. 18 Hirvi jahdissa susialueella s. metsä ????. s. puu . 38 ?12,90 € 8 | 2020 AARRELEHTI.FI Ruoka sienet tutuiksi s. . luonto . hyvinvointi . 60 Uhanalaisten PUOLUSTAJA Kirjailija Anni Kytömäki osti tekijänpalkkioilla metsiä ja sai ne osaksi suojeluohjelmaa, s. 78 Hyvät neuvot. s. 10 TYÖVÄLINEET Akkusahojen voimaloikka s. . 70 Alaikäinen metsänomistaja s. oma talous Metsurin työ oli aikamiesten työtä, ja minä olin vasta poikanen. 26 HAKKUUN AJOITUS Uudistaa vai kasvattaa. . juuret
www.metsään.fi Arvonnan voittaja voi valita joko puoli päivää kestävän neuvonnan maastossa ammattilaisen kanssa tai luonnontuotteita sisältävän tuotepaketin. Kirjaudu palveluumme, vastaa kyselyyn ja osallistu arvontaan. Käytä metsää, varjele luontoa. Miten olet ottanut luonnon huomioon metsässäsi. Kampanja-aika 20.4.–31.10.2020, metsakeskus.fi/arvontasaannot.
Itsenäinen ja tiedonjanoinen PÄÄKIRJOITUS T ämän Aarteen ilmestyessä olen vuotuisella Lapin-vaelluksella. Herättikö pääkirjoitus ajatuksia. S uomalainen metsänomistaja tietää, mitä tekee, ja jos ei tiedä, ottaa selvää. Tällä viikolla julkaistun Metsänomistajat palveluiden käyttäjinä -raportin mukaan valtaosa metsänomistajista haluaa ymmärtää, miten metsiä tulee hoitaa, ja janoaa tietoa päätöksenteon tueksi. 3 Aarre 8/2020 METSÄ Viime vuonna Hetta–Pallasreitillä oli ihanaa, vaikka tuiskutti. Syysvaelluskausi on lyhyt, ja oma vaellusviikko on yleensä tiedossa jo kesällä. Sähköisten palveluiden rinnalla tarvitaan yhä myös niitä perinteisiä kanavia, puhelinkeskusteluja ja tapaamisia, ihmisten välistä yhteyttä. Erityisen opinja tuenhaluisia ovat naispuoliset metsän omistajat sekä kaupungissa asuvat ja korkeakoulutetut metsänomistajat, jotka painottavat virkistyskäyttöä metsissään tai ovat monitavoitteisia. Toivottavasti kehitystä tehdään jatkossakin metsänomistajien tarpeita kuunnellen. Metsänomistajakunta, tavoitteet ja toimintaympäristö muuttuvat, se on varmaa. Kiitän seurasta ja toivotan hyvää syksyä sinulle, Aarteen lukija! Ympärillä hiljaisuus Neuvonnan ja palveluiden on pysyttävä ajassa mukana.. Tuore tutkimuskin vahvistaa sen, että metsänomistajat tarvitsevat erilaisia palvelukanavia, tuotteita ja henkilökohtaista neuvontaa. Ja voi miten hyvältä tuntuukaan saunoa pitkän patikan jälkeen! Pian syysloman jälkeen palaan toimitussihteerin penkille, kun päätoimittaja Mari Ikonen palaa vuorotteluvapaalta. Valtaosa suomalaisista metsänomistajista tekee metsänhoitotyöt mieluiten kokonaan tai osittain itse. päätoimittaja Elina Lampela (s.1984) on pääkaupunkilaistunut lappilainen, joka harrastaa luonnossa samoilua, sienestystä ja villiyrttejä. Muutos on haastanut metsäpalveluiden tuottajia sekä lisännyt metsänomistajien ja metsäammattilaisten tiedontarvetta. Suomen metsäkeskus saavuttaa pian yhden suuren etapin: sähköiset metsävaratiedot on tämän vuoden loppuun mennessä tuotettu kaikille yksityismetsille. Siksi aina vähän jännittää, että meneekö kaikki hyvin, millaiset säät viikolle osuvat ja pysymmekö terveinä. Ammattilaisten palveluille on tarvetta, ja tutkimuksen mukaan suomalaiset metsänomistajat ovatkin varsin hyvin metsäneuvonnan piirissä. Tänä vuonna jälkimmäinen jännittää erityisen paljon. Laita juttu jakoon osoitteesta aarrelehti.fi/ kolumnit VESA-MATTI VÄÄRÄ / VL-ARKISTO EL IN A LA M PE LA Aarteen vs. Nykyinen, vuonna 2014 voimaan tullut metsälaki on suonut metsänomistajille vapautta valita omiin tavoitteisiin sopivan metsänkäsittelytavan. Noin neljäsosa tekee päätökset täysin itsenäisesti eikä kaipaa ammattilaisten palveluita. Siksi myös neuvonnan ja palveluiden on pysyttävä ajassa mukana. Täysin ammattilaisten apuun turvautuvia on alle viidennes metsänomistajista. Yli puolet metsänomistajista haluaa tehdä metsiään koskevat päätökset mieluiten itse. Tässä meidän digiajassa. Sähköiset metsäpalvelut eivät ole avain onneen mutta ilman muuta tärkeä osa metsänomistajan palvelukokonaisuutta. Uusia sähköisiä metsäpalveluita on kehitetty ahkerasti parin viime vuoden aikana. Kun lähtöaamu koittaa, ei sitä tunnelmaa voita mikään: nyt mennään, saas nähdä, mitä tuleman pitää! Vaelluksen parasta antia minulle ovat maisemat, hiljaisuus ja fyysisen rasituksen tuoma auvo
Näet työsi ja huolenpitosi metsässä jatkuvan. Metsä jää jälkeesi. Lahjoita se jo ajoissa osaaviin käsiin, metsäalan hyväksi. Laitetaan hyvä kiertämään toimialan sisällä. Kuuntelemme herkällä korvalla toiveesi metsien hoidon suhteen ja toimimme sen mukaan. Lisätietoa: www.mmsaatio.fi/metsatestamentti METSÄTESTAMENTTI. Metsän tuotto käytetään haluamaasi hyvään asiaan metsäalalla
58 PUNO PAJUA Askartele pajusta ja luonnonkuitu narusta kaunis ja ajaton leipäkori. ”Se on tiivistelmä siitä kaikesta, mitä olen metsässä kokenut ja mitä olen metsästä ajatellut.” Eero Mähönen kerää kuusenkäpyjä hakkuuaukolla. 32 AUKON AARTEET Hyvinä käpyvuosina Eero Mähönen kerää 70–80 litraa käpyjä päivässä. 26 AKKUSAHOJEN VOIMA LOIKKA Miten eri valmistajien akkusahat pärjäsivät Aarteen kokeilussa. LUONTO 60 HIRVIJAHDISSA SUSI ALUEELLA Oskolan Erän hirvenmetsästys sujuu varovaisissa tunnelmissa susi vaaran takia. 16 AJANKOHTAISET AARTEET Linjakas penkki ja metsä nimisissä Arttu Tuominen. Kaikki kävyt eivät kelpaa kerättäviksi. 18 METSÄSSÄ KÄP PÄILIJÄ Kaarlo Ahlholmille metsä ei tarkoita vain metsänhoitotöitä vaan myös hyvää ja rauhallista oloa. PUU 52 SYKSYN SÄVYISSÄ Arboretum Magno liassa kasvaa yli tuhat puuvartista kasvia. ”Kävyn pitää olla tiukka, suhteellisen suora ja vähintään seitsemän senttiä pitkä.” Hirvipassissa on aikaa muistella vaikka Eino Leinon runoa. JUURET 48 KORPIKUUSEN KYYNELIÄ Kun palo viinan kotitarvepoltos ta tuli laitonta, alettiin metsissä keittää pontikkaa. 10 UHATTUJEN PUOLELLA Anni Kytömäki kirjoittaa metsästä ja suojelus ta mahdollisimman luontoystävälliselle paperille.. JYRKI LUUKKONEN JY RK I LU UK KO NE N JO HA NN A KO KK O LA 38 TEHOKKUUDELLA TULOSTA Milloin met sä kannattaa uudistaa, kun tavoitteena on hyvä taloudellinen tuotto. SISÄLTÖ Anni Kytömäki kuvitteli, että hänen esikoiskirjansa unohtuisi pian, mutta siitä tulikin menestys. 6 Aarre 8/2020 METSÄ 17.9.2020 60 10 32 KANNES SA KA NN EN KU VA JY RK I LU UK KO NE N NRO 8 METSÄ 3 ITSENÄINEN JA TIEDON JANOINEN 8 METSÄ NYT Lisää lajitietoa 15 MONI METSÄ JÄÄ DIGI AJASSA PIMENTOON Juha Aaltoila ei alle kirjoita väitettä, että digitaalisuus palvelisi etämet sänomistajia. 23 NÄIN LUOT KÄYTTÄJÄ TUNNUKSET Aarteen verkkosivuille 24 YHTEISIÄ ETUJA Puun ostajien ja myyjien sopimuskumppanuu det vaikeuttavat puun hintavertailua. 44 10 KYSYMYSTÄ SUO METSIEN HOIDOSTA Miten suometsien eri tyispiirteet vaikuttavat niiden hoitoon
7 Aarre 8/2020 METSÄ 26 74 48 AARRE KOKEILU LUO KÄYTTÄJÄ TUNNUS! VERKKO KÄYTTÖÖN! AARTEEN KESTOTILAAJANA sinulla on lukuoikeus kaikkiin sisältöihin verkko sivuillamme. VAKIOT 57 RISTIKKO 69 LUKIJAKYSELY 81 ENSI NUMEROSSA 82 ILKKA HERLININ TÄRKEÄ EHDOTUS Risto Isomäki veikkaa, että Suomi on ainakin toistaiseksi ollut kokonaisuutena paljon luultua isompi hiilinielu. 74 SOPPAA JA SÄILYKETTÄ Pyöräytä karvarouskuista syksyinen keitto tai säilö ne mausteiseen etikkaliemeen. Pontikkaa keittivät nuoret koltiaiset tai vähävaraiset tilattomat. Jos et vielä ole luonut käyttä jätunnuksia verkkoon tee se nyt. HYVINVOINTI 70 RUOKASIENET TUTUIKSI Sienten tunnistamisessa auttavat hyvä sienikirja ja omat aistit. 76 KIRPEÄ PERINNE MARJA Monikäyttöinen puolukka säilyy hyvin omassa liemessään. OMA TALOUS 78 ALAIKÄISESTÄ METSÄN OMISTAJA Mitä edunvalvoja saa ja ei saa tehdä hoitaessaan alaikäisen metsää. MUSEOVIRASTO, ARVI MATILAINEN RISTO JUSSILA Etikkarouskut kruunaavat syksyisen aterian.. Ohjeet löydät tämän leh den sivulta 23! EL IN A LA M PE LA 66 PERHOSISTA NOPEIN Vauhdikkaat kiitäjät lentävät pääasiassa hämärässä. Tehokkaimmat akku sahat vastaavat noin 40-kuutioista moottorisahaa. Osoitteesta aarrelehti.fi löydät hyödyllisiä Aarre Plus artikkeleita sekä näköislehden, jotka avautuvat vain kestotilaajille sekä Aarre Digi tilaa jille
Maltilliset kustannukset Lakisääteisesti suojeltuja ovat liito-orava ja suurten petolintujen pesäpuut. Useimmiten uhanalaisten lajien turvaamistoimet eivät aiheuta kohtuuttomia kustannuksia maanomistajalle. Metsäkoneenkuljettajat eivät pääse metsään.fi-tietoihin eivätkä näe karttanäytöillään lajihavaintoja”, sanoo Raatikainen. Vastuu siirtyy väkisin yrittäjille.» Metsä-Multian toimitusjohtaja Aki Laaja uusien metsäkoneen kuljettajien kouluttamisesta (Metsälehti Makasiini 5/20) KU VA T JA AN A KA NK AA NP ÄÄ , PE TT ER I KIV IM ÄK I JA CA RG O TE C O YJ Aarre 8/2020 METSÄ 8 HEIKKI WILLAMO METSÄ NYT Lahoamaan jätetyt puunrungot ovat merkittävä hiilivarasto, ja ne myös tar joavat elinympäristön monelle laho puusta riippuvaiselle uhanalaiselle lajille. Vain harva tiesi, mikä tai minkälainen uhanalainen laji omassa metsässä esiintyy. Vuonna 2002 Suomessa tehtiin vielä tuotantoennätyksiä. Teksti ANNE SOININEN | Kuva VL-ARKISTO. Metsänomistajilla ei useinkaan ole tarpeeksi tietoa oman metsän uhanalaisista lajeista. »Suomi oli vielä 1980–90-luvuilla maailman suurin paperin valmistaja. Metsäalan toimijoista suurin osa pystyy käyttämään Suomen ympäristökeskuksen Hertta-tietokantaa tai Lajitietokeskusta lähteenä. Muiden lajien suojelu perustuu uhanalaisarvioluokitteluun. U hanalaisten metsälajien esiintymistä kaksi kolmasosaa on yksityisten metsänomistajien mailla. Jatkossa tietojen saatavuus paranee, sillä alkukesästä ympäristöhallinto sopi lajitiedon jakamisesta Lajitietokeskuksen kautta. Yleisin uhanalainen metsälaji Suomessa on liito-orava, mutta metsissä on myös uhanalaisia kasveja, sieniä ja kovakuoriaisia. ”Silloin pystytään jo metsänkäyttöilmoitusvaiheessa ilmoittamaan, kuinka vaikkapa liito-oravan elinympäristö turvataan: miten leimikko rajataan ja kuinka liito-oravan kulkuyhteydet ravintopaikkoihin varmistetaan”, Raatikainen sanoo. Tämä käy ilmi Lajiturva-hankkeen selvityksestä. Vastaan tulee päivä, jolloin metsäteollisuus joutuu osoittamaan, että se ottaa huomioon ekosysteemin kokonaisuudessaan.» Yritysjohtaja Ilkka Herlin (Kauppalehti 31.8.2020) »Oppilaitosten on mahdotonta tarjota niin paljon koneita ja metsiä, että oppimisympäristö olisi todenmukainen. Valtaosalla metsänomistajista ei ollut omakohtaista havaintoa uhan alaisen lajin esiintymästä. ”Ongelmana on se, että tieto uhanalaisista lajeista on ollut hajallaan useassa eri järjestelmässä”, kertoo luonnonhoidon johtava asiantuntija Riitta Raatikainen Suomen metsäkeskuksesta. ”Meillä on silti paljon pieniä palveluyrittäjiä, joilla ei ole samanlaisia mahdollisuuksia päästä tietojärjestelmiin. Lisää lajitietoa Yleisin uhanalainen metsälaji on liito-orava. Metsänomistajat voivat tarkistaa Metsään.fipalvelusta, onko omalla tilalla havaintoja uhanalaisista lajeista. Sitten markkinoille tulivat Kiina ja Etelä-Amerikan valtiot, ja Suomi on ehkä kymmenen suurimman paperintuottajamaan joukossa.» Paperiliiton puheenjohtaja Petri Vanhala (Talouselämä 28/20) »Jos kuluttajien näkemyksissä metsäteollisuus on päästöjen lähde, alan edustajien väittämät hiilinieluista ja uusiutuvasta luonnonvarasta eivät paljoa auta. Selvitystä varten haastateltiin metsänomistajia, joiden mailla oli havaittu jokin uhanalainen laji. Haastatellut ammattilaiset kertoivat, että tieto uhanalaisesta lajista saattaa tulla vasta sen jälkeen, kun metsänkäyttöilmoitus on jätetty ja hakkuut jo alkamassa. Lajien elinympäristövaatimukset voidaan huomioida parhaiten, kun lajihavainnot tarkastetaan jo ennen leimikon suunnittelua. ”Toisaalta monesti turvaamistoimet ovat sellaisia, joita metsäsertifiointikin edellyttää: säästöpuuryhmiä, kuolleen puun säästämistä ja suojavyöhykkeitä.” Niin metsänomistajat kuin metsäalan toimijatkin toivovat enemmän tietoa metsien uhanalaisista lajeista. Metsäalan toimijat toivoivat, että ajantasaista paikkatietoa lajiesiintymistä olisi helpommin saatavilla
Vahva runko rakenne mah dol listaa jopa neljän moottorikelkan, mönki jän tai moottori pyörän kul jettamisen yhdellä kertaa. 3 565 € erikoismalli kelkoille, mönkijöille ja moottoripyörille AKu Cp430-lB TOUR & RACE EC0196AK tArjOuS! 4 350 € Norm. Vaunun takalaita on suunniteltu helpottamaan lastausta, takalaidan yläosa jää kuomun alle ajoasennossa. Hinnat sisältävät alv 24 %. 2 919 € erittäin vahva prO-vaunusarja. Vakiovarusteet •Kippi •Nokkapyörä •Laminoitu, vesitiivis vanerilattia •Avattavat ja irrotettavat etuja takalaita •Kokonaan hitsattu, upposinkitty runko •Vahva akseli iskunvaimentajilla •Astinlaudat lokasuojissa •5+5 kiinnityssilmukkaa sisälaidoissa •2+2 kiinnityskoukkua ulkolaidoissa Tekniset tiedot •Kokonaispaino 825 kg •Omapaino 303 kg •Kantavuus 522 kg •Laitakorkeus 40 cm •Lavan koko 350 x 150 cm •Hitsattu runko •Lehtijouset TS20355A •2 tonnia •Pituus 0,5+4,5 m •Leveys 35 mm TS20120E •5 tonnia •Pituus 0,5+11,5 m •Leveys 50 mm TSA2507 •300 kg •Pituus 1,8 m •Leveys 25 mm TSA5001 •750 kg •Pituus 3,0 m •Leveys 50 mm 9 90 € 21 50 € 13 50 € 21 € Kuormaliinat räikällä Automaattiset kuormaliinat lehtijousilla tArjOuS! 3 200 € Norm. AGCO SuOmi Oy Katso lähin jälleenmyyjäsi agcosuomi.fi Kuljeta mitä kuljetat AKu – KuljetuStArpeiden mOniOSAAjA tArjOuS! 1 690 € Norm. Hinnat eivät sisällä lisävarusteiden asennuskuluja ellei toisin mainita. 4 820 € jAxAl 125 cm kuomulla asennettuna! Vakiovarusteet •Kippi / kippiruuvi •Nokkapyörä •Säänkestävä pohjavaneri •Avattavat, irrotettavat etuja takalaita •6+6 silmukkaa sisälaidoissa Tekniset tiedot •Kokonaispaino 1 400 kg •Omapaino 429 kg •Kantavuus 971 kg •Laitakorkeus 20 cm •Lavan koko 430 x 190 cm •Jarrullinen •Lehtijousi •Renkaat 165R13C (5x112) Tour & Race -vaunumallisto on kehitetty moottoriharrasta jille. Tarjoushinnat niin kauan kuin tavaraa riittää. Hintoihin lisätään rekisteröintimaksu. 2 715 € jAxAl 100 cm kuomulla asennettuna! Hintaan sisältyy kipin kaasujousi ja takalaitavaneri! Haluatko AKusi sinisellä vai mustalla kuomulla. esimerkiksi AKu 350 prO SC0169AKB1 Tekniset tiedot • Kokonaispaino 825 kg • Omapaino 316 kg • Kantavuus 509 kg • Laitakorkeus 40 cm • Lavan koko 350 x 150 cm • Hitsattu runko • Lehtijouset musta 100 cm jAxAl-kuomu asennettuna lehtijousilla Kuomu ja lisävarusteet asennettuna! erittäin vahva ja tilava vaunu hitsatulla rungolla AKu Cp350-lH SC0144AKS (sininen) SC0144AKB (musta) tArjOuS! 2 350 € Norm. Vakiovarusteet • Kippi ja kipin kaasujousi • Säädettävä nokkapyörä 150 kg • Säänkestävä pohjaja takalaitavaneri • Avattavat ja irrotettavat etuja takalaidat • Lokasuojat kestävät seisomisen • Astinlaudat lokasuojissa 4 kpl • Kastamalla kuumasinkitty, hitsattu runko • Sivulaidan vahvikkeet • Vahvistetut C-renkaat (kantavuus 650 kg) • 8 kiinnityssilmukkaa sisälaidoissa •4 kiinnityskoukkua ulkolaidoissa • 2 kpl takapaneelin tukipalkkeja • Extravahvat pyörännavat (1 000 kg) • Extravahva akseli (2 000 kg) • Vahvistettu vetoaisa • Vetopää 1 500 kg. 1861 € Takuu 2 vuotta tArjOuS! 2 550 € Norm
HENKILÖ Teksti RIITTA LEHTIMÄKI | Kuvat JYRKI LUUKKONEN 10 Aarre 8/2020 METSÄ. 10 Aarre 8/2020 METSÄ Kirjailija Anni Kytömäki vie usein lapsivieraat katsomaan luolia, sillä ne herättävät pienten mielikuvituksen lentoon. Tämä luola on syntynyt siirtolohkareiden alle. UHATTUJEN PUOLELLA Kirjailija Anni Kytömäki asuu metsän keskellä ja kirjoittaa niin tarkasti metsästä, luonnosta ja sen suojelusta kuin vain luontokartoittaja voi
Kolmas romaani Margarita on juuri ilmestynyt 11 Aarre 8/2020 METSÄ. Kirjailija, kolumnisti Harrastuksesi. Anni Kytömäki Ikä. 40 Kotipaikka. Puoliso, vanhemmat ja sisarukset perheineen Koulutus. Käveleminen, pianon ja haitarin soittaminen, elokuvat, teatteri ja näyttelyt Mitä luonnossamme pitäisi suojella. Metsiä ja soita, niissä on paljon uhanalaisia lajeja Erityistä. Kytömäki on ostanut kirjoista saamillaan tekijänpalkkioilla kolme metsäpalstaa suojeltavaksi. Yrttiviljelijä ja maaseutuyrittäjä, luontokartoittaja, hieroja Ammatti. Järjestää Sananjalka ja tuulen sävel -metsä konsertteja viulisti Viola Räisäsen kanssa Ajankohtaista. Hämeenkyrö Perhe. 11 Aarre 8/2020 METSÄ KUKA
Jos esikoinen oli ylistys metsälle, Kivitasku vei lukijan veden äärelle ja kallioille. ”Olin hirveästi miettinyt, miksi haluaisin isona ja kouluttautunut yrttiviljelijäksi, luontokartoittajaksi ja lopulta hierojaksikin, mutta mikään ammatti ei ollut se, mitä etsin. ”Tapahtunut antaa kuitenkin toivoa, että ihmiset pystyvät suuriinkin suunnanmuutoksiin varsin nopeasti. ”Lähellämme oli sekä vanhaa havumetsää että avoin suoalue, neva. Vasta kirjoittamisen myötä löytyi se, mitä hain.” Syntyi toinen romaani Kivitasku vuonna 2017, menestys sekin. ”Tämä kaikki on ollut minulle kuin ähäkutti-ele meidän ajaltamme: Kultarinta ei jäänytkään heti unholaan.” Yllättävän menestyksen ansiosta Kytömäki saattoi jättäytyä vapaaksi kirjailijaksi. ”Mutta kun avohakkuut tulivat Ylöjärvelle retkeilyalueilleni, luonnon tuhoaminen tuli lähelle. ”Myös persoonallisuuteni rakenne on vaikuttanut siihen, että luonto on minulle tärkeä. Sain heti näkemyksen, millainen luonto on, kun ihminen ei ole sitä hirveästi peukaloinut.” Perhe poikkesi metsään tuon tuostakin, ja lapset leikkivät metsässä, joskus isollakin joukolla. ”Ensimmäisen kerran katselin rivitalon pihasta harjulle jo kolme-nelivuotiaana. Metsä näytti sadunomaiselta, ja muistan ajatelleeni, kuinka sinne olisi hauska mennä.” Viisivuotiaana tyttö sitten lähti metsään ihan itsekseen. Kaipaan yksinoloa, ja sitä luonto on minulle tarjonnut.” Luontoaktivisti kohtasi Linkolan Yläasteella Anni Kytömäki alkoi huolestua kasvihuoneilmiöstä, sademetsien hakkuista ja muista maailmanlaajuisista ympäristöongelmista. Kun öljy-yhtiö Shell aikoi upottaa vanhan öljynporauslautan mereen ja Ranska teki ydinkokeita Mururoan atolleilla, teini vastusti toimia kaikella nuoruuden kiihkollaan. ”Metsä ei ole koskaan pelottanut minua.” Kesät perhe asui mökillään Sastamalassa. Olisi silti hyvä, jos isot rakenteelliset muutokset tapahtuisivat harkitummin.” Kirjailija on huomannut, että aika harvoin pitää mennä paikan päälle. Säätiön tavoitteena on suojella erityisesti uhanalaisia metsiä. Äiti työskenteli kirjastonhoitajana ja isä lukion matematiikan ja tietotekniikan opettajana. Yli 600-sivuinen esikoisjärkäle nousi myös Finlandia-kirjallisuuspalkinnon ehdokkaaksi. Pohdin teoksessa myös sitä, millaista oli olla varhainen luonnonsuojelija 1920–30-lukujen väkivaltaisessa ympäristössä, kun takana olivat sekä ensimmäinen maailmansota että sisällissota ja käynnissä oikeistoradikalismin aika lapuanliikkeineen ja kiihtyvä teollistuminen.” Kotipihalta luonnonsuojelijaksi Anni Kytömäki kasvoi Ylöjärvellä nelilapsisessa perheessä. Mutta metsään saattoi yhtä hyvin mennä yksin. Se ei ollutkaan enää vain kaukana Tyynellämerellä tai ilmakehässä.” Lukiolaisena Kytömäki ryhtyi kasvissyöjäksi. Hän liittyi useisiin luontojärjestöihin ja tutustui parikymppisenä legendaariseen luontoaktivisti Pentti Linkolaan, joka pyysi Annia perustamansa Luonnonperintösäätiön hallitukseen. KirjoittiHENKILÖ. Viimeisimpiä lentojaan pari vuotta sitten hän halusi kompensoida edes jotenkin ja maksoi lipun hinnan verran puoliksi Luonnonperintösäätiölle ja puoliksi Luonnonsuojeluliiton Hiilipörssiin. Elokuun lopulla jo kolmannen romaaninsa, Margaritan, julkaissut Anni Kytömäki näkee nyt esikoisensa merkityksen: ”Kultarinta on nuoruusvuosieni ja varhais aikuisuuteni tiivistelmä siitä kaikesta, mitä olen metsässä kokenut ja mitä olen metsästä ajatellut. Nyt Kultarinnasta on tehty myös kolme teatteriversiota, joista viimeisin nousee tänä syksynä Lahden kaupunginteatterin lavalle. Kun koulut loppuivat toukokuussa, muutettiin mökille ja elokuussa tultiin takaisin kotiin. Kun sekä koti että mökki sijaitsivat lähellä luontoa, tulevan luonnonsuojelijan tie oli jo viitoitettu. Kirja myi esikoiseksi hyvin ja sai useita palkintoja. Hän on lentänyt elämänsä aikana vain viisi kertaa. ”Olin aloittanut teoksen kirjoittamisen jo vuonna 2005, mutta koska työskentelin Ikimetsän ystävissä eli Luonnonperintösäätiön tukiyhdistyksessä ja Suomen Luonnonsuojeluliiton Pirkanmaan piirissä, välissä oli pitkiä aikoja, jolloin en saanut juuri mitään kirjoitettua”, Anni Kytömäki sanoo. Luontoystävällistä kulutusta Anni Kytömäki hankkii kaiken mahdollisen kierrätettynä. ”Tuntui huojentavalta, että löytyi keino innostaa maanomistajia metsiensuojeluun.” Nykyään hän toimii säätiön tukiyhdistyksen Ikimetsän ystävien hallituksessa ja vinkkaa kiinnostavista myynnissä olevista metsäkohteista Luonnonperintösäätiölle. 12 Aarre 8/2020 METSÄ K un Anni Kytömäen ensimmäinen romaani Kultarinta ilmestyi vuonna 2014, Helsingin Sanomien arvostelija Matti Mäkelä suitsutti teosta ja nimesi sen ”luonnonsuojelusukupolven vihreäksi metsäraamatuksi”. ”Ei ole kiusausta matkustaa kovin usein, kun täytyy maksaa tällainen omaehtoinen luontovero eli lentolipun hinta kahteen kertaan.” Lentomatkailun kymmenien prosenttien vähentymistä koronapandemian vuoksi hän tervehtii ilolla, vaikka olisikin suonut, että ihmiset olisivat muuttaneet tottumuksiaan luonnon eivätkä viruksen takia. Perhe asui Hämeenkoskelta Kankaanpäähän ulottuvan harjujakson äärellä. Marginaalista menestykseen Anni Kytömäki ei ollut osannut varautua menestykseen, sillä hän kuvitteli kirjoittaneensa marginaalisen metsäteoksen, joka unohtuu pian. Kirjastojen tilaisuuksissa lukijat tulivat kertomaan, että olivat kokeneet metsän samoin kuin Kultarinnan päähenkilöt
Juuri ilmestyneessä Margaritaromaanissa ihmisen itsemääräämisen symbolina on uhanalainen jokihelmisimpukka.. Metsänomistuksesta ei sopimuksen jälkeen ole huolta eikä kuluja: ei ole taimikonhoitovelvoitteita tai metsänuudistusta. Luonnon oudot ilmiöt ovat kiinnostaneet luonnonsuojelijoita kaikkina aikoina ja monet kansallispuistot ovat syntyneet jonkin erikoisen ilmiön ansiosta, kuten Helvetin järven kansallispuisto vuonna 1982 Ruovedelle. Omistaja voi myös vaikuttaa palstansa rauhoitusmääräyksiin, esimerkiksi sallia tai kieltää metsästyksen maallaan. ”Kirjailijan työ perustuu eläytymiseen ja kuvitteluun. Kytömäki on lentänyt elämänsä aikana vain viisi kertaa. Puuta pitäisi arvostaa enemmän Selluja paperiteollisuudesta tulisi Anni Kytömäen mielestä siirtyä puuteollisuuteen, jotta puun laadun merkitys korostuisi. Kirjailija hankki vielä kaksi palstaa, ja hänellä on nyt yhteensä 14 hehtaaria suojeltua metsää. Jotta voimme ymmärtää toisia kulttuureja, ei tarvitse matkustaa kahdeksi viikoksi hiekkarannalle.” Kirjatulot metsien suojeluun Esikoisteoksen menestyksen seurauksena Anni Kytömäki huomasi tililleen karttuneen enemmän tekijänpalkkiota kuin oli ajatellut. ”Tämä on hyvän kierrättämistä. Samalla tavoin Anni Kytömäki asettuu 1850-luvun kivenhakkaajan, 50-luvun hierojan tai jokihelmisimpukan elämään. Hän sai metsänsä osaksi Metsoohjelmaa, joka maksaa yksityiselle metsänomistajalle korvaus ta metsänsuojelusta Etelä-Suomessa. Kirjailija haluaa, että lukija tuntee metsän, suon, järven tai kallion kirjan riveillä kulkiessaan. Rahojen avulla hän saattoi toteuttaa pitkäaikaisen haaveensa ja ostaa Sastamalasta kolme hehtaaria vanhaa metsää. Suosittelen Metso-ohjelmaan perehtymistä niille, jotka omistavat sellaista metsää, jossa ei ole viime vuosikymmeninä tehty mitään radikaalia.” Kytömäki pitää suojeluohjelmaa helppona metsänomistamisena: Ely-keskus tekee arvioinnin ja tarjouksen, jonka voi hyväksyä tai hylätä. 13 Aarre 8/2020 METSÄ han Mika Waltarikin Sinuhen käymättä Egyptissä ja näkemättä pyramideja. Matalusjoessa elää raakkuja
