MOONEYES CUSTOM SHOW VAN MEET SAN DIEGO + 500 HV CHRYSLER NEW YORKER T&C ’58 CHEVROLET CAMEO ’55 LISÄKSI ESITTELYSSÄ Cadillac Series 62 Coupe ’54 • Cadillac Sedan DeVille ’67 Chevrolet Camaro RS 454 ’68 • Plymouth Valiant 2D ’67 Plymouth Special Deluxe Business Coupe Kustom ’41 Studebaker Dictator Hot Rod ’36 • H-D Shovelhead ’79 ”Evillicit” R ak kaud es t a Ra u taa n • 1 /20 1 9 • 8,9 € 6 414887 002455 1 9 1 70 02 45 -1 90 1 PAL VKO 2019-08 Viipale mediat Suomalaista työtä • www.amerikanrauta.fi AM ER IK AN RA UT A 1/ 20 19 NR O 49 ”T U O H A N ED U ST A A N IM EN O M A A N BE LL FL O W ER IN A LK U PE RÄ IS TÄ TY YL IÄ , JA SE N TA KIA H A LU SIN A U TO N PE RU SV Ä RIK SI A LK U PE RÄ IS EN SÄ VY N .” KAHDEKSAN ERIKOISNUMEROA VUODESSA C uti e BAD-58 Nostalgiset Vanit Hot R od TEKNIIKK AA: PIKKUBUDJETIN LS SWAP
nouto Purutie 47, (Partola) PIRKKALA puh: (03) 266 2818, avoinna: ark 10–18 Suuri määrä USA-purkuautoja Uudet peltivanteet edullisesti Voiteluaineet ja kemikaalit Nopeat toimitukset tilaustavaralle USA:sta WWW.TUUMACID.FI INFO@TUUMACID.FI Laadukkaat Kendall –voiteluaineet! Moottori-, vaihteisto– ja peräöljyt jenkkiautoihin suoraan varastosta. 85,ADAPTERIT, VAIHDE VIVUSTO MUUTOS SARJAT, KAASUVAIJERIT, TUKI MUUOTOS OSAT-KONE, OHJAUS ESIM 55-57 CHEVY 5557OSCB-K KORJAUS SARJA OHJAUSPYLVÄÄN 55-57 GM FULL SIZE .......... KIINNIKKEET 55-57 CHEVROLET ... 5. 70,605ANF-IF POWER STEERING FITTINGS 2kpl 6an GM naaras-ford uros 24,4751SMC JARRU PÄÄSYLINTERI SINGLE STOCK GM TRUCK 47-51 ........................ 1. TRADEPARTS.INFO Rapakontie, 49480 SUMMA, Avoinna arkisin 8.30-17.00. 72,5557CLRK KORJAUS SARJA/ OE centerlinkin 55-57 CHEVY ............................... 130,+PALJON MUITA JARRUTEHOSTIN SARJAT-IRTO KELLOT 6267SRB-0 JARRUTEHOSTIN-KELLO GM NOVA 62-67 9”OE STYLE 179,11SRB-T JARRUTEHOSTAJA KELLO 11” OE style truck 67-72 189,5772BB2-8 JARRUTEHOSTINPÄÄSYLINTERI FORD 57-72 ISOKORISET 395,TERÄS UJ NIVELET 80,CPP DD AKSELIT alk 27,M2PSH-RM LETKU SARJA OHJAUSTEHOSTJAN MUSTANG II/ GM PUMPPU 88,RJC-605S RÄTTINIVEL 3/4” -30 +3/4 DD-SOKKA, PIENI-MUSTANG ...................... 85,.. Lisätietoja tuotteista: WWW.KENDALL.FI JENKKIPROJEKTEIHIN OSAT JA PALVELUT KANNATTAA TILATA NYT. 137,CP31501-C JARRUSYLINTERI KROMI-SÄÄTÖ 1-1/8” 199,M-C118-L JARRU PÄÄSYLINTERI CORVETTE STYLE MC ..... 2. Suihkuta kerros Crick 120 tunkeumanestettä ja anna sen tunkeutua 10 minuuttia. Tervetuloa!. 34,5557CLA ADAPTERI OHJAUKSEN/ TEH. .. 70,5557ETX-K KIINNIKE VAIHT/ MOOT. Käytä suojakäsineitä ja puhdista epäilyksenalainen kohde Crick 110 tuotteella. VENTTIILIN TILALLE 55-57 CHEVY ..... Pyyhi kaikki näkyvä tunkeumaneste Crick 110:llä kostutetulla liinalla. 61-65 ....................489,CP50005NV SIMPUKKA GM TEHOST-NOVA 62-67 400SERIES .......................477,6364PA-M KÄÄNTÖVARSI / PITMAN ARM 63-64 IMPALA M/S-P/S 500 ........ – sen kertoo CRC Crick’i CRC Industries Finland Oy • Puh. 85,6467PA-M KÄÄNTÖVARSI / PITMAN ARM CHEVELLE 64-72 MANUAL .......... nouto Tiilitie 16, 01720 VANTAA puh: (09) 2210 0024, avoinna: ark 8:30–17:30 PIRKKALA: Uudet osat + käyt. www.southwesttrade.fi HÄMEENLINNA: Uudet ja käytetyt osat + postimyynti Pietiläntie 1–3, 13130 HML puh: (03) 61 50 50, avoinna: ark 9–17 VANTAA: Uudet osat + käyt. 4. CRC Crick kolmen tuotteen perhe on edullinen ja helppo tapa selvittää piilevät viat ja vaaralliset hitsaussaumat. 89,RJC836-CS OHJAUS AKSELI SIMPUKKA 13/16-36 70-81 CAMARO-F-B ... Toimitamme koko maahan! Meidät löydät Riihimäeltä osoitteesta PAJAKATU 2 A 1. Punainen väri paljastaa vikapaikat paljaalla silmällä havaittaviksi. 3. 36,500 SERIESOHJAUS SIMPUKAT SEKÄ KÄÄNTÖVARRET CP50005MU SIMPUKKA MUSTANG 65-67, FALCON-aut. 019 32 921 • www.crcind.com Tiesitkö, että voit muutamalla suihkauksella selvittää, onko kansi tai lohko haljennut ja mistä vuoto johtuu. Voiko sika säkissä olla rikki. Suihkuta kehite Crick 130 ja odota 10 minuuttia. Hanki seuraavat riittoisat tuotteet Crick 110, Crick 120 ja Crick 130 omalta CRC kauppiaaltanne. EDULLISET VARAOSAT USA-AUTOIHIN Tarvikevaraosat huoltoon ja korjaukseen Alkuperäisvaraosat GM, Chrysler, Ford USA Uudet ja käytetyt korin osat – suuri varasto Ruostekorjauspellit suoraan varastosta Purkuosat, koneet, vaihteistot, jne. alk. Phone. (05) 3557 289 ja myynti@tradeparts.info WEBSTORE OPEN 24/7 KATSO LISAA WEBSHOPISTA TAKAISKUVENTTIILI JA LÄPIVIENNIT VALMIIT OHJAUS TEHOSTIMEN LETKUT, MUUTOS/LIITTIMET Classic Performance Products Classic Performance Products OHJAUSAKSELIN RÄTTI+ NIVELET, AKSELIT, TUKILAAKERIT, LÄPIVIENNIT SB UNIBAL 3/4” -KANNAKE 3/4” REIKÄ SIS 2 mutteria .........................
Kuitenkin hän sai huomata, että uusia autoja oli kaikilla muillakin. Eivätkä ne autotkaan ole toistaiseksi sinne harmaiden Avensiksien sekaan yleensä hävinneet. Ja mitä tulee niihin kenkiin, niin niitä on ollut kyllä kaikenlaisia Converseista Creepereihin, enkä edelleenkään ole mikään massamuodin perässä kulkija. Kun rahaa sitten karttui, mies hankki sellaisen. Muutama vuosi takaperin Do-Dads Reunionissa oli vierailemassa lievästi grillikaasulta tuoksahtava, mutta täysin normaalin kuuloinen siipi-Chrysler, ja tänä kesänä pääkaupunkiseudun liikenteessä on pyörinyt ainakin yksi 60-70-lukujen taitteen Plymouth-farmari, joka kulkee kaasulla. Lähempänä todellisuutta ovat kuitenkin kaasukäyttöiset autot. Esimerkkinä sellaisesta on jäänyt mieleen pikku jutuilla tehty yhtenäinen havaijityyli bambuverhoista leikattuine mattoineen. Se on ainakin varmaa, ettei suomalaisen autoharrastajan tarvitse pätkääkään potea huonoa omaatuntoa ajeluistaan polttoaineesta riippumatta niin kauan, kuin halpoja lomalentoja kaukomaille tehdään nykyisenkaltaisella kalustolla. Myös sen pyörän, jota ei kaiketi kertaakaan ottanut alas telineeltä – mutta se oli sen unelman täyttymys. Meillä Suomessa kaasulla liikkuu lähinnä tuoretta kalustoa, mutta esimerkiksi Saksassa kaupunkien tiukkojen päästörajoitteiden myötä kaasulaitteistolla on varustettu myös vanhempia autoja. Bensiinija dieselkäyttöisten autojen myynnin lopettaminen vuoden 2035 tienoilla kuulostaa unennäöltä, ja utopistisia olivat joka suhteessa myös uusien sähköautojen myyntimäärät. Niin tämäkin tähti kiinnostui vanhoista autoista. Suomen mystisistä yksityisautoilua rankaiseviksi kaavailluista ilmastopoliittisista linjauksista on ollut paljon keskustelua, ja kieltämättä työryhmän esittämä ohjelma lukuineen kuulostaa aika tavalla varhaisteiniikäisten kettutyttöjen suunnittelemalta. Tomi Eronen Päätoimittaja tomi.eronen@amerikanrauta.fi Näissä kengissä 3 AMERIKAN RAUTA 1/2019 Pääkirjoitus. Lisäksi akkuteknologian pitäisi mullistua täysin, jotta suurimmalle osalle maailman väestöstä edes riittäisi akkuja niihin yleensä melko hinnakkaisiin sähköautoihin. Toinen juttu on tietysti se, että vanhat autot tuppaavat erottumaan suuresta massasta jo itsessään. Sellaisesta maasturista, jonka katolla kulkisi telineessä uusi, komea polkupyörä. Sen oman jutun ei tarvitse edes aina olla niin valtavan iso – se voi olla melko hienovaraisestikin toteutettu läpi auton kulkeva teema vanteineen ja pienine teemaa tukevine yksityiskohtineen. Siitä massasta erottumisessahan tässä harrastuksessa on pitkälti kyse, vaikka toisinaan haluammekin kokoontua tapaamaan muita massasta erottuvia. Ja näin se todellisuudessa taitaa olla, monestakin syystä. P ikkupoikana kenkäkaupassa myyjä kehui minulle mustia Adidaksia, sellaiset olivat kuulemma monet muutkin ostaneet. Luin vuosia takaperin erään tunnetun räppärin elämänkertakirjan, jossa mies kertoi haaveilleensa aina uudesta autosta ollessaan vielä nuori ja köyhä. Eräs tuttava totesi taannoin minulle puhelimessa, että polttomoottorikäyttöisillä autoilla ajetaan niin kauan kuin lentokoneilla lennetään. Niitähän sai kuka vaan töissä käyvä ostettua velaksi kaupasta. Eivätkä päättäjät näytä vieläkään heränneen siihen tosiasiaan, että sähköautossa on vähän sama ongelma kuin maaseudun lakkauttamisessa tarpeettomana – se leipä saattaa tulla Fazerilta, mutta leipävilja tulee pelloilta, ja se sähköautokaan ei luo itse sitä käyttämäänsä sähköä. Totesin siihen, että sitten en osta ainakaan sellaisia. Tällä hetkellä kaasu on vieläpä erittäin edullinen vaihtoehto, kiitos Gasumin hintakampanjoiden. Sinällään amerikkalainen Icon-firma osoitti SEMA Show’hun rakentamallaan ’49 Mercury Derelictillä, että vanha auto voi kulkea tyylikkäästi sähkölläkin
Materiaali: Viipalemediat Oy ei vastaa tilaamatta lähetettyjen kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä eikä palauttamisesta. Ilmoitusasiakas on vastuussa ja korvausvelvollinen mainontansa aiheuttamista mahdollisista vahingoista kolmannelle osapuolelle ja/tai Viipalemediat Oy:lle. Viipalemediat Oy:n vastuu ilmoituksen poisjäämisestä tai virheestä ilmoituksessa rajoittuu ilmoituksesta maksetun määrään palauttamiseen. Jos kuitenkin lehti julkaisee tilaamatta lähetettyjä kirjoituksia ja/tai kuvia lehdessä tai verkkosivuillaan, katsotaan tekijän luopuneen em. materiaalin tekijänoikeuksista Viipalemediat Oy:n hyväksi lähettäessään materiaalin lehdelle. Copyright: Osittainenkin aineiston lainaaminen ilman Viipalemediat Oy:n kirjallista lupaa on kielletty. Tilaajapalvelu Puh. lakko) voida julkaista lehti ei vastaa tästä mahdollisesti aiheutuvasta vahingosta. Ilmoitukset: Mikäli hyväksyttyä ilmoitusta ei tuotannollisista tai muista toiminnallisista syistä (esim. Huomautukset on tehtävä kirjallisesti 8 päivän kuluessa ilmoituksen julkaisemisesta tai tarkoitetusta julkaisuajankohdasta. 06 2810 170, Fax 06 2810 112 Hallituksen puheenjohtaja: Ari Isosomppi Postiosoite Amerikan Rauta, PL 350, 65101 Vaasa Ilmoitusmyynti Peppe Haapala: 050 4147 559 Susanne Ripsomaa: 050 4147 553 www.amerikanrauta.fi > Mediakortti Sähköiset osoitteet toimitus@amerikanrauta.fi myynti@amerikanrauta.fi materiaali@amerikanrauta.fi etunimi.sukunimi@amerikanrauta.fi Painopaikka PGM Myynti R-Kioskit, huoltoasemat, marketit ja Lehtipisteet kautta maan ISSN 2243-4550 Tämän tuotteen paperi sekä tuotantoprosessi ovat sertifioidusti ympäristöystävällisiä. 4 AMERIKAN RAUTA 1/2019 Toimitus. 03 2251 948 (ma–pe 8.30–16.00) tilaajapalvelu@amerikanrauta.fi Päätoimittaja Tomi Eronen Toimittajat Kimmo Janhunen, Olli Lehtinen, Tuukka Erkkilä Avustajat Jussi Löppönen, Janne Kutja, Robert McCarter, Kari B. Mikkonen, Jim Maxwell, Veli Vartiala, Markku Pahkajärvi Tuotantopäällikkö Tomi Saloniemi Ulkoasu Sari Mantila, Tero Björklund, Thomas Backman Kustantaja Viipalemediat Oy Puh
www.americanpower.. 040 0813 297 Puh. Määräaikaishuolto Olipa menopelisi sitten jenkki, japsi tai joku muu, American Powerilla onnistuu auton kuin auton määräaikaishuolto. Autotransmission Pekka Nätkin Pörstiläntie 16, 28760 Pori Puh. NYT ON AIKA TILATA ENSI KEVÄÄN RENKAAT JA VANTEET KADULLE • RADALLE • MAASTOON 050 434 1810 varaosat@usatrucks.fi Hämeenlinnalainen jenkkiautojen asiantuntija Merten takaa matkustanut autosi saa meillä arvoistaan käsittelyä. Olipa tarpeen sitten huolto tai korjaus. Rasvanäppien olohuoneet Upea kirja kotimaan miesluolista! 37 90. ow automaatit • Mersut, Bemarit, monet Japsit ym. ite, Powerlite, Borg-Warner, Dyna. Ota rohkeasti yhteyttä! Tiedustele lisää ja varaa aikasi huoltoon. American Power Oy Takumäenkuja 2B 13130 Hämeenlinna Puh. Pick upit Yrityksemme on erikoistunut jenkkiautoihin, siis myös jenkkiläisiin lava-autoihin. 02 648 6677 WWW.AUTOTRANSMISSION.FI w w w .fa ce bo ok .c om / am er ik an ra ut a @ am er ik an ra ut am ag az in e #a m er ik an ra ut am ag az in e Supermarket.. Korjaamme ja huollamme amerikkalaiset pick upit merkistä ja mallista riippumatta. Huolto Huollamme rautaisella kokemuksella Cadillacit, Chevroletit, Chryslerit Dodget, Fordit ja Pontiacit. 03 652 3380 Puh. 0500 813 297 Olemme valtuutettu AD-autokorjaamo AUTOMAATTIEN AMMATTILAINEN • Korjaukset, varaosat • Vanhat Hydramatic, Fordomatic, Torque
32 Plymouth Special Deluxe Business Coupe ’41 Kun luovutaan liiasta maavarasta ja kattokorkeudesta, muuttuu pappamaisen kauppamatkustajamallin luonne täysin päinvastaiseksi. Kannessa: Chevrolet Cameo ’55 Nro 49. 38 Cadillac Sedan Deville ’67 Mikko Lehtokarin tummanpuhuvassa maata raapivassa jättiläisessä on vanhan ajan amerikanitalialaisen mafian karismaa. 53 Cadillac Series 62 Coupe ’54 Porvoolainen Keijo Wuokko on erikoistunut vähän ajettuihin Cadillaceihin ja Lincolneihin. Tämä low-mileage Cadillac löytyi Teksasista. 58 Harley-Davidson Shovelhead ’79 Raiza Raition Evillicitiksi nimeämä lapiopää on niitä pyöriä, joissa mainioon lopputulokseen on päästy olemattomalla budjetilla. 20 Chrysler New Yorker Royal Crown Town & Country ’58 Jo 90-luvun alussa nykyasuunsa rakennettu lahtelaisen Marko Talvitien siipifarmari elää ja voi hyvin yli 500-heppaisine strokerisolohkoineen. ESITTELYSSÄ 12 Chevrolet Cameo ’55 Jamppa Nevalaisen liekitetty Cameo on rakennettu 50–60-lukujen taitteen Bellflowerissa syntyneitä kustom-pick-upeja kunnioittaen. 48 Plymouth Valiant Signet 2D ’67 Timo Karjalaisen räväkän keltainen isolohkoValiant on piristänyt Savonlinnan katukuvaa jo useamman vuosikymmenen ajan. Sen osoitti joutsenolainen Jori Rantalainen Studeineen. 44 Studebaker Dictator ’36 Paksu lompakko ei ole itseisarvo luonteikkaan autoprojektin läpiviemiselle. 26 Chevrolet Camaro RS ’68 Vantaalaisen Vesa Parviaisen 454-ruiskumoottorilla varustettu Camaro kulkee varttimailin 11,5 sekunnissa yli 200 km/h loppunopeudella. 1/2019 32 Plymouth Special Deluxe Business Coupe ’41 38 Cadillac Sedan Deville ’67 12 6 AMERIKAN RAUTA 1/2019
10 Pelit ja vehkeet Viime vuoden SEMA Show’n uutuudet alkavat rantautua Suomeen. 66 Vans at the Bay Etelä-Kalifornian vanikerhot ovat järjestäneet viimeisten kahdeksan vuoden ajan Vans at the Bay -nimisen kesänpäätöskokoontumisen. 86 Muumio muistelee Jussi Löppönen kertaa, kuinka päätyi jenkkirekkojen pariin ja paljastaa, miten Silicone Express sai alkunsa. Palautetaanpa mieleen, mistä koko touhu alkoi ja kuinka pienen porukan harrastuksesta tuli mainstream-trendi. 88 Kutjan kuva Janne piirsi toisaalla lehdessä esitellyn BAD-58:n innoittamana omaa näkemystään edustavan BAD-57:n. 74 SEMA-reissu, osa 2 Tarinan toisessa osassa matkustetaan Los Angelesista Vegasiin ja takaisin, eikä yllätyksiltä vältytä tälläkään kertaa. VAKIOT 8 Rauta-annos Coca-Cola sekoitti suomalaiskaupunkien liikenteen Joulu-Kenworthillaan. 80 Järkibudjetin LS-swappi Moottoriswapit tehdään monesti dynolapun kiilto silmissä, mutta tavoitteena voi olla myös budjettihenkinen käyttöauto, kuten tässä tapauksessa. Artikkelit 69 70-luvun vanihuuma Nostalgia-vanit ovat tehneet tuloaan jo useamman vuoden. 7 AMERIKAN RAUTA 1/2019. 69 70-luvun vanihuuma 62 Mooneyes Show 2018 26 Chevrolet Camaro RS ’68 Tapahtumat 62 Mooneyes Show 2018 Joulukuun ensimmäisenä viikonloppuna joukko suomalaisia harrastajia pinstraipparit etunenässään suuntasi jo perinteeksi muodostuneelle matkalleen Yokohamaan Mooneyesin näyttelyyn
Lisäksi kuljetustiimin piti varmistaa myös, että rekan valaistus ja muut sähkölaitteet toimivat, kuten piti. Classic Car Show toteutetaan yhteistyössä Suomen ajoneuvohistoriallinen keskusliitto SAHK ry:n kanssa. Toimittanut: Kimmo Janhunen. Sen kärry on vuodelta 1975, ja valmistunut alun perin Lahden Patjatehtaan kuljetuskäyttöön. Tällä osastolla on esillä nimensä mukaisesti klassikkoautoja, mutta myös moninaisia mobilistikerhoja ja alan edustajia. Kuvat: Hannu Tuppurainen American Car Show uudistuu Helsingin Messukeskuksen perinteinen pääsiäisnäyttely kasvaa tänä vuonna kahdella uudella osastolla, kun vanhat tutut American Car Show, MC Heaven, Tuning Car Show ja Motorsport saavat rinnalleen Classic Car Show’n ja Custom Truck Show’n. 8 AMERIKAN RAUTA 1/2019 Uutispalsta Joulu-Kenworth Coca-Cola jakoi suomalaisille joulumieltä ja ilmaisia juomia jo legendaariseksi muodostuneesta Joulurekastaan, joka kiersi maamme kaupunkeja aina Helsingistä Rovaniemelle saakka. Coca-Colan kenties tunnetuimpia mainoskampanjoita kautta aikojen ovat olleet 90-luvulta alkaen nähdyt joulumainokset, joissa tuhansilla valoilla koristellut punaiset rekat jakavat joulumieltä kaikelle kansalle. Rekan kylkiä koristaa juuriltaan suomalaisen Haddon Sundblomin piirtämä Coca-Cola Joulupukki, jonka ulkonäkö on muovannut kansainvälistä käsitystä joulupukin olemuksesta. Coca-Cola puolestaan toi rundille omat työntekijänsä ja mediaväkensä. Ennen tapahtumia rekka käytettiin käsinpesussa, jotta se oli paraatipaikalla täydessä loistossaan. Tänä vuonna punainen joulurekka ilahdutti ensimmäisen kerran suomalaisia vieraillen joulukuun aikana kaikkiaan kymmenellä paikkakunnalla ympäri maan. Custom Truck Show puolestaan tarjoilee omana osastonaan hienoimmat rekat ja kuljetuskalustot. 20 vuotta sitten rekkaa käytti kiihdytysajotiimi ja 10 vuotta sitten se siirrettiin road show -käyttöön. Valoja autoon asennettiin 10 800 kappaletta. Tällä kierroksellaan joulurekka teki historiaa pysähtymällä ensimmäisen kerran napapiirillä kiertueen vieraillessa Rovaniemellä joulupukin pajakylässä. Suomessa kiertue toteutettiin turkulaisen Jari Tarkkasen ja hänen yhtiökumppaninsa Ari Piskosen omistamalla ’78 Kenworth W900A:lla, joka teipattiin varta vasten sinivalkoisesta punaiseksi. Rekka on tuotu Suomeen Yhdysvalloista vuonna 1988. Pääasiallisena kuljettajana toimi Tomi Lohivuo, Tarkkanen ja Piskonen olivat mukana osan aikaa. Joulurekalla ajettiin tempauksen yhteydessä noin 3 500 kilometriä ja siinä oli koko ajan mukana kaksi kuljettajaa. Joulurekan kuljettajan tärkein tehtävä kiertueella oli varmistaa, että rekka lasteineen pääsi turvallisesti perille jokaiseen kohteeseen. American Car Show järjestetään tänä vuonna 19.–21.4. Mainosten pohjalta on luotu myös konkreettinen tapahtumakonsepti, jollaisia on järjestetty tähän mennessä yli 300 paikkakunnalla ympäri maailmaa. Paikoittain tapahtumat aiheuttivat pienimuotoisia liikennekaaoksia, kun ihmiset jonottivat jopa tuntien ajan päästäkseen ihailemaan Suomessa harvinaista näkyä ja saadakseen ilmaiseksi jaettavaa joulujuomaa
Tuo auto on tällä hetkellä esillä Henry Fordin museossa Dearbornissa Michiganissa. Botnia Swap Meet Seinäjoki 1.–3.2. MP19 & Petrol Circus Custom Bike Show Helsingin Messukeskus 9.–10.2. Jyväskylän rompepäivä Jyväskylän Paviljonki 26.1. Lehdentekijät tavoittaa osoitteesta toimitus@amerikanrauta.fi Maailman ensimmäinen Ford Mustang Hardtop Coupe kaupan Fordin pilottituotantolinjalla alkuvuonna 1964 käsinkootun Mustang Hardtop Coupen runkonumerolla 00002 oli tarkoitus jäädä näyttelykiertueen jälkeen Fordin omaan autokokoelmaan, mutta logistisen sekaannuksen johdosta se päätyi pienelle Fordin jälleenmyyjälle Kanadaan, joka myi sen muiden autojen mukana. Kyseinen numero 00001 kuuluu avoMustangille, joka valmistui Fordin pilottilinjalta ensimmäisenä. Tässä kohtaa herää tietysti kysymys, että mikäs se runkonumero 00001 sitten oli. Renard Speed Shop on pieni moottoripyöräpaja, jonka yhteydessä on prätkätarvikeja vaatemyymälä, burgeriravintola, tatuointiputiikki sekä parturi. Myyntiin tuleva auto on väriltään Caspian Blue -sävyinen Medium Blue -sisustalla. Julkaisemme oman rajoittuneen näkemyksemme perusteella mielestämme parhaat. Pajan puoli on yleisölle auki satunnaisesti. Onnea Anita! Vinkkaa uutisaihe! Jos törmäät netissä tai muualla esittelemisen arvoiseen asiaan tai ilmiöön, voit vapaasti laittaa toimitukselle aiheesta sähköpostia. Lisätietoja osoitteesta www.barrett-jackson.com.. 12.1. Kustom Kulture Show Helsingin Kaapelitehdas T apah tuma t Kuva: Barrett-Jackson 9 AMERIKAN RAUTA 1/2019 Kannattaa käydä: Renard Speed Shop Tallinna on Helsingistä vain parin tunnin lauttamatkan päässä ja monien suussa tämä suomalaisten suosima matkakohde taipuukin jo EteläHelsingiksi. Hän voitti kolme finaalia neljästä ja kirjoitti historiankirjat uusiksi. Mustang myydään osana huutokauppaa, joka järjestetään 12.–20.1.2019. Ravintolan burgerille annan henkilökohtaisen lämpimän suositukseni. Moottoripyörät keskittyvät cafe racereihin ja klassikkoihin, joista osa on sijoiteltu osaksi myymälää sekä ravintolaa, jossa ne muodostavat ikään kuin osan kalustuksesta. Mäkelästä tuli 11 voitollaan kaikkien aikojen eniten yhden kauden aikana voittoja Top Fuel -luokassa saavuttanut kilpailija. Renard Speed Shop, Telliskivi 62, 10412 Tallinna Anita Mäkelälle ansaittua kunniaa Anita Mäkelä palkittiin joulukuussa FIA:n vuotuisessa palkintogaalassa kiihdytysautoilun Top Fuel -luokan Euroopan mestaruudesta. Voimansiirrosta moottorilta taaksepäin huolehtii kolmiportainen manuaalivaihteisto. Naisen kausi 2018 oli kaiken kaikkiaan huikea. Lisäksi hän rikkoi Euroopan ennätyksen kaksi kertaa, saavutti Iso-Britannian Santa Pod Racewaylla ajetussa finaalissa 108 pistettä 110 tarjolla olleesta ja kuittasi lopulta Euroopan mestaruuden. Yksi vierailemisen arvoinen kohde, Renard Speed Shop, löytyy Telliskivestä, joka on kokonaisuudessaan mielenkiintoinen kaupunginosa moninaisine kädentaitajineen sekä kirjavine katutaiteineen. Nyt auto on tarkasti entisöity ja se myydään ilman hintavarausta uudelle omistajalle BarrettJacksonin huutokaupassa tammikuussa. Ennen vierailua kannattaakin tarkistaa joko nettisivulta tai Facebookista, kuinka siihen pääsee tutustumaan. Voimanlähteenä on Fordin 170-kuutiotuumainen, 101-hevosvoimainen suora kuutonen, jollaista käytettiin vain vuosimallin 1964 autoissa
Tavallisista EFI-järjestelmistä poiketen Pro-Flo 4 sisältää erilliset polttoainekiskot ja ruiskusuuttimet joka sylinterille, mikä takaa parhaan mahdollisen polttoaineenjakelun. Saatavilla viidessä väriyhdistelmässä ja yhdessä koossa. www.presco-shop.fi 70-luku on täällä taas! Kuten vanibuumistakin on nähtävillä, on 70-luku tehnyt vahvan paluun. Hinnat: Cupìdo 23,00 €/500 ml ja Vénere 21,00 €/250 ml. Esimerkkeinä lattian läpivientikumit tankkianturin johdoille ja polttoainelinjalle 7,00 €/kpl, polttoaineen täyttöletku 1973–78 Fleetside-malleihin 34,00 € ja vastaava Stepside-malleihin 42,00 €. Cupìdossa yhdistyy carnaubavahan kiilto ja keraamisen pinnoitteen suoja. www.uspartsperformance.fi Cupìdo & Vénere Prescon Ma-Fra LaboCosmetica -tuotesarjaan on lisätty nanokomposiittipinnoite Cupìdo sekä pinnoitteen pohjustusaine Vénere. Hinnat alkaen 1878,90 €. www.tradeparts.info Kumiletkua Nylonpunoksella Roadmachinelta löytyy 450-sarjan kumiletkua nylonpunoksella aina koosta AN-4 kokoon AN-20 saakka. Järjestelmä on saatavana GM:n, Moparin ja Fordin V8-moottoreihin, ja tulossa US-Partsin valikoimiin kevään aikana. Hinta 20,00 €. Pohjuste levitetään joko käsin tai koneella ennen pinnoitteen käyttöä. www.tonupstore.com 10 AMERIKAN RAUTA 1/2019. Näin saadaan aikaiseksi vahva suoja, syvä kiilto ja jopa neljän kuukauden kesto. Tuote on helppo käyttää – suihkuta, levitä ja pyyhi. Letku on kloorattua polyeteeniä, jossa on uloimpana nylonpunos ja sisempänä ruostumaton teräs. Myös laitteen Bluetooth-yhteys on päivitetty tarjoten nopean langattoman yhteyden Android-älypuhelimeen tai -tablettiin ilmaisella E-Tuner 4 -sovelluksella. Cupìdoa voidaan käyttää yksistäänkin, mutta pohjustamalla pinnan ensin Vénerellä kiiltoa saa syvennettyä entisestään etenkin tummilla pinnoilla. Klassinen 70’s trucker-lippis edustaa kyseistä vuosikymmentä mitä parhaimmin. Se on kevyempi ja miellyttävämpi asentaa kuin 100-sarjan teräspunosletku ja soveltuu polttoaineille (bensiini, E85, diesel, metanoli), voiteluaineille, ilmalle ja jäähdytysnesteelle lämpötilaalueella –40:stä +150 celsiusasteeseen. Uusi tehokkaampi ECU on varustettu entistä nopeammalla prosessorilla. www.roadmachine.fi Edelbrock Pro-Flo 4 EFI -ruiskujärjestelmä Edelbrock Pro-Flo 4 EFI on perinteisellä imusarjalla ja 4150-tyyppisellä läppärungolla varustettu High Performance -ruiskujärjestelmä. Tuoteuutuudet Toimittanut: Kimmo Janhunen Pick-upien tankit ja -tarvikkeet Trade Parts on lisännyt valikoimaansa Classic Industriesin valmistamat alkuperäisen malliset polttoainetankit, -putket, -letkut ja läpivientikumit Chevroletin 1960–87 pick-upeihin
