99. vuosikerta | 13. huhtikuuta 2012
7
suomisatelliitit
Tekikö Erasmus meistä kosmopoliitteja?
iloiset vanhoilliset
Ortodokseilla on vetävä brändi.
Avaa ovi!
Näyttelijä Lotta Kaihua yöpyy työkseen vierailla sohvilla .
velkatuputus homojen pietari sähkötentit hostellidorkat
2
ylioppilaslehti 7 # 12
pääkirjoitus
Maria Ruuska
anteeksi kuinka?
Hannu Hallamaa
Olen ulkomaalainen
katselin nälissäni, kun valkoinen aine, jota olin luullut kaupassa ruokakermaksi, ensin sakkautui ja sitten haihtui kanapalojen ympäriltä paistinpannulla. Heitin mömmön roskiin ja päätin seuraavalla kerralla luottaa kaupassa sanakirjaan, en purkin kyljen ateriaehdotukseen. Illalla etsin tervetuliaiskirjeessä mainostettuja Erasmusbileitä kartta kädessäni kaupungilta. Onneksi pubissa oli niin tiivis tunnelma, että kukaan ei huomannut, että olin tullut paikalle yksin enkä tuntenut ketään. Ensimmäiset viikot vaihdossa pistivät nöyräksi. Juoksin ympäri Freiburgia virastosta toiseen ja kansliasta kolmanteen ja nyökyttelin, vaikka olin ymmärtänyt saksaksi annetuista ohjeista hädin tuskin joka kolmannen sanan. tajusin nopeasti sosiologian seminaarissa, että en ole kielipuolena kovinkaan haluttu ryhmätyöpari. Helpotuksen tunne oli huikea, kun yksi kurssilaisista suostui yhteistyöhön kanssani. Hän selitti kärsivällisesti lähdetekstiä tuntikausia monena päivänä yliopiston kahvilassa ja otti valittamatta harteilleen vaikeimmat kohdat aineistosta. Ihailin hänen hermojaan ja yritin hyvittää avuttomuuttani suklaapatukoilla. Esitelmäpäivän aamulla meinasin kuitenkin vatsanväänteiden takia luovuttaa. Mietin, missä on Facebookin Best Time of my Life <3 Erasmus -valokuva-albumeiden fiilis? Sitten koitti iltapäivä ja esitysvuoromme. Aloitin takellellen, mutta pian huomasin, ettei kukaan ei pyöritellytkään silmiään tai tehnyt lopuksi tarkentavia jatkokysymyksiä, joita en ymmärtänyt. Myöhemmin tajusin, että siihen piinalliseen ja pelättyyn hetkeen, jossa minä selitän saksalaisen sosiologin edesottamuksista saksalaisille heidän äidinkielellään, kiteytyi Erasmus-kokemukseni suurin oivallus: empatia on universaalia. nyt kolme vuotta myöhemmin olen unohtanut sekä sen avuliaan tytön että monien muiden valokuvissani esiintyvien ihmisten nimet. Ani harvaan olen enää missään yhteydessä. Kokemusta ulkomaalaisuudesta, avuttomuuden tunnetta virastoissa ja luennoilla, en ole unohtanut, ja se on tärkeintä. Se on auttanut ymmärtämään muualta tulleita kotiinpaluun jälkeen. Siksi kuukaudet kielipuolena ehdottomasti kannattivat.
helsingin sanomat on viime aikoina kunnostautunut nostamalla jutuissaan esiin Applen tuotteita. Esimerkiksi iPad pölähtää säännöllisesti esiin artikkeleissa, joissa usein termi tabletti tai sormitietokone olisi riittänyt. Tämä pätee verkkosivustoon sekä painettuihin tuotteisiin. Digilehden arkistohaun mukaan iPad on tämän vuoden aikana esiintynyt painetussa Hesarissa jo yli 30 kertaa. Toimituspäällikkö Antero Mukka, mistä tässä on kyse? "Meillä on hyväksytty, että tuon tyyppisten tuotteiden tuotemerkillä on olemassa merkitys, joka on syytä no-
teerata. Se ei ole pelkkä yleislaite, vaan tunnetaan erityisenä tuotteena. Kysymys ei ole promoamisesta, vaan halutaan kertoa lukijalle asia niin kuin se on, mistä tuotteesta on ollut kysymys. Mennäänkö tässä tekstimainonnan puolelle? "Ei todellakaan mennä. Olemme olleet edelläkävijöitä iPad-version työstämisessä, siihen liittyviä juttuja varmasti löytyy koko joukko. Loput selittyvät sillä, että iPadin ympärillä on maailmanlaajuisesti suurin hypetys. Journalistisesti kirkasotsaisimpia voi kiusata, että tuotemerkkejä ylipäätänsä esiintyy lehdissä. Brändeillä on mer-
kitystä ihmisille. Olisi aika outoa, jos se maailma suljettaisiin pois Helsingin Sanomien sivuilta. Ketä Applen tuotteiden puffaaminen palvelee? "Ei meillä puffata Applen tuotteita. Taloussivuilla on uutisia esimerkiksi älypuhelinvalmistajien kuulumisista, ja siellä on varmasti Samsungia ja Nokiaa ihan yhtä lailla kuin Applea." Hesarin iPad-sovelluksilla on nyt 20 000 lukijaa. Millaisia tavoitteita olette asettaneet lukijamäärälle? "Kasvua sieltä odotetaan. Laitteista riippumatta digitaalisten tuotteiden käyttö tulee lisääntymään."
mediapeli
vaarallista "Oikeisto toistaa menestyksen liturgiaa eli mitä paremmin parhaalla viidenneksellä menee, sitä enemmän köyhimmille tippuu kuparinvärisiä kolikoita. Mä näen, että tämä on jos ei nyt täysin väärä, niin ainakin vaarallinen painotus. Menestyjien asemaa on vahvistettu niin paljon, että se on johtanut laajamittaiseen syrjäytymiseen." Rap-artisti Karri "Paleface" Miettinen puhuu tuloeroista Helsingin Sanomien haastattelussa 1.4. dynaamista "Miettisen ajatus kuvastaa suosittua vasemmistolaista näkemystä markkinatalouden nollasummapelistä. Sen mukaan yhden menestys on aina toiselta pois. Haluaisin kovasti keskustella Miettisen kanssa markkinatalouden dynamiikasta, jos siihen tulisi tilaisuus." Elinkeinoelämän valtuuskunnan johtaja Matti Apunen kommentoi Palefacen yhteiskuntakritiikkiä kriittiseen sävyyn Helsingin Sanomien kolumnissa 10.4. keskimääräistä "Pikku tempullaan #Apunen pääsee syyttämään Palefacea ja kaikkia vasemmistolaisia nollasummapeliharhasta, mikä on täyttä roskaa. On helpottavaa, että samalla kun oikeistolainen mediaeliitti vääntelee sanoja solmuun, Paleface puhuu epäkohdista, ja häntä kuunnellaan. Apunen on varmaan niitä jotka kokevat olevansa myös keskimääräistä parempia kuskeja!" Muusikko Maija Vilkkumaa kritisoi Matti Apusta Twitterissä 10.4.
kuva viikonvaihteeksi
Juuso Koponen
ar ok ko
alapääkirjoitus
Verna Kuutti
Afrikan maiden demokraattisuuden aste Freedom Housen mukaan free partially free not free
Kap Verde
Se
Tunisia
Algeria
Libya
M
Egypti
Mauritania
ne
Mali
Niger
Togo Benin
Ghana
Surffaa mun sohvalla
näin tutustutaan naapureihin vuonna 2012: avataan CouchSurfing-palvelu, haetaan helsinkiläiset majoittajat ja laitetaan vielä avainsanaksi "Vallila". Tuloksia löytyy 20: ruskettunut Johanna, kreisibailaavat Pauliina ja Antti, lumessa kierivä Ella. Maija Stina kertoo missiokseen "kuunnella maailmaa". Mukavanoloista sakkia, jonka kanssa voisi hyvin kuvitella juovansa lasillisen Pub Magneetissa. Hengattaisiinko? Sohvasurffaustirkistelyssäni tiivistyy I love to meet new people -sukupolven paradoksi. Ympärilläni asuu kymmeniä iloisia helsinkiläisiä, jotka majoittavat pabloja ja katarzynia Ikeavuodesohvilleen. He ovat ihmisrakkaita, avarakatseisia ja rentoja. He uskovat ystävyyden muuttavan maailmaa. Mutta jos yksi heistä seisoisi ovisilmässäni pullapitko kädessä, nielaisisin ja yrittäisin päätellä, onko kyseessä A) herännäiskristitty B) siviiliasuinen tv-lupatarkastaja vai C) seksuaalirikollinen. Kyläilyetikettiin 2012 ei kuulu spontaanius ja vielä vähemmän naapureiden spontaanius. Naapurit ovat liian lähellä, jotta niistä haluaisi tietää yhtään enempää. sohvasurffaus on siitä kätevä kyläilymuoto, että vieraan harrastukset/musiikkimaun/pärstäkertoimen voi selvittää etukäteen. Naapureille ei samanlainen esikarsinta onnistu. Mitä siitäkin tulisi, jos kyläilemään pyrkivä naapuri olisi vaivaannuttava kahvakuulapersu, joka diggailee Limp Bizkittiä.
Gambia Guinea-Bissau
ga
l
Guinea
a in rk aso Bu F
Cô d'I te vo ire
Tsad
Eritrea Sudan Djibouti
Nigeria
Kam eru n
Sierra Leone Liberia
Kon gon tasa v.
Päiväntasaajan Guinea São Tomé ja Príncipe
nd a
Gabon
Freedom Housen vertailussa ei vielä näy arabikevään vaikutus eikä Etelä-Sudanin itsenäistyminen. Yleinen trendi kuitenkin on, että demokraattisimpia ovat pienet saarivaltiot, eteläisen Afrikan maat sekä jotkin länsiafrikkalaiset valtiot.
Lähde: Freedom House
Bo
ts w
Swasimaa EteläAfrikka Lesotho
ylioppilaslehti Perustettu 1913. 99. vuosikerta. Suomen aikakauslehtien liiton jäsen. issn 035-924. Käynti- ja postiosoite Kaivokatu 10 B, 7. krs, 00100 Helsinki. www.ylioppilaslehti.fi. toimitus Vt. päätoimittaja Maria Ruuska, 050 339 3033, paatoimittaja@ylioppilaslehti.fi ·Toimittajat Veera Jussila, 050 443 7122, veera.jussila@ylioppilaslehti.fi, Verna Kuutti, 050 445 0553, verna.kuutti@ylioppilaslehti.fi, Hannu Hallamaa, 050 447 1117, hannu.hallamaa@ylioppilaslehti.fi · Ulkoasu Otto Donner, 050 441 1327, graafikko@ylioppilaslehti.fi toimistosihteeri Susanne Lindqvist, 09-13114235, susanne.lindqvist@hyy.fi osoitteenmuutokset ja tilaukset www.ylioppilaslehti.fi/tilaajapalvelu ilmoitusmarkkinointi Media Duo Oy · Eeva Kärki, 040 719 2467, Kari Mattila, 050 563 5462, Kimmo Salmi 050 329 9000 etunimi.sukunimi@mediaduo.fi, www.mediaduo.fi. ilmestymisaikataulu ja mediakortti www.ylioppilaslehti.fi/mediakortti.pdf kustantaja Ylioppilaslehden kustannus Oy toimitusjohtaja Mauri Laurila hallinto ja talous Marjo Berglund paino Sanomapaino Oy, Forssa ·Toimitus ei vastaa tilaamatta lähetetystä aineistosta eikä säilytä tai palauta sitä.
Mad
Afrikan vanhin demokratia, vuonna 1848 ensi kertaa vaalit järjestänyt Senegal sai uuden presidentin huhtikuun alussa. Yleisesti ottaen demokratian tila Afrikassa ei kuitenkaan ole vahva. Yhdysvaltalaisen Freedom House -järjestön mukaan vuonna 2011 mantereen 53 kansainvälisesti tunnustetusta valtiosta vain 9 sai kolmiportaisella asteikolla parhaan arvion ("free") demokraattisuudestaan. Vertailun vuoksi, kaikki Euroopan maat paitsi Bosnia-Hertsegovina, Albania, Makedonia, Turkki ja entisen Neuvostoliiton maat (Baltian maita lukuunottamatta) kuuluvat parhaaseen luokkaan.
Kongon demokraattinen tasavalta Tansania
U ga
Kenia Ruanda Burundi Seychellit Malawi Komorit
Angola
am bi
k
Sambia Zimbabwe
So
aga ska r
an a
Namibia
M
os
m
al
ia
Mauritius
n Afrika Keski-avalta tas
Etiopia
ylioppilaslehti 7 # 12
3
Lonely Planetin perustajapari Maureen ja Tony Wheeler Intiassa vuonna 1972.
Lue heidän tarinansa s. 20.
sisältö 7 pyöräily valloitti metropolit 8 10 14 15 22
ammattivierailijan opas
Helsinki puuskuttaa fillarikulttuurissa vielä kaukana Euroopan kärjestä.
Näyttelijä Lotta Kaihua tietää, mitä tuntemattoman sohvalla ei kannata ottaa puheeksi.
maailmassa kylässä
Erasmuksesta tuli valtavirtaa, mutta kuinka irti Suomesta vaihdossa olemme?
velkaannu vähän lisää!
Toimeentulotukea hakevien opiskelijoiden epäillään sössineen luottotietonsa tahallaan.
sympaattista jäykistelyä
Ortodoksinen kirkko on piispankin mukaan menestystuote.
muistatko nämä hostellikaverisi?
Olutta siemaileva surffari-Jake viihtyy keittiössä, skypettävä Soo-Jin pyjamassa.
tony ja maureen wheelerin kotialbumi
vakiot 4 palaute 6 ajan hammas 14 kolumni: hanna nikkanen 16 graduratsia &
samaan aikaan toisaalla kolumni: tero paskapää arviot malinen, hesari confidential & nykysuomen sanakirja
18 21 23
tekijät
kannen kuva noora lehtovuori
muinoin
Sonja Saarikoski, 23, teki kandin viestinnästä, minkä jälkeen oli pakko paeta Australiaan. Tähän numeroon hän haastatteli Lonely Planetin isää, Tony Wheeleriä. Himottaa Istua pelkääjän paikalla, kun kuski ajaa meidät Australian ympäri.
Ilari Niskanen, 25, opiskelee kotimaista kirjallisuutta ja kirjoitti tähän lehteen jutun siitä, miten sosiaalivirasto patistaa köyhiä opiskelijoita lainanottoon. Kaduttaa Rakkaan kissan menettäminen.
Sanni Koskela on 23-vuotias suomen kielen opiskelija, joka selvitti tähän lehteen, miksi Helsingin yliopistossa ei käytetä sähkötenttejä yhtä paljon kuin esimerkiksi Tampereella. Kyrpii Huono tuuri Monopolissa, takatalvet ja Mad Menin Megan.
Ylioppilaslehti julkaisi 4. huhtikuuta 1991 kolmen aukeaman repparin Jaalan kunnasta. Kuvaan pääsi muun muassa ravintoloitsija Lyyli Mäkinen.
J.M.Barrie
poika,joka ei koskaan kasvanut aikuiseksi
OhjauS ja dramatiSOinti
juha KuKKOnEn
rOOlEiSSa mm.
riKu niEminEn rObin SvartStröm Sanna WarSEll
Suomen sosiaalifoorumi 2012
21.24.4. Helsinki, arbis, dagmarinkatu 3 vapaa pääsy www.sosiAALIFOORUMI.FI
Esitykset 11.6.-1.9.2012 Suomenlinnan kesäteatterissa Helsinginkatu 25, 00510 Helsinki, puh. (09) 718 622, avoinna ma-pe klo 11-18. liput 33 / 29 / 25 / 23 / 16
lippupalvelu.fi · ryhmateatteri.fi RyhmäteatteRin lipunmyynti
G
nsiin du k a ra
Tilaa tulostus ja kansitus tilausjärjestelmämme kautta
Katso lisätiedot ja ohjeet Unigrafian verkkosivuilta: www.unigrafia.fi Opiskelijan palvelusivut Lopputöiden tilausjärjestelmä Unigrafia on Helsingin yliopiston oma graafisten palvelujen tuottaja · Painopalvelut: digi, offset, pikapaino, suurkuva · Tulostuspalvelut · Graafinen suunnittelu ja toteutus · Digitaalisen median palvelut
Tykkäätkö Ylioppilaslehdestä? Tee se myös Facebookissa:
facebook.com/ylioppilaslehti
Ikimuistoinen vappu Vanhalla!
Vappubrunssi klo 10.30-15.00
Vappubrunssin menu pitää sisällään runsaan keväisen n alkuruokapöydän, kokin carvery-pöydästä marmorifilettä tä ja taikinoitua merilohta sekä Vanhan herkullisen jälkiruookapöydän. Lisäksi tietysti lasillinen Keltaista Leskeä. Vannhan Kuppila ja terassi tarjoilevat kuohuvaa klo 15.00 ja klo lo 16.00 alkaen juhlasali on muunnettu upeaksi tanssisaliksi, si, joka kutsuu sinut tanssin pyörteisiin. Vappubrunssi Lyyra-kortilla 54 (norm. 58 ), tanssiaislipulla 58 (norm. 62 )
Vastuullista HYY-liiketoimintaa.
Vapputanssiaiset klo 16.00-18.00
Tanssi ja juhli sekä 20-henkisen salonkiorkesterin että suuren sinfoniaorkesterin tahdissa. Juhlasalissa soi tanssimusiikki wienervalssista tangoon ja swingin kautta letkikseen Ylioppilaskunnan Soittajien tahdittamana. Vanhan juhlasalissa, kattokruunujen loisteen alla, on tilaa tanssia. Tervetuloa mukaan hienostuneen iloiseen vapputanssiaistunnelmaan! Vapputanssiaislippu Lyyra-kortilla 4 (norm. 8 )
P Pian on jälleen se aika - vappu, kevään iloisi i sin juhla, on kohta täällä. Vanhalla ylioppila la lastalolla vappua juhlistetaan perinteikkäästi ti brunssin ja vapputanssiaisten merkeissä. Te Tervehdi kevättä karkeloiden, Vanha toivotta ta taa sinut tervetulleeksi.