”Jokihelmisimpukka on vertauskuva eliöstä, joka vaatii kuoren ympärilleen säilyäkseen hengissä. Sellaista tehdään, mutta sitä ei ole saatavissa Euroopassa kirjojen painamista varten. Luonto on introvertille kirjailijalle tärkeä myös oman persoonallisuu den vuoksi: luonnossa saa olla rauhassa yksin.. Hän käy palstoillaan pari kertaa vuodessa katsomassa, onko sinne ilmestynyt uusia lajeja. Puiden, jotka kasvavat vuosikymmeniä tai jopa vuosisatoja, ei pitäisi joutua vessapaperiksi. Lumppupaperi olisi varmaan kestävin vaihtoehto.” Elokuussa yhtä jalkaa kirjailijan 40-vuotispäivän kanssa ilmestynyt romaani Margarita käsittelee ihmisen oikeutta vapauteen ja omaan kehoon. Anni Kytömäen kirjoissa käytetään nyt Suomen vaihtoehdoista kaikkein luontoystävällisintä paperia, jossa on puolet kierrätyskuitua ja puolet FSC-sertifioitua kuitua. Anni Kytömäki järjestää viulisti Viola Räisäsen kanssa metsä konsertteja. Kolmeen romaaniin on mennyt noin puolen hehtaarin puukuutiot. On surullista, jos puut päätyvät kertakäyttötuotteiksi.” Kirjailija on itse paininut ankarasti sen kanssa, että hänen kirjojaan varten kaadetaan puita paperin valmistamiseksi. Kirjailija lukee metsätekstejä ja viulisti soittaa metsään sopivaa musiikkia. Kirjailija haluaa työllään puolustaa introverttejä ihmisiä ja niitä, joiden kanssa lajillamme ei ole yhteistä kieltä: metsiä, soita, kallioita, karhuja, sananjalkoja ja simpukoita. Kytömäellä on 14 hehtaaria suojeltua metsää. ”Tavoitteena olisi löytää täysin puuton paperi. Simpukoita on avattu kymmeniä tuhansia helmen löytämisen toivossa ja kuoret ja lihat – eläinyksilöt – on heitetty surutta menemään. Samalla tavoin ihmisistä on kaivettu helmeä yhteiskunnan käyttöön: miehistä on tehty sotilaita ja naiset on valjastettu synnyttämään uusia sotilaita.” Kolmeen romaaniin on mennyt noin puolen hehtaarin puukuutiot. Suojeltujen metsäpalstojen 2 000 kuutiometriä kompensoivat menetystä, mutta hakattuja puuyksilöitä ei saa takaisin. 14 Aarre 8/2020 METSÄ HENKILÖ ”Puusta tulisi tehdä rakennuksia, huonekaluja ja soittimia, jotka voivat kestää satoja vuosia
Olin taannoin isolla maatilalla mökin vuokralaisena. Mutta kehitys jatkuu: lentokone laser keilaa metsistä puuvaratiedot, hakkuu ja hoitotarpeet, ja metsänomistaja tekee puukaupat myyjä ja ostajatahon yh teisessä Kuutiossa, digitaalisessa puukaupan palvelussa. Kovuuden vaatimus on oleellinen, sillä metsäväen kolle giaalisuus voi jyrätä yli metsänomistajan edun. Mo ni heistä ei pääse tarkastamaan metsänsä hirvi, myrsky, lumi tai hyönteistuhoja. Soitin isännälle. Korvaani särähtää kehu, miten digitaa lisuus palvelee etämetsänomistajia. HUIMA KEHITYS ei näy puunmyyjän kukkarossa. HIRVITUHOISTA ILMOITETAAN murtoosa, moni metsän omistaja kärsii tappioita tietämättään. Vastaavaan satoon tarvittiin 1960lu vulla kymmenen miestä, ja kaksi miestä mittasi tien var ressa pitkään tukkeja kappaleittain sekä kuitupinot. ”He ovat nykyisin sellaisia autonikkunastamiehiä.” Kun sama pian toistui tukkipylväikössä, 30metrisiä kuusia ja koivuja oli pitkänään, isäntä arveli, että kyse on naapurin metsästä. Puut lähtivät hetkessä tehtaalle. JUHA AALTOILA Moni metsä jää digiajassa pimentoon AALTOILA Huima kehitys ei näy puun myyjän kukkarossa.. Tämähän vasta huima juttu on, koronan kurjuudessa, kaikki käy etänä, eikä virus iske. Metsätilojen hinnat ovat hyvät, vaikka tuhojen riski on kasvanut. Osaava metsänomistaja nostattaa taimet tukin kasvuun mahdol lisimman nopeasti. Taitavan tukinkasvattajan avohakkuulta lähtee 400–700 kuutiometriä puuta hehtaarilta. 1947) pääsi taimien lajitteluun 11-kesäisenä, siitä ura yleni aukkojen viljelijäksi. Energiapuuta hän ei myy lainkaan, vaan harventaa metsän 20–45vuotiaana tukin tuotantoon. Luonto oli moni muotoista, marja ja sienisaaliit hyvät. Niiton ajoituksella oli oma, osaa vasti valittu aikansa talon työkierrossa. Nautin näkemästäni. Kuutioissa pieneh kö mutta metsän terveyden kannalta paha myrskyrytö jää hoitamatta. Kerran sitten tattikopan tuuletuksessa törmäsin rehevän maan punakuorisessa kuusikossa noin 50 kuution myrsky tuhoon. Uusia töitä suunnitellessa on hyvä viivähtää hetki edellis ten töiden tuloksissa, joko maastossa tai valo kuvien välityksellä. PUUNOSTAJISTA RIIPPUMATON asiamies, metsänhoito yhdistyksen alueneuvoja tai metsäpalveluyrittäjä on kol mas ratkaisu. EI NÄY TILILLÄ, mutta metsässä voi näkyä. Metsänomistajalla on kaksi ratkaisua. Kuitupuun ostovoima on huvennut vähiin, energiapuu on vielä kin halvempaa. Totta haastoivat. Metsänhoitajan työ yksityismetsissä vei hänet vuonna 1986 kynän varteen, ja kynä on pysynyt terävänä. Laita juttu jakoon osoitteesta aarrelehti.fi/ kolumnit Aarre 8/2020 METSÄ 15 M itä vähemmän kintaan kuvia puissa ja saap paan jälkiä metsässä, sitä paremmin metsä talous kannattaa, opastivat minua yli 40 vuotta sitten teollisuuden metsämiehet. Seuraavan kerran emännän näh dessäni hän moitti metsäjättiä, sopimuskumppania. Herättikö kolumni ajatuksia. Metsäautoteiden pientareita värjäsivät mäkitervakko, ketoneilikka, mansikka, kultapiisku, kellokasvit, maarian kämmekkä ja moni muu. Lähin ammattimies oli ”säästetty” yli 50 kilometrin päähän. Järeä kone avaa valon ja vapaan maan uusille taimille 1–2 päivässä, riippuen työ vuoron pituudesta. Metsän myyntiä tai liittämistä puut kil pailuttavaan yhteismetsään kannattaa pohtia, jos ei itse voi tehdä yhtään metsänhoidon töitä. Ilokseni näin nuoren isännän ensimmäistä kertaa metsä jätin fasaanilahdissa, ja tuli mieleeni, onko autometsä talousinsinööri saanut jo saappaat jalkaansa tai oppinut lukemaan asiakasmetsää satelliitin kuvilta. Samoilin metsiä innolla, koska tunsin työni kautta tilan vanhan isännän metsänhoidon taidot. Asiamiehen maastossa tekemä metsätalous suunnitelma on yhteistyön kivijalka, joka tehdyt työt päivittäen säästää aikaa ja vaivaa. Jokohan nyt säästyy rahaa niin, että metsänomistajakin näkisi jotain myös pankkitilillänsä. Puiden kuorintakin estäisi ytimennävertäjien ja kirjanpainajien sikiämisen tuhoiksi. Sen avulla on helppo sopia työt. Apu ei löydy digitaalisilta alustoil ta eikä tulospalkkaisilta päällystöiltä. Nyt yksi ihminen ohjaa konetta, kaataa puun, maalaa kannon lahonestolla, karsii oksat, katkoo rungon ja samalla mittaa eri puutavaralajit 30 sekunnissa, ja jo leikkaa terä uutta runkoa irti kannosta. Onnistuminen edellyttää sitä, että asiamies on kova ja hoitaa asiakkaalle korvauksen, jos ostaja hakkaa metsän kauppakirjassa sovittua harvemmaksi, kuten ikä vän usein käy, tai rikkoo tien. KU VA M AR IA M IK LA S Aarteen kolumnisti Juha ”Koltta” Aaltoila (s. Hän kävi katsomassa ja näki vahingon omaksensa
LISÄTIETOJA kajoan.fi »Sientä on kohdel tava kuin kukkaa kämmenellä, varovasti. Haluan valmistaa helposti saatavilla olevia, laadukkaita puutuotteita tavallisille kuluttajille.” Puumateriaalissa Kupia inspiroi sen monimuotoisuus: se, miten paljon vaihtoehtoja puu tarjoaa ja miten sillä voi leikitellä. Cant, Kahlo vai Schjerfbeck. Hän opiskeli pukuompelijaksi Kokemäellä, muutti Turkuun ja valmistui verhoilijaksi vuonna 2012. ”Ammennan inspiraationi luonnosta, jossa näen kaikkea hienoa orgaanista. ”Ajatus käsillä tekemisestä ja siitä, miten siitä saisi itselleen leivän, rupesi kutkuttamaan. (Lähde: Luonnonvarakeskus) SITAATIT KA JO AN D ES IG N Supernaiset korviin Kajoan Designin Johanna ja Antti Kajanus tekevät käsi työnä koruja Helsingissä. Koonneet ANNE SOININEN ja ELINA LAMPELA. LISÄTIETOJA juurilladesign.fi Linjakas penkki VE ET I KU PI AJANKOHTAISET AARTEET SANNA KUPI Vendelapenkki on kotimaista havuvaneria. Ensimmäinen Kupin suunnittelema puutuote oli havuvanerista valmistettu Vendela-niminen penkki. Näitä ominaisuuksia käsityöalan yrittäjä Sanna Kupi haluaa valmistamistaan puutuotteista löytyvän. Pituus 80 cm, korkeus 39 cm ja istuinsyvyys 33 cm. Alun perin Säkylästä kotoisin oleva Sanna Kupi suunnittelee val mistavansa tulevaisuudessa tuot teita myös pyöröpuusta. Tuotteita myydään omassa verkkokaupassa. Sen jälkeen Kupi on kokeillut muitakin ammatteja, kunnes viime vuonna palasi jälleen juurilleen. Supernaisiakorvakorut, 30 e, ovat kotimaista koivuvaneria. Hinta 295 e. Vuonna 2019 aloin sihteerin töiden ohessa pyörittää yritystä sivutoimisesti, ja nyt olen päätoiminen yrittäjä.” Yrityksen toimitilat ovat Turussa, ja puoliso Ville Kupi auttaa tuotannossa ja puun koneellisessa työstämisessä. Saatavana myös mittatilaustyönä sekä mustan värisenä. ”Linjani on moderni ja suoraviivainen, kuitenkin niin, että tuotteessani on aina jokin pieni juju, joka erottaa sen massasta.” Turussa asuva Kupi pyörittää Juurilla Design -nimistä yritystä, joka valmistaa puisia huonekaluja ja sisustustuotteita ja myy myös Kupin luontoaiheisista maalauksista tehtyä printtigrafiikkaa. ”Mietin, mitä vanerissa luonnostaan esiintyvästä kauniista raidoituksesta voisi kehittää, ja sain idean, että yksinkertaisessa penkissä raidat erottuisivat edukseen.” Käsillä tekeminen on ollut Kupin kutsumus pienestä pitäen. Nyky päivän ihmisellä on tavallisesti niin paljon aikataulu tettua aktiviteet tia, ettei luon nossa ole ehditty käydä.» Arktiset Aromit ry:n toiminnanjohtaja Birgitta Partanen (MT Viikonvaihde 93/20) Aarre 8/2020 METSÄ 16 S kandinaavisuus, selkeys, yksinkertaisuus. Silloin sienen tuntomerkit säilyvät hyvin.» Sieniopas Päivi Saikkonen Savon Martoista (Martat 4/20) »Ei koronaa ku kaan maailmaan toivonut, mutta nyt kun se on riesanamme, ilo on pitänyt löytää läheltä. ”Ideoita pukkaa vaikka miten paljon.” PUU AARRE 69 Viime vuonna 69 prosenttia metsän istutusalasta uudistettiin kuusella, 27 prosenttia männyllä ja 4 prosenttia koivulla. Puunhankinnassa hän pyrkii käyttämään oman paikkakuntansa pienyrityksiä. Tuotteensa Kupi valmistaa pääasiassa kotimaisesta havuja koivuvanerista
Sisi liskonkin näin samassa puu kasassa monta kertaa!” VIRPI KÄENMÄKI Arttu Tuominen sai tänä vuonna Suomen dekkariseuran Vuoden johtolanka -palkinnon teoksestaan Verivelka (WSOY). ”Todennäköisesti huono sellainen. Tarinoissanikin minua kiinnostavat eniten rikos ja henkilöhahmot, ei niinkään syyllisen löytäminen.” LISÄTIETOJA Arttu Tuominen on kirjailija ja päivätöissä Porin kaupungilla ympäristöinsinöörinä. RAHASTA KANNATTAA PUHUA RAHA MÄÄRITTÄÄ arkisia valintojamme, mutta sillä on myös suuri vaikutus siihen, mitä ajattelemme itsestämme. METSÄNIMISET. ”Mereltä ja metsältä. Maarit Lassander: Rahaviisaus – Mitä jokaisen tulisi tietää rahasta ja mielen hyvinvoinnista (Atena 2020) KIRJEITÄ IHMISELLE MIKSI PELKÄÄMME, jopa vihaamme ampiaisia, hämähäkkejä tai susia. KIRJAAARTEET LUONTOKUVA Jaoitko Instagramissa hienon kuvan. Kirjassa on yli sata reseptiä erilaisiin leipiin, sämpylöihin, rieskoihin ja leipävariaatioihin. Erityisesti meri on minulle vahva henkisen hyvinvoinnin lähde.” Millaisessa maaperässä kukoistat. ”Aina keväisin, kun aurinko alkaa paistaa ja lumet sulavat. ”Viihdyn, kun ympärillä on vanhempia, kokeneita puita, joilta voin oppia uutta ja joiden varjossa on hyvä kasvaa itsekin.” Oletko sitkeä ja taipuisa. Maksamme julkaistusta kuvasta 50 euron palkkion. Jos päätän jotain, pusken kovaankin tuuleen, mutta tarvittaessa joustan ja annan myös periksi.” Millainen salapoliisi Tuominen olisi. JU HA TÖ RM ÄL Ä KUUKAUDEN LUONTOKUVAN lähetti Virpi Käenmäki Parkanosta. Ennen kuin upotat kätesi taikinaan, kannattaa lukea kirjan alkuun koottu tietopaketti leivän historiasta, ravintoarvoista ja leivonnasta. ”Molempia. Kuin mekko hihoineen ja poolokauluskin näyttää olevan. Kirja koostuu eri lajien ihmiselle kirjoittamista kirjeistä. En pidä pimeästä vuodenajasta enkä lumen raskaudesta.” Miltä Tuominen tuoksuu. Kirja ei tee sinusta rikasta, mutta se auttaa ymmärtämään omia rahaan liittyviä reaktioita, toimintoja ja valintoja. Emme palauta kuvia. ”Syvälle porilaiseen maankohoamisrannikon multaan, lähelle merta ja sen suolaisia tuulia. Valtavirrasta poikkeava lastenkirja ohjaa katsomaan maailmaa inhottujen lajien näkökulmasta. Seitsemäs dekkari julkaistaan keväällä 2021. Sieltä olen kotoisin ja sinne jään.” Milloin puhkeat kukkaan. Tuominen on kirjoittanut kuusi romaania, joista viimeisin, Hyvitys (WSOY), ilmestyi toukokuussa. Reetta Niemelä & Sanna Pelliccioni: Älä vihaa minua (Karisto 2020) KÄDET JAUHOSSA KOTITALOUSOPETTAJA JA yrittäjä Arja Elina Laineen uutuusteos on todennäköisesti ainoa leipäkirja, jonka tarvitset. Tägää kuvaan #aarrelehti niin kuvasi voi päästä tähän. Lähetä luontokuvasi (sähköisenä koko vähin tään 1 Mt) sekä kuvan ottamiseen liittyvä tarina osoitteeseen luontokuva@aarrelehti.fi tai postitse Aarre toimitus, PL 440, 00101 Helsinki, kuoreen tunnus Luonto kuva. Aina kun minulla on mahdollisuus, suuntaan luontoon. Arja Elina Laine & Anni-Sofia Savela: Leipä (Readme.fi 2020) 17 METSÄ Aarre 8/2020 Arttu Tuominen KIRJAILIJA, 38 Mihin Tuominen on juurtunut. Lukijalle tarjoillaan myös kiinnostavia tietoiskuja. ”Klapi kasasta löytyi sisiliskolta jäänyt nahka
18 Aarre 8/2020 METSÄ Metsässä käppäilijä Metsä on kiskonut Kaarlo Ahlholmia aina puoleensa. METSÄNOMISTAJA Teksti ja kuvat RISTO JUSSILA 18 Aarre 8/2020 METSÄ. Kaarlo Ahlholmille metsissä kävely ja pysähtyminen katselemaan ympärillä olevaa on tärkeä osa metsäharrastusta. Tehdastyön ansioilla hän alkoi jo nuorena ostaa metsätiloja ja palasi lopulta kotipitäjäänsä Nivalaan hoitamaan niitä
KATSO VIDEO! aarrelehti.fi/katso 19 Aarre 8/2020 METSÄ. METSÄNOMISTA JA Kaarlo Ahlholm Ikä: 81 Kotikunta: Nivala Ammatti: eläkeläinen, metsätalousyrittäjä Perhe: vaimo Marjatta, aikuiset tyttäret Kaisa ja Pia Metsät: 180 hehtaaria Nivalassa ja Haapavedellä Harrastukset: metsästys, metsissä kulkeminen, metsänhoito ja vanhat kuormaautot Teerien kyttäyskopilla Juttuun liittyvällä videolla Kaarlo Ahlholm kertoo metsästyskopillaan kovan onnen teerenkuvasta. Hiekka säkeistä saa hyvän tuen. 19 Aarre 8/2020 METSÄ Kaarlo kantoi teerikopin hirret itse tien päästä suon laitaan
Halusin niitä kasvattamaan ja hoitamaan.” Kaarlo oli 55-vuotias ja matkaa eläkeikään oli vielä paljon. 20 Aarre 8/2020 METSÄ Kaarlon vinkit 1 Liiku ja pysäh dy metsissä metsän hengestä nauttien. 4 Älä kaihda aukkoja, uuden alkuja. Kotitaloni toimi tukikohtanamme. ”Metsä kiinnosti, ja olin tehnyt halkoja kotimetsissä. Kärsin siitä valtavasti.” Pinta-alaltaan noin 100 hehtaarin kotitila peltoineen oli jaettu Kaarlon ja seitsemän sisaren kesken. ”Ellei meillä olisi ollut metsiämme täällä Nivalassa, emme olisi palanneet. Entinen kesäpaikka, Marjatan kotitalo, muuttui kodiksi, jossa Ahlholmit edelleen asuvat. 3 Raivaa ja harvenna ajallaan. Se lohdutti metsän kaipuussa. Kun hän nyt vuosia myöhemmin miettii ratkaisua, se tuntuu oikealta. Kaarlo avioitui nivalalaisen Marjatan kanssa. Se tuntui hirveän hyvältä tehdastyöhön verrattuna”, Kaarlo muistelee. Kun vanhemman kouluunlähtö alkoi vuonna 1975 häämöttää, Kaarlo ja Marjatta päättivät palata Suomeen. Mutta metsurin työ oli aikamiesten työtä, ja minä olin vasta poikanen. Matkustimme Vesteråsiin, ja heti seuraavana päivänä pääsin Volvon alihankkijalle töihin.” Palkka oli paljon parempi kuin Suomessa, ja töitä löytyi myös Marjatalle. Tuntui mahdottomalta enää vastustaa metsän kutsua. Kotoa saaduilla rahoilla hän osti paikallisesta kaupasta Purmo-merkkisen rautakaarisahan ja siihen Otsoja Peto-merkkisiä sahanteriä. Reissu kuitenkin avasi silmiä. Metsissä on merkillistä voimaa.” Pitkä litania tilakauppoja Kaarlo Ahlholm on tehnyt viitisentoista tilakauppaa. Kauppaan ei sisältynyt metsää, jota Marjatta oli aiemmin saanut perintönä kotoaan noin 13 hehtaaria. ”Vanhempi tyttäremme Kaisa oli kahdeksan kuukauden ikäinen. Samassa työpaikassa ollut Marjatta teki samoin. Aloin haaveilla siitä, että pääsisin ajamaan sormikkaat käsissä kuorma-autoa”, Ahlholm muistelee naurahtaen. Kaarlo nousi junaan ja matkusti Pihtiputaalle Karhula-Yhtiölle halontekoon. ”Töitä ei Nivalasta löytynyt. 2 Seuraa metsäsi kehittymistä. Takaisin kotiseudulle Vuonna 1994 Kaarlo Ahlholm irtisanoutui työstään Dalsbrukin, entisen Ovakon tehtaalta. Laimin lyönti tulee kalliiksi. Mutta sinnittelimme työttömyyskorvauksilla siihen asti, kunnes pääsin eläkeputkeen ja molemmat lopulta eläkkeelle”, Kaarlo kertoo veikeä pilke silmäkulmassa. Kaksi metsätiloista sijaitsee naapuripitäjässä Haapavedellä, yksi Ylivieskassa. Se oli aika suljettu yhteisö”, Kaarlo kuvailee. Samalla Kaarlo jatkoi sisarosuuksien hankintaa. Hän lunasti lopulta kaikkien sisarusten osuudet itselleen ja sai koko tilan hallintaansa. Metsä opettaa. K un Kaarlo Ahlholm 50-luvun puolivälissä lopetti kansakoulun ja etsi töitä, ensimmäinen ajatus oli kokeilla metsurin ammattia. Hän ei ollut vuokrannut maitaan seuralle. Kun työputki päättyi ja edessä oli monta vapaapäivää, ajoin usein yövuoron jälkeen samoilla silmillä viisisataa kilometriä Nivalaan. Pellot hän metsitti. Hänen tiluksillaan Kaarlo pääsi pyssymetsälle, käppäilemään ja kokemaan mieltä rauhoittavaa voimaa. Pientä lohtua toi ystävällinen maanomistaja Inkoosta. Ne olivat se jokin, joka toi meidät takaisin. Kuorma-auton ratissa vierähti kymmenisen vuotta. Sitten selkä alkoi reistailla ohjaamon rynkytyksessä. METSÄNOMISTAJA Kaarlo Ahlholmilla on hyväkuntoinen JyrySisu, jolla hän osallistuu vanhojen kuorma-autojen kokoontumisajoihin.. Hän hakkasi halkoja syksystä jouluun – ja palasi kotiin. Alkoi kulkeminen nykyisestä Raaseporista kotimetsiin taimikoita raivaamaan. ”Metsäautotiet olivat Ruotsissa jo silloin hyvin usein ketjuilla suljettuja. Raivasin ja käppäilin metsissä. Ahlholmit hankkivat ja remontoivat Marjatan kotitalon, josta tuli perheen uusi kesäpaikka. Mutta ei tullut Kaarlosta metsuria. Elettiin vuotta 1970. 5 Jos pörssi ja asunnot tuntuvat vierailta, turvaa talous metsällä. ”Petyin jälleen siihen, etten päässyt paikalliseen metsästysseuraan. Omaa autoa Kaarlolla ei ollut varaa ostaa, mutta työpaikka löytyi palkattuna kuorma-autonkuljettajana kuljetusalan yrittäjän leivissä. He palasivat Åminneforsista Nivalaan aikuisten lasten jäädessä etelään. Paikallisiin metsiin oli hankala mennä edes kävelemään. Tehtaalta tienatuilla kruunuilla Kaarlo alkoi lunastaa sisarosuuksia itselleen. Etelä-Suomen metsiin Ahlholmin perheeseen syntyi kaksi tytärtä. Kanalintujen jahti oli minulle tärkeä harrastus, ja vietin pitkiä aikoja metsissä kulkien”, Ahlholm muistelee. Suuri pettymys oli se, ettei Kaarlo päässyt ruotsalaisiin metsästysseuroihin. Oppi-isänä halkosavotalla oli Kaarloa kymmenisen vuotta vanhempi tuttava kotipitäjästä. Nivalan Sarjankylässä maatilalla kasvaneelle 16-vuotiaalle se oli tavallinen tapa lähteä maailmalle. Metsä ja metsästys vetivät Kaarloa yhä vahvasti puoleensa. Työpaikka löytyi harjaterästehtaasta Åminneforsista Länsi-Uudeltamaalta. Niihin sisältyvät sisarosuuksien lunastukset sekä muut hankinnat. ”Halusin lopullisesti pois tehtaasta. ”Metsää en hyljännyt. ”Tein vuorotyötä. Päätimme lähteä Ruotsiin. Kruunuilla metsää Haave autonkuljettajan ammatista toteutui
Turvallisimmalta on tuntunut sijoittaa sellaiseen, minkä ymmärtää. Siihen kuluu aikaa neljästä viiteen tuntia. ”Olen istuttanut kaikki aukot itse. Käppäily omissa ja toistenkin metsissä tekee olon hyväksi ja rauhalliseksi.” Metsän kiireetön tutkiminen rauhoittaa mieltä ja tuntuu hyvältä, Kaarlo sanoo. ”Raivurin kanssa ei ole ongelmia. Jos männyn uudistusalalla on pieni läimäre rehevämpää maapohjaa, Kaarlo hankkii siihen kuusentaimet ja istuttaa oikeaa puulajia. Ei saa olla.” Ei vain työtä ja tuloja Kaarlon puheista käy tämän tästä ilmi, ettei metsä tarkoita hänelle vain metsänhoitotöitä, metsästystä ja omaisuutta, joka turvaa pariskunnan ja lapsien elämää. Vuosittain hän on raivannut taimikoita viitisen hehtaaria. Tervaskanto metsätöissä Kaarlo raivaa edelleen itse taimikkonsa ja istuttaa aukkonsa. Siihen päälle mahdolliset hakkuun ennakkoraivaukset. Melkein pelottaisi päästää vieras istuttamaan.” Keskustelu aiheesta tuo ilmi, kuinka tarkka istuttaja Kaarlo on. Metsät ovat hoidettuja ja hyvässä kasvukunnossa. Kiinteistöja pörssisijoitukset ovat tuntuneet aina vierailta, mutta metsät hän tuntee. Hänen mielestään ne ovat osa metsää.. 21 Aarre 8/2020 METSÄ Metsää on nyt kaikkiaan 180 hehtaaria. ”Taimikonhoidossa ehkäpä parasta on se, kun näkee myöhempinä vuosina latvakasvaimista taimikon hyvän kasvun.” Raivaustauolla itikat inisevät, mutta Kaarloa ne eivät hirveästi häiritse. Viimeksi hän uudisti 5,5 hehtaarin aukon. ”Sain kahdeksansataa tainta päivässä maahan. Eräässä vaiheessa Kaarlo hankki Nivalasta kiinteistön asunnoksi äidilleen. Se ei rasita selkää, eikä raivaus tunnu liian raskaalta.” Tavallinen raivauspäivä tarkoittaa kolmea tankillista. Kun Kaarlo ja Marjatta aloittivat yhteisen taipaleen, Kaarlolla oli metsää kotiperintönä 12,5 hehtaaria ja Marjatalla 13 hehtaaria. Mutta jotenkin saimme varoja jäämään säästöön ja sijoitettavaksi. Kumara työasento käy sen verran selän päälle, että moottorisahatyöt on jo jätettävä vähiin. ”Eivät meidän palkkamme Marjatan kanssa tehdastyössä päätä huimanneet. Terveys on hyvä vielä 81-vuotiaana. Emme taida olla tuhlaavaisia”, Kaarlo puntaroi. ”En oikein itsekään tiedä, mikä sinne vetää. Myöhemmin hän myi sen. Kuluneena kesänä ei istutusta ollut. Soita ei juuri ole. Lisäostojen myötä metsäpinta-ala on karttunut 155 hehtaarilla. Mutta metsään minun on välillä päästävä. Metsurit istuttavat paljon enemmän, mutta eihän minulla mitään kiirettä ole. Se on ikään nähden todella paljon, vaikka Kaarlo sitä vähättelee
”Susiparin liepeillä muutamien satojen metrien päässä liikkui koko ajan kolmas susi. Ajattelin että kun nykäisen sahan käyntiin, ne pelästyvät. Tulee ihan hautajaistunnelma. Toisaalta Kaarlo on pahoillaan siitä, että monet metsästyskoirat ovat joutuneet susien suihin. Siksi taimikot kiinnostavat Kaarloa enemmän kuin tukkimetsät. Nivalaan palattuamme se asia korjaantui.”. Vielä nuorissa metsissä sen näkee, mutta kun puut paksuuntuvat tukeiksi, seurattavaa ei ole niin paljon.” Myöhään syksyllä Kaarlo ei enää viihdy metsissään. 22 Aarre 8/2020 METSÄ Parhaalta vuodenajalta tuntuu kevät. Tavallinen raivauspäivä tarkoittaa kolmea tankillista. Ilmeisesti vain se oli ollut liian kovaa.” Jäljistä Kaarlo näki, miten tuskallinen hirven loppu oli ollut. Hanget kantoivat, ja kävin paikalla usein. Lieneekö ottanut oppia, miten hirvi kaadetaan.” Susien ansiosta hirvivahingot ovat jääneet alueella vähiin. Uusi vuosikasvu on palkkaa tehdyistä raivauksista. METSÄNOMISTAJA Kun puut kasvavat suuriksi, niiden kasvua ja kehitystä ei enää tahdo silmin huomata. Siellä ei koe olevansa yksin. Jäljistä näkyi, miten ne olivat järsineet ja syöneet luutkin vatsallaan lumessa maaten. Viime talvena hän löysi läheltä teerijahdissa käyttämäänsä kyttäyskoppia susien kaataman hirvenraadon. Kun linnut laulavat toukokuussa reviiriään, metsä soi ja kuhisee elämää. ”Vierailla paikkakunnilla asuessa harmitti, kun en päässyt kunnolla pyssymetsälle. Pimeä syysmetsä on kolkko ja synkkä paikka. Lyhyet ja pimeät päivät ennen lumien tuloa tekevät metsät pimeiksi ja ikävän tuntuisiksi. Mutta eipä niitä näkynyt.” Susipari söi raadon olemattomiin. Sudet olivat väsyttäneet saaliinsa. Se oli sinnitellyt kauan karkuun verta vuotaen. ”Sudet söivät raatoa monta viikkoa. ”Kun valo katoaa, katoaa minulta myös ilo käppäillä metsissä. Riistalintujen reviirit kiinnostavat erityisesti. ”Kesäkin on hienoa aikaa. ”Aarin alalle jäi valtavasti hirvenkarvaa ja viiden sentin pätkä leukaluuta. Mutta kevättalvella tilanne muuttuu, kun lähdetään kulkemaan valoa kohti.” Susiparin haaskalla Kaarlo muistaa monien muurahaiskekojen paikat metsissään. Jäljiltä oli löytynyt elävästä hirvestä irti purtuja lihan riekaleita ja karvatukkoja. Minulla oli aina moottorisaha mukana, jos törmäisin niihin. Katson kerkkää taimikoissa. Se on metsänomistajille hyvä asia
Klikkaa jatka. Tilaajapalvelu auttaa Kaikissa ongelmatilanteissa voit olla yhteydessä asiakaspalveluun soittamalla numeroon 020 413 2277 (arkisin klo 8–21). VOIT LUKEA näköislehteä joko verkkoselaimella tai älylaitteella Aarre-sovelluksessa. 4 Kirjoita avautuvaan lomakkeeseen sähkö postiosoitteesi ja halua masi salasana. Li sää sähköpostiosoitteesi ja salasanasi. VOIT TEHDÄ muutoksia yhteystietoihisi sekä tilauksiisi liittyviin asioihin Omat tiedot -osiossa. Näin luot käyttäjätunnukset Aarteen verkkosivuille 1 LEHTI METSÄSTÄ Aarteen kestotilaajana sinulla on lukuoikeus kaikkiin Aarteen verkkosisältöihin. Puhelun hinta soitettaessa kotimaan lankaja matkapuhelinliittymistä on 8,35 snt/puhelu + 16,69 snt/min (alv 24 %). 1 Mene osoitteeseen aarrelehti.fi ja klikkaa oikeassa yläkulmassa kohtaa Kirjaudu. Asiakas numeron löydät tilaaja laskulta, lehden ta kaa osoitetietojen yhtey destä tai soittamalla tilaaja palveluun. Paina Kirjaudu. 5 Mene uudestaan osoit teeseen aarrelehti.fi ja klikkaa oikeassa yläkul massa kohtaa Kirjaudu. 2 Klikkaa kohtaa Luo tunnukset ja Aktivoi käyttäjä tunnuksesi. KIRJAUTUMINEN KANNATTAA VOIT LUKEA ajattomia ja hyödyllisiä Aarre Plus -artikkeleita. Saat sähköpostiisi aktivointi viestin, jossa ole vaa linkkiä klikkaamalla saat tunnukset käyttöösi. Hyväksy käyttöehdot ja aktivoi tun nuksesi. 3 Kirjoita asiakas numerosi ilman etu nollia sekä posti numerosi. aarrelehti.fi 2 3 23 METSÄ Aarre 8/2020