Hinnat alkaen 330,00 €. Laitteessa on 4 x linjalähdöt sekä 1 x AUX in. Ominaisuuksista löytyvät muiden maussa kaiutinpuhelin vastaa/hylkää-toiminnolla, musiikin suoratoisto tablettitietokoneelta, kannettavalta tietokoneelta tai matkapuhelimesta, äänenvoimakkuuden ja kappaleiden säätö suoraan kaiuttimesta sekä lataus USB-johdolla. Sen pituus on asennuslaipasta päätyyn 6,55" ja se on siten aiemmin saatavilla ollutta 8,15" pituista mallia 1,6" lyhyempi. Jos jousitusta lasketaan enemmän, auton kallistuskeskiö (roll center) muuttuu erityisen paljon ja auto alkaa itse asiassa kallistua kaarteissa aiempaa herkemmin. Laitteen oman vahvistimen tehoksi luvataan jykevät 300 W. Alustava hinta 1100,00 €. Pieni jarrupää sylinteri Wilwoodilta Jarrupääsylinterin asennus on usein haastavaa rajoitetun tilan vuoksi. Laite on vedenkestävä ja se sopii sekä sisäettä ulkokäyttöön. www.jannesgarage.com Bluetoothkaiutin tallioloihin Bluetooth-kaiutin , jossa on kestävä rakenne ja karbiinihaka kiinnittämistä varten, on omiaan talliolosuhteisiin. Kaiutinta myydään Fixus-liikkeissä hintaan 24,90 €. Ongelmaa voidaan korjata pidemmillä alapallonivelillä, mutta vielä parempi ratkaisu on uusi etupalkki, joka optimoi kokonaisgeometrian alatukivarren kiinnityspisteitä muuttamalla. www.koivunen.fi Etujousituspäivitys 2005–14 Mustangeihin Maximum Motorsportsilta on tullut markkinoille Mustang S197 (2005–14) -etupalkki, joka on pätevä päivitys rata-ajoa ja performance-käyttöä silmällä pitäen. Myös Bluetooth-kytkentä on mahdollinen BluKit-lisäosalla. Kysy saatavuutta ja hintaa. www.vintagemotors.fi Personoitavat mittarit Janne’s Garage on tehnyt jälleenmyyntisopimuksen yhdysvaltalaisen Speedhutin kanssa. Uutta jarrupääsylinteriä on saatavilla 7/8", 15/16", 1,00" ja 1-1/8" -halkaisijoilla kiiltävänmustana ja kiillotettuna alumiinisena. Mittareiden yksilölliseen suunnitteluun voi tutustua Speedhutin nettisivulla osoitteessa www.speedhut.com. Kysy saatavuutta ja hintaa. Kyseisen valmistajan mittarit ovat personoitavissa käyttökohteen mukaan ja niitä on asennettu Janne’s Garagella asiakkaiden autoihin aiemminkin hyvällä menestyksellä. Radiossa on USB-liitäntä ulkoiselle muistille tai puhelimelle. Wilwood esitteli 2018 SEMA Show’ssa uuden korkeapainevaletun alumiinisen, integroidulla säiliöllä varustetun high performance -jarrupääsylinterin, joka on kooltaan aiempaa kompaktimpi. www.hakalaperformance.fi 11 AMERIKAN RAUTA 1/2019. Ajettavuutta pyritään monesti kohentamaan madaltamalla maavaraa, mutta näiden Mustangien jousitukset ovat hyvin kriittisiä yli yhden tuuman korkeusmuutoksille. www.hakalaperformance.fi Custom Autosound Custom Autosoundilta saa moniin klassikkoautoihin mallikohtaisen radion, joka ei vaadi muokkauksia kojelautaan
12 AMERIKAN RAUTA 1/2019
Teksti ja kuvat: Tomi Eronen Car Crazy Cutie 13 AMERIKAN RAUTA 1/2019. Pirteällä pikkulohkotekniikalla varustettu auto onkin kautta linjan uutta vastaavassa kunnossa, mutta aistikkaasti aikakauden henkeen muokkailtuna. CHEVROLET CAMEO ’55. Jamppa Nevalaisen huikean upea Cameo on rakennettu 50–60-lukujen taitteen Bellflowerissa tuoreeltaan rakenneltuja kustom-pickupeja kunnioittaen
Kävin sen Windsorin silloin ammattikouluaikana läpi ja museorekisteröin sen. Toisaalta General Motorsillehan lasikuitu oli jo materiaalina hyvin tuttu pari vuotta aiemmin lanseeratusta Corvettesta, joten Cameonkin sileiden kylkien valmistus annettiin samalle firmalle, joka valmisti Vetten korit. Sen kerrottiinkin kaventavan henkilöauton ja hyötyavolavan väliä, ja malli toteutettiin erikoisesti lasikuituisin lavan kyljin. 14 AMERIKAN RAUTA 1/2019 Chevrolet Cameo ’55. Maali oli haalistunut ja olihan siinä ruostettakin, mutta ilmeisesti tuo oli kuitenkin ollut ajossa koko ajan, koska takalokareiden ylälaidatkin olivat kuluneet kuidulle. ”Se oli tullessa metallinhohtosininen ja varustettu 327:lla sekä TH350-askilla. Olihan se 2002 valmistunut Edselkin museoauto, mutta siihen ne on jääneet.” Tämä parempi Cameo-aihio löytyi eBaystä ja oli kaupan Coloradossa, ja Jamppa yritti tehdä siitä saman tien kaupat, vaikkei sille Buy it now -hintaa ollut mainittukaan. Sen hytti oli tosi huonossa kunnossa, mutta oli siinä jotain hyvääkin, esimerkiksi sen takalauta on nyt tässä”, Jamppana tunnettu Jarno Nevalainen aloittaa kuvankauniin Cameonsa tarinan. Siinä oli vielä sellainen erikoinen piirre, ettei myyjä halunnut keskeyttää eBay-huutoa, mutta sitäpä ei kukaan muu huutanutkaan, joten sain auton yli 2000 dollaria halvemmalla, kuin mitä olisin ollut valmis siitä maksamaan”, Jamppa naurahtaa tyytyväisenä. Siksi koko kojelauta on muutettu pulttikiinnitteiseksi. Oli ’53 2d HT Chevy, sitten se TiNin vanha hauva-auto ’54 ja sitten oli vielä se toinen Cameokin riesana.” Vähitellen Jamppa päätyikin realisoimaan ylimääräistä kalustoa, jotta pystyisi oikeasti keskittymään jonkun auton tekemiseen. Vihreä kuuluu Jampan lempiväreihin, ja sitä löytyykin joka puolelta autosta. Sen moottorin hylkäsin oikeastaan siksi, että siihen oli vaihdettu saasteajan 400:n kannet, jotka eivät oikein toimineet yhteen ison nokan kanssa, kun moottorissa ei ollut ruttua. 7 vuoden uni. Verhoilu on aitoon 50–60-lukujen taitteen tyyliin tuck n' rollia. ”Mun eka oma auto oli ’58 4d Chrysler Windsor, jonka hankin 17-vuotiaana 1994. ”Alkuperäistä Cameotahan ei tunnista mistään valmistenumerosta, mutta niiden alkuperäinen maalaus on erilainen kuin muissa, niissä on omanlaisensa verhoilu, Deluxe-hytti sekä Deluxe-lämmityslaite riippumatta, mihin auto on uutena toimitettu”, Jamppa selittää. Mikään myyntihitti Cameo ei ollut, ensimmäisenä vuonna niitä valmistui vain reilut 5000 kappaletta, mikä osaltaan tekee mallista nykyisin hyvin halutun. ”Sattumalta samassa kaupungissa vain parinkymmenen mailin päässä asui suomalainen välittäjä. Oli siitä puhallettu ja pohjamaalailtu osia, mutta ei oikeastaan Jampan itse kunnostama ratti on lähtöisin '55 Bel Airista, jollaisen koko kojelaudan hän on suunnitellut joskus Cameeonsa vaihtavansa. Kojelaudan ja ikkunaveivien upeat flake-nupit teki Saksassa Kai En. Cameon saavuttua maahan heinäkuussa 2007 Jamppa ajeli sillä sellaisenaan pari viikkoa, kunnes vetarivaiva sai jättämään auton talliin. Cameo oli Chevroletin ensimmäinen suorakylkinen pick-up, joka perustui tavalliseen puolen tonnin avolavaan, mutta oli paremmin varusteltu ja 30 prosenttia kalliimpi. ”M ähän ostin ensin toisen Cameon joskus viime vuosikymmenen puolivälissä, mutta se osoittautui niin huonoksi, etten käynyt sitä tekemään. Ja seurasihan sitä kolme vuotta myöhemmin suorakylkinen Fleetside-perusversio, joka kuitenkin oli peltikylkinen. Noista seikoista Jamppakin pystyi varmistumaan, että tuore hankinta oli tosiaan ollut Cameo-lavalla varustettu jo tehtaalta. Tarkoitus oli tehdä perinteisesti vain pikku fiksi, mutta sittenhän se karkasi käsistä. Purin sen saman tien muttereiksi, ja sittenhän se jäikin aika pitkäksi aikaa ihan vaan odottelemaan. Erikoisen näköinen taustapeili on Cameon tehdaslisävaruste samoin kuin peep mirror -sivupeilikin, uskomatonta kyllä. Cameo oli ollut sillä samalla kaverilla kymmenisen vuotta, ja hän myi sen pois, koska tarvitsi rahaa ’39 Willyksen rakentamiseen”, Jamppa selittää. Mullahan oli yhteen aikaan monta autoa pihassa, kaikki jonkunlaisina projekteina. ”Siihen se ajaminen sitten tyssäsi. Sen jälkeen hankin sen TiNin vanhan ’54 Chevyn ja sitten ’59 Edsel farmarin. ”Se oli varmaan 2014, kun päätin, että tuo Cameo pitää nyt saada nippuun
Kapselit ovat klassiset Oldsin Fiestat, joiden keskelle Jamppa lisäsi bulletit. Jouduin kuitenkin luopumaan siitä monoleafista ja laittamaan tilalle vakiojouset, joista poistin pari lehteä, kun sen 3" dropin kanssa ohjauksen osat eivät vaan mahtuneet paikalleen. Car Crazy Cutie sai nimensä Beach Boysin biisin mukaan. ”Samalla siihen tehtiin uusi laatikon palkki ja myös moottori sovitettiin paremmin keulalle, tämäkin auto kun oli ollut alun perin kutoskoneella. Kuskin ovi oli niin iso oviaukkoon, ettei se mennyt kunnolla kiinni, vaikka se oli tämän auton alkuperäinen ovi. Met vel del et, quat adit euguer sequat. Parkettimies Lasse Sandström sai kuitenkin ne pelastettua hiomalla ja öljyämällä. Moottori maalattiin siitäkin syystä, ettei se ensimmäinen Chevyn oranssi kestänyt bensaa, ja ne 97:than vuosivat sitä. Ensin moottori oli Chevyn oranssinpunainen, mutta imusarjan vaihdon yhteydessä maalasin sen straippien mukaiseksi vihreäksi. Kasi oli optio Cameoonkin. Talvella 2014–2015 rakentelu olikin aktiivista, sillä helmikuun lopulla peltityöt olivat valmiit irrallaan olleita keulan peltejä lukuun ottamatta. Hän halusi alustasta niin matalan kuin rautajousilla olisi järkevästi mahdollista, ilma-alusta ei tullut kysymykseen, koska Jamppa halusi pitää auton perinnelaitteena. Vanhaa jäi vain lohko ja kampiakseli. Kai se oli tarkoitus laittaa siihen ’54 Letukkaan, mutta tähän se sitten päätyi”, Jamppa toteaa. Tuohan on Kosken Haran Caminon vanha moottori, joka tuli minulle jo joskus 90-luvulla. Siinähän piti olla Camaron taka-akseli, mutta se paljastui ’68 Firebirdin akseliksi. ”Konekin oli jo kerran tehty vakioksi, mutta sitten päätin tehdä siitä pirteämmän, ja hankin siihen alukannet ja Keith Blackin männät. ”Edessä oli tullessa 3” monoleaf-madallusjousi, takana vakiolehdet, joten perä oli ylhäällä. Korhosen Pasin kanssa duunattiin se kone. Konepelti ja etulokasuoja siihen on joskus vaihdettu, ne ovat ilmeisesti ’56:sta vääränlaisesta keulamerkistä päätellen. ”Alakerta tasapainotettiin kokonaan, ja sinne tuli myös Eaglen vahvemmat veivit. 15 AMERIKAN RAUTA 1/2019. Siinä on nyt myös CPP:n tehostettu simpukka.” Peräpäähän tulivat Posiesin uudet säädettävät kolme tuumaa madaltavat lehdet ja erilaiset sakkelit, joiden avulla kokonaispudotukseksi tuli viitisen tuumaa. Kaikki muut paitsi ulkopuolet maalasin perinteisesti kotitallissa. ”Laatikon kanssa on ollut murheita oikeastaan koko ajan, taas tuossa luistaa kolmonen, joten seuraavaksi tuohon tulee kyllä TH700R4. Alkuun kaasareina oli kolme kaksikurkkuista Speedwayn 97:aa, jotka korvasin sittemmin tuolla yhdellä nelikurkkuisella. Mähän olin hankkinut sitä huonompaa varten jo mukana lattiapellit sun muuta korjauspeltiä, joten vaihdettiin tähän sitten se lattia ja kynnykset, porrasaskelmat sekä hytin takanurkat Luntamon Jussin kanssa.” Ei tämän Cameon lattiassa oikeastaan pahasti ruostetta ollut, mutta siihen oli tehty esimerkiksi ruma reikä lattiashifterille, joten Jamppa päätyi vaihtamaan koko pellin. Facip enit volortion. Masalinin Japi teki minulle nuo etulokasuojien korjaukset. Im dolor ipit laorper sim et dunt ut ametumsan ulputat. Sumsandre modolum velis dolore tatem exeraessecte te consequat iusci er ilis autem do con hendiam in vulla feugue exerci tisi. ”Ostin toisen uuden etulokasuojankin, muttei siitä ollut lopulta kuin korjauspaloiksi. ”Korin hioin peltipuhtaaksi silloin loppusyksyllä, ja ikkunanpielet hiekkapuhalsin.” Joulukuun puolivälissä 2014 hytti nostettiin rungolta, joka puhallettiin ja pulverimaalattiin. Tilaa kuvatekstille. Varapyörätelineen kannattimet otin siitä toisesta autosta, koska tähän oli joku tehnyt vetokoukun niiden alkuperäisten ympärille. Hytti vedettiin sisäpuolelta rintapellistä takaseinään Noxudolilla.” Jo 90-luvulla hankittu moottori. Nyt tuo moottori on vedetty kaksikomponenttiteollisuusuretaanilla.” Vaihteistoksi Jamppa halusi ylivaihdeautomaatin, ja päätyi vahvistettuun TH200R4:een, jota on ehditty matkan varrella remontoida jo pariinkin kertaan. Sen välityksen vaihdoin uuteen 3,55:1:een”, Jamppa selittää. ollut tehty vielä mitään isompaa. Lavan uudet laudat tulivat auton mukana, mutta ehtivät epäonneksi kastua pariin otteeseen ennen asennusta. Hankin eteen Nostalgia Sidin kolme tuumaa dropatun orkkisetuakselin, jossa on ympäri flipatut kääntövarret, koska ne eivät mahdu muuten kulkemaan siellä. Lavan poskien sisällä on apukelat, joiden avulla perälaita nousee keveämmin, eikä laskeudu alas rämähtäen. Tarkoitus oli tehdä perinteisesti vain pikku fiksi, mutta sittenhän se karkasi käsistä
Tuohan on maalattu perinteisesti suorakiiltomaaleilla, siinä ei ole lakkaa ollenkaan, ja ne kohdat, jotka alun perin olivat olleet punaisia, maalattiin nyt mustalla. Kaikkin straippauksiin annoin Petrille vapaat kädet.” Joka pulttia myöten hinkattu. Sehän on ehkä astetta liian uusi auton niin sanottuun rakenteluikään, koska se on vuodelta 1963, mutta se tuli ensimmäisenä mieleen. Niin, rakentelukohteethan olivat tuolloin niin Jeffriesillä, Watsonilla kuin Barrisin veljeksilläkin melkoisen uusia, ja tämäntapainen mieto customointi olisi todennäköisesti Cameoon toteutettu joskus vuosina 1955–1960, joten on varsin epätodennäköistä, että auton väriä olisi ehditty tuohon ikään mennessä vaihtaa. Cameon ulkopinnat itse pitkään automaalarina työskennellyt Jamppa maalasi silloisella työpaikallaan Klaukkalan Incarissa kesällä 2016. Petri siihen väänsi sitten tuon naisfiguurin, joka ei kyllä syntynyt ihan helposti. Liekkimaalaus on Carol Lewisin eli Dean Jeffriesin tyttöystävän ’56 Chevyn maalauksesta matkittu. Janne piirteli ensin linjat auton pintaan, minkä jälkeen teippailimme valkoiset kohdat umpeen. Cameo edusti vuonna 1955 suorine lavan kylkineen jotain uutta ja mullistavaa. Tuohan edustaa nimenomaan Bellflowerin alkuperäistä tyyliä, ja sen takia halusin auton perusväriksi alkuperäisen sävyn. 22 tuntia siihenkin urakkaan meni. Maalaukseen antoi inspiraation maalariguru Dean Jeffriesin tyttöystävän '56 Chevy, joka oli kylläkin henkilömalli. Alkuun oli Kutjan kanssa puhetta scallopeista ja vihreästä väristä, mutta sitten se muuttui tuollaiseksi. ”Auton nimihän tulee Beach Boysin laulusta ”Car Crazy Cutie”. 16 AMERIKAN RAUTA 1/2019 Chevrolet Cameo ’55. ”Liekit tehtiin jo uudessa duunipaikassa silloin kesällä 2016 yhdessä Kutjan Jannen ja Tuovisen Petrin kanssa. ”Tuo värisävy on tuon auton alkuperäinen ”Bombay Ivory”. Kyljet ovatkin erikoisesti lasikuitua, ja koko perän muotoilu erilainen kuin muissa Chevyn pick-upeissa. Maskin sekä Bellflowerit kromautin Suomessa, eikä niistä sen enempää”, Jamppa toteaa. Kuin uudeksi – mutta erilaiseksi. Siellä tehtiin myös loput pohjatyöt. Lopuksi Petri veti mustan ja valkoisen rajaan vihreät straipit”, Jamppa jatkaa. Ei suoraan kopioitu, mutta siitä se inspiraatio tuli. ”Lavan kaikki sinkkipainevaluosat lukuun ottamatta valmiiksi kromattuina ostettuja takavaloja kromautettiin ja korjautettiin Triangle Motorin kautta, ja niistä tuli kyllä ihan virheettömät. Tuohan edustaa nimenomaan Bellflowerin alkuperäistä tyyliä, ja sen takia halusin auton perusväriksi alkuperäisen, ikään kuin sitä ei olisi vielä koskaan maalattu uudelleen”, Jamppa selittää
Totta kai olin, ja hän sitten kysyi, että minkä väriset tahdon, sävyt sai valita tarkkaan. Ne alkavat olla nykyään arvokkaita, kun niitä samoin kuin muitakaan lavan listoja ei tehdä uutena, ja sainkin ne myytyä eteenpäin koti-Suomeen.” Ohjaamossa Jamppa teki sellaisen näkymättömän muutoksen, että irrotti kojetaulun alkuperäisistä hitsauksista, ja se on nyt kiinni pulteilla. Jatkosuunnitelmiakin miehellä Cameonsa varalle on, vaikkei siinä nytkään enää läpikoluamattomia kohtia ole. Renkaat: Good Year Super Cushion Deluxe 2-3/4" white wall 7.10-15. Kiitos: Japi Masalin, Jussi Luntamo, Janne Kutja, Petri Tuovinen, Veku Lehtonen, Tommi Tasanto, Lasse Sandström ja Pasi Korhonen. Jarrut: Edessä 2Gen Camaron levyt Wilwoodin satuloilla, takana Firebirdin rummut. Vanteet: 15" punaiset peltivanteet, Oldsin Fiesta -kapselit Mooneyesin bulletein. 17 AMERIKAN RAUTA 1/2019. Kyllä mä yritin tehdä sen eteen aika paljon duunia, mutta ei se vaan istunut siihen millään. Ostin tuohon itse asiassa uustuotantomaskin, mutta se oli niin väärän muotoinen, että orkkismaskin uudelleenkromaus oli helpompi juttu. Nuo lämmityslaitteen vivut olivat vain niin pienet, että jouduin lähettämään ne Saksaan nuppien tekoa varten. Se sohvakin kyllä vaati melkoisen paljon kunnostusta ennen verhoilua. Kori: A-pilarin juuresta ja kynnyksestä poistettu korisaumat, parkki/ vilkku ja sen kohdan korisauma poistettu, takapuskurin kävyt poistettu. Penkin verhoili Verstas Vaahteran Lehtosen Aki Tuusulassa. Moottori: ’60-vuosimallin 283 cid V8 4-bolt-alakerralla, Eaglen veivit, ARP:n pultit, Keith Blackin takomännät, pienipalotilaiset Trickflow D-port -alukannet, puristussuhde noin 10:1, Edelbrock Performer RPM -alumiini-imusarja, Comp Camsin XE256H -nokka, rullakeinut ja jäykemmät venttiilijouset, Comp Camsin True Roller -jakopää, Edelbrockin 650 cfm AVS -kaasutin, Mallory Unilite -jakaja, Sanderson Headersin keraamisesti pinnoitetut peltipakosarjat ja tuplaputkisto. Tässähän oli myös ne ’57–58 Cameon leveät kylkilistat, jotka eivät siis tähän vuosimalliin kuulu. ”Kaikki pultitkin on sinkattu uudelleen. Noita Cameon takavalon kehyksiäkin tehdään uutena alumiinista, mutta niiden mitta on vähän kutistunut muotissa, joten ne eivät käy kunnolla paikalleen. Ratiksi tuli aito vanha ’55 Bel Airin ratti, jonka Jamppa kunnosti itse. Upea viimeistely jatkuu myös konehuoneessa, kaikki on kuin uuteen autoon tehtyä. Faktat Chevrolet Cameo ’55 • Omistaja: Jarno Nevalainen, 42 • Paikka: Loppi. ”Etupuskurin hankin uutena, samoin lampunkehykset. Teetin samalla kertaa Enillä siihen jo samaa sarjaa olevan rattikepin nupinkin.” Ensimmäiset ajot Cameolla ajettiin uusine maalauksineen 2016 Lahden näyttelyyn. ”Sen verran tiukka sen sovitus on, että sitä pitää olla kolme ihmistä liikuttamassa ja tuulilasin pitää olla irti”, Jamppa naurahtaa ja jatkaa: ”Sisusta tulee päivittymään vielä värikkäämmäksi, mutta on tuo nytkin ihan aikakauden mukainen, ihan kuin olisi käynyt Meksikossa viikonloppuna verhoiltavana. ”Tuo kojelaudan nuppien tarina on hauska. Sisusta: ’55 Bel Airin ratti, tuck’n roll -verhoilu, Auto Meterin lisämittarit, Kustom Dash Knobsin custom-nupit. Alusta: Nostalgia Sidin 3" droppaava etuakseli, vakiolehdet, joista on poistettu pari lehteä, takana Posiesin 3" madaltavat Super Slide -jouset ja 2" pidemmät sakkelit, edessä madalluskäyttöön tarkoitetut iskarit, takana C3-Corveten iskarit, CPP:n . Teho: 339 hv. Eikä tämän auton kohdalla ole kyse virheiden korjaamisesta, vaan ainoastaan uusista ideoista. Ei siinä ole yhtään sellaista osaa, jota ei olisi uusittu tai uudelleen käsitelty. Voimansiirto: Vahvistettu TH200R4-automaatti, JN-Tradingin 2400 stall speedin turbiini, ’68 Firebirdin perä 3.55:1 välityksellä. Jossain facebookissa nimittäin tykkäsin tuon Kai Enin nuppien kuvasta, ja hän laittoi viestiä, että olisinko kiinnostunut sellaisista. Talven aikana myös tuo takapuskuri tulee muuttumaan yksiosaiseksi, kun bensatankki siirtyy tuonne perälle”, Jamppa listaa suunniteltuja muutoksia. Nyt talven aikana minulla on tarkoituksena asentaa tuohon Sniper-ruisku. '60-mallinen 283 on alukansineen varsin pirteä, siitä on mitattu peräti 339 hevosvoimaa, eikä teho varmasti vähene ensi kesäksi, kun kaasarin tilalle tulee Sniper-ruisku. Mullahan on ollut haaveena saada tuohon joskus ’55 Chevyn koko kojetaulu, ja tuon vaihdekepin siirtämiseksi oikealle paikalle minulla on jo uusi ohjauspylväs. Sen jälkeenkin on tehty monenlaista ehostusta, kuten se imusarjan vaihto, moottorin maalaus ja vaihteiston remontointi, kun se päätti laskea öljyt tielle juuri ennen viime Hot Rod & Rock Show’ta sillä seurauksella, että koko näyttely jäi Jampalta väliin
Tässä hytti on vielä maalaamattomalla rungolla, mutta riisuttuna kokonaan tyhjäksi. 4. Jo joskus uudelleen verhoiltua penkkiäkin oli paikkailtu reippaasti MacGyver-teipillä. Kuin uudeksi Virheettömään lopputulokseen pääsemisessä auttaa aina mahdollisimman hyvän aihion hankkiminen. Sitten oli taas aika jatkaa purkutyötä. Ensi töikseen Jamppa poisti Cameosta ylimääräiset listat ja kuidutti niiden reiät umpeen. Cameo oli tullessa patinoituneessa vaaleansinisessä metallinhohtovärissä, mutta tehtaalta se oli tullut luunvalkoisena. Alla oli Rally Wheelsit ja lavan kyljissä leveät koristelistat, jotka eivät ’55-malliin kuulu. 5. Oli tässäkin silti tekemistä. Kojelaudan Jamppa irrotti hitsauksistaan ja muutti sen pulttikiinnitteiseksi. 3. Teksti: Tomi Eronen • Kuvat: Jarno Nevalainen 1. 18 AMERIKAN RAUTA 1/2019 Chevrolet Cameo ’55 1 2 3 4 5. 2. Toisesta Cameosta poimittiin kaikki mahdollinen, mikä siinä oli tätä parempaa. Pienempien peltikorjausten ja koko lattian vaihdon jälkeen hytti ruiskutettiin sisältä ääntä eristävällä Noxudolilla. Ohjaamossa kuluma näkyi oikeastaan ulkokuorta selvemmin
11. 6. 10. Lasikuituiset lavan kyljet maalattiin oikomisen jälkeen irrallaan. 8. Tässä uudet lavan laudat valmiiksi koottuna rungon päälle. 9. Kuin tehtaan jäljiltä olevaan koriin olikin varmasti mukava kiinnitellä osia. Tässä Cameo odottaa jo mustaa väriä liekkeihinsä Jampan työpaikan uunissa. Viimein oli aika nostaa hytti uudelleen maalatulle rungolle, kasailla korjatut keulanpellit paikalleen ja nostaa auto hinurin kyytiin vietäväksi maalaamolle. Jamppa itse ruiskutti Cameon pintaan alkuperäistä vastaavan Bombay Ivory -sävyn entisellä työpaikallaan Klaukkalassa. 7. Loppukokoamisen Jamppa hoiti kotitallissaan. 19 AMERIKAN RAUTA 1/2019 6 8 7 9 10 11. Liekkien suunnittelusta päävastuun sai Kutjan Janne, eikä muuten ollut ihan tunnin eikä kahden homma tämä teippailu
20 AMERIKAN RAUTA 1/2019
Jo 90-luvun alkupuolella nykyiseen kuosiinsa rakennettu Suomi-legenda elää ja vahvasti. Lahtelaisen Marko Talvitien vain 775 kappaletta valmistetun siipifarmarin konehuoneesta löytyy nimittäin yli 500-heppainen 452 cid stroker-isolohko tunnel ram -imusarjan kera. Teksti ja kuvat: Tomi Eronen, Malli: Carita Mikkonen 21 AMERIKAN RAUTA 1/2019. CHRYSLER NEW YORKER ROYAL CROWN TOWN & COUNTRY ’58
