JUHANI MYKKÄNEN
ONNETTOMIEN KAUPUNKI
JUNIOR HANDLERING
No
11
/
2012
I
S
S
N
0
3
5
-
9
2
4
Uutisraivaaja
Helsingin Sanomain Säätiön innovaatiokilpailu
Kilpailun tavoitteena on löytää tiedonvälitykseen ja journalismiin uusia toimintatapoja ja menestyviä liiketoimintamalleja. Kilpailun voittaja saa kehitysrahaa jopa 250 000 euroa, jonka avulla hän toteuttaa hankkeensa.
Helsingin Sanomain Säätiö on media-alan merkittävä kehittäjä ja suomalaisen viestintäteollisuuden, erityisesti sanomalehden, tukija. Säätiön tarkoituksena on edistää ja tukea korkeatasoista viestintään ja viestintäteollisuuteen liittyvää tutkimusta ja alan koulutusta. Päivälehden arkisto ja Päivälehden museo ovat osa Helsingin Sanomain Säätiötä.
Hakuaika päättyy 17.1.2013. Lisätietoja ja hakulomake osoitteessa uutisraivaaja.fi
YLIOPPILASLEHTI
SiSÄLLYSLuETTELO
A L K u T E K S T i T : Ensin riiputaan ristillä ja kerrotaan kenet haluttaisiin ystäväksi (sivu 5). Sitten tavataan ylösnoussut musta Mannerheim (sivu 7). Hyi kun haisee mätä kala (sivu 8) ja tissitkin vilkkuvat (sivu 9). Sinunkin kannattaa käydä testeissä (sivu 10) jos aakkoset vilisevät silmissä (sivu 11). Myönnetään kaikki omat virheemme ja syödään päälle pari sientä (sivu 12). Kunpa olisi edes kontti pään päällä (sivu 13). Hui, nyt paperit lentää lattialle kun Hanska tuijottaa niin intensiivisesti (sivu 14). Siis erotkaa erotkaa herranjumala (sivu 16)! K E S K i T Y : I H M I S E E N Tutustu Pohjoismaiden parhaaseen tyyppiin, joka tietää, että vuohi nettisivuilla tuo juuri sopivan säväyksen henkilöbrändiin. (sivu 18) A S I A A N Liian harvoin tulee miettineeksi onnellisuuden salaisuutta, joten nyt sitä tehdään ihan neljän sivun verran. Lopuksi tullaan siihen tulokseen, että meidän on muututtava ja ennen kaikkea muutettava. (sivu 24) K O H T E E S E E N Jakkupuku suoraksi, nuttura ojennukseen ja riivin järjesty. Koiranäyttelyiden ympärille on syntynyt metalaji, jossa vastakkain ovat tytöt. (sivu 28) v i i M E i S E T S A N A T : On taas aika kulttuuriesseen (sivu 34), sitten somekuulumisten ja huonoja kuulumisten (sivu 36). Sokerina pohjalla plastiikkakirurgi lähtee tien päälle (sivu 38). Ja jälkkäriksi vielä uppopaistettua lihaa (sivu 39). K u u K A u D E N S O i T T O L i S T A : Teimme sinulle Spotify-listan, kuuntele se tätä lehteä lukiessasi: spoti.fi/V9drKx
Sivu 3
No 11 / 2012
YLIOPPILASLEHTI
S
U
O
M
E
N
K
U
L
T
T
U
U
R
I
R
A
H
A
S
T
O
VUODEN 2013 A P U R A H AT
Suomen Kulttuurirahaston apurahat myönnetään yksityishenkilöille, työryhmille ja yhteisöille suomalaisen kulttuurin edistämiseen. Apurahat on tarkoitettu jatko-opintoihin ja tutkimustyöhön kaikilla tieteen aloilla sekä taiteelliseen työskentelyyn, myös koko vuodeksi. Henkilökohtaista, kokovuotista apurahaa on mahdollista hakea myös kolmeksi vuodeksi. Suurempina erityisapurahoina myönnetään 1-2 apurahaa kaksivuotisiin Tieteen työpajoihin sekä 1-2 taiteen Katapultti-apurahaa. Lisäksi jaetaan yksi tai useampi Eminentia-apuraha. Kulttuurirahasto tukee myös kulttuuripoliittisesti merkittäviä hankkeita, jotka edellyttävät tavanomaista suurempaa rahoitusta. Apurahan hakeminen Kulttuurirahaston keskusrahaston apurahojen hakuaika on 1.-31.10.2012. Haku tapahtuu verkkopalvelussa osoitteessa www.skr.fi/apurahanhakija Käsiteltäväksi otetaan hakemukset, jotka on toimitettu ajoissa Kulttuurirahastoon sekä verkkopalvelussa että allekirjoitettuna paperitulosteena. Tietosisältöjen tulee olla yhdenmukaiset.
Viimeisen hakupäivän kotimaan postileima hyväksytään. Ulkomailta tulevien hakemusten tulee olla Rahastossa viimeiseen hakupäivään mennessä. Hakemuksen voi myös toimittaa Kulttuurirahaston toimistoon, Bulevardi 5 A 13, 00120 Helsinki, viimeistään keskiviikkona 31.10. Käsiteltäväksi ei oteta faksilla tai sähköpostilla lähetettyjä hakemuksia. Apurahahakemusta tukevat lausunnot annetaan ensisijaisesti verkossa osoitteessa: www.skr.fi/lausunnonantaja Myönnetystä apurahasta ilmoitetaan saajalle helmikuun alussa. Apurahat julkistetaan vuosijuhlassa 27.2.2013, minkä jälkeen ne ovat nähtävissä Rahaston kotivuilla. Kulttuurirahasto ei perustele apurahapäätöksiä. Post doc -tutkimukseen ulkomailla haetaan apurahoja säätiöiden yhteisen apurahapoolin kautta. Lisätiedot: www.postdocpooli.fi
No 11 / 2012
w w w . s k r . f i / a p u r a h a t
Sivu 4
YLIOPPILASLEHTI
RiSTi jA TERRORiSTi
Olen monesti miettinyt, miksi liityin kirkkoon. Ehkä osittain siksi, että halusin teini-ikäinen olla samanlainen kuin kaikki muutkin ja mennä riparille. Mutta ehkä vielä enemmän siksi, että pelkäsin ihan oikeasti syvällä sisimmässäni, että seurakuntaan kuulumattomille tapahtuu kuoleman jälkeen jotain pahaa. Jälkeenpäin ajatellen pelko oli täysin absurdi. Enhän usko joulupukinkaan rankaisevan siitä, että käyttäydyn toisinaan huonosti. Enkä pelkää avaruusolentojen kaappaavan, vaikka kuljeskelen usein ilman foliokääreitä, ulkosallakin. Mutta 14-vuotiaana tuntui luonnolliselta ajatella, että pakanat joutuvat helvettiin. Nyttemmin olen keksinyt, miksi väite taivaan porteista tuntui silloin hyvin perustellulta. Vaikka vanhempani eivät kuuluneet kirkkoon, he laittoivat minut uskonnontunneille. Uskonto on niitä harvoja aineita, joiden opiskelu alkaa jo ensimmäisellä luokalla. Sen lisäksi ekalla tankataan vain taideaineita, matematiikkaa, äidinkieltä ja ympäristötietoa. Uskonnontunteja on joka vuosi läpi peruskoulun, kun taas esimerkiksi historian opinnot aloitetaan vasta viidennellä. Uskontoa opetetaan yhdeksänteen luokkaan asti enemmän kuin historiaa- ja yhteiskuntaoppiaa. Ja enemmän kuin mitään luonnontiedettä.
p ä ä k i r j o i t u s VA P P U K A A R E N O J A
Jos 7-vuotias lapsi perehdytetään matikantunnilla laskemaan oikein yksi plus yksi ja heti perään uskonnontunnilla Isä meidän -rukoukseen, niin kyllähän Jeesus-jutut alkavat tuntua totiselta todelta siinä missä yhteenlaskusäännötkin. On uskomatonta, miten iso huuto syntyi siitä, että hallitus päätti vähentää uskonnonopetusta yhdellä vuosiviikkotunnilla. Linjattiin, että vuodesta 2016 lähtien uskontoa opetetaan yhtä paljon kuin historiaa ja yhteiskuntaoppia nyt. Suomen Kuvalehden päätoimittaja Tapani Ruokanen maalaili pääkirjoituksessaan terrorismimaisemia. Hänen mukaansa kristittyjen on tunnettava uskonsa ydin, etteivät "poliittiset kiihottajat saa heitä ansaansa". Muuten uskonnollinen terrorismi voi ruveta sikiämään, Ruokanen uskoo. En pelkää uskonnollista terrorismia. Mutta olen varma, että sitä ei ehkäistä uskonnonopetuksella. Se ehkäistään kasvattamalla lapsista sivistyneitä ja rationaalisia. Siksi uskonnonopetus pitäisi lakkauttaa kokonaan. Eri uskontojen historiasta ja taustoista voitaisiin puhua historiantunneilla. Tulevat sukupolvet eivät kasvaisi Herran pelkoon, vaan turvaisivat tieteelliseen maailmankuvaan. Eivätkä lankeaisi kiihottajien ansaan.
ALKuTEKSTiT
KuKA SE ON?
Toukokuussa annoin Ylioppilaslehden uudelle päätoimittajalle tehtävän. Seuraavan kerran kun nähdään, mieti, kuka tunnettu henkilö uusi Ylkkäri voisi olla. Olimme päättäneet uudistaa Ylioppilaslehden kokonaan. Halusimme luopua vanhanaikaisesta tabloidista ja siirtyä aikakauslehtiaikaan. Lehtiä tehdään usein mallilukijoille, joiden mieltymyksiä yritetään arvailla ja tyydyttää. En usko sellaiseen. Ihmiset eivät yleensä tiedä mitä he haluavat, ennen kuin näkevät sen. Sen sijaan ajattelen, että kaikilla lehdillä on oma ruumiillistumansa ja oma äänensä. Tiedän, miltä Ylkkäri ei ainakaan näytä ja kuulosta: ajankohtaiselta uskovaiseltä, töölöläiseltä nousukkaalta, eikä tosiaankaan kainalopiereskelevältä 1830 vuotiaalta.
a l av i i t e A N T T I G R U N D S T É N
Keskustelimme toimituksen tapaamisissa tästä useasti ja lopulta pääsimme yhteisymmärrykseen hänestä. En osaa aivan tarkkaan kuvailla häntä. Hänellä on ainakin viikset. Ehkä tupakan kähertämä ääni ja harjoitettu vartalo. Hän on joka paikasta tyylikkäästi myöhässä ja virnuilee vihdoin paikalle saapuessaan. Hän nauraa ajaessaan Mannerheimintietä pyörällä keskellä yötä pienet nyrkit osoittaen kohti taivasta kuin antennit. En lainaisi hänelle autoani. Emme me uuden toimituksen kanssa keksineet oikeasti koko viime kesänä, kuka Ylioppilaslehti olisi. Mutta jos se olisi oikea henkilö, toivoisin, että se olisi paras kaverini. Kirjoittaja on Ylioppilaslehden art director.
apinat
YLiOppiLASLEhTi. Perustettu 1913. 99. vuosikerta. Suomen Aikakauslehtien Liiton jäsen. ISSN 035-924. Käynti- ja postiosoite Kaivokatu 10 B, 7 krs, 00100 Helsinki. www.ylioppilaslehti.fi. TOIMITUS Päätoimittaja Vappu Kaarenoja, 050 339 3033, paatoimittaja@ylioppilaslehti.fi. Toimitussihteeri Johanna Mitjonen, 050 447 1117, johanna.mitjonen@ylioppilaslehti.fi. Toimittaja Aurora Rämö, 050 445 0553, aurora.ramo@ylioppilaslehti.fi. Art director Antti Grundstén, 050 441 1327, antti.grundsten@ylioppilaslehti.fi. TOIMISTOSIHTEERI Susanne Lindqvist, 09 1311 4235, susanne.lindqvist@hyy.fi. OSOITTEENMUUTOKSET JA TILAUKSET www.ylioppilaslehti.fi/tilaajapalvelu. ILMOITUSMARKKINOINTI Markkinointitoimisto Pirunnyrkki Oy, Kari Kettunen, 0400 185 853, Lauri Ristikankare, 0400 185 852, etunimi.sukunimi@pirunnyrkki.fi, www.pirunnyrkki.fi. ILMESTYMISAIKATAULU JA MEDIAKORTTI www. ylioppilaslehti.fi/mediakortti.pdf. KUSTANTAJA Ylioppilaslehden kustannus Oy. TOIMITUSJOHTAJA Mauri Laurila. HALLINTO JA TALOUS Heikki Närhinen. PAINO Sanomapaino Oy, Vantaa. Toimitus ei vastaa tilaamatta lähetetystä aineistosta eikä säilytä tai palauta sitä. KANNEN KUVA Nick Tulinen.
No 11 / 2012
Sivu 5
YLIOPPILASLEHTI
No 11 / 2012 Sivu 6
YLIOPPILASLEHTI
Emma Taulon kirjoittamassa Mannerheim-elokuvassa ei ole kyse ihonväristä.
ajan henki(lö)
ALKuTEKSTiT
25 SEKuNTiA MYöhEMMiN
Emma Taulo voisi näyttää ahdistuneemmaltakin. Iltapäivälehtien viimeaikaisten otsikoiden perusteella kansa vihaa häntä. Taulon, 27, kynästä on peräisin Yleisradion Mannerheim-elokuva. Se verovaroin kustannettu pyhäinhäväistys, jonka pääosaa esittää kenialainen Telley Savalas Otieno. Siis tummaihoinen mies. Taulo on ollut tekemisissä elokuvien, telkkarin ja median kanssa koko aikuisikänsä. Hän on valmistunut sekä valtiotieteellisestä tiedekunnasta pääaineenaan viestintä että Metropolian käsikirjoittajalinjalta. Hän on työskennellyt esimerkiksi dokumenttifestivaali DocPointin tiedottajana ja kirjoittanut itse useita dokumentteja ja tv-sarjoja. Mikään niistä ei ole herättänyt niin suurta huomiota kuin Mannerheim. Sota elokuvaa vastaan julistettiin pelkän 25 sekunnin pituisen trailerin perusteella. "Toivon, että kun elokuva on näytetty, siitä voidaan keskustella elokuvana", Taulo sanoo. Sillä Taulo kyllä tietää mistä kirjoittaa. Hän on tutustunut Mannerheimin elämään ja persoonaan perusteellisesti muun muassa asiantuntijahaastatteluiden ja marsalkan kirjoittamien kirjeiden pohjalta. "Uskon, että Mannerheim oli vahva ja kurinalainen. Ja yksinäinen. Uskon, että hän yritti parhaansa mukaan tehdä oikein. Ja että hän oli lempeä ihminen", Taulo tulkitsee. Ja nyt tämän kaiken pitäisi näkyä universaalina rakkausdraamana, jossa käytetään kenialaisen taide-elokuvan tyylikeinoja. Onko paineita? Kaduttaako? "Ei ollenkaan", Taulo sanoo. Hän panee asiat mittasuhteisiin. "Kun kuvasimme Keniassa, olosuhteet olivat hirvittävät. Se antoi perspektiiviä. Että aika hyvässä tilanteessa ollaan, jos ihmisten suurin ahdistuksen aihe on tämä elokuva."
Mannerheim-elokuva ensi-iltassa Rakkautta & Anarkiaa -festivaaleilla ja Yle Areenassa 28.9. Dokumenttisarja elokuvan tekemisestä alkaa Yle Teemalla 30.9.
teksti JOSE RIIKONEN kuva NOORA ISOESKELI
No 11 / 2012
Sivu 7
YLiOppiLASLEhTi YLIOPPILASLEHTI
ALKuTEKSTiT
Timo Wright kattoi löyhkäävän pitopöydän, sillä sen me ansaitsemme.