Vakiin tuneiden asiakkaiden puoleen käännytään muulloinkin, ellei kaupanteko ala sujua. Jäsenyyden etuja Puukaupan rytmi vaihtelee vuosittain, mutta tavaksi on tullut, että sesongin ensimmäi set kaupat tehdään sopimus kumppaneiden kanssa. S uuret metsäyhtiöt ovat hakeneet ja saaneet vuosi vuodelta enem män sopimuskumppa neita metsänomistajien joukosta. Ne ovat miltei viime vuoden tasolla. Osuus kunta ei kovin innokkaasti teekään kauppoja muiden kuin jäsenten kanssa. Puun myyjien ja puuta käyttävän teollisuuden edut ovatkin monessa asiassa yhtei set. Näin on erityisesti tammikuussa. UPM rakentaa parhaiden asiak kaiden kanssa kumppanuuksia, mutta yhtiön maksamia bonuk sia voi käyttää vain metsän hoitotöiden kuluihin. Hintojen tarkistuspykälät ovat joka firmalla erilaiset, mutta pe riaate on sama. Kaupoissa yhteistyötä kui tenkin tehdään voittopuolisesti ostajien ehdoilla. Metsäliiton noin 103 000 jä sentä muodostavat vahvan poh PUUMARKKINAT Teksti ANTTI ÄIJÖ | Graafi AINO SAARIKIVI Puun ostomäärät 2017–2020 Graafi esittää Metsäteollisuus ry:n jäsenten yksityismetsistä ostaman puun määrän viimeisen kolmen vuoden ajalta sekä tämän vuoden elokuun loppuun saakka. Maksettavan bonuksen määrä on yleisesti sidottu myytyihin kuutiometreihin. Alle 500 kuutiometrin kaupoista eivät useimmat yhtiöt bonuksia mak sa. Puukauppa on tänä vuonna ollut tavanomaista hiljaisempaa. Metsäteollisuus ry:n tilasto kattaa noin 80 prosenttia kaikista puukaupoista Suomessa. Takuu hinnoilla luvataan varmistaa se, että pelin avaajat saavat määrä tyn aikajakson parhaat hinnat. 24 Aarre 8/2020 METSÄ 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 25 26 27 28 29 30 31 32 33 34 35 36 37 38 39 40 41 42 43 44 45 46 47 48 49 50 51 52 500 1 000 1 500 2 000 2 500 1 000/m 3 YHTEISIÄ ETUJA Puumarkkinoiden avoimuutta ajatellen sopimuskumppanuuden yleistyminen ei ole toivottavaa. Kesän jälkeen puukauppa on piristynyt, ja puun ostomäärät ovat lähteneet nousuun. Stora Ensolla on eritasoisia avainasiakkaita, joille tarjotaan etuja säännöllisistä kaupoista. Jälkikäteen mak settavilla lisähinnoilla kannus tetaan säännöllisen kaupanteon lisäksi isompiin myyntieriin. LÄHDE Metsäteollisuus ry 2020 2019 2018 2017. Suurista puun ostajista Metsä Groupin verkosto on laajin, sillä se voi luottaa Metsäliiton jäsen kunnan uskollisuuteen. Tavanomaisesti puukaup pabonus maksetaan rahana aina seuraavan puukaupan yhteydessä. Suurimpiin etuihin pääsee, kun myyntierät ovat tuhansia kuutioita
Toisaalta voi kysyä, onko metsänomistajien kannattavaa omilla toimillaan vähentää kilpailua puumarkkinoilla ja metsäpalveluiden tarjonnassa. Jäsenten kesken on toki eroja, kaikki eivät välttämättä paljon palveluita käytä. Osuuskunnalla on kolme eri jäsenyyskategoriaa, näistä jäsenetusopimusasiakkaita ja hoitosopimusasiakkaita ovat keskimääräistä suurempien tilojen omistajat. Puunkorjuuyrityksistä kaksi kolmasosaa kertoi kannattavuuden heikentyneen vuoden 2020 aikana. Stora Enso ja UPM eivät kerro yhteistyösopimusten määrää. Myös keskihankintahinnat ovat kohentuneet. KOTIMAINEN JALOSTETTU SIEMEN ON HYVÄN METSÄN PERUSTA! – KASVUA, LAATUA JA MONIMUOTOISUUTTA! www.siemenforelia.fi Siemen Forelia Oy Puh. Niiden houkutuksiin on kuitenkin tarttunut tuhansia tiloja kautta maan. Metsää näillä tiloilla on yleensä keskimääräistä enemmän. Bonukset ja jälkikäteen tehtävät hinnantarkistukset antavat houkuttelevan lisän puukauppatiliin, mutta samalla ne vaikeuttavat hintavertailua muiden ostajien kanssa. Metsänomistajille sopimuskumppanit tarjoavat helpon tavan pitää huolta metsäomaisuudesta, vaikka asuisi etäämpänäkin. jan puun hankinnalle. Ehkä ongelmallisin seuraus yhtiöiden puukauppasopimuksista on se, että ne voivat vääristää käsityksiä oikeasta puun hinnasta. Muiden metsänomistajien kannalta tällainen sopimustoiminta ei kuitenkaan ole pelkästään myönteinen asia. Tarjota voi toki muillekin, mutta kumppania ei voi ohittaa. Yhtiön kanssa yhteistyöhön ryhtyvän metsänomistajan kannattaa aina pyytää useampia tarjouksia leimikostaan. Pankkisäästämistä parempi korko on nähty näppäräksi kannustimeksi puukaupoille. Tämä on todellinen uhka, sillä metsänhoitopalveluiden tarjonnassa yhtiöistä tulee suoranaisia kilpailijoita. Kuusitukille ja energiapuulle on tällä hetkellä hyvin kysyntää. Puukaupassa vaikutukset ovat kuitenkin suurimmat. Metsäliiton jäseniin kuuluu kaikenkokoisia tiloja kautta maan. Toisaalta sopimus voi varmistaa puun menekkiä heikomman kysynnän aikoina, tällä on merkitystä erityisesti metsätaloutta elinkeinona harjoittavalle. 25 Aarre 8/2020 METSÄ Ajankohtaista Kesän jälkeen puun kantohinnat ovat lähteneet hienoiseen nousuun. Bonukset vaikeuttavat hintavertailua. Koneyrittäjien selvityksestä kävi ilmi, että vuoden loppu näyttää koneurakointimarkkinoilla haastavalta. Uhka metsänhoito yhdistyksille Puun ostajat tarjoavat sopimuskumppaneille lisäksi metsänhoidon palveluita metsäsuunnittelusta hoitotöiden toteutukseen. Useimmissa sopimuksissa tulee yhteistyökumppanille antaa etuosto-oikeus myyntiin tarjottaviin leimikoihin. Jäsenyyden tuomista eduista pääsevät nauttimaan kaikki, mutta täysimääräisesti vain osuusmaksunsa täyteen maksaneet metsänomistajat. Maksettuja bonuksia ei oteta huomioon puun hintatilastoinnissa, joten muuten pätevät tilastot ovat aina vähän sinne päin. Metsänomistajien etujärjestössä nähdään, että yhtiöiden sopimustoiminnan laajeneminen heikentää metsänhoitoyhdistysten asiakaspohjaa. Yhtiöt teettävät työt alihankkijoilla, ja tämä väistämättä lisää niiden kustannuksia. Yhteistyösopimukset puun ostajien kanssa ovat metsänomistajien kannalta helppo tapa pitää huolta metsistä etänäkin. Paperiteollisuuden kriisi näkyy todennäköisesti kuitupuun kysynnässä jo tänä syksynä. Tilat ovat pääosin keskittyneet alueille, joilla yhtiöillä on omia jalostuslaitoksia. Haastava hintavertailu Uskollinen asiakasverkosto on yhtiöille luonteva tapa varmistaa puun saantia ympäri vuoden. 0206 39 6120 Kauppakatu 32, 40101 Jyväskylä KOTIMAINEN JALOSTETTU SIEMEN ON HYVÄN METSÄN PERUSTA! – KASVUA, LAATUA JA MONIMUOTOISUUTTA! www.siemenforelia.fi Siemen Forelia Oy Puh. 0206 39 6120 Kauppakatu 32, 40101 Jyväskylä. 0206 39 6120 Kauppakatu 32, 40101 Jyväskylä KOTIMAINEN JALOSTETTU SIEMEN ON HYVÄN METSÄN PERUSTA! – KASVUA, LAATUA JA MONIMUOTOISUUTTA! www.siemenforelia.fi Siemen Forelia Oy Puh. Yhtiöt hoitavat myös töistä saatavien tukien paperisodan, joten ei ole ihme, että moni metsänomistaja on sopimuksia solminut. Yrittäjät ennakoivat puunkorjuuseen tuotannonrajoituksia ja lomautuksia. Koko maan osalta tukkipuiden keskikantohinnat ovat parantuneet, samoin kuusikuidun ja kuusipikkutukin. Osa metsäyhtiöistä tarjoaa puun myyjille myös erilaisia rahoitusja sijoitusmahdollisuuksia. Kustannustietoisuus häviää, mikäli kaikki metsässä tehtävät työt ulkoistetaan yhteistyökumppanille
KATSO VIDEO! aarrelehti.fi/katso 26 Aarre 8/2020 METSÄ AARRE KOKEILU. MOOTTORISAHAT Akkusaha puree vinkuen Miten jutussa esitellyt akku sahat pärjäävät tositoimissa. 26 Aarre 8/2020 METSÄ Akkusahojen voimaloikka Nyt isotkin puut saa parhailla akkusahoilla melko helposti nurin. Metsänomistajan näkökulmasta se laajentaa näiden tehokkaimpien sahojen käyttöaluetta ratkaisevasti
Takakahvan turvaliipaisin pitää työntää kämmenellä hitusen eteen, jotta se painuu alas. Muista turvavälineet Vaikka kuulosuojaimia ei ehkä aina tarvita akkusahalla sahatessa, kaikki muut turvavarusteet ovat välttämättömiä ja akkusahaan pitää suhtautua kuten moottorisahaan. Niitä tehokkaamman pään sahoihin myös suositellaan. Akut tuovat myös painoa, mikä on raskaassa työssä rasite. Tehonsa puolesta ne kelpaavat myös hankintahakkuulle. Voittokulku jatkuu Haittapuolista huolimatta akkusahoilla on paljon tyytyväisiä käyttäjiä, ja määrä kasvaa. Akkuvoimalla huristellessa bensankatkuja ei tarvitse haistella. Keskivertoakku ei kestä metsätyössä kuin tunnin jos sitäkään. M yötätuulta akkusahoille antaa yhä useamman ihmisen halu pyrkiä pois päästöjä aiheuttavista bensiinimoottoreista. Pihassa, puutarhassa ja mökillä sahaus on yleensä sellaista, että työ hoituu kätevästi akkuvoimalla. Kummassakin on 14-tuumainen laippa. Pitkä 14 tuuman laippa korostaa pitkää muotoa. Jaloissa on käsiä enemmän voimaa, ja samalla moottorisahan liikuttelu karsiessa keventyy selvästi. Useamman akun hankintaan houkuttelee myös se, että tämän kokeilun sahavalmistajat tekevät pihaja puutarhakoneita sekä muita laitteita, joihin akkusahan akku voi käydä. Vaihto käy luontevasti tauolla. Siihen tarvitaan noin 44–50-kuutioinen, laadukas bensasaha. Ellei paino haittaa, kokeilun kaksi voimakkainta sahaa, Husqvarna 540iXP ja Stihl 220C, miellyttävät tehoa arvostavaa sahuria. Laadukas saha pikalaturia myöten, mikä näkyy kokeilun korkeimpana hintana. Valittavana akkua säästävä Save-toiminto. 27 Aarre 8/2020 METSÄ Stihlin ja Husqvarnan akku sahojen kärki on harpannut metsäkelpoi suudessa jälleen pykälän eteenpäin. Hankintahakkaajien suosima bensasaha Stihl MS 201 C-M painaa tankit täynnä 4 990 grammaa. Kierrokset on sahatessa tehokkainta pitää korkeina, eikä ketjua kannata painaa. Jos satsaa useampaan vara-akkuun, virrankin saa metsässä riittämään. Se painaa öljytankki täynnä ainoastaan 3 962 grammaa. Jos hankkii kaksi akkua, toisella sahatessa voi toista samaan aikaan ladata. Arvot on mitattu kuormitAkku asettuu sahaan rakenteellisesti ilmavasti, mikä parantaa jäähdytystä.. Mitä isompi ja painavampi akku, sitä huonompi suhdeluku – riippumatta siitä, missä akku on. Bensakäyttöiset piensahat painavat yleensä enemmän. Tarjolla on myös kevyitä akkusahoja, esimerkiksi tämän kokeilun pieni ja näppärä Stihl 140C. Koska näreiköstä ei löydy töpseleitä, mahdollisuutta toisen akun lataamiseen samalla kun toisella sahataan, ei ole. Kokeilun suurimmat ketjunopeudet olivat 24 m/s. Lisäakusta on silloin iloa muidenkin laitteiden käytössä. Iso plussa on sekin, että akkusaha on varmatoiminen. Mainio öljytankin korkki. Huoltoa se vaatii bensasahoja vähemmän. Kärkisahat vastaavat noin 40-kuutioista polttomoottorilla varustettua perussahaa. Tukkeja katkoessa akkusahaa ei kärsi painaa puuhun. Teksti ja kuvat RISTO JUSSILA Husqvarna 540i XP A mmattitason saha, jossa on matala painopiste, matala etukahva ja pitkä otepituus. Riittää hankintahakkaajan tarpeisiin. Kärkikaksikosta Husqvarna 540iXP painaa teräöljytankki täynnä 5 628 grammaa ja Stihl 220C 5 574 grammaa. Tarjolla on selkärepussa kannettavia kestäviä akkuja. Leikkuuvoimaa on yllättävän paljon. Nyt tehok kaimmat akkusahat vas taavat noin 40 kuutioista moottorisahaa. Teräketju kiihtyy vauhdikkaasti. Hyvä käsitellä, vaikka ei kovin kevyt. Se on selvästi kärkikaksikkoa kevyempi. Kahden akun taktiikalla virta ei pihassa lopu. Sopii hyvin myös pihaan, puutarhaan ja mökille. Painoa vaikea pudottaa Tehokkaimmat akkusahat ovat melko painavia. Pikalaturi tuuppaa isonkin akun täyteen alle puolessa tunnissa. Ammattikäyttäjät katsovat myös tehon ja painon tärkeää suhdetta. Erillinen virtakatkaisin. Tällaiseen käyttöön tarvitaan nopeatoiminen laturi. Suositusakussa (9,4 Ah) virta riittää lehtipuurangan rauhallisessa hakkuussa jopa 1,5–2 tunniksi riippuen oksaisuudesta, kasauksen määrästä ja metsänomistajan kunnosta. Teräketjun säätö ja purukotelon kiinnitys jykevää ammattitasoa, käyttö avaimella. Pihatöissä 5 Ah:n tai sitä kestävämpi akku kestää yli puoli tuntia tai selvästi yli tunninkin riippuen akun kapasiteetista ja siitä, mitä sahalla tehdään. Isompi reppuakku lisää kuitenkin akkusahan muutenkin korkeahkoa hintaa huimasti
Sen kapasiteetti on peräti 9,4 Ah. Turvaliipaisimen nappi kahvan sivussa. Sopii hyvin rankapuun hakkuuseen, pihatöihin, puutarhaan ja mökille. Nämä rakenteelliset eroavaisuudet tuovat Stihlien käsittelyyn päinvastaisia ominaisuuksia. Tässä suunnassa vakaus on vähäisempi. Bensamoottorin nykäisy käyntiin ja yli 100 desibelin pärinä muistuttavat siitä, että teräketju voi pyöriä. Paremman tehon huomaa erityisesti uuden mallin kasvaneena vääntönä. Käyttäjästä riippuu, mikä tuntuu hyvältä. Erinomainen öljytankin korkki. Kun siihen yhdistyy etuja takakahvan hiukan tavallista pitempi etäisyys toisistaan, sahat eivät ole laipan kärjen liikuttelussa ylös ja alas herkkäliikkeisiä vaan vakaita. Jos akku osuu pudotessaan kiveen, se saattaa räsähtää halki. Otepituus on lyhyempi. Kokeilussa olleet Stihlin kolme akkusahaa ovat malliltaan korkeampia. Sahat eivät ole tässä suunnassa kovin vakaita. Laipan kärjen herkkäliikkeisyyttä korostaa myös korkeahko etukahva ja hyvin matala takakahva. Teräketjussa pikakiristys. Teräketju kiristetään Stihlin kaikissa akkusahoissa ilman työkaluja. Kustannus on tuntuva. Sen sijaan sivusuunnassa laippa kääntyy näillä matalan painopisteen omaavilla sahoilla hyvin vähällä liikkeellä. Stihl AP300S -akun kapasiteetti on 7,2 Ah ja paino 1 835 grammaa. Suositusakku (7,2 Ah) riittää lehtipuurangan rauhallisessa hakkuussa jopa 1–1,5 tunniksi. Bensamaailmassa kasvaneelle totuttelu voi viedä aikaa. Otepituus on sitä lyhyempi. Laipan kärjen herkkäliikkeisyyttä korostaa myös korkeahko etukahva ja hyvin matala takakahva. Muodoltaan pyöreämpi ja korkeampi kuin Husqvarna 540i XP. Toisaalta etuja takakahvan selvä korkeusero vähentää laipan sivusuuntaista herkkäliikkeisyyttä ja lisää vakautta. Käsiteltävyydessä eroja Kokeilussa olleista akkusahoista etenkin molemmat Husqvarnat ja Makita, mutta myös IKH Greenworks ovat malliltaan matalia. Metsään lähtiessä on suositeltavaa hankkia ainakin 6 Ah:n akku. Sama pätee hakkuutähteiden keruuseen, jottei virta heti lopu. Erinomainen öljytankin korkki. Stihlit ovat lyhyen otepituuden takia herkkäliikkeisiä erityisesti laipan kärkeä nostavassa ja laskevassa liikuttelussa. Paikalleen asettaminen on helppoa. Virtakatkaisimen kautta Huskussa ja Makitassa on erillinen virtakatkaisin. Bensasahoihin tottunutta tämä saattaa häiritä, koska aluksi asian helposti unohtaa. Ketjuno peus ei ole huipputasoa, mutta saha on kohtalaisen vääntävä. Jos akkusaha on ensimmäinen moottorisaha, näihin asioihin tottuu luultavasti pian, eikä niitä kyseenalaista. Mainio käsitellä. Stihl MSA 200C P äällisin puolin aivan samannäköinen kuin Stihl MSA 220C. Stihl MSA 220C M uodoltaan pyöreämpi ja korkeampi kuin Husqvarna 540i XP. Se parantaa käyttökelpoisuutta polttopuiden teossa ja muun muassa sahauspukilla klapien katkonnassa. Laadukas paketti nopeaa pikalaturia myöten, vaikka ei aivan kärkisahojen veroinen.. MOOTTORISAHAT Pystysuuntainen akku nostaa sahan korkeutta. Teräketjussa pikakiristys. Merkkivalo kertoo asian molemmissa merkeissä. Suositusakku (6,0 Ah) riittää lehtipuurangan rauhallisessa hakkuussa jopa tunniksi tai vähän yli. Ketju-ura 1,3 mm. Vaatii tottumusta muistaa tarkistaa virtatila katseella, eikä kokeillen. Akun kesto lisää painoa Kokeilun akuista Husqvarna BLi300 painaa 1 988 grammaa. Riittää hankintahakkaajan tarpeisiin ja sopii myös polttorangan tekoon, pihatöihin, puutarhaan ja mökille. Saha ei toimi, ellei virtaa kytke päälle jokaisen automaattisen katkaisun jälkeen. Erillinen virtanappi lisää turvallisuutta, mikä on hyvä asia, koska akkusaha on kavala tottuneenkin käsissä. Mainio käsitellä. Otepituus on ly hyempi. Käyntiäänen melutaso on aavistuksen hiljaisempi kuin nopeammissa sahoissa. Sadetta akkusahat näyttävät kestävän kuten bensasahat. Sahat ovat muodoltaan pitkähköjä, ja etukahva on alhaalla suhteessa takakahvaan. Terälaippa on kärjestä kapeneva ja mahtuu hyvin ahtaisiin paikkoihin, mikä on eduksi puutarhan puiden ja pensaiden trimmauksessa sekä rakennuksilla. Todellista tehoa ilmaisee se, miten hyvin ketju leikkaa puuta. Turvaliipaisimen nappi kahvan sivussa. Sahauksen melutaso on aavistuksen hiljaisempi kuin Huskun tehokkaimmassa mallissa. Makitassa automaattinen katkaisu tapahtuu ehkä hieman turhankin nopeasti. Nopeimmin tyhjeni 4,0 Ah:n akku, jollainen on Huskun edullisen pään mallissa 120i. Muoto ja etukahvan mataluus pudottavat kaikkien kolmen sahamerkin painopisteen alhaalle. Laadukas paketti nopeaa pikalaturia myöten. Laipan pituus on 14 tuumaa. Toiminto säästää virtaa. 28 Aarre 8/2020 METSÄ tamattomalla ketjulla. Koska akut ovat painavia, ne saattavat luiskahtaa kädestä etenkin märkänä. Akkusaha sen sijaan on sahausvalmiinakin vaarallisen äänetön. Leikkuuteho on valmistajan mukaan 20 prosenttia suurempi kuin mallissa 200 C, joka oli aiemmin merkin tehokkain akkusaha. Lisäksi etukahva on korkeahko ja takakahva hyvin matala suhteessa etukahvaan. Sekin painaa silti 1 245 grammaa
Erinomainen käsitellä. Etenkin lapsiperheissä tämä on syytä pitää mielessä. 29 Aarre 8/2020 METSÄ Varoitus! Akkusaha voi olla hengenvaarallinen työkalu. Muista poiketen akkuja on kaksi ja ne ladataan tuplalaturissa kerralla. Husqvarna 540i XP Stihl MSA 220C Stihl MSA 200C Makita DUC303Z IKH Greenworks Stihl MSA 140C Husqvarna 120i Hinta: saha, akku ja laturi (e) 1 267 941 857 599** 483 359** 349** Kokonaispaino (g)* 5 628 5 574 5 153 5 202 4 893 3 962 4 891 Laipan pituus, tuumaa 14 14 12 12 14 12 12 Vetolenkin leveys (mm) 1,1 1,3 1,1 1,1 1,3 1,1 1,1 Ketjunopeus (m/s) 24 24 16 20 12 14 11,5 Akkusuositus BLi300 AP300S AP300 BL1850B G40B6 AK30 BLi20 Akun kapasiteetti (Ah) 9,4 7,2 6,0 5,0 6,0 4,8 4,0 Akun myyntihinta (e) 349,00 322,20 298,00 199,80*** 189,00 160,70 169,90 Akun paino (g) 1 988 1 835 1 751 1 242 1 323 1 280 1 245 Laturi, suositus QC500 AL500 AL500 DC18RD GW050 AC101 QC250 Laturin myyntihinta (e) 169,90 160,70 160,70 149,00 55,00 49,50 69,90 Myyntihinta ilman akkua ja laturia (e) 749 459 399 399 239 279 249 Aarteen kokeilemat akkusahat Järjestys kokonaishinnan mukaan. Teräketju vingahtaa pyörimään milloin vain, jos virta on päällä ja turvaja kaasuliipaisinta painetaan yhtä aikaa. Teräketju kiihtyy vauhdikkaasti, ja ketjunopeus on hyvää tasoa. Laadukas paketti, mutta laturi voisi olla nopeampikin.. Etukahva on hivenen Huskua matalampi ja takakahva korkeampi. Teräketjussa pikakiristys. Lataus ei ole aivan yhtä nopeaa kuin Huskun ja Stihlin pikalatureilla. Perinteinen turvaliipaisin ja erillinen virtakatkaisin. Ketjun saa pyörimään myös pienillä sormilla. Käsiteltävyys hyvä. Makita DUC303Z M alliltaan Husqvarna 540i XP:tä muistuttava kapea saha, jossa painopiste on alhaalla mutta otepituus ei ole niin pitkä kuin Huskussa. | ** Kampanjapaketti | ***Akkuja 2 kpl LISÄTIETOJA Husqvarna, husqvarna.fi | IKH, ikh.fi | Makita, makita.fi | Stihl, stihl.fi Makitassa akkuja on muista sahamerkeistä poiketen kaksi, mutta ne ovat pienempiä. Akkupari (5,0 Ah) riittää lehtipuurangan rauhallisessa hakkuussa lähes tunniksi. Virta lähtee päältä pois nopeasti, ellei sahata. * Aarteen mittaama paino teräöljytankki täynnä, ketjun ja laipan kanssa. Sopii hyvin rankapuun hakkuuseen, pihatöihin, puutarhaan ja mökille. Kun sahaa ei käytetä, on turvallisinta poistaa akku sahasta kokonaan tai nostaa se off-asentoon. Saatavilla myös kapasiteetiltaan 6,0 Ah:n akkupari hintaan 238 euroa. Akkusaha on mainio kapine polttopuiden katkontaan ja muihin pienehköihin sahatöihin
Pitkä laippa parantaa IKH:n soveltuvuutta polttopuiden tekoon.. Enimmillään akkusahoista syntyy noin 106 desibelin ääni, joka korvan kohdalla on yleensä alle 100 desibeliä. Akkujen latauskin on lähes ilmaista, koska sähköä kuluu niin vähän. Ne tosiaankin on tarkoitettu pihaan ja parhaimmillaan siellä. Kapea ketju pitää myös muistaa pitää riittävän kireällä. Akku kestää, mutta jälkeä ei synny yhtä vauhdikkaasti. Teräketju on siis hieman leveämpi kuin kokeilun muissa sahoissa, joissa vetolenkin leveys on vain 1,1 mm. Löysänä se on altis hyppäämään pois laipan päältä. Työnteko on pehmeämpää. IKH Greenworksiin 1,1 millin ketju voisi olla sopivampi, koska saha ei ole yhtä vääntävä kuin Stihlin vahvin malli. Tällaiselle metsänomistajalle akkusaha on paras saha. Laipan pituus 14 tuumaa ja ketjuuran leveys 1,3 mm. Aarre kuitenkin suosittelee kuulosuojainten käyttöä aina. Kapeammalla ketjulla leik kuuteho kasvaisi hieman. Kiihtyy verkkaisasti. 30 Aarre 8/2020 METSÄ Ketjunopeudeltaan IKH Greenworks on hidas, mutta pihatöissä se ei yleensä haittaa. Purukotelon kiinnitys kah della mutterilla. Bensasahoihin tottuneen käsissä Stihl 220C tuntuu kotoisalta osin ehkä juuri 1,3 millin ketju-uran takia. Kapea teräketju lisää leikkuuvoimaa, mutta kuluu hitusen nopeammin tylsäksi. MOOTTORISAHAT Viilaa usein Stihlin vääntävimmässä mallissa 220C ja IKH Greenworksissa vetolenkin leveys on 1,3 mm. Akkusaha on sahaus valmiinakin vaarallisen äänetön. Stihl 220C vääntää kuivia koivuhalkoja poikki kutakuinkin samalla tavalla, vaikka ääni on matalampi. Siksi kapea ketju pitää viilata riittävän usein, jotta leikkuukyky säilyy. Painopiste on melko alhaalla. IKH Greenworks M uistuttaa ulko muodoltaan Ma kitaa ja isompaa Huskua. Kiihtyvyyden herkkyyden osalta akkusahat ovat edelleen kaukana ammattimallisista bensasahoista. Siirtyminen tehoalueelta toiselle on sähkövoimalla tönkömpää. Teräöljytankki pitää siis muistaa tankata. Nikottelua voi aiheuttaa hinta. Otepituus kutakuin kin sama kuin Makitassa. Metsäkäyttöön Stihl 220C ja Husqvarna 540i XP ovat parhaita, ellei hinta vara-akkuineen tyrmää. On siksi parhaimmillaan pienimuo toisissa sahatöissä, joissa ei tarvita uudelleenlatausta. Metsään ei kuitenkaan kannata lähteä pihapuuhiin tarkoitettujen vähätehoisten sahojen kanssa. Perinteisen moottorisahan melutaso on 120 desibeliä. Saha tuntuu äreältä. Laipan liikuttelu pysty suunnassa on vakaata. Säästää olkapäätä Monille tärkein syy hankkia akkusaha on se, ettei sitä tarvitse repiä. Maksushokista selviämiseen voi auttaa se, että bensan ostaminen sahaan loppuu iäksi. Käsiteltävyys on pihatöiden lisäksi hyvä myös karsinnas sa. Mutta kummasti akkusahoihin tottuu. Akkusahoilla voi sahata lyhyitä pätkiä ilman kuulosuojaimia. Kokeilussa isomman Huskun ääni erottui taajuudeltaan hieman muita korkeammaksi nousevana. Akun kestoa lisää se, että ketjunopeus ja leikkuuteho ovat selvästi pienemmät kuin kokeilun tehokkaimmissa sahoissa. Yli 115 desibelin melulle korvia ei saa altistaa suojaamattomina lainkaan. Bensakoneissa vetolenkin leveys on yleensä 1,3 milliä ja järeämmissä sahoissa 1,5 milliä. Sopii parhaiten pihaan ja puutarhaan, polttopuiden tekoon, sahapukille, mökki puuhiin. Suositusakku (6,0 Ah) riittää reilusti yli tunniksi lehtipuurangan rauhallises sa hakkuussa. Kuuloliiton asettama turvallisuusraja 100 desibelin melulle on 15 minuuttia ilman kuulosuojaimia. Kovin ääni lähtee yleensä niistä sahoista, joiden ketjunopeus on suurin. Käytä kuulosuojaimia Akkusahojen melutaso riippuu osittain ketjunopeudesta. Se tuo tunteen, että ketju liikkuu erityisen lujaa ja suurella teholla. Etenkin ikääntyneelle bensasahan kiskaisu käyntiin voi aiheuttaa kipua olkapäähän. Akkusahojen ketju voidellaan teräöljyllä, kuten bensasahoissakin. Käytössä pitää ottaa huomioon, että akun lataus kestää kauan. Varsinkin tehokkaimmat akkusahat ovat tehoonsa nähden kalliita
Suuri teräöljykorkki kyljessä korostaa vaikutelmaa. Ote on käteen käyvä. VEROVINKKI MOOTTORISAHAT, NIIDEN varaosat, polttoaine, teräketjuöljyt sekä huoltoja korjauskulut ovat metsänomistajalle metsäverotuksessa vähennyskelpoisia menoja. Stihl 140C on pieni saha. Leikkuuteho riittää hyvin oksien ja lautojen katkaisuun. Pienempi Husku on edullinen. Teräketjussa pikakiristys, mainio öljytankin korkki. Se parantaa mahtumista ahtaisiin paikkoihin, mikä on eduksi puutarhan puiden ja pensaiden trimmauksessa sekä rakennuksilla. Otepituus on äärimmäisen lyhyt. Ketjussa pikakiristys. Kahdella kädellä tarkkuus kasvaa. Hinta 139 euroa sisältäen sahan, akun, laturin, öljypullon ja kantokotelon. Toivesaha käsistään vähävoimaiselle, kun ei ole kiire ja käyttöalue on oikea. Melutaso matalan ketjunopeuden takia vähäinen. Suositusakku (4,8 Ah) kestää alle tunnin lehtipuurangan rauhallisessa hakkuussa. Suositusakku (4,0 Ah) kestää selvästi alle tunnin lehtipuurangan rauhallisessa hakkuussa. On siksi parhaimmillaan pienimuotoisissa sahatöissä, joissa ei tarvita uudelleenlatausta. Erillinen virtakatkaisin. Minikoon akkusaha Stihl GTA26 on tarkoitettu puutarhaan puiden ja pensaiden leikkuuseen sekä rakennustöihin. Laippa kärjestä kapeneva. 31 Aarre 8/2020 METSÄ Stihl MSA 140C E rityisen pienikokoinen saha. On siksi parhaimmillaan pienimuotoisissa sahatöissä, joissa ei tarvita uudelleenlatausta. Muodoltaan kapeampi ja matalampi kuin Stihlin 200-mallit. Ketjunopeus ei ole suuri, mutta ketju uppoaa terävänä riittävästi puuhun. Husqvarna 120i M uodoltaan leveämpi ja jykevämpi kuin Husqvarna 540i XP, mutta tässäkin on matala etukahva ja pitkä otepituus. Metsässä saha soveltuu enintään ohuen rangan tekoon ja hakkuutähteiden keruuseen. Myös kaikki sahauksessa vaadittavat metsurin turvavarusteet voi vähentää.. Tavallinen öljytankin korkki. Sopii melko hyvin rankapuun hakkuuseen sekä erinomaisesti pihatöihin, puutarhaan, mökille ja raksalle. Sen akku tyhjenee melko pian ja lataus kestää kauan. Keveytensä ansiosta Stihl 140C ei pahemmin rasita käyttäjänsä käsiä edes karsiessa. Ketjunopeus joukon hitain ja leikkuuvoima melko vähäinen. Käytössä pitää ottaa huomioon, että akun lataus kestää kauan. Etukahva on lisäksi korkeahko, minkä takia laipan kärki nousee ja laskee vähäisellä käsien liikkeellä eli herkästi. Valittavana akkua säästävä Save-toiminto. Käytössä pitää ottaa huomioon, että akun lataus kestää kauan. Keveyden takia hyvin helppo käsitellä. Sillä voi sahata yhdellä kädellä tai myös kahdella, kun asettaa toisen käden sahan päälle pehmusteen kohdalle. Käsiteltävyydeltään hyvä saha verkkaiseen työhön pihaan, puutarhaan ja mökille, eikä maksa kampanjassa kovin paljon
