MOONEYES SHOW YOKOHAMA RETRORADIO AUTOON FORD GALAXIE 500 XL FASTBACK ’64 CHEVROLET NOVA 6.2 LSA SUPERCHARGED STW ’66 LISÄKSI ESITTELYSSÄ Chevrolet Standard Coupe Hot Rod ’35 • Chevrolet C10 Suburban ’78 •Dodge Big horn Custom Cab ’75 • Ford Mustang GT Convertible ’06 • Plymouth Barracuda Formula S ’67 • H-D Shovel ’56 R ak kaud e st a Ra ut aa n • 1 / 202 • 9,9 € 6 414887 002455 2 1 70 02 45 -2 00 1 PAL VKO 2020-08 Viipale mediat Suomalaista työtä • www.amerikanrauta.fi AM ER IK AN RA UT A 1/ 20 20 NR O 57 ”E IH Ä N SII N Ä M IT Ä Ä N JE RK KU A O LL U T, VA IK KA AU TO O LI TE H O KK A A N N Ä K Ö IN EN , JA RE N KA AT KIN O LIV AT H A LV IN TA KII N AT AV A RA A.” KOKO SUOMEN JENKKIAUTOLEHTI All Show, All Go All Show, All Go SUPER COBRA JET MUSKELIKOKOELMA Janne Kaupin
03 652 3380, 040 0813 297, 0500 813 297 Olemme valtuutettu AD-autokorjaamo. (05) 3557 289 ja myynti@tradeparts.info WEBSTORE OPEN 24/7 SIMPUKAT, PUMPUT, LETKUT, KIINNITYSRAUDAT, JARRUTEHOSTIMET, PÄÄSYLINTESIMPUKAT, PUMPUT, LETKUT, KIINNITYSRAUDAT, JARRUTEHOSTIMET, PÄÄSYLINTESIMPUKAT, PUMPUT, LETKUT, KIINNITYSRIT JAKOVENTTIILIT, SÄÄTÖVENTTIILIT, RAUDAT, JARRUTEHOSTIMET, PÄÄSYLINTERIT JAKOVENTTIILIT, SÄÄTÖVENTTIILIT, RAUDAT, JARRUTEHOSTIMET, PÄÄSYLINTEJARRUNIPAT, OHJAUKSEN KÄÄNTÖVARRET, RIT JAKOVENTTIILIT, SÄÄTÖVENTTIILIT, JARRUNIPAT, OHJAUKSEN KÄÄNTÖVARRET, RIT JAKOVENTTIILIT, SÄÄTÖVENTTIILIT, KANNAKEPALKIT, OLKA-AKSELIT, OHJAUSPYLVÄÄT, OHJAUSKEN NIVELET JNE... Phone. 229,OHJAUKSEN RÄTTINIVELET NIVELET NYT MYÖS MUSTANA Hämeenlinnalainen jenkkiautojen asiantuntija Merten takaa matkustanut autosi saa meillä arvoistaan käsittelyä. JARRUOLKA-AKSELIT VAKIO TAI DROPPAAVAT ALK 179/pr OLKA-AKSELI CHEVROLET 58-64 FULL SIZE 2” DROP............... 230,OLKA-AKSELI CHEVROLET 55-57 VAKIO1pr............................... 57,JARRUPOLKIMET ALK 99,ESIM: JARRUPOLJIN FORD 28-31 ja 35-40 H-A............................ KANNAKEPALKIT, OLKA-AKSELIT, OHJAUSKANNAKE PALKIT MOOTTORI + VAIHTEISTO ESIM. 179,OLKA-AKSELI MUSTANG II UUSI MALLI/J-SATULA BRAC..... PALKKI VAIHTEISTON 59-64 IMPALA TH700.................... Toimitamme koko maahan! Meidät löydät Riihimäeltä osoitteesta PAJAKATU 2 A 1. Tervetuloa! TRADEPARTS.INFO Rapakontie, 49480 SUMMA, Avoinna arkisin 8.30-17.00. 275,PALKKI-MOOTTORIN GM TRUCK 47-59 BB-SB............... 99,Classic Performance Products Classic Performance Products KANNAKEPALKIT, OLKA-AKSELIT, OHJAUSPYLVÄÄT, OHJAUSKEN NIVELET JNE... WWW.TUUMACID.FI INFO@TUUMACID.FI Laadukkaat Kendall –voiteluaineet! Moottori-, vaihteisto– ja peräöljyt jenkkiautoihin suoraan varastosta. KANNAKEPALKIT, OLKA-AKSELIT, OHJAUSPYLVÄÄT, OHJAUSKEN NIVELET JNE... Ota rohkeasti yhteyttä! www.americanpower.fi American Power Oy, Takumäenkuja 2B, Hämeenlinna Puh. Lisätietoja tuotteista: WWW.KENDALL.FI JENKKIPROJEKTEIHIN OSAT JA PALVELUT KANNATTAA TILATA NYT. Olipa tarpeen sitten huolto tai korjaus
Vuoden – ja vuosikymmenen – vaihtumisen myötä myös Amerikan Rautaan tulee kuitenkin jotain uutta. Silti me keskitymme lähettämään niillä kutsuja Candy Crush Sagaan tai siihen maatilapeliin. Lähtökohta on se, että ulkomailla kaikki on suurempaa, vaikka todellisuudessa saattaa olla niin, että se portugalilainen jättilehti on konkurssin partaalla ja levikiltään murto-osa johonkin kotimaiseen verrattuna. Meillä taitaa olla nykyään kaikilla taskuissa tehokkaammat tietokoneet kuin vielä 60-luvun lopulla löytyi koko maailmasta. Tulevaisuuden ennustaminen onkin tunnetusti paljon menneen ennustamista vaikeampaa. Ennustamisesta puheenollen, tiesitkö, että autojen pakokaasupäästöjen puhdistaminen ennustettiin jo vuonna 1932, samaan aikaan kuin Fordin lättäpää-V8 lanseerattiin. Jopa monen amerikkalaisen, täälläkin joskus irtonumerona myydyn lehden levikit saattavat olla samassa suuruusluokassa kuin meillä Suomessa, pienessä maassa ja hyvin pienellä kielialueella. Itse olen ajatellut sen niin, että ensin kierretään kotimaiset näyttelyt, koska kesän tapahtumien jälkeen auto on joka tapauksessa kotimaassa nähty, mutta ulkomailla uusi seuraavana vuonnakin. Kyllä, joku SEMA Show tai Grand National Roadster Show ovat kovia saavutuksia rakentajalle, mutta on oikeastaan kovin outoa, että monille on itseisarvo viedä auto näytille ulkomaille. Sen pieleen menemisen taustalla saattaa olla myös jotain samaa mittasuhteiden puutetta kuin siinä vanhassa totuudessa, että aidan takana ruoho on aina vihreämpää. Tulimme nimittäin siihen tulokseen, että asiakas oli oikeassa, ja kasvatimme tapahtumakalenterin koko vuoden kattavaksi. Kokonaan toinen asia on se, haluaako kukaan niitä tulevaisuudessakaan. Luulen nimittäin, että kyllä meillä täällä Suomessa seurataan ruotsalaisia näyttelyitä enemmän kuin Ruotsissa suomalaisia. Aiemminhan olimme perustelleet itsellemme sitä vain pari seuraavaa kuukautta kattavaa tapahtumakalenteria selkeydellä, vaikka kieltämättä itsekin muistan teini-ikäisenä jo alkukeväästä alleviivanneeni tapahtumakalenteriin ne tapahtumat, joissa aioin käydä. Sikäli on vähän surullista se, kuinka moni haluaa viedä autonsa heti sen valmistuttua ensin Ruotsiin, jolloin kotimainen ”uutuusarvo” tavallaan menetetään hiukan turhaan. Vuonna 2000 kilisteltiin jo vuosikymmenten vaihtumiseen tottuneemmin Millennium-tekstein koristettuja laseja Joensuussa, vaikka vaihtunut oli jo valta, eikä Suomen markallakaan enää ollut paljoa päiviä jäljellä. Moni muu ennuste menikin sitten autojen osalta pieleen, nimittäin muun muassa lentävät autot ovat edelleen harvinainen näky. Kovin usein huomaa, että meistä suomalaisista on niin iso juttu tulla huomatuksi ulkomailla, ettemme monesti vaivaudu selvittämään, huomasiko meidät siellä kolme vai tuhat ihmistä. Vielä siitä kehityksen lopullisesta merkityksestä. Tietokoneetkaan eivät menneet suuremmalti sekaisin, mutta kenellä on vielä jotain Millennium-rekvisiittaa tallessa. T ätä kirjoitettaessa uusi uljas vuosikymmen odottaa vielä vaihtumistaan, mutta kun lehti aikanaan kolahtaa laatikoihin ja luukkuihin, eletään jo 2020-lukua. Sama pätee näyttelyihin. Siitä kai kertoo sekin, että kotimaisilla amerikanautolehdillä on aina menneisyydessä, Amerikan Raudan ilmestymiseen saakka, ollut vieraskielinen nimi. Vuodenvaihdetta 1980 en muista, mutta 90-luvun vaihtumista ihmettelimme Porissa, ja se tuntui jotenkin hurjalta, kun ei ollut enää Kekkosta, eikä varmaan 80-luvun musiikkikaan olisi enää entisellään. Tomi Eronen Päätoimittaja tomi.eronen@amerikanrauta.fi 2020-luvulla 3 AMERIKAN RAUTA 1/2020 Pääkirjoitus. Nettijulkaisuissa taas on se huono puoli, että vaikka legendan mukaan kerran nettiin ladattu pysyy siellä ikuisesti, on huomio usein kovin lyhyt, ehkä sen viidentoista minuutin sijaan vain 10 sekuntia. Siinä saattaa olla syntymässä vintage-väelle tulevaisuuden todellisia harvinaisuuksia
4 AMERIKAN RAUTA 1/2020 Toimitus. Huomautukset on tehtävä kirjallisesti 8 päivän kuluessa ilmoituksen julkaisemisesta tai tarkoitetusta julkaisuajankohdasta. Jos kuitenkin lehti julkaisee tilaamatta lähetettyjä kirjoituksia ja/tai kuvia lehdessä tai verkkosivuillaan, katsotaan tekijän luopuneen em. lakko) voida julkaista lehti ei vastaa tästä mahdollisesti aiheutuvasta vahingosta. Ilmoitukset: Mikäli hyväksyttyä ilmoitusta ei tuotannollisista tai muista toiminnallisista syistä (esim. 06 2810 100 Hallituksen puheenjohtaja: Ari Isosomppi Postiosoite Amerikan Rauta, PL 350, 65101 Vaasa Ilmoitusmyynti Peppe Haapala: 050 4147 559 Susanne Ripsomaa: 050 4147 553 www.amerikanrauta.fi > Mediakortti Sähköiset osoitteet toimitus@amerikanrauta.fi myynti@amerikanrauta.fi materiaali@amerikanrauta.fi etunimi.sukunimi@amerikanrauta.fi Painopaikka PGM Myynti R-Kioskit, huoltoasemat, marketit ja Lehtipisteet kautta maan ISSN 2243-4550 Tämän tuotteen paperi sekä tuotantoprosessi ovat sertifioidusti ympäristöystävällisiä. 03 2251 948 (ma–pe 8.30–16.00) tilaajapalvelu@amerikanrauta.fi Päätoimittaja Tomi Eronen Toimittajat Kimmo Janhunen, Olli Lehtinen, Tuukka Erkkilä Avustajat Jussi Löppönen, Janne Kutja, Pasi Kekarainen, Robert McCarter, Kari B. Ilmoitusasiakas on vastuussa ja korvausvelvollinen mainontansa aiheuttamista mahdollisista vahingoista kolmannelle osapuolelle ja/tai Viipalemediat Oy:lle. Copyright: Osittainenkin aineiston lainaaminen ilman Viipalemediat Oy:n kirjallista lupaa on kielletty. Viipalemediat Oy:n vastuu ilmoituksen poisjäämisestä tai virheestä ilmoituksessa rajoittuu ilmoituksesta maksetun määrään palauttamiseen. Tilaajapalvelu Puh. materiaalin tekijänoikeuksista Viipalemediat Oy:n hyväksi lähettäessään materiaalin lehdelle. Mikkonen, Petteri Hautamaa, Veli Vartiala, Markku Pahkajärvi, Marco Planting Tuotantopäällikkö Tomi Saloniemi Ulkoasu Sari Mantila, Thomas Backman Kustantaja Viipalemediat Oy Puh. Materiaali: Viipalemediat Oy ei vastaa tilaamatta lähetettyjen kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä eikä palauttamisesta
EDULLISET VARAOSAT USA-AUTOIHIN Tarvikevaraosat huoltoon ja korjaukseen Alkuperäisvaraosat GM, Chrysler, Ford USA Uudet ja käytetyt korin osat – suuri varasto Ruostekorjauspellit suoraan varastosta Purkuosat, koneet, vaihteistot, jne. AVOINNA MA-PE 9-16.30, LA 10-14 JO 40 TOIMINTAVUOSI MENOSSA! PUH. nouto Tiilitie 16, 01720 VANTAA puh: (09) 2210 0024, avoinna: ark 8:30–17:30 PIRKKALA: Uudet osat + käyt. (03) 318 5426 • (03) 318 5440 • Kauhakorvenkatu 24 • 33720 Tampere www.facebook.com/amerikanrauta Rakkaudesta Rautaan. nouto Purutie 47, (Partola) PIRKKALA puh: (03) 266 2818, avoinna: ark 10–18 Suuri määrä USA-purkuautoja Uudet peltivanteet edullisesti Voiteluaineet ja kemikaalit Nopeat toimitukset tilaustavaralle USA:sta www .bac kfalt .fi • Purkaamo 040 7332 493 • Korjaamo 040 5107 493 • Automyynti 040 8234 100 68410 ALAVETELI, WWW.BACKFALT.FI Tsekkaa nettisivuillamme MYYTÄVÄT JENKKIAUTOT TUHANSIA PURKUAUTOJA Varaosat ovat saatavilla useimmille automerkeille laajasta varastostamme WWW.SOINICARPARTS.NET · USAOSAT@SOINICARPARTS.NET USA AUTOJEN VARAOSAT, KORJAUKSET JA HUOLLOT. www.southwesttrade.fi HÄMEENLINNA: Uudet ja käytetyt osat + postimyynti Pietiläntie 1–3, 13130 HML puh: (03) 61 50 50, avoinna: ark 9–17 VANTAA: Uudet osat + käyt
66 Harley-Davidson Shovelhead ’56 Sattuma toi tervakoskelaisen Sami Taskisen käsiin laatikoihin puretun lapiopääprojektin. 48 Chevrolet C10 Suburban Trailering Special ’78 Lieksalaisen Jarkko Kilpeläisen Squarebody on komea esimerkki GM:n light duty truck -mallistosta. 1/2020 42 Dodge Bighorn ’75 30 Ford Galaxie 500 XL ’64 14 6 AMERIKAN RAUTA 1/2020. ESITTELYSSÄ 14 Chevrolet Nova STW ’66 Alavetelissä vaikuttava Masi Isohanni osti ruotsalaisen näyttelyvoittaja-Novan ja rakensi sen pinnan alta uusiksi ahdettuine 6,2-litraisine LSA-moottoreineen. 22 Chevrolet Standard ’35 Varkaudessa asuva Mikko Tuomainen rakensi elämänsä toisesta jenkkiautosta unelmiensa street rodin. 30 Ford Galaxie 500 XL ’64 Tuusulalaisen Jouni ”Linu” Linjaman häijyn Galaxien nokalta löytyy Ford Racingin yli 500-heppainen isolohko. Kannessa: Chevrolet Nova STW ’66 Nro 57. 54 Ford Mustang GT Convertible ’06 Tuoreemman polven avoponi on jalostunut helsinkiläisen Joni Juvosen käsissä ihan oikeaksi muskeliksi. 42 Dodge Bighorn ’75 Voikkaan veljeksinä tunnetuksi tulleilla Jarkko ja Petri Mannisella on tallissaan jenkkirekkamaailman erikoisuus. 36 Plymouth Barracuda Formula S Fastback ’67 Hyvinkääläisen Janne Tommilan Barracudasta on rakentunut komea klassikkomuskeli, jota on ilo paitsi katsella, myös käskyttää
7 AMERIKAN RAUTA 1/2020. 21 Lukijoiden postia Yksi auto on saanut aikaiseksi suoranaisen viestien tulvan. 84 Muumio muistelee Vuosi on 1985 ja Kemissä järjestetään ensimmäinen American Car Show. 60 Janne Kaupin muskeliautokokoelma Saimaanharjulla asuvalla Jannella on Suomen mittapuulla merkittävä Mopar-valtainen kokoelma. 78 Kiiltoa eri keinoin Kun kromaaminen ei onnistu, voi apu löytyä pulverimaalauksesta tai sinkityksestä. 10 Tapahtumakalenteri Koko vuoden 2020 tapahtumat! Nyt kalenteri esiin ja suunnittelemaan ensi kesää. Artikkelit 28 Tarinan takana: Chevrolet Standard ’35 Mikon Chevyn matka standardista spesiaaliksi kesti kymmenisen vuotta. 80 Äänentoistoa tyylistä tinkimättä Katsaus vanhojen harrasteautojen ehdoilla suunniteltuihin hifilaitteisiin. 88 Kutjan kuva Janne pohtii, voisiko ’51 Kaiserista olla muskeliautoksi. 60 Janne Kaupin muskeliautokokoelma 70 Mooneyes Hot Rod Custom Show 22 Chevrolet Standard ’35 Tapahtumat 70 Mooneyes Hot Rod Custom Show Pacifico Yokohama toimi Japanin kustomkulttuurinäyttämönä joulukuun ensimmäisenä sunnuntaina. VAKIOT 8 Rauta-annos Maailman vanhin yhtäjaksoisesti tuotannossa ollut automalli, Suburban, täytti 85 vuotta. 75 Romusteluretki Ruotsiin Syystalven painostavaa pimeyttä paettiin Ruotsiin romustelemaan. 83 Puuhanurkka: Chevrolet Apache 3200 ’59 Kolmivuotiseksi venähtäneen patina-Apache-projektin kanssa aletaan olla loppusuoralla. 12 Pelit ja vehkeet Uusimmat tuotevinkit keskelle kuumana käyvää tallisesonkia
Chevroletin lisäksi Suburban-mallinimeä ovat käyttäneet myös saman konsernin GMC ja Holden. Ensimmäisen kohdalla mallinimi oli aluksi Suburban Carryall, kunnes GM lyhensi sen lyhyempään ja ytimekkäämpään muotoon. Termi ”carryall” on tarkoittanut alunperin hevosen vetämiä nelipyöräisiä vaunuja, joissa on ollut istumapaikat neljälle tai useammalle henkilölle sekä lisäksi lavatilaa tavarankuljetukseen. Toimittanut: Kimmo Janhunen Tiesitkö, että Suburban on maailman vanhin yhtäjaksoisesti tuotannossa ollut automalli. Mallin alkuaikoina näitä tunnusomaisia piirteitä pidettiin edistyksellisinä. Samalla juhlitaan perinteikkään mallinimen 85-vuotista taivalta. Uusin sukupolvi on järjestyksessään kolmastoista. General Motors esitteli vuodeksi 2020 täysin uudistuneen Suburbanin. Ensimmäisessä Suburbanissa oli tilaa kahdeksalle matkustajalle. Lisäksi ”Suburban” on esiintynyt useammankin amerikkalaisen automerkin, kuten Dodgen, Plymouthin, Studebakerin ja Nashin farmarimallien nimissä. Vaikka mallihistoria ulottuu aina 30-luvulle asti, ovat tunnusomaiset piirteet edelleen pitkälti samat. Näin todella on. Irrottamalla kolmas penkkirivi ja kaatamalla toisen selkänoja kyytiin mahtui yli kolme kuutiometriä tavaraa. Vuoden 2020 Suburbaniin mahtuu enimmillään yhdeksän matkustajaa. Konehuoneesta löytyy 6,2-litrainen V8.. Tavaratila on muokattavissa taittamalla toisen ja kolmannen rivin penkit alas. Vaikka Chevrolet Suburban on muovautunut aikojen saatossa modernimmaksi moneen otteeseen, on se ollut lähes alusta alkaen varustettu teräspellistä prässätyllä korilla, kolmella penkkirivillä, irrotettavilla istuimilla ja takapään avattavilla tavaraluukuilla. Chevrolet näet esitteli tämän kookkaaksi ja mukavaksi mainostetun, SUV-mallien esi-isäksikin kutsutun mallinsa jo vuonna 1935. Alkuunhan kyseessä oli yleisnimi, joka kuvasi umpikorisesta panel-van tavara-autosta kehitettyä ikkunallista henkilökuljetinta. Suburbania hyödynnettiin aluksi kaupallisiin tarkoituksiin, kuten matkustajien ja heidän matkatavaroidensa kuljettamiseen, mutta pikkuhiljaa myös yksityishenkilöt löysivät sen ylivertaisen käytännölliset ominaisuudet. Ku va t: Ge ne ra l M ot or s 8 AMERIKAN RAUTA 1/2020 Uutispalsta Chevrolet Suburban 85 vuotta General Motors on julkistanut 2020-vuosimallin Suburbanin, joka edustaa täysin uutta sukupolvea. Voimanlähteenä puuskutti rivikuutonen, joka tuotti 59 hevosvoimaa. Viralliseksi tavaramerkikseen GM rekisteröi Suburbanin vasta vuonna 1988
Kun päälle lätkäistiin meklarin siivu ja muut kulut, tuli maksettavaa yhteensä 13,2 miljoonaa taalaa. Äkkiseltään olisi voinut kuvitella, ettei luomukseen upotettuja rahoja saisi takaisin millään ilveellä, mutta Mikehän saikin omansa pois reippaasti ja vielä vähän vaivanpalkkaa tehdystä työstäkin. Sarjan on määrä alkaa huhtikuussa 2020. Ylen esittämä Vintage-valtakunta on ehdolla lifestyle-ohjelmien Kultaisen Venlan saajaksi. Kromin ja kiillotetun rosterin kyllästämän ulkokuoren alta löytyy makuuhytillinen ohjaamo, joka on varusteltu muun muassa 40-tuumaisella televisiolla sekä 1500 watin hifijärjestelmällä, jotka saavat virtansa generaattoriksi valjastetusta helikopterin suihkumoottorista. Hennessey valmistaa autoa vain rajoitetun 100 kappaleen erän ja myöntää autoilleen kahden vuoden takuun, minkä voidaan katsoa olevan kyseisellä viritysasteella varsin hyvä. Tiimejä tai niiden rakentamia autoja Discoveryltä ei suostuttu vielä paljastamaan, mutta palaamme asiaan, kun olemme asian suhteen viisaampia. Hennessey rakentaa autot avaimet käteen -periaatteella. Varttimaili autolla on ajettu 9,57 sekunnissa loppunopeuden noustua aina 236 kilometriin tunnissa. Garage Kings Suomi Discovery julkisti joulukuussa kevään 2020 ohjelmistoaan, ja mukana näytti olevan ainakin yksi harrasteautoihmistäkin kiinnostava tapaus. Hinta sisältää tehdasuuden, ahdetulla 650 hevosvoimaa tuottavalla 6,2-litraisella V8:lla varustetun ZL1-Camaron, joka varustetaan pajan omalla The Exorcist Upgrade -paketilla. Arvatenkin tositeeveesarjassa jännitetään, saadaanko projektit ajallaan valmiiksi sekä kuinka tiimien keskinäisten suhteiden käy tiukan aikataulun mukanaan tuoman paineen alla. 9 AMERIKAN RAUTA 1/2020 Maailman nopein muskeliauto Hennessey Performance on tuonut markkinoille hyytävän, ”The Exorcist” -nimen saaneen Camaron, jota on jo ehditty hehkuttaa maailman nopeimmaksi sarjavalmisteiseksi muskeliautoksi. Miken kerrotaan käyttäneen auton rakentamiseen seitsemän vuotta ja seitsemän miljoonaa taalaa. Steroidirodin voimanlähteenä on kahden 12-sylinterisen, yhteensä 12 remmiahtimella varustetun dieselmoottorin kombinaatio, joka tuottaa 3424 hevosvoimaa. ”Manaaja” kiihtyy nollasta sataseen 2,1 sekunnissa ja saavuttaa 350 km/h huippunopeuden ollen näin nopeampi kuin 2019 Chevrolet Corvette ZR1, joka yltää ”vain” 343 km/h huippuihin. Tätä kirjoitettaessa kuvausryhmä on parhaillaan Yhdysvalloissa kuvaamassa kolmannen kauden viimeisiä jaksoja. Palkinnosta kilpailevat sen kanssa Asuntokaupat sokkona, Eränkävijät, Huvila & Huussi sekä Kaappaus keittiössä. Garage Kings -sarjassa neljä kotimaista tiimiä rakentaa omaa näyttelyautoaan pääsiäisen American Car Show’hun. Toisaalta, on autolla hintaakin. Kuva: Hennessey Performance Kuva: Worldwide Auctioneers. Raskaan sarjan rodi Menikö överiksi. suorana lähetyksenä esitettävässä gaalassa. Yhtä lailla kysymys voitaisiin esittää sille japanilaiselle henkilölle, joka huusi auton itselleen marraskuun lopulla Saudi-Arabian Riadissa järjestetyn Riyadh Car Show’n yhteydessä pidetystä huutokaupasta 12 miljoonalla taalalla. Ku va : Di sc ov er y Fi nl an d Kuva: Yle Vintage-valtakunnalle Kultainen Venla. Monelle lukijallemme tutuksi tullutta, Tomppa Kekäläisen ja Mike Kaireniuksen tähdittämää sarjaa on nähty jo kaksi kautta. Voittaja julkistetaan 17.1. Moottori viritetään huippuunsa korkeammilla ahdoilla, paremmalla imuja pakoilman virtauksella sekä riittävällä polttoaineensyötöllä. Tehoa sen kerrotaan tuottavan 1000 hv ja vääntöä 1197 Nm. Tarkalleen ottaen 119 950 taalaa, joka on 35 000 taalaa enemmän kuin esimerkiksi Dodge Challenger SRT Demonilla. Näin voitaneen hyvällä omallatunnolla kysyä arizonalaiselta Mike Harrahilta – mieheltä, joka rakensi ’84 Peterbilt 359 -rekkaveturista kustomin nimeltä THOR
MP 20 Moottoripyörämessut/ Petrol Circus Messukeskus, Helsinki 1.2. Syökerin Sauhut ja Nummituvan Romppeet Nummitupa ja Syökerin tupa, Lopentie 1616 ja Karkkilantie 8 25.–26.4. Vintage Race Äimäraution ravirata, Oulu 25.–28.6. H-DCF Talviralli Hotelli Isovalkeinen, Kuopio 8.3. Hot Rod & Rock Show 2020 Tampere, Pirkkahalli 1.5. Västerås Summer Meet Västerås, Ruotsi 2.–4.7. Kuopion MP-näyttely Kuopio-halli 25.4. Test N' Tune Motopark, Pieksämäki 13.–14.6. 25 Helsinki-Malmin lentokenttä 6.6. Kouvola Swap & Meet Kouvolan ravirata 5.6. Kauhajoki CarShow Suupohjan Ammattioppilaitos 15.–16.5. Grand National Roadster Show Fairplex, Pomona, Kalifornia 31.1.–2.2. FHRA Cruising Pre-Party vol. Moon Bike Show Avesta, Ruotsi 7.–8.3. Päijät-Hämeen Rompemarkkinat Jokimaan ravirata, Lahti 23.5. 18.1. Mobilian vappu 2020 Mobilia, Kangasala 1.–2.5. Botnia Swap Meet Seinäjoen ravirata 24.1. Bilsport Performance & Custom Motor Show Jönköping, Ruotsi 18.–19.4. Kustom Kulture Show Kaapelitehdas, Helsinki 29.2.–1.3. Kiihdytysajon SM-osakilpailu 2 Motopark, Pieksämäki 27.6. 24 Helsinki-Malmin lentokenttä 1.5. Kurvaa Kangasalle, ajoneuvoharrastajien kesäkokoontuminen Mobilia, Kangasala 12.6. Talwiajo, Keski-Suomen Mobilistit Peurunka, Laukaa 8.–9.2. Winter Swap Meet Teivon Ravikeskus, Tampere 9.–12.4. Tahko Cruising Party Break Sokos Hotel, Tahko 10 AMERIKAN RAUTA 1/2020 Tapahtumakalenteri Tapahtumat Toimittanut: Kimmo Janhunen. American Car Show 2019 Messukeskus, Helsinki 10.–13.4. Kiihdytysajon SM-osakilpailu 3 & Nitro Nationals LSK Business Park, Kauhava 2.–4.7. Amerikan Rauta kiihdytystapahtuma Vesivehmaan lentokenttä 23.5. Maalissaalis MP-rompetori Kauppakeskus Tuulonen, Hämeenlinna 28.3. Power Big Meet Lidköping, Ruotsi 3.7. FHRA Cruising Pre-Party vol. Malmi Street Drags #1 Helsinki-Malmin lentokenttä 6.6. Savonlinnan Retkeilyajot Olavinkatu, Savonlinna 6.6. Classic Motorshow Messukeskus, Lahti 9.5. Viva Las Vegas Rockabilly Weekend Nevada, USA 10.–12.4. Äijälän rautalankalauantai Äijäläntie 1105, Laukaa 25.4. Kiihdytysajon SM-osakilpailu 1 LSK Business Park, Kauhava 16.–17.5. American Car Show, Oulu Ouluhalli 2.–3.5. Karkkilan talvirompetori Konepajahalli, Karkkila 8.2. Motor Show Pori Karhuhalli, Pori 7.3
28 Helsinki-Malmin lentokenttä 4.9. Forssan Pick-Nick Pilvenmäen ravirata 7.8.2020 FHRA Cruising Pre-Party vol. Power Truck Show Powerpark, Kauhava 21.–22.8. 26 Helsinki-Malmin lentokenttä 4.7. American Beauty Car Show Haapsalu, Viro 18.7. perjantai Seinäjoki, (Citymarket) Kuun 2. lauantai Jyväskylä, ABC Keljonkangas Kuun 2. Kiihdytysajon SM-osakilpailu 4, FHRA Night Race LSK Business Park, Kauhava 22.8. Ride In Oulu Motor Meet Äimäraution ravirata, Oulu 14.–15.8. Rautalankaa ja jenkkirautoja Mobilia, Kangasala 29.8. Lähetä meille tietoa osoitteeseen toimitus@amerikanrauta.fi.. Test N' Tune Motopark, Pieksämäki 5.–6.9. lauantai Nokia, Neste Nokia (Nuijamiestentie) Parittomat keskiviikot Nummela, Prisma Kuun 2. Tampereen seudun Mobilistien varaosapäivä Mobilia, Kangasala 29.8. FHRA Cruising Pre-Party vol. Pistons Rumble Minkiö 2.8. lauantai Pori, ABC Tikkula Kuun 1. perjantai Kajaani, Kajaanin ABC Kuun 1. The Race of Gentlemen Wildwood, New Jersey 11 AMERIKAN RAUTA 1/2020 Espoo, Fat Lizard (Otaniemi) Kuun 2. Kiihdytysajon SM-osakilpailu 5, SM-finaali Motopark, Pieksämäki 30.9.–4.10. perjantai Tampere, Motor Power (Pirkkalan Sarankulma) Kuun viimeinen lauantai Vantaa, Tiedekeskus Heureka Kuun 3. LinnaCruising Kantolan Tapahtumapuisto, Hämeenlinna 8.8. V8-Magazine & GTi-Magazine kiihdytyspäivä Vesivehmaan lentokenttä 4.9. perjantai Hyrylä, Burger King Kuun 1. perjantai Cruisingit Vinkkaa tapahtuma! Oletko tapahtumajärjestäjä ja haluaisit tapahtumasi kalenteriimme. perjantai Helsinki, Kauppatori Kuun 1. perjantai Porvoo, Kuninkaanportti (Ruiskumestarinkatu) Kuun viimeinen lauantai Raasepori, Karjaan ABC Kuun 1. Big Wheels Poleenin rantapuisto, Pieksämäki 18.7. FHRA Cruising Pre-Party vol. perjantai Klaukkala, tori Kuun viimeinen lauantai Lahti, Ace Corner Kuun 2. Malmi Street Drags #2 Helsinki-Malmin lentokenttä 10.–12.7. Drive-In & Rock Sokos Hotel Bomba, Nurmes 14.–15.8. lauantai Kerava, Neste Kuun 2. 3.7. Malmi Street Drags #3 Helsinki-Malmin lentokenttä 8.8. 27 Helsinki-Malmin lentokenttä 7.–9.8
Niinpä on aika ottaa uudelleen haltuun myös billet-osat. Tekstit leikataan ruostumattomasta teräksestä, joka voidaan maalata tai kullata. Talliin soveltuu myös kääntyilevä, kahdella keraamisella vastuksella varustettu CFT-lisälämmitin, jolla tilan saa lämpimäksi nopeasti. Ilmassa oli jopa Sport Truck -ilmiön uudelleenherättelyä. Lämmittimessä on kaksi tehoa, 500 ja 1000 W. Jos lämmitin kaatuu, virta katkeaa automaattisesti. www.autodude.fi 12 AMERIKAN RAUTA 1/2020. Hinta 179,00 €. Kirjan kirjoittaja, Jukka Jokinen, on Sastamalassa asuva mainosgraafikko. Tuoteuutuudet Toimittanut: Kimmo Janhunen Lapsille ja lapsenmielisille ”Rami autokuumeessa” on lastenkirja huoltamoyrittäjä Ramista, johon iskee kevään tullen autokuume. www.biltema.fi Taisteluun tiesuolaa vastaan ValetPROn Citrus Tar and Glue Remover on kova tuote nykyisen levitettävän tiesuolan poistoon. Yhden emblemin hinta on ilman maalia tai kultausta 100,00 $, kahden 150,00 $, kolmen 200,00 $ ja neljän 250,00 $. Your Custom Emblem -niminen firma suunnittelee kustomoidut tekstit toiveidesi mukaan tai toteuttaa ne vaikka omasta valmiista logostasi. Hinta 49,90 €. Hinta 25,00 €. Hinta 12,95 €/500 ml tai 46,90 €/5 l. Tuote irrottaa tehokkaasti myös muun pinttyneen lian, sekä pikija tervatahrat. www.kustannusmakela.fi Kustomoidut kromitekstit Onko autollasi oma nimi, tai oletko muuten vain haaveillut personoiduista emblemeistä autosi kylkiin tai vaikkapa kojelautaan. Rami tuntee nimeltä lähes kaikki maailman kulkuneuvot, mikä ei varsinaisesti auta asiaa. Jari Mäki onkin lisännyt valikoimaansa 1988–93-malleihin soveltuvan billet-maskin. www.yourcustomemblem.com Billetin paluu Chevroletin C/K -pikkisten neljäs sukupolvi on kasvattamassa suosiotaan rakentelukohteena, kuten viime SEMA Show’ssa saatiin huomata. Mukana on kaukosäädin, jolla toimintoja voi ohjata. Rami miettii autoja päivin ja öin: pitäisikö uuden menopelin olla lava-auto, kuten tähänkin asti, vai vaihteeksi avoauto, kuten vuoden 1958 Kuplavolkkari. www.jarimaki.fi Kylmiin talleihin Autotallin perinteinen talvilämmitin on lämpöpuhallin, joka ottaa sisäänsä ilmaa, lämmittää sen ja puhaltaa sen jälleen ulos. Hänen ensimmäinen kirjansa tuo esiin hänen rakkautensa sekä piirtämiseen että vanhoihin autoihin
www.alfamer.fi McLeod Racing -kytkimet US-Partsin kytkinvalikoima on kasvanut McLeod Street Pro, Super Street Pro, Street Extreme ja Street Twin -kytkimillä sekä McLeodin hydraulisilla painelaakereilla. Hinta: 26,00 €/443 ml. Jos niistä ei löydy mieleisiä, voi tapetin teettää myös omasta kuvasta. 259,90 € sisältäen kytkinlevyn, paineasetelman, painelaakerin, silmälaakerin ja kohdistustyökalun. www.meguiars.fi Lev y jarrusarjat van h oihin autoihin CPP valmistaa laadukkaita levyjarrusarjoja vanhempiin amerikkalaisiin. www.jenkkiosat.com Wet-look-rengaskiilto Amerikkalainen mainosmies tekee palkkansa eteen töitä tosissaan. Neste täyttää mm. Diner ja Route 66 -aiheita, pelloille hylättyjä pick-upeja ja vanhoja huoltoasemia. Kytkinpakettien hinnat alk. Meguiar´sin uusin rengaskiilloke ei nimittäin ole vain super tai hyper, vaan ”Ultimate Insane Shine Tire Coating”, eli ultimaattisen järjetön! Eikä suotta, sillä tämä kehittyneellä polymeeri-teknologialla valmistettu tuote antaakin renkaille todella syvän ja pitkään kestävän kiillon, todellisen wet lookin. Hintaesimerkkinä kuvassa näkyvä Wallys-tapetti 33,00 €/neliö. www.photowall.fi Jäähdytysnesteiden päällikkö Jenkkiosat.comille on tullut valikoimaan Peak-merkkinen jäähdytysneste, joka sopii käytännössä kaikkiin autoihin ja sitä pystyy sekoittamaan kaikenväristen nesteiden kanssa. Bensisharrastajan pakkohankinta Vanhoista polttoainemittareista on tullut suosittuja harrastusja keräilykohteita. GM:n, Chryslerin ja Fordin luokitukset. 469,00 €. Trade Partsin uusimpiin tuotetulokkaisiin kuuluvat 1937–48 Fordien sekä 1941–48 Chevroletien levyjarrusarjat. Heidän valmiista valokuvatapettien vaihtoehdoistaan löytyy mm. Sami Saari, intohimoinen bensisharrastaja ja pumppujen entisöijä itsekin, on toimittanut kirjan kotimaisista polttoaineen jakeluvälineistä aina bensiinipylväistä lähtien. www.uspartsperformance.fi Amerikkaa seinän täydeltä Photowall toimittaa mittatilaustyönä tehtyjä tapetteja, joilla saa kotiin tai tallille vaikka koko seinän kokoisen kuvan valitsemastaan aiheesta. Hinta 29,90 €/gallona. www.tradeparts.info 13 AMERIKAN RAUTA 1/2020. Hinta 36,50 €. Hinnat alk. Niitä hankitaan koristeiksi autotalleihin, ja uskaliaimmat ovat sijoittaneet niitä jopa olohuoneisiinsa. Runsaasti kuvitetussa kirjassa esitellään Suomessa esiintyneitä polttoaineen jakelulaitteita 1910-luvulta 1960-luvun loppuun. Aine levittyy helposti, mikä vähentää raidoittumista ja valumia
Al Show, All Go 14 AMERIKAN RAUTA 1/2020
CHEVROLET NOVA STW ’66. Masi Isohanni osti ruotsalaisen show no go -henkisen näyttelyvoittaja-Novan vain rakentaakseen sen pinnan alta koko lailla uusiksi. Tai ei se välttämättä ollut ostettaessa tarkoituksena, mutta niin vain kävi, että vanhan liiton 350-moottori vaihtui 6,2-litraiseen LSA:han, jonka päältä löytyy Kenne Bellin 2,8-litrainen ahdin! Teksti: Tomi Eronen • Kuvat: Tuukka Erkkilä 15 AMERIKAN RAUTA 1/2020
Totuus paljastuu. Täytyy kyllä sanoa, että sen ruotsalaisten tekemisen arvostus on laskenut kovasti”, Masi toteaa vieläkin vähän ihmeissään Novasta löytyneistä oikaisuista. ”Päällisin puolin hienon auton pohjassa oli ruostereikiä ja ’66 vuoden massaa. Se oli ollut paikallaan 100 tuntia ajetussa hydrokopterissa, ja lohkosta oli vaihdelaatikon laipat tärinästä revenneet. Laitoinkin kuvia Davidille, että mitä mieltä sinä itse olet tästä rakentamisen tasosta. Siinä oli paikallaan myös uusi CPP:n nopea ohjaussimpukka, joka tuntui ihan hiton väljältä. Sinne penkkien alle oli tehty jotain ihmeellisiä alustan puolelle meneviä lokeroita, liekö siinä kuljetettu joskus huumeita. Novanhan rakensi ulkoisesti pitkälti nykyiseen kuosiin ruotsalainen David Gunnars, ja upeannäköinen pro touring -farmari keräsi palkintoja kaikkialta, missä olikin esillä. Tilasin siihen uuden lohkon, johon asennettiin sen sisuskalut. Autossahan oli kuitenkin CPP:n ja Ridetechin osista kokonaan uusiksi tehty alusta putkitukivarsineen ja päällisin puolin kaikki näytti helvetin hyvältä. ”Karttusen Jari, jolla on se musta coupe-Nova, sanoi sitten, että David oli laittamassa tätä myyntiin, ja hinta kuulosti rullaavana olevan ihan linjassa, vaikka periaatteessa Novalle kova olikin. ”Puhuttiin siellä silloin ilmajousituksista ja muista Davidin kanssa, mutta kävi ilmi, että niiden suhteen hän oli sen verran noviisi, että keskityimme siihen viinanjuontiin.” Siinä vaiheessa Masilla oli riittävästi tekemistä omissa projekteissaan, eikä Gunnarskaan varmaan olisi ollut valmis juuri valmistuneesta näyttelyautostaan luopumaan, joten kauppoja ei sentään hierottu, vaikka Nova Masin silmää miellyttikin. Öljylinjatkin kulkivat maton alla, eikä banjoliittimistä ollut tietoakaan, ja shifteri oli ruuvattu lattiaan kateruuveilla. Jutun Novan kohdalla Masi ajatteli kuitenkin kerrankin ostaa valmiin auton ihailtuaan sitä useammissakin näyttelyissä. Kahden näyttelykauden jälkeen tilanne oli muuttunut. ”Siihen tuli 6,2-litrainen LSA, joka on jo vakiona ahdettu moottori. Lukemattomia tyylikkäitä yksityiskohtia, kuten pieni takaluukun siipi tai puskurin läpi johdetut pakoputkien päät, löytyy joka puolelta autoa. Sittenhän siellä ei ollut jousitusta ollenkaan normaalilla ajokorkeudella, kun siihen piti laittaa niin paljon ilmaa. Etuvanteet Masi vaihtoi tuumