Y#6 Viivi Luoma on isänmaallinen ja pian myös omavarainen. s. 24 YLIOPPILASLEHTI 6 / 2021 ABINUMERO
22.2.2022 asti Opiskelija-alennus siirtyy mobiiliin Todista opiskeluoikeutesi helposti sähköisesti ja osta 30 päivän lippu HSL-sovelluksessa.
MONIPUOLISTA JA AKTIIVISTA TYÖTÄ HYVÄSSÄ PORUKASSA Keikkatyötä opintojen ohelle? Välivuosi tiedossa? Tule Niemelle muuttajaksi keikkatöihin tai kokoaikaisesti! Muuttajana pääset työskentelemään osana huipputiimiä vaihtelevissa logistiikkaprojekteissa eri ympäristöissä mm. kotija yritysmuutoilla, ulkomaanmuutoilla, rakennustyömailla sekä tapahtumissa. 5 SYYTÄ HAKEA NIEMELLE TÖIHIN: JOUSTAVAT TYÖAJAT Meillä voit määrittää milloin olet käytettävissä. TREENAA JA TIENAA Kunto kohenee työn ohella. KILPAILUKYKYINEN PALKKA Mahdollisuus vaikuttaa omiin ansioihin. NAUTI EDUISTA Loma-asunnot, kuntosali, liikuntaja kulttuurisetelit, hieronta jne. Etuja joka lähtöön. HYVÄ YHTEISHENKI Niemellä kaveria ei jätetä! ”Parasta Niemellä on työkaverit” ”Tykkään työssäni siitä, ettei ole samanlaista työtä päivästä toiseen. Etenemismahdollisuudet ovat hyvät, jos on halua edetä. Suosittelen hakemaan Niemelle töihin, jos tykkää nähdä työssään kätensä jäljen.” Tommi, muuttaja & nokkamies Tule osaksi menestyvää joukkuettamme! Tutustu avoimiin työtehtäviimme: niemi.fi/rekrytointi Jätä yhteystietosi, niin soitamme sinulle: niemi.fi/opiskelija NIEMI PALVELUT OY 020 554 554, niemi.fi Helsinki · Jyväskylä · Kuopio · Lahti · Oulu · Tampere · Turku · Vaasa P P P P P Ylioppilaslehti_luonnos.indd 1 Ylioppilaslehti_luonnos.indd 1 12.11.2021 14.25.58 12.11.2021 14.25.58 22.2.2022 asti Opiskelija-alennus siirtyy mobiiliin Todista opiskeluoikeutesi helposti sähköisesti ja osta 30 päivän lippu HSL-sovelluksessa.
LAHJOITA 20€ lähettämällä tekstiviesti 20 IKIMETSÄ numeroon 16588 tai osallistu verkossa: hakattumetsa.fi Keräyksen tuotoilla Luonnonperintösäätiö hankkii uhanalaisia metsiä ja takaa niille pysyvän rauhoituksen Hakattu metsä ei vastaa -keräys on voimassa vuoden 2022 loppuun saakka Luonnonperintösäätiön keräyslupa RA/2020/921 HAKATTUMETSA.FI LAHJOITA KERÄYKSEEN IKIMETSIEN PELASTAMISEKSI NYT HAKATTU METSÄ EI VASTAA
I IHAN TAVALLINEN. Erilainen. Outo. Ulkopuolinen. Vääränlainen. Viallinen. Tällaisia sanoja autismikirjolla olevat usein käyttävät kuvaillessaan, millaiseksi he ovat itsensä yhteiskunnassa kokeneet. Osalle on saatettu sanoa näin jopa päin naamaa. Ennemmin vikoja kannattaisi etsiä yhteis kunnasta. Peiliin sietäisi katsoa myös meidän neurotyypillisten, siis ihmisten, jotka ovat neu rologiselta tyypiltään enemmistössä. TÄTÄ lehteä varten haastattelin autismi kirjolla olevia opiskelijoita siitä, millainen paikka yliopisto heille on. Osan kokemukset olivat hyviä, mutta vaikeuksiakin oli. Usein ne liittyvät sosiaalisiin tilanteisiin ja yliopis ton jäykkiin vaatimuksiin. Vaikeuksia ei useinkaan aiheuta autismi kirjo itsessään, vaan ennen kaikkea se, että autismikirjolla olevia yritetään ahtaa neuro tyypillisten muottiin. Monet autismikirjolla olevat käyttävät valtavasti energiaa muottiin mukautumiseen ja siihen, että pärjäisivät neurotyypillisten ehdoilla luodussa yhteiskunnassa. Siksi osa peittelee autismikirjon piirteitään ja uupuu tavoitellessaan hyväksyntää. Samaan aikaan moni haluaisi vain olla oma itsensä. NEUROTYYPILLISETKIN voisivat nähdä hie man vaivaa sen eteen, että pyrkisimme ymmär tämään erilaisia tapoja hahmottaa maailmaa ja kyseenalaistamaan omaa tapaamme. Ovatko esimerkiksi käsityksemme siitä, miten ihmis suhteissa pitäisi toimia tai miten yliopiston kurssi suoritetaan todella niitä ainoita oikeita – vai ainoastaan niitä, joihin olemme tottuneet? Kun koneet ovat viime vuosi kymmeninä korvanneet suorittavaa työtä, on sosiaalisista taidoista tullut kallisarvoista kauppa tavaraa. Valvomme tarkasti, joskus ali tajuisestikin, sitä, käyttäytyykö joku totuttujen pelisään töjen mukaan. Esittääkö toinen osanottonsa mummon kuoleman takia? Nauraako vitsille oikeassa kohdassa? Katsooko silmiin riittä västi, mutta ei liikaa? Sosiaalisissa tilanteissa on harvoin kyse oikeasta tai väärästä, vaan vain erilaisesta tavasta kommunikoida. Jos sosiaalisiin nor meihin suhtauduttaisiin kevyemmin, kaik kien elämä olisi helpompaa. • ÄMÄN LEHDEN kansijuttu kertoo isänmaasta. Tällä kertaa tarkastelussa ei ole sota, syrjäkylien puolisyrjäy tyneet natsit tai se, kuka saa kuvailla itseään isänmaalliseksi ja kuka ei, vaan isänmaa. Juttua varten vierailimme Pohjois Karjalan Valtimolle perustetussa Oma vara opistossa. Siellä kymmenkunta oppilasta harjoittelee opettajien johdolla omavaraisen elämän perusteita: kuinka kasvimaa raiva taan, kasveja viljellään ja sato korjataan. Juoksevan veden, keskuslämmityksen, sähkölaitteiden ja vessapaperin puuttumista lukuun ottamatta elämä ei enimmäkseen vai kuttanut hullummalta. Peltolan tuvassa mie leen alkoi kuin varkain hiipiä huolestuttavia ajatuksia. Pitäisikö lopettaa wolttaaminen ja valittaminen ja alkaa elää? Sienestää ja mar jastaa, pakastaa ja perustaa palsta? Tai edes neuloa villapaita, lopettaa lentäminen ja ris teileminen ja ruveta vegaaniksi? Jo junassa tilasin lihapullat. ILMASTON LÄMPENEMINEN voi johtaa sii hen, että laajat alueet maapallolla muuttuvat käytännössä elinkelvottomiksi. Kuumuus ja kuivuus lisääntyvät, merenpinta nousee. Isänmaallisesti ajatellen olemme siis tilan teessa, jossa oman isänmaamme kukoistusta tavoitellessa olemme vieneet monilta muilta ihmisiltä oikeuden isänmaahan. On kapea katseista moralisoida Lähiidästä tai päivän tasaajalta ympäristökriisiä, levottomuuksia ja ympäristökriisin aiheuttamia levottomuuksia pakoon lähteviä ihmisiä siitä, etteivät he jää ratkomaan kotimaansa ongelmia, kun niistä monet ovat meidän muiden aiheuttamia. Suomessa isänmaallinen herätys käynnis tyi 1840luvulla. Herättäjien, fennomaanien, joukkoon kuulunut Maamme kirjan (1875) kirjoittaja Zacharias Topelius ajatteli, että ihmisen tehtävä on palvella isänmaata. Ehkä sitä voisi nykyään toteuttaa palvelemalla isänmaataan niin, ettei samalla vaaranna jon kun toisen oikeutta isänmaahan jossain toi saalla – ja sitä kautta omaansa. OMAVARAOPISTO on herättänyt monen laisia kysymyksiä, kritiikkiä ja hilpeyttäkin. Meiltäkin on kysytty, onko se jokin nolo hip pien larppi, outo kultti tai ilmastopaniikkia lietsovaa survivalismia. On paljon pahempi kin vaihtoehto. Että he ovat oikeassa ja varautuvat. • KUULKAA KORPEIMME KUISKINTAA VÄÄRÄNLAINEN YHTEISKUNTA J O H A N N E S R O V I O M A A A N T T I Y R J Ö N E N T E TUIJA SILTAMÄKI SONJA PARKKINEN ISÄNMAATA KÄSITTELEVÄ JUTTU JA KOTI, USKONTO, ISÄNMAA -SARJAN VIIMEINEN OSA ALKAA SIVULTA 24. AUTISMIKIRJOSTA JA YLIOPISTO-OPISKELUSTA KERTOVA JUTTU ALKAA SIVULTA 14.
Y#6 PÄÄTOIMITTAJA Tuija Siltamäki ART DIRECTOR Lari Mörö TOIMITUSSIHTEERIT Sonja Parkkinen Johannes Roviomaa TEKIJÖINA TÄSSÄ NUMEROSSA Elaine Chong, Silvia Hosseini, Pauliina Holma, Touko Hujanen, Joel Karppanen, Minea Koskinen, Riku Lehtoranta, Pauliina Nykänen, Roosa Oksanen, Oskari Onninen, Eevi Rutanen, Mii Varakas, Sami Välikangas & Ian Wallman. KANNEN KUVA Touko Hujanen PERUSTETTU 1913. 108. vuosikerta. Ylioppilaslehden Kustannus Oy on Aikakausmedian sekä Kulttuuri-, mielipideja tiedelehtien liitto Kultti ry:n jäsen. SÄHKOPOSTIOSOITTEET etunimi.sukunimi@ylioppilaslehti.fi TWITTER, INSTAGRAM, FACEBOOK @Ylioppilaslehti KÄYNTIJA POSTIOSOITE Leppäsuonkatu 9 b, 1 krs., 00100 Helsinki OSOITTEENMUUTOKSET JA TILAUKSET ylioppilaslehti.fi/tilaajapalvelut MEDIATIEDOT ylioppilaslehti.fi/mediatiedot ISSN 0355-9246, 1458-445X (verkkolehti) PAINO Printall AS, Tallinna, Viro TOIMITUSJOHTAJA Leea Tolvas, leea.tolvas@ylva.fi SEURAAVA NUMERO Ilmestyy 8.2.2022 Toimitus ei vastaa tilaamatta lähetetystä aineistosta eikä palauta sitä. JYVÄSKYLÄN YLIOPPILASLEHTI Jylkkäri kirjoittaa sitsilaulukulttuurin historiasta ja tulevaisuudesta. Kielija viestintätieteilijöiden ainejärjestö Lingviestit uusii sitsilaulukirjansa vähemmän ongelmalliseksi. ”Vaikka laulut ovat vitsejä, on taustalla tietynlainen ajatusmalli”, järjestön puheenjohtaja Suvi Koskinen perustelee päätöstä. Jylkkäri 07 / 2021 (1.11.) jylkkari.fi LAPIN YLIOPPILASLEHTI vetosi edustajistovaalien alla verkkosivuillaan tulevaisuutensa puolesta. Edellinen edustajisto päätti vuoden 2021 alussa ottaa lehden ”syvempään tarkasteluun”. Yhtenä vaihtoehtona on ollut lehden lakkauttaminen, vaikkei sille ole pakottavaa taloudellista syytä. Päätöksen lehden kohtalosta tekee uusi edustajisto. ”Toivomme, että tulevat edustajiston jäsenet tarkastelevat laaja-alaisesti lehden toimintaa ja näkevät sen arvon myös muuten kuin euroissa.” Toive on helppo allekirjoittaa. Lapin ylioppilaslehti 1.10. 2021 lapinylioppilaslehti.fi TAMPEREEN YLIOPPILASLEHTI Visiiri kertoo verkko sivuillaan Tampereen huippuyliopiston tilasuunnitelmista. Yliopisto haluaa säästää rahaa luopumalla joistakin kiinteistöistä kokonaan. Tyrmistystä on herättänyt erityisesti ehdotus luopua Linnakirjastokiinteistöstä. Tampereen yliopiston hallitus palautti tilasäästöesityksen takaisin valmisteluun marraskuun puolivälissä. Päätöksiä on määrä tehdä hallituksen kokouksessa 20. joulukuuta. Visiiri 4.11. 2021 visiirilehti.fi PS… Suomen Lukiolaisten Liitto päätti lakkauttaa kustantamansa Improbatur-lehden painetun version. Viimeinen painettu Improbatur ilmestyi marraskuun alussa. Siinä lukio uraansa muistelee poliitikko, joka voitti Ylioppilaslehden Suomen fiksuimman poliitikon äänestyksen. Lehdessä on juttuja myös Elokapinaliikkeestä ja kestävästä muodista. Improbatur jatkaa toimintaansa verkkolehtenä. YLIOPPILASLEHTI 6 / 2021 @OJ Ylioppilaslehden ulkonäkö juttu. Todella sekavaa ajatuksenjuoksua. En ymmärtänyt mistä on edes kyse. @1 No siis lehti on kokonaan ajatuksenjuoksua. Oletan että et tunne kakkacasea? @OJ @1 Tunnen kyllä, mut oon halunnut suhtautua lehteen myönteisemmin kuin useimmat. Kuitenki tää uusin numero on nyt katkassu kamelin selän. Pelkkää kritiikkiä, negistelyä ja näsäviisastelua tää koko lehti [Thinking face] @3 Kannattaa harjoitella eri tekstityyppien lukemista. Toihan oli aika hauska teksti ja hyvää ironiaa ja kritiikkiäkin, kun vain vähän pysähtyi miettimään välissä eikä vain pikakelannut läpi. @4 @1 Eihän tästä casesta olekaan kuin kohta 9 vuotta, jonka aikana lehden toimitus on vaihtunut kokonaan aika monta kertaa. Lehteä voi kritisoida, mutta kannattais varmaan olla joku sidos nykyhetkeen siinä kritiikissä. @1 @4 Joo on tokkiinsa vaihtunut, mutta lehden laatu ei oikein siitä ole mielestäni parantunut. Lehden ongelma mielestäni nykyään on että se on liian kunnian himoinen niin pienen porukan pyöritettäväksi. @OJ @3 Niin kai, mutta kun en jaksais ainaista kritiikkiä ja ironiaa. Eikö voisi olla tavallisia hyväntuulisia juttuja? @OJ Mua ainakin melkein ahdistaa avaa toi lehti nykyään, ku siellä on aina pilkataan jotain ja luodaan kuva että maailma tuhoutuu ja kaikki on päin persettä @OJ Miki Liukkosen kirja on huono, koska sen on kirjoittanut mies. Suomen kulttuurijournalismi pelastattu! @sonjavirallinen Tuorein @Ylioppilaslehti on taitoltaan niin lukukelvoton että boomer silmäni eivät hämärässä Hoasin luukussa siihen kyenneet. Se kelpasi kuitenkin erinomaisesti vessan peilien kuivaamiseen niiden pesun jälkeen! @RobertSundman Asiaton kysymys -palstalla on parhaat politiikan jutut Suomessa. @AnteroVartia Toimittaja unohti mainita, että myös mainio @MattiApunen oli retkellä. (Toim. huom. Pää toimittaja tiedusteli Vartialta, toivooko hän puutteen takia Asiattomaan kysymykseen oikaisua, mihin Vartia ei vastannut. Myös Apunen itse huomautti puutteesta muttei esittänyt vaatimuksia, toisin kuin Maliranta, joka twiittasi näin:) @Maliranta Johonkin neuvostoon tämä pitää lähettää! @ArtKarila Nyt jäi vaivaamaan mikä on Master_ Of_ Kotikemian kanta huumepolitiikaan.. @suonpaa Tämä saattaa olla tyylikkäin ja siitä huolimatta aidoin kirkkoaiheinen juttu koko vuonna. @mynameisnemesi1 Cancel kirkko! @jaanakorppi Upea, monitasoinen juttu. Nautinnollista, hidasta journalismia. Kiitos paneutumisesta @sitamaeki ja Tuomo Hujanen! Vahva lukusuositus. Ja tietenkin saan entisenä opiskelijapoliitikkona kicksit siitä, että @Ylioppilaslehti tekee ev.lut. kirkosta jutun, jonka teema ja sävy yllättää. @SuomenEkonomit Kansain välisten opiskelijoiden työllistymistä Suomessa pitää parantaa. @Ylioppilaslehti artikkeli kertoo karua kieltä siitä, miten vaikeaa se tällä hetkellä on. [Thinking face] Suomi ei ole ainoa maa, joka haluaa kansainväliset opiskelijat haaviinsa. @ilpokari Karua luettavaa. Tällä menolla se paljon puhuttu huoltosuhde ei tule ikinä korjaantumaan. @nikovirtala Miksi Suomi haluaa väen väkisin olla tällainen ** tun ankeuttaja? – Kouluttaa nyt kalliilla ja ajaa sitten pois. Maailman onnellisin maa, mutta maailman ihmisvihamielisin kansa? @anttikuha Kiitos tästä jutusta; harva asia on Suomen tulevaisuuden kannalta yhtä tärkeä. @PTlaitos #PTlaitos @hannukarhunen @Ylioppilaslehti: Työperäisen maahanmuuton lisääminen ei yksin riitä osaajapulan ratkaisuun. Syrjäinen, pieni ja kieleltään haastava Suomi ei houkuttele. Maahantulojärjestelmämme on kankea ja byrokraattinen, toisin kuin esimerkiksi Kanadassa tai Virossa. @MaKriKaLi Ratkaisu voi olla myös itsensä työllistäminen alkamalla yrittäjäksi. @MinnaSuni Ilman suomen kielen taitoa ei kansainvälinen osaaja tahdo työllistyä. Tiiviin kans.väl. maisteriohjelman aikana harva ehtii tai hoksaa panostaa kielitaidon kartuttamiseen riittävästi. Havainnollisia tarinoita etenemisen esteistä tarjoaa @Ylioppilaslehti. @MaKriKaLi Miksi he eivät perusta yrityksiä Suomeen? Siitähän hyötyisivät kaikki. @TuuliBlom Opiskelijoiden ja vastavalmistuineiden rekrytointeja tehneenä nämä tarinat kuulostavat valitettavan tutuilta – kiitos @Ylioppilaslehti kattavasta jutusta ja työnhakijoiden kokemusten esiin tuomisesta! @ElinaLappalaine Tämä kiinnostava Ylkkärin juttu liittyy suoraan ilmiöön josta itsekin olen juuri kirjoittanut: ulkomaisten työntekijöiden ongelmista Suomessa. Ja koska tilanne on tämä, se tekee heistä haavoittuvia työmarkkinoilla. JULKISTA KESKUSTELUA MUUT YLIOPPILASLEHDET KIITOKSET Aino Pekkarinen, Kimmo Penninkilampi, Sofia Prami. Viivi Prokofjev, Topias Päivärinta, Johannes Rantapuska, Susanne Salmi, Robert Sundman, Juha Ylijurva & Marko Ylitalo. OIKAISUT Ylioppilaslehden 5 / 21 musiikkitieteen tilannetta Helsingin yliopistossa käsittelevässä jutussa oli virhe. Professori Pirkko Moisalan sitaatissa luki, että Moisalalle vakuutettiin aiemmin, että musiikkitieteeseen jäisi kaksi professoria ja kaksi lehtoria. Todellisuudessa määrä oli professori ja kaksi rehtoria. Myös kaikkien aikojen kirjasyksyssä oli käynyt lapsus. Karl Ove Knausgård on norjalainen eikä ruotsalainen. Samu Haber -kirja puolestaan on ilmestynyt jo viime vuonna. Lisäksi lehdessä oli kirjoitusvirheitä ja kuvittaja Gladys Camilon nimi kirjoitettu väärin. Toimitus pahoittelee koko yhteiskunnan puolesta.
Valtimolla opiskellaan omavaraisuuden perusteita ja eleteään luonnon ehdoilla. Alfred käy päiväuinnilla Rumonjoessa. T O U K O H U J A N E N 20 MIGREENI ON YLEISEMPÄÄ NAISILLA KUIN MIEHILLÄ, JA VÄHITELLEN ALETAAN YMMÄRTÄÄ, MIKSI. 22–23 ARKTINEN KIRJEENVAIHTAJA KERTTU KOTAKORPI KERTOO LUONTO KADON KUULUMISET. 24–35 TUIJA SILTAMÄKI JA TOUKO HUJANEN ETSIVÄT OMAVARAOPISTON MAILTA ISÄNMAALLISUUTTA JA JÄISIÄ KAALEJA. 36–40 OSKARI ONNISEN YL-SELVITYS PALJASTAA, KUKA ON SUOMEN FIKSUIN POLIITIKKO. EEVI RUTASEN INFOGRAFIIKKA HAVAINNOLLISTAA. 42–45 SONJA PARKKINEN SAI SELVILLE, ETTEIVÄT POLIITIKOT OIKEIN TIEDÄ, MITÄ HE SOMESSA TEKEVÄT. 46–51 JOEL KARPPANEN HAASTATTELI JA KUVASI BIBLIOFIILEJÄ LUONTAISISSA ELINYMPÄRISTÖISSÄÄN. 52–54 SILVIA HOSSEINI KIRJOITTAA ESSEESSÄÄN, ETTEI KAUNOKIRJALLISUUDEN TEHTÄVÄ OLE OPETTAA EMPATIAA EIKÄ MITÄÄN MUUTAKAAN. 56 POSTIA SAA FINLANDIATTA JÄÄNYT KIRJAILIJA MIKI LIUKKONEN. TOP 10:SSÄ LISTASIMME SOMEVUODEN RASKAIMMAT JUHLAPYHÄT. 57 KULTTUURISOTAKIRJEENVAIHTAJA LÖYTÄÄ SYNERGIAA HELSINGIN SANOMAIN KANSSA. 58–59 ASIATTOMILLA KYSYMYKSILLÄ PIINATTIIN TÄLLÄ KERTAA KANSANEDUSTAJA MIKKO KÄRNÄÄ. TÄSSÄ LEHDESSÄ 5 PÄÄKIRJOITUKSESSA JORISTAAN ISÄNMAASTA. ALAPÄÄ KIRJOITUKSESSA POHDITAAN, MIKSI SOSIAALISISTA NORMEISTA KANNATTAISI JOUSTAA. 9 JULKAISEMME UUDELLEEN VANHOJA YLIOPPILASLEHDEN JUTTUJA. KORKEIN HALLINTO-OIKEUS PÄÄTTI: YLIOPPILASKUNNAN JÄSENYYS EI RIKO PERUSTUSLAKIA. 10–13 HUMANISTISESTA TIEDEKUNNASTA TYÖLLISTYTÄÄN PAREMMIN KUIN KUVITTELISI. LUONNONTIETEILIJÖIDENKIN TYÖLLISTYMINEN SUJUU NYT AIEMPAA PAREMMIN. 14–19 AUTISMIKIRJO VOI HANKALOITTAA ELÄMÄÄ, MUTTA YLIOPISTON BYRO KRATIA SITÄ VASTA HANKALOITTAAKIN. SONJA PARKKINEN KIRJOITTI, JA PAULIINA HOLMA KUVITTI.
OPINTOJA VOI SISÄLLYTTÄÄ KORKEAKOULU TUTKINTOON ASEMA ENSIKERTALAISKIINTIÖSSÄ SÄILYY OIKEUS KELAN OPINTOTUKEEN * Maksuton koulutus oppimisvaikeuksia kokeville 18–29-vuotiaille koulutustai työpaikkaa vaille oleville nuorille. ** Koulutus on maksuton. • Kasvatusja opetusalan valmentavat opinnot, VAKAVA • Lääketieteen valmentavat opinnot • Korkeakouluun valmentavat opinnot • SOTELI – sosiaali-, terveysja liikunta-alan AMK-opintoja • Suuntana poliisiala • Elämässä eteenpäin* • Avaimia opiskeluja työelämään -koulutus UUTTA! (10.1.–25.2.2022. ja 7.3.–29.4.2022**) KEVÄT 2022 10.1.2022–18.5.2022 • Arkkitehtuurin ja tekniikan aloille suuntaavat opinnot • Biologia ja luonnontieteet • Englannin kieli ja kansainvälisyys • Hip hop -elementit • Historia ja kulttuuritieteet • Kasvatustieteet • Kauppatieteet • Korkeakouluun valmentavat opinnot • Luova ilmaisu • Luova kirjoittaminen • Lääketieteeseen suuntaavat opinnot • Maahanmuuttajakoulutukset • Oikeustieteet • Psykologia • SOTELI – sosiaali-, terveysja liikunta-alan AMK-opintoja • Suuntana poliisiala • Voimavuosi – opistovuosi oppivelvollisille (Yhteishaku) UUTTA! • Yhteiskuntaja valtiotieteet LUKUVUOSI 2022–2023 10.8.2022–19.5.2023 • Opiskele tehokkaasti lukiokursseja: BIabi, FYabi, FY7/FY8 (LOPS2016/2019), KEabi, KE5, MAAabi+MABabi ja ABITTI • Ilmoittaudu 31.5.2022 mennessä! KOVIEN TIETEIDEN ETÄKESÄLUKIO 4.–15.7.2022 Avoimia YLIOPISTOja AMK-OPINTOJA luovien alojen opintoja sekä lukiokurssien kertausta ”Jokainen opiskelukokemus vie eteenpäin ja voi olla jopa avain opiskelupaikan saamiseen.” – Noora Kysy vapaita opiskelupaikkoja! JATKUVA HAKU JA JOUSTAVA ALOITUS! alkio.fi SUOSITTU KANSANOPISTO JYVÄSKYLÄN KORPILAHDELLA | www.alkio.fi | toimisto@alkio.fi | Vietä elämäsi paras vuosi! HAKUAIKA 5.-19.1.2022 uniarts.fi/opiskelu Taideyliopistossa kasvat näkemykselliseksi taiteilijaksi inspiroivassa ja monitaiteisessa yhteisössämme. Löydä oma intohimosi laajasta koulutustarjonnastamme musiikin, kuvataiteen, teatterin ja tanssin aloilta.
