>Luu kurkkuun maistereille s. 22
6
1.4.2010 97. vuosikerta
UPSEERI JARNO LIMNÉLL SANOO ÄÄNEEN, MITÄ EI SAISI
Liipaisimella
PÄIVÄ VUONNA 2070
Tällainen vanhus sinusta tulee
KOUKUTTAVA KIRJAILIJA
Alan Wake leikkii popviittauksilla
ÄLÄ UNOHDA KORVIA
Näin mies meikkaa
2 6/2010
Ylioppilaslehti 6/2010
PÄÄKIRJOITUS
MEDIAKOORDINAATIT
KRISTILLISTEN VA A L I K A M PA N JA
Puolueessa uskotaan, että Saara Räsäsen kanssa patriarkaatin kyseenalaistava lesbokin voisi perustaa y p ydinperheen.
TÄRKEÄÄ
Suvaitseminen ei riitä
GRAMOFONI RAHISEE ja trumpetti soi. Juhlavieieraat pyyhkivät silmäkulmiaan ja valpastuvat, kun un n vihkijä alkaa puhua: "Avioliiton tarkoituksena on n perheen perustaminen siihen kuuluvien yhteisekek ksi parhaaksi sekä yhteiskunnan säilymiseksi. Aviovio oliitto on tarkoitettu pysyväksi, jotta perheen jäsenet ne et voisivat yhdessä luoda onnellisen kodin." Kävin viikko sitten maistraattihäissä, joissa tu tununnelma oli lämmin. Perhe ja ystävät seurasivat rentoa nt toa mutta sisällöltään vakavaa seremoniaa. Tilaisuudessa vihittiin nainen ja mies. Laki kieltää iel ltää vastaavan seremonian homo- ja lesbopareilta. Parisuhteen rekisteröinnissä pariskunta kirjoittaa oit ttaa nimet paperiin ilman todistajia, ja tilaisuus on siinä. siinä. Hyvä jos päällystakin ehtii riisua. Kahden ihmisen ise en suhde rinnastetaan yhdistysten tai ajoneuvojen renr kisteröintiin. ENSI VUONNA tulee kuluneeksi 40 vuotta siitä, ku kun un homoseksuaalisuus lakkasi olemasta rikos Suouo omessa ja 30 vuotta siitä, kun se poistettiin saiairausluokituksesta. Ensi vuonna pidetään myös s eduskuntavaalit, joiden yhdeksi teemaksi on nouusemassa sukupuolineutraali avioliitto. "Sukupuolineutraali avioliittolaki seuraavaan hallitusohjelmaan" -Facebook-ryhmässä on jo lähes 10 000 jäsentä. Nykyinen syrjivä lainsäädäntö ei enää mahdu ihmisten oikeuskäsitykseen. Kyse on myös käytännön epätasa-arvon purkamisesta: adoptio-oikeudesta, yhteisestä sukunimestä ja samaa sukupuolta olevien parien liikkumavapaudesta EU:n alueella. SUKUPUOLINEUTRAALI AVIOLIITTOLAKI laittaisi kirkon valinnan eteen. Joko sen tulisi vihkiä lesbo- ja homoparit tasavertaisesti heteroparien kanssa tai luopua vihkimisoikeudesta. Ruotsissa kirkko valitsi ensimmäisen vaihtoehdon. Siellä jokaisen seurakunnan on jatkossa tarjottava kaikille pareille mahdollisuus avioitumiseen. Jälkimmäinen vaihtoehto on arkea monissa katolisissa Euroopan maissa, joissa kaikki menevät naimisiin maistraatissa. Kirkko ei vihi vaan siunaa halukkaat heteroparit. Viimeksi Portugali salli homoparien avioliiton. Suomen Kuvalehdessä julkaistun jutun mukaan siellä ei haluttu luoda rekisteröidyn parisuhteen kaltaista erillistä järjestelmää, koska muistissa oli vielä aika, jolloin orjien ja vapaiden kansalaisten avioliitoilla oli eri nimi. Kysymys on suvaitsemisen ja tasa-arvon erosta. Ehkä seuraavien vaalien jälkeen Suomessakin ollaan kypsiä ymmärtämään tämä.
RO N D O F M
Nyt uskonnottomat voivat kuunnella klassista ämät törmäämättä Ylen Ykkösen hartausohje m ha h tausohjelmiin. hartausohjelmiin.
H E SA R I N JA Y L I O P I S TO N Y H T E I S T YÖ
"Yhteiskunnalliset vastuunkantajat" solmivat sopimuksen. Riippumaton tiede ja riippumaton journalismi riippumattomina yhdessä?
C H AT ROU L E T T E
Venäläisen lukiopojan perustama webbikamerakeskustelu on huohottajien ja pervojen paras nettilelu.
T YÖ N SA N K A R I 20 0 0 - LU V U L L A
Tamperelaisen Citymarketin myyjällä Jama Jamalla on yli 1 000 fania Facebookissa.
SYMPAATTISTA
KEKSI KUVALLE KUVATEKSTI
A N T T I J Ä RV I PÄ ÄT O I M I T TA JA
JUKKA TILUS
TOIMITTAJA KOKI
Pää ja sydän
TOISINAAN HAAVEILEN rokkikuolemasta. Kaikki loppuisi
hauskan illan päätteeksi päihteiseen sumuun. Säästyisin vanhuudelta. Tilastojen mukaan elän kuitenkin vielä 70 vuotta. Se on ihana ajatus ja samalla hyvin pelottava. Kysyimme asiantuntijoilta, millaisia vanhuksia tämän päivän opiskelijoista tulee. Saimme hyviä ja huonoja uutisia: syöpä nujerretaan, dementiaa ei. Meistä tulee tervekroppaisia vanhuksia, jotka muistavat nuoruuden reppuselkäreissut, mutteivät löydä kenkiään, tai muista lastenlastensa nimiä. Niin kävi isoäidilleni. Hän tosin palasi päänsä sisällä Thaimaan biitsien sijasta Karjalaan. Tai persoonamme muuttuu hyökkääväksi. Uskomme, että ihmiset haluavat myrkyttää meidät ja varastaa omaisuuden. Niin kävi toiselle isoäidilleni. Meidän kohdallamme se vain jatkuisi vuosikymmeniä. Asiantuntijat muistuttivat myös, että dementian torjunnasta tiedetään jo paljon. Siihen tarvitaan liikuntaa, hyviä rasvoja ja päihteiden välttämistä. Siis tylsää epärokkielämää. "Se, mikä on hyväksi sydämelle, on hyväksi aivoille", kuuluu dementiatukijoiden uusi lempihokema. Sillä on onneksi myös toinen sisältö: Älä huku töihin. Hengaa ystävien kanssa. Älä peitä tunteitasi. Naura. Itke. Raivoa. Innostu uusista asioista. Rakasta niin että sattuu. Rokkikuolema on kuulkaa nössöjen puuhaa.
Lähetä kuvatekstiehdotuksesi numeroon 050 339 3033. Kirjoita viestin alkuun sana KUVATEKSTI ja loppuun nimesi tai nimimerkkisi. Voit lähettää ehdotuksesi myös osoitteeseen posti@ylioppilaslehti.fi. Laita viestin otsikoksi "Kuvalle kuvateksti". Parhaan kuvatekstin laatija voittaa joka kerta kirjapalkinnon. Muut ehdotukset julkaisemme.
NINNI LEHTNIEMI
NUMERON 5 / 2010 VOITTAJA + HYVÄT HÄVIÄJÄT
> Tulevaisuustyöryhmä päätyi mietinnössään helpottavaan
lopputulemaan: Suuren Cthulhun valtaannousu tekisi epämiellyttävistä päätöksistä tarpeettomia. KAISA R. > Maratonsovittelusta huolimatta ahtaajien lakon neuvottelut uivat todella syvällä. AKI AHLROTH > Kuulepas Pirjo, me ajateltiin siirtää tuotantomme painopiste lonkeropornoon! LUIGI > Kokous vain sen vuoksi, jotta yrityksessä annettaisiin kuva kuuntelemisen ja keskustelemisen taidoista. TUOMAS NISKANEN
> Lue Jennan, 80, elämästä vuonna 2070 s. 10--13
Perustettu 1913. Suomen aikakauslehtien liiton jäsen. issn 035-924. to i m i t u s Päätoimittaja Veera Luoma-aho (äitiysvapaalla 31.5. asti) Vt. päätoimittaja Antti Järvi 09 1311 4228, 050 3393033, paatoimittaja@ylioppilaslehti.fi Toimitussihteeri Ninni Lehtniemi 09 1311 4229, toimitussihteeri@ylioppilaslehti.fi Toimittajat Matti Markkola 09 1311 4231, matti.markkola@ylioppilaslehti.fi Anna-Sofia Berner 09 1311 4230, anna-sofia.berner@ylioppilaslehti.fi Ulkoasu Tuomas Karppinen 09 1311 4234, graafikko@ylioppilaslehti.fi Valokuvaaja Teemu Granström, teemu.granstrom@ylioppilaslehti.fi osoi t t e e n m u u tok s e t ja t i l au k s e t www.ylioppilaslehti. fi/tilaajapalvelu Toimistosihteeri Outi Anttila 09 1311 4235, outi.anttila@hyy.fi Käynti- ja postiosoite Mannerheimintie 5 b, 6. krs, 00100 Helsinki Fax 09 659 424 i l moi t u s m a r k k i noi n t i Markkinointitoimisto Pirunnyrkki Myyntipäällikkö Lauri Ristikankare, 020 7969 582; Kari Kettunen 020 7969 583 Keskus 020 7969 580, fax 02 2331 211, yolehdet@pirunnyrkki.fi, www.pirunnyrkki.fi Ilmoitushinnat teksti 2,05 e/pmm ja takasivu 2,40 e/pmm, abinumerossa teksti 2,95 e/pmm ja takasivu 3,50 e/pmm. Määräpaikkakorotus 10 %. Huom. Hintoihin lisätään arvonlisävero 22 % Ilmestymisaikataulu ja mediakortti www.ylioppilaslehti.fi/mediakortti.pdf Ilmoitusten jättö torstaisin klo 16.00 mennessä, järjestöilmoitukset keskiviikkoisin k u s ta n ta ja Ylioppilaslehden Kustannus Oy Toimitusjohtaja Heikki Härö Hallinto ja talous Marjo Berglund pa i no Sanomapaino Oy, Forssa Toimitus ei vastaa tilaamatta lähetetyistä kirjoituksista, valokuvista tai muusta aineistosta eikä säilytä tai palauta niitä. Ylioppilaslehti 7/2010 ilmestyy 16.4. Ilmoitusten jättöpäivä on 8.4., järjestöt 7.4. Järjestöilmoitukset osoitteeseen www.ylioppilaslehti.fi/jarjesto
Ylioppilaslehti 6/2010
UUTISET 5
Yliopisto pitää kiinni pääsykokeista
TUOMAS KARPPINEN
Hallitus haluaa opiskelijat yliopistoon ylioppilaskokeen perusteella.
E
i enää pänttäysruljanssia. Paikka yliopistossa heltiää jatkossa ylioppilastutkinnon arvosanojen perusteella, mikäli Suomen hallitus saa tahtonsa läpi. Helsingin yliopisto ei ajatukselle lämpene. Vararehtori Jukka Kolan mielestä opiskelijavalintoja ei voi tämän kokoisessa yliopistossa toteuttaa kaikkialla samalla tavalla. "Eri alat odottavat ihmisiltä erilaisia asioita. Niitä pitäisi voida myös valintakokeella mitata." Suomen ylioppilaskuntien liiton (SYL) puheenjohtaja Matti Parpala säilyttäisi kokeet, mutta uusisi niiden sisältöä soveltavammaksi. "Pääsykokeita ei pitäisi voida harjoitella käymällä niissä useana vuonna peräkkäin", hän sanoo.
TIEDEKUNNAT VOIVAT päättää it-
toitavaksi ehdotetaan hakujärjestelmää laajemminkin: opiskelijat eivät jatkossa enää hakisi yksittäiseen oppiaineeseen vaan esimerkiksi tiedekuntaan. Vararehtori Kola säilyttäisi ainekohtaisen haun. "Lukion päättävä nuori haluaa usein opiskelemaan tiettyä ainetta. Suuret kokonaisuudet sopivat
"PÄÄSYKOKEITA EI PITÄISI VOIDA HARJOITELLLA."
toisille aloille, mutta voivat saada yliopiston tuntumaan entistäkin hahmottomammalta." SYL:n Parpala on päinvastaista mieltä. "Ei nuorella ole kovin tarkkaa ajatusta, mihin mennä opiskelemaan. Muutaman vuoden opintojen jälkeen pääaineen valinta sujuisi paljon helpommin."
