hiilidieetillä
tätä j e e s u s k a t s o i s i
No
I
4
S
S
N
/
0
3
2 0 1 3
5
-
9
2
4
voikaa hyvin!
YLiO P P iLAS LE H T i
Kaivopihan Unicafen laarissa möllötti vetistä
salaattisilppua ja kurkkukuutioita. Tottumuksesta lapoin niitä lisukelautaselle porkkanaraasteen kaveriksi. Ja miksi en olisi lappanut,
viattomia salaatinruppanoita.
Hälytyskellot soivat, kun näin tämän numeron kansihenkilön Ville Hulkkosen (juttu alkaa
sivulta 18) jättävän salaattipihdit koskemattomiksi Unicafessa. Hän pinosi salaattilautaselleen pelkkää porkkanaraastetta.
Hulkkonen on opiskelija ja perheenisä, joka
aikoo vähentää hiilipäästönsä 3 000 kiloon vuodessa ? kahdeksaan kiloon päivässä. Jos jokaisen maapallon ihmisen hiilenkulutus olisi sitä
luokkaa, planeetta voisi säilyä elinkelpoisena.
Nyt suomalainen käyttää hiiltä noin 10 000 kiloa vuodessa.
Siksi Hulkkonen välttelee salaattia talvella.
Sillä salaatti vaatii lämmittelyä: suomalaisissa
kasvihuoneissa on kesä, vaikka ulkona olisi 20
astetta pakkasta.
Kilo nahjaantunutta salaattia Unicafen loo-
p ä ä k i r j o i t u s VA P P U K A A R E N O J A
tassa on vaatinut noin viisi kiloa hiiltä ? yli puolet Ville Hulkkosen kahdeksan kilon päiväbudjetista. Porkkanakilo taas on polttanut hiiltä
vain 0,5 kiloa.
Hulkkonen on luopunut monesta sellaisesta asiasta, josta minun on vaikea päästää irti
(esimerkiksi bussilla matkustamisesta, lentämisestä ja kahvimaidosta).
Mutta talvisalaatista voisin minäkin helposti luopua.
Unicafen omistaa ylioppilaskunta, joka
tehtailee erilaisia ympäristö- ja vastuullisuusstrategioita. Strategioiden sijaan haluaisin
tietoa.
Haluan, että Unicafe alkaa merkata ruokalajien yhteyteen niiden hiilijalanjäljen.
Jos tarjolla on sekä pinaattilettuja että lohta ? molemmat maukkaita ? valitsen mielelläni
sen, kumpi tuhoaa planeettaamme vähemmän.
Jos vain tietäisin, kumpi se niistä on.
Kun ensi lukuvuonna marssin Kaivopihan
Unicafeen, toivon näkeväni siellä lukuja.
ALKuTEKSTiT
L u K u j A P ö Y Tä ä n , u n i c A f E
s i s ä l l ys l u e t t e l o
ALKuTEKSTiT:
KESKiTY:
v i i m E i S E T S A n AT :
Sivu 7: Ajan henki(lö) -palstalla esitellään moderni orjatyöläinen, Annika Oksanen. Varo, ettei joku maailmantähti ihastu sinuunkin kesän
festareilla, kuten Annikalle kävi. Sivu 8: Mene
itseesi -palstalla haukutaan tärkeilevät yliopistolaiset ja Numero-palsta opettaa, että kansainvälisyydelläkään ei kannata leijua. Lisäksi
lenkkeillään ja ehkäistään. Sivu 9: Kyllä se jo
kyllästyttää, mutta vielä kerran: kaupunkiviljelyä olkaa hyvä. Sivu 10: Lintsausvinkkejä. Sivu
11: Sekaisin graduista. Sivu 12: Asiaa maksupäätteiden kalibroinnista. Sivu 13: Tieteen juhlaa! Sivu 14: Ylioppilaslehti ratkaisee Vanhan
ylioppilastalon ongelmat ja tapaa ministerin.
Sivu 15: Käytämme hetken köyhien lasten ajatteluun. Sivu 16-17: Lehden alkutekstit päättyvät palelevien saamelaisten poseeraukseen.
Sivu 18: Tämän lehden päähenkilö on hiilihippi
Ville Hulkkonen, joka johdattaa meidät läpi hiilenmustan kauhujen laakson kohti bioenergialla valaistua loistavaa tulevaisuutta.
Sivu 24: Jos ilmastonmuutos kuitenkin tulee
ja nielaisee meidät kadotukseen, ei ehkä auta
kuin rukoilla. Tämän lehden toinen pääjuttu
käsittelee telkkarikanavaa, joka näyttää kaikki
Jeesuksen lempiohjelmat. Käsittelyssä TV7.
Sivu 28: Jos Ville Hulkkosen ilmastodieetti ei
saa sinua tuntemaan huonoa omaatuntoa, huono omatunto iskee viimeistään sivulla 28. Siitä
alkaa tämän lehden pakollinen kesäkuntoonjuttu. Se saa sinut ymmärtämään, että sinunkin
pitäisi keskittyä enemmän omaan hyvinvointiisi. Voit hyvin tai itket ja voit hyvin!
Sivu 34: Kulttuuriessee kirjallisuudesta on aivan surrealistinen ja siksi niin hyvä. Onnittelemme sen kirjoittanutta Erkka Mykkästä, joka
sijoittui toiseksi J. H. Erkon kirjoituskilpailussa!
Ensi vuonna sitten pääpalkinto. Sivu 36: Ylioppilaslehden novellisarjan päättää Pentti Holapan teksti. Sivu 37: Kolumnisti Noora Mattila on jälleen tullut ajatelleeksi. Kolumnin lisäksi
sivulla 37 käydään Madridissa hätistelemässä
rottia. Sivu 38: Kolumnisti Lauri Korolainen
haluaisi kuulua uteliaaseen luokkaan, mutta on
vain nolosti luova. Sivu 39: Lehti päättyy strippaustunnelmiin eli Sivuhenkilö-palstaan. Hyvää kesää! Seuraava lehti ilmestyy syksyllä.
apinat
S iv u 3
n o 4 / 2 01 3
YLiOPPiLASLEHTi. Perustettu 1913. 100. vuosikerta. Suomen Aikakauslehtien Liiton jäsen. ISSN 035-924. Käynti- ja postiosoite Kaivokatu 10 B, 7. krs,
00100 Helsinki. www.ylioppilaslehti.fi. TOIMITUS Päätoimittaja Vappu Kaarenoja, 050 339 3033, paatoimittaja@ylioppilaslehti.fi. Toimitussihteeri Johanna
Mitjonen, 050 447 1117, johanna.mitjonen@ylioppilaslehti.fi. Toimittaja Aurora Rämö, 050 445 0553, aurora.ramo@ylioppilaslehti.fi. Art director Antti
Grundstén, 050 441 1327, antti.grundsten@ylioppilaslehti.fi OSOITTEENMUUTOKSET JA TILAUKSET Opiskelijat: www.ylioppilaslehti.fi/tilaajapalvelu.
Muut: Outi Anttila, 050 527 7559, outi.anttila@hyy.fi ILMOITUSMARKKINOINTI Markkinointitoimisto Pirunnyrkki Oy, Kari Kettunen, 0400 185 853, Lauri
Ristikankare, 0400 185 852, etunimi.sukunimi@pirunnyrkki.fi, www.pirunnyrkki.fi. ILMESTYMISAIKATAULU JA MEDIAKORTTI www.ylioppilaslehti.fi/mediakortti.pdf. KUSTANTAJA Ylioppilaslehden kustannus Oy. TOIMITUSJOHTAJA Mauri Laurila. HALLINTO JA TALOUS Heikki Närhinen. PAINO Sanomapaino
Oy, Vantaa. Toimitus ei vastaa tilaamatta lähetetystä aineistosta eikä säilytä tai palauta sitä. KANNEN KUVA Niklas Sandström
Rakas lukijamme,
olet meille tärkeä.?
Kerro mielipiteesi Ylioppilaslehdestä
vastaamalla kyselyyn osoitteessa
www.ylioppilaslehti.fi/avaudu
Se ei vie kauaa ja hyvällä tuurilla
voitat festarilippuja!
issa
oo k
eb
YHTEISKUNTA
POLITIIKKA
2/2013
Eikä maksa paljon: vuosikerran (kuusi numeroa)
hinta kestotilauksena on 36 euroa ja opiskelijoille
vain puolet tästä.
Palkka nousee
eläkeikään ast
i
Paljonko omaish
oito säästää?
Tupakan orjat
Terveys kaikissa
politiikoissa
Nuorten rahape
lihaitat
www.thl.fi/yp ? puh. 03 4246 5304 ? asiakaspalvelu@kustantajapalvelut.fi
BOYS & GIRLS
Tilaukset
c
OLIT IIKKA
n m y ö s Fa
YhteiskuntaPolitiikka on hyvinvointitutkimuksen
avoin foorumi, jossa kuuluu ajattelun ääni. YP:n jutuilla on
taipumusta saada julkisuutta, herättää uteliaisuutta, virittää
keskustelua ja käynnistää toimenpiteitä.
YHTE ISKU NTAP
Y
Po
2/2013
Sijoita ajatteluun!
Tietoa tuoreimmasta
numerosta, arkiston
ja blogit
löydät
osoitteesta
OPISKELIJAT!
LEIKKAUS +
P E S U
I L M A N A J A N VA R A U S T A
LEIKKAUS
27e 21e
P A R T U R I - K A M P A A M O L I I S A N K AT U 1 4
P. ( 0 9 ) 2 7 8 2 6 7 9 , 9 . 3 0 ? 1 7 . 0 0
OSIS MATTAVAHA
15,50 e
SUVILAHTI, HELSINKI
FESTIVAL
FLOW 2013
7.?11.8.
BAT FOR LASHES (UK)
JULIA HOLTER (US)
KRAFTWERK 3D SHOW (GER)
GODSpEED YOU! BLACK
EMpEROR (CA)
NICOLE WILLIS & THE SOUL
INVESTIGATORS (US/FI)
GRIMES (CA)
CAT pOWER (US)
+
THE KNIFE (SE) AZEALIA
BANKS (US)
KENDRICK LAMAR (US)
MYKKI BLANCO (US)
HUDSON MOHAWKE (UK)
BEACH HOUSE (US)
KARRI KOIRA (FI)
AUSTRA (CA)
pää KII (FI)
JUNIp (SE)
RAVI COLTRANE QUARTET (US)
p A L J O N
NICK CAVE
& THE BAD
SEEDS (AU)
M U I T A
MY BLOODY
VALENTINE (IE)
KAIKKI LIpUT
MY Y N NIS S ä N Y T
CREATIVE
VIDEOTECHNOLOGY
Tule juhlimaan kanssamme 6.?15.5.
29 vuotta
tasokasta liikuntaa aikuisille!
Ainaisjäsenyys 29 ?
Jä
nil
(norm. 69? ). Liittymislahjana saat ekokassin ja CityShoppari -kortin 2013
le
Vuosikortit
6 kuukauden hinnalla!
se
Jä
nil
le
Kaksi vuotta
10 kuukauden hinnalla
se
Esim. Kuntosali aleajat vain
300? (25 ? /kk)
Ohjatut tunnit aleajat vain
432 ? (36 ? /kk)
Esim. Kuntosalin aleajat
500 ? (23 ? /kk)
Kaupan päälle Finlaysonin toilettilaukku (arvo n. 40 e)
ROBIN KESÄTEATTERISSA:
HOODIN
SYDÄN
SUOMENLINNAN
DAVID FARR
JUHA KUKKONEN
RYÖVÄRIN
RAKKAUSTARINA
Kaupan päälle Finlaysonin toilettilaukku (arvo n. 40 e)
Ohjatut tunnit aleajat
720 ? (33 ? /kk)
ENSI-ILTA
12.6.2013
Eniten vaihtoehtoja
ESITYKSET 11.6. - 31.8.2013
lle
isi
na
in
Va ADLON
Runeberginkatu 44
puh. 4153 3540
www.motivus.fi
CENTER
Simonkatu 9
puh. 4153 3500
lle
isi
na UUSI
in
Va RUOHOLAHTI
Itämerenkatu 21
puh. 4153 3530
LIPUT toimituskuluineen alkaen 18,50 ?
puh. (09) 718 622 www.ryhmateatteri.fi
lle
isi
na
in
Va STOCKMANNILLA
Aleksanterinkatu 52 b, 7. krs
puh. 4153 3560
vaganza.fi
Y L IOP P IL ASL E HT I
Tarjolla reilua viiniä, ruokaa ja kahvia
MOTÖRHE AD
HOT CHI P
LISSIE
(UK)
(USA)
(UK)
? SI G U R RÓS
? S Q UARE PU SH ER
? ADE PT
(SWE)
(UK)
(IS L)
? NIGHTWISH
? BET WEE N THE BURI ED AND ME
? TARRUS RILEY
(JAM/ USA)
? WITCHCRAFT
(SWE)
(USA)
? PELICAN
(USA)
? DISCO ENSEMBLE
J . K AR JA L AI N E N ? P M M P ? J U KK A P O IK A & S O U N D E X P L O S I O N B AN D ? J ÄT K ÄJ ÄT K ÄT
K A R RI K O I RA & R U U D OL F ? S T E L L A ? M I C H AE L M O N RO E ? P ÄÄ K II ? M O K OM A
R AA PP A N A & S OU N D E X P L OS I O N B AN D ? 2 2 - PI S T E P I R K K O W I T H S U P E R H OR NS
I S M O A L A N KO ? M A R I S KA & P AH A T S U D E T ? L A U RA N Ä R HI ? HALO O HEL S IN KI
W I NT E RS U N ? J AAKKO LAI TINE N & VÄ ÄRÄ RAH A ? HAA MU ? FI NNT ROL L
EE VI L S T ÖÖ , K OK S UK OO & D J K RIDL OKK ? ET ER NAL TE A R S O F S O RR OW ? HEXV ES S EL
D O MO V OY D ? N I CO L E W I LL I S & T HE S O UL I N V E S TI G AT OR S ? R UG E R HA UER
PE ARLY GAT ES ? LAI NE EN KAS PE RI & PAL AVA KAUP UN KI ? FREE RAP RE NTO S HO W
R YT M IHÄ IRIÖ ? TH E S C E N E S ? P ER TT I K UR I KAN NI MI PÄI VÄT ? S AT E L L IT E STO RI ES
Kaikki lipputyypit
(25-85 euroa)
myynnissä Tiketissä
12.-14.7.2013 ? Joensuu
www.ilosaarirock.fi
YLIO P P ILAS LE H T I
on elänyt vuoden
toisen ihmisen
ALKuTEKSTIT
a j a n h e n k i ( lö )
Annika Oksanen
elämää.
TA u S TAv O I m A
kauppatorille ostamaan karvalakin ja Suomenlinnaan. Tosin siellä oli laulajan mielestä niin
kylmä, että hän halusi palata samalla lautalla
kuin oli tullutkin.
Emännöinnin tuoksinassa Oksanen, opinnäytetyötä vaille valmis kulttuurituottaja, teki
Marshalliin vaikutuksen. Sillä juuri ennen kotimatkalle lähtöään laulaja kysyi, olisiko Oksanen kiinnostunut tulemaan hänelle töihin assistentiksi. Oksanen ei uskonut, että artisti oli
ihan tosissaan.
Kolme kuukautta myöhemmin Marshall
kuitenkin kirjoitti sähköpostissa, että jos Oksanen haluaisi, hän voisi lentää Miamiin ja
aloittaa työt.
Nyt kulttuurin pätkätyöläinen ja amerikkalainen supertähti ovat nähneet satoja lentokenttiä yhdessä.
Alkuun Oksanen opetteli Marshallin lempijugurttimerkin. Hän pitää huolta tähden aikatauluista ja on viimeinen ihminen, jonka Marshall näkee kiertueella ennen hotellihuoneen
oven sulkemista. Jos laulaja haluaa lähteä keikan jälkeen juhlimaan, Oksanen seuraa, vaikka nukuttaisi. Tarvittaessa hän lentää satoja
kilometrejä ja hakee artistin lemmikit losangelesilaisesta koirahoitolasta. Hän sanoo, että on
?integroinut toisen ihmisen elämän omaansa?.
Oksasen pahin painajainen on, että puhelimesta loppuu akku.
Varsinaisia vapaapäiviä ei ole ? Oksanen
puhuu vapaahetkistä. Silloin hän menee mielellään rantajoogaan tai kaivaa esille Roller Derby
-luistimensa. Tai soittaa äidille Suomeen.
Oksasen syntymäpäivänäkin Marshall menee edelle. Merkkipäivä on nimittäin molemmilla naisilla sama.
teksti johanna mitjonen
kuva nico turner
Catpower esiintyy Flow-festivaaleilla 9. elokuuta. Oksasen blogia voi lukea osoitteesta
www.usannikki.blogspot.fi
S Iv u 7
N o 4 / 2 01 3
Annika Oksasen, 25, blogimerkinnät ovat kuin
pieniä proosarunoja:
Missä mun elämä on. / Joskus tuntuu että
hyppäsin jonkun toisen elämään ja oma on jossain matkalaukussa odottamassa. / Minulla ei
ole alusvaatteita päällä tänään, syystä ja toisesta EN EHTINYT laittaa niitä päälle koska toinen henkilö on prioriteetti. / PS. Dave Grohl on
erittäin mukava mies.
Oksanen vastaa puhelimeen Miamista.
?Ajattelen koko ajan sitä toista ihmistä?,
hän sanoo.
Ei, Oksanen ei puhu poikaystävästään. Hän
tarkoittaa laulajatähti Catpoweria, oikealta nimeltään Chan Marshallia.
Oksasen ja Marshallin ensitapaamisen
paikka oli enteellinen. He tapasivat vuosi sitten Helsinki-Vantaan lentokentällä. Oksanen
oli työharjoittelussa ohjelmatoimisto Fullsteamilla ja emännöi Catpowerin helmikuista Helsingin-keikkaa. Viikonlopun aikana hän
vei laulajan Salveen syömään hirvilihapullia,
NUMERO
7
ALKuTEKSTiT
Y L IOP P IL ASL E HT I
prosenttia työnantajista sanoo, että rekrytoinnissa kansainvälinen osaaminen tuo
hakijalle etulyöntiaseman.
Opiskelijoista kuitenkin puolet enemmän, 14 prosenttia,
uskoo hyötyvänsä kansainvälisyydestä työnhaussa. Jopa
22 prosenttia työnantajista
ilmoittaa, että työnhakijan
kansainvälinen osaaminen ei
kiinnosta heitä.
Lähde: Demos Helsinki
MENE itsEEsi
K AT K E r A K u r p p A
Sellainen sinä olet. Menet tärkeänä lukemaan
Kaisa-kirjastoon ja närkästyt, kun vakiopaikaksesi kuvittelemassasi tuolissa istuu nuori
Galenosta pänttäävä tyttö. Mutta ei, et sinä
ärsyynny siitä, että abit ovat vieneet kaiken hapen kirjastosta ?oikeiden yliopistolaisten?, jollaisena itseäsi ylimielisesti pidät, nenän edestä. Sinä olet kateellinen: heidän siloposkistaan,
mahdollisuuksistaan ja tarmostaan. Ja äidin
tekemistä kurkku-juustovoileivistä.
N o 4 / 20 1 3
EhKäiSEvä
ihmEpuu
Bill ja Melinda Gatesin säätiö käynnisti huhtikuussa kilpailun, jossa etsitään ?toisen sukupolven kondomia?. Minä olen ehkä löytänyt
sellaisen.
Ihmeellisen ehkäisyvälineen esitteli minulle
maanviljelijä, johon törmäsin Nepalissa matkustaessani: se on neempuu, todellinen ihmepuu.
Maanviljelijä väitti pysyneensä terveenä viimeiset 30 vuotta siemailemalla säännöllisesti
puun lehdistä tehtyä kitkeränmakuista uutetta.
Puuta käytetään Aasiassa myös hampaiden hoitoon, malariaa vastaan ja antiseptisten ominaisuuksiensa takia myös haavojen parantamiseen.
