YLio p p iLAS LE h T i Tarinoilla on valtaa. Niin paljon, että ne jyräävät tiedon ja järjen, kuten toimittaja Jaakko Lyytinen kirjoitti tammikuun Helsingin Sanomissa. Tarinat herättävät tunteita ja tunnepuhe korvaa faktat, Hanna Nikkanen kolumnoi Imagessa aiemmin samassa kuussa. Lausunnot kannattaa pitää mielessä, kun kuulee tarinan nimeltä Vanhan kulttuuriskandaali. Sitä on kerrottu lähes vuoden ajan iltapäivälehdissä ja kaiken maailman entisten kanslereiden mielipidekirjoituksissa. Se on nyyhkytarina, joka menee näin: Vanha ylioppilastalo vuokrattiin tämän vuoden alussa Royal Ravintoloille, kaupalliselle paholaiselle. Ylioppilaskunnan musiikkijärjestöt, niistä suurimpana Ylioppilaskunnan laulajat, ei saa järjestelyn takia harjoitella Vanhalla ilmaiseksi. Ei, vaikka laulajat ovat aikanaan osallistuneet uusrenessanssirakennuksen pystyttämiseen ja veisanneet siellä 143 vuotta. Rahanahne HYY on vienyt korkeakulttuurilta synnyinkodin. Mediassa on annettu ymmärtää, että kaikkien kuuluu vastustaa tällaista perinteiden teurastamista. Niin paljon, että oikeastaan koko ylioppilaskunnan jäsenmaksun pitäisi olla vapaaehtoinen, kuten entinen kansleri Kari Raivio esitti mielipidekirjoituksessaan Hesarissa: ”Voisiko opiskelijalle antaa oikeuden itse päättää, haluaako hän antaa jäsenmaksunsa firman tuloksen tekoon vai käyttää sen johonkin itselleen tärkeämpään?” p ä ä k i r j o i t u s VA P P U K A A R E N O J A Tunnekuohuissaan Raivio ei pystynyt järkeilemään, että opiskelijat päättävät jäsenmaksurahoistaan jo nyt. HYY:n edustajisto, joka on opiskelijoiden vaaleilla valitsema, tukee Vanhan vuokrauspäätöstä. Ilmeisesti Raivio kuitenkin kokee tietävänsä paremmin, mitä rahoilla pitäisi tehdä, aivan kuten ne yli 70 muutakin suomalaista vaikuttajaa – esimerkiksi Martti Ahtisaari – jotka ovat allekirjoittaneet kuoron kirjaileman adressin. Tarinan ja tunteiden jyräämäksi on jäänyt kuitenkin eräs tosiseikka. Ylioppilaskunnan laulajat voivat halutessaan jäädä kehtoonsa harjoittelemaan. Heidän pitäisi vain tehdä alivuokrasopimus Royal Ravintoloiden kanssa. Laulajat ovat myöntäneet, että heillä olisi varaa maksaa vuokra, kuoro kun on varakas. Se ei tosin kerro kuinka varakas, sillä rikkaat eivät ole sympaattisia uhreja tarinoissa. Laulajien omaisuudesta huolimatta HYY on jopa luvannut maksaa vuokrakuluista 60 000 euroa vuodessa. Siitäkin huolimatta, että musiikkijärjestöjen 300 jäsenestä vain puolet on opiskelijoita. Kyllä opiskelijoiden rahalla ollaan valmiita tukemaan kulttuuria, siitä ei kenenkään tarvitse olla huolissaan. Mutta kuoro ei suostu järjestelyyn, sillä kyse on ”periaatteesta”. Niin onkin. Tunteeseen perustuvasta periaatteesta. ALKuTEKSTiT TunTEEn vALLASSA Lisää aiheesta sivuilla 14–15. s i s ä l l ys l u e t t e l o ALKuTEKSTiT: KESKiTY: v i i m E i S E T S A n AT : Sivu 3: Päätoimittaja on tunteeton. Sivu 5: Toisin kuin hyönteisfriteeraaja Arsi Janhonen, joka pakastaa jauhomadot kuoliaaksi. Sivu 6: Sinäkin, maailman tilasta huolestunut akateeminen sinkku, voit hurmata proteiinidieetillä. Sivu 8: Jos viitsit lukea Anton Nikolenkon tutkimuksen elokuvista, pääset ehkä pussailemaan. Sivu 9: Iina Esko on jo päässyt, hänellä on lapsikin. Sivu 13: Bengt Johan Källmanille ja BJ:lle lisääntyminen on vaikeampaa. Heillä on sama ruumis. Sivu 18: Taiteilija Jaakko Pallasvuo on Berliinissä eikun internetissä eikun olemassa eikun totaaa. Sivu 24: Toimittaja Antti Pikkanen ei kyllä ole ainakaan naimisissa, ja ehkä sinunkin pitäisi tehdä jotain järkevämpää. Sivu 28: Kuten ostaa ilmaa, toiselta nimeltään bitcoineja. Sivu 34: Vedä sukka päähän ja mieti, mitä yhteistä on MF Doomilla ja Foucault'lla. Sivu 36: Samalla voit opetella räppäämään maailman parhailla sanoilla. Sivu 37: Tai jos ne eivät kiinnosta, opettele edes nollien ja ykkösten järjestys, Veikko Eranti kertoo miksi. Sivu 38: Lauri Korolainen taas on sitä mieltä, ettei tarvitse osata kuin pissata pärjätäkseen internetissä. Sivu 39: Salilla joutuu tekemään vähän enemmän. apinat S iv u 3 n o 1 / 201 4 YLioppiLASLEhTi. Perustettu 1913. 101. vuosikerta. Suomen Aikakauslehtien Liiton jäsen. ISSN 035-924. Käynti- ja postiosoite Kaivokatu 10 B, 7. krs, 00100 Helsinki. www.ylioppilaslehti.fi. TOIMITUS Päätoimittaja Vappu Kaarenoja, 050 339 3033, paatoimittaja@ylioppilaslehti.fi. Toimitussihteeri Johanna Mitjonen, 050 447 1117, johanna.mitjonen@ylioppilaslehti.fi. Toimittaja Aurora Rämö, 040 592 0946, aurora.ramo@ylioppilaslehti.fi. Art director Antti Grundstén, 040 569 3084, antti.grundsten@ylioppilaslehti.fi OSOITTEENMUUTOKSET JA TILAUKSET Opiskelijat: www.ylioppilaslehti.fi/tilaajapalvelu. Muut: Outi Anttila, 050 527 7559, outi.anttila@hyy.fi ILMOITUSMARKKINOINTI Markkinointitoimisto Pirunnyrkki Oy, Kari Kettunen, 0400 185 853, Lauri Ristikankare, 0400 185 852, etunimi.sukunimi@pirunnyrkki.fi, www.pirunnyrkki.fi. ILMESTYMISAIKATAULU JA MEDIAKORTTI www.ylioppilaslehti.fi/mediakortti.pdf. KUSTANTAJA Ylioppilaslehden kustannus Oy. TOIMITUSJOHTAJA Mauri Laurila. HALLINTO JA TALOUS Heikki Närhinen. PAINO Sanomapaino Oy, Vantaa. Toimitus ei vastaa tilaamatta lähetetystä aineistosta eikä säilytä tai palauta sitä. KANNEN KUVA Jaakko Pallasvuo
Löydä merkitys. Kymmenet järjestöt tarjoavat sinulle kiinnostavia vapaaehtoistehtäviä Suomessa ja maailmalla. Tule ja löydä omasi. torstai 6.2. klo 15–18.30 kansainvälinen kulttuurikeskus caisa mikonkatu 17, helsinki Yhdistä tutkintoosi neljän yliopiston tarjontaa. Tampereen YliopisTo Yhteiskuntatieteiden kandidaatti (YTk) 180 op Yhteiskuntatieteiden maisteri (YTm) 120 op erillisvalinta 3.–28.2.2014 Yhteiskuntatieteiden kandidaatin ja maisterin tutkinto • Sosiaalitieteiden tutkintoohjelma (opintosuunnat: sosiologia ja sosiaalipolitiikka) • Sosiaalityön tutkintoohjelma Yhteiskuntatieteiden maisterin tutkinto • Sosiaalipolitiikan maisterikoulutus • Sosiologian maisterikoulutus • Sosiaalityön maisterikoulutus • Hyvinvointipalvelujen järjestämisen maisteriohjelma lisätiedot pori@uta.fi | www.uta.fi/opiskelijaksi Tampereen Teknillinen YliopisTo Diplomi-insinööri (Di) 120 op erillisvalinta 3.3–1.4.2014 Johtamisen ja tietotekniikan Di-tutkinto-ohjelma tekniikan kandidaateille, insinööreille • tietoverkkojen hallinta ja tietoturva • ohjelmistotuotanto ja • tuotantotalous tiedonhallinta www.kepa.fi/anna-aikaa lisätiedot www.poridi.fi | poridi@tut.fi | 040 826 2723 / 040 826 2923 Turun YliopisTo MUUTTUVA BISNES KAIPAA UUDENLAISIA MAISTEREITA. ASIANTUNTIJAORGANISAATIOIDEN LIIKETOIMINTAOSAAMISEN MAISTERIOHJELMA Kauppatieteiden maisteri, 120 op Hakuaika 7.1.-3.3.2014 Lisätiedot: sini.lehto@utu.fi, 050 442 0652 Hakutiedot: www.utu.fi/alma TURUN KAUPPAKORKEAKOULU, PORIN YKSIKKÖ HAE PORIIN 7.1.-3.3.! TRADENOMISTA KAUPPATIETEIDEN MAISTERIKSI Kauppatieteiden maisteri, 120 op Hakuaika 7.1.-3.3.2014 Lisätiedot: henna.huovinen@utu.fi, 050 520 0789 Hakutiedot: www.utu.fi/tse/pori kulttuurituotanto ja maisemantutkimus Humanististen tieteiden kandidaatti (Huk) 180 op Filosofian maisteri (FM) 120 op erillisvalinta 13.1.–28.2.2014 Yhteishaku 3.3.–1.4.2014 pääsykokeeton opiskelijavalinta, valinnat todistusten ja motivaatiotehtävän perusteella kandidaatin tai amk-tutkinnon suorittaneille lisätiedot www.utu.fi/fi/yksikot/hum/yksikot/ktmt/ opiskelu/opiskelijaksi | ktmt-info@utu.fi 02 333 8129 Turun YliopisTon kauppakorkeakoulu kauppatieteiden kandidaatti (kTk) 180 op kauppatieteiden maisteri (kTm) 120 op kauppatieteellisen alan yhteisvalinta 3.3.–1.4.2014 erillisvalinta 7.1.–3.3.2014 • Liiketalouden tradenomien erillisvalinta • Asiantuntijaorganisaatioiden liiketoimintaosaamisen maisteriohjelma soveltuvan yliopistotutkinnon tai liiketalouden tradenomin tutkinnon suorittaneille lisätiedot www.utu.fi/tse/pori | poriopintotoimisto@utu.fi 050 520 0789 www.ucpori.fi/haku
YLiO P P iLAS LE H T i Hänestä sinunkin pitäisi olla. ALKuTEKSTiT a j a n h e n k i ( lö ) Arsi Janhonen on hyönteisfarmari. Sirkkoja au chocolat si ilmestyttävä hänen ruokalautaselleen – ne ovat terveellistä ja ekologista ruokaa, ilmastoystävällisempi ja eettisempi vaihtoehto lihalle. Siksi farmasiaa Itä-Suomen yliopistossa opiskeleva Janhonen, 25, syö erilaisia hyönteisiä: jättijauhomatoja, pieniä jauhomatoja, kulkusirkkoja ja kenttäsirkkoja. Hän yritti aluksi kasvattaa niitä itse, mutta naapureiden lisäksi ongelmia aiheutti se, että niitä oli yllättävän vaikea saada lisääntymään. Nykyään hän ostaa ötökkänsä eläinkaupasta. Hän ei pukahda siellä mitään siitä, että aikoo laittaa ostokset omaan suuhunsa. Ehkä parempi niin, sillä hyönteisiä ei saisi myydä ihmisravinnoksi. Mitään halpaa herkkua ne eivät ole: esimerkiksi 15 kulkusirkkaa maksaa 7,90 euroa. Siksi Janhonen syö niitä vain noin kerran kuussa. Silloin hän panee ne ensin pakkaseen vartiksi – se on ötököille armollisin tapa kuolla. Sen jälkeen hän paahtaa ne uunissa ja syö sellaisenaan. Joskus hän kuorruttaa ne suklaalla. Ötököitä voi myös friteerata, tai valmistaa niistä erittäin proteiinipitoista leipää. Ne maistuisivat Janhoselle useamminkin, joten hän aikoo perehtyä hyönteisten kasvatukseen uudelleen, aiemmista vaikeuksista huolimatta. ”Yritän saada ne munimaan paremmin.” teksti johanna mitjonen kuva niklas sandström Janhonen kuvattiin Kiasman kahvilassa Helsingissä. Hyönteisiä ei vahingoitettu – kuvan hyönteiset ovat lelukaupasta. S iv u 5 N o 1 / 201 4 ”Mitä torakoita sä siellä kasvatat? Jos ne sieltä leviävät, niin sulle tulee iso lasku tästä, kun joudutaan myrkyttämään koko talo”, isännöitsijä huusi puhelimessa Arsi Janhoselle. Joku naapureista oli kannellut muoviastioissa kasvavista sirkoista, joita Janhonen säilytti kerrostalon kellarissa. Kellarissa siksi, että aikaisempikaan säilytyspaikka ei ollut kelvannut naapureille: parvekkeella niiden siritys oli aiheuttanut meluhaitan. Kerrostalon omassa Facebook-ryhmässä kyseltiin, mitä eksoottista eläintä Janhonen oikein ruokkii, kun pitää kasvattaa sirkkoja. ”Sellaista kuin homo sapiens”, Janhonen kirjoitti vastaukseksi Facebook-keskusteluun. Ajatus hyönteisten syömisestä syntyi kaksi vuotta sitten, kun hän näki tv-ohjelman aiheesta. Janhonen ymmärsi, että ötököiden oli-
ALKuTEKSTiT y L iop p iL ASL E HT i NIKOLENKON NUMERO 60 pohjoismaista sotilasta kuoli Afganistanin ISAF-kriisinhallintaoperaation aikana. Operaatio kesti yhteensä 11 vuotta ja päättyi viime vuoden lopussa. Suomen joukkojen vastuualueena oli PohjoisAfganistan, jossa kuoli kaksi suomalaissotilasta. Pohjoismaista suurimmat tappiot, 43 kuollutta, kärsi levottoman Helmandin maakunnan vastuualueekseen saanut Tanska. Luku on suuri myös verrattuna esimerkiksi Irakin sotaan, jossa Tanska menetti seitsemän sotilasta. Cl ick ck Cli te k s t i a N tO N N I K O L E N K O Kirjoittaja opiskelee taloustiedettä, matematiikkaa ja tilastotiedettä Helsingin yliopistossa. Hänestä suurin osa ihmisistä ei ymmärrä numeroita, joten hän selittää niitä mielellään kansantajuisesti. YLIOppILasLEhdEstä hEI Soitamme ajankohtaiselle ihmiselle. pApEriTon yLiopiSTo n o 1 / 201 4 Eiväthän yliopiston printterit tähänkään mennessä ole toimineet, mutta jatkos sa printtaamista rajoittaa lisäksi tulostus kiintiöiden pienentäminen. Nyt saa printata 800 arkkia vuodessa, mutta kun yliopiston tietojärjestelmät saadaan säädettyä pula aikamoodiin – todennäköisesti syksyyn men nessä – tulostuskiintiö tippuu 200 arkkiin. Ja sillä pitää pärjätä koko opiskeluaika. Mik si kitsastelu, yliopiston tietotekniikkapääl likkö Mika Kivilompolo? ”Opiskelijoiden tulostamisesta yliopistolle aiheutuvat kulut ovat noin 400 000 euroa vuodessa. Kaikki opiskelijat eivät nytkään tulosta koko kiintiön edestä. Rahamäärästä puolet kuluu 2 500 – 3500 opiskelijan tulostamisiin. Eli noin kymmenen prosenttia opiskelijoista käyttää summasta puolet. Lisäksi voisi nostaa esille näitä vihreitä arvoja. Onko se nykypäivää, että opiskelijat tulostavat opettajalle jokaisen harjoitustyönsä, kun nykyään on sähköiset laitteet käytössä? Yhtenä argumenttina on sanottu, että tulostuskiintiön pienentäminen hidastaa valmistumista, mutta se ei minusta ole hyvä argumentti. Paljonko tulostuskiintiön sitten pitäisi olla, että valmistuttaisiin nopeammin? Siihen en ole saanut vastausta.” te k s t i va ppU KaaRENOja Sivu 6 Click Ettei tarvitsisi selittää Luulisi, että tätä varten on kirjoitettu jotain oppaita. Ei kai kukaan järkevä ihminen hae seuraa googlamalla sanan ”adjektiivi” ja listaamalla kaikki hakutulokset peräkkäin? Mutta kyllä, Suomen suosituimman deittisivuston Suomi24:n treffi-ilmoituksissa kaikki ovat herkkiä, usein tunteellisia, älykkäitä, huumorintajuisia, impulsiivisia, monipuolisia, hauskoja, positiivisia, ulospäinsuuntautununeita, hyvällä tavalla vähän hulluja, avoimia, seikkailunhaluisia, vahvaluontoisia, kauniiksikin kehuttuja. Vakavissaan leikkimielisiä. Ihmiset kuulostavat samalta kuin huonoissa työhakemuksissa: älykkyydestä riippumatta ääliöiltä. Itseään on niin vaikeaa selittää. Siksi Matti Haramo, perusti palvelun nimeltä AcademicSingles. ”Deittailijoiden täytyy kohdata tavalla tai toisella, muuten treffisivustot ovat vain plärättäviä ihmiskatalogeja, josta pitäisi päätellä, toimiiko vai eikö toimi”, Haramo sanoo. AcademicSingles toimii kuin yksinkertaistettu Facebook. Omalle seinälle voi kirjoitella päivityksiä ja muiden päivityksiä voi kommentoida. ”Jos olisin itse nähnyt nettikahvideittieni Facebook-seinät ennen treffejä, olisin pystynyt sanomaan heti, tulemmeko toimeen vai emme.” Kuten Facebookkin aikanaan, AcademicSingles on pelkästään yliopisto-opiskelijoille. Sivustolle pääsee kirjautumaan vain voimassaolevalla koulun sähköpostiosoitteella. Ilmaista se ei ole, vaan kuukausimaksu tulee olemaan jotain viiden ja yhdeksän euron väliltä. Siksi, että ”deittimaailmassa sitä saa, mitä mak- saa”. Eurot takaavat ajan tasalla olevat profiilit ja tosissaan viestivät käyttäjät. Kohderyhmä on Haramon mukaan erinomainen. Onhan niin, että yliopistomaailmassa saa paitsi sitä mitä maksaa, sitä mitä opiskelee: Helsingin yliopiston opiskelijoista kaksi kolmasosaa on naisia, Aallossa taas miehiä. ”En pysty sanomaan, miksi yliopisto-opiskelijat haluaisivat deittailla vain toisia yliopisto-opiskelijoita, mutta on tyypillistä, että he hahmottavat maailmaa samalla tavalla, periaatteellisesti.” Periaatteet vain ovat kyllästyttäviä kuin ”mä itseasiassa seurustelen” -selitys treffien päätteeksi. Ehkä siksi monet treffisivustot ovat laajentaneet piiriä äkkiä. Esimerkiksi tapailusovellus Tinder aloitti pari vuotta sitten Etelä-Kalifornian yliopiston sisäisenä, mutta levisi nopeasti useammalle kampukselle. Nyt siellä voi tsättäillä Pukinmäen Alepan myyjälle. ”Mutta tuleeko niitä kontekteja jalostettua? Syntyykö niistä kohtaamisia?” Haramo kysyy. AcademicSinglesissä on se hyvä puoli, että nettikohtaamisia on pakko jalostaa, kun joutuu jonottamaan peräkkäin Unicafen astianpalautukseen. Ehkä ”seikkailunhaluinen” ja ”vahvaluontoinen” ovat niitä, jotka eivät jäädy. te k s t i a U R O R a R ä M Ö k uv i t u s tON I ha L O N E N Academicsingles.fi -sivusto avautui 27. tammikuuta. Tinderin voi ladata älypuhelimeen.
YLiO P P iLAS LE H T i Sanni Koskelan, 24, koko viime talvi meni työhakemuksia lukiessa. Ei siksi, että hän olisi rekrytointikonsultti. Koskela on kustannustoimittaja, joka teki suomen kielen gradunsa työhakemusten kielestä. Siitä, millainen työhakemus on tekstilajina. Selvisi, että useimmat työnhakijat käyttävät kopulalausetta itsensä markkinointiin. Siis lausetta, joka on subjektiivin ja predikatiivin muodostama lause. Esimerkiksi tällaista: Luonteeltani olen iloinen, ahkera ja luotettava. Koskelan tutkimuksen mukaan iloisen ja ahkeran lisäksi ihmiset kuvaavat itseään useimmiten erinomaisiksi, tarkoiksi, asiansa osaaviksi, aurinkoisiksi, joustaviksi, rennoiksi, suoriksi, oma-aloitteisiksi ja tunnollisiksi. Koskelan analyysin mukaan useimmat hakijat valitsevat kolme adjektiivia, joista he kopulalauseensa muodostavat. ALKuTEKSTiT Täydellinen työhakemus Analyysi onnistui eximian arvoisesti, minkä lisäksi soveltavan kielitieteen yhdistys valitsi sen vuoden parhaaksi graduksi. Koska Koskela on todistetusti erinomainen, tarkka ja asiansa osaava työhakemusten lukija, pyysimme häntä lukemaan vielä yhden. Tia Torvinen, ensimmäisen vuoden suomen kielen opiskelija, lupautui kirjoittamaan hakemuksen unelmiensa kesätyöpaikkaan ja antamaan sen Koskelan arvioitavaksi. ”Tia oli tosi rohkea, kun antoi hakemuksensa luettavaksi. Siitä välittyi reipas fiilis, sellainen, että Tia on hirveän aktiivinen tyyppi, vaikka on vasta eka yliopistovuosi meneillään. Tialla on hyvä asenne: rohkea ja määrätietoinen. Työnantajat rakastavat sellaista”, Koskela sanoo. Sannin kommentit: Työnantajaa ei kiinnosta, mitä aiot tehdä vaan se, mitä olet tehnyt ja mitä osaat. Nämä tiedot tulevat ilmi CV:stä, joten niitä ei tarvita tässä. Hyvä, mutta korosta vielä tämän työn yhteyttä haettavaan työhön. Älä korosta sitä, että sinulla on niukasti kokemusta vaan sitä, että sinulla ylipäätään on kokemusta. Tämä on liian yleisen tason toteamus, eikä kerro sinusta persoonana mitään. Miksi nuoret kiinnostaa? Oletko työskennellyt nuorten kanssa aikaisemmin? Tämä on ihan ok pohdintaa, mutta voisi ilmaista tiiviimmin: vastaanottajalla ei ole paljon aikaa lukea hakemustasi. Koko hakemusteksti kannattaa pitää mahdollisimman lyhyenä. Teet siis huonoja päätöksiä? Ei kannata ehkä tuoda sitä tässä esille. Olisiko sinulla tästä jokin esimerkki? Olen Tia Torvinen, 22-vuotias opiskelija Helsingistä. Opiskelen ensimmäistä vuotta Helsingin yliopistossa pääaineena suomen kieli, sivuaineiksi olen suunnitellut ottavani viestinnän ja yhteisöviestinnän. Opiskelujen ohessa olen McDonald'silla vuoropäällikkönä ja Kakku & Leipä Keisarissa myyjänä ja markkinointitiimissä. Markkinointitiimissä hoidan mm. Facebook-päivityksiä ja kauppakeskusmarkkinointia. Työnteko ei ole häirinnyt opiskelua, olen menestynyt opinnoissa hyvin. Kasvatan jatkuvasti työkokemustani media-alalta. Olin syksyn ainejärjestölehtemme Siulasten toimitussihteeri, ja tammikuusta 2014 alkaen olen lehden päätoimittaja. Ensimmäinen kirjoitukseni julkaistiin Ylioppilaslehdessä numerossa 10/13. Minut valittiin myös kevätlukukaudelle aikakauslehtityö-kurssille, jossa työstämme artikkeleita joihinkin medioihin. Kokemattomuuttani kompensoi innostus ja muualta opitut työelämän kulmakivet. Demi oli suosikkilehteni teini-iän kynnyksellä ja nyt myöhemmin olen lueskellut demi.fitä. Ihailen sitä, millaiseksi yhteisöksi demittäjät ja toimitus on keskustelualueen luonut. Minua kiinnostaa kirjoittaa juttuja nuorille. Nuoruuden haavani ovat sopivasti umpeutuneet, mutta kuitenkin muistissa, jotta niihin tuntemuksiin voi samaistua. Hyvin luultavasti pyörittelen vieläkin samoja kysymyksiä kuin 13-vuotiaana: kuinka selvitä, mitä tehdä? Uskon, että työkokemuksestani on hyötyä tässä työssä. Vuoropäällikkönä stressinsietokykyni on korkea, osaan tehdä nopeita päätöksiä ja ottaa vastuun oli päätös hyvä tai huono. Osaan toimia tiimissä erilaisten ihmisten kanssa, voitte uskoa, että niitä Mäkkärissä riittää. Markkinointitiimissä pääsen taas toteuttamaan luovaa puolta: kirjoittamaan ja ideoimaan. Ohessa muutama näyte jutuistani ja yhteystietoni. Kerron itsestäni ja juttuideoistani mielelläni lisää, jos otatte minut haastatteluun. Ystävällisin terveisin, Tia Torvinen Lue Sannin Tialle tekemä hakemus osoitteesta www.ylioppilaslehti.fi/tiahakeetoita ko onnu t J o h a n n a Mi tJ o n e n S a n n in k uva J o e l n i e M i n e n S iv u 7 N o 1 / 201 4 Tämä on vähän liian jyrkästi ilmaistu: Korosta pikemminkin sitä, miten halukas olet päästä tapaamaan vastaanottajaa. Kesätyöhakemus Demi-lehteen
ALKuTEKSTiT y L iOP P iL ASL E HT i Turvallinen valinta samaan aikaan toisaalla Palstalla käydään ulkomailla. HiLjEnTyKäämmE Tenttikirjassa olisi vielä kahlattavaa. Mutta kun on tuo punainen neliö tuossa, ja sen sisällä numero yksi. Notifikaatio. Notifikaatiot, videot, meemit, sähköpostit ja whatsapp-viestit ovat kiusauksia, joita vastustaakseen opiskelijan on tänä päivänä kilvoiteltava. Belgialaisten salainen ase on vetäytyminen luostareihin ennen tenttejä. Esimerkiksi Maredsousin luostariin pääsee pänttäämään 28 eurolla yö. Hintaan kuuluu huone ja ruuat. Ja rauha:aterioinnin aikana puhuminen ja nauraminen on kiellettyä. Netti sen sijaan ei kuulu hintaan. te k s t i VaP P U k a a R E n o J a Ystävänpäivä tulossa ja ajattelit, että katsotte kullan kanssa leffan? Sitten tarkkana. Yleensä ajatellaan, että leffat ovat parisuhteen turvallinen kivijalka: ensitreffeillä, kun puheenaiheita haetaan ja pitkään kestäneessä suhteessa, kun ei ole enää mitään puhuttavaa. Ongelma vain on siinä, että miesten ja naisten elokuvamaut ovat erilaiset. Sen todistaa Ylioppilaslehden tekemä datajournalistinen tutkimus. Vertailimme, mitkä elokuvat jakavat eniten miesten ja naisten mielipiteitä IMBD.com sivustolla. Vertailuun otettiin mukaan vuosina 1970–2013 ilmestyneet elokuvat, jotka ovat keränneet yli 50 000 arviota käyttäjiltä. Tällaisia elokuvia oli yhteensä 1487. Niistä yksi on ylitse muiden sellainen, että sen katsominen kerää erilaiset arviot sohvan eri laidoilta: Sinkkuelämää-elokuva. Naiset antavat sille 1,9 tähteä enemmän kuin miehet. Se on suurin tähtiero sukupuolten välillä IMBD:ssä. Palvelussa elokuville annetaan tähtiä nollasta kymmeneen. Käytännössä valtaosa eloku- vista saa viidestä kahdeksaan pojoa, joten puolikin tähteä riittää eroksi kohtalaisen ja hyvän elokuvan välillä. Siksi jaoimme elokuvat miesten ja naisten elokuviin niin, että ne elokuvat, joille naiset ovat antaneet vähintään puoli tähteä paremman arvion kuin miehet, ovat naisten elokuvia. Ja toisinpäin. 14 prosenttia kaikista vertailluista elokuvista päätyi siten joko miesten tai naisten elokuvien laariin. Enemmistö niistä – yhteensä 114 – oli naisten leffoja. Miesten leffoiksi tällä perusteella luokiteltiin 62 elokuvaa. Alle on listattu ne miesten ja naisten elokuvat, joista sukupuolten välillä vallitsee suurin erimielisyys. Siis vältä niitä deittileffoina ja valitse vaikka Shawshank Redemption, kaikkien aikojen eniten tähtiä, 9,4 tähteä, IMBD:ssä saanut elokuva, joka miellyttää kaikkia ikään ja sukupuoleen katsomatta. Turvallisen hajuton ja mauton. Ja seksitön. Ei mikään Adèlen elämä. te k s t i a n to n n i k o l E n k o naisten leffat tOP 5 Miesten leffat tOP 5 1. Sinkkuelämää («4.6 / «6.5) 1. Nuija ja tosinuija («7.3 / «6.4) 2. Twilight – Aamunkoi («4 / «5.8) 2. Patton («8 / «7.2) 3. Twilight – Aamunkoi 2 («4.9 / «6.4) 3. Eyes Wide Shut («8.1 / «7.4) 4. Dirty Dancing – kuuma tanssi («6 / «7.6) 4. Barry Lyndon («8.1 / «7.4) 5. Twilight – Epäilys («4.4 / «5.8) 5. Conan barbaari («6.9 / «6.2) «= miesten antamat tähdet / «= naisten antamat tähdet Oskari ja Siiri Vilamon rahaston sekä Hämäläisten ylioppilassäätiön TUTKIMUS- JA GRADUSTIPENDIT 2014 Apurahoja ovat oikeutetut hakemaan - Helsingin yliopistossa opintojaan harjoittavat Hämäläis Osakunnan nykyiset ja entiset jäsenet - muut henkilöt, jos tutkimus kohdistuu Hämeeseen Hyvin perustellulle tutkimusstipendihakemukselle voidaan myöntää koko vuoden työskentelyn mahdollistava stipendi. Sähköinen hakujärjestelmä ja hakuohjeet löytyvät osoitteesta www.hys.net Hakuaika päättyy 28.2.2014 Hämäläisten ylioppilassäätiö Urho Kekkosen katu 4-6 F, 00100 Helsinki puh. (09) 5860 1810 Keskisuomalaisen Osakunnan hallitus julistaa haettavaksi n o 1 / 201 4 ELPIÖ JA RIIKKA KAILAN STIPENDIRAHASTON STIPENDIT Stipendit on tarkoitettu ensisijaisesti vähävaraisille Helsingissä opiskeleville keskisuomalaisille. Stipendien hakuaika on tänä vuonna 21.1. – 21.2.2014 klo 16.15 saakka. Lisätietoja sekä lista vaadituista liitteistä osakunnan www-sivuilla osoitteessa www.kso.fi Hakemukset osoitteella Keskisuomalainen Osakunta, Kailan stipendirahasto, Perhonkatu 6 2.krs. 00100 Helsinki. Puutteellisia tai myöhästyneitä hakemuksia ei käsitellä. Lisätietoja puh: 044 577 8465 tai toiminnanjohtaja@kso.fi Sivu 8 HALUATKO VIESTINNÄN OSAAJAKSI? Tule pätevöitymään viestinnän tekijäksi ja asiantuntijaksi alan johtavassa yliopistossa Suomessa. Viestinnän, median ja teatterin yksikön (CMT) kaksivuotiseen maisterin tutkintoon valitaan opiskelijoita, jotka ovat suorittaneet (alemman) korkeakoulututkinnon sopivalta alalta. Vaihtoehtoina ovat • journalistiikan • mediakulttuurin • puheviestinnän maisteriopinnot • • • visuaalisen journalismin mediakasvatuksen teatterin ja draaman tutkimuksen Tampereen yliopisto tarjoaa monipuolisen, laaja-alaisen ja innostavan opiskeluympäristön. Yksin CMT:ssä on 900 opiskelijaa. Professoreita on 12 ja opettajia tutkijoita useita kymmeniä. Lisäksi opetuksessa käytetään lukuisia ulkopuolisia asiantuntijoita. CMT:ssä koulutetaan muun muassa toimittajia sekä viestinnän tutkijoita, kouluttajia ja asiantuntijoita. Maisterin tutkinto antaa pätevyyden myös alan jatko-opintoihin. Maisteriopintoihin haetaan erillisvalinnassa, jonka hakuaika päättyy 28.2.2014. Lisätietoja maisteriopinnoista: http://www.uta.fi/opiskelijaksi/valintaperusteet/cmt/erillisvalinta/ index.html VIESTINNÄN, MEDIAN JA TEATTERIN YKSIKKÖ CMT uta.fi/cmt
YLiO P P iLAS LE H T i TuPaTarKasTus huoneita yksi. Juttusarjassa käymme tutustumassa koteihin. ALKuTEKSTiT Eskoja on neljä, Neljä mahtuu yhteen Olohuoneena toimivan alueen keskellä on dj-pöytä, joka on tosin nyt muuntautunut vaipanvaihtopöydäksi. Pianon päällä lepää puhdasta pyykkiä pienissä sievissä kasoissa. Koska kotona ei ole omia huoneita, Eskojen pitää tehdä asioita samaan aikaan. Kaikki menevät nukkumaan kello yhdeksän ja kymmenen välillä. Ja jotta nukkumaanmeno olisi helpompaa, internet-yhteys menee poikki iltakahdeksalta. ”Se oli Pirkan nerokas idea jo ennen lapsia”, sanoo Iina Esko. Ympäristöministeriön teettämän selvityksen mukaan suomalaisten asumisväljyys on Euroopan huippuluokkaa, keskimäärin 38 neliötä henkilöä kohden. Eskojen asunnon koko on 67 neliötä, siis 17 neliötä per asukki. ”Mulla on sellainen ajatus, että haluaisin harrastaa ja tehdä töitä himan ulkopuolella. Ei ole mikään itseisarvo, että olisi iso hima”, Pirkka Esko sanoo. Hän on ohjelmistosuunnittelija, Iina valokuvaaja. Molemmilla on lähistöllä omat työhuoneet, jonne voi mennä, jos haluaa olla yksin. Joskus Pirkka menee illalla työhuoneelle katsomaan koripalloa. ”Onneksi me viihdytään keskenämme. Jos vihattaisiin toisiamme, niin ei tää varmaan toimisi”, Iina Esko sanoo. te k s t i I I r I s l a g u s k uva M a I J a a s T I K a I N E N S iv u 9 N o 1 / 201 4 Rappukäytävässä vastassa oleva poika esittäytyy chinotsaurukseksi. Chinotsaurus, ristimänimeltään Eino, 3, pujahtaa sisään isänsä avaamasta ovesta, potkii saappaat jalasta, ojentaa äidilleen fetapaketin ja rientää hakemaan dinosauruslelua näytettäväksi. Puolivuotias Asta köllöttelee lattialla ja jyrsii muovista paistolastaa. Avokeittiössä Iina Esko tekee feta-kesäkurpitsapiirakkaa. Oikeastaan kaikki tässä Töölössä Sammonkadulla sijaitsevassa asunnossa on mallia ”avo”. Nelihenkinen Eskojen perhe nimittäin asuu yksiössä. Ovia on yksi ja se on vessaan. Asunto on j-kirjaimen muotoinen. Perimmäisessä nurkassa on Einon oma tila. Sen vieressä on Iinan ja hänen miehensä Pirkan sänky ja vauvan pajukori.
ALKuTEKSTiT Y L iOP P iL ASL E HT i tärpit MUSiiKKiLUOKKA Toimittaja Marko Ylitalo tapaa ajankohtaisen artistin. iHMETTELE Olennaisia kysymyksiä vuonna 2014: Miksei bussissa voi maksaa pankkikortilla? Jos joku sanoo muuta kuin tarkoittaa, mitä hän tarkoittaa? Miksei eurokaupassa myydä naisille tavaroita 80 sentillä? Miksi Rod Stewart ilakoi hellekauhtanassa Finnmatkojen mainoksessa? Kuka on Rod Stewart? Kuinka vanhana mies voi laulaa poikabändissä? Miksi E-Type esiintyy Kaapelitehtaalla? We love 90’s -bileet Kaapelitehtaalla 8.2. Backstreet Boys Hartwall-areenalla 7.3. OPETTELE Sana gate minkä tahansa uutisen perässä on tärkeämpää kuin itse uutinen. Se on osallistava sana, sillä se tarkoittaa, että aiheesta saa muodostaa moralistisen mielipiteen. Siitä saa suuttua. Uuden provokaatiosta kertovan kirjan mukaan hermostuminen on hyvä, sillä ”ärsyttäminen on aina vienyt yhteiskuntaa eteenpäin”. Mutta mitä meillä on ollut lähiaikoina? Himasgate, Hautala-gate, Aarnio-gate? Pelkkiä vahinkoja! Lukekaa vähän. Tero Kartastenpään ja Jani Timosen Provo-opas ilmestyy helmikuussa. TA R K A S T E L E Vaikkei sitä liberaaleja päivälehtiä lukiessa aina tajuakaan, saattaa olla, että muslimit tekevät muutakin kuin pohtivat, miten valtaväestö reagoi heidän huiviinsa Kampin keskuksessa. Mitä tarkalleen, se selviää Suomen ainoasta islaminuskoisten nuorten lehdestä Anasta. Aiheita ovat muun muassa profeetan elämä. Ja ne vaatteet. Anan ensimmäinen numero ilmestyy 15. maaliskuuta. p. S . i H At E Y O U n o 1 / 201 4 RAdiO HELSinKi Kolme hipsteriä studiossa keskustelee hipsteriydestä. Näin: ”Hipsteri on supertehokas väline, jolla uusinnetaan markkinapaikkaa, jossa halutaan erottautua.” Ja: ”Ei pidä myöskään ajatella, että kaikki on hipstereitä. Vain jos sä oot nuori ja kulttuurialalla töissä tai työharjoittelijana, sä et oo hipster.” Approtason keskustelua. Sitä joutuu kuuntelemaan yliopistossa – ilman kuuntelijamaksua. Sivu 1 0 Naisen unelmia Mies tekee syrjähypyn. Vaimo lähtee omilleen ja pullauttaa esikoisensa. Edessä on yhteinen tulevaisuus. ”Pitkä tauko tuntui ajatuksena tosi paskalta”, Iisa Pykäri, 34, sanoo olutjuottolassa Helsingin Kurvissa. Hän laulaa ja sanoittaa Regina-yhtyeessä, jonka elektroniset popbiisit tuottaa ja säveltää hänen aviomiehensä Mikko Pykäri. Pariskunnalla on Reginan lisäksi 1- ja 3-vuotiaat lapset. Neljä levyä julkaisseen kokoonpanon edellisen, Soita mulle -albumin jälkeen aviomies päätti keskittyä Shine 2009 -sooloprojektiinsa. Iisa Pykäri ei ollut mustasukkainen, vaan näki tämän tilaisuutena toteuttaa itseään. ”Olin miettinyt, että olisi kiva tehdä omia biisejä.” Elokuussa julkaistiin Iisan soololevyn ensisingle Perjantai, jota verrattiin heti Reginaan. ”Aluksi se ärsytti. Mutta Mikolla on tosi tunnistettava käsiala tuottajana.” Studiossa roolit olivat kuitenkin erilaiset kuin ennen, sillä tällä kertaa Iisa näytti kaapin paikan. ”Etukäteen jännitti, tuleeko siitä yhtään mitään. Totteleeko Mikko, kun sanon hänelle, mitä täytyy tehdä. Muutama keskustelu piti käydä, mutta kaikki meni ihan hyvin.” Niin hyvin, että pohjoismaiset musiikinviejät ja iTunes listasivat Iisan artistiksi, jota kannattaa tänä vuonna seurata. Tampereelta kotoisin oleva Iisa, omaa sukua Pajula, opiskeli kauan pianonsoittoa, mutta aloitti musiikin tekemisen vahingossa. ”Ajattelin aina, että olisi siistiä, jos olisi oma bändi, mutta tuntui, että se juna oli jo mennyt.” Kunnes hän tutustui tulevaan aviomieheensä ja he perustivat yhdessä Reginan. Ensi vuonna tulee tasan kymmenen vuotta yhtyeen debyyttilevystä ja ensikonserteista, jotka olivat melkein jäädä tekemättä. ”Ongelma olin minä. Olin hyvin vakuuttunut siitä, ettei minua saa keikoille esiintymään. Silloin oli niin pahat jännitysoireet, että ääni lähti ja tärisin.” Sadoista Regina-keikoista huolimatta soolokiertue jännittää ”ihan vitusti”. Iisa kuvailee tulevaa settiään räppityyppiseksi. Lavalla nähdään hänen lisäkseen Pintandwefallista tuttu Sanna Komi. ”Se toimii tai kaatuu mukanani. En voi piiloutua minkään taakse. Ei ole bändiä, joka hoitaisi homman kotiin, vaikka itse vähän vaiheilisinkin.” te k s t i M A r K O Y L i tA L O kuva nOOrA iSOESKELi Iisan sooloalbumi julkaistaan 31. tammikuuta. Ensimmäinen keikka Valoa Festivalilla Tampereen Yo-talolla 7. helmikuuta. Kiertue alkaa Turun Klubilta 1. maaliskuuta.