JATKOSSA USEAMPIIN yliopistoihin voisi hakea samalla kokeella. HYYn hallituksen puheenjohtaja Katri Korolainen-Virkajärvi kannattaa ajatusta. "Siinä, että samalla kirjalla joutuu käymään useassa eri kaupungissa eri pääsykokeissa, ei ole mitään järkeä." Yliopisto on tämänkin ehdotuksen suhteen nihkeämpi. "Yhteisvalinta voi toimia aloilla, joissa koulutus on samanlaista eri yliopistoissa. Mutta monet haluavat joka tapauksessa opiskella lähialueen yliopistossa tai Helsingin yliopistossa", vararehtori Kola sanoo. Opetusministeriön raportti, johon hallituksen esitykset perustuvat, kuohutti tunteita ennen ilmestymistään. Ennakkotieto kertoi, että siinä olisi esitetty lukukausimaksuja myös suomalaisille opiskelijoille. Lopullisessa raportissa esitellyt lukukausimaksumallit on siirretty varsinaisen raportin liitteeksi.
V E I K KO E R A N T I
se pääsykokeiden järjestämisestä. Helsingin yliopiston matemaattis-luonnontieteelliseen tiedekuntaan opiskelijat valikoituvat jo nyt pääasiassa ylioppilastodistuksen perusteella. "Olemme todenneet menestymisen ylioppilaskirjoituksissa hyväksi opintomenestyksen ennustajaksi", tiedekunnan dekaani Keijo Hämäläinen kertoo. Suomen hallituksen tavoitteena on saada suomalaiset siirtymään nopeammin lukioista jatkokoulutukseen. Suomessa opinnot aloitetaan noin vuoden myöhemmin kuin muualla Euroopassa. Hallitus suunnittelee, että valtaosa pääsykokeista poistuisi vuoteen 2013 mennessä, osa ehkä jo aiemmin. Pääsykokeiden lisäksi remon-
Näitäkin ehdotetaan
> Joitakin tutkintoja supistetaan ja esimerkiksi sosiaalityöntekijän pätevyysvaatimuksia väljennetään. > Pääaineen ja yliopiston vaihtamista ilman pääsykoetta helpotetaan. > Yliopistojen saamat rahat kytketään tiiviimmin valmistuneiden määrään ja heidän valmistumisensa nopeuteen. > Opintojen tekemistä kesällä helpotetaan ja täysipäiväiseen opiskeluun panostetaan. > Lisää ohjaushenkilöstöä ja opintopsykologeja. Lukion opintojenohjausta parannetaan. > Korkeakoulut ottavat käyttöön stipendijärjestelmän, jolla kannustetaan valmistumaan hyvin arvosanoin ja nopeasti.
Lukukausimaksut poistettiin opetusministeriön raportista loppumetreillä. Helsingin yliopiston opiskelijat osoittivat mieltään maksuja vastaan raportin ilmestymispäivänä 18. maaliskuuta.
KO M M E N T T I
Kovien aikojen koulutuspolitiikkaa
Y
ksi yhdistävä tekijä löytyy opetusministeriön uusimmasta raportista ja Heljä Misukan valmistelemasta koulutusvientistrategiasta: innovaatioretoriikan päivät ovat auttamatta ohi. Korkeakoulutuksesta kyllä puhutaan Suomen kilpailuvalttina, mutta eri sanankääntein
kuin vielä vuosi sitten. Nyt konvergenssin ja huippuosaajien sijaan ollaan kiinnostuneita sairaanhoitajista, tietotekniikan insinöörien ylikoulutuksesta ja Suomen peruskoulujärjestelmän myymisestä SaudiArabiaan. Lama saa haluamaan yksinkertaista tuottavuutta ja työelämärelevanssia Bio-Nokian
kaipailun sijaan. Harmi kyllä, sama heijastuu yliopiston ymmärtämisen kapeutena. Molemmat raportit jättävät täysin huomiotta yliopiston sivistykselliset tehtävät, tutkimuksen ja yhteiskunnallisen palvelutehtävän. Opiskelijoista tiedeyhteisön jäseninä puhuminen tuntuu
suorastaan naurettavalta näiden visioiden valossa. Molemmat työryhmät on toki ohjeistettu keskustelemaan nimenomaan koulutuksesta, mutta kuvaavaa on, ettei kumpikaan niistä ole pitänyt muita yliopiston tehtäviä edes mainitsemisen arvoisena.
V E I K KO E R A N T I
6 DEBATTI
Ylioppilaslehti 6/2010
FAKSIT
Kerro Ylioppilaslehdelle mielipiteesi alle 1 500 merkillä! Toimitus lyhentää ja muokkaa tekstejä tarpeen mukaan. Julkaisemme kirjoituksia nimimerkillä vain poikkeustapauksissa. posti@ylioppilaslehti.fi.
SUO, KUOKKA JA MATTI
Matti Markkola
Opiskelijaliike haluaa keskustelua maksuttomasta koulutuksesta
2 5/2
ANTTI JÄRVI kuvaili maksutto-
Astioiden kuivaamisesta
MITEN SYNTYI astiankuivauskaappi? Itse oivallus oli yk-
muuskeskustelua viime pääkirjoituksessaan (YL 5/2010) politiikan ikiliikkujaksi ja syytti maksuttomuutta puolustavia poliitikkoja irtopisteiden keräilystä. On fakta, että koulutuksen maksullisuudesta voidaan keskustella julkisuudessa tai kabineteissa varsin eri sävyyn. Avoin vuoropuhelu opiskelijajärjestöjen ja puolueiden kesken siitä, miten julkiseen rahoitukseen perustuva korkeakoulujärjestelmämme takaa mahdollisuuksien tasa-arvon, on kuitenkin joka tapauksessa huomattavasti parempi vaihtoehto kuin lukukausimaksujen nouseminen yllättäen hallitusohjelmaneuvotteluihin ensi keväänä. Lukukausimaksuille on kannattajia kaikissa suurissa puolueissa ja virkamieskunnassa. Tänä vuonna olemme kuulleet eri työryhmien ajatuksia opintomaksuiksi. Kuten Järvi kirjoittaa, on asia lopulta puolueiden käsissä. Mikäli ei käydä julkista keskustelua ja mikäli puolueet eivät ota maksutonta koulutusta vaaliteemakseen, tuodaan erilaiset maksullisuusmallit varmasti hallitusneuvotteluihin. On myös hyvä huomata, että julkisesta vakuuttelusta huolimat-
PÄ ÄKIRJOITUS
Politiikan ikiliikkuja
op usEHDOTUKSET t aitoa keskusTYÖRYHMIEN ole herättänee
ukuiskelijoiden luk
imita eivät unohtuu, ettei kausimaksuis a ta hinnasta. Usein nta telua opiskelun ilmainen. Perustutkinnon hin a na e vuosin kinto ole kään tut rinyt viim yliopistossa pyö on Helsingin arossa. t tar at ta noin 50 000 eur a-arvon puolustajat unohtav iso n iso Koulutuksen tas , että yliopisto-opiskelu on s e myös sen ulutus pekoituksella rituloisille. Ko s ja i ituloisilta suu h l j sa j
sinkertainen, mutta siihen tarvittiin Ruotsi ja sotatila. Maiju Gebhard suoritti kotitalous- ja puutarhanopettajan tutkintonsa Ruotsissa, koska sitä ei Suomessa ollut tarjolla. Länsinaapurissamme hän näki käteviä astiankuivaustelineitä, joita typerät ruotsalaiset pitivät pöydillä. Gebhard tuli, otti astiakuivaustelineen ja nosti sen kaappiin, josta oli poistanut pohjan. Siinä se oli!
TÄMÄ TAPAHTUI tosin vasta 20 vuotta Ruotsin opiskeluaikojen jälkeen sota-aikana. Vielä 1930-luvulla kotityöt hoitava perheenemäntä käveli yhden 16 tunnin työpäivän aikana keskimäärin parinkymmenen kilometrin matkan. Aikaa tuhraantui myös, kun emäntä kuivasi tiskejä pyyhkeellä. Yhden työvaiheen säästävä keksintö olisi tuossa arjessa ollut hetken helpotus, mutta tärkeä sellainen. Vasta 1940-luvulla keksittiin, että kotitöitäkin voi rationalisoida. Työtehoseuran kotitalousosasto, jonka päällikkö Gebhard oli, perustettiin keskellä jatkosotaa vuonna 1943. Kotitöitä helpottavien keksintöjen miettimistä olisi tuskin pidetty niin tärkeinä, elleivät miehet olisi olleet sodan vuoksi rintamalla. SUOMALAISET OVAT vielä 2000-luvullakin täysin astiankuivauskaappien ympäröiminä. "Estänyt tuhansien perheriitojen syntymisen, kun astioiden kuivaamisesta ei tarvitse tapella", perusteli joku, joka kuusi vuotta sitten äänesti Maiju Gebhardia Ylen Suurin suomalainen -äänestyksessä. Gebhardin sijoitukseksi tuli 94. Astiankuivauskaa"SUOMALAISESSA pin asemaa suomalaiKEITTIÖSSÄ sessa kotitaloudessa ei ole horjuttanut edes ASTIANKUIVAUSelintason nousu ja keKAAPPI MÄÄRÄÄ hittynyt kodinteknoloKAAPIN PAIKAN." gia. Tilastokeskus laski vuonna 2006, että kotitalouksista 54 prosentilla oli astianpesukone, 88 prosentilla pyykinpesukone ja lähes kaikilla mikroaaltouuni. Mutta hulppeimmassa lukaalissakin ja rämäisimmässä luukussakin on astiankuivauskaappi. Se on fakta, jota ei edes tilastoida. Suomalaisessa keittiössä astiankuivauskaappi määrää kaapin paikan. Sen ympärille rakennetaan keittiökokonaisuus. MISTÄ JOHTUU, että innovaatiotalouden nimeen vannova Suomi ei ole osannut markkinoida huipputuotettaan maailmalle? Kun suomalainen asuu ensimmäistä kertaa ulkomailla, niin aina tiskatessa kuuluu sama ärähdys: "Ei hitto! Täällä ei ole astiankuivauskaappia!" Voiko olla, että tuote on liiankin nerokas; se ei tarvitse sähköä, sille on vaikea myydä erikseen myytäviä lisäosia eikä se vaadi huoltoa. Se ei ole tuote, jota kannattaa teettää kiinalaisissa piraattitehtaissa.
Kirjoittaja on Ylioppilaslehden toimittaja, jolla on astianpesukone.
ta emme myöskään tiedä, miten eri puolueet priorisoivat tavoitteitaan mikä on kynnyskysymys, mistä voidaan neuvotella ja mistä mahdollisesti joustaa. Järvi huomautti oikein, että koulutuksen hinnasta ei juuri keskustella. On totta, että Suomessa koulutus jossain määrin periytyy, mutta maksullisuus heikentäisi mahdollisuuksien tasaarvoa entisestään. Esimerkiksi Saksassa jo 500 euron maksut vähensivät alimpien tuloluokkien lapsien osuutta korkeakouluissa huomattavasti. Kyseenalaista on sekin, millaisen sosioekonomisen aseman nykyiset korkeakoulututkinnot takaavat. Usko porttiteoriaan erilaisten opintomaksujen suhteen ei ole turha. EU- ja ETA-alueen ulko-
puolelta tulevien opiskelijoiden maksuja kannattaa vastustaa jo siitä syystä, mutta keskeisempi syy on niiden asettamat esteet suomalaisen yhteiskunnan yhdenvertaisuudelle, kansainvälistymiselle ja menestykselle. Maksuton koulutus on hyvinvointivaltiomme peruskivi, eikä kyseessä ole vain opiskelijoiden asia. Siksi toivotammekin kaikki tervetulleiksi SYL:n ja SAMOK:n järjestämään suurmielenilmaukseen 21. huhtikuuta klo 12 Helsingin Senaatintorille.
J U H A T Ö Y RY L Ä SYL:n hallitus, kansainvälinen koulutuspolitiikka M AT T I T U J U L A HYYn hallitus, koulutuspolitiikka
Ydinvoima on näennäisratkaisu ilmastokriisiin
KENELLEKÄÄN EI ole epäselvää,
että ihmisen aiheuttama ilmastonmuutos tulee ja rytinällä. Siis jos mediaa, suurta yleisöä ja muutamaa energiaintensiivisen teollisuuden lukuun työskentelevää poliitikkoa ei lasketa. Epäsel-
vää on vain aikataulu ja rytinän määrä. Tieteilijöiden mielestä katastrofin välttämiseksi lämmönnousu pitäisi rajoittaa pariin asteeseen. Tähän tavoitteeseen ei olla pääsemässä edes EU:n nykyisin
Opiskelijaystävälliset yritykset ja palvelut
KAMPAAMOITA / PARTUREITA
Edullisia oppilastöitä hiusmuotoilukoulu Pepe Åhman!
