R A J A L L A Eemeli, 18, puukotti miestä vuosi sitten. Sen jälkeen piti selvittää, tajusiko hän mitä teki. Sellainen ei ole ihan niin helppoa. ? 22 NO NIIN, MITÄS MINÄ SANOIN ANU KO I V UNEN JA HEIK K I PURSIAINEN 6 / 2 1 5 17
SANANVAPAUS SUOMESSA 20.10. klo 10 13 Helsingin yliopiston juhlasali Missä menee sananvapauden raja? Yle Forumin pääesiintyjinä ensimmäistä kertaa Suomeen puhumaan saapuva JyllandsPostenin Flemming Rose ja Suomen PENin puheenjohtaja Sirpa Kähkönen. Ilmoittaudu ja varaa oma paikkasi nyt: yle.?/forum TANSSITEATTERI HURJARUUTH www.talvisirkus.fi 09 565 7250 TALVISIRK US MATKALLA KAAPELIT EHTAAN PANNUHA LLISSA 5.11.2015-1 0.1.2016
Kuva: Dorn Thomas KUVIA KEHITYKSESTÄ Elokuvia ja keskustelua kehityksestä ja kehitysyhteistyöstä Eurooppasalissa 9. 10.10. eurooppalaisen kehitysyhteistyön teemavuoden kunniaksi. Näytöksiin on vapaa pääsy, tervetuloa! 9.10. klo 13.00 Kehys ry ja kansainvälinen siirtolaisuusjärjestö IOM: The Closed Sea 9.10. klo 18.00 YK-Kino: The Price We Pay 10.10. klo 15.00 Naistoimittajat ry: Lyhytelokuva Qamar Marzia, ystäväni 10.10. klo 18.00 Naistenpankki: Kummallinen Kongo Toimittaja Katja Hedbergin ja valokuvaaja Jukka Gröndahlin kuvaesitys Kongosta. Eurooppasali, Malminkatu 16 Voit ilmoittautua etukäteen sähköpostitse: eurooppasali.helsinki@gmail.com vuoden 2016 apurahat w w w . s k r . f i / a p u r a h a t Suomen Kulttuurirahaston Suomen Kulttuurirahaston apurahat myönnetään yksityishenkilöille, työryhmille ja yhteisöille suomalaisen kulttuurin edistämiseen. Apurahat on tarkoitettu jatko-opintoihin ja tutkimustyöhön kaikilla tieteen aloilla sekä taiteelliseen työskentelyyn. Kulttuurirahasto tukee myös kulttuuripoliittisesti merkittäviä hankkeita, jotka edellyttävät tavanomaista suurempaa rahoitusta. Rahaston jakamista tieteen ja taiteen erityisapurahoista saat lisää tietoa osoitteesta www.skr.fi/apurahat Apurahan hakeminen Kulttuurirahaston keskusrahaston apurahojen hakuaika on 1.-30.10.2015. Haku tapahtuu verkkopalvelussa osoitteessa www.skr.fi/apurahanhakija. Hakulomake liitteineen toimitetaan Kulttuurirahastoon myös allekirjoitettuna tulosteena perjantaihin 30.10. mennessä. Viimeisen hakupäivän kotimaan postileima hyväksytään. Käsiteltäväksi ei oteta sähköpostilla lähetettyjä hakemuksia. Tarkemmat hakuohjeet ovat osoitteessa www.skr.fi/hakuopas Tervetuloa kuulemaan Kulttuurirahaston apurahoista! Kulttuurirahaston apurahainfotilaisuus järjestetään keskiviikkona 14.10. klo 15.30 Kansallismuseon auditoriossa (Mannerheimintie 34, Helsinki).
5 6 / 2 1 5 17 Elokuvatu tkimuksEn profEssori anu koivunEn ja libEr an tutkimus johta ja hEikki pursiainEn ovat Ehk ä monis ta asiois ta Eri miEltä , mu t ta molEmmat oik Eassa . 24 niko vartiainEn on sa amEl ainEn, mu t ta Ei tiEdä sa amEl aisis ta juuri mitä än. 28 maltall a t yöskEntElEE sato ja suomal aisia pEliyhtiöissä . miksi ? J U L I A N A H A R K K I l o k a k u u pro lo gi 7 E t u o ik EudE t Eivät o l E y k silö n vapauk sia . 10 joskus tun t uu , E t tä kun on sEksin aik a on, halu o n ko rk Ein ta an ” maybE at t Ending”, k ir j o i t ta a sEk siko lumnis t i mari su o n to. 12 y l io ppil askunnan talous to imii siirtämäl l ä r aha a taskus ta a taskuun b . sik si ny t halu ta an ko rot ta a jäsEnmak sua . 15 o n aik a p o h t ia , mil l ä pErus t EEl l a j o nkun äidink iEl Ek si mä äri t El l ä än su o mi ja j o nkun Ei , va at ii s o sio l ing vis t i hEini l Eh to nEn . Epilo gi 34 gr a afik ko mmE t Ek i EnnEn a amupal av Eria uudE t lo g ot ap ot t i-hank k EEl l E. 34 o sk ari o nnisEs ta E vank El is -lu t Eril ainEn k irk ko o n ma jak k a pimE ydEssä . 36 yh t Eiskun talu o k an mä äri t t El EE nyk yä än sE, kuink a suuri vapaus o n vaiku t ta a t yöaiko ihinsa , k ir j o i t ta a s o n ja hEisk al a ko lumniss a an . 38 iida s o f ia hirvo nEn ta as k at s o i ko lumnin k ir j o i t tamisEn si jas ta vidEota , j o ssa o r ava piilot t i k äp yä ko ir an t urk k iin . 39 kuuk audEn uhanal ainEn ihminEn o n su o mEn ik är ak En t EElta an vanhimm assa kunnassa asu va 16 -vu ot ias . TÄ S S Ä L E H D E S S Ä
PÄ Ä K I R J OIT U S ylioppilaslehti 7 6 / 2 1 5 A N T TI PI K K A N E N P Ä Ä T O I m IT T A J A @ A PI K K A N E N T UL KO O N K IR K K AU S JATEll A A N PA , että joku saisi päähänsä ehdottaa, että opintotuki annetaan jatkossa perheelle eikä opiskelevalle yksilölle. Perhe sitten päättäisi, millä kaikilla jännittävillä tavoilla opintotuki voitaisiinkaan perheen sisällä jakaa ja kuka saisi opiskella ja milloinkin. Kuulostaisiko hyvältä idealta? Ei tietenkään, koska idea on huono. Opiskelu on yksilön oma asia. Niin kuin kaikkien muidenkin maailman asioiden pitäisi olla. Sitä kutsutaan yksilönvapaudeksi. JO STAIN SyySTÄ kuitenkin kotihoidon tuen maksaminen suoraan niille yksilöille, jotka lapsen päättävät hankkia, näyttää osoittautuneen mahdottomaksi. Kotihoidon tuki on Kelan maksamaa tulonsiirtoa, jota perhe saa, kun yksi jää kotiin hoitamaan lasta. Oli pitkään esillä, että tuki maksettaisiin kullekin vanhemmalle erikseen. Nyt ajatus on taas kuopattu. Välissä idealle ehdittiin keksiä omituinen nimikin. Sitä kutsuttiin kotihoidon tuen pakkojaoksi isälle ja äidille. Oikeasti idea on pakosta kaukana. Se on nimittäin niin yksinkertainen, että itkettää. Kas näin: Yksilöt hankkivat lapsia. Valtio haluaa tukea yksilöiden mahdollisuuksia irtautua työelämästä ja hoitaa lapsiaan itse. Valtio maksaa suoraan rahaa niille yksilöille, jotka ovat lapsen huoltajia. Kullekin yksilölle saman verran ja kullekin yksilölle erikseen. Ei joukolle ihmisiä eli perheelle, joka keskenään päättäisi sen käytöstä, varsinkin kun valtio on halunnut määritellä perheen aika kapeasti. Kun tällainen yksinkertainen ratkaisu on olemassa, mitä tekee Suomi? Tehdäkseen edes jotain se keksii niin sanotun kohtulisän. Kohtulisä tarkoittaa, että työnantajalle maksettaisiin kertakorvauksena 2 500 euroa, kun nainen jää äitiysvapaalle. Sillä on tarkoitus tasata vanhemmuuden kustannuksia työnantajalle, sillä oletus on, että naisen vanhemmuus maksaa työnantajalle paljon rahaa. Näin tietysti onkin. Silti 2 500 euron kertakorvauksen maksaminen on vähän kuin oireen hoitamista silloin, kun ollaan liian laiskoja etsimään parannusta sairauteen. Idea on yhtä hyvä kuin se, että naisille maksettaisiin valtion toimesta erillistä naislisää palkkaerojen tasaamiseksi. Siis ei, että pohdittaisiin, mistä nuo palkkaerot johtuvat, ja toimittaisiin sen mukaisesti. yKSIlö N vA PAUKSIA on kiva puolustaa erityisesti silloin, kun ne ovat sellaisia, joista itse hyötyy muiden kustannuksella. Silloin ne eivät ole yksilönvapauksia vaan etuoikeuksia. Perhevapaiden jakamisessa on kyse juuri tästä. Omalle sukupuolelleni nykyinen järjestelmä on hirveän hyvä. Työnantaja kuin työnantaja nimittäin pitää hyvin epätodennäköisenä, että hoitaisin pidemmän aikaa kotona lasta. Hän ei tee sitä pahuuttaan, vaan siksi, että yksityisen työnantajan kuuluu ajatella itseään ja bisnestään. Mutta se, että valtio tukee tätä, ei käy. Nimittäin jos kotihoidon tuki jaettaisiin yksilöille eikä perheille, pitkällä aikavälillä miehen palkkaamisesta tulisi aivan yhtä suuri riski kuin naisen palkkaamisesta. Se, että tätä asiaa ei ole tapahtunut jo, on omien, saavutettujen etujen puolustamista. On helppoa miettiä vain omaa tilannettaan ja sitä, mikä toimisi siinä ja mikä taas ei. Olen nimittäin kuullut muuten fiksujen ihmisten vastustavan kotihoidon tuen jakamista siksi, että heidän perheessään se olisi tuonut ongelmia. Todennäköisesti siksi, että miehen palkka oli isompi ja urakehitys nopeampaa. Ajattelu auttaisi. Jos voisin juuri nyt pakkoluetuttaa yhden lehtijutun jokaisella suomalaisella ministerillä ja kansanedustajalla, se olisi tämän lehden sivulta 17 alkava toimitussihteerimme Sonja Saarikosken juttu kahdesta kirkkaasta aivosta, elokuvatutkimuksen professori Anu Koivusesta ja Liberan tutkimusjohtaja Heikki Pursiaisesta. Tai oikeastaan ne ovat kaksi yksilöllistä juttua. Ensi alkuun voisi kuvitella, että Koivunen ja Pursiainen olisivat toistensa vastakohtia. Mutta eivät he ole. Olen vakuuttunut, että he haaveilevat molemmat samanlaisesta maailmasta. Tavat toteuttaa tuo maailma vain saattavat erota isostikin toisistaan, mutta ilahduttavaa on se, että molempien ajatus on kirkas. • y K S I l ö N v A P A U d E T E I v Ä T O l E S E l l A I S I A , J O I S T A I T S E h y ö T y y m U I d E N K U S T A N N U K S E l l A . S E l l A I S E T O v A T E T U O I K E U K S I A . K U v I T U K S E T : J A A K K O S U O m A l A I N E N K U v A : J U S S I S Ä R K I l A h T I KIr JAILIJA L Aur A LINdS TEdT SuOMEN KuVALEHdESSä VäITöSKIr JAS TA AN, JOTA TEHdESSä äN VAIHTOI KIELEN K ESKEN K AIK EN SuOMES TA r ANSK AKSI. N Ä K E m y S
1. Navetat 2. Rasismi 3. Parkkikiekot 4. Uimahallivuorot 5. Sokerivero 6. Metsästys 7. Koululiikunta 8. Autovero 9. Digitalkoot 10. Tuottavuusloikka kärkih ankkeet P A L S T A L L A L A I T E T A A N A S I O I T A T Ä R K E Y S J Ä R J E S T Y K S E E N . 8 6 / 2 1 5 P ä ä t O i M i t t a J a a n t t i P i k k a n e n 5 3 3 9 3 3 3 @ a p i k k a n e n a r t D i r e C t O r J a a k k O S U O M a L a i n e n 5 4 4 7 1 1 1 7 @ J S U O M a L a i n e n t O i M i t U S S i h t e e r i S O n J a S a a r i k O S k i 5 3 7 4 8 6 7 9 @ S O n J a S a a r i k O S k i t O i M i t t a J a O S k a r i O n n i n e n 4 8 3 5 4 9 5 @ O S k a r i O n n i n e n t e k i j ö i n ä t ä S S ä n U M e r O S S a j u l i a n a h a r k k i , s o n j a h e i s k a l a , m i r v a h e l e n i u s , i i d a s o f i a h i r v o n e n , n o o r a i s o e s k e l i , j o h a n n e s k a a r a k a i n e n , n i k o k e t t u n e n , m a r i a k o r k e i l a , n o o r a k y ö s t i l ä , l a u r a m a t i k a i n e n , k a r o l i n a m i l l e r , r o o s a p o h j a l a i n e n , m a r i s u o n t o , j u s s i s ä r k i l a h t i , a k S e L i v a l m u n e n , n i k o v a r t i a i n e n j a e l i n a V i t i k k a . P e r U S t e t t U 1 9 1 3 . 1 2 . V U O S i k e r t a . S U O M e n a i k a k a U S L e h t i e n L i i t O n J ä S e n . i S S n 3 5 5 9 2 4 6 . k ä y n t i j a p o s t i o s o i t e L e P P ä S U O n k a t U 9 B , 1 . k r S , 1 h e L S i n k i . S ä h k Ö P O S t i O S O i t t e e t e t U n i M i . S U k U n i M i @ Y L i O P P i L a S L e h t i . F i W W W . Y L i O P P i L a S L e h t i . F i , t W i t t e r : @ Y L i O P P i L a S L e h t i O S O i t t e e n M U U t O k S e t J a t i L a U k S e t W W W . Y L i O P P i L a S L e h t i . F i / t i L a a J a P a L V e L U t M e D i a M Y Y n t i P i r U n n Y r k k i O Y , k a r i k e t t U n e n , 4 1 8 5 8 5 3 , k a r i . k e t t U n e n @ P i r U n n Y r k k i . F i , e r J a L e h t O n e n , 4 1 8 5 8 5 2 , e r J a . L e h t O n e n @ P i r U n n Y r k k i . F i , W W W . P i r U n n Y r k k i . F i i L M e S t Y M i S a i k a t a U L U J a M e D i a k O r t t i W W W . Y L i O P P i L a S L e h t i . F i / t o i m i t u s k U S t a n t a J a Y L i O P P i L a S L e h D e n k U S t a n n U S O Y t O i M i t U S J O h t a J a a n t t i k e r p p o l a P a i n O S a n O M a P a i n O , V a n t a a t O i M i t U S e i V a S t a a t i L a a M a t t a L ä h e t e t Y S t ä a i n e i S t O S t a e i k ä P a L a U t a S i t ä . S e U r a a V a n U M e r O i L M e S t Y Y 1 1 . 1 2 . 2 1 5 Y L P ä ä k i r J O i t U S SUOMeSSa Leik ata an h anLOnin PartaVeitSeLLä e D USkUn ta on hädin tuskin ehtinyt aloittaa syyskautensa, mutta pääministeri Juha Sipilällä on ollut vauhti päällä. Sipilän henkilökohtainen projekti yhteiskuntasopimus on jo ehtinyt kaatua, Suomeen ollaan ehditty julistaa miljardileikkaukset muun muassa yliopistoilta ja sosiaalituista ja siinä sivussa tukea navetoita sadalla miljoonalla. Siksi suomalaisen leikkauspolitiikan keskeisin väline on Hanlonin partaveitsi. Ilmaus pohjaa tiettävästi 1990-luvun alun nörttikulttuuriin, ja tarkoittaa sitä, ettei pahantahtoisuudella pitäisi ikinä selittää asioita, jotka voidaan selittää tyhmyydellä. Oppositio tietenkin ehti tylyttää oikeistohallitusta ilkeydestä, kohtuuttomuudesta ja hyvinvointivaltion romuttamisesta. Hallituksen toimintaa seuratessa on kuitenkin helpompi uskoa syyn olevan paljon inhimillisempi. Pakkolakivaatimukset sunnuntaija ylityökorvausten poistamiseksi törmäsivät oikeusoppineiden mukaan heti Kansainvälisen työjärjestön ILO :n työelämän perusperiaatteita ja –oikeuksia koskevaan julistukseen. Kun Sipilä perääntyi ensimmäisistä pakkolakivaatimuksistaan, hän perusteli sitä asiantuntijatiedon sijaan A-studiossa haastateltujen kätilöiden liikuttavilla kommenteilla. Seuraava ehdotus ei ollut sen parempi. Jotta lomarahoja voitaisiin leikata kaikilta 30 prosenttia, nekin täytyy säätää omalla pakkolaillaan. Suomen Yrittäjät arvioi, että tästä johtuen lomarahoja on alettava maksaa 225 000 suomalaiselle työntekijälle. Sipilälle tämä tuli yllätyksensä, ja hän tunnusti tietämättömyytensä MTV 3:lle. Sipilän hallitus on luvannut tekevänsä tietoon perustuvaa politiikkaa ja johtaa Suomea kuin yritystä. Siksi pääministeri teki tärkeän symbolisen eleen näyttäessään muistavansa nykyaikaisen yrityskulttuurin perushyveet: avoimuuden ja läpinäkyvyyden. • Y L P ä ä k i r J O it U S t O i M it U S K A T S O Y L I O P P I L A S L E H d E N P E R I A A T E L I N J A O S O I T T E E S T A H T T P : / / Y L I O P P I L A S L E H T I . f I / P E R I A A T E L I N J A . P r O L O G i
K u v a : M I R v a H E L E N I u S M a Lta , kaikista maailman paikoista. Olin yli vuoden halunnut matkustaa Euroopan unionin eteläisimpään jäsenvaltioon. Jossain mielessäni vähän epäilin, ettei koko paikkaa olisi olemassakaan. Toissatalvena olin nimittäin vähällä lähteä sinne kahdesti töihin. Ihan piruuttani, kaipasin vaihtelua. Moni tuttu oli lähtenyt. Minä lopulta en, koska elämäntilanne muuttui ja tuli vähän kaikkea. Huhtikuussa matkustin. Tätä lehteä varten olen tavannut useita Maltalla työskenteleviä suomalaisia nuoria. He asuvat siellä, sillä Maltalle on syntynyt Euroopan suurin rahapeliyritysten keskittymä. 400 000 asukkaan saarella on yli kaksisataa alan yritystä. Suomessa on neljä, jos mukaan lasketaan Ahvenanmaa. Niiden monopoliasema on kirjattu lakiin. Toimittajana olisi houkuttelevaa ajatella ensimmäisenä veropakolaisuutta tai vähintään jotain moraalisesti arveluttavaa toimintaa. Halusin kuitenkin enemmän ymmärtää heitä, jotka Maltalla asuvat ja työskentelevät. Ihmiset kun toimivat niin, että he ajattelevat omaa toimenkuvaansa, kotiaan, säätä, parveketta ja sen sellaista. Pohjoismaalaiset myös näkyvät Maltalla joka puolella. Ja kaikki tietävät, mitä he siellä tekevät. Kreikkalainen Dimitris, jolla oli maailman ylväimmät kulmakarvat, kysyi tutustuessamme ensimmäisenä: ”Peliala, eikö vaan?" Vasta sitten hän kysyi, tulinko Ruotsista, Suomesta vai Tanskasta, ja mikä minun nimeni on. a N t tI PI K K a N E N J u T T u S u O M A l A I S I S T A M A l T A l l A A l K A A S I V u l T A 2 8 . SA ARIVALTIO t O I M I t t a J a L t a
Ny t kun olen muuttanut maakuntiin halvemman vuokratason perässä, olen vihdoin löytänyt taas vanhan rakkauteni: huoltoasemien noutopöydät! Nuo elämäni arkipäivien auringonnousut, ystävän lämmin hymy valtavan tiskivuoren äärellä, valmentajan tsemppihuuto katkenneen jalan äärellä. Mikään ei ole kotoisampaa kuin mennä Hyvinkään ABC-huoltamon noutopöytäaamiaiselle ja antaa elämän helliä. ABC-huoltamon aamiaispöydän konsepti on simppeli: tarjolla on perinteistä aamiaissärvintä, kuin mummon mökiltä! Tiedättekö tunteen, kun lasta lasahtaa kuumuudesta tirisevän munakkaan läpi, höl-höl-höl! Tai kun nakki luiskahtaa lautaseen, lähes pudoten maahan liukkaudesta, elämänilosta! Kahvi on paksua ja vahvaa kuin isotädin kiisselit, ja leipä eilisen rapeaa. Rakastan tällaisia paikkoja, joissa maltetaan pitää homma yksinkertaisena! Puhumattakaan huoltamon tuoksuista. Ei tarvitse käydä kuin kerran kahdessa kuussa, vaatteiden huumaava aromi muistuttaa kyllä vierailusta. Aamunvirkeät työntekijät huutelevat toisilleen keittiöön: ”Mairemaire, onks maksamakkara pöydässä!” Parasta on kuitenkin, että pöydissä kuulee jos jonkinmoista tarinaa tästä maailman kauneimmasta sadusta, elämästä. Viimeksikin Pertsa naapuripitäjästä kertoi, kuinka munkkipossun hillot olivat lurahtaneet pöksyille. Ainoa huono puoli on, että ihmiseloon kuuluu myös luopuminen – en jaksa syödä kaikkea, mitä tässä perinteikkäässä pöydässä on tarjolla. Toisaalta: Saat sen mistä luovut, kuten lempikirjailijani Tommy Hellsten suuressa viisaudessaan virkkoi. Niinpä… tällä hetkellä se on parasta, mitä kukaan minulle voisi kertoa. • y o u r s, ti f f a N y K o o simppeli a a miaisKoNsepti: aBC-huolta mo p r o l o G i 10 6 / 2 1 5 oliN ta a N N oiN kahvilla tuttavan kanssa, joka oli kärsinyt seksittömyydestä suhteessaan. Taustalla oli liittoja, joissa kumppanin himo oli kuivahtanut alkuhuuman jälkeen lähes täysin. Torjunta toisen jälkeen oli ottanut itsennolle, hän kertoi. Ensimmäisessä kuivuneessa suhteessa yhteiselo oli käynyt ajan myötä niin jännitteiseksi, että asunnossa vellova mielipaha oli ainoa yhdistävä tekijä. Molemminpuolinen kyräily alkoi jo alkuillasta: toinen pohti, saisiko kuukauden kahdennetkymmenennetseitsemännet pakit, toinen ennakoi, alkaisiko taas kerran iänikuinen vonkaus, jonka poikkiviheltämiseen pitäisi jälleen kerran keksiä uusi tapa. Tilanne jatkui vuosia. Tuttava tunsi, ettei kelpaa, koki itsensä rumaksi ja arvottomaksi. Kun seuraavassakin suhteessa seksi hiipui hiljalleen, hän oli alkanut toden teolla pohtia, oliko vika hänessä. Kerrassaan kurjaa, myönsin. Vaikka mitäpä minä moisesta tiesin, silloisena ikisinkkuna, jonka seksielämä oli aika satunnaista, ei koskaan pysyvästi sidottu jonkun tietyn tyypin haluun, saati velvollisuuteen toista kohtaan. seKsistä puh ut ta essa kerrotaan aina pari ehdotonta nyrkkisääntöä. Ensinnäkin: kaikilla on oikeus seksuaalisuuteensa. Se on luonnollinen ja nautinnollinen osa elämää, jota pitää vaalia ja arvostaa. Toiseksi painotetaan, että aito suostumus on ehdoton edellytys seksiin, eikä kenenkään pidä antautua akteihin, joita ei oikeasti halua. Ei tarkoittaa ei. Sinkkuna säännöt käyvät järkeen. Torjunta on aina iso moukarinmäjäys itsetuntoon, mutta kun seksiä voi periaatteessa hakea mistä vaan: äkkiä eteenpäin, seuraavan luo. Vapaan liikkuvuuden kentällä kenenkään velvollisuus ei ole haluta toista ja jokaisella on oikeus etsiä sellaista seuraa, jonka kanssa halut kohtaavat. Yksiavioisilla tilanne on toinen. Kun kaksi ihmistä päättää sulloa seksuaalisuutensa yhteen suljettuun suhteeseen, halujen harmoniaa on pakko hakea samasta osoitteesta. Parisuhteen peruskonseptiin kuuluu siis monopoli toisen seksielämään, mutta ei mitään takuita toisiinsa sopivista tarpeista. Itse asiassa tuntuu hyvin epätodennäköiseltä, että molemmat haluaisivat seksiä saman verran samaan aikaan koko pitkän suhteen ajan. Ny t, Ku N oleN itseKiN pa risuh teessa , tuntuu kummalliselta olla asemassa, jossa toisen ihmisen seksielämä on täysin riippuvainen minusta. Olen meistä kahdesta se, jota panettaa harvemmin spontaanisti milloin tahansa, ja se, jonka halua joutuu joskus herättelemään pitempään. Kun ei ole entisenlaista puutetta kumppanista, on ollut mahdollista tutkiskella tiiviimmin, kuinka usein ja paljon oikeastaan haluan, ja miksi ja milloin en. Useimmiten oma haluttomuuteni ei johdu toisesta, vaan vaikka siitä, että stressaan tulevaisuuttani työttömänä turhanpanttina tai että alapäässäni on joku ripulihiivaepidemia. Monesti tuntuu, että himottaa ihan väärissä hetkissä ja sitten kun seksin aika olisi, niin halu on korkeintaan ”maybe attending”. Välillä omaa draivia pitää maanitella jonkin aikaa, mutta itse lemmintä saattaa ollakin ihanaa ja rentouttavaa. Näistä kaikista nyansseista kommunikointi on välillä väsyttävää, mutta kannattaa silti. Ehkä kaikissa parisuhteissa kannattaisi treenata torjuntaa ja suhtautumista siihen? Että puhuttaisiin päänsäryn sijaan aidosti siitä, miksi halu on hukassa. Juteltaisiin kummankin tarpeista ja haluista ja yritettäisiin tavoittaa hetkiä, joissa ne kohtaavat. Vaade siitä, että seksielämä olisi aina spontaanisti salaman lailla syttyvää intohimoa, on naiivi. ”Ei nyt” tarkoittaa ”ei nyt”, mutta puhumalla siitä saattaa tulla vähän ajan kuluttua ”ehkä myöhemmin” tai ”joo”. Eriäviäkin mielipiteitä on. Tuttavani mukaan siinä vaiheessa, kun” ei nyt” on ”ei ikinä”, pyyhkeen voi saman tien heittää kehään. Ei se siitä parane, hän sanoi. • ei Nyt P A L S T A L L A M A R I S U O N T O K I R J O I T T A A S E K S I S T ä . P A L S T A L L A N A U T I T A A N A R J E N P I E N I S T ä , K A U N I I S T A A S I O I S T A . J a a K K o s u o m a l a i N e N m a r i s u o N t o s e K s i h e t K i K a i K K i m i t ä r a K a s t i N
11 6 / 2 1 5 N O O R A K Y Ö S T I L Ä J A J O H A N N E S K A A R A K A I N E N Y L K A T S A U S P A L S T A L L A P u r e T A A n A j A n k o h T A i S i A A S i o i T A o S i i n . v u o r o S S A f L u n S S A .