Sivu 8
JuoKSuongELmAiSTEn JuomAKErho
Verryttelyasuun pukeutunut mies seisoo keskellä rinkiä ja tyhjentää olutlasia. Ringin muodostaa noin parinkymmenen ihmisen porukka,
joka on myös sonnustautunut verryttelypukuihin ja kannustaa juomalaululla.
Helsinki Hash House Harriersin viikoittainen juoksu on päättymässä.
Lumien sulettua jalkakäytävät ovat taas
täyttyneet sykemittarien kanssa pinnistelevistä suorittajista. Sporttracker raportoi Facebookissa kavereiden juoksukilometreistä.
Lenkkeilyllä on ikävä maine hammasten kiristystä vaativana harrasteena.
Mutta onneksi englantilaiset siirtomaaherrat ryhtyivät korjaamaan tilannetta
1930-luvulla Malesiassa. He perustivat ensimmäisen Hash House Harriers -klubin, joka yhdistää juomisen ja juoksemisen.
Sen jälkeen tylsistyneiden ekspatriaattien
aloittama perinne on levinnyt ympäri maailman. Helsingin kerhossa juoksevista useim-
mat ovat suomalaisia, mutta moni on aloittanut harrastuksen ulkomaankomennuksella
ollessaan.
Klubien perusajatus on kaikkialla sama,
mutta kaljan juontia ja kuntoilua painotetaan
eri suhteissa. Helsingissä lenkin varrelle ei ripotella olutpisteitä, vaan juominen rajoittuu
päätösseremoniaan.
Siitä huolimatta kyseessä on selvästi lenkkikerho, jonka asenteesta kaikkien otsasuoni
pullottaen juoksevien pitäisi ottaa oppia: juoksun päätteeksi juomarangaistuksia jaetaan
esimerkiksi liian tosissaan juoksemisesta.
Lisäksi sen siemenistä tehdään tuholaismyrkkyä.
Eikä siinä vielä kaikki: maanviljelijä väitti puun siemenistä valmistetun öljyn toimivan
myös pomminvarmana ehkäisyvälineenä.
Siis ehkäisypuu! Voiko se olla totta?
Kehitysmaiden metsänhoidon emeritusprofessori Olavi Luukkanen Helsingin yliopistosta
sanoo törmänneensä tutkimustuloksiin, joiden
mukaan neemöljyllä todella on spermisidisiä eli
siittiösoluja lamaannuttavia vaikutuksia. Tippa
neemöljyä vaginaan estää haikaran epätoivotun
visiitin.
?Kliiniset kokeet ovat kiistatta osoittaneet,
että neemillä on tehokas spermisidinen vaikutus
yhdynnän aikana käytettynä?, Luukkanen sanoo.
Hän sanoo, että yhdysvaltalainen yritys
yrittikin 1990-luvulla patentoida neemin lääke-
tieteelliseen käyttöön. Patenttia ei kuitenkaan
myönnetty, joten kuka tahansa voi jalostaa
neemistä tuotteita.
Siis neemillä voisi osallistua myös Gatesien
kondomikisaan, jossa on tarjolla miljoonan dollarin palkkio.
Kisan tarkoitus on tosin löytää kondomia
parempi ehkäisyväline, joka ehkäisee raskauksien lisäksi myös sukupuolitauteja.
Ja sukupuolitauteja ei siittiöitä lamaannuttamalla taltuteta. Mutta toisaalta: Neempuulla
voi puhdistaa haavoja, pestä hampaat, taistella
malariaa vastaan, torjua tuholaisia ja ehkäistä
raskauksia. Kyllä se varmasti parit sukupuolitauditkin nujertaa.
te k s t i M at t i K O i v i s tO
k uva s a M U l i s a a R i N E N
Helsinki Hash House Harriers kokoontuu juoksemaan kerran viikossa. Kaikille
avoimien Hash Runien lähtöpaikka selviää
osoitteesta hhh.reinikainen.net
teksti OttO KRONQvist
YLio P P iLAS LE h T i
ALKuTEKSTiT
Keskustakampuksen pihoille puuhataan viljelyksiä. Ylioppilaslehti pyysi kaupunkiviljelijä Salla Kuuluvaiselta vinkit, joilla kampus
saadaan kukoistamaan.
PorTSun PihA PErunAmAAKSi
ja Porthaniassa kannattaisi kasvattaa. Näitä
hän ehdotti:
1. Lehtikaali
Helppo kasvattaa, vaikea tappaa. Kuuluvai
nen kertoo nähneensä lehtikaalin selviytyvän
jopa pakkasilla. Lehtikaali on terveellistä, sillä
siinä on poikkeuksellisen paljon proteiinia, kal
siumia ja cvitamiinia. Se olisikin oiva napostel
tava silloin, kun flunssaaalto jyllää yliopistolla:
lehtikaalissa on vastuskykyä vahvistavia anti
oksidantteja jopa enemmän kuin monissa mar
joissa. Vaikka lehtikaali onkin satoisa ja tuottaa
lehtiä pitkälle syksyyn, jostain syystä sitä saa
kaupoista vain harvoin.
2. Retiisi
Tuottaa satoa nopeasti jo muutamassa viikos
sa. Retiisejä voi kylvää monta kertaa pitkin ke
sää ja niille riittää 10?15 sentin kerros multaa.
Retiisejä on kuitenkin muistettava kastella hy
vin, muuten niistä tulee kitkeriä. Kannattaa
muistaa, että myös retiisin lehdet voi syödä.
3. Krassi
Krassi on yksi monista syötävistä kukista. Tai
met pitäisi laittaa kasvamaan huhti?maalis
kuussa. Jos kasviin pesiytyy kirvoja, lehdet voi
pestä vahvalla mäntysuopavedellä.
4. Salaatit
Useimmat kasvit eivät anna hyvää satoa varjoi
silla paikoilla, sellaisilla kuten Porthanian sisä
pihalla. Poikkeus ovat salaatit, jotka voivat me
nestyä hyvin varjossakin. Oikein aurinkoisessa
paikassa salaatti kasvattaa helposti pitkän
kukkalatvan ja alkaa maistua kitkerältä. Myös
minttu ja mäkimeirami pärjäävät vähemmällä
valolla. Ah, sittenhän Porthanian pihalta voisi
napata aina perjantain kunniaksi mintut illan
mojitoihin!
5. Ruusupapu
Köynnöstävät kasvit tarvitsevat tuekseen esi
merkiksi seinän tai tikut, joita pitkin kiivetä.
Ruusupavusta saa kauniin, korkealle nousevan
köynnöksen.
6. Peruna
Suomalaisten suosikkimukula on tietenkin pe
runa, ja siksi se ansaitsee paikkansa kampuk
sen auringossa. Peruna on idätettävä valoisas
sa, viileässä paikassa parisen viikkoa ennen
istutusta ja kylvettävä toukokuun alussa. Peru
naa voi kasvattaa myös isossa saavissa tai sä
kissä, kunhan multaa on noin 40 sentin kerros.
te k s t i S I M O R A I T T I L A
k uva UL L A D O N N E R
S iv u 9
n o 4 / 2 01 3
HYY kaavailee kaupunkiviljelmää keskusta
kampukselle. Viljelysäkkejä halutaan sijoittaa ai
nakin Porthaniaan, Topeliaan ja valtiotieteellisen
tiedekunnan sisäpihalle sekä Siltavuorenpenke
reelle. Jos yliopisto antaa siunauksensa suunni
telmalle, viljely aloitetaan jo tänä kesänä.
Ylioppilaskunta on jo rekrytoinut yli 40 va
paaehtoista hoitamaan kampusviljelmiä. Mu
kaan on ilmoittautunut esimerkiksi kotimaista
kirjallisuutta opiskeleva Petri Vaittinen.
?Tykkään symboliikasta. Itse kasvatetaan,
saadaan pysymään elossa. Mahdollisesti vielä
vuodesta toiseen. Parhaimmassa tapauksessa
viljelmä on täällä pidempään kuin ne opiskelijat,
jotka sitä ovat olleet perustamassa?, Vaittinen
sanoo.
Ylioppilaskunta ei ole vielä päättänyt, mitä
palstojen sadolle tehdään. Ajatuksissa on esi
merkiksi sadonkorjuujuhla opiskelijoille.
Viljelyryhmään mukaan on lähtenyt myös
ympäristöbiologi Henri Järvisalo, joka on aher
tanut aiemmin ainejärjestönsä kasvimaalla Vii
kissä. Hän pohtii, voisiko Porthanian harmaita
seiniä piristää peittämällä ne kasveilla.
Kyllä voisi! Esimerkiksi kasvattamalla ruusu
papua. Näin vinkkaa kaupunkiviljelijä Salla Kuuluvainen, joka on kirjoittanut aiheesta kirjankin,
Kaupunkiviljelijän opas.
Kysyimme Kuuluvaiselta, mitä kasve
ALKuTEKSTiT
Y L IOP P IL A SL E HT I
LinTSArin vidEoT
to ivot
Pa lstall a kuunn ell aan HYY:n e du s t a j is ton j ä s e n i ä .
Toukokuussa tunkkainen luentosali on vastenmielinen paikka. Kun
luennoitsijakin olisi mieluummin tekemässä omaa tutkimustaan kuin
opettamassa, lintsaa sinäkin hyvällä omallatunnolla. Korvaa poissaolo
katsomalla Ylioppilaslehden sinulle
valitsema TED-video.
Kahdesti vuodessa järjestettävät TED-konferenssit keräävät
eri alojen asiantuntijoita luennoimaan. Tapahtuman mainoslause
on ideas worth spreading, ja ajatukset ovat todella levinneet: viime vuonna TED-videot rikkoivat jo
miljardin katsomiskerran rajan.
Videovalintamme sinulle:
Luonnontieteilijä
Tiedätkö, miksi yhtälöissä yleensä
juuri x-kirjain kuvaa tuntematonta? Miksi juuri X-files? terry Moore tietää ja kertoo sen luennossaan
Why is the "x" unknown.
Lääketieteilijä
Lääketieteen kehittyessä on unohtunut lääkärin tärkein työväline ? kosketus. Lääkäri ja kirjailija abraham verghesen puhe on
erinomainen oppitunti potilaan
kohtaamisesta.
?Keskiverto amerikkalaislääkäri keskeyttää potilaansa 14 sekunnissa?, Verghese sanoo luennossaan A doctor?s touch.
Humanisti tai teologi
Nigerialaisen kirjailijan Chimamanda adichien mukaan tarinat
voivat muokata ja kahlita maailmankuvaamme. Luennossaan
The danger of a single story hän
kertoo, kuinka kirjoitti pikkutyttönä tarinoita, joissa oli vaaleatukkaisia sankareita ja lunta. Hän ei
ollut nähnykään lunta, mutta jäljitteli luonnostaan lukemiaan englantilaisia kirjoja.
käyttäytymistieteilijä
Englantilainen kasvatustieteilijä
ken Robinson väittää, että koulu
kasvattaa lapsista hyviä työntekijöitä, vaikka heistä pitäisi kasvattaa luovia ajattelijoita. Hänen
mukaansa lasten lahjakkuus pilataan kouluissa. Robinsonin puhe
Schools kill creativity on kaikkien
aikojen katsotuin TED-puhe yli 15
miljoonalla katsomiskerralla.
valtiotieteilijä tai oikeustieteilijä
Harvardin professori Michael
sandel pohtii luennossaan What's
the right thing to do, onko kiduttaminen koskaan oikeudenmukaista ja voiko totuudenpuhuminen joskus olla väärin.
kaikki!
Kenenkään ei pitäisi antaa valmistua maisteriksi ennen kuin
tämä video on katsottu: Terry
Moore kertoo luennossaan How to
tie your shoes, kuinka kengät sidotaan oikein.
"Epäilen, että useimmat ? elleivät kaikki teistä ? sitovat kenkänsä väärin", Moore väittää.
Ja hän on oikeassa. Tämä video muuttaa elämäsi!
teksti ELLI-ALINA HIILAMO
TEDx Helsinki Biorexissä 8.
toukokuuta. TEDx:t ovat itsenäisesti järjestettyjä pienempiä tapahtumia kuin varsinaiset
TED-konferenssit. TEDx Helsingin puheenvuorot ovat nähtävissä netissä myöhemmin toukokuussa.
oiKAiSu
N o 4 / 20 1 3
k a n s a k u n n a n
Ylioppilaslehti julkaisi numerossa 1/2013 hannu Salaman novellin.
Toimitusvaiheessa novellin yhteen virkkeeseen oli tullut virhe. Tämä on oikea virke: Eivät edes terroristit lapsia tapa, eivät ainakaan tarkoituksella.
Sivu 1 0
?PArEmmALLA vA L m i S T E L u L L A
Tä STä PAPEriSTA oLiSi SAATu
TimAnTTiSEmPi jA myöS ohjAAvA mPi. nyT monET SAnAvA LinnAT on AiKA LEPSujA.
ESimErKiKSi monESSA KohdASSA KAnnuSTAA-vErbin
oLiSi voinuT KorvATA SAnALLA ?AuTTAA?. [ ?? ] SiLLä oLiSi SAATu PAPEriSTA EnEmmän
To i m i n TA A o hjAAvA A E i K ä
vA i n S E mA n T T iSTA SELK ä ä n TA PuTTELuA.?
HYY:n edustajiston jäsen Mari
kyllönen ainejärjestöläisten ryhmästä kommentoi HYY:n kansainvälisyyslinjapaperia edustajiston
kokouksessa 15. huhtikuuta.
asiantuntijan
suositus
Pa lstall a al an opisk elija antaa n euvoja.
KuinKA TuLEn uSKoon?
?Ihminen voi rukoilla ja pyytää Jumalalta, että löytäisi totuuden eli
Jumalan rakkauden. Raamattua
voi myös lukea, ja hyvien tekojen
kautta saattaa tulla oivalluksia.
Uskoon tulemisessa ei ole kyse erityisestä, äkillisestä tunnereaktiosta, vaan jatkuvasta matkalla olemisesta. Olennaista on antautua
Jumalalle ja luottaa, että hän järjestää asiat. Uskoon tuleminen on
kuitenkin viime kädessä Jumalan
lahja. Uskoon voi tulla myös ilman,
että on uskoa tavoitellut, kuten
virressä 104 sanotaan: ´Läpi lukkojenkin herra Jeesus tulla voi.´?
saija kainulainen, 2. vuoden
teologian opiskelija.
teksti JOHANNA IMMONEN
YLIO P P ILAS LE H T I
ALKuTEKSTiT
Yleensä gradua ei halua ajatella sen jälkeen, kun on päässyt siitä eroon. Kimmo
Svinhufvudille kävi päinvastoin: graduista
tuli hänen intohimonsa.
GrAduTohTori
Abiturienttina Kimmo Svinhufvudin päätavoite
oli päästä pois Etelä-Karjalasta. Oli välivuosia:
armeija, opettajan sijaisuuksia, työtä ruletinpyörittäjänä.
Oikeasti Svinhufvud halusi lukemaan viestintää ja tulla toimittajaksi mutta haki varmuuden vuoksi myös suomen kielen laitokselle.
Sieltä hän löysikin itsensä seuraavana
syksynä.
Parina ensimmäisenä opiskeluvuonna
opintoviikkoja ei juuri kertynyt. Hänen oli paha
olla, ja opinnot keskeytyivätkin kokonaan.
Svinhufvud teki hanttihommia hautausmaalla
ja postissa. Opintojen kesken jättäminen kuitenkin vaivasi.
Lopulta apu löytyi terapiasta. Kun opintojen
keskeyttämisestä oli kulunut seitsemän vuotta,
Svinhufvud päätti jättää silloisen atk-työnsä ja
tehdä opinnot loppuun.
Työsarkaa riitti: opintoviikkoja oli kasassa
vaivaiset 50, opintopisteissä 90.
?Olin vuosia hukassa, ja kesti aika kauan
keksiä, mitä haluan tehdä?, Svinhufvud sanoo.
Uudella yrittämällä hän kuitenkin innostui
opinnoista.
?Huomasin, että tykkään olla itsekseni ja
kirjoittaa.?
Sinnikkäällä työllä opintoviikot karttuivat.
Kunnes lopulta oli jäljellä enää gradu.
Yksi aihe gradunteossa on kiehtonut Svinhufvudia aina eniten: valtasuhteet. Ne ovat
kiinnostaneet häntä omasta graduprosessista lähtien.
Svinhufvudin oma gradu valmistui puolentoista vuoden uurastuksen jälkeen. Hän oli silloin
33-vuotias ja opiskeluvuosia oli kasassa 13.
Arvosanaksi tuli Magna cum laude. Svinhufvud irvistää sanoessaan sen.
Svinhufvudilla ja hänen graduohjaajallaan
oli näkemyseroja, suuriakin sellaisia.
?Opin ohjaajaltani ja olen hänelle kiitollinen, mutta suhde oli myös ongelmallinen.?
Työn loppuvaiheessa heillä oli ihan oikea
riita, jossa ääniä korotettiin.
Jatko-opintojen lisäksi Svinhufvud on opettanut kirjoittamista eri puolella Suomea. Koulutuskeskus Palmeniassa hän on pitänyt Keskeytyneet yliopisto-opinnot päätökseen -kurssia.
Nyt hän on äidinkielen yliopisto-opettajana
Kielikeskuksessa.
Tammikuussa hänet valittiin mukaan myös
Helsingin yliopiston Opettajien akatemiaan.
Siihen nimittäminen on tunnustus niille, jotka
ovat ansioituneet opettamisessa.
Lisäksi Svinhufvud on kirjoittanut oppaita: Kokonaisvaltainen kirjoittaminen ja Gradutakuu, joista molemmista on otettu jo kaksi
painosta.
Hän pitää myös lopputyöntekijöille suunnattua Gradutakuu-blogia.
Blogin ote on ymmärtävä ja pohtiva. Svinhufvud kirjoittaa omakohtaisesti: hän kertoo, kuinka
tuskallista on saada aikaan valmista ja kuinka
vaikealta kritiikin saaminen tuntuu.
Svinhufvudista on tullut Suomen johtava graduasiantuntija. Mutta pikkuhiljaa gradunteon maailma on jäämässä hänen elämässään taakse.
Ensi vuonna ilmestyy yhdessä Aalto-yliopiston tutkijan Carol Kiriakosin kanssa kirjoitettu
Tohtoritakuu-kirja. Se on suunnattu jatko-opiskelijoiden lisäksi tutkijoille.
Mutta ei Svinhufvud graduja lopullisesti
hylkää.
?Kyllä mun jossain vaiheessa pitäisi varmaan ohjata jonkun gradu. En tosin kuvittele olevani siinä luonnostani hyvä, mutta olisihan se
luontevaa.?
te k s t i J O H A N N A M I TJ O N E N
S iv u 1 1
N o 4 / 2 01 3
Svinhufvudin graduaiheeksi valikoitui yritysten
kotisivut.
Mutta pian mies huomasi olevansa varsinaista aihetta enemmän kiinnostunut graduntekoprosessista.
Svinhufvudia mietitytti, miksi gradun tekstilaji tuntui niin vaikealta.
Kun osana kirjoittamisen sivuaineopintoja
piti tehdä esimerkiksi novelli, hän pystyi keskittymään heti sisältöön muodon sijaan.
Yhtenä päivänä, kun työ alkoi jo olla loppusuoralla, Svinhufvud istui päärakennuksen kahvilassa ja sai idean: hän tekisi väitöskirjan, jonka aiheena olisi gradun kirjoittaminen.
Nyt ideasta on tullut totta.
Svinhufvud jätti helmikuussa keskusteluntutkimuksen aihepiiriin kuuluvan väitöskirjansa
tarkastukseen. Sen koostaminen on vienyt kaikkiaan yhdeksän vuotta.
Artikkeleita varten Svinhufvud on videoinut
seminaaritilanteita ja opiskelijoiden keskusteluja ohjaajan kanssa.
Työssään hän tutkii muun muassa sitä,
kuinka kehuja ja kritiikkiä annetaan. Svinhufvudista palautteen pitäisi olla ?analysoivaa
kehumista?.