TA i T E i L i j A N M ÄTÄ K u u
Taiteilija Timo Wright nostaa muoviverhon syrjään ja raottaa ovea vanhassa teollisuusrakennuksessa. Härski haju löhähtää vastaan. Wright panee hengityssuojaimen kasvoilleen. Hallin perähuoneessa seisoo valkoisella pöytäliinalla peitetty upea pitopöytä. Ostereita, lohta, siipikarjaa, rypäleitä, punaviiniä, muhkea lohko italialaista juustoa. Mutta kaikki ei ole ihan kohdallaan. Lohen nahka on kuprulla kuin kertaalleen rypistetty folio. Viinin pinnalla kelluu kuollut kärpänen vihreä vatsa kattoa kohti. Mustuneiden viikunoiden pinnalla kasvaa pehmeää valkoista nukkaa. Aika kaunista oikeastaan. Home on kuin jotain merenalaista kasvustoa. "Paljon mitään ei vielä näy", Timo Wright sanoo mietteliäästi. "Mutta kunhan kärpäset pääsevät munimaan ruuan sisään, alkaa tapahtua." Pitopöytä on Wrightin taideprojekti nimeltä Kuningas Midas. Ateria on nyt ollut katettuna viikon, vielä on kuukauden päivät jäljellä. Ruokiin on suunnattu seitsemän kameraa, jotka nappaavat kuvan 45 minuutin välein. Kuvista Wright kokoaa videon, jossa ruuan pilaantuminen on nopeutettu noin neljään minuuttiin. Pöytään on katettu myös yksi lautanen. Sen ääreen tulee videossa mies, joka tuijottaa tylsänä kameraan koskematta pöydän antimiin. Hän on kuningas Midas, antiikin myyttinen ahmatti, joka halusi, että kaikki, mihin hän koskee, muuttuu kullaksi. Samalla hän on yksi meistä länsimaisista tuhlareista, joille mikään ei riitä. Olemme tulleet sokeiksi sille, mitä kaikkea meillä jo on esimerkiksi jääkaapissa. "Suomessa heitetään kauhea määrä ruokaa pois. Matkalla pelloilta lautasille 65 prosenttia ruuasta päätyy jätteeksi", Wright sanoo. "Sen lisäksi jokainen suomalainen heittää kotonaan pois 25 kiloa ruokaa vuodessa. Syynä on esimerkiksi se, että on kyllästytty johonkin ruokaan eikä haluta syödä sitä kahtena päivänä peräkkäin. Lisäksi aina ei tajuta sitä, että parasta ennen -päiväyksen jälkeenkin ruoka voi olla vielä syötävää." Midaksen ateria ei kyllä enää taida olla syömäkelpoinen. "No, leivästä ehkä saisi vielä jotain", Wright tuumii. "Se on vain kuivunut."
o No 10 / 2012 11
taiteesta tutut symboliset asetelmat, joissa on esimerkiksi pääkalloja ja kuihtuneita kukkia. "Ne viestivät, että koska kuolemme kohta, nauttikaamme tästä päivästä", Wright sanoo. Valokuvien sarjasta syntyvä pilaantumisvideo näyttää nimenomaan ajan kulumisen. "Vaikka teos on kantaaottava, se ei ole pelkkää saarnaa, vaan myös katsojalle mielenkiintoinen. Oletan, että kun kärpästen toukat alkavat nakertaa ruokaa sisältä päin, se hiljalleen romahtaa ja muuttuu mustaksi möhnäksi." Wright tunnetaan yhteiskunnallisesta valokuva- ja videotaiteesta: viimeksi Kluuvissa ja Lasipalatsin aukiolla on ollut esillä rasismia kommentoiva Race Code -teos. Siinä tietokone analysoi katsojien kasvonpiirteet ja asettaa heidät analyysin perusteella arvojärjestykseen. Ja ruoka on ehdottomasti poliittista. Ruokavarat jakaantuvat maailmassa epätasaisesti, ja viljaa jalostetaan polttoaineeksi tai käytetään tuotantoeläinten appeena. Ympäristö ei kestä liharuokavalion kuormaa. "Hiljattain julkaistiin ruotsalainen tutkimus, jonka mukaan kaikkien tulisi alkaa kasvis-
syöjiksi. Se uutisoitiin yllättävän pienesti, vaikka kyse on isosta asiasta", Wright ihmettelee. Hän on ollut kasvissyöjä jo lähes 20 vuotta. Neljä vuotta sitten hän myös lopetti Euroopassa lentämisen. Mutta onko yhden ihmisen valinnoilla merkitystä? Ei välttämättä, mutta ei yrittämisestä haittaakaan ole, Wright sanoo. "Mieluummin yritän ja epäonnistun kuin en yritä ollenkaan." Myös Kuningas Midas -teoksessa on monta epäonnistumisen mahdollisuutta. Osittain siksi Wright ei ole vielä tarjonnut sitä taidegallerioille. "Jos lämpötila tästä paljon laskee, miten toukkien käy", hän murehtii. "Tai jos kameroita liikuttaa yhtään, se on sitten siinä." Mutta entä jos kaikki onnistuu ja materiaali on kuukauden kuluttua purkissa? Aikooko taiteilija sen jälkeen kurkistaa lohen sisään, miltä siellä näyttää? "En oikein tiedä, haluanko. Sieltä voi tulla kaikenlaista, mitä ei voi edes kuvitella." teksti NOORA MATTILA kuva ANTTI GRUNDSTÉN
Teoksen runollisempi merkitys on kuolevaisuus ja katoavaisuus. Wrightia ovat innoittaneet Vanitas-maalaukset eli Hollannin klassisesta
Sivu 8
YLIOPPILASLEHTI
K AT E M i D D L E T O N i L M A N b i K i N E i TÄ
Britannian hovi on syvästi loukkaantunut ranskalaisen Closer-lehden julkaisemista lomakuvista, joissa prinssi Williamin puoliso Kate Middleton ottaa aurinkoa ilman bikinien yläosaa. Hovi on tehnyt rikosilmoituksen ja haastanut lehden oikeuteen. Kohun mittasuhteita on hankalaa hahmottaa, sillä otoksia ei ole suomalaismediassa esitelty. Kuvat olisi kuitenkin ihan kiinnostavaa nähdä. Ylioppilaslehti ei onnistunut saamaan niitä haltuunsa, sillä ranskalaistuomioistuin kielsi kuvien myymisen. Tässä kuitenkin melko tarkka kopio. teksti AURORA RäMö
ALKuTEKSTiT
H A ET TA V A K S I J U L I STETA A N H Ä M Ä L Ä I STE N YL I O P P I L A S S ÄÄTI Ö N
OPINTOSTIPENDIT
Stipendejä voivat hakea Hämäläis-Osakunnan varsinaiset jäsenet, jotka ovat hakiessaan osakunnan jäseninä vähintään kolmatta lukukauttaan. Stipendejä jaetaan enintään 50 kpl ja yhden stipendin suuruus on 950 euroa. Hakuohjeet ja sähköinen hakujärjestelmä löytyvät osoitteesta www.hys.net. Hakuaika päättyy 19.10.2012 klo 24.00. Hämäläisten ylioppilassäätiö Urho Kekkosen katu 4-6 A, 00100 Helsinki
S A M A A N
A I K A A N
T O I S A A L L A
Keskustan kuntavaalikannatus ulkomaalaisten opiskelijoiden keskuudessa prosentteina. Opiskelijajärjestöjen tutkimussäätiö (Otus) kysyi keväällä, mitä puoluetta ulkomaalaiset opiskelijat äänestäisivät kuntavaaleissa, jos vaalit olisi pidetty silloin. Kyselyn mukaan Rkp ja Perussuomalaisetkin ovat ulkomaalaisille opiskelijoille keskustaa mieluisampia puolueita. Keskusta on kyselyn mukaan kaikkein epäsuosituin.
0
N U M E R O
E .T. - O p i N T O j A EDiNbuRghiSSA
Edinburghin yliopisto tarjoaa tänä syksynä useita ilmaisia, kaikille avoimia nettikursseja. Yksi kutkuttavimmista on astrobiologian nettikurssi. Edinburghin Astrobiology and the Search for Extraterrestrial Life -kurssilla pohditaan muun muassa sitä, miten maapallon kaltaisilta planeetoilta voitaisiin löytää elämää. Viisi viikkoa kestävä opintojakso aloitetaan määrittelemällä elämän käsite. Sen jälkeen käydään läpi, kuinka elämä maapallolla sai alkunsa. Kolmannella viikolla opiskellaan planeettojen elinkelpoisuuteen vaikuttavia asioita. Viimeisellä viikolla pohditaan, miten maapallon ulkopuolisen älyllisen elämän löytyminen vaikuttaisi planeettamme asukkeihin "Astrobiologia esittää kiinnostavia kysymyksiä. Esimerkiksi: Miten elämä maapallolla sai alkunsa? Onko tämä väistämätön prosessi, ja onko elämä tavallista kaikkialla maailmankaikkeudessa?" kuvasi kurssia opettava astrobiologian professori, Iso-Britannian astrobiologiakeskuksen johtaja Charles Cockell Huffington Postille.
Leikkaus nyt
Leikkaus+pesu
M E N E
I T S E E S I
vipiNÄÄ KiNTTuihiN!
Fuksit. Ruokajonojen tukkijat. Perkeleet eivät tajua, että leipä voidellaan pöydässä, ei leivänottopisteellä. Jonossa lörpötellään ja ihmetellään, eikä huomata omaa maksuvuoroa. Luuskat! Naama menosuuntaan! Jos ripeys ei jouluun mennessä lisäänny, niitä pitää alkaa ajaa eteenpäin kuin karjaa tarjottimella.
Lähteet: Huffington Post, The Telegraph teksti OONA JUUTINEN
No 11 / 2012
Sivu 9
YLiOppiLASLEhTi
ALKuTEKSTiT
Rakkautta ja anarkiaa -festareilla esitetään yli 180 elokuvaa. Testaa, mitkä niistä juuri sinä haluat katsoa.
Hui! Testaa, onko Holy Motors sinulle oikea leffa, vai oletko sittenkin dokkari-ihminen.
R A K K A u T TA vAi ANARKiAA?
Sinulle tyypillinen aamiainen on: a) leipää, mehua ja kahvia b) espresso ja kroissantti c) puuroa d) bileistä ylijääneitä nachoja e) purkkaa Luet lehdistä: a) uutiset, haastattelut ja reportaasit, siis melkein kaiken b) kulttuurin ja tv-ohjelmaesittelyt c) uutiset, talouden ja ulkomaat d) kolumnit ja sarjakuvat e) otsikot ja nettilehden kommenttipalstat Kämpässäsi on: a) viherkasveja b) pehmoleluja c) jännittäviä soittimia d) Total Gym e) verhot Kadulla kävelet: a) vasemmalla b) oikealla c) autotiellä d) päin punaisia e) pyörätiellä Toteemieläimesi on: a) kissa b) marsu c) elefantti d) lepakko e) iilimato
No 11 / 2012
Testin tulokset: Jos sait eniten a-vastauksia, kategoriasi on D O K K A R I T . Niistä kannattaa käydä katsomassa: perustuva trilleri lukiolaispojasta, joka haluaa vain olla tavallinen. Valaa toivoa, omalla oudolla tavallaan. Jos sait eniten d-vastauksia, kategoriasi on A V A N T G A R D E . Nämä ovat hyviä:
Side by Side (ohj. Christopher Kenneally): Elokuvantekijät nokittelevat: filmi vai digi? Raflaava haastatteludokkari on elintärkeää katsottavaa jokaiselle elokuvasta kiinnostuneelle. Marley (ohj. Kevin Macdonald): Elämäkertaelokuva vetää yhtäläisyysmerkin Jamaikan ja sen slummeista ponnistaneen reggaemuusikon välille.
Jos sait eniten b-vastauksia, kategoriasi on I N D I E D R A A M A . Niistä suosittelemme:
Holy Motors (ohj. Leos Carax): Hulluutta vai originaalia aikalais- ja mediakritiikkiä? Ohjaajan alter ego ajaa limusiinilla halki Pariisin. Episodien tyyli ja vastanäyttelijät vaihtelevat haikeasta (Kylie Minogue) superfriikkiin (Eva Mendes). Caesar Must Die (ohj. Paolo ja Vittorio Taviani): Roomalaisvangit harjoittelevat Shakespearen näytelmää kiven sisässä. Mustavalkoinen seurantadokkari asettuu viiltävästi tosielämän Brutuksien puolelle.
Jos sait eniten e-vastauksia, kategoriasi on L ä S S ä H D Y K S E T . Katso vaikka nämä: Captive (ohj. Brillante Mendoza): Tositapahtumiin perustuvassa trillerissä islamistiterroristit kidnappaavat länkkäriseurueen (mm. Isabelle Huppert) viidakkoon. Kun realistinen kaupunkisota vaihtuu vuosien piileskelyksi, kerronta kivettyy.
Margaret (ohj. Kenneth Lonergan): Liikenneonnettomuus muuttaa lukiolaistytön (Anna Paquin) elämän. Rönsyilevä kertomus yksinäisestä oikeudenetsijästä on briljantisti näytelty merkkiteos. Your Sister's Sister (ohj. Lynn Felton): Kengännauhabudjetilla tehty näytelmäelokuva on mitä tyypillisin indie eli harmiton ja hulvaton, kiitos käsiksen ja päätrion (Mark Duplass, Emily Blunt, Rosemarie DeWitt) kemian.
Jos sait eniten c-vastauksia, kategoriasi on M A A I L M A L T A . Hyviä tärppejä ovat:
Raakalaiset (ohj. Oliver Stone): Rasittavasti alleviivaava huumesotakuvaus voisi olla parikymppisen amatöörin kynästä.
teksti JUTTA SARHIMAA kuva RAKKAUTTA JA ANARKIAA Rakkautta ja Anarkiaa -festivaalit 20.30.9.2012
War Witch (ohj. Kim Nguyen): Vuorotellen pelottava ja hurmaava satu kongolaisesta Komonasta, lapsisotilaasta, jolla on kyky nähdä aaveita. Liimaa penkkiin. Himizu (ohj. Sion Sono): Aikuisten mangaan
YLIOPPILASLEHTI
AAKKOSiLLA YKKöSEKSi
Toistaiseksi rankinglistat ovat tuottaneet Aalto-yliopistossa lähinnä pahaa mieltä. Aallolla kun ei ole ollut mitään asiaa maailman 500 parhaan korkeakoulun listalle. Aallossa ei kuitenkaan ole lannistuttu. Ylioppilaslehden tietojen mukaan Aalto on keksinyt tavan kammeta itsensä yliopistolistausten kärkeen. Aalto aikoo julkistaa rankingin, jossa kaikki maailman korkeakoulut on lueteltu aakkosjärjestyksessä. Sellaisessa vertailussa jopa Aalto on parasta A-luokkaa. Johan menee kärkeen että humahtaa! teksti VAPPU KAARENOJA
ALKuTEKSTiT
V A S T A U K S I A
Palstalla vastataan mihin tahansa kysymykseen.
MiKSEi piKARuOKALOiSSA OLE buffETEjA?
Kaupungin buffetpöydät notkuvat kaiken maailman rucolasilakoita ja karamellisoituja valkuaisia, mutta joskus tekisi mieli jotain perinteisempää. Pizzaa saa buffetista alle kympillä, mutta hampurilaisia ei. Miksi Mc Donald'silla ei ole all you can eat -buffetia, laatupäällikkö Stiina Rasimus? "Jaa-a. Meillä on samanlainen toimintakonsepti kaikkialla maailmassa. Se on rakennettu niin, että tuotteet on helppo syödä ja ottaa mukaan. Kyse on siis pikaruuasta. Mutta tämä kysymys ei ole koskaan tullut esiin. Kaikenlainen kehitys on mahdollista. Onhan meillä McCafe-ravintoloitakin, joiden tarkoitus on, että ihmiset viihtyvät niissä pitkään. Muutos olisi niin iso, että siitä lähdettäisiin keskustelemaan Euroopan tasolla. Todennäköisesti se edellyttäisi laiteinvestointeja. Keittiön rakenne on suunniteltu vain tiettyjen tuotteiden valmistamiseen. Buffet ei olisi pelkästään hyväksi brändille, sillä nykyään puhutaan paljon annoskoosta. Mutta toisaalta vaihtoehtojen ja valinnanmahdollisuuden tarjoaminen kuuluu linjaamme. Ei kuitenkaan kannata jäädä odottamaan, että tällainen tulisi lähiaikoina. Mutta voisi siitä ainakin sisäisesti keskustella." No voisiko Hesburger sitten aloittaa buffetin, yhtiön varatoimitusjohtaja Jari Vuoti? "Emme ole koskaan pohtineet tällaista. Olisihan se periaatteessa mahdollista. Meidän keittiö- ja toimintaprosessejamme ei ole kyllä suunniteltu sellaiseen, eikä ravintolatilojakaan. Se olisi sellainen uusi avaus, jolla erottua, mutta ei kovin realistista. Ikävä kyllä."
K A N S A K U N N A N
T O I V O T
"Ehdotan johdannon toisen kappaleen ensimmäisen lauseen termin 'naisten ja miesten' korvaamista sanalla 'sukupuolten'. [ ] Binäärisen sukupuolijärjestelmän korostaminen ei ole tarpeen. Se sulkee pois toisenlaiset rikkaammat... Tai lähinnä se kieltää sukupuolten kirjon ja typistää sen kaksinapaiseksi järjestelmäksi."
