SUPER-SAURI
IhmISEStä SEURAAvAt
No
I
3
S
S
N
ESIkAUPUngIn kASvUkIvUt
/
0
3
2 0 1 3
5
-
9
2
4
YLIO P P ILAS LE H T I
ja Mayday kaarenoja (5), GREAT! Jo riittää Tami-imitaatiot,
ALkuTEkSTIT
A L k u T E k S T I T : Hieno aamu; time to julistaa, päätoimittatavallisellakin nimellä voi vaikuttaa, esimerkiksi tasa-arvoon
(7). Tamin statukset ovat niin vaikealukuisiakin, tukityöllistetyille erityisesti (9). Tosin niilläkin vähillä rahoilla ostetut tavarat nyysitään heti, kun pissahätä yllättää (10). Vessassa voi
kyllä muutakin kuin ulostaa, esimerkiksi tunkea
vessapaperia rintsikoihin (13). Saa olla yläosattomassakin, varsinkin kännissä (15) ja erityisesti, jos
sinusta tulee yliopiston uusi rehtori (16). Jos häviö
harmittaa, potkaise palloa (18). k E S k I T Y :
I H m I S E E n Sauri on puhunut elämässään varmaan yhtä paljon kuin Tamminen, tammista lähinnä, tai mistä ne hipit nyt ikinä jauhaa (20).
A S I A A n Ulkomaalaiset eivät ole ainoita, joita pitää pelätä,
nyt töiden ja naisten kimpussa ovat myös elottomat sähkökaapit (26). K U V A A n Lahtelaisetkin
yrittävät, mutta se on yhtä tyhjän kanssa (30).
v I I M E I S E T S A N A T : Olisi aika upota pelimaailmoihin vähän pidemmäksikin aikaa (38), koska ihminen on
ihmiselle susi (40). Yrittäjien ei tarvitse, koska he ovat muita
tärkeämpiä (41). Kuten on Tamikin, koska hän on kaikkien sovappua vaan kaikille!
S Iv u 3
N o 3 / 2 0 13
pulimaisten facebookkajien mielestä fucking GREAT (42). Että
KEVAAN
OUTFITTI
-20%
CHEAP MONDAY TIGHT 49,95 ?
NIKE AIR MAX 1 VINTAGE 144,95 ?
WESC BIGGEST ICON 34,95?
WEMOTO LYNE 89,95 ?
NEW ERA LA DODGERS 44,95?
ILMOITA KOODI:
HESANKEVAT
KASSALLA - VOIMASSA 5.5
SAAKKA
OBEY THE CITY 39,95 ?
SWEET SKTBS SCRAMBLED LOVE 34,95?
ENCORE TORSTEN 149,95 ?
PROJECT 101 SLIM 49,95 ?
VANS OLD SKOOL 74,95 ?
KTM-tutkinto
pääaineena taloustiede
Tule opiskelemaan Jyväskylän yliopiston
kauppakorkeakouluun KTM-tutkinto
pääaineena taloustiede.
Meillä voit halutessasi valita joko
makrotalous ja rahoitus- tai
työmarkkinat ja aluetaloudet
-suuntautumisvaihtoehdon.
Tarkemmat tiedot:
https://www.jyu.fi/jsbe/opiskelu/maisteriopinnot
JYVÄSKYLÄN YLIOPISTON
KAUPPAKORKEAKOULU
JYVÄSKYLÄ UNIVERSITY SCHOOL OF
BUSINESS AND ECONOMICS
Inspiroidu kesästä.
Kesäyliopistossa yli 600 innostavaa ja
ajatuksia herättävää kurssia. Löydä omasi.
Haluaisitko piirtää sarjakuvaa tai tanssia afroa? Opettelisitko uutta
kieltä, vaikkapa arabiaa, japania tai ndongaa? Pohtisitko uusmedian haasteita? Vai haluaisitko tutustua kelttiläisyyteen tai matkustaa kaivausleirille Viroon? Perehtyisitkö kasvatuspsykologiaan
tai laskentatoimeen? Kiinnostaisiko Sinua valta ja yhteiskunta vai
sittenkin maaginen ajattelu?
www.kesayliopistohki.fi
Kesäyliopisto
on avoin sinulle,
minulle, meille
kaikille.
pohjoismaiden
laajin valikoima
Hei opiskelija, haluatko työskennellä opintojen ohessa?
streetwear - Sneakers - Skateboard
FACEBOOK.COM/JUNKYARD.FI
Etsimme alkavaan HOK-Elannon asiakkuuteemme järjestyksenvalvojia
ja myymälävartijoita pääkaupunkiseudulle.
Tarjoamme vaadittavat koulutukset tehtäviin valituille henkilöille.
Täytä hakemus osoitteessa securitas.fi
Everyday heroes. Every day.
YLIO P P ILAS LE H T I
ALKuTEKSTIT
p ä ä k i r j o i t u s VA P P U K A A R E N O J A
PArAdISum
Pian yliopistolle tultuani huomasin, että yleisin
kommunikaation muoto yliopiston henkilökunnan kanssa oli kirjatentin nimenhuuto: ?Hirvonen, Hynynen, Järvinen, Kaarenoja...?
Vaikutti siltä, että puheet ?tiedeyhteisöstä?
olivat kansansatua.
Kunnes kävin maaliskuussa matematiikan
laitoksella Kumpulassa. Laitoksen nimi on Exactum, mutta parempi nimi olisi Paradisum.
Matematiikan laitos on läpikulkupaikka.
Sinne pääsee ylioppilastodistuksella. Siksi moni
suunnittelee jättävänsä matematiikan heti, kun
ovet mieluisampaan opiskelupaikkaan aukeavat.
Henkilökunnan on tsempattava, jotta osa kotiutuisi ja jäisi sittenkin.
Se näkyy. Matematiikan laitos on yliopiston
shangri-la: paikka, jossa opiskelija ei ole vain
henkilökunnan tutkimustyötä haittaava välttämätön paha.
Laitoksen kolmannessa kerroksessa on tila,
jonne opiskelijat kerääntyvät yhdessä ratkomaan laskujaan. Opiskelijoiden seassa kiertelee
huomioliiveihin sonnustautunutta henkilökuntaa. Liivien selässä lukee isolla ohjaaja.
Käytävän seinällä on rivissä kuvia hymyilevistä naamoista ja yllä teksti: ?Sinun ohjaajasi.?
Jos yhtälö on hankala, ohjaaja neuvoo.
Hän piirtää valkotaulusta rakennettuun pöytään tai seinällä olevalle liitutaululle ja auttaa
löytämään ratkaisun.
Täältä se löytyi, yliopistoyhteisö.
Tästähän voisi melkein jotain maksaakin.
LAHTI, OLIT mINuLLE HYvä
En ole saanut ikinä Lahdessa turpaan. Kerran
sentään oli lähellä.
Vaikka Lahti on hukassa itsensä kanssa,
minulle se on ollut aina hyvä.
Minun elämässäni Lahti on aina ollut edistymisen ja suorittamisen symboli. Ensin pääsin
pois Heinolasta taidelukioon samanhenkisten seuraan. Seuraavaksi päädyin kaupunkiin
hankkimaan CV:n täytettä.
Lahdesta jää kuitenkin päinvastainen
kuva. Lahteen ei jäädä vaan sinne juututaan,
kun ei muuta voida. Asiaa ei helpota nuorison
krooninen työpaikkapula. Syrjäytymisen siemenet istutetaan syvälle.
Jos joku Lahteen tahtoo, niin lähikunnista saapuvat opiskelijat, jotka valmistuvat ammattikorkeasta tradenomeiksi, fysioterapeuteiksi ja puuinsinööreiksi.
On Lahdessa tietysti Muotoiluinstituutti, jonka opiskelijat harvemmin integroituvat
a l av i i t e O S K A R I O N N I N E N
kantaväestön sekaan. Maanantaiaamuisin Zjuna Helsingistä on täynnä taideopiskelijoita.
Lahdessa he viihtyvät omissa kellareissaan.
Aika kultaa Lahden, ja nostalgia luo harmainpaankin kaupunkiin hopeareunuksen.
Kun jouluisin päätyy vanhojen kavereiden kanssa Lahden legendaariseen ravintola Torveen, juurille paluu on vuodesta toiseen
kollektiivinen kokemus: me kaikki jätimme Lahden, mutta olemme täällä jälleen.
Mutta, kun lopetan Lahdessa ramppaamisen
jälleen toukokuussa, on vaikea keksiä syitä palata tuota yhtä vuosittaista visiittiä useammin.
Samaa mietin toki jo neljä vuotta sitten.
Oskari Onninen on toimittaja, joka on kirjoittanut uutisen jos toisenkin Lahdesta. Sivulla
32 hän selvittää, millainen tuo kaupunki
sisimmässään on.
apinat
S Iv u 5
N o 1 / 20 1 3
YLIOPPILASLEHTI. Perustettu 1913. 100. vuosikerta. Suomen Aikakauslehtien Liiton jäsen. ISSN 035-924. Käynti- ja postiosoite Kaivokatu 10 B, 7 krs,
00100 Helsinki. www.ylioppilaslehti.fi. TOIMITUS Päätoimittaja Vappu Kaarenoja, 050 339 3033, paatoimittaja@ylioppilaslehti.fi. Toimitussihteeri Johanna
Mitjonen, 050 447 1117, johanna.mitjonen@ylioppilaslehti.fi. Toimittaja Aurora Rämö, 050 445 0553, aurora.ramo@ylioppilaslehti.fi. Art director Antti
Grundstén, 050 441 1327, antti.grundsten@ylioppilaslehti.fi OSOITTEENMUUTOKSET JA TILAUKSET Opiskelijat: www.ylioppilaslehti.fi/tilaajapalvelu.
Muut: Outi Anttila, 050 527 7559, outi.anttila@hyy.fi ILMOITUSMARKKINOINTI Markkinointitoimisto Pirunnyrkki Oy, Kari Kettunen, 0400 185 853, Lauri
Ristikankare, 0400 185 852, etunimi.sukunimi@pirunnyrkki.fi, www.pirunnyrkki.fi. ILMESTYMISAIKATAULU JA MEDIAKORTTI www.ylioppilaslehti.fi/mediakortti.pdf. KUSTANTAJA Ylioppilaslehden kustannus Oy. TOIMITUSJOHTAJA Mauri Laurila. HALLINTO JA TALOUS Heikki Närhinen. PAINO Sanomapaino
Oy, Vantaa. Toimitus ei vastaa tilaamatta lähetetystä aineistosta eikä säilytä tai palauta sitä. KANNEN KUVA Katri Naukkarinen
Y L IOP P IL A SL E HT I
KESKISUOMALAINEN OSAKUNTA
KESÄASUNTOJA HELSINGISSÄ
1.5.-31.8.Viikissä
LATOKARTANON YO-KYLÄSSÄ
Soluasunnot: 190-260?/kk/asukas
Tiedustelut puh. 09 3877133,
latokartano@helsinki.fi
www.latokartanonyokyla.fi
Perhonkatu 6, 2. krs, 00100 HELSINKI
KESKISUOMALAISEN OSAKUNNAN ASUNNOT
julistetaan osakunnan jäsenten haettaviksi. Hakuaika
on 18.3.?22.4.2013. Ohjeet ja hakulomakkeet löytyvät
osoitteesta http://www.kso.fi. Hakulomakkeeseen tulee
ehdottomasti liittää seuraavat liitteet:
Opintosuoritusote (opintohallintajärjestelmästä
sähköpostiin tilattu riittää)
Vapaamuotoinen selvitys aktiivisuudesta KSO:ssa ja
muissa opiskelijajärjestöissä
Tykkää meistä
Facebookissa ja
seuraa Twitterissä!
Vuoden lehtikuvat
2012 -kirja
Verotustodistus vuodelta 2011
Vapaamuotoinen selvitys vuosien 2012?2013 tuloista
Hakemusten liitteineen on oltava perillä viimeistään
22.4.2013 klo 16:15 asuntovastaavalla tai osakunnalla.
Myöhästyneitä tai puutteellisia hakemuksia ei käsitellä.
Haun tulokset ovat nähtävissä osakunnan ilmoitustaululla
ja www-sivuilla viimeistään 29.4.2013. Asunnon saaneille
ilmoitetaan henkilökohtaisesti. Lisätietoja saa osakunnan
www-sivuilta ja asuntovastaavalta.
Elisa Koskinen
KSO:n asuntovastaava
Rautalammintie 3 C 511
00550 Helsinki
040 8314613
asuntovastaava@kso.fi
Vuoden lehtikuvat
2012 -kirja esittelee
kilpailun voittajat ja
ehdolla olleiden kuvien
parhaimmiston.
Mukana myös Meeri
Koutaniemen kuusi
kategoriaa voittaneet
kuvat! Lisäksi kirja
sisältää historialiitteen
ja katsauksen tänä
vuonna 50-vuotiaan
kilpailun historiaan.
Tilaa kirjasi osoitteesta
www.vuodenlehtikuvat.fi
hintaan 25 ? (sis.
postituskulut.)
YLIO P P ILAS LE H T I
Saara Airasta kiinnostaa, ja
siksi hän aikoo kerätä 250 000
ALKuTEKSTIT
a j a n h e n k i ( lö )
Kiinnostaako ihmisoikeudet?
allekirjoitusta.
N A I m A L u vA N P u O L E S TA
Saara Airaksen puhelimessa välkkyy koko ajan
uusi soittaja.
Kansalaisaloitetta alettiin puuhata viime
kesänä. Airas, 24, lähti mukaan kampanjaan
vuodenvaihteessa.
?Olisin valmis taistelemaan ihan minkä tahansa ihmisoikeusrikkomuksen poistamisen
puolesta. Tämä aloite toisi ihmisille heiltä puuttuvat oikeudet?, hän sanoo.
Airas nukkuu viiden tunnin yöunet, käy
yliopistolla opiskelemassa elintarvike-ekonomiaa ja tekee sitten jäljelle jääneen ajan
kampanjaa.
Hänen tehtävänsä on haalia mukaan ihmisiä eri puolelta Suomea. Se on osoittautunut
helpoksi: mukaan vapaaehtoisiksi on lähtenyt
monta sataa ihmistä 20 paikkakunnalta.
Kampanjan tavoitteena on saada syyskuun
loppuun mennessä allekirjoituksia 250 000. Se
ei liene vaikeaa: tämän lehden mennessä painoon huhtikuun toinen päivä allekirjoituksia
oli 142 514.
Loppusyksystä eduskunnassa selviää, onko
satojen tuhansien suomalaisten mielipiteellä
merkitystä.
?Uskon, että tämä aloite voi todella mennä
läpi?, Airas sanoo.
teksti Johanna mitJonen
kuva niklas sandström
S Iv u 7
N o 3 / 2 0 13
Helmikuun lopussa iltauutisissa oli pettyneitä naamoja. Lakivaliokunnan jäsenet Jaana
Pelkonen ja Jani Toivola näyttivät hautajaisvierailta. Valiokunta oli juuri päättänyt, että
se ei käsittele aloitetta tasa-arvoisesta avioliittolaista.
Mutta maaliskuisena tiistaiaamuna tappiomielialasta ei ole enää tietoakaan. Tunnelma ravintola DTM:ssä on riemastunut:
Tasa-arvoinen avioliittolaki aiotaan viedä eduskunnan käsittelyyn kansalaisaloitteena. Nimien
kerääminen aloitteen taakse on alkanut yöllä
kymmenen tuntia sitten ja allekirjoituksia on jo
20 000.
Tahdon2013-kampanjan aluepäällikkö
NUMERO
42
ALKuTEKSTiT
y L iop p iL A SL E hT i
prosenttia venäläisistä pitää Josef Stalinia historian
vaikutusvaltaisimpana hahmona. Jenkkiajatushautomo Carnegie Endowmentin
kyselytutkimuksen mukaan
Stalinin kannatus on nyt korkeammalla kuin Neuvostoliiton hajoamisen aikaan. Asenteet diktaattoria kohtaan
ovat lämmenneet presidentti
Vladimir Putinin ollessa johdossa. Stalinin kuolemasta
tuli tänä keväänä kuluneeksi
60 vuotta.
viiKin omA pALE ALE
MENE itsEEsi
hAALAripELLET
Tuleva insinööri keksi haalarit. Mutta miksi
tuleva lääkäri, lakimies, farmaseutti, opettaja, fyysikko, pappi ja jopa humanisti oli niin
tyhmä, että puki nämä vauvojen kurahaalarit päälleen? On olemassa syitä sille, miksi
teekkarit eivät ole vaatesuunnittelubisneksessä. Esimerkiksi siksi, että käytännöllinen on
rumaa. Katsokaa nyt vaikka traktoreita. Tai
teekkareita kännissä. Onneksi moni baari kertoo nykyään jo ovella, että ?sisälle ei haalareissa.? Oikean akateemisen opiskelijan asun
tulisi olla vanhaa villaa ja paikattua farkkua,
niin kuin kaikilla työttömillä.
Viikkiläiset saivat oman baarin viime vuoden lopussa, nyt tulee oma olut.
Kahdeksan maatalous-metsätieteellisen
opiskelijaa on liottanut, siivilöinyt ja käyttänyt
maltaita kuukauden päivät Hämeen ammattikorkeakoulun tiloissa Kuninkaankartanossa.
Sen jälkeen niistä on pullotettu viitisensataa
pintahiiva-annosta.
Yliopisto-olut tulee myyntiin huhtikuussa.
?Suunnittelen juuri etikettiä. Nimi paljastetaan varmaan sitten lanseeraustilaisuudessa?,
sanoo olutprojektin isä Petteri Hänninen.
Lanseeraus pidetään Kaskessa, marraskuussa Viikkiin avautuneessa baarissa. Tuoppi
voimakkaasti humaloitua, maultaan melko katkeraa American pale alea maksaa noin 6,5 euroa, opiskelijakortilla euron vähemmän. Tarkkaa hintaa laskeskellaan vielä.
Panijapoppoo ei tosin saa mitään tuloja juomansa myynnistä, sillä oluen omistaa Kuninkaankartanon panimo.
Tarkoitus olisi tehdä myös muihin vuoden-
aikoihin sopivaa valikoimaa, kuten vehnäolutta
kesäksi ja vahvempaa tummaa olutta talveksi,
mutta sitä varten pitäisi saada jonkinlaista rahoitusta.
?Nyt maksettiin matkakulut ja muut kulut
itse, että saataisiin tuote opiskelijoille mahdollisimman edullisesti?, Hänninen sanoo.
Projekti voi helpottua, jos olutta voisi valmistaa oman koulun tiloissa. Maa-metsiksessä kun
on oluen panemiseen soveltuvaa välineistöä.
Tiedekunnassa selvitetäänkin, voisiko opiskelijoille tarjota mahdollisuutta niiden käyttöön.
Päästäisiin maistelemaan todellista
lähiolutta.
Sitä odotellessa ehtii hyvin juoda 200
litraa kaljaa.
teksti VAPPU KAARENOJA
Viikkiläisten tekemän oluen lanseeraustilaisuus Kaski bistro & barissa (Latokartanonkaari 23) 9. huhtikuuta kello 19 alkaen.
N o 3 / 20 1 3
m o n i T i E T E i S y y T Tä
hALLiTuKSEEn
Hallitus on päättänyt vähentää
opintotukikuukausia kahta tutkintoa suorittavilta. Aikaisemmin
tuplatutkintoa tekeville on herunut 70 tukikuukautta, nyt määrä
tippuu 64:ään.
Hallituspuolueiden johtajat eivät selvästi ymmärrä, miten tärkeää monitieteisyys on.
Eikä ihme, kuusikossa kun on
lähinnä yhteiskuntatieteilijöitä.
Tai no, Jutta Urpilainen on kasvatustieteilijä, mutta samaa höttöä
sekin on. Puhumattakaan kauppatieteistä, joita Carl Haglund on
opiskellut.
Sivu 8
Ainoa luonnontieteitä hallitseva ministeri on sisäministeri, lääketieteellisestä valmistunut Päivi
Räsänen. Hän on jopa lisensiaatti.
Räsästä lukuun ottamatta
kaikkien hallituspuolueiden puheenjohtajien pitäisi hankkia toinen tutkinto hallituksen osaamisen laajentamiseksi.
Jyrki Kataiselle Ylioppilaslehti suosittelee futurologian maisteriohjelmaa. Tulevaisuusselontekoja ei tarvitsisi enää tilata kalliilta
konsulteilta, kun Katainen voisi
tehdä gradunsa valtiolle.
Vihreiden ville niinistön on
tehtävä oikeat johtopäätökset puoluetoverinsa Heidi Hautalan oviremonttikohusta: Niinistö mars suorittamaan puuartesaanin tutkintoa!