YLiO P P iLAS LE H T i ALKuTEKSTiT Viime vuonna Helsingin yliopistoon syntyi yli 20 uutta professuuria. Ennentekemätöntä tiedettä Bio- ja ympäristötieteellinen tiedekunta Ruotsinkielinen kestävän kehityksen professuuri Miksi perustettiin: Tiedekuntaan haluttiin ruotsinkielinen, kaksikielisyyttä palveleva professuuri kestävän kehityksen alalta. Mitä tutkii: Uusi professori keskittyy maatalouden ja maankäytön tutkimukseen. Tuleva tutkimus liittyy ilmastonmuutoksen torjuntaan ja ruuantuotantoon. Siinä keskitytään etenkin tarkastelemaan, kuinka palkokasvit sitovat typpeä ja mikä on niiden merkitys ruokana, rehuna ja maaperän parantajana. Humanistinen tiedekunta Digitaalisten aineistojen professuuri Miksi perustettiin: Professuuri tarjoaa aineistojen digitalisoinnin tutkimuksen keinoin apua kielellisten ja humanististen aineistojen käyttöön sekä uudenlaisen tiedon luomiseen. Mitä tutkii: Kuinka digitaalisia aineistoja ja uudenlaisten tietojenkäsittelytieteen menetelmiä voidaan hyödyntää humanististen aineiden tutkimuksessa. Käyttäytymistieteellinen tiedekunta Kasvatuksen ja koulutuksen sosiaalisen oikeudenmukaisuuden ja tasa-arvon professuuri Miksi perustettiin: Tiedekunnassa oli jo aiheesta tutkimusperinnettä, minkä lisäksi tasa-arvoteemoja pidettiin tärkeinä. Mitä tutkii: Nuorten koulutusta ja koulutus- politiikkaa. Erityisesti tarkastellaan koulutuksen niin sanottua markkinoitumista ja yhteiskunnallisten valtasuhteiden vaikutusta koulutukseen. Farmasian tiedekunta Farmaseuttinen biologia Miksi perustettiin: Biotekniset lääkkeet lisääntyvät ja niiden tutkimusta tarvitaan lisää. Mitä tutkii: Uusia anti-infektiivisiä mikrobiperäisiä yhdisteitä uusien lääkeaineiden kehittämiseksi. Lääketieteellinen tiedekunta Vanhuspsykiatrian professuuri Miksi perustettiin: Iäkkäiden ihmisten määrä on lisääntynyt viimeisen vuosikymmenen aikana merkittävästi. Seuraavan kymmenen vuoden aikana erityisesti yli 75-vuotiaiden määrä kasvaa. Samalla psykiatristen häiriöiden määrä, joiden esiintyvyydellä on yhteys ikääntymiseen, lisääntyy. Mitä tutkii: Ikääntymisen vaikutusta mielenterveyteen ja ikääntyneille sopivien hoitomuotojen kehittämistä. te k s t i j o h a n n a m i tj o n e n k uv i t u s s a m u l i s a a r i n e n S iv u 1 1 N o 1 / 201 4 Maailma muuttuu joka päivä, tiedeyhteisökin aina joskus. Esimerkiksi silloin, kun yliopistoon perustetaan uusia professuureja. Tiedekuntien dekaanit haistelevat tieteen uusimpia tuulia, ja jos jostain on puhaltanut pitkään ja kovaa, he saattavat ehdottaa uuden professuurin perustamista. Toisin sanoen esittää, että tehtäisiin kohdennuksia uusille aloille, kuten akateemisessa kielenkäytössä sanotaan. Sitten tarvitaan vain siunaus rehtorilta. Ja rahaa. Siksi uudet professuurit syntyvät usein lahjoitusvaroilla. Esimerkiksi elokuussa aloittaneen vammaisprofessorin yliopistolle kustansivat vammaisjärjestöt. Jos rahat saadaan ja uusi professuuri syntyy, kuohuviinipullot laitoksilla poksahtelevat ja kuullaan juhlaluento uuden professorin tutkimusaiheesta. Viime vuonna tällaisia iloisia tapauksia oli Helsingin yliopistossa yhteensä 25. Eniten uutuuksia tuli lääketieteelliseen tiedekuntaan – yhteensä seitsemän. Tiedekuntien pienimpiin kuuluvissa oikeustieteellisessä ja teologisessa tiedekunnissa ei syntynyt yhtään uutta professuuria. Ohessa esittelyssä viisi uutukaista:
ALKuTEKSTiT y L iOP P iL ASL E hT i VASTAUKSIA hyvä KySymyS? Opiskelija osallistui YTHS:n identiteetinetsimisryhmään ja hämmentyi suunnista, joista identiteettiä etsittiin. Osallistujan mukaan ryhmää vetänyt psykiatri piti esitelmän siitä, millainen on hyvä nainen ja millainen on hyvä mies. Esitelmässään vetäjä kertoi, että sukupuoli on lähinnä biologinen asia ja että imettämisen ja ruuanlaiton välillä vallitsee yhteys, jonka takia kokkaaminen on naisille ominaisempaa kuin miehille. Onko hyvä mies erilainen kuin hyvä nainen, YTHS:n vastaava psykiatri Anita Ekholm? ”Olen saanut tästä asiasta palautetta ryhmään osallistuneelta opiskelijalta ja tulemme keskustelemaan ryhmän vetäjien kanssa asiasta. Olen ymmärtänyt, että ryhmässä ei ollut varsinaisia luentoja vaan siellä keskusteltiin erilaisista teemoista eri näkökulmista. Mutta on tietysti totta, että ryhmän vetäjä on auktoriteettiasemassa suhteessa osallistujiin. Otamme kaikki palautteet kiitollisina vastaan. Tämä on äärimmäisen arvokas kysymys, että onko enää adekvaattia pohtia sitä, millainen on hyvä mies ja nainen. Tätä meidän pitää syvästi miettiä.” te k s t i VA PPU KAARENOJA MIMMO ? ?? ? ? ? ? ? ? Arvaa kuka Seuraa arvoitus. Mikä järjestö on kyseessä? Ensin viiden pisteen vihje. Se on kirjoittanut linjapaperin, jonka otsikkona on Haluamme muuttaa maailmaa. Paperi jatkuu visiolla siitä, miten maailmaa pitäisi muuttaa: ”Ihmisyksilö on osa luontoa ja siitä riippuvainen. Arvomme, tavoitteemme ja toimintamme vaikuttavat koko maapallon, sen luonnon ja toisten ihmisten elinmahdollisuuksiin ja hyvinvointiin.” Seuraava alaotsikko kertoo, että kyseisen järjestön ”lähtökohta on elämän edellytysten turvaaminen”. Siksi, että järjestö arvostaa ”vuosimiljardien kuluessa kehittynyttä elämää sen kaikissa muodoissa” ja sen takia ”haluaa säilyttää luonnon ja luonnonvarat tulevia sukupolvia varten monimuotoisina ja sellaisina, ettei elämän edellytyksiä heikennetä.” Jos nyt tiedät, mikä radikaali ympäristöjär- jestö kuvailee kantojaan näillä sanankäänteillä, saat kolme pistettä. Jos et, vuorossa on yhden pisteen vihje. Paperissa todetaan, että ”kokoomus asettaa elämän edellytysten turvaamisen tärkeimmäksi arvokseen.” Oikein, kyseessä on kokoomus. Ei tietenkään nykykokoomus, vaan puolue vuonna 1993, jolloin se laati periaateohjelman hädissään siitä, että nuori ja raikas Vihreä liitto oli juuri tuplannut paikkamääränsä eduskunnassa. Silloin kirjoitettiin vielä ympäristökantoja, jotka voisivat olla suoraan Maan ystävien kynästä. Viime eduskuntavaaleissa perussuomalaiset yli seitsenkertaisti paikkamääränsä. Nyt Sdp on ilmoittanut uudistavansa periaateohjelmansa, joka on päivitetty viimeksi vuonna 1999. Mikäköhän sen otsikoksi tulee? Maassa maan tavalla? te k s t i VAPPU KAARENOJA ILMOITUS Julistetaan haettavaksi: Etelä-Pohjalaisen Osakunnan stipendit Etelä-Pohjalaisen Osakunnan stipendirahaston hoitokunta on julistanut stipendit haettavaksi seuraavissa ryhmissä: 1. Alemman korkeakoulututkinnon suorittamiseen: anssi, jesse ja toni nahistelee.. anssi kuristaa jesseä ja jesse tonia jesse kuristi tonia liian kovaa jouluna anssi on varmaan pukeutunut mehiläiseksi tai haamuksi tai aaveeksi. tai Keviniksi N o 1 / 201 4 Saat paijata minua nyt, Anssi. Tällä palstalla runoilee Elmeri Terho. Hän julkaisee runolehti Mimmoa ja valmistelee samannimistä runokirjaa. Sivu 1 2 Stipendillä tuetaan Etelä-Pohjalaisen Osakunnan jäsentä alemman korkeakoulututkinnon suorittamiseen tähtäävissä opinnoissa. Menestys opinnoissa ja aktiivinen Osakuntatoiminta otetaan huomioon stipendejä jaettaessa. 2. Ylemmän korkeakoulututkinnon suorittamiseen: Stipendillä tuetaan Etelä-Pohjalaisen Osakunnan jäsentä ylemmän korkeakoulututkinnon suorittamiseen tähtäävissä opinnoissa. Menestys opinnoissa ja aktiivinen Osakuntatoiminta otetaan huomioon stipendejä jaettaessa. 3. Jatkotutkinnon suorittamiseen (väitöskirjan tekemiseen): Stipendillä tuetaan Etelä-Pohjalaisen Osakunnan nykyistä tai entistä jäsentä jatkotutkinnon suorittamisessa (väitöskirjan tekemisessä). Osakuntatoiminta otetaan huomioon stipendejä jaettaessa. Hakijalle voidaan myöntää jokainen edellä mainittu stipendi yhden kerran. Vapaamuotoiset hakemukset liitteineen tulee toimittaa Osakunnan toimistoon (Töölönkatu 3 A 5. kerros, 00100 Helsinki) viimeistään maanantaihin 25.2.2014 mennessä. Stipendit jaetaan Etelä-Pohjalaisen Osakunnan vuosijuhlassa lauantaina 22.3.2014. Aikaisempina vuosina Osakunnan stipendin saaneet voivat hakea edellä mainittuja stipendejä. Hakemukseen on liitettävä: - Stipendeihin 1 ja 2: opintosuoritusote ja todistus toiminnasta Osakunnassa - Stipendeihin 3: CV, tutkimussuunnitelma ja työnvaiheen kuvaus, ohjaajanlausunto sekä tutkimuksen rahoitussuunnitelma, todistus toiminnasta Osakunnassa Lisätietoja voi kysellä Osakunnan toimistosta taloudenhoitajan päivystysaikaan tai suoraan allekirjoittaneelta (puh. 040 7047362, s-posti: jaakko.holtinkoski@helsinki.fi) Etelä-Pohjalaisen Osakunnan stipendirahaston hoitokunnan puolesta Jaakko Holtinkoski taloudenhoitaja
YLiO P P iLAS LE H T i ALKuTEKSTiT Bengt Johan Källmanilla kesti kaksikymmentä vuotta keksiä alteregolleen nimi. Pariskunta BJ Bengt Johan Källman, 24, ei suostu kerto maan, mistä on kotoisin. Hän ei halua muistaa. Jokin ruotsalainen pikkukaupunki se on. Sel lainen, jossa luokkakavereiden äidit tunnistavat kirjastossa ja jossa saattaa olla kovin, kovin vai keaa, jos ei satu olemaan hyvä jääkiekossa. Eikä Källmann ollut, urheilu ei kiinnostanut lainkaan. Häntä kiinnostivat muut asiat, toiset pojat esimerkiksi. Oli muutakin: Thaimaassa asuva isä otti harvoin yhteyttä ja silloinkin lähinnä puhui po jalle pahaa tämän äidistä. Koulussa kiusattiin ja aterioita jäi syömättä niin usein, että poskien kuoppiin mahtui nyrkki. Sellainen tekee vihaiseksi. Toisin kuin syö mistä, vihaa oli vaikea kontrolloida. Aina siihen saakka, kunnes Källman löysi Miss BJ:n. Kotikaupungissa opettajat eivät ymmärtä neet, Källmanhan ei ollut normaali poika. Sa nottiin, että pitää olla miehekkäämpi, vähem män feminiininen. “Mietin vain, että minkä kanssa minun pi tää identifioitua, penikseni?” Källmannilla oli vain pieni piiri ihmisiä, jot ka tukivat ja auttoivat. Yhteenkään heistä hän ei ole kuitenkaan ollut yhteyksissä sen jälkeen, kun hän muutti viisi vuotta sitten Tukholmaan. Vanha elämä jäi. Hän tuli pääkaupunkiin opiskelemaan kulttuurintutkimusta, muotia ja mediaa. Aloitti puhtaalta pöydältä ja tutustui ihmisiin, jotka niin ikään tunsivat itsensä ulkopuolisiksi val litsevista normeista. Heistä tuli hänen uusi perheensä. Yliopistossa Källman viehättyi feministiteo reetikko Judith Butlerin kirjoituksista, joiden mukaan sukupuoli on sosiaalinen rakennelma: sillä on merkitystä vain, koska annamme sille merkityksen. Pikkuhiljaa Källman ymmärsi, että voi olla itsekin mitä tahansa. ”En tiedä, miltä tuntuu olla mies, enkä myöskään miltä tuntuu olla nainen. Muutama vuosi sitten sanoin, että olen homo, mutta enää en, koska siihen liittyy niin paljon sellaista, mitä en allekirjoita.” Häntä esimerkiksi ärsyttää, että homot taistelevat oikeudestaan mennä naimisiin. Hä nestä kyseessä on heteronormi, joka pitäisi en nemmin poistaa kokonaan. “En sano myöskään olevani queer, kos ka mielestäni on sanan vastaista käyttää sitä määritelmänä mistään. Ja kun olen julkisesti Miss BJ, minua luullaan transunaiseksi, mikä ei ole totta.” Juuri normit Källman haluaisi tulevaisuu dessa murtaa. Siksi hän haluaa valmistuttuaan tutkijaksi ja kirjailijaksi. Källmanin mukaan missään kielessä ei ni mittäin ole termejä hänen kaltaisilleen. Aina pi tää valita kahdesta. Vaikka Källman on tajunnut, että sanat eivät määritä identiteettiä, moni muu ei ole. Joskus on helpompi sanoa olevansa vaikkapa homo vain siksi, että toiset ymmärtäisivät. Esimerkiksi silloin, kun kirjautuu seksuaa livähemmistöille tarkoitettuun seuranhakupal velu Grindriin. Källman tekee niin pari kertaa viikossa vanhasta tottumuksesta, mutta enää hän ei hae seuraa. Hän on kyllästynyt ihmisten profiilien vaa timuslistoihin, jotka ovat normatiivisia ja rajaa via. Ei läskejä, ei aasialaisia, ei feminiinejä. Tästä joukosta hän ei halua löytää ketään. ”Olen tyytyväinen näin. Me olemme hyvä pari, minä ja Miss BJ.” teksti sonja saarikoski kuva MÄrTa THisnEr S iv u 1 3 N o 1 / 201 4 Kun Källman istuu tukholmalaisen ostoskes kuksen vähän liian valoisassa pöydässä, hän ei ole yksin. Niin kuin hän ei ole koskaan yksin missään. Sillä jos hän suuttuisi, kävisi näin: sormet napsahtaisivat ja siinä samassa kapeat ja suu risilmäiset kasvot kuuluisivat Källmanin altere golle, Miss BJ:lle. Källman ja Miss BJ jakavat saman kehon, mutta ovat eri henkilö. Nimensä alterego sai vasta viisi vuotta sitten, mutta Miss BJ on ollut olemassa yhtä kauan kuin Källmankin. Källmanilla on tummat hiukset, hillityn ele gantit liikkeet ja sivistyssanoitettu tapa puhua. Olemus on ujo. Kaikki on täysin päinvastaista kuin Miss BJ:llä. Miss BJ on tummaihoinen, hänellä on val koinen peruukki ja hän pitää leopardikuviosta ja glitteristä. Hän puhuu räävittömästi ja kiroi lee paljon. Ennen kaikkea hän osaa suuttua – asia, jota Bengt Johan ei haluaisi tehdä ollenkaan. ”Miss BJ on sanalla sanoen bitch”, Källman kuvailee. Miss BJ tulee esiin pari kertaa viikossa. Yleensä niin käy vain Källmanin yksiössä, sillä hän ei mielellään esittele alteregoa muille. Hän ei halua loukata ketään, ja niin käy väistämät tä, jos Miss BJ on lähettyvillä. Ainoastaan kerran on käynyt niin, ettei Källman pystynyt kontrolloimaan Miss BJ:tä. Källman oli äitinsä kanssa baarissa, kun öyk käröivä mies hyökkäsi takaa päin kourimaan äidin etu musta. Silloin päässä nap sahti, ja samalla napsahtivat sormet. Miss BJ oli paikalla. Hän aiheutti baariin jättimäi sen draaman. Sellaista Bengt Johan Källman ei nykyään ikinä tekisi. ”Aikaisemmin en osan nut kontrolloida tunteitani. Kun olen Miss BJ, voin eris tää itseni ja tarkkailla tilan netta ulkopuolisena. Loin hänet, sillä ilman olisin vi hainen koko ajan”, hän sanoo. “Kuulostaa varmaan jotenkin skitso freeniselta.” Niin kuulostaa, mutta Källman on tottu nut siihen.
ALKuTEKSTiT Y L iOP P iL ASL E HT i Kilpalaulu HYY: Royal Ravintoloiden kanssa on neuvoteltu sopimus, jonka mukaan kaikki musiikkijärjestöt saavat harjoitella Vanhalla kerran kuukaudessa HYY:n piikkiin. Musiikkijärjestöt: JärjestöilLisäksi niille tarjotaan harjoilä on oikeus olla Musiikkisalistustiloja muista ylioppilaskun- sa neljä kertaa viikossa, koska nan rakennuksista. Ylioppine keräsivät rahaa Vanhan ralaskunta on valmistautunut kentamiseen 143 vuotta sitten. tukemaan musiikkijärjestöjen Järjestöt eivät voi perustaa toimintaa samalla summalpitkän tähtäimen toimintaanla kuin tähän asti eli vuodessa vuokrasuhteeseen Royal Rasa 15 000 eurolla per järjesvintoloiden kanssa, vaan turva tö. Toinen vaihtoehto on, että harjoittelulle talossa on tultava musiikkijärjestöt vuokraavat ylioppilaskunnalta. tilat Royal Ravintoloilta omilla rahoillaan. Tästä summasta HYY on luvannut korvata musiikkijärjestöille yhteensä 60 000 euroa vuodessa. Näin se on: Ylioppilaskunnan laulajien perustelu on tarkalleen yhtä tuore kuin Aleksis Kiven Seitsemän veljestä. Royal Ravintolat vuokraisäntänä olisi toki musiikkijärjestöille aiempaa kalliimpaa. Ylioppilaskunnan tilatuki kattaisi kuitenkin suurimman osan vuosittaisista vuokrakuluista. KuLTTuuRi Musiikkijärjestöt eivät lähde Vanhalta ilman ääntä. Ylioppilaskunnan laulajat, Akademiska Sångföreningen ja Ylioppilaskunnan soittajat taistelevat vanhasta harjoitustilastaan oikeusteitse. Musiikkijärjestöjen ja ylioppilaskunnan näkemykset tilanteesta eroavat. Ylioppilaslehti kertoo, miten asiat oikeasti ovat. HYY: Ylioppilaskunnalla ei ole varaa pyörittää toimintaa Musiikkijärjestöt: Vanhalla, koska talo tuotMusiikkijärjestöt taa tappiota. Siksi se vuokyritetään häätää rataan Royal Ravintoloille. kotisalistaan rikUlkopuolista vuokralaista ei voi kaan ylioppilaskunnan määrätä majoittamaan musiikkiaggressiivisen voitontajärjestöjä tiloissa neljää kertaa viivoittelun tieltä. kossa ilmaiseksi. Näin se on: Jos ylioppilaskunnan voitontavoittelu Vanhalla olisi ollut menneinä vuosina hieman menestyksekkäämpää, tätä jylhää rahareikää ei tarvitsisi nyt vuokrata ulos. Säälittävät yritykset saada pytinki tuottavaksi – Cafe Vanha, Vanhan kuppila ja muut beesit kahvikonekonseptit – ovat maksaneet opiskelijoille viimeisen kuuden vuoden aikana keskimäärin 50 000 euroa vuodessa. Taantuman takia ylioppilaskunta on jo irtisanonut työntekijöitä ja korottanut jäsenmaksua. On korkea aika antaa Vanha jonkun sellaisen käsiin, joka onnistuu saamaan ravintolaansa asiakkaita. N o 1 / 201 4 RAHA Sivu 1 4
YLiO P P iLAS LE H T i k uva j o e l n i e m i n e n ALKuTEKSTiT t e k s t i j o h a n n a m i tj o n e n HYY: Ylioppilaskunta pyysi musiikkijärjestöjä vahvistamaan poistumisensa uuden vuokralaisen tieltä syksyllä. Koska musiikkijärjestöt eivät vahvistaneet poistuvansa, niille lähetettiin häätöilmoitus. Musiikkijärjestöt: Häätö ei ollut lainmukainen, koska ylioppilaskunnan sääntöjen mukaan sen tulee ”kiinnittää erityistä huomiota Vanhan ylioppilastalon perinteiden säilyttämiseen ja siellä tapahtuvan ylioppilasjärjestöjen toiminNäin se on: HYY:n hallituksella nan turvaamiseen.” Sikon oikeus päättää ylioppilaskunsi musiikkijärjestöt ovat nan tila-asioista, tälläkin kertaa. vastanneet HYY:n nostaViisi vuotta sitten se hääti Varsimaan häätökanteeseen ja naissuomalaisen osakunnan Uuvalittaneet kolmesti haldelta ylioppilastalolta. Osakunta linto-oikeuteen. lähti oikeuteen ja hävisi. Opittiinko mitään? Ei. Taas lakimies nauraa matkalla pankkiin. Ylioppilaslehti kysyi riita-asioita tuntevalta asianajaja Juha-Pekka Hipiltä arviota siitä kuinka paljon HYY:ltä on kulunut rahaa oikeustoimiin tähän mennessä. Hän arvioi, että summa on 7 000 – 10 000 euron väliltä. HYY: HYY arvostaa musiikkijärjestöjään. Siksi niiden tilankäyttöä ollaan valmiita avittamaan suuremmalla summalla kuin muiden HYY:n järjestöjen, joita on yhteensä noin 250. HYY tukee jokaista tilaa käyttävää järjestöä keskimäärin 6 000 eurolla vuodessa. Musiikkijärjestöt: MusiikkijärKaikki neljä musiikkijärjesjestöt ovat keskeinen osa ylitöä sen sijaan saavat tukea oppilaskulttuuria ja Vanha on 15 000 euroa vuodessa. heidän syntykotinsa. ”Meillä on tietynlaisia oikeuksia Vanhaan ja sen Musiikkisaliin. Jos lähtisimme, voisi jopa sanoa, että luovumme oikeuksistamme”, sanoi Ylioppilaskunnan laulajien puheenjohtaja Ilkka Penttilä riitaa käsitelleessä Näin se on: Musiiktiedotustilaisuudessa. kijärjestöt ovat erityistapaus, ainakin lukujen valossa: Ylioppilaskunnassa on 27 000 jäsentä. Musiikkijärjestöissä on 300 jäsentä, joista jokaisen harrastusta ylioppilaskunta tukee 200 eurolla vuodessa. Niin, ja puolet heistä on jo valmistuneita. H Ä ÄT Ö E R i T Y i S TA P A u S N o 1 / 201 4 S iv u 1 5
teksti ANTTI BERG N o 1 / 201 4 ALKuTEKSTiT Y L iOP P iL ASL E HT i Sivu 1 6 k uva J O E l N I E M I N E N
YLiO P P iLAS LE H T i ALKuTEKSTiT Harri Hertell kirjoitti vartin runon, jotta tajuaisimme, että se ei ole vaikeaa. Tee-se-itse-runo P a i n u v i t t u u n s i e l t ä . Keski-ikäisen miehen monotoninen huuto lyö Harri Hertellin hiljaiseksi. Hän seisoo munkkisaarelaisen korttelikapakan seinustalla mikrofoni kourassa ja lausuu teiniangstista runoaan. Kuppilan omistaja on hetki sitten kuullut, että Hertell on runoilija, vilkaissut tämän tekstejä ja ylipuhunut miehen lukemaan niitä koko kapakan väelle. Runot alkavat hapuillen, kukaan näytä ei kuuntelevan. Hertell lausuu pari runoa, mutta sitten hänet keskeyttää humalaisen suorasanainen palaute. Onneksi paikalla ovat myös Hertellin kaverit, jotka vastaavat hänen puolestaan: ”Turpa kiinni siellä.” Runo loppuu, kaverit huutelevat kilpaa mölisijän kanssa, Hertell istuu takaisin omiensa keskelle. Ensimmäinen baarikeikka runoilijana on ohi. Hertellistä tuntuu yllättävän hyvältä. Illasta on kulunut kymmenen vuotta. Hertell istuu lähibaarissaan Punavuoressa aikomuksenaan kirjoittaa runo. Ensimmäisen baariesiintymisensä jälkeen hän on astunut yleisön eteen lausumaan runoja oman arvionsa mukaan kolmisensataa kertaa. Hänen esimerkkiään ovat noudattaneet sadat muut innokkaat. Syksyllä 2008 Hertell perusti Helsinki Poetry Connectionin, joka alkoi järjestää Kiiski Open Mic -lavarunoiltoja kerran kuussa. Niissä ainoa sääntö on, että lavalla lausutaan omaa tekstiä, ei toisten. ”Hyvää tekstiä on hirveän vaikea määritellä. Mulla on yleensä vaan sellainen tunne, et tää toimii. On hyvä muistaa, et runouskin on vain runoutta. Jengi paisuttelee kirjoittamisen mittasuhteita. Joskus teksti syntyy viidessä minuutissa.” Todistaakseen sen Hertell on luvannut, ettei poistu tästä kuppilasta, ennen kuin on kirjoittanut runon. ” M u n p i t ä ä käydä röökillä”, Hertell sanoo ennen kuin käy työhön. Kun hän kirjoittaa, hän tupakoi. Nytkin, vaikka hän on omien sanojensa mukaan röökilakossa. Viimeisten henkosten jälkeen Hertell käy pyytämässä kuulakärkikynää baarimikolta – lyijykynien terät katkeavat heti, kun painaa liian kovaa. Sitten hän palaa pöydän ääreen ja pyytää paperia. Käykö revitty ruutuvihkon sivu? Käy. Hertell sukaisee tukkaansa taakse, huokaisee ja alkaa kirjoittaa. Ensimmäiset neljä sanaa ilmestyvät perä perää. Joskus runot tulevat kuin talvi Helsinkiin pitkän odotuksen jälkeen yllättäen kapakassa Runot tulivat Hertellin elämään, kun hän oli 13-vuotias. Oli kesäloma, ja hän istui huoneensa pöydän ääressä. Häntä jäyti ihastus samanikäiseen tyttöön. Siksi hän tarttui kynään ja paperiin ja kirjasi tunteensa ylös. Ihastus meni, mutta runous jäi. Lukion jälkeen Hertell jakoi postia kolme vuotta. Hän kyllästyi ja ajautui opiskelemaan kulttuurituottamista. Pänttäämisen ohella hän järjesti runoklubeja ja kirjoitti ensimmäistä kokoelmaansa Kun oppii kävelemään. Se ilmestyi kaksi vuotta sitten. Hertellin, viidennen polven helsinkiläisen, yksi runojen tärkeimmistä aiheista on Helsinki. ”Se on se kun ei ole mielikuvitusta, täytyy kirjoittaa kaikesta, mitä näkee, kuulee, kokee.” Hertellin mukaan yleisimpiä avomikki-illoissa ovat runot, joissa on elämän nurjaa puolta, yhteiskuntakriittisyyttä tai seksiä ja alkoholia. Ja niitä ihastuksia. ”Usein kerrotaan, millainen suhde miehillä on naisiin ja toistepäin. Tai naisen suhde naiseen”, Hertell sanoo. Hänen omat runonsa saavat alkunsa monesti jostain yksittäisestä näystä. ”Metro kulkee Kulosaaren sillalla tai millaista on kun linnut syövät kuivaa ruohoa.” Nyt Hertell kiinnittää huomionsa nurkkapöydän pariskuntaan, joka puhuu kuluneen viikonlopun dokailuista. Kanarian lomista ja viikonlopun kuppilakierroksista niistä aiheista voi rakentaa kirjansa, keikkansa E s i i n t y m i s v u o r o Kiiski Open Mic -illoissa kestää enintään viisi minuuttia. ”Joka kerta jännittää. En mä ole koskaan täysin varma siitä jutusta mitä esitän. Ekoina kertoina kun esiinnyin, valvoin öitä.” Ensi kertaa lavalle kipuaville Hertellillä on kolme vinkkiä: Puhu mikrofoniin. Aloita sanomalla, että olet ensikertalainen, sillä he saavat raikuvimmat aplodit ja kannustukset. Esitystä ei missään tapauksessa pidä anteeksipyydellä. ”Alussa tulee adrenaliinit. Sitten jännitys laukeaa ja tulee buusti päälle, ja se koukuttaa. Tulee itsensä voittamisen tunne.” joka katoaa yhtä nopeasti kuin runotkin V i i s t o i s t a minuuttia ensimmäisen röökin jälkeen Hertell tarkastelee paperia. Runo on valmis. Tavallisesti Hertell ei kirjoita mitään kerralla. Kun hän on saanut idean ylös paperille, hän istuu tekstin ääressä 15 minuutista puoleentoista tuntiin. Sen jälkeen se jää mieleen hautumaan, kunnes hän palaa parantelemaan sitä. ”Varmaan miettisin ton lopun uusiksi”, Hertell arvioi runoaan. ”Joskus mun pitää kirjoittaa yks, kaks runoa, sitten alkaa tulla inspis. Tää runo on nyt aika lyhyt eikä kovin kaksinen.” Mutta hetken mietittyään hän lieventää tuomionsa: ”Tää on kannustukseksi. Sen pohjalta mitä tässä on nyt puhuttu.” Joskus runot tulevat kuin talvi Helsinkiin pitkän odotuksen jälkeen yllättäen kapakassa kuulee nurkkapöydistä puhetta Kanarian lomista ja viikonlopun kuppilakierroksista niistä aiheista voi rakentaa kirjansa, keikkansa nostaa lasin pöydästä ja nähdä pöytäliinaan ilmestyneen tuntemattoman maailmankartan joka katoaa yhtä nopeasti kuin runotkin jos niitä ei uskalla jakaa toisten samanlaisten kanssa. Y Seuraava Kiiski Open Mic järjestetään 15.2. ravintola Vastarannan Kiiskessä. Harri Hertellin toinen runokokoelma Kutsumme sitä kodiksi (Helsinki Poetry Connection) julkaistaan 27.3 Cafe Mascotissa. S iv u 1 7 N o 1 / 201 4 Hän pitää muutaman sekunnin miettimistauon, ennen kuin jatkaa. Hertellin mukaan runo kannattaa kirjoittaa sellaiseen muotoon, joka tuntuu omalta. Avomikki-illoissa on kuultu loppusoinnullisia runoja, lakonisia lapsuustarinoita ja lauluja. Kielikin voi olla mikä tahansa. Eräässä iltamassa nuori somalimies lausui raivokkaalta kuulostavan somalinkielisen runon. Se keräsi yhdet illan kovimmista aplodeista. Hertellille omin muoto on lyhyt, puheenomainen säe. Sellaisia hän rustaa nytkin. Hän kirjoittaa seuraavat sanat määrätietoisesti.
KESKiTY Y L iOP P iL ASL E HT i teksti IIDA SOFIA HIRVONEN k uvat J A A K K O P A L L A S V U O Limp Bizkit herättää noloja nuoruusmuistoja, joihin ei haluaisi palata. Mutta kannattaisi, sillä nu-metal-vaatteet ovat pian taas siistejä. Niin uskoo post-internettaiteilija Jaakko Pallasvuo. Ja häntä kannattaa kuunnella. N o 1 / 201 4 PAKKO OLLA IN P ö y d ä l l ä on oranssit tekorastat, neonvärisiä hiuslisäkkeitä, limenvihrät pörröiset säärystimet, psykedeelinen paita ja tribaalikuviokorvakoru. Taiteilija Jaakko Pallasvuo, 27, on käynyt ostoksilla. ”Olin aivan unohtanut Cyber Shopin olemassaolon”, hän sanoo. ”Nämä ovat niin cooleja!” Pallasvuo intoilee viitaten hankkimiinsa trancegoottiasusteisiin, jollaisia näkyi kymmenen vuotta sitten Ylellä pyörineessä Klaani-sarjassa. Mutta jos Pallasvuo sanoo, että ne ovat Sivu 1 8 cooleja, niin sitä ne hyvin suurella todennäköisyydellä myös ovat. Pallasvuo ei ole niitä taiteilijoita, jotka valittavat, kun agentti pakottaa kiertämään messuilla ja antamaan haastatteluita taiteilijabrändin luomiseksi. Jaakko Pallasvuo on luonut sellaisen vapaaehtoisesti. Hän on rakentanut itsestään kansainvälisesti arvostetun taiteilijan pitkälti onnistuneen internetbrändinsä ansiosta. Pallasvuon kohdalla siihen kuuluu se, että hän ei esiinny tosielämän julkisuudessa omilla kasvoillaan, vaan tekee omakuvansa itse, niin kuin tässäkin jutussa. Hän on muutenkin tottunut sanelemaan ehdot. Pallasvuo ei odota, että hänen teoksiaan esiteltäisiin museoissa tai gallerioissa. Hän lataa ne nettisivuilleen ja tumblriinsa kaikkien nähtäville, niidenkin, jotka eivät käy gallerioissa. Digitaaliset maalaukset ja videot ovat värien ja viitteiden sekamelskaa. Tätä sekamelskaa on nyt alettu noteerata, myös niissä perinteisissä museoissa ja gallerioissa, Pohjois-Amerikkaa myöten. Ja esimerkiksi arvostetulla Rhizome-nykytaidesivustolla,
YLiO P P iLAS LE H T i KESKiTY N o 1 / 201 4 S iv u 1 9
KESKiTY Y L iOP P iL ASL E HT i ”I’m dead ser ious and I’m putting my hear t into it. My mood is darker and more sombre. I’m a bad boy. I’m the Edgar Allan Poe of digital painting.” N o 1 / 201 4 jossa Pallasvuo on suomalaistaiteilijoista ainoa, jolla on oma artistiprofiili. Hänen teoksensa oli mukana Taidehallin Nuoret 2013 -näyttelyssä, loppuvuonna hänelle myönnettiin 15 000 euron apuraha videoteoksen toteuttamiseen. Konkreettisia saavutuksia ihmiselle, joka vaikuttaa internetissä siltä, että hän voisi hyvin olla olematta fyysisesti olemassa. Pallasvuo nimittäin elää verkossa. Tai oikeastaan hän esittää elämäänsä internetissä. ”Oliko se Nietszche joka sanoi, että itsestään kertominen on vain tehokas tapa naamioida itsensä?” Pallasvuo on valinnut naamionsa hyvin. K u n Jaakko Pallasvuo valmistui kuvataidelukiosta, hän pääsi opiskelemaan taidehistoriaa. Hän viihtyi yliopistolla viikon. Aihe kiinnosti loputtomasti, mutta opiskelu ei lainkaan vastannut haaveita akateemisesta yhteisöllisyydestä. Ei hän toki kuvitellut, että humanistinen tiedekunta olisi täynnä kuumia professoreita ja intensiivisiä keskusteluita kuin Kuolleiden runoilijoiden seura -elokuvassa. Tenteistä, luennoista ja kahvilahengailusta koostuva opiskelijaelämä vaikutti kuitenkin aikansa eläneeltä. Seuraavaksi Pallasvuo pääsi Kuvataideakatemiaan, mutta sekään ei innostanut. Taiteilijuus tuntui olevan Suomessa pelkkää pätevyyden suorittamista, apurahakaavakkeita ja sisäänpäinkääntyneitä gallerioita. Ulkoapäin annettava meriitti, jota varten kaikkien piti liukua saman homeisen putken läpi. Pallasvuo haaveili paikasta vailla paikallisuutta. Paikasta, jossa virtuaalinen ja fyysinen elämä leikkaisivat. Niin kuin suurissa kaupungeissa, kuten Berliini, Lontoo ja New York, jotka eivät sijaitse missään. Berliiniin Pallasvuo muuttikin saman tien, kun sai Kuvataideakatemiasta kandin paperit kolme vuotta sitten. Siellä elämä oli halpaa, helppoa ja hauskaa. Verkostoitumista ja bileitä. Kaiken lisäksi nuori taiteilija löysi Berliinissä suhteellisen pienen post-internet-taideskenen, josta kiinnostui heti. Post-internet-taide on moderni sanahirviö, jonka voi määritellä esimerkiksi näin: taide, joka ottaa vaikutteita internetistä ja jonka Sivu 2 0 näyttämöpaikkana on gallerioiden sijaan netti. Parhaassa tapauksessa se leviää samalla logiikalla kuin minkä tahansa meemi. Niin kuin esimerkiksi Joggingin työt. Jogging on yksi suosituimmista post-internet-taidekollektiiveista, jonka takana ovat jenkkitaiteilija Brad Troemel ja Lauren Christiansen. Ryhmä on noussut suosituksi julkaisemalla tumblrissa lähinnä digitaalisesti manipuloituja kuvia, joita on jaettu netissä paljon, koska ne näyttävät nokkelilta. Esimerkiksi nyt, Justin Bieberin kännisekoilujen jälkeen, Jogging julkaisi tumblrissa kuvamanipulaatioteoksen, jossa Daft Punkin levynkansikypärän sisään on yhdistetty Justin Bieberin ja Miley Cyrusin naama. Jostain syystä se on puhutellut netin käyttäjiä, jotka ovat jakaneet sitä esimerkiksi Facebookissa. Tämän tyylisiä töitä Pallasvuokin alkoi Berliinissä tehdä. Yhdessä alkuaikojen työssä hän yhdisti kuvan Windows 95 -näytönsäästäjästä ja Scream-elokuvan haamusta. Hänet alettiin huomata sellaisissa paikoissa kuin Future Galleryssa. Ja kun tämä maineikas berliiniläisgalleria otti Pallasvuon töitä näytille reilu kaksi vuotta sitten, syntyi lumipalloefekti. Mitä enemmän näyttelyitä ja yleisöä kertyi, sitä suuremmaksi kiinnostus kasvoi ympäri maailmaa. Peli alkoi. T u m b l r - f e e d i i n ilmestyy Jaakko Pallasvuon teos. Värikkään digitaalisen Molten Core Tactics -maalauksen alla on taiteilijan kirjoittama uhmakas näyttelyteksti, jossa hän julistaa olevansa parempi kuin muut maalaajat. Tekstissä hän vertaa itseään ensin Ikean taideosastoon ja sitten kanonisoituun romantiikanajan kirjailijaan: ”I’m dead serious and I’m putting my heart into it. My mood is darker and more sombre. I’m a bad boy. I’m the Edgar Allan Poe of digital painting.” Tällaista hän on harrastanut niin kauan kuin muistaa. Pallasvuo pelasi tietokonepelejä miltei koko lapsuutensa ja siirtyi sitten keskustelufoorumeille. Sitten tulivat Irc-Galleria, MySpace ja Livejournal. Niissä ei voinut muuttua näkyväksi, ellei kertonut itsestään jotain. Tänä päivänäkään Pallasvuo ei odottele, että kriitikot vertaisivat häntä tunnustettuihin taiteilijoihin. Hän julistautuu sellaiseksi teostensa yhteydessä itse. Sellaista ei voi tehdä, ellei ihmisellä ole tiettyä kulttuurista ja sosiaalista pääomaa. Arkikielessä sitä sanotaan cooliudeksi. Reaalimaailmassa Pallasvuo puhuu rauhallisesti, katsoo silmiin eikä vilkaise puhelintaan kertaakaan parin tunnin coolius-keskustelun aikana. ”Internet on auttanut minua paljon enemmän kuin mikään koulu. Sosiaalisia medioita voi käyttää omiin tarkoituksiinsa”, hän sanoo. Olennaista ei ole se, kuvitteleeko Pallasvuo oikeasti olevansa digitaiteen Edgar Allan Poe. Netissä se on hänen brändinsä, hänen oma rakennelmansa. Artistiminä, joita voi olla useampia. Virtuaalimaailmassa epäsuosittu luuserikin voi muuttua siistiksi, jos vain osaa tehdä itsestään kiinnostavan. Brändit toimivat, jos ymmärtää, miten ne toimivat. Ja Pallasvuo ymmärtää. M i t e n o l l a c o o l ? Se on kysymys, jota jokainen teini on joskus miettinyt yhtä varmasti kuin filosofi sitä, mikä on elämän tarkoitus. Parrakkaalla taiteilijalla on vastaus: ”Siten, että alkaa tykätä jostain asiasta juuri sillä hetkellä, kun siitä kannattaa tykätä”, hän sanoo. ”Esimerkiksi Berliinissä ollessa tuntui yhtäkkiä siltä kuin kaikki olisivat päättäneet, että Rihanna on parasta ikinä. Silloin oli kätevintä mennä siihen mukaan ja sanoa että joo, Rihanna on cool.” Hän vertaa cooliutta pianonsoittoon: ”Se sujuu luontevasti, kun sitä on harjoittanut vuosia. Kaikilla on opetteluvaihe, jolloin pyrkimys cooliuteen vaikuttaa ulospäin vähän nololta. Mutta cooliuden pitkälle viedyssä vaiheessa ajatus, tunne ja ele eivät juuri enää eroa toisistaan.” Näin korkealle viileyden tasolle pääseminen vaikuttaa kuitenkin raskaalta harjoitukselta. Sitä
YLiO P P iLAS LE H T i KESKiTY N o 1 / 201 4 S iv u 21
N o 1 / 201 4 KESKiTY Y L iOP P iL ASL E HT i Jaakko Pallasvuo teki nelikentän cooliudesta. Sivu 2 2
YLiO P P iLAS LE H T i KESKiTY ”Kun 40 pätevämpää, taitavampaa ja kokeneempaa tyyppiä ympärillä kilpailee samasta hommasta, voit voittaa ne ainoastaan sillä, että olet yksinker taisesti coolimpi kuin muut. Se on kannattavaa. Coolit projektit erottuvat joukosta ja keräävät rahaa, koska kaikki haluavat imeä niistä energiaa.” ”Ensin yllätyin tyylin erilaisuudesta. Sitten tajusin, että tietenkin joitakin tyylejä on tiettyinä aikoina helpompi omaksua kuin toisia”, hän sanoo. Trendeihin heittäytyminen on netissä helppoa. Kunhan seuraa aktiivisesti ajan henkeä – kuten vaikka muotia, tumblreita ja popmusiikkia. Informaation määrä voi kuitenkin uuvuttaa. Nopea kierto tekee cooliuspelistä samaan aikaan stressaavaa, mutta koukuttavaa. To r o n t o l a i n e n taidekriitikko Saelan Twerdy on kommentoinut Pallasvuon Molten Core Tactics –maalausta Tumblrissa. Hän kirjoittaa, että mahtaileva esittelyteksti on taitava, mutta suurin osa hänen seuraamistaan taiteilijoista on parempia siinä, missä Pallasvuo väittää olevansa paras – taiteen tekemisessä. Mutta se ei haittaa Pallasvuota, jonka sana painaa internetissä vähintään yhtä paljon kuin Saelan Twerdyn. Pallasvuo kertoo aikovansa siirtyä seuraavaksi teatterin pariin. Hän välttelee jumiutumista viimeiseen asti ja pitää mieluiten kiinni tilanteesta, jossa ei tarvitse asua vakituisesti missään. Siksi hän muutti pois Berliinistäkin, jossa ihmiset tuntuivat jämähtävän kuplaansa. He vanhenivat, mutta mikään ei varsinai- sesti muuttunut. Samalla tavalla cooliuden jatkuvassa luupissa junnataan paikallaan, varioidaan samoja pörrösäärystimiä ja tekorastoja vuosikymmenestä toiseen. Monelle cooliuden tavoittelusta muodostuu tapa, josta luovutaan vasta sitten, kun saadaan lapsia. ”Coolius tuomitaan usein pinnallisena kysymyksenä, mutta minusta se on äärimmäisen tärkeä ja moniulotteinen aihe. Eikä coolius sulje pois sitä, etteikö olisi muutakin annettavaa”, Pallasvuo sanoo. Taidekriitikko Twerdy jatkaa kommentissaan, että varsinkaan silloin, kun Pallasvuo sanoo olevansa vakavissaan, häntä ei voi ottaa tosissaan. Roolien vetäminen kuuluu rooliin. ”Teen taidetta, sillä se on ainoa kenttä, jossa matala roska kohtaa pitkälle viedyn teoretisoinnin. Siinä kaikki voi olla totta, sillä pelit eivät vahingoita ketään.” Eikä sillä loppujen lopuksi olekaan väliä, kuinka tosissaan Pallasvuo itsensä ja teorioidensa kanssa on. Hän haluaa luoda leikkauspintoja virtuaalimaailman ja todellisuuden välille ja toimia sellaisena itse. Nettielämä on peli, jossa saa valita, mitä kaikkea on. Se on fiktiota, muttei kuitenkaan. Pallasvuo vakavoituu ja sanoo: ”Haluan etsiä totuutta. Totuus on ainoa kiinnostava ja merkityksellinen aihe.” Ainakin hetken aikaa. Y S iv u 23 N o 1 / 201 4 ennen pitäisi jatkuvasti miettiä, mistä täytyy seuraavaksi olla innostunut. Siirrellä kiinnostuksen kohteita edestakaisin kuin shakkinappuloita. Eikö voisi vain innostua siitä, mikä sattuu huvittamaan? Luulisi sellaisen kantavan pidemmälle. Ei välttämättä. ”Kun 40 pätevämpää, taitavampaa ja kokeneempaa tyyppiä ympärillä kilpailee samasta hommasta, voit voittaa ne ainoastaan sillä, että olet yksinkertaisesti coolimpi kuin muut. Se on kannattavaa. Coolit projektit erottuvat joukosta ja keräävät rahaa, koska kaikki haluavat imeä niistä energiaa.” Pallasvuo ajattelee, että juuri pelaamisasenne on auttanut häntä taidemaailmassa eteenpäin. Sielläkin kerätään pisteitä ja noustaan seuraaville tasoille: ”Tämä voi kuulostaa julmalta, mutta pitää hyödyntää kaikki mahdolliset kortit. Jopa syöpään sairastuminen on ’syöpäkortti’, jonka pelaaja voi kääntää itselleen voitoksi.” Säännöt muuttuvat jatkuvasti. Kymmenen vuotta vanhoja ilmiöitä ei kannata heittää pois, sillä kaiken voi jossain vaiheessa käyttää uudelleen. Pallasvuo kertoo yhdestäkin siistinä pitämästään Berliini-tutusta, jonka Facebooksivulta löytyi kuvia Final Fantasystä ja Niken vaatteista, ”tyypillisistä viime vuoden jutuista”. Pidemmälle selatessa selvisi, että sama tyttö oli ollut pari vuotta aiemmin Belle & Sebastiania fanittava indiepoppari.
KESKiTY Y L iOP P iL ASL E HT i teksti antti pikkanen k uvat m i l e n a h u h ta Avioliittolaki ei voi koskaan olla tasa-arvoinen, tehdään siitä kuinka sukupuolineutraali hyvänsä. Siksi siitä pitäisi luopua kokonaan, kirjoittaa Antti Pikkanen. N o 1 / 201 4 E n ta h d o R i v a r i p ä t k ä E s p o o s s a , pelottavan iso asuntolaina, mersu, lenkkirintsikat, perhejoulu, kukkia ystävänpäivänä ja kitalaen polttavia grillimakkaroita juhannuksena. Muodikkaita asioita? Juuri nyt enemmän kuin koskaan. Perinteistä parisuhdetta haluavat heteroiden lisäksi myös homot. Kansalaisaloite tasa-arvoisesta avioliittolaista on eduskunnan käsiteltävänä ja etenee todennäköisesti pian kansanedustajien äänestettäväksi. Se on äänestys siitä, otetaanko homot mukaan heteroiden leikkeihin. Homoparit haluavat ostaa heteroiden parisuhdemallin sellaisenaan, valmiiksi annettuna. Tulla samanlaisiksi ja sitä kautta hyväksytyiksi, suvaituiksi. Eihän se ole tasa-arvoista. Tasa-arvoista olisi, jos koko avioliittoinstituutio purettaisiin ja otettaisiin pois kaikilta. Myös heteroilta. N i i t ä s o l m i t a a n lähes 30 000 joka vuosi. Siis avioliittoja, jossa puolisoiden tulee ”osoittaa Sivu 2 4 keskinäistä luottamusta sekä yhteisesti toimia perheen hyväksi”. Niin lukee Suomen laissa. Määrä on pysynyt melko samana läpi 2000-luvun siitä huolimatta, että avioliittoinstituutiota on tänä aikana ravisteltu: on keskusteltu homoavioliitoista ja toisteltu, että noin puolet avioliitoista päätyy eroon. Itse asiassa into astella alttarille on jopa kasvanut hieman. Tuorein tilasto on vuodelta 2012, jolloin sanottiin tahdon 28 878 kertaa. Se on parituhatta kertaa enemmän kuin vuonna 2000. Vain 329 kertaa sanottiin tahdon, kyllä, tahdon rekisteröidä kanssasi parisuhteen. Ihan ymmärrettävää. En minäkään haluaisi niin sanoa. Ajatus siitä, ettei kukaan enää voisi mennä naimisiin tai rekisteröidä parisuhdetta, on tietenkin pelottava. Avioliittoon sisältyy ennen kaikkea tunnelatauksia, sillä tunteella puolustetaan nykyistä avioliittolakia ja järjellä sukupuolineutraalia mallia. Koska järki aina ennemmin tai myöhemmin voittaa, jossain vaiheessa eduskunnassa paine- taan jaa-nappia tarpeeksi monen kansanedustajan voimin: Okei. Tulkaa vain mukaan. Kaikille kakkua, mutta ei varmana muuteta reseptiä. Sukupuolineutraali avioliittolaki tulee väistämättä voimaan lopulta. Mutta sekin jättää ulkopuolelleen valtavan määrän erilaisia parisuhdeja perhemalleja. Ensinnäkin ulkopuolelle jäävät he, joilla on samaan aikaan useampi kuin yksi vakituinen kumppani. Tai no, heidätkin saatetaan ottaa mukaan vielä meidän elinaikanamme, sillä vasta reilut kymmenen vuotta sitten alkoi keskustelu rekisteröidystä parisuhteesta. Ehkä sitten, kun valtio viimein hyväksyy homoavioliitot, allekirjoitetaankin jo aloitteita lukumääräneutraalin avioliiton puolesta. Jo nyt esimerkiksi vihreiden nuorisojärjestö on ilmoittanut olevansa sen kannalla. Mutta vielä senkin jälkeen avioitumismahdollisuus jää joidenkin perheiden ulottumattomiin. Kaikkien ihmissuhteet eivät nimittäin rakennu seksuaalisuuden varaan.