HYY:n edustajiston jäsen Jaakko Rissanen (sit. vas.) edustajiston kokouksessa elokuussa. Rissanen kommentoi HYY:n uutta yhdenvertaisuussuunnitelmaa. Palstalla kuunnellaan HYY:n edustajiston jäseniä.
teksti AURORA RäMö
V Ä I J Y T Y S
ETEL Ä SUOM A L A ISTEN Y L IOPPI L A I DE N SÄ ÄT IÖ
julistaa Eteläsuomalaisen osakunnan jäsenten haettavaksi yhteensä 12 000 euroa opinnäytetöiden tekemistä varten sekä 6 000 euroa opiskelijastipendejä varten. Säätiön hallitus on lisäksi päättänyt myöntää harkintansa perusteella 6 000 euroa jatko-opiskelustipendejä varten. Yksi opinnäytetyöstipendi on varattu humanistisen alan opinnäytetyön tekemiseen. Hakemusten perusteella voidaan myöntää Maire Pajarisen nimikkostipendi uusien kielten opiskelijalle ja Alexander Ärtin nimikkostipendi oikeustieteen opiskelijalle. Tarkemmat hakuohjeet osakunnan internetsivuilta www.etelasuomalainenosakunta.fi/historia-ja-hallinto/stipendit Säätiön hallitukselle osoitetut hakemukset liitteineen on toimitettava osakuntaan kuraattorin lokeroon 7.9.2012 klo 18 mennessä. Postitse toimitetut hakemukset voi lähettää osoitteeseen Eteläsuomalainen osakunta/ Kuraattori, Mannerheimintie 5 A 4 krs., 00100 Helsinki. Stipendien saajat julkistetaan 10.10.2012 Eteläsuomalaisen osakunnan vuosijuhlassa Ravintola Kaisaniemessä. Lisätietoja säätiön asiamieheltä: p. 045 3249 239, juha.e.sihvonen@helsinki.fi.
Sinäkö se olet? Jos tunnistit itsesi kuvasta, tule hakemaan juuri juhlitun Ryyppäyspäivän kunniaksi sixpack olutta Ylioppilaslehden toimituksesta (Kaivokatu 10 B, 7 krs.) perjantaina 21. syyskuuta kello 14.
No 11 / 2012
Sivu 11
YLiOppiLASLEhTi
25 v. 27v. 30 v. 31v.
Matias Hilden, johtanut Puumalaa vuoden Carita Maisila, johtanut Marttilaa puoli vuotta Linda Leinonen, johtanut Isojokea vuoden Mikko Kärnä, johtanut Enontekiötä kolme kuukautta
vA L TA K u N N A N N u O R i M M AT K u N N A N j O h TA j AT
ALKuTEKSTiT
G R A D U K Ä T I L Ö
OiKAiSujA
Toisin kuin viime Ylioppilaslehden sivulla 13 väitettiin, Timo Santala ei ole Helsinki vaan ihminen. Toisin kuin viime Ylioppilaslehden sivulla 11 väitettiin, HYY:n edustajisto ei ole päättänyt asevalmistaja Patrian vuokrasopimuksen lopettamisesta vuonna 2015. Edustajisto päätti, että Patrian harrastamaa liiketoimintaa tullaan tarkastelemaan ylioppilaskunnan eettisten standardien pohjalta, kun yhtiön vuokrasopimus päättyy vuonna 2015.
A K AT E E M i N E N K E L L O E i T i K i TÄ
Minua arveluttaa, olenko gradukypsä. Seminaarin ensimmäinen kerta jätti ilkeän tunteen. Monella oli jo aihe mielessä. Itselläni ei ole aiheesta oikeastaan hajuakaan. Tuntuu, etten hallitse asioita vielä niin hyvin, että pystyisin todella kirjoittamaan gradun. Kaikki opintoni ovat kuitenkin jo tehtynä, joten mitä muutakaan voin? nimim. Surkimus(ko)? Eräs professoriystäväni vertaa gradun tekoa ruuanlaittoon. Joillakin kestää siinä kauemmin ja sotkua syntyy enemmän kuin toisilla, mutta lopputulos voi silti olla aivan yhtä hyvä. Kukaan ei tiedä heti, minkälainen gradusta tulee. Moni on aloittanut yhdestä aiheesta ja päätynyt lopulta tekemään jotain ihan muuta. Sellaista on akateeminen tutkimus. Mietiskele kynän ja paperin kanssa, mistä kursseista olet ollut erityisen kiinnostunut. Mikä asia sai sinut alun perin opiskelemasi aineen pariin? Katso kirjoittamiasi asioita. Ehkä rakkaus syttyy uudelleen. Sitten vähän kovistelen sinua. Älä karkaa Balille, vaikka et keksi aihetta heti. Jos nyt pinnistelet ja ratkaiset pulmasi, antaa onnistumisen kokemus sinulle myöhemmin itseluottamusta. Professorit ovat vaikeaselkoisia ihmisiä, ja opiskelukavereissa on aina joku erityisen välkky, joka saa tuntemaan itsensä uunoksi. Olet kuitenkin edennyt opinnoissasi jo näin pitkälle, joten pystyt myös tarttumaan graduhaasteeseen. Laita uudestaan postia, jos alkaa taas ahdistaa. Tsemppiä, Marja-Liisa Tällä palstalla graduaiheisiin kysymyksiin vastaa gradukätilö Marja-Liisa. Voit lähettää oman kysymyksesi osoitteeseen marjaliisa@ylioppilaslehti.fi
SuOMEN KiELEN SYYSLOiSTO
Kaikilla kielillä on omat tähtihetkensä. Saksassa hienoa on se, että yhdessä sanassa voi helposti olla viisi konsonanttia ja yksi vokaali. Italiassa taas ihastuttaa se, että säyseämpikin kaveri kuulostaa kiihtyneeltä sitä puhuessaan. Viron vahvuus on huumori. Sitä ei voi kuunnella ilman, että hymyilyttää. Mutta suomi, suomi puhkeaa kukkaan syksyisin. Silloin käyttöön tulee upea sienisanastomme. Haisuhapero, härmämalikka ja jättikuukunen. Ja sitten tietenkin karvarousku, keltavalmuska ja laukkanahikas. Entäs sitten limanuljaska, mustamörsky, punanuljaska, turjantatti. Ja upeimpana kaikista: sieni nimeltä upeaherkkusieni. teksti VAPPU KAARENOJA
No 11 / 2012
32 v.
Tytti Määttä, johtanut Vaalaa kolme vuotta
A S I A N T U N T I J A N
Alan opiskelija paljastaa suosikkinsa.
S U O S I T U S
O N j u u R E S A i K A . M i TÄ K O K K A A N ?
"Suosikkini on punajuuri-vuohenjuustopasta. Laitan mausteeksi valkosipulia ja timjamia ja päälle paahdettuja pinjansiemeniä. Helppo, nopea ja herkullinen ruoka!" Sanna Taajaranta, kotitaloustiede.
YLIOPPILASLEHTI
ALKuTEKSTiT
V I I S A S T E N
K E R H O
M U I N O I N
"Opiskelin teologiaa Helsingin yliopistossa. Olin uskossa, ja oman uskon perusasioiden tutkiminen oli mielenkiintoista. Opiskelin myös heprean ja kreikan kieltä. En enää osaa niitä, enkä oppinut silloinkaan. Professoreista on jäänyt mieleen esimerkiksi kirkkohistorian professori Martti Ruuth, joka oman toimensa ohella osallistui yhteiskunnalliseen elämään."
Päivö Parviainen 100 vuotta, rovasti, eläkkeellä. Opiskellut vuosina 19301935. Ylioppilaslehti täyttää ensi vuonna 100 vuotta. Sen kunniaksi palstalla julkaistaan 100 vuotta täyttäneiden suomalaisten opiskelumuistoja. Mainos Ylioppilaslehdessä vuonna 1993. Silloin: Lainantakausta hakeneiden yliopisto-opiskelijoiden määrä romahti vuoden aikana puoleen entisestä. Syynä olivat edellisvuoden opintotuen korotus ja ennen kaikkea huimaakin huimempi korkotaso. Yhdyspankki mainosti opintolainaa jopa 13,5 prosentin korolla! Nykyään: Yhdyspankin perillinen Nordea tarjoaa nuorille opintolainaa 2 prosentin vuosikorolla. Opintolaina ei edelleenkään ole muodissa. Nyt opiskelija karttaa lainaa epävarmojen työllisyysnäkymien vuoksi.
TA i vA S A L TA KONTTiKOTiiN
Huhtikuun 26. päivä vuonna 1956 oli historiallinen päivä. Silloin Port Newarkin satamasta irtautui rahtilaiva nimeltä Ideal-X, joka otti kurssin kohti Houstonia. Merkittävää ei kuitenkaan ollut reitti vaan se, mitä laivaan oli lastattu: rahtikontteja. Ideal-X:n matka Port Newarkista Houstoniin oli historian ensimmäinen rahtikonttikuljetus. Kontti metallista valmistettu suorakulmainen särmiö tuntuu näin jälkeenpäin ajatellen maailman yksinkertaisimmalta keksinnöltä. Mutta ihmisellä kesti yllättävän kauan keksiä se. Ennen konttia oli saatu kasaan esimerkiksi sellaisia asioita kuten lentokone, puhelin ja ydinpommi. Puhelimen toimintalogiikka tuntuu edelleenkin käsittämättömältä, joten miten voi olla, että puhelin keksittiin ennen konttia? Kun ihminen sitten lopulta tajusi, että tavaroita voi kuljettaa standardikokoisessa kontissa, käynnistyi globalisaatio. Kontti nopeutti laivojen lastausta ja purkamista ja laski merikuljetusten hintaa dramaattisesti. Kontit muuttivat maailmantalouden globaaliksi. Eikä siinä vielä kaikki. Kontti on nyt mullistamassa myös asumisen. Night at the Campus -tapahtumassa Senaatintorilla esiteltiin syyskuussa konttiasumista. Torille oli kärrätty kontti, jonka sisällä oli pikkuinen sohva ja 120 senttiä leveä sänky. Oli pikkuruinen keittiö ja suihkullinen vessa, joka näytti siltä, että suihkussa voisi käydä vessanpytyllä istuessa. Kymmenen uutiset teki siitä loppukevennyksen. Kevennystä varten konttiin oli komennettu joku köllöttelemään sängylle. Toimittaja kierteli ja kummasteli: aika hassu juttu tämä tällainen. Mutta kun ei se ole hassu juttu! Konttikylä pitäisi panna viipymättä pystyyn. Ylioppilaskunta kysyi viime keväänä opiskelijoilta, minkälaista asumismuotoa he pitävät mieluisena. Kysyttiin esimerkiksi, voisiko vastaaja ajatella jakavansa yksiön. Selvisi, että kansainväliset opiskelijta olivat siihen kaikista valmiimpia koko joukosta. Eikä se mikään ihme ole, moni Suomeen saapunut ulkkari kun on nukkunut ensimmäiset yönsä Suomessa lentokentällä tai kirkossa. Myös suomalaisista vastaajista 19 prosenttia vastasi kysymykseen kyllä. Konttiasuminen olisi nerokas ja yksinkertainen ratkaisu. Niin yksinkertainen, että sitten taas jälkeenpäin ihmetellään, miten tätä ei keksitty aikaisemmin. Milloin Port Newarkin nimi vaihdetaan konttisatamaksi? teksti JOHANNA MITJONEN
PALJON ONNEA VAAN
SANARiSTiKOT!
Kaikkien rakastama tehtävätyyppi, sanaristikko, täyttää ensi vuoden joulukuussa 100 vuotta. New York World -lehden joulunumerossa vuonna 1913 julkaistiin lukijoiden tehtävä nimellä word-cross. Sitä pidetään maailman ensimmäisenä sanaristikkona. Ylioppilaslehti täyttää tammikuussa 100 vuotta. Tällä palstalla onnittelemme ikätovereitamme.
No 11 / 2012
Sivu 13
No 11 / 2012
ALKuTEKSTiT YLIOPPILASLEHTI
Sivu 14
YLIOPPILASLEHTI
teksti VERNA KUUTTI
k uva N I K L A S S A N D S T R ö M
ALKuTEKSTiT
KOSTO ELÄÄ
Jari Hanska kävi tripillä teatterissa nimeltä eduskunta ja palasi teatteriin tekemään Eduskuntaa.
S e k a l a i n e n v a l i k o i m a ylioppilasteatterilaisia istuu lattialla ringissä. Paikalla on myös ohjaaja Susanna Kuparinen, joka raapii kiivaasti tukkaansa. Hän kertoo lukeneensa kaupunginvaltuuston kokouspöytäkirjoja netistä ja löytäneensä niistä "ihan kreisiä kamaa". Nyt hän haluaa tehdä pöytäkirjoista esityksen. Poliittisen historian opiskelija Jari Hanska katsoo vierustoveriaan, joka näyttää epäuskoiselta. "Todettiin keskenämme, että kuulostaa ihan mielenterveystapaukselta. Ei tuollainen voi kiinnostaa ketään, mutta hei, mennään mukaan!" kertoo Hanska korttelikahvilassaan Café Kardemummassa neljä vuotta myöhemmin. Hanskan epäilyksistä huolimatta Kuparisen Valtuusto-trilogiasta Ylioppilasteatterissa tuli menestys. Sen jälkeen Kuparinen ohjasi Ryhmäteatterille Eduskunta-näytelmän, eduskunnan täysistunnon pöytäkirjoista ammentavan irvailun. Syyskuun lopussa Ryhmäteatterissa saa ensi-iltansa Eduskunta II, Satiiri veljeskuntien Suomesta. Jari Hanska on ollut molemmissa mukana näyttelijänä ja käsikirjoittajana. Politiikan ja teatterin yhdistelmä on koukuttanut Hanskan pysymään Kuparisen työryhmässä. K o s t o e l ä ä ! Se oli Jari Hanskan ensimmäinen repliikki oikean teatterin lavalla. Vuosi oli 1997, ja Porvoon teatterissa näyteltiin Vaahteranmäen Eemeliä. 14-vuotiaan Hanskan esittämällä varas Varpusella oli näytelmässä tasan yksi repliikki, joka sekin meinasi kerran unohtua. "En mitenkään hirveästi innostunut siitä teatterihommasta. Oli vähän tylsää, kun siellä ei ollut omanikäisiä ihmisiä." Teatteri jäi vuosiksi. Vaikuttamisesta kiinnostunut porvoolainen paneutui intin jälkeen poliittisen historian pääsykoekirjoihin ja luki itsensä sisään Helsingin yliopiston valtiotieteelliseen tiedekuntaan. Pitkäksi sivuaineeksi valikoitui viestintä. "Mulla ei ole vieläkään mieletöntä visiota siitä, mitä haluaisin tehdä isona. Mutta aina olen keksinyt jotain kiinnostavaa tekemistä." Kiinnostavaa kalenterintäytettä löytyi opiskeluaikoina Ylioppilasteatterista, jonka pääsykokeisiin Hanska päätyi kaverin houkuttelemana. Ylioppilasteatterivuosien aikana Hanska ehti myös kirjoittaa gradun eduskunnan lobbareista ja työskennellä konsulttina viestintätoimisto Pohjoisrannassa. Myös journalismi kiinnostaa Hanskaa. Mutta juuri nyt teatteri tuntuu erityisen hyvältä foorumilta nostaa epäkohtia esille. "Teatterissa voidaan iskeä samaan aikaan lavalle Lex Soininvaara ja kansainvälinen veronkierto, vaikka niiden mittakaavaero on huikea. Ja kun ihmisen saa otteeseensa kolmeksi tunniksi, kokemuksen muistaa yleensä aika paljon paremmin kuin lehtijutun." Terävä potku, ja napostelulautanen leviää kaaressa lattialle. Kaikista mieluiten eläkeyhtiö Varman toimitusjohtaja Matti Vuoria istuisi saunassa heittelemässä kiulusta seteleitä kiukaalle. Työryhmä käkättää kippurassa, kun eläkepomo potkaisee rypäleet ja juustot Varman poloisen työntekijän Hilkka-Marjatan käsistä.
