98. vuosikerta | 25. marraskuuta 2011
16
pommi nukkuu sohvalla
Nuoret asunnottomat ovat vielä piilossa.
strippiluolana messenger
Suomalaisopiskelijat tienaavat riisumalla netissä.
Ylpeästi iskelmää
Kaksikymppinen Suvi Teräsniska esiintyy tanssilavoilla ilman ironiaa.
äänestä pyhimys armeijaräiskintä sorsittu suomi
ylioppilaslehti 16 # 11
3
"Toimeentulo riippuu siitä, menevätkö teokset kaupaksi Nuoret 2011 -näyttelyssä."
Nuoret taiteilijat yrittävät saada voita leivän päälle. Ei ole helppoa. s. 19
sisältö 5 tieteen suomi kituu 8 10
Tutkija saa arvostusta vain kirjoittaessaan englanniksi. Harva jaksaa kapinoida.
aikuinen nainen 1989
Verennimijänäkin tunnettu Suvi Teräsniska ryystäisi mielellään pontikkaa teltassa.
kynnys korkealla
Vuokramarkkinat yskivät, ja nuorten kodittomuuden pelätään ryöpsähtävän tilastoihin viiveellä.
15 19 22
riisumalla välttää opintolainan
Suomalaiset opiskelijanaiset kiertävät Kelan tulorajoja strippaamalla netissä.
salonkiin kelvanneet
Nuoret 2011 -näyttelyssä esitellään outoja eläimiä ja sinkoillaan mediasta toiseen.
pyhimyksen puute
Äänestä Helsingille suojelija. Onko hän retrotanssittaja, räppäri vai nakkikeisari?
tiina-liisa kaalamo: pussipiru
vakiot 4 palaute 6 kuvitella 14 kolumni: ajankohtainen nikkanen 16 graduratsia &
samaan aikaan toisaalla kolumni: tero paskapää arviot malinen & sattuuhan näitä & nykysuomen sanakirja
18 21 23
tekijät
kannen kuva tatu blomqvist
muinoin
Sinikka Tierna on tamperelainen vapaa toimittaja, jolle tutkija paljasti tarpeensa kyseenalaistaa normeja. Himottaa Puiden halailu, koska olen vieraantunut metsästä ja haluan rikkoa omia rajojani.
Tatu Blomqvist on Oulussa asuva, taas kohta muuttava valokuvaaja, joka otti kuvat Suvi Teräsniskasta. Kaduttaa Etten mennyt venäjän tunneille, kun kynnys oli vielä matala. Nyt ei enää kehtaa.
Pirita Tiusanen on helsinkiläinen vapaa toimittaja, sanoittaja ja saksofonisti, joka tutustui tätä lehteä varten nuorten suomalaisten taiteilijoiden todellisuuteen. Kyrpii Helsingin liian kalliit vuokrat.
Veikko Vennamon protestipuoluetta ja eurooppalaista äärioikeistoa ruodittiin Ylioppilaslehdessä 24.11.1967.
4
ylioppilaslehti 16 # 11 Alkusoitto
SUNTOA A AILLA? V
ANA. NTTÖ VUOKRATTAV PÖ . LENNÄN ETELÄÄNiskelija, KUOPIO teen op - hammaslääketie
- taideopiskelija, HELSINKI
- teekkari, TAMPERE
posti@ylioppilaslehti.fi | Palautetta lähettäneille jaetaan kirja- ja levypalkintoja.
palaute
Toimitus vastaa Arvostamme arvostustasi. Itse asiassa niin paljon, että lähetämme sinulle Mikael Brunilan, Kukka Rannan ja Eetu Virenin kirjan Muutaman töhryn tähden.
tiedän mitä katsoit viime yönä
Amerikkalaiset firmat tietävät tavallisesta suomalaisesta netinkäyttäjästä paljon enemmän kuin valtio, viranomaiset, työnantajat, naapurit tai perhe tulee ikinä tietämään. Sinusta tiedetään, että katsot pornoa, mutta myös, millaisesta pornosta tykkäät. En halua lietsoa mitään salaliittoteorioita, mutta tähän verrattuna esimerkiksi yksityisyysargumenteilla vastustettu liikenteen seuraaminen satelliittipaikannuksilla on aika kevyttä settiä. Lisättäköön artikkeliin vielä se, että kaikki Windowsia käyttävät koneet saadaan seis sillä hetkellä kun USA antaa Microsoftille mahtikäskyn. Sitä sopii miettiä vaikka puolustusvoimissa ja ydinvoimaloiden suunnittelussa. Pasi Rantavuo Toimitus vastaa Me katsotaan vastedes pornoa vain työkoneilta.
olen eri mieltä
Ylioppilaslehti siteerasi numerossa 14/2011 nimimerkkiä Yhdeksäs ja viimeinen vuosi, joka ilmaisi älykkyyttä hohkavana mielipiteenään, että kaikki edustajistovaaliehdokkaat ovat narsistisia mulkeroita, ja että ryhmien tulisi hankkia parempia ehdokkaita. Haluan ilmaista olevani tyystin eri mieltä. Ehdokaskanta oli menneissä vaaleissa erinomaista, mitä nyt äänestyksen lopputulos heikonlainen. Timo Koistinen Toimitus vastaa Ylioppilaat äänestivät väärin! Nyt kaikki, jotka eivät äänestäneet Timo Koistisen ei-mulkeroita kavereita, antakaa itsellenne turpaan. HYY selvittäköön mahdollisuutta lainata seuraavan vaalipäivän ajaksi esimerkiksi Turun yliopiston ylioppilaskuntaa, joka ehkä äänestäisi enemmän oikein.
AI KÄMPPIS ÖYDÄ KOTI T OKRAA OMASI L TAI VU AKSI VAIHDON AJ OT UNN LYYRA.FI /AS
tahtoa ja viitseliäisyyttä on
Kielikeskus haluaa reagoida Ylioppilaslehdessä 15/2011 julkaistuun artikkeliin Vammaisten opiskelijoiden oikeudet toteutuvat melko hyvin. Siitä saattoi saada sen käsityksen, ettei Kielikeskuksella olisi tahtoa eikä viitseliäisyyttä kehittää toimivia opiskelumuotoja esimerkiksi kuulovammaisille opiskelijoille, vaan että heille suositetaan automaattisesti vapautuksen hakemista kieliopinnoista. Kielikeskus ei ensinnäkään päätä kieliopintoja koskevista vapautuksista. Niistä päättää opiskelijan tiedekunta. Toisen kotimaisen kielen osalta kielilaki säätelee tutkintovaatimuksia, millä voi toisinaan olla vaikutusta opiskelijalle tarjottuihin ratkaisuihin. Kielikeskus pyrkii kaikessa opetus-, ohjaus- ja neuvontatoiminnassaan ottamaan huomioon opiskelijoiden erityistarpeet. Laajemmassa mittakaavassa käytänteiden kehittämiseksi Kielikeskuksessa toimii muun muassa erilaisten oppijoiden asemaa edistävä työryhmä (ERI). Yksittäisten opiskelijoiden kanssa Kielikeskus on aina valmis miettimään tämän itsensä kannalta toimivimpia ratkaisuja. Kielikeskuksen ERI-työryhmä
ppilaslehti Ylio iPadille
hyvä oli
Nyt pitää ihan ottaa asiakseen kirjoittaa ja kiittää. Suomi-räpin maantiede (Ylioppilaslehti 15/2011) oli niin hyvä. Jatkakaa samaan malliin! Sana Toimitus vastaa Äiti, me ei lähetetä sulle nyt mitään kirjapalkintoa. Ootat kiltisti jouluun niin kuin kaikki muutkin.
ei ollutkaan hyvä
Muuten hyvä paitsi että Aksim aka Miska Soini on kyllä Tikkakoskelta ja Joku Roti Mafian jäsenistä suurin osa ei ole Tampereelta. Miksi Tundra-ryhmä on jätetty pois eikä Noah Kinille ole merkitty yhteistyötä? AD Toimitus vastaa Tikkakoski on niin nolo paikka, että säälimme Aksimia ja siirsimme hänet Helsinkiin. Siis haloo, edes Suomessa räppäri ei voi olla uskottava, jos on aloittanut uransa tapahtumasta nimeltä Tikkakosken tohinat. Jokurotilaiset puolestaan on käyneet syntymässä Lapissa, mutta perustivat possensa vasta saatuaan kosketuksen Mansen ghettojen gangstoihin. Toimitus vastaa Ai okei, teillä on työryhmä! Pyydämme anteeksi. Jos yksikköön perustetaan työryhmä, se tarkoittaa, ettei ongelmia enää ole. Ah, okej, ni har en arbetsgrupp! Vi ber om ursäkt. När en enhet grundar en arbetsgrupp löser problemen sig själva.
Lataa ilmainen lukuohjelma, lue Ylkkäriä ja yli sataa muuta lehteä. www.ylioppilaslehti.fi
oli sittenkin
Arvostan jokaista hikitippaa ja työtuntia, jotka Suomi-räpin maantiede -artikkeliin on laitettu. Kaino-Aino
ylioppilaslehti 16 # 11 Alkusoitto
5
otto donner
"
Suomalaisen tutkijan on paitsi kirjoitettava englanniksi, myös hyödynnettävä ainoastaan englanninkielisiä lähteitä.
Englanti painaa päälle
Tutkijat ja yliopistot saavat mainetta vain englanninkielisellä tutkimuksella. Suomen kielen asemasta tieteessä täytyy taistella.
apua, apua, suomesta tehdään kyökkikieltä. Tutkijat julkaisevat työnsä englanniksi, joillakin aloilla jopa gradun kirjoittaminen suomeksi on jo kannanotto. Pahimmillaan edessä on tilanne, jossa englanninkielistynyt yliopisto ei enää kykene tuottamaan tekstejä suomeksi. Tämän estämiseksi Helsingin yliopistossa on käynnissä Tieteen kansallinen termipankki -projekti, jonka tarkoitus on tarjota verkossa toimiva kielityökalu tutkijoille. termipankkia tarvitaan, koska paine kirjoittaa tutkimus englanniksi on yliopistoissa valtava, kertoo projektin parissa työskentelevä koordinaattori Antti Kanner. Paine kohdistuu sekä yksittäiseen tutkijaan että yliopistoon. Yliopiston asema rankingeissa riippuu siitä, kuinka paljon tutkijoiden artikkeleita on julkaistu kansainvälisissä tiedelehdissä ja kuinka paljon yliopistossa tehtyihin tutkimuksiin viitataan. Jos tieteellinen artikkeli on kirjoitettu kielellä, jota muu maailma ei ymmärrä, siihen ei myöskään viitata. Tutkijan kannattaa kirjoittaa englanniksi, koska siitä saa enemmän mainetta ja uran kannalta välttämättömiä viittauksia. Muunkieliset tutkijat eivät voi käyttää suomeksi julkaistua tutkimusta lähteenä omalle tutkimukselleen. Joillakin aloilla, erityisesti tekniikassa ja luonnontieteissä, artikkelin julkaiseminen englanniksi on ainoa väylä kansainväliseen huomioon. Lisäksi artikkelien saaminen englanninkielisiin tieteellisiin julkaisuihin on tärkeää, sillä niitä arvostetaan suomenkielisiä enemmän. "Suomenkieliset julkaisut katsotaan arvioinneissa lähes kategorisesti vähempiarvoisiksi kuin ulkomaalaiset. Usein jätetään huomioimatta se, minkä tasoinen ulkomainen julkaisu on." Useimmat kansainväliset tieteelliset julkaisut hyväksyvät vain englanninkielisiä artikkeleita. Huolestuttavaa on, että yhä useammat julkaisut vaativat, että myös kaikkien artikkelien lähteiden on oltava englanninkielisiä. Suomalaisen tutkijan on siis paitsi kirjoitettava englanniksi, myös hyödynnettävä ainoastaan englanninkielisiä lähteitä. Käytännöistä seuraa muun kuin englanninkielisen tiedon marginalisoituminen. Vahinko, sillä monilla aloilla vähänkään vanhempaa tutkimusta löytyy runsaasti esimerkiksi saksaksi kirjoitettuna. jatkuvasti päivittyvä tieteen sanasto. Termipankin avulla pyritään pitämään tiedeyhteisössä suomi käytössä englannin rinnalla. Tarkoituksena on, että eri alojen asiantuntijat yhdessä kielitieteilijöiden kanssa kehittävät pankkia yhteisöllisesti. Pilottialoina ovat oikeustiede, kasvitiede ja kielitiede. "Kun työssään englantia käyttävä tutkija kirjoittaa populaaria suomenkielistä artikkelia tiedelehteen, hän ei välttämättä tunne termejä suomeksi tai tiedä, onko suomenkielistä vastinetta käytössä ollenkaan. Tarkoituksenamme on luoda osoite, josta asian voi tarkistaa. Jos termiä ei pankista löydy, tutkija voi joko ilmoittaa asiasta ylläpitäjille ja ehdottaa mielestään sopivaa vastinetta tai osallistua itse aktiivisesti oman alansa terminologian kehittämiseen", Kanner kertoo. Hän sanoo, että hanke on saanut tukea tiedeyhteisöltä. "Yritämme parantaa suomen kielellä julkaistavien tutkimusten arvostusta ja asemaa. Tutkijat kokevat, että on arvokasta säilyttää suomen kielen sanasto sellaisena, että sitä voidaan käyttää tieteen kielenä." Suomen kielen tilanne tiedekäytössä on paras aloilla, jotka ovat kiinteästi tekemisissä yhteiskunnan kanssa, kuten lääketieteessä. Kehnommin menee esimerkiksi uuden teknologian parissa ja joissakin luonnontieteissä. Helsingin yliopistossa ei enää tilastoida, millä kielellä tutkimusta tehdään. Vuonna 2007 ilmestyi 550 englanninkielistä ja vain 100 suomenkielistä väitöskirjaa. Aalto-yliopistossa puolestaan julkaistiin viime vuonna 186 väitöskirjaa, joista englanniksi kirjoitettiin 94 prosenttia.
Pakkoenglantia
Kanner korostaa, ettei termipankin tarkoituksena ole taistella englannin kieltä vastaan, vaan saada suomi pysymään sen rinnalla akateemisena kielenä. Yliopistoissa olisi hyvä miettiä tarkasti, mitä on järkevää julkaista suomeksi ja mitä englanniksi. Jos tutkimuksen yleisö on Suomessa, kannattaako väkisin kirjoittaa englanniksi? "Siitä seuraa sekin ristiriita, että kun tutkijat lukevat ja kirjoittavat paljon englanniksi, heidän suomen kielen taitonsa heikkenee." Äidinkielellä voi syntyä terävämpää tekstiä. "Englanti on joissakin tapauksissa kuin keisarin uudet vaatteet: ajatus ei välttämättä ole yhtä selvä ja loppuun asti mietitty kuin mihin äidinkielellä kirjoittaessa pyrkisi." Suomessa tuntuu siltä, että englannin asemaa käsitellään lähinnä kielitaidon näkökulmasta. Osaammeko kieltä riittävän hyvin pärjätäksemme kansainvälisessä kilpailussa? Vähemmän tuntuu kiinnostavan uhka joidenkin elämänalueiden muuttumisesta englannin dominoimiksi. On huolestuttavaa, jos heikosti englantia taitavat kansalaiset eristetään kokonaisesta yhteiskunnan osa-alueesta, kuten tieteestä. "Siinä on suoria tasavertaisuuteen ja tasa-arvoon liittyviä ongelmia", Kanner muistuttaa.
Termipankki pelastaa kielipuolen tutkijan
Tieteen kansallinen termipankki sai vuoden alussa rahoituksen. Viiden vuoden aikana Kannerin ja kumppaneiden on tarkoitus rakentaa kattava,
Pakkoruotsia
Kannerin mielestä Suomessa ei keskustella tarpeeksi siitä, että englanti uhkaa suomen kielen käyttöä tieteessä.
"Suomessa on kielipolitiikan suhteen sellainen ongelma, että mitä tahansa aloitteita tehdäänkään, ajaudutaan ennen pitkää keskusteluun ruotsin kielen asemasta. Ruotsi ei uhkaa suomea Suomessa. Tuntuu kuitenkin siltä, että Suomessa ei voida puhua mistään kielipolitiikasta ennen kuin kysymys ruotsin asemasta on ratkaistu. Tässä ei ole järkeä, vaan englannista pitäisi keskustella eksplisiittisemmin." Ehkä apu on aivan nurkan takana. Hallitus on hiljattain käynnistänyt hankkeen, joka valmistelee Kansalliskielistrategiaa. Kuulostaa uljaalta, mutta käytännössä kyse on suomen ja ruotsin käytön edistämisen ja suhteiden pohdinnasta. Englannin asema yhteiskunnassa ei ole suoraan asialistalla. Hankkeen pääsihteerinä valtioneuvoston kansliassa toimiva Paulina Tallroth kuitenkin korostaa, että kansalliskielten kunnosta täytyy pitää huolta. "Tämän harjoituksen tarkoituksena on varmistaa, että suomea ja ruotsia käytetään vielä 50 vuoden päästä kaikilla yhteiskunnan tasoilla." Tallroth kuitenkin toteaa, ettei valtio voi ryhtyä ohjeistamaan itsenäisiä yliopistoja esimerkiksi väitöskirjoissa käytettävästä kielestä. Mahdollisuutta kirjoittaa tutkimuksia kotimaisilla kielillä halutaan kuitenkin luonnollisesti pitää yllä. Tieteen kansallisen termipankin on tarkoitus valmistua vuonna 2015 ja avittaa tässä asiassa. Hanketta varten anottiin rahoitusta Suomen Akatemialta englanninkielisellä hakemuksella. hannu hallamaa
8
ylioppilaslehti 16 # 11 Päähenkilö
Suvi Teräsniska ei käsitä, miten vertailu kolme kertaa vanhempaan Paula Koivuniemeen voisi olla loukkaavaa.
KUKA
Suvi Teräsniska, 22, on oululainen iskelmälaulaja. Hänen neljäs albuminsa Pahalta piilossa ilmestyi lokakuun lopussa. Hän kiertää parhaillaan Suomea Yön 30-vuotisjuhlakiertueella ja tekee ennen joulua myös joulukonserttikiertueen. Teräsniska asuu yksin, mutta seurustelee. Hän harrastaa penkkiurheilua ja vesijuoksua. himottaa "Päivä itselleni. Tekisin vain kaikkea itsekästä. Kävisin kosmetologilla kokovartalohoidossa ja syömässä hyvin." kaduttaa "Se, että en ole viimeisten neljän vuoden aikana varannut tarpeeksi vapaa-aikaa." kyrpii "Välinpitämättömyys ja erilaisuuden kammoaminen."
ylioppilaslehti 16 # 11 Päähenkilö
9
Aikuinen nainen
Suvi Teräsniska syntyi iskelmän rappion keskelle ja ryhtyi teininä viihdemusiikin ammattilaiseksi. 22-vuotiaana hän pyörittää musiikkibisnestä ja on ylpeä iskelmätähteydestään.
sanat maria ruuska kuva tatu blomqvist
T
akki auki ja kiharat hiuslakasta karheina hän harppoo Kauppurienkatua Oulun keskustassa kuin kuka tahansa edellisillan uuvuttama opiskelijatyttö paitsi että harvalla haalarimimmillä on kuusi alaista, jotka kutsuvat häntä verenimijäksi. hän on Suvi Teräsniska, 22, iskelmätaivaan kirkas tähti. Kehäteiden ulkopuolisen Suomen nuorisoidoli, joka kertoo Suosikissa, miten juhli kultalevyään. Keski-ikäisten joulukonserttisuosikki, joka kuvailee Korkojen kera -ohjelmassa ihailijaviestejä lähetteleviä perheenisiä. Mummojen ihannetyttö, joka hymyilee nätisti, kun eläkeläisrouva taputtaa Stockmannilla olkapäälle ja sanoo "Hyvä Suvi". Teräsniskan keikoilla käy kolmevuotiaita, hevidiggareita ja vanhainkodin asukkeja. Parikymppinen, mutta lehdissä usein nelikymppiseksi stailattu Teräsniska on kuullut We Love Helsinki -tansseista ja urbaanista iskelmänostalgiasta, mutta se ei ole hänen juttunsa. Hän esittää 2010-luvulla sävellettyä iskelmää, jossa ei ole tippaakaan ironiaa. Kesäillan valssi. Sininen ja valkoinen. Täällä Pohjantähden alla. 1990-luvun puolivälissä iskelmillä rakennettiin suomalaisuutta. Nyt niillä kannatellaan huojuvaa kansallisidentiteettiä lavojen ja laivojen hämyssä. Teräsniska syntyi nousukausiSuomeen keväällä 1989. Kesällä Arja Koriseva kruunattiin tangokuningattareksi. Valovoimaisesta uudesta tähdestä huolimatta iskelmämusiikki oli 1980-luvun lopussa kriisissä. Menneinä vuosikymmeninä iskelmälevyt olivat käyneet hyvin kaupaksi. Tanssikansaan olivat uponneet kliseitä vilisevät sanoitukset ja puolivillaiset tuotannot. Vai mitä mieltä olette bodarikuningatar Kike Elomaan kappaleesta Nyt se on loppu? Iskelmän rinnalle 1970-luvulla syntynyt suomirock Eppu Normaaleineen ja Pelle Miljoonineen oli se uskottavampi suomenkielinen vaihtoehto. vuosikymmen vaihtui, Suomi syöksyi lamaan ja Teräsniska oppi laulamaan ennen kuin puhumaan. Kolarilaisen omakotitalon radiossa Kaija Koo ky-
syi, kuka keksi rakkauden. Pikkutyttö halusi kuunnella mieluummin Kaijaa kuin Känkkäränkkää. Koon Tuulten viemää -levy myi yli 175 000 kappaletta, enemmän kuin yhdenkään naisartistin levy ikinä Suomessa. Kipuilevan kansan hanat aukesivat hänen keikoillaan. Laulaja tunsi olevansa ahdistuneiden suomalaisten kansanparantaja. Koo valittiin vuonna 1994 "Suomen parhaaksi iskelmälaulajaksi", vaikka hän ei itse mieltänyt itseään iskelmätähdeksi ensinkään. Visusti toisistaan erossa pysyneet iskelmä ja suomirock alkoivat lähentyä toisiaan. Kun Teräsniskan ikätoverit luukuttivat 2000-luvun alussa Gimmeliä, Shakiraa ja Avril Lavignea, hän hurahti kasaribändi Yöhön. Lappilaisteini löysi bändin Likaiset legendat -kappaleen serkkunsa tietokoneelta ja kuunteli sen "ainakin kaksisataa kertaa putkeen".
solisti Olli Lindholmille ja tarjoutui laulamaan bändin keikalla. Teräsniska lauloi Kiertolaista neljäntuhannen ihmisen edessä Rotuaari-festivaaleilla Oulussa kesällä 2006. Musiikkilukiolaisesta tuli yhtyeen taustalaulaja 17-vuotiaana. Pian kyvyt huomattiin myös levy-yhtiössä Helsingissä. "siis lähdet sitten iskelmäpuolelle", Lindholm sanoi Teräsniskalle hämmentyneenä, kun hän viisi vuotta sitten kertoi saaneensa levytyssopimustarjouksen. "Ei se iskelmä ole mikään kirosana", suojatti pisti takaisin ja asia oli sillä selvä. "Ollikin ajatteli, että musta tulee seuraava Kelly Clarkson. Sanoin, että joo, kuulostaa mahtipontiselta ja ihanalta, mutta mieluummin haluan olla seuraava Laura Voutilainen, Kaija Koo tai Anna Eriksson." Se on harvinaista. Suurin osa levyyhtiöihin tarjoutuvista nuorista naisista haluaa laulaa englanniksi ja olla seuraavia Beyoncéita. American Idol -glamour kiehtoo enemmän kuin elämä Lea Lavenina. Teräsniskasta juuri iskelmäkuningattaren tie vaikutti houkuttelevalta. Siinä missä hänen suuret idolinsa, Eriksson, Koo ja Voutilainen, ovat pyristelleet iskelmätähti-maineesta eroon, Teräsniska tuntee uutta iskelmäylpeyttä. "Minua ei todellakaan paina iskelmäleima, että olen se iskelmäSuvi. Aina ihmiseen lyödään joku leima, olet salarakas, ex-missi tai Idols-jotain. Olen pyrkinyt puhumaan nuorekkaan iskelmämusiikin puolesta." nuorekas on useimmiten nuoren vastakohta. Iskelmäsektorilla on kuitenkin tapahtumassa oikeaa nuorentumista. Teräsniskaa pidetään uuden popiskelmän airuena. Raja iskelmän ja suomirockin välillä on yhä häilyvämpi. Iskelmä Festivaaleilla Himoksella esiintyivät viime kesänä niin Jenni Vartiainen, Anna Puu kuin Juha Tapiokin. Iskelmä ei ole enää noloa. Mariskakin vaihtoi räpin iskelmään ja Teräsniskalle biisejä ovat tehneet niin Lasse Kurki kuin Jonne Aaronkin. Kuusikymppinen Katri Helena uskaltautui viime kesänä Provinssirockiin.
Yhä harvempi tulee Teräsniskan keikoille tanssimaan. Kun askeliin ei tarvitse keskittyä, aikaa jää biisien kuunteluun. Niissä piilee "iskelmäSuvin" suosion salaisuus. Biisit eivät ole Teräsniskan kynästä eivätkä kerro hänen elämästään, mutta niiden rivitalokolmion kokoiset tarinat putoavat markettikansaan niin mökkimatkoilla kuin tanssiravintoloissakin. "Hyvin harva kappaleeni peilaa omaa elämääni", Teräsniska sanoo. Hän panostaakin studiossa ja la-
"
"
Olisi niin siistiä välillä lukea tentteihin ja tehdä kotiläksyjä.
valla "siihen fiilikseen" pääsemiseen, oli kappaleen kertoja sitten toinen nainen tai sisar, jonka veljen tie käy "suudelmasta suruun". Pidetty tulkitsija on myös helppo samaistumiskohde: rehti ja kunnollinen Lapin tyttö, joka tykkää lätkästä eikä halua muuttaa Helsinkiin, koska siellä on liikaa hälinää. Entinen Yön vieraskirjan ahkera kävijä vastaa kuuliaisesti faniviesteihin Facebookissa ja kotisivuillaan, koska tietää, miltä tuntuu, kun idoli vastaa. "Mietimpä tässä vain, että ootko Suvi löytäny vastauksen siihe, että onko rikos rakastua?", fani tiedustelee vieraskirjassa. "Joskus ajattelin, että kyllä. Mutta en ehkä enää :) -Suvi-" verenimijä. Se on bändin jäsenten Teräsniskalle antama lempinimi. Se syntyi, kun jäsenet näkivät iltapäivälehtien otsikot, joissa Teräsniskan juhannusliksaksi väitettiin 20 000 euroa. "Nauroimme, että Suvi vetää kaikki kermat päältä", Teräsniska muistelee bändin keskusteluja keikkabussissa. Alkuaikoina kävi välillä niin, ettei laulajalle jäänyt bensojen, hotellien ja palkkojen jälkeen mitään käteen.