?Palautteenantoa ei harjoitella akateemisessa maailmassa tarpeeksi. Molemmat, sen
saaminen ja antaminen, ovat vaikeita.?
Sekaisin graduista. Kimmo Svinhufvud pitää muun
muassa suosittua Gradutakuu -blogia.
ALKuTEKSTiT
Y L IOP P IL A SL E HT I
N U M E R O T
G R A D U K Ä T I L Ö
K E S ä h ä äT T u L o S S A ?
29
13
329
30
33
tuhatta avioliittoa solmittiin viime vuonna (jos pyöristetään).
Tarkka solmittujen avioliittojen määrä oli 28 878, mikä on
noin 500 enemmän kuin edellisvuonna.
tuhatta avioparia päätyi eroon
viime vuonna. Erojen määrä
on pienessä laskussa jo toista
vuotta.
parisuhdetta rekisteröitiin viime vuonna. Rekisteröidyistä parisuhteista suhteellisesti
harvempi päättyy eroon kuin
avioliitoista.
vuotta on ikä, jossa naiset keskimäärin menevät naimisiin.
on ikä, jossa miehet keskimäärin menevät naimisiin.
Lähde: Tilastokeskus
rAhApuLASSA
Gradukätilö,
haluan tehdä rahaa gradullani.
Kerro, miten se olisi mahdollista.
nimim. Jani
Jaa. Uuden akateemisen tutkimuksen tuottaminenko ei sitten
riitä?
Se, mitä opiskelet, määrää
paljolti sen, onko sinun mahdollista saada toimeksianto gradullesi.
Esimerkiksi taloustieteen laitoksella on yliopiston urapalvelujen
mukaan tarjolla tilausgraduja. Toimeksiannon nappaaminen vaatii
aloitteellisuutta ja markkinointitaitoja. Varaudu siis itsenäiseen
työtapaan.
Juttelin metsätieteitä opiskelevan Joni Juntheikin kanssa.
Hän kertoi ottaneensa itse yhteyttä erääseen alan yritykseen
oltuaan siellä kiinnostavassa työharjoittelussa ja kysyneensä lopputyömahdollisuudesta.
Juntheikin gradu on vielä kesken. Hän sanoo olleensa todella
yksin aiheensa kanssa. Yritys on
vastannut kahteen kysymyksiä sisältävään viestiin gradunteon ai-
kana. Lopullinen palkkiokin on vielä sopimatta.
Ensiksi sinun kannattaakin olla
yhteydessä yliopiston urapalveluihin ja kysyä sieltä työelämäneuvojalta, kuinka edetä. Muistettavia
ja sovittavia asioita on liuta.
Hahmottele idea valmiiksi ennen yhteydenottoa yritykseen.
Vaikka yritys ei siihen tarttuisi sellaisena, on siitä hyvä lähteä liikkeelle. Muista, että oman
laitoksesi pitää myös hyväksyä
aihe. Sinulla on siis toimeksiantogradussasi kaksi osapuolta, kaksi
palveltavaa herraa, joten tasapainottelua on luvassa.
Tsemppiä,
Marja-Liisa
Tällä palstalla graduaiheisiin
kysymyksiin vastaa gradukätilö
Marja-Liisa. Voit lähettää oman
kysymyksesi osoitteeseen marjaliisa@ylioppilaslehti.fi.
N o 4 / 20 1 3
höyLää nAAmALLASi
Mairea mainosmies tilaa nugetteja.
Piip, hän heilauttaa pankkikorttiaan
tummansinisen laitteen edessä ja
kas, kanapalat on maksettu. Ei pinkoodia tai kuittiin söhräämistä.
MasterCardin mainosvideolla
kaikki sujuu kuin rasvattu.
Tummansinisessä laitteessa
lukee PayPass. Se on maksutapa,
johon ei vaadita kuin sirutarra.
Tänä keväänä jokainen opiskelija
saa tarran ilmaiseksi, sillä Lyyra
on tehnyt yhteistyösopimuksen
Elisan kanssa.
Tarra liimataan opiskelijakorttiin, minkä jälkeen Lyyralla voi
maksaa missä tahansa kaupassa,
jossa on PayPass-laite.
Paitsi että missään ei ole piip-
Sivu 1 2
pauspömpeleitä, ei edes Unicafessa. MasterCardin sivuilta ei löydy
yhtään suomalaista ostospaikkaa,
jossa PayPass kävisi. Valikosta ei
löydy koko maata.
Kätevää, Elisan liittymäliiketoimintajohtaja henri Korpi.
?PayPass käy vasta muutamissa irtomaksupäätteissä
ja pilottipaikoissa. Mutta kun
isojen kaupan keskusliikkeiden
maksupäätteiden sertifiointi on
saatu tehtyä, maksutapa tulee
lyömään todella nopeasti läpi?,
Korpi sanoo.
Piippaustarra toimii todennäköisesti esimerkiksi Keskon ja Sryhmän kaupoissa vielä tänä vuonna. Vähän pienemmät ketjut, kuten
R-Kioski ja Alko, saattavat saada
kassakoneensa kalibroitua jo kesän aikana.
Tällä hetkellä nugettien maksamista voi harjoitella lähinnä Helsingin jäähallin ravintoloissa ? ne
ovat niitä pilottipaikkoja.
Ensi syksynä ei tarvita enää
erillisiä tarroja, sillä koko opiskelijakortti uudistuu. Kaikki korkeakouluopiskelijat, lukiolaiset ja ammattikoululaiset alkavat käyttää
samanlaista korttia, jossa PayPasssiru on sisäänrakennettuna.
Uuteen korttiin saa myös pankki- ja luotto-ominaisuuden. Opiskelija, jolla on luottotiedot kunnossa, voi myös höylätä muutaman
satasen verran velkaa kuussa.
Isommat luottorajat vaativat jonkinlaisia tuloja.
Samalla Lyyra-kortin nimi
vaihtuu ja Lyyra-sivusto lakkaa
toimimasta. Uutta nimeä ei ole
vielä keksitty.
Syksyllä aloittavat opiskelijat
saavat uuden kortin automaattisesti, lyyralaiset halutessaan 15
euroa kustantavalla vaihdolla.
Vanha kortti käy kyllä jatkossakin.
teksti AURORA RÄMÖ
PayPass-tarran voi hakea Elisa Shopit -myymälästä opiskelijakorttia näyttämällä. Systeemin saa
toimimaan rekisteröitymällä Elisa
Lompakko -palveluun.
YLio P P iLAS LE H T i
ALKuTEKSTiT
Kehitys se vain kehittyy. Vuoden sisällä yhdysvaltalaistutkijat ovat parantaneet vauvan HIV:n, japanilaiset ovat kasvattaneet
syöpää tuhoavia soluja ja hiukkastutkijat
ovat varmistaneet Higgsin hiukkasen olemassaolon. Mitä Helsingin tiedepiireissä on
sillä välin puuhasteltu? Helsingin yliopiston tiedekunnat kertovat, mitkä ovat niiden
merkittävimmät saavutukset kuluneen lukuvuoden ajalta.
TiLinTEon AiKA
Bio- ja ympäristötieteellinen: Tiedekunnan
tutkimusryhmä vahvisti, että lämpötilat ovat
vaihdelleet merkittävästi eri vuosisatojen aikana ja eri maanosissa. Tutkijat kehittivät tilastomatemaattisen menetelmän lämpötilojen jäljittämistä varten: menetelmä hyödyntää
muuan muassa puiden vuosirenkaisiin, mannerjäätiköihin, meri- ja järvisedimentteihin
sekä kalkkikiviluolien tippukiviin vuosisatojen
aikana tallentunutta tietoa lämpötiloista. Tutkimus auttaa näkemään, mitkä maailman alueet ovat herkimpiä ilmastonmuutokselle.
Eläinlääketieteellinen: Tiedekunnan tutkimus
muuttaa käsityksen yhdestä tietystä ruokamyrkytystä aiheuttavasta bakteerista, Clostridium
perfringens -bakteerista. Aiemmin on luultu,
että bakteeri päätyy ruokaan eläinten suolistosta. Tuore tutkimus on osoittanut luulon vääräksi:
osa bakteerikannoista elääkin ihmisen suolistossa, osa näyttää olevan ympäristöperäisiä. Tieto siitä, mistä bakteeri päätyy elintarvikkeisiin,
auttaa ruokamyrkytysten torjunnassa.
Farmasia: Tiedekunnassa tehty tutkimus tarjoaa uusia mahdollisuuksia verkkokalvon ikärappeuman hoitoon. Rappeumasta kärsivät
kymmenet miljoonat ihmiset. Taudista kärsivät
sokeutuvat, kun tiettyjen silmän solujen ? pigmenttiepiteelisolujen ? toiminta hidastuu. Tiedekunnassa onnistuttiin kasvattamaan kantasoluista toimivia pigmenttiepiteelisoluja, joita
voidaan ehkä tulevaisuudessa siirtää rappeumasta kärsivien ihmisten silmiin. Osaa verkkokalvon ikärappeumasta kärsivistä potilaista
ei vielä pystytä hoitamaan mitenkään, mutta
uuden tutkimuksen ansiosta heillekin voi olla
luvassa apua.
Humanistinen: Jaakko Hämeen-Anttilan tuore
tutkimus osoittaa, että arabialainen runous on
vaikuttanut Koraanin tekstin kehittymiseen ja
siihen, miten sen ensimmäinen kuulijakunta ymmärsi Koraanin. Hämeen-Anttila tutki arabialaisen runoilijan al-Khansan tuotantoa ja löysi siitä
kohtia, joiden vaikutus näkyy Koraanissa.
Lääketieteellinen: Pitkään on tiedetty, että
geeni nimeltä Myc on yhteydessä monen syövän puhkeamiseen. Siksi on yritetty kehittää
erilaisia lääkkeitä, jotka salpaisivat geenin toimintaa ? huonolla menestyksellä. Nyt Helsingin yliopiston tutkijat onnistuivat selvittämään,
että itse asiassa Myc-geenin ulkopuolella oleva
geneettinen variaatio vaikuttaa Myc:n syöpää
aiheuttaviin ominaisuuksiin. Tutkijat selvittivät
tarkalleen sen geneettisen pisteen, joka on syypää moneen syöpään. Se helpottaa huomattavasti uusien lääkkeiden ja hoitojen kehittämistä: nyt huomio voidaan keskittää suoraan tähän
yhteen tiettyyn pisteeseen sen sijaan, että yritetään lamauttaa koko Myc-geeni.
Maatalous-metsätieteellinen: Tiedekunnan tutkimusryhmä onnistui selvittämään, miten home
sisäilmassa vahingoittaa ihmisten terveyttä.
Pitkään on kyllä tiedetty, että home on ihmisille haitallista, mutta syy on ollut epäselvä. Tutkijat saivat selville, että homesienet voivat sulkea
ihmisten elintärkeitä kanavia, jotka säätelevät
esimerkiksi sydän-, hengityselin- ja hermosolujen toimintaa.
Matemaattis-luonnontieteellinen: Maaliskuussa
varmistui, että niin sanottu Higgsin hiukkanen on olemassa. Helsingin yliopiston fyysikot
ovat olleet Sveitsissä Cernin hiukkastutkimuskeskuksessa mukana etsimässä hiukkasta,
joten sen löytymistä juhlittiin myös Helsingin yliopistossa. Tähän asti fysiikan teorioissa
on ollut merkittävä puute: teorioiden mukaan
hiukkasilla ei periaatteessa olisi massaa ol-
lenkaan, mikä on arkijärjen vastaista. Higgsin
hiukkasen löytyminen korjaa puutteen ja selittää, miten hiukkasilla voi olla massa.
Oikeustieteellinen tiedekunta: Akatemiaprofessori Kaarlo Tuorin analyysi eurokriisin valtiosääntöoikeudellisista ulottuvuuksista on
tiedekunnan mukaan ?eurooppalaisittainkin
merkittävä?. Tuorin kirjoitus, The European Financial Crisis ? Constitutional Aspects and Implications, osoittaa, että eurokriisi on vaikuttanut
paitsi talouteen myös EU:n poliittiseen valtiosääntöön ja avoimuusperiaatteeseen. Kriisin takia tehdyt päätökset ovat kaventaneet jäsenvaltioiden valtaa omista budjeteistaan. Myös
Euroopan parlamentin valta on kaventunut, kun
parlamentti on pidetty sivussa vakausmekanismien suunnittelusta.
Teologinen: Tiedekunnassa on koostettu laaja
englanninkielinen lähdeteos, joka kokoaa yksiin
kansiin länsimaisen filosofian ja teologian käsitykset ihmismielestä. Teoksessa on noin sata
ihmisen mieleen liittyvää käsitettä ? esimerkiksi aistit, muisti ja sielu ? joiden historia käydään
läpi antiikista nykypäivään. Vastaavaa hakuteosta ei ole ilmestynyt aikaisemmin.
Valtiotieteellinen: Tiedekunta nostaa suurimmaksi saavutuksekseen maailmanpolitiikan professori Heikki Patomäen kirjoittaman
kirjan, Eurokriisin anatomia. Kirja käsittelee nimensä mukaisesti eurokriisiä ja paikallistaa kriisin juuret jo 1970-luvulle. Kirja käy
läpi Euroopan rahaliiton viat ja esittää vision
?demokraattisesta globaalikeynesiläisyydestä?.
teksti YLIOPPILASLEHDEN TOIMITUS
kuva ULLA DONNER
S iv u 1 3
n o 4 / 2 01 3
Käyttäytymistieteellinen: Tiedekunnassa tehdyssä tutkimuksessa selvisi, että äidin korkea
verenpaine raskauden aikana saattaa vaikuttaa lapsen päättelykykyyn koko tämän elämän
ajan. Tutkimuksessa oli mukana lähes 400
miestä, joiden päättelykykyä testattiin eri ikävaiheissa. Miehet, joiden äideillä oli ollut ko-
honnut verenpaine raskauden aikana, suoriutuivat päättelytesteissä heikommin kuin he,
joiden äideillä verenpaine ei ollut raskausaikana koholla.
alkutekStit
y l iOP P il a Sl e ht i
VASTAUKSIA
Ylioppilaslehti tapasi opintotuesta vastaavan ministeri Paavo Arhinmäen. Hänen mukaansa opintotuki on
turvassa ainakin muutaman
vuoden.
Miten vanhalla viihtyiSi?
hetken rauha
Opintotuen kohtalo näytti ennen
kehysriihtä aika huonolta. Miten lähellä oltiin sitä, että opintotuki olisi
ainakin osittain korvattu lainalla?
Paavo Arhinmäki: ?Kyllä opintorahalähtöinen järjestelmä oli aidosti hyvin voimallisesti uhattuna.
Valtiovarainministeriö on erittäin
voimakkaasti ajanut lainamalliin
siirtymistä. Ja Raimo Sailashan
moneen otteeseen vielä eläkkeelle
jäätyäänkin kritisoi, että Arhinmäki yrittää torpata järkeviä päätöksiä. Lisäksi neljä muuta hallituspuoluetta [kokoomus, Sdp, Rkp ja
kristillisdemokraatit] ilmoittivat,
että nykyinen opintotukimalli ei
käy heille. Tässä käytiin todella kiivasta vääntöä, ja viimeiseen asti
oli epävarmuus.?
n o 4 / 20 1 3
Ennen kehysriihtä poliitikoille päätyi paperi, jossa Suomen
ylioppilaskuntien liitto ilmoitti
voivansa suostua niin sanottuun
5+1-malliin. Mallin mukaan opintorahaa saisi viisi vuotta, vuosi
pitäisi elää lainalla. Sössivätkö
opiskelijat lobbauksen?
?Ei se [paperin päätyminen
poliitikoille] ainakaan yhtään helpottanut tätä työtä. Kyllähän siinä
oli ilmassa, että tämä paperi on
pohja, josta vielä voitaisiin tulla
alaspäin.?
Onko opintotuki turvassa tämän
hallituksen kauden loppuun asti,
eli vuoteen 2015?
?Se on mun lähtökohta. Uskon,
että tällä päätöksellä keskustelu
Sivu 1 4
on rauhoitettu muutamaksi vuodeksi. Olen tehnyt hyvin selväksi julkisuudessa ja muille hallituspuolueille, että asiasta vastaavana
ministerinä en esittele mitään mallia, joka perustuu lainaan.
Tässä on aito ongelma, että
kun työurat eivät ole riittävän pitkiä, yritetään sysätä ylisuurta vastuuta opiskelijoille.?
Vasemmistoliitto vastustaa eläkeiän nostoa. Eikö se ole myös vastuun siirtämistä nuoremmille sukupolville?
?Kysymys ei ole siitä, mikä
on eläkeikä, vaan mikä on
eläköitymisikä. Jo nyt eläköitymisikä on 60 vuoden tienoilla ja eläkeikä on 63. Jos hinataan mekaanista eläkeikää ylöspäin, entistä
useampi, joka ei voi jatkaa töissä
henkisesti tai fyysisesti liian rasittavan työelämän takia, joutuu tosi
hankalaan tilanteeseen. ?
Kovasti on yritetty, mutta ei siitä
mitään tule: Vanhan ylioppilastalon kuppila, nykyiseltä nimeltään
Café Vanha, ei vieläkään vedä tarpeeksi väkeä. Sijainti on loistava,
mutta siellä ei käy kukaan.
Viime vuosi oli ensimmäinen
viiteen vuoteen, kun Vanha tuotti
edes vähän voittoa omistajilleen,
eli opiskelijoille. Vanha ei kuitenkaan ole lähelläkään sille asetettuja tulostavoitteita.
Sen takia ylioppilaskunta aikoo
jälleen panna uusiksi tilan ravintolatoiminnan. Konseptimuutos on
viides kymmenen vuoden sisään.
Tähän asti ravintolatoiminnasta on vastannut HYY Ravintolat, mutta nyt ylioppilaskunta
harkitsee jopa aivan ulkopuolisen
yhteistyökumppanin hankkimista.
Päätös asiasta tehdään viimeistään syksyllä.
Ylioppilaslehti kysyi helsinkiläiseltä ravintola-alan gurulta,
millainen tulevaisuuden Vanha
voisi olla. Maaret Launis on ravintolapäällikkönä Heathermill-nimisessä yrityksessä, joka on luonut
muun muassa menestysbaarit Los
Cojones, Bar Llamas, Bar Bhangra,
Milli Miglia ja Navy Jerry?s.
Maaret Launis, millaisen ravintolan tekisitte Vanhasta?
?Vanha on hohdoton paikka.
Se voisi olla jatkossakin hohdoton, väritön, halpa ja mauton, eli
Anoppila.
Lähtökohdaksi suuret ikäluokat.
Mustia nahkasohvia, Aalto-maljakoita, Kekkosen kuva, rumia vaaseja ja myrskyävää merta kuvaavia
akvarellitöitä. Semmonen vanhempien koti.
Se voisi toimia kahvilana ?
vanhempien luona on hyvä juoda
kahvia.
Sitten voisi tapahtua aikahyppy, kun siirrytään seuraavaan tilaan. Siellä olisi sellainen
rajoja rikkova hipsteridisko taistolaismeiningillä. Siellä jorattaisiin, psykedeelinen musa soisi,
mimmit ei käyttäisi rintsikoita
ja miehillä olisi pitkät hiukset.
Kaikki haisisi vähän hielle, koska
ennen kaikki haisi vähän hielle.
Eriparikristalliviinilasit, paskaa
ja halpaa algerialaista viiniä sekä
joitakin kiusallisia maalauksia
seinillä. Tosin seinillä ei saisi olla
Kekkosta, mutta joku muu diktaattori. Kylmä sota on kuitenkin mielentila. Kelataan näiden
suurten ikäluokkien kautta tätä
juttua.?
Ylioppilaskunta harkitsee ulkopuolisen yhteistyökumppanin
ottamista mukaan Vanhan pyörittämiseen. Olisitteko kiinnostuneita toteuttamaan tämän
konseptin Vanhalla?