Teemme laadukkaita oppilastöitä opettajien valvonnassa. Hiustenleikkaukset alkaen 10,-
MAJOITUSTA
Keijohostel
www.salonpepeahman.fi
Ajanvaraukset: 010 4399 322 Hämeentie 50, 00500.
ratkaisee tilapäisen asunto-ongelmasi. Puh. 09 757 1556, fax 09 757 1771 hagman.majoitus@kolumbus.fi www.keijohostel.fi
OPTIKOITA
rt GCeuat
10
SUUTAREITA
sitoumuksin, ja EU on toimenpiteissään pisimmällä, jos muihin teollisuus- ja talousmahteihin vertaa. Mutta mitä tekee pieni Suomi? On toki huolissaan ilmastoongelmasta silloin, kun sitä voi käyttää ydinvoimaloiden markkinoimiseen. Kuitenkin Suomi vastustaa EU:n ilmastotavoitteen päivittämistä, ja kepukin epäilemättä yrittää paketoida kantaansa turpeeseen. Ilmasto huomioidaan siis lähinnä linjapuheissa ja ehkä silloin, kun vaadittavat toimenpiteet eivät ole oman eturyhmän lyhytnäköisten intressien kanssa ristiriidassa. Uusista ydinvoimalaluvista saattaa tulla eduskunnassa yllättävän tiukka vääntö. Monet kansanedustajat näyttävät sittenkin ymmärtävän, ettei ydinvoima ole ilmasto-ongelmaan parempi lääke kuin viina krapulaan. Enintään se hidastaa muutenkin väistämätöntä rakennemuutosta. Myös useimpien puolueiden nuoriso- ja opiskelijaosastot näkyvät ymmärtäneen tämän. Ehkä nousevat sukupolvet näkevät vanhempiaan paremmin tulevaisuuteen, ja tietävät, että maapallo olisi kiva pelastaa. Eikä se onnistu ydinvoimalla.
J U K K A H U H TA opiskelija, isä
Kerro väkivallasta
OLETKO OLLUT osapuolena
väkivaltatilanteessa tai kuullut väkivaltatilanteista tuttavapiirissäsi? Kerään Helsingin yliopiston sosiaalitieteiden laitokselle tekemäni pro gradu -tutkielman aineistoksi väkivaltakertomuksia. Tarkoituksenani on tutkia väkivaltaa kulttuurissamme. Kertomuksen voi lähettää anonyymisti, eikä sitä käytetä muuhun tarkoitukseen kuin opinnäytetyön aineistona, kuitenkin niin, ettei kirjoittajan henkilöllisyys tule esiin. Kerro kertomuksessasi väkival-
tatilanteesta: mitä tapahtui, kuka teki mitä ja miksi? Kerro myös tilanteen osapuolista, esimerkiksi minkä ikäisiä he olivat, mitä sukupuolta ym. Mitä tapahtumasta seurasi, ja miten ulkopuoliset siihen suhtautuivat? Kerro myös oma ikäsi ja sukupuolesi. Lähetä kertomuksesi alla olevaan osoitteeseen tai sähköpostitse osoitteeseen venlinen@ gmail.com mielellään 30.4.2010 mennessä.
S AT U V E N Ä L Ä I N E N Poste Restante, 00940 Helsinki
Ylioppilaslehti 6/2010
DEBATTI 7
NOKKAPOKKA
TEKSTI M AT T I M A R K K O L A K U VAT TUOMAS KARPPINEN
Onko maahanmuuttajan piilottaminen moraalisesti oikein?
Kaikki tuki on sallittua
"EN NÄE mitään ongelmaa siinä, että ihmiselle, jolla on käännytysuhka päällä, tarjoaa kaiken mahdollisen tuen. Jos ihminen on vaarassa tai hänen elämänsä hankaloitumassa, se on perusteltua. Joissain olosuhteissa jotkut organisaatiot voivat tarjota poliittista tukea, mutta yksityishenkilöt hoitavat piilottamisen. Usein piilottajina toimivat karkotettujen läheiset tai tuttavat. En kerro, olenko itse piilottanut maahanmuuttajia. Jotkut väittävät, että piilottaminen ajaisi ihmisiä riistettäviksi pimeän työn markkinoille, mutta nämä asiat eivät liity toisiinsa millään tavalla. Siinä vaiheessa, kun joku päättää mennä maan alle, hänen asemansa ei ole missään tapauksessa kovin hyvä. Se, että ylipäätään joudumme puhumaan piilottamisen oikeutuksesta, johtuu siitä, että sitä tapahtuu ja ihmiset joutuvat tekemään näitä ratkaisuja Suomessa. Se kertoo puutteellisista viranomaiskäytännöistä ja huonosta lainsäädännöstä. Lupaviranomaiset tulkitsevat käännytystilanteita hakijan edun vastaisesti. Lainsäädäntömme on puutteellista, kun ihmisiä voidaan käännyttää paikkoihin, joissa heillä ei ole mitään, minkä päälle rakentaa elämää. Menossa on yhteiskunnallinen konflikti, jota käydään ihmisten arjessa. Siihen olisi syytä keksiä parempia ratkaisuja kuin yksityishenkilöiden tarjoama hätäapu ihmisille."
Lakeja pitää noudattaa
"JOS PIILOTTAMINEN johtuu rikosoikeudellisesta syystä, niin silloin se ei ole moraalisesti oikein. Eri asia on, jos puhutaan suojelusta. Jos maahanmuuttaja ei ole syyllistynyt mihinkään rikokseen, eikä hänestä ole tehty karkotuspäätöstä tai vastaavaa, niin totta kai häntä voi suojella, kuten kirkot ovat tehneet oleskelulupia hakeneille. Kun on olemassa tietty päivämäärä, mihin mennessä maahanmuuttajan pitäisi poistua maasta, ja sen jälkeen jatketaan suojelua, kyseessä on piilottaminen eikä se ole enää moraalisesti oikein. Näissä asioissa lähdetään monesti tunnepohjaisesti liikkeelle. Jos itsekin ajattelisin tunteiden pohjalta, päätökset esimerkiksi kohuttujen vanhusten suhteen, tuntuisivat vääriltä. Mutta täytyy ajatella rationaalisesti. Mitä piilottamisesta voi seurata? Meillä on lainsäädäntö, jota on noudatettava. Se, että piilottamista tapahtuu, kertoo siitä, ettei meillä ole lainsäädäntö kohdallaan. Se tuntuu vieraalta eikä ole ihmistä lähellä. Ei saisi tulla näin tiukkoja tulkintakysymyksiä, ja laissa voisi olla harkinnanvaraisuuttakin. Ei saa tulla sellaista tilannetta, että jostakin tapauksesta tulisi ennakkopäätös, josta seuraisi yhtä ja toista. Tuskin tulisi sellaista tilannetta, että itse piilottaisin maahanmuuttajan."
Johannes Nieminen, 29,
Perussuomalaisten vantaalainen kaupunginvaltuutettu
Dan Koivulaakso, 29,
Vasemmistonuorten puheenjohtaja
Jatka keskustelua: www.ylioppilaslehti.fi
YLIOPPILASLEHTI KYSYY
Seuraatko säännöllisesti ulkomaanuutisia?
Kyllä 85,8 % En 14,2 %
PERÄTI 85 PROSENTTIA Ylioppilaslehden kyselyyn vastanneista kertoi seuraavansa säännöllisesti ulkomaanuutisia. Hieman yli puolet eli 53,5 prosenttia ulkomaanuutisia seuraavista saa uutisensa pääasiassa internetistä. Kolmannekselle vastanneista tärkein ulkomaanuutisten lähde on sanomalehti ja noin 12 prosentille televisio. Vain 1,6 prosenttia seurasi ulkomaanuutisia ensisijaisesti radiosta. Kysyimme myös, mikä aihepiiri ulkomaanuutisissa kiinnostaa eniten ja millaisia uutisia haluttaisiin enemmän. Vastaukset vaihtelivat Venäjästä eläinten oikeuksiin ja politiikasta pop-kulttuuriin. Toive nykyistä taustoittavammista ja positiivisemmista ulkomaanuutisista toistui usein. Ylioppilaslehden verkkokyselyyn vastasi 375 opiskelijaa. Kyselyyn vastasivat innokkaimmin matemaattis-luonnontieteellisen, humanistisen ja valtiotieteellisen tiedekunnan opiskelijat.
MINNA LYYTINEN, 21 puheviestintä
"Hyvin vähän, lähinnä verkosta. Aikaa ei ole tarpeeksi, ja kotimaan uutiset kiinnostavat enemmän. Tilaan Suomen Kuvalehteä, ja siitä luen myös ulkomaanuutiset."
PANU VERTIO, 24 fysioterapia (amk)
"En oikeastaan. Viime aikoina en ole seurannut oikein mitään uutisia, koska Hesari on liian kallis, enkä kestä iltapäivälehtien verkkosivujakaan."
LOTTA VILJAMAA, 21 sosiologia
"Joo, jonkun verran. En lue mitenkään valikoiden tietystä maasta tai aiheesta, vaan kaikkea, mitä eteen sattuu. Luen uutiset lehtien verkkosivuilta."
Ylioppilaslehti 6/2010
ZEITGEIST 9
TUOMAS KARPPINEN
Diners Club
Käytössäsi 140 loungea
Pikseliseppele ystävän muistolle
Kun yhä useamman elämä on netissä, myös kuolema tulee sinne.
Nopeasti palkinnoille Club Rewards® -palkinto-ohjelmalla
U
udenvuodenpäivänä 2007 Aces High II -lentosimulaattoripelaajien keskuuteen levisi tieto, että "68KO" oli kuollut. Aviomies ja kahden lapsen isä Bill Bundesmann oli viihtynyt pelimaailmassa yli kuusi vuotta. Suremaan jäi perheen lisäksi valtava joukko ystäviä, joiden kanssa Bundesmann oli viettänyt satoja lentotunteja. Pelifoorumeilla pohdittiin, miten 68KO:n kuolema huomioitaisiin. Lentäjätoverit päättivät järjestää muistotilaisuuden. Yli kaksisataa virtuaalipilottia osallistui näyttävään yhteislentoon, josta tehtiin myös video.
Ihmisen henki ikään kuin jää tapahtumapaikalle. Blogit tai Facebook eivät eroa tästä kovinkaan paljon." Aktiivisen verkkoeläjän tekstit, valokuvat ja tilapäivitykset jäävät kummittelemaan. Ne ovat usein nähtävissä vielä pitkään kuoleman jälkeen. Sosiaalisen median jäämistöjä on vaikea sivuuttaa. Facebookissa kuolleen ystävän seinä täyttyy nopeasti muistovärssyistä. Facebook otti lokakuussa 2009 käyttöön mahdollisuuden jää-
BUNDESMANNIN SAAMA huomionosoitus ei ollut mitenkään tavaton, arvioi Suomen ainoa virtuaaliantropologi Anna Haverinen, joka valmistelee väitöskirjaa kuolemanrituaaleista virtuaaliympäristössä. Virtuaalisten hautajaisten tai muistotilaisuuden järjestämisen kynnys on matala, sillä digitaalisessa maailmassa valmistelut eivät vaadi erityisiä ponnistuksia. Kun fyysisiä rajoituksia ei ole, hautajaiset ovat sitäkin komeampia. Simulaattoripelin pilotit ovat yhden klikkauksen päässä, joten taivaan saa milloin vain täyteen hävittäjälentokoneita ja maan vilisemään tankkeja. NETIN kuolemankulttuurissa on
"ON TÄRKEÄÄ TUNTEA, ETTÄ MUISTO KUOLLEESTA PYSYY. ETTÄ MAHDOLLISIMMAN MONI SAISI TIETÄÄ, MITEN HIENO IHMINEN HÄN OLI."
dyttää kuolleen käyttäjän profiili. Käytäntö on otettu vastaan ristiriitaisesti, sillä vaikka se vastaa ilmeiseen tarpeeseen, se hävittää yksityisyyssyistä suuren osan edesmenneen ystävän verkkoaktiviteeteista.
YHDYSVALLOISSA SUURET muis-
tauluja. Aviopuolisoille, lapsille ja ystäville on ostettu muistolaattoja ja patsaita. Virtuaalikynttilöihin voi kuka tahansa sytyttää pientä korvausta vastaan tulen. "On tärkeää tuntea, että muisto kuolleesta pysyy", Haverinen selittää. "Että mahdollisimman moni saisi tietää, miten hieno ihminen hän oli. Ennen vanhaan koottiin leikekirjoja vainajasta, nyt sama tehdään netissä." Sureville omaisille myydään määräaikaisten hautapaikkojen lisäksi "ikuisia" profiilisivuja. "Vainajan muistaminen on vanhempaa perua kuin kristinusko. Se on juurtunut syvälle, se on identiteetin perusta. Muisto ei saa kadota. Nämä ihmiset haluavat, että heidän lapsenlapsenlapsenlapsensakin vielä klikkaavat itsensä niille sivuille."