YLiO P P iLAS LE H T i KESKiTY N o 1 / 201 4 S iv u 25
KESKiTY Y L iOP P iL ASL E HT i Vanhanaikainen avioliittoinstituutio kaipaisi vähän ehostusta, pientä pintaremonttia N o 1 / 201 4 vaan, ei sen kummempaa. V a i k k a e r o a m i s e s t a on tullut arkipäiväistä, avioero on edelleen häpeä. Naimisiin mennään yhä ajatuksella, että tässä ollaan ikuisesti. Mutta ajatuksen toteuttaminen käytännössä on osoittautunut vaikeaksi. Koko 2000-luvun avioeroja on otettu noin 13 000 joka vuosi. Se tarkoittaa, että joka vuosi noin 26 000 ihmistä merkitään byrokraattien papereihin eronneeksi. Siviilisäädyltään ”naimattomaksi” ei ole paluuta. Eronnut ruksaa papereihin aina olevansa eronnut. Tilanteen voi korjata vain menemällä uudelleen naimisiin. Lisäksi avioero on edelleen mahdollinen vasta puolen vuoden harkinta-ajan jälkeen, jolloin aviopari virallisesti tuomitaan avioeroon. Niin lukee tuomioistuimen päätöksessä, vaikka ihan omasta halustahan siinä erotaan. Ei siis ihme, että avioliitto instituutiona pitää ihmisiä yhdessä vaikka väkisin, myötä ja vastamäessä. Kun on kerran menty lupaamaan. Aihetta pohdiskeltiin viimeksi Helsingin Sanomien Torstai-liitteessä tammikuun alussa, kun psykiatri Matti O. Huttunen kertoi avoimesti omasta pettämisestään ja siitä, miten uskollisena pysytään, ja miksi se on vaikeaa. ”Totuus on, että ihastuminen kestää kolme kuukautta, plus miinus kolme viikkoa. [--] Silti tästä eroottisintohimoisesta rakkaudesta on tehty oikean rakkauden mittari", Huttunen sanoo jutussa. Hänen mielestään se on mahdoton yhtälö yhteiskunnassa muuten vallitsevan yksiavioisuuden ja uskollisuuden ihanteen kanssa. Huttusella on teoria myyristä, niiden elinoloista ja uskollisuudesta kumppaneilleen. Teoria menee kiteytettynä niin, että yksiavioisuuden biologinen tarkoitus on jälkeläisistä huolehtiminen. Kun elämme alati kaupungistuvassa yhteiskunnassa, jossa huolenpito tulee joko valtiolta tai yhä enemmän myös laajasta ystäväverkostosta, yksiavioisuutta ei periaatteessa tarvita mihinkään. Silti yhteiskunta rakentuu yksiavioisuuSivu 2 6 teen perustuvan avioliittoinstituution varaan. Me olemme yhteiskuntana saman vaaleanpunaisen ja romanttisen huuman vallassa kuin kesähäiden vieraskatras. Kun virkamies vihkii puolisot maistraatissa ja sanoo, että "avioliitto on tarkoitettu pysyväksi, jotta perheen jäsenet voisivat yhdessä luoda onnellisen kodin", me haluamme uskoa, että sitä onnellista kotia ei mikään voi rikkoa. A v i o l i i t t o o n oikeudellisesti katsottuna vakiopaketti, jossa oikeudet ja velvollisuudet tulevat valmiiksi saneltuina. Valtio määrittää elatusvelvollisuuden, perimisasiat ja vastuut yhteisestä omaisuudesta ja velasta. Useimmille tämä paketti kelpaa sellaisenaan, sillä vain joka neljäs haluaa muokata sitä. Silloin tehdään avioehto. Valmista diiliä voi siis vähän sörkkiä, tuunata itselle sopivaksi. Vaikka sopimalla, ettei puolisoilla ole erotilanteessa avio-oikeutta toisen omaisuuteen. Eikö valmis paketti sitten ole järkevä vaihtoehto, yksinkertaisuudessaan helpompi kaikille? Ei. Avioliitto on myös oikeudellisesti tarkasteltuna tönkkö luomus. Ihminen voi nyt jo avioitua useita kertoja elämässään ja hankkiutua siten oikeudellisesti kimurantteihin tilanteisiin, vaikka hankkimalla useiden eri puolisoiden kanssa lapsia. Harva vain tulee ajatelleeksi sitä, ennen kuin tuomari sitten kopauttaa nuijaansa kesämökkiin liittyvän omistusriidan päätteeksi. Siksi ajatus avioliitosta luopumisesta ei ole pelkkää idealismia, vaan kylmää juridiikkaa. Uumajan yliopiston entisen, hiljattain edesmenneen oikeustieteen professorin Anu Pylkkäsen mukaan asian voisi järjestää paremminkin. Pylkkänen kirjoitti aiheesta kirjan, Vastapainon vuonna 2012 julkaiseman pamfletin nimeltä Vaihtoehto avioliitolle. Kautta historian avioliiton perimmäinen ajatus on Pylkkäsen mukaan ollut sääntelyssä. Sääntelyn taustalla on eri aikoina ollut kovin erilaisia tarpeita, mutta niitä on yhdistä- nyt yksi asia: yksilön oikeudet eivät ole koskaan olleet instituution muutosten perusteena. Sen sijaan kulloinkin voimassa olevaan avioliittomalliin ovat vaikuttaneet valtasuhteet. Se, kuka kulloinkin on saanut normittaa oikeaa ja väärää seksuaalisuutta. Pylkkänen tarjoaa avioliiton vaihtoehdoksi yhteistalousmallia. Malli irrottaisi läheissuhteiden sääntelyn kokonaan yhteydestä seksuaalisuuteen. Se, kenen kanssa aikuiset keskenään ja vapaasta tahdostaan harrastavat seksiä, ei enää kuuluisi valtiolle. Sen sijaan ihmiset sopisivat tapauskohtaisesti siitä, kuka hoivaa ja ketä ja kuka omistaa ja mitä. Yhteistalousmallissa sopimuksen voisivat tehdä ketkä tahansa ja heitä voisi olla kuinka paljon tahansa. Heidän keskinäiset suhteensa voisivat olla mitkä tahansa. He solmisivat sopimuksen yhteistaloudesta. Siinä määriteltäisiin, ketkä muodostavat yhteisen talouden ja mitä se tarkoittaa. Näin: Ketkä omistavat asunnon ja mistä sen rahat tulevat? Miten vastuut lastenhoidon ja mahdollisten muiden hoivaa vaativien kesken jaetaan? Kenellä on elatusvelvollisuus ja kenelle? Mitä tapahtuu, kun joku kuolee tai tulee erotilanne? Siihen voisi olla valmiita sopimuspohjiakin. Ei se olisi kovin vaikeaa. Eikä esimerkiksi kolmen miehen solmima yhteistaloussopimus varmasti kuulostaisi konservatiiveista niin ahdistavalta asialta kuin kolmen miehen avioliitto. M u t t a a v i o l i i t o s t a luopuminen, se vasta onkin monesta ahdistava ajatus. Siitä muistuttaa Helsingin yliopiston siviilioikeuden emeritusprofessori Aulis Aarnio. ”Minun tiedossani ei ole yhtään hanketta, jossa tällaista ajettaisiin. Kyllä se vaatisi, että kokonainen sukupolvi vaihtuisi”, Aarnio sanoo. Samaa sanoo toki Pylkkänenkin. Yhteistalousmalli vaatisi isoja muutoksia. Käsityksen ydinperheestä pitäisi muuttua, kirkon ja valtion tulisi olla pysyvästi toisistaan erillään, yksityi-
YLiO P P iLAS LE H T i KESKiTY seenalaistamme avioliiton tarpeellisuuden. Tapahtui se meidän elinaikanamme eli ei. M i t ä a v i o l i i t o n perinteille sitten lopulta oikein tapahtuisi? Kuolisiko yksiavioisuus ja romantiikka? Kyllä sormusta saisi edelleen vasemmassa nimettömässään pitää. Kirkko saisi säilyttää sakramenttinsa ja ulottaa sen koskettamaan ketä ikinä haluaa. Ja olla ulottamatta, se olisi sen sisäinen asia. Kirkkohäät saisi järjestää ja riisiä viskoa vaikka kilokaupalla. Enää ei vain tarvitsisi lyödä leimoja asioiden päälle: avioliitto, avoliitto, rekisteröity parisuhde, avioero, avoero, avioehto, avio-oikeus. Olisi vain perhe. Kuinka kaunis, lataukseton sana se onkaan. Se tarkoittaisi yhteisöä, jonka muodostavat toisiaan rakastavat ihmiset. Ei olisi väliä, harrastavatko he seksiä keskenään vai eivät. Perhe voisi olla kolmen ystävyksen, neljän kumppanin tai lesboparin muodostama kokonaisuus. Tai naisen ja miehen ja kahden ja puolen lapsen rivariunelma, johon kuuluu juhannusmakkara, sormus vasemmassa nimettömässä ja eteisessä roikkuvat hikiset lenkkirintsikat. Y S iv u 27 N o 1 / 201 4 sen ja julkisen välisen rajan pitäisi hälventyä. Tästä syystä minäkin allekirjoitin kansalaisaloitteen sukupuolineutraalista avioliittolaista. Ajattelin, että tasa-arvoa voi edistää paremmin instituutiosta sisältä käsin kuin ulkopuolelta huutelemalla. Mutta päätökseeni sisältyy toive, jota nykymallin puolustajat pelkäävät ja toisaalta monet lakimuutoksen puolustajat eivät mielellään tässä vaiheessa ääneen sanoisi: se, että kolkko, vanhanaikainen avioliittoinstituutio vähän muuttuisi. Se kaipaisi vähän ehostusta, pientä pintaremonttia vaan, ei sen kummempaa, uuden visuaalisen ilmeen ja pari tehokasta mainoskampanjaa. Homot voisivatkin olla avioliittoon astuessaan toistamatta niitä pölyyntyneitä 1800-lukulaisia fraaseja vain perinteen vuoksi. Kun avioliitto avataan homoille ja lesboille, heidän pitäisi tuoda siihen jotain uutta. Nyt olisi hyvä tilaisuus päivittää kakun reseptiä – loraus viskiä kostukkeeksi voisi jo riittää. Se ei kuitenkaan tarkoita, että sitten resepti olisi täydellinen. Suunta, johon yhdenvertaisuuden edistämisessä kuljemme, vie väistämättä siihen, että jossain vaiheessa ky-
KESKiTY Y L iOP P iL ASL E HT i teksti aurora rämö ja otto peura k uvat k at r i n a u k k a r i n e n Bitcoin oli aluksi pienen piirin seitsemän sentin harrastus. Sitten muutkin alkoivat uskoa siihen ja arvo nousi taivaisiin. N o 1 / 201 4 Luomiskertomus Alussa olivat nörtit. Viisi vuotta sitten otaniemeläisen solukämpän ikkunoiden eteen oli vedetty verhot, vaikka ulkona oli jo pimeää. Toukokuussa aurinko laskee ennen iltayhdeksää. Oven toisella puolella, 13 hengen Joutomiehet-bilekämpässä, oli jatkuva meteli ja häslinki, mutta Martti Malmi ei edes kuullut sitä. Hän katseli jotain, mitä ei ollut nähnyt koskaan ennen. Ratkaisua siihen, mitä hän oli etsinyt jo pidemmän aikaa. Malmi tuijotti pimeässä terävänä loistavan kannettavan näytöltä artikkelia ja yritti etsiä kuviosta virhettä. Mikään virtuaalivaluutta tähän saakka ei ollut toiminut kunnolla, ne kaikki olivat joko keskitetysti hallittuja tai jos eivät, niissä oli niin sanottu double-spendingongelma. Sivu 2 8 Mutta tässä ei. Se oli elegantti, todella elegantti systeemi: #include <math.h> double AttackerSuccesProbability (double q, int z) { double p = 1.0 – q; double lambda = z * (q / p) double sum = 1.0; int i, k; for (k = 0; k <= z; k++) { double poisson = exp (-lambda); for (i = l; i <= k; i++) poisson *= lambda / I; sum -= poisson * (l – pow(q / p, z – k)); } return sum; } Malmille kieli oli selvää. Hän oli tehnyt ensimmäiset nettisivunsa 7-vuotiaana ja ensimmäiset koodinsa kymmenvuotiaana. Uutta bittirahaa esittelevän artikkelin oli kirjoittanut mies nimeltä Satoshi Nakamoto. Malmi ei ollut kuullut hänestä aiemmin, mutta otsikon alla oli sähköpostiosoite ja kotisivu. Toista vuotta tietotekniikkaa opiskellut Malmi lähetti saman tien Nakamotolle sähköpostiviestin ja tarjosi apuaan Bitcoin-nimisen systeemin kehittämisessä. Systeemi ei jäänyt pelkäksi tekniseksi komentoketjuksi. Se aiheutti kultakuumeen. S i i h e n a i k a a n m a a n päällä ei ollut yhtään valuuttajärjestelmää, joka olisi voinut korvata keskuspankit. Nyt oli. Nakamoto vastasi Malmin sähköpostiin heti seuraavana päivänä. Hän pyysi tätä kirjoittamaan tekstinpätkiä nettisivuille, tekemään käyttöliittymäpäivityksiä ja pieniä koodaushommia.
YLiO P P iLAS LE H T i KESKiTY N o 1 / 201 4 S iv u 29
N o 1 / 201 4 KESKiTY Y L iOP P iL ASL E HT i Sivu 30
YLiO P P iLAS LE H T i KESKiTY BITCOIN: Bitcoin on digitaalinen valuutta, joka perustuu vertaisverkkoon hajautettuun kirjanpitojärjestelmään. Se tarkoittaa, ettei kirjanpito ole tallennettu vain yhdelle keskuskoneelle, vaan kaikkien käyttäjien koneille. Ajattele yhteiskäytössä olevaa excel-tiedostoa. Julkiseen exceliin olisi tallennettuna jokaisen yksittäisen bitcoinin (tai sen osan) siirtyminen omistajalta toiselle. Siitä voidaan laskea, paljonko bitcoineja on yhteensä. Kun Simo maksaa Piialle yhden bitcoinin, hän yksinkertaisesti lähettää tiedon kirjanpitoon siitä, että Simon lompakosta vähennetään yksi bitcoin ja lisätään se Piian lompakkoon. Simo käyttää tilinumerona 30-merkkistä koodia, joka kryptataan ja varmistetaan oikeaksi (miten, ks. louhinta). Näin siirto on ilmainen, turvallinen ja nopea, lähetettiin se minne päin maailmaa tahansa. uksen yhtälöön ja voittaa, hän saa 25 bitcoinia. Palkinto pienenee hitaasti, kunnes lopulta bitcoineja on 21 miljoonaa. Tähän mennessä noin puolet on louhittu, viimeiset löytynevät vuonna 2016. Sen jälkeen bitcoineja ei enää tule. Siksi bitcoin ei tunne inflaatiota. S iv u 3 1 N o 1 / 201 4 sulla ei ole, kumpi oli oikeassa? Ajan Ferravaatii saada tarjota rilla ohi.” ruuat. Pietilä on omien sanojensa mukaan nykyHän tilaa kokonaiään myös yksi viidestä Suomen rikkaimmasta sen menun. Tarjoilija bitcoin-omistajasta. tuo riimihärkäcarpacHän kirjoittaa bitcointalk-foorumille arciota, kampasimpukvioita siitä, miten verkkovaluutta tulee korvaakaa, scampeja, juusmaan nykyisen rahajärjestelmän. Se tapahtuu toja, karitsaa kahdella kuulemma yllättävän nopeasti, todennäköisesti tavalla. jo vuonna 2015. Laskelmia lainataan jopa taloPietilä on yksityisuslehti Business Insiderissä. sijoittaja, joka ei ole kiinnostunut koodista ja koneista vaan rahan teMalmi oli innoissaan, sillä bitcoinissa oli Pietilän bitcoin-omaisuus on suunnilleen kemisestä. hänen mielestään pelkkiä hyviä puolia. Hän oli 10 000 kolikkoa, mikä on tammikuun lopun Varakkuus on äänekästä, mutta keskenaina ollut sitä mieltä, että informaation tuli olla kurssilla yhtä paljon kuin kuusi ja puoli miljooeräistä: puku istuu huonosti ja pöydän alta pilvapaata ja vallan hajautettua. Samoin kuin valnaa euroa. Summa on suurpiirteinen, sillä Piekistävät vanhat juoksulenkkarit. tioilla ei ole oikeutta rajoittaa internetiä, kestilä ei tiedä tarkkaa määrää ja vaikka tietäisi, ”Ensin mä ajattelin, että nääh, puolen prokuspankeilla ei hänen mielestään pitäisi olla oihän ei kertoisi sitä. sentin ostaminen kaikista maailman bitcoineiskeutta kontrolloida valuuttoja. Bitcoinin avulla Se on ”turvallisuusstrategiaa”. Rahoistaan ta ei maksaisi kuin pari tonnia, en mä jaksa pisniistä päästäisiin. voi pitää meteliä, mutta niistä ei koskaan kantää niin pientä rahaa kiinni”, hän sanoo. Malmi, nimimerkiltään Sirius, istui solusnata kertoa liian yksityiskohtaisesti. Ne voidaan ”Mutta sitten kun kurssi nousi ja romahti saan yhä tiiviimmin ja opetteli muokkaamaan viedä. saman tien, etsin alimman hinnan ja ostin.” Nakamoton koodia. Hän oli kehittäjän lisäksi Kesäkuisesta kahdestakymmenestä eurosta K u n b i t c o i n i n käyttö alkoi lisääntyä, tulivat ainoa, joka koski siihen ensimmäisen vuoden syöksyttiin neljässä päivässä takaisin alle kymhuijarit. aikana. meneen. Viranomaiset varoittelevat jatkuvasti turSähköposteja vaihdeltiin usein, mutta NaHinnan rajun tempoilemisen takia bitcoin vallisuusongelmista. kamoto ei koskaan kertonut itsestään mitään on epävarma sijoituskohde, eikä tappioita voi Bitcoineja voi hankkia kahdella tavalla, henkilökohtaista eikä heittänyt yhtäkään vitsiä. vähentää verotuksessa Malmi ei kiinnittänyt siihen sen kummemkuten osakekaupassa. paa huomiota. Ei, ennen kuin keksijä lakkaMutta Pietilä on si vastaamasta viesteihin alkuvuodesta 2011. AVAINKOODIT: Kaikki bitcoinit ovat lompakoissa, joiden julkiserikoistunut epätavalHän ei kirjoitellut enää ylläpitämälleen Bitcointa avainta vastaa yksityinen avain. Avaimet ovat pitkiä merklisiin sijoituksiin. Hän talk.org-foorumille eikä minnekään muuallekijonoja, mutta niitä voi verrata käyttäjätunnukseen ja salasaon tehnyt omaisuutenkaan. Hän vain katosi. naan. sa muutamassa vuoJulkista avainta eli käyttäjätunnusta, ei tarvitse piilottaa, dessa hopeakaupalla ja E n s i m m ä i s e t p a r i vuotta bitcoin oli pelkainoastaan yksityinen eli salasana. Salasanan voi printata pasuperfoodeilla. Suurin kää leikkirahaa. Omassa kuplassaan häärivät perille ja tallettaa tallelokeroon tai sen voi opetella ulkoa. osa liiketoiminnasta on teekkarit louhivat sitä ja lähettelivät toisilleen Myös netissä on tallelokeroita salasanoille. kuulemma Virossa, sillä huvikseen. Se oli lähes ilmaista: yksi kolikko Suomen julkisen sektomaksoi vielä vuoden 2010 loppupuolella noin rin tukeminen olisi ”out seitsemän senttiä. Virtuaalirahalla ei voinut osof touch”. taa oikein mitään kunnollista. louhimalla tai ostamalla. On olemassa myös ”Mulle ei tuota sisäistä tuskaa olla eri Mutta sitten aukesi Silk Road. Salatun Torlukuisia välittäjäfirmoja ja pörssejä, jotka mieltä kuin kaikki muut. Ajattelen aina, että verkon suojissa toimineelta kauppapaikalta sai vaihtavat virallista valuuttaa virtuaaliseksi ja katsotaan, miten käy. Ja bitcoineissa se on kätevästi mitä tahansa, kuten vaikka huumeita. häviävät sitten. kääntynyt voitoksi. Mulla on nyt milli tilillä, Mustan pörssin asiakkaat maksoivat hankintanKolmannet osapuolet ovat bitcoinin idesa bitcoineilla, sillä niitä ei pysty ologian vastaisia, onhan välittäjille jäljittämään. Oli vain anonyymelain mukan kerrottava kaikki henjä bittilompakoita ja kahdenvälisiä kilötietonsa. Niitä käytetään, kosLOUHINTA: Bitcoineja tulee lisää vain louhimalla. Louhinta on kauppoja. ka ostaminen on helpompaa kuin vähän kuin arpajaiset, jossa on palkintona 25 bitcoinia. Media kiinnostui ja kirjoitti, ja vertaisverkosta. Jos Simo ei halua ostaa bitcoinia, vaan luoda sellaisia, hän yht'äkkiä virtuaalivaluutan arvo Se vaatii kuitenkin luottamuslataa kirjanpitojärjestelmän eli excel-tiedoston koneelleen. nousi valtavasti. Huhtikuussa ta: äskettäin sulkeutunut kiinalainen Kymmenen minuutin välein exceliin tulee yhtälö, jonka ratkai2011 yksi kolikko maksoi hieman pörssi GBL vei mukanaan kolmen semalla Simo voittaa arpajaiset. Vastausta ei voi laskea, vaan vajaan euron, kesäkuussa arvo oli miljoonan euron arvosta bitcoineja. sen löytämiseksi on kokeiltava loputtomasti vaihtoehtoja. Osaljo yli 20 euroa. Rahoja on lähes mahdotonta listujia on jo niin paljon, etteivät kokeilemiseen riitä tavalSilloin rahamiesten silmät saada takaisin eikä mikään laki korlisen tietokoneen tehot, vaan sitä varten tarvitaan erillinen avautuivat. vaa menetyksiä. Bitcoin ei ole virallouhintakone. lista rahaa, Suomen pankkikin on Samalla, kun Simo louhii, hänen koneensa varmistaa muiden R i s t o P i e t i l ä oikoo terilmoittanut. käyttäjien exceliin lähettämiä rahasiirtoja. Kone hyväksyy ne, vehtiessään pukuaan ja suuteAinoa tapa pitää virtuaaliomaijos niiden julkinen ja salainen avain täsmäävät. Näin kukaan ei lee kädelle. Hän on ehdottasuutensa varmassa tallessa on – voi käyttää jo aiemmin käyttämiään rahoja. nut tapaamispaikaksi keskustan kätevää kyllä – siirtää bitcoin-lomArpajaisiin osallistuminen on siis ikään kuin palkkio excelin jugend-sisusteista ravintolaa ja pakkonsa verkottomalle koneelle ja oikeellisuuden varmistamisesta. Jos Simo löytää oikean vasta-
N o 1 / 201 4 KESKiTY Y L iOP P iL ASL E HT i Sivu 32
YLiO P P iLAS LE H T i KESKiTY Satoshi Nakamotolla väitetään olevan hallussaan miljoona bitcoinia. LOMPAKKO: Bitcoin-järjestelmä ei ole kiinnostunut siitä, ovatko kolikot Simon vai jonkun muun, vaan siitä, mihin lompakkoon ne kuuluvat. Bitcoinien pitää aina olla jossain lompakossa, muuten niitä ei ole olemassa. Bitcoin-lompakko on julkisen ja yksityisen salakirjoitusavaimen – käyttäjätunnuksen ja salasanan – yhdistelmä. Kun Simo siirtää bitcoineja lompakosta toiseen, hän käyttää siirtoon tilinumeroa. Yhdellä lompakolla voi olla loputon määrä eri tilinumeroita. Louhijoiden koneet tarkistavat, täsmääkö siirrossa käytetty salasana käyttäjätunnukseen. Jos täsmää, siirto hyväksytään. Siirto kirjautuu exceliin käytetyn tilinumeron perusteella, ei käyttäjätunnuksen perusteella. Eli vaikka siirrot ovat julkisia, kukaan ei tiedä lompakoiden saldoja, sillä samaan lompakkoon on voitu siirtää rahaa usealla tilinumerolla. Yksityinen avain toimii salasanana, ja sen turvallinen säilyttäminen on tärkeää. Kukaan ei voi palauttaa sitä, jos se katoaa. Lompakko, jonka salasana katoaa, on ikuisiksi ajoiksi kadonnut sisältöineen. printata avainkoodit paperille. Vielä turvallisempaa on hävittää paperitkin ja opetella salasanat ulkoa.Silloin kukaan ei pääse omaisuuteen käsiksi eikä saa tietää, kenelle se kuuluu. Siksi on myös mahdotonta tietää, puhuuko Pietilä totta omaisuudestaan. Hänellä saattaa olla bitcoineja tai sitten ei. Vuoden 2012 verotietojen mukaan hän tienasi 38 400 euroa, vain vähän yli suomalaisten keskiansion. Malmi laskeskelee, että virtuaalivaluutan arvo voi kasvaa vielä ainakin kymmen- tai satakertaiseksi. Hän uskoo, että sen jälkeen kurssi tasaantuu. Kaikki eivät ole samaa mieltä. Talousnobelisti Paul Krugman on sanonut moneen otteeseen, ettei bitcoin voi koskaan toimia kunnolla, sillä se on liian epävakaa. Siitä puhutaan vitsinä ja pyramidihuijauksena, josta hyötyvät Malmin kaltaiset ensikäyttäjät. Siis ne, jotka ovat pystyneet louhimaan helppoa rahaa halvalla. Kuten Satoshi Nakamoto itse, jolla väitetään olevan hallussaan miljoona bitcoinia. Tammikuun lopussa se tarkoittaa yli 600 miljoonaa euroa. Nakamotosta, kaiken luojasta, ei vieläkään tiedetä muuta kuin että hänen oikea nimensä ei ole ainakaan Satoshi Nakamoto. Se oli pseudonyymi siinä missä Malmin Siriuskin. Malmin mielestä paras esitetyistä veikkauksista on yhdysvaltalainen professori Nick Szabo. Mutta Nakamoto saattaa olla kuka muu tahansa. Suomalainen tutkija, massachusettilainen bitcoinkehittäjä tai NSA. Se saattaa ihan hyvin olla Martti Malmi, vaikka hän itse sen kieltääkin. Ei kai sillä ole niin väliäkään. Omiin valintoihinsa uskoneet ideologit ja rahankäyttäjät ovat luoneet kuplansa itse. Se voi teoriassa kasvaa niin suureksi, että siihen mahtuu loppumaailmakin. Tai sitten ei. Riippuu, mihin uskoo. Y S iv u 3 3 N o 1 / 201 4 K u n M a r t t i M a l m i näki, että koodia kehittämässä oli tarpeeksi osaavia ihmisiä, hän jättäytyi sivuun. Se tapahtui vähän sen jälkeen, kun Satoshi Nakamoto hävisi netistä. Nyt Malmi kehittelee omaa, bitcoin-järjestelmään perustuvaa sosiaalista luottamusverkostosivua, jonka kaltaista ei ole vielä olemassa. Lisäksi hän ylläpitää Eroavaltiosta.fi-sivustoa, jossa kutsutaan verotusta väkivallaksi. Malmi seuraa kyllä kurssia, onhan hänellä edelleen omistuksia. Tosin vain murto-osa siitä, mitä hänellä parhaimmillaan oli. Enimmillään 55 000 bitcoinin – nykykurssilla 30 miljoonan euron – omaisuudesta on jäljellä uuden auton verran. Malmi ei tajunnut olla myymättä, kun kurssi oli nykytasoon verrattuna alhaalla. Ei, vaikka tiesi, että teoriassa valtava arvonnousu olisi mahdollinen. Teorioiden toteutuminen kun on kokonaan eri asia. Mutta tämä teoria toteutui: arvo on noussut, sillä bitcoin-huuma on levinnyt kaikkialle. Huh- tikuussa 2013, vuoden päästä siitä, kun sijoittaja Risto Pietilä oli päättänyt sijoittaa virtuaalivaluttaan, yksi bitcoin maksoi jo lähes 200 euroa. Se ei ole enää pelkkää huumerahaa tai spekulointibittejä, vaan koko ajan tavallisempaa. Käyttäjiä on nyt arviolta pari miljoonaa, eivätkä kaikki heistä halua lakkauttaa valtiota, vaan ostaa helposti. Se on kieltä, jota kuka tahansa ymmärtää. Erityisesti suomalaiset ovat omaksuneet bittirahan: täällä siirrellään bitcoineja asukaslukuun nähden eniten maailmassa. Itse koodi ei ole muuttunut paljoakaan alkuajoista, mutta palveluita on tullut lisää. Yhä useammat yritykset ovat alkaneet hyväksyä bitcoin-maksuja ja New Yorkin osavaltiossa kaavaillaan yhteisiä säädöksiä bitcoin-välittäjille, jotta ostamisesta tulisi turvallisempaa. Valuutalla saa jo ihan oikeita asioita. Tämä on luettelo muutamista: Virginin Airin lentoliput, pornovideoita netistä, E-bay-ostokset Iso-Britanniasta, artikkeleita Chicago Sun-Timesista, kasvishampurilaisen Vegemestasta, yliopistotutkinnon Kyprokselta ja Iso-Britanniasta, asianajopalveluita Hollannista, laillista kannabista Coloradosta, kartanon Las Vegasista, palkan it-yrityksestä ja avaruusmatkan. Lompakkoonsa voi ladata bitcoineja asematunnelin bitcoin-automaatilla, eikä se ole kummempi toimitus kuin matkakortin lataaminen. Lompakon taas voi avata älypuhelimella yhtä simppelisti kuin Angry Birdsin.