?Toimitusjohtajalta tuli juuri
viesti, jossa luki go for it. Totta kai.?
teksti ANTTI BERG
VÄIJYTYS
Ratkaiseeko hallitus kevään aikana sen, pannaanko ulkomaalaisille
opiskelijoille lukukausimaksut?
?Mun mielestä siihen pitäisi
löytyä ratkaisu. Odotan, että jossain vaiheessa siitä tulee esitys
naapurihuoneesta [opetusministeri Jukka Gustafssonilta]. Toivon
mukaan myös muilta puolueilta
löytyy ymmärrystä sen puolesta,
että maksullisuus ei kuulu suomalaiseen koulutusjärjestelmään.?
teksti VAPPU KAARENOJA
kuva NICK TULINEN
Sinäkö se olet? Ota yhteys toimitukseen 10. toukokuuta mennessä
niin saat lahjaksi Flow-lipun.
YLiO p p iLaS Le H t i
aLkutekStit
Virossa kaikkein parhaat opettavat kaikkein heikoimpia.
O p e t ta j a k S i
OppimaSSa
Kiviportaat lohkeilevat. Katossa on vesivahingon jäljiltä suuria läiskiä. Harmaita seiniä koristavat hajanaiset lasten piirrustukset.
Tallinnan Mustamäen lähiö on yksi kaupungin köyhimmistä, ja alueen koulu hajoaa
käsiin. Samoin osa oppilaista: on keskittymishäiriöitä ja rikkinäisiä perhetaustoja.
Moni oppilaista joutuu hylkäämään ajatuksen jatko-opinnoista lukukausimaksujen takia,
eikä läksyjen tekeminen juuri motivoi.
?Ketään ei tunnu kiinnostavan huonomaineisen koulun oppilaat?, sanoo Ivo Visak, 23.
Visak opettaa koulussa yhteiskuntaoppia ja
historiaa 11?19-vuotiaille.
Tosin hän ei vielä ole ihan oikea opettaja.
Visak on opiskellut uskontotieteitä ja poliittista
filosofiaa Tarton yliopistossa. Hän saa opettajan pätevyyden vasta ensi vuonna, opetettuaan
kaksi vuotta Mustamäen koulussa.
Virossa pystyy nykyään suorittamaan pedagogiset opinnot käytännön työn kautta.
Ivo Visak on yksi kahdestakymmenestä yliopisto-opiskelijasta, jotka valittiin viime syksynä
?Noored Kooli? eli ?nuoret kouluun? -ohjelmaan. Parin kuukauden intensiivikurssin jälkeen kokelaat sijoitettiin Viron huonoimpiin
kouluihin. Virossa tasoerot eri koulujen välillä
ovat valtavat.
Ohjelmaan tulee joka vuosi satoja hakemuksia, mutta siihen valitaan vain yliopistojen
parhaat opiskelijat. Ajatuksena on, että huiput
opettavat niitä, joiden mahdollisuudet menestyä ovat kaikkein heikoimmat.
Tavoitteena on tarjota jokaiselle lapselle
kunnon koulutus ja mahdollisuus myös joskus
päästä koulusta pois todistus kourassa.
Lisäksi toiveena on, että nuoret lahjakkuudet
uudistaisivat virolaista koulutusjärjestelmää.
Nuoret pääsevät näkemään, miten asiat toimivat ? tai useimmissa tapauksissa eivät toimi.
Esimerkiksi Ivo Visak on havainnut opetusmetodien olevan neuvostoaikaisia ja opettajien
vanhanaikaisia. Opettaminen perustuu faktojen opetteluun eikä oppimiseen.
Lisäksi politiikka on sotkettu kouluihin: kaupunginvaltuustot nimittävät koulujen rehtorit
ja tekevät sen monesti puhtaasti puoluekirjan
perusteella.
liseen opettajien konferenssiin Yhdysvalloissa.
Taevere innostui niin paljon, että alkoi puuhata
kotimaahansa vastaavaa.
Vuonna 2007 ensimmäiset opettajaoppilaat
lähetettiin uudistamaan kouluja ympäri Viroa.
Valmistuttuaan Noored Kooli -ohjelmasta nuoret saavat käytännössä valita, minne suuntautuvat. Moni jää opettamaan, osa
siirtyy muihin tehtäviin esimerkiksi opetusministeriöön.
Ivo Visak on aina ollut kiinnostunut yhteiskunnallisesta vaikuttamisesta. Aikaisemmin hän
on ollut mukana muun muassa Tarton nuorisolautakunnassa.
Visak kuitenkin kokee, että opettamalla hänellä on parhaat mahdollisuudet vaikuttaa ? se
tuntuu konkreettisimmalta tavalta nähdä oman
vaikuttamistyön tulos.
?Joskus oppilaani kysyvät minulta, miksi
jaksan opettaa, kun he eivät kuitenkaan osaa.
Kukaan ei ole uskonut heihin?, Visak sanoo.
Virossa opettajan ammatti ei ole erityisen
himoittu. Virolaisten keskipalkka on 916 euroa
kuussa. Opettajan minimipalkka on reilut 700
euroa.
?Kukaan ei tee tätä rahasta?, Visak sanoo.
Hänkin tekee graafikon töitä opettamisen ohella.
Visak kertoo olevansa puolet ajasta opettaja ja puolet sosiaalityöntekijä. Hän kokee antaneensa oppilailleen pakollisen oppimäärän
lisäksi myös tietynlaista turvaa.
?Luokkani ovi on aina auki, ja oppilaat voivat tulla juttelemaan milloin vain. Useilla heistä
ei ole ketään muuta aikuista, jolle puhua.?
Parasta Visakin mielestä on, kun oppilaat saa
aidosti innostumaan päivän aiheesta. Visak opetti
antiikin demokratiaa kuudesluokkalaisille järjestämällä luokassa kansanäänestyksiä. Oppilaat
äänestivät läksyt tekemättä jättäneelle pojalle
rangaistukseksi spartalaiset 30 punnerrusta.
Kun ohjelma päättyy ensi keväänä, Visak
haluaisi jatkaa Mustamäen lähiökoulussa: hän
haluaisi nähdä nykyisten oppilaidensa valmistuvan yläasteelta.
teksti MELISSA HEIKKILÄ
kuva RIHHARd KRüünER
S iv u 1 5
N o 4 / 2 01 3
Samanlaisiin ongelmiin herättiin Yhdysvalloissa
jo 1990-luvulla. Siellä perustettiin Noored Koolin esikuva, ?Teach for America?. Britanniassa vastaava ohjelma perustettiin 2000-luvun
alussa.
Noored Koolin isä, opettaja Artur Taevere,
kuuli näistä malleista osallistuessaan kansainvä-
Ivo Visak auttaa oppilaitaan välillä iltaisinkin
Skypen välityksellä.
t e k s t i j o h a n n a m i tj o n e n
N o 4 / 20 1 3
ALKuTEKSTiT
Y L iOP P iL ASL E HT i
Sivu 1 6
k uva i i n a e s k o
YLiO p p iLAS LE H T i
ALKuTEKSTiT
Harvoin käy niin, että
jos viihdeohjelman
päähenkilöt sanovat
televisiossa ?penis?, heiltä
kysytään haastatteluissa
ihmisoikeuksista. Suvi
Westille ja Kirste Aikiolle
kävi näin.
KAnSAn pALvELuKSESSA
K a k s i p i e n i k o k o i s t a naista ottaa poseerausasennon Esplanadin nurmikolla. Siihen kuuluu silmien siristäminen ja rintakehän
työntäminen vähän eteenpäin. Hymy ei ole leveä, pieni kaarre vain.
Tänään on satanut räntää ja ilman takkia
on kylmä.
Nurmikolla seisoo kaksi seksillä ratsastavan
tv-sarjan nuorta esiintyjää. Tai ei oikeastaan. Nurmikolla ei poseeraa tv-tähtiä, vaan kaksi saamelaisuuden sanansaattajaa.
Mutta sen ei ollut tarkoitus mennä niin.
? K a i k i s t a v ä h i t e n haluan puhua saamelaisuudesta. Mieluummin puhun vaikka omasta
seksielämästäni?, Suvi West sanoo heti haastattelun aluksi.
Hänellä ja Kirste Aikiolla olisi kuitenkin
erinomainen tausta saamelaiskysymyksiin vastaamiseen. Aikiolla olisi siihen täydellinen koulutuskin: hän on opiskellut Oulun yliopistossa saamen kulttuuria ja kieltä. Hän osaa tehdä
esimerkiksi nutukat, poronnahasta valmistetut
perinnejalkineet.
Molemmat ovat saamelaisia, jotka tuntevat juurensa.
West on kotoisin Outakoskelta, mutta asuu
nyt Kalliossa. Aikio on asunut eri puolella Lappia, muun muassa saamelaisten pääkaupungissa Kautokeinossa Norjan puolella ja nyt
Inarissa. Hän haaveilee muutosta isänsä syntysijoille Utsjoelle.
Ja kyllä heistä saamelaisaktivistia löytyy. He
ovat esimerkiksi järjestäneet mielenosoituksen,
jossa vastustettiin saamelaispuvun ryöstökäyttöä
turismissa. Yhdessä Säpikkäiden jaksossa West
lupasi paljastaa rintansa Seiskan kannessa, jos
lehti kirjoittaisi saamelaisten maaoikeuksista.
Saamelaiselle ei nimittäin ole itsestäänselvyys olla olemassa.
?Saamelaisia ei ole pelastamassa saimaannorppia tai etsimässä itseään Intiassa, koska
oman kansan pelastamisessa on niin paljon
työtä?, West sanoo.
Kun saamelaisuuden päivää vietetään, citysaamelaisenkin puhelin pirisee. Huvitti tai ei,
sitä tuntee pakkoa olla pienen, kuolemanuhan
alla olevan kansansa edustaja aina tarvittaessa.
Se voi joskus olla taakka. Mutta suurempi on kuitenkin tunne siitä, miten tärkeää on
kuulua johonkin suurempaan.
Naiset myöntävät ristiriidan: he kyllä arvostavat juuriaan ja ammentavat saamelaisuudesta ? kirjoittavat esimerkiksi säpikäshenkistä Saamelaisen käyttöopas -kirjaa,
joka ilmestyy syksyllä.
Mutta siitä huolimatta he eivät haluaisi
profiloitua saamelaisiksi viihteen tekijöiksi.
Ihan niin kuin tummaihoinen lesbo naiskirjailija ei haluaisi olla tummaihoinen lesbo
naiskirjailija, vaan ihan vain kirjailija.
Suvi West ja Kirste Aikio haluavat olla käsikirjoittajia, ilman mitään etuliitteitä.
Norjassa on jo mahdollista olla elokuvaohjaaja ilman, että saamelaisuutta mainitaan,
sen on Nils Gaup todistanut.
Mutta Westin ja Aikion kohdalla saamelaisuus mainittaneen vielä jonkin aikaa. Ja kun
kuuntelee naisten puhetta, vaikuttaa siltä, että
se ei ehkä kuitenkaan ole valtava tragedia:
?Elämäntyöni on palvella kansaani?, Aikio
sanoo.
?Koen, että elämäni yksi tärkeimpiä tehtäviä on saamelaisuudesta kertominen ja sen
esille tuominen.? Y
S iv u 1 7
n o 4 / 2 01 3
K i r s t e A i k i o n ä k i Suvi Westin ensimmäistä kertaa 16-vuotiaana inarilaisessa baarissa, kun West tanssi pöydällä. Vakka oli löytänyt kantensa.
Heistä tuli nopeasti ystäväkaksikko, joka tunnettiin hulluttelusta, meuhkaamisesta ja hauskanpidosta. Joskus kaverit sanoivat, että yhdessä
naiset olivat liian rasittavaa seuraa.
Aikio ja West olivat samassa media-alan
koulussa ja halusivat aina tehdä kaikki työt yhdessä. Kerran he ehdottivat, että luokka toteuttaisi sukupuolitaudeista kertovan musiikkivideon.
Luokkakaverit kuitenkin halusivat mieluummin
tehdä lastenohjelman. Jälkimmäinen idea toteutettiin.
Nyt West ja Aikio voisivat halutessaan toteuttaa musiikkivideon, joka näytettäisiin telkkarissa.
Ylellä pyörii kaksikon oma viihdeohjelma
Märät säpikkäät.
Ohjelmassa naiset haastattelevat julkkiksia,
tekevät stereotypioista sketsiviihdettä ja puhuvat härskejä.
Märkien säpikkäiden sketsien maailma
hyödynsi ensimmäisellä kaudella saamelaisen
ja suomalaisen elämänkatsomuksen yhteenkolahduksia. Nyt toisella kaudella sketsit ruotivat
enemmän länsimaalaisen ihmisen elämänmenoa ? aiheena on esimerkiksi suuri tarpeemme
omistaa lemmikkieläimiä.
J o s k y s e e s s ä o l i s i jokin muu ohjelma, sen
kohdalla olisi pohdittu, mikä siinä on performanssia ja mikä ei: esittävätkö naiset sarjassa
itseään, koska esiintyvät omilla nimillään? Olisi tartuttu siihen, kuinka ohjelmassa puhutaan
seksistä. Siitä puhutaan suoraan, niin kuin parikymppiset suomalaiset naiset seksistä keskenään puhuvat.
Joku olisi pitänyt sitä huomionhakuisena,
toinen emansipatorisena.
Mutta tätä keskustelua ei käyty.
Westin ja Aikion viihdeohjelmasta tehtiinkin yhteiskunnallinen.
Kun naiset tapaavat toimittajia, he joutuvat tietovisaan: Kuinka monta saamelaista Suomessa on? Saako suomalainen käyttää
kuksaa? Entä leukua? Entä neljäntuulenlakkia?
Mitä mieltä he ovat Lapin luontoa myllertävästä kaivosteollisuudesta? Ovatko saamelaiset naiset mustasukkaisia? Äänestävätkö kaikki
saamelaiset Paavo Väyrystä?
KESKITY IHMISEEN
Y L IOP P IL ASL E HT I
t e k s t i j o h a n n a m i tj o n e n
k uvat n i k l a s s a n d s t r ö m
Jotta kaikkien ei
tarvitsisi elää niin
kuin Ville Hulkkonen,
Ville Hulkkonen haluaa
rakentaa sillan yli
ilmastonmuutoksen.
N o 1 / 20 1 3
P I E N TÄ L I I K E T TÄ
K e n e n a a m u l u e n t o a l k a a mu k a n ä i n
aikaisin?
Laajasalossa sijaitsevan keltaisen puutalokommuunin asukkaat ovat kahdeksalta aamulla jo pukeissa, ja aamupalat on syöty. Vain yksi
tyttö petaa vielä sänkyään.
Ville Hulkkonenkin, 25, on ollut jo pari
tuntia hereillä. Hän on aamuihminen.
Nyt hän pukee kaksivuotiaalle tyttärelleen
Aavalle ulkovaatteita. Ilma on kylmän kostea,
voi aavistaa, että jossain vaiheessa sataa.
Päivä on juuri sellainen, joita ilmastonmuutos tietää meille suomalaisille paljon lisää.
Aava-tyttären iloksi tänään päiväkotiin
pääsee rattaissa. Tavallisesti isä vie hänet sinne
pyörällä. Kun maassa oli vielä lunta, hän hiihti
lapsi selässään.
SIvu 1 8
?Kanervalle tämä on ollut stressaavaa?,
Hulkkonen sanoo kävellessään ripeästi hyisessä
säässä. Kanerva on hänen tyttöystävänsä.
?Tämä? taas tarkoittaa Hulkkosen uutta
elämäntapaa.
? E h k ä s i l l o i n e n s i m m ä i s t ä kertaa ajattelin, että eikö mulla ole rohkeutta tehdä jotakin asiaa, jonka tiedän oikeaksi?? Hulkkonen
sanoo.
Hän muistelee päätöstään mennä sivariin armeijan sijaan. Siinä oli vanhemmilla
sulattelemista.
Vielä yläasteella nuori Hulkkonen oli sitä
mieltä, että hänestä tulee investointipankkiiri. Kaikki muuttui lukiossa, kun hän vietti vuoden vaihto-oppilaana Brasiliassa. Vuosi avasi
hänen silmänsä ihmisten eriarvoisuudelle. Sen
jälkeen hän on ollut huolissaan monesta asiasta: sodista, köyhyydestä, sukupuolten välisestä
epätasa-arvosta, lasten asemasta, eläinten oikeuksista, demokratian tilasta, epäreilusta kansainvälisestä talousjärjestelmästä ja nuorten
syrjäytymisestä.
Huoli ajoi hänet opiskelemaan maailmanpolitiikkaa yliopistoon. Ja se sai hänet saarnaamaan, etenkin omalle pankinjohtajaisälleen.
Pikkuhiljaa yleinen taakka maailman ongelmista väistyi kaikkein suurimman huolen tieltä:
ilmastonmuutoksen.
Hulkkonen alkoi ymmärtää, että jos ilmastonmuutosta ei pysäytetä, muita ongelmia ei
tarvitse lopulta murehtia ollenkaan. Ei ole planeettaa, missä murehtia.
YLIO P P ILAS LE H T I
KESKITY IHMISEEN
N o 1 / 20 1 3
S Iv u 1 9
KESKiTY iHMiSEEN
Y L iOP P iL ASL E HT i
Hän kerää
muoviastiaan
vuohenputkia.
Niitä syödään
leivän päällä,
maku on
pähkinäinen.
N o 4 / 20 1 3
Hulkkonen on ollut mukana vihreiden toiminnassa, puhunut ympäristön puolesta niin
kuin tiedostavat yliopisto-opiskelijat baari-iltoina puhuvat ja työskennellyt vihreiden kansanedustajan Pekka Haaviston avustajana.
Mutta se kaikki on tuntunut tavallaan tekopyhältä.
Viime jouluna Hulkkonen päätti lopettaa
saarnaamisen ja tehdä tilit selväksi itsensä kanssa.
Hän perusti blogin, jonka nimeksi antoi
Älä anna häiritä. Sen esittelytekstiin hän kirjoitti näin:
?Kirjoittaja ei keksi parempaa keinoa torjua
ekologista katastrofia kuin aloittaa itsestään.?
Ja niin Hulkkonen teki.
P a l u u m a t k a l l a p ä i v ä k o d i s t a kotiin
Hulkkonen kävelee metsän halki. Tai no, entisen metsän. Nyt paikalla on hakkuuaukio.
Kuusen kannot ovat paksuja ja tuoksuvat vielä
vienosti.
Hulkkonen pysähtyy yhden kannon luo.
Hän silmäilee sen vuosirenkaita. Puulla on ikää
reilusti yli sata vuotta.
?Kahdessa aikuisessa puussa on sitoutuneena mun vuoden hiilikulutus?, Hulkkonen
juttelee.
Hän aikookin istuttaa kesällä niin monta
puuta, että ne sitovat 3 000 kiloa hiilidioksidipäästöjä.
Sen verran hiiltä Hulkkonen aikoo käyttää
tänä vuonna. Sen verran me kaikki saisimme
käyttää vuodessa.
Käytämme paljon enemmän, yli kolme kertaa enemmän. Suomalaiset kuluttavat keskimäärin 10 000 kiloa hiiltä per henkilö.
Sivu 2 0
3 000 kilossa pysyminen tarkoittaa sitä,
että Hulkkosen on pitänyt tehdä valtavasti selvitystyötä: kuinka paljon kodin lämmittäminen
aiheuttaa päästöjä, kuinka paljon hiiltä menee
liikkumiseen.
Hän on saanut vuokranantajansa vaihtamaan vanhan omakotitalon öljylämmityksen
pellettilämmitykseen. Koska bussimatkailu lohmaisee liian suuren osan hänen hiilibudjetistaan, hän liikkuu hiihtäen, pyörällä ja metrolla.
Talvella hän istui luennolla hiihtoasussa ja
monoissa. Ja haisi hieltä.
Kunnes keväällä selvitystyöt paljastivat yhden yllättävän asian: vanhaan autoon voi vaihtaa moottorin, joka pyörii leipomoteollisuuden
jätteistä valmistetulla biopolttoaineella. Sen
ansiosta autoilun päästöt vähenivät huimat 80
prosenttia.