Jatkossa hän voi sitten itse nikkaroida puoluetovereidensa ovet kuntoon. Ja saada vähän taskurahaa.
paavo Arhinmäen passittaisimme Sibelius-Akatemiaan oopperakoulutusohjelmaan. Jo loppuisi korkeakulttuuriväen mutina
kulttuuriministerin oopperavastaisuudesta.
Carl Haglundille tekisi terää
venäläisen filologian maisterintutkinto. Surkean pientä kannatusta
nauttivan Rkp:n sietäisi kasvattaa
kannatustaan venäjänkielisiä äänestäjiä haalimalla.
Jutta Urpilainen on kehunut
olevansa Euroopan Täti Tiukka.
Mutta ei sellaisella kannata kehuskella. Demarijohtajan kannattaisi ilmoittautua työväenopiston
rentoutuskurssille.
teksti VAPPU KAARENOJA
Käy lukemassa kaikki kehysriihen opintotukipäätökset osoitteesta www.ylioppilaslehti.fi/kehysriihi2013
YLIO P P ILAS LE H T I
ALKuTEKSTiT
Nuorisotakuu lupaa työtä
tai koulutusta kolmessa
kuukaudessa. Onko siitä
i
sa
ns
si
ssi
s
si
tärkeänä ja hallitus onkin liputtanut nuorisotakuuta suurena onnistumisenaan.
Akateemisen vastavalmistuneen toive on
hyvin yksinkertainen: saada alan töitä. Auttaako nuorisotakuu tässä?
Kyllä auttaa, sanoo työ- ja elinkeinoministeriön virkamies Liisa Winqvist. Hän toimi pääsihteerinä nuorisotakuuta valmistelleessa työryhmässä.
?Se auttaa saamaan oman alan työkokemusta.?
Nuorisotakuun toimivuutta on mahdotonta
arvioida vielä kovin kattavasti, koska se on ollut
voimassa vasta kolme kuukautta.
Sosiologi Jaana Lähteenmaa ei ole vakuuttunut järjestelmän ongelmattomuudesta.
?On mahdollisuus, että akateemiselle valmistuneelle takuu tarjoaa porkkanan sijaan
keppiä?, Lähteenmaa sanoo.
Hän on tutkinut nuorisotyöttömyyttä ja aktivointipolitiikan ongelmia. Tutkijaa mietityttää
erityisesti, mitä käy, jos nuori kieltäytyy tarjotusta paikasta. Sillä jos akateeminen työttömyys pitkittyy, on todennäköistä, että tarjottu
koulutus- tai työpaikkaa ei vastaa tutkintoa.
?Voiko käydä niin, että uskontotieteilijä pistetään lähihoitajakouluun??
Britanniassa nuorten työttömien kohdalla
käyttöön on otettu pakkotoimet. Siellä työnhakijoita on pakotettu palkattomiin työharjoitteluihin, esimerkiksi supermarketteihin avustusten menettämisen uhalla.
Suomessa ei välttämättä olla kovin kaukana samoista keinoista. Tiedossa on, että jos
TE-toimiston määräämistä toimista kieltäytyy,
työttömyyspäivärahaa voidaan leikata jopa 40
prosentilla.
TE-toimistosta kuitenkin vakuutetaan, ettei
nuoria pakoteta mihinkään, vaan työllistämiskeskustelut käydään hyvässä yhteishengessä.
Koulutettujen etuja valvovassa työmarkkinajärjestö Akavassa ollaan samassa käsityksessä.
Vastavalmistuneen diplomi-insinöörin
Henna Mattilan ei onneksi tarvitse murehtia
mahdollisia pakkokeinoja. Hän sai haluamansa työpaikan puolentoista kuukauden hakemisen jälkeen.
Työpaikan saamiseen ei vaikuttanut Sanssikortti. Mattilan työ löytyi ison kansainvälisen
yrityksen vastavalmistuneille suunnatusta ohjelmasta.
teksti JOHANNA MITJONEN
kuvitus HELMI HONKANEN
Nuorisotakuu tuli voimaan
vuoden alusta.
Takuun piiriin kuuluvat kaikki alle
25-vuotiaat sekä alle 30-vuotiaat tutkinnon suorittaneet.
Hakijalle tarjotaan kolmen kuukauden aikana työpaikkaa, työharjoittelua,
työpajatyötä tai koulutuspaikkaa.
Nuoren on mahdollista saada Sanssikortti, joka oikeuttaa palkkatukeen. Silloin valtio maksaa nuoren palkkaamisesta
työnantajalle noin 700 euroa kuukaudessa
enintään 10 kuukauden ajan.
Kortti on voimassa kolme kuukautta
kerrallaan, mutta sen voimassaoloa on
mahdollista jatkaa.
S iv u 9
N o 3 / 2 0 13
Nuorten työttömyysaste on jatkanut kasvuaan
Suomessa viimeisen vuoden aikana. Tammikuussa se oli jo 21 prosenttia. Siksi nuorisotakuun käyttöönottoa on pidetty äärimmäisen
n
sa
ssi
an
s
Kun Henna Mattila, 26, valmistui diplomi-insinööriksi, hän kävi ilmoittautumassa työnhakijaksi työ- ja elinkeinotoimistolla.
Siellä oli tarjota hieno systeemi: vuoden
alusta voimaan tulleen nuorisotakuun turvin
Mattilalle tarjottaisiin työ- tai koulutuspaikka
kolmen kuukauden kuluessa. Olihan hän vastavalmistunut ja alle 30-vuotias.
Mattilan tiedot kirjattiin järjestelmään ja
hän kävi laatimassa työvoimaneuvojan kanssa
työllistymissuunnitelman. Keskustelussa Mattila ilmoitti olevansa kiinnostunut pelkästään
palkkatöistä: nuorisotakuu kun voi olla myös
esimerkiksi palkatonta työkokeilua, työpajassa
työskentelyä tai kuntouttavaa työtoimintaa. Tai
opiskelupaikka.
Jokainen vastavalmistunut maisteri ajattelee varmasti samoin: kuusi vuotta akateemisia
opintoja pitäisi riittää oikeaan työpaikkaan.
Keskustelun päätteeksi Mattilalle ojennettiin Sanssi-kortti.
Sanssi-palkkatuki alkoi kokeiluna pari vuotta sitten. Nyt se on vakinaistettu nuorisotakuun
täsmäaseeksi. Yrityksellä, joka palkkaa Sanssi-kortillisen nuoren, on mahdollisuus saada
valtiolta kymmenen kuukauden ajan noin 700
euroa kuukaudessa hyvitystä nuorelle maksettavasta palkasta.
Kortin antanut virkailija kuitenkin ehdotti, ettei Mattila mainitsisi Sanssia työhakemuksissaan,
vaan ottaisi sen esille vasta haastattelussa.
?Ettei tulisi sellaista kuvaa, että olen joku
ongelmatapaus?, Mattila sanoo.
?Se särähti korvaan: on hyvä, että on
olemassa kannustimia, mutta pidetäänkö niitä
jotenkin epämääräisinä?? hän ihmettelee.
Hän käytti Sanssi-korttia yhdessä työhaastattelussa. Siellä siihen ei juuri reagoitu. Mattila ei kokenut korttia erityisen tarpeelliseksi
omassa työnhaussaan.
?Työhaastattelussa vaikutti siltä, että
enemmän kuin se, paljonko palkkaamiseeni kuluu rahaa, työnantajalle merkitsi se minkälaista tyyppiä ja minkälainen heidän rekrytointitarpeensa on?, Mattila sanoo.
san
sanssi
K AT E T TA TA K u u L L E
sanss
apua maisterille?
ALKuTEKSTiT
y L iOp p iL A SL E hT i
SähKöLiiTTOTEOriA
Jos olet sähköyliherkkä, älä lue
tätä juttua. Tämä voi tuhota mahdollisuutesi käyttää Kaisa-taloa.
Sähköyliherkkyys on rajoittava sairaus, josta kärsivä saa
allergisia oireita sähkölaitteista.
Heitä varten on olemassa vain
yksi julkinen tila, Kaisa-kirjaston
kolmannessa kerroksessa sijaitseva allergiahuone.
Huoneen seinät, katto ja lattia
on vuorattu teräspellillä, joka vaimentaa huoneen ulkopuolelta tulevaa sähkömagneettista säteilyä.
Pistorasiat on jätetty kokonaan
pois huoneesta. Valaistus on tasavirtavalaistusta, joka aiheuttaa
sähköallergikoilla normaalia sähkövalaistusta vähemmän oireita.
Melkoinen kädenojennus sähköyliherkille. Etenkin, kun sairaus
on vähintään kiistelty.
Allergikot kyllä ihan oikeasti kokevat oireita ? kuten vaikka
päänsärkyä tai ihottumia ? mutta
ne eivät tutkimusten mukaan johdu sähköstä. Useimmissa sokkotutkimuksissa allergikot eivät ole
pystyneet muita ihmisiä paremmin tuntemaan, milloin he ovat
altistunteet sähkömagneettiselle
säteilylle.
Onkin arveltu, että oireet oli-
sivat psykosomaattisia: siis johtuisivat siitä, että ihminen on
huolissaan sähkömagneettisten
kenttien vaikutuksesta.
Tuntuu hassulta, että Helsingin yliopiston kaltainen tieteen ja
järjen kehto käyttää voimavaroja
juuri sähköallergikoista huolehtimiseen. Oireet ovat toki todellisia,
mutta mitä seuraavaksi? Vyöhyketerapiapiste päärakennukselle?
Onhan ihmisiä, jotka saavat vyöhyketerapiasta valtavasti apua.
Vai käyttääkö yliopisto sittenkään voimavaroja säteilyn
torjumiseen?
Ajatellaan tarkemmin. Sähköyliherkille riittää se, että he eivät tiedä olevansa sähkölaitteiden
lähellä. Oireita lievittää usko siihen, että allergiahuoneessa seinät on vuorattu säteilyä vaimentavalla materiaalilla ja valaistus on
tavallista vähemmän säteilevää.
Kaiken järjen mukaan allergiahuone on ihan tavallinen huone. Ehkä Kaisa-talon suunnittelijat
ovat hyvää hyvyyttään vähän jallittaneet sähköallergikkoja. Tehneet ympärivuotisen hyvän mielen
aprillipilan.
teksti VAPPU KAARENOJA
k a n s a k u n n a n
to ivot
?OLEn uSEin KuuLLuT SAn O T TAvA n , E T Tä p O L i T i i K KA On pOLiTiiKKAA. pELiä,
j O S S A O n p E L i n A p p u L O i TA ,
j A E T Tä n i i L L E n A p p u L O i L L E E i TA r v i T S E K E r T O A p E Lin SäänTöjä. Mä OLEn Eri
M i E L Tä . p O L i T i i K K A K i n v O i
O L L A r E h E L L i S Tä . ?
Edustajistoryhmä HELP:n edustaja
Heidi vesterinen HYY:n edustajiston kokouksessa 18. joulukuuta. Vesterinen kannatti ehdotusta,
että ylioppilaskunnan henkilövalintoja pohtimaan perustetaan
työryhmä. Valinnat esimerkiksi Opiskelijoiden liikuntaliiton ja
Suomen ylioppilaskuntien liiton
hallituksiin ovat aiheuttaneet niin
verisiä riitoja, että edustajisto hyväksyi ehdotuksen yksimielisesti.
Työryhmä alkaa pohtia, miten ylioppilaskunnan likaista poliittista
peliä saataisiin siistittyä.
Palstalla kuunnellaan HYY:n edustajiston jäseniä.
asiantuntijan
suositus
n äy T T ä v i n p A r i T T E L u
n o 3 / 20 1 3
vA r K A AT i S K i väT S i L M ä n S ä
K A i S A - TA L O O n
Älä jätä läppäriä valvomatta kirjaston pöydälle siksi aikaa, kun
käyt kahvinhakureissulla, varoittaa Helsingin yliopiston turvallisuuspäällikkö Mikko savela. Kaisa-kirjastossa liikkuu varkaita.
Savelan mukaan tammi?maaliskuun aikana hänen tietoonsa on
tullut viisi virallista ilmoitusta varkaudesta tai varkauden yrityksestä Kaisa-talolla.
Kaikista tapauksista ei kuitenkaan ilmoiteta yliopistolle. Savela
on kuullut puheita jopa 30 näpistyksestä alkuvuonna.
?Ihmiset, jotka tekevät näi-
Sivu 1 0
tä rikoksia ovat huomanneet, että
yliopistolla eletään aika luottavaisesti. Helposti ajatellaan, että ei
toinen opiskelija toiselta vie?, Savela sanoo.
?Nyt kun yhä useammalla
opiskelijalla alkaa olla omat läppärit mukana, kannattaa olla tarkkaavainen. Voi pyytää vaikka vierustoveria katsomaan tavaroitaan
siksi aikaa, kun menee vessaan.?
Jos vieruskaveri ei näytä luotettavalta, on läppäri otettava mukaan vessaan.
teksti VAPPU KAARENOJA
?Suomessa näyttävimmät parittelut ovat massatapahtumia. Esimerkiksi kalamaailmassa tapahtuu joukkokutuja. Jos
sattuu oikeaan aikaan kohdalle, kokonainen oja voi kuhista
sinne nousseista särjistä. Myös
mateiden joukkokutu matalissa lahdissa on hieno näky. Sitä
on kuitenkin vaikeampaa nähdä,
sillä se tapahtuu yöllä jään alla.
Mateiden kutupallot yhdessä voivat olla jopa useamman kuution
kokoisia.?
Mikko tiusanen, 3. vuoden ekologian ja evoluutiobiologian
opiskelija.
Palstalla alan opiskelija paljastaa suosikkinsa.
YLIO P P ILAS LE H T I
ALKuTEKSTIT
Kevään aikana pitäisi
selvitä, aletaanko
ulkomaalaisia laskuttaa
korkeakoulutuksesta.
KYmmENEN mAKSOI
LuKuKAuSImAKSuN
Viime lukuvuonna maksullisia
ohjelmia oli kaksi. Yksikään opiskelija ei tosin maksanut opinnoistaan, sillä kaikki niissä aloittaneet
saivat stipendin.
Eniten maksavia opiskelijoita on
haalinut Lappeenrannan teknillinen
yliopisto: siellä lukukausimaksua
maksavia opiskelijoita aloitti syksyllä neljä. Toiseksi eniten aloitti Aaltoyliopistossa ? kolme opiskelijaa.
Rahaa opinnoistaan pulittavien opiskelijoiden mitätön määrä
selittyy sillä, että suurin osa maksullisissa ohjelmissa aloittavista saa stipendin. Useimmat ilman
stipendiä jäävät jättävät opiskelupaikan vastaanottamatta.
Toistaiseksi lukukausimak-
suista ei siis ole muodostunut suomalaisille korkeakouluille rahasampoa.
Tämän kevään aikana pitäisi ratketa, otetaanko lukukausimaksut
käyttöön Suomessa laajemmin.
Kevään aikana eduskunnassa käsitellään lakialoitetta, joka
velvoittaisi yliopistot perimään lukukausimaksua EU- ja ETA-maiden
ulkopuolelta tulevilta. Lakiesityksen mukaan korkeakoulut joutuisivat asettamaan koulutuksen hinnan
3 500 ja 12 000 euron väliin.
Useimmat yliopistot kannattavat mallia, jossa ne saisivat vapaasti päättää, laskuttavatko ne
koulutuksesta vai eivät ja kuinka
paljon.
Myös hallituksen sivistyspoliittinen ministerityöryhmä käsittelee maksuasiaa huhtikuussa.
Jos maksut halutaan ottaa
käyttöön pysyvästi kokeilun päättyessä eli syksyllä 2014 alkavana
lukuvuonna, yliopistojen on saatava tieto siitä viimeistään ensi
syksynä. Ne alkavat silloin suunnitella koulutusohjelmien markkinointia ulkomaalaisille.
Sitä varten on tiedettävä, lätkäistäänkö koulutukselle hintalappu vai ei.
teksti
VAPPU KAARENOJA
kuva
KATI-MARIKA VIHERMÄKI
S Iv u 1 1
N o 1 / 20 1 3
Viime syksynä Suomessa aloitti opinnot kymmenen lukukausimaksua maksavaa korkeakouluopiskelijaa, käy ilmi juuri
valmistuneesta lukukausimaksukokeilun seurantaraportista.
Edellisenä lukuvuonna maksavia opiskelijoita aloitti kaksitoista.
Lukukausimaksukokeilu alkoi
Suomessa syksyllä 2010. Silloin
korkeakoulut saivat luvan alkaa
periä maksuja EU- ja ETA -maiden
ulkopuolelta tulevilta opiskelijoilta.
Kokeiluun lähti mukaan yhdeksän korkeakoulua.
Helsingin yliopistokin ilmoittautui mukaan, mutta esimerkiksi kuluvana lukuvuonna Helsingin yliopistossa ei ole ollut yhtään
maksullista ohjelmaa.
ALKuTEKSTiT
Y L ioP P iL A SL E hT i
N U M E R O T
G R A D U K Ä T I L Ö
SEKAvuuSTiLA KiLoinA
5,5
2,3
3
1,5
643
kiloa puhdasta alkoholia. Niin
paljon juo yhteiskuntatieteitä
opiskeleva mies vuodessa keskimäärin.
kiloa juovat naispuoliset yhteiskuntatieteilijät. Yhteiskuntatieteilijät juovat yliopisto-opiskelijoista eniten.
kiloa puhdasta alkoholia vuodessa juo keskiverto liikunta-, kasvatus- tai terveystietoa
opiskeleva mies.
kiloa juovat liikunta-kasvatustai terveystieteitä opiskelevat
naiset. Näiden alojen opiskelijat juovat ylipisto-opiskelijoista
vähiten.
tonnia on määrä, jonka Alko
myy puhdasta alkoholia vapun
alla. Määrä on vuoden kolmanneksi suurin joulun ja juhannuksen jälkeen.
Lähteet: YTHS:n korkeakouluopiskelijoiden terveystutkimus
ja Alko
RAKASTuin mä
ohjAAjAAn
Dear Marja-Liisa,
mul on ongelma. Aloitin nyt
keväällä semman ja ohjaaja on
nuori, fiksu ja tosi söpö, ei ollenkaan sellainen käsitteillä runkkaava kammioitunut pölypallo.
Haluaisin jutella sen kanssa vähän muustakin kuin uuvuttavan
tylsästä graduaiheestani. Olisiko
täysin kaikkien käytössääntöjen
vastaista pyytää sitä lasilliselle?
Mitä jos se sanoo ei, voinko vaihtaa ohjaajaa? Ja entäs jos jutusta vaikka tulisikin jotain, niin pitääkö silloin vaihtaa ohjaajaa?
nimim. Kirsikka
Voi näitä teidän kysymyksiänne.
Tekisi mieli taas sanoa, että keskity nyt vain siihen työhön, mutta et
kuitenkaan tee niin.
Ei ihastuminen toki tavatonta ole. Graduntekijä on usein kovin tosissaan aiheensa kanssa ja
saattaa jossain vaiheessa huomata, että suhde ohjaajaan on tiivis
ja tärkeä. Suhde voi alkaa muistuttaa ihmissuhdetta, ainakin ohjattavan mielessä.
Käännyin kysymyksesi kanssa akateemisen ystäväpiirini
puoleen. Nuori, valtiotieteellisiä
graduja ohjannut nimettömänä
pysyttelevä tuttavamies ei ole ol-
lut ihastumisen kohteena, mutta
ystävää hänestä on kyllä tehty.
Ohjattava on esimerkiksi laittanut
yöllä viestejä ja purkanut niissä
ahdistustaan. Tällöin on täytynyt
miettiä rooliaan: päättötyön ohjaaja vai terapeutti?
Graduohjaajatuttavani mielestä ihastuminen ei kuitenkaan
ole väärin tai epäsopivaa, se on
inhimillistä. Hän muistuttaa, että
kaikki ovat aikuisia, mutta että
kommelluksia tunnustuksesta voi
kyllä seurata.
Ongelma on siinä, että kyseessä on valtasuhde. Viisaampaa
on odotella, että gradu on paketissa ja kysellä vasta sitten lasillisille. Se on meidän yhteinen neuvomme sinulle.
Tsemppiä,
Marja-Liisa
Tällä palstalla graduaiheisiin
kysymyksiin vastaa gradukätilö
Marja-Liisa. Voit lähettää oman
kysymyksesi osoitteeseen marjaliisa@ylioppilaslehti.fi.
Helsingin yliopistossa hyväksyttiin maaliskuussa tiettävästi ensimmäinen savon murteella kirjoitettu kanditutkielma. Tekijä on
suomalais-ugrilaista kielentutkimusta opiskeleva jani Koskinen.
Hän on Helsingistä ja opetellut
savon murteen omin päin.