HAVERISEN MUKAAN virtuaa-
Etuja, kuten jonon ohi ilmaiseksi sisään yli 40 parastayossa.firavintolaan ke-pe klo 24 asti
Nyt ensimmäinen vuosi puoleen hintaan 25 (norm. 50)
omat erityispiirteensä. Edesmenneiden virtuaaliystävien muistoksi pidettyjen online-kokoontumisten lisäksi internetiin on syntynyt pysyviä muistopaikkoja. Kaupalliset yrittäjät tarjoavat vuokralle virtuaalisia muistomerkkejä, mutta myös ihmisen oman verkkoaktiivisuuden ympärille syntyy ruumiinvalvojaisia. "Se on vanhastaan tuttu ilmiö", Haverinen sanoo. "Kun julkkis kuolee tai tapahtuu suuronnettomuus, ihmiset tuovat tapahtumapaikalle kukkia ja kynttilöitä.
tomerkkisivustot ja -hautausmaat kuhisevat käyttäjiä. Vanhimmassa, vuonna 1996 perustetussa Virtual Memorials -sivustossa on satojatuhansia muistoprofiileja ja kävijämäärät lasketaan miljoonissa. Muistosivut ovat karuja, mutta niistä välittyy suru ja kaipaus. Ystävien ja omaisten kommentit, värssyt ja keskustelut huokuvat vainajan sakraalihistoriaa. Surutyötä tehdään julkisesti. Myös suositun Second Life -virtuaalimaailman muistokappelit tulvivat valokuvilla ja runonpätkillä varustettuja marmori-
listen muistotilaisuuksien ja -paikkojen helppous ja nopeus ei vähennä niiden merkitystä. Reaalimaailman hautapaikat ja muistotilaisuudet on helpompi jättää väliin. Lähiomaisten haudoilla vieraillaan tuskin ollenkaan, mutta verkkosivu on aina lähellä. Aivan puhtaan kaupallisesti virtuaalihautausmaat eivät toimi Amerikassakaan. Palveluntarjoajat legitimoivat bisneksensä lahjoittamalla tietyn prosenttiosuuden tuotoistaan hyväntekeväisyyteen. Se madaltaa kuluttajan kynnystä ostaa muistosivu tai pieni kukkakimpun muotoinen läjä pikseleitä läheiselleen.
KOSKA YHÄ useamman ihmisen
sosiaaliset suhteet ja arkielämä ovat netissä, myös kuolema muuttuu vääjäämättä osaksi feisbuukkailua. Sosiaalinen media ja erilaiset palveluntarjoajat joutuvat ottamaan sen huomioon. "Kolmen seuraavan vuoden aikana Facebookiin tulee Mitä tehdään, jos kuolet? -painike", Haverinen ennustaa.
J A M I J Ä RV I N E N
10
Ylioppilaslehti 6/2010
Ylioppilaslehti 6/2010
11
tavallinen
Ihan
päivä
Ihmiset elävät yhä kauemmin. Nyt kaksikymppisistä naisista viidennes elää satavuotiaiksi, ja miehistäkin useampi kuin joka kymmenes. Ylioppilaslehti otti selvää, millaista on 80-vuotiaan Jennan elämä vuonna 2070.
T E K S T I N I N N I L E H T N I E M I , A N NA - SOF I A BE R N E R , M AT T I M A R K K O L A , A N T T I J Ä RV I KUVITUS AINO LOUHI
enna napsauttaa päälle tuulienergialla toimivan lieden ja laittaa kaurapuuron hautumaan. Puuron valmistuessa hän kipaisee puutarhaansa kerrostalon kattoterassille jaloittelemaan. Aamuauringon säteet siivilöityvät viiniköynnösten läpi. Vuoden ensimmäistä rypälesatoa saa vielä odottaa, mutta köynnökset voivat hyvin. Jenna on tyytyväinen kotiinsa ikääntyvien kommuunissa Taka-Töölössä. Tänne hän muutti kaksi vuotta sitten miehensä Jeren kuoltua traagisessa geeniterapiaonnettomuudessa. Naapurikämppis Emma huikkaa hyvät huomenet ja jatkaa matkaansa tarkastamaan yhteisasunnon härkäpapuviljelmän monitorointijärjestelmän.
Kuivakäymälään asennettaisiin laite, joka monitoroi, ettei perustulolla elävä syö genotyypilleen väärää ravintoa.
P
uuro on hautunut pehmeäksi. Hiutaleiden sekaan on lisätty juuri ne vitamiinit ja rasvahapot, joita Jenna tarvitsee pysyäkseen terveenä. Jenna istuutuu pöydän ääreen, ottaa hyllyltä kalvonäytön ja läimäyttää sen kiinni ranteeseensa katsoakseen päivän uutiset. Kreikassa kärsitään vakavasta kuivuudesta, presidentti Niinistön patsas on yöllä kaadettu kumoon. Jennan käsi puristuu tiukemmin puurolusikan ympärille, kun uutisissa kerrotaan hallituksen tuoreesta ajatuksesta. Poliitikot kaavailevat, että perustulon saajilta edellytettäisiin jatkossa geenikartoitukseen perus-
12
Ylioppilaslehti 6/2010
tuvaa ruokavaliota. Ruokavalion noudattamista valvomaan asennettaisiin kuivakäymälään laite, joka monitoroi jätöksistä, ettei perustulolla elävä syö genotyypilleen sopimatonta ravintoa. "Vääränlaista ravintoa syövät kuormittavat raskaasti sosiaaliturvaamme. On täysin kestämätöntä, että he hankkivat epäterveellisen ruokansa yhteiskunnan rahoilla", julistaa Hyvinvointipuolueen poliitikko. "Kaikenlaista", mutisee Jenna, vaikkei asia häntä koskekaan. Jenna on vasta täyttänyt 80 vuotta, eikä perustulolle jääminen tässä vaiheessa kiinnosta häntä. Hän sairasti viime syksynä vatsasyövän, mutta syöpään eivät ole enää muutamaan vuosikymmeneen kuolleet kuin köyhät, joilla ei ole varaa maksaa hoidoista. Myös Jennan kuulo on hieman heikentynyt bändiharrastuksen vuoksi, mutta korvaan asennetun kaiutinimplantin vuoksi siitä ei ole mitään haittaa. Jennan geeniprofiilin mukaan mitään ikävää ei pitäisi olla tulossa.
J
enna sujauttaa laukkuunsa kaurahapatteen välipalaa varten. Sähkömopo käynnistyy vasta toisella yrittämällä. "Pitäisi palauttaa mopo valmistajalle ja hakea uusi", Jenna pohtii ja löytää itsensä miettimästä, miten vaikea hänen olisi ollut ymmärtää upcyclingin ideaa nuorena. Nykyisin raaka-aineet, joista käyttöesineet on koottu, kuuluvat esineet tuottaneille yhtiöille. Tuotteet ovat käyttäjällä väliaikaisesti käyttösyklissä, mutta ne palautetaan aina takaisin yhtiölle, joka jalostaa tuotteiden sisältämistä raaka-aineista uusia tuotteita. Jennan mopossa on mukana materiaaleja ainakin sähköautoista sekä metalleja, joita joskus kauan sitten käytettiin kännyköissä. Massatuotannon, jätevuorten ja vain kuuden miljardin ihmisen maailmassa eläneelle sitä olisi ollut hyvin hankala selittää. äydellinen Consulting" lukee toimiston ikkunassa. Sisällä odottaa päivän ensimmäinen asiakas, joka haluaa tietää, miten käyttäisi yllättäen saamansa vapaaajankorotuksen. Tottuneena kulutuskonsulttina Jenna lataa plasmanäytölle tarvittavat tiedot: käytettävissä olevan rahan, ajan ja päästöoikeudet. Sen jälkeen pitää ottaa huomioon lomalle lähtijöiden aivokemialliset käyrät, joista selviää, mitkä asiat tuottavat juuri heille mielihyvää. Pika-analyysin täydellisestä lomasta saisi vaikka heti, mutta asiakas korostaa, ettei asialla ole kiire. Hän on valmis maksamaan mahdollisimman täydelliseksi suunnitellusta viikko-ohjelmasta. Näin tärkeän päätöksen kanssa ei sovi hötkyillä. "Ei sovi, ei", huokaisee Jenna ja luo silmäyksen työpisteen seinälle heijastamaansa nuoruudenkuvaan, jossa hän poseeraa kavereidensa kanssa sukellusvarusteissa veneessä Malediiveilla. Kuva on nostalginen. Malediiveja ei enää ole, eikä myöskään koralliriuttoja. Toisaalta Jenna käyttää kuvaa myös varoittavana esimerkkinä ajalta, jolloin ihmiset eivät ymmärtäneet omia kokemuksiaan tai mielihyvänsä rakentumista. Otoksesta kysyville asiakkaille Jenna kertoo mielellään, ettei kuvaushetkellä ajatellut juuri näke-
Jenna joutuu selittämään, että 2000-luvun alussa matkakohteita kerättiin kuin roinaa ihmisten asuntoihin.
T
miään häikäisevänkauniita koralliriuttoja, vaan pohti, että seuraavaksi voisi reissata Inca Trailille Peruun. Yleensä sen perään joutuu nuoremmilleen selittämään, että 2000-luvun alussa matkakohteita kerättiin rutiininomaisesti, aivan kuin turhaa roinaa ihmisten asuntoihin. "Näimme jotain täysin ainutlaatuista, emmekä kyenneet nauttimaan siitä täysillä", hän huokaa aina kertomuksensa päätteeksi.
gialla. Suihkun jälkeen Jenna läimäisee ison kalvonäytön pöytäänsä ja tekee päivän muistitreenin. Tulos ei ole lähelläkään tasoa, jolla peli raportoisi lääkärille muistihäiriöistä.
L
K
alvonäyttö ranteessa vilkkuu: Pidä tauko! Jenna tietää, että hänen iässään tauot ovat tärkeitä. Dementian riski kasvaa jokaisen ikävuoden myötä. Liian moni ystävä on aivan turhaan noudattanut läpi elämänsä lääkäreiden suosittelemaa välimerellistä ruokavaliota, harrastanut liikuntaa ja nauttinut alkoholia kohtuudella, mutta pilannut kaiken kuormittamalla aivojaan stressillä. Sellainen hyvin toimeentuleva nainen kuin Jenna pystyy tarvittaessa ostamaan muiden vaurioituneiden elinten tilalle uudet. Sydän voidaan siirtää, samoin keuhkot, mutta aivoja ei sentään voida vaihtaa. Dementiarokote on vasta kokeilussa, eivätkä tulokset ole kovin lupaavia. Tutkijat ympäri maailmaa taistelevat voittaakseen sairauden. Kun ihmiset elävät yhä vanhemmiksi, dementia on yhä suurempi ongelma. Jenna pyytää plasmanäytöltä omalle vartalolleen ja aivoilleen räätälöidyn treeniohjelman. Treeni tuntuu tänään hyvältä, kuten myös sen jälkeinen suihku, jonka vesi on lämmitetty katolla aurinkoener-
ounaaksi Jenna hakee keskuskeittiöstä tuoksuvaa merileväpapukeittoa. Olo on tarpeeksi virkeä päivän toisen asiakkaan vastaanottamiseen. Nuori asiakas haluaa ostaa työtuolin. Ei siis vuokrata eikä ottaa käyttösykliin upcycling-yhtiöltä. Jenna on innoissaan. Omistusesineiden oston konsultointi on hänen erityisalaansa. Kenelläkään ei ole niitä hallussaan kerrallaan enempää kuin muutamia kymmeniä ja juuri oikean esineen kehittämiseen käytetään paljon aikaa ja rahaa. Jenna sopii yhteisen holografianeuvottelun asiakkaan, designerin, makukonsultin, ergonomistin ja materiaalisuunnittelijan kanssa. Keskustelija välittyy huoneen nurkissa olevien kameroiden kautta kolmiulotteisena hahmona keskustelukumppaninsa luokse. Toisinaan Jennaa huvittaa ajatus siitä, miten paljon holografialaite muistuttaa lapsuuden tieteisleffoissa nähtyjä laitteita. Tähtien sodassa ja mitä niitä nyt oli. "Mitä vanhemmaksi elää, sitä harvemmin on varma siitä, imitoiko fiktio elämää vai elämä fiktiota", Jenna miettii. äivän työt on tehty. On paheiden aika. Jenna hakee vaatelainaamosta mekon. Hän on valinnut sen hyvissä ajoin ilojärjestyksen riemukkaimmasta päästä. Mekot on järjestetty niiden aiempien käyttäjien käyttökokemuksen
Mekko on valittu hyvissä ajoin ilojärjestyksen riemukkaimmasta päästä.
