PUHELIMITSE: Soita tilaajapalveluumme puh 03-2251 948 SÄHKÖPOSTITSE: Lähetä sähköpostia tilaus@amerikanrauta.. AM ER IK AN RA U TA 01/ 20 17 N RO 33 ”T IM PP A SA I ID EA N LIN CO LN IN 32 -V EN TT IIL IS ES TÄ TE KN IIK A ST A , JO IT A LÖ YT YI IH M EE LL IS EN H A LV A LL A K A U PA N O LL EID EN M A R K K A SIE N KE U LA LT A .” MOONEYES HOT ROD CUSTOM SHOW HEATH GARAGE FORD F-100 PICKUP ’69 CHEVROLET CAMARO CONVERTIBLE ’67 Ford A Roadster ‘28 Kenworth W900 B ’84 Ford Falcon Gasser ’62 Chevrolet Sedan Delivery Bomb ’48 Buick ’49 Kustom • H-D “Head Healer” LISÄKSI ESITTELYSSÄ TOISENLAINEN TALLI: R ak kaud es t a Ra u taa n • 1 /20 1 7 • 8,9 € 6 414887 002455 1 7 1 70 02 45 -1 70 1 PAL VKO 2017-09 Viipale mediat Suomalaista työtä • www.amerikanrauta.fi EGOBoost Turhaan romutettu 32-venttiilinen Muumio muistelee KAHDEKSAN ERIKOISNUMEROA VUODESSA LS pellin alla VUODESTA 2012 5 VUOTTA. 2017 BOTNIARINGILLÄ SISU CLASSIC RACE PM -KISOISSA KIITOKSET: • Päämekaanikko • Työkalut • Kuljetuskalusto • Varusteet • Teippaukset • Ruokahuolto ERITYISKIITOKSET: kiittävät yhteistyökumppaneitaan Rakkau desta Rautaan • 8/2016 • 8,90 € 6 414887 002455 1 6 8 70 02 45 -1 60 8 PAL VKO 2017-03 Viipale mediat Suomalaista työtä • www.amerikanrauta.fi AM ER IK AN RA U TA 08 /2 016 N RO 32 ”JÄ TIN M IN Ä YH D EN IS O N V IR H EE N KIN TU O H O N . TILAAJALAHJAKSI HIENO METALLINEN AVAIMENPERÄ, ARVO 14,90€ Kestotilaus 66,90 8 numeroa Tutustu ja tilaa: www.amerikanrauta.fi TILAA INTERNETISSÄ: Täytä lomake osoitteessa tilaus.viipalemediat.. TA I O N SIE LL Ä N IIT Ä U SE A M PIA , M U TT A KY LL Ä N IIS TÄ M O N ET O N JO PA R IS SA KE SÄ SS Ä U N O H TA N U T.” KAHDEKSAN ERIKOISNUMEROA VUODESSA Kooler than cool Saurun paksukuonot SEMA SHOW LAS VEGAS AM ER IK AN RA U TA 01/ 20 17 N RO 33 ”T IM PP A SA I ID EA N LIN CO LN IN 32 -V EN TT IIL IS ES TÄ TE KN IIK A ST A , JO IT A LÖ YT YI IH M EE LL IS EN H A LV A LL A K A U PA N O LL EID EN M A R K K A SIE N KE U LA LT A .” MOONEYES HOT ROD CUSTOM SHOW HEATH GARAGE FORD F-100 PICKUP ’69 CHEVROLET CAMARO CONVERTIBLE ’67 Ford A Roadster ‘28 Kenworth W900 B ’84 Ford Falcon Gasser ’62 Chevrolet Sedan Delivery Bomb ’48 Buick ’49 Kustom • H-D “Head Healer” LISÄKSI ESITTELYSSÄ TOISENLAINEN TALLI: Rakkaudesta Rautaan • 1/2017 • 8,90 € 6 414887 002455 1 7 1 70 02 45 -1 70 1 PAL VKO 2017-09 Viipale mediat Suomalaista työtä • www.amerikanrauta.fi EGOBoost Turhaan romutettu 32-venttiilinen Muumio muistelee KAHDEKSAN ERIKOISNUMEROA VUODESSA LS pellin alla VUODESTA 2012 5 VUOTTA Amerikan Rauta on lehti kaikille, joille amerikkalaiset ajopelit ja niiden rakentelu ei ole vain harrastus vaan elämäntapa. SIX-5 AMERIKASSA JENKKIAUTONÄYTTELY LAHTI FORD ’41 BUSINESS COUPE DODGE D100 PICK-UP ’ 59 & DODGE TOWN PANEL ’ 58 Chevrolet Chevy II ’67 • AC Cobra Replica Ford Roadster ’32 • H-D ”Evildirt” DeSoto Firedome Convertible ’57 Imperial Crown Southampton 4D HT ’61 LISÄKSI ESITTELYSSÄ: osa 4 Siipi-Moparit HANNU KAUNISMÄKI [556] & CRC BRÄKLEEN TEAM voitokkaasta vuodesta 2016! SAAVUTUKSET CLASS 1: • SVKMK Cup 2016 kultaa • NORDIC CHAMPIONCHIP 2016 pronssia TERVETULOA TAAS KANNUSTAMAAN! RIKON RATAENNÄTYKSIÄ JÄLLEEN 20.–21.5
No, olihan meillä jo edellisenä päivänä hankittu ’95 Roadmaster, jonka varalle oli selvät suunnitelmat. Jännä nähdä, kuinka kauan päätös pitää… Tomi Eronen Päätoimittaja tomi.eronen@amerikanrauta.fi 3 AMERIKAN RAUTA 1/2017. Pari viikkoa sen myynnistä sain kuulla Rovaniemellä seisovasta ’56 Mercurystä, joka alkoi kiinnostaa toden teolla. Ruostetta autossa ei onneksi juurikaan ollut, joten lopputuloksesta voi hyvinkin tulla kelvollinen. Tarkempi selvittely paljasti, että kyseessä oli jo 90-luvun alussa maahantuotu auto, jota ei ollut koskaan rekisteröity tänne. Kaksiovinen HT olisi ollut mallina kiinnostava, mutta sen alkuperäinen suora kasi oli rikki, ja Floridasta tuodun auton koriakin oli paikkailtu ilmeisen laajalti lasikuidulla. Loppukesästä käsiin päätyi sitten se ’61 Imperial, josta ei lopulta tullut sitä kustomia. Yhdessä välissä syksyä meillä oli Viipalemedioissa jo sikäli hauska tilanne, että kahden rinnakkaisen lehden päätoimittajilla oli melkein vastaavat 2Gen-Camarot, minulla se musta ’81 Z28 ja Klassikoiden Mattilan Kapalla kuparinruskea ’80 Berlinetta. S iitä taitaa tulla jo kolme vuotta, kun istuimme serkkupojan kanssa Do-Dads Reunionissa takapihan auringossa, ja mietimme sitä, että olisiko sittenkin pitänyt ostaa se Packard. Erikoista tällä kertaa oli se, että järki iski, ja aloin laskeskella, ettei toisten talleissa jo entisiäkin laitteita säilyttävä ihminen taida tarvita enempää projekteja. Homma alkoi silti siinä lauantai-iltapäivänä kaivella sen verran, että päätimme ostaa auton pikkukiistasta huolimatta – mutta sepä olikin jo vaihtanut omistajaa. Esimerkiksi konepelti oli ilmeisesti vielä alkuperäismaalissa, mutta kyljet olivat lommoiset ja maalattu joskus yli harvinaisen huonolla menestyksellä. sitä näkemättä, ja myyjä lupasi polttoainekuluja vastaan tuoda Mercuryn käytettävissään olleella hinausautolla etelään. Sen käsittelyyn kului aikaa yli kuukausi, vertailumalliksi oli löydetty uusi BMW 535d, ja kuukausivähennysten perusteella jäljellä olevan autoveron määräkin oli saatu laskettua. Tällä hetkellä etenkin sosiaalisessa mediassa puhuttaa Guggenheimin lailla aina vaan uudelleen esille nouseva ajatus autojen SIM-korttiin pohjautuvasta seurannasta, jonka avulla saataisiin kuulemma valtiolle niin paljon lisätuloja, että tiestö saataisiin pidettyä paremmassa kunnossa ja se väliaikainen autoverokin kenties, nyt 59 vuoden jälkeen, poistettaisiin. Meillähän oli ollut jonkin aikaa kimppa-autona surf shop truckiksi koristeltu ’78 C10, jonka puolivahingossa tulin myyneeksi kaverin kaverille. Pian löytyikin kiinnostava aihio sen tilalle – ’54 Packard Super Clipper, josta jäimme kauppaa tehdessä kai parinsadan euron kiistalle. Jo seuraavalla viikolla auton tänne tulon jälkeen se rekisteröintikatsastettiin, ja hain siihen verotuspäätöksen. Maksoin auton samana päivänä Samaan vanhaan malliin Pääkirjoitus Mercuryn suhteen kävi aika nopeasti selväksi, ettei sen maalipintaa voisi mitenkään ehostella, vaan auto olisi ylimaalattava. Olin silti jo pidempään haaveillut hankkivani Cutlass lowriderin rinnalle 50-lukuisen mild kustom -aihion, mutta aina kohtalo päätti toisin. Miksiköhän nollaveropäätöstä ei voida tehdä suoraan auton vuosimallin perusteella, vaan on tuhlattava virkamiesten aikaa vertailumallin hakuun ja kuukausivähennyskaavojen pyörittelyyn. Uskoo ken tahtoo. Sitten kävi ilmi, että eräällä tuttavalla olisi kaupan auto, joka oli sittenkin vielä Camaroa mielenkiintoisempi, ja siinähän kävi niin, että taas kerran tuli myytyä jotain sellaista, mitä ei pitänyt myydä. Aikanaan Buick vaihtui ’81 Camaroon, jota ehosteltiin pikku hiljaa MR-kelpoiseen kuntoon. Varsinaisen päätöksen kannaltahan sillä ei ollut merkitystä, koska auto on käyttöönotettu ennen vuotta 1958, jolloin nykyisenkaltainen autovero astui väliaikaisena voimaan. Autoilija maksaisi silti entistä enemmän, ja lisäksi kansalaisen liikkeistä kertovat yksityiset tiedot olisivat yhä useamman toimijan käsissä – mitä ne sanovatkaan liian monesta kokista. Minä epäilen enemmän, että järjestelmän rakentaminen tulisi syömään sen hyödyt tehokkaasti, ja jäljelle jäisi uusi, yksityistetty rahastusautomaatti
Tutustu ja tilaa lehti kotiovellesi: www.mitensetoimii.fi Tutustu ja tilaa lehti kotiovellesi: www.mitensetoimii.fi 66 90 8 NUMEROA VUODESSA KESTOTILAUS Uutuuslehti, joka TIEDE Tieteen uutuudet ja salaisuudet paljastuvat!
TEKNOLOGIA Hämmästyttäviä ideoita ja mielenkiintoismpia keksintöjä! LIIKENNE Näin meitä palveleva liikenne todella toimii. Tutustu ja tilaa lehti kotiovellesi: www.mitensetoimii.fi Tutustu ja tilaa lehti kotiovellesi: www.mitensetoimii.fi 66 90 ruokkii aivojasi! Miten Se Toimii tekee faktasta hauskaa aivan jokaiselle. Luvassa on syväluotaavia ja laajoja artikkelikokonaisuuksia, tiedeuutisia eri puolilta maailmaa sekä ajankohtaisia haastatteluja. HISTORIA Menneisyys ei ole todellakaan kuivaa kanssamme! AVARUUS Mitä ympäröivään äärettömyyteen kuuluu. TIEDE Tieteen uutuudet ja salaisuudet paljastuvat! YMPÄRISTÖ Maailma avautuu nyt aivan uusin silmin. UPEAT JA HAVAINNOLLISTAVAT KUVITTUKSET YKSITYISKOHTAISET LÄPILEIKKAUSGRAFIIKAT ENSILUOKKAISET VALOKUVAT OSTA TAI TILAA! LEHTI ILMESTYY 8 KERTAA VUODESSA.. Upeat läpileikkausgrafiikat esittelevät, miten asiat toimivat ja ensiluokkaiset valokuvat puolestaan tuovat nähtäväksi mitä uskomattomampia yksityiskohtia. Se on lehti täynnä hyödyllistä ja mielenkiintoista lukemista koko perheelle vastaten kysymyksiin, joita ette ole tulleet aiemmin edes ajatelleeksi! Miten Se Toimii tekee tieteistä hauskaa kertomalla eri alojen faktoja – avaruudesta, ympäristöstä, teknologiasta, liikenteestä ja historiasta
Ilmoitukset: Mikäli hyväksyttyä ilmoitusta ei tuotannollisista tai muista toiminnallisista syistä (esim. 06-2810 170, Fax 06-2810 112 Hallituksen puheenjohtaja: Ari Isosomppi Postiosoite Amerikan Rauta, PL 350, 65101 Vaasa Ilmoitusmyynti Peppe Haapala: 050-4147 559 Susanne Ripsomaa: 050-4147 553 www.amerikanrauta.fi > Mediakortti Sähköiset osoitteet toimitus@amerikanrauta.fi myynti@amerikanrauta.fi materiaali@amerikanrauta.fi etunimi.sukunimi@amerikanrauta.fi Painopaikka PGM Myynti R-Kioskit, huoltoasemat, marketit ja Lehtipisteet kautta maan ISSN 2243-4550 Tämän tuotteen paperi sekä tuotantoprosessi ovat sertifioidusti ympäristöystävällisiä. materiaalin tekijänoikeuksista Viipalemediat Oy:n hyväksi lähettäessään materiaalin lehdelle. Viipalemediat Oy:n vastuu ilmoituksen poisjäämisestä tai virheestä ilmoituksessa rajoittuu ilmoituksesta maksetun määrään palauttamiseen. Jos kuitenkin lehti julkaisee tilaamatta lähetettyjä kirjoituksia ja/tai kuvia lehdessä tai verkkosivuillaan, katsotaan tekijän luopuneen em. Copyright: Osittainenkin aineiston lainaaminen ilman Viipalemediat Oy:n kirjallista lupaa on kielletty. 6 AMERIKAN RAUTA 1/2017. Huomautukset on tehtävä kirjallisesti 8 päivän kuluessa ilmoituksen julkaisemisesta tai tarkoitetusta julkaisuajankohdasta. Toimitus Tilaajapalvelu Puh. lakko) voida julkaista lehti ei vastaa tästä mahdollisesti aiheutuvasta vahingosta. Mikkonen, Jussi Alasalmi, Veli Vartiala, Markku Pahkajärvi Tuotantopäällikkö Tomi Saloniemi Ulkoasu Tero Björklund, Sari Mantila, Thomas Backman, Meniina Wik Kustantaja Viipalemediat Oy Puh. Ilmoitusasiakas on vastuussa ja korvausvelvollinen mainontansa aiheuttamista mahdollisista vahingoista kolmannelle osapuolelle ja/tai Viipalemediat Oy:lle. 03-2251 948 (ma-pe 8.30-16.00) tilaajapalvelu@amerikanrauta.fi Päätoimittaja Tomi Eronen Toimittajat Kimmo Janhunen, Olli Lehtinen, Tuukka Erkkilä, Antti Kautonen Avustajat tässä numerossa Jussi Löppönen, Janne Kutja, Robert McCarter, Kari B. Materiaali: Viipalemediat Oy ei vastaa tilaamatta lähetettyjen kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä eikä palauttamisesta
Kestää korkeita lämpötiloja (transbrake) ja kuormituksia. DOMINATOR® Octane Boost korottaa oktaanilukua max. www.facebook.com/amerikanrauta Rakkaudesta Rautaan. Viskositeetit 75W90, 75W110 ja 75W140 sisältävät lukkolisäaineen, SAE 190 ja SAE 250 eivät. Pieni kitka parantaa hyötysuhdetta ja madaltaa lämpötiloja. 1 pullo käsittelee 57 litraa bensiiniä. AMSOIL Severe Gear® peräöljyt on valmistettu parhaista synteettisistä raaka-aineista. -HUIPPUTUOTTEET! Road Machine tarjoaa AMSOIL -huipputuotteet! AMSOIL Super Shift® Racing ATF on F-tyypin öljy, suunniteltu erityisesti drag racingiin, off-roadiin, ja muskeliautoihin. Öljyt kestävät erittäin suuria leikkausvoimia ja lämpötiloja. • www. Moottorikemikaalien erikoisliike myynti@roadmachine.. 4 yksikköä. Yksinoikeudella valmistetut lisäaineet muodostavat suojaavan rautasul. Kilpakäyttöön, sekä 2että 4-tahtisiin. Ei sisällä dexron-öljyjen liukastimia, joten kytkinpakat kytkeytyvät napakasti ja täsmällisesti = hyvä toistettavuus bracket racingissa. 040-5678 924 EDULLISET VARAOSAT USA-AUTOIHIN! • Tarvikevaraosat huoltoon ja korjaukseen • Alkuperäisvaraosat GM, Chrysler, Ford USA • Uudet ja käytetyt korin osat suuri varasto • Ruostekorjauspellit suoraan varastosta • Purkuosat,koneet,vaihteistot, jne. Lämpöstabiilit raaka-aineet ja robusti lisäainepaketti on suunniteltu erityisesti kisakäyttöön. roadmachine.. Puh. Ehkäisee nakutusta, auttaa seosta palamaan puhtaammin, poistaa karstaa, ja parantaa moottorin herkkyyttä. dipinnoitteen. • Suuri määrä USA-purkuautoja • Uudet peltivanteet edullisesti • Voiteluaineet ja kemikaalit • Nopeat toimitukset tilaustavaralle USA:sta HÄMEENLINNA: UUDET JA KÄYTETYT OSAT + POSTIMYYNTI PIETILÄNTIE 1-3, 13130 HML PUH: 03-61 50 50 AVOINNA: ARK 9-17 VANTAA: UUDET OSAT + KÄYT NOUTO TIILITIE 16, 01720 VANTAA PUH: 09-2210 0024 AVOINNA: ARK 8:30 17:30 PIRKKALA: UUDET OSAT + KÄYT NOUTO PURUTIE 47, (PARTOLA) PIRKKALA PUH: 03-266 2818 AVOINNA: ARK 10-18 www.southwesttrade.
50 Chevrolet Sedan Delivery ’48 V-P Heinäaho vaihtoi ’51 Ford F-1-avolavansa perheelliselle paremmin soveltuvaan takapenkilliseen bombaan. 36 Buick Super ’49 Siuntiolaisen Teppo Rädyn käyttökustomina toimii edesmenneen Arto Tiitisen jo 90-luvun alussa valmiiksi saama tinareki. Kannessa: Ford F-100 Pickup ’69 Nro 33. 56 Kenworth W900 B ’84 Savonlinnalaisen Silicone Expressin uusin jenkkirekkaprojekti, ”Plan B”, valmistui reilussa kolmessa kuukaudessa. 30 Ford Falcon ’62 Lappeenrantalaisen Tommi Äikään ”Tommy Times” -talli tuotti jo toisen puhuttelevan vanhanliiton gasser-kilpurin. Nyt LSmoottorinen auto on modernisoitu ja läpikäyty lähes kauttaaltaan. Nyt on vuorossa miehen ulkoisesti patinoitunut mutta tekniikaltaan modernisoitu ’69 pikkis. 62 Harley-Davidson Sportster ’74 Yli 30 vuotta Harrikoita rakennelleella Upilla riittää uskallusta radikaaleihinkin ratkaisuihin. ESITTELYSSÄ 14 Ford F-100 Pickup ’69 Vuosi sitten esittelimme Marko Stjerbakoffin ’46 Pickupin. 44 Ford A Roadster ’28 Kajaanilainen Hannu Leinonen etsi kustomBuickinsa tilalle täysikokoista avoa, mutta saikin vaihdossa avomallisen aakkosen ja jalosti sen nostalgiseksi low boyksi. 1/2017 24 Chevrolet Camaro Convertible ’67 36 Buick Super ’49 14 8 AMERIKAN RAUTA 1/2017. 24 Chevrolet Camaro Convertible ’67 Vantaalaisen Tapio Pesosen Camaro vaati personointia omistajansa näköiseksi
78 Toisenlainen talli: Heath Garage Heath Garagen rakentamat autot ovat monille tuttuja, mutta kuinka moni tietää, millaisessa ympäristössä heidän luomuksensa syntyvät. 82 Muumio muistelee Joskus käy niin, ettei haluttua merkkiä tai mallia löydy millään. Toisinaan romut taas suorastaan kävelevät syliin. 84 Puuhanurkka Tällä kertaa vuorossa kevyen ja raskaan sarjan hyötyajoneuvoja – Tomin ’84 El Camino SS ja Jussin ’79 White Road Commander 2. 72 Goodguys Southeastern Nationals Goodguysin Charlotten natikat järjestettiin 23. Vakiot 10 Rauta-annos Uutisia meiltä ja rapakon takaa. 88 Kutjan kuva Janne versioi kanttamme koristavan ’69 Ford-pikkiksen klassiseen kustom-tyyliin. Artikkelit 20 Tarinan takaa: Ford F-100 ’69 Markon patinapikkis sai elintenluovuttajana toimineesta Lincolnista paljon enemmän kuin pelkän 4,6-litraisen Modular-moottorin. 66 Yokohama Hot Rod Custom Show 72 Goodguys Southeastern Nationals 30 Ford Falcon ’62 44 Ford A Roadster ’28 9 AMERIKAN RAUTA 1/2017. 12 Pelit ja vehkeet Nyt voit toteuttaa villeimmätkin HEMI-haaveesi. Tällä kertaa se veti paikalle noin 16 000 kävijää. 42 Tarinan takaa: Buick Super ’49 Tepon Buickin ensimmäiset projektikuvat ovat 80-luvulta, jolloin autoon tehtiin tuolle ajalle poikkeuksellisen laajat korimuutokset. kerran, tällä kertaa Pennzoilin tukemana. Tapahtumat 66 Yokohama Hot Rod Custom Show Yokohaman kuuluisaa Mooneyes Show’ta on järjestetty jo neljännesvuosisata
Bronco #1 Ensimmäinen koskaan valmistettu, esituotantosarjan prototyyppimallinen Ford Bronco on löytynyt. Vuoden 2014 ja 2015 Bonneville Speed Weekit peruttiin olosuhteiden takia, ja vaikka vuoden 2016 Speed Week voitiin pitää, muita ajoja ei järjestetty. 40th Anniversary American Car Show Tänä vuonna järjestettävä American Car Show on järjestyksessään jo neljäskymmenes. Alun perin punaisena valmistunut proto-Bronco siirtyi tuoreena Shelbyn omistukseen, ja Shelby vaihtoi kuutosmoottorin tilalle Mustangin 289-kasin. Kymmeniätuhansia vuosia vanha, pitkälti eloton suola-aavikko on siis saanut elämäntyöpalkinnon, sillä aikaisempia IHMA-palkinnon saajia ovat muunmuassa Dan Gurney ja Stirling Moss. Rodien ja kustomien lisäksi Kustom Kulture pitää sisällään livemusiikkia ja burleskia, sekä harrastealaan liittyvää taidetta ja käsityötä pinstraippauksen ja airbrushauksen lailla: tapahtumaan saapuu monikymmenvuotisen uran tehnyt Mooneyesin ”Wildman” Hiro Ishii, sekä JD Crystal Award of Excellence -palkinnon jakava John D’Agostino. Nollat nätisti rivissä Broncon valmistenumerossa. Aavikolla on ajettu kilpaa yli sata vuotta. Hagerty-vakuutusyhtiön mukaan ajokin arvo on helposti tuhatkertaistunut sadasta dollarista. Broncoihin erikoistunut illinoislainen Gateway Bronco on paikantanut tämän 000-valmistenumeroisen, 1965 valmistuneen ajokin, jonka omistajahistoriaan kuuluu myös muuan Carroll Shelby. Bronco eleli Shelbyn ranchilla työkäytössä vuoteen 1978 asti, kunnes se vaihtoi omistajaa sadalla dollarilla. Huhtikuun puolessavälissä, 14-16.4. Tämän tunnustuksen myötä nopeuskilpailujen pitopaikkana tunnettu aavikko on saanut viimein positiivista huomiota, sillä viime vuosina paikan päällä on ollut huomattavan hankala järjestää ajoja ohenevan suolapinnan takia. Musiikkiesiintyjinä nähdään muunmuassa Melrose ja Knucklebone Oscar. Kaikkien aikojen ensimmäinen ACS pidettiin Tikkurilan jäähallissa vuonna 1978. Toimittanut: Antti Kautonen Uutispalsta Viides Kustom Kulture Show Kaikkiaan viides järjestettävä Kustom Kulture Show pidetään Helsingin Kaapelitehtaalla 11-12.2.2017. 10 AMERIKAN RAUTA 1/2017. Bonneville palkittiin Bonnevillen suola-aavikko on saanut merkittävän International Historic Motoring Awards-palkinnon. Edellisessä tapahtumassa pidettiin myös swap ja vintagetavaran myyntitapahtuma, ja se sai sen verran suuren suosion, että samanlaista on luvassa myös tänäkin vuonna. Sittemmin siniharmaaksi maalattu Bronco on ollut säilössä pitkään, mutta Gateway Bronco suunnittelee palauttavansa sen tehdasasuiseksi, sellaiseksi jollaisena Shelby sen sai. pidettävä tapahtuma järjestetään tuttuun tapaan Helsingin Messukeskuksessa
Hot Rod & Rock Show Tampere, Pirkkahalli T apah tuma t Museovirastolta museoautorahaa Museovirastolta on nyt ensimmäistä kertaa haettavissa avustuksia ajoneuvohistorian kulttuuriperinnön säilyttämiseen. Clay kierteli New Yorkin ja Hobokenin katuja Leica-kamera kourassa, ikuistaen yli 40 vuoden takaiset arkinäkymät mahtavassa katulamppujen valossa Kodachrome-filmille. AC Carsin mukaan ajokokemusta on sopivasti modernisoitu jokapäiväisen käytettävyyden toivossa. Tehovaihtoehtoja on kaksi, ahtamaton 440-hevosvoimainen taikka remmiahdettu 550-hevosvoimainen laite. 21.1. Kustom Kulture Show Helsinki, Kaapelitehdas 4.3. 40th American Car Show Helsinki, Messukeskus 29-30.4. Pienoismallipäivä Tampere, Kauppaoppilaitos 25.3. Merkittävä pelinavaus on silti kyseessä. Uusi AC Cobra AC Carsia nykyisin lähimpänä vastaava AC Heritage on tuomassa Cobran takaisin tuotantoon ja vientiin. 11 AMERIKAN RAUTA 1/2017. Botnia Swap Meet Seinäjoki, Ravirata 11-12.2. Aiemmin AC Cars rakensi yhdeksän vuoden 1962 ensimmäisiä Cobria vastaavaa autoyksilöä. Kirjamuodossa julkaistu kuvasarja on saatavilla Steidlkustantamon lisäksi eri nettikaupoista, ja 96 kuvaa sisältävä, 132-sivuinen teos maksaa kustantamon sivuilla 85 euroa. Winter Swap Meet Tampere, Teivon Ravikeskus 14-16.4. Yksityishenkilöt eivät toistaiseksi säädösmuutoksesta hyödy, sillä apurahaa voivat hakea yhdistykset, säätiöt ja yritykset. Britanniassa valmistettava Cobra 378-malli täyttää yhdysvaltalaiset vaatimukset piensarjana valmistettavasta replikasta, kiitos sen uuden voimanlähteen: Ford-puristille kyyti saattaa olla kylmää, sillä pellin alla onkin 6,2-litrainen GM:n V8, ei FoMoCo-mylly. Lisätietoja ”Avustuksesta liikenteen ja viestinnän kulttuuriperintöhankkeisiin” saa tietoa Museoviraston sivuilta www.nba.fi Nykin autot 40 vuotta sitten Yhdysvaltalaisen valokuvaaja Langdon Clayn kuvateos Cars – New York City 1974-1976 kuvaa suurkaupungin katukuvaa noina vuosina, yöaikaan. Langdon Clayn kuvaamat autot ovat kuin dioraamoissa konsanaan. Käytännössä tällä voidaan tarkoittaa esimerkiksi ajoneuvon konservointia tai entisöintiä
