>Kiusaaminen tuli yliopistoon s. 4
5
19.3.2010 97. vuosikerta
bailasi albanialaisten kanssa
PEKKA POUTA
Vehkeet levällään
PELIKONEITA JA KUMMIA LAITTEITA
Luksuspummit
ESIKOISKIRJAILIJA ELINA LOISA KERTOO LORVAILIJOISTA
HYVÄÄ SYNTYMÄPÄIVÄÄ,
PIKAVIPPI!
N Y T P U H U U M I E S , J O K A K E K S I T E K S TA R I L A I N A N
2 5/2010
Ylioppilaslehti 5/2010
PÄÄKIRJOITUS
MEDIAKOORDINAATIT DINAATIT
TÄRKEÄÄ
Politiikan ikiliikkuja
TYÖRYHMIEN EHDOTUKSET opiskelijoiden lukuku-
H E SA R I N G A L LU P
60 prosenttia suomalaisista ei halua lisää maahanmuuttajia Suomeen. Loput ovat joskus tavanneet sellaisen.
kausimaksuista eivät ole herättäneet aitoa keskusustelua opiskelun hinnasta. Usein unohtuu, ettei mi miikään tutkinto ole ilmainen. Perustutkinnon hinta nta a on Helsingin yliopistossa pyörinyt viime vuosina na a noin 50 000 eurossa. Koulutuksen tasa-arvon puolustajat unohtavat ta t tararkoituksella myös sen, että yliopisto-opiskelu on iso n iso tulonsiirto pienituloisilta suurituloisille. Koulutus peus riytyy, eivätkä kaikki Suomessa opiskele halujensa ja nsa a lahjojensa mukaan.
KESKUSTELUN SIJASTA esiin on noussut julkisuudenud den-
RU U S U T O N K UO L L E E T
Iskelmätähti Hanne menehtyi. Kaipaamaan jäivät Ylioppilaslehden päätoimittaja ja graafikko.
JÄ Ä H Y VÄ I S E T YLE-MAKSULLE
Mediamaksusta jauhettiin vuosi ihan turhaan. Vaadimme rahat takaisin.
VA N H A N E N JA VA L I O
Unohtakaa lama ja ilmastonmuutos! Pääministeri ei saa haluamaansa maitoa.
MAAILMANL A A J U I S TA M A I NO S TA
David Beckhamin leikkaus Turussa on terveydenhoidosta vientituotetta suunnittelevien märkä uni.
kipeitä tyrmistymisiä. Poliitikkojen on viime aikoina koi ina ollut helppoa kalastella irtopisteitä opiskelijoilta. . "Kaikki puolueet, mukaan lukien kokoomus, ova ovat at vakuuttaneet, että lukukausimaksuja ei tule. On törtö örkeää, että ministeri Virkkunen antaa työryhmän ny nyt yt esittää niitä", vihreiden kansanedustaja Outi Alanlan nko-Kahiluoto tiedotti pari viikkoa sitten. "Mikä hallituksen linja oikein on?" kysyi vasemmmistoliiton puoluesihteeri Sirpa Puhakka. Sdp:n kansanedustaja Tuula Peltonen ihmetteli, li, johtaako Henna Virkkunen opetusministeriötä. Keskustelu on tällaista: ensin opiskelijajärjestöt tyrmistyvät, sitten poliitikot tyrmistyvät ja sitten opiskelijajärjestöt kiittävät poliitikkoja näiden tyrmistymisestä. Poliitikkojen teatteri on erityisen huvittavaa, kun muistaa, ettei yhdelläkään työryhmällä ole varsinaista päätösvaltaa. Valta on poliitikoilla itsellään.
KYYNISEMPI VOISI epäillä, että poliitikot tilaavat eri työryhmiltä säännöllisesti esityksen lukukausimaksuista ja saavat näin mahdollisuuden pyhistellä tasa-arvoisen koulutuksen positiivisella kaiulla. Henna Virkkunen todisteli helmikuun puolivälissä Facebook-statuksessaan (sic), ettei kannata suomalaisopiskelijoille lukukausimaksuja eikä tule esittämään niitä. Samaa hän saa toistaa viikosta toiseen. Jos tästä keskustelusta jotain jää äänestäjien mieleen, on se Virkkusen vahva kanta. Hänelle on tänä keväänä kasvanut enkelin siivet. Samalla Virkkunen on pystynyt sementoimaan taistelun etulinjan suomalaisopiskelijoiden lukukausimaksujen kohdalle. Tyhmemmät opiskelijapoliitikot saattavat nyt kuvitella, että saavuttavat torjuntavoiton, vaikka ulkomaisille opiskelijoille lukukausimaksut lankeavatkin. Kyse on klassisesta hyvä poliisi, paha poliisi -asetelmasta. Virkkunen saa hyvän poliisin sädekehän, kun työryhmät joutuvat kantamaan pahan poliisin sarvia. Nyt pitäisi muistaa, ettei hyvään poliisiinkaan voi luottaa.
SYMPAATTISTA
KEKSI KUVALLE KUVATEKSTI
A N T T I J Ä RV I PÄ ÄT O I M I T TA JA
JUKKA TILUS
TOIMITTAJA KOKI
Helppoa rahaa
KAKSI KERTAA vuodessa kotiini pamahtaa neljä täysin samanlaista kirjekuorta. Niiden sisällötkin ovat lähes identtiset. ILMOITUS, on niiden otsikko. Opintolaina KORON LISÄYS PÄÄOMAAN. Niitä seuraa lukemia, joiden päätteeksi teksti: VELAN PÄÄOMA KORON LISÄYKSEN JÄLKEEN. Minun nimeni on kohdassa VELALLINEN. Tunnustan. Olen ollut ajattelematon velanottaja. Olen reilannut, käynyt festareilla, juhlinut ja tehnyt opintolainalla kaikkea muuta kuin opiskelua hyödyttäviä asioita. Mutta kun sitä lainaa vain sai niin helposti ja kätevästi. Viimeisten viiden vuoden ajan on puhuttu tekstiviestivipeistä. On ihmetelty, miten on syntynyt uusi ajattelemattomien velanottajien ihmisryhmä, joka käyttää velkarahaa matkusteluun, festareihin, juhlimiseen ja muuhun turhaan. Sitä rahaa nyt vain saa niin helposti ja kätevästi. Velkaneuvojat kertovat, että pikavippien vuoksi ongelmiin joutuneet nuoret ovat olleet ylioptimistisia. Vielä yksi vippi! Kyllä pian tulee hyväpalkkaisia töitä, joilla kaikki laina sitten maksetaan. Takaisinmaksupäivänä ei laskua välttämättä ole jaksettu edes avata. Opintolaina oli minun pikavippini. Huolettomuuteni on jo tullut maksettavakseni. Onneksi olen velkaa kohtuullisilla ehdoilla opintolainan myöntäneelle pankille enkä satojen prosenttien korot mätkäisseelle pikavippiyritykselle.
Lähetä kuvatekstiehdotuksesi numeroon 050 339 3033. Kirjoita viestin alkuun sana KUVATEKSTI ja loppuun nimesi tai nimimerkkisi. Voit lähettää ehdotuksesi myös osoitteeseen posti@ylioppilaslehti.fi. Laita viestin otsikoksi "Kuvalle kuvateksti". Parhaan kuvatekstin laatija voittaa joka kerta kirjapalkinnon. Muut ehdotukset julkaisemme.
M AT T I M A R K KO L A
NUMERON 4 / 2010 VOITTAJA + HYVÄT HÄVIÄJÄT
> Biopolttoainehuumassa poliitikoilta unohtui, että etanoli voi
heikentää joidenkin ajoneuvojen ohjattavuutta. TERO TOMMILA > Uuden sukupolven kaurabiodiesel käy myös vanhanaikaisempiin menopeleihin. JOUNI K > Tehomaatalous uhkaa luonnon monimuotoisuutta. SIKKE > 1800-luvulla hevosajojen tallimääräyksiin kuului välitankkaus. Tallitiimien henkilöluku oli rajoitettu yhteen, joten ohjastaja itse joutui tarttumaan täyttöletkuun. SEPPO VIRTANEN > Juokse sinä humma dieselillä. MAIJA
> Lue pikavippibisneksestä sivuilta 1013.
Perustettu 1913. Suomen aikakauslehtien liiton jäsen. issn 035-924. to i m i t u s Päätoimittaja Veera Luoma-aho (äitiysvapaalla 31.5. asti) Vt. päätoimittaja Antti Järvi 09 1311 4228, 050 3393033, paatoimittaja@ylioppilaslehti.fi Toimitussihteeri Ninni Lehtniemi 09 1311 4229, toimitussihteeri@ylioppilaslehti.fi Toimittajat Matti Markkola 09 1311 4231, matti.markkola@ylioppilaslehti.fi Anna-Sofia Berner 09 1311 4230, anna-sofia.berner@ylioppilaslehti.fi Ulkoasu Tuomas Karppinen 09 1311 4234, graafikko@ylioppilaslehti.fi Valokuvaaja Teemu Granström, teemu.granstrom@ylioppilaslehti.fi osoi t t e e n m u u tok s e t ja t i l au k s e t www.ylioppilaslehti. fi/tilaajapalvelu Toimistosihteeri Outi Anttila 09 1311 4235, outi.anttila@hyy.fi Käynti- ja postiosoite Mannerheimintie 5 b, 6. krs, 00100 Helsinki Fax 09 659 424 i l moi t u s m a r k k i noi n t i Markkinointitoimisto Pirunnyrkki Myyntipäällikkö Lauri Ristikankare, 020 7969 582; Kari Kettunen 020 7969 583 Keskus 020 7969 580, fax 02 2331 211, yolehdet@pirunnyrkki.fi, www.pirunnyrkki.fi Ilmoitushinnat teksti 2,05 e/pmm ja takasivu 2,40 e/pmm, abinumerossa teksti 2,95 e/pmm ja takasivu 3,50 e/pmm. Määräpaikkakorotus 10 %. Huom. Hintoihin lisätään arvonlisävero 22 % Ilmestymisaikataulu ja mediakortti www.ylioppilaslehti.fi/mediakortti.pdf Ilmoitusten jättö torstaisin klo 16.00 mennessä, järjestöilmoitukset keskiviikkoisin k u s ta n ta ja Ylioppilaslehden Kustannus Oy Toimitusjohtaja Heikki Härö Hallinto ja talous Marjo Berglund pa i no Sanomapaino Oy, Forssa Toimitus ei vastaa tilaamatta lähetetyistä kirjoituksista, valokuvista tai muusta aineistosta eikä säilytä tai palauta niitä. Ylioppilaslehti 6/2010 ilmestyy 1.4. Ilmoitusten jättöpäivä on 24.3., järjestöt 23.3. Järjestöilmoitukset osoitteeseen www.ylioppilaslehti.fi/jarjesto
4 UUTISET
Ylioppilaslehti 5/2010
kaupunki
maailma
kampus
kotimaa
Mielenosoitus maksuttomuuden puolesta
Opiskelijat eri puolilta maata kokoontuvat 21. huhtikuuta Helsinkiin osoittamaan mieltä maksuttoman koulutuksen puolesta. Mielenosoituksella halutaan näyttää, että maksuton korkeakoulutus yhdistää ja liikuttaa ihmisiä yli puolue- ja sukupolvirajojen. Siitä odotetaan suurtapahtumaa. Mielenosoituksessa on luvassa puheenvuoroja, musiikkia sekä puoluejohtajien kannat maksuttomaan koulutukseen seuraavalla vaalikaudella.
Joka viidettä opiskelijaa on kiusattu yliopistossa
Koulukiusatut ovat korkeakoulukiusaamisen uhreina muita useammin.
K
TUOMAS KARPPINEN
Yliopistolaisille työehtosopimus
Yliopiston henkilöstölle sovittiin vuodelle 2010 hieman vajaan prosentin palkankorotus marraskuun alusta lähtien sekä 5,5 prosentin suuruinen kertaerä niin ikään marraskuun palkanmaksun yhteydessä. Sopimus sisältää myös muutoksia aikaisemmin yliopistoissa sovellettuun virkaja työehtosopimukseen muun muassa työaikamääräyksien ja sairausajan palkan osalta. Uusi sopimus on voimassa kaksi vuotta. Torstaille 18. maaliskuuta annettu lakkovaroitus peruuntui, kun sopijaosapuolet pääsivät sopuun. Lakko olisi sulkenut kaikki Suomen yliopistot päivän ajaksi.
iusaaminen on tullut yliopistoon viime vuosina, ja se on lisääntymään päin", kertoo YTHS:n psykologina 40 vuotta työskennellyt Salli Saari. Saari arvelee, että syynä on arvojen muutos. "Taustalla lienee kilpailun koveneminen ja yksilöllistyminen. Yhdessä tekeminen on vähentynyt." Noin viittä prosenttia opiskelijoista on kiusattu korkeakoulussa paljon. Liki 20 prosenttia on kokenut kiusaamista ainakin joskus. Luvut ovat peräisin YTHS:n tekemästä Korkeakouluopiskelijoiden terveyskyselystä. "Vaikuttaa siltä, että kiusaaminen on yliopistossa jopa yleisempää kuin lukiossa", kertoo puheviestinnän tutkija Maili Pörhölä Jyväskylän yliopistosta. Pörhölä johtaa laajaa kiusaamiseen keskittyvää tutkimushanketta, jossa korkeakoulukiusaaminen on yksi osa-alue. Kiusaamisella korkeakoulussa on yhteys sekä koulukiusaamiseen että työpaikkakiusaamiseen. Koulukiusatulla opiskelijalla on muita suurempi riski joutua kiusatuksi myös korkeakoulussa. Puolta korkeakoulussa kiusatuista oli kiusattu jo koulussa. Samoin koulukiusaaja jatkaa
Kiusattua ei oteta mukaan mihinkään.
usein kiusaamista myös korkeakoulussa ja työelämässä. Roolit voivat säilyä läpi elämän.
SEURAAVAKSI PÖRHÖLÄN tutkimushankkeessa selvitetään, minkälaista kiusaaminen korkeakouluissa on. "Kuvittelisin, että kiusaaminen voi ilmetä piikittelynä ja ilkkumisena tai opiskelijan näkemysten toistuvana tyrmäämisenä. Toinen
KIUSAAMINEN ON YLEISEMPÄÄ YLIOPISTOSSA KUIN LUKIOSSA.
muoto on varmasti ryhmästä poissulkeminen ja syrjiminen. Kiusattua ei oteta mukaan mihinkään", Pörhölä sanoo. Yksittäinen loukkaus ei vielä
HYY paheksuu Nokia Siemens Networksia
HYY tuomitsee viranomaisten väkivallan käytön ja ihmisoikeuksien loukkaukset Iranissa. "HYY myös paheksuu Nokia Siemens Networks -yhtiön päätöstä myydä Iraniin televalvontateknologiaa, jota voidaan käyttää opposition sortamiseen ja sensurointiin", HYYn kannanotossa sanotaan. Lisäksi HYY ilmaisee tukensa iranilaisille heidän kamppailussaan demokratian ja ihmisoikeuksien puolesta. Iranin hallinto on tukahduttanut sitä vastustavia mielenosoituksia yhä kovemmin ottein. Kymmenientuhansien ihmisten mielenosoituksissa on ollut mukana erityisesti opiskelijoita ja naisia.
Ihan kuin yläasteella
K
urssikaverini oli tosi epävarma tyttö, ja hänellä oli tapana nälviä meitä hyvin opinnoissa menestyviä. Tuntui kurjalta kuulla jatkuvaa naureskelua ja pilkkaamista siitä, että haluaa opiskella", muistelee kiusatuksi tullut vastavalmistunut opiskelija. Hän ei halua nimeään lehteen.
"Kiusaajalla oli tapana huomautella muiden painosta, vaatteista ja milloin mistäkin. Hänellä oli kaksi kaveria, jotka yhdessä supattelivat toisista pahaa ja puukottivat selkään, minkä kerkesivät. Ihan samanlaista tyttöjen keskinäistä kiusaamista kuin yläasteella!" Jos yliopistolla kiusattu ei tie-
dä, mitä hän voisi asialle tehdä, kannattaa ottaa yhteyttä ylioppilaskunnan häirintäyhdyshenkilöön Elina Vaahteraan. "Me voimme yhdessä miettiä, miten edetään vai edetäänkö mitenkään. Keskustelut ovat täysin luottamuksellisia enkä puhu tapauksesta kenellekään ilman lupaa."
ole kiusaamista. Kiusaamisen määritelmään kuuluu, että loukkaaminen on toistuvaa ja pitkäkestoista. Kiusattu kokee, ettei voi vaikuttaa saamaansa kohteluun. "Kiusaajan puhuttelu ei aikuisten ihmisten kyseessä ollessa ehkä riitä lopettamaan kiusaamista. Tarvitaan syvälle luotaavia keinoja", Pörhölä sanoo. Hänen tutkimuksensa mukaan sekä kiusatuilla että kiusaajilla on puutteita viestintätaidoissa. Kiusatut oppivat ennen pitkää puolustautumaan kiusaajia vastaan, mutta tutustuminen ja ystävystyminen on heille vaikeaa. Kiusaajat puolestaan osaavat vaikuttaa muihin ihmisiin ja tuoda mielipiteensä esille, mutta he eivät ota toisia ihmisiä huomioon. "Kyse on viestintätaidoista, joita voi opettaa ja opetella", Pörhölä sanoo.
A N NA - SOF I A BE R N E R Jatka keskustelua: www.ylioppilaslehti.fi
MIKSI?
Osa aaltolaisista haluaa erota SYL:stä
JOUKKO AALTO-YLIOPISTON
PÄIVÄNI MURMELINA
KANTAAOTTAVA HAIKU
ylioppilaskunnan (AYY) edustajia vaatii eroa Suomen ylioppilaskuntien liitosta (SYL). Tämän lehden mennessä painoon ei ollut selvää, miten vaatimukselle edustajiston kokouksessa käy. Eroa kannattaa muun muassa vuonna 2008 Teknillisen korkeakoulun ylioppilaskunnan hallituksen puheenjohtajana toiminut Christian Peltonen.
Miksi haluatte SYL:stä eroon?
Liittyykö vaatimus myös AYY:n taloudelliseen tilanteeseen?
"AYY:lla on rakenteellista alijäämää vajaa 200 000 euroa, mikä aiheuttaa sen, että kaikkia kustannuseriä on alettu kyseenalaistaa."
Jos ero toteutuu, aikooko AYY neuvotella omat sopimukset opiskelijakortista ja YTHS-jäsenyydestä?
ministereille tokallinen poroja Stubb hymyilee taas
"AYY maksaa SYL:n jäsenyydestä vuodessa noin 85 000 euroa. Haluamme herättää keskustelua siitä, saammeko maksulle katetta. Toinen kysymys on, edistääkö SYL organisaationa aaltolaisten asiaa. SYL:n merkityksestä ylioppilasliikkeelle pitäisi keskustella laajemminkin."
"En pidä tätä isona ongelmana. Eivät ne ole vain SYL:stä riippuvaisia. Teekkarit ovat vastustaneet Lyyra-korttia alusta lähtien. Sen tekniset ratkaisut ja käytettävyys eivät ole tarpeeksi hyviä."
Meneekö erovaatimus läpi?
"Yllättyisin, jos päätetään erota, mutta aihe nousee esiin taas ensi syksynä. AYY:n toimintasuunnitelmassakin lukee, että SYL:ä pitää tarkastella kriittisesti."
A N T T I J Ä RV I
Ylioppilaslehti 7/2004
Ylioppilaslehti 5/2010
UUTISET 5
Yliopisto ei halua
H
elsingin yliopisto vastustaa opetusministeriön Sora-työryhmän ehdottamia kurinpidollisia keinoja. "Tavoitteet ja tarkoitus ovat hyviä, mutta tässä on lähdetty tappamaan tykillä itikkaa", Helsingin yliopiston opetuksesta ja opintoasioista vastaava vararehtori Jukka Kola sanoo. "Keinot ovat liian raskaita ja syvälle meneviä tapauksiin, joista jokainen yksittäinenkin on toki vakava, mutta jotka silti ovat harvinaisia." Kola muistuttaa, että jo nyt on olemassa erilaisia keinoja, joiden avulla ongelmissa olevaa opiskelijaa voi ohjata ja tukea.
OPETUSMINISTERIÖN koulutuk-
kurinpitovaltaa
Sora-työryhmä ampuu itikkaa tykillä, sanoo Helsingin yliopiston vararehtori Jukka Kola.
sen turvallisuutta ja kurinpitokeinoja miettinyt työryhmä esittää yliopistoille oikeutta teettää tiettyjen alojen opiskelijoilla päihopiskelijan terveydentilasta. Syksyn lausuntokierroksella kritisoitu opiskelijan pysyvä erottaminen ei ole enää esityksessä mukana, mutta opiskelijalta voidaan edelleen peruuttaa opiskeluoikeus alalle soveltumattomuuden vuoksi. Erottamisoikeus koskisi opintoja, jotka liittyvät alaikäisten, potilaiden, asiakkaiden tai liikenteen turvallisuuteen. Yliopisto-opiskelijoista lakia sovellettaisiin farmasian, hammaslääketieteen, kasvatustieteen, lääketieteen, psykologian ja terveystiedon opiskelijoihin.
JUKKA KOLA ihmettelee, mistä
HÄH?
> Sora-työryhmän esityksen
tavoitteena on parantaa turvallisuutta koulutuksessa ja sen jälkeisessä työelämässä. > Kimmokkeena työryhmän perustamiselle toimivat mm. nokialaissairaanhoitajan kesällä 2007 tekemät insuliinisurmat. > Lakien on tarkoitus tulla voimaan elokuussa 2011.
"VASTUUTA PISTETÄÄN SINNE, MISSÄ SITÄ EI VOI NÄILLÄ KEINOIN EDES TOTEUTTAA."
detestejä ja vaatia heiltä rikosrekisteriotetta. Yliopistoille tulisi myös oikeus saada terveydenhuollon ammattihenkilöltä kirjallinen lausunto
yliopisto edes saisi tietoja, jotka tekisivät päätöksistä juridisesti ja
käytännöllisesti kestäviä. "Ollaanko tässä esittämässä valtaa vai vastuuta? Kysymys on edelleen siitä, missä vaiheessa näitä ongelmia voidaan tunnis-
taa. Voidaanko jo valintakoetilanteessa tehdä ratkaisuja? Tämä näyttää enemmän siltä, että pistetään vastuuta sinne, missä sitä ei voi näillä keinoin edes toteuttaa." Kolan mielestä päihdetestaustakaan ei ole ajateltu loppuun. "Kuka sitä tekisi? Ja mitkä olisivat sen kustannukset?" Sora-työryhmän esitystä on kritisoitu siitä, että se antaa yliopistolle kurinpidollista valtaa, joka ei sille kuulu. Kärjekkäimmin kritiikkinsä muotoili Aalto-yliopiston ylioppilaskunta, jonka mukaan työryhmän esitys palauttaa yliopistoille 1800-luvun poliisivallan.
M AT T I M A R K K O L A
TEEMU GRANSTRÖM
Farmasian ainejärjestön puheenjohtaja Pasi Peltoniemi on harjoittelussa Vuosaaren apteekissa.
Farmasian opiskelijat, herätys!
F
armasian opiskelijat ovat ottaneet Soratyöryhmän ehdotukset vastaan aivan liian kiltisti, sanoo ainejärjestö Yliopiston farmasiakunta ry:n puheenjohtaja Pasi Peltoniemi. "Harmi, että tähän ei ole vielä herätty. Tiedekunnankin kommentit lausuntokierroksella olivat aika vaisuja. Paljon jyrkemminkin olisi voinut vastustaa." Farmasian opiskelijat ovat yksi työryhmän esityksen eri-
tyiskohteista, koska heidän alallaan ollaan tekemisissä potilasturvallisuuden kanssa.
"SUURIMPIA epäkohtia on se, että yliopisto laitetaan asemaan, missä se saa hyvin arkaluontoista tietoa rikosrekistereistä terveystietoihin." Kolmatta vuotta farmasiaa opiskeleva Peltoniemi on parhaillaan opintoihin kuuluvassa pakollisessa työharjoittelussa Vuosaaren apteekissa. Suurin osa Pel-
toniemen työpäivistä kuluu asiakaspalvelutehtävissä reseptitiskillä ja itsehoitopuolella. Jos työryhmän ehdotus toteutuisi, yliopiston toimielimet, opiskelijaterveydenhuolto ja harjoittelupaikan henkilöstö voisivat vapaasti jakaa keskenään koulutukseen liittyviä tietoja. Esimerkiksi Peltoniemen pomo voisi saada käsiinsä häntä koskevaa terveystietoa. "Silloin oltaisiin todella
heikoilla jäillä. Jos tämä laki tulee, pitää riittää, että asioista tietää vain se, joka asioita koordinoi, eikä hän enää luovuta tietoa eteenpäin." Peltoniemi aistii Soratyöryhmän esityksissä turhaa pelkoa. "Lakiehdotuksessa lukee monessa kohtaa, että opiskelijalla on oikeus turvalliseen opiskeluympäristöön. Se tuntuu pyhittävän kaiken. Aivan kuin ympäristö ei olisi jo nykyään turvallinen."
Ylioppilaslehti 5/2010
DEBATTI 7
NOKKAPOKKA
T E K S T I A N NA - SOF I A BE R N E R K U VAT T U O M A S K A R P P I N E N
Kallis oma rauha
Kannattaako opiskelijan asua yksin?
Koti on rauhan paikka
"JONOTIN ASUNTOANI pari vuotta ja siihen
Ei ole hyvä olla yksin
"MINULLA ON kymmenen kämppistä. Asun
asti asuin kotona. Meitä oli neljän hengen perhe kaksiossa, ja jaoin pitkään huoneen siskon kanssa. Kun vihdoin sain nykyisen asuntoni, riemuitsin omasta tilasta. Minulla on 40 neliötä vain itselleni! En ole mikään siisteysintoilija, mutta tiedän, että ärsyyntyisin muiden sotkuista. Omat tiskit voin hyvin jättää tiskaamatta, mutta hermostuisin, jos joutuisin katsomaan muiden likaisia astioita. Minulla on vilkas sosiaalinen elämä ja olen usein koko päivän menossa, joten kodin on oltava rauhan paikka. En halua vastata menoistani kenellekään enkä jaksaisi selittää, mitä olen päivän aikana puuhaillut. Vapaus on minulle tärkeää. Menen myöhään nukkumaan ja nukun pitkään, joten yhteisasuminen olisi vaikeaa. On kivaa, että kaverini voivat tulla kylään silloin, kun lystäävät. En ymmärrä, miksi yksin asuminen tekisi kenestäkään yksinäistä. Pääseehän kodista pois. Vuokrani on noussut jatkuvasti. Nyt maksan netin kanssa 470 euroa kuussa ja uusi korotus on jo tiedossa. Se on aika paljon Pihlajamäessä. Maksan vuokran opintotuella ja elämisen lainalla. Käyn joka sunnuntai vanhempien luona syömässä ja kannan sieltä ruokaa omiin kaappeihini. Ei tässä hirveästi mälläillä. Vuokrankorotusten vuoksi olen etsiskellyt uutta kämppää. Tällä hetkellä pidän kipurajana 550 euroa, mutta luultavasti joudun vielä menemään sen yli. Omasta rauhasta olen valmis maksamaan."
Otaniemessä opiskelijasolussa, jossa jokaisella on oma huone ja kylppäri. Keittiö ja ruokatila ovat yhteisiä. Kun muutin asuntoon, tunsin kämppiksistä vain kaksi. Onhan kimppa-asumisessa työnsarkaa, mutta enimmäkseen se on kivaa. Olen sitä mieltä, että ihmisen ei ole hyvä olla yksin. Sen huomaa jo silloin, kun on viettänyt koko päivän opiskellen omassa huoneessa. Illalla on ihan yrmeänä. On mukava tulla kotiin, kun siellä on joku kysymässä kuulumisia. Katsomme kämppisten kanssa leffoja ja järjestämme bileitä. Vähintään pari kertaa viikossa joku pyytää muitakin syömään, kun on tehnyt niin paljon ruokaa. Yksi kämppikseni on erikoistunut jälkiruokiin. Joidenkin kanssa voin myös opiskella yhdessä. Silloin saan paljon enemmän aikaan kuin yksin. Uusiin ihmisiin tutustuu helposti, kun kämppikset tuovat heitä kotiin. Uusien ihmisten kanssa saa jatkuvasti myös uusia ajatuksia. Toki pitää olla tuuria, että saa mukavat kämppikset, mutta se on kiinni myös omasta asenteesta. Jos on avoin eikä pelkää kommunikoida, pärjää hyvin. Huumorintajustakaan ei ole haittaa. Kimppa-asuminen on myös halpaa. Maksan huoneestani 222 euroa kuussa. Sosiaalisuus painaa kuitenkin omassa puntarissani enemmän kuin hinta. Nykyisestä kämpästä joudun lähtemään viimeistään puolentoista vuoden päästä, mutta voisin asua kommuunissa lopun ikääni. Halukkaat kämppikset voivat ottaa yhteyttä!"
Laura Kyntölä, 25,
sosiaalipolitiikan opiskelija
Maria Viitanen, 22, kansantaloustieteen ja informaatioverkostojen opiskelija
Jatka keskustelua: www.ylioppilaslehti.fi
YLIOPPILASLEHTI KYSYY
Onko sinulla opinto-oikeus kahteen tai useampaan tutkintoon?
Kyllä 40,8 % Ei 39,1 % Ei vielä, mutta aion hankkia 20,1 %
KAKSI KOLMANNESTA Ylioppilaslehden kyselyyn vastanneista joko suorittaa jo tai aikoo tulevaisuudessa suorittaa useampia kuin yhden tutkinnon. Yleisin syy kahteen tai useampaan tutkinto-oikeuteen tai haluun sen hankkimiseksi on halu täydentää omaa osaamista (35,6 %). Toiseksi yleisin syy on vääräksi osoittautunut käsitys alkuperäisestä alasta (25,2 %) ja kolmanneksi yleisin halu pitää mahdollisuudet avoimina (15 %). Muista syistä mainittiin esimerkiksi nämä: "En päässyt ensimmäisellä hakuyrityksellä haluamaani tutkintoon, joten menin suorittamaan muuta tutkintoa seuraavaa hakukertaa odotellessa." "Edut järjestelmän hyväksikäyttö." "Pitkällinen, mutta äkillisesti roihahtanut rakkaus sivuaineeseen." Ylioppilaslehden kyselyyn vastasi maaliskuun alussa 708 opiskelijaa.
TYTTI SIUKONEN kulttuurintuotanto (amk)
"Ei ole. Olen ollut tyytyväinen yhteen tutkintoon."