9 YLIOPPILASLEHTI 6 / 2021 ÄSSÄ LEHDESSÄ toimittaja Oskari Onninen etsii kansanedustajien ja politiikan toimittajien avustuksella Suomen fiksuinta poliitikkoa. Syyskuussa edesmennyt, Suomen poliittista kulttuuria ravistelleesta Tamminiemen pesänjakajat kir jasta (1981) ja sen myötä näyttävien potku jen saamisesta Helsingin Sanomista tunnettu toimittaja Aarno ”Loka” Laitinen kertoi Ylioppilas lehden haastattelussa vuonna 2008, ketkä ovat tyhmimpiä: kokoomuslaiset nais lääkärit. ”Tuija Nurmi äänestettiin yhdellä matkalla Suomen Sarah Paliniksi” , Laitinen kertoo Lajinsa viimeinen jutussa, ja jatkaa tilitystään Ylioppilaslehden tuolloin 29vuotiaalle toimit tajalle Veera Luoma-aholle näin: Perussuomalaisissa on hänestä samanlaisia piirteitä kuin natseissa. ”Niitä äänestävät valtion virkapukuinen proletariaatti, poliisit ja tullivirkailijat.” Alexander Stubbia arvostelukyvyttömämpää miestä hänen on vaikea löytää. ”Ennen ajattelin, että se on kuin Masisarjakuvan vänrikki Nappula, mutta sehän onkin Hönö.” Viime aikoina hän on ollut ärtynyt Töölön puuteripyllyisiin, miesten asuntolaa vastustaviin porvarisrouviin. Stalinisteja kommunistiperheen lapsi vihasi jo 1970-luvulla. Hänelle vapaamielinen 1960-luku loppui vuoteen 1968. ”Olin ihan, että ei helvetti, tämä on niin nähty. Olen aidosti sitä mieltä, että stalinismi on saatanan epärehellinen ja vaarallinen liike. Nuoret eivät tiedä sitä, ja se nousee aina uudelleen esiin.” Jutun kirjoittanut toimittaja Veera Luoma aho on nykyään 43vuotias ja töissä hs Visiossa . Luomaahon mielestä maailma on muuttunut. ”Itseäni tuossa jutussa häiritsee nykyään se, että olin silloin muka itsenäinen feministi, mutta kuitenkin salaa kamalan mielissäni, jos valtaapitävät miehet tykkäsivät minusta. Lokan kaltaisilla tyypeillä oli paljon enemmän valtaa kuin nykyään. Siitä tajuaa, miten pal jon #metoohommat oikeasti ovat aikuis iälläni muuttaneet maailmaa”, Luoma aho kertoo. ”Olin pari vuotta aiemmin ollut aamute leviosissa, ja Loka oli kirjoittanut kolum niinsa, että televisiossa oli ’lihava, suttuinen ja viiksekäs’ nainen. Koin itseni nolatuksi. Nykyään olisin vaan, että mitä vittua.” Itse haastattelu oli hänestä kuitenkin mahtava. ”Briljantti, valtavan lahjakas, hauska ihmi nen, jossa oli ripaus lämpöäkin.” • RETRO: TYHMIN JO LÖYTYIKIN T ORKEIN HALLINTO-OIKEUS on antanut ratkaisun ylioppilaskunnan jäsenyyttä ja jäsenmaksua koske vaan valituslupahakemukseen. kho päätti lokakuussa jättää tutkimatta Turun yliopis ton opiskelijan Sami-Petteri Sepän vali tuksen, joka koski Turun ylioppilaskunnan jäsenyyttä ja jäsenmaksuja. Seppä ei siis saa erota Turun ylioppilaskunnasta, eikä yliop pilaskunnan tarvitse palauttaa hänen jäsen maksujaan. Sepän oikeusjuttu alkoi kolme vuotta sit ten, kun hän pyysi eroa Turun yliopiston ylioppilaskunnasta ilman, että hän menettää opiskeluoikeutensa. Seppä vaati myös, että ylioppilaskunta palauttaa hänen maksamansa jäsenmaksun. Marraskuussa 2018 ylioppilaskunta hyl käsi pyynnön ja niin ikään Sepän oikaisuvaa timuksen siihen. Jälkimmäisestä Seppä valitti Turun hallintooikeuteen, joka jätti valituk sen tutkimatta. Kiistan taustalla on pitkään jatkunut keskustelu ylioppilaskuntien ”pakkojäse nyydestä”. Yliopistolain mukaan kaikki yliopistoopiskelijat kuuluvat ylioppilaskun taan. Vastustajien mukaan yliopistolaki on ristiriidassa perustuslain kanssa, sillä perus tuslain kokoontumis ja yhdistymisvapauden mukaan jokaisella on oikeus kuulua ja olla kuulumatta yhdistyksiin. Ylioppilaskuntien kohdalla tästä on poi kettu, koska ”pakkojäsenyydelle” on ollut kolme keskeistä perustetta: yliopistohallin toon osallistuminen, opiskelijaterveydenhuol lon järjestäminen ja järjestelyn ikiaikaisuus. Tammikuussa 2021 Ylioppilaiden terveyden hoitosäätiön yths:n maksut siirtyi vät ylioppilaskunnilta Kelan kerättäviksi. Se ja muut vuosikymmenten saatossa tapahtu neet muutokset ovat kyseenalaistaneet järjes telyn perustuslainmukaisuutta. Kesällä 2020 opetus ja kulttuuriministe riö perusti työryhmän selvittämään pakkojä senyyden perusteita. Maaliskuussa 2021 selvi tys valmistui. Sen mukaan ylioppilaskuntien automaatiojäsenyyden poistamiselle ei löydy välittömiä perusteita. • KORKEIN HALLINTO-OIKEUS: SAMI-PETTERI SEPPÄ EI SAA EROTA TURUN YLIOPPILASKUNNASTA K ”Tuija Nurmi äänestettiin yhdellä matkalla Suomen Sarah Paliniksi” LUE VEERA LUOMA-AHON JUTTU LAJINSA VIIMEINEN OSOITTEESTA YLIOPPILASLEHTI.FI. M I K A E L P E T T E R S S O N Oikeusprosessin aiemmista vaiheista voit lukea Ylioppilaslehden verkkosivuilta osoitteesta ylioppilaslehti.fi tai lukemalla oheiset koodit: Kun ylioppilaskunnilta poistuu ”YTHS-kortti”, automaatiojäsenyyden perusteet saattavat horjua – Asiantuntijan mukaan pian syntyy ”aito oikeudellinen jännite” (18.12.2020) Ylioppilaskunnan jäsenyyden hallintooikeuteen vieneet oikeus tieteilijät hakevat valitus lupaa korkeimmasta hallinto-oikeudesta (18.12.2020) Opiskelija pyrki eroamaan ylioppilas kunnasta, hallintooikeus ei armahtanut jäsenmaksuista (27.11.2020) Turun ylioppilaslehti Tylkkäri haastatteli valituksen tehneitä opiskelijoita tammikuussa 2019. Nämä oikeustieteen opiskelijat valittavat ylioppilaskunnan ”pakkojäsenyydestä” hallintooikeuteen (24.1.2019)
10 YLIOPPILASLEHTI 6 / 2021 VALTAOSA HUMANISTEISTA TYÖLLISTYY SUOMESSA, MUTTA TYÖSUHTEIDEN LAATU VAIHTELEE Ylempi korkeakoulututkinto enteilee pitkää työuraa ja kohtuullisia tuloja — myös verrattain matalapalkkaisilla humanistisilla aloilla. Teksti RIKU LEHTORANTA Kuvitus MII VARAKAS
11 YLIOPISTOSTA Y ? LIOPPILASLEHTI käsitteli viime numerossa (5/21) Helsingin yli opiston humanistisen tiedekunnan rahoitusta. Sitä on viime vuosina leikattu lähes kahdeksalla miljoonalla eurolla. Vuonna 2015 humanistisen tiede kunnan perusrahoitus oli 31,7 miljoonaa euroa, vuonna 2021 enää 23,9 miljoonaa euroa. Leikkaukset ovat opiskelijoiden mukaan heikentäneet opetuksen laatua, mutta toistai seksi niillä ei näytä olleen ainakaan suoraa vaikutusta humanistiopiskelijoiden työllisty miseen. Ylemmän korkeakoulutututkinnon suo rittaneiden opiskelijoiden vertailussa huma nistien työllisyys ja palkkataso on alhainen, mutta kaikkiin koulutusasteisiin ja aloihin verrattuna kohtuullinen. Toisaalta Akavan viimeaikaiset työttömyys katsaukset osoittavat työttömyyden kään tyneen korkeakoulutetuilla rajuun kasvuun koronapandemian seurausten takia. KORONAKRIISIÄ lukuun ottamatta humanis tisten alojen opiskelijoiden työllisyystilanne on ollut pääosin hyvä. Opetushallinnon tilastopalvelu Vipusen uraseurantaan osallistui viiden vuoden seu rantajaksolla humanistisilta ja taidealoilta vuonna 2015 valmistuneita maistereita Suo men kaikista yliopistoista. Seurantajakson (2015–2020) aikana heistä vain kolme pro senttia ilmoitti elävänsä pääosin työttöminä työnhakijoina. Sen sijaan työsuhteiden laatu vaihteli, mikä on humanistisille aloille tyypillistä. Työsuhteiden laadulla voidaan tarkoittaa ainakin kahta asiaa. Yhtäältä voidaan tarkastella, missä mää rin työllistytään vakituisiin ja kokoaikaisiin sekä osa ja määräaikaisiin työsuhteisiin, toisaalta työllistymistä koulutusta vastaaviin työ tehtäviin. Esimerkiksi viisi prosenttia humanisti sen ja taidealan vastaajista ilmoitti työsken televänsä itsenäisinä ammatinharjoittajina tai freelancereina. Kuusi prosenttia joukosta ilmoitti puolestaan tekevänsä osaaikatöitä ja neljä prosenttia työskentelevänsä useassa rinnakkaisessa työsuhteessa. Kuitenkin selvästi suurin osa eli noin puolet (49 prosenttia) vastaajista ilmoitti työskentelevänsä vakituisesti kokopäivätyössä. Seuraavaksi suurin osuus eli 20 prosenttia ilmoitti työskentelevänsä määräaikaisessa kokopäivätyössä. Tilastokeskuksen mukaan vuonna 2019 kaikilta humanistisilta aloilta valmistu neista lähes 80 prosenttia oli työelämässä: yliopistosta valmistuneista 78 prosenttia, ammattikorkea koulusta valmistuneista 79 prosenttia. HUMANISTIT työllistyvät monenlaisiin teh täviin. Opetushallinnon tilastopalvelun vuoden 2017 tietojen mukaan humanistisen alan yli opistotutkinnon suorittaneista 41 prosenttia työllistyi asiantuntija ja erityisasiantuntija tehtäviin ja 20 prosenttia toimisto, asiakas palvelu tai myyntitehtäviin. yhdeksän pro senttia humanisteista toimi yrittäjinä. Kysymys työllistymisestä omaa koulutusta vastaaviin työtehtäviin on humanistisilla aloilla hankala ja monitulkintainen, koska niitä valmistutaan perinteisesti niin kutsu tuille generalistialoille. Generalistialat antavat työelämäval miuksia, eivätkä pätevöitä spesifisti tiettyyn työtehtävään. Silloin on pitkälti vastaajan omasta arviosta kiinni, missä määrin hän mielestään hyödyntää opinnoissa hankki miaan taitoja nykyisessä työssään. Opetushallinnon tilastojen mukaan seu rantajaksolla 2015–2020 humanistisen ja taide alan maistereista 51 prosenttia ilmoitti, että nykyisen työn edellytyksenä oli yli opistossa suoritettu tutkinto. 41 prosenttia vastaajista työskenteli ilman tutkinnon vaa timusta. Kahdeksan prosenttia ei osannut arvioida tutkinnon ratkaisevuutta työsuh teen solmimiseen. Useat humanistisen alan koulutuksen saaneet opiskelijat suorittavat kuitenkin myös opettajan pedagogiset opinnot. Silloin he pätevöityvät spesifisti tiettyyn työ tehtävään. Korkeasti koulutettujen humanistien työllistymisvaikeudet on perinteisesti lii tetty työuran alkuvaiheisiin. Juuri generalis tialoilla työttömiä on ylipäätään paljon heti valmistumisen jälkeen, mutta määrä vähenee pitkällä aikavälillä. PALKANSAAJIEN tutkimuslaitoksen työ markkinoihin keskittyvän osaston tutkimus johtaja Tuomo Suhonen arvelee, että useat tutkimusorganisaatiot tekevät lähivuosina perusteellista analyysiä humanistien asemasta työmarkkinoilla. ”Esimerkiksi meidän osastomme on keskit tynyt tähän asti lähinnä tulotietojen selvittä miseen. Koska eri alojen työllistymisestä on nykyisin kattavat rekisterit, tilanne olisi hel posti korjattavissa.” Suhosen mukaan valistuneita arvauksia työsuhteiden osa ja määräaikaisuuksista voidaan esittää myös pelkkien tulotietojen pohjalta – esimerkiksi hänen ja Juho Jokisen vuonna 2018 toteuttaman tutkimuksen perusteella. ”Vuosituloja katsomalla työllisyyden määrä näyttää jäävän verrattain alhaiseksi juuri humanistisella ja kulttuurialalla, eli lyhyitä työsuhteita solmitaan paljon.” Humanististen alojen sisällä on myös hyvin palkattuja koulutusaloja. ”Esimerkiksi viestintä ja informaa tioalalta sekä kielitieteistä valmistuneiden ansiotulot ovat hyvin lähellä opettajien ansioita. Silloin puhutaan jo melko hyvistä tuloista”, Suhonen sanoo. Humanististen alojen sisäiset erot pal koissa ja työllisyydessä jäävät pieniksi, kun verrataan kaikkien koulutusalojen välisiin eroihin. ”Esimerkiksi lääkäreillä on käytännössä täystyöllisyys ja erinomainen palkkakehitys, kun taas kulttuurialan työsopimukset ovat repaleisempia”, sanoo työ ja elinkeinominis teriön erityisasiantuntija Liisa Larja . SUHOSEN ja Jokisen tutkimuksesta ilmenee myös, että lähes kaikki humanistiset ja tai dealat kuuluvat alimpaan tulokolmannekseen. Vaikka humanististen alojen palkkataso on alhainen, ero monien muiden tieteena lojen opintosuuntiin ei ole suuri. Verrattain pienituloisten yliopistoalojen joukkoon kuu luvat luonnontieteellisistä aloista biologia, geo, avaruus ja tähtitieteet sekä luonto ja ympäristöala. Yliopistoaloista myös pienituloisemmat johtavat yleensä vähintään kohtuulliseen tulotasoon. Korkeakoulutettu tienaa 40–100 prosenttia enemmän kuin pelkän peruskou lun suorittanut. Kouluttautuminen siis kan nattaa, monellakin tapaa. ”Mitä korkeampi koulutus, sitä enemmän on työvuosia ja paremmat tulot”, työ ja elin keinoministeriön Liisa Larja toteaa. •
12 YLIOPPILASLEHTI 6 / 2021 UONNONTIETEELLISILTÄ aloilta valmistuneet työllistyvät nyt aiem pia vuosia helpommin. Työ ja elinkeinoministeriön vuoden 2016 selvityksen mukaan luonnontieteistä valmis tuneissa työllisten osuus oli humanististen alojen ohella pienin, kun tarkasteltiin kaik kia korkeakoulutettuja. Toisin kuin huma nistisilla aloilla, luonnontieteissä työllisten osuus oli tuolloin yhä laskussa. Viime vuosina työllisyystilanne on kuiten kin parantunut. Korkeakoulutettujen keskusjärjestön Aka van ajatus ja tutkimuspajan Akava Worksin laskelman mukaan luonnontieteellisten ainei den filosofian maistereiden työttömyysaste oli enimmillään vuonna 2016, jolloin se oli noin kahdekan prosenttia. Sen jälkeen luku on laskenut melko tasaisesti. Vuonna 2020 työttömien määrä nousi hieman, mutta on sittemmin palannut taas vuoden 2019 tasolle. LUONNON-, ympäristö ja metsätieteili jöiden liitto Loimu ry:n urapalvelupääl likkö Suvi Liikkanen vahvistaa myönteisen yleisvireen. Hänen mukaansa isot talou delliset muutokset työmarkkinoilla näky vät luonnontieteellisillä aloilla yleensä vii veellä. Finanssikriisi iski aloille myöhään, ja toistaiseksi myös koronan vaikutukset ovat jääneet pieniksi. ”On mielenkiintoista nähdä, jääkö työlli syys hyvälle tasolle vai oireileeko koronakriisi vielä työttömyyden nousuna”, Liikkanen sanoo. Luonnontieteistä valmistuneiden työlli syys kuitenkin vaihtelee pääaineen mukaan. Esimerkiksi biologiassa tilanne on haasta vampi, kun taas tilastotieteessä työttömyys on vähäistä. Liikkasen mukaan eroa selittää erityisesti se, että biologian koulutusmäärät ovat olleet jo pitkään korkeita. Työllistymisessä on alakohtaisia eroja myös siinä, kuinka hyvin työ vastaa kou lutusalaa ja tasoa. Liikkanen sanoo, että vaikka ensimmäinen työpaikka ei välttä mättä vastaa koulutustasoa, vastaa se useim pien pääaineiden kohdalla kuitenkin kou lutusalaa. Bio ja ympäristöpuolella niin ei välttämättä ole. Loimun jäsenet ovat kuitenkin pääasiassa melko tyytyväisiä työn sisältöön sekä siihen, miten hyvin se vastaa koulutusta. Sama näkyy yliopistojen työelämä ja ura palveluiden Aarresaariverkoston valtakunnal lisessa uraseurantakyselyssä. Kyselyyn vuonna 2020 vastanneista luonnontieteellisten alojen maistereista 70 prosenttia sanoi, että pääsy vaatimuksena nykyiseen työhön oli se ylempi korkeakoulututkinto, joka heillä on. Kaikkien tieteenalojen maistereissa osuus oli pienempi. Työsuhteet ovat pääasiassa vakituisia. Yli puolet tuoreimpaan uraseurantakyselyyn vas tanneista luonnontieteilijöistä oli vakituisessa ja noin neljäsosa määräaikaisessa kokopäivä työssä. Suvi Liikkanen sanoo, että sektori kohtaista vaihtelua on kuitenkin paljon. ”Yksityisellä sektorilla vakituinen työ on tyypillinen, kun taas yliopistosektorilla mää räaikainen työsuhde on hyvin todennäköinen. Kuntasektorin projektitehtävissä on etenkin työurien alussa paljon määräaikaisia.” Loimun viimeisimmän työmarkkinatutki muksen perusteella luonnontieteellisten alo jen työnantajissa korostuvat yksityinen sek tori, valtion tutkimuslaitokset sekä yliopistot. Liikkasen mukaan kova luonnontieteelli nen osaaminen on kriittisen tärkeää esimer kiksi innovaatiopuolella ja ilmastonmuutok sen torjunnassa. ”Luonnontieteellinen kriittinen ajattelu kuuluu yleissivistykseen, ja Suomen kilpailu kyky tarvitsee alojen asiantuntijoita ja osaa mista. En osaa nähdä tulevaisuutta, jossa luonnontieteellistä osaamista ei tarvittaisi.” • LUONNON TIETEELLISTEN ALOJEN TYÖLLISYYS ON PARANTUNUT Luonnontieteellisiltä aloilta valmistuneiden työllisyystilanne on vaikean jakson jälkeen kohentunut. Alojen välillä on kuitenkin vaihtelua siinä, kuinka helppoa valmistuneen on löytää omaa koulutustasoa — tai edes alaa — vastaava työpaikka. L Teksti ROOSA OKSANEN Kuvitus MII VARAKAS
13 YLIOPISTOSTA
14 YLIOPPILASLEHTI 6 / 2021 AUTISMIKIRJON DIAGNOOSI YLEISTYY YLIOPISTOOPISKELIJOILLA. YLI OPISTOLTA AUTISMIKIRJOLLA OLEVAT TOIVOVAT ENNEN KAIKKEA JOUSTAVUUTTA. Teksti SONJA PARKKINEN Kuvitus PAULIINA HOLMA
15 YLIOPISTOSTA esimerkkejä siitä, kuinka yliopiston toiminta tavat voivat vaikeuttaa autismikirjolla olevien opintoja ja arkea. Myös moni neurotyypillinen, eli henkilö, joka on neurologiselta tyypiltään enemmis tössä, tuskailee ryhmätöiden suuren määrän, etäluentojen ja epäselvien ohjeiden kanssa. Harvalle heistä niistä kuitenkaan muodos tuu liki ylitsepääsemättömiä esteitä. AUTISMIKIRJOSTA puhutaan kirjona, koska autismin piirteet ovat kaikilla hieman erilai sia. Yhteistä autismikirjolla olevilla on se, että heillä on erilainen tapa hahmottaa vuorovai kutusta. Siksi autismikirjolla olevat voivat käyttäytyä muiden silmiin poikkeavasti. Hei dän on myös usein vaikeaa kommunikoida tavalla, johon neurotyypilliset ovat tottuneet. Esimerkiksi sarkasmin havaitseminen tai sil miin katsominen saattaa olla vaikeaa. Moni pysyy mielellään tutuissa rutiineissa. Lisäksi autismikirjoon saattaa liittyä aistien yli tai aliherkkyyttä sekä poikkeuksellisia mielenkiinnon kohteita, joihin kirjolla oleva voi uppoutua syvällisesti. Yksilöllistä on myös tuen tarve: jotkut voivat elää itsenäistä elämää ilman minkään laista tukea, toiset saattavat tarvita paljonkin apua. Myös Eetun, Jaakon ja Veeran elämiin autismikirjo vaikuttaa eri tavoin. Eetu sai diagnoosin kahdeksanvuotiaana. Hän oli jo tuolloin miettinyt, miksi muille puhuminen pelottaa. Vuosien varrella Eetu on oppinut elämään oman erilaisuutensa kanssa. Ihmismassat ja kova taustahäly kui tenkin vievät kuormituksen äärirajoille. Tukea arkeen ja opiskeluihin hän saa toimin taterapiasta. Jaakko diagnosoitiin alakoulun lopussa. Puolentoista vuoden terapia auttoi hahmotta maan omaa kokemusmaailmaa, ja sen jälkeen Jaakko kokee pärjänneensä arjessa hyvin. Hän viihtyy ihmisten seurassa ja on puhelias. Välillä Jaakko saattaa sanoa asioita liian suo raan, mutta nykyään hän ymmärtää pyytää anteeksi. Uusien ihmisten tapaaminen saa Jaakon aluksi ylivirittymään, ja hänen täytyy rauhoitella itseään muun muassa napsuttele malla sormia. Veera sai diagnoosin vasta hiljattain. Lap sena hän ymmärsi olevansa erilainen, mutta hyvien arvosanojen ja nuorena opeteltujen ihmissuhdevinkkien takia autismikirjoa alet tiin epäillä vasta yliopistovuosina. Elämä diagnoosin kanssa on vaatinut opettelua. Aistiyliherkkyyteen auttavat aurinkolasit ja vastamelukuulokkeet. Kovat äänet ja kirk kaat valot aiheuttavat Veeralle jopa fyysistä kipua. Etäopinnot ovat helpottaneet arjen kuormitusta, koska kotona voi olla rauhassa. Neurotyypillisten ja autismikirjolla ole vien aivot ovat ikään kuin hieman eri tavalla ohjelmoituja. ”Autismikirjo näkyy siinä, miten kiinnos tun asioista, miten prosessoin tietoa, miten aistit toimivat, miten kiinnostun ihmisistä, millaisia ihmissuhteita ja arkea pidän mie lekkäänä, mitkä asiat ovat vaikeita ja mitkä helppoja, mikä on mulle normaalia ja mikä muille normaalia. Jotkin ideat ja ajatukset voivat olla mulle tavanomaisia, mutta muille tajunnanräjäyttäviä ja toisinpäin”, kuvailee Veera. ARVIOIDEN mukaan noin prosentti ihmisistä on autismikirjolla. Kansainvälisten tilastojen ja tutkimusten mukaan autismikirjolla olevien määrä korkea kouluissa on kasvanut, kertoo kasvatustietei den tutkijatohtori ja dosentti Henri Pesonen Helsingin yliopistosta. Pesonen on tutkinut autismikirjolla olevia yliopistoopiskelijoita ja heidän kokemuksiaan inklusiivisesta koulu tuksesta. Pesosen mukaan autismikirjolla olevien määrä ei ole todennäköisesti kasvanut väes tötasolla, vaan kyse on siitä, että autismikirjo tunnistetaan aiempaa paremmin. Myös tukea on saatavilla enemmän kuin ennen ja koulu tus on aiempaa inklusiivisempaa. Ihmisten yksilölliset tarpeet otetaan nykyään parem min huomioon. ”Tukea tarvitsevista opiskelijaryhmistä autismikirjolla olevat ovat nopeimmin kasva nut ryhmä korkeakouluissa”, Pesonen sanoo. Autismikirjo ei usein vaikuta älyyn tai akateemisiin taitoihin. Moni voi olla hyvin kin lahjakas omalla alallaan. Veera, Jaakko ja Eetu kertovat opiskelun olleen aina kohtuul lisen helppoa ja arvosanojen hyviä. Jos autismikirjolla olevalle tulee vaikeuk sia, ne liittyvät usein sosiaalisiin tilanteisiin ja erityisesti yliopistossa opiskelutaitoihin. Pesosen mukaan autismikirjolla ole vat eivät aina pääsekään näyttämään täyttä potentiaaliaan ja vahvuuksiaan. Yliopistot toimivat pitkälti neurotyypil listen ehdoilla, Pesonen kertoo. Autismi kirjolla oleville oppimistilojen aistimaail mat voivat olla liian kuormittavia. Tukea ja erityisjärjestelyjä saadakseen on oltava itse aktiivinen, vaikka itseohjautuvuus on usein TSIKÄÄ pari ja keskustelkaa anne tusta aiheesta. Kaksi minuuttia aikaa. Tällaisiin tehtävänantoihin kieltenopis kelija Eetu törmää lähes jokaisella luennolla. Lyhyessä ajassa on etsittävä pari tai ryhmä ja keksittävä nopeasti jotain sanottavaa. Autismikirjolla olevalle Eetulle se on vai keaa. Jo ensimmäistä lausetta joutuu mietti mään pitkään. ”Lukiossa ja peruskoulussa oli ehkä vähän helpompaa, kun opettaja jakoi ryhmät”, 27vuotias Eetu kertoo. Keskusteluja ja ryhmätöitä on kielten opinnoissa paljon. Ne kuormittavat Eetua, ja osittain niiden takia Eetu on tippunut vuo sien aikana kursseilta, vaikka opinnot tuntu vat muuten motivoivilta. 21vuotiaan Jaakon psykologian opinnot ovat sujuneet tähän asti hyvin, mutta viime keväänä opiskelu muuttui erittäin raskaaksi. Se johtui etäluennoista. Autismikirjolla oleva Jaakko on huoman nut, että Zoom vääristää ääniä, mikä tekee äänensävyjen tulkitsemisesta vaikeaa. Kun vihjeitä sosiaalisten tilanteiden tulkitsemiseen ei ollut riittävästi, Jaakolle iski epävarmuus ja stressi siitä, onko hän ymmärtänyt tilanteet väärin. ”Kun on vielä autismikirjoon liittyvää stressiherkkyyttä, niin koronaaikana oli jär kyttävät stressitilat koko ajan päällä”, Jaakko kertoo. 25vuotias Veera on myös kieltenopiskelija ja autismikirjolla. Häntä harmittaa, kuinka paljon opiskelut ovat vaikeutuneet pelkästään siksi, että monet ohjeet ovat epäselviä ja kaik kien oletetaan tietävän yliopiston käytännöt. ”Sain vasta viime vuonna tietää, että jos on kurssikirja ja sanotaan, että lukekaa tämä, niin se ei tarkoita, että lukekaa kannesta kan teen. Ihmettelin, miten muut pystyvät luke maan parissa kuukaudessa tuhat sivua pariin otteeseen ja tekemään muut tehtävät. Että oonko mä huono opiskelija”, Veera kertoo. Veera on myös kokenut, että jos jotain ei sanota ääneen, siitä ei kannata kysyä, koska rangaistuksena voi olla ”tyhmälle” kysymyk selle naureskelua. ”Nämä ovat näitä yleisiä autistien koke muksia. On ollut tosi turhauttavaa, koska pystyn sisäistämään asioita hyvin ja mulla on asiantuntemusta, mutta rakenteellisia esteitä on niin paljon, ja monet asiat ovat paikoin jopa esteellisiä.” Helsingin yliopistossa opiskelevien Eetun, Jaakon ja Veeran kokemukset ovat E ?
16 YLIOPPILASLEHTI 6 / 2021 autismikirjolla oleville vaikeaa. Tieto tuesta on pirstaleisena eri verkkosivuilla, eivätkä opettajat aina tiedä tarpeeksi siitä, miten ope tuksesta voi tehdä inklusiivista. Lisäksi ilmapiiri voi olla sellainen, jossa erilaisuutta ei hyväksytä. Opiskelijaelämä pohjaa vahvasti juhlimiskulttuuriin, johon kuuluvat isot ihmisryhmät, meteli, välkkyvät valot ja tietyt sosiaaliset säännöt. Kaverisuh teiden luominen ja ihmisiin tutustuminen voi olla paitsi haastavaa myös kuormittavaa. Siksi moni voi jäädä ulkopuolelle. ”Neurotyypilliselle aamupäivän luennot ja iltapäivän ryhmätunnit voivat olla sellaisia, että ne hoituvat helposti ja lopuksi mennään oluelle. Autismikirjolla olevalle siinä voi kui tenkin olla monta hetkeä, joissa on aistikuor mitusta ja täytyy tsempata. Päivän jälkeen on uupunut ja pitääkin levätä kaksi päivää”, Pesonen sanoo. Eetu ei ole juurikaan käynyt tapahtumissa tai juhlissa. Melu on hänelle liikaa, eikä hän pidä alkoholista. Jaakko kertoo käyneensä bileissä, mutta lähinnä tuttujen kavereiden seurassa. Jos bileissä on ihmisiä, joiden kanssa ei ole yhteistä kiinnostuksen kohdetta, kuten psykologia, tilanne on vaikeampi. ”En mä tiedä, mistä ne pitää tai pitääkö ne samoista asioista kuin minä, enkä voi seli tellä ihan mitä sattuu itselle kiinnostavista asioista, joten oon sitten ihan paniikissa, että mitä mun pitää puhua. Siksi tällaisissa juh lissa oon tosi pitkiä aikoja vain hiljaa.” Veera kävi bileissä ja tapahtumissa fuksi vuonna, koska hän pelkäsi muuten jäävänsä yksin. ”Se ympäristö on vaikea, koska melu sat tuu enkä saa puheesta selvää. Silti pitää käyt täytyä tosi normaalisti, jotta ihmiset pitäi sivät mua mukavana, vaikka muhun sattuu. Muuten ihmiset luulevat, että oon vihainen.” SOSIAALISET suhteet tulevat usein esille opintopsykologin vastaanotolla, kertoo Helsingin yliopiston opintopsykologi Anu Lehtinen . Osa autismikirjolla olevista opis kelijoista miettii, miten tutustuisi muihin opiskelijoihin ja voisi olla osa yhteisöä, vaikka samaan aikaan sosiaaliset tilanteet saattavat kuormittaa. Autismikirjon yksilöllisyys näkyy myös yliopiston tukipalveluissa. Yksi kaipaa tukea sosiaalisiin tilanteisiin, toinen ei lainkaan. Kolmas tarvitsee lisäaikaa tentteihin, neljän nelle riittävät selkeät ohjeet tehtäviin ja kurs sien suorittamiseen. Joku taas ei itse osaa sanoa, mitä tukea tarvitsisi takkuaviin opintoihin. Lehtinen toivoo, että opiskelijat päätyisi vät tuen piiriin jo opiskelujen alussa. ”Moni hakee tukea vasta, kun on jo haas teita, ja silloin saatetaan joutua purkamaan isoa vyyhtiä.” Opintopsykologien lisäksi Helsingin yli opiston tukipalveluissa auttavat esteettömyys yhdyshenkilöt. Heidän tarkoituksenaan on olla ensimmäinen, johon tukea tarvitseva opiskelija on yhteydessä. Yhdyshenkilö aut taa miettimään, millaista tukea tai yksilöllisiä järjestelyjä opiskelija tarvitsee. Niitä voivat olla esimerkiksi tavallista pienemmät ja rau hallisemmat tilat tai lisäaika tentin tekemi seen. Moni hyötyy myös vaihtoehtoisista kurssien suoritustavoista. Yhdyshenkilö ohjaa opiskelijan tarvittaessa eteenpäin, esimerkiksi opintopsykologille. Tukipalveluissa voidaan antaa suosituksia siitä, mikä helpottaisi opiskelijan opintoja. Paperille kirjatut suositukset voi halutessaan näyttää kurssien opettajille. Opettajien kanssa voi neuvotella suoraan, mutta Lehtisen mukaan moni on kokenut Jaakko kokee löytäneensä yliopistosta paikan, jossa voi syventyä omaan kiinnostuksen kohteeseen ja olla oma itsensä.