Hämeenlinnalainen Eero Mähönen on yksi kävynkerääjistä. KÄPYJEN KERÄYS Teksti MEERI YLÄ-TUUHONEN | Kuvat JYRKI LUUKKONEN 32 Aarre 8/2020 METSÄ. Kerättäväksi kel paava kuusenkäpy on vähintään seitse män senttiä pitkä. 32 Aarre 8/2020 METSÄ Aukon aarteet Valtaosa metsäpuiden siemenistä on peräisin siemenviljelyksiltä, mutta hyvinä käpyvuosina käpyjä kerätään myös metsistä
Männyn, kuusen ja rauduskoivun lisäksi Suomessa jalostetaan haapaa, lehtikuusta, tammea, tervaleppää ja vaahteraa. 10 000 kiloa siemeniä Metsänviljelyn siementarve on vuosittain yhteensä noin 10 000 kiloa. Kotimaiset taimitarhat tarvitsevat vuosittain noin 1 500 kiloa metsäpuiden siemeniä. Vuonna 2019 siemenistä runsas kolme neljäsosaa oli kuusta. LÄHTEITÄ Maaja metsätalousministeriö Ruokavirasto 33 Aarre 8/2020 METSÄ. Suomessa on noin 120 rekisteröityä siemenviljelystä, joiden yhteenlaskettu ala on lähes 1 900 hehtaaria. Niistä 122,5 miljoonaa oli kuusia, 46 mäntyjä ja 5,5 rauduskoivuja. Suurin osa siemenistä käytetään männyn metsäkylvöön. Siemenviljelyksiä hallinnoivat Siemen Forelia Oy, Tapio Palvelut Oy ja UPM-Kymmene Oyj. 33 Aarre 8/2020 METSÄ Eläkkeellä oleva Eero Mähönen etsii kuusenkäpyjä hakkuutähteiden joukosta tuoreesta aukosta Hämeenlinnan Katinalan kylässä. Lähes kaikki männyntaimet ja 89 prosenttia kuusentaimista oli kasvatettu kotimaisista siemenistä. Runsas kolme neljäsosaa siemenviljelyksistä kasvaa mäntyä. Vuonna 2019 taimitarhat tuottivat lähes 174,5 miljoonaa tainta
Mukanaan hänellä on valkoinen siivousämpäri ja järeät raivaussakset. Sitten olen kyllä tattis”, Mähönen sanoo. Lapissa käpyjä ostaa Metsä hallitus. Röntgenkuvat kertovat myös sen, onko käpyihin eksynyt tuholaisia. ”Tutkimme, onko siemen kypsynyt ja kunnossa. ”Laitamme siemenet vielä idätyspöytään ja katsomme, miten ne itävät. ”En ole ehtinyt edes pitkävetoa pelaamaan, kun olen ollut niin ahkerasti metsässä. Kuusitukeista ovat jäljellä enää kannot ja hakkuutähteet. ”Kävyissä ei saa olla pihkavuotoja, reikiä eikä hometta. Hän kerää kuusenkäpyjä. ”Kävyn pitää olla tiukka, suhteellisen suora ja vähintään seitsemän senttiä pitkä. Lisäksi röntgenkuvista voi ennustaa siemenen itävyyttä. Otamme siemenistä röntgenkuvat, jotta näemme, onko alkio oikeankokoinen ja siemenjuuri olemassa”, kertoo Siemen Forelian markkinointijohtaja Kari Lahtinen. Parhaat apajat ovat vastahakatuissa aukoissa. Kuusenkävyille ei ole värivaatimuksia. On oikein kunnollisia möllyköitä. Hyvänä siemenvuonna riittää, että saamme näytteen joka pitäjästä, jossa kerääjät työskentelevät”, Lahtinen kertoo. Ennen kuin hän aloitti urakkansa, hän toimitti yritykselle muutaman litran näyte-erän käpyjä siementen laadun varmistamiseksi. Leikkaan raivaussaksilla latvuksen irti. 34 Aarre 8/2020 METSÄ S inisiin työvaatteisiin ja kumisaappaisiin sonnustautunut Eero Mähönen, 77, kävelee rauhalliseen tahtiin hakkuuaukossa Katinalan kylässä Hämeenlinnassa. Niiden joukosta Mähönen etsii aarteita, kuten hän asian ilmaisee. Viisi tuntia jaksan painaa. ”Minulla oli parikymmentä vuotta sitten kaveri, joka keräsi männynkäpyjä, ja minähän lähdin aina völjyyn. Kuusenkäpyjä keräsin edellisen kerran vuonna 2012, kun oli hyvä käpyvuosi.” Mähönen kulkee aukolla hakkuujätekasalta toiselle. Eero Mähönen kerää käpyjä Siemen Forelialle, joka on Metsähallituksen tytäryhtiö. Parhaimmillaan voin saada yhden latvuksen alta puolitoista ämpäriä käpyjä”, Mähönen kertoo. ”Tämän parempaa työkalua ei olekaan. Luvanvaraisuus koskee myös valtion metsiä. ”Käpyjen kerääminen tekee hyvää kunnolle”, sanoo viisi tuntia päivässä metsässä ahertava Eero Mähönen.. Tarkat kriteerit Kuusenkäpyjen keruu ajoittuu tavallisesti syys-joulukuulle. ”Katsotaanpa, mitä tämä kasa on syönyt. Kun käpy menee huonoksi, se käpristyy, ja silloin osa siemenistä on jo lähtenyt kävelemään”, Mähönen opastaa. Kaikki kävyt eivät kelpaa kerättäviksi. Ne voivat olla vihertäviä, ruskeita tai sinisen mustia”, Kari Lahtinen kertoo. Sen jälkeen minun on helpompi käsitellä sitä”, Mähönen kertoo. Röntgenin kautta Osa metsänhoitoyhdistyksistä ostaa käpyjä, ja kävynkerääjä voi tehdä sopimuksen myös suoraan metsäpuiden siemeniä tuottavan yrityksen kanssa. Osa tuholaisista kun syö siemenen sisältä siten, ettei siihen jää ulkoisia merkkejä. Käpyjen keräys ei kuulu jokamiehenoikeuksiin, vaan siihen on saatava lupa metsänomistajalta. Hämeenlinnan keskustassa asuva Mähönen kiertää ämpärinsä kanssa Katinalan hakkuuaukossa neljättä päivää. KÄPYJEN KERÄYS ”Olen metsänhoitajan poika ja olen lapsesta lähtien tykännyt marjastaa”, Mähönen perustelee innostustaan käpyjen keräämiseen. Pitkään maassa olleista latvuksista käpyjä ei voi kerätä
Kerääjien omat verkostot tulevat nyt tarpeeseen, hän toteaa. Koska kuusi tuotti viime vuonna hyvän sadon Eteläja Keski-Suomessa, riittää jalostettua siementä siellä 3–5 vuodeksi, Lahtinen kertoo. Valtaosa metsikkökerääjistä on Mähösen tavoin eläkeläisiä. Tietosuoja-asetus harmina Vaikka yksittäiset kävyt ovat kevyitä, niiden kerääminen on kovaa hommaa, sillä latvukset on kaivettava esiin hakkuutähteiden joukosta. Kari Lahtisen mukaan se riittää noin kahdeksi vuodeksi. 35 Aarre 8/2020 METSÄ Kerättävien käpyjen tulee olla myös puhtaita. ”Aina pitää katsoa, että käpy on kova”, Eero Mähönen opastaa. Helsingissä asuvan metsänomistajan puhelinnumeron löytämisessä oli oma vaivansa, mutta lupa käpyjen keräämisen heltisi Mähösen mukaan helposti. Toukokuussa 2018 voimaan tullut EU:n tietosuoja-asetus hankaloittaa hommaa entisestään. Metsikkösiemen muodostaa eräänlaisen varmuusvaraston, sillä kuusi on kukintansa puolesta arvaamaton. Mähönen kuljettaa kävyt autolleen jätesäkissä.. ”Hyvä siemensato auttaa sitä aluetta, jossa se esiintyy. Jos jalostettu siemen ei riitä seuraavaan satoon, meillä on varastossa sentään metsikkösiementä, josta tehdä taimia tähän maahan.” Viime vuosina kuusen metsikkösiemenelle on ollut käyttöä etenkin Etelä-Suomessa, sillä siemenviljelykset ovat tuottaneet hyviä satoja liian harvoin. Siementä ei voi noin vain siirrellä, sillä kasvuolosuhteet on otettava huomioon. Viime vuonna he keräsivät yhteensä 200 000 litraa kuusenkäpyjä, mikä vastaa noin kahta tuhatta siemenkiloa. ”Tämän aukon löysin, kun tiedustelin hakkuista erään tutun isännän pojalta. ”Toivomme, ettei metsikkösiemeniä tarvitsisi käyttää”, Lahtinen sanoo. Markkinointijohtaja Lahtinen sanoo ymmärtävänsä yritysten tietosuojapolitiikkaa, vaikka tietojen luovuttaminen olisi kaikkien metsäalalla toimivien etu. Niissä ei saa olla roskia, jäätä eikä lunta. Oma urakkansa on sopivien aukkojen etsimisessä, sillä siitä jokainen kerääjä vastaa itse. ”Metsäyhtiöt eivät enää kerro kävynkerääjille hakkuidensa sijaintia eikä metsänomistajan nimeä ja yhteystietoja”, Mähönen harmittelee. ”Hyviä siemensatoja on 5–10 vuoden välein. Alkuperä sanelee sen, missä siementä voi viljellä.” Jalostus tuo tilavuutta Siemenviljelyksiltä kuusenkävyt kerätään pystypuista kuukulkijan avulla tai isoon Metsikkö siemen muodostaa kuusen varmuus varaston. Ensisijainen siemenlähde on aina siemenviljelyksillä tuotettu, jalostettu siemen. ”Kun pikkaisen tonkasen, niin täältähän niitä aarteita löytyy”, Mähönen juttelee. Siemenpula helpotti Siemen Forelia keräyttää kuusenkäpyjä hyvinä käpyvuosina koko maasta pohjoisinta Suomea lukuun ottamatta. Hän tiesi, että täältä on hiljan hakattu metsää”, Mähönen kertoo. Niihin on turvautunut myös Eero Mähönen
Edelliset hyvät käpyvuodet olivat vuosina 2012 ja 2014.. Siinä hän kuljettaa kävyt autolleen ja autolla edelleen hankkimaansa varastopaikkaan. Tienesteille Mähösellä on jo käyttökohde mietittynä. Havupuista pisimmälle on edistynyt männyn jalostus, ja metsäntutkijat lupaavat jalostetulle männylle vähintään 20 prosenttia suuremman tilavuuskasvun kuin maatiaispuulle. ”Jalostettu siemen on kooltaan yleensä pikkuisen isompaa ja lähtee kasvuun vähän voimakkaammin kuin metsikkösiemen. Siellä kävyt päätyvät uuniin noin 40 asteen lämpöön. Viime vuonna kuusi tuotti hyvän sadon Eteläja Keski-Suomessa. Verovapaata tuloa kerääjälle Eero Mähönen on saanut ämpärinsä täyteen ja tyhjentää sen mustavihreään jätesäkkiin. Käpyjen keräämiseen Mähöstä motivoi raha. 36 Aarre 8/2020 METSÄ maataloustai metsätraktoriin sovitetulla henkilönostimella. ”Päivässä kerään 70–80 litraa käpyjä. Se on myös metsikkösiementä tasalaatuisempaa.” Suomessa on harjoitettu metsänjalostusta 1940-luvulta. Jalostettu siemen maksaa kysynnästä, tarjonnasta ja jalostusasteesta riippuen 10–50 prosenttia enemmän kuin jalostamaton siemen. Ensimmäinen 1 300 litran suursäkki on jo täynnä”, hän kertoo tyytyväisenä. Hän saa kuusenkävyistä 80 senttiä litralta. ”Jos saisin vaimon lähtemään kanssani jonnekin etelään.” KÄPYJEN KERÄYS Kuusi tuottaa hyviä satoja harvakseltaan, sillä sato on riippuvainen säistä. Taimitarhat suosivat jalostettua siementä monestakin syystä, kertoo Kari Lahtinen. Kerääjälle tulo on verovapaata. Kuusen siemenet päätyvät taimitarhoille, sillä kuusi on istutuspuulaji. Siemen Forelian väki noutaa aikanaan suursäkin Mähösen varastopaikasta ja kuljettaa sen karistamolleen Saarijärvelle. ”Kuusesta ei ole vielä olemassa vastaavia tutkimustuloksia, mutta ensimmäisessä sukupolvessa jalostetusta siemenestä kasvatetun kuusen tilavuuskasvu on vähintään 10 prosenttia suurempi kuin jalostamattoman puun”, Lahtinen kertoo. ”Karistamolla kävyt aukeavat samalla tavalla kuin keväällä luonnossa, ja siemenet varisevat pois. Jos kesäkuu on kuiva ja lämmin, kuusi kukkii seuraavana keväänä ja tiedossa on hyvä käpyvuosi. Siementä pitää puhdistaa vielä paljon, ennen kuin se on valmista taimitarhalle”, Lahtinen kertoo
Koska männyn siemenen kehityskulku kukkavaiheesta siemenen varisemiseen kestää kaksi vuotta, Luonnonvarakeskuksen siemensatoennusteen mukaan ensi kevääksi on odotettavissa hyvä siemensato. Vuosi sitten keväällä mänty kukki hyvin koko maassa. Kuusta kaadettaessa kävyt irtoavat usein niin tyystin, ettei latvukseen jää mitään, sanoo Eero Mähönen.. Tuotantoa ei ole mitoitettu sellaiseksi, että se riittäisi kaikkiin metsäkylvöihin”, Niemelä kertoo. Käpyjen keruu vaatii aina maanomistajan luvan. ”Edellinen iso metsikkösiemenkeräys oli vuonna 2006. Kerättävien käpyjen pitää olla tuoreita ja vähintään kolme senttiä pitkiä”, Niemelä kertoo. ”Kävyt ovat rahanarvoista tavaraa ja menevät hukkaan, jos niitä ei kerätä talteen”, Eero Mähönen harmittelee. Tapio Palvelut keräyttää männynkäpyjä tänä syksynä siemenviljelysten lisäksi ainakin Keskija Pohjois-Pohjanmaan metsistä. Sääolosuhteiden ja siementen laadun salliessa keräys voi jatkua vielä maalis–huhtikuussa. Männynkävyt kerätään päätehakkuualoilta ja harvennuksilta syys–marraskuussa. ”Iisalmesta pohjoiseen siemenviljelyssiemen ei riitä, koska viljelyksiä on siellä liian vähän. Pohjois-Suomessa on niukkuutta sekä siemenviljelyssiemenestä että metsikkösiemenestä. Metsikkösiementä tarvitaan erityisesti Pohjois-Suomessa. Keräys käynnistyy Niemelän mukaan syyskuun lopulla, ja sen järjestävät paikalliset metsänhoitoyhdistykset. ”Metsikkösiementä kerätään vain silloin, kun on oikein hyvä käpyvuosi. 37 Aarre 8/2020 METSÄ Männylle luvassa hyvä käpyvuosi M ännyn hyvä käpyvuosi 2020 tulee kreivin aikaan, sanoo metsäpäällikkö Hannu Niemelä Tapio Palvelut Oy:stä. Siitä varastosta riitti siementä yli kymmeneksi vuodeksi aina kevääseen 2020 saakka, mutta nyt se on loppumassa.” Männyn vuotuinen siementarve on Suomessa noin 6 000 kiloa, selviää metsäpuiden siementuotannon kehittämisryhmän raportista. Hannu Niemelä toivoo, että hyvä käpyvuosi saa kerääjät liikkeelle
38 Aarre 8/2020 METSÄ Uudistaa vai kasvattaa vielä. HAKKUUN AJOITUS 38 Aarre 8/2020 METSÄ. Tätä pohtii moni metsän omistaja, kun puuston ikä alkaa olla 60 vuoden paremmalla puolella
39 Aarre 8/2020 METSÄ TEHOKKUUDELLA TULOSTA Kun metsä on omistajalleen sijoituskohde, sitä tulee käsitellä niin, että sijoituksen tuotto on paras mahdollinen. ”Puusto on 70–80-vuotiasta, joten periaatteessa tämän olisi voinut lannoittaakin ja uudistaa vasta kymmenen vuoden kuluttua. Kiertoajan optimoinnissa otetaan kantaa kysymykseen, kannattaako metsä uudistaa nyt vai vasta myöhemmin. Näin siitä huolimatta, että taloudellisesti voisi olla kanTeksti MARIA LATOKARTANO | Kuvat HANNE MANELIUS 39 Aarre 8/2020 METSÄ. Mutta tällä kertaa on järkevämpää tehdä hakkuu jo nyt ja käyttää puukauppatulot muihin sijoituksiin”, Hytönen sanoo. P äijänteen metsänhoitoyhdistyksen metsäneuvoja Teemu Hytönen kietoo kuitu nauhan männyn rungon ympäri merkiksi tulevasta hakkuusta. Tuoreella kankaalla kasvava kuusija mäntyvaltainen sekametsä on tarkoitus uudistaa lähiaikoina. Hytösen kuvailemaa oikean päätehakkuuajankohdan suunnittelua kutsutaan kiertoajan optimoinniksi. Ylipitkä kiertoaika syö tulosta Vaikka uudistushakkuun järeysja ikärajoitteet poistuivat metsälaista jo vuonna 2014, suurin osa metsänomistajista kasvattaa Hytösen mukaan yhä metsiään ainakin 80–90 vuoden ikään asti
Hytönen laskee esimerkin, jossa leh tomaisen kankaan kuusikko uudistetaan mätästämällä ja istuttamalla. Koska uudistami nen tehdään kiertoajan alussa, siihen käy tetty raha on sitoutuneena niin pitkään kuin metsää kasvatetaan. ”Kyllä minun pitäisi patistella metsän omistajia, että he uudistaisivat metsänsä jo 60vuotiaana. ”Käsinkylvettyjen kylvöalojen kasvuun lähtö kannattaa tarvittaessa varmistaa täy dennyskylvämällä toisena tai kolmantena nattavampaa tehdä uudistushakkuu 10–20 vuotta aiemmin. 40 Aarre 8/2020 METSÄ Metsäneuvoja Teemu Hytönen valmistelee leimikkoa. ”Mitä karumpi maa, sitä pienempi uu distamiskustannuksen tulisi olla. Koneelli sestikin tehtynä sen kustannus on vain puo let istutuskuluista. Käänteisesti perustamiskulujen korkovai kutusta voi tarkastella diskonttaamalla tulot ja kiertoajan kulut nykyhetkeen. Laskelman tuloksesta selviää, oliko kiertoajan taloudel linen tulos negatiivinen vai positiivinen. Kuusen sijaan mäntyä Hytösen esimerkkiä ei pidä ymmärtää niin, etteikö metsää kannattaisi viljellä, mutta tuoton kannalta uudistamiskustannusten optimointi on tärkeää. Tällainen jälki jää, kun hirvi hankaa sarviaan koivua vasten. Pienialaisilla kohteilla käsinkylvöllä kustannuksia saa painettua vieläkin alemmas. ”Tämän olisi voinut lannoittaakin, ja uudistaa vasta kymmenen vuoden kuluttua. Uudistamisen arvonlisäveroton kustannus on nykyään HAKKUUN AJOITUS. Merkittävin metsän eteen tehty inves tointi on uudistaminen. Tiet tyyn pisteeseen asti näin onkin: jos myrs kytuho tai metsäpalo ei osu kohdalle, riski menettää puustoon sitoutunut pääoma on pieni. Ja jos metsänomistaja odottaa uudistamis investoinnilleen kovempaa korkotuottoa, myös korkotuottovaatimus suurenee. Metsänkasvatuksen perusohje kuuluu: oi kea puulaji oikealle kasvupaikalle. Luonnonvarakeskus julkaisee vuosittain valtakunnalliset siemensatoennusteet kuu selle, männylle ja koivulle. Käytännös sä ohjetta ei läheskään aina noudateta, vaan kuusta istutetaan hirvituhojen pelossa myös sellaisille maille, joille se ei luontaisesti sovi. vieraalla teetettynä noin 1 350 euroa heh taarilta. Jos luon taiselle uudistumiselle on edellytykset, sitä kannattaa aina käyttää.” Kuusella ja männyllä pari kertaa vuosi kymmenessä toistuvat hyvät siemenvuodet kannattaa huomioida luontaista uudista mista suunniteltaessa, sillä huippuvuosina siemensadot saattavat olla satakertaiset heikompiin siemenvuosiin verrattuna. Jos metsään suhtautuu kuin sijoitukseen, pelkkä pääoman turvaaminen ei kuitenkaan riitä, vaan metsään sitoutuneelle pääomalle pitää saada tuottoa ja metsän eteen tehtyjen investointien olla kannattavia. ”Karuilla mailla kuusi ei järeydy, mikä pi dentää kiertoaikaa. Tavallisempaa on, että met sää kasvatetaan ja kasvatetaan, ja taloudelli nen tuotto meni jo.” Moni metsänomistaja pitää metsiään eräänlaisena pankkina ajatellen, että kun puusto on pystyssä, raha on turvassa. Mutta tällä kertaa parempi näin.” Raivaamaton taimikko houkuttelee hirviä. Jos kiertoaika venyy 80 vuoteen, nousee tuottovaatimus 31 000 euroon. Hytönen ei kiistä sitä, etteivätkö hirvet tu hoaisi taimikoita, mutta näkee, että väärälle kasvupaikalle istutetun puulajin aikaansaa ma metsien tuoton lasku on hirvituhojen ai heuttamia suoria kuluja suurempi ongelma. Jos metsää kasvatetaan 60 vuotta, on pelkkä uudistamiskulujen tuottovaati mus neljän prosentin korkokannalla 14 000 euroa. Kun tähän yhdistetään kallis uudistamiskulu, yhtälö on kannatta vuuden näkökulmasta katastrofaalinen.” Jääräpäisen kuusen viljelyn tilalle Hytö nen suosittelee männyn kylvöä
Jos harvennus tehdään varovasti, metsä on kohta taas harvennusta vailla. ”Minulla on tapana sanoa metsänomistajille, että kun muistat raivata taimikkosi, hirvet etsivät ruokamaansa muualta.” Etenkin Eteläja Keski-Suomessa kuusen viljely on myös neljän prosentin korkokannalla kannattava investointi, mutta se edellyttää, että metsää hoidetaan taimikkovaiheessa aktiivisesti. Jos taimikonhoito jää tekemättä ja istutustaimet jäävät lehtipuuston alle, kuusten kasvu taantuu ja vastaavasti metsän kiertoaika pitenee. Puuston määrä arvioidaan puiden valtapituuden ja pohjapinta-alan perusteella, ja jos harvennustarve täyttyy, mallista tarkistetaan, mikä on tavoiteltava kasvatustiheys harvennuksen jälkeen. Hytönen arvioi, että rästiin jäänyt taimikonhoito voi helposti venyttää kiertoaikaa jopa 15 vuodella. Jotta harvennus olisi hyvä, metsänomistajan pitää olla lopputuloksesta vähän kauhistunut.” Luontaisesti syntynyt taimiaines kannattaa Hytösen mukaan säästää aina, kun se on mahdollista. ”Metsänomistajalle taimikon hoitamatta jättäminen on pahimmillaan useamman tuhannen euron virhe.” Tällaisia taimikonhoitorästejä on Suomessa 795 000 hehtaaria. Harvennuksen tarkoitus on vähentää puiden ravinteista käymää kilpailua ja antaa parhaille puuyksilöille lisää kasvutilaa. Esimerkiksi koivikoiden alle. Harvenna rohkeasti Jaksollisessa metsänkasvatuksessa uudistusikäiseen puustoon tulisi pyrkiä vain kahdella harvennuksella. 41 Aarre 8/2020 METSÄ Taimikkoikäinen metsä vaatii omista jaltaan huomioita. Päijänteen metsänhoito yhdistyksen metsäneuvojana työskentelevä Teemu Hytönen kannustaa suhtautumaan metsä omaisuuteen kuin sijoitukseen. Kahden rohkean harvennuksen sijaan joudutaan tekemään kolme varovaista, mikä ei ole taloudellisesti järkevää. Harvennuksen tarpeen ja voimakkuuden arviointiin käytetään metsäalan asiantuntija Tapion laatimia harvennusmalleja. ”Mielestäni harvennusmallit ovat vähän ajastaan jäljessä ja laadittu toisenlaisiin metsiin kuin mitä nykyiset viljelymetsät ja kasvuolosuhteet ovat.” Keski-Suomen leveysasteilla rehevällä maapohjalla kasvavan metsän pohjapinta-ala kasvaa vuodessa keskimäärin yhden neliön. Erityisen tärkeää riittävä kasvutila ja harvennuksen oikea ajoitus ovat koivulle ja männylle. Jos motokuski tekee metsänomistajan mielestä hyvän harvennuksen, hän itse asiassa tekee metsänomistajalle kiertoajan jatkumisen ja heikomman järeytymisen vuoksi usein tappiota. Kuusella latvuskerroksen valtapuut kestävät paremmin harvennuksen pientä myöhästymistäkin. Hytösen mukaan harvennuksia tulisi entistä rohkeammin viedä mallien alarajalle. ”Metsänomistajat arvostavat tiheää jälkeä. Perkaukset ja taimikonhoidot tulee tehdä ajallaan, jottei uudistamiseen käytetty raha valu hukkaan. Rohkean harvennuksen jälkeen kuusikko on järeytynyt nopeasti. Hoitamatta jättämi nen on kallis virhe. Raivattu taimikko ei hirvienkään silmissä ole yhtä houkutteleva kuin raivaamaton. keväänä, jotta riittävä määrä taimia varmasti lähtee kasvuun.” Kallis virhe Kun taimettuminen on varmistunut, taimien jatkokehitys turvataan kahdella perkauksella, joista ensimmäinen tehdään 3–5 vuoden kuluttua ja seuraava jälleen 3–5 vuoden kuluttua. Jokaiselle kasvatettavalle puulajille on oma, maantieteelliseen sijaintiin ja maapohjan ravinteisuuteen perustuva harvennusmallinsa. Mallit tarjoavat jonkin verran joustonvaraa sen suhteen, miten tiheässä metsää harvennuksen jälkeen tulisi kasvattaa. Perkauksella varmistetaan, ettei mänty jää lehtipuiden alle
Kun rakentaminen käy kuumana, myös puuta tarvitaan. ”Kun koivikko harvennetaan normaalin 800 rungon sijaan 500 runkoon per hehtaari, kuusi mahtuu hyvin kasvamaan koivikon alla samalla, kun koivut lihovat vaneriksi.” Koivut poistetaan, kun niiden alla kasvanut kuusikko saavuttaa ensiharvennusiän. 42 METSÄ kuusialikasvos tulee yleensä helposti, jolloin metsää voidaan kasvattaa kaksijaksoisena. ”Metsän omistajan pitää olla lopputulok sesta vähän kauhistunut.” Kuusta viljellään nykyään paljon myös karuhkoille maille. Aarre 8/2020. Luontaisesti koivikon alle syntynyt taimi aines kannattaa säästää. ”Tämänkaltainen hakkuu vaatii pieteettiä. ”Jos huippusuhdanne on lähellä ja puusta saa 15 prosenttia lisää hintaa, se jo kompensoi pidentynyttä kiertoaikaa.” Hytönen kertoo panneensa merkille, että puutavaran hintakehitys seurailee pitkälti sahatavaran suhdanteita. Metsän tulevan tuoton kannalta se ei ole hyvä ratkaisu. ”Sahatavaran suhdanteissa on jo 1900-luvun alusta toistunut syklisyys, jossa huippu on nähty keskimäärin noin kymmenen vuoden välein.” Hytönen muistuttaa, ettei kiertoajan optimointi ja metsän tehokas hoito merkitse sitä, etteikö metsänomistaja voisi samaan aikaan huomioida myös metsän luontoarvoja. Päätehakkuu sen sijaan kannattaa ajoittaa korkeaan suhdanteeseen. Hytösen mukaan harvennushakkuita suunnittelevan metsänomistajan ei pidä liikaa miettiä markkinatilannetta, sillä harvennuspuusta maksettava kantohinta ei vaihtele yhtä merkittävästi kuin uudistushakkuulla. ”Jokainen rungon ympäri kiedottu kuitunauha voi olla monimuotoisuusteko.” Päätehakkuu kannattaa ajoittaa korkeaan suhdanteeseen. ”Leimikossa muutaman metrin rajausmuutoksilla voidaan metsäluonnon monimuotoisuuden eteen tehdä paljon.” Kun leimikkoa suunniteltaessa rajataan haavat, lepät ja raidat säästöpuiksi ja jätetään jokaiselle leimikolle riistatiheikköjä, tuetaan samalla monimuotoisuuden säilymistä. HAKKUUN AJOITUS Hytösen mukaan harvennukset kannattaa teettää rohkeasti har vennusmallin alarajalle. Harvennuksen lykkäämisestä mahdollisesti saatu puun hinnanlisä ei useinkaan kompensoi latvusten supistumisesta johtuvaa kasvun taantumista ja kiertoajan jatkumisesta koituvaa tuoton laskua. Mutta ei se ole mahdotonta.” Odota hintapiikkiä Puumarkkinoiden edellinen hintahuippu nähtiin vuonna 2018, jolloin mäntytukista maksettiin pystykaupassa 60,5 euroa kuutiolta ja kuusitukista 64,3 euroa kuutiolta
43 Aarre 8/2020 METSÄ. 43 Aarre 8/2020 METSÄ Kuusen viljely on kannattava investointi myös neljän prosentin korkokannalla, kunhan metsää hoidetaan taimikkovaiheessa aktiivisesti