P R O L O G I Vuonna 2014 HYY Yhtymä teki voittoa 5,1 miljoonaa euroa ja jakoi ylioppilaskunnan käyttöön 2,4 miljoonaa euroa. 12 6 / 2 1 5 Y L I O P P I L A S KU N TA SU U N N I T T EL EE KO RO T TAVA N S A J Ä S EN M A K SU A EN S I V U O N N A 2– 5 EU RO A . V U O D EN PÄ Ä S TÄ M A K S E T TAVA J Ä S EN M A K SU O L I S I S I T EN 10 4 –10 7 EU RO A . Y L I O P P I L A S L EH T I KO KO S I S EL I T Y K S E T Y L I O P P I L A S KU N N A N TA L O U S K ES KU S T ELU N TAU S TA L L A – J A M I T EN A S I AT O I K E A S T I O VAT. ONGELMA: YLIOPPILASKUNNAN RAHAT EIVÄT RIITÄ, JOTEN JÄSENMAKSUA PITÄÄ NOSTAA ENSI VUONNA 2—5 EUROA. MISTÄ SE JOHTUU: Ylioppilaskunta haluaa säästää rahaa pahan päivän varalle. Se on jo vuonna 1991 linjannut, että rahaa pitää olla säästössä yhden vuoden kulujen verran, siis noin 4 miljoonaa euroa. Säästöjä kutsutaan käyttörahastoksi. Tavoitteeseen päästiin vielä vuonna 2007, mutta vuonna 2008 ylioppilaskunta alkoi kuluttaa säästöjään. Säästöjen syöminen saatiin pysäytettyä vasta vuonna 2013, kun ylioppilaskunta tiukensi taloudenpitoaan. Nyt kassassa on noin 1,9 miljoonaa, ja määrä halutaan saada kasvuun. MISTÄ YLIOPPILASKUNTA SAA RAHAA? Ylioppilaskunnan vuosittainen budjetti on noin 3,6 miljoonaa euroa. Lukuvuosi-ilmoittautumisen yhteydessä perittävistä jäsenmaksuista se saa 1/3 tuloistaan, reilut 1,2 miljoonaa. Loput se saa omaisuutensa tuotoista. Ylioppilaskunta on rikas, koska sillä on arvokasta omaisuutta: se esimerkiksi omistaa joukon kiinteistöjä Kaivopihalla Helsingin ydinkeskustan parhaalla liikepaikalla. Omaisuudesta huolehtii ylioppilaskunnan omistama HYY Yhtymä, joka tekee niillä liiketoimintaa. Vuonna 2014 HYY Yhtymä teki voittoa 5,1 miljoonaa euroa ja jakoi ylioppilaskunnan käyttöön 2,4 miljoonaa euroa. Nämä rahat eivät kuitenkaan ole riittäneet kattamaan ylioppilaskunnan kuluja, vaan se on rahoittanut toimintaansa syömällä säästöjään. HYY Yhtymä on ilmoittanut, että se ei voi jakaa voitoistaan enää lisää rahaa ylioppilaskunnan käyttöön, koska HYY Yhtymän täytyy pystyä investoimaan, jotta se voi tulevaisuudessakin tuottaa rahaa ylioppilaskunnalle. VÄITE: YLIOPPILASKUNTA EI VOI OTTAA ENEMPÄÄ RAHAA OMISTAMALTAAN HYY YHTYMÄLTÄ. NÄIN SE ON: Omistajana se voi, jos se haluaa. Mutta eri juttu on se, onko se kauhean fiksua. HYY Yhtymän tulos on viime vuosina ollut kasvussa. Joskin inflaatiokorjattuna sillä menee nyt huonommin kuin kymmenen vuotta sitten. Yhtymän tehtävä on hyvin yksinkertainen: rahoittaa ylioppilaskunnan toimintaa. Pitkän aikavälin tavoitteena olisi kattaa ylioppilaskunnan koko toiminta omaisuuden tuotoilla. Sen pitäisi siis kaikessa toiminnassaan tähdätä tähän. Jotkut kritisoivat esimerkiksi musiikkikorporaatioiden ja ylioppilaskunnan välisessä kiistassa ylioppilaskuntaa ahneeksi voitontavoittelijaksi. Heiltä tuppaa unohtumaan, että tuolla voitontavoittelulla tavoitellaan rahaa yhteiseen käyttöön, ylioppilaskunnan toimintaan. VÄITE: YLIOPPILASKUNNAN PAKOLLINEN JÄSENYYS RIKKOO PERUSTUSLAIN TAKAAMAA YHDISTYMISVAPAUTTA. KAIKEN KUKKURAKSI YLIOPPILASKUNTA VÄKISIN RYÖSTÄÄ OPISKELIJOIDEN RAHAT JA TEKEE MUIDEN RAHOILLA MIELIVALTAISESTI MITÄ LYSTÄÄ. NÄIN SE ON: Lakiteknisesti ylioppilaskunta ei ole yhdistys, vaan julkisoikeudellinen yhteisö. Sen jäsenyys siis rikkoo yhdistymisvapautta tasan yhtä paljon kuin pakollinen kotikunta ja sinne kunnallisveron maksaminen. Jäsenyydestä määrää yliopistolaki, eivät ylioppilaskunnan säännöt. Ylioppilaskunta ei siis voi itse päättää olemassaolostaan tai tehtävistään. On kieltämättä erikoista, että vuonna 2015 Suomessa on ylioppilaskunnan kaltainen puolijulkinen instituutio. Asia tulee todennäköisesti muuttumaan lähitulevaisuudessa, sillä pakkojäsenyydestä on luovuttu esimerkiksi Ruotsissa. Siksikin ylioppilaskunnan kannattaisi hoitaa talouttaan niin, että se ei olisi enää riippuvainen jäsenmaksuista. Koska päätöksenteko toimii edustuksellisen demokratian periaatteella, se ei kuitenkaan toimi ”muiden rahoilla” vaan omilla rahoillaan. Jos jäsen on tyytymätön rahankäyttöön tai ylioppilaskunnan tekemään politiikkaan, vaikuttaminen tapahtuu äänestämällä. Vastaavaa ”muiden rahojen käyttöä” on koko julkinen valta täynnä: esimerkiksi helsinkiläisten veronmaksajien rahoja syydetään koko ajan valtionosuuksina kuntiin, jotka eivät pärjäisi omillaan. Kukaan ei tosin ole vaatimassa näitä kuntia sopeuttamaan talouttaan vastaamaan tulojaan.
Kun HYY ottaa HYY Yhtymän voitoista rahaa 2,4 miljoonaa euroa käyttöönsä, se samalla maksaa itse HYY Yhtymälle vuokrina ja mitä erilaisempina hallintokuluina yli miljoona euroa. MISSÄ VIKA? MIKSI HYYN RAHAT SITTEN EIVÄT RIITÄ? Ylioppilaskunta kierrättää sisällään käsittämättömän määrän rahaa. Sen talous jakautuu karkeasti kahteen, toimintatalouteen (sisältäen Ylioppilaslehteä ja ylioppilaskalenteria kustantavan Ylioppilaslehden Kustannus Oy:n) ja HYY Yhtymän talouteen. HYY Yhtymän alla ovat ylioppilaskunnalle voittoa tavoittelevat yritykset, kuten kiinteistöt, Unicafe ja tietokirjakustantaja Gaudeamus (joka tavoittelee tällä hetkellä nollatulosta). Ylioppilaskunta ostaa omistamaltaan Oy Hyy-yhtiöt Ab:lta hallintopalveluja sen sijaan, että se kilpailuttaisi ne. Näistä palveluista maksetaan sen mukaan, millaisen laskun Oy Hyy-yhtiöt Ab ylioppilaskunnalle yksipuolisesti päättää kirjoittaa. Rahaa siis siirretään taskusta toiseen. Taskuja on lopulta niin monta, että rahat hukkuvat niihin. Kun ylioppilaskunta ottaa HYY Yhtymän voitoista käyttöönsä 2,4 miljoonaa euroa, se samalla maksaa itse HYY Yhtymälle vuokrina ja mitä erilaisempina hallintokuluina yli miljoona euroa. Tähän summaan ei ole haluttu koskea, koska ”se maksetaan meille itselle”. Kukaan ei koskaan kyseenalaista, että mistä tässä nyt oikein meille maksetaan. Samaan aikaan ylioppilaskunta on nuori ja tehokas työyhteisö, jossa on joustava työkulttuuri, palkat ovat pieniä ja kaikki tekevät enemmän kuin mistä heille virallisesti maksetaan. Ylioppilaskunnan pitäisi ottaa ostopalvelunsa syyniin. Sekä ylioppilaskunta että Ylioppilaslehti maksavat HYY Yhtymälle todennäköisesti jostain sellaisesta, jonka ne voisivat tehdä itse tai jonka ne tekevät jo itse. Esimerkiksi Ylioppilaslehti maksaa vuodessa jokaista kokoaikaista työntekijäänsä kohden 15 000 euroa hallintokuluja Oy Hyy-yhtiöt Ab:lle. Vuokrat ja IT -kulut tuovat vielä 25 000 euroa vuodessa lisää. Ja sitten ne tilakulut. Onko keskustoimiston pakko olla Uudella ylioppilastalolla? Ylioppilaslehden toimitus muutti jo viime vuonna halvempiin tiloihin Kaivopihalta Domukselle Kamppiin – mutta silloinkaan toimistotiloja ei lehden omasta pyynnöstä huolimatta kilpailutettu, vaan toimitus pakkosijoitettiin tiloihin, jotka HYY Yhtymä itse on epäonnistunut vuokraamaan. Näin paikataan epäonnistunutta liiketoimintaa maksamalla edelleen liikaa vuokraa tilasta, jota kukaan ei halua. Edustajisto ei kuitenkaan ole oikea paikka rakenteen mylläämiselle. Ongelma on jo nyt se, että keskustelu edustajistossa on lähinnä huutamista yksittäisistä luvuista vailla mitään hajua kokonaiskuvasta. Se on tietysti politikoinnissa kätevää: ottaa luku, irrottaa se kokonaisuudesta ja käyttää sitä oman poliittisen agendansa ajamiseen. Edustajiston tehtävänä on määrittää suuret linjat. Sillä, miksi joku maksoi kahvista kymmenen senttiä liikaa, ei ole kokonaisuuden kannalta mitään väliä. • H E l S I N G I N Y l I O p I S T O N Y l I O p p I l A S K U N T A O M I S T A A Y l I O p p I l A S l E H T E Ä K U S T A N T A V A N Y l I O p p I l A S l E H D E N K U S T A N N U S O Y : N . 13 6 / 2 1 5 VÄITE: JÄSENMAKSUUN ON lOOGISTA TEHDÄ INFlAATIOKOROTUS. NÄIN SE ON: Ihan kiva, mutta kun inflaatiota ei ole, sillä on paha perustella korotuksiakaan. VÄITE: OpISKElIJOIllA ON AIEMpAA ENEMMÄN RAHAA KÄYTÖSSÄÄN, JOTEN JÄSENMAKSUA VOI HYVIN KOROTTAA. NÄIN SE ON: On totta, että lainojen valtiontakauksen kasvaessa opiskelijoilla on enemmän rahaa käytössään. On silti hassu ajatus, että jäsenmaksua voi korottaa vain koska niin on helppo saada lisää rahaa, sillä jäsenmaksukorotuksia ei voi protestoida eroamalla ylioppilaskunnasta. Mikä on se nimenomainen tarkoitus, johon korotukset ohjataan? Ylioppilaskunta ei edes jaa stipendejä vähävaraisille opiskelijoille. J A A K K O S U O M A L A I N E N
14 6 / 2 1 5 P a u l i K e t t u n e n , P o l i i t t i s e n h i s t o r i a n P r o f e s s o r i , h e l s i n g i n y l i o P i s t o : ”Venäjän keisarin Aleksanteri I:n ja Ruotsin kruununprinssin Karl Johanin tapaaminen Turussa 27.8.1812. Ruotsin ja Venäjän hallitsijat vahvistivat siirtyneensä ystävyyteen, yhteistyöhön ja avunantoon. Tapaaminen vahvisti, että Ruotsin itäisistä maakunnista oli tullut vuosien 1808–1809 sodan tuloksena Venäjän keisarin suuriruhtinaskunta. Tämä loi edellytyksiä sille, että Venäjän imperiumin reuna-alueella kehittyi ruotsalaisia yhteiskuntatraditioita jatkanut valtiollinen yksikkö Suomi. ” t e r h i t o P P a l a , P ä ä t o i m i t t a j a , t u l v a l e h t i : ”Koulutususkovaisena feministinä vastaan, että Suomen historiaa on muuttanut eniten se päivä, jolloin naisille annettiin täydet oikeudet yliopisto-opintoihin vuonna 1901. Pitkällä aikavälillä tämä on toiminut sysäyksenä monenlaiselle tasaarvokehitykselle ja hyvinvoinnin lisääntymiselle.” P e K K a i l m a K u n n a s , t a l o u s t i e t e e n P r o f e s s o r i , a a l t o y l i o P i s t o : ”Tulee mieleen päivä, jolloin syntyi aselepo Neuvostoliiton kanssa vuonna 1944. Tämä ratkaisi sen, ettei Suomea miehitetty, ja todennäköisesti säilytti maan markkinataloutena. Lähihistoriasta voisi myös mainita päivän, jolloin Suomi liittyi EU:hun ja sen myötä myöhemmin euroalueeseen. Tämä johti kehitykseen, joka on vaikuttanut pitkään positiivisesti Suomen talouteen, vaikka viime aikoina on nähty asian huonotkin puolet.” j a n i l e i n o n e n , t a i t e i l i j a : ”Suurimmat muutokset yhteiskunnissa eivät tapahdu yksittäisten poliitikkojen ansiosta, vaan vasta, kun kansa lähtee massoina liikkeelle. Niin meille on saatu 5-päiväinen työviikko, lapsilisät ja tasa-arvoinen avioliitto. 29.10.1905 alkaneen suurlakon seurauksena Suomeen saatiin yleinen ja yhtäläinen äänioikeus sekä kansanedustuslaitos.” • K a r o l i n a M i l l e r MiK ä päivä on Muuttanut SuoMen hiStorian KulKua eniten ? P a l s t a l l a e t s i t ä ä n l o P u l l i s t a v a s t a u s t a . h ä n s a n o i , h ä n s a n o i S u u r i a K Y S Y M Y K S i ä j a r i ” B u l l” m e n t u l a , a m m a t t i l a i s K e h o n r a K e n t a j a , f i t f a r m K u n t o s a l i : ”Itkeehän, jos on aihetta, mutta ei varmasti pillitä turhasta. Ennen vanhaan tosimies oli joku äijien äijä, joka veti viikonloppuna toisella kädellä kossua ja toisella muijaa turpaan, ja nykyisin tosimies on monen mielestä miehinen mies, joka ei piittaa muusta kuin rahasta ja työstään. Minulle tosimies tarkoittaa jotain ihan muuta. Todellinen tosimies on niin kova, että se ei pelkää näyttää pehmeää puoltaan, se ei pelkkää osoittaa rakkauttaan ja uskaltaa ottaa sitä vastaan.” i l K K a a l a n K o , m u u s i K K o , n e l j ä r u u s u a y h t y e ”Paskapuhetta. Mies voi kuvitella olevansa heikko, jos antaa itkun tulla. Jopa yksinään, todistaakseen itselleen jotain, mikä ei ole totta. Itku tulee sisältä, ja sen voi myös jättää sinne. Silloin välttyy itkun puhdistavalta vaikutukselta, ja tuska jää. Tosimies uskaltaa. Ei välitä, mitä muut näkee, vaan on oma avoin itsensä. Minulle itkeminen on lapsuuden jälkeen ollut vaikeaa. En itkenyt edes isäni menetystä. Yritin olla kova, vahva ja selviytyä, vaikka olin vasta varhaisteini. Koko elämä on oppimisprosessia. Toivon, että jonakin päivänä minäkin voin olla tosimies.” • K a r o l i n a M i l l e r toSiMieS ei itKe P a l s t a l l a e t s i t ä ä n v a s t a u K s i a e P ä K o r r e K t e i h i n v ä i t t e i s i i n . p r o l o G i
15 6 / 2 1 5 ” Min ä ei suomi puhu, minä ei ymmärrä mitä sinä tehdä.” Muun muassa tällaisia fraaseja tallentui Heini Lehtosen nauhuriin maahanmuuttajataustaisten nuorten keskusteluista, kun hän keräsi kahdessa itähelsinkiläisessä yläkoulussa aineistoa väitöskirjaansa. Kyse ei ollut nuorten kehnosta kielitaidosta. Suurin osa heistä puhui suomea vahvimpana kielenään. Fraasit liittyivät tapaan, jolla he jäljittelivät stereotyyppistä kielen oppijan puhetta ja nauroivat itseensä kohdistuville ennakkoluuloille. Tämä oli yksi havainnoista, jotka Lehtonen teki tutkiessaan elokuussa hyväksytyssä väitöskirjassaan nuorten kieltä ja vuorovaikutusta monietnisessä ympäristössä. Lehtonen tutki, kuinka nuoret suhtautuvat ympäröivään monikielisyyteen. Monikielisyys on Lehtosen mukaan jo kiistaton osa helsinkiläiskoulujen todellisuutta. Hänen tutkimuskouluissaan puhuttiin noin kahtakymmentä eri ensikieltä. Eikä monikielisyys tarkoita vain sitä, että nuori käyttää suomea ja vanhempiensa kieltä rinnakkain. Esimerkiksi Suomeen pakolaisena monen maan kautta saapunut yläkoululainen saattaa osata kahdeksaakin kieltä. Leh to n en havaitsi monikielisyyden olevan kouluissa varsin arkinen ja luonteva asia. Opettajat ja oppilaat olivat tottuneet siihen, että tunneilla käytetään useita kieliä ja sanakirjoja. ”Oppilaat suhtautuvat varsin suvaitsevaisesti siihen, etteivät ymmärrä kaikkea, mitä ympärillä puhutaan. Heille se on tavallinen, jaettu kokemus.” Tutkimuskouluissa nuoret kyselivät kiinnostuneina toistensa kielistä ja omaksuivat spontaanisti vieraskielisiä ilmaisuja. ”Jos vieraalla kielellä on tarjolla jotain tarpeeksi kiinnostavaa, nuoret ovat ilman muuta halukkaita oppimaan. Tutkimuskoulussa oli esimerkiksi yksi itäafrikkalaistaustainen tyttö, joka oli ihastunut venäläistaustaiseen poikaan ja siksi innostunut kaikesta venäjänkielisestä.” Lehtosesta olisikin tärkeä pohtia, kuinka tällainen uteliaisuus saataisiin hyödynnettyä kouluissa. Se edellyttäisi, että akateemisen kielitaidon ohella alettaisiin arvostaa myös arjessa hankittua kielen osaamista. Yksi Lehtosen keskeinen havainto oli, että syntyperää enemmän yläkoululaisten kielenkäyttöä määrittää heidän edustamansa tyyli. ”Esimerkiksi joistakin somalinkielisistä sanoista on tullut hiphop-porukoissa yhteisiä ilmauksia, ja myös suomalaissyntyiset ovat alkaneet käyttää niitä liittääkseen itsensä osaksi ryhmää ja sen tyyliä.” Lehtosen mukaan nuoret kategorisoivat itseään ja toisiaan suomalaisiksi ja ulkomaalaisiksi tavalla, joka poikkeaa selvästi julkisesta diskurssista. Kouluissa neuvotellaan etnisistä identiteeteistä, sillä perinteiset käsitykset siitä, kuka on suomalainen, eivät enää vastaa nuorten todellisuutta. oLen n aisin ta olisi Lehtosen mielestä yksikielisyyden normin purkaminen. Olisi aika luopua kansallisvaltioajatteluun liittyvästä käsityksestä, jonka mukaan jokaisella ihmisellä on yksi vahva äidinkieli, joka on maan virallinen kieli. Kielellinen homogeenisuus on maailmanlaajuisesti harvinaista, eikä sitä ole enää löydettävissä helsinkiläiskouluistakaan. ”Monikielisyyden pitäisi olla kouluissa normaali lähtökohta eikä mikään poikkeustila, joka vaatii järeitä järjestelyjä. Tulisi lähteä siitä tosiasiasta, että ihmiset saavat kotoaan erilaiset suomen kielen resurssit ja että kaikkien kotona ei ole luettu suomenkielisiä iltasatuja.” Lehtosen mielestä on syytä arvioida uudelleen kriteerejä, joiden perusteella oppilaat ohjataan suorittamaan joko suomi äidinkielenä tai suomi toisena kielenä -oppimäärää. ”On ideologinen teko laittaa suomea vahvimpana kielenään puhuva maahanmuuttajataustainen nuori opiskelemaan suomea toisena kielenä ja kiistää hänen oikeutensa suomenkielisyyteen. On aika pohtia, millä perusteella suomi määritellään jonkun äidinkieleksi ja jonkun ei.” • R o o s a P o h J a L a i n e n S O S i O L i n g v i S T i H E i n i L E H T O n E n v a a T i i Y K S i K i E L i S Y Y d E n n O r M i n p u r K a M i S T a . oik e u s s u o m e n k ie l e e n L a U R a M a t i K a i n e n h e n K i L Ö
LI B E R A N TU TK IM U S JO H TA JA H E IK K I P U R SI A IS TA JA TU TK IJ A A N U K O IV U S TA YH D IS TÄ Ä TA R V E K E SK U S TE LL A .M U TT A SI IN Ä M IS SÄ TO IN E N O N K II N N O S TU N U T TA V A S TA P U H U A ,T O IS E N M IE LE S TÄ P U H E E N TA V A LL A E I O LE JU U R IK A A N M E R K IT YS TÄ .T O IS TA K II N N O S TA A A N A LY SO ID A JA K R IT IS O ID A , TO IS E LL A O N JO V A LM II N A E H D O TU K SE T SI IT Ä ,M IT E N A SI O IT A K A N N AT TA IS I H O IT A A .K U M P I O N O IK E A SS A ? S O N J A S A A R I K O S K I V I O L E T T I T EK S T I K ER T O O H EI K K I P U R S I A I S ES TA . M U S TA T EK S T I K ER T O O A N U KO I V U S ES TA . ylioppilaslehti 17 6 / 2 1 5 J U L I A N A H A R K K I