Vara pöytä n a eti www.van stä: ha.fi
6
ylioppilaslehti 7 # 12 Alkusoitto
Pakolaisleirin pystyttäjä
Oikislainen Viljami Aarbakke opettaa nuorille humanitaarista oikeutta roolipelin avulla.
kolme onnekasta siirtyy lomakkeet kourassa ulos vastaanottokeskuksesta metsän keskellä Ylöjärvellä. Turvapaikkahaastattelu on juuri loppunut, ja päätös on myöntävä. Osa porukasta taas on murheen murtamia: pitkän matkan jälkeen he ovat saaneet kielteisen päätöksen. Viisi perhekuntaa on vaeltanut kuvitteellisesta Zuboumban valtiosta lähdön jälkeen läpi Euroopan: selvinnyt pakolaisleiriltä ja ylittänyt miinakenttiä. Väsymys on kova. Yksi Youth on the Run -roolipelin kouluttajista ja järjestäjistä on 23-vuotias oikeustieteen opiskelija Viljami Aarbakke Helsingin yliopistosta. Punaisen Ristin järjestämää vuorokauden mittaista roolipeliä pelattiin ensimmäistä kertaa Suomessa Ylöjärvellä Tampereen lähellä tasan vuosi sitten. Roolipelin tarkoituksena oli tutustua pakolaisten pakomatkaan ja humanitaariseen oikeuteen aidon tuntuisten tilanteiden avulla. "Roolipeli on Tanskassa ja Norjassa erittäin suosittu. Norjassa lähes kaikki ripari-ikäiset suorittavat kyseisen roolipelin", Aarbakke sanoo. Ylöjärvellä pelikenttä oli rakennettu suo- ja metsämaastoon. Ruokaa pelaajat saivat sen verran kuin oikeallakin pakolaisleirillä: kupillisen riisiä ja ruokalusikallisen öljyä. Seuraavan kerran peliä pelataan partiolaisten Huima 2012 -leirin yhteydessä Lopella heinäelokuun vaihteessa. "Humanitaariseen oikeuteen perehtyminen ja roolipelaajien kouluttaminen edistää sekä omaa ammatillista osaamistani oikeustieteilijänä sekä Punaisen Ristin tavoitteita." Kolmatta vuotta opiskeleva Aarbakke on muutenkin laajalti mukana järjestön toiminnassa. Hän auttaa Läksyhelpissä maahanmuuttajataustaisia lapsia ja organisoi tapahtumia kulttuuri-illoista piknikkeihin kansainvälisessä klubissa. Sen lisäksi hän istuu monessa SPR:n työryhmässä ja hallituksessa. Tänä vuonna Punaisessa Ristissä vietetään nuorten vuotta. Vapaaehtoistyöhön nojaavassa järjestössä on havahduttu siihen, että nuoria on yhä vaikeampi saada mukaan avustustyöhön. Aarbakke toimi jo peruskouluaikana satunnaisena Nälkäpäivä-kerääjänä. Toissa vuonna hänet valittiin järjestön nuorisodelegaatioon, joka matkusti neljäksi kuukaudeksi Nepaliin työskentelemään koulujen katastrofivalmiushankkeen parissa. "Nepalin komennus opetti selviytymään tilanteista, joissa vastakkain oli suomalainen suorapuheisuus ja nepalilaisten kyvyttömyys sanoa ei. Siinä oppi tunnistamaan, mitä kulloinenkin nepalilaisten kyllä tarkoitti. Joskus se oli ehkä, toisinaan ei todellakaan ja joskus se jopa tarkoitti kyllä." maria pöyskö
otto donner
ajan hammas
Äijä viihtyy Tampereella
2007
2012
otto donner
Heidi Yli-Kankahila, 23, tähtitiede
"Luin kuusivuotiaana isäni vanhaa avaruuskirjaa, jossa kerrottiin tähtisumuista ja galakseista. Silloin napsahti ja tajusin, että haluan tähtitieteilijäksi. Mustat aukot ovat kiinnostaneet minua aina. Opiskelijakortin kuva otettiin abivuonna juuri ennen kirjoituksia. Olen muuttunut niistä ajoista iloisemmaksi. Suhtauduin kirjoituksiin hyvin vakavasti, koska halusin päästä heti yliopistoon. Kun sain kesällä paksun kirjeen postissa, tuntui, että yli vuosikymmenen odotus palkittiin. Yliopistolla minulle selvisi, miten paljon tähtitieteen tutkimuksesta tehdään nykyisin tietokoneella, eikä enää ulkona kaukoputken kanssa. Nyt viidentenä opiskeluvuotenani teen gradua galaksien törmäyksistä ja haluaisin jatkaa sen jälkeen jatko-opiskelijana." maria ruuska
taloustutkimuksen kirjekyselyssä selvisi, että Tampereella on suomalaisista asuinpaikoista ylivoimaisesti paras imago. Tulos ei ei yllätä, sillä Pirkanmaan metropoli on häpeilemättä äijä. Helsingin neitimäisyyden kuulee jo nasaalista äng-äänteestä, mutta Tampereessa sorahtelevat rapsakat klusiilit ja tremulantit. Muutenkin Tampere on äijien paratiisi:
Äijän ei tarvitse torkahdella kulttuurielämysten äärellä, sillä Tampereen Teatterilla on taidevouhkien kumppaneille Äijäparkki. Kun rouva viihtyy katsomossa, parkkiin jätetty äijä maistelee oluita ja katsoo kiakon MM-kisoja. Morjens! Äijän ei tarvitse välittää etelän hienostomediasta, sillä alueen äänenkannattaja on horjumatta äijän puolella. Aamulehden nettisivuilla kerrotaan,
mistä koirankakka koostuu, kenen koululaisen puutyö oli hianoin ja kuinka isien pitäisi olla äijempiä. Ylämoro! Äijän ei tarvitse hävetä autoiluharrastustaan, sillä Tampereella on Suomen ainoa nelitasoinen eritasoliittymä. Ameriikan malliin! Äijän ei tarvitse kinuta kuntapäättäjiltä sitä, mitä äijä haluaa. Kun Helsingissä vielä väännetään Guggenheimista, ovat tamperelaiset jo kohta rakentaneet kiakkoareenan. Keskelle kaupunkia. Junaradan päälle. Kyä lähtee! Tamperelainen äijä voi saman päivän aikana viedä kenkänsä Äijän suutarille (Sotilaankatu 11), notkistua Äijäjoogassa (Lemminkäisenkatu 14) ja hankkiutua lopuistakin kuona-aineista eroon Äijien tervasaunassa (Sumeliuksenkatu 11). Tampereen todellinen äijyys mitataan kuitenkin siinä, ettei mihinkään äijäilyhömpötyksiin lähdetä mukaan. Kun Tampereella vietettiin viime vuonna äijäpäivää, yleisötapahtumaan osallistui 20 ihmistä. Vaikka paikalla oli heviburgerkojukin. verna kuutti
ylioppilaslehti 7 # 12 Alkusoitto
7
óscar silva
Kaupunkiaktiivi Ricardo Sobral pyöräilee kotikaupungissaan Lissabonissa
Eurooppa hyppäsi pyörän selkään
Fillarikulttuuri voi suurkaupungeissa paremmin kuin koskaan.
jarrut vingahtelevat, alla muljahtelevat mukulakivet täristävät koko polkupyörää. Ricardo Sobral puristaa käsijarruja ja laskee Lissabonin vanhimman kaupunginosan Alfaman jyrkkää mäkeä alas. Keskustan kapeilla kaduilla tilasta kilpailevat raitiovaunut, autot, bussit ja jalankulkijat. "Olemme kolmekymmentä vuotta jäljessä Euroopan edistyneimmistä pyörämaista", Sobral selostaa ja kurvaa ulos Alfaman kaupunginosasta tasaisemmalle autotielle. Sobral tietää, mistä puhuu. Hän on polkenut Lissabonissa lähes koko ikänsä. Sobral oli Erasmus-vaihdossa Kööpenhaminassa, polki takaisin kotiin Euroopan halki, perusti pyöräliikkeen ja on maan ensimmäinen pyöräbloggari. Nyt kaupunkiaktiivi on toiveikas. pyöräily on kovassa nousussa Lissabonissa. Innostuksesta kertoo muiden muassa alati kasvava critical mass -pyörämielenosoitus, jonka keskuudesta on lähtenyt liikkeelle myös kaupunkipyöräilyä edistävä yhdistys MUBI. "Pyöräkulttuuri voi Euroopassa paremmin kuin koskaan. Kaupunkien katukuvassa pyöräily näkyy ympäri mannerta" kertoo Martti Tulenheimo European Cyclists' Federationista. Euroopan maiden ja kaupunkien välillä on suuria eroja. EU:n pyöräilyä edistävä projekti PRESTO jaottelee kaupungit aloittelijoihin, edistyjiin ja mestareihin. Samalla tavalla jako voidaan tehdä maiden kesken. Perinteisiä vahvoja pyöräilymaita ovat Hollanti, flaaminkielinen puoli Belgiaa, Tanska, Sveitsi ja Saksa. Näiden rinnalle on noussut viime vuosina Unkari. Suomi laahaa vielä aloittelijoiden ja edistyjien välimaastossa, aloittelijat ovat idässä ja etelässä. pyöräilykulttuurin menestys ei ole syntynyt itsestään. Hollannissa, Tanskassa ja Sveitsissä on uurastettu kovasti sen eteen, että tänä päivänä pyöräilyn osuus on maiden liikenteestä yli 15 prosenttia. Vielä ennen toista maailmansotaa pyöräily oli yleistä kaikissa sosiaaliluokissa. Polkupyöräilyn asema heikentyi 1950-luvulta alkaen, kun autoilu kaupungeissa lisääntyi. Edelläkävijämaissa tilanteeseen herättiin öljykriisin myötä 1970-luvulla ja kehityssuunta haluttiin muuttaa. "Tuloksia on alettu nähdä 1990-luvulta lähtien, ja muut ovat sitten seuranneet perässä 2000- ja 2010-luvulla", Tulenheimo kertoo. Toisinaan myös pienen alakulttuurin valtavirtaistuminen muuttaa koko lajin luonteen. Näin kävi 1990-luvulla, kun maastopyöräbuumin myötä pyöräilystä tuli nuorten, hurjapäisten miesten laji. Nyt puolestaan esimerkiksi fiksi- ja retropyörät ovat vallanneet maastopyöriltä alaa. urheiluperinteestä ja osoittaneet, ettei pyöräilyyn tarvita trikoopukua ja ufokypärää. missä pyöräilykulttuurin kehitys sitten näkyy konkreettisimmin? "Jäävuoren huippu ovat kaupunkipyöräjärjestelmät", sanoo Martti Tulenheimo. Ne kannustavat myös tuuripolkijoita pyörän selkään. Helsinki oli alkuperäisillä umpikumisilla renkailla varustetuilla kaupunkipyörillään edelläkävijä. "Helsingille kävi kuten edelläkävijöille usein käy: muut menivät ohi. Nykyään `Pariisin mallisia' kaupunkipyöriä on jo yli neljässä sadassa kaupungissa. Helsingissäkin onneksi ensi vuonna", Tulenheimo kertoo. Pariisin Vélib-kaupunkipyöräjärjestelmä on ollut menestys, Vuonna 2007 sen piirissä oli 7 000 pyörää, nyt 20 000. Kolmivaihteiset Pariisin kaupunkipyörät ovat käteviä erityisesti siksi, että niitä on tarjolla niin paljon. Ne ovat käyttäjälleen edullisia ja ne on onnistuttu sovittamaan hyvin yhteen joukkoliikenteen kanssa. Pyöräilyyn panostaminen näkyy siis ennen kaikkea infrastruktuurin kehittämisessä. Sitä on edistetty Tulenheimon mukaan sekä Hollannissa että Tanskassa viime vuosina. "Vain hyvä infra selittää, miksi näissä maissa ihmiset pyöräilevät niin paljon." Polkupyörien pysäköintipaikat ja Kööpenhaminan junien pyörille tarkoitetut Flex-vaunut ovat esimerkkejä julkisen liikenteen ja pyöräilyn yhteensovittamisesta. sobral nojaa taivaansiniseen kilpapyöräänsä ja antaa hengityksen tasaantua. Takana on mukulakivinen Alfaman kaupunginosa, muutama kilometri vilkkaasti liikennöidyllä autotiellä ja pitkä ja raskas mäki ylös. Nyt edessä siintää viheralue ja punainen, tasainen pyörätie. "Pyörän selästä kotikaupungin kokee ihan eri tavalla." Kaupunki tulee hänen mielestään suunnitella muillekin kuin moottoriajoneuvoille. Polkupyöräilyn edistäminen liittyy Martti Tulenheimon mukaan myös kansanterveydellisiin kysymyksiin. "Edistyneissä pyöräilymaissa pyöräily tuottaa terveyshyötyjen myötä paljon enemmän kuin siihen investoidaan. Takapajuloissa pyöräilyn toteutumattomien terveyshyötyjen vuoksi menetetään niin paljon rahaa, että pienetkin investoinnit maksaisivat itsensä moninkertaisesti takaisin." veera moll
"
Helsingille kävi kuten edelläkävijöille usein käy: muut menivät ohi.
Suurin muutos on tapahtunut asenteiden tasolla: pyöräily ei ole enää vain urheilulaji vaan enenevissä määrin varteenotettava liikkumismuoto. Muotiblogit, kuten Copenhagen cycle chic, ovat erottaneet pyöräilyn sen
8
ylioppilaslehti 7 # 12 Päähenkilö
KUKA
Näyttelijä Lotta Kaihua, 30, kuuluu Q-teatterin näyttelijäkaartiin. Alkuvuodesta Ylellä esitettiin kuusiosainen matkailusarja Sohvasurffaajat, jossa Kaihua ja sarjan ohjaaja-kuvaaja Pia Asikainen reissasivat ympäri Mustaamerta. Tänä vuonna Kaihua on nähty myös Kulman Pojat -elokuvan naispääosassa. Vapaa-ajalla Kaihua pelaa jalkapalloa Kampin piirissä, joka on osallistunut mm. rock-futiksen SM-kisoihin. kyrpii Bussien tai ratikoiden ikkunat peittävät jättimäiset mainokset. himottaa Sitruunapesto. kaduttaa Etten nuorempana opetellut soittamaan mitään instrumenttia kunnolla.
ylioppilaslehti 7 # 12
9
Pim-pom-turisti
Näyttelijä Lotta Kaihua tuli käymään kahvilla ja antoi kansainvälistä kyläilyneuvontaa.
sanat verna kuutti kuva noora lehtovuori
Shtöööööööööööööööööööt. teeri on myös Kaihuoiden Tukholmanristeilyn vetonaula. Ensimmäisellä ulkomaanmatkallaan oleva Lotta, viisi vuotta, tuijottaa muistolaattaa talvihaalarinsa suojista ja on näkevinään katukiveyksellä verta. Sen järisyttävämpiä eivät Kaihuan ensimmäiset matkamuistot ole. Reissaajana hän sanoo toteuttaneensa peruskaavaa: vuosittaiset risteilyt ja etelänmatkat lapsena, pakollinen interrail lukiolaisena ja tietenkin halpalennot jokaisen Erasmus-vaihdossa olleen kaverin luokse. Sohvasurffaajien kuukauden kuvausmatka oli pisin aika, mitä 30-vuotias Kaihua oli siihen mennessä viettänyt tien päällä. "En ole asunut puolta vuotta viidakossa, vaikka se olisi tietenkin tässä ihan uskottavaa sanoa." Kaihualle henkisesti pisin reissu oli ehkä se junamatka, joka toi 18-vuotiaan joensuulaisen Helsinkiin ja Teatterikorkeakouluun. Pääkaupungin koko ja kaupunkilaisten eristäytyneisyys tulivat shokkina. Kaihua oli asunut lapsuutensa ja nuoruutensa pihapiirissä, jossa ovia ei pidetty lukossa ja pihakavereilla saattoi poiketa milloin tahansa. "En ollut valmis lähtemään. Minulla ei ollut minkäänlaista tarvetta pikkukaupunkikapinalle." Tuoreelle teatterikoululaiselle Helsinki oli pelottava ja kylmä. Kaihua asui ankeassa opiskelijasolussa ja eksyi kaikkialla. Oma paikka alkoi hahmottua vasta toisella vuosikurssilla, kun Kaihuan paras ystävä Pamela Tola pääsi kouluun, ja he muuttivat yhteen. Teatteripiireistä tuli Kaihuan koti. Nyt Kaihua on jo oppinut kaipaamaan ulkomailla meren suolaista tuoksua ja Hakaniemen hallin Soppakeittiötä. Helsinkiläisestä kerrostalosta on tullut koti, ja naapureihin on luotu ensimmäisiä varovaisia kontakteja. "Sohvasurffaajien jälkeen rupesi taas harmittamaan, miten kuolevaa kyläilykulttuuri on Suomessa. Kaipaan sitä, että naapureilta voi käydä lainaamassa mitä vaan." krakovapraha, kesä 2000. Abivuoden jälkeisenä kesänä kumppanukset Kaihua ja Tola reilaavat vapauden huumassa ympäri Itä-Eurooppaa. Yöjunan verhoton akvaarioloosi on silti pienoinen järkytys. Kaihua makaa valveilla ja kuuntelee, kuinka isokokoisen oloiset miehet ramppaavat ohi. Askeleet palaavat yhä uudestaan ja uudestaan hytin ovelle. Yhtäkkiä ovi vetäistään auki. Itäeurooppalainen korsto tuijottaa silmästä silmään Kaihuaa, jonka ensireaktio on huutaa koko keuhkojen voimalla PERKELE. Se riittää sillä kertaa roiston karkoittamiseen. "Voiman tunne oli mieletön: pelastin meidän leirin! Se taitaakin olla ainoa todellinen sankariteko omilta matkoiltani." Vaikka itäeurooppalaisten korstojen väliintulot ovat harvinaisia, on matkailussa silti aina Kaihuan mielestä kyse rohkeudesta. "Matkustaminen auttaa olemaan pelkäämättä. Kun tutustuu henkilökohtaisesti ihmisiin ja heidän tapoihinsa, se ei voi olla kasvattamatta suvaitsevaisuutta." vät ihailemassa presidentti Mikheil Saakasvilin ideoimaa Disneylandhenkistä teemapuistoa, jonka suihkulähteissä kasakat tanssivat 3D:nä. Pompöösiä oli myös isäntien vieraanvaraisuus. "Meidän host-perheemme nukkui olohuoneessa, jotta saisimme oman huoneen. Ruokatarjoilut olivat mielettömät, eikä missään saanut auttaa." Pidetään mielessä silti vastavuoroisuus:
Päähenkilö
6. Selvitä majoittajan kanssa etukäteen pelisäännöt esimerkiksi tupakoinnista tai lemmikeistä.
S
ummerin törähdys säikäyttää, vaikka vierasta on osannut odottaa. Kalliolaisessa kerrostalossa ei spontaania kyläilyä harrasteta. "Lotta Kaihua, terve", esittelee pieni, pipopäinen nainen itsensä mutkattomasti. Peremmälle! Kulman pojat -elokuvasta ja Qteatterin lavalta tuttu näyttelijä on toiselta ammatiltaan kyläilijä. Viime kesänä hän pimputti ovikelloja ympäri Mustaamerta Ylen Sohvasurffaajat-sarjan matkaoppaana. Kotiovensa kuvausryhmälle avasivat muun muassa ukrainalainen drag-artisti, moldovalainen maajussi ja romanialainen tangoharrastaja. "Ihmisille tuntui olevan ihmeen helppoa avata ovensa tuntemattomille. Se oli vaan pim pom, ja kahvit tulille", sanoo Kaihua, kun viinerit on kaivettu pakkasesta. Tänään hän on luvannut kertoa meille kerrostaloihin sulkeutuneille uusvieraanvarattomille kaupunkilaisille, miten tuntemattomien ihmisten luona kyläillään. Kutsutaan sitä paremman puutteessa vaikka näin: Kaihuan Kymmenen Kultaista Käskyä Kotimajoitusmatkailijalle. Ennen kuin rupattelua jatketaan pidemmälle, Kaihualla on varoituksen sana valmiina: "Kun tapaa ihmisiä henkilökohtaisella alueella, menevät juttuaiheetkin nopeasti henkilökohtaisiksi. Se ei välttämättä aina ole hyvä asia." Esimerkki: Bukarestissa Kaihua ja Sohvasurffaajien kuvaaja-ohjaaja Pia Asikainen harhautuivat puhumaan uskonnosta paikallisen oppaan kanssa. Hyvin pian kävi selväksi, että matkalaisten arvoliberaali maailmankuva oli romanialaiselle miehelle jyrkkä no-no. "Ei keskustelu muuttanut sitä, että päivä Bukarestissa oli ollut mukava. Mutta tunnelma oli todella kiusallinen." Muistetaan siis Kaihuan käsky numero yksi:
7. Luota intuitioosi ja ihmistuntemukseesi. Jos jokin tuntuu olevan vialla, voit aina poistua.
8. Sovi taksikuskien kanssa hinta
AINA ETUKÄTEEN. Kirjoita se paperille selvyyden vuoksi. helsinkidenpasar, 2012. Lomapäivät Balin saarella ovat joutilaita. Kirkkaan turkoosissa vedessä sukeltaessa ohi lipuu kaloja ja vesikasveja, sitten muovipillejä ja -pulloja. Kaihua näkee, kuinka veneitä seuraa kokonainen muoviroskaviitta. "Kun näin sen omin silmin, tajusin ensimmäistä kertaa toden teolla, että tämä ei tule kestämään. Samalla olin tietenkin itse ostanut lennot sinne kauas." Silmänsä auki pitävä reppureissaaja ei voi välttyä maailmantuskalta. Menkää, mutta pitäkää mielessä Kaihuan yhdeksäs käsky.
4. Tarjoa omatoimisesti apua esimerkiksi tiskaamisessa tai kokkaamisessa (jos se vain on mahdollista).
5. Ota mukaasi pieniä tuliaisia. (Me
veimme salmiakkikossua aikuisille ja Muumi-magneetteja lapsille.) bukarestjalta, 2011. Edellinen yö on venynyt pitkäksi Maksim-isännän drag-show'n jälkeen, ja Asikaisella ja Kaihualla on reissun ensimmäinen kunnon krapula. Jaltalla vastassa on hiljainen pariskunta, joiden kanssa yhteisiä puheenaiheita ei tunnu löytyvän. Kuvausryhmän ei tarvitse pitkään neuvotella: yksi yö sohvasurffausta täällä saa riittää. Nyt tarvitaan hotelli, uima-allas ja drinkki käteen. "Tuntui hyvältä sallia itselleen pienuus. Vaikka olenkin koukussa kaikentyyppisiin matkailuohjelmiin, vierastan sitä, kuinka niissä vain hymyillään Taj Mahalin edessä. Matkaopas osuu aina kuin sattumalta johonkin paikallisille puukenkäfestivaaleille." Todellisuudessa matkailuun kuuluu odotusta, väsymystä, kohtuuttomia tunnereaktioita, riitelyä ja epämääräisiä riisimössöjä. "Matkailla ei voi kliinisesti totuus on usein se, että vaatteet ovat paskaisia ja itkettää." Kaihuan henkilökohtainen inhokki on taksikyytien hinnasta vääntäminen. Bulgariassa Kaihua ja Asikainen rupesivat ihmettelemään supernopeasti raksuttavaa taksimittaria. Kun suomalaiset hokivat raivoissaan "taksimeter no good", nakkeli raskaan sarjan painijan oloinen kuski vain niskojaan ja työnsi kameraa pois. "Tilanteessa saattaa yhtäkkiä muistaa, että tässähän riidellään muutamasta eurosta. Mutta kyse on periaatteesta. On ikävä tunne, jos kokee joutuvansa koko ajan kusetetuksi." Lisätään siis Kaihuan Käskyihin numerot 6, 7 ja 8.
"
En ole asunut puolta vuotta viidakossa, vaikka se olisi tietenkin tässä ihan uskottavaa sanoa.
Sohvasurffaajat-sarjan kantava idea oli murtaa penkkimatkailijoiden ennakkoluuloja alueesta, joka monien mielikuvissa sijoittuu "jonnekin Venäjälle". Kaihuaa ja Asikaistakin varoiteltiin, että sohvasurffaus Mustanmeren alueella on äärimmäisen vaikeaa ja epämiellyttävää. "Nettikin on täynnä neuvoja siitä, miten sinne-ja-sinne ei kannata mennä. Niiden lukeminen on maailman turhinta. Jos on halu mennä jonnekin, ei auta kuin selvittää asia itse ja lähteä matkalle." Tästä päästäänkin takaisin Kaihuan Käskyihin, joista numerot kaksi ja kolme ovat erityisen tärkeitä:
9. Ole ympäristötietoinen.
"matkailun vaikutus syntyy siitä, kun matkakohteeseen syntyy henkilökohtainen suhde. Elämänmuutos on todennäköisempi, jos näkee esimerkiksi turismin vaikutukset omin silmin." Eivät Sohvasurffaajatkaan malta kotiin jäädä. Tuotantotiimin suunnitelmissa on jo toinen kausi, jossa kierrettäisiin Välimerta ja kotimajoituttaisiin Albaniassa, Tunisiassa, Italiassa, Jordaniassa, Kyproksella ja Makedoniassa. "Ensimmäisen tuotantokauden jälkeen vannoin, etten lähde toiselle kierrokselle. Kuukausi putkeen ihmisten nurkissa on aika kuluttavaa. Ei voi valita, milloin on sosiaalinen ja milloin ei." Niin, kyläily kuluttaa, ainakin meitä sosiaalisesti rajoittuneita suomalaisia. Kahvit jäähtyvät ja puheenaiheet tyrehtyvät. Mikä sinne ventovieraiden luokse oikein vetää? "Matkalla parasta on ehdottomasti se hetki, kun hyppää bussiin kohti seuraavaa etappia. Määränpää on tiedossa, mutta kaikki muu on vielä tuntematonta." Siispä:
2. Tutustu maahan ja sen kulttuuriin
etukäteen. Muutamakin sana paikallista kieltä voi tehdä isäntään suuren vaikutuksen.
1. Vältä tai varo keskustelua politiikasta ja uskonnosta. Keskustellaan ennemmin jostain, mikä yhdistää uskontokuntaan tai puoluekirjaan katsomatta. Matkoista. tukholmahelsinki, 1987. Jalkakäytävä Sveavägenin ja Tunnelgatanin risteyksessä on vuosi Olof Palmen murhan jälkeen jo kansainvälinen nähtävyys. Pääministerin murhamys-
3. Älä jätä kuitenkaan lähtemättä
vain siksi, että jollakin muulla on ollut kurjaa paikassa X. kaihuan löi ällikällä Georgian pääkaupunki Tbilisi. Sodan runtelemalla kaupungilla oli käsittämättömän kaunis keskusta värikkäine puutalokortteleineen. Sohvasurffaajat kävi-
10. Unohda tämä lista, lähde matkalle ja keksi itse parempi.
10
ylioppilaslehti 7 # 12
Satelliitit radalla
Erasmuksesta ja reppureissauksesta on tullut arkea, mutta ovatko ne tehneet meistä maailmankansalaisia?
sanat veera jussila kuvat toimituksen kotialbumeista
ylioppilaslehti 7 # 12
11
tenttikirjat sivuun, passi käteen. Tuore filosofian kandi pakkaa. Hammasharja, junaliput, pyjama. "Melkein koko Eurooppa on avoinna edessäni, miten tahdon, minne tahdon...", kihisee Mika Waltari vuonna 1929 ilmestyneessä Yksinäisen miehen junassa. Enää Waltari ei kyllä olisi mikään edelläkävijä. Nykyopiskelijan ensimmäinen romanssi on ehkä ollut EF:n kielikurssilla Maltalla, pisin kesätyöpesti Pariisin Disneylandissä. Mutta onko liikkuminen tehnyt meistä maailmaa kotinaan pitäviä kosmopoliitteja? Sitä avataksemme keräsimme opiskelijoiden kokemuksia Grönlannin työharjoittelusta Liverpoolin Erasmus-vaihtoon. Asuminen ulkomailla kaatoi ne päänsisäiset esteet, jotka aikaisemmin nousivat esiin, kun pohdin kotimaan jättämistä. Nyt tiedän, että kaikki on mahdollista. (Nainen, 24, kotimainen kirjallisuus, Erasmus-vaihdossa Poznanissa) Aloitetaan mahdollisuuksista. Todisteeksi riittää yliopiston sähköpostilaatikko. Vaihtohaku eurooppalaisiin yliopistoihin. Interested in an internship abroad? Maalaa parempi maailma lähde kansainväliselle vapaaehtoistyöleirille! Pelkästään yliopistolla on eurooppalainen Erasmus-vaihto, pohjoismainen ja Baltian maiden Nordplusvaihto, MAUI-vaihto Yhdysvaltoihin, AEN-vaihto Australiaan, ISEP-vaihto ja kahdenvälisiä vaihtosopimuksia ympäri maailman. Pöllämystynyt voi hakea opastusta vaihtokoordinaattorin vastaanotolta. Varsinkin Erasmus-taulukoiden tavaamisesta on tullut sukupolvikokemus. Toisena opiskeluvuonna alkaa jokasyksyinen ja -keväinen kysymysrituaali: oletko jo hakenut, minne, vuosi vai puoli. Olin lukiosta vuoden vaihdossa Lounais-Saksassa, vuoden Erasmus-vaihdossa Saksassa ja puoli vuotta Nordlysvaihdossa Pohjois-Norjassa. Nyt olen 3 kk Huippuvuorilla, kirjoittelen graduani ja toukokuussa olen kurssilla (University Centre in Svalbard). (Nainen, 25, meribiologia) Ja laukkuja me myös pakkaamme.
Suomalaisista korkeakouluista lähti CIMOn mukaan vuonna 2010 vaihtoon yli 10 100 opiskelijaa. Siinä on puolet lisäystä 2000-luvun alkuun. Suomesta lähdetään vaihtoon muuta Eurooppaa vilkkaammin, eniten heti Lichtensteinin jälkeen. Euroopan komission mukaan yli kymmenen prosenttia lukuvuonna 20092010 valmistuneista suomalaisista on käynyt Erasmus-vaihdossa. Kaiken tämän liikkuvuuden vaikutuksia näkemyksiimme on varmasti selvitetty. Sitä, kuinka kansainvälisestä perspektiivistä se saa katsomaan asioita, aikooko maailmalla asunut opiskelija juurtua ulkomaille vai enää
sina valmiuksina. Sen sijaan liikkuvuuden kulttuurisen puolen sivuuttaminen on todella erikoista: kilpailukyky-Suomessa ei ole tutkittu sitä, millaisia valmiuksia nykyiset vaihtojärjestelmät antavat maailman hahmottamiseen. Meidänhän haluttaisiin neuvottelemalla pelastavan kansantalous Kiinassa ja Brasiliassa. Yliopistoille aiotaan jatkossa jakaa rahaa myös opiskelijavaihtojen vilkkauden perusteella. Ja rahaa vaihtojärjestelmiin meneekin: on henkilökuntaa, jopa 2400 euron Erasmus-stipendejä, korotettuja opintotukia. Eniten taidan kaivata sitä tunnetta, että kuuluisin porukkaan olematta "ulkopuolinen" tai eksoottinen suomalainen, joka tulee kaukaa kylmästä. Suomalaisten kanssa voi jakaa sanattomasti niin monta yhteistä asiaa, jotka taas Etelä-Euroopassa ovat ihmettelyn ja päivittelyn aiheita, esim. kylmyydestä, pimeydestä tai hiljaisuudesta selviäminen. (Nainen, 30, kasvatustiede, Comeniusopettajavaihdossa Portugalissa) Sosiologit puhuvat globaalista tai kosmopoliittisesta sukupolvesta. Suomalaiset nuoret eivät yleensä kuitenkaan ajattele erityisen kansainvälisesti. Kun EU selvitti vuosina 2004 2005 nuorisotutkimusprojektissa 1525-vuotiaiden identiteettiä, suomalaisnuoret jäivät maailmankansalaisuudessaan jälkeen esimerkiksi virolaisista. Suomi ja Slovakia olivat tutkija Kari Paakkunaisen sanoin vertailuryhmän "nationalistisia pikkuvaltioita vahvoine isänmaallisine habituksineen". Eurooppalainen politiikka ei juuri kiinnostanut. Nuorisobarometri 2010 paljasti, että alle kolmekymppiset arvostavat Suomessa kovin perinteisiä asioita: itsenäisyyttä, isänmaallisuutta, sisua. maailman fyysinen avautuminen ei ole avannut mieliämme, sanoo Euroopan historian professori Laura Kolbe. Nykyinen opiskelijapolvi tuntee Goan paremmin kuin Rovaniemen, mutta tunnetasolla puhuu Suomesta kuin isovanhempansa. "Yhtäkkiä samat kansalliset kliseet nostetaan naftaliinista, talvisodan eturintamakuvioista."
"
Yhtäkkiä samat kansalliset kliseet nostetaan naftaliinista, talvisodan eturintamakuvioista.
minnekään. Onhan 25-vuotiaan Erasmus-ohjelman tavoitteissa antaa avointa näkökulmaa ja kehittää yhteistä eurooppalaista ajattelutapaa. Itse asiassa sellaista vaikutusten tutkimusta ei ole Suomessa tehty, sanoo Helsingin yliopiston kansainvälisten asioiden päällikkö Markus Laitinen. Helsingin yliopisto on kerännyt vaihdoista palautetta lähinnä vinkkimielessä seuraaville vaihtoon lähteville. on aihetta tutkailtu CV:n näkökulmasta. Vaihto-opiskelijat ovat kokeneet saavansa eväitä työelämään esimerkiksi kielitaitona ja sosiaali-
12
ylioppilaslehti 7 # 12
Kolben mielestä elämme ristiriitaa: kansalliseen identiteettiin liittyvät mielikuvat ovat hyvin konservatiivisia ja elämäntapa hyvin globaali. Hän kertoo seminaareissaan pyytäneensä opiskelijoita nimeämään kolme asiaa suomalaisuudesta. "Ja nämä turbo-tietokonenörtit sanovat poro, puukko ja ruisleipä." Jumittumiselle on Kolben mielestä syynsä. Konsensus-Suomessa kliseet siirtyvät hiljaa sukupolvelta toiselle. Toisaalta koko Euroopassa näkyy nyt umpeutumisen aalto, nationalistinen nurkkakuntaisuus. Kolbe muistelee kylmän sodan ajan SYL:n ja ylioppilaskuntien kansainvälistä toimintaa, valtavia tapahtumia, joissa oltiin osa maailman ylioppilasliikettä. Nyt globalisaatio, maailmankansalaisuus on pois muodista. Ja se ei tarkoita matkailun vähentymistä. Kolben mielestä matkalaukkuelämä voi tehdä globaalille perspektiiville hallaakin. "Jos kahdeksanvuotiaana raahataan pakolla ympäri maapalloa, silloin ei tule kuin torjuntaa, että yäk, täälläkin tämmöistä. Mutta jos lähtee itse mieli avoimena, kypsänä kansainvälisyyteen, niin silloin matkailu voi oikeasti muuttaa maailmankuvaa." Meidän vastaajamme eivät ole viettäneet aikaansa ulkomailla Fazerin sinistä ja sisua ikävöiden. Kannatti mennä, oppia uutta, on johdonmukainen viesti. Sen sijaan yksi huoli korostuu ylitse muiden. Elän aikamoista vaihtarikuplaa; asun vaihtareiden kanssa, käyn samoilla luennoilla ja samoissa bileissä. -- Olen kuitenkin hankkinut itselleni myös liikuntaharrastuksen paikallisten parissa, jotta pistäisin välillä pääni kuplasta ulos. (Nainen, 24, kotimainen kirjallisuus, Erasmus-vaihdossa Poznanissa) Mämmi sekoittuu pastaan ja tiramisuun pahvilautasella. Toisilla lautasilla marjahillo valuu itävaltalaisten makkaroiden päälle. Tölkit sihahtelevat, englannin porina sekoittuu ainakin espanjaan. Tämä on maailma Teekkarikylässä. Servin mökissä vietetään World Dinneriä, viiden kansainvälisen opiskeli-
jajärjestön yhteistempausta. Pöytärivi on täytetty nyyttikestiperiaatteella: lasagnea Italiasta, piiraspeltejä Yhdysvalloista, karjalanpiirakoita ja Pågenin ruotsalaisia korvapuusteja Suomesta. 150 ilmoittautuneesta paikalla on nyt noin puolet. Suomalaisia on listalla harvempi kuin joka kolmas. "Sana 'vaihtari' pelottaa ihmisiä", harmittelee riisiä haarukoiva Liisa Ketolainen, Helsingin yliopiston kansainvälisiä opiskelijoita edusta-
"
Hän kertoo pyytäneensä opiskelijoita nimeämään kolme asiaa suomalaisuudesta. Ja nämä turbotietokonenörtit sanovat poro, puukko ja ruisleipä.
