ylioppilaslehti 5 / 2022 3 Pääkirjoitus En kuolisi oikeudestasi saada sanoa mitä vaan VIIME KUUSSA VIIME KUUSSA Ruotsissa käytiin valtiopäivävaalit. Maan toiseksi suurimmaksi puolueeksi nousi ruotsi demokraatit, jonka kanssa hallitustunnusteluja joh tava maltillinen kokoomus on kertonut haluavan sa tehdä yhteistyötä. Oikeistopuolueista on vihjattu jopa hallitusyhteistyötä, mikä olisi Ruotsin politii kassa käänteentekevää. Vielä muutama vuosi sitten ruotsidemokraattien kanssa ei suostuttu edes samaan paneeli keskusteluun. Maassa ei ollut tilaa julkiselle rasistiselle puheelle. Nykyään on. Äärioikeiston nousu viime vuosikymmenen aikana on herättänyt myös meillä julkista keskustelua siitä, pi täisikö ketä tahansa uusnatsia kuulla mediassa. Perus argumentit ovat: Ei, koska antamalla tilaa suvaitsemattomille ihmisil le ajaudumme tieteenfilosofi Karl Popperin suvaitse vaisuusparadoksiin: ihan kaiken suvaitseminen johtaa lopulta suvaitsemattomien valtaanpääsyyn ja sorto valtioon. Kyllä, koska demokratiassa pitää kuulla kaikkia. Hil jentäminen on vaarallista, sillä hiljennettyjen turhau tuminen purkautuu pahimmillaan ennakoimattomina väkivallantekoina sanojen sijaan. Pitääkö siis käydä dialogia vai ei? Journalismissa minkään aiheen tai kenenkään ih misen käsittely ei ole ennalta kiellettyä. Kyse ei ole niinkään siitä, mitä käsitellään, vaan miten käsitellään. Jokaisen hyvän jutun edellytys onkin perusteellinen kontekstointi. Esimerkkinä sellaisesta toimii tämän lehden kansijuttu, joka alkaa sivulta 16. SUOMESSA SUOMESSA ilkkuvaa kieltä täytyy sananvapauden ni missä sietää. Ihme kyllä, moni sananvapaussoturi närkästyy, jos häntä sananvapauden nimissä ojentaa ta kaisin. Silloin sanotaan, että mitään ei saa enää sanoa, vaikka juuri äsken miteltiin Twitterissä mitä mielikuvi tuksellisimpien, nippa nappa lain raameissa pysyvien ilmaisujen voimin. Ihan mitä tahansa ei kuitenkaan saa sanoa. Jokseen kin epäselvää on, missä raja menee, sillä vihapuhetta ei ole onnistuttu tyhjentävästi määrittelemään. Viha puhelainsäädännön tarkentamisesta on käyty keskuste lua, ja laki kattaa jo vihapuheen äärimmäiset muodot: kunnianloukkauksen, laittoman uhkauksen tai kansan ryhmää vastaan kiihottamisen. Kannattaako vapaata pu hetta rajata enempää vai ei? Perusteluja löytyy puolin ja toisin. Tärkeintä on vapaus saada sanoa mitä vaan, ideoiden markkinoilla paras – tai ainakin retorisesti vetävä – voittaa. Vähem mistöihin kohdistuva vihapuhe on tunnistettava, sillä se voi johtaa väkivallan tekoihin niitä kohtaan, joita puheella merkitään vähempiarvoisiksi. Viimevuotiset sananvapaustaistelut oikeudessa ovat osoittaneet, ettei yhteiskunnassamme vielä osata suojella ihmisiä järjestelmälliseltä vihanlietsonnalta ja trollaukselta. Kun systeemiä tarkastellaan ainoastaan juridiselta kannalta, se muuttuu helposti fasistien leik kikaluksi, kuten toimittaja Johanna Vehkoo kirjassaan Oikeusjuttu toteaa. Tästä kertovat esimerkiksi niin kut sutut slappkanteet eli strategiset oikeusjutut, joiden tarkoitus on pelotella ja väsyttää vastapuoli hiljaiseksi turhilla haasteilla. Jos oikeuslaitos ei kykene tunnista maan tällaisia ilmiötä, miten voimme luottaa sen jaka van ihmisille oikeutta tasavertaisesti? JOURNALISMI JOURNALISMI ei toimi vain lakipykälien mukaan, vaan se on vastuussa lukijoilleen myös arvopohjaisena yh teiskunnallisena toimijana. Journalismikin kun poh jautuu linjauksiin, joista yksi on jakamaton ihmisarvo. Se voi antaa eri äänten kuulua, muttei toimia megafo nina niille, jotka levittävät linjauksien vastaisia arvoja. Aina ei ole mennyt ihan putkeen tässäkään julkai sussa. Vuosina 1929–1930 Ylioppilaslehteä päätoimitti Lapuan liikkeen aktiivi Mikko Jaskari, joka tuomittiin presidentti K. J. Ståhlbergin muilutuksesta. Sopivuussäännöt ja sananvapauslaki elävät ja muut tuvat ajassa. Tärkeää on, että jos muutoksia tulee, seu raamme jatkuvasti kriittisesti, vievätkö muutokset mei tä parempaan vai huonompaan suuntaan. A D I L E S E V I M L I K U V A A av a E ro n en
4 ylioppilaslehti 5 / 2022 Toimitukselta Tekijöinä PÄÄTOIMITTAJA PÄÄTOIMITTAJA Adile Sevimli @adilesev ART DIRECTOR ART DIRECTOR Pauliina Nykänen TOIMITUSSIHTEERIT TOIMITUSSIHTEERIT Anni Härkönen @annihark Petri Jääskeläinen @KmyBeat TEKIJÄT TEKIJÄT Sofia Blanco Sequeiros, Aava Eronen, Niklas Ferm, Venla Helenius, Adele Hyry, Liisa Ilkka, Juho Kankaanpää, Joel Karppanen, Helen Korpak, Olli Korpela, Heinä Loukimo, Touko Miikkulainen, Riikka Suominen, Ville Verkkapuro, Arda Yildirim KIITOKSET KIITOKSET Ümit Bedretdin, Karoliina Paananen, Jussi Ruusila, Laura Halminen, Petri Korhonen, Reetta Paunonen, Juhani Tikkanen KANNEN KUVA KANNEN KUVA abidal/123rf PERUSTETTU 1913. PERUSTETTU 1913. 109. vuosikerta. Ylioppilaslehden kustannus Oy on Aikakausmedian sekä Kulttuuri-, mielipideja tiedelehtien liitto Kultti ry:n jäsen. SÄHKÖPOSTIOSOITTEET SÄHKÖPOSTIOSOITTEET etunimi.sukunimi @ylioppilaslehti.fi SOMESSA SOMESSA @ylioppilaslehti KÄYNTIJA KÄYNTIJA POSTITUSOSOITE POSTITUSOSOITE Leppäsuonkatu 9 B 00100 Helsinki TILAUKSET JA TILAUKSET JA OSOITTEENMUUTOKSET OSOITTEENMUUTOKSET www.ylioppilaslehti.fi/ tilaajapalvelut MEDIATIEDOT MEDIATIEDOT www.ylioppilaslehti.fi/mediatiedot KUSTANTAJA KUSTANTAJA Ylioppilaslehden kustannus oy Toimitusjohtaja Leea Tolvas, leea.tolvas@ylva.fi PAINO PAINO Printall AS, Tallinna, Viro ISSN 0355-9246 ISSN 1458-445X (verkkolehti) Toimitus ei vastaa tilaamatta lähetetystä aineistosta eikä palauta sitä. Seuraava numero ilmestyy 2.12. Pois mystisyyden verhon takaa K U V A A av a E ro n en Ville Verkkapuro on muusikko ja kirjailija, jonka esikoisromaani Pete (Kosmos) julkaistiin syyskuussa. Hän on sitä mieltä, että ainoa eläin, joka ansaitsee tulla syödyksi, on ihminen. Siitä lisää fiktiossa sivulla 64. Valokuvataiteilija Adele Hyryn kuvissa synkkyys ja hupi jahtaavat toisiaan. Juttuun sivulla 40 hän pyysi ministeriä makoilemaan Kansallis arkiston hypnoottisella lattialla. Hyryn kuvaa ja tekstiä yhdistävä esikoistaiteilija kirja Kanan jalkainen Metsästäjä Leppä kerttu julkaistaan omakustanteena marraskuussa. ÄÄRIOIKEISTOLAISEN ÄÄRIOIKEISTOLAISEN terrorismiepäilyn tutkinta Kankaanpääs sä toi suomalaisten huulille termin akselerationismi joulukuus sa 2021. Se oli virkistävä käänne viranomaisviestinnässä, sillä radikaa lien ideologioiden monimuotoisuus hahmotetaan julkisessa kes kustelussa vielä heikosti. Sekä jihadismi että äärioikeisto pelkis tyvät liian usein somemölinäksi ja kohuotsikoiksi. Ääriliikkeitä tutkii Suomessa vain kourallinen ihmisiä, eikä tutkimusta juuri rahoiteta. Muissa Pohjoismaissa tilanne on pa rempi: esimerkiksi Norjassa tieteellistä ääriliiketutkimusta on tuettu merkittävästi vuoden 2011 terroriiskun jälkeen, jotta yh teiskunta voisi varautua vastaaviin tapauksiin tulevaisuudessa. Ääriliikkeiden mielenmaiseman ymmärtäminen ja julkinen käsittely on ääriliikkeiden väkivaltaisuuteen varautumisen kan nalta välttämätöntä. Tätä varten ne on kiskottava pois mystisyy den verhon takaa muuallakin kuin viranomaispuheissa – silläkin uhalla, että ne voivat saada positiivista huomiota mahdollisten kannattajien joukossa. Suomen äärioikeisto on parhaillaan murroksessa. Pohjois maisen vastarintaliikkeen lakkauttaminen pirstaloi aatteen kent tää, mikä sai osan aktiiveista matkaamaan järjestötoiminnan si jaan radikaaleille henkisille poluille. Vaikka kyse on marginaalisesta joukosta äärioikeiston sisällä, suojelupoliisin mukaan he voivat olla väkivaltaan myönteisesti suhtautuvia. Tämän lehden kansijuttu sivulta 16 alkaen etsii vastausta ky symykseen: Mihin tämä äärioikeiston haara pyrkii? P E T R I J Ä Ä S K E L Ä I N E N OIKAISUT OIKAISUT Numeron 4/2022 jutussa Kansalainen, virkamies haastateltavan sitaatissa viitattiin Hattuvaaran ympäristöaktivismin tapahtuneen vuonna 1979. Oikea vuosi oli 1980.
ylioppilaslehti 5 / 2022 5 Tässä lehdessä A L U K S I P I T K Ä T L O P U K S I Tekijöinä FIKTIO s. 64 Romantiikka on kuollut TAKAIKKUNA s. 67 Räjähdys laboratoriossa s. 16 s. 28 s. 40 Äärioikeiston salaiset puuhastelut Linnaan vai hoitoon? Ministerin kuiva kausi PÄÄKIRJOITUS s. 3 Sananvapauden sotureista TOIMITUKSELTA s. 4 Kankaanpäästä kohti galakseja UUTISIA s. 6 Kaikki meni (rahat, sähköt, metsät) TIEDE s. 12 Äärisääennuste Vintage 3 x hot Asian tuntija KULTTUURI s. 56 Kultturihenkilö Kritiikki 3 x nordic noir Kolumni Rakas ruokapäiväkirja, ALAKULTTUURI s. 62 Pakina: Viimeinen millenniaali InternetUG Overtonin ikkuna Postia Top10
ylioppilaslehti 5 / 2022 6 Nopeat U U T I S I A kaikki alkavat kiinnittää huomiota energian käyttöön, se oikeasti tuntuu”, Salmikivi sanoo. Yliopisto aikoo investoida esimerkiksi aurinkopaneeleihin ja siirtyä vähitellen kaukolämmöstä kohti ekologisempaa maalämpöä. Myös lämmitysja ilmanvaihtojärjestelmiä säädetään säästöliekille. Salmikivi kertoo, että kampanja näkyy syksyn ja talven aikana esimerkiksi yliopiston intranetissä Flammassa, sosiaalisessa mediassa ja kampusten infonäytöillä. Onko yliopistolla ajateltu, että säästöhengessä sähköiset infonäytötkin voitaisiin laittaa ihan vain kiinni? ”Ei me nyt laiteta niitä pimeäksi, kun meidän pitää kertoa tästä asiasta”, Salmikivi vastaa. ”Se olisi tietysti hyvä viesti, että laitettaisiin ne pimeäksi ja joku paperilappu päälle. Toistaiseksi tällaista ei ole suunnitteilla. Mutta idea on otettu vastaan.” A N N I H Ä R K Ö N E N Hyyn uusi edustajisto valitaan loka– marraskuussa KAKSIVUOTISKAUDELLE VALITTAVA 60-HENKINEN EDUSTAJISTO KÄYTTÄÄ YLIOPPILASKUNNASSA YLINTÄ VALTAA. HELSINGIN HELSINGIN yliopiston ylioppilaskunnan (Hyy) edustajistovaalit järjestetään loka– marraskuun taitteessa. Äänestyspäivät ovat 26.–28.10. ja 31.10–2.11. Ehdokasasettelu sulkeutui syyskuun lopussa. Määräaikaan mennessä ehdolle asettui 417 ehdokasta. Tämän lehden lähtiessä painoon lopullista ehdokaslukua ei ollut vielä selvillä, sillä ehdokaslistat odottivat keskusvaalilautakunnan hyväksyntää. Äänestys tapahtuu sähköisesti osoitteessa vaalit.hyy.fi. Vaaleissa valitaan kaksivuotiskaudelle Hyyn 60-henkinen edustajisto, joka käytYliopisto laskee lämpötiloja, tavoitteena satojentuhansien säästöt HELSINGIN YLIOPISTO ALOITTI LOKAKUUSSA SÄHKÖNJA LÄMMÖNSÄÄSTÖKAMPANJAN, JOSTA SE VIESTII, IRONISTA KYLLÄ, KAMPUSTEN SÄHKÖISILLÄ NÄYTTÖTAULUILLA. VENÄJÄN VENÄJÄN hyökkäyssodasta seurannut energian hinnan kasvu näkyy ja tuntuu myös Helsingin yliopistossa. Kampusten sisälämpötilaa lasketaan yhdellä asteella, kertoo toimitilajohtaja Teppo Salmikivi. Tähän asti sisälämpötila kampuksilla on ollut Salmikiven mukaan vähintään 21 astetta. ”Yhdeksäntoista olisi kiva tavoite, mutta se alkaa olla monelle aika viileä. Talvikauden aikana lämpötilaa yritetään säätää niin, että työnteko olisi mielekästä. Opiskelijat ja työntekijät halutaan kuitenkin kampuksille, eikä lämpötila saa olla siinä esteenä”, Salmikivi sanoo. Salmikivi arvioi, että kampusten lämpötilan lasku yhdellä asteella tuottaa vuositasolla satojentuhansien eurojen säästöt. Yliopiston kampukset lämpenevät kaukolämmöllä. Elokuun lopussa energiayhtiö Helen ilmoitti tuntuvista kaukolämmön hinnankorotuksista talvikaudelle. YLIOPISTO YLIOPISTO aloitti lokakuussa energiansäästökampanjan. Kampanjalla yliopisto viestii, millaisiin toimiin se on ryhtynyt energian säästämiseksi sekä antaa neuvoja siitä, miten opiskelijat ja henkilökunta voivat osallistua säästötalkoisiin. ”Isoimmassa osassa meillä ovat tutkimuslaitteet ja -välineet, syväjääsäilyttimet sekä yleinen sähkönkäyttö, kuten valaistus. Kun tää ylioppilaskunnassa ylintä valtaa. Edustajisto päättää esimerkiksi ylioppilaskunnan talousarviosta ja tilinpäätöksestä, kiinteistöjen ostamisesta ja myymisestä sekä siitä, miten Hyy toimii jäsentensä edunvalvojana. Edustajisto valitsee myös Ylioppilaslehden päätoimittajan. Edustajisto valitsee joukostaan ylioppilaskunnan puheenjohtajat sekä 7–13 hengen hallituksen. Lisäksi edustajisto valitsee ylioppilaskunnan pääsihteerin. Edustajistovaaleissa ovat äänioikeutettuja kaikki läsnäolevaksi yliopistoon ilmoittautuneet ylioppilaskunnan jäsenet. Viime vaaleissa syksyllä 2020 äänestysprosentti oli 32,7. Helsingin yliopiston ylioppilaskunta omistaa Ylioppilaslehteä kustantavan Ylioppilaslehden Kustannus Oy:n. A N N I H Ä R K Ö N E N
ylioppilaslehti 5 / 2022 7 U U T I S I A Analyysi osa hiilineutraaliustavoitteestamme perustuu puun käyttöön. Suomen ilmastopaneelin keväällä 2022 julkaiseman raportin mukaan on selvinnyt, ettei metsän kasvu riitä korvaamaan fossiilisia polttoaineita. Karmeinta kyllä, nykymeno johtaa siihen, että Suomen ilmastopäästöt vain kasvavat hiilineutraalius tavoitteista huolimatta. Päästöjä on kyllä onnistuttu vähentämään esimerkiksi energiantuotannossa. Koska metsät kuitenkin sitovat hiilidioksidia aiempaa vähemmän, on ilmakehään päässyt ”ylimääräisiä” päästöjä. Ja juuri se on ainoa asia, joka merkitsee. Ilmakehälle ei selitellä. TOINEN TOINEN töyssy Suomen ilmastotavoitteiden saavuttamisen tiellä liittyy sähköistämiseen. Tosin kuin metsänhakkuut, sähköistämisen ongelmat koskevat muitakin maita kuin Suomea. Tähän asti päästöjä on suunniteltu leikattavan maailmanlaajuisesti niin, että liikenteessä ja lämmityksessä fossiiliset energianlähteet vaihdetaan sähköisiin ratkaisuihin. Nyt on selvinnyt, etteivät luonnonvarat riitä tähän. Geologinen tutkimuskeskus julkaisi vuosi sitten tutkimuksen, jonka mukaan maailman raaka-aineet eivät kerta kaikkiaan riitä akkuihin, jotka vaadittaisiin nykykulutukseen ja -liikkumiseen ilman fossiilisia energianlähteitä. Tutkimusuutinen sai kohtuullisesti näkyvyyttä, mutta poliitikoilta ei kysytty, miten uusi tieto vaikuttaa siihen, miten päästövähennykset nyt tehdään. Pitäisi kysyä. Eiväthän kansalaiset hyväksyisi sitäkään, jos valtiovarainministeri lupaisi selättää taloushuolet alkemialla eli muuttamalla asioita kullaksi. Samalla tavalla kuin on osoitettu, ettei alkemia toimi, tiede on nyt osoittanut, etteivät raaka-aineet riitä kaiken vaaditun sähköistämiseen. Päättäjien olisi syytä korjata suunnitelmat vastaamaan todellisuutta. Sen sijaan esimerkiksi liikenneministeri Timo Harakka (sd) saa rauhassa intoilla (HS 7.9.2022), miten Suomessa kohta lennellään joka niemennokkaan ympäristöystävällisesti. VAALIKEVÄT VAALIKEVÄT siintää edessä, mutta poliitikot ovat päässeet ihmeen helpolla hakkuiden aiheuttamasta miljardien yllätyslaskusta. Toimittajat voisivat tentata heiltä, minkä alan pitää nyt vähentää tuplasti päästöjään, kun metsäalan ei sitä tarvitse tehdä, tai kysyä, mistä miljardit revitään. Nostetaanko veroja vai leikataanko jostakin? Myöskään elokuun lopun budjettiriihtä ei analysoitu mediassa siltä kantilta, miten ensi vuoden valtion rahankäyttö vaikuttaa päästöihin. Tämä on hämmentävää, sillä jos hallituksen hiilineutraaliustavoite otetaan tosissaan, ensi vuoden jälkeen Suomella on 11 vuotta aikaa muuttua hiilineutraaliksi. Tavoitteen saavuttamista hidastaa nyt kaksi uutta töyssyä, mutta jotenkin ne on kierrettävä. Lämpöennätysten ja ilmastotuhojen täyteinen kesä osoitti jälleen, miten karua jälkeä kuumeneminen aiheuttaa. Hiilineutraaliuden tavoitteleminen sähköistämällä on itsepetosta allitus on luvannut muuttaa Suomen hiilineutraaliksi pikavauhtia vuoteen 2035 mennessä. Se vaatisi jokaiselta jäljellä olevalta 13 vuodelta merkittäviä päästövähennyksiä. Niitä ei ole tehty. Hiilineutraaliustavoite on mitä kannatettavin, suorastaan välttämätön. Ongelma on, että lyhyessä ajassa ilmastosuunnitelman eteen on tullut töyssyjä. Isoin töyssy, suoranainen siirtolohkare, on se, että Suomen metsät eivät varastoi hiilidioksidia yhtä paljon kuin minkä varaan on laskettu. Metsäyhtiöt ovat muuttaneet metsiä selluksi ja energiayhtiöt polttaneet puita lämpökattiloissa niin innolla, että ilmastotavoitteet ovat menneet pesuveden mukana. KYSEINEN KYSEINEN töyssy on valtavan kallis. Suomi on luvannut toisille EU-maille, että käytämme maata tavalla, joka sitoo tietyn määrän hiilidioksidia. Tämän on ollut tarkoitus tapahtua pitkälti metsien avulla. Nyt kun niin ei hakkuiden vuoksi käykään, joutuu valtio kantamaan vastuun ylimääräisistä päästöistä. Se tarkoittaa, että veronmaksajia odottaa näillä näkymin miljardien lasku. Ne rahat Suomen pitää käyttää ostaakseen hakkuita vastaava määrä päästövähennyksiä markkinoilta. Tähän asti Suomen elinkeinopolitiikkaa, kuten ilmastopolitiikkaakin, on tehty kuin metsiä olisi rajattomasti. Iso T E K S T I Riikka Suominen K U V I T U S Olli Korpela Kirjoittaja on toimittaja, joka ei ymmärrä, miten päätoimittajat tulevaisuudessa selittävät, miksi media ei keskittynyt ilmastokriisiin. H V al o ku va Ju ss i R u u si la
ylioppilaslehti 5 / 2022 8 jetti on viime vuosina ollut noin 3,7 miljoonaa euroa. HYYN HALLITUKSEN HYYN HALLITUKSEN puheenjohtaja Aleksi Tujunen kertoo, että Hyy on konsultoinut asianajotoimistoa, koska se haluaa vastata valituksiin huolellisesti ja asian vaatimalla vakavuudella. ”Edustajiston kokouksessa on ehdotettu, voisimmeko vastata valituksiin itse. Osa valituksista on ollut kymmenien tai jopa sadan liuskan mittaisia. Veisi todella paljon aikaa vastata ilman asianajotoimiston pätevyyttä. Hallituksen jäseniltä ei vaadita juridista asiantuntemusta, jota tarvitaan vastattaessa korkeisiin oikeusasteisiin.” Rahat konsultointiin otetaan Hyyn niin kutsutusta yleisestä toimintavarauksesta. Se on ikään kuin varakukkaro, josta Hyy voi käyttää rahaa yllättäviin menoihin. Yleisen toimintavarauksen budjetti tälle vuodelle oli alun perin 19 000 euroa. Toukokuussa Hyyn hallitus haki edustajiston kokouksessa yleiseen toimintavaraukseen 60 000 euron ylitysoikeutta. ”Eikä sekään riitä”, Tujunen sanoo. ”Tähän mennessä selvityspyyntöihin on kulunut 91 000 euroa. Esityslistalla on seuraavaksi 29 000 euron lasku, eli pian ollaan 120 000 eurossa. Varaudumme siihen, että maksuvalmiutta on oltava, mikäli selvityspyyntöjä tulee lisää.” Tujunen korostaa, että hallituksessa otetaan mielellään vastaan palautetta ja toiminnasta saa myös valittaa. Kantelu on yksi tapa tehdä niin. ”Mieluusti toki ottaisin vastaan kysymyksiä kasvokkain. Jos haluaa keskustella, niin matalalla kynnykselläkin voi olla yhteydessä tai nykäistä hihasta edarikokouks en jälkeen tai puhelimitse. Yhteystiedot löytyvät verkosta.” Kanteluista 11 kappaletta ei ole vielä ratkaistu. Ne jotka on, on ratkaistu Hyyn eduksi, eli oikeuskansleri ei ole todennut Hyyn toimineen väärin. Ratkaistut kantelut on tehnyt Hyyn edustajiston jäsen, Edistyksellisten edustajistoryhmän kokoomusopiskelija Mikko Karhunen. Karhunen ei vastannut Ylioppilas lehden haastattelupyyntöihin. Hän on ehdolla Hyyn edustajistovaaleissa myös tänä vuonna. Hänellä on vireillä myös muita kanteluita. SITOUTUMATTOMAN SITOUTUMATTOMAN vasemmiston edustajistoryhmän puheenjohtaja Linnéa Partanen ihmettelee, mikä tarkoitus toistuvilla kanteluilla on. ”Aika ristiriitaista, että sellaisen edustajistoryhmän jäsen, joka ajaa tiukkaa leikkausja talouskuripolitiikkaa, tekee selvityspyyntöjä tietäen, että niihin vastaamiseen kuluu paljon rahaa. Ensi vuodelle suunnitellaan 70 000 euron varausta asianajokuluihin siltä varalta, että selvityspyyntöjä tulee lisää.” Partasta rahanmeno harmittaa. ”Viime joulukuussa edustajisto leikkasi tämän vuoden budjetista muun muassa järjestölehtitukea 7 000 eurolla, koska muissa ryhmissä todettiin, ettei siihen ole enää varaa. Asianajokuluihin on kuitenkin varaa laittaa yli 100 000 euroa.” Kysyttäessä, ovatko rahanmeno tai selvityspyynnöt aiheuttaneet edustajistossa konflikteja, Partanen vastaa kieltävästi. ”Keskustelemme eri näkemyksistä monessa eri elimessä: talousjohtokunnassa, valmisteluvaliokunnassa, edustajiston kokouksissa ja näiden välillä. On monia paikkoja, joissa tuoda näkemyksiään esiin, ja niille on tilaa.” EDISTYKSELLISTEN EDISTYKSELLISTEN edustajistoryhmän kokoomusedustaja ja ryhmän entinen puheenjohtaja Lotta Aarto on huolissaan budjetin jatkuvasta paisutuksesta. Hän kertoo koko edustajistoryhmänsä jakavan huolen. ”Miksi Hyyn pitää käyttää yhtä Suomen kalleimmista asianajotoimistoista?” Hyy on käyttänyt vuodessa oikeusapuun 120 000 euroa T E K S T I Adile Sevimli K U V A T P au lii n a N yk än en HELSINGIN YLIOPISTON YLIOPPILASKUNNAN TOIMINNASTA ON TEHTY KANTELUITA HALLINTO-OIKEUTEEN JA OIKEUSKANSLERILLE. NIILLE VASTAAMISEEN YLIOPPILASKUNTA KÄYTTÄÄ ASIANAJOTOIMISTON KALLISTA APUA. HELSINGIN YLIOPISTON HELSINGIN YLIOPISTON ylioppilaskunta (Hyy) on joutunut vastaamaan 14 kanteluun, jotka sen toiminnasta on tehty kesästä 2021 tämän vuoden syyskuuhun mennessä. Määrä on poikkeuksellinen: 2010-luvulla Hyystä on tehty vain yksittäisiä kanteluita. Ylioppilaskunnan täytyy vastata kanteluihin selvittämällä toimintaansa joko oikeuskanslerille tai hallinto-oikeuteen. Ratkaistut kantelut ovat koskeneet Hyyn edustajistoryhmille jakamaa tukea, Domus Gaudiumin kulunvalvontajärjestelmään liittyvää päätöksentekomenettelyä sekä jäsenyyttä rekisteröidyssä ry:ssä. Ratkaisemattomat kantelut koskevat muun muassa Hyyn linjapaperin täytäntöönpanokieltoa, ylioppilaskunnan kannan otto-oikeutta sekä viimeisimpänä Hyyn rahoitusta Ylioppilaslehteä kustantavalle Ylioppilaslehden Kustannus Oy:lle. Oikeuskanslerille ja hallinto-oikeuteen vastaamisessa Hyy on konsultoinut asianajotoimisto Bird & Birdiä. Se on tullut kalliiksi. Kesästä 2021 alkaen Hyy on käyttänyt selvityspyyntöihin vastaamiseen oikeusapua noin 120 000 euron edestä. Se on enemmän kuin esimerkiksi Hyyn kaikki tiedekuntaja ainejärjestöjen toiminta-avustukset vuodessa. Hyyn koko toimintatalouden vuosibud
9 ylioppilaslehti 5 / 2022 Aarton mielestä Karhusen tekemät kantelut ovat olleet aiheellisia: hän kertoo, että vaikka ryhmä ei ole tehnyt niitä yhdessä, koskevat kantelut aiheita, joita ryhmä pitää ongelmallisina. ”Koko sen ajan, jonka olen toiminut ylioppilaskunnassa, olen jatkuvasti kohdannut tilanteita, joissa toimitaan harmaalla alueella sen suhteen, pysytäänkö ylioppilaskunnan toimivallan alueella.” Aarto viittaa selvityspyyntöjen sisältöihin. Osan niistä voi tulkita pohjaavaan esimerkiksi ylioppilaskunnan automaatiojäsenyydestä luopumiseen. Se kuuluu myös Edistyksellisten keskeisiin tavoitteisiin. ”Ylioppilaskunnan toiminta on nyt lähellä puoluepoliittista toimintaa. Se linjaa kannoistaan kuin puolue. Kyse on kuitenkin julkis oikeudellisen kaltaisesta organisaatiosta, johon kaikkien opiskelijoiden täytyy kuulua. On ongelmallista, että jotta voi opiskella yliopistossa, täytyy kuulua järjestöön ja sen ideologiaan.” Onko Hyyn mahdollista olla ideologiavapaa, kun se kuitenkin tekee opiskelijapolitiikkaa ? ”Totta kai kaikki on aina jossain määrin ideologista. Kyse on siitä, että järjestössä, johon kaikkien on pakko kuulua, pitäisi olla erityisen tarkka siinä, että keskitytään opiskelijoiden edunvalvonnan ydinalueisiin, kuten koulutuspolitiikkaan”, Aarto sanoo. ”Ylioppilaskunnan edunvalvonnan tulisi palvella ja edustaa mahdollisimman montaa opiskelijaa. Kun linjataan identiteettipoliittisista kysymyksistä, esimerkiksi kannatammeko translain uudistusta, joka sinänsä on erittäin ajankohtainen ja tärkeä kysymys, tai kun puhumme intersektionaalisesta feminismistä, niin onhan se aivan eri tavalla ideologista verrattuna opintotuen tasoon tai tulorajojen korottamiseen. Olisi kiva ylioppilaskuntana parantaa koko maailma, mutta se ei välttämättä ole tässä kontekstissa järkevää.” Aarton mukaan Hyyssä pitäisi miettiä, mikä on organisaation toiminnan tarkoitus ja päätehtävä. Silloin kun on epäselvää, operoiko Hyy toimivaltansa ulkopuolella, pitäisi hänen mielestään aina käyttää suppeinta mahdollista valtaa. ”Oikeustieteen opiskelijana olen surullinen huomatessani, että tähän ajoittain suhtaudutaan välinpitämättömästi. Toimitaan vain, kuten on toimittu aina.” HYYN VIHREIDEN HYYN VIHREIDEN entinen toinen puheenjohtaja ja nykyinen vara jäsen Eugenie Touma van der Meulen on sitä mieltä, että selvityspyynnöt vievät tilaa, aikaa ja resursseja muilta tärkeiltä asioilta. ”Edustajiston käsittelemät valitukset eivät niinkään kosketa ylioppilaskunnan jäseniä, vaan pikemminkin edustuksellista ylioppilaskuntaa itseään ja sen toimintaa. Kun kyse on Hyyn saavutettavuudesta koko ylioppilaskunnalle, kielellisestä esteellisyydestä, rasismista, tai ableismista, jotka koskettavat monia näin suuressa yliopistossa, ei olla valmiita käyttämään rahaa tai ei ole aikaa käydä keskustelua.” Touma van der Meulenia harmittaa, että vaikka hän haluaisi perehtyä selvityspyyntöihin, hän ei voi, koska esimerkiksi hallituksen pöytäkirjat ja monet muut Hyyn sisäiset viestit ja asiakirjat ovat saatavilla vain suomeksi. Hän kertoo kysyneensä hallitukselta apua, mutta hänen mukaansa sitä ei ole osattu antaa. Hän ei täysin ymmärrä, mitä kanteluilla ajetaan takaa. ”Oikeistoryhmille tuntuu olevan ongelma, kun Hyyllä on mielipiteitä, joita ne eivät jaa. Ainakin minun toimikaudellani oikeistoryhmät ovat olleet Hyyn edustajistossa oppositioasemassa. Ymmärrän, että se voi olla turhauttavaa. Mutta kun olemme kokouksessa ensin asiasta demokraattisesti äänestäneet, ja sitten aletaan puhua enemmistön tyranniasta, niin... sitähän demokraattinen päätöksenteko on. Se vaan ei tunnu kivalta silloin kun asiat eivät mene kuten itse toivoo.” HYALIN HYALIN edustajistoryhmän jäsen ja Hyyn hallituksen entinen puheenjohtaja Jessika Isomeri kertoo olevansa tilanteeseen turhautunut. ”Nykyinen toiminta vie tuhottomasti resursseja, eli aikaa ja rahaa, joista kumpaakaan Hyyllä ei ole tuhlattavaksi. Tätä on jatkunut pitkään ja systemaattisesti, mikä alkaa tuntua jo kiusanteolta. Asioita saa kyseenalaistaa, mutta Hyyn kantoihin ja toimintaan vaikuttamiseen on muitakin tapoja kuin oikeusjutut.” Isomeri muistuttaa, että Hyyssä päätetään asioista demokraattisesti: kaikki edaattorit voivat ehdottaa dokumentteihin linjauksia, keskustella niistä, pitää puheenvuoroja ja äänestää. ”Ei ole kovin hedelmällistä, jos kaikki ylioppilaskuntaan kohdistuva kritiikki menee hallinto-oikeuden kautta.” Millaisen viestin suuret budjetin ylitykset ja asioiden setviminen oikeusasteissa välittävät ylioppilaskunnalle, jota edustajisto edustaa? ”Jäsenten on hyvä saada tietää, mihin ylioppilaskunnan yhteisiä varoja käytetään. Tämänkin rahan olisi voinut tulevaisuudessa käyttää vaikka järjestöjen tukemiseen tai edunvalvontaan. Jos oikeusdraama on ainoa asia, jonka ihmiset tietävät Hyyn edarista, niin eihän se kivaa ole. Toimintaa saa kritisoida ja jokaisella Hyyn jäsenellä on oikeus valittaa asioista, mutta toivoisin, että erityisesti kaikilla edaattoreilla olisi halu tehdä Hyystä yhdessä parempi.” Helsingin yliopiston ylioppilaskunta omistaa Ylioppilaslehteä kustantavan Ylioppilaslehden Kustannus Oy:n . ”Jos oikeusdraama on ainoa asia, jonka ihmiset tietävät Hyyn edarista, niin eihän se kivaa ole.”
ylioppilaslehti 5 / 2022 10 U U T I S I A U U T I S I A NIKOLAI NORDFORS JÄI SAIRAUSLOMALLE KESKEN KORKEAKOULUHARJOITTELUN. SE JOHTI TALOUDELLISEEN AHDINKOON JA ERIMIELISYYKSIIN TYÖNANTAJAN KANSSA. HANNAN HARJOITTELUPAIKASSA MUUT EIVÄT VIITSINEET OPETELLA EDES HÄNEN NIMEÄÄN. MITÄ TEHDÄ, JOS UNELMIEN HARJOITTELUPAIKKA OSOITTAUTUU PETTYMYKSEKSI? ha rk ka a? ”Vaikka olen tottunut työskentelemään paineen alla, toipilaana se oli liikaa. Oli inhottavaa tuntea, ettei kiireessä pystynyt antamaan itsestään sitä parasta työsuoritusta. Täytyi vain suoriutua mahdollisimman nopeasti.” Hektinen työilmapiiri ja riittämättömyyden tunne kärjistyivät ja lopulta Nordfors paloi loppuun. Hän joutui jäämään uudelleen sairauslomalle ja oli työkyvytön toukokuusta elokuuhun. Nordfors oli sopinut keväällä esimiehensä kanssa suullisesti, että hän voisi palata harjoitteluun syksyllä, jotta suunniteltu kahdeksan kuukauden harjoitteluaika tulisi täyteen. Kesällä työnantaja ilmoitti, ettei harjoittelua jatkettaisikaan syyskuussa. Syyksi ilmoitettiin Nordforsin puutteellinen näyttö. ”Olin järkyttynyt. Se tuntui tosi epäreilulta, sillä minut oli kuitenkin valittu harjoitteluun juuri hakemukseni työnäytteiden perusteella.” Huolia on aiheuttanut myös sairastumisesta seurannut taloudellinen ahdinko. Nordfors työskenteli nollatuntisopimuksella, eikä hänellä ollut säännöllistä työaikaa. Tämä mutkisti sairausloman palkka-asioita. ”Tuntipalkkauksesta johtuen tukien hakeminen tuntui sekavalta. En tiennyt, olisinko ollut oikeutettu esimerkiksi toimeentulotukeen vai en. Olin liian uupunut selvittämään asiaa. Opintotukea en saanut, koska harkan aikana opintopisteitä ei kertynyt tarpeeksi.” HELSINGIN HELSINGIN yliopiston harjoitteluasiantuntijan Reetta Harkon mukaan urapalvelujen tietoon tulevat ongelmatilanteet korkeakouluharjoittelussa ovat harvinaisia, mutta eivät tavattomia. Harkko ei ota kantaa yksittäistapaukseen, mutta yleisesti hän pitää nollatuntisopimuksella suoritettuja harjoitteluja arveluttavina. ”Jotta harjoittelusta saisi opintopisteitä, harjoittelun täytyy olla tietyn mittainen, yleensä vähintään 1–3 kuukautta. Tämän takia nollatuntisopimukset lienevät harvinaisia. Harjoittelun antoisuuden kannalta emme suosittele alle 50 prosentin työaikaa vastaavia sopimuksia.” Helsingin yliopiston urapalveluissa hallinnoidaan ainoastaan yliopiston harjoittelutuella suoritettuja työelämäjaksoja. ”Yliopiston tuella suoritettu harjoittelu ei voi olla nollatuntisopimus, sillä meidän on kyettävä varmentamaan, missä ajassa opintopisteitä vastaava tuntimäärä tulee täyteen”, Harkko sanoo. Yliopiston urapalveluiden tietoon tulee säännöllisesti ongelmia, jotka koskevat kesä ajan korkeakouluharjoitteluita. Muun henkilökunnan lomaillessa korkeakouluharT E K S T I Liisa Ilkka un graafisen suunnittelun opiskelija Nikolai Nordfors sai harjoittelupaikan suositusta konsulttifirmasta, hänen odotuksensa olivat korkealla. Kahdeksan kuukauden pituinen harjoittelu alkoi tammikuussa. ”Alussa kaikki vaikutti tosi hyvältä. Työyhteisö oli turvallinen ja tulin ohjaajan kanssa hyvin juttuun.” Nordfors osasi odottaa, että työ vaatisi itseohjautuvuutta. Työn luonne oli kuitenkin hänelle ikävä yllätys. ”Suurin osa töistä piti järjestää itse itselleen. Täytyi olla jatkuvasti selaamassa työpaikan sisäisiä ilmoituksia sopivan projektin toivossa. Se oli harjoittelijalle aika raskas taakka.” Toisinaan projekteja oli tarjolla enemmän kuin työntekijät ehtivät tehdä, toisinaan oli hiljaisia kausia. Koska Nordfors ei voinut olla varma, miten paljon töitä olisi tarjolla tulevaisuudessa, hän tarttui kaikkiin mahdollisiin projekteihin. Pian hän huomasi työskentelevänsä pitkiä päiviä oman jaksamisensa rajoilla. Tilanne oli hälyttävä. Nordforsilla oli jo aiempia mielenterveyden haasteita, joita pitkittynyt stressi tyypillisesti pahensi. ”Helmi–maaliskuun vaihteessa jouduin jäämään sairauslomalle. Vietin kaksi viikkoa psykiatrisella osastolla.” PALATTUAAN TAKAISIN PALATTUAAN TAKAISIN töihin maaliskuussa Nordfors oli toiveikas siitä, että hän saisi suoritettua harjoittelun loppuun. Työpaikalla hänen työssäjaksamiseensa kiinnitettiin aluksi huomiota aiempaa enemmän. ”Pidimme ohjaajani kanssa viikoittaisia juttutuokioita vointiini liittyen. Toukokuussa ohjaaja kuitenkin vaihtui, eikä uudelle henkilölle avautuminen tuntunut enää luontevalta. Olimme ihan eri aaltopituuksilla.” Nordforsin työn luonne ja työkuorma eivät sairausloman jälkeenkään muuttuneet. Hän olisi toivonut enemmän tukea harjoittelijalle sopivan työmäärän ja projektien valitsemiseen. Ku ka auttaa K U VAT Touko Miikkulainen K
ylioppilaslehti 5 / 2022 11 U U T I S I A U U T I S I A joittelija voi kokea jäävänsä yksin työpaikalla. Toisinaan työsuhde ei lupauksista huolimatta jatkukaan harjoittelun päätyttyä. Tyypillisimmät urapalveluiden tietoon tulevat ongelmat liittyvät palkkaukseen. Harjoittelun palkattomuus tai odotettua pienempi palkka saattaa paljastua opiskelijalle vasta työsuhteen alussa. TEOLLISTA MUOTOILUA TEOLLISTA MUOTOILUA opiskellut Hanna tiesi kyllä ensimmäisen harjoittelunsa alkaessa, että harjoittelu olisi palkaton. Se on alan ammattikorkeakouluharjoitteluissa yleistä. Hanna ei esiinny jutussa omalla nimellään, sillä hän pelkää, että se voisi vaikeuttaa työnsaantia myöhemmin. Ensimmäisen harjoittelupaikkansa Hanna sai vuonna 2018. Hän kertoo aloittaneensa työskentelyn intoa puhkuen, vaikka hän ei tarkkaan tiennytkään, mitä harjoittelulta pitäisi odottaa. ”Koulussa harjoitteluihin ei valmistettu mitenkään. Koulun nettisivuilta tietoa joutui kaivamalla kaivamaan ja henkilökohtaista opinto-ohjausta sai odottaa pitkään. Palkaton harjoittelu on tällä alalla normaalia, joten en osannut alussa kyseenalaistaa sitä.” Hannan oli määrä työskennellä tuotesuunnittelussa. Pian harjoittelun alkamisen jälkeen hän alkoi saada työtehtäviä, jotka tuntuivat opiskelijalle liian haastavilta. ”Minut laitettiin heti tekemään tuotesuunnittelua sokkona. En saanut perehdytystä tai ohjausta. Oli selvää, että firma olisi tarvinnut oikean työntekijän eikä ilmaista harjoittelijaa.” Hanna selviytyi työtehtävistään, vaikka kokikin ne kuormittaviksi. Hän toivoi korvausta työpanoksestaan ja otti palkkauksen puheeksi firman kanssa. ”Tein tosi paljon materiaalia, jota firma käytti kaupallisiin tarkoituksiin. Mielestäni on kohtuullista, että silloin siitä myös maksetaan. Palkkaa kysellessä minulle kuitenkin vain naureskeltiin ja sanottiin, että saan jo arvokkaita opintopisteitä.” Harjoittelun aikana työpaikan resurssipula paheni. Hanna sijoitettiin tehtäviin, jotka eivät enää vastanneet hänen opiskelualaansa. ”Koko firman pakka alkoi hajota ja minut laitettiin hoitamaan postimyyntiä. Lopulta minulle suostuttiin pyynnöstäni maksamaan minimituntipalkkaa. Jäi ihan hirveä fiilis.” TOISEN TOISEN harjoittelupaikkansa Hanna löysi koulun tarjoaman urapalvelusivuston kautta vuonna 2019. Harjoittelussa hän suunnittelisi visuaalisia elementtejä suuren ravintolaalan yrityksen kaupalliseen käyttöön. Huonoista kokemuksistaan huolimatta Hanna kertoo lähteneensä uuteen harjoitteluun positiivisin mielin. Aiemmasta oppineena hän painotti työhaastattelussa haluavansa työpaikalta hyvän harjoitteluohjaajan. Sellainen luvattiin. ”Heti työn alettua selvisi, että nimetty ohjaaja työskentelee etänä toiselta paikkakunnalta käsin. Harjoittelun aikana hän kävi työpaikalla ehkä kerran.” Hanna kertoo työskennelleensä toimistolla lähinnä kahden muun työntekijän kanssa. ”Kollegani oli niin ylityöllistetty, ettei hän selvästikään halunnut tai jaksanut opastaa minua. Huomasin olevani taas ihan yksin.” Myös Helsingin yliopiston urapalvelujen tietoon kantautuu ajoittain harjoittelijoiden kokemuksia puutteellisesta ohjauksesta. Tällaisissa tapauksissa harjoitteluasiantuntija Reetta Harkko kannustaa opiskelijoita lähestymään harjoittelun ohjaajaa tai omaa esihenkilöä avoimesti ja mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. ”Harjoittelun alussa tulisi sopia niin työtehtävistä ja aikatauluista kuin perehdytyksestä ja ohjauksestakin, jotta harjoittelun tavoitteet olisivat mahdollisimman selkeät ja kommunikaatio avointa. Vaikka ohjeistammekin ohjaajia ottamaan vastuun näiden keskustelujen vetämisestä, myös opiskelijan itse kannattaa olla aktiivinen.” Harkko muistuttaa, että ongelmatilanteissa harjoittelija voi saada apua myös ammattija opiskelijaliitoista. ”Riittävä perehdytys ja ohjaus ovat harjoittelijan oikeuksia. Niitä kannattaa aina vaatia.” Harkko kertoo, että Helsingin yliopistossa urapalvelut järjestävät infotilaisuuksia ja työpajoja harjoitteluihin valmistautumisen tueksi. Työpajoissa käsitellään esimerkiksi mahdollisia ongelmatilanteita, joita työharjoittelussa voi tulla eteen. Hanna suoritti harjoittelunsa hyväksytysti ja on jo saanut tutkintonsa valmiiksi. Hän ei koe saaneensa opiskeluaikaisista harjoitteluistaan irti sitä, mitä oli toivonut. Hannan mukaan verkostoilla on hänen alallaan suuri merkitys. Käytännön oppimisen lisäksi työharjoitteluissa on tärkeää tutustua alan osaajiin. Kireässä ja kiireisessä työympäristössä se oli kuitenkin vaikeaa. Lisäksi Hanna huomasi, että moni työntekijä käyttäytyi harjoittelijaa kohtaan alentuvasti ja jopa asiattomasti. ”Molemmissa harjoittelupaikoissa nimeni unohdettiin. Ensimmäisessä paikassa meillä oli alle kymmenen ihmisen tiimi, mutta esimies kutsui silti minua väärällä nimellä ja tytötteli jatkuvasti.” OPINTOJENSA OPINTOJENSA aikana Hanna tottui kuulemaan ikäviä harjoittelukokemuksia myös muilta opiskelijoilta. ”Samanlaiset kokemukset olivat lähipiirissäni yleisiä. Siitä syntyi kuva, että tällainen kohtelu on ihan normaali käytäntö muotoilualalla. Ei silloin ajatellut, että asiasta voisi olla yhteydessä jonnekin.” Opiskeluaikana Hanna ei ollut yhteydessä harjoittelukokemuksistaan oppilaitokseen tai alan ammattitai opiskelijajärjestöön. Vasta työelämään siirtyminen on saanut hänet kunnolla kyseenalaistamaan harjoitteluaikoinaan kohtaamaansa kohtelua. ”Nyt valmistuttuani huomaan, että palkallista työntekijää kuunnellaan ja arvostetaan työpaikalla enemmän.”
ylioppilaslehti 5 / 2022 12 T I E D E Äärisääennuste Palstalla ekokriisi näkyy. uomalaiset hakkaavat nurin kaikkein lajirik kaimpia metsiään, kertoi Ylen joulukuussa 2021 julkaisema selvitys. Metsien monipuoli set eläin ja kasvilajit saavat väistyä luontoa tärkeämpi nä pidettyjen avohakkuiden tieltä. Helsingin Sanomat kertoi elokuussa, että eläimistä esi merkiksi hömötiaisella, riekolla, harmaalokilla ja lii tooravalla on riski hävitä Helsingin alueen eläinkun nasta. Avohakkuiden seurauksena syksyiset marja ja sienimetsätkin voivat kadota: sekä eläimille että ih misille tärkeiden marjojen määrät ovat pienentyneet merkittävästi viime vuosikymmenten aikana. Ylen ke sällä teettämän tutkimuksen mukaan suomalaiset ovat itsekin havainneet luontokadon lähiluonnossaan. EKOSYSTEEMIN EKOSYSTEEMIN häiriintyminen tuntuu täten konkreet tisesti niin mustikkapiirakoita pakertavien leipureiden kuin marjoja syövien lintujen arjessa. Vai tuntuuko sit tenkään? Syyskuun alussa Luonnonvarakeskus (Luke) tiedotti, että mustikan ja metsäkerrossammalen kaltais ten lajien väheneminen EteläSuomessa onkin pysäh tynyt. Onko avohakkuita haukuttu luontokadon syypääk si ihan turhaan? ”Mitä mustikkaan tulee, haukkuminen on ihan paikallaan”, sanoo Luken tutkimusprofessori Raisa Mäkipää. Mustikka viihtyy parhaiten vanhoissa ja valoisissa metsissä, eikä kasvi Mäkipään mukaan ainakaan hyödy avohakkuista. Vielä 1980–1990luvuilla maaperä myllättiin avo hakkuun jälkeen tyypillisesti äestämällä tai laikutta malla, mikä oli mustikalle erityisen haitallista, sillä käsittelyalueen viiltely katkoi mustikan maavarsia. Nyt maanmuokkaus avohakkuiden jälkeen on aiempaa pis temäisempää, mikä säästää ainakin osan maavarsista. ”Uskomme, että maan muokkaustavan muutos on voinut olla yksi syy siihen, että mustikka selviää nyt ai empaa paremmin.” Luonnonvarakeskus aloitti viime vuonna kasvilli suuskartoituksen, jossa tutkitaan noin tuhannen metsä ja suokasvin esiintyvyyttä eri puolilla Suomea. Koko maan laskenta on vielä kesken, mutta jo nyt tiedetään, että mustikan peittävyys EteläSuomessa on kasvanut viime laskennoista, jotka tehtiin vuosina 1985 ja 1995. Tulos oli hienoinen yllätys. Tutkijoilla oli mon ta syytä olettaa, että tulos olisi päinvastainen. Avo hakkuiden lisäksi mustikkaa uhkaa vähentää kasvava Miten käy marjasadon? S T E K S T I Adile Sevimli 3x hot K U V A T P au lii n a N yk än en Elokuva ja mielenterveys -sarja KINO KINO Reginassa esitetään parhaillaan elokuvia, jotka käsittelevät normaaliutta ja poikkeavuutta. Ennen jokaista näytöstä paikan päällä pidetään 90 minuutin mittainen asiantuntijaluento elokuvan näkökulmasta mielenterveyteen, kuten ”sukupuolittuneesta ja medikalisoituneesta itsemurhasta von Trierin Melancholian kautta”. Mad Maxin ruotiminen kulmasta ”järkytys, liikutus ja liike: mielenterveyden häiriöt osana elokuvien toiminnallista mieheyttä” on varmasti hedelmällisempää seurattavaa kuin somen uhriutuva tai viestintätoimistojen tsempaattinen mielenterveysmölinä. Elokuvahistorian helmet on kuratoinut ohjelmistoon Hyyn leffaryhmä. Luennot ovat ilmaisia ja näytökset pyörivät marraskuun loppuun. Pöhinätärpit nörteille.
ylioppilaslehti 5 / 2022 13 T I E D E Vintage Palstalla esitellään tieteen riemuvoittoja. Miten käy marjasadon? Radiotaajuuksia muodikkaasti UKRAINAN SODAN UKRAINAN SODAN alettua suomalaiset riensivät paristoradiokaupoille. Paristoilla toimivat FM-radiot kuuluvatkin nykyisin kriisiaikojen perusvarustukseen. Kannettavien radioiden esiaste syntyi jo vuonna 1923, kun keksijä ja insinööri Edwin Armstrong kehitti vaimolleen häälahjaksi kannettavan mutta epäkäytännöllisen kokoisen superheterodyne-vastaanottimen. Armstrongin myöhemmät keksinnöt FM-taajuusvastaanottimien parissa loivat polun vuonna 1944 kehitetyille ensimmäisille paristokäyttöisille matkaradioille. Kuluttajia houkuteltiin uusien, kannettavien radioiden käyttäjiksi erikoisilla muotoiluratkaisuilla, kuten Victor Hoeflichin keksimällä radiohatulla vuonna 1949. kauriskanta, joka käyttää mustikkaa ravinto naan. Metsien tihentämisenkin on ajateltu olevan mustikalle haitaksi, sillä kasvi viihtyy valoisissa metsissä. Mäkipää kertoo, että myöskään ilmaston lämpenemisellä ei voi selittää mustikan run sastumista EteläSuomessa, sillä mustikka ei ole ilmastonmuutokseen erityisen herkästi reagoiva laji. TUTKIJAT TUTKIJAT jatkavat mustikan ja tuhannen muun kasvilajin inventointia Suomen luon nossa vielä ensi kasvukauden ajan. Sen jäl keen he ryhtyvät tutkimaan syitä lajien run sastumisen ja vähenemisen taustalla. Ensitietoja on tarkoitus julkaista kevääl lä 2024. Voidaanko sitä odotellessa siis jatkaa avo hakkuita hyvällä omallatunnolla? Mäkipään mukaan ei. Hän on huolissaan erityisesti siitä, että avohakkuita tehdään yhä useammin myös suometsissä. Alkuperäinen suokasvillisuus on jo heikoilla ojituksen ja soiden kuivumisen vuoksi, ja hakkuiden jäl keinen maanmuokkaus vaikeuttaa suokasvien pärjäämistä entisestään. ”Avohakkuita välttämällä ja suon hydro logiaa ennallistamalla olisi mahdollista jar ruttaa alkuperäisen suokasvillisuuden taan tumista.” T O I M I T U S HELSINGIN HELSINGIN luonnontieteellisessä museossa on käynnissä taidenäyttely otsikolla Kuoriaisefekti: Merkkejä näkymättömästä elämästä ja yhteyksistä. Veistokset, ääniteokset ja installaatiot ovat syntyneet osin tutkijoiden ja taiteilijoiden kohtaamisesta, eli tämä on sellaista rahoittajien rakastamaa tieteen ja taiteen kumppanuutta! Ei tätä voi oikein mistään kritisoida, sillä näyttelyn todellinen inspiraation lähde kuitenkin kuuluu: ”Taidenäyttelyä ovat innoittaneet seitsemän uhanalaista kovakuoriaista ja yksi lude.” Ursan syksyiset tähtiretket TÄHTITIETEELLINEN TÄHTITIETEELLINEN yhdistys Ursa järjestää jälleen ohjattuja tähtiretkiä. (Toim. huom: nämä eivät ole niitä Elon Muskin turistilentoja avaruuteen, vaan retket tehdään apostolinkyydillä Viikissä ja Suomenlinnassa.) Nykyisin tähtiretkellekin voi osallistua etänä Zoomin välityksellä. Tämän vaihtoehdon anti lienee, että myöhästyä voi niin paljon kuin haluaa. Jos elävä luonto ei kiinnosta, on oikeastaan sama ladata puhelimeen Sky View Lite -sovellus joka toimii vähän kuten Pokémon Go eli heittää leijonia ja skorpioneja lähiympäristöösi sen mukaan, minne luurisi osoitat. Oikeat tähtiretket ovat kuitenkin siitä mukava harrastus, että ne yhdistävät 1700-luvun jälkeen kehittyneen tiedekäsityksen erottamat astronomit ja astrologit yhteisen kiinnostuksen kohteen, tähtitaivaan, alla. Voihan siellä tavata vaikka jonkin Pohjantähteä tihrustavan natsinkin, kuten tämän lehden kansijuttu osoittaa. Lierihatun päälle sijoitetut antennit antoivat mahdollisuuden kuunnella lähetyksiä missä vain, kunhan asemat sijaitsivat 32 kilometrin säteellä väkerrelmästä. Taskukokoisten ja paristokäyttöisten transistoriradioiden aika oli vasta edessä, joten radiohatussa hyödynnettiin jo olemassa olevaa putkivahvistinteknologiaa. Tuote sai ilmestyessään huomattavan paljon mediajulkisuutta, mutta sen suosio ei kestänyt kuin vuoden. Nykyisin kannettavaa radiota ei tarvitse pukea osaksi päivän asua, vaan lähetykset saa kuuluviin pienemmälläkin vaivalla. Kaikille nappikuulokkeiden ainaisesta katoamisesta kärsiville radiohatun paluu voisi sen sijaan olla tervetullut muutos. P E T R I J Ä Ä S K E L Ä I N E N R ad io E le ct ro n ic s -l eh ti , ka n si ku va 19 4 9 Nykytaidetta luonnontieteellisessä
14 T I E D E Asian tuntija asentavaa, vastuutonta: taloustieteilijät moittivat hallituksen budjettiratkaisuja , uutisoi Helsingin Sanomat syys kuun alussa. Vaikka suomalaiset vaikuttavat pitävän ta loustiedettä ennemmin yhteiskuntatieteiden kuningattarena kuin tieteistä surkeimpana – kaksi taloustieteelle annettua ar vonimeä – moni tieteenalan ulkopuolella kyseenalaistaa sen saaman huomion. Miksi taloustieteilijät ehdottelevat ratkaisuja niin energia, koulutus kuin työmarkkinapolitiikkaankin kuin huiveja hihastaan vetävä taikuri? Miksi heitä kuunnellaan? Yksi avainsanoista on kausaalipäättely eli syy seuraussuhteiden tutkiminen. Soveltamalla erityyp pisiä tutkimusmenetelmiä erilaisiin aineistoihin taloustieteilijät tutkivat yhteiskunnallisten ilmiöi den, kuten köyhyyden, koulutuksen ja työmark kinoiden välisiä syitä ja seurauksia. Nykyään kausaalipäättely on tuttua myös monille muil le yhteiskuntatieteille, mutta parinkymmenen viime vuoden aikana juuri taloustieteessä ja politiikan tutkimuksessa sen mahdollisuuksis ta on oltu erityisen kiinnostuneita. Aaltoyliopiston väitöskirjatutkija Aino Kalmbach tutkii maahanmuuttoa, työmark kinoita ja koulutusta. Kalmbach kuuluu tutkimusryhmään, joka tarkastelee esi merkiksi sitä, miten alueiden väliset erot vaikuttavat maahanmuuttajien kotoutu miseen. Tutkimusasetelmien avulla pi täisi voida päätellä erilaisia syyseuraus suhteita. Koska kausaalipäättely auttaa ymmär tämään, miten ja miksi asiat yhteiskunnas sa tapahtuvat, ovat sen tulokset erityisen hyödyllisiä esimerkiksi poliittisten päätösten suunnittelussa. Kun syy ja sen seuraukset tiede tään, voi seurausta muokata muokkaamalla syytä – ainakin ideaalitilanteessa. ”Esimerkiksi oppivelvollisuusiän laajentaminen on tällainen politiikkatoimenpide”, Kalmbach sanoo. ”Suomessa huomattiin, että pelkän perusasteen varaan jää minen ei välttämättä antaisi riittävää osaamista työmarkkinoille osallistumiseen. Tutkimusnäytön perusteella vaikutti siltä, että oppivelvollisuusiän jatkaminen voisi olla hyvä idea.” Yksi tapa parantaa ihmisten työllistymistä voi siis olla hei dän koulutustasonsa nostaminen. Tilanne on myös tutkijoil le kiinnostava. ”Tutkijat voivat vertailla peruskoulusta valmistuneita oppi laita, joiden ei ollut pakollista jatkaa opintojaan, heihin, joil le se on pakollista.” TALOUSTIETEELLISEN TUTKIMUKSEN TALOUSTIETEELLISEN TUTKIMUKSEN taustalla tuntuu usein ole van kysymys siitä, miten yksilö voi elää hyvää elämää. Kalm bach on samaa mieltä: usein taloustieteilijöitä kiinnostaa esi merkiksi köyhyyden vähentäminen. Tutkija ei, tietenkään, päätä poliittisista toimenpiteistä. Hän voi ehdottaa politiikal M T E K S T I Sofia Blanco Sequeiros K U VA Pauliina Nykänen Palstalla tehdään kunnollista tiedejournalismia. Haloo, onko taloustieteilijällä? le päämääriä ja lähettää kirjekyyhkyn kansanedustajalle, mutta lopulta poliitikot päättävät politiikan arvot ja päämäärät sekä toimenpiteet, joilla näitä tavoitellaan. Yksi Kalmbachin tutkimusprojekteista käsittelee opiskelija valintajärjestelmiä. ”Opiskelualan valinta vaikuttaa suuresti myöhempään elä mään. Siksi opiskelupaikkojen jaon tulisi tapahtua tehokkaas ti ja reilusti: halutaan, että hakijat pääsevät mahdollisimman mieluisaan kouluun, kun muut samaan kouluun hakevat ote taan huomioon, ja että koulut saavat haluamansa opis kelijat”, Kalmbach kertoo. Opiskelijavalinnassa halutaan välttää erityises ti sitä, että strateginen hakija pystyisi taktikoimaan itselleen koulupaikan muiden hakijoiden kustan nuksella. Parhaassa tapauksessa kuvitteellinen kouluun hakijaSofia voi siis luottaa siihen, ettei kukaan häntä huonompi hakija saanut paikkaa eläin lääketieteellisestä, jonne hän ei päässyt, ja jo hon hän olisi halunnut mieluummin kuin val tiotieteelliseen tiedekuntaan, jonne lopulta pääsi. SYY-SEURAUSSUHTEITA SYY-SEURAUSSUHTEITA tutkittaessa tutki musmenetelmät ovat määrällisiä. Aineistoja, kuten valtionhallinnon keräämiä rekisteri tietoja, tutkitaan tilastollisilla menetelmil lä. Tutkijan tavoite on päästä tutkimaan mahdollisimman samanlaisia ihmisiä rin nakkain: esimerkiksi juuri ja juuri ”eliittilu kioon” päässeitä ja niitä, jotka jäivät niukasti sisäänpääsyrajan alle. Näin tutkija voi tarkastel la, onko eliittilukion käyminen syy ylioppilaskir joitusten tuloksiin ja miten lukion valinta siten vai kuttaa myöhempään elämään. Eikö hyvää tutkimusnäyttöä ole kuitenkin hankala tuottaa? Eikö yhteiskunnassa kaikki vaikuta kaikkeen? Entä klisee sii tä, että tilastot paljastavat mitä tahansa, kun niitä kiduttaa tar peeksi? ”Siinä on totuuden siemen sikäli, että kausaalipäättely on vaikeaa, vaikka tutkimusasetelma olisi erittäin hyvä”, Kalm bach sanoo. Tutkimusetiikan vuoksi taloustieteessä ei useinkaan nähdä lääketieteestä tuttuja koeasetelmia, joissa kaikki liittyy kaikkeen ongelma yritetään ratkaista arpomalla kahdelle ryhmälle lääki tys ja plasebo. Kokeellista taloustiedettä on, mutta tutkijat eivät voi arpoa ihmisille veroprosentteja, opiskelupaikkoja tai vanki latuomioita selvittääkseen niiden vaikutuksia heidän elämiinsä. Siksi taloustieteilijät hyödyntävät kausaalipäättelyssä muun muassa yhteiskunnassa sattumalta tapahtuvia muutoksia, rekisteri aineistoja ja poliittisten päätösten tuottamia koeasetel mia. Jos koeasetelma on riittävän hyvä, voi taloustieteilijä eris tää syyn, seurauksen ja niiden välisen vaikutuksen. Kun tulok set on arvioitu, saavat poliitikot soitella ja puhelinlangat laulaa.
15 ylioppilaslehti 5 / 2022 Alkupala Palstalla kasvatetaan nälkää. K U V A P au li in a N yk än en Natsi-Saksan ja salatieteiden välinen suhde on outo ja huhujentäyteinen. Adolf Hitlerin johtamassa maassa henkimaailman asiat olivat kiellettyjä, paitsi jos niitä tutkimalla voitiin edistää arjalaista rotuoppia ja yhtenäisen Saksan kansan historiaa. Maan keskeisimpiin ideologeihin kuulunut sisäministeri Heinrich Himmler tutki arjalaisten myyttistä historiaa Ahnenerbe-ajatushautomossaan eri alojen tutkijoiden avulla. Pienessä Wewelsburgin kylässä sijaitsevasta renessanssilinnasta hän halusi tehdä esoteerisen henkisyyden keskuksen. Koska kertomus okkultistisista natseista on vetävä, monia sen yksityiskohtia on kerrottu liioiteltuna vuosikausien ajan. Silti esimerkiksi osa natsi-Saksan astrologisesta kiinnostuksesta on osoittautunut todeksi. Sveitsiläislähtöinen Karl Ernst Krafft nousi maan hoviastrologiksi Himmlerin ja toisen merkittävän natsijohtajan Rudolf Hessin kiinnostuksen ansiosta. Krafft ennusti, että Hitler yritettäisiin salamurhata Münchenissä 8. marraskuuta 1939. Ennustus toteutui ja Krafft pidätettiin epäiltynä, mutta myöhemmin hänet vapautettiin todisteiden puutteen vuoksi. Myöhemmin Krafft ennusti propagandaministeriön tuhon, ja kun ministeriö pommitettiin maan tasalle, Gestapo eli salainen valtionpoliisi päätti lähettää astrologin keskitysleirille. Huonon terveydentilansa vuoksi Krafft kuoli kuitenkin jo matkalla. Astrologian ja natsien yhteinen taival ei päättynyt tähän. Hitlerin horoskooppimerkki ja sen tulkinnat ovat kiinnostaneet astrologeja jo vuosikausien ajan. He toivovat, että tähdet kertovat totuuden Hitlerin pahuudesta. T O I M I T U S Natsi-Saksan astraalitirehtöörit
ylioppilaslehti 5 / 2022 16 al ie n : ab id al /1 23 rf
ylioppilaslehti 5 / 2022 17 T E K S T I Petri Jääskeläinen K U V I T U S Pauliina Nykänen Galaktisen natsivaltakunnan hypnoosi Äärioikeiston pieni ja radikaali haara etsii itselleen henkistä pohjaa esoteerisuudesta eli salatusta, harvoille tarkoitetusta tiedosta. Mitä esoteria tarjoaa äärioikeistolle, joka haluaa yhdistää kuvittelemansa arjalaisen kansan?
ylioppilaslehti 5 / 2022 18 Biodynaaminen viljely muistuttaa siis luomu viljelyä kosmisilla lisämausteilla. Maallisia vaikutuksia menetelmällä ei tiettävästi ole tieteellisesti todistettu olevan. Kaupunkikuvassa esoteerisuuden vaiku tus näkyy tätäkin selkeämmin. Kirkkojen maalaustaiteeseen ja rakennusten seiniin on lisätty esoteerista symboliikkaa: Tampereen tuomiokirkon kattoa koristava käärme on paitsi kristillinen, myös esoteerisen eli sala tun tiedon symboli. Esoteerisuutta on luonnossakin. Pakana uskonnon harjoittajat, kuten Suomen mui naisuskontoon keskittynyt Karhun kansa, palvovat tänäkin päivänä esimerkiksi pyhiä kivimuodostelmia. Joogaharjoitukset taas lienevät monelle tutuin arkinen esoteerisuuden muoto niihin kuuluvien henkisten harjoitteiden, chakro jen ja kolmannen silmän avaamisen vuoksi. Esoteerisuus on historian saatossa vaikut tanut tieteeseen, taiteeseen ja politiikkaan, mutta enää se ei ole kulttuurisen kansallis maisemamme keskiössä samalla tavalla kuin ennen. Nykyisin esoteerisuus on viihdettä, ala kulttuurien elämäntapa ja akateemisen tutki muksen kohde, mutta myös Black Orderin ja Louhi loosin kaltaisten radikaalien verkos tojen innoittaja. ESOTERIAN ESOTERIAN leviämisestä Suomessa on kiittä minen esimerkiksi Minna Canthia, Akseli Gallen-Kallelaa, Eino Leinoa ja muuta Suo men 1800luvun lopun ja 1900luvun alun kulttuuriälymystöä. He kiinnostuivat kahdes ta merkittävästä Suomessa levinneestä eso teerisesta suuntauksesta, spiritualismista ja teosofiasta. Turun yliopiston dosentti Tiina Mahlamäki kertoo, että spiritualismi saapui Suo meen 1800luvun lopulla kulttuuriväen mukana. Mahlamäen ja Nina Kokkisen toi mittamassa kirjassa Moderni esoteerisuus ja okkultismi Suomessa käsitellään Suomen esotee risten liikkeiden historiaa ja nykyisyyttä. Kulttuuriälymystö toi matkoiltaan uusia virtauksia Suomeen. ”He matkustivat ympäri Eurooppaa ja saat toivat kokeilla spiritualismia matkoillaan esimerkiksi Pariisissa. Ilmiö tuli Suomeen Minna Canthin ja hänen kaltaistensa taiteili joiden mukana”, Mahlamäki kertoo. Spiritualismissa kommunikoidaan aikaisintaan loka–marraskuussa. Syyttäjäl le tapaus on yhä lähdössä syyte harkintaan terrorismirikoksena. Tuijotan sähköpostin päällä vilkkuvaa kur soria ja päätän vastata Louhi loosin viestiin. Julkisesti verkosto on linjannut kieltäytyvän sä kaikista mediayhteydenotoista. Haluan ky syä, mikä on verkoston yhteys Kankaanpään ryhmästä julkaistuihin satanismi väitteisiin. Tietenkin olen myös kiinnostunut minua ajattelevasta paholaisesta. Mitä Louhi loosi haluaa viestiä minulle? Yleensä vastaavat verkostot lähestyvät toi mittajia lähinnä uhkaillakseen heitä huonoi na pitämiensä artikkelien jälkeen. Tällä kertaa verkosto haluaakin keskustel la, joten aloitan viestinvaihdon heidän kans saan. VIIME VUOSINA VIIME VUOSINA osa Suomen äärioikeistosta on alkanut levittää esoteerisia näkemyksiä julkaisuissaan ja keskusteluryhmissään. Se on herättänyt kiinnostukseni, sillä maailmal la viranomaiset ovat jo havainneet yhteyksiä esoterian ja äärioikeiston väkivallantekojen välillä. Esoteria itsessään on silti paljon muu takin kuin perustelu väkivallalle. Esoteerisuudella tarkoitetaan salattua, pii levää tietoa, joka on tarkoitettu vain harvoil le. Tieto voidaan saavuttaa henkisillä koke muksilla, vihkiytymällä kirjojen ja henkisten opettajien oppeihin sekä harjoittamalla ri tuaaleja. Sellaisia ovat esimerkiksi henkien kutsuminen, magia tai uhrausten tekeminen jumalolennoille. Esoteerisuus voi kuulostaa korkealen toiselta, mutta sen vaikutus pilkistelee esiin kaikkialla yhteiskunnassa – jos sitä osaa vain etsiä. Torilla syksyn tuoreiden kasvisten perässä kulkiessa tai Alkon viinihyllyllä sopivaa pa lanpainiketta illallisen kyytipojaksi etsimässä silmiin osuu biodynaamisia tuotteita. Tämä viljelytapa perustuu vanhaan esoteeriseen tietoon. Antroposofi Rudolf Steiner hankki sel vänäkemällä salaista tietoa reilu sata vuotta sitten biodynamiikasta – käytännössä ym märrystä lehmän lannassa ja kvartsissa sijait sevista kosmisista voimista ja niiden vaiku tuksista viljelyyn. Steinerin oppien mukaan lehmän lan ta ja kvartsi pakataan lehmän sarvissa maa han ja sarvi kääntää kosmiset voimat multaan. ähköpostiini kilahtaa viesti, joka vaikuttaa kummallisesti verhoillul ta uhkaukselta: ”Olet kiinnostunut meistä? Tiedät varmaan sen sanonnan: kun ajattelet paholaista, hän ajattelee sinua.” Mitähän nyt taas? Viestin lähettäjäksi paljastuu Black Order nimisen esoteerisen uusnatsiverkoston suo malainen solu, Louhi loosi. Kirjoitin kesällä 2022 Iltalehteen sel vityksen kyseisestä verkostosta. Se julkai si aiemmin tänä vuonna videon, joka antoi ymmärtää verkoston levittämän satanismi suuntauksen radikalisoineen niin sanotun Kankaanpään ryhmän jäsenet. Joulukuussa 2021 viranomaiset kertoivat epäilevänsä viittä kankaanpääläistä nuorta miestä terroristisessa tarkoituksessa tehtävän rikoksen valmistelusta. Neljää heistä epäil tiin terroristisessa tarkoituksessa tehdystä ta hallisesta räjähderikoksesta. Epäily on poikkeuksellinen, sillä se on ensimmäinen äärioikeistoon liitetty ja pi dätykseen johtanut terrorismitutkinta Suo messa. Suojelupoliisi (supo) kertoi tapauksen liittyvän akselerationistiseen äärioikeisto ideologiaan. Siinä nykyisen yhteiskunnan romahdusta pyritään edistämään väkivallal la, kuten terroriiskuilla. Syntyi poikkeuksel linen mediamylläkkä. Lisää yllätyksiä oli lu vassa. Kesällä 2022 Kankaanpään tapauksen tutkinnassa avustanut Euroopan poliisivi ranomainen Europol kertoi terrorismin torjunnan vuosiraportissaan, että Kankaan pään ryhmä inspiroitui akselerationismin lisäksi apokalyptisistä ja satanistisista ideoista. Kansainvälisesti ne ovat nousseet esiin muis sa viime vuosien äärioikeistoon liittyvissä terrorismitutkinnoissa. Nyt Europol kertoo Ylioppilaslehdelle, että se sai tiedon satanistisesta ideologiasta tutkinnassa avustaneelta keskusrikospoliisil ta (krp). Kyse ei siis ole Europolin omasta tulkin nasta, vaan Suomen viranomaisten tutkinnas ta. Yksikään suomalaisviranomainen ei ole suostunut vahvistamaan medialle tietoa sata nismikytköksistä, eikä Europolkaan avaa väit teitä enempää. Kankaanpään tapauksen tutkinnanjohta ja Toni Sjöblom LounaisSuomen poliisista kertoo, että tapauksen esitutkinta valmistuu S
ylioppilaslehti 5 / 2022 19 ”Spiritualismin suosio kasvoi esimerkiksi maailmansotien aikaan, jolloin monet surivat menetettyjä läheisiään ja halusivat olla heihin yhteydessä.” tuonpuoleisessa asuvien henkien kanssa meedioiden avulla. Suuntaus perustuu ruot salaisen filosofin, tutkijan ja mystikon Emanuel Swedenborgin ajatuksiin tuonpuolei sesta. Minna Canthin Kanttilassa kulttuuriväki istui hämärässä, kynttilän valaisemassa huo neessa ja otti esiin Ouijalautoja eli pahve ja, joiden päällä oli kirjaimia ja numeroita. He kutsuivat henkiä keskustelemaan kans saan liikuttelemalla osoittimena toimivaa la sia merkkien kohdalle. ”Spiritualismin suosio kasvoi esimerkiksi maailmansotien aikaan, jolloin monet suri vat menetettyjä läheisiään ja halusivat olla heihin yhteydessä”, Mahlamäki sanoo. Mahlamäki kertoo, että kulttuurielämäs sä spiritualismi näkyi esimerkiksi näytelmissä, kuvataiteessa ja kirjallisuudessa. Henget saat toivat kommunikoida automaattikirjoittamal la. Esimerkiksi kirjailija Helmi Krohnin joi denkin teosten on väitetty syntyneen siten, että henget ottivat kirjailijan valtaansa välit tääkseen viestejä tuonpuoleisesta tämänpuo leiseen maailmaan. Henkiä voitiin kutsua paikalle myös mee dioiden istunnoissa. Osa spiritualisteista haki hengiltä parannusta ja osa keskittyi tut kimaan spiritualismin yhteyksiä kristinus koon ja muihin uskontoihin. Mahlamäen mukaan spiritualis mi oli tapa jäsentää maailmaa siten, että kuoleman jälkeen on olemassa henkien maa ilma, johon voidaan ottaa yhteyttä. Näin on ajateltu kautta historian, mutta 1700luvulla Sweden borg tarkensi oppia. Spiritualismi liit tyi myös 1800luvun tieteelliseen kehityk seen. Tuolloin ihmi nen valjasti tarpeisiin sa sähkön, magnetismin ja röntgenin kaltaisia näkymättö miä voimia. Uskottiin, että tiede voi si kehittyessään tavoittaa myös henkimaail man. ”Ajateltiin, että esimerkiksi valokuvilla voitiin taltioida henkimaailmaa ihmissilmää tarkemmin”, Mahlamäki sanoo. Spiritualismista Yhdysvalloissa
ylioppilaslehti 5 / 2022 20 kansainvälisenä julkisuutena. Teosofit Suomessa ja maailmalla odottivat ”Pohjoisen kansan” nostavan ihmiskunnan uuteen kukoistukseen. Blavatsky hahmotteli visioissaan suomalaisille roolia tietäjä ja tai teilijakansana. Harmaisen mukaan Teosofisen seuran rotu ja kansallisuuslinjaukset innostivat mer kittäviä nuorsuomalaisia taiteilijoita, kuten kuvataiteilijoita Pekka Halosta ja Akseli Gal lenKallelaa sekä kirjailijoita J. H. Erkkoa, Arvid Järnefeltiä ja Eino Leinoa. He kasvoivat totuudenetsijöiksi, jotka kääntyivät sisäänpäin löytääkseen vastauksia siihen, miten maailma on rakentunut. Tai teeseensa he saattoivat kätkeä esoteerisia symboleja. Tutkija Nina Kokkinen mainitsee tästä esimerkkejä Totuudenetsijät kirjassaan: GallenKallelan kädessä Tuonelan joella teoksessa on lasta, joka voi viitata vapaamuu rariuden korkeimpaan asteeseen, ja Hugo Simberg on saanut inspiraation Kuoleman puutarhan sielua kuvastaviin kukkasiin ruot salaisen spiritualistin ja mystikon Sweden borgin ajatuksista. Toisinaan pyrkimykset osoittaa Suomen kansan merkittävyys saivat nykysilmin tarkas teltuna erikoisia mittasuhteita. Kirjailija, tai demaalari, kuvanveistäjä, egyptologi ja aikan sa yleisnero Sigurd Wettenhovi-Aspa halusi todistaa Suomen kansan polveutuvan Egyp tistä ja Intiasta ja suomalaisten kuuluvan Eu roopan korkeimman sivistyksen joukkoon, jopa arjalaisten yläpuolelle. Näkemyksiään WettenhoviAspa perus teli muun muassa kielellä: esimerkiksi sana pyramidi juonsi juurensa suomen kielen sa noista pyhät raamit, jotka ympäröivät faa raon hautaa, ja Pariisin kielellinen tausta oli sanoissa pari sijaa , syntyihän kaupunki Seinejoen kahdelle saarelle. WettenhoviAspan näkemyksiä suoma laisten ylväästä perimästä pidetään nykyi sin huvittavina ja häneen on suhtauduttu SuurSuomikiihkoilijana. Turun yliopiston tohtorikoulutettava Pekka Pitkälä kertoo, ettei Wettenhovi Aspan näkemysten kohdalla kannata puhua rotuopeista: hän jopa hylkäsi rodun käsit teen, sillä suomen kieli ja kalevalainen myto logia olivat hänelle keskeisempiä. Pitkälän mukaan osa aikalaisista suhtautui WettenhoviAspan teoksiin myös tosissaan tai jonkinlaisina taideteoksina, joissa idea oli tärkein. Esimerkiksi sana pyramidi juonsi juurensa suomen kielen sanoista pyhät raamit, jotka ympyröivät faaraon hautaa, ja Pariisin kielellinen tausta oli sanoissa pari sijaa, syntyihän kaupunki Seine-joen kahdelle saarelle. versonut teosofia taas on Helena Petrovna B lavatskyn tulkintaan pohjautuva uskon nollismystinen oppi, joka yhdistelee useis ta uskonnoista poimittuja piirteitä, kuten jälleensyntymistä, karman lakia, erilaisia my tologioita ja käsityksiä ”roduista” osana ih miskunnan kehitystä. Teosofia vaikutti myös suomalaisten kansallisen identiteetin etsintään 1800 ja 1900lukujen taitteessa. Käsitykset ihmisten rotueroista olivat tuolloin yleisiä tieteellises sä keskustelussa, ja kansakunnat etsivät iden titeettiään niiden avulla. Rodun käsitteellä haluttiin korostaa kansojen erityispiirteitä ja luoda vastapainoa suurvaltapolitiikalle. Tänä päivänä teorioilla on toki paljon negatiivi sempi sävy. Tampereen yliopiston tutkijatohtori Antti Harmainen kertoo, että Teosofisen seuran rotukäsitykset levisivät muuallakin Euroopas sa kuin Suomessa. ”Teosofisen seuran edustamien rotu käsitysten viehätysvoima piili vuosisadan vaihteessa siinä, että ne olivat suhteellisen suopeita pieniä tai muuten länsimaisten suurvaltojen puristuksessa olleita kansoja ja kulttuureja kohtaan. Pienet ja marginaaliset kansat kuvattiin uomiinsa jähmettyneen län simaisuuden valtavirtaa uudistaviksi lähteiksi, mikä oli tietenkin hyvä täky vaikkapa suoma laisille, jotka halusivat tunnustusta Euroopas sa”, Harmainen sanoo. Teosofiassa ihmiskunta jakautuu seitse mään ”juurirotuun”, jotka taas haarautuvat seitsemään ”alarotuun”. Teosofiselle seural le keskeinen ”juuriroduista” oli tuolloin ny kyihmisen edustama ”arjalainen rotu”, joka synnytti hindulaiset, persialaiset, kreikka laisroomalaiset ja myöhemmät eurooppalai set kulttuurit. Esoteerisuuden ja politiikan suhteita kä sittelevässä tutkimusartikkelissaan Harmai nen kirjoittaa, että teosofien mukaan arjalais ten ”itseään ylivoimaisena pitävä rotu” oli 1900luvun taitteessa tosin jo rappeutumas sa suurvaltakamppailujen vuoksi. Vähemmis töjä ja eieurooppalaisia kansoja alistavat ar jalaiset olivat teosofien mukaan harhapolulla. Ihmiskunnan edistystä tavoitteleva katse piti suunnata muuallekin kuin suurvaltoihin – kuten piskuiseen Suomeen. Blavatsky ylisti Kalevalaa esoteerisen tiedon lähteenä, ja teosofisissa rotuopeis sa suomalaisiin suhtauduttiin merkittävänä, vaikkakaan ei arjalaisena, rotuna. Tätä suo malainen kulttuuriälymystö piti positiivisena
ylioppilaslehti 5 / 2022 21 tunnetuin – ja surullisenkuuluisin – esi merkki on uusnatsi Pekka Siitoin, joka nuo rena vietti aikaa maan kuuluisimman selvänä kijän Aino Kassisen oppilaana. Kassiseen luotettiin niin paljon, että maan historian suurmiehet tukeutuivat hä nen kykyihinsä. Esimerkiksi Risto Ryti, Carl Gustaf Emil Mannerheim ja Johannes Virolainen hakivat Kassiselta säännöllisesti neu voja päätöksentekonsa tueksi. Pekka Siitoin oli Kassisen lahjakkain op pilas, mutta häntä kiinnostivat Kassisen edus taman teosofian sijaan enemmän saatanalliset ja kansallissosialistiset aatevirtaukset. Sittemmin Siitoimeen joukkoineen on suhtauduttu enemmän provosoivana vitsi nä kuin vakavasti otettavana uhkana (hänen seuraajansa toteutti muun muassa yhdessä toisen miehen kanssa Oulussa vuonna 1986 epäonnistuneen lentokonekaappauksen, jos sa he pyrkivät lamauttamaan vastarinnan hypnoottis-magneettisella katseella eli tuijottamalla pistävästi kuin Hitler ikään). Siitoimen joukko syyllistyi aikanaan myös tuhopolttoon ja väkivaltaisuuksiin. Siitoin kutsui itseään Valtakunnanjohtajaksi ja jul kaisi omakustanteena valtavasti salanimillä kirjoittamaansa okkultistista ja henkistä kir jallisuutta. Teosofia voi Kotosen mukaan tarjota ai neksia monenlaisiin poliittisiin suuntauk siin. Ei ole itsestään selvää, että sen kannat tajat suuntautuisivat fasismiin, eikä teosofien rotu näkemyksiä voi automaattisesti samastaa fasistisiin tulkintoihin arjalaisen rodun muita kansoja ylhäisemmästä perimästä. Teosofien rodut eivät automaattisesti tarkoittaneet kan sallisuuteen sidottuja rotuja. Historiallisesti teosofia, kuten spiritualis mikin, ovat vaikuttaneet esimerkiksi sosialis tisten ideologioiden taustalla. Niissä perus teltiin, että ihmisten tasaarvoa pitäisi edistää fyysisessä maailmassa, sillä ihmisten hen getkin olivat samanarvoisia toistensa kanssa. Näin teosofia ja spiritualismi ovat innoitta neet myös työväenliikettä ja tasaarvopoli tiikkaa. Esimerkiksi Pekka Ervastin kaltaisten merkittävien teosofivaikuttajien puheita ja kirjoituksia seurattiin työväenliikkeen parissa tarkasti. Suuri osa aktiivisista teosofian seu raajista edustaakin täysin eri arvoja kuin fa sismi. Teosofisen seuran linjausten mukaan sen on tarkoitus ”muodostaa ihmiskunnan WettenhoviAspalla oli kaksijakoinen suhde kansallissosialismiin: hän piti saksalai sia sivistystasoltaan alhaisempana kuin suo malaisia, mutta toisaalta hän osoitti tukeaan natsiSaksalle ja ihaili Adolf Hitleriä. WettenhoviAspan maalauksessa vuodelta 1942 Hitler tekee ylpeänä natsitervehdyksen suomalaisen järvimaiseman edessä. UUSNATSIVERKOSTO UUSNATSIVERKOSTO Black Orderin julkis ta materiaalia selatessa käy nopeasti selväk si, että verkosto haluaa antaa itsestään kuvan rituaaleja harjoittavana salaseurana. Tum manpuhuvassa materiaalissa toistuvat riimut ja muut vanhat esoteeriset symbolit. Kaiken tarkoituksena on yhdistää kuvitteellinen ”ar jalainen” kansa. Esoteerisuuden ja nationalismin väliset yhteydet saivat erityisen synkkiä kaikuja vii meistään toisen maailmansodan tietämillä, kun natsiSaksa oli noussut valtaan. Hitler vastusti vapaamuurareita, okkultisteja ja mui ta esoterian harjoittajia, mutta hänen sisäpii rinsä tutki esoteriaa löytääkseen perusteita ”arjalaisten” ylivertaisuudelle. Osa tutkijoista on tulkinnut Blavatskyn teosofiasta johdettujen rotukäsitysten inspi roineen natsiSaksan ideologiaa. Varsinkin ariosofianimisen esoteerisen suuntauksen asema oli keskeinen: se yhdisteli pakanaus kontoja, teosofiaa, ajatuksia rotupuhtaudes ta ja kansallisuusaatetta. Ariosofeilla oli myös yhteyksiä natsipuolueen johtoon, minkä vuoksi näkemykset saivat sijaa kansallissosia listisessa politiikassa. Äärioikeistoon perehtynyt tutkijatohtori Tommi Kotonen kertoo, että esoteria kiin nostaa äärioikeistoa nimenomaan holistisesta, kansallista yhtenäisyyttä korostavasta näkö kulmasta. Kotosen mukaan esoteerisuudella on ollut olennainen rooli fasistisessa ja kan sallissosialistisessa ajattelussa kautta historian. ”Esoteerisuudella haetaan selitystä sil le, miten maailma makaa. Esoteerisuudesta kumpuava henkisyys on kontrasti materialis mille ja yksilökeskeisyydelle, joita vastaan fa sistiset liikkeet ovat kamppailleet alusta läh tien”, Kotonen sanoo. Hänen mukaansa esoteerisuus kytkeytyy kansallissosialismissa ”henkisen rodun” ja filosofi Friedrich Nietzschen yli-ihmisen kal taisten konseptien kehittämiseen. Kotonen kertoo, että jo Suomen eso teerisuuden varhaisessa historiassa on yhte yksiä äärioikeistoon. Kenties kotimaassaan
ylioppilaslehti 5 / 2022 22 yleisen veljeyden ydin huolimatta rodun, us kontunnustuksen, sukupuolen, yhteiskun taluokan taikka ihonvärin eroavaisuudesta”. Suomessa Teosofinen seura järjestää esimer kiksi luentoja, retriittejä ja lukupiirejä, joissa tutkitaan eri uskontoja. VANHAN VANHAN esoteerisen opin lisäksi nykypäivän äärioikeistolaiset terroristijärjestöt hakevat inspiraatiota erityisesti 1970luvulla peruste tusta Order of Nine Angles satanismisuun tauksesta (ONA). Se ei liity mitenkään saatananpalvontaan eikä rauhanomaisempiin satanistisiin oppei hin. ONA keskittyy yksilön ja yhteiskunnan radikaaliin muuttamiseen – tarkalleen ottaen nykyisen länsimaisen demokratian ja sen ar vojen tuhoamiseen. Satanismia ja kansallis sosialismia pidetään ONA:ssa keinoina luoda uusi maailma tuhoamalla vanha sen tieltä. ONA:n äärimmäisimmät kannattajat pyrki vät rituaalien ja opiskelun avulla kehittämään valmiuttaan edistää tätä tuhoa. Käytännössä he yleensä vähintäänkin tukevat väkivaltaisia iskuja, jolleivät itse toteuta niitä. Tuhon edistämistä varten suuntauksen seuraajat perustavat toisistaan irrallisia solu ja eri puolille maapalloa. Yhdysvaltain viran omaisten mukaan ONA:an pitäisi suhtautua kuin alQaidan kaltaisiin islamistisiin terro ristijärjestöihin. ONA:n ideologia on innoittanut rikoksista syytettyjä useissa maissa, kuten Yhdysvallois sa, Kanadassa ja IsossaBritanniassa. Osa tapa uksista liittyy äärioikeistolaiseen terrorismiin. Esimerkiksi eräs yhdysvaltalainen soti las vuosi tietoja sotilasyksikkönsä liikkeistä ONA:a edustavalle ryhmälle. Hänen tarkoi tuksenaan oli toteuttaa poliittisesti motivoi tunut massamurha yksikössään siten, että ONAryhmä välittäisi tiedot iskun toteuttaville jihadisteille. Suunnitelma epäonnistui. Europol kuvaa vuoden 2021 terrorismin torjunnan vuosiraportissaan ONA:a samoil la sanoilla kuin Kankaanpään rikosepäilyä, mutta yksikään viranomainen ei kommentoi yhteyttä julkisesti. Black Order, joka minuakin sähköpostil laan lähestyi, on yksi suomalaisista ONAma teriaalin levittäjistä. Ylioppilaslehden tieto jen mukaan sen suomalaisen solun, Louhi loosin ydinryhmä on pieni, mutta sen aate maailman kasvanut näkyvyys ja vihjailemat yhteydet Kankaanpään terrorismiepäiltyihin tekevät verkostosta merkittävän: ryhmän le vittämät näkemykset voivat radikalisoida seu raajiaan väkivaltaan. Louhi loosi väittää jäsentensä toimineen Ukrainan sodassa taistelemassa Venäjää vas taan sekä partioimassa Liettuan rajalla syksyl lä 2021 estääkseen pakolaisten tulon maahan. Tietoa ei voi vahvistaa julkisista lähteistä, vaikka suomalaisia äärioikeistolaisia onkin toiminut molemmissa paikoissa. Verkosto on myös kustantanut kirjan, jos sa väitetyt suomalaiset ONA:n harjoittajat ker tovat suuntauksesta ja kokemuksistaan siitä. Kirja esittelee aatteellisen pohdinnan lisäksi konkreettisia ohjeita poliittiseen väkivaltaan vastustajia, kuten antifasisteja vastaan sekä lennokkaita kuvauksia rituaaleista, joiden suorittaminen vaatii ihmisuhreja. Tietoa siitä, ovatko ohjeet johtaneet mi hinkään, on vaikea saada. Äärioikeiston eso teerinen keskustelu on usein opillista, eikä sitä välttämättä onnistuta yhdistämään konk reettiseen toimintaan. Louhi loosin edustaja suostuu kertomaan lisää Black Orderin aatteellisista näkemyk sistä ja toiminnasta nimimerkin Fenrir takaa. Ylioppilaslehti julkaisee hänen vastauksensa asian poikkeuksellisuuden vuoksi, vaikka ei ole voinut varmistaa kysymyksiin vastanneen kirjoittajan henkilöllisyyttä. Sama nimimerkki on ollut Ylioppilasleh den tietojen mukaan aiemmin pitkän linjan äärioikeistovaikuttajien käytössä ja vastauksis sa sitä on saattanut käyttää useampi kuin yksi henkilö. Fenrir on myös ONA:n julkaiseman lehden nimi. Fenrir kertoo sähköpostitse Black Or derin saaneen alkunsa 1990luvulla laajem masta ”tumman pakanallisuuden perinteestä,
ylioppilaslehti 5 / 2022 23 Fenririn mukaan esoteria voi poisohjel moida yhteiskunnan negatiivisista, ehdollis tavista vaikutteista. ”Esoteria voi parhaimmillaan olla tapa va pauttaa itsensä eräänlaisesta hypnoosista, jo hon yhteiskunta jäsenensä alistaa.” Black Orderin oppi tavoittelee tiivistetty nä kuvitellun, ”arjalaisen” kansan yhtenäis tämistä ”luonnon lakeihin” pohjautuvilla va linnoilla, joissa ”yhteiskuntaa heikentävien” ihmisten on kuoltava arjalaisen aineksen tiel tä. Vaikka verkosto ei Fenririn mukaan pidä itseään poliittisena, sen tavoitteet yhtenevät poliittisen äärioikeiston kanssa. ”Yksilölliset elämät ovat vähemmän tär keitä Kansan selviämisen kannalta”, verkosto kirjoittaa materiaaleissaan. Verkoston haavei den huipentumana on länsimaisen sivili saation (siis ei nykyisen rappiollisen, vaan myyttisen) matkustaminen tähtiin, jossa yksi lö kehittyy ”Galaktikseksi Ihmiseksi”. ”Se on rotumme ainutlaatuinen kohtalo.” Eli Black Orderin tavoitteena on tehdä suomalaisista galaktisia, henkisiltä kyvyiltään ylivertaisia arjalaisia puuhastelemalla mysti sessä salaseurassaan. Mikäpä siinä sitten. Nämä tavoitteet ovat ainakin osittain sa moja kuin ONA:n äärimmäiset visiot, jotka myös päätyvät lopulta galaktiseen arjalaisten herrarotuun. Kysyttäessä yhteydestä Kankaanpään terrorismiepäiltyihin Fenrir ei halua ottaa kantaa siihen, ovatko epäillyt lukeneet tai inspiroituneet heidän julkaisemastaan mate riaalista. Jos tällaista kuitenkin selviäisi esitutkin taaineistosta, Fenririn mukaan epäillyt ovat varmasti lukeneet muutakin radikaalimpaa aineistoa. Julkaisemallaan kirjansa mainosvideolla Black Order viittasi Kankaanpään tapauksen lisäksi useisiin muihinkin radikaalioikeisto laisiin ryhmiin. ”Mikäli olemme onnistuneet inspiroimaan tällaisia henkilöitä tai ryhmiä, se on meille kunniaasia”, Fenrir kirjoittaa. Saan Black Orderilta myös kirjasuosituk sen: Aki Cederbergin kirja Pyhä Eurooppa antaa kuulemma hyvän kuvan heidän kiin nostuksensa kohteista. Teos on porvoolaisen kirjailijan, muusi kon ja taiteilijan Cederbergin matkakerto mus eurooppalaiseen esoteeriseen perin töön. Jykevän kokoinen kirja on itsessään kuin rituaaliesine. Osaisiko Cederberg selventää, miksi ääri oikeisto on nyt kiinnostunut kansan yhdistämiseen pyrkivästä esoteerisuudesta? jonka keskeisin vaikuttaja on ollut ONA”. ”Näkemyksemme mukaan ONA on yliver tainen esoteerinen polku ja vihkimysjärjes telmä, joka kykenee aiheuttamaan harjoitta jassaan samanlaisia muutoksia huomattavasti lyhyemmässä ajassa kuin monet tunnetum mat esoterian suuntaukset”, Fenrir kirjoittaa. Black Orderilla ei ole Fenririn mukaan ”vastaavien päämäärien saavuttamiseen ohjaa vaa vihkimysjärjestelmää” kuin ONA:lla. Verkoston omassa julkisessa materiaalissa ei suoraan kehoteta samanlaiseen nykyisen länsimaisen demokratian tuhoa edistävään toimintaan kuin ONA. Se kuitenkin levittää ONA:a ja muita esoteerisia oppeja. Fenririn mukaan myös osa Black Orderin jäsenistä harjoittaa ONA:a. Fenrir kirjoittaa, että Black Orderia kiin nostaa enemmän yhteiskunnan kulttuurinen ja henkinen taso kuin kansallissosialistinen politiikka, ja siksi se toimii metapolitiikan parissa. Metapolitiikalla Black Order tarkoittaa sitä, että se pyrkii muuttamaan yleistä ar vomaailmaa ja ilmapiiriä levittämällä tietoa esoteriasta sen sijaan, että se keskittyisi päi vänpolitiikkaan tai fasististen sotealueiden kehittämiseen. Verkosto ajattelee, että se jat kaa natsiSaksaa inspiroineiden esoteeristen suuntausten levittäjien työtä.
ylioppilaslehti 5 / 2022 24 AKI CEDERBERG AKI CEDERBERG vastaa videopuheluun ko toaan. Haastattelupyyntöön Cederberg suh tautui aluksi varauksella: hän ei halua tulla liitetyksi mihinkään marginaalissa oleviin po liittisiin tai esoteerisiin liikkeisiin ja kertoo, että koko poliittinen spektri on ottanut hä nen kirjansa vastaan hyvin. ”Minua kiinnostaa yhdistyminen, ei vas takkainasettelun kärjistyminen”, hän sanoo. Henkisen suuntansa Cederberg kertoo löytäneensä jo nuorena – tosin ei yksittäi sistä esoteerisista kirjoista, vaan matkates saan ensin suomalaisten ja eurooppalaisten pakanaperinteiden pariin ja sieltä edelleen Intiaan, jossa hän sai vihkimyksen nagaba bojen hinduperinteeseen (nagababat ovat hindujen esoteerisen perinteen elävä muoto, kuin sikäläinen vastine eurooppalaisille pa kanahenkisyyden harjoittajille). Cederberg kertoo halunneensa löytää Eurooppaa yhdistävän, elävän, henkisen pe rinteen. ”En ole nurkkapatriootti, vaan pyrin yleis eurooppalaiseen näkemykseen yhtenäisyy destä.” Cederbergin matkoista on syntynyt kaksi kirjaa, Pyhä Eurooppa ja Journeys in the Kali Yuga ( suomeksi julkaistu nimellä Pyhiinvaellus). Cederberg toimittaa myös pohjoisen henkisen perinteen mukaisia siirtymäriittejä, kuten nimenantoja ja vihkimisiä. Viime vuonna Cederberg perusti oman esoteerisen kulttuurilehtensä, Porvoon kipi nän, johon kirjoittavat pääosin hänen tunte mansa porvoolaiset kulttuurivaikuttajat. Cederbergin mukaan kulttuurinen maa perä on nyt hedelmällinen esoteeristen aja tusten esiin tuomiselle. Kenties hieman sa maan tapaan kuin aikaisemmin historiassa. ”Jumalat ovat kansan korkein henki sen ilmentyessä sille itselleen. Kultakauden tai teilijat, kuten GallenKallela ja muut, olivat tuon hengen välittäjiä, uusien jumalkuvien luojia. Heidän työnsä kautta kansa pystyi ko kemaan myyttinsä uudessa muodossa”, Ce derberg sanoo. Esoteerisuudessa ei hänen mukaansa ole kyse menneisyyteen jumiutumisesta. ”Siinä on keskeistä se mikä on ikuista, ei se, mikä on historiallista.” Cederbergin mukaan henkinen perimä antaa nykyihmiselle sielun sekä mahdollisuu den käsittää itsensä osana sukupolvien ketjua ja löytää juurensa. ”Jos ihmisellä ei ole juuria, hänen on vai kea kurkottaa korkealle. Tämä pätee kaikkiin
ylioppilaslehti 5 / 2022 25 tuhoavana voimana. Ne ovat kaukana Suo men kultakauden taiteilijoitakin inspiroineis ta, kansaa yhdistäneistä pakanallishenkisis tä esoteerisista ajatuksista. Hän ei kuitenkaan pidä henkisten virtausten käyttöä politiikan edistäjänä vain äärioikeiston ilmiönä. ”Sitä tapahtuu kaikkialla poliittisella ken tällä. Voidaan esimerkiksi harjoittaa ulkoi sesti noituutta, mutta käytännössä se on vain modernia feminismiä. On aina ongelmallista, jos henkisen toiminnan taustalla on päällim mäisenä poliittinen vaikutin, sillä henkisyy den pitää lähteä sisäisestä kipinästä eikä po liittisin perustein”, Cederberg sanoo. Cederberg haluaa kannustaa välttämään absoluuttista hyvä–pahajaottelua ja ymmär tämään, että oikeistonkin huolet ovat aito ja. Hän arvioi, että nykyisessä vastakkainaset telussa ja ilmapiirissä on kyse jonkinlaisesta henkisestä kriisistä, joka ilmenee ”[histo rioitsija ja kulttuurifilosofi] Oswald Spengleriä mukaillen ”toisena uskonnollisuutena” ja ”uskontoa korvaavina poliittisina ide ologioina”. (Spengler on suosittu ajattelija myös nykyisen radikaalioikeiston piirissä ja hän osoitti aikanaan tukea Italian fasisteille.) ”Esoteerinen ja henkinen perinne pyrkii ihmisen jalostumiseen, ja se olisi hyväksi kai kille”, Cederberg sanoo. SUOMEN SUOMEN äärioikeiston aiempaa näkyvämpi kiinnostus esoteriaan johtuu myös äärioike iston rakennemuutoksesta. Tutkijatohtori Tommi Kotosen mukaan esoteerisuus on korostunut Suomen äärioi keistopiireissä Pohjoismaisen vastarintaliik keen lakkauttamisen jälkeen samalla kun muu äärioikeistolainen liikehdintä on painu nut näkymättömiin. ”Tällainen [liikehdinnän] sisäänpäin kään tyminen voi tapahtua tilanteissa, joissa avoin ta poliittista toimintaa on rajoitettu”, tutkija tohtori Tommi Kotonen sanoo. Perinteisen järjestötoiminnan sijaan ak tiivit voivat radikalisoitua pienemmissä ryh missä tai yksin uppoutuessaan väkivaltaan ke hottaviin aatesuuntauksiin. Black Orderin metapoliittinen levitystyö on osa tätä muu tosta, sillä se tuo ONA:n kaltaisia äärimmäisiä aatteita uusille yleisöille. Kotosen mukaan moni metapolitiikan pa rissa ajattelee, että pelkkä vallitsevan järjes telmän kukistaminen ei riitä, vaan lisäksi on muutettava ihmisten ajattelurakenteet. Myös suomalaisten esoteerikoiden nykyihmisiin ja näkyy modernin maailman pinnallisuudessa.” Cederbergin mielestä ihminen on etään tynyt pyhästä, luonnosta ja itsestään. Esi merkkejä hänellä on useita. Luonnon koh telu hyödykkeenä. Viihdekeskeinen ja nopeisiin ärsykkeisiin keskittyvä kulttuu ri. Ihmisten yleinen onnettomuus korkeasta elintasosta huolimatta. ”Nykykulttuuri on kuin hidastettu auto onnettomuus, jota katsomme sivusta. Nyky ihmisellä ei ole suuntaa, vaan hän on hata rien ideologioiden pauloissa. Uskontoa tai sen puutetta korvataan uusilla mysteerikul teilla sekä poliittisilla hurmioliikkeillä oikeal la ja vasemmalla”, Cederberg sanoo. Nämä ”hurmioliikkeet” voivat hyödyntää esoteerisia virtauksia poliittisten näkemysten levittämiseen. Cederbergin mukaan esimer kiksi äärioikeisto on laaja kenttä, samoin sen suhde esoteriaan. ”Kansallissosialisteja esoteria kiinnosti ta san sen verran, kuin se palveli natsiSaksan ideologiaa. He käyttivät pakanaestetiikkaa hyväkseen.” Kirjassaan hän kirjoittaa kansallissosialis tien ymmärtäneen ”maagisen prinsiipin, jon ka mukaan estetiikka on voimaa”. Hänen mukaansa kansallismieliset taas tuntevat kiinnostusta Suomen muinais uskontoja kohtaan, mutta kiinnostuneita löy tyy muualtakin kuin oikeistopiireistä. Kysyttäessä Black Orderista ja ONA:s ta Cederberg vaikuttaa jopa hieman huvit tuneelta. Hänen mukaansa ONA on margi naaliilmiö, jota ei voi käsittää laajempana henkisenä liikehdintänä, vaan ”se haluaa kä sittääkseni olla antagonistinen, dialektinen vastavoima”. Black Orderia Cederberg ruo tii vielä suorasukaisemmin: ”Siinä esitetään kansallissosialismi pakanal lisena liikkeenä, mitä se ei ole, ja tukeudu taan natsiufomeininkiin ja esoteeriseen hit lerismiin. Se ei ole sitä henkistä perinnettä, jota itse edustan tai jota haluan edesauttaa. Ei minulla ole mitään sitä vastaan, jos kirjo jani luetaan noissa piireissä, mutta kehottai sin heitä olemaan kriittisempiä omia lähtö kohtiaan kohtaan. Toki kansallissosialismin aikainen esoteerinen liikehdintäkin oli kuin Hengen ja tiedon messut natsilipuilla. Siellä oli kaikenlaista astraalitason tirehtööriä.” Cederberg ei pidä ONA:n ja Black Or derin kaltaisia marginaalisia ryhmiä yhdis tävänä, vaan pikemminkin lähtökohdaltaan ”Kansallissosialismin aikainen esoteerinen liikehdintäkin oli kuin Hengen ja tiedon messut natsilipuilla. Siellä oli kaikenlaista astraalitason tirehtööriä.”
ylioppilaslehti 5 / 2022 26 keskuudessa on viime vuosina alkanut kuu lua radikaalioikeistolaista ajattelua ihailevia äänenpainoja. Kirkon tutkimus ja koulutusyksikön tut kimuskoordinaattori Jussi Sohlberg tuntee Suomen esoteerisen kentän hyvin, ja viime aikoina hän on havainnut radikaalioikeisto laisen ajattelun yleistyneen kentällä. ”Jonkinlainen alakulttuuri on muo toutunut esoteeriselle kentälle. Kyse on 30–40vuotiaista miehistä, jotka vähintään kin sympatisoivat tai suhtautuvat uteliaasti radikaalioikeistolaisiin ajatuksiin”, Sohlberg sanoo. Syitä kasvaneelle kiinnostukselle on vai kea arvioida, ja kiinnostuksen aste vaihtelee aatteen kanssa flirttailusta aitoon esoteeris ten oppien tosissaan harjoittamiseen. Sohlberg sanoo, että yhtäältä ainakin eso teerisen symboliikan viehätys ja toisaalta kiinnostus kansakunnan juurien tutkimiseen voivat vetää radikaalioikeistoa puoleensa. Sohlberg kertoo, että radikaalioikeisto laisuudessa on tiettyjä yhtymäkohtia tradi tionalisminimiseen suuntaukseen. Traditio nalismiin nivoutuvat hänen mukaansa myös Cederbergin Pyhässä Euroopassa levittämät ajatukset. ”Traditionalismissa yhdistyvät muun muas sa antimodernismi, yhteisöllisyyden koros taminen, liberalismin korostaminen, uskon tojen ydinten esoteerinen samankaltaisuus ja muutoinkin länsimaisen yhteiskunnan kri tiikki. Traditionalismia ei voi yksioikoisesti samastaa radikaalioikeistoon, mutta sen ele mentit saavat kaikupohjaa radikaalioikeiston parista.” Sohlbergin mukaan traditionalismi ei ole yhtenäinen ilmiö. Jotkut traditionalistit ha kevat inspiraatiota Euroopan pakanallisista perinteistä vaihtoehtona juutalaiskristillisel le perinteelle. Fenririn kertoman perusteella ainakin osa Black Orderin ajatuksista muistuttaa pa kanallisuudesta inspiroitunutta traditionalis mia, vaikka hän ei nimeä sitä edustamakseen suuntaukseksi. Cederberg taas ei pidä itseään traditiona lismin edustajana, vaikka osa sen ideoista on hänestä tutkimisen arvoisia. Oikeiston suh teesta traditionalismiin Cederberg ei ole täy sin vakuuttunut. ”Harva oikeistosta on syvällisesti pereh tynyt näin abstraktiin filosofiaan. Oikeistol le traditionalismi on ainakin osittain meemi, kuva monokkelia pitelevästä aristokraattisesta filosofista ratsastamassa Kali Yugan, pimey den aikakauden, aallolla”. Sohlbergin mukaan traditionalistisilla aja tuksilla on jonkinlaista kysyntää, sillä Ceder bergin Pyhästä Euroopastakin on julkaistu jo kolme painosta. Konkreettisia muutoksia yh teiskuntajärjestykseen traditionalisteilta tus kin kannattaa kuitenkaan odottaa. ”Traditionalistit kannattavat tavallaan ro manttisia utopioita, joissa kaivataan myyttistä menneisyyttä, ’vanhaa hyvää aikaa’ ja ’luon nollista hierarkkisuutta’?”, Sohlberg sanoo. ESOTERIAAN ESOTERIAAN ja pakanuuteen suuntautunut radikaalioikeisto on toistaiseksi pieni alakult tuuri, mutta viime vuosina kasvaneen äärioi keiston esoteriakiinnostuksen vuoksi tilanne voi kehittyä tulevina vuosina monenlaisiin suuntiin. Suomen pakanallisista yhteisöistä esimerkiksi Karhun kansa suhtautuu jo kiel teisesti poliittiseen äärinationalismiin. Suojelupoliisi kertoo kiinnittäneensä huomiota Suomen äärioikeiston aiempaa näkyvämpään kiinnostukseen esoteerisuut ta kohtaan. Vaikka esoteerinen äärioikeis to ei ole valtavirtaa sen enempää ulkomailla kuin Suomessakaan, supon mukaan on huo lestuttavaa, että aatteellisesti se on varsin ra dikaali ja väkivaltaan myönteisesti suhtautu va joukko. ”Viime vuosina esoteeriset ja satanisti set näkemykset ovat herättäneet kiinnostus ta ennen kaikkea äärioikeistolaisessa Sie gekulttuurissa. Yksi todennäköisistä syistä sille saattaa löytyä yhtenevistä aatteellisista näkemyksistä ja tavoitteista. Siegekulttuuris sa, kuten Order of Nine Anglesiin liittyvässä perinteessäkin, keskiössä on ajatus nykyyh teiskunnan rappiosta ja väkivaltaisen yhteis kunnallisen muutoksen välttämättömyydestä. Niissä molemmissa kannatetaan akseleratio nistisia toimintamalleja”, suojelupoliisista kerrotaan. Siegekulttuurilla tarkoitetaan uusnatsi James Masonin näkemyksistä inspiroitunut ta hyvin radikaalia äärioikeiston suuntaus ta, joka on noussut esiin useissa terrorismi tutkinnoissa ympäri maailman. Kankaanpään tutkinnan yhteydessä supo tiedotti Sie gekulttuurin liittyvän tapaukseen. Käytännössä pieni osa äärioikeistosta pe rustelee esoteerisilla näkemyksillä tarpeen sa käyttää äärimmäistä väkivaltaa nykyisen yh teiskuntajärjestyksen muuttamiseksi. Supon vuoden 2022 kansallisen tur vallisuuden katsauksen mukaan Suomessa ”Siege-kulttuurissa, kuten Order of Nine Anglesiin liittyvässä perinteessäkin, keskiössä on ajatus nykyyhteiskunnan rappiosta ja väkivaltaisen yhteiskunnallisen muutoksen välttämättömyydestä.”
ylioppilaslehti 5 / 2022 27 terroriiskuuhan muodostavat ”pääasialli sesti äärioikeistolaista tai radikaaliislamistis ta ideologiaa kannattavat yksittäiset henkilöt sekä toisaalta salassa toimivat pienryhmät”. Esoteerisen äärioikeistonkaan uhkaa ei voi poissulkea, vaikka se ei edustakaan val tavirtaa. LOUHI LOOSI LOUHI LOOSI , Black Orderin suomalainen jaosto, julkaisee syyskuun loppupuolella uu den videon. Videolla on akselerationismia ja Siegekulttuuria ihannoivien ryhmien kuvia ilman selittäviä tekstejä. Monet kuvien hen kilöistä poseeraavat aseiden kanssa. Päätän vielä kysyä verkoston suhteesta ak selerationismiin. Vastauksissaan Fenrir avaa sitä lähinnä teoreettisesti. ”Entä akselerationismi vallankumoukseen tähtäävänä strategiana? Pidättekö sitä hyvänä keinona edistää yhteiskunnallista muutosta tai järjestönne tavoitteita”, kysyn Fenririltä. Hänen mukaansa Black Order ei toteu ta käytännössä akselerationistisia strategioita, eikä verkostolla ole poliittisia tavoitteita. ”Jos viittaat jonkinlaiseen aseelliseen tai muutoin väkivaltaiseen toimintaan, ei mi kään sellainen liity järjestömme toimintaan millään tavalla”, Fenrir kirjoittaa. Eli vaikka Black Orderille olisi aiempien viestien perusteella kunniaasia inspiroida väkivaltaisia akselerationistisia ryhmiä, min käänlainen väkivalta ei heidän mukaansa kui tenkaan liity heihin mitenkään. Ei, vaikka vi deolla aseet ovat merkittävässä osassa. Väkivaltaisuuden sijaan videoilla kuulem ma on tarkoitus ilmentää muun muassa ”roh keutta”, ”sankarillisuutta” ja ”yhteenkuulu vuutta”. Vaikka vastaavia arvoja kannatetaan muis sakin esoteerisissa ja pakanallishenkisissä yh teisöissä, Cederbergin arvio ONA:n ja Black Orderin pysymisestä henkisten virtausten marginaalissa jatkossakin vaikuttaa erittäin to dennäköiseltä. Aseiden kanssa heiluvat nuoret, nykyisen yhteiskunnan tuhoa haluavat äärioikeistolai set tuskin ovat se voima, joka yhdistäisi hen kisesti eksyneen kansan taakseen. ARTIKKELISSA ON HYÖDYNNETTY ARTIKKELISSA ON HYÖDYNNETTY SEURAAVIA KIRJALLISIA LÄHTEITÄ SEURAAVIA KIRJALLISIA LÄHTEITÄ Häkkinen, Perttu & Iitti, Vesa: Valonkantajat (2015). Kokkinen, Nina: Totuudenetsijät (2019). Mahlamäki, Tiina & Kokkinen, Nina. (toim.): Moderni esoteerisuus ja okkultismi Suomessa (2020) . Pitkälä, Pekka: Pyramidit, pyhät raamit. Sigurd WettenhoviAspan (1870–1946) näkemykset suomen kielestä ja suomalaisten historiasta . Pro Gradu -tutkielma (2013). Tervo, Jari: Loiri . (2019).
ylioppilaslehti 5 / 2022 28 Jäitä poltellu
ylioppilaslehti 5 / 2022 29 K U VAT Pauliina Nykänen T E K S T I Adile Sevimli Toimittaja päätyi oikeuteen todistamaan huumeriippuvaista Mäkistä vastaan. Nyt Mäkinen kertoo, miksi hän rikkoo toistuvasti lakia: hän tarvitsee hoitoa, ei vankilaa.
ylioppilaslehti 5 / 2022 30 TAPAAMME TAPAAMME ensimmäisen kerran käräjäoikeu dessa. Mäkinen nousee portaat Helsingin oi keustalon viidenteen kerrokseen juuri kun kello tulee kaksi. Pitkä ja hoikka mies, ruske tusta kesän jäljiltä, arviolta alle nelikymppi nen – tarkalleen sanottuna 38 vuotta, kuten hän itse myöhemmin kertoo. Lyhyeksi ajeltu tukka, pitkähihainen oranssi paita, jonka hihoja täplittävät mus tat ruksit. Siniset farkut, tummat tennarit. Kaulassa kultaketju – tai ehkä kullattu ketju. Korvissa kuulokkeet, kädessä puhelin ja sii nä kiinni matkaakku. Kun käräjäoikeudesta kesäkuussa soitet tiin, minulle sanottiin, että on hyvin toden näköistä, että kyseessä olisi no-show , eikä käsittelyä voitaisi pitää sovittuna päivänä. Onhan kyseessä ”alan mies”. Siinä Mäkinen nyt kuitenkin on. Hän harppoo aulassa istuvan kravattimiehen luo. Paska on osunut tuulettimeen , kuulen hä nen sanovan oikeusavustajalleen. Sitten tapaus kuulutetaan. Siirrymme sa liin. ”MÄ ”MÄ olen aina vetänyt huumeita. En edes muista, miten olen alun perin päätynyt käyt tämään, on siitä ainakin kaksikymmentä vuot ta kun olen ensimmäisen kerran kokeillut. En tiedä miksi kokeilin, varmaan mielenkiin nosta. Buprenorfiiniin olen ollut riippuvainen vuodesta 2002 alkaen. Sehän on heroiinin vieroituslääke ja käytännössä sillä on opioi din kaltaiset vaikutukset. Aluksi tulee hyvä olo, mutta sitten siitä tulee helvetin kipeäk si. Sitten saat fiksin ja olo on taas normaali. Mutta ei se ole enää samaa alun hyvää oloa. Buprenorfiinia mä olen joutunut hankki maan ja ottamaan päivittäin lukuun ottamatta vankilatuomioita. Siellähän on helppoa olla ilman: olet selkä seinää vasten, eikä kamaa ole jatkuvasti saatavilla. Vankilassa ei tunne nitkuja. Niitä ei tule, kun ei ole riippuvuut ta päällä. Siviilissä sitä on vaikeampi hallita. Viimeksi olin selvin päin kolmen–neljän vuoden ajan, kun istuin vankilassa viimei sen pitkän tuomioni. Vaan ei vaatinut kuin yhden kimmokkeen, että homma lähti taas lapasesta. Mulla tuo kimmoke oli nainen. Viime kesänä tuli ero ja kantimet loppuivat siihen. Eron jälkeen alkoi tulla häiriöitä rappuun. Asuin Ysäätiön osin omistamassa talossa, ja naapurini oli muuten poliisi. Hän ei mua häirinnyt, mutta saattaa olla, että oma meno ni vähän häiritsi häntä. Kyllä hän sanoi siitä aika ajoin. Viimeinen niitti oli, kun yksi kaverini kävi rysäyttämässä rappukäytävän sisäpihan oven paskaksi. Joku äijä siinä rapussa näki sen, joku osakas. Mä sanoin, että ei tämä voi mun vika olla. Mutta kyllä mä ymmärrän, että olen vastuussa vieraistani, vaikka kysees sä ei olisikaan kutsuttu vieras. Ja olihan siinä maksamattomia vuokriakin. Mutta jos käyttää päihteitä, eikä Kela maksa vuokria, niin mel ko vaikeaa ne on hoitaa itse. Hyppy erosta siihen, kun löysin itseni pelkät kengät jalassa kadulta, oli nopea. Eh din asua muutaman viikon Hietsun asunto lassa ja frendien luona, mutta ei niitäkään viitsinyt vaivata ihan hirveästi. Jos viettää ko vasti aikaa toisten nurkissa, tulee riitoja. On parempi, kun on omaa rauhaa, eikä tarvit se mukauttaa omia menoja toisten aikatau luihin. Kulunut vuosi on ollut melko sumeaa ai kaa. En ollut varmaan päivääkään selvin päin, vaan koko ajan erinäisten aineiden vaiku tuksen alaisena, ettei tarvitsisi miettiä koko hommaa. Se elämä on sellaista ratarallia. Ei siinä hirveästi huomista pidemmälle mietitä. Sil lä elämäntyylillä ei pysty hallitsemaan mitään pysyvää, työpaikka ja asunto ovat aina vaa kalaudalla. Mulla päihteidenkäyttö on ollut melko hallitsevaa. Se on vienyt miestä suun taan ja toiseen. Tänä kesänä aloin saada asioita taas tasa painoon. Nyt olen tilanteessa, jossa vuokrani on pyöreä nolla ja mulla on huone keskellä Kalliota. Ykskaks ne kysyivät Pelastusarmei jasta, haluanko lähteä sinne asumaan. Eilen mulle soitettiin ja tarjottiin töitä työmaalla. Se on maanrakennusyritys. Yli huomenna menen hakemaan työkamppeet. Pitkin vuotta mulle on soiteltu erinäisis tä työpaikoista, ja mä olen kieltäytynyt niistä. ”Ei vankilassa mitään selviä, odotat vain, milloin pääset takaisin Piritorille poistamaan kamaa. Tuosta Sörkän vankilan portilta on siihen lyhyt matka.”