”Kesällä 1998 heinäkuisia häitäni suunnitellessa muistin sitten, että Kapalla on tollainen, ja keksin pyytää sitä hääautoksi. Sittemmin ne yleistyivät sekä vahvistimiin että soittimiin sisäänrakennettuina. 50-luvun lopun jättimäistä siipifarmaria ei ihan ensimmäisenä miellä Tunnel Ramilla varustetuksi muskeliautoksi, jollaiseksi sen keksi rakentaa 90-luvun alussa Mopar-miehenä hyvin tunnettu Lyytikäisen Tomppa. Taloudelliset realiteetit sanelivat myös sen, ettei alkuperäistä 392 Hemiä lähdettäisi remontoimaan ja virittelemään, vaan keulalle piti löytää joku järkevämmän hintainen voimanlähde. Kauhtuneessa vaaleanruskeassa alkuperäisvärissä ollut Kaliforniaauto oli tullut Nummelaan Kaijalaisen Penan liikkeeseen, ja Penaa kiinnosti Tommin muutamaa kuukautta aiemmin valmiiksi saama punainen ’57 Belvedere -avo sen verran paljon, että Tomppa oli se, jolle päin vaihtokaupassa liikkui rahaa. 22 AMERIKAN RAUTA 1/2019 Chrysler New Yorker Royal Crown Town & Country ’58. Oli siis aika etsiä uusi moottori. Elettiin elokuuta 1990, ja yhdeksän hengen farmari sopi hyvin Tompan elämäntilanteeseen, mukana kun mahtuisi matkustamaan hyvin myös perheen kaksi koiraa. Kesäkuussa projekti saatiin leimaan, ja loppukesällä se nelisatanen sitten otti ja antautui. Chrysler ei kuitenkaan ollut mikään valmis auto, vaan sitä oli jo ehditty alkaa purkaamaan, koska auto vaati remonttia vähän joka puolelle. Noihin aikoihin Tompan perheessä oli myös hienokuntoinen ’58 Edsel, ja kun asunnon ostokin tuli eteen, tuli farmarin kohtaloksi jäädä pariksi vuodeksi seisomaan ja odottelemaan vuoroaan. Kapa antoi sitten minulle neljän litran öljykannun, että lisää sitä nyt Mäntsälässä. Tämä mystisen näköinen mötikkä kojetaulun alla on Autostudion aktiivinen subbarijakosuodin, jotka olivat yleisiä 90-luvulla. Mä olin niillä molemmilla reissuilla 6 viikkoa Jenkeissä, toisella kertaa olin kaverille vähän niin kuin tulkkina, kun sen piti mennä sinne töihin”, Marko jatkaa. Karihan järjesti sellaisen show’n siellä parkkihallissa, jossa sitten nähtiin, että vaimo totesi ääneen, että jouduttiinkohan ostamaan auto.” No, pian erikoisen näköinen Chrysler tosiaan vaihtoi omistajaa, ja siitä tuli oikeastaan Markon toinen harrasteauto koskaan. Sen myin pois kait 1988, kun lapsia alkoi tulemaan ja tarvitsi rahaa jonnekin muualle”, hän selittää. Lattiamatto on vuosikaudet messuhommia tehneelle Markolle sopivasti tietysti messumattoa. No, kyllä se sen reissun kesti.” Erilainen muskelipeli. Keväällä 1993 Tomppa otti auton taas tosissaan työn alle, ja asensi sen nokalle 70-lukuisen 400-isolohkon ja TF727-automaatin, jota käskemään tuli lattiashifteri. ”Amerikanreissuilla ollaan ostettu myös muutamia autoja, ’76 Plymouth Furylla vedettiin Jenkkien läpi vuonna 1990, ja myöhemmin meillä oli ’67 Cadillac Kalifornia-pelinä, mutta ne jäivät sille mantereelle silloin, ei niitä tuotu Suomeen. ”Tuumasin siinä farmarikauppoja hieroessa Kapalle, että jos se kestää koko mun työmatkan Stadiin ja takaisin, niin mä otan sen. ”Olihan mulla ollut ’57 DeSoto Diplomat, jonka ostin parikymppisenä vuonna 1984. Ruostetta siinä ei juurikaan ollut, vaan sen suhteen selvittiin parilla pienehköllä paikalla. Siipifarmareissa näkee harvemmin monsterirundaria tai lattiashifteriä. ”O lin joskus kaiketi vuonna ’95 nähnyt Paukun Kapan ajavan näyteikkunan ohi olusilla istuessani, ja se lähestyneen farmarin räminä ja pauke jäi kyllä heti mieleen, kun ei olisi yhtään voinut kuvitella, että sieltä tulee tämännäköinen auto”, New Yorkerin jo parikymmentä vuotta omistanut Marko Talvitie muistelee
Kuinka ollakaan, juuri sopivasti tuli tarjolle Pirttisen Eeron rakentama vanhan liiton 452 cid strokermoottori, joka oli ollut nyt jo edesmenneen A-M Autiorinteen hienon ’66 Chargerin keulalla. ”Ilmeisesti se oli ollut Autiorinteen museoauton näköiseen Chargeriin hiukan liian raju, joten sain sen ostettua 7000 markalla miedomman tieltä”, Tomppa muistelee. Kolmipenkkirivinen farmari on varustettu kutakuinkin kaikilla mahdollisilla aikakauden ekstroilla sähköikkunoita myöten. Räyhäkkäämmän koneen vaihdon myötä turbiiniksi vaihdettiin 2800-3600 stall speedin Gerrin turbiini ja vaihteistoon asennettiin myös shift kit. Peränä oli alkuun auton alkuperäinen kiilaperä, joka ei kuitenkaan pitkään raskaasta kaasujalasta tykännyt, joten Tomppa korvasi sen veljeltään ostamallaan ’70-mallisella lukollisella kasikolmevarttisella. Sen verhoilut ovat Markon tuttava Johanna Laitisen käsialaa. Valmistuttuaan Chrysler ehti kääntää päitä pääkaupunkiseudun kaduilla ja teillä parin kesän ajan, ja käytti Tomppa sitä jossain näyttelyssäkin. Tompalla eivät valmiit autot kuitenkaan ole koskaan tupanneet kovin kauaa viihtymään, joten ’95 auto vaihtoi omistajaa Tompan arvottua tovin, myisikö sitä vai ei. ”Se keltainen sävyhän löytyi Skodan värikartasta”, Tomppa kertoo nauraen. Tunnel Ramin päälle asennettiin uudet 600 kuutiojalan Holleyn kaasuttimet ja polttoaineen siirtoa tehostettiin saman firman sähköpumpulla. Tomppa askarteli moottorin kylkeen peltisarjat itse, ja hitsaili autoon myös vapaammin virtaavan kolmituumaisen rosteriputkiston Supertrapp-vaimentimin. ”Nuo vanteetkin tulivat broidilta, eivätkä ne takana mahtuneet paikalleen sen alkuperäisen perän kanssa”, Tomppa selittää. 23 AMERIKAN RAUTA 1/2019. Scallopien väri oli alun pitäen Fordiin sekoiteltu. Kun ei kerran scallopien kanssa yhteen sointunutta keinonahkaa onnistuttu löytämään, maalattiin katto uuden verhoilumateriaalin mukaisella sävyllä. Sen tärkeimmän osansa mieliin painuneesta ilmeestään Chrysler sai kuitenkin vasta seuraavana talvena, kun Tomppa maalasi sen yhdessä isänsä kanssa kellanruskeaksi räyhäkkäännäköisin scallopein. ”Paukun Kapalle oli tullut Lahteen Itä-Suomesta mielenkiintoinen ’59 El Camino 468-isolohkolla, ja vaihdoin sitten Chryslerin siihen.” Juuri sopivasti tuli tarjolle Pirttisen Eeron rakentama 452 cid stroker-moottori, joka oli ollut A-M Autiorinteen hienon ’66 Chargerin keulalla. Tunnel Ramin hän osti erikseen samasta paikasta, Autiorinteellä kun koneen päällä oli ollut six-pack. Siinä oli myös ilmastointi, jonka Tomppa poisti aikoinaan moottorinvaihdon yhteydessä. Sisustus on melkoisen räiskyvän värinen. Itäauton väriin. Tullessa paikallaan olleen 284-asteisen nokan Tomppa vaihtoi myös astetta rajumpaan Mopar Performancen 292-asteiseen
Iskarit vaihdettiin myös jämäkämpiin Konin malleihin. ”Väsähtäneet takajouset taotutettiin uudelleen samoihin aikoihin, kun loota oli työn alla. ”Toinen ’78-mallinen lohko löytyi yhdeltä korjaamolta tuosta Soramäestä, kannet taas löytyivät siltä Pokolta, joka koneen teki, ja ne portattiin ja koneistettiin isommille venttiileille Lahden Kansityössä. Kilpienvaihto oli aikoinaan pitkävetovoiton järkevä sijoitus. Kyllä ne muutaman kilsan pääsi sillä nilkuttamaan, mutta valkoista savua siellä vain tuli putkista, eikä sillä enää ajaa voinut”, Marko selittää ja jatkaa: ”Mulla ei ollut silloin mitään kunnon talliakaan, joten se jäi seisomaan. Vanhat peltiset olivat alkaneet vuotaa ja sovitus oli niin ahdas, että ne piti ottaa palasina irti. Markon aikana katto on maalattu vaaleammalla sävyllä, ja samalla scallopit saivat vaaleat rajaukset. ”Sillä vanhalla koneellahan tuli vähän innostuneesti kokeiltua silloin tällöin, joten se loota rupesi pian luistamaan. Sitten se taisikin seistä muutaman vuoden ennen kuin siihen koneeseen sai kerättyä rahat.” Elettiinkin jo vuotta 2004, kun Chrysleriin viimein rakennettiin uusi moottori. Alakerta tasapainotettiin myös siellä.” Samalla Pokko teki uudet pakoputket, vanhat kun menivät suoraan akselin alta ja tuppasivat raapimaan maahan täydemmällä autolla helposti. Chryslerin Skodan oranssinkeltainen maalipinta scallopeineen on edelleen Tompan jäljiltä 25 vuoden takaa. ”Pakosarjat napattiin kai jostain satamatrukista, nehän ovat valurautaa. Strokerhan on toteutettu niin, että 400:n lohkoon on sovitettu 440:n kampiakseli ja kiertokanget, jolloin tilavuudeksi tulee 452 kuutiotuumaa. ”Muutamaa vuotta myöhemmin tuttavan, Lapinlahden Linnuissakin soittaneen Kinnusen Haten ollessa kuskina se kone sitten räjähti kunnolla. ”Kun se konekin oli kerran palasina, niin Simo Mäntsälässä teki sen laatikon uudelleen”, Marko jatkaa. Tässä on kaikki mun tuntemat pellepelottomat olleet vuosien mittaan mukana”, mies selittää nauraen. Kävi se kone dynossakin, tehoa mitattiin reilut 500 heppaa.” Samalla uusittiin peruskorjausluonteisesti alustan nivelet ja tehtiin täydellinen jarruremontti. Laatikon remppasi silloin jotenkin joku paikallinen seppä, jotta autolla päästiin taas kunnolla ajamaan”, Marko muistelee ensimmäisiä yhteisiä vuosiaan pahan ’58:n kanssa. ”Vanhasta koneesta jäi vain imusarja, kaasarit, nokka ja kampiakseli”, Marko listaa. Kuten nyt tiedämme, kolmen vuoden usein raskaankin ajon jälkeen Chrysler päätyi Markolle, jolla se niin ikään oli lähinnä viihdekäytössä. Yksi vanha Spede-tuotannon insinööri teki uudet takapään puslat samasta muovista, josta mies oli aikoinaan tehnyt Speden veneeseen keksimään apusukseen puslan. Raskasta viihdekäyttöä. 24 AMERIKAN RAUTA 1/2019 Chrysler New Yorker Royal Crown Town & Country ’58
Onhan tuo vähän tuommoinen huono ’58”, Marko selittää virne suupielessään. Se oli vuotta 2005, muistelisin”, Marko puntaroi. Oikeastaan pahin juttu oli paikaltaan pois kupruilleet kattopahvit, ja lopulta päädyin siihen, että uusitaan kaikki lattiasta kattoon. ”Ja on tuossa vähän sitä Christineäkin, että sillä on ihan oma tahtonsa, ja se voi heittäytyä välillä häijyksi.” Viime kesäksi Marko uusi Tunnel Ramin päällä kiiltävän Holley-kaasutinparin. Vanteet: Cragar SST 6x14" ja 8x15". Teho: Yli 500 hv. Paha 58. Jotenkin vaan se tuli mieleen, että BAD58 sen pitäisi olla. Voimansiirto: TF727-automaatti manuaalikoneistolla, muokattu iso kardaani, ’70-mallinen 8 ¾ perä 3,55:1 välityksellä ja lukolla. Portattuine rautakansineen ja Wisecon mäntineen 452-kuutiotuumaiseksi stroukattu moottori tuottaa reilut 500 hevosvoimaa. Ne, jotka ovat tienneet auton ylipäätään olevan vielä samannäköisenä olemassa, ovat oppineet muistamaan sen nimenomaan BAD-58:na, vaikka itse asiassa sen rekisteritunnus oli silloin 90-luvulla NXZ-11. Nyt se on ensimmäistä kertaa koko aikana omassa lämpimässä tallissa.” Syitä viime vuosien paljolle seisotukselle on monia, osa niistä suoranaisesti autoon liittyviä, osa taas ollut seurausta muusta elämäntilanteesta. Sellaista korin keltaista keinonahkaa ei kuitenkaan löytynyt, joten valittiin vähän kirkkaampi keltainen, ja sen pariksi korallinpunainen, jonka mukaan sävytetyksi päädyin sitten maalaamaan myös katon. ”Tällä vuosikymmenellä on uusittu turbiini ja väljiksi kuluneet kaasarit, jotka vaihdettiin tänä kesänä. Kaveri kun oli vaimoineen luvannut heikkona hetkenä tehdä sisustan uusiksi. Koko 20 vuoden aikana kilsoja on tullut varmaan joku 20 000, siitä tällä uudella moottorilla viitisentoista tuhatta. Auton aikoinaan rakentaneella Lyytikäisen Tompalla taas on nykyään Tunnel Ramilla varustetun rähinäisolohkon perinnettä siipiautossa jatkava ’59 Windsor tunnukseltaan BAD-59, mutta siitä lisää seuraavassa numerossa. Kiitos: Harri ja Johanna Laitinen, Pokko ja kaikki, jotka ovat auton kanssa päässeet tai joutuneet tappelemaan. Alusta: Etupäätä madallettu, takajouset taottu uusiksi, Konin jäykemmät iskarit, peräpäässä kovemmat puslat. 25 AMERIKAN RAUTA 1/2019. Renkaat: General 225/75 R14 ja Kumho 295/50 R15. Siellä samassa Laitisen Harrin ja Johannan tallissa Pennalassa se talvehti aina tähän kesään saakka. Ei saanut ihan kaikilta varauksetonta kannatusta, mutta ne oli jo tilattu. Moottori: 452 cid Hemi V8, ’78-mallinen 400-lohko, 440:n kampiakseli, Wisecon takomännät, portatut rautakannet isommin venttiilein, Mopar Performancen 292-asteinen nokka, Tunnel Ram -imusarja, Holleyn 600 cfm kaasuttimet, valurautapakosarjat, 3" pakoputket. ”Kun Pokko oli saanut sen tekniikan kuntoon, auto siirrettiin toiseen talliin, jossa aloin purkaa sisustaa. ”Kilpienvaihto oli pitkävetovoiton järkevä sijoitus. Kori: Maalattu Skodan keltaruskealla, oranssit scallopit ja korallinpunainen katto. Tuo auto on vähän kuin pikkuserkku, joka pääsee silloin tällöin linnasta, ja hetken on aina hauskaa, kunnes se on taas kiven sisällä, ja kaikki rahat on menneet”, Marko luonnehtii naurahtaen. BAD-58:n nimeksi piti oikeastaan tulla takavuosina Chrystine, mutta sitten Markolla kävi yllättäen tuuri. Sisusta: Verhoiltu keltaisella ja oranssilla keinonahalla. Jarrut: Rummut joka nurkassa, jarrutehostin. Faktat Chrysler New Yorker Royal Crown Town & Country ’58 • Omistaja: Marko Talvitie, 54 • Paikka: Lahti. ”Silloin se seisoikin tähän asti pisimmän ajan, kaksi vuotta putkeen
Katuaut o isolla K :lla 26 AMERIKAN RAUTA 1/2019
Huomionarvoista tässä on se, ettei mies vedä autoaan kisapaikoille trailerilla, vaan ajaa matkat edestakaisin, kuten oikealla katuautolla kuuluukin. Vantaalaisen Vesa Parviaisen 454-ruiskumoottorilla varustettu Camaro kulkee varttimailin 11,5 sekunnissa yli 200 km/h loppunopeudella. CHEVROLET CAMARO RS ’68. Teksti ja kuvat: Kimmo Janhunen 27 AMERIKAN RAUTA 1/2019
Akussa oli potkua, mutta startti oli sanonut itsensä irti. Myyjä tokaisi vain, että unohti mainita asiasta. Hän oli erikoistunut Mustangeihin, vienyt niitä Eurooppaan kolmisenkymmentä kappaletta ja saanut poikkeuksetta hyviä arvosteluja ja suosituksia. ”N oin 11 vuotta sitten aloin etsiä itselleni Camaroa, ja nimenomaan vuosimallia ’68. Kovettunut letku mureni lattialle viiden sentin pätkiksi. Tämän jälkeen hommaa ei voinut enää jättää puolitiehen, kun ei tiennyt millaisia yllätyksiä muualta löytyisi. Kun auto saapui ja Vesa meni hakemaan sitä satamasta, se ei lähtenyt käyntiin. Koko auto piti purkaa osiksi. ”Myyntipuheissa niitä kehuttiin hyviksi, mutta totuus oli toinen. Tankilta lähtevä bensaletku oli väriltään sininen ja vaikutti lähinnä pesukoneen letkulta. Tämän jälkeen hän otti syyniin muut letkut. ”Ohjaustehostimen letku oli ollut kiinni vain klemmareilla. Tuolloin nuoren miehen mielessä nousi ylitse muiden sittemmin kotimaiseksi drag racing -legendaksi nousseen Bo Wareliuksen ’68-vuosimallinen SS-Camaro”, Vesa aloittaa. Lopulta hänen oli kuitenkin myönnettävä, ettei autoa löydy Suomesta, tai jos löytyy, niin hinta karkaa lapasesta. Camaro näytti päälle päin siistiltä, eikä hän huomannut siinä mitään epäilyttävää.” Sittenkin työmaa. Kauppaan toki kuului tallin seinää vasten nojannut uusi lattiapelti, mutta hinnassa peltitöiden määrää ei ollut huomioitu”, Vesa naurahtaa. Palmujen alla otetut kuvat olivat hienot ja myyjän maine vaikutti hyvältä. Tuohon kyseiseen vuosimalliin minulla liittyy Itä-Helsingistä hyviä nuoruudenmuistoja. 28 AMERIKAN RAUTA 1/2019 Chevrolet Camaro RS ’68. Silloin, kun en vielä itse ollut edes ajokortti-iässä, tuli pyörittyä samoilla huoltiksilla vanhempien Itä-Helsingin ukkojen kanssa. Kun auto ei kuitenkaan mennyt kaupaksi, vaikka hän alensi hintaa pikkuhiljaa, otti hän kolme kuukautta myöhemmin yhteyttä hyväksyen alun perin esittämäni hinnan. Kun katseet käännettiin rapakon taakse, löytyi pian hyvännäköinen yksilö, jota myyjä kehui maasta taivaaseen. Aluksi hän kiersi katsomassa muutamat Suomessa myynnissä olleet yksilöt, mutta vain todetakseen, että ne kaikki olivat todella mätiä. Tein siitä tarjouksen, joka oli minun mielestäni sopiva, mutta myyjä sivuutti sen sillä erää. Aavisteltuaan, ettei se välttämättä ollut bensaletkuksi sopivaa materiaalia, Vesa päätti kopistella sitä hiukan. Yhden tutun eläkkeellä oleva setä asui viiden tunnin ajomatkan päässä myyntipaikasta ja lupautui hoitamaan auton katselmuksen sekä kaupanteon. Esimerkiksi Nurmijärvellä kävin katsomassa yhtä yksilöä, ja kun nostin sen lattiamattoa, niin eihän siellä ollut pohjaa jäljellä juuri nimeksikään. Eräänä päivänä klemmari irtosi yllättäen toisesta päästä ja letku sylki öljyt tulikuumalle pakosarjalle sillä seurauksella, että ympäri konehuonetta roiskunut öljy syttyi palamaan. Vastausta niihin ei koskaan tullut”, Vesa kiroaa. Tämä herätti hienoisen epäilyksen, sillä myyjä oli kehunut auton olevan luotettava ajopeli, eikä mikään trailerikuningatar. Siinä paloivat toisen puolen tulpanjohdot ja johtosarjat, joiden lisäksi tulipellin ja konepellin maalipinnat kärsivät melkoiset vauriot”, Vesa kertaa epäonnista alkua. ”Siinä vaiheessa minäkin aloin jo osata lontoota Google-kääntäjän avustuksella ja laitoin myyjälle aika tulikivenkatkuisia viestejä. ”Itse en osaa englantia kuin muutaman sanan, joten pestasin kaverini käymään kauppaa autosta sähköpostin välityksellä. Lopulta siitä paljastui muutakin epämääräistä. Mies ei lähtökohtaisesti halunnut itselleen työmaata, joten hän jatkoi etsintöjä
Tämän jälkeen hommaa ei voinut enää jättää puolitiehen, kun ei tiennyt millaisia yllätyksiä muualta löytyisi. Takavalopaneeli oli kolaroitu ja meinasin ensin oikaista sen, mutta lopulta siitä paljastui seitsemän senttiä kittiä. Ennen maalausta hän puhdisti koko korin pellille ja korjasi vauriot oikeaoppisesti. oli antanut keskeltä periksi. Kun pintaväri oli kuivunut viikon, ryhdyttiin pintaan ruiskuttamaan lakkakerroksia, joita tuli kokonaisuudessaan neljä, kaikki välihiontojen kanssa. Koko auto piti purkaa osiksi. Kojelaudan tausta puolestaan oli mustanaan teksasilaisen kukkakaupan mainoskyniä, jotka olivat pudonneet tuuletusritilästä sisään. Kaikkiaan peltija pohjatöiden tekoon sekä maalaamiseen meni noin seitsemän kuukauden vapaa-ajat. Tämän annettiin kuivua rauhassa, minkä jälkeen alettiin kittaamaan. ”Kynnyskotelot olivat puolillaan Teksasin tasankojen hienoa hiekkaa, ja kun niitä puhalsi paineilmalla puhtaaksi, niin sitä pölyä oli koko halli sakeana. Kun purimme autoa, niin se kaveri löytyi yhdestä keskikonsolin kulmasta. Oli kuin olisi saippuakotelon päällä istunut!” 29 AMERIKAN RAUTA 1/2019. Purkaessani verhoiluja pois ovienkin sisäpuolilta paljastui luikertelevia kittimatoja, kun vaurioita oli korjattu tällä hieman kyseenalaisella menetelmällä”, Vesa läpikäy työnsarkaansa. Aina kun avasin takaluukun, niin keskellä konttia oli vastassa sellainen valkoinen pitkäjalkainen otus, ilmeisesti jonkin lajin hyönteinen. World Productsin SBC 454 -lohkoon pohjauttuvassa voimanlähteessä on AFR:n 227 cc alukannet ja Cranen rullanokka. Lopuksi linja oli oikaistu suoraksi kitillä. Automaalarin tarkkuudella. Peltiin oli porattu reikä, minkä kautta sitä oli yritetty vetää suoremmaksi varsin huonolla menestyksellä. Sen jälkeen päälle vedettiin hiomaväri, jonka annettiin kutistua pari viikkoa. Yritin heittää sitä milloin milläkin, mutta aina se pääsi karkuun takapenkin alle. Alta löytyvät kuitenkin virheettömät hopeat raidat, kun mieli taas muuttuu. Lopulta hommasin purkin Raidia ja sumutin siitä puolet konttiin. Näin pintaan tuli vahva lakka ja riittävästi syvyyttä, millä raidat sai uppoamaan lakan sisään, eivätkä ne jääneet koholle pinnasta. Takalokasuojien alaosat olivat huonot, mutta niihin sai valmiit korjauspalat. Purku-urakkaa seurasivat peltija maalaustyöt, jotka Vesa teki veljensä Timon avustuksella, ovathan he pitäneet autopeltikorjaamoa ja maalaamoa Vantaalla yhdessä pitkälti yli 20 vuotta. ”Muistan, kun ajoin Tampereen näyttelyyn, niin oli pakko pysähtyä kolmesti, kun istumalihakset eivät kestäneet. Lopuksi pintaan ruiskutettiin Red Xirallic -sävyinen punainen, jota koristamaan rajattiin hopeanväriset raidat. Bensapumppuna on Aeromotiven A1000 ja moottorille polttoaine matkaa Teflon-sisustaisia teräspunosletkuja pitkin. ”Pienenä kevennyksenä mainittakoon, että kun se seisoi alkuvaiheessa minulla tallissa, niin huomasin saaneeni myös uuden alivuokralaisen. Sitä se oli ilmeisesti pitänyt kotinaan”, Vesa kertoo odottamattomasta uudesta tuttavuudesta. Se oli peruutettu puuhun tai tolppaan, ja paneeli Polttoaineelle on rosterinen tankki tiukoilla loiskelevyillä ja sumpulla. Kai se yritti viestiä, että hän on majaillut täällä pitempään ja että minun tulisi perääntyä. Takapyörien kaaret sen sijaan tehtiin itse suorasta pellistä. Sisusta näytti päälle päin suhteellisen asialliselta, mutta penkkien pehmusteet vaikuttivat alkuperäistä pyöreämmiltä ja kovilta. Sittemmin Vesa on vaihtanut raitojen väriä teippaamalla päälle uudet tummemmat. Eksoottisemmaksi kokoonpanon tekevät KMS:n ruiskusysteemi, Holleyn Stealth Ram -imusarja ja Edelbrockin 2 x 58 mm läppärunko. Lopuksi hän koritinasi kaikki hitsaussaumat, minkä jälkeen koko kopan päälle ruiskutettiin epoksi. Vasta sitten ryhdyttiin hiomaan. Kyseessä oli Teksasin kuivanmaan auto, joten peltitöitä ei ollut hirveästi. Vastaavia korjauksia löytyi myös ovista ja etusiivistä
Keveytensä lisäksi kyseisen materiaalin etuna on se, että se on tavallista alumiinia kestävämpää. Modernimpaa voimaa. Käsijarrua autossa ei ollut ostohetkellä lainkaan, joten sellainen piti tehdä. Kun penkkien päälle lyödyt uudet kernit purettiin, paljastui, että niiden täytteinä oli käytetty vanhoja froteepyyhkeitä, verhoja sun muita ylijäämätekstiilejä. Weld Racingin kolmiosaiset S71-vanteet ovat silumiinia. Mittatilaustyönä teetettiin myös PST:n alumiinikardaani 1350-ristikolla sekä Strangen valmistama, Fordin ysituumaiseen perustuva True Trac -lukollinen perä, jota tukevat Calvert Racing CalTracksit. Bensan pumppaamiseen valjastettiin Aeromotiven A1000 ja linjat vedettiin Teflon-sisustaisilla teräspunosletkuilla. ”Nykyisellään auto on sellainen, että mitä kovempaa sillä ajaa, sitä tiukemmin se tuntuu puristuvan kiinni katuun. Oli autossa toki hyvääkin, kuten 350-pikkulohko, joka vaikutti kaiken kaikkiaan todella hyvin tehdyltä. Koneen jatkeeksi piti saada vahva laatikko, jollaiseksi valittiin Motorhomen, eli käytännössä kuorma-auton TH400, eli kyseisen vaihteiston vahvin versio, jota vahvistettiin entisestään. Se toimikin kaikin puolin hyvin, kunnes kulkupuolta piti muutaman vuoden ajeluiden jälkeen ryhtyä parantamaan ja nykyaikaistamaan. ”Vanhan tankin kanssa oli sellainen ongelma, että kun siellä oli bensaa alle puoli tankkia ja ajoi loivaan alamäkeen, niin kone haukkoi tyhjää. Vesa verhoilutti etupenkit miellyttävämmän tuntuisella pehmeällä nahalla, ja samalla istuinosat muotoiltiin uudelleen kuppimaisemmiksi. Billet-hihnapyöräsarja ja tehostajan pumppu ovat March Performancen valmistamat. Kansiksi valittiin AFR:n 227 cc alumiiniset ja venttiilejä paimentamaan Crane Camsin rullanokka. Tehostusta hoitaa CCP:n Hydroboost. Holleyn imusarjan astekulmat eivät käyneet kansiin suoraan, vaan niihin jouduttiin teettämään välilaipat alumiinista. Myös sopivat tiivisteet piti tehdä varta vasten. Takana on tosiaan vielä lehtijouset, mutta niistä on poistettu muutama lehti, mikä muutti alustan käyttäytymistä halutunlaiseksi. ”Sen jälkeen jarruista tuli niin tehokkaat, että kun moottoritiellä painoi 120 km/h vauhdissa jarrua, niin siinä tuli kaljullakin miehellä tukka silmille”, Vesa kuvailee jarrutehoa. Korista saatiin sopivan jäykkä yhdistämällä apurungot. Vanteetkin piti tilata mittojen mukaan, sillä hyllystä valmiina löytyneet olisivat ottaneet sisäsyrjältään kiinni lehtijousiin. Ajoominaisuuksia kohennettiin Heidtsin eturunkopaketilla, johon kuuluvat putkitukivarret, säädettävät coiloverit sekä tehostettu hammastanko-ohjaus. Niinpä tilasin rosteritankin tiukoilla loiskelevyillä ja sumpulla, niin homma alkoi toimia. Vesa suunnitteli toteutusta puolitoista viikkoa, kunnes hän keksi toimivan tavan sovitella vaijerit ja vivustot siten, että käsijarru todella pitää ja toimii edelleen alkuperäisellä jalkapolkimella. Pakopuolelle valittiin keraamisesti pinnoitetut Hookerin peltisarjat kunnon laipoilla ja niiden jatkeeksi kolmen tuuman rosteriputkisto. Jotta auto myös pysähtyy, hankki Vesa eteen Wilwoodin levyjarrut rei’itetyin ja uritetuin levyin. Coan Racingin billet-turbiini tilattiin moottorin speksien mukaan. Veskulla oli visio ruiskukoneesta, johon lääke löytyi US-Partsista. Olisi ongelman tietysti voinut ratkaista vaikka kerääjäsäiliöllä, mutta minun mielestä tämä oli mielekkäämpi tapa”, Vesa perustelee. 30 AMERIKAN RAUTA 1/2019 Chevrolet Camaro RS ’68. Tuntuma tiehen oli niin hyvä”, Vesa kuvailee. Pekka Vanhanen rakensi uuden voimanlähteen World Productsin SBC 454 -lohkoon. Jäähdytyksestä huolehtii Griffinin alumiinisyyläri tuplaflekteillä. Eksoottisemmaksi kokoonpanon tekee KMS:n ruiskusysteemi Holleyn Stealth Ram -imusarjan ja sen kanssa naitetun Edelbrockin 2 x 58 mm läppärungon kera. Lisäksi se varustettiin Hurstin shift kitillä. Nykyisellään auto on sellainen, että mitä kovempaa sillä ajaa, sitä tiukemmin se tuntuu puristuvan kiinni katuun. Kun lähdin ajamaan nykykokoonpanolla ensimmäistä kertaa, niin tuntui kuin alla olisi ollut mikroauto. Toimii mutkissa ja suoralla. Taakse asennettiin Baerin vastaavat versiot