17 YLIOPISTOSTA tarpeestaan saada lisäaikaa tehtäville. Kun opettaja vastasi, iso osa kurssista ja sen väli tehtävistä oli jo ohi. Toisella kurssilla Veera sai lisäaikaa tent tiin, jonka aikana hän huomasi, että tehtävät ehti hyvin tehdä ilman lisäaikaa. ”Opettaja sanoi, että ’hienosti!’, ihan kuin se olisi hyvä asia, etten tarvinnutkaan lisäai kaa. Se oli aika ableistinen kommentti, koska eihän se ole huono asia, että tarvitsen lisä aikaa.” Ableismilla tarkoitetaan sitä, että vam mattomuutta pidetään normaalina ja ihailta vana ja vammaisuutta erilaisena ja huonom pana. Suurin ongelma on se, että tuen saaminen ja järjestelyjen sopiminen vaativat jatkuvaa selvittelyä, yhteydenottamista ja byrokratian kanssa pelaamista. Autismin kirjolla oleville ihmisille juuri tällaiset asiat voivat olla haas tavia ja kuormittavia. VEERA kokee saaneensa paljon apua opintop sykologilta, johon yths:n psykologi kehotti ottamaan yhteyttä. Sitä ennen Veera ei tien nyt, mistä apua olisi edes voinut saada, vaikka vaikeuksia opinnoissa oli ollut jo aiemmin. ”On vaikea päästä yli siitä, että tilanteen ei koskaan olisi tarvinnut mennä näin vai keaksi, jos olisin saanut ajoissa jotain tukea. Ilman vanhempien taloudellista apua olisin varmaan jättänyt opinnot kesken.” Veeran kandiopinnot ovat venyneet mie lenterveysongelmiin ja autismikirjoon liitty vien haasteiden takia. Yliopistossa aloittaminen oli Veeralle vai keampaa kuin hän oli kuvitellut. Hän kokee, ettei opintojen alussa neuvottu riittävästi, miten yliopistossa opiskeleminen toimii, eikä yliopiston hiljainen tieto tuntunut saavutta van häntä. Ongelmat kurssien kanssa alkoi vat jo fuksivuonna. Yhdellä kurssilla Veera jätti tulematta tun nille, jolla hänen piti pitää esitelmä. Esitelmien pitäminen oli käynyt hänelle liian ahdistavaksi. ”Luennoitsija ikään kuin painoi sen villai sella, mutta siinä olisi voinut ehkä sanoa, että ota tänne yhteyttä, jos on vaikeuksia.” Toisella kerralla Veera kertoi jo kurssin alussa opettajalle, että esitelmän pitäminen ryhmälle on liian ahdistavaa ja ehdotti esitel män pitämistä kahden kesken. ”Siitä tuli vastauksena, että on mukavam paa, jos kaikki ovat yhdessä.” Veera kokee, että hänen vaikeutensa on sivuutettu kaikilla kouluasteilla, koska on ajateltu, ettei hyviä arvosanoja saavalla voi olla ongelmia. Opettajilla voi olla suuri merkitys autismi kirjolla olevien opiskelijoiden yliopisto uralla. suosituspaperin helpottavan tiedon kulkua. Autismikirjolla oleville voi olla vaikeaa keksiä, miten opettajaa lähestyä tai millä sanoilla asian selittää. ”Opettajat ovat kokeneet, että opetusta on helpompi järjestää, kun tietää, mistä järjeste lyistä opiskelija hyötyy. Jos opettaja ei tiedä haasteista, ne jäävät opetuksessa huomioi matta”, Lehtinen sanoo. EETULLA ja Veeralla on kokemusta Helsin gin yliopiston tukipalveluista. Fuksivuoden alussa Eetu kävi keskustelemassa yksilölli sistä järjestelyistä. Hän ei ole kuitenkaan käyttänyt niitä. Ylioppilaskirjoituksiin Eetu sai lisäaikaa, mutta nyt yliopistossa lisäajan järjestäminen tuntuu työläältä. Samaa mieltä on Veera, jolla on yliopiston tukipalvelujen suosituspaperi lisäajasta tent teihin ja muihin tehtäviin sekä siitä, että hän tarvitsee opettajilta selkeät ohjeet kurssin suorittamisesta ja tehtävistä. ”En ole lisäaikaa joka kurssilla pyytänyt, koska en tiedä, jaksanko sitä rumbaa. Ja jos kurssilla ei ole tietynlaisia tehtäviä, voin pär jätä silläkin, että kysyn vain selkeämpiä teh tävänantoja.” Taustalla on myös huonoja kokemuksia. Eräällä kurssilla opettajalla meni kuukausi vastata Veeran sähköpostiin, jossa hän kertoi ?
18 YLIOPPILASLEHTI 6 / 2021 Ristiriita tulee etenkin siitä, että samaan aikaan autismikirjosta kertominen helpot taa oloa. Sen jälkeen paljastumista ei tarvitse enää pelätä, Jaakko pohtii. Autismikirjolla olevien keskuudessa puhutaankin ”naamioitumisesta” eli autismi kirjon piirteiden peittämisestä. Se voi estää syrjintää mutta on käytännössä äärimmäisen uuvuttavaa. Veeran ensimmäiset vuodet yliopistolla kuluivat pitkälti naamioituessa. ”Joka sekunti meni hirveästi energiaa sii hen, että pitää kontrolloida, miten oma keho on ja miten reagoi ympäristöön. Piti tietoi sesti yrittää olla paikallaan ja katsoa silmiin. Sitten katsoi liikaa silmiin, ja ihmiset valit tivat siitä. Mun perusilme on monien mie lestä vihainen, joten piti jatkuvasti hymyillä tai ihmiset suhtautuivat kielteisesti. Piti olla nopea reagoimaan muiden sanomisiin. Jos ei vaikka ilmaissut myötätuntoa tarpeeksi nopeasti, joku loukkaantui ja kuvitteli, etten tunne empatiaa”, Veera kuvailee. Kun sosiaaliset tilanteet olivat ohi, Vee raan iski voimakas väsymys. ”Eikä siitä huolimatta ollut saanut yhteyttä toisiin, että olisi ollut kivaa vuoro vaikutusta. Tunsi, ettei ollut ihminen niissä tilanteissa.” Hyviäkin kokemuksia on. Jaakko kokee löytäneensä yliopistosta paikan, jossa voi syventyä omaan kiinnostuksen kohteeseen ja olla oma itsensä. Joillekin opiskelukavereille hän on kertonut diagnoosistaan, ja he ovat suhtautuneet asiaan ymmärtäväisesti. ”Yliopistossa on kaiken maailman vipel täjää käytävillä. Tuntuu, että tänne on hel pompi sopeutua kuin aiemmilla koulutusas teilla, vaikka olisi erikoisempi tyyppi.” EETU toivoo, että voisi tulevaisuudessa toi mia kääntäjänä. Hän uskoo, että työ onnis tuisi hyvin, kunhan sitä saisi tehdä pääasiassa etänä omassa rauhassa. Myöhemmin hän haluaisi hakea oikeuksia kääntää oman pää aineensa lisäksi ainakin kolmea muuta kieltä, joita hän jo opiskelee. Kielten oppiminen on aina tuntunut helpolta. Myös Veera on miettinyt, että parhaiten työnteko onnistuisi kotona ja omalla aikatau lulla. Huolta aiheuttaa se, miten töissä pärjää, ja saako hän esimerkiksi käyttää aistiyliherk kyyksiä helpottavia apuvälineitä. ”Tulevaisuudessa olisi kiva, jos arki olisi mielekkäämpää ja esteettömämpää”, Veera sanoo. Veera kokee olevansa hyvä löytämään asioiden väliltä uusia yhteyksiä, joita muut eivät ole aiemmin huomanneet. Hän muistaa hyvin oppimaansa tietoa ja havaitsee etukä teen herkästi projektien ongelmakohtia. Valmistumisen jälkeen Jaakko haluaisi olla tutkija tai opettaja. Vaikka opettajan työ on sosiaalista, Jaakon mielestä kyse on enem män esiintymistyöstä, joka on hänelle tuttua harrastusten kautta. Opettajan sijaisuudet ovat menneet hyvin, vaikka ajoittain oppi laiden voimakkaat hajuvedet hankaloittavat oloa. ”Olen oppinut hyödyntämään autismi kirjoa voimavarana, enkä näe sitä erityisen rajoittavana tekijänä.” • EETUN, JAAKON JA VEERAN NIMET ON MUUTETTU. FAKTA: AUTISMIKIRJO Aivojen neurobiologinen kehityshäiriö, joka vaikuttaa siihen, miten ihminen kommunikoi ja on vuorovaikutuksessa sekä kokee ja aistii ympäristöä. Suomessa on arviolta ainakin 50 000 autismikirjolla olevaa ihmistä. Aiemmin kyse oli useista eri diagnooseista, kuten Aspergerin oireyhtymästä. Ensi vuonna erilliset diagnoosit poistuvat ja tilalle tulee yhteinen diagnoosi: autismikirjon häiriö. Lähde: Autismiliitto Tutkijatohtori Henri Pesosen mukaan tutki muksissa on havaittu, että opinnot etenevät paremmin niillä autismikirjolla olevilla opis kelijoilla, jotka opintojensa aikana kohtaavat hyvän opettajan, joka on tukenut opinnoissa. ”Se on ihan onnenkauppaa, tuleeko vas taan sellainen ihminen, joka tietää asioista ja on aidosti kiinnostunut opiskelijan tarpeista.” Esimerkiksi Eetu on keskustellut henki lökohtaisen opintosuunnitelman eli hopsin ohjaajan kanssa. Hopsohjaaja oli opettamal laan kurssilla havainnut Eetun oppimisvai keudet ja ehdottanut ylimääräistä tapaamista. KAIKKI tähän juttuun haastatellut toivovat yliopistolta erityisesti yhtä asiaa: joustavuutta. ”Erilaiset vaihtoehdot kurssien suorittami sessa vähentävät tarvetta yksilöllisille järjeste lyille. Vaihtoehtojen avulla opiskelija pystyy myös huomioimaan, mikä itselle sopii”, ker too opintopsykologi Anu Lehtinen. Kyse on usein tasapainosta. Eetu toivoo, että voisi tehdä edes joitain tehtäviä tai kurs seja yksin ryhmätöiden sijaan. Toisaalta hän on koronaaikana huomannut, että on muka vaa, kun välillä luennoilla on ihmisiä ympä rillä. ”Toivoisin, että opettajat ymmärtäisivät, että voi opiskella toisellakin tavalla kuin ole malla tosi sosiaalinen ja ulospäinsuuntautu nut”, Eetu sanoo. Viime kädessä kyse on resursseista: ehti vätkö koulutusleikkausten ja ytneuvottelujen takia äärimmilleen viedyt opettajat jousta maan ja sumplimaan erilaisia järjestelyjä kai kille niitä pyytäville. Toisaalta jos opettaja pystyy huomioimaan opetuksessa mahdollisimman hyvin erilaiset oppijat, sekin voi riittää monille, eikä järjes telyjä tarvita. Erilaisten oppijoiden huomioi minen auttaa muitakin kuin autismikirjolla olevia, huomauttaa tutkijatohtori Henri Pesonen. EETU, JAAKKO JA VEERA ovat kertoneet autismikirjostaan vain läheisimmille ihmisille. Autismikirjo ei kaikista tunnu niin merki tykselliseltä asialta, että siitä pitäisi kertoa. ”Autismikirjo on vain yksi osa ihmistä, se ei määritä kaikkea. En ainakaan itse pyri tekemään siitä isoa numeroa tai uhriutu maan, että mua pitäisi kohdella jotenkin paremmalla tavalla kuin muita”, Eetu sanoo. Toisaalta muiden suhtautuminen jännittää. ”Nuorempana, kun oli kummallisempi yksilö, sitä vähän naureskeltiin. Sitä koke musta ei haluaisi toistaa”, Jaakko kertoo.
19 YLIOPISTOSTA ”Oon etäaikana huomannut, että jos video luennosta on mahdollista katsoa jälkikäteen, se on parantanut oppimista.” Veera ”Materiaalien kannattaisi olla etukäteen saatavilla ennen luentoja ja luennot olla myös tallenteina verkossa. Opettaja voi ennen kurssia olla yhteydessä opiskelijoihin ja rohkaista kertomaan esimerkiksi yksilöllisistä järjestelyistä. Joustavuutta, jos joku ei halua tehdä vaikka ryhmätöitä. Tällaiset hyödyttävät ihan kaikkia, ei vain autismikirjolla olevia.” Tutkija tohtori Henri Pesonen ”Yksi tärkeä on tehtävän antojen selkeys, että sanotaan, mitä kuuluu tehdä ja määritellään raamit tarkasti. Jos en tajua, missä rimaa menee, mulla menee kaksi kilsaa riman yli.” Veera ”Etäluennoista huomasin, että jos näen puhujan kasvot, on helpompi keskittyä. Parasta on, jos luennoitsija pitää kameran päällä, jolloin pystyin katso maan samaan aikaan kuvaa ja Powerpointia.” Jaakko ”Ainejärjestöille ja vastaaville haluaisin sanoa, että esteettömyys on paljon isompi asia kuin se, onko paikka liikuntarajoitteisille esteetön. Mulle voisi olla tärkeä tietää, mitä ohjelmassa on tarkalleen eikä vain ’juomia ja hengausta’. Esimerkiksi kuinka kovaa musiikkia on ja onko hiljaista huonetta, jossa voisi olla rauhassa hetken aikaa.” Veera ”Autismikirjolla olevilla on usein erityis herkkyyksiä, joten olisi hyvä muistaa, että tarjotaan vaihtoehtoja eikä pakoteta juomaan vaikka tiettyä juotavaa tapahtumissa. Joissain tapahtumissa kuten sitseillä odotetaan tarkkaa pukeutumista. Monille kauluspaidat tuntuvat inhottavilta, joten jos pitää pukeutua hienosti, voi joutua skippaamaan tapahtuman.” Jaakko ”Isoin asia olisi se, että kaikki työ ei olisi vähemmistössä olevilla. Jos puhutaan, että miestenkin pitäisi tehdä töitä seksismin kitkemiseksi, niin sama ajatus koskee tätä. Oon yrittänyt selittää monia asioita, mutta niihin ei ole suhtauduttu vastaan ottavaisesti.” Veera KUINKA HUOMIOIDA AUTISMI KIRJOLLA OLEVAT YLIOPISTOLLA?
20 YLIOPPILASLEHTI 6 / 2021 EUROLOGIEN vastaanotoilla käy pal jon nuoria työssäkäyviä naisia, jotka etsivät apua pahentuneeseen migree niin. Monille se on perinnöllinen sairaus, joka on tullut näkyväksi vasta aikuisena. 16 pro senttia naisista sairastaa migreeniä. Migreenistä kärsiviä 15vuotiaita tyttöjä on kaksi kertaa enemmän kuin poikia. Kol menkympin kohdalla naiset kärsivät migree nistä jo yli kolme kertaa useammin kuin miehet. Noin 40 prosenttia naisista kokee migreeniepisodin jossain vaiheessa elämää, vaikka kaikki eivät oireita tunnistakaan. NEUROLOGI Ville Artto kuvaa migreenitut kimusta palapeliksi, jonka yksittäiset osat tunnetaan melko hyvin. Migreeniä kutsutaan neurovaskulaariseksi aivosairaudeksi, koska kohtaus kulkee tiet tyjä hermoratoja pitkin ja päätyy aivokuo ren verisuoniin. Migreenikkoja on laitettu toiminnallisiin magneettikuviin kohtauksen eri aikoina, ja silloin on nähty, mitkä her moverkot loistavat kuvissa poikkeuksellisen keltaisina. Tutkijoiden käsitys on, että kohtaus alkaa hypotalamuksesta, jonka tehtävä on pitää elimistö tasapainossa, esimerkiksi kylläisenä, levänneenä ja lämpimänä. Nature lehdessä julkaistiin viime syyskuussa tutkimus, jossa oli kuvattu potilaita toiminnallisessa mag neettikuvassa. Sen perusteella tutkija ehdotti, että hypotalamus saattaisi kohtauksessa ”menettää kontrollin” niistä järjestelmistä, joita se normaalisti säätelee. ”Migreenissä ihmisillä on hermostossa jokin poikkeava yliherkistyminen asioille. Kynnys on matalammalla kuin normaalisti”, Artto sanoo. Kivun selitys on periaatteessa yksinker tainen. Hermoihin liittyvät pään verisuonet venyvät mekaanisesti, ja ihminen tuntee sen sykkivänä särkynä. Kipujärjestelmän välittäjä aineet lisääntyvät kohtauksen aikana, ja tämä voimistunut kipuviesti saa hermos ton hälytystilaan. Tila kestää neljästä tun nista kolmeen päivään. MIGREENI elää elimistön biologisten ryt mien mukaan. Migreenin aktiivisuus esimerkiksi lisään tyy keväisin, ja kohtaukset alkavat yleensä aamulla tai aamupäivällä. Ne saattavat tois tua melko säännöllisesti tiettyinä päivinä vii kosta. Neurologi Mikko Kallelan mukaan juuri syklisyys tekee migreenistä arvaamattoman ja vaikean hoitaa. Ihmisen omilla elämänva linnoilla ei välttämättä ole suurta merkitystä. Kohtausten syntyminen riippuu siitä, missä syklin vaiheessa ärsyke tulee vastaan. Myös migreenin laukaisevia tekijöitä on tutkittu kysymällä niistä migreenikoilta. Laukaisijoiksi on raportoitu esimerkiksi stressi, paastoaminen, säätilat, valvominen, liian pitkään nukkuminen, hajut, valoärsyk keet ja niskakipu. Neljä viidestä migreeniä sairastavasta kertoo, että ennen kohtausta heillä on outoja oireita: makeanhimoa, uupumusta, keskittymisongelmia, mielialan vaihtelua, valoherkkyyttä ja pakonomaista haukotte lua. Nature lehdessä julkaistiin vuonna 2018 katsaus tutkimuksiin, jotka käsittelevät migreenin esioireita. Tutkijat arvelivat, että potilaat eivät ehkä tunnista ennakkooi reita tai he luulevat niitä ärsykkeiksi, joista migreenikohtaus on alun perin syntynyt. Potilaat sanovat, että kohtaus tuli suklaan syömisestä, vaikka itse asiassa makeanhimo kertoo, että kohtaus on alkanut. Neurologian erikoislääkäri Marja-Liisa Sumelahti kuvaa eroa ärsykkeiden ja oirei den välillä veteen piirretyksi viivaksi. ”Minua ja muitakin tutkijoita kiinnostaa nyt todella paljon, mikä on altisteiden mer kitys. Onko olemassa sellaisia altisteita, jotka laukaisevat aktivaation hypotalamuksessa?” Ärsykkeiden joukosta nousee esiin kaksi, joita tutkijat pitävät kohtauksen varsinaisina altisteina: stressi ja kuukautiskierto. Ne saattavat tarjota ratkaisun siihen, miksi migreeni on naisilla niin paljon ylei sempää kuin miehillä. Ensinnäkin migreenikohtaukselta suo jaavat esimerkiksi hyvin nukuttu yö, rentou den kokemus ja onnellisuus. Sumelahden mukaan tärkeää on myös perusturvallisuus ja hallinnan tunne omasta elämästä. Naisilla ne ovat huonommalla tolalla kuin miehillä. 18–49vuotiaista naisista noin kaksi kol masosaa tuntee itsensä stressaantuneeksi vähintään pari kertaa viikossa tai melkein joka päivä. Miehistä näin kokee vain noin puolet. ”Hyvä elämä parantaa resilienssiä”, Sume lahti sanoo. MYÖS naishormonien vaikutuksesta migree niin on saatu uutta tutkimustietoa. Pari vuotta sitten markkinoille tulleet biologiset estolääkkeet estävät kipujärjestel män välittäjä aineet sitoutumista reseptorei hin. Noin puolet vaikeaa kroonista migree niä sairastavista saa tästä lääkeryhmästä apua, puolet ei. Apuun sisältyy mutta. Hieman ennen kuukautisia monilla migreeniä sairastavilla naisilla alkaa pitkä ja normaalia kivuliaampi kohtaus. Estolääkkeet eivät yleensä auta niihin, ja kohtauslääk keitä täytyy ottaa peräkkäin monta päivää. Hormonaalisen syklin aiheuttama migreeni vaivaa Sumelahden mukaan erityisesti 31–35vuotiaita naisia. Tuossa ikäryhmässä siitä kärsii noin joka viides nainen. Lundin yliopiston professori Lars Edvinsson on tutkinut migreeniä kolme vuosikym mentä. Hänen tänä vuonna julkaistut tutki muksensa liittyvät hormonialtisteisiin. Kun kuukautiset ovat alkamassa, estrogeeni ja oksitosiinitasot laskevat nopeasti. Samaan aikaan kipujärjestelmän välittäjä aineet lisään tyvät. Estrogeeni säätelee elimistössä esimer kiksi serotoniinia, ja se vaikuttaa hermora taan, joka vaimentaa kipua. ”Migreenin ainekset ovat silloin valmiit”, Sumelahti sanoo. Estrogeenin lisäksi migreeniä tuottavat muutkin naishormonit. Kun kohdun lima kalvo irtoaa, elimistöön vapautuu valtava määrä prostaglandiinihormonia, joka laukai see migreenikohtauksia. Naishormonien ajama migreenikohtaus on sen verran sitkeä, että ne näkyvät särky päiväkirjoissa sellaisillakin potilailla, joilla keltarauhashormonin käyttö on lopettanut kuukautisvuodon kokonaan. 60–70 prosentilla migreeni helpottuu ras kauden toisen ja kolmannen jakson aikana, kun estrogeenin määrä tasoittuu. Estro geenin vaikutus on joillakin potilailla niin suuri, että he saavat neurologilta lähetteen gynekologille. Silloin voidaan jopa käynnis tää vaihdevuodet ennenaikaisesti, jotta kuu kautismigreeni ei vie viikkoa jokaisesta kuu kaudesta. ”Nämä ovat hurjia tarinoita”, Sumelahti sanoo. • MINEA KOSKINEN MIGREENI RÄÄKKÄÄ NUORIA NAISIA Migreeni on naisilla yleisempi ja vaikeampi hoitaa kuin miehillä. Nyt sen syitä on alettu ymmärtää. N
21 COLUMN WAS having a nosebleed on the bus in London. Nosebleeds happen often for me, so I always carry tis sues. Having a nosebleed in public can be a bit embarrassing, especially in front of so many other passengers. But on that day, no one was looking at me. Instead everyone was distracted by the 12yearold boys sitting behind the driver, writing rude words into the condensa tion on the window. They were loud, laughing raucously at their prepubescent wit. They climbed on the poles and stamped their shoes into the material of the seats. Amongst the other pas sengers you could feel the atmosphere heavy with consternation, but no one said anything. When you see something antisocial hap pening near you, a dilemma springs to mind: should I do something? The question might be followed by a series of reasons justifying why you shouldn’t. Could this be dangerous for me? Maybe someone else can do it? Isn’t there someone in charge here? Is this even a big enough problem to bother with? The boys were annoying, but there wasn’t a distressed victim in this situation. The windows literally and figuratively got dirtier, the boys got more boisterous, and the bus driver continued to drive. ‘THE BYSTANDER EFFECT’ is the phenome non where the greater number of people are present, the less likely people are to intervene in an antisocial situation. The most frequently cited case is Kitty Genovese , who was brutally murdered in 1964, Queens, New York. Witnesses say the attack started at 3.20am and Genovese was shouting for help. Newspapers reported that neighbours looked on, or heard fight ing from their apartments. But it was 3.50am when someone first called emergency services. People didn’t intervene until it was too late. Why? In the 1970's psychologists Bibb Latané and John Darley found in their studies that when people feel there are other witnesses, this creates a ‘diffusion of responsibility'. There is less pressure on individuals to do something, as the responsibility is felt to be shared among those present. Furthermore, when other people don’t react, this signals to individuals that the situation must not be an emergency, therefore action is not needed. In Latané and Darley’s experiments, they found that if a subject was the sole bystander, they would step in to help. But in a group of five bystanders, only 62?% intervened. Other psychologists followed up with their own studies: testing bystanders with serious accidents, cyberbullying, and running the tests with children. The results remained the same: people were reluctant to help in groups. Reports of the bystander effect are found when the worst case scenario of violence or death has already passed. People want to know: ‘well, why didn’t someone do some thing?’ The inquiry into the 2017 Manchester Arena bombings found that a father collect ing his daughter saw something suspicious. The father reported the wouldbe terrorist, standing in a cctv blind spot with a large rucksack, but was ‘fobbed off’ by a security steward. The judge in the inquiry remarked it was ‘distressing that no effective steps were taken’ to act on the father’s concerns. Here is an example of bystander inter vention, but it wasn’t enough because some one else decided not to follow up. There is a ripple effect in not taking any action. Imagine rings of water moving away from the action, even further away the impact will still be felt – everyone has a part to play. HOW CAN WE OVERCOME the bystander effect? Eemeli Hakoköngäs , lecturer in social psychology at the University of Eastern Fin land suggests that becoming aware of this phenomenon may help us to reconsider our first impression of a possible emergency situ ation – breaking this cycle of inaction. “We can try to increase the likelihood of helping if we can increase people’s knowledge on how to behave when recognising a sit uation correctly, from ‘I feel something is wrong’ to ‘I can call an emergency number.’” Bystanders can weigh up what they are able to do, whether it’s offering first aid skills, talking to deescalate an argument, or resources like providing something warm to wear. Back on the bus, I clutched my bloody tissues to my chest. Trying to impress his friends, one of the boys wrote on the cloudy window, and they burst out laughing all over again. The boy had chosen the nuclear option of Viking swear words, the famous misogynistic one. This was the line that was crossed for me. I got up, approaching the front of the bus holding my resources. The boys started to jeer at me. I vigorously wiped the window with my tissues, erasing the obscene words from the window. The other passengers cheered, the sun came out, and angels started to sing. That didn’t happen of course. The boys got off the bus shortly after, completely unfazed. They had learned no lessons, and I was left with cold, wet tissues. Along with the driver and other passengers, we continued to our destinations as if nothing had occurred. It's true, nothing that bad happened on the bus. But if there’s an emergency, would you want nothing to happen too? • ELAINE CHONG I A N W A L L M A N I THE BYSTANDER EFFECT Would you stop to help? If more people knew about the bystander effect it could make a difference in society. Elaine Chong wonders what is going through our minds when we see something troubling in public. ELAINE CHONG IS A BRITISH-CHINESE JOURNALIST. SHE WRITES AND MAKES FILMS ABOUT SECOND GENERATION IMMIGRANTS FOR THE BBC, ESQUIRE, AND BRITISH GQ. IN 2017, SHE WAS SELECTED AS ONE OF THE BBC WORLD SERVICE’S ’FUTURE VOICES’.
22 YLIOPPILASLEHTI 6 / 2021 Luonto katoaa Arktiksella Yleinen mielipide on, että Suomessa on puhdasta luontoa, metsää, suota ja paljon suojelualueita. Todellisuudessa niitä on hyvin vähän. Suomessa luontokato on ollut laajamittaista ja järjestelmällistä: iso osa soista ja metsistä on otettu ihmisen käyttöön. Ilmastonmuutoksen näkökulmasta suurimmat vauriot tapahtuvat pohjoisessa, jossa on enemmän koskematonta luontoa kuin muualla. Suomen Luonto 2100 -kirjassani halusin korostaa, miten isoja muutoksia arktinen luonto, boreaalinen metsävyöhyke ja tundra kokevat nyt ja tulevaisuudessa. Olin keväällä Hetta—Pallas-vaellusreitillä, jonka varrella näin haukkoja, myyriä, tunturikihuja ja riekkoja. Oli mahtava tunne ylittää järvi ja nousta tunturin huipulle. Olen luonnossa kuin viisivuotias, joka tutkii ja hämmästelee kaikkea, matoja, kukkia ja lintuja. Pohjoisen luontoa on määrittänyt se, että olosuhteet ovat hyvin haastavat ja lajeja on vähemmän. Jo nyt arktiselle alueelle tulee uusia lajeja, jotka vievät elintilaa muilta hätkähdyttävällä vauhdilla, kun elinympäristö muuttuu. Erilaisten sään ääri-ilmiöiden yleistyessä yksittäinen huono vuosi tai muutama peräkkäinen vuosi voivat tehdä suurta vahinkoa. Myös kalat ovat oleellinen osa pohjoisen ekosysteemiä. Luin uutisia kyttyrälohesta ja minulle tuli aivan epätodellinen olo. Vieraslajin lisääntyminen niin tehokkaasti on kammottava ajatus. Viime kesä oli kaloille kertakaikkiaan liian kuuma. Kalat ovat jo valmiiksi ahtaalla, kun ihmiset ovat padonneet jokia. Luontokato on aina paikallista. Vahingot luodaan isossa mittakaavassa, ja luonnonsuojelujärjestöt hoitavat niitä paikallisesti ennallistamalla soita tai lintukosteikkoja, suojelemalla tiettyä metsää tai vapauttamalla virtoja. Usein muutoksen saavat aikaan yksittäiset aktiiviset ihmiset. Se työ on äärettömän arvokasta. Olin järkyttynyt, kun kuulin, että pohjoisilla alueilla viihtyvä riekko on elänyt Uudellamaalla vielä joitakin kymmeniä vuosia sitten. Tuntuu aika kaukaiselta ajatukselta. Meillä on Suomessa luontotyyppi, palsasuo, joka katoaa — ja emme voi sille mitään. Muutaman vuosikymmenen päästä se on hävinnyt. Luontokato on todella nopeaa, ja on vaikeaa sanoa, miten esimerkiksi lintulajeille tai hyönteisille käy. Tutkimukset osoittavat hyvin huolestuttavia suuntauksia maailmanlaajuisesti. Mitä me teemme, jos hyönteiset katoavat? Joku hyönteinen on erikoistunut lehmänpaskaan, joku elää tietyssä sienessä, ja joku hajottaa tietyn ikäistä puuta. Hyönteiset ovat kaiken perusta, luonnon monimuotoisuuden kulmakivi. Palkkaammeko ihmisiä pölyttämään viljelyksiä? Miten koko luonto toimii, kun lahottajien ja hajottajien määrä laskee? On mahtavaa, että pääsen työssäni puhumaan ilmastonmuutoksesta ja luontokadosta. Välillä on vaikea valita sanansa niin, ettei kuulosta liian dramaattiselta. Viime kesään asti suhtauduin ilmastonmuutokseen ahdistumatta. Erilaisten katastrofien — Siperian ja Kanadan metsäpalojen, ennätyksellisten tulvien ja kuivuuden keskellä — tuli kuitenkin sellainen olo, että riistäytyikö tämä jo käsistä, onko ilmastonmuutos päässyt liian pitkälle. Sään ääriolosuhteiden ja ilmaston kannalta kirjastani voi pian tehdä uusintapainoksen ja vaihtaa vuosilukua sadasta
23 ARKTINEN KIRJEENVAIHTAJA lähemmäksi, koska muutokset ovat niin nopeita. Samanaikaisesti ajattelen, että kaiken kauheuden keskellä katastrofeista voi myös olla hyötyä, jotta suuri yleisö ja päättäjät huomaavat, millainen tulevaisuus meitä odottaa, jos emme muuta suuntaa. Kirjan julkaisun jälkeen kaikki muuttui ajattelussani. Sitä ennen en antanut haastatteluja ja minulle riitti se, että olen televisiossa töissä. Koin julkisuuden jopa taakkana. Sitten tuli olo, että minun on hyödynnettävä julkisuutta, jotta voin edistää itselleni tärkeitä asioita. Ymmärsin, että kirjailijana voin sanoa asiat suoraan. Oli mahtava tunne lukea Pentti Linkolan Voisiko elämä voittaa — ja millä ehdoin -kirjaa ja sitä, miten hän kritisoi maailman menoa. Myös Juha Kauppisen Monimuotoisuus vaikutti minuun hyvin voimakkaasti. Näen toivoa siinä, millainen keskusteluympäristö meillä on nyt: kuinka paljon luontokadosta, ilmastonmuutoksesta ja esimerkiksi ihmisen kulutusvalinnoista puhutaan. Lyhyessä ajassa on päästy pitkälle. Pitäisi luopua siitä ajatuksesta, että menetämme hirveästi asioita, kun torjumme ilmastonmuutosta. Olemme tottuneet yltäkylläiseen kuluttamiseen ja vertailemaan itseämme muihin. Jos kulutus vähenee kaikilla, olemme tasoissa. Hyvää elämää voi elää todella monella tavalla. Poliitikkojen on aika toimia ponnekkaasti, koska on todella kiire. Heidän on luotettava ihmisten oikeustajuun ja hyvyyteen. Ihmiset kyllä ymmärtävät, että ei tarvitse hyssytellä. Korona opetti sen, että on täyttä valhetta, että elämäämme ei voi lyhyessä ajassa muuttaa. Jos teemme sen estääksemme kulkutaudin, miksi emme tekisi sitä estääksemme ilmastonmuutosta ja luontokatoa, suojellaksemme ainutlaatuista arktista luontoa ja säilyttääksemme lumiset talvemme? • Kerttu Kotakorpi , meteorologi ja kirjailija 12. lokakuuta 2021 Helsingissä. AR K T IN EN K I R J E E N VA I H TA J A * * AR K T IN EN K I R J E E N VA I H TA J A * * Y L I O PPI L ASLE H T I Y L I O PPI L ASLE H T I ARKTINEN KIRJEENVAIHTAJA -JUTTUSARJASSA YLIOPPILASLEHTI KÄY KIRJEENVAIHTOA ALAN ASIANTUNTIJOIDEN KANSSA. Teksti JOHANNES ROVIOMAA Kuvitus PAULIINA NYKÄNEN Kuva SAMI VÄLIKANGAS
24 YLIOPPILASLEHTI 6 / 2021 MEIDÄN ON UUDESTA LUOTAVA MAA Omavaraopiston ensimmäinen kurssi alkoi keväällä 2021. Ensiksi oppilaat käänsivät pakettipellon viljelysmaaksi.
25 KOTI, USKONTO, ISÄNMAA. Teksti TUIJA SILTAMÄKI Kuvat TOUKO HUJANEN Hegelin ja Tolstoin ihailijat ja oppilaat käynnistivät Suomessa kansallisen herätyksen ja julistivat, että ihmisen tehtävä on palvella isänmaata ja rakastaa kansaa. Pohjois-Karjalan Valtimolla konservatiivista kansallismielisyyttään toteuttaa Viivi Luoma. Hän on syvävihreä linkolalainen ja traditionalisti, joka haluaa irti yhteiskunnasta.
26 YLIOPPILASLEHTI 6 / 2021 ELTAISEN talon nimi on Peltola. Se sijaitsee sumuisten pelto jen keskellä Rasimäentien varrella vanhan Valtimon kunnan luoteiskulmassa lähellä Kainuun rajaa. Pihapiirissä on vanha navetta, aitta ja huussi. Pihatietä reunusta vat suuret kuuset, mutta muuten on näkymä aukea. Tien toisella puolella, Peltolan viljelysmai den takana, kiemurtelee hyinen Rumonjoki. Silta sen ylitse on jäänyt kesken, töyryllä seisovat vain perustat. Vastarannalta alkavat Repokankaan maat. Sieltä tulevat Peltolan polttopuut, joita sillan puuttuessa kuljete taan polkupyörillä ja peräkärryillä sohjoista hiekkatietä pitkin. Lumi satoi tänä vuonna kesken sadonkorjuun. Se on jo alkanut sulaa. Välillä kuuluu pehmeä tussahdus, kun kim pale lunta tupsahtaa töllin katolta alas. Kun Rasimäentieltä kääntyy ennen Kuu tostien risteystä Murtomäentielle, ohittaa ensin opistoalueen. Siellä metsän siimekseen nousee hartiavoimin talo hirsi kerrallaan. Tien toisella puolella on Lassen ja Marian koti, josta tämä tarina alkaa. ENSIMMÄISENÄ opetettiin, miten tehdään tulet. Avataan pelti, ladotaan pesän pohjalle sopi vasti puita, mieluummin ensin vähän vähem män kuin enemmän. Päälle tuohta tai muita sytykkeitä. Alakautta sytyttämiseksi sanotaan, jos järjestys on päinvastainen. Molemmissa tapauksissa pelti suljetaan vasta sitten, kun se on turvallista. Siitä on nyt puoli vuotta. Huhtikuussa Lasse Nordlundin ja Maria Dorffin Omavaraopistolle tuli 11 kurssilaista oppimaan heiltä omavaraisuuden perus teita. Kyntöä, kylvöä, kasvatusta, korjaamista, kalastusta ja käsitöitä. Vierailevat luennoitsi jat ovat opettaneet, kuinka veistetään hirsiä ja rakennetaan maakellari, tehdään ruisleipää ja lautanauhoja ja nokkosesta lankaa. Opetus ja työt seuraavat vuodenkiertoa. Keväällä raivattiin pari viikkoa kasvimaata Peltolan saviseen peltoon. Ensin täytyi rik koa maan pinta, sen jälkeen kuoria päälliker ros pois. Paloista kasattiin lämpövalli suo jelemaan herkempiä kasveja. Maa oli kovaa, työkalut lihaskäyttöisiä. Enää oppilaita on jäljellä yhdeksän. On lokakuun ja kurssin viimeinen viikko. Sadon korjuuta, säilöntää, lopuksi Kekrijuhla. Lunta alkoi sataa viime tiistaina. Se peitti pellot ja kasvimaat, eikä kaikkia kaaleja, pork kanoita ja nauriita ehditty korjata alta pois. Viivi Luoma kulkee Rumolan kasvimaalla ja arvioi tuhoja. Romanescokaalien fraktaali mainen kuvio on lumen ja jäähileen peitossa. Porkkanat saattavat selvitä paremmin. Maa ei ole vielä jäätynyt. Lumen seassa mönkii hyttystä muistuttavia hyönteisiä. ”Pakko myöntää, että vähän harmittaa.” Taloudellisia tappioita Luomalle ei koidu, vaikka sato menetettäisiin kokonaan, mutta kesän työ valuu hukkaan. Monesta oli jo selvitty. Loppukesästä trombi kaatoi puita ja heitteli navetan kat topellit ympäri pihaa. Kaatosateet lanasivat kasvit lopullisesti maahan, ja kun Luoma ei ollut rakentanut niille tukikehikoita, her neet ja härkäpavut mätänivät. Parsat ja kuk kakaalit eivät kasvaneet ollenkaan, korjattu kurpitsasato mätäni, ennen kuin hän ehti säilöä ne. Mätää kurpitsanestettä valui pit kin lattioita. Koettelee, vaan ei hylkää Herra , sanoisi runon Saarijärven Paavo. Sekin harmittaa, että jos sato on pilalla, ei siitä voi lahjoittaa muille. Fraktaalikaa leja Luoma olisi halunnut antaa paikalli selle erakkomunkille Stefanokselle , joka on ”suuri kauneuden rakastaja”. Entisen asuin paikkansa ortodoksiseminaarin Irma emän nälle hän oli kaavaillut pientä kiitoskassia. Luoma ei ehtinyt kaalien pelastus partioon. Hän oli harjoittelussa Mujejärven kylällä sijaitsevalla omavaraistilalla. Siellä teurastettiin lampaita koko viikko. ”Onhan se aika tymäkkä löyhkä. Vaatteet haisevat lampaan oksennukselta.” Hän ei ole ”mikään tunteenpalvoja”. Luoma sanoo, että oli hienoa huomata pystyvänsä sellaiseen, mihin ei olisi kaupun kilaisena voinut kuvitellakaan kykenevänsä. Vuonna 1993 Vantaalla syntynyt ja Helsingin Pitäjänmäessä kasvanut Luoma kokee kyllä aina olleensa luontoihminen – hän mökkeili, sienesti ja marjasti perheensä kanssa – mutta nuoruutensa hän vietti painimolskilla eikä esimerkiksi hirvimetsällä. Sekin puute on nyt korjattu. Viime vii kolla hän pääsi paikallisen metsästysseuran kanssa hirvijahtiin, ja vaikkei se mikään suuri luontoelämys ollutkaan – lähinnä suhattiin autolla ympäriinsä ja odotettiin, että koira löytäisi hirven, mitä ei tapahtunut – oli aina kin seura mieluisaa. Monet metsästäjistä oli vat töissä Terrafamen kaivoksella. Rehtejä työmiehiä ja kunnon kansanmiehiä, Luoma kuvailee. ”Pidän siitä ihmislajista kovasti.” Silloin harvoin kun kurssilaisilla on ollut vapaaaikaa, Luoma on kulkenut kylän rien noissa ja yrittänyt hälventää ennakkoluuloja ”puolin ja toisin”. Jotkut paikkakuntalaiset pitävät Omavaraopistoa hippien puuhaste luna, opiskelijoista monet taas ovat maail mankatsomukseltaan kansanmiehiä vasem mistolaisempia ja liberaalimpia. Siinä joukossa Luoma on poikkeus. SUOMALAINEN kansallistunne syntyi 1800 luvun alkupuolella. Kuten useimpia asioita, ei sitäkään keksitty ihan itse. Vuonna 1809 syntyneen autonomisen suuriruhtinaskunnan alkuaikoina Venäjä kannusti suomalaisia suomalaisen kulttuurin luomiseen. Ajateltiin, että se eristäisi suoma laiset entisestä emomaasta Ruotsista. Vuonna 1812 Helsingistä tehtiin Suomen pääkau punki ja mahdollisimman hieno, jotta kaikki käsittäisivät, että on syntynyt uusi poliittinen ja hallinnollinen yksikkö. Kun Turun palet tua yliopisto siirrettiin Helsinkiin vuonna 1828 ja Suomalaisen Kirjallisuuden Seura aloitti toimintansa vuonna 1831, alkoi kaikki olla pedattu kansallista heräämistä varten. Snellman , Runeberg , Lönnrot , Topelius ja monet muut, halusivat kohottaa suomen kie len asemaa ja suomalaista kansallistunnetta. Tavoitetta edistettiin ahkerasti ja ulkomaisin opein. Snellmania inspiroivat saksalainen Hegel ja preussilainen Kant . Serbialaisesta runoudesta viehtynyt Runeberg loi aiemmin laiskoina ja primitiivisinä pidetyistä suoma laisista ideaalikuvan ahkerana, nöyränä ja vähään tytyväisenä kansana. Lönnrot puoles taan suunnitteli Kalevalan tietoisesti kansal liseepokseksi. Hegelin filosofia saavutti tuskin missään niin dominoivaa asemaa kuin Suomessa , kirjoittaa historiantutkija Matti Klinge Lyhyessä Suomen historiassa (2011). K Hegelin filosofia saavutti tuskin missään niin dominoivaa asemaa kuin Suomessa.
27 KOTI, USKONTO, ISÄNMAA. ? Viivi Luoma sai kuulla Omavara opistosta sattumalta. Nyt hänestä tuntuu, että puolen vuoden kurssi on muuttanut koko hänen elämäänsä ja olemistaan parempaan suuntaan.
28 YLIOPPILASLEHTI 6 / 2021 Kun saksalaisen musiikinopettajan Paciuksen säveltämä Runebergin runo Maamme ensimmäisen kerran esitettiin vuonna 1848, tuntui Topeliuksen mukaan siltä, kuin laulu olisi tunkeutunut tuhansien sydänten läpi. Silloin nähtiin kyyneleitä monen silmissä, tuntemattomat ihmiset puristivat toistensa kättä, ja laulu loihti ilmi isänmaan suuruuden ja kauneuden. Topelius raportoi vavahduttavasta koke muksesta Maamme kirjassa (1875). Se oli ”Suomen alimmille oppilaitoksille” suunnattu lukukirja ja perinpohjainen esitys Suomen maantieteestä, ilmastosta, luonnosta, his toriasta, kansantaruista, kansasta – ja isän maasta. Siitä äiti kertoo lapselleen luvussa 3. Kaikki tämä maa, jonka näet, ja vielä paljon sen lisäksi, on Suomenmaata. Ennen isääsi asuivat hänen isänsä ja esi-isänsä ei yksin tässä talossa, vaan monissa muissa taloissa ja monissa eri osissa maatamme. Tämä maa oli heidän, ja sen vuoksi tämä maa on meidän isäimme maa, jonka me, heidän lapsensa, olemme perinnöksi saaneet. Omistussuhteiden selostamisen jälkeen äiti yltyy ylistämään isien uhrauksia. Sillä tämä maa on paljon kovaa kärsinyt kylmän ilmanalansa tähden ja paljon väkivaltaa vierailta kansoilta. Mutta tämä maa oli isillemme hyvin rakas, jopa niinkin rakas, että sen hyväksi uhrasivat vaivannäkönsä, ajallisen onnensa, sydänverensä ja henkensä. Loppua kohti paatos kiihtyy. Meidän pitää aina kokea olla isillemme kelvolliset, niin etteivät heidän kuolemattomat henkensä surren ja häveten katsoisi alas kelvottomiin lapsiin. Sitä maata, jota he ovat viljelleet ja kaunistaneet, pitää meidänkin kaunistaa ja viljellä. Sitä maata, jota he ovat niin hellästi rakastaneet ja kuolemaan saakka puolustaneet, pitää meidänkin rakastaa ja puolustaa heidän tavallansa. Myöhemmin äiti tehostaa sanomaansa lähes tulkoon hukkumalla ja sitten luennoi malla henkensä pelastaneelle lapselleen, että tämän on toimittava samoin, jos isänmaa on vaarassa. 2010-LUVUN alussa Viivi Luoman ajattelu koki käänteen. Ranskalainen 1800luvun kirjallisuus sai hänet kiinnostumaan katolisesta kirkosta. Aiemmin jonkin sortin vasemmistoradikaa liksi ja hipiksi identifioituneen teinin arvo maailma alkoi muuttua konservatiivisempaan ja kansallismielisempään suuntaan. ”Aloin arvostaa eurooppalaisuutta uudella tavalla. Hoksasin, että kaikki viisaus ei tule Kaukoidän buddhalaisesta perinteestä, vaan Keväällä Viljami käänsi yhdessä muiden oppilaiden kanssa Peltolan savipeltoa. Sen pinnalta kuorituista paloista rakennettiin penkka, jonka tarkoitus oli suojata herkempiä kasveja. Lokakuussa Viljami korjasi pellolta satoaan, lumen alle jääneitä daikoneita eli japaninretikoita.
29 KOTI, USKONTO, ISÄNMAA. on olemassa voimakas ja syvällinen euroop palainen kulttuuriperinne.” Luoma päätyi Helsingin yliopistoon opis kelemaan teologiaa. Kiinnostuksen lisäksi siihen ohjasivat käytännölliset syyt. Vuosi kausien pääsykoelimbo ei innostanut, ja teo logiaan pääsi tiettävästi helposti. Yliopistossa hän liittyi Helsingin yli opiston akateemisiin perussuomalaisiin ja Perussuomalaisiin Nuoriin. Hän irtautui nuorisojärjestön toiminnasta vuonna 2020, kun se lakkautettiin. Uuteen hän ei enää lähtenyt. Hän sanoo, ettei ollut kumman kaan toiminnassa kovin aktiivisesti mukana, kävi lähinnä silloin tällöin illanistujaisissa kuuntelemassa. Hän ei ole mielestään järin poliittinen ihminen. Nykyään hän on Suomen Sisun ja ”kan sallismielisen eläinsuojelujärjestön” Kelsun jäsen. Hän mieltää itsensä syvävihreäksi linkolalaiseksi, jolle ei löydy aatteellista vas takaikua valtavirran luonnonsuojelukentästä. Siellä dominoivassa asemassa ovat hänen mielestään vasemmistolaiset ajatukset. Opiskeluaikoina Luomasta alkoi tuntua, että moderni kaupunkielämä kulttuureineen on jonkinlainen suuri huijaus tai historialli nen perversio. Heräsi kaipaus tutkia, millai sia muita tapoja on elää. Niitä löytyi monia. Vuonna 2018 Luoma muutti parisuhteen perässä Joensuuhun, mutta suhde kariutui ja hän joutui asunnot tomaksi. Hän vietti kuukauden hätämajoi tuksessa ja tuttujen sohvilla. Asunnottomuus päättyi, kun hän sai ortodoksisen diakonia työn avulla asunnon pappisseminaarilta. Sen jälkeen hän kiinnostui luostarielä mästä. Luoma kiersi KeskiEuroopassa puoli vuotta katolisia, ortodoksisia ja zenbuddha laisia luostareita selvittääkseen, ”resonoisiko” jokin niistä niin paljon, että hän voisi muut taa sinne asumaan. Ei resonoinut. Sisäilmaelämä tuntui vie raalta, samoin se, että elämä olisi niin vah vasti yhden kortin varassa. ”Minulta puuttui usko, että se kortti oikeasti pitää. Omassa perusluonteessa on kuitenkin surullisen paljon skeptisyyttä.” Sen sijaan vieraalla maalla heräsi syvä kai puu kotimaan luontoon ja omaan äidinkie leen. Hän päätti lähteä takaisin. Keväällä 2019 Luoma törmäsi Ylen verk kosivuilla juttuun, jossa kerrottiin Valti molle perusteilla olevasta Omavaraopistosta. Siinä jokin resonoi. Luoma päätti hakea ja tuli valituksi. Monia kurssikavereita motivoi ilmaston muutos. Luomaa puolestaan kiinnostaa tutkia sitä, millainen elämä olisi ihmiselle lajityypillisintä ja johtaisi suurimpaan ?
30 YLIOPPILASLEHTI 6 / 2021 Viivi Luomasta on alkanut tuntua kummalliselta, ettei kaupungissa eletä luonnon kanssa samassa rytmissä.
31 KOTI, USKONTO, ISÄNMAA. ? kukoistukseen. Hän haluaa tutkiskella myös sitä, miten elämän voisi ottaa vakavasti sor tumatta kiihkoiluun, totalitarismiin ja bar bariaan. Hän uskoo, että omavaraisuus tukee hänelle tärkeitä arvoja: maltillista ja juurevaa periaatteellisuutta. ”Olen nähnyt ympärilläni erilaisten todel lisuudesta ja maasta erkaantuneiden ääriajat telujen vaarat ja haaksirikot, kuten gender ideologian sekä uskonnollisen fanatismin ja radikalisoitumisen.” Kyse on myös isänmaallisuudesta. Luo man isänmaallisuuden pohjan muodostavat suomen kieli, yhteiset kulttuuriset pelisään nöt ja jaetut selviytymiskertomukset. Aiem min hänen isänmaallisuutensa kytkeytyi enemmän kieleen ja kulttuuriin, mutta viime vuosina se on alkanut kiinnittyä enemmän maahan. Siihen, miten Suomen olosuhteissa selviydytään. Luoma sanoo, ettei isänmaallisuus ole hänelle vierautta kohtaan tunnettua vihaa tai ylemmyyttä, vaan kotiseutua kohtaan tunnet tua rakkautta ja ylpeyttä omista juurista. Maahanmuuttoon hän suhtautuu hie man varovaisesti. Häntä mietityttää, voiko muualta tullut luoda samanlaisen suhteen Suomen maaperään. Olisivatko ihmiset onnellisempia, jos he eläisivät siellä, missä heidän esiisänsäkin ovat eläneet? Ehkä, mutta kaikille se ei ole mahdollista. Ihmiskunta vie osalta ihmisistä mahdollisuu den isänmaahan. Nykyiset valtioiden ja yritysten päästö vähennyslupaukset eivät riitä pysäyttämään ilmaston lämpenemistä 1,5 asteeseen. Kan sainvälisen ilmastopaneelin ipcc:n mukaan ilmasto uhkaa lämmetä 2,7 astetta vuoteen 2100 mennessä. Jos niin käy, kuivuus, kuu muus, ja sään ääriilmiöt lisääntyvät. Laajat alueet maailmasta voivat muuttua sellaisiksi, että niissä on hyvin hankala tai jopa mahdo ton asua. ”Se on varmasti hyvin traumaattinen koke mus”, Luoma sanoo. Miten sellaisten ihmisten tulisi menetellä? Yrittää menestyä viljelys ja elinkelvottomalla maalla vai lähteä tavoittelemaan onnea jostain muualta? ”Mulla ei ole tuohon patenttivastausta. Toki voi toivoa, että ihmiset yrittäisivät mahdolli simman pitkälle rakentaa ja vaalia omaansa.” Luoma sanoo, ettei hän jättäisi Suomea pysyvästi missään tilanteessa. ”Koen liian vahvaa kohtalonyhteyttä tähän maahan, enkä näe itselleni mielekästä elämää missään muualla.” LASSE NORDLUNDILLE isänmaallisuus on enemmän funktionaalinen kuin ideologinen kysymys. Oma maa tuottaa elämän. Nordlund on elänyt omavaraisena 1990 luvun alusta asti. Pitkään kytenyt ajatus pie nestä metsäyliopistosta muuttui konkretiaksi puolison Maria Dorffin avulla. Omavara opiston opetukset perustuvat heidän elämän tapaansa. Nordlund ei pidä kansallisvaltiota mielek käänä yksikkönä. Hänen mielestään valtio joutuu käyttämään jatkuvasti resursseja kan sakunnan koheesion ylläpitämiseen. ”Että meidän samaistuminen johonkin lap pilaismummoon säilyy”, Nordlund kuvailee Peltolan kuistin portailla. Pian on lounas aika, listalla kasvissoppaa ja ruisleipää. Keinotekoisen kansakunnan ylläpitä miseen käytetyt resurssit ovat Nordlundin mielestä pois jostain muualta. Kansallis valtioissa ei myöskään ole mahdollista saavuttaa samanlaista synergiaa kuin pie nissä yhteisöissä. Ne ovat myös herkkiä systeemin häiriöille. Globaalin maailman monimutkaiset riippuvuussuhteet teke vät kaikista ketjun osista haavoittuvaisia. Ongelmat leviävät nopeasti. Lokakuussa Euroopassa alettiin pelätä energiakriisiä. Koronakriisin takia yhteiskuntien toimintoja suljettiin, ja energi ankulutus väheni. Yhteiskuntien avautuessa tuotantoa ei saatu yhtä nopeasti ylös. Britanniassa puolestaan on syksyn mit taan raportoitu kauppojen tyhjistä hyllyistä. eueron ja koronapandemian takia monet eurooppalaiset kuljettajat palasivat kotimai hinsa, eikä Britanniassa ole tarpeeksi rekka kuskeja hoitamaan kuljetuksia. Kaupasta ei välttämättä saa ruokaa, huoltoasemalta ben saa eikä apteekista lääkkeitä. Suomessakin pasta ja vessapaperihyllyt olivat hetkellisesti tyhjinä keväällä 2020, kun pandemia alkoi. Nordlundin mielestä koronakriisi osoitti kansallisvaltioiden haavoittuvuuden. ”Ei se olisi täällä, jos me elettäisiin kyläyh teisöissä siellä täällä”, Nordlund sanoo. Viivi Luomalle korona todisti kaupunki elämän riskit. Siihen haurauteen omavaraisuus nähdään lääkkeenä. Nordlund sanoo, että vielä pandemian alussa julkisuudessa kuuli puheenvuoroja, joiden mukaan pandemia on yksi seuraus länsimaisesta elämäntavasta, kuten eläin tenpidosta ja globaaleista markkinoista. Koteihinsa sulkeutuneet ihmiset alkoivat leipoa leipää ja neuloa. Palattiin hetkeksi Maalla kesät ovat kiireisintä aikaa, talvella levätään. Kaupungissa silloin painetaan töitä keinovalossa ja kesällä lomaillaan.