Työn otsikko on Saamelaisen
interhverenssivaikutuksen merkitys kantinuavissiin kielliin ominaispiirtteihen kehityksessä: Jurij
Kusmenkon Der Samische Einfluss
auf die Skandinavischen Sprachen
Sivu 1 2
riittisessä tarkastelussa.
Koskinen haluaisi, että murteita käytettäisiin nykyistä enemmän virallisissa yhteyksissä.
?Kirjakieli ei ole millään lailla
parempaa kuin murre, ja mikä tahansa murre sopii mihin tahansa käyttöyhteyteen?, Koskinen
sanoo.
Hän suunnittelee myös gradun ? savoksi ?ratun? ? tekemistä
murteella.
teksti VAPPU KAARENOJA
BOYS & GIRLS
N o 3 / 20 1 3
u R A A u u R TAvA
K A n T i T u AT i n T u T K i i L m A
OPISKELIJAT!
LEIKKAUS +
P E S U
I L M A N A J A N VA R A U S T A
LEIKKAUS
27e 21e
P A R T U R I - K A M P A A M O L I I S A N K AT U 1 4
P. ( 0 9 ) 2 7 8 2 6 7 9 , 9 . 3 0 ? 1 7 . 0 0
OSIS MATTAVAHA
15,50 e
YLiO p p iLAS LE H T i
ALKuTEKSTiT
Jaana on transvestiitti, jonka
sukupuoli ei ole enää pariin vuoteen ollut sairaus. Onko tautiluokituksen poistuminen muuttanut mitään?
M E L K E i n vA p A AT
Toukokuussa kaksi vuotta sitten
tapahtui ihmeparantuminen. Noin
50 000 suomalaista selvisi yhdessä yössä elinikäisestä sairaudesta,
jonka nimi oli transvestisuus.
Samalla toteutui Helgan pitkäaikainen tavoite. Transvestiittijärjestö DreamWearClubin perustaja oli puhunut sairausluokituksen
poistamisesta ensimmäisen kerran
jo 90-luvun puolivälissä.
?Kävimme Transtukipisteen
edustajan kanssa tapaamassa silloisen Stakesin ylilääkäriä Matti Ojalaa Hakaniemessä. Hän oli
sitä mieltä, ettei tautiluokitusta
voida muuttaa kansallisella tasolla vaan on odotettava, että asiaan
tartutaan kansainvälisesti?, Helga muistelee.
Tuolloin maailman terveysjärjestön WHO:n tautiluokituksen
Suomi-versio määritteli transvestisuuden mielenterveyshäiriöksi. Sitten Tanska, Norja ja Ruotsi
näyttivät mallia ja Stakes, nykyinen Terveyden- ja hyvinvoinninlaitos THL, poisti määritelmän keväällä 2011.
Se oli niin leimaava.
?On muistettava, että ICD-10
on luokittelu, jota käytetään paitsi
sairauksien nimeämisessä, myös
terveyspalveluiden käytön syiden
luokittelussa?, sanoo THL:n entinen ylilääkäri Jorma Komulainen,
joka oli päättämässä tautiluokituksen poistamisesta.
Se tarkoittaa, että nimestään
huolimatta ICD-10-tautiluokitus
sisältää paljon sellaisiakin tiloja,
jotka eivät ole sairauksia. Esimerkiksi juuri transvestisuudelle ei ole
olemassa mitään lääketieteellistä syytä.
nen ja ainoa transvestiitti. Tuohon
aikaan ei ollut internetiä, mistä
hakea vertaistukea. Vasta 35-vuotiaana hän käveli ensimmäistä
kertaa pääkaupungin katua avoimesti Helgana.
Sitten 90-luvun alussa Helga
perusti DreamWearClubin, jotta
muilla itseään etsivillä ei olisi yhtä
vaikeaa. Järjestö tekee yhteistyötä
Setan ja Transtukipisteen kanssa.
Nettisivuilla kerrotaan esimerkiksi, että rintakarvat ja rintsikat ovat huono yhdistelmä ja että
pukeutumisessa on otettava huomioon oma, usein korkea ikänsä.
?Nelikymppisestä miehestä ei
millään konstilla saa viisitoistavuotiaan tytön näköistä. Tämä on totta
ja hyväksyttävä!? sivuilla lukee.
Parranajeluvinkit ovat tärkeitä, sillä transvestiitit hyväksyvät
identiteettinsä yleensä vasta keski-iässä. Prosessi on hidas: monet
tajuavat sukupuolisen häilyvyytensä jo kymmenen ja kahdenkymmenen ikävuoden välillä, mutta piilottavat sen.
On niitäkin, jotka pääsevät perille itsestään vasta kolmenkympin
hujakoilla.
?Minulla on koko elämäni ollut paha olla. Vasta 30-vuotiaana aloin ymmärtää, mikä on tämä
sisäinen ristiriita: minähän olen
transvestiitti?, sanoo pirkanmaalainen Jaana.
Transvestiitit ovat sukupuolivähemmistö. Muita vähemmistöjä
ovat intersukupuoliset ja transsukupuoliset. Ero transsukupuolisiin on siinä, etteivät transvestiitit
halua korjata sukupuoltaan kokonaan vaan viihtyvät rajamaastossa. He pukeutuvat toisinaan
mieheksi, toisinaan naiseksi. Intersukupuolisuus taas tarkoittaa,
että ihmisellä on sekä naisen että
miehen fyysisiä ominaisuuksia.
Transvestisuus sekoitetaan
usein myös erilaisiin fetisseihin.
Seksuaalisuus on kuitenkin eri
asia kuin sukupuoli: transvestiiteissa on homoseksuaaleja samassa suhteessa kuin Suomen
väestössä ylipäätään.
Jaana ei ollut pitkään aikaan
tietoinen omasta sukupuolestaan. Nuorempana hän korosti miehisyyttään machoilemalla.
Oli pilottitakki, iso parta ja kalju
pää. Hän häivytti herkkyytensä,
vaikka se jälkeenpäin tuntuikin
roolin vetämiseltä. Oli huijausta
korostaa piirteitä, joita ei ollut
olemassakaan.
?Sitten tajusin, että jos en
pysty tätä sukupuolisuuttani hyväksymään, minulla tulee aina
olemaan paha olla?, Jaana sanoo.
Viisi vuotta sitten hän alkoi
kulkea osittain ulkona kaapista. Ei
kuitenkaan kokonaan: työpaikalla
ei tiedetä transvestisuudesta, sillä
Jaana pelkää, ettei sitä osattaisi
käsitellä. Siksi hän ei halua sukunimeään mainittavan lehdessä.
Sillä se, että itse hyväksyy itsensä, ei tarkoita, että muutkin
hyväksyisivät.
Ei ainakaan aluksi. Helga korostaa, että ylpeys itsestä on
avain muiden hyväksymiselle.
Hänkään ei kuitenkaan halua koko
nimeään painettavan juttuun vaimonsa työn takia. Mutta silti: on
helpompaa olla ylpeä, jos ei joudu
häpeämään sukupuolisuuttaan
sairautena.
Jaana on mietteliäämpi. ?Kyllä kai siinä yksi vääryys poistui
keskuudestamme?, hän sanoo.
Sen kummemmin tautiluokituksen poistaminen ei ole hänen elämäänsä muuttanut.
Se, mitä Jaana oikeasti haluaisi, on pysyvä rauha. Hän haluaisi pystyä kertomaan työkavereilleen, kuka on.
?Sitten kun taakka kulissin
kantamisesta on pois, niin se,
mitä oikeasti olen, nousee pintaan?, hän sanoo.
?Ehkä sitten olen vapaa.?
teksti & kuva
LAURA HAKALISTO
S iv u 1 3
n o 3 / 2 0 13
Helga oli 15-vuotias poika, kun sai
sukupuolelleen nimen.
Hän muistaa olleensa kiinnostunut naisten ulkonäöstä jo ihan
pienenä. Sukujuhlissa lapsi oli
ihastellut tätinsä villatakkia ja pyytänyt äitiään hankkimaan hänelle
samanlaisen. Oli toruttu, että eiväthän pojat sellaisia käytä.
1970-luvulla kasvanut mies
luuli pitkään olevansa ensimmäi-
Jaana Jaanaksi pukeutuneena.
alKuteKStit
y l ioP P il a Sl e Ht i
VA STAUKSIA
M i t e n v o i t ta a K P S : S S ä ?
Kivi-paperi-sakset-peli ei ole tuurista kiinni. Pelissä voi taktikoida
arvailemalla, millaiseen asentoon
vastustaja räväyttää kämmenensä. Siihen löytyy paljon ohjeita
netistä.
Taktikointiyritys johtaa puolipsykoosin partaalle. Aloittelijat
aloittavat kivellä, joten itse kannattaisi laittaa paperi, mutta mitä
jos vastustajakin tietää, että kivi
on yleisin? Ehkä siis sakset, mikä
tietysti on se, minkä toinenkin
laittaa, jos on ajatellut, että kivi
on liian itsestään selvä, eli hmm
laitan.. kolme sekuntia on kulunut, öö, KIVI!
Iso-Britannian Rock Paper Scissors Championshipin järjestäjä
Sally Raynes, miten voittaa varmasti?
?Valitettavasti kukaan ei voi
vastata tähän kysymykseen, sillä jokainen peli on erilainen.?
Höpöhöpö. Pelejä ravintola We
Got Beefissä järjestänyt ja tuomaroinut Edu Kehäkettunen,
mikä on paras taktiikka?
?Pitää mennä vastustajan pään
sisälle ja yrittää pysyä aina askel
edellä. Älä siis mieti, mitä itse lyöt
pöytään, vaan mieti, mitä vastustaja tekee. Känni huonontaa voittomahdollisuuksia.?
Mitä vastustaja sitten todennäköisimmin tekee, Aallon systeemianalyysin laboratorion tohtori-
koulutettava Simo Heliövaara?
?Jos pelataan vain yhden kerran, on peliteoreettisesti paras
ratkaisu käyttää Nash-strategiaa.
Se takaa samat voittomahdollisuudet kuin vastustajalla.
Nashin tasapainoa käytettäessä käden asento valitaan satunnaisesti. Tällöin kummankin
pelaajan voiton todennäköisyys
on 1/3 ja tasapelin todennäköisyys 1/3. Ihminen ei vain ole kovin
hyvä satunnaisarvogeneraattori,
joten valintaa varten kannattaa
heittää noppaa vastustajan huomaamatta.
Jos haluaa kasvattaa voiton
todennäköisyyttä, peliä on toistettava usean kerran saman vastustajan kanssa. Jos vastustaja
on viimeisen sadan pelin aikana
valinnut kiven 10 kertaa, paperin
40 kertaa ja sakset 50 kertaa, hän
käyttää niitä todennäköisesti samassa suhteessa myös jatkossa.
Tätä vastustajaa vastaan pelatessa siis sakset olisivat paras, paperi huonoin vaihtoehto.
Vastustajan pelitavasta voi
havaita muutakin kuin esiintymistiheydet. Tämä voi esimerkiksi usein pelata samaa strategiaa
kaksi kertaa peräkkäin.
Voi tietenkin myös yrittää lukea vastustajan ilmeitä, käden
liikettä ja vastaavaa. Itse häviän
KPS-pelit lähes aina, joten varmaankin paljastan tietämättäni
jotain.?
teksti AURORA RÄMÖ
n o 3 / 20 1 3
VÄ IJYTYS
Sinäkö se olet? Vieraile toimituksessa maanantaina
8. huhtikuuta kello 12 ja saat mukaasi Ylioppilaslehden historiateoksen ja oluen!
Sivu 1 4
Pelaa ylioPiSto läPi
Aiemmissa Sims-peleissä hahmot
seikkailivat autiolla saarella, hoitivat lemmikkejä ja flaneerasivat
kaupungissa. Uusimmassa Simsversiossa hahmot ovat menneet
yliopistoon. Mutta paikka ei näytä yhtään tututulta.
Maaliskuussa lanseeratun
Sims 3: Yliopistoelämää -pelin
trailerissa sen mainostetaan tarjoavan nörttejä, silmäätekeviä,
hurjuutta, tenttejä, stipendejä,
lintsausta, nakuilua ja yllätyksiä.
Koska opiskelijaelämä on tarjonnut sinulle hurjuutta? Tuskinpa
edes nakuilua.
Mutta Simit elävät tietenkin
amerikkalaisista tv-sarjoista tuttua yliopistoelämää. Ne harrastavat tynnyriseisontaa oluttynnyrien
päällä asuntolan bileissä. Simit
käyvät myös yhtenään mielenosoituksissa, tekevät katutaidetta ja
vastaanottavat valmistumistodistuksensa mustat kaavut päällä.
Voi epärealistisuus sentään.
Millaisen kuvan suomalaiset lapset
nyt saavat yliopisto-opiskelusta?
Mikä pettymys, kun fuksivuonna ei puetakaan päälle pelipaitaa vaan hirvittävä haalariasu.
Kukaan opiskelukaveri ei ole yksissäkään bileissä niin selvänä,
että pysyisi pystyssä tynnyrin
päällä kolmea sekuntia kauempaa. Portsun ykkössalissa istutaan yksin, mielenosoituksissa
seisotaan vielä enemmän yksin.
Onneksi Yle Fem on juuri
aloittanut 12-osaisen Opiskelijaelämää-tosi-tv-sarjan. Jokainen
Sims-pelaaja pitäisi velvoittaa
seuraamaan myös tätä tv-sarjaa
ja tutustumaan sen kautta kotimaiseen opiskelijaelämään.
Ensimmäisessä jaksossa yksinhuoltaja syö nuudeleita.
Opiskelijaelämää Yle Femillä sunnuntaisin kello 18.30
teksti
JOHANNA MITJONEN
kuvitus
KATI-MARIKA VIHERMÄKI
YLIO P P ILAS LE H T I
Kreikan kaunistelupolitiikka
tunnetaan hyvin EU:n johdossa. Saarivaltio paranteli talouslukujaan päästäkseen mukaan
euroon ja oli romauttaa koko valuuttajärjestelmän.
Jos eurokriisi tuntuu lamaannuttavan ikävystyttävältä ja kaukaiselta, kreikkalaisiin korulauseisiin voi tutustua nyt myös
vähäpukeisimmissa tunnelmissa.
Kreikkalainen vaihtarijärjestö Athénsmus järjestää toukokuun
alussa vajaan viikon reissun Mykonoksen saarelle.
YouTubeen on ladattu promovideo, johon on leikattu katselmus
edellisvuoden matkasta. Videon
hidastetuissa kuvissa ruskettuneet
kaksikymppiset heiluttavat valotikkuja euroteknon tahtiin, ampuvat
toisiaan ouzolla ladatuilla vesipyssyillä ja ottavat kuvia itsestään
bikineissä. Osalla on päässään
samanlainen hattu kuin Justin
Timberlakella vuonna 2007.
Reissun nimi on Mykonos
Madness Trip. Ranta, jolla majoitutaan, on nimeltään Super Paradise Beach. Matkaohjelmassa
kerrotaan, että ?mikä tapahtuu
Mykonoksella, jää Mykonokselle?.
Athénsmuksen puheenjohtaja Dimitris Gaitis avaa originellia
mystiikkaa:
?Saari on ihana. Heti kun
saavut sinne, voit tuntea ilmassa jotain poikkeuksellista, mutta
et ihan tiedä, mitä se on. Mykonoksen yöelämä on uskomaton ja
katusokkelot todella maalauksellisia?, hän selittää.
?Sitten: kuulet sireenin baarista, musiikki lähtee soimaan, kaikille
jaetaan shotteja, se on kuin ekstaasia mielelle ja ruumiille. On samppanjasuihkuja, orgioita, älytöntä
jengiä, beach partyjä, seksiä, koktaileja, dj:tä. Se on uskomatonta.?
Niin uskomatonta, että siitä
tuskin muistaa mitään seuraavana
päivänä. Mutta Gaitis korjaa:
?Matka on ihan posketon,
uniikki kokemus, sitä ei unohda.?
Aiemmille reissuille on osallistunut parisensataa kv-opiskelijaa kaikkialta Euroopasta, enimmäkseen Espanjasta, Ranskasta
ja Puolasta. Tällä kertaa mukaan
odotetaan jopa 700 erasmusta.
?Siitä tulee ainutlaatuista. Jokainen matka on oma legendansa. Antaudumme Mykonokselle ja
annamme sen viedä meidät minne
se haluaa.?
Tässä jää nyt taas ikävän paljon hämärän peittoon. Lauseet
ovat täynnä epävarmuutta ja tyhjänkuuloisia lupauksia. Maan luottoluokitus on niin pohjalukemissa,
että täytyy tietää, mihin rahansa
laittaa.
Eli minne päätyy, jos antaa
Mykonoksen viedä?
Selvitä se näin: Ota kynä käteen. Alleviivaa Gaitiksen sitaateista kaikki adjektiivit. Niitä on
yhdeksän. Sitten ympyröi jokaisesta kolmas kirjain.
Tadaa!
alKuTeKSTiT
KreiKKalainen SanariSTiKKo
Oikea vastaus on
seuraavalla aukeamalla.
teksti AURORA RÄMÖ
Mykonos Madness 9.-12.5.
Matkan voi varata osoitteesta
www.athensmus.com.
T u T K i n n o n u u D i S T u S h i e r Tä ä vä l e J ä o i K i K S e S S a
tekstiä ei julkaista. Päätöksen julkaisematta jättämisestä oli tehnyt
Pykälän hallitus.
?Vaikka toiminkin lehden päätoimittajana, lopullinen päätösvalta
ja vastuu tässä asiassa on hallituksella?, Rudanko sanoo.
Pykälän hallituksen puheenjohtaja Suvi Syvänen sanoo, että
Pykälä ei halua vaarantaa suhteitaan tiedekuntaan julkaisemalla
kriittistä kirjoitusta. Syväsen mukaan opiskelijajärjestöllä on hyvä
asema tiedekunnassa.
?Olemme etuoikeutetussa
asemassa tiedekunnassa, kun
saamme edustaa siellä opiskelijoita. Meidän rooliamme opiskelijoiden edunvalvojana ei auta se, että
julkaisemme tällaista?, Syvänen
sanoo.
Hänen mielestään juttua ei
pidä julkaista etenkään sen takia,
että siinä käsitellään tiedekunnan
henkilöstöpolitiikkaa. Kekkonen
kun arvostelee sitä, että tiedekunnan professorien määrää on
karsittu viimeisen kahden vuoden
aikana.
?Emme halua olla pelinappuloina tiedekunnan sisäisissä kärhämissä?, Syvänen sanoo.
Tiedekunnalla ei kuitenkaan
olisi mitään julkaisemista vastaan.
?Ei todellakaan. Ihan järjetön väite. Sitä paitsi sehän on kirjoittaja, joka vastaa näkemyksistään?, oikeustieteellisen dekaani
Kimmo nuotio sanoo.
Jukka Kekkonen pitää päätöstä jättää teksti julkaisematta sensuurina.
Jukka Kekkosen kirjoitus ja tiedekunnan vastaus ovat
luettavissa kokonaisuudessaan
osoitteessa www.ylioppilaslehti.
fi/tutkintouudistus.
N o 3 / 2 0 13
Oikeushistorian professorin Jukka
Kekkosen ja oikeustieteellisen opiskelijajärjestön Pykälän välille on syntynyt kiista tutkinnonuudistuksesta.
Kekkonen kirjoitti uudistusta
arvostelevan kirjoituksen ja yritti
saada sen julkaistua Pykälän opiskelijalehti Inter Vivoksessa.
Tekstissä professori muun
muassa moittii uudistuksen vievän
oikeustieteen tutkintoa ammattikorkeakoulumaiseen suuntaan.
?Opiskelijat pannaan opiskelemaan tiukan putkimallin kautta,
joka antaa niukasti tilaa valinnoille ja tieteidenvälisten kytkentöjen
ja yleensä uusien ja omaperäisten
näkökulmien etsimiselle?, Kekkonen kirjoittaa.
Hänen mielestään tutkinnon uudistaminen on ollut lähinnä ?teknisissä asioissa junnaavaa
puuhastelua?.
Lehden päätoimittaja Mikko
rudanko ilmoitti Kekkoselle, että
teksti VAPPU KAARENOJA
S iv u 1 5
AlKuTeKSTiT
Y l iOP P il A Sl e HT i
Haku Helsingin yliopiston uudeksi
rehtoriksi on käynnissä. Avuksi
palkataan headhunter-toimisto,
vaikka ei tarvitsisi. Ylioppilaslehti
auttaa ilmaiseksi.
N o 3 / 20 1 3
ReKSiMeTSällä
Maan johtavalle sivistyslaitokselle valitaan kesällä uusi rehtori,
kun nykyinen viranhaltija Thomas
Wilhemsson siirtyy kansleriksi.