Kori: Maalattu Red Xirallic -värillä, pinnassa neljä lakkakerrosta. Tosin itse en edes tiennyt voittaneeni ennen kuin eräs kaverini ilmoitti minulle asiasta seuraavana aamuna. Vaihdan sitä silmällä pitäen perän ja alle pitävämmät renkaat. Faktat Chevrolet Camaro RS ’68 Omistaja: Vesa Parviainen • Paikka: Vantaa. Kesäisin auton mittariin on kertynyt kilometrejä vuodesta riippuen 2000–6000. Ensiksi mainitussa tuli Streetman-luokan voitto ajalla 11,7 sekuntia suhteellisen suvereenisti. Myrskyvaroitus on annettu. Voimansiirto: Vahvistettu Heavy Duty TH400-automaatti, Hurstin shift kit, B&M:n shifteri, Coan Racingin mittatilausturbiini, PST:n alumiinikardaani 1350-ristikolla, Strangen Ford 9" perä True Trac -lukolla. 31 AMERIKAN RAUTA 1/2019. Musta nahkasisusta on pääpiirteiltään alkuperäisen kaltainen. Renkaat: Edessä 215/65 R15, takana 275/50 R15. Moottori: World Productsin SBC 454 -lohko, AFR:n 227 cc alumiinikannet, Crane Camsin rullanokka, KMS:n moottorinohjaus, Holleyn Stealth Ram -imusarja, Edelbrockin 2 x 58 mm läppärunko, keraamisesti pinnoitetut Hookerin peltisarjat, 3" rosteriputkisto, March Performancen billet-hihnapyöräsarja ja tehostajan pumppu, Griffinin alumiinisyyläri tuplaflekteillä, rosteritankki loiskelevyillä ja sumpulla, Aeromotiven A1000-bensapumppu, polttoainelinjat Teflon-sisustaista teräspunosletkua. Kiikalassa autosta näet antautui eräissä kisoissa vaihdelaatikko toisessa lähdössä. Vanteet: Kolmiosaiset 15" Weld Racing S71 -silumiinivanteet. Etupenkkeihin on topattu lisää sivuttaistukea ja ne on päällystetty miellyttävämmän tuntuisella pehmeällä nahalla. Noilla tulee annettua liikaa tasoitusta muille”, Vesa suunnittelee. ”Kilpaa tuli ajettua auton valmistuttua kolmena kesänä, mutta sitten pidin muutaman vuoden tauon. Kesässä hän on ajanut yleensä kolmet tai neljät kisat, joista ainoastaan kerran on pitänyt nilkuttaa kotiin hinausauton kyydillä. ”Ensi kesänä olisi meininki päästä vähän kovempaa. Alusta: Heidtsin eturunko, putkitukivarret, säädettävät QA1 -coiloverit, tehostettu hammastanko-ohjaus, apurungot yhdistetty, taka-akseli tuettu Calvert Racingin CalTrackseilla. Tänä kesänä ajoin taas Kiikalassa ja Malmilla. Jarrut: Edessä Wilwoodin ja takana Baerin levyjarrut, molemmat rei’itetyillä ja uritetuilla levyillä, CCP:n Hydroboost-tehostaja. Muuten kaikkiin karkeloihin on menty ajamalla ja tultu vielä poiskin. Myöhemmin kesällä ajoin Malmilla 11,5 sekunnin ajan, jolla loppunopeus nousi päälle kahdensadan”, Vesa kertaa menneen kesän varttimaileja. Sisusta: Musta nahkaverhoilu, etupenkit tuettu alkuperäistä kuppimaisemmiksi
erikoinen Kauppamatksutajan 32 AMERIKAN RAUTA 1/2019
Kun luovutaan liiasta maavarasta ja kattokorkeudesta, muuttuu pappamaisen kauppamatkustajamallin luonne täysin päinvastaiseksi. PLYMOUTH SPECIAL DELUXE BUSINESS COUPE ’41. Business Coupe tarjoaa mallina kiitollisen lähtökohdan uudelleenmuotoilulle, jota myös kustomoinniksi kutsutaan. Teksti ja kuvat: Kimmo Janhunen 33 AMERIKAN RAUTA 1/2019
Hakuvalot ovat yksi perinteisen kustomin pakollisista varusteista. K auppakupee on korimalli, jota ei ole enää pitkiin aikoihin löytynyt minkään autovalmistajan mallivalikoimasta. Toinen selkeä muutos oli konepellin avausmekanismi, joka päivitettiin perhosmallista alligaattorimalliksi. Näytesalkkujen kanssa matkanneiden kauppamatkustajien suosiossa ne kuitenkin olivat, ja kai jossain määrin siihen tarkoitukseen suunniteltukin. Vuonna 1941 Plymouth tarjosi ensimmäisen kerran vuoden 1935 jälkeen kolme selkeästi erilaista varustelutasoa. 201-kuutiotuumainen kuutosmoottori oli tuotannossa viimeistä vuotta, mutta sen elinkaaren huipennukseksi siitä puristettiin ulos viisi hevosvoimaa enemmän kuin edellisvuonna, eli kokonaiset 92. Vuonna 1941 Plymouthin mallistoa mainostettiin leikkisällä sloganilla ”One For ’41”. kromikylläisemmästä maskista, joka muistuttaa muodoltaan hiukan sydäntä. Karvalakkimallin lisäksi oli saatavilla sekä Deluxeettä Special Deluxe -malli, joista jälkimmäisenä mainitusta 34 AMERIKAN RAUTA 1/2019 Plymouth Special Deluxe Business Coupe ’41. Olihan se lähes yhtä pitkine takakuin etupelteineen sekä suhteettoman pienine sisäja tavaratiloineen kieltämättä jokseenkin järjetön tuote. Mallia suuremmin arvostamattomat tosin parjaavat sen näyttävän ruokalapulta. Miedon uudelleenstailauksen huomaa parhaiten Plymouth on ollut tuttu näky kotimaisissa kustomkinkereissä, joista muistoksi jääneitä tarroja löytyy ympäri autoa. Tavan tallaajan näkökulmasta Plymouthit eivät uudistuneet ulkonäöltään kovinkaan merkittävästi edellisestä vuodesta
Chopattu katto ja helmoihin tehdyt ruostekorjaukset on patinoitu varsin onnistuneesti näyttämään siltä, kuin ne olisivat nähneet kuluttavaa käyttöä vuosikymmeniä. Näitä riittää ainakin toistaiseksi niin entisöitäviksi kuin kustomoitaviksikin. Kyseistä mallia on siis korskeasta ja harvinaiseen vivahtavasta mallinimestään huolimatta valmistettu niin paljon, ettei pussihousuissa viihtyvien tarvitse soimata niitä, jotka suosivat rakentelussa mielikuvituksellisempia lähestymistapoja. Tekniikkana autossa oli Chevy Vanista adoptoitu 305 ja laatikkona TH350”, Dido kuvailee auton silloista kuntoa. Business Coupen pappamainen olemus on muuttunut aivan toiseen äärilaitaan ilmajousituksella ja katon choppaamisella. Parempaa stuukkia autolle on vaikea kuvitella. Kenties Chrysler-korporaatio ohjasi ostajiaan tähän valintaan tietoisesti. Jutussamme esiintyvä Special Deluxe Business Coupe on uitettu Suomeen vuonna 2012. Katto alas. Ilmajousien lisäksi alustaa oli päivitetty perän nelilinkeillä sekä Camaron taka-akselilla kymmenpulttisine perineen ja rumpujarruineen. Eletyn elämän jättämät jäljet ovat osa auton karismaa. Siihen viittaisi ainakin hinnoittelu, sillä karvalakkimallin hintaan ei tarvinnut pulittaa lisää kuin 60 taalaa saadakseen parhaiten varustellun auton malliston huipulta. Deluxe-malliin hintaeroa ei ollut enää kuin vaivaiset 20 taalaa. Perusmallia myytiin vuoden 1941 aikana 97 130 kappaletta, Deluxea 94 542 kappaletta ja Special Deluxea 354 139 kappaletta. Mallia on valmistettu niin paljon, ettei pussihousuissa viihtyvien tarvitse soimata niitä, jotka suosivat rakentelussa mielikuvituksellisempia lähestymistapoja. Eturunko oli säilytetty alkuperäisenä, mutta jarrut oli päivitetty edessä levyihin. tuli yllättäen kaikkein ostetuin. Majailtuaan hetken Ahvenanmaalla auto päätyi Manner-Suomen puolelle Jarmo ”Dido” Klemetille, joka tunnetaan muun muassa Recyclers-kerhon riveistä. 35 AMERIKAN RAUTA 1/2019. ”Edellinen omistaja oli laittanut autoon ilmajouset ja tehnyt peltityöt lattioiden osalta
Saman homman Dido oli joutunut tekemään jo helmoihin tehtyihin korjauksiin, joten kokemus toimenpiteen suorittamiseksi oli valmiiksi kartutettu. Vanhojen merkkien ja kahvojen muotoilukin kun on varsin mielenkiintoista. Timppa pudotti kattokorkeuden sopivaksi ja raakapeltitöiden jälkeen Didolle jäi itselleen tehtäväksi pohjien hierominen ja maalaaminen. Aluksi hänen suunnitelmissaan oli sen ylimaalaaminen ja varustaminen ruiskutekniikalla, mutta loppujen lopuksi tehdyt toimenpiteet kutistuivat venakoppien ja ilmanputsarin vaihtoon. Alkukesä oli otollista aikaa laittaa kustom kiertoon sellaiselle, jolle kyseinen rakentelutyyli oli lähempänä sydäntä. Auto oli kulunut vuosien varrella kauttaaltaan patinapintaiseksi, joten myös katon korjattu kohta piti saada uudenkiiltävän sijaan vanhennettua sen näköiseksi, kuin se olisi nähnyt vuosikymmeniä kuluttavaa käyttöä. Ratti on kulunut kauniisti ja sopivassa suhteessa muuhun autoon nähden. Vuonna 2017 katon alkuperäinen korkeus alkoi haitata elämistä siinä määrin, että asialle oli tehtävä jotain. Lopputuloksesta tuli hyvä, mutta ajeltuaan yhden kesän chopatulla autollaan, Dido päätti siirtyä seuraavaan. Hitsattuaan mätäviat kuntoon Dido parsi sisustan, minkä jälkeen auto toimi hänellä useamman vuoden suht’ aktiivisessa käytössä. Listat ja kahvat sheivataan kustomeista monesti pois kliinimmän olemuksen nimissä, mutta Plymouthissa ne ovat vielä paikallaan, mikä sopii sen patinaiseen olemukseen mainiosti. Sisustan verhoilut on toteutettu koruttomalla mustalla keinonahalla. Vaikka lattiapellit oli korjattu, oli helmoissa vielä tehtävää. Vuonna 2017 katon alkuperäinen korkeus alkoi haitata elämistä siinä määrin, että asialle oli tehtävä jotain. Mikan tallissa auto viihtyi lopulta vain talven yli. 36 AMERIKAN RAUTA 1/2019 Plymouth Special Deluxe Business Coupe ’41. ”Me tehtiin sellainen vaihtokauppa, että annoin Herstin Timpalle minulla olleen ’57 Rancheron ja sain vaihdossa choppaustyöt Plymouthiin”, Dido kertaa ongelman ratkaisua. Viimeisen päälle. Plymouth muutti lokakuussa 2017 Tuusulaan Mika Suojasalolle, jolta Dido sai vaihdossa ’62 Cadillacin seuraavaksi käyttöautokseen
Korimuutokset: Katto chopattu. 37 AMERIKAN RAUTA 1/2019. Erityisen hyvin ja huolellisesti tehdyksi VeliMatti kehaisee katon madallustyötä. Renkaat: 6.70-15 Firestone Deluxe Champion -valkosivurenkaat. ”Se on nyt purettu osiksi ja hylsyksi. Koneen ulkoasuun on tuotu kustomotetta rivoitetuilla venttiilikopilla sekä ilmanputsarilla. Veli-Matti kävi auton läpi viimeistä mutteria myöten, ja saman hän aikoo tehdä myös Plymouthille. Vanteet: 15" peltivanteet koristekapselein. Moottori: 305 cid V8. Faktat Plymouth Special Deluxe Business Coupe ’41 • Omistajat: Irene ja Veli-Matti Backmann • Paikka: Muhos. Ainoastaan sisusta jää osittain samaksi. Plymouthin alkuperäinen 92-hevosvoimainen kuutosmoottori on saanut väistyä Chevy Vanista adoptoidun 305-kuutiotuumaisen veekasin tieltä. Sisusta: Musta keinonahkaverhoilu. Pariskunta muistetaan muun muassa gangsteriteemaisesta ’30 A-mallin Fordista, kullanhohtoisesta ’54 Chevrolet Styleline kustomista, mustavalkoiseksi viimeistellystä Hannu Jaakkolan entisestä ’27 Studebaker rodista sekä maatanuolevasta ’38 GMC pick-upista, joka esiteltiin aikoinaan Amerikan Raudassakin Tomi Hellstenin rakennettua sen ensimmäiseen, rottahenkiseen kuosiinsa. Uusi omistaja löytyikin varsin pian, kun täkyyn tarttui Veli-Matti Backman, joka muistetaan useammastakin viime vuosina nähdystä huolella viimeistellystä näyttelyautosta, joita hän on kierrättänyt kotimaan tapahtumissa yhdessä vaimonsa Irenen kanssa. Jarrut: Edessä levyjarrut, takana Camaron rumpujarrut. Kori on käynyt hiekkapuhalluksessa, minkä jälkeen siitä löytyi tarkalle miehelle hitsattavaa ja oiottavaa lähes neljän viikon vapaa-ajoiksi, vaikka se olikin hänen mukaansa pääpiirteissään kohtuullisen hyvä. Kevään näyttelyissä näemme, millaiseksi auto on talven aikana muovautunut. ”Omakotitaloomme tuli kattoremontti hieman viivästyttämään auton edistymistä, mutta toisaalta pääsiäinen on tänä vuonna sen verran myöhään, että se antaa hieman pelivaraa”, mies tuumii kuulostaen luottavaiselta aikataulun suhteen. Jäämme mielenkiinnolla odottelemaan Plymouthin uutta tulemista. Alusta: Ilmajousitus, taka-akselilla nelipistetuenta . Värimaailma, tekniikka ja alusta tulevat muuttumaan”, mies kertoo täydellisestä muodonmuutoksesta, mutta paljastaa auton säilyvän taildraggerina, sillä se stuukki oli hänelle mieleinen jo valmiiksi. Voimansiirto: TH350-automaatti, Camaron 10-pulttinen perä
MOB Swag 38 AMERIKAN RAUTA 1/2019
MOB Swag CADILLAC SEDAN DEVILLE ’67. Teksti ja kuvat: Tomi Eronen • Malli: Sofia Jalonen 39 AMERIKAN RAUTA 1/2019. Mikko Lehtokarin tummanpuhuvassa maata raapivassa jättiläisessä on sitä vanhan ajan amerikanitalialaisen mafian karismaa
Niin tehtiin myös Mikko Lehtokarin Sedan DeVillen kohdalla. Hattuhyllylle on asennettu Hertzin laadukkaat 6x9" kaiuttimet, joiden ritilät sopivat sisustuksen sävyihin. Mieshän oli jo rakentanut yhden hopeanharmaan ’65 Coupe DeVillen lowrideriksi ennen kuin päätyi myymään sen ja hankkimaan projektikseen ’64 Impalan. Se taas meni melkein heti valmistuttuaan Raidan Tonylle, mutta se on oma tarinansa, se. 340-hevosvoimaisen 429:n todettiin olevan hyvässä iskussa, joten sille riitti täydellinen huolto. Cadillacin peräpään klassisen tyylikäs muotoilu suurine, merkille tunnusomaisine perävaloineen ei jätä kylmäksi. Se, että tämä kyseinen yksilö ylipäätään päätyi Mikolle, oli sen sijaan sattumien summa. Niihin kun mahtui helposti 10 kyytiin – kolme eteen, kolme taakse ja neljä takakonttiin. ’67-mallinen Sedan DeVille oli jo haalistuneessa, melkeinpä limensävyisessä metallinhohtovihreässä värissä, mutta kautta linjan ehjän oloinen auto, joten sopi Tomin suunnitelmiin hyvin. ”Kotkasta mä sen hain helmikuussa 2017”, hän jatkaa. Noihin aikoihin Cadillacit nauttivat myös amerikkalaisen mafian vankkumatonta suosiota, olivathan ne niissä piireissä myös käytännöllisiä. 40 AMERIKAN RAUTA 1/2019 Cadillac Sedan DeVille ’67. Silkinhimmeiksi pulverimaalatut 20-tuumaiset Mobsteel-vanteet korostavat auton häijyä jyhkeyttä. ”Mähän ostin sen ihan itselle alun perin”, 60-luvun puolivälin Cadillaceihin erityisesti mieltynyt, ilmajousiguruna tunnetuksi tullut ja auton nykyiseen kuntoonsa rakentanut Tomi Olli kertoo. J os jossain autossa on syntisen vanhan Las Vegasin charmia, niin sitä on ehdottomasti 60-luvun lopun ja 70-luvun alun Cadillaceissä, jotka jollain tapaa edustivat merkin hieman kolkkoakin ylellisyyttä korskeimmillaan. Ei olekaan mikään ihme, että noita kolkon nöyristelemättömiä piirteitä korostetaan usein tuon mainitun ikäluokan Cadillacejä rakennettaessa
Tomi maalasi itse sisäpuolen peltiosat uudelleen, ja kabiiniin hankittiin myös uusi, vaalea matto. Ensin paperille. ”Mikko, joka on mun hyvän lapsuudenkaverin pikkuveli, oli kertonut, että haluaisi Caddyn Dickiesin vaatteita Itä-Helsingissä myyvän Street Garage -firmansa mainosautoksi, joten keksin tarjota sitä hänelle, kun olin ehtinyt tutkia sitä vähän tarkemmin”, Tomi selittää. Yksi kaveri piirsi siitä sitten valmiin sketchin, ja sen perusteella autoa lähdettiin rakentamaan”, Tomi kertoo. Joka nurkasta löytyvät Airliftin 7-tuumaiset Dominator D2600 -palkeet, pienemmillä kun näin painavan auton jousitus ei toimisi kunnolla. ”Koneelle tehtiin ihan perushuolto, sytkäosat uusittiin ja nesteet vaihdettiin.” Ihan ensimmäisenä siihen rakennettiin ilmajouset ja purin sen sisustan, joka lähti Lahteen Volaselle verhoiltavaksi. Minä sitten yhdistelin niitä oman makuni mukaan. Tämän kokoinen auto alkaa jo heilua ikävästi, jos ei edessä ole molemmille puolille omaa venttiiliään. Lisäksi se on hyvin kestävä, eikä halkeile, kuten useimpien keinonahkojen pinnat. Se nimittäin sisältää aitoa nahkamursketta niin paljon, että se muistuttaa hyvin paljon oikeaa nahkaa, eikä ole samalla tavalla jääkylmä talvella tai polttavan nihkeä kesällä kuin keinonahat yleensä. Oikeastaan Mikko oli havitellut hieman uudempaa, 70-luvun alun Cadillaciä, mutta auton nähtyään hän totesi, että se sopisi kyllä hänelle. Ihan ensimmäisenä siihen rakennettiin ilmajouset ja purin sen sisustan, joka lähti Lahteen Volaselle verhoiltavaksi.” Auto oli tullessa sisältä kuluneessa alkuperäiskunnossa kangasverhoiluineen, ja yhdessä verhoilun toteuttaneen Mika Volasen kanssa uudeksi istuinten pintamateriaaliksi valikoitui Mikon silmään parhaiten sopinut kermanvaalea uusionahka, joka on hieman erikoinen keinonahan ja aidon nahan yhdistelmä. ”Stereoiksi hain Autostudiolta jonkun asiallisen peruspaketin Hertzin kaiuttimilla”, hän kertoo. Iskareiksi tulivat uudet alkuperäisten kaltaiset, joiden olen todennut hyvin ilmajousien kanssa”, Tomi selittää. ”Tuo jousitus on tavallaan kaksipiirinen, mutta kuudella sähköventtiilillä paremman ajettavuuden ja tasaisemman nostonopeuden takia. Kun Mikolla ei itsellään ollut juuri autojen rakentelusta kokemusta ja hän tunsi Tomin työn jäljen vanhastaan, miehet sopivatkin niin, että Mikko ostaa Caddyn pois, mutta Tomi rakentaa sen valmiiksi. 340-heppaisesta 429:stä ja TH400-automaatista koostunut tekniikka tuntui toimivan hyvin, joten sille ei lähdetty tekemään mitään erityisempää. 41 AMERIKAN RAUTA 1/2019. ”Mikolla oli jonkunlaisia ideoita tyylistä, ja hän näytti minulle kuvia autoista, joista hän tykkäsi. Ilmajousituksen rakentaminen sujui Tomilta vuosien tuomalla rutiinilla, eikä pakettiin tullutkaan tällä kertaa mitään ihmeellistä. ”Toihan ehti olla mulla vain kaksi päivää ennen kuin siitä tehtiin kaupat
Caddyn kromiosat olivat siistissä kunnossa, joten niitä ei tällä kertaa lähdetty maalaamaan mustiksi murdered out -tyyliin. ”Se oli varmaan maalattu kerran yli, mutta oli hyvin räpeltämättömän ja tasaisesti kuluneen oloinen”, Tomi selittää. Sehän oli ihan osina maalausta varten. ”Olihan se tuossa jonkun kahdeksan kuukautta kaikkiaan työn alla. Alkuaan kankaalla verhoillut muhkeat sohvapenkit saivat Mika Volasen käsissä kermanvaalean pehmeän uusionahkapinnan. Ilmajousituksen ainoa mittari sekä etuja takapään kytkimet sijoitettiin kojelaudan alle tehtyyn sisustan sävyiseen telineeseen. Mähän nyt tietty kaivoin ne auki silloin pohjia tehdessä”, Tomi kertaa. Mikko sai haaveilemansa isokorisen Cadillacin, jossa on ripaus mob swagiä, amerikanitalialaisen mafian kunnioitusta herättävää karismaa. Mikkohan ei halunnut missään välissä nähdä autoa keskeneräisenä, vaan vasta valmiina, joten sikäli olihan se vähän riski rakentaa autoa sen mukaan, millaiseksi olin kuvitellut Mikon sen haluavan”, Tomi selittää nauraen. ”Sitten se lähtikin yhdelle Mikon kaverille maalattavaksi, ja minulle jäi sitten kasaamistyö. ”Katsoin ensin, ettei siinä ole juuri mitään hitsattavaa, mutta olihan siinä.” Vinyylikaton alla mädäntyneet C-pilarien alalaidat Tomi pellitti uusiksi, samoin takalasin ja takaluukun väliin jäävän pellin. Väritys oli yhteinen päätös, tuo nykyinen väri on jonkun uudemman auton grafiitinharmaa, jota tummennettiin vielä aavistus lisäämällä siihen mustaa.” Mustiksi pulverimaalautettiin myös 20-tuumaiset Detroit Steel Wheelin vanteet, jotka Tomi tilasi maalaamattomina Englannista, sikäläinen firma kun pitää niitä varastossa. ”Kylkilistat löytyivät vasta tälle kesälle. Mikko sai Caddyn ajoon viime vuoden lokakuussa, joten kesä 2018 oli ensimmäinen varsinainen ajokesä. Mafian karismaa. Vaan hyvinhän se lopulta meni. Toinen etulokari vaati aika paljon pohjatöitä, se oli kerran oiottu varmaan jossain amiksessa, ja molempien etulokarien alalaidat oli joskus vaihdettu”, Tomi jatkaa. 42 AMERIKAN RAUTA 1/2019 Cadillac Sedan DeVille ’67. ”Piti sinne helmoihinkin joku paikka laittaa, mutta ei tuo mikään mätä ollut. Niiden reiät oli ovelasti ja yllättävän siististi joskus tukittu lasikuidulla. Vinyylikattoahan tähän autoon ei enää asennettu, joten sen listojen kiinnikkeet jätettiin pois
Kori: Väri vaihdettu tummanharmaaseen. 43 AMERIKAN RAUTA 1/2019. Alusta: ilmajousitus, Airlift Dominator D2600 -palkeet joka kulmassa, 6 magneettiventtiiliä, Viair 444c -kompressori, 10 mm linjat ja 5 gallonan säiliö. Katsoin ensin, ettei siinä ole juuri mitään hitsattavaa, mutta olihan siinä. Renkaat: Nankang NS-2 245/40 R20. Faktat Cadillac Sedan DeVille ’67 • Omistaja: Mikko Lehtokari, 37 • Paikka: Helsinki. Moottori: 429 cid V8, teho 340 hv. Vaalea sisustus on ylellisen näköinen, ja myös varusteissa piisaa. Vanteet: 20x8" Detroit Steel Wheel Smoothie, Baby Moon -kapselit. Voimansiirto: TH400-automaatti, alkuperäinen 14-pulttinen perä. Jarrut: Levyt edessä, rummut takana. Sisusta: Kermanvaalea nahkasisustus, Bluetooth-soitin hansikaslokerossa, Hertzin 6x9" kaiuttimet hattuhyllyllä. Verhoilujen uusimisen yhteydessä lattiamattokin vaihdettiin uuteen vaaleanruskeaan
El Dictador 44 AMERIKAN RAUTA 1/2019
Kun lohduttomaan osakasaan käyttää 800 työtuntia ja kaiken itsestään irtoavan luovuuden, voi lopputulos näyttää vaikka tältä. Rahalla saa tunnetusti vaikka mitä, mutta luonteikkaan autoprojektin läpiviemiselle paksu lompakko ei kuitenkaan ole mikään itseisarvo. Teksti: Kimmo Janhunen • Kuvat: Sami Tynkkynen 45 AMERIKAN RAUTA 1/2019. El Dictador STUDEBAKER DICTATOR ’36