"Loppuun pitäisi jotenkin saada se ajatus, että Vuoria laskeskelee koko ajan, kuinka paljon enemmän se olisi tienannut Fortumin hallituksessa", ohjeistaa Susanna Kuparinen kertojanääntä esittävää Hanskaa näytelmän harjoituksissa. Eduskunta II:ssa Kuparisen työryhmä tonkii kotimaista eläkejärjestelmää. Siis TyELit, Yelit ja muut palkkakuiteista tutut kryptiset kirjainyhdistelmät, joiden taakse kätkeytyy Suomen merkittävin varallisuuserä. Vakuutusrahojen väärinkäytösten penkomisessa valtiotieteiden maisterikin on saanut ponnistella. "Harva edes tietää, mitä Tela tarkoittaa mullekin lähes kaikki on ollut uutta tietoa. Järjestelmän pitäminen varjossa on tietyllä tapaa tarkoituksenmukaista. Ei voi osallistua keskusteluun, ellei ole vakuutusmatematiikan asiantuntija," Hanska sanoo. "Työeläkkeet ovat veroluontoisia maksuja, mutta se, missä päätökset tehdään, on tuntematonta aluetta. 140 miljardia euroa on käytännössä parlamentaarisen kontrollin ulkopuolella." Kuparinen, Hanska ja dramaturgi Ruusu Haarla ryhtyivät työstämään esitystä apurahan turvin jo maaliskuussa. Taustahaastatteluita on tehty kymmenittäin, ja niitä tehdään edelleen, vain muutamaa viikkoa ennen ensi-iltaa. K u p a r i s e n dokumenttiteatterissa poliitikoista ja muista isokenkäisistä ei pelätä tehdä ilkeitä karikatyyrejä. Siihen nähden Hanskan edellinen pesti kuulostaa yllättävältä kahden Eduskunta-näytelmän välissä hän piipahti Pekka Haaviston eduskuntaavustajana. "Pohdin aika pitkään, voinko ottaa pestin ja pysyä silti riippumattomana. Presidentinvaalit olivat kuitenkin tulossa, ja halusin nähdä ne sisältäpäin." Vihreiden jäsenkirjaa Hanskalla ei ole, ja tuskin tulee olemaankaan. Eduskunnan arkeen tutustuminen oli hänestä "ihan kiva trippi", mutta: "Poliitikot joutuvat tekemään jatkuvasti kompromisseja, eikä lopputulokseen voi kauheasti vaikuttaa, kun puolueen johdossa ilmoitetaan, miten äänestetään." Työ eduskunnassa ja vaalikampanjassa vahvistivat todeksi Kuparisen näytelmien sanoman: jokaisen päätöksen takana on ihminen, ja päättäjilläkin on inhimilliset heikkoutensa. "Samoin kuin näyttelijäntyö, vaatii poliitikoksi ryhtyminen tujauksen narsismia. Välillä siellä on oikea pikku prinsessojen kokous meneillään", Hanska kuvaa. Moni kysyy Hanskalta, kyynistääkö likapyykin kaivelu. Viiden poliittisen satiirin ja yhden eduskuntatripin jälkeen vastaus on edelleen ei. "On helpompaa, kun tietää, mistä epäkohdat johtuvat. Ei tarvitse vain nillittää, vaan voi miettiä ratkaisuja."
No 11 / 2012
Eduskunta II ensi-illassa Ryhmäteatterissa 24. syyskuuta.
Sivu 15
YLIOPPILASLEHTI
ALKuTEKSTiT
Yritysjohtajia ja poliitikkoja vaaditaan yhä useammin ottamaan vastuuta ja jättämään työpaikkansa. Onko lähtemisestä mitään hyötyä?
teksti AURORA RäMö
TA j u A i S i E R O TA
" J o k o I l m a r i n e n ja Finnair purkavat asuntojärjestelynsä tai Sailaksen ja Vehviläisen on erottava tehtävistään. Niin yksinkertaista tämä on", ilmoitti demariedustaja Jukka Kärnä eduskunnan kyselytunnilla helmikuussa. Paria päivää aiemmin oli selvinnyt, että Finnairin toimitusjohtajan Mika Vehviläisen asuntokaupoissa oli jotain hämärää. Vehviläinen oli myynyt 300-neliöisen keskustalukaalinsa eläkevakuutusyhtiö Ilmariselle, varsin kalliilla. Ilmarinen oli vuokrannut asunnon Finnairin kautta takaisin Vehviläiselle, varsin halvalla. Kaupat olivat lailliset. Asuntoetu oli osa toimitusjohtajan sopimusta. Mutta diili kuulosti vähän liian reilulta. Varsinkin, kun Finnair on Ilmarisen asiakas ja Ilmarinen omistaa ison osan lentoyhtiöstä. Ja Vehviläinen istui Ilmarisen hallintoneuvostossa samaan aikaan, kun llmarisen toimitusjohtaja Harri Sailas johti Finnairin hallitusta. Poliisi epäili lahjontaa ja aloitti esitutkinnan. Se valmistui nyt syyskuussa, yli puoli vuotta myöhemmin. Hyvien veljien kerhohuoneeseen on tuullut sisään koko sen ajan. Kansanedustaja Kärnä ei ole ainut, joka on vaatinut vastaavissa tapauksissa toimitusjohtajien eroa. Eivätkä vaatimukset kaiu pelkästään Arkadianmäen saleissa päinvastoin, yleensä paineen alla ovat poliitikot itse. V i r a n h o i t o t u n t u u n y k y ä ä n olevan juuri niin yksinkertaista kuin Kärnä sanoo: jos teet virheen, eroat. Tai vaikka et tekisikään, otat vastuun muiden virheistä. Sellaista vaadittiin esimerkiksi Norjan pääministeri Jens Stoltenbergiltä. Kaikki kiittelivät Stoltenbergin toimintaa Norjan joukkomurhien jälkeen aina siihen asti, kunnes elokuussa julkaistiin raportti poliisin toiminnasta Anders Behring Breivikin iskujen aikana. Raportissa arvosteltiin poliisia hitaudesta. Siis poliisin hitaudesta. Tästä suivaantuneena maan suurimpiin päivälehtiin kuuluva Verdens Gang vaati pääministeriä eroamaan. Stoltenbergin toiminnassa ei siis ollut edelleenkään mitään moitittavaa. Mutta jonkun oli uhrauduttava. Sitten on tapauksia, joissa virheitä on tehty, mutta niillä ei ole paljoakaan tekemistä ihmisen töiden kanssa. Tällainen oli esimerkiksi "Audimiehen" keissi. Kolme vuotta sitten Audin myyntijohtaja Esko Kiesi puhui Anna-lehdessä naisista. Myyntijohtajan mukaan naiset esimerkiksi menettävät muotonsa, jos esiintyvät alle seitsensenttisissä koroissa. Kiesillä oli paljon sanottavaa, mutta jutut eivät liittyneet hänen työtehtäviinsä juuri mitenkään. Sovinistijohtaja ja sovinistiautomerkki, päättivät lehdet ja lukijat. Audi boikottiin ja Kiesi hevonhelvettiin. Syytetty pyysi anteeksi ja jätti työpaikkansa. Kaikki hyvin taas. Tajusi erota. Milloin eroamisesta tuli yleislääke kaikkeen mahdolliseen? Mediatutkijoiden mukaan ei kovinkaan kauaa sitten. R ö t ö s h e r r a j a h t i a l k o i 1980-luvulla, kun presidentti Urho Kekkosen hovia alettiin syyttää lahjusten ottamisesta. Nousi populistipuolueen masinoima media- ja oikeudenkäyntimylläkkä, jossa leimailtiin ja syyteltiin epäiltyjä ihan varmuuden vuoksi. "Poliittinen kulttuuri avautui 80-luvun puolivälissä. Kaisa Raatikainen oli ensimmäinen, jota vaadittiin eroamaan", sanoo mediatutkija Anu Kantola. Sdp:n Raatikainen toimi sisäministerinä, kun Mikkelissä vuonna 1986 sattuneessa panttivankidraamassa kuoli kolme ihmistä. Ministeri totesi poliisin toimineen oikein, mutta mediassa ei oltu samaa mieltä. Ilta-Sanomien kotimaan uutisten toimituspäällikkö Timo Paunosen mukaan kriittisyys on sittemmin vain lisääntynyt. "Nykyään lähdetään ehkä helpommin etsimään nimiä päätösten takaa kuin vielä kolme vuosikymmentä sitten. Kysytään, kuka vastaa. Moraaliasiat ovat myös nousseet korkealle. Edellytetään korkeaa eettistä toimintaa", Paunonen sanoo. Se on hyvä asia. Median tehtävähän on vahtia valtaapitäviä.
No 11 / 2012
Sivu 16
YLIOPPILASLEHTI
k uv i t u s M A R T I N M A R T O N E N
ALKuTEKSTiT
Lööpit rauhoittuvatkin yleensä siinä vaiheessa, kun virheentekijä on kaivettu esiin ja saatu reagoimaan. Lehdet ja lukijat ovat saaneet aikaan jotakin konkreettista. Mutta paranevatko yhteiskunnan ongelmat ihmisiä vaihtamalla? E i v ä t v ä l t t ä m ä t t ä , tutkijat sanovat. "Kärjistäen voisi sanoa, että suomettumisen aikaan kukaan ei eronnut eikä ketään uskallettu arvostella. Sen takia yhden ihmisen ristiinnaulitseminen saattaa nyt näyttäytyä suurena demokraattisena voittona", sanoo mediakulttuurin tukija Johanna Sumiala Helsingin yliopistosta. Yritysjohtajia ei voi vaatia tuomiolle samoin perustein kuin poliitikkoja, sillä kansa ei valitse toimitusjohtajia. Mutta maine ja ostopäätökset syntyvät ihmisten keskuudessa. Siksi yritystenkin on vastattava metelöintiin. Kun Kiesi-kriisi velloi, audeja maahantuovan VV-auton toimitusjohtaja Pekka Lahti kommentoi MTV3:lle: "Vaikka Kiesi antoi haastattelun yksityishenkilönä, hän on samalla esiintynyt Audin ja VV-auton edustajana. Tällöin tietenkin kannamme vastuun niistä seuraamuksista, joita tästä tulee. Tässä on vahingoitettu brändiä, ja tällä voi olla vaikutusta myyntiinkin." Nyt kolme vuotta myöhemmin Lahti ei halua spekuloida, mitä olisi tapahtunut, jos Kiesi ei olisi oma-aloitteisesti jättänyt tehtäviään. "En ota kantaa siihen, oliko päätös oikea. Hän koki itse, ettei voinut jatkaa. Kiesi teki virhearvion, ja se liittyy myös ammattitaitoon", Lahti sanoo puhelimessa. Vaikuttiko kohu jotenkin brändiin tai myyntiin? "Muistaakseni markkinaosuus ei heilahtanut tuolloin merkittävästi. Mutta syitä siihen on mahdotonta todentaa", toimitusjohtaja sanoo. Kiesi työskentelee nykyään hämeenlinnalaisen autofirman markkinointi- ja yhteysjohtajana.
N o r j a n p ä ä m i n i s t e r i ei eronnut. Ja Finnairin Vehviläistä koskevassa poliisitutkinnassa päädyttiin siihen, ettei asuntokaupoissa ei ollut mitään rikollista. Hän maksaa edelleen halpaa vuokraa kalliista asunnosta. Mutta laillinen ei tarkoita samaa kuin hyväksyttävä. Kysytään vaikka demarikansanedustaja Jukka Kärnältä, joka vaati ensimmäisten joukossa Vehviläisen eroa. Kärnän mielestä miehen maine ei ole kokonaan puhdistunut. Vieläkö Vehviläisen on erottava? "No Suomen nykyisen lain mukaan ei. Juridisessa mielessä tämä oli päivänvalon kestävä päätös, mutta kansan moraalikäsityksen mukaan ei missään nimessä oikein ", Kärnä sanoo. Hän haluaa, että keskustelua Vehviläis-tapauksesta jatketaan. Ehkä kohun jälkeen päästään käsiksi rakenteisiin. Mutta sitä varten tarvitaan usein tapaus, mielellään henkilö. Mediatutkija Johanna Sumialan mielestä pelkkä asiaosaaminen ei enää riitä. "Lause on alun perin ihan muusta yhteydestä, mutta henkilökohtainen on nykyään poliittista. Pitää olla hyvä tyyppi", Sumiala sanoo.
Hyvistä tyypeistä kerrotaan lisää sivuilla 1823. Nimeltä mainittujen lisäksi juttua varten on haastateltu Iltalehden päätoimittajaa Kari Kivelää ja kymmenisen vuotta sitten kannabiksesta kärähtänyttä ex-poliitikkoa Rosa Meriläistä.
No 11 / 2012
Sivu 17
YLIOPPILASLEHTI
KESKiTY ihMiSEEN
t e k s t i VA P P U K A A R E N O J A
k uvat N I C K T U L I N E N
Pohjoismaiden Paras tyyPPi
No 11 / 2012
Juhani Mykkänen on nuori, menestynyt ja kuulemma rento. Testasimme, kuinka rento. Kalasataman konttiaukiolla kuvaaja pyytää Mykkästä riisumaan paitansa.
Sivu 18
KESKiTY ihMiSEEN YLIOPPILASLEHTI
No 11 / 2012
Sivu 19
YLIOPPILASLEHTI
KESKiTY ihMiSEEN
Nyt-liitteen esimies Juhani Mykkänen on juuri sitä, mitä työelämä nyt rakastaa. Nuori ja ennaltaarvaamaton.
V i i m e v u o d e n j o u l u k u u oli synkkä ja vähäluminen. Juuri ennen pyhäpäiviä Juhani Mykkänen istui Sanomatalon 8. kerroksen sohvalla muun Nyt-liitteen ja Radio Helsingin toimituksen kanssa. Helsingin Sanomien päätoimittaja Riikka Venäläinen seisoi joukon keskellä. Hänellä oli ilmoitusasiaa. Parikymmenhenkisen yhteistoimituksen uusi esimies oli valittu. Paikkaa oli hakenut kokeneita toimittajia. Ihmisiä, jotka olivat tehneet lehteä jo vuosia. Nyt Venäläinen kertoisi, kuka uusi pomo on. Se on Juhani Mykkänen, Venäläinen hymyili. Pieniä, varovaisia taputuksia. Kaikki vilkuilivat toisiaan. Mitä tästä pitäisi ajatella?
Mykkänen korjaa jatkuvasti kampaustaan, jonka syystuuli sotkee. Hän kuuntelee vain tyynesti kuvaajan ohjeita. "Pitää olla tarkkana, että mihin lähtee, varsinkin kun tässä media tekee juttua median edustajasta", hän sanoo. Mutta noudattaa ohjeita.
No 11 / 2012
J u h a n i M y k k ä s e l l ä on oma kotisivu. Siellä kerrotaan, kuka hän on. Sivu on yksinkertainen ja selkeä. Etusivulla Mykkänen kirjoittaa: "Olen töissä Helsingin Sanomilla sen Nyt-liitteen ja menotoimituksen sekä Radio Helsingin esimiehenä. Aiemmin olen ollut muun muassa Nytin toimitussihteeri sekä vapaa toimittaja. Olen aina kirjoittanut lähinnä Hesarille ja Nytille. Lisäksi olen tehnyt graafikon ja copywriterin töitä luovan toimistoni Meanwhile in Finland Oy:n kautta. Valmistuin hierota naamaan sitä, että työelämässä hän on kiilannut kokeneempiensa lokakuussa 2011 diplomi-insinööriksi Aalto-yliopisohi ihan alusta lähtien. ton Teknillisestä korkeakoulusta informaatioverkosJa juuri siksi Mykkänen tekee niin varmasti jatkossakin: kiilaa koketojen tutkinto-ohjelmasta." neempien ohi. Siksi, että vielä vuotta ennen valintaansa Nyt-liiteen esiSiis teekkari, jolla ei ole kokemusta toimitustyösmieheksi hän keinui costaricalaisten palmujen välissä, kun hän kiersi rinktä juuri muualta kuin Hesarista. Eikä sieltäkään paljoa, ka selässä maailman tyttöystävän ja parin kaverinsa kanssa. Mykkänenhän on vasta 27-vuotias. Etusivun viimeinen kappale kuuluu: "Pidän reppuK u n R i i k k a V e n ä l ä i n e n markkinoi Helsingin Sanomia työpaikkana matkailusta, valokuvauksesta, populaaritietokirjoista, rekrytointimessuilla Otaniemessä, hän ei tehnyt sitä siksi, että hakijoista elokuvista, pianonsoitosta ja rockfestivaaleista." olisi ollut pulaa. Tuolloin, talvella 2007, maan johtavaan sanomalehteen Kuulostaapa hauskalta tyypiltä Suomen laajalevikoli lähetetty jo yli 600 kesätyöhakemusta. Venäläinen oli paikalla varmistakisimmän lehden pomoksi. Nettisivulla ei mitenkään massa, että messukävijöiden mielikuva vastasi totuutta. Venäläinen johti messujen aikaan Hesarin kaupunkitoimitusta ja tuli jostain syystä maininneeksi, että hakemusmerestä huolimatta kaksi paikkaa oli edelleen täyttämättä. Etenkin hyvistä mieshakijoista oli pulaa. Esitys päättyi, teekkariopiskelijoista koostunut yleisö hajaantui ja Venäläinen jäi pakkailemaan tavaroitaan. Kolmatta vuottaan Otaniemessä opiskellut Mykkänen meni juttelemaan. Hän sai käyntikortin ja luvan lähettää hakemuksen suoraan Venäläiselle. Venäläisellä oli tapana palkata joka kesäksi yksi työntekijä pienellä riskillä. Joku kokematon, joka tuli jostain muualta kuin Tampereen tai Jyväskylän toimittajakouluista. "Tekee hyvää journalismille palkata mahdollisimman heterogeenistä väkeä, mahdollisimman erilaisista taustoista. Etteivät kaikki ole samanikäisiä, samasta putkesta, ajattele samalla tavalla", sanoo nykyään koko lehteä päätoimittava Venäläinen. Talossa oli toimittajana ennestään vain kaksi teekkaria. Nyt sinne tuli kolmas. Mykkänen sai pestin kaupunkitoimittajana olemattomasta kokemuksestaan huolimatta.