viiMEiSET SANAT Y l ioP P il ASl E HT i Musiikkibisnes rakentuu yksilöiden ympärille. Artistille naamio on ase kamppailussa sitä vastaan, kirjoittaa Otto Kronqvist. PiiloSSA K a s v o i n a i k a n a , jolloin MTV:llä näytettiin vielä musiikkivideoita. Lempparivideo oli Radioheadin Paranoid Android, jossa pipopäinen piirroshahmo seikkailee surrealistisessa kaupunkimaailmassa. Liimauduin TV:n ääreen silloinkin, kun kanavalla alkoi pyöriä Airin Kelly Watch The Stars. Videossa kaksi tyttöä pelaa pingistä pukuväen katsellessa lumoutuneena vieressä. Vähintään yhtä lumoutuneena katsoin minä, kun näin Massive Attackin Teardropbiisin videon ensimmäisen kerran. Siinä vauva lilluu äitinsä kohdussa ja tapailee kappaleen sanoja. Näitä videoita yhdistää se, että yksikään niistä ei ratsasta artistin kasvoilla. Kaikissa taitelija piileskelee kulisseissa ja näyttäytyy katsojalle lähinnä äänenä ja sointuina. Ja sehän on ihan loogista: harva hittibiisi kertoo artistista itsestään, joten miksi laulajan naamaa käytettäisiinkään kappaleen kuvittamiseen. Musiikkivideoilla artistin on suhteellisen helppo pysyä anonyymina, mutta useimpien tähtien naamataulut ovat meille tuttuja keikoilta tai aikakauslehtien sivuilta. Eivät kuitenkaan aivan kaikkien. la, kun levy-yhtiö sanoi albumille ei, DJ Subroc, Dumilen pikkuveli ja työpari, sai surmansa auto-onnettomuudessa. Dumile vetäytyi hiphop-skenestä vuosiksi. Myöhemmin hän kertoi musiikkilehti The Wiren haastattelussa eläneensä lähes kodittomana, nukkuen kaduilla ja vannoen kostoa petolliselle musiikkibisnekselle. Kunnes vuonna 1999 Dumile palasi. Hän julkaisi kulttiasemaan nousseen soololevynsä Operation: Doomsday, jonka kannessa on pahanilkinen piirroshahmo Doctor Doom. Hahmo on tuttu Marvel-sarjakuvista: niissä Tohtori Doom tappelee mustan magian voimin Ihmenelosia vastaan. Dumilen artisti-identiteetti, metallista naamiota käyttävä roisto, oli syntynyt. Nykyinen musiikkibisnes rakentuu yksilön ympärille. Dumile kritisoi naamionsa takaa paitsi musiikkiteollisuutta myös sitä kulutusvalinnoillaan tukevia faneja. F i l o s o f i M i c h e l F o u c a u l t haaveili anonymiteetistä yhteiskunnassa, joka perustuu kasvoihin ja identiteetteihin. Hän halusi kertoa, miten identiteetteihin pohjautuva politiikka on saanut alkunsa. Foucault kirjoitti vankiloiden ja mielisairaaloiden synnystä. Hän halusi tuoda esiin ne historialliset kehityskulut, jotka ovat tuoneet kieleemme käsitteet kuten ”vanki”, ”hullu” tai ”sairas” ja samalla luoneet jaon normaalin ja epänormaalin välillä. Foucault’n tekstit ovat pahamaineisen vaikeaselkoisia. Hän myös muutti mieltään jatkuvasti. Osin tämä oli tarkoituksellista, sillä Foucault inhosi hänelle soviteltuja identiteettejä. Hän kieltäytyi olemasta tyypillinen 1960-lukulainen ranskalainen intellektuelli, marxisti tai strukturalisti. Sen sijaan hän halusi olla anonyymi auteur, jonka väkevät tekstit kuluvat yhteiskunnan pakottamia rooleja vastaan taistelevan nuorison käsissä. Doomin ja Foucault’n taktiikassa on yhtäläisyyksiä. Dumilen ajatuksenjuoksu on paikoin vaikeaselkoista ja hänen sanoituksissaan vilisee viittauksia mitä hämärimpiin lähteisiin Thomas Hobbesista Raamattuun. Naamio ja lyriikat liittyvät yhteen taisteluksi kaupallista hiphop-musiikkia vastaan. Tällaisia taistelijoita on Doomin lisäksi populaarikulttuurissa mui- P a r i k y m p p i n e n Daniel Dumile aloitti uransa 1990-luvun alussa New Yorkissa. Hän räppäsi KMD-nimisessä possessa yhdessä veljensä DJ Subrocin kanssa. Vaikka KMD niitti mainetta Nykin hiphop-piireissä, possen toista levyä Black Bastards ei koskaan julkaistu. Syy oli Dumilen piirtämä levyn kansi: karikatyyri lakupekkahahmosta hirtettynä. Samalla viikol- R i d e r i n y l i o p i s t o n hiphop-professorina tunnettu Mickey Hess sanoo sähköpostihaastattelussa, että Dumile kritisoi artisti-identiteetillään musiikkibisnestä: ”Alkujaan Doom julisti kostavansa musiikkiteollisuudelle. Hänen tähtäimessään olivat suuret levy-yhtiöt.” Doom on keikkajärjestäjän painajainen: aina säännöllisin väliajoin artisti lähettää coverina räppääviä feikki-Doomeja keikoilleen. ”Jäljittelijöiden lähettäminen keikalle on kannanotto. Levy-yhtiöt tuovat räppäreitä lavalle kuin sätkynukkeja, joita voi vaihdella tarpeen mukaan ja hylätä, kun he lakkaavat tuottamasta voittoa tai muuttuvat liian räväköiksi”, Hess sanoo. fa n i p o s t i a idEAliSTiNEN rEAliSTi Palstalla kirjoittaja paljastaa ihailunsa kohteen. N o 1 / 201 4 Jos ei ole nuorena idealisti, ei ole sydäntä. Jos ei ole vanhana realisti, ei ole järkeä. Paitsi jos on José Mujica – entinen nuori idealisti, nykyinen vanha idealisti. Parikymppisenä Mujica ryösti ruokaa ja jakoi sitä köyhille marxilaississien riveissä. 78-vuotiaana Mujica jakaa köyhille palkkaansa, jota hänelle maksetaan Uruguayn presidenttinä toimimisesta. Tarkalleen ottaen 90 prosenttia siitä. Se jättää hänelle käteen reilu tuhat euroa kuussa. Sen jälkeen, kun Mujica valittiin presidentiksi vuonna 2010, hän kieltäytyi muuttamasta virkapalatsiin ja jäi asumaan kulahtaneeseen maalaistaloon vaimonsa ja kolmijalkaisen koiransa kanssa. Hän ajaa sinistä kulpavolkkaria Sivu 34 (mutta vain viikonloppuisin) ja viljelee krysanteemeja takapihallaan. Ensi töikseen presidenttinä Mujica ilmoitti sallivansa abortit ja homoliitot. Loppuvuonna hän kaiken lisäksi laillisti kannabiksen koko tuotantoketjun Uruguayssa, ensimmäisenä maailmassa. Sitä ennen huumesotaa on taisteltu latinalaisessa Amerikassa kielloin ja asein, tuloksetta. Mujica on ilmoittanut, että kannabiksen laillistamisen seurauksista ei ole takeita, mutta sitä kannattaa ainakin kokeilla. Ehkä Mujica on sittenkin realisti. Fanitettava ominaisuus. teksti VAPPU KAARENOJA
YLiO P P iLAS LE H T i takin. Doomin hahmo on innoittanut lukuisia räppäreitä ympäri maailmaa. Esimerkiksi saksalaiset Sido ja Cro sekä kotikutoinen Notkea Rotta ja Rautaperse käyttävät maskia. Kenties kaikkein kuuluisin naamioartisti on kuitenkin Doomin aikalainen, 1990-luvun lopulla maailmanmaineeseen noussut duo nimeltä Daft Punk. Bändi on tullut kuuluisaksi koukuttavien tanssibiisien lisäksi robottikypäristään ja huikeista livespektaakkeleista. Daft Punkin jäsenet Guy-Manuel de HomemChristo ja Thomas Bangalter ovat perustelleet naamioitumista sillä, että he eivät halua olla show’n keskiössä. “Robottia ei nähdä samalla tavoin kuin idolia. Kyseessä ei ole ihminen, joten robotti on kuin peili. Energia, jonka ihmiset lähettävät lavalle kimpoaa takaisin ja sen sijaan, että huomio keskittyisi meihin, kaikilla on hauskaa yhdessä”, he sanoivat indiemedia Pitchforkin haastattelussa viime toukokuussa. Guy-Manuel de Homem-Christo ja Thomas Bangalter ovat vain nimiä hahmoille, jotka ohjailevat luomiaan robotteja. Paparazzi, joka nappaisi kuvan robottikaksikon luojista vastoin heidän tahtoaan, saisi takuuvarmasti vannoutuneiden fanien vihat päälleen. Suomessa vastaavan virheen teki 7Päivää-lehti, joka menetti tuhansia tilaajia julkaistuaan Lordin nokkamiehen Tommi Putaansuun kuvan kannessaan. O n k y l m ä perjantai-ilta marraskuussa 2010. Nosturiin on pitkä jono. Verkkokeskustelu il- i ÄT T Ö M ÄT viiMEiSET SANAT kulttuur iessee lan artistista on käynyt kuumana jo viikkoja. Kysymys on jokaisen huulilla: jos Doom jätti väliin keikan Chicagossa edelliskeväänä, miksi ihmeessä hän ilmestyisi paikalle Helsingissä? Doom on jo yli kaksi tuntia myöhässä ja osa faneista pudistelee päätään. Kunnes viimein lavan valot sammuvat. Nurkassa DJ-pöydän takana kiiltelee metallinen naamio. Ilman sitä naamiota Doomia ei olisi olemassa. Dumile tiedostaa sen ja korostaa sitä siksi levynkansissa ja musiikkivideoissa. Uusimman albumin vinyyliversiossa on jopa paperinen naamio oheistuotteena. Roisto-Doom on keino hyökätä musiikkiteollisuutta vastaan, mutta lisäksi mystinen aura saa yleisöt villiksi mantereella kuin mantereella. Doom on sitä, mitä Foucault halusi olla: anonyymi auteur. Kun keikka alkaa Nosturissa, sillä, onko naamion takana Dumile vai joku muu, ei oikeastaan ole mitään väliä. teksti otto KRonQViSt Doomin ja 17-vuotiaan newyorkilaisräppäri Bishop Nehrun yhteislevy on parhaillaan tekeillä ja ilmestyy todennäköisesti tänä keväänä. kuvitus antti gRundStén m i n ie s s e e 45 sanaa kulttuurista. The Cardigansista tutun Nina Perssonin kasvot eivät muutu, eivätkä kappaleet, vaikka 20 vuotta on kulunut. Ensin rakkaudentunnustusta ei kuulunut, sitten uhkasi häviö suosikkipelissä. Sen jälkeen on tarvittu apua siskolta sekä viinihuikkaa ja yleisesti parempaa käytöstä. Uudessa kappaleessaan Animal Heart Nina on taas vailla – miestä tietenkin. teksti Johanna mitJonen N o 1 / 201 4 Nina Persson Tavastialla 3. helmikuuta. S iv u 3 5
viiMEiSET SANAT Y L iOp p iL ASL E HT i maailman paras Palstalla etsimme parasta asiaa. MiKÄ ON pArAS SANA? Tässä Ylioppilaslehden numerossa on sanoja reilut 14 000. Se on paljon, mutta ei läheskään tarpeeksi kattamaan edes murto-osaa niistä vaihtoehdoista, joita suomen kieli tarjoaisi. Yksin kielitoimiston sanakirjassa on sanoja noin 100 000. Se on vasta alkua, sillä niitä yhdistelemällä syntyy ääretön määrä uusia. Sellaisia kuin kissavideospesialisti, joka esiintyy seuraavalla aukeamalla olevan kolumnin otsikossa. Tai post-internet-taideskene, jota käytetään tämän lehden jutussa Pakko olla in. Ja sitten on tietysti sanojen taivuttaminen ja johtaminen, joiden avulla voidaan muodostaa loputon määrä uusia luomuksia, kuten kuuluisa epäjärjestelmällistyttämättömyydellänsäkäänköhän. Kun otetaan vielä huomioon, että suomen kieli on vain yksi arviolta 6 000–9 000:n joukossa, nousee maailman sanojen lukumäärä niin suureksi, että niistä parhaan valinta ei ole yksinkertainen tehtävä. Neljä ihmistä otti haasteen vastaan. Heidän valintojensa perusteella vaikuttaa siltä, että sanan hyvyys on tiiviisti yhteydessä sen merkitykseen. Kukaan ei tehnyt päätöstä puhtaasti äänneasun perusteella. Eikä kukaan valinnut sitä sanaa, joka oikeasti on maailman paras: pamplemousse, ranskan kielen sana greipille. Paras siksi, että se kuulostaa ihan erilaiselta kuin miltä se maistuu. Irja Askola, Helsingin piispa, runoilija: ”TERVETULOA! Ihmisessä kaipuu kuulla jostakin tai joltakin, että tilaa on ja tänne kuulut, vaikka hetken. Kirkkoon saa tulla koko elämäntarinansa kanssa; väärässä olet, sanoo minulle moni. Jos kirkon seinät karkottavat ovet kiinni ja asenteet torjuvat, jäljelle jää kuitenkin tämä: Jumalan ydinviesti on tervetuloa, kaikesta huolimatta, ja juuri siksi.” Naima Mohamud, elokuvaohjaaja: N o 1 / 201 4 ”Paras ja samalla kaunein sana on ’äiti’. Sana merkitsee minulle ehdotonta rakkautta, välittämistä, suojelua, toivoa. Äitini uhraisi henkensä puolestani. Ei ole toista henkilöä, joka niin pyyteettömästi toivoisi parastani. Ei ole toista henkilöä, jota niin syvästi rakastaisin.” Pirkko Nuolijärvi, Kotimaisten kielten keskuksen johtaja: ”Maailman paras sana on kullekin epäilemättä oman äidinkielen sana. Minun valintani tänään on sinä. Sinä on suomea, mutta sanan tarve on Sivu 36 kielestä riippumaton; vaikka sanan ilmiasu on eri kielissä yleensä erilainen, kieli kuin kieli tarvitsee tätä ilmausta. Tärkeällä sanalla on suomen kielessä monia variantteja. Kirjakielessä on Agricolan ajoista lähtien ollut käytössä sinä, sa, sä ja sää. Näitä ilmiasuja sanalla on myös paikallismurteissa, mutta niiden lisäksi myös seä, siä, sie ja snää. Sana elää siis vaihtelevaa elämää ja on pukeutunut moneen asuun. Enemmän kuin muoto sinän tekee parhaaksi sen merkitys. Suomessa merkityksen ymmärtää, vaikka sanaa ei sanota eikä panna näkyviin. Se mikä on poissa, onkin läsnä. Kun sanon toiselle Olet viisas ja tärkeä, en tarvitse koko pronominia, mutta silti merkitys on läsnä persoonamuodossa. Historiallisesti verbin t sisältääkin sinän, sillä pronomini on aiemmin ollut t-alkuinen, mutta on itämerensuomalaisissa kielissä muuttunut s-alkuiseksi. Sinä korostaa toista, mutta ei häivytä minää. Sinän olemassaolo antaa minällekin kasvot. Sinä on olemassa, koska vuorovaikutus on tärkeää ja me, minä muiden mukana, tarvitsemme sinua, toista. Eikä tämä ole mikään klisee, vaan olemisen syvimpiä kysymyksiä. ” Signmark, rap-artisti: ”Sisu on maailman paras sana, näistä syistä: Suomalainen meininki. Rohkeutta tarvitaan elämässä. Sinnikkyyttä uran rakentamiseen. Peräänantamattomuutta kehiin, jos joku ei usko haaveisiisi. Tahdonvoimalla saat sen mitä haluat. Paras karkki maailmassa. Vuoden kuormaauto 2012.” teksti vappu kaarenoja kuvitus ulla donner