Wilhemssonin seuraajalta
vaaditaan tohtorin arvoa, hyvää
johtamistaitoa, päätöksentekokykyä, hyviä vuorovaikutustaitoja, vankkaa talousosaamista,
aktiivista kansainvälisyyttä, monipuolisia yhteiskuntasuhteita ja
kaikenlaisia näkemyksiä, kuten
strategista kehittämisnäkemyksiä ja tutkimis- ja koulutuspoliittista näkemyksiä.
Perinteisesti, eli aina, valittu
on ollut miespuolinen ukkeli yliopiston johtoportaasta. Tällä kertaa paikkaa hakevat Ylioppilaslehden tietojen mukaan ainakin
vararehtorit ulla-Maija Forsberg
ja Jukka Kola. Myös entinen
vararehtori, kanslerinvaalissakin ehdolla ollut Maria Makarow
jättäneet hakemuksen, samoin
oikeushistorian professori Jukka
Kekkonen.
Valinnan tekevä yliopiston
hallitus on kuitenkin uudistusmielinen. Muunkin profiilin johtaja kävisi.
Yliopiston hallintojohtaja Esa
Hämäläinen on saanut hallitukselta mandaatin palkata rekrytointitoimiston kartoittamaan
vaihtoehtoja.
Headhuntereita on käytetty
aiemminkin korkeiden hallintohenkilöiden etsimiseen, kuten nyt
vaikka Hämäläisen itsensä.
Rekryfirman palvelusten hinta riippuu urakan laajuudesta.
Asiantuntija-arvion mukaan se
Sivu 1 6
saattaisi tässä tapauksessa olla
viisinumeroinen. Vaikka ensimmäinen numero on todennäköisesti ykkönen, Ylioppilaslehti
vastustaa hakijoiden aloitekykyisyyden ulkoistamista: headhuntaus-palveluiden hinnalla kun
maksettaisiin rehtorin yhden
kuukauden palkka, noin 17 000
euroa.
Yliopiston pitäisi säästää,
Ylioppilaslehti auttaa. Etsimme
tehtävään sopivat kyvyt.
Jätimme muodollisen vaatimuksen tohtorin arvosta huomioimatta, koska väikkäreitä hyväksytään ilmeisesti vähän miten
sattuu (Bäckman, Himanen, mitä
näitä nyt on).
Susanna Kuparinen
Koko yliopistosysteemi on suurta
poliittista teatteria. Ollaan muka
itsenäisiä, mutta otetaan rahaa
suuryrityksiltä ja veljeillään valtaapitävien
kanssa.
Joudutaan
tekemään
selontekoja
tilaustyönä,
jotta olisi
varaa tehdä vapaata
tutkimusta. Poteroidutaan, painostetaan,
kähmitään.
Eduskunta-trilogian ohjaaja,
nykyinen Voima-lehden toimi-
tuspäällikkö Susanna Kuparinen
voisi paljastaa tämän kaiken.
Hän tekisi yliopistosta jälleen
riippumattoman.
Kuparinen olisi oikea ihminen
karsimaan hallinto- ja tukitoimia,
mikä on välttämätön tulevan kauden säästötoimenpide. Hän osaa
avustaa poispotkittuja luovimaan
työeläkejärjestelmässä ja tuntee
hyvin myös sosiaalitoimea.
Steen 1
Yliopistossa kukaan ei ymmärrä toistaan, koska kukaan ei ymmärrä edes itseään. Ja se, joka ei
varsinkaan ymmärrä yhtään mitään, on kansa.
Akatemiassa käytetään
liikaa vaikeita sanoja liian
vaikeista asioista. Meidän
verovaroillamme puhutaan
esimerkiksi jostain substanssiontologiasta. Meillä on oikeus tajuta, mistä
maksamme.
Räppäri Steen 1 oli perussuomalainen vaihtoehto ennen
perussuomalaisia: perheenisä
lähiöstä, joka sanoo miten asiat
oikeasti ovat (kommunismin saavutukset: ?Massamurhat. Piikkilanka-aitoja. Yleinen kurjuus.?).
Stenkalla on näkemystä massoja kiinnostavista aiheista (?Pikku
G on saatana?), mutta kosketus
myös akateemiseen kielenkäyttöön (?jotkut mielipiteeni ovat hyvinkin eksentrisiä?).
Perseelleen mennyt yliopistouudistus saisi konkreettiset mittasuhteet, kun uusi rehtori tuikkaisi päärakennuksen palamaan.
Se näyttää niin paljon Eduskuntatalolta, pylväitä ja kaikkea, eliitti
alas, vittu!
Mikael Jungner
Seuraavan rehtorin on uudistettava yliopiston tutkimuslaitokset
kokonaan. Uudistuksia, varsinkaan kokonaisuudistuksia, ei tässä maassa voi tehdä ilman Mikael
Jungneria.
Jungner pyyhältää paikalle,
visioi, missioi ja irtisanoo kaunopuheisesti.
Sillä irtisanomisia ?tutkimuslaitosten
kokoaminen
aihepiireittäin
nykyistä suurimmiksi kokonaisuuksiksi?
käytännössä
tarkoittaa.
Jungnerilla
on kokemusta muumioituneiden
änkyröiden johtamisesta sekä
Yleisradiosta että SDP:stä, kummassakaan ei muunlaisia ihmisiä
ole. Vallankumoushengestään
huolimatta Jungner on kuin yksi
yliopistoihmisistä jo nyt: terveys
petti ja vaimo jätti.
YLIO P P ILAS LE H T I
ALKuTEKSTiT
teksti YLIOPPILASLEHDEN TOIMITUS
Per inteisesti, eli aina, valittu
on ollut miespuolinen ukkeli
yliopiston johtopor taasta.
Tuomas Enbuske
Koska rehtorin palkkaa nostetaan ensi vuonna 1,9 prosenttia,
Tuomas Enbuske saatetaan saada
ylipuhuttua hakemaan paikkaa.
Kaikki haluaisivat hänet rehtoriksi,
koska hän on merkittävä talousasiantuntija ja yhteiskunnallinen keskustelija, mutta Tuomas ei nyt oikein tiedä, jaksaisiko hakea, koska
voittaisi kuitenkin.
Tosin jos joku keksii vastustaa
valintaa, Tuomas
ehdottomasti hakee, koska
vastustus on todiste siitä, että
Tuomas valitaan.
Provosoidut,
siis olen. Rehtori.
Peter Vesterbacka
Prinsessa Estelle
Pohjoismainen hyvinvointi ei tarkoita sitä, että saisi lojua kaikki
päivät viettämässä jotain puolivuotisristiäisiä vaan sitä, että saa
maksaa veroja. Se on etuoikeus.
Kuninkaallisen suvun jatkajana prinsessa Estelle on
oikeutettu
muita suurempiin etuihin ja hän
saa alkaa
maksaa
palkkaveroa jo ihan
pienenä.
Prinsessalla on oikeus
pitkään työuraan, eikä hän jätä oikeutta
käyttämässä, onhan hän ruotsalainen, eli melkein kuin suomalainen mutta esimerkillinen ja kiinnostava.
Estelle on vasta vuoden ikäinen, mutta nuori nainen tarkoittaa samaa kuin edistys.
Björn Wahlroos
Pankkihallitusmies Nalle Wahlroos ei ole kiinnostunut köyhistä opiskelijoista, mutta onneksi tutkimukset näyttävät, että
koulutus ja varallisuus kulkevat
käsikädessä ja että hyväosaisuus
periytyy.
Helsingin yliopiston 36 500
opiskelijaa eivät siis ole aivan
varattomia, eivätkä tulekaan
olemaan, päinvastoin. Yliopiston opiskelijat ovat alle prosentti Suomen väestöstä, juuri sopiva
määrä tuloeliitiksi.
Kanditutkintoja uudistetaan lähivuosina laajaalaisemmiksi
eli vähemmän
erikoistuneiksi. Wahlroos
pystyisi yhtenäistämään
tutkintoja entisestään poistamalla kaiken
maailman kehitysmaatutkimukset
ja supistamalla opetusohjelman
omaan Markkinat ja demokratia
-teokseensa. Sillä no, mitäs muuta täällä yhteiskunnassa on kuin
markkinat ja demokratia.
Enemmistö voi pitää demokratiansa, opiskelijavähemmistö
ottaa rahat.
Dumbledore
Kuka? No se keksitty velho siitä
Harry Potter-sadusta. Harhau-
tusloitsu vaan
peliin, ja taikahahmokin voi
muuttua näkymättömäksi paperinpyörittelijäksi.
Nyt kuitenkin viitta harteille, tieto on valtaa, valta kansalle!
Jätä oma hakemuksesi liitteineen
2. toukokuuta kello 15.45 mennessä osoitteeseen Yliopiston
hallitus, Helsingin yliopiston kirjaamo, PL 33 (Yliopistonkatu 4),
00014 Helsingin yliopisto.
Steen 1:n sitaatit HS
19.1.2010 ja City 23/2005, Vesterbackan sitaatti Aino-lehdestä
3/2012.
kuvat PEKKA POTKA, JANI
LAUKKANEN, SDP:N PUOLUETOIMISTO, MTV 3, PETER
FORSGÅRD, KATE GABOR,
SAMPO GROUP,
WARNER BROS
Oikea vastaus edellisen
aukeaman kreikkalaiseen
sanaristikkoon: Adjektiivit: ihana, poikkeuksellista,
uskomaton, maalauksellista, älytöntä, uskomatonta,
posketon, uniikki, ainutlaatuista.
S iv u 1 7
N o 3 / 2 0 13
Lappeenrannan yliopisto pestasi juuri Nokia-pamppu Anssi
vanjoen proffaksi. Peter Vesterbackalle pitää tarjota ajoissa tarpeeksi korkeaa paikkaa, ennen
kuin Aalto perustaa jonkin tasohyppelyprofessuurin.
Sillä Helsingin yliopiston liikevaihto nousi toissa vuonna 2,3
miljoonaa euroa, Vesterbackan
johtaman Rovion taas 62,4 miljoonaa euroa. Siinä on ero.
Lukukauden avajaisia varten
huppariin pukeutunut Vesterbacka asettelisi auditorion penkit
punaisen Angry Birdin naaman
mallisesti ja arvojohtaisi: ?Jokaisen tärkein työkalu on peili. Suu-
rin osa rajoituksista tulee
ihmisestä itsestään.?
Kaikki hurraisivat ja tekisivät sitä mitä
tekevät muutenkin, räpläisivät
puhelintaan.
teksti JUUSO JANHUNEN
N o 3 / 20 1 3
ALKuTEKSTiT
Y L IOP P IL A SL E HT I
Sivu 1 8
k uva N I C K T U L I N E N
YLiO P P iLAS LE H T i
ALKuTEKSTiT
John Keister on pelannut
kymmenen vuotta
jalkapalloammattilaisuuden
rajalla ja haaveilee
edelleen Euroopan
ammattilaiskentistä. Mitä
muutakaan hän tekisi?
PASSiPELAAjA
? O o t a , k y s y n valmentajalta. Tuun kohta
takas.?
John Keister, 25, katoaa Helsingin Pitäjänmäessä sijaitsevan Talin jalkapallohallin uumeniin. Kuvaaja tahtoisi ottaa Keisteristä kuvia hallin ulkopuolella ennen kuin aurinko laskee, mutta
Käpylän Pallon harjoitusottelu Atlantista vastaan
on alkamassa pian. Keister ei tahdo hermostuttaa
valmentajaa. Joukkueella on vähän vaihtomiehiä,
ja hänen on tarkoitus pelata toisella puoliajalla.
Käpylän Pallo pelaa miesten Kakkosessa,
Suomen kolmanneksi korkeimmalla sarjatasolla. Osa pelaajista saa palkkaa, Keister ei, sillä
hän ei ole allekirjoittanut pelaajasopimusta.
Eikä ole varma, haluaako allekirjoittaa, sillä
kansainvälisesti vertailtuna Kakkonen on enemmänkin harrastajaliiga kuin ammattilaisurheilua.
Kevättalvisessa palloiluhallissa ollaan kaukana niistä unelmista, joiden perässä Keister
tuli pohjoiseen.
O t t e l u Ta l i n hallissa alkaa. Peli on hätäistä
roiskintaa, syötöt karkailevat ja turhia juoksuja
pyrähdellään paljon, mutta Keister ja pari muuta afrikkalaistaustaista loistavat teknisyytensä
ansiosta.
Viileän hallin katsomossa on tilaa, paikalla
ovat lähinnä pelaajien sukulaiset, tyttöystävät ja
kaverit. Yleisön joukosta erottuu pitkä ja urheilullisen näköinen afrikkalaismies.
Hän on Unisa Bangura, yksi John Keisterin kanssa samaan aikaan Suomeen jääneistä
sierraleonelaisista. Bangura pelasi viime kaudella Atlantiksen maalivahtina mutta on nyt
loukkaantuneena.
Kymmenikön urat ovat kulkeneet eri suuntiin. Kuuluisin heistä, Mohammed Kamara
eli Medo, pelaa ammattilaisena englantilaisessa Boltonissa. Maalivahti Patrick Bantamoi
voitti Suomen mestaruuden Turun Interissä
viisi vuotta sitten. Hän harjoittelee joukkueessa
edelleen, mutta jatkosopimusta ei ainakaan vielä ole tarjottu.
Unisa Banguran on vaikeaa ymmärtää suomalaisseurojen sopimuspolitiikkaa.
?Täällä on paljon afrikkalaisia pelaajia, jotka
ovat taitavampia kuin suomalaiset mutta eivät saa
näyttöpaikkaa kuin alasarjoista?, Bangura sanoo.
?Valmentajat saattavat sanoa täysin ilman
näyttöjä, että ei ole tilaa. Heille on tärkeämpää,
että tutut kaverit pääsevät pelaamaan.?
Omat junnut tulevat ensin, vaikka monelle
suomalaiselle divaripelit ovat harrastus, jonka
rinnalla käydään töissä tai opiskellaan.
Eivätkä seurat vättämättä edes pyri kiipeämään sarjatasolla, sillä se vaatisi paljon enemmän rahaa, aikaa ja henkilökuntaa.
Muualla Euroopassa on toisin. Alasarjajoukkueiden pelin taso on kovempi eikä pelaajien tarvitse tehdä muuta työtä pelaamisen sivussa, sillä palkat ovat paljon paremmat.
?Suomalaisilta seuroilta puuttuu kunnianhimoa. Meidän ja suomalaisten ero on siinä, että
he pelaavat koska se on kiva harrastus, mutta me
pelaamme selviytyäksemme?, Bangura sanoo.
N u o r i J o h n K e i s t e r oppi pikkuhiljaa selviytymään kylmässä pohjolassa.
Junioripelit sujuivat. Heti peliluvan saatuaan sierraleonelainen siirtyi HJK:hon. Se on
Suomen kaikkien aikojen parhaiten menestynyt joukkue, ainoa, joka on pelannut Euroopan
Mestarien liigassa.
Keister kävi näytillä myös hollantilaisessa
FC Utrechtissa ja englantilaisessa Nottingham
Forestissa. Kumpikaan ei kuitenkaan tarjonnut
sopimusta. Hollannissa päävalmentaja sanoi,
että Keisterin pitäisi hankkia suomalainen passi, sen avulla olisi helpompi siirtyä mihin tahansa eurooppalaiseen liigaan.
HJK:ssakaan ei irronnut vakituista peliaikaa. Keister pelasi kahden kauden aikana vain
viidessä pääsarjapelissä, vaikka pelejä oli kolmisenkymmentä vuodessa. Joko taidot tai motivaatio eivät riittäneet. Sarjaporrasta alempi
farmiseura Klubi 04 kutsui.
Sitten tulivat loukkaantumiset, lukuisat siirrot ja suomalaiset pikkukaupungit: Iisalmi, Kerava ja Joensuu.
Joensuusta löytyi tyttöystävä, muttei jatkoa
joukkueessa. Viimeisimmästä pelaajasopimuksesta on kohta vuosi.
?Oma peli kärsii, jos pelaa liian heikolla tasolla. Pelikäsitys ja motivaatio laskee?, Keister
sanoo.
Hän elättää itsensä varastotöillä. Silti unelma ammattilaisuudesta elää edelleen.
Vaikka hollantilaisvalmentajan passikommentti saattoi olla ystävällinen tekosyy ei-toivotun pelaajan käännyttämiseksi, Keister on
ottanut sen ohjenuorakseen.
Tänä keväänä unelmien pitäisi nytkähtää
passin verran eteenpäin. Keister saa Suomen
kansalaisuuden.
?Mä olen jonossa. Kaikki on hyvin, it?s all
fine, maksut on maksettu ja paperit jätetty, poliisi sanoo, että pitää vain odottaa.?
Mutta eivätkö parhaat mahdollisuudet ole
25-vuotiaana jo takanapäin?
?Jos mä teen kovasti töitä ja pääsen pelaamaan hyvällä tasolla, kaikki on mahdollista.
Voin vain tehdä parhaani. Loppu on Jumalan
käsissä.?
Talin hallissa KäPa häviää ottelunsa. John
Keister pelaa hyvän puoliajan, vaikkei pääsekään maalien makuun. Y
S iv u 1 9
N o 3 / 2 0 13
V u o n n a 2 0 0 3 kymmenen sierraleonelaisnuorta saapui Suomeen. He tulivat pelaamaan
alle 17-vuotiaiden MM-kisoihin. Yksi heistä oli
John Keister.
Kisojen jälkeen kaikki kymmenen anoivat
oleskelulupaa Suomesta.
Heitä ei voitu lähettää takaisin sodasta
toipuvaan ja rauhattomaan kotimaahan, joten
oleskeluluvat myönnettiin ja nuoret sijoitettiin
Kontiolahden vastaanottokeskukseen.
?Ensimmäinen talvi oli ihan kamala. Koko
ajan oli pimeää ja masensi. Monella meistä oli
hirveä koti-ikävä?, Keister muistelee.
?Ilman jalkapalloa ei olisi ollut mitään tekemistä.?
Vastaanottokeskuksessa katsottiin myös
paljon elokuvia. Näitä samoja asioita Keister
tekee edelleen.
?En tykkää käydä kaupungilla tai baareissa. Jos mulla on aikaa, katson leffoja kotona. Mä
tykkään hyvistä elokuvista, kaikista paitsi sotajutuista?, hän sanoo.
?Kun katsoo elokuvia, ei ajattele muuta.?
Alkushokin jälkeen tekemistä kuitenkin riitti. Piti oppia kieli ja saada peliluvat kuntoon.
Jalkapallopiireissä oltiin tietenkin innoissaan: pelaajathan olivat lahjakkaita. Keskustelupalstoilla väiteltiin siitä, olisiko heistä Suomen maajoukkueeseen.
Ei ollut. Keisterillä ei ole edes Suomen kansalaisuutta.
KESKiTY iHMiSEEN
Y L iOP P iL A SL E HT i
t e k s t i Va p p u K a a r e n o j a
k uvat K at r i n a u K K a r i n e n
Pekka Sauri on Helsingin oma
supersankari, joka siirtää autoja,
lumihankia ja virastojen rajoja.
Hän pelastaa nuorisotapahtumat
byrokratialta ja byrokratian
nuorisolta. Onko Sauri liian hyvä
virkamieheksi?
N o 3 / 20 1 3
OutOlintu
M a a l i s k u u n e n s i m m ä i s e l l ä viikolla aurinko nousee viisi minuuttia yli seitsemän.
Auringonnousuun on vielä kolme tuntia
aikaa, kun ullanlinnalaisessa kerrostaloasunnossa syttyy pieni valo keskelle pimeyttä: se on
apulaiskaupunginjohtajan Nokia E7 -puhelimen
taustavalo.
Apulaiskaupunginjohtaja Pekka Sauri on
herännyt ja napsauttanut puhelimen heti päälle. Hän selaa sillä pelastuslaitoksen tiedotteita.
Aura-autot on jo lähetetty liikkeelle.
Kello on vähän yli neljä aamuyöllä, kun
Sauri siirtyy pöytäkoneensa ääreen tutkimaan
tulevan päivän liikenne- ja säätietoja. Tänään ei
tule lunta.
?#helsinki alkaa havahtua tiistaihin. Lunta ei
tänään tiedossa ? on ennestään aivan riittävästi.
Aurattu on. Liikenteen pitäisi sujua. #talvi.?
Sivu 2 0
Pieni sininen lintu on laulanut aamun
alkaneeksi.
Sauri itse kutsuu näitä joka-aamuisia twiittejään aamunavauksiksi.
Sitten Facebookiin. Niiden viiden tunnin
aikana, kun apulaiskaupunginjohtaja on ollut
unten mailla, hänen seinällään on keskusteltu
esimerkiksi sulamisvesien aiheuttamista ongelmista ja siitä, millaisessa kulmassa aura-auton
nokka kulkee suhteessa oulunkyläläiseen jalkakäytävään.