Toukokuussa Hulkkonen matkustaa bioetanoliautolla perheensä kanssa Etelä-Ranskaan.
Se on mukavaa vaihtelua, sillä kyllä projekti
on myös kyllästyttänyt, tyttöystävää varsinkin.
Etenkin silloin, kun Hulkkosen vanhemmat
tarjosivat heille lahjaksi Vietnamin-matkaa. Sille
Hulkkosen piti sanoa tietysti jyrkkä ei. Lentäminen panisi koko hiilidieetin aivan kuralle.
A s i o i d e n p o l t t a m i n e n on aina ollut ihmisille luontaista.
Aivojen kehittyminen näin suuriksi on vaatinut sen, että ihminen oppi kypsentämään tulella ruokaa. Nuotiolla iloisesti rätisevistä puista
niihin sitoutunut hiili vapautui ilmakehään.
1700-luvulla teollistuminen vei hiilen polttamisen aivan uudelle tasolle. Silloin alkoi ilmaston merkittävä lämpeneminen.
Nykyinen elintasomme perustuu sille, että
hiiltä palaa.
Tällä hetkellä esimerkiksi EU yrittää rajoittaa ilmaston lämpenemisen kahteen asteeseen.
Luultavasti tavoite on karannut jo kauas
ulottumattomiimme: syyskuussa ilmestyy kansainvälisen ilmastopaneelin, IPCC:n, seuraava
raportti. Nyt jo tiedetään, että raportti ennustaa viiden asteen lämpenemistä seuraavan sadan vuoden aikana, jos nykymeno jatkuu.
Vielä ei tiedetä, mitä niin suuresta ilmaston
lämpenemisestä seuraa.
Vaikka me kaikki olemme nähneet tuomiopäivän katastrofielokuvia ja jo peruskoulussa
on selitetty, miten vakavasta asiasta ilmastonmuutoksessa on kysymys, kukaan ei kuitenkaan
halua elää niin kuin Hulkkonen.
Mutta ei meidän tarvitsekaan, uskoo mies
itse.
K u n l o u n a s a i k a l ä h e n e e , Hulkkonen kävelee Laajasalon rantaan. Siellä on vielä jäätä,
mutta kevät on tulossa.
Hulkkonen on siitä ehkä iloisempi kuin kukaan meistä. Hän saa vihdoin syötäväkseen jotakin tuoretta.
Mies kerää muoviastiaan vuohenputkia.
Niitä syödään leivän päällä, maku on pähkinäinen. Lounaaksi hän keittää myös puuroa, jonka
päälle ripotellaan runsaasti hampunsiemeniä ?
tyypillinen Hulkkosen vähähiilinen ateria.
Jokapäiväinen leipä on yksi keskeisimmistä
asioista, joka Hulkkosen elämässä on muuttunut
näiden neljän kuukauden aikana, kun hän on
elänyt hiilidieetillä. Ennen hän harrasti viinejä,
tunnisti eri rypälelajit maun perusteella.
YLiO P P iLAS LE H T i
KESKiTY iHMiSEEN
N o 4 / 2 01 3
S iv u 21
N o 4 / 20 1 3
Y L iOP P iL ASL E HT i
Sivu 2 2
YLiO P P iLAS LE H T i
KESKiTY iHMiSEEN
?Tulevaisuus ei ole
mikään pimeä monttu,
jossa syödään lanttua.?
Mutta nyt hän on pitkälti luopunut viinistä:
sitä kuljetetaan niin kaukaa.
Lihaa hän ei tietenkään syö, mutta suurta herkkuaan, popcornia, hän ei ole jättänyt.
Se on ainut kaukomailta tuleva tuote, jota hän
yhä ostaa.
Talvella Hulkkonen opetteli pilkkimään.
Hän kävi kymmenen kertaa kalassa, tuloksetta. Kokeneen kalamiehen neuvojen avulla hän
kuitenkin pääsi pilkkimisestä jyvälle ja on sen
jälkeen kantanut kotiin kilokaupalla pikkukalaa,
välillä yli oman tarpeen.
Ruokaan liittyviä selvitettäviä asioita on
ollut paljon: esimerkiksi luomu vähentää tuotteen hiilitaakkaa. Luomuviljelyssä ei ole käytetty lannoitteita, joiden valmistamiseen taas olisi
kulunut fossiilisia polttoaineita.
Hulkkosen tiedot ja laskelmat on tehty nettitietojen pohjalta.
Joskus hän myös soittaa, kun haluaa olla
varma jostakin.
Esimerkiksi silloin, kun etsi lempijäätelönsä, Ben & Jerry?sin, hiilijalanjälkeä. Puhelu
yhdistettiin Hollantiin. Sieltä kerrottiin, että
jäätelöä voi syödä huoletta: yritys kompensoi
päästönsä istuttamalla puita Peruun. Puut sitovat kasvaessaan hiilidioksidia ilmasta ja käyttävät sitä kasvunsa polttoaineena.
Ben & Jerry'siä tai ei, sisko on sanonut
Hulkkosen laihtuneen.
?Ilmastonmuutoksessa ei ole kysymys ympäristönsuojelusta?, Hulkkonen sanoo.
Ilmastoliikkeeseen olisivat tervetulleita
ydinvoiman kannattajat ja ydinvoiman vastustajat, siinä voisivat olla rinta rinnan ituhipit ja ne,
joiden mielestä vapaa markkinatalous on parasta, mitä ihmiskunnalle on tapahtunut.
Sillä: jos ihmiset vain hetken aikaa sinnittelisivät tuhoamatta planeettaansa, sillä aikaa tiede voisi näyttää ihmisille valon.
?Tulevaisuus ei ole mikään pimeä monttu, missä kaikki syövät vain lanttua?, Hulkkonen sanoo.
Hänen mielestään ihmisluonto on sellainen:
loputtoman kekseliäs. Jotenkin aina luovitaan
pinnalle, vaikka sitten tajuttoman ?häsäämisen?
kautta, kuten hän itse sanoo.
Nyt kehitellään esimerkiksi tapoja sitoa hiilidioksidia levään ja pumpata siihen rautaa niin,
että levä uppoaa merenpohjaan hiilidioksidit
mukanaan.
Suunnitellaan, että pilviä värjättäisiin niin,
että ne heijastaisivat säteilyä takaisin avaruuteen.
Lihaa voidaan ehkä tulevaisuudessa kasvattaa laboratorioissa siten, että siitä ei aiheudu
hiilidioksidipäästöjä.
Hulkkonen uskoo, että ihmiset kyllä oppivat
korvaamaan fossiiliset polttoaineet. Ja kun se
tapahtuu, voimme elää niin kuin tähänkin asti:
syödä lihaa, kuljettaa viinejä lentokoneilla ja
valmistaa tavaroita tehtaissa.
Hulkkonen odottaa sitä, että lentokoneet kulkevat biokerosiinilla ja hän voi lentää Brasiliaan tervehtimään vaihto-oppilasaikaista isäntäperhettään.
?Uskon lentäväni vielä joskus?, hän sanoo.
Mutta sitä ennen tarvitaan se silta. Y
Ville Hulkkosen blogia voi lukea osoitteessa www.alaannahairita.blogspot.fi
S iv u 23
N o 4 / 2 01 3
O n j o i l t a p ä i v ä , ja sade on alkanut.
Hulkkosen tyttöystävä muistuttaa pihatalkoista: kasvihuone on siirrettävä aurinkoisempaan paikkaan, jotta tomaatit kasvavat ensi kesänä paremmin.
Ennen siirto-operaatiota Hulkkosen pitää
vielä selittää jotakin tärkeää.
Hän ottaa esiin ruutupaperilehtiön. Hän on
piirtänyt mallin ennenkin, se tuli hänelle mieleen kerran junamatkalla.
Kuvalle ei ole vielä nimeä. Mutta se voisi
olla esimerkiksi Silta ihmiskunnan tuhon yli
tulevaisuuteen.
Piirroksessa on rotko ja sen yli Hulkkonen
piirtää kaaren. Se kuvaa siltaa.
?Tarvitaan isoin ponnistus, mitä ihmiskunta on koskaan tehnyt.?
Hulkkosen mukaan me olemme nyt kuilun
reunalla ja vaarassa vajota sinne. Alhaalla kuilussa on kadotus.
Vajoamme, jos ilmastonmuutosta ei pysäytetä, uskoo Hulkkonen.
Seuraa vitsauksia: hallitsemattomia tulvia,
veden alle hukkuvia kaupunkeja, ankaraa kuivuutta ja sateita, jotka eivät hellitä.
Mutta Hulkkonen uskoo, että kuilun yli voidaan rakentaa silta ? historian suurin ja tärkein rakennelma
Hän suunnittelee tekevänsä nettiin sovelluksen, virtuaalisen sillan, jonka rakentamiseen
kaikki voivat osallistua.
Luopumalla esimerkiksi lihansyönnistä saa
kasvatettua siltaa hieman, muurattua sinne yhden
kiven. Ja virittämällä autonsa bioetanolilla kulkevaksi, silta kasvaa taas hieman.
Sillä Hulkkosesta yksilön valinnoilla on väliä.
Hän uskoo, että yksilön mielipiteestä voi tulla yleinen mielipide, joka lisää painetta päätöksentekoon.
Voisi esimerkiksi viimein syntyä liike, joka
poliittiselta kartalta vielä puuttuu: ilmastoliike,
joka keskittyisi vain ja ainoastaan ilmastonmuutoksen pysäyttämiseen.
Hulkkosen mielestä vihreät eivät kykene tarjoamaan ratkaisua. Puolue keskittyy vääriin asioihin,
epäolennaisuuksiin: tappellaan esimerkiksi siitä,
minkä verran jotain tiettyjä kalalajeja saa pyydystää ja mitä kasveja pitää suojella.
KESKiTY ASiAAN
Y L iOP P iL ASL E HT i
teksti aurora rämö
Kristillinen taivaskanava
TV7 on opettanut
Raamattua ja parantanut
sairaita jo kymmenen
vuotta. Seuraavaksi kanava
aikoo vapauttaa kaikki
vangit.
N o 4 / 20 1 3
Ihmeen kaupalla
N a i n e n l a s k e e k ä d e n olkapäälle ja katsoo
suoraan silmiin.
?Nämä sanat, mitkä mä sanon, ei tule meistä, vaan Jeesus on sun sydämesi herra ja sussa
asuu Jeesuksen pyhä henki.?
Hän puhuu nopeasti ja tasaisesti, niin tasaisesti, että sanojen väliset rajat hälvenevät,
lauseet sumenevat yhdeksi virraksi. Nainen puhuu ilman välimerkkejä.
?Sinulle on annettu tällainen ylistämisen ja
palvomisen lahja, sinä tuut laulamaan ja tanssimaan, sinä tuut esiintymään ihmisille, sulla on
lahja, jonka herra haluaa ottaa käyttöön, sinä
tuut kirjoittamaan sanoja, tuut kirjoittamaan
asioita ylös.?
Jossain taustalla joku puhuu Pirkko Jalovaarasta, mutta pian ääni vaimenee. Kaikki
kaapelikanava TV7:n studioiden keittiössä olevat keskittyvät kuuntelemaan.
?Mutta ne lahjat eivät lähde käyttöön, ennen
kuin saat Jeesuksen kautta koko näyn, koko kutsun, se tulee järisyttämään monia ihmisiä, nyt ne
on pienellä liekillä, sellaisella säästöliekillä.?
Tekisi mieli kääntää katse pois, mutta se on
mahdotonta, kaikki tuijottavat. Muualle katsominen olisi reaktio, se kertoisi, ettei kestä Jumalan sanaa.
Kanavan johtaja Martti Ojares on korostanut tiukasti, että mitään, mitä TV7:n tiloissa
kuulee tai näkee, ei saa muunnella.
Mutta ei tässä kuule tai näe oikein mitään.
Kasvojen lihaksia on vaikea hallita, ne ny-
Sivu 2 4
kivät. Katsekontakti on niin intensiivinen, että
pelottaa, että taju lähtee. Niin ei saa käydä, se
vasta reaktio olisikin.
Kolmen minuutin kuluttua nainen päästää
irti ja hymyilee kuin vauvalle. Hän halaa ja sanoo: minä rakastan sinua.
Muista, aika on rajallinen, hän sanoo, aika
on rajallinen, amen.
N a i n e n o n Aulikki Hartikainen, profeetta ja toimittaja Polvijärven pastori -nimisestä ohjelmasta. Show on pyörinyt TV7:llä lähes
alusta saakka. Se on nykyään yksi kanavan katsotuimmista.
Itse Polvijärven pastori on entinen metsuri
Veijo Piipponen, joka sai uskoon tultuaan parantamisen lahjan. Hän sanoo Jumalan pelastaneen hänen kauttaan satoja sairaita, tv:n välityksellä ja yleisötilaisuuksissa.
Piipponen kertoo tarinoita siitä, miten rukouksen jälkeen rollaattorilla liikkunut vanhus
on sadan ihmisen todistaessa venynyt spagaattiin. Kaiheja on parantunut, hampaita juurtunut paikoilleen. Kun leikkaukseen on menty,
lääkäri ei ole enää löytänyt syöpäkasvainta.
Pastori Piipponen on ainoa suomalainen,
jonka uskotaan herättäneen kuolleen henkiin.
Kovin moni ei tietäisi siitä, ellei TV7:lle lahjoitettaisi niin paljon rahaa.
K u n t a i v a s - t v perustettiin kymmenen
vuotta sitten, lahjoituksia kertyi yhden vuoden
aikana 120 000 euroa. Osakkaita oli vuonna
2004 parikymmentä, katsojia muutama sata.
Toimitusjohtaja, viestintäneuvos Martti
Ojares, muistaa luvut ulkoa.
Hän on setvinyt numeroita koko elämänsä.
Ensin kauppakorkeakoulussa, sitten valtiovarainministeriössä, sitten Alkon talouspäällikkönä ja lopulta mediayhtiö Sanoman talousjohtajana ja varatoimitusjohtajana.
?Sillä talousosaamisella, mikä minulla on siviilielämässä, olisin heittänyt koko kanavaidean
romukoppaan nanosekunnissa. Ei tässä ole mitään järkeä?, Ojares sanoo.
Hänen työhuoneensa on talon suurin. On
työpöytä, sohvaryhmä ja kokouspöytä.
Kanavan tiloja on kolmessa eri kerroksessa aivan Sörnäisten rannan kupeessa. Kymmenennen kerroksen ikkunasta on näkymä Katri
Valan puiston yli.
Oven vieressä on tikapuut parvelle. Jaakobin tikapuut, Ojares myhäilee.
Hän viittaa Raamatun kertomukseen unesta, jossa Jaakob näkee enkelien kulkevan ylös
alas tikkaita, joiden alapää on maassa ja yläpää
taivaassa. Enkelit kuljettavat mukanaan ihmisten rukouksia.
Ojares jäi eläkkeelle 60-vuotiaana. Viestintäneuvos oli ajatellut golfata ja katsella merta
kakkosasunnossa Lohjansaaressa.
Mutta kymmenen päivää töiden loppumisen jälkeen tarjottiin nurinmenneen ATV:n kanavapaikkaa.
YLiO P P iLAS LE H T i
Tarjoukseen oli tartuttava. Muutakaan ei
voinut, viesti yläkerrasta oli niin selkeä.
?Tämän maan kristillisestä tilasta oli tullut minulle jo aiemmin taakka. Kuuntelin usein
radiojumalanpalveluksia ja odotin niiltä jotain,
mutta ne menivät yhä enemmän humanistiseksi jutusteluksi?, Ojares sanoo.
?Halusin kuulla, että joku opettaa kunnolla
Raamatusta.?
Ensimmäinen lähetys kuvattiin kotisohvalla Tapiolassa. Se oli teknisesti alkeellinen puolituntinen, jossa Ojares kertoi kuulumisia ja
keskusteli vaimonsa kanssa Jumalasta. Rahaa ei
juuri ollut.
Kunnes sitten.
?Alkoi tulla tällaisia taloudellisia ihmeitä?,
Ojares sanoo.
T v - e v a n k e l o i n t i o n lähtöisin Amerikasta.
Siellä bisnes on isoa, hampaat valkoisia ja jutut
rajuja.
Ohjelmista mahtavin on The Club 700,
yksi koko television historian pitkäikäisimmistä
sarjoista. Siinä umpikonservatiivinen Pat Robertson julistaa pystyvänsä ohjaamaan hurrikaaneja, joita syntyy muun muassa homoseksuaalisuuden hyväksymisestä.
Show?ta nähtiin vuoden verran Suomessakin, kunnes TV7 hyllytti sen vuonna 2005. Robertson oli vaatinut Venezuelan edesmenneen
presidentin Hugo Chávezin salamurhaamista.
Nyt evankelista on kuitenkin palautettu ohjelmakartalle.
Hyllyttäminen oli turhaa arkailua, alkukankeutta, Ojares sanoo. Jos Robertson olisi puhunut vastaavia murhajuttuja nyt, kun kanava on
ollut olemassa pian pyöreät kymmenen vuotta,
sarja olisi saanut jatkua ilman keskeytyksiä.
Mutta ei sota yhtä miestä kaipaa ? ei Robertsonia tarvittaisi taivaallisen viestin välittämiseen, se välittyy muutenkin.
TV7:lla opetetaan muun muassa, että Israel on juutalaisille kuuluva pyhä maa, että homoudesta voi parantua ja että evoluutioteoria
on Saatanasta.
Ohjelmissa on paljon voimakkaita tunteita
ja raflaavia tarinoita, kuten herätyskristillisyydessä ja helluntaikarismaattisuudessa on tapana. Monissa ei tapahdu juuri mitään, niissä vain
istutaan ja puhutaan.
Sillä sanoissa on voima. Helluntailaiset uskovat, että Raamattu on suoraa puhetta Jumalalta, ylin ja muuttumaton totuus.
Sana koetaan henkilökohtaisesti, Jumalan
antamien armolahjojen kautta. Profetoidaan,
kaadutaan, puhutaan kielillä, parannetaan.
Tunnetuin kaataja ja parantaja oli
1970-luvulla saarnannut Niilo Yli-Vainio,
jonka ansiosta helluntailaisuudesta on tullut
1900-luvun menestynein uskonnollinen liike
Suomessa.
TV7:n tikapuita pitkin rukoukset kulkevat
vähintään kerran viikossa. Suoria esirukousohjelmia vetää muun muassa maallikkojulistaja
Pirkko Jalovaara.
Sama nainen, jonka helmikuisesta saarnas-
ta Kallion kirkossa nousi meteli. Ylen MOTohjelma kuvasi, kun Jalovaara pauhasi lopunajoista, riivaajista, demoneista ja lääkkeiden
tehottomuudesta. Sen ei katsottu sopivan kansankirkon tiloihin, ja kirkkoherrat ja arkkipiispa
irtisanoutuivat opeista.
Jalovaara ole ainoa huomiota herättänyt
nimi TV7:n historiassa. Oma ohjelma on myös
Leo Mellerillä, joka saarnasi 1980-luvulla ulkomaisen raskaan rokin turmelevan Suomen
nuorison.
Samoin Nokia Missiossa ?ylistysjohtajana?
toimineella Riku Rinteellä. Rinne kommentoi 1990-luvulla hautakivienkaadoista alkanutta saatananpalvojapaniikkia ahkerasti mediassa. Hän kiertää edelleen kouluissa opettamassa
kristillisiä arvoja.
Nokia Mission entisellä johtajalla Markku
Koivistolla, joka tuomittiin kuukausi sitten ehdolliseen vankeuteen ja yhdyskuntapalveluun
alaikäisen pojan seksuaalisesta hyväksikäytöstä,
oli pieni rooli kanavan synnyssä.
Myös muutamat karismaattiset evankelisluterilaisen kirkon papit opettavat lähetyksissä, mutta mitään virallisia yhteyksiä valtakirkkoon ei ole.
?Teemme tätä, jotteivat ihmiset tietämättömyyttään joutuisi ikuiseen kadotukseen?,
Ojares sanoo ja naksauttaa suupielellään. Ääni
hiljenee.