van Tsemppi ry:n varapuheenjohtaja. Ketolaisen mukaan niin suomalaiset kuin ulkomaalaiset tutkinto-opiskelijat tyrmäävät kansainväliset tapahtumat liian helposti teinibiletyksenä. Pienoisena pettymyksenä on ollut todellinen tutustuminen paikalliseen väestöön. Olisi mukava päästä kulttuuriin syvemmälle sisään, mutta erasmuksia kohtaan vallitsee sellainen ilmapiiri, että "hehän tulevat lähtemään pois kuitenkin jo kohta, ei kannata ystävystyä kunnolla". (Mies, 25, metsäekonomia ja markkinointi, Erasmus-vaihdossa Valenciassa) Ylioppilaslehden kyselyssä lähes puolet koki tutustuneensa vähem-
män paikallisiin kuin olisi toivonut. Vaihtaripiireissä verkottuu ympäri maailman, mutta moni olisi halunnut päästä kohdemaassaan turistivaiheen yli. Kansainvälisestä liikkuvuudesta on tullut oma kulttuurinsa, jossa välitilassa elävät kohtaavat toisensa. Tsempin Ketolaisen mielestä yliopistojen ja opiskelijajärjestöjen pitäisi satsata vielä paljon enemmän saapuvien opiskelijoiden tutustuttamiseen paikallisiin ympyröihin. Myös World Dinnerin kapellimestarina hyörivä, ESNHYY Helsingin hallituksessa toimiva Pasi Pekkanen pitää tilannetta ongelmallisena. "Jos suomalaisia olisi enemmän kansainvälisissä tapahtumissa, vaihtareitakin olisi." Nyt juhliin saapuvilla suomalaisilla on Pekkasen mukaan yhteinen nimittäjä. "Hyvin monet ovat olleet vaihdossa." Pekkanen uskoo, että ulkomailla oleskelu tekee meistä valmiita tutustumaan myös tänne muualta saapuviin. Ja jos rehellisiä ollaan, niin eipä tullut Suomessa ollessa itsekään kiinnitettyä vaihtareihin huomiota (minkä aion muuttaa palattuani). Paikalliseen kulttuuriin tutustuminen uhkaa jäädä vähän pintaraapaisuksi. (Mies, 24, oikeustiede, Erasmus-vaihdossa Alankomaiden Utrechtissa). Kun ulkomaille voi lähteä avaimet käteen -hengessä, vaatii paikalliseen elämään perehtyminen aiempaa enemmän tietoista vaivannäköä. Aikaa on helppo viettää vaikka vain Berliinin muiden suomalaistenkin seurassa. Toisaalta lähes kaikki "kuplaa" valittelevat vastaajat puhuvat näkökulmansa avautumisesta. Ehkä liikkuva, väliaikainen kulttuuri onkin juuri aikaa parhaiten kuvaavaa kulttuuria. Näkyyhän se halpalentosukupolven matkailussakin: coachsurfingista voi kehittää elämäntavan, jossa shoppaillaan kaupunkikokemuksia ja sovitaan seuraava yöpaikka läppärillä majoitussohvalta. Sitran Nuorten tulevaisuuskuvat -tutkimuksessa 1524-vuotiaat nuoret unelmoivat ulkomaille matkustamisesta yhtä paljon kuin omasta ydinperheestä.
ylioppilaslehti 7 # 12
13
Välillä huomaan ajattelevani "me ruotsalaiset". -- Silti huomaan lukevani useammin uutisia Hesarin kuin Göteborgs-Postenin verkkosivuilta. (Nainen, 22, käsityötiede, Erasmus-vaihdossa Göteborgissa) Myös 2010-luvun tekniikka on omiaan edistämään väliaikaisuuden tunnetta. 1940-luvulla laivalla vaihtoon matkustaneet prässihousut eivät klikkailleet kotimaisten uutisten linkkejä kavereiden Facebook-feedistä. Irtautuminen oli totaalista. Joskus eteiseen kolahti postikortti. Parhaisiin kavereihin pidän tiiviisti yhteyttä sähköpostitse tai Facebookissa, perheeseen toisinaan sähköpostitse, poikaystävään sen lisäksi myös Skypellä ja puhelimitse. Poikaystäväni takia käyn myös Suomessa mahdollisuuksien mukaan. (Nainen, 25, suomen kieli, työharjoittelussa Berliinissä) Kyselyssä lähes puolet mainitsi Facebookin tai Skypen linkkinä Suomeen. Tietotekniikka saa meidät elämään maiden välillä, ei missään ja kaikkialla. Suomessa voisin kuvitella asuvani vain Helsingissä tai sen lähellä. Muualla maailmassa esimerkiksi kansainvälisen lentokentän pitäisi olla lähellä ja junayhteydet hyvät. (Nainen, 25, metsäekologia, asuu nyt Ranskan Marseillessa) Työelämään on jo muodostunut ylikansallinen videoneuvottelueliitti, joka tutustuu eri maihin lentokenttien Starbuckseissa. Liikkuva ura odottaa varmasti monia nytkin vaihdossa olevia. Kansainväliset kokemukset tutkitusti kasaantuvat. "On ihan selvästi ihmisiä, joille maa ei ole niin merkittävä. Voidaan olla konsulttifirmassa töissä ja käydä eri maissa komennuksilla, ilman sen kummempaa kuulumisen tunnetta", sanoo sosiologi Saara Koikkalainen. Koikkalainen, akateemiseen liikkuvuuteen perehtynyt Lapin yliopiston tutkija, vastaa puhelimeen Firenzessä. Hän näkee ulkomailla opiskelussa kahta erilaista oppia. Lyhyessä vaihdossa omaksuu kansainvälistä kulttuuria sinänsä, sulavuutta ja jousta-
vuutta. Vähintään vuosi olisi tarpeen kohdemaan kulttuuriin perehtymiseen. Koikkalainen tekee väitöskirjaa nuorten, koulutettujen suomalaisten työkokemuksista EU-maissa. Heillä menee urillaan hyvin. Suomalaisten erikoispiirteenä kuitenkin on, että he aina vain mieltävät itsensä ulkosuomalaisiksi, eivät ranskalaisiksi, maahanmuuttajiksi tai siirtolaisiksi. Samalla nuoret kansainvälistyjät roimivat Suomen ankeaa ilmastoa ja kankeita työmarkkinoita.
Se on aika suuri tavoite. Koikkalaisen mielestä vaihdon mittakaavassa on olennaista nähdä, että on monia muita tapoja järjestää asioita kuin Suomessa. "Se on jo paljon." Olen ehkä ajatellut haluavani viettää ainakin hetken aikaa liikkuvaa elämää nyt. Mutta iloitsen siitä, että voin ainakin periaatteessa kesäisin palata isäni isovanhemmilta periytyvälle kesämökille -- paikkaan joka pysyy samana. (Mies, 26, filosofia, CIMO-harjoittelussa Ateenassa) Hurjimmissa aivovuotovisioissa kansainvälisten osaajien on uumoiltu suuntaavan maailmalle pysyvästi. Ylioppilaslehden saamien vastausten perusteella niin ei ole. Lähes kaikki haluavat nimittäin jatkossa molemmat: sekä Suomen että maailman, vuorotellen. Kotona olen siellä, missä ovat minulle tärkeät ihmiset ja ympäristöt, siellä missä viihdyn ja saan toteuttaa itseäni. Usein se on Suomessa, koska olen viettänyt siellä suurimman osan elämästäni, mutta yhä enemmän tärkeitä ihmisiä ja paikkoja on ripoteltu ympäri maailmaa. (Nainen, 23, kasvatuspsykologia, Erasmus-vaihdossa Belgiassa) Kosmopoliitin sijaan moni tuntee itsensä pikemminkin satelliitiksi: suomalaiseksi, joka haluaa poimia kokemuksia ulkomailta, pitäen toisen jalan Suomessa. Se on etuoikeus, jonka hintana on pinnallisten kokemusten kanssa kamppailu, aina uudestaan. Välitilasta on tullut luonnollinen tila. Siinä mielessä voi ehkä tosiaan puhua uusista waltareista: heti Suomeen palattuaan tämäkin tiesi, että pian mieleen humahtaa junien ja laivojen pauhu. Nykyään ikävän tunnetta helpottaa se, kun tietää, että se ihana kotiin saapumisen tunne ja ruisleivän ja saunan viehätys kestää noin kaksi viikkoa. Sitten on jo taas tylsää. (Nainen, 27, ekologia ja evoluutiobiologia, mm. graduprojekti Keniassa ja Belgiassa) Ylioppilaslehti keräsi ulkomailla opiskelu- ja työskentelykokemuksia sähköpostilistojen avulla. Kysymyksiin vastasi 30 kiinnostunutta.
"
Iloitsen siitä, että voin kesäisin palata isovanhemmilta periytyvälle kesämökille -- paikkaan joka pysyy samana.
Myös Ylioppilaslehden kyselyssä suurin osa mieltää itsensä ennen kaikkea suomalaiseksi. Eurooppalaisen tai maailmankansalaisen tittelin huolii vain harva. Liikumme vilkkaasti, juurrumme niukasti. Mutta mitä se ihanteellinen, opittava kansainvälisyys lopulta sitten olisi? Laura Kolben mukaan näkisimme silloin, että ihmisten perustarpeet ja moraalinen koodisto ovat samat kaikkialla. "Kuorisimme kansallisen, uskonnollisen, etnisen, rodullisen ja kielellisen, kaiken tämän pois ja oppisimme katsomaan uteliaasti kanssaihmistä ihmisenä ja kunnioittamaan toisiamme."
14
ylioppilaslehti 7 # 12
Yhteiskunta
ajankohtainen nikkanen
Hanna Nikkanen on vapaa kirjoittaja ja seikkailijatar.
Mitä hyötyä on tutkijoista?
tutkija Lauri Holappa kirjoitti kolumnissaan viime Ylioppilaslehdessä meistä toimittajista. "Keskeisimpiä yhteiskunnallisia valtasuhteita ja muutosprosesseja ei voida typistää tapahtumiin", Holappa kirjoittaa, ja siinä hän on tietenkin ihan pirun oikeassa. Holapan mielestä tutkivat toimittajat nauttivat ansaitsematonta arvostusta. Matti Vanhasen lautakasan jälkeisen kriittisen journalismin arvonnousun keskellä hänelle on jäänyt epäselväksi, mitä uutta yksittäisiin tapahtumiin keskittyvät toimittajat ovat paljastaneet yhteiskunnasta. Paljastuksethan ovat banaalin itsestään selviä: ay-liike rahoittaa vasemmistoa, yritysjohtajat oikeistoa!
Sosiaalivirastossa on yleistynyt käsitys, että useat opiskelijat menettävät luottotietonsa tahallaan saadakseen toimeentulotukea.
"
"
lauri hyvä ajattelin sinutella, koska olemme joskus juoneet yhdessä kaljaa jonkun parvekkeella arvaa, mitä tapahtuu, kun toimittaja yrittää kirjoittaa vaikeista asioista? Meidän pitää soittaa tutkijalle. Itsehän olemme yleensä vain vaivaisia ylioppilaita, joille pakoon lyllertävän Arto Merisalon perässä juokseminen voi ihan oikeasti olla älyllisesti kunnianhimoinen hetki. Lainaan vähän kolumnisi muotoa, kun totean, että harva ammattikunta on jakautunut yhtä selvästi tunnistettaviin arkkityyppeihin kuin yhteiskuntatieteilijät. Kaikki tuntevat ryhmän "päivystävä dosentti". Heistä puhuminen on tylsää. Ei jatketa siitä tässä. Suurin ryhmä koostuu fornikoivista ja selkäänpuukottavista tutkijoista, joista moni periaatteessa osaisi tehdä merkittävää tutkimusta. Heiltä kuluu kuitenkin niin paljon aikaa huonoon elämään ja kollegoiden vasemmisto- tai oikeistosympatioiden arvuutteluun, etteivät he ehdi työskennellä. Merkillisin kaikista tutkijaryhmistä ovat jäätyvät tutkijat. Heillä on sanottavaa maailmasta, ja usein he tutkivat hyvin tärkeitä aiheita. Heidän tragediansa on se, että jos vieras ihminen kysyy heiltä jotain, he menevät ihan lukkoon. Ulkopuolisen tarkkailijan silmissä fornikoivat ja jäätyvät tutkijat ovat hyvin lähellä toisiaan. He eivät halua tekemisiin ulkomaailman kanssa. He ärhentelevät, jos heille yrittää puhua. viime keväänä teimme Ryhmäteatteriin Eduskunta-näytelmää, jossa yritimme selittää ex-pääministerin lautakasan taakse kätkeytyviä korruption ja salailun rakenteita. Sain korvaamatonta apua muutamilta kansalaisjärjestöjen ja valtion laitosten tutkijoilta. Mutta yliopistotutkijat? Voi saatana. En puhu koko työryhmän puolesta, mutta omassa työssäni yliopistotutkijoiden kontribuutio rajoittui jälkikäteisiin baari-interventioihin, joissa tähdennettiin korruptiosta puhumisen olevan tyhmien hommaa. Asianhan pitäisi olla jo kaikkien tiedossa, ja korkeintaan joku umpidorka toimittaja luulisi keksineensä jotain uutta siitä kirjoittaessaan saati kuvittelisi vaikuttavansa teksteillään johonkin tähdelliseen. Selitä, Lauri, ylioppilaalle. Nämä vaalirahoitukseen, asuntokauppoihin ja rakennusliikkeisiin liittyvät kuviot ovat ilmeisesti olleet sinullekin tuttuja jo pitkään. Miksi ette piru vie kertoneet meille muille?
Heiltä kuluu niin paljon aikaa huonoon elämään ja kollegoiden vasemmisto- tai oikeistosympatioiden arvuutteluun, etteivät he ehdi työskennellä.
otto donner
Pakkolainaa velan päälle
Toimeentulotukea hakevaa opiskelijaa patistetaan Helsingissä ottamaan lainaa.
kun Johannan terveys petti, opinnot viivästyivät ja Kelan takaisinperintä sekä ulosotto tulivat tutuiksi. Sitten tuli merkintä luottotietoihin. Tervehdyttyään Johanna päätti palata opiskelemaan bio- ja ympäristötieteelliseen tiedekuntaan Helsingin yliopistoon. Hän kuitenkin koki ikävän yllätyksen hakiessaan lakisääteistä toimeentulotukea uuden alun rahoittamiseen. "Teidän tulee välittömästi hakea opiskelijoiden sosiaalista luottoa", luki tukipäätöksessä korostetuin kirjaimin. Sosiaalinen luotto on vuonna 2003 käyttöön otettu rahoitusjärjestely vähävaraisille, jotka eivät saa lainaa muualta. Sen avulla pyritään vähentämään ylivelkaantumista. Useimmiten sitä haetaan eri puolilta kertyneiden velkojen niputtamiseksi yhdeksi matalakorkoiseksi lainaksi. nyt sosiaalista luottoa käytetään Helsingissä kyseenalaisesti. Sosiaalivirasto haluaa säästää toimeentulotukivaroja ja patistaa köyhät ja velkaantuneet opiskelijat lainanottoon. "Sosiaalinen luotto on tapa asettaa opiskelijat samanarvoiseen asemaan", sanoo velkaneuvoja Mervi Ahola Helsingin talous- ja velkaneuvonnasta. Kenenkään ei haluta opiskelevan ilmaisella rahalla. Taustalla on sosiaalivirastossa yleistynyt käsitys siitä, että useat opiskelijat menettävät luottotietonsa tahallaan saadakseen toimeentulotukea. Talous- ja velkaneuvonnan ja sosiaaliviraston näkemysten mukaan sosiaalinen luotto on opiskelijoille ensisijainen tulonlähde toimeentulotukeen nähden, toisin kuin kaikilla muilla tukea hakevilla. Sivulauseessa todetaan, että tällä säästetään toimeentulotukivaroja. virastojen argumentit ovat vähintäänkin arveluttavia. Miksi juuri opiskelija pakotetaan ottamaan lainaa epäämällä toimeentulotuki, jos näin ei tehdä kenenkään muun kohdalla? Lain mukaan kunta on velvollinen myöntämään toimeentulotukea opiskelijalle samoin perustein kuin kenelle tahansa tukea tarvitsevalle. Sosiaalista luottoa ylipäätänsä myöntää ihmisille Suomessa vain parikymmentä kuntaa. Käytännöt vaihtelevat. Esimerkiksi vantaalaiselle opiskelijalle luottoa myönnetään vain poikkeustapauksissa. Vantaan sosiaaliviraston mukaan se ei ole missään tapauksessa ensisijainen toimeentulotukeen nähden. Oulussa aluehallintovirasto päätti muutama vuosi sitten, että kaupungin sosiaalivirasto oli toiminut lainvastaisesti katsoessaan sosiaalisen luoton opiskelijalle tuloksi. kun Johanna ilmoitti kieltäytyvänsä luotosta, sosiaalivirkailija ohitti asian täysin ja kehotti tekemään uuden toimeentulohakemuksen. Luototuksesta ei puhuttu enää sanaakaan. Myös Helsingin sosiaaliasiamies Suvi Lepoluoto toteaa, ettei hakematta jätetty luotto lain mukaan voi vähentää toimeentulotuen perusosaa. Johanna helpottui, kun hän sai myönteisen tukipäätöksen, jossa luoton hakemista ei enää vaadittu. Hän kuitenkin pitää saamaansa kohtelua asiattomana. Johanna toivoo, että Helsingin sosiaalivirasto täsmentää ohjeistuksiaan, jotta opiskelijat eivät toimi tietämättään oman oikeusturvansa vastaisesti. ilari niskanen
KESKISUOMALAINEN OSAKUNTA
Perhonkatu 6, 2. krs, 00100 HELSINKI KESKISUOMALAISEN OSAKUNNAN ASUNNOT julistetaan osakunnan jäsenten haettaviksi. Hakuaika on 19.3.20.4.2011. Ohjeet ja hakulomakkeet löytyvät osoitteesta http://www.kso.fi. Hakulomakkeeseen tulee ehdottomasti liittää seuraavat liitteet: ·Opintosuoritusote(opintohallintajärjestelmästäsähköpostiintilatturiittää) ·VapaamuotoinenselvitysaktiivisuudestaKSO:ssajamuissaopiskelijajärjestöissä ·Verotustodistusvuodelta2010 ·Vapaamuotoinenselvitysvuosien20112012tuloista
Hakemustenliitteineenonoltavaperilläviimeistään20.4.2012(kyseisenpäivänpostileimaei riitä)asuntovaliokunnanpuheenjohtajallataiosakunnalla.Myöhästyneitätaipuutteellisiahakemuksia ei käsitellä. Haun tulokset ovat nähtävissä osakunnan ilmoitustaululla ja www-sivuilla viimeistään 24.4.2012. Asunnon saaneille ilmoitetaan henkilökohtaisesti. Lisätietoja saa osakunnan www-sivuilta ja asuntovastaavalta. Matleena Kosonen KSO:n asuntovastaava | Rautalammintie 3 C 507 | 00550 Helsinki 050 3863795 | asuntovastaava@kso.fi
ylioppilaslehti 7 # 12 Yhteiskunta
otto donner
15
"
Piispa toteaa ortodoksisuuden olevan hyvä tuote.