32 YLIOPPILASLEHTI 6 / 2021 ”Ihmiset haluavat pois. Ne haluavat matkustaa, ne haluavat rokotusta. Että minä voin taas matkustaa vapaana kansalaisena.” — Lasse Nordlund
33 KOTI, USKONTO, ISÄNMAA. Omavaraopistolla on opittu hyödyllisiä taitoja, kuten tekemään villiyrteistä pestoa ja nokkosesta lankaa. Peltolan pellon reunalla olevasta Rumonjoesta tulevat kasteluvedet. Oppilaat ovat käyneet siellä myös uimassa, Alfred ympäri vuoden. Lokakuun ja kurssin viimeisellä viikolla korjattiin loput sadosta. ? ”En ole lainkaan vakuuttunut siitä, että ne tahot, jotka meille kulutusesineitä ja ravintoa tuottavat, tekevät sitä meidän parhaaksemme ja meidän kukoistustamme ajatellen.” — Viivi Luoma
34 YLIOPPILASLEHTI 6 / 2021 yksinkertaisempaan elämään. Pian äänet kui tenkin hiljenivät. ”Ihmiset haluavat pois. Ne haluavat mat kustaa, ne haluavat rokotusta. Että minä voin taas matkustaa vapaana kansalaisena”, Nord lund sanoo. SNELLMANIN päivänä 1893 hänen suuri ihailijansa Arvid Järnefelt julkaisi esikois teoksensa Isänmaa . Järnefelt oli innokas tols toilainen, joka esikuvansa tavoin ihaili aitoa kansaa ja pyrki sen pariin toteuttaakseen mestarinsa oppeja käytännössä. Isänmaa kuvaa kansallistunteen herää mistä 1800luvun Suomessa. Pitäjän uudis tusmielinen rovasti suostuttelee vanhan Vuo relan isännän lähettämään Heikkipoikansa Helsinkiin kouluun. Sinä Vuorela, et tiedä velvollisuuksistasi kansalaisena. Ihmisen ei ole uhrattava ajalliset voimansa yksistään oman maansa, minä tarkoitan oman peltonsa, niittynsä, ojansa ja aitansa hoitamiseen, vaan kunnon kansalaisen on vaalittava suurta isänmaatansa, se on kaikkien suomalaisten yhteistä maata. Heikki pääsee. Sillä ehdolla, että palaa lukujen loputtua viljelemään isänsä maata ja tuomaan Helsingissä oppimaansa sivistystä ja aatteen paloa maaseudulle kansan pariin. Sivistys oli vain kansaa varten. Kansaa ei ollut ainoastaan lähestyttävä, vaan siihen oli kokonansa uppouduttava, sulauduttava, Järnefelt kirjoittaa. Tolstoin oppien mukaan Järnefelt ihaili aitoa kansaa ja pyrki sen pariin toteuttaak seen mestarinsa ajatuksia käytännössä. Hän kävi sepän ja suutarin opissa ja siirtyi laki miehen töistä viljelijäksi. Myöhemmin Järnefelt perusti ystäviensä Eero Erkon ja Juhani Ahon kanssa Päivälehden . Pikkuveli Eero Järnefelt ryhtyi taide maalariksi. Helsingissä Heikki kokee herätyksen. Hän imeytyy mukaan ylioppilasliikkeeseen, hullaantuu suuren Snellmanin ajatuksista ja nuoruudesta ja alkaa elätellä suunnitelmia maaseudun ja isänsä maiden hylkäämisestä suurempien isänmaallisten pyrkimysten hyväksi. Ehkä isä tänne tultuansa, nähtyään suurenmoisen kansallisjuhlan ja kuultuaan kaikki siinä pidettävät puheet innostuisi hänkin ja tulisi toisiin ajatuksiin Heikin tulevaisuudesta, huomaisi, että nouseva kansansivistys olisi hukassa, jos kaikki isät hänen tavallaan hautaisivat poikansa maanmyyriksi. Heikki ei kuitenkaan ehdi tehdä tah toaan tiettäväksi, ennen kuin toveri jo kesken Snellmanin juhlan ilmoittaa, että Heikki jät tää opinnot, ”toiveet vaikuttavasta asemasta yhteiskunnassa” ja siirtyy Suomen ”sinisille salomaille” viljelemään maata ja levittämään aatetta kansan syvissä riveissä. Toverit yltyvät suunnattomiin suosion osoituksiin. Heikki lähtee. MODERNISSA urbaanissa yhteiskunnassa useimmat suorittavan työn tehtävät on ulkoistettu. Kaupungissa asuvan ihmisen ei tarvitse käyttää aikaa lämmön, ruoan tai vaatteiden tuotantoon, kaupassa käymiseen, ruoan valmistamiseen tai kodin siivoami seen, vaan siitä säästyneen ajan voi käyttää johonkin muuhun. Luoman silmissä se jokin muu on alkanut menettää merkitystään, eikä kaupunki enää houkuttele. ”Ei ole mitään mielekästä vaihtoehtoa, mitä se muu kaupunkioloissa olisi. Miele töntä kuluttamista ja itsensä turruttamista.” Luoman mielestä kaupungeilla on tarjot tavaa lähinnä tieteilijöiden kaltaisille huip puyksilöille, jotka voivat käyttää tuotannosta vapautuneet resurssinsa vaikkapa avaruuden tutkimiseen. Muille nykyinen kaupunki elämä muistuttaa hänestä tietokonesimu laatiota, jossa media ja yritykset kehottavat hankkimaan addiktioita ja asioita, joita ei oikeasti tarvitse. Lisäksi niin kaupungissa kuin maaseudullakin on riippuvainen ulkoa tulevasta ruoasta, lämmöstä ja energiasta. Luoma haluaa olla riippumaton, ja hänen mielestään sen voi saavuttaa vain omava raisuudella. Vain omavaraisena voi tuottaa itselleen laadukasta ravintoa ja kauniita, tar koituksenmukaisia ja hyväntahtoisesti val mistettuja esineitä. ”En ole lainkaan vakuuttunut siitä, että ne tahot, jotka meille kulutusesineitä ja ravintoa tuottavat, tekevät sitä meidän parhaaksemme ja meidän kukoistustamme ajatellen.” Omavaraopistolla vietetyn puolen vuoden aikana vieraalta on alkanut tuntua sekin, ettei kaupunkielämä noudata luonnollista vuo denkiertoa. Maalla kesä on kiireisintä aikaa, kaupungissa silloin lomaillaan. Kun pimeys laskeutuu, maalla hidastetaan. Kaupungissa painetaan pitkää päivää keinovalon loisteessa. ”Mutta tiedostan oman heikkouteni ja sen, miten hirveän helppo sinne simulaatiokelaan on tylsämielistyä takaisin.” Toisinaan on ollut kova ikävä ulkomaa ilman rakkaita ihmisiä. Fyysisesti ja psyyk kisesti kuormittavassa ympäristössä mie lialat ovat vaihdelleet. On pitänyt opetella
35 KOTI, USKONTO, ISÄNMAA. tuntemaan oman ruumiin rajat. Kaikkeen ei pysty, vaikka haluaisi. Hirret eivät nouse, jos voimat eivät riitä. Sen hyväksyminen on ollut Luomalle hankalaa. Nuoruuden painiharrastus loppui louk kaantumiseen. Sitä ennen hänet ehdittiin kuitenkin palkita sekä Suomen että Pohjois maiden mestarina. Häntä kutsuttiin Termi naattoriksi. Vuonna 2016 Luoma diagnosoitiin trans sukupuoliseksi. Hän päätti kuitenkin, ettei lähde korjausprosessiin. Siitä – ja transsuku puolisuutta koskevista näkemyksistään – hän kertoi Yle Perjantai ohjelmassa vuonna 2017. Ne herättivät huomiota. ”Mä tulin tänne sillä ajatuksella, että voi sin elää sellaista hiljaista, vähän kätkettyäkin elämää ja keskittyä rakentamaan varjoissa, ennen kuin astun takaisin millekään suu remmille areenoille, ennen kuin ottaisin osaa mihinkään julkiseen keskusteluun tai olisin julkisesti mitään mieltä mistään.” Luoma toivoo, että parin vuoden kuluessa hän löytää omavaraisen yhteisön, johon voisi liittyä, mieluiten monisukupolvisen ja mah dollisimman pitkälti perheiden varaan raken tuvan. Hän ei halua elää erakkona, vaikka onkin kiinnostunut kokeilemaan rajojaan ja selvittämään, kuinka pitkälle voisi päästä oman elämänsä Linkolana. ”Huomaa, että välillä meinaa puskea pieni kärsimättömyys päälle. Tekisi mieli hypätä jo nyt sinne.” Kekrijuhlien jälkeen Luoma palaa ainakin hetkeksi järjestäytyneeseen yhteiskuntaan ja menee palkkatöihin. Kymmenen kilometrin päässä Omavaraopistolta sijaitsevasta majata losta on luvattu ”yleisnaisjantusen” hommia. Niillä tienesteillä on tarkoitus maksaa pois yliopistossa kertyneet opintolainat ja säästää rahaa eräopaskoulua varten. Luostariin hän ei enää haikaile. Pyhyy den kokemuksia on löytynyt täältäkin. Esimerkiksi silloin, kun pulahtaa hyisenä syysaamuna Rumonjoen mustaan veteen. Tai kun seuraa kasvun ihmettä ja yhtenä päivänä huomaa, miten paljon kurpitsat ovat paisu neet. Luoma on miettinyt isänmaallisuuden ja omavaraisuuden suhdetta. Onko kestävä omavaraisuus edes mahdollista ilman tervettä ylpeyttä omista juurista ja omasta maasta? Omavaraopiston oppilailla on ollut sekä omia että yhteisiä kasvimaita. Jossain vai heessa havahduttiin ajattelemaan, että olisi järkevämpää kasvattaa kaikki lehtikaalit samalla palstalla eikä sirotella niitä ympäri peltoja. Oppilaat eivät kuitenkaan innostu neet siitä. Melkein jokainen oli jo kiintynyt kasvimaahansa. Se oli alkanut tuntua omalta. • KUVAJOURNALISTI TOUKO HUJANEN ON SEURANNUT VALTIMON OMAVARAOPISTON SYNTYÄ VUODESTA 2018. Omavaraopistolla käytetään lihaskäyttöisiä työkaluja. Risuja, porkkanoita ja työkaluja ei viedä mönkijällä, vaan Lasse Nordlund vetää nostetut porkkanat kellariin kelkan kyydissä.
36 YLIOPPILASLEHTI 6 / 2021 10. Sakari Puisto (ps) 24 PISTETTÄ 1. Li Andersson (vas) 55 PISTETTÄ 3. Elina Valtonen (kok) 36 PISTETTÄ 2. Anna Kontula (vas) 54 PISTETTÄ 6. Anders Adlercreutz (rkp) 30 PISTETTÄ 7. Ben Zyskowicz (kok) 27 PISTETTÄ 4. Matti Vanhanen (kesk) 32 PISTETTÄ* 8. Erkki Tuomioja (sdp) 26 PISTETTÄ 5. Jussi Halla-aho (ps) 32 PISTETTÄ* 9. Sari Essayah (kd) 25 PISTETTÄ *Tasapistetilanteessa sijoituksen ratkaisi saatujen ykkössijojen määrä. Kuvitus EEVI RUTANEN Teksti OSKARI ONNINEN
37 YL-SELVITYS PETUSMINISTERI Li Andersson (vas) vastaa puhelimeen. ”Mitä?” ”Mitä!” Andersson on juuri saanut kuulla, että hän on voittanut Ylioppilaslehden kilpailun, jossa kansanedustajilta ja politiikan toimitta jilta tiedusteltiin, kuka on Suomen älykkäin poliitikko. Vasemmistojohtajaa ilahduttaa sekin, että hänen puolueensa sai murskavoiton. Toi seksi, vain pisteen päähän, sijoittui kansan edustaja Anna Kontula (54 pistettä). Ero kolmanneksi tulleeseen kokoomuksen Elina Valtoseen (36 pistettä) on valtava. ”Tämä on todella yllätys. Me ollaan puhuttu vasemmiston sisällä, mennäänkö tylsällä asiakärjellä koko ajan, pärjääkö sillä? Ehkä tämä kertoo siitä, että kyllä sillä on väliä edelleen. Niin sen pitää myös olla. Kaikkein tärkeintä on johdonmukaisuus”, Andersson sanoo. JOHDONMUKAISUUTTA ja järkeä Ylioppilaslehti lähti etsimään järjestäessään nyt ensim mäistä kertaa leikkimielisen mutta ei lainkaan leikkimielisen selvityksen Suomen fiksuim masta poliitikosta. Äänestämismahdollisuuden sai 250 ihmistä, 200 kansanedustajaa ja 50 valtakun nallisessa mediassa toimivaa politiikan toi mittajaa. Kaikkinensa vastaajia kertyi 46. Äänestäjiä pyydettiin asettamaan fik suusjärjestykseen viisi nykyisen eduskunnan kansanedustajaa. Ehdokas sai ykkössijasta kuusi pistettä, kakkossijasta neljä, kolman nesta kolme, neljännestä kaksi ja viiden nestä yhden. Andersson tarvitsi voittaakseen 55 pistettä, eli vajaan yhdeksän prosenttia annetuista pisteistä. Mainituksi tuli 66 polii tikkoa, tasan kolmannes istuvista kansan edustajista. Kysely oli muuten anonyymi, paitsi kan sanedustajien vastaukset kerättiin puolueit tain, jotta oman puolueen edustajille anne tut äänet voitiin hylätä. (Siitä huolimatta ainut kyselyyn osallistunut perussuomalai nen äänesti fiksuimmaksi puolueen entistä puheenjohtajaa Jussi Halla-ahoa .) Kolmannes äänestäjistä, 16 kappaletta, oli politiikan toimittajia. Heidän paino arvonsa on hieman tätä suurempi, sillä heidän joukostaan ääniä ei jouduttu hylkää mään. Oikeassa tutkimuksessa olisi kysytty mui takin taustatietoja. Niiden avulla olisi voinut selvitä esimerkiksi se, dominoivatko nuoreh kot naisedustajat äänestystä siksi, että kyse lyyn vastanneiden joukossa painottuivat nuo ret naiset vai siksi, että nuorehkot naiset ovat ylivoimaisen älykkäitä. Kärki oli kapea. Eräs politiikan toimit taja kommentoikin, että eduskunnasta olisi helppo poimia vajaan kymmenen edustajan shortlist – ja kymmenen kärki erottuikin muista selvästi. Eduskunnan älymystöön pääsi yli puolue rajojen. Kymmenikköön mahtui kaksi vasem mistolaista, kaksi kokoomuslaista ja kaksi perussuomalaista. Paljon keskeisempi yhdis tävä tekijä oli kaupunkilaisuus. Maaseutu älykköjä kaivattiin myös kommenteissa. Myös kokemus tuo varmuutta. 20:n kär jessä on vain kaksi ensimmäisen kauden edustajaa. Kymmenenneksi sijoittui perus suomalaisten politrukkina ennen kansan edustajuuttaan toiminut, Cambridgestä val mistunut tohtori Sakari Puisto (24 pistettä). Kahdeksastoista oli Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin entinen toimitusjohtaja, sdp:n Aki Lindén (13 pistettä). Lehdistön ihanneedustaja oli vasem miston Anna Kontula. Saman puolueen Li Andersson ja kokoomuksen Elina Valtonen seurasivat kannoilla. Valtosen pisteistä peräti viisi kuudesosaa tuli toimittajilta. ”Olipa ihan saatanan vaikea keksiä viisi älykästä kansanedustajaa. Lähes kaikki ovat tavalla tai toisella mänttejä”, yksi kommen toi. Kansanedustajien keskuudessa ylivoimai sesti parhaiten menestyi kristillisten Sari Essayah (25 pistettä), joka sai ääniä varsinkin kokoomuslaisilta. Selvin luvuin kakkonen ja kolmonen olivat rkp:n Anders Adlercreutz (30 pistettä) ja perussuomalaisten Puisto. Edustajien antamissa pisteissä hajonta ehdok kaiden välillä oli merkittävästi suurempaa kuin toimittajilla. Eri puolueiden edustajista parhaan piste keskiarvon saivat vasemmistoliiton edusta jat. Kakkosena oli perussuomalaiset, joiden pisteistä lähes 90 prosenttia keskittyi Halla aholle, Puistolle ja oululaiselle kolmannen kauden kansanedustajalle Ville Vähämäelle (9 pistettä). Yhden hengen eduskuntaryhmät pois lukien selvästi heikoimmin menestyi keski määräinen vihreiden edustaja, joka sai vain kuusi pistettä. Enemmistö vihreiden edus kuntaryhmästä on ensimmäisen kauden edustajia. Kokemattomuus näkyy myös niin, että lähes kaksi kolmasosaa puolueen äänistä meni veteraanisarjan Satu Hassille (17 pis tettä) ja Pekka Haavistolle (14 pistettä). Kokonaispisteissä naisedustajat voittivat miehet pienimmällä mahdollisella marginaa lilla, mutta eduskunnan sukupuolijakaumaan nähden miehet olivat hieman yliedustettuja. Miehiä on edustajista 55 prosenttia, ääniä saaneista 59 prosenttia. Hajonta oli siis suu rempi, mutta moni sai vain jämäpisteitä. FIKSUIMMAKSI valittu Li Andersson on harmissaan yhteiskunnallisesta keskusteluil mapiiristä. Hänestä nykymenolle on tyypil listä, että yksittäiset sanamuodot voivat joh taa henkilöön meneviin hyökkäyksiin eikä hidasta politiikantekoa suosita. Harmissaan on ollut myös vihreiden varapuheenjohtaja Atte Harjanne (3 pistettä), joka voivotteli nykypolitiikkaa hiljattain Helsingin Sanomien haastattelussa. Hän oli ollut Ylen Astudiossa keskustelemassa kannabik sesta kokoomuksen varapuheenjohtajan Antti Häkkäsen (3 pistettä) kanssa. ”Tajusin lähetyksessä heti, että ai niin, tätä tämä onkin. Häkkänen on kokenut ja osaava, eikä hän tule Astudioon keskustelemaan, vaan sanomaan pointit riittävän monta ker taa”, Harjanne sanoi. Äänestyksen viidennelle sijalle valittu Jussi Hallaaho (32 pistettä) harmitteli Ylen PolitiikkaSuomisarjassa, miten eduskunta työtä kuvataan virheellisesti julkisuuspeliksi, jossa introvertit eivät pärjää. Hän kuvaa itseään sarjassa introvertiksi, samoin hänen seuraajansa Riikka Purra (3 pistettä). Järjestämällä kyselyn Ylioppilaslehti toivoi edistävänsä politiikan perusteltua erimieli syyttä ja argumentaatiotaitoa sekä nostavansa esiin substanssia, joka ei mediassa tai sosiaa lisessa mediassa välttämättä välity. Kerrankin yritimme olla positiivisia! Usein poliitikkoja on ollut helpompi haukkua kuin kehua – eikä niin tehdäkseen VAHVIN AINES Ylioppilaslehti etsi Suomen älykkäintä poliitikkoa. Kilpailu oli vähäistä. O ?
38 YLIOPPILASLEHTI 6 / 2021 tarvitse olla edes katkera kansalainen. Edes mennyt toimittaja Aarno ”Loka” Laitinen totesi Ylioppilas lehden haastattelussa vuonna 2008, että eduskunnan tyhmimpiä ihmisiä ovat perinteisesti olleet kokoomuslaiset nais lääkärit. (Nykyisen eduskunnan ainut kokoomus lainen naislääkäri Mia Laiho jäi tässä selvityk sessä pisteittä.) Eikä maailma ole siitä mihinkään muut tunut. Jokainen typerä aikakausi on typerä omalla tavallaan, totesi jo Leo Tolstoi . Suurin enemmistö äänestyspäätöksistä tehdään fiilispohjalta. Poliittiset identiteetit myydään nykyään nippuina, joissa saa neljä mielipidettä yhden hinnalla. Kolme kaupan päällistä voi ottaa omaan arsenaaliinsa ilman, että perehtyisi niiden tietopohjaan saati argumentaatioon. ”Meidän yhteiskunta on hyvin konsensus hakuinen”, sanoo toiseksi sijoittunut Anna Kontula. Se näkyy hänestä suoraan vaalira hoituksissa ja tuloksissa. ”Äänestäjät haluavat äänestää sitä, joka ajat telee samoin. Rahoittajat haluavat yhteiskun nan pysyvän suunnilleen sellaisena kuin se on.” Hän selittää vasemmistoliiton menestystä äänestyksessä sillä, että se on toisinajatteli joiden puolue, jonka edustajilta vaaditaan siksi parempia perusteluita kuin valtavir ran poliitikoilta. ”Ydinvasemmistolaisessa” kuplassa, jonka hän korostaa olevan eri asia kuin ”vihervasemmistolainen kupla”, on siksi pitkä debatin ja vastaargumentoinnin perinne. Erimielisyyttä ei tarvitse pelätä. Toisaalta Kontula on itse toisinajattelija toisinajattelijoiden joukossa. ”Se, mitä monessa muussa kuplassa pide tään huonona käytöksenä, on meillä ihailtava ominaisuus. Pitää löytää toinen näkökulma, vääntää vähän eri tavalla kuin yleisesti, tuoda jokin uusi näkökulma siihen keskusteluun.” Ja tietenkin älykkyys on hyvin vaikea sosiaalinen konstruktio. Se voi tarkoittaa lähes mitä tahansa, ja tässä kyselyssä määrit telyvalta annettiin vastaajille. Älykkyyden piirteiksi nimettiin esimerkiksi julkisen argu mentaation taidot, kyky ja halu olla peitte lemättä omaa ideologisuuttaan, mutta myös rohkeus irtaantua oman puolueen konsen suksista. Pisteitä jaettiin myös hoksnokasta, siis poliittisen pelin taitamisesta. Sillä kilpai lua ei kuitenkaan voitettu. Sosiaalidemokraattien perhe ja perus palveluministeri Krista Kiuru (13 pistettä) sai mainintoja vain toimittajilta. Samoin keskus tan varapuheenjohtaja Markus Lohi (10 pis tettä). Eräs toimittaja perusteli Lohen ykkös sijaa sillä, että Lohi kertoo kysyjästä riippuen sekä upottaneensa demaripääministeri Antti Rinteen (0 pistettä) että kiistää sen. ”Demarinaiset kuulemma tulivat Linnan juhlissa halaamaan ja kiittämään”, toimittaja kommentoi. Rinteen paikalle pääministeriksi nous sut Sanna Marin (6 pistettä) sijoittui jaetulle 23:nnelle sijalle ja sai mainintoja vain kansan edustajilta. SELVITYSTÄ luonnehdittiin myös ”täysin mahdottomaksi” ja ”aivan mahdottomaksi”. Se oli tiedossa ja arvattavissa. Onko tällaisten meriittien jakamisessa siis ylipäänsä järkeä? Jos kysyttäisiin Harvardin yliopiston poliittisen filosofian professorilta Michael Sandelilta , hän ehkä sanoisi Ylioppilaslehden olevan osa ongelmaa eikä sen ratkaisua. Kyselyn takaajatus kun on elitistisistä elitistisin toive älyllisemmästä eli vaikeam masta politiikasta. Sandel taas on sitä mieltä, että politiikka ja maailma ovat jo tarpeeksi vaikeita, eivätkä ihmiset siksi ymmärrä, että heille halutaan tai yritetään heittää pelastus renkaita, vaan suuttuvat heittäjille. Sandel julkaisi vuosi sitten tietokirjan Tyranny of Merit: What’s Become of the Common Good? . Tänä syksynä se on ollut paljon otsikoissa, kun Saksan sosiaalidemokraat tien puheenjohtaja Olaf Scholz kehui kirjaa haastatteluissa. Sandel kritisoi kirjassaan nykyyhteis kuntien meritokraattisuutta. Huipputeh täviin pääsyssä korostetaan lahjakkuutta ja ansioita. Se näkyy myös politiikanteossa ja siinä, mitä poliitikoilta halutaan. Oman aikansa älykkökansanedustaja, vihreiden Osmo Soininvaara väittää tuoreessa kirjas saan 2020-luvun yhteiskuntapolitiikka , että Suomi on maailman meritokraattisimpia ”Olipa ihan saatanan vaikea keksiä viisi älykästä kansan edustajaa. Lähes kaikki ovat tavalla tai toisella mänttejä”, yksi politiikan toimittaja kommentoi. PISTEITÄ YHTEENSÄ: 628 MAINITTU / KANSANEDUSTAJIA vas: 131p. / 21% 7/16 13/38 13/40 11/31 5/38 5/10 8/20 4/5 kok: 101p. / 16% sdp: 99p. / 16% kesk: 85p. / 13% ps: 72p. / 11% rkp: 54p. / 9% vihr: 48p. / 8% kd: 38p. / 6%
39 YL-SELVITYS maita. Myös tällaiset kyselyt ovat siitä ilmi selvä oire. Länsimaissa taloudellinen menestys luo daan nykyään järjestelemällä asioita ja rahaa eikä luomalla esineitä. Samaan aikaan vasem mistopuolueista on tullut korkeakoulutettu jen puolueita. Ne ovat tehneet kouluttautu misesta yhteiskunnan normin, jota pidetään perhetaustasta riippumatta reittinä menes tykseen. Samalla koulupudokkaat ovat jää neet tämän normin ulkopuolelle, ja heidät on ehkä unohdettukin, Sandel argumentoi. Politiikasta ja hallinnosta on tullut tek nokraattisia ja julkisista kysymyksistä niin vaikeita – mites, onko aluevaaliasiat kun nossa? – ettei keskimääräinen kansalainen tajua niitä tai ainakaan jaksa kiinnostua hankkimaan riittävää asiantuntemusta pereh tyäkseen niihin. Se taas ohentaa demokratiaa. ”Poliittinen puhe on joko kapeaa, hallin nollista ja teknokraattista puhetta, joka ei inspiroi ketään – tai sitten huutokilpailuja, joita kukaan ei kuuntele”, Sandel kirjoittaa. Hänestä populistinen ”vastaisku” on saa nut kivijalkansa tästä muutoksesta. Väitteessä saattaa olla perää. Vuoden 2019 vaalien ääniharavien joukosta maininnoitta jäivät toki silloiset puoluejohtajat Anna-Maja Henriksson (rkp) ja Antti Rinne, mutta hei dän lisäkseen lähinnä Hjallis Harkimo (liik) ja perussuomalaisia: Mauri Peltokangas , Sami Savio , Sebastian Tynkkynen , Vilhelm Junnila , Ville Tavio . He ovat vaalipiiriensä suosituimpia polii tikkoja, jotka toimivat omalla maallaan, eivät meritokraattisteknokraattisessa julkisuu dessa. Mutta jostain syystä populisti ei kelpaa poliittiseksi neroksi. LI ANDERSSONIN mielestä hänen puolueto verinsa Anna Kontula on Suomen ”epäpopu listisin poliitikko”. ”Hän ottaa perustellun ja loogisen kan nan ja pysyy siinä julkisesti välittämättä siitä, onko kanta epäkonventionaalinen”, Anders son sanoo. Tällä vaalikaudella Kontula on esimer kiksi kunnostautunut tekemällä useita eriäviä mielipiteitä perustuslakivaliokunnan korona linjauksista. Twitterissä hän jaksaa puolustaa ja selittää argumenttejaan päivästä toiseen. Sillä saa arvostusta erityisesti palvelussa viih tyviltä toimittajilta, joiden yleisin puolue kanta on tunnetusti se, että kaikki puolueet ovat ihan tosi tyhmiä mutta keskenään suun nilleen yhtä tyhmiä. Kontula uskoo pärjänneensä kilpailussa siksi, että hän on väitellyt sosiologi, siis kou lutettu argumentoimaan ja poliitikon työhön. Siltainsinöörin työssä yhteiskunnallisten kehityskulkujen tunnistamista ei pidettäisi samalla tavalla älykkäänä. Sosiaalinen älyk kyys on Kontulalle vaikeampaa. ”Kuvaavaa oli, että ymmärtääkseni edus kunnan sosiaalisen puolen, jouduin kirjoitta maan siitä hommasta kirjan”, Kontula sanoo ja viittaa vuonna 2018 ilmestyneeseen, tutki mukselliseen kirjaansa Eduskunta – Ystäviä ja vihamiehiä . Anderssonia hän kehuu siitä, että tämä perehtyy uusimpaan tutkimustietoon eikä puhu yli oman tietämyksensä. ”Ei tarvitse hallita isompia kokonaisuuk sia kuin mihin kapasiteetti riittää”, Kontula sanoo. Sen parempia ratkaisuja voittajakaksikolla ei ole siihen, miten saisimme nykyistä älyk käämpiä poliitikkoja. ”On vaikea hahmottaa, mitä ne esteet voi sivat olla”, Andersson sanoo. Oikeistolainen ehkä korostaisi tässä vai heessa, että kansanedustajan palkka on liian matala. Andersson lähestyy asiaa työnkuvan kautta. Hänestä yhteiskunnallinen keskuste luilmapiiri on ”aika ongelmallinen”. Hitaam man politiikan tekeminen olisi hänestä hyvä haaste puolueille ja puoluekulttuurille. Tai ehkä älykkään politiikan kunnianpa lautus voisi alkaa Anderssonista itsestään. Hyvä opetusministeri, kai aiotte käyttää saamaanne hienoa titteliä jatkossa vaalisloga ninanne? ”Luultavasti en. Se antaisi hivenen ylimie lisen kuvan.” • ? Elina Valtonen (kok) Sari Essayah (kd) Anna Kontula (vas) Pekka Haavisto (vihr) Aki Lindén (sdp) Tarja Filatov (sdp) Krista Kiuru (sdp) Annika Saarikko (kesk) Li Andersson (vas) Eva Biaudet (rkp) 6 24 16 14 13 13 14 22 12 30 1 38 13 2 33 2 PISTEET TOIMITTAJILTA PISTEET EDUSTAJILTA Kansanedustajat ovat järjestyksessä sen perusteella, kenen toimittajilta ja kansanedustajilta saamissa pisteissä on suurin ero.