Hakkuut onnistuvat, kun am mattitaito on kohdillaan sekä hankkeen suunnittelijoilla että urakoitsijalla. Suometsien ominaispiirteet on otettava huomioon maan muokkauksessa ja puulaji valinnassa, hoitotoimenpiteis sä, harvennuksissa ja uudista misessa. Tämän vuoksi hakkuut kan nattaa tehdä laajoina, yhtenäi sinä kohteina, jotta toteutus on edullisempaa ja helpompaa ja hoitotoimenpiteet voidaan suunnitella mahdollisimman hyvin. 3 Mitkä ovat suometsien hoidon suurimmat ongelmat. Huttunen: Tuhkalannoi tukset turvemaille kannattaa. TIETOISKU Teksti ANU SUSI | Kuva VL-ARKISTO 2 Mitkä ovat tärkeim mät hoitotyöt suometsissä. Onko tämä ojitusalue kuvio mielekästä liittää tuhka lannoitussuunnitelmaan. 5 Milloin kannattaa lannoittaa. Puuston har ventaminen nostaa pohjaveden pintaa, jolloin toimiva ojasto on tärkeä. Lukui sista luonnontilaisten soiden suotyypeistä ojituksen kautta kehittyneet erilaiset turvekan gastyypit ovat kasvillisuudel taan ja puustoltaan hyvin vaih televia, jolloin tulkinnanvaraa on runsaasti. Sen lisäksi kunnos tusojitus on yleensä tarpeen harvennusten yhteydessä. Suometsien erityispiirteenä on vesitalouden pitäminen kunnossa. Huttunen: Turvemaat ovat pää osin talvikorjuukohteita, ja niis tä tulee usein vähemmän puuta kuin kivennäismaan kohteista. Sen vaikutus kestää pitkään, noin 20 vuotta. Hyödynnetäänkö kuusialikasvos metsää uudistet taessa. Lisäksi voi mainita hallojen esiintymisvaihtelun ja pinta kasvillisuuden muutokset uudistamisaloilla sekä ympä ristövaikutuksista kasvihuo nekaasuvaikutukset ja vesistö kuormituksen. Ky seessä on terveyslannoitus, sillä tuhka sisältää turvemailta usein puuttuvia ravinteita. Huttunen: Samoin kuin kiven näismailla myös turvemailla onnistunut uudistaminen ja ajallaan ja oikein tehty taimi konhoito luovat pohjan kasva tuskelpoiselle ja laadukkaalle metsälle. Saarinen: Oikean kasvupaik katyypin tunnistaminen lienee merkittävin ongelma. Monesti lannoi tus kannattaa tehdä myös ennen uudistamista, jolloin taimikko saa hyödyn lannoituksesta. Tuhkalannoitus on turvemail la tehokas kasvun parantaja. Hakkuiden yhtey dessä suon haihdunta vähenee ja tehdyt ojitukset kasvavat aikaa myöten umpeen, jolloin pohjaveden pinta nousee. Kokonaisval taisessa suunnittelussa hyvänä apuna on ajan tasalla oleva met sänhoitosuunnitelma. Tämä korostuu kunnos tusojituksien vesiensuojelutoi menpiteiden suunnittelussa. Onko metsätalou den jatkaminen tällä kohteella ylipäätään mielekästä. Talvitiet mahdollistavat kus tannustehokkaan korjuun myös laajemmilta suometsäalueilta, ja samalla voi olla tarpeen kun nostaa alueen ojat. Onko kasvupaikka kunnostusojitus kelpoinen. Turpeen maatuneisuus ja metsän vesitalous luovat oman ulottuvuuden metsänhoidon suunnitteluun. Siitä kumpuaa epävarmuus metsien hoitoon liittyvissä pää töksissä. Viljelläänkö kuusta vai mäntyä. Kun hakkuiden väli on pi dempi kuin kivennäismailla, hakkuiden suunnittelu vaatii ammattitaitoa. Tutkija Markku Saarinen Luonnonvarakeskuksesta: Tär keimmät erot liittyvät vesi ja ravinnetalouden hoitoon, kun puhutaan puun tuottamises ta ja metsän uudistamisesta. Kun juuristo ei saa happea, puuston kasvu kärsii. Nykyisillä metsän hoitotavoilla ojat useimmiten kunnostetaan uudistamisen yhteydessä. Mhy Savotan metsäasiantun tija Jarkko Huttunen: Suo metsissä pohjaveden korkeus ja sen synnyttämä kasvupohja vaikuttavat hoitotoimenpitei den ajoitukseen, kannattavuu teen ja metsänhoitotapoihin. 1 Miten suo metsien hoito eroaa kivennäis maiden metsien hoidosta. Myös sääolosuh teet vaikuttavat paljon hakkui den onnistumiseen. 4 Miten hakkuut ja puunkorjuu onnis tuvat turvemailla. Aarre 8/2020 METSÄ 44 10 kysymystä suometsien hoidosta Suometsien tuottoa rajoittavat pohjaveden pinnan korkeus ja kasvupaikan ravinnepuutokset
Suunnittelutyölle voidaan myöntää toteutusaikaa enintään 30.9.2020 saakka. Kääntötai ojitusmätästys ja istutus on yleinen ja toimiva menetelmä. Jos metsänomistaja ei ole alv-velvollinen, hän vähentää kustannukset alvillisina. HARRI MÄENPÄÄ / VL-ARKISTO. Huttunen: Suometsien uudistamismenetelmät riippuvat kasvupaikasta, kuten kivennäismaillakin. Vuonna 2020 myönnettyjä tukia on mahdollista maksaa 31.12.2023 saakka. Metsä, jossa ei juuri ole nuorta puustoa, ei todennäköisesti taimetu helposti siemenpuuhakkuun jälkeenkään. Puuston kasvu taas usein vaatii toimivan ojituksen. Metsäkeskus voi tehdä nykyisen lain mukaisia Kemerarahoituspäätöksiä 31.12.2020 saakka. Turvemailla tulee lisäksi ottaa huomioon vesitalous ja turpeen paksuus. Useimmiten luontainen uudistaminen onnistuu vähintään tyydyttävästi. Luontainen uudistaminen onnistuu karummilla turvemailla, joilla se on taloudellisesti kannattavin menetelmä. ARVONLISÄVEROVELVOLLINEN METSÄNOMISTAJA käyttää vähennyksissä alvittomia hintoja ja ilmoittaa alvit alv-palautuksia varten arvonlisäveroilmoituksella. LISÄTIETOJA metsakeskus.fi/kemera-tuet VEROVINKKI KAIKKI METSÄTALOUDEN kustannukset, kuten metsänhoito-, ojitus-, hakkuutai pengertien rakentamisen kustannukset, ovat metsäverotuksessa vähennyskelpoisia menoja. Siitä riippuu se, paljonko on kosteita ja hyvin taimettuvia rahkasammalpintoja ja miten paksu on puiden karikkeista ojituksen jälkeen muodostunut niin sanottu raakahumuskerrostuma. Karummilla turvemailla kylvö on mahdollinen mutta epävarma tapa, sillä turvemailla vesakko hukuttaa helposti kylvötaimikon. Jatkuva kasvatus voi toimia, mutta käytännössä se voi olla hankalaa. Vähennyskelpoisia ovat myös metsätalouteen liittyvät matkakustannukset. Hakkuukertymät jäävät pieniksi, ja hoitotoimenpiteiden ajoitus ja toteutus vaikeutuvat. 45 METSÄ Aarre 8/2020 Metsien kunnostusojitus tehdään yleensä hakkuiden yhteydessä. Kemera-vinkki Kemera-tukea myönnetään ojitetun alueen kunnostamiseen 30–60 prosenttia hankkeen kustannuksista alueen koosta riippuen. Ensimmäinen, ensiharvennuksen jälkeen tehtävä lannoitus on tärkein puuston kasvulle, sillä puusto on silloin parhaassa kasvun vaiheessa. Saarinen: Suometsien luontainen taimettumisherkkyys vaihtelee paljon ojitusalueen kuivatustehokkuuden mukaan. Vaikeimpia ovat Kannattavuus rajana on 1,5–2 kuution keski kasvu hehtaarilla. tehdä harvennusten yhteydessä. Kannattaa tarkastella, miten taimettunut metsä muuten on. Ongelmana on se, että veden pinta nousee, kun ojasto ei enää toimi parhaalla mahdollisella tavalla. Siihen voi saada Kemera-tukea, kun alueen koko on yli kaksi hehtaaria. Suometsien ja metsäteiden yhteishankkeiden suunnitteluun on mahdollista hakea erikseen Kemera-tukea. 6 Miten suometsiä uudistetaan. Tukea saa myös terveyslannoituksiin, taimikon varhaishoitoon ja nuoren metsän hoitoon
Myös juurikääpäsienen esiintyminen voi rajoittaa jatkuvan kasvatuksen käyttöä. Karkeasti arvioiden kannattavuusraja osuu noin 1,5 kuution vuotuiseen keskikasvuun. Osalla voi vielä yksi kunnostusojitusinvestointi olla kannattava, mutta kun puusato on korjattu, ei metsätalouteen kannata enää sijoittaa. Saarinen: Heikkokasvuinen ojitusaluemetsä on tulkinnanvarainen käsite. Jatkuva peitteisyys vähentää pohjavesitason vaihtelua. Heikkotuottoisiksi määriteltäviä ojitusalueita on maassamme arviolta kuudennes ojitetuista soista eli noin 800 000 hehtaaria. Myös osa metsämaaksi luokiteltavista alueista on heikkotuottoisia. Saarinen: Metsätalouden kannattavuus suometsissä on heikompaa kuin vastaavan puuntuotoskyvyn kivennäismailla, sillä suometsässä kustannuksia nostavat kunnostusojitukset, mahdollisten ravinnepuutosten vaatima lannoitus sekä vesiensuojelurakenteet. 9 Onko peitteinen eli jatkuva kasvatus hyvä vaihtoehto suometsien hoidossa. Saarinen: Se riippuu kasvupaikasta, sijainnista ja puustorakenteesta. Aarre 8/2020 METSÄ 46 mänty-hieskoivu-sekapuustoiset puolukkaturvekankaat, joissa on vahva raakahumuskerrostuma ja jotka vesoittuvat voimakkaasti. Valtion mailla kriittinen raja on asetettu kahteen kuutioon. Tämä kuitenkin riippuu paljon ojitusalueen valuma-alueen koosta ja muista vesien virtaamaan vaikuttavista tekijöistä. Toisaalta hieskoivun ansiosta on helppo uudistaa viljavimmat ojitusalueet koivun ja sen alle luontaisesti syntyvän kuusialikasvoksen kautta kuusikoiksi. Mikäli uudistusojitus tuottaa korjuukelpoisen puusadon ja puuston kantoraha-arvo ylittää korjuukustannukset, se voidaan hyödyntää ja jättää ojitusalueelle siemenpuusto ilman maanmuokkausta ja kunnostusojitusta. Nykyisen tutkimustiedon valossa tuhkalannoituksesta ei ole haittaa vesistöille. Valtaosa niistä luokitellaan kituja joutomaaksi, eli niiden vuotuinen keskikasvu on alle yksi kuutio hehtaarilta. 7 Miten suometsien puu menee kaupaksi. Lisäksi kannattavuutta heikentävät puunkorjuun suuremmat kustannukset. Kun kyseessä on talvikorjuukohde, piennartiet ovat edullinen ja tehokas tapa parantaa suometsien kiinnostavuutta. TIETOISKU Turvemaiden korjuukohteista saadaan usein vähemmän puuta kuin kivennäismaan kohteista. Peitteisyys ei silti ole itsestään selvä keino poistaa kunnostusojituksen tarve. Haihduttava puusto alentaa pohjaveden tasoa, mikä periaatteessa vähentää kunnostusojitusten tarvetta. Huttunen: Kun hakkuut suunnitellaan riittävän isoina ja yhtenäisinä kokonaisuuksina ja metsään on toimiva tieyhteys ilman liian pitkiä lähikuljetusmatkoja, suometsien puu kyllä menee kaupaksi. Tietyillä kasvupaikkatyypeillä voidaan anoa rahoitusta ojitusalueen ennallistamiseksi takaisin luonnontilaan. 8 Miten suometsien kasvatus kannattaa. Jos ojitusaluemetsä on viljava ja lisäksi ravinteiden sekä orgaanisen aineksen kuormitukselle herkän vesistön äärellä, niin minusta jatkuva peitteellisyys pitäisi ottaa vaihtoehtona huomioon, erityisesti jos puusto on valmiiksi eri-ikäinen ja mahdollistaa helpon siirtymän peitteellisyyttä ylläpitävään metsätalouteen. KARI LINDHOLM / VL-ARKISTO HANNE MANELIUS / VL-ARKISTO. Niiden uudistaminen on taloudellisesti kannattamatonta, vaikka metsälaki asettaa niille uudistamisvelvoitteen. Mätästys ja viljely koetaan kuitenkin patenttiratkaisuksi, ja se useimmiten onnistuu tyydyttävästi. Koska se on kallein ratkaisu, ainakin karuimpien rämemänniköiden uudistaminen jää heikosti kannattavaksi. 10 Mitä kannattaa tehdä heikkokasvuiselle suometsälle
Tilausja arvontakortti Kyllä kiitos! Haluan tilata Maaseudun Tulevaisuuden edulliseen tutustumishintaan 1. 32 000,00 €! Arvonnan säännöt: MT.FI/arvonta. Tilaa soittamalla! 020 413 2277 Mainitse tilaustunnus MAV0021 Tilaa kupongilla! Me maksamme postimaksun. Tilaus alkaa ensimmäisestä mahdollisesta numerosta ja jatkuu kestotilauksena kulloinkin voimassa olevaan edulliseen kestotilaushintaan. Tilaukseen sisältyy myös MT Digi sekä jakson aikana ilmestyvät kuukausiliitteet Kantri, MT Metsä sekä Suomalainen Maaseutu. Asiakastietoja koskeva tietosuojalauseke löytyy verkosta viestilehdet.fi. jakso 3 kk vain 49,80 € (norm. Puhelun hinta on 8,35 snt/puhelu + 16,69 snt/min. jakso 3 kk yht. Maaseudun Tulevaisuus maksaa tilauksen postimaksun. MAV0021 Nimi Lähiosoite Postinumero Postitoimipaikka Puhelin Sähköposti Kyllä, haluan saada Viestilehdet Oy:ltä uutisia ja tarjouksia sähköpostilla tekstiviestillä Maaseudun Tulevaisuus VIESTILEHDET OY Tunnus 5002596 Info: M2 00003 VASTAUSLÄHETYS Antamiasi tietoja voidaan käyttää ja luovuttaa Viestilehdet Oy:n ja sen yhteistyökumppaneiden suoramarkkinointiin henkilötietolain mukaisesti. 72,90 €). Tarjous on voimassa 30.11.2020 asti ja koskee uusia kotimaan tilauksia. 8–21). 49,80 € (norm. 72,90 €) Valitse mieluisin tilaustapa: MT_tilausilmo_225x300_MAV0021_AR7.indd 1 28.4.2020 14:54:24. 020 413 2277 (ark. Tilaa MT tutustumishintaan Voit voittaa auton! . Osallistun samalla arvontaan ja voin voittaa KORANDO -henkilöauton, arvo n. Halutessasi voit kieltää yhteys tietojen käytön/luovutuksen ilmoittamalla siitä Viestilehdet Oy:n asiakaspalveluun: Viestilehdet Oy/Asiakaspalvelu, PL 440, 00101 Helsinki, puh. Tilaa netissä! MT.FI/lehti tai oheisella QR-koodilla MT Metsä – uusi kuukausilehti ilmestyy 10 kertaa vuodessa! Nyt 3 kk:n lehdet VAIN 16 60 /kk Kestotilauksen 1
Korpipontikkaa saatettiin keittää jopa hiiristä ja ulosteista. 48 Aarre 8/2020 JUURET KORPIKUUSEN KYYNELIÄ Paloviina muuttui pontikaksi, kun viinan valmistuksesta tuli laitonta ja tuotanto piiloutui metsiin. JUURET Teksti TUIJA MANNERI | Kuvat MUSEOVIRASTON KUVAKOKOELMA ja SUOMEN METSÄMUSEO LUSTO
K evätyö metsässä oli sinihämyisä. Metsässä pullotettiin korpikuusen kyyneliä, ponua, metsäviiniä, korpirojua, kuutamoviskiä, maakeittoa ja sorretun voimaa. Keittäjiksi ryhtyivät nuoret koltiaiset tai vähävaraiset tilattomat. Ei uskonut pahaa maailmaa olevankaan. Nimi saattoi olla väännös hienoista ranskalaisista Pontactai Pontet Canet -punaviineistä. ”Se alkuhetki on aina kaikkein jännin kun alkaa tippua, se lorina on kuin musiikkia korville. 6 Lopuksi vahva viina laimennettiin vedellä ja pullotettiin. Se oli minulle todellista riemun aikaa. 4 Hatusta höyry johdettiin metalliputkiin, jotka kulkivat vedellä täytetyn jäähdytystynnyrin tai -saavin läpi. Paloviina alkoi pian tarkoittaa laillistettua, hyvälaatuista ja tehdastekoista väkijuomaa, kun taas kuusen kupeessa valmistunutta virvoketta kutsuttiin pontikaksi. Putkissa alkoholihöyry tiivistyi nesteeksi, joka norui putken päästä keräysastiaan. Mäskiastia saatettiin lämmön vuoksi laittaa käymään esimerkiksi muurahaiskekoon tai tunkioon. ”Kotitarvepoltosta tuli laitonta vuonna 1866. He eivät osanneet pitää oikeaa lämpötilaa eivätkä ymmärtäneet, että alkuja loppuvaiheissa pannusta tuli pahanmakuista sikunaa, joka piti heittää pois”, Fredrikson kertoo. Työstä vastasi kokenut tekijä, esimerkiksi vanhaemäntä. Kuumentaminen sai alkoholin höyrystymään ja nousemaan pannun hattuun. Ja matkalla ne tuli kuitenkin jo ryypätyksi. Sen jälkeen viinanpoltto siirtyi metsään, missä se kukoisti 1960-luvulle ja keskioluen myynnin vapautumiseen saakka”, kertoo jyväskyläläinen tietokirjailija, kamarineuvos Erkki Fredrikson. 2 Käymisen jälkeen mäski siirrettiin metalliseen viinapannuun, joka suljettiin hattumaisella kannella. Pontikka-kirjassa esimerkiksi Jussi kertoo 120 kilometrin ostosmatkasta. Siinä unohti poliisit ja pelot. Pitkät ajat sitä sai luvallisesti valmistaa kotitarpeiksi, joskin tuotantoa verotettiin, valvottiin ja säänneltiin. Pitkään kieltolain (1919–1932) jälkeenkin alkoholimyymälät sijaitsivat maaseudun asukkaille kaukana. Hiivan sijasta mäskiin laitettiin joskus hiiriä aloittamaan käyminen, ja viina saatettiin kirkastaa hengenvaarallisesti lipeäkivellä tai hyönteismyrkyllä.. Muitakin lempinimiä salaviina sai. Tämä osasi säätää tulen ja lämpötilan juuri oikein: vähän alle kiehumispisteen, niin että alkoholi höyrystyy mutta ainekset eivät pala pohjaan eivätkä kiehu yli. Viljasta tai perunasta ja maltaista tai myöhemmin sokerista ja hiivasta tehtiin velli, jonka annettiin käydä. LUSTO, SUOMEN METSÄYHDISTYKSEN KOKOELMA, EMIL VESTERINEN Miehet viinanpolttopaikalla helmikuussa 1928 Valtimolla Pohjois-Karjalassa. ”Kun lähti viinakauppaan, niin koko päivä siihen tuhraantu. Siis salapolttajana ja pontikkatrokarina, joka päätyi vankilaan. 3 Pannun alle sytytettiin nuotio. Kun siinä otti aina välillä pienet paukut, oli kevyt olo.” Näin Hanski kertoo Pontikka-kirjassa (Otava 1982) elämästään viinan metsäkeittäjänä. 5 Kun kuumennus ja jäähdytys toistettiin, syntyi yhä vahvempaa alkoholia, kovimmillaan ”kolmesti kirkastettua”. Paloviinaa on Suomessa osattu tehdä 1500-luvulta lähtien. LUSTO, ENSON KOKOELMA Pannusta pulloon 1 Pontikan valmistus alkoi mäskin tekemisestä. ”Juomia saatettiin nimetä myös syntypitäjien mukaan esimerkiksi Kiteen kirkkaaksi tai Leiskahtavaksi leivonmäkiläiseksi.” Saattoipa pontikasta tulla sontikkaa, jos viljan puutteessa raaka-aineena käytettiin kuivattuja ihmisen ulosteita. Linnut visersivät, ja Hanskin mielessä kupli ilo. ”Kun viinanpoltto siirtyi korpeen, juoman laatu romahti. Salapolton suosio johtui laillisen viinan hinnasta ja hankkimisen hankaluuksista. Ennen sitä otti pontikkaa läheltä.” Ryyppy maistui sonnalta Laillisen kotipolton aikaan viinantekotaito kulki taloissa sukupolvelta toiselle, ja se tapahtui keittokodassa tai -tuvassa. 49 Aarre 8/2020 JUURET Miehet tuhotulla viinanpolttopaikalla Pirkanmaalla 1940-luvulla
Vuonna 1946 tutkijat arvioivat, että pontikan valmistamiseen kului vuosittain 100 000 kuutiometriä halkoja. Sitten aloin ottaa pieniä tujauksia. ”Isoisäni tehtävä oli nimismiehenä valvoa viinanpolttokiellon noudattamista. Korpi suojeli poikaansa Veden ja nuotiopuiden lisäksi metsä tarjosi tiputtelijoille suojaa virkavallalta. ”Turvallisin paikka oli suolla, kaivettiin kuoppa vettä varten”, eräs kiteeläinen muis telee Pontikkakirjassa. ”No, ne kaikkein julkeimmat sitten irvaili, että hyvä pontikka, kun on herran huoneesta torvet.” Joskus metsään jäänyt, alkoholiton rank kijäte saattoi paljastaa tehtailun. Polttopuut järjestyvät nekin luonnos ta. Keittäjät suosivat myös puronvarsia, järvenrantoja, soita ja saaria. Sinä yönä korpi suojeli poikaansa. Mutta hän ei kovin mielellään lähtenyt tiettömien taipaleiden taakse pannuja etsimään”, Fred rikson kertoo. Isäntä kiristi keittämään Oman pitäjän pontikankeittäjät tiedettiin yleensä hyvin, mutta läheskään aina heitä ei annettu ilmi. Mutta sillä kertaa. Kätkin sen metsään. Pontikkakirjassa kiteeläiset tarinoivat, että kun sodan jälkeen pellistä oli pulaa, päätyivät laitteiston putkiksi niin verhotangot kuin vesirännit – jopa koulus ta, lainajyvästöstä ja kirkosta. Hanskin vankikollega Elias sai opit enolta, joka haki juuri rippikoulusta päässeen nuorukaisen kotoa pontikka tehtaalleen. Aloin rallatella”, eräs keittäjä kuvailee Pontikkakirjassa. Lämmitti niin riemukkaasti sisuskaluja. Sanoi, että kerralla se on viinan poltto opittava.” Eliaksen eno lienee sijoittanut tuotanto laitoksensa lähteen lähelle, koska vesi oli valmistuksessa välttämätöntä. Salapolttaja saattoi myös naamioitua, esimerkiksi mies pukeutua nai sen vaatteisiin. Osa taas tirautteli lähinnä omiksi tarpeiksi tai suvun ja kylän Poliisin pelossa laitteistoja peiteltiin näreillä. Tehtaalle kun piti kuljettaa paljon tavaraa: viinapannun lisäksi mäskiaineet ja astia, jäähdytysastiat ja putket sekä pullotustarpeet. Oman tuotteen testaaminen johti kuitenkin joskus huomiota herättä vään meluun. Myös enonsa opet tama Elias tiesi, että tarkkana oli oltava ja retket naamioitava. Kiersin kuin koira, kun menin varastolleni. Eräs Jallu ratkaisi ongelman kuljettamalla pontikkareissuilla riimussa mu kanaan kahta pässiä, jotka piste livät rankin poskeensa. Ei ilmestynyt poliiseja vaikka riehuin kuin mielipuoli.” Pässi popsi todisteet Moni pontikantekijä todennäköisesti jäi kiinni koska ei jaksanut virittää verstastaan tarpeeksi syvälle metsään. Ei se aina ole sellaista. Jallu osasi piilottaa viinaveh keensä ja vaihtoi usein työsken telypaikkaa. Erkki Fredriksonil le isoäiti on kertonut metsäsissistä, joka ei koskaan jäänyt pontikkaaskareista kiinni, koska hän puuhaili kaukana suurten soiden takana. LUSTO, VELI ARRELAN KOKOELMA. JUURET Onni Laitinen katselee haikein ilmein takavarikoitua ja epäkunnossa olevaa pontikkatehdasta Paatsjoen Luusuassa vuonna 1926. ”Enimmäkseen nuotiot tehtiin tervas kannoista ja nuoresta puusta, joka auttoi pitämään tulet sopivan pieninä. ”Aina kun tuli viisi litraa valmiiksi, pullotin ja kannoin piiloon. Parhai siin piiloihin eivät poliisit löytäneet, eivätkä kulkijat huomanneet niiden nuotiotulia tai pontikan hajua. ”En koskaan vienyt pontikkaa kotiin. Viinapannu saattoi syntyä vaikkapa mai totonkasta, isosta keittopadasta, öljy tai sillitynnyristä. ”Osa tiputteli viinaa silkasta köyhyydes tä, henkensä pitimiksi. ”Otti sieltä juurakon alta, lähteensilmästä pullon ja tarjosi jääkylmää pontikkaa. Kesäaikaan otin usein onkivavan mukaan ja matopurkin käteen, kun liikuin pontikkatouhuissa.” Lopulta jäi Eliaskin kiinni. 50 Aarre 8/2020 JUURET Tervaskannosta tulet Alussa mainitun Hanskin vihki pontikan valmistuksen salaisuuksiin vähävarainen naisystävä. Suurimmat menetykset metsänomistajille koituivat luultavasti metsäpaloista, joita pontikkateh tailta alkoi”, Erkki Fredrikson miettii. ”Vähitellen aloin olla jo niin paljon humalassa, että aloin hihkua ja karjahdella. Se on sitä pontikkamiehen todellista elämää. Poliisin pelossa laitteistoja kuitenkin peiteltiin näreillä. Kun tujauksia otti tarpeeksi, katosi ilmitulon pelkokin. Kaveri kavalsi, riidan päätteeksi. Ei edes vinkkipalkkiosta
”Arvostetulle vieraalle tuli aina tarjota talossa ryyppy. Se myös lämmitti talvella ja antoi voimia raskaisiin töihin. 51 Aarre 8/2020 JUURET Viina vei ruokaviljan juhliin. Sen korvasi vasta kahvin yleistyminen”, Erkki Fredrikson selittää. Näkökulmia suomalaisten kansanomaiseen alkoholiajatteluun ja -kulttuuriin (SKS 2001) Kuuluisa pontikan keittäjä Iso Abel Valkonen. Kun kato tuli, ei varastossa ollutkaan viljaa vaan viinaa.”. ”Torpparilta isäntä saattoi jopa vaatia pontikankeittoa päivätöiden korvaukseksi tai velkoja kiristää velalliselta maksun pontikkana”, Fredrikson kertoo. ”Aina kun tulin lusimasta, oli joku isäntä vartomassa pussin kanssa: Keitähän Jussi pikkasen. ”Viinanpoltto vaikutti osaltaan vuosien 1866–68 suureen nälänhätään. Minä sain kärsiä”, pitkän linjan keittäjä kertoi vankilassa. Heihin suhtauduttiin ymmärtäväisesti”, Fredrikson kertoo. Rikkaat talolliset saattoivat suorastaan painostaa vähäosaisia keittäjiksi ja tuoda heille viljat ja muut tykötarpeet. Myös miestensä ryypiskelyyn uupuneet naiset saattoivat lähettää joskus poliisit keittäjän perään. Tiedän kaverin, joka vapaaehtoisena raittiuspoliisina paljasti monta keittäjää mutta kaikessa hiljaisuudessa keitti ja myi itse pontikkaa”, Fredrikson naurahtaa. Kun minä sitten kärähdin, isännät vaan ryypiskeli rauhassa, pesivät nahkansa. Kotitarvepolton tiedettiin muuttuvan laittomaksi vuonna 1866, joten sitä ennen viljaa poltettiin viinaksi oikein urakalla. HEINOSEN KOKOELMA P aloviinaa pidettiin aikanaan ihmelääkkeenä, joka parantaa kaikki vaivat. Varakkaat ottivat aamuja ruokaryyppyjä, ja naukkuja kaadettiin niin häissä kuin hautajaisissa, pidoissa, talkoissa ja metsästyksessä. Alkoholilla osoitettiin myös rikkautta. Viina kertoi, että talossa liikeni leipäviljan lisäksi jauhoja viinan polttamiseen. Sinulta se käy. LUSTO, AARNO LIUKSIALAN KOKOELMA Pontikan tislausta Kinnulassa KeskiSuo messa syyskuussa 1963. Saatpahan sitten ittekin. Piiat ja rengit saivat osan palkastaan viinana, ja juominen vakiintui osaksi tapakulttuuria. ”Lisäksi ilmiannolla pystyi toimittamaan kilpailijoita pois markkinoilta. MUSEOVIRASTO, ARVI MATILAINEN Helsingin yliopiston metsäyli oppilaita viinankeitossa kesähar joittelupaikallaan Rautavaaralla PohjoisSavossa vuonna 1923. Pontikan aiheuttamat järjestyshäiriöt ja puukkotappelut olivat varmin keino saada poliisit liikkeelle. Viisi vuosisataa suomalaista paloviinaperinnettä (Otava 1982) Satu Apo: Viinan voima. Jos huono satovuosi kuitenkin yllätti tai siemenviljaa ei maltettu säästää tarpeeksi, seurasi nälkäkuolemia. ”Se oli traagista monille, jotka koettivat pienillä tuloilla elättää perhettään.” LÄHTEITÄ Erkki Fredrikson: Suomalaisen pontikan tarina (Keski-Suomen museo 1984) Toivo Pöysä, Götha Rannikko ja Reima Rannikko: Pontikka. MUSEOVIRASTO, HELGE W. Hanka salmi, 1932
Syksyisin puiston lukuisat puulajit loistavat kilpaa ruskan väreissä. PUUTARHA Teksti SUSANNA UUSITALO | Kuvat RITVA TUOMI. Yksilöiden syysväritys voi vaihdella oranssin vivahteista viininpunaiseen. 52 Aarre 8/2020 PUU Syksyn sävyissä Idänsaarni. Puun aikainen ruska kertoo sen sopeutumisesta maamme kylmään ilmastoon ja lyhyeen kasvukauteen. Arboretum Magnolia on Suvi Pohjola-Stenroosin ja Esa Stenroosin yhteinen intohimo
Arboretumissa vietetään Ruskaviikkoa 5.– 10.10.2020. Puulajipuistossa on yli 10 teemapuutarhaa ja yli 1 000 puuvartista kasvia. Arboretum on kolmen hehtaarin kokoinen ja si jaitsee vyöhykkeellä 1 b. 53 Aarre 8/2020 PUU PUUTARHA Samettisumakista alkoi Esa Stenroosin ja Suvi PohjolaStenroosin kiinnostus puuvartisiin lajeihin, joita Lohjalle on istutettu jo yli tuhat. Täällä asuvat Suvi Pohjola-Stenroos ja Esa Stenroos hoita vat Arboretum Magnoliaa Lohjalla ja asuvat puu lajipuiston alueella. 53 Aarre 8/2020 PUU. Puutarha suljetaan talveksi 11.10