Inboxissakin on viestejä. Yksi niistä kuuluu näin:
?Hei Pekka! Mietimme tässä ystävien kesken, onko Käpylän puutarha-gatelle luvassa jatkoa tulevana suvena??
Viesti on tavallista kaupunkilaista askarruttava tavallinen kysymys. Hieman kryptinen
ehkä, sillä harva muualla kuin Käpylässä asuva muistaa tätä puutarha-gatea: viime kesänä kaupunki alkoi entisöidä käpyläläisiä pihoja
1920-luvun asuun asukkaiden raivoisasta vastustuksesta huolimatta.
Viesti on seurantaviesti. Olen pyytänyt
kaupunkilaista raportoimaan siitä, vastaako apulaiskaupunginjohtaja kyselyihin niin
nopeasti kuin kerrotaan.
Sauri on nimittäin kuuluisa siitä, että hän
ei jätä ihmisiä yksin kysymyksineen vaan rientää aina apuun, oli kyse sitten sulamisvesistä,
aura-autoista tai pihapuista.
Gotham Citylla on lepakkomies, New Yorkilla hämähäkkimies. Helsingilläkin on oma
supersankarinsa.
Katsotaan, vastaako Sauri käpyläläisen kysymykseen ja kauanko siinä kestää.
YLIO P P ILAS LE H T I
KESKITY IHMISEEN
N o 1 / 20 1 3
S Iv u 21
KESKITY IHMISEEN
Y L IOP P IL A SL E HT I
Työpöydällä on muki,
jossa lukee The Boss ,
N o 3 / 20 1 3
pomo.
K ä p y l ä l ä i s e t p o p p e l i p u u t eivät kyllä
kuulu rakennus- ja ympäristötoimesta vastaavalle Pekka Saurille. Puut ovat Hannu Penttilän vastuulla.
Helsinki on jaettu neljän apulaiskaupunginjohtajan harteille. Penttilä hoitaa kaupunkisuunnittelua ja kiinteistötoimea, Ritva Viljanen sivistys- ja henkilöasioita ja Laura Räty
sosiaali- ja terveystoimea.
Ilman hakemusta kohupestattua Rätyä lukuun ottamatta nimet eivät ole kovin tuttuja. Näkeehän sen jo Facebookista: Hannu Penttilällä on
150 kaveria ja yksi päivitys viikossa. Ritva Viljanen liittyi Facebookiin vasta viime keväänä, eikä
ole vielä onnistunut keksimään mitään statuspäivityksen arvoista. Räty kirjoittelee lastenbrunssista, Peppi Pitkätossusta ja kuntosalikäynneistä.
Käpyläläiselle ei tullut edes mieleen esittää
kysymystään kellekään muulle kuin Saurille.
Kuntaliiton kyselyn mukaan yhdeksän kymmenestä kunnanjohtajasta ei hyödynnä työssään sosiaalista mediaa. Mutta Sauri on se yksi
kymmenestä.
Hänellä on 5 000 Facebook-kaveria, maksimimäärä. Joukkoon mahtumattomat ovat painaneet seuraa-nappia 2 000 hengen voimin. Twiittejäkin lukee jo 5 200 seuraajaa.
Sauri kirjoitti ensimmäisen statuksensa kesäkuussa 2010. Kaupunginvaltuusto oli juuri
valinnut hänet apulaiskaupunginjohtajaksi toiselle seitsenvuotiskaudelle.
?Hämmästyttävää. Kiitos luottamuksesta ?
Helsingistä tulee planeetan paras kotikaupunki?, Sauri kirjoitti debyyttistatuksessaan.
Siitä lähtien hän on ollut jatkuvasti lin-
SIvu 2 2
joilla toteuttamassa sitä, mitä kutsuu ?somedemokratiaksi?.
? Tä m ä o n aihe, josta olen puhunut rikkinäiseksi levyksi asti?, Sauri sanoo.
Työpöydällä on muki, jossa lukee The
Boss, pomo. Pöydän takana seinällä on HSL:n
reittikartta.
Pomo muodostaa ympyrän vasemman käden etusormella ja peukalolla. Sitten toisen
ympyrän oikean käden sormilla.
Toinen ympyröistä kuvaa kaupunkilaisia,
toinen virkakoneistoa.
?Tämä kaupunkiyhteisö ja tämä kaupunkiorganisaatio ovat irronneet toisistaan?, Sauri
selittää ja pitelee ympyröitä kaukana toisistaan.
Niin ovat. Maaliskuussa julkaistun tutkimuksen mukaan kolme viidestä helsinkiläisestä kokee, ettei heillä ole mitään sanavaltaa
valtuuston ja kaupunginhallituksen päätöksenteossa. Lähes 70 prosenttia haluaisi
enemmän keskustelutilaisuuksia, joissa olisi
paikalla virkamiehistöä.
Uusia, sähköisiä vaikutuskanavia kaipaa vielä useampi.
Koneistolta on helppoa vaatia parannuksia.
Mutta helsinkiläiset voisivat tehdä itsekin paljon enemmän elinpiirinsä eteen.
Saurin mielestä on nimittäin käynyt niin,
että kaupunkilaiset ovat ulkoistaneet yhteisöllisyyden koneistolle.
?Odotetaan, että organisaatio huolehtisi
asioista, jotka ennen olivat yhteisön omia. On
selvää, etteivät kaupunkilaiset leikkaa toistensa
umpisuolia. Mutta tämä on mennyt siihen, että
jos joku ördää raitiovaunussa, ei tehdä mitään,
vaan odotetaan vartijaa paikalle.?
Sen takia ympyrät ? kaupunkilaiset ja virkakoneisto ? on Saurin mielestä saatava lähestymään
toisiaan. Se onnistuu niin, että päättäjät menevät
sinne, missä ihmiset ovat. Ja missäs muualla ihmiset olisivat kuin sosiaalisessa mediassa.
Siksi kaupungillakin pitää olla siellä kasvot.
Jokaisen Facebook-viestin ja uudelleentwiittauksen myötä ne kasvot saavat yhä vahvemmin Saurin piirteet.
N u o k a s v o n p i i r t e e t e r o t t u i v a t erityisen hyvin viime talvena. Silloin lumi yllätti autoilijat, jalankulkijat ja aurauskaluston. Helsinki
hautautui kinoksiin, ja kansa raivostui.
Sauri piti tiedotustilaisuuksia aurausaikatauluista, muistutti hellästi mutta varmasti resurssien inhimillisistä rajoitteista ja tarttui jopa
itse lapioon ruokatunnilla ja puhdisti puiston
portaat lumesta.
Hän luotsasi kitisevät kaupunkilaiset hangen
läpi ymmärtävin ja kunnioittavin ottein.
Super-Sauri on näyttänyt esimerkkiä omaaloitteisuudessa myös työntämällä auton ratikkakiskoilta, häätämällä rasistin ratikasta ja keräämällä roskan päivässä.
Kun ensimmäinen Kallio Block Party oli
vaarassa kaatua bajamajojen puutteeseen, Sauri hommasi vessat paikalleen päivän varoitusajalla.
Sauri on aina etulinjassa, vaikka ei hänen
tarvitsisi olla. Virkamiesten ei ole pakko olla
esillä ollenkaan.
Mutta Sauri ei olekaan puhdasverinen by-
YLiO P P iLAS LE H T i
KESKiTY iHMiSEEN
Pekka Sauri
? Helsingin rakennus- ja ympäristötoimesta vastaava
apulaiskaupunginjohtaja.
? Vihreä poliitikko.
? Valmistunut Helsingin yliopistosta soveltavan psykologian lisensiaatiksi vuonna
1980 ja filosofian tohtoriksi
Brunelin yliopistosta vuonna
1990.
? Työskennellyt muun muassa
DJ:nä, toimittajana ja psykologina.
? Juonsi Yölinjalla-ohjelmaa,
ensin Radio Cityssä, sitten
Ylellä, yhteensä 16 vuotta.
? Harrastaa lintubongausta.
? Naimisissa, kuusi lasta, jotka iältään 11?30 vuotta.
N o 3 / 2 0 13
S iv u 23
N o 3 / 20 1 3
KESKiTY iHMiSEEN
Y L iOP P iL A SL E HT i
Sivu 2 4
YLiO P P iLAS LE H T i
KESKiTY iHMiSEEN
Esimiehen lennokas pör rääminen
sosiaalisessa mediassa on
aiheuttanut jupinaa virastojen
kahvipöydissä.
rokraatti. Hän on poliitikko, maailmanparantaja
ja psykologian tohtori
Tö ö l ö s s ä t u u l e e . Viitisenkymmentä kaupunkilaista seisoo ulkoiluvaatteissa tuliterän
Auroransillan päässä ja kuuntelee kaljupäisen
virkamiehen monotonista puhetta. ??tästä projektista on puhuttu jo parikymmentä vuotta??
Uutta siltaa ollaan vihkimässä käyttöön.
Juhlapuhe matelee.
Sauri seisoo virkamiehen takana kädet taskussa. Hänellä ei ole hansikkaita. Puhelimen kosketusnäyttö ei reagoi, jos välissä on kangasta.
Tämä on nyt sitä, mistä Sauri on oikeasti vastuussa: hänen johtamalleen rakennus- ja ympäristötoimelle kuuluvat esimerkiksi liikennejärjestelyt
ja tämän sillan kaltaiset uudet rakennelmat.
Sauri kaivaa puhelimen taskustaan ja
liu?uttaa peukaloitaan ruudulla. Virkamies paasaa
mikkiin. Sauri tuijottaa ruutua. Puhelin menee
hetkeksi taskuun, mutta alle minuutin päästä se
on taas kädessä. Sauri osoittelee sillä siltaa.
Välillä katse karkaa taivaalle. Ehkä Sauri
katsoo varista, joka etenee Töölön taivaan halki.
Hän on bongannut tänä keväänä jo merikotkan.
Se on kova juttu, merikotkat ovat harvinaisia.
Keskittyyköhän apulaiskaupunginjohtaja ollenkaan siltajuhlallisuuksiin?
Twitteriin ilmestyy kuva ja viesti: ?Auroransilta yhdistää kantakaupungin Keskuspuistoon.?
Twiitti on päivän seitsemästoista.
Ehtiikö Sauri kaikilta tiedotuspalveluksiltaan tehdä oikeita töitään ollenkaan?
Kiirettä tuntuisi pitävän. Saurilla on yleensä
noin 20?30 selvitettävää kaupunkilaiskysymystä
työn alla. Hän istuu kokouksissa noin 25 tuntia
viikossa, eli viisi tuntia per työpäivä, ja valmistelee kaupunginhallitukselle kaikki oman alansa
asiat. Sellainen vaatii perehtymistä, ankeisiin
yksityiskohtiin uppoamista.
Esimiehen lennokas pörrääminen sosiaalisessa mediassa on aiheuttanut jupinaa virastojen kahvipöydissä. Siellä on välillä ärsyynnytty
netin kautta johtamisesta.
?Monesti asiat kuulostavat yksinkertaisilta
mutta ovat oikeasti sellaisia, että ei niitä kymmenessä sekunnissa jossain somessa ratkaista.
Ne vaatisivat vähän perehtymistä, eikä Sauri
aina jaksa sellaisiin teknisiin yksityiskohtiin oikein paneutua?, virkamiehistöstä sanotaan.
Ja kun esimies elää niin kuin opettaa, syntyy
erimielisyyttä. Virastot eivät aina toimi siten,
miten viheridealisti parhaaksi näkisi.
Kuten esimerkiksi viime kesänä, kun Occupy-leiri asutti Kansalaistoria. Sauri lupasi, että
S iv u 25
N o 3 / 2 0 13
K a m e r a a n k a t s o o m i e s , jolla on kulahtanut sinapinkeltainen college-paita ja valtavat
silmälasit. Se on Sauri vuonna 1986 kuvatussa
dokumentissa Utopia elämästä - vapaana työn
kahleista Helsingissä. Sauri on siinä 32-vuotias väitöskirjantekijä, joka asuu kommuunissa.
Videolla hän kertoo, kuinka ahdistavalta ajatus
perinteisestä työpaikasta hänestä tuntuu. Hän ei
halua olla sidottu mihinkään yhteen työnkuvaan.
?On selvää, että työllä ja vapaa-ajalla ei oo
mitään vastakkainasettelua eikä ylipäänsä mitään
selvää rajaa niitten välillä?, hän lausuu kameralle.
Dokumentin kuvaamisen aikoihin Sauri teki
vaihtoehtojulkaisu Suomi-lehteä yhdessä Pekka Haaviston ja Heidi Hautalan kanssa. Hän
sai siitä pientä palkkiota, ?kansalaispalkkaa?,
kuten he sitä kutsuivat. Tuon lehden ympärille syntyi pari vuotta myöhemmin Vihreä liitto,
jonka puheenjohtaja Sauri hetken oli. Hän oli
liikkeen ydinporukkaa: politiikkahippejä, jotka
söivät vegaaniruokaa, jättivät tukan leikkaamatta ja kohensivat nuotiota Koijärvellä. Ja bongasivat lintuja; harrastus, jota Sauri on vaalinut
intohimoisesti 12-vuotiaasta lähtien.
Vuonna 1993 tohtorismies nousi ensimmäisen kerran Helsingin kaupunginvaltuustoon
ja pysyi siellä kymmenen vuotta.
Luottamustoimen ohessa hän juonsi radiossa
Yölinjaa, keskusteluohjelmaa, jossa soittajat saivat kertoa mistä tahansa kohtaamistaan ongelmista. Sauri kuunteli ja neuvoi, mistä saa apua.
Tavallaan Sauri tekee samaa työtä edelleen.
Vain väline ja aihe ovat vaihtuneet.
Yölinja hiljeni vaalikaranteeniin ennen
vuoden 2003 eduskuntavaaleja. Vaalikampanja epäonnistui ja Sauri jäi rannalle. Helsingistä
vapautui kuitenkin samaan aikaan rakennus- ja
ympäristötoimesta vastaavan apulaiskaupunginjohtajan paikka. Se on poliittinen virka, joka oli
läänitetty vihreille. Puolue nosti siihen Saurin.
Radio vaihtui netiksi, suomalainen sielunmaisema helsinkiläiseksi kaupunkikuvaksi. Ennen oli alkoholistien ja koulukiusattujen
yöpuhelut, nyt on puutarhakaupunginosan
somekyselyt.
Pihapolitiikasta huolestuneen käpyläläisen
inboxissa odottaakin viesti kello 05.17, suunnilleen tunti sen jälkeen, kun Sauri on maaliskuuaamuna herännyt.
?Siis tarkoitat näitä puiden kaatamisia viime vuonna? En tiedä, mutta voin ottaa selvää.
Palaan.?
KESKiTY iHMiSEEN
Y L iOP P iL A SL E HT i
?Tämä aktiivinen twiittaaminen
ja facebookkaaminen, tämä on
ihan mun oma vir itykseni.?
N o 3 / 20 1 3
mielenosoittajat saisivat jäädä torille telttoihinsa. Siitä huolimatta hänen johtamansa Rakennusvirasto jakeli toistuvia poistumismääräyksiä.
Lopulta virasto hääti leiriläiset koteihinsa Saurista huolimatta.
Syksyllä Rakennusvirasto jyrsi asfaltin
Baanan skeittitaideteoksen ympäriltä ja teki
skeittaamisen mahdottomaksi. Sauri pyörsi
alaistensa päätöksen ja palautti asfaltin, kun
jyrsinnästä oli noussut hirveä meteli sosiaalisessa mediassa.
Mutta kyllä jotain on tarttunut alaisiinkin.
Rakennusvirasto on nyt johtajansa innostamana
liittynyt Twitteriin.
Profiilikuvana on vihreä pöllö.
S i l t a - a v a j a i s i a s e u r a a v a n a päivänä
kaupungin pomo istuu ison työhuoneensa sohvalla. Hän pitää puhelinta kädessään.
?Tämä aktiivinen twiittaaminen ja facebookkaaminen, tämä on ihan mun oma viritykseni?, hän sanoo.
Saurin mielestä kaupunkilaisten ääni ei kuulu päätöksenteossa tarpeeksi.
Vaikuttaako tämä lumiaurojen kaltevuusasteiden raportoiminen ja koristepuiden sahaamisesta chattaileminen jotenkin johonkin?
Saurin mielestä ehdottomasti.
?Se on jännää, että raivoisista palautteista
usein näkee, etteivät ihmiset edes ajattele, että
joku lukisi niitä. Sillä kun vastaan, että kiitos
palautteesta ja että asia on näin tai noin, seuraava puheenvuoro palautteen lähettäjältä on
ihan toisenlainen.?
Usein pelkkä asian ääneen sanominen riittää.
Sivu 2 6
Se, että saa kertoa jollekin valtaapitävälle, mikä
on pielessä. Tuntea, että on tullut kuulluksi.
?Ihmiset on yleensä älyttömän kiitollisia, että
joku viitsii vastata, saati sitten kaupunginjohtaja.
On hirveän tärkeää näyttää, että tämä koneisto
koostuu elävistä ihmisistä?, Sauri sanoo.
Tässäkin Sauri lentelee virkatonttinsa ulkopuolella.
Kaupunkilaisten äänen kyllä pitäisi kuulua,
mutta kaupunginvaltuutettujen kautta. He ovat
niitä, jotka äänestäjät ovat valinneet viemään asioitaan eteenpäin Saurin kaltaisille virkamiehille.
?Mutta valtuutetuilla on päivätyönsä luottamustoimen rinnalla. Eivät he ehdi vastailla
kaupunkilaisten kysymyksiin kello viideltä aamulla?, Sauri sanoo.
?Minä taas olen ollut tässä täysipäiväisenä
kymmenen vuotta ja tiedän suurin piirtein, miten hommat toimivat.?
Toisinaan ne toimivat hitaammin.
On kulunut melkein kaksi viikkoa siitä, kun
käpyläläinen lähestyi Sauria puutarha-asiassa.
Nyt hän tiedustelee vastauksen viipymistä kohteliaasti Facebookissa.
Sauri kirjoittaa oitis: ?Sori, en ole vielä saanut tietoa tuolta virkamiehiltä. Nykäisen uudestaan. Palaan asiaan pikimmiten.?
?Juuri eilen sain palautetta, että minun liikennetiedotukseni toimii paremmin kuin VR:llä
tai HSL:llä. Ja niinhän se toimiikin. Jos seisot
pysäkillä, mistä saat tietoa? Mä saan liikenteen
häiriötiedotteet puhelimeen tekstarina ja twiittaan ne siitä eteenpäin, kun HSL ei ole twitterissä?, Sauri sanoo.
Vaikka hän on kuunnellut lintujen viserrys-
tä rakkaimpana harrastuksenaan jo lähes viisikymmentä vuotta, Twitterin pieni, sininen lintu
on se, joka todella pitää kaupunginisän hereillä.
Yölinjalla Sauri ehti käydä yhteensä
12 500 keskustelua ahdistuneitten suomalaisten kanssa. Twiittejä on kertynyt lähes 10 000
vähemmän kuin yölinjakeskusteluja, mutta
määrä kasvaa joka päivä. Itse asiassa Sauri on
nykyään enemmän innostunut Twitteristä kuin
Facebookista. Hän onkin linkittänyt Twittertilinsä Facebookiin, sillä ?pelkän fb:n käyttö on
romahtanut viime kuukausina?, kuten yhdessä
hänen Facebook-statuksessaan lukee.
Vaikka Sauri on jo 58, hän ei halua eläkkeelle jäämistä edes mainittavan.
?Eihän tämä lopu koskaan. En varmaan
koskaan vetäydy roolistani kaupunkiyhteisön
jäsenenä. Se on selvä?, hän sanoo.
?Kun kysytään, onko järkevää ajankäyttöä
apulaiskaupunginjohtajalta vastailla yksittäisten
kansalaisten kysymyksiin, sanon aina, että mieti
vaihtoehtoa. Että kukaan ei vastaa.?
Ja niinpä aurinkoisena keskiviikkoaamuna,
jolloin päivän pituus on Saurin aamunavauksen mukaan 12 tuntia ja 10 minuuttia ja lumen
syvyys 49 senttiä, käpyläläisen inboxissa on
vastaus:
?Moi ? tämmöisen vastauksen sain Helsingin Kansanasuntojen hallituksen puheenjohtajalta.?
Sitten selitetään, missä vaiheessa suunnitelmat ovat ja millä aikataululla niitä toteutetaan. Viestissä kerrotaan, että tänä kesänä puita ei olla kaatamassa.
Lähettäjä on Pekka Sauri, Lintumies. Y
YLiO P P iLAS LE H T i
viiMEiSET SANAT
N o 3 / 2 0 13
S iv u 27
KESKiTY ASiAAN
Y L iOP P iL A SL E HT i
teksti otto juote
Miksi maksaa siivoojalle,
kun voi ostaa robottiimurin? Miksi palkata
lääkäri, kun robotti
diagnosoi paremmin?