Sivu 20
YLIOPPILASLEHTI
"Meille oli jo palkattu kolme kokenutta ja varmaa kesätyyppiä. Joten meillä oli varaa ottaa Juhani, kundi, joka ei ollut koskaan tehnyt tätä duunia", Venäläinen sanoo. Tällainen ei ole niin harvinaista kuin luulisi. Nykyään työelämä tuntuu rakastavan ansioluetteloiden sijaan tyyppejä.
"Meillä oli varaa ottaa Juhani, joka ei ollut koskaan tehnyt tätä duunia."
KESKiTY ihMiSEEN
K a t s o t a a n v a i k k a rekrytointi-ilmoituksia. Ajatushautomo Demos Helsinki kuulutti palkollisten perään Ilmianna ystäväsi -kampanjalla: "Kaipaamme mukavaa ja fiksua tyyppiä, joka on harvinaisen motivoitunut muuttamaan maailmaa. Onko ystäväsi tällainen?" On kai helpompaa uskoa jonkun olevan hyvä tyyppi, jos joku muukin kuin hän itse pitää häntä sellaisena. Asianajatoimisto Bird & Bird taas etsii joukkoonsa yksinkertaisesti "hyviä tyyppejä". Niin tekevät myös Porvoon Energia ja Lundia. Jaossa ovat juristin, teknisen myyjän ja logistiikka- ja hankintapäällikön paikat. Voisi kuvitella, että on melko sama, millainen juristina työskentelevä ihminen on tyyppinä, kunhan Suomen laki on hallussa. Mutta ei. Vielä silloin, kun vanhempamme ottivat ensiaskeleitaan työelämässä, tutkintotodistus korkeakoulusta oli menolippu vakituiseen työpaikkaan. Jos yliopistoon pääsi sisään selviämällä Porthanian pyöröovista, töihin pääsi selviämällä niistä ulos. Sittemmin pelkkä koulutodistus ei enää riittänyt. Piti olla myös työkokemusta. Nyt sekään ei takaa mitään. Työpaikoille ei haluta hikkejä, vaan sellaisia, joilla on elämänkokemusta. Sitä ei lasketa vuosissa, vaan tavatuissa ihmisissä, kierrellyissä kaukomaissa ja heittäytymiskyvyssä. Jos menisi työelämävalmennuskurssille, huomaipsykologian professori Liisa Keltikangas-Järvinen sanoo. Hän on kirsi, että valmentaja ei keskity kehittämään työntekijää, joittanut kaksi kirjaa persoonallisuuden merkityksestä työelämässä. vaan ihmistä. Valmentaja puhuisi itsensä brändäämisestä, omien erityispiirteiden korostamisesta. Eikä merkityksen kasvaminen ole hyvä asia. Persoonallisuutta korostetaan liikaa. "Se, että haetaan näitä niin sanottuja hyviä tyyp"Amerikassa, jossa pienessäkin kaupungissa on yhtä paljon ihmisiä pejä, on uusi ilmiö. Se on rantautunut Suomeen Yhdyskuin Suomessa, riittää massaa siihen, että on muitakin rekrytointikriteevalloista neljä, viisi vuotta sitten", Helsingin yliopiston rejä kuin lahjakkuus ja asiantuntijuus", professori sanoo. "Mutta meillä Suomessa ei ole varaa siihen, että korvataan asiantuntijuus tällaisella hyvä tyyppi -kriteerillä." V a i o n k o ? Mykkänen osoittautui sen verran hyväksi toimittajaksi ensimmäisenä kesätoimittajakesänään kaupunkitoimituksessa, että hänet palkattiin seuraavanakin kesänä. Ja sitä seuraavana. Nyt hän on yhtä korkeassa asemassa kuin Venäläinen aikoinaan Otaniemen rekrymessuilla. Mikä Mykkäsessä on niin ihmeellistä, että hän ohittaa jatkuvasti kaikki muut? Kokeillaan. Kutsutaan mies vähemmän hyvän tyypin pitämään työhaastatteluun. Mykkänen saapuu viisi minuuttia myöhässä. Tervetuloa, istu vain siihen. Aloitetaan. Luuletko, että Nyt-liitteessä pärjää pelkällä teekkarihuumorilla? "Elämässä pärjää pelkällä teekkarihuumorilla, mutta Nyt-liitteessä ei pärjää." Miten niin? Onko Nyt-liite jotenkin elämää suurempi? "Nyt-liite tulee perjantaisin about 800 000 suomalaisen nenän eteen, toisin kuin oma elämä. Mä itse en mene ihmisten aamupalapöytiin olemaan teekkarihauska. Mutta Nyt-liite menee, ja sen takia sen pitää olla muutakin kuin teekkarihuumoria." Nyt-liitteen kultakausi on ohi eikä sinulla ole kauheasti työkokemusta. Miten ajattelet pystyväsi luotsaamasi Nytin uuteen nousuun? "Kun ihmisten kanssa puhuu, tuntuu että kaikkien Nyt-tarina on sama: 'Kun mä olin nuori, Nyt-liite oli tosi freesi ja rohkea, mutta nykyään mä oon jotenkin kasvanut siitä ulos.' Tämä kokemus tuntuu olevan monella. Mun mielestä ollaan siinä pisteessä, että Nytissä voi kokeilla kaikenlaista uutta. Uutta on ehkä helpompi kokeilla, jos on sellaista kokemattomuuden tuomaa mahdollisuutta mennä syteen ja saveen." Yritit äänestää lehtijuttua varten kaksi kertaa eduskuntavaaleissa. Juttua ei koskaan julkaistu, mutta sinä sait tempusta sakkotuomion. Oliko idea mielestäsi hauska? "Kyllä, mä olen tuomittu rikollinen. Kyllä musta siinä tuomiossa on jotain... Pelkästään vakavin mielin en pysty tuomiota enää tarkastelemaan." Sanoma-konsernilla menee huonosti. Miten vakuutat Hesarin vastaavan päätoimittajan Mikael Pentikäisen siitä, että Nyt-liitteestä ei kannata luopua?
Pikkuhiljaa Mykkänen rentoutuu. Hän on suoriutunut tänä kesänä triathlonista ja ehdottaa, että voisi tehdä pari Rocky-tyyppistä juoksua Kalasataman asfalttilaitureilla. Kuva juoksusta on lehden kannessa. Mutta entäs se paita-asia?
No 11 / 2012
Sivu 21
No 11 / 2012
KESKiTY ihMiSEEN YLIOPPILASLEHTI
Sivu 22
YLIOPPILASLEHTI
KESKiTY ihMiSEEN
"Mä joudun siihen tilanteeseen joka viikko tai vähintään kerran kuussa. City kuoli juuri, Metro Live lopetetaan. Meidän pitää pystyä olemaan tosi hyviä, jotta meitä ei kannattaisi kuopata. Mun ei tarvitse vakuttaa suoraan Mikael Pentikäistä, meidän täytyy ennemminkin vakuuttaa meidän lukijat. Jos saadaan ihmiset ottamaan Nyt-liite hyvin vastaan, saadaan Mikaelkin vakuuttumaan, että sitä ei kannata kuopata." Anna palkkatoive. Kuinka paljon sinulle pitää maksaa siitä, että johdat Nyt-liitettä? "Palkkaneuvotteluissa koetin hinata tarjottua palkkaa ylös, mutta penniäkään lisää ei tippunut. Päätoimittajan vastaus oli, että näyttöjä ensin, liksaa sitten." Oletko käyttänyt huumeita? [Miettii hetken.] "Sanoisin näin, että mä pidän ehkä sitä... Musta huumesana on aina ollut hirveen hauska sana, koska musta hyvin monet asiat on huumeita, ja olen toki käyttänyt huumeita." H i e n o s u o r i t u s . Mykkänen ei hermostunut tai vaivaantunut kertaakaan, vaikka kysymykset olivat vittumaisia ja asiaankuulumattomia. Mutta jos hän itse olisi haastattelijan paikalla, kysymykset olisivat aivan erilaisia. Yhdenkin kesätoimittajakandidaatin Mykkänen haastatteli Painobaarin terassilla. Tai no, kävi juttelemassa. Mykkäsen työkaverit luettelevat adjektiivia adjektiivin perään: Juhani on äärimmäisen mukava, kiltti, reilu, ei halua olla kenellekään ilkeä eikä pahoittaa kenenkään mieltä. Juttupalaute annetaan aina positiivisen kautta. Hän kuuntelee tarkasti muiden mielipiteitä erityisesti ylempiensä hyvässä ja pahassa. Ja uuden pomon läpi viemän uudistuksen myötä itse tuotteenkin sävy on muuttunut. Nyt-liite ei kerro enää pääkaupungista parjaamalla ulkopaikkakuntalaisia vaan listaamalla syitä rakastaa Helsinkiä, kuten lehden alkuosan nimi kuuluu. Nyt-liitteen uudistus tosin suunniteltiin edellisen esimiehen johdolla, mutta Mykkäsen komennolla uutta linjaa on toteutettu. Kun Mykkänen aloitti Nyt-liitteen esimiehenä, hänelle oli samaan aikaan tarjolla työpaikka yhdessä Suomen suurimmassa konsulttitoimistossa. Siellä aloittelevan konsultin kuukausipalkka liikkuu 5 000 6 000 euron välillä. Ja konsulttina noin ylipäänsä pääsee varmasti paremmille tienesteille kuin toimittajana. Mutta se ei Mykkästä haittaa. Hän haluaa tehdä asioita, jotka häntä kiinnostava. "Esimerkiksi koodaus, sitä opettelemalla saa varmasti töitä. Mutta minulla on ollut aina sellainen ajatus, että ei pidä opetella mitään, minkä tekeminen ei ole 110-prosenttisesti oma juttu", Mykkänen sanoo. Mykkänen on se hyvä tyyppi, josta professori Keltikangas-Järvinen kirjoittaa kirjoja. "Mulla oli pienenä kaksi haavetta. Toinen oli se, Valmistuttuaan TKK:lta kandiksi Mykkänen haki kolme kertaa Taideteolliseen korkeakouluun opiskelemaan elokuvaohjausta. että pääsisin kirjoittamaan Hesarin Nyt-liitteeseen Kolme hylsyä Taikin ohjaajalinjalta olivat kova paikka. elokuva-arvioita. Ja toinen oli se, että mä joskus ohjai"Ekalla kerralla, kun pääsykoehaastattelun jälkeen tuli tieto, etten pääsin elokuvan. Kummankin eteen mä oon tehnyt töitä. se jatkoon, menin Taikin rantaan jotain vollottamaan. Ihan oikeasti itkin." Ensimmäinen noista onnistui ja jälkimmäinen ei onMutta pettymys ehkä auttoi tulevissa työhaastatteluissa. Epäonnistunistunut", Mykkänen sanoo. mista ei pelkää niin paljon, jos sen on joutunut kohtaamaan. Eikä Hesari-työ estä elokuvien tekemistä. Mykkänen haluaisi ohjata työpaikastaan samanlaisen dokumentin kuin Page One, joka kertoo, miten sanomalehti New York Timesia tehdään. "Musta olisi mahtavaa nähdä tällainen inside Hesari -seurantadokumentti. Kun sain tämän idean, panin Riikka Venäläiselle sähköpostia, ja se oli hirmu innoissaan." Mykkänen haluaa tehdä koko ajan uusia juttuja. Siksi hänellä on se oma kotisivukin. Etusivun lyhyen esittelyn lisäksi navigaatio jatkuu: CV, yhteystiedot ja tuota vuohi. Kun viimeistä klikkaa, eteen lävähtää kuva vuohesta. Mitä helvettiä? "No jos joku tekee itsestään tollaisen ansioluettelon, jossa listaa saavutuksiaan ja sitten vielä panee sen nettiin, niin... Siinä on hyvin monta kohtaa, jossa voi vetää sen johtopäätöksen, että vittu mikä idiootti", Mykkänen sanoo. "Panin sen vuohen kuvan sinne, koska halusin jotenkin korostaa sitä, että mä en ole pelkästään jäykkä suorittajatyyppi, joka ottaisi itsensä hirveän vakavasti." "Siihen mä en lähde", MykkäVuohi nettisivulla miten esimerkillistä hyvän tyypin brändinhallintaa. nen sanoo. Paita pysyy päällä Selkeää ja yksinkertaista. Y loppuun asti. Samoin takki.
"Olen toki käyttänyt
huumeita."
No 11 / 2012 Sivu 23
YLIOPPILASLEHTI
KESKiTY ASiAAN
Me opiskelijat emme ole onnellisia Helsingissä. Siksi meidän pitäisi muuttaa 30 kilometriä koilliseen, yhdessä.
teksti MIRJA HäMäLäINEN JA YLIOPPILASLEHDEN TOIMITUS
onnen rajamailla
No 11 / 2012 Sivu 24
YLIOPPILASLEHTI
k uv i t u s M A R T I N M A R T O N E N
KESKiTY ASiAAN
P e r j a n t a i - i l t a p ä i v ä n ä Itäväylän liikenne soljuu sujuvasti. Keskustaan menevä kaista on lähes tyhjä, autot pyrkivät poispäin kaupungista. Seuraan katseellani metroraidetta auton ikkunasta Vuosaareen asti. Sen pidemmälle linjaa ei ole jatkettu, vaikka puhetta on ollut siitä lähtien, kun osia Sipoosta liitettiin Helsinkiin. Maisemat muuttuvat maaseutumaisiksi. Tuolla on pelto, jota kyntää punainen puimuri. Ja tuolta alkaa Mustavuoren luonnonsuojelualue. Ympärille tulee enemmän tilaa. Lahdentieltä käännytään oikealle. Paikkojen nimet vaihtuvat ruotsinkielisiksi. Sitten ollaankin perillä. Nousen ulos autosta. Kaikkialla näyttää siltä, että kohta joku tulee sanomaan: "Hejssan! Välkommen till Sibbo!" Hymyilyttää vähän. No hejssan vaan! Tänne kaikkien opiskelijoiden pitäisi muuttaa. Tervetuloa onnellisuus! K u v i t t e l i n j o s k u s , että Helsingissä olisi hyvä olla. Kun pääsin opiskelemaan Helsingin yliopistoon, ilo oli ylitsevuotavaa. Näin sieluni silmin, miten pyöräilisin kovaa vauhtia luennolle. Tuuli tarttuisi kaulaliinaani alamäessä, ääni värisisi hassusti mukulakivetyksellä. Tutustuisin antiikin filosofien ajatteluun ja ymmärtäisin sitä. Iltapäivällä ihastuisin eturivin villapaitapoikaan. Myöhemmin nauraisimme yhdessä korttelikapakassa alun ujoudelleni. Nyt alkaisi kaupunkielämä! Todellisuus tuli vastaan hyvin nopeasti. En voisi muuttaa pyöräilymatkan päähän yliopistosta. Kun kerroin, paljonko maksaisin vaivoin hankistusta metromatkayksiöstäni, mummuni luuli, että hinta oli markoissa. Kaikki muutkin maksoi omaisuuden. Olisi pakko mennä töihin, tai ei olisi mitään asiaa naureskelemaan korttelikapakan viiden euron happy hourille. Pelkkää työvuorojen kyttäystä koko lukujärjestys. Kun ensimmäiset luennot sitten vihdoin alkoivat, päässä pyöri vain ja ainoastaan ahdistus. Vaikka onhan Helsingin yliopisto on korkealla paremmuuslistoissa. Kansainvälisen Shanghai-rankingin mukaan se on maailman paras yliopisto. Juuri julkais-
tussa Q-tutkimuslaitoksen korkeakouluvertailussakin Helsinki oli noussut 11 pykälää, sijalle 78. Istuin Unicafen tusinapöydässä ajattelemassa. Sijoitukset tekevät ehkä yliopiston johdon onnelliseksi, mutta me opiskelijat voisimme olla onnellisempiakin. Pääkaupunki ei ollut tehnyt ainakaan minua niin onnelliseksi kuin olin luullut. Päinvastoin, se saattoi olla osasyy onnettomuuteeni. Katsoin, miten joku kanssaopiskelija haki kuusi palaa leipää. Miettiiköhän tuokin samaa, ajattelin. Miettiiköhän leipämies, että ei tämä nyt niin hienoa ollutkaan? Että miksei mihinkään ole varaa, ei edes pienimpiin nautintoihin? Masentaakohan häntä koskaan? K y l l ä m a s e n t a a , kertovat tilastot. Tutkimusten mukaan joka kolmas korkeakouluopiskelija kärsii psyykkisistä ongelmista. Joka viidennen mielestä tulevaisuus näyttää synkältä, ja mieli on onneton tai masentunut. Se ei johdu pelkästään rahasta. Se johtuu yksinäisyydestä. Pääkaupungin vilinään hukkuu. Korttelibaareja on niin monta, ettei mitenkään voi tietää, missä voisi tavata ystävällisiä sieluja. Eihän tämä näin saa olla. Suomessa, maailman huippumaassa! Helsingin yliopistossa, maailman huippuyliopistossa! Tälle pitää tehdä jotain. Mutta mitä? Onneksi onnellisuudentavoittelu ei ole uusi asia. Sitä ovat harrastaneet filosofit antiikin ajoista lähtien. Demokritos kirjoitti: se joka harjoittaa vääryyttä on onnettomampi kuin se, joka kärsii vääryyttä. Aristoteles: Mahdollisuus harjoittaa vapaasti kykyjään on onnen ydin. Cicero: Onnellinen elämä rakentuu mielenrauhasta. Jaahas. Kovin on abstraktia. Mielenrauhaa, kyllä kiitos, mutta miten? Luetaan historiaa eteenpäin. Valistuksen aikaan filosofit olivat jo enemmän konkretiassa kiinni. Ranskalainen Jean-Jacques Rousseau esimerkiksi oli sitä mieltä, että luonto on se, mikä tekee ihmisestä vapaan. Luonto! Eihän tämä nyt suoraan verrannollis-
No 11 / 2012
Sivu 25
No 11 / 2012
KESKiTY ASiAAN YLIOPPILASLEHTI
Sivu 26
YLIOPPILASLEHTI
Kaikki ne lauantaidiskot, aamujatkot, maanantaichillaukset, ulkoilmaelokuvateatterit, maratonit ja ravintolapäivät aiheuttavat ähkyn. Riittämättömyyden tunteen.