VILLE IIVARINEN kehitysmaatutkimus
"On. Otaniemessä, Jyväskylässä, Joensuussa, Kuopiossa ja Helsingissä. Olen aina vaihtanut koulua sitä mukaa, kun olen huomannut, ettei se ole ollut hyvä."
LINDA JERJOMIN venäjän kieli ja kirjallisuus
"Nyt teen yhteen gradua, mutta olen hakenut toista. Minusta tuntuu, että jos haluaa tietyille aloille, niin siihen tarvitaan kaksi tutkintoa."
8 ZEITGEIST
Ylioppilaslehti 5/2010
ARSI IKÄHEIMONEN
Oskilloskooppia voi käyttää erilaisten elektronisten laitteiden vianmääritykseen.
Nörtit
tekevät sen itse
Elektroniikkaharrastajien Helsinki Hacklab työstää teknologian tulevaisuutta.
P
öydillä on kahvimukeja, työkaluja, pyöriviä laitteita ja välkkyviä ledejä. Ihmiset puuhaavat päät kiinni läppäreissä. Taidetila Ptarmiganiin on sunnuntai-iltapäivänä kokoontunut Helsinki Hacklabin elektroniikkaharrastajia. Rakenteilla olevien vekottimien käyttötarkoitus jää maallikolle hämäräksi. Ehkä niin on tarkoituskin. "Oskilloskoopin tarkoitusta on vaikea kuvailla, jos ei edes tiedä, mikä on skooppi", murahtaa vihreää signaalia esittävän näyttölaitteen kanssa askaroiva Jari Kangas.
TYÖPAJASSA PUUHASTELEE teek-
scifin välimaastoon. Esimerkiksi Häggströmin suosikkilaite 3d-printteri voi kuulemma periaatteessa monistaa itse itsensä. Villeimmät visionäärit kaavailevat laitteesta kolmansien maiden pienyrittäjyyttä tukevaa tuotantovälinettä. Edes muoviromun määrä ei lisääntyisi, jos komponenttien materiaalina voisi käyttää jätettä, kuten muovipulloja. "Näen 3d-printterit kiinnostavana, demokratisoivana välineenä. Ne tuovat tuotannon jokaisen ulottuville suurten valmistajien sijaan", Häggström sanoo.
MAAILMALLA hackerspace voi tarkoittaa aatteellista, sosiaalikeskuksen liepeillä toimivaa autonomisista tilaa tai kaupallista klubia, kuten San Fransisco Bayssa toimiva Techshop.
Antti Karttunen rakentaa shakkipelikoneesta ja uudesta FPGA-kortista laitetta. Vielä ei voi olla aivan varma, mikä siitä tulee.
kareita, insinöörejä ja ohjelmoijia, joita voisi kansanomaisesti kutsua nörteiksi. Yksi heistä on Hans Häggström, koulutukseltaan tietojenkäsittelytieteen maisteri. Muutama vuosi sitten hän hurahti 3d-printtereihin, laitteisiin, joilla on mahdollista painaa lähes minkälaisia muoviesineitä tahansa miniatyyreista piirilevyihin. Muita laiterakentamisesta kiinnostuneita suomalaisia löytyi koneisiin keskittyvältä keskustelufoorumilta. Joulukuussa 2009 sovittiin tapaaminen porukalla, ja tammikuussa pystyssä oli rekisteröity yhdistys. Helsinki Hacklab etsii vielä kotia ja on Ptarmiganissa vain kyläilemässä. Tarkoituksena on vuokrata elektroniikan rakentamiseen soveltuva tila, jonne jäsenet kokoontuisivat viikoittain.
HACKLABEISSA rakennettavat
"Kaupalliset hakkeritilat ovat kuin punttisaleja nörteille. Jäsenmaksu on satasen kuussa, tiloissa on hienoja koneita ja laserleikkureita", Häggström kuvailee. Toisenlainen esimerkki hakkeritilatoiminnasta on tietoturvaa ja sähköisiä oikeuksia puolustava saksalainen Chaos Computer Club (CCC). Ryhmä onnistui hankkimaan Saksan sisäministerin Wolfgang Schäublen sormenjäljet ja julkai-
si ne painettuna kalvolle, jolla oli mahdollista huijata sormenjälkiskannereita. Schäuble oli vaatinut biometristen tunnistetietojen keräämistä kansalaisilta terrorismin varalta. Tempauksellaan CCC pyrki osoittamaan, että sormenjäljet ovat epävarmaa todistusaineistoa.
HACKLABIN TYÖPAJASSA Antti Karttunen puuhailee antiikkisen lankapuhelimen osia sisältävän esineen kimpussa. Laite muuttaa numerosarjan rytmiseksi, analogiseksi kilkatukseksi. "Tätä voisi kutsua rytmisekvensseriksi." Karttunen käyttää projekteissaan mieluiten kierrätettyjä osia. Hän koluaa kirpputoreja ja dyykkaa laitteita roskalavoilta. "Vanha tekniikka on kiinnostavaa ja pomminkestävää. Tässäkin on messinkisiä osia", hän intoilee. Keittiössä häärivä Hannu Mäkäräinen työskenteli 15 vuotta it-alalla, kunnes kyllästyi ja vaihtoi maisemia. Nykyisin hän on yrittäjä ja "wannabe-hakkeri". "Hacklabin idea on, että ei kaiken tarvitse olla niin järkevää. Tärkeintä on nauttia siitä, mitä tekee", Mäkäräinen selittää. Bisnesideat pysyvät kuitenkin mielessä, ainakin taustalla.
"Ajatuksenani on, että tästä ehkä jossain vaiheessa saisi itselleen elannon."
HELSINKI HACKLAB on vielä al-
kutekijöissään, mutta osallistujat ovat innokkaita. Myös muualle
LAITTEET SIJOITTUVAT LÄHES MAHDOLLISEN JA SCIFIN VÄLIMAASTOON.
Suomeen on perustettu hakkeriyhteisöjä. Häggström toivoo toiminnan laajenevan ja vakiintuvan. "Haaveenani olisi järjestää maker faireja, joita USA:ssa on. Vuokraisimme messukeskuksen projektien esittelemiseen. Tapahtumaan osallistuisi muita hacklabeja ja alan yrityksiä." Hakkeritiloilla on edessä valoisa tulevaisuus, uskoo Häggström. "Elektroniikka on yksinkertaistunut ja ohjelmointi helpottunut. Tulevaisuudessa suurempi joukko ihmisiä hyödyntää modernia teknologiaa tee-se-itse-periaatteella. Globaali liike on nyt pikku hiljaa laajentumassa."
VEERA NUUTINEN
laitteet vaikuttavat sijoittuvan jonnekin melkein mahdollisen ja
Arduino-mikrokontrolleriin on yhdistetty puhelintekniikkaa eri vuosikymmeniltä.
Ylioppilaslehti 5/2010 Britannia
ZEITGEIST 9
Yhdysvallat Hollanti Itävalta Ruotsi Belgia Saksa Norja Kiina Intia Viro
PÄNTTÄYSMARATON ON PARAS!
Muualla maailmassa pärjätään ilman pääsykokeita.
Yhteishaku ylioppilastodistuksen perusteella Suositukset ja motivaatiokirjeet Valtakunnalliset pääsykokeet, joissa haetaan kaikkiin yliopistoihin Kukin yliopisto päättää omista valintakäytännöistään Kaikki ylioppilastutkinnon suorittaneet pääsevät yliopistoon. Kurssien vaikeutuessa osa putoaa pois. Hakijalla on oltava lukiossa valittuna oman alan opintoihin valmistava linja Pääsykokeet/haastattelut tietyillä aloilla/tietyissä yliopistoissa Pääsykokeet niille, jotka eivät muutoin täytä pääsyvaatimuksia
× × × × × × × × × × × × × × × × ×
×
M
aailman yliopistojen sisäänottojärjestelmät voi jakaa karkeasti kolmeen ryhmään: On maita, joissa sisään otetaan kaikki halukkaat. Kun kurssit käyvät hankalammiksi, osa putoaa kyydistä. On maita, joissa järjestetään kaikkiin yliopistoihin valtakunnalliset pääsykokeet. Niissä parhaiten menestyneet pääsevät parhaisiin yliopistoihin. Sitten on maita, joissa yliopistoihin haetaan yhteishaulla ylioppilastodistuksen perusteella. Nyt suomalaisyliopistoihin hakemista yritetään uudistaa kohti pohjoiseurooppalaista mallia
ylioppilastodistukseen pohjautuvaa yhteishakua. Sehän ei meille käy!
KAIKKIEN OSAPUOLTEN resursseja haaskaavaa pääsykoejärjestelmää puolustetaan mitä kummallisimmin argumentein. Tässä esimerkki Helsingin yliopiston vararehtori Ulla-Maija Forsbergin yliopiston naisten päivän tilaisuudessa pitämästä puheesta: "Jos yhteishakuun mennään, tunnolliset tytöt joutuvat puurtamaan arvosanojensa eteen entistä tiukemmin niin, että entistä useammat uupuvat. Pojat, jotka edelleenkin ottavat lukio-opiske-
lun enemmän löysin rantein, syrjäytyvät korkeakoulutuksesta, ja luentosalit ovat entistä enemmän tyttöjen valtakuntaa." Siis että kaksi peräkkäistä koetta uuvuttaa vähemmän kuin yksi? Joiltakin näyttää menneen ohi, etteivät ylioppilaskirjoitukset ole enää pitkään aikaan olleet mikään kerran elämässä -hetki. Kirjoitukset voi hajauttaa usealle vuodelle, ja se löysin rantein ottanut poikakin voi myöhemmin korottaa arvosanojaan. Ei ole myöskään mahdotonta kehittää akateemisen draivinsa vanhemmiten löytäville poikkeuskäytäntöjä, jotka eivät rasita
×
kokonaista ikäluokkaa. Niin on tehty muuallakin. Opiskelijajärjestöt haluavat paremmin soveltuvuutta mittaavia pääsykokeita. Niitä tuskin tulee, koska ne ovat liian kalliita.
EHKÄ SUOMALAISIIN yliopistoihin sopivat parhaiten nykyisenlaiset pääsykokeet. Ulkoaopetteluun soveltuvat ja siihen tottuneet eivät narise surkeasta opetuksesta.
NINNI LEHTNIEMI
Työpaikat
Kaupunkien lääkärisijaisuudet kätevästi saman katon alta
Helsinki · Espoo · Vantaa
Seuraa ilmoittelua www.seure.fi/laakari-info
Experience for Life!
Seure Henkilöstöpalvelut Oy · Lääkäri-info · puh. 09 310 88098
Va r m i s t a k e s ä t yö p a i k ka s i j o ny t !
SOITA HETI!
KESÄTÖIHIN lehtitalon omaan Call Centeriin
Tehtävänäsi on myyntityö asiakkaille, jotka tuntevat lehtemme entuudestaan. Tarjoamme: · Uudet ja viihtyisät työtilat · Täydellisen peruskoulutuksen · Takuupalkan · Erinomaisen asiakasrekisterin, jota käytämme ainoana Suomessa · Mahtavat myyntikilpailut · Kannustavat työtoverit · Henkilökuntaetuna 7 päivää-, Katso-, Koti ja keittiö-, Miss Mix-, Fit- sekä ELLE -lehdet · Vapaat viikonloput
Tule
Kumppanisi urasi alkuvaiheilla!
Academic Work voi auttaa sinut loistavaan alkuun urallasi. Olemme pohjoismaiden suurin opiskelijoiden ja vastavalmistuneiden henkilöstövuokraus- ja rekrytointiyritys. Haluamme olla ponnahduslautasi työelämään. Tarjoamme osa- ja kokoaikatyötä sekä rekrytointeja useimmilta toimialoilta. Hanki työkokemusta jo tänään rekisteröi CV:si Academic Workille!
Ekstratyö Konsulttitehtävät Rekrytoinnit
Toivomme, että olet halukas oppimaan uutta! Tule viihtymään kanssamme ja myymään Suomen suosituinta viihdelehteä!
Soita tai lähetä vapaamuotoinen hakemus: 040 777 0080, mia.leminen@aller.fi
Aller Media Oy, Pursimiehenkatu 29-31 A, 00150 Helsinki
www.academicwork.fi
Aller Media Oy on osa Pohjoismaiden suurinta aikakauslehtikustantajaa Aller-konsernia. Lehtiemme yhteenlaskettu levikki Pohjoismaissa on yli kolme miljoonaa kappaletta. Kustannusnimikkeitä on yli 90 kappaletta. Suomessa säännöllisesti ilmestyviä lehtiämme ovat 7 päivää, Katso, Koti ja keittiö, Miss Mix, Fit ja ELLE.
10
Ylioppilaslehti 5/2010
Pistä mulle heti 50 euroa!
A
ika alkaa nyt! Kolmen minuutin kuluttua olen lähettänyt tekstiviestillä haluamani summan, nimeni, henkilötunnukseni ja osoitteeni pikavippiyritykselle. Onneksi tarkistin viestin ennen lähettämistä, sillä tilinumero oli unohtua. Se on aika tärkeä tieto, olenhan lainaamassa rahaa. Kahden euron hintaisen viestin lähdettyä ryhdyn odottelemaan lainapäätöstä. Sen pitäisi kaiken järjen mukaan olla myönteinen, täytänhän kaikki vaadittavat ehdot: Olen yli 19-vuotias, luottokelpoinen, Suomen kansalainen, minulla on henkilökohtainen, julkinen puhelinnumero ja suomalainen pankkitili. Kännykkä piippaa: "50 e Tekstivippi on myönnetty tilille XXXXXXXXXX. Lähettämällä sanan KYLLÄ nroon XXXX (2,00 e) ilmoitan tutustuneeni ehtoihin osoitteessa tekstivippi.fi", lukee ruudulla. Tutustun ehtoihin netissä. Ne ovat tylsät ja puisevat, kuten toimitusehtojen kuuluukin olla. Lähetän viestin KYLLÄ. "Saatuamme vahvistusviestisi, raha on tililläsi noin viidessä minuutissa", nettisivuilla luvataan. En ehdi edes kirjautua verkkopankkiini, kun taas tulee uusi tekstiviesti. "Hei", se alkaa tuttavallisesti. Olemme siis jo ystäviä, minä ja lainapalvelu. "Tilinumeron tarkistuksesta johtuen maksamme vipin tilillenne klo 18.00 mennessä. Tilinumero tarkistetaan vain kerran, joten ensi kerralla saatte vipin muutamassa minuutissa. Terveisin Tekstivippi."
Tekstiviestivippaus täytti juuri viisi vuotta. Se on tullut tänne jäädäkseen, uskoo maailman ensimmäisen tekstivippiyrityksen perustanut Antti Koivisto.