Miksi pelätä robotteja,
kun ne ovat jo täällä?
N o 3 / 20 1 3
Robotti tuli
ta l o o n
Sivu 2 8
YLiO P P iLAS LE H T i
E n n e n k u i n j u h l a v i e r a a t suuntaavat koteihinsa, isäntäpariskunta haluaa esitellä uutta
hankintaansa.
Kaikki katsovat päät kenossa, kun se kieppuu
koreografiansa olohuoneen matolla. Eteen, taakse, pari sanaa japaniksi, oikealle ja sohvan alle. Se
on kuin muovinen koiranpentu, paitsi että siitä
on jotain hyötyä. Se imuroi pyöriessään.
Se on robotti, joka tekee tulevaisuudessa
siivoojien työt. Siivoojat eivät ole ainoita, joiden pestit ovat vaarassa.
Elektoroniikkaa valmistava Foxconn on ilmoittanut ostavansa yli miljoona robottia kokoamaan puhelimia ja muuta elektroniikkaa
tehdastyöläisten tilalle.
Google-pomo Sergey Brin julisti syksyllä, että yhtiön kehittelemä robottiauto on valmis markkinoille viiden vuoden sisällä. Hyvästi
taksikuskit!
Ja me kaikki muutkin ammattiosaajat. Me
kaikki olemme korvattavissa.
A j a t u k s e n s i i t ä , että koneet tuhoavat työpaikkoja, ei ole koskaan ajateltu pitävän paikkaansa. Sitä on kutsuttu luddiittien virhepäätelmäksi ja sen todenmukaiduutta on pidetty
yhtä epäilyttävänä kuin koko Ned Luddista kertovaa tarinaa.
Ekonomistit nimittäin uskovat, että vaikka uusi teknologia tuottaa työttömyyttä joillain
aloilla, se ei koskaan voi aiheuttaa sitä laajemmin yhteiskunnassa.
Teollisen vallankumouksen koneet kyllä
korvasivat osan perinteisistä töistä mutta synnyttivät samalla uusia.
Vaikka kutojien määrä väheni kehruujennyn myötä, koneenhoitajien ja rakentajien määrä kasvoi. Työntekijät siirtyivät uusille aloille ja
tuottavuus parani.
Kahdensadan vuoden aikana on syntynyt ammatteja, joista Ned Ludd ei olisi osannut uneksiakaan: lentomekaanikko, nettisivukoodari, avainasiakaspäällikkö, sovelluskehittäjä, implanttihoitaja.
Oikeastaan meidän kaikkien pitäisi olla
työttömiä, jos luddiitit olisivat olleet oikeassa,
taloustieteilijät irvailevat. Onhan työn tuottavuus kasvanut aina Luddin ajoista lähtien.
Taloustieteilijät eivät vain ehkä ole ajatelleet,
että heidän pilkkansa ei ole ainutlaatuista. Aivan
kuten Ludd ei tajunnut 1700-luvulla olevansa historiallisessa käännekohdassa, koska eli itse
sen keskellä, mekään emme välttämättä hahmota, kuinka korvattavissa olemme. On mahdollista, että robotti pystyy keksimään nasevampia
pilkkapäätelmiä kuin aikamme ekonomistit.
Sillä korvattavissa me todella olemme.
B r a d R u t t e r voi todistaa.
Rutter oli pitkään voittamaton. Hän löi
muut osallistujat jenkki-tv:ssä pyörivässä Jeopardy-nimisessä visailussa 20 kertaa peräkkäin. Ohjelman idea on, että kilpailijalle annetaan vastaus, johon hänen on keksittävä oikea
kysymys.
Jos Rutterille olisi sanottu Helsinki, hän olisi tiennyt, että oikea kysymys on: Mikä on Suomen pääkaupunki?
Mies tienasi osaamisellaan ennätykselliset
3,5 miljoonaa dollaria.
Yhden Jeopardy-ottelun Rutter kuitenkin
hävisi. Se oli epävirallinen kilpailu, pelkkä näytösottelu, sillä se oli asetelmaltaan niin epäreilu. Rutterilla oli kaksi vastustajaa: toisiksi
S iv u 29
N o 3 / 2 0 13
A s i a o n ollut esillä jo vuosisatoja.
Tämä ei ole edes Wikipedian mukaan ihan
varmaa tietoa, mutta vanha brittiläinen tarina
kertoo miehestä nimeltä Ned Ludd. Ludd oli
1700-luvulla elänyt leicesteriläinen tehdastyöläinen, joka raivostui hyödyttömyydestään.
Teollisen vallankumouksen alkutaipaleella, vuonna 1764, markkinoille oli tullut laite
nimeltä kehruujenny. Viisi vuotta myöhemmin
patentoitiin höyrykone.
Tehdastyö alkoi koneellistua Luddinkin
työpaikalla. Mies ei pitänyt siitä. Hän tunkeutui
tehtaalle ja tuhosi hurjistuneena kaksi sukkakonetta, koska ajatteli niiden vievän hänen työnsä.
Niin ne luultavasti veivätkin. Teollinen vallankumous laski teollisten tuotteiden hintoja, mutta
syöksi myös suuren joukon ihmisiä työttömyyteen.
Siitä seurasi väkivaltaisia yhteenottoja koneita vastustavien työläisten ja Britannian hallituksen välillä. Ne paisuivat niin valtaviksi, että
ajoittain työläisiä vastassa oli vahvempi armeija
kun samaa aikaa Napoleonia vastaan käydyissä
taisteluissa Espanjassa.
Lopulta koneiden särkemisestä säädettiin
kuolemantuomio, ja hallitus tukahdutti kapinan
runsaalla verenvuodatuksella.
Ihmisiä, jotka vastustavat uusia teknologioita, kutsutaan edelleen luddiiteiksi.
KESKiTY ASiAAN
k uvat M I L E N A H U H TA
N o 3 / 20 1 3
KESKiTY ASiAAN
Y L iOP P iL A SL E HT i
Sivu 30
YLiO P P iLAS LE H T i
tervetulleiksi
uudet
ylivaltiaamme,
tietokoneet.?
eniten Jeopardy-rahaa voittanut Ken Jenning sekä Watson.
Watson on robotti, jonka tietokonevalmistaja IBM:n tutkimustiimi kehitti pärjäämään
nimenomaan Jeopardyssä. Sen kovalevylle on
säilötty neljän terabitin edestä tietoa, muun
muassa kaikki Wikipedia-artikkelit.
Se voitti molemmat ennätystietäjät ylivoimaisesti. Ken Jennings häikäistyi.
?Toivotan tervetulleiksi uudet ylivaltiaamme, tietokoneet?, hän lausui.
Sillä Watson teki muutakin kuin lateli siihen
ladattua tietoa. Se osoitti, että kone pystyy hahmottamaan ihmiskieltä ja reagoimaan siihen.
Teollisuustyöläiset eivät ole ainoita, jotka joutuvat kilpailemaan tarpeellisuudestaan.
Korkeasti koulutetut tietotyöläisetkin ovat
korvattavissa automaatiolla.
Esimerkiksi yhdysvaltalainen yritys nimeltä Narrative Science myy kehittämänsä algoritmin kirjoittamia urheilu-uutisia uutissivustoille. Pörssikaupasta jo noin 80 prosenttia
on koneiden ja algoritmien tekemää. Sopimuspaperit voi printata netistä maksamatta
yhdellekään asianajalle. Emily-niminen ohjelma osaa säveltää. RUBI-niminen robotti
opetti vuonna 2004 kalifornialaisille esikoululaisille äidinkieltä.
Watson työskentelee nykyään lääkäreiden
apuna. Se tekee diagnooseja cleavelandilaisessa sairaalassa. Sille on syötetty valtava määrä lääketieteellistä dataa, jonka perusteella se
päättelee, mikä potilasta vaivaa.
Watson saattaa olla parempi kuin monet
lääkärit, sillä se pystyy käsittelemään paljon
suurempaa määrää informaatiota kuin ihmiset.
Määrä ei ole itseisarvo, mutta kuten IBM:n
johtava tutkija Martin Kohn huomautti Financial Timesin haastattelussa, lääketieteellisen tiedon määrä kaksinkertaistuu joka viides
vuosi. Vaikka lääkäri lukisi joka päivä vuoden
ajan yhden artikkelin erikoistumisalueeltaan,
hän olisi vuoden lopuksi kymmenen vuotta jäljessä kaikesta oleellisesta uudesta tiedosta.
Ja koneet oppivat nopeammin kuin ihmiset.
Ihmisten kouluttaminen kestää vuosia, robotin
joitakin sekunnin sadasosia. Kun kone on oppinut uuden taidon, se voidaan kopioida muihin
koneisiin käytännössä ilmaiseksi.
Yksikään niistä ei lakkoile, nuku tai jää äitiyslomille.
Emme ehkä ihan hahmota sitä, mutta saatamme olla samassa tilanteessa kuin Ned Ludd
kaksisataa vuotta sitten: robotit vievät älyä vaativat työpaikkamme. Se vain tapahtuu paljon
nopeammin kuin edellinen vallankumous.
S iv u 3 1
N o 3 / 2 0 13
Ys t ä v ä p a r i s k u n n a n robotti-imuria tuijottaessa en voi olla ajattelematta Goldstar
386:sta. Se on pelikone, joka kannettiin moneen kotiin 1990-luvulla.
Meillekin se tuli, vaikka vanhempani eivät
oikein ymmärtäneet, mitä sillä pitäisi tehdä.
Me lapset ymmärsimme oikein hyvin.
Noin viikon kuluttua lukutaidoton nelivuo-
tias veljeni osasi antaa komentoja dossiin ja
käynnistää pelejä. Kengännauhojen solmimisen
opetteluun meni vielä vuosia.
Tuohon aikaan vanhempani eivät olisi mitenkään voineet kuvitella, että kun minä ja
veljeni olemme aikuisia, puhelimissamme on
kymmeniä tuhansia kertoja tehokkaammat tietokoneet kuin Goldstar 386:ssa.
Puhelinhan oli pistokkeella verkkoon liitettävä apparaatti, jolla oli oma pöytä. Ei suinkaan kahden tulitikkurasian kokoinen ruutu, jolla kuvataan videoita, surffataan netissä,
käytetään navigaattoria, laskinta, kalenteria ja
musiikkisoitinta.
Muutos on tapahtunut vain reilussa parissakymmenessä vuodessa.
Nyt jokainen voi googlata kännykällään,
mikä kehruujenny tarkalleen oli. Kaikki voivat
lukea, että se oli masiina, joka pystyi kehräämään montaa lankaa samanaikaisesti.
Kehitys kehittyy koko ajan nopeammin. Robotti-imuri näyttää kahdenkymmenen vuoden
päästä paljon kömpelömmältä kuin Goldstar
386 nykyään.
Nopeutuminen johtuu muun muassa niin
sanotusta Mooren laista. Sen toteutuminen
tarkoittaa, että tietokoneiden suorituskyky kasvaa eksponentiaalisella nopeudella.
Teknologiagurut ovat laskeneet, että tietokoneiden laskentateho kaksinkertaistuu aina
puolentoista vuoden välein.
Tulevaisuudentutkija, keksijä Ray Kurzweil on sanonut, että juuri Mooren lain takia
teknologinen kehitys on jopa paljon nopeampaa kuin ihmiset osaavat ennakoida.
Ekonomistit ovat kuitenkin varovaisia.
Helsingin yliopiston kansantaloustieteen
professori Vesa Kanniaisen on vaikeaa nähdä,
että robotti tai tekoäly voisi korvata ihmisaivoja.
?Ihmisaivot ovat tunnetun universumin
monimutkaisin rakennelma. Ne ovat kehittyneet miljoonien vuosien saatossa, eikä vastaavaa rakennetta voida noin vain suunnitella?,
Kanniainen sanoo.
Totta kai 2030-luvun työt voivat olla yhtä
outoja kuin miltä nettisivukoodarin työ olisi 1700-luvun Luddista kuulostanut. Mutta
yhtä hyvin voi olla, ettei töitä ihmisille silloin
olemassakaan.
On mahdollista, että robotit pystyvät kehittämään ihmisaivoja vastaavan rakennelman,
vieläpä paljon nopeammin kuin luulisi.
?On totta, että tietokoneohjelmat antavat yhä
useammin parempia vastauksia kuin ihmiset?, sanoo toinen ekonomisti, elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen tutkimusjohtaja Mika Maliranta.
Hänen mukaansa yhä useampi nykyisin tunnettu työ voidaan pian korvata roboteilla.
?Mutta ihmisiä tarvitaan viime kädessä esittämään tärkeät kysymykset?, Maliranta sanoo.
Robottikaan ei tiedä, oliko Ned Ludd oikeasti
olemassa eikä pysty sitä vielä selvittämään.
Mutta ehkä me kohta pystymme näkemään,
kuinka oikeassa Ludd oli. Y
KESKiTY ASiAAN
?Toivotan
KESKiTY KuvAAN
Y L iOP P iL A SL E HT i
teksti OSKARI ONNINEN
k uvat E R N O R A I TA N E N
Lahti tarjoaa
vierailijalle pahvimukin
täydeltä kebablihaa.
Ruokalaji on kuin
Lahti itse: ei mistään
kotoisin.
N o 3 / 20 1 3
lähiönuori
I t ä i s e n E u r o o p a n suurkaupunkien kadut rakennettiin leveiksi, jotta panssarivaunut
mahtuivat ajamaan niitä pitkin.
Lahden kadut ovat leveitä, koska 135 vuotta sitten se oli tulevaisuutta. Kaupungin ruutukaava on amerikkalaista alkuperää, tehty autoistuvaa yhteiskuntaa silmällä pitäen.
Lahti ja Chicago paloivat molemmat
1870-luvulla. Chicagon jälleenrakennuksen
jälkeen sen modernia asemakaavaa kopioitiin
ympäri maailman. Lahden maine ?Suomen
Chicagona? ei siis pohjaudu pelkkään menneiden vuosikymmenten väkivaltarikollisuuteen.
Mutta tulevaisuus. Sitä nyky-Lahti jahtaa
kuumeisemmin kuin koskaan.
Sivu 32
1970-luvun öljykriisin ja laman aikaan
Lahden kasvu käytännössä pysähtyi. Liki 40
vuodessa väkiluku on kasvanut enää noin kymmenellä tuhannella asukkaalla. Samalla nousevasta työläiskaupungista on tullut hiljentynyt
läpiajokaupunki, jolla on identiteettiongelma.
Tietämätön saattaisi väittää, että sellaisiahan
Suomen maakuntakeskukset tuppaavat olemaan.
On kuitenkin räikeää aliarviointia sanoa, että
Lahti olisi vain maakuntakeskus. Lahti on oikeasti suuri suomalainen kaupunki: ei mikään Mikkeli,
vaan tuplasti sitä isompi. Elleivät Kuopio ja Jyväskylä olisi paisuneet viime vuosien kuntaliitosten
avulla, Lahti sijoittuisi 103 000 asukkaallaan kokojärjestyksessä heti Turun perään.
Mutta millainen kaupunki Lahti sitten on?
Sen tietää kaikkein huonoiten Lahti itse.
J o s k a u p u n g i n brändityöryhmältä kysytään, niin vastauksesta ei osaa sanoa, onko se
lähempänä skitsofreniaa vai vitsiä: Lahti on
urheilukaupunki, kulttuurikaupunki, muotoilukaupunki, jääkiekkokaupunki ja jalkapallokaupunki.
1980-luvun lopussa Lahti oli Business City
ja nimesi jopa kaupunginorkesterinsa Business City Orchestraksi. Nykyään se on ekologiseen ajatteluun keskittyvä Green City, eli se
?kehittää urbaania ydintä voimakkaasti kevyen
ja joukkoliikenteen ehdoilla?. Samanaikaisesti
YLiO P P iLAS LE H T i
KESKiTY KuvAAN
S iv u 3 3
N o 3 / 2 0 13
Postikortteja Lahden juna-asemalla. Ne
esittelevät Lahden arkkitehtuuria ja lähiöuimarantoja sekä paidattomia miehiä.
KESKiTY KuvAAN
Y L iOP P iL A SL E HT i
Lahden-portti Launeella Helsingintien varrella.
Lahti on täynnä joutomaata ja kesannolla olevia peltoja, joita suuret liikenneväylät halkovat.
N o 3 / 20 1 3
Viimeinen Round-klubi Cumuluksessa. Kaupungissa, jossa ei tapahdu juuri
koskaan mitään, elektroniseen musiikkiin keskittynyt klubi saavutti legendaarisen maineen.
kaupunki on kuitenkin aloittamassa toriparkin
rakentamisen ja suhtautuu penseästi kävelykatusuunnitelmiin sekä luokattoman huonon
joukkoliikenteen parantamiseen.
Lahden brändinetsintä on kuin viisitoistavuotiaan identiteettikriisi. Kuten lahtelainen
ystäväni asian ilmaisi: ?Lahti on kuin teini, joka
näkee Suosikissa muotivaatteita, muttei sillä
ole joko rahaa ostaa tai taitoa tuunata itse samanlaisia.?
Lahdella on pakkomielteinen tarve olla
edes jotain. Siksi se yrittää olla kaikkea mahdollista. Se päätyy yliyrittämään ja ryntäilemään sokkona jokaista trendiä kohti. Tuore
Sivu 34
brändikoodi tietää kertoa, että Lahti on ?vesistöjen läheisyydessä? sijaitseva ?ulkoliikunnan
ihmemaa ja hyvinvoinnin mekka?, jossa on ?vireä opiskelijaelämä?.
Yliyrittäminen on aiheuttanut vääjäämättä
yhden asian: Lahti on täynnä ankeudesta kumpuavaa absurdia huumoria.
Paikallisherkkunaan se tarjoaa vierailijalle pahvimukin täynnä kebablihaa. Kaupungin
merkittävät nähtävyydet ovat vuosituhannen
alussa rakennettu, orkesterisalin ja kongressitiloja sisältävä Sibeliustalo, suomalaisen hiihdon kuolinnäyttämönä vuonna 2001 toiminut
stadion hyppyrimäkineen sekä kaksi maamerk-
kimäistä radiomastoa, joissa on nähtävää vain
osana kaupungin siluettia.
L a h d e l l a o n s u u r e n kaupungin keho mutta pikkukaupungin sielu.
Suurkaupunkivaikutelmaa korostavat ydinkeskustan suomalaisittain korkeat talot. Mutta ruma Lahti on. Kesäisin ydinkeskustan
harmaan ja ruskean betonin ja mukulakivien
keskellä sentään hengittävät pääkatu Aleksanterinkadun varressa kasvavat lehmukset.
Ydinkeskustan ainut puistoalue, alatori, tottelee kanta-asukkaidensa vuoksi kutsumanimeä
puukkotori.
YLiO P P iLAS LE H T i
KESKiTY KuvAAN
Elvis-messu. Lahti on kuin
amerikkalaisen unelman
jälkeenjäänyt serkku.
Herääminen-veistos. Patsas on alkoholistien ja
nuorison suosimalla alatorilla eli puukkotorilla.
Patsas symboloi Lahden
teollisuuden ja liike-elämän heräämistä ja kukoistusta.
Jääkiekkojoukkue Pelicansin 2000-luvun
ajan kestänyt ja yhden mitalin käsittävä SM-liigataival on pisin ja menestyksekkäin, johon lahtelaisseura on koskaan yhtäjaksoisesti pystynyt.
Kulttuurikaupunkia Lahdessa on sentään
ripaus. Sibeliustalon sali on akustiikaltaan
maailman huippua ja Sinfonia Lahti Suomen
arvostetuimpia orkestereita.
Muuten lahtelaiskulttuuri elää pienestä
hardcore-skenestään ja Summer Up -festivaalista, joka on vetänyt useampana vuonna
putkeen 30 000 ihmisen yleisön. Festivaalilla esiintyvät vuodesta toiseen samat naamat ja
kaupungin omat pojat Cheek ja Raappana.
L a h t i k i l l u u satelliittimaisesti oikoradan päässä. Metropoliajattelu ei ole ollenkaan vaikeaa, kun
ajattelee miten lähellä Lahti on Helsinkiä.
Lahti on kaupunki, joka pitää nopeaa poispääsyä sieltä yhtenä hyvänä puolenaan. Lahden
brändikoodi korostaa ensimmäisenä, että kaupunki sijaitsee 48 minuutin pendolinomatkan
päässä Helsingistä. HSL:n matka-aikakartan
mukaan samassa ajassa pääsee Pohjois-Tapiolaan tai Rajakylään. Jos kuljetaan hitaammalla
Z-junalla, Helsingin rautatieasemalta Lahteen
matkatessa kuluu tunti ja kaksi minuuttia. Samassa ajassa voisi matkata rautatieasemalta Sipooseen tai Santahaminaan.
