on silti välityön makua. Toivottavasti Jukka Poika uskaltaisi rohkeammin irtaantua kaupallisesta saundista ja pitää katseen tiukasti omassa tiessä. Juho Kankaanpää Kirjoittaja on erittäin hyvä kriitikko. Puuilo ratsastaa rillumareillä Poppia Libanonista Pop-tähti Nancy Ajramin sanoituksia ei tarvitse ymmärtää. Herkät arabiankieliset kappaleet, kuten Enta Eih ja Fi Hagat, sopivat vaikkapa opiskelun taustamusiikiksi. Hikiselle lenkille tai kotibileisiin käy europopvaikutteinen Kol Ma Teddi. Nancy Ajramia voi kuunnella Spotifyssa. Sonia El Kamel Asiaa vaaleista Brittilehti The Economistin Yhdysvaltain-kirjeenvaihtajat ja asiantuntijavieraat kertovat Checks and Balances -podcastissa olennaisen presidentinvaaleista. Kuten sen, että marraskuun vaaleissa boomereiden valta isoimpana äänestäjäryhmänä on siirtymässä millenniaaleille. Uusi jakso perjantaisin Spotifyssa. Karoliina Paananen Sosialismin varjo Fiktiota ei pidä lukea dokumenttina kaukaisten maitten oloista, mutta Valko-Venäjän oppositioon kuuluvan Nobel-voittajan Svetlana Aleksijevitšin kirjat Tšernobylistä nousee rukous, Sodalla ei ole naisen kasvoja ja Neuvostoihmisen loppu ovatkin yhteisöromaaneja, joihin Aleksijevitš on haastatellut satoja ihmisiä. He kertovat elämästään sosialismin aikaisessa ja jälkeisessä maailmassa. Tuija Siltamäki Irti häpeästä Mediataiteilija Liisa Vääriskosken Instagramiin luoma mainosten ja pornon poseerauksia parodioiva performanssihahmo Munalissu haluaa vessanpytyllä poseeraamalla ja avaruusmatkailemalla vapauttaa naiset ahtaista rooleista ja turhasta häpeästä. Nyt Munalissuun voi tutustua myös Valokuvataiteen museon Kämp Gallerian uudessa näyttelytila K1:ssä. Antti Yrjönen Noudatitko virallisia suosituksia? Kerro siitä Instagramissa tai Twitterissä tägäämällä @ylioppilaslehti. Kosmoksen kustantaja Mikko Aarne kertoo, että kustantamo tiesi Television lapset -kirjasta, kun 13 katseluasentoa -kirjaa tarjottiin kustantamolle. Tarjoukseen tartuttiin Aarnen mukaan siksi, että Kosmos haluaa osallistua järkevään kulttuurikeskusteluun. "En oleta, että tv-esseekokoelmat olisivat myyntihittejä. Eivätkä ne ole. Televisio kiinnostaa tiettyä ydinporukkaa. Kuuntelemme todella paljon kirjoittajia siinä, mistä heillä on sanottavaa." TELEVISION LAPSET -kirjaa on mainostettu sillä, ettei televisiosta ole kirjoitettu älykkäästi julkisuudessa. Myös Parasta katseluaikaa ilmoittaa käsittelevänsä sarjoja älykkäästi. Mediakulttuurin ilmiöitä tutkiva Mikko Hautakangas Helsingin yliopistosta ei allekirjoita väitettä siitä, ettei televisiota ole aiemmin arvostettu. Tutkijat ovat kirjoittaneet kevyinä pidetyistä sarjoista syvällisesti jo pitkään. Mikko Aarnen mukaan aikuiseksi kasvaneella Y-sukupolvella on tarve analysoida nuoruutensa tärkeintä taiteenmuotoa minämuodossa. "Että tämä sukupolvi, joka haluaa puhua omista tunteistaan, haluaa puhua myös televisiosta." Saxell sanoo, että jokainen katsoo televisiota subjektiivisesti. Siksi siitä on myös helppo kirjoittaa niin. SU O SI TT EL EM M E KUVAT: AMC, HBO, KOSMOS, WSOY, SILTALA Puuilo: Morjensta pöytään! 2020. Kesko: Osta suomalaista. 2020. ylioppilaslehti.fi 49
“Korona: Mitä jos nuorille kohdistettaisiin heidän omien esikuvien kertomana, että maski, käsihygienia ja turvaetäisyys ovat cool. YouTube-videoita, IG, Snap... että kyse on heidän työpaikoista, heidän vanhempien työpaikasta ja hengestä. Hehän eivät itse pelkää tautia.” IKÄVÄ KUULLA, että olette "menettäneet opiskelijamedian kustantamiseen liittyvän tietotaidon", kuten taannoin Journalistilehden haastattelussa kerroitte. Harmittelitte myös, että vaatisi paljon resursseja selvittää, miten se toimii. Me täällä Ylioppilaslehdessä edustamme ratkaisukeskeistä journalismia ja haluamme auttaa. Siksi lähetämme teille ohjeet opiskelijamedian perustamiseen ja ylläpitoon. 