40 YLIOPPILASLEHTI 6 / 2021 Kansanedustaja (puolue) 1. 2. 3. 4. 5. PISTEET Li Andersson (vas) 5 2 3 2 4 55 Anna Kontula (vas) 5 4 2 1 54 Elina Valtonen (kok) 4 2 1 2 36 Matti Vanhanen (kesk) 2 4 1 1 32 Jussi Halla-aho (ps) 1 3 2 2 4 32 Anders Adlercreutz (rkp) 1 2 2 4 2 30 Ben Zyskowicz (kok) 2 2 1 2 27 Erkki Tuomioja (sdp) 1 2 2 2 2 26 Sari Essayah (kd) 3 2 3 25 Sakari Puisto (ps) 1 3 3 3 24 Satu Hassi (vihr) 1 1 1 2 17 Annika Saarikko (kesk) 1 2 2 16 Eva Biaudet (rkp) 3 1 14* Pekka Haavisto (vihr) 2 2 14* Kai Mykkänen (kok) 1 2 2 14* Tarja Filatov (sdp) 2 1 13* Krista Kiuru (sdp) 1 1 1 13* Aki Lindén (sdp) 1 1 1 13* Markus Lohi (kesk) 1 1 10 Ville Vähämäki (ps) 1 1 1 9 *Tasapistetilanteessa sijoituksen ratkaisi saatujen ykköstai tarvittaessa kakkossijojen määrä. 1. sija = 6 pistettä, 2. sija = 4 pistettä, 3. sija = 3 pistettä, 4. sija = 2 pistettä, 5. sija = 1 piste ”Kymmenen kärki on kiinnostava sekoitus erilaisia poliitikkotyylejä, eli älykkyys ei kor reloi mihinkään yhteen tunnistettavaan polii tikkotyyliin. Kolmen kärki kertoo siitä, että selkeää, ideologista argumentaatiota pide tään älykkäänä. Kärkikolmikko argumentoi usein vallitsevia linjauksia kyseenalaistavasti. Heillä on selkeä näkemys, ja he esiintyvät usein keskusteluissa, joissa talous ja yhteis kuntapoliittiset konfliktit havainnollistuvat. Älykkyys on siis kriittisyyttä ja rohkeutta olla eri mieltä. Toisaalta Matti Vanhanen (kesk) ja Anders Adlercreutz (rkp) edustavat (liberaalia) keskustaa. Poliitikkoja, joiden tyylinä on korostaa ’järkeä’ tai ’asiaa’ ja esiin tyä sovittelevasti ja maltillisesti. Tässä otan nassa älykkyys ei ole sukupuolittunutta – ja se on kyllä ilahduttava muutos aikaisempiin vuosikymmeniin ja älykkökyselyihin!” ANU KOIVUNEN MEDIATUTKIJA, SUKUPUOLENTUTKIMUKSEN PROFESSORI TURUN YLIOPISTOSSA ”Politiikka on ollut perinteisesti vaikea laji intellektuelleille. Moni arvostaa älykköjä, mutta eivät pidä heitä ’minun ehdokkaa nani’. Toinen on, että vaikka olisi kuinka älyä, ollaan poliittisesti naiiveja eikä haluta alentua tasolle, jota poliittisesti pärjääminen edellyt täisi. Listalla pärjätäkseen on pitänyt päästä esille ja osata esiintyä hyvin. Se on ennen muuta sosiaalinen taito, jota tarvitaan, jotta voi antaa fiksun ja intellektuaalin vaikutel man. Näkyvyys ja sosiaalinen habitus on myös erittäin mediariippuvaista. Aikanaan, jos olisi kysytty kansakunnan älykköjä, tvtoimittaja Timo Harakka (sdp) olisi varmaan pärjännyt hyvin. Ministerinä hän saa yhden vaivaisen pisteen. Eikä Matti Vanhanenkaan olisi ollut pääministeriaikanaan valtakunnan älykköpo liitikkojen nelonen, vaan kului 15 vuotta, että hänestä tuli vanha, viisas valtiomies.” MIKKO MAJANDER POLIITTISEN HISTORIAN DOSENTTI, TUTKIJA AJATUSPAJA MAGMASSA Ilman mainintoja jäivät ministerit Thomas Blomqvist (rkp), Tuula Haatainen (sdp), AnnaMaja Henriksson (rkp), Antti Kaikkonen (kesk), Antti Kurvinen (kesk), Mika Lintilä (kesk), Krista Mikkonen (vihr), Sirpa Paatero (sdp) sekä Ville Skinnari (sdp). Kansanedustajista ja puolueiden puheenjohtajistosta puolestaan ilman mainintoja jäivät muun muassa Hjallis Harkimo (liik), Hanna Holopainen (vihr), Petri Honkonen (kesk), Ilkka Kanerva (kok), Emma Kari (vihr), Niina Malm (sdp), Leena Meri (ps), Matias Mäkynen (sdp), Ilmari Nurminen (sdp), Mauri Peltokangas (ps), Juha Pylväs (kesk), Antti Rinne (sdp), Paula Risikko (kok), Ville Tavio (ps). ”Kärkikolmikosta voi päätellä, ettei älyk kyytenä pidetä ideologisten mieltymys ten piilottamista asiantuntijatiedon taakse vaan päinvastoin ideologian esiintuomista ja sen perusteltua jäsentämistä. Tässä mie lessä tietoon ja asiantuntijuuteen perustuva teknokraattinen poliitikkoihanne ei välttä mättä luo kuvaa älykkäästä poliitikosta vaan asian tuntijan takana lymyilevästä poliiti kosta, jolla ei ole johdonmukaisia ideologisia kantoja. Kärkikolmikkoa yhdistää myös se, että he ovat poliitikkotyön ohella myös jul kaisseet kirjoja, mikä osoittaa, että älykkyys ominaisuutena yhdistetään edelleen kirjai lijuuteen. Hieno uutinen kirjailijoille! Kär kikolmikko koostuu myös 1970–80luvuilla syntyneistä naisia, mikä osoittaa yhteiskun nassa tapahtuneen muutoksen sen osalta, keneen älykkyys ominaisuutena kiinnitetään.” JOHANNA VUORELMA POLITIIKAN TUTKIJA, YLIOPISTONLEHTORI HELSINGIN YLIOPISTOSSA YLIOPPILASLEHTI PYYSI PÄIVYSTÄVILTÄ POLITIIKAN KOMMENTAATTOREILTA KUUMAT TEMPAISUT TULOKSISTA.
42 YLIOPPILASLEHTI 6 / 2021 SANNA MARIN, SDP 510 000 SEURAAJAA ”Pääministerin ympärillä on aina ihmisiä, jotka haluavat, että hän epäonnistuu”, sanoo viestintätoimisto Tekirin johtaja Eero Rämö . Samaan aikaan, kun julkisuudessa koh kataan siitä, voiko pääministeri Sanna Marin kuittailla boomereille Instagramissa, eduskunta on keskustellut ensi vuoden talousarviosta. Politiikan julkisuudessa pie net ja isot asiat menevät helposti sekaisin, Rämö toteaa. Poliittisen viestinnän tutkijan Elisa Kannaston mukaan on tavallista, että kohuja syntyy uudessa mediaympäristössä, jota kaikki eivät vielä osaa käsitteistää. Jokaisen uuden alustan kohdalla vaaditaan keskustelua siitä, mikä on sopivaa poliitikolle juuri siellä. Aiemmin keskustelua on käyty niin radion, television, viihdeohjelmien ja muiden somekanavien kuten Twitterin kohdalla. Jonnet eivät ehkä muista, kuinka paljon ex pääministeri Alexander Stubbin (kok) Twit terin käyttöä aikoinaan kritisoitiin. ”Se on sitä tarkastelua, joka kuuluu siihen, että poliitikkojen toimia arvioidaan”, Kan nasto sanoo. Marin kertoi boomerikohun aikaan haas tattelussa lokakuussa, että hän haluaa ”ravisu tella hieman tätä instituutiota” ja tehdä tule ville toimijoille tilaa. Instituutioiden ravistelu harvoin onnistuu ilman voimakastakin keskustelua. Pääminis teriltä odotetaan tietynlaista ulosantia, ja nyt haetaan rajoja siitä, millaista ulosanti voi olla Instagramin kulttuurissa. ”Vanha jäykkä hierarkkinen maailma koh taa alustan, joka voi olla ketterä ja joustava, mutta jos pääministerin roolia tuuletetaan Instagramissa, miten se tuulettuu siellä, missä se varsinainen rooli on”, pohtii poliittisen historian tutkija Mona Mannevuo . Alusta määrittelee, millaista viestintä voi olla. Siksi Marinin on yritettävä toimia Insta gramissa kuten muidenkin. Mediatutkija Anu Koivunen harmittelee, ettei Suomessa ole vielä käyty kunnollista keskustelua siitä, miten alustat vaikuttavat siihen, mistä poliitikot puhuvat ja mitkä poliittiset viestit menevät läpi. ”Jos poliitikko miettii todella intohimoi sesti tiestöä ja pelastustoimea, mutta somessa puhutaan identiteettipolitiikasta ja Afrikan tähdestä, niin onhan se hankala miljöö tehdä politiikkaa”, Koivunen sanoo. Pääministerille tällainen maasto on erityi sen liukas. Hänen odotetaan pysyvän kinaste lujen ja kuittailujen yläpuolella. Boomeripäivityksessä näkyy Elisa Kan naston mukaan Marinin turhautuneisuus sii hen, miten pääministerin roolissa voi käyttää Instagramia. ”Kyllähän se tyylin äkillinen muutos ker too turhautuneesta henkilöstä, joka lähtee reagoimaan nopeilla viesteillä.” On mahdotonta sanoa, millaiseksi Sanna Marinin Instagramtyyli on muodostu massa. Suurin osa sisällöstä on yhä päivityk siä pääministerin tapaamisista ja kokouk sista. Silti ihailijat, joista monet vaikuttavat olevan ulkomailta, kommentoivat jokaiseen kuvaan: ”Sanna <3 <3”, ”You are beautiful”, ”You are the best pm of Finland”. Viime aikoina Marin on ottanut suoraa kontaktia seuraajiinsa tarinatosion videoilla, joissa hän on kertonut kulttuurileikkaus ten tilanteesta ja viikkonsa ohjelmasta sekä ohjeistanut Yökylässä Maria Veitola ohjel massa nähdyn fetapiirakan tekoa. ”Jännä nähdä, onko tämä poikkeus vai alkaako tästä sellainen, että kaikkien poli tiikan toimittajien pitää tsekata Sanna Marinin stoorit kuten aikoinaan Trumpin twiitit”, Koivunen sanoo. Sanna Marin ei ehtinyt kommentoimaan somen käyttöään Ylioppilaslehdelle . maija_meikalainen ja muut tykkäävät tästä Ei kai tästä Poliitikot yrittävät nyt kovasti kotiutua Instagramiin. Keinot vaihtelevat, mutta harva tajuaa hyödyntää Instagramia suunnitelmallisesti. Miksi? Tutkijat ja poliitikot vastaavat. Teksti SONJA PARKKINEN Kuvitus LARI MÖRÖ
43 YLIOPPILASLEHTI 6 / 2021 ? MINJA KOSKELA, VASEMMISTOLIITTO 23 000 SEURAAJAA Kesän kuntavaaleissa ensimmäistä kertaa ehdolla ollut Minja Koskela oli vasemmistoliiton ääniharava. Koskelan kampanjaa tehtiin pääasiassa somessa, eri tyisesti Instagramissa. ”Koskelan somekampanja oli hyvin viimei sen päälle suunniteltu ja poikkeuksellinen, ja sen tulokset puhuvat puolestaan”, sanoo poliittisen viestinnän tutkija Elisa Kannasto. Kannaston mukaan Instagramissa on aiempien vaalikampanjoiden aikaan nähty pääasiassa yksisuuntaista kampanjatapahtu mien fiilistelyä. Koskelan menestys oli muille poliitikoille esimerkki siitä, miten nuoria äänestäjiä voi aktivoida Instagramin avulla. Politiikka on kilpailua vallasta, ja samaa kilpailua käydään somessa erityisesti demo grafisesti samantyyppisten kannattajien huo miosta. Koskelaa äänestänyt saattaa seurata somessa myös vaikkapa vihreiden Fatim Diarraa – tai Sanna Marinia. Usein sanotaan, että pahinta, mitä polii tikolle voi tapahtua on se, ettei kukaan huomaa. Tarkempaa olisi ehkä sanoa, että pahinta on se, ettei kukaan huomaa, mutta kilpailija kyllä huomataan. Moniin poliitikkoihin verrattuna Koske lalla on etumatkaa. Hänet tunnetaan alun perin blogistaan, joten Instagramin some vaikuttamisen maailma on hänelle tuttu. Koskelan Instagram onkin yhdistelmä vai kuttajan, tutkijan, aktivistin ja poliitikon rooleja. ”Poliitikot eivät välttämättä käyttäydy Ins tagramissa eri tavalla kuin muutkaan some vaikuttajat, he pelaavat samojen sääntöjen mukaan”, sanoo Mona Mannevuo. Mediatutkija Anu Koivunen sanoo, että Koskelalla on tunnistettava konsepti, joka toistuu päivästä toiseen. Koskelan päivityksissä selfiet yhdistyvät pitkiin mielipidekirjoituksiin. Akti vistien Instagramtileille tyypilliset iskulauseet on aseteltu vasemmisto liiton logon yläpuolelle. Valkoisella taustalla lukee esimerkiksi ”Se on rakennekysymys”, jonka yläpuolella oleva teksti ”Se on asennekysymys” on yliviivattu. Välissä risteillään perheelämässä ja arjen tapahtu missa. Tutkimuksissa tuodaan usein esiin, että somekäyttäjät SEBASTIAN TYNKKYNEN, PERUSSUOMALAISET 24 500 SEURAAJAA Koskelan lisäksi toinen taitava Instagram viestijä on perussuomalaisten kansanedustaja Sebastian Tynkkynen . Heillä on suunnil leen saman verran seuraajia Instagramissa, vaikka sen pitäisi perinteisen käyttäjäkun tansa, nuorten naisten, puolesta olla Koskelan reviiriä. Vielä suositumpi Tynkkynen on Tikto kissa. Siellä hänellä on noin 50?000 seuraajaa. Tynkkynen julkaisee niin meemejä kuin perinteisempää politiikan sisältöä, kuten eduskunnan salissa pitämiään puheita. Niitä hän julkaisee tekstitettyinä videoina muun muassa Tiktokissa, Youtubessa ja Instagra missa. Tynkkysen mukaan ne kiinnostavat hänen seuraajiaan eniten, mutta hän ei halua tehdä vain yhdenlaista sisältöä. ”Voi olla jouluinen uudelleenversiointi jos tain tunnetusta biisistä ja johon laittaa poliit tiset sanat tai meemejä tai muuta internet kulttuuria, jotta saisin laajennettua porukkaa, joka kiinnostuu politiikasta”, Tynkkynen sanoo. Lisäksi Tynkkysen tilillä on paljon vide oita, joilla hän kertoo näkemyksiään muun muassa Elokapinasta ja hallituksen toi mista. Omalla puhelimella kuvatut puhuva pää videot ovat tuttuja niin tubettajilta kuin muilta somevaikuttajilta. Tutkija Elisa Kannasto arvioi, että Tynk kynen on löytänyt oman viestinnän tyy linsä, mikä näkyy kohderyhmän antamissa tykkäys määrissä. Lisäksi Tynkkynen kom munikoi aktiivisesti seuraajiensa kanssa. Sävy muistuttaa kaveriporukan keskustelua. ”Se on hyvin perussuomalainen tapa rakentaa yhteyksiä äänestäjien kanssa”, Kan nasto sanoo. Tynkkynen jakaa Instagramin tarinoihin seuraajiensa lähettämiä viestejä ja meemejä. Moni vaikuttaa lähettävän Tynkkyselle yksityis viestejä, esimerkiksi silloin, jos kau poista löytyy jotain punamustaruudullista, josta on tullut Tynkkysen tavaramerkki. ”Haluan antaa tilaa kaikelle luovuudelle, jota kansalaisilla on ja tavoille, joilla he halua vat osallistua viestimiseen”, Tynkkynen kertoo. Mediatutkija Anu Koivunen sanoo, että kansanedustajat haluavat somessa pitää yhteyttä seuraajiinsa, mutta poliitikon kroo ninen kiire tekee yksityisviesteihin reagoi misesta vaikeaa. Somessa odotetaan nopeam pia vastauksia kuin sähköpostiviesteihin. tykkäävät herkemmin kuvista, joissa on ihmisen kasvot. Syy voi olla myös Instagra min algoritmissa, joka suosii kasvokuvia. Koskela ei ole sellaista havainnut. ”Siellä on postauksia, joissa on pelkkä sitaatti valkoisella pohjalla, ja ne vetävät toi sinaan paremmin kuin omat kasvoni”, Kos kela kertoo. Ytimekkäät iskulauseet saattavatkin hou kutella seuraajia jakamaan kuvaa omalla Instagram tilillä. Mannevuo sanoo, että moni poliitikko vaikuttaa haaveilevan siitä, että heidän julkaisujaan jaettaisiin eteenpäin saate sanoilla ”Tämä!”. Vaikka Instagram on visuaalinen kanava, kuvia tärkeämpää Koskelalle on saada oma poliittinen viestinsä kuuluviin. Se on toden näköisesti onnistunut. Mannevuo kertoo nähneensä Koskelan naaman useita kertoja Instagramissa, vaikkei seuraa poliitikkoja somessa. haittaakaan ole
44 YLIOPPILASLEHTI 6 / 2021 Kannasto arvioi, että Tynkkynen toimii Instagra missa retorisesti kohderyhmänsä ehdoilla. Sama retoriikka tuskin sopisi perinteisten puolueiden edus tajille somessa. ”Tynkkysen Tiktokvideot ovat sellai sia, että eihän me vastaavaa nähtäisi sdp:n ehdokkaalta”, Kannasto sanoo. ELINA VALTONEN, KOKOOMUS 12 000 SEURAAJAA ”Instagram on itselleni kaikista vähiten poliittinen kanava. Yritän siellä muistut taa itselleni, että on muutakin elämää kuin politiikka”, kuvailee kokoomuksen kan sanedustaja Elina Valtonen Instagramin käyttöään. Valtonen eroaa monista muista poliiti koista siinä, että hänen Instagramissaan poliittiset sisällöt ovat jopa vähemmis tössä. Pääpaino on perinteisessä Instagram sisällössä: Ruoka ja reissukuvissa, juhlissa ja luonnossa. Välillä hän poseeraa laiturilla tai Hangon hiekkarannoilla. ”Instagram on ottanut sisäänsä paljon lifestyle sisältöjä, joita perinteinen media edel leen tuottaa”, toteaa tutkija Anu Koivunen. Samalla tavalla Instagram on ottanut sisäänsä huumorin lajityyppejä sekä mielen osoituksia ja aktivismia. Seuraajia on noin puolet vähemmän kuin kovasti kantaa ottavilla Sebastian Tynkky sellä ja Minja Koskelalla. Kova kielenkäyttö myy edelleen, muistuttaa Elisa Kannasto. Kannasto arvioi, että Valtonen on luonut itsestään Instagramissa positiivisen brän din. Se näkyy esimerkiksi siinä, miten posi tiiviseen sävyyn ihmiset hänen julkaisujaan kommentoivat. Sävy on paikoin fanittava. ”Boss ”, kommentoi Sunrise Avenuen lau laja Samu Haber . Valtosen sisältö vaikuttaa aidolta ja lähes tyttävältä. Vaikka hän ei itse pidä Instagra miaan kovin poliittisena, voi tavallisuuden ja autenttisuuden viestiminenkin olla poliittista ja suunniteltua. ”Oli kyse somesta tai mediakuvasta niin poliitikon on hyvin vaikea myöntää, että todella tarkasti olen miettinyt oman julkiku vani”, sanoo politiikan tutkija Niko Hatakka . Hatakka kertoo, että mediatutkija Gunn Enlillä on teoria siitä, että yleisö ja poliitikko tekevät median välityksellä sopimuksen siitä, mitä kyseisen poliitikon autenttisuus sisäl tää. Myös somealustoilla on norminsa sii hen, miten kyseisellä alustalla voi vaikuttaa aidolta. Mitä paremmin alustan kulttuuria ymmärtää, sitä paremmin omaa autenttisuut taan siellä pystyy välittämään. Enlin mukaan yleisö ja poliitikko neu vottelevat autenttisuudesta jatkuvasti, ja jos poliitikon mediapersoona näyttäytyy jossain vaiheessa keinotekoisena, neuvottelut joudu taan käymään uudelleen. Suunniteltua tai ei, Valtonen vaikut taa neuvotelleen yleisönsä kanssa niin, että hänen Instagrampersoonansa on kuin kenen tahansa nelikymppisen instagrammaajan. Sanna Marin tuskin pääsisi pääministerin aseman takia neuvotteluissa samaan lopputu lokseen. ”Mieluummin elän kuin olen kuollut. Niin kauan kuin Instagramissa on jotain sisältöä, koen sen ainakin itselleni hyväksi asiaksi”, Valtonen toteaa haastattelun lopuksi. THOMAS BLOMQVIST, RKP 1 430 SEURAAJAA ”Ei minulla ole tietoista strategiaa, vaan vähän siitä riippuu, että milloin on aikaa päivittää. Minulla on aina ollut ajatuksena, että näytän sekä arkea että vapaaaikaa ja vähän yksityistä puolta itsestäni enkä pelkästään työasioita”, kertoo pohjoismai sen yhteistyön ja tasaarvon ministeri Thomas Blomqvist (rkp) Instagramistaan. Blomqvist edustaa tutkimusten perus teella valtaosaa poliitikoista. Anu Koivunen on mukana tutkimushank keessa, jossa haastateltiin kansanedustajia heidän somen käytöstään. Haastatteluissa rakentui kuva poliitikoista, jotka haluaisi vat tehdä somea nykyistä strategisemmin ja paremmin, mutta ovat samalla kiireisiä eivätkä osaa käyttää eri alustoja niiden vaati milla tavoilla. Koivunen kertoo, että kansanedustajat kipuilivat sen kanssa, että somessa pitäisi käyttäytyä kuin ihanteellinen poliitikko, mutta samaan aikaan räväkät väitteet ja kova kieli keräävät enemmän tykkäyksiä ja levittävät poliittista viestiä laajemmalle. Some aiheuttaa poliitikoille myös stressiä. ”Somepäivityksiä mietitään aamulla ensimmäisenä, kokousten välissä ja illalla ”Mieluummin elän kuin olen kuollut.”
45 YLIOPPILASLEHTI 6 / 2021 viimeisenä, vaikka päivityksiä ei tehtäisi kään”, Koivunen kuvailee. Koska some on henkilökohtainen alusta, poliitikot haluavat usein päivittää sitä itse. Avustajat auttavat usein lähinnä hankkimalla kuvia ja taustatietoja päivityksiin. Blomqvistin Instagramissa vaihtelevat päivitykset virallisista tapaamisista sekä kavereista, luonnosta, perheestä ja hiihdosta. Blomqvistin mukaan vapaaajalta otetut kuvat ovat hänen tilillään yliedustettuna, koska tavallisista työpäivistä on vaikea saada mitään kiinnostavaa päivitettävää. ”Nyt kun olen Tanskassa vierailemassa, täältä saa ehkä arjesta vähän poikkeavia kuvia. Se on vähän eri asia kuin se, että lait taisin joka viikko kuvan, kun istun sotemi nisterityöryhmän kokouksessa”, Blomqvist kertoo. Siksi monet muutkin poliitikot päätyvät jakamaan kuvia yksityiselämästään. Sopiviin väleihin saa silloin tällöin tungettua omaa poliittista viestiä. Koivusen mukaan moni poliitikko sanoi haastattelussa hieman huvittuneena, että kannattaisi olla koira tai ruokaharrastus, joka sopii somealustoille, mutta ei altista läheisiä huomiolle. Suomessa poliitikoilla korostuvat luonto päivitykset, kertoo Elisa Kannasto. Luonto on suomalaisille tärkeä asia, joten luontoku villa poliitikko voi rakentaa yhteenkuuluvuu den tunnetta ja puhutella laajaa yleisöä. Somen merkityksen kasvaminen, nopeasti muuttuvat alustat ja algoritmit sekä polii tikkojen epävarmuus niiden käytössä luovat kysyntää uusille viestintäpalveluille, arvioi kansanedustajien työtä tutkinut Mona Man nevuo. Toistaiseksi poliitikot eivät kuitenkaan vaikuta sijoittavan somestrategioihin. Vies tintätoimisto Tekirin johtaja Eero Rämö arvioi, että somepalveluja tai strategioita myydään poliitikoille lähinnä vaalien aikaan. Muina aikoina poliitikot ovat ostaneet Teki riltä somekonsultointia alle viisi kertaa vii meisen neljän vuoden aikana. ”Olemme sparranneet poliitikkoja esi merkiksi teksteihin tai ilmaisuun liittyen, ja sitä he saattavat tietysti hyödyntää myös somessa.” Somestrategioiden vaikeus on myös siinä, ettei yksi strategia välttämättä toimi toiselle, arvioi Kannasto. Siksi poliitikkojen somepäivitykset tulevat jatkossakin olemaan hapuilua, kunnes oma tyyli ja muoto löytyvät. Thomas Blomqvistilla on hieman alle 1?500 seuraajaa. Hän myöntää, että Faceboo kissa seuraajia on enemmän eikä hän ole juuri panostanut Instagramiin. ”Mä nyt oon mukana siinä ja varmasti… tai ei se ainakaan nyt toivon mukaan hai taksi ole.” • JUTUSSA ESITETYT SEURAAJAMÄÄRÄT ON TARKISTETTU 5. MARRASKUUTA. KAIKKI JUTUSSA ESIINTYNEET POLIITIKOT EIVÄT ANTANEET LUPAA INSTAGRAMPOSTAUSTENSA JULKAISUUN. ”Somepäivityksiä mietitään aamulla ensimmäisenä, kokousten välissä ja illalla viimeisenä, vaikka päivityksiä ei tehtäisikään”, Koivunen kuvailee.
46 YLIOPPILASLEHTI 6 / 2021 Antikvaarinen kirja kauppias. Astrologinen kuva kirja 1800-luvulta on Cecil Hagelstamin suosikki hänen tämän hetkisestä myynti kokoelmasta.
47 KULTTUURI PYHÄT KIRJAT Teksti ja kuvat JOEL KARPPANEN Äänikirjojen pelätään tuhoavan kirjallisuuden, mutta fyysinen kirja on edelleen monelle yhä ylivoimainen käyttöliittymä. Se on modernin kulttuurin perus työkalu ja bibliofiilien pyhä fetissi esine. Antti Nylén ja kuusi muuta intoilijaa kertovat rakkaistaan. IACOMON touhusta on tolkku kau kana. Barcelonalainen kirjakauppias päättää hankkia kokoelmaansa erään harvi naisen kirjan. Pian pyrkimykset saavat tra gikoomiset mittasuhteet. Kirjoja on saatava, hinnalla millä hyvänsä. Giacomo ei nuku, syö eikä oikeastaan edes lue. Hän haluaa vain kosketella kirjoja. Myydä niitä ei voi. Ne ovat liian rakkaita. Cecil Hagelstam tunnistaa itsensä Gustave Flaubertin Bibliomania novellista (1837). Nuorena miehenä Hagelstam matkusti Parii siin ja Lontooseen ja toi kotiin niin paljon niteitä kuin pystyi selässään kantamaan. Noin 40 vuotta sitten Hagelstam perusti Fredrikinkadulle Helsingin keskustaan antik variaatin. Enää kirjoista luopuminen ei tuota hänelle tuskaa. ”On kirjoja, joilla ei ole tulevaisuutta. Ne ovat vain selluloosaa ja painomustetta.” Sitä paitsi kirjoilla on hänen kokemuk sensa mukaan tapana lisääntyä. Hiljattain asiat riistäytyivät käsistä Hagelstamin uudessa toimipisteessä, Ullan linnassa sijaitsevassa showroomissa. Siellä kauppias pitää esillä arvoteoksiaan. Sisään tulee enemmän tavaraa kuin ulos myydään. Viime aikoina kirjoja on tullut esi merkiksi kirjailija Bo Carpelanin (1926–2011) ja diplomaatti Richard Töttermanin (1926– 2020) jäämistöistä. Hyllyttämistä odottavat muun muassa Marcel Duchampin ”laatikko” ja Pentti Sammallahden valokuvakirja. Toisesta vit riinistä löytyy puolestaan Edith Södergranin ensipainoksia ja Elias Lönnrotin käsin kirjoittama kirje. Varsinainen erikoisuus on ruokalista Iranin šaahin Mohammed Reza Pahlavin järjestämistä Persian valtakunnan 2500vuotisjuhlista Persepoliksen erämaassa vuonna 1971. Vanhimmat myynnissä olevat kirjat ovat 1400luvulta. Kalleimmat maksavat kymme niä tuhansia euroja. ESKO VALTAOJAN kallein kirja on arvoltaan noin tuhat euroa. Se on näköispainos Thomas Grayn runoista, jonka kuvitukset on tehnyt William Blake . Teos kuuluu brittiläi sen kirjakerhon Folio Societyn julkaisusar jaan, jota Valtaoja on kerännyt 1980luvulta saakka. Muuten hän ei pidä itseään keräilijänä. Ei, vaikka kirjoja hyllyistä löytyykin yli 8?000 nimikettä – enemmän kuin kellään hänen tuntemallaan. ”No ehkä Jörn Donnerilla saattoi olla enemmän. Mutta minä ostan vain sen mitä haluan lukea ja luen”, Valtaoja sanoo. Avaruustähtitieteen emeritusprofessori lukee lähinnä englanninkielistä tietokirjal lisuutta. Kiinnostus ”syksyn kohuttuihin uutuuksiin” on tasan nolla. Romaanit ovat ”kultsin” eli puoliso Virpi Valtaojan heiniä. Valtaoja ei laske lukemiaan kirjoja kap paleittain vaan metreittäin. Vuodessa nimik keitä kertyy vähintään kolme hyllymetrillistä. Uusia kirjoja tulee jatkuvasti lisää. Niitä varten Valtaoja on juuri asentanut työhuo neeseensa kuusi hyllymetriä lisää tilaa, olo huoneessa lukemista odottaa kymmenen hyl lymetriä. Viimeisimmän Amazonista tilatun kirjan hän on tullannut aamulla. G ? Lukija. Kiireinen eläkeläinen Esko Valtaoja ehtii lukea nykyisin enää iltaisin, yleensä puolen tunnin verran ennen nukkumaanmenoa.
48 YLIOPPILASLEHTI 6 / 2021 ”Kun aloitin kirjojen tilaamisen ulko mailta 1960luvulla, minun piti mennä pank kiin ja tehdä virallinen anomus siitä, saisinko ostaa jotain kahdella dollarilla Yhdysval loista.” Valtaoja oppi lukemaan nelivuotiaana. Lapsena hänen suurin unelmansa oli oma kotikirjasto tsaarien ja suurmiesten hengessä. Sellainen, jossa on ”väliparveke ja tikkaat ja keskellä vielä uimaallas”. Aika lähelle on päästy. Valtaojan kotona on kirjoja jopa ves sassa, sillä ”eihän siellä muuten viihdy”. Kirjat ovat Valtaojalle ennen kaikkea työ välineitä puheiden kirjoittamista ja pitämistä varten. ”Nythän verkko on mullistanut kaiken, mutta mistä olisin 20 vuotta sitten löytänyt helposti tietoa Robin Hoodista, Kuningas Attilasta tai jesidien historiasta?” Verkosta huolimatta fyysinen kirja on hänen tarpeisiinsa ylivoimainen käyttö liittymä. Sitä voi selata helposti ja tarvit taessa sillä voi tappaa kärpäsen. Valtaoja kokee tyydytystä saadessaan käteen hyvin tehdyn kirjaesineen. Laaduk kaasti sidotun, kauniisti taitetun. Yksi suo sikeista on verenpunaiseen nahkaan sidottu Bram Stokerin Dracula . ”Muutama vuosi sitten vietettiin kaupunki joulua Tampereella. Pidin sitä ensin tylsänä ideana, mutta sittenhän se menikin mukavasti hotellissa peiton alla kossua juodessa ja tätä lukiessa”, Valtaoja sanoo. ”DRACULA on vain kalpea aavistus tämän rinnalla!” Mika Hakkarainen huudahtaa innostuneena. Hakkaraisen käsissä on saksankielinen tutkielma vampyyreista vuodelta 1733. Pieni, hauras, kellastunut kirjanen. Hakkarainen on Kansalliskirjaston van han kirjallisuuden asiantuntija. Senaatin torilla, neljässä luolakerroksessa 20 metriä meren pinnan alla, sijaitsee Suomen mer kittävin kokoelma humanististen tieteiden aineistoa, myöhäiseltä keskiajalta tähän päi vään saakka. Nykyään kokoelmaan kuuluvat myös ääni kirjat, mutta ainakaan täällä ne eivät Hakka raisen mukaan uhkaa painettua kirjaa. Sisään tuleva aineisto ei ole vähentynyt viimeisen 20 vuoden aikana. Uusia kirjoja tulee kokoel maan joka päivä. ”Me olemme jatkuvasti pulassa säilytysti lan kanssa. Nyt tilaa riittää pariksi vuodeksi eteenpäin.” Kaksisataa vuotta sitten tilanne oli toinen. Silloin Kansalliskirjasto tunnettiin Turun akatemian eli Helsingin yliopis ton kirjastona. Sen tuhosi Turun palo, ja kokoelman kerääminen oli aloitettava alusta. Operaatiossa auttoi talonpoikaistaustainen Matti Pohto , eräänlainen paikallinen Flau bertin Giacomo: mies, joka eli elämänsä kir joille ja kirjallisuudelle. Pohto kiersi puolet elämästään ympäri Suomen kyliä ja keräsi kirjoja. Niteitä kertyi vuosien aikana yli 5 000 kappaletta. Vanhin suomenkielinen kirjallisuus ja sitä kautta suomalaisen kansallisidentiteetin pohja pelas tui, Pohto ei. Hän kuoli kirveeniskuun vain 40vuotiaana. Suomalaista identiteettiä rakennettiin myös ulkomaisten kirjojen avulla. Kun J. V. Snellmannin kotikirjasto lahjoitettiin Kansallis kirjastoon, Hakkarainen alkoi tutkia, mitä kaikkea Snellman oli lukenut. Nimiö lehdistä paljastui, että samat kirjat olivat kier täneet yliopistossa henkilöltä toiselle. Erityi sen suosittuja olivat saksalaisfilosofi Hegelin teokset, joihin suomalainenkin oppi ja ajatus kansallisvaltiosta pitkälti perustuu. ”KIRJAN VAIKUTUS voi olla arvaamaton. Ne ovat säteileviä esineitä, läsnä olevia objek teja”, kirjailija Antti Nylén sanoo. Kun ihmisen luokse menee kylään, voi kirjahyllystä löytää jotain ennennäkemätöntä. Saman fyysisen kopion voi lukea useampi ihminen. Vaikutus kumuloituu. Yksityisessä Kirjankeräilijä Matti Pohto (1817–1857) myös korjasi ja sitoi kirjoja itse. Nykyään ne kuuluvat Kansalliskirjaston kokoelmiin. Asiantuntija. Nürnbergin kronikka, varhainen inkunaabeli eli kehtopainate, julkaistiin vuonna 1493. Se on yksi Mika Hakkaraisen suosikeista Kansalliskirjaston kokoelmista.
49 KULTTUURI älypuhelimessa sijaitsevalla, yksin kuunnelta valla äänikirjalla niin ei tapahdu. Nylén huomauttaa, etteivät ekirjat ja äänikirjat ole korvanneet fyysistä kirjaa, eikä hän usko, että niin tulee tapahtumaankaan. Uudet muodot ovat vain tulleet vanhan rin nalle, yhdeksi tekstin levittämisen tavaksi. Suomenkielisen kirjallisuuden vähälevik kisyyden ymmärtäminen oli radikaali oival lus Nylénille. Mihin hän tarvitsisi vanhan aikaista kustantajaa? Määrät olivat sellaisia, jotka hän pystyisi painamaan itse kotonaan. Puolitoista vuotta sitten Nylén perusti kirjallisuuden ja kuvataiteen rajapinnalle Bokeh”julkaisuprojektin”, joka ei Nylénin mukaan ole kustantamo, vaikka keskittyykin pienjulkaisemiseen. Se tuottaa ”kirjahkoja”, jotka ”painetaan” maunulalaisessa puolikellarissa. Varustukseen kuuluu muun muassa kaksi kopiokonetta, leikkureita, satulanitoja, liimasidonta ja folio painokone, itse rakennettu prässi, nuut tauslaite sekä joukko metallikirjakkeita. ”Kirjat ovat visuaalisia, mutta ihmisillä on tapana sivuuttaa se aineellisuus, ikään kuin he näkisivät siinä vain jotain dekoodattavaa massaa. Jo pelkkä teksti on itsessään visuaa lista”, Nylén sanoo. Hänelle lukeminen ja kirjat ovat yli päätään eri asia. Lukeminen on fetisoi tunut. Siitä on tehty hyvän ihmisen teko, vaikkei lukeminen tee kenestäkään parempaa ihmistä. Kirjoilla taas on oma identiteettinsä ja käyttönsä esineiden joukossa. Se on kult tuurin perustyökalu siinä missä lamppu tai veitsi: joukkotiedotusväline, jolla on logiik kansa ja materiaalinen hahmonsa. ”Se liittyy meidän koko modernin ajan itseymmärrykseemme. Kirja on se, mikä erottaa meidät antiikista ja joistakin muista kulttuureista. Se on jotakin omaa tälle sivili saatiolle.” ROSEBUDIN OMISTAJA Hannu Paloviitakin puhuu kirjasta käyttöesineenä, itsellisenä entiteettinä. Hiljattain Rakkaudesta kirjaan tunnustus palkinnolla huomioitu kauppias on juuri avannut uuden myymälän Kaisaniemeen. Suomen suurimman kirjakaupan hyllyssä on haastattelun hetkellä 29?621 nimikettä, hylly tystä odottaa toistakymmentätuhatta. Hänen perimmäinen syynsä avata uusia kirjakauppoja painetun sanan vaikeina aikoina on halu saada ”kirjaolennot” varas tosta esille. ”Harmittaa, kun on 1980luvulta asti ker tynyt kirjoja, jotka ovat purkamattomina varastoissa. Maallakin mulla on vielä noin 10?000 kirjaa laatikoissa, jotka sain, kun ostin muutaman vanhan divarin.” ? Kirjailija, kirja-aktivisti. Antti Nylénin fetissikirja on J. A. Hollolle kuulunut Liddell & Scottin muinaiskreikka-englanti-sanakirja, joka toimi hänen talismaaninaan kääntäjäuran alkupuolella.
50 YLIOPPILASLEHTI 6 / 2021 Paloviita on myös Likekustantamon perustaja ja entinen kustantaja. Häntä kau histuttaa, kuinka vähän klassikoita suomeksi on saatavilla. Rosebudin myymälässä puu tetta on pyritty paikkaamaan. Klassikot ovat myyntilistan kärjessä, ja yksi Sivullinen myymälän pöydistä on pyhitetty Albert Camus’n teoksille. Myymälän nimikkoteosta on saatavilla suomeksi, englanniksi, rans kaksi ja sarjakuvaversiona. Paloviidalle kirja on ennen kaikkea sosiaa linen esine. Lapsena kirjat kulkivat aina repussa mukana. Kafkat ja dostojevskit olivat arkikäytössä, ja niistä ja niillä keskusteltiin paljon. ”Kirjakauppa, jossa on kirjoja!” huudah taa sisään astuva toimittaja Jari Mäkäräinen . Hän on saapunut haastattelemaan kirjailija Pirkko Saisiota . Yleisöä vain ei näy. Paloviita arvelee, että ihmiset odottelevat ja ”säästelevät” messuvii konloppua varten. HELSINGIN KIRJAMESSUILLA on uutuutena äänikirjalava. Sen vieressä on äänikirjayh tiö Storytelin nimeä kantava kahvila. Book beatin kojulla myyjät pyydystävät messu halliin laskeutuvia kävijöitä haaviinsa kuin liittymäkauppiaat. Tutkija ja keräilijä. Anna Perälä ei etsimällä etsi kirjoja, vaan kyse on sattumasta, siitä mitä hän sattuu näkemään ja löytämään. Bibliofiilejä kiinnostavat kirjojen erityispiirteet. Anna Perälää kiehtoo erityisesti typografia, koristeaineisto, kuvitus sekä provenienssi eli omistushistoria. Kuvassa tukholmalaisesta antikvariaatista löytynyt Kaarle Herttuan Lahtipenkin käsikirjoitus 1600-luvulta.
51 KULTTUURI Koronaaika on tilastojen mukaan lisännyt lukemista ja kirjojen ”kulutusta”. Erityisesti äänikirjamarkkinat ovat kasvaneet valtavasti. Vuonna 2020 Suomessa jo 51 prosenttia kirja myynnistä oli audiomuotoista. Tämä on joh tanut muun muassa siihen, että omakustan nekirjailija Juha Vuorinen myi tuotantonsa Bazarkustantamolle, koska hänen mielestään äänikirjat ovat kirjallisuuden tulevaisuus. Kuunteleminen ei kuitenkaan ole luke mista, ja painetun sanan kuolemaa pelkäävät voivat huokaista helpotuksesta ainakin het keksi. Myös fyysisten kirjojen myynti on taas kasvamaan päin. Messuillakin pääosassa ovat yhä painetut kirjat ja niitä kirjoittavat ja lukevat ihmiset. ”Tällaista kirjaa sulla ei oo!”, korotetaan ääntä Keltaisen kirjaston alelaarilla. ”Tosi kaunis”, ihastelevat alle kolmikymp piset kirjankeräilijät divariosastolla harvi naista Marx suomennosta. ”Se on oikeastaan kolmiulotteinen, veistok sellinen ja tilallinen kokonaisuus”, kirjailija Jukka Viikilä kuvailee tuoretta romaaniaan Suomalaisen kirjakaupan haastattelussa. Isoimmalla lavalla satapäinen yleisö kuun telee, kun historioitsija Teemu Keskisarja haastattelee kirjailija Juha Hurmetta , joka on juuri kääntänyt Aleksis Kiven Seitsemän veljestä nykysuomeksi. Hurmeen vuonna 2017 ilmestynyt Niemi voitti kaunokirjallisuuden Finlandiapal kinnon. Kustantaja innostui ottamaan siitä suuren painoksen. Nyt 25?000 ylimääräistä nidettä murskataan, ja niistä tehdään raken nusainetta. Yleensä elinkaarensa pään saavuttaneet kirjat päätyvät makulointiin eli poltettaviksi. Sama kohtalo odottaa todennäköisesti monia Messukeskuksen perältä löytyvän outletosas ton kahden ja kolmen euron kirjoja. ”Kirja on suomalaisille pyhä esine. Niiden hävittäminen tuottaa pahaa mieltä”, sanoo Pohjoismaiden suurimman antikvariaatin Finlandia Kirjan toimitusjohtaja Matti Pietilä . Verkkoantikvariaatin filosofia on arvostaa kirjaa esineenä – myös halpoja ”peruskir joja” – ja tarjota niille mahdollisimman pitkä elämä. Elinkaaren pidentämisen keinoja ovat muun muassa kotinoutopalvelu, tavallista suu rempi sisäänottoprosentti sekä se, että valikoi massa voidaan pitää useita kappaleita samaa kirjaa. Perinteisessä Ilmaisen kirjan päivässä he jakoivat viimeksi yli 20 000 käytettyä tai kustantajilta ylimääräiseksi jäänyttä kirjaa. 95 prosenttia niistä löysi uuden omistajan. ”Kirjalla on aina arvonsa. Jossain on aina joku, joka etsii tiettyä teosta” ANTIKVAARISTEN kirjakauppojen puolella Helsingin kirjamessuilla sijaitsee myös Bib liofiilien seuran osasto, jonka vitriineissä on kirjoja muun muassa seuran varapuheenjoh tajan, kirjahistorian tutkijan ja tietokirjaili jan Anna Perälän kokoelmasta. Ne eivät ole myynnissä. Perälän kahdessa vitriinissä on esillä muun muassa erilaisia sidostyyppejä esitte leviä teoksia ja lahjakirjoja. On esimerkiksi puukantinen virsikirja, jonka himmeässä sokkopainatuksessa on kaksi sydäntä. Mor siamen nimi on hakattu sulhasen tekemiin metallikehyksiin. Kun Perälän ja hänen miehensä Kataja nokalla sijaitsevaa asuntoa piirrettiin, paris kunta esitti muutostoiveen. Käytävää olisi levennettävä kirjahyllyä varten, sillä he eivät halunneet altistaa kirjoja suoralle auringon valolle. Hyllyn keskiössä ovat hänelle henki lökohtaisimmat kirjat, Christian Ludvig Hjeltin kirjapainon tuotantoa. Hjelt oli Perälän isoisän isoisän isä, Turussa 1800luvun alkupuoliskolla vaikutta nut kustantaja, kirjanpainaja ja kirjakauppias. Hän on perimmäinen syy nyt jo eläköity neen tutkijan ja keräilijän hiljalleen syttynee seen bibliofiliaan. Bibliofiilille teoksen kaunokirjallinen arvo on toissijainen. Bibliofiili rakastaa kir jaa, koska se on kirja. ”Kirjat välittävät asioita aikakaudesta toi seen”, Perälä sanoo. Hän ilahtuu siitäkin, miltä kirjat tuoksuvat ja tuntuvat. ”Pehmeä, vähän rapiseva, ja tuoksu kuin aavistus siitä, miltä puu tuoksuu, kun halon halkaisee”, hän kuvailee satunnaisesti kirja hyllystään valitsemaansa opusta. Sitten Perälä pyytää koskettamaan metal likirjakkeilla lumppupaperille painettua kir jaa. Teksti tuntuu sormenpäissä. Se on liki kolmiulotteista. Visuaaliset elementit, mate riaalisuus ja kerronta lomittuvat. Ne saavat konkreettisen hahmon. Ikään kuin sanat kurkottaisivat kohti. Tuntuu kuin kirjailijakin, jo vuosikymme niä tai vuosisatoja sitten kuollut, olisi hetken täällä. • Kirjaromantikko ja -idealisti. Hannu Paloviita haluaa, että hänen kirjakauppansa muistuttaisi päälle päin vanhanaikaista kirjastoa, jossa pöly leijuu ja painovärit tuoksuvat. Uuden myymälän iso pöytä ja tuolit ovat elokuvaohjaaja Mauritz Stillerin (1883–1928) peruja.
52 YLIOPPILASLEHTI 6 / 2021 G U M M E R U S K U S T A N N U S Heinrich Himmlerkin oli oikein empaattinen kaveri. Hänen kerrotaan keksineen kaasukammiot, koska vankien teloittaminen ampumalla oli saksalaissotilaille liian rankkaa.
53 ESSEE AUNOKIRJALLISUUDEN luke minen kehittää empatiakykyä.” Lukemisen harrastajat toimit tajista opettajiin ja kirjailijoihin ovat toista neet uskomusta niin tiuhaan, että se näyttää muuttuneen todeksi. Kuulun vääräuskoisiin. Olisi mukavaa, jos runsas lukeminen tekisi meistä lämpimämpiä ihmisiä. Mikäli näin olisi, Suomessa ei olisi happamia kirjallisuudentutkijoita, kateelli sia kirjailijoita eikä pahanilkisiä kriitikoita. Lukeneisuus ei aina tarkoita sielun jaloutta. Joidenkin kohtaamisteni perusteella tekisi mieli sanoa, että totuus on jopa päinvastainen. Ani harva tajuaa oman tympeytensä – tai uskaltaa myöntää niin kuin Tommi Melender Kirkko ja kaupunki lehden (20.10.2017) kolumnissaan: ”Minusta kirjallisuus ei ole tehnyt hyvää ihmistä, vaan todennäköisesti huonomman.” Hyvään ihmisyyteensä ihastuneet kirja fanit viittaavat lukemisen hyötyjä painotta vissa puheenvuoroissaan empatiatutkimuksiin, mutta eivät juuri koskaan näiden tutkimus ten kritiikkiin. David Comer Kiddin ja Emanuele Castanon artikkelin Reading literary fiction improves theory of mind (2013) teesit lukemisen ja empatiakyvyn yhteydestä kiertävät yhä leh destä ja lukutaitokampanjasta toiseen, vaikka ne on useasti kumottu. Lukemisen ja tunteiden kytköksiä sel vittävissä hankkeissa on ylipäänsä lukuisia sokeita pisteitä. Patrick Colm Hogan kirjoittaa teoksessaan What Literature Teaches Us about Emotion (2011), että usein jo tutkimusasetelma on vinoutunut: kun koehenkilöinä on pieni joukko eurooppalaisten tai pohjoisamerikka laisten yliopistojen opiskelijoita, tutkimus ker too kirjallisuuden vaikutuksista varsin kapeaan ja verrattain yhtenäiseen ryhmään ihmisiä. Hoganin mukaan pulmia on myös tulos ten tulkinnassa. Jos tutkittava Romeon ja Julian tapaamisesta lukiessaan kokee ”toivei kasta innokkuutta”, miten hän sen osoittaa? Ihminen harvoin osaa ilmaista tunteitaan kovin artikuloidusti, varsinkaan, jos ne ovat yhtään pelon tai vihan kaltaisia perustunteita monimutkaisempia. Entä miten todistetaan, että tunne perustuu lukemisen aikana tapah tuneeseen myötäelämiseen? Ja vielä: millä perusteella voidaan väittää, että lukeminen opettaisi tätä myötäelämisen kykyä? Kirjallisuuteen erikoistunut filosofi Jukka Mikkonen suhtautuu niin ikään epäluuloi sesti kirjallisuuden empatiahyötyihin. Kerto muksen vaarat hankkeen blogissa (31.1.2020) hän kirjoittaa, että on mahdotonta arvioida, millä tavalla laboratoriossa havaitut ilmiöt näkyvät tosielämän vuorovaikutuksessa. Saatan lukiessani itkeskellä William Stonerin tai Anne Frankin kohtaloa, mutta yksikään kirjan ääressä vietetty empaattinen hetki ei ole opettanut minulle, kuinka par haiten toimia ystäväni surun äärellä. Mikkonen kritisoi empatiatutkimuksia myös käsitteellisestä leväperäisyydestä. On vaikea päätellä, mihin empaattisuuden väi tetty kehittyminen perustuu, kun kirjallisuu den, fiktion, kertomuksen ja kerronnallisuu den kaltaiset termit sekoittuvat keskenään. Opimmeko empatiaa teoksen taiteellisuuden, sepitteellisyyden vai rakenteen ansiosta? Kun väite lukemisen ja empatian yhtey destä käännetään ympäri, paljastuu jotain ilmeistä. Kirjallisuudentutkija Suzanne Keen mainitsee teoksessaan Empathy and the Novel (2007) tutkimuksen, jonka mukaan empaatti set ihmiset oppivat nopeammin paremmiksi lukijoiksi. Toisin sanoen vaikuttaa siltä, että jo valmiiksi empaattinen ihminen on myös lukiessaan empaattinen. Empatiauskovaiset olettavat lukijan ikään kuin nukeksi, jolle romaani puhaltaa sielun. Kirjallisuuden vaikutukset eivät kuitenkaan perustu vain luettuun tekstiin, sillä kukaan ei ole passiivinen vastaanottaja. Tulkintaa muovaavat tulkitsijan mielentila ja persoonal lisuus – aiemmista kokemuksista, tiedoista, arvoista ja ideologioista puhumattakaan. Kirjallisuudentutkija Maria Mäkelä huo mauttaa artikkelissaan Kertomakirjallisuus myöhäiskapitalistisessa tarinataloudessa (2020), että kokeellisen psykologian tutkimusasetelmat ovat usein ”rakennesokeita”. Ne eivät huomioi esimerkiksi sosioekonomisen taustan, kulttuu rin saavutettavuuden ja tapakasvatuksen vai kutusta: ”Jos elämä on suonut helpon pääsyn Tšehovin äärelle, varmasti myös on ollut etuoi keus sosiaalisten kykyjen harjaannuttamiseen.” Hyötypuheen sijaan pitäisikin ajatella, että kaunokirjallisuus edellyttää lukijalta erilaisia kykyjä, joista yksi on kyky empatiaan. Muita ovat muun muassa oppimiskyky, lukutaito, luetun ymmärtäminen, laaja sanavarasto ja muut kielelliset taidot, kaunokirjallisuuden keinojen tuntemus sekä yleissivistys. Näitä taitoja voi lukemalla vaalia ja vahvistaa, mutta niiden opettaminen ei ole kirjallisuuden, vaan kasvattajien ja opettajien tehtävä. ”Books can’t make change by themselves”, Keen summaa. EPÄILEVÄISYYTENI kaunokirjallisuuden empatiavaikutuksia kohtaan liittyy osin siihen, että nähdäkseni empatian merkitystä suuresti liioitellaan. Empatiasta on viime vuosien aikana tullut taikasana, jonka luul laan ratkaisevan kaikki ongelmat työelämän myllytyksestä yhteiskunnan jakautumiseen. Ymmärrän tarpeen. Epäinhimillistävä, kylmä puhe on muuttunut tavanomaiseksi, etenkin verkkokeskusteluissa. Jos vain aset tuisimme hetkeksi toisen saappaisiin, ymmär täisimmekö toisiamme paremmin? Tehokkaampaa olisi pureutua ilmiöiden syihin. Ei ole yhdentekevää, missä määrin vihamielisyys on psykologinen suojareaktio maailman monimutkaisuuden äärellä, missä määrin typeryyttä, silkkaa ilkeyttä tai sekoi tus näitä kaikkia. Vielä olennaisempaa olisi ymmärtää, että taustalla vaikuttavat keskus telualustojen mekanismit, jotka suosivat voi makkaita tunnereaktioita herättävää ilmaisua. Ruma keskustelutyyli vuotaa myös muihin kommunikaation muotoihin. Kasvokkain viestintääkin yritetään kor jata empatian avulla. Erään empatiatutkijan luennolla opin, kuinka tärkeää on tervehtiä työkaveria aamulla. Mikäpä siinä, onhan kiva moikkailla. Empatia ei kuitenkaan korjaa rakenteita, joiden puitteissa ihmiset yrittävät toimia, olivat nuo rakenteet työpaikan toimimaton organisaatio, sosiaalisen median sovellus tai kansalaisyhteiskunnan korvautuminen kulu tusyhteiskunnalla. Fiktiivinen esimerkki: Downton Abbey sarjan aristokraatit ovat puutteistaan huolimatta loputtoman reiluja ja empaat tisia itseään alempia kohtaan. Myötätunto on köyhän keittiöpiian kannalta mukavaa, mutta kokonaiskuvaa tarkastellessa se vain ylläpitää epäoikeudenmukaista säätyyhteis kuntaa. Nykyään elämme toisenlaisessa, yhtä jär jettömässä systeemissä. Aristokraattien sijaan valta kasautuu yhä enemmän suuryrityksille, minkä ihmiset hiljaisesti hyväksyvät – esi merkiksi suostumalla somejättien metkuihin, sopeutumalla niiden vihaa lietsovaan ja mie likuvitusta rajoittavaan ekosysteemiin. Harva vaatii parempaa tai luopuu sovelluksista täysin. Suhtaudun empatian merkitykseen epä luuloisesti myös siksi, että se liittyy pohjim miltaan itsekeskeisiin tunteisiin. Tunnemme myötätuntoa sellaisia ihmisiä kohtaan, joiden suruun ja kärsimykseen voimme samastua tai joiden suru ja kärsimys aiheuttaa meissä epämukavuutta. Empatia on toisin sanoen myötä tuntoa oman kärsimyksen mahdolli suutta kohtaan. ”K KAUNOKIRJALLISUUS EMPATIAN MARKKINOILLA ? Teksti SILVIA HOSSEINI