S iv u 3 5
N o 3 / 2 0 13
Toisaalta pikkukaupunkivaikutelmaa korostaa se, että varsin harva nuori jää Lahteen
omasta tahdostaan. Toisen asteen jälkeiset
opiskelumahdollisuudet rajoittuvat ammattikorkeaan tai pari linjaa käsittävään yliopistokeskukseen.
Fyysisesti Lahti kompasteleekin yhä kuin
kasvupyrähdyksen jälkeisessä honteluudessa ja
epävarmuudessa, tulematta sinuiksi oman ruumiinsa kanssa.
Jalkapallokaupungiksi Lahti on julistautunut
voittamalla 1960- ja 1970-lukujen taitteessa
muutaman Suomen-mestaruuden ja tarjoamalla
synnyinsijan kuningas Jari Litmaselle.
N o 3 / 20 1 3
KESKiTY KuvAAN
Y L iOP P iL A SL E HT i
Rulla Kebab. Huippuvuosina keskustassa oli ainakin yksi kebabravintola joka
korttelissa. Lahtelaisen ruokakulttuurin
kiistaton klassikko on lihamuki, joka on
pahvinen Coca-Cola-muki täytettynä kebablihalla.
M a s e n t a v i m p i a ihmisiä ovat ne, jotka eivät
pysty hyväksymään itseään sellaisena kuin ovat.
Siksi Lahtikin on niin surullinen paikka: sen pitäisi tyytyä olemaan Helsingin esikaupunki.
Lahden torinympärys sai kasvonsa sotien
jälkeen. 1970-luvulta lähtien keskusta alkoi siirtyä itään, jugend-taloja tuhottiin modernisoinnin varjolla ja kaupungin ytimeksi rakennettiin
useasta osasta koostunut Trion kauppakeskus.
Vaikka Lahti on pääkaupunkiseudun lähiöitä kaupunkimaisempi, kolkkous ja elementtitalot yhdistävät niitä.
Lähiön Lahdesta tekee myös kotiseutupatriotismi. Kun lahtelainen kajauttaa olevansa ?Lahest?, se tulee koko sydämestä, samalla
rakkaudella kuin toinen voisi ilmoittaa olevansa
Tiksistä, Maltsusta tai Hertsikasta.
Sivu 36
Mitä Lahti siis vielä odottaa? Miksei mainostoimiston slogankyniä ole jo teroitettu ja
esittelyvideoita saatu tuotantoon?
Lahden pitäisi antaa vain olla se mitä se
onkin, ylisuuri lähiö.
Sitä paitsi, silloin Cheek voisi olla jälleen
ylpeä kotikaupungistaan ja kerätä uskottavuuspisteitä lähiötaustallaan.
Lahdessa käyminen muistuttaa siitä, mikä on
ihmiselle niin vaikeaa: olla reilusti oma itsensä. Y
Lahdessa kasvanut, nykyään Helsingissä
asuva valokuvaaja Erno Raitanen on tehnyt
Lahti-kuvistaan omakustannekirjan Funland
(Lahti 2006?2011).
YLiO P P iLAS LE H T i
KESKiTY KuvAAN
Jatkot Sorvasenlammella. Joukko toisilleen ennestään tuntemattomia lahtelaisia
nuoria lähti Amarillossa vietetyn baariillan jälkeen yhdessä uimaan.
N o 3 / 2 0 13
S iv u 3 7
viiMEiSET SanaT
Y l iop p il a Sl E HT i
?Anteeksi MoMA, videopelit eivät
ole taidetta?, otsikoi brittilehti
The Guardianin taidekriitikko
blogikirjoituksensa, eikä voisi
olla enempää väärässä.
pEli kuin picaSSo
K u n i n d i e p e l i Dear Esther vuosi sitten jul
kaistiin, sitä myytiin yhden vuorokauden aikana
16 000 kappaletta. Alan kriitikot ylistivät sen
kokeellisuutta ja kauneutta.
Puoli vuotta myöhemmin peli olikin jo sa
toine tuhansine pelaajineen matkalla monin
kertaiseen palkintomenestykseen.
Periaatteessa menestystarinassa ei ole
mitään erikoista. Indiepelien kehittäjät on vii
me vuosina haalineet laajaa arvostusta ja ka
soittain mammonaa. Netin pelijakelun ansios
ta kaikkien tekijöiden ei ole enää pakko tehdä
myyntilukuja tuijottavia kustannusyhtiöitä
miellyttävää räiskintää. Erilaisuus viehättää.
Silti Dear Estherin suosio on ihme. Poik
keuksellista siitä tekee se, että peli ei oikeas
taan ole peli.
Dear Estherissä pelaaja kohtaa silmiä hi
velevän autiosaaren, jossa ei ole mitään muuta
elävää kuin jylhä luonto. Aallot lyövät kallioi
hin, pilvet rakoilevat kuun tieltä, majakka kato
aa sumuun. Saari ei näytä tyypilliseltä fanta
siamaailmalta, mutta se on kauniimpi kuin
todellinen maailma. Pianomusiikki vie koko ajan
syvemmälle maisemaan, jossa seikkailemalla
paljastuu osia ääneen luetusta tarinasta. Tarina
jatkuu sitä mukaa, kun sen palasia löytää saa
relta, ja kasvaa koko ajan suuremmaksi.
Pelissä ei ole sen ihmeempiä haastetehtä
viä eikä oikeastaan toimintaakaan. Pelaaminen
on kuin romaanin lukemista, paitsi että sanat
on kuvallistettu pelaajan ympärille.
Dear Esther on pikemminkin vuorovaikut
teinen taideteos kuin peli. Se on kertomus, jota
jatketaan eri tavalla kuin tavallisia teoksia.
Ta v a l l i s e t t e o k s e t ovat niitä, joita riippuu
museoissa. Monet niiden tekijöistä olisivat ka
teellisia Dear Estherin vetoavuudesta ja lumo
voimasta. Silti taidepeliä ei voi katsella missään
muualla kuin oman tietokoneen ääressä.
Kun New Yorkin modernin taiteen museo
MoMA paljasti viime syksynä hankkineensa ko
koelmiinsa 14 klassikkotaidepeliä, kulttuurikrii
tikot parahtivat. Eivät riemusta, vaan idean tur
miollisuuden vuoksi.
Esimerkiksi The Guardianin taidekriitik
ko Jonathan Jones kirjoitti blogissaan, ettei
pelejä voi verrata Picassoon, sillä ne eivät ole
yhden ihmisen tekemiä eivätkä näin heijastele
kenenkään sielunmaisemaa.
Pelit eivät siis voi olla taidetta, koska
useampi kuin yksi ihminen on ollut luomassa
kokemusta niiden sisällöstä ja merkityksestä.
Sisällön luovat pelin tekijät ja pelaajat yhdessä,
sillä pelaaja on se, joka lopulta päättää, mistä
pelissä on kyse.
Jos useamman tekijän luoma teos ei voi olla
taidetta, mitähän Jones mahtaa ajatella musii
kista ja elokuvista? Eivät ne ainakaan taidetta
voi olla, sillä monet levyt eivät ole artistin yksi
näistä itsetutkiskelua, vaan säveltäjien, sanoitta
jien, sovittajien, soittajien ja tuottajien yhteis
työtä. Elokuvia on taidemuodon alkuajoista asti
Palstalla harrastaja kertoo, mikä vetää erikoisen harrastuksen pariin.
Tällä kertaa vuorossa viikonloppujen harrastaja.
?Neljä vuotta sitten yhtenä per
jantaipäivänä olin ihan liekeissä
tulevasta viikonlopusta. Perus
tin Facebookiin ryhmän nimeltä
Viikonloppu ja kutsuin kavereita
mukaan. Aluksi se oli vain meidän
statuspäivityksiä, joissa hehkutet
tiin viikonloppua. Yhtäkkiä huo
masin, että jäseniä ryhmässä oli
100 000! Olin todella yllättynyt.
Aloimme yhdessä tehdä ryh
mään kaikenlaista viikonloppu
aiheista: hauskoja kuvia ja maa
n o 3 / 20 1 3
O i k e a s t a a n i h m i s e t ovat jo valinneet,
miten peleihin suhtautuvat. Peliteollisuus on
yksi maailman nopeimmin kasvavista teollisuu
denaloista: Euroopan aikuisväestöstä yli nel
jännes pelaa videopelejä viikoittain.
Maailmaan mahtuu satoja miljoonia pelaa
jia ja pelien kanssa tekemisissä olevia.
Pelit ovat merkittävä osa kulttuuri ja kulu
tustottumuksiamme, jokapäiväistä arkeamme.
Ne vaikuttavat siihen, millaisilla leluilla maail
man lapset leikkivät ja millaisia elokuvia Holly
woodin viihdekoneisto tuottaa.
Vaikka pelit toimivat tekijöidensä ja arki
a l aty y l i
viikonloppuja!
Sivu 38
tehty ryhmätyönä, oli niiden ohjaaja millainen
auteur tahansa.
Maalaustaiteilijakaan ei määritä teoksel
laan muuta kuin aiheen ja näkökulman. Hän
ei voi mitenkään määrätä, miten yleisö teok
sen kokee. Kun museovieras katsoo Picasson
maalauksen hahmoja, hän ei näe surua tai
synkkyyttä, hän tulkitsee hahmot surullisiksi
ja synkiksi.
Pelisuunnittelija tekee saman kuin taiteilija:
rakentaa jonkinlaisen maailman, asettaa pelille
säännöt ja vuorovaikutuskeinot. Niistä syntyy
tunnelma.
Kuinka tämä maailma ja tunnelma koetaan,
on kuitenkin täysin pelaajasta kiinni. Samoin
kuin museovieras, pelaaja tulkitsee rakennet
tuja maailmoja ja tapahtumia ja valitsee, miten
niihin suhtautuu.
nantaikuittailua. Ryhmän jäsenten
postaukset ovat viikonloppuun
liittyvää huumoria. Joskus joku
kertoo, mitä on itse tekemässä vii
konloppuna. Perjantai on aktiivi
sin päivä.
Ihmisten määrä ryhmässä on
koko ajan kasvanut, nyt määrä
on yli 200 000. Mukaan on tullut
myös yhteistyökumppaneita.
Oma viikonlopun odottaminen
on näiden vuosien aikana muuttu
nut. Ennen unelmien viikonloppu
ni olisi ollut juhlimista, nyt toivon,
että saan olla ihan vain perheen
kanssa.?
Samuli Farag, 32, Viikonloppunimisen Facebook-ryhmän perustaja. Farag on myös yksi
maaliskuussa avautuneen viikonloppu.com-sivuston perustajista.
teksti johanna mitjonen
kuva antti Grundstén
YLiO P P iLAS LE H T i
viiMEiSET SANAT
kulttuur iessee
Nykytaide tarvitsee
pelejä enemmän
kuin pelit tarvitsevat
taidetta.
yleisönsä ehdoilla, eivätkä siis edes yritä olla
taidetta, se ei tarkoita, etteivätkö ne voisi olla
taidetta.
Päinvastoin, niiden pitäisi olla taidetta. Jos
nykytaide pyrkii nimensä mukaisesti tulkitsemaan ja ammentamaan jotain hetkestä jossa
elämme ja maailmasta jossa vaikutamme, se
tarvitsee pelejä enemmän kuin pelit tarvitsevat taidetta.
Jonesin kaltaiset taiteen rajoja määrittelevät kriitikot ja kuraattorit ymmärtäisivät tämän
kyllä, jos olisivat pelanneet Dear Estheriä.
Tai vaikka Graveyeardia, joka käsittelee
kauniisti elämän viimeisiä hetkiä. Tai toisistaan
erillään olevien käyttäjien vuorovaikutuksella
leikkivää Journeytä, tai edes 90-luvun legendaarista konsolipeliä Icoa, joka monien nykytaideteosten lailla lainaa vertauskuvalliseen
maailmaansa maalaustaiteen klassikoista.
Silloin he tietäisivät, että peli voi saada aikaan aivan samaa monitulkintaisuutta ja hämmennystä kuin hyvä video- ja maalaustaidekin.
Pelejä tuntuukin olevan vaikea hyväksyä
taiteen viitekehykseen ihan vain siksi, että kriitikoilla ei ole tarpeeksi tietämystä tai ymmärrystä siitä, millaisia pelejä on tarjolla ja miten
niitä pelataan.
Taidetuntijat eivät voi kuitenkaan sulkea
pelien taiteellisesti kunnianhimoisempaa siipeä
ulos kentältä, sillä taiteen ei pitäisi elää kuplassa muusta maailmasta erillään.
Lähitulevaisuuden mestariteoksia ei koeta
vain galleriassa kädet puuskassa vierustoverille kuiskutellen vaan peliohjaimen ja näytön
välityksellä tuhansien kilometrien päässä toisistaan olevien teokseen osallistujien, eli pelaajien, vuorovaikutuksena.
Ne koetaan tässä maailmassa.
teksti Juuso Janhunen
Kirjoittaja on 30-vuotias indiepelien suurkuluttaja ja Aalto-yliopiston medialabran opiskelija,
joka tekee lopputyötä pelien ja taiteen suhteesta.
KYLLÄ:
EI:
Yleisö pääsee tutustumaan Eduskunta-näytelmistä tunnetun Susanna Kuparisen dokumentaariseen teatterityöhön. Politiikkakollektiivin
esitystyöpajat alkavat 8. huhtikuuta.
Porin Ässien menestys SM-liigassa jatkuu.
Joukkueen valmentaja Karri Kivi luulee, että
hän on ainoa asiasta innostunut: ?Valmentajalle tämä on hienoa?, hän kommentoi HS:lle.
Paola Suhonen suunnittelee vaatemalliston koirille. ?Rakas ja tärkeä perheenjäsen ansaitsee
kauniisti muotoillut ja funktionaaliset tuotteet.
Myös omistaja ilahtuu, sillä ne täydentävät kodin sisustusta?, Suhonen kertoo.
Ruotsalainen tukkuliike myi kauppoihin ja ravintoloihin tuhat kiloa tammaa paahtopaistina.
Ruotsalaiset ovat tunnettuja ruokahuijareita.
Viimeksi ruotsalaisfirma Lindahls möi turkkilaista jugurttia kreikkalaisen miehen kuvalla.
Huhtikuussa ilmestyy suomennos ruotsalaiskirjailijoiden teoksesta Joogaruokaa.
S iv u 3 9
N o 3 / 2 0 13
Lyhytpinnaisille animaation ystäville koittaa
juhla: Suomen ainoa animaatioelokuvan festivaali Animatricks alkaa huhtikuun 19. päivä.
Ohjelmassa on lyhytanimaatioita Suomen lisäksi esimerkiksi Kuubasta.
t u o m i ol l a
Palstalla kerrotaan, mikä on hyvää ja huonoa juuri nyt.
viiMEiSET SANAT
Y L iOP P iL A SL E hT i
teksti ROSA LIKSOM
kotimainen kaunokirjallisuus
Ylioppilaslehti julkaisee kevään aikana 1960-. 1970-,
1980,- ja 1990-lukujen kohukirjailijoiden tekstejä.
Tällä kertaa vuorossa Rosa Liksom.
N o 3 / 20 1 3
SuSijAhTi
Oli se kauhea taphaus se ko sielä jossaki itärajala oli semmonen oikein kiltti mies. Se aatteli koiransa parasta aina ko se sen koira oli niin
mahottoman kuuliainen ja nöyrä. Hyä mettästyskoira ja kaikki. Sitte tämä kauhean siivo
mies kuuli rajavartijalta, että ryssitten puolela oli nähty susi. Noh tämä rohki hyvä mies
otti pyssyn ja lähti methään koiransa kanssa ko
aatteli, että se susi pittää saaha hengiltä ennenko tullee tänne hänen kartanolle syöhmään
koiran. Aatelkaa, että susi olis syöny sen kairan
parhaan mettästyskoiran. Soli valehtelematta haukkunu yli viissattaa jänistä, kuus karhua
ja kolmesattaa hirveä ynnä tuhansittain muuta
pienempää mettäkarjaa.
Tämä harvinaisen kunnolinen mies ja sen
alistuva koira lähit sitte mehemään kohti ryssän
rajjaa. Suksi luisti hyvin ja illansuussa nolit rajanpinnassa. Mies aatteli, että ko tullee pimeää
niin hän mennee rajalinjan ylitte. Aatteli, että
ko puolet rajavartoista oli justhiinsa sanottu irti
niin ei sielä kukhaan ole yökiikarit silmilä kattomassa.
Laskeutu pimeä ja se hiihti rajalinjan yli,
perässä tuli koira ja sen häntä laahasi maata. Ei
ääntäkhään ja tämä kairan lahjakhain mettästäjä oli tytyväinen. Kirkas täysi kuu nousi taihvaale ja valasi kaiken ko itte aurinko. Ei menny ko
viitisen minuuttia niin se näki suen jäljet ja läh-
Sivu 4 0
ti hiljaa niitten perhään hihtelehmään, komensi
vielä koihraansa olehmaan hiljaa. Koira oli. Jo
tuli vasthaan iso kivi ja sen takana näky kiiltävät
suen silmät. Susi katto oikein pirulisesti mettästäjjää ja jotenki naurahti pääle hyvinki kolosti. Mies tähtäsi ja ampu. Koira katteli tilanetta
vieressä kovasti kiihtyhneenä, varsinki sen jälkheen ko haisto lämpimän suenveren. Kaikheen tähän oli kulunu kymmenisen minuuttia.
Mies katto sutta, jonka toinen puoli päästä oli
lentäny vanhan hongan latvukseen. Se komensi
koiran latkihmaan sitä höyryävvää verta siittä
lumen päältä. Koira totteli. Taitava mettästäjä
katto saalista aikansa, sylkäsi sen pääle ja käänty takaisin kotiapäin.
Rajalinjala sitä oli vastassa kaksi rajavartijaa. Mistä helkutista ne siihen nyh osasit tulla? Onneksi olit tuttuja miehiä. Mies sano, että
kävin ampumassa ryssitten suen. Nämä siihen,
että oikein, mutta että on yksi propleemi: ?Viteokamera tuossa männynoksala kuvasi tämän
kaiken eikä siinä mithään, mutta se kuva meni
sekä Helsinkhiin että Pietahriin ja sielä ei tämmöstä rajanylitystä paineta villasella niinko met
tekisimmän. Ja tässä vaiheessa mies nosthautti
haulikon, ampu ensin koiransa, nosti pyssynpiipun suuhunsa ja ampu sitte ittensä. Se valitti enemmin kuoleman ko joutumisen Siperian
pakkotyöleirile.
Rosa Liksom on 55-vuotias Finlandia-palkittu
kirjailija. Hänen vuonna 1985 ilmestyneen
Yhden yön pysäkki -novellikokoelman itsemurhat, insesti ja abortit hätkähdyttivät ilmestymishetkellä.
kuvitus KAtI-MARIKA vIheRMäKI
yliO P P ilAS lE H t i
Perustin vastikään toiminimen,
ryhdyin siis yrittäjäksi. Siitä pitäen
puhelin on soinut ahkerasti. Uu
delle yrittäjälle kaupataan vakuu
tuksia, markkinointia, kirjanpitoa,
jäsenyyksiä ja jotain, mitä en ole
jaksanut kuunnella loppuun asti.
Kerran soitti nuori mies, joka
esittäytyi graafisen alan opiskeli
jaksi. Hän tarjoutui tekemään yri
tykseni nettisivut näytetyönä eli
ilman korvausta.
?Kauheaa?, minä sanoin.
?Älä nyt hullu tee ilmaista työ
tä. Kyllä sulle joku siitä maksaa.
Minä en pysty nyt maksamaan,
mutta en myöskään halua teettää
sivuja ilmaiseksi.?
Mies hämmentyi. ?Siinä
tapauksessa en Teitä enempää häi
rihe.?
Luulen, ettei hän lopulta saa
nut harjoitustyöstään rahaa. Oi
keat yrittäjähenkiset yritykset
käyttävät ilomielin harjoittelijoita
töihin, joita ei päivää kauemmin
tarvitsisi harjoitella.
Puhelinoperaattorilta soitettiin,
että saan halvemman liittymän,
jos vaihdan yksityisasiakkaasta
yritysasiakkaaksi. Yrittäjälle pu
helinlasku olisi samoilla ehdoilla
kymmenen euroa halvempi.
?Miten se niin voi olla?, kysyin.
?Olemme huomanneet, ettei
yrittäjiä kiinnosta maksaa puhe
kol u m n i J U U H , E L I K K Ä S
luista, koska muita kuluja on niin
paljon?, myyjä sanoi.