KESKiTY ASiAAN
ta ole, mutta Rousseaun ajatus ei kuulosta kovin kaukaiselta 2010-luvun pohjoismaiselle opiskelijalle. Varsinkaan, kun Elinkeinoelämän valtuuskunnan Evan tekemän tutkimuksen mukaan lähes 70 prosenttia suomalaisista pitää luonnosta nauttimista vähintäänkin merkittävän onnellisuustekijänä. Mutta Helsingissä on vain vähän kunnollista luontoa. On vain pari erikseen osoitettua viheraluetta, ei villiä havumetsikköä, missä voisi oikeasti vapautua. Tarvitsemme humisevaa hiljaisuutta. Mutta se ei riitä. Yksinäinenhän ei ole onnellinen. Pitää olla seuraa. M a a t i l a n p i h a s s a on pari lammasta. Vastaan tulee katu, jonka nimi on Lintukoto. Harmaassakin säässä huomaa, että Hjallis Harkimon projekti, Sipoonrannan asuinalue, on kauniilla paikalla. Meri ja maanviljelys hallitsevat näkymää. Etelä-Sipoo ei kohtele merta kuin vihollista. Se syleilee sitä. Tänne uneliaaseen 18 000 asukkaan Sipooseen voisimme perustaa oman pikkukaupungin, oman yhteisön. Helsingin yliopisto pitäisi siirtää tänne. Täällä voisimme tulla onnellisiksi. Siksi, että täällä on metsää. Ja siksi, että täällä on tarpeeksi kaikkea, mutta ei liikaa mitään. "Isoisäsi isä joutui perheenlisäyksen vuoksi hautaamaan vain yhden unelman: hän ei koskaan lähtenyt merille niin kuin naapurikylän Matti", sanoo Filosofian akatemian tutkija Frank Martela. Hän on perehtynyt väitöskirjaansa varten siihen, mikä kaikki vaikuttaa onnellisuuteen. "Mutta sinä itse joudut jossakin vaiheessa toteamaan, että sinusta ei tullutkaan jalkapalloammattilaista, lumilautailun maailmanmestaria, lääkäriä, sirkustaiteilijaa, kemistiä, mestarikokkia, graafista suunnittelijaa, rakkauden suurlähettilästä, pääministeriä, naparetkeilijää, vallankumouksellista, luomuviljelijää, pyöränkorjaajaa, kosmetologia, mäkihyppääjää, rekkakuskia, asfalttisoturia tai eräopasta", hän jatkaa. Helsingissä on liikaa valinnanvapautta. Kaikki ne lauantaidiskot, aamujatkot, maanantaichillaukset, ulkoilmaelokuvateatterit, maratonit ja ravintolapäivät aiheuttavat ähkyn. Riittämättömyyden tunteen. Ne pakottavat miettimään jatkuvasti, mikä tekisi meidät onnellisemmaksi kuin se, mitä meillä on nyt. Tällä hetkellä opiskelija-asuntoja riittää kolmannekselle Helsingin yliopiston opiskelijoista, mutta Sipoon kampukselle rakennettaisiin tilaa kaikille. Sipooseen voisimme pystyttää uusimmat ja parhaimmat tilat tehdä tiedettä. Tällä voisi oppia, tutustua, asua ja rakastaa. Tänne nousisi asuntoloita, joissa opiskelijat voisivat asua edullisesti ja kohdata toisiaan arjessa. Mikään ei olisi liian kaukana Helsingin keskustakin vain muutaman kymmenen kilometrin päässä
mutta kaikki olisi tarpeeksi kaukana. Ainoastaan luonto ja muut ihmiset olisivat lähellä kotia. Tänne syntyisi ihan oikea tiedeyhteisö. Sipoon kunnan opetusjohtaja Anneli Nylund innostuu ideasta heti. "Voisin kuvitella, että Sipoon kunta voisi hyvinkin toivottaa Helsingin yliopiston tervetulleeksi. Kyllähän täältä lääniä löytyy", Nylund sanoo. Logistisesti paras paikka yliopistolle löytyisi hänen mukaansa juuri Etelä-Sipoosta, merellisistä maisemista. "Täytyisi vain neuvotella maanomistajien kanssa", Nylund sanoo. Häntä on enää vaikeaa keskeyttää. "Ja Sipoo voisi tarjota opiskelijoille ja tutkijoille kaikki kasvavan kunnan työllistymismahdollisuudet! Sekä paljon mielenkiintoisia tutkimusaiheita. Ja graduntekoaiheita!" Sipoo näyttää siis vihreää valoa. Mikä voi enää mennä pieleen? V a i n y k s i a s i a . Suurin vastustus operaatio-Sipoota kohtaan nousisi todennäköisesti yllättävän läheltä. Se nousisi teistä, hyvät opiskelijakollegat. Tutkimustulokset ovat nimittäin keskenään ristiriitaisia. Samalla, kun valitetaan yksinäisyyttä, opiskelijat ilmoittavat haluavansa asua yksin. Te ilmoitatte haluavanne asua kantakaupungissa. Kuten minäkin joskus, te visioitte siitä ihanasta kaupunkipyöräilystä ja kapakkakierroksesta. Te haluatte joogatunneille jumppasaleihin, ette märkään merenrantaan. Teille Sipoo kuulostaa kamalalta paikalta asua. Eihän sinne olla rakentamassa edes sitä metroraidetta. Sipoo saattaisikin olla kamala paikka asua, jos sinne muuttaisi yksin. Mutta jos tekisimme sen kaikki yhdessä, tilanne olisi aivan toinen. Meillä voisi olla siellä ihanaa. Haistatetaan pitkät Helsingille, joka ei rakenna tarpeeksi opiskelija-asuntoja. Eihän Helsingissä ole edes viheralueita, joita rakentaa tukkoon, vaikka haluttaisiinkin. Mennään sinne, missä ruoho on vihreämpää. Syödään jotain muuta kuin Unicafen leipää. Kokataan porukalla! Sellaisessa isossa yhteiskeittiössä, jossa voi tutustua villapaitaisiin poikiin. Sellaisen kampuksen yhteydessä, jossa antiikin filosofitkin tuntuvat läheisiltä. Demokritoksen sanoin: "Se on onnellinen, joka ei sure sitä mitä häneltä puuttuu, vaan iloitsee siitä mitä hänellä on." Mutta Sipoossa meidän olisi helpompi iloita siitä, mitä meillä on. Meillä on toisemme. Tuletko mukaan? Y
No 11 / 2012
Jutussa on käytetty useiden Helsingin yliopiston opiskelijoiden muistoja heidän opintojensa alusta.
Sivu 27
No 11 / 2012
KESKiTY KOhTEESEEN YLIOPPILASLEHTI
Sivu 28
YLIOPPILASLEHTI
t e k s t i J O H A N N A M I TJ O N E N
k uvat K AT R I N A U K K A R I N E N
KESKiTY KOhTEESEEN
tytÖt jotKa r a K a s taVat Koiria
No 11 / 2012 Sivu 29
YLIOPPILASLEHTI
KESKiTY KOhTEESEEN
Jos koiranäyttelyissä on sinusta jotain outoa, odotas kun kuulet junior handlereista.
F a r m a r i a u t o n t a k a k o n t i t avautuvat, ja melkein yhtä aikaa niistä hyppii ulos raamikkaita, kiiltäväturkkisia koiria. Lihaksikas weimarinseisojauros venyttelee antaumuksella. Ehkä se on sen tapa rentoutua ennen kisaa. Kun koirat pyytävät toisiaan leikkiin, niitä kielletään. Tänään kisataan kauneudesta, ja se ei ole leikin asia. Omistajien kädet ovat täynnä tavaraa. Isosta kassista pilkottaa peitto ja harja. Sitten kohti Tuomarinkylän vinttikoirakeskusta, jossa on täysi vilinä. Käynnissä on koiranäyttely. Ruohokentällä koirat juoksevat kehää omistajiensa kanssa. Pieni tyttö leikkaa chihuahualta kuonokarvoja pois. Teltoissa myydään remmejä, harjoja, koiranmuotoisia ovikoristeita, shampoota, kuivamuonaa ja tassukuviollisia koiranpetejä. Mutta mitä nyt tapahtuu? Yhtäkkiä siellä, missä äsken kilpailivat koirat, on puolen sataa kouluikäistä tyttöä. He juoksevat koirien kanssa erilaisia kuvioita, kahdeksikkoa ja kolmiota. Tytöt näyttävät siltä, kuin he olisivat yrittäneet naamioitua pankkivirkailijoiksi. Melkein kaikilla on päällä jakkupuku, tukat on kammattu tiukoille poninhännille tai nutturoille. Kasvoilla on hillitty meikki. Yksi on pannut koiran trimmauskamman nutturaan. Ballerinojen kärjet ovat kastuneet märällä nurmella. Mutta jos jalkoja palelee, sitä ei tytöistä huomaa. Kaikki seisovat ryhdikkäinä ja reippaina.Koiranäyttelyn lisäksi täällä on käynnissä eräs toinenkin kisa, jossa eivät kilpaile koirat vaan tytöt.
Hampaat esiin. Junior handler esittää koiran hampaat tuomarille.
No 11 / 2012
I h m i s e n j a k o i r a n yhteiselo on kestänyt kymmeniätuhansia vuosia. Ihminen kesytti koiran, koska tarvitsi sitä metsästämään ja vartioimaan. 1800-luvulla ihmisen ja koiran suhde lähti uusille urille, kun ihminen alkoi jalostaa mitä kummallisimpia koirarotuja. Nykyaikana ihmisen ja koiran suhteeseen on tullut asustetaan, niillä on ruokavalioita. "Barffaava" koira syö hiilihydraatitonuusia piirteitä. Koirista on tullut perheenjäseniä: Ne ta ruokaa, eli lähinnä raakaa lihaa ja luita. Nyt Euroopassa tutkitaan, voiko nukkuvat sängyssä omistajan kanssa, niitä puetaan ja lemmikkikoirille tehdä elinsiirtoja. Samoihin aikoihin, kun ihminen tajusi osaavansa jalostaa erilaisia koirarotuja, syntyivät koiranäyttelyt. Ja koiranäyttelyistä ihmiset ovat villiintyneet täysin. Voi oikeastaan sanoa, että homma on lähtenyt käsistä: Vuonna 2008 Suomen koiranäyttelyissä otettiin käyttöön dopingtestit. Niissä tutkitaan, onko koiraa esimerkiksi rauhoitettu tai piristetty suoritusta varten tai onko sille asennettu implantteja. Jokaiselle koirarodulle on näyttelyssä oma sarjansa: vinttikoirat kisaavat eri kilpailuissa kuin villakoirat. Ja jokainen rotu kuuluu esitellä tuomaristolle eri tavalla. Esimerkiksi pohjanpystykorva esitetään niin, että koira vain seisoo ja esittäjä on sen edessä. Mutta englanninsetteriä taas tuetaan yhdellä kädellä leuan alta, ja toisella kädellä kannatellaan sen häntää. Lisäksi etu- ja takajalat asetellaan samaan linjaan. On taitolaji tietää, millä tavalla eri koirarotuja kuuluu esitellä koiranäyttelyissä. Koiranäyttelyiden suosiosta ja vakavuudesta kertoo ehkä jotain myös se, että niiden ympärille on syntynyt eräänlainen metalaji. Junior handlering on laji, jossa kisataan siitä, kuka esittelee koiran parhaiten. Lajissa on kisattu jo parikymmentä vuotta Suomessa. Voittaja on se, joka onnistuu päivän kilpailussa parhaaseen suoritukseen rodunomaisessa esittämisessä ja yhteistyössä parina koiran kanssa. Eli kilpailijoita eivät ole koirat, vaan niitä esittelevät tytöt. Niin, tytöt. Handlaus on käytännössä kokonaan naisten laji. Poikienkin on mahdollista osallistua kisoihin, mutta jostain syystä he eivät ole lajista innostuneet. Kisoissa on kaksi luokkaa, 1013- ja 1417-vuotiaille. Tähän liittyy lajin tragedia: yläikäraja on 17, siihen loppuu handlaus.
Sivu 30
YLIOPPILASLEHTI
KESKiTY KOhTEESEEN
Tuleva mestari. Kulta-niminen chihuahuan pentu odottaa kentän laidalla, kun sen omistajat Kiia Koskinen, 12, ja Tuua Koskinen, 9, kisaavat kehässä. Kullasta tulee tulevaisuudessa tyttöjen junior handler -koira, kun se saavuttanut tarvittavan iän.
Päivän voittaja. Suvi Nousiainen, 14, keskikokoisen villakoiran paradisiacal Supermanin, tuttavallisemmin Remun, kanssa. Nousiainen käy vuosittain kymmenissä kilpailuissa.
Tämä suru kohtasi Jenny Laulajaa, 18, viime keväänä. 18-vuotissynttäreiden jälkeen oli pakko luopua rakkaasta harrastuksesta. "Se oli maailmanloppu", Laulaja sanoo. Yksi hänen junnu-uransa huippuhetkiä oli SM-finaali viime vuonna. Tytöt esittivät koirat valoshow'n ja popmusiikin tahdissa, oli juontaja ja ulkomailta asti paikalle lennätetty junior handler -tuomari. Palkintona SM-kisoissa on mahdollisuus päästä edustamaan Suomea lajin maailmanmestaruuskisoihin, jotka järjestetään aina lajin syntymaassa Englannissa. Suomalaiset ovat muuten pärjänneet niissä kisoissa hyvin, plakkarissa on pari maailmanmestaruutta. T u o m a r i n s i l m ä on lukkiutunut koiraan. Aluksi koirat ja tytöt juoksevat kehässä rinkiä, sitten on yksilöarvioinnin vuoro. Tuomari saattaa pyytää tyttöjä esimerkiksi näyttämään koiran hampaat. Hän tekee muistiinpanoja. On vaikea sanoa, kuka kilpailijoista on paras. Kaikkien kisa tuntuu menevän hyvin. Nyt koiraa juoksuttaa edestakaisin tyttö, joka on pukeutunut tuulipukuun. Onkohan kyseessä hänen ensimmäinen kisansa, eikö hän tiedä pukeutumiskoodia? Teinitytöt istuvat retkituoleissa kehän laidalla. He kommentoivat kehän tapahtumia ja veikkailevat voittajaa. "Kiva, kun toi antaa ton koiran vinguttaa tota lelua", kuiskutellaan. Parilla tytöistä on mukana isot järjestelmäkamerat, joihin tallentuu kuvia kehässä nähtävistä poseerauksista. Pahat kielet sanovat, että junior handlerit esittelevät itseään, eivät koiria. Tyttöjen mukaan se on kuitenkin täyttä puppua. Tätä on pakko kysyä: miksi ihmeessä nuoret tytöt käyttävät jakkupukuja?
No 11 / 2012
Sivu 31
No 11 / 2012
KESKiTY KOhTEESEEN YLIOPPILASLEHTI
Sivu 32
YLIOPPILASLEHTI
Pahat kielet sanovat, että junior handlerit esittelevät itseään, eivät koiria.