"Kun muutin omilleni, sanoin ohjelmamyyjälle, että minun pitäisi pystyä elättämään itseni tällä." Nyt homma jo kannattaa. Teräsniskalla on omistusasunto Oulun keskustassa ja pihassa auto. Hän kiertää 30-vuotisjuhlavuotta viettävän Yön kanssa ja aloittelee omaa joulukonserttikiertuettaan. Neljää albumia on myyty lähes 150 000 kappaletta. Ainoa vapaapäivä ennen joulua on itsenäisyyspäivänä. Teräsniska on toiminut esimiehenä kuudelle bändinsä muusikkomiehelle alle kaksikymppisestä, vaikka ei hän pomoroolia "silleen ajattele, kun se aina vaan on ollut niin". "Periaatteeni on ollut, että organisaatiossa pitää olla hauskaa." lukiossa Teräsniska haaveili lääkärin ammatista, mutta kun hän sai levytyssopimuksen, fysiikka ja kemia putosivat pois lukujärjestyksestä. Joskus keikkabussissa iskee kateus kavereiden opiskelijaelämää kohtaan. "En kaipaa haalaribileitä vaan rutiinia. Olisi niin siistiä välillä lukea tentteihin ja tehdä kotiläksyjä." Ei se mahdotonta ole. Jos Teräsniska joskus saa lapsia ja kiertue- ja perhe-elämän yhdistäminen käy rankaksi, hän arvelee kouluttautuvansa äitinsä lailla sairaanhoitajaksi. Ei kuitenkaan ihan vielä. Teräsniska on 22-vuotiaana saanut useita kulta- ja jopa tuplaplatinalevyjä, esiintynyt Tavastialla, voittanut Kuorosodan, ollut Emma-ehdokkaana ja saanut vaikka minkälaisia kunniakirjoja. Mistä iskelmätähti haaveilee musiikkiurallaan? "Ne ovat sellaisia yksittäisiä juttuja. Kun pääsisi Ruisrockiin tai Provinssirockiin, vaikka sitten ihan sivulavalle." Tai edes leirintäalueelle kavereiden kanssa. "Aloin tehdä keikkoja heti kun täytin 18 vuotta, joten minulta jäivät kaikki festarikesät väliin. Olisi kivaa päästä kerran ihan vaan festaroimaan. Elää yksi oikein resuinen viikonloppu teltassa, jossa juodaan pahaa pontikkaa ja ollaan, että ihan sama." Suvi Teräsniska Yön 30-vuotisjuhlakiertueella Hartwall Areenassa 10.12. Liput alkaen 36 .
Haluan olla seuraava Laura Voutilainen, Kaija Koo tai Anna Eriksson.
"Kukaan ei myönnä kuuntelevansa Yötä, mutta se on yksi Suomen suosituimmista keikkabändeistä. Niiden keikoilla käy ihan helvetisti porukkaa. Onko olemassa piilokansa, joka siellä käy?" Ja Yön keikallehan Aitoon Kirkastusjuhlille oli 15-vuotiaan Teräsniskankin päästävä. Menomatkalla hän tapasi Tampereella ensimmäistä kertaa keikkaseuralaisensa, porilaisen Annan, johon hän oli tutustunut Yön fanifoorumilla. Tyttöjen poissa ollessa teltta oli hajotettu, mutta he tekivät teltan palasista keikalle lakanan, jossa luki "Hei Olli". "Se oli yksi elämäni hienoimpia keikkoja." Innokas kuoroa harrastava fani halusi itsekin lavalle. Hän mailasi Yön
10
ylioppilaslehti 16 # 11
Sohville kadonneet
Nuorten aikuisten piiloasunnottomuus rehottaa. Kavereiden nurkissa yöpyvät eivät päädy tilastoihin.
sanat veera jussila kuvat pietari hatanpää
facebook-näkymän reunassa keimailee mainos: Pääse eroon vuokrastasi. Joka kuukaudelle 1080 e seuraavan vuoden ajan. Täälläkin, oppimiskeskus Aleksandriassa, yövartijat löytävät välillä taukotilasta nukkujan, joka pitää häätää pois. Viimeinen bussi on ehkä mennyt, mutta tarina voi olla toinenkin. Ei näistä huudella, kuten ei pikavipeistäkään. Piiloasunnottomuudella on hyvä pohja rehottaa. tässä meillä on liukas ongelma. Parikymppisten asuntokipuilu pahenee, mutta tilanteen huononeminen ei vielä näy tilastoissa. Alle 25-vuotiaita asunnottomia tilastoitiin vuosi sitten 1375. Määrä on vaihdellut 1300:n ja 1500:n välillä jo viisi vuotta. Luvussa ei näy se kurssikaveri, joka nukkuu eron jäljiltä sohvalla. Puuttuu se työttömäksi valmistunut, joka tuo makuupussinsa kaverin keittiöön. Mukana ei ole Pohjanmaalta muuttanutta fuksia, joka metsästää Helsinki-yksiötä tätinsä luota Järvenpäästä. Luku 1375 on kuntien asunto- ja sosiaalitoimien arvio, netissä rutiinilomakkeelle täytetty. Alle 25-vuotiaista asunnottomista kysytään vain lukumäärä ja pitkäaikaisasunnottomien osuus. Klik, klik. Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus ARA myöntää, että perusteet vastauksille vaihtelevat kunnittain. Ja luvussa ovat tosiaan vain he, jotka kunnan väki on jotenkin kohdannut. myöntää, että tilastot ovat suuntaa-antavia. Moni nuori asunnoton on kirjoilla jossain, jossa hän ei majaile. "Luotan siihen, mitä nuorten parissa työskentelevät sanovat." Useita tuhansia. Sen verran Nuorisoasuntoliitto arvioi asunnottomia alle 25-vuotiaita oikeasti olevan. Koska määrää ei voida oikein todistaa, sitä ei liiton mielestä oteta vakavasti. Aihetta on tutkittu niukasti. Esimerkiksi Helsingin kaupungin asuntojonoissa nuoret ovat olleet aina enemmistönä, mutta asiakasryhmää ei asuntoasiainosaston osastopäällikkö Markku Leijon mukaan ole erityisemmin "pengottu tai tongittu". jono kiemurtelee kadulle, onhan vuokra noin 500 euroa. Kivenheiton päässä Vailla vakinaista asuntoa ry pelkää, että nuorista tilapäiskodittomista tulee lopulta elämän ahavoittamia Reiskoja.
Taantuma paisuttaa ruuhkaa
Mitä kummaa aikaisin itsenäistyvien teinien Suomessa on oikein tapahtunut? Täällä on tavattu sisustaa omia koteja parikymppisinä, vuosia muita EU-maita aikaisemmin. Palataan ihan ensiksi New Yorkiin, syyskuun 14. päivään vuonna 2008. Wall Streetin paniikki leviää koko maailmaan, kun jättipankki Lehman Brothers paljastuu viittä vaille ruumiiksi. Liituraitamaailman finanssikriisi saavuttaa Suomenkin konttorit. Nuorten asuminen 2010 -tutkimuksessa yli neljä kymmenestä 1829-vuotiaasta sanoo asuvansa vanhemmillaan huonon työtilanteensa takia. Opintotuki riittää Helsingissä harvoin vuokraan. Vuokra-asuntoja kärkkyvät nyt nekin, jotka muutama vuosi sitten olisivat uskaltaneet ostaa asunnon. Myös kalliissa vuokrakämpissä asuvat hakevat Hoasille. Syksyllä 2011 taloudessa synkistellään jälleen. Helsingissä vuokrat ovat nousseet taas vuodessa 3,8 prosenttia. Nuorten asujien keskivuokra oli viime vuonna jo 500 euroa, lähes satasen enemmän kuin vuonna 2005. Vuokraa varten tingitään muusta elämästä. Hillot tilille. Paljonko pannaan? Pikavippifirma röyhentelee näkyvästi Kaisaniemen metroasemalla, ihan kampusten alla. Kriisissä on paitsi maailmantalous, myös nuorten aikuisten omat budjetit. Viime vuonna maksuhäiriömerkintä oli yli 69 200:lla alle kolmekymppisellä. Se on neljänneksen enemmän kuin vuonna 2008. Nuorisoasuntoliiton hakijoista jo joka toisella on maksuhäiriömerkintä. He ovat yleisillä vuokra-asuntomarkkinoilla kastittomia, epäkelpoja. Hoaskin tarkistaa hakijoiden luottotiedot. Asunnon voi mokista huolimatta vielä saada, mutta esimerkiksi nostetulla vuokravakuudella mihin taas monella ei ole varaa. Tässä kypsyykin varsinainen soppa. Nuorten asunnottomuus ei useinkaan johdu syrjäytymisestä. Koditto-
"
Vailla vakinaista asuntoa ry pelkää, että nuorista tilapäiskodittomista tulee lopulta elämän ahavoittamia Reiskoja.
unohdetaan siis viralliset todisteet ja yritetään raapia kokoon johtolankoja. Kaappikodittomuudesta voivat kertoa asuntojonot. Hoasin opiskelija-asuntoihin oli lokakuun lopussa ennätyksellisesti 5600 hakijaa, kolmanneksen vuotta 2006 enemmän. Moni ei saa Hoasin asuntoa ikinä. Alle kolmekymppisiä palvelevalle Nuorisoasuntoliitolle on tulvinut tuplasti enemmän hakemuksia kuin kolme vuotta sitten. Hakijoita on yli 3750 koko maassa, uusia muuttajia vuodessa tuhat. Viidesosa hakijoista ilmoittaa syyksi asunnottomuuden. Nuorisosäätiöllä on reilu tuhat hakijaa, viidennes enemmän kuin vuonna 2009. Asunnottomaksi itsensä ilmoittaa reilut 130. Omanlaisiaan lukuja näkee näytöissä. Voi laskea vaikka jonon pituutta metreinä, tai kymmeninä. Kalliossa tupakasta pinttyneen yksiön näyttö-
Luvut pettävät
Puhelinlinjalta huokuu turhautuminen. "Lahdessa ei tilaston mukaan ollut yhtäkään asunnotonta nuorta viime vuonna. Paikallisyhdistyksemme työntekijät osaavat nimetä heti kymmeniä", sanoo Nuorisoasuntoliiton pääsihteeri Olli Joensuu. Jos uskomme taulukkoa, pääkaupunkiseudulla oli vuosi sitten noin 640 alle 25-vuotiasta vailla pysyvää kotia. Helsingissä heitä oli 535, 15 vähemmän kuin edellisvuonna. "Me ei uskota näitä lukuja. Kentän tuntuma on, että nuorten lyhytaikainen asunnottomuus on kasvanut." Luvut saavat tyrmäyksiä muuallakin: Helsingin kaupungilla, Diakonissalaitoksella, asunnottomuusasioista vastaavassa ympäristöministeriössä. Ministeriön suunnittelija Sari Timonen
ylioppilaslehti 16 # 11
13
lähiöiksi. Perheet kutistuivat. Pienten asuntojen pulaa on huudettu Helsingissä sodista lähtien. Sosiaaliviraston tukiasumisen päällikkö Jorma Pajunen kehottaa katsomaan Helsingin alati paisuvaa väkilukua ja verkkaista rakentamista. Viime vuonna helsinkiläisiä oli lähes 589 000, heistä uusia muuttajia yli 3600. Vielä vuonna 2001 helsinkiläisiä oli noin 560 000, pikkukaupungillinen vähemmän. Kaupungin vuokra-asuntoja haetaan enemmän kuin koskaan. Viime vuonna 1834-vuotiaita hakijoita oli yli 42 400. Asunnon sai viisi sadasta. Takana voi olla piiloasunnottomuutta, mutta myös sähköisen haun tuomaa helppoutta, sanoo asuntoasiainosaston osastopäällikkö Leijo. Hän puhuisi kriisin sijaan normaalista suurkaupunki-ilmiöstä, jossa syntyy kitkaasunnottomuutta eli tilapäisratkaisuja. "Nuorten omaehtoiset kommuunit ovat palanneet. Siinä ratkotaan tilannetta omalla kekseliäisyydellä. Se oli minun aikaani, 1970-luvun touhua, ja siihen on palattu nyt." Hallitukset ovat Nuorisoasuntoliiton Joensuun mukaan lupailleet tervehdyttää rakennuskantaa jo 30 vuotta, tuloksetta.
"
Viime vuonna kaupungin vuokraasuntoja haki yli 42 400 nuorta aikuista. Asunnon sai viisi sadasta.
"Asuntopolitiikkaa ei tehdä asukkaan vaan rakennusteollisuuden näkökulmasta." Nämä ovat silti vaikeita vyyhtejä, jotka liittyvät myös koko maan aluepolitiikkaan. Leijon mielestä esimerkiksi pikkuasuntojen rakentamisesta ei pitäisi innostua liikaa. Se näkyy hänen mukaansa vääristymänä sadan vuoden päästä: Helsinki olisi ikääntyvien sinkkujen valtakunta, kun lapsiperheet on ajettu Nurmijärvelle. Tässä olisikin pohdittavaa, mutta nuorten asuntopulmassa on vielä yksi puoli tyystin kääntämättä. Olemme nimittäin tulleet krantummiksi.
25.9.1947. Domma oli luksusta: vain kaksi tai kolme ihmistä per huone! 2010-luvun nuoret aikuiset vaativat asunnoltaan paljon enemmän. Tutkimus kertoo, että kimppakämpät eivät houkuta ja alueen arkkitehtuurilla on väliä. Keskustakodin tuntumaan haluttaisiin kuitenkin myös luontoa. "Sen huomaa siinä, että kun meiltä tarjotaan Vantaalta soluhuonetta, niin mieluummin jäädään odottamaan parempaa sijaintia", sanoo Hoasin Länsiluoto. Tutkimme Hoasin verkkosivujen karttaa, jossa kohteet on väritetty saatavuuden mukaan. Kampin, Katajanokan ja Arabianrannan yksiöihin olisi tulijoita ikkunoistakin asti. Katajanokalta ei kuitenkaan näyttäisi vapautuvan loppuvuonna yhtäkään asuntoa. Vantaan Koivukylä, Jokiniemi ja Korso vilkuttavat kartalla vihreää, samoin Espoon keskus. Ratikoiden Helsinginniemellä on vain oranssia, paitsi Itä-Pasilassa. Radanvarsien Kontulassa, Itäkeskuksessa ja Kannelmäessä olisi hakijan markkinat. Myös Nuorisoasuntoliiton Joensuu sanoo, että vaatimukset ovat kovat. "Meilläkin on asunnottomia asunnonhakijoita, jotka kieltäytyvät, kun asuntoa tarjotaan epämieluistalta paikalta." Tässä suomalaiset ja kansainväliset hakijat jakaantuvat selvästi, sanoo Hoasin Länsiluoto. Ulkomaalainen opiskelija haluaisi mahdollisimman halvan solun. Se sopii tiukkaan budjettiin ja siellä on seuraa. "Ei me olla varmaan keneltäkään suomalaiselta opiskelijalta kuultu toivetta, että saisi jakaa soluhuoneen." On tilannekin kyllä ryhmillä erilainen. Vierailija haluaa kämpän, asuja kodin. sohvilla nukkuu nyt siis pommi, joka rumentaa tilastoja vasta viiveellä. Sekä Nuorisoasuntoliitto että Hoas katsovat, että tätä pommia purettaisiin parhaiten lisäämällä pieniä, kohtuuhintaisia asuntoja markkinoille. Jotain tällaista onkin tapahtumassa. Hallitus kaavailee lisätukea 3 000 4 000 uuden vuokraasunnon rakentamiseen vuosittain. Jätkäsaareen ja Kalasatamaan valmistuu ensi vuonna 350 Hoas-asuntoa, Jätkäsaareen myös 115 Nuorisoasuntoliiton pikkuasuntoa. Muuttovirrassa nämäkin ovat kyllä pieniä korsia. Nettiuutisten kommenteissa vaaditaan rakennemuutosten ohella asennemuutoksia. Nirsot penskat, joille mikään ei kelpaa, valittavat keski-ikäiset nimimerkit. Heille Hoasin Länsiluoto lähettää terveisiä: ei nyt enimmäkseen kiikasta nirsoilusta, vaan vuokramarkkinoiden ennätystiukasta tilanteesta. Nuoret aikuiset asuvat tutkitusti nyt ahtaammin kuin vuonna 2005 samalla, kun muun väestön asumisväljyys kasvaa. On myös aiheellista kysyä, voiko ihmistä syyttää siitä, että hän haluaa kodilta tuntuvan kodin. Jutussa on käytetty lähteenä myös Nuorten asuminen 2010 -tutkimusta.
FUKSISYKSY REPUN KANSSA
"mä vaihdoin juuri tänään osoitteeksi Poste restanten." Mustassa repussa on vaatteita, kirjoja, läppäri, hammasharja. Teatteri-ilmaisun ohjaamisen fuksi Outi Kautonen , 30, on kerrospukeutunut neuleeseen ja villasukkiin. Istumme ammattikorkeakoulu Metropoliassa Arabianrannassa. Kautonen ei monista poiketen hingu asumaan juuri tähän kaupunginosaan, mutta kotia hän on vailla. joroisista lähtenyt Kautonen on tullut Helsinkiin Tampereen kautta. Joensuun yliopistossa hän luki yhteiskuntamaantiedettä. Kesä vierähti gradun kanssa sekä töissä Seitsemisen kansallispuistossa Pirkanmaalla. Kautonen tuli siis Helsinkiin aika metsästä. Ei gradu- ja työputkessa oikein ollut energiaa asunnonhakukisaan. Ihan aluksi hän eli muutaman viikon sohvilla. "Sitten pääsin kaverin kautta kahdeksi kuukaudeksi Kumpulaan lainakämppään. Ajattelin, että sitten mä löydän täältä helposti jonkun asunnon. Oli vähän tyhmää, etten laittanut Hoasille heti hakemusta." kautonen myöntää olevansa vaativa. Mikä tahansa solu Vantaalta ei kelpaa. Hän haluaisi samanhenkisten ihmisten kommuuniin, jossa arvostettaisiin ekologisuutta. Haaveissa olisi puutalo pyöräilymatkan päässä koulusta. Töitä etsivän opiskelijan vuokran kipuraja on 400 euroa. Vähän mahdoton yhtälö Helsingissä, Kautonen sanoo. Hän päivystää netissä "kaikkia mahdollisia" asuntosivustoja. Kautonen on käynyt monissa näytöissä, mutta ei ole tullut valituksi. "En ole varmaan laittanut tarpeeksi omia ilmoituksia, vaikka niitäkin olen tehnyt." Kautonen ei ole myöskään rajannut hakuja Kumpulaan ja Käpylään, vaikka ne houkuttelevimpia alueita olisivatkin. "Musta varmaan piirtyy kuva, että just tällainen klassinen pikkuhippi." lokakuussa Kautonen täytti Hoasin lomakkeen ja soitti perään. Joulukuun alussa hän vaihtaa lattiamajoituksen Hoas-soluun Viikissä kunnes parempi löytyy. "Ihan mukavan kokoinen, mutta tosi kliininen kämppä, ei minkäänlaista henkeä talossa. Niinhän se opiskelijakämpissä usein on." Siihen asti Kautonen ei tiedä, missä viettää yönsä. Parin luokkakaverin kanssa Kautonen on miettinyt kimppakämppää. Heilläkin on menossa pian koti alta. "Hätätilanne mulla ei ole ollut. Tosin silloin, kun pakkasin ja säädin vikana iltana Kumpulassa, tuli sellainen olo, että maailma kaatuu päälle." Seuraavan yön Kautonen nukkui talon kerhohuoneessa. Koulussa Kautonen on jaksanut käydä, vaikka fuksisyksy on ollut kuluttavakin. Onneksi on ollut ystäviä, joiden luokse mennä. Kun koulupäivä loppuu neljältä, alkaa silti usein säätäminen. "Monellakaan ei ole vara-avainta, ja siinä joutuu soittelemaan aikatauluista. On siinä ihmisestä riippuen sellainenkin olo, että voinko mä nyt vaivata. " tänään Kautonen on menossa Ylioppilasteatteriin ja sieltä kaverinsa luokse. Poliittisen teatterin parissa hän on pohtinut omakohtaisiakin kysymyksiä. "Kurssilla ohjaaja Susanna Kuparinen näytti meille Youtubesta ryhmänsä performanssin Talin golf-kentältä. Siinä oli laskettu tarkkaan, mitä hyötyä olisi, jos se alue käytettäisiinkin asumiseen." Kautonen näpertää lapasiaan ja pitää miettimistauon. "Tähän vaan liittyvät kaikki laajat aluekehityskuviotkin. Miksi kaikki muuttavat Helsinkiin? Kulttuurialankin kouluja ollaan kaikkialta muualta lakkauttamassa." Jos tehdään tällaista aluepolitiikkaa, pitää pystyä ratkaisemaan asumisongelmiakin, Kautonen sanoo. "Omalla kohdallani olisin varmaan pystynyt panostamaan vieläkin paremmin etsimiseen. Mutta mä tiedän, että niitäkin ihmisiä on tosi paljon, jotka eivät pysty."
Keskustakoti puistolla, kiitos
Asunnot ovat kahden ja kolmen hengen huoneita, samankokoiset, samanlaisia. Kalusto on luonnollisestikin talon puolesta, ja sen saa kukin järjestää aivan makunsa ja mielensä mukaisesti. Komeroita on tarpeeksi ja ne ovat käytännöllisiä ja tilavia, kaikilla mahdollisilla lokeroilla ja laatikoilla varustettuja! näin intoiltiin uudesta Domus Academicasta Ylioppilaslehdessä
14
ylioppilaslehti 16 # 11
Yhteiskunta
ajankohtainen nikkanen
Hanna Nikkanen on vapaa kirjoittaja ja seikkailijatar.
Nalle vs. homotanssit
A
vasin juuri tilin Suupohjan osuuspankissa ja erosin Facebookin Homotanssit-ryhmästä. Nämä asiat liittyvät Björn Wahlroosin kautta toisiinsa.
entinen pankkini Nordea osti hiljattain toimitusjohtajalleen 2,5 miljoonan asunnon Tukholman keskustasta. Samaan aikaan pankki irtisanoo 2000 työntekijää. Kun ruotsalaistoimittaja kysyi asiasta Nordean hallituksen puheenjohtajalta Björn Wahlroosilta, tämä vastasi käännän nyt kouluruotsillani vapaasti "haista vittu, köyhä". Se suututti ensin ruotsalaiset ja sitten minut. Muualla maailmassa finanssikriisi on jo opettanut liike-elämän wahlroosit pitämään suuta soukemmalla, kun heiltä kysytään yritysjohdon jättibonuksista ja samanaikaisista irtisanomisista. Liika röyhkeys ei ole vain moraalinen riski, vaan myös taloudellinen: asiakkaat ja media etsivät kriisille syntipukkeja, ja siihen rooliin joutuminen voi käydä yritykselle kalliiksi. Wahlroos ei sitä pelkää. Suomessa hän on aina saanut rauhassa näyttää keskaria kansalle, ja me vastaamme kutsumalla häntä leppoisasti Nalleksi ja lupaamalla pelastaa hänen pankkinsa yhteisen kassamme varoilla. Vasta kun Ruotsin kokoomuslainen valtiovarainministeri vihjaa, että Wahlroos on moukka, me hoksaamme, että niinhän se taitaa olla. Sitten annamme anteeksi.
Anni aloitti webkamerabisneksen muutettuaan pois kotoa.
"
kerran, kun olin käymässä eteläisen Afrikan piskuisessa Swazimaassa, tuli puheeksi juuri anteeksianto. "Se on kristillinen hyve, mutta rajansa vanhurskaudellakin", sanoi pikkukaupungin naisjärjestöjehu. Häntä turhauttivat naiset, joille anteeksianto oli muuttunut masokistiseksi kilvoitteluksi. Mitä röyhkeämmin aviomies törkeili, sen auliimmin vaimo antoi anteeksi, koska sillä sai hurskauspisteitä muiden naisten silmissä. Naiset eivät jakaneet yhtä hövelisti anteeksiantoa kanssasisarilleen, eivät lapsilleen, eivät itselleen. Miehille sitä riitti aina: aina heikommilta vahvemmille. Ongelma ei ollut vain filosofinen, vaan hyvin konkreettinen. Miesten röyhkeily levitti kaupungissa HI-virusta. Anteeksiantajat tiesivät satuttavansa itseään, mutta jatkoivat silti. harva meistä jakaa Björn Wahlroosin ääri-ideologian, johon kuuluu usko puhtaan rationaaliseen markkinatotalitarismiin ja ylenkatse demokratiaa kohtaan. Useimpia meistä tuo ideologia vahingoittaa. Silti meistä tuntuu luontevalta, jopa hurmaavalta, että Wahlroos käyttää laajaa valtaa yhteiskunnassamme, ja kaiken me annamme hänelle anteeksi. Sen sijaan anteeksiantoamme ei saa lietolaisnainen, joka tyhmyyttään paljasti vammaisfobiansa televisiossa, tai Facebookissa möläytellyt perussuomalaisten tamperelainen varavaltuutettu, tai se toinen, joka ei homopeloltaan suostu menemään linnan juhliin. Heille on helppo vihoitella, koska heitä me emme katso yläviistoon. Ja mikä helpottavinta, Facebookissa lähes päivittäin toistuva massatuohtumus antaa meille muuta ajateltavaa sillä aikaa, kun talousjärjestelmä ympärillämme natisee liitoksissaan ja Wahlroosin aatetoverit päättävät siitä, mitä sen jälkeen tulee.
Meistä tuntuu luontevalta, jopa hurmaavalta, että Wahlroos käyttää laajaa valtaa yhteiskunnassamme.
Riisuudu, olet webkamerassa
Suomalaiset opiskelijanaiset asettuvat miesten fantasioiden välineiksi strippaamalla ja masturboimalla webkameralle. Samalla he tekevät kovaa tiliä.