Viskositeetit 75W90, 75W110 ja 75W140 sisältävät lukkolisäaineen, SAE 190 ja SAE 250 eivät. 5,7-litraisen hinta: 6 990,00 € ja 6,4-litraisen hinta 10 590,00 €. Pieni kitka parantaa hyötysuhdetta ja madaltaa lämpötiloja. Hinta 26,10 €/946 ml. Sama moottori löytyy mm. www.stuntman.fi 12 AMERIKAN RAUTA 1/2017. Niiden yksinoikeudella valmistetut lisäaineet muodostavat suojaavan rautasulfidipinnoitteen. Kaikkien edellä mainittujen hinta 19,90 €. Lisäksi saatavana on asennussarja, joka sisältää mm. JHSoundilta saa autojen pinnoituksia myös valmiina alkaen 349,00 €. www.roadmachine.fi Tuoteuutuudet Mopar Performance Gen III HEMI Nyt voit toteuttaa villeimmätkin HEMI-haaveesi, sillä Moparilta on saatavana uusi 5,7-litrainen, 383-hevosvoimainen HEMI-moottori. Maininnan arvoisia ovat myös muovija kumipintojen hoitoaine auton sisäosiin sekä vastaava tavara ulkopinnoille. Villasta valmistetun, paksulla vuorella varustetun takin ansiosta kovempikaan pakkanen ei tunnu missään. PCM:n, johtosarjan, kaasupolkimen sekä happija ilmalämpöanturin. www.jarimaki.fi Vähemmän kitkaa perään Amsoil Severe Gear -peräöljyt (GL-5) on valmistettu parhaista synteettisistä raakaaineista. Viimeksi mainittu soveltuu myös moottoritilan muoviosille. uudesta Dodge Challengerista. www.jh-sound.fi Toimittanut: Kimmo Janhunen Tuiskun kestävä takki Hyytäviäkään lämpötiloja ei tarvitse säikähtää, jos naulakosta löytyy Rumble59:n metsuritakki. Hinta 98,00 €. Öljyt kestävät erittäin suuria leikkausvoimia ja lämpötiloja. Astinlauta vetokoukun runkoon Jari Mäen valikoimiin on lisätty kätevä vetokoukun runkoon kiinnitettävä teline, joka voidaan taittaa alas astinlaudaksi. Moottorit toimitetaan tilauksesta. www.usparts.fi Nopeaan ehostukseen JH-Soundin maahantuomien Marvelous-autonhoitotuotteiden joukosta löytyy kätevä Speed Wax, joka soveltuu kaikkien maalattujen pintojen nopeaan käsittelyyn. Tämä helpottaa esimerkiksi pick-upin lavalle nousemista. Asennussarjat 1 990,00€. Jos 5,7 litraa kuulostaa vähän vaatimattomalta, niin tarjolla on myös SRT-mallin 6,4-litrainen ja 485-hevosvoimainen malli. Molemmat moottorit sisältävät vauhtipyörän, kytkimen, imusarjan, läppärungon ja vesipumpun. Hinnat alk. 169,00 €
www.jh-sound.fi Muotoiltu matto Vaniin Yleismalliset matot eivät muotonsa puolesta oikein istu Chevy Vaneihin. Vuosimalleihin 1978-96 saa vastaavaa kangasmattosarjaa hintaan 165,00 €. Tuotteen sisältämien bioentsyymiaktivaattoreiden ansiosta se poistaa hyvin myös muita lemmikkien jättämiä tahroja. Alkuperäistä ’97 vuosimalliin ja uudempiin sopivaa lattiamattosarjaa saa mustana ja harmaana hintaan 225,00 €. www.roadmachine.fi 13 AMERIKAN RAUTA 1/2017. Se sumutetaan pintaan ja sen annetaan vaikuttaa hetken, minkä jälkeen pinta pyyhitään puhtaaksi kostealla liinalla. Kyseessä on siis esimerkiksi vaatteisiin tarttuva väritön sumute, joka lähtee pois pesussa. Öljyt kestävät korkeita lämpötiloja (transbrake) ja kuormituksia. Lämpöstabiilit raaka-aineet ja robusti lisäainepaketti on suunniteltu erityisesti kisakäyttöön. Hinta 33,90 €. Lisäksi jään ja epäpuhtauksien poistaminen lasipinnoilta helpottuu merkittävästi. www.kcs.fi Lasipintojen nanopinnoite Caremaxx Nano Car Glass Sealant Set on 2-komponenttinen tuote, joka vähentää tuulilasinpyyhkijöiden käyttötarvetta. Tuote on turvallinen niin eläimille kuin kaikille ajoneuvojen normaaleille sisämateriaaleillekin. 500 ml sumupullon hinta on 17,00 € ja 125 ml suihkepullon 7,00 €. Hinta 44,90 €. Sen ansiosta vesi virtaa tuulilasin pinnalta itsestään, kun ajetaan yli 70 km/h. www.presco.fi, www.laatukemikaalit.fi Vaihteistoöljy kovaan käyttöön Amsoil Super Shift Racing ATF on Ftyypin öljy, joka on suunniteltu erityisesti drag racingiin, off-roadiin ja muskeliautoihin. www.jarimaki.fi Eläimellisille autoilijoille Ma-Fra Petline Urine Remover on uusi tuote, joka puhdistaa auton tekstiileistä lemmikkieläinten virtsa-, ulosteja kuolalian. Hinta 20,75 €/946 ml. Kysyttyjä Vanin jalkatilan mukaan muotoiltuja mattoja on nyt saatavilla Jari Mäeltä. Se ei sisällä dexronöljyjen liukastimia, joten kytkinpakat kytkeytyvät napakasti ja täsmällisesti, mikä tarkoittaa hyvää toistettavuutta bracket racingissa. Tämä paitsi säästää tuulilasinpyyhkijöitä, myös estää näkyvyyttä haittaavan vesikalvon muodostumista lasin pintaan. Näy pimeässä Mikäli joudut jäämään tien päälle pimeyteen, on heijastava spray kätevä tapa varmistaa oma näkyvyys muille autoilijoille
EGOBoost 14 AMERIKAN RAUTA 1/2017
EGOBoost 15 AMERIKAN RAUTA 1/2017. Nyt vuorossa on miehen ulkoisesti patinoitunut mutta tekniikaltaan täydellisesti modernisoitu ’69, jota liikuttaa Lincolnin 32-venttiilinen Modular-kone. Teksti ja kuvat: Tomi Eronen FORD F-100 PICKUP ’69. Vuosi sitten esittelimme Marko Stjerbakoffin keulaltaan vanhennetun ’46 pickupin
16 AMERIKAN RAUTA 1/2017. Nykypuu-nimistä messurakenteisiin erikoistunutta, lehtemmekin näyttelyosastot viime vuonna rakentanutta firmaa pyörittävällä Markolla oli jatkuvasti kädet täynnä päivätöitä, jotka alan luonteen vuoksi venyvät usein viikonlopuillekin, joten vastuun ’46:n rakentamisesta sai Hersti Autoshop. ”Yksi olikin oikeasti varteenotettava vehje, mutta sen myyjä ei koskaan vastannut viesteihin”, Marko selittää. Auto oli lähestulkoon ruosteeton ja Teksasin auringon hyvin patinoima – periaatteessa vanFord F-100 Pickup ’69 4,6-litrainen nelinokkamoottori on fyysisiltä mitoiltaan yllättävän suuri, mutta mahtui silti avolavan nokalle hyvin. Kaikki on konehuoneessa siististi paikallaan, mutta kiiltäviä koristeosia sieltä on turhaa hakea. Toissa syksynä lyhytlavaisia Fordeja haettiinkin netistä ahkerasti. ”Otin sitten yhteyttä Halmariin, että jos se voisi hoitaa tämän eBayssä myynnissä olleen minulle. Painoin saman tien Buy it now -nappia, en jäänyt odottelemaan sitä, miten huutokauppa etenee.” Marko saikin mieleiseltä näyttäneen turkoosi-valkoisen F-100:n ostettua, eikä se Halmarin paikan päältä ottamissa kuvissa näyttänyt yhtään huonommalta kuin myyntikuvissakaan. Tuon vanhemman ruskean avolavan valmistuttua Marko alkoi taas haikailla sitä himoitsemaansa uudempaa patina-pickistä, ja nimenomaan kuusysiä, se kun on hänen itsensäkin syntymävuosi. ”M ä kattelin näitä jo ennen sitä ruskeaa pickupia, ja ennen Gas Monkeya”, Marko Stjerbakoff naurahtaa. Sillä ruskealla pickupilla Marko tarkoittaa tietysti näyttelyissä lukuisia palkintoja kerännyttä ’41:n näköiseksi vanhennettua suklaanruskeaa ’46 Fordiaan, joka esiteltiin Amerikan Raudassa vuosi takaperin
Kun F-100:n tilannetta päästiin vihdoin kartoittamaan kotimaassa, oli heti kättelyssä selvää, ettei keulalla ollutta rivikutosta tai sen perässä ollutta kolmivaihteista manuaalia tulevaisuuden suunnitelmiin kuuluisi. No, Markolla on työn alla myös yksi ’66 T-bird, ja sen peili näytti mieleiseltä, joten niitä tilattiin toinen. Moderneja mausteita. Puutteita ei oikeastaan takapuskurin lisäksi ollut. ”Alkuun oli mielessä uuden GM-tekniikan laittaminen, mutta sitten näiden Modularien saatavuus edullisesti sai mielen muuttumaan”, Marko selittää. Miehet eivät ongelmaan sen kummempaa huomiota kiinnittäneet, vaan kaupat tehtiin ja Lincoln lastattiin traileriin kuljetettavaksi kohti Tuusulaa ja Herstin pajaa. ”Se tuli 5. Nettiautossa olikin sopivia tekniikanluovuttajia tarjolla kaksi, joista paremmalta vaikuttanut oli jo varattu, joten Marko ja Timppa lähtivät katsomaan sitä toista, ’95-mallista, jossa oli pieni käyntihäiriö. haksi lava-autoksi aika siistissä kunnossa. Oli sitä jo vähän ehditty harrastellakin, autoa oli madallettu ja sen alla olivat tuntemattomasta mallista lähtöisin olleet 17-tuumaiset peltivanteet. Sen keulassa oli McPhersonit, joten niiden hyödyntäminen pickupissa oli käytännössä mahdotonta. Keulan suhteen päädyttiin Jenkeissä suosituksi tulleeseen Crown Vic modiin, viimeisen lähdön poliisimallina tunnetun täyskokoisen sedanin etuakseliston kun tiedettiin sopivan leveydeltään suoraan pickiksen runkoaisoihin. Markon ja Herstin Timpan pähkäillessä, mikä moottori tuoreeseen hankintaan tulisi, Timppa sai idean Lincolnin 32-venttiilisestä tekniikasta, joita löytyi ihmeellisen halvalla kaupan olleiden Mark Kasien keulalta. Sehän laivattiin Houstonista”, Marko jatkaa. ”Pickupin keulan pellit oli jo purettu, kun se varaosa-auto haettiin”, Marko jatkaa. 17 AMERIKAN RAUTA 1/2017. Timppa sai idean Lincolnin 32-venttiilisestä tekniikasta, joita löytyi ihmeellisen halvalla kaupan olleiden Mark Kasien keulalta. Ihan perälle sijoitetun bensatankin Timppa teki kokonaan itse, ja siihen asennettiin Lincolnin alkuperäinen bensapumppu. Aluksi oli mielessä myös alkuperäisten peräpään ilmapalkeiden käyttäminen, muttei se ollut lopulta järkevää, vaan joka nurkkaan päädyttiin asentamaan tarvikepalkeet. ”Löysinkin sopivan etuakseliston netistä virolaiselta sivustolta. Miksikö juuri sellaisen. ”Mulla on auton alkuperäiset dokumentit kaikki tallessa, se oli ollut lähes koko ikänsä samassa suvussa.” 32 venttiiliä. Lincolnissa moottoria ja vaihteistoa ohjaa yksi ja sama ECU, joten sen suhteen selvittiin helpommalla kuin vastaavissa GM-tekniikkaswapeissä. ”Toin Jenkeistä matkalaukussa uudet iskarit ja toiset tukivarret, kun pelkkien puslien osto olisi tullut kalliimmaksi”, Marko naurahtaa. Johtosarja tilattiin valmiina Ron Francisilta, joka toimittaa valmiita johtosarjoja moniin vastaaviin swappeihin. Sen paremmin Marko kuin Timppakaan eivät olleet perehtyneet enempää MKVIII:n alustaan, joten sen erillisjousitettu taka-akseli tuli positiivisena yllätyksenä, ja se päätettiinkin käyttää ripustuksineen päivineen. Akselisto oli purettu osiin ja tuli Suomeen trukkilavalla.” Varaosa-autoksi hankitusta kokonaisesta Lincolnista hyödynnettiin siis sen moottorin ohella 4R70W-automaattilaatikko ja perä. tammikuuta Suomeen, itse asiassa aika nopeasti. Muuten Marko ei halunnut käyttää alkuperäistä muovista taustapeiliä, vaan hankki tilalle ’66 Thunderbirdin kromatun version
Ratti löytyi yllättäen Trade Partsilta hyllytavarana, ja samasta paikasta löytyi siihen jopa harmaa vaihtokehä. Ford F-100 Pickup ’69 18 AMERIKAN RAUTA 1/2017. Siitä voi tehdä omat johtopäätöksensä, onko tämä auto myytävänä. Ensiesittelyn auto koki viime keväänä Helsingin American Car Show’ssa, missä se oli vielä kesken. tekniikanvaihdossa ei lopulta mitään mystistä ollutkaan, kun moottori oli lähtöisin ’96-mallista vanhemmasta autosta, jossa ei vielä ollut ongelmia tuottavaa ajonestoa. Vastuun penkin muotoilusta sai Verhoomo Priman Lasse Vänttinen, joka verhoili myös aurinkolipat ja ovenkahvat sekä ompeli uuden kankaisen kokolattiamaton, sellaistahan työkalussa ei alun perin ollut. Vanteina käytetiin sovitteluvaiheessa ruskean pickupin vanhoja 18-tuumaisia, ja vannehommassa tulikin heti alkuun yllätys – Mark VIII:ssa oli eri pulttijako kuin Crown Victoriassa ja saman ikäluokan FoMoCo-kalustossa yleensä. Mieleiset vanteet ’69:n alle löytyivät yllättäen USPartsin poistotarjouksista, ja täytyy sanoa, että 20-tuumaiset American Racingin Daytonat sopivat pickupiin täydellisesti. Takapuskuri tuli uutena Jenkeistä. Kompuraksi valittiin toimivaksi tunnettu Viairin 480C, ja korkeudensäätö hoituu neljällä magneettiventtiilillä. Vaikkei runkoa notchattukaan, oli lavan pohjaa nostettava uudenlaisen perän ripustuksen takia, ja vanha lavan pohja oli myös niin laho, että Timppa teki tilalle uuden, alkuperäiseen tyyliin pokatun pellin. Ilmajouset Timppa rakenteli itse sovittamalla tavallisiin etuiskareihin shockwavetyyliin palkeet niiden päälle. Sitä kun ei tiettävästi pystytä Suomessa poistamaan, vaan se olisi vaatinut koko ohjainyksikön lähettämisen Jenkkeihin muokattavaksi. Ohjaamoonkin Markolla oli selvät suunnitelmat – sohva muotoiltaisiin uusiksi Pro Touring -hengessä. Sitten piti vielä saada kone käymään kunnolla. Millisen jaon muuttamiseksi taakse tilattiinkin tuuman paksuiset adapterit. ”Takana on nyt rullapalkeet, joiden tilalle on tarkoituksena vaihtaa makkarapalkeet, kun nuo nykyiset eivät jaksa nostaa perää kunnolla ylös raskaammalla kuormalla”, Marko kertoo. Siellä lehtemme osastolla Mannermaan Peksu kävi taiteilemassa perälautaan EGOBoost-nimen. Loppukesästä Marko sai kuusysinsä vihdoin ajoon, ja myöhään syksyllä, pian kuvausten jälkeen se sai myös veropäätöksen ja kotimaiset kilvet – MUN-69. Niin hytin lattia kuin lavan pohjakin maalattiin Raptorlavapinnoitteella. Siihen vaihdettiin ensin tyhjäkäynnin säätömoottori, mutta ei se alkanut sillä toimia. Tarkemmin tutkittaessa kävi ilmi, että vika olikin kaasuläpän asentotunnistimessa. Tyyliin sopiva billet-ratti löytyi yllättäen Suomesta Trade Partsin hyllystä. Ilmasäiliö piilotettiin lavan alle rungon kylkeen. Korimuutoksia autoon ei juurikaan tehty, ainoastaan etupuskuria kavennettiin ja se vietiin kiinni koriin. Rungon takapäätäkään ei tarvinnut erillisjousituksen ansiosta notchata, vaan riitti, kun rungon katkaisi, jotta Lincolnin perän kiinnikkeet saatiin hitsattua oikealle kohtaa pickupin rungon sisään. Vannehommassa tulikin heti alkuun yllätys – Mark VIII:ssa oli eri pulttijako kuin Crown Victoriassa ja saman ikäluokan FoMoCoissa yleensä. Verhoomo Priman Lasse Vänttinen muotoili alkuperäisen sohvan kokonaan uudelleen ja verhoili sen aidolla nahalla. Rungon etupäähän tehtiin noin 15 millin vahvikelevyt etuakseliston kiinnittämistä varten, muuten se meni periaatteessa suoraan paikalleen
Moottori: ’95 Lincoln Mark VIII:n 4,6 32V Modular V8. Renkaat: Michelin 225/35 R20 edessä, 275/35 R20 takana. Vanteet: American Racing VN801 Daytona 8,5x20” ET5, 25 mm pulttijaonmuutosadapterit takana. Teho: 280 hv. Sisusta: Harmaa billet-ratti universal-ohjauspylväässä, Autoverhoomo Priman uudelleen muotoilema ja aidolla nahalla verhoilema penkki, Autoverhoomo Priman tekemä lattiamatto, radiopaikalle tehty paneeli ilmajousituksen mittarille ja säätimille. Kiitos: Kaikille projektissa mukana olleille! Faktat Ford F-100 • Omistaja: Marko Stjerbakoff, 47 • Paikka: Pornainen. Tässä sen kanssa poseeraavat messutytöt Anna, Marjo ja Hanna. 19 AMERIKAN RAUTA 1/2017. Jarrut: 90-luvun lopun Lincoln Town Carin levyjarrut edessä, ’95 Lincoln Mark VIII:n levyjarrut takana. Alusta: ’03 Ford Crown Victorian päällekkäisin kolmiotukivarsin varustettu etuakselisto ja tehostettu hammastanko-ohjaus, ’95 Lincoln Mark VIII:n erillisjousitettu taka-akselisto, ilmajousitus, Viair 480 C -kompressori, magneettiventtiilit. Voimansiirto: ’95 Lincoln Mark VIII:n 4R70W-automaatti ja perä. Kori: Etupuskuria kavennettu ja puskuri tuotu lähemmäs koria, takapuskuri tuotu myös kiinni koriin, lavan pohjaa nostettu. Markon ’69 sai kunnian koristaa myös useampaa Amerikan Raudan messuosastoa viime vuonna
3: Tekniikanluovuttajaksi löytyi ’95-mallinen Lincoln Mark VIII, josta purettiin moottori, vaihteisto ja taka-akselisto. Tarinan takana 1 Lincolnin tekniikalle 2 3 4 20 AMERIKAN RAUTA 1/2017. 2: Sisäverhoiluna oli korin värinen meksikoviltti. 1: Teksasista eBayn kautta löytynyt auto oli patinapintainen, mutta pitkälti ruosteeton – sellainen, mitä Marko etsikin. Teksti: Tomi Eronen, kuvat: Hersti Autoshop 32-venttiilinen voimanlähde kiinnittää isoine kansineen helposti huomion, mutta Markon patina-pickis sai sukulaismalleistaan paljon enemmän kuin pelkän moottorin. Autoa oli jo madallettu ja alla olivat 17-tuumaiset peltivanteet. 4: Kun sopiva tekniikanluovuttaja oli löytynyt, melkeinpä ensi töiksi nostettiin lava pois ja katkaistiin runko takaakselin kohdalta, jotta päästiin sovittelemaan Lincolnin erillisripustettua akselistoa paikalleen. Varaosakori jatkoi lopulta matkaansa keski-Suomeen
6: Tässä rungon takapäätä mallaillaan paikalleen uuden akseliston kanssa. 8: Keulan pellit purettiin paikaltaan kokonaan moottorin ja etuakseliston vaihdon helpottamiseksi. 10: Oli jo etukäteen tiedossa, että uuden etuakseliston leveys olisi runkoaisoihin nähden juuri sopiva. Myös akselisto irroitettiin. 9: Lincolnin 4,6-litrainen ja 32-venttiilinen Modular-kasi on pienehköstä iskutilavuudestaan huolimatta melkoisen suurikokoinen. Samassa paketissa tuli myös hammastanko-ohjaus tehostimineen. Tässä tapauksessa tilan suhteen ongelmia ei suuremmin ollut. 12: Kun koesovitukset ja tarvittavat kiinnikkeet oltiin tehty, päästiin kone nostamaan uudelleen pois keulalta. 7: Uusi, päällikkäisin kolmiotukivarsin varustettu etuakselisto tuli virolaiselta purkaamolta 2000-lukuisesta Ford Crown Victoriasta. 11: Seuraavaksi oli aika mallata aisojen väliin Modularkonetta. 5: Erillisjousituksen ansiosta perinteistä notchia runkoon ei tarvinnut tehdä, riitti kun ratkoi perän kiinnityksen runkoon. Tässä käynnissä on sen sovittelu paikalleen. 5 6 7 8 9 10 11 12 21 AMERIKAN RAUTA 1/2017. Heti kättelyssä oli selvää, että keulalla ollut rivikutonen saisi etsiä uuden kodin
18: Tulipelti ja hytin pohja hiekkapuhallettiin ennen maalausta. 15: Rungon etupäähän tehtiin vahvistukset uuden etuakseliston kiinnitystä varten. 17: Peräpää saatiin laskemaan hyvin alas erillisjousituksen ansiosta. 13 14 15 16 17 18 19 22 AMERIKAN RAUTA 1/2017. 16: Sitten oli hytin vähäisten ruostevaurioiden korjaamisen aika. 19: Modular-moottorin ja 4R70W-vaihteiston tapauksessa ei tarvita kuin yksi ECU, toisin kuin monissa samantapaisissa GM-tekniikkaswapeissa. Kuvassa näkyvät selvästi taka-akselin kiinnityskohtaan tehdyt muutokset. 14: Runko hiekkapuhallettiin ja maalattiin tehdasmaisella mustalla. Johtosarja tilattiin valmiina Ron Francisilta, eikä ajoneston suhteenkaan ongelmia ollut, koska tekniikka otettiin ’95-vuosimallisesta autosta. Vuotta uudemmassa olisi jo ollut ajonesto, jota ei tiettävästi kukaan pysty Suomessa ohjelmoimaan pois, vaan sellaisen tapauksessa ohjainyksikkö olisi pitänyt lähettää Jenkkeihin muokattavaksi. Niitä löytyikin lähinnä ovien alakulmista. Tarinan takana 13: Kun hytti oli purettu kaikesta ylimääräisestä, oli aika nostaa se pois rungolta
22: Etupuskuria kavennettiin ja se vietiin aivan kiinni koriin. 21: Lavan pohja leikattiin suurelta osin irti, koska jo varhaisessa vaiheessa oli huomattu, että sitä jouduttaisiin nostamaan. Muodon säilyttämiseksi kavennusta ei tehty keskeltä, vaan molemmilta laidoilta otettiin noin tuuman palat. Aluksi takajousituksessa suunniteltiin Lincolnin alkuperäisten ilmapalkeiden käyttämistä, mutta lopulta joka nurkkaan päädyttiin asentamaan tarvikeilmajouset, jotka ovat edessä makkaraja takana rullatyyppiset. Sovitusvaiheessa alla olivat Markon ’46 Pickupin vanhat 18” Boss-vanteet. Lavan alle piiloon jää Timo Herstin tekemä tankki, johon on asennettu Lincolnin oma polttoainepumppu, sekä ilmajousituksen painesäiliö. Kaksivärinen verhoilu on aitoa nahkaa. 20 21 22 23 24 25 26 23 AMERIKAN RAUTA 1/2017. 20: Viimein koitti aika nostaa lavakin taas paikalleen. Sitä jouduttiin myös nostamaan, jotta erillisjousitetun perän tukivarret mahtuvat liikkumaan riittävästi. 25: Timppa teki lavan pohjan kokonaan uusiksi. 23: Verhoomo Priman Lasse Vänttinen muotoili penkin huomattavasti alkuperäistä sporttisemmaksi ja tukevammaksi. Kuvassa alla ovat myös oikeat vanteet. 24: Radion paikalle tehtiin paneeli ilmajousituksen säätimiä ja painemittaria varten. 26: Takapuskuria ei ollut auton maahantullessa mukana ollenkaan, joten se tilattiin uutena Jenkeistä
PASSION The Red 24 AMERIKAN RAUTA 1/2017
25 AMERIKAN RAUTA 1/2017. Teksti ja kuvat: Kimmo Janhunen CHEVROLET CAMARO CONVERTIBLE ’68. Uusi hankinta vaati kuitenkin personointia uuden omistajansa näköiseksi. Nyt auto alkaa olla kauttaaltaan läpikäyty ja maukkaasti modernisoitu. Kun vantaalainen Tapio Pesonen osti avo-Camaronsa, oli se jo kertaalleen rakennettu
Avomallissa putkiston tilaa rajoittavat vaihteiston ja kardaanin alla oleva poikkituki, mutta Janne sai aiempia puoli tuumaa kookkaammat putket asettumaan paikoilleen varsin nätisti. Nämä amerikkalaisten autonrakentajien monenkirjavat konstit jaksavat yllättää kerta toisensa jälkeen. Pian sen jälkeen, kun auto oli uitettu Suomeen, sen pohja oli puhdistettu Uudenmaan Soodapuhalluksessa ja sen jälkeen maalattu. Tässä tapauksessa selkeiden ruostevaurioiden päälle oli laminoitu kylmän viileästi kuitua. 305:lla ei pystynyt hankaamaan kumia, ei sitten millään. Moottori tilattiin heinäkuussa 2014 ja se saapui Jannen tallille sopivasti loppusyksystä. Työn sai tehtäväkseen jälleen Janne’s Garage, olihan Jannella jo kokemusta vastaavan moottorin istuttamisesta Camaron keulalle. Taakse jätettiin vakiot rumpujarrut, mutta jarruputket vaihdettiin uusiin. Alla olivat niin ikään samat Bossin viisipuolaiset kromivanteet, tosin sillä erotuksella, että takavanteet olivat halkaisijaltaan kaksi tuumaa etuvanteita kookkaammat. Lopulta eräältä purkaamolta löytyi asiallisen oloinen ’99-vuosimallin LS1 ja pakettiin kuului vielä 4L60E-vaihdelaatikkokin. Sisusta oli uusittu samoin kuin rättikattokin, ja kromeja sekä muita pisteosia oli vaihdettu virheettömämpiin. 305:n pois nostamisen yhteydessä autosta purettiin koko keula ja sen apurunko hiekkapuhallettiin, vahvistettiin ja maalattiin. Kun moottori varustettiin uusilla kannakkeilla, sitä päästiin sovittelemaan paikalleen. 26 AMERIKAN RAUTA 1/2017. Projekti alkoi sopivan moottorin metsästämisellä, missä kiinnitettiin erityistä huomiota siihen, että johtosarja olisi irrotettu nätisti. Kierrejouset vaihdettiin pari tuumaa madaltaviin ja puslat uretaanisiin. Niinpä autoon päätettiin hankkia uudempi LS-moottori. Konepellin maaYksi asia vaivasi Tapiota päivä päivältä kovemmin. Alkuperäinen konepelti vaihdettiin talvella 2013 isolohkomalliseen, jossa on kaksi kromiritilöin varustettua ilma-aukkoa. Sen jälkeen jäljellä oli vielä piuhasarjan muokkaaminen sopivaksi uuteen käyttökohteeseen. Kunto oli siis varsin kelvollinen jo ostohetkellä, mutta hetken autosta nautiskeltuaan Tapio alkoi kaivata siihen jotain omaa. Tulipelti oiottiin ja konehuone siliteltiin kauttaaltaan kliinin näköiseksi. Samalla eteen asennettiin SSBC:n drum-to-disc-levyjarrukitti. Avomalleissa lattiat toimivat osaltaan kantavana elementtinä, eikä 305:een nähden tuplasti enemmän tehoa tuottavan LS:n asentaminen olisi tullut kysymykseen, ellei koria olisi samalla korjattu asianmukaiseen kuntoon. Moottoriswapin yhteydessä jouduttiin yllättäen vaihtamaan myös matkustamon lattiat, sillä Jannelle paljastui, että ne oli korjattu jossain vaiheessa lasikuidulla. Chevrolet Camaro Convertible ’68 lauksen yhteydessä maalattiin uusiksi myös takaluukku, josta poistettiin spoilerinreiät. Moottorin päivittäminen päätettiin tehdä seuraavan talven aikana. Lasikuituyllätys. K un Camaro-kerhon aktiivijäseniin kuuluva Tapio osti avonsa Helsingin Pasilasta toukokuussa 2012, oli se jo nykyisessä punaisessa värissään. Alkuperäiset pakosarjat olivat niin leveät, ettei niiden käyttäminen tullut kysymykseen. Sävy ei ole alkuperäinen, mutta se oli maalattu autoon vielä sen ollessa Amerikan mantereella. Se kun tulisi sujuvoittamaan työtä melkoisesti täällä päässä asennusvaiheessa. Pajalla tehtiin myös 2,5-tuumainen rosteriputkisto, jonka muotoiluun toi lisähaastetta avossa vaihteiston ja kardaanin alla sijaitseva poikittaistuki. Moottorin öljypohjaa piti muokata, jotta ohjausakselille saatiin riittävä tila ja lisäksi jarrutehostin piti vaihtaa pienemmäksi, koska se tuli käytännössä kiinni LS-koneen taaimmaiseen kuskinpuoleiseen puolaan. Takapyörien ripustus ja jousitus on päivitetty nykyaikaisemmaksi Heidtsin nelilinkeillä sekä coilovereilla. Muistin virkistämiseksi mainittakoon, että hänen ”Black Widow” Camaronsa esiteltiin numerossamme 3/2013. Sen maalauksen ja paikalleen asennuksen sai tehtäväkseen Janne’s Garage, joka oli juuri perustanut uuden toimipisteensä Sipooseen. Kuidut purettiin pois, minkä jälkeen Janne uusi sisäpuolen helmakotelot ja hitsasi paikalleen Janne’s Garage valmisti Camaroon peltipakosarjat, sillä LS-moottorin alkuperäiset pakosarjat eivät mahtuneet paikoilleen leveytensä vuoksi. Niinpä Janne valmisti kokoonpanoon uudet peltipakosarjat ja lopulta koko putkiston halkaisijaltaan 2,5-tuumaisena. 305:lla ei pystynyt hankaamaan kumia, ei sitten millään. Kaasarista ruiskuksi. Tapio ei kuitenkaan halunnut uuden konepellin mukaista isolohkoa eikä muutenkaan liian kireäksi viritettyä konetta, vaan pikemminkin luotettavan ja taloudellisen moottorin, jossa olisi kuitenkin riittävästi tehoreserviä. Sellaisenaan Camaron kyydit maistuivat yhden kesän, mutta yksi asia vaivasi Tapiota päivä päivältä kovemmin
Jouset vaihdettiin kaksi tuumaa madaltaviin ja etujarrut päivitettiin levyiksi SSBC:n kitillä. Moottori-swapin yhteydessä hiekkapuhallettiin ja maalattiin auton eturunko sekä -tukivarret. Myös tulipelti siloiteltiin samalla. 27 AMERIKAN RAUTA 1/2017. Camaron konehuoneesta löytyy peltipakosarjoja lukuun ottamatta vakio vuoden ’99 LS1-moottori, jonka perässä on 4L60E-vaihteisto
Jatkuvasti eri rakentelijoilta vaikutteita imevä kaveri on suunnitellut seuraavaksi toimenpiteeksi ilmajousien asentamista. Sisusta on uusittu alkuperäistyyppisesti mustalla nahalla auton vielä majaillessa rapakon takana. Chevrolet Camaro Convertible ’68 Blingiä autoon tuovat Bossin kromatut 18-tuumaiset viisipuolavanteet sekä isolohkomallisen konepellin ilma-aukkojen ritilät, joiden muotokieltä imitoitiin myös moottorin päälle tehtyihin puolien suojiin. 28 AMERIKAN RAUTA 1/2017. Suomessa autoon vaihdettiin LS-swapin yhteydessä Speedhutin mittaristo
Sen lisäksi sisustaa päivitettiin Speedhutin mittaristolla, joka on suunniteltu nimenomaan LS-swappeja silmällä pitäen. Faktat Chevrolet Camaro Convertible ’68 • Omistaja: Tapio Pesonen • Paikka: Vantaa. Sisusta: Musta nahkaverhoilu, Speedhutin mittaristo. Tällöin ei tarvita loiskelevyjä eikä kahta pumppua ja kerääjäsäiliötä. Myös laatikon kanssa joutui aluksi hieman kiroilemaan, kun se ei vaihtanut kunnolla. Tällä kertaa työn alle otettiin peräpää, jonne vaihdettiin alkuperäisten lehtijousien tilalle Heidtsin nelilinkkikitti sekä coiloverit. Alkuperäisen bensatankin kanssa olisi voinut ilmetä sellainen ongelma, että ruiskulle olisi päässyt imeytymään ilmaa polttoaineen loiskuessa. Seuraavana talvena auto palasi jälleen tuttuun tapaan Janne’s Garagelle. Valmis Camaro ei siltikään vielä Tapion silmissä ole, sillä jatkuvasti eri rakentelijoilta vaikutteita imevä kaveri on suunnitellut seuraavaksi toimenpiteeksi ilmajousituksen asentamista. Moottori: 5.7 LS1 V8 vuosimallia ’99, peltipakosarjat, 2,5” pakoputkisto, Aeromotive Phantom Stealth -polttoainepumppu. Taka-akseli samoin kuin kaikki muutkin irrotetut osat hiekkapuhallettiin ja maalattiin ennen takaisin asentamista. Korimuutokset: Isolohkomallinen konepelti. Jarrut: Edessä SSBC:n levyjarrut, takana alkuperäiset rumpujarrut. Seuraavan kesän Tapio ajeli uudistuneella autolla eliminoiden samalla kokoonpanossa ilmenneitä lastentauteja. US-Partsista hankitut lattiapellit. Kun pellit oli saatu kuntoon, vaihdettiin myös lattiamatto samalla uuteen. Korjaukseksi riitti kuitenkin onneksi vain parin venttiilin vaihtaminen uusiin. Vanteet: 18” Boss 338. Alusta: Edessä 2” madaltavat kierrejouset ja uretaanipuslat, takana Heidtsin nelilinkkikitti ja coiloverit. Viimeisin autoon tehty päivitys toteutettiin viime kesänä, jolloin pakoputkiin lisättiin sähköisesti avautuvat cut-out-läpät. Se asennettiin alkuperäisten mittareiden paikalle, mutta helpottaakseen kiinnitystä Janne teki mittareille uuden, tukevamman taustalevyn. Uusi vaihteisto ei tarvinnut paikalleen sopiakseen muuta kuin uuden takakannakkeen, joka syntyi myös Jannen pajalla omavalmisteena. Jenkkilästä tilatun koneen piti olla kaikin puolin ehjä, mutta ajossa ilmeni, ettei se käynyt kaikilla sylintereillä. Janne valmisti puolien päälle uudet suojat, joiden ulkoasussa imitoitiin konepellin kromiritilöitä. Koska uusi laatikko on alkuperäistä pitempi, tarvittiin lyhyempi kardaani, joka teetettiin mittojen mukaan Ko-Metilla. Tarkemmissa tutkimuksissa vian aiheuttajaksi paljastui mäntä, joka oli päässyt osumaan venttiiliin. Kiroilua ja kiitosta. Lopuksi suojat maalattiin korinvärisiksi. Toivotaan, että aikomus toteutuu, sillä lopputulos olisi taatusti mielenkiintoista nähtävää. Talven 2014-15 aikana toteutettu moottoriswappi paisui siis alkuperäisistä suunnitelmista melkoisesti, ja kuin pisteeksi i:n päälle korin helmat maalattiin vielä uusiksi kauttaaltaan. Voimansiirto: 4L60E-automaatti, Ko-Metin mittatilauskardaani. 29 AMERIKAN RAUTA 1/2017. Samalla reissulla päätettiin viimeistellä myös konehuoneen ilme. Ongelma poistettiin varustamalla tankki Aeromotiven valmistamalla, tankin sisään asennettavalla Phantom Stealth -pumpulla, joka sisältää keruupussin. Kolmosen ja nelosen pakat osoittautuivat vioittuneiksi, ja ongelma korjautui niiden uusimisella. Ilmajouset kun ovat muskelija poniautoissa meidän leveysasteilla vielä melkoisen harvinaista herkkua. Renkaat: Edessä 215/45 R18, takana 275/35 R18. Ainakin toistaiseksi
FALCONS ARE GO! 30. Antakaamme Tommin kertoa sen tarina omin sanoin. Hänen myytyään auton eteenpäin gasserittomuus alkoi yllättäen kaihertaa mieltä, eikä tilanne korjaantunut kuin uuden rakentamisella. Esittelimme lappeenrantalaisen Tommi Äikään ’41 Studebaker gasserin numerossa 3/2015. Teksti: Tommi Äikää • Kuvat: Kimmo Janhunen FORD FALCON ’62
31
Tilalle tuli Hiacen lukollinen versio tiheällä, noin 4,3:1-välityksellä. Koska gasserit tehtiin usein kevyistä pikkuautoista, joissa oli alkujaan nelisylinterinen tai joku vastaava moottori, ja varustettiin kookkailla V8-moottorilla, oli moottorin alkuperäinen paikka aika epäselvä käsite. Tulipeltiä ja vaihteistotunnelia joutui leikkaamaan aika rajulla kädellä, että laatikon sai mahtumaan edes vähän sinnepäin. Alkuperäinen akseli oli niin hentoisen näköinen, että se sai lähteä. Aloin katsella aihiota, vaatimuksena lähinnä halpa hinta ja sopiva korimalli. Omistaja oli todennut, ettei saa sitä ikinä kasaan ja se joutaa myyntiin. Moottori puoliksi ohjaamossa. Ajatuksena oli joku vanhan liiton moottori, muttei kuitenkaan Chevyn pikkueikä isolohkoa, vaikka ne taisivat olla yleisimmät koneet 60-luvun gasser-kapinoissa. Niillä puristukset jäivät todella alas ja niiden kanavatkin olivat todella ahtaat. Vanhan liiton voimaa. Minulla on jemmassa myös period correct ClutchFlite-laatikko, jonka saisi pikku ahertamisella paikoilleen. Turha sääliä mitään tai ajatella sääntöjä, kun ei tätä autoa tulla viemään kuitenkaan konttorille, eikä tällä taida olla asiaa mihinkään virallisiin kisoihinkaan. Se on siis käytännössä TorqueFlite, jossa käytetään normimanuaalin kytkintä turbiinin sijasta. Kojetaulun alle ja eturungon tueksi tein putkikehikon, joka yhdistää jousien korvakkeet ja alustan palkit tuomaan menetettyä jäykkyyttä takaisin. Vaikka teinkin autoa ihan itselleni, ilman mitään rajoitteita, halusin kunnioittaa vanhoja 60-luvun gasser-sääntöjä, joissa rajoitettiin kampiakselin korkeus maasta 24 tuumaan. Varmaan osasyynä oli myös pieni 144 cid kutonen ja se, että auto oli purettu osiin. Vaihteet valitaan B&M:n räikkäshifterillä, jonka kiinnitin itse tehtyyn telineeseen. No, kävin katsomassa kisat ja päätin, että seuraavana kesänä olen itsekin mukana ajamassa. Vaikka auto oli Suomi-autoksi harvinainen 2D-malli, ei se tainnut olla kovin haluttu, kun ei sitä kukaan ostanut. Laatikko lienee muuten vakiokuntoinen, ainoastaan turbiinin vaihdoin 2400-stalliseen B&M Holeshotiin. Tämän ikäiset Falconithan ovat itsekantavalla korilla varustettuja. Silloin sattui olemaan myynnissä Fordin 429 vuodelta 1968 ja senhän minä sitten ostin sillä ajatuksella, että laitan siihen tunnel ramin ulkonäön vuoksi ja räväkämmän nokan äänien tähden. Akseli kiinnittyi alkuperäisillä lehtijousilla ja lisäksi tein vielä pitkät ladder barsit lähinnä ulkonäkösyistä. Akselin tein itse, jouset ovat peräkärrykamaa. Syksyllä 2015 sattui silmään Imatralla myynnissä ollut ’62 Ford Falcon. Kilpakäyttöön mainio laite, mutta laittaa voimansiirron koville, kun turbiini ei ole pehmentämässä vaihtoja. Toisen takalokasuojan kaaren ruostevauriot oli korjattu, mutta toinen puoli oli korjaamatta, mitä myyjä harmitteli kovasti. No eihän siinä auttanut kuin laittaa kättä taskuun ja tilata Edelbrockin Performer RPM -kannet, joilla puristukset asettuivat 11:1 paikkeille. En viitsinyt sanoa, että toisenkin puolen korjaus oli ollut turhaa, sillä tulen leikkaamaan ne pois kuitenkin. Nokaksi tuli Comp Camsin 278/296-asteinen Thumpr-akseli, jolla saa mukavan pakoäänen lisäksi myös mukavasti voimaa. Se onnistui helposti laikkaamalla ne irti kaikkine kiinnikkeineen ja sisälokasuojineen. Koneen päälle istutin tunnel ram imusarjan ja kaksi 600 cfm Holleytä. Moottori oli myyjän mukaan remontoitu vuosia sitten, eikä sitä ollut ikinä asennettu mihinkään, saati käynnistetty. Kun auto oli taas pyörillään, oli aika käydä etsimään moottoria. Purin moottorin ja totesin myyjän puheet todeksi, mutta samalla totesin kansiksi vaihdetun saastekauden 460:n kannet. Sitten leikkasin pyöränkaaret auki ja tein tilaa Firestonen 8.20-15 cheater slickseille, jotka pyöräytettiin 8x15” -kokoisille Team III Wheels ET Five Window -vanteille. Auto oli purettu osiin ja pienet ruostekorjaukset oli lähes tehty, mutta sitten se oli jäänyt seisomaan yli kymmeneksi vuodeksi. Vuoden 1968 kone on oiva lähtökohta rakentelulle 10,5:1 puristuksineen ja 385 hevosvoiman tehoineen. Niille piti tietysti porata uusi jako vetoakseleihin. Vaihteistoksi valikoitui Fordin C6, koska se tuli koneen mukana. Simpukaksi laitoin Falconin alkuperäisen. Ostin tietenkin sian säkissä tutkimatta sitä sen tarkemmin, mikä kostautui myöhemmin. Eteen valitsin pikkuiset 5-15 Firestonen Ribbed Front -renkaat 4,5x15” -kokoisilla Team III Gasser ET -vanteilla. Näin ollen vaihtoehdoiksi jäi öljypohjan muokkaaminen tai koneen siirto johonkin suuntaan. Vahvistelin hieman keulan ”runkopalkkeja” ja kiinnitin suoran putkiakselin lehtijousilla koriin. Tarjolla olleet 40ja 50-luvun autot eivät sopineet vaatimuksiin hintojensa puolesta, eikä niitä kyllä ollut oikein tarjollakaan. Tulipelti sai lähteä kokonaan ja cowliin tein kaasuttimelle loven tuulilasiin saakka. Minua alkoi hieman harmittaa, kun se menikin sitten kaupaksi, ja pian sen jälkeen kuulin Räyskälässä järjestettävistä Vintage Drag -kisoista. No, ei muuta kuin laikka kouraan ja tilaa tekemään. Olen ostanut monta autoa Amerikasta, mutta nykyään olen huomannut, että ihan tässä lähimaastossa on paljon ikuisuusprojekteja, jotka eivät tule koskaan valmistumaan ja ovat kuitenkin vielä ihan järkevästi ostettavissa. Jarruiksi laitoin luotettavat 40-luvun Ford-tuotteet omilla spindeleillään, kun semmoiset sattui olemaan. Etsinnät kohdistuivat lähinnä kotimaahan, mutta katselin hieman myös valtamerentakaista tarjontaa. Seuraavaksi aloin sovittamaan voimansiirtopakettia konehuoneeseen. Näitä käytettiin aikoinaan, kun kunnon kilpaturbiineja ei ollut vielä saatavilla. Taas piti tutkia vanhoja sääntöjä, jotka sallivat koneen siirron taaksepäin. Saatuani raadon talliin irrotin siitä ensimmäiseksi eturipustukset. Sääntöihin kirjattiinkin moottorin sallituksi paikaksi sellainen, että etummainen sytytystulppa sai olla 10 % akselivälistä etuakselin takana. Seuraavaksi kiinnitin huomioni taka-akseliin, sillä muuta tekniikkaahan autossa ei ollutkaan paikoillaan. Lisäksi tein rungonyhdistäjät etuja Ostin Fordin 429:n vuodelta 1968 sillä ajatuksella, että laitan siihen tunnel ramin ulkonäön vuoksi ja räväkämmän nokan äänien vuoksi. Ford Falcon ’62 32 AMERIKAN RAUTA 1/2017. Kyllä tällaisen leikkikilpaautonkin tulee näyttää ja kuulostaa oikealta kilpurilta. Moottorin öljypohja oli kuitenkin juuri etuakselin kohdalla ja kone olisi pitänyt jättää todella ylös. S aatuani Studebakerin valmiiksi, päätin laittaa sen myyntiin, kun sille ei ollut oikein käyttöä näköpiirissä
Pakosarjat syöksevät kaasut suoraan alaspäin. Moottorin eteen sijoitettu alumiinitankki ajaa bensatankin virkaa. Tulipeltiä ja vaihteistotunnelia leikeltiin reippaasti, jotta 429 saatiin asettumaan halutulle kohdalle. 33 AMERIKAN RAUTA 1/2017
Haukka nousuun! Rattihan tuli niin taakse, että poistin etupenkit kokonaan ja siirsin takapenkin sopivaan kohtaan etusohvaksi. Konepellin poistin keveyden ja ulkonäön nimissä. Kevyt kori entistä kevyemmäksi. Eihän sitä tiedä mitä sitä vielä keksii. Lahden Jenkkiautonäyttelyssä auto oli ensi kertaa esillä ja tuli sieltä palkintokin kotiin viemisiksi. Ja olihan auton 429-moottorikin alkujaan Thunderbirdistä. Myös akku sai siirtyä tavaratilaan. Kaikki piti olla kunnossa, mutta ei sitten ollutkaan ja näköjään mitään ei saa Suomesta hyllystä, vaan kaikki on tilaustavaraa. Siinä tuli sitten niin kiire, etten minä sinne Räyskäläänkään ehtinyt. Falcons are go -tarrat saivat innoituksensa legendaarisesta Myrskylinnut-tv-sarjasta, koska sehän on 60-lukua parhaimmillaan, kuten gasseritkin. Custom Creationsin Juhani Härkönen taiteili millin alumiinista näyttävät ”Tommy Times” -oviverhoilut. Jarrujärjestelmään liitin myös line-lockin helpottamaan lähtöjä ja burniksia. Siispä se sai siirtyä takakonttiin polttoainesäiliön tilalle. Rattiputken kiinnitin telineellä edellä mainittuun putkikehikkoon. Ford Falcon ’62 ”Falcons Are Go!” -teema sai alkunsa 60-luvun legendaarisesta Myrskylinnutnukkeanimaatiosarjasta, jossa kansainvälisen pelastuspartion kulkuneuvot lähetettiin matkaan Thunderbirds Are Go! -komennolla. Pieniä koeajoja on tullut tehtyä, ei kylläkään mitään täyskaasulähtöjä, ja nyt kaikki tuntuisi toimivan. Pakokaasua tuppaa tulemaan sisätiloihin, joten ehkä teen talven aikana jonkinmoisen irrotettavan tulipellin koneen ja ohjaamon väliin. Moottori sijaitsee siis puoliksi ohjaamossa ja pakosarjojen teko tuntui aika hankalalta. Penkkiä tukemaan ja kuskin suojaksi tein vintage-tyylisen turvakaaren. Puskurit, äänieristeet, verhoilut ja muut turhat varusteet saivat lähteä. Ja vaihteistonkin päälle voisi jonkun suojan tehdä. Kesän 2016 tullessa alkoi auto olla kasassa, mutta siinä ilmeni kaikkea pientä startti-, laturija jakajaongelmaa ynnä muuta. Vaikka auto ei paina alun perinkään kuin reilut tuhat kiloa, kevensin sitä mahdollisuuksien mukaan. Alkuperäisestä polttoaineen täyttökorkista sai oivan päävirtakytkimen. Kun kaikki alkoi olla kasassa purin auton ja Nymanin Anssi maalasi sen pirteällä oranssilla. Helpotin työtäni tekemällä ainoastaan primääriputket, jotka syöksevät pakokaasut suoraan alaspäin rungon välistä. Ehkä ensi kesänä. Bensatankki taas korvattiin moottorin eteen sijoitetulla viiden gallonan alumiinisäiliöllä. 34 AMERIKAN RAUTA 1/2017. Nesteet siirtyvät moottorista sinne ja takaisin 50 mm alumiiniputkia ja kumiletkuja pitkin. Syylärin varustin sähköflektillä ja kontin kanteen puhkoin muutamat ilmareiät. Ikkunoiden nostomekanismit poistin ja sivulasit korvasin ihanan oranssilla pleksillä. Moottoritila alkoi näillä muutoksilla näyttämään aika tarkoituksenmukaiselta, mutta jäähdytin alkuperäisellä paikallaan pilasi tunnelman. Porasin oviin kuitenkin kevennysreikiä, koska ne ovat hyvän näköisiä, vaikkeivät paljoa keventäisikään. Näin ohjauksen tyypiksi tuli rodeista tuttu pitkittäisohjaus. Rattihan tuli niin taakse, että poistin etupenkit kokonaan ja siirsin takapenkin sopivaan kohtaan etusohvaksi. Tyhjät ovet ja etulokasuojat olivat yllättävän kevyet, joten en nähnyt aiheelliseksi ruveta tekemään vastaavia esimerkiksi lasikuidusta. Autossa on toimivat valot, kuten gasserissa pitääkin, mutta tein ajovalojen päälle kuumailmapuhaltimella samasta pleksistä näyttävät kuupat. takajousikorvakkeiden välille. Moottorin kiinnitin runkoon jäykästi, ilman mitään kumeja tai vastaavia. Sitten vaan auto uudelleen kasaan ja vähän tarroja pintaan gasser-henkeä tuomaan. Sen jälkeen ohjaussimpukka ei enää mahtunut paikoilleen, vaan jouduin siirtämään sitä reilusti taaksepäin ja kääntämään sitä 90 astetta kyljelleen. Alkuperäisen riippuvan jarrupolkimen käänsin ylösalaisin ja asensin lattian alle sopivaan paikkaan