vieras, monessa suhteessa luterilaisuuden vastakohta." Eivätkä ortodoksit tuputa näkemyksiään. Ambrosius sanoo, että ortodoksinen kirkko pitää tietoisesti matalaa profiilia eikä sorvaile julkilausumia. Uskontotieteilijä Teemu Taira toteaa, että ortodoksien vetäytyvyys ja perinteisyys ovat vahvuuksia. Kirkko ei käännytä, mutta ottaa avosylin vastaan. "Tällaisessa tilanteessa melko konservatiivisetkin yhteisöt voivat tulla kohdelluiksi myötämielisesti liberaalien toimesta." Ortodokseja ei koeta uhkaaviksi, arvioi Helsingin yliopiston tutkija Johanna Sumiala. Pelkällä mystiikalla ortodoksit eivät ole hänen mukaansa menestyneet. Viestinnässä on onnistuttu strategisella tasolla, saatu karismaattisia piispoja median piiriin. Esimerkiksi nykyinen meppi Mitro Repo nautti pitkään erinomaisen myönteisestä julkisuudesta. Kirkko on myös onnistunut luomaan hyvät suhteet yhteiskunnan eri toimijoihin. "Hyvien suhteiden ansiosta he voivat toimia liike-elämän omatuntona ja nostaa esiin eettisiä kytköksiä. Kulttuuri- ja talouselämän eliitin kanssa liittoutuminen suojelee ortodoksien imagoa", Sumiala sanoo. ortodokseja auttaa myös läheinen suhde evankelisluterilaiseen kirkkoon. Ihmiset kokevat ortodoksien virallisen aseman laadun takeena, eikä virallisten kirkkojen välillä ole aitoa kilpailua. "Piikittely julkisuudessa kääntyisi molempia vastaan. Kansainvälisesti uskonnolliset yhteisöt pyrkivät yhdessä luomaan kuvaa uskonnosta positiivisena asiana ja yhteiskunnallisena voimavarana", Turun yliopistossa työskentelevä Taira sanoo. Ortodoksisen kirkon virallinen asema tuo sille myös taloudellista hyötyä: noin 2,2 miljoonaa euroa valtion tukea vuodessa. Muut uskonnolliset yhdyskunnat saavat yhteensä noin 200 000 euroa. Valtion tuki on merkittävä osa ortodoksikirkon 40 miljoonan budjetista. Piispa Ambrosius toteaa, että raha käytetään pääasiassa ortodoksisen kulttuuriperinteen säilyttämiseen. Hän ei koe erikoisasemaa ongelmalliseksi tai velvoittavaksi valtion suuntaan. "Se kannustaa olemaan tarvittaessa skarppi ja kriittinen, jos yhteiskunnassa asetetaan ihmisyyden perusarvoja kyseenalaisiksi." Ainoa hymyileviä kaapuveikkoja uhkaava skenaario taitaakin olla suomalaisten nykyistä kriittisempi suhtautuminen kansalliskirkkoihimme. Järjestelmän purkamisessa menisi evankelisluterilaisen kirkon mukana varmasti ortodoksienkin erikoisasema. hannu hallamaa
Leppoisan vanhoillinen meininki
Ei homoliitoille, ei naispapeille, ei muutokselle. Ja jäsenmäärät vain kasvavat. Miksi ortodoksit ovat Suomen virallinen lellikkivähemmistö?
tien yli loikkii rusakko. Kulttuurikeskus Sofiassa tuntee olevansa saaristoluonnon helmassa. Hiljainen niemi Itä-Helsingin Kallvikinniemessä sopii Suomen ortodoksisen kirkon imagoon täydellisesti. "Kirkkomme on kotoinen, siinä on tilaa kokemuksille ja tunteille. Ihmiset kaipaavat arkisen pakerruksen ympärille kauneutta ja pyhyyttä, nykykielellä mystiikkaa", sanoo Helsingin hiippakunnan piispa metropoliitta Ambrosius. Ortodoksisen kirkon jäsenmäärä on kasvanut Suomessa jo yli 20 vuotta, eikä menestystarinalle näy loppua. Uskontokunta on median ja yhteiskunnan lellikki, jolla on hymyilevät, parrakkaat kasvot. Sympaattiset ortodoksit saavat anteeksi näkemyksiä, joista luterilaisia vedetään kölin ali jatkuvasti. Aina ei kuitenkaan ole ollut näin. suomen ortodoksien maailma järkkyi toisessa maailmansodassa. Pääosa asuinalueesta jäi rajan taakse. Evakkotaival hajotti karjalaisen yhteisön ympäri maata. Tulijoihin suhtauduttiin vielä 1950-luvulla epäluuloisesti, mutta asenne muuttui vuosikymmenien myötä suopeammaksi. Uudet kirkot rakennettiin yhteiskunnan tuella, ja perinne säilyi. Ortodoksien määrä toisaalta väheni seka-avioliittojen lapset kastettiin useimmiten luterilaisiksi. Alhaisimmillaan kirkon jäsenmäärä kävi 56 000 hengessä vuonna 1990, nyt jäseniä on yli 61 000. Kasvusta noin puolet on maahanmuuttajia, puolet käännynnäisiä. Jälkimmäisiin kuuluu vuonna 1975 kirkkoon liittynyt Ambrosiuskin. Hän toimi aiemmin luterilaisena pappina. Päätökseen ei liittynyt dramatiikkaa. "Vielä vuosikymmenien jälkeenkin tässä on ensirakkauden iloa." Piispa toteaa ortodoksisuuden olevan hyvä tuote. Esimerkiksi jumalanpalveluksesta löytyy jokaiselle jotakin. "Ihmiset ostavat eri juttuja. Toiset sytyttävät kynttilöitä, toiset tekevät ristinmerkkejä. Joku voi kumartua maahan asti, toiset pussaavat ikoneja."
Asiakas voi luottaa, että tuote pysyy vuodesta toiseen samana. Jos ortodoksikirkko on lämmin, kodikas ja mystinen, on se myös konservatiivinen. Naispappeuden kanssa ei hötkyillä. "Itse kuulun linjaan, jonka mukaan kysymys on avoin, mutta ei ajankohtainen", Ambrosius kertoo. Kantoja naispappeuden puolesta ja sitä vastaan löytyy kirkon sisältä, Ambrosius korostaa. Kysymys sukupuolineutraalista avioliitosta vetää piispan mietteliääksi. Kirkon foorumeilla asiasta ei ole keskusteltu. "Mielestäni lakihanke on tarpeeton. Jos se tulee, en asetu vastustamaan." Hän korostaa, että rekisteröityä parisuhdetta voidaan kehittää tasavertaiseksi avioliiton kanssa. Avioliiton Ambrosius arvioi pysyvän ortodoksien keskuudessa naisen ja miehen välisenä asiana, vaikka lainsäädäntö muuttuisi sukupuolineutraaliksi. Eli ei homohäitä sipulikirkkoihin? "Ei näillä näkymin." Luterilaista kirkkoa lyödään näiden kysymysten äärellä armotta. Mikä ortodokseja suojaa? Pieni koko ja taitava toiminta mediassa. Teologian tohtori Mika Nokelainen sanoo, että ortodoksit ovat jo parikymmentä vuotta nauttineet myönteisestä "naistenlehtijulkisuudesta". "Ortodoksisuus on eksoottinen juttu, sopivalla tavalla erilainen ja
16
ylioppilaslehti 7 # 12 Yliopisto
graduratsia
"minä keksin sinut, jotta sinä keksisit minut": postmoderni identiteetti ja kaksoisolentomotiivi otso kauton romaanissa matka mundakaan
kotimainen kirjallisuus
Luimme kirjailija Taina Latvalan gradun.
andreas janett
Tiedekunnat hylkivät sähkötenttejä
Sähköisten tenttien rustailu kotona ei ole Jyväskylän kauppiksen tapaan tiettävästi missään tiedekunnassa vielä mahdollista. Valtio-opin oppiaineessa kokeiltiin pari vuotta sitten sähköistä tenttimistä. Kokeilu jäi kertaluontoiseksi, vaikka palaute oli hyvää. "Tenttiin tarvittiin hirveä määrä valvojia, ja jokaiselle opiskelijalle oli yksilölliset kysymykset. Se meni aikamoiseksi sähläämiseksi", valtiotieteellisen opintoasiainpäällikkö Tuula Hakkola perustelee. Valtsikassa ei tällä hetkellä mietitä sähkötentin mahdollisuuksia, vaan keskitytään suoritusmuotojen pohtimiseen laajemmin. "Varmaan tämä on tulevaisuutta, mutta ensin koko tiedekuntatenttijärjestelmän painoarvon tulee vähentyä", Hakkola toteaa. Samoilla linjoilla on myös matemaattis-luonnontieteellisen tiedekunnan opintoasiainpäällikkö Anne Palo-Kauppi. "Olennaisempaa on kehittää osallistavaa ja ohjattua oppimista niin, että koko tentin konsepti menettää merkitystään." Helsingistä löytyy kuitenkin muutamia e-tenttimisen pioneereja. Pedagoginen yliopistonlehtori Viivi Virtanen on käynnistämässä sähköisiä tenttejä koskevaa kehittämishanketta bio- ja ympäristötieteellisessä. Myös käyttäytymistieteellisessä on työryhmä, joka pohtii e-tentin mahdollisuuksia. Käsityötieteen yliopistonlehtori Riikka Räisäsen kokemukset ovat pelkästään myönteisiä. "Sähköisestä tentistä on helppo antaa opiskelijalle palautetta, mikä korostaa tentin merkitystä oppimisen kannalta." Helsingin yliopistosta löytyy myös konservatiivinen tiedekunta. Humanisti ilmoittautuu edelleen tiedekuntatenttiin kuorella, joka palautetaan yliopiston päärakennuksen neljännessä kerroksessa sijaitsevaan postilaatikkoon. sanni koskela
otto donner
Opiskeluaika 7 vuotta Valmistumisvuosi 2008 Johdanto "Käytän tutkimuksessa apuna postmodernin eron (difference) käsitettä, joka viittaa "minän" ja "sinän" näyttelijän ja kaksoisolennon eroamiseen toisistaan. Kiinnostavaa tutkimukseni kannalta on identiteetin hajoamisen lisäksi se, mitä tapahtuu, kun matkaa Mundakaan tekevä mies kohtaa kaksoisolentonsa, toisen minänsä. Pääasiallinen tutkimuskohteeni eli identiteetin hajoaminen jakautuu alakysymyksiin, jotka käsittelevät metafiktiota ja intertekstuaalisuutta." Aineisto: Otso Kauton romaani Matka Mundakaan Johtopäätös "Luomalla itselleen fiktiivisen metakaksoisolennon romaanin päähenkilö havainnollistaa lukijalle teoksen henkilöhahmojen fiktiivisen, keinotekoisen luonteen: lopulta sekä romaanin identiteetit että itse romaanin tekijä voidaan tulkita mielikuvituksen tuotteeksi. Mundaka sisältää myös metafiktionaalisiksi luokiteltavia parodisia viittauksia muihin kirjallisuuden lajeihin, kuten seikkailugenreen ja omaelämäkerralliseen romaaniin ja avaa siten uusia tapoja tulkita Kauton teosta." Synnytystuskat "Aloin kirjoittaa tavoitteellisesti proosaa gradunteon aikoihin. Se kiinnosti enemmän kuin tutkimuksen tekeminen, mikä näkyy gradun tasossa. Isosiskoni sanoi, että gradusta ei kannata kehittää valtavaa taakkaa, se pitää vain kirjoittaa. Onneksi kuuntelin häntä. Muutoin tekisin graduani yhä, luultavasti jonkinlaisen kriisiryhmän jäsenenä. Gradunteon lomassa kuuntelin mahdollisimman pinnallista popmusiikkia, kävin lenkillä ja tapasin ystäviä, joiden kanssa hoimme mantraa: "graduarvosanaa ei tule kukaan koskaan kysymään". Olimme ilmeisesti väärässä. Suurin motivaattorini oli valmistua ennen tutkinnonuudistusta. Onnistuin: sain todistukseni Helsingin yliopiston jättipubliikissa kesällä 2008 raikuvien aplodien saattelemana.
Yliopistot kehittävät sähköisiä tenttijärjestelmiä ympäri Suomea. Miksi Helsingissä ei panosteta e-tenttimiseen?
ilona ylinampa katsoo aamulla netistä Chinese Economy -tentin kysymykset ja hauduttelee niitä työpäivän ajan. Kun pieni tytär on mennyt nukkumaan yhdeksältä, hän istahtaa koneen ääreen ja naputtelee vastaukset verkkoympäristöön. Valmista tulee parissa tunnissa, vaikka kirjoitusaikaa olisi puoleenyöhön asti. Etätentin suoritusta ei valvo kukaan. Tentaattori saa vastaukset sähköpostiinsa. E-tentit tekevät Helsingissä asuvan Ylinampan opiskelusta Jyväskylän yliopiston kauppakorkeakoulussa joustavaa, kun jokaista tenttiä varten ei tarvitse matkustaa Keski-Suomeen. "Myös tenttikirjat ovat helpommin saatavilla, kun kaikki eivät tenti samaan aikaan." Aikuiskasvatustieteen opiskelija Leena Könkkölä on naputellut suurimman osan tenteistään sähköisessä tenttipalvelussa Tampereen yliopistossa. Opiskelijat saavat itse valita, milloin he menevät tenttimään kameravalvottuun atk-luokkaan. Tietokone arpoo kysymykset opettajan tallentamista vaihtoehdoista. "Tentaattorillekin on varmasti paljon mieluisampaa lukea sähköisiä vastauksia kuin tulkita suttuisia konseptiesseitä", Könkkölä arvelee. Soittokierros tiedekuntiin paljastaa, että Helsingin yliopistossa tentitään sähköisesti vähän verrattuna
"
Tenttikirjat ovat helpommin saatavilla, kun kaikki eivät tenti samaan aikaan.
esimerkiksi Jyväskylän ja Tampereen yliopistoihin. Tenttiakvaario-järjestelmää käyttävät Helsingissä oikeustieteen, maatalous-metsätieteen sekä bio- ja ympäristötieteen tiedekunnat. Sinne on tallennettuna 73 tenttiä. Tenttiakvaariotiloja on neljä, kaksi Porthaniassa ja kaksi Viikissä.
Tarkastaja: Jyrki Nummi elina loisa
samaan aikaan toisaalla
Tutustumme opiskelijaelämään muualla maailmassa.
wikimedia commons
Yliopisto kysyy: oletko homo?
kalifornian julkiset korkeakoulut suunnittelevat opiskelijoiden seksuaalisen suuntautumisen tiedustelemista hakemuksissa ja kirjautumislomakkeissa. Tiedoilla pyritään kartoittamaan HLBT-opiskelijapopulaation kokoa ja sitä, tarjotaanko heille tarpeeksi erilaisia palveluja, esimerkiksi neuvontaa. uudistus johtuu Kaliforniassa viime syksynä hyväksytystä laista. Sen mukaan korkeakoulujen tulisi tarjota sekä opiskelijoille että henkilökunnalle mahdollisuus määritellä seksuaalinen suuntautumisensa ja sukupuoli-identiteettinsä kaikissa kaavakkeissa, joita käytetään esimerkiksi etnisen taustan kaltaisten väestötietojen keräämiseen. Vastaamisen tulisi kuitenkin olla vapaaehtoista. laki sai alkunsa University of Californian raportista, jonka mukaan seksuaalivähemmistöön kuuluvat opiskelijat kärsivät masennuksesta huomattavasti normaalia useammin. Lailla rohkaistaan kouluja rajoittamaan HLBT-opiskelijoihin kohdistuvaa kiusaamista ja syrjintää. kysymys lisättäneen kaavakkeisiin ensi vuonna. Jos muutos toteutuu, se tekee kalifornialaisista korkeakouluista Yhdysvaltojen suurimman opiskelijoiden seksuaalista suuntautumista kartoittavan kouluryhmän. Elmhurst Collegesta Illinoisin osavaltiossa tuli viime vuonna maan ensimmäinen asiaa tiedusteleva instituutti. Opiskelijoista 85 prosenttia vastasi kysymykseen. Kolme prosenttia heistä sanoi määrittelevänsä itsensä HLBT-opiskelijaksi. oona juutinen
ylioppilaslehti 7 # 12 Yliopisto
17
"
stock exchange
Asiasta käydään käytäväkeskusteluja, mutta johtavat tahot ovat kansainvälisyyden lumoissa kansainvälisyyden vuoksi.
"Kun verrataan, otetaanko suomalainen vai ulkomaalainen, otetaan ulkomaalainen, koska se vaikuttaa rahoitukseen", tuumii toiminnanjohtaja Eeva Rantala. Pahimmillaan rahoituskriteerit voivat johtaa riman laskuun ulkomaalaisten opiskelijoiden kohdalla. Tällöin koko kansainvälistymisen perusajatus, yliopistojen tason parantaminen, asettuu kyseenalaiseen valoon. Mikko Nikinmaan mielestä näin on jo käymässä. "Asiasta käydään käytäväkeskusteluja, mutta johtavat tahot ovat kansainvälisyyden lumoissa kansainvälisyyden vuoksi." opetus- ja kulttuuriministeriön mukaan suomalaisopiskelijoiden ei pitäisi kärsiä yliopistojen kansainvälistymisestä. Opetusneuvos Birgitta Vuorinen sanoo, että opiskelijavalinnoissa pitää painottaa akateemisia ansioita, vaikka ulkomailla tutkinnon suorittaneet voidaan valita omasta ryhmästään. "Uskon, että korkeakoulujen tavoitteena on ottaa mahdollisimman hyviä opiskelijoita", Vuorinen sanoo. Ainakin Helsingin yliopistossa tämä näyttää onnistuneen. Tilastojen mukaan ulkomaalaiset opiskelijat eivät viime vuoden aikana keskeyttäneet opintojaan merkittävästi suomalaisia useammin. OKM:n kunnianhimoinen kansainvälistymisstrategia ei kuitenkaan näytä saavuttavan vuoteen 2015 asetettuja tavoitteita. Ulkomaalaisten opiskelijoiden määrä kasvaa liian hitaasti. Ehkä tästä johtuen painetaan jarrua. Vuorisen mukaan ulkomaalaisten opiskelijoiden määrälle ei siis aseteta uusia kasvutavoitteita. Kyse on myös rahasta. Kun yliopistoissa ollaan säästölinjalla, se koskee myös ulkomaalaisia opiskelijoita. vaikka suomalaisyliopistojen maine ja kiinnostavuus vähän nousisikin, Nikinmaa on huippujen houkuttelun suhteen pessimistinen. Hän uskoo, että parhaat opiskelijat karkaavat kuitenkin ranking-listan kärkikouluihin, Yhdysvaltoihin tai Britanniaan. "Suomella ei ole oikein mitään tehtävissä. Tämä on syrjäinen maa, jossa puhutaan omituista kieltä. Suomi ei ole ihmisten ensimmäinen vaihtoehto." Lahjakkaita ihmisiä voidaan saada Suomeen vain tunnetuilla, huipputason opinto-ohjelmilla. Jos ulkomaalaisten opiskelijoiden määrää kasvatetaan itsetarkoituksellisesti, laatua on Nikinmaan mukaan vaikeaa pitää yllä. hannu hallamaa
Ulkomaalaiset opiskelijat edellä
Kansainvälisistä opiskelijoista tulee yliopistolle tulonlähde. Tieteentekijöiden liitto pelkää suomalaisten jatko-opiskelijoiden mahdollisuuksien kärsivän.
miten tehdään maisteri biologian kandidaatista, jolla ei pysy maisteriohjelman alkaessa pipetti kädessä? Opetushenkilökunnan uhrautumisen avulla. Huippua tällaisesta opiskelijasta on vaikea tehdä. Turun yliopiston biologian professori Mikko Nikinmaa lyttää yliopistojen virallisen kansainvälistymisstrategian. "Tämä on käytännössä kehitysapua." Nikinmaa on opettanut kymmenen vuotta englanninkielisen ympäristötieteen maisteriohjelman opiskelijoita. Ulkomaalaisten opiskelijoiden kirjava taso aiheuttaa hänen mukaansa opetushenkilökunnalle harmaita hiuksia. Kaikki kandidaatit eivät ole saaneet kotiyliopistoistaan yhtä hyviä eväitä kuin länsimaiset opiskelijat. "Ongelmia aiheuttaa, kun kandidaattivaiheessa ei ole tehty yhtään käytännön labratyötä, nähtykään pipettiä. Yritämme saada kaikki opinnoista läpi, mutta työmäärä on vähintään viisinkertainen verrattuna suomalaisiin opiskelijoihin." tällä hetkellä suomalaisissa korkeakouluissa opiskelee noin 16 000 ulkomaalaista tutkinto-opiskelijaa. Kolmen vuoden päästä kansainvälisiä opiskelijoita pitäisi opetus- ja kulttuuriministeriön kansainvälistymisstrategian mukaan olla 20 000. Viisi vuotta sitten ulkomaalaisia tutkinto-opiskelijoita oli Suomessa vain 11 000. Strategian mukaan Suomi tarvitsee huippuyliopistoja, jotta kilpailukykymme säilyisi. Koska huippuyliopistot ovat kansainvälisiä, pitää suomalaisyliopistojen kansainvälistyä. Suomalaisyliopistot ja OKM katsovat, että huipuksi tullaan houkuttelemalla mahdollisimman paljon ulkomaalaisia opiskelijoita. Nikinmaa pelkää, että kansainvälistymistavoitteiden huumassa suomalaisnuoret unohdetaan. "Ihminen, joka ei osaa mitään, on yliopistolle arvokkaampi pelkästään siksi, että hän on ulkomaalainen." viime vuosina englanninkielisiä maisteriohjelmia on noussut kuin sieniä sateella kansainvälistymistavoitteiden täyttämiseksi. Helsingin yliopisto toivoo tuoreessa strategiassaan, että maisterivaiheen opiskelijoista 15 prosenttia olisi viiden vuoden kuluttua ulkomaalaisia. Tohtoriopiskelijoiden kohdalla määrän pitäisi olla peräti neljännes. Ensi vuonna käyttöön tuleva yliopistojen rahoitusmalli antaa rahaa valmistuvista ulkomaalaisista maistereista ja tohtoreista. Tutkijoiden etujärjestönä toimiva Tieteentekijöiden liitto pelkää, että tämä voi johtaa ulkomaalaisten jatko-opiskelijoiden suosimiseen.