T E K S T I M AT T I M A R K K O L A K U VA T E E M U G R A N S T R Ö M
R
Ensimmäisestä tekstiviestistä on kulunut yhdeksän minuuttia ja kello on kymmentä vaille neljä. Pikavippi ei sittenkään ole kovin pikainen. Klikkailen hermostuneena verkkopankin päivitysnappulaa. Ei vielä. Ei vielä. Ei vielä. Nyt kyllä vituttaisi, jos olisin janoisena baarissa tai rahattomana kasinolla.
ahoja odotellessa ehtii pohtia, mihin on tullut sotkeuduttua. Minusta on tulossa yksi pikaluotonottajista, vippaajista. Lainaamme rahaa tarpeisiimme ja otamme sen sieltä, mistä sitä helpoiten saamme tekstiviestillä vippejä myöntävältä yritykseltä. Olemme uusi, 2000-luvulla syntynyt ihmisryhmä, jota ei olisi voinut syntyä minään muuna aikana. Vuonna 2008 vippaajia arvioitiin olevan vain kolme prosenttia Suomen kansasta, mutta luultavasti meitä on enemmän. Meissä ruumiillis-
tuu nolkytluku: mobiiliteknologian käyttö, helppo raha ja sen suruton kuluttaminen. Tilastokeskuksen mukaan vuonna 2008 otettiin yhteensä 1 027 606 pikavippiä. Se tekee noin 2 800 tekstiviesti- tai nettihakemusta päivässä. Niillä vipattiin vähän yli 187 miljoonaa euroa. Keskimääräinen laina oli suuruudeltaan 183 euroa. Viidenkympin pikkulainallani, jota olen odottanut tuskastuneena jo tunnin, olen vippaajien keskuudessa pikkutekijä. Ja tyhmä sellainen. Pikavippijärjestelmä toimii nimittäin sillä tavalla, että on järkevämpää lainata lähes samoilla kustannuksilla isompi summa. Nyt maksan viidenkympin lainastani kuluja 15 euroa, mikä prosenteiksi muutettuna on lukema, jota en viitsi edes ajatella. Kuluilla ja koroilla tämä bisnes pyörii.
Ylioppilaslehti 5/2010
11
A
Vippaajat maksoivat vuonna 2008 yli 44 miljoonan euron edestä erilaisia kuluja vippaamistaan rahoista. Summa meni pikalainafirmojen taskuihin. Siihen summaan minun panostukseni on toistaiseksi ollut kaksi tekstiviestiä, neljä euroa. Viimein kello 17.37, kaksi tuntia ja viisi minuuttia ensimmäisen viestin lähettämisen jälkeen, kännykkäni piippaa taas. "Kiitos, Tekstivippi on tilillänne noin 5 min kuluessa. Laskun saatte postitse." Tililleni on ilmestynyt pano +50. Se on elämäni ensimmäinen pikavippi. Mistä rahat tulivat? ivan ensimmäisenä näkee Juhani Tammisen. Aurinkokuninkaaksi itseään kutsuvan lätkävalmentajan kuvaa ei voi olla huomaamatta. Kookas mustavalkoinen piirustus roikkuu seinällä faksin yläpuolella. Se on ainoa elementti, joka erottaa pelkistetyn turkulaistoimiston tuhansista muista pelkistetyistä toimistoista. "Se on kaverin piirtämä. Hän teki sen pyynnöstäni minulle joululahjaksi", raidalliseen kauluspaitaan ja tummaan liiviin pukeutunut mies kertoo. "Asetin sen ensin kotiin takkahuoneen seinälle, mutta vaimo ilmoitti, että se ei jää sinne", mies nauraa ja jatkaa toimiston esittelyä. Toiminta lasiseinän takana näyttää samalta kuin missä tahansa telemarkkinointifirmassa. Matalat sermit erottavat luurit korvillaan tietokoneen ruutuja tuijottavat ponnaripäiset naiset toisistaan. "Tässä tehdään päivän bisnestä", liivipaitamies kertoo. "Siis myönnetään luottoja. Yleensä meillä on kaksi tai kolme henkilöä tekemässä sitä työtä." Ahaa! Jompikumpi naisista saattoi käsitellä minunkin tekstiviestihakemukseni. Ja tämä vieressä seisova, tavallisen suomalaisen näköinen mies, jolla on tavallinen suomalaisen miehen nimi, on henkilö, joka ensimmäisenä keksi, että lainaa voi hakea kännykällä. Antti Koivisto on Suomen, ja samalla koko maailman ensimmäisen tekstiviestipikalainapalvelun perustaja. e on vanha idea", Koivisto kertoo, kun olemme siirtyneet pienen neuvottelutilan puolelle. Kevytsankaisia silmälaseja käyttävä Koivisto hypistelee papereita. Hän on tehnyt itselleen muistiinpanot, sillä hän ei ole tottunut antamaan haastatteluja. Niitä on toki aiemminkin pyydetty, mutta tähän asti Koivisto on kieltäytynyt. Ihmiset pikavippifirmojen takana eivät mielellään esiinny julkisuudessa. Nyt hän suostuu ensimmäistä kertaa kertomaan, miten Suomen tekstiviestivippibuumi sai alkunsa. Elettiin vuotta 1999, kun Koiviston kaveri paukahti tämän kotiin. "Avaa telkkari! Avaa telkkari!" kaveri hoki, ja Koivisto teki työtä käskettyä. Televisiosta tuli yksi ensimmäisistä chat-ohjelmista, joihin ihmiset saivat lähettää tekstiviestejä. "Viestit, joita sinne tuli, maksoivat viisi markkaa kappale, eikä niitä ehtinyt edes lukea, kun niitä tuli niin nopeasti. Ajattelimme, että jos ihmiset innostuvat noin paljon chatista, miksei heille voisi tuottaa tekstiviestipalvelua, josta olisi ihan oikeasti hyötyä?" Tuolloin 22-vuotias Koivisto oli kaverinsa kanssa jo pidemmän aikaa pyöritellyt erilaisia yritysideoita. Kaverukset olivat ihmetelleet, mikseivät pankit enää myöntäneet pienlainoja, joita kansan suussa oli kutsuttu vekseleiksi. Entä jos näitä pieniä lainoja voisi hakea tekstiviestillä? Tekstiviestit ja vekselit alkoivat tuntua hyvältä yhdistelmältä. Hanke ei kuitenkaan ottanut heti tulta alleen. "Siinä vaiheessa idea jäi muutaman sähköpostin
S
12
Ylioppilaslehti 5/2010
V
vaihdoksi teleoperaattorin kanssa. Silloin idea oli, että lainan olisi pystynyt laskuttamaan puhelinlaskun yhteydessä. Se ei onnistunut."
N
iisi vuotta myöhemmin, vuonna 2004, 27-vuotias Koivisto työskenteli Lassila & Tikanojalla, kun saman kaverin kanssa tuli saunanlauteilla puheeksi jo kertaalleen haudattu idea tekstiviesteillä haettavasta pienlainasta. "Totesimme, että se oli liian hyvä idea heittää menemään ja päätimme koittaa uudestaan." Kaverukset perustivat yrityksen nimeltä Vip Finland Oy ja sille palvelun nimeltä Tekstivippi. Alku otettiin varovaisesti. Firma mainosti pienillä mainoksilla Turun paikallislehdissä. "Halusimme katsoa, osuvatko laskelmamme rahankierrosta ja luottotappioista oikeaan. Halusimme kokeilla pienellä volyymilla. Jos olisimme kolahtaneet mäntyyn, emme olisi lyöneet päätämme kovaa." 18. maaliskuuta 2005 melko tarkkaan viisi vuotta sitten yritys myönsi ensimmäisen pikalainansa. Sitten toisen, kolmannen, neljännen... Toiminta pysyi pienimuotoisena. Lainoja myönnettiin viitisen kappaletta päivässä, satasia sinne tänne. Firman pyörittämiseen riitti yksi läppäri. Kunnes 26. huhtikuuta 2005 Koivisto muistaa päivämäärän hyvin, niin tärkeä se oli illalla Koiviston kännykkään alkoi tulla viestejä: "Te olette Kymppiuutisissa!" Totta se oli. Kymmenen uutiset esitteli turkulaisfirman liikeidean positiivisessa valossa. Pikalainojen arvioitiin olevan jälleen uusi osoitus suomalaisten kyvystä hyödyntää tekstiviestiteknologiaa. Uutisten mentyä Koivisto avasi firman koneen katsoakseen, oliko hakemuksia ilmaantunut lisää. Niitä oli tullut kymmenessä minuutissa enemmän kuin aiemmin koko viikolla. Ja lisää saapui koko ajan. "Tuli kiire. Heti aamulla piti hankkia lisää tietokoneita ja soittaa kaikki tutut töihin." Muillekin tuli kiire perustaa pikavippifirmoja. Niitä nousi kuin kukkia toukokuiselle kedolle. Osa kopioi toimintaohjeet ja -ehdot suoraan Koiviston firman nettisivuilta kirjoitusvirheineen päivineen. Vuonna 2006 Koiviston Tekstivipillä oli toistakymmentä kilpailijaa, ja lisää syntyi koko ajan. Kuinka paljon, siitä ei kukaan pitänyt kirjaa. Kasvun näki lehti- ja kadunvarsimainonnasta. Viime vuonna Kuluttajavirasto laski yrityksiä olevan noin 75. Liikeidea levisi myös ulkomaille, ensin Ruotsiin ja sitten muualle Eurooppaan. Yhdysvalloista asti on kyselty, miten Suomessa on pikavippien kanssa pärjäilty. yt Antti Koivisto on 33-vuotias mies, jonka yritys pyörittää miljoonan euron liikevaihtoa. Siltä on vipannut rahaa kaikkiaan satatuhatta suomalaista. Viidessä vuodessa bisnes on muuttunut. Lähes yhtä iso asia kuin Kymppiuutisten uutisointi tapahtui helmikuun alussa. Silloin tuli voimaan uusi kuluttajaluottojen myöntämistä säätelevä laki, joka asettaa selkeät pelisäännöt: Ei enää pikavippejä iltayhdeksän ja aamuyhdeksän a seitsemän välisenä aikana. ana. Ei enää "Saat rahat tilillesi milillesi nuutissa" -tyyppisiä mainoslauinoslauseita. Luoton todellinen vuosikorko osikorko on kerrottava markkinoinnissa. oinnissa. Luotonhakija on tunnistettava nistettava a huolellisesti ennen luottosopittosopimuksen syntymistä esimersimerkiksi verkkopankkitunnuksilla. nuksilla. . Luotonhakijalle on toimiimitettava luoton sopimusehdot ehdot henkilökohtaisesti esimerkikmerkiksi sähköpostiin. Lisäksi tänä vuonna tulee todennäköisesti käyttöön ön oikeusministeriön työryhyhmän ehdottama pikavippippiyritysten rekisteri. Siihen en päästäkseen yrityksen
Pikavippaajissa ruumiillistuu nolkytluku: mobiiliteknologian käyttö, helppo raha ja sen suruton kuluttaminen.
on täytettävä edellytykset luotonantajana toimimiseen. Jatkossa ihan kuka tahansa ei voi enää perustaa omaa satalappusia tekstareilla suoltavaa firmaansa.
Lainaisitko tältä mieheltä viisikymppiä? Viisi vuotta sitten Antti Koivisto yhdisti tekstiviestit ja rahan lainaamisen.
V
illinä rehottaneesta vippibisneksestä suitsitaan salonkikelpoista elinkeinoa. Ehkä me luottoja hamuavat kuluttajatkin olemme vähän rauhoittuneet. Tilastokeskuksen mukaan vuoden 2009 kolmannella neljänneksellä, eli viime syksynä, pikavippien euromääräinen volyymi laski edelliseen neljännekseen verrattuna. Laskua oli vain kuusi prosenttia. Se on silti merkittävää, koska kyseessä oli ensimmäinen kerta pikavippien historiassa, kun määrä laski. Pikavippaus kokee ensimmäistä taantumaansa. Vaikuttaa siltä, että villin ja myrskyisän viisivuotiskauden jälkeen vippirahafirmojen bileet ovat ohi ja kultaaika takana. Niin uskoo Antti Koivistokin. "Just. Ehdottomasti." Oman yrityksensä toimintaa Koivisto luonnollisesti kehuu mielellään, mutta koko toimialasta puhuttaessa hän varoo sanojaan. Vaikuttaa siltä, että hän kannattaa lähes jokaista muutosta, mitä viranomaiset ovat pikavippifirmoja kohtaan esittäneet. Koivisto kannattaa rekisteriä, joka siivoaisi alan mainetta pilaavat ylilyöntifirmat markkinoilta. Pakollinen luotonottajien tunnistaminen on helppo juttu. Yövippien myöntämisen firma lopetti jo vuonna 2005 kahden viikon kokeilun jälkeen, koska kysyntä oli niin pientä. Luoton sopimusehtojen toimittaminen on pikku juttu. Minäkin sain ne Tekstivipiltä sähköpostitse. Ainoa asia, jota Koivisto vastustaa, on luoton todellisen vuosikoron ilmoittaminen. "Vuotuisesta korosta on hölmö kirjoittaa. Emme halua, että joku asiakas ottaa koko ajan lainaa. Jos joku tarvitsee jatkuvalla syötöllä pienlainaa, se on selkeä merkki, että hänen taloudessaan on ongelma ja luottotappion riski aivan järjetön. Emme me sen tyyppisiä asiakkaita halua", Koivisto sanoo. Kuitenkin juuri todellinen vuosikorko auttaa kuluttajia vertailemaan pikavippiyrityksiä. Kalleimmissa pikavipeissä todelliset vuosikorot nousevat yli 2 000 prosenttiin. Ihan halpa ei ole minun viisikymppisenikään. Netin pikavippilaskurin mukaan sen todellinen vuosikorko on yli 800 prosenttia. Ei ole mikään ihme, että pikavippifirmoja on syytetty koronkiskonnasta. Keskusrikospoliisi tutki syyt koronkis asiaa vuonna 2008, mutta totesi, ettei niiden iaa vuon toiminta täytä sen tunnusmerkkejä. toimin n ikavippibisnes on joutunut suotta syntipukiksi, harmittelee Koivisto tarjoillessaan kahvia ja Dominokeksejä. "Puhutaan ylivelkaantumisesta ja "Pu unohdetaan, että siinä on taustalla unohd u valmiiksi maksamattomia vuokria tai va almii m muita kulutusluottojen eriä. Talouksia, joiden kulurakenne on jo valmiiksi vääjo oiden niitä aletaan paikata pienlainalla, rä rä. Jos n maksetaan m makseta lainaa lainalla. Totta kai se on mahdoton m mahdoto yhtälö." ylivelkaantuneille todellakaan kanEikä yl n lainata nata laina rahaa, muistuttaa Koivisto. "Ajatus ei missään tapauksessa ole lainajota ta rahaa, jo ei saa takaisin. Se on bisneksea
"Ajatus ei missään tapauksessa ole lainata rahaa, jota ei saa takaisin. Se on bisneksenä aika huonotuottoista."
nä aika huonotuottoista." Pikavipin ottajat voidaan jakaa kahteen ryhmään: niihin, jotka ovat oikeasti rahapulassa ja niihin, jotka pitävät yllä yltäkylläistä elämäntyyliään vippaamalla silloin tällöin. Koiviston ihanneasiakas kuuluu jälkimmäisiin. Hän ottaa silloin tällöin vipin ja maksaa sen takaisin niin kuin on sovittu. "Jos myönnämme 100200 euron yksittäisen vipin, ja laitamme siitä 120240 euron laskun, se on nopea juttu, joka on kerrasta ohi. Sillä ei voi millään ylivelkaantua." Ei ehkä yhdellä vippauksella, mutta koko pikavippiverkoston kautta voi. Pahimmassa asemassa ovat ne, jotka ajautuvat noidankehään. He ottavat pikavippifirmasta lainaa
P
Ylioppilaslehti 5/2010
13
maksaakseen toisen pikavippifirman lainan. Koska firmoja on 75, lainaaja pystyy melko pitkään pallottelemaan vippaamaansa rahaa paikasta toiseen. Kunnes hän lopulta päätyy umpikujaan, joka monen maksumuistutuksen ja perintälaskun kautta vie käräjäoikeuden tuomion kautta ulosottoon. Maksamatta jääneet pikavipit työllistivät pääkaupunkiseudun käräjäoikeuksia viime syksynä rajusti enemmän kuin aiempina vuosina. Velkaneuvontojen mukaan pikavippikoukkuun ovat jääneet erityiset nuoret aikuiset ja eläkeläiset. Mitä heistä ajattelee tekstivippauksen keksijä? "Pitäisi lanseerata positiivinen luottorekisteri", Koivisto ehdottaa. Idea ei yllätä. Pikavippifirmat ovat jo vuosia lobanneet positiivisen luottorekisterin puolesta. Rekisteri näyttäisi kaikki luotonhakijan eri tahoilta ottamat luotot. Pikavippifirmat pystyisivät tarkistamaan, miten pahasti velkaantuneelle ihmiselle ne ovat uutta lainaa myöntämässä. Koiviston mielestä olisi kaikkien etu, jos tiedettäisiin, mitä lainaa ja lainanlyhennyksiä asiakkaalla jo on. "Silloin vältyttäisiin ikäviltä ylivelkaantumistapauksilta eikä tulisi tilanteita, joissa kuluttajalla on mahdollisuus maksaa velkaa velalla."