Moi vieläkö pikkuhousut on päällä? Voisin tulla riisumaan ne hyväillä ja suudella vartaloasi ympäriinsä... näin alkoi yksi kymmenistä viesteistä, jotka 21-vuotias helsinkiläinen yliopisto-opiskelija Marika sai tuntemattomalta mieheltä laitettuaan vuonna 2009 ilmoituksen Seksitreffit.fi-sivustolle. Ilmoituksessa hän tarjosi seksipalveluita webkameran välityksellä. Samanlaisen ilmoituksen jätti tänä syksynä myös 19-vuotias Anni, joka opiskelee ammattikorkeakoulussa Länsi-Suomessa. Nyt hän tienaa riisuutumalla noin tuhat euroa kuussa. le webkamerasessioita, joilla "tienaa parhaiten". Niissä naiset strippaavat ja yleensä myös masturboivat webkameran edessä sovitun ajan ja tienaavat kaksi euroa minuutilta. Keskimäärin esitykset kestävät noin vartin, mutta Anni kertoo häneltä tilatun jopa kaksituntisia näytöksiä. Kaikki käytännön järjestelyt ja itse esitys hoidetaan Messengerin kautta. Sekä Marikalla että Annilla on kontaktilistallaan toista tuhatta yhteystietoa. Välittömästi sisäänkirjautumisen jälkeen noin kymmenen kiinnostunutta asiakasta avaa keskusteluikkunan. Monet heistä haluavat kuitenkin Marikan mukaan vain chattailla tai esitellä kuvia peniksistään. Webkamera-asiakkailla on yleensä toiveita siitä, mitä he haluavat esityksessä nähdä. Osa lähettää seksiasuja kuvautettavaksi. Toisinaan toivotaan eriteleikkejä, mutta niihin kumpikaan nainen ei lisämaksusta huolimatta suostu. Poste restante -osoitteeseen lähetettävissä kirjeissä, jolloin hänen tai asiakkaan henkilöllisyys ei paljastu, toisin kuin tilisiirroissa. Miinuspuoli on rahan lähettämiseen kuluva aika. Marikan webkamerabisnes on nyt tauolla juuri kiinnijäämisen pelon takia. Hän kertoo harkitsevansa jatkamista heti, kun löytyy sataprosenttisen turvallinen tapa siirtää rahaa. Marikalla oli tilit neljässä suurimmassa pankissa, ja viiveettömät rahansiirrot mahdollistivat esitykset ilman etukäteissuunnittelua. Vaikka paljastumisriski oli molemminpuolinen, se oli Marikalle liikaa. "Melkein kaikki asiakkaat vaikuttavat harmittomilta, ja heillä on usein aivan yhtä iso syy pelätä kiinnijäämistä. Suuri osa kertoi olevansa esimerkiksi naimisissa", hän sanoo. Asiakkaat ovat kertoneet yksityisasioistaan myös Annille. Osa on jopa paljastanut henkilöllisyytensä. Asiakkaiden ikä ja sosiaalinen asema ovat vaihdelleet 18-vuotiaasta 68-vuotiaaseen, perheellisestä yksinäiseen ja yrittäjästä työkyvyttömyyseläkeläiseen.
Pikkuhousubisneksestä kameran eteen
Marika ja Anni päätyivät webkameraesitysten pariin pikkuhousujen myynnin kautta. Siihen Marikaa inspiroi yläasteella luettu Sofi Oksasen Baby Jane -romaani. Marika jäi pikkuhousujen myynnistä kiinni äidilleen, tilillä kun oli epäilyttävän paljon rahaa. Bisnes jatkui täysi-ikäisenä Marikan muutettua omaan kotiin. Anni puolestaan sai selville lisätienestimahdollisuudesta internetistä. Webkamerabisnes alkoi, kun Anni muutti tänä syksynä pois kotoa. Pikkuhousujen lisäksi molemmat myivät alaikäisinä myös alastonkuvia itsestään. Monet alusvaatteiden ja kuvien ostajat ehdottivat Marikalle ja Annil-
Pakko pysyä tuntemattomana
Keskeistä webkameraesityksissä on anonymiteetti, jota Anni ja Marika varjelevat parhaansa mukaan. Jotkut kameratarjokkaat suostuvat näyttämään kasvonsa, jos asiakaskin näyttää omansa. Anni kertoo käyttävänsä suuria aurinkolaseja tai hattuja, mikäli asiakas kokee olennaiseksi nähdä hänestä muutakin kuin keskiruumiin. Turvallisuutensa maksimoidakseen Anni ottaa maksun käteisenä
Tekstiilarit ry:n syyskokous
30.11.2011 klo 17 Putiikissa (Siltavuorenpenger 10, Hki) Kokouksessa käsitellään sääntömuutos.
Ulkomailla järjestäytyneempää
Maailmalla LiveJasmin.com -sivusto on kasvanut verkon suurimmaksi seksipalveluksi. Suomen suurin aikuisviihdesivusto Seksitreffit välittää webkameraesitysten lisäksi muun muassa amatööripornoa ja puhelinseksiä. Toisin kuin LiveJasmin, Seksitreffit toimii
Eikö Ylkkäri tule?
Tarkista osoitetietosi WebOodissa
ylioppilaslehti 16 # 11 Yhteiskunta
oskari onninen
15
Marika pitää taukoa nettistrippauksesta, koska pelkää paljastuvansa.
vain alustana webkamerailmoituksille, eikä se tarjoa videokuvan tai rahan siirtomahdollisuutta. LiveJasmin lohkaisee siivun esiintyjän palkasta, Seksitreffit ei. LiveJasminin rekisteröityneet käyttäjät lasketaan kymmenissä tuhansissa, Seksitreffeissä webkamerailmoituksia on niukasti. Vain parikymmentä tarjousta on päivitetty syksyn aikana. Ilmoitusten sisältö on samanlainen kuin perinteisissä puhelinseksiilmoituksissa: naiset odottavat linjan päässä kosteina päästäkseen antautumaan ja viihdyttämään webkameran kautta. Iso osa on keski-ikää läheneviä tai XXL-kokoisina itseään markkinoivia. Seassa on myös muutama mies, joka haluaa toteuttaa ekshibitionistisia mielihalujaan jollekin ilman sen kummempia palkkiotoiveita. Koska kamerailmoitukset eivät vaadi rekisteröitymisen lisäksi henkilöllisyyden todistamista, huijaaminen on mahdollista. Anni kertoo, että monet asiakkaat haluavat ennen esityksen ostamista varmistua siitä, että kameran toisessa päässä on todella nainen, eikä rahanhimossa huijaava mies.
Iltatienestit pyörivät parhaimmillaan useissa sadoissa, mikä on opiskelijalle huomattava lisätulo varsinkin kun se ei vaikuta Kelan määräämiin tulorajoihin. Syksyn aikana Anni on esiintynyt kymmenille, mutta alle sadalle asiakkaalle. Sekä Anni että Marika kertovat tärkeimmäksi motiiviksi opintotuen pienuuden verrattuna vuokratasoon sekä pyrkimyksen välttää opintolainaa. Molemmat ovat myös olleet niin sanotuissa oikeissa töissä. "Oikeissa töissä olleena voin sanoa, että tienaan mieluummin 120 euroa tunnissa webcam-bisneksillä kuin kylven likaisessa tiskialtaassa kuudelta aamulla seitsemän euron tuntipalkalla", Marika sanoo.
"Omalla tavallaan tästä tulee ihan hyvä olo. Kukaan ei ole kehunut minua niin paljon kuin tuota kautta, mikä sinänsä nostaa itsetuntoa. Olen saanut muutamat ihastumistunnustuksetkin, mutta olen palauttanut tunnustajat kyllä hellästi maan pinnalle", Anni sanoo. Marikan mukaan jo Messenger-
runollisia", ja mies vaikutti ennen kaikkea hirvittävän yksinäiseltä. Moni asiakas tuntui kaivanneen silmänilon lisäksi myös aitoa kuuntelijaa. "Tuntui pahalta pyytää rahaa, kun eteen aukesi yksinäisen suomalaisen miehen raastava sielunmaisema", Marika sanoo.
tuva on enemmän fantasian toteuttamista kuin itsensä myymistä." marikaan webkameraesityksillä on näennäisestä etäisyydestä huolimatta ollut psyykettä horjuttava vaikutus. Hän kertoo samastuneensa joihinkin asiakkaisiin liikaa ja toisaalta tunteneensa itsensä arvottomaksi fantasian välineeksi. "Mielikuvani miehistä yleensä muuttui kyynisemmäksi, enkä vieläkään voi aina käsittää, että joku tuntematon mies olisi minulle ystävällinen riisumatta samalla minua katseellaan tai haluamatta seksiä. Lisäksi näin jatkuvasti painajaisia seksuaalisesta hyväksikäytöstä", Marika sanoo. Anni sanoo pystyneensä pitämään riittävän etäisyyden virtuaalimaailman ja oikean elämän välillä, vaikka joidenkin asiakkaiden kertomukset henkilökohtaisista tilanteistaan ovat jääneet mieleen. "Musta on tullut avoimempi tai avarakatseisempi. Kun on kuullut tarinoita, niin ymmärtää, miksi joku haluaa ostaa multa näitä palveluita. Monen on todella vaikea uskaltautua pyytämään esimerkiksi pikkuhousuja tyttöystävältään haisteltavaksi, vaikka mieli kuinka tekisi", hän sanoo. oskari onninen Haastateltavien nimet on muutettu.
"
Mielikuva miehistä muuttuu
Webkameraesitysten ja pikkuhousukaupan yhteydessä esiintyy myös prostituutiota. Seksin myyminen esimerkiksi Seksitreffit.fi:ssä on kielletty, mutta molemmat naiset kertovat kyselyiden olevan yleisiä. Tarjottujen hintojen haitari on valtava. Anni on harrastanut seksiä rahasta kahdesti, mitä hän on katunut jälkeenpäin. "Kaksi tonnia yhdessä yössä on kova houkutin, koska sen eteen joutuisi tekemään paljon oikeaakin työtä. Se oli kuitenkin niin rankkaa, etten tekisi sitä enää. Vaikka asiakas oli tosi asiallinen, niin se tuntui olevan väärin. Unet lähti ja mietin, pystynkö enää harrastamaan normaalisti seksiä", Anni sanoo. Webkameraesityksiä hän pitää riskittömämpinä, myös henkisesti. Hän kertoo, ettei niistä ole tullut missään vaiheessa likainen olo. "On aivan eri asia, kun asiakkaita ei kohtaa oikeasti tai näytä heille kasvojaan. Kameran välityksellä tapah-
Jumaloinnista tulee hyvä olo
Kehon laittaminen likoon tuntuu helpommalta oikeaan työhön nähden, koska ahdistavaan käytökseen törmää webkamerabisneksissä harvoin. Anonymiteetti luo turvallisuuden tunnetta. Anni kertoo antaneensa aiemmin puhelinnumeronsa eräälle asiakkaalleen, mistä seurasi vuoden jatkunut ja numeron vaihtamiseen päättynyt ahdistelukierre. Ongelmatapauksien sijaan vastaan on kuitenkin tullut enemmänkin ihailua, kunnioitusta ja jopa suoranaista jumalointia.
Eteen aukesi yksinäisen suomalaisen miehen sielunmaisema.
keskustelu on niin konkreettista ja henkilökohtaista, että koviksistakin kuoriutuu nopeasti herkkiä kohteliaisuuksia latelevia runosieluja. "Asiakkaat ilmaisivat joka päivä, kuinka suuri kunnia oli olla tekemisissä kaltaiseni venuksen kanssa", hän sanoo. Marika kertoo pitkäaikaisimman asiakkaansa vaikuttaneen jopa vilpittömän rakastuneelta. Tämän kanssa hän kirjoitteli myös pitkiä kirjeitä. Vastaukset olivat "sydäntäsärkevän
Opintolainan välttelyä
Vaikka ilmoitusten määrä voi vaikuttaa vähäiseltä, kysyntä webkameralle on kovaa: Annilla on esityksiä muutaman kerran viikossa. Illassa hän ehtii riisuutua ja masturboida parhaimmillaan viiden asiakkaan kuvaruuduilla.
16
ylioppilaslehti 16 # 11 Yliopisto
graduratsia
valtioneuvoston selonteko julkisen hallinnon toimintaa ohjaavana asiakirjana
Luimme toimitusjohtaja Matti Vanhasen gradun.
magnus fröderberg/norden.org
Yliopisto boikotissa
Tutkijoita innostetaan Israelin vastaiseen akateemiseen boikottiin.