Ovien parsimisessa hyödynnettiin 30-lukulaisen Chevroletin ovia, joiden sovittamisen yhteydessä myös A-pilarit passattiin sopiviksi ja kattokorkeus laskettiin nykytasolleen. Tekniikka loisti ostohetkellä poissaolollaan, mutta sopivaksi voimanlähteeksi löytyi Chevroletin 305-kuutiotuumainen veekasi perässään TH400-automaatti. Konepeltiä kasan mukana ei tullut, mutta tässä projektissa sitä ei kukaan jäänyt kaipaamaankaan. Lavakate on valmistettu laudasta, koottu metallikiskoille ja ruuvattu alakautta kiinni. Lisää yksilöllistä otetta lavalle antavat sen reunojen hopeanväriset paneelit, jotka on tehty Pontiac GTO:n maskin kehysten reunakaarista. Kojelaudan pohja on 30-luvun Chevystä ja siitä on tasoitettu ylimääräiset urat sileiksi. Nuo kaksi kappaletta Jori asetteli väärin päin siten, että normaalisti takavaloja reunustavat puolikaaret tulivat keskelle muodostaen pyöreän reiän. Omavalmisteisiin ovipaneeleihin maalattiin sapluunoiden avulla tekstit, joissa auton alkuperäinen mallinimi väännettiin Sacha Baron Cohenin Diktaattori-elokuvan espanjankielisen nimen muotoon. 305-kuutiotuumaisessa moottorissa oman käden jälki näkyy 6-kulmaisissa pakoputkissa. Sama koski lokasuojia. Jotta käsityön leima saatiin ulotettua myös konehuoneen puolelle, valmisti Jori kaverinsa piirustuksilla ja velipoikansa avustuksella pakosarjat sekä niitä seuraavat kuusikulmaiset putkiosat äänenvaimentimineen. Mittareiden pohjana toimiva reikäpelti on jäänne opiskeluajalta. Auton kekseliäisiin yksityiskohtiin kuuluu esimerkiksi ketjusta tehty ratti, jonka materiaali pelastettiin työpaikan romulavalta. Pellintyöstökalut kovilla. Lavan kyljet tulivat osakasan mukana, ja niiden reunoihin Hellsten oli ajanut mankelilla valmiit pyöristykset. Hankintahetkellä Studebaker oli vielä neliovinen sedan, mutta sellaisissa paloissa, että se mahtui helposti Sprinterin tavaratilaan. Siihen hän keksi asentaa Ford Fairlanen takatuikun jarruvaloksi. Jo seuraavana päivänä Jori kokosi siitä pihalleen lautojen avulla kokonaisuuden, joka muistutti etäisesti pick-upia. Lopputulos muistuttaa hiukan harmaantunutta vanhaa lautaa. Runko korjattiin ja vahvistettiin korimallin muutosta silmällä pitäen. Kori pajoitettiin uusiksi tarvittavilta osin, mutta alkuperäiset pellit pyrittiin kuitenkin hyötykäyttämään mahdollisimman tarkkaan. Kun hän näin sai rakennettua päähänsä mielikuvan valmiin auton ulkomuodoista, ei tarvinnut enää kuin ryhtyä tuumasta toimeen. Jo seuraavana päivänä osat oli koottu omalle pihalle pick-upia muistuttavaan muotoon. Studen alkuperäinen maski oli alareunastaan rutistunut, joten siitä leikattiin pois siivu, millä se saatiin samalla sopivan korkuiseksi. Sedanin katon takaosan pyöreät kulmat sekä ikkuna pystyttiin hyödyntämään pikkiksen hyttiä muotoiltaessa, mutta muilta osin takaseinä jouduttiin tekemään pellistä samoin kuin lattiatkin. Kori puolestaan maalattiin Peugeotin kuparinsävyllä, jota eräs Jorin kaveri hankki hieman turhan suuren erän vuonna 2009. Penkki on ’01 Chrysler Voyagerin taaimmainen penkki, josta on riisuttu kaikki ylimääräinen pois. Perustaksi molemmille tehtiin kantikkaasta metalliputkesta taivutettu runko. Ratti syntyi työpaikan romulavalta pelastetusta ketjusta ja vaihdekeppi ’37 Chevyn rattikarahkasta hiukan soveltamalla. Siitä lähtien sillä on maalattu milloin mitäkin. Palattuani lomalta ja pähkäiltyäni asiaa muutaman päivän otin pakun alle ja kävin hakemassa sen pois, sillä olin jo jonkin aikaa haeskellut itselleni jotain vastaavaa tekemistä”, aloittaa auton rakentaja, lappeenrantalainen Jori Rantalainen. ”M akailin Pärnussa rannalla ja surffailin puhelimellani netissä, kun huomasin, että Hellstenin Tomi oli laittanut myyntiin romukasan, jota hän kutsui ’36 Studebakeriksi. Lopuksi Jorin vaimo verhoili sen ilman turhia krumeluureja. Selkänojasta saatiin kääntyvä tekemällä siihen itse saranointi. Sen jälkeen puupinta on hiottu ja ruiskutettu yli hopealla. Maskin pystypienat olivat tiessään, mutta Jori teki uudet 10-millisestä putkesta. Cowlin päällinen piti pellittää uusiksi, sillä sen keskellä ammotti melkoinen reikä. 46 AMERIKAN RAUTA 1/2019 Studebaker Dictator ’36. Kekseliäitä detaljeja. Katon etureunaan Jori taivutti pellistä vielä aurinkolipan. Prässätyillä kartioilla koristeltu pelti oli omiaan käytettäväksi juuri tähän tarkoitukseen. Hyvän kustomtatsin perän ilmeelle antava ”takalauta” on ’60 Mercuryn maski, joka oli ostohetkellä katkaistu keskeltä kahtia. Takavalot ja vilkut ovat auton alle kaartuvaan helmaan ylösalaisin asennetuissa ’50 Chevyn valoissa. Ostohetkellä ”auto” mahtui helposti Sprinterin tavaratilaan
Faktat Studebaker Dictator ’36 • Rakentaja: Jori Rantalainen • Paikka: Joutseno Moottori: Chevyn 305 cid V8. Voimansiirto: TH400-automaatti. Tämä oli eräänlainen stressin poistoprojekti ja siinä se ajoi asiansa hienosti. Kun stressi oli onnistuttu karkoittamaan ainakin toistaiseksi, päädyin myymään auton eteenpäin. Tästä kertoo maskiin kiinnitetty, reunoiltaan venytetty Laihian markka, jonka Jori löysi Lappeenrannasta paikalliselta äijäkirppikseltä eurolla. ”Tämä oli eräänlainen stressinpoistoprojekti ja siinä se ajoi asiansa hienosti. Jarrut: Rumpujarrut. Jori on laskenut käyttäneensä projektiin osia kaikkiaan 28 eri autosta. Vanteet: 15" peltivanteet. Korimuutokset: Muutettu 4-ovisesta sedanista 2-oviseksi pick-upiksi. Alusta: Vahvistettu runko, lehtijouset, Astron taka-akseli. Renkaat: Itse maalatut valkosivut. Sisusta: Chrysler Voyagerin penkki, omavalmisteinen ketjuratti, ’37 Chevyn rattikarahkasta tehty vaihdekeppi. 47 AMERIKAN RAUTA 1/2019. Nykyään se kuuluu jämsäläiselle Niko Vuoriselle”, Jori lopettaa. Sen budjetti oli alun alkaen tarkoitus pitää niin niukkana kuin mahdollista, ja korvata puutteet kekseliäisyydellä sekä mahdollisimman suurella oman työn osuudella
kaksiovitolppa Huomiokeltaine n 48 AMERIKAN RAUTA 1/2019
PLYMOUTH VALIANT SIGNET 2D ’67. Kavereiden kesken Rämpän eli Timo Karjalaisen räväkän keltainen Valiant on piristänyt Savonlinnan katukuvaa useamman vuosikymmenen ajan. Ulkoasun ohella pirteä on myös pellin alla piileskelevä isolohko. Teksti ja kuvat: Jussi Löppönen 49 AMERIKAN RAUTA 1/2019
Parin ajokauden jälkeen koitti huollon aika. Kuten lähes jokaisen projektin kohdalla, tarkoitti se tälläkin kertaa muutakin kuin pelkkää öljynvaihtoa. Ruiskun toimintaa ohjataan mittariston alla olevan paneelin kautta ja pykälät vaihtuvat B&M:n räikkäshifterillä. Nykyinen pata perustuu järjestyksessään kolmanteen, nelisatasen lohkoon. Ulkoasultaan Valiant oli saanut sporttisempaa ilmettä edellisen omistajan toimesta, kun kantikkaat takalokasuojan kaaret oli vaihdettu autossa edelleen oleviin hieman pyöreämpiin malleihin. Samalla etumaski ja konepeitto oli adoptoitu tuoreemmasta ’70 vuosimallista. Juuri kasaan saatu Dart päätyi myyntipalstoille ja sopivasti kaveri oli innokas luopumaan Valiantista, joka siirtyi Rämpän hellään huomaan. 50 AMERIKAN RAUTA 1/2019 Plymouth Valiant Signet 2D ’67. Ennen sitä harrastekalustona oli parikin pikkulohkoista Dodge Dartia peräkkäin. Ensimmäinen huolto. Samaan aikaan Savonlinnan katuja kierteli tutun kaverin omistama isolohkolla ruuditettu Valiant. Ensimmäinen kierähti ikävän onnettomuuden kantamoisena katolleen ja päätyi luovuttamaan ison kasan osia tilalle hankittuun lievästi projektikuntoiseen Dartiin. Alkuperäiset mittarit on korvattu Autogagen tuotteilla ja PLXlaajakaistalambdalla. Muutaman kesän, yleiskunnoltaan siisti, Valiant palveli sellaisenaan, kaksikurkkuisen kaasarin ja vakion 383:n turvin, jotka oli istutettu alkuperäisen kuutostekniikan tilalle. J alometallien parissa työskentelevä Timo ”Rämppä” Karjalainen hankki jutussamme esitellyn Plymouth Valiantin parikymmentä vuotta sitten. Tuolloin kirkkaan hopeana liikkunut Plymouth kiinnitti Rämpän huomion toistuvasti. Parin vuoden ajan Timon itsensä rakentama moottori on toiminut moitteetta. Laatikko koki perusteellisen huollon kaikkien kuluvien osien vaihtuessa uusiin. Vuosien varrella Rämpän Valiantin keulalla on nähty useampia eri moottoriversioita viritysasteen noustessa kerta toisensa jälkeen. Timo nosti koneen ja laatikon pois nokalta, tehden moottoriin täydellisen remontin vakio-osilla. Samalla moottoriin tuli räväkämpi nokka-akseli ja imusarja päivittyi parempaan, jonka päälle istutettiin tuolloin nelireikäinen Holley
Lähtöajatuksena konetta tehtäessä oli luotettavuus ja käyttömukavuus katuliikenteessä. Sytkää hoitaa perinteikkäästi MSD:n Pro billet -jakaja ja saman firman 6-sytkäboxi, joita ruisku ohjaa perusennakon ollessa 16 ja kokonaisennakko jopa 36 astetta. Itse pakoputkisto on kolmen tuuman putkea yksillä läpivirtausvaimentimilla. Kesän cruisailuja silmällä pitäen jäähdytystehosta ei ole tingitty ja syylärinä on Championin 4-rivinen alukenno, jonka tuuletusta tehostaa ruiskun ohjaamana kaksi 12 tuuman sähköflektiä. Polttoaineen siirrosta vastaa ruiskusarjan mukana tullut linjaan asennettava pumppu. Pakosarjat loppuvat tulipellin kohdalle, jolla saatiin enemmän tilaa 17 tuuman etuvanteille. Moottorin tehoja ei virallisesti ole mitattu, mutta Rämppä sanoo, että jos takarenkaalta ei 300 pollea irtoa, on moottori epäonnistunut. Nykyversiossa imusarjana on yksitasoinen Victor ja polttoainetta syöttää Fitechin ohjelmoitava 4-pisteruisku. 51 AMERIKAN RAUTA 1/2019. Lohkon sisältä löytyy takokampiakseli, johon Iconin 10,2:1-puristeiset takoalumiinimännät kiinnittyvät H-profiilikiertokankien avulla. Pakosarjat ovat Rämpän omaa tuotantoa kahden tuuman putkesta, ja ne ovat lyhyemmät versiot perinteisistä fenderwell-sarjoista. Lohkon sisältä löytyy takokampiakseli, johon Iconin 10,2:1-puristeiset takoalumiinimännät kiinnittyvät H-profiilikiertokankien avulla. Korin ulkoasua on muokattu vaihtamalla taakse alkuperäistä pyöreämmät lokasuojan kaaret ja korvaamalla maski sekä konepelti tuoreemman ’70-mallisen osilla. Nokka-akselina palvelee Comp Camsin 295 High Lift -keppi ja kannet ovat alumiiniset Edelbrockin RPM:ät, jotka tulivat täydellisenä pakettina
Perä on tuettu alkuperäistä jäykemmillä lehtijousilla ja varustettu säädettävin iskarein, kun taas edestä löytyvät vakiota tukevammat vääntösauvat ja kaasuiskarit. Sisusta: Grantin kumiratti, GSi-Kadettin Recarot, B&M:n räikkäshifteri, Autogagen nopeusja kierroslukumittarit, Auto Gaugen polttoaineja lämpömittarit, PLX:n seossuhdemittari. Alusta: Edessä jäykemmät vääntösauvat KYB-kaasuiskareilla, takana jäykemmät lehtijouset säädettävin Konin iskarein, apurunkojen yhdyspalkit ja polyuretaanipuslat. Jarrut: Edessä Dodge Aspenin levyjarrut ja takana 10" rummut, Moparin vakio tehostin ja pääsylinteri. Kardaani on Moparin vakio, samoin 8 1/4" perän kuoret, joiden sisältä löytyy 3,55:1 välitys Yukonin levylukolla. Pirteä neonkeltainen väri Valiantiin ruiskutettiin jo 2000-luvun alussa. ”Jos sitä sitten kävis jo siellä dynamometrissä”, Rämppä tuumaa. Menevää ilmettä tehostavat 17" REV Wheelsin Classic -vanteet, joiden leveys edessä on 7 tuumaa ja takana 8 tuumaa. Pysähtymisestä huolehtivat edessä Aspenista lainatut levyjarrut, takana on 10" rummut. Faktat Plymouth Valiant Signet ’67 • Omistaja: Timo Karjalainen • Paikka: Savonlinna. Kori: Keula vaihdettu ’70-malliseen, toimiva lasikuituinen scooppi, pyöreät takapyöränkaaret. Voimansiirto: TCI:n Super Street Fighter 727 -automaattivaihteistoja TCI:n Breakaway -turbiini, vakiokardaani, Mopar 8 1/4" perä 3,55:1 välityksellä ja Yukonin levylukolla. Pääsylinteri ja tehostin ovat vakiota vastaavia uustuotanto-osia. Tulevaisuudessa ainakin kannet vaihtuvvat Trick Flow’n CNC-portattuihin malleihin. Sisältä löytyvät GSi Kadettista adoptoidut sporttipenkit ja vaihteiden valinta hoituu B&M:n lattiaan asennetun räikkäshifterin avulla. Vetarit ovat vakiot. Vaikka Valiant on vuosien varrella jalostunut omistajansa mieleiseksi, löytyy siitä silti vielä päivitettävää. Räväkkä väri löytyi hetken mielijohteesta Seatin värikartasta. Lisää tukevuutta ajamiseen Timo sai vaihtamalla kaikki alustan puslat polyuretaanisiin ja yhdistämällä apurungot asianmukaisilla palkeilla. Turbiinina on TCI:n valmistama 2400 stall speedin Breakaway, joka välittää voiman saman valmistajan Super Street Fighter 727 -automaattilootaan. 52 AMERIKAN RAUTA 1/2019 Plymouth Valiant Signet 2D ’67. Viimeisimpänä lisäyksenä Rämppä asensi Summitin valikoimasta löytyneen lasikuituscoopin, joka tehtiin toimivaksi. ”Räväkkä väri löytyi hetken mielijohteesta Seatin värikartasta”, Timo kertoo nauraen. Moottori: Mopar 400 cid BB V8, takokampura ja H-profiiliteräsveivit, Iconin takoalumiinimännät 10,2:1 puristuksella, Comp Cams 295 High Lift -nokka, Edelbrock Performer RPM -alukannet, Edelbrock Victor -imusarja ja Fitechin 4-pisteruisku, omavalmisteiset 2" fenderwell-peltisarjat ja 3" putket, MSD Pro Billet -jakaja ja MSD 6 -sytytysboxi, 4-rivinen Championin alumiinisyyläri ja 2 kpl 12" sähköflektejä. Vanteet: REV Wheels Classic -vanteet, edessä 7x17" ja takana 8x17". Nykyisiä tehoja vastaamaan on Valiantin muitakin ominaisuuksia päivitetty. Renkaat: 195/45R17 ja 255/40R17. Fenderwell-pakosarjoilla varustettu isolohko täyttää Valiantin konehuoneen tarkkaan. Hyvin aikaa kestänyt maalaus tehtiin Timon itsensä tekemille pohjille paikallisen automaalarin suihkimana. Jäykempää jousta. Järeä Championin jäähdytin on neljärivinen. Hetken mielijohde
Teksti ja kuvat: Veli Vartiala 53 AMERIKAN RAUTA 1/2019. Ihan näin hyvään onneen ei ollut uskominen, kun low-mileage Cadillac löytyi Teksasista. Kansankynttilän Cadillac CADILLAC SERIES 62 COUPE ’54. Porvoolainen Keijo Wuokko on erikoistunut vähän ajettuihin Cadillaceihin ja Lincolneihin
Muun muassa noilla adjektiiveillä uutta Cadillacia ylistettiin. Pian pihalla oli kauan haaveissa ollut Kennedymallinen, edellä mainitut kriteerit täyttänyt Lincoln Continental vuodelta 1964. Tuosta päivästä alkoi Cadillacin huolellinen ylläpito, johon kuuluivat muun muassa penkkien ja kojelaudan päälle tehdyt suojat. 54 AMERIKAN RAUTA 1/2019 Cadillac Series 62 Coupe ’54. Oman ekan jenkin, ’63 Chevrolet Impalan, Keijo osti heti saatuaan ajokortin vuonna 1979. Hänen isänsä ja monet sukulaiset toimivat aikoinaan jotenkin autoalalla, missä amerikkalaiset autot olivat tavalla tai toisella edustettuina. Aviomiehensä toisessa maailmansodassa menettänyt leskirouva Nancy Klein kurvaa autokaupan pihaan epäkäytännölliseksi osoittautuneella, käytettynä ostamallaan vuoden 1941 Cadillacilla. Entistä leveämpi, entistä matalampi, entistä pidempi, entistä tehokkaampi. Letukassa oli liikaa laittamista ja seuraavaksi alle hankittiin harrastajien keskuudessa tunnetuilta porvoolaisilta Annele ja Mauri Sahalalta hieman yli kymmenen vuotta vanha ’70 Buick Electra. Dealerin pihalla pienikokoinen rouva sääti penkin aivan etuasentoon, laittoi takapuolen alle tyynyn ja suuntasi ilmastoidun ihastuksensa pölyiselle kotitielle Texas two-stepin tallatessa tahtia lattiaan. Matkamittarilukema näytti reilut 100 000 km ja se avasi Keijon silmät – onhan näitä ehjiäkin autoja olemassa, miksi siis pitää ostaa mitään korjattavaksi. Rouva on hyvään aikaan liikkeellä, sillä Cadillac uudisti vanhahtavan mallistonsa vuodeksi 1954. Pienen koulun opettajan työsuhde-etuna oli asunnon lisäksi autotallietu rakennuksen alakerrassa, missä oli mahdollisuus säilyttää Cadillacia. Tarvittiin enää Seppo Nissiseltä ostettu ’59 Cadillac, mikä oli niitä ensimmäisiä viisysejä, joita tuli Suomeen uustuontihuuman alkaessa 1980-luvun puolivälissä. Eikä lista loppunut vielä siihen. Se alkoi ajaa nuorta harrastajaa hyvin säilyneisiin ja vähän ajettuihin jenkkeihin. Olivathan auton uudet muodot ja muutokset kuin suoraan custom-rakentajan taskuoppaasta, minkä takia noita vuosien ’54–56 samannäköisiä malleja ei ole juurikaan näkynyt muuteltuina. Myymälässä esillä ollut coupe ihastuttaa väreillään, iiriskukan violetin ja valkoisen yhdistelmä runsaiden lisävarusteiden kanssa vaikuttaa rouvan elämän ainoan uuden auton ostopäätökseen. Se on kyllä ollut yksi merkittävimmistä tekijöistä auton tuleville sukupolville säilymisen kannalta vähäisen ajamisen lisäksi. Mutta palatkaamme 50-luvun alun Teksasiin, Cadillac-dealerin show roomiin Lubbockin kaupunkiin. Lähinnä tulee mieleen John D’Agostinon ”GoldStar” ja Marko Tuunasen ”Sugaree”. K eijon mieltymys jenkkiautoihin kumpuaa jo lapsuudesta. 100 mailia kuukaudessa. Näistä kahdesta laadulla tehdystä merkistä muotoutui lopulta Keijon ”tavaramerkki”, mihin hän keskittyi
Aikaa nähnyt moottori odottaa vielä lopullista siistimistä. Keulamerkin alta löydettiin alkuperäinen hyvin säilynyt värisävy uudelleenmaalausta varten. 55 AMERIKAN RAUTA 1/2019. Ilmanottoaukot takalasin kulmissa kertovat, että kyseessä on ilmastoinnilla varustettu auto. Teksasissa Cadillac ei jäänyt koskaan varsinaisesti seisomaan vaikka rouvan ajokortti pääsikin haalistumaan 2000-luvun alussa. Vasemman takavalon alle piilotettu bensakorkki oli Cadillaceissa tuttu juttu jo 1940-luvulla. Keijo korvasi vanhat ristikudosrenkaat leveillä valkosivuilla varustetuilla vyörenkailla. Sivuventtiili-V8:n tilalle tuli vuonna 1949 kansiventtiili-V8, jonka koko oli 331 kuutiotuumaa. Vuonna 1954 nelikurkkuinen kone tuotti 230 hevosvoimaa
Ensikohtaaminen Porvoossa Teksasin löydön kanssa osoittautui enemmän kuin hyväksi. Vuonna 1954 Cadissä ei ollut siis vielä parkkilukkoa. Ei ihme, että Caddy on säilyttänyt ryhtinsä ja kuntonsa vuosien vieriessä. Lähempi tarkastelu ja rouva Kleinin tarkat tarinat auton vaiheista olivat juuri sitä, mitä Keijo oli jo jonkin aikaa mielessään hautonut. Keijosta tuli tämän Cadillacin omistaja enemmän kuin hyvällä tuurilla vuonna 2008, kun hänen tuttavansa näki Lubbockin liepeillä tienposkessa seisovan pensselillä maalatun myyntikyltin. Kuluneet uusiksi. Vielä mittari näyttää alle 70 000 mailia eli noin 110 000 km. Kaikki on säilynyt hienossa kunnossa. Tosin kerran 1970-luvulla meinasi käydä säilymisen kannalta hullusti, kun lomamatkalla erään hotellin pysäköintipalvelun pojalta unohtui kytkeä käsijarru ja ennen kuin matkalaiset ehtivät kyytiin, Cadillac karkasi loivaan alamäkeen rikkoen mennessään majapaikan uima-altaan huoltokopin. Hän osasi suositella muun muassa hieman takkuavan nelinopeuksisen Hydra-Matic Drive -automaattivaihteiston perusteellista huoltoa tehtäväksi jo Yhdysvalloissa ennen matkaa uuteen kotimaahan. Pienen ajolenkin jälkeen kaikki tuntui pelaavan riittävän hyvin – oli aika tehdä kaupat ja alkaa suunnitella Cadillacin toimittamista Suomeen. Säännölliset määräaikaishuollot hoidettiin edelleen tutussa merkkiliikkeessä, jossa oli asioitu jo vuosikymmeniä ja viimeisin merkintä on vuodelta 2004, jolloin mittarissa oli 67 000 mailia. Kojelaudan alle sijoitettu ilmastoinnin säätöyksikkö ei ole kovin kaksinen. Teksasissa Cadillac ei jäänyt koskaan varsinaisesti seisomaan, vaikka rouvan ajokortti pääsikin haalistumaan 2000-luvun alussa. Jonkin ajan kuluttua kaupoista, postissa tuli alkuperäinen ohjekirja ja etupenkistä kauan sitten irronneet kaksi verhoilunappia. Episodin jälkeen auto maalattiin uudestaan, tosin amerikkalaiseen tyyliin. 56 AMERIKAN RAUTA 1/2019 Cadillac Series 62 Coupe ’54. Ikkunaveivistä voi päätellä, että tässä yksilössä ei ole sähköikkunoita. Varapyörän keskiön peittävä kuppi on mielenkiintoinen yksityiskohta. Ihan kuin takapenkillä ei olisi istuttu lainkaan. Asioita piti päästä hoitamaan osavaltion länsiosassa sijaitsevaan Lubbockiin ja viisnelonen oli siihen juuri sopivan tuttu väline. Tavaratilaan sijoitetuille kahdelle puhaltimelle on omat erilliset nupit. Suuri kiitos siitä kuului luotettavalle Amerikan kaverille, joka oli samalla aaltopituudella Keijon kanssa heti ensimmäisestä yhteydenotosta lähtien. Pikaisesti laskettuna se tarkoittaa sitä, että 50 vuoden aikana autolla oli ajettu keskimäärin 100 mailia kuukaudessa
Voimansiirto: 4-vaihteinen Hydra-Matic Drive -automaatti, tiheämpi perävälitys 3,36:1 oli vakio ilmastoinnin kanssa. Alustan puolella jarrut on uusittu ja alkuperäiset nivelet rasvattu. Keijo on saanut aikaan Suomen oloissa ihan mukavan Cadillac-Lincoln-kokoelman, joka käsittää molempia merkkejä kymmenkunta kappaletta. Jarrut: tehostetut rumpujarrut. Samoin uusi tuulilasi, joka tuli auton mukana, oli peräisin jo 70-luvulta parkkipojan huolimattomuuden jäljiltä. Vaikka Cadillac olikin koskematon kokonaisuus, päätti Keijo parin vuoden kypsyttelyn jälkeen maalauttaa sen ja laittaa tarpeeksi elämään nähneiden kiilto-osien ja tuulilasin tilalle uudet tai uudenveroisiksi kunnostetut. Niiden mailimäärät ovat 10 ja 100 tuhannen väliltä ja ikähaarukka on yritetty pitää pääasiassa vuosimalleissa ’64–76. Teksasin rouva oli aikoinaan hankkinut uusia listoja ja merkkejä, mutta ei ollut niitä koskaan laittanut kiinni. Keijo päätti ensi töikseen katsastaa auton, koska näytti siltä, että siinä ei ollut suurempia puutteita. Verhoiluun on käytetty kolmea eri harmaata kangasta. Vai mitä sanotte siitä, että vielä jonkin ajan kuluttua kaupoista, postissa tuli alkuperäinen ohjekirja ja etupenkistä kauan sitten irronneet kaksi verhoilunappia?” Kun tämän ratin taakse istahtaa, voi kokea aikamatkan 65 vuoden päähän. Moottori: 331 cid V8, 4-kurkkuinen Carter, 230 hv. Juttumme Cadillac ja muutama muu auto tekee tähän pienen poikkeuksen. Alusta: kierrejouset edessä, lehtijouset takana. Renkaat: 235/75-15 vyörenkaat. Pimeänä olleet rekisterikilven valotkin saatiin loistamaan, kun lasien alta poistettiin pari lusikallista Teksasin hienoa hiekkaa ja alle laitettiin aika lailla vanhojen ja kovettuneiden rättirenkaiden tilalle uudet vyörenkaat leveillä valkosivuilla. Kunnostusja ehostustyö jatkuu edelleen pikku hiljaa lähinnä konehuoneen puolella. Faktat Cadillac Series 62 Coupe ’54 Omistaja: Keijo Wuokko, 57 Paikka: Porvoo. Haastattelutuokion päätteeksi Keijo vielä toteaa: ”Olisikohan tämä kansankynttilämme, siis opettaja Klein, tehnyt tietoisesti ympäristöteon jo vuonna 1954 ostamalla ja pitämällä Cadillacinsa niin pitkään kuin pystyi – ainakaan rouvalla ei ole ollut hajuakaan kertakäyttöajattelusta. Puuttuneet verhoilunapitkin ovat palautuneet omille paikoilleen. Peltipuhtaaksi hiotun Cadillacin maalasi Porvoossa Automaalaamo Sandberg, jossa värin tarkka sävy saatiin keulamerkin alla säilyneestä alkuperäisestä maalipinnasta. Sisusta: alkuperäinen kangasverhoilu. Himmenneet puskurit vaihdettiin Amerikasta hankittuihin ja siellä uudelleen kromattuihin varapuskureihin. 57 AMERIKAN RAUTA 1/2019
Kaikk ien budjet tipyör ien ä iti 58 AMERIKAN RAUTA 1/2019
Teksti ja kuvat: Kimmo Janhunen 59 AMERIKAN RAUTA 1/2019. Raiza Raition Evillicitiksi nimeämä lapiopää on niitä pyöriä, joissa mainioon lopputulokseen on päästy olemattomalla budjetilla. HARLEY-DAVIDSON SHOVELHEAD ’79. Parhaimmillaan mies oli pyörää rakentaessaan 500 euroa plussan puolella asioiden loksahdettua sopivasti kohdilleen
Jottei tarinasta synny liian ruusuinen, niin mainittakoon, että kyseessä oli räjähtänyt ja täydellisen remontin tarpeessa ollut kone. 60 AMERIKAN RAUTA 1/2019 Harley-Davidson Shovelhead ’79. ”Eikös kaikki amerikkalaiset sanokin, että raha tehdään ostaessa”, mies tokaisee saaden moottoripyörien rakentelun kuulostamaan epätodellisen vaivattomalta tavalta tehdä helppoa rahaa. Soitin hänelle ja sain vastauksen, jota olin toivonutkin. Projekti pyörähti taloudellisessa mielessä ihanteellisille urille heti sen alkumetreillä, kun Raiza myi pelkän Evo-koneen eteenpäin 1500 eurolla. Kaikki sai alkunsa, kun hän osti Shovelin raakarungon ja sen mukana tulleen Evo-koneen yhteensä tuhannella eurolla. R aiza on monesti sanonut, että kaikki hänen onnensa liittyy moottoripyöriin. Hyvä onni jatkui tästä eteenpäinkin, kun runkoon ryhdyttiin etsimään siihen kuuluvaa Shovelin konetta. Apu löytyi kuitenkin läheltä, mikä on Raizalle eräänlainen ammattietu. Pakoputkien päät on vedetty satulan alta pyörän toiselle puolelle. Vanhasta rosterisesta öljytankista löytyi maalinpoiston jälkeen kuparinen pääty, joka mätsää yhteen satulan sävyjen kanssa. Bike Fellowsin tekniikkaguru Jouni otti tilanteen haltuun ja kävi koneen läpi uusien siihen muun muassa pytyt ja männät. Viimeisen silauksen sille antoi Wizzzard scrollisiveltimellään. ”Mulla on sellainen hauska pää, että mä en unohda koskaan mitään. Tämän Shovelin rakentuminen nykyasuunsa on siitä tyyppiesimerkki. Niinpä kaivelin muistini sopukoista mielikuvan eräästä kaveristani, jolla seisoi rikki mennyt Shovelin kone kotonaan tyhjän panttina. Ensiövetokoppaan Raiza kaiversi pyörän ”Evillicit”-nimen. Annoin pyörän lähteä kehittymään siihen suuntaan, johon erinäiset nurkkiin kertyneet halvat tai ilmaiset osat sitä veivät. Hän ei halunnut koneesta mitään”, Raiza jatkaa