KESKiTY KOhTEESEEN
"Rotukehissäkin pukeudutaan näin. Hame on help om pi vaate kehässä kuin housut, niitä täytyy koko ajan nostella", tytöt vakuuttavat. Jakun sanotaan olevan myös kätevä, jos siinä on suuret taskut, niihin saa kätevästi trimmauskamman ja namupaloja. "Jakku myös tukee ryhtiä." Ryhti ja reippaus ovat avainsanoja koko lajissa. Toinen ilkeämielinen väite on se, että handlerit käsittelisivät koiria huonosti. Se ei todellakaan pidä paikkansa, tytöt sanovat. Ja kun kentälle katsoo, ei tosiaan vaikuta siltä, etteivät koirat pitäisi kehässä olosta. Ne näyttävät iloisilta ja rennoilta. Niistä huomaa, että tilanne on niille tuttu. Jotkut koirista näyttävät siltä, että ne osaisivat juosta liikkeet ilman esittäjääkin. Jännitys tiivistyy. Nyt kehässä kamppailevat 1013-vuotaiden sarjan voittaja Pinja Julku, 13, sileäkarvaisen collien Fiiliksen kanssa ja 1417-vuotiaiden sarjan voittaja Suvi Nousiainen, 14, keskikokoisen villakoiran Remun kanssa. Kaikilla on odottavat katseet. Kuka on voittaja? Se paljastetaan kohta, mutta käydään ensin kysymässä tytöiltä, miksi ihmeessä he haluavat kisata koirien esittelyssä. Tä t ä k y s y t ä ä n a i n a , tytöt huokaavat. Koulukaverit eivät yhtään ymmärrä harrastusta. Moni sanoo syyksi sen, että yhteistyö koiran kanssa on niin hienoa. Ja se nyt vain on kivaa olla samanhenkisten ihmisten kanssa. Lajin kautta voi löytää sydänystäviä. Sitä tulee äkkiä tutuiksi, kun käydään yhdessä kisamatkoilla ympäri Suomea, Rovaniemeä ja Vaasaa myöten. Yhteistä puhuttavaa on paljon. Voidaan vertailla suosikkirotuja, joita kukin tykkää eniten esittää. Toinen rakastaa mäyräkoirien handlausta, toinen lyhytkarvaisen collien. Mutta vaikka kulisseissa ollaan kavereita, kehässä ollaan kilpakumppaneita, koska kisassa voi olla vain yksi voittaja. Ja tällä kertaa se on Suvi Nousiainen ja villakoira Remu Klaukkalasta! Nousiainen näyttää riemastuneelta ja vähän yllättyneeltä. Hän saa pehmokoiran, pokaalin ja ruusukkeen. Sitten viiden kärki poseeraa rivissä järjestyksessä. Kuvia napsitaan ja voittajaa halataan. K i l p a i l u n p ä ä t y t t y ä tuomarin pöydän luo muodostuu jono. Kisan jälkeen saa halutessaan palautteen. Jotkut jonottavat tuomarin luokse yksin, toisilla on äiti mukana. Tytöt kuuntelevat tuomari Terhi Korhosen, 24, palautteet vakavina ja kiittävät lopuksi kauniisti. Korhosen palaute tytöille on hampurilaismallin mukaista. Ensin tulee kehu, sitten kehittämiskohde ja
Tunnustelu. Sofia Snellman, 17, ja siperianhusky Luca kisasivat yhdessä ensimmäistä kertaa. Lainakoiralla kilpaileminen on yleistä. Kaksikko pärjäsi hyvin, ja pääsi oman sarjansa viiden parhaan joukkoon.
lopuksi vielä jotain myönteistä. Mutta hänpä valmistuukin pian matematiikan ja kemian opettajaksi, joten ei ihmekään, että pedagoginen osaaminen on kohdallaan. Korhonen puhuu paljon koirasilmästä. Se tarkoittaa suurin piirtein sitä, kuinka handleri osaa tuoda koiran parhaat puolet esiin ja piilottaa huonoimmat. "Olit todella rauhallinen. Sulla oli sen afgaanin kanssa hihna väärin. Olit koko ajan todella määrätietoinen." Korhonen on itsekin entinen junior handleri. Hänelle jäi kilpailuvuosista mitä parhaimmat muistot. Korhosen mukaan taso oli tänään kova. Mikä ratkaisi voittajan? "Pyysin kehään afgaaninvinttikoiran, jonka jokainen osanottaja esitti oman koiransa lisäksi. Sen koiran parhaiten esittänyt voitti", Korhonen kertoo. Ihmiset avaavat sateenvarjot, villakoirien korvakarvat palmikoidaan, salukeille puetaan haalarit päälle, ettei kura tahraa niiden turkkia. Ensi viikonloppuna kisataan taas. Y
No 11 / 2012 Sivu 33
YLIOPPILASLEHTI
viiMEiSET SANAT
Spotify romutti musanörttien kulttuurisen pääoman.
MuSANöRTTEYS ANALOgiSTEN jÄLKEEN
E n i k i n ä o p p i n u t rakastamaan Nick Hornbyn Uskollista äänentoistoa (1995). Tai edes pitämään siitä erityisen paljon. Hornbyn kirja kertoo lontoolaisesta levykaupasta ja sen työntekijöistä. He suhtautuvat pop-musiikkiin vakavasti. Niin vakavasti, ettei ole liioittelua sanoa heidän elämänsä pyörivän pop-musiikin ympärillä. He jauhavat musiikista, tekevät top5-listoja eri teemoista, kokoavat kokoelmakasetteja ja jauhavat vähän lisää musiikista. Kuulostaako tutulta? Minusta kuulostaa, paitsi että minä teen kokoelmani Spotify-listojen muodossa. Kaiken logiikan mukaan Uskollisen äänentoiston olisi pitänyt raapaista minua syvältä. Olenhan käyttänyt eliniästäni kohtuuttoman siivun autismin ja anaalisuuden rajoja kolkuttelevaan pop-musiikin arkistojen pengontaan. Pakkomielle on täysin verrattavissa futisfanatismiin, muotiriippuvaisuuteen ja cinefiliaan. O l e n m i e t t i n y t ja keksinyt, miksei Hornbyn teos kosketa. Vaikka sen maailma on täysin tuttu, se on lopulta vähintään yhtä vieras. Uskollinen äänentoisto on äärimmäisen sukupolvisidonnainen teos. Se kertoo analogisen ajan musiikkinörttiydestä, joka on maailmana minulle ja ikäpolvelleni vieras. Minä ja muut päälle parikymppiset olemme tottuneet maailmaan, jossa käytännössä kaikki musiikki on helposti saatavilla. Levyjä ei enää tarvitse metsästää divareiden pohjilta tai odottaa suosikkilevykauppaan ehkä saapuvaa tilausta kuin kuuta nousevaa. Ja kun tarjolla on kaikki mahdollinen, samoissa albumeissakaan ei tule enää roikuttua samaan malliin kuin menneinä vuosikymmeninä. Romantisoitu taidemuoto on muuttunut kaikkialla virtaavaksi kulttuurihyödykkeeksi. V i e l ä s u u r e m m a n inflaation koki se kulttuurinen pääoma, jolla vanhan koulun musiikkielitistit saattoivat snobbailla. Siinä missä heidän tuli roikkua levykaupoissa, tilata Melody Makerin tai NME:n kaltaisia brittilehtiä tai notkua baareissa samanmielisten kanssa saadakseen selville uudet ja kuumimmat jutut, internetin vallankumous vapautti tiedon ja vei tämän kaiken salaseuramaisuuden mukanaan. Samalla murskautui myös klassinen musiikkielitismimyytti "bändeistä, joita kukaan ei tunne". Ennen pelkkä kaikille vieraiden bändien nimien pudottelu oli ele, jolla osoitettiin musiikkimaun sofistikoituneisuus. Nyt tuntemattomuudesta on riisuttu maagisuus. Lähes kaikki musiikki ja siihen liittyvä informaatio on yhtä helposti tavoitettavissa, oli kyseessä sitten Lady Gaga tai epämääräinen 1980-luvun alun indie-outous. Yleensä riittää, että syöttää Spotifyyn artistin nimen ja klikkaa pari kertaa. Musiikki alkaa soida. Jottei mikään kiinnostava jäisi pimentoon, verkkoon siirtyneet musiikkimediat tekevät jatkuvasti parhaansa pelastaakseen menneisyyden kulttisankareita unohduksen partaalta, ja levy-yhtiöt uudelleenjulkaisevat loppuunmyytyjä kuriositeettialbumeita. Nimettömyyksien etsintä on menettänyt hohtonsa, sillä niissä ei ole enää mitään etsittävää. Kaikki löytämisen arvoinen kaivautuu kyllä pinnalle itsestään. Lisäksi levyhyllyn laajuudella ja laadulla briljeeraaminen tuntuu kärsineen aivan saman inflaation kuin bändioutouksilla snobbailu. Tunnen lukuisia intohimoisia musiikinrakastajia, joilla ei ole enää tarvetta ostaa levyjä. Laaja ja alati kasvava levyhylly on sukupolvitovereideni keskuudessa yhä harvinaisempi ilmestys. J o s l e v y h y l l y n laajuus ja laatu sekä nimien pudottelu ovat menettäneet arvoaan, kuinka kulttuuriset hierarkiat rakentuvat? Millaisin keinoin digiajan musiikkientusiastit paljastavat makunsa hienouden?
K E S K i A i K A O p E T TA A
Palstalla harrastaja kertoo, mikä vetää erikoisen harrastuksen pariin. Tällä kertaa vuorossa HEMA (Historical European Martial Arts).
a l aty y l i
No 11 / 2012
"HEMA:ssa (Historical European Martial Arts) harjoitellaan vanhoja eurooppalaisia taistelutaitoja painista miekkailuun ja tikaritaisteluun. Viimeksi tutustuimme keskiaikaisen miekkailumestarin Antonius Rastin tikaritekniikoihin. Luemme alkuperäislähteitä ja treenaamme niiden mukaan. Aseista käytämme pitkämiekkaa, pitkää veistä ja tikaria. Lähteiden treeniohjeet ovat rankkoja: aamulla juoksua, ruisleivän syöntiä ja rukoilua, sitten kaksi tuntia miekkailua ja illalla sama. Nykypäivänä metodeissa täytyy vähän soveltaa. Monet HEMA-harrastajista ovat varmaan joskus
kokeilleet larppaamista, mutta ei niillä harrastuksina mitään yhteistä ole. Larppaaminen on mahdollisimman helppoa ja turvallista, jotta useat sadat ihmiset voivat osallistua. Tässä on kyse käytännön taidoista, joissa myös kilpaillaan. Laji on opettanut sinnikkyyttä. Lähteet eivät ole ihan pedagogisinta kamaa, ne ovat tosi sirpaleisia ja tulkinnanvaraisia. Välillä se on turhauttavaakin. Neljän vuoden jälkeen alkaa tuntua, että osaa jo jotain." Pyry Veteli teksti IIRIS LAGUS
Sivu 34
YLIOPPILASLEHTI
k u l t t u u r ie s s e e
viiMEiSET SANAT
Pelkkä katu-uskottavien artistien fanittaminen ei riitä, sillä Facebook on mahdollistanut perusteettoman tykkäämisen ja ei-tykkäämisen. Se tekee maun bluffaamisesta enemmän kuin helppoa. Uskon, että noustaksesi digitaaliajan connoisseuriksi, joudut perustelemaan mielipiteitäsi enemmän kuin koskaan aiemmin. Se on tehokkain tapa erottautua. Klubien hämyssä käydyt musiikkikeskustelut liippaavat yhä useammin ilmiöitä kuin itse musiikkia ja syystä. Grimesin, Lana Del Reyn tai Frank Oceanin kaltaisissa internet-ajan artisteissa keskustelun sytykkeinä ovat ulkomusiikilliset seikat, kuten aitous niin huulten kuin kaapista tulemisenkin osalta. Olennainen kysymys ei ole enää "mistä tykkäät?" vaan "miksi tykkäät?" Siihen vastaaminen vaatii digiajan musiikkinörtiltä sitä samaa nyhväämistä Wikipediassa ja musiikkimedioiden syvyyksissä, mitä edellinen sukupolvi teki levykaupoissa. Mutta yksi jäänne analogisilta on periytynyt monille diginatiiveillekin. Osa meistä klikkailee kädet täristen Ebaylla 80-luvun indie-aarteiden perään ja menee sekaisin, kun Chromaticsin uutuuslevyn vaaleanpunainen vinyylipainos ilmestyy vihdoin myyntiin levy-yhtiön sivuille. Verkkopankin tiliotetta selatessani kysyn itseltäni usein, miksi ostan levyjä, kun kuuntelen musiikkini lähes täysin digitaalisesti. Uskon, että ostaessani levyjä haluan pohjimmiltani olla analoginen musiikkinörtti ja nostalgisoida aikaa, jota en ole ikinä kokenut. Samaa aikaa, jonka ympärille kaikki Uskollisen äänentoistonkin romantiikka rakentuu. Silloin musiikin hankkiminen oli paljon enemmän kuin bändin nimen kirjoittaminen, search ja play. teksti OSKARI ONNINEN Kirjoittaja on ostanut satoja levyjä, joita hän ei ole ikinä kuunnellut levyltä. kuvitus ANTTI GRUNDSTÉN
KYLLÄ:
IFK:n Semir Ben-Amor rusikoi, teloi ja teurasti Ville Peltosen. Poliisi aloitti esitutkinnan, ja näin urheilu liitettiin maallisen tuomioistuimen piiriin jo nyt, vuonna 2012. Aiemmin kyse on ollut poikien välisistä tappelunnujakoista. Kaupunki nyrhi asfaltit Baanan Helsinki-veistoksen ympäriltä, jottei skeittaamiseen tarkoitetun teoksen päällä voisi skeitata. Hieno idea. Seuraavaksi voisi peittää kaikki ikkunat pahvilla ja ympäröidä parkkipaikat piikkimatoilla. Karri Koira julkaisee ensilevynsä syyskuun 21. päivä. Ehkä sen jälkeen sanat suomalainen ja R'n'B samassa lauseessa eivät herätä enää pelkästään pelonsekaista paniikkia.
EI:
Palstalla kerrotaan, mikä on hyvää ja huonoa juuri nyt.
t u o m iol l a
Keskustanuorten puheenjohtaja Antti Kurvinen haluaa korottaa roskaruuan veroa, koska "terveyden vinoutuminen alkaa useimmiten jo kouluiässä". Itsemääräämisoikeuskäsityksen vinoutuminen taas alkaa useimmiten järjestöiässä. Keskustanaisten puheenjohtaja haluaa säätää lapsille valtakunnallisen kotiintuloajan. Puheenjohtaja korostaa tiedotteessaan, että Suomesta ei pidä tehdä holhousyhteiskuntaa.
!
Todisteena liberaalista suhtautumisestaan Keskustanaisten puheenjohtaja ilmoitti kolme päivää myöhemmin, että itse asiassa myös vanhemmille olisi hyvä säätää yhteinen kotiintuloaika.