Alusta: Edessä lehtijousilla koriin kiinnitetty suora putkiakseli, takana Hiacen akseli alkuperäisillä lehtijousilla ja ladder barseilla. Vanteet: Edessä 4,5x15” Team III Gasser ET, takana 8x15” Team III Wheels ET Five Window. Faktat Ford Falcon ’62 • Omistaja: Tommy Times Speed Shop Paikka: Lappeenranta. Korimuutokset: Sisälokasuojat, konepelti ja tulipelti poistettu, kevennetty poistamalla kaikki turha. 35 AMERIKAN RAUTA 1/2017. Jarrut: 40-luvun Fordin rumpujarrut. Voimansiirto: C6-automaatti, 2400-stallinen B&M:n Holeshot-turbiini, B&M:n räikkäshifteri, Hiacen lukkoperä. Renkaat: Edessä 5-15 Firestone Ribbed Frontit, takana Firestone 8.20-15 cheater slicksit. Sisusta: Etupenkki poistettu, oviin porattu kevennysreikiä, Custom Creationsin valmistamat alumiinioviverhoilut, oranssit pleksi-ikkunat. Moottori: Fordin 429-isolohko vuodelta 1968, Edelbrockin Performer RPM -kannet, Comp Camsin 278/296-asteinen Thumpr-nokkaakseli, tunnel ram -imusarja, kaksi Holleyn 600 cfm -kaasutinta, omavalmisteiset pakosarjat. Alkuperäinen takapenkki toimii nykyään ainoana istuimena ja sitä ympäröi vintage-tyylinen turvakaari. Alumiiniovipahvit Tommy Times -teksteillä on taiteillut Custom Creationsin Juhani Härkönen
Teksti ja kuvat: Kimmo Janhunen • Malli: Cherry Jo Candie BUICK SUPER ’49. Ja onhan se. Kypsynyt kustom 36 AMERIKAN RAUTA 1/2017. ”Onks tää se auto?”, on kysymys, johon siuntiolainen Teppo Räty saa vastailla vähän väliä. Kyseessä on siis Arto Tiitisen rakentama, jo 90-luvun alussa valmistunut varhainen suomikustom, joka tunnettiin aikoinaan metsämansikkana pirteän pinkin värinsä johdosta
37 AMERIKAN RAUTA 1/2017
Kaikesta tästä huolimatta Arto suunnitteli aluksi auton entisöimistä museokuntoon. Ellei kyseessä ole varsinainen Suomi-auto, niin ainakin se on viettänyt täällä Pohjolan perukoilla valtaosan elinkaarestaan. Konepeltiäkään ei pultattu paikalleen sellaisenaan, vaan sen saranointia muutettiin siten, että se aukeaa takareunastaan. Lisäksi konepellin etureunaa laskettiin alemmaksi hitsaamalla siihen palanen Belvederen hattuhyllyn peltiä, joka osoittautui juuri sopivasti kaarevaksi. Takaovet hitsattiin umpeen ja b-pilareita kallistettiin eteenpäin. Pääkallon silminä tuikkii pienet punaiset valot. Monille peltitöiden tekeminen olisi saattanut jo siinä vaiheessa riittää, mutta Arto päätti ottaa auton syksyllä Buick Super ’49 Häijynnäköinen maski on syntynyt 50-lukulaisen Morris Minorin etupuskurin kävyistä. Buick oli päätynyt aktiivikäytön jälkeen peltoautoksi ja sitä oli käytetty todella holtittomasti. Siitä ei selvitty enää saranoiden shimmailulla. Kattoa madallettiin viisi senttiä ja huonokuntoinen alkuperäinen kattopelti korvattiin ’51 Chevyn vastaavalla. Sen lisäksi, että lattiassa, keulassa ja perässä oli mittavat ruostevauriot, oli esimerkiksi runko niin kiero, että etuovien ollessa kiinni kuskinpuoleinen takaovi meni 12 senttiä takalokasuojan päälle. Etulokasuojat muotoiltiin suurelta osin suorasta pellistä käyttäen apuna ’52 Buickin lokasuojien palasia. Tämä selittää sen, miksi autossa on myös uudemman malliset portholet. Dynaflow vaihtui samalla TH350-automaattiin. Oikaisuhoidon lisäksi runkoa muokattiin tekniikan päivittämistä silmällä pitäen. Alkuperäinen suora kasi oli osoittautunut ostohetkellä yllättäen käyntikuntoiseksi, mutta se sai kuitenkin tehdä tilaa Höylän Artsin remppaamalle Chevyn 350:lle. Koriin kiinni moldattu etupuskuri ja dagmarit ovat niin ikään ’52 Buickista. Auto muutettiin neliovisesta kaksioviseksi leikkaamalla takaovista 20 sentin siivut ja liittämällä ne etuovien jatkeeksi. Parin vuoden tuumailun jälkeen sen huono kunto ja osien olematon saatavuus saivat miehen kuitenkin toisiin aatoksiin. Ensimmäisessä asussa auton pintaa koristi mattapinkki väri, jossa hän ajeli sillä ensimmäisen kesän. Peltitöitä pelkäämättömälle. Lokareiden kärkiin sijoitettiin Volvo Amazonin ajovalot, jotka frenchattiin. Alun perinhän pellin voi avata molemmilta sivuilta tai nostaa pois kokonaan. Arto huomasi Buickin myynti-ilmoituksen lehdessä vuonna 1985 ja teki samalla päätöksen hankkia itselleen ensimmäisen jenkkiauton. Tämän Teppo tuli selvittäneeksi hankkiessaan autoonsa taannoin mustapohjaisia kilpiä. Kaiken kaikkiaan Artolla meni Buickin rakentamiseen viitisen vuotta. Huono kunto ja osien olematon saatavuus saivat miehen kuitenkin toisiin aatoksiin. 38 AMERIKAN RAUTA 1/2017. Keulassa ainoa käyttökelpoinen peltiosa oli konepelti, loput piti tehdä tyhjästä. Korin lattia jouduttiin uusimaan kokonaan samoin kuin helmat ja runkokiinnityspalkit. Arto suunnitteli aluksi auton entisöimistä museokuntoon. Ensimmäinen ja viimeinen. M etsämansikan vaiheet ennen edesmenneen mikkeliläisen Arto Tiitisen omistusaikaa ovat suurelta osin pimennossa, mutta Trafin tiedoista siitä löytyy ensimmäiset merkinnät jo vuodelta 1958. Muutostyöt alkoivat vuonna 1987 korin irrottamisella rungosta. Kardaani ja taka-akseli 10-pulttisine perineen poimittiin El Caminosta, josta otettiin samalla myös tuoreemmat rumpujarrut. Niemisjärvellä sijainnut Buick oli tuolloin sellaisessa kunnossa, että suurin osa ensijenkistä haaveilevista olisi siirtynyt suosiolla seuraavaan ehdokkaaseen, mutta työtä pelkäämätön Arto näki kuitenkin ruosteen ja vääntyneiden peltien alla piilleen potentiaalin
39 AMERIKAN RAUTA 1/2017. Vesiputoustyyppinen maski vaihtui särmikkäämmäksi ja keulaan lisättiin kävyt kehystämään rekisterikilpeä. Buick sai 90-luvun alun näyttelyissä ansaitsemaansa huomiota ja ensimmäisten kesien ajan Arto kerrytti sen matkamittariin kilometrejä innokkaasti. Uutta amerikanautoa mies ei hankkinut tilalle koskaan, vaan Buick jäi hänen ensimmäiseksi ja viimeiseksi jenkikseen. Tässä kohtaa myös takapuskuri moldattiin ja sitä lyhennettiin, jotta se saatiin istumaan sopuisammin yhteen takalokasuojien kanssa. Vuonna 1999 Arto oli katsellut maisemia Buickin ratin takaa riittävästi ja hän päätti pistää sen myyntiin. Auto oli edelleen kiiltävä pinkki, mutta aika ei ollut kohdellut sitä kaikkein helRatin sävy on muinaisjäänne 90-luvulta, jolloin koko auto oli pinkki. Pieniä päivityksiäkin sen ulkoasu sai vuosien varrella kokea. Takavaloiksi jätettiin ’49 Buickin alkuperäiset. Vähitellen into laantui, mutta auto pidettiin kuitenkin ajokuntoisena ja katsastettiin vuosittain. Irrotettavat meksikovilttipenkinpäälliset on lisätty Tepon aikana, mutta ihan terävimmässä iskussa nekään eivät enää ole. Tinarekimäistä olemusta korostettiin lake pipes -sivuputkilla. Pahkamaista takaluukkua madallettiin noin 13 sentillä ja takarenkaiden peitteeksi taivuteltiin fender skirtit. Sen myötä auto matkasi Turun seudulle. Matkustamon peltipintoihin jätettiin mattapinkki, jollaiseksi auto oli alun perin maalattu. vielä uudelleen työn alle muokatakseen sen perän uuteen uskoon. Alkuvuodesta 2000 Rädyn Teppo näki Buickin myynti-ilmoituksen Palsta-lehdessä ja haki sen Turusta itselleen. Seuraavaksi auto maalattiin kiiltäväksi, hiukan violettiin vivahtavaksi pinkiksi, ja sen kylkiin sekä takalokasuojiin taiteiltiin vaaleamman pinkit kaistaleet
Lilan kauden jälkeen autosta tuli mattamusta, sen jälkeen mattasininen ja nykyään se on taas mattamustassa asussa. Koneesta dynotettiin reilut 300 heppaa ja yli 500 newtonmetriä vääntöä. Nykyisen maskin Teppo teki 50-luvun Morris Minorin etupuskurin kävyistä, joiden keskelle hän sijoitti auton nykytyyliin istuvan pääkallon. ”Pisin reissu Buickilla on tehty PohjoisNorjaan. Nähtyään auton hän tekikin jutun meistä. Kone on vaihdettu uuteen, Racers Placen suunnittelemaan 350-pikkulohkoon, jossa on muun muassa Scatin kampura ja veivit, Keith Blackin männät, Patriot Performancen alumiinikannet sekä Edelbrockin Performer-imusarja ja 750 cfm kaasari. Priimaksi korjaaminen vaatisi melkoisesti aikaa ja rahaa sekä todellisen tekijämiehen. Sävyksi valittiin astetta hillitympi tumma lila. ”Korissa alkaa olla aika paljon halkeamia. Asiansa Buick silti ajaa nykykunnossaankin, peltikattomaalilla maalattuna rottakustomina ja luonteikkaana käyttölinttana, jossa eletyn elämän näkyminen kuuluu asiaan. 40 AMERIKAN RAUTA 1/2017. Parhaimmillaan kilsoja on kertynyt yhden kesän aikana lähes 20 000. Siellä me pääsimme sattumalta lehteenkin, kun paikallistoimittaja oli tulossa tekemään juttua mökistä, jossa asuimme. Esimerkiksi korin ja takapuskurin yhtymäkohdassa on kittiä pahimmillaan 1,5 senttiä, ja monissa muissakin kohdin muodot on viimeistelty reilulla kitillä”, Teppo paljastaa. Kova käyttö luonnollisesti myös näkyy, minkä vuoksi autoa on maalattu seitsemäntoista vuoden aikana useaan kertaan. Teppo on niitä miehiä, joilla autot ovat käyttämistä varten, ja hän kutsuukin Buickiaan arkisesti käyttökustomiksi. Karu kameleontti. Sen suuremmin autoa ei ole ainakaan toistaiseksi tarkoitus ulkoisesti ehostaa. Buick Super ’49 limmällä kädellä. Vajaat 10 vuotta tien päällä oli näet saanut pohjatöissä käytetyt kittaukset halkeilemaan. Auto on hilpeine matkustajineen tuttu näky kesätapahtumissa, eikä sitä juurikaan säästellä. Se näytti Tepon silmään pahalta, joten auton pintaan päätettiin ruiskuttaa uusi väri. Autossa ostohetkellä ollut maski oli tehty huonekaluputkesta, ja kun siitä lähti kromaukset, se ruostui nopeasti puhki. Buick pääsi kanteen ja mökistä oli jutussa vain pikkukuva. Väri on vaihdellut kuin kameleontilla konsanaan. Suomen lisäksi Buickia on ulkoilutettu muun muassa Ruotsin Power Meeteissä ja Virossa American Beauty Car Show’ssa, jossa sille myönnettiin vuonna 2005 People’s Choice -palkintokin. Ja sekös omistajaa harmitti”, Teppo tarinoi. Kotimaamme vakiotapahtumiin kuuluu Pieksämäen Big Wheels, jossa Teppo ja Buick ovat mukana joka vuosi. Silloin mittariin tuli 4 500 kilometriä kahdessa viikossa. Arto oli jo aikoinaan suunnitellut takapään lehtijousituksen päivittämistä nelilinkkeihin, mutta luopunut ajatuksesta väsyttyään tuon aikaiseen byrokratiaan ja lupapapereiden täyttämiseen. Niiltä osin Teppo vei suunnitelman maaliin ja laittoi nelilinkkien kaveriksi vielä ilmapussitkin
Alusta: Edessä alkuperäinen, takana nelilinkit ja ilmapussit. 41 AMERIKAN RAUTA 1/2017. Jarrut: Edessä alkuperäiset rumpujarrut, takana El Caminon rumpujarrut. Renkaat: 225/65 R15. Kiitos: Jarille tallipaikasta, Kakulle, Holopaiselle penkinpäällisistä, emännälle rättirenkaista luopumiseen suostuttelusta sekä Racers Placelle. Pisin reissu Buickilla on tehty PohjoisNorjaan. Faktat Buick Super ’49 • Omistaja: Teppo Räty, 44 • Paikka: Siuntio. Pariskunta reissaa autolla ahkerasti ja on tuttu näky maamme harrasteautotapahtumissa. Moottori: Chevyn 350 cid V8, Patriot Performancen alumiinikannet, Scatin veivit ja kampiakseli, Keith Blackin männät, Scorpionin keinuvivut, MSD:n kärjetön sytytys, Edelbrockin Performer-imusarja, Edelbrockin 750 cfm kaasutin, omavalmisteiset peltipakosarjat. Silloin mittariin tuli 4 500 kilometriä kahdessa viikossa. Vanteet: Alkuperäiset 15” peltivanteet Buickin kapseleilla. Voimansiirto: TH350-automaatti, El Caminon kardaani ja taka-akseli, 10-pulttinen perä. Kuvissa esiintyvä malli on Tepon parempi puolisko Minna, joka tunnetaan myös taiteilijanimellä Cherry Jo Candie. Sisusta: Meksikovilteistä tehdyt irrotettavat penkinpäälliset, messumatosta tehty lattiamatto. Korimuutokset: Muutettu 2-oviseksi, kattoa chopattu 5 cm, ’51 Chevyn kattopelti, etulokasuojat tehty suorasta pellistä käyttäen apuna ’52 Buickin lokasuojia, frenchatut Volvo Amazonin etuvalot, ’52 Buickin etupuskuri ja dagmarit, Morris Minorin etupuskurin kävyistä tehty maski, konepeltiä jatkettu edestä ja muutettu saranointi takareunaan, puskurit moldattu, takapuskuria kavennettu, peräkontin luukkua madallettu 13 cm, omavalmisteiset fender skirtit
Katto on vielä normaalimitoissa ja molemmilta kyljiltä löytyy kaksi ovea. 6. 4. v Teksti: Kimmo Janhunen, Kuvat: Arto Tiitinen, Harri Orava ja Teppo Räty Ei ole ollenkaan itsestään selvää, että 80-luvun Suomessa olisi kulutettu filmiä auton rakentelun dokumentoimiseen. Konepellin saranointi muutettiin takareunaan ja etureunaa jatkettiin hiukan. 2. Onneksi Buickin kohdalla näin kuitenkin tehtiin. Niin sisälokarit kuin ulkopinnatkin tehtiin suorasta pellistä käyttäen apuna ’52 Buickin lokasuojien palasia. 7. Kattoa madallettiin lain sallimat viisi senttiä. Omavalmisteista vesiputousmaskia reunustavat dagmarit ovat ’52 Buickista samoin kuin etupuskurikin. Kuvasta näkee, kuinka portholet on poimittu kolme vuotta uudemmasta mallista. Frenchattujen etuvalojen aihiot otettiin Volvo Amazonista. Buickista ei ole kuvia ostohetkeltä, mutta tässä se on Arton tallilla rakentelun alkumetreillä. Buick oli miehen ensimmäinen jenkkiauto ja hän tarttui haasteeseen varsin pelkäämättömin ottein. Tästä nähdään hyvin, minkä verran katon takaosa laski. Choppaus ja muutos kaksioviseksi käynnissä. Lisäsuikale leikattiin Belvederen hattuhyllyn pellistä, jossa oli valmiiksi sopiva kaarevuus. Katon pelti oli huono, joten se korvattiin ’51 Chevyn kattopellillä. 8. Mittavien peltitöiden lisäksi auton olemus on muuttunut useampaan kertaan myös viimeisen 17 vuoden aikana, jonka se on ollut Tepon omistuksessa. 5. Etupään pelleissä ei ollut muuta käyttökelpoista kuin konepelti. 3. Takaovista leikattiin 20 sentin siivut, joilla jatkettiin etuovia. Maestro Tiitinen työssään 80-luvun lopulla. 1. Tarinan takana 1 2 3 4 5 6 7 8 Jatkuva muutos 42 AMERIKAN RAUTA 1/2017. Uusi kattolinja valmiina
Kun vanha voimanlähde tuli tiensä päähän, suunnitteli Racers Place autoon uuden Chevyn 350-pikkulohkon. Kun Teppo osti Buickin, sen pinnassa oli kiiltävä ,lilahtava pinkki sävy. Takapuskuri on edelleen irrallinen. Ensimmäisenä kesänä Buick toimi myös hääautona. 14. 17. 18. 10. Lopuksi vielä osoitus siitä, että mobilisteiltakin löytyy huumorintajua. Kuvassa näkyy joukko muitakin tuttuja aikansa kustomeita, joista osa elää ja voi hyvin edelleen. Vuonna 1999 Arto myi Buickin Turkuun, josta Teppo bongasi sen alkuvuodesta 2000. Kokoonpanoon kuuluvat muun muassa Scatin kampura ja veivit, Keith Blackin männät sekä Scorpionin keinuvivut. Takapuskuria kavennettiin, jotta se asettui moldattuna nätisti yhteen takalokasuojien ja fender skirtsien kanssa. Tästä kuvasta nähdään, kuinka korkea takaluukku alkujaan oli. 12. 16. Tumman lilan jälkeen auto maalattiin kertaalleen mattamustaksi, mutta sitä seurasi pirteä mattasininen sävy. Samalla autoon lisättiin myös fenderskirtsit. Autoa kaupiteltiin Palsta-lehdessä ja kaupat syntyivät 49 000 markalla. Tämä näyttelykuva on otettu Kouvolassa toukokuussa 1991 ja siinä Buick on valmiina ensimmäisessä asussaan mattapinkkinä. 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 43 AMERIKAN RAUTA 1/2017. 9. Tässä huonekaluputkesta tehty särmikäs maski on saanut väistyä uuden, Morris Minorin etupuskurin kävyistä tehdyn maskin tieltä. Kiiltävän pinkki maalipinta oli lohkeillut, minkä vuoksi Teppo päätti maalata auton uusiksi. Valkosivurenkailla kokonaisuus oli suorastaan juhlallinen, ja taas pääsi heittämään hääkeikkaa. Teppo haki autoon ensitöikseen vanhat mustapohjaiset kilvet. Tässä vaiheessa kokonaisuuteen on lisätty myös Fulton-aurinkolippa. Tunnustuksen mukana tuli myös rautasaha kannusteeksi seuraavien klassikoiden pilkkomiseen. Yhden kesän ajeluiden jälkeen Arto otti peräpään työn alle uudelleen. Kylkiin ja takalokasuojiin oli taiteiltu vaaleammat kaistaleet. Väriksi valikoitui tumma lila. 13. Tepolle myönnettiin vuonna 2012 Paippisten Mobilisti Jamb-O-Ree -tapahtumassa Rodi-Raggarin diplomi pahiten häväistystä ajoneuvosta. 15. 11. Tässä auto on ruiskutettu muutosten jälkeen uudelleen pohjamaaliin. Muilta osin ulkoasu oli päivittynyt uudenlaisella maskilla sekä lake pipes -putkilla. Peräkontin luukun pahka madaltui kaikkiaan 13 senttiä ja takapuskuri moldattiin koriin kiinni
Teksti: Tomi Eronen • Kuvat: Tuukka Erkkilä FORD A ROADSTER ’28. Leinosen low boy 44 AMERIKAN RAUTA 1/2017. Kajaanilainen Hannu Leinonen oli haeskelemassa kustom-Buickinsa tilalle täysikokoista avoa, mutta vaihdossa tarjottiinkin avomallista Aakkosta, josta jalostui miehen käsissä nostalginen low boy
Myynti-ilmoituksessa luki, että vaihdetaan avoautoon tai rodiin, ja Kutvosen Marko soitti ja tarjosi ensin avo-Firebirdiä vaihdossa. ”Ovien alapuoliset helmat tein myös itse kokonaan metripellistä, niitä kun ei ollut ollenkaan. Käsittääkseni nuo ’39:n rumpujarrut oli myös asennettu ja remontoitu jo siellä.” Runkoon oli myös hitsattu valmiiksi lättiksen koneenkorvakot ja rungon peräpäätä oli notchattu vähän. Viikkoa myöhemmin mies soitti sitten, ja sanoi, että pitkin hampain voisi luopua ’28 rodistaankin, ja kaupathan siitä tuli.” Hannulla oli ennen lähiseudulta rullaavana, niinikään sattumalta löytynyttä sämpylä-Buickia ollut lähinnä muskeliautoja, joten sikäli ei ole ihme, että rodiajatusta piti hetki pureskella. Jenkeissä oli jo puhallettu ja pulverimaalattu vanteet ja hankittu niille uudet Firestonen renkaat. ”Se koppa näytti tosi paljon paremmalta kuin mitä oli. Se kun oli niin huono, ettei siinä menettänyt mitään, vaan tuli ihan samalla vaivalla channeloituakin.” Kori putosikin 10 senttiä alkuperäistä alemmas rungolle, 45 AMERIKAN RAUTA 1/2017. Hän oli ilmeisesti pari vuotta suunnitellut auton rakentelua, muttei ollut ehtinyt sitä vielä aloittaa. Sen takiahan siihen tehtiin enemmän muutoksiakin kuin alun perin piti. Lattia piti tehdä kokonaan uusiksi, kun se vanha oli mennyt kauttaaltaan niin ohueksi, ettei siihen pystynyt mitään hitsaamaan.” Oven takapuolelta puolivälistä alaspäin pellit vaihdettiin kokonaan, samoin takapyörien ”kaaret” ja korin takakulmat. Rajusti matalammaksi. ”Buick meni ajamalla etelään ja tämä tuotiin trailerilla kotin 2.8.2013. Tarkoitus oli viedä se Buick kärryllä, muttei se mahtunutkaan traileriin, joten ei auttanut kuin lyödä tankki täyteen bensaa ja lähteä ajelemaan”, Hannu jatkaa. ”Tähänhän tuli mukaan hirmuinen määrä osaa, oli pari lättäpäätä, Chevyn kolmenollavitosta ja TH350:iä. Tätä tarjottiin siihen vaihdossa. Se oli virheetön, näissähän on tyyppivikana se, että ne tuppaavat halkeamaan sylinteriputkesta venttiiliin”, Leinonen selittää. Siinä vaiheessa alkoi olla jo aika helppo päätös laskea tuota koria reilusti. Tämä autoon tullut lohko löytyi kuitenkin ihan tästä Kajaanista tutulta. Ei nyt ihan tämmöinen projekti ollut silloin hakusessa, mutta tähän sitten tuli haksahdettua. ”S ehän tuli mulle etelästä, Järvenpäästä”, Hannu Leinonen selittää sitä, miten hänestä tuli rodimies vähän vahingossa. ”Kutvonen oli hankkinut tämän ’28:n vuonna 2011 Kansasista. Minulla ei ollut vielä koskaan ollut avoautoa ja halusin nimenomaan isompaa fullsize-avoa, joten kieltäydyin siitä. ”Mulla oli silloin ’52 Buick Super mild customi, jonka laitoin myyntiin