P
Ylioppilaslehti 6/2010
13
perusteella niin, että hauskimmissa illoissa mukana olleet sijoittuvat rekin toiseen ja kurjimmissa käytetyt toiseen päähän. Iloa tuottavaksi tiedetty mekko tulee hintavaksi, mutta on yleensä sen arvoinen. Niin ajattelee myös Jennan tekstiileihin erikoistunut kollega. Toisaalta kyseessä on vain pieni osa illan budjettia. Ilta on huhtikuiseksi viileä, mutta 16:ssa asteessa pärjää hyvin ilman päällystakkia. Tällä kertaa sähkömopo käynnistyy kerralla. Jenna poimii kyytiin pojanpoikansa Jessen. Myös Jesse on lainannut iltaa varten hienot, automaattisesti tahrat poistavat vaatteet. Tänään juhlitaan Jessen 10-vuotissyntymäpäivää. Luomuravintola on avattu hiljattain, eikä Jenna ole käynyt siellä aiemmin. Onneksi korvakoruun kiinnitetty paikannin ohjaa suorinta tietä perille. Ravintolan ovella aseistetut vartijat tervehtivät Jennaa ja Jesseä. Tarjoilijat ohjaavat heidät kimppapöytään. Siinä istuessa ateria tulee halvemmaksi ja saa jutella uusien ihmisten kanssa. Jenna yrittää selittää Jesselle, miten ennen vanhaan jokainen istui aina omaan pöytäänsä ja valitsi listalta oman annoksensa. Jesse näyttää epäuskoiselta. Pöytäseurueessa on luotijunalla Suomeen matkustaneita ranskalaisia. Jenna seuraa ylpeänä, miten tottuneesti Jesse keskustelee heidän kanssaan puhekääntimen välityksellä. Hän on selvästi perinyt Jeren sosiaalisuusgeenit. Jenna tietää tuhlaavansa tänä iltana järjettömän summan rahaa. Hän tuntee omantunnon pistoksen, mutta samalla syljen kihoavan suuhun. Hän muistuttaa itselleen, että aivokemiallisten diagnoosien mukaan juuri lihan syöminen luomuravintolassa tuottaa hänelle suurinta mahdollista nautintoa. Sitä paitsi juuri tämän ravintolan tunnelma vastaa sitä, joka on hänelle paras. Siksi hänen kaltaisensa työssäkäyvän naisen on aivan luvallista suoda tällainen luksushetki itselleen erityistilanteissa, kuten nyt vaikka pojanpojan syntymäpäivänä. Tarjoilija kantaa pöytäseurueelle pihvit ja aitoa kermakastiketta. "Tuntuu oudolta suussa", Jesse valittaa järsiessään pihviä. Jälkiruuaksi tarjoillun vaniljajäätelön hän sentään syö mukisematta. Ovella Jenna maksaa sormenjälkitunnistimella aterian päästökiintiöt ja rahallisen hinnan. Omaatuntoaan lepyttääkseen hän laittaa ekstrarahaa hyväntekeväisyyslippaaseen. Sen tuotolla ravintolan kokit valmistavat kaksi kertaa viikossa köyhille ilmaisen aterian ravintolan ruuantähteistä. Sinne päätyvät Jessenkin pihvinjämät. Yleensä vähävaraiset saavat syödäkseen vitaminisoitua synteettistä proteiinia.
"Tuntuu oudolta suussa", valittaa Jesse järsiessään pihviä.
olemassa. Sen sijaan hän ehdottaa, että he katsoisivat yhdessä kuvia ja videopätkiä omista henkilökohtaisista arkistoistaan. Jenna ja Emilia hytkyvät naurusta vanhoja kamerakännyköillä otettuja bilekuvia katsellessaan. Emilia tuntuu olevan oma skarppi itsensä, joten Jenna uskaltaa ottaa puheeksi päivän tiedeuutisen. Tutkijat ovat huolissaan siitä, että ihmisten yksinäisyys lisääntyy, kun he tapaavat toisiaan vain hologrammeina. Jennasta se on silkkaa höpötystä. "Samaahan ne sanoi aikoinaan Facebookista, muistatko sen?" hihittelee Emilia ja alkaa esitellä Jennalle uusia kenkiään, jotka jalassa on kuulemma mahdotonta kaatua. "Kauniithan nämä eivät ole, mutta mieluummin otan nämä kuin lonkkamurtuman", hän sanoo.
Puhelu pitää lopettaa, koska Emilian hoitorobotti ilmoittaa, että on iltapesun aika. Toistaiseksi Emilian ei ole tarvinnut hankkia pesukaappia, joka pesisi hänet makuuasennossa.
E
nnen nukkumaanmenoa Jenna lataa kalvonäytölle George Orwellin Vuonna 1984 -kirjan. Se aukeaa kohdasta, johon Jenna eilen jäi. Näin vanhemmalla iällä häntä ovat alkaneet kiehtoa scifi-klassikot ja erityisesti niiden kuvitellut tulevaisuudet, jotka eivät koskaan toteutuneet. *
Juttua varten on haastateltu seuraavia asiantuntijoita: Tulevaisuudentutkija Anna Kirveennummi, geriatrian apulaisprofessori Miia Kivipelto, tulevaisuuden tutkimuksen erikoistutkija Osmo Kuusi, tietojärjestelmätieteen tutkija Seppo Mallenius, Demos Helsingin tutkimusjohtaja Aleksi Neuvonen, geriatrian professori Timo Strandberg ja Luontoliiton pääsihteeri Leo Stranius.
J
enna käynnistää hologrammipuhelimen ja soittaa opiskeluaikaiselle ystävälleen Emilialle New Yorkiin. Vaikka Emilia on samanikäinen kuin Jenna, hän sairastaa melko pahaa dementiaa. Emilia hämmentyy nykypäivän asioista, mutta virkistyy aina kun saa muistella vanhoja aikoja: kerroshampurilaisia, Makuunin irtokarkkilaareja, ostoskeskuksia ja lumilautailua oikealla lumella. "Mennäänkö röökille?" hän kysyy kesken villeimmän muistelun. Jenna ei henno sanoa, ettei tupakkaa enää ole
14 KULTTUURI
Ylioppilaslehti 6/2010
kalenteri
Tapahtumatiedot voi lähettää osoitteeseen menot@ylioppilaslehti.fi.
Moniosaaja
Saara Kivimäki soittaa jytää ja suunnittelee kenkiä.
TUOMAS KARPPINEN
A
Gomorra johdattaa mafian valtakuntaan.
xl Rose meets My Little Pony", luonnehti Saara Kivimäen ystävä kerran tämän suunnittelemia kenkiä. Kivimäen työskentelyä hallitsevat vastakohdat: herkkä ja raju, hempeät värit ja jykevät muodot.
Pe 2.4.
VALOA IDÄSTÄ. Vuosaaren vapahtaja -teatteriesitys kertoo messiaan paluusta Vuosaareen. Pääsiäiskertomusta ei suositella alle 14-vuotiaille eikä uskonnollisesti herkkähipiäisille. Vuotalo, Mosaiikkitori 2, klo 16. Liput 10 / 8 .
Pe 9.4.
ESA AVARUUDESSA. Conduksen speksissä seikkaillaan sinne ja takaisin. Mukana sydänsuruista toipuva haaveilija ja tarmokas feministi. Tuloksena ehkä maailman pelastaminen. Malmitalo, Ala-Malmin tori 1, klo 19. Liput 10 . MAFIALEFFA. Kino Kaiku esittää Johan Grimonprezin kokeellisen videodokumentin Kobarweng or Where is Your Helicopter ja taiteilija Anssi Kasitonnin Tutkijat. Illan pitkänä elokuvana nähdään Italian mafiasta kertova Gomorra. Malmintalo, Ala-Malmin tori 1, klo 18. Vapaa pääsy.
Ke 7.4.
OTA PINNAKKAISET! Ylioppilaskameroiden värivedostuskurssilla opitaan ottamaan pinnakkaiset eli pikkukuvat koko filmin kuvista ja vedostamaan värikuvia. Ilmoittaudu sähköpostilla: info@ylioppilaskamerat.fi, Hietaniemenkatu 14 a, klo 1317. Ylioppilaskameroiden jäsenet 10 , muut 25 käteisellä kurssin alkaessa.
LAPSENA KIVIMÄKI haaveili välillä rekkakuskin, välillä astronautin urasta. "Ihailin koulun siivoojaa, toisaalta halusin olla rokkitähti. Rokkitähti haluaisin olla vieläkin." Tulevaisuudensuunnitelmat selkiytyivät hieman, kun ystävä kertoi, että Hämeen ammattikorkeakoulussa voi opiskella kenkäsuunnittelijaksi. Nykyisin Kivimäki suunnittelee mittatilaustyönä matalapohjaisia saappaita ja korkeita avokkaita. Hän itse pukeutuu rimpsuhelmoihin ja kirkuvanvärisiin legginseihin ja kertoo ihailevansa eniten ystäviensä tyyliä. Myös 80-luvun Debbie Harry kuuluu tyyliesikuviin. KIVIMÄEN TOINEN mallisto lanseerataan keväällä. Kengät ilmestyvät Kaksitvå-vaatemalliston yhteydessä. Teemana on landemeininki ja paluu kotiseudulle. Kivimäen omat tulevaisuudensuunnitelmat sen sijaan eivät sijoitu maaseudulle, vaan Lontoon kaltaisiin suurkaupunkeihin. Suomessa on vaikea työllistyä kenkäsuunnittelijana. "Siellä olisi isommat kuviot." Isommissa kuvioissa Kivimäki haluaisi suunnitella oman näköi-
Basso-radion Jytäpötköhuumorimusiikkiohjelmaa. Toisinaan Kivimäestä kuoriutuu dj Marry Me, joka soittaa sekalaista musiikkia kasaridiskosta ja -rokista ysärirokkiin, indieen ja humppaan. Musiikki ja kenkäsuunnittelu kietoutuvat Kivimäen elämässä yhteen. "Iloinen musiikki inspiroi minua tekemään iloiset kengät. Silloin syntyvät hauskat muodot ja yksityiskohdat. Masismusiikista syntyy sitten mustia niittikenkiä."
siään kenkiä ja asusteita. "Omalle merkille tai miksipä ei työnantajalle, joka tarvitsee kaltaistani suunnittelijaa."
LAPSENA USEASTA ammatista
haaveillut Kivimäki tekee montaa työtä. Hän on mukana tekemässä
KUKA?
SAARA KIVIMÄKI, 30 > Asuu Punavuoressa > Levylautasella Marion: Laitoin peliin panoksen, Savage Gardenin Tears of Pearls, Megadethin ja Guns N´Rosesin varhaislevytykset. > Vuonna 2020: "Vietän pitkiä lomia aurinkoparatiisissa ja olen crazy in love."
YKSI MUSIIKKI-IDOLI on ylitse muiden, nimittäin nuori Axl Rose. Kun Kivimäki osallistui talvella tuftauskurssille, hän ikuisti elämänsä ensimmäiseen ryijyyn Rosen kasvot. "Ryijykurssin ohjaaja sanoi, ettei se voi onnistua. Lopulta hän joutui myöntymään, ettei koskaan ole nähnyt mitään vastaavaa." Myös perhosia ja kukkasia ryijyihinsä sommitelleet mummot kuulemma kehuivat Axl-sohvatyynyä. KUN KENKÄSUUNNITTELIJA menee ulos soittamaan levyjä tai tanssimaan, hän ei katsele ihmisten jalkoihin. "Jos muut puhuvat edellisen illan juhlien upeista kengistä, minä olen tuskin kiinnittänyt niihin edes huomiota."
R E E T TA H A A R A J O K I
> www.saarakivimaki.blogspot.com > Jytäpötkö Basso-radiossa joka lauantai kello 1214
Ti 13.4.
VIINI VIRTAA. Mare nostrum -illan teemana on viini. Ennen Mikko Hakalinin, Manna Sataman ja Paavo Castrénin viiniaiheisia luentoja järjestetään viininmaistajaiset. Ilmoittautuminen maistajaisiin: sihteeri@ sliy.fi perjantaihin 2.4. mennessä. Tieteiden talo, Kirkkokatu 6, klo 18.1520. Viininmaistajaisten osallistumismaksu 10 , luennoille vapaa pääsy.
To 8.4.
TEE SARJIS! Mimma Jäntti johdattaa ruohonjuurisarjakuvan saloihin Kirkon ulkomaanavun Changemaker-verkoston illassa. Myötämäki, Siltasaarenkatu 28, klo 1821. Vapaa pääsy.
3 328 esineen mies
KUUDET KALSARIT, noin tuhat
Ke 14.4.