ylioppilaslehti 5 / 2022 31
ylioppilaslehti 5 / 2022 32 Nyt on aika mennä tekemään jotain. Ei tässä jaksa maata paikoillaan.” VIIME VIIME vuoden lopulla silloiselle työpai kalleni murtauduttiin. Murto tapahtui vii konloppuna, jolloin olin sukuloimassa PohjoisSuomessa. Luin asiasta samaa työ huonetta käyttävien kollegoideni yhteisestä Facebookryhmästä, jonne ilmestyi kuvia sot ketusta toimistosta. Joku oli penkonut kaap peja, vienyt elektroniikan mukanaan ja ase tellut eriparimukit kaapista keittiön pöydälle ehkä arvokkaan keräilymuumimukin toivos sa. Tuossa on jotain lähes koomista , olen kom mentoinut kuvaa silloin. Teimme rikosilmoituksen, jossa minäkin ilmoitin menettäneeni parin sadan euron arvoisen bluetoothkaiuttimen, jonka olin tuonut toimistolle tulevia etkoja ja jatkoja varten. Ajattelin, että ilmoitus toisi uskotta vuutta vakuutushakemukselle, jota en kos kaan saanut aikaiseksi tehdä. Puoli vuotta myöhemmin avasin sähkö postin kesälomani loppupuolella. Helsingin käräjäoikeudesta pyydettiin soittamaan mah dollisimman pian. Minulla on sinulle tiedoksianto koskien varkausjuttua, jossa olet asianomistajana. Tekijä oli kuulemma löytynyt, ja minut määrättiin tulemaan paikalle oikeudenkäyn tiin todistamaan 600 euron sakon uhalla. Syyksi kerrottiin, että aluesyyttäjä halusi var kaalle ehdotonta vankeutta, koska tällä oli ai empia tuomioita. Oikeudessa käsiteltäisiin varkauden lisäk si saman vastaajan kolmea huumausaineiden hallussapitotapausta. Helmikuussa häneltä oli takavarikoi tu kymmenen grammaa amfetamiinin ja metamfetamiinin sekoitusta, parikymmen tä huumausaineeksi luokiteltavaa alpratso laamia sisältävää Ksaloltablettia sekä kuusi buprenorfiinia sisältävää Subutextablettia il man niiden hallussapitoon oikeuttavaa lääke määräystä. Samassa kuussa hänen hallustaan oli uu destaan löydetty nelisen grammaa metamfe tamiinia ja yksi Subutextabletti. Huhtikuussa häneltä oli löytynyt yhteen sä 36 kappaletta Subutextabletteja sekä neljä Ksalolia, jälleen ilman lääkemääräystä. Huumausainerikokset vastaaja myönsi, varkauden hän kiisti. Minun tuli esittää vaateeni seitsemän päi vän sisään. Kerroin, etten halunnut syytetyl tä mitään. Ei auttanut. Elokuussa saavun oikeustalolle turhautu neena: työstän Ylioppilaslehden ensimmäis tä numeroa kamalalla kiireellä, eikä minulla olisi aikaa viettää puolta työpäivää oikeu dessa. Istunnon loppupuolella aluesyyttäjä esit tää vaatimansa vankeusrangaistuksen: vähin tään kuusi kuukautta vankeutta. Toistuvat ri kokset kertovat syyttäjän mukaan vastaajan piittaamattomuudesta lakia kohtaan. Mäkisen avustaja esittää kohtuullista ran gaistusta, reilua neljää kuukautta. Käräjätuo mari kysyy, josko vastaaja haluaa vielä sanoa jotain. Mäkinen alkaa puhua. Hänen äänen sä on selkeä ja kirkas. ”Mielestäni päihderiippuvuus on sairaus, ei rikos. Ihminen, joka käyttää, tulee löy tämään päihteitä aina. Vankeusrangaistuk sen suorittaminen ei ole ratkaisu ongelmaan. Kuntoutuspaikasta olisi mulle enemmän hyötyä, ihan konkreettista apua. Se passaisi mulle tosi hyvin.” ”MÄ ”MÄ oon ollut kymmenen vuotta elämästä ni vankilassa. Ei siellä mitään selviä, odotat vain, milloin pääset takaisin Piritorille pois tamaan kamaa. Tuosta Sörkän vankilan por tilta on siihen lyhyt matka. Mulla on ollut pitkä tuomio huumeiden maahantuonnista ja levittämisestä. Syyte ei ollut silloin mikään ihan pieni. Jos nyt pu huttiin oikeudessa 36 kappaleesta Subutexe ja, niin silloin kyse oli 17 600 kappaleesta. Mä muistan linnassa, kun kaveri huusi ta kaisin tullessaan, että mitä olet touhunnut. Katsoin sitä ikkunasta, olin itse istunut ke sän siellä. Niin, mitä vittua sä edes kysyt, mä huusin. Täällähän mä olen, treenaillut tuos sa pihalla, pelannut vähän Yatzya ja shakkia ja käynyt vääntämässä peltiä metallipajalla. Että kyllä sä varmaan tiedät, kun olet tääl lä itsekin ollut. Eipä tässä kummempia, jäitä poltellu. Se tarkoittaa, että istutaan ja odo tellaan. On erilaisia tapoja suorittaa vankeustuo mio. Voi opiskella, voi päästä avovankilaan, jossa saa liikkua vapaammin. Siellä päihteet tömyyttä kontrolloidaan testeillä ja on pe lote, että joutuu takaisin kivitaloon. Tuol lainen kontrolli varmistaa, ettei homma välttämättä lähde niin helposti lapasesta. Viimeksi olin nelisen vuotta kiinni ja suo ritin tuomiosta kaksi ja puoli vuotta vanki lassa. Sen jälkeen suoritin ajokortin ja opis kelin maanrakennuskoneen kuljettajaksi. Kuljin avovankilasta Mäntsälässä omalla au tolla töissä, pääsin joka viikko lomille, ja aloin seurustellakin, kun pystyi näkemään. Kävin siviilissä joka päivä. Lähdin aamulla ja palasin illalla, eikä ne paljon perään kat selleet. Mulla meni ihan hyvin, se oli päihtee töntä aikaa. Elämä oli varmalla pohjalla ja olin aika varma myös itsestäni: ei mulla kos kaan aiemmin ole ollut kämppää ja duunia ja hyvää muijaa vapauduttuani. Mutta sitä ne siellä oikeudessa eivät ym märrä, että parikin kuukautta tuomiota tar koittaa, että työt menevät alta. Työnantaja taas ei ymmärrä sitä, että sä et pysty olemaan paikalla. Asunto menee, kaikki menee ja lo pulta vapautumisen jälkeen täytyy lähteä taas hattu kourassa liikenteeseen, jos joku asun to löytyisi. Totta kai on syyttäjän duuni olla eri miel tä kanssani oikeudessa. Mutta jos se olisi käynyt lääkiksen, niin ehkä se hiffaisi. ”On syyttäjän duuni olla eri mieltä kanssani oikeudessa. Mutta jos se olisi käynyt lääkiksen, niin ehkä se hiffaisi.”
ylioppilaslehti 5 / 2022 33
ylioppilaslehti 5 / 2022 34 Kysymys on omaan käyttöön hankituista lääkkeistä. Huumausaineen vieroitusoireisiin on tämä Subutexniminen lääke, jota mulla on ollut hallussa, ja bentsodiatsepiinit, niitä tulee popsittua muuten vaan ahdistuneisuu teen. Oli niiden käyttö järkevää tai ei, niin lääkinnällisistä syistä niitä tulee multa aina löytymään. Jos mä en käytä sitä lääkettä, mä tulen kipeäksi. Ei siinä ole kysymys piittaamattomuudes ta lakia kohtaan, vaan riippuvuudesta ja sen hallitsemisesta. Suomen laki on aika vähä pätöinen seikka siinä vaiheessa, kun ainoa vaihtoehto on lähteä hakemaan pillereitä. Sitä miettii lähinnä, että koska mä jäin kiinni, niin ensi kerralla mä yritän piilottaa lääkkeet paremmin. Että vittu mä olen tyhmä kun kävelin tästä ne taskussa, vaikka tiedän, että poliisi voi ajaa vastaan ja viedä. Toista reittiä seuraavan kerran. Vankila ei enää tässä vaiheessa toimi pe lotteena, kun on lusinut näin paljon kuin mä olen elämäni varrella. En mä pelkää jou tuvani vankilaan. Ehkä sitten pelkään, kun on jotain menetettävää. Viime aikoina ei ole hirveästi ollut.” KELLERTÄVÄSSÄ KELLERTÄVÄSSÄ oikeussalissa katsellaan po liisin ottamia kuvia entiseltä toimistoltani, jossa varkaus tapahtui. Diaesitys käynnistyy hitaasti. Pöly tanssii ilmassa ja videotykki hu risee. Sitten kuvat heijastuvat salin etuosaan. Alamme tarkastella todistusaineistoa . Ensin on kuva rakennuksen ulkopuolelta, salaman kova valo pimeää ja ankeaa marras kuuta vasten. Rikospaikka. Lähikuva ovesta. Ei jälkiä murtautumisesta , poliisi on kuvaan kirjoittanut. Tiloihin on tunkeuduttu muulla tavoin , eli todennäköisesti lukko on pakkasessa pettä nyt ja sisään on voinut kävellä noin vain. Jälleen lähikuva lukosta. Keltainen valo ja talvinen katu. Kuva vaatimattomista sisätiloista paljastaa lattialle levitellyt paperit, vinot matot ja pen gotut kaapit. Kynä siellä, toinen täällä. Työ pöydän laatikot on vedetty auki, jatkojohto roikkuu pöydän päältä kohti lattiaa. Toisen kollegan työpiste on ihan sekaisin, mutta niin se oli jo ennen murtautumista. Ei juuri kaan arvokasta vietävää, mutta on toki ikävää nähdä tuttu paikka käännettynä ylösalaisin. Yhdessä kuvassa on tyhjä pöytä, johon on merkitty punaisella ympyrällä alue, josta on löydetty tärkein todistuskappale: tupakan tumppi, jonka dna on täsmännyt Mäkiseen. Takahuone on pahemmassa siivossa kuin muistin. Kirjahyllystä on pudonnut tavaraa. Kaikki keittiönkaapit ovat auki ja mukit ase teltu pöydälle. Ne mukit! ”Onko valokuvista kommentoitavaa”, pu heenjohtaja kysyy. ”Ei kommentoitavaa”, Mäkisen avustaja sa noo. Keskusrikospoliisin lausunto läväytetään näkyville. ”Kaksi näytettä on lähetetty tutkittavak si. Erityisesti toinen näyte, tämä tapahtu maosoitteesta pöydätä taltioitu tupakantump pi...” Niin paljon puhetta tupakantumpista. ”...täsmää Mäkiseen.” Mäkinen tuijottaa kuvaa. Avustaja tuijot taa tietokonettaan. Avustaja esittää Mäkisen selityksen: mat kallaan keskustasta Pasilaan Mäkinen on käy nyt juomassa keittiössä lasin vettä, poltta nut tupakan ja lähtenyt pois viemättä mitään. Hän kiistää varkauden. Kuulemisten jälkeen avustaja alkaa ko hennella papereitaan. Istunnon loppu hää möttää. ”Otettaessa huomioon huumausaineiden ”Ei siinä ole kysymys piittaamattomuudesta lakia kohtaan, vaan riippuvuudesta ja sen hallitsemisesta.”
ylioppilaslehti 5 / 2022 35 määrä ja laatu, syyttäjä katsoo, että kyseessä on huumausainerikos eikä käyttörikos. Oi keudenmukaiseksi rangaistukseksi näistä teoista katson vankeusrangaistuksen.” ”MULLA ”MULLA on aina ollut auktoriteettiongelmia. Se johtuu siitä, että mä olen rikollinen. Se on varmaan sama kaikilla tällä alalla vähän kään pyörineillä. Auktoriteetti tarkoittaa mulle pelkoa. Kun poliisiauto ajaa ohi, aina nousee niskakarvat pystyyn, vaikka ei olisi syytä. Muistan kun ajoin viime kesänä autoa, oli ajokortti ja oma auto ja kaikki, mutta käyttäydyin liikenteessä samalla tavalla kuin jos olisin ajanut varastettua autoa ilman kort tia. Kuumotti, että pysäytetään. Ja kyllähän ne silloin pysäyttivätkin. Ajoi vat vastaan Malmilla ja alkoivat seurata Suu tarilassa. Ne pysäyttivät ja sanoivat että Mä kinen, ei tarvitse kaivaa ajokorttia, oli vaan pakko tulla katsomaan, että oletko se sinä, kun ei ole vuosikausiin näkynyt. Missä sä olet ollut ja mitä helvettiä on tapahtunut. Näytät vieläpä ihan hyväkuntoiselta. Sanoin, että pääsin vankilasta vähän aikaa sitten, käyn töissä ja olen lopettanut huumeiden käytön ja sitä rataa. Ne eivät edes puhallut taneet. Näkivät, että mä olen selvin päin. Sa noivat vaan morjens, hyvää matkaa, tervetu loa takaisin siviiliin, yritä pysyä. Olisi varmaan pitänyt hakeutua avun pii riin heti kun huomasin, että on pienikin vaara, että mopo karkaa käsistä. Kun mä nyt mietin, mikä oli laukaiseva tekijä, niin ai nakin hyvä tekosyy oli se muija. Mutta on turha syyttää muita. Oma valintahan se oli. Ulosotto ja kaikki vitun paineet siihen sa maan läjään. Oot potslojo, niin sanotusti. Kyllähän ihminen tietää, kun se tekee oi kein tai väärin tai oman suunnitelman vas taisesti. Kriittinen hetki ei ole se, kun olet matkalla hakemaan, vaan kun ensimmäisen kerran käy aineet mielessä. Silloin pitäisi heti hakea apua.” KUN KUN tapauksen käsittely käräjäoikeudessa on ohi, jään odottamaan Mäkistä oikeustalon alaaulaan. Lopulta hissin ovet avautuvat, ja Mäkinen ja hänen avustajansa kävelevät vas taan. Ojennan käteni ja esittäydyn. Kysyn, haluaisiko Mäkinen jutella huumeongel mien rangaistavuudesta ja hoidosta toimitta jalle lisää. Haluaisin kuulla, mikä estää häntä parantumasta. Missä vaiheessa yhteiskunnan pitäisi tarjota tukea, ja millaista tukea riippu vainen ihminen silloin tarvitsisi? Avustaja on epäileväinen, mutta Mäkinen katsoo suoraan silmiin ja nyökyttelee. Hän sanoo, että nimenomaan näistä asioista pitäi si kirjoittaa. Että kyseessä ei ole ensisijaises ti rikosoikeudellinen ongelma vaan sairaus. Arki, jota riippuvainen ihminen elää, jää muille ihmisille hyvin kaukaiseksi. Hän pohtii, että jos joku voi hyötyä hä nen tarinansa kuulemisesta, on hän sen val mis kertomaan. Jos sillä voisi pitää jonkun toisen kaidalla tiellä. Ehkä siinä on jotain järkeä, että tulevaisuuden päättäjät, asianaja jat ja sosiaalityöntekijät kuulevat, miksi hä nen on niin vaikea päästä irti aineista, jotka ovat vieneet hänet vankilaan useaan ottee seen. Vaihdamme numeroita. Lähdemme kävelemään aurinkoista Pork kalankatua Ruoholahden metrolle. Mäkisen askel on hieman huojuva mutta reipas. So vimme tapaavamme myöhemmin Kalliossa. Mäkiselle käy milloin vain. Hän ojentaa kätensä. Soitellaan! ”TÄMÄ ”TÄMÄ on ensimmäinen kerta, kun mä oon ikinä ottanut tuomion aikaisen avun vastaan. Mulla jäi ehdonalaista viime tuomiosta jäl jelle aika paljon, varmaan pari vuotta. Mun ehdonalaisvalvoja on tosi hyvä. Olen saa nut hänen kanssaan asiat hoidettua. Viimek si kun juteltiin puhelimessa, ilmoitin, että en pääse käymään perjantaina, koska sain töitä. Hän siihen, että ei siinä mitään, katsellaan loman jälkeen. Hän ei ole semmoinen perusvirkamies, vaan auttaa auttamisen halusta. Ainakin vai kuttaa, että hän diggaa siitä mitä tekee. Sillä on avun vastaanottajalle iso merkitys. Kaikki Kelaasiat järjestyvät helposti, mä sanelen anomukseni ja hakemukseni, eikä mun tarvitse käydä kirjautumassa tai jonotta massa tai Kelassa istumassa, vaan ehdonalais valvoja laittaa ne suoraan eteenpäin. Tänään hän viimeksi katsoi mulle Verohallinnon nu meron netistä. Vähän kuin sihteeri! Siis sillä tavalla, että hän on ollut mulle tosi iso apu ja hyöty. Näiden vuosien jälkeen viime tuomio oli aika käänteentekevä. Kun ottaa avun vastaan, se voi merkitä parhaimmillaan elämänmuu tosta. Silloin sain asiat järjestettyä aika hyvin, ja voi kun ne olisivatkin vielä yhtä hyvin. Tukeeko mua esimerkiksi NAryhmä? En mä oikein ikinä osannut siellä käydä. Istuin ja kuuntelin, mutta siitä ei koskaan muodos tunut mulle kulmakiveä, josta olisin saanut merkittävästi vertaistukea. Lähes kaikki mun kaverit käyttävät. On toki selväpäisiäkin kavereita, mutta ne ovat täysin eri piireissä. Ei niiden kanssa olla te kemisissä silloin kun käytetään. Ihan jumalattomat paineet käydä töissä ja olla selvin päin. On se vaan helvetin vai keaa. Mieti, miten se vaikuttaa pääkoppaan, kun on ikänsä vetänyt ja sitten lopettaa. Kyl lä huomaa, että joku pala puuttuu. Fyysiset sivuoireet ovat ohimeneviä. Ne ovat ihan sama . Niitä on ollut mulla miljoo na vuodessa ja olen pystynyt niistä huolimat ta lopettamaan. Mutta psyykkiset reflat, joita tulee jälkeenpäin – kun ne alkavat, ei ole kaan niin helppoa pysyä erossa. Se on ju tun juju.” ”Ainoa ero mussa ja korvaushoitopotilaassa on se, että hän saa lääkkeen lääkäriltä, mä jostain muualta.”
ylioppilaslehti 5 / 2022 36 ELOKUUN ELOKUUN lopulla istumme Torkkelinpuiston penkille juttelemaan ensimmäisen kerran. Mäkinen kertoo, että on vähän vaikea pu hua tuntemattomille. Luottamusongelmia. Hän pohtii, mistä kulmasta tätä nyt lähti si avaamaan. Ehdotan, että ihan omasta kul masta. Hetken päästä kaivan kangaskassista kyl mät kokikset. Tunnelma vapautuu. Mäkinen on skarppi. Siistit vaatteet, asi allinen käytös. Hän puhuu hiljaa, puistossa on muitakin. Käräjäoikeuden tuomion odotetaan tule van reilun viikon päästä. Mäkinen kertoo to dennäköisesti lykkäävänsä asiaa hovioikeu della, kävi miten kävi. Syitä on kaksi. On tietty aikaraja, jonka ylittyessä tuo miota ei voi enää suorittaa kuntoutuksessa. Mäkinen on tehnyt selvityksiä, ja hänen mu kaansa tuo raja on kuusi kuukautta. Mäkiselle haettiin vähintään sitä, ja juuri siksi hän pyysi lievennystä neljään kuukau teen. Jos sitä ei tule, hän aikoo valittaa tuo miosta. Lisäksi Mäkinen kertoo tarvitsevansa tal ven verran aikaa pohtiakseen, onko katkon aika nyt vai myöhemmin. Se riippuu siitä, miten töissä sujuu. Jos hän suorittaisi tuomion kuntoutukses sa, kuten itse oikeudessa ehdotti, prosessi olisi pitkä. Työt menisivät alta, samoin asun to. Hän kertoo käyttävänsä nykyään ainoas taan Subutexia ja sitäkin vieroituslääkkeenä. Siitäkin hän haluaa lopullisesti eroon. Toinen vaihtoehto on, että Mäkinen me nee vankilaan. Parhaassa tapauksessa paperi asiat hoidettaisiin siellä nopeasti kuntoon ja hän saisi siirtyä työmaalle jalkapanta nilkas saan. Iltayhdeksän ja aamukuuden välillä pi täisi pysyä kotona, muuten hän saisi mennä mielensä mukaan. Työt ja asunto saattaisi vat säilyä. Sovimme tapaavamme uudestaan, kun tuomio on selvillä. ”EDELLISEN ”EDELLISEN kerran mä jäin kiinni pari kuu kautta sitten kolmesta levystä Subutexia, jot ka oli tarkoitettu mun omaan käyttöön. Yksi levy on seitsemän kappaletta ja se kestää mulla noin viikon. Mulla oli taskussa kolme levyä eli yhteensä kolmen viikon lääk keet. Hain ne ajatuksenani, että vien ne ko tiin laatikkoon ja otan yhden päivässä. Ne ottivat mut kiinni ja siitä tuli kak si kuukautta vankeutta. Se on mun mielestä ihan kohtuuton rangaistus siitä, että mä han kin itselleni lääkkeitä. Asia on ihan sama kuin jos mä kävisin ap teekissa hakemassa kolmen viikon antibioo tit tai unilääkkeitä tai mielialalääkkeitä, mitä nyt ihminen voi tarvita. Mä vain olen hake nut ne kaveriltani tai jostain muualta. Ainoa ero mussa ja korvaushoitopotilaassa on se, että hän saa lääkkeen lääkäriltä, mä jostain muualta. Mitään muuta eroa meissä ei ole. Ja jos hänellä on lääkkeitä, niitä ei oteta pois. Jos mä jään kiinni, se tietää vankeutta. Kun mä saan kuukaudessa sossusta rahaa 550–600 euroa, voin valita, haenko kuukau den lääkkeet heti, jolloin mä pärjään ruuis sa vähän aikaa. Rahaa säästyy, kun hakee ne kerralla, ja mä syyllistyn tasan kerran rikok seen. Siinä on kuitenkin riski, että joudun moneksi kuukaudeksi vankilaan. Tai mä voin tehdä niin, että haen yhden lääkkeen päivässä, jolloin syyllistyn pienem pään rikokseen joka päivä. Lisäksi se on tosi vaivalloista. Loppukuusta rahaa ei enää ole ja ne hoidetaan jotain muuta kautta – joko lainataan läheisiltä tai varastetaan jostain, tai miten on ikinä tottunutkaan rahaa tekemään. Sitä vaihtoehtoa, että lääkettä ei saa, ei ole. Kun olen hakenut omaan käyttöön ja pa lanut muutamasta lätkästä, en ole pystynyt tekemään mitään. Olen vaan kelannut, että joudun taas vankilaan ja lähtemään sieltä ihan pohjalta. Juuri kun olen saanut asun non ja työpaikan, niin ne menevät taas, jos mä lähden linnaan. Tiedätkö, tuollaisen jär jettömän turhan jutun takia, mikä olisi voi nut olla täysin toisin, jos olisin mennyt päihdepolille ja sanonut, että haluan kor vaushoitoon. Viimeistään vuonna 2005 mul la olisi ollut täydet perusteet hakeutua sinne, ja olisin varmaan päässytkin. Mä olisin saa nut valtiolta ne lääkkeet, mutta en ole tehnyt niin, koska en halua leimaantua. Sitä saa aikamoiset rekisterit, jos menee myöntämään, että on päihdeongelma. Pape riin lyödään leima ja olet siitä lähtien Bluo kan kansalainen. Tällä hetkellä asia ei mun kohdalla ole niin. Kelpaan töihin, mutta sit ten kun olen korvaushoidossa, niin ei ole puhettakaan, että tälle alalle olisi mitään asiaa. Maakoneenkuljettajana ei välttämättä ole ongelma, että sulla on ollut menneisyy dessä päihderiippuvuus, mutta että ongelma on päällä… se on no-no-no . Jos mä haen korvaushoitoon ja saan val tiolta siihen luvan, mä en saa enää pikkutuo mioita, vaan myönnän, että mulla on päih deongelma. Se kirjataan mun Omakantaan ja siitä voi olla mun loppuelämäksi hait taa. Mun elämä, jota mä oon yrittänyt saa da kuntoon, työpaikka ja asunto, ne on ne syyt, miksi en välttämättä halua korvaushoi toon. Sen jälkeen mä oon tietyssä kategorias sa enkä saa tehdä juttuja, joita haluaisin. En olisi varmasti saanut tuomioita, tällai sia joita nyt olen saanut, ja olisin varmasti ol lut joka kesä siviilissä. Mutta en myöskään olisi opiskellut, en olisi ollut töissä. Mä var maan olisin jonkinlainen, no, korvaushoi don ammattilainen, joka vetää keittoa joka päivä jossain Piritorin nurkalla, vetää lapun naamaan aamulla, alkoholisti tai vastaava. Tuskin olisin päässyt maanrakennushommiin tai kouluun. Mä oon sitä paljon fundeerannut, että lopetanko kokonaan itse vai menenkö kor vaushoitoon. Pohdin vielä, mikä siirto oli si fiksuin. Jos menen katkolle, niin en hän mä voi töihin jäädä. Se ei vaan toimi niin, että ilmoitan meneväni kuntoutukseen ”Se ei vaan toimi niin, että ilmoitan meneväni kuntoutukseen huumeiden takia ja tulevani jatkamaan näitä koneurakointihommia sen jälkeen. Ne sanoo, että morjens.”
ylioppilaslehti 5 / 2022 37
ylioppilaslehti 5 / 2022 38 sähköjä putkien sijaan. Se työ kiinnostaa mua enemmän, tarjoaisi haasteita ja etene mismahdollisuuksia. Olen siitä hyvä työn tekijä, että vaikka en ole mestari, niin olen nöyrä oppija. Mä arvostan sitä, että työmaa on siisti ja asenne kaikilla kunnossa. Ei mua kiinnosta vedellä 70senttisiä uria tuonne nurmeen. Palkka kasvaisi pariinkym meneen euroon tunnilta. Nyt se on 14 eu roa eikä vastaa työn vaativuutta. Koeajan jäl keen palkan pitäisi nousta tessin neloseen, mutta en mä tiedä nouseeko, kun pomo on huolissaan mun työssä jaksamisesta. Vaiku tan kuulemma väsyneeltä ja olen tullut myö hässä duuniin. Ja yhtenä päivänä en tullut ollenkaan. Piti hoitaa asioita, kuten hakea pankista rahaa ja väliaikaiset henkkarit Pasilasta, missä oli muutama ukrainalainenkin jonossa. Me nin yhdeltätoista, mutta mua pidettiin siellä varmaan neljään. Oli tuttu huumepoliisi vas tassa. On tullut pari kertaa aiemminkin asioi tua siellä, niin naama on kulunut. Sen kysei sen kytän kanssa on otettu painiotteluakin joskus ysärillä. No, laitoin yöllä puolenyön aikaan po molle viestin, miksi en pääse aamulla työ maalle. En lukenut läpi, miten autocorrect kirjoitti kun sanelin pitkän viestin, ja sinne jäi kirjoitusvirheitä ja aukkoja. Pomo kyse li, että olenko kunnossa, kun se viesti oli se kava. Hän oli sitä mieltä, että on asiatonta lähettää viesti yöllä. Kai se onkin. Ajattelin, että hän pitää äänettömällä ja lukee aamulla ja että on parempi kertoa hyvissä ajoin. Oon kuitenkin hyvin siellä töissä käynyt. Saikkuakaan en pitänyt, vaikka jäi peukalo työkoneen kauhan ja tärylätkän väliin. Kävin sitä työterveydessä näyttämässä mutta me nin silti seuraavana päivänä duuniin. Ja tämä keskisormi, kynsi ihan mustana, se jäi toisen kauhan alle. Että tässä palanen tätä mun elämää sul le – aika raskasta on käydä duunissa pummil la, kun ei ole rahaa junalippuun, tehdä ym pärivuorokautista päivää ja tulla kotiin, jossa sielläkään ei saa olla rauhassa. Kahdelta yöllä tulee joku hakkaamaan ovea, että onko sul la bentsoja, no ei ole, painu helvettiin siitä, mun pitää herätä tunnin päästä duuniin. Ei voi astioitakaan jättää keittiön tiskialtaaseen, kun ne lähtevät sieltä kävelemään. Kaikki siellä käyttävät. Koita siinä sitten pitää pää kasassa. Pomo on oikeassa, että on ollut aika ras kasta. Pitää varmaan levätä enemmän. Tekisi mieli vetää lärvit, mutta en mä vedä, kun yli huomenna on duunia. Perjantaina mä olin yksissä kotibileissä ja vedin siellä yhden es son. Vieläkin on vähän sekava olo siitä. Mut ta mihinkään juhliin en olisi lähtenyt, jos olisi ollut töitä seuraavana päivänä. Tuosta ehdin palautua hyvin. Meillä oli työpaikan virkistäytymispäivä kin. Aika kiva reissu. Oltiin pomon veneellä, voin näyttää videon sieltä. Tuossa näkyy sih teeri ja tuossa toimitusjohtaja. Tavallaan mä haluaisin kertoa töissä ihan suoraan mun tilanteen. Työmaalla nyt on jos jonkinlaista tyyppiä töissä. Jos sieltä kaik ki pikkurikkurit kiellettäisiin, jäisi rakennus hommat hoitamatta. Ehkä voisinkin kertoa sitten kun on vaki tuinen sopimus eikä enää koeaika päällä, et tei voisi lentää noin vain pihalle. Ehkä ne sitten ymmärtäisivät tätä mun tilannetta pa remmin.” VIIMEISELLÄ VIIMEISELLÄ tapaamiskerrallamme istumme kalliolaisen ravintolan nurkkapöytään. Avaan tietokoneen. Mäkinen nojautuu tuolinsa sel känojaa vasten. Kehotan keskeyttämään, jos jokin kohta tuntuu virheelliseltä tai särähtää korvaan. ”Olen siitä hyvä työntekijä, että vaikka en ole mestari, niin olen nöyrä oppija. Mä arvostan sitä, että työmaa on siisti ja asenne kaikilla kunnossa.” huumeiden takia ja tulevani jatkamaan näi tä koneurakointihommia sen jälkeen. Ne sa noo, että morjens.” TAPAAMME TAPAAMME seuraavan kerran noin kuukau den kuluttua Tokoinrannassa. Mäkisen profiilikuva Whatsappissa on muuttunut kypärä päiseksi raksamieheksi. Hän kävelee reippaasti kohti ja ojentaa kätensä, jälleen hyvissä ajoin. Tuomio on tullut, mutta Mäkinen ei ole katsonut sitä. Tiedätkö sä, hän kysyy, ja sa non, että tiedän. Ojennan puhelimeni hä nelle ja varoitan, että aika paskaltahan se näyttää. Haetaan kymmentä kuukautta vankeut ta. Se on paljon enemmän kuin mitä Mäki nen odotti. ”Ei helvetti”, hän parahtaa ja kumartuu katsomaan näyttöä. ”Huumausainerikoksista omaan käyttöön.” Kierrämme Töölönlahden ympäri. Paluu matkalla istahdamme penkille. ” Aika lannistavaa settiä”, hän sanoo. ”ON ”ON mulle pahempiakin sattunut kuin tuo kymmenen kuukautta, esimerkiksi silloin kun ne tulivat ovesta läpi. Silloin ne veivät muijan, koiran, 1480 Subutexia ja 18 tonnia. Mun oli vähän vaikea selitellä, mistä se raha oli tullut. Olin huolissani, että kai se koira pärjää, mutta se on nyt hyvässä kodissa. Silloin tuli neljä vuotta, vaikka ne hakivat mulle jotain kahtatoista. Se oli eri aikaa. Nyt mä en ole enää riippuvainen mistään. Subu texitkin lopetin niin, että en mä niitä töis sä vedä. Työmaalla on mennyt hyvin. Se on hyvä työpaikka, hyvät laitteet. Mutta koneenkul jettajan kanssa on ollut ongelmia: kun mä sa non sille jostain, se ottaa sen vittuiluna. Ja kyllä mä kerran hermostuinkin ja sanoin että koita nyt vittu olla sekoittamatta sitä savea ja soraa. Ensimmäinen asia, joka koulussa ope tetaan on, että maaaines on eriteltävä kes kenään. Mut on palkattu tuonne asentajaksi ja tarpeen vaatiessa kuljettajaksi, mutta se ei suostu tulemaan ulos sieltä koneesta. Mulle soitettiin yhdestä energiafirmas ta, että tulisinko töihin. Pääsisin asentamaan
ylioppilaslehti 5 / 2022 39 Alan lukea juttua. Välillä vilkaisen Mäkis tä, joka kuuntelee hiljaa keskeyttämättä ker taakaan. Suljen läppärin kannen. Eikö mitään sanottavaa, ihmettelen lo puksi. ” No mä kuuntelin!” Mäkinen sanoo. ” Sehän oli ihan hyvä juttu.” Mäkinen kertoo puhuneensa tuomiosta muutamalle läheiselleen. Äiti saa kuulemma tietää viimeistään sitten kun hänestä ei enää kuulu. Tosin kerran meni vuosi, ettei äiti tiennyt Mäkisen olevan vankilassa. Ehdonalaisvalvojan kanssa ei ole tullut ju teltua kesän jälkeen. Mäkinen on unohtanut ilmoittaa tälle uuden numeronsa. Hän kai vaa nyt puhelimen taskustaan ja lähettää tälle viestin. Pitäisi mennä taas käymään. Päätöstä katkosta tai korvaushoidosta hän ei ole vieläkään tehnyt. Riippuu töis tä ja tuomioista. Ensi viikolla tulee tieto sii tä energiafirmasta, johon hän haluaisi vaih taa töihin. Nyt vaan poltellaan jäitä. Kotona avaan tekstiviestin, jonka Mäki nen lähetti ennen ensimmäistä haastattelua Torkkelinpuistossa. Siitä on nyt puolitoista kuukautta. ”HETKEN ”HETKEN kelasin, että mitähän tässä oikein ta pahtui. Kohtaaminen käräjäoikeudessa vas taajan ja asianomistajan välillä on erikoista, kaiketi vähän säikähdin, kun eipä ole ennen tuollaista tilannetta ollut. ”Ehdotan, että tavataan jossain ulkona koska on kesä ja kaunis ilma. En haluaisi istua missään toimistossa, tulee kuulustelut mieleen.” Mietin tuossa puistossa istuessani ja kir jaa lukiessani, että mitäköhän mahdat kirjoit taa aiheesta, joka on niin käsittämättömän laaja. Kiinnostaako aihe tavallisia suomalaisia nuoria? Tässä on niin paljon kulmia, yhteis kunnallinen ja yksilötaso, että tämän tarinan kirjoittamalla tulemme raapaisemaan vain pintaa. Ymmärtääkö sitä kukaan? Nyt olen ehtinyt hetken pohtia asiaa. Kyllä mulle passaa, että lähdetään rakentele maan juttua. Ehdotan, että tavataan jossain ulkona koska on kesä ja kaunis ilma. En ha luaisi istua missään toimistossa, tulee kuulus telut mieleen. Tänä päivänä ei todellakaan tiedetä, mil laista on elää maailman pimeällä puolella. Huumausaineet, rikollisuus ja väkivalta ovat meille arkipäivää. Koska huumeita ei saa Är rältä, usein oleskelemme vain kaltaisiemme seurassa. Saadaksemme aika ajoin lisää rahaa kalliisiin aineisiin, saattaa joku sivullinen täy sin viaton kansalainen kärsiä, sillä häneltä on varastettu jotain, minkä saattaa vaihtaa pikai sesti johonkin muuhun tarpeellisempaan. Tämä on todellista elämää meidän kaik kien kohdalla. Vaikka en usko, että kukaan luonnehtii sitä hyväksi elämäksi, niin monel le meistä se elämä on ollut aina samanlais ta, tuttua ja turvallista. Kuilun reunalla pieni hetki kerrallaan, sen pidemmälle omaa elä mänkaarta pohtimatta. Mahdollisuus lopettaa huumeiden käyttö ja saada asiat kuntoon tulisi suoda jokaiselle, joka joutuu tekemään rikoksia saadakseen ai neita riippuvuuteensa. Olen ehdottomasti sitä mieltä, että tuo mio tulisi muuttaa sen suuntaiseksi, että siitä hyötyisi sekä ongelman omaava henkilö että yhteiskunta. Kysymys on kuukausista, jotka voisi vankilan sijaan viettää katkaisuhoidossa ja jatkokuntoutuksessa. Näitä ratkaisuja on jo otettu käyttöön. En olisi ensimmäinen. Toivon, etten viimeinen kään.” Mäkisen nimi on muutettu.