”Samalta myyjältä löytyi vanhemman koneen alumiininen imusarja, jonka kiillottelin itse peilipinnalle. ”Laitoin muutosluvat vetämään jouluaattona, ja niitä odotellessa vierähti lopulta 11 kuukautta. Lakester-pakosarjat onnistuin ostamaan Kalu Kalliolta, joka oli itse rakennellut ne valmissarjasta. Vanhaa siihen ei jäänyt kuin kampiakseli ja nokka, jonka lähetin Amerikkaan hiottavaksi L-100-tyyliin. Ford A Roadster ’28 46 AMERIKAN RAUTA 1/2017. Lohkon ulkopuoleltakin hiottiin ennen maalausta kaikki valupurseet”, Hannu selittää. Myös lehtijousen silmukat käännettiin auton pudottamiseksi entisestään. Siitähän oli pakko tehdä kaksiosainen tuon reilun kiksauksen takia.” ’35-mallinen perä oli asennettu autoon jo Jenkeissä, ja ilmeisesti joku oli sen siellä kunnostanut. ”Kardaani on kaksiosainen tukilaakerillinen, ja muokattu Volvon kardaanista. ”Runko on myös boksattu, ja siihen oli laitettu jo Jenkeissä ’32:n k-member. ”Siltä se ainakin vaikutti, kun kurkistin sisään. Sehän ei sitten loppujen lopuksi nykysääntöjen mukaan riittänytkään, vaan Trafi vaati asentamaan myös x-tuen.” Niin eteen kuin taaksekin tuli nelipistetuenta, ja paikallaan olleen neljä tuumaa pudottavan i-beam-etuakselin tilalle Hannu asenteli Teivon swapistä löytämänsä 5” dropin putkimallin akselin. Lopuksi runko ja muut alustanosat maalattiin polyuretaanivärillä mustaksi, nelilinkit pinnoitettiin VHT:n wrinkle-maalilla. Lohko on putkitettu ja kaikki aarporaukset ja tasapainotukset on tehty siellä. Sulaketaulu on alkuperäisen tankin sisällä apukuskin jalkatilaan avautuvassa luukussa ja johtosarjat on vedetty sieltä kickpaneelien läpi suoraan runkoon”, Leinonen jatkaa. Lisäksi myös helmojen alla kulkevat putket, joiden kautta äänet ovat vielä hiljaisemmat tarvittaessa.” Laatikoksi tuli Volvon 240:eissä käytetty nelivaihteinen manuaali, johon paikallisella koneistamolla tehtiin väliadapteri 30-40-luvun vaihteen Truck-mallin kytkinkopalle. Se on sellainen maali, ettei lähde irti edes dynamiitillä. ”Tämä kone on käyty läpi Sotkamon Ohravaaralla Konekorjaus Juha Heikkisellä. Siinä oli ihan järkyttävä työ. Niin hyvässä kunnossa se vaikutti olevan.” Kuudessa viikossa nippuun. Jouduin kyllä vielä soittamaan jälkikäteen perään, kun olin saanut vanhaa tietoa, enkä ensin tiennyt hakea poikkeuslupaa takarungon kiksaukselle.” Lohkon sisäpuolikin maaliin. ”Kaasutin kunnostettiin ja maalattiin mustaksi ja siihen laitettiin ulkopuolelta säädettävät suuttimet. Kansien palotilat siistittiin myös, ettei tulisi mitään kuumia pisteitä. Iskareiksi tuli eteen kromatut putkimallit ja taakse coiloverit, muutoslupa kun sellaisia tuntui edellyttävän. Niiden sisään tehtiin itse äänenvaimentimet. Nokka-akselin pyörä vaihdettiin myös uudempaan täysalumiiniseen, orkkis kun on bakeliittiä, ja ne tuppaavat aiheuttamaan ajoitusongelmia, kun bakeliitti irtoaa alumiinisestä keskiosasta.” Lohkon pakoja imukanavat siistittiin valupurseista, ja uusiin Navarron alukansiin tehtiin venttiilitaskut, jotta venttiilit mahtuvat aukeamaan lisääntyneestä nostosta huolimatta. Lohkohan on muuten maalattu sisäpuoleltakin öljypohjaa myöten Glyptal-emalimaalilla, koska lohkon valu itsessään on hyvin huokoista. ”Hyyryläisen Kalle teki suorasta tavarasta kaikki johdot uusiksi, ja kaikki mahdollinen vedettiin piiloon. Lohkohan on muuten maalattu sisäpuoleltakin öljypohjaa myöten Glyptalemalimaalilla, koska lohkon valu itsessään on hyvin huokoista. Aika kauan siinä meni. jonka takaosaa kiksattiin peräti kahdeksan tuumaa
Etupäästä löytyy 5” droppiakseli ja kromatut putki-iskarit. Takaa löytyy nelipistetuenta ja coiloverit, joita muutosluvassa edellytettiin. 47 AMERIKAN RAUTA 1/2017. Tästä kuvasta näkyy hyvin, kuinka paljon koria on laskettu rungolle. Kiiltävät peltisarjat ovat aikoinaan Kalu Kallion valmissarjasta askartelemat
Kyllähän sillä sitten joku 2 500 3 000 kilometriä tuli viime kesänä ajeltua, vaikka pisin reissu taisi olla tuohon 40 kilsan päähän Sotkamoon.” Ford A Roadster ’28 48 AMERIKAN RAUTA 1/2017. ”Tuo ratti ei todennäköisesti alun perin ole edes alkuaan ratti, siinä on neliöreikäkin. Verhoilija teki kattoon myös keltaiset, neppareilla kiinnitettävät muoviset sivulasit. Pikkuisine ratteineen Roadster on mikroautomainen ajettava. Niitä ei siis pellitetty, kuten usein tehdään. Penkkiähän on siirretty niin paljon taaksepäin kuin mahdollista, ja sekä istuinosaa että selkänojaa on ohennettu mahdollisimman paljon.” ”Se istuinosan runko tuli yhden ’83 LTD:n takapenkistä”, rakentamisessa monessa kohtaa apuna ollut Kalle täydentää. ”Se sopii tähän hyvin, kun tämä on ihan mikroautomainen ajaa”, Kalle täydentää. ”Sisustalle en tehnyt sen kummemmin mitään, mutta etupenkin istuinosaan vetelin itse keinonahan nitojalla, ja siitä tuli ihan helvetin ruma. Hannu epäilee, ettei pieni puukehäinen ratti ole alkuaan ratti ollutkaan, vaan jonkinlainen säätöpyörä. ”Kaikki, mitä on itse pystytty tekemään, on tehty itse. Uusiksi tehty kardaanitunneli ja tulipellin syvennys on käsitelty etikka-suola-vesi-vetyperoksidiliuoksella, jolla niistä saatiin sopivasti ruosteiset ja vanhan näköiset.” Bensatankin Hannu siirsi kojelaudasta kuskin selkänojan takapuolelle. Minä maalailin nuo uudet peltiosat ruiskulla ja tuo Kalle, joka on tehnyt pinstraippejakin, vanhenteli pintamaalia sopimaan yhteen vanhan kanssa”, hän selittää. Kattoa sekä madallettiin että lyhennettiin ja kavennettiin alkuperäiseen nähden, ja siihen teetettiin uusi rätti kajaanilaisella Verhoilu Määtällä”, Hannu jatkaa. Kallen kanssa tätä ollaan puuhasteltu, isä on vähän autellut sen minkä on kerennyt”, Hannu jatkaa. Ostin sen Facebookin Hot Rod Swapistä ihan sen takia, kun se oli tosi pieni ja puinen”, Hannu kertoo. Johdotkin oli vielä vetämättä kokonaan, mutta niin vain auto saatiin kuuteen viikkoon nippuun, ja jäi vielä pari viikkoa aikaa ajellakin ennen tapahtumaa. Tuulilasia madallettiin kuutisen senttiä ja kattokehikko tehtiin itse suorasta tavarasta. Se oli kyllä jo maalissa, ja kone oli ajettu penkissä valmiiksi sisään, mutta laatikkokin oli pöydällä osina. ”Pojat kyseli, että pitäisi saada tuo auto valmiiksi viime toukokuun Backwoods Cruisingiin, ja siinä vaiheessa alkoi itselläkin vähän puntti vipattaa. Tapahtumaan oli aikaa kahdeksan viikkoa, eikä rungossa ollut pulttiakaan kiinni. ”Rumble seatin pehmustetta ohennettiin, jotta siinäkin mahtuu istumaan paremmin kiksatun rungon päällä. Alkuperäisestä käytettiin vain oven taakse tulevat lenkit ja tuulilasin karmin kiinnityspisteet. ”Se on Volvon tankki, jonka muokkasin sinne sopimaan. ”Etulattiat päädyin tekemään alkuperäiseen tyyliin vanerista uusiksi
49 AMERIKAN RAUTA 1/2017. Tapahtumaan oli aikaa kahdeksan viikkoa, eikä rungossa ollut pulttiakaan kiinni. Renkaat: 4.50/4.75-16 edessä ja 7.50-16 takana. Sisusta: Tuntematonta alkuperää oleva puuratti, F-1 Fordin rattiakseli, traktoritarvikkeena löytyneet lämpö-, öljynpaine ja polttoainemittarit, kaikki katkaisijat piilotettu kojelaudan alle. Jarrut: 11 3/4” levyjarrut edessä, ’39-mallin rummut, 2-piirijarrut, tehostin. Faktat Ford A Roadster ’28 • Omistaja: Hannu Leinonen, 38 • Paikka: Kajaani. Kiitos: Kalle Hyyryläinen, Jani Kemppainen, Juha Heikkinen, Jorma Leinonen, Tommi Vornanen, Kalle Joensuu ja kaikki, jotka ovat jotenkin edesauttaneet projektissa. Vanteet: ’35-mallin 16” pinnavanteet. Moottori: ’46-mallinen 239 cid Flathead V8, L-100-tyyppiseksi hiottu nokka, Reds Headersin Johnson Style -nostajat, Navarron alukannet, 21-pulttisen alumiininen imusarja, Holley 94 -kaasutin, Kalu Kallion tekemät kromatut lakester-pakosarjat, Melling M-19-öljypumppu, Spin-On-mallin öljysuodatin, 10 senttiä matalampi alumiinijäähdytin, Malloryn billettuplakärkijakaja, jossa Pertronixin kärjettömät sisuskalut, 12 voltin sähköt. Alusta: 5” droppiakseli, runko boksattu, runkoa kiksattu 8”, ’32:n k-palkki, (x-palkki), Pete’s & Jake’sin kromiputki-iskarit edessä, Heidt’sin coiloverit takana, nelilinkit edessä ja takana. Kori: Koria channeloitu 4”, tuulilasia madallettu 6 cm, kattokehikko tehty itse, katon kangas teetetty Verhoilu Määtällä Kajaanissa, vilkut edessä umpioissa ja takana piilossa helman alla nurkissa. Voimansiirto: Volvon 4-vaihteinen M45-manuaali, ’35-mallinen perä 4,11:1 välityksellä
50 AMERIKAN RAUTA 1/2017
V-P Heinäaho vaihtoi ’51 Ford F-1 -avolavansa perheelliselle paremmin sopivaan takapenkilliseen bombaan, jollaisia ei ihan joka päivä näe edes homman juurilla Kaliforniassa. Teksti ja kuvat: Tomi Eronen • Malli: Minttu Rauvonen CHEVROLET SEDAN DELIVERY ´48. Bomb Family 51 AMERIKAN RAUTA 1/2017
Maastamuuton myötä . ”Se oli sitten seuraavan juhannuksen seutua, kun siihen ajatukseen kypsyin, että pickup oli liian ahdas meille. Moottoriksikin hän kaavaili pikkulohkoa automaatin kera. ”Siinä se Paramountissa verhoiltiin ihan päin veetä, eikä se toinenkaan yritys mennyt ihan niin kuin oli sovittu. Pikkuhiljaa katse alkoikin kohdistui tilavampiin harrastekulkimiin – nimenomaan sen perheen kauniimman sukupuolen katse. Mutta kun ei ollut enää itse siellä katsomassa lopullista versiota, niin tollainen sit tuli kontissa”, Joni selittää. Itse en siitä silloin niin innostunut, vaan jatkoin pickupin touhuilua”, Veikka muistelee. Bombin saavuttua Suomeen Joni antoikin Vantaalla omaa jenkkeihin erikoistunutta korjaamoaan pyörittävälle Samuli Hurmerinnalle tehtäväksi asentaa autoon ilmapalkeet ja nelilinkin taChevrolet Sedan Delivery ´48 Auto oli rakennettu latinoväestölle uskolliseen tapaan lowrideriksi ja ui erittäin matalalla rautajousineen. Emäntä odotti silloin Onnia, ja huomasi Jonin ilmoituksen. Ford oli ollut mulla varmaan kuukauden siinä ajossa, ja lopulta lähdin katsomaan tuota Letukkaa. Kalifornianreissulla ollessaan Joni löysi Craigslistiltä kiinnostavan umpikylkisen lowrider bombin, jonka lunasti itselleen. Auto oli rakennettu latinoväestölle uskolliseen tapaan lowrideriksi ja ui erittäin matalalla rautajousineen. S en jälkeen, kun Veikka Heinäahon Ford F-1 esiteltiin Amerikan Raudassa pari vuotta takaperin, oli Heinäahojen perhekoko alkanut näyttää viitteitä kasvusta siinä määrin, ettei pickikselle ehkä enää suuremmalti käyttöä olisi – ainakin, jos mielisi viettää aikaa perheen kanssa autoillen. ”Jonilla tuli tuo auto myyntiin silloin syksyllä 2014. 52 AMERIKAN RAUTA 1/2017. Sanomattakin on selvää, että se oli aika kammottava ajaa, ja Joni päättikin heti kättelyssä asentaa autoon ilmajouset nelipistetuentoineen. Pyysin tallikaveriani Jämsenin Timppaa mukaan katsomaan, että miten iso työ siinä olisi, saisiko sen vielä samana kesänä ajoon.” Harvinainen Sedan Delivery oli kaupan samaisella Seppälän Jonilla, jonka 60-luvun custom rod -tyyliin rakennettu Nailhead-koneinen Hudrod esiteltiin lehdessämme niin ikään pari vuotta sitten. Joni, jolla oli jo entuudestaan kokemusta Califasin huomattavasti meikäläistä edullisemmasta hintatasosta verhoilujen teettämisen suhteen, vei rapakon takana jakkarat tikattavaksi ennen auton rahtaamista Suomeen
Autot laitettiin myyntiin, Hudson meni Samiveljelle ja vielä keskeneräinen ’48 vaihtui Veikan kanssa valmiiseen F-1-pickikseen, jonka Joni arveli käyvän nopeammin kaupaksi. ka-akselille. Siinähän oli säkit paikallaan, mutta muuten homma oli kesken. Autossa ei ollut tullessa takavalojakaan, vaan se katsastettiin jollain perä53 AMERIKAN RAUTA 1/2017. Penkit ja ovipahvit auton maahantuonut Joni Seppälä verhoilutti jo Kaliforniassa. Jämsenin Timppa oli sopivasti lomalla, ja otti Chevystä työmaan”, Veikka kertaa. Lainausmerkeissä sikäli, että toistaiseksi keskimmäisellä rivillä ei ole jalkatilaa kuin toisella puolella, mutta lastenistuimille sekin sopii. ”Kattelin siinä vaimon vatsan kokoa ja ajattelin, että yksin ei taida ehtiä Chevyä synnyttämään ennen kuin vaimo synnyttää. Vaaleampi materiaali on helmiäisvalkoista, ja niin ovipahvien alalaidoissa kuin takakyljissäkin on timanttitikkaukset. Pian Jonin suunnitelmat muuttuivat miehen kypsyttyä kotimaan alati ahdistavammaksi ja kapeakatseisemmaksi käyneeseen ilmapiiriin ja päädyttyä vaihtamaan maisemaa kokonaan, suuntana siinä vaiheessa Thaimaa. Painlessin 12 voltin sähkösarja asennettiin ja muutenkin ilmajousihomma tehtiin loppuun. ”Kyllähän se siinä kahden viikon tunnit taisi tehdä. Nelilinkit tehtiin loppuun, niistä puuttui tullessa Panhard-tanko. Auto on tosiaan ”kolmipenkkirivinen”
”Saimme kannen lauantaina momenttiin ja seuraavana sunnuntaina Chevy oli taas tien päällä.” Viime talvena uusiksi meni myös syyläri, josta Veikka löysi pienen vuodon. ”Sillä käytiin Savossa pariin otteeseen, oltiin Mikkelin Oldtimer Runissa, Pieksämäen Big Wheelsissä ja Do-Dadsissäkin ’63 SMV10-vaunun kanssa. Kärjet oli valmiiksi palaneet ja niiden viilauksen jälkeen sillä pääsi noin 30 kilsaa. Keulassa oli kuitenkin joka Veikka korvasi vuotaneen syylärin Griffinin alumiinisella. Jussi hinasikin meidät himaan. Sen jälkeen pari iltaa puhdistelin ruostetta täynnä olleita vesikanavia. Seuraavana päivänä hain uudet letkut ja asensin varmuudeksi linjaan myös sähköisen bensapumpun.” Vaan eivätpä huolet olleet vielä sillä ohi. ”Se oli varmaan johtanut siihen nestetason laskuun, jonka takia se kone lopulta keitti. Uudet tiivisteet löytyivät onneksi US-Partsin hyllystä.” Seuraavana viikonloppuna Veikan setä tuli auttamaan kannen asennuksessa. Viime kesänä bombilla pystyi tosiaan jo ajelemaankin. ”Ekat ajot oli vähän ontumista, kun siinä oli kärjellinen sytkä. Eihän siinä edessäkään ollut vilkkuja.” Veikka sai kuitenkin bombinsa rekisteröintikatsastettua ja haettua siihen veropäätöksen, ja pääsi kuin pääsikin hakemaan sillä poikaa synnytyslaitokselta kesäkuun lopulla. ”Olimme sitten Kullbergin Kimin kanssa matkalla Pistons Rumbleen, niin Letukka keitti, ja taas lähti auto hinurilla tallille ja miehet Salosen Mikon kyydillä tapahtumaan. Koneessa oli nestetaso vajaana, kun se seisoi pari vuotta ja sen takia sylinterin kansi ja dekkitason vesikanavatkin olivat ruostuneet tukkoon”, Veikka ynnäilee. 54 AMERIKAN RAUTA 1/2017. ”Talven mittaan minulle selvisi numeroista, että se oli 216-koneesta, vaikka moottori oli uudempi 235. Seuraavana päivänä otin kannen irti ja maanantaina vein sen Vantaan Moottorikoneistamoon, jossa ”oikaistiin” kansi, eli otettiin niin paljon pois, kuin venttiileihin oli varaa. Perinteiseen bomb-tyyliin kromilisävarusteita on vaikka muille jakaa. Tein vanerista takalattiat ja Hurmerinnan Samulilta tuli yksi lisäpenkki, jotta sain sen 7-paikkaiseksi”, hän jatkaa. Oikeasti ajokuntoiseksi. Kuvassa paikallaan on vielä vanha pakosarja, joka tätä kirjoitettaessa on vaihtunut uuteen rosteriseen. Chevrolet Sedan Delivery ´48 kärryn valoilla. Ongelmia oli ajossa aiheuttanut myös kaasari, joka oli aina vaan niin laihalla, että autolla piti ajaa jatkuvasti ryyppy päällä. American Car Show’n jälkeen veinkin auton BB-Motorsille säädettäväksi. ”Tähän jakajaanhan ei pitänyt edes Pertronixia saada, mutta niin vaan se kävi suoraan paikalleen”, Veikka selittää. Veikalle nokalla ollut ’54-mallinen 235-matkalaukkukutonen sopi ihan mainiosti sellaisenaan, mutta sen luotettavaan käyttökuntoon saattamisessa oli vielä pientä näpertelyä. ”Siinä kesällä touhusin sen sisustan vähän fiksummaksi. Ojala porasi kaasarin suuttimet isommiksi, ja johan alkoi toimimaan.” Kantta irrotettaessaan Veikka oli todennut, että vesipumppu ja vesiletkut kannattaisi myös vaihtaa, joten näin tehtiinkin. Fleetline-mallin kylkilistat tulivat auton mukana, mutta olivat irrallaan, ja Veikka asenteli ne paikoilleen. ”Yhteen Keravan cruisingiin lähtiessä huomasimme sitten Pistonsien Puumalaisen Jussin kanssa bensalinjan menneen tukkoon. Tilasin siihen yhden tielle jäämisen jälkeen uudet kärjetkin, mutta ne viipyivät matkalla niin kauan, että ehdin tilata jo Pertronixin kärjettömän sytkän.” Hinurikyytiäkin päästiin siis jo ensimmäisenä kesänä kokeilemaan, mutta kipinäongelmat ratkesivat pysyvästi kärjistä luopumisella
Renkaat: 195/65 R15 maalatuilla valkosivuilla. Voimansiirto: Alkuperäinen 4-vaihteinen truck-manuaali, ’77 Mercury Monarchin 8.8” kapea lukkoperä. Vanteet: 15” peltivanteet, Cross Bar -kapselit. Alusta: Heidt’sin Mustang II -tyyppinen etuakselisto hammastanko-ohjauksella, Slam Specialties SS-6 -ilmajouset edessä, Universal Airin makkarapalkeet takana, Viairin kompura, 8 mm linjat, Accuair VU-4-venttiiliblokki. Moottori: ’54 mallin 235 cid R6 -kone ’58-60-mallisella aftermarket-kansi, rosteripakosarjat, Griffinin alumiininen syyläri, 12 voltin sähköt. Samalla asensin tehostetut 2-piirijarrut ja rosteripakosarjat ja tuplaputket. Ilmajousien linjat päivitin 8-millisiin ja niiden ohjauksen muutin järkevämmäksi Accuairin VU-4-blokille. Tulevaisuudessa aion muotoilla koko tuon takalattian uusiksi, jotta saa vähän lisätilaa jaloille taakse, kun bensatankki on nyt heti repsikan takana. Faktat Chevrolet Sedan Delivery ´48 • Omistaja: Veli-Pekka Heinäaho, 37 • Paikka: Espoo. Sillä käytiin Savossa pariin otteeseen, oltiin Mikkelin Oldtimer Runissa, Pieksämäen Big Wheelsissä ja Do-Dadsissäk in SMV-10-vaun un kanssa. Kuskin puoleltahan se alkuperäinen välipohja on jo muotoiltu uusiksi.” 55 AMERIKAN RAUTA 1/2017. Sisusta: Tuntematon ratti, timanttitikatut helmiäisvalkoisella ja punaisella ommellut verhoilut, Retrosound-soitin, kaiuttimet kickpaneleissa, tavaratilassa sekä orkkiskaiuttimen paikalla. Asensin siihen silloin ensimmäisenä kesänä korjaussarjan, mutta kun siinä ei tullut mukana uutta matopyörää, se jäi väljäksi”, Veikka selittää. Veikka Heinäaho kuuluu perinteikkään Tapanilan tallin porukkaan, kuten Letukan takapuskurin alla roikkuvasta kilvestä voi päätellä. Jarrut: Tehostetut 2-piiriset, levyt edessä, Mercuryn rummut takana. Kiitos: Ennen kaikkea vaimolle jaksamisesta, Jorelle sekä tallikavereille ja muille projektissa auttaneille. ”Laskeskelin, että tulisi edullisimmaksi ja järkevimmäksi vaihtaa Heidt’sin Mustang II -tyyppinen keula hammastankoohjauksineen ja levyjarruineen. Saarelan Kartsahan sen etupään laittoi sinne paikalleen. Kori: Sumuvalot, lipat ajovaloissa, Fulton-tyyppinen lippa. puolella kulumaa ja ohjaussimpukan oli joku aiempi omistaja pessyt ATF:llä puhtaaksi
Plan B 56 AMERIKAN RAUTA 1/2017
Savonlinnalaisen Silicone Expressin uusin rekkaprojekti valmistui vain reippaassa kolmessa kuukaudessa sen saapumisesta Suomeen. Aikaisempien projektien ylijäämä ideoita hyödyntävä laite yhdistää uuden ja vanhan koulukunnan jippoja, minkä tuloksena syntyi puhutteleva Plan B. Teksti ja kuvat: Jussi Löppönen • Malli: Anu Pekonen KENWORTH W900B ’84. Plan B 57 AMERIKAN RAUTA 1/2017
Kotitallissa Kenworthin kimppuun käytiin viipymättä. Puolikkaat päätin istuttaa paikalleen ylösalaisin niin, että pidempi sivu osoittaisikin maata kohden matalamman ilmeen aikaansaamiseksi. Satamalaiturilla selvisi, että kotimatkasta tulisi mielenkiintoinen. Samalta istumalta alkoi uuden rakentelukohteen etsintä rapakon takaa. Kovan tinkaamisen jälkeen hinta saatiin budjettiin sopivalle tasolle ja kaupat lyötiin lukkoon. Tavallaan kaikki autossa oli B-vaihtoehtoja, joten luonnollisesti siitä tuli ”Plan B”. Lisäksi tilasin valmiiksi Valloista tarvittavat valot ja kromihelyt sekä tiedossa olleet tarvitut varaosat odottamaan auton saapumista. Niihin tilasin uudet kromiosat, ja ruttujen oikomisen jälkeen itse trumpetit maalattiin mustalla mukavan hot rod -kontrastin aikaan saamiseksi. Talven aikana muokkasin lokarit niin pitkälle kuin oli mahdollista ilman autoon sovittamista. Nuppi oli vuoden ’84 mallia varustettuna tutulla ja turvallisella Cumminsin 14-litraisella kuutosmoottorilla, jonka jatkeena oli luotettava Fullerin 13-vaihteinen, suorahampainen laatikko. Onneksi lasinpyyhkimet toimivat paineilmalla ja pienestä sateesta huolimatta kotiin päästiin turvallisesti. Loppumatka mentiinkin ilman minkään valtakunnan mittareita ja valoja, pois lukien mekaaninen öljynpaineja jarrupainemittari. Hytin nuhraantuneet koristeraitojen rajausjuovat vaihtuivat kullanvärisiin ja takalokarit sovitettiin paikoilleen kannakkeiden valmistuessa rosteriputkesta. Matkan teko loppui liittymärampin päähän kaiteen kohdalle. Lämpöpellit olivat koekappaleet, jotka oli tehty alkuperäisien tehtaan piirustusten mukaan erään projektin yhteydessä. Tässä kohtaa nimi autolle alkoi muotoutua, saaden vaikutteita hankintaprosessista ja aikaisemmista projekteista käyttämättä jääneistä ideoista sekä auton mallimerkinnästä W900B. Kenworthia odotellessa oli hyvin aikaa kypsytellä erilaisia ideoita auton toteutuksesta sekä keräillä tarvittavia osia valmiiksi. Jenkkityyliset takalokarit tein kaverin nurkissa pyörineestä lasikuitulokarin aihiosta. R ehellisesti sanottuna on aavistuksen haastavaa kertoa omista projekteista, koska ne tuntuvat liian läheisiltä ja itsestään selviltä samalla valtaisan itsekritiikin vaivatessa mieltä. Kenworth jaksoi pinnistellä motarille asti, missä akkujen jännite laski tasolle, jolla sammutin meni lennosta päälle. Apuvirtakäynnistyksen jälkeen kojelaudan volttimittari taas kertoi omaa karua kieltään laturin kunnosta, latausjännite uupui kokonaan. Tarkoituksena oli löytää klassinen Peterbilt 359 tai 351, mutta jostakin syystä sopivaa veturia ei kuitenkaan tuntunut löytyvän. Soitto omistajalle lupaili hyvää, auton ollessa jopa ilmoituksen kertomaa parempi. Samalla pakoputkien alkuperäistä vastaavat lämpöpellit hiottiin ja maalattiin kiiltävällä mustalla. Useamman yksilön noutokokemuksella kaverin pickupin lavalle kasattiin kaikki mahdolliset ja mahdottomat työkalut, ihan varmuuden vuoksi. Kuinka ollakaan Amerikan pään luotto kontakti linkitti samaisen auton ilmoituksen sähköpostiini saatesanoilla ”We could try”, tarkoittaen hinnan tinkimistä. Pohjatöiden jälkeen osat maalattiin kiiltävällä mustalla ja takalokarien reunoihin tein hytin uusia rajausraitoja vastaavat kullanväriset juovat. Rungon päälle valmistui kulkutaso, johon aikaisemmin tehty ilmaletkuloota kiinnitettiin. Auton jo ennestään uhkaavaa ilmettä säestämään päätin käyttää rakennettavissa osissa runsaasti mustaa kromin sijaan. Ylimaalatut kromit kun ovat tätä päivää myös Valloissa. Määrätietoisesti tehty. Isoin urakka lienee ollut hapettuneiden alumiinivanteiden ja tankkien kiillotuksessa, mikä Tavallaan kaikki autossa oli B-vaihtoehtoja, joten luonnollisesti siitä tuli ”Plan B”. Alkujaan siitä oli tarkoitus syntyä yhtenäinen, telin yli yltävä siipi, joka oli jäänyt kokeiluasteelle. Kenworth W900B ’84 Luotettavana tunnettu 855-kuutiotuumainen Cummins on remontoitu edellisen omistajan toimesta. Alkutalvi painoi päälle ja aikaisempien murheellisten kokemusten pohjalta auton laivaaminen Suomeen jätettiin suosiolla kevääseen. Moottori oli juuri peruskorjattu ja auton katsastus oli voimassa. Puuttuvan nousukahvan kannakkeet oli hankittu kaverilta Valloista, kahvaosat taas syntyivät rosteriputkesta. Akut olivat totaalisen tyhjät, koska osa auton valoista oli jätetty päälle laivamatkan ajaksi. Myyjän mukaan Kenworthiin oli hiljattain sijoitettu kohtuullisen suuri summa rahaa lukuisiin uusiin osiin, ja kaiken lisäksi hinnassa oli keskustelun varaa. Pikaisen tilannekatsauksen jälkeen nuppia hinattiin hieman parempaan kohtaan, missä ohitin sammuttimen ja kahdet kaapelit peräkkäin viritellen saatiin vehkeet taas käyntiin. Sahaamalla raaka-aihio kahtia saatiin takapyörien etupuolelle asialliset pätkälokarit. Toisaalta kuitenkin kyse on varsin poikkeuksellisista laitteista, joihin liittyy paljon myyttisiä uskomuksia ja vääriä ennakkoluuloja, joita on ilo oikoa näin painetun sanan voimin, joten menkäämme itse aiheeseen. Takavalopalkin ja keskipalan osat valmistuivat kolmessa päivässä maalauksineen päivineen. Autoja selaillessa erään Kenworth W900B:n myynti-ilmoitus ponnahteli esiin jatkuvasti, jonka ohitin sulavasti liian korkean hintapyynnön takia. Tämänkertainen projekti sai alkunsa reipas vuosi sitten, kun edellinen jenkkiveturi, GMC General, vaihtoi omistajaa matkaten viikinkien maahan, Norjaan. Kenworth rantautui Suomeen juuri vapun alla ja satamasta nouto päätettiin tehdä vielä ennen työväenjuhlaa, melko tiukalla aikataululla. Samoin pitkät, kunnostusta vaatineet alppitorvet löytyivät hallin nurkasta. Paikan päällä tuote todettiin puheiden mittaiseksi ja sisusta lähes virheettömäksi. Parin kuukauden hakemisen jälkeen puseroon alkoi hiipiä lievä turhautuminen, ja olin vähällä sortua hieman aiottua työläämpiin projekteihin. Odottavan aika on pitkä, ja siinä sivussa syntyi kasa muita pienempiä osia, kuten rosterinen ilmaletkulaatikko makuuhytin taa, konepeiton jatkopalat valoineen askelmien eteen sekä luonnos takavalopuskurista ja niin edelleen. Vaihtoehto B. 58 AMERIKAN RAUTA 1/2017