1. Julkaisulla tulee sananvapauslain mukaan olla vastaava toimittaja. Rekrytoikaa päätoimittaja esimerkiksi internetin tai työnvälitystoimiston kautta. 2. Päätoimittaja rekrytoi itselleen toimituksen, esimerkiksi yhden toimitussihteerin tai toimittajan ja art directorin. Toimitussihteeri tekee ja tilaa juttuja, art director vastaa julkaisun ulkoasusta. 3. Juttuja ja kuvia ostetaan työttömiltä toimittajilta eli avustajilta. Palkkiotason määrittelee budjetin rajoissa toimitus. 4. Koska kyseessä ei ole nepalilainen lounasravintola, työntekijöille tulee maksaa palkkaa. Lehdistön työehtosopimukseen voi tutustua Journalistiliiton verkkosivuilla. 5. Verkkolehtiä toimitetaan ja julkaistaan usein Wordpressin kautta. Sinne teillä taitaakin jo olla tunnukset. Paperilehdet painetaan halvimmalla Tallinnassa. 6. Journalististen julkaisujen tulee liittyä Julkisen sanan neuvoston jäseniksi ja sitoutua noudattamaan journalistin ohjeita. Niiden kaksi ensimmäistä kohtaa kuuluvat näin: Journalisti on vastuussa ennen kaikkea lukijoilleen, kuulijoilleen ja katselijoilleen. Heillä on oikeus saada tietää, mitä yhteiskunnassa tapahtuu. Ja: Tiedonvälityksen sisältöä koskevat ratkaisut on tehtävä journalistisin perustein. Tätä päätösvaltaa ei saa missään oloissa luovuttaa toimituksen ulkopuolisille. 7. Jos journalistinen julkaisu tuntuu yhteisön kannalta liian uhkaavalta, voi mallia ottaa vaikkapa Kiinasta. Siellä toimittajat eivät ole häiriöksi. Tämän konsultoinnin hinta on 15 000 euroa + alv 24%. Meille käy Mobilepay, šekki tai käteinen. Yhteistyöterveisin Ylioppilaslehti Palstalla lähetämme ihmisille postia. YST.TERV. SV. OLEN LUUSERI. Kun jäljellä ei ole yhtään mitään paitsi diagnooseja, voi aina saada kasan tykkäyksiä. Elämä Twitterin juoksuhaudoissa on huumaavaa. Heteromies itkee, kokoomusurpo itkee, cis-mies itkee. Minulle he eivät pärjää. Adrenaliini turruttaa kritiikin. Olen tärkeä. Ekstaattinen vallan tunne pienen hetken kerrallaan. Ja sama taas ja taas ja taas. Olen anonyymi hyvyyden kätyri, valmiina hankkimaan juuri sinulle laittomat potkut työpaikastasi. Pienikin rasahdus, ja saavun paikalle paljastamaan valtarakenteet ja pelastamaan sorretut. Leimasimessani lukee R-sana: rakenteellista. Olen normalisoija. Teen puutteellisuudesta tavallisuutta, hulluudesta järkevyyttä, retoriikasta ableismia. Minulle normaalia on epänormaali ja paranormaali. Vain valkoinen heteromies normalisoi minua paremmin. Lasikatto murtui, kun pipipäisestä perussuomalaisesta tuli kansanedustaja. Me huomasimme hänen erityisyytensä, emmekä jättäneet häntä hetkeksikään rauhaan. Viimein on normaalia olla tyhmä ja mielenterveysongelmainen vallan huoneissa, mutta se ei kelpaa meille. Se on askel kohti fasismia. SV. POLITIIKAN TOIMITTAJAT. Kun toimittajalta puuttuvat ystävien lisäksi lähteet, hän kirjautuu Twitteriin. Kun poliitikolta puuttuu ystävien lisäksi valta, hän kirjautuu Twitteriin. Kun toimihenkilö pelkää työpaikkansa puolesta, hän kirjautuu Twitteriin. MITÄ VITTUA NYT TAAS? He kaikki ovat yksin. Heidän yksinäisyyttään kutsutaan julkiseksi keskusteluksi. Tulemme tänne siksi, ettei Tinderissä kukaan puhu meille. Epätoivo pakottaa juoksuhautoihin. Näen lähietäisyydeltä julkisen agoran, jolla intelligentsia tekee älyllistä joukkoitsemurhaa. Mutta eikö me voitaisi olla vähän rakentavampia hei? SV. UTOPIAT. Kun hyvät saavat vallan, maailmasta tulee valmis. Se on hyvyyden ja tasa-arvon idylli. Kaikki on normalisoitu. Kapitalismi on sairaus, toimihenkilöys oire. Toimihenkilöille annamme hihamerkit, joissa lukee #hihamerkki. Silloin he ehkä ymmärtävät, mitä hihassaan kantavat. Varakkaimmat poliitikot pakenevat juutalaistyttöjen lailla valtionvelkaa ullakkohuoneistoihin. Kaikki ihmiset ovat viimein samanarvoisia, mutta etuoikeutetut olisi hyvä tappaa. "2020, lopu jo" esihenkilö raportoi. 