israelilaisia yliopistoja tai tutkimusryhmiä ei tule rahoittaa eurooppalaisilla avustuksilla. Tutkijat kieltäytyvät opettamasta israelilaisissa yliopistoissa ja aloittamasta yhteisiä tutkimusprojekteja. Akateeminen yhteistyö katkaistaan sellaisten israelilaisten yliopisto-opettajien ja tutkijoiden kanssa, jotka eivät asetu vastustamaan Israelin Palestiina-politiikkaa. Muun muassa näillä keinoilla akateemikot, tutkijat ja yliopisto-opettajat vastustavat Israelin Palestiinanvastaisia toimia. Boikotin malli on otettu EteläAfrikan apartheid-valtiota vastaan suunnatuista akateemisista boikoteista. Tarkoitus on saada Israel muuttamaan Palestiinaa koskevaa politiikkaansa, tunnustamaan tapahtuneet ihmisoikeusloukkaukset ja vetäytymään miehitetyiltä alueilta. Yksi boikotin koordinoijista on PACBI, Palestinian Campaign for the Academic and Cultural Boycott of Israel, mutta yhtenäistä yhdistystä tai selvää johtohahmoa ei ole. Yksi tunnetuimmista boikotin puolestapuhujista on israelilainen historioitsija Ilan Pappé, joka vieraili Helsingissä marraskuun alussa. "kun boikotista alettiin puhua vuonna 2002, olin Israelin Akatemian jäsen. Puntaroin pitkään, liitynkö boikottiin. Se on dramaattinen ase. Mietin, missä määrin se rajoittaisi sananvapautta ja vaikeuttaisi omaa tieteellistä työtäni", Pappé kertoo puhelimitse Tel Avivista. "Ei näytä siltä, että Israel lopettaisi laittoman miehityksen ilman ulkopuolista painetta. Yliopistot ja Akatemia toimivat aktiivisesti miehitetyillä alueilla." Aktivoitumisen jälkeen Haifan yliopiston johtaja kehotti Pappéa irtisanoutumaan. Hän sai tappouhkauksia puhelimitse, kirjeitse ja sähköpostilla,
yleinen valtio-oppi, hallinto-opin linja
Opiskeluaika 12 vuotta Valmistumisvuosi 1989 Johdanto "Maamme hallitus viimeisteli toukokuun lopulla 1988 eduskunnalle annettavaa ympäristöpoliittista selontekoa. Tutkimus pyrkii selvittämään selontekomenettelyn taustaa ja sen asemaa hallituksen ja eduskunnan välissä. Edelleen tutkimus pyrkii tarkastelemaan selontekoa yhtenä hallituksen hyväksymänä ohjelmallisena asiakirjana, johon hallitus on sen eduskunnalle esitellessään sitoutunut. Onko tällä asiakirjalla ja siinä esitellyillä hallituksen kannanotoilla ohjausvaikutusta hallinnon toimintaan?" Aineisto Lennart Lundqvist: Förvaltningen i det politiska systemet, Kari Eloranta: Johdatus organisaatiosuunnitteluun sekä valtiopäiväasiakirjojen pöytäkirjoja. Johtopäätös "Selonteko tai tiedonanto voisivat toimia etenkin useamman eri ministeriön alueelle ulottuvissa kysymyksissä hyvin toimivina koordinoinnin ja ohjauksen välineinä. Erityisesti se, että valtioneuvosto käsittelee selonteon tai tiedonannon, antaa valmisteltavalle asiakirjalle painoa." Synnytystuskat "Olin jo työelämässä kun tein gradun. Alun perin ryhdyin valmistelemaan gradua aivan toisesta aiheesta eli kunnallishallinnon atk:sta. Ala kuitenkin kehittyi nopeammin kuin itse pysyin perässä ja noin vuoden kestänyt aineistojen keruuvaihe ja haastattelut menivät hukkaan. Gradun teossa kivuliainta oli löytää jokin järkevä teoreettinen viitekehys. Palkitsevinta oli systemaattisuus, mitä tutkimuksen tekemisessä saattoi noudattaa. Johannes Virolainen toimi vahvana motivaattorina saada gradu valmiiksi. Joka kerta kun nähtiin, hän tinkasi, missä vaiheessa opintojen päättäminen oli. Tein gradun muistaakseni yhden kesän aikana."
ja mediassa spekuloitiin, koska hänet murhataan. Pappé muutti Englantiin ja työskentelee nykyään professorina Exeterin yliopistossa. Boikotti on vahvimmillaan juuri Iso-Britanniassa. boikotti sai alkunsa vuonna 2002, kun brittiläinen sanomalehti The Guardian julkaisi Hilary ja Steven Rosen avoimen kirjeen tiedeyhteisölle. Professorit vaativat Euroopan laajuista Israelin vastaista akateemista boikottia, joka jatkuisi kunnes Israel noudattaisi YK:n kehotusta vetäytyä miehitetyiltä alueilta ja aloittaisi rauhanneuvottelut. Kirjeen allekirjoitti yli 700 tutkijaa, professoria ja akateemikkoa, joista 16 oli israelilaisia. Sittemmin monet yliopistohenkilökuntaa edustavat ammattiliitot ovat liittyneet boikottiin, ja monet ovat ehtineet jo erotakin sisäisen ja ulkoisen painostuksen tuloksena. Akateeminen boikotti on herättänyt paljon vastustusta. Vastustajat syyttävät sitä antisemitistiseksi yritykseksi sotkea rauhanneuvotteluja ja rajoittaa akateemista vapautta. Vastustajien mukaan boikotti tulisi lopettaa, tai ainakin se tulisi laajentaa koskemaan myös palestiinalaisia tutkijoita.
elina loisa
"tarkoitus on boikotoida valtion johtamia ja rahoittamia instituutioita", Pappé sanoo. Hän kertoo, että boikotointia on kuitenkin monenasteista. Esimerkiksi jotkut tieteelliset julkaisut ovat kieltäytyneet julkaisemasta israelilaisissa yliopistoissa työskentelevien tutkijoiden artikkeleja, ja jotkin yliopistot ovat kieltäytyneet ottamasta vastaan israelilaisten yliopistojen vaihto-opiskelijoita. "En hyväksy tällaisia yksilöihin kohdistuvia toimia, mutta jollain tavalla ymmärrän niitä. Ne ovat seurausta avuttomuuden tunteesta: ihmiset tuntevat olevansa aseettomia Israelissa tapahtuvien ihmisoikeusloukkausten edessä ja haluavat tehdä edes jotain", Pappé sanoo. Hän ei usko, että akateeminen boikotti yksin johtaa ihmisoikeustilanteen paranemiseen. "Emme voi lopettaa Israelin harjoittamia sortotoimia, mutta voimme ilmaista tyytymättömyytemme. Akateeminen boikotti on yksi painostuskeino muiden joukossa. Painostuksen tarkoitus on osoittaa Israelille, että nykyinen sortopolitiikka tulee kalliiksi, eikä sitä voi harjoittaa ilman seuraamuksia." maria pettersson
Valeyliopistot kukoistavat Iso-Britanniassa
suomessa keskustellaan lääkärien valetutkinnoista, mutta Iso-Britanniassa viranomaisia kiusaavat kokonaiset valeyliopistot. Maan hallitus on ylläpitänyt hyväksyttyjen koulutuslaitosten rekisteriä vuodesta 2005 alkaen, mutta ei ole onnistunut pyrkimyksessään kitkeä valeyliopistoja. Monet rekisteriin alun perin hyväksytyt oppilaitokset on sittemmin poistettu listalta tarkempien tutkimusten osoitettua ne huijauksiksi. viimeisin valeyliopisto paljastui elokuussa viranomaisten saatua vinkin Glastonburyn yliopistoa mainostavista nettisivuista. Glastonburyn yliopistoa ei ole olemassa, vaan kyseessä oli malesialainen huijaus. Metropolitan Policen nettirikosyksikkö sai sivut suljettua kuukautta myöhemmin tehtyään yhteistyötä muun muassa Floridan FBI:n kanssa. Huijauksella pyrittiin poliisin mukaan pettämään pahaa-aavistamattomia ulkomaisia opiskelijoita erityisesti Kaukoidässä. Glastonburyn yliopiston kaltaiset valeinstituutiot huijaavat opiskelijoilta rahaa vaatimalla tutkintomaksuja etukäteen. Osa valeyliopistoista puolestaan on perustettu tuomaan ihmisiä maahan väärin perustein myönnetyillä opiskelijaviisumeilla. Kolmas valeinstituutioiden alalaji ovat niin sanotut tutkintotehtaat, joilta voi ostaa valetutkintoja rahaa vastaan. vuonna 2010 tehdyssä tutkimuksessa kävi ilmi, että Iso-Britannia on yhä Euroopan valekorkeakoulujen keskus. Maailmanlaajuisesti suurempaa huijaustoiminta on ainoastaan Yhdysvalloissa. Viranomaiset arvioivat huijausten tuovan rikollisille yli 60 miljoonaa puntaa eli noin 70 miljoonaa euroa vuosittain.
Tutustumme opiskelijaelämään muualla maailmassa.
sanat oona juutinen
ylioppilaslehti 16 # 11
17
tutkija
Yliopisto
Pitäkää lokeronne
Raisa Fosterista ei tullut balettitanssijaa takariviin. Tuli yliopiston outolintu, joka yhdistää väitöskirjaansa tanssiteoksen.
raisa fosterin, 35, kasvatustieteen väitöskirjassa tavanomaista on se, että se sisältää tutkielman. Kaikki muu onkin tutkijaa itseään myöten erikoislaatuista. Foster on toiselta ammatiltaan tanssija, ja väitöskirja sisältää tutkimusosan lisäksi tanssiteoksen. "Välillä tuntuu, etten sovi taiteen enkä tieteen kentälle. Olen yliopiston outolintu", Foster sanoo. Ennen väitöstutkimustaan hän on ehtinyt paljon. Lapsena Kangasalla Foster harrasti melkein kaikkea: voimistelua, luistelua, pianon- ja kitaransoittoa, puuhakerhoa, valokuvausta, näytelmäkerhoa, yleisurheilua ja hiihtoa. Baletin hän aloitti neljävuotiaana. 16-vuotiaana hänet valittiin Tukholman kuninkaalliseen balettikouluun, ja ura balettitanssijana oli aukeamassa. Foster tuli kuitenkin toisiin ajatuksiin. "Huomasin pian, että halusin tehdä muutakin kuin vain tanssia. Lisäksi minua kauhistutti ajatus, että olisin joku takarivin toinen vasemmalta." Kuukauden jälkeen Foster palasi takaisin Suomeen lukioon ja jatkoi tanssimista harrastuksena. Lukion jälkeen hän pääsi sekä taidekouluun että yliopistoon lukemaan suomen kieltä. Jo tuolloin hänen oli vaikea valita taiteellisen ja akateemisen välillä. Yliopisto voitti. "Koska olin nähnyt vaivaa, lukenut pääsykokeisiin vuoden." Kun Foster oli vielä perusopiskelija, hän oli airuena isänsä tohtoripromootiossa. "Katsoin lääketieteen tohtoreita ja ajattelin, että minäkin väittelen vielä. Mutta mietin, että valitsen kasvatustieteen, koska siitä on helppo väitellä." helppous oli väärä luulo. "Juuri kun meinaan saada aiheesta otteen, se pakenee", Foster sanoo. Liukas aihe on tunnustuksen pedagogia, jota tutkija alkoi hahmotella seuratessaan tanssivia miehiä. Foster ryhtyi vuonna 2007 työstämään yhdessä poikaporukan kanssa Katiska-tanssiteosta, joka tutki nuoren miehen identiteettiä. Foster oletti nuorten miesten haluavan tanssia rajusti ja aggressiivisesti, mutta huomasi pian, että kyseessä oli perätön ennakkoluulo. Joidenkin poikien liikkeet olivat hyvin herkkiä ja hienovaraisia. "Ajattelin, että annan äänen nuorille miehille, mutta se sisältää ajatuksen, että jollakulla on valtaa jakaa puheenvuoroja." Kehutun tanssiteoksen jälkeen Foster halusi tehdä kokemuksesta tiedettä, panna poikaporukan kanssa koetun oppimisen paperille. Kuka määrittelee ja kenet? Miten normit vaikuttavat meihin? Foster yrittää purkaa dualistista ajattelua, johon kuuluvat muun muassa kahtiajaot miesnainen, mieli ruumis sekä subjektiobjekti. "Kaikki määritelmät ja normit ovat tarpeettomia, jopa vaarallisia.
"
Kaikki määritelmät ja normit ovat tarpeettomia, jopa vaarallisia.
Kouluissa tehdään väärin, kun oletetaan, että tiedon voi omistaa ja sitten siirtää lapsille ja nuorille ylhäältä käsin." Foster teki Katiska-teosta keskustelemalla, tutkimalla nuorten miesten maailmaa ja identiteettiä heidän kanssaan yhdessä, kehollisten kokemusten kautta. Samanlaista asennetta hän toivoisi myös kouluopetukseen: jokainen pitäisi opetuksessa tunnustaa sellaisena kuin on. "Tunnustaminen lähtee molemminpuolisesta luottamuksesta opettajan ja oppilaiden välillä vasta sitä kautta syntyy aitoa vastavuoroisuutta." foster ei jätä normien kyseenalaistamista vain väitöskirjan sivuille. "Jo lapsena jouduin marginaaliin, kun en luokan ainoana kuulunut kirkkoon. Nykyään seksuaali-identiteettini rikkoo joidenkin ihmisten mielestä rajoja." Tällä hetkellä Foster on rakastunut naiseen, mutta hän on ollut naimisissa miehen kanssa. Henkilökohtaiseen elämään liittyvän faktan esilletuominen ei tunnu hänestä helpolta, sillä maailmaa ei muuteta hetkessä. Ihmiset ihmettelevät, he kaipaavat lokeroita. "Pelkään, että seksuaali-identiteettini vie huomion asian ytimeltä eli siltä, että meidän tulisi luoda todellisuutta yhdessä, tunnustaa toinen toisemme sellaisina kuin olemme, ei suhteessa johonkin normiin." sinikka tierna
KUKA
Tutkija Raisa Foster, 35, tekee Tampereen yliopistossa kasvatustieteen väitöskirjaa tunnustuksen pedagogiasta. Hän on myös tanssija, koreografi ja opettaja, joka pitää tanssi-innostamisen työpajoja. himottaa "Opettajankoulutuksen muuttaminen." kaduttaa "Vieläkin se, kun vuosia sitten heitin erään Jessen pois äidinkielenryhmästäni." kyrpii "Ihmiset, jotka väittävät tietävänsä Totuuden."
valokuva oskari onninen
ylioppilaslehti 16 # 11 Kulttuuri
19
Taiteilijoiden sukupolvenvaihdos
Suomalaiset nuoret taiteilijat ovat huolissaan ympäristöstä ja luonnosta. Se näkyy Taidehallin Nuoret 2011 -näyttelyssä, jossa esitellään pussipiru, kimalaispallo ja hybridieläin.
nuoret 2011 -näyttelyssä Taidehallissa ei nähdä Suomen lupaavimpien taiteilijoiden töitä. Mukaan ovat päässeet ne, jotka erottuvat joukosta. Joka toinen vuosi järjestettävään, nuoria suomalaisia taiteilijoita esittelevään näyttelyyn on tänä vuonna valittu 56 alle 35-vuotiasta taiteentekijää. Tunku oli kova: hakemuksia jätettiin 436. Niistä kolmehenkinen jury valitsi itseään kiinnostavimmat tekijät. "Teosmäärä oli valtava. Hakuun voivat osallistua myös taideopiskelijat, joten mukana on teknisesti eritasoisia töitä. Ensimmäinen karsinta oli helppo, koska osa töistä oli toteutettu huonosti. Viimeisinä päivinä juryn jäsenet joutuivat luopumaan jo osasta suosikkejaan", kertoo juryn puheenjohtaja, kuvataiteilija Antti Tanttu. Juryn puheenjohtaja haki nuorena mukaan näyttelyyn useaan otteeseen ja lopulta pääsikin. Hän tietää miltä tuntuu jäädä ulkopuolelle. Tanttu painottaa, että näyttely on juryn jäsenten subjektiivinen näkemys. "Hakijalle saattaa olla suuri pettymys, ettei omaa teosta hyväksytty. Taidehalliin olisi ollut mahdotonta mahduttaa kaikkia hyviä teoksia. Näyttely pitäisi järjestää Kiasmassa, jotta saisimme kattavamman otoksen", sanoo Tanttu. Nuoret taiteilijat arvostavat näyttelyä. Se antaa töille näkyvyyttä ja mahdollisuuden edetä kilpaillulla alalla. "Olin yllättynyt, kun sain tietää, että pääsin mukaan. En ollut varma, onko taiteeni salonkikelpoista. Toivon että teokseni myydään. Näyttelystä bongataan nuoria lahjakkaita taiteilijoita, joten ainakin siihen on mahdollisuus", kertoo ensimmäisellä hakukerralla mukaan päässyt Santeri Lehto, 29. näyttelyyn jätettiin 1182 teosta, joista mukana on 73. Monia niistä yhdistää huoli ympäristöstä ja luonnosta. Osassa teoksista viitataan ilmastonmuutokseen. "Luulen, että se tulee näkymään taiteessa enemmän", sanoo Antti Tanttu. Uuden taiteilijasukupolven valtti on moniosaaminen, jota painotetaan jo koulussa. Enää ei suuntauduta vain yhteen taidemuotoon, vaan siirrytään sujuvasti mediasta toiseen.