”Puutarhaharrastuksemme alkoi 90lu vulla kesämökillä. 90luvun lopulla pariskunta pääsi mu kaan Arboretum Mustilan kokeeseen, jossa tutkittiin magnolioiden soveltuvuutta suo malaisiin puutarhoihin. Ne muuttivat muka namme arboretumiin, ja istutimme ne täällä ulos.” Katseltavaa koko vuodeksi Arboretum Magnoliassa on yli tuhat puu vartista kasvia ympäri maailmaa: Kiinasta, Koreasta, Japanista, PohjoisAmerikasta ja eri puolilta Eurooppaa. Puistoon on rakennettu myös pieni teehuone järvinäkymin. Uusin teemaalue on kantopuutarha, jon ne on kerätty yli 50 vanhaa kantoa Lohjan alueelta. Tontilla ahertanut pariskunta maalasi kas veilla näkymiä ja tiloja, joissa puiden rungot ja lehtimuodot tarjoavat kaunista katseltavaa koko vuodeksi. Ruskan voimakkuus Arbo retum Magnoliassa vaihtelee vuosittain. Suunnittelimme sinne perennapenkkejä, ja pian kasvatimme her kempiä puita ja pensaita”, Suvi kertoo. Kun mökkitontti kävi harrastukselle ah taaksi, Suvi ja Esa löysivät nykyisen kolmen hehtaarin kokoisen tontin vyöhykkeeltä 1 b. Terttu maisesti kukkivan pienehkön ruso tuomen lehdet ovat puhjetessaan vihreät, mutta muuttuvat kesän kuluessa jopa violetinpunaisiksi.. Ruskan alkaminen kytkeytyy va lon määrään. ”Kasvatimme magnoliat aluksi ruukuissa ja talvetimme sisällä. ”Kasvupaikka on kasvin menestymisen kannalta keskeisin tekijä. Kesäisin puistoa värittävät myös kukkivat perennat ja sipulikasvit. ”Diplomityöni aiheena oli Arboretum Mag noliaan rakennetun hyvinvointia ja terveyttä edistävän reitin suunnittelu ja arviointi.” Hyvinvointireitti on suunniteltu erityisesti kuntoutujille stressiä lieventämään. Arboretumin rakentaminen lähti liikkeel le sankasta kuusimetsästä, jota Suvi ja Esa perkasivat tutkimalla peruskasvillisuutta. ”Kuivahko kesä saa aikaan parhaimman ruskan. He rakensivat alueita yksi kerrallaan miet tien, kuinka kasvien koot, värit ja tekstuurit sopivat yhteen. Arboretumin lukuisat polut, kuten puro, magnolia, hortensia, rhodo ja heinäpolku, kuljettavat vierailijan niin laaksoon, perenna puutarhaan kuin havurinteeseen. Puistossa kasvaa kansallisestikin merkit tävä kokoelma pienikokoisia kolmilehdyk käisiä vaahteroita. Yleisölle puisto avattiin ensimmäisen kerran Avoimet puutarhat päivänä vuonna 2015. Vaahterat, kirsikat, pihlajat ja jalopähkinät esittelevät viininpunaisia ja keltaisia sävyjä. PUUTARHA Kolmen hehtaarin kokoisessa puistossa on myös perustajiensa itse suunnittelema talo. Prunus virginiana ”Schubert”. Erilaisia vaahteralajik keita on noin 30, muun muassa huntuvaah tera, mantsurianvaahtera ja mongolian vaahtera. Tuulensuoja, valo, lämpö ja kosteus vaikuttavat siihen”, Suvi Pohjola Stenroos kertoo. Haltijoiden kantopuutarha Työ arboretumissa johti Suvi PohjolaStenroo sin maisemasuunnittelun opintojen pariin. Suotuisan ilmaston vuoksi alueella viihtyvät harvinaisetkin kasvit. Kasvin väripigmentit tulevat esille, kun kasvi ottaa talteen kaiken lehti vihreän talveen valmistautuessaan”, Suvi Pohjola-Stenroos kertoo. Etu alalla Physocarpussuvun lajike, heisiangervo, syysvärissään. Ar boretum Magnolian avautumisen jälkeen hän opiskeli ensin oxfordilaisessa opinahjossa ja sen jälkeen jatkoi opintoja vielä Virossa. Hän valmistui maisemaarkkitehdiksi kesällä 2020. Suvi PohjolaStenroos ja Esa Stenroos pe rustivat Arboretum Magnolian vuonna 2003. 54 Aarre 8/2020 PUU P uulajipuisto Lohjanjärven rannalla hehkuu aurinkoise na lokakuun päivänä ruskan sävyissä
Punatammen terho on valittu Arboretum Mustilan Ystävät ry:n tunnukseksi, jonka jäseniä myös Stenroosit ovat. ”Magnoliat ja kalukit.” Mitä rakennat Arbo retum Magno liaan seuraavaksi. Quercus rubra, punatammi. 3 x puulaji puisto ESA STENROOS , mikä on lempi paikkasi puistos sanne. Näköalapaikalta näkee kauas Lohjanjärvelle. Upean syysvärin saava mantsurianvaahtera ja muut erikoiset kolmilehdykkäiset vaahterat houkuttelevat syyskävelylle Magnoliaan. ”Uudistan kahvilan terassiosaa.” 55 Aarre 8/2020 PUU. Puutarhanhoito kasvoi harrastuksesta uuteen ulottuvuuteen Arboretum Magnolian ja Suvi Pohjola-Stenroosin opiskelujen myötä. 55 Aarre 8/2020 PUU Suvi Pohjola-Stenroos ja Esa Stenroos ovat rakentaneet Arboretum Magnoliaa Lohjalle vuodesta 2003. ”Kanto puutarha” Onko joku kasvi vienyt sydämesi
Vaahteraa ja pihlajaa aloittelijalle ”Puita hoitamalla hoidat myös omaa hyvinvointiasi”, Suvi sanoo. Kasvi tarvitsee kuohkean ravinteikkaan maan, runsaasti valoa, lämpöä ja ravinteita. ”Täällä olemme koulineet luonnonmäntyjä ja istuttaneet kääpiömäntyjä. Aloittelijalle sopivin magnolia on pensasmagnolia. Hän ajattelee, että jokainen istutettu puu on hyväksi ilmastolle, puun istuttajalle sekä tuleville sukupolville. Maiseman muotokieli rauhoittaa ja houkuttelee pysähtymään. Vaikka yleisö on puistossa haltioissaan erikoisista ympäristöistä, on tämä perisuomalainen metsä monen kävijän mielestä paras paikka. Kierrämme perennapuutarhan ja kevätpuutarhan kautta ihailemaan yli kymmentä erilaista magnoliaa. Suotuisan ilmaston ansiosta useat puut ja pensaat ovat kasvaneet vuosien myötä kunnioitusta herättäviin mittoihin. Myös puutarhayhdistykset auttavat mielellään. ”Kärsivällisyyttä puun kasvattaminen toki vaatii”, Suvi toteaa. Arboretumit tutkivat ja jakavat tietoa puiden kasvuvaatimuksista ja talvenkestävyydestä. Kävijät ovat kuvailleet aluetta luonnon omaksi temppeliksi. Rakennetussa kivipurossa virtaavat keväisin vain puutarhan sulamisvedet. Arboretumin isäntäparin kanssa jutellessa on helppo uskoa, että jokainen istutettu puu on hyväksi ilmastolle ja tuleville sukupolville mutta myös puun istuttajille. 56 Aarre 8/2020 PUU PUUTARHA ”Idea alueeseen löytyi Englannista, jossa 1800-luvulla tällaisia puutarhoja rakennettiin haltijoille”, Suvi kertoo. Myös linnut viihtyvät alueella erityisen hyvin. Apua löytyy kirjoista ja ammattilaisilta kyselemällä. Puisto on erikoisista kasveista huolimatta mahdollisimman luonnonmukainen, jotta kävijä voi kokea olevansa luonnon kanssa sopusoinnussa. LISÄTIETOJA arboretummagnolia.fi Puiston rakentaminen lähti liikkeelle sankasta kuusi metsästä. Se järjestää taimipäiviä, kursseja ja tapahtumia harrastajille. Alueen havut ja kirsikat antavat jo viitteen japanilaisesta puutarhasta, jonne kuljetaan pientä siltaa pitkin. Puisto on avoinna 11. lokakuuta saakka.. Tämän syksyn ruskan värejä pääsee tutkimaan Arboretum Magnoliaan vielä lokakuun alussa. Muutaman askeleen päässä voi levätä rantaterassilla. Suvi muistuttaa, että aloittaakseen puutarhaharrastuksen ei tarvitse olla puutarhuri. Juuristoalueelle sopivat maanpeittoperennat. Vaahterat ja pihlajat ovat Arboretum Magnolian perustajien mukaan helppoja kasvatettavia aloittelijalle ja ne mahtuvat hyvin pienemmällekin pihalle. Stenroosit ovat Arboretum Mustilan Ystävät ry:n jäseniä. Kiipeämme polkua koivikkoalueen halki uudelle näköalapaikalle, joka on monimuotoisen puiston korkein paikka. Rantaan rakennetulla alueella on vanhan puuston ja kantojen ohella metsänpeittoperennoja, kuten saniaisia, kuunliljoja ja erilaisia heiniä. Japanilaista ja suomalaista Polku kuljettaa pitkänomaiseen laaksoon, jossa katseella on tilaa matkata kauas. Havut, kivet, sammaleet ja lehtipuut turpeella pengerretyssä maisemassa johdattavat kävijää henkiseen puhdistautumiseen”, Suvi kuvailee. Laineita seuraillessa voi kuulla myös suurten isosiniheinätuppaiden liikkeet tuulessa. Se on koko kesän kukkiva kaunotar, joka selviää talvesta vyöhykkeillä 1–3
Vastaa näin Lähetä ristikon avainsana, yhteys tiedot ja tilinumerosi kirje kuoressa 14.10.2020 mennessä osoitteella Aarre Ristikko 8, PL 440, 00101 Helsinki. Voit palauttaa samassa kuoressa myös lukijakysely lomakkeen. Ristikon 6/2020 ratkaisu: Avainsana: RANTAMAA Laita vastaukseesi Ristikon avainsana Vastaajan nimi Lähiosoite Postinumero Postitoimipaikka Puhelinnumero Tilinumero IBAN-muodossa MUISTA ANTAA NÄMÄ TIEDOT! Vastaa vain avainsana Avainsana muodostuu ristikon numeroitujen ruu tujen kirjaimista. Ristikon 8/2020 ratkaisu julkaistaan Aarteen numerossa 10/2020. Poimi kirjaimet numerojärjestyksessä. 57 Aarre 8/2020 VAKIOT Onnittelemme Ristikon 6/2020 voittajia: Erkki Lunttila, Saarijärvi Tuija Partanen, Kolari Lassi Heikki Ruotsalainen, Iisalmi Antamiasi yhteystietoja voidaan käyttää ja luovuttaa Viestilehdet Oy:n ja sen yhteistyö kumppaneiden suora markkinointiin henkilö tietolain mukaisesti. Halutessasi voit kieltää yhteystietojesi käytön/luovutuksen ilmoittamalla siitä Viestilehdet Oy:n Tilaajapalveluun: puh. 020 413 2277 (ark. Arvomme vastanneiden kesken kolme 25 euron palkintoa. OSAL LISTU JA VOITA ! RISTIKKO 8/2020. Tai täytä ristikon palautuslomake osoitteessa aarrelehti.fi/ristikko. Avain sanassa on kahdeksan kirjainta. 8–16)
OMIN KÄSIN Malli, teksti ja kuvat SUSANNA UUSITALO TARVIKKEET KOIVUKIEKKO (MALLITYÖSSÄ HAL KAISIJA 8 CM), PARI KOURALLISTA OHUTTA LEHDETÖNTÄ PAJUA PUNOMI SEEN, NOIN 13 PAKSUMPAA PAJUNOKSAA RUNKOPAJUIKSI, KERÄ LUONNONKUITU NARUA, KÄSISAHA, PORA JA PAKSUM PIEN PAJUJEN PAKSUINEN PUU PORAN TERÄ, OKSASAKSET, PUUKKO, PUULIIMAA, SAKSET, PYYKKIPOIKIA 58 Aarre 8/2020 PUU. Puno pajua Rakenna leipäkori pajusta ja luonnon kuitunarusta koivukiekon ympärille. 58 Aarre 8/2020 PUU Luonnonmateriaaleista tehdyt tarjoiluastiat sopivat kauniisti vaikka pihajuhlien kattaukseen ja kestävät aikaa
Poraa kiekkoon pariton määrä reikiä. Katkaise pajujen ylimääräinen pi tuus oksasaksilla. Pajua voi myös ostaa pajun viljelijöiltä. Puno samalla tekniikalla neljän sentti metrin verran. Tässä leipäkorissa on keskellä pohjaa koivunoksasta sahattu kiekko, johon runkopajut on liimattu. Päät tele pajut työn sisäpuolel le taivuttamalla jokainen runkopaju aina seuraavan runkopajun edestä ja seu raavan taakse. Puno korin yläreuna pajuil la ja päättele runkopajut korin sisäpuolelle. Jätä liitos kohta runkopajun taakse. Pajut kerätään lehdettömään aikaan syksystä kevääseen. Luonnonkuitunaruksi kelpaa yhtä hyvin paksu juutti-, hamppu-, pellava-, puuvillatai sisalnaru kuin jämäkkä paperinarukin. Erilaisia punontamalleja on paljon. 7 Siisti korin sisäpuoli ja pohja pätkimällä paju jen ylimääräiset pituudet. Kun on aika ottaa uusi oksa työhön, jatka tyveen päättyvää pajua uuden pa jun tyvellä ja latvaan päät tyvää latvalla. 2 Poraa kiekon ympäri parin senttimetrin sy vyisiä reikiä pariton määrä. Muista kuitenkin, että pajunja koivunoksien kerääminen ei kuulu jokamiehenoikeuksiin. 59 Aarre 8/2020 PUU Viimeistele kori leikkaamalla pajunoksien päät lyhyiksi. Suhteuta kie kon paksuus paksumpiin runkopajuihin, joita varten kiekkoon porataan reiät. L eipäkorin ainekset löytyvät läheltä, sillä koivua ja pajua suomalaisessa maisemassa riittää. 6 Jatka punontaa pa juilla vielä 5 cm. 1 4 2 5 3 6. 4 Aloita punominen taittamalla pajunoksa kaksin kerroin runkopajun ympärille. Sahaa halkaisijaltaan noin kahdeksan sentin paksuisesta koivunoksasta kiekko. Pajukierrosten jälkeen vaihda naruun. Puukiekkoja ja luonnonkuitunaruja myydään askartelukaupoissa. Mallityössä on 13 reikää. Aloita punominen taittamalla ohut pajunoksa kaksin kerroin runkopajun ympärille. 5 Puno pajuilla noin kuusi senttimetriä ja vaihda sitten luonnonkui tunaruun. Kun pohja on riittävän suuri, taivuta runkopajut ylös. Liimaa runkopajuiksi keräämäsi paksut pajunoksat reikiin. Tee näin 1 Sahaa koivunoksasta noin 1,5 sentin pak suinen kiekko käsin tai sirkkelillä. Viikon tai parin liotuksen jälkeen ne sopivat jälleen punontaan. 3 Liimaa runkopajut rei kiin, anna kuivua ja siisti enimmät rypistyneet kuoret pajuista puukolla. Taivuta sit ten runkopajut kohtisuo raan ylös ja jatka punomis ta vaalealla narulla vielä pari senttimetriä. Jos punot tuoreesta pajusta, punos harvenee pajun kuivuessa. Niiden ympärille on punottu kahdella pajulla yhtä aikaa, jolloin korista tulee napakka. Puno yhtä aikaa runkopajun edestä ja ta kaa. Tue työtä pyykkipojilla, jotta punos pysyy tiiviinä. Kuivuneet pajut voi liottaa vedessä taipuisiksi
60 Aarre 8/2020 LUONTO HIRVI JAHDISSA SUSIALUEELLA On lokakuun puoliväli ja hirvenmetsästys kausi aluillaan. Jahtipäivän alku: isäntä ja koira suuntaavat kohti ensimmäisen ajon maastoa. Oskolan Erän hirviporukka aloittaa jahtia varovaisissa tunnelmissa, sillä koiria ei haluta syöttää suden suuhun. METSÄSTYS Teksti PEKKA VIRTAMO | Kuvat JOHANNA KOKKOLA 60 Aarre 8/2020 LUONTO
3 Noudata ohjeita. Tee tar vittaessa kaikkesi koiran hyväksi, jos sudet uhkaavat sitä jahdin aikana. Käy kesällä radalla ja harjoittele myös liik kuvaan tauluun am pumista. Älä koskaan pois tu sinulle osoitetulta passipaikalta omin päin ja muiden tie tämättä. 5 Kunnioita saalista. 4 Muista myös koirat. Muista, että hirvi metsällä ollaan lähes aina jonkun muun omistamalla maalla. Anna ar vo kaikille koiran ohjaajille ja muista, että koiratkin ovat yksilöitä. Koke nut, neuvo ja opasta aloittelijaa. Valmista itse riistaruokaa ai nakin sen verran, et tä opit arvostamaan toisten kokkaus taitoja. Ystävällinen jahti mies tai nainen on varmin tae vuokra sopimuksen jatkumi selle. 61 Aarre 8/2020 LUONTO Hirveä haukkuva koira on kullanarvoinen apuri syksyn jahdissa. 1 Valmistaudu huolella. Jokaisen on vuorollaan tehtä vä osuutensa myös saaliin käsittelyssä. Muista jahdin aikana heidän turvallisuutensa. Hurtti huu mori on paikallaan, mutta muista, että se ei saa loukata ke tään. 6 Ota huomioon maanomistajat. Ammu vain turvalliseen suuntaan ja vain varmasti tun nistamaasi eläintä. LISÄTIETOJA Vinkit antoivat Oskolan Erän kaksi hirvijohtajaa, Pekka Puustinen ja Antti Silvennoinen 7 vinkkiä hirvijahtiin 61 Aarre 8/2020 LUONTO. Kuuntele ohjeet ja noudata nii tä. Opettele käsittelyä opaskirjojen ja ver kon kautta ja opiske le ruhon osat. Riipu ta ja raakakypsennä lihaa riittävästi. 2 Vaali porukkahenkeä. 7 Ota huomioon luonnossa liikkuvat. Älä niuhota yksittäi sen lihakilon perään vaan vaali laadukas ta, huolella käsiteltyä hirvenlihaa. Metsästyksen johtaja on lain voi malla seurueen kunkku. Osallistu seuran vuosikokouk siin. Tarkista va rusteiden kunto. Ainakin alku syksystä metsissä liikkuu jokamiehen oikeuksien turvin myös marjastajia ja sienestäjiä. Ole mukana passilinjojen raivauk sessa sekä ampuma lavojen rakentami sessa ja huollossa. Uusi tu lokas, kysy rohkeasti kaikesta, mitä et vie lä tiedä
Lähdemme autolla perään. Ajomatka Kiihtelys vaaraan vie joillakin jäsenillä lähes tunnin, mutta koko porukka, 11 pyssy miestä ja naista, on majalla sovittuun aikaan. Oskolan Erän pu heenjohtajan Jouko Heiskasen harmaa norjan hirvikoira Hessu on löytänyt hirvet! Puustinen pystyy seuraamaan puhelimeltaan myös seurueen muiden koirien liikkeitä, joten jän nitämme haukun etenemistä melkein kuin olisim me itse paikalla. Metsästäjät kuuntelevat hiljaa, kun hirvijohtaja Pekka Puustinen käy läpi päivän ohjeistusta. Ennen ensimmäistä ajoa on käytävä läpi pelisäännöt. ”Nyt se on meistä 430 metrin päässä, nyt matkaa on 500 metriä. Ulkona pimeä on vaihtunut hämäräksi, ja pian on täysin valoisaa. ”Jos susia nähdään, ammutaan merkkilaukaus. Selitys löytyy myös ensimmäiselle laukaukselle: ”Pääsin hiipimään haukulle, mutta ampumati lanteessa kuusenoksa takertui kiikaritähtäimen suojaläppään ja laukaus meni selvästi yli”, selvittää Hessun omistaja Jouko Heiskanen. Voihan olla, että hirvet lähtevät tulemaan meidän suuntaamme. ”Häkkipään” saa ampua, jos hyvä tilanne syntyy. Välillä Hessun kiivas haukku kuuluu passiimme asti. Vasa nurin! Puustinen seuraa puhelimensa näytöltä Jurin ha kua etumaastossa. ”Kuka menee ykköseen. Tutut passipaikat Sen jälkeen vaihdetaan päivän jahtipäällikkö, sillä Puustinen on lähdössä maastoon koiransa kanssa ei kä voi toimia metsästyksen johtajana. No, minä otan kolmosen – keitäs siinä on seuraavina. Entäs se risteys, kannat taisiko siinä olla. Käy tössä on kahden hirvisonnin, kahden hirvilehmän ja kuuden vasan luvat. Sitten kuuluu laukaus ja jonkin ajan kuluttua toinen. Ensimmäinen haku otetaan kolmella koiralla. Jahtipäivää on vielä jäljellä, eikä porukka halua tuhlata aikaa. Siitä, kuinka passimiesten on toimittava mahdolli sissa susihavainnoissa, Puustinen antaa tarkat nuotit. On tyyni, kostea sää. Nuotio rätisee ja iloinen huulen heitto käy tulen ympärillä. METSÄSTYS Mikko Variksen ja Tarja Pakarisen syksyn viikonloput kuluvat hirvijahdissa.. Varis kertoo nauttivansa ”ukkojen” juttujen kuuntelusta ja hyvästä porukkahengestä. Koiramiesten lähtöpaikat sovitaan samalla niin, että kaikki osallistujat ovat varmasti tie toisia jahtisuunnitelmasta. ”Juri on kokenut viisivuotias hirvikoira, ja se kyllä löytää hirven, jos niitä maastossa on. Se myös pysyy työ maalla hirvien mukana”, Puustinen kuvailee koiraansa. ”Ammuin vasaa noin 50 metrin päästä ja osuin. Kaikki kolme koiraa ovat paikalla ja ilmoittavat kovaäänisesti ole vansa mukana tunnelmassa. nyt matkaa on jo lähes 800 metriä.” Juri kampaa aluetta, mutta edessämme olevasta männyntaimikosta ei hirviä löydy. Mikko Varis ja hänen avopuolisonsa Tarja Pakarinen myhäilevät onnistuneen aamupäivän jälkeen. 62 Aarre 8/2020 LUONTO OSKOLAN ERÄN HIRVILUVAT SYKSY 2019: 4 aikuista ja 6 vasaa SYKSY 2020: 5 aikuista ja 5 vasaa J ahtipäivän aloituspalaveri pidetään tuttuun tapaan Oskolan Erä ry:n met sästysmajalla. Kun saavumme perille, on taimikon keskelle kaatunut vasa jo suolistettu. Radiosta viestitetään, että vasaa on ammut tu. Jämpti katoaa vauhdilla taimikon keskelle. Koska lupia on vielä runsaasti, ei kaatorajoituksia tule. Sen sijaan toi sen koiran hirvihaukku kajahtaa korviimme reilun puolentoista kilometrin päästä. Juoksin perässä ja pääsin tässä ampumaan lopetus laukauksen”, kertoo vasan kellistänyt Mikko Varis. Vasa vedetään tien varteen ja noste taan peräkärryyn, ja koko joukko suuntaa majalle. Me lähdemme kuvaajan kanssa Pekka Puustisen ja hänen jämtlanninpystykorvansa Karhunkerääjän Jurin mukana metsään. ”Tavoitteena on vasa, sillä tältä alueelta on havainto ja vasaporukasta”, Puustinen sanoo ja laskee Jurin irti. Jos ne menivät passialueen sisäl le, koiramies voi pyytää radiolla avukseen pari lähin tä passimiestä.” Kenelläkään ei ole kysyttävää, mutta jokainen on varmasti tyytyväinen, jos jahtipäivä saadaan päätök seen ilman merkkilaukauksia. On tauon paikka. Molemmat sanovat, että tärkeintä ei ole se, kuka hirven ampuu. Vuorossa on passipaikkojen jako, ja pulina täyttää tuvan. Seisomme metsäautotiellä kohdas sa, josta hirvet usein ylittävät tien. Se jatkoi kuitenkin matkaansa vielä noin sata metriä. ”Vasa nurin!” Heti onnistuminen Juri on jo suunnannut ampumapaikalle. Jurin vauhti on 15 kilometriä tunnis sa, joten joku haju sillä on... Kokoontuminen on tasan kello 7.30. Lähteekö joku minun kyytiin?” Alue ja passipaikat ovat porukalle tuttuja, osalle heistä jo vuosikymmenien takaa, joten passien jako sujuu ripeästi. Ne lähtevät liikkeelle eri suunnista, joten hirvien luulisi kyllä löytyvän, jos niitä sattuu alueella olemaan. Makkaraa ja kuppi kuumaa Nälkäisimmät ovat jo makkaranpaistossa, kun saa vumme majalle. Remmiin astuu varajohtaja Antti Silvennoinen. Kuuluu vielä kolmaskin laukaus ja heti perään toivottu viesti. Välillä niskaan tippuu muutama sadepisara. Tutkapanta välittää koiran tar kan sijainnin, ja puhelimen kautta on mahdollista myös kuunnella hirvihaukkua, mikäli hirvi löytyy. Sen jälkeen ilmoitetaan radiolla, missä ja montako eläintä havaittiin sekä suunta, minne sudet olivat menossa, sisään vai poispäin
Hirvijohtaja Pekka Puustinen kertoo päivän ohjelmasta. Oikealla Jouko Heiskanen, jonka koira Hessu löysi hirvet. Pekka Puustinen seuraa kännykän näytöltä Jurin etenemistä maastossa. 63 Aarre 8/2020 LUONTO. 63 Aarre 8/2020 LUONTO Aamun käskynjako käynnissä. Vasa suolistetaan maastossa saman tien. Päästä jo irti, viestii Karhunkerääjän Juri käytöksellään. Kuuntelemassa muun muassa pöydän päässä istuva varajohtaja Antti Silvennoinen
Alkaa hiljainen odotus. METSÄSTYS. Odotamme ja seuraamme näy töltä Jurin liikkeitä maastossa. ”Viikon päästä taas”, joku huikkaa suunnatessaan kotimatkalle. Tikkujen päässä kypsyvät aamupäivällä ammutun vasan maksan suolalla maustetut viipaleet. Muuten paistit pitäisi oskolalaisten mielestä paloitella turhan pieniin osiin. Tuoretta vasanmaksaa Vasa on tuotu metsästysmajan vieressä sijaitsevaan lahtivajaan, ja sen nylkeminen sujuu ripeästi. Kontio on lähtenyt niemestä väljemmille maille. Siihen on vastattu hel pottamalla jäsenkriteerejä niin, että toimintaan tulisi mukaan enemmän nuoria. Olen ollut Mikon mukana aikaisempinakin syksyinä, mut ta tämä on vasta toinen jahtipäiväni aseen kanssa”, Tarja Pakarinen sanoo. Siivut kyp syvät nopeasti, ja yhtä nopeasti yksinkertainen herkku katoaa met sästäjien suihin. ”Parhaimmillaan meillä oli yhtenä syksynä 80lu vulla nelisenkymmentä kaatolupaa. Tällä kertaa porukan liha mestariksi on valittu Antti Silvennoinen, joka arpoo, mille lihaporukalle jahtikauden ensimmäinen vasa menee. Pedot verotta vat nykyään osansa. Lähdemme jälleen Pekka Puustisen ja Jurin mat kaan. Karhut tappavat vasoja varsinkin keväisin, ja sudet vievät oman osansa”, yli 80 hirveä vuosien varrella kaatanut Karhapää mietiskelee. ”Tämä syksy on ollut sellainen, että susista on tehty näköhavain toja seuran alueella viikoittain. ”Muistelin erästä Eino Leinon runoa”, Silven noinen paljastaa marssiessamme takaisin autolle. Oskolan hirviporukassa kierrätetään muitakin kuin johtajan tehtäviä. Yksikään koira ei ole löytänyt hirveä, joten porukka päättää kokeilla vielä yhden maaston. Taivaalla yksinään ronkkuva korppi tietää, että hirvi jahtiaikaan sille löytyy metsästä syötävää. Passimiehen mieleen mahtuu monenlaista, kun on aikaa ajatella. Vuonna 1964 hirvijahtiporuk kaan liittynyt joukon nestori Pertti Karhapää muistelee syk syjä, jolloin kaatolupamäärät olivat moninkertaisia nykyisiin verrattuna. Tällä kertaa on vuorossa niemenkärki metsästysmajan edessä lainehtivan lahden vastarannalla. Tuli rätisee nuotiossa, ja jutuissa kerrataan päivän tapahtumia. Mies seisoo kannon päällä ja tarkkailee maastoa sähkölinjan takana. Yksi Oskolan Erän viime vuosien haasteista on ollut porukan ikääntyminen. Jonkin hajun perässä se menee, koiran isäntä tuumii. Näin kaikki joutuvat vuorollaan kantamaan vastuuta.” Passit voi purkaa Juri loittonee jatkuvasti kauemmaksi, ja Puustisen on lähdettävä autolla koiransa perään jo susivaarankin vuoksi. Puustinen on nyt toista vuottaan ja samalla viimeistä vuotta hirvi johtajana, ainakin tällä erää. Pariskunta asuu Kontiolahdessa Hirvijahdintiellä. Maanomistus ei enää ole jäsenyyden ehdoton edellytys eikä edes paikkakun nalla asuminen, mutta kiinnostus metsästykseen ja seuratoimintaan on. ”Vähän on naureskeltu, että onko se joku enne”, Pa karinen hymähtää. Syksyllä 2019 hirviporukassa on 16 lihaosuutta. On pakko olla varovainen”, Puustinen kertoo. ”Tämä on porukkajahtia, jossa viihdytään ja ha lutaan olla mukana. Hän ei vielä ole Oskolan Erän jäsen, mutta seura saanee hänestä pian uuden aktii vin riveihinsä. ”Meillä on käytäntönä, että kerralla valitaan aina neljä hirvijohtajaa, joista kukin toimii vuorollaan kaksi vuotta johtajana ja loput varajohtajina. Vajaan tunnin odottelun ja kuulostelun jälkeen passit voi purkaa. Kun hirvi saadaan, sen lihat jakaa keskenään aina yk si neljän hengen lihaporukka. Seuraavan ajon suunnitelmat käydään läpi samalla, kun hörpätään kuppi kuumaa makkaran painik keeksi. Alueen katkaisee leveä sähkölinja, jonka varressa on mainioita passi paikkoja. Myös maanomistajille järjes tettävät hirvipeijaiset ovat monelle hyvin tärkeä ta pahtuma ja ylipäätään lähes ainoita tapahtumia tällä paikkakunnalla”, Heiskanen kertoo. Viikkoa aikaisemmin Juri oli ollut kar hun perässä kaksi tuntia. Odottavan aika on pitkä. Passiin mennessämme silmiin osuu tien pientareel la selvästi erottuva karhun tassunpainauma. Vuorotellen vastuuseen Maastoon päästyään Juri lähtee etenemään kauem maksi ja kauemmaksi eikä tule ottamaan yhteyttä isäntäänsä. 64 Aarre 8/2020 LUONTO ”Ja on siinä oma jännityksensä, kun koira haukkuu ja hirven ryske kuuluu metsästä”, Varis lisää. Nuotio on lähes hiipunut. Kun johtajan kaksivuotiskausi päättyy, tulee ensimmäi sestä varajohtajasta uusi pomo. ”Tykkään olla luonnossa ja nähdä eläimiä. Mutta en sin sen on löydettävä maastoon jääneet hirven suolet. Paistetaan vasan maksasiivuja ja kerrataan päivän tapahtumia. Harpomme jahtia johtavan Antti Silvennoisen passipaikalle. Hirvikanta oli silloin aivan eri tasolla kuin nykyään. Nuoria kaivataan Oskolan Erän puheenjohtaja Jouko Heiskanen tup ruttelee tyytyväisenä sikariaan. Tämäkin maasto oli tyhjä