ylioppilaslehti 5 / 2022 40 M I N I S T E R I M U S E O
ylioppilaslehti 5 / 2022 41 M I N I S T E R I M U S E O Keskusta on kierrättänyt tiedeja kulttuuriministerin salkkua niin Keskusta on kierrättänyt tiedeja kulttuuriministerin salkkua niin vauhdilla, että perässä on vaikea pysyä. Ylioppilaslehti selvitti, onko vauhdilla, että perässä on vaikea pysyä. Ylioppilaslehti selvitti, onko tuore tiedeja kulttuuriministeri yhtä puhtoinen ja myöhäiskeskituore tiedeja kulttuuriministeri yhtä puhtoinen ja myöhäiskeskiikäinen kuin julkisuuden perusteella vaikuttaa. ikäinen kuin julkisuuden perusteella vaikuttaa. TEKSTI TEKSTI Anni Härkönen Anni Härkönen K U VAT K U VAT Adele Hyry Adele Hyry
ylioppilaslehti 5 / 2022 42
ylioppilaslehti 5 / 2022 43 R akennus on jykevä, vielä paljon suurempi kuin ulospäin näyttää. Kahdeksan kerrosta, joista alimmat sijaitsevat syvällä maan alla. Tänne on tallennettu 89 hyllykilometriä Suomen hallinnollista historiaa 1300luvulta nykypäi vään, vuosisatoja vanhoista tilikirjoista itsenäisyyden ajan presidenttien arkistoihin. Kansallisarkiston kirjastohuoneessa sitä ei oikeastaan huomaa. Täällä arkisen, kirjahyl lyjen kehystämän huoneen kelmeässä valossa huomion vie Petri Honkonen, 35. Kun Ylioppilaslehti syyskuussa lähes tyi tiede ja kulttuuriministeriä esikunti neen haastattelupyynnöllä, toimitus ehdotti, että ministeri saisi valita haastattelupaikak si jonkin kulttuurikohteen. Ehkä pääsisim me ministerin kanssa pesismatsiin, Kivi kon hiihtohalliin tai Oodiin ompelemaan kansallis pukuja. Hiukan pyynnön jälkeen mieleen hii pi katumus, kun muistimme ministerin sivii liammatin: historianopettaja. Kun ministe riöstä lopulta ehdotettiin Kansallisarkistoa, heitimme vastaehdotukseksi pienen nyky taidegallerian. Haastattelussa kun todennä köisesti kysyttäisiin ministeriltä kulttuuri alan elossa olevien tekijöiden tukemisesta korona aikana ja sen jälkeen. Pohjimmainen syy vastaehdotukseen oli ilmeinen. Toimitus uumoili, että monelle lu kijalle ministeri ei vaikuta erityisen kiinnos tavalta ihmiseltä. Arkistossa tapaaminen luul tavasti vain vahvistaisi tätä kuvaa. Kyllähän ministeri tämän itsekin taitaa tie tää. ” Museoministeriksikin eräs toimittaja... setä on nimittänyt”, Honkonen sanoo ja irvistää. Titteli on peräisin tietenkin politiikan toimittaja Timo Haapalalta. ” Oon kyllä ylpeä siitä nimityksestä, koska mä oon muodollisesti pätevä museoalalle.” Ylioppilaslehden varoituksista huolimatta tapaamme ministerin lopulta ennaltaarvatta vasti Kansallisarkistossa. Museot ministeri eittämättä tuntee, mutta mikä on hänen suhteensa nykytaiteeseen? ” No sehän on... ristiriitainen”, ministeri aloittaa. ” Välillä ajattelen, että voi herranen aika, sehän on ihan karmeata. Toisaalta näinhän sata vuotta sittenkin ajateltiin silloisesta tai teesta. Taiteen tehtävähän on herättää tuntei ta, vaikka se ei miellyttäisi silmää. Olennaista on, minkälaisia tunteita se herättää, ja että se herättää tunteita.” HONKONEN, HONKONEN, hallituskauden neljäs keskusta lainen tiede ja kulttuuriasioista vastaava pätkäministeri, kertoo lapsuudestaan keski suomalaisessa Pylkönmäen kylässä kuin his torioitsija. Jos ei tietäisi, että tässä puhuu jopa pääministeriä nuorempi millenniaa li, voisi kuvitella, että ministeri olisi elänyt lapsuuttaan lähempänä 1950luvun puoli väliä. Sen verran maalaisromanttisia kuvia hän maalailee jopa 1990luvun peruskoulu vuosistaan. ” Keskiviikkoisin kun oli pitkä koulupäivä, saatiin välipalaksi kuorittua lanttua tai nauris ta. Joskus jopa omenoita”, ministeri kertoo. Honkosen ikäluokasta, vuonna 1987 syn tyneistä, tiedetään paljon. Siitä on kiittä minen laajaa kohorttitutkimusta, jossa mi nisterin ja tämän noin 60?000 ikätoverin elämänkulkua on seurattu syntymästä pitkälle aikuisuuteen. Honkonen tuntee tutkimuksen hyvin – onhan sitä rahoittanut myös Suomen Akatemia, joka sekin saa määrärahansa minis teriöltä, jota Honkonen nyt toisena vastuu ministerinä johtaa. Kun ministeri ja tämän kymmenettuhan net ikätoverit olivat 25vuotiaita, heistä joka seitsemännellä ei ollut peruskoulun jälkeistä tutkintoa. Yli kymmenen prosenttia oli ehti nyt saada klamydiatartunnan. Joka kolmas oli jossakin vaiheessa elämäänsä saanut toimeen tulotukea. ” Mäkin olen saanut toimeentulotukea”, Honkonen tunnustaa. ” Intissä sosiaalikuraattori sanoi, että ha kekaa, jos teillä ei ole töitä tiedossa intin jäl keen. Niin sitten mä hain ja sain.” Työttömyys ei kestänyt kauaa. Ministeri pääsi opiskelemaan ja oli pari kesää töissä – yllätys yllätys – Saarijärven museossa. Nyt hän arvioi, että ikäluokkaansa nähden hänel lä on mennyt elämässä ” lähtökohtiin nähden erittäin hyvin”. Honkonen on kohonnut puoluehierarkiassa nopeasti. Kansallisarkiston vanhan tutkijasalin portaille ministeri kohosi poikkeuksellisesti Kansallisarkiston johtajan luvalla.
ylioppilaslehti 5 / 2022 45 ”Jos mietin niitä tuttuja, jotka olivat sa maan aikaan armeijassa, niin heistä on pari kuollut oman käden kautta ja osa syrjäytynyt. Kun on heihin törmännyt, on nähnyt, että kaikki tässä yhteiskunnassa eivät ole selvin neet ollenkaan niin hyvin kuin minä.” Pärjäämisestään Honkonen kiittää tuu rin lisäksi koulutusta, joka oli saavutettavissa myös vaatimattomissa oloissa varttuneelle. Silloisessa Pylkönmäen kunnassa vart tuneen Honkosen luokalla oli 12 lasta. Hä nen puolue ja ikätoverinsa Katri Kulmuni on toistellut haastatteluissa muistoaan siitä, miten lamaaikana hänen koulussaan jopa pyyhe kumit piti puolittaa. Honkosen muis tot Pylkönmäen kirkonkylän koulusta eivät ole yhtä synkkiä. Jopa koulussa tarjottuja välipalanauriita hän pitää arvokkaana osana kunnan hyvin vointipalveluita. Sen ministeri tosin muistaa, että aapista hän ei saanut ekaluokan jälkeen omaksi, vaikka vuotta aiemmin syntyneet oli vat saaneet vielä pitää kirjansa. HONKONEN HONKONEN aloitti ministerinä huhtikuussa. Hän ei ole ministerikautensa aikana ehtinyt juuri näkyä tai kuulua. Moni muistaa paremmin hänen edeltä jänsä, nykyisen maa ja metsätalousministerin Antti Kurvisen, joka ehti tiede ja kulttuuri ministerinä närkästyttää niin kulttuuri ja tiede väkeä kuin hallituskumppaneitaan hen gästyttävällä tahdilla. Vuosi sitten Kurvinen julkisti kulttuuri alalle karun leikkauslistan vain pari päivää sen jälkeen, kun pääministeri oli järjestä nyt alan väelle sovitteluhenkiset bileet Kesä rannassa. Kun viime vuonna budjettiriihen alla uutisoitiin tutkimusrahoituksen leikkaus uhasta, tyytyi Kurvinen toteamaan ottaneen sa leikkaukset vastaan ” pohjalaisella, stoalai sella tyyneydellä” – ja suututti passiivisella suhtautumisellaan tiedeväen. Kurvinen oli julkisuudessa napit vastakkain myös tiukkaa koronalinjaa ajaneen perhe ja peruspalvelu ministerin Krista Kiurun kanssa. Kurvinen olisi halunnut keventää kulttuurin korona rajoituksia nopeammin kuin Kiuru. Ero vanhan ja uuden kulttuuriministerin välillä tuntuu silmiinpistävän suurelta. Sen myöntää Kurvinenkin. ” Mähän oon impulsiivisempi ja räjähtä vämpi, sellainen karmit kaulassa ihminen, kun taas Petri on diplomaattisempi ja ana lyyttisempi. Voi olla, että Petrin kaudella draamaa ei tule niin paljoa, mutta se ei tar koita, etteikö tuu tulosta”, Kurvinen sanoo. Honkonen toimi Keskustaopiskelijoiden puheenjohtajana kymmenen vuotta sitten. Eräs entinen nuorisopoliitikko kertoo muis tavansa Honkosen olleen jo tuolloin maltilli nen poliitikko, joka kuunteli enemmän kuin puhui. ”En muista, että hän olisi ollut vahvas ti mieltä jostakin asiasta. Hän oli työteliäs ja jopa hillityn asiallinen. Sellainen poliitik ko ei välttämättä saa suurta julkisuutta, mutta nauttii hiljaista arvostusta.” Entinen nuorisopoliitikko kertoo olleen sa Honkosen valinnasta ministeriksi jopa vä hän yllättynyt. Oliko ministeri itse valinnastaan yllätty nyt? Honkonen hymähtää. ”No totta kai se tilanne tulee aina yllä tyksenä. Mutta mähän olin ja olen keskustan puoluejohdon jäsen, ja puolueessa on tapa na, että puoluedemokratian valitsemille hen kilöille annetaan myös vastuuta ministerinä.” Sekä kulttuuri että korkeakoulukentäl lä on herättänyt närää, että keskusta on vaih tanut juuri tämän salkun omistajaa niin tiu haan. Salkkua ovat ehtineet kantaa jo Hanna Kosonen (2019–2020), Annika Saarikko (2020–2021) ja Antti Kurvinen (2021– 2022). Eivätkö kulttuuri ja tiedeasiat kiinnosta keskustaa, kun salkusta on tullut heittopussi? ” Päinvastoin, mä sanoisin, että tähän teh tävän hoitoon on kiinnostuneita ollut vaikka kuinka paljon”, Honkonen vastaa. ” On ollut valitettavien sattumien summa, että vaihtuvuutta on näin paljon ollut. Juuri syyhän tässä on Annika Saarikon vanhem painvapaa, ja mun mielestä ministerilläkin on oikeus vanhempainvapaaseen.” Kurvinen taas muistuttaa, että tällä halli tuskaudella keskustalla on ehtinyt olla myös neljä valtiovarainministeriä. Kysyttäessä, aikooko keskusta vielä ””Jos mä Jos mä sanon suoraan, niin taloude taloudellisestihan siinä ei ole mitään mitään järkeä.”
ylioppilaslehti 5 / 2022 46 kierrättää ministereitään ennen ensi vaaleja, Honkonen ei vastaa suoraan. ”Jotkut puolueet on tehneet sellaista freesausta, että on ajateltu, että puolueen kannatus lähtee nousuun ministereitä kier rättämällä. Meillähän sellaista [freesausta] ei ole nyt tehty, eikä sellainen mun mieles tä toimikaan.” OLI OLI puolueen ministerikierrätyksen taustalla mitä tahansa syitä, keskustan kannatus ei näy tä kierrättämisellä parantuneen. Ylen mittauksissa puolueen kannatus oli lokakuussa 10 prosentin luokkaa – vähem män kuin viime eduskuntavaaleissa. Kaksi peräkkäistä kautta hallituksessa ei ole tehnyt kannatukselle hyvää. Vaihtuvista ministereistä huolimatta tiede ja kulttuurikentän tilanne vaikuttaa Pet ri Honkosen kaudella tasaisemmalta kuin vuosiin. Hallituksen ja järjestö ja kulttuuri kentän välejä hiertäneeseen Veikkaustuot tojen laskuun löytyi Kurvisen kaudella rat kaisu, jonka avulla Veikkauksen edunsaajat säilyttävät nykyisen tulotasonsa ainakin lähi vuosina. Honkosen ei ole tarvinnut vasta ta kentän turhautumiseen kulttuurin korona rajoituksista. Korkeakoulut ovat palanneet lähiopetukseen. Tiukkaa koronalinjaa ajanut Kiurukin on ollut suuren osan Honkosen ministeriajasta vanhempainvapaalla. Onko Honkosella kevyempi salkku kan nettavanaan kuin Kurvisella? Honkonen ei mielellään puhu omasta taa kastaan. Sen sijaan hän kääntää puheen kult tuurialaan. ” Pakko myöntää, että nyt kun kulttuuriala on taas vapautettu koronaajan sinänsä välttä mättömistä rajoituksista, joiden toimeenpano ei kuitenkaan ollut ihan sellaista kuin se olisi voinut tai olisi pitänyt olla, niin kyllähän ti lanne on paljon helpompi. Semmoinen olo, että voi taas hengittää.” Samaan hengenvetoon ministeri lisää, että koronan seuraukset näkyvät kulttuuri alalla edelleen: osa ammattilaisista on siir tynyt toisiin tehtäviin, eivätkä yleisöt ole vieläkään täysin palanneet teattereihin, kon sertteihin ja muihin kulttuuritapahtumiin. ” Tuntuu, että ihmiset jotenkin jämähtivät kotiin tässä koronaaikana. Kyllä ne vaikutuk set ovat tosi isot.” SIIRRYMME SIIRRYMME kelmeästä kirjastosta alakertaan. Haastatteluhetkellä Kansallisarkistossa on vii meisiä päiviä esillä Suomenlinnan historiaa esittelevä näyttely: lähinnä muotokuvia suur miehistä ja piirustuksia linnoituksesta raken nuksineen. Mutta missä ovat naiset? Kysyttäessä mi nisteri osaa vastata, kuten historianopettajan kuuluukin. ” Varmaankin orgaaninen syy on se, että Suomenlinnan keskeiset suunnittelijat ja ti laajat olivat miehiä. Toinen ongelma tässä muistiorganisaatiossa on, että miesten histo riaa on tallennettu enemmän kuin naisten. Ei voi kirjoittaa sellaista historiaa, johon ei ole lähteitä.” Emme kuitenkaan tulleet tänne katso maan Suomenlinnan suurmiehiä. Syy minis terin arkistointoon löytyy kellarista. Avuksi tarvitaan Kansallisarkiston johta jaa Juhani Tikkasta. Hän vie meidät hissillä syvälle rakennuksen uumeniin. Tänne, jyke vien ovien taakse, on arkistoitu voutien laati mia luetteloja eri puolilla maata kannetuista veroista noin vuodesta 1540 lähtien. Tikkanen ottaa kiinni hyllyn päässä ole vasta jykevästä kammesta ja pyörittää. Hyl lyt liikkuvat ja niiden väliin avautuu käytävä, jota pitkin Honkonen ottaa varovaisia askelia kohti paksuja, patinoituneita rivejä kirjojen selkämyksiä. ” Jos pitää valita, että mikä on mieleenpai nuvin ja vaikuttavin juttu Helsingissä, niin kyllä se on ilman muuta nämä. Nää on 500 vuotta olleet täällä.” ”Kun Suomessa oli linnoja, niin linnan voutien tietenkin oli pidettävä taloudesta kirjaa. Kirjanpito toimitettiin kerran vuodes sa tarkastettavaksi Tukholmaan kuninkaan linnaan, jossa kuninkaan kirjanpitäjät kävi vät sen läpi. Nämä ovat nyt sitä kirjanpitoa, joka toimitettiin puhtaaksi kirjoitettuna takai sin. Ja jos rahaa puuttui, linnanvoudilta lähti kaula poikki”, Honkonen sanoo. Ministeri katsoo Tikkasta kysyvästi. ” Voinko mä... kun mulla ei oo hanskoja niin en mä varmaan voi.” ” Jos otetaan sieltä joku hyväkuntoinen”, Tikkanen sanoo ja katsoo sitten toimittajaa. ” Voitko sitten siinä jutussa tuoda ilmi, että tää on hyvin poikkeuksellista. Että hal linnonalan ministerille esiteltiin. Poikkeuk sellisesti.” Tikkasen siunauksella ministeri ottaa va rovasti kirjan hyllystä, avaa kannen höyhe nenkevein ottein ja alkaa lukea. ” Siis täällä luetellaan, täällä on, smör , mjöl , ootapas, fåglar. ..”, ministeri lukee. Hä nen silmänsä tuikkivat ja kasvoilla on poika mainen hymy. SIIRRYTÄÄN SIIRRYTÄÄN 500 vuotta eteenpäin takaisin nykyaikaan. Ministeri kantaa huolta kulttuurialan am mattilaisista. Osa Ylioppilaslehdenkin levik kialueen opiskelijoista on tulevia kulttuuri työntekijöitä. Miltä heidän tulevaisuutensa näyttää? Voiko kulttuuriministeri rehellises ti suositella kenellekään nuorelle taiteilijaksi ryhtymistä tässä valtiossa ja tähän maailman aikaan? Onko siinä mitään järkeä? ” Jos mä sanon suoraan, niin taloudelli sestihan siinä ei ole mitään järkeä”, ministe ri aloittaa. Mitä keskusta ja keskustalainen kulttuu riministeri ovat tehneet sen eteen, että siinä olisi järkeä? ” Tällä vaalikaudella ensinnäkin yritetään pelastaa ala tältä koronakurimukselta. Mer kittävä määrä, noin 500 miljoonaa euroa, lai tettiin koronaavustuksina kulttuurielämään, jotta ne, jotka siellä alalla ovat, voivat sitten siellä pärjätä.” Kulttuuri ja taidealan edunvalvontajär jestö Kulta ry:stä arvioidaan Ylioppilasleh delle, että summa on kyllä merkittävä, mut ta koronarajoituksista johtuvia taloudellisia menetyksiä se ei ole korvannut. Kulta ry:n mukaan koronapandemian aikana kulttuuri alojen tuotosta katosi 1,2 miljardia euroa ja vuodessa alalta hävisi 10?000 työpaikkaa. Ministeri rientää tässä vaiheessa kuin oppikirjaesimerkissä kertomaan, että kenttää on tavattu. Hän kertoo tavanneensa freelancertaitei lijoita viimeksi haastattelua edeltävänä päivä nä ja saaneensa heiltä muistutuksen siitä, että ”Kulttuuriministerinä mun vastuullanihan on tavallaan olla kansakunnan sisällöntuottaja. Eikö oo aika hyvä termi.”
ylioppilaslehti 5 / 2022 47 Ministeri tarkastelee Olof Areniuksen maalaamaa Augustin Ehrensvärdin muotokuvaa vuodelta 1756. Ehrensvärd johti Suomenlinnan linnoitustöitä 1700-luvulla.
ylioppilaslehti 5 / 2022 48 kulttuurin rahoitusjärjestelmä ei ole valmis. (Samassa tapaamisessa hän on saanut kirjaili ja Antti Nyléniltä pinssin, jossa lukee Je suis Matti Pohto, mistä ministeri näyttää olevan silminnähden otettu. Pohto on hahmo mu seoministerin mieleen – talonpoikaistaus tainen Pohto keräsi 1800luvun puolivälissä talteen tuhansia Turun palossa tuhoutunei ta suomenkielisiä kirjoja ja lahjoitti ja testa menttasi kokoelmastaan valtaosan Helsingin yliopiston kirjastolle.) ” Tässä meidän järjestelmässämme on pal jon aukkoja ja kehitettävää siinä, että se mah dollistaisi taiteen tekemisen ilman että tarvit sisi olla valtavassa toimeentulokuopassa. Että ei siinä taloudellisesti ole mitään järkeä”, Honkonen jatkaa. Hän ei saa kulttuurialan työtä kuulosta maan ainakaan liian ruusuiselta. ” Mutta kyllähän sillä oikeasti luodaan ih misille hyvinvointia ja muutetaan maailmaa monella tavalla, että siinä mielessä totta kai suosittelen sitä. Ja sehän on mun velvolli suutenikin kulttuuriministerinä.” Samaan hengenvetoon Honkonen innos tuu visioimaan rooliaan kulttuuriministerinä. ” No täähän kuulostaa typerältä termiltä, mutta kulttuuriministerinä mun vastuullani han on tavallaan olla kansakunnan sisällön tuottaja. Eikö oo aika hyvä termi.” ”Aika kova”, kehuu ministerin erityisavus taja Klaara Tapper vieressä. ” Niin, kansakunnan content creator . Vaik ka mä en oo itse mikään creator , enhän mä itse luo mitään. Mun tehtävässä, jos mä on nistuisin tässä hyvin, loisin edellytyksiä suo malaisen kulttuurin kehittymiselle, uuden luomiselle ja sen menestymiselle. Koska ei hän meillä oikeasti ole mitään suomalaisuut ta ilman kulttuuria ja ilman tiedettä. Ei ole ollut historiassa eikä ole nytkään.” ” Varmaan kulttuurialalla nauretaan tuol le termille, koska ammattilaisethan tekevät sen työn. Mutta mun, päättäjien, pitäisi luo da sille puitteet.” ONKO ONKO puitteita luotu? Kulttuurilobbari, kulttuuri ja taidealan edunvalvontajärjestö Kulta ry:n pääsihteeri Rosa Meriläinen kehuu keskustaa ainakin siitä, että puolue on tällä vaalikaudella saa vuttanut viime eduskuntavaalien tavoitteensa perustaa luovia aloja tukeva rahasto. Se jakaa ensimmäiset tukensa esittävän taiteen tuotan noille tänä syksynä. Meriläinen antaa kiitosta ministerille myös siitä, että tämä on kuunnellut tarkas ti, mitä alan väellä on ollut sanottavanaan. Meriläinen on viime kuukaudet reissannut Honkosen kanssa ympäri Suomea jalkauttamassa Kurvisen aikana käynnistetyn kulttuu rin jälleenrakennustyöryhmän raporttia ja selvittämässä, miten kulttuuriväellä eri puo lilla Suomea menee. ” Ministerin työ on pitää huolta siitä, että raportti ei mene raporttien taivaaseen”, Me riläinen sanoo. Yksi selvä kritiikki Meriläiselläkin on kes kustalle: hän haluaa tietää, kannattaako kes kusta kulttuurin rahoituksen kasvattamis ta prosenttiin valtion budjetista. Toisin kuin keskusta, moni muu eduskuntapuolue – esi merkiksi kokoomus, SDP, RKP, vihreät ja va semmisto – asettui tavoitteen taakse jo viime eduskuntavaaleissa. Honkonen on puolueensa varapuheen johtaja. Haastatteluhetkellä vaaleihin on ai kaa puoli vuotta. ” No mä siis en osaa vielä ottaa kantaa sii hen, kun eduskuntavaaliohjelmaa ei ole vie lä julkaistu, että miten eduskuntavaaleissa tän kanssa asemoidutaan. Mutta itse pidän tosi tärkeänä sitä, että kulttuurin rahoitus osuutta voitaisiin nostaa.” Ministerin mielestä on selvää, että lain säädännön tasolla uusia toimia kulttuurialan tukemiseksi ei enää ehditä tällä hallituskau della aloittaa. Hän kertoo olevansa kuiten kin vakuuttunut siitä, että seuraavaa hallitusta varten on ”rakennettu vahva pohja”. ” Sen pohjalta sitten on tavallaan uusi aika koittamassa.” Hänestä kulttuurialan pitää itse olla he reillä seuraavissa hallitusneuvotteluissa, jotta työryhmän kulttuurialalle ehdottamat muu tokset ajetaan seuraavan hallituksen ohjel maan. Honkonen jättää puhuessaan vastuun lobbareille, ei poliitikoille. Kuulostaa, ettei hänkään pidä kovin todennäköisenä sitä, että seuraavassa hallituksessa keskusta olisi enää
ylioppilaslehti 5 / 2022 49 mukana päättämässä kulttuurin rahoituksesta. ” Mä oon suhtautunut näihin sillä tavalla, että parempi kun ei kommentoi tähän suun taan mitään. Kansa päättää”, hän sanoo. Onko museoministerillä paheita? Ylioppilas lehti on yrittänyt kaivella läpi ministerin henkilöhistoriaa ja somekanavia (ministerin Tiktoktili @senaattoripete ei arveluttavasta nimestään huolimatta sisältänyt erityisen ar kaluontoista materiaalia) ja saanut selville ainoastaan, että ministerillä on mittava ko koelma Kermansavinimimukeja (noin sata, ministeri tarkentaa). Puhtoiselta vaikuttaa. Kysytään ministeriltä itseltään. ” Metsänhoitoharrastus on kaikkialla jo esillä, mun nettisivuilla ja muualla. Siitä ei mitään mielenkiintoista välttämättä saa.” Oikein arvattu. ” Ministeriön intrassa kyllä paljastettiin tää jo, tää mun kukkienhoitoharrastus”, Honko nen sanoo. Kukkien hoito? ” Mä oon äärimmäisen nuuka ihminen. Saatan ostaa uuden vaatteen ja kokea mon ta viikkoa huonoa omaatuntoa siitä, että piti mennä törsäämään. Kukat on ainut, että mul la lähtee ihan lapasesta. Mä tilaan meidän paikallisen Saarijärven kukkakaupan kautta kaikennäköisiä kasveja, joita niillä ei ole vali koimassa”, Honkonen kertoo. ”Mulla on siellä Saarijärvellä nyt varmaan 30 huonekasvia. Viikon välein niitä kaste len.” En viitsi tuhlata aikaa ja valistaa ministeriä siitä, että vähintään saman verran huonekas veja on keskimääräisen Helsingin Kalliossa asuvan myöhäismillenniaalin 20neliöisessä yksiössä. Onneksi olen varautunut ja pyytä nyt ministerin paheista tietoa myös puolue toveri Kurviselta. Kurvinen antoi lausunnon, joka sekin jät ti paljon arvailun varaan: ” Ei Petri ihan niin kiltti ole kuin miltä se näyttää. Kyllä se aika kiltti on, mutta ei ihan Ministeri ihastelee 500 vuotta vanhaa tilikirjaa. ”Ministeriön intrassa kyllä paljastettiin tää jo, tää mun kukkienhoitoharrastus.”