No 11 / 2012
Sivu 35
YLIOPPILASLEHTI
LuiMME g r a d u r at s i a AMNESTYN T O i M i N N A N j O h TA j A N gRADuN
Frank Johansson: Nälkä, sota, kuolema ja apu Biafran sodasta kansanmurhaan Ruandassa: humanitäärisen avun muutos Afrikassa 19671997. Pääaine: Valtio-oppi Valmistumisvuosi: 2008 Opiskeluaika: 29 vuotta
U
viiMEiSET SANAT
MiNÄ, O M A S TA M i E L E S TÄ N i
kol u m n i S O M E L I E R
DE ARV
Johdanto: "Olen viettänyt lapsuuteni Afrikassa, koska isäni työskenteli kehitysaputehtävissä. Aikuisena olen työskennellyt ulkomaanreportterina, josta osan ajasta Afrikassa. Viimeiset seitsemäntoista vuotta olen työskennellyt Amnesty International -kansalaisjärjestössä." Johtopäätös: "Aloitin työskentelyn myönteisellä näkemyksellä, jota kutsun solidaariseksi ja maksimaaliseksi tendenssiksi humanitaarisessa avussa. Työn edetessä tulin skeptisemmäksi näitä malleja kohtaan, etenkin koska huomasin miten ne nojautuvat poliittisiin ja taloudellisiin premisseihin. Nämä rajoittavat voimakkaasti vastaanottajan omia edistymismahdollisuuksia, koska ne perustuvat vain länsimaiseen rationaliteettiin." Synnytystuskat: "Tein gradun virkavapaani aikana. Sitä ennen opinnot olivat olleet tauolla 20 vuotta, sillä muutin 80-luvun lopussa ulkomaille ja sen jälkeen työt veivät mennessään. Muut virkavapaasuunnitelmani menivät mönkään, ja vaimon kannustuksesta palasin viimeistelemään opinnot. Gradun teossa oli palkitsevaa aika omalle ajattelulle ja sille, että sai rauhassa lukea hyviä kirjoja ja ajatella ilman työn koko ajan kasvavaa kiirettä. Se oli rentouttavaa. Aamulla laitoin lapset kouluun ja sen jälkeen istuin kirjan tai koneen ääreen. Tieto siitä, että työt alkavat taas pian, motivoi kirjoittamaan." Tarkastajat: Riikka Kuusisto, Liisa Laakso Kiittävät: "Johanssonin teksti on kiinnostavaa ja myös jännittävää luettavaa. Hän kirjoittaa tavalla, joka antaa tunteen todellisesta tutkimusprosessista, jossa myös kirjoittaja itse oppii uusia asioita." Moittivat: "Johansson todistaa tuntevansa kirjallisuuden humanitaarisesta avusta ja antaa informatiivisia ja relevantteja referenssejä aikaisempiin tutkimuksiin, vaikkakin se osa olisi voinut olla vahvempi ja systemaattisempi." teksti ELINA LOISA
H a i n t o i s s a vuonna kesätöitä. Lykästi, ja kirjoitin Facebookiin statuksen: "Lauri Korolainen on aika varma, ettei toista kertaa pääse valitsemaan kuuden työpaikan välillä." Olipa ärsyttävä, kaveri kommentoi kasvotusten. Miten niin? Päivityksessähän oli monta hyvän statuksen peruselementtiä: se oli ajankohtainen, positiivinen ja tavallaan vähän nöyräkin. Se kertoi jostain erityisestä ja esitti kirjoittajansa suotuisassa valossa. Jos perinteisen median tavoite on kertoa, millainen maailma on, sosiaalisen median tavoite on kertoa, millainen minä olen. Oikeasti olin vastaeronnut, onneton ja asuin pahvilaatikoiden keskellä asunnossa, jota inhosin. Mutta halusin näyttää, että hyvin menee täälläkin. Sitten kirjoitin viime kesänä henkilökuvaa poliitikko Lasse Männistöstä. Jututin monia Männistön tuntevia, joista joka toinen mainitsi tämän raivostuttavan Facebook-käyttäytymisen. Männistö on niitä ihmisiä, joiden statuksissa jokainen kokous, lenkki ja kalareissu on menestys. Tunnistin itseni. Facebook on paikka, jossa poseerataan. Sitähän minäkin teen, poseeraan. Hyppään profiilikuvassani London Bridgellä salkku kädessä ilmaan ja kuvittelen sen antavan kuvan maailmanmiehestä, joka ei ota itseään liian vakavasti. Ä r s y t t ä v i n Facebook-kaveri on se, joka valittaa aina ja kaikesta. Mutta vielä riipivämpi saattaakin olla se, jonka elämä on koko ajan täydellistä. Sushiöverit ihanimpien ystävien kanssa eivät ole kenenkään muun mielestä yhtään ihanat. Lakkasin hehkuttamasta itseäni. Vaihdoin huumoriin. Kuten vaikka naistenpäivänä: Olin vetämässä aamulla päälle vaimonhakkaaja-paitaa, kunnes muistin mikä päivä tänään on. Näin taas kaveria kasvotusten. Hän kertoi harkinneensa päivitysteni piilottamista uutisvirrastaan. Miksi, kysyin taas. Hän selitti: Eniten mieltä liikuttavat ne tarinat ja tuokiokuvat, joissa ei yritetä olla menestyviä tai vitsikkäitä. Muu kuulostaa vain nololta ja pikkunäppärältä mukahauskuudelta. Niin. Ero minun ja Lasse Männistön välillä on muun muassa siinä, että suurin osa Facebook-kavereistani on ihan oikeita kavereitani. Sillä kaverini tietävät jo, millainen minä olen. Kyllä he tietävät, ettei aina mene dynaamisesti, tai edes suotuisasti. Hiljattain uutisvirtaan eksyi status: "Eilen otin taas osaa yhteen Elämän Koulun pistokokeista. Pitelin käsissäni palasta tyyliin laittoman stydistä chilistä, minkä jälkeen menin vessaan pitelemään käsissäni jotain muuta. 0/5 pistettä." Ei, vaan 5/5 pistettä. Kuva on epätäydellisyydessään täydellinen. Niin kuin kaikki ne, joista oikeasti välitämme. teksti LAURI KOROLAINEN Lauri Korolainen on toimittaja ja Ylioppilaslehden kolumnisti, joka päivittää statustaan keskimäärin kaksi kertaa päivässä.
M L A
O
SANA:
CU
No 11 / 2012
Sivu 36
M
AGNA
YLIOPPILASLEHTI
huONOjA KuuLuMiSiA
M i n u a o n a i n a ärsyttänyt se sanonta, ettei lehtiä kannata lukea, koska niissä on vain huonoja uutisia. Että toimittajat riemukseen rummuttavat maailmanloppua, eikä tuota haaskalintujen keräämää roskaläjää kannata katsoa, kun siitä tulee niin paha mieli. Viime aikoina minustakin on kyllä tuntunut, että huonoja uutisia kuuluu aika paljon. E l o k u u s s a o l i n Helsingin juhlaviikkojen konsertissa, jossa esiintyi englantilainen folkyhtye The Imagined Village. Kosketinsoittaja sanoi välispiikissään jotakin tällaista: "En ole seurannut, mitä teille suomalaisille kuuluu, mutta varmaankin samaa kuin muillekin maailman ihmisille. Meille kerrotaan, että pankkien ja suuryritysten tarpeet ovat tärkeämpiä kuin meidän tavallisten ihmisten, ja meidän täytyy alistua ja maksaa lasku." Seuraava biisi kertoi tästä aiheesta. Keikka oli oikein hyvä. Mutta jäin miettimään sitä, mitä meille suomalaisille kuuluu. Esimerkiksi minulle, tavallisena suomalaisena ihmisenä.
kol u m n i J U U H , E L I K K ä S
Kesä oli lyhyt ja kolea, veljelle syntyi tytär, luin hyvän kirjan, ja lisäksi eurokriisi. T u n n e n a i k a monta nuorta työtöntä työnhakijaa. Työkkärin jonon hännillä voi helposti tuntua siltä, että lama-aikaa kuuluu. Nuorisotyöttömyys jatkaa kasvuaan. Pätkätyöt, vuokratyöt ja pakkoyrittäjyys yleistyvät. Yt-neuvotteluja siellä ja täällä. Laajemmat kuulumiset: Euroalueella on enemmän työttömiä kuin koskaan. Maapallon luonnonvarat kulutettiin tältä vuodelta loppuun jo ajat sitten. Humanitääriset kriisit, luonnonkatastrofit. Pidän tässä välissä tauon, kun alkoi tukehduttaa. Onneksi huonot uutiset eivät ole minun kuulumisiani. Eivätkä kenenkään muunkaan. Ihmiselle kuuluu se, miten niihin suhtautuu. Paha mieli alkaa silloin, kun lähtee kriisien kantajaksi, katsoo itseään avaruusperspektiivistä, uhrina keskellä kuviteltua yleistä epätoivoa, vailla näköalaa tulevaisuuteen. Kumpikohan sana keksittiin ensin, lama vai lamaantua? E i p i d ä l a k a t a lukemasta, vaan lukea enemmän. Esimerkiksi siitä, mitä ihmisille kuului edellisten kriisien ja lamojen aikaan. Luultavasti rakastuttiin, syntyi lapsia, välillä oli lämpimiä kesiä. Hyviä uutisiakin olisi hauska lukea. Jonkun täytyy vain ensin tehdä ne. Enkä tarkoita toimittajia, vaan esimerkiksi poliitikoita. Ja äänestäjiä, meitä tavallisia suomalaisia. Eihän se niin voi mennä, että meille kerrotaan, että nämä ovat teidän kuulumiset. teksti NOORA MATTILA Noora Mattila on toimittaja ja Ylioppilaslehden kolumnisti, joka tulee päivittäin ajatelleeksi. kuvitus ANTTI GRUNDSTÉN
viiMEiSET SANAT
Ilmianna status tai twiittaua (status@ylioppilaslehti.fi). Saat palkinnon, mutta se ei ole Meksikon-matka.
m ie l i p i t e e t
PALAUTETTA TOIMITUKSELLE: "Hassunhauskaksi (?) tarkoitettu kirjoituksenne ikiopiskelijoiden ruuhkauttamista jonoista pani vihaksi. Kumminkohan päin se oikein menee, uudet opiskelijat tukkivat kaikki palvelut ennen kuin oppivat toimimaan talon tavoilla vai toisinaan yo:lla piipahtavat ikiopiskelijat, joista ei todellisuudessa ole kellekään mitään riesaa (paitsi laitokset eivät saa valmistumis-rahojaan)? Ja että oikein pitäisi viimestään 30-senä tajuta valmistua. Hei, hankkikaa elämä koko kirjossaan ja kommentoikaa sen jälkeen. Koskaan ei ole tehnyt mieli antaa moista palautetta, mutta nyt se tulee: haistakaa paska koko toimitus. On ainakin lehden taso laskenut sen verran, ettei tartte enää lukea. Ainiin, mutta sehän olikin suunnattu vaan lukiosta just päässeille." Lukija "Ylioppilaslehteen kirjoittaa näsäviisaat lukiolaiset, jotka luulee muuttuneensa kypsiksi elämänarvioijiksi päästyään häntäpisteiltä humanistiseen." Keijjo Ahlqvist "Ylioppilaslehden päätoimittajaa ei näemmä kiinnosta saavatko afrikkalaiset koulunsa. Hänelle riittää, kunhan hän saa suklaansa." Armas Käki kommentoi edellisen numeron pääkirjoitusta.
FACEBOOK: "Syyt valmistua osa 2: osakuntatarrojen värit alkavat toistaa itseään." Lauramaija "Lauris" Hurme Tykkäysten määrä: 16 "Kiroaa nykymaailmaa: kännykän ruutua pitää hyväillä kuin klitorista ja hammasharjalla ei saisi oikeasti harjata, vain pelkästään "hyväillä" hampaiden pintaa. Tämän siitä saa kun päästää valtaan ihmisiä, jotka käyttävät käsirasvaa masturboidessaan." Reima Launonen Tykkäysten määrä: 16
No 11 / 2012
Sivu 37
YLIOPPILASLEHTI
viiMEiSET SANAT
ROADTRip EuROOpAN huLLuNA vuOTENA
Sisätautien erikoislääkäri Hans Björknäs ja plastiikkakirurgian erikoislääkäri professori Rolf Nordström kokivat yhdessä lääkärinplanttuina elämänsä seikkailun, kun Euroopassa kuohui vuonna 1968. "Aloitimme opiskelut yhdessä vuonna 1966, ja meistä tuli hyvin läheisiä. Asuimme samassa opiskelija-asuntolassa ja koimme yhdessä paljon. Meillä oli yhteinen 16 millimetrin filmikamera, jolla teimme elokuvia. Tunnetuin elokuvistamme on Medisiinarin tie, joka kertoo lääketieteen opiskelusta. Se näytettiin Tampereen elokuvafestivaaleilla ja pari kertaa televisiossa. Mieleeni tulee etenkin kesän 1968 matkamme Eurooppaan. Ensin työskentelimme Göteborgissa epäpätevinä sairaanhoitoapulaisina, jotta saimme matkarahaa. Sieltä lensimme Italiaan ja edelleen Kreikkaan. Kreikassa oli juuri ollut sotilasvallankaappaus, eikä siellä ollut turistin turistia, paitsi me. Katselimme Akropolista kahdestaan. Sitten matkustimme Turkkiin. Siellä olimme vaihtostipendiaatteina Izmirin yliopistollisen sairaalan synnytysosastolla. Sinne ei tullut lämmintä vettä, vaan sähkölevyllä lämmitimme aina pari litraa, jotta saimme vastasyntyneen pestyä. Lakanoitakaan ei vaihdettu, vaan sänkyyn laitettiin aina heti perään uusi äiti synnyttämään. Tämä alkeellisuus oli meistä uskomatonta. Izmiristä matkustimme laivalla Istanbuliin, jossa oli ylioppilasmellakoita, joissa kuolikin yksi opiskelija. Meillä oli kyllä lentolippu Ruotsiin, mutta sen sijaan ostimmekin vanhan Volvon kahdelta ruotsalaiselta 100 dollarilla ja annoimme lentoliput heille. Ajoimme Bulgariaan. Sofiasta löysimme itsemme
Palstalla vanhat opiskelukaverit muistelevat toisiaan.
study buddy
Kuvassa Rolf Nordström (vas.) ja hans björknäs Ruotsissa vuonna 1968 valmiina lähtöön.
vahingossa kommunistiselta nuorisofestivaalilta. Sieltä jatkoimme Unkariin. Ihmettelimme sotilasajoneuvojen pitkiä letkoja rajalla, mutta pari päivää myöhemmin ymmärsimme mistä oli kysymys, kun Neuvostoliitto hyökkäsi Prahaan. Matkamme jatkui Puolaan. Siellä kävi niin, että Rolf pidätettiin. En oikein tiedä, mitä he epäilivät, ehkä oletuksena oli, että olimme tehneet jonkinlaisen propagandaelokuvan kommunismia vastaan, koska meillä oli kamera ja filmiä. Hän oli kuulusteluissa muutaman päivän, mutta onneksi vapautui. Se oli Rolfille kova koettelemus. Itä-Saksan läpi ajettuamme menimme laivalla takaisin Ruotsiin. Tukholmassa rahamme olivat aivan loppu. Menimme konsulaattiin ja saimme onneksi 50 kruunua ja pääsimme takaisin kotiin. Matkamme on muistunut monta kertaa mieleeni. Se muokkasi molempien maailmankuvaa ja kykyämme selvitä harvinaislaatuisista tilanteista. Rolf oli opiskeluaikoina täsmälleen samanlainen kuin nyt. Hänellä on ideoita ja ennen kaikkea kyky toteuttaa niitä. En tiedä, jääkö Rolf koskaan eläkkeelle, niin innokas hän on tekemään töitä. Jos hän joskus malttaa, on jännittävä nähdä, mitä hän sen jälkeen keksii." teksti JOHANNA MITJONEN kuva PETRI INGMAN Katso Björknäsin ja Nordströmin elokuva suomalaisen lääketieteen opiskelusta 1960-luvulla kertova Medisiinarin tie osoitteessa: www.kolumbus.fi/hans/gastrolab/ a103.htm
g E N R E T u O T TA A E L Ä M Ä Ä N j Ä R j E S T Y S TÄ
Genre ei ole vain tyylilaji tai kategoria.
p o p u l a a r i t i e d e t t ä K a ivo k a d u l t a
No 11 / 2012
Enää ei tarvitse rämpiä tekstilajitutkimuksen hetteikössä genre-sanan merkitystä miettien. Tuore Vesa Heikkisen, Eero Voutilaisen, Petri Lauerman, Ulla Tiililän ja Mikko Lounelan toimittama kirja Genreanalyysi tekstilajitutkimuksen käsikirja näyttää valon. Kirja on kuin tietosanakirja genren eri merkityksistä. Käsitettä kun käytetään esimerkiksi niin folkloristiikassa kuin käyttäytymistieteessä. Kirja on melkoinen tiiliskivi, 800 sivua. Mutta aivan kaikkea sekään ei genrestä kerro. Nimittäin sitä, miksi ihmisellä oikein on tarve genreen. "Jotta osaisimme toimia elämässä, meidän täytyy ymmärtää merkitykset ympärillämme. Tähän ymmärtämiseen liittyy vahvasti se, että tunnistamme tilanteet ja niihin liittyvät vakiintuneet toiminnantavat eli genret", yksi kirjan kirjoittajista, suomen kielen do-
sentti ja Kotimaisten kielten keskuksen erikoistutkija Vesa Heikkinen sanoo. Heikkisestä ihmisellä on tarve genreen, koska meillä on tarve hallita ja ymmärtää äidinkieleemme liittyvä kirjo. Ihminen ei osaa suhtautua kohtaamaansa tekstiin, ellei osaa luokitella sitä johonkin genreen. On vaikeampi sanoa, onko tarve genreihin sisäsyntyistä vai opittua. Kirjassa viitataan käsitteeseen liittyvän valtaan: kuka saa luokitella genren sisään kuuluvat asiat ja kertoa, koska on tapahtunut genrerajojen ylitys. Kuka pääsee muodostamaan oikeanlaiset merkitykset ja hallinnoi niitä? Genre onkin siis merkittävämpi kuin pelkkä käsitelipasto, joka voidaan sulloa täyteen merkityksiä. Genre on poliittinen kysymys. teksti JOHANNA MITJONEN
Sivu 38
YLIOPPILASLEHTI
s iv u h e n k i l ö
Rosa Aduviri Mueanca myy uppopaistettua lihaa ja riisiä Boliviassa El Alton kaupungissa. Hän ansaitsee tunnissa noin 40 senttiä.
viiMEiSET SANAT
teksti & kuva MEERI KOUTANIEMI Meeri Koutaniemi on suomalainen freelancevalokuvaaja, joka valittiin tänä vuonna Vuoden lehtikuvat -kilpailussa vuoden parhaaksi henkilökuvaajaksi.
No 11 / 2012 Sivu 39