Sara Bjarlandin (vas.), Erika Erren, Tiina Tanskasen ja Jussi Niskasen teokset ovat esillä näyttelyssä.
Myös taideala on muuttunut. Uusien medioiden kautta taiteen tekemisen mahdollisuudet ovat moninkertaistuneet. "Poikkitaiteellisuus pakottaa oman mukavuusalueen ulkopuolelle ja tuo omiin teoksiin vierautta ja keskeneräisyyttä. Se on mielestäni hyvä tapa uudistaa omaa tekemistä", sanoo Santeri Lehto. Nykyaikaiset taidemuodot korostavat suomalaisuutta. "Se näkyy esimerkiksi Helsinki Schoolin valokuvataiteessa. Myös videotaiteessa on tekijöitä, joiden kaltaisia ei löydy muualta maailmasta", sanoo Antti Tanttu. Helsinki Schoolin kasvatti, valokuvaaja Jaana Maijala, 27, pääsi mukaan näyttelyyn heti ensimmäisellä kerralla. Hänen mielestään suomalaisuus näkyy muodossa ja tunteessa. "Se on visuaalisesti harkittua ja karua olematta silti sisällöllisesti köyhää." monen nuoren taiteilijan toimeentulo riippuu siitä, menevätkö teokset
kaupaksi Nuoret 2011 -näyttelyssä. Kun kansan taloushuolet kasvavat, taidehankinnat vähenevät. Useimmat nuoret taiteilijat tekevätkin muita töitä rahoittaakseen taiteensa. "En usko, että kellään, joka hakeutuu opiskelemaan alaa, on ruusuinen kuva taitelijan ammatista. Kyse on kutsumuksesta. Vaikka taiteilijan elämä on karua, hän saattaa olla ammatissaan paljon onnellisempi kuin kovapalkkainen toimitusjohtaja", sanoo Tanttu. Samaa mieltä on valokuvaaja Jaana Maijala. Hän uskoo, että kyse on valinnoista. "Jos jotain suurempaa hankkii, on heti pulassa. Ostin juuri parilla tonnilla kehyksiä. Mitään muuta ei sitten hetkeen ostetakaan. Taidetta tehdessä turhat asiat karisevat kuitenkin pois. Mieluummin kehitän filmejä kuin shoppaan." pirita tiusanen Nuoret 2011 -näyttely Taidehallissa, Nervanderinkatu 3, 3.12.2011 8.1.2012. Liput 8/5,50 .
2
Joulukuu Perjantai klo 22
3
Joulukuu Lauantai klo 18
4
Joulukuu Sunnuntaina klo 15
7
Joulukuu Keskiviikko klo 22
Stig Dogg
Laululeija-biisillään euroviisukarsintoihin osallistuva Stig Dogg heittää akustisen keikan joulukuussa Radio Helsinki -klubilla, joka täyttää kuusi vuotta. Punavuoren R. Kellyksi itseään tituleerannut R&B-muusikko parodioi vastakkaista sukupuolta ja juhlimista käsittelevissä kappaleissaan jenkkihiphopin kliseitä. Kuudes Linja, Hämeentie 13. Liput 6 .
En etsi valtaa loistoa
Eivätkö Kulkuset ja Joulumaa vielä soi päässä? Varaa äkkiä lippu Ylioppilaskunnan Laulajien perinteiseen joulukonserttiin. Lauteille nousee lähes sadan ihmisen kuorosta jopa 70 laulajaa. Konsertin solistina laulaa tänä vuonna sopraano Kaisa Ranta, urkuja soittaa Pertti Eerola. Samana iltana on konsertti myös klo 21. Konsertteja kuullaan myös 9., 13., ja 17. päivä eri kirkoissa. Temppelinaukion kirkko, Lutherinkatu 3. Liput alkaen 20 .
The Beast
Tanssija Sanna Kekäläisen The Beast A Book in an Orange Tent on "kärjistyksen ja katastrofin teos". Esityksen keskiössä on teltta, josta näyttämö avautuu katsojalle muistin ja merkityksen tilaksi. Kekäläinen tunnetaan kokeellisista teoksistaan. Niillä on ollut suuri vaikutus suomalaisen nykytanssin kehitykseen 1980-luvulta alkaen. Kiasma-teatteri, Mannerheiminaukio 2. Liput alkaen 10 .
Katzenjammer
Neljän norjalaisnaisen muodostama Katzenjammer yhdistelee kappaleissaan vauhdikkaasti punkrockia, balkanilaista kansanmusiikkia, countrya ja vaudevillea. Neidot ovat musikaalisia lahjakkuuksia, joilta soitinten vaihto useasti kesken keikan onnistuu ongelmitta. Yhtyeen toinen albumi A Kiss Before You Go ilmestyi syyskuussa. Bar Loose, Annankatu 21. Liput alkaen 13 .
20
ylioppilaslehti 16 # 11 Kulttuuri
pietari hatanpää
Saara Turunen tunsi elämänsä alkaneen, kun hän pääsi Kontiolahdelta Helsinkiin.
Ajankohtaisuus ei kiinnosta
Näytelmäkirjailija Saara Turusta ärsyttää, että teatterissa pitäisi aina olla pienemmän puolella. Siksi Broken Heart Story -näytelmä kertoo elitistisestä taiteilijasta.
kun tuleva näytelmäkirjailija Saara Turunen istui ensimmäistä kertaa teatterissa, hän ei vakuuttunut. Joensuun kaupunginteatterissa pyörinyt Veljeni Leijonamieli oli viisivuotiaan Turusen mielestä "tosi lälly", vaikka hän oli alle kuusivuotiailta kielletyssä esityksessä alaikäinen. Parasta oli se, kun lohikäärmeen silmävalot menivät rikki. q-teatterissa pyörivässä, kiitetyssä Broken Heart Storyssä ovat vinksallaan silmävaloja isommat asiat. Turusen ohjaama ja kirjoittama näytelmä on sielunsa hukanneen taiteilijan omakuva. Päähenkilö on maskuliininen kirjailijanainen, joka haluaisi kirjoittaa tärkeistä aiheista, kapitalismista ja kuolemasta, mutta jokin tökkii. Sitten hän löytää barbinnäköisen sielunsa komerosta. Se haluaa kertoa kirjailijalle rakkaustarinan. Hänen ei auta muuta kuin antautua tunteilleen ja lopettaa piilottelu ylevien aiheiden takana. Turunen kertoo Broken Heart Storyn käsiohjelmassa teoksen raskaista syntyvaiheista. Ne muistuttavat hyvin paljon lavalla nähtäviä tapahtumia. "Nyt prosessia taaksepäin katsoessa tuntuu, että tämä liittyi haluun tutkia todellisuutta vielä tarkemmin taiteen ja todellisuuden välistä rajaa", hän kirjoittaa. turunen kasvoi Joensuussa ja Kontiolahdella Pohjois-Karjalassa. Kirjoja ahmiva pikkutyttö tunsi itsensä yksinäiseksi paikkakunnalla, jossa muut harrastivat ampumahiihtoa ja jääkiekkoa. "Kirjoitin isälleni listan, jossa luettelin syitä siihen, miksi minun pitää lähteä Helsinkiin lukioon, ja mitä se tulee maksamaan. Ajattelin, että jos vaan pääsen, kaikki muuttuu hyväksi." Helsingissä moni haave toteutuikin. Tyttö löysi ystäviä Kallion ilmaisutaidon lukiosta ja varmistui siitä, että tulevaisuudessa hän haluaa kirjoittaa. Lukion jälkeen Turunen opiskeli kaksi vuotta käsikirjoittamista ammattikorkeakoulu Stadiassa. Hän kävi silloin tällöin katsomassa Teatterikorkeakoulussa entisten lukiokavereidensa demoja ja ihastui teatteriin. "Se oli niille elämäntapa, ei mitään puuhailua, vaan sille omistauduttiin ja sitä tehtiin intohimoisesti." Seuraavana syksynä Turunen juoksi ja jumppasi aamuisin dramaturgian fuksina muiden opiskelijoiden joukossa. "Teakissa on kova kilpailuhenki. Siitä ei välttämättä ihan hulluna puhuta ääneen. Ehkä taiteilijat haluavat antaa itsestään kuvaa sellaisina humaaneina tyyppeinä, mutta ei se meininki aina välttämättä ole kauhean humaania." turunen kirjoitti ja ohjasi lopputyönään kolme vuotta sitten Puputyttönäytelmän, joka käsittelee nuoren naisen rooliristiriitoja. Teos vieraili seuraavana keväänä myös Helsingin Kaupunginteatterin Studio Pasilassa. Näytelmää on esitetty ympäri Eurooppaa ja se on käännetty yhdeksälle kielelle. Parhaillaan Turunen valmistautuu ohjaamaan sen saksaksi berliiniläiselle teatterifestivaalille. Puputytön suuri suosio maailmalla yllätti vastavalmistuneen. Kun Turunen aloitti lopputyönsä suunnittelun, hän oli varma, että hänellä ei ole mitään sanottavaa. Opettaja kehotti havainnoimaan ympäristöä, avaamaan kotona telkkarin. Sieltä varmasti löytyisi vähintäänkin yksi asia, joka kiinnostaisi. "Katsoin asiaohjelmia ja olin, että vittu, kun mikään ei kiinnosta." Sitten hän näki hajuvesimainoksen. "Vitsi se näytti hyvältä. Oli pakko antautua sille, että minua nyt kiinnostaa tällainen roska." turusta ärsyttää teatterin sosiaalinen painolasti. Se, että pitäisi kirjoittaa syrjäytyneistä tai vähintäänkin köyhistä ollakseen uskottava. Broken Heart Storyn päähenkilöksi hän halusi elitistiksi mielletyn henkilön, kirjailijan, koska hän eli taiteilijoiden ympäröimänä. Turunen pyrkii taiteilijana olemaan mahdollisimman rehellinen sille, mikä häntä ympäröi ja kirjoittamaan siitä. Aiheen omakohtaisuus on hänelle tärkeää. Ilman sitä on turha tehdä mitään. Turunen vertaa taiteilijaa sadettajaan, joka roiskii ilmaan vettä, jota se on juonut. Taiteilija työskentelee aina tietyn ajan, paikan, kulttuurin ja kielen lävistämänä. Näytelmäkirjailijasta ajankohtaisuus on teatterissa epäkiinnostavaa. Häntä ei kiinnosta kirjoittaa "jotain raffia" päivänpolttavista uutisista. "Mieluummin kysyisin itseltäni, mikä on epäajankohtaista, ja kirjoittaisin siitä. Haluaisin tuottaa teoksia, jotka säilyvät pidempään kuin tämä aika. Itseäni ja luulen, että muitakin, koskettavat ikiaikaiset aiheet, kuten kuolema ja rakkaus." Turusta kiinnostaa näytelmän muodon kehittäminen ja aika enteileekin hänestä uuden näytelmän syntyä. Siitä vihiä antaa hänestä esimerkiksi Takomo-teatterissa pyörivä, Milja Sarkolan ohjaama ja käsikirjoittama Perheenjäsen. "Siinä teksti puhui suoraan yleisölle ilman fiktion makua." turunen on kirjoittanut ja ohjannut suurimman osan omista teksteistään. Ohjaaminen tuo vastapainoa yksinäiseen kirjoittamiseen. "Siinä pääsee käsiksi kokonaisvaltaiseen teatterikäsitykseen, siihen mitä teatterin pitäisi mielestäni olla. Uskon, että itse tiedän myös usein parhaiten, miten oma teos tulisi ohjata." Turunen nautti yhteistyöstä Broken Heart Storyn tekstin dramatisoineen Heini Junkaalan kanssa. "Olin jumissa näytelmätekstini kanssa ja poikkesin Meksikon matkalla ennustajalla. Hän sanoi, että hanki itsellesi tutor. Kun tulin Helsinkiin, soitin Heinille ja sanoin, että auta, haluan kirjoittaa näytelmäni valmiiksi." Junkaala oli jäänyt Teakista Turusen mieleen hyvänä palautteenantajana, eikä pettänyt odotuksia tälläkään kertaa. Näytelmä valmistui pian mentorin löydyttyä. maria ruuska Broken Heart Story Q-teatterissa 17. joulukuuta asti.