54 YLIOPPILASLEHTI 6 / 2021 Heinrich Himmlerkin oli oikein empaatti nen kaveri. Hänen kerrotaan keksineen kaasu kammiot, koska vankien teloittaminen ampu malla oli saksalaissotilaille liian rankkaa. Työkavereitaan moikkaileva tutkija näytti luentonsa loppukevennykseksi hauskan videon apinoista häkissä. Siihen piirtyivät hänen empatiakykynsä rajat, ihmisen ja eläi men väliin. Kirjallisuuden empatiahyötyihin usko vat sanoisivat, että juuri tässä on taiteen taika: Se opettaa meitä myötätuntoiseksi niitä kohtaan, jotka eivät kuulu meikäläisiin. Esimerkiksi filosofi Elisa Aaltola kirjoittaa teoksessa Empatia. Myötäelämisen tiede (2017), että puolueellisuuden ongelma ei ole empa tiassa itsessään, vaan ”kulttuuristen kuvas tojen puutteessa”. Toisin sanoen, jos meillä olisi parempia representaatioita muista, osai simme suhtautua heihin empaattisemmin. Teoriassa se on totta. Empatiamme rajat tulevat vastaan, kun joku toimii meille käsit tämättömällä tavalla. Ymmärtääksemme käsittämättömyyttä, tarvitsemme tietoa niistä yhteiskunnallisista, kulttuurisista, psykolo gisista ja muista seikoista, jotka vaikuttavat yksilön käytökseen. Lukeminen saattaa avar taa näkemään maailmassa muutakin kuin oman välittömän ympäristön. Empiirinen näyttö representaatioiden vai kutuksesta on kuitenkin heikkoa. Suzanne Keen mainitsee tutkimuksia, jotka itse asiassa osoittavat toisin. Romaanin lukeminen ei esi merkiksi muuttanut eräiden koehenkilöiden syrjiviä asenteita pakolaisia kohtaan. On siis epätodennäköistä, että uusnatsi muuttaa miel tään holokaustikirjallisuutta lukemalla. Ongelma ei kuitenkaan ole ihmisen sisä syntyisessä pahuudessa. Sosiaalipsykologi Jonathan Haidt uskoo, että ihmiset ovat itse asiassa huomattavan altruistisia ja moraalisia olentoja. Hyväntahtoisuudella on vain taipu mus kohdistua omaan sisäryhmään, oli kyse perheestä, kylästä tai kansallisvaltiosta. Antti Gronow ja Tuukka Kaidesoja kirjoittavat teoksessa Ihmismielen sosiaalisuus (2017), että rasismia vastaan kamppailua vaikeuttaa käsi tys rasismista modernin länsimaisen kulttuu rin piirteenä. Pohjimmiltaan kyse on univer saalista sosiaalipsykologisesta ilmiöstä: ihmistä viehättää samankaltaisuus, samanmielisyys. Ulkoryhmään ulottuva empatia on mah dollista, mutta sen ylläpitäminen on vaikeaa etenkin tilanteessa, jossa kiistellään resursseista, olivat nuo resurssit vettä, työtä tai Twitterkan san huomiota. Yksilön empatiaa tehokkaam pia keinoja ylläpitää tasaarvoa ja yhdenver taisuutta ovat filosofi Francis Fukuyaman mukaan vahvat instituutiot, jotka ehkäisevät sisäpiirin suosimista ja tukevat laajemman ryh män yhteistoimintaa. Yksilön empatialla on toki vaikutusta lähi piirin elämään ja sitä kautta perhosefektinä laajemmalle, mutta suomalaisen yhteiskunnan kannalta esimerkiksi progressiivinen vero tus on lämpimämpiä ajatuksia tehokkaampi keino edistää tasaarvoa ja hyvinvointia. Tarvitsemme empatiaa, sillä etiikan perusta on toisten olentojen arvon huomioimisessa. Pelkkä empatia ei kuitenkaan riitä, jos siitä ei seuraa eettisiä tekoja. Eettiset teot puolestaan edellyttävät tietoa, kriittistä ajattelua, epäitsek kyyttä, moraalista harkintaa ja rohkeutta. EMPATIAN LISÄKSI puhutaan laajemminkin kirjallisuuden hyödyistä. Lukemisen sanotaan vahvistavan sosiaalisia suhteita, edistävän terveyttä ja vähentävän stressiä. Toimittaja Venla Kuokkasen artikkelissa Haluttomuus, homous ja seksuaaliväkivalta nousevat esiin romaaneissa, jotka seksuaalikasvattavat aikuisia (hs 8.8.2021) kaunokirjallisuus antaa käytännön ratkaisuja erilaisiin seksipulmiin. Kirjoista voi oppia, että naisetkin haluavat seksiä ja että kaikki miehet eivät halua sek siä. Mummot oppivat romaaneja lukemalla muunsukupuolisuudesta, ja sinkuille selviää, miten Tinderiä kannattaa käyttää. Maria Mäkelä kritisoi artikkelissaan tämäntapaista välineellistä kirjallisuuskäsi tystä. Mäkelän mukaan yksilön kehitykseen ja kilvoitteluun tähtäävä self help kulttuuri on niellyt sisäänsä myös kaunokirjallisuuden. Empatiasta on tullut ”markkinoinnillinen taikasana” ja kertomakirjallisuudesta työkalu, jonka avulla yksilö tähtää kohti ”parempaa versiota itsestä”. Jostain syystä kaikista taidemuodoista nimenomaan kirjallisuus alistetaan itsensä kehittämisen välineeksi. Muidenkin taiteen lajien yhteydessä törmää hyötypuheeseen, mutta harvemmin. Musiikillisen ja mate maattisen lahjakkuuden korrelaatio tiedetään, mutta kukaan ei ehdota niiden välille kausa liteettia: musiikin kuuntelu kehittää matemaattisia taitojasi . Mitä veistosnäyttelyssä käyminen kehit tää? Tai nykytanssin katsominen? Elokuvien vaikutus on tunnetusti pahamaineinen, niistä oppii lähinnä väkivaltaa ja naisten esineellis tämistä. Toivoisin, että taiteeseen liittyvä hyöty puhe lopetettaisiin kokonaan. En siksi, että taide olisi mielestäni hyödytöntä, vaan koska taide ja sen vaikutukset ovat niin monimut kaisia, hienovireisiä ja kerroksellisia, ettei niitä kannata mittailla ja punnita ainakaan kovin arkisilla välineillä. ”Hyötyajattelun maailmassa on vain niukasti tilaa romaanin lukemisen kaltaisille hitaille, kes kittymistä vaativille esteettisintellektuaalisille nautinnoille; effort tuntuu liian suurelta payoffiin nähden”, Jukka Mikkonen kirjoittaa. Valitettavasti myös kirjallisuuden puolus tuspuheet ovat joutuneet välineellisen kirjal lisuuskäsityksen kitaan. Mäkelän mukaan argumentteja lukemisen hyödyistä on vaikea kritisoida. Millä muulla kirjallisuuden oikeu tus perusteltaisiin? Myöhäiskapitalismi ymmärtää hienovirei syyttä huonosti. Siksi on vaarana, että kirjal lisuuden tehtäväksi tulee vastata tarpeeseen, tarjota kulutettavaa empatian markkinoille. Se tarkoittaisi paluuta viktoriaaniseen kirjallisuus käsitykseen, jossa teoksen laadun takeena on sen lukijassaan herättämä myötätunto. PELKÄÄN, että empatiapuhe alkaa tuottaa – ellei ole jo alkanut – sentimentaalista este tiikkaa, jonka tärkein tavoite on tiristää irti lukijasta mahdollisimman monta kyyneltä. Sellainen on alkanut ärsyttää minua siinä määrin, että jos kustantamo markkinoi kir jaa ”koskettavana” tai ”ravistelevana”, jätän sen yleensä lukematta. Nautin kyllä kirjalli suudesta, joka ruokkii minussa kyynisyyttä ja nihilismiä, mutta en silloin, kun se on taha tonta. En tarkoita, ettenkö haluaisi tulla myös kosketetuksi ja ravistetuksi. Kysymys on siitä, kuinka ilmeisillä tavoilla temppu tehdään. Ita lialaiskirjailija Primo Levin Auschwitz romaani Tällainenko on ihminen (1947) on vaikuttava siksi, että se ei kerjää lukijaltaan sääliä. Sen eettinen voima ei ole dramatiikassa, vaan täs mällisyydessä. Holokaustirepresentaatioiden tutkimuk sessa on pohdittu sivukaupalla, millainen käsit telytapa on uhreja kohtaan oikeudenmukaisin, eikä yksimielisyyttä ole. Keskitysleirikirjalli suutta on monenlaista, ”runollista, eksisten tialistista, eeppistä ja dokumentoivaa”, kuten tutkija Dan Steinbock kirjoittaa Tällainenko on ihmisen suomennoksen jälkisanoissa (2005). Steinbock antaa kuvitteellisen esimerkin: Lukija vierailee Auschwitzissa oppainaan juu talaiskirjailijat Nelly Sachs , Elie Wiesel , Andre Schwarz-Bart ja Primo Levi . ”Ovatko nuo ne savupiiput, joista…”, lukija kysyy. Steinbockin mukaan Sachs vastaisi, mutta ääneti. Wiesel saattaisi sanoa: ”Eivät, ne ovat rukouksia, joilta Jumala sulki silmänsä.” SchwarzBart voisi vastata: ”Eivät, ne ovat teollisen inkvisition tapa surmata vääräuskoi set.” Mitä vastaisi Primo Levi? ”Kyllä, ne ovat ne savupiiput.” Vain luonnehäiriöinen voi lukea Tällainenko on ihmisen vailla myötätuntoa. Kirjal lisuuden rakastajana kaipaisin kuitenkin hieman vähemmän keskustelua tunnevaiku tuksista ja paljon enemmän puhetta niistä keinoista, joilla teoksen maailma, merkitykset ja sanoma luodaan. Jos ei muuta, niin maku asioista kiistelyä. On toinen asia, onko taiteella ylipäänsä moraalisia velvoitteita. Siitäkin voisimme kiistellä ainaisen empatia lässytyksen sijaan. •
TIETOA, TUKEA JA NEUVONTAA SYÖMISHÄIRIÖTÄ SAIRASTAVILLE, LÄHEISILLE JA AMMATTILAISILLE Ota yhteyttä Etelän-SYLI ry:hyn, jos… olet huolissasi omasta syömisestäsi tai sairastat syömishäiriötä. epäilet, että läheisesi oireilee tai sairastaa syömishäiriötä. haluat kysyä hoidosta tai avun hakemisesta. haluat tietää vertaistukiryhmistä tai muusta tukitoiminnasta. Etelän-SYLI ry Kaapelitehdas Tallberginkatu 1 C 115, 00180 Helsinki puh. 040 535 1626 / 050 321 0187 info@etelansyli.fi | www.etelansyli.fi KANSALAINEN! TIESITKÖ, ETTÄ SINÄKIN VOIT TILATA YLIOPPILAS LEHDEN LAHJAKSI ITSELLESI TAI TUTTAVALLESI? TEE SE KÄTEVÄSTI JA EDULLISESTI OSOITTEESSA: WWW.YLIOPPILASLEHTI.FI/TILAAJAPALVELUT OPISKELIJALLE VUOSITILAUKSEN HINTA ON 14,50 EUROA, OPINTONSA JO PÄÄTTÄNEELLE 39 EUROA VUODESSA. HINNALLA SAAT KOTIISI 6 PAINETTUA YLIOPPILASLEHTEÄ VUODESSA. JOS OLET JO TILANNUT LEHDEN, KUTEN KUNNON KANSALAISEN KUULUU, MUTTA SITÄ EI OLE KUULUNUT, OTA YHTEYTTÄ TOIMITUKSEEN. REKLAMOIDA VOI OSOITTEESEEN TUIJA.SILTAMAKI@YLIOPPILASLEHTI.FI
56 YLIOPPILASLEHTI 6 / 2021 top 10 1. Itsenäisyyspäivä 2. Uusivuosi 3. Kesäaika päättyy tai alkaa 4. Joulu 5. Naistenpäivä 6. Äitien ja isänpäivä 7. Päättäjäiset 8. Häät 9. Halloween 10. Minna Canthin päivä LIOPPILASLEHDEN kirjallisuus säätiö myöntää vuoden 2021 kauno kirjallisuuden Finlandiapalkinnon Miki Liukkoselle teoksesta Elämä: Esipuhe . Liukkonen on aikamme merkittävin elossa oleva Kirjailija, joka on poikkeukselli sen ansioitunut liki kaikilla inhimillisen elä män osaalueilla. Kuten niin monen neron ennen Häntä, on Liukkosenkin kohtalona ollut joutua omana aikanaan väärinymmär retyksi ja vähätellyksi. Helsingin Sanomien kriitikko arvioi Elämä: Esipuheen tavalla, josta kukaan, etenkään Kirjailija itse, ei ollut ymmärtävinään ”hevon helvettiä”, kuten Liukkonen muotoili Instagramissa, jossa on syvällisillä päivityksillään noussut suureen suosioon. Tavallisen ihmisen voi olla hankala käsi tellä niitä tunteita, joita Liukkosen kaltai sen poikkeusyksilön kohtaaminen herättää. Kirjallisuuspiirit ovatkin olleet silminnähden kateellisia Liukkosen ulkokirjallisesta toi minnasta ja suhteesta kuvankauniin ja niin ikään huippumenestyneen laulajattaren Rita Behmin kanssa. Suomen historian kenties merkittävimmän taiteilijaparin uskomatonta elämää on seurattu esimerkiksi Seiskassa . Aja tusten Oulujoki vihjasi suhteesta tyylilleen uskollisen hienovaraisesti jo Iltalehden haas tattelussa kertomalla seurustelevansa ”upean taiteilijan kanssa, joka on rikkonut monia lis taennätyksiä ja kahminut albumillaan lähes kaikki palkinnot viimeisen vuoden sisällä”. Liukkonen myös hekumoi kustantajan kut suneen Elämä: Esipuhetta mestariteokseksi ja olevansa siihen itsekin niin tyytyväinen, että toivoo voittavansa Finlandia palkinnon. Kun Suomen Kirjasäätiö julkisti kau nokirjallisuuden Finlandiaehdokkaat, tuli kouriintuntuvalla tavalla selväksi, ettei aikamme edelleenkään ole valmis Liukko sen suuruudelle. Siksi Ylioppilaslehti on nähnyt parhaaksi kehittää oman, todelliset taiteelliset ansiot huomioivan palkitsemisjärjestelmän. Rasian Finlandiamarmeladeja voittaa ylivoimaisesti Miki Liukkonen. Ylioppilaslehti onnittelee! • YLIOPPILASLEHDEN JUHLATOIMIKUNTA ONNEKSI OLKOON, MIKI LIUKKONEN! PALSTALLA LÄHETÄMME IHMISILLE POSTIA. PALSTALLA LAITETAAN ASIOITA TÄRKEYSJÄRJESTYKSEEN. Y RASKAIMMAT SOMEJUHLAT A K I R O U K A L A / W S O Y F A Z E R
57 PAKINA KÄÄN KUIN ei olisi ollut tarpeeksi sietämistä siinä, että kesällä kelvo ton meemitili varasti nimimerkkini, anasti syksyllä Helsingin Sanomat koko kon septini. Syyskuun puolivälissä Helsingin Sanomat nimitti yliopistokirjeenvaihtajan seuraamaan Helsingin yliopistoa. Malli oli Tampereelta. Aamulehti oli nimittänyt omansa toukokuussa, jotta Suomen tyhmimmän yliopiston rehtori Dolores Pimento saisi suoran viestintäkana van paikallislehteen. ”Olen todella innostunut, kun pääsen teke mään uudenlaista journalismia. Urakka on aika iso: kaikkea en saa millään kerrotuksi, mutta yritän seuloa esiin niitä asioita, jotka ansaitsevat tulla kerrotuksi”, kirjeenvaihtaja kollega kertoi nimityshaastattelussa. Jo parissa kuukaudessa on syntynyt suun nattomia synergiaetuja. HS 15.9.: Gradu on ahdistava juttu. hs 16.9.: Kolmen ”peltojen keskeltä” tul leen fuksin haastattelu. Yksi kolmesta oli kotoisin 20?000 asukkaan Siilinjärveltä ja asu nut lukioajan yksin peltojen keskellä 121?000 asukkaan Kuopiossa. Helsingissä hän pelkäsi nuorisojoukon teräaseita. hs 20.9.: Sisu on paska systeemi. hs 21.9.: Ketään ei kiinnosta gradu, jota olet stressannut ihan liikaa, mutta sukupuoli vähemmistöjä käsittelevien gradujen sivuutta minen on sortoa. hs 22.9.: Kahta vaativaa tutkintoa saman aikaisesti tehnyt opiskelija kuormittui, koska Sisu on paska systeemi. hs 4.10.: Yliopistosta valmistuneet työllis tyvät todella hyvin. Myös humanistit. hs 5.10.: Kerro meille, että yliopistolla pitää olla koko ajan kännissä, eikä se ole kivaa. hs 7.10.: Heikoimman opiskelijaaineksen tunnistaa nykyään haalareiden lisäksi rumista ”talvilakeista”. hs 9.10.: Yliopistossa monilla on kivaa kännissä paitsi minulla. Vika ei ole minussa. hs 13.10.: Kaikki pääaineet ovat tasa arvoisia keskenään paitsi toiset pääaineet ovat tasaarvoisempia kuin toiset. Opiskelijoita ei saa stereotypisoida eikä varsinkaan sanoa, että jokin aine on toista helpompi. Kaikki aineet ovat todella arvokkaita, ja niissä opiskelemi nen on tosi rankkaa. hs 15.10.: Kiusaamisskandaali! Avoimena rehottavaa naisvihaa! Haastatellut puuskupu hit kertovat, ettei viestinnän opiskelijoilla ole helppoa. Valmistumisen jälkeen heistä ei tule somettajia ja sisällöntuottajia eikä dropoutan neista toimittajia, vaan oppiaineesta valmis tuu upeaksi ja tärkeäksi osaajaksi. :) LOKAKUUN 18. päivänä koko Suomen media innostui yliopistokirjeenvaihtajien konsep tista. hs 18.10.: Klassikkopelistä rävähti rasismi kohu! ”Anteeksipyyntö sai osakseen kritiikkiä siksi, etteivät he pyytäneet suoraan anteeksi rasismia.” hs 20.10.: Oikea skuuppi! Syrjintäepäily teologian laitoksella! Nice job! Muu Suomi oli kiinnostuneempi Afrikan tähdestä, jonka muun muassa Helsingin yliopiston johto lin jasi ”rasistiseksi peliksi”. hs 20.10. Tutkimus: suomalaiset päiväkoti lapset syövät liikaa lihaa. hs 1.11.: Oikeuskanslerilta moitteet Hel singin yliopistolle. Päätöksistä uutisoi ensim mäisenä Suomen Kuvalehti . hs. 8.11.: ”Järjetön suoritus Helsingin yli opistossa: Suomen parhaasta ylioppilaasta tuli vain yhdessä vuodessa oikeustieteen maisteri”. Opiskelija vihasi oikeustieteellistä niin, että päätti valmistua sieltä rankan koronafuksi vuotensa aikana. Juttu ei kerro, miten on mahdollista suorit taa 583 opintopistettä vuodessa ilman yliopisto opiskelijoiden keskuudessa suosituista Harry Potter kirjoista tuttua ajankääntäjää. Sen sijaan vastavalmistunut maisteri antaa kirjeenvaihtajien hyväksi havaitseman vinkin: ”Mieti, milloin voi mennä siitä, missä aita on matalin.” • KULTTUURISOTAKIRJEENVAIHTAJA ALKAA SEURATA YLIOPISTOKIRJEENVAIHTAJAN ARKEA YLIOPPILASLEHDEN KULTTUURISOTA KIRJEENVAIHTAJA RAPORTOI RINTAMILTA, JOIDEN EI TARVITSISI KIINNOSTAA KETÄÄN. Jo parissa kuukaudessa on syntynyt suunnattomia synergiaetuja. I RAADIN PERUSTELUT: 1 Koko päivä totaalista sotaa Tuntemattomasta sotilaasta, Linnan juhlista, mielen osoituksista, natseista, kommunisteista, hävittäjistä, leipäjonoista, Paleface, Paleface kaik kialla. 2 Upea / raskas vuosi, jonka aikana kasvoin / en kasvanut ihmisenä ja jonka päätteeksi nyt leijun saavutuksillani / kerjään sääliä / rikon normeja. 3 Jos elättelet vielä toiveita sivilisaation selviytymisestä, herää unesta tutustumalla nelikymppisten toimihenkilöiden naseviin somepäivityksiin kellojen siirtelystä. 4 Kuinka perverssiä on rakentaa identiteettinsä sen varaan, ettei puuduttavaan joulu juhlaesitykseen pakotettu lapsi ehkä maalaakaan naamaansa tänä vuonna mustaksi? 5 Miehet huutavat naisille, miksei ole miestenpäivää, naiset huutavat miehille, että onhan, 19. marras kuuta, ja itselleen ja tyhjyyteen, että minä haluan TASAARVOA ENKÄ KUKKIA. 6 Pitäisikö sinun muuten joskus oikeasti viettää aikaa vanhempiesi kanssa eikä vain ruinata heiltä pari kertaa vuodessa läheisistä väleistänne kertova ruttuinen filmikuva? 7 Ja taas aika pyytää vanhemmilta kuvia, jotta voi leuhkia netissä yhden tekeville ihmisille sillä, miten kuuma ja täynnä elämää oli yli oppilaana. Muistinko muuten jo mainita, että mahdun edelleen lakkiaismekkooni? 8 Haluttiin juuri meidän näköiset häät, eli samat kyltit, seurantalon mänty paneelit, karkkibuffetit, ”ironiset” hääleikit ja yhteishashtagit kuin kaikilla muillakin. 9 MIKSI NAISEN TÄYTYY TÄSSÄ SAIRAASSA KULTTUURISSA PUKEUTUA SEKSIKKÄÄKSI HUMMERIKSI KELVATAKSEEN?? 10 Mitä tahansa muuta, kunhan ei latteita, tuhanteen kertaan postattuja sitaatteja!
58 ASIATON KYSYMYS On jo yli keskipäivän, eikä jokapäiväistä Kärnä tiedottaa -tiedotetta ole kuulunut. Onko jokin hätänä? Ei ole mitään hätänä. Olen itse asiassa parhaillaan kirjoittamassa tiedotetta, mutta pidän sut vielä jännityksessä siitä, mistä tämä muotoutuu. Suostuitko tähän haastatteluun siksi, että pidät itseäsi hauskana vai siksi, ettet ole kuluneen 24 tunnin aikana saanut riittävästi medianäkyvyyttä? No mä suostuin siihen siksi, kun tuttu toimittaja pyysi. Medianäkyvyys ei ole meikäläiselle ongelma, mutta moni mut tunteva sanoo, että kyllä mä loppujen lopuksi ihan hauska tyyppikin olen. Helsingin kaupunki ilmoitti marraskuun alussa lopettavansa liharuoan tarjoamisen tilaisuuksissaan. Twiittasit tuolloin, ettet käy enää yhdessäkään Helsingin kaupungin tilaisuudessa, ennen kuin tämä muuttuu. Eikö kannattaisi painostaa ennemmin jollain, joka olisi heille menetys eikä helpotus? Varmasti moni on onnellinen, että mua ei enää Helsingin kaupungin tilaisuuksissa näy. Perustelet lihaprotestiasi sillä, että kotimaiset eläimet ovat ekologisempia kuin ulkomaiset kasvikset. Millaisella MTKmatematiikalla saa naudanlihan tuotannon ilmasto vaikutukset neutralisoitua? Mä en ole missään tapauksessa väittänyt, että ne neutralisoituu, mutta tässä maassa on saatavilla esimerkiksi hiilineutraalia maitoa, Juustoportti valmistaa sellaista, ja myös Valio on luvannut, että sen koko maitoketju on hiilineutraali vuonna 2035. Mikset puolusta samalla vimmalla kotimaista kasvi proteiinituotantoa? Ovatko kauranja pavuntuotannon työpaikat vähempiarvoisia, koska niihin ei liity lahtaamista? Eivät missään tapauksessa ole, ja olen tietysti tyytyväinen siitä, että meillä on menestyneitä kasvisproteiinituotteita ja että niitä luodaan koko ajan lisää. Lokakuun lopussa boikotoit ”ilmastolakkoilemalla” Pohjoismaiden neuvoston täysistuntoa, koska he eivät tarjonneet liharuokaa. Ymmärrätkö, miksi toimintasi saattaa joistakin vaikuttaa hieman lapselliselta? Tottakai ymmärrän, mutta ainakin se toiminta herättää huomiota, ja sillä saa minulle tärkeää asiaa nostettua esille. Myönnän ihan avoimesti, että Pohjoismaiden neuvostossa tekemäni suoritus oli täydellinen performanssi, jolla vain saatiin asia nousemaan lehtien palstoille. Onko Helsinki-antipatioissasi kyse siitä, että olet huomannut, mitä suurkaupungin turmiolliset houkutukset herkälle mielellesi tekevät? Ei missään tapauksessa kyllä ole siitä kysymys. Tällaisen pohjoisen mörrimöykyn on vaikea löytää sieltä itselleen sopivaa harrastustoimintaa. Turmiollisista houkutuksista puheen ollen, mikä omista Seiskakohuista on suosikkisi: Enontekiön kunnan pikkujoulukohu, kikkelikuva kohu, ökytalokohu vai seksiviestikohu? Kyllä varmaan pikkujoulukohu, jos sitä nyt voi kohuksi kutsua. Siinä oli käytännössä kyse siitä, että Enontekiöllä järjestettiin hyvät juhlat, ja monet kaipasivat niitä juhlia. Onko Helsingistä ollut hankala löytää yhtä hyviä juhlijoita kuin Enontekiöltä? Tota… Kyllähän Helsingissä... Varsinkin ensimmäisellä kaudella, kun tuli kaikenlaisiin suihkuseurapiiritilaisuuksiin paljon osallistuttua, niin kyllä Helsingissä hyviä juhlijoita riittää, mutta sanotaanko niin, että kyllä Enontekiöllä on aika baila baila silloin, kun baila baila laitetaan päälle. Sinut hyvin tuntevat pitävät sinua kivana ja fiksuna tyyppinä. Rasittaako esittää päivästä toiseen seinähullua? (Nauraa) En mä mielestäni mitään seinähullua esitä, ja kaikista tiedotteista, asioista ja somepäivityksistä löytyy aina vinha perä. Ne ihmiset, jotka mut tuntee, osaavat kaivaa sen pilkkeen sieltä silmäkulmasta, kun sitten taas jotkut, tämän ajan mukaisesti, vain loukkaantuvat verisesti. Jos saisit ampua, räjäyttää tai kuristaa minkä tahansa eläimen ilman seurauksia, minkä valitsisit? Aijai… Nyt on paha kyllä… Mä en halua kuristaa eläimiä enkä halua räjäyttää eläimiä, suosisin ampumista, ja kyllä mä ampuisin suden ilman seuraamuksia, niitä on mun mielestä meillä vähän liikaa ylimääräisiä. Olisin odottanut valkoposkihanhea. No joo, mutta yhden suden ampumisella saattaisi saada merkittävänkin ratkaisun aikaiseksi, niitä valkoposkihanhia on niin helvetisti, ettei sillä ole mitään merkitystä, vaikka mä niistä yhden niittaan. Niihin räjäyttäminen voisi olla tehokkaampi vaihtoehto. Niin, tai Gatling-konekivääri. Vuosi sitten tokaisit Twitterissä kokoomuksen varakansanedustajalle Atte Kalevalle, ettei ole mikään ihme, että hän jäi sotavangiksi. Kaleva ja hänen vaimonsa siepattiin Jemenissä vuonna 2012. Millaiset välit teillä on nykyään? Meillä on… työvälit. Moikkaan, kun hän tulee käytävällä vastaan. Kaleva on puolustanut kotimaisen maidon tarjoamista Helsingin kouluissa ja vanhainkodeissa. Kompensoiko yhteinen missio ajoittaiset puutteet Kalevan järjessä? No ehkä hivenen kompensoi, mutta mä vähän katson, että tämä Kalevan lihaja maitoagenda on kopioitu yhdeltä mestarilta, jonka nimi on Mikko Kärnä. Mitä Freud sanoisi siitä, että aikuinen mies suhtautuu niin kiihkeästi maidon juomiseen? Anteeksi, kuka sanoisi? Sigmund Freud. (Nauraa) En ota kantaa tähän kysymykseen. (Nauraa) Sait marraskuussa syytteen valtiosääntöoikeuden professorin Tuomas Ojasen kunnianloukkauksesta. Kyselit Twitterissä vihreiltä, RASITTAAKO ESITTÄÄ PÄIVÄSTÄ TOISEEN SEINÄHULLUA, KESKUSTAN KANSANEDUSTAJA MIKKO KÄRNÄ? L A P I N K A R A I S E M A T R Y
kirjoittiko perustuslakivaliokunnan asiantuntijana kuulema Ojanen vihreiden vastalauseen Haaviston ministerivastuuasiassa. Eikö yhtään harmita, että kun kunnianloukkaussyyte lopulta rapsahtaa, se tulee jostain näin tylsästä? Kyllä kieltämättä harmittaa. Toki yritän yleensä twiittailla niin, etten mihinkään tämän tyyppiseen syyllistyisi. Suhtaudun syytteeseen vakavasti, mutta pidän tätä aikalailla naurettavana, ja tämä prosessi tullaan kyllä loppuun saakka käymään. Sinulla on oikeusprosessissa pelkkää voitettavaa. Jos sinua ei tuomita, saat näpäytettyä Ojasta, jos sinut tuomitaan, sinusta tulee vihdoin sananvapausmarttyyri. Tämähän pitää täysin paikkansa. Taisi tuossa Lapin Kansan pääkirjoituksessa olla, että prosessin voittaja on jo selvillä riippumatta siitä, mitä tässä tapahtuu. Kerrot usein saaneesi tietoja tukimiehiltäsi. Onko se vain hienompi nimitys mielikuvitusystäville? Ei missään nimessä. Kyllä tukimiehet ovat todellisia, ja heitä on valtavasti ympäri Suomea. Annoit lokakuussa haastattelun HS Visiolle. Oliko vaikeaa keskittyä kysymyksiin, kun ajattelit kaikkia tekemiäsi Visio-meemejä? (Nauraa) Mä en tiedä, mistä meemeistä sä puhut. Ajat Lapin itsehallintoa, koska kuvittelet, että sinut kruunattaisiin sen kuninkaaksi. En missään tapauksessa aja monar kiaa, olen vakaa demokratian kannattaja, mutta mikäli Lapille itsehallinto tulisi, olisi tietysti hienoa, jos Lapin maan kansa minut jonkintyyppiseksi maakunta satraapiksi siinä vaiheessa valitsisi. Maakuntapresidentti varsinkin kuulostaisi hyvältä. Ihailet Kekkosta, koska hän oli kalju huomionkipeä narsisti. (Nauraa) Hivenen yksinkertaistus, mutta tuota, osaltaan myös tietysti näistä syistä. Nousit eduskuntaan varasijalta vuonna 2015, kun Paavo Väyrynen päättikin jatkaa Euroopan parlamentissa. Putosit eduskunnasta vuonna 2018, kun Paavo Väyrynen päätti tulla takaisin. Vuonna 2019 sinä pääsit jatkokaudelle, Väyrynen ei. Kerro Paavo Väyrysen sinussa herättämistä tunteista. Kun olin Paavo Väyrysen varamiehenä, kävi selväksi, ettei hän välitä muista ihmisistä. Siinä puhuttiin mun työpaikasta, mutta minkäänlaista tietoa hänen liikkeistään ei minulle saakka välitetty. Paavo Väyryselle on vain yksi ihminen, ja hän on Paavo Väyrynen. • TUIJA SILTAMÄKI Suoramarkkinointi Mega Oy on 1986 perustettu Suomen johtava puhelimitse tapahtuvaan markkinointiin erikoistunut yritys. Toimimme 17 paikkakunnalla työllistäen yli 400 henkilöä. Kuulumme Alma Media Oyj -konsernin Alma Talent –liiketoimintayksikköön. Entäpä jos vedätkin hetken henkeä työskennellen myyntitehtävissä – keräät tienestejä sukan varteen ja kokemusta hihaan? Tarjoamme sinulle mahdollisuuden ansaita hyvin ja oppia samalla taitoja, joista sinulle on hyötyä elämäsi eri vaiheissa ja monessa eri ammatissa. Tehtävänäsi on markkinoida puhelimitse erilaisia tuotteita tai palveluita. Työkaluinasi on helppokäyttöinen soittojärjestelmä ja sinä itse. Voit työskennellä kokopäiväisesti yritysmyynnissämme tai osa-aikaisesti iltavuorossa kuluttajamyynnin parissa. Työt voit aloittaa vaikka heti. Katso lähin toimistomme ja lähetä hakemus, niin olemme sinuun yhteydessä: megaduuni.fi TIEDÄTKÖ JO MITÄ SINUSTA TULEE ISONA? Suoramarkkinointi (TOIM. HUOM. PÄIVÄN TIEDOTTEESSA KÄRNÄ VAATI, ETTÄ JOKAISEEN KUNTAAN JA TAAJAMAAN ON SIJOITETTAVA PANKKIAUTOMAATTI.)