?Valitettavan moni vain joutuu.?
KESKiTY ASiAAN
k uvat n i c k t u l i n e n
K u n T V 7 oli lähettänyt ohjelmaa kaksi viik-
Taivaskanava tekee
puolet kaikista ohjelmistaan itse. Loput
tulevat ulkomailta ja
seurakunnilta.
TV7:n toimitusjohtaja Martti Ojares tuli uskoon vuonna
1991.
N o 4 / 2 01 3
S iv u 25
N o 4 / 20 1 3
KESKiTY ASiAAN
Y L iOP P iL ASL E HT i
Kamera käy. Alkamassa on ohjelma, joka
näytetään TV7:n Ruotsin-kanavalla.
Sivu 2 6
YLiO P P iLAS LE H T i
KESKiTY ASiAAN
?Vielä nähdään
päivä, kun TV7:sta
tulee maan katsotuin
kanava.?
koa, tuoreen toimitusjohtajan puhelin soi.
Pörssiyhtiön markkinointivastaava halusi ostaa
mainosaikaa.
Liikemiehenä Ojares ehdotti hinnaksi 25 000 euroa, vaikka tonnikin olisi ollut iso
raha. Se sopi.
?En koskaan nähnyt miestä, eikä mainosta
koskaan tullut. Mutta rahat tuli?, Ojares sanoo.
Seuraavaksi soitti viisikymppinen metsuri,
joka halusi lahjoittaa 20 000 euroa. Jumala oli
neuvonut tekemään niin.
Ennen kuin vuosi ehti vaihtua, mukana oli
jo kahdeksan osakasta, kymppitonnilla kukin.
Siitä huolimatta, ettei ollut ollenkaan varmaa,
lähtisikö toiminta koskaan kunnolla käyntiin.
Toimitusjohtaja ei pysty selittämään, miten
niin kävi.
?Olemme kulkeneet pyhän hengen johdossa. Pitää vain uskoa, että kun laittaa jalan veden päälle, vesi kantaa. Se on yliluonnollista,
ei sitä voi akateemisella viisaudella mitenkään
selittää.?
tä, kysytään, onko sisar kylmällä paikalla, eli
ei kosketuksissa jumalan henkeen?, Järvinen
sanoo.
Hän kasvoi helluntailaisessa perheessä,
mutta erosi liikkeestä jo kolmekymmentä vuotta sitten.
?Ei saanut tuntea omia tunteita, vaan sellaisia, jotka on itse jälkeenpäin tajunnut keksityiksi.?
Parantaminen toimii lumelääkkeiden tapaan: jos vaikutukseen uskoo, se on olemassa.
?Ajatellaan, että Jumalalle kaikki on mahdollista ? myös parantaminen", tutkija Pohjanheimo sanoo.
Sama on uskonnollisille yhteisöille lahjoitetun rahan kanssa:
?Ihminen saattaa tiedostamattaan ajatella,
että lahjoittamalla ollaan niin sanotusti lähempänä taivaan portteja, päästään sinne, minne
halutaan. Että ei ole lahjaa ilman vastalahjaa?,
Pohjanheimo sanoo.
Aina lahjoja ei kuitenkaan tule.
Te r h o M i e t t i n e n ei onnistunut koskaan kokemaan yliluonnollista parannuskokemusta.
Ei kielillä puhumista, tunnekuohua tai mitään muutakaan. Hän kasvoi Järvisen tapaan
helluntailaisessa perheessä.
?Ihmeparantumisista annetaan yksipuolista
informaatiota: yleensä ei kerrota, jos paranemiskokemus häviää, ei kerrota, jos parantunut
kuoli?, Miettinen sanoo.
?Polvijärven Pastorin tarina kuolleista heräämisestä muistuttaa lukuisia muita tarinoita,
joita helluntailaisten tilaisuuksissa kuulee.?
?Mutta sitä, että joku olisi oikeasti parantunut, en ole koskaan nähnyt.?
Miettinen on lakannut uskomasta näkemäänsä. Tv-ohjelmat näyttävät samalta, miltä
ihmeteot tuntuvat: huijaukselta.
?Menestysteologisissa ohjelmissa kaava on
sama. Katsoja suggeroidaan kaikkivaltiuteen,
että pystytään parantamaan. Joka hiivatin ohjelma päättyy siihen, että tässä on tilinumero,
jos haluat tukea?, hän sanoo. Ja jatkaa:
?On hyvin todennäköistä, että ihminen,
joka menee parantamistilaisuuteen, laittaa jotain kolehtiin.?
S e n k y m m e n e n vuoden aikana, kun TV7 on
ollut olemassa, yhteensä 12 kaapelikanavaa on
lakkautettu tai korvattu uusilla.
Taivaskanavan kehitys on ollut aivan
toisenlaista.
Ojareksen ulkomuistista se kuulostaa tältä:
Vuoteen 2004 verrattuna lahjoitusten määrä on kaksikymmenkertaistunut. Rahaa kilisi
viime vuonna yhteensä 2,7 miljoonaa euroa.
Osakkaita yhtiössä on tasan 500, katsojia noin
200 000 viikossa.
Katsojamäärää ei voi tarkistaa, sillä Finnpanelin tv-mittaritutkimus ei erittele pikkukanavien katsojaosuuksia. Se ei myöskään laske
mukaan nettikatselua eikä ulkomaan kanavia.
TV7:lla on 24 tuntia pyörivä nettikanava ja
erilliset kanavat Ruotsissa, Virossa ja Israelissa.
Ojares uskoo, että vielä nähdään päivä, kun
TV7:sta tulee maan katsotuin kanava. Ylhäältä on kerrottu, että se päivä tulee vielä hänen
elinaikaan.
Ennustukseen on yhtä vaikeaa uskoa kuin
muihinkin ihmeisiin: mittaritutkimus näyttää,
että kaikkien yhteen niputettujen pikkukanavien osuus oli viime kuussa alle neljä prosenttia
kaikista tv-katsojista. Kanavia on nipussa kaksikymmentä.
Mutta profetian voi tarkistaa sitten
myöhemmin.
Toisin on Polvijärven pastorin kuolleestaherättämistarinan laita. Ylösnoussut mies
on ehtinyt jo menehtyä, lopullisesti, pastori kertoo.
Oli TV7:n oikea katsojaluku mikä tahansa,
se tulee kasvamaan.
Kanava nimittäin kustantaa voitoilla kaapeliyhteyksiä vankiloihin. Kylmäkoskelle ja Kajaanin Sukevalle on jo asennettu boksit, Turkuun
on tulossa.
?Jotta vangit vapautuisivat!? Ojares
huudahtaa.
?Kun katson tätä sekularisoituvaa maailmaa... Raamatussakin sanotaan, että lopun
aikoina luopumus lisääntyy, ei sille edes mitään voi.?
Hän puhuu rauhallisesti, tasaisesti.
?Ihmiset etsivät totuutta, he kaipaavat jotain, mihin tukeutua.?
Mutta tikapuut, ne voivat kaatua, jos nojaa
liian kovaa. Y
S iv u 27
N o 4 / 2 01 3
Yr i t e t t y t o k i on.
Kognitiivisessa uskontotieteessä esimerkiksi ajatellaan, että kun ihminen kohtaa jotain selittämätöntä, hän liittää sen automaattisesti johonkin valmiiksi tuttuun ? johonkin
todelliseen.
Yksinkertaisin esimerkki on vertauskuvilla puhuminen. Niillä sanallistetaan se, mille ei
ole sanoja.
Arkitodellisuus ja hengellinen todellisuus
sekoittuvat toisiinsa. Ihmeistä tulee normaaleja.
?Ihmeiden kertomisella vahvistetaan ryhmän uskoa ja levitetään sanomaa tehokkaasti,
sillä tarinat muistetaan helposti?, sanoo karismaattisia parantumisia tutkinut uskontotieteilijä Outi Pohjanheimo Helsingin yliopistosta.
Nuorelle, terveelle ihmiselle niihin uskominen saattaa kuulostaa pelkästään järjettömältä.
Varsinkin, kun todisteet kertovat, että ihmeitä
ei tapahdu.
1980-luvulla julkaistiin väitöstutkimus,
jossa seurattiin kolmen vuoden ajan yli kuuttasataa helluntaijohtaja Niilo Yli-Vainion parantamaa ihmistä. Yhdenkään parantumista ei
pystytty osoittamaan lääketieteellisesti.
Mutta kyse ei ole pelkästä lääketieteestä.
?Sairastuminen on subjektiivisesti koettu
tila, jolle etsitään selitystä ja merkityksiä. Esimerkiksi positiivinen mieliala edistää toipumista?, Pohjanheimo sanoo.
Positiivinen ilmapiiri usein onkin. Psykoterapeutti ja sosiaalipsykologi Katriina Järvinen sanoo, että helluntailaisten tapahtumissa
vahditaan toisten ilmeitä.
?Jos ei näytä onnelliselta ja vähän hölmöl-
Toimitusjohtajan työhuoneen taulut on
saatu lahjaksi.
KESKiTY KuvAAN
Y L IOP P IL ASL E HT I
teksti aurora rämö
k uvat e l i n a n i e m i s t ö
Katso peiliin, lakkaa
hyväksymästä itsesi
ja ala treenata
kovaa. Sitä sanotaan
hyvinvoinniksi.
Askander Khatzer, 32.
N o 4 / 20 1 3
I t s e s I ta k I a
? S t r o n g i s t h e new skinny?, kuvassa olevan
naisen paidassa lukee. Samoin toisen naisen,
kolmannenkin.
Kuvablogipalvelu Tumblr on ladattu täyteen otoksia rautaa nostavista, hikoilevista
pitkätukista, joiden hauislihakset ja takapuoli erottuvat kuperina kaarina. He ovat printtauttaneet viestinsä t-paitoihin tai lisänneet
profiiliinsa kuvia muista saman asian puolesta
liputtavista.
Kuvia kutsutaan fitspirationiksi. Se on lyhenne sanoista fitness ja inspiration. Niiden
on tarkoitus motivoida terveelliseen elämäntapaan.
Tumblr ei listaa määriä, mutta Instagramista kuvia löytyy fitspiration-hakusanalla yli
800 000. Samannimiseen Facebook-ryhmään
Sivu 2 8
kuuluu yli 200 000 jäsentä. Twitterissä tägillä
postataan parin tunnin välein.
Useimmat kuvat on risuaidoitettu monilla muillakin sanoilla: treenaus, unelmavartalo,
hyvä elämä, puhdas ruoka, onnellisuus, terveys.
Kuvissa on paitsi supistettuja sidekudoksia,
myös sanallista tsemppausta: älä vertaile muihin, kuuntele kehoasi ja hyväksy virheesi, niissä
sanotaan.
Samaa naistenlehdet ovat tolkuttaneet
keski-ikäistyville, perheen ja uran välissä pendelöiville lukijoille aina pinnoitetun paperin
keksimisestä lähtien. Samoin nuorisolääkärit
palstoillaan ?onx ok? -kysymyksiä lähetteleville epävarmoille esipuberteettipotilaille. Paino ei
ole pääasia, vaan hyvinvointi, omassa kehossaan
viihtyminen.
Mutta enää se, mitä kutsutaan hyvinvoinniksi, ei ole vain tapa tyytyä itseensä.
K u v a K a i s a M e r e l ä n kukkakaali-kurkkupinaatti-banaani-omena-kanelismoothiesta
on tägätty 23:lla sanalla. Viidessä on sana fit,
neljässä health. Kiinteys ja terveys kuuluvat
yhteen.
En tajua, miksi terveydestä on tehty niin
hemmetin vaikealta kuulostava superihmisten
yksinoikeus, Merelä kirjoittaa blogissaan.
Kaikki ei oo syntyneet sisukkaiksi urheilijoiksi! Silti jopa herkkuperseestä voi tulla fitnessmalli.
Kirjoituksen on tarkoitus tsempata aloittelijoita, mutta 18-vuotias mikkeliläinen puhuu
ennen kaikkea itsestään.
YLiO P P iLAS LE H T i
ALKuTEKSTiT
N o 4 / 2 01 3
S iv u 29
KESKiTY KuvAAN
Y L iOP P iL ASL E HT i
Sami Merelä, 20. Motivaatio: Jatkuva kehittyminen
ja salin jälkeinen hyvä olo.
N o 4 / 20 1 3
Hanna Heinonen, 23. Motivaatio: Tyytyväisyys omaan
peilikuvaan. Kesäkuun ensimmäinen päivä vyötärömakkara on poissa.
Postauksen alla on kuva Merelästä vanhojentanssimekossa. Se on klassista, muodonmuutosohjelmista tuttua jälkeen-materiaalia,
jossa parhaimpiinsa tälläytynyt muuttuja esittelee dieetin tuloksia. Käsivarret lähentelevät
anatomista havainnekuvaa.
?Olen aina ollut tyytymätön kehooni. En
ole koskaan ollut ylipainoinen tai muuta, mutta
minulla on koko elämäni ollut vaikeuksia suhtautua ruokaan?, Merelä sanoo.
Hän aloitti bloggaamisen viime syksynä,
samalla kun uudisti arkensa.
Nuori nainen halusi löytää tasapainoisem-
Sivu 30
pia tapoja tulla sinuiksi itsensä kanssa kuin
terveysjojoilun ja nälkään nääntymisen.
Hän alkoi lukea terveydestä: aminohapoista, transrasvoista ja e-koodeista. Sitten
urheilla, vaikkei ollut koskaan välittänyt valita portaita hissin sijaan. Pikkuhiljaa päivät
täyttyivät salista, lenkeistä, tanssista ja bodypumpista.
Ruokavaliosta hän karsi ensin einekset ja
huonot rasvat, sitten karkit.
Sitä mukaa kun ulkonäkötavoitteet täyttyivät, muutoksesta tuli yhä kokonaisvaltaisempi.
Merelä hurahti.
?Aloin karsia ihan kummallisia juttuja, en
voinut esimerkiksi muka syödä pientäkään nokaretta tuorejuustoa?, hän sanoo.
?Aloin katsoa myös muiden ruokia, että ai
tuollaista sitten. Siinä alkaa helposti sellaiseksi
terveysterroristiksi.?
Ta r u L i n t u l a J y v ä s k y l ä n yliopistosta
tunnistaa ilmiön.
?Nuorilla on elämässä paljon muutoksia,
joita ei voi kontrolloida. Siksi tartutaan helposti ruokavalioon ja terveyteen, varsinkin, jos niitä pidetään hyvinä asioina. Silloin on kunnon
YLiO P P iLAS LE H T i
KESKiTY KuvAAN
Jafari Soltan, 23.
ja vähän lihaksikkaampi nainen. Pikkuhiljaa se
on levinnyt. Nyt saa näyttää treenatulta?, Lintula sanoo.
Hakusanoja kartoittava Google Trends ei
edes tuntenut fitspirationia ennen vuotta 2011.
Maaliskuusta 2012 mainintojen määrää kuvaava
käyrä on kasvanut suorana viivana ylöspäin.
Sattumaa tai ei, samassa kuussa Instagram
kielsi laihduttamiseen kannustavien kuvien julkaisemisen.
Thinspiration-tägiä tai sen versioita ei
saa käyttää enää ollenkaan. Sivuston käyttöohjeissa on linkki syömishäiriöisten tukisivustol-
le. Tumblr ja kolmas kuvablogi Pinterest olivat
hyllyttäneet laihdutuskuvat jo aiemmin.
Laihuuden ihannointi on nykyään vähän
nihkeää ja noloa, mutta kauneusihanne ei silti
ole muuttunut ratkaisevasti.
Mallit ovat edelleen hyvin, hyvin siroja. Niin
siroja, että mallitoimistot värväävät riveihinsä tyttöjä tukholmalaiselta anoreksiaklinikalta
potilaiden ollessa kävelyllä, kuten huhtikuussa kävi.
?Treenatulta näyttäminen tarkoittaa usein
sitä, että treenataan kovasti, mutta ei syödä
juuri mitään?, professori Lintula sanoo.
S iv u 3 1
N o 4 / 2 01 3
kansalainen, jolla on elämä hallinnassa?, liikuntapsykologian professori sanoo.
Lintula oli Suomessa ensimmäinen, joka raportoi nuorten naisten ruumiinkuvaa koskevista tutkimustuloksista 1980-luvulla. Niiden
mukaan suurin osa koki oman painonsa paljon
mitattua suuremmaksi.
Ja kokee edelleen: YTHS:n tuoreen terveystutkimuksen mukaan vähän päälle 20 prosenttia korkeakoulussa opiskelevista naisista
on ylipainoisia, mutta yli 30 prosenttia kokee
olevansa.
?Jane Fondan mukana tuli sitten aerobic
N o 4 / 20 1 3
KESKiTY iHMiSEEN
Y L iOP P iL ASL E HT i
Ahmad Ali, 31. Motivaatio:
Tupakanpolton lopettaminen seitsemän kuukautta
sitten ja Suomen ikuisesta
talvesta selviäminen.
K a i s a M e r e l ä syö. Blogissa on reseptejä
proteiinipannukakkuihin, mustapapubrownieihin ja raejuustoversioon Ben&Jerry?s-jätskistä.
?Nykyään laitan ihan juustoakin leivän
päälle. Ja esimerkiksi eilen söin oikeaa jätskiä?,
hän sanoo.
Sillä jos ei koskaan höllää, romahtelee ääripäästä toiseen. Se on epätasapainoista. Kaloreita ei saa laskea, mutta niistä pitää olla
tietoinen.
?Aiemmin minulla oli selkeät ulkonäkötavoitteet, mutta mitä syvemmällä tässä on,
sitä tärkeämmäksi oma olo ja terveys nousee?,
Merelä sanoo.
Sivu 32
?Kyllä siihen hetki menee, että oikeasti syvällä sisimmässään haluaa valita salaatin hampurilaisen sijaan.?
P r o f e s s o r i L i n t u l a n mielestä hyvinvointipuhe on tervetullutta yksipuolisen laihduttamisen paheksumisen rinnalle. Mutta:
?Ei terveys ole nuorille aito motiivi liikkua.
Se tulee vasta keski-ikäisenä, kun alkaa ymmärtää, että on eilinen ja huominen?, hän sanoo. Sitten naistenlehti-iässä.
Nuoret liikkuvat ulkonäön, suosion ja hyvän
fiiliksen takia, Lintula jatkaa.
Kaisa Merelä tietää kyllä.
?Itseään ei voi hyväksyä, jos ei ole tyytyväinen ulkonäköönsä. Siksi pitää tehdä itsestään sellainen, minkä pystyy hyväksymään?,
hän sanoo.
Nyt hän haluaa enää vain ylläpitää kuntoaan ja etsiä uusia terveysreseptejä. Hän haluaa
pysyä rennolla keskitiellä, voida hyvin.
Mutta voiko hyvinvointi olla yhtä aikaa tavoite ja vallitseva olotila? Y
Juttu on kuvattu Sörnäisten Fitness24Sevensalilla, joka on auki ympäri vuorokauden. 24hsalit ovat yleistyneet muutaman vuoden aikana.
YLiO P P iLAS LE H T i
KESKiTY KuvAAN
Kati Nyman, 24. Motivaatio: Liikunnanohjaajaopinnot, leikatun
polven kuntouttaminen ja jenkkifudiskentälle palaaminen.
N o 4 / 2 01 3
S iv u 3 3
viiMeiSet Sanat
Y l iop p il a Sl e ht i
Jotkut asiat
kirjallisuudessa
on parasta sanoa
kiertoteitse, kirjoittaa
Erkka Mykkänen
kulttuuriesseessä.
vinoon puhuMiSen hienouS
? A i o n s i l p o a j o k a i s e n ihmisen ja ommel
la miljoonia käsivarsia yhteen tehdäkseni niistä
lipun?, nuori mies miettii.
?Sitten heilutan lippua auringon päällä, ja
silloin kaikki vaihtaa väriä. Maa on typerä. Aion
polttaa sen sileäksi.?
?Yhyy, olen niin surullinen.?