ROMANISEMMA. Romanit ja holokausti -seminaarissa romanien ihmisoikeuksista puhuvat mm. Gerhard Baumgartner, Paul Polansky, Veijo Baltzar, Juha Sihvola, Panu Pulma ja Astrid Thors (kuvassa). Tieteiden talo, Kirkkokatu 6, klo 10 16. Vapaa pääsy. DEKONSTRUKTIO KIINNOSTAA. Strasbourgin yliopiston emeritusprofessori ja omaperäinen ajattelija Jean-Luc Nancy luennoi Kiasma-teatterissa aiheesta Body as Theatre. Tilaisuudessa myös julkistetaan Nancyn teos Filosofin sydän ja nähdään Julius Elon ja hänen työryhmänsä performanssiesitys. Mannerheiminaukio 2, klo 1316.30. Vapaa pääsy.
levyä, hyllyn täydeltä keittokirjoja, neljät värikkäät lakanat, kolme kirjaa helikoptereista ja paljon ruudullisia kauluspaitoja. Muun muassa nämä löytyvät valokuvaaja Timo Wrightin kotoa. Wright on kuvannut kaikki omistamansa 3 328 esinettä. Kuvista koottu Omakuva-näyttely avautuu Taidehallin studiossa 10. huhtikuuta. "Eniten yllätyin sähköroinan
määrästä. En edes pidä tietotekniikasta, mutta johtoja, latureita ja virtalähteitä oli vaikka kuinka paljon", Wright kertoo. Jo ennen projektia Wright osti lähinnä käytettyä tavaraa. Nyt hän ostaa vielä vähemmän. "Viimeksi ostin antiikkikaupasta tosi kalliit shottilasit, koska halusin tyydyttää kauniiden esineiden tarpeeni." Näyttely kertoo siitä, miten rakennamme omakuvaamme
esineiden kautta. Wright on niiden perusteella ruutupaitoihin pukeutuva musiikkidiggari, joka laittaa mielellään ruokaa ja jota kiinnostavat helikopterit. Näyttelyn terävin kärki osuu turhaan kulutukseen. "Tärkein oivallus oli, että voin omistaa näin valtavan paljon tavaroita vain siksi, että joku jossain tekee niitä halvalla. Käytämme sitä hyväksi."
A N NA - SOF I A BE R N E R
BLAAH
Waris Dirien elämäntarina on hurja. Somalialaisesta paimentytöstä tuli huippumalli ja ihmisoikeusaktivisti. Silti surkea ohjaus on pilata AAVIKON KUKAN. Valoisa Liya Kebede leffan pääosassa pelastaa sen minkä voi.
Joskus kun tyyli on yhtä tärkeää kuin musiikki, bändi kuulostaa yhtä tylsältä kuin Goldfrapp. HEAD FIRSTIN päivitetyt pastissit viittaavat 80-luvun synadiskoon mutta ovat tylsempiä kuin esikuvansa. Valitse mieluummin Giorgio Moroder.
Sori vaan indiediskonuoret. MGMT:n uusi levy
CONGRATULATIONS
ei sisällä uutta Kidsiä, ei Time to Pretendiä, vaan Electric Feelistä hämyisämpään suuntaan vietyä psykedeliapoppia. Ei edes hyvää sellaista.
Kolme miestä horisee hotellihuoneessa elämästä, elokuvan tekemisestä ja Johnny Deppistä. Kiinnostava aihe ja hieno lavastus, mutta Kansallisteatterin VALHE olisi pärjännyt vähemmälläkin. Nyt se selittää kaiken kädestä pitäen.
Ylioppilaslehti 6/2010
KULTTUURI 15
Uusi, tyylikkäämpi
lätkä
Jääkiekon ei tarvitse näyttää rumalta. Suunnittelijat kertovat, miten laji pelastetaan.
S
uomalainen jääkiekko tarvitsee apua. SM-liigan pelipaidat näyttävät supermarkettarjoussivuilta, ja lehtikuvissa pelaajat hukkuvat laitojen värimössöön. Esteettinen välinpitämättömyys halventaa jaloa lajia. Eikö jääkiekko voisi olla jalkapallon tapaan hipstereitä houkutteleva viileä laji? Sitä pitää kysyä Aalto-yliopiston visuaalisen kulttuurin professorilta Max Ryynäseltä, joka valmistelee kirjaa jääkiekon estetiikasta.
JÄÄKIEKKO ON kansanomaista ja roisia, eikä trendisurffailu ole lajille kestävä vaihtoehto, Ryynänen tuumaa. Hänellä riittää silti ehdotuksia nykyistä esteettisemmän jääkiekon rakennuspalikoiksi. NHL:ssä on kokeiltu uutta kameratekniikkaa, joka saa professorin pulssin nousemaan. "Kamera voi esimerkiksi liukua hyökkäyksen sivussa koko kentän läpi. Homma näyttää varsin länkkärimäiseltä, kun kolme hyökkääjää etenee rivissä." Suomessahan voisi käyttää NHL:n mallin mukaisia pelipaitoja, joissa seuran logo ei huku mainoksiin. Paitsi ettei voi, vastaa floridalainen Chris Smith, Icethetics-blogia pitävä media-ammattilainen. Jääkiekon estetiikkaan paneutunut Smith sanoo, että NHL pumppaa rahaa maailmanlaajuiselta fanijoukoltaan, mutta Euroopan on kumarrettava sponsoreita. LOGOJEN SARALTA Euroopasta löytyy ennakkoluulotonta otetta, ainakin Hämeenlinnasta. HPK:n ritarilogo herättää Smithissä hämmennystä. "Näyttää siltä, että heidän koh-
deryhmäänsä ovat lapset. Jos näin on, he ovat osuneet rahasuoneen. Muussa tapauksessa he tarvitsevat vähän apua." Yksinkertaiset logot ovat ajattomia. Niistä tulee mieleen nostalgisten ulkojääkenttien villapaidat,
VANHA JÄYHÄ VAAKUNALEIJONA KAIPAA JO HERKKÄÄ TAITEILIJAN KOSKETUSTA.
Smith neuvoo. Ryynänen visioi esteetistä vetoapua vierailevilta taiteilijoilta. Valotaiteilija Ekku Peltomäki voisi loihtia otteluun juhlavaa tunnelmaa. Iiro Rantala voisi herättää henkiin ne iänikuiset jääkiekkourut. "Miksei tosiaan olisi vierailevia designereita, vaikka Paola Suhoselta tekstiilejä SuomiRuotsiotteluun." Kuulosta suunnitelmalta. Järjestetäänpä asia.
PAOLA SUHONEN ei ehdi juuri nyt pohtia pelipaitojen estetiikkaa. Paolan sisko Pirjo Suhonen lupaa kuitenkin, että Ivana Helsingin muotitalo ottaa urakan vastaan, jos heiltä tilataan uudet leijonapaidat. Jääkiekkoliitto hoi, asia on puhuttu selväksi! Suhoset odottelevat vain, että vahvistatte tilauksen. Se vanha jäyhä vaakunaleijona kaipaa jo herkkää taiteilijan kosketusta. Muotitaivaan toinen tähti Antti Asplund suostuu hahmottelemaan tulevaisuuden jääkiekkoa, joka hivelee silmää.
"Mallia voitaisiin ottaa esimerkiksi shakkilaudasta. Toiset pelaajat olisivat mustissa asuissa valkoisilla tyylitellyillä numeroilla, toiset näiden negatiiveina valkoisilla asuilla mustin numeroin", Asplund visioi. "Yksi mielenkiintoinen vaihtoehto olisi pitää kenttä hämäränä kiekon ja pelaajien hohtaessa esimerkiksi fosforin avulla." Saa käyttää.
MARKUS KUOKKANEN
> Jääkiekon SM-liigan playoffien neljännesfinaalit ovat parhaillaan käynnissä.
JEAH
BASSO uudistui
kirjan paksuiseksi, mutta ihana amatööriys säilyi. Lehti on täynnä oivalluksia, joista ilahduttavin on nuoruuden idolinaan Sophia Lorenina kuvattu Riitta Väisänen. Herkän dramaattista musiikkia, hillittömiä naamiaispukuja ja ihanan onneton kolmiodraama. Kansallisoopperan Jarno Latva-Nikkolan provokatiivisissa sarjakuvapätkissä ei säästellä verta eikä ulosteita ja sehän naurattaa. Kerrottakoon se jo nyt: JARNO Kansallisteatterin
KRISTUKSEN MORSIAN
käsittelee naispappeutta, homoutta ja luterilaista kirkkoa. Kuulostaa itkulta ja hammastenkiristykseltä, mutta näytelmä on älykäs, hauska ja kääntää kuluneet näkökulmat päälaelleen.
NAAMIOHUVIT
on onnistunut kokonaisuus. Jopa etukäteen arveluttava tosi-tvsovitusratkaisu iskee kuin tuhat volttia.
MARKUKSEN KAUNEIMMAT on
vuoden parhaimpia sarjakuva-albumeita.
ANNA-STIINA KORHONEN
16 KULTTUURI
Ylioppilaslehti 6/2010
KIRJALLA ON ASIAA
Palstalla esitellään kirjoja, jotka lisäävät tuskaa.
KOLUMNI
Kunnes tiesin vastauksen
Taidekirjasta tulikin elämäntaito-opas.
KYRÖ
M
aailma on täynnä kysymyksiä, joihin ei ole olemassa vastauksia. Teos Mitä on taide väittää toisin. Yli sata kysymystä tulee käsiteltyä nasevilla ja osin nenäkkäillä vastauksilla. Kirjan kirjoittaja Ernst Billgren (s. 1957) on tunnetuimpia ruotsalaisia kuvataiteilijoita ja suosittu myös Suomessa. Hänen vastauksiaan voi siis lukea myös kuvataideauktoriteetin puheena. Luultavasti siitä johtuu, että kirja on hauskimmillaan ja käytännöllisimmillään antaessaan ohjeita taiteilijoille ja taiteen katsojille. Billgren vastaa kysymyksiin, joihin taidekoulujen professorit eivät uskalla ottaa kantaa. Hän kehottaa nuoria taiteilijoita välttämään valintatilanteita, koska ne ovat sidoksissa laskelmointiin. Hän muistuttaa, ettei taidemaailmassa ole mitään yhtä ydintä vaan useampia ytimiä. Apua ei kannata odottaa mistään. Billgren myös kertoo, ettei ole koskaan tavannut taiteilijaa, joka kokisi itseään arvostettavan ansioidensa mukaan. Käytännöllisimmillään hän muistuttaa, että luonnonvaloa tulvivasta ateljeesta kannattaa haaveilla vain, jos aikoo vastai-
Ernst Billgren: Mitä on taide ja sata muuta tositärkeetä kysymystä Teos 2010.
yleisöä käyttäytymään: negatiivisten huomautusten esittäminen näyttelyssä on yhtä huono tapa kuin toisen ulkonäön pilkkaaminen. Nämä osiot teoksesta soisi kaikkien lukevan.
MITÄÄN KOVIN uutta kirjasta ei
suudessa ripustaa teoksensa esille ulkoilmaan. Billgren on harvinaisen oikeassa, eikä lahden takainen taidemaailma taida paljon suomalaisesta poiketa. Myös täällä suurin osa taiteilijoista rypee itsesäälissä. Maisemaikkunallisia työhuoneita tarvitaan vain naistenlehtien haastattelurekvisiitaksi.
TAITEEN YLEISÖÄ ruotsalaistaitei-
opi, mutta siitä saa oivan kokonaiskuvan nykytaidemaailmasta. Billgrenin asenne, samalla tapaa kuin koko taideyhteisön asenne, poukkoilee nihkeästä kyynisyydestä naiiviin taiteilijaromantiikkaan. Murheelliselta kuulostaa
lija kasvattaa suvaitsevaisuuteen. Erinomainen neuvo on kehottaa kirjoittamaan paperille lista siitä, mikä omasta mielestä on taiteessa tärkeää. Tällöin saa listan ennakkoluuloista, niistä asenteista, joihin kukin on jämähtänyt. Billgrenin mukaan hyvä ja huono taide linkittyvät toisiinsa niin kiinteästi, että ovat toisistaan riippuvaisia. Myös huonoa taidetta pitää rohkaista. Hän käskee
DALBERA
"MAISEMAIKKUNALLISIA TYÖHUONEITA TARVITAAN VAIN NAISTENLEHTIEN HAASTATTELUREKVISIITAKSI."
ohje, jossa Billgren kehottaa rakentamaan myyttiä maalausten ympärille sen sijaan, että tuhlaisi energiaansa niiden maalaamiseen. Toisaalta on vaikea uskoa idealistiseen vetoomukseen: "Älkää tehkö taiteesta kilpailulajia." Teos opastaa lukijoita taiteen maailmaan, mutta se antaa myös elämänohjeita. Kirja muistuttaakin erilaisia Kymmenen reittiä henkiseen kasvuun -oppaita. Tuntuu välillä puuduttavalta, kun näennäisnokkelat huomautukset perustellaan lifestyle-lehtien logiikalla. Vihreän teen makuun totuttelu riittää perusteluksi sille, että pohjimmiltaan luomme itse omat elämyksemme. Kuulostaapa hienolta! Kirja kysyy: "Voidaanko sanoa, että se parhaiten pärjää, joka eniten tietää?" Ja antaa vastauksen: "Ei." Mitään suuria lupauksia Billgren ei siis lukijoille anna. Vastauksessa viitataan valmentajaan ja urheilijaan. Valmentaja tietää enemmän, mutta häviää silti valmennettavalleen, joka soveltaa tiedon käytäntöön. Valmiuksia soveltamiseen kirja ei anna.
V E I K KO H A L M E TOJA
"En ihan ymmärrä", kuului Kiasman legendaarinen mainoskampanja. Ernst Billgren auttaa ymmärtämään.