Joinakin vuosina harmaaturkkeja nähdään vain satun naisesti, mutta kun susipari perustaa seudulle reviirin, muuttuvat havainnot säännöllisiksi. 65 Aarre 8/2020 LUONTO Susialueilla jahdin luonne muuttuu O skolan Erä ry:n metsästysalueet sijaitse vat Joensuun Kiihtelysvaarassa. Kesällä ja syksyllä 2019 susista tehtiin Oskolas sa näköhavaintoja viikoittain. Itärajalle on parikymmentä kilometriä. ”Susilla on paikkansa suomalaisessa luonnossa, mutta kyllä niitä täytyy saada metsästää, että pel ko ihmistä kohtaan säilyy”, Oskolan Erän puheen johtaja Jouko Heiskanen sanoo. Joskus oli kyseessä yksittäinen eläin, joskus taas lauma. Päivä on alkanut hyvin! Suolistettu vasa sidotaan vetopulkkaan, jotta ruho pysyy kyydissä epätasaisessa maastossa. Sieniä poimiessaan hän kuuli rapsetta ja huo masi ison suden noin 20 metrin päässä. ”Parina edellissyksynä viimeiset hirvet on saatu vasta joulukuulla, kun ei ole uskallettu mennä joka paikkaan.” Yhtään Oskolan Erän hirvikoiraa ei ole menetet ty susien suuhun muutaman viime syksyn aikana. Tämän on havainnut myös Mikko Varis. Riski on kuitenkin aina olemassa. ”Toissa torstaina metsäkoneen kuljettaja oli näh nyt maassa kantarelleja ja ruvennut keräämään niitä. Loka kuun puolivälissä 2019 Oskolan Erä ei päässyt lainkaan jahtiin kahdelle parhaalle hirvialueelleen. ”Metsästämme majan lähimaastoissa, jossa ei todennäköisesti tavata susia. Tästä muistuttaa myös metsästysmajan salista löytyvä täytetty susi. Susien liikkeitä on silloin helpompi seurata”, Puustinen kertoo. Vasta lumikelillä otetaan käyttöön koko runsaan 8 600 hehtaarin hirvenmetsästysalue. Susi on Oskolassa jokavuotinen vieras. Kauempaa metsästä kuului suden ulinaa”, Pekka Puustinen kertoo. Susista on myös riistakamerakuvia.” Koska metsästys tapahtuu nykyisin koirajahtina, ei jahtia voi suunnitella maastoihin, joissa on suuri todennäköisyys suden kohtaamiseen. Hirvijahti venyy, kun parhaille alueille päästään vasta myöhemmin syksyllä. Siinä se nyt on. Vetopulkan avulla hirvenruho on kätevä vetää metsästä tien varteen kuljetettavaksi edelleen nylkyvajalle.. Alkusyksystä 2019 susi hyökkäsi Kiihtelysvaarassa metsästys koiran kimppuun kesken koesuorituksen, mutta onneksi koira selviytyi tilanteesta hengissä. Varsinkin sulan maan aikaan, kun susien esiintymistä ei voi luotettavasti seurata jälkien avulla, susivaara han kaloittaa hirvenmetsästystä huomattavasti. Se kaadettiin seuran alueelta siihen aikaan, kun susijahti vielä oli nykyistä vapaampaa. ”Yksi venäläinen perhe näki äskettäin tiellä viisi sutta
Lepoasennossaan kuivaksi käpertynyttä lehteä muistuttava silmäkiitäjä jää monelta huomaamatta. Jos se kuitenkin tulee havaituksi, sillä on toinen keino: se räväyttää esiin takasiipiensä uhkaavat silmätäplät, saa saalistajan empimään ja ehtii paeta. PIENTÄ ELÄMÄÄ Aarre 8/2020 LUONTO 66
Vaeltajista komein on pääkallokiitäjä. Poikkeuksen tekee etelänpäi väkiitäjä, joka voi joinain kesinä vaeltaa tänne runsaammin joukoin. Teksti ja kuvat HEIKKI WILLAMO. K iitäjät ovat komeita, enimmäkseen suurikokoisia perhosia, jotka ovat nimensä mukaisesti nopeita len täjiä. Siivet käyvät niin tiuhaan, ettei silmä tahdo niitä erottaa, mutta kroppa on paikoillaan, jol loin lajimäärityskin on joskus mahdollista. Siipiväliltään noin neli senttinen perhonen lentää päivänpaisteessa pörräten kukilla mettä imemässä, jolloin sen tunnistaa voi makkaan keltaisina vilkkuvista takasiivistä. Myös varsin yleisen matarakiitäjän voi nähdä ku killa päiväsaikaan, mutta enimmäkseen se on yöaktii vinen. Heimosta tunnetaan runsaat 1 200 lajia, joista pää osa elää tropiikissa. Mettä tai pelkkää vettä Kiitäjiä näkee paitsi runsaskukkaisilla niityillä myös puistoissa ja puutarhoissa, joissa erityisesti kukki vat syreenit ovat niiden mieleen. Yöllä ja päivällä Kiitäjät liitetään hämäriin kesäiltoihin ja öihin, mutta meillä on myös päivällä lentäviä lajeja. Se on suurin maassamme tavattu perho nen, jonka naaraan siipiväli voi olla jopa kolmetoista senttiä. Loput kiitäjistämme aloittavat lentonsa vasta auringonlaskun jälkeen. Karvainen ruumis muistuttaa väreiltään kimalaista. Suurin vakituinen Perhonen räpyttelee paikoillaan ilmassa kuin kolibri. Kuusa ma ja ruusuruohokiitäjät ovat noin nelisenttisiä per hosia, joilla on läpinäkyvät, tummareunaiset siivet. Suomessa esiintyy vakituisesti yksitoista kiitäjää, joiden lisäksi meille eksyy enem män tai vähemmän säännöllisesti kuuden vaeltaja lajin yksilöitä. Etusiivet ovat pitkät ja kapeat, takasiivet paljon pienem mät ja usein kirkkaamman väriset. Synkeän nimensä laji on saanut selässään hahmottuvan pääkallokuvion mukaan. Kiitäjäksi vauhdikkaan hyönteisen voi tunnistaa, kun se pysähtyy kukalle tankkaamaan. Niiden ruumis on vahva ja virtaviivainen. Hämärissä ohi surahtavaa suurta hyönteistä on vaikea tunnistaa kiitäjäksi, mutta sen pysähtyessä tankkaamaan mettä asia ei jää epäselväksi. Useimmat vaeltajat ovat meillä pää kallokiitäjän tavoin hyvin harvinaisia ja yksittäisiä. Osa lajeista lähtee liikkeelle heti hämärän laskeuduttua, osa odottaa keskiyön tunteihin, jolloin kesäyö on pi meimmillään. Tämä mimikryilmiö on hyönteismaailmassa tavalli nen ja tarkoittaa sitä, että vaaraton laji matkii pistä vää, myrkyllistä tai pahan makuista lajia välttääkseen vihollisia. 67 Aarre 8/2020 LUONTO PERHOSISTA NOPEIN Niityillä, puistoissa ja puutarhoissa saattaa ohi surahtaa suuri perhonen. Perhonen räpyttelee paikoillaan ilmassa kuin ko libri ja työntää pitkän imukärsänsä ku kan mesivarastoon, siirtyy sitten seuraa vaan kukkaan ja pysähtyy taas hetkeksi paikoilleen
Ei siis mikään ihme, että monet kiitäjälajit ovat herkkiä vael tamaan. Haapakiitäjä, sitä muistuttavat lehmus ja poppelikiitäjä sekä silmäkiitäjä kuuluvat lajei hin, jotka eivät syö aikuisena mitään. Tut kat havaitsevat hyönteisiä ja niiden parvia kilometrien korkeudesta, jossa ne len tävät suurilla nopeuksilla suihkuvirtausten kiidättämi nä. Luontodokumen teista tuttu on puolestaan lukemattomien monarkki perhosten muutto Pohjois Amerikasta muutamille ete läisille talvehtimisalueille. 68 Aarre 8/2020 LUONTO Mäntykiitäjän toukka elää männyllä, mutta aikuinen on tavallinen näky runsaskukkaisissa puutarhoissa. Edellinen on näyttä vä: sillä on vihreä, keltaisten täplien koristama ruumis, josta erottuu punainen pää sekä sarvi. Luotu vaeltamaan Muuttolintuihin verrattuna hyönteisten vaelluksista ei paljon puhuta. Toukkia näkee eniten maassa, kun ne vaelta vat koteloitumispaikkaa etsien, mutta myös kas veilta. Ne pystyvät työntämään sen kukkiin, joihin muilla hyönteisillä ei ole pääsyä ja toimivat niiden pölyttäjinä. Näin ollen aikuis ten elinikä on lyhyt, ehkä noin viikon. Laji on vai keasti havaittava, sillä sekä toukat että aikuiset perhoset elävät haapojen latvuksissa. Toukat kuoriutuvat ravintokasvilleen muni tusta munasta, syövät ja kasvavat luoden välillä ahtaaksi käyneen nahkansa. Lopulta ne laskeu tuvat maahan ja kaivautuvat karikkeen sekaan, rakentavat kotelokopan ja sen sisään varsinai sen kotelon, jossa useimmiten talvehtivat. Viesti on suunnattu kiitäjille: täällä on makeaa ja ravitse vaa mettä. Tunnetuin näistä lienee valkolehdokki, joka levittää tuoksuaan vasta hämärän laskeuduttua metsään. Kiitäjät ovat kuin luotuja vaeltamaan. Sen toukka syö männyn neulasia, joten se tulee toimeen lähes kaikkialla. Sen toukka syö mielellään sy reenin lehtiä, joskin vielä mieluummin pensas angervoa. PIENTÄ ELÄMÄÄ lajimme, siipienväliltään jopa kaksitoistasent tinen syreenikiitäjä onkin saanut nimensä pensaan mukaan. Ne ovat lajeja, jotka eivät pysty joko lisääntymään tai talvehti maan Suomessa. Lajeilla, jotka juovat mettä, on tavattoman pitkä imukärsä. Ne kuiten kin kokeilevat, missä voi sivat tulla toimeen pyrkien laajentamaan esiintymis alueitaan. Monet muutkin hyönteiset vaeltavat, meillä erityises ti monet perhoset. Jälkimmäistä on tarjolla yhä enem män pihoissa ja puutarhoissa, joissa syreeni kiitäjä parhaiten viihtyy. Matka taittuu ripeästi ja vaellukset voivat venyä sa tojen kilometrien mittaisiksi.. Oikeastaan vain kulkusirkkojen valtavia tuhoja aiheuttavat massa vaellukset ylittävät uutiskyn nyksen. Niiden suuosat ovat surkastuneet ja mahdollistavat ainoastaan veden juomisen. Vastapalveluksena tapahtuu kukan pölytys. Elinym päristönsä suhteen paljon vaativampi on haapa kiitäjä, joka esiintyy vain komeiden haavikoiden liepeillä, mieluiten lähellä rantaa. Toinen puutarhoissa yleisesti näkyvä laji on mäntykiitäjä. Suuria toukkia Kiitäjien toukat ovat suurimmillaan kymmen senttisiä, sormen paksuisia jötkäleitä, joiden takapäässä sojottaa käyrä sarvi. Se riittää siihen, että koiras ja naaras löytävät toisensa ja parittelevat, minkä jälkeen naaraat munivat. Etenkin horsmilta löytyy sekä matara et tä horsmakiitäjän toukkia. Se ei ole pis tämiseen soveltuva piikki, mutta jonkinlainen pelottelutarkoitus sillä lienee. Ai kuisen elämäntehtävä on täytetty, ja ne kuolevat pois. Horsmakiitäjän toukka on tummanruskea, ja sillä on eturuumiinsa molemmilla puolilla kaksi silmätäplää. Nykytekniikka on avannut vaellusten salaisuuksia. Ai kuiset kiitäjät kuoriutuvat seuraavana kesänä. Ne ovat vahvoja ja kestäviä lentäjiä, joille on mitattu jopa 50 ki lometrin tuntinopeuksia. Se ruokailee kukilla, räpyttelee paikoillaan niiden edessä työntäen pitkän imukärsänsä syvälle mesivarastoihin. Häirittäessä toukka vetää päänsä sisään ja pullistaa eturuumistaan sitä heilutel len, jolloin liikkuvat ”silmät” pelottavat heikko hermoisimmat saalistajat tiehensä
Palkinnon arvo on 109,80 e. VIIME VOITTAJAT AARRE 6/20:N kiinnostavin juttu äänestyksen voitti artikkeli Terva perinteen taitajat. Miten hyvin tämä Aarre-lehden numero vastasi odotuksiasi. NIMI LÄHIOSOITE POSTINUMERO POSTITOIMIPAIKKA PUHELINNUMERO SÄHKÖPOSTI VASTAAJAN SYNTYMÄVUOSI Kiitos mielipiteestäsi! Antamiasi yhteystietoja voidaan käyttää ja luovuttaa Viestilehdet Oy:n ja sen yhteistyö kumppa neiden suoramarkkinointiin henkilötietolain mukaisesti. ?Tilaajan perheenjäsen . ?Muut terveiset toimitukselle LUKIJAKYSELY POSTITA KYSELYLOMAKE tai sen kopio osoitteella Aarre toimitus, PL 440, 00101 Helsinki. Halutessasi voit kieltää yhteys tietojesi käytön/luovutuksen ilmoittamalla siitä Viestilehdet Oy:n Tilaajapalveluun: puh. LISÄTIETOJA otava.fi, tammi.fi VASTAA NÄIN POSTITA KYSELYLOMAKE osoitteella Aarre toimitus, PL 440, 00101 Helsinki. . 1. ?Aarre-lehden kestotilaaja . ?Mielestäni kiinnostavin juttu oli sivulla 4. Kerro mielipiteesi Aarteesta ja voita kirjapaketti. Voit postittaa samassa kuoressa myös ristikon ratkaisun ja/tai muuta toimitukselle osoi tettua postia. Aarre 8/2020 V astaa oheiseen lukija kyselyyn 14.10.2020 mennessä ja osallistu arvontaan. ?Toivoisin lehteen juttuja seuraavista aiheista: 7. 8–21). . KIITOKSET KAIKILLE VASTAAJILLE! MIKÄ ARTIK KELI KIINN OSTI, MIKÄ EI. 020 413 2277 (ark. Arvomme kaikkien vastaajien kesken metsäisen kirja paketin. Kuningas metsurikirjan voittivat arvonnassa itselleen Vilho Halonen, Nurmijärvi, Ulla Järvinen, Tuulos, Reijo Kuitti, Töysä, Pirkko Perävainio, Laitila ja Olavi Tuominen, Laukkoski. ?Mielestäni lehden hienoin valokuva oli sivulla 6. 3. Varusta kuori kirjeposti merkillä. ?Vastasi odotuksiani . Palkinto sisältää neljä kirjaa: Sieniä ja villiruokaa Villen tapaan (Otava), Jokanaisen puukässää (Moreeni), Pyhän Olavin ret keilyreitit (Tammi) ja Retkelle sudenkorentojen maailmaan (Nemo). ?Olen . ?Mielestäni vähiten kiinnostava juttu oli sivulla 5. ?Irtonumeron ostaja . ?Ei vastannut odotuksiani Perustelu:. Muista merkitä palautteeseen, onko se tarkoitettu vain toimituk selle vai julkaistavaksi Aarteen Keskustelua palstalla. VASTAA, NIIN VOIT VOITTAA! Mitä pidit Aarteesta. ?Muu lukija 2. LUKIJAKYSELY LOMAKKEEN voi täyttää myös Aarteen si vuilla osoit teessa aarrelehti.fi/kilpailut VOIT LÄHETTÄÄ PALAUTETTA myös sähköpostitse osoitteeseen toimitus@aarrelehti.fi tai verkko palvelumme kautta aarre lehti.fi. Varusta kuori kirjepostimerkillä. Aarre 8?/?2020 VAKIOT 69
70 Aarre 8/2020 HYVINVOINTI Ruokasienet tutuiksi Sienestys on yhä suositumpaa, ja koriin kelpaavat muutkin kuin tatit ja rouskut. SYKSYN SIENIHERKUT Teksti ANNE SOININEN | Kuvat LAJITIETOKESKUS ja VL-ARKISTO 70 Aarre 8/2020 HYVINVOINTI. Lajien tunnistus helpottuu, kun valjastat käyttöösi kaikki aistit. Suppilovahvero on kuusen seuralainen, joka kasvaa suurina rykelminä. Se on yleinen sieni Eteläja Keski-Suomessa, pohjoisessa harvinaisempi
Ennen esimerkiksi kaikkia rouskuja liotettiin tai keitettiin muutamia minuutteja, riippumatta siitä, mitä rouskuja ne olivat. Monelle suurin syy mennä sienimetsään on kuitenkin sienten käyttäminen ruuaksi. Sitä on tavattu harvinaisena myös Kainuun korkeudella. Jalassa on vaalea, roikkuva rengas, joka on ulkoreunasta kellertävä. Ruskokärpässienen lakin pohjaväri on kellanruskea tai tummanruskea, ja siinä on kellertäviä täpliä. Sienet ovat myös terveellisiä. Opettele tunnistamaan ainakin nämä neljä lajiparia. ”Monet ovat innostuneet lajintuntemuksesta. Nykyään tiedetään, että on olemassa paljon mietoja rouskulajeja, joita ei kannata esikäsitellä, jotta niiden maku ei miedonnu entisestään, kertoo von Bonsdorff. JOILLAKIN RUOKASIENILLÄ on saman näköisiä, syötäväksi kelpaamattomia tai jopa myrkyllisiä näköislajeja. Niissä on paljon kuituja, proteiinia, kivennäisja hivenaineita ja myös vitamiineja, erityisesti Dja B-ryhmän vitamiineja. Sen lakki on vaaleanharmaanruskea, ja siinä on ruskeita, nahkamaisia täpliä. ”Esimerkiksi sikurirousku on todella maukas, currymausteen hajuinen ja makuinen sieni, jota voidaan käyttää vaikka Kuivaaminen vahvistaa monen sienen ominais makua.. Ukonsieni Ruskokärpässieni TUNNISTATKO NÄMÄ LAJIT. Lajintunnistus on vähän kuin salapoliisityötä”, kuvailee biologi ja sieniasiantuntija Tea von Bonsdorff Luonnontieteellinen keskusmuseo Luomuksesta. Jalka on kova, ruskeiden vöiden kirjoma. Tuoreista sienikirjoista saa uusimman tiedon sienten käytettävyydestä – mitkä sopivat ruuaksi, mitkä värjäykseen, mitkä ovat myrkkysieniä – ja mitä ruokasieniä on syytä esikäsitellä ja miten. Sieniatlas-kansalaistiedehanke kannustaa metsässä liikkujia ilmoittamaan löytämistään sienistä Suomen Lajitietokeskukseen. ”Käsinvärjäys on harrastuksena nousussa. Sienet ovat kauniin ja mielenkiintoisen näköisiä, niillä on erilaisia rakenteita, ja niitä on helppo valokuvata kännykällä. Lakki on aluksi pallomainen, lopulta laakea, ja sen keskellä on kova, matala, ruskea kohouma. Sieniä ei kerätä pelkästään ruoka pöytään, vaan harrastus on monipuolistunut. Sienistä saadaan koko ajan uutta tutkimustietoa, ja siksi myös sienikirjoja tupsahtelee kaupan hyllyille säännöllisin väliajoin. Suomessa pääsee helposti puhtaaseen luontoon, josta sieniä voi kerätä turvallisesti ja suhteellisen pienellä vaivannäöllä. Jalka on valkoinen, tanakka ja tyvestä pullistunut mukulamaiseksi. Enää ei syödä vain rouskuja tai herkkutatteja, vaan sienilajeja käytetään monipuolisemmin, kertoo Tea von Bonsdorff. Harrastajien havainnoista saadaan kallisarvoista tietoa sienien levinneisyydestä ja elinympäristövaatimuksista. V iime vuosina yhä useammat ovat innostuneet sienestyksestä – ja siihen on useampiakin syitä. Ukonsienen myrkyllinen näköislaji on ruskokärpässieni. Ukonsieni – ruskokärpässieni Ukonsieni on herkullinen ruokasieni. Luonnonvarakeskuksen mu kaan runsassatoisina sienivuosina ruokasieniä kerätään talteen jopa 16 miljoonaa kiloa. Sienet kiinnostavat myös käsitöiden ystäviä, sillä monet sienet sopivat lankojen värjäämiseen. Lajintuntemusta on myös haluttu aktiivisesti edistää. 71 Aarre 8/2020 HYVINVOINTI Sikurirousku on erinomainen ruokasieni, joka kasvaa kuusen seurassa Eteläja Keski-Suomessa. Kiinnostus lähi-, luomuja villiruokaan ja ylipäänsä ruuanlaittoon on lisääntynyt. Halutaan tehdä paljon itse, palata luontoon ja oppia uudelleen asioita, jotka eivät enää ehkä ole perinnetietona välittyneet”, sanoo von Bonsdorff. Jalassa on vaalea, irtonainen rengas. Valitse käsittely sienen mukaan Metsissämme kasvaa satoja syötäväksi kelpaavia sieniä
”Itse olen sitä mieltä, että kun korvasienen käsittelee oikein, se on yksi parhaimpia sieniämme. Laji harvinaistuu pohjoista kohti mentäessä. On myös lajeja, joille kuivaus ei sovi. itämaisissa wokkiruuissa tai mausteena perunamuusissa. Sappitatin yleisväritys on sinapinruskehtava, ja siinä on myös viher tävänkellertäviä sävy jä. Sienikirjoissa pyritään antamaan säilöntätai käsittelysuositus sen mukaan, mikä sienilajille parhaiten kuuluu. Sieni on kitkerä ja sa pen makuinen. Korvasieni puolestaan on melkeinpä suomalainen spesialiteetti, sanoo von Bonsdorff. Jos et erota herkku ja sappitattia ulkois ten tunnusmerkkien avulla, tee makutesti. Siksi sienen pintakelmu pitää poistaa ja sientä pitää keittää muita rouskuja pidempään eli noin 10 minuuttia. Lapsille sitä ei suositella.” Tea von Bonsdorff painottaa, että sienikirjojen tarkoituksena on vain tuoda tietoa kaikkien ulottuville, mutta jokainen poimii itse omat ruokasienensä. Suomalainen erikoisuus Myöskään sienten myrkyllisyystiedot eivät ole täysin kiveen hakattuja, vaan päivittyvät uuden tutkimustiedon myötä. 72 Aarre 8/2020 HYVINVOINTI Ryöppääminen vie karvarouskuista kirpeimmän poltteen. Se kuuluu sienikulttuuriimme, ja joka tapauksessa syömme korvasieniä vain vähäisiä määriä keväisin. Se on koo kas, ruskealakkinen ja vaaleajalkainen sieni, jonka pillistö on aluksi harmaanvalkoinen ja myöhemmin kellertävä tai vihertävä. Jalan verkkoku vio on tumma. Jos se käsitellään muiden rouskujen seassa, sen maku on viiden minuutin keittämisen jälkeen aivan mieto.” Sikurirouskun maku säilyy parhaiten, kun sen kuivaa. Esimerkiksi musta rouskua epäiltiin 1980-luvulla myrkylliseksi, mutta nykyisin sitä pidetään kelpo ruokasienenä, kunhan sen käsittelee oikein. ”Jokainen on itse vastuussa siitä, minkä sienen syö ja mitä sieniä käyttää.”. Herkkutatin näköislaji sappitatti on kitkerän makunsa vuoksi syö täväksi kelpaamaton. Sappitatin erottaa heti, kun sen pillistöä kos kettaa kielellä tai ottaa pienen palan suuhun. Myös kuivattu mustatorvisieni on paljon maukkaampi kuin tuore”, sanoo von Bonsdorff. Se on edelleen ruokasienilajistossamme, vaikka sitä yritettiin EU:ssa kieltää kauppasienenä. Sappitatin pillistö ei koskaan muutu keller täväksi tai vihertäväk si kuten herkkutatilla, vaan punertuu ja pul listuu. Herkkutatti Sappitatti Mustatorvisieni kasvaa yleisenä Etelä-Suomen lehdoissa, tuoreissa kangasmetsissä ja lehtomaisissa kuusikoissa. Kuivaaminen vahvistaa monen muunkin sienen ominaismakua. ”Kuivatun herkkutatin rakenne on rapeampi kuin tuoreen herkkutatin. Sienen karvoja ei tarvitse poistaa. Kaikkia sieniä ei kannata säilöä tai käsitellä samalla tavalla. Herkku tatin jalassa on vaa lea verkkokuvio, joka näkyy parhaiten jalan yläosassa. SYKSYN SIENIHERKUT Herkkutatti – sappitatti Herkkutatti on yksi suosituimpia ruokasie niämme. Mustarouskun pintakelmu sisältää hyvin vähäisiä määriä nekatoriinia, joka on soluviljelmissä osoittautunut mutageeniseksi ja karsinogeeniseksi eli syöpää aiheuttavaksi
Nuoret herkkusienet, joiden heltat ovat vielä vaaleat, saattavat muistuttaa tappavan myrkyllistä valkokärpässientä. Lakin keskelle jää usein kohouma. Herkkusienien lakki on valkoinen, aluksi pallomainen, myöhemmin laakeneva. Koska monet ruokasienet ovat puiden symbioosikumppaneita, jo metsän puulajeista voi päätellä, mitä sienilajistoa siellä ylipäätään voi olla. Kuusiherkkusieni Valkokärpässieni Koivunkantosieni Myrkkynääpikkä SIENI ASIANTUNTIJA TEA VON BONSDORFF VINKKAA 1 Sienikirja avuksi Hanki itsellesi tuorein kotimainen sienikirja. Lakki on aluksi munanmuotoinen, sitten laakeneva. Koivunkantosienen lakki on kosteana kellanruskea ja muuttuu kuivuessaan keskustastaan lähtien vaaleaksi. Lajintuntemus on monen eri tuntomerkin yhdistelmä. Kun myrkkynääpikkä kuivuu, se vaalenee säteittäisesti keskustasta lähtien. Sienitieto päivittyy jatkuvasti, joten ullakolta löytyviin vanhoihin sienikirjoihin ei ole luottamista. Tiettyjen lajiparien yhteydessä kokeneempi harrastaja voi tehdä makutestin. 73 Aarre 8/2020 HYVINVOINTI Koivunkantosieni – myrkkynääpikkä Koivunkantosieni on maukas ruokasieni, joka kasvaa lähes aina isoina ryhminä lehtipuilla. Älä koskaan niele sientä. Myrkytystä ei voi saada pelkästään sientä koskettamalla. 4 Varmista asiantuntijoilta Voit kerätä koriin myös sieniä, joita et tunnista, ja tutkia niitä kotona hyvässä valossa sienikirjan kanssa. Sama sieni, joka on kuivan mäntykankaan puolella tanakka ja lyhyt, voi rehevällä, sammaleisella paikalla olla kookas ja pitkäjalkaisempi. Esimerkiksi sienen lakki voi nuorena olla pallomainen ja laakeneva, myöhemmin suppilomainen. Lisäoppia voi hankkia käymällä sieninäyttelyissä, -kursseilla ja -retkillä. Koivunkantosienen heltat ovat vaaleanruskeat ja melko tiheässä. Valkokärpässieni on kokonaan valkoinen. Heltat ovat nuorella sienellä harmahtavat, mutta muuttuvat ajan myötä punertaviksi, kuusiherkkusienellä lopulta punaruskean mustiksi. Valkokärpässieni kasvaa kangasmetsissä ja korvissa. Suomalainen sienikirja on turvallinen valinta, sillä ulkomaiset, käännetyt sienikirjat saattavat kertoa sienistä, joita Suomessa ei kasva. Sen jälkeen pala syljetään kokonaan pois. Valkokärpässienen heltat pysyvät kuitenkin aina valkoisina eivätkä ala punertaa. Myrkkynääpikän heltat ovat ruskeat. Kun sientä maistetaan, siitä otetaan pieni pala suuhun pureskeltavaksi enintään 30 sekunniksi. Eri mantereella kasvava samannäköinen sieni voikin olla eri laji, ja sieniä saatetaan myös käyttää eri maissa eri tavoin. Haju on voimakas, miellyttävän makea. Jalka on paksuhko ja renkaallinen ja renkaan yläpuolelta vaalea, alapuolelta tiheään hennon ruskeasuomuinen. Sen tappavan myrkyllinen näköislaji myrkkynääpikkä viihtyy yksittäin tai muutaman sienen ryhmänä pääasiassa havupuulla, lastukoissa ja pururadoilla, mutta hyvin harvoin lehtipuulla. Myrkkynääpikän haju on heikosti jauhomainen. Herkkusieni tuoksuu usein anikselta, valkokärpässieni usein raa'alta perunalta. Uusissa kirjoissa on myös uudenlaisia vinkkejä ja kuvia. Jalka on renkaallinen, ja jalan tyvellä on väljä tuppi. Jos olet aloitteleva sieniharrastaja, ota metsäretkelle mukaan tottuneempi sienestäjä.. Kaikkiin sieniin voi koskea. 3 Tee havaintoja kasvupaikasta Samankin sienilajin ulkonäkö ja värit saattavat vaihdella sienen iän tai kasvupaikan mukaan. Kuusiherkkusieni kasvaa varttuneissa tuoreissa kangasmetsissä. Poimi sieni maasta kokonaisena, jotta näet sen koko rakenteen. Lisäapua tunnistukseen voi hakea sienineuvonnasta tai Suomen Lajitietokeskuksen verkkosivuilta (laji. Tärkeimmät tuntomerkit ovat lakin pinnassa, lakin alla ja sienen jalassa. Terästä taitojasi Herkkusienet – valkokärpässieni Suurin osa herkkusienistä kasvaa pihapiireissä, puistoissa ja nurmikoilla. Maistamista voi käyttää erityisesti rouskujen tai haperoiden tunnistamisessa, esimerkiksi jos haluaa erottaa erilaiset punasävyiset, syötävät haperot kirpeistä ja polttavista haperolajeista. fi), jonne voi myös itse lähettää valokuvia havainnoista ja saada varmistuksia asiantuntijoilta. 2 Käytä kaikkia aistejasi Aloita sieniharrastus helposti tunnistettavista sienistä ja opettele pari kolme uutta lajia syksyssä. Haju on yksi tuntomerkeistä, siksi sientä kannattaa aina haistaa. Jalka on valkoinen ja renkaallinen, eikä jalan tyvessä ole tuppea. Jalka on ohut ja vaaleahahtuvainen, ja siinä on helposti häviävä rengas
74 Aarre 8/2020 HYVINVOINTI Karvarouskusaaliista syntyy syksyistä keittoa ja kipakkaa lisuketta. Soppaa ja säilykettä Rouskuseljanka on ihana arkiruoka mutta sopii hyvin myös isomman aterian alkukeitoksi. VILLIRUOKA Teksti, kuvausjärjestelyt ja kuvat ELINA LAMPELA 74 Aarre 8/2020 HYVINVOINTI
Säilyke on syömäkelpoista niin pitkään kuin se näyttää ja tuoksuu hyvältä. Lisää ne keittoon vasta juuri ennen tarjoilua. Kaada mausteliemi päälle, anna hieman jäähtyä ja sulje kansi. 3 Karvarouskut tulee ryöpätä ennen käyttöä. Sen paras satokausi on elokuusta syyskuun loppuun. Lisää ryöpätyt sienet, tomaattipyree ja mausteet. Huuhtele sienet keittämisen jälkeen kylmässä, juoksevassa vedessä. Oikein säilötyt etikkasienet säilyvät käytännössä ikuisuuden. Kuumenna keitto. Kuumenna öljy kattilassa ja kuullota vihanneksia hetki. 1 Karvarousku kasvaa koivujen seuralaisena koko maassa. 4 Ryöppäämisen jälkeen rouskut voi pakastaa, säilöä tai valmistaa muulla tavoin ruuaksi. Keittoaika lasketaan siitä, kun koko massa alkaa kiehua. Ryöppää rouskut Etikkarouskut 200 g paloiteltuja ja ryöpättyjä karvarouskuja Mausteliemi: pieni punasipuli tai kaksi salottisipulia 3–5 valkosipulinkynttä 1 dl etikkaa 3 dl vettä 1 dl sokeria 1 tl suolaa 8 maustepippuria 2 laakerinlehteä pari timjaminoksaa Paloittele sipulit. Käsittele rouskut jo metsässä: poista irtoroskat ja halkaise sieni. Keitä sieniä väljässä vedessä 10 minuuttia. Laita ryöpätyt sienet ja timjaminoksat puhtaaseen, kuumennettuun lasitölkkiin. Mittaa kaikki liemen ainekset kattilaan ja kiehauta. 75 Aarre 8/2020 HYVINVOINTI Etikkarouskut maistuvat lämpimien ruokien lisukkeena, mutta kokeile niitä myös ruisleivän päällä. Sienet ovat maukkaita jo seuraavana päivänä, mutta parhaimmillaan ne ovat, kun annat niiden marinoitua 2–3 päivää. Kuutioi maustekurkku ja silppua persilja. 5 Litran vetoinen karvarouskusaalis on ryöpättynä noin 200 grammaa. Rouskuseljanka (4 ANNOSTA) 1 sipuli 3 valkosipulinkynttä 5 perunaa 2 porkkanaa 200 g palsternakkaa 100 g juuriselleriä 2 rkl öljyä 1 l vettä 1 kasvisliemikuutio 300 g ryöpättyjä karvarouskuja 1 pikkupurkki (70 g) tomaattipyreetä 0,5 tl mustapippuria 0,5 tl suolaa 1 tl kuivattua tai 2 rkl tuoretta timjamia 1 maustekurkku 0,5 dl persiljaa Kuori ja pilko sipulit ja kuori ja paloittele perunat ja juurekset. 75 HYVINVOINTI. Lisää vesi ja kasvisliemikuutio ja anna keiton kiehua noin 20 minuuttia. 2 Karvarouskun voi käyttää kokonaan, jos se on toukaton. Säilytä kylmässä