18
ylioppilaslehti 7 # 12 Kulttuuri
Taiteen ikonit uhmaavat homolakia Venäjällä
<O>
Tero Kartastenpää haukkuu yhden kulttuuri-instituution kuukaudessa.
Printtijournalismi on paskaa
kelmeä aamuaurinko lämmittää kahden lauseen maisemakuvausta. Kuukausipalkkainen sanomalehtitoimittaja muuttaa haastateltavan sitaatteja omaksi tekstikseen. Nyt on lukujuttu tulossa! Lehtitoimittaja pettää vaimoaan ja itseään. Hän uskottelee, että enimmäkseen säästä kertovilla henkilöjutuilla ja uutisten copypasteamisella voisi pärjätä vielä sen kaksi vuotta, kunnes "mediamaailmaa luotaava" esikoisteos valmistuu. Sitten toimittajan ei tarvitse enää hävetä, että hän on pelkkä toimittaja. Hän ei kestä sitä lokaa, jota hänen lokajuttunsa tuovat mukanaan. Samaan aikaan kun mediaihmisen valta hiipuu, kasvaa hänen tarpeensa näyttää voimaansa. Vituttaahan se, että kuka vaan vantaalaisbloggaaja uhittelee olevansa viisaampi kuin sanomalehtimediatoimittaja, vaikka onhan tässä taustalla pitkä pätkätyöputki ja kesken jääneet filosofian opinnot.
Homofobian vastainen viikko päättyi ensimmäisiin pidätyksiin propagandalain perusteella.
maria kozlovskaya
"
nykylehtien paskamaisuus paljastuu kirkkaimmin, kun mediat kirjoittavat itsestään. Journalistiset periaatteet eivät omaa lehteä käsittelevissä jutuissa olekaan enää pyhiä, vaan syöksykierteellä putoavat lukijamäärät kääntyvät väyrysläisiksi voitoiksi. Aidoimpia julkaisuja ovatkin nuhjuiset paikallislehdet, jotka eivät teeskentele kuuluvansa neljänteen valtiovaltaan. Kunnantalon kirppiksestä tehdään iloinen juttu, jossa ei vahingossakaan muisteta mainita samassa talossa työskentelevän kunnanjohtajan kavalluskierteestä. Aikakauslehtitoimittajat nostavat paskapikkulehdille nokkaansa, sillä heidän tekstitiedostonsa painetaan kiiltävähkölle paperille. Käytännössä suomalainen aikakauslehdistö tarkoittaa muutamaa tekniikkalehteä äijille, helvetisti lässyttäviä sisustuslehtiä ja läjää L'Oréalin maksamia naisten tunnevammajulkaisuja. Naistenlehden päätoimittaja kertoo lukijalle kesän jo kolkuttelevan ja kannustaa ajamaan tasa-arvon asiaa. Hänen persettään nuolee toimituskunta, joka koostuu 100-prosenttisesti naisista. Parhaat ovat jo luovuttaneet. Joskus kohtalaisia artikkeleita tehneet toimittajat muuttuvat kolmekymppisinä media-alan asiantuntijoiksi, koska toimittajat tekevät rotan työtä ja rotan työstä kertovien pamflettien laatiminen on sitä tärkeämpää. Silti aina kun nämä eunukkitoimittajat mainitsevat journalismin, heidän äänensä murtuu samalla tavalla kuin perussuomalaisen puhuessa sotaveteraaneista. Kelmeä ilta-aurinko sulattaa printtimedian pois. Tilalle tulee uusi, läpinäkyvä journalis (VOITKO LYHENTÄÄ TÄMÄN LOPPUPASKAN. t. taittaja).
Käytännössä suomalainen aikakauslehdistö tarkoittaa muutamaa tekniikkalehteä äijille, helvetisti lässyttäviä sisustuslehtiä ja läjää L'Oréalin maksamia naisten tunnevammajulkaisuja.
Pietarilainen HLBT-aktivisti osoitti mieltään Oktyabrsky-konserttisalin edessä pääsiäisviikonloppuna
ming Out järjesti homofobian vastaisen viikon päätteeksi mielenilmauksen Pietarin keskustassa. Suunsa teipanneet aktivistit kantoivat postereita, joissa kerrottiin Tsvetajevan, säveltäjä Pjotr Tsaikovskin ja tanssija Rudolf Nurejevin homoudesta. "Kuulimme kuinka poliisit neuvottelivat pitkään siitä, mikä pitäisi tulkita propagandaksi ja kenet pitäisi pidättää", Lenkova kertoo. Lopulta putkaan päätyivät valtakunnallisen Coming Out -verkoston johtaja Igor Kotsetkov ja lakimies Sergei Kondrasov. Jälkimmäisen julisteessa luki: Perheystävämme on lesbo. Vaimoni ja minä rakastamme ja kunnioitamme häntä. Pidämme hänen elämäntapaansa yhtä normaalina kuin omaamme ja hänen perhettään tasavertaisena oman perheemme kanssa. kotsetkov ja Kondrasov ovat ensimmäiset propagandalain perusteella Pietarissa pidätetyt henkilöt, joiden tapausta käsitellään oikeudessa. Tuomari voi lain perusteella rapsauttaa yksityishenkilölle 50 000 ruplan (1300 ) sakot, järjestölle jopa 500 000:n (13 000 ). Taiteilijajulisteita kantaneet aktivistit pääsivät viikonloppuna läpi poliisin seulasta, mutta muuten kampanja on vastatuulessa. Julisteiden levittäjäksi palkattu firma vetäytyi tehtävästä mahdollisen propagandasakon pelossa. "Tilanne on absurdi. Propagandalain avulla halutaan vain saada seksuaalivähemmistöt pois silmistä alaikäisten oikeuksista ei puhu enää kukaan", sanoo Lenkova. Osa HLBT-aktivisteista on pyytänyt yrityksiä ja yksityishenkilöitä boikotoimaan Pietaria homovastaisen lain takia. Pop-ikoni Madonna ei boikottiin osallistu, vaan konsertoi kaupungissa elokuussa. Lenkova antaa tähdelle vapautuksen. "Venäjällä HLBT-yhteisö on vaiennettu. Jos Madonna puhuu seksuaalivähemmistöjen oikeuksista konsertissa, hänen äänensä kuulevat tuhannet." verna kuutti
Mikä se oli? Kenen voitto? Kuka voitettiin? venäläinen Marina Tsvetajeva kirjoitti runon Murattiruutujen hyväilyjen alla rakastetulleen, runoilija Sophia Parnokille vuonna 1914. Nyt pätkä runosta koristaa julistetta, joka muistuttaa seksuaalivähemmistöjen olevan edelleen hiljennetty kansanosa Venäjällä. Julisteessa klassikkorunoilijan suun tukkii turkoosi sensuuriviiva. "Julisteessa ei sanota suoraan, että homous on hyvä asia. Siinä kerrotaan faktoja, sillä Tsvetajevalla todella oli naisystävä. Siksi julistetta ei pitäisi voida luokitella propagandaksi", kertoo kampanjan ideoineen Coming Out -järjestön tiedottaja Olga Lenkova Pietarissa.
homomyönteisen propagandan määritelmä tuottaa tällä hetkellä päänvaivaa niin pietarilaisille HLBTaktivisteille kuin poliiseillekin. Kaupunki hyväksyi helmikuussa lain, joka kieltää "julkisen propagandan sodomiasta, lesboudesta, biseksuaalisuudesta, transsukupuolisuudesta ja pedofiliasta". Propagandaksi määritellään muun muassa sellaisen tiedon levittäminen, joka edistää käsitystä "perinteisten ja ei-perinteisten parisuhdemuotojen" tasavertaisuudesta. "Laki ei kuitenkaan missään kohtaa määrittele, mikä käsitetään perinteiseksi tai ei-perinteiseksi perheeksi", muistuttaa Lenkova. Lain tulkinnanvaraisuus kävi ilmi pääsiäisviikonloppuna, jolloin Co-
13
Huhtikuu perjantai klo 4.30
14
Huhtikuu lauantai klo 1.30
16
Huhtikuu maanantai klo 10
17
Huhtikuu tiistai klo 19
Lee, Lee & Lee
Kamppailulajien legenda Bruce Lee tähditti b-luokan ninjaelokuvia vielä haudankin takaa. Dragon on Fire-elokuvan slogan oli vuonna 1975 Bruce Lee is back at his greatest!, vaikka Lee oli ehtinyt olla kuolleena jo viisi vuotta. Ongelma oli ratkaistu palkkaamalla näyttelijöiksi kasa Bruce-imitaattoreita. Night Visions -festivaaleilla nähtävän pätkän voi katsoa vaikka baarireissun jälkeen. Kino Engel, Sofiankatu 4. Liput 8,5 .
Occupy funk!
Poliittisen hip hopin kuriton kakara, kalifornialainen The Coup -yhtye palaa Funky Elephant -festivaaleille saarnaamaan tuhmista suuryhtiöistä ja poliisisioista. Bändin keulakuva Boots Riley on viime aikoina antanut kasvonsa Oaklandin Occupy-liikkeelle. Suomalaisten aktivistien telttaleirissä odotellaan jännittyneinä, käykö Boots heittämässä visiitin myös ihmisten torille. Tavastia, Urho Kekkosenkatu 46. Liput 2338 .
Onko siellä ketään?
Odotettavissa on herisyttäviä yleisökysymyksiä, kun kristilliseltä arvopohjalta ponnistava Veritas-foorumi järjestää Porthaniassa keskustelun aiheesta Voiko maailmankaikkeus olla olemassa ilman Jumalaa? Vastakkain ovat "kosmologisesta jumalatodisteesta" väitellyt amerikkalaisprofessori William Lane Craig ja Suomen jokapaikanateisti, kosmologi Kari Enqvist. Porthania PII, Yliopistonkatu 3. Vapaa pääsy.
Phågel power
Sirkustytöt tekee mitä tahtoo. Ruotsalaisen Chipmunk Forge -nykysirkusryhmän ja suomalaisen Circo Aereon yhteistuotanto Phågel The Best Cat and Bird Show Ever! kutsuu katsomoon kaikkia kurilla kasvatettuja tyttöjä. Esityksessä kaksi tyttöä kissa ja lintu taistelevat yhdestä kalasta ja samalla toteuttavat kaikki päähänpistonsa. Circo Uuden sirkuksen keskus, Kaasutehtaankatu 1/4 Liput 12 20 .
todd cooper, wikimedia commons
ylioppilaslehti 7 # 12 Kulttuuri
otto donner
19
-tempaukset ovat levinneet Suomeenkin. Syy elämysilmiölle on aika selvä. "Kaikkien fyysisten kivijalkaliikkeiden kilpailijana ovat nykyään nettikaupat. Väkisinkin tulee mieleen, että on tarjottava jotain, mitä ne eivät voi tarjota", sanoo Ultrasportindiepoppoon laulajana toiminut Kosunen. Kauppa onkin laajentunut myös Kosusen ja dj-kollega Kalle Häkkisen kiertäväksi Indian Summer -klubiksi. xl:n väki kokee, että intiimi kellaritila villapaitoineen tekee kokeellisesta taiteesta helpommin tutustuttavaa. Täällä lähes jokainen vieras kommentoi näyttelyä lähtiessään. Se on kiiltävissä gallerioissa harvinaista. "Nuorilta ihmisiltä kuulee edelleen, että en mä viitsi mennä galleriaan, eikö niissä ole vähän ahdistavaa", Ledentsa sanoo. Vuorikadulla vieraalle tarjotaan kahvia ja WLAN, muoti- ja taidelehtiä voi istua lukemaan. Osa vieraista arkailee, osa heittäytyy sohvalle kuin Berliinin Neuköllnissä ikään. lontoossa Louis Vuitton on saanut taidepuritaanit jo hiiltymään. Kullankimaltavassa lippulaivaliikkeessä Damien Hirstin ja Jeff Koonsin työt siivittävät laukkuostoksia. Indian Summer on aika kaukana luksusmerkistä, mutta Laamanen on silti yllättynyt ennakkoluuloista. "Ajatellaan, että koska nämä tilat ovat symbioosissa, meidän taide on kevyempää tai pinnallisempaa." Kosunen huomauttaa kaavan toimivan juuri päinvastoin. Nyt nollabudjetin XL:n ei tarvitse myydä tauluja. Mutta voisiko halpavaateketjukin pitää taidegalleriaa? Kosunen epäilee. "Jos H&M:n ylläpitämässä galleriassa voisi järjestää lapsityövoimasta kertovan installaation, niin silloinhan se taide sopii sinne hyvin." Ledentsan mielestä ajatus on kiinnostava. "Voitaisiin me lähteä tekemään Hennesiinkin joku projekti." Laamanen tyrmistyy, ja Ledentsa korjaa. "No, ehkä mäkin olen vähän läpällä liikenteessä." veera jussila Eric Mutelin Variations -videotaidenäyttely taidetila XL:ssä 11.28.4.2012, Vuorikatu 22. Indian Summer klubi Roskassa 20.4.
Toiveena hämmentynyt shoppailija
Muotiliike Indian Summerissa XL tarkoittaa myös taidetta.
mustat jätesäkit kahisevat. Eläinkuosiin ja kultaan verhoutunut rouva kömpii ulos pilkkopimeästä, vääristävillä peileillä vuoratusta loukosta. Järkytyksen voi lukea kehosta. "Ensimmäinen kysymys oli, että missä ovat taulut. Toinen, että onko tila valmis. Ja sitten: ovatko ihmiset oikeasti käyneet katsomassa tätä?", myhäilee Indian Summer -muotiliikkeen omistaja Juho Kosunen. Se oli hetki, jota myös taidetila XL:n perustajat Toni Ledentsa ja Ilari Laamanen muistelevat lämmöllä. Että ihmisiä voi vielä vuonna 2012 ravistella taiteella vaateostosten lomassa. Kaisaniemen puiston kupeessa Indian Summer myy vintage-muotia ja suomalaisten suunnittelijoiden mallistoja. Yksi liikkeen huoneista on taidetila XL, joka on muovailuvahaa kunkin kuun taiteilijoille. Se turistirouvan pelästymä luola oli irlantilaissyntyisen Jane Hughesin installaatio Imagining Other Worlds. Viime keväänä Ledentsa, Kosusen ystävä, äkkäsi muotikauppiaan huhuilut vapaasta tilasta Facebookissa. Aaltoyliopistossa kuratointia opiskelevat Ledentsa ja Laamanen päättivät perustaa kokeellisen taidetilan pölyttyneissä gallerioissa kiertämisen vaihtoehdoksi. Nyt sitten boolia siemailevat avajaisvieraat hipelöivät samalla neuleita ja bootseja. Enää olisi vaikeaa kuvitella toista tilaa ilman toista. "Ovathan vaatteetkin aika visuaalisia", lisää Ledentsa. Kosunen huomauttaa, että näyttelyissä täysi vastuu on silti XL:n kuraattoritiimillä, johon Ledentsan ja Laamasen lisäksi kuuluvat nykyään myös Christine Langinauer ja Jenni Nurmenniemi. "Mulla on vain tietyt reunaehdot: ei kovaa meteliä eikä hajuja." pressopannun äärellä ajaudutaan puhumaan Kekkoslovakiasta. Kolmikon mielestä lokerointi-Suomessa kahvilan ja ravintolankin yhdistäminen aiheuttaa yhä kakistelua. Maailmalla on tietenkin toisin. Zürichissä galleria The Proposal toimii taiteenystävän hotellina. Muotiliikkeet palkkaavat tähtiarkkitehteja tullakseen kulttuurinähtävyyksiksi: Kiotossa surrealistinen muotiliike Indulgi on täynnä teko-ovia. Pop up
18
wikimedia commons, juuso haarala
Huhtikuu Keskiviikko klo 1020
21
Huhtikuu lauantai klo 2003
22
Huhtikuu sunnuntai klo 1218
24
Huhtikuu keskiviikko klo 20
Taide tulee meihin
Ateneum haluaa järjestää opiskelijoille kekkerit, ja tältä se sitten näyttää: Carl Larssonin ruotsalaisia kesäidyllejä, improvisaatioteatteria ja bilepinssien askartelua. Taidetta meille! -illan kruunaa suuri juomalaulubattle, joka kisataan opiskelijajärjestöjen kesken. Kuule, miten kansallispyhätössä soivat Vi ska dricka hela natten alkohol ja Mera brännvin. Ateneum, Kaivokatu 2. Vapaa pääsy opiskelijakortilla.