LApuhelin on Special Chrome Edition -malli. 59 AMERIKAN RAUTA 1/2017. ”Plan B” Kenworthin verhoilu on alkuperäinen optio Oxblood Diamond Tuck with Tan Buttons ja myös makuuhytin takaikkuna on lisävaruste. Rattiakselin ympärille sovitettiin uudemman mallin kromisuoja ja kojelautaan lisättiin reilusti kromia
Koko projekti auton hankintoineen vei aikaa 10 kuukautta, josta aktiivista rakentelua oli reippaan kolmen kuukauden verran. Lattiaverhoilu oli ylittänyt pelastettavuuden rajan, joten tilalle valmistui uusi. Sisusta kuntoon. Lopputuloksena syntyi nätti väliprojekti, joka herätti mielenkiintoa siinä määrin, että sille löytyi uusi koti jo ennen ajokauden päättymistä. Leimaus sujui ongelmitta ja projektia saattoi jatkaa hyvillä mielin tapahtumien kiertämisen lomassa. Kaikki käyttökelpoiset krominippelit hangattiin läpi kiillotustahnan kanssa ja rikkinäiset korvattiin uusilla, samalla krominloistoa luonnollisesti lisäten. Kenworth W900B ’84 vei kaikkiaan reippaan viikon päivät. Seuraavana työn alle otettiin sisusta, ja kait siinä ohessa piti hieman voimasavuakin jostakin löytää. Irtoosat ja jalkatilat saivat pintaansa tuoreen mustan teollisuusepoksin, pilalle hapettuneiden kynnyslistojen tilalle tehtiin uudet kiiltävästä rosterista. Niin joo, ja viskattiinhan se uusi laturikin paikalleen jossakin kohtaa. Mutta kuten meillä Savossa sanotaan, niin männessä näkkee mitä tuleman pittää. Puuttuvat pisteosat, kuten karttavalojen lasit laitettiin paikoilleen. Loppusilauksena teippasin kylkiin tyyliin sopivat firman nimet ja takaseinän teksti päivittyi ”Plan B:ksi”. Kunnostetut paineilmatorvet löysivät paikkansa katolta, mistä ne oli joskus poistettu. Kaikki irti lähtevät palaset jynssäsin kirjaimellisesti puhtaaksi ja saman käsittelyn sai kojelauta. Sisustan osalta ohjaamossa riitti lähinnä perusteellinen puhdistus. Päälle hieman valoja sähkötöitä sekä toimimattomien mittarien korjausta, ja Kenworth oli valmis leimalle. Koko projekti auton hankintoineen vei aikaa 10 kuukautta, josta aktiivista rakentelua oli reippaan kolmen kuukauden verran. Seuraavaksi projektiksi löytyi ’79 White, josta on ajatuksissa tehdä jotakin aavistuksen lowrider-henkistä. 60 AMERIKAN RAUTA 1/2017
Faktat Kenworth W900B ’84 • Omistaja: Silicone Express / Jussi Löppönen • Paikka: Savonlinna. Taka-akselit Eaton, välitasauspyörästön lukolla. Alusta: Edessä 3-lehtiset paraabelipakat ja takana 8 –palkeinen ilmajousitus, päivitettynä uudempaan generation 2 versioon, jossa alumiiniset elefantinkorvat. Voimansiirto: Fuller 13 sp, suorahampainen ja synkronoimaton. Renkaat ja vanteet: Edessä ja takana 285/75R24,5 Alcoan alumiinivanteilla. Itse liittimet ovat piilossa piikkien alla. Makuuhytti: 60” yhdellä vuoteella ja säilytyskaapistoilla. Perävaunun letkuventtiilien suojaksi valmistui rosterinen laatikko. Varustettu Jake Brake -moottorijarrulla. Kiitokset: Marko Seppänen, Don Ridzon Jr., Anu Pekonen, Marko Asikainen, Mika Kaskinen, Valtteri ja Eetu Löppönen sekä Mika Sistonen. Jarrut: Paineilmajarrut. 61 AMERIKAN RAUTA 1/2017. Iskutilavuus 14 litraa, teho 400 hv vakiona. Sisäpuoli käsiteltiin teollisuus epoksilla, jonka päälle ruiskutettiin kiveniskumassa. Piikkiteema jatkuu napakapseleissa ja rosterista tehdyissä lokarinkannakeputkissa. Lasikuituiset takalokarit yhdistävät uutta ja vanhaa tyyliä. Moottori: Cummins NTC-400 BC3
Head Healer 62 AMERIKAN RAUTA 1/2017. Vaasalainen Upi on rakennellut Harrikoita yli 30-vuoden ajan. Kokemusta ja näkemystä on kertynyt sen verran, että uskallus riittää myös radikaaleihin ratkaisuihin, kuten yhdistämään samaan pyörään BMX-fillaria ja japanilaisvaikutteita. Teksti ja kuvat: Kimmo Janhunen HARLEY-DAVIDSON SPORTSTER ’74
Head Healer 63 AMERIKAN RAUTA 1/2017
Ohjaustankokin on taivutettu BMX-fillarin tangon mukaisesti. Head Healerin kantava ajatus on sen omintakeinen keula, joka on kokonaan Upin omaa suunnittelua. Porukka epäili, mahtaako tuollainen ratkaisu kestää, mutta hyvin se on kestänyt. L änsirannikkomme pyörärakentajien keskuudessa hyvin tunnettu Upi rakensi ensimmäisen chopperinsa jo nuorena kollina. Yläja alaputket ovat Sporan alkuperäiset. Siihen päälle hiukan tiukkaa rälläköintiä ja sovittelua ja lopulta ne istahtivat paikalleen kuin olisivat kuuluneet pakettiin jo alkujaan. Niinpä tanko tehtiin uusiksi tuumaisesta rosteriputkesta BMX-tyyliä toistaen. Pyörä itsessään oli ostohetkellä vain kasa osia. Munatankki muniin. Vein hahmotelmani mökkini läheistöllä sijaitsevaan Mikrometalliin, joka suoritti visioni mukaiset koneistukset. Jousto toimii edelleen, kuten alkuperäisessäkin”, Upi selvittää. Yläja alaputket ovat Sporan alkuperäiset, mutta niitä lyhennettiin niin paljon kuin pystyi. Kerkesin ajella pyörällä loppukesästä nelisensataa kilometriä saatuani siihen kilvet”, mies ynnää takeeksi toimivuudesta. ”Normaalistihan tankki olisi paljon ylempänä, mutta sijoitin sen tuolla tavalla japanilaistyyppisesti. Sporan alkuperäinen kone on täysin läpikäyty. T-kappale on koneistettu Upin itse kehittelemien visioiden mukaisesti. Hiljattain hän myi oman firmansa pois, mutta jatkaa hommia samaan malliin toisen leivissä. Osat olivat paikoitellen huonoissa kromeissa, joten muun muassa rocker bokseista ja ensiövetokopasta ne poistettiin kokonaan ja lopuksi osat kiillotettiin. Myös jäykän perän toteutus on erikoinen, eikä Upi muista nähneensä vastaavaa koskaan aiemmin. Keula ja perä omasta päästä. Kymmenen vuotta myöhemmin mies on edelleen samalla tiellä. Tankki sijoitettiin rungolla hyvin alas, eli muniin, kuten Upi itse asian havainnollistaa. Rocker bokseista ja ensiövetokopasta poistettiin huonokuntoiset kromit, minkä jälkeen ne kiillotettiin. ”En halunnut tehdä perinteistä jäykkäperää, vaan kehittelin mallin, jossa takarengas näyttäisi olevan ikään kuin irti. Ohjaustankona oli aluksi sininen BMX-pyörän tanko, mutta se oli hiukan ohut, eikä näin ollen näyttänyt rakentajansa silmään hyvältä. Keulan idea lähti BMX-pyörän vastaavasta. Moottorina on alkuperäinen 1000-kuutioinen, joka läpikäytiin ja remontoitiin täysin. 64 AMERIKAN RAUTA 1/2017. 2000-luvun puolivälin jälkeen Upi perusti kaverinsa kanssa firman ja ryhtyi rakentamaan pyöriä ammatikseen. ”Sain idean poikani BMX-fillarista ja ryhdyin jalostamaan ajatusta tähän moottoripyörähommaan. Tankiksi valittiin pieni tarvikemallinen muna, jonka tunnelia muokattiin hiukan sopivammaksi. Harrikat astuivat kuvioihin vuonna 1994, joten niitäkin mies on ehtinyt rakennella näihin päiviin mennessä reilusti yli 20 vuoden ajan. Siellä on rakennettu paljon pyöriä juuri tuohon tyyliin”, mies avartaa. Vuosi oli 1982 ja lähtökohtana toimi Honda CB500, jota oli luonnollisesti edeltänyt joukko sekalaisia nuoruusvuosien mopoja ja satakaksvitosia. Taivuttelin tukien mallit pellistä, minkä jälkeen Antilan Marko Koskenkorvalta prässäsi ne minulle kuuden millin raudasta. Erikoisen muotoinen takalokasuoja on tehty kaventamalla valmista lokasuoja-aihiota ja hitsaamalla sen sivuille lisää tavaraa. Penkin Harley-Davidson Sportster ’74 Sain idean poikani BMX-fillarista ja ryhdyin jalostamaan ajatusta tähän moottoripyörähommaan
Tekstin on maalannut Tuukka Aitoaho, joka on straipannut suuren osan Upin aikaisemmistakin pyöristä. ”Tämä oli mukava pyörä rakentaa ja sikäli merkityksellinen, että se jäi viimeiseksi oman firman työksi, jonka tein.” Pyöriä on kuitenkin luvassa jatkossakin, mies lupaa. Toteutukseen minulla oli itselläni idea, jota jalostimme yhdessä eteenpäin. 65 AMERIKAN RAUTA 1/2017. ”Yleensähän tankin etuosa ei juuri näy, mutta kun keulan t-kappale on tuollainen ja tankki alhaalla, niin nimi päätettiin sijoittaa tankin eteen eikä sivuille”, Upi perustelee. ”Sain juuri äskettäin yhden pyörän myytä ja ostin kaksi tilalle”, Upi kuittaa. Kynäruiskumaalaukset ovat Mika Liukkosen taiteilemat, ja kyseessä on miehen ensimmäinen prätkämaalaus. Loppujen lopuksi hän sai kuitenkin aika vapaat kädet.” Tankin nuotein koristeltu ”Head Healer” -teksti tuo mieleen Disneyn 1920-30-lukujen Silly Symphonies -piirretyt, mikä kasvattaa osaltaan pyörän piirroshahmomaista olemusta. ”Tykkään monesti käyttää projekteissani aloittelijoita, jotka saavat samalla kokemusta ja mainosta. Kynäruiskumaalaukset taiteili Fine Garage Artin Mika Liukkonen, ja kyseessä on hänen ensimmäinen moottoripyörämaalauksensa. pohja tehtiin itse, minkä jälkeen Mika Kulju Seinäjoelta verhoili sen. Pieni munamallinen tarviketankki on sijoitettu japanilaistyyppisesti alas, lähelle haaroväliä. Head Healer oli hänen ensimmäinen koskaan rakentamansa rautapääspora ja mies myöntää sillä olleen myös parantavaa vaikutusta viitaten pyörän nimeen
Niistä molemmistahan on yhtä pitkä matka lentää Japaniin kuin Suomestakin. Hot Rod Custom Show on hyvin kansainvälinen näyttely ja vieraita saapuu ympäri maapalloa aina Australiaa ja Yhdysvaltoja myöten. Korityöt ja maalaus ovat Gene Winfieldin käsialaa. Tyylikäs custom oli legendan osastolla, jossa hän jakoi nimmareita ja neuvoja tuttuun tapaansa. Yokohaman näyttely omaa todellakin jo 25 vuotta pitkän historian ja tuskinpa Dean Moon osasi kuvitella 50-luvun alussa uransa alkutaipaleella, että ihmiset suorastaan jonottavat esimerkiksi Moon-logoilla varustettuja keltaisia Vans-tennareita. Teksti: Jussi Alasalmi • Kuvat: Jussi Alasalmi, Eero Kumanto Allekirjoittaneelle tämä oli kolmas kerta peräkkäin Yokohaman kuuluisassa näyttelyssä ja tälläkin kertaa se jaksoi hämmästyttää. Meitä Arctic Pinheads -ryhmän jäseniä osallistui tällä kertaa kolme, lisäkseni Eero Kumanto ja Hannu Nivala, muita suomalaisia oli kymmenkunta. Näyttelyssä oli esillä 650 moottoripyörää, 300 autoa, 360 myyntikojua, 50 taiteilijaa ja paljon paljon muuta. Tosin alkuperäinenkin paikka Santa Fe’ssä on edelleen toiminnassa ja suosittu vierailukohde alan harrastajille. E nsimmäinen kerta pari vuotta sitten oli tietysti oma lukunsa, kun ei oikein osannut odottaa mitään ja samalla odotti hyvin paljon. Mooneyes Desert Sunset, ’52 Chevrolet ja omistaja Wheels Unlimited Japani. 25th Annual Yokohama Hot Rod Custom Show 2017 66 AMERIKAN RAUTA 1/2017. Raporttien mukaan näyttelyyn tutustui tänä vuonna 16 000 vierasta, joista 900 matkusti ulkomailta. On uskomatonta, että Suomessakin jälleen viime syksynä nähty Gene jaksaa korkeasta iästään huolimatta edelleen kiertää ympäri maapalloa. Vierailu jättikin lähtemättömän jäljen ja on muokannut tekemisiäni sen jälkeen hyvinkin voimakkaasti. Mooneyes on ollut japanilaisomistuksessa jo 90-luvun alusta asti ja pääpaikka, Area 1, sijaitseekin Yokohamassa. Pitää huomioida, että näyttely kestää vain yhden sunnuntaipäivän ja nähtävää on todella paljon, joten sen laadusta kertoo melko paljon se, että toiselta puolen maapalloa viitsitään sinne lähteä
Myyntikojut on sijoitettu hallin molempiin päätyihin, keskellä on iso taiteilija-alue ja ulkomaisia myynti/artistikojuja sekä kutsuvieraiden autot ja moottoripyörät keskikäytävällä. Tämä ’63-mallin Chevrolet Impala oli näytillä myös viime vuonna. Järjestäjä ei myöskään tee näyttelyn kalustosta infolappuja, eli monen auton ja pyörän kohdalla omistajatiedot ynnä muut jäävät arvoitukseksi – tosin aika monessa on taulut omasta takaa ja lähes poikkeuksetta ne ovat erittäin hienoja. Hän tekee kaikki Mooneyesin julisteet piirtämällä ja maalaamalla niiden originaalit käsityönä. Näiden välisillä alueilla on varsinainen muu näyttelykalusto. Tänä vuonna Mr. Niin hienoja kuin pääasiassa amerikkalaisten kutsuvieraiden pyörät olivatkin, niin japanilaisten rinnalla ne tuntuivat vähän tylsiltä. Kutsuvieraat ovat toki oma lukunsa, heille homma hoidetaan, kuten me täällä Pohjolassa olemme tottuneet. Kustom Kulture Show’ssa Helsingissä onkin mahdollista saada koristeluja esineisiin Wildmanin siveltimestä. Tämä selittää osaltaan sen, että näyttelyssä on muutamia samoja ajoneuvoja joka vuosi – ei paljon, mutta muutama kumminkin. Palkintoja näyttelyssä jaettiin varsin runsaasti, useat firmat valitsivat oman palkittavansa. Onneksi meillä on ollut aikaa tutustua näyttelyyn ja kalustoon jo rakentelupäivänä, eli lauantaina. Uskomatonta, mutta totta, pöytänaapurini Makoto oli myynyt kaiken noin 10 minuuttia ovien avautumisen jälkeen – sananmukaisesti paikalle syntyi juosten jono. Harvoin pääsee näkemään alustaa, jossa auton maalausteema straippeineen jatkuu viimeisteltynä. Summa ei liene paljon, mutta järjestäjä ei maksa kilometrejä tai hotelleja. Tänä vuonna tytöt olivat aiempaa vähäpukeisempia, mutta hyvän maun rajoissa. Maalaus on todella tyylikäs. Olen ihan varma, että Yokohaman näyttelyllä ja näyttelynjärjestäjällä Mooneyesillä on iso osansa siinä, että Japanissa on erittäin paljon todella taitavia ja lahjakkaita maailmanluokan artisteja, joista muutama on vieraillut täällä Suomessakin. Taiteilijoita pöytineen on viitisenkymmentä ja yleisö suorastaan jonottaa suosituimpien artistien taidetta. Tässä näyttelyssä näytteilleasettaja maksaa siitä, että saa tuoda ajoneuvonsa näytille. Artisti – tai siis näytteilleasettaja – maksaa. Oikeasti tarjontaa on niin paljon, että oikein millään ei ehdi tai pysty omaksumaan ihan kaikkea yhden päivän aikana. Mitä olisi hot rod -näyttely ilman kauniita naisia. Eturivin paikat onkin syytä varata jo ajoissa, jos siinä vaiheessa haluaa ottaa kuvia. Suomessakin viime syksynä 67 AMERIKAN RAUTA 1/2017. Systeemi on melko lailla erilainen kuin Suomessa tai ylipäätään Euroopassa. Autoista on pakko mainita erikseen Ed Rothin Orbitron, joka oli ansaitulla kunniapaikalla. Iso ohjelmanumero onkin heti aamusta, kun kutsuvieraiden kalusto ajetaan näyttelyn avautumisen jälkeen sisään. Muutama sama auto tai pyörä ei oikeasti häiritse kokonaisuutta. Muutoin mitään älytöntä tungosta ei ole, vaikka ihmisiä on paljon. Wildman Ishii on ollut itsensä Ed Rothin opissa ja on maailman taitavimpia alan taiteilijoita. Ishikawa sai viedä kotiinsa Best Paint -palkinnon. Lowbrow-taiteella, pinstripingillä ja ylipäätään kustomkulttuurilla on iso ja merkittävä rooli Hot Rod Custom Show’ssa. Näyttelyhalli on vähän isompi kuin Tampereella se alkuperäinen kaarihalli. Tämä herra nähdään helmikuussa Kaapelitehtaalla. Autoista ja moottoripyöristä kertokoon kuvat enemmän. Custom Rides Magazine Pick meni tälle ’70 Chevrolet Monte Carlolle. Taso on kova ja varsinkin prätkien kohdalla tyyli ja detaljit ovat ihan omaa luokkaansa
Jos näyttely rupesi kiinnostamaan, niin Yokohamaan on melko helppo matkustaa. Jos suunnittelee matkaa näyttelyyn, niin aikataulussa kannattaa ottaa pippalot huomioon, sillä niissä tapaa paljon mielenkiintoista porukkaa ympäri maailmaa. Japanissa kannattaa tosin viettää muutama päivä ekstraa, on se niin erilainen paikka. Rodikalusto näyttelyssä on hyvin perinteistä ja voisi olla peräisin vaikka USA:sta, Suomesta tai Ruotsista. Mooneyes Sweden palkitsikin tämän Walden Speed Shopin Model B ’32 Fordin. Ohjelmassa on ihan vaan seurustelua ja ilta päättyy noin klo 21 yhteiskuvaan. Sunnuntaina on varsinainen näyttely ja illalla sen purku ja maanantaina illalla on vielä Area 1:ssä Honmukussa Moon Thank You BBQ. Hotellit kannattaa varata Sakuragichon alueelta, joka on lähellä Pacifico-hallia, jossa näyttely järjestetään. Valitukset ovat onneksi vähentyneet ja näyttely järjestetään Moonin nettisivujen mukaan ensi vuonnakin samassa paikassa. Tämä Ford ’27 ”Galaxian” oli täynnä mitä erikoisimpia yksityiskohtia ja viimeistelyltään aivan huippuluokkaa. Auto voitti 30-lukulaisten sarjan. Sen jälkeen on vielä Dice Magazinen pippalot, jotka kestävätkin sitten myöhempään. Monen kotimatka alkaakin heti aamuvarhain. Pihalle on pystytetty iso teltta, jossa Moon-henkilökunta grillaa lihaa vieraille. Itselleni Hot Rod Custom Show on muodostunut tärkeäksi tapahtumaksi ja olenkin melko varma, että ryhmä suomalaisia taiteilijoita matkaa sinne myös ensi vuonna. Lauantaina on näyttelyhallissa Little Get Together Party, joka on tarkoitettu näyttelyasettajille, mutta siihen voi ostaa lipun, joten tavallinenkin näyttelyvieras pääsee tunnelmaan hyvissä ajoin. Area 1 on Mooneyesin pääpaikka ja siellä on myymälä, josta voi tehdä vielä viime hetken ostoksia, sekä Moon Cafe, joka on todella hyvä diner-tyyppinen paikka. Vaikka varsinainen show kestääkin vain yhden päivän, niin ennen ja jälkeen näyttelyä on melkoisesti erilaisia bileitä. Naritan kentältä kätevin on matkustaa bussilla suoraan Yokohama Air Terminaliin, josta pääsee taksilla hotelliin. Vaikka näyttely on äärimmäisen suosittu, niin ei ole itsestään selvää, että Pacifico-halli on käytettävissä. Saadakseen viikonlopusta paljon irti kannattaa matkustaa niin, että on siellä perjantaina aamulla. Siinä ehtii hyvin toipua aikaerosta ennen näyttelyä ja ehtii katsella vähän kaupunkiakin. Kaikki tarpeellinen on aina mukana ja tyyliin sopivasti omilla paikoillaan. Rodikalusto näytti olevan enemmän hot rod kuin street rod -tyylistä. Se sijaitsee keskellä kaupunkia, vilkkaalla liikeja asuinalueella, ja kaikki paikalliset eivät välttämättä ole yhtä innoissaan meluavista autoista ja prätkistä, kuten me muut. Ihan perinteinen pitsimaalaus ja väriyhdistelmä. Seitkytluku takaisin! Yleensä vanien kyljessä nähty pyöreä ikkuna oli löytänyt paikkansa farkun kyljestä. Auton nimeksi oli annettu Kumamoto ja hetken jo pelkäsin, että ryhmämme jäsen Eero olisi ollut asialla. Busseja kulkee noin puolen tunnin välein edestakaisin ja matka kentältä Yokohamaan kestää pari tuntia. Japanilainen tyyli järjestää juhlia on melkoisen täsmällistä – bileet alkavat ja päättyvät aikataulun mukaan. Mooneyes Show Yokohama Paradise Roadilla oli kalustoa enemmänkin. 68 AMERIKAN RAUTA 1/2017. Näyttelyn kuvatuimpia tavaratiloja oli varmasti tämän ’28 Pontiacin takapaksi. Bileitäkin riittää. nähty Gene Winfield oli jälleen paikalla edellisvuosien tapaan