n u K o i v u s e n ty öh uo ne es sa H el si ng in yl io pi st on To pe lia ssa vo in äh dä ,e tt ä hu on ee n ha lt ija on ki in no st un ut sa no is ta .V an ha pa pe ri tu ok su u, uu de m pi on pi nk oi ss a pö yd äl lä .H yl ly st ä lö yt yy yh te is ku nt at ut ki m uk se n kl as si ko it a, pa ri ni de tt ä Ko iv us en to im it ta m aa M aa ilm an pa ra s m aa -k ir ja a se kä m uu ta m a ko ti m ai ne n om en a. Es pr es so ke it in pö ri se e pö yd äl lä .S ei nä lle on ki in ni te tt y le ht ile ik ke it ä Jö rn D on ne ri st a. H än on tä m än he tki ne n tu tk im us ko hd e. Ta iy ks in iis tä . O lla an hu m an is ti n ty öh uo ne es sa , hu m an is ti n is ol la h: lla . Si llä se lla in en Ko iv un en on – Tu kh ol m an yl io pi st on pr of es so ri ,j ok a on op is ke llu t el ok uv aja tv -t ut ki m us ta Tu ru n yl io pi st on ki rja lli su us ti et ee n la it ok se lla ja si vu ai ne ena ta id eh is to ria a ja na is tu tk im us ta se kä vä it el ly tt oh to rik si N is ka vu or iel ok uv is ta Tu ru n yl io pi st on m ed ia tu tk im uk se n la it ok se lt a. N yt hä n on tu tk im us va pa al la H el si ng in yl io pi st os sa H en rik M ei na nd er in jo ht am as sa pr oj ek ti ss a, jo ss a tu tk it aa n de m ok ra ti an hi st or ia a. Ko iv us en om an a ai he en a on tv ja ra di om on op ol ie n va ik ut us de m ok ra ti an ke hi ty ks es sä . Tä lla in en on hu m an is ti :h än vo ih el po st is ol ah ta a ro ol is ta to is ee n. Ja ro ol ej a on lis ää ki n. Su ur el le yl ei sö lle Ko iv un en on tu nn et tu en ne n ka ik ke a po lit iik an ko m m en ta at to ri na .H än vi er ai le e us ei n se kä su om en et tä ru ot si nk ie lis is sä ke sku st el uo hj el m is sa ,k ir jo it ta a ko lu m ne ja H uf vu ds ta ds bl ad et iin ,k om m en to ip ol iit ti st a re to ri ik ka a le hd is sä ja ke sk us te le e so si aa lis es sa m ed ia ss a m in kä eh ti i. N yt ki n ke sk en on ki nk ku pa st al ou na an lis äk si jä än yt m yö s Fa ce bo ok -k es ku st el u. ”O n m on ia ih m is iä ,j ot ka aj at te le e, et tä ju lk is en ke sk us te lu n la at u on he ik ko , m ut ta he ov at si tä m ie lt ä, et tä jo nk un m uu n pi tä is ik äy dä si tä .T ai si tt en on ne to is et ,j ot ka sa no o m ie le llä än ,e tt ä ku n ei tä äl lä se lla is ia ja se lla is ia aj at uk si a es ite tä .M ä ky sy n, et no m ik se t si tt en es it ä. ” Ko iv un en es it tä ä, m ut ta hä ne llä on om ina is pi ir re .H än ei ke rr o, m it en as ia t ol is i jä rk ev ää ra tk ai st a. H än el le yk si se lit te is en jä rk ev ää ra tk ai su a ei ni m it tä in ol e ed es ol em as sa . K o i v u s e n yh te is ku nn al lin en va ik ut ta m ine n lä ht il en to on ru ot si n ki el en ka ut ta . H än on al un pe ri n tä ys in yk si ki el in en , m ut ta op is ke li ru ot si a ko ul us sa in no kka as ti ni in ku in m ui ta ki n ki el iä .J os ta in hä ne lle it se lle en ki n vä hä n ep äs el vä st ä sy ys tä hä n py ys iy lä as te el la va nh em pi aa n ti la am aa n ko ti in H uf vu ds ta ds bl ad et in , jo ta lu ke m al la sa na st o ke hi tt yi . H öb lä ss ä, ni in ku in m ui ss ak in le hdi ss ä, Ko iv us ta ki in no st iv at er it yi se st i po lit iik an si vu t. Pu na is es sa Ke m is sä m on i ka ve ri ol ip ol iit ti se st ia kt iiv in en ,m ut ta Ko iv us en ak ti iv is uu s ilm en in uo ri so jä rje st öt oi m in na n si ja an le ht ie n lu ke m is en a. H än el lä ol it ie ty nl ai ne n pa kk om ie lle m ui st aa ka ik ki en ka ns an ed us ta jie n ni m et ja na am at ul ko a. Lu ki on jä lk ee n hä n ha ki Åb o Ak ad em iin op is ke le m aa n va lt io -o pp ia ru ot si ks i, ja pä äs i. Si el lä ru ot si ki n ol is is uj uv oi tu nu t, m ut ta Ko iv un en ei ot ta nu t op is ke lu pa ik ka a va st aa n. Se n si ja an hä n m en io pi sk ele m aa n hu m an is ti si a ti et ei tä su om ek si . Lä he s äi di nk ie le n ve ro is ta ru ot si a hä n op pi m yö he m m in Tu kh ol m as sa ,j a pi tk äs sä pa ri su ht ee ss a ru ot si nk ie lis en na is en ka ns sa . ”N oi n lä he llä ol i, et tä m us ta ol is it ul lu t ih an oi ke a po lit iik an tu tk ija ”, Ko iv un en na ur ah ta a. Si lt ip ol iit ti se ks ik es ku st el ija ks i aj at um in en ta pa ht ui ,j a vi el äp ä ru ot si ks i. Sa m oi hi n ai ko ih in ,k un Ko iv un en al oi tt i le ht or in a Tu kh ol m an yl io pi st os sa vu on na 2 5 ,h än tä py yd et ti in Sv en sk a Yl el le ke sk us te lij ak si .V uo de n 2 7 ed us ku nta va al ie n ai ka an hä n ko m m en to ik in pu olu ej oh ta jie n m ed ia ju lk is uu tt a ja im ag oa Ak tu el lt 17 -o hj el m as sa . ”M ä aj at te le n, et tä m ed ia ss a on ai na ky se ca st in gi st a. O li ol em as sa jo ku sl ot ti , jo ss a m un an ne tt iin ko ke ill a. Ki el el lä ol i va ik ut us ta ,j a va rm aa n vä hä n su ku pu ol el la ki n” ,K oi vu ne n sa no o. In no it us ta ke sk us te lij ai de nt it ee tti ns ä ra ke nt am is ee n hä n sa ie ri ty is es ti R uo ts is ta . ”R uo ts is sa ot et aa n de m ok ra ti a to si va ka va st i. Ke sk us te lu un sa ts at aa n ja pu he el la on m er ki ty st ä. Se ,e tt ä is tu ta an vä hä n ta ka ke no ss a ja ir on is es ti he it el lä än ,e ik uu lu ru ot sa la is ee n ju lk is uu te en . N e on to si ss aa n, ja m ä ty kk ää n si it ä. M us ta on ki va ,k un ol la an to si ss aa n” ,K oi vu ne n sa no o ja lis ää ,e tt ä on it se ha us ka ai no as ta an va hi ng os sa . Ko iv us ta vi eh ät ti m yö s R uo ts in “m in äke rt om us ”, ku te n tu tk ija si tä ku ts uu . Si el lä pu hu tt iin ta sa -a rv os ta ja ih m is oi ke uk si st a. Su om es sa ol iu hr ia se nn e, ol ti in jo va lm iik si si tä m ie lt ä, et tä ku ka an ei ko sk aa n ol e au tt an ut ei kä au ta ny tk ää n. Er o on Ko iv us en m ie le st ä ed el le en ol em as sa .S e nä ky y hä ne n m uk aa ns a m ai de n m aa ha nm uu tt ok es ku st el us sa .R uo ts is sa pu hu ta an ih m is oi ke uk si st a ja ka ns ai nv äl isi st ä so pi m uk si st a, Su om es sa nu m er oi st a ja ku lu is ta . Ja ju ur it äs tä sy ys tä po lit iik ka ki in no st aa Ko iv us ta .H än el le po lit iik ka on pu he tt a, jo ka lu o ku va a si it ä, m ill ai se ss a m aa ilm as sa m e el äm m e. Tä m ä ku va on ha rv oi n ko ko to tu us ,k ut en Ko iv un en on ka hd en m aa n vä lil lä as ue ss aa n sa an ut hu om at a. M ut ta on ko ta id eh is to ri aa ja el oku va a op is ke llu t N is ka vu or iel ok uv ie n na is ku va st a vä it el ly t ja Jö rn D on ne ri st a tu tk im us ta te ke vä Tu kh ol m an yl io pi sto n el ok uv at ut ki m uk se n pr of es so ri An u Ko iv un en oi ke a he nk ilö ko m m en to im aa n po lit iik ka a? ”I ha n hy vä ky sy m ys ,k os ka si llo in 18 6 / 2 1 5 ylioppilaslehti
l u k s i si lm ää n pi st ää Ay n R an d. Ä är io ik ei st ol ai se n ob je kt iv is ti fil os of in pä ät eo s At la s Sh ru gg ed on as et et tu ke sk el le aj at us ha ut om o Li be ra n ki rj ah yl ly n al ah yl ly ä. ”A iv it si ,y ri ti n he it tä ä ne ka ik ki po is . En ol e oi ke in ko sk aa n ol lu t ki in no st un ut R an di st a. En m uu te nk aa n lu e pa pe ri ki rjo ja ju ur ik aa n” ,H ei kk iP ur si ai ne n sa no o. R an d ka nn at ta a he it tä ä po is ,j os hu hti ku us sa Va lt io n ta lo ud el lis es ta tu tk im us ke sk uk se st a VA TT is ta Li be ra an si ir ty ny t tu tk im us jo ht aj a Pu rs ia in en ha lu aa on ni st ua st ra te gi se ss a ta vo it te es sa an – pu hd is ta a Li be ra n m ai ne oi ke is to la is en a aj at us ha ut om on a. ”M e ol la an po lii tt is es ti si to ut um at on jä rj es tö .P ol iit ti ne n lib er al is m ih an on ol lu t en em m än va se m m is to n ku in oi ke is to n ai ka an sa an no ks ia m uu te nk in ”, Pu rs ia in en sa no o – m ut ta m on ie iu sk o. Se jo ht uu es im er ki ks ia ja tu sp aj an en ti si st ä ty ön te ki jö is tä .P ar iv uo tt a si tt en aj at us pa ja n tu tk im us jo ht aj an a to im iE lin a Le po m äk i, jo ka on ny ky ää n yk si oi ke is to la is im pa na pi de ty is tä ko ko om uk se n ka ns an ed us ta jis ta .E nn en Pu rs ia is ta tu tk im us jo ht aj an a to im in ut An de rs Ek ho lm on pu ol es ta an ra ho it uk se n do se nt ti ja lä ht iL ib er as ta va ra in ha nk in ta yh ti öö n sa lk un ho it aj ak si .E ik ä Li be ra n bl og ik aa n m uu ta m ie lik uv aa oi ke is to la is uu de st a. Si el lä pu ol us te ta an ko ul ut us le ik ka uk si a, ke hu ta an va lt io n ha as ta m is ta ja m ui stu te ta an ,e tt ä so si al is m io n m yr kk yä ta lo ud el le .M on it ek st ei st ä on ka ns an ta lo us ti et ei lij ä Pu rs ia is en ki rj oi tt am a. ”E n m ä it se ko e, et tä ol is in po lii tt is ilt a m ie lip it ei lt än im uu tt un ut ju ur ik aa n si it ä lö yh äs tä va se m m is to la is uu de st a, jo ka ol i ka ik ill e va lt si ka ss a op is ke lle ill e ty yp illis tä ”, Pu rs ia in en sa no o. Si lt is ei ts em än vu ot ta H el si ng in yl iop is to ss a ilm ai se ks ik an sa nt al ou st ie de tt ä op is ke llu tP ur si ai ne n ka nn at ta a m uu n m ua ss a m ak su lli st a ko ul ut us ta Su om ee n. H än es tä m ie lip it ee ss ä ei ol e m it ää n oi ke is to la is ta ei kä va se m m is to la is ta ,v aa n se on ra ti on aa lin en ,j är ke vä aj at us .S el la is ia Su om ee n Pu rs ia is en m uk aa n ka iv at ta is iin lis ää . P u r si a is e n yh te is ku nn al lis en va ik ut ta m ise n ee to s lä ht ik äy nt iin H el si ng in Sa no m ia lu ke m al la .V AT Ti n ka hv ip öy dä ss ä H ei kk i Pu rs ia in en ko lle go in ee n av as it al ou ss iv ut ja al ko ia na ly so id a, m ik ä ka ik ki jo ur na lis m is sa m ät tä ä. Pö yd äs sä ol ti in si tä m ie lt ä, et tä ai ka m on ia si a. Pu rs ia is en m ie le st ä si it ä pu ut tu i ka ik ki ta lo ud el lin en an al yy si .H än es tä ta lo us ju tu te iv ät tu ke ut un ee tt al ou st ie te en ta rjo am iin aj at us ke hi kk oi hi n, va an jä iv ät pi nn al lis ik si .T od el lis ia as ia nt un ti jo it a ei tu nn is te tt u. M on ia si a ot et ti in an ne tt un a ilm an m in kä än la is ta vi it et tä ta lo us ti et ee llis ee n tu tk im uk se en ,P ur si ai ne n ko lle go ine en m an ai li. Ku n ra iv ok as ka hv ip öy tä ke sk us te lu ju ttu je n ym pä ril lä ol ij at ku nu tm on ta vu ot ta , Pu rs ia in en al ko ip oh ti a, et tä vo is ih an aj at uk se ns a sa at ta a m ui de nk in ti et oo n. H au sk as ti ja vi ih dy tt äv äs ti ,n iin ku in va ik ka pa ta lo us ti et ee n pr of es so ri St ev en La nd sb ur g nä is tä ai he is ta ki rjo it ta a. To uk ok uu ss a 20 14 H el si ng in Sa no m ie n ti ed es iv ui lla ilm es ty ik os m ol og iS yk sy R äsä se n ko lu m ni ,j on ka ot si kk o ol i” Ta lo us po lit iik ka m m e pe ru st uu us ko m uk si lle ”. Te ks ti sa iP ur si ai se n ra iv on pa rt aa lle . 7. to uk ok uu ta 20 14 Pu rs ia in en ki rjo it ti ko lu m ni n po hj al ta en si m m äi se n bl og ip os ta uk se ns a su om al ai st a ta lo us ke sk us te lu a le im aa vi st a tu lk in no is ta .T ul ki nn at hä n ja ko in el jä än os aa n, ”s ek oi lu un ”. Se ko ilu ja el iv ää riä m ut ta ta aj aa n su om al ai se ss a ta lo us jo ur na lis m is sa es iin ty vi ä kä si ty ksi ä ol iv at hä ne n m uk aa ns a m uu n m ua ss a vä it e si it ä, et tä ta lo us te or io it a ei te st at a ha va in to ai ne is to lla ja et tä ta lo us ti ed e on sa m a as ia ku in ta lo us po lit iik ka . Al un pe rin bl og in ni m ek si ol it ar ko it us tu lla H es ar ij a jo ku ru m a et ul iit e. Lo pu lt a se kä än ty ik ui te nk in As ia tt om ak si le hd is tö ka ts au ks ek si .K un Pu rs ia in en hu om as i, et tä ki rjo it ta m in en kä y ty ös tä ,h än py ys i m uk aa n VA TT -k ol le ga ns a Tu uk ka Sa ar im aa n. M ie he tp it iv ät bl og ia ni m im er ki n ta ka a, ko sk a aj at te liv at ,e tt ei ke tä än ki in no st a ka hd en VA TT -t ut ki ja n ho rin a. M ut ta si tt en M at ti Ap un en lö ys ib lo gi n ja ke hu is it ä H el si ng in Sa no m ie n pä äk irj oi tu ss iv ul la . H än va at i, et tä ki rjo it ta ja ta st ui si va te si in . Ei vä ta st un ee t, m ut ta pa lja st ui va ts ilt i. Ky m m en en pä iv ää bl og ik irj oi tu ks en ju lk ai se m is en jä lk ee n Ta lo us sa no m at ol ij äl jit tä ny tk irj oi tt aj ie n sä hk öp os ti os oi tt ee t. ”E is e är sy tt än yt oi ke as ta an yh tä än . M it ää n va iv aa ei ik in ä nä ht y, et tä ol ta is iin pe it el ty jä lk iä .E n ti ed ä, ol ta is ik o os at tu , jo s ol ta is ha lu tt u, m ut ta ei ky llä ai na ka an ed es yr it et ty ”, Pu rs ia in en sa no o. ”S e pa lja st us ha n ol ii ha n tä yd el lin en an ti kl iim ak si ,k os ka ei ku ka an tu nt en ut m ei tä m ei än äi te jä lu ku un ot ta m at ta .” Se n jä lk ee n, ku n bl og ga rie n he nk ilö llis yy de tp al ja st ui va t, ko m m en tt ik en tä t ov at m uu tt un ee tv ih ai se m m ik si .M uu te nki n Pu rs ia is en m uk aa n vi im ei se n vu od en ai ka na ”s om ei lm as to on ki ris ty ny t” . H än en m ie le st ää n se ke rt oo sa m as ta as ia st a, jo nk a hä n on ti en ny tl ap se st a sa ak ka :S uo m io n yh de n to tu ud en m aa . H ei k k i P u r si a i n e n ka sv oi Ko uv ol as sa .S e ol ii ha n ta va lli ne n su om al ai ne n 7 – 8 -l uku la in en la ps uu s, pa it si et tä su ur in pi ir te in ka ik ki ti es iv ät ,k uk a hä ne n is än sä on . Te rh o Pu rs ia in en ol in iih in ai ko ih in SK D L: n ka ns an ed us ta ja ,e ik ä su ur io sa ka up un gi n as uk ka is ta ja ka nu th än en nä ke m yk si ää n si it ä, m it en po lit iik ka a pi tä is it eh dä . ”T ää vä hä n nä ky ko ul un pi ha lla si llo n, m ut ta en im m äk se en ih an al aas te ik äs en ä. ” Ku n N eu vo st ol iit to ha jo si vu on na 19 9 1 ,k au pu nk it ek iP ur si ai se n m uk aa n ylioppilaslehti 19 6 / 2 1 5 k a i s a r a u T a H e i M O
pi tä ä pu hu a si it ä, m it ä se po lit iik ka on . Ei ol e sa tt um aa ,e tt ä m in ä ja m on et m uu t m ed ia ja ku lt tu ur in tu tk ija t ki in no st ut ti in po lii tt is es ta ju lk is uu de st a 2 -l uv ul la . Si llo in tu li yh ä en em m än tu nn e, et tä po lit iik ka ta pa ht uu m ed ia ss a, jo llo in m yö s po lit iik as ta ke sk us te le m is ee n tu le e al ue , jo ho n po lii tt is en hi st or ia n ja va lt io -o pi n pe ru st ee t ei vä t su or aa n an na vä lin ei tä .” V i i m e k e V ä ä n ä ,v äh än en ne n ku in H ei kk iP ur si ai ne n al oi tt iu ud es sa ty ös sä än Li be ra ss a, va lt io va ra in m in is te ri ö ju lk ai si ra po rt ti ns a Su om en ta lo ud el lis es ta ti la nt ee st a ja sä äs tö ta rp ei st a. Ke sä ku us sa va lt io va ra in m in is te ri ön va lti os ih te er iM ar tt iH et em äk is an oi H ST V: n ke sk us te lu ss a, et tä ky se es sä on ”o bj ek ti iv in en ta rk as te lu ”. Jy vä sk yl än yl io pi st on ta lo us ti et ee n pr of es so ri Ro op e U us it al o ol is am aa m ie lt ä. H än sa no is am ai se ss a st ud io ke sk us te lu ss a, et tä ta lo us ti et ei lij ät ov at ni in ti uk an ri ip pu m at to m ia ,e tt ä se al ka a ol la jo pu ol ue el lis ta . An u Ko iv un en on er im ie lt ä. H än es tä et en ki n ta lo us pu he es sa id eo lo gi si a va lin to ja yr it et ää n pe it tä ä as ia nt un ti ja re to ri ik ka an .S e ei ta rk oi ta ,e tt ei vä tk ö va lin na t si lt io lis ii de ol og is ia ,K oi vu ne n sa no o. ”O ng el m a nu m er oi lla pe ru st el em is es sa on se ,e tt ä po lii tt is et va lin na t hä m är ty vä t. O n to de lla fu nd am en ta al ik ys ym ys de m ok ra ti an ka nn al ta ,e tt ä kä yd ää nk ö va al it ,t eh dä än kö po lit iik ka a ja lin ja ta an ko po lii tt is et pä ät ök se t ni in ,e tt ä kä y se lv äk si ,m it ä po lii tt is ia va lin to ja on te ht y. Va ia nn et aa nk o ym m är tä ä, et tä nä m ä va lin na t ov at it se st ää n se lv iä .” Ki el es tä ja pu he en m er ki ty ks is tä Ko ivu ne n ki in no st ui jo op is ke lu ai ko in a Tu ru n yl io pi st os sa .1 9 8 -l uv ul la po st st ru kt ur alis m ij a ki el el lin en kä än ne ol iv at ko va sa na ku lt tu ur in tu tk im uk se ss a. Br it ei ss ä St ua rt H al lk um pp an ei ne en tu tk ii nn ok ka as ti th at ch er ila is ta po lit iik ka a ja si tä ,m ik si ty öv äk il uo pu u lu ok ka id en ti te et is tä än ja ää ne st ää om ia in tr es se jä än va st aa n. Va st aa va t ky sy m yk se t va iv aa va t Ko iv us ta vi el äk in . ”K ie li aj at te le e m ei ss ä ja m e aj at el la an ki el es sä .M e tu lla an ai na pa ik oi st a ta i as em is ta ,m ik ä ei ta rk ot a si tä ,e tt ä m e ol la an jo ta in ro bo tt ej a, ei ti et en kä än .M ut ta se ta rk ot ta a si tä ,e tt ä m ei llä on er ila is ia re su rs se ja ja er ila is ia m ah do lli su uk si a ja er ila is ia m uo to ja kä yt et tä vi ss ä. Ja si llo in m e ol la an ni id en ka ik ki en m uo kk aa m ia , m ut ta m yö s ni id en vä ri tt äm iä .” Tä m ä va ik ut ta a Ko iv us en m uk aa n m yö s si ih en ,k uk a pu hu u ja m it en ,m ill ä ta va lla pu he ym m är re tä än ja m ik si ih m is et va ik ka pa ää ne st äv ät ni in ku in ää ne st äv ät . Si ks ip uh ee st a pi tä ä pu hu a. O n er iä vi äk in nä ke m yk si ä. Li be ra , el ia ja tu sh au to m on pu ol es ta tv iit ta av a H ei kk iP ur si ai ne n nä rk äs ty it oi se lle An ul le ,v ie st in nä n le ht or iA nu Ka nt ola lle to uk ok uu ss a Tw it te ri ss ä si it ä, et tä tä m ä an al ys oi ta lo us pu he tt a. Pu rs ia is en m ie le st ä pu he en ai no a jä rk ev ä an al yy si ta pa ht uu ar vi oi m al la pu he en si sä lt äm iä vä it te it ä tu tk im us tu lo st en va lo ss a. Ja tä llö in an al ys oi jie n pi tä is ih än es tä ol la ta lo us ti et ei lij öi tä vi es ti jö id en si ja an . Ko iv un en ei ol e sa m aa m ie lt ä, va ik ka ym m är tä äk in ta lo us ti et ei lij öi de n ta rv et ta su oj el la pr of es si ot aa n (h än sa no o us ei n er ila is te n as io id en ko hd al la ,e tt ä ym m är tä ä) .H än es tä ta lo us ti ed e on ih m is ti ed e si in ä m is sä m uu tk in yh te is ku nt at ie te et , id eo lo gi st a si is .S ik si ta lo us pu he en ki n la us ei ta pi tä ä pu rk aa os iin .V as ta si llo in nä ke e, m is tä pä ät ök se t to de lla ko os tu va t. ”K ut su n si tä aj at te lu n hi da st am is ek si .” J u h a S i p i l ä n ha lli tu s on lu va nn ut , et tä ne ljä n vu od en pä äs tä Su om es sa po lit iik ka pe ru st uu ti et oo n. M ih in ti et oo n, ih m et te li Ko iv un en lu pa uk se n ku ul tu aa n. Ei au tt an ut ku in ot ta a ha lli tu so hj el m a kä te en ja lu ke a. 3 .e lo ku ut a hä n ki rj oi tt iL on g Pl ay n Si vu ää ni äbl og iin ,j os sa hä n ko m m en to i ha lli tu so hj el m aa ”k ui n pi ru ra am at tu a” : ”N äi tä [p er he po lii tt is ia ]p ää tö ks iä ei oh ja a ti et o va an id eo lo gi a. Va ik ka ha lli tu ks en ta lo ut ta ja ty öl lis yy tt ä ko sk ev a po lit iik ka m uu to in ra ke nt uu aj at uk se lle yk si lö st ä, jo nk a va lin to ja ju lk in en va lt a oh ja a ke pe in ja ka nn us ti m in ,h oi va n ko hd al la fa m ili sm iv oi tt aa in di vi du al is m in .K ot ih oi do nt uk io n ke sk us ta lle ja pe ru ss uo m al ai si lle m ut ta m yö s m on ill e ko ko om us la is ill e us ko nk ap pa le ,j ot a m ik ää n ty öl lis yy st av oi te ta it ut ki m uk si in po hj au tu va ar vi o se ur au ks is ta ei py st y ku m oa m aa n. ” Tä m än ta ki a Ko iv un en ei us ko ab st ra kt iin ,r at io na al is ee n yk si lö ön .H än en m uk aa ns a pi nt aa ra ap ut ta m al la kä y lä he s ai na ilm i, et tä yk si lö ol et et aa n va lk oi se ks i, ke sk ilu ok ka is ek si m ie he ks i, ta i jo is sa in ta pa uk si ss a va lk oi se ks i, ke sk ilu ok ka is ek si na is ek si . ”M e ol la an ka ik ki ka sv et tu er ila is iin ih oi hi n ja ke ho ih in ja ru um iis iin ja as ete lm iin ja su ht ei si in .M e ol la an ka ik ke a m uu ta ku in ab st ra kt ej a yk si lö it ä, jo tk a ra ti on aa lis es ti va lit se e” ,K oi vu ne n sa no o. ”A ja tt el en it se om an ko ul ut uk se ni no ja lla ,e tt ä m e ka ik ki ol em m e to de lla m on im ut ka is ia .M e us ei n sa no ta an yh tä ja ha lu ta an to is ta ,e it ar kk aa n ti ed et ä m it ä m e ha lu ta an ,y m m är re tä än va st a m yö he m m in m it ä m e oi ke as ta an ha lu tt iin . Ko ko aj at us tä lla is es ta po rk ka na – ke pp i -y ks ilö st ä ei va an to im im un al al la .S e ei to im is ill oi n, ku n m e pu hu ta an si it ä, m it en ku lt tu ur im er ki ty ks el lis ty y ta im it en yh te is ku nn as sa to im it aa n. ” Ko iv us en m uk aa n m ei hi n va ik ut ta a ik ä, su ku pu ol i, ko ul ut us ,t ul ot as o, ih on vä ri , se ks ua al is uu s – to is in sa no en ol em m e er ila is ia ,i nd iv id ua al ej a. Tä lla is et as ia t pi tä is i hä ne n m uk aa ns a ot ta a hu om io on ol etu ks is sa si it ä, m it en ih m in en yh te is ku nna ss a to im ii. Si ks iK oi vu ne n ko lle go in ee n 20 6 / 2 1 5 ylioppilaslehti
jo nk in la is en ”ä ly lli se n ry ht ili ik ke en ”, ja ilm ap iir im uu tt ui re nn om m ak si . ”T ai eh kä se ol im ei dä n pe rh ee n ilm api ir i, ja ne se ko it tu i.” Ka ns an ta lo us ti ed et tä H el si ng in yl iop is to on Pu rs ia in en pä ät yi op is ke le m aa n aj au tu m al la ,t ai eh kä si ks i, et tä ha lu si ol la er ila in en .S uu ri n os a ka ve re is ta pä ät yi hu m an is ti st en ai ne id en pa ri in . Er ila in en hä n ha lu aa ol la vi el äk in ,n yt to si n vä hä n er ila is is ta sy is tä ku in lu ki on jä lk ee n. Ta lo us ti et ee n op in no t se kä m yö he m m in ja tk oop in no t ja vä it ös ki rj at yö sa iv at hä ne t ym m är tä m ää n, et tä as io it a on m ah do lli st a la sk ea ,j a vi el ä tä rk eä m pä ä: et tä ih m is te n to im in ta a on m ah do lli st a oh ja ill a ka nn us ti m in .N yt nä m ä ka nn us ti m et ov at Su om es sa pi el es sä , ja Pu rs ia is en m ie le st ä se jo ht uu pi tk äl ti si it ä, et tä tä äl lä ei os at a lu op ua ti et yi st ä aj at us m al le is ta . ”E n ti ed ä, on ko tä m ä m un an al yy si ni in ko vi n vi is as ta tä ss ä, m ut ta m un m ie le st ä Su om es sa ka ik ki ih m is et on ol le et pe ri nt ei se st im el ke in ka ik es ta sa m aa m ie lt ä. O n aj at el tu ,e tt ä Su om en ke hi ty s on pe ru st un ut si ih en ,m ut ta se on eh kä la ka nn ut jo ss ai n va ih ee ss a ol em as ta va hv uu s. ” Er ila is te n aj at us te n pu ut e nä ky y Pu rsi ai se n m uk aa n m uu n m ua ss a si in ä, et tä le hd is sä ha as ta te llu t ih m is et si te er aa va t to is ia ih m is iä om ie n aj at us te n si ja an . Tw it te ri ss ä pu ol es ta an ai do n ke sk us te lu n si ja an te hd ää n nä yt ös lu on to is ia es it yk si ä om ill e fa ne ill e ai do n ke sk us te lu n si ja an . U us in ne ta an ni it ä sa m oj a m ie lip it ei tä , jo tk a ov at ol le et ty yp ill is iä su om al ai si lle jo vu os ik au de t. P u r s i a i n e n ka iv aa pu he lim en sa es iin . Si nn e hä n on lis ta nn ut as io it a, jo tk a hä nt ä jo sk us ov at ha rm it ta ne et . Yl io pi st ok ou lu tu s. H än es tä se n pi tä is i m ak sa a jo ta in ,k os ka si llo in ih m is et po ht isi va t va lin to ja an ta rk em m in . ”H in ta m ek an is m it oi m ii si te n, et tä Jy vä sk yl än yl io pi st on tu tk in to ei vo im ak sa a sa m an ve rr an ku in H ar va rd ta iC am br id ge , m ut ta on hy vi n ep ät od en nä kö is tä ,e tt ä oi ke a hi nt a ol is ij uu ri no lla ”, Pu rs ia in en sa no o. ”O pi sk el ijo id en tu lo ta so on al ha in en , m ut he ov at va pa ae ht os es ti al en ta ne et si tä he tk ek si ,j ot ta he sa is iv at jo sk us pa re m m at tu lo t. Se ,e tt ä ha m m as lä äk äri lle an ne ta an tu tk in to ilm ai se ks i, ei ol e m it ää n hu on oos ai st en tu ke m is ta .” En tä ne ,j ot ka ei vä t tu le ti en aa m aa n yh tä pa ljo n ku in ha m m as lä äk är i? ”O si tt ai n se am m at in va lin na n ri sk it äy ty yk in ol la ,k os ka m e ha lu ta an ,e t ih m is et va lit se e jä rk ev äs ti ”, hä n sa no o. Tä st ä pä äs tä än ki n se ur aa va an as ia an , jo st a ei Pu rs ia is en m ie le st ä os at a pu hu a Su om es sa .T ul oe ro t. ”J ok ai st a as ia a vo id aa n m uk a ko he re nti st iv as tu st aa si llä ,e tt ä m it ä va ik ut uk si a si llä on tu lo er oi hi n. Jo s ih an to tt a pu hu ta an ,n iin jo s aj at el la an Su om en ta lo us ti la nn et ta ,j os sa m e ko ko aj an kö yh dy tä än ja kö yh dy tä än ,s e tu lo er oj en ky tt ää m in en on si tä ,e tt ä ka ts ot aa n, ku ka kö yh ty y hi ta im m in .” Pu rs ia is en m ie le st ä m yö s ty öe ht os op im us te n yl ei ss it ov uu de st a pi tä is il uo pu a, jo tt a ty öl lis tä m in en ol is ih el po m pa a ja kö yh ty m in en lo pp ui si .S ik si m yö s ko lm ika nt a si et äi si ro sk ak or iin . ”T up opö yd is sä ei ol e nu or ia ,t yö ttö m iä ,m aa ha nm uu tt aj ia ,p ie ny ri tt äj iä sa at ik a ni it ä, jo tk a ov at va st a tu lo ss a ty öm ar kk in oi lle .E n us ko ,e tt ä tä lla in en ku ol et ta va ke sk us so pi m in en on m it en kä än ra ti on aa lin en jä rj es te lm ä. ” M uu ta ki n sä än te ly ä pi tä is it ar ka st el la kr iit ti se st i. ”E ri la is es ta sä än te ly st ä pu hu ta an ai na ih an hö pö jä .J os ty ön te ki jä ä su oj el la an jo lla in sä än nö llä ,e ia ja te lla as ke lt a pi de m m äl le ,e tt ä m it es se va ik ut ta a nä id en ih m is te n pa lk ko ih in ja ty öl lis ty m ise en .A ik a al ke el lis ta ta lo us ti et ee lli st ä aj at te lu a. ” M yö s ka ik ki tä nn e ha lu av at pi tä is i to iv ot ta a te rv et ul le ek si . ”K ai ki st a su ur in pe lk o on et jo ku as ia m uu tt uu vä hä n. Ky tä tä än jo ka is ta ke sk ilu ok an sa am aa tu lo ns iir to a, ja pe lä tä än , et tä ul ko m ai lt a tu le e jo ku ku vi tt ee lli ne n m aa ha nm uu tt aj a ja vi e se n po is .” Ja si tt en ol is iv ie lä lo pe te tt av a aj at te le m as ta ,e tt ä ta lo us ti et ei lij ät ov at en nu st aj ia . ”A ja te lla an ,e tt ä jo s ta lo us ti et ei lij ät ei vä t py st y en nu st am aa n su hd an te it a, ni in si tt en ko ko ek on om is ti pr of es si o on tä yd el lis es ti ep äo nn is tu nu t, m ik ä on tä ys in hö ps ö vä it e, ko sk a su ur in os a ta lo us ti et ei lij öi st ä on si tä m ie lt ä, et tä su hd an te it a ei vo ie nn us ta a. ” Pu rs ia is en m ie le st ä ek on om is ti pr of es si o ep äo nn is tu u lä hi nn ä jo ur na lis m ip ro fe ss io n ep äo nn is tu m is en ta ki a: si is si ks i, et tä as ia nt un ti jo in a kä yt et ää n lii an us ei n ih m is iä ,j ot ka ei vä t ol e ta lo us ti et ei lij öi tä . Pi ke tt yn ki rj an H el si ng in Sa no m iin ar vo st el ee vi es ti nn än le ht or iA nu Ka nt ol a, H el si ng in Sa no m at te ke e ar ti kk el in Ju ha Si pi lä n ta lo us po lit iik an re to ri ik as ta ki rj oi tt am at ta it se ta lo us po lit iik as ta ja Su om en va se m m is to la is en ta lo us in te llig en ts ia n pa ik an ov at ot ta ne et R ah a ja ta lo us -b lo gi n pi tä jä t Ju ss iA ho ka s ja La ur iH ol ap pa ,j oi de n ta us ta t ei vä t ol e ka ns an ta lo us ti et ee ss ä va an po lit iik an tu tki m uk se ss a. ”J os ha lu ta an jo ku jä rk ev ä va se m m is to la in en ta lo us aj at te lij a, ni in ka nn at ta a py yt ää M ar ku s Jä nt ti ä ta iP er tt iH aa pa ra nt aa .M ut ta pi de m m äl lä tä ht äi m el lä pi tä is is aa da jo ta in vi el ä jä rk ev äm pä ä. H e ei vä t ol e m it en kä än pi ilo te lle et ,m in kä aa te m aa ilm an ed us ta jia ov at .” P u r s i a i n e n pu hu u pa ljo n. Li be ra n av oko nt to ri ss a on vi er äh tä ny t jo yl ik ol m e tu nt ia .P äi vä n ai no a ty ön te ki jä on tu llu t ylioppilaslehti 21 6 / 2 1 5
or ga ni so ia lk uk es äs tä yh de ss ä ko lm en m uu n yl io pi st oi hm is en ka ns sa al oi tt ee n, jo nk a ta vo it te en a ol ih al lit us oh je lm an su ku pu ol iv ai ku tu st en ar vi oi nt i. Ai no a su ku pu ol ee n vi it ta av a ko ht a ”s tr at eg is es sa ” oh je lm as sa on ,e tt ä ”S uo m es sa m ie he t ja na is et ov at ta sa -a rv oi si a” .8 5 pr of es so ri a ja yl io pi st ol eh to ri a al le ki rj oi tt i. Sy ys ku us sa An u Ko iv us el la ol ik ui te nki n ai he tt a ke hu a Si pi lä ä. ”H al le lu ja !S ip ilä vi it ta a te ht yi hi n su ku pu ol iv ai ku tu st en ar vi oi hi n ku n pe ru st el ee va lit tu a po lit iik ka a. # ha lli tu s # ta sa ar vo # su va ” N el jä m in uu tt ia Ko iv us en tw iit in jä lk ee n va se m m is to lii to n ka ns an ed us ta ja Li An de rs so n ko m m en to i: ”t os in it se pä ät ök se t ta as ei vä t ta sa -a rv oa ed is tä .. pä in va st oi n. ” Jo ho n Ko iv un en pu ol es ta an :” Se on ki n to in en ky sy m ys ,m ut ta et tä ed es m uu tt uja na es ill ä. Pa kk o ki it tä ä si it ä. ” Tä lla in en Ko iv un en on .H än yr it tä ä lö yt ää di al og ik oh ti a er ila is te n ih m is te n ka ns sa ,v ai kk a lo pp ut ul os ei ai na ol is ika an pa ra s m ah do lli ne n. ”M in ul le ke sk us te lu ss a on it se is ar vo , ku n ka ns an ta lo us ti et ei lij öi de n m ie le st ä ke sk us te lu lla ei ol e it se is ar vo a ai na ka an si llo in ,k un pu hu ta an ta lo us po lit iik as ta . Ta ik ai kk ie n m ie le st ä ei ol e. ” P u h e l i n pi ip pa a pö yd äl lä . ”A nt ee ks i, m un on pa kk o pi tä ä pu he lin ta pä äl lä ,k un ol en m uk an a jä rj es tä m äs sä tä tä Su om is ay s w el co m e -k an sa la is pi kn ik ki ä” ,K oi vu ne n pa ho it te le e. Se ei ol e m ie le no so it us ,k os ka Ko iv use n m uk aa n m aa ha nm uu tt aj ak ys ym yk se ss ä ei ol e m it ää n m ie le no so it ta m is ta . ”D ag en s N yh et er in pä ät oi m it ta ja Pe te r W ol od ar sk ik ir jo it ti ju ur ip ää ki rj oi tu kse en sa pa ko la is ky sy m yk se st ä, et tä ih m is oi ke ud et ei ol e m ie lip id ek ys ym ys .V oi et tä m ä ha lu ai si n nä hd ä se lla is en ki rj oi tu ks en jo ss ai n su om al ai se ss a le hd es sä !” Su om es sa m aa ha nm uu tt ok es ku st elu st a on yr it et ty et si ä er ila is ia ää ri la it oj a. M ed ia ss a ha lu ta an lö yt ää ka ks it oi si lle en va st ak ka is ta m ie lip id et tä ja pi st ää ne ke sk us te le m aa n ke sk en ää n. Ko iv us es ta se ei ol e ko vi n he de lm äl lis tä . ”N iin et tä m it ä se ke sk it ie si tt en ta rko it ta a? Et tä vä hä n ra si st io n ok m ut ta pa ljo n ei ?” Ko iv un en ky sy y. ”S uo m al ai ne n ke sk us te lu ku lt tu ur i on ai ka m ek an is ti st a. Jo s va an jo te nk in kr iit ti se st ip oh ti ih al lit uk se n re to ri ik ka a, as em oi tu u po lii tt is ee n op po si ti oo n. Si tä ei ot et a pe lk kä nä ju lk is en a ke sk us te lu na .T äl la in en as et ta a as ia nt un ti ja t ai ka ha nk al iin pa ik ko ih in .E tt ä jo s ol et tä m än su ht ee n kr iit ti ne n, ni in sa m al la ka nn at at jo ta in to is ta es it ys tä jo ss ak in .” Tä m ä vä hä n ha nk al a as em a sa at ta a m on el le to im ia su or an ai se na es te en ä ke sk us te lu un os al lis tu m is el le .K oi vu se n ko lle ga t va st aa no tt av at vi ha po st ia ha rv a se pä iv ä. Är hä ki n Ko iv us en sa am a pa la ut e ko sk ee pa kk or uo ts ia .P uo lu st et tu aa n pa ko lli st a ru ot si no pi sk el ua Ast ud io ss a m uu ta m a vu os is it te n hä n sa ik uu lla ol eva ns a pa kk or uo ts ih uo ra . To is ta is ek si m it ää n se lla is ta ei ol e ta pa ht un ut ,e tt ä Ko iv un en ol is il ak an nu t es it tä m äs tä nä ke m yk si ä. ”M ä oo n ke sk iik äi ne n, m ul la on ku uka us it ul oj a, m un ei ta rv it se aj at el la si tä , et tä ku ka m ua si it ä ra nk ai se e, et tä m ä sa no n nä in .M ä aj at te le n, et tä yh te is ku nna lli se en ke sk us te lu un os al lis tu m is es sa on pa ljo n ky se si it ä, et tä ke ne llä on va ra a ot ta a ri sk ej ä” ,K oi vu ne n sa no o. Ko iv us en m ie le st ä ka ht ia ja ka ut un ut ke sk us te lu ku lt tu ur io n to tu ud en vä är is te le m is tä ,n iin ku in ka ht ia ja ka ut un ei su us us ei n yl ip ää tä än .H än ke rt oo ol ev an sa en ne n ka ik ke a m on ia rv oi se n ke sk us te lu n pu ol el la .H än ha lu aa ri kk oa kä si ty st ä si it ä, et tä m aa ilm a ol is ij ak au tu nu t m us ti in ja va lk oi si in bl ok ke ih in .H än et on he lp po le im at a os ak si pu na vi hr eä ä ka up un ki la is ku pl aa ta ij on ki n so rt in ak ti vi sm ia ,m ut ta Ko iv un en ei tu nn us ta m ie lik uv ie n to de np er äi sy yt tä . ”K un ka ts oo ak ti vi st ik av er ei ta ni , aj at us m in us ta ak ti vi st in a on lä hi nn ä hu vi tt av a. Si tä pa it si en ol e yh tä än tpa it ai hm in en ”, hä n he it tä ä. Ko iv us en ää ne st ys pä ät ök se t va ih te le va t, ei kä hä n lip ut a is m ie n pu ol es ta (n o, fe m in is m in eh kä ,m ut ta al uk si pi tä ä ”v äh än ke sk us te lla ”, m it ä se ta rk oi tta a) .H än ei ot a ka nt aa ju lk is en se kt or in ko ko on ,t al ou sp ol it iik an si sä lt öö n ta i pe ru st ul oo n. ”E n ot a ka nt aa si ih en ,m it en ha lli tu ks en pi tä ä es im er ki ks it yö lli sy ys po liti ik ka an sa ra ke nt aa .M ul la ei ol e as ia ntu nt em us ta si it ä, et tä m ill ai se t to im et lis ää vä t es im er ki ks in ai st en ty öl lis yy tt ä. M ut ta vo in hu m an is ti tu tk ija na kr it is oi da , et tä nä yt tä is is ilt ä, et tä tä tä ei ol e ed es m ie ti tt y, ja et tä jo tk ut tu tk im us tu lo ks et on si vu ut et tu ”, Ko iv un en sa no o. Kr iit ik on as em a ta rk oi tt aa m yö s, et tä Ko iv us el la on en em m än ky sy m yk si ä ku in va st au ks ia . ”K ri it ti ne n te or ia on sä vy lt ää n ne ga ti iv in en .S iin ä es it et ää n ep äi le vi ä ky sy m yk si ä ja ko it et aa n se lv it tä ä, m it ä jä ä ka tv ee se en ,m it ä on ri vi en vä lis sä .M ut ta lä he st ym is ta va n ra jo it e on se ,e tt ä se ei ta rj oa po si ti iv is ta va ih to eh to a. ” Se lla is en lö yt äm in en on jo nk un m uu n te ht äv ä. • 22 6 / 2 1 5 ylioppilaslehti
ja lä ht en yt ka ks ik er ta a – m on it yö sk en te le e et än ä. Al ka a ol la lo un as ai ka ,m ut ta Pu rs ia in en ei ha rr as ta se lla is ia . ”O st an yl ee ns ä lig ht co la a, m ut ta ny t un oh di n se nk in .” N äi n hä n te ki jo ty ös ke nn el le ss ää n va lt io n ta lo ud el lis es sa tu tk im us ke sk uk se ss a, jo ka ol ih än es tä ”k iv a ty öp ai kk a” . R ah aa ri it ti tu tk ija ta pa am is iin ,u lk om aa n m at ko ih in ja pa ri ku uk au ti si in lo m iin . Ty ök av er it ol iv at m uk av ia ja fik su ja . Pu rs ia in en ke rt oo jä än ee ns ä vi rk av ap aa lle ja si ir ty ne en sä Li be ra an lä hi nn ä si ks i, et tä tä yt ti 4 .O li ai ka ko ke ill a jo ta in m uu ta ki n. Ja ol iV AT Ti ss a m yö s on ge lm ia . Tu tk im us te n te ko on ku lu iv uo si ka us ia ja ku n ne ol iv at va lm is tu ne et ,n iih in ei ki in ni te tt y ju ur ik aa n hu om io ta .J os ku s ne m yö s le im at ti in id eo lo gi si ks i. Li be ra ss a en si m m äi ne n on ge lm a on ko rj at tu .A ja tu sp aj a py rk ii va ik ut ta m aa n va pa am m an Su om en pu ol es ta no pe as ti . Sy ks yl lä tu le e ka ks ij ul ka is ua ja er ila is ia ta pa ht um ia ni id en ym pä ri llä .T w it te rj a bl og il au la va t ko ko aj an . Se n si ja an id eo lo gi su ud en le im a vo i ol la vä hä n ha as ta va m pi . ”S uo m es sa on to de lla va ik ea ol la ri ip pu m at on to im ija ni in ku in m e ol la an . Su om es sa pi de tä än ai do st io m it ui se na aj at us ta ,e tt ä jo ku vo is io lla ri ip pu m at on po lii tt is is ta pu ol ue is ta ja ty öm ar kk in aj är je st öi st ä. ” Pu rs ia in en va ku ut ta a jo to is ta m is ee n, et tä Li be ra on tä ys in it se nä in en to im ija , jo nk a ka nn at ta m a po lit iik ka ei ol e m in kä än ta ho n oh ja ile m aa .T äl la in en Pu rs ia ine n vä it tä ä ol ev an sa it se ki n. ”M ä tu on va an es ill e se n, m ik ä m un om a nä ke m ys on .K an na ta n se m m oi st a Th e Ec on om is t -l eh de n aj am aa ,p ra gm aa tti st a, pe ri nt ei st ä eu ro op pa la is ta lib er alis m ia .Ä är ili be rt al is m io n eh kä en em m än am er ik ka la in en ju tt u. ” Pu ol ue ka nt aa ka an hä ne llä ei oi ke in ol e. Va se m m is to pu ol ue it a hä n ei ol e ää ne st än yt ,k os ka ei us ko ay -l iik ke es ee n. Sa m as ta sy ys tä hä n ei ol e ää ne st än yt m yö sk ää n ko ko om us ta ei kä ke sk us ta a – EK ja M TK ov at hä ne st ä ai va n yh tä ha it al lis ia .P it kä än Pu rs ia is en pu ol ue ka nt a ol i vi hr eä t, ku nn es hä n lo pe tt iä än es tä m äs tä ni it äk in . V iim ek si hä n ää ne st ip ira at ti pu ol ue tt a. ”O on ha rk in nu t, et tä nä in kö ka nn at ta a ää ne st ää ol le nk aa n, jo s ää ne st ää pi ra at ti pu ol ue tt a, m ut on ha n se se lla in en yh te in en kä ve ly re tk iv ai m on ka ns sa .” Li be ra lis m ia ja va pa at a yh te is ku nt aa hä n sa no o ka nn at ta va ns a, ko sk a hä n us ko o, et tä se hy öd yt tä ä ka ik ki a. ”M ä aj at te le n ni in ,e tt ä m ar kk in ata lo us ja va pa a yh te is ku nt a on m ah do llis uu s ju st ni ill e ka ik ke in hu on oos asi m m ill e pä rj ät ä. M un m ie le st ä se nä ky y m aa ilm an ke hi ty ks es sä ny tk in .M ilj oo na t ih m is et ov at pä äs se et po is kö yh yy de st ä. Se on m un m ie le st ä se m ar kk in at al ou de n lu pa us ,e ik ä se et jo tk ut ra nd ila is et po ik ke us yk si lö t sa a ku ko is ta a ta it ot eu tt aa it se ää n. ” Tä yd el lin en va pa us on hä ne st ä ku it en ki n ”e pä ko he re nt ti aj at us ”. ”J os m ei llä ol is im aa ilm a, jo ss a ei oi s va lt io o ol le nk aa n, ni si t va an jo ku is o ku nd ii lm ot ta is ol ev an sa va lt io ja al ka is ka ve re it te ns a ka ns sa va lt io ks .A in a tu le e ol em aa n va lt io .J on ku n tä yt yy ol la se ,j ok a pa ko tt aa ih m is et no ud at ta m aa n so pi m uk si a, jo it a ne te ke e, jo tt a m ar kk in at vo i sy nt yä .” Se ,m it ä Pu rs ia in en ha lu aa ,o n va lt io , jo ka an ta a ih m is ill e oi ke ud en va lit a it se . H än es tä ei pi tä is ih ir tt äy ty ä se lla is iin ab st ra kt ei hi n kä si tt ei si in ku in hy vi nvo in ti yh te is ku nt a, oi ke ud en m uk ai su us ja ta sa -a rv o, jo tk a ka ik ki po lii tt is et pu ol ue et yr it tä vä t va lja st aa om ie n ta rk oi tu sp er ie ns ä ke pp ih ev os ik si ,v aa n po ht ia ,m ik ä ol is ih yv äk si ka ik ill e su om al ai si lle . ”M ä ol en vä hä n eh kä va nh an lii to n m ie s, m ua ei no is an oi lla ki kk ai lu t ni in ki in no st a” ,P ur si ai ne n sa no o. ”K an na ta n m ah do lli su uk si en ta sa ar vo a, jo s si llä ta rk oi te ta an si tä ,e tt ä ih m in en vo it av ot el la m it ä ha lu aa ja si tä ku nn io it et aa n. Se on ilm is el vä pe ru sp eri aa te .M ut ta tu lo je n ta iv ar al lis uu de n ja ka ut um is en ta sa -a rv o ei ol e it se ss ää n pä äm ää rä ,v aa n jä rk ev ä pä äm ää rä vo i ol la va ik ka se ,e tt ä yr it et ää n pa ra nt aa kö yh ie n as em aa m ah do lli si m m an pa ljo n. M ei llä Su om es sa pu hu ta an ih an lii ka a ta sa -a rv os ta ,l iia n vä hä n si it ä, et tä m it en sa at ai s kö yh yy tt ä vä he nn et ty ä. ” Si ks iP ur si ai se n pi tä ä pu hu a jo st ai n m uu st a. ”V ai ke et ah an se on tä lla is es sa m el ko et ab lo it un ee ss a m aa ss a ku in Su om is aa da ai ka an m it ää n su ur ia m uu to ks ia .K yl lä m ul to iv ei ta on ,e t jo ta in hy öt yy sa at ta a ol la si it ä, et tä yr it tä ä tu od a es iin jo it ai n nä kö ku lm ia ,j oi ta m uu t ei vä t tu o es iin .” H än en ta vo it te en sa on ,e tt ä ed es jo ta in m uu tt uu .• ylioppilaslehti 23 6 / 2 1 5
24 6 / 2 1 5 EI MISTÄ ÄN KOTOISIN SAIN KEVÄÄLLÄ ARVOKKAAN KIRJEEN. SEN MUKAAN OLEN SAAMELAINEN, ELI KUULUN KANSAAN, JOSTA EN TIEDÄ JUURI MITÄÄN. N I K O V A R TI A I N E N M A R I A K O R K E I L A
ylioppilaslehti 25 6 / 2 1 5 el miku u n ku u des päivä menee suurelta osalta Suomen kansalaisista ohi samalla tavalla kuin helmikuun seitsemäs tai kahdeksaskin. Viidentenä sentään saa punssilla maustettua torttua. Suomen noin 10 000 saamelaiselle helmikuun kuudes on kansallispäivä. Musiikkitalon pieneen juhlatilaan sitä on kokoontunut juhlimaan parisensataa henkeä. Lavalla räppää kaljuksi hiuksensa leikannut mies aurinkolasit päässä. Yllään hänellä on punavalkoinen saamenpuku, sillä tilaisuus vaatii sitä. Samaa koreutta on ympärilläni, on punaista, sinistä, mustaa ja keltaista, seassa näyttäviä koruja ja vöitä. Minä kyllä tiesin tulevani juhliin, mutta en oikein, miten varautua. Puku olisi ollut varmaan liioittelua, mutta farkkupaita päällä tuntuu hieman alipukeutuneelta. Monet laulavat räppärin mukana. Itsekin haluaisin, mutta en osaa. Vain välispiikkien aikana pääsen taas mukaan juoneen. Silloin Ailu Valle puhuu suomea. Räpit ovat pohjoissaameksi. Siitä en ymmärrä mitään, vaikka koen, että pitäisi. m u uta m a viik ko myöhemmin saan arvokkaan kirjeen. Etelässä se ei ehkä monien tunteita herätä, mutta pohjoisessa on toista. Siellä kirjeen sisällöstä ollaan valmiita valittamaan korkeimpaan oikeuteen asti. Kirjeen mukaan minut on merkitty saamelaiskäräjien vaaliluetteloon, kuten noin 5 800 muutakin. Yksinkertaisemmin ilmaistuna: olen saamelainen. Sitä haluaisi nyt olla moni muukin. Luetteloon pääsyä haki talven aikana yli 800 ihmistä, mutta heistä yli 300:n hakemus hylättiin. Kaksi kolmesta hylätystä teki asiasta oikaisuvaatimuksen saamelaiskäräjien hallitukselle, ja korkeimmalle hallinto-oikeudelle tehtiin käräjien päätöksistä yhteensä 182 valitusta. Se ei yllätä, sillä siitä, kuka on saamelainen ja kuka ei, on tapeltu Lapissa jo yli pari vuosikymmentä. Määritelmät saamelaisuudesta vaihtelevat sen mukaan, keneltä kysyy. Lähtökohta on, että saamelaiset ovat alkuperäiskansa, eli YK:n mukaan polveutunut ihmisistä, jotka asuivat tietyllä alueella ennen kuin se valloitettiin tai muodostui osaksi nykyisen kansallisvaltion rajoja. Lisäksi ryhmän on tullut olla säilyttänyt kielelliset ja kulttuuriset ominaispiirteensä ympäröivästä valtakulttuurista huolimatta. Tässä tapauksessa alueet ovat pohjoisimmassa Lapissa, ja valtakulttuuri on Suomi. Suomessa saamelaisuutta tunnetaan huonosti. Kouluissa saamelaisista lähinnä opitaan, että tämänniminen kansa asuu Lapissa ja heillä on tällaisia vaatteita ja siinä se. Siksi vielä tänäkin vuonna saamelaisista on luotu halpoja karikatyyrejä kuten Pirkka-Pekka Petelius teki aikanaan. Esimerkeistä käyvät räppäri Uniikin Nunnuka-lai-laa-musiikkivideo sekä tuore Visit Finlandin markkinointivideo, joka myy Lapin eksotiikkaa kuvaamalla saamelaisia likaisina metsäneläiminä. Kun niistä on esitetty kritiikkiä, vastaukset ovat olleet tasoa: ”Sori, ei me tajuttu.” siis on kerrattava perusasiat. Saamelaisia on yhteensä noin 100 000 henkeä, joista puolet asuu Norjassa. Suomen saamelaisalueet ovat Utsjoki, Inari, Enontekiö ja Lapin paliskunnan alue Sodankylän pohjoisosassa. Niissä puhutaan kolmea saamen kieltä, pohjoissaamea, inarinsaamea ja koltansaamea. Ne ovat keskenään sen verran erilaisia, että niiden puhujat eivät ymmärrä toisiaan täysin. Pohjoissaame on selvästi suurin kieliryhmä. Kolttia on vain Suomessa ja Venäjällä, inarinsaamelaisia ainoastaan Suomessa. Ryhmistä pienin on kolttasaamelaiset. Kuulun heihin itse. Meitä on vain noin 700, joista koltansaamea puhuu alle puolet. Alle nelikymppisiä koltansaamen puhujia arvioidaan olevan viitisentoista. Niin pienessä yhteisössä kaikki suurin piirtein tunnistavat toisensa. Jo tieto äitini tyttönimestä Gauriloff ja muutama lisäkysymys enoistani riittää Tiina Sanila-Aikiolle juurieni selventämiseen. ”Sukuun ja perheeseen kuuluminen on se, miten saamelaisyhteisö vielä tänäkin päivänä tunnistaa jäsenensä”, Sanila-Aikio sanoo. Meidän molempien isovanhemmat ovat tulleet Petsamon alueelta evakkoina nykyisten rajojen sisäpuolelle, eri puolille Inarin kuntaa toisen maailmansodan jälkeen. Evakkojen saapuessa Suomen valtio sääti lailla koltille oman alueen, joka kuitenkin meni päällekkäin toisen marginaalisen saamelaisvähemmistön, inarinsaamelaisten siidan eli lapinkylän kanssa. Kiista maasta, metsästyksestä ja kalastuksesta alueella on luonut katkeruutta ja jännitteitä ryhmien kesken, minkä sai tuntea sekä äitini perhe sodan jälkeen että vielä Sanila-Aikiokin kasvaessaan. Nyt 32-vuotias Sanila-Aikio toimii saamelaiskäräjien puheenjohtajana, ensimmäisenä naisena ja ensimmäisenä kolttasaamelaisena. Uusi kokoonpano käräjille valitaan lokakuun alussa, ja SanilaAikio on ehdolla toiselle kaudelle. Sanila-Aikio nousi saamelaiskäräjien puheenjohtajaksi maaliskuussa, kun Klemetti Näkkäläjärvi erosi tehtävästä. Näkkäläjärven ero oli protesti eduskunnan päätökselle hylätä saamelaiskäräjien hyväksymä ehdotus saamelaismääritelmästä. Jälleen kyse oli siitä, kuka on saamelainen ja kuka ei. teo riassa saamelaisuuden määritteleminen on yksinkertaista, mutta käytännössä tietenkään ei. Nykymääritelmän mukaan henkilö on saamelainen, jos hän itse tai yksi hänen vanhemmistaan tai isovanhemmistaan on oppinut saamen kielen ensimmäisenä kielenään, tai jos toinen vanhemmista on merkitty käräjien äänestysluetteloon. Samanlainen määritelmä on Ruotsissa; Norjassa otetaan lukuun myös iso-isovanhemmat. Mutta sen lisäksi Suomella on erikoisuutensa, niin sanottu lappalaiskriteeri, joka lisättiin lakiin vuonna 1995. Kriteerin pohjalta saamelaisiksi kelpuutettiin myös historiallisten saamelaisasutusten asukkaiden jälkeläiset, kunhan heillä on esittää sopivat maa-, henkitai verokirjat. Silloinen saamelaisvaltuuskunta vastusti lappalaiskriteeriä. Kompromissina se ehdotti, että lappalaiskriteeri koskisi vain asiakirjoja vuoteen 1875 asti, ei sen vanhempia. Kompromissin piti olla hyväksytty, mutta perustuslakivaliokunnassa kävi tahaton lapsus ja vuosiluku putosi pois, kertoo saamelaisen kulttuurin professori Veli-Pekka Lehtola Oulun yliopistosta. Nyt asetelma on järjetön: saamelaisuuden päämääritelmä, eli kielitaito, ulottuu vain kolmen sukupolven päähän, mutta sivumääritelmä, eli historialliset merkinnät, ulottuvat määräämättömän ajan taakse. Teoriassa saamelaisia voisi siis putkahtaa joka puolelta, ties millaisiin vuosisatoja vanhoihin asiakirjoihin vedoten. Saamelaiset pelkäävät, että silloin alkuperäiskansan määritelmä voisi menettää merkityksensä. Saamelaisiksi pyrkivät suomalaiset taas vetoavat siihen, että 1960-luvulla tehty saamelaisten kartoitus olisi puutteellinen. Kiista on aiheuttanut suomalaisten ja saamelaisten välille lähestulkoon sotatilan tai ainakin sillä uhkailun. ”Monet saamelaiset ovat sanoneet, että kun valtio vuosiluvun möhläsi, niin valtion tulisi asia korjatakin”, Lehtola sanoo. Valtio ei kuitenkaan ole suostunut korjaamaan virhettään. Vuosi sitten saamelaiskäräjät antoi eduskunnalle ratkaisuehdotuksen, missä lappalaiskriteeriä täydennettäisiin. Sukulaisuusvaatimuksista voitaisiin joustaa, mikäli saamelaiseksi haluava henkilö olisi omaksunut saamelaiskulttuurin ja olisi pitänyt siihen yhteyttä. Perustuslakivaliokunta äänesti lain kumoon äänin 8–6 ja myöhemmin esityksen hylkäsi eduskunta. Lehtolan mukaan eduskunta luotti asiassa
26 6 / 2 1 5 ylioppilaslehti enemmän Lapin kansanedustajiin, jotka hän näkee kiistassa osapuoliksi, ei puoluettomiksi lähteiksi. Käräjien puheenjohtajan Sanila-Aikion mukaan asiassa käveltiin saamelaiskäräjien yli eikä sille annettu asiassa auktoriteettiä. Lappalaiskriteeri on ollut laissa 20 vuotta, mutta suurta vahinkoa saamelaisille ei ole syntynyt. Vaikka luettelopäätöksistä kuinka valitetaan, vuonna 2011 korkein hallinto-oikeus kelpuutti vaaliluetteloon neljä ihmistä, joilla sukusiteitä ei ollut. Tänä vuonna vaaliluettelosta tehdyt 182 valitusta KHO :n oli määrä käsitellä valmiiksi syyskuun loppuun mennessä. Tämän lehden painoon mennessä ne eivät olleet vielä valmiit. Olen tullut Musiikkitalon juhlaan melko ummikkona. Tapahtumaa järjestävä siskoni hääräilee pitkin Black Boxin juhlatilaa kuin väkkärä. En tunne paikalta ketään muuta. Tai niin ainakin luulin. Kun vieraassa kontekstissa palaset ovat sekaisin, tuttujakin kasvoja on vaikea tunnistaa. ”Mitäs sinä täällä oikein teet?” Vanha tuttava tuntuu yhtä yllättyneeltä kuin minäkin. Myös hänen kohtalonsa on sama: kaukana saamelaisalueilta kasvaneina olemme olleet vailla kosketusta saamen kieleen tai kulttuuriin, vaikka juuret ovatkin pohjoisessa. Äitini muutti jo 15-vuotiaana pois kolttaalueelta. 19-vuotiaana hän oli ehtinyt Savoon asti. Kasvaminen suomalaiseen maailmaan Inarijärven kaakkoisrannalla sai hänet piilottamaan saamelaisuutensa. Kieltä hän ei opettanut minulle, ei siskolleni eikä veljelleni. Meille saamelaisuus on ollut vain osanen sukulointireissuja Lappiin. Se, että Suomella ei ollut siirtomaita, on höpöhöpöä. Sellaisen löytääkseen ei tarvitse mennä merten taa, vaan pohjoiseen. Sodan jälkeen paine yhdenmukaisuuteen ja vieraiden vaikutteiden välttämiseen oli Suomessa suuri. Lapissa lapset vietiin asuntolakouluihin, missä ei suomalaisten opettajien silmien alla useinkaan saamen puhumista suvaittu, vaan siitä jopa rangaistiin väkivalloin. Suomeen kasvoi sukupolvi saamelaisia, jotka ryhtyivät kätkemään ja häpeämään kulttuuriaan. Se, että nykyisin saamelaisiksi syntyvät eivät enää puhu esi-isiensä kieltä, ei ole heidän itsensä vika. Saamelaisuudesta etäännytetty sukupolveni ei saanut valita. Meille sitä ei opetettu. Nykyään alle puolet saamelaisista puhuu saamelaiskieliä äidinkielenään; kaksi kolmesta saamelaisesta asuu jossain muualla kuin saamelaisalueella. Minä ja vanha tuttavani olemme molemmat periaatteessa kiinnostuneet juuristamme, mutta kynnys niihin perehtymiseen on suuri. Etäisyys on pitkä, käsitöihin eivät sormet taivu, luontosuhdekin on melko ohut eikä muutenkaan oikein edes tiedä mistä aloittaisi. Elämäni aikana olen ollut seitsemän eri vieraan kielen tunneilla, mutta pohjoissaameksi osaan hädin tuskin sanoa vain hei ja kiitos, koltaksi en sitäkään. Ja nyt minun pitäisi olla saamelainen, mitä tavallaan olenkin, mutta kuitenkaan en. Lain kirjain täyttyy, saamelaisyhteisö tunnistaa minut ja tuon arvokkaan vaalikirjeenkin sain tänä vuonna toista kertaa. Miksi tuo kirje sitten on niin himoittu? Sa a m el aiSu udeSta tuli Lapissa haluttu status, kun YK hyväksyi vuonna 1989 alkuperäiskansoja koskevan ILO 169 -sopimuksen. Sen tarkoitus on turvata alkuperäiskansojen ”aseman ja oikeuksien taso sekä kulttuurinen ja taloudellinen kehitys”. Siitä lähtien Suomessakin on puhuttu sen ratifioimisesta, ja oli sopimus Kataisen ja Stubbin hallitusten ohjelmassakin, mutta kaatui. Puhe on pysynyt puheen tasolla. Keskustelu ei ole ole kovin helppoa, koska konkretian sijaan osapuolet ovat pelotelleet joukkojaan uhkakuvilla. Sopimus sanoo ympäripyöreästi, että valtioiden on velvollisuus “järjestää maankäyttö alkuperäisväestöä tyydyttävällä tavalla”. Sitä on Lapin suomalaisten parissa tulkittu jopa niin, että saamelaiset ajaisivat heidät pois Lapista, veisivät oikeuden hyödyntää maita ja lopettaisivat jokamiehenoikeudet. Osa saamelaisista taas uskoo, että ”asiakirjasaamelaiset” haluavat vaaliluetteloon ja saamelaiskäräjille vain estääkseen ILO -sopimuksen ratifioinnin. Vaikka ILO -sopimus edellyttää valtioilta sitä, että ne ottavat alkuperäiskansan mukaan päätösten valmisteluvaiheessa, saamelaiskäräjien asema ei muuttuisi paljoa, sanoo professori Veli-Pekka Lehtola. Pikemminkin pelot paljastavat, että saamelaiskäräjillä kuvitellaan olevan suurempi valta kuin sillä oikeasti on. Katsotaan vaikka pelättyä maankäyttökohtaa: Suomessa 90 prosenttia saamelaisalueista on valtion maata, eikä sopimuksessa kajota yksityisomistukseen tai jokamiehenoikeuksiin. Norjassa, joka sopimuksen on ratifioinut, päätetään Finnmarkin läänissä maankäytöstä yhdessä saamelaisten ja norjalaisten kesken. ”Saamelaiskäräjien valta rajoittuu nykyisellään kielen ja kulttuurin saralle. Pyrkijöillä on kuvitelma, että ruoho on vihreämpää aidan toisella puolella”, Lehtola sanoo. Saamelaisten kannalta tilanteesta tekee turhauttavan se, että maankäytöstä vääntäminen on ILO -sopimuksessa vain yksi juonne. Tärkeintä sopimuksessa on alkuperäiskansan itsemääräämisoikeus. Siis se, että saamelaiset saavat itse päättää omista asioistaan, myös sen, ketä heihin kuuluu. Se taas tuntuu olevan suomalaisille kovin vaikea ymmärtää, sanoo Lehtola. Kielellisenä vähemmistönä saamelaiset hyväksytään, mutta alkuperäiskansan ajatus on suomalaisille vieras. ”Viime kauden eduskuntakeskustelussa tyrmättiin Simo Rundgrenin (kesk.) suulla jopa se, että saamelaiset saisivat itse määritellä sen, keitä he ovat. Ja se tuntuisi ihan vähimmäisvaatimukselta, mitä kansan voi antaa tehdä”, Lehtola sanoo. Niin, miltä kuulostaisi, jos Saksasta sanottaisiin, mitä suomalaiset kansana saavat olla? Saati Venäjältä? No, ihmisoikeuspolitiikalta. Siitä saamelaisten asemassakin on lopulta kyse. Vuonna 2011 silloinen oikeusministeri Tuija Brax (vihr.) tunnusti Suomen ihmisoikeuspolitiikan puutteen. ”Minusta on selvää, että Suomen ihmisoikeuspolitiikassa on merkittävä puute, ja se liittyy saamelaisten kielellisiin ja kulttuurisiin oikeuksiin. Jos laiminlyömme tiedon siirtämisen, esiin kaivamisen ja kouluissa opettaminen, silloin jatkamme vaikenemisen ja vääryyden maailmaa”, Brax sanoi tuolloin. Kouluissa saamelaisuudesta ei vieläkään opeteta. Perustietojen opettaminen peruskouluissa oli saamelaiskäräjien tavoite tuoreimmassa opetussuunnitelmassa, ja tavoitteeksi sekin jäi. Ja yhä edelleen jopa saamelaisenemmistöisessä Utsjoen kunnassa saa lääkäripalveluja saamen kielellä ainoastaan etukäteen tulkin tilaamalla. ”Suomalaisille on itsestäänselvyys, että he
saavat suomeksi palvelua kuin palvelua. Saamelaisille vastaava ei ole koskaan ollut itsestäänselvää”, Tiina Sanila-Aikio sanoo. Muutosta parempaan on tuskin luvassa lähivuosina. Keskustalaiset hallitukset eivät ole olleet saamelaisille helliä, sillä Lapissa keskusta on lähes aina ollut suurin puolue. Saamelaismääritelmästä kiistan aiheuttaneen lainkin sääti Esko Ahon (kesk.) hallitus. Syyskuun lopussa Suomen Kuvalehti uutisoi Sipilän hallituksen esityksestä uudeksi metsähallituslaiksi. Kataisen hallitus oli esittänyt lakiin erityissäädöksiä, joiden mukaan Metsähallituksen hankkeet eivät saisi heikentää saamelaisten mahdollisuuksia harjoittaa perinteisiä elinkeinojaan. Samoin kaikki maankäytön vaikutukset saamelaiskulttuuriin tulisi aina selvittää yhdessä saamelaiskäräjien ja kolttien kyläneuvoston kanssa. Nyt nämä muotoilut on poistettu, kysymättä saamelaiskäräjiltä. Syynä on maaja metsätalousministeriön mukaan se, ettei nykyhallituksen tavoitteena ole ILO -sopimuksen ratifiointi, Yle kertoo. B u o r r e jianesteaddji. Pyeri jienästeijee. Ärvvsaž jiõnsteei. Arvoisa äänestäjä. Syyskuun puolivälissä haen postista seuraavan arvokkaan kirjeen. Sen sisällä ovat vaaliasiakirjat. Minun onnekseni myös siirtomaakielellä, suomeksi. Käräjille valitaan 21 henkeä. Ehdokkaita on yhteensä 36, mikä on aika vähän. Suurin piirtein samalla väkimäärällä – siis 10 000 hengellä – siunatun Keuruun kaupunginvaltuustoon valitaan 35 henkeä, ja ehdokkaita siellä oli viimeksi sentään 84. Mutta kaupunginvaltuustolla onkin selvästi enemmän valtaa kuin saamelaiskäräjillä. Vaalien äänestysaika loppuu tällä viikolla. Minun tulisi kai olla innoissani, mutta äänestäminen tuntuu nyt lähinnä näennäisdemokratialta, kun Suomen valtio halutessaan kävelee saamelaisten ylimmän hallintoelimen yli näin räikeästi. Kaiken lisäksi pitäisi vielä tietää, kuka äänelläni saamelaisten asiaa ajaa. Eli ketä siis äänestää? Yksi varhaisimpia saamelaisuuteen liittyviä muistojani on, kun vuotta nuorempi serkkuni opetti minua aamiaispöydässä sanomaan ”en tiedä” pohjoissaameksi. Vastaus on: In die e. • A r T I K K E L I A V A r T E N O N h A A S T A T E L T u M Y ö S K A u P u N K I T u T K I j A j A T A I T E I L I j A T u u L I M A L L A A , C I T Y S A M I T r Y : N P u h E E N j O h T A j A P E N T T I P I E S K I Ä S E K Ä K Ä Y T E T T Y L Ä h T E E N Ä V E S A P u u r O S E N r A S I S T I N E N S u O M I K I r j A A ( G A u d E A M u S 2 1 1 ) .
EUROOPAN UNIONIN ETELÄISIMMÄSSÄ JÄSENVALTIOSSA, PIENELLÄ MALTAN SAARELLA, ON SATOJEN IHMISTEN SUOMALAISYHTEISÖ. HE OVAT NUORIA TYÖIKÄISIÄ, JOTKA OVAT LÄHTENEET TÖIHIN ONLINEPELIALALLE, SILLÄ SUOMESSA SE ON VALTION MONOPOLIN TAKANA. A N T TI PI K K A N E N B ? ? ? [ ï 28 6 / 2 1 5 ylioppilaslehti M I R V A H E L E N I U S
voimia työpaik koja on pilvin pimein. Englanninkielisillä titteleillä tietysti. Sellaisilla kuin customer service agent, content writer, VIP manager, campaign manager, art director, web developer, acquisition manager ja niin edelleen. Syksyllä 2013, marraskuun viimeisellä viikolla, eräs tuttu kertoo muuttavansa Maltalle content manageriksi. Siellä odottavat hyvä palkka, iso kämppä merinäköalalla, lämmin sää lähes vuoden ympäri ja korkeakouluopintoja vastaava työ. Näin hän kehuskelee itse. Onko tämä joku veroparatiisijuttu, moni ystävä kyselee häneltä. Alkusyksyn pimeys tuntuu painavalta. Niskoja ja hartioita särkee. Jotenkin niitä on särkenyt tänä syksynä erityisen paljon. Niitä särkee päärakennuksen vanhan puolen luentosalien penkeillä, niillä epämukavilla, joilla istutaan kuin kirkossa ja kuunnellaan, kun luennoitsija puhuu kaukaisella äänellä joillekin aivan muille kuin salissa istuville opiskelijoille. Rahapeliyhtiöiden sivuilta löytyy rekrytointivideoita, joilla nostellaan viinilaseja, sukelletaan kirkkaissa vesissä ja palaveerataan kattoterassilla. Miksi kaikki nämä työpaikat ovat Maltalla? Ja mitä siellä oikein tapahtuu? toimitusjo h ta ja Mikko Hirvonen tunnettiin lukioaikanaan tuppimestari Hirvosena. Tuppi on neljän hengen korttipeli, jonka ainakin jokainen Oulua pohjoisempana syntynyt tietää. Pelissä kerätään tikkejä, samoin kuin vistissä ja marjapussissa. Nuorena Hirvonen pelasi myös esimerkiksi Magic the Gathering -korttipelejä ja roolipelejä. Nykyisin Hirvonen asuu Slieman merenrantakaupungissa Maltalla kodissa, josta on näkymä avomerelle. Sliema on Maltan mittapuulla ehkä lähimpänä Punavuorta tai Kalliota. Siellä on ravintoloita ja kahviloita. Hyviä sellaisia on Maltalla haasteellista löytää. Niitä on, mutta ne täytyy tietää. Saarella käy vuosittain 1–2 miljoonaa öykkäröivää turistia, britit etunenässä, ja päällepäin näyttää siltä, että kaikki on suunniteltu heille. Mutta muutakin on. Hirvonen on asunut Maltalla nyt yli kuusi vuotta. Avomereen tottuu, vaikka ei se koko ajan näytä samalta. Kesällä se näyttää ihmeelliseltä, siniseltä ja usvaiselta, talvella harmaalta, myrskyävältä ja loputtomalta. Mutta onneksi Maltan talvi ei kauaa kestä. Kurjaa aikaa on saman verran kuin Suomessa sitä hyvää. Mikko Hirvosen matka Maltalle alkoi keväällä 2009 Kööpenhaminasta, jossa Hirvonen oli reissussa kavereidensa kanssa. Matkalla hän tapasi vedonlyöntiyhtiö Expektin silloisen maajohtajan Carl Dyrendahlin, joka etsi lisää ihmisiä töihin Maltalle. Hirvosella oli Expektin tuotteista mielipiteitä, ja hän sanoi ne suoraan. Niissä olisi paljon muutettavaa. Saman vuoden kesäkuussa Hirvonen lähti menolennolla Maltalle. Töitä riitti Expektin jälkeenkin. Hän jäi saarelle vetämään Pokerisivut. com-sivuston ja Pokeritieto.com-sivuston fuusiota. Pokerisivut kustansivat siihen aikaan myös omaa, suomenkielistä printtilehteään. Nyt hän on töissä kolmannessa pelialan yrityksessä, toimitusjohtajana Betspin-nimisessä nettikasinossa. Siihen hän siirtyi Plus One Dreams -peliyhtiöstä, joka puolitoista vuotta sitten fuusioitui Igame-yhtiöksi, joka taas elokuussa myytiin Unibet-pelijätille. Kaupasta uutisoitiin Suomessakin. Plus One Dreamsinkin moni saattaa muistaa parin vuoden takaa uutisista. Yhtiö oli silloin Suomen arpajaisviranomaisten hampaissa, sillä se oli markkinoinut pelejään Suomeen – ja pitkään vielä markkinoinnin lopettamisen jälkeenkin, sillä viranomaiset ovat ottaneet ulkomaisten online-peliyhtiöiden toimintaan tiukan kannan: se on laitonta, vaikka toimija ei ole Suomessa eikä internet ole kenenkään maata. Lehtiä alkoivat kiinnostaa tunnetut nimet yhtiöiden omistusten takana: näyttelijä Jasper Pääkkönen, elokuvatuottaja Markus Selin ja pokeriammattilainen Aki Pyysing. Helsingin Sanomat uutisoi poliisin olevan pulassa Maltalle rekisteröityjen peliyhtiöiden kanssa. Lokakuussa 2012 45 minuuttia -ohjelma teki rikosjutun, jossa spekuloitiin, että yhtiö olisi rekisteröity Maltalle mutta toimisi oikeasti Suomesta käsin. Matkustetaan saarivaltioon katsomaan. pu oli ku udelta aamulla huhtikuun yhdeksäntenä päivänä Helsinki-Vantaan lentoaseman portilla 23 on ruuhkaa. Se on yllättävää. Portilta lähtee Finnairin kolmas suora lento Maltalle, eikä vielä ole lomakausi. Suorat lennot ovat alkaneet vasta viikko sitten. Ne on suunniteltu sille porukalle, joka valitsee lomakohteensa Finnairin katalogista. Mikko Hirvonen on yksi monista Maltalle lentävistä. Pääsiäinen Suomessa on ohi, ja hän on palaamassa kotiin. Hirvonen moikkailee muitakin töihin palaavia tuttuja, onhan hän Maltalla asuvien suomalaisten keskuudessa tuttu kasvo. Airbus A321 -kone pääsee nousemaan ilmaan viittä vaille kuusi. Matka Välimerelle kestää neljä tuntia. Kun kone lähestyy Maltaa ja kaartaa laskeutuessa, saaren näkee hyvin selvärajaisesti, surkean kivenkokkareen. Se näyttää vähän munuaiselta. Jos Malta olisi munuainen, sen kaikki 400 000 asukasta olisivat keskittyneet laskimon, valtimon ja virtsanjohtimen seutuville. Malta ylioppilaslehti 29 6 / 2 1 5
kun on paitsi Euroopan pienin myös tiheimmin asuttu maa. Saaren pinta-ala on vain puolet koko Helsingin pinta-alasta, ja vielä siellä asutus on keskittynyt pohjoisrannikolle. Kaupungit ovat niin yhteenkasvaneita, ettei toisesta toiseen kävellessä erota, koska ollaan Gzirassa ja koska Sliemassa. Paikallinen tietysti tunnistaa, sillä Gzirassahan on aivan erilaista, pölyistä ja karua. Kivenkokkare Malta taas on hyvin kirjaimellisesti. Koko saari on kuivaa, kellertävää kalkkikiveä. Hiekkarantoja ei ole kuin muutama, niistä tunnetuin, St. Paul’s Bay, sekin turisteja varten ihmisen tekemä. Kivikkoihin on pystytetty portaita, joista pääsee uimaan mereen. Vesi on niin kirkasta, että pohjan erottaa selvästi. Okei, jos Malta olisi munuainen, sen röpelöinen muoto kertoisi vähintään omistajansa alkoholismista. Mutta sopii sekin kuvaan, sillä moni 1990-luvulla syntynyt on juuri Maltalla vetänyt ekat känninsä. Maltan-kielikurssit ovat 2000luvun ensimmäisen vuosikymmenen teineille sukupolvikokemus. Pieni saari täyttyy kesäisin kielimatkalaisista, brittiläisistä turisteista ja aurinkorasvan tuoksuisista eläkeläisistä ryppyisine dekolteineen. Iso-Britannian siirtomaa-aika on jättänyt lähtemättömän jälkensä, sillä pistorasiat ovat brittiläiset, liikenne vasemmanpuoleista ja virallinen kieli englanti. Maltalla on myös oma kielensä, seemiläisiin kieliin kuuluva maltan kieli, mutta maltalaiset käyvät koulunsa pääosin englanniksi. Englantia on opittava, muuten ei pärjää omassa maassaan. Tai oikeammin maltalaiset ovat oivaltaneet, että heidän maansa ei pärjää ilman muualta tulevia. Maltan talous perustuu erilaisille veroeduille, joita saavat esimerkiksi rikkaat, eläkeläiset ja yrittäjät. Jos Maltalle ei tulisi kukaan ulkopuolinen, sen talous romahtaisi. Malta onkin kulkenut eri virtausten mukana kuin muut Välimeren valtiot, joihin talouskriisi on iskenyt 2000-luvulla rajusti: saarivaltion talous on koko ajan kasvanut. Vuonna 2014 talouskasvua oli kolme prosenttia. Tästä huolimatta se on tosin tehnyt budjettialijäämää, mutta siitä ei ole oltu huolissaan – Euroopan komission mukaan Malta ”purjehtii tasaisesti epävakaissa vesissä”. 16-vuotiaana kielikurssilaisena Maltalla kävi ensimmäisen kerran Anni Tervonenkin. Nyt Tervonen, 28 vuotta, asuu Maltalla ja työskentelee web writerina peliyhtiölle. Koulutukseltaan hän on kauppatieteiden maisteri. Maltalle Tervonen tuli vuosi sitten, kun Suomessa työskentely alkoi tuntua raskaalta. Hän irtisanoutui työstään, luopui asunnostaan ja osti lennot. Työpaikan hän sai ennen kuin oli edes ehtinyt paikan päälle töitä etsimään. Paikka irtosi Skypehaastatteluiden ja ennakkotehtävien avulla. Työ Suomessa oli tuntunut pitkään raskaalta. Tuntui, että työpaikoissa, joissa hän oli työskennellyt, kaikki tekeminen perustui vanhojen asioiden toistamiselle: tehokkuutta mitattiin työtunneissa, etätyöhön suhtauduttiin työn välttelynä ja jos työpaikalle tuli aamulla kello yhdeksän jälkeen, oli laiska. Bisnes, työ ja kaikki oleminen tuntui perustuvan ulkoa sanellulle tavalle tehdä. Ei siinä mitään sen ihmeellisempää ollut. Tervonen päätti lähteä etsimään työtä muualta. Malta oli helppo valinta, koska siellä hän oli jo käynyt ja siellä näytti olevan paljon avoimia työpaikkoja. Mik ko Hirvo n en muutti Pohjois-Suomesta Helsinkiin kesäkuussa 1998 ja meni töihin vartijaksi. Hän halusi tulla helsinkiläiseksi. Siksi hän luki ahkerasti City-lehden seurapiiripalstaa, kävi Kaivohuoneella ja yritti tutustua ihmisiin. Yövuoroissa oli aikaa lukea oikeustieteellisen pääsykokeisiin. Seuraavana keväänä Hirvonen saikin opiskelupaikan. 2000-luvun alussa Hirvosen kaverit alkoivat pelata pokeria. Hänkin halusi kokeilla, sillä kaipasi vaihtelua. Kolmen kuukauden pelaamisen jälkeen Hirvonen voitti nettipelistä 3 000 dollaria. Se tuntui epätodelliselta. Sitä piti katsoa uudestaan, mutta ei nelinumeroinen summa tilille tultuaan sieltä mihinkään kadonnut. Voitto innosti pelaamaan lisää. Tuntui vapaalta, siltä että koko maailma olisi avoin. Pelaamiseen alkoi kulua yhä enemmän aikaa. Kului uudet kolme kuukautta, sitten toiset. Hän pelasi kotonaan Malminkadulla Helsingin Kampissa neljään, viiteen, kuuteen asti aamulla, heräsi iltapäivällä kolmelta ja marssi Lapinlahdenkadulla sijaitsevaan nepalilaiseen ravintolaan. Henkilökunta tiesi jo ovelta, että hän tilaisi tikka koftan ja kaljan. Päivät kuluivat samalla kaavalla. Kiloja kertyi. Välillä Hirvonen kävi kavereiden kanssa pelireissuilla Euroopassa. Välillä hän pelasi humalassa. Voitot kääntyivät häviöiksi. Vuonna 2007 hän päätti, että nyt saa riittää. Hirvonen meni oman alansa töihin avustavaksi lakimieheksi Talvivaara-kaivosyhtiön Espoontoimistoon. Se oli aikaa, jolloin Talvivaara ei vielä tarkoittanut sitä Talvivaaraa kuin se nykyisin tarkoittaa. Sen jälkeen hän ei ole paljoa itse pelannut, vaikka pelaaminen on toki ollut hänen elinkeinonsa. P o H joisM a a l aisu us on Maltalla joka puolella. Tai oikeastaan Ruotsi. St. Julian’s Bay’ssa on Swedish Delights -niminen kauppa. Maltalaisaustralialainen Aaron kertoo, että siellä myydään tiskin alta nuuskaa. Libanonilainen ravintola taas markkinoi ikkunassaan new svensk kebabsåsia, bussipysäkki ruotsalaista Älska-siideriä. Maltan maineikkaalla bilealueella Pacevillessä välkkyy Nordic-niminen baari, josta perjantai-iltana kuulee kadulle sekä suomea, ruotsia että tanskaa. Tai sitten se oli norjaa. Maltan ruotsalaisyhteisö on kasvanut jo vuosia. Heitä on nykyisin tuhansia, ja ruotsia kuulee joka puolella. Suomalaiset ovat tulleet hyvää vauhtia perässä. Meikäläisiä saarella asuu arviolta joitakin satoja. Määrää on hankalaa arvioida, sillä kaikki Maltalla työskentelevät suomalaiset eivät välttämättä asu siellä vakituisesti. Heillä saattaa esimerkiksi edelleen olla kirjat Suomessa. Tilastokeskus pystyy seuraamaan ulkosuomalaisten sijainteja parhaiten äänioikeusrekisterin mukaan. Kevään 2015 eduskuntavaaleissa Maltalle lähetettiin 181 äänioikeuslappua. Facebookin Suomalaiset Maltalla -ryhmässä taas on yli 700 jäsentä. Suomi ja Malta ovat rahapelipolitiikassaan kaksi ääripäätä. EU hyväksyy molempien tavat toimia, mutta ei hirveästi näiden välimuotoja, joita myös löytyy. Suomalaisessa systeemissä rahapelejä saavat tarjota vain totopelejä tarjoava Fintoto, veikkausja vedonlyöntitoimintaa hoitava Veikkaus ja kolikkopelejä pyörittävä Raha-automaattiyhdistys eli RAY. Tämäkään ei ole vielä riittävä monopoli, siksi kaikki kolme yhdistetään vuonna 2017 yhdeksi yhtiöksi, jottei niiden välille pääse syntymään netissä kilpailua. Maltalla sen sijaan käytössä on lisenssijärjestelmä, jossa kuka vain voi hakea yritykselleen Malta gaming authorityn myöntämää lisenssiä. F J E 30 6 / 2 1 5 ylioppilaslehti
Lisenssejä saarella on tällä hetkellä viitisen sataa, toimijoita parisataa. Ero johtuu siitä, että samalla toimijalla voi olla monta lisenssiä. Pelimonopoli on itse asiassa Suomessa ihan uusi juttu. Meilläkin oli lisenssijärjestelmä vielä kolme vuotta sitten. Fintoto, RAY ja Veikkaus hakivat siihen asti säännöllisesti pelilisenssit toimintaansa varten. Vuonna 2012 arpajaislakia uudistettiin, luvista luovuttiin ja kolmen suuren yksinoikeudet kirjattiin suoraan lakiin. Tämän käytännön Euroopan unionikin on nyt hyväksynyt, sillä se haluaa jäsenmaiden olevan toiminnassaan johdonmukaisia: rahapeleissä on oltava joko vapaat markkinat tai rehellinen monopoli, mutta ei mitään näiden välimuotoa. Suomen aikaisempi järjestelmä oli käytännössä monopoli, joka ei vain sallinut uusien toimijoiden tuloa markkinoille, vaikka virallisesti markkina oli vapaa. Kolme suurta myös tiesivät aina saavansa lisensseilleen jatkoa. Myös yksityiset, kansainväliset yhtiöt olivat tästä valemonopolista tietoisia, siksi tunkua ei erityisesti ollut. 1990-luvulla Suomen markkinoille yritti joitakin saksalaistaustaisia peliyhtiöitä, mutta niille ei yllättäen myönnetty lisenssejä. Sitten on koko unionin murheenkryyni, Ruotsi, joka ei tiedä, mitä tehdä lakiensa kanssa. Länsinaapurissamme on teoriassa rahapelimonopoli, mutta rahapelien tarjoamista tai markkinointia ei ole säädetty rikoslaissa rangaistavaksi. Siksi on päässyt käymään niin, että suurin osa Ruotsissa markkinoitavista rahapeleistä on virallisesti laittomia, joten maa on jatkuvasti EU :n hampaissa monopolinsa toimimattomuuden vuoksi. Sen pitäisi päättää, tekeekö se suomet vai maltat. Komissio aikoo viedä Ruotsin asiassa EU -tuomioistuimeen. Tö -Tö öT-Tö -Tö -Tö -Tö -Tö ö ö ö öT! Tö -Tö ö ö ö ö ö ö ö ö ö öT! Sunnuntaiaamuna 12. huhtikuuta rantakatua lipuu joukko kuorma-autoja, joiden lavoilla on punakoita miehiä jurripäissään. Punavalkoiset Maltan-liput heiluvat. He eivät ole voittaneet jalkapallomatsia, vaan tiukan kansanäänestyksen siitä, kielletäänkö lintujen kevätmetsästys Maltalla vai ei. Maltalla ei kannattaisi olla lintu, koska todennäköisesti joutuisi paikallisen punaniskan ampumaksi. Lintujen ampumisella on saarella pitkät perinteet. Huhtikuussa Maltalla tapetaan noin 20 000 viiriäistä ja turturikyyhkyä. Perinnettä kutsutaan kevätmetsästykseksi. Se on kiellettyä muualla Euroopassa, mutta Maltalla on lintujen keväiseen metsästysriittiin erityislupa. Lupaa perustellaan ”perinteellä”. Tulos on yllättävä, sillä vanhoilliskatolinen maa on muuten runnonut lyhyessä ajassa läpi isoja uudistuksia. Esimerkiksi avioerot sallittiin vasta vuonna 2011 ja samaa sukupuolta olevien parisuhteet 2014. Siihen asti eroamattomuus ja heterous olivat niin ikään paikallisia traditioita. Myös Maltan rahapelilainsäädäntö eroaa isosti muista EU -maista. Peliyhtiöiden intressit ovat Maltan hallitukselle poliittisista valtasuhteista riippumatta sydämen asia. Siksi lait on suunniteltu sellaisiksi, että saarelle on kannattavaa tulla perustamaan peliyhtiö – ja nimenomaan sellainen, jonka markkina-alue on muu kuin Malta. Esimerkiksi yli 75 000 euroa tienaavat, Maltalla asuvat peliyhtiöiden johtoasemissa toimivat henkilöt voivat hakea tuloveroprosentin pienennystä hetkellisesti 15:een. Rahapelibisnes työllistää Maltalla eri arvioiden mukaan 3 000—10 000 ihmistä. Se on valtava määrä, sillä työllisiä on kaiken kaikkiaan 150 000–200 000. Suuri osa tulee ulkomailta Maltalle työskentelemään, sillä netti on mahdollistanut bisneksen pyörittämisen mistä vain. Ja alan bisnes menee sinne, missä bisneksen on kannattavinta olla, sinne, missä muutkin ovat. Muut EU -maat eivät tästä tykkää. Euroopan unionissa käydään nyt samaa taistoa, joka Yhdysvalloissa on aloitettu jo kymmenen vuotta sitten. Yhdysvalloissa osavaltiot ovat aina halunneet säännellä rahapelimarkkinoita erittäin voimakkaasti. Pelitoimijat ovat siirtyneet Karibianmerelle Antiguaan ja Barbudaan sekä Costa Ricalle ja alkaneet pyörittää toimintaansa sieltä. Maailman kauppajärjestö WTO joutui sovittelemaan Antiguan ja Barbudan ja Yhdysvaltojen välistä kiistaa, kun saarivaltio syytti Yhdysvaltoja vapaakauppasopimuksen rikkomisesta. Yhdysvallat oli estänyt kuluttajia pääsemästä rajojensa sisällä ulkomailta toimiville rahapelisivustoille. WTO :n valituselin hyväksyi Yhdysvaltojen toiminnan yleiseen etuun liittyvillä perusteilla. Samalla se kuitenkin totesi, että markkinoiden näkökulmasta toiminta on ongelmallista. Maaliskuussa 2014 Yhdysvaltain kongressissa esitettiin lakiehdotus nettipelaamisen täyskieltämiseksi. EU -maista samaa on yrittänyt esimerkiksi Espanja. EU :n ulkopuolisista maista niin on tehnyt Norja. Suomessa internetin rahapelisivustojen käyttöä ei ole haluttu estää, sillä sen on ajateltu olevan sensuuria ja netin idean ja ihmisten vapauden vastaista. Suomalaiset siis saavat pelata maltalaisten peliyhtiöiden sivuilla niin paljon kuin lystäävät. Maltalaiset peliyhtiöt eivät kuitenkaan saa markkinoida pelejään Suomen rajojen sisällä, esimerkiksi suomalaisten lehtien nettisivuilla. Muut unionin maat kokevat, että Malta toimii vastuuttomasti, kun rahapelien voitot tulevat saarelle, mutta haitat jäävät sinne missä pelejä pelataan, eli unionin muiden jäsenmaiden kustannettaviksi. Siksi moni maltalainen peliyhtiö on halunnut puhdistaa mainettaan julkaisemalla lukuja, joita he ovat lahjoittaneet pelihaittojen ehkäisyyn. » O Q { ? : ylioppilaslehti 31 6 / 2 1 5 Anni Tervonen osti menolennon Maltalle, koska kyllä sieltä töitä löytyisi. Mikko Hirvonen on toimitusjohtaja suomenkielisessä nettikasinossa.
Mikko Hirvonenkin haluaa puhua paljon vastuullisesta pelaamisesta, oman esimerkkinsä kautta. ”Jos saisin päättää, tekisin monen asian toisin kuin nyt. Se pokerielämäntyyli aikanaan oli aika rankkaa, siinä lihoo ja mielialat vaihtelevat voittojen ja tappioiden mukana. Pokeria pitäisi pelata hyvin levänneenä, muistaa kuntoilla ja aina selvin päin.” Vähän niin kuin mitä tahansa työtä. Lo k a ku u n 17. päivä 2012 Mikko Hirvosesta ja hänen työkavereistaan tuntui epämukavalta. Mitä he olivat juuri katsoneet? Tekivätkö he rikollista toimintaa? Ei heistä tuntunut siltä. Monien työkavereiden sukulaiset soittelivat ja kyselivät, että onko kaikki hyvin, saatko rahaa, onko asunto. 45 minuuttia -ohjelma oli juuri tehnyt jutun Hirvosen pyörittämästä Kolikkopelit.com-sivustosta. Juttu oli paketoitu mystisiin verhoihin, ja siinä todettiin, että oli syytä epäillä Kolikkopelit.com-sivuston toimivan ainakin osittain Suomesta. 2 800 kilometrin päästä sitä tuntui hassulta seurata. Mutta juttuja tuli lisää. Lopulta peliyhtiöiden johtajat lakkasivat antamasta haastatteluja medialle, sillä juttujen sävy tuntui heistä tarkoitushakuiselta, eikä niissä edes haluttu katsoa asiaa toisesta näkökulmasta. Saman huomaa, kun seuraa keskustelua pelimonopolista julkisuudessa. Monopolin purkamisen puolesta puhuvat lähinnä he, joilla on oma lehmä ojassa. Esimerkiksi Aleksi Valavuori, joka on sylki roiskuen huutanut rahapelimonopolin purkamisen puolesta. Valavuorella tosin vaikuttaa olevan tähän henkilökohtaiset motiivit – hän haluaa ulkomaisilta rahapeliyhtiöiltä sponsorirahaa urheilulle. Monopolin pitämisen puolesta taas huutavat he, jotka ajattelevat omaa työpaikkaansa. Esimerkiksi RAY :n toimitusjohtaja Velipekka Nummikoski, jonka mielestä suomalainen erikoisuus, että peliautomaatteja on noin metrin välein joka puolella, on ”avoimuutta”. Jos monopolia ei olisi, ne olisivat kuulemma piilossa. Valavuori ja Nummikoski ottivat asiasta yhteen huhtikuussa Enbuske & Linnanahde Crew’ssä. Kirjaimellisesti. Kumpikin huusi toistensa päälle eikä kumpikaan sanonut mitään järkevää. Mikko Hirvonenkin pitää monopolia vähän älyttömänä. Sääntelyä hän ei silti halua purkaa. Hän haluaisi fiksumpaa sääntelyä, aivan kuin esimerkiksi alkoholija huumepolitiikallekin. ”Pelialaan liittyy niin paljon hämärää ja lieveilmiöitä, että valtion sääntely on ehdottomasti paikallaan. Mutta millaista se on, se on aivan eri kysymys”, Hirvonen sanoo. Euroopan unionilla ei ole asiasta yhtenäistä linjaa tai edes näköpiirissä yhteisen tahdon löytämistä. Valavuori ja Nummikoski ovat kuin kaksi jäsenvaltiota, jotka katsovat kumpikin asiaa kapeasti omalta kantiltaan. On Suomi, jonka urheiluja kulttuuritoiminta on monopolin pelivaroista riippuvainen, mutta aivan yhtä lailla Malta, jonka koko talous on online-bisneksestä riippuvainen. Maltan voi katsoa pistävän Suomen maksamaan suomalaisille tuottamansa peliongelmat, mutta samoin suomalainen RAY ja Veikkaus tekevät bisnestä peliongelmilla tunkemalla kolikkoautomaatteja ja lottoarvontoja joka ainoan marketin kulmalle joka ainoaan kuolevaan pikkukylään. Suomalaisen järjestelmän paradoksi on se, että me pelaamme rahapelejä kansainvälisesti katsoen paljon ja peliongelmien määrä on korkea. Silti monopolimme korostavat toiminnassaan ”vastuullisuutta” ja ”yhteistä hyvää”. Lottoarvonta kokoaa koko kansan television ääreen jännittämään saunan jälkeen, sillä suomalainen voittaa aina! Samaan aikaan moni kaupallinen media on muun mainosmyynnin laskun johdosta entistä riippuvaisempi rahapelimonopolien mainosrahoista, ja kas, samalla ne tekevätkin sensaatiohakuisia juttuja mystisistä ulkomaisista rahapeliyhtiöistä. Jutuissa haastatellaan aina yhtä ja samaa virkamiestä. Tuo virkamies maltansuomalaisia vasta onkin jäänyt kaivelemaan. Hän on arpajaishallintopäällikkö Jouni Laiho. Siksi on ihan pakko mennä vielä tapaamaan häntäkin. aseja a r pa jaish a LLin to sijaitsee ankeassa betonikolossissa Konepajankadulla Riihimäellä. Vieressä on Rautia, samassa rakennuksessa tilitoimiston plakaatit. Arpajaishallintopäällikkö Jouni Laiho istuu alas ja puhuu kaksi tuntia. ”Meidän näkökulmasta näiden nettirahapelien tarjoaminen on totaalilaitonta”, hän sanoo heti alkuun.
Mitä poliisihallitus sitten aikoo asialle tehdä? Laiho huokaa syvään. ”Seuraamme, mitä siellä tapahtuu.” Hän myöntää, että muuta ei voi tehdä. Miksipä voisi – Suomen lakihan loppuu Suomen rajoihin, eikä pelaamista ulkomaisiin peliyhtiöihin ole kielletty. Laiho on kuitenkin edellisellä viikolla istunut aiheesta alas muiden Pohjoismaiden kollegoiden kanssa. Silloin pidettiin pohjoismaisten valvontaviranomaisten päällikkökokous. Vaikka pohjola muuten löytää politiikassa usein yhteisen sävelen, tässä se kulkee niin moneen eri suuntaan kuin mahdollista. ”Suomi on nyt luomassa yhden monopolin, Norjassa on kaksi, Norsk Tipping ja Norsk Rikstoto, ja he pitävät siitä tiukasti kiinni. Ruotsi on mitä on, Tanskassa taas on liberalisoitu osittain”, Laiho luettelee. Tanskassa markkina on avattu melkein kokonaan, mutta muualta toimivat yritykset eivät siitä huolimatta perusta toimistoaan Tanskaan, vaan toimivat edelleen Maltalta tai Gibraltarilta. Laihon mukaan myös yleishyödyllisiin tarkoituksiin jaetut varat ovat laskeneet rajusti. ”Se on ollut vaikea pala jopa EU -komissiolle, jonka tehtäväperinteeseen kuuluu edistää vapaata kilpailua. He ovat huomanneet, että tämä rahapelikauppa ei ole sama asia kuin rautanaulojen tai maidon kauppaaminen”, Laiho sanoo. Tätä ei ajateltu silloin kun unioni perustettiin yhtenäiseksi markkina-alueeksi. Perustamissopimuksissa ei tullut mieleen, että valtioiden suvereniteetista voi tulla tällä alalla vielä vaikeuksia. Siitä löytyy asia, josta Hirvonen ja Laiho ovat samaa mieltä. Rahapeliala tarvitsee Euroopassa yhtenäisen linjan. Oli se sitten maakohtainen täysmonopoli tai täysin vapaa markkina. Yksi rahapelialan isoimmista ongelmista on rehottava harmaa talous, ja se on ongelma, joka koskee sekä monopolimaita että vapaan markkinan maita. Siksi Tanskan-mallista ja sen lopullisesta vaikutuksesta yleishyödyllisiin tarkoituksiin jaettavista varoista on vielä liian aikaista ottaa mitään oppia. Vasta kun harmaa talous on saatu kitkettyä, voidaan tehdä johtopäätöksiä. Kumpikin vaihtoehto on varmasti parempi kuin nykyinen systeemi, jossa jokainen maa tekee yhteisellä markkina-alueella mitä haluaa. TurisTien täyttämässä St. Juliansissa tummatukkainen nainen istuu rannassa, tuijottaa merta ja juo Baltika-olutta. Vieressä puhutaan paksua skottienglantia. Jostain kuuluu ranskaa. Anni Tervonen laskeutuu Spinola Bayn postikorttimaisemaa alas ja päivittelee Maltan nousevia vuokria. Hän on juuri vuokrannut uuden asunnon itselleen, yhden makuuhuoneen asunnon, siis suomalaisittain kaksion. Sen vuokra on 750 euroa kuukaudessa. Se sijaitsee tuossa ihan takana mäkeä ylös, sinne melkein näkee, mutta oikeasti kävelymatka on pitkä. Maltan kapeat kujat ovat mutkittelevia. Maltalla työskentelevät pohjoismaalaiset tekevät töitä pohjoismaalaisilla palkoilla. Heillä on varaa maksaa. Sama on käynyt esimerkiksi San Franciscossa, jonne on nopeasti tullut paljon hyväpalkkaisia IT -alan ihmisiä. Vuokrat ovat nousseet nopeasti ja rajusti. On syyskuu, Suomessa sataa vettä, mutta Maltalla nautitaan vielä yli 30 asteen lukemista. Tervonen on ollut täällä nyt tasan vuoden päivät. ”Enkä usko, että ihan heti tulen Suomeen takaisin”, hän sanoo. ”Kun nyt katsoo tuota poliittista tilannetta, niin tekee mieli pysyä niin kaukana kuin mahdollista. En halua avata Facebookia ja lukea että mistä siellä keskustellaan. Siitä tulee vain paha mieli.” Näin moni Maltalla oleva suomalainen ajattelee. Se ei ole sen kummempaa, sen epäilyttävämpää, sen oudompaa tai sen mystisempää. He haluavat viettää mukavaa, eteenpäin kulkevaa elämää, työskennellä kiinnostavassa ympäristössä, kivassa firmassa kivojen työkavereiden kanssa. Tai eivät aivan kaikki, mutta ainakin todella moni. Tervosen mukaan hänen nykyisessä työssään parasta on vapaus. Hän voi tehdä töitä joustavasti mistä vain, oleellista on se, että työt tulevat tehdyiksi. Ei se, että työpaikalla ollaan yhdeksästä viiteen. Tähän peilattuna Suomi tuntuu vanhainkodilta, jossa suuret ikäluokat istuvat suu auki odottamassa ruokaa, mutta ruokkijoita ei vain ole riittävästi, ja kun tarjokkaita tulisi muualta, heitä ei edes haluta toivottaa tervetulleiksi. Tietysti tällainen moderni työ ja siitä puhuminen on pienen eliitin juttu. Vaikka työelämä kuinka muuttuisi, sairaanhoitajat eivät koskaan voi suuria ikäluokkia etätyönä hoitaa. Ja tietysti tämä koko hössötys on täysin tunnepohjaista. Mutta sen kuuluukin olla. Tunteiden perusteella ihmiset toimivat. Entä mitä sille tutulle kävi, joka kaksi vuotta sitten tuli Maltalle? Hän palasi Suomeen ja sai Helsingistä työpaikan. Hän viihtyi Maltalla, mutta saari alkoi tuntua pieneltä. Illalla seitsemältä horisontti Sliemasta katsottuna on sen värinen, että mylittleponyt menevät kuollessaan sinne. • R < ÿ 8 I J ylioppilaslehti 33 6 / 2 1 5
O S K A R I O N N I N E N J U S S I S Ä R K I L A H T I E PI L O G I 34 6 / 2 1 5 R A N S K A L A I S K I R J A I L I J A M I C H EL H O U EL L EB EC Q O N K Y Y N I N EN S AT I I R I K K O , J O N K A V I S I O I LTA M EI D ÄT V O I P EL A S TA A VA I N A R K K I P I I S PA K A R I M Ä K I N EN . H U M A N I S M I N V I I M E I N E N L I N N A K E U UdESSA romaanissaan Alistuminen kirjailija Michel Houellebecq kertoo, miten Ranska makaa vuonna 2022. Kunnia on jälleen niiden, joille se kuuluu: kodin, uskonnon ja isänmaan. Perhe on taas yhteiskunnan peruspalikka, ja perheen pää on mies. Naisen tehtävä on kasvattaa lapsia. Siihen heitä oikein kannustetaan lisäämällä kotihoidon tukia. Perheen puolesta tehty työ on työtä isänmaan puolesta, ja ammatti parasta, mitä isä voi pojalleen antaa. Poika oppii pärjäämään. Tietää, miten leipä tuodaan pöytään. Suuryritysten tuet on leikattu, mutta pienyrittäjyyteen kannustetaan sitäkin enemmän. Koulutuksessa huomioidaan perinteiset arvot ja uskonto, sillä vahva kansakunta on kulttuurisesti yhtenäinen. Monikulttuurisuutta ei ole, ja ongelmalähiöiden jatkuvat levottomuudet ovat rauhoittuneet. Sosiaalitukia on leikattu, siivellä eläjiä ei suvaita. Hyvinvoinnin luo perhe, ei yhteiskunta. Houellebecqin dystopia saattaa kuulostaa perussuomalaisten utopialta, mutta sitä haikailevat hän laittaa syömään lasia. Onnistunut kunnianpalautus on vaatinut kurinpalautuksen. Presidentiksi on juuri noussut Mohammed Ben Abbes. Hänen puolueensa on islamilainen veljeskunta. MIcH EL H O UELLE bEcq on Ranskan kaupallisesti menestynein elävä kirjailija, ja tietenkin hän haluaa järkyttää. Alistuminen on tahallisen ilkeää satiiria, ajatusleikki siitä, mitä tapahtuu, kun sekä liberaalit että E S S E E Y S T . T E R V . Y L I O P P I L A S L E H T I ARVOISA APOTTI-H ANKKEEN H ANKEJOHTAJA H ANNU VÄLIM ÄKI, JULK AISIT TE syyskuun puolivälissä tiedotteen Apotti-hankkeen ilmeen uudistumisesta. Tiedotteen aiheena oli uusi logonne, siis tämä: K ER ROIT TE YLPEIN Ä , että uusi logo on saanut inspiraationsa kreikkalaisesta jumaltarustosta. Logon oranssi, ”graafinen” osa kuvaa Apollonia, valon ja totuuden jumalaa, jonka sydäntä lähellä olivat tieto, taide ja parantaminen. Samalla se ilmaisee Oy Apotti Ab:n omistajien – siis Helsingin, Kauniaisen, Kirkkonummen, Vantaan ja HUS in – tahtoa kehittää yksi yhteinen uuden sukupolven ratkaisu palvelemaan sosiaalija terveydenhuollon ammattilaisten tietojärjestelmätarpeita, tiedotteessa sanottiin. Teitte logonne inhousena, siis omin voimin. Uudella logollanne kerroitte haluavanne viestiä niin joustavuudesta ja helppoudesta kuin laadusta ja luotettavuudestakin. Välillä hyväkään laukaus ei osu ihan sinne, minne pitäisi, huonosta puhumattakaan. Digitoday-verkkojulkaisua siteeraten uudesta logostanne nousi ”eeppinen myrsky”. Graafikot Facebookissa kohahtivat. ”Aivan hirveä, ehkä karmivimpia logoja vuosikymmeniin”, N2mainostoimiston johtaja Alex Nieminen tulkitsi tyrmistyneiden graafikoiden yleistuntoja Digitodaylle. Logoanne syytettiin graafikkojen ammattitaidon halveksimisesta. Niemisellä oli myös vaikeuksia erottaa, mikä se oikeastaan on. ”Se on epätasapainoinen tuherrus. Se ei ole typografia, muttei oikein piirretty logokaan. Joku oli vaan sutaissut ilmeisesti tietokoneella, sillä t-kirjain on ilmeisesti kopioitu”, hän sanoi. Nieminen alkoi jopa epäillä, ovatko hanketoimistonne työntekijät sopivia henkilöitä viemään tällaista valtavaa hanketta läpi, koska uusi logo on niin kamala. Meillä Ylioppilaslehdessä ei ole tällaisia epäilyksiä. Uskomme vankkaan ammattitaitoonne ja kykyynne toimia tämän suurhankkeen lipunkantajina. Siksi haluamme auttaa. AD :mme Jaakko Suomalainen suunnitteli aamupuhteenaan teille kolme vaihtoehtoista logoa. Ne ovat vapaasti Teidän ja koko hankkeenne hyödynnettävissä. • Y S T Ä V Ä L L I S I N T E R V E I S I N , Y L I O P PI L A S L E H TI P A L S T A L L A L Ä H E T Ä M M E I H M I S I L L E P O S T I A . ///A P O T T I
K U V I T U S : J A A K K O S U O M A L A I N E N ylioppilaslehti 35 6 / 2 1 5 konservatiivit ovat ajaneet itsensä umpikujaan. Kirjan kertoja, kirjallisuuden professori François, on tyypillinen houellebecqiläinen antisankari. 44-vuotias mies, jonka elämä länsimaisessa arvotyhjiössä on imenyt tyhjäksi. François on välinpitämätön ja alkoholisoitunut dekadentti, joka jaksaa lähinnä nussia oppilaitaan, kunnes sekään ei tunnu miltään. Toinen päähenkilö Robert Rediger taas nousee perinteikkään Sorbonnen yliopiston johtoon sen jälkeen, kun se on muutettu Pariisin islamilaiseksi yliopistoksi. Hän on nationalisti, arvokonservatiivi ja entinen katolilainen, joka oli huomannut, etteivät edes muut eurooppalaiset jaa enää samoja arvoja. Ainoa vaihtoehto oli kääntyä muslimiksi. Houellebecqin näyssä islam on taantumuksellisten viimeinen lohdunlähde ja mahdollisuus. Presidentiksi valittu Mohammed Ben Abbes tietenkin käyttää mahdollisuutta hyväkseen. Hän on syntynyt Ranskassa ja käynyt huippuvirkamiehiä kouluttavan Kansallisen hallintokoulun ENA n, mutta mikä olennaisempaa, taitava populisti, jonka kädestä media syö ja joka tulee hyvin toimeen kristittyjen ja juutalaisten kanssa. Uskontoja kun yhdistää saman syntykirjan lisäksi yhteiset uhat: maallistuminen, materialismi ja vapaamielisyys. Presidentiksi Ben Abbes nousee, kun Ranskan kaksi vanhaa suurpuoluetta, sosialistit ja UMP eli republikaanit, ovat liittoutuneet muslimien kanssa. He haluavat kaataa äärioikeistopuolue Front Nationalin ja Marine Le Penin, joka valtaan päästyään pakottaisi Ranskan irti EU :sta ja eurosta ja ajaisi maan kaaokseen. Vaaliliiton vastineeksi Ben Abbes ei vaadi muuta kuin opetusministeriön. Välittömästi vallanvaihdoksen jälkeen ministeriö säätää, että kaikkien opettajien on oltava muslimeita ja opetettava sen mukaisesti, jotta kansakunnasta saadaan jälleen yhtenäinen. Ben Abbesin tavoitteena on palauttaa Eurooppa vanhaan loistoonsa, rakentaa uusi Rooman valtakunta, jota johtaa suurvalta Ranska. Siihen ei ole muita keinoja kuin islam. H O UELLEbEcqIN rO M A A NI ei ole islamofobinen, vaan kuten The New Yorker kirjoittaa, pikemminkin frankofobinen. Siinä eliitti ja intelligentsia ovat valmiit hylkäämään arvonsa heti, kun tarjolla on valtaa, Saudien öljyrahaa ja niin monta vaimoa kuin pystyy elättämään. Samasta kyltymättömyydestä kertovat Houellebecqin kaikki muutkin romaanit. Niiden maailma on kylmä ja kyyninen ja sitä hallitsee mies. Ahne, vallanhaluinen hedonistimies, josta tulee sitä onnettomampi, mitä enemmän hänelle antaa vapauksia. Houellebecq on kulttuuripessimisti ja antimodernisti, jonka maailman ajoi spiraaliin ensin valistusajattelu ja lopullisesti 1960-luvun seksuaalinen vapautuminen ja individualismi. Alistumisessa arvotyhjiöön eivät huku pelkästään liberaalit. Myös konservatiivit ajautuvat tuhoon, sillä hekin saavat mitä haluavat: menneen maailman takaisin. Mutta ihmiselle ei koskaan riitä mikään. Perinteisiä arvoja kannattava Rediger on esimerkiksi ottanut itselleen kolme vaimoa. Ensimmäinen, nelikymppinen vastaa ruuanlaitosta, kun taas tuorein, juuri 15 vuotta täyttänyt hoitaa seksin. Uudessa yhteiskunnassa polygamia pitää perheen kasassa, sillä nuorempaan vaimoon vaihtaessa vanhasta ei tarvitse luopua. Saudiprinssien rahatkin kelpaavat. François’n puolestaan kannattaa alistua islamille jo siksi, ettei hänen pornon ja tylsistyttävien escort-suhteiden täyttämässä elämässään millään muullakaan ole ollut sen suurempaa merkitystä. Uusista tarjotuista mahdollisuuksista kannattaa ottaa ilo irti. H O UELLE bEcq on moralisti, mutta hän voi olla aivan oikeassa siinä, että liberaali kapitalismi ja individualismi ovat mädättäneet yhteiskunnan arvot. François’n hahmo alleviivaa tutun uhkakuvan siitä, miten ihminen vailla arvoja on tyhjä. Hän on mädättäjä, jolta liiallinen vapaus on vienyt kyvyn nauttia mistään. Aiemmissa teoksissaan Houellebecq on korostanut, kuinka länsimaisessa kulttuurissa rakkaudestakin on tullut kapitalismia ja sikäli merkityksetöntä. Nyt saman kohtelun saa uskonto. Alistuminen haluaa näyttää, ettei edes kristityillä konservatiiveilla ole mahdollisuutta arvojensa kunnianpalautukseen, elleivät he liittoudu muslimien kanssa. Siksi oikeistolaisten islaminvastaisuus on Redigeristä järjetöntä. François’kin koettaa hakea sisältöä tyhjään elämäänsä menemällä luostariin, mutta turhautuu tupakointikieltoihin ja selibaattiin. ”Kristinuskosta on tullut turhan feminiiniä”, hän sanoo ja valitsee lopulta islamin miehille tarjoaman rahan, vallan ja seksin. Niiden rinnalla juomisen lopettaminen on vain pieni miinus. H O UELLE bEcqIN romaanin kehikko on helppo siirtää Suomeen, sillä puoluekartta on samankaltainen läpi Euroopan. Täällä sen nihilismille on tosin vastavoima, jonka olemassaoloa Houellebecq ei romaanissa myönnä. Yllättäen evankelis-luterilaisesta kirkosta on tullut Suomessa humanismin viimeinen linnake. Sitä ei vain huomaa, sillä kirkko kantaa edelleen paitsi konservatiivien tahrimaa mainettaan, myös sitä taakkaa, että se sattuu olemaan uskonnollinen instituutio. Todellisuudessa kirkosta on tullut järjen, edistyksen ja ihmisyyden ääni, ja oikeastaan liberaalimpi kuin valtiosta. Kirkko edustaa sitä hyvinvointivaltioajatusta, joka muualla vaietaan kuoliaaksi. Suomen valtiovallan lähimmäisenrakkaus on valikoivaa ja näytösmielistä hyväntekeväisyyttä. Koululaitoksen ja yliopistojen sivistysaate on riippuvainen siitä, millaisiin budjettikehyksiin se pakotetaan. Luterilaisen kirkon arkkipiispa Kari Mäkinen on ainoa valtaapitävä, joka on ääneen huolissaan yhteiskunnan eettisen perustan romahtamisesta ja kansainvälisen talouden vaatimusten säälimättömyydestä. Hän puolustaa vähemmistöjen oikeuksia ja naispappeutta. Kirkko on tietenkin julistanut samoja asioita ja toteuttanut samaa moraalista velvollisuuttaan pitkään, mutta kun kaikesta muusta on kadonnut järki, sen valo on alkanut loistaa kirkkaana majakkana keskellä pimeyttä. Ja mikä tärkeintä, kirkko puhuu arvoista, jotka voi ja haluaa allekirjoittaa ilman sen kummempaa jumalsuhdetta. Mihin sitä tarvittaisiinkaan – luterilaisuus on ennen kaikkea maallistumisen uskonto. Kari Mäkisen suulla kirkko julistaa pyyteetöntä altruismia ja suvaitsevaisuutta. Jos Houellebecqin visiot haluaa välttää, häntä ei voi olla kuuntelematta. • K i R J o i T T A J A o N Y L i o P P i L A S L E H d E N T o i M i T T A J A , J o K A E i o L E V i E L ä L i i T T Y N Y T T A K A i S i N K i R K K o o N . K I r K O S T A O N T U L L U T J ä r J E N , E d I S T y K S E N J A I H M I S y y d E N ä ä N I , J A O I K E A S T A A N L I b E r A A L I M p I K U I N V A L T I O S T A .
> k þ 36 6 / 2 1 5 Olin k esä ll ä työpaikassa, jossa piti käyttää kellokorttia. Se oli rankkaa. Jokainen toi vuorollaan Juhla Mokkaa yhteiseen keittiöön omalla rahalla. Lounasetuja ei ollut. Se yksi työntekijä, joka ei käynyt ruokalassa, söi joka päivä klo 11.30 Alepan kanakolmioleivän työpisteellään. Kellokorttijärjestelmän mukaisen 7,5 tunnin työajan täytyttyä kahvinkeitin laitettiin kiinni, kaikki leimasivat itsensä ulos, ja kello 16.15 käytävillä oli pimeää ja autiota. Olin luullut, että kaikkialla työskenneltäisiin kuten aiemmissa työpaikoissani — tunteja laskematta yötä päivää ja ruhtinaallisesti kannustettuna. Puhumme työstä kuin sen tekeminen olisi kokemuksena kaikille sama. Puhetavan ihanteena on vapaa, intohimosta tehtävä tietotyö. Sellainen, jota tekevät asiantuntijat ja freelancerit. Me huudamme siitä, kuinka työelämä on muuttunut, ja vaadimme, että koko työaikalaki uudistetaan meidän ehdoillamme. O n kuiten kin paljon työtä, joka on edelleen sidottu aikaan ja paikkaan. Tällaisen työn tuottavuus liittyy suoraan siihen käytettyyn aikaan. Koska sairaanhoitajien ja roskakuskien työ tapahtuu fyysisessä maailmassa eikä työntekijän aivoissa, heidän on oltava paikalla koko työvuoron joka työpäivä. Rutiininomaiset tehtävät ovat tällaisen työn ydin. Koska rutiinit itsessään eivät tarjoa rajattomia kehittymismahdollisuuksia, kannustimet ovat välittömiä – kuten vuorolisiä tai lomapäiviä. Sen sijaan meitä, kansainvälistä asiantuntijatyötä tekeviä, on suhteellisesti vähän. Tällaisen työn tuottavuuden mittaaminen on haastavaa. Toisin kuin vartijat ja vahtimestarit, asiantuntijat eivät tuota mitään olemalla fyysisesti läsnä työpaikalla. InhouseSnapchat-sisällöntuottajan työn yksikkökustannukset eivät laske vuorolisän prosenttien höyläämisellä. Koska vastuu työn tuottavuudesta on yksilöllä, meidän on vaikeaa ohjata itseämme parempiin työtapoihin ellemme hyödy siitä itse. Joskus emme tiedä mikä olisi tehokkainta, ja usein laiskuus voittaa. Vanhanaikaisen toimistotyön puitteissa tehtävästä tietotyöstä löytyy paljon työn työjuttuja tuottavuutta heikentäviä rakenteita. Moni asiantuntija tietää, miltä tuntuu torkkua silmät auki työpisteellä kello 15.56, koska ei kehtaa vielä lähteä vaikka oikeasti voisi ja kannattaisi. Hyvin toimeentulevilla tietotyöläisillä tulonlähteitä on monia. Usein ne täydentävät toisiaan, eikä asiantuntijuus tai luovuus varsinaisesti kulu. Tietotyöläisen on helppo ottaa freelance-työtä pienipalkkaisemman perustyön lisäksi, tai ajatella että pienituloisuus on väliaikaista. Jo ajatus siitä, että työnantajan kilpailijalla samasta työstä saisi neuvoteltua hieman enemmän, kannustaa. Koska meillä on mahdollisuus valita ja vaikuttaa, emme luopuisi paljosta, vaikka jonkin toimeksiantomme palkkaa leikattaisiin pakottavalla lainsäädännöllä. Perinteisissä töissä valinnanvapaus on edelleen rajallinen. Kätilö ei voi juuri vaikuttaa vuorojensa määrään tai ajankohtaan, tai neuvotella henkilökohtaista palkankorotusta hyvästä synnytyksestä. Monella palkansaajalla ainoa lisätulo ovat palkan lisät. Niistä leikkaaminen vaikuttaa suoraan heidän elintasoonsa. M ut ta lisä ksi se vaikuttaa heidän kokemukseensa työstä. Suomessa on kiusallista ajatella kuuluvansa johonkin yhteiskuntaluokkaan. Olisi lohdullista ajatella, että olemme kaikki keskiluokkaa. Mutta se ei ole totta. Kokemus työelämästä erottaa juuri nyt yhteiskuntaluokkia toisistaan. Matalapalkkaista ja epävarmaa asiantuntijatyötä tekevillä työ tarjoaa identiteetin ja paljon vapautta vaikuttaa omaan arkeen ja työn tekemisen tapaan. Niillä, joilla ei tätä vapautta ole, on aika erilainen kokemus yhteiskunnasta. Vapauden vastapainona olemme itse vastuussa tuottavuudestamme. Jos tuottavuusloikkaa ei ole varaa jättää tekemättä, ehkä meidänkin pitäisi tehdä jotain. • K I R J O I T T A J A O N O I K e U S T I e T e I L I J ä , J O N K A T y ö S U O R I T U S P A R A N e e I L M A I S e L L A J U H L A M O K A L L A . s O n j a H e i s k a l a k u V a : j u s s i s ä R k i l a H t i k O l u M n i a i v o p i e r u KOKO OMUKSeN K AUPUNgINVALT UU T e T TU AR JA K ARHUVA AR A HALUSI PUOLUS TAU TUA LONNAN SA AReLL A JäR JeS Te T yILTä TAPAHTUMILTA FAcebO OK-SIVULL A AN 26.9. P A L S T A L L A e S I T e L L ä ä N A J A T U K S I A . e Pi l O G i
HÄTÄ ON TARPEEN Kulttuuripessimismin nousu 1965–2015 TOMMI USCHANOV TEOS ylioppilaslehti 37 6 / 2 1 5 TIeToKIRJAILIJA TommI UScHAnoV, peTTyyKö peSSImISTI? ”Eräs tulevan kirjan harvoista kohdista, joissa sanon pahasti, on toteamuksessani, että sanonta pessimistien pettymättömyydestä on "suosittu mutta typerä". Monet pessimistit pettyvät aivan kauheasti juuri silloin, kun asiat menevätkin hyvään suuntaan. Se riistää pettymisen ilon, joka syntyy siitä, kun he pääsevät sanomaan muille ihmisille: "No niin, mitäs minä sanoin." Kirjan yläotsikkona oleva Nietzsche-sitaatti viittaa tähän samaan. Hätä on tarpeen, koska ihmisillä on usein tarve hätääntyä.” Tommi Uschanovin kUlT TUUripessimismin l ähihis Toria a k äsiT Televä häTä on Tarpeen ilmes T y y lok akUUssa . FILoSoFI VILLe LÄHde, mIKÄ AIHe SAA yHTeISKUnnALLISen KeSKUSTeLUn degeneRoITUmAAn pAHITen? ”Suomalainen tiedekeskustelu on alkanut seurata angloamerikkalaista jumiutumista tieteen jauskon välille. Tämä ei koske vain tiedettä, vaan myös ”uskomustiedon” vahvistumista. Asetelma polarisoituu. Vastakkain on kaikenkattava tieteen epäily ja niin tulisieluinen tieteen puolustaminen, että tieteellistä tietoa ja sen syntymistä ei enää ymmärretä. Vahva kulttuurin käsite tekee keskustelun esimerkiksi amahanmuutosta, pakolaisuudesta, uskonnosta tai terrorismista toivottoman hankalaksi. Sekä halveksuvassa että ylistävässä mielessä ihmisiä paketoidaan valmiisiin kulttuureihin. Ihmisten moninaiset erot ja yhtäläisyydet katoavat.” ville l ähTeen esseekokoelma pal jon liik kUvia osia ilmes T yi s y yskUUssa ja kUva a , kUink a järk eväs Tä keskUs TelUs Ta on TUllU T mahdoTonTa . mUUSIKKo ISmo ALAnKo, mILLAInen on ISmoALAnKoIAAnISIn mAHdoLLInen KAppALe? ”Kappale alkaa melankolisen kauniilla instrumenttiriffillä, joka johtaa A-osan kansanlaulumaiseen, rytmisesti imevään, matalalta laulettuun melodiaan. Siitä siirrytään jännitettä lisäävän bridgen kautta huomaamattomasti eri sävellajissa soivaan, kaihoisan tarttuvaan kertosäkeeseen, jonka taustalla soi laulumelodian kanssa ristiin jännitteistä harmoniaa luova obligatomelodia. Kertosäkeen jälkeen palataan alun instrumentaaliriffiin. Toinen A-osa on ensimmäistä hieman lyhyempi ja sovituksellisesti runsaampi. Laulu nousee oktaavin. Bridge ja kertosäe toistuvat lievästi muunneltuina. Toisen kertosäkeen jälkeen siirrytään C-osaan, jossa dramaattisen modulaation kautta siirrytään jälleen uuteen sävellajiin. Sieltä lakeudutaan viimeiseen, aikaisempia pidempään, katharttiseen kertosäkeeseen, jossa bändi soi runsaana ja rönsyilevänä. Instrumentaatiossa on perusbändin lisäksi jousia ja puhaltimia. Komppi svengaa monotonisena ja hypnoottisena. Teksti on lievästi absurdi ja käsittelee tunnekokemuksen kautta ihmisyyden peruskysymyksiä sivuten myös ajassa olevia ilmiöitä. Ilmaisu on ekonomista ja niukkaa, tragikoomisuuden sävyttämää pudottelua, joka sisältää myös intertekstuaalisia viittauksia ja kaksoismerkityksiä. Kertosäkeen sanoissa on päähän soimaan jäävä iskulause. Biisi kasvaa pikkuhiljaa kohti lopun hurmosta. Yleistunnelma on synkän kaunis, taustalla häämöttää himmeä valo.” ismo al angon kolmas Tois Ta hänen oma a nimeä än k anTavissa koko onpanoissa TehT y albUmi ismo kUllervo al anko ilmes T y y 9. lok akUU Ta ja sisälTä ä kUvaillUn k alTaisia k appaleiTa . T e o K S e T K e S K I I K Ä I S e T m I e H e T S IV U L L e K o o n n U T: o S K A R I o n n I n e n
M E R K I N T Ö J Ä 38 6 / 2 1 5 I I d a S o fI a H I R v o N E N SIdNEy GoTTlIEb, TIEdEMIES CIa:ll a olI 1950 -lu v ull a homma niin sanotusti todella kovassa nousussa. Kylmän sodan vainoharhat synnyttivät todellisuuden rajamailla häilyviä hankkeita, joiden rinnalla nykyajan hämärimmätkin salaliittoteoriat kalpenevat. Tiedustelupalvelun antisankareista epätodellisin oli kemisti Sidney Gottlieb. Hän johti aivopesuhanketta, jossa pumpattiin pahaaaavistamattomat mielenterveyspotilaat täyteen LSD :tä. Myrkkyihin erikoistunut lahjakas kemisti Gottlieb värvättiin CIA :han 1950-luvun alussa. Hän sai pikimmiten johtaakseen pahamaineisen MKULTRA -projektin, jossa yritettiin hiljattain keksittyjen psykedeelien avulla murtaa ihmismieli tottelemaan suggestiota. Ainetta annettiin koehenkilöille salaa. Mitään etumatkaa Neuvostoliittoon tällä ei saatu, mutta luotiin kylläkin joukko järkensä menettäneitä, ikkunasta hyppiviä ihmisraunioita. Silti koe jatkui. Gottliebin valvonnassa CIA pyöritti San Franciscossa kahdeksaa ilotaloa, joissa prostituoidut livauttivat asiakkaiden juomiin LSD :tä. Jämeräleukaiset agentit kirjasivat vaikutuksia ylös kaksisuuntaisen peilin takana. Tava ll a a N G oT TlIE b oli samanlainen hippiajan airut kuin Timothy Leary. Hän trippaili itsekin säännöllisesti, ja osittain ilotalokokeilun seurauksena LSD levisi San Franciscon kaduille 1960-luvulla. Kuuluisat juonet Fidel Castron pään menoksi olivat nekin juuri Gottliebin käsialaa. Ei sellaisia selvin päin keksittäisikään: Castron sikarit esimerkiksi haluttiin käsitellä LSD :llä, jolloin tämä olisi revennyt nauramaan kesken tv-lähetyksen. Partasuuta yritettiin niin ikään saada hengiltä myrkyttämällä tämän märkäpuku ja asettamalla räjähtävä kotilo Castron lempisukelluskohteeseen. Happoisin idea oli sivellä Castron kengät talliumilla, jolloin tämän parta olisi ravissut pois. Gottlieb yritti myös myrkyttää Kongon presidentti Patrice Lumumban hammastahnan ja erään irakilaisen kenraalin nenäliinan. Kaikki projektit menivät reisille. Joskus agentti tyri viime hetkellä, ja joitain suunnitelmia pidettiin alun alkaenkin niin kilipäisinä, ettei niitä edes yritetty. Gottlieb erosi murtuneena miehenä CIA :sta vuonna 1972. Hän perusti luomumaatilan Virginiaan ja alkoi harrastaa kansantansseja. Jonkin aikaa hän pyöritti myös vaimonsa kanssa leprasairaalaa Intiassa, kunnes kuoli 80-vuotiaana ilmeisesti sydänkohtaukseen vuonna 1999. • N I K o K E T T u N E N P A L S T A L L A E S I T E L L ä ä N S U U R H E N K I L ö I T ä . lE M MIK KIEl ÄIM EN hankkiminen on aina vaikuttanut epäilyttävältä. Mikä saakaan aikuisen ihmisen ajattelemaan: ”Olisipa ihanaa, jos kodissani asuisi toinen elävä olento, joka edustaisi eri lajia kuin minä?” Pelottavinta lemmikin omistaminen on silloin, jos eläin ”muistuttaa omistajaansa”. Samaistamisen takana näyttää olevan sama itsetutkiskelun motiivi, mikä joillakuilla liittyy lapsen saamiseen: ”Kunpa voisin luoda oman itseni jatkeen, josta voisin peilata omia ongelmiani.” Lemmikin omistamiseen liittyy myös länsimaisen ihmisen halu hallita tuntematonta ja pelottavaa luontoa. Lemmikissä arvaamaton luonto saa söpön, helposti käsiteltävän muodon, ja ihminen voi nukkua yönsä turvallisesti. Lemmikkieläimen hankkimista motivoi myös halu sitouttaa toinen elävä olento itseen peruuttamattomasti. Ystävyysja parisuhteissa toinen voi kävellä aina pois, jos alkaa kyllästyttää. Lemmikki ei pääse pakoon, vaikka haluaisi. Siksi lemmikkieläimen hankkiminen vaikuttaa kidnappaamiselta. En tietenkään vastusta söpöjä eläimiä. Tulen aina iloiseksi, kun näen kadulla koiran, jolla on hauska olemus, tai videon, jossa kissa tekee jotain ovelaa mutta hölmöä. Katson eläinkuvia mielelläni myös internetistä. Tykkään myös kuvata eläimiä. Eläinten kuvaaminen ei ole kuitenkaan eettisesti ongelmatonta. Kuvia riivaa sama inhimillistämisen epidemia, mikä liittyy ihmisten luontosuhteeseen ylipäänsä. Ihmiset jakavat Facebookissa mieluiten omahyväisiä kuvia omista lemmikkieläimistään lässyttävien kuvatekstien saattelemana. Pahinta ovat eläinkuvat ja -videot, joiden avulla ihmiset yrittävät ilmaista jotain heidän omaan elämäänsä liittyvää. Tällaiseen viestintään liittyy julmaa inhimillistämistä. Eläimiin heijastetaan omia tunteita. Joskus päällään seisova kissa ilmentää työstressiä, joskus krapulaa, toisinaan taas pettymystä, kun lempijäätelö on loppu lähikaupasta. Sen lisäksi eläinvideoihin liittyy syrjintää, mikä liittyy inhimilliseen luonnon hallitsemisen tarpeeseen. Kuvissa näkyy hyvin harvoin suuria tai pelottavia eläimiä. Ainoastaan isosilmäiset ja fotogeeniset otukset kelpaavat. Kaikki tuntematon ja uhkaava suljetaan pois. Parhaat eläinvideot ovat sattumanvaraisia pätkiä, joissa eläimet tekevät jotain pöhköä ja ihmeellistä. Näin juuri videon, jossa orava piilotti käpyä koiran turkkiin. Sydämeni valtasi ilo ja hämmästys. Eläimet ovat niin outoja. Ja ne ovat ihania juuri siksi, että niihin ei liity mitään inhimillistä. • K I R J O I T T A J A O N A L L E R G I N E N A I N A K I N K O I R I L L E , K I S S O I L L E , H E V O S I L L E J A H A M S T E R E I L L E . lÄHETTÄK Ä Ä MINullE KuvIa SÖPÖISTÄ KoIRoISTa K u v I T u K S E T : J a a K K o S u o M a l a I N E N K u v a : J u S S I S Ä R K I l a H T I t ä r k e i t ä i h m i s i ä E PI l o G I
L O P P U K I R I ” OLen asU n Ut koko ikäni Kuhmoisissa. Viime vuonna täällä oli suurempi osuus yli 64-vuotiaita kuin missään muussa Suomen kunnassa. Väestön keski-ikä oli toiseksi korkein. Kun tästä uutisoitiin, olin aika yllättynyt. Onhan täällä vanhuksia, mutta en ollut tajunnut, että niin paljon. Minulla oli ihana ja vähän rasavilli lapsuus. Naapurustossa asui muutama poika meidän luokalta, ja vietimme kaikki päivät pyöräillen ja leikkien. Koskaan ei ollut pulaa tekemisestä tai leikkikavereista. Äiti kuskasi päiväkerhoon ja uimarannalle, eikä sitä lapsena kaivannut sen ihmeellisempiä aktiviteetteja. Olen tosi onnellinen, että olen saanut kasvaa pienellä paikkakunnalla. Kaupungissa lapsia ei uskalla päästää yksin mihinkään, mutta täällä saa mennä vapaasti, kun ei ole mitään pelättävää. Eikä kaupungissa olisi kokenut kaikkia niitä metsäretkiä. Täällä luonto on koko ajan lähellä. Isosisarukseni muuttivat Helsinkiin, kun olin yläkoulussa. Silloin vähitellen tajusin, miten paljon enemmän nähtävää isoista kaupungeista löytyy, ja Kuhmoisten pienuus alkoi välillä ärsyttää. Esimerkiksi harrastusmahdollisuuksia on harmillisen vähän. Tykkään urheilla, ja olisi kiva päästä kokeilemaan uusia lajeja. Hengaamme kavereiden kanssa jonkun kotona ja kesäisin ulkona – muita paikkoja ei lukioikäisille oikein ole. Joskus tekisi mieli mennä kahville tai elokuviin, mutta täällä on vain kaksi kahvilaa ja yksi elokuvanäytös viikossa. Shoppailemaan ei pääse, joten ostan vaatteita netistä. Kesäisin täällä on kesäasukkaiden myötä tapahtumia, mutta syksyn koittaessa kunta hiljenee aika tavalla. Ei Kuhmoisissa eläminen kuitenkaan ahdista. Minulla on täällä perhe ja ystäviä ja asiat tosi hyvin. Pikemminkin odotan innostuneena aikaa, joka koittaa lukion jälkeen. Jokaisessa elämäntilanteessa on hyvät puolensa, eikä niitä kannata pilata negatiivisella asenteella. Arvostan esimerkiksi kuntamme koulua. Olen ollut Kuhmoisten yhtenäiskoulussa ensimmäisestä luokasta asti, ja lukioon jatkaminen tuntui luonnolliselta. Täällä on pienet ryhmäkoot: lukion aloitti tänä syksynä 12 opiskelijaa, ja abeja on kolme. Opetus on hyvää ja henkilökohtaista, ja lukio tarjoaa meille ilmaiset kirjat ja läppärit. Tunnen suurimman osan oppilaista ja opettajista pienestä pitäen, joten koulussa ei ole koskaan tarvinnut jännittää. Meillä on tiivis porukka, eikä ketään syrjitä. Jos joskus syntyy konflikteja, ne selvitetään kahden kesken, eivätkä muut puutu asiaan. Kunnan ikärakenteen huomaa, kun kävelee päiväsaikaan keskustassa: vastaan tulee pelkästään vanhuksia. Eläkeläisille järjestetään paljon toimintaa, joogaa ja vaikka mitä. Välillä tuntuu, että vanhusten elämä on aktiivisempaa kuin meidän nuorten. Voisi olla mukavaa viettää eläkepäiviä täällä. Olenkin murehtinut, onko Kuhmoisia enää olemassa eläkkeelle jäädessäni. Kehitys ei näytä hyvältä, kun lapsia ei synny eivätkä nuoret jää tänne veronmaksajiksi. Ymmärrän kuitenkin, että moni haluaa lähteä näkemään maailmaa. Aion itsekin lukion jälkeen Helsinkiin opiskelemaan sairaanhoitajaksi. Eniten haluaisin työskennellä ison sairaalan ensiavussa tai päivystyksessä, ja täällä on tarjolla lähinnä lähihoitajan töitä. Lisäksi tykkään Helsingin jännittävästä suurkaupungin tunnelmasta. Onhan Kuhmoinen tärkeä osa minua, mutta ei ole velvollisuuteni jäädä pitämään kuntaa pystyssä. Minun pitää päästä toteuttamaan omat haaveeni.” • R O O s a P O H J a L a I n e n s i l j a H e i n o , 1 6 v u o t i a s k u h m o i s l a i n e n a K s e L I V a L M U n e n P A L S T A L L A H A A S T A T E L L A A N u H A N A L A I S I A I H M I S r Y H M I Ä .
HALLINNON OPISKELIJAEDUSTAJIEN VAALIT Vuonna 1990 opiskelijat valtasivat Helsingin yliopiston hallintorakennuksen vaatiakseen vallankumousta yliopistolla eli opiskelijoille edustusta yliopiston hallinnossa. Kaksikymmentaviisi vuotta myohemmin vallankumous yliopistolla jatkuu, ja kolmikantainen edustus on edelleen voimassa. Marraskuussa valitaan jalleen uudet hallinnon opiskelijaedustajat eli hallopedit valvomaan opiskelijoiden etua yliopiston paatoksenteossa kaudella 2016-2017. Hallinnon opiskelijaedustajien vaalit jarjestetaan 3.-4.11.2015. Vaalien ehdokasasettelu paattyy 15.10.2015. Lisatietoa ehdokasasettelusta, listojen muodostamisesta ja vaaleista www.hyy.fi/hallintovaalit tai ota yhteys tiedekuntasi vaalivastaavaan. VALLANKUMOUS YLIOPISTOLLA JATKUU 3 . -4 . 11 . Hyvät opettajat esiin! Tunnetko aivan mahtavan opettajan tai loistavan luennoitsijan? Innostaako hän mukaansatempaavilla esitelmillään ja rakentavalla palautteellaan? Ehdota helmeä HYYn ”Hyvä Opettaja – Magister Bonus” -palkinnon saajaksi. Palkitun opettajan tulee olla Helsingin yliopiston opetustehtävissä. Ehdotuksia saa tehdä 23.10.2015 asti kuka tahansa yliopistoyhteisön jäsen tai jäsenjärjestö. hyy.fi/magisterbonus