TUOMAS KYRÖ
ENNEN
NYT
Trainspotting
Vuonna 1996 julkaistu, entisen narkomaanin Irvine Welshin kirjaan perustuva fiktioelokuva viidestä nuoresta edinburghilaisesta heroiiniriippuvaisesta. Huumemyönteiseksi syytetyn elokuvan ikäraja on monissa maissa k18, Suomessa k15.
Reindeerspotting
Pian ensi-iltansa saava, entisen narkomaanin Joonas Neuvosen ohjaama dokumenttielokuva nuoresta rovaniemeläisestä huumeriippuvaisesta nimeltä Jani. Huumemyönteisyyden vuoksi elokuvan ikärajaksi on asetettu k18, mutta päätöksestä on valitettu.
Ylioppilaslehti 6/2010
KULTTUURI 17
Alan Wake on vuoden odotetuimpia pelejä. Hahmon kasvojen pohjana toimi suomalaisnäyttelijä Ilkka Villi.
Populaarikulttuurin maailmassa
Suomalainen superpeli Alan Wake pyrkii koukuttamaan kuin jenkkiläiset tv-sarjat.
Suurempi kuin musa ja leffat
SUOMALAINEN peliteollisuus on suhteellisen nuorta ja peliyritykset kansainvälisesti verrattuna pieniä, mutta kulttuuriviennin kannalta kyse on merkittävästä alasta. Vaikka Suomessa toimii joidenkin arvioiden mukaan noin 60 peliyritystä, ovat isot, Alan Waken kaltaiset pelijulkaisut harvinaista herkkua. Suurin osa peliyrityksistä keskittyy pienimuotoisten verkko- tai mobiilipelien kehittämiseen tai alihankintatehtävien toteuttamiseen isommille toimijoille. Monen pelifirman taustalla on aktiivinen nuoruus demoskenessä. Suomen ensimmäiset pelifirmat Terramarque ja Bloodhouse perustettiin vuonna 1993. Nämä yhdistyivät myöhemmin Housemarqueksi, joka julkaisi vuonna 1999 PC:lle Supreme Snowboarding -lumilautailupelin. Siitä tuli ensimmäinen yli miljoona kappaletta myynyt suomalaispeli. Saman yhtiön vuonna 2002 X-Boxille tekemä Transworld Snowboarding oli ensimmäinen suomalainen konsolipeli. Arvioiden mukaan kahta Remedyn tekemää Max Payne -peliä on myyty yhteensä lähes seitsemän miljoonaa kappaletta. Myös Bugbearin autopelejä Flatout 1 ja 2 on molempia myyty yli miljoona kappaletta. Vuonna 2008 peliteollisuus oli 87 miljoonan euron taloudellisella arvollaan suurempi kulttuuriviennin ala kuin suomalainen musiikki ja elokuva yhteensä.
H
aluamme tuoda uutta ja erilaista peleihin, ja vaikutteet olemme hakeneet muusta populaarikulttuurista", mieskaksikko kertoo espoolaisen toimistorakennuksen neuvotteluhuoneessa. Olemme juuri katsoneet 17 minuuttia pitkän demon kaikkien aikojen isoimmasta suomalaisesta viihdetuotteesta, peliyhtiö Remedy Entertainmentin Alan Wake -konsolipelistä. Populaarikulttuuriviitteet todellakin näkyvät demossa. Parransänkinen päähenkilö Alan Wake on sekoitus mistä tahansa elokuvasta tai tv-sarjasta tuttua karikatyyrimäisen boheemia kirjailijaa ja Salaisten kansioiden Fox Mulderia. Pelin tapahtumapaikka, metsän keskellä sijaitseva mystisen unelias pikkukaupunki nimeltä Bright Falls, muistuttaa kovasti kultti-tv-sarjan Twin Peaksia. Pelin hyväkseen käyttämät juonelliset koukut, kuten takaumat, tuovat mieleen Lostin ja muut modernit tv-sarjat. Ja itse lähtöasetelma, psykologinen actiontrilleri kauhukirjailijasta, jonka tarinat alkavat muodostua todeksi, voisi olla suoraan Stephen Kingin kynästä. Remedy Entertainmentin tuottaja Jyri Ranki ja oheistuotteista vastaava Oskari Häkkinen nyökyttelevät. "Niistä meidän isot vaikutteet ovat muun muassa tulleet. Käsikirjoittajamme Sami Järvi voisi
kertoa pitkän listan myös kirjallisuuden puolelta", Häkkinen sanoo ja paljastaa pelin sisältävän muun muassa Hohto-elokuvassa kauhua herättäneen labyrintin ja toistaiseksi salassa pidettäviä viittauksia suomalaiseen populaarikulttuuriin. Mutta miksi peli on kyllästetty viittauksilla?
IHAN PELKÄSTÄ Simpsons-tyyliHuhuu, mitä näkyy?
sestä populaarikulttuuriviitteillä kikkailun ilosta Alan Wakea ei ole tehty. Oskari Häkkinen kertoo, että tutkimusten mukaan suurin osa pelaajista pelaa peleistä vain 30 prosenttia. Toisin sanoen, suurin osa pelaajista laittaa pelin hyllyyn pölyttymään jo ennen kuin peli on puolivälissäkään. "Pyrimme koukuttamaan pelaajat niin, että he haluavat tietää, mitä seuraavaksi tapahtuu. Tätä
"KESKEISESSÄ OSASSA ON ALAN WAKEN JA HÄNEN VAIMONSA SUHDE."
ei ole peleissä käytetty aikaisemmin", Häkkinen väittää. Tekijät haluavat pelin vertautuvan moderneihin tv-sarjoihin, kuten 24 ja Pako. "Jokaisessa tv-sarjan episodissa pitää olla joku sisäinen rakenne ja koko tuotantokaudessa kokonaisrakenne. Samaa tarvitaan peleihin. Tv-sarjojen jaksottaisesti
toistuva temmon nostaminen ja laskeminen sopii peleihin todella hyvin", Jyri Ranki sanoo. Hän toivoo, että pelistä innostuisivat muutkin kuin valmiiksi pelikoukussa olevat hardcorepelaajat. "Tarinassa on keskeisessä osassa Alan Waken ja hänen vaimonsa suhde, sen hyvät ja huonot puolet. Tämän luulisi vetoavan ihmisiin kaikkialla maailmassa sukupuoleen katsomatta", Ranki lisää.
ALAN WAKE on peliyhtiö Reme-
dyn viiden vuoden tulos. Aikaa ei ole käytetty pelkän konsolipelin kehittämiseen. Alan Wakesta halutaan näyttävä populaarikulttuurin ilmiö, joka voisi toimia muissakin medioissa. Remedyn edellisestä pelisankarista Max Paynesta tehtiin Hollywoodissa Mark Wahlbergin tähdittämä menestyselokuva. Jotain sellaistako Alan Wakestakin toivotaan?
"Siitä ei ole tässä vaiheessa kerrottavaa, mutta kirjat, leffat ja tv-sarjat ovat kaikki mahdollisia", Oskari Häkkinen sanoo. Sitä ennen peli pitää saada markkinoille. Parhaillaan viimeistelyvaiheessa oleva Alan Wake julkaistaan maailmanlaajuisesti toukokuun 21. päivä. Remedyllä ei ole vielä laskettu, paljonko rahaa Alan Wakeen on tähän mennessä uponnut, mutta summat liikkuvat miljoonissa euroissa. Pelkkä pelin markkinointibudjetti on suurempi kuin suomalaisten leffojen kokonaisbudjetit. Tämän kokoluokan ponnistus on mietitty pidemmälle kuin yhdeksi peliksi. Häkkinen ja Ranki sanovat, että vaikka Alan Wakella on selkeä loppu, peliin on jätetty auki joitain ovia, joista tarinaa voi jatkaa, jos peli osoittautuu menestykseksi. Näin tv-sarjojen tekijätkin tekevät.
M AT T I M A R K K O L A
18 PROFIILI
Ylioppilaslehti 6/2010
Jarno Limnéll Sotamuseon edustalla.
SUOMESSA ANNETAAN YMMÄRTÄÄ, ETTÄ MEILLÄ ON NATON KASSAKAAPISSA JÄSENHAKEMUS, JONKA VOI VAIN LAITTAA SISÄÄN, JA PARAATITORVET ALKAVAT SOITTAA WELCOME FINLAND!"
20 OMAT
ENNEN
SEUTULIPPUMATKAILUA
VEERA JUSSILA Malli: Antti Honkanen
Ylioppilaslehti 6/2010
Ylioppilaslehden juttusarjassa matkustetaan seutulipulla Helsingissä, Espoossa, Kauniaisissa ja Vantaalla. Lähetä kohdevinkkisi toimittajalle sähköpostitse: veera.jussila@helsinki.fi.
JÄLKEEN
Kauniaisten huipulla
Suomalaiseen kansallismaisemaan voi kuulua Ikea.
mäenlaskuun tarkoitettu. Se jää kuitenkin käyttämättä, koska rinteen lumi upottaa liikaa. Roskapönttöön on spreijattu jotain. Sen sijaan missään ei kerrota, että nyt ollaan Kauniaisten korkeimmassa kohdassa. Ehkä sillä ei haluta kerskailla, tai sitten olenkin vain tienoon toiseksi korkeimmalla kohdalla.
YRITÄN PALATA samaa
T
uijotan juurakoita ja lumimöhköjen alla kumartelevia pikkukuusia. Mietin Hannua ja Kerttua. Hehän löysivät kotiin ripottelemalla polulle kiviä. Minulla on mukana vain salmiakkia, mutta kyllä se lumessa erottuisi. Kasavuoren ulkoilualue Kauniaisissa on Wikipedian mukaan suosittu retkeilyalue. Siihen nähden opastus on niukkaa. En toki odottanut neonvaloja, mutta juna-asemalta lähtien muutama kyltti olisi paikallaan. Itse en olisi löytänyt metsään, jos en olisi kysynyt tietä. Farmariautoaan pakkaava herra neuvoi kääntymään ison kiven kohdalta oikealle. Valkoisessa maastossa kiemurtelee tallattuja polkuja, ja välillä eteen osuu latureitti. Jokunen karpaasi on raivannut omat väylänsä umpihankeen. Satunnaisesti kuuluu toppahousujen kahahtelua ja sauvojen töksähtelyä, muuten on kovin hiljaista.
Vangitsevakatseinen
reittiä, mutta en aivan onnistu. Metsästä hiihtää kaksi naista, jotka pohtivat, käykö heidän ystävänsä enää Elixian kuntosalilla. Heidän neuvoillaan pääsen Kasavuoren omakotitalojen keskelle. Täällä jo piiloon pakattu Lidlin muovikassini olisi huutomerkki.
JUNASSA pinkkipipoinen
KOLLI
Ylioppilaslehti kertoo, kuinka mies tekee itselleen huomaamattoman meikin. Ohjeita antaa meikkaajamaskeeraaja Eija Hakkarainen.
T E K S T I JA K U VAT TEEMU GRANSTRÖM
PUUTEROINTI
PUUTERIA LEVITETÄÄN kauttaal-
tyttö hörppii kaakaota. Nahkatakista päätellen hän ei ole ollut hiihtämässä. Mutta kaakao, se sopii Kasavuoren reissuun.
VEERA JUSSILA
taan kasvojen alueelle. "Nyrkkisääntönä voi pitää, että mitä vähemmän puuteria, sen parempi. Puuterin tarkoitus on vain kiinnittää meikki."
INFO
Kasavuori
Mikä: Ulkoilualue Mitä: Kauniaisten korkein kohta, hiihtomaastoa, merkkiverkkareita. Miten: Jää U- tai E-junasta Koivuhovin asemalla. Lähde asemalta Bredanporttia oikealle ja nouse Mikael Lybeckin tietä Kasavuorentielle asti. Metsä on edessäsi. Kuntoradalle pääsee kätevimmin jatkamalla Kasavuorentietä oikealle Kasavuoren koululle asti. Matkaaika Rautatientorilta 40 minuuttia. Milloin: Kävellen vuoden ympäri. Kenelle: Töölönlahden lenkkiin kyllästyneille, maaseutua kaipaaville. Kivaa: Suosionsa vuoksi hyvin hoidettu alue. Metsä. Tyhmää: Opastusta ei juuri ole.
MEIKKIVOIDE
MEIKKILAUKUN PERUSTARPEET
MAASTO POLVEILEE jyr-
kästi ja houkuttaa juoksemaan. Pienet mäet saavat kuitenkin hetkeksi riittää. Pitäisi löytää Kauniaisten korkein kohta, 64-metrisen Kasavuoren huippu. Taas pitää kysyä neuvoa. "Onkohan se se kohta, mistä näkyy Ikealle vai motarille", arvuuttelee hiihtäjä.
PÄÄDYN Ikea-vaihto-
POHJUSTUS
"MIESTEN MEIKKAAMISESSA
ehtoon. Rinteelle saa kavuta tosissaan. Sieltä ne siintävät puunkäkkyröiden välistä: Espoon Ikean keltaiset kirjaimet. Tätä kelpaisi kesällä tuijotella vaikka pussivirvokkeiden kanssa. Mukanani onkin muovikassi, mutta tyhjä ja
pätevät samat säännöt kuin naisillakin", Hakkarainen kertoo. Meikki levitetään aina puhtaalle iholle, ja ensin laitetaan pohjustusaine. "Ilmankin pärjää, mutta se helpottaa meikkivoiteen levittämistä. Pohjustus lisää hieman luonnollisen näköistä kiiltoa, mikä vähentää myös puuterin tarvetta." Levitä pohjustusainetta kauttaaltaan kasvojen alueelle. "Voit keskittyä myös ainoastaan niin sanotulle t-alueelle, eli nenään ja otsaan. Levittäminen käy sormilla tai siveltimellä", Hakkarainen neuvoo. Finnit kannattaa peittää paksummilla peiteväreillä.
irtoavat noin neljälläkymmenellä eurolla. "Osta kolmea eri värisävyä meikkivoiteita, oman ihosi sävyinen, sitä tummempi ja vaaleampi. Vaalealla värillä pystyt korostamaan, tummalla varjostamaan", Hakkarainen kertoo. Levitä ihosi sävyistä meikkivoidetta kauttaaltaan kasvojen alueelle, älä unohda korvia. Poista punoitusta poskilta tummemmalla sävyllä. Korosta vaalealla värillä poskipäitä ja tummia silmänalusia. Levitä vaaleaa väriä ainoastaan silmien alla olevaan tummimpaan uurteeseen. "On erityisen tärkeää, että värit sulautuvat tasaisesti toisiinsa." Korosta lisäksi silmien sisä- ja ulkonurkkia sekä nenän ulkoreunoja. Varjosta poskipäiden alapuolta, ohimoita sekä leuan alareunaa. "Voit häivyttää myös vetäytyvää hiusrajaa tummalla värillä", Hakkarainen vinkkaa.
KULMAKARVAT
"TUMMIA KULMAKARVOJA
voi korostaa tummanruskealla luomivärillä ja muotoilla kulmakarvageelillä. Leikkaa ylipitkät karvat pois."
SILMÄT
RIPSIVÄRIÄ MIEHET tarvitse-
vat harvoin, mutta ripsirajan korostaminen tummanruskealla meikkikynällä tekee katseesta vangitsevan. Rajausta tehdessä on varottava osumasta silmään. "Vaikeinta on saada väri aivan ripsien tyveen. Ei tarvitse pelästyä, vaikka toimenpide aiheuttaa muutaman kyyneleen."
Ylioppilaslehti 6/2010
OMAT 21
Palstalla Helsingin yliopistossa opiskelleet lähettävät kirjeen nuorelle itselleen.
RAKAS MINÄ,
"E
i ole päivänselvää, että sinusta tulee pappi. Haet myös Tampereen yliopistoon opiskelemaan sosiaalipsykologiaa ja kotimaista kirjallisuutta. Ne paikat eivät kuitenkaan tärppää. Teologiseen pääset ällän papereillasi suoraan sisään. Valitset linjan, josta valmistutaan papiksi, mutta et juuri ajattele tulevaisuutta. Elät hetken ja valinnan kerrallaan. Tiedekunnan dekaani Kauko Pirinen toivottaa sinut ja muut 179 uutta opiskelijaa kätellen
Hetkessä eläneelle
Tuleva arkkipiispa Kari Mäkinen halusi usein vain päästä tenteistä läpi.
tervetulleeksi yliopistoon. Alkuvaiheessa on paljon kieliopintoja: hepreaa ja kreikkaa. Ne ovat sinulle paikoin ihan hepreaa. Eniten pidät siitä, että teologiassa elämää käsitellään laajalla skaalalla ja syvällisesti. Parhaimmillaan siinä päästään elämän ydinkysymyksiin. Olet kuitenkin nuori, ja usein päätavoite on vain päästä tentistä läpi eikä niinkään tietää, mistä tenttikirjoissa puhutaan. Monet teologian opiskelijat käyvät yliopistossa läpi jonkinlaisen uskon kriisin. Sinulle niin ei käy, päinvastoin. Uusi tieto vaikkapa Raamatusta kiehtoo ja avaa uusia näkymiä.
ASUIT OPPIKOULUN ajan Tampe-
T E K S T I A N NA - SOF I A BE R N E R KUVITUS TEEMU KIVINIEMI
MATT I KA RP PIN EN
Kari Mäkinen väitöstilaisuudessaan vuonna 1989.
reen keskustassa, mutta silti tulo Helsinkiin on iso muutos. Kaupunki tuntuu isolta, ja sen rytmi oudolta. Onneksi Tampereen-rata on suora. Matkustat kotiin usein viikonloppuisin ja lomilla. Asut ensimmäisen vuoden teologian opiskelijoiden ylioppilaskodissa Konviktissa Meritullinkadulla. Jaat huoneen toisen opiskelijan kanssa, ja teidän
1970-LUVUN puolivälissä yliopisto
"ON SELVÄÄ, ETTÄ HAET PAPPISVIHKIMYSTÄ. MUTTA MUITA TÄHTÄYSPISTEITÄ SINULLA EI OLE."
huoneenne läpi kuljetaan toiseen huoneeseen. Kuten vastaavissa paikoissa usein, etenet ajan myötä parempaan huoneeseen. Konviktista muutat Juurisen ylioppilaskotiin Pikku Roobertinkadulle. Siellä viihdyt hyvin. Sosiaalinen elämäsi keskittyy ylioppilaskotien ympärille. Tärkeä paikka on myös pienenpieni kellaripitseria Don Rodolfo Kruununhaassa. Siellä käytte usein pitsalla. Et vietä kovin railakasta opiskelijaelämää, mutta solmit ystävyyksiä, jotka kestävät vuosikymmeniä.
on poliittisesti hyvin värittynyt. Teologisessa tiedekunnassa poliittisuus näkyy paljon vähemmän kuin muualla, mutta poliittiset tunnukset ilmestyvät myös sinne. Sinä et ole mukana opiskelijajärjestöissä tai politiikassa. Et ole sillä tavalla aktiivinen. Sinulla ei silti ole mitään poliittisuutta vastaan. Ei silloin, eikä nyt. Se on ihmiselle yksi tapa jäsentää omaa paikkaansa yhteiskunnassa ja yrittää vaikuttaa siihen.
OPINTOMENESTYKSEN perus-
teella ei arvaisi, että sinusta tulee vielä joskus arkkipiispa. Olet aika lailla keskiverto opiskelija. Et opintojen loppuvaiheessakaan ajattele elämää kovin pitkälle. On selvää, että haet pappisvihkimystä, mutta muita täh-
KUKA?
> Opiskelija: Kari Mäkinen > Pääaine: Teologia > Opiskeluaika: 1973--1979 > Opintojen jälkeen: Pappi,
tutkija, pappisasessori, piispa ja kesäkuun alusta alkaen arkkipiispa.
täyspisteitä sinulla ei ole. Se on ihan hyvä. Elämässä kuljetetaan tavoilla, joita ei osaa ennakoida. Kun aloitat työt Roihuvuoren seurakunnassa, havaitset, että tähän olisi tarvittu myös toisenlaista oppia. Papin työssä on paljon sellaista, mihin ei koulutuksella voida valmistaa. Työ on ihmisten kanssa vuorovaikutuksessa olemista. Sitä ei kirjoja lukemalla opi. Kun olet ollut vähän aikaa töissä, ajattelet, että nythän vasta pitäisikin mennä opiskelemaan. Nyt osaisit hyödyntää sitä ihan toisella tavalla kuin nuorempana. Siviilipalveluksen ja muutaman vuoden työskentelyn jälkeen palaatkin yliopistolle tekemään väitöskirjaa kulttuuriryhmä Tulenkantajien oppositiosta kansankirkollista arvomaailmaa vastaan. Kirkon ja kulttuurimaailman suhteet kiinnostavat sinua. Tärkein yliopistosta saamasi oppi on tapa tarkastella elämää ja maailmaa analyyttisesti ja laajaalaisesti. Olen iloinen siitä, että et pidä opinnoissasi kauheaa kiirettä. Voisit paneutua niihin vieläkin enemmän, ihan rauhassa. Mutta ymmärrän, että tuossa vaiheessa elämässä on paljon muutakin kuin opinnot.
Pari viikkoa vielä.
22 RAPPIO
Ylioppilaslehti 6/2010
KYMMENEN MINUUTIN KOKKI
Bruschetta
SEKOITA PUOLI teelusikallista suolaa ja kaksi murskattua valkosipulinkynttä. Lisää seitsemän desilitraa hienonnettuja kirsikkatomaatteja, puoli desiä pestoa, puoli desiä parmesanraastetta ja kaksi ruokalusikallista oliiviöljyä. Mausta mustapippurilla. Leikkaa kaksi patonkia noin 30 viipaleeksi. Sivele niille kerros yrttimaustettua tuorejuustoa ja sitten kerros valmistamaasi tahnaa.
"Ei sitä varten tarvitse mitään lukea. Selailee vaan kirjoja ja poimii niistä lauseita."
"Niin joo. Sä taisit tehdä gradua, kun postmodernismi oli vielä kuuma juttu."
"Menet vain kirjastoon. Otat jonkun teorian ja sovellat sitä sun aineistoon."
"Istut vain alas ja kirjoitat. Perslihakset on ainoa asia, mitä siinä tarvitaan."
"Eihän se ole juttu eikä mikään! Mä tein sen kolmessa viikossa töitten ohessa. Valvoin yöt."
TAI
"Mä tein omani äitiyslomalla, kun en kuitenkaan pystynyt nukkumaan. " aa
"Ai suhteellisuusteoria meets kantasoluviljelmät? Kuulostaa tosi hyvältä."
"No susta en tiedä, mutta mulla on kyllä perslihaksille parempaakin käyttöä."
PANIN TÄÄLLÄ
Sarjassa kerrotaan, missä ihmiset ovat panneet. Lähetä kertomuksesi osoitteeseen panintaalla@ylioppilaslehti.fi.
KORTEPOHJA
Jyväskylä
"Niin ja pukeuduit aamuyöstä viittaan ja kalsareihin ja lensit kaupungille hakkaamaan pahiksia."
nauraa
"Teet vain nopeasti jotain. Arvosanalla tai aiheella ei ole mitään väliä. Kukaan ei tule kyselemään niistä, kun olet työelämässä." "Arvelisin, että Jari Vilén ajatteli just noin."
Maisteri
"Ah, mä rakastin tehdä mun gradua!"
parhaiten
"Jotkut tykkää kuulemma juurihoidostakin."
Käsi yössä
KUN BAARIT ja yökerhot sulkeutuvat, Jyväskylän Kortepohjan ylioppilaskylän yksiöiden ikkunoihin ilmestyy hento kajastus. Tuon kylmän kajon huhutaan toimivan ihmislämmön korvikkeena. Se saa voimansa kyberavaruuden sinisestä virrasta. Olin edesvastuuttomassa tilassa. Kirjailijatalolla järjestetyssä opiskelijaillassa voitin arvonnasta Leijona-pullon. Minut oli torjuttu kahdesti. Viestintätieteiden laitoksella olin iskenyt silmäni erääseen opiskelijaneitoon. Hän ei vastannut kutsuuni. Keräsin itseni uuteen yritykseen. Se kohdistui hänen kaveriinsa. Hyväksyin loppusijoituspaikkani yökerhon nurkassa. Polkupyörällä matka keskustasta Kortepohjaan taittui nopeasti. Aamulla Tunturi Vaeltaja lojui lukitsemattomana pihalla. Näin sen, kun avasin ikkunan. Sisäilmassa oli pistävä aromi. Samassa jäykistyin kauhusta. Tietokoneeni oli auki ja sen tuuletin hurisi pahaenteisesti. Näyttö oli pimeänä. Olisin voinut sammuttaa tietokoneen avaamatta näyttöä, mutta jostain syystä räpsäytin sen päälle. Selaimeen oli avattu Anneli Jäätteenmäen kotisivu.
SAMI
"Mä oon joka päivä niin onnellinen, että tein sen heti kandin jälkeen!"
Gradun valmiiksi saamisessa parasta ovat lauseet, joita pääsee laukomaan graduaan vääntäville. Ylioppilaslehti kertoo, miten puolustaudut kun omasi on vielä kesken.
"Siinä on monta kohtaa, joissa voi bilettää! Kun saa luonnoksen valmiiksi, jokaisen luvun jälkeen, kun vie sen kansitukseen..."
"Joo. Mustakin on ihan parasta, ettei tarvi olla sun kanssa samassa gradusemmassa."
"Sehän on vain pitkä essee!"
"Ja Mount Everest on iso kivi."
"Ja gradu kypsyy kätevästi valmiiksi yhtä aikaa rasvamaksan kanssa."
TEKSTI YLIOPPILASLEHDEN TOIMITUS
MALINEN
MARKUS MIETTINEN & JAAKKO SEPPÄLÄ