V
elkaa. Sitähän Suomessa riittää. Tilastokeskuksen mukaan kotitalouksilla oli luottoja vuoden 2009 syyskuun lopussa yhteensä 97 miljardia euroa. Parinsadan miljoonan euron pikavippibisnes on siinä summassa vain jäävuoren huipun kärki, mutta monen mielestä se on kaikista ihmisten velkaantumista edesauttavista ilmiöistä ikävin. Jotkut ovat jopa ehdottaneet koko liiketoiminnan kieltämistä. Koivisto ei odotettavasti lämpene ajatukselle. "En yhtään ymmärrä, miksi pitäisi. Tämä on vain tapa lainata pieniä summia rahaa", hän sanoo
Pahimmassa asemassa ovat ne, jotka ajautuvat noidankehään. He ottavat pikavippifirmasta lainaa maksaakseen toisen pikavippifirman lainan.
ja pitää pitkän tauon. Ja toistaa toiveen positiivisesta luottorekisteristä. Siitä koko bisnes tuntuu toivovan pelastajaa. Positiivinen luottorekisteri pienentäisi alan yritysten riskejä ja sitä myötä aloittaisi vippiyritysten välisen hintakilpailun. Kilpailu taas näkyisi kuluttajille entistä halvempina luottoina. Vaikka alan kulta-aika olisi jo takana, buumin aloittanut Koivisto uskoo, että pikavippibisnes on tullut jäädäkseen. Hän uskoo, että vippibisnes muotoutuu yhdeksi elinkeinoksi muiden joukossa. Niin todennäköisesti käykin. Alasta hyötyvät pikavippifirmojen lisäksi monet muut: pankit, jotka rahastavat tunnistautumispalveluilla ja lainaavat rahaa vippifirmoille, tekstiviesteistä osuutensa nappaavat teleoperaattorit, pikavippiyritysten kiihtyvästä mainosvarustelusta nauttivat media- ja markkinointiala. Yksi asia on varma. Minä en halua siihen mukaan. Toivon, että en koskaan elämässäni joudu tilanteeseen, jossa pikavippaus on ainoa ratkaisu rahaongelmiini. Aion maksaa vippilaskuni heti kun se kolahtaa postiluukusta. Maksamiseen menee vain kaksi minuuttia, ja sillä varmistan, ettei vippi vaivaa minua enää ikinä. *
Ylioppilaslehti 5/2010
KULTTUURI 15
ARSI IKÄHEIMONEN
Harvinaisuudet ja hudit kiinnostavat
TOIVOTKO MYYVÄSI Nintendo Wiin ja Wii Sportsin joku päivä isolla rahalla? Huonoja uutisia: niiden arvo tuskin nousee siitä yksinkertaisesta syystä, että niitä on valmistettu liikaa. Pelikonsoleiden ja pelien keräilijöitä kiehtovat harvinaisuudet ja täydelliset kokoelmat. Sekä pelikoneet ja -pelit, joita he käyttivät nuoruudessaan. "Se porukka, joka aloitti pelaamisen Nintendon kasibittisellä, on nyt tukevasti työelämässä ja kiinnostunut ostamaan vanhoja Nintendo-pelejä. Suomessa harvinaisesta pelistä on voitu maksaa 400 euroakin", kertoo Mikko Heinonen nettimuseo Pelikonepeijooneista. Nintendo Wiistäsi voi tulla joskus arvokas vain, jos se on jokin erikoismalli. "Valmistajat luovat harvinaisuuksia tarkoituksella. He luovat keräilyarvoa tuotteille erikoismalleilla, joita esimerkiksi Xbox 360:sta on julkaistu. Tiedän kavereita, jotka jo nyt keräävät niitä", Heinonen viittaa vain muutama vuosi sitten markkinoille tulleeseen pelikoneeseen. Keräilijät heräävät myös sil-
loin, kun pelikone floppaa. Sega Dreamcast, tunnetun merkin viimeiseksi jäänyt pelikonsoli, nostettiin nopeasti poismenonsa jälkeen klassikkoasemaan ja nyt kaikki siihen liittyvä on hinnoissaan.
ARI TOMMISKA kerää hyljeksityn ja haukutun Nokian pelipuhelimen N-Gagen pelejä, joiden valmistus on lopetettu. "Niitä myydään nyt viidellä eurolla, kun kukaan ei viitsi niitä pelata. Kymmenen vuoden päästä nämä ovat varmasti harvinaisia", Tommiska arvelee. N-Gagessa keräilijää kiehtoo myös se, että laitteen lyhyen tarun aikana sille julkaistiin hallittavissa oleva määrä pelejä ja lisälaitteita. Täydellinen N-Gage-kokoelma on mahdollinen saada kootuksi toisin kuin täydellinen Playstation 1 -kokoelma. "Tiedän kavereita, jotka yrittävät sitä, ja toivotan heille onnea. Playstation 1 julkaistiin 1994, mutta vielä 2000-luvun vaihteessa sille julkaistiin kamaa. Pelkästään pelejä on julkaistu tuhansittain. Kaiken sen kerääminen kestää tovin", Heinonen sanoo.
Ari Tommiska ei ole kuullut kattavammasta pelikonekokoelmasta.
laitteita ja kirjoja. Ja jos näen jotain kokoelmistani puuttuvaa halvalla, mun on pakko saada se", Tommiska kertoo. "Paitsi peeceitä. Ne eivät ole mun juttu."
PIENI HUONE on täynnä merkkilaitteita, joista ei ole koskaan kuullutkaan. Ai, Suomessakin on valmistettu tietokoneita? Kotimainen Finlux Dragon vuodelta 1982 näyttää ihan ilmanpuhdistimelta, johon on lyöty näppäimistö kiinni. 1980-luvun lopun Apple Newton on huvittavan kokoinen möhkäle kuuluisaan lapsenlapseensa iPhoneen verrattuna. Tommiskan 518 konetta on Suomen suurin yksittäisen ihmisen omistama pelikonekokoelma. "Ainakaan en ole kuullut kattavammasta", hän sanoo. Uusimmat pelikoneet Pleikka kolmoset, Xboxit ja sen semmoiset eivät Tommiskan arkiston hyllylle ole päätyneet. Niitä hän käyttää yhä. TOISAALLA TALOSSA on Tom-
Ari Tommiskalla on varaa valita, millä laitteella pelata.
C
ommodore 64 vastaan Amiga. Nintendo vastaan Sega. Wii vastaan Playstation. Niin kauan kuin on ollut pelikoneita, on väitelty siitä, mikä niistä on paras. Ari Tommiska ei ole kinasteluun osallistunut. "Jo nuorempana pystyin kuittaamaan, että aivan sama. Mulla on ne kaikki." Klaukkalalaisen omakotitalon muutaman neliön kokoinen huone pullistelee pelikoneiden historiaa. On Atareita, Amstra-
deja ja Commodoreja. Kasoissa, pinoissa ja lomittain huollettuna ja puhdistettuna. Yhden hyllyn täyttävät eriväriset Gameboyt. Toisella lojuu kasa Nintendon kasibittisiä "matolaatikoita". Jos se ei jo tullut selväksi, tämä 44-vuotias it-palvelujen ostaja on pelikonefriikki, jolla on valtavan hieno kokoelma. "En sanoisi olevani keräilijä. Haaliminen on hyvä sana. Otan vastaan tai ostan kaikkea pelaamiseen liittyvää; yksiköitä, oheis-
miskan noin 3 500 peliä, kaksi täyttä kaapillista cd-romppuja,
AI, SUOMESSAKIN ON VALMISTETTU TIETOKONEITA?
korppuja, lerppuja, moduuleja ja kasetteja mitä mikin pelikone käyttääkään.
Sitten on vielä yksi varasto täynnä oheislaitteita joystickeista ties mihin vetkuttimiin, joita peliteollisuus on pelaajille yrittänyt kaupata. Pelkästään virtalähteet vievät kolme suurta pahvilaatikkoa. Tietokonemuseo. net-sivujaan Tommiska päivittää sitä mukaa, kun saa uutta materiaalia kokoelmiinsa. 20 vuotta kestäneeseen haalimiseen hän sanoo käyttäneensä kymmeniätuhansia euroja. "Olisihan sillä rahalla saanut vaikka mitä muutakin", Tommiska aprikoi. "Mutta nämä laitteet vain ovat niin mageita. Motiivini on säilyt-
Gameboyden värimaailmaa.
tää ne jälkipolville. Viimeistään kun olen eläkkeellä, laitan nämä julkisesti esille."
M AT T I M A R K K O L A
JEAH
Esitys, joka päättyy Kikan ylösnousemukseen, ei voi olla läpensä paha. Etenkään jos Kikkana taituroi Olavi Uusivirta. Mediakeskus Lumessa nähtävä Silmät ristiin ja huminaa päähän ilman päiväkännejä! Amos Andersonin taidemuseon hienossa M.C. Escher -näyttelyssä Onko ensimmäinen Mooseksen kirja päässyt unohtumaan? Ville Rannan lempeän ymmärtäväinen PARATIISISARJA ja R. Crumbin rehevästi kuvittama GENESIS herättävät säkeet hienosti henkiin.
Kamila Shamsien
MAHDOTTOMIA MAAILMOJA pääsee
ihan tiloihin.
VAPAUTUSPASSIO
kertoo neljä absurdia tarinaa laulaen. Hopi hopi! Esityksiä 25. maaliskuuta asti.
POLTETUT VARJOT kertoo kahden perheen tarinan, joka alkaa Nagasakista ja päättyy Pakistanin kautta Guantanamoon. Käänteet ovat uskomattomia, mutta silti niihin uskoo. Ilmankos Salman Rushdiekin tykkää tästä.
16 KULTTUURI
Ylioppilaslehti 5/2010
KIRJALLA ON ASIAA
Palstalla esitellään kirjoja, jotka lisäävät tuskaa.
KOLUMNI
Unettavaa terrorierotiikkaa
Ihmishirviöt on puiseva matka pahuuden ytimeen.
ertomukset sankaruudesta ja rikollisuudesta ovat yksi tapa oppia kunnioittamaan arvoja, kuten vastuuntuntoa, kärsivällisyyttä, säädyllisyyttä ja rohkeutta, joiden pitäisi olla yhteiskunnan peruspilareita." Näin perustelee Simon Sebag Montefiore kirjansa Ihmishirviöt maailmanhistorian julmimmat ihmiset esipuheessa teoksen olemassaoloa. Tavoitteeseen päästäkseen kirja esittelee 101 julmuria. Pahuutta on vaikea kahlita: hirviöitä löytyy vasemmalta ja oikealta, muslimeista ja kristityistä, miehistä ja naisista. Heidät
LAITINEN
Tosielämän kauniit ja rohkeat
"MILLÄS SITÄ nykyään enää hätkähdyttäisi?" tuhahti ikään-
K
Simon Sebag Montefiore: Ihmishirviöt maailmanhistorian julmimmat ihmiset. Ajatus-kirjat 2010.
JULMIEN YKSINVALTIAIDEN TARINAT OVAT LÄHES IDENTTISIÄ.
esitellään kronologisesti Raamatun ajoista nykypäivään. Montefiore marssittaa esiin irrotettuja päitä, silvottuja sukuelimiä, petettyjä vaimoja, kuristettuja lapsia, nerokkaita kenraaleja ja vallanhimon turmelemia joh-
tajia. Teksti on kiinnostavaa kuin tietosanakirjassa. Raamatun ja Rooman perimysriidoissa piisaa mehukkaita yksityiskohtia: Hullu keisari hukutti vieraansa kukkien terälehtiin! Toinen häpäisi pyhän Vestan neitsyen! Ne kuitenkin hukkuvat pikkutarkkoihin, irrallisiin kuvauksiin kilpailevista poliittisista fraktioista ja palatsijuonitteluista.
LUKUKOKEMUS MUODOSTUU
Häikäilemättömyydellään ja julmuudellaan vallan anastavien yksinvaltiaiden tarinat kun ovat lähes identtisiä, Nebukadnessarista Idi Aminiin. Loppuhuipennusta on vaikea olla lukematta poliittisesti. Viimeisinä käsitellään Kolumbian huumekartellin johtaja Pablo Escobar, Slobodan Milosevi ja Saddam Hussein. Kirja päättyy Osama Bin Ladeniin ja kuvaan savuavista kaksoistorneista. Yhtäkään demokraattisen lännen johtajaa ei vaadita tilille sotarikoksista tai voitontavoittelun vuoksi käydyistä sodista.
ENEMMÄN KUIN yksittäisten ih-
tynyt rouva ratikassa. Hän tarkoitti, että nykyään kaikki on sallittua. Tartuin ajatukseen ja muunsin sitä hieman. Mikä on nykyään pelotonta? Rohkean titteli on varattu kelteisillään lehdessä poseeraavalle sutjakalle ja pystyrintaiselle naiselle, base-hyppyjä harrastavalle miehelle, perheen vuoksi kansanedustajatyönsä jättävälle naiselle ja kettupuuhkaan kääriytyvälle rokkarimiehelle. Riisuuntuvassa tai perhekeskeisessä naisessa ja henkeään uhmaavassa tai röyhkeässä miehessä ei tosin ole mitään uutta. Pelotonta näyttäisi siis olevan kaikki sellainen, jota kiihkeästi kannattaa keskivertoseniorimies vallankahvassa. Oleellista on noudattaminen, ei poikkeaminen.
ELI MIKÄ ON rohkeaa, todella? Sukupuoleen ja seksuaaliseen
kummalliseksi. Täysipäinenkin lukija ryhtyy kaipaamaan yksityiskohtaisempaa kuvausta silvonnasta ja julmuudesta. Mitä tahansa, mikä toisi puurtamiseen draamaa ja eläytymistä. Kirja taitaa olla Stalin-teoksillaan mainetta hankkineen kirjailijan keino muuttaa nimeään pääomaksi. Parasta antia ovat sarjamurhaajien ja hullujen esittelyt.
misten kieroutuneisuudesta kirja kertoo pelosta ja ihmisluonnon heikkoudesta: kukaan ei kykene massamurhaan yksin. Luomalla ympärilleen pelon ja jumalaisuuden kehän hallitsijat kautta aikojen ja halki maailman ovat saaneet kokonaiset kansat seuraamaan itseään mielipuoliseen raakuuteen. Jokaisen diktaattorin valtakausi olisi voinut päättyä alkuunsa yhdenkin uskaliaan ihmisen vastarintaan.