124 tykkäystä. SV. ENSKA. Nu är det bara tystnaden som kvarstår. Inga fler digitala skott viner igenom luften. Skymningen har fallit och det täta mörkret lyses enbart upp av de gnistrande emojin som YLEs vd skickar ut i etern. Detta är vad som återstår av civilisationssamhället. Ylioppilaslehden kulttuurisotakirjeenvaihtaja raportoi rintamilta, joiden ei tarvitsisi kiinnostaa ketään. Twitter-rintamalta ei mitään uutta Hyvä Aalto-yliopiston ylioppilaskunta, Marimekon hallituksen puheenjohtaja Mika Ihamuotila Twitterissä 50 Ylioppilaslehti 5/2020
Maria Veitola aloitti vähän aikaa sitten Stockmannin luovana johtajana. Miten luovan johtajan työt ovat alkaneet? Meidän luovan, tai tämän väliaikaisen tai temporary luovan johtajan työt on lähtenyt hyvin käyntiin. Kiva! Mitä hän siis käytännössä tekee? Tota tota… ihan sekunti. Hän… stailaa omia kokonaisuuksiaan yhteistyössä meidän kanssa. Kuinka paljon maksatte Maria Veitolalle? Asteikolla 1–15 000 euroa? Tämä on meidän ja hänen välistä sopimusta, jota en halua kommentoida enkä pysty. Kysyin asiaa, koska olen tutkiva journalisti ja tähän kysymykseen kansa haluaa vastauksen. Joo. Kesällä Stockmannin käytävillä kaikuivat "koskettavat" kiitoksenne "asiakkaille". Keksittekö asiakastarinat päästänne? Ei toki. Emme keksi asiakastarinoita päästämme. Me saamme vuosittain paljon palautetta, kymmeniä tuhansia palautteita, ja sieltä ammennamme. Kesän aikana kuohutti #meidänstocka -kyltti. Kenen idea #meidänstocka oli? Asteikolla 1–5 kuinka epätoivoisia te Stockmannilla olette, johtaja Tove Westermarck? teKSti SONIA EL KAMEL Onko hänelle näytetty jo ovea? If you know what I mean. Eiii… Miksi miksi näyttäisimme ovea? Se on meidän sisäinen oma idea ja toki seisomme sen takana. Stockmannia on pidetty varakkaiden shoppailukeitaana. Miksi rahvaan raha kelpaa vasta, kun olette konkurssin partaalla? Me emme lähde jaottelemaan missään tapauksessa näin. Meille kaikki asiakkaat ovat tervetulleita ja tärkeitä. Olen pohtinut Stockalle varainkeruukampanjoita. Voisiko ihminen esimerkiksi testamentata omaisuutensa Stockmannille? (…Westermarck on 8 sekuntia hiljaa.) Hmm. (…Westermarck on 9 sekuntia hiljaa.) Mielenkiintoinen ajatus, eikä sinänsä, jos nyt joku sellainen tahtotila jollain on, niin en osaa siihen ottaa kantaa. Niin eli voisi periaatteessa olla mahdollista, jos joku näin haluaa tehdä? Se on jokaisen oma henkilökohtainen päätös. Entä Stockmannin Ystävät -kampanja? Samujin Ystävät pelastivat Samujin konkurssilta, melkein. Voisiko jotain sellaista olla Stockallakin? Kiitos. Kiitos ideasta. Ja tota, mielenkiintoinen sellainen. Ovatko nämä parempia ideoita kuin Maria Veitolalla – jos se edes on hänen oikea nimensä? Minä olen diplomiinsinööri, kyllä minä tiedän, miten markkinat toimivat. (…Westermarck on 10 sekuntia hiljaa.) Vai onko hänellä ollut parempia ideoita? No minusta kaikki ideat ovat tervetulleita, ja turha niitä nyt on lähteä kategorisoimaan. Mitä enemmän ideoita, sen parempihan se lähtökohtaisesti on. Näettekö, että yritysfuusio Tokmannin kanssa palvelisi intressejänne, jos tiedätte mitä tarkoitan? Tätä en lähde kommentoimaan. Ymmärrän. Stockmannin tilanne on hankala, oletteko vaipuneet epätoivoon? Ei missään tapauksessa! Kuinka epätoivoisia olette asteikolla 1–5? Tulevaisuuden usko on luja ja vahva. Ylioppilaslehdellä on liki 30 000 varsin varatonta lukijaa. Tämä voisi olla teille mielekäs mainoskanava. Laitetaanko mediakortti saman tien tulemaan? Laita mediakortti tulemaan. asiaton kysymys
hsl.fi/korona Parhaat matkat tehdään vastuullisesti yhdessä