Voittanut työ on kuvan ylärivin keskellä oleva. 69 AMERIKAN RAUTA 1/2017. Tänä vuonna ei jaettu Best of Show -palkintoa, mutta tämä olisi voinut olla hyvinkin siinä kisassa mukana. Vasen ylärivissä on Wildman Ishiin työ, joka ei osallistunut varsinaiseen kilpailuun. Tämän auton kohdalla piti pysähtyä muutamankin kerran. Erittäin hienosti viimeistelty Ace Automotiven ’37 Chevrolet Master. Maalaus oli todella härö ja auto voittikin 70-lukuisten luokan. Palkintosijoja oli vain yksi jokaisessa luokassa, joten 2. Joe Perez-niminen kaveri oli tekemässä alkuperäiset verhoilut ja teki myös uudet entisöintiprojektin yhteydessä. Muutoinkin näyttelyssä näkee sellaista paikallista kalustoa, jota ei ole Suomeen tuotu. En tarkistanut, mutta voisin veikata, että banjosta löytyy tähtilippumaalaus. Lowbrow Art on iso osa näyttelyä. Hänet näemme jälleen helmikuussa Kaapelitehtaalla. Auto valittiin Hot Rod & Custom Cavalcaden parhaaksi. Auton koko tarina löytyy sivustolta theorbitron.com. sijoja ei jaeta. Tänä vuonna Art Challengen teemana oli CutOut, eli kaikki teokset olivat muotoonleikattuja. Ed Rothin vuonna 1964 rakentama auto löytyi Meksikosta jonkun kirjakaupan roskaläjästä ja pelastettiin ihan viime hetkillä. The Orbitron oli näyttelyn ”päävieras”. Yksinkertaisen tyylikäs ja hieno maalaus. Japanilaiseen tapaan työnjälki on moitteetonta. ja 3. Auton maalasi vuonna 1964 Larry Watson ja hän oli mukana myös uusintamaalauksessa vuonna 2008. Peltipuhtaaksi hiottu ’59 Impala oli saanut pintaansa liekityksen ja hyvin omaperäiset takavalot. Auton merkkiä ja mallia piti oikein hakea, mutta herra Suzukin omistama auto on ’70 Nissan Gloria. The Orbitron entisöitiin vuonna 2008. Tähän ’70 Dodge Challengeriin oli kerätty kaikki 70-luvun jipot. Kisan voitti Suomessakin vieraillut Minoru Goto, eli Mister G
Tämän tyylikkäällä maalauksella varustetun Chevrolet 3100:n vuodelta 1949 omistavat Square Kustoms ja herra Kinjou. Auto voitti Mooneyes Pick ja Burnout Magazine Pick -palkinnot. Panhead Chopper oli toteutettu myös maalaus mukaan lukien erittäin tyylikkäästi. Mooneyes Show Yokohama Kampaajilla oli kohtuullisen iso osasto ja hyvä meininki, jossa oli paikallista naiskauneutta jonoksi asti ehostettavana. 70 AMERIKAN RAUTA 1/2017. Näyttelyssä oli useita hienoja pikkiksiä, mutta tämä oli kyllä hienoimmasta päästä. Mooneyesin alkuperäisiä takkeja ja paitoja 50-luvulta. Moottoripyörien maalaukset ovat kyllä ihan uskomattomia ja ne kestävät kriittisenkin tarkastelun. Australiasta oli paikalla vain tämä yksi auto, mutta muuten näyttelyssä oli väkeä sieltä asti runsaastikin. Japanilainen tapa rakentaa on hyvin omaperäinen ja viimeistelyt ovat lähes poikkeuksetta huippuluokkaa. Tuskin kukaan pystyy oikeasti sanomaan, mikä oli näyttelyn hienoin auto. Ei ehkä ihan puhdasoppinen bagger, mutta siihen suuntaan. Oheistuotteet ovat olleet tärkeitä aikojen alusta asti. Eikä ihme, onhan se hienosti viimeistelty. Moottorina on Lincolnin V12. Ben Foster rahtasi Yokohamaan ’27 Ford T Coupsterinsa Australiasta asti. Näitä voisi olla kyllä meilläkin enemmän näyttelyohjelmistossa. Näitä ei kovin usein pääse näkemään. Todella hienoa kalustoa on niin paljon, että millään ei ehdi tutustumaan tarkasti kaikkiin ja osa jääkin varmasti huomiotta. Best Lowrider -palkinnon voittanut ’58 Impala olisi aivan hyvin voinut voittaa vaikka parhaan maalauksen palkinnon, sen verran hienosti sen maalaus oli toteutettu. Autojen ja omistajien tietojen hankkiminen on työlästä, ellei auton omistaja ole vaivautunut teettämään näyttelytaulua
(03) 318 5426 (03) 318 5440 www.facebook.com/amerikanrauta Rakkaudesta Rautaan. WWW.SOINICARPARTS.NET | USAOSAT@SOINICARPARTS.NET USA AUTOJEN VARAOSAT, KORJAUKSET JA HUOLLOT. AVOINNA MA-PE 9-16.30 | LA 10-14 KAUHAKORVENKATU 24 33720 TAMPERE JO 36 TOIMINTAVUOSI MENOSSA! PUH
’60 Chevyt jäivät aikoinaan halutumpien ’59-mallisten varjoon. Tilanne on nykyään muuttunut, ja ne ovat hinnoissakin saavuttaneet vuotta vanhemmat. 72 AMERIKAN RAUTA 1/2017. El Caminot ovat myos haluttuja aina viimeisiin vuosimalleihin asti. Kaksi kertaa vuodessa järjestettävään paikallisten mobilistien Charlotten tapahtumaan verrattuna Goodguysin Swap on vaatimattomampi kooltaan varsinkin swapin osalta, mutta katsottavaa ja ostettavaa kuitenkin riittää joka lähtöön, eikä kelikään ole niin kuuma kuin syyskuun tapahtumassa voi olla. ’67-72 Chevy pick-upit ovat jo aikoja sitten lunastaneet klassikon statuksen, tämä ’69-mallinen lyhyt steppari oli tarjolla yllättävän maltilliseen 8 500 taalan hintaan. Judkins-koritehtaan Lincoln limo vuodelta ’35 olisi vaihtanut tallia 55 000 dollarin hintaan. Ruotsin tapahtumissa lasikattoja kyllä näkyy, mutta yleensä vuosi tai kaksi uudempia. Goodguys Rod & Custom Association on USA:n suurin alan yhdistys, joka on järjestänyt erilaisia autotapahtumia 80-luvun puolivälistä alkaen ympäri Yhdysvaltoja. Goodguys Southeastern Nationals ’54 Ford Crown Victoria lasikatolla on harvoin nähty laite. Tästä ’86:sta pienillä maileilla olisi joutunut maksamaan 12 500. kertaa, tällä kertaa Pennzoilin tukemana. Aikanaan nämä Ford konsernin lippulaivat V12-moottorilla ja alumiinikorilla myytiin asiakkaille alle tuotantokustannusten. Teksti: Olli Lehtinen • Kuvat: Alf Lehtinen Goodguysin Charlotten natikat järjestettiin jo 23
Bel Air vuodelta ’63, varusteina 283, PG ja ilmastointi. Uustuonnin kulta-aikana 80-luvulla yksi tällainen saapui Suomeenkin. Swappi ei ole mitenkään valtavan kokoinen, samaa luokkaa kuin Forssan pick-nickissä. Torino GT 351 nelilovisella on suhteellisen harvinainen paketti. 73 AMERIKAN RAUTA 1/2017. 12 tonnia olisi tästä joutunut antamaan. Muutkin GMmerkit kuin Chevrolet hyödynsivät Novan X-body-konseptia. Jostakin syystä niitä ei Suomessa ole montaakaan. 2-ovinen Chevy Yeoman -farmari vuodelta ’58 on harvemmin nähty herkku. ’66 Chevelle farmareita ei koskaan voi olla liikaa. Kone on harvemmin rodeissa nähty Buickin Nailhead 425 cid -kokoisena ja Tri-Power-setillä. A-mallin Tudor-rodi, jonka koko kori oli pyöröhiottu. Tarjolla oli kuitenkin tämä helmi: Tri-Powersetti Chevyn W-moottoreihin. Uutena 2-ovinen sedan oli halvin korimalli, johon ei juurikaan varusteita ruksailtu. Kuvetta olisi pitänyt kaivaa 500 taalan verran. Myyjä on ilmoituksen muotoilusta päätellen kypsynyt rahattomien renkaanpotkijoiden kommentteihin, ilmiö, joka varsinkin sosiaalisessa mediassa on saavuttanut vitsauksen mittasuhteet. Sellaisen omistajaksi olisi päässyt 19 500 dollarilla. Tässä Pontiacin näkemys aiheesta, Ventura ’72. Se, onko se peräti rosteria, ei aistinvaraisesti selvinnyt. Auton ja vanteiden kauneudesta on varmasti jokaisella oma mielipide. AMC Pacer oli aikanaan edityksellinen auto, johon piti tulla Wankel-moottori, mutta sen kehitystyössä vastaantulleet vaikeudet muuttivat suunnitelmat
’66 oli toinen vuosi, jolloin Chevellen sai tehtaan isolohkolla, ensimmäisenä vuonnaan se oli todella kallis ja harvinainen optio, jota rakennettiin vain 200 kpl. LS-perustainen 2000-luvun tekniikka oli yleinen näky tälläkin varikolla. Goodguys Southeastern Nationals ’34 Plymouth Coupe sykähdyttää varsinkin latolöytökuntoisena. Myös Chevy tarjosi coupe pick-upia 30-luvun lopulla. ’66 Chevelle 2 d Sedan isolohkoklooni. Varikkonäkymä tapahtuman osallistujien autoista, joilla ajettiin pujottelurataa kelloa vastaan. Nämä pari hillittyä ’32 roadsteria majailivat alueella, joka oli varattu tarvikeja varaosakauppiaille. Vaikka tämä näyttääkin jonkun maajussin itse virittelemältä lastinkuljetusratkaisulta, on kysessä kuitenkin tehdastekoinen Hudson. Kaupan ollut A-mallin alusta oli varustettu kotoisen tutulla Volvon B-18-kaksikaasaritekniikalla, jossa on yli tuplasti tehoa verrattuna alkuperäiseen. 74 AMERIKAN RAUTA 1/2017
03 652 3380 GSM 0400 813 297 americanpower.oy@gmail.com AUTOMAATTI VAIHTEISTOT KAIKKI MERKIT USA MOOTTORIT JA PERÄT VAIHTEISTOJEN, MOOTTORIEN JA PERIEN KORJAUKSET SEKÄ HUOLLOT Vaihtovaihteistot Varaosien maahantuonti ja myynti Varaosien mukana neuvontapalvelu Dacco turbiinit Erikoisalana TH-700 R4 vahvistukset ja korjaukset, sekä Electroniset vaihteistot esim. www.americanpower. (09) 302 847, 050 330 5780, Fax (09) 340 1073 jaakko.husso@pp.inet.. 03-2251948, ma-pe 8.30-16.00 tilaajapalvelu@ amerikanrauta.. Kun muutat, ker o myös meill Tilaajapalvelu: puh. Kestotilaus 66,90 8 numeroa. 4L-80E HELSINKI AUTOMATIC CENTER OY Jaakko Husso: Hiihtotie 7 B, 01280 Vantaa, Rajakylä Puh. S80, S&V70, S&V40, 900, 850, 700, 400, 300, 240, 140-sarjat ackfältin autohuolto & autopurkaamo • Duett, PV, Amazon, 140-sarjan uudet osat. Olipa tarpeen sitten huolto tai korjaus. • Nyt myös Klassikko Mustangien uusia osia! 68410 ALAVETELI • WWW.BACKFALT.FI • Purkaamo: 040-7332 493 • Korjaamo: 040-510 7493 • Automyynti: 040 8234 100 Jenkki autoja www.backfalt.. American Power Oy Takumäenkuja 2B 13130 Hämeenlinna www.jenkkiautohuolto. Puh. Ota rohkeasti yhteyttä! Tiedustele lisää ja varaa aikasi huoltoon. Tsekkaa nettisivuillamme myytävät autot! Hämeenlinnalainen jenkkiautojen asiantuntija Merten takaa matkustanut autosi saa meillä arvoistaan käsittelyä. Rakkaudesta Rautaan TILAA INTERNETISSÄ: Täytä lomake osoitteessa www.amerikanrauta.
Tämäkin ’54 Crew Cab oli istutettu jonkun uudemman ison diesel pickupin alustalle. Ensi katsomalla luulisi kyseessä olevan vuotta vanhemman Sedan Deliveryn. Goodguys Southeastern Nationals 76 AMERIKAN RAUTA 1/2017. Pyynti oli 6 900 taalaa. Mikä kurkistelee Shelby Torinon konehuoneessa. ’64 Chevelle 2 d farmari on harvinainen vehje, joita jostakin syystä kulkeutui Suomeenkin uutena 4 kpl. ’58 Ford Courier, takapenkillinen farmari. Goodguysin juuret ovat rodeissa ja paikalla oli myös kuvan rottaosastoa, pari Chevy Sedanin pohjalle tehtyä ja yksi Ford Pick-up. Kisaan osallistunut Corvair ei ollut aivan tehtaan kunnossa ja jos takaluukun nosti, huomasi, ettei kone ole sillä puolella taka-akselia, minne se kuuluu. Tarkempisilmäiset havaitsevat 427 SOHC -koneen – legenda, josta Suomessa on kuultu vain huhuja. COE-villitys on jatkunut jo kymmenkunta vuotta. Varikkoalueen keskelle oli rakennettu rata, jolla tapahtuman osallistujat pääsivät testailemaan omia laitteitaan kelloa vastaan. Fastback Chevy ’51 oli kunnoltaan alkuperäinen ja seissyt tallessa pidempään, samana vuonna luiskaperää sai myos 4-ovisena. Hintana 13 500
”Käytännössä moottorikoneistukset ovat ainoa osa-alue, mikä ei onnistu oman katon alla”, Tomi tuumii. 78 AMERIKAN RAUTA 1/2017. Maksimissaan pajan puolella mahtuu olemaan samanaikaisesti työn alla viisi autoa, minkä lisäksi maalaamoon mahtuu vielä yksi auto. Varsinainen pajan puoli valmistui vuonna 2009 ja vuonna 2013 se sai jatkeekseen toisen hallin, jossa autoja säilytetään. Tallitilat sijaitsevat Tomin ja Anna-Stinan omakotitalon kanssa samassa pihapiirissä ja kaiken kaikkiaan harrastetilaa on tällä hetkellä noin 400 neliötä. ”Kyllä tässä varmasti kymmeneksi vuodeksi riittää tekemistä omissakin”, Tomi ynnää pikaisesti. Perustyökalujen ja nelipilarinosturin lisäksi pajalta löytyvät kaikki eri materiaalien hitsaamiseen ja muotoilemiseen tarvittavat laitteet. T uotteliaalta ja varsin omavaraiselta Heath Garagelta putkahtelee uutuuksia parhaimmillaan parin auton vuosivauhdilla. Omien autojen lisäksi pajalla työstetään välillä myös muiden projekteja, mutta omiakin aihioita on jonossa aivan riittävästi. Kuvat on maalattu kynäruiskulla vuonna 2010. Valmiit pinnat ruiskutetaan omassa maalauskammiossa ja tuvan kellarissa on jopa teollisuusompelukoneet verhoilutöitä varten. Tomi ja Anna-Stina raottivat pajansa ovea ja päästivät meidät tutustumaan, millaisessa ympäristössä heidän luomuksensa syntyvät. Myös logistiikkapuoli hoituu omalla kalustolla, sillä käytössä on kaksi umpitraileria, hinausauto, paripyöräpikkis ja Vani. Säilytyshalliin puolestaan mahtuu kymmenenkin autoa, tai mikäli kaikki ovat pienehköjä rodeja, menee niitä muutama enemmänkin. Pajan nimi on aiheuttanut joskus sekaannusta ja sitä on nähty kirjoitettuna virheellisesti muotoon Heat Garage. Teksti: Kimmo Janhunen, Kuvat: Kimmo ja Jerry Janhunen Heath Garagen palkintoja kahmineet show-autot ovat tuttuja useimmille kotimaisille näyttelykävijöille ja ovathan ne aiheuttaneet kuohuntaa maamme rajojen ulkopuolellakin. Heath Garage Toisenlainen talli Tallin seiniä koristavat kuvat ovat Anna-Stinan käsialaa. Heath näet tarkoittaa englanniksi kangasta, tätä ilmastotyyppimme tavallisinta metsätyyppiä, ja on näin ollen suora käännös pariskunnan sukunimestä. Tomi ja Anna-Stina ovat molemmat varsinaisia moniosaajia ja suurin osa autojen rakenteluun liittyvistä töistä on mahdollista suorittaa omissa tiloissa. Samoja kuva-aiheita löytyy myös pariskunnan tuvan seiniltä, mutta sinne kuvat on taiteiltu siveltimillä. Kyse ei kuitenkaan ole lämmöstä eikä kiihkosta, vaan merkitys löytyy paljon lähempää
Valkoinen bensapumppu on peräisin lapualaiselta huoltoasemalta, jota Tomin pappa piti aikoinaan. Etualalla on tenavien komea ”Baby Shaker” -junnurodi. Yksi niistä on tämä ’52 Ford -siipipikkis. Tomi on laskeskellut, että tekemistä riittäisi seuraavaksi kymmeneksi vuodeksi, vaikkei hankkisi yhtään uutta aihiota. Tontitettu Ford Falcon -paku on tehty peltivalmiiksi ja jätetty odottelemaan lopullista inspiraatiota. Eri asteisia projekteja on riittävästi. 79 AMERIKAN RAUTA 1/2017. Säilytyshallin puolella on valmiiden autojen lisäksi myös muutamia vuoroaan odottelevia aihioita. Punaisen Tomi puolestaan pelasti eräältä paikalliselta maatilalta, jossa se oli menossa romukuormaan
Totta puhuen tämä vanha ”Frigidaire”jääkaappi toimii fleikkien ja muiden erikoismaalien säilytyskaappina. Toisenlainen talli 80 AMERIKAN RAUTA 1/2017. Kyseessä on sama hytti, jota Gene Winfieldkin pääsi näytösluonteisesti työstämään. Jääkaappien kohdalla heathgaragelaiset luottavat GM:n tuotteisiin. Scottarin lavalla vielä kesällä makaillut hoppa nähtiin Lahden Jenkkiautonäyttelyssä syksyllä aivan erinäköisenä. Säilytyshallissa on komea rivistö pajan aiempaa tuotantoa, josta ei ole voinut jäädä paitsi, mikäli on vieraillut näyttelyissä viimeisen kymmenen vuoden aikana. Katoksessa odotteli vuoroaan ’61 Mercury Comet, jolla on pitkä kisahistoria Ruotsin puolella. Nostalgiakilpuri saattaa olla näyttelykunnossa jo keväällä. Auto on valmistunut alkujaan 70-luvun lopussa, mutta Tomi rakentaa sitä parhaillaan uusiksi. Maalaustyöt hoituvat omassa maalauskammiossa
81 AMERIKAN RAUTA 1/2017. ”Speedy Gonzales” -gasserilla Tomi on osallistunut muun muassa Räyskälän Vintage Drags -kisoihin, joissa se onkin juuri oikeassa elementissään. Pajan puolella mahtuu olemaan samanaikaisesti työn alla viisi autoa, minkä lisäksi maalaamoon mahtuu vielä yksi auto. Nelipilarinosturilla oli kuvaushetkellä ’41 Plymouth
Haahuilin pitkin tonttia, ja sieltä se yllättäen löytyi, Rambler Classic Cross Country 660 ’65. Eki roikottaa luuta ulkona... Dodgen omistajaa morjestettiin ja lähdettiin katsomaan aarretta. 82 AMERIKAN RAUTA 1/2017. T ämä tarina sai alkunsa muistaakseni Veekasissa olleesta ilmoituksesta. Kaikki valmiina, joks mennään. Määränpäässä meitä odotti normi maatilan pihapiiri, oli latoa, suulia ja katosta. Runko ja akselit ruohikossa, kori katoksessa ja tekniikka – lättärikutonen – tallissa. Kättä päälle ja sovimme noudosta lähi-aikoina. Tämän farkun kohdalla kaupat oli tehty nopeasti, myyjä halusi siitä eroon ja itse halusin sen projektikseni. Kaverini Malmströmin Kimmo oli lupautunut kyyditsemään minut ja tarvikkeet Lapinkylään. Olin päättänyt ajaa Raimon kotiin, olihan se kokonainen ja toimiva. Myytävänä oli ’50-mallinen Dodge 4 D Sedan, pitkälti purettu, mutta täydellinen. Perillä jumppasimme akun Rambleriin ja Muumio muistelee Turhaan romutettu Tapsa tarkastaa konehuoneen ennen siirtoa. Ile ja Tapsa tutkimassa konehuonetta. Laite oli Veikkolan Lapinkylässä. Toi vaihteensiirtäjä on jumissa... Joskus se kävi näinkin helposti. Vuosi taisi olla kivi ja kirves, eli 1980. Siispä kannuun bensaa, ja mukaan ladattu akku ja siirtokilvet, jotka löytyivät pihassa seisseestä ’67 Rebelistä. Dodge todella oli osina ja laajalla alueella eri puolilla tonttia. Näillä matkoilla yhdistyi usein huvi ja hyöty, tosin usein matka taisi olla määränpäätä tärkeämpi! Siispä luut ulos ja matkaan. Teksti ja kuvat: Kari B. Kaikki kunnossa, joten menoksi. Aiemmat romut oli vedetty, työnnetty ja kannettu ties mistä ja minne. Kokosimme NHC:n iskuryhmän ja suuntasimme puhelimessa saamaamme osoitteeseen. Toisinaan taas voi käydä uskomaton ”munkki” ja romut vain tulevat vastaan! Juuri näin kävi Rambler Cross Country 660:n kanssa. Raimo seisoi kokonaisena katoksessa ruosteineen kaikkineen. Aikamme tutkailtuamme kaupat jäivät tekemättä. Parin viikon jälkeen aloin järkätä farkun kotiin noutoa. Mikkonen Joskus käy niin, ettei haluttua merkkiä tai mallia tahdo löytyä sitten millään. Matkaan lähdimme ’67 Ford Cortinalla. Ajamall a kotiin