YRTTINAINEN Teksti SATU HOVI | Kuvat VL-ARKISTO | Kuvitus AINO SAARIKIVI Perinteisiä puolukka ruokia ovat marja mämmi ja marjatöntsä.. Raakaa puolukkaa voi kokeilla myös hapatettuna, pikkelssiin tai säilöttynä kapristen tavoin. Niitä voi käyttää sellaisten hillomarjojen joukossa, jotka tarvitsevat hyytyäkseen pektiinilisää. Ne voi säilöä survottuna omassa liemessään. Survotuista puolukoista voi valuttaa nesteen, lisätä vettä ja juoda sen raakamehuna. Puolukka sisältää runsaasti bentsoehappoa ja säilyy erittäin hyvin viileässä, jos marjat kerätään ennen ensimmäisiä pakkasia. Liian nuoret lehdet mustuvat kuivattaessa. Eja K-vitamiinia marjassa on runsaasti, Aja C-vitamiinia vähemmän. Sen punaiset posket loistavat kauas mäntymetsässä. Siitä tulee maukasta hilloa yhdessä muiden marjojen kanssa ja hyviä säilykkeitä hedelmien ja kasvisten sekä mausteiden, kuten curryn ja pippurin, kanssa. Puolukan maku on voimakkaan hapan ja aromikas. Jos poimit puolukoita raakana, voit jättää ne huoneenlämpöön kypsymään. Puolukassa on runsaasti myös parkkiaineita, pektiiniä, kuituja, mangaania ja flavonoideja. Kokonaisina marjat voi säilöä puhtaassa lasipurkissa niin, että marjojen päälle laitetaan survottua puolukkaa. Kirpeä perinne marja Puolukka on monikäyttöinen marja, joka maistuu erityisen hyvin yhdistettynä muiden marjojen ja kasvisten kanssa. Puolukka säilyy hyvin Raa’at puolukat sisältävät runsaasti pektiiniä. Puolukkaa voi myös kuivata ja pakastaa. Puolukan happamuuden aiheuttavat bentsoe-, omenaja sitruunahappo. Puolukka sisältää paljon erilaisia polyfenoliyhdisteitä, kuten resveratrolia, lignaaneja ja proantosyanidiineja sekä kivennäisja hivenaineita. Näin marjojen raikkaus säilyy. Mehun loputtua marjasurvoksen happamuus on kadonnut, ja sen voi syödä sellaisenaan tai käyttää juuresraastesalaatissa tai leivonnassa. Eri kantojen ravintosisällöissä on suuria eroja. Puolukan lehdet kannattaa kerätä alkukesällä ja kuivattaa tai pakastaa myöhempää käyttöä varten. Toinen vaihtoehto on säilöä kokonaiset puolukat purkkiin ja kaataa päälle keitettyä, jäähdytettyä vettä. Helppo ja raikas mehu tulee, kun puolukkasurvoksen päälle kaadetaan kiehuvaa vettä, lisätään sokeria tai hunajaa sekä mausteita ja annetaan jäähtyä. Puolukka sopii erityisen hyvin yhteen ohrajauhojen, talkkunan, veriruokien, rosmariinin, ruusun, inkiväärin, kuusenkerkän, omenan ja kaalien kanssa. Perinteisiä suomalaisia puolukkaruokia ovat muun muassa marjamämmi, itäkarjalainen marjatöntsä eli puolukkaa ja talkkunaa sekä puolukkahillo, joka tarkoittaa survottuja puolukoita ja ruis-, ohratai kaurajauhoja yhteen sekoitettuna. Aarre 8/2020 HYVINVOINTI 76 P uolukka (Vaccinium vitisidaea) on kuivahkojen kangasmetsien laji. Niitä voi käyttää teenä. Hilloa ja perinneruokia Puolukkaa voi käyttää esimerkiksi lihaja kalaruokien höysteeksi, juustotarjottimelle, leipätaikinaan, uuniomenoihin tai mehuna. Ensimmäisten pakkasten jälkeen voi vielä kerätä mehuksi käytettäviä marjoja. Puolukkaa kannattaa kokeilla yhdistää toisen happaman makuisen marjan, hedelmän tai kasviksen kanssa. Tänä vuonna Aarteen yrttinainen Satu Hovi keskittyy kir joituksissaan Suomen luonnon upeisiin marjoihin. Puolukassa on melko paljon sokeria, mutta runsas happopitoisuus peittää sokerin makeuden. Puolukanlehtiteetä ei pidä käyttää liian usein tai liian suuria määriä kerrallaan, sillä hydrokinonit vaurioittavat maksaa
Tarinoita ja taikoja suomalaisesta metsästä (SKS 2000) Satu Hovi: Luonnonyrtit (Readme 2017) Satu Hovi: Marjat (Readme 2020) Inger Ingmanson & Pelle Holmberg: Marjakirja (Karisto 2004) Tiia Koskimies: Suomalainen smoothiekirja (Minerva 2014) Sinikka Piippo: Luonnonyrtit. Kuumenna seos kiehumispisteeseen koko ajan sekoittaen. Puolukka-punasipulihillo 4 suurta punasipulia 2 valkosipulinkynttä 2 rkl voita 1 dl puolukkamehua tai punaviiniä 1 tl suolaa 1 tl mustapippuria 1–2 tl rosmariinia 1 dl valkoviinietikkaa 2 dl puolukoita 1 dl hillosokeria Kuori punasipulit ja valkosipulinkynnet, ja leikkaa ne ohuiksi viipaleiksi. Jätä kansi raolleen ja anna käydä huoneenlämmössä 1–2 vuorokautta. Lisää katajanmarjat, viinietikka ja suola. Sen lehtien alapinnalla näkyy verkkosuonisia ilmara kokuoppia tummina pis teinä. Puolukkakalja 8 l vettä 3 dl kaljamaltaita 5 dl puolukoita 1 dl nokkosta kuivattuna 3 dl sokeria 1 dl hunajaa 1 tl hiivaa tai kuivahiivaa Keitä 2 litraa vettä kiehuvaksi. Lehdessä on selkeä keski ruoti. Jaa seos puhtaisiin purkkeihin. Anna hautua kannen alla 15 minuutin ajan. Se kasvaa pinta rönsyinä, kun taas puo lukan maavarsi on maan alla ja maan päällä kas vaa vain yksi varsi. Sianpuolukka (Arctostaphylos uva-ursi) on hy vin paljon puolukan nä köinen. Kuullota sipuleita hetki, ja lisää sitten puolukkamehu tai viini, suola, mustapippuri ja rosmariini. Sekoita puolukat, sinappijauhe ja sokeri. Sianpuolukan lehti on tyvestään kapea, levenee kärkeä kohti ja on pin nalta huopamainen. Puolukka vai sianpuolukka. Vatkaa joukkoon kananmunat ja kerma. Kiehauta ja lisää hillosokeri koko ajan sekoittaen. Kuumenna voi kattilassa. Villivihannekset ja marjat (WSOY 2005) Heli Plattonen: Luonnonkasvit käyttöön (Atena 2006) Riitta Törrönen: Tutkimustietoa marjojen terveellisyydestä ja terveysvaikutuksista (researchgate.net 2015). Jatka keittämistä miedolla lämmöllä koko ajan sekoittaen noin 5 minuuttia, kunnes seos sakenee. Voit myös pullottaa juoman. Puolukan sekoittaa hel posti sianpuolukkaan, joka myös on syötävä kasvi. Sekoita. Keitä vielä 15 minuuttia miedolla lämmöllä. Sen jatkuvaa pitkä aikaista käyttöä ei tosin suositella. Puolukan marja on pyöreä. Sianpuolukka kukkii puolukkaa aikaisemmin. LÄHTEITÄ JA LISÄTIETOJA Marjut Hjelt: Taikametsä. Lisää kattilaan viinietikka ja puolukat. Jäähdytä. Puolukan leh den alapinnalla on usein punaisia pilkkuja. Kaada kiehuva vesi, maltaat, sokeri, hunaja ja marjat kannelliseen ämpäriin. Puolukkasinappi 2 dl puolukoita 1 dl sinappijauhetta 1,5 dl sokeria 2 kananmunaa 4 dl kermaa tai kookoskermaa 2 tl murskattuja katajanmarjoja 2 rkl valkoviinietikkaa 1 tl suolaa Soseuta puolukat. Punaiset marjat ovat kypsiä syyskuussa. Tarkista, että neste on kädenlämpöistä ja ripottele hiiva pinnalle. Sulje kansi kunnolla ja säilytä viileässä. Puolukan lehti on kiil tävä ja säännöllisen soi kea. Täytä ämpäri 5 cm vajaaksi raikkaalla vedellä ja sekoita. Hauduta aineksia miedolla lämmöllä 10–15 minuuttia välillä sekoittaen, kunnes sipulit ovat puolipehmeitä. MARKKU WIIK 77 HYVINVOINTI Aarre 8/2020 Puolukka kukkii touko–kesäkuussa. Sianpuolukan marja on muodoltaan litistetty pal lo, ja sen sisällä on suuri siemen
Tulot lapsen hyväksi Jos alaikäisellä metsänomistajalla on kaksi huoltajaa, he hoitavat edunvalvontaa yhdessä. Metsätulo voi myös vaikuttaa nuoren opintoja asumistukiin. Holhousviranomaisena toimii nykyään Digija väestötietovirasto, DVV, joka on korvannut maistraatit. Metsätuloja sen sijaan ei saa käyttää perheen jokapäiväiseen elämään, kuten ruokaan ja asumiseen, sillä alaikäisellä ei ole velvollisuutta elättää itseään tai perheenjäseniään. Hyväksyttävä syy voisi olla myös esimerkiksi uuden metsätilan ostaminen lapsen omistukseen ja kaupan rahoittaminen tuotolla, joka saadaan lapsen aiemmin omistamasta metsästä”, Lappalainen kertoo. ”Jos alaikäinen omistaa metsää kuolinpesän osakkaana, tarvitaan holhousviranomaiselta. Joskus huoltajat saattavat myös olla erimielisiä siitä, miten lapsen metsää pitäisi hoitaa. Naisista puolet oli perinyt metsää, miehistä neljännes”, tutkijatohtori Nina Tokola kertoo. Eikä siitä saatavaa tuloa saa käyttää muuhun kuin omistajansa hyödyksi ja tarpeisiin – vaikkapa lapsen harrastusvälineisiin. Aina huoltaja ei kuitenkaan kykene huolehtimaan lapsen omaisuudesta, ja silloin tuomioistuin voi vapauttaa hänet edunvalvojan tehtävästä ja määrätä tilalle jonkun muun. Lapsen metsästä edunvalvojan tulee huolehtia siten, että se palvelee mahdollisimman hyvin omistajansa etua. Virasto ylläpitää holhousasioiden rekisteriä, jonne edunvalvonta pitää merkitä aina, jos lapsen varallisuus ylittää 20 000 euroa. Digija väestötietoviraston lupa on pyydettävä esimerkiksi metsän myymiseen, puun hakkauttamiseen myytäväksi ja sorantai hiekanottoon. S uomessa on reilut 400 alaikäistä, jotka omistavat yksin metsäkiinteistöjä. Samoin kasvaa halu toteuttaa metsässä tavoitteita, HYVÄT NEUVOT Teksti TUIJA MANNERI | Kuvitus AINO SAARIKIVI Metsätuloja ei saa käyttää perheen joka päiväiseen elämään. Elatusvelvollisuus kuuluu huoltajalle. ”Käytännössä metsäomaisuutta pitää hoitaa huolellisesti ja suunnitelmallisesti. Nuoresta tulee tavallisimmin metsänomistaja, kun hän perii metsää tai saa sitä lahjana, selvisi Itä-Suomen yliopiston tuoreessa tutkimuksessa. Edunvalvojalle sijainen Alaikäisen omaisuuden turvaamiseksi laki määrittelee paljon asioita, joita edunvalvoja ei saa tehdä lapsen metsässä ilman lupaa. ”Itsenäisiä päätöksiä metsästään tai sen hoidosta nuori voi lain mukaan tehdä aikaisintaan 18-vuotiaana. Edunvalvojan on tehtävä rekisteriin ilmoitus edunvalvonnan alussa ja lopussa. ”Yleisintä on, että alle 18-vuotiaat omistavat metsää yhdessä jonkun muun kanssa tai kuolinpesän, yhteismetsän tai metsäyhtymän osakkaana”, arvioi metsätilarakenteen asiantuntija Esa Lappalainen Suomen Metsäkeskuksesta. Silloin kumpi tahansa voi pyytää holhousviranomaiselta päätöksen siitä, mikä vaihtoehto on lapselle parempi. jotka ehkä poikkeavat edellisen sukupolven ajatuksista. Lisäksi lapsen 18-vuotispäivään saakka edunvalvojan pitää tehdä rekisteriin vuosittain tiliä omaisuuden hoidosta. Siihen asti vanhemmat toimivat metsäasioissa lapsensa edunvalvojina”, Esa Lappalainen muistuttaa. Ikävuosien myötä nuorten omistajien metsätilojen koko kasvaa. 78 Aarre 8/2020 OMA TALOUS ALAIKÄISESTÄ METSÄNOMISTAJA Jos alle 18-vuotias omistaa metsää, huoltajat valvovat hänen etuaan ja heidän on saatava puun myyntiin viranomaisen lupa. ”Noin kolmannes tutkimukseen osallistuneista 16–25-vuotiaista metsänomistajista oli saanut metsänsä lahjana ja lähes 40 prosenttia perintönä
Kuhunkin kauppaan voi hankkia viran omaiselta aina erillisen luvan tai myynti voi tapahtua sellaisen metsäsuunnitelman mukaan, jonka holhousviranomainen on jo aiemmin hyväksynyt. Tässäkin pätee se, että huolta jalla on elatusvelvollisuus.” Huomio opintovuosiin Metsäperintö tai lahja tulee alaikäiselle usein yhden suku polven yli isovanhemmilta. Jakamat tomassa pesässä metsätulot katsotaan kuolinpesän tuloiksi, joten ne eivät vaikuta nuoren opinto ja asumistukiin. ”Kun hyväksytyn metsäsuun nitelman mukaisista toimen piteistä sitten saa tuloja, niitä ja kuluja ei tarvitse erikseen ilmoittaa. Se riittää, että edun valvoja ilmoittaa ne vuositili tyksessään holhousasioiden re kisteriin”, Lappalainen neuvoo. ”Sijainen korvaa edunval vojan vain kyseisessä, yhdessä tehtävässä.” Hakkuulupa ja klapimaksu Jos edunvalvoja katsoo par haaksi myydä lapsen met sästä puuta, vaihtoehtoja on käytännössä kaksi. Samoin lupa on saatava pe rinnöstä tai testamentista luo pumiseen tai pesän osuuden luovuttamiseen. Hän ei esimerkiksi voi ottaa metsä tilaa lapsen puolesta vastaan, jos aikoo itse lahjoittaa sen lapselle. ”Vanhempi ei voi koskaan yhtä aikaa ajaa lapsen ja omaa tai jonkun läheisensä asiaa. Luvanvaraista on niin ikään metsäkiinteistön luovuttaminen jonkun toisen käyttöön, sen panttaaminen tai varojen lainaaminen lapsen puolesta. ”Testamentissa tai lahjakir jassa isovanhemman kannattaa kin määrätä omalle lapselleen metsään määräaikainen hal lintaoikeus, esimerkiksi kym meneksi vuodeksi tai vaikkapa siihen saakka kun lapsenlapsi täyttää 25–30 vuotta. ”Myyntikelpoista puuta esi merkiksi kodin polttopuuksi huoltaja ei kuitenkaan voi mak samatta ottaa lapsen metsästä. Se voi nimittää sijaisen viran puolesta tai huoltaja voi esittää tehtä vään henkilöä, joka ei ole hänel le tai lapselle liian läheinen. ”Ehto voi myöhemmin sääs tää monelta harmilta.” LISÄTIETOJA dvv.fi/alaikaisen-edunvalvonta uef.fi/fi/uutinen/ monen-nuoren-metsanomistajanmetsatila-on-kaukana-kotoa. Joissain tilanteissa edun valvojan on hankittava itselleen sijainen hoitamaan lapsen metsä asioita. Siten oma aikuinen lapsi operoi metsässä, maksaa siitä verot ja saa tulot niinä vuosina kun lapsenlapsi vielä opiskelee.” Kuolinpesät kannattaa nekin purkaa vasta nuoren osakkaan opintojen päätyttyä. 79 Aarre 8/2020 OMA TALOUS erillinen lupa myös pesän jaka miseen”, Lappalainen neuvoo. ”Myös metsäyhtymän tulot vaikuttavat nuoren tukiin. Esa Lappalainen suosittelee metsäsuunnitelman laatimista ja hyväksyttämistä, koska silloin hakkuisiin ei tarvita joka kerta erillistä lupaa, joista menee aina lupamaksu. Tai jos isoisä tai isoäiti aikoo lahjoittaa lapselle metsää ja määrittelee edunvalvoja vanhemmalle hallintaoikeuden lapsen metsään.” Edunvalvojan sijaisen hyväk syy holhousviranomaisena Digi ja väestötietovirasto. Esa Lappalainen neuvoo asian suunnittelussa ottamaan huomioon, että jo muutaman vuoden kuluttua nuori saattaa olla opiskelija, jonka opinto ja asumistukia metsäomaisuus ja tulot voivat vähentää. Yh teismetsästä ei vielä ole vakiin tunutta käytäntöä.” Tulevaisuuden turvaksi Lappalainen neuvoo kirjaa maan testamentteihin ja lahja kirjoihin senkin, ettei aikanaan lapsen tai nuoren puolisolla ole metsään aviooikeutta. Edunvalvoja voi myös teettää metsässä hoitotöitä metsäsuun nitelman mukaan ja eritellä sen kulut vuosiilmoituksessaan
Edullinen kuljetus! Nimetön 3 1 1.6.2016 15:04:42 Arvoturve Oy Kouvolan Sippolasta! Tilaukset ja toimitussopimukset Arvo Suutari 0500 574 350 Jyrääntie 400, 45100 Kouvola www.arvoturve.fi Arvotarha Oy Jyrääntie 400 • 45100 Kouvola puh. 0500 574 350 arvo.suutari@arvotarha.fi www.arvotarha.fi arvo suutari toimitusjohtaja KUIVIKETURVETTA LIITTYMÄLLÄ RIIPPUMATTOMAN FSC® RYHMÄN JÄSENEKSI VIESTIT VASTUULLISESTA METSÄN HOIDOSTA ILMAN SIDONNAISUUKSIA AVOIN RYHMÄ KAIKILLE METSÄNOMISTAJILLE METSÄNOMISTAJAN SERTIFIOINTIRYHMÄ Myynti, huolto ja varaosat ALAVUDEN AUTO OY Täyden palvelun liike Alavudella Lähteentie 2, 63300 Alavus Puh. (06) 511 2866, 040–530 0059 www.alavudenauto.fi ystävällekin! ANNA AARRE YSTÄVÄLLE! Tämän Aarteen välissä on tilaajille etu kuponki, jolla voit ilahduttaa kahta ystävääsi ilmaisella lehtilahjalla! Ilahduta kahta ystävääsi!. 0400 895 174 tai 0400 157 701 • nastaketjut ja liikenneketjut • aidot ja alkuperäiset • paljon kokoja helppo asentaa Tilaa netissä tai soita: LUMIKETJUT TRAKTOREILLE JA TYÖKONEILLE trukeille pyöräkuormaajille mönkijöille, autoille jne. 80 Aarre 8/2020 VAKIOT PALVELUHAKEMISTO HYÖDYNNÄ KONTAKTIT! 040 720 7981 Halutessasi mukaan ota yhteyttä: p. 040 720 7981, Myyntimestarit Oy puh
Raivaussahojen terät Millainen on hyvä tulisija. . 2020! Tilaustunnus AAV0024 Kestotilaus on voimassa jatkuvasti ilman uudistamista, kunnes tilaaja irtisanoo tilauksen. Tekojärven pinta-ala vaihtelee säännöstelyn mukaan. Uusi kestotilaus lasku tetaan laskutusjakson alussa. Osoitteenmuutos alkaen __?/?__?/ 20___ ajaksi __?/?__?/ 20___?– __?/?__?/ 20___ Tilauksen maksaja / Vanhat osoitetietoni Asiakasnumero Etuja sukunimi Lähiosoite Postinumero Postitoimipaikka Puhelinnumero – Sähköposti Haluan saada Viestilehdet Oy:ltä uutisia ja etuja . Muutos astuu tällöin voimaan uuden laskutusjakson alkaessa. 6 lehteä 70,80 e . Aarre 8/2020 ENSI NUMEROSSA SEURAAVA AARRE ILMESTYY 15.10.2020 ARTO KOMULAINEN Itä-Lapin Sompio oli metsien, aapojen ja tunturien maa Mitä Jaakko Pessiselle kuuluu nyt. Tilaaja voi irtisanoa kesto tilauksen ilmoittamalla siitä tilaajapalveluun vähintään kahta viikkoa ennen laskutusjakson päättymistä. 020 413 2277 (arkisin klo 8–21) tilaajapalvelu@viestilehdet.fi PL 440, 00101 Helsinki aarrelehti.fi/asiakaspalvelu Puhelun hinta soitettaessa kotimaan lankaja matkapuhelinliittymistä on 8,35 snt/puhelu + 16,69 snt/min (alv 24 %). digitilauksena 12 kk 94,80 e . RI S TO JUSS ILA VAKIOT 81 PALVELUKORTTI TILAUSHINNAT Vaivaton kestotilaus • laskutusjakso 6 lehteä 70,80 e • laskutusjakso 11 lehteä (12 kk) 109,80 e Hinnat koskevat kotimaahan tehtäviä tilauksia. Tilaukset ulkomaille • ota yhteyttä tilaajapalveluun puh. Käytön/luovutuksen voi kieltää ilmoittamalla siitä tilaajapalveluun. __?/?__?/ 20___ . Asiakastietoja koskeva tietosuojalauseke löytyy osoitteesta viestilehdet.fi.. itselleni?. 11 lehteä (12 kk) 109,80 e . Irtisanon tilaukseni maksetun jakson loppuun . 020 413 2277 (arkisin klo 8–21) TILAAJAPALVELU puh. Lahjatilauksen saaja / Uudet osoitetietoni Etunimi Sukunimi Lähiosoite Postinumero Postitoimipaikka Puhelinnumero – A ar re m ak sa a p o sti m ak su n Vie stile hde t Oy Tila aja palv elu Tun nus 50 025 96 Info AR 1 00 00 3 VA STA US LÄ HE TY S 11-merkkinen numerosarja lehden takakannesta tai laskusta KÄYTÄ OHEISTA PALVELUKORTTIA KUN HALUAT • tilata lehden itsellesi tai lahjaksi • ilmoittaa osoitteenmuutoksesta • irtisanoa tilauksesi TILAA AARRE! Aarre ilmestyy 11 kertaa v. Kestotilaus jakautuu sovittuihin laskutusjaksoihin. Hankintahakkaajan metsässä Metsänomistajan eläkevakuutus Lokan tekojärvi peitti vanhan Sompion vuonna 1967. Tilaan kestotilauksena Aarre-lehden . Nimija osoitetietoja voidaan käyttää ja luovuttaa suoramarkkinointitarkoituksiin henkilötietolain mukaisesti. sähköpostilla . lahjaksi alkaen. tekstiviestillä. AARTEEN TILAUSLOMAKE . seuraavasta numerosta?
Valtiolla on akuutti ilmastonmuutokseen liittyvä tiedontarve. En voisi olla asiasta enempää samaa mieltä. Lisäksi valtion kulujen vähentämiseksi ja tutkimustoiminnan tehostamiseksi vakituisia tutkijan paikkoja on vähennetty. Pyörretornilla voidaan siis mitata, minkä verran hiilidioksidia erikokoiset metsä-, vesitai maa-alueet vapauttavat tai imevät pois ilmasta. Baltic Sea Action Group -säätiö on yhdessä Ilmatieteen laitoksen kanssa kehittänyt laitteistosta ilmeisesti vain noin 200 000 euroa maksavan version. Herättikö kolumni ajatuksia. Jos tutkija haluaa pysyä kiinni leivän syrjässä, vastauksia siihen, mitä valtio todella haluaa tietää, kannattaa yksilön näkökulmasta pihdata loputtomiin. Ensimmäiset tällaiset mittauslaitteet maksoivat aika monta miljoonaa euroa kappale, mutta hinta on sittemmin tullut alas merkittävästi. Se on huipputeknologinen laite, joka mittaa lukuisia kertoja sekunnissa erilaisten kaasujen sekä alasettä ylöspäin suuntautuvia virtauksia. Toisin sanoen tutkimustyön tehostamisen takia tutkijat joutuvat käyttämään yhä isomman osan ajastaan pelkkään loputtomaan apurahojen hakemiseen ja niistä raportoimiseen. Asiaahan on tutkittu aktiivisesti jo ainakin kolme–neljäkymmentä vuotta. Haluaisin kuitenkin todella tietää, olenko tässä asiassa oikeassa vai väärässä. RISTO ISOMÄKI Ilkka Herlinin tärkeä ehdotus ISOMÄKI Valtiolla on akuutti ilmastonmuutokseen liittyvä tiedontarve.. Asiaa on kyllä tutkittu pitkään, mutta Herlin oli silti ehdottoman oikeassa sanoessaan, että me emme todellisuudessa vieläkään tiedä, miten erilaiset maatalouden ja metsätalouden muodot vaikuttavat maamme hiilitaseeseen. Jos perheen elanto on kiinni vähän väliä katkolla olevista apurahoista, hyvän aiheen löytäneen tutkijan ei kannata tyhjentää aihetta yhdellä kertaa. Tärkeätkin tutkimukset keskeytyvät kun rahoitus on katkolla. Tiedämme kyllä, miten metsien puuvarasto on kehittynyt, mutta kaikki mitä maan alla tapahtuu, on edelleen lähes tuntematon musta aukko. TÄRKEIN SYY SIIHEN, miksi maamme hiilitaseita koskeva tutkimus on viimeisten 30 vuoden aikana edennyt niin piinallisen hitaasti, lienee kuitenkin aiheen vaikeus. Meidän olisi erittäin tärkeää hankkia mahdollisimman nopeasti tarkempi kuva siitä, minkä verran hiiltä nykyinen maankäyttömme ja erilaiset maankäytön muutokset Suomen alueella sitovat tai vapauttavat. Herlin antoi Apu-lehden Itämeren tilaa koskevalle erikoisnumerolle haastattelun, jossa hän esitti Suomen metsien hiilitaseen perinpohjaista selvittämistä. 1961) tunnetaan tieteis romaaneistaan, tietokirjoistaan ja tiede aiheisista lehti artikkeleistaan. Asetelman ansiosta tutkijoiden kannattaa nykyään tähdätä siihen, että he saavat yhdellä apurahakierroksella selville mahdollisimman vähän. Oma hyvin vahva veikkaukseni on, että Suomi on ainakin toistaiseksi vielä ollut kokonaisuutena paljon luultua isompi hiilinielu. Laita juttu jakoon osoitteesta aarrelehti.fi/ kolumnit Aarre 8/2020 VAKIOT 82 C argotec-yhtiön hallituksen puheenjohtaja Ilkka Herlin teki kesällä merkittävän aloitteen, johon Suomen hallitus toivottavasti tarttuu. KYSE ON VOINUT olla osittain siitä, että hallitus ja metsäteollisuus ovat aktiivisesti halunneet olla tietämättä asiasta. Tutkijoiden täytyy yhä useammin rahoittaa tutkimustyönsä hakemalla jatkuvasti yhä uusia apurahoja. Ainoa tunnettu tapa selvittää hiilitaseita luotettavasti on niin sanottu ”pyörretorni” eli englanniksi eddy covariance flux tower. On ollut mahdotonta mitata, miten paljon hiiltä menee maan alle isompien puunjuurien ja niiden tuottamien hienojuurien mukana tai millainen osa kaikesta tästä maan alle katoavasta hiilestä varastoutuu maaperään tai järvien, jokien ja Itämeren pohjalle. Sata samankaltaista laitteistoa antaisi meille muutamassa vuodessa jo melko tarkan ja luotettavan kokonaiskuvan Suomen maaperän ja vesialueiden yhteenlasketusta hiilitaseesta. Päättäjät ovat ehkä pelänneet, että tutkimukset toisivat esille Suomen kannalta kiusallisia tosiasioita. Me emme vieläkään osaa varmuudella sanoa, missä määrin avohakkuut pienentävät metsien maaperän hiilivarastoa tai mikä on onnistuneesti ojitettujen suometsien todellinen hiilitase. Mutta eikö meillä jo ole hyvä kuva siitä, minkä verran hiiltä Suomen metsät ja maaperä sitovat. KU VA M AR IA M IK LA S Aarre-lehden kolumnisti kirjailija Risto Isomäki (s
rintajouppi.fi • Lahti J. Rinta-Jouppi Oy*) 020 7881340 www.rintajouppi.fi • Raisio, J. Pohjoismainen design, perinteikäs laatuosaaminen ja parhaat käytännön ratkaisut ovat tunnusomaista Kabelle. Kaben matkailuvaunujenja autojen*) jälleenmyyjät: • Helsinki/Vantaa Helsinki Caravan Oy *) 0300 472 370 www.helsinkicaravan.fi • Jyväskylä Jyväs-Caravan*) 0400 407 066 www.jyvascaravan.fi • Kokkola Kokkolan Vaunupalvelu Oy 040 515 8159 www.vaunupalvelu.fi • Kouvola Kouvolan Vaunu Oy *) (05) 311 9077 www.kouvolanvaunu.com • Kuopio J. Valmistuksen tähtäin on tarkasti kestävässä kehityksessä. Rinta-Jouppi Oy*) 020 7881 460, www.rintajouppi. fi • Rovaniemi Caravankeskus Reatalo*) (016) 315 440 www.reatalo.net • Seinäjoki J. Kabe on hionut uutta 2021-mallistoaan kuin timanttia. Rinta-Jouppi Oy *) (09) 25257500 www.rintajouppi.fi Kabe Crown-MB Kabe Van www.kabe.se/fi Aina askeleen edellä… TM Crown TM Royal TM Royal Kabe Van TM Royal Uudella Kabella matkailet omassa rauhassa omia teitä Turvallinen liikkuminen ja matkustustapa on nyt jokaisen mielessä, kun suunnataan vapaa-ajan viettoon. Siksi Kabella matkaillen teetkin hyväksyttäviä ympäristötekoja. Rinta-Jouppi Oy*) 017 36830 00 www. Tuloksena on sulavalinjainen liikkuva koti, jossa asumisen taso, sisustuksen harmonia ja tyyli kohtaavat ja luovat houkuttelevuutta oleskeluun ja mukavuutta miellyttävään ajamiseen. fi • Turku Turun Länsi-Vankkurit Oy*) (02) 274 9880 www.lansivankkurit.com • Tuusula K&K Kivinen Oy (09) 273 1707 www.kkkivinen.fi • Vantaa J. Tervetuloa tutustumaan uuteen Kabe-mallistoon ja tekemään arvovalintaa asiantuntevan Kabe-jälleenmyyjän luokse.. Rinta-Jouppi Oy *) 06 4201800 www.rintajouppi.fi • Tampere Caravan Erälaukko Oy *) 020 75 59960 www.eralaukko. Rinta-Jouppi Oy *) 020 7881310www.rintajouppi.fi • Lappeenranta J
Ainutlaatuisen 3D-rakenteen ansiosta alapohjaan tarvitaan 30 % vähemmän betonia kuin perinteisissä ratkaisuissa, mutta rakenteesta tulee silti 20 % lujempi. FF-FLOOR -lattiaratkaisu mahdollistaa resurssitehokkaan ja samalla myös ympäristöystävällisen rakentamisen. LUE LISÄÄ: FINNFOAM.FI 30 % VÄHEMMÄN BETONIA , 20 % ENEMMÄN LUJUUTTA JA 10 % EDULLISEMPI.