Shovelin kone saatiin räjähtäneenä ja sille tehtiin täydellinen koneremontti. ”Annoin sen lähteä kehittymään siihen suuntaan, johon erinäiset nurkkiin kertyneet halvat tai ilmaiset osat sitä veivät. Sprinkkukeula oli seisonut kauan Bike Fellowsin myymälän nurkassa ilman sen suurempaa tarkoitusta tai tiedossa olevaa loppusijoituspaikkaa. Paksunahkaisesta genuiinista tikkaillun satulan sävyt toistavat tankin kuparisen pään värimaailmaa. Sarja älynväläyksiä. Runkolinjasta tuli tällä kokoonpanolla ihan täydellinen. Maalinpoiston jälkeen siitä paljastui kupariin ja messinkiin mieltyneelle Raizalle mieleinen yksityiskohta. Se on vähän roisisti tehty, mutta se on mun tapani”, Satulalaukkuun Raiza tekstasi kekseliään douchebag-tekstin, mutta kirjoitti sen kiusallaan väärin ihan vaan nautiskellakseen siitä hämmingistä ja kinasta, minkä siitä nettiin postattu kuva aiheutti. Kun pistin sen paikalleen, niin kaikki muukin loksahti kohdalleen. Kun visio oli muodostunut vahvaksi, päätti Raiza tehdä värityksen suhteen jotain poikkeuksellista. ”Sain herra Petri Ruususelta kaiverruskoneen silloin, kun rakensin Evillogic-pyörääni. Niiden päät vietiin pyörän toiselle puolelle, kuten muutamassa aiemmassakin pyörässä. Raizalla on tapana rakentaa pyöränsä uudelleen ja uudelleen. Jos väität Raizalle, ettei jotain asiaa voi tehdä, voit olla melko varma, että se löytyy tavalla tai toisella toteutettuna hänen seuraavasta pyörästään. Evillicit on kuitenkin pelastettu tältä kohtalolta, sillä Bike Fellowsin omistaja, Mike, osti pyörän Raizalta pois. 61 AMERIKAN RAUTA 1/2019. Myös tankin Harley-Davidson-teksti on hänen omaa käsialaansa. Tälläkään kertaa en piirtänyt mitään valmiiksi, vaan lähdin vaan suoraan kaivertamaan. Aluksi tämä tehtiin vain omavalmisteiseen sissybariin, mutta kun lopputulos näytti niin hyvältä, päätettiin se toteuttaa myös runkoon. Rungon väri muuttuu keulan kirkkaanvihreästä tummanvihreän kautta violettiin. Ensiövedon koppaan mies kaiversi koristeellisella kaunolla pyörän nimen. ”Ohjaustanko on tehty itse ja se oli taas näitä ”heräsin aamuyöllä yhdeltä päässäni visio” -tyyppisiä tapauksia”, omaperäisten linjojen erikoismiehenä kunnostautunut visionääri kertaa. Lokasuojaan ja tankkiin maalattiin selkeästi erilliset vihreät ja violetit alueet, joiden rajaan Raiza vetäisi rajun kontrastin luovan keltaisen straippiraidan. GPS-nopeusmittarin Raiza istutti vanhaan polkupyörän lampun kupuun. Syy moiselle on epäselvä, mutta ilmeisesti kyseessä on valmistajansa jonkinlainen materiaalikokeilu. Päätin kuitenkin kaikkia uskomuksia uhmaten maalata pyörän vihreäksi, toki heitin sekaan kontrastiksi myös violettia.” Pintaa ei ruiskutettu ihan perinteisellä tavalla, vaan liukuvärinä, jossa on kolmea eri sävyä violetista tummanvihreän kautta kirkkaanvihreään siten, että väri muuttuu vaaleammaksi ylöspäin mentäessä. Polkimet ja öljytankki ovat rompetorilöytöjä. Oman pikantin lisänsä öljytankille antavat Pekka ”Wizzzard” Mannermaan pensselöimät scrollkuviot, joita löytyy myös lokasuojasta ja tankista. Kyselin häneltä kaiverruksia, mutta hän löi minulle koneen käteen ja totesi, että sä olet niin hullu, että teet ne ihan itte. Mallattuaan rungolle valmiina löytyneitä tankkia ja keulaa, Raizalle alkoi valjeta suunta, johon pyörä oli tyylillisesti menossa. Hinnaltaan ne soveltuivat budjettipyörään hienosti. Jälkimmäinen on turkulaisen Vastarannan Kiiskien Miskan Trumppaan valmistama osa vuosien takaa. Retron vihreän kicksipolkimen on valmistanut Chicago Motorcycle Supply. Joskus ulkoasu on saattanut vaihtua talven aikana niin paljon, ettei pyörää ole seuraavana kesänä tunnistanut enää samaksi. Tämä tietynlainen ilkikurisuus onkin yksi miehen tavaramerkeistä. Etuja takalamppu ovat kiinalaisia tarvikeosia, joita mies muokkasi vastaamaan omia mieltymyksiään. Pakoputket Raiza väänsi hyvän ystävänsä, Jouni ”Pannumies” Raskin kanssa. ”Vanhan perimätiedon mukaan Harrikasta ei saa tehdä vihreää, koska se on niille epäonninen väri. Rosterista muuten valmistettuun tankkiin oli näet hitsattu kuparipääty
Pikkisten ystäville nähtävää kyllä riitti, mutta teema ehkä sitten vähensi muun muassa rodien ja kustomien määrää näyttelyssä. Taiteilijoiden lisäksi Japaniin oli matkannut myös suomalaisia rakentajia maistelemaan Aasian rakennustrendejä. Sellaista kilpajuoksua ei Suomessa näe kuin ehkä silloin, jos jossain jaetaan ilmaisia ämpäreitä. Teksti ja kuvat: Marco Planting P acifico-halli alkoi täyttyä yleisöstä heti aamukahdeksalta kun ovet aukesivat. Sen jälkeen onkin sitten aikamoinen vilinä koko päivän ja yli 800 ajoneuvon näkeminen on hieman haasteellista. Ukkoslintukin oli vähän tungettuna nurkkaan kutsuttujen moottoripyörien viereen. Olen aikaisemminkin ihmetellyt sitä, että näyttelyn parhaan auton palkintoa ei ole jaettu. Moore sekä Timo Hersti. Tämän vuoden teemoina olivat autopuolella ”Full Size Pickup Spectacular” ja moottoripyörissä ”Eternal Panhead”. Kolmas tungos rakentui samaan aikaan keskioven tuntumaan, josta USA:sta rahdatut kolme kutsuvierasautoa ja kahdeksan moottoripyörää ajettiin sisään halliin aamuyhdeksältä. Nyt paraatipaikalla komeili Moonin oma projekti ’61 Buick Le Sabre, joka oli ehkä hieman kesy verrattuna aikaisempien vuosien laitteisiin. Hän on fanittanut Timpan aikanaan rakentamaa `41 Lincolnia usean vuoden ajan, miehellä itsellään on samanlainen projekti, eikä hän ole uskaltanut vielä antaa sitä chopattavaksi, koska se pitäisi tehdä juuri niin kuin Timo omansa teki. Paikalla nähtiin muiden muassa Mr. Rima arvostelussa on siis todella korkealla. Mooneyesin osastolla on totuttu näkemään yleensä USA:sta tuotettuja näyttelyn vetonauloja, kuten Agostinon Riviera tai Church Magazinen vani. USA:sta oli paikalle uitettu kaksi pikkistä, South City Hot Rodsin ’70 Chevy C10 Pickup ”Mafia Truck”, sekä Gene Winfieldin maalaama ’59 Ford F100 ”Tequila Sunset”. Pojilla taisi olla olutfirma sponsorina tällä kertaa… Mooneyes Show 2018 62 AMERIKAN RAUTA 1/2019. Moottoripyörissä valinta tehtiin ja parhaaksi arvosteltiin täysin käsityönä rakennettu cafe-henkinen 2018 BMW. Ensimmäinen tunti-puolitoista on suhteellisen rauhallista, kun kaikki odottavat sitä omaa vuoroaan päästä käsiksi keräilytuotteisiin tai saamaan Youtubeen hyvää videota sisäänajosessiosta. Siellä on aikaa jutella eri puolilta maailmaa saapuneiden harrastajien kanssa ja uusia kontakteja syntyy aina. Japanilaisten oman kaluston taso alkaa olla niin huimaa, että tuo kolmikko ei mitenkään herättänyt sen kummempaa wow-efektiä näyttelyn kävijöissä. No, joka tapauksessa kuten aina, nähtävää riittää koko sunnuntaille ja viikonlopun kruunaa maanantai-illan kekkerit Mooneyesin pääkallopaikalla Area 1:llä. Saa nähdä, mitä sen suhteen vielä tapahtuu. Alussa mainittujen kahden kutsupikkiksen lisäksi kolmas USA-vieras autopuolella oli Starlite Rod & Customin ’63 Thunderbird, joka oli ihan siisti mild kustom, mutta nämä kaikki kolme herättivät pientä keskustelua. YOKOHAMA, 2.12. Esmeralda Car Clubin osastolla komeilivat nämä Letukat, ”Sun Glows 47” Fleetline ja ”Suavecito 51” 3100 pikkis. Kaveri on kerännyt kaikki netistä löytämänsä kuvat ja Timon Youtube-videoita on katsottu lukemattomia kertoja. Nytkin eräs australialainen rakentaja tunnisti Herstin naaman perusteella. Jos ison veden takaa rahdataan kolme autoa yksipäiväistä näyttelyä varten, eikö sieltä olisi löytynyt jotain hieman enemmän sykähdyttävää. Joulukuun ensimmäisenä viikonloppuna suomalaisia pinstraippareita suuntasi jo perinteeksi muodostuneelle matkalleen Yokohamaan Mooneyesin näyttelyyn. Ja näin kävi myös tänä vuonna, jakamatta jäi. Osa porukasta juoksi jonottamaan Vansin limited edition -kenkiä ja toiset Mooneyesin osastolle jonottamaan tapahtumaa varten tehtyjä tuotteita, kuten X-ray Rat Fink-figuuria
Tämäkin Chevy pikkis on lähtöisin Square Kustomsin verstaalta. Mr. Starlite Rod & Customin ’63 T-bird USA:sta. Työtunteja ei säästellä. Miss Pin Up Japan valittiin nyt ensimmäistä kertaa ja kisan voitti Pino Pink. Takahashi tällä ’59 Chevy Apachella. Komeuden kruunaa Winfieldin maalaus tyypillisine häivytyksineen lokareiden reunoissa. Japanilaisten lowridereiden maalaukset sykähdyttävät joka vuosi. Auton on rakentanut Square Kustoms, joka on yksi Japanin tunnetuimpia kustom-pajoja. Pyörä oli yksi kahdeksasta Indonesiasta saapuneesta laitteista. Tyylinmukainen verhoilu ja viimeistely jatkui takakonttiin saakka tässäkin ’73 Monte Carlossa. 63 AMERIKAN RAUTA 1/2019. ”Tequila Sunset” –pikkis oli maukas ilmestys ja nuoren rakentajan hieno taidonnäyte. Hiden ’49 Merc valittiin parhaaksi kustomiksi. Inkkarimeininkiä Queenlekha Choppersin ”The Falcon” Knucklessa. Pin-up-kilpailut ovat rantautuneet myös Japaniin. Teemaluokan voiton pokkasi Mr
64 Yokohama Hot Rod & Custom Show AMERIKAN RAUTA 1/2019. Mr. Usein näyttelyä kritisoidaan siitä, että siellä on samoja autoja vuodesta toiseen. Niitä samojakin kyllä aina kymmenkunta löytyy, mutta tarkkasilmäiset löytävät niistä silti jotain edistystä ja uusia muutoksia. Kaiverrukset olivat hienot. Riviera on loistava lowrider-aihio. Tämäkin peltipuhdas herkkupala nähdään varmasti ensi vuonna, todennäköisesti valmiina. Pharaohs-kerhon uusimpia kustomeita oli tämä neliovinen Buick. Harvemmin näkee tällä tavalla toteutettua topattua kattoa, eivätkä pehmustetut panelit rajoittuneet vain kattoon. Korin yläosa sekä koko sisusta kojelautoineen on tehty alumiinista. Messutyttöjä on totuttu näkemään näyttelyissä, mutta messupojat ovat ehkä hieman harvinaisempi näky. Persoonalliset pakosarjat. Next Movie -nimeä kantavan kustomi rakentaja ei ehkä ole ”less is more” tyylin edustaja. Mattaväri ei ole se kaikkein tavallisin näky Japanin kustom skenessä. Auto oli myös Custom Rides Magazinen valinta. Yksi omia suosikkejani oli tämä ’71 Blazer. Dohin ’30 kuuppa palkittiin parhaana rottarodina. Tämän yksilön takavaloista voidaan olla montaa mieltä. Ketsuo Kitaharan ’29 Tudorin on rakentanut nimekäs rodipaja Pumpkin Sally
Kaikki japanilaiset kustomit eivät ole sateenkaaren väreissä. MB Kustomsin rakentaman auton omistaa Mr. Bomb-rakentelua edusti näyttelyssä ’48 Fleetline ”Gun Shot”. Kounon ’30 Aakkonen sai Best Suede -palkinnon ja oli myös Cheaters Genevan valinta. 65 AMERIKAN RAUTA 1/2019. Hieman nostalgisempaa maalaustyyliä löytyi tästä Challengerista. Japanin Mooneyesin oma projekti ’61 Buick oli saanut nimekseen ”MQQN Blessing”. Taiteilijoiden visioita oli kymmeniä erilaisia ja voittajaksi valikoitui Ghostin teos. Yksivärinen chopattu Fleetline erottuu joukosta. Rajausteippiä on kulunut tämänkin ’55 GMC pikkiksen maalauksessa. Tämä auto tulee varmasti tutuksi vielä useasta alan julkaisusta. ”Evolution Ray” ’54 custom Corvette valittiin parhaaksi amerikkalaiseksi autoksi. Viime Kustom Kulture Show’ssakin vieraillut Ken the Flattop oli valinnut drag race -henkisen aiheen omaan pannuunsa. Upeiden maalausten sekaan mahtuu myös muutamia patinalaitteita, kuten tämä asiallinen camperilla varustettu pikkis. Mr. Taidekisan teemana oli kuten moottoripyörissäkin ”Pannu”, eli paistinpannu. Myös orkkisautoja näyttelystä löytyy, kuten tämä ’58 Impala kaikilla herkuilla. Fukushima. Hieman perinteisempää tyyliä edustavia hot rodeja ei ollut montaa tänä vuonna
Joitakin uusia nelivetovehkeitäkin oli paikalla, ja kaikkiaan tapahtuma vei ajatukset 70-luvun vanihuuman hulluihin päiviin. Se ei selvinnyt, kuinka monta eri vanikerhoa tapahtumassa oli edustettuina, mutta tässä on joidenkin eri kerhojen jäseniä kerhotakkeineen... Alueella olivat edustettuna niin Fordit, Dodget kuin Chevytkin, ja kaksi yleisintä teemaa tuntui olevan surf van tai jonkinlainen outlaw, ikään kuin H-D chopper neljällä pyörällä. Yksi tapahtuman sponsoreista on Custom Vanner Magazine, ja kyseessä on rento kesänpäätöstapahtuma, vaikka Etelä-Kaliforniassa nyt onkin lämmintä läpi vuoden. Jotkut puhuvatkin jopa custom vanien tulemisesta, ja kyllähän sentyyppisiin laitteisiin tuntuu olevan jälleen kiinnostusta. SAN DIEGO, 11.11. 66 AMERIKAN RAUTA 1/2019. Viimeisten kahdeksan vuoden ajan ovat Etelä-Kalifornian vanikerhot järjestäneet Vans at the Bay -nimisen kokoontumisen. VANS AT THE BAY 8 Tapahtumassa oli myynnissä myös Custom Vanner -lehden vanhempia numeroita sekä pinssejä. Perinteiseen tapaan persoonalliset sisustat, mag-vanteet ja erikoismaalaukset olivat keskeisessä roolissa, ja aika monessa ne vaikuttivat aidosti jo ikääntyneiltä ja Kalifornian auringon haalistamilta. T änä vuonna paikalle saapui kaikkiaan 61 vania, osa entisöityjä, osa päivittäisessä käytössä, jotkut rottakuosissa ja jotkut vanhoja, elämää nähneitä nostalgisia custom vaneja. Hyvä tapahtuma, jossa oli tarjolla ruokaa, virvokkeita, laatuaikaa samanhenkisen porukan kanssa ja vieläpä meri vain muutaman askeleen päässä! Teksti ja kuvat: Jim Maxwell Tämä hauska San Diegon Riversidestä oleva porukka oli osaltaan kahdeksannen Vans at the Bayn taustalla
Surffimeininki on vahva tässä! 70-luvun kaliforniankilvet olivat sinisiä keltaisin kirjaimin. Tämä pitkä-akselivälinen tuoreempi Chevy Van täydellisellä nelivetokonversiolla oli valmis Bajalle! Crown Pointin kokoontumisesta autot jatkoivat letkassa sunset cruiselle. Tämä kantaa ylpeästi pinnassaan vuosien Kalifornian auringon jättämiä jälkiä. Korotettu vanhempi Chevy näytti erehdyttävästi nelivetoiselta, mutta tarkempi tutkiminen paljasti sen olevan kuitenkin takapotku. Täysin alkuperäiskuntoiseksi entisöity Econoline näytti aivan menneiden aikojen jakelu-vanilta. 67 AMERIKAN RAUTA 1/2019
Hmm… Scooppikonepellillä ja aurinkolipalla varustetussa Dodge Tradesmanissa on ”Endless Summer” -tunnelmaa. Endless Summerhan on myös perinteikäs surffilautamerkki. Ruokaa kaikille… syö omalla riskillä! Tällä yksilöllä oli ajettu vain 8000 mailia, kun sen nykyinen omistaja hankki sen muutama vuosi takaperin. Tämä 60-luvun alun Falcon Van, eli E-100 Vanien halvin versio, oli fantastisessa kunnossa. Tämäkin tuoreempi ”Iso vaalea” neliveto Ford Econoline oli off road -varusteltu ja valmis toimintaan – tien päällä tai poissa tieltä. Eipä siihen juuri muuta tarvinnut kuin heittää Cragarin S/S:t alle! Pörröiset verhoilut (englanniksi shag) olivat osasyy siihen, että näitä vaneja alettiin nimittää ”Shag Wagoneiksi!” 68 AMERIKAN RAUTA 1/2019 Vans at the Bay. ”Raw Power” Chevy kattosiivellä ja ylöspäin käännetyillä pakoputkien ulostuloilla
Hot Rod tykästyikin vaneihin selvästi, ja alkoi pian antaa niille lisää tilaa numeroissaan. Nuorilla vanien omistajilla ei kuitenkaan ollut valtavia määriä rahaa käytettävissä, joten vain harvoja noista autoista oli customoitu reilummin. Noissa alkuperäisissä custom vaneissa saattoi olla alla Cragarin S/S:t tai alumiiniset slot mag -vanteet, koreja koristeltiin lähinnä pinstraipein. Se oli eräänlainen jatke aiemmin saman porukan suosimille woody-farmareille, joita ei enää kohtuukuntoisena ollut halvalla saatavilla. Käytettyjä vaneja sen sijaan jäi kaiken aikaa ylimääräisiksi puhelinyhtiöiltä, kukkakaupoilta ja esimerkiksi Sears-tavarataloilta, ja nuoriso huomasi niiden toimivan hyvin rantatukikohtana ja matkayksiönä meren äärellä. Itse asiassa ennen pitkää vanit saivatkin siitä tietynlaisen maineen, mutta samaan aikaan niiden hot rod -henkinen virittely tuli suositummaksi, ja moni alkuaan kutoskoneinen työkalu sai pirteämmän V8-tekniikan peltipakosarjoineen ja räyhäkkäine sivuputkineen. Tauti on tarttuva, ja kun olet kerran sille altistunut, ainoa tunnettu hoitokeino on oman vanin osto. Teksti ja kuvat: Jim Maxwell C ustom van -ilmiö alkoi 1960-luvulla Etelä-Kaliforniassa surffareiden keskuudessa. Joka tapauksessa lähtökohta oli enimmäkseen käytännöllinen, vaikka autoja kyllä muokattiin persoonallisemmiksi myös ulkoisesti. 70-luvun vanihuuma On jo useamman vuoden ollut havaittavissa, että custom vanit ovat tulossa takaisin. Jääkaappi kuului myös olennaisiin varusteisiin. ”Vans and the Truckin’ Life” on vuonna 1977 julkaistu kirja, jonka takana oli Terry Cook, entinen Hot Rod Magazinen toimittaja. Surffareilta hot rod -piireihin. Tämänkaltaiset kirjat alkavat olla hyvin kysyttyjä ja harvinaisia, koska kiinnostus custom vaneihin on herännyt jälleen. Lokakuun ’71 numerossa alkoikin jo lehden oma vaniprojekti, uusi Chevy G10, jonka korin customoinneista vastasi Vic Hickey ja sisäverhoiluista Tony Nancy. Se käsitteli rannikkokaupunkien ja San Fernando Valleyn kaduilla liikkuvia vaneja, ja värikuvia rakennelluista vaneista sisältänyt juttu sisälsi myös varoituksen: Ellet halua joutua kokonaan vani-ilmiön viemäksi, pidä turvallinen etäisyys. Kyllä vaneihin liittyi aina jonkinlaista näyttämisenja näyttäytymisenhalua. Ford Econoline oli alkuaikojen ehdoton suosikki, vaikka kyllä Dodgeja ja Chevyjäkin rakenneltiin. Volkkarin pakut sen sijaan eivät olleet tämän surffariporukan suosiossa. Onkin hyvä palauttaa mieleen, mistä koko touhu alkoi ja miten pienen porukan harrastuksesta tuli yhtäkkiä mainstream-trendi, ja kuinka huuma haihtui yhtä nopeasti kuin oli alkanutkin. Hot Rod Magazine julkaisi elokuun 1971 numerossaan viisisivuisen jutun ”West Coast Vans” -teemasta. Yksi hyvä puoli vaneissa oli se, että siellä oli hyvä harrastaa kanssakäymistä myös rannalla tavattujen tyttöjen kanssa. Jotkut maalasivat autoihinsa kynäruiskulla auringonlaskumotiiveja, toiset Aloha Spirit -havaijiteemoja, ja oli joillain vaneissa rauhanmerkkejäkin, mutta ei custom van -skene ollut hippien juttu. 69 AMERIKAN RAUTA 1/2019. Sisältä löytyi todennäköisimmin sänky, ja jotkut jaksoivat myös paneloida pakujensa sisäseinät
Siinä oli myös kuva Van Nuys Boulevardin kuuluisista cruisingeista. Tässä vanissa todella oli muskelia! Maaliskuun 1972 Hot Rod Magazinen numeron kansi oli lehden ensimmäinen vaneille omistettu. Se oli kuuden tuuman verran sektioitu ’76 Ford, jonka lokareita oli levitetty reippaasti leveiden renkaiden mahduttamiseksi. Dodge kuului 70-luvun vanimarkkinoiden isoimpiin pelureihin ja toikin vuonna 1976 markkinoille oman ”Street Van” -optionsa tee-se-itse-vivahteella. Vuoden 1977 Van Show World esitteli kannessaan Harry Bradleyn suunnittelemaa Trans Am Vanin. Ja aika usein teemaan kuului myös yksisarvisen viereen poseeraamaan maalattu alaston kaunotar tai isorintainen luolanainen, joka ratsasti sapelihampaisella tiikerillä suuri miekka käsissään. Tehtaalta pakettiin kuului kromimaski, erikoisvanteet ja leveät renkaat, sekä ohjeet sisustan päivittämiseen itse mieleisekseen ja vinkkejä erilaisiin erikoismaalauksiin. Vaniin pystyi rakentamaan kaikenlaisia kodin mukavuuksia, kuten mukavan sohvan, väritelevision, 8-raitasoittimen, tunnelmavalaistuksen ja jopa vesisängyn. kuului 70ja 80-lukujen custom van -konversiospesialisteihin tarjoten Dodgen, Chevroletin ja Fordin vaneja ”Head Rest” ja ”Streaker” -variaatioina. Se sai nimekseen ”California Movin’ Van”, ja siitä löytyi kaikki asiaankuuluva mustaa pitkänukkaista mattoa, puupanelointia ja custom-erillisetupenkkejä myöten. Totta puhuen muskeliauto oli käsitteenä kuollut vuoteen 1973 mennessä ja monilla harrastajilla customoitu vani täytti sen paikan. 70 AMERIKAN RAUTA 1/2019 70-luvun vanihuuma. Liikkuva olohuone. Stereotkin oli päivitetty FM-Multiplex-pakettiin. Artikkelin alussa mainittiin, että ”emme halua antaa vaikutelmaa, että Hot Rod Magazine olisi aloittanut koko vaniliikkeen, mutta meidän elokuun numeron juttumme antoi meille sysäyksen alkaa rakentaa vania itsellemme. Nimittäin sen ensimmäisen vaniartikkelin kirjoittaja Steve Green hankki pian itselleen uuden ’71 Dodge Vanin ja rakensi siitä customoidun version, jolla pystyi kuljettamaan myös dirt-pyöräänsä. Paja teki autoihin niin sisustukset kuin erikoismaalauksetkin. Siihen päälle vielä kattoluukku tai pari sekä 23-kanavainen LA-puhelin, ja jo alkoi tulla mainetta niin naapurustossa kuin vanipiireissäkin! Indianan Elkhartissa toiminut Gerring, Inc. Vanit olivat selvästi se viimeisin ja nopeimmin kasvava yksilöllisen liikkumisen muoto, ja suosio kasvoi myös lehden toimituksen sisällä
Bikinityttö poseeraamassa tuotteen kanssa kuului oleellisesti aihepiiriin. Aiheeseen sisältyi esittely vanikulttuurista, ja siinä selitettiin, millainen viettelyväline vani on. Millainen tyttö voisi vastustaa?” ”Big Chief” -astinlaudat olivat erikoinen yhdistelmä sivuputkia ja astinlautaa. Sitä veti Fred Blumenthal vaimonsa Jamien kanssa. Haluat jotain, mikä sanoo: tämä olen minä.” 71 AMERIKAN RAUTA 1/2019. Tätä artikkelia kirjoitettaessa selvisi, että kerho nimeltä ”Associated Vans” on perustettu jo marraskuussa 1966, ja tuo pienen surffariporukan klubi on suurella todennäköisyydellä se kaikkein ensimmäinen koko Yhdysvalloissa! Truck-Init olivat vaniväen keskuudessa todella suosittuja, ja kesällä 1976 Kentuckyn Bowling Greenillä järjestetty neljäs vuosittainen National Truck-In keräsi paikalle ennätykselliset yli 6 300 vania! Ja kun ottaa huomioon, että jokaisessa vanissa oli tyypillisesti 3–5 matkustajaa, eikä vaniväki ollut sieltä kaikkein vaisuimmasta päästä, voi kuvitella, minkälaiset kinkerit oli kyseessä. Kellään ei tainnut käydä mielessä vesisängyn nostaminen tavaratilaan… Good Times, Inc. Vanikerhot olivat alusta pitäen suuressa roolissa, ja vuoteen 1974 mennessä niitä oli rannikolta rannikolle tiedossa ja 125 kappaletta. Elettiin kuitenkin 70-luvun seksuaalisen vallankumouksen aikaa, ja monesta vanista löytyi varoitus tyyliin: “If this van is a rockin, don’t bother knockin’” tai “Don’t laugh, your daughter may be inside”. Kun ensimmäisen sukupolven Chevy Van esiteltiin, puhuttiin mainonnassa mahdollisuudesta customoida auto omiin tarpeisiin erilaisilla hyllyillä, laatikostoilla ja kiinnikkeillä. ”Voit mennä mihin vaan, himmentää sisävalot ja käydä makuulle samettipedille kuunnellen tusinan kaiuttimen kautta Beach Boysia. Doug Thorley Headers osasi tuoda mainoksiinsa sitä jotain – tässä bikiniblondi esittelee kromattuja Show Tubes -putkia, joita oli saatavana 60ja 70-tuumaisina akselivälistä riippuen. Haluat jotain persoonallista, uniikkia… jotain, mikä sopii imagoosi. National Street Van Association toimi touhun kattojärjestönä. Monissa luki myös, että “Ass, gas or grass, no body rides free.” Jopa Motor Trend halusi hommasta osansa, ja teki vanivertailun kansikuvan kera heinäkuun 1976 numeroon. oli teksasilaislähtöinen vanikonversioiden tekijä, joka maalasi vahvaa kuvaa siitä, että ostamalla heidän rakentamansa vanin, olit tyttöjen suosiossa! Mainoksessa sanottiin, että ”Pukeutumisesi on massasta erottuvaa ja elämäntyylisi erilainen, joten miksi liikkumatapasi pitäisi olla samanlainen kuin kaikkien muiden