ylioppilaslehti 5 / 2022 50 niin kiltti. Mutta en mä tarkenna tätä sen enempää. Voit laittaa siihen lehteen tällaisen sitaatin multa. Heheh.” Mahtaakohan Honkonen tietää, mihin Kurvinen viittaa? Ei välttämättä kukkien hoi toon? ” No ei varmasti. Hän ei saisi kyllä yhtään kukkaa pysymään hengissä”, Honkonen sa noo. ” En tiedä, mihin paheisiin hän nyt viitta si, mutta kyllähän me hyvää ruokaa syödään ja alkoholipitoisia virvoitusjuomia tykätään hörppöstellä, ja minäkin tykkään hörppöstel lä. Paitsi nyt mulla on tässä kuiva kausi, tipa ton, menossa vaaleihin asti.” Ahaa, sehän on nuorison keskuudessa trendikästä. ” Niin on, ja mä oon siitä tosi ilahtunut. Mähän oon sellaista viimeistä kosteaa suku polvea. Meillä 80luvulla syntyneillä oli tää tättärää, Petri Nygård, selvä päivä, selvä päivä, hyvästi selvä päivä. Se oli kova sana mei dän opiskeluaikana. Mutta siis se on vähen tynyt, se ei ole enää mitenkään hauskaa.” Kappale on ilmeisesti vieläkin kova sana, ainakin joidenkin ministerien keskuudessa. ” Tuota, nyt en ehkä sano mitään enää. Sehän on mukavaa se hörppöstely. Mutta on aika vaativa tää mun tehtävä, että mä täs sä oon koittanut keskittyä nyt enemmän lii kuntaan.” VUOSI VUOSI on pätkäministerille lyhyt aika, jos mielii jättää nimensä historiankirjoihin ja painaa kasvonsa kansalaisten muistiin. Ylioppilaslehden haastattelemat keskustan taustavaikuttajat kuvailevat Honkosta työjuh daksi, työhevoseksi ja työmuurahaiseksi. Ah keraksi puurtajaksi, joka tekee kotiläksynsä ja työnsä hyvin. Ahkeruus on toki politiikassakin hyve, mutta julkisuuskilpailussa valtakunnan ykkös medioiden otsikoihin sillä pääsee vain har voin. Toisinaan työhevonenkin lähtee laukalle. Haastattelupäivän iltana Honkonen on nistuu kuin onnistuukin pääsemään otsikoi hin, vaikka mediatilaa hallitsevatkin Itämerel lä räjähtelevät kaasuputket. MTV uutisten haastattelussa hän ehdot taa ylioppilaskokeista luopumista ratkaisuna lukiolaisten kuormitukseen. Saman palopu heen ministeri pitää myös Ylioppilaslehden haastattelussa. Ministeri on nettisivuillaan kertonut, et tei hän kirjoittanut vuonna 2006 Saarijärven lukiosta ylioppilaaksi erityisen hyvin pape rein, ” vaikka niin usein luullaan”. Kysyn mi nisteriltä, pääsisikö hänen ylioppilaspapereil laan opiskelemaan edes historiaa. Ei varmaan, vastaa ministeri, ja on aivan oikeassa. Tänä vuonna ovet Jyväskylän yli opiston historian laitokselle eivät olisi Hon kosen M:n papereilla auenneet. ”Mähän oon vankka pääsykokeiden kan nattaja. En kannata todistusvalintaa. Se on pilannut lukion. Ja jos mä saisin yksin päät tää, lopettaisin ylioppilaskirjoitukset koko naan suomalaisesta lukiosta”, Honkonen sa noo. Hän kertoo näkemyksensä vahvistuneen, kun hän teki opettajan pedagogisia opintoja Jyväskylän yliopistossa. ” Jos haluttaisiin, että lukio olisi aidos ti yleissivistävä, niin nämä viimeaikaiset uu distukset on mun mielestä vieneet sen ihan päinvastaiseen suuntaan. Siitä on tullut täl lainen korkeakouluihin ja ehkä enemmän yliopistoihin valmistava, onkohan tää vähän liian rumasti sanottu, pitkä valmennuskurssi, mikä ei ole lukion alkuperäinen tarkoitus.” Ministeri myöntää, että viime hallitus kaudella hän oli puolueensa mukana hyväk symässä kokoomuslaisen opetusministerin Sanni Grahn-Laasosen opiskelijavalinta uudistusta. Lukioasiat eivät ministerin salkkuun kuu lu, eikä ylioppilaskirjoitusten lakkauttamisen kaltaista valtavaa uudistusta ehdittäisi edes panna alulle enää tällä hallituskaudella. Sii tä huolimatta valtakunnalliset mediat Hesa rista Yleen ja Maikkariin jatkavat keskustelua ylioppilaskirjoitusten lakkauttamisesta vielä viikko haastattelun jälkeenkin, juuri kun Yli oppilaslehti on lähdössä painoon. Mikään ei ole ikuista, ei ministerikausi eikä yhteinen aikamme Kansallisarkistossa. Ministerillä on kuitenkin vielä mahdollisuus loistaa, välittää korkeakouluopiskelijoille se palo, joka hänessä syttyi voudin verokirjo ja selatessa. Miten Petri Honkonen haluaa ministeri nä tulla talletetuksi arkistoihin ja historian kirjoihin? Mistä hän toivoo, että hänen mi nisterikautensa myöhemmin muistetaan? ” Toivon, että muistetaan edes hieman enemmän hyvällä kuin pahalla.” Kansallisarkiston perustustyöt aloitettiin syksyllä 1886. Honkosen perustustyöt aloitettiin noin sata vuotta myöhemmin. ”Meillä 80-luvulla syntyneillä oli tää tättärää, Petri Nygård, selvä päivä, selvä päivä, hyvästi selvä päivä.”
ylioppilaslehti 5 / 2022 51
Yliopistopapit sinua varten K aipaatko luotettavaa ihmistä, joka kuuntelee sinua kunnioittaen uskonnollista vakaumustasi ja elämänkatsomustasi? Keskustelut käydään aiheista, joista sinä haluat puhua. Ota yhteyttä ja sovi tapaamisaika etunimi.sukunimi@evl.fi Terveisin yliopistopapit, Leena Huovinen, Late Mäntylä, Sonja Jakobsson wastefeast.eu Eettisesti ja edullisesti laatua lautaselle Helsingin seurakuntien Waste&Feast -hävikkiruokaravintolat tarjoilevat kaupungin edullisimman lounaan (2-3 euroa). Syö hyvin ja teet samalla hyvää muille ja maailmalle! Löydät ravintolat seuraavista paikoista: Matteuksenkirkko Itäkeskuksessa, Malmin Varustamo, Hermannin diakoniatalo ja Alppilan kirkko. Tervetuloa herkuttelemaan! ww w. ylio pp ilas leh ti.fi /m ed iati ed ot Si nu n m ain ok se si tä ss ä?
Yliopistopapit sinua varten K aipaatko luotettavaa ihmistä, joka kuuntelee sinua kunnioittaen uskonnollista vakaumustasi ja elämänkatsomustasi? Keskustelut käydään aiheista, joista sinä haluat puhua. Ota yhteyttä ja sovi tapaamisaika etunimi.sukunimi@evl.fi Terveisin yliopistopapit, Leena Huovinen, Late Mäntylä, Sonja Jakobsson wastefeast.eu Eettisesti ja edullisesti laatua lautaselle Helsingin seurakuntien Waste&Feast -hävikkiruokaravintolat tarjoilevat kaupungin edullisimman lounaan (2-3 euroa). Syö hyvin ja teet samalla hyvää muille ja maailmalle! Löydät ravintolat seuraavista paikoista: Matteuksenkirkko Itäkeskuksessa, Malmin Varustamo, Hermannin diakoniatalo ja Alppilan kirkko. Tervetuloa herkuttelemaan!
Seuraa Ylioppilaslehteä somessa @ylioppilaslehti ? Tukea stressinhallintaan ryhmävalmennuksesta ? Video-oppitunneista vinkkejä hyvinvoinnin vahvistamiseen ? Työvälineitä oman ja toisten hyvinvoinnin edistämiseksi ? Tukea keskittymiskykyyn ja ja arjen stressinhallintaan ? Videokeskusteluista tukea mielen hyvinvointiin Tarjoamme syksyn 2022 aikana kaikille avoimia, maksuttomia etäpalveluja mielen hyvinvoinnin tueksi. Hyödynnä YTHS:n tarjoamat mielen hyvinvoinnin verkkopalvelut Lue lisää ja ilmoittaudu pian yths.fi/2022 Syömishäiriöstä on mahdollista toipua. Tukea, tietoa ja neuvontaa syömishäiriötä sairastaville, läheisille ja ammattilaisille Ota yhteyttä Etelän-SYLIin, kun: EtelänSYLI ry Tallberginkatu 1 C 115, 00180 Helsinki puh. 040 535 1626 / 045 841 6853 info@etelansyli.fi | www.etelansyli.fi …olet huolissasi syömisestäsi tai sairastat syömishäiriötä. …haluat kysyä hoidosta tai avun hakemisesta. …haluat tietää vertaistukiryhmistä tai muusta tukitoiminnasta. …epäilet, että läheisesi oireilee tai sairastaa syömishäiriötä.
AVOINNA: to–la 10–20, su 10–18. SAMALLA LIPULLA: Viini & Ruoka -messut (K18) OSTA LIPUT ENNAKKOON! Kun ostat liput ennakkoon verkkokaupasta, saat ne edullisemmin. Katso päivän hinta verkkokaupasta shop.messukeskus.com. Liput nyt myös tapahtuma-aikaan edullisemmin verkkokaupasta. HELSINGINKIRJAMESSUT.FI | #KIRJAMESSUT HELSINGIN KIRJAMESSUT 27.–30.10.2022 Meeri Koutaniemi EE P U N Ä SI / SI LT A LA Jani Toivola Mona Bling LE V I V EP SÄ P IE TA RI P U RO VA A R A /K O SM O S Tuomas Kyrö M IK A TU O M IN EN /W SO Y Ujuni Ahmed & Elina Hirvonen O T TO V IR TA N EN /W SO Y Tilaa Ylioppilaslehti Tilaa helposti osoitteessa ylioppilasleht i.fi/ tilaajapalvelu t Ylioppilaslehti kertoo yhteiskunnan, kulttuurin ja opiskelijaelämän tuoreista ilmiöistä ennen kuin muut mediat ovat niihin ehtineet havahtua sekä tarjoaa jatkuvasti uusia, ravistelevia näkökulmia maailman asioihin. Kestotilauksella saat vuosittain kuusi paperilehteä kotiin kannettuna. Normaalihintainen tilaus maksaa 39 euroa vuodessa. Opiskelijatilaus maksaa 14,50 euroa, ja alumniyhdistyksen jäsenten kestotilaus 25 euroa.
56 Kulttuurihenkilö Palstalla taiteilijat saavat kerrankin puhua ihan vaan taiteestaan. T a j u n t a a l a a j e n t a v a t l a u s e e t sein kirjailijat vääntelehtivät vaikeina, kun heiltä kysyy kirjoittamisen syy tä. Virpi Alasen ilme sen sijaan kir kastuu. Hänen toinen aforismikokoelmansa Mahdollisia rakkauslauseita ilmestyi tänä ke väänä Kulttuurivihkojen kustantamana. ”Banaliteetit, väkinäinen kliseisyys ja suku puolistereotypiat vaivaavat erityisesti rakkausmietelauseen alaa. Kokoelman kir joittamista motivoi se, että halusin tehdä kor keatasoisen rakkausaforismikokoelman”, Ala nen kertoo. Maallikolle aforismeista tulee mieleen latteudet teepussien pahvilapuissa, Paulo Coelho tai Jari Sarasvuon sitaattitulva. Ker ran syvinä pidettyjä mietteitä tapaa nyt ajan hampaankolosta ja kännitatuoinneista (”Car pe diem”). Instagramin auringonlaskukuvaan ripoteltu voimalause jättää kylmäksi tai etoo. Alanen korostaa edustavansa kaunokirjal lista taideaforistiikkaa. Laji on suurelle ylei sölle tuntematon. Mikä oikeastaan on aforismi? ”Tuore ajatus, joka saatetaan mahdollisim man tiheään ja taiteellisesti korkeatasoiseen muotoon. Siinä yhdistyvät älyllisyys, tunne ja aistihavainto.” ILO, ILO, leikkisyys, myötätunto – Alasen taidet ta kuvaavat määreet tuntuvat tässä ajassa vir kistäviltä. Hänen aforisminsa voi nähdä tok sisten Twittertöräytysten toisinajatteluna. Taideaforismin onnistumisesta eivät kerro tykkäykset, vaan ajattelun rytmi. ”Haluan kirjoittaa myönteisistä tunteista niin, että teksti on vakavasti otettava”, Ala nen sanoo. ”Myönteisiä tunteita on pitkään dissattu, koska ne ovat iskulauseista tuttuja, live, love, laugh tyyppisiä naurettavuuksia. Ilo on ajat telijalle kompleksinen tunne täynnä kytkök siä tummiin sävyihin, vaikka sitä pidetään naiivina ja epäälyllisenä.” Alanen ei tyydy aforismeissaan kuivaan älyyn, vaan hänen tekstinsä yltävät huimaa viin kuviin. Hän mainitsee innoittajakseen erityisesti espanjalaisen surrealistin Ramón Gómez de la Sernan aforismit, mutta myös runoilija Edith Södergranin. Alanen aloitti kirjailijanuransa runokoko elmalla. Sen jälkeen hän on julkaissut myös visuaalista runoutta, joka muodostuu puh taasti kuvista ilman tekstiä. Tiheä lause on viehättänyt Alasta niin kauan kuin hän on kirjoittanut. Runoilija kutenkin kypsytteli ensimmäistä aforismi kokoelmaansa pitkään. Hiilellä piirretty hymy ilmestyi vuonna 2020. Alanen ehti kirjoittaa sitä kymmenen vuoden ajan. Lyhyt laji on kirjoittajalle erityisen armo ton. ”Suomessa on paljon lahjakkaita aforisteja, joilla ei välttämättä riitä motivaatio kokonai seen kokoelmaan. Siinä pitää kuitenkin olla satoja hyviä aforismeja.” Aforismien kirjoittaminen edellyttää enemmän jatkuvaa valppautta kuin istuma lihaksia. ”Mietelauseeni syntyvät aistihavainnoista. Näen kaupungilla jotain, mikä sysää ajatte lun liikkeelle.” SAKSALAISFILOSOFI SAKSALAISFILOSOFI Friedrich Nietzsche piti aforismia vahvimpana kirjallisuudenlaji na ja halusi sanoa lauseessa sen, mihin muut tarvitsevat kirjan. Laji on säilyttänyt aseman sa vuosisatojen ajan, mutta sen historia näyt tää nyt vanhojen setien viisauskirjallisuudel ta. Kaikkitietävä aforismi ei ole enää tätä päi vää. Nykyaforismi on uusi keskustelunavaus ja tajunnan laajentaja. Alanen painottaa, että hyvän miete lauseen kanssa ei tarvitse olla samaa mieltä. Aforismin yhteiskunnallisuus merkitsee Alaselle globaalia mittakaavaa – esimerkik si ilmastonmuutoksen ja poliittisten mullis tusten huomioimista. Mahdollisissa rakkauslauseissa näkyy uuden luontosuhteen vaade: ihminen tiputetaan jalustaltaan. Teoksessa soi mustarastaan laulu, joka jää järjelle salai suudeksi. ”Huomaan olevani hieman ristiriitainen it seni kanssa, koska yhtäältä ajattelen, ettei tai teella ole mitään velvoitetta tai vastuuta olla hyödyllistä, mutta toisaalta, että aforismilla on. Laji liikkuu osittain filosofian ja osittain taiteen puolella. Juuri tuo liikkuvuus, jatku va rajan ylittäminen, tekee aforismista niin haastavan ja hienon lajin.” Aforismi on myös kirjallinen vastavoi ma elämälle esipuheita laativille mammutti romaaneille. Lisäksi Virpi Alasen aforismi kokoelmista voi löytää Suomen parhaita lauseita. T E K S T I Niklas Ferm K U VA Helen Korpak ”RAKKAUS ON TIHEÄ KUDELMA VAELLUSTA VIHREÄN VARIAATIOISSA.” ”MAHDOLLINEN ON AINA PÖLYN ALLA. SE ON TANSSITTAVA ESIIN.” U Virpi Alanen, Mahdollisia rakkauslauseita
57 K U L T T U U R I M IS TÄ T U N N E TA A N Helsinkiläinen runoilija ja aforisti. Pitkän linjan kulttuurijournalisti ja kirjallisuuskriitikko. V I R P I A L A N E N, 43, kirjailija T Y Ö P Ö Y D Ä L L Ä N Y T Kaupunkiaiheinen aforismikokoelma ja scifi-teemainen runoelma. U N E L M I E N P R O J E K T I Teen niitä koko ajan. A L A L L A M ÄT TÄ Ä Vaikka omat kokoelmani on huomioitu hyvin, taideaforistiikka saa yhä liian vähän medianäkyvyyttä jopa runouteen verrattuna. Iso osa kokoelmista jää pimentoon.
ylioppilaslehti 5 / 2022 58 K U L T T U U R I Kritiikki KUN KUN tunnettu henkilö kuo lee, suru kokoaa ihmiset yhteen. Tunteiden osoit taminen julkisesti on sil loin tavallista sallitumpaa. Robert F. Kennedy mur hattiin 6. kesäkuuta 1968, ja kaksi päivää myöhem min amerikkalaiset kerään tyivät junaradan varteen seuraamaan kuol leen presidenttiehdokkaan ruumiin matkaa New Yorkista Washingtoniin. Osalla suri joista oli kamera mukanaan. Vuosikymmeniä myöhemmin taiteilija Rein Jelle Terpstra matkasi samaa reittiä ja kolkutteli ihmisten oville etsien heidän filmimateriaalejaan. Hän oli saanut idean nähtyään saattopäivää junas ta taltioineen Look lehden valokuvaajan Paul Fuscon kuvia. Nyt sekä Fuscon että tavallisten amerik kalaisten ottamat valokuvat ja filminpätkät ovat esillä näyttelyssä Suomen valokuvatai teen museossa. Mustavalkoisissa ja värillisis sä kuvissa ihmiset odottavat junaa saapuvak si ja vilkuttavat sille. Perävaunussa vilahtaa Yhdysvaltain lipulla verhottu arkku, ja pian juna jo lipuu kaukaisuuteen. Joissain kuvissa perheet ovat asettuneet poseeraamaan. Se naattorin viimeinen matka oli ennen kaik kea spektaakkeli, johon osallistumista saat toi muistella myöhemmin. Minä olin täällä, minä todistin historiaa , kuvat sanovat. Samaa tarkoitusta varten jokainen englantilainen kaivoi älypuhelimensa esiin, kun Elisabet II:n arkkua kuljetettiin Lontoon kaduilla. Sii nä on ironiaa: Harva tallaaja tapasi Kenne dyä tai Elisabetia, vaan oppi tuntemaan hei dät videoiden ja valokuvien välityksellä, ja nyt kun he kulkevat muutaman metrin pääs sä, välissä onkin arkku ja kameran linssi. Pal vomme kuuluisuuksia aina kuvien kautta, ja kuvilla heidät myös hyvästelemme. TERPSTRAN TERPSTRAN kuratoimassa näyttelyssä valo kuvista ei ole tullut niinkään muistoja, vaan muistoista on syntynyt valokuvia. Toisin kuin nykypäivänä, kuvia ei ole alun perin tarkoitettu jaettavaksi. Siksi niihin on taltioi tu yksityistä melankoliaa. Kuvat muistuttavat toinen toisiaan, aivan kuten surupäivitykset Facebookissa – Lepää rauhassa, Vesku! Kuvi en identtisyydestä syntyy vaikutelma jaetus ta kokemuksesta. Samalla palaudutaan va lokuvauksen ytimeen eli muistamiseen ja säilömiseen. Valokuva on todiste läsnäolos ta ja muistutus elämän rajallisuudesta, kuo levaisuuden monumentti. Yksi ensimmäisiä valokuvauksen lajityyppejä oli viktoriaani nen post mortem valokuvaus, jossa hiljattain kuollut ikuistettiin vielä kerran valokuvaan. Kuva auttoi jäljelle jääneitä surutyössä. Me nykyihmiset katsomme kuvia poismenneistä samalla tavalla: valokuva on yhä suruobjekti. Näyttely kehottaa ”pohtimaan tunteiden sosiaalisuutta”, mutta valitettavasti tunteet eivät välity kuvista. Ilman kontekstia monet T E K S T I Joel Karppanen Robert F. Kennedyn viimeinen matka – jaettu muisto Suomen valokuva taiteen museo, Suuri näyttelytila Kaapelitehdas, Kaapeliaukio 3, G-rappu, 00180 Helsinki 16.9.2022–8.1.2023 ti-su klo 11–18, ke klo 11–20 Suruton spektaakkeli A n n ie In g ra m , E lk to n , 19 6 8
ylioppilaslehti 5 / 2022 59 K U L T T U U R I kuvista voisivat nopealla vilkaisul la olla suomalaisperheen kotialbu mista, jonka alivalottuneissa kymp pikuvissa isä ja poika pönöttävät pientareella odottamassa sekun neissa ohikiitävää autoa Jyväskylän MMrallissa. Paljon tyhjää tilaa jät tävä koruton ripustus ei auta asiaa. Vastikään remontoidun valokuva taiteen museon isossa näyttelytilas sa kokonaisuus tuntuu valitettavan vajaalta ja kolkolta. Kiinnostavinta näyttelyssä on valokuvista esiin piirtyvän väki joukon moninaisuus. Suru selväs ti kosketti amerikkalaisia ihonvä riin ja sosioekonomiseen asemaan katsomatta. Demokraattisenaattorin viimeistä matkaa seuraamaan ke rääntyneet ihmiset olivat etenkin syrjäkylien asukkaita, heitä, jotka vajaat viisikymmentä vuotta myö hemmin äänestivät Donald Trumpin valtaan. Monien amerikkalais ten mielestä tulevaisuus kuolikin Bobby Kennedyn mukana. Ovatko he, yhdysvaltalaiset, näissä kuvissa viimeistä kertaa yhdessä? Post mor tem: USA. Loukussa NETFLIX Islantilaisen rikosdraaman Loukussa (Ófærð) kolmas tuotantokausi ilmestyi Netflixiin syyskuussa pitkän odotuksen jälkeen. Resepti on tuttu aiemmilta kausilta: joku murhataan näennäisen uneliaassa islantilaiskylässä, ja murhaa päätyy tutkimaan sama tuttu poliisikaksikko. Tapahtumapaikan asukkaista kaikki ovat toisilleen sukua tai ainakin toistensa eksiä, appivanhempia tai nuoruuden koulukavereita. Myös murhaa selvittävien poliisien omat menneisyyden traumat puskevat esiin joka nurkan takaa. Kauniit maisemat kompensoivat aavistuksen sinkoilevaa juonta. Sinkoilu saattaa johtua siitä, että Netflix on puristanut kauden vain kuuden jakson mittaiseksi, vaikka viime vuonna Islannin yleisradio yhtiön esittämänä kausi oli kahdeksan jakson mittainen. A N N I H Ä R K Ö N E N Helsinki-syndrooma YLE AREENA Miikko Oikkosen käsikirjoittama Helsinkisyndrooma on panttivankidraama, joka houkuttelee katsojan 1990-luvun pankkikriisistä kärsineen rikollisen puolelle. Peter Franzénin esittämä huippuälykäs yrittäjä kaappaa Helsingin Sanomien toimituksen saadakseen sen paljastamaan valtiovallan siunauksella tehdyt rikokset. Tunnelma on kauttaaltaan tiivis ja elähtäneeseen panttivankigenreen saadaan lisää eloa kaappaajaa syventävillä takaumilla. Sarjassa viitataan reaalimaailman tapahtumiin kuten viime talven Convoy-rekkamielenosoituksiin. Sarjassa mainitaan myös terrorismitutkija Leena Malkki, vaikka alkuteksteissä korostetaan sarjan olevan mielikuvituksen tuotetta. Kiinnostavaa on, antaako sarja lisää pontta salaliittoteorioille, joilla selitetään 90-luvun pankkikriisin vuoksi koettuja vääryyksiä. P E T R I J Ä Ä S K E L Ä I N E N Snabba Cash NETFLIX Ruotsin vaalit olivat jengirikollisuusvaalit, mutta walla bror , tätä tarinaa et löydä mediasta! Fiktiivinen minisarja Snabba Cash kertoo Tukholman maahanmuuttajalähiöistä ponnistavista huono-osaisista rikollisista ja valehtelevista start-up-yrittäjistä, jotka tekevät mitä vain menestyäkseen. Taas ei-valkoiset ihmiset kuvataan tappelevina huumekauppiaina, joku voisi kritisoida. Sarja on kuitenkin täynnä pa rempia huonoja maahanmuuttajia, eli hahmot ovat moniulotteisia ja uskottavia. Toinen tuotantokausi on juuri ilmestynyt Netflixiin, ja se on edellistä rajumpi: lapset päätyvät jengeihin, saavat kadulla turpaan ja syövät yksin kotona riisiä ketsupilla. Jos sarja ei ole tuttu, aloita ensimmäisestä tuotantokaudesta – se on erittäin jännä ja seksikäs! Päähenkilöt ovat niin hyvännäköisiä, että heikottaa. Sarjassa puhutaan orten svenskaa , eli pahamaineista lähiöslangia, jossa eri kielet menevät iloisesti sekaisin. Tosielämän lähiötarinoita taas voi seurata IG-tililtä @ortensverige ja pian oma soitto lista täyttyy poliittisesti epäkorrektista ruotsalaisesta lähiöräpistä. Bitch, du är begravd skicka Marabouchoklad. A D I L E S E V I M L I 3x no rd ic no ir Toimituksen kritiikittömät suositukset. A la n V ir ta , A rd w ic k, M ar yla n d , 8 .6 .1 9 6 8
ylioppilaslehti 5 / 2022 60 K U L T T U U R I Kolumni Välähdys Yökävely teki minusta menestyjän ”Vaikka on olemassa seikkoja, jotka saattavat vaikeuttaa varttuvan akateemisen sivistyneistön ja maaseudun välistä yhteisymmärrystä, kuten huolenpito tieteen ja taiteen aineellisista elinehdoista, virkamiesten toimeentulosta j.n.e., on näitä sittenkin pidettävä luonteeltaan satunnaisina ja ohimenevinä. Suomen maaseutu on siksi usein ja monin eri tavoin näyttänyt valmiutensa kansallisen sivistysviljelymme tukemiseen ja edistämiseen, että on vaikea uskoa sen pidättyväisyyden tällaisissa asioissa johtuvan pysyvästä välinpitämättömyydestä kaikkea kulttuurityötä kohtaan.” Erkki Virta, Maaseudun nuoriso ja ylioppilaat, Ylioppilaslehdessä 23.11.1929 J K U V A A av a E ro n en oitakin vuosia sitten päätin ryhtyä menestyjäksi. Hankin tekoturkiksen ja hain työharjoitteluun palkittuun mainos toimistoon. Työhaastattelu järjestettiin ison avokontto rin lasiseinäisessä neuvotteluhuoneessa. Kukaan kolmesta haastattelijasta ei vaikuttanut olevan suuresti kiinnostunut taidoistani tai aikaisem masta työhistoriastani. He halusivat tietää, mil laisia asioita teen vapaaajallani. Rakastan teknoa, aloitin hätäisesti. Ei reak tioita. Luen bkirjaimella alkavia kirjailijoita, jat koin yrittämistä. Miksi juuri bkirjaimella, yksi haastattelijois ta halusi tietää. En ollut varautunut kriittisiin lisä kysymyksiin. Kolmas haastattelija nousi pöydän takaa ja lähti hakemaan keittiösyvennyksestä kahvia. Ti lanne vaikutti huonolta. Epätoivoissani muistin harrastuksistani vielä yhden, yökävelyn. Haastattelijat valpastuivat. Yökävely! Mitä se sellainen on? Selitin yökävelyn tarkoittavan sitä, että käve len öisin kaupungilla. Vieläpä ilman päämäärää! Mainosala toisteli sanaa ja vaikutti olevan sii tä haltioissaan. SILLOIN KUN SILLOIN KUN en yökävele, luen viestintä ja markkinointialan firmojen sivuilta työntekijöi den esittelyitä. ”Henna rakastaa tarinoiden etsimistä brän deistä ja brändien takaa.” ”Anna meditoi kukkia kastelemalla ja kerää energiaa tanssilattialla.” ”Petri on rokkia kuunteleva isoisä, jota mark kinointiihmisten kohderyhmäajattelu ärsyttää.” ”Valentina rakastaa seikkailuja ja irtokarkkeja.” Treffiilmoituksia muistuttavat työntekijäesit telyt houkuttelevat uusia asiakkaita. Tekstien tehtävänä on todistaa, että suuryritys koostuu yksilöllisistä ihmisistä, jotka valjastavat va paaaikansa työelämän käyttöön. Mukaan lii tetään mustavalkoinen – ei koskaan värillinen T E K S T I Juho Kankaanpää – studiokuva kädet puuskassa nauravasta poolo paitaihmisestä. Tärkeintä on, ettei työntekijä ole tylsä, sil lä tylsyys ei ole tuottavaa. Turvallisella tavalla erikoinen harrastus herättää asiakkaissa mielen kiintoa (pubivisat, purjehtiminen, quadrulla luistelu), mutta tukee työntekijöiden jaksamista (pilates, äänikirjat). Samalla esittelyt ovat tunteiden liioittelun ja kuluneiden kielikuvien taidetta. Ei riitä, että viestintä konsultti on hyvä työssään tai että hän pitää siitä. Työtään pitää jatkuvasti rakastaa. Tekstilajissa ”kielet ovat rakkaus ja rikkaus” ja jopa viestinnän työharjoittelija ”seuraa sydän tään”. Stressiä, uuvuttavaa työtahtia ja kiukutte levia asiakkaita kutsutaan ”pirullisiksi haasteik si”, joita ei ainoastaan ratkaista tai voiteta. Niistä ”sytytään”. YÖKÄVELY YÖKÄVELY oli menestys, mutta työharjoitteluni mainostoimistossa kaatui lopulta palkkaneuvot teluihin. Muutamia kuukausia myöhemmin sain kuitenkin viestin eräältä tuotantoyhtiöltä. Se oli kuvaamassa mainoskuvia yksityiselle lääkärifir malle. Kampanjan idea oli, että jokaisella suo malaisella on oma tapansa parantaa henkistä ja fyysistä hyvinvointiaan. Tuotantoyhtiö oli kuullut harrastuksestani, ja se oli heistä ”supermielenkiintoinen”. Olisinko valmis yökävelemään mainoksessa? Harkinnan jälkeen kieltäydyin. Pelkäsin, että yökävelykampanjan seurauksena menettäisin erikoislaatuisuuttani symboloivan supervoimani, enkä saisi enää kävellä öisin rauhassa. Tarjouksesta rohkaistuneena olen toistellut yökävelyn ilosanomaa järjestelmällisesti kaikissa mahdollisissa työhakemuksissa ja haastatteluissa, useimmiten pyytämättä. Sen merkitystä voi vain arvailla. Ehkä yökävely on ollut juuri se ratkai seva yksityiskohta, le détail décisif , joka on erot tanut minut muista tasaväkisistä hakijoista ja tuo nut minulle töitä ja menestystä. Ja miksi ei olisi? Onhan yökävely rakkaus ja rikkaus. Juho Kankaanpää on toimittaja ja yökävelijä, jonka sydän sykkii syvällisille kolumneille .