KUKA
Saara Turunen, 30, on Helsingissä asuva näytelmäkirjailija. Hän on valmistunut dramaturgiksi Teatterikorkeakoulusta. Hän opiskeli tutkinnostaan kaksi vuotta Barcelonan Teatteriinstituutissa. Kirjoittanut näytelmät Puputyttö, The Little Jesus ja Broken Heart Story. himottaa "Se mitä ei voi saada." kaduttaa "Ehkäpä elämästä olisi joskus voinut iloita enemmän, mutta toivottavasti on vielä aikaa jäljellä." kyrpii "Kylmyys."
ylioppilaslehti 16 # 11 Jälkinäytös
23
nykysuomen sanakirja
Markus Miettinen ja Jaakko Seppälä
d
Darra-arskat
[subst.mon.] Aurinkolasit, joiden linssit ovat niin vaaleat, että niitä voi käyttää sisätiloissa, mutta niin tummat, että ne piilottavat verestävät silmät ja tummat silmänaluset. - Luuleeks Jeppe olevansa joku isokin stara kun istuu luennolla arskat päässä? - Ne oli eilen dokaamassa, äijä döfää eturiviin asti. Noi on saleen vaan darra-arskat. - Miks sä tommoset ostit? Sun piti hakee lasit Italiaa varten, mut noi on korkeintaan darra-arskat. Noista hyökkää kuule UV läpi niin että viuhahtaa.
Sattuuhan näitä
Lina Jelanski
Sain rukkaset
Eräs peruskurssimme on toivottoman vaikea ja pitkä. Kurssi on kuuluisa siitä, että yli puolet opiskelijoista reputtaa sen ensimmäisellä yrittämällä. Monet uusivat kurssin kaksi tai kolme kertaa, ja osalla valmistuminen myöhästyy, koska tätä peruskurssia ei saa suoritetuksi. Olin itse uusimassa kurssia toista kertaa. Olin jo aivan epätoivoinen, sillä kandin paperini riippuivat tästä yhdestä suorituksesta. Kurssiin kuului välitentti. Luennon aluksi taululle heijastettiin kaikkien opiskelijanumerot. Jos oli läpäissyt tentin, nimen perässä oli rasti. Jos rastia ei ollut tai numeroa ei löytynyt listasta, oli reputtanut ja piti jäädä luennon jälkeen luokkaan kuuntelemaan ohjeita. Lista oli hyvin sekava. Etsin paniikissa omaa numeroani, unohdin sen, tarkistin opiskelijakortista ja etsin taas. Helpotukseni oli suunnaton kun lopulta löysin numeron ja rastin taululta. Läpäisin! Lähdin luennolta uskomattoman huojentuneena. Astuin ulos ovesta ja ehdin ottaa noin viisi askelta, kun kuulin opettajan huutavan nimeäni. Olin tulkinnut listan väärin, olin sittenkin reputtanut, en koskaan valmistuisi kandiksi saati maisteriksi! Käännähdin ympäri ja parahdin epätoivoisesti ja kovaäänisesti "Voi eeeei!". Luennoitsija katsoi minua huvittuneena ja ojensi minulle lapasiani, jotka olin jättänyt luokkaan. Nainen, 29, biologia Lisää lukijoiden kuvitettuja tarinoita osoitteessa www.ylioppilaslehti.fi/sattuuhannaita Haluatko, että juuri sinun tarinasi kuvitetaan? Lähetä omakohtainen, opiskelijaelämään tai Helsingin yliopistoon liittyvä kertomuksesi osoitteeseen sattuuhan.naita@gmail.com. Tarinan pituus on 600-800 merkkiä. Kerro viestissä myös ikäsi, sukupuolesi ja mitä opiskelet.
opiskelijaystävälliset yritykset ja palvelut
Leikkaus nyt
Leikkaus+pesu
"
Joki löytää aina uomansa. Minä löydän aina presidenttiehdokkaan. Go Väyrynen!
Tuomas Nieminen 18. marraskuuta 2011 klo 12:01.
Oletko eri mieltä?
Mene osoitteeseen www.ylioppilaslehti.fi
HYY-sivu on Ylioppilaslehden jokaisessa numerossa ilmestyvä ylioppilaskunnan tiedotussivu. Sivun kokoaa HYYn tiedottaja, sähköposti tiedottaja@hyy.fi.
YLIOPPILAIDEN SOIHTUKULKUE 6.12.2011
Pääkaupunkiseudun ylioppilaskunnat HYY, AYY, SAY ja SHS järjestävät ylioppilaiden perinteisen itsenäisyyspäivän soihtukulkueen tiistaina 6.12.. Kulkueen järjestäytyminen ja soihtujen jakaminen alkaa klo 16 Väinämöisen kentän ja Hietaniemen hautausmaan portin välimaastossa. Lämmintä päälle ja ylioppilaslakki päähän!
Myös Kansalliskirjasto palvelee joulun välipäivinä (http://www.kansalliskirjasto.fi/kokoelmatjapalvelut/asiointikirjastossa/aukioloajat.html). HUOM.! Kansalliskirjastoon EI voi palauttaa Opiskelijakirjaston kirjoja. Toivomme, että poikkeusjärjestelyt eivät aiheuta asiakkaillemme kohtuutonta haittaa. Fabianinkatu 32:n ja Kaisa-talon huoltokulkuyhteyden vuoksi Opiskelijakirjaston atkluokka K114 poistuu käytöstä joulukuun 2011 aikana. Tarkemmasta ajasta ilmoitetaan myöhemmin.
Kulkue lähtee liikkeelle klo 16.45 ja kulkee keskustan sekä Presidentinlinnan kautta Senaatintorille kansalaisjuhlaan, joka alkaa klo 18. Ohjelmassa on mm. kaupungin ja ylioppilaskuntien edustajien puheet sekä kuorolaulua. Tilaisuus päättyy n. klo 18.30.
HYYn piirissä toimivia järjestöjä pyydetään ilmoittamaan, osallistuuko lippunne seppeleenlaskuun Sankariristille (järjestäytyminen klo 15.30) ja kulkueeseen. Ilmoittautumiset pe 2.12. klo 12 mennessä osoitteeseen kulttuurisihteeri@hyy.fi. *HUOM.! Kun suunnittelet kevään ja kesän Lisätietoja kulttuurisihteeri Ville Sinnemäeltä, puh. 050 537 2831. 2012 opintojasi tai tutkimustasi, otathan huohttp://itsenaisyyspaiva.ayy.fi mioon, että suurin osa keskustakampuksen
HAE KIELIKESKUKSEN OPISKELIJANEUVOSTOON!
Kielikeskus on erillinen opetuslaitos, jonka tehtävänä on huolehtia yliopiston kieliopetuksesta ja kielipalveluista. Kielikeskuksen opiskelijaneuvostoon etsitään kustakin tiedekunnasta sekä Svenska social- och kommunalhögskolanista jäsentä ja varajäsentä toimikaudelle 1.1.2012-31.12.2013. Opiskelijaneuvosto kokoontuu 24 kertaa lukukaudessa keskustelemaan ajankohtaisista kieliopintoihin ja niiden kehittämiseen liittyvistä asioista. Lisäksi jäsenet osallistuvat mahdollisuuksiensa mukaan Kielikeskuksen muuhun pedagogiseen kehittämiseen (mm. opetuksen kehittämistyöryhmä ja muut työryhmät, kieliryhmien opetussuunnitelma- ja palautekokoukset, muu opetuksen suunnitteluun liittyvä). Jäsenet toimivat oman tiedekuntansa ja Kielikeskuksen yhteyshenkilöinä (mm. tuovat esiin tiedekuntansa opiskelijoiden tarpeita, mielipiteitä ja kehittämisehdotuksia kieliopintojen suhteen; osallistuvat Kielikeskuksen ja tiedekunnan yhteisiin tapaamisiin; yhteydet tiedekunnan opetuksenkehittämistoimikuntaan ja opiskelijajärjestöihin). Opiskelijaneuvostossa toimimalla saa yleisiä työelämävalmiuksia (mm. yhteistyötaidot, kokoustaidot, valmiuksia arviointi- ja kehittämistoimintaan) sekä voi tutustua yliopiston toimintaan laajemminkin kuin oman tiedekunnan näkökulmasta. Jäsenet voivat osallistua Kielikeskuksen henkilökunnalle järjestettävään pedagogiseen ja tieteelliseen koulutukseen ja saada siitä opintopisteitä. Ylioppilaskunnan hallitukselle osoitetut perustellut hakemukset tulee toimittaa ylioppilaskunnan keskustoimistoon (Mannerheimintie 5 A, 2. krs., 00100 HELSINKI) tai sähköpostitse osoitteeseen halloped-haku@hyy.fi torstaihin 1.12.2011 klo 12.00 mennessä. Lisätietoja tehtävästä antaa koulutuspoliittinen sihteeri Juha Hurme, 050-543 8460, juha.hurme@hyy.fi. http://hyy.helsinki.fi/fi/node/1213
kirjaston toimipaikoista tulee olemaan kesällä 2012 kiinni muuton vuoksi. Sulkujen tarkemmat ajankohdat ilmoitetaan myöhemmin. http://helsinki.fi/kirjasto/keskusta/tutustu/ poikkeavat_aukioloajat.htm
URA- JA KOULUTUSKYSELY
Tervetuloa vuosittaiseen opiskelijatutkimukseen "trendence Graduate Barometer Europe (GBE) 2012". Tutkimus tehdään internetissä ja sen täyttäminen käy helposti ja nopeasti. Otamme yli 1000 muun korkeakoulun ohella osaa trendence Graduate Barometer -tutkimukseen, Euroopan suurimpaan ura- ja koulutuskyselyyn. Tutkimuksessa pyydetään arvioimaan muun muassa sitä, kuinka tyytyväinen olet opintoihisi ja mitä odotuksia sinulla on tulevaisuuden uraasi koskien. Tutkimus kerää yhteen opiskelijoiden mielipiteitä ympäri Eurooppaa sekä arvioi eroja ja yhtäläisyyksiä eri maiden välillä. Osallistuaksesi tutkimukseen, klikkaa linkkiä: www.trendence-gradbarometer.eu Vastattuasi kyselyyn sinun on mahdollista verrata vastauksiasi Euroopan opiskelijoiden keskiarvoihin. Lisäksi sinulla on mahdollisuus voittaa jokin seuraavista rahapalkinnoista, jotka arvotaan ensi keväänä: 2 x 1000 / 5 x 500 Kysely toteutetaan yhdessä Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan kanssa. Vakuutamme, että vastaukset käsitellään anonyymisti ja luottamuksellisesti, tietosuojalain määrittelemällä tavalla.
HYVÄ, PAREMPI, VASTUULLINEN. -- OSALLISTU HYY YHTYMÄN VASTUULLISUUSKILPAILUUN
HYY Yhtymän yritykset hakevat lisää tapoja kantaa kortensa vastuullisuuden kekoon. Kaikki ideat, joilla yrityksemme voivat entisestään parantaa taloudellista, ympäristö-, sosiaalista ja kulttuurista vastuullisuuttaan, otetaan mielihyvin vastaan. Olemme kiitollisia kaikista ehdotuksista, mutta palkittava ehdotus valitaan HYYn jäsenten, HYYn tai HYY Yhtymän henkilökunnan antamista ehdotuksista. Paras voi voittaa jopa 1000 euroa. Palkinto voidaan jakaa enintään kolmeen osaan, jos yhtä selkeästi parasta ehdotusta ei löydy. Palkinnosta päätettäessä arvioidaan mm. idean merkittävyys ja toteuttamiskelpoisuus, mahdollisuus liikevaihdon lisäykseen tai kustannussäästöihin, imagotekijät ja idean vaikutus asiakkuuksiin. Voit osallistua kilpailuun 1.10.-31.12.2011 osoitteessa www.hyy.fi/vastuullisuuskilpailu. Palkittavat päätetään 31.3.2012 mennessä ja palkitsemisesta ilmoitetaan HYY Yhtymän nettisivuilla huhtikuussa 2012. Voittajille ilmoitetaan voitosta myös henkilökohtaisesti. Lisää HYY Yhtymästä www.hyy.fi
HANKI JOULULAINAT AJOISSA -- OPISKELIJAKIRJASTO SULJETTU JOULUSTA LOPPIAISEEN 27.12.2011 - 7.1.2012
Opiskelijakirjasto on poikkeuksellisesti suljettu vuoden vaihteessa 27.12.2011-7.1.2012, jolloin Keskustakampuksen kirjastossa tehdään Kaisa-taloon muuttoon liittyviä järjestelyjä ja kurssikirjojen RFID-tarroitus. 19.11.2011 alkaen lainatun ja uusitun aineiston (28 vrk lainat) eräpäiväksi tulee 11.1.2012. Opiskelijakirjaston aineistoa voi palauttaa ajalla 27.12.-5.1. Keskustakampuksen kirjaston avoinna oleviin toimipaikkoihin (Metsätalo, Minerva, Topelia ja Valtiotieteet). http://www.helsinki.fi/kirjasto/keskusta