V E I K KO E R A N T I
identiteettiin liittyvien rajojen rikkominen, sillä niitä valvotaan herkimmin. Naiset ovat mestareita harppaamaan miehisiksi mielletyille elämänalueille. Meidän rajamme on piirretty tiukemmin, mistä seuraa, että on rajoja, joita rikkoa. On ensimmäistä naispappia, -pääministeriä, -taksikuskia, -huijaria, you name it. Miesten mahdollisuudet rajanylityksiin ovat rajallisemmat (sic) jos on tahtokin. Silti ylityksiä on nähty. Koti-isät. Jari Sarasvuo ja Mikael Jungner. Viimeksi mainitut ovat mieshupakkoja. Heille on ominaista innostuminen ja tunteikkaat purkaukset. Elehdintä ja ilmeikkyys. Ylilyönnit. Loukkaantuminen. Katuminen. Tämän kaiken paljastaminen.
HERROJEN HUPAKKOUS on hyvää
Kesän kausikorttien
ennakko-ostohinnat jäsenille
Kuntosalin aleajat 69 eur Ohjatut tunnit aleajat 112 eur
Nämä tarjoushinnat ovat voimassa vain ke 31.3.2010 saakka!
"NE KAIKKEIN EDULLISIMMAT"
Esim. (26 eur/kk) (41 eur/kk)
(1.6.23.8.)
WWW.YLIOPPILASLEHTI.FI
mieheyden muutostyötä, mutta raviJA JUNGNER suttavaa rohkeutta näkee yhdysvaltalaisen dokumenttiohjaajan KimberOVAT MIESly Reedin elokuvassa Prodigal Sons. HUPAKKOJA." Se kertoo Reedin omasta lapsuudenperheestä. Yksi hänen veljistään on hetero ja kärsii aivovauriosta, joka tekee hänestä arvaamattoman ja aggressiivisen, toinen on homo. Reed itse on transsukupuolinen ja lesbo. Perheen tukiranka on äiti, jonka katon alle lapsista ja heidän sydämenvalituistaan jokainen on tervetullut kunhan sallivat toisilleen vapauden elää ja olla. Reed on kameran edessä paljaana ja avoimena. Hän on kaunis, ja hän on rohkea. Häntä olisi helppo haavoittaa. Friikit, pervot ja sekasikiöt, kaikki poikkeavat, kohtaavat yhä peittelemättömiä katseita, haukkuja, halveksuntaa ja inhoa. Reedin äiti, valtaosa helsinkiläisistä ja pian lainsäätäjistäkin, tahdon uskoa, ovat kuitenkin osoitus siitä, että aika on otollinen rajanylityksille. Olisin halunnut huomauttaa rouvalle raitiovaunussa, että ei jokainen muutos ole askel kohti turmiota. Osa niistä on edellytys sille, että ilma olisi vapaampaa hengittää. En uskaltanut.
JOH A N NA L A I T I N E N
Kirjoittaja on kustannustoimittaja.
"SARASVUO
ENNEN
NYT
Eniten vaihtoehtoja
Radio Helsinki
Maaliskuussa 2001 vakituiset lähetykset aloittanut helsinkiläinen paikallisradio, joka kuuluu radioaaltojen kautta pääkaupunkiseudulla ja netin kautta kaikkialla. Soittolistattomalta kanavalta voi kuulla mitä tahansa hevistä camp-iskelmään, mutta päälinja on trendimusassa ja kaanonrokissa Beatlesista U2:een.
Radio Asia
Marraskuussa 2009 vakituiset lähetykset aloittanut tamperelainen paikallisradio, joka kuuluu radioaaltojen kautta Helsingissä ja Tampereella ja netin kautta kaikkialla. Soittolistattomalta kanavalta voi kuulla mitä tahansa glam rockista neuvostopoppiin, mutta päälinja on 196080-lukujen hiteissä.
www.motivus.fi
Ylioppilaslehti 5/2010
KULTTUURI 17
JANNE KUISMA
olisi aika lyhytnäköistä", kertoo kustannusyhtiö Siltalan kustantaja Touko Siltala. Hän itse oli kohun kohteena pari vuotta sitten, kun lähti veljensä Aleksin kanssa WSOY:ltä ja perusti oman yhtiön. Kustantajan etu on siis julkaista hyvää kirjallisuutta? "Nimenomaan."
KIRJALLISUUSTOIMITTAJA Ma-
Tsunami sormustimessa
Miksi kustantamojen kuohunnan pitäisi kiinnostaa ketään?
K
un kirjankustantamoissa vaihtuu johto, on se aina kohu, kuohuntaa tai jopa kriisi. Kulttuuritoimittajat saivat mässäiltävää viimeksi tämän kuun alussa, kun yli sata vuotta Otava-konsernia johtanut Reenpäiden suku astui syrjään "mediapomo" Alexander Lindholmin tieltä. Helsingin Sanomat omisti Otavan henkilövaihdoksille kokonaisen sivun, ja Ylelläkin aihe oli kulttuuriuutisten ykkönen. Pitäisikö ihan tavallisen kirjojen lukijan siis olla kiinnostunut kustantamoiden pomonvaihdoskuvioista? "Kirjoja tuottavat organisaatiot eivät sinänsä ole kiinnostavia. Mutta jos kirjojen tuotantoolosuhteet mullistuvat, niin sen luulisi jo kiinnostavan", sanoo
Helsingin Sanomien kirjallisuustoimittaja Antti Majander.
MUTTA MULLISTUVATKO olosuh-
teet, jos johtoporras vaihtuu? Otavan kirjailijat ainakin vakuuttavat
"JOS VAIKUTTAA SILTÄ, ETTÄ JOSSAKIN RIIDELLÄÄN, NIIN KYLLÄ SE VAAN KIINNOSTAA."
lehdissä yhteen ääneen, etteivät vaihdokset kosketa heitä. "Kirjailija on yhteydessä kustantamoon aina oman kustannustoimittajan kautta. Jos heitä ylempää ohjeistetaan jotakin,
niin minä tai kukaan muukaan kirjailija ei koskaan tiedä siitä", kertoo Otavan tallissa kirjoittava Jarkko Tontti. Se ei toki tarkoita sitä, ettei uusilla johtajilla olisi vaikutusta siihen, minkälaisia kirjoja Suomessa julkaistaan. Kustantajat-
han sen viime kädessä päättävät. Vai päättävätkö? "Kirjailijat kirjoittavat kirjoja, eivät kustantajat. Suomessa on kymmenkunta kaunokirjallisuutta julkaisevaa ammattikustantamoa, joiden välillä on kova kilpailu. Kustantajan vallankäyttö
jander, kirjailija Tontti ja kustantaja Siltala ovat kaikki sitä mieltä, etteivät kustantamoiden toimet ole kovin kiinnostavia. Kirjat ovat. Siltala muistuttaa, että ihminen ostaa aina tietyn kirjailijan, ei kustantamon, teoksen. "Kustannuspäälliköt, organisaatiot ja kustannustoimittajat unohdetaan nopeasti tai niitä ei edes opita tuntemaan", sanoo puolestaan Majander. Tontin mielestä Otavan tapahtumat ovat mitättömiä sen rinnalla, mitä Suomen ja maailman taloudessa parhaillaan tapahtuu. Ihmiset vaihtavat työpaikkoja jatkuvasti ilman, että päätyvät etusivun uutisiksi. "Tämä on tsunami sormustimessa." Tontti ja Siltala ovat sitä mieltä, että kustantamoiden asiat saavat mediassa paljon huomiota, koska ala on lähellä media-alaa. "Nämä asiat kiinnostavat lähinnä toimittajia, eivät niinkään suurta yleisöä", Siltala arvioi. Majanderin mielestä syynä kiinnostukseen ei ole kustantamouutisten merkittävyys, vaan inhimillinen uteliaisuus. "Jos vaikuttaa siltä, että jossakin riidellään, niin kyllä se vaan kiinnostaa. Oli kyseessä sitten kirjankustantamo, teatteri tai taidemuseo."
A N NA - SOF I A BE R N E R
Viime vuosien kuohut
> WSOY:n kirjallinen johtaja Touko Siltala ja tietokirjallisuuden kustannuspäällikkö Aleksi Siltala irtisanoutuivat ja perustivat oman kustantamon vuonna 2008. Heidän mukanaan WSOY:stä lähti joukko nimekkäitä kirjailijoita. > WSOY:ssä kuohui uudestaan, kun joukko kirjailijoita lähetti toimitusjohtaja Anna Baijarsille epäluottamusta ilmaisevan kirjeen viime syksynä. Sofi Oksanen ja kumppanit kritisoivat muun muassa yhtiön tiedotusta. > Maaliskuun alussa Otavaa vuodesta 1979 johtanut toimitusjohtaja Olli Reenpää jäi konsernin johdosta ja tilalle tuli Yhtyneiden Kuvalehtien toimitusjohtaja Alexander Lindholm. Samassa yhteydessä Otavan kirjaryhmän johtaja Antti Reenpää ja kustantaja Leena Majander-Reenpää jättivät tehtävänsä. Rivien välistä luettiin, että kyse oli Reenpäiden suvun erimielisyyksistä.
Kuukausi vielä.
18 PROFIILI
Ylioppilaslehti 5/2010
NAISTEN SEKSIKÄYTTÄYTYMINEN KUVATAAN USEIN NEGATIIVISESTI. SE ON JOKO TERAPIAKEINO TAI ITSETUHOISTA TOIMINTAA. MIEHET SAAVAT PORSASTELLA JA SEKOILLA ILMAN SELITTELYÄ."
Jokaisen ihmisen sisällä elää pieni julkea pummi, esikoiskirjailija Elina Loisa uskoo. Tai ainakin pieni julkea olento.
20 OMAT
Ylioppilaslehti 5/2010
SEUTULIPPUMATKAILUA
VEERA JUSSILA
Ylioppilaslehden juttusarjassa matkustetaan seutulipulla Helsingissä, Espoossa, Kauniaisissa ja Vantaalla. Lähetä kohdevinkkisi toimittajalle sähköpostitse: veera.jussila@helsinki.fi.
Vain toogat puuttuvat
Itäkeskuksen Stoa-aukiolla on pylväitä ja kulttuuria.
TAKAISIN ULOS. Matteuksen kirkon torniton laatikkomalli sopii ympäristöön saumattomasti. Seinän kellotaulua on arpeutettu kivellä, ei kai luodilla sentään. Kokeilen kirkon ovea, suljettu. Doctor Philin näköinen mies puhuu muille istujille kerhohuoneessa. AUKION nähtävyyksiin kuuluu ihmisten virta kohti Itäkeskusta ja sieltä pois. Liityn jonon jatkoksi. Stoalaisuus ei kukoista myöskään Tallinnanaukiolla, sillä tunnetummalla Itäkeskuksen aukioista, ellei stoalaisuudeksi lasketa armyhousuja ja mustia silmiä. Stoan kuusi metriä korkeisiin pylväisiin ei taida päästä kipuamaan minkään piristeen voimalla.
VEERA JUSSILA
S
toa oli antiikin Kreikassa kokoontumiseen tarkoitettu pylväshalli, ja stoalaiset mielenrauhan ja -hillinnän filosofeja. Itäkeskuksen Stoalla nämä yhteydet tuntuvat aluksi kaukaisilta, kun pienikokoiset reppuselkäiset lippispäät käyvät läpi osaamiaan kirosanoja. Keskellä aukiota kohoaa neljä kirkkaansinistä kivipylvästä kohti harmaan batiikkirätin väristä taivasta. Hannu Sirenin vuonna 1984 valmistama teos on kobolttioksidilla värjättyä kivimassaa. Pylväiden pinta hehkuu kylmää sileyttä, jota tekee mieli koskettaa. Siren toivoi Helsingin kaupungin taidemuseon mukaan, että veistosta tarkastelevasta ihmisestä tulisi olennainen osa sitä. Siispä koittamaan!
"Onko tuo mielestäsi
INFO
asiallista käytöstä?"
A N NA - SOF I A BE R N E R
Stoa
Mikä: Hannu Sirenin veistos sekä sen mukaan nimetty aukio ja kulttuurikeskus. Mitä: Kivipylväitä, ihmisvirtaa, sisätiloja kulttuuriin ja hengailuun. Miten: Ota Rautatientorilla itään suuntaava metro. Jää pois Itäkeskuksen pysäkillä ja nouse Tallinnanaukiolle. Käveltyäsi sen päätyyn näet Stoan pylväät vasemmalla puolellasi. Matka-aika 2025 minuuttia. Milloin: Sirenin teos ja aukio milloin vain. Kulttuurikeskus mato klo 920, pe klo 918, lasu klo 1016 sekä tapahtumien mukaan. Kenelle: Ihmisten havainnoijalle, nykytaiteen kummastelijalle, lähiöitä symppaavalle. Kivaa: Räikeän sinisissä pylväissä keskellä kulkureittiä on jotain vastustamatonta. Tyhmää: Teoksen talvihuolto on kuin VR:llä. Lähelle pääsee keväämmällä.
Ylioppilaslehti kertoo, kuinka otat vastaan asiakkaan haukut.
MÄISKIS, LÄISKIS. Lumipallot hajoavat osuessaan sinisiin pylväisiin. Odotan lumisotasankareiden poistumista, mutta sen jälkeenkin yritykseni tutustua teokseen lähemmin kariutuu. Pylväitä ympäröivä lumi upottaa polvea myöten, ja nilkkurit haukkovat suojalunta. JALAT MÄRKINÄ tutustun aukion muuhun tarjontaan. Itä-Helsingin kulttuurikeskus sekin Stoaksi nimetty tarjoaa kirjaston, gallerioita ja konsertteja. Cafe Stoa mainostaa jumppaa sisältäviä kuntolounaita. Hinnastossa bottled water on suomennettu vesipullaksi. Muutama teini hengaa huppareissaan sohvilla. He ovat vastavirtaan kulkevia radikaaleja, onhan Itäkeskus ihan vieressä.
mmattikorkeakoulu HaagaHeliassa matkailualaa opettava Anne Koppatz neuvoo, miten kannattaa toimia tyytymättömän asiakkaan kanssa.
A
ASIAKKAAN PUHEEN aikana
kannattaa kirjoittaa muistiinpanoja. Se osoittaa, että kuuntelet ja olet kiinnostunut. Silloin et myöskään suututa asiakasta lisää kysymällä asiasta, josta hän on juuri selittänyt vartin.
2
HYVITÄ ASIA heti, jos
suinkin voit. Tämä riippuu tietenkin siitä, mitkä valtuudet asiakaspalvelijalla on. Ei ole hyvä, jos joudut kysymään sadalta esimieheltä ennen kuin voit myöntää hyvityksen. Se on kuitenkin työnantajan moka. Nopea hyvitys tyynnyttää mielen ja saa asiakkaan unohtamaan tapauksen nopeammin.
4
LÄHTÖKOHTA ON, että asia-
kaspalvelija tuntee perusteellisesti yrityksen ja sen tuotteet. Muuten ei voi vastata kritiikkiin. Asiakas pitää myös kohdata yrityksen imagon mukaisesti. Stockmannilla puhutaan asiakkaalle eri tavalla kuin levykaupassa.