Ote on chicagolaisen Sam Pinkin vas
ta suomennetusta proosarunoteoksesta Aion
kloonata itseni ja tappaa kloonini ja syödä
sen. Kirja on täynnä surrealistisia runotarinoi
ta, joissa kertoja haaveilee väkivallasta.
Mutta sävy ei ole provosoiva. Se on surul
linen. Pink näyttää liioittelevilla väkivaltafanta
sioilla, miltä tuntuu olla masentunut, yksinäi
nen ja turta nuori mies.
Perinteisen kerronnan sijaan Pinkin väli
neenä on alitajunnasta ammentava surrealismi
ja absurdi liioittelu.
Sillä joskus paras tapa puhua suoraan on
puhua vinoon.
J a j o s k u s s e on ainoa mahdollinen tapa.
Yksi mieluisimmista vessakirjoistani on ve
näläisen Daniil Harmsin Sattumiakokoel
ma. Se on absurdin lyhytproosan klassikkoteos,
täynnä sekopäisiä kohtaamisia 1920luvun
Neuvostoliitosta.
Kokoelmassa on esimerkiksi neljän kappa
leen pituinen tarina putoilevista mummoista.
Ensimmäinen baabuska tippuu parvekkeelta
?liiallisen uteliaisuutensa vuoksi?. Sitten putoaa
toinen, kolmas, neljäs, viides.
?Kun kuudes mummo putosi ikkunasta, kyl
lästyin katselemaan niitä ja menin Maltsevin
torille, missä kuulemma joku oli antanut so
kealle villaisen shaalin.?
Loppu.
Harmsia voi lukea pelkkänä hassutteluna.
Sellaisenaankin se ansaitsee olemassaolonsa ja
asemansa. Hyvää vessakirjallisuutta.
Mutta pöntöllä istuessaan saattaa muistaa,
että Harms kirjoitteli juttujaan diktatuurissa,
jossa ainoa hyväksytty tyylisuuntaus oli sosia
listinen realismi.
Pökäle muljahtaa pönttöön, kylmä vesi läi
mäisee persposkelle.
Harmsin todellisuudessa mummoja ei ehkä
pudoteltu parvekkeilta, mutta Siperianjuna
pudotteli kyllä liian uteliaita vankileireille.
Graffiteja lanGoilla
n o 4 / 20 1 3
?Neulegraffiti on mikä vain langasta tehty teksti tai kuva, usein
neulottu tai virkattu. Se käydään kiinnittämässä johonkin
näkösälle, kuten puuhun tai kaiteeseen. Siinä se sitten on ilahduttamassa ohikulkijoita.
Innostuin neulegraffiteista
kolmisen vuotta sitten, käsitöitä
olen tehnyt jo pitkään. Värikkyys
ja julkisuus viehättävät, kuvat
Sivu 34
Ainoa mahdollinen tapa puhua siitä oli sur
realismi.
M u t t a m i t ä o v a t ne nykyajan aiheet, joi
ta absurdilla liioittelulla voi käsitellä? Hätkäh
dyttämistä hätkähdyttämisen vuoksi on turha
yrittää. Väkivallalla mässäily ei tunnu missään
näinä aikoina, joina internetin silmä näkee ja
näyttää niin paljon kamaluutta kuin vain ha
luaa nähdä.
Niinpä Sam Pink nimenomaan näyttää,
miltä yksinäisyys ja passiivisen turta masentu
neisuus nykymaailmassa tuntuu. Hän näyttää,
mitä miettii nuori mies, josta mikään ei tunnu
miltään - ja saa sen tuntumaan vaikuttavalta,
kauniilta.
Toinen kevään kirja, joka lankeaa absur
din lyhytproosan genrelaariin, on esikoiskirjai
lija Juhani Karilan Gorilla. Karila käsittelee
päättömissä novelleissaan esimerkiksi ihmisen
ja luonnon suhdetta.
Eräässä tarinassa maatilalla asuu murhaa
jakana. Uljaat taistelijat toisensa jälkeen yrittä
vät tappaa kotkottajan, mutta se surmaa niistä
jokaisen. Voittamaton kana itse suree kohtalon
a l aty y l i
Palstalla harrastaja kertoo, mikä vetää erikoisen harrastuksen pariin.
Tällä kertaa vuorossa on neulegraffitiharrastaja.
ovat jokaisen koettavissa. Toisin
kuin maalatut graffitit, neulotut
ovat tarvittaessa liikuteltavissa
tai poistettavissa.
Käytännössä kuka vain voi alkaa tehdä neulegraffiteja, miettii
vain ensin, minkälaisia ajatuksia
haluaa ihmisille antaa. Paikan voi
katsoa valmiiksi etukäteen tai etsiä spontaanisti.
Jos ei pidä yksin nyhväämi-
sestä, niin voi tehdä vaikka kaverin kanssa tai isommallakin porukalla. Lähtee vain tekemään.?
Lari Lindqvist, neulegraffitien
harrastaja Helsingin kuvataidelukiosta
teksti ja kuva
TAAVI HEIKKILÄ
YLiO P P iLAS LE H T i
viiMEiSET SANAT
kulttuur iessee
Onhan
hampur ilaisessakin
pihvi oltava, eihän
se muuten mikään
hampur ilainen ole!
omaista kykyään murhaamiseen ja yrittää hukuttaa tuskaansa kylän kapakassa.
Lukijalle herää kysymyksiä nykyihmisen
suhteesta kanoihin tai eläimiin ylipäätään.
Huomaammeko olevamme murhaajia? Tajuammeko edes surra sitä?
Onneksi Karilan novelli ei esitä näitä kysymyksiä suoraan, ei oikeastaan lähellekään.
Sen esittelemä maailma on niin absurdi, että
moisille kysymyksille ei siellä ole minkäänlaista sijaa.
Ja juuri siksi niitä ei voi olla miettimättä.
Naurettavan sekoilun kautta vaikeimmat ja kipeimmät kysymykset pääsevät kuin huomaamatta hiipimään tajuntaamme.
A b s u r d i a l y h y t p r o o s a a syytetään usein
helppoudesta, lapsellisuudesta ja kertakäyttöisyydestä.
Moni kriitikkoystäväni on herjannut Pinkin
ja Karilan kirjojen olevan tunne-elämältään teini-ikäisen tasolla. Missä ovat uskottava maailma ja samastuttavat henkilöhahmot, he kysyvät.
?Nehän ovat loppujen lopuksi kirjallisuudessa se pihvi?, eräs heistä sanoo.
Pinkin tekstit ovat kieltämättä huonoimmillaan pelkkiä huonoja vitsejä. Ja Karilan kohdalla sitä saattaa tuhahtaa: oletatko sinä kirjailija
oikeasti minun niin kamalasti innostuvan siitä,
että panet hassun taidekoulun opettajaksi ihmisen sijaan gorillan?
Sillä eikö kirjallisuuden pihvi tosiaankin ole
psykologisesti tarkkanäköiset, uskottavat henkilöhahmot, jotka elävät edes suurin piirtein samassa maailmassa kuin me lukijatkin?
Onhan hampurilaisessakin pihvi oltava,
eihän se muuten mikään hampurilainen ole!
Pihvi! Pahanhajuisesta teurasolennosta koneellisesti jauhettu ruskea jötikkä. Tutun, ennalta-arvaamattoman, vuodesta toiseen saman
reseptin mukaan maustettu, rasvassa paistettu
suolapommi.
No enpä tiedä. Jotenkin tylsää. Ällöttävää.
Oikeastaan aika absurdia.
Pihvi!
teksti Erkka MykkänEn
Kirjoittaja on kirjoittaja, jonka omissa
absurdeissa novelleissa on vielä
vähän hiomista.
HYVÄÄ:
HUONOA:
Ylioppilaslehti on oman elämänsä Porin Ässät
- voittaja. Lehden uudistus palkittiin Vuoden
Huiput -kisassa. Lisäksi valokuvaaja Katri
Naukkarinen nappasi Aikakauslehtikisan vuoden parhaan reportaasikuvan palkinnon Ylioppilaslehdessä julkaistuilla kuvilla.
Kerrankin festivaali, jonka liput eivät kallistu
nopeammin kuin osakkeet pyramidihuijauksessa: ilmaiset Maailma kylässä -festarit Kaisaniemen puistossa 25.?26. toukokuuta.
Harakka unplugged on uusi tapahtuma, jossa
opetellaan "konseptoitua ruokamuotoilua" ja
"askarrellaan eläinnaamari". Liput 120 euroa.
Juuri kun selvittiin avokadopastasta (?Siihen
tulee vain avokadoa ja öljyä!"), tulevat banaanipannukakut: ?Niihin tulee vain banaania ja
munaa!?
Iholla-sarjan kolmannelle kaudelle etsitään "verbaalisesti lahjakkaita miehiä jakamaan tunteitaan avoimesti", MTV3 tiedotti. Miesten tunteita
jaettiin tarpeeksi ohjelman ensimmäisellä kaudella, kun Reino Nordin haukkui Maria-vaimoaan karjuen vittua ja saatanaa.
S iv u 3 5
N o 4 / 2 01 3
Exeterin yliopistossa onnistuttiin tekemään biodieseliä ihmisten suolistobakteerista.
t u o m i ol l a
Palstalla kerrotaan, mikä on hyvää ja huonoa juuri nyt.
teksti PENTTI HOLaPPa
kotimainen kaunokirjallisuus
Ylioppilaslehti julkaisee kevään aikana 1960-, 1970-, 1980- ja
1990-lukujen kohukirjailijoiden tekstejä.
Sarjan päättää Pentti Holappa.
H E i k k i N E N TA p A S i
MiNiSTEriN
H e i k k i n e n t a p a s i sattumalta ministerin
töihin tullessaan. He olivat liikkeellä yhtä varhain. Mitä kuuluu ministeri? kysyi ja hymyili.
Ainakin sinä vaikutat nuorekkaalta. Voin oikein
hyvin, hän vastasi.
Niin sanoessaan hän tiesi, että ministeri oli
odottanut hänen valittavan vointiaan ja antavan
syyn mahdolliseen eläköitymiseen, johon hänellä olisi iän puolesta oikeus. Hän itse halusi viipyä
virassaan vielä pari vuotta. Hän viihtyi työssään
eikä osannut kuvitella, miten kuluttaisi aikansa eläkkeelle jättäydyttyään. Ministeri taas toivoi,
että voisi nimittää hänen paikalleen jonkun puoluetoverinsa.
Hallitus istuisi vielä pari vuotta, joten ennen
uusia vaaleja hänet savustettaisiin eläkkeelle.
Elma niin ikään toivoi hänen jättäytyvän
eläkkeelle ja oli ehdottanut, että he siirtyisivät
sen jälkeen jollekin seudulle Etelä-Eurooppaan,
Portugaliin, Espanjaan tai Etelä-Ranskaan. Hän
joutuisi eroon kaikista entisistä ystävistään ja
joutuisi elämään pelkästään Elman kanssa. Ajatus kauhistutti häntä. Hänellä oli sentään vuosikymmeniä jatkuneita ystävyyksiä, jotka olivat
antaneet suuren osan hänen elämänsä sisällöstä.
Pertin kanssa heillä oli tapana käydä katsomassa
kaikki Kansallisteatterin ensi-illat ja joskus Kaupunginteatterissakin. Elman kanssa hän ei juuri
ulkona liikkunut. Hän oli sen sijaan epämusikaalinen, joten konsertit jäivät Elman huoleksi.
Heillä oli tytär. Eila, ja tällä kaksi lasta, Antti ja Pirkko, jotka olivat heille hyvin rakkaita. Oli
kysymys myös siitä, hankkisivatko he esimerkiksi Portugalista omistusasunnon vai menisivätkö
vuokralle. Omistusasunto olisi tietysti järkevämpi, mutta heillä ei ollut riittävästi säästöjä asunnon hankintaan, vaan joutuisivat rahoittamaan
sen osaksi velkarahalla.
Ministeri oli noin 50-vuotias mies, joka suhtautui häneen kunnioittavasti, Heikkinen oli
hiukan vanhempi. Hän oli juomassa sihteerinsä
kanssa aamukahvia, kun ministeri soitti ja ehdotti, että he menisivät yhdessä lounaalle. Ministeri
kutsuisi mukaan kolmannen henkilön, jonka tahtoisi esitellä Heikkiselle. Heikkinen ei tietenkään
voinut kieltäytyä. Ministeri ehdotti, että he lounastaisivat ravintola Kosmoksessa ja tapaisivat
siellä klo 12:30.
Hän ei osannut aamupäivällä tehdä mitään.
Elmalle hän soitti ja kertoi lounaasta. Kotiin palattuaan hän ei söisi kuin kevyen iltapalan.
Ministeri toi mukanaan Kosmokseen tohtori
Iris Schwanckin, joka oli töissä Suomalaisen Kirjallisuuden Seurassa ja vastasi siellä suomalaisen
kirjallisuuden viennistä ulkomaille ja sen kääntämisestä. Ministeri kertoi, että Iris tulisi Heikkisen
avuksi kahdeksi vuodeksi ennen hänen eläkkeelle
siirtymistään ja voisi sitten siirtyä hänen paikalleen omaan eläkeikäänsä saakka. Sehän on mainio ajatus, hän sanoi. Hänestä Iris Schwanck oli
mitä miellyttävin ihminen.
He kävivät lävitse asioita, jotka odottivat ratkaisujaan opetusministeriössä. Vaikean työttö-
Sivu 36
kuvitus kaTI-marIka vIHErmäkI
N o 4 / 20 1 3
viiMEiSET SANAT
Y L iOp p iL ASL E HT i
myystilanteen vuoksi ammattikoulutukseen olisi
kiinnitettävä erityistä huomiota. Ilmeisesti elinkeinoelämää olisi rohkaistava ammattikoulutuksen järjestämiseen edellyttäen, että työnantajat
tarjoaisivat ammattitaitoa vastaavaa työtä koulutetuille nuorille. Tämä järjestely maksaisi aika
paljon valtiolle, mutta ehkä vähemmän kuin työttömyyden aiheuttamat kulut.
Iltapäivällä hän alkoi järjestellä asioita eläkkeelle siirtymistä ajatellen. Hänellä oli Nizzassa
asuvia tuttavia, joille hän soitti asuntoa ajatellen.
Hän soitti myös pankkiinsa päästäkseen neuvottelemaan asuntokaupasta. Illalla hän kertoi
Elmalle kaikista suunnitelmistaan. Heidän olisi
ilmeisesti käytävä yhdessä Nizzassa katsomassa
mahdollisia asuntoja, ja pankkiasioista heidän oli
niin ikään sovittava yhdessä. Illansuussa Eila tuli
käymään mukanaan tyttärensä. Anttia sen sijaan
ei näkynyt.
Poika oli murrosiässä, ja silloin ei sukulointi
luonnollisesti ollut tärkeimpiä asioita.
Eila kertoi, että Antti oli kavereineen seuraamassa jääkiekko-ottelua Hartwall Areenalla.
Sehän oli ymmärrettävää. Koulussa valmistauduttiin ylioppilaskirjoituksiin, jotka olivat kohdistumassa juuri Antin vuosiluokkaan, hänen
sisarensa sen sijaan oli vuotta nuorempi ja oli
valmistautumassa vanhojentansseihin. Naiset
keskustelivat pukeutumisesta, tyttö oli käynyt jo
valokuvassa tanssiasussaan ja näytti kuvan myös
isovanhemmilleen. Viehättävää, todettiin.
Eila ei voinut viipyä kauan, sillä hänen oli mentävä kotiin valmistamaan päivällinen miehelleen tämän tullessa kotiin työpäivän päätteeksi. Itse asiassa ruoka oli jo valmis. Se piti vain lämmittää.
Aterioituaan Heikkinen otti käsille äskettäin
suomeksi ilmestyneen Trotskin elämäkerran ja
luki sitä noin tunnin verran ja meni sen jälkeen
iltakävelylle. Oli kaunis sää, pilvetön taivas ja oli
odotettavissa komea revontulinäytös. Se saatiinkin. Revontulet roihusivat hänen yläpuolellaan
koko iltakävelyn ajan. Hän palasi kotiin noin klo
20, jotta ehtisi nähdä television uutislähetyksen
puoli yhdeksältä. Sen jälkeen hän palasi jälleen
Trotskin elämäkertaan.
Välillä häntä ahdisti, kun hän ajatteli, miten
nuori venäläinen älymystö lopulta vei suuren valtakunnan väkivaltaan ja lopulta aineelliseen kurjuuteen. Trotski, sinisilmäinen juutalaisnuorukainen lumosi toverinsa sekä älykkyydellään että
fyysisellä viehättävyydellään ja sai niskaansa myös
Stalinin vihat lopuksi iäkseen. Lopulta Stalin lähetti salaisen agenttinsa murhaamaan Meksikoon
20-luvulla paenneen Trotskin.
Heikkinen nousi välillä katsomaan revontulten
loistetta taivaanlaella. Sitä näytelmää katsoessaan
hän tunsi itsensä ja oman todellisuutensa vähäpätöiseksi ja ajatteli, että revontulia ei saisi katsella Etelä-Euroopassa. Siellä ihmiset keskittyivät
omaan olemassaoloonsa eivätkä tajunneet inhimillisen olon suhteellista merkitsemättömyyttä.
Elma kävi pyytämässä, että hän tulisi nukkumaan. Hetkinen vielä, hän sanoi ja kävi kaatamassa itselleen pari viskipaukkua. Niitä maistellessaan hän ajatteli Australian aboriginaaleja,
jotka elivät vuosituhansia jatkunutta unien aikakautta paljaan taivaan alla, ilman sähköä ja ilman
kaupunkien rakenteita.
He ovat onnellisia, hän ajatteli. Voisinpa olla
niin kuin he. Tavoittelematta mitään. Ei minullakaan ole muuta kuin tähtitaivaan suomia hauraita rakenteita, vaikka on minun suojanani tietysti
eläkejärjestelmä. Turvattu toimeentulo hautaan
asti, tai krematorioon. Ei se ole merkityksetöntä.
Pentti Holappa on
86-vuotias kirjailija. Holapan tunnetuin teos on
Finlandia-palkittu Ystävän muotokuva vuodelta 1998. Romaani
kertoo sotien jälkeisestä suomalaisesta yhteiskunnasta ja kahden
miehen vuosikymmeniä
kestävästä rakkaudesta. Romaanin avoin ja tarkasti kuvattu homoseksi
herätti keskustelua ja on yhä edelleen suomalaisessa romaanikirjallisuudessa harvinaislaatuista.
Ylio p p ilaS le H t i
Lumi lähti vihdoin, maa ja meri tulivat esiin. Miten hyvältä asvaltti
ja hiekka tuntuvatkaan tennarinpohjien alla!
Viimein pääsee lenkille lipsumatta, eikä tarvitse väistellä hiihtäjiä. Oikeastaan minua ei
häirinnyt väistely, vaan se mahdollisuus, että joku alkaisi valittaa, koska lenkkarit jättävät pienet kolot hiihtolatujen viereen.
Kuka tahansa vastaantulija
saattaa olla kaupunkivalittaja.
Keväällä horroksesta heräävät toiset valituksen aiheet.
Esimerkiksi skeittarit, graffitit,
koirankakat, tupakantumpit, pyöräilijät, autoilijat, kävelijät, pussikaljoittelijat, terassit ja konsertit.
Kuuntelin Radio Helsingistä
apulaiskaupunginjohtaja Pekka
Saurin kyselytuntia. Alkoi naurattaa, kun kaupunkilaisten kysymykset koskivat sitä, mitä kaikkea
Helsingissä voisi vielä rajoittaa.
Voisiko esimerkiksi koirat kieltää?
Pekka Sauri vastaili rauhallisesti. Sauri, jonka lentävä lause
on ?kaupunki olemme me?. Me,
jotka käytämme kaupunkia yhdessä ja ilmeisesti ärsytämme toisiamme jatkuvasti.