YLio P P iLAS LE H T i ko l u m n i E R A N T I Marraskuussa 2011 nimimerkit Siggi ja Sabu keskustelivat Ircissä. Sabu valitteli rahattomuuttaan. Tapaamista yritettiin sopia – Siggin olisi hankalaa matkustaa New Yorkiin, mutta toisaalta Sabu ei lastensa takia oikein voisi lentää Islantiin. Keskustelun varsinaisena aiheena oli kuitenkin se, mitä Sabun pitäisi tehdä kahdelle miljoonalle Syyrian hallituksen mailiserveriltä hankkimalleen sähköpostille. Sabu, oikealta nimeltään Hector Xavier Monsegur, on alta kolmekymppinen kahden lapsen isä, joka toimii Lulzsec-nimisen hakkeriryhmän ”johtajana”. Lulzsec alkoi internet-hupailuna. Sen nimissä hakkeroitiin ja vuodettiin maailmalle esimerkiksi koko Playstation-verkon salasanat ja tunnukset. Motiivikseen ryhmä ilmoitti halun herätellä maailmaa internetin naurettavan heikkoon tietoturvaan. Vuonna 2011 Lulzsec politisoitui, liittoutui Anonymyous-kollektiivin kanssa ja keskittyi hyökkäämään Syyrian hallituksen kaltaisia kohteita vastaan. Siggi eli Sigurdur Thordarson puolestaan oli keskustelun aikana 19-vuotias pyöreäposkinen islantilaispoika. Hän asui vanhempiensa luona, valvoi Wikileaksin chattihuonetta ja toimi Julian Assangen juoksupoikana, bestiksenä ja suojattina. Siggi oli saanut tietovuotouralleen lentävän lähdön 14-vuotiaana. Hänen käsiinsä oli päätynyt aineisto, joka paljasti islantilaispankki Milestonen korruption ja talousrikokset. Siggi vuosi materiaalin medialle ja sai aikaan mittavan talousrikostutkinnan. Ja mitä tapahtui, kun Siggi ja Sabu löysi- vät toisensa Ircissä ja ryhtyivät yhteistyöhön? Kaksikko paljasti Syyrian hallituksen sähköpostien lisäksi amerikkalaisen tiedusteluyhtiö Stratforin aineiston. Siitä kävi ilmi, että yhtiö vakoili aktivisteja ympäri maailmaa ja avusti vallankumouksellisia Venezuelassa. Nykyhakkerien yöllisissä irckeskusteluissa maailmanparannus saa uudella tavalla konkreettisen sisällön. Perheenisät ja islantilaiset teinit päättävät, kuka hakkeroidaan seuraavaksi ja minne kaikkialle saadut tiedot vuodetaan. Nämä tyypit voivat päättää isojen organisaatioiden ja pienten valtioiden kohtaloista silkkaa taitavuuttaan ja uskallustaan. Tätä on aktivismi tietokannoista ja internetistä riippuvaisessa maailmassa. Monimutkaisista tietojärjestelmistä löytyy aina aukkoja, joista Siggit ja Sabut voivat livahtaa sisään. Imperiumin vastaisku on kuitenkin koko ajan käynnissä. Keskustelun aikana sekä Sabu että Siggi olivat, toisistaan tietämättä, jo kumpikin rekrytoituneet FBI:n informanteiksi. viiMEiSET SANAT AukkojA teksti VEIkko ERANTI Kirjoittaja (Holotax) ei ole irkannut enää vuosiin. kuvitus ANTTI GRUNDSTéN sanottua Palstalla julkaistaan mielipiteitä. ”Totta kai haluaisimme mieluummin suomalaisia, mutta meillä on nyt periaatteessa hätä kädessä. [--] Emme ole rajanneet, että niiden täytyisi olla syyrialaisia, mutta niitä on nyt joka tapauksessa saatavilla.” S iv u 3 7 N o 1 / 201 4 Heinolan kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Timo Ihamäki (kok) haluaa Heinolaan 100 kiintiöpakolaista. Koska hätä on kova, Syyriassakin toki, mutta ennen kaikkea Heinolassa. Ihamäki ilmaisi toiveensa Yle Uutisille tammikuun lopussa.
viiMeiSet Sanat Y l ioP P il aSl e ht i PalvelukSeen halutaan: kiSSavideoSPeSialiSti ”Rakastatko nettiä, söpöjä eläimiä ja huomaatko huokailevasi ääneen, kun näet selällään köllöttelevän koiranpennun mahan? Fiilistelitkö laiskiaisia ja siilejä jo paljon ennen kuin ne valtasivat internetin?” Näin alkaa työpaikkailmoitus, jolla uutis- ja viihdesivusto BuzzFeed etsii New Yorkin toimistoonsa eläinharjoittelijaa. Työtehtäviin kuuluu eläinkuvien ja -videoiden etsiminen, internetin uusien eläintähtien tunnistaminen ja BuzzFeed Eläimet -osion nettipresenssin rakentaminen sosiaalisessa mediassa. Muistan, miten 2000-luvun vaihteessa opinto-ohjaaja istutti yläastelaiset atk-luokkaan tekemään mol.fi:n ammatinvalintatestiä. Kiinnostuksenkohteita kartoittamalla kone suositteli nuoria suuntautumaan muun muassa palkanlaskijoiksi, arkistonhoitajiksi tai johdon assistenteiksi. 14 vuotta myöhemmin, kuluvan vuoden tammikuussa, Elinkeinoelämän tutkimuslaitos Etla julkaisi raportin, jonka mukaan joka kolmas ammatti tulee katoamaan seuraavan kahdenkymmenen vuoden aikana. Kun tekniikka kehittyy, keskiluokka muuttuu biteiksi. Palkanlaskijat katoavat Etlan mukaan 97 prosentin, arkistotyöntekijät 94,5 prosentin ja sihteerit 96 prosentin todennäköisyydellä. kolumni SOMELIER Tilalle tulee esimerkiksi älypölyn ohjelmoijia, 3d-tulostusinsinöörejä, kaupunkimaanviljelijöitä – tai kissavideospesialisteja. Yläasteen opo ajatteli epäilemättä 8F-luokan parasta kehottaessaan teinejä miettimään, miksi halusimme tulla isona. Sitä hän ei kuitenkaan kertonut, että työelämä muuttuu aivan liian nopeasti, että työuraa voisi suunnitella – ainakaan mol.fi:n ammatinvalintatestin tarjoamien vaihtoehtojen varaan. Yläasteella ei tunnettu BuzzFeediä, bloggareita tai kissavideoita. Nyt joku tekee niillä omaisuuksia. BuzzFeed on 130 miljoonalla kuukausittaisella kävijällään suositumpi kuin BBC, Wall Street Journal ja Washington Post yhteensä. Niin kliseistä kuin se onkin, epävarman tulevaisuuden edessä urataktikoinnin sijaan kannattaa keskittyä niihin asioihin, jotka oikeasti ovat sydäntä lähellä. Vaikka sitten siileihin, laiskiaisiin ja koiranpentujen mahoihin. Niillä voi tehdä vielä omaisuuden. Kun tekniikka kehittyy, keskiluokka muuttuu biteiksi. teksti LAURI KOROLAINEN Kirjoittaja on viestintäkonsultti ja toimittaja, jolle mol.fi:n ammatinvalintatesti suositteli uraa markkinointipäällikkönä. h e l m i k u u n vo i m a l a u s e Etsimme elämänohjeita graduista. n o 1 / 201 4 ”Epärealistiset odotukset johtavat helposti epäonnistumisiin.” Suomalaisten elintarvikeyritysten Venäjän-viennin haasteet. Niskanen, Nina, 2013, elintarvike-ekonomian pro gradu -työ. Sivu 38
YLiO P P iLAS LE H T i Kahvilan vitriinissä on fredrikaleivoksia, muffinsseja ja värikkäitä macaroneja. Julia Harjula, 23, ottaa vihreää teetä. Pöydässä hän kaivaa käsilaukusta eväsrasian. ”40 grammaa kokojyväriisiä, 150 grammaa kanaa, herne-maissi-paprikaa ja tuorepinaattia”, hän luettelee. Näin valtio-oppia opiskeleva Harjula on syönyt viime kesästä lähtien. Silloin hän hakeutui bikini fitness -valmennukseen. Sitä ennen hän oli ihan tavallinen yliopistoliikkuja, joka kävi salilla silloin tällöin. Unisportin personal trainer johdatti hänet bikini fitnessin pariin: valmentaja vinkkasi, että Harjulalla voisi olla mahdollisuuksia menestyä lajissa. ”Bikinimuija on hemmetin seksikäs, mutta kuitenkin classy”, Harjula summaa tavoitellun ulkonäön. Harjulalla on salitreenejä viidesti viikossa, aerobisia harjoituksia kolmesti. Päivän ainoa herkku ovat kaksi vadelmahillolla päällystettyä riisikakkua. Alkoholia hän ei käytä juuri ollenkaan. Paitsi kisoissa: takahuoneessa ennen lavalle nousua otetaan ryyppy. ”Miehillä kehonrakennuskisoissa se tuo verisuonet pintaan. Naisilla se auttaa siihen, että lavalla hymyilyttää vähän enemmän”, Harjula sanoo. Ensimmäisissä SM-kisoissa kolme vuotta sitten osallistujia oli kuusi. Viime syksyn SM-karsinnoissa lavalle nousi jo yli neljäkymmentä naista. Ensi syksynä kilpailijoiden joukossa on myös finaalipaikkaa tavoitteleva Harjula. ”Lajissa viehättää se, että tän kunnon saa vain kovalla työllä.” viiMEiSET SANAT s iv u h e n k i lö Julian valmistautumista kisoihin voi seurata Instagramissa, @juliaharjula. N o 1 / 201 4 teksti IIRIS LAGUS kuva NICK TULINEN S iv u 3 9
Tule mukaan HYYn valiokuntiin! Valiokunnissa kuka tahansa HYYn jäsen pääsee osallistumaan ylioppilaskunnan toimintaan ja vaikuttamaan opiskelijoiden asioihin. Valiokuntatoiminta voi olla lähes mitä vain kulttuuritapahtuman järjestämisestä koulutuspoliittiseen debattiin. Useimmat valiokunnat kokoustavat parin viikon välein. Valiokuntiin voi tulla mukaan myös pitkin vuotta, kokoukset ovat kaikille HYYn jäsenille avoimia. Kaikki järjestäytymiskokoukset pidetään HYYn keskustoimiston kokoushuone Sparressa (Mannerheimintie 5 A, 2. kerros). ESN-valiokunta Järjestäytymiskokous 5.2. klo 19 ESN-valiokunta tutustuttaa kansainvälisiä opiskelijoita suomalaiseen opiskelijaelämään ja on osa eurooppalaista Erasmus Student Networkia. Järjestövaliokunta Järjestäytymiskokous 10.2. klo 17 Oletko kiinnostunut HYYn laajasta järjestökentästä? Onko sinulla idea, joka tekisi siitä vielä paremman? Valiokunta muun muassa järjestää koulutuksia, tuomaroi järjestökilpailuja ja jakaa Alina-salivuoroja. Vuonna 2014 valiokunta keskittyy erityisesti HYYn järjestökoulutusten kehittämiseen. Järjestäytymiskokouksen lisäksi valiokunnalla on valiokuntastartti torstai-iltana 20.2. Kaksikielisyysvaliokunta Järjestäytymiskokous 13.2. klo 18 Miltä näyttää elävä kaksikielisyys yliopistoyhteisössä? Miten siihen päästään? Valiokunnassa keskustellaan kaksikielisyyden merkityksestä ja tuodaan esiin ongelmakohtia esimerkiksi ruotsinkielisessä opetuksessa. Kehitysyhteistyövaliokunta Järjestäytymiskokous 4.2. klo 18 Kehitysyhteistyövaliokunnassa saat käytännön kokemusta kehitysyhteistyöstä! Valiokunta hallinnoi HYYn kehitysyhteistyöhankkeita ja päättää HYYn projektivarojen käyttämisestä. Lisäksi valiokunta järjestää ekskursioita ja syksyn Kehitysyhteistyöviikon. Valiokunnassa pääset myös keskustelemaan kehitysyhteistyöstä yleisemmin ja levittämään tietoa siitä, miksi kehitysyhteistyö on tärkeää. Koulutuspoliittinen valiokunta Järjestäytymiskokous 3.2. klo 18 Tule mukaan keskustelemaan koulutuspolitiikasta ja vaikuttamaan kaikenkokoisiin opintoasioihin. Käsittelemme aiheita opiskelijan arjesta kansalliseen korkeakoulujärjestelmään ja opintojen ohjauksesta opiskelijavalintojen uudistamiseen. Kulttuurivaliokunta Järjestäytymiskokous 12.2. klo 18 Kulttuurivaliokunta ideoi ja toteuttaa erilaisia tapahtumia ja muuta kulttuuria osana HYYn toimintaa. Valiokunnassa pääset järjestämään Mantan lakituksen kaltaisia spektaakkeleita. Tarjolla on mahdollisuus ideoida uutta, luoda uudenlaista opiskelijakulttuuria sekä kehittää ylioppilaskunnan tapahtumista entistä kiinnostavampia ja opiskelijalähtöisempiä. Jos opiskelijakulttuuri on sinun juttusi, on kulttuurivaliokunta juuri sinua varten. Sukukansavaliokunta Järjestäytymiskokous 7.2. klo 17 Sukukansavaliokunta tukee kielisukulaistemme pyrkimyksiä vaalia omaa kieltään ja kulttuuriaan. Se sekä järjestää tapahtumia että ohjaa sukukansakeräysvaroja erilaisiin hankkeisiin, kuten kirja- ja musiikkiprojekteihin. Tuutorivaliokunta Järjestäytymiskokous 5.2. klo 17 Tuutorivaliokunnassa pääset toteuttamaan HYYn tuutorikoulutusta sekä vaikuttamaan tuutoritoimintaan muutenkin. Suuri kysymys HYYssä tänä vuonna on, miten uudet opiskelijat voitaisiin vastaanottaa entistä paremmin. Tule ideoimaan, suunnittelemaan ja toteuttamaan poikkitieteellisessä seurassa! Yhteiskunnallisen vaikuttamisen valiokunta Järjestäytymiskokous 11.2. klo 18 Yhteiskunnallisen vaikuttamisen valiokunnassa vaikutetaan monin tavoin kaupunkiasioihin, asumiseen, toimeentuloon, terveyteen ja hyvinvointiin sekä yhdenvertaisuuteen ja tasa-arvoon. Vaikuttamistavat ovat kaikkea sitseistä kadunvaltauksiin. Onko jokin aiheista lähellä sydäntäsi? Tule mukaan visioimaan, väittelemään ja tekemään! Ympäristövaliokunta Järjestäytymiskokous 6.2. klo 18 Ympäristövaliokunta kerää yhteen ympäristöasioista kiinnostuneita Helsingin yliopiston opiskelijoita. Järjestämme esimerkiksi ympäristömerkkikilpailun, nuukuusviikon tapahtumat ja osallistumme autottomaan päivään sekä teemme yhteistyötä järjestöjen ympäristövastaavien kanssa. Kierrätä hyvät ideasi ja osallistu ylioppilaskunnan ekotekojen suunnitteluun ympäristövaliokunnassa! Vuoden mittaan perustetaan myös erilaisia toimikuntia ja työryhmiä, joista tiedotetaan esimerkiksi sähköpostiin saapuvassa jäsenkirjeessä. Lähiaikoina tullaan perustamaan ainakin Kampusviljelytoimikunta. Pysy siis kuulolla! Tulostus uudistuu Helsingin yliopistossa Helsingin yliopisto uudistaa tulostuspalveluitaan, mikä tuo muutoksia myös opiskelijoiden arkeen. Uusi tulostusjärjestelmä otetaan käyttöön kevään 2014 aikana. Sen myötä opiskelijat voivat tulostaa työnsä ”pilveen” ja sitten paperille valitsemallaan tulostimella. Näin hukkatulostuksen toivotaan vähenevän, kun opiskelija voi itse valita käyttämänsä tulostimen. Syksyllä 2014 myös tulostuskiintiöt tiukentuvat. Jatkossa opiskelijat saavat todennäköisesti tulostaa ilmaiseksi 200 sivua koko opiskeluaikanaan. Lopuista tulosteista opiskelijan pitää maksaa. Vanhat kopiokortit pysyvät kuitenkin yhä käyttökelpoisina. Uudistuksen tarkat aikataulut ovat yhä epävarmoja ja myös uuden laitteiston tekniset ominaisuudet tarkentuvat kunhan sitä aletaan ottaa käyttöön. HYY jatkaa keskustelujaan yliopiston kanssa ja pyrkii muun muassa edistämään sitä, että jatkossa mahdollisimman suuri osa opiskeluun liittyvistä töistä olisi mahdollista palauttaa sähköisesti. Lisätietoa tulostusuudistuksesta ja mahdollisuus saada vastauksia kysymyksiin löytyy Unigrafian sivulta tulostus.unigrafia.fi TietoaVanhan ylioppilastalon tilanteesta Ylioppilaskunta on kasannut infosivun Vanhan ylioppilastalon tilanteesta. Tietoa aiheesta löytyy osoitteesta hyy.helsinki.fi/fi/vanha HYYn järjestöwiki auttaa järjestötoimijaa Aloititko uuden viran järjestössä? Kaipaatko apua tai vinkkejä sen hoitamiseen? HYYn järjestöwiki auttaa! Sieltä löydät tietoa muun muassa järjestön taloudenhoidosta ja tapahtumien järjestämisesta, sekä erillinen virkailijaopas eri viroissa toimimisen avuksi. hyy.helsinki.fi/wiki Järjestöwikiin