61 inulla oli pitkään ruokatrauma lastenkutsuil ta. Siihen kuuluivat vettyneet banaanit ja säi lykehedelmät juoksettuneessa kermavaahdos sa, joka oli ollut vähän liian kauan pöydällä. Kuivahko kakkupohja, kerma ja cocktailhedelmät muodostivat ikään kuin kaksi eri jälkiruokaa sen sijaan, että raakaai neet olisivat tanssineet suussa kuin makujen karuselli. Kesällä 2019 vuosituhannen taitteen traumasta oli kulunut jo tarpeeksi aikaa. Heinäkuisena päivänä Hä meenlinnassa Aulangon tornikahvilassa uskaltauduin antamaan täytekakuille toisen mahdollisuuden. Kat seeni kiinnittyi tummaan kirsikkaiseen Schwarzwaldin kakkuun. Naureskelin hermostuksissani nimen pelkik si suhuässiksi. Jo ensimmäinen pala sai minut vakuut tuneeksi – kakku oli täydellistä. Sopivan kostea, mutta kiinteä kakkupohja, tummaa suklaata ohuina lastuina kermavaahdon päällä. Kakkukerrosten väleissä tar peeksi muttei liikaa kirsikkahilloa ja tuoreita kirsikoita. Lähdin Aulangolta innostuksesta hengästyneenä täydellisten täytekakkujen jahtiin. Suhuässäkakku mää rittäisi jatkossa sen, millainen täytekakun kuuluisi olla. Kolmen vuoden päästä saapuivat kolmikymppiseni. Tuo kesäinen muisto mielessäni päätin toisintaa vie railleni saman kokemuksen ja tarjoilla heille hekumal lista rouheutta. Tuli liian tiivistä ja makeaa. Ei yhtään sellaista kuin Aulangolla. Yritin olla armollinen itselleni, sillä ravin tola ja kahvilakriitikkona tiedän, että täytekakku on vaikea laji. Ennen Aulangon kokemusta olin päässyt gateau curious mielentilaan Koko Britannia leipoo sarjan M Palstalla nautiskellaan. Rakas ruokapäiväkirja, T E K S T I Arda Yildirim K U VA Venla Helenius avulla. Marie Antoinetten kuolematon huudahdus ”syökööt kakkua” oli juurruttanut päähäni mielikuvan, että kakut ovat jotain ylimääräistä. Että joillakuilla meistä on varaa herkutella päivittäin, ja toisille kakut kaikessa kaukaisuudessaan symboloivat ylenpalttisuut ta ja turhuutta. Brittiläiset kotileipurit syötävien keksi asetelmiensa ja tuulihattusatumaidensa kanssa osoit tivat, että kakkuihin saa paneutua ja niitä kohtaan saa tuntea intohimoa. Ohjelma toi kakut lähemmäs. Aivan kuin se hetki, jolloin ensimmäistä kertaa kokee taide teoksen henkilökohtaisella tasolla ja tuntee, että teos on tehty juuri minulle. Seurasin myös kesän 2022 Huikeat kakkutaiturit sarjaa, jossa ammattilaiskondiittoreilta tilattiin hää kakkuja. Kakuista maksettiin monesti lähes tuhat pun taa (1?100 euroa). Aloin muistella omia häitäni, jois sa ruokapuoli olisi voinut mennä, no, paremmin, ja kakku olisi voinut olla, no, se jonka tilasimme, mut ta eipä mennyt eikä ollut. Emme tosin maksaneetkaan kakustamme tonnia. Ohjelmaa katsoessani ymmärsin, että täytekakku voi olla mittatilaustyönä tehtyä haute couturea , jossa on satoja käsin aseteltuja syötäviä hel miä. Ymmärsin onnekseni senkin, että kakku voi tar jota myös viitekehyksen yhteen kokoontumiselle tai elämän juhlistamiselle. Molempi parempi, kunhan kakkua on. Kun syöt täydellistä täytekakkua, kehu sitä! Jaa tie toa ystäville, tutuille ja kaimoille. Sillä vaikka Aulan gon kaltaisia poikkeuksia on, niin mututuntumani sa noo, että täytekakut ovat kuolemassa sukupuuttoon tai ainakin ne ovat silmälläpidettävä laji.
ylioppilaslehti 5 / 2022 62 A L A K U L T T U U R I Viimeinen millenniaali Internet-UG Politiikan roskakori Palstalla kerromme aktiivisista nettiyhteisöistä. Punk in Finland -foorumin Syvä pääty -kanavalla seurataan Suomen poliittisen kentän, pääasiassa oikeiston, marginaalia sellaisella pieteetillä, että heikompaa hirvittää. Foorumi on pääosin vasemmalle kallellaan olevien oman elämänsä kansalaisaktivistien ja punkkareiden leikkipaikka. Tiedätkö, mitä ovat Vapauden Liitto tai Omasome, saati millaisia poliittisesti kantaaottavia digitaalisen taiteen mestariteoksia taiteilija A. Lindell tekee? Tuskin kenenkään tarvitsisi tietää, mutta ’syviksen’ käyttäjät kuratoivat politiikkaskenen keskeiset tapahtumat reaaliajassa maallikoita varten. Keskusteluissa seurataan myös, kuinka ”Kansallismieliset kaljalivet juodaan Suomi kuntoon” ja taloustieteilijä ” Tuomas Malisen luisu kohti sedimenttejä” etenevät. Poliittisen marginaalin hiekkalaatikolla sekavat projektit syntyvät ja kaatuvat hiekkakakkujen lailla, mutta toisinaan skenen aktiivit nousevat valtavirtaan asti erilaisten boikottien, lässähtäneiden EU-eroa vaatineiden mielenosoitusten kaltaisten performanssien tai väkivaltaisuuksien myötä. Kovin moni tuskin jaksaa seurata käsittämättömäksi sekoiluksi yltyvää poliittista puuhastelua, mutta ’syviksen’ aktiivien kuratoima kauhugalleria voi tarjota hyödyllistä materiaalia tutkijoille, politiikan penkkiurheilijoille tai ainakin kirjailija Jaakko Yli-Juonikkaalle. P E T R I J Ä Ä S K E L Ä I N E N K U V A T P au lii n a N yk än en Pakinoitsija on yliopistolla yhä uhanalaisemmaksi käyvän Z-sukupolven edustaja ja viiteryhmänsä rahankerjääjiä parempi ihminen. Vittu hävetkää M oissan! Otan kuun lopussa tatskan. Haluaisitko tukea minua tässä? Laita DM! Arvostaisin apua. Rahatilanne on aika huono. Yhdysvaltain sosiaalisessa mediassa ihmiset ovat jo vuosia keränneet rahaa lastensa in suliiniin ja muihin välttämättömiin asioihin, joita yhteiskunta ei heille maksa. Suomalai set someaktiivit ovat tästä voimaantuneina pystyttäneet nettiin omia laittomia pienkerä yksiään, kuka syntymäpäivärahastoonsa, kuka uutta tatuointia varten. Nyt millenniaalit tekevätkin jatkuvasti ja häpeilemättä uusia rahankeräysrikoksia netis sä, sillä mulla on vaikea taloudellinen tilanne, eli tuli juotua kissan hammaskiven poistoon varatut massit. saa laittaa kihlavuosipöivälahjaa tulemaan jos haluu!! ei kukkia ja kahvitteluja, sorii!! Säälirahasto. Suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan val koiset kasvatit ovat väärinymmärtäneet ra hankeräyksen motiivit: jos musta nainen Ala bamassa saa kerätä hyväntekeväisyysrahaa syöpähoitoihinsa, on meilläkin voitava aloit taa trendikäs alaluokkalarppaus, jossa rahan kerjuu ei enää tyydytä pelkkiä perustarpei ta. Millenniaaleille rahankeruun tarkoitus on varmistaa jokaisen oikeus ainaiseen keski luokkaisuuteen – omasta toiminnasta riip pumatta. Mulla on semmonen tyhmä haave kylpyammeesta ja hotelliyöstä yksin. Jaan nyt tän vaikka jostain syystä nolottaa. Ehkä poistan pian myös. Nykyisen häpeästä eroon pääsemisen ihan noinnin sijaan yhteiskunta tarvitsee lisää hä peää, sillä sen pelko pitää pohjoismaisen hyvinvointimallin kasassa: täällä ei kehdata lussuttaa tuilla, koska se on sosiaalisesti tuo mittavaa. Ilman häpeää on mahdotonta saada ihmi siä matalapalkkatöihin, joista tienaa vain 20 pinnaa enemmän rahaa kuin sossun luukul ta. Korkea sosiaaliturva on suorastaan kohta lonyhteydessä protestanttiseen työmoraaliin. Niinpä hipit ja pontuspurokurut, jotka rum muttavat työstä kieltäytymisen ja sen ihan noinnin puolesta, ovat itse uusliberalismin asialla tuhoamassa hyvinvointivaltiota. Olisi hienoa, jos matalapalkkoja nostettai siin, mutta niin ei ole tapahtumassa. Täten vaihtoehdoiksi jää joko työttömyydestä seu raavan häpeän säilyttäminen tai sosiaalitur van laskeminen. Korkean sosiaaliturvan hin ta on mieto yhteiskunnallinen halveksunta sen saajia kohtaan. Sietäkää se tai menkää töihin.
63 Overtonin ikkuna Postia Näinkin voi käyttää 120 000 euroa Palstalla laitetaan asioita tärkeysjärjestykseen. Vain leirielämää Ulkopoliittisen instituutin johtava tutkija Charly Salonius-Pasternak kehitti Twitterissä erään syyskuisen perjantain ratoksi ratkaisun Suomea kohdanneelle venäläisongelmalle . ”Olen hieman hämmentynyt, että #turpo Suomessa ollaan valmiita tekemään jotain mitä ei ole tehty koko itsenäisyytemme aikana: Päästämään tänne liuta meitä vastaan sotaa käyvän maan reserviläisiä. Eikö heidät juridisesti pitäisi laittaa sotavanki/internointileiriin?”, Salonius-Pasternak twiittasi. Samaan aikaan kun persu-nuorisolaiset ja muut maanpuolustusintoilijat kiihkoilevat itärajan ylittävistä venäläisistä turvallisuusuhkana, valtion tutkimuslaitoksen edustajien luulisi pysyttelevän neutraalilla linjalla. Turha toivo. Keskustelusta on unohtunut, että suojelupoliisin ja Rajavartiolaitoksen mukaan liikekannallepanoa pakenevien venäläisten saapuminen Suomeen ei uhkaa kansallista turvallisuutta. Salonius-Pasternak ei kuitenkaan intoutunut twiitissään ehdottamaan turvapaikkaa hakeville venäläisille lopullista ratkaisua . Natsaisiko venäläismatkailun puutteesta kuihtuva Itä-Suomi johtavan tutkijan visioihin? Siellä vangitut voisivat toimia esimerkiksi hoitoalalle paljon kaivattuina apukäsinä ja korjata Suomen vinoutunutta väestörakennetta. Leirille voitaisiin asentaa piilokamera, joka lähettäisi 24/7 true crime -striimiä maksumuurin taakse Ruutuplussaan – rahoitusta kunnan soteen ja monimuotoisuutta televisioon! Airiston Helmen takavuosien kohukiinteistötkin sopisivat leirikäyttöön, jotta Suomeen saadaan oma Vankileirien saaristo . Näitä internointileirejä muisteltaisiin tulevaisuudessa lämmöllä merkkinä suomalaisten kekseliäistä ratkaisuista, jotka eivät ole lainkaan kuten keskitysleirit. T O I M I T U S Palstalla seuraamme, miten asiakeskustelu lähtee aina lapasesta. Kopiopaperia Maria Petterssonille Ylioppilaslehti haluaa muistaa entistä päätoimittajaansa arkilla kopiopaperia. Emme luovuta tätä lahjaa kevyin mielin, sillä suhtaudumme vakavuudella lehden eri toimitusten väliseen solidaarisuuteen. Koemme kuitenkin, ettei meillä ole vaihtoehtoa. On aika kysyä suoraan, mitä Hesari ei kysy: Mitä helvettiä taas? Kirjassanne Suomen historian jännät naiset: selvänäkijöitä, sotilaita, saarnaajia ja silmänkääntäjiä on lauseita, jotka ovat kopioita lähteistään: mukana on pätkiä, joissa lauseet ovat lähes sanasta sanaan samoja, osassa sanajärjestystä on hieman muutettu tai joku termi on korvattu synonyymillä. Jopa sama kirjoitusvirhe on päätynyt mukaan. Olette kiistänyt plagioinnin ja puolustautunut esimerkiksi kertomalla, että ”tutkimuksessa tehdään tutkimusta, mutta populaarissa tietokirjassa yleistajuistetaan, kootaan, summataan ja muokataan olemassa olevaa tutkimusta”. Normaali tapa tehdä yleistajuista tietokirjallisuutta, kuten asian MTV:n samaisessa haastattelussa ilmaisette, on toki Suomessa kovin hatarissa kantimissa. Täällä julkaistaan ties mitä kriittistä katselua kestämätöntä joululahjapakettia liukuhihnalta, eivätkä kustantamot tunnu olevan itsekään perillä tuotteistaan. On marianordinia, lääkkeetöntä elämää ja oman traumansa kirjaksi painattavia influenssereita, joiden kohdalla voidaan kysyä, onko teoksen julkaisu edes eettistä. Jos kiire painaa, voit ottaa mallia Antti Heikkiseltä, joka musiikkineuvos Dannyn viidennettä elämäkertaa WSOY:lle rustatessaan keksi väistää plagiointiriskiä keksimällä omasta päästään spekulatiivisia tapahtumaketjuja kirjan henkilöiden elämäntarinoille. (Miksi kukaan elämäkerturi ei ole aiemmin tajunnut pohtia, olisiko Dannyn isä voinut tappaa Adolf Hitlerin kesäkuussa 1942 tämän vieraillessa Immolan lentokentällä Ruokolahdella?) Tälle arkille voittekin alkaa luonnostella itse keksimiänne vaihtoehtoisia jänniä juonenkäänteitä kirjojenne päähenkilöiden kohtaamisista, sillä sellainen näyttää olevan suomalaisen tietokirjallisuuden kentällä täysin hyväksyttävää. Ylioppilaslehdessä emme tällaista metodia käytä. T O I M I T U S Palstalla lähetämme ihmisille postia. 1. Siirtolapuutarhamökki Marjaniemestä (sis. irtaimisto) 2. 23,5 neliötä Vuosaaresta 3. 31,5 hehtaarin metsätila 4. Sata Artekin Domus-tuolia 5. Tesla S Long Range nahkaverhoilulla 6. 37 500 Unicafen opiskelijalounasta (vielä syyskuussa summalla olisi saanut 44 444 lounasta) 7. 4 301 Ystävyys-muumimukia Stockmannilta 8. Kelan korona-ajan etäpikkujoulut (esiintyjänä Paula Vesala) 9. 1 621 Museokorttia 10. 95 238 Pirkka III-olutta K-market Pikku-Kampista top 10
ylioppilaslehti 5 / 2022 64 F I K T I O alkoinen A4. Kursori vilkkuu. Ylä kulmassa lukee ”essee”, alla ei lue mitään. Se joka sanoi, että valkoisessa on kaikki värit, valehteli. Puun pitkä sormi silittelee ikkunaa. Osa lehdistä on jo tippunut. Lokakuu saisi kestää ainakin kolme kuukautta pidempään. Taivas on musta. Mustassa on kaikki. ELÄVÄT ELÄVÄT kuolleet ovat aina olleet kiinnos tavampia kuin kuolleet elävät. Äiti ei edes huomannut, kun hiivin hakemaan jääkaapista toisen pullon kokis zeroa. Katseli vain jotain realitya ökykodeista. Kai se on jotain tasa painon hakemista sille, kun tuijottelee koko päivän Exceleitä. HIIVIN HIIVIN takaisin yläkertaan. Laitan pyöri mään The Return of the Living Deadin koh tauksen, jossa kellarista löytyy sulanut zombi. Se näyttää upealta, vaikka videon laa tu onkin jotain 144p. They’re back from the grave and ready to party! Elokuvassa hämyisen varaston nurkassa on purkillinen kaasua, joka saa kuolleen ku doksen heräämään henkiin. Kaasua vapautuu ilmaan, se imeytyy pilviin ja sataa sitten hau tausmaan ylle. Ruumiit nousevat haudoistaan ja lähtevät aiheuttamaan kaaosta ympäris töönsä. Tutkijat saavat yhden zombin kiinni ja sitovat sen kiinni pöytään. Zombilta puut tuu koko alaruumis. Why do you eat people? häneltä kysytään. Not people, brains, zombi vastaa. Why? The PAIN! What about the pain? The pain of being DEAD! I can feel myself rot. Eating brains… how does that make you feel? R O M A N T I I K K A ON KUOLLUT T E K S T I Ville Verkkapuro K U VAT Heinä Loukimo V
ylioppilaslehti 5 / 2022 65 It makes the pain go away, zombi vastaa tuskaisena. Tunnen syvää myötätuntoa zombia koh taan. Onkohan kukaan koskaan kysynyt, ovatko zombit surullisia? Are zombies sad , googlaan. En saa tyydyt tävää vastausta, mutta löydän sivun, jossa on Mark Twainin lainauksia. But who prays for Satan? Mark Twain ky syi. Who, in eighteen centuries, has had the common humanity to pray for the one sinner that needed it most? Twain eli aikana ennen zombeja. Mutta hänellä oli hyvä mielikuvitus. Ehkä zombit ovat surullisia, koska ne ovat vielä täällä. Luulivat jo, että pääsisivät hau dan rauhaan. En tiedä. Googlailen lisää zombeja. Modernien zombien takana näyttää olevan ohjaaja Geor ge A. Romero. Nimimerkki RatherBeDeadThanCool kirjoittaa IMDb:ssä, että Romero sijoitti Dawn of the Dead elokuvassaan zombit os toskeskukseen, koska halusi kritisoida kulu tuskeskeistä elämää. Sen olisin varmaan ymmärtänyt ilman apuakin. Zombit ovat harmaata massaa. EN TIEDÄ, EN TIEDÄ, voiko kohtaloaan karata. Vaalean punaiset hiukset ja niitit nahkatakissa, kaikki punkkaritkin ovat samasta muotista ja tilaa vat vaatteensa jostain Hot Topicista. The Return of the Living Deadissa punkkareista tulee punkzombeja. Kun tatuoin kuvaamataidon luokassa jal kaani musteella ja neulalla kuvan zombista, minut lähetettiin koulukuraattorin puheil le. Tatuointi oli mielestäni hieno, koska se oli niin ruma. Siitä ei oikeastaan edes saa nut selvää. Kai ymmärrät, että se on tuossa ikuisesti? minulta kysyttiin. Määritä ikuinen , vastasin. Aikuiset ovat sellaisia, että ne itkevät hau tajaisissa, kun joku kuolee vanhana, vaikka vainaja ei olisi tehnyt mitään vuosikymme niin. Sitten juodaan kahvit ja syödään vähän täytekakkua ja palataan arkeen. Mennään toi mistoon neljäksikymmeneksi tunniksi viikos sa, minkä jälkeen körötellään autolla nollat taulussa kotiin tappamaan aikaa toisen ruu dun ääreen. Eivätkä he edes kuluta mitään taidetta, jossa käsiteltäisiin isoja kysymyksiä. Joku Hamlet tai Tarkovski olisi täysin utopis tista, ajatus elämän rajallisuudesta ahdistaisi ja saisi heidät tuntemaan olonsa typeräksi. Jos mitenkään viittaa johonkin synkkään tai kuolemaan, niin aikuiset ovat heti paniikissa. Kauhuelokuvat saavat olon tuntumaan elävältä. – Laita netti pois päältä, äiti huutaa. – Kuulitko? – Mitä, vastaan. – Netti pois päältä, mun pitää soittaa, äiti huutaa. VEDÄN VEDÄN modeemin töpselin seinästä, sammu tan koneen ja kaadun sängylle. Katonrajassa roikkuu muovinen lepakko. Dracula oli kreivi, joka imi köyhien ver ta, jotta pystyisi jatkamaan tylsistymistään ikuisessa, merkityksettömässä elämässään. Lilith osaisi kertoa näistä paljon enem män. Tekisi mieli soittaa tai laittaa viestiä me sessä, mutta siitä puuttuu romantiikka. Ro mantiikka on tärkeää. Romantiikka on kuollut , Lilith sanoi, kun muisteli kirjekyyhkyjä. Sitä Lilith aina toistelee. Romantiikassa loppu on avoin. Kuolema on rauhaa. Rakkaus on rauhaa. VEDÄN VEDÄN hupparin päälle, lippiksen päähän ja kiristän tennarit. Raotan ikkunaa, tartun ta lon seinässä oleviin tikapuihin ja siirrän jal kani metallille. Kiepautan itseni, suljen ikku nan varoen ja laskeudun askelmat ketterästi. Lehdet rapisevat kenkieni alla. Otan as keleen, pysähdyn sitten ja odotan hetken. Ei ääniä. Pari askelta, pysähdys, aidalle ja yli. Otan pyörän ja rullaan alas hiljaista katua. Muutama koripalloteline, pysäköityjä autoja, olohuoneissa televisioiden valojen tanssi. Turvallista, tasaisen mukavaa elämää. Tätä kai pitää tavoitella, se on tarkkaa hom maa, ettei ole liian vanha auto tai rapistunut ta maalipintaa tai ettei menetä päivätyötään. Silloin olisi epäonnistunut. Viimeinen talo vasemmalla. Jätän pyöräni nojaamaan aitaan ennen taloa. Aitaan on sprayattu Ni ger vår barn ritalin, det är ju för fan amfetamin. Otan tussin taskustani ja kirjoitan alle huonolla käsialallani. Kävelen talon taakse ja heitän pikkukiven ikkunaan. – Koodi, Lilith kuiskaa ikkunanraosta. – Romantiikka on kuollut, kuiskaan. – Mitä? Lilith sanoo. – Romantii – Älä huuda, Lilith sanoo. – Kuulin kyllä. Lilith tiputtaa ikkunasta avaimen, jolla saan kellarin oven auki. Laskeudun portaat pimeään alakertaan, etsin valokytkimen pu helimeni taskulampulla, sytytän valot ja otan pakastimesta päärynänmakuisen Ville Val laton jäätelön. Imeskelen sitä, kunnes saan ohuen suklaakerroksen liu’utettua suuhuni jäätelön päältä. Se rasahtaa kevyesti, kun pu raisen sitä. Lilith hiipii kellariin. – Ne nukahti molemmat saunan jälkeen sohvalle, Lilith sanoo. – Mutta ollaan silti hiljaa. Laitan käden suuni eteen. – Ootko miettinyt sitä esseetä? Lilith ky syy. – Mä löysin kirjastosta sellaisen kirjan kuin The Denial of Death , sanon. – Ehkä siitä. – Onko hyvä, Lilith sanoo. – Ymmärsin siitä alle puolet, vastaan. – Se kävi läpi vaan sitä että kukaan meistä ei ajattele kuolemaa. – Mä en malta odottaa, että kuolen, Li lith vastaa. – En vain osaa päättää, että miten. – Yhden kaverin isä oli sairaalassa ja joku oli huutanut keskellä yötä, että ”nyt lähtee” ja sitten se oli kuollut, sanon. – Nyt lähtee henki vai, Lilith nauraa. – Niin, sanon. – Aika hyvä, Lilith sanoo. – Mä en kyllä halua ikinä sairaalaan. Mi ten ihmiset kuoli ennen? Ne työnnettiin jostain jyrkänteeltä alas tai vietiin metsään, eikö. – Varmaan joo, sanon ja laitan jäätelökää reet pöydälle. Lilith katsoo kääreitä ja menee pakasti melle. – Sovitaanko, että sitten kun toinen meis tä kuolee, niin toinen syö toisen aivot? Lilith sanoo ja puraisee jäätelöä. – Mä en syö lihaa, sanon. – No jos se on suostumuksellista, Lilith vastaa. – No sitten, sanon. – Just mietin tuota, muistatko The Return of the Living Deadin kun se zombi… – No siks sanoinkin, Lilith vastaa. – Mähän näytin sen sulle! – Okei, mun aivot alkaa olla jo vissiin aika lopussa, sanon. – Sä voit ehkä syödä mun omat.
ylioppilaslehti 5 / 2022 66 F I K T I O – Niistä voisi tehdä sellaiset pienet pala set ja uppopaistaa ja tehdä raclettea tai fon dueta, Lilith sanoo. – Vitsi kun voisi syödä kans omat aivot, vastaan. Kuulostaa herkulliselta. – Mitä sä luulet että tapahtuis jos tekisi niin? Lilith sanoo. – Jos mä oon vaan se, mitä mun aivoissa tapahtuu, ja jos me ollaan mitä me syödään, niin musta tulee osa sua, sanon. – Tuleeko musta sitten toksinen, Lilith sanoo. – En mä oo toksinen, vastaan. – Et sä voi sitä itse päättää, Lilith sanoo. – No oonko mä? sanon. – Se nähdään sitten, Lilith vastaa. Kuva kauempaa: kellarin pienet ikku nat näyttävät silmiltä, talo muuttuu uinuvas sa, rauhallisessa lähiössä maan alla vaanivaksi hirviöksi. Kaksi siluettia muodostaa pupil lit, silmät liikkuvat hiljaa ja tarkkailevat ym päristöä. KOULUN KOULUN pihalla on hulinaa. Viikonloppu on ohi. Yhteiskunta pienoiskoossa: reippaasti jonossa kävelevät kunnon kansalaiset, tupak kanurkalla lojuvat tulevat elätettävät ja isien autoilla saapuvat kullannuput, jotka tulevat antamaan suvulleen ikuisen elämän kartanos sa kukkulan huipulla. Lilith saapuu myöhässä, kävelee luokan eteen ja tiputtaa opettajan paperipinon pääl limmäiseksi valmiin esseen. Siinä lukee Ernest Beckerin The Denial of Death ja kuoleman kieltäminen jokapäiväisessä elämässämme , hieman vinolla käsialalla marginaalien välis sä. Kuuttakymppiä lähestyvä opettaja siirtää sameat silmänsä omenan kiiltävältä pinnal ta kohti paperipinoa ja alkaa vaistomaises ti lukea: Ernest Becker oli yhdysvaltalainen kulttuuriantropologi, joka on parhaiten tunnettu Pulitzer-palkinnon voittaneesta kirjastaan The Denial of Death. Becker kirjoitti kirjan kuolinvuoteellaan: hän sairasti parantumatonta syöpää. Becker sanoi, että me emme ymmärrä kuolevamme jonain päivänä. Välttelemme väistämätöntä. Becker sanoi myös, että olemme jumalia, jotka paskantavat. Se on kaiken ahdistuksemme syvin olemus, kehollisuutemme, sen vankina oleminen. Koko sivilisaatiomme rakentuu kuoleman välttelemisen ympärille. Useimmat meistä piilottavat kauhun oman tärkeytensä ja tyhjänpäiväisten tehtäviensä taakse. Yritämme muuttua epätoivoisesti sankareiksi ja ylittää kuoleman. Ne, jotka kokevat epäonnistuneensa siinä peittävät tuskansa päihteisiin ja muihin hedonistisiin nautintoihin. Beckerin mukaan vain skitsofreenikot ovat todellisia sankareita, sillä he ylittävät mielellään kaikki todellisen maailman rajat. Masennus on vain sitä, että ymmärtää kaiken olevaisuuden todellisen tilan. Becker lainaa Kierkegaardia kun hän sanoo, että meidän on hyväksyttävä ahdistuksen läsnäolo ja ikuinen ambivalenssimme, että meidän on mentävä kohti toivoa, kohti uskoa, se on ainoa pelastuksemme. Toivon voi varmasti jokainen määritellä itse. Uskontoa ovat yhtä lailla pakanalliset riitit, kannibalismi kuin fundamentalismikristinuskokin. Ihminen ei voi kestää omaa pienuuttaan, joten hän yrittää kääntää sen joksiksin merkitykselliseksi, mahdollisimman isolla skaalalla, Becker kirjoittaa. Oman tien kulkeminen, luovuus ja rohkeat valinnat ovat ainoita oljenkorsia, joihin voimme tarttua ennen kuin elämän virran ääretön tyhjyys täyttää keuhkomme. Tie luovuuteen kulkee niin lähellä hullujenhuonetta, ettäLilith röyhtäisee, opettaja säpsähtää. – Missä Ville on? opettaja murahtaa ja laskee kostean kätensä paperipinon päälle. Valon hohto suodattuu haaleana likaisen ik kunan läpi. Ikkunan takana pyörän renkai den jättämät jäljet, jotka kulkevat hiekkatietä kohti naapurustoa, jonka talot ovat suorissa riveissä. Ennen viimeistä taloa pieni pätkä ai taa, jossa on graffiti ja sen alla suttaus epäsel vällä käsialalla. Om jag nånsin ska dö så vill jag gå upp i himlen bara att så jag kan pissa på er alla. Sataa.
Takaikkuna Räjähdys laboratoriossa P a ls t al l a ku r kiste ta a n yl i o pis t oo n. T E K S T I Pe t ri J ää ske l äi n e n K U V A Ve n l a H el en i u s VUOSIEN VUOSIEN valmistelun jälkeen Helsingin yliopiston geeniteknologian instituutti päätti vuonna 1987 esittää uuden biotekniikan instituutin perustamista. Siellä oli määrä tutkia kasvimolekyylibiologiaa. Esitys meni läpi, ja pian yliopisto vuokrasi Helsingin Pitäjänmäestä tilan, jonne Paulon säätiö rakennutti tarvittavan laboratorion. Helmikuisena laskiaistiistaiaamuna vuonna 1991 tutkimustyö instituutissa oli jo täydessä vauhdissa. Vahtimestari Lars Brandt ja hänen tyttärensä Tiina olivat aloittaneet työnsä Karvaamokuja 3:n toisessa kerroksessa varhain aamulla. Lars Brandt käynnisti ensi töikseen autoklaavin eli kannella suljettavan paineastian, todennäköisesti steriloidakseen työinstrumentteja. Tiina Brandt, jonka tehtävä oli valmistaa laboratorioon elatusaineita eli pieneliöiden ja solujen kasvatukseen tarkoitettuja kasvualustoja, jäi humisevan paineastian kanssa samaan huoneeseen, kun isä Lars lähti auttamaan tohtorikoulutettava Johan Perästä muissa töissä. Avunpyyntö oli onni Lars Brandtille. Pian hänen lähtönsä jälkeen huoneessa räjähti. Autoklaavien lähettyvillä ollut Tiina Brandt paiskautui räjähdyksen voimasta lattialle. Hän oli toinen kahdesta onnettomuudessa lievästi loukkaantuneesta työntekijästä. Onnettomuudessa oli ainekset myös tuhoisampaan lopputulokseen. Räjähdyksestä sinkoutui portaikkoon teräviä lasinpalasia, jotka jäivät törröttämään porraskäytävän seinään. Oli onni, ettei sinkoilevien lasinpalojen tielle sattunut ketään. Vaikka vakavilta loukkaantumisilta vältyttiin, laboratoriotilat kärsivät onnettomuudesta huomattavasti. Räjähdys tuhosi kolme lämpökaappia, sähköhellan, kylmäkaapin ja kylmähuoneen glykolilla toimineen jäähdytysjärjestelmän. Onnettomuuden syyksi paljastui myöhemmin painekattila, jonka Lars Brandt oli aamulla käynnistänyt. Autoklaavin höyrynkehittimen painekytkin ei ollut katkaissut lämmitystä eikä varoventtiili ollut toiminut oikein. Paine oli päässyt kasvamaan liikaa. Tapauksen jälkeen autoklaavien turvallisuusohjeet uusittiin kaikkialla Suomessa. Nykyisin kiinteistö ei ole enää Helsingin yliopiston käytössä, vaan siinä toimii Netcontrol-niminen energiateollisuusalan yritys. Lähteenä on käytetty emeritusprofessori Leevi Kääriäisen muistelmateosta Virustutkija Fabianinkadulta Viikin biokeskukseen vuosina 1958–2005 .