Oma farmi alkoi olla kasassa, joten keskityin tekniikkaosastoon. Loppufarkku jäi seisomaan veden rajaan, surku juttu. Lopulta lattiat olivat taas jonkinmoiset ja romppeet asennettiin paikoilleen ohjaamoon. Tarkoitus oli katsoa ajan kanssa, mitä siitä touhuttaisiin, mutta huono onni otti ohjat. Sisusta sun muut romut purettiin pois ja koko savotan laajuus paljastui, mutta usko ei pettänyt. Näin oli ainakin yksi ongelma ratkaistu. 50 markan hinnalla sai ottaa mitä halusi. Hyvin avonainen harrastetila takapihalla ei liikoja luvannut, vaan eipä tuo juuri silloin haitannut. Pahin alkoi olla takana päin. Vinkki oli epämääräinen ja laitteen löytäminen vei lopulta pari kuukautta. Tämän jälkeen pitkän linjan Rambler-harrastaja Karva haki romusta vielä ison vaihdelaatikon ja kytkimen koppineen. Farmissani oli iso perä, laatikko ja kytkin, joten kaipuu isompiin 10” rumpuihin kasvoi kasvamistaan. No ettei olisi niin vetoisa retki. bensat tankkiin. Tässä kohtaa oli aika paneutua takaluukkuun ja sen ruosteongelmaan. Kyllä niitä peltejä painettiin menemään kuukauden päivät. Tyttökaverini, joka nykyään on vaimoni, omi Raimon itselleen, joten jatkoin oman ’67 Rebelini kanssa touhuamista eteenpäin etsien parempaa takaluukkua ’65 farkkuun. Sinä syksynä talvi tuntui saapuvan etuajassa. Jonkun omituisen väännön seurauksena pari vuotta myöhemmin farmi löytyikin Ruskeasuon entisellä teollisuusaluella sijainneen Ruskeasuon romun edustalta. Sitten sain vihiä Lohjanjärven rannalla seisseestä Rambler-farmista. Etulattioille leikkasimme pahvilaatikosta palat ja päälle omat kumimatot, jaa että miksikö. Vanhaa ruostetta leikattiin pois ja uutta peltiä laitettiin tilalle puikon voimalla. Koriakin oli muotoiltu kouralla uudelleen. Turhaan romutettu Kehätien silta näkyy jo. Näin farkku siirtyi NewHill Cruisersiltä County Cruisersiin. Sähköt toimivat ja huikan jälkeen farkku lauloi kutosen riemulla. Tutullani sattuivat olemaan Javelinin 10” rummut hilppeineen uutena hyllyssä sekä käytetyt jarrukilvet. Kaasari, startti, lokarit ja kattoteline siinä ainakin lähti mukaan. Parempia osia hankkiessani sain vihiä osin puretusta ’66 Classic 770 Sedanista. Paria irtoluukkua tuli käytyä katsomassa, vaan eivät nuo olleet yhtään parempia kuin omakaan. Tekniikka toimi muutenkin ja perille New Hilliin päästiin ehjänä. Luovan tauon jälkeen otin viimein farmin työn alle. Kunto oli paljon parempi kuin omani, mutta paperit taisivat puuttua. Siispä matkaan kohti Veikkolaa ja vanhalle Turuntielle. Sedanista saatiin farmiin hyvät etulokarit ja ehjä tuulilasi. Pelkääjän puolella taisi olla vieläkin isompi tuuletusreikä lattiassa. Kaverien avustaessa jarrukilpien muutostöissä asettuivat Javen jarrut viimein Classiciin. Alle väännettiin orkkis 15” vanteet ja kokopeittävät kapselit, jotka taisivat olla vähän vanhempaa vuosikertaa. Ostaminen ei onnistunut mitenkään, mutta vaihtokauppa toi tulosta! Annoin vaihdossa Corvetten penkkiparin ja konsolin, ja jarrut olivat vihdoin minun. Niinpä hän kavereineen tuli ja osti tuon ’65 Cross Countryn. Parempien peltien metsästys. Siispä paikalle hieromaan kauppoja niistä osista, mitkä olivat vielä ehjiä. Pyörillä seisova raato näytti hyvältä. 83 AMERIKAN RAUTA 1/2017. Surullinen loppu. Siispä loppumatka New Hillistä Konalaan sujui työntämällä jonkun ollessa sisävuorossa pitämässä kytkintä pohjassa, ja kyllä Tapsa sai kuin saikin lopulta auton perille. Lasi ja alumiinikehys olivat siistit. Vaan eipä tuo ollut ’65-66 Classic-farkku, ei ollut... Jos ei mistään tahtonut löytää uusia orkkisosia, niin Autohoito auttoi useimmiten, niin nytkin! Ehdin hädin tuskin laskea bensalta haisevan, vuotavan kaasarin tiskille, kun uutta jo kaivettiin esiin laatikosta. Siirtokilvet kiinni farkkuun ja nesteiden tarkistus, sisällä pysyivät. Kaistan vaihto, vilkku vasempaan päin. Se oli sivuun aukeava malli ja saranat roikkuivat ikävästi. Rebelin olin hitsannut kaasulla, mutta koska tämä homma tehtäisiin takapihallamme talven aikana, lainasin Leksalta puikkokoneen ja hitsausmaskin. Reunapenkere, jossa farmi seisoi, petti ja auto valui yli viisi metriä alammaksi veden rajaan. Perusteellisempi tarkistus osoitti, että hitsilaitteille olisi käyttöä. Ensialkuun neliskulmaiset kumit ja lukkiutumattomat jarrut kiusasivat matkantekoa, vaan lähtiväthän nekin ajallaan toimimaan. Jälleen kerran tilanne muuttui odottamatta, kun Koskimiehen Tapsa oli ostamassa ekaa jenkkiänsä. Mädän takaluukun kanssa oli siis opittava elämään. Oli siis aika alkaa koota palapeli valmiiksi. Yritin muuten löytää paikan uudelleen parikymmentä vuotta sitten, vaan en sitä löytänyt, taaskaan... Varaosia oli siihen malliin, että niitä kuskattiin pois parilla reissulla ja loput lapattiin Raimoon kyytiin. Jarruja en jaksanut siinä tienposkessa alkaa irrottamaan. Raimo yritti selkeästi estää muuton, koska vaihde jäi jumiin ja moottori kasteli tulpat ja sammui käynnistymättä enää. Uudet etulokarit hiottiin ja maalattiin pohjavärillä. Viimein siitä saatiin kauppakin väännettyä hyvin edullisesti, vaikka eihän sen osat sopineet omaan farmariini. Aikanaan Tapsa siirsi Ramblerin Lintuvaaraan Gorilla Motorsin pihalle, jossa touhusi myyntijenkkien parissa. Niinpä oli perä, laatikko, kytkin ja kone saatu jokseenkin käyttökuntoon. Olin onnesta soikeana. Orkkis 232-kutonen tuntui rokkaavan mainiosti, jos ei lasketa väljää kaasaria mukaan. Kyselykierros ei tilannetta juurikaan parantanut. Tehostinta ei asennettu, eihän meillä sitä ollutkaan. Loppujen lopuksi otin ’64 farkusta kojelaudan tavarat, kattotelineen, sisustan osat sun muuta helposti irtoavaa. Puskurit sun muut kiinni autoon ja jarrujen ilmausta. Siispä yks’mukinen mukaan ja matkaan kohti Haagaa ja Autohoitoa. Hyvät konstit olisivat olleet tarpeen tuolloin. Kiitos Kimmon ja hyvän tuurin... Espoon hautausmaan kupeella seisoneesta Raimosta oli 232 + manuaali nostettu pois. Korkealla rantapenkereellä seisoi unohdettuna kullanvärinen ’64 Classic 660 Cross Country. Paremmat etulokasuojat ja takaluukku oli päätetty hankkia jostain – usko oli vielä hyvin vahva. Siispä kaupat väännettiin ja auto kuljetettiin Leppävaaraan kaverini pihalle, jossa purin sen loppuun asti. Tämä Raimo ei siis lopulta pelastunut, mutta sen osat auttoivat paria muuta pysymään liikenteessä
Heti alkuun oli selvää, että vanteet tulisivat vaihtumaan. Selvää oli heti, että keskiosien piti olla magnesiuminharmaat, mutta mallin suhteen mietin alkuun Cragarin Eliminatoria tai American Racingin Salt Flatiä. Arto ottikin homman tehtäväkseen ja täytyy sanoa, että lopputulos ylitti odotukset. Kullanväriset 15-tuumaiset alut olivat siistissä kunnossa ja periaatteessa sopivat auton ulkonäköön ihan hyvin, mutta tekivät kokonaisuudesta aikansa eläneen näköisen. Ovien El Camino SS -teipit tehtiin alkuperäisten mallin mukaan, konepeltiin sen sijaan teetettiin perinteiset SS-raidat, jollaisia näissä Caminoissa ei uutena ollut. Koska autosta oli tulossa muutenkin kevyen Pro Touring -henkinen, päädyin hankkimaan 18-tuumaiset, takana hiukan etuvanteita leveämmät vanteet. Samanlaisethan olivat Kimmon vanhassa Corvetessakin. Keulapala ja konepelti scooppeineen jouduttiin maalaamaan uudelleen, muun auton osalta riitti vesihionta ja huolellinen kiillotus. Haasteita teippien leikkaamiselle asetti scooppi, joka teki muodosta melko erikoisen. Alla ostettaessa olleet 15-tuumaiset saivat uuden sijoituspaikan Klassikot-lehden päätoimittaja Mattilan ’80 Camarosta. Puuhanurkka To mi Sparcon penkkien asennuksessa hyödynnettiin yleismallin kiskoja, joita jouduttiin hieman muokkaamaan Caminoon asennusta varten. Samalla pyysin, että hän pätevänä teipparina tekisi kylkiin alkuperäisen kaltaiset El Camino SS -logot ja konepeltiin perinteiset SS-raidat. Koska kumpaakaan ei ollut kuitenkaan halutussa koossa Suomessa varastossa, päädyin perinteisiin Torq Thrusteihin, joiden tiesin näyttävän hyvältä kiiltävänmustassa autossa. 84 AMERIKAN RAUTA 1/2017. Halusin niiden väriksi alkuperäisen vaalean sijaan tumman grafiitinharmaan, jotta teipit eivät hyppäisi silmille, vaan erottuisivat vain sopivassa valaistuksessa ja lähempää katsoen. Koska autosta olivat hävinneet jossain vaiheessa penkit kokonaan, päädyttiin niiden tilalle hankkimaan sisustan harmaaseen yleissävyyn hyvin sointuvat uudet Sparcon R100-sporttipenkit, jotka ovat hintaisekseen laadukkaat ja niiden tiedettiin vanhasta kokemuksesta olevan hyvät istua. Vaikka asiaa oli ehkä puuhanurkan kuvista vaikeaa huomata, oli auton maalipinta monin paikoin hyvin naarmuinen, ja siinä oli outoja sumurajoja joka puolella, vaikka autoa tuskin oli varsinaisesti paikkamaalailtu, kun sitä ei ollut maalauksen jälkeen edes kasattu. Keväällä onkin edessä vielä kaasuttimen huolellinen säätö ja joukko pikku tarkastuksia, ennen kuin päästään hakemaan autoon taas – 20 vuoden seisomisen jälkeen – kilvet. Kun keula ja konepelti oli maalattu, ne kiinniteltiin paikalleen ja vietiin auto uudelleen Artolle loppukiillotukseen. Olihan auto huomattavasti alkuperäistä kliinimmän näköinen muutenkin, kun Monte-keulan kanssa jotenkin kesken loppuvat kylkilistat, kiiltävät lokarinkaaret, oudon näköiset Choo Choon ”helmalevikkeet” ja lavan kaiteet oli jätetty pois. Sitten suunniteltiin koko auton ylimaalausta, ja lopulta fiksaritutun kanssa autoa katsellessa päädyimme siihen, että appelsiinipintainen keulapala ja puutteellisilla pohjilla maalattu konepelti maalattaisiin uudelleen, mutta muu auto vesihiottaisiin ja kiillotettaisiin huolella. Koska ruostetta ei ollut, mielessä kävi alkuun yliteippaus. Chevrolet El Camino SS ’84 Numerossa 7/16 oli juttua Caminon edistymisestä, ja pian jutun kirjoittamisen jälkeen konekin saatiin keulalle ja auto ajokuntoon. Vanteiksi tulivat Mag Grey -värisillä keskiosilla varustetut 18-tuumaiset Torq Thrustit. Sitä viivytti kuitenkin lattiashifterin vaijerin huono saatavuus, vaijeria odoteltiin lopulta kolmisen viikkoa. Siinähän kävi lopulta niin, että talvi yllätti harrastajan, ja Camino jouduttiin siirtämään talvisäilöön puuhalapuilla ajamisen sijaan trailerilla, eikä sitä ehditty suunnitelmien mukaisesti katsastaa vielä syksyllä
ja www.tehosuodatin.. Hae omasi Lehtipisteestä tai tilaa kotiin: www.klassikot.fi. Jokaisella autolla on tarina. NISSAN SUNNY COUPÉ GTI ’88 KERÄILYAUTOT LAHJAPROJEKTI Kuplia Tuplasti HEIKKI ESKOLAN ’ 58 EXPORT + ’ 64 CABRIOLET 01/2017 • Hinta 8,90 € • www.klassikot.fi 92 SIVUA NOSTALGISTA LUETTAVAA ARJEN KULKUPELIT PIENOISKOOSSA 01 /1 7 Turun Hunter Pahvilaatikoista museokuntoon palautettu brittiklassikko Tallivierailu Anders Smeds – entisöijä ja rodin rakentaja Tuleva klassikko Pienellä kutosella varustettu pikkusportti Japanista MENEVÄMPI UUTENA SUOMEEN MYYTY ’63 COOPER MINI 36 84 80 -1 70 1 • PA L VK O 20 17 -0 8 6 41 48 83 68 48 08 17 00 1 Viipale mediat M -B 19 D ’6 • M orr is M in i Co op er ’6 3 • M os kv its h Eli te 15 00 ’75 • N iss an Su nn y Co up é GT I ’88 • Sin ge r Hu nte r ’55 • VW 12 00 Ex po rt ’58 & 12 00 Ca bri ole t ’6 4 ® AUTHORIZED DEALER Maahantuoja: Lapinjärven Huoltopiste Oy Katso lähin jälleenmyyjä www.eibach.
Takalokasuojat on tarkoituksena kiinnittää kelluviksi ilman näkyviä rungosta tulevia kannakkeita. Aurinkolippa ja etumaski kokevat vielä muodonmuutoksen häijymmän ilmeen saamiseksi. Pitkät kromiantennit tuovat tuulahduksen 70-luvulta. Varsinainen pintamaalaus on tarkoitus toteuttaa kokonaan omin voimin. Tuoreemmasta Peterbiltistä peräisin olevan puskurin istuttaminen vaati kannakkeiden uudelleen valmistuksen. White Road Commander 2 ’79 Kuluneena vuonna projektit ovat vaihtuneet verstaassa tiuhaan, ja lopulta talvehtimaan katon alle kotiutui White Road Commander 2. Matalampaa ilmettä on haettu laskemalla keulaa ja polttoainesäiliöitä 60 milliä alemmas. Romukoppaan on heivattu muun muassa hydrauliikka säiliöineen, varapyörä ja alkuperäiset takalokarit kiinnikkeineen sekä muut turhat kannakkeet. Puuhanurkka Ju ssi Peräpään ilmeen mukaisesti myös katolle tuleviin, uusiin torpedovaloihin istutetaan ’59 Caddyn takavalot oransseilla laseilla. Pakoputkitelineet valmistuivat jykevästä palkista. Pystyosat valmistuvat rosterista. Taakse muokkaantui teräspalkista ja levystä valopaneeli, johon istutin ’59 Caddyn valot. Tähänastiset muutostyöt ovat muutenkin keskittyneet raskaampiin teräsosiin ja alustan valmisteluun hiekkapuhallusta ja maalausta varten. Ulkoiselta olemukseltaan varsin askeettinen COE jenkkiveturi ei alkuun herättänyt suurempaa ihastusta, mutta ideoiden kypsyttyä päätin loihtia rumasta ankanpojasta jotakin kauniimpaa. Värityksen osalta ajatukset risteilevät kahden väriyhdistelmän välillä, mutta jotakin flakea ja candyä siinä näyttäisi olevan. Rakennusurakka on tähän mennessä edennyt suhteellisen ripeästi ja nupista on karsittu kaikki turha pois kliinimmän ulkonäön saavuttamiseksi. 86 AMERIKAN RAUTA 1/2017. Perusajatuksena on toteuttaa talvikauden aikana perinteistä hieman poikkeava ja harvemmin rekkaympyröissä nähty veturi yhdistelemällä palasia lowrider ja hot rod -suunnista Californian hay hauler -teemaan. Hot rod -etukenoa saatiin madaltamalla keulaa. Uusi etupuskuri koesovitettuna. Alkuperäinen sinkkupakoputkisto muokattiin tuplamalliseksi. Hytin alla tilaa oli melko rajallisesti. Samalla toinen tankki siirrettiin alustassa vastaavalle kohtaa kuljettajanpuoleisen kanssa. Rungosta on karsittu kaikki turha pois. Se jää nähtäväksi, kuinka visio lopulta kohtaa toteutuksen. Keskeltä löytyy perinteisempää rekkavaloa. Siistimpää ilmettä on saatu runkoaisojen välin peittävillä tasoilla koko alustan matkalla. Repsikanpuoleista tankkia siirrettiin taakse päin ja samalla molemmat säiliöt painuivat lähemmäs maata. Tässä meneillään on maanläheistä fiilistä lisäävien valopalkkien koesovitus
Esittelemme traktoreita, maansiirtokoneita, kuljetus-, aurausja maaurakointikalustoa. Nautinnolliset lukuhetket itselle tai lahjaksi! Viipale mediat Tilaa kätevästi osoitteessa: tilaus.viipalemediat.fi Amerikan Rauta Rakkaudesta rautaan Amerikan Rauta on lehti kaikille, joille amerikkalaiset ajopelit ja niiden rakentelu ei ole vain harrastus, vaan elämäntapa. Raskas Kalusto kestotilaus 64.90 €, 8 numeroa Raskas Kalusto määräaikaistilaus 69.90 €, 8 numeroa Tutustu ja tilaa: www.raskaskalusto.fi Miten Se Toimii Lehti, joka ruokkii aivoja! Miten Se Toimii tekee tieteistä hauskaa vastaamalla eri alojen kysymyksiin – avaruudesta, ympäristöstä, teknologiasta, liikenteestä ja historiasta. Lehden sivuilta löydät tuoreet uutiset, koneuutuudet sekä paljon hyödyllistä tietoa itse koneista, työmenetelmistä ja alan osaajista. 03-2251 948 Nautinnolliset lukuhetket myös digitaalisena Lue näköislehtenä tietokoneella tai mobiililaitteella: www.lehtiluukku.fi Uutuuslehti!. Tuning.fi kestotilaus 66.90 €, 8 numeroa Tuning.fi määräaikaistilaus 71.90 €, 8 numeroa Tutustu ja tilaa: www.tuning.fi Koneurakointi Raudanluja ammattijulkaisu Koneurakointi on uusi ja reilusti erilainen ammattilehti, joka on suunnattu alan yrittäjille ja ammattilaisille. Lisäksi se tarjoaa hyödyllistä tietoa uutuustuotteista koeajojen ja uutisten muodossa, sekä viihdyttää esittelemällä alan kalustoa. Vastaukset esitetään mielenkiintoisten ja mukaansatempaavien artikkelien muodossa. Lehdessä esitellään näyttävimmät autot ja kuumimmat kissat, projekteja, tee se itse -juttuja ja tarvikeuutuuksia unohtamatta. Lehti käsittelee jenkkiharrastekenttää tämän päivän näkökulmasta unohtamatta tapahtumien ja cruisingien merkittävää roolia. Koneurakointi kestotilaus 64.90 €, 8 numeroa Koneurakointi määräaikaistilaus 69.90 €, 8 numeroa Tutustu ja tilaa: www.koneurakointi.fi Raskas Kalusto Alan johtava ammattilehti Raskas Kalusto kertoo lukijalleen alan arjesta sellaisena kuin työn tekijä sen näkee ja kokee. Klassikot kestotilaus 66.90 €, 8 numeroa Klassikot määräaikaistilaus 71.90 €, 8 numeroa Tutustu ja tilaa: www.klassikot.fi Tuning.fi Suomen paras tuninglehti Tuning.fi on lehti tuningharrastajille. Miten Se Toimii tekee faktasta hauskaa aivan jokaiselle, joka on kiinnostunut pysymään ajan tasalla viimeisimmän teknologian ja planeettamme upeiden ihmeiden saralla. Se vastaa kysymyksiin, joita ei ole tullut aiemmin edes ajatelleeksi! Miten Se Toimii kestotilaus 66.90 €, 8 numeroa Miten Se Toimii määräaikaistilaus 71.90 €, 8 numeroa Tutustu ja tilaa: www.mitensetoimii.fi Vanhat Koneet Rautaista luettavaa Vanhat Koneet on uudenlainen aikakauslehti koneharrastajille. Vanhat Koneet kestotilaus 66.90 €, 8 numeroa Vanhat Koneet määräaikaistilaus 71.90 €, 8 numeroa Tutustu ja tilaa: www.vanhatkoneet.fi Viipale mediat Tue kotimaista! Viipalemediat on suomalaisomistuksessa oleva yritys jonka lehtien kotimaisuusaste on avainlipun arvoinen! Tilaa kätevästi itsellesi, yrityksellesi tai lahjaksi! Netissä: tilaus.viipalemediat.fi Puhelimitse: puh. Kerromme myös menneiden vuosikymmenien työtavoista ja ilmiöistä. Amerikan Rauta kestotilaus 66.90 €, 8 numeroa Amerikan Rauta määräaikaistilaus 71.90 €, 8 numeroa Tutustu ja tilaa: www.amerikanrauta.fi Klassikot Autoilun ajankuvaa Klassikot on aikakauslehti, joka sisältää juttuja 1950–1980-lukujen autoista ja entisöintiprojekteista, tapahtumareportaaseja, ohjeita ja vinkkejä oman auton kunnostamiseen sekä saman aikakauden klassikkomoottoripyöriä ja mopoja
Teksti: Tomi Eronen • Piirros: Janne Kutja ’69 Ford F-100 sai Janne Kutjan käsissä vahvasti toisenlaisen tyylin kuin kansikuva-pickupissa. Klassista kustomtyyliä Kutjan kuva 88 AMERIKAN RAUTA 1/2017
Niin ikään kuvassa näkymättömät alkuperäiset takavalot on upotettu koriin hyödyntäen osittain alkuperäisen kehyksen muotoa. Kattoon tuli hopeanväristä flakea. Jo perinteinen merkkien sun muiden tilbehöörien poisto suoritettiin jälleen kerran. Vanteiksi Janne valitsi 60-70-lukujen lowrider-henkeä autolle tuovat Astro Supremet kapeilla valkosivuilla varustetuilla renkailla. J annen versio sai maalattujen sijaan kromimaskin ja -puskurit, kumpiakinhan oli alun perin tarjolla. Konepelti on hitsattu kiinni, jonka jälkeen luukun uudet saumat on tehty pellin päälle, jolloin saadaan ”Pancaked hood” -nimellä paremmin tunnettu efekti. Maskin ritiläosa korvattiin putkista tehdyllä custom-versiolla, ja auton väriteemaan liittyen myös umpiot ovat keltasävyiset. Vaikka sisälle ei paljoa näykään, niin sieltä löytyy helmiäisvalkoinen keinonahkasisustus. 89 AMERIKAN RAUTA 1/2017. Väriksi tuli kullan/kuparinvärinen metallihohtosävy, jossa on reippaasti ”hohtoa” niin, että auton muodot korostuvat kanttien kohdalta valon ollessa sopiva. Vaikka pickup onkin tyyliltään menneiden aikojen kaltainen, voisi se Markon auton tapaan olla teknisesti lähempänä tätä päivää
Kustom Kulture Show Rumble! Selviytyjä Cadillac Coupe De Ville ’60 Vesa-Matti Loirin tähdittämästä Rumble-leffasta tuttu terhakalla 502-isolohkolla varustettu laikka-avo Caddy majailee jälleen rakenteluseurullaan Joensuun kupeessa, Mika Kuivalaisen hallussa. Chevrolet Camaro Z28 ’81 Valasmaiseen ’95 Roadmasteriin vaihdossa tullut viimeisen vuosimallin 2Gen-Camaro hankittiin Pro Touring -henkinen rakentelu mielessä, mutta osoittautui niin räpeltämättömäksi, että päätyikin museokilpiin. Seuraava Amerikan Rauta ilmestyy 02.03.2017 Raportti jo perinteeksi muodostuneesta Helsingin Kaapelitehtaan kulttuuritapahtumasta, joka kokoaa paikalle eturivin lowbrowartisteja aina Amerikkaa ja Japania myöten. Luonteikkaan lautakuljettimen ovia koristavat Kasi-Pasin taiteilemat, Etelä-Karjalaan viittaavat So-Car Surf Schoolin logot. Chevrolet Suburban ’56 Vanha lennätinlaitoksen työkalu on muuttunut Arto Ruokosen käsittelyssä pesunkestäväksi surffiautoksi, joka on nimetty teemaan sopivasti Surfburbaniksi. burban Surf90 AMERIKAN RAUTA 1/2017
TA I O N SIE LL Ä N IIT Ä U SE A M PIA , M U TT A KY LL Ä N IIS TÄ M O N ET O N JO PA R IS SA KE SÄ SS Ä U N O H TA N U T.” KAHDEKSAN ERIKOISNUMEROA VUODESSA Kooler than cool Saurun paksukuonot SEMA SHOW LAS VEGAS AM ER IK AN RA U TA 01/ 20 17 N RO 33 ”T IM PP A SA I ID EA N LIN CO LN IN 32 -V EN TT IIL IS ES TÄ TE KN IIK A ST A , JO IT A LÖ YT YI IH M EE LL IS EN H A LV A LL A K A U PA N O LL EID EN M A R K K A SIE N KE U LA LT A .” MOONEYES HOT ROD CUSTOM SHOW HEATH GARAGE FORD F-100 PICKUP ’69 CHEVROLET CAMARO CONVERTIBLE ’67 Ford A Roadster ‘28 Kenworth W900 B ’84 Ford Falcon Gasser ’62 Chevrolet Sedan Delivery Bomb ’48 Buick ’49 Kustom • H-D “Head Healer” LISÄKSI ESITTELYSSÄ TOISENLAINEN TALLI: Rakkaudesta Rautaan • 1/2017 • 8,90 € 6 414887 002455 1 7 1 70 02 45 -1 70 1 PAL VKO 2017-09 Viipale mediat Suomalaista työtä • www.amerikanrauta.fi EGOBoost Turhaan romutettu 32-venttiilinen Muumio muistelee KAHDEKSAN ERIKOISNUMEROA VUODESSA LS pellin alla VUODESTA 2012 5 VUOTTA Amerikan Rauta on lehti kaikille, joille amerikkalaiset ajopelit ja niiden rakentelu ei ole vain harrastus vaan elämäntapa. TILAAJALAHJAKSI HIENO METALLINEN AVAIMENPERÄ, ARVO 14,90€ Kestotilaus 66,90 8 numeroa Tutustu ja tilaa: www.amerikanrauta.fi TILAA INTERNETISSÄ: Täytä lomake osoitteessa tilaus.viipalemediat.. AM ER IK AN RA U TA 01/ 20 17 N RO 33 ”T IM PP A SA I ID EA N LIN CO LN IN 32 -V EN TT IIL IS ES TÄ TE KN IIK A ST A , JO IT A LÖ YT YI IH M EE LL IS EN H A LV A LL A K A U PA N O LL EID EN M A R K K A SIE N KE U LA LT A .” MOONEYES HOT ROD CUSTOM SHOW HEATH GARAGE FORD F-100 PICKUP ’69 CHEVROLET CAMARO CONVERTIBLE ’67 Ford A Roadster ‘28 Kenworth W900 B ’84 Ford Falcon Gasser ’62 Chevrolet Sedan Delivery Bomb ’48 Buick ’49 Kustom • H-D “Head Healer” LISÄKSI ESITTELYSSÄ TOISENLAINEN TALLI: R ak kaud es t a Ra u taa n • 1 /20 1 7 • 8,9 € 6 414887 002455 1 7 1 70 02 45 -1 70 1 PAL VKO 2017-09 Viipale mediat Suomalaista työtä • www.amerikanrauta.fi EGOBoost Turhaan romutettu 32-venttiilinen Muumio muistelee KAHDEKSAN ERIKOISNUMEROA VUODESSA LS pellin alla VUODESTA 2012 5 VUOTTA. SIX-5 AMERIKASSA JENKKIAUTONÄYTTELY LAHTI FORD ’41 BUSINESS COUPE DODGE D100 PICK-UP ’ 59 & DODGE TOWN PANEL ’ 58 Chevrolet Chevy II ’67 • AC Cobra Replica Ford Roadster ’32 • H-D ”Evildirt” DeSoto Firedome Convertible ’57 Imperial Crown Southampton 4D HT ’61 LISÄKSI ESITTELYSSÄ: osa 4 Siipi-Moparit HANNU KAUNISMÄKI [556] & CRC BRÄKLEEN TEAM voitokkaasta vuodesta 2016! SAAVUTUKSET CLASS 1: • SVKMK Cup 2016 kultaa • NORDIC CHAMPIONCHIP 2016 pronssia TERVETULOA TAAS KANNUSTAMAAN! RIKON RATAENNÄTYKSIÄ JÄLLEEN 20.–21.5. PUHELIMITSE: Soita tilaajapalveluumme puh 03-2251 948 SÄHKÖPOSTITSE: Lähetä sähköpostia tilaus@amerikanrauta.. 2017 BOTNIARINGILLÄ SISU CLASSIC RACE PM -KISOISSA KIITOKSET: • Päämekaanikko • Työkalut • Kuljetuskalusto • Varusteet • Teippaukset • Ruokahuolto ERITYISKIITOKSET: kiittävät yhteistyökumppaneitaan Rakkau desta Rautaan • 8/2016 • 8,90 € 6 414887 002455 1 6 8 70 02 45 -1 60 8 PAL VKO 2017-03 Viipale mediat Suomalaista työtä • www.amerikanrauta.fi AM ER IK AN RA U TA 08 /2 016 N RO 32 ”JÄ TIN M IN Ä YH D EN IS O N V IR H EE N KIN TU O H O N