Muillako ei sitten ole? Päätin
silti siirtää liittymän omalta nimel
täni Tmi Noora Mattilalle.
Kolmas puhelu tuli työeläkeyh
tiöstä. Tiedustelivat, ovatko va
kuutusasiani kunnossa.
?Oletteko te niitä veroparatii
siyhtiöitä?, minä kysyin. ?Keräätte
suomalaisten eläkerahoja ja kier
rätte veroja.?
Soittaja häkeltyi vain hetkeksi.
?Niin, tästähän usein kirjoite
taan. Ulkomaisissa sijoituksissa
on todella vaikea tietää yritysten
taustoja, mutta niitä tarkastetaan,
tarkastetaan kaksi kertaa vuodes
sa?, hän hapuili. ?Meillä on myös
ulkopuolinen tarkastaja, sellainen
ruotsalainen yhtiö, jonka nimessä
on kolme kirjainta ?
?Tiedätkö siis, ettei yritys si
joita veroparatiisiyhtiöihin??
?Minun tietoni ja yrityksen
parhaan tiedon mukaan tällaista
ei tapahdu.?
Vakuutuskaupat jäivät sillä
kertaa tekemättä.
Yritykselläni ei ole työntekijöitä,
nettisivuja eikä markkinointia. Kir
janpito on yhdessä laatikossa ja
lattialla.
Olen enemmän toimittaja kuin
yrittäjä. Minulla ei ole kasvustra
viiMEiSEt SAnAt
A l A S i n ä k i n y r i t tä j ä k S i
tegiaa enkä välitä kilpailusta. Yri
tykseni liikeidea on se, että yritän
pysyä hengissä ja selväjärkisenä.
Ensimmäisellä vuosineljänneksellä
tavoitteet ovat täyttyneet.
Sen olen kuitenkin ymmär
tänyt, että nykySuomessa olen
yrittäjänä parempaa sakkia kuin
tavallinen oleskelija. Yrittäjät ovat
ahkeria ja tarmokkaita eikä hei
dän mieltään saa pahoittaa ikävil
lä poliittisilla päätöksillä. Yrittäjät
eivät pyri huijaamaan yhteiskun
taa vaan jaksavat aina yrittää.
Senkin olen ymmärtänyt, että
yrittäjiä ei kiinnosta maksaa. Toi
sin kuin ilmeisesti kaikkia muita.
teksti NOORA MATTILA
Noora Mattila on toimittaja
ja Ylioppilaslehden kolumnisti,
joka tulee päivittäin ajatelleeksi.
kuvitus ANTTI GRUNDSTéN
mielipiteet
ylioppilaslehti.fi:
Minusta on mielenkiintoista (lue:
pelottavaa), miten vähän opetta
jat osallistuvat koulukiusaamis
keskusteluihin. Ei enää tänä päi
vänä voi pitää päätään puskassa
ja olettaa, että keskustelu siirtyisi
pois ongelmista.
SK kommentoi samaa artikkelia
Muistelen lämmöllä omaa kolman
nen luokan opettajaa, jonka mie
lestä jatkuva kiusaaminen oli oma
syyni. Kun opettaja vaihtui, kävi
ilmi, että kiusaajien vanhemmat
eivät olleet koskaan kuulleetkaan
tapahtuneesta.
Johanna kommentoi numeron
2/13 Rakkaudella Äitiartikkelia
Itsekin yliopistossa opiskeleva
na olen modafiniilia käyttänyt
ajoittain kun on pitäny lukea pit
kiä aikoja tai kirjoittaa esseeitä
yms. Aivan mahtava lääke tuo
hon tarkoitukseen ja parhaimmil
laan pystynyt lukemaan 8 tuntia
putkeen ilman väsymystä. Ja siis
kaikki nuo asiat vieläpä muistuu
mieleen erittäin hyvin, joten suo
sittelen.
Äxxön kommentoi numeron 2/13
Opiskelun huuma juttua
tutkimuksissa @Ylioppilaslehti.
Ylimääräinen #kakkaraivo sotki
kiertokulun. Piti tulla vasta lumen
sulaessa.
@lakineuvoja
Facebook:
Twingerporin ?Vuoden vaikutus
valtaisimmat mediat?listalta päi
vää! 5 @nytliite 4. @Ylioppilas
lehti 3.Aku Ankka 2. Lehtilehti 1.
Junan vessa
@twingerpori
Suurin osa mun opiskeluajasta
meni suorituskykyä madaltavien
aineiden käytössä.
Anssi Kainulainen kommentoi
Opiskelun huuma kirjoitusta
Twitter (@Ylioppilaslehti):
n o 3 / 2 0 13
Enpä näe tuota 20op/vuosi ihan
hirveän kohtuuttomana kriteerinä.
Kyllä täyspäiväisesti opiskelevan
täytyy moiset nopat rääpiä ka
saan, jotta voi tukiakin nostaa.
TekoV kommentoi uutista Halli
tuksen kaavailemista opintotuen
uudistuksista
Kylmän kevään syyksi varmistui
S iv u 41
viimeiSeT SAnAT
y L iop p iL A SL e HT i
AurinkokuninkAAn opiSSA
Tapahtui niinä päivinä tammikuussa 2013, että
62-vuotias suomalainen jääkiekkovalmentaja perusti Facebookiin itselleen fanisivun. Muutamassa kuukaudessa sivusta kasvoi ilmiö.
Yli 30 000 seuraajaa, statuspäivityksillä nelinumeroiset tykkäysmäärät. Päivityksiä jakavat
omilla seinillään nuoret aikuiset, joiden jalkoja
luistimet painoivat viimeksi ala-asteen liikuntatunneilla.
Juhani Tamminen ei ole internetin (Aurinko-)
kuningas siksi, että hän hallitsisi täydellisesti Facebookin kirjoittamattomat säännöt ? vaan siksi,
että hän rikkoo niistä jokaista. Otetaan oppia.
1. Ole tiivis.
Ihminen jaksaa keskittyä internetissä yhteen
asiaan yhdeksän sekuntia. Siksi päivitysten
olisi syytä olla lyhyitä, mieluusti 140 merkkiin
mahtuvia sivalluksia. Tai sitten ei. Tammisen
päivitykset ovat keskimäärin kahdentuhannen
merkin kirjelmiä. Aluksi päivitysten pituudet
pysyivät maltillisempina, mutta niin pysyivät
tykkääjämäärätkin. Mitä pidempiä tekstejä
Tamminen taiteilee, sitä suositumpia ne ovat.
2. Pidä fokus
Hyvä statuspäivitys pysyy näkökulmassaan ja
kertoo yhden asian kerrallaan.
Vielä mitä. Tamminen kertoo statuksissaan
päiväohjelmansa, mutta ehtii samalla kommentoida jääkiekon lisäksi politiikkaa, mediaa,
liike-elämää, formulaa ja huumekohuja sekä
muistella omaa uraa 1980-luvun Japanissa.
kolumni SOMELIER
3. Tarkista kieliasu
Tammisen päivitykset ovat muodoltaan yhtä
hengästyttäviä kuin sisällöltään. Oikein kirjoitus on oma peräistä, kieli vaihtuu lennossa,
kun det blir intressant tai tulee time to hit sack,
CAPS LOCK JÄÄ HERKÄSTI PÄÄLLE eikä välimerkkejä säästellä!!!!? Chapeu!!
4. Statuspäivityksiä ei allekirjoiteta
140 merkkiin ei ehkä mahdu hyvänpäiväntoivotuksia, mutta Don Tami ei kirjoita yhtäkään
statusta ilman terveisiä kannattajille (siis taistelijoille ja heidän upeille leideilleen; HAVE A
GREAT DAY!!!), vastustajille (siis vastajännäreille ja elämän kovuuden parkujille: MUUTTAKAA POHJOIS-KOREAAN ja ottakaa one-way
ticket!!). Tamminen on saanut somekoulutusta turkulaiselta pk-yritysten Facebook-markkinointiin erikoistuneelta Pro Ratas Oy:lta, mutta
hän allekirjoittaa statuksensa kuin maailmanmiehen sähköpostit. Br JT, Lion # 79
viesteille, joiden kirjaimellinen merkitys on ristiriidassa niiden todellisen merkityksen kanssa.
Siis ironialle. Tamin teksteistä on kuitenkin turha etsiä monitasoisuutta. Hän suuttuu, räyhää,
riemuitsee ja hehkuttaa TOSISSAAN!!! Ja tässä
kenties on suosion salaisuus. Kun ironiaa ei yritäkään ympätä ilmaisuunsa itse, tulkinnat jäävät lukijan vastuulle.
?Mika Saukkosen (MTV 3) sanoin: ?Miettikääpä sitä?????
teksti LaURI KOROLaInEn
Kirjoittaja on Ylioppilaslehden sosiaalisen
median kolumnisti, joka ei ole koskaan pelannut jääkiekkoa, mutta osti Marli Areenalta
TuTo-sukat.
5. Ole nöyrä
Sosiaalinen media perustuu itsekorostukselle,
minkä vuoksi omakehu on naamioitava nöyryyteen. Vai onko? Tamminen tituleeraa itseään Aurinkokuninkaaksi, leuhkii voimailutuloksillaan
kilon tarkkuudella ja on niin itsekritiikittömän
omahyväinen, että vastajännäreitä alkaa aidosti
kiinnostaa Pohjois-Korean-lento. Menolento.
6. Muista ironia
Koko sosiaalisen median kanssa kasvaneen
nokkelikkosukupolven kommunikointi rakentuu
Luimme Jyri HäkämieHen grAdun
Yksityistäminen ja VALTAVAuudistus ? sosiaali- ja
terveydenhuollon yksityinen
palvelutuotanto ja yksityistäminen
VALTAVA-uudistuksen yhteydessä,
esimerkkinä Kotkan kaupunki
Oppiaine: Yleinen valtio-oppi
Opiskeluaika: 5 vuotta
Valmistumisvuosi: 1986
Jyri Häkämies on Elinkeinoelämän keskusliiton toimitusjohtaja.
RO
AU
DE AP
P
Sivu 4 2
A:CUM L
BATUR
N
N o 3 / 20 1 3
VOS
A
AR
Aineisto: Risto Harisalo: Julkisten
palveluiden tuotantojärjestelmät
Ari Salminen: Yksityinen, julkinen
ja markkinatalous sekä erilainen
VALTAVAan liittyvä suunnitteluja seuranta-aineisto.
Johdanto: ?Kotkan valintaa voidaan perustella kahdella seikalla.
Ensiksi Kotkan sosiaali- ja terveydenhuolto on määrältään ja laadultaan varsin kehittynyt. Toiseksi
Kotkassa sosiaali- ja terveyden-
huolto toimivat hallinnollisesti yhtenäisinä, jolloin alojen toimintojen
kehittämisen voi ainakin olettaa tapahtuneen paremmassa yhteistyössä kuin kaupungeissa, joissa
sosiaali- ja terveydenhuolto toimivat hallinnollisesti erillään. Tutkimusongelma pyritään selvittämään
vertailevalla analyysillä: ennen
VALTAVA-uudistusta ja sen jälkeen.
Tutkimusmenetelmänä käytetään
pehmeää tutkimusotetta, joten vertailua ennen uudistusta ja sen jälkeen ei tehdä kokeellisesti.?
Johtopäätös: ?Jos VALTAVA-uudistusta verrataan esimerkiksi
1970-luvulla tehtyihin peruskoulu-uudistukseen ja kansanterveyslakiuudistukseen, on
VALTAVAssa myönteisempi suhtautuminen yksityisiin palveluihin; kunta voi hankkia sosiaali- ja
g r a d u r at s i a
terveydenhuollon palveluja myös
yksityisiltä palvelujen tuottajilta. VALTAVA loi siis tavallaan terveyspalveluja lukuun ottamatta
edellytykset yksityistää.?
Synnytystuskat: ?Menin suorittamaan asepalvelusta lokakuussa
1986 ja minulla oli tosi kiire saada
gradu valmiiksi ennen sinne menoa. Se motivoi eniten. Kirjoitin
kilpaa kellon kanssa ja onnistuin.
Aloitin aamukahdeksalta ja kirjoitin jonnekin iltayhdeksään. Gradunteon ohessa en ehtinyt juuri
muuta kuin nukkua. Koko urakan
palkitsevin osuus oli professorin palaute, että läpi menee. Tein
gradun kuukaudessa valmiiksi.?
Tarkastaja: Pertti Ahonen
teksti ELIna LOISa
YLiO P P iLAS LE H T i
?La Mamita? on 90-vuotias
viiMEiSET SANAT
s iv u h e n k i lö
kichwa-intiaani PohjoisEcuadorista, Peguchen
kylästä. Kuva on otettu
hänen pyynnöstään
hautakuvaksi. Perinteen
mukaisesti haudalle
tulee kuva vainajasta.
Valokuvassa on mukana
myös ?la Mamitan?
suojeluspyhimys.
Rouva työskentelee
edelleen päivittäin
kehräten villaa ja kirjoen
puseroita ? kuoleminen
ei ole hänen lähivuosien
suunnitelmissaan.
teksti & kuva
UUPI TIRRONEN
N o 3 / 2 0 13
Valokuvaaja Uupi Tirrosta
vie eteenpäin kiinnostus
ihmisiä ja kulttuureita
kohtaan. Hän on myös
valokuva-artesaani ja
kulttuurituottaja sekä
viestintätieteiden maisteri
Jyväskylän yliopistosta.
S iv u 43
Taidetta meille! -tapahtumapäivä 24.4. klo 10-20 Ateneumissa
Taidetta meille! -ohjelma
Linnan aarteet -näyttelyn esittelyt:
klo 12 suomenkielinen johdantoluento Ateneum-salissa
klo 14 englanninkielinen johdantoluento Ateneum-salissa
klo 18 suomenkielinen johdantoluento Ateneum-salissa
klo 15Vallanko kuvia? -luento
Näyttelyn kuraattorit Sointu Fritze ja Erkki Anttonen kertovat Linnan aarteet -näyttelystä.
klo 16-17 Helsinki Soundpainting Ensemble muuttaa
maalaukset musiikiksi
Yhtyeen muusikot improvisoivat Linnan aarteet -näyttelyn teoksia Ateneumin pääsalissa. Soundpainting-merkkikieltä sävellystyövälineenään käyttävän yhtyeen muusikot
ovat tulleet tunnetuiksi ilmiömäisestä improvisaatiokyvystään, monipuolisuudestaan ja positiivisesta energiastaan.
Kuva:Valtion taidemuseo, Kuvataiteen keskusarkisto / Hannu Pakarinen
Opiskelijoille suunnattu Taidetta meille! -tapahtumapäivä järjestetään jälleen huhtikuussa Ateneumissa. Päivän
aikana Helsinki Soundpainting Ensemble muuttaa maalaukset musiikiksi, tehdään muotokuvia kurkistusseinään sekä
kuullaan Linnan aarteet -näyttelyn kuraattorien kertovan
Presidentinlinnan taidekokoelmaa esittelevästä näyttelystä.
Ateneumiin pääsee koko päivän ajan opiskelijakortilla ilmaiseksi sisään.
Nyt jo kuudetta kertaa järjestettävä Taidetta meille! -tapahtumapäivä toteutetaan yhteistyössä Helsingin yliopiston
ylioppilaskunnan, Ateneumin taidemuseon, HOK-Elannon,
Helsingin Sanomien, ja Lyyran kanssa.
klo 16-19 Itse valtiaana -tintamareski eli kurkistusseinä.
Tee muotokuva paraatiseinään ja kuvauta itsesi!
Päivän aikana lisäksi opiskelijaystävällisiä tarjouksia Ateneumin ravintola Tablossa ja Ateneum Shopissa. 500 ensimmäistä saa lähtiessään yllätyksen kotiinviemiseksi.
www.facebook.com Taidetta meille!
Lisätiedot:
Pipsa Penttinen, asiantuntija-tuottaja (kulttuuri)
+358 50 537 2831 pipsa.penttinen@hyy.fi
VAPPU
VAlBORG
MAY DAY
Se tulee taas! HYYnVappu 2013
Mantan Lakitukseen!
Havis Amandan lakittaa tällä kertaa Svenska Handelshögskolans studenkår
vappuaattona 30.4. klo 18. Neiti pestään ensin asianmukaisesti ennen
lakistusta. Tätä spektaakkelia et halua jättää väliin! Tule sinäkin painamaan
ylioppilaslakkisi päähän yhdessä tuhansien muiden opiskelijoiden kanssa.
Ullista ja ulkoilmaa!
N o 3 / 20 1 3
Vapun päivänä kokoonnutaan jälleen Ullanlinnanmäelle vapun
vastaanottoon. Ohjelmassa perinteistä pönötystä puheiden muodossa
Ylioppilaskunnan laulajien siivittämänä, sekä tietysti aina ihana Ullispiknikki
(toivottavasti) auringon paisteessa.
Älä missaa tätä! Ohjelma alkaa klo 9.00.
Ruotsinkieliset ylioppilaat kokoontuvat vapunpäivän aamuna piknikille
Kaisaniemen puistoon klo 9 alkaen.
Muuta hauskaa!
Vapun aikana lukuisat järjestöt pistävät pystyyn erilaisia kaikille avoimia
tapahtumia. Ne kootaan tuttuun tapaan HYYn nettisivuille. Jos järjestöllänne
on kaikille opiskelijoille avointa vappuohjelmaa, ilmoittakaa tästä HYYn
asiantuntijatuottajalle Pipsalle (pipsa.penttinen@hyy.fi) ma 15.4. mennessä.
Sivu 4 4
klo 16-19 Pinssityöpaja sisäpihalla
Yrittäjyystila aukeaaVuorikadulle
Yrittäjyyden uusi ulottuvuus aukeaa Vuorikadulle 2.4.2013. Kyseessä on Helsingin yliopiston ja Helsingin kaupungin opiskelijayrittäjyydelle omistettu tila, jossa luova akateeminen hulluus saa tuekseen kokemusta ja kontakteja, ja jossa opiskelijoiden hyvät ajatukset yhdistyvät loistoideoiksi. Lisätietoja HYYn sivuilta ja Facebookin HYYn yrittäjyysryhmä -sivulla.
Innovatiivisten oppimismuotojen tuki jaossa!
HYY myöntää tukea uusille opiskelijoiden organisoimille opiskeluprojekteille. Projekti voi
kehittää esimerkiksi opetusmetodeja, soveltaa teoriaa käytäntöön tai edistää opiskelijoiden ammatillisia valmiuksia. Tukea ei myönnetä takautuvasti. Tukea jaetaan yhteensä 5000
euroa (n. 100-500 euroa per projekti). Tukea haetaan sähköisellä lomakkeella 12.4.2013
mennessä. Lisätietoja: HYYn hallituksen jäsen Pirre Seppänen, pirre.seppanen@hyy.fi
ja HYYn nettisivuilta www.hyy.helsinki.fi (Ajankohtaista)
Sambia-päivä uniCafeissa 10.4.
Tue HYYn naisten ja tyttöjen lisääntymis- ja seksuaalioikeus-hanketta Sambiassa ostamalla Sambia-ateria. Jokaisesta myydystä ateriasta menee 0,10? hankkeeseen. Voit osallistua myös lahjoittamalla haluamasi summan hankkeelle Unicafen kassalla. Lisätietoja hankkeesta valiokunnan kotisivuilla osoitteessa blogs.helsinki.fi/kehy-valiokunta/.
Lisää lukupaikkoja kevään ajaksi!
Yliopisto tarjoaa Metsätalon 2. kerroksen lukusalit pääsykoeruuhkan ajaksi opiskelijoiden
käyttöön. Metsätalo on pienen kävelymatkan päässä Kaisa-kirjastosta, osoitteessa Unioninkatu 40. Salit ovat auki toistaiseksi ja käytettävissä Metsätalon aukioloaikoina eli klo 8-19:30
Lapsiparkki muuttaa Siltavuorenpenkereelle huhtikuussa
HYYn lapsiparkki muuttaa uusiin tiloihinsa osoitteeseen Siltavuorenpenger 3 C huhtikuun aikana. Tarkempia tietoa HYYn nettisivuilla (Opiskelijalle > Hyvinvointi ja arki).
Kehy-valiokunta Suomen Sosiaalifoorumissa
HYYn kehitysyhteistyövaliokunta on mukana Suomen Sosiaalifoorumi -tapahtumassa 20.21.4.2013. Valiokunta esittää sunnuntaina Mari Pasulan dokumentin ?Yksin maailmassa?,
jonka jälkeen käydään asiantuntijoiden siivittämänä keskustelua siitä, mitä Suomesta turvapaikkaa hakeva lapsi kohtaa ja kokee. Tapahtuma järjestetään Arbiksella, lähellä Eduskuntataloa (Dagmarinkatu 3). Vapaa pääsy.