Siinä laulettiinkin, että ”She’s going to love me in my Chevy Van and that’s all right with me…” Jotain vanien suosiosta kertoo se, että jopa mainstream-lehti Time teki aiheesta monisivuisen artikkelin otsikolla ”The Van Craze” syyskuun 5. Jälkivarustelufirmat olivat hyvin aktiivisia kehittämään kaikenlaista kilkettä vaneihin, ja nopeasti perinteisten viripalikoiden ja vanteiden rinnalle tulivat tarjolle vaneihin suunnitellut lokasuojanlevikkeet, etuspoilerit, takasiivet, kattotelineet, custom-ikkunat, kääntyvät kapteeninpenkit ja juomatelineet. ”Vanikonversiot ovat näinä päivinä melkoinen bisnes”, raportoi artikkelin kirjoittaja Michael LeRoy jatkaen: ”ja on vaikeaa pysyä viimeisimmissä trendeissä mukana.” Ford Times oli Ford Motor Companyn oma julkaisu tuoreiden Fordin omistajille. ”Sinun oma yksityinen kuningaskuntasi”, oli otsikoitu Gladiator -konversiovanien esite. Gary Pacen ja koko B.F. Tämä Goodyearin mainos julkaistiin alan lehdissä 70-luvun lopulla. Mainstream-jutuksi. päivän lehteen vuonna 1977. Gladiatoria oli saatavana kahdeksalla eri istuinjärjestyksellä! Muita suosittuja vanikonversioita olivat ”Sin Bin” ja ”Shag Wagon”, joista löytyi upottavat matot sekä valmissängyt. 72 AMERIKAN RAUTA 1/2019 70-luvun vanihuuma. Tammikuun 1976 ”Ford Times” piti sisällään California-erikoisosion ja sen kannessa oli Galpin Ford -diilerin customoima uusi Econoline. Goodrichin promootioosaston ansiosta BFG oli koko custom van -rengasmarkkinan suurin peluri, joka rakensi myös oman radikaalin ”Future Shock” Vanin ”T/A” radialiensa myyntiä edistääkseen. Rengasvalmistajat innostuivat vani-ilmiöstä isosti. Saatavilla oli myös erilaisia kattoluukkuja, kattokonsoleita, jääkaappeja, valoja ja vaikka mitä ihmeellistä, joilla saattoi tehdä vanistaan omannäköisensä. Indianan Elkhartissa toiminut firma rakensi 70ja 80-luvuilla monenlaisia custom van -konversioita avaimet käteen -periaatteella. Harvat autot tuohon aikaan herättivät liikenteessä yhtä paljon huomiota kuin nuo kokonaan rakennellut custom vanit, eivätkä isät olleet mitenkään innokkaita, jos tytärtä hakemaan saapui nuori mies, jolla sattui olemaan custom van… Vanikuumeen ollessa kovimmillaan vuonna 1977, tuli elokuvateattereihin myös aihetta käsittelevä teinikomedia ”The Van”, jonka pääosissa nähtiin Danny DeVito, ja jossa kuultiin myös Sammy Johnsin teemakappale ”Chevy Van”. Tämä 1976 Dodge Vanin mainos esittelee uuden Dodge ”Street Vanin” puikoissaan nuori pari kenties etsimässä sopivaa paikkaa pysähtyä nauttimaan pyörillä liikkuvasta makuuhuoneesta
Mallin varusteluun kuului erikoismaalaus mustine konepelteineen ja kylkiraitoineen, ja saatavilla oli kaikkea sivuputkista custom-sisustoihin. 73 AMERIKAN RAUTA 1/2019. Pikkuhiljaa, ehkä osittain siksi, että autotehtaat toivat omia hot rod van -mallejaan markkinoille ja toisaalta konversiopajat alkoivat valmistaa sarjatuotantona varsin tyylikkäitä vaneja, koko homman suosio hiipui. Takaisin marginaaliin. Kirjoittajalle todellinen kohokohta oli kuitenkin ”Associated Vans” -kerhon alkuperäisten jäsenten kohtaaminen. Nuoriso kiinnostui enemmän mini truckeista, kuten Datsun 720 ja Chevy S10. Kiitos Associated Vans, te aloititte koko vallankumouksen pyörillä! ”Welcome to the Great Indoors”, oli viesti vuoden 1980 Ram Tough Dodge Vanin esitteessä. Tämän Chevy vanin erikoisuuksiin kuuluu korotettu katto peräpään tikkaineen. Vähän aikaa sitten Van Nuys Boulevardin cruisingeissa näkyi joukko vanhoja vaneja aikakaudelle juuri oikein muutoksin, ja vastaanotto myös nuoremman polven keskuudessa oli mahtava. Vuonna 1976 Ford Motor Company toi tarjolle ”Cruising Van” -painoksen E150 Econolinesta. Kuvissa näkyvät valinnaisvarusteena tarjotut korkeaselkänojaiset ja vaaka-asentoon kaatuvat Command-erillispenkit sekä custom-ikkuna, pyöreä baaripöytä ja napitettu verhoilu pehmeine mattoineen ja sohvineen. Useimmat custom vanit olivat 70-luvulla matalakattoisia, mutta jonkun verran näki korotuksiakin. Nuo kaverit, joista moni on muuten edelleen aktiivisia surffaajia, tekivät aikoinaan valtavan vaikutuksen amerikkalaisen autoilukulttuuriin ja se kesti vuosia leviten maailmanlaajuiseksi. Historialla on tapana toistaa itseään ja nyt, 40 vuotta myöhemmin custom vanit ovat tekemässä pikkuhiljaa paluuta paitsi harrastajien sydämiin myös suuren yleisön tietoisuuteen. Öljy-yhtiötkin kiinnostuivat vaniliikkeestä! Vaneilla itse asiassa ajettiinkin aika pitkiä matkoja, sillä monet matkustivat niillä mantereen halki, olihan niissä halvempaa yöpyä kuin hotelleissa
Tarinan toisessa osassa matkustetaan Los Angelesista Vegasiin ja takaisin. Niitä hyviä reissuja osa 2 74 AMERIKAN RAUTA 1/2019. Lämpötila oli kuitenkin jotain ihan muuta kuin Suomessa, yön alin taisi olla jossain vähän alta kahdenkymmenen celsius-asteen. Illan päätteeksi jäimme vielä Nikon kanssa mietiskelemään maailman menoa hotellin sisäpihalle. Hetken hotellilla levähdettyämme otimme suunnaksi Hollywood Boulevardin, missä oli muun Halloween-hulinan ohessa oli ollut jo iltaseitsemästä eteen päin käynnissä High Class Car Club -lowriderkerhon The End of The Summer Cruise Night. Uusikorinen Fleetwood innostui vähän leikkimään yleisön edessä. Cruisaaminen varmasti syksyn vilkkaimpana iltana baarikulttuurin ytimessä on mainio tapa esitellä rakentelutyön tuloksia suurelle yleisölle, eikä Hollywood Boulevard oikeastaan edes ole Halloweenin aikoihin niin ruuhkainen kuin voisi kuvitella, kenties siksi, että taksit välttelevät sitä ja moni on liikenteessä jollain muulla kuin omalla autolla. Halloweenin viettohan muistuttaa Kaliforniassa suhteellisen paljon suomalaista juhannuksen tai pikkujoulun viettoa, väki tuntuu olevan keskimäärin yhtä liikuttuneessa tilassa, mutta vihamielisiin vastaantulijoihin ei kovin usein törmää. Toki tänäkin vuonna joku narkkari keksi rikkoa käyttämänsä sähköpotkulaudan ja heittää sen irronneen jalan tien toiselta puolelta valoissa odottanutta väkijoukkoa kohti, mutta itse en sitä edes huomannut, kun katselin juuri toiseen suuntaan, eikä se jalka ainakaan minuun osunut. Sema Show -reissu kuuluu jo perinteisesti niihin autoharrastusvuoden kohokohtiin, eikä tämänvuotisesta matkasta voi oikeastaan sanoa, ettei siitä olisi jäänyt jälkipolvillekin kerrottavaa. Teksti ja kuvat: Tomi Eronen L auantai-ilta oli jo pitkällä, ja Los Angelesin taivas oli pimentynyt ennen saapumistamme hotellille. Kaliforniassahan lokakuun yö tuntuu saapuvan aiemmin kuin meillä Pohjantähden alla. Kävelymatka ei ollutkaan kovin pitkä, viitisen minuuttia – korttelin verran Franklin Avenueta itään, ja toinen, pidempi korttelinväli Orange Driveä etelään. Heti Boulevardin kulmassa, Roosevelthotellia vastapäätä näimme ensimmäiset lowriderit, ja niitä olikin liikkeellä suhteellisen paljon. Väkeä liikkuu Halloweenin aikoihin Hollywood Boulevardilla paljon, ja monet melkoisen liikuttuneessa tilassa. Suomalaiselle jonkinlaiset jatkot saattavatkin Los Angelesissä tuntua tarpeellisilta, sillä siellä ravintoloissa loppuu tarjoilu jo kahdelta
Hollywood Boulevardin The End of Summer Cruise Nightiin osallistui melkoinen määrä lowridereita. Liikkeellä oli myös useampi Bomba. Se onkin paikkana enemmän sitä oikeaa Vegasia kuin ylihintainen Strip. ”Yur Weak”, kertoi tämän C7R-Vetten rekisterikilpi. Omistaja olikin mukavan oloinen personal trainer Tamir Russo, ja auto ja kuski kieltämättä muistuttivat toisiaan. 75 AMERIKAN RAUTA 1/2019. Halloween-keskiviikkoa vietimme Las Vegasin vanhalla puolella, Fremont Streetillä. Tämä upea Cadillac ”LeCabriolet” edusti Individuals-kerhoa. Tuoko tämä Monte Carlo kenties jonkun leffan mieleen
Tai ei ihan heti. Mielessä kävi jo sekin vaihtoehto, että paluulennolle otetaankin vauhtia liittovaltion sellistä. Lähdimme nimittäin iltapäivällä ennen paluuta Kaliforniaan pyörähtämään Hooverin padolla. Back to Cali. Jälleen käveltyjä kilometrejä tuli vähintäänkin tarpeeksi yhdelle päivälle, varmasti 15 ja 20 väliin. Maailman paras hampurilainen. Periaatteessa SEMA-lippujenkin nouto olisi onnistunut jo maanantaina, mutta omalla kohdallani aikataulu meni niin tiukalle, että päätin hoitaa asian vasta tiistaina näyttelyyn mennessäni. Mitä tapahtuu Vegasissa, pysyköön siellä, vaikka kaupunkilegendan mukaan se nykyään pysyykin somessa ikuisesti. Meillä näitä pidetään edelleen jotenkin yli-ikäisinä käyttöautoina, kotimaassaan ne ovat jo museolaitteita! Museon pihalla oli näytillä Halloweenteeman mukaisesti vanhoja ambulansseja, ja taisi siinä olla joku ruumisautokin. 76 AMERIKAN RAUTA 1/2019 SEMA-reissu 2018. No, ei siellä kauaa ehditty patsastella, kun paikalle saapui State Trooperia ja Special Force -miestä rynnäkkökivääreineen, ja alkoi jo näyttää uhkaavasti siltä, että illan suunnitelmat Kaliforniassa oli tällä kertaa peruttu. Huomasimme kuitenkin kännyköitä selaillessamme, että lähistöllä El Segundossa olisi myös Automobile Driving Museum, jossa vietettiin ”Dia de los Muertos” -teemaista ”Trunk or Treat” -päivää karnevaaliasuineen kaikkineen. Museosta jatkoimme Santa Monica Pierille ja Venice Beachille, ja sieltä Venicen kanaalien kautta hotellille. Vegas kutsuu. Illalla kävimmekin vihaisen Prius-taksikuskin kyydillä syömässä maailman parhaaksi hampurilaispaikaksi mainostetussa Father’s Officessa, ja kieltämättä Office Burger oli maineensa veroinen. Hauskana sattumana kyseessä oli juuri sama paikka, johon olin vastikään facebookista lukenut John D’Agostinon vieneen Hirohata-Mercurynsa näytille. Museossa oli myös Aku Ankan auton esikuvana pidetty American Bantam Roadster. Maanantain aikataulua tiukensi edellisviikolla SEMA-pomo Kawasakilta tullut kutsu pieneen kokoontumiseen hänen sviittiinsä. Perjantaina, kun näyttely oli kierretty, alkoikin sitten tapahtua. Mainittaakoon nyt kuitenkin, että torstai-iltana saimme tilaisuuden vierailla ”Panttilainaamon autospesialistit” -sarjasta tutun Count’s Kustomsin VIP-bileissä, joissa oli kuin olikin paikalla myös taannoin Lahdessa lonkkansa murtanut, mutta uskomattoman hyvin toipunut teräsvaari Gene Windfield. Sunnuntaina pelkistä hiilareista ja rasvasta koostuneen ”mannermaisen aamiaisen” nautittuamme käänsimme Cadillacin keulan kohti Santa Monicaa, josta olimme varanneet yhdeksi yöksi hotellin, jotta voisimme rauhassa kävellä rannalla koko päivän. Automobile Driving Museumin kokoelmista löytyy myös John D’Agostinon nykyisin omistama Hirohata-klooni. Ehkä museon kalustosta eniten ajatuksia herätti kuitenkin tämä ’87 Trans Am. Maanantaina oli vihdoin aika nousta isolle tielle ja ajella Las Vegasiin
Ei ollut takana kovaa penkkiä! 77 AMERIKAN RAUTA 1/2019. Näkymä hotellihuoneen ikkunasta. Wade itse on kuvassa keskellä. Venice Beachin rantakadun varrelta löytyy tämä maailman pienin takapiha. Kaliforniassa ei ole mitenkään harvinaista törmätä tällaiseen näkyyn arkiajossa. Las Vegas ei nuku koskaan. Venicessä osuimme kohdalle myös koirien naamiaiskilpailuun! Museon pihalta löytyi tämä hyvin siistinä säilynyt Colony Park. Tämäkin Nova oli kadun varressa Santa Monicassa. Samalta seudulta löytyi tämä Grand Prix 455. En muista muuten koskaan ennen nähneeni tätä versiota! SEMA Show -ohjelman ensimmäinen osio oli maanantai-illan miitti Seman Chairman of Board Wade Kawasakin sviitissä
Hallista löytyy amerikanautojen lisäksi myös pari Lamborghini Countachia, DeTomaso Pantera sekä flatnose Porsche 911. Maalaamohallin puolella olivat esillä Ryan Evansin ’69 Caddy Custom sekä lowrideriksi rakennettu ja vasta pajalla uuden maalipinnan saanut ’86 Town Car ”Egotrip”. Väkeä oli paikalla pihan täydeltä. Kuten taululta käy ilmi, on viikon ohjelma painottunut vahvasti Seman ympärille. Count’s Kustomsilla oli bileiden aikaan poikkeuksellisesti mahdollista tutustua myös maalaamoon. 78 SEMA-reissu 2018 AMERIKAN RAUTA 1/2019. Count’s Kustomsin näyttelytila ei ole valtavan suuri, muttei kalustoa voi yksipuoliseksi moittia. Ulkona oli bileiden ruokaja juomatarjoilu, ja illan mittaan järjestettiin myös hyväntekeväisyyshuutokauppa, johon eri sektoreiden tekijämiehet olivat lahjoittaneet taideteoksiaan. Nurkasta löytynyt hylly oli – mitäpä muutakaan – kuin ruumisarkun muotoinen
Oltiin kuitenkin vieraassa maassa, jossa oikeudessa käsitellään liikenneonnettomuuksia varmasti enemmän kuin missään muualla maailmassa. Hooverin padolla olimme joutua pahoihin vaikeuksiin, mutta lopulta selvittiin sakoilla ja ankarilla nuhteluilla. Sen verran kommelluksia tietysti piti vielä sattua, että ajoin sitten epähuomiossa automme Valet-parkkiin, mutta olin onneksi niin näppärä, että peruutin Caddyn riviin juuri samalla tavalla kuin henkilökunnan siihen ajamat autot, joten kukaan ei ollut koko asiaa huomannut, eikä autoa hinattu yön aikana pois. Yllättävät tapahtumat eivät kuitenkaan päättyneet siihen. Vaikka onnettomuudesta selvittiinkin matkustajien osalta pelkällä säikähdyksellä, ei meillä kenelläkään ollut enää suurempaa halua jäädä ajelemaan kaupungille, vaan menimme suoraan lentokenttäalueella sijainneelle hotellillemme syömään. Tästä ei Caddy paljoa enempää parittaja-auton näköiseksi muutu! ’71 Eldoradon valtavat ajovalonkehykset ovat samaa tyyppiä kuin 70-luvun alun Superfly-leffan Cadillacissä. Tällä kertaa niin ei käynyt, vaan oven avasi varovasti itkuinen ja tärisevä minua kymmenkunta vuotta nuorempi nainen, joka näytti heti ajokorttiaan ja toisteli: ”I’m sorry, I’m sorry.” Kysyin sitten, että mikä vakuutusyhtiö hänellä on ja ehdotin, että siirtäisimme autot Molino Streetin kulmassa olevan talon pihaan keskeltä risteystä. No ei ollut, vaan jouduimme kiertämään 4th Streetin sillan kautta. Hätä ei ollut kuitenkaan tämän näköinen, vaan ankarien nuhteluiden ja pienen taloudellisen muistutuksen saattamina pääsimme poistumaan paikalta, eikä meitä edes lopulta saatettu viranomaisten toimesta autolle, vaikka silläkin uhkailtiin. Lauantaipäivällä ehdimme vielä käydä kävelyllä Inglewoodissa ennen kuin meidän oli aika lähteä palauttamaan auto ja mennä odottelemaan lentokoneen lähtöä. Perjantaina Los Angelesissa jouduimme myös autokolariin, kun Lexus päätti tutustua Escalademme perään tarkemmin. No, otin kännykällä kuvan Lexuksen rekisteriotteesta ja naisen ajokortista, ja pyysin häntä täyttämään tietonsa vuokra-automme vahinkoilmoituskaavakkeeseen. Apukuskin paikalla istunut Ellu katsoi minua ihmeissään, että minkä ihmeen kytkinpommin minä tein, johon totesin, että kyllä joku nyt ajoi meidän perään. Nainen olisi vielä aikonut jatkaa matkaa rytyssä olevalla Lexuksellaan, joka itse asiassa osoittautui hänen isänsä autoksi, mutta neuvoin, että siitä ei kannattaisi rikkoa moottoria lopullisesti, kun se vuosi kaikki nesteet kadulle kolarin jälkeen. Ei siitä sen enempää. Lexus jäi siihen, me pääsimme jatkamaan matkaa. Tuo Kaliforniasta poistuminen kun edustaa samalla myös kesän loppumista, tänäkin vuonnahan Suomessa oli melko lämmintä aina loka-marraskuun taitteeseen saakka. Boys of summer. Tovin puhelimessa odottelun jälkeen kävi ilmi, ettei poliisi ehtisi paikalle, koska henkilövahinkoja ei ilmeisesti ollut, vaan että meidän pitäisi selvittää asia keskenämme. Siinä vaiheessa, kun sanoimme aiemmalla koneella Suomeen palanneille Nikolle ja Ellulle heipat terminaalissa, oli fiilis jo aika haikea, vaikka kotiin onkin aina kiva palata. Itäisessä Los Angelesissa päätin nimittäin laskeutua rampista Whittier Boulevardille ja katsoa, oliko legendaarinen 6th Street Bridge vielä pystyssä. Nousin sitten autosta ja lähdin kävelemään kohti perään ajanutta 90-luvun Lexusta, joka edusti jo kieltämättä sitä ikäluokkaa, jonka ratin takaa voisi hyvin nousta crackhuuruinen tyyppi ysimillistä heilutellen. Hetken jouduin istumaan kuskin paikalla odotellen, lähtisikö peräänajaja karkuun, ja jos ei, niin mitä ihmettä minun pitäisi nyt älytä kuljettajalta kysyä. Välittömästi sen ylitettyämme jouduimme pysähtymään punaisiin valoihin ja pam! Escalade hypähti yllättäen metrin eteenpäin. Ja pysäköinnistä tuli vieläpä ilmainen. Tältä reissulta jäi ainakin paljon muistoja, ja kotiin palatessa mieltä lämmitti myös se tieto, että ensi vuoden SEMA Show’n aika on jo vahvistettu! Danny ”The Count” Kokerin oma vani edustaa aitoa 70–80-luvun taitteen custom van -tyyliä miehen tyyliin sopivin maalauksin höystettynä. Näin tehtiinkin, ja pihassa pyysin naista soittamaan varmuudeksi poliisit paikalle. Koska oli hyvin kuuma päivä, päätimme me pojat tietysti heittää paidat pois päältä ja sehän tietysti johti siihen, että vastaantulevista autoista töötöteltiin ja eräs taksikuskikin pysähtyi kohdallemme huutaen: ”Summer!” Kaikki loppuu aikanaan, ja niin loppui myös tämänkertainen SEMA-reissu. 79 AMERIKAN RAUTA 1/2019
Fyysisesti moottori meni paikalleen kuin tyhjää vain, ainoa adapteri, jonka joutui hankkimaan oli Janne's Garagen leikkaamat levyt lohkon kylkeen, joihin alkuperäiset koneenkiinnikkeet pultattiin. Tästä lähdettiin liikkeelle. Ainoastaan, jos käyttää vaijerisäätöistä vanhaa laatikkoa, kuten TH350 tai TH700R4, on vaijerikaasusta hyötyä, koska silloin kickdownin rakentaminen on helpompaa. Vaikka alun perin olisin halunnut vaijerikaasun, on kuitenkin hyvä, että satuin saamaan tällaisen, sillä sähköinen kaasu yksinkertaistaa asioita monellakin tapaa. Alkuun niissä oli vaijerikaasut, mutta ’03–04 kaasuläppä vaihtui sähkötoimiseksi. 80 AMERIKAN RAUTA 1/2019 Tallilla – LS-swappi. Teksti ja kuvat: Olli Lehtinen C hevyn C/K pickup ’88–98 kuuluu varmasti malleihin, joihin swappi on helpointa tehdä ostamatta sitä ja tätä erikoisosaa, joiden arvo yhteenlaskettuna voi kaataa budjetin. Koneja laatikkopaketti (4L60E) tulikin sieltä kaikkine mahdollisine johtoineen, tietokoneineen ja apulaitteineen. Moottorin sovitus. Vortec-koneen öljypohja on melko syvä, joten se jäi roikkumaan noin Paketti rantautuneena tallissa. Itselle valikoitui swappikohteeksi ’88 C1500, jonka löysin San Diegon Craigslistiltä ilman tekniikkaa ja jonka paikan päällä asuva kaverini toimitti rahtiyhtiöön ja Suomeen. Järkibudjetin LS-swappi LS swappeja on tehty jo hyvän aikaa ja niiden suosio Suomessakin on huimassa kasvussa, eikä suotta. Kardaani sopi suoraan. Valinnanvaraa swappaajille riittää käytetystä budjettikoneesta hevosvoimahirmuun asti. Yleensä kyseinen swappi tehdään dynolapun kiilto silmissä ja ahtamiset ynnä muut mielessä, mutta asiaa voi kuitenkin lähestyä toisinkin – tavoitteena budjettihenkinen käyttöauto, kuten tässä tapauksessa. Runkokiinnikkeisiin ei tarvinnut tehdä mitään muutoksia. Oma moottorini on varustettu sähkökaasulla. Voimanlähteeksi sain ostettua ruotsalaisen facebook-sivun kautta ’04-mallisen Tahoen 5,3-litraisen valurautaisen LM7 trukki-Vortecin. Takapalkki, johon laatikko tulee kiinni, siirtyi taaksepäin noin 20 milliä, eikä vaatinut muuta kuin neljän reiän poraamisen. LS-perheen koneita on ollut markkinoilla jo parikymmentä vuotta ja GM on asentanut niitä autoihin jo varmasti miljoonia kappaleita, joten saatavuus käytettynä on hyvä, ja myös uusina crate-koneina niitä on saatavilla. Kyseinen konetyyppi on budjettiswappien suosikki, kuten sen 4,8-versiokin, joita on asennettu 2000-luvun alussa moniin GM:n tavara-autoihin ja SUV:ihin
Laitoin putken keskeltä poikki ja liitin sen puristehelmiliittimillä auton alkuperäisiin putkiin. Kone sujahti paikalleen kuin tehtaalta. tuuman etupalkin alle, mikä ei madaltamattomassa avolavassa haittaa. Koneen mukana tuli trukkiversiossa käytetty mekaaninen tuulettimen siipi, joka osui tismalleen kohdalleen auton alkuperaiseen syyläriin ja sen tunneliin nähden. 81 AMERIKAN RAUTA 1/2019. Näissä putkissa ei tosin ole sanottavaa painetta, joten öljynkestävä letku klemmareillakin toimisi. Vaihteensiirtomekanismiksi soveltui auton oma, laatikon vipuun hitsasin vain pienen modifikaation. Jos on koneenvaihtoja tehnyt, ei tässä osassa ole mitään ihmeellistä. Vaihdelaatikon jäähdytysputket ovat alunperin painettavilla pikaliiittimillä, niihin vaihdoin 1/4" NPT kierteella olevat nipat sekä ostin valmiin 5/16" putken 9/16" juntturipäillä. Pakosarjatkin sopivat suoraan, tosin putkien lähdöt ovat sen verran tiukassa paikassa, että niitä joutui heti lähdössä suuntaamaan hieman sisälle päin. Sähköjen ynnä muun kanssa oli enemmän päänvaivaa. Takapalkki, johon laatikko tulee kiinni, siirtyi taaksepäin noin 20 milliä, eikä vaatinut muuta kuiu neljän reiän poraamisen. Ylävesiletku on tilattu koneen mukaan ja alavesiletku on Gatesin numero 20380, jota lyhensin toisesta päästä noin 10 cm. Koska autossani oli valmiiksi 3" rosteri 2-1-pakoputki, tein putkiin yhdysputken, ja mahdollisimman lähelle pakosarjoja hitsasin eBaystä löytämäni lambdojen kaulukset. Vaikka homma voi tuntua ylivoimaiselta, pääsee hyvien kirjojen avulla selville, mikä johto kuuluu minnekin. Vaihteiston jäähdytysputket on liitetty yhteen helmipuristeliittimillä (DOR43004), jotka ovat tuttuja vesijohtohommista. Auton omat ohjaustehostimen letkut sopivat suoraan kiinni pumppuun. Sähköjohtoja riittää. Vaihteenvalitsin sopi laatikon vipuun kiinni pikku modifikaatiolla ja liikerata on sama, joten kojelaudan näyttökin toimii oikein
En ala käymään asiaa läpi johto johdolta lukuun ottamatta muutamaa kohtaa. Tankissa olleen bensapumpun paine ei ollut riittävä, joten sen tilalle vaihdoin Carter P 74006 -pumpun, joka sopi suoraan tankin sisällä oleviin kiinnikkeisiin. Syylärin täyttö on hidasta puuhaa, ja koko systeemiin menee nestettä lähemmäs 15 litraa, eikä asian kanssa kannata hätiköidä. Monet liittävät sen ylävesiletkuun tehtyyn nippaan. Korvaamaton apu johtosarjan muokkaukseen on LT1swap. Siihen oli helppo tehdä pieni nippa ja liittää letku. Sähkömuutokset. Kansien etupäässä on höyrynpoistoputket, joista lähtevä letku pitäisi liittää mahdollisimman korkeaan kohtaan jäähdytysjärjestelmässä. 82 AMERIKAN RAUTA 1/2019 Tallilla – LS-swappi. Sen sovittaminen konehuoneeseen ei kuitenkaan onnistunut, joten hankin tarkoitukseen 100 mm 90 asteen silikonikäyrän sekä sinkattua ilmastointiputkea. On tärkeää, että kaikki ilma poistuu järjestelmästä. Uuden moottorin mukana tuli ilmanottoputki MAF-antureineen. Niitä saa myös versioina, joilla kone tulee hieman taaemmksi. Itsellä paloi johtosarjan muokkaamiseen aikaa noin 10 tuntia, seuraava menisi jo joutuisammin. Alkuperäiset bensalinjat oli tehty ruiskun paineille ja tarvittava paluulinjakin oli olemassa. Ei kovin näyttävä setti, se saa väistyä, kun löydän paremman ratkaisun. Sähköt jäivät entiselleen, ainoastaan pumpun napaisuus piti tarkistaa, johdot kun sopivat kummin päin vain. Vaihtoehtona on johtosarjan teettäminen tai ostaminen valmiina. Youtubessa on paljon asiaa koskevia videoita, joiden ohjeistamana homma onnistuu. Kannattaa kirjoittaa johtoihin muistilappuja, jotta tietää, mikä menee minnekin, ulkoa muistamiseen niitä on aivan liikaa. com netissä, missä on kartat tietokoneen liittimistä – mitä pidetään, mitä poistetaan ja niin edespäin. 1988-vuosimallin autossa on jo tietokonesysteemejä ja hieman monimutkaisemmat sähköt kuin vanhemmissa autoissa, joten tilasin eBaystä wiring diagram Koneen vaatima höyryletku oli helppo yhdistää auton syyläristä valmiiksi löytyvään lämmityslaitteen paluulinjaan, joka jäi tässä swapissa käyttämättä. Sekä auton että koneen bensalinjat ovat 3/8" ja niihin saa esimerkiksi Roadmachine Oy:ltä Russelin liittimiä, joissa toinen pää tulee putkeen puristehelmiliittimellä ja siihen sopii kiinni AN-liitin ja väliin paineenkestävä letku. Alkuun juttu vaikuttaakin monimutkaiselta, mutta kun asiaan perehtyy, alkaa homma valjeta. Höyrynpoisto, polttoainelaitteisto ja ilmanotto. Huomioon otettavaa on, että MAF-anturin pitäisi pysyä suurin piirtein samalla etäisyydellä läppärungosta kuin se alunperin on, eikä haittaa, jos kone saa mahdollisimman kylmää imuilmaa. Monille swapin pelottavin osuus ovat koneen sähköiset ohjaukset ja siitä seuraava johtohässäkkä. Alkuperäisen moottorin öljynpaineanturin saa helposti liitettyä adapteriin, josta lähtisivät letkut myös mahdolliselle öljynjäähdyttimelle. Koneen kylkeen tulevat adapterilevyt, joihin alkuperäisen koneen korvat tulevat kiinni. Bensatankki on myös hyvä puhdistaa sisaltä tai uusia, jotteivät vanhat sakat tuki paikkoja ja tietysti täytyy muistaa vaihtaa uusi filtteri linjaan. Minulla on syylärissä ylhäällä lähtö, jonne vesi on palannut lämmityslaitteelta. Autossani oli alkujaan TBI-ruisku, joten suuria muutoksia polttoainepuolella ei tarvinnut tehdä. Nettiohjeissa on kerrottu, miten johtosarjasta saa tehtyä ”stand alone” -tyyppisen eli autosta ei tarvitse moottorin johtosarjalle kuin täyden virran, virta-avaimen virran ja starttimoottorin virran