1
5 3
IKÄVÄKIN PALAUTE on
aina kädenojennus asiakkaalta. Osoita, että arvostat sitä. Älä seiso tuppisuuna valitusvyöryn edessä, vaan kuuntele aktiivisesti ja esitä kysymyksiä. Kun asiakas on saanut pahimman tuskansa purettua, kannattaa kysyä: "Miten voin auttaa?" tai "Mitä tälle asialle pitää mielestäsi tehdä?"
ÄLÄ PELÄSTY. Asiakaspalvelijan ei tarvitse kestää mitä tahansa. Asiasta valittavia pitää kuunnella, mutta jos asiakas menee haukuissaan henkilökohtaisuuksiin, sitä ei tarvitse sietää. Ei kannata kuitenkaan vajota samalle tasolle huutavan öykkärin kanssa, vaan säilyttää hyvät käytöstavat. Törkeyksiä latelevalta voi kysyä, onko hän nyt mielestään ihan asiallinen.
DOROTHY PEYTON GRAY TRANSPORTATION LIBRARY AND ARCHIVE AT THE LOS ANGELES COUNTY METROPOLITAN TRANSPORTATION AUTHORITY
Ylioppilaslehti 5/2010
OMAT 21
Palstalla Helsingin yliopistossa opiskelleet lähettävät kirjeen nuorelle itselleen.
RAKAS MINÄ,
Sattuman kuljettamalle ennustajalle
Televisiotyön piti olla Pekka Poudalle vain keino opintojen rahoittamiseen.
T E K S T I A N NA - SOF I A BE R N E R KUVITUS TEEMU KIVINIEMI
"K
KUKA?
> Opiskelija: Pekka Pouta > Pääaine: Meteorologia > Opiskeluaika: 19881995.
Palasi yliopistolle vuosiksi 20022003, mutta opinnot eivät valmistuneet. > Opintojen jälkeen: MTV3:n meteorologina 20 vuotta.
irjoitusten jälkeen, keväällä 1987 alat lukea biologian pääsykokeisiin, mutta jumiudut taksonomiaan. Pänttäät matojen luokituksia, kun ymmärrät, että tällä alalla joutuisit keskittymään koko ajan pienempään ja pienempään asiaan. Se ei houkuta. Haluat kuitenkin tutkijaksi, joten seuraavaksi valitset mahdollisimman suuren tutkimuskohteen: maailmankaikkeuden. Kuuden ällän papereillasi pääset suoraan opiskelemaan teoreettista fysiikkaa. Opetus on junnaavaa. Pakosta opettavat tutkijat eivät ole hyviä opettajia.
tunut täysin eriluonteisia ihmisiä kuin mihin olet tottunut yliopistossa. Puhetapakin on toinen. Televisioväki ei jaarittele, vaan sähketyyli on voimaa. Uusi työsi vaatii älyllistä rohkeutta. Siinä ei pidä kumartaa instituutioita tai ihmisiä, mutta on oltava nöyrä tosiasioiden edessä. Rohkeus on sinulle luontaista. Eräs vanhempi meteorologi saa hepulin, kun pistät viikonlopun ennusteen uusiksi aamuyöstä. Hän hiljenee, kun sää muuttuu juuri sellaiseksi kuin lupasit. Et silti ole mikään besserwis-
Kun tuutorit esittelevät fukseille omia pääaineitaan, meteorologian opiskelija kertoo, että alalla jo ensimmäisen vuoden opiskelijoilla on käytännössä varma kesätyöpaikka Ilmatieteen laitoksella. Luterilainen työmoraali saa sinut vaihtaraa maan pääainetta. Et ma valitse ammattia nival mesi m mukaan, vaan varman työpaikan va vuoksi. Meteorologi vu Pekka Ilmari Pouta Pe on o vielä vitsi.
K KEVÄÄLLÄ SAAT
"JOKA ILTA JUHLITAAN. ON ALBANIALAISIA, NAMIBIALAISIA, MEKSIKOLAISIA JA UNKARILAISIA ILTOJA, AINAKIN."
ser. Et pelkää kysyä, jos et tiedä jotain. On älyllisen vanhuuden merkki, jos käyttää enemmän energiaa oman tietämättömyytensä peittelyyn kuin uuden oppimiseen. saavat täysiä pisteitä hirveän vaikeista teoreettisen fysiikan kursseista. Nykyään Jouni Räisänen on johtavia ilmastonmuutostutkijoita ja mukana kansainvälisessä ilmastopaneelissa IPCC:ssä. Sinäkin halusit pitkään tutkia ilmastonmuutosta. Pari ensimmäistä vuotta asut Hakaniemessä. Pahimmillaan kolmen hengen solussa asuu kuusi ihmistä, kun kaikki kämppikset viettävät siellä aikaa tyttöystäviensä kanssa asunnon hyvän sijainnin vuoksi. Myöhemmin muutat savolaisen osakunnan perheasuntoon Antti Korpin tielle. Siellä asuu hauskaa porukkaa. Vaihtoopiskelijoita on paljon, ja joka ilta juhlitaan. On albanialaisia, namibialaisia, meksikolaisia ja unkarilaisia iltoja, ainakin.
TOISEN opiskeluvuoden jälkeen VIELÄ VIISI vuotta televisiotyön alkamisen jälkeen pidät sitä välivaiheena. Tutkijan ammatti on yhä tavoitteesi ja tv-työ vain tapa rahoittaa opinnot ilman lainaa. Aamuvuorot kuitenkin painavat ja lopulta opintosi jäävät kandin tutkintoon. Onneksi sään ennustamisessa on tutkijan työn hyvät puolet, ilman huonoja. Jos tutkijana saa idean, sen toteuttaminen vie loputtomasti aikaa. Ennustusta tehdessä voi saada yhtä palkitsevan idean, muokata sen ennusteeksi ja heittää työvuoron jälkeen roskiin. Meteorologina saat älylliset kicksit ilman byrokratian kanssa taistelua.
Tältä näyttää Pekka Poudan opintorekisterinote.
s suoritettua vain yhden d opintoviikon, koska sosiaalista elämää on niin paljon. Myöhemmin olet kohtuullisen lahjakas ja ahkera opiskelija, muttet vuosikurssisi parhaita. Räisäsen kaksoset ovat ylivoimaisia. He valmistuvat ennätystahtiin ja
pidät kesän vapaata. Olet sen jäljiltä aivan persaukinen, kun Saarikiven Pirkko Ilmatieteen laitokselta soittaa ja kysyy, haluaisitko tehdä vuoroja aamutelevisiossa. Kysyt vain, pystytkö opiskelemaan töiden ohessa. Se onnistuu, joten vastaat kyllä. Muutamassa kuukaudessa opettelet ennustamaan säätä. On ihme, että selviät siitä. Tehtävään ei juuri kouluteta. Töitä on viitenä aamuna viikossa läpi lukuvuoden. Herätys on puoli neljältä yöllä. Televisiomaailmaan on valikoi-
Mistä kopioit mielipiteesi?
Netti sai nuoretkin innostumaan imuroinnista, mutta samalla menivät roistot ja sankarit sekaisin. Vihreä Lanka selvittelee muun muassa uusetiikan solmuja joka perjantai perinteisesti paperilla ja pitkin viikkoa verkkolehdessä. Tutustu ja tilaa, jos et ole jo tilannut!
Saat lehdet kotiin kolmeksi kuukaudeksi numerosta 18230 naputtelemalla viestiin LANKA , nimesi ja osoitteesi. Viesti on sinulle ilmainen. Voit myös tehdä vuositilauksen netissä ja saada tilaajalahjan! Katso: www.vihrealanka.fi/tilaa
TUTUSTU NY T 3 kk vain 10 !
Toisin sanoen.
22 RAPPIO
Ylioppilaslehti 5/2010
KYMMENEN MINUUTIN KOKKI
Feta-punajuuripasta
KEITÄ GNOCCHIPASTA ohjeen mukaan. Kuullota pastan kiehuessa kaksi tai kolme valkosipulinkynttä runsaassa oliiviöljyssä. Lisää neljä raastettua punajuurta. Mausta mustapippurilla ja basilikalla. Sekoita joukkoon valutettu pasta. Murenna joukkoon fetajuustoa.
PANIN TÄÄLLÄ
Sarjassa kerrotaan, missä ihmiset ovat panneet. Lähetä kertomuksesi osoitteeseen panintaalla@ylioppilaslehti.fi.
MUUTOKSEEN
Ylkkäriläiset paransivat elämäänsä vuorokauden ajan. Oppaina toimivat kevään elämänhallintakirjat.
En ole nolo
KIRJAN ALAOTSIKKO kuuluu Kuuntele kehoasi, tunne itsesi. Opuksen avulla pitäisi saada yhteys mielen ja kehon välille. Se parantaa itseluottamusta, vähentää alakuloa ja saa kilotkin karisemaan. Uusi elämä alkaa herätessä. Kirja neuvoo koskettelemaan koko kehoa ennen kuin nousen sängystä. Aloitan hieronnan jalkapohjista ja päädyn päälaelle. Mieleni ei taida olla täysin läsnä, sillä nukahdan uudestaan. Työpaikalla sekä pää että keho ovat jumissa. Kelpaakohan se yhteydeksi? Sivelen niskaani. Yritän Mannisen ohjeiden mukaan keskittyä vuorotellen siihen, miltä käsi tuntuu ihoa vasten ja iho kättä vasten. Se on vaikeaa. Pelkään, että Hufvudstadbladetin toimitus näkee vastapäisestä talosta, miten koskettelen itseäni. Yritän eroon häpeäntunteesta vahvistuslauseilla. Tarkoitus on aivopestä minut uskomaan, että asiat ovat tietyllä tolalla: "En ole nolo. En ole nolo. En ole nolo." Tämähän toimii! Yritetäänpä toista lausetta: "Minulla on vakituinen työpaikka", toistan mielessäni. Mannisen mukaan vahvistuslauseet edellyttävät, että voin kuvitella niiden olevan totta. Tämän kohdalla se ei onnistu.
A N NA - SOF I A BE R N E R
> Minuutissa muutokseen, Richard Wiseman, Atena 2010 > Minä onnistun, Katri Manninen, Gummerus 2010
PÄIVÄSSÄ
Hymyssä pitelemistä
Ilosaarirock, Joensuu
101010
VÄSYTTÄÄ, VITUTTAA eikä mistään tule
Helsinki
Pääsyliput, kiitos
FESTIVAALI OLI loppunut hetki sitten. Parveilimme haaskalintuina ruokakojujen edessä, kunnes näin sinut. Chili con carne -silmät, tuliset ja pöpperöiset. Nimesi oli Ursula (nimi muutettu). Minun nimeni oli joku muu. Mulla oli päälläni kiltti, sulla jotkut pahatyttöpöksyt. Hymyn jälkeen liimauduit kiinni ja huikkasin että: "Pidä kii beibi, nyt mennään." Puhuimme ajatuskuplin ja haistoimme toistemme kiiman. Aika oli tässä ja juhlat oli lopussa. Oli siis kiire. Käsi kädessä kuljimme pääsylippukojuun autioon. Tämä saa kelvata, tuumimme. Tila oli paljas ja koruton, kuten sinäkin. Siinä huokaillessa muistin ehkäisyn. Astuin ulos paraatikuntoisena turnajaissankarina, ja yleisö osoitti suosiotaan heittämällä kesäkumeja sankoin joukoin. Solidaarisuus ei ole vielä koskaan ollut niin huipussaan. Enkä minä. Kumarsin heille ja pian sinä pyllistit minulle. Ruskea ruusuni. "Pidä kii beibi, nyt mennään." Jokien virtaukset muuttuivat, koirat naukuivat, ja avara oli luonnottomuutemme. Meidän juhlamme olivat vasta alussa.
PUMMILLA TA I VA A S E E N
KITUVA YUCCA-PALMU päätyy työhuoneen ikkunalle, koska: "Kasvit auttavat vähentämään stressiä ja tuottavat hyvää mieltä, mikä vuorostaan edistää luovuutta." Säädän kalenteriin epäsäännöllisen muistutuksen "Hymyile!". Se lisää onnellisuuden tunnetta. Ensimmäinen muistutus tulee kesken vakavan puhelinhaastattelun, enkä voi jähmettää kasvojani. Hymynhäivä ei nimittäin riitä: "Ilme pitäisi yrittää pitää kasvoilla 1530 sekuntia." Taltutan stressioireet kirjan ohjein: "Mene nettiin ja katso videota jostain söpöstä eläimestä." Vahtaan masturboivaa hamsteria Youtubesta. Kyllä piristää! Listaan kolme kiitollisuuden aihetta ja kolme hyvin hoitamaani asiaa. Valmis! Tämä lisää onnellisuutta kuukauden ajaksi. Teen viisi hyvää tekoa, siitä tulee merkityksellisyyden tunne. Hungersite-sivustolla firmat lahjoittavat klikkauksesta rahaa. Nälälle, syövälle, lasten terveydelle, lukutaidolle, sademetsille ja eläimille on omat nappinsa. Klik-klik-klik-klik-klik-klik. Kuusi hyvää tekoa vai kevythumanitarismia keveimmillään? Lahjoitan verkkopankissa 20 euroa Chilen maanjäristyksen uhreille. "Hymyile!" sanoo muistutus. Naurattaa.
NINNI LEHTNIEMI
mitään. Onneksi Suzy Welch neuvoo, kuinka otan elämäni käsiini. Welchin 101010 muuttaa elämän. Se menee näin: Tee kriisistäsi kysymys. Tarkastele eri ratkaisuvaihtoehtoja siitä näkökulmasta, mikä on niiden vaikutus 10 minuutin, 10 kuukauden ja 10 vuoden päästä. Welchin mukaan teemme liian usein päätöksiä välttyäksemme seurauksilta, jotka ovat epämiellyttäviä nykyhetkessä. Käyn siis itseni kanssa keskustelun. Matti, miksi et mene nukkumaan? "Duunin sohva on epämukava ja työkaverit kiusaisivat." Mikä sinua vituttaa? "Se nyt on sellaista miehistä jotain." Miksi mistään ei tule mitään? "Ääh, huijasin. Tämänkin jutun merkkimäärä tässä kasvaa." Ei tämä toiminut. Ongelmani eivät olleet oikeita ongelmia. Kuten Welch kertoo, 101010 toimii parhaiten aikuisten oikeiden kriisien kanssa. Vaihtaisinko duunia? Eroaisinko kumppanista? Matti, miten kirja vaikutti sinuun? "10 minuutin säteellä ihan positiivisesti. 10 kuukauden tai 10 vuoden aikajanalla tuskin millään tavalla."
M AT T I M A R K K O L A
> Elämä haltuun! Suzy Welch, WSOY 2010
MALINEN
MARKUS MIETTINEN & JAAKKO SEPPÄLÄ
TUOMAS KARPPINEN
Ylioppilaslehti 5/2010
RAPPIO 23
Lapiohommilla a samppanjaa ja Louis Vuittonia
SIINÄ MISSÄ muut näkivät
V E E R A K ATA J A :
Oppimispäiväkirja
13
lumeen hautautuneita autoja, Mikko Uutela näki rahaa. Ensimmäisen vuoden farmasian opiskelija tarjoutui korvausta vastaan auttamaan kohtaamaansa helsinkiläismiestä, jolla oli vaikeuksia saada autonsa esiin lumikasan alta. Lapion hän osti viikonlopun n viettoon lähdössä olleelta kiinteistöyhtiön työntekijältä. Ensimmäisen keikan jälkeen Uutela vei autojen tuulilaseihin lappuja, joissa mainosti lapiopalveluaan. Suosio oli suuri, ja kaupunkilehdetkin huomasivat yritteliään opiskelijan. "En kerro, paljonko tienasin, mutta suurin osa on jo mennyt", Uutela kertoo Louis Vuittonin huivi kaulassaan. Lapiohommien lisäksi Uutelalla on muitakin bisneksiä. Hän on vastikään perustanut kaverinsa kanssa deittipalvelun nettiin. Kehitteillä on myös maailmanlaajuinen nettisivusto. "Tietokonehommista saa
helposti rahaa, koska ihmiset eivät ymmärrä niistä mitään." 21-vuotias Uutela puhuu salaperäisesti bisnesenkelistä, isosta suomalaisesta nimestä,
joka on kiinnostunut rahoittamaan hänen suunnitelmiaan. Lisäksi hän neuvottelee Lentoparkin kanssa siitä, että hän kaivaisi ensi talvena lentokentälle pysäköidyt autot lumesta. "Ihan sama onko puku päällä vai lapio kourassa. Kumpikin onnistuu. Pääasia on, että on mahdollisuuksia kasvaa ja edetä." Mihin Uutela tienestinsä sitten käyttää? "Haluan nauttia elämästä. Pidän matkoista ja hyvästä samppanjasta. Olen myös Louis Vuittonin fani. Tilaan niiden vaatteita Lontoosta", Uutela kertoo ennen kuin lähtee tapaamiseen hotelli Kämpin kahvilaan. "Olen siellä joka päivä, jos joku haluaa tavata." Hei te kaikki, jotka etsitte merkkejä talouden kääntymisestä parempaan. Uutelan puheet kuulostavat erehdyttävästi nousukaudelta!
A N NA - SOF I A BE R N E R
Lähto
S
TUOMAS KARPPINEN
tiina väitti aina, ettei välittänyt arvosanoista. "Ihan sama, mitä tenteistä saa, ei arvosanoja valmistumisen jälkeen kukaan kysy." Siitä huolimatta hän istui kirjastossa joka ilta, niitattuna penkkiin kurinalaisesti kuin luostarikoululainen. Kun muut vääntelehtivät kirjastossa penkeillään, vilkuilivat kännyköitään, söivät banaania ja nukahtelivat istuma-asentoihinsa, Stiina luki herpaantumatta, punoittaen ja teki muistiinpanoja Nalle Puh -kantiseen vihkoonsa. Lyijytäytekynä rapisi, kun valkoiset rystyset määrittelivät käsitteen toisensa perään vaaleansinisille sivuille. ikä sitä ajaa? Millainen koti sillä on?" On kolmannen opiskeluvuoden vappu ja olemme bileissä. Kysyjä on huojuva, silmälasipäinen poika. Hyvännäköinen. Joku Stiinan entisistä lyhytaikaisista poikaystävistä. Otan huikan kaljatölkistäni, neste on lämmintä. En tiedä, miksi ne tunkevat aina kysymään minulta. "Mitä jos kysyisit siltä itse", vastaan happamasti. Poika ymmärtää heti. Hän katsoo minua nopeasti päästä varpaisiin ja virnistää. "Jaahas", kuulen hänen hymähtävän poistuessaan. Läskiä tyttöä ei tarvitse tölväistä. Riittää kun vilkaisee ruhoa hymyillen. Minä en ole niiden liittolainen, ja ne saavat tietää sen. Tiesin Stiinasta paljon enemmän kuin rakastuneet pojat. Olin käynyt Stiinan vanhempien luona Tammisalossa usein. Stiinan äiti valmisti joka sunnuntai kolmen ruokalajin päivällisen. Minä pääsin mukaan, kun kierroksessa ei ollut poikaystävää. "Ihanaa Veera kun tulit taas", Stiinan äiti sanoi ja halasi minua, kun palasin päivällispöydän ääreen kuukausien tauon jälkeen. Stiina oli juuri eronnut jostakusta ja oli vaisulla tuulella. Jutustelin iloisesti äidin kanssa ja kauhoin lautaselleni lisää karpalomoussea. Tammisalossa en koskaan murehtinut liikakilojani. Tarjolla oli usein täytettyjä ohukaisia, Stiinan äiti valmisti niitä mielellään. "Isä tykkää näistä savukalan kanssa", Stiina sanoi hiljaa. Joskus katselimme vanhoja valokuvia, kuvia ponileireiltä ja rippijuhlista. Ylioppilasalbumissa Stiina näytti satumaisen kauniilta vaaleanvihreässä mekossaan. Jokaisessa kuvassa oli vaari, setä tai veljenpoika, joka halusi poseerata viiden laudaturin kaunottaren kanssa. Stiinan isää ei kuvissa näkynyt. "Isällä oli silloin leikkaus", Stiina sanoi teeskennellyn iloisesti. Stiinan isä oli komea, hieman kireä mies. Kun hän oli paikalla, pöydässä ei kikateltu vaan käytiin läpi viikon tapahtumia. Stiina kertoi tenteistä ja kursseista, ja isä vastaili lyhyesti. "Koskas se graduseminaari alkaakaan", hän kysyi toisen opiskeluvuoden keväällä. "Sitä ei kannata sitten yhtään lykätä." Muistiko hän edes, mitä ainetta hänen tyttärensä opiskeli? Oliko sillä edes väliä? Stiinan isällä oli HALUAMME seuraavana aamuna operaatio. KirurginVAIN NIITÄ, veitsellä pelastettiin henkiä, gradun tehneiden tärkeiden ihmisten henkiä. JOTKA uojuva silmälasipäinen poika on sitkeä tyyppi. Hän tuijottaa kiin- MEILLE teästi Stiinaa, joka tanssii aine- SELKÄNSÄ. järjestön puheenjohtajan kanssa tangoa, serpentiiniä hiuksissaan. Stiina ja tanssittaja tekevät teatraalisia liikkeitä ja melkein kaatuvat. Kaikkia naurattaa, paitsi poikaa. Surullinen hai, joka ei saa kiinni laivaa. Ei kannata yrittää Stiinaa, siitä ei koidu mitään hyvää. Olemme samanlaisia kaikki kolme: sinä, minä ja Stiina. Haluamme vain niitä, jotka kääntävät meille selkänsä. Stiinan kireiden farkkujen päällystämä täydellinen pylly ja diskovaloissa välkehtivät kultaiset hiukset ovat vanginneet katseeni. Jälleen yhdet bileet, joissa tuhlaan nuoruuttani hiipimällä seinänviertä, ahmimalla silmilläni Stiinan jokaista liikettä. Tunnen vihaa. Miksi en vain tee jotakin? Voisin vangita kainalooni jonkin aknen runteleman hintelän pojan tarpeeksi epätoivoisen ollakseen kiitollinen edes lihavan tytön lähentelyistä. Onko minun pakko? Stiina ei ole niin korkea olento, etteikö häneen sattuisi. Tiedän hänen vanhempiensa avioliiton olevan kulissi. Olen nähnyt, kuinka Stiinan isä nousee Töölössä samaan taksiin nuoren naisen kanssa. Olen nähnyt heidät suutelemassa sunnuntaina kahvilassa, mukanaan lastenvaunut. Haaveilen murskaavani Stiinan sanomalla sen ääneen. "Älä suotta rehki, faijaasi ei kiinnosta. Sillä on toisaalla kärryllinen rakastettavaa." Se on ihana ajatus, kiihottava. Mutta turha. Vaikka satuttaisin Stiinaa kuinka, se ei toisi meitä lähemmäs toisiamme. "Rakastaminen ei ole alistamista", sanoi joku nainen Sinkkuelämää-sarjassa. Nyt se tuntuu melkein absurdin todelliselta. On lähdettävä pois näistä juhlista. Ja kun lähden ensimmäisen kerran, se on siitä lähtien helppoa. Se on taito, joka tulee jäädäkseen. Kyky lähteä merkitsee todellista valtaa. Siitä tulee vaarallinen, voimakas väline. Vuosia myöhemmin saan sillä Petran pelkäämään. *
M
Taiteilijaelämää
HYI HYI, sinä taidekorkeakoulun miesopiskelija. YTHS:n julkaiseman Korkeakouluopiskelijoiden terveystutkimuksen mukaan dokaat, röökaat ja kokeilet innokkaimmin huumeita kaikista Suomen yliopistoopiskelijoista. Kun keskiverto opiskelija vetää kilogrammoiksi muutettuna 4,6 viinaa vuodessa, sinulle maistuu yli kilo enemmän. Kyllä se boheemin taiteilijamyytin ylläpito varmasti helpommallakin luonnistuisi.
Ottaisit mallia lääkisläisistä ja luonnontieteilijöistä. Eivät hekään mitään mattivanhasia ole, mutta käyttävät opiskelijoista maltillisimmin alkoholia, eivät juuri tupakoi ja koskevat vaarallisiin aineisiin vain laboratoriossa. Jos välttämättä haluat itsellesi juopposeuraa, hakeudu kauppislaisten tai teekkarien pariin. Sieltä löytyvät maan loppasuisimmat opiskelijanaiset. Vaikka eivät ne oman koulusi vaatesuunnittelijagimmat
tai valtsikan maailmanparantajatytötkään lasiin sylje, tiedoksi vaan. Ja hei, taidekoulupoika, lopeta nyt edes se tupakanpoltto. Vain kuusi prosenttia yliopisto-opiskelijoista polttaa päivittäin. Nuuskan käyttö sen sijaan on nousussa. Kysy vaikka oikislaisilta jätkiltä, joista jo 13 prosenttia käyttää nuuskaa. Mälli huulessa pystyt paremmin maalaamaankin.
M AT T I M A R K K O L A
H
Ehd Ehdotus vap vappunumeroksi
VII VI DEN VUO VIIDEN VUODEN jälkeen
KÄÄNTÄVÄT
on taas He Helsingin on yliopiston ylioppilasyliop s yliopiston opi kunnan vu kun kunn vuoro lakittaa kunnan vu Havis Ama Havis m Havis Amanda vappuna. Nyt HYYn hallitus kyseHYYn h Nyt H lee opiskelijoilta, miten le opiskelijo lee op o Amanda tulisi lakittaa. Ama Am Amanda t tulis No, tieten tietenkin näin. No tiet n t Wagnerin ValkyyrioiWagneri Wagneri den ratsastuksen soidessa de ratsast den ratsast HYYn hallitus ratsastaa HYYn hall paikalle valkeiden hevospa paikalle val le al ten vetämillä hevosvankte ten vetämillä ämillä kureilla. Hallituksen jäsenet kureilla. Hallit u Hallitu ovat pukeutuneet kaikkia o ovat puk ukeutune n maailman alkuperäiskansomaailman alku ailma lku ja esittäviin ka ja esi äviin kansallispukuisittäviin hin. Ilmavoimien hävittäjät hin. Ilmavoi lmavoim tekevät matalan ylilennon tekevät ma e matal Kauppatorin yli muodosKauppatorin t taen taivaalle sanan HYY, taen a joka laskeutuu savuna vapjo pukansan päälle. pukansan pukansan pää
Savun hälvetessä Espan lavalla Leningrad Cowboys ja Lordi ilman maskia tanssivat Gaudiamus Igitur (Hallelujah) -nimisen mashup-teoksen kuudelle kanteleelle sovitettuna. HYYn hallitus vapauttaa tuhat polvihousuihin ja ylioppilaslakkeihin puettua marakattia. Spedelingon avulla yleisön sekaan ammutaan kermakakkuja ja vesi-ilmapalloja. Hämmentynyt vappuyleisö ymmärtää poistua paikalta, kun Helsingin yliopiston alumnikuoro, johtajanaan vaaleanpunaisen pantterin asuun puettu Paavo Lipponen, aloittaa esityksensä, a cappella -version kappaleesta Money, money, money. Kukaan ei huomaa, että Manta jää lakittamatta. Tätä parempia ehdotuksia, jos niitä on, voi lähettää kulttuurisihteeri Ville Sinnemäelle osoitteeseen kulttuurisihteeri@hyy.fi.
M AT T I M A R K K O L A
HYY-sivu on Ylioppilaslehden jokaisessa numerossa ilmestyvä ylioppilaskunnan tiedotussivu. Sivun kokoaa HYYn tiedottaja, sähköposti tiedottaja@hyy.fi.
HYY etsii opiskelijaedustajia opintotukilautakuntaan
hyy 1 5 2010 30 4 2012
Palauta saamasi liiat opintotuet ajoissa
OPINT OTUKI
660 1970
2009 31 3 2010 15 050 5439 608
17 050 543 9608)
hyy 5 a 00100 hki 22 3 2010 hyy
18 5 050 543 8458 3 84
Järjestöjen tapahtumia ja ansaitsemismahdollisuus vappuna Innovatiivisten oppimismuotojen tuki jaossa!
hyy hyy
19 4 2010
Ideoi Havis Amandalle kaikkien aikojen paras lakitus! Edustajiston kokoukset keväällä 2010
54 hyy hyy 60
hyy
2500 500
100
hyy
hyy 25 hyy 54 050 537 2831 7 14 5 4 2010 hyy hyy 17 00 3 16 30
Haluatko pesemään Havis Amandaa vappuaattona?
hyy hyy hyy 2010 19851 2010
24 3
20 4
Osallistu tuutorinapin suunnittelukilpailuun!
hyy
HYY Facebookissa ja blogosfäärissä!
hyy
100 31 3 22 3 67 67
57 hyy
Helsingin yliopiston ylioppilaskunta (HYY) on noin 29 000 yliopisto-opiskelijan julkisoikeudellinen yhteisö, joka toimii jäsenistönsä ja piirissään toimivien järjestöjen etu- ja palveluorganisaationa.
HYY hakee Siviilipalvelusmiestä graafisen suunnittelijan tehtäviin
Etsimme nuorekkaaseen työyhteisöömme siviilipalvelusmiestä graafisen suunnittelijan tehtäviin Työ alkaa elokuussa 2010 tai sopimuksen mukaan Lapinjärven siviilipalveluskoulutusjakson suorittamisen jälkeen. Graafisen suunnittelijan tehtäviin kuuluvat mm. HYYn julkaisujen suunnittelu ja taittaminen sekä ylioppilaskunnan graafisen ilmeen kehittäminen. Tehtävän arkipäivää on erilaisten julisteiden, korttien, oppaiden ja selvitysten taittaminen. Valokuva-
us- ja www-osaaminen katsotaan eduksi. Käytämme Adoben ohjelmistoja Windows-ympäristössä. Arvostamme luovuutta, huolellisuutta, omaaloitteisuutta ja ryhmätyökykyä. Hakijalle on eduksi ylioppilaskuntatoiminnan tuntemus ja kokemus järjestötoiminnasta. Hakemuksen liitteeksi toivotaan näytteitä aiemmista taittotöistä. Tarjoamme lakisääteiset edut, tarvittaessa asunnon Helsingin keskustasta ja mukavat työkaverit.
Ylioppilaskunnan pääsihteerille osoitettujen, omakätisesti allekirjoitettujen hakemusten ansioluetteloineen tulee olla ylioppilaskunnan keskustoimistossa (Uusi ylioppilastalo, Mannerheimintie 5 A, 2. krs, 00100 Helsinki) viimeistään keskiviikkona 7.4.2010 klo 15.00 mennessä.
Lisätietoja: tiedottaja Riitta Käppi, p. 050 543 9609, tiedottaja@hyy.fi ja graafinen suunnittelija Antti Pihlajamaa, p. 050 534 2965, antti.pihlajamaa@hyy.fi