Eräs nuori arkkitehti kertoi,
että nykyään halutaan suunnitella
sellaista kaupunkitilaa, jossa ihmiset voivat viettää aikaa ulkona,
yhdessä. Esimerkiksi skeittaamiseen sopivia penkkejä ja kaiteita.
kol u m n i J U U H , E L I K K Ä S
Ennen pitkää joku alkaa kuitenkin valittaa skeittareista, ja
kaupungin työmies käy poraamassa tapit lautojen esteeksi.
Sitten kaikki on hyvin. Entinen
skeittiparkki on tyhjää joutotilaa,
ja on mukavan hiljaista. Arkkitehti muisteli Kallion Wamma-parkia,
jonka omatekoiset rampit purettiin muutama vuosi sitten. Nyt
niiden tilalla ei ole mitään. Kaikki
voittavat, kun kukaan ei voita.
Hassua, että skeittipyörien
rullaus kuulostaa jonkun korvaan
pahemmalta kuin autot, bussit ja
ratikat. Toisaalta nuoret liikkuvat
pelottavan suurissa ryhmissä ja
saattavat koska tahansa tehdä rikoksen. Tai ainakin sylkeä purkan
katuun.
Johtuukohan valittaminen
siitä, että suomalaiset ovat vasta muuttaneet korvesta kerrostaloon ja sielu haikailee takaisin, no,
vaikkapa Pohjois-Karjalaan?
Kävin työkeikalla Lieksassa,
jossa on noin 12 000 asukasta.
Kaupunginjohtaja kertoi vinosti
hymyillen, että aina kun Lieksassa on enemmän kuin kaksi ihmistä
liikkeellä, sitä pidetään ruuhkana.
Erityisesti lieksalaisia olivat käyneet korpeamaan maahanmuuttajat, jotka saattoivat kulkea kadulla
kolme rinnakkain.
Nyt asia on ratkaistu. Viime
vuonna Lieksan pääkatua levennettiin ja vedettiin kunnon pyörä-
R o t t i e n va l l a n K u m o u S
kojaan leikkauksilta. Osa opiskelijoista osoittaa solidaarisuuttaan
siivoojille muun muassa annostelemalla ruokaa lattioille.
Yhteisen hygienian vaarantaminen saattaa tuntua absurdilta,
mutta käy järkeen, kun huomaa
yliopiston seiniä koristavat anarkismin A:t. Yliopiston politiikan
laitos on kuuluisa opiskelija-aktivismistaan. Se perustettiin alun
perin kouluttamaan diktaattori
Francisco Francon hallintoon sopivaa henkilökuntaa, mutta siitä
tuli pikemminkin diktatuurin vastainen keskittymä.
Päiviä yliopistolla rytmittävät
nykyisin niin lakot kuin reivitkin.
Suurinta osaa roskan halki tottuneesti kulkevista opiskelijoista
kuitenkin kiinnostaisi myös rottien
ulkosalla pysyminen.
kaistatkin. Kohta bulevardille kasvavat puut, ja tie on suora ja leveä
kuin kiitorata.
Harmaana huhtikuisena päivänä toivoin, että tiellä olisi näkynyt edes kolme kävelijää kerrallaan.
Tykkään asua Helsingissä,
koska täällä on ihmisiä. Sen pitäisi olla kaupunkilaisen vähimmäismääritelmä.
teksti NOORA MATTILA
Noora Mattila on toimittaja
ja Ylioppilaslehden kolumnisti,
joka tulee päivittäin ajatelleeksi.
kuvitus ANTTI GRUNDSTéN
samaan aikaan toisaalla
Palstalla tähyillään Suomen rajojen ulkopuolelle.
n o 4 / 2 01 3
Määrätietoinen nuori mies panee
kätensä muovipussiin. Hän kauhoo sieltä kourallisen paperinpalasia ja vapauttaa ne rivakassa kaaressa yliopistonsa lattialle.
Suikaleet ehtivät hädin tuskin koskettaa maata, kun käsi hakeutuu
jälleen pussin suulle.
Maisema paperisilppumiehen
ympärillä avautuu apokalyptisena: Bissepullot, limutölkit ja kertakäyttöastiat peittävät madridilaista Universidad Complutense
-yliopistoa silmänkantamattomiin.
Ihmiset kahlaavat kohti luentosaleja roskakerrostuman läpi.
Politiikan tutkimuksen ja sosiologian laitoksella on jo nähty
rottia.
Yliopiston käyttämän siivousfirman siivoojat ovat julistaneet
lakon puolustaakseen pieniä palk-
viimeiSet Sanat
K at u ta p p e l i j at
teksti VEERA VOUTILAINEN
kuva KATARIINA SALMI
S iv u 3 7
viimeiSet Sanat
Y L iop p iL a SL e Ht i
Luovuuden Loppu
Richard Florida, kaupunkitutkija Yhdysvalloista, esitteli meille ihmistyypin, jota olemme
aina ensitapaamisesta lähtien kadehtineet.
Nämä tyypit suunnittelevat siistejä juttuja, istuvat kivijalkakahviloissa ja suuri-ikkunaisissa
konttoreissa ja ovat häiritsevän hyvin selvillä
omasta viileydestään. He ovat luova luokka,
termi, jonka Florida lanseerasi kirjassaan The
Rise of The Creative Class vuonna 2002.
Luova luokka majailee esimerkiksi Kreuzbergissä, Brooklynissa ja Punavuoressa ja tekee siellä muutakin kuin hörppii erikoiskahveja:
tuottaa luovuudellaan ja innovaatioillaan vaurautta ja kilpailukykyä koko yhteiskunnalle.
Florida kehitti luovan luokan käsitteen
2000-luvun alussa. Silloin globalisaatiosta puhuttiin vielä uhkana kansantaloudelle, ja maailma rakentui vastakkainasetteluun, me vastaan
muut maat. Punavuorelaisten piti ratkaista, miten Suomi pärjää kilpailussa brooklynilaisia tai
kreuzbergiläisiä vastaan.
Jos helsinkiläisen luovan luokan unelmatyöpaikkaa, Demos Helsinkiä, on uskominen,
luovan luokan aika on nyt kuitenkin ohi. Nyt
paitsi ongelmat myös ratkaisut ovat globaaleja.
Nyt tulee Utelias Luokka.
Demoksen ja kansainvälisen liikkuvuuden
keskuksen Cimon huhtikuussa julkaiseman tutkimuksen mukaan maailma ei enää ole niiden,
jotka suunnittelevat makeimmat jutut läppäreillään, vaan niiden, jotka jakavat kiinnostavimmat
sisällöt tableteilla. Enää ei siis tarvitse keksiä
uutta ja huutaa omia ajatuksiaan. Nyt tärkeintä
on kuunnella, olla kiinnostunut ulkomaailmasta
ja ymmärtää, mistä siinä on kysymys. Laaja-alai-
kolumni SOMELIER
suus on uusi asiantuntijuus. Eikä siinä ole kysymys koulutuksesta, ammatista tai asuinpaikasta
? vaan asenteesta. Luovaan luokkaan pääsi vain
pieni luova eliitti, utelias voi olla jokainen.
Jaa mitenkö tämä liittyy sosiaaliseen
mediaan?
Kiinnostavin Twitter-seurattava tai Facebookkaveri ei enää ole se, jonka elämä on ihaninta tai
joka osaa hauskimmin kuvailla kommelluksensa.
2010-luvun sometähdet ovat niitä, jotka tuovat
newsfeediin mielenkiintoisimmat linkit, tarkkasilmäisimmät havainnot ja merkityksellisimmät tulkinnat siitä, mitä maailmassa on meneillään.
Ipadilla olisi kömpelö kirjoittaa kirjaa, suunnitella pelejä tai remixata Madonnaa. Ehkä siirtymä luovasta luokasta uteliaaseen on kuin loikka läppäreiden itsetekemistrendistä tablettien
jakamiskulttuuriin. Utelias luokka tarkoitta samalla siirtymää Facebook-sukupolvesta Twittersukupolveen. Katse kohoaa minusta muihin.
Ai miten niin? Kun Facebookissa alkaa päivittä statusta, tyhjässä tekstikentässä odottaa
kysymys: ?What?s on your mind?? Twitteriä se
ei kiinnosta. 140 merkin tyhjä tekstilaatikko ei
kysy, mitä sinun mielessäsi on, vaan mitä tapahtuu: ?What?s happening??
Niin, kumpaan kysymykseen sinä kuulisit
mieluummin vastauksen?
Kirjoittaja on Ylioppilaslehden sosiaalisen
median kolumnisti, joka yrittää noudattaa somen 8+2-sääntöä: itsestään saa puhua ? mutta vain viidesosassa päivityksistä.
O
DE
IA
CUM LA
U
Sivu 38
N A : E XI M
A P P R OB
ARV
SA
n o 4 / 20 1 3
?Nyt mä oon suomalainen
varmaan.? Nuoret
maahanmuuttajat,
etnisyys ja rasismi
Pääaine: Uskontotiede
Valmistumisvuosi: 2001
Opiskeluaika: 7 vuotta
Aineisto: 12 teemahaastattelua
UR
happening??
teksti LAURI KOROLAINEN
Luimme nuoriSotutkija
veronika HonkaSaLon gradun
AT
?What?s
Johdanto: ?Motivaation pro gradu -tutkielmani aihetta kohtaan
huomaan osittain johtuvan kaksikielisestä taustastani. Vaikken ole
kokenut sotaa, pakoa, muuttoa ja
uuteen yhteiskuntaan ?sopeutumista?, on lapsuuttani osittain sävyttänyt seilaaminen suomenkielisen ja ruotsinkielisen kulttuurin
välillä. Myöhemmin kokemukset
vaihto-opiskelijana olosta Ranskassa lisäsivät kiinnostustani suomalaisia maahanmuuttajanuoria kohtaan.?
g r a d u r at s i a
Johtopäätös: ?Rasismissa on kyse
ennen kaikkea epärationaalisesta ideologiasta, jonka perusteella yhteiskunnalliset valtasuhteet
pyritään pitämään ennallaan ja
niitä koetetaan puolustaa. Etnisyys ja kulttuuri liittyvät käsitteinä läheisesti rasismiin, sillä niiden
avulla erilaisuudet määritellään ja
hierarkisoidaan. Siellä, missä tietyt
kulttuurit ja etnisyydet määritellään erilaisiksi eli pystytetään rajoja
ja luokituksia, on myös yleensä valtaa. Siksi rasismia tutkittaessa tulisi kiinnittää huomiota laajempaan
yhteiskunnalliseen kontekstiin. Esimerkiksi viralliset ja julkiset keskustelut maahanmuutosta ovat mitä
parhaimpia esimerkkejä siitä, kuinka
toiseutta ja valtaa konstruoidaan.?
Synnytystuskat: ?Graduntekoaikaan toimin Naisasialiitto Unionin
nuorten naisten Femmarit-ryhmässä. Järjestimme Naisten Kaupunki
-tapahtumaa ja liisteröimme seksistisen mainonnan vastaisia julisteita
kaupungilla. Olin laatinut graduntekoon tarkat aikataulut ja kirjoitin vähintään kolme sivua päivässä. Opintotuki oli loppunut, eli taloudellisesti
oli tiukkaa. Työskentelin tarjoilijana
Tony?s Delissä, mutta gradun loppuvaiheessa jouduin vähentämään
työntekoa voidakseni keskittyä kirjoittamiseen. Pääsin Gradut valmiiksi -stipendillä viimeistelemään gradua Tvärminnen eläintieteelliselle
asemalle Hankoon. Oli alkuvuosi, joten siellä oli ihan autiota eikä muuta
tekemistä kuin gradu.
Tarkastajat: Juha Pentikäinen,
Helena Helve
teksti ELINA LOISA
YLiO P P iLAS LE H T i
Saara, 21, taiteilijanimeltään
Zara, venyttelee hämeen
linnalaisen baarin takahuo
neessa ennen illan strip
pausesitystä. Saara aloitti
uransa stripparina viime
syksynä. Hän kärsii paniik
kihäiriöstä, mutta on huo
mannut työnsä tuovan siihen
helpotusta. Saaran mielestä
stripteaseesityksessä ei ole
mitään seksuaalista ? se on
hänestä vain hauskanpitoa.
Joskus keikoilla miehet eh
dottelevat ja naiset huorit
televat, mutta Saaraa se ei
vaivaa.
?Kaikki on niin kauan hy
vin, kun mä olen ylpeä siitä,
mitä teen?, hän sanoo.
viiMEiSET SANAT
s iv u h e n k i lö
teksti & kuva
Pirita Männikkö
S iv u 3 9
N o 4 / 2 01 3
Pirita Männikkö on vapaa
toimittaja ja ikuinen
turkulainen. Hän on
opiskellut kuvajournalismia
Danmarks Medie- og
Journalisthøjskolessa. Nyt
hän on Tampereen yliopiston
visuaalisen journalismin
maisteriohjelmassa.
Flora meets Kaivopiha!
Floran päivää, HYYn toista juhlapäivää, vietetään
maanantaina 13.5. Tämä Kukan päivä on yhtä juhlaa Maamme-laulun ensiesitys kuultiin 13.5.1848! Tänä vuonna
Floran päivää juhlitaan Kaivopihalla, josta tulee päiväksi
opiskelijoiden olohuone keskellä Helsinkiä.
Juhla alkaa kello 16.30 virallisuuksin puheiden ja laulujen siivittämänä.
Akademiska Sångföreningen saapuu laulamaan Maamme-laulun laulun
juhliessa 165. vuottaan.
Kello 17 alkaen Kaivopihalla ja Ylioppilasaukiolla on mahdollisuus
muun muassa kuunnella bändeja, tutustua Uuteen ylioppilastaloon
opastetuilla kierroksilla ja nauttia kevätpäivästä terassilla. Kaivopihalla
esittäytyvät monet HYYn järjestöt, Helsingin yliopiston hakijapalvelut,
Flamma jne. Kaivopihalla juhlitaan aina kello 20 asti!
Juhlan kunniaksi UniCafe Ylioppilasaukio tarjoaa erikoistarjouksia ja on auki klo 20 asti. Erikoistarjouksia tarjoaa
myös CafeVanha.
Hae opiskelijajäseneksi Helsingin
yliopiston hallitukseen!
Helsingin yliopiston hallitus on yliopiston
ylin päättävä toimielin. Se päättää yliopiston strategiasta, toiminta- ja taloussuunnitelmista, talousarviosta, johtosäännöistä,
yliopiston toimintarakenteesta, yliopistoon
otettavien uusien opiskelijoiden määristä,
vastaa yliopiston varallisuuden hoidosta ja
käytöstä, huolehtii kirjanpidon ja varainhoidon valvonnan järjestämisestä, hyväksyy
yliopiston tavoitesopimuksen opetus- ja
kulttuuriministeriön kanssa sekä muut
periaatteellisesti tärkeät sopimukset ja
antaa yliopiston lausunnot periaatteellisesti
tärkeissä asioissa. Yliopistolain mukaan yliopiston hallituksen on huolellisesti toimien
edistettävä yliopiston etua.
Helsingin yliopiston ylioppilaskunta hakee
kahta opiskelijajäsentä Helsingin yliopiston
hallitukseen. Hallituksen opiskelijajäsenten
toimikausi on kaksi vuotta ajalla 1.1.2014?
31.12.2015. Hallitukseen vaalikelpoinen on
henkilö, jolla on oikeus suorittaa Helsingin
yliopistossa alempi tai ylempi korkeakoulututkinto, lisensiaatin tai tohtorin tutkinto,
erikoislääkärin, erikoishammaslääkärin tai
erikoiseläinlääkärin tutkinto taikka erityisopettajan tai erityislastentarhanopettajan
opinnot ja joka ilmoittautuu läsnäolevaksi
ennen 15.9.2013. Yliopiston vaalijohtosäännön mukaan henkilökuntaan kuuluva ei voi hakea yliopiston hallitukseen
opiskelijaedustajaksi. Vaalikelpoisuudesta
säädetään tarkemmin yliopiston vaalijohtosäännön 9 §:ssä sekä ylioppilaskunnan
yliopistohallinnon opiskelijaedustajien
valintatapaa säätelevän ohjesäännön 4 §:ssä.
Arvostamme valinnassa laaja-alaista
näkemystä yliopiston kehittämisestä ja
korkeakoulupolitiikasta sekä yliopistohallinnon ja -talouden tuntemusta. Kokemus
yliopistohallinnosta katsotaan eduksi.
Katsomme eduksi myös hyvät vuorovaikutustaidot, kyvyn argumentoida ja hahmottaa suuria kokonaisuuksia. Jäseneltä
vaaditaan motivaatiota ja sitoutumista
hallitustyöskentelyyn.
Ylioppilaskunnan edustajistolle osoitetut,
perustellut hakemukset ansioluetteloineen
tulee toimittaa ylioppilaskunnan keskustoimistoon (Mannerheimintie 5 A, 2. krs.,
00100 HELSINKI) tai sähköpostitse
osoitteeseen kirjaamo@hyy.fi 17.5.2013
klo 12.00 mennessä. Valintatoimikunta
haastattelee osan hakijoista viikoilla 23?24.
Ylioppilaskunnan edustajisto valitsee kaksi
hallituksen opiskelijajäsentä kokouksessaan
28.8.2013. Lisätietoja tehtävästä ja valintaprosessista antaa koulutuspoliittinen asiantuntija Janne Lardot, puh. 050 543 8460,
janne.lardot@hyy.fi.
HELSINGIN YLIOPISTON
YLIOPPILASKUNTA
Yliopiston hallituksen opiskelijajäsenten
valintatoimikunta
HYYn lapsiparkki kesälomalla 1.-31.7.
HYYn lapsiparkki lomailee heinäkuun ajan 1.7. ? 31.7. Juhannusviikolla lapsiparkki
on poikkeuksellisesti auki vain ma-ke. Muuten lapsiparkki palvelee kesällä normaalisti.
Hae opiskelijaedustajaksi opintotukilautakuntaan
Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan hallitus etsii opintotukilautakuntaan opiskelijaedustajaa kuluvan kauden loppuun 30.4.2014 asti. Ylioppilaskunnan hallitukselle
osoitetut allekirjoitetut vapaamuotoiset hakemukset pyydetään toimittamaan HYYn
keskustoimistolle (Mannerheimintie 5 A, 00100 Helsinki) 13.5. klo 13 mennessä.
Lisätietoa HYYn nettisivuilla (Ajankohtaista Uutiset).
Tiedekulma aukeaa Porthaniassa 10.6.
Lisää tietoa Tiedekulmasta ja sen tapahtumista Tiedekulman Facebook-sivulla:
www.facebook.com/Tiedekulma
Apurahaa ylioppilaskuntaan liittyvään tutkimukseen
VYTS julistaa haettavaksi Helsingin yliopiston ylioppilaskuntaan, sen toimintaan tai
sen omistamiin kiinteistöihin liittyvään tutkimukseen osoitetun apurahan. Apuraha on
tarkoitettu lähinnä pro gradu -vaiheessa olevalle opiskelijalle, mutta se voidaan myöntää
myös kandidaattitasoiseen tutkimukseen tai muuhun kuin yliopistotutkintoon liittyvään
työhön, jos sen aihe liittyy kiinteästi ylioppilastalojen taide-esineiden konservointiin,
esillepanoon tai historiaan. Apurahan suuruus on enimmillään 500 euroa.
Hakemukset toimitetaan postitse säätiön asiamiehelle osoitteeseen Mannerheimintie
5 A 2. krs, 00100 Helsinki tai kirjaamo@hyy.fi viimeistään 15.5.2013 mennessä. Lisätietoja antaa VYTS:n asiamies Jere Tupala, puh. 044 344 6223, jere.tupala@helsinki.fi.
Lisätietoa HYYn nettisivuilla (Ajankohtaista Uutiset).
HYYn palvelutoimiston poikkeusaikatauluja ja kesäloma
HYYn palvelutoimisto on suljettu 9.-10.5., 27.-28.5., 7.6. ja 14.6.
Palvelutoimisto kesälomailee 20.6.-18.7. ja on siis suljettu koko
kyseisen ajan.
Muistathan siis hakea lukuvuositarran kesälomareissuja varten ja hoitaa
kaikki muutkin asiasi palvelutoimistossa viimeistään 19.6.!