Tietokone ei tarvitse tietoa öljynpaineesta. Sain kaikki auton mittarit toimimaan. Se jäi palamaan, sillä johto, joka sen sammuttaisi, menee tietokoneelle, eikä sitä voi haaroittaa, mutta volttimittari korvaa sen. MAF-anturin pitäisi pysyä suurin piirtein samalla etäisyydellä läppärungosta kuin se alun perin on, eikä haittaa, jos kone saa mahdollisimman kylmää imuilmaa. 83 AMERIKAN RAUTA 1/2019. Ilmanotto hoituu 100 mm silikonimutkalla ja galvanoidulla ilmastointiputkella. Liitin koneen johtosarjasta johdon auton rintapellissä olevaan keskukseen, josta virtaa jaetaan eri kohteisiin. Siitä selvisi, mitä johtoja voi johtosarjasta karsia tietokoneen poiston yhteydessä. Nopeusmittari on elektroninen, mittaristossa on boksi, joka muuttaa VSS-signaalin (vehicle speed signal) mittariliikkeeksi. Laturiin yhdistin auton paksun punaisen latausjohdon. Tietokoneelta tulee vielä muutama muukin johto, joita voi halutessaan käyttää. Toisen johdon, johon kuuluu tulla virta avaimen ollessa virta päällä -asennossa, sain johdosta, joka meni alun perin virranjakajalle. Koneen johtosarjassa on VSS-johdot (2 kpl), jotka tulevat laatikolta tietokoneelle. Sen alle oli helppo sijoittaa koneen vaatima ylimääräinen sulakerasia ja päävirtarele sekä liittää koneen sähköt auton virtaan. Ylävesiletku on koneen luovuttaneen auton mukaan tilattu ja pisimpiä, mitä on silmiin osunut, pois lukien syyläri takakopassa -ratkaisut. Check engine -valon maadoituspuolen kytkin mittariston valoon, OBD-pistokkeen hankin Partco-elektroniikkaliikkeestä ja kytkin sen kojelaudan alle, siitä voi tarvittaessa lukea vikakoodit. Automaattilaatikko tarvitsee tiedon jarrupolkimen painamisesta, mutta päinvastoin kuin jarruvalo, eli virta katkeaa, kun poljinta painaa. Kannessa oleva reikä on jengattu M12, joten NPT-kierteellä olevia antureita ei kannata yrittää ruuvata siihen. Lämpötilasta se tarvitsee tiedon, mitä varten hankin ’98 Camaron lämpöanturin (ACDelco 12551708), johon tulee kolme johtoa, kaksi tietokoneelle ja yksi auton mittarille. Tällainen johto oli autossa valmiina ja sen yhdistin tietokoneelle tulevaan johtoon. Ainoa asia mittaristossa, joka ei toimi, on latausvalo. Niihin haaroitin kiinni auton VSS-johdot, low>low ja high>high. Väliaikaisratkaisu, joka todennäköisesti jää pysyväksi, kuten tällaisilla on tapana. Anturit ja ohjelmointi. Volttimittari ja bensamittari toimivat suoraan, öljynpainemittaria varten porasin reiän öljynsuodattimen jalassa olevaan adapteriin, josta lähtevät letkut mahdolliselle lauhduttimelle, ja tein siihen 1/8NPT jengat, että sain auton öljynpaineanturin sopimaan. Rintapellissä olevan suojuksen alla on sähkön jakokeskus, bensapumpun rele sun muut. Kierroslukumittaria ei ole ja nopeusmittariin signaali ei tähän autoon sovellu. Tietokoneelta tulevan johdon, joka ohjaa bensapumppua, yhdistin auton bensapumpun releeseen. Tietokoneelta tulee vielä johto kierroslukumittarille sekä nopeusmittarille, joita kumpaakaan en tarvinnut. manualin, jota ilman homma olisi jäänyt tekemättä
Autossa oli alkujaan cruise, joka toimi vaijeria liikuttavan servon avulla. Tietokoneen johtosarjasta poistetaan neljä johtoa, jotka tulevat boksille ja ne liitetään auton sähköihin. Sähkökaasu on kätevä edellä kerrotun cruisen asennuksen helppouden vuoksi sekä siksi, että vaijerin linjaukset eivät millään lailla rajoita asennusta, eikä ole tarvetta hankkia pidempää vaijeria. Neljännelle johdolle tulee tieto jarrun painamisesta ja nimenomaan niin, että piirissä pitää olla polttimo tai useampi, esimerkiksi leditakavalot voivat sotkea systeemin, koska niiden vastus on eri kuin hehkulankapolttimossa. Sieltä on poistettava käytöstä esimerkiksi ajonesto ja takimmaiset lambdat. Itse poljinta jouduin hieman rälläköimään ja hitsaamaan, jotta sain sen sopimaan lattian muotoihin. Jos uusii lambdat, kannattaa satsata laatuun, sillä halvat tarvikkeet eivät välttämättä toimi, kuten pitää. Sähköisellä kaasulla varustetussa koneessa sama toiminto on rakennettu sisään polkimen ohjainboksiin. Autossa olevassa viiksessä on kolme toimintoa: on/off, set/coast, res/acc, jotka liitetään boksin vastaaviin johtoihin. Koneen sähkötyöt kannattaa tehdä moottoripukissa, sillä jotkin sensorit ovat melko hankalissa paikoissa, jos moottori on autossa kiinni. Muuta huomioitavaa. Tämänkin voi tehdä itse, mutta käytännössä ei yhtä tietokonetta varten kannata hankkia softia, vaan on viisaampi antaa jonkun asiaan perehtyneen hoitaa homma. Muutama nippuside siellä täällä on hyvä ratkaisu, koska johtoja voi joutua siirtelemään, lyhentämään tai pidentämään. Netistä tieto on saatavilla, mutta sen hakemiseen voi kulua aikaa ja englanninkielen pitää luistaa. 84 AMERIKAN RAUTA 1/2019 Tallilla – LS-swappi. Haastetta syntyy siitä, että uuden koneen oma kompressori osuu auton runkoon, joten sitä ei ilman mittavia modifiointeja voi käyttää. Minulla meni johtosarjan muokkaamiseen kymmenisen tuntia, seuraava menisi joutuisammin, kun asiasta on syntynyt kokonaisvaltainen käsitys. Vaihtoehdoksi jää auton kompressorin käyttö, mutta sitä varten on joko ostettava melko hinnakas kiinnike tai touhuttava sellainen jostain sopivasta aihiosta, hihna onneksi on samalla urajaolla. Polkimen ohjausboksi sopi rintapeltiin suoraan alkuperäisen cruise control boxin reikiin. Tietoneesta poistettujen johtojen tyhjät reiät liittimissä kannattaa tulpata jollakin, ettei sen sisään joudu kosteutta. Vortecin vakiotietokone toimii tällaisessakin kokoonpanossa, mutta se pitää ohjelmoida uudelleen. Johtonippuja ei kannata sitoa liian huolellisesti ennen kuin asennus on kaikin osin valmis. Avolavoissa vuosimallit ’88–94 ovat suhteellisen lähellä toisiaan, joten ohje sopivat niihin melko hyvin, mittaristoissa voi olla eroja. Minulle ohjelmoinnin teki Nyman's Garage, ja samalla modifioitiin kiihdytysrikastuksia, jotka tehtaan jäljiltä ovat melko aneemisella tasolla. Ilman ohjelmointiakin kone hörähtää kyllä käyntiin pikku hetkeksi, mutta sammuu alle sekunnin. Tarkoitus on saada ilmastointikin toimimaan, eikä siinä sähköjen puolesta ole ongelmaa, auton omat sähköt hoitavat homman. Kannattaa aukottomasti selvittää itselleen kaikkien johtojen, joiden kytkentää muuttaa, tarkoitus. Tietokoneelle tein kiinnikkeen syylärin viereen, kuskin ajovalon taakse. Toivottavasti jutustani on apua jollekin, olen yrittänyt kerätä siihen yksinkertaisiakin asioita, joiden etsimiseen netistä tuhrautuu aikaa, eikä kaikkea välttämättä edes löydä sieltä. Kaikki liitokset kannattaa tinata ja suojata kutistesukalla. Kiitokset teknisestä avusta jutun teossa: Nyman's Garage, Janne’s Garage, Pasi Martineero ja Pena Manninen. Kunnolliset maadoitukset ovat myös tärkeitä, jotta kaikki toimii oikein, mielummin liikaa maadoituksia kuin liian vähän. Kaasu, vakionopeussäädin ja ilmastointi toimimaan
Edelliset numerot Varastossa lähes kaikki vanhat numerot vuodesta 2012 alkaen. Valitse etupaneli 3. Valitse nupit Avoinna ark. 8 90. 010 29 22 800 • info@sk-autosound.. (09) 302 847, 050 330 5780, Fax (09) 340 1073 jaakko.husso@pp.inet.. Rakenna oma radiosi! 111 360 eri vaihtoehtoa! AUTOMAATTI VAIHTEISTOT KAIKKI MERKIT USA MOOTTORIT JA PERÄT VAIHTEISTOJEN, MOOTTORIEN JA PERIEN KORJAUKSET SEKÄ HUOLLOT Vaihtovaihteistot Varaosien maahantuonti ja myynti Varaosien mukana neuvontapalvelu Dacco turbiinit Erikoisalana TH-700 R4 vahvistukset ja korjaukset, sekä Electroniset vaihteistot esim. 9-17 • Nuolikuja 15, 01740 Vantaa Puh. Supermarket.. Valitse soitin 2. 4L-80E HELSINKI AUTOMATIC CENTER OY Jaakko Husso: Hiihtotie 7 B, 01280 Vantaa, Rajakylä Puh. Erikois-mittaiset kaiuttimet alkuperäisille paikoille! Katso lisää ja tilaa verkkokaupasta: www.sk-autosound.. 1
Lentoteollisuudessa työskennellyt Ykä hyödynsi Buick-projektissaan paljon ilmailumaailmasta opittuja jippoja. Kysehän on monen sattuman summasta ja taustalta löytyy varsin monivivahteinen tarina, johon osaltaan ovat vaikuttaneet hyvin värikkäät persoonat vuosien varrelta, sukurasitetta unohtamatta. Minulta kysytään varsin usein, miten päädyin jenkkirekkoihin tai mistä nimi Silicone Express on saanut alkunsa. Tuskin tilannetta haittasi isältä saadut vaikutteet, hänen ollessa vahvasti country & western musiikista pitävä, ja amerikkalaiseen elämäntapaan mieltynyt. Asesepän työnsä ohella isä teki kaikki vaativat koneistukset noihin projekteihin. Alkuun piirtämällä toteutetut visiot unelma ajoneuvoista kulkivat rintarinnan pienoismallien kanssa. Teksti ja kuvat: Jussi Löppönen I han tarkkaa syytä kiinnostukseeni raskaita ajoneuvoja kohtaan ei tiedä kukaan, mutta osasyy lienee tullut verenperimänä, olihan ukki alueensa legendoihin kuulunut höyryveturinkuljettaja. Niin, ja valmistipa hän jopa ohjauspyörän itse lentokonealumiinista ja ruusupuusta. 86 AMERIKAN RAUTA 1/2019 Muumio muistelee Aika ennen Silicone Expressiä. Lentoteollisuudessa työskennellyt Ykä hyödynsi Buick-projektissaan paljon ilmailumaailmasta opittuja jippoja, periaatteella kaikki tehdään itse. Tämä tarina kertookin harrastuksen alkutaipaleen vaiheista. Sukurasiteteoriaa tukevat myös ensimmäiset sanani, jotka olivat savolaisittain ”kaho-kaho” minun osoittaessani puutavarayhdistelmää. Auton valmistuessa ajokortti oli tuoreena taskussa. Surkeakuntoisesta V6-tekniikalla varustetusta piilopikkiksestä tehtiin rehti lavaauto. Buickin keulalta löytyi Chevyn 350-pikkulohko, jossa oli Mersun mekaaninen ruisku, omavalmisteinen alumiini-imusarja, omaa tuotantoa oleva kuivasumppuvoitelu, öljyn täyttökorkin ollessa peräisin Mig-hävittäjästä. Ajokortti-iän lähestyessä autoharrastuksen oppi-isäni, nyt jo edesmennyt Yrjö ”Ykä” Siitonen, rakensi varsin radikaalia Buick Skylark 2D ht ’64:ää. Isän ansiosta tutustuin vauhtirainaan Konna ja Koukku, mitä seurasivat muut tuon aikakauden rekkaleffat, jotka lienee sinetöineet kohtaloni. Elettiin 90-luvun alkua, aikaa ennen internetiä ja elektronisia härpäkkeitä. Ensimmäinen autoprojekti rakentui ruosteen raiskaamasta Opel Kadett B ’72:sta. Ehkä tuolloin radikaalein toteutus Buickissa oli kuitenkin vesi-metanoliruisku, joka sumutti seosta imusarjaan kaasun asennon mukaan ohjautuvasti. Bensaa liekkeihin sain isän aseverstaalla, missä tutustuin varsin mielenkiintoisiin henkilöihin, eräänlaisiin ”kylähulluihin”, jotka virittelivät autoja ilokaasuin, asensivat moottoripyöriin V8-koneita ja puuhasivat omavalmisteisten helikopterien kanssa jo 80-luvulla. Aerodynamiikasta hyvin perillä ollut Ykä suunnitteli jopa rosteriset äänenvaimentajat itse, ilman vastapainetta, vaimennustehon ollessa hyvä. Kuvassa puskureista puuttuvat vielä peitelistat
87 AMERIKAN RAUTA 1/2019 Aika ennen Silicone Expressiä. Muutaman muun yhteisprojektin jälkeen vuosituhannen taitteessa kasvoi halu rakentaa vaihteeksi jotakin itselle. Tuohon aikaan rakas puolisoni teki hommia glamour-mallina, omistaen maamme suurimmat silikonirinnat, ja poseerasi useampien lehtien kuvissa, kuten Hustlerin kannessa. Ostohetkellä Kenworth oli viettänyt seitsämän vuotta romutarhassa puun alla maaten. Muutto Jyväskylään kuljetti uusiin ympyröihin ja tutustumaan kiihdytysautojen maailmaan sekä legendaarisiin Erhomäen veljeksiin Timoon ja Seppoon, joiden farkku-Ascona on hyvin tunnettu kiihdytysradoilla. Noina vuosina sain myös olla osana Pro Drag Racing -kiihdytystiimiä, jolle rakensimme California Kuva kiteyttää kaiken olennaisen Silicone Express -nimestä ja sen taustoista. Silikonikuljetus. Koska olen aina pitänyt myös customoiduista naisista, syntyi hieman kieli poskella ajatus yrityksestä, joka kuskaa hienolla rekalla seksikästä naista näyttelyihin ja tapahtumiin. Mielenkiintoisten hahmojen ympäröimänä villit ideat otettiin haasteina vastaan. Samalla nimi sisälsi viittauksen hyvin puunattuun ajoneuvoon. Muistan, kun kerrankin herrat pohtivat sarjatuliaseiden tulinopeutta päätyen toteamaan sen olevan riittävä vasta, kun kourulapiolla patruunoita syöttäessä ase kurnii edelleen tyhjää. Lama-ajan kasvattina raha oli perheessä hyvin tiukassa, ja omaa ensimmäistä autoprojektia empiessäni sain Ykältä ohjeeksi legendaarisen lausahduksen: ”Poika, kun rahat loppuu on oman työn osuutta lisättävä”. Sattuma astui kuitenkin peliin, ja vuonna 2004 lapsuuden unelma omasta jenkkirekasta oli mahdollista toteuttaa. Asepajalta onkeen jäi myös tarkan ja laadukkaan työn merkitys. Osia autoon kaivettiin romulootista ja kaikki mahdollinen tehtiin omin voimin. Näin syntyi Silicone Express. Tullitakavarikkona Suomeen päätyneen nupin takimmainen perävälitys hajosi myyjän rajun käsittelyn seurauksena. Piirtelinkin luonnoksia Pro Street -henkisestä C10-Chevystä sekä junakeula-Volkkarista. (Kuva: Floyd Mathis) Charger -nimellä tunnetun Pontiac T/A ’77 Funnycarin Super Comp -luokkaan. Kunnianosoituksena hänelle syntyi auton takaseinään motiivikuva treenatusta povipommista. Eräänä iltana teimme pohjia Pontiaciin vanhoissa Karjaportin tiloissa, kun tallin valtasi voimakas ammoniakin haju. Peltityöneuvoja ja maalaukseen apua sain hyvältä ystävältäni Kaskisen Mikalta, isän ollessa merkittävässä roolissa koneistuksissa. Pienen tutkinnan jälkeen soitimme pelastuslaitoksen paikalle. Customoitu Opelix. Alkuperäisessä asussaan California Charger -nimellä tunnettu funny car valittiin Hot Rod -lehden toimesta maailman hienoimmaksi kilpuriksi aikoinaan. Heppujen saapuessa happinaamareissa, me hinkkasimme kittiä onnellinen hymy naamalla Sorosen Pertin kanssa, kun lopulta palopäällikkö pakotti meidät ulos räjähdysvaaran takia, mikä harmitti suuresti. Jopa renkaiden venttiilienhatut sorvattiin itse alumiinista. Nykyisen puolisoni kanssa vietimme romanttisesti toiset treffimme Opelix-nimen saaneen B-Kadettin kattoverhousta asentaessa. Luonnollisesti kevyemmät ajoneuvot saivat väistyä ja Kenworth K100C kiikutettiin hinurin voimin työpaikan pihaan, missä harrastemyönteinen esimieheni Poutasen Hannu antoi nuppia säilyttää. Taloudellisesti jenkkiraudan hankinta oli silkka mahdottomuus rahojen riittäessä täpärästi pahasti ruosteen raiskaamaan B-Kadettiin. Sitä seurasi hauska huoltoautoprojekti, jossa niin kutsuttu vetoketju-Pontiac muutettiin El Camino -tyyliseksi. Projektin alkaessa mietin kuumeisesti auton kylkeen kuljetusliikkeen nimeä, jossa olisi Amerikan meininkiä
Tässä näkyvät muutokset on siis helppo kuvitella myös lehdessä esiteltyyn automalliin. Suurimpina eroina ovat erimallinen etupuskuri sekä listoitus. BAD-57 Suorituskykyteemaa jatketaan myös toisessa tämän numeron Mopar-siipifarmarissa, joka on sitä oikeaa vuotta vanhempi, eli 1957. Teksti ja piirros: Janne Kutja 88 AMERIKAN RAUTA 1/2019 Kutjan kuva
Ovenkahvat sen sijaan saivat jäädä, sillä nyt pyrittiin yksinkertaiseen ja tarkoituksenmukaiseen hyötyajoneuvoilmeeseen. 89 AMERIKAN RAUTA 1/2019. Väri on kokomusta Jet Black sisustan noudattaessa samaa linjaa. Takasivuikkunan alue on pellitetty umpeen, kuten Delivery-mallissa kuuluukin. Myös merkit poistettiin ympäri auton. Stanceen on haettu reilusti etunojaa hyökkäävän ilmeen aikaansaamiseksi, ja myös rengastus sekä vanteet ovat osa sitä. Karun työmiestyylin kruunaa Hemi ja nelivaihteinen manuaali ilman tehostimia – vaiko sittenkin jotain muuta. A ihiona on ’57 Chrysler New Yorker Town & Country, jota ei alun perinkään valmistettu edes puoltatoistatuhatta kappaletta, joten nykyisin jäljellä olevien autojen määrä ei voi olla kovin suuri. Katon b-pilari on poistettu ja sen tilalle on siirretty alun perin c-pilarina toiminut tolppa. Tässä olevat muutokset soveltuvat kaikkiin tätä samaa peruskoria hyödyntäviin Mopar-farmareihin, joten jonkinlainen mahdollisuus aihion löytymiselle on. Siinä saattaisi olla joku asiaankuluva tekstikin tyyliin Express Delivery tai jotain vastaavaa. Kattoa madallettiin arviolta kaksi tuumaa. Vanteilla on tyylin sopivat renkaat, joilla aletaan olla hyvin lähellä pro street -vaikutelmaa. Koppa on muutettu kaksioviseksi pidentämällä etuovet kaksiovisen mittoihin. Vanteet ovat E-T Wheelsin täysin kiillotetut Fueler-malliset: edessä kokoa 15x6" ja takana tukevat 15x12 tuumaa. Korista poistettiin siipien pystykoristeet sekä pieni listanpätkä siiven yläreunasta
Seuraava Amerikan Rauta ilmestyy 21.2.2019 Amerikkalaisen näyttelykauden avaa jo 70. FORD CRESTLINE VICTORIA ’54 Marco Väätäisen miedosti kustomoitu Crestline on kovia kokenut Suomi-auto, joka ehti lojua leimaamatta peräti 49 vuoden ajan ja on ollut jo jääratakäytössä ja pulahti jokeenkin ennen paluutaan maanteille komeassa kunnossa. Grand National Roadster Show 2019 BAD-59 Chrysler Windsor Saratoga Convertible ’59 Riihimäkeläinen Tommi Lyytikäinen, joka rakensi aikoinaan tässä numerossa esitellyn BAD-58 Chrysler-farmarin, jatkaa perinnettä viime keväänä valmistuneella ’59-avolla, jonka keulalta löytyy tietysti tunnel ramilla varustettu stroker-isolohko, tällä kertaa entistä tehokkaampana ja 489-kuutiotuumaisena! Chevrolet Monte Carlo ’84 Savonlinnalaisen Timo Vähäkuopuksen Monte on varustettu ilmajousilla, mutta kiikkuu ripeästi kuin hydraulipelit ikään, ja kulkee todistettavasti myös kolmella pyörällä! Monissa l iemissä uinut Linnakaupungin lowrider 90 AMERIKAN RAUTA 1/2019. kerran perinteikäs Pomonassa järjestettävä näyttely, joka tunnettiin ennen Oakland Roadster Show’na. Mitä siellä oli esillä tällä kertaa, selviää seuraavasta numerosta
Hanki seuraavat riittoisat tuotteet Crick 110, Crick 120 ja Crick 130 omalta CRC kauppiaaltanne. Phone. Lisätietoja tuotteista: WWW.KENDALL.FI JENKKIPROJEKTEIHIN OSAT JA PALVELUT KANNATTAA TILATA NYT. CRC Crick kolmen tuotteen perhe on edullinen ja helppo tapa selvittää piilevät viat ja vaaralliset hitsaussaumat. Tervetuloa!. Suihkuta kerros Crick 120 tunkeumanestettä ja anna sen tunkeutua 10 minuuttia. TRADEPARTS.INFO Rapakontie, 49480 SUMMA, Avoinna arkisin 8.30-17.00. 137,CP31501-C JARRUSYLINTERI KROMI-SÄÄTÖ 1-1/8” 199,M-C118-L JARRU PÄÄSYLINTERI CORVETTE STYLE MC ..... 1. alk. Voiko sika säkissä olla rikki. 130,+PALJON MUITA JARRUTEHOSTIN SARJAT-IRTO KELLOT 6267SRB-0 JARRUTEHOSTIN-KELLO GM NOVA 62-67 9”OE STYLE 179,11SRB-T JARRUTEHOSTAJA KELLO 11” OE style truck 67-72 189,5772BB2-8 JARRUTEHOSTINPÄÄSYLINTERI FORD 57-72 ISOKORISET 395,TERÄS UJ NIVELET 80,CPP DD AKSELIT alk 27,M2PSH-RM LETKU SARJA OHJAUSTEHOSTJAN MUSTANG II/ GM PUMPPU 88,RJC-605S RÄTTINIVEL 3/4” -30 +3/4 DD-SOKKA, PIENI-MUSTANG ...................... 61-65 ....................489,CP50005NV SIMPUKKA GM TEHOST-NOVA 62-67 400SERIES .......................477,6364PA-M KÄÄNTÖVARSI / PITMAN ARM 63-64 IMPALA M/S-P/S 500 ........ 70,605ANF-IF POWER STEERING FITTINGS 2kpl 6an GM naaras-ford uros 24,4751SMC JARRU PÄÄSYLINTERI SINGLE STOCK GM TRUCK 47-51 ........................ KIINNIKKEET 55-57 CHEVROLET ... Pyyhi kaikki näkyvä tunkeumaneste Crick 110:llä kostutetulla liinalla. 4. 70,5557ETX-K KIINNIKE VAIHT/ MOOT. – sen kertoo CRC Crick’i CRC Industries Finland Oy • Puh. nouto Tiilitie 16, 01720 VANTAA puh: (09) 2210 0024, avoinna: ark 8:30–17:30 PIRKKALA: Uudet osat + käyt. 85,.. www.southwesttrade.fi HÄMEENLINNA: Uudet ja käytetyt osat + postimyynti Pietiläntie 1–3, 13130 HML puh: (03) 61 50 50, avoinna: ark 9–17 VANTAA: Uudet osat + käyt. 72,5557CLRK KORJAUS SARJA/ OE centerlinkin 55-57 CHEVY ............................... nouto Purutie 47, (Partola) PIRKKALA puh: (03) 266 2818, avoinna: ark 10–18 Suuri määrä USA-purkuautoja Uudet peltivanteet edullisesti Voiteluaineet ja kemikaalit Nopeat toimitukset tilaustavaralle USA:sta WWW.TUUMACID.FI INFO@TUUMACID.FI Laadukkaat Kendall –voiteluaineet! Moottori-, vaihteisto– ja peräöljyt jenkkiautoihin suoraan varastosta. 019 32 921 • www.crcind.com Tiesitkö, että voit muutamalla suihkauksella selvittää, onko kansi tai lohko haljennut ja mistä vuoto johtuu. 5. VENTTIILIN TILALLE 55-57 CHEVY ..... 3. 85,6467PA-M KÄÄNTÖVARSI / PITMAN ARM CHEVELLE 64-72 MANUAL .......... Toimitamme koko maahan! Meidät löydät Riihimäeltä osoitteesta PAJAKATU 2 A 1. Punainen väri paljastaa vikapaikat paljaalla silmällä havaittaviksi. 89,RJC836-CS OHJAUS AKSELI SIMPUKKA 13/16-36 70-81 CAMARO-F-B ... .. Suihkuta kehite Crick 130 ja odota 10 minuuttia. 36,500 SERIESOHJAUS SIMPUKAT SEKÄ KÄÄNTÖVARRET CP50005MU SIMPUKKA MUSTANG 65-67, FALCON-aut. Käytä suojakäsineitä ja puhdista epäilyksenalainen kohde Crick 110 tuotteella. 85,ADAPTERIT, VAIHDE VIVUSTO MUUTOS SARJAT, KAASUVAIJERIT, TUKI MUUOTOS OSAT-KONE, OHJAUS ESIM 55-57 CHEVY 5557OSCB-K KORJAUS SARJA OHJAUSPYLVÄÄN 55-57 GM FULL SIZE .......... 2. 34,5557CLA ADAPTERI OHJAUKSEN/ TEH. (05) 3557 289 ja myynti@tradeparts.info WEBSTORE OPEN 24/7 KATSO LISAA WEBSHOPISTA TAKAISKUVENTTIILI JA LÄPIVIENNIT VALMIIT OHJAUS TEHOSTIMEN LETKUT, MUUTOS/LIITTIMET Classic Performance Products Classic Performance Products OHJAUSAKSELIN RÄTTI+ NIVELET, AKSELIT, TUKILAAKERIT, LÄPIVIENNIT SB UNIBAL 3/4” -KANNAKE 3/4” REIKÄ SIS 2 mutteria .......................... EDULLISET VARAOSAT USA-AUTOIHIN Tarvikevaraosat huoltoon ja korjaukseen Alkuperäisvaraosat GM, Chrysler, Ford USA Uudet ja käytetyt korin osat – suuri varasto Ruostekorjauspellit suoraan varastosta Purkuosat, koneet, vaihteistot, jne
MOONEYES CUSTOM SHOW VAN MEET SAN DIEGO + 500 HV CHRYSLER NEW YORKER T&C ’58 CHEVROLET CAMEO ’55 LISÄKSI ESITTELYSSÄ Cadillac Series 62 Coupe ’54 • Cadillac Sedan DeVille ’67 Chevrolet Camaro RS 454 ’68 • Plymouth Valiant 2D ’67 Plymouth Special Deluxe Business Coupe Kustom ’41 Studebaker Dictator Hot Rod ’36 • H-D Shovelhead ’79 ”Evillicit” R ak kaud es t a Ra u taa n • 1 /20 1 9 • 8,9 € 6 414887 002455 1 9 1 70 02 45 -1 90 1 PAL VKO 2019-08 Viipale mediat Suomalaista työtä • www.amerikanrauta.fi AM ER IK AN RA UT A 1/ 20 19 NR O 49 ”T U O H A N ED U ST A A N IM EN O M A A N BE LL FL O W ER IN A LK U PE RÄ IS TÄ TY YL IÄ , JA SE N TA KIA H A LU SIN A U TO N PE RU SV Ä RIK SI A LK U PE RÄ IS EN SÄ VY N .” KAHDEKSAN ERIKOISNUMEROA VUODESSA C uti e BAD-58 Nostalgiset Vanit Hot R od TEKNIIKK AA: PIKKUBUDJETIN LS SWAP