Bon Jouni folkkaa
Lauantaina laitetaan samettihousut ja norjalaisvillapaita ylle ja hipsutellaan Korjaamolle, jossa Folks-festivaali kerää ujosti hymyilevät metsäläiset unelmoimaan akustisen näpellyksen tahdissa. Lauantain pääesiintyjä on amerikkalainen Michael Gira, mutta Ylioppilaslehden hippisydän sykkii kotimaiselle Bon Jounille. Jounilla on tyttöjä itkettäviä kappaleita ja oikeaoppinen folk-takku tukassa. Korjaamo, Töölönkatu 21 ab. Liput 1220 .
Myyjäiskuvitelma
Koskaan ei ole liian myöhäistä ryhtyä taidesijoittajaksi. Muotoiluvuoden ohjelmaan kuuluvat Kuvitelma-kuvataidemyyjäiset ovat matalan kynnyksen taidemessut aloittelevalle mesenaatille. Originaalien lisäksi myynnissä on julisteita, kirjoja, magneetteja, koruja, kangaskasseja, palapelejä ja hattulaatikoita. Omanarvontuntoinen taideostaja teetättää myyjäisissä myös muotokuvansa. Kulttuuriareena Gloria, Pieni Roobertinkatu 12. Vapaa pääsy.
Jatsi menee kinoon
Espoon April Jazz -festivaaleilla matkustetaan aikakoneella vuosiin, jolloin elävä orkesteri säesti eläviä kuvia. Kino Tapiolassa pääsee nauttimaan Saara Cantellin Tähtitaivas talon yllä -elokuvasta orkesterin säestyksellä. Elokuvan ääniraidalta kuullaan vain dialogi, ja musiikki kuullaan elokuvan säveltäjän Sid Hillen kuusihenkisen kokoonpanon tulkitsemana. Kino Tapiola, Mäntyviita 2. Liput 10 ja 15 .
20
ylioppilaslehti 7 # 12 Kulttuuri
jussi sippola tony ja maureen wheelerin kotialbumi
Tony ja Maureen ovat juuri saapuneet Australiaan vuonna 1972.
"
Tarvitsisin vuoteen 18 kuukautta matkustaakseni kaikkialle, minne haluaisin.
netista kasvoi maailman suurin matkaoppaita julkaiseva yhtiö. "Vieläkin pysähdyn miettimään, miten tämä oikein kävi." wheelerien vuodet Lonely Planetin omistajina kasvattivat pariskunnan omaisuuden 27 sentistä 200 miljoonaan. Raha ei Tony Wheelerin mukaan koskaan ollut syy tehdä matkaoppaita. Kuten se ei ollut syy sillekään, että Wheelerit päättivät myydä firman pois. "Monet luulevat, että lähdimme pakoon painoteollisuuden kohtaamia vaikeuksia ja median murrosta. Emme lähteneet. Lähes neljänkymmenen vuoden jälkeen oli vain aika kääntää sivua." Wheelereillä ei ole enää virallista asemaa Lonely Planetissa. Tony päivittää silti yhä oppaita ja kirjoittaa kolumneja Lonely Planetin lehtiin. Maureen sen sijaan on pessyt kätensä touhusta. "Hän sai tarpeekseen Lonely Planetista. Hänellä oli paljon vastuuta bisneksestä viimeisten viiden, kymmenen vuoden aikana." nyt, kun Tony Wheelerillä ei ole firman huolia harteillaan, hänellä on aikaa keskittyä Lonely Planetin perimmäiseen olemukseen. "En koskaan kyllästy matkustamiseen. Se voi olla joskus turhauttavaa tai ärsyttävää, mutta ei koskaan tylsää. Aina on uusia paikkoja, joihin mennä." Ääni on painokas, naururypyt silmien ympärillä syvenevät.
Vuoden sisällä Wheeler on käynyt muun muassa Balilla, jossa hän nukkui 500 dollarin luksushotellissa ja Salomonsaarilla, jossa yösijana toimi 12 dollarin majatalo. Hän on yöpynyt tulivuoren päällä Kongon demokraattisessa tasavallassa, jossa joutui myös pidätetyksi, kuten Kongossa asiaan kuuluu. Siellä Wheeler oli, koska hän kirjoittaa kirjaa maista, joissa asiat ovat täysin retuperällä. Kongon lisäksi mukana ovat muun muassa Haiti, Pakistan ja Papua-Uusi-Guinea paikkoja, joihin turistit eivät ensimmäisenä eksy. "Minä pidän kaikista vähän oudoista paikoista." silloin, kun Wheelerit ensimmäisen kerran matkustivat Aasian halki, ei turisteja näkynyt myöskään siellä. Nyt tilanne on toinen. "Monet paikat, joissa on paljon turisteja, ovat aivan upeita. Oletteko käyneet Venetsiassa? Se on täynnä turisteja, ja silti voit paeta heitä kaupungin kujille." Turistina Wheeler pitää itsekin itseään ja taitaa olla samanlainen kuin kaikki turistit. Parasta on päästä pois toisten turistien luota, paeta paikkoihin, joissa paikallisuuden tunteita on mahdollista kokea. Wheeler pitää kotinaan koko maailmaa. Se, että pariskunnan asunnot ovat Melbournessa ja Lontoossa, on melko lailla sattumaa. "Pidän Melbournesta, mutta sydämeni ei särkyisi, jos joutuisin muuttamaan pois." Seuraavaksi Wheelerit lähtevät New Yorkiin, Haitiin, takaisin New Yorkiin, matkustavat Atlantin yli laivalla Eurooppaan, käyvät Irlannissa ja Saksassa ja menevät aistimaan olympiahumua Lontooseen. Tärkeintä on, että pääsee liikkeelle, sillä kuusi viikkoa yhdessä paikassa on ehdoton yläraja. "Sanon aina, että tarvitsisin vuoteen 18 kuukautta matkustaakseni kaikkialle, minne haluaisin." Siitä huolimatta hän tietää, että paras matka on tehty jo. "Se oli se aivan ensimmäinen reissu Aasian halki. Sitä ei mikään tule koskaan voittamaan." sonja saarikoski
Maureen ja Tony Wheeler ovat perustaneet kirjallisuuskeskuksen Melbourneen. Ylioppilaslehti tapasi Tonyn siellä.
Ne ekat reppureissaajat
Lonely Planet syntyi vastarakastuneiden automatkasta Aasian halki neljäkymmentä vuotta sitten.
pienikokoinen mies nousee seisomaan Melbournen kirjallisuuskeskus Wheeler Centressä. Juuri päättyneen puhetilaisuuden jälkeen sana on vapaa. Hän ivaa lyhyessä puheenvuorossaan tyyliä, jolla julkkiksista kirjoitetaan lehdissä. Wheeler Centressä mies on julkkis itsekin. Hän on Tony Wheeler, joka on vaimonsa kanssa antanut paikalle nimensä ja miljoonia dollareita. Rahaa riittää jaettavaksi. Pariskunta on perustanut Lonely Planetin, maailman suosituimman matkaopasbrändin. Sen he myivät BBC:lle 200 miljoonalla dollarilla, suurimman osan vuonna 2007 ja viime vuonna viimeisen neljänneksen. Kyseessä on tuhkimotarina, joka alkoi puiston penkiltä Lontoosta. on vuosi 1970. Insinöörinä työskentelevä Tony ja juuri Belfastista muuttanut Maureen istuvat samalle penkille ja alkavat jutella. He puhuvat matkustamisesta. Vuotta myöhemmin he ovat naimisissa. He matkustelevat ympäri Eurooppaa, mutta haluavat enemmän. He päättävät lähteä autolla Aasiaan. He myyvät matkan varrella 65 puntaa maksaneen auton pienellä voitolla. Matka jatkuu bussilla ja lautalla. Määränpäänä on Australia. Pariskunta asettuu Sydneyyn. Tarkoituksena on viettää siellä muutama kuukausi, jotka kuitenkin venyvät vuodeksi. "Kun saavuimme Australiaan, taskussani oli 27 senttiä. Onneksi oli kamera, myin sen 20 dollarilla. Pian meillä oli työtä ja vuokra-asunto", kertoo Tony Wheeler, 66, kirjallisuuskeskuksen kahvilassa. Sen asunnon keittiössä kirjoitettiin vuonna 1973 ensimmäinen Lonely Planet, Across Asia on the Cheap. Kirja ei ollut suunniteltu juttu, mutta koska matkan vaiheet kiinnostivat ihmisiä, pariskunta päätti sen kirjoittaa. Oppaita tuli lisää. Ensimmäinen suurhitti oli Intiasta julkaistu kirja vuonna 1981. Vähitellen Lonely Pla-
ylioppilaslehti 7 # 12
21
arviot
Poikani Kevin Sisuksia vääntäväksi kauhutarinaksi taittuva Poikani Kevin perustuu Lionel Shriverin palkittuun kirjaan, jossa äiti yrittää ymmärtää äärimmäiseen tekoon päätyvää poikaansa. Ramsayn rohkean taide-elokuvan fokus on sosiopaatin anatomiassa ja ambivalentissa äitilapsi-suhteessa. Tarina kerrotaan äiti-Evan (Tilda Swinton) näkökulmasta, eri aikatasoilla hyppien. Toistuvat visuaaliset metaforat (punainen väri, puoliksi syödyt hedelmät asettimilla) aiheuttavat ahdistavaa matalapainetta. Musiikin ja kuvaston kontrapunkti korostaa poikkeustilaa. js
Kulttuuri
jee
Chromatics Kill for Love Drive-elokuvan herättämä alisuorittajadiskobuumi saa vihdoin genreklassikkonsa. Chromaticsin Kill for Love on massiiviset puolitoista tuntia jarruvalojen loistetta hehkuvaa yöelektroa. Ensimmäinen puolisko on vuoden toistaiseksi uljain popbiisivärisuora. Soundtrackmaisiksi äänimatoiksi uppoava jälkipuoli painottaa popmuodon sijaan ultraviilennettyä tunnelmaa, mutta vakuuttaa yhtä kaikki. Parasta on silti se, kuinka Kill for Love tekee kyseenalaisesta työmatka-autoilusta hyväksyttävämpää muuttamalla sen Ryan Gosling -roolileikiksi. oo
Simon Lelic Laitos Laitos sekoittaa omaperäisesti George Orwellia ja Edgar Allan Poeta. Tieteisromaanissa eletään vaihtoehtoista nykyhetkeä Englannissa. Kymmeniä homoja ja toisinajattelijoita kaapataan salaiseen laitokseen terrorismin vastaisen lain ja epidemiauhan nojalla. Kansa ei jaksa välittää. Henkilökohtainen ja poliittinen sekoittuvat rajusti, mutta teos ei sorru saarnaamaan. Vankien kuulustelut, laitoksen arki ja mielipuoliset perustelut ihmisoikeusrikkomuksille kertovat todesta, joka on tarua raadollisempaa. Lelicin dystopia on niin ihmiskunnan historiaa kuin nykyhetkeäkin, vaikka sitä ei mielellään ajattelisi. vl
pikkusormi pystyssä
A Dangerous Method Väkivaltaisista kuvistaan tunnettu David Cronenberg laajentaa kiehtovasti tyyliään. A Dangerous Method on kliininen puhedraama psykoanalyysia kehittäneistä ihmisistä ja heitä repineistä jännitteistä. Pysähtynyt epookki kuvastaa Eurooppaa juuri ennen maailmansotia. Keskiöön nousee miesten, Freudin (Viggo Mortensen) ja Jungin (Michael Fassbender), teoreettinen kädenvääntö. Edellisen vanha, vakaiden perustojen maailma saa haastajan modernista. Enteellisesti Freud pelkää, mitä tapahtuu, kun yleisö saa teorian käsiinsä. Me tiedämme: väärinymmärrystä ja mitätöintiä. js
Robert Meriruoho Göteborgilainen viikonloppusatu Nimensä mukaisesti Robert Meriruohon esikoisteos keskittyy yhteen viikonloppuun. Minäkertoja ei halua osaksi yhteiskuntaa, jossa on aina kiire ja jossa kalenteri on saanut Raamatun merkityksen. Näennäisen anarkistinen maailmankuva varjostaa naiviudellaan muuten sujuvaa runokokoelmaa. Kokonaisuudessaan ilmavat ja simppelit, tummasävyiset tarinat avautuvat ja antavat jotakin lajityyppiä vieroksuvallekin. Esipuheessa Meriruoho on lainannut Asaa, eikä ole vaikea kuvitella viikonloppusatua lyriikoina. rs
I Am Alive Löydän luodin. Oi tätä ilon päivää! Se auttaa minua yhdessä aiemmin löytämäni rotanlihan kanssa selviytymään taas yhdestä maailmanlopun jälkeisen kaupungin vihamielisestä jengistä. Selviytymiskauhupeleissä pelataan niukkuudella: pelaajan pitää pärjätä vähillä resursseilla vaarallisia vihollisia vastaan. PS3:lle tai Xbox 360:lle ladattava I Am Alive on minimalistinen, ankea peli, joka saa kilpailijansa näyttämään hauskalta hurvittelulta. Paikoin se on kuin Solzenitsynin Ivan Denisovitsin päivä videopelimuodossa. jp
Venla Hiidensalo Mediahuora Toimittaja Maria Vartiaisella on vapaus valita. Hän voi kieltäytyä Lehden surkeasta juttupalkkiosta ja myydä tekstinsä toiselle lafkalle. Mutta silloin joku muu saa duunin, ja Maria syö poikansa kanssa puuroa. Venla Hiidensalo tarttuu media-alaa vaivaavaan ilmiöön, jossa tarjotaan pätkätöitä ja poljettuja oikeuksia. Yliampuva ja liioitteleva tyyli lähentelee dystopiaa. Oivalluksia ja teräviä havaintoja on niin paljon, että tekisi mieli tehdä korvamerkintöjä. Siinä on myös Mediahuoran ongelma, esikoisteoksien perisynti: tavaraa on liikaa. Terävin kärki tylsyy paasauksen alle. rs
Riverdog Samson Riverdog Samson Keski-ikäiset imatralaiset tekevät sen paremmin kuin keski-ikäiset stadilaiset, eli laimentavat Kingston Wallista muistuttavan psykedeelisen rocksoundin soittolistakelpoiseksi. Von Hertzen Brothersiin verrattuna Riverdog Samsonin puoliprogressiivista juurimusiikkia soitetaan hieman kapeammassa haara-asennossa ja ilman henkeviä Intia-viboja. Toisin sanoen eteläkarjalaistrion tyylitaju yltää korkeammalle kuin kultalevyveljesten rojaltitulot. my
keskisormi pystyssä
Sarri Nironen Tähdenpeitto Sarri Nirosen esikoisromaani Tähdenpeitto seuraa helsinkiläisnuorten, Riinan ja Joonan, ajelehtimista päivästä toiseen abivuonna. Nironen käsittelee vieraantuneisuutta ja itsensä hakemista suhteessa ystäviin ja lapsuudenkotiin. Teksti on runomaisen runsasta ja omaperäistä, mutta liian usein tekemällä tehdyn oloista. Tajunnanvirta puuduttaa pitkäveteisyydellään. vl Lionel Richie Tuskegee Lionel Richie kunnioittaa kuppakokeista kuulua Tuskegee-kotikaupunkiaan duettoalbumillaan. The Commodoresissa aloittaneen pornoparran ensimmäisellä soolohitillä vieraili Diana Ross, mutta nyt ääneen pääsevät kaupallisen kantrin suurnimet Kenny Chesneysta Shania Twainiin. Toteutus kruunaa ällöttävän idean oksennuksella: uusioversiot kiimaisista soulklassikoista kuulostavat American Idol -ohjelman kiintiörokkarin studiobändiltä. Kuppaista visvausta. my Elokuu Hääväki saapuu Jos Emma-gaalassa jaettaisiin opportunistiEmma, sen voittaisi tulevana vuonna Junon, Nopsajalan ja tuottaja Jonas W. Karlssonin muodostama Elokuu. Kokoonpano on varastanut Jätkäjätkien suomiräppiä ja slaavisävyjä yhdistävän konseptin, mutta liittää siihen hivenen Jukka Pojan pilven veltostuttamaa virnettä. Kaikki biisit kuulostavat modaalisine asteikkoineen ja takapotkuineen identtisen haikealta humpalta. oo
buu
vl venla leimu oo oskari onninen jp juhana pettersson rs ronja salmi js jutta sarhimaa my marko ylitalo
22
ylioppilaslehti 7 # 12 Jälkinäytös
Partiopoikamme Kanadasta
Hei, olen Scott, 22-vuotias peltiseppä ja osa-aikainen eräopas Vancouverista. Kierrän Eurooppaa Amazing Race -hengessä, ja minulla on aina vähän hoppu. Nelisivuisen matkasuunnitelmani mukaan minun pitäisi olla jo seuraavassa kaupungissa. Herään aina ensimmäisenä dormissa, punnerran ja laitan aamukahvit trangialla. Yleensä palkkaan paikallisen oppaan koko päiväksi haluan nähdä todellista elämää. Eilen kävin tutustumassa 30-luvulla perustettuun mutteritehtaaseen ja kuulin 91-vuotiaan mutterinvalajan kokemuksia toisesta maailmansodasta. Se oli fantastista. Iltaisin kirjaan kokemukseni lokikirjaan ja tutkin karttoja luupin ja kompassin avulla. Säilytän ultrakevyitä matkatavaroitani aina rinkassa, joka aukeaa kahdeksasta eri kohdasta. Pitää olla valmis lähtemään minä hetkenä hyvänsä.
Tunnista hostellikantikset
Laske moneen prahalaisen majatalon asukkaitsta olet maailmalla törmännyt.
sanat ylioppilaslehden toimitus kuvat otto donner
Nyökyttelijä Etelä-Koreasta
Hei, olen Soo-Jin, 28-vuotias teollisen muotoilun opiskelija Daegusta. Englanninkielinen nimeni on Jane. Tulin Eurooppaan pyhiinvaellukselle suurten muotoilijoiden ja arkkitehtien jalanjäljissä. Lisäksi haluan oppia englantia, mutta se on hankalaa, koska kaikki puhuvat niin nopeasti, enkä pysy sanakirjani kanssa perässä. Yleensä vain lyöttäydyn hostellissa johonkin porukkaan ja yritän pysytellä huomaamattomasti perässä.Yksin matkustaessa on hankala saada kuvia, joissa näytän peace-merkkiä rakennusten edessä. Hostellissa käytän aina pyjamaa ja kissatohveleita. Iltaisin skypetän serkkuni kanssa tablettitietokoneella. Sen jälkeen olo on haikea, ja makaan valveilla tuijottaen kattoa. Hostellikavereita on niin vaikea saada. Muita ärsyttävät viemärin tukkivat hiustupponi ja ainainen nuudelikeiton haju.
Rauhoittuja Israelista
Hei, olen Shimon, 24-vuotias nuori mies Tel Avivista. Kun pari vuotta sitten kotiuduin armeijasta, ei ihan heti huvittanut tehdä mitään. IDF-kavereiden kanssa sitten suuntasimme Intiaan, ja sillä reissulla olen oikeastaan yhä. Intiassa aika kului rattoisasti halpojen päihteiden parissa, mutta kurjaahan sitä kurjuutta on pidemmän päälle katsella. Päätimme vuosi sitten tulla kaverien kanssa Eurooppaan, jossa tiet sitten erkanivat. Nyt kulutan aikaani pörräämällä suuremmissa ja pienemmissä kaupungeissa muiden reppumatkailijoiden kanssa. Historialliset nähtävyydet eivät oikein jaksa kiinnostaa, kapakat sitäkin enemmän. Imen elinvoimaa välivuotta viettävistä jenkeistä, joiden mielestä olen tosi hieno ihminen.
Suorittaja Saksasta
Hei, olen Jenny, 23-vuotias slavistiikan opiskelija Bremenistä. Joudun asumaan hostellissa, koska kielikouluni tarjoama majoitus oli mielestäni hävyttömän kallis. Miksi ihmeessä maksaa 20 euroa yöltä, jos toisaalla voi nukkua kahdeksallakin eurolla. Iltaisin kierrän kirjastosta lainaamani tsekinkielisen Lonely Planettini kanssa järjestelmällisesti vinkkejä läpi. En kuitenkaan ikinä pistäydy kahviloissa tai ravintoloissa sisällä. Merkkasin museoiden ilmaisaukioloajat kalenteriini heti, kun kielikurssini varmistui tammikuussa. Pyrin menemään nukkumaan viimeistään kymmeneltä, jotta ehdin käydä puolentoista tunnin lenkillä ennen luentojen alkua. Inhoan hostellin dokailevia ausseja, jotka luulevat olevansa kaikki jotain erityistä surffijuttuineen. Tällä hetkellä hermoilleni käy etenkin suomalainen erasmus-ääliö, jonka jokainen lause alkaa sanoilla: "In Finland we have this..."
Pakollinen vahvistus Australiasta
Hei, olen Jake, iloinen surffaajapoika Perthistä. Tulin vuodeksi kiertämään Eurooppaa, sillä niin on meilläpäin tapana tehdä. Eurooppa tarkoittaa minulle kaupunkeja, joissa on bilehostelleja. Sellaisessa tapaa aina muita ausseja, ja sitä maanmiesten kohtaamisen riemua on vaikeaa sanoin kuvailla. Yleensä vedämme kännit ja könyämme lähimpään aussibaariin, tosin irkkubaarikin käy. Jos kukaan ei ole menossa baariin, dokailen mielelläni hostellin keittiössä ja kerron kaikille surffaamisesta. Viime päivinä niin ei ole onneksi tarvinnut tehdä, koska olen dokaillut kahden suomalaisen mimmin kanssa lähibaareissa. Ärsytän riehakkuudellani oikeastaan kaikkia muita hostellin asukkaita, jopa jenkkejä. Pahimpia vihollisiani ovat suorittajat, jotka haluavat nukkua öisin ja heräävät juuri silloin, kun haluaisin nukkua.
Erasmus Suomesta
Hei, olen Emmi, 24, Dublinissa Erasmus-vaihdossa oleva helsinkiläistyttö. Lensin EasyJetillä vaihdossa olevan bestikseni Miran luokse Prahaan neljäksi päiväksi. Miran koulun asuntolassa ei saa yöpyä ulkopuoliset, joten oli pakko tulla tänne. Onneksi hostellin aussipojat ovat pitäneet minut ja Miran kiireisinä. Viime yönä kotimatkalla irkkubaarista avauduin Jakelle isä-suhteestani. Se meni aluksi vähän vaikeaksi, mutta halusi kuitenkin, että menen sen viereen nukkumaan. Saksalainen tiukkis heräsi ja mulkoili moralisoivasti, kun hain legginssini ja hipsin Jaken sänkyyn. Jake on luvannut, että se tulee moikkaamaan meitä loppukesästä Suomeen. Miran mielestä jonkun toisen kanssa nukkuminen ja pussailu ei ole pettämistä. Ai niin! Prahan nähtävyyksistä ei olla nähty vielä mitään. Darra on lamauttanut meidät päivisin totaalisesti.
Henkilöt ovat Ylioppilaslehden toimituksen mielikuvituksen tuotetta.
ylioppilaslehti 7 # 12 Jälkinäytös
23
nykysuomen sanakirja
sarjakuvat
Markus Miettinen ja Jaakko Seppälä
s
Sydänrinki
[subst.yks] <3-sydänten ketju, joka syntyy Facebook-statuksen perään. Sydänkommentilla ilmaistaan, että on osallistuttu samaan tapahtumaan statuspäivittäjän kanssa ja että ko. tapahtuman muistelu aiheuttaa lämpimiä tunteita. Sydänpäivittäjät muodostavat virtuaalisen sisäpiirin, sydänringin. Minna: Täydellinen sunnuntai täydellisessä seurassa! Enemmän kuplivaa, leidit! Irina: <3 Anu: <3 Jasmin: <3
Hesari Confidential
Verna Kuutti
Opiskelijaystävälliset yritykset ja palvelut
Leikkaus nyt
Leikkaus+pesu
Seuraava Ylkkäri ilmestyy 11.5.
ylioppilaslehti.fi facebook.com/ylioppilaslehti
HYY-sivu on Ylioppilaslehden jokaisessa numerossa ilmestyvä ylioppilaskunnan tiedotussivu. Sivun kokoaa HYYn tiedottaja, sähköposti tiedottaja@hyy.fi.
SELL-KISOJEN ILMOITTAUTUMINEN VAUHDISSA! HELSINGIN YLIOPISTON OPISKELIJAT KISAAVAT HALVEMMALLA!
SELL Student Games on tämän kevään suurin kansainvälinen opiskelijaurheilutapahtuma! Kisat järjestetään Espoossa, Otaniemessä, 17- 20.5.2012. Osallistujia odotetaan 13:sta eri maasta ympäri Eurooppaa -- yhteensä noin 2000 urheilevaa opiskelijaa. SELL-kisojen rento tunnelma ja yhteishenki ovat vertaansa vailla! LAJIT: Koripallo, lentopallo, jalkapallo (7 vs 7), salibandy, ultimate (5 vs 5), frisbeegolf, judo, miekkailu, tennis, shakki, sulkapallo, suunnistus, uinti ja yleisurheilu. ILMOITTAUTUMISET: Helsingin yliopiston opiskelijat ilmoittautuvat Erkki Somervuon kautta (erkki.somervuo@helsinki.fi). Ilmoittaudu 25.4 mennessä!
Vappu on kohta taas täällä! Havis Amanda -patsas saa taas lakin vappuaattona 30.4. klo 18. Vapunpäivänä 1.5. ylioppilaiden perinteinen vappujuhla Ullanlinnanmäellä alkaa klo 9, ohjelmassa on tuttuun tapaan ylioppilaskuntien edustajien puheita, Ylioppilaskunnan Laulajat sekä aurinkoa ja piknik-ruokaa. Ruotsinkieliset ylioppilaat kokoontuvat vapunpäivän aamuna piknikille Kaisaniemen puistoon. Virallisen vappuohjelman lisäksi myös HYYn piirissä toimivat järjestöt järjestävät erilaisia bileitä ja muutakin ohjelmaa vapun tienoilla -- katso tarkemmat tiedot osoitteesta www.hyy.helsinki.fi! Hauskaa Vappua! PS. Muistathan, että HYYn palvelutoimisto on 30.4. auki klo 19-12 ja 3.5. suljettu.
OSALLISTU TUUTORINAPIN SUUNNITTELUKILPAILUUN!
SAMBIA PÄIVÄ JA -ILTA 18.4.2012
HYYn kehitysyhteistyövaliokunta haluaa kiittää SINUA HYYN JÄSEN Sambia-hankkeen tukemisesta. Tule nauttimaan sambialaisista tunnelmista ja kuulemaan Sambian seksuaali- ja lisääntymisoikeuksista HYYn kehitysyhteistyövaliokunnan järjestämässä Sambia-illassa! Sambian itäisessä provinssissa pyörivän hankkeen tavoitteena on edistää naisten ja tyttöjen seksuaali- ja lisääntymisoikeuksia. HYYn yhteistyö sambialaisen Eastern Province Women Development Networkin (EPWDA) kanssa jatkuu jo kuudetta vuotta kiitos HYYn jäsenten lahjoitusten. Olet saattanut tukea hanketta lahjoittamalla hankkeelle vuosi-ilmoittautumisen yhteydessä, tai olet samaisena päivänä ostanut Sambia-aterian Unicaféssa. Tule siis kuulemaan tukemastasi hankkeesta lisää! Illan aikana mm: - Sambialainen reggae-muusikko Papa Zai esiintyy akustisesti klo 19 alkaen - Esitämme sambialaisen lyhytdokumentin Lusakan katulasten arjesta - Tarjoamme sambialaista ruokaa noin viidellekymmenelle ensimmäiselle tulijalle Sambia-ilta keskiviikkona 18.4.2012 Kupolissa Uudella Ylioppilastalolla, Mannerheimintie 5 B 5.krs. klo 18 alkaen. Ilta on HYYn jäsenille ilmainen!
OSALLISTUMISMAKSU: Unisport tukee Helsingin yliopiston opiskelijoiden osallistumista! Maksu vain 45/hlö/3 pv, jos sitova ilmoittautuminen tehdään ennen 25.4.2012 (30/hlö/2 pv, 15/hlö/1 pv). Ilmoittautuminen loppuu 11.5. Osallistumismaksu sisältää osallistumisoikeuden kilpailuihin ja oheistapahtumiin, ruokailut ja HSL:n seutulipun kisojen ajaksi. www.sell2012.fi
WORLD STUDENT CAPITAL
World Student Capital 2012 on opiskelijoiden oma designpääkaupunkivuoden hanke, jonka tekevät yhdessä metropolialueen korkeakoulujen ylioppilas- ja opiskelijakunnat, Helsingin yliopisto ja pääkaupunkiseudun kuntien Opiskelijametropoli-hanke. Kaikista tapahtumista tietoa osoitteessa http://worldstudentcapital.fi ·Ideoi Opiskelija-asumisen uudet muodot -kilpailussa uudenlaista opiskelija-asumista. World Student Capital -sivuilla otetaan vastaan joukkueiden ilmoittautumisia aina 30.4. saakka. Kilpailutöiden jättö alkaa 1.5. ja päättyy 13.8. Kolme parasta joukkuetta palkitaan! ·Pyöräilyohjelmaa kampuksille 8.5. Pyörällä kampukselle -päivänä suunnistetaan pyöräillen kampukselta toiselle. Tule mukaan suunnistamaan tai järjestä ohjelmaa kampusrasteille! ·Tule järjestämään syksyn suuria opiskelijatapahtumia. Nyt sinulla on tilaisuus päästä osaksi vuoden isoimpia tapahtumia, Night at the Campus -kaupunkifestivaalia ja Student Party -opiskelijabileitä. Tule World Student Capitalin vapaaehtoisiltaan ma 23.3. klo 16-18 Alina-saliin (Mannerheimintie 5 A, 3. krs) ja innostu! ·Tuo tapahtumasi osaksi designpääkaupunkivuotta Tarjoamme järjestöjen ja opiskelijaporukoiden tapahtumille viestinnällistä apua ja mainostamme tapahtumia. Lisäksi tuemme tapahtumia rahallisesti, jos ne huomioivat WSC:n teemat tai ovat muuten erityisiä. Rahoituksen hakukierros ennen 13.8. oleviin tapahtumiin päättyy 20.4. klo 15.00. Toimi siis ripeästi, mikäli tapahtumasi on keväällä tai kesällä!
Mistä tuutorin tunnistaa? HYYn tuutorinapista tietenkin! HYYn tuutorivaliokunta etsii vuoden 2012 tuutorinappia suunnittelukilpailun avulla. Tehtävänä on suunnitella rintanappi, jota kaikkien tiedekuntien tuutorit tulevat käyttämään ensi syksynä. Napissa tulee esiintyä sanat "tuutori" ja "tutor", muuten tyyli on vapaa. Valmiin napin näkyvän osuuden tulee olla halkaisijaltaan 57 mm ja kokonaisuuden 67 x 67 mm kokoinen neliö. Kilpailutyöt lähetetään sähköpostitse osoitteeseen elisa.gylling@helsinki.fi viimeistään 22.4. Tuutorit valitsevat itse tulevan nappinsa äänestyksellä valiokunnan järjestämässä tuutoriseminaarissa 24.4.2012. Voitokkaan napin suunnittelijalle on luvassa pieni palkinto. Viime vuoden tuutorinappiin voi tutustua osoitteessa hyy.helsinki.fi/fi/opiskelijalle/uudet-opiskelijat/tuutorivaliokunta. Lisätietoja antaa tuutorivaliokunnan puheenjohtaja Elisa Gylling (elisa.gylling@helsinki.fi). PS. Tuutori, käy tykkäämässä: www.facebook.com/HYYtuutorit2012 !
HYYN TUUTORI-ILTA 24.4.2012 Hei tuutori! Tervetuloa HYYn tuutori-iltaan tiistaina 24.4.2012 klo 17.30 alkaen Mannerheimsaliin (Uusi Ylioppilastalo, 5. kerros). Illan aikana tapaat muita tuutoreita, pääset vaihtamaan ideoita ja keskustelemaan siitä, mitä HYY voi tehdä tuutorien ja fuksien hyväksi. Lisäksi pääset valitsemaan vuoden 2012 tuutorinappikilpailun voittajan!
SAMBIA- PÄIVÄ 18.4. UNICAFE-RAVINTOLOISSA!
Sambia-päivä on taas täällä! Haluatko tehdä maailmasta hieman paremman paikan syömällä? Tule herkuttelemaan Sambia-aterialla keskiviikkona 18.4 UniCafe-ravintolaan, ja tue samalla Itä-Sambian naisia! Valitsemalla ruokalistalta Sambia-aterian, eli sambialaisen pinaatti-kukkakaalipadan, saat mahasi täyteen, ja lisäksi autat ulkoministeriön tukemaa HYYn kehitysyhteistyöhanketta Itä-Sambiassa. UniCafe lahjoittaa jokaisesta ostetusta Sambia-ateriasta 10 senttiä HYYn hankkeeseen, joka tukee naisten ja tyttöjen lisääntymisja seksuaalioikeuksien toteutumista Itä-Sambiassa. Sinulle Sambia-ateria on normaalihintainen! Jos haluat tukea hanketta, mutta et pidä afrikkalaisesta ruuasta, voit lahjoittaa haluamasi summan, juuri niin paljon tai vähän kuin hyvältä tuntuu, UniCafe-ravintoloissa ostoksesi yhteydessä. Jos haluat tukea hanketta, mutta lounas tuli jo syötyä, voit myös lahjoittaa haluamasi summan ostamatta mitään. HYYn ja UniCafen yhteistyössä toteuttamaa kehitysyhteistyöateriaa on tarjottu jo yli 30 vuoden ajan. Viime syksyn Sambia-päivä saavutti suuren suosion opiskelijoiden keskuudessa: Sambia-aterian valitsi yli kolmasosa päivän lounasasiakkaista. HYY ja UniCafe kutsuvat kaikki mukaan pistämään vielä paremmaksi tänä keväänä! Lue lisää HYYn Sambia-hankkeesta, muista hankkeista ja kehitysyhteistyövaliokunnasta: http://blogs.helsinki.fi/kehy-valiokunta/, ja katso lähin UniCafe-ravintolasi: www.unicafe.fi/lounas PS.UniCafe Kookos, Physicum ja Rotunda eivät tarjoa Sambia-ateriaa.
Ilmoittaudu e-lomakkeella (https://elomake.helsinki.fi/lomakkeet/34830/lomake.html) 20.4. mennessä. Ilmoittautumisesi vahvistetaan sähköpostilla. Tarjolla on pientä purtavaa ja juotavaa.
ATENEUMISSA JUHLITAAN
TAIDETTA MEILLE!
-TAPAHTUMAPÄIVÄNÄ 18.4.
Opiskelijoille suunnatun Taidetta meille! -tapahtumapäivän teemana on tällä kertaa juhlat. Yhdessäolo ja hauskanpito perheen ja ystävien kanssa olivat erottamaton osa Ateneumissa parhaillaan esillä olevan taiteilija Carl Larssonin elämää. Larssonin innoittamana Taidetta meille! -päivän aikana askarrellaan bileiden paras pinssi, kuullaan opiskelijajärjestöjen kajauttamia juomalauluja sekä nähdään riemastuttavaa improvisaatioteatteria Ateneum-salissa. Ateneumiin pääsee koko päivän ajan opiskelijakortilla ilmaiseksi sisään.
Suuren suosion saavuttanut Taidetta meille! -tapahtumapäivä järjestetään nyt neljättä kertaa. Järjestäjien pyrkimyksenä on tarjota opiskelijoille ilmainen sisäänpääsy ja mielenkiintoista ohjelmaa tapahtumapäivän aikana. Taidetta meille! -tapahtumapäivän toteuttavat yhteistyössä Ateneum, HYY, Lyyra, HOK-Elanto ja Helsingin Sanomat. Päivän aikana lisäksi opiskelijaystävällisiä tarjouksia Ateneumin ravintola Tablossa ja Ateneum Shopissa. Viisisataa ensimmäistä saa lähtiessään yllätyksen kotiinviemiseksi. Lisätietoja: asiantuntija-tuottaja (kulttuuri) Ville Sinnemäki, ville.sinnemaki@hyy.fi, p. 050 537 2831. www.hyy.helsinki.fi
CARL LARSSON: VIIKINKIRE TKELLÄ TAALAINMAALLA / PÅ VIKINGATÅG I DALOM / ON A VIKING FOR AY IN DALARNA (1900) STIFTELSEN SVERIGES ALLMÄNNA FOLKSKOLLÄRARFÖRENING KUVA / BILD / PHOTO: PER MYREHED
Taidetta meille! -tapahtumapäivä ke 18.4. klo 10-20 - Carl Larsson - Hyvän elämän jäljillä -näyttelyn esittelyt: klo 12 suomenkielinen johdantoluento Ateneum-salissa, klo 14 englanninkielinen johdantoluento Ateneum-salissa, klo 16 suomenkielinen johdantoluento Ateneum-salissa, klo 17 suomenkielinen opastettu kierros näyttelysaleissa - klo 16-19 Bileiden paras pinssi -työpaja - klo 17.30 Improvisaatioryhmä Reactori Ateneum-salissa. Reactorin riveissä näyttelijät Anna-Maija Tuokko, Ullariikka Koskela ja Eero Järvinen sekä muusikko Inga Rikandi. - klo 19 Opiskelijajärjestöjen suuri juomalaulubattle - tule kannustamaan oma suosikkisi voittoon! Laulu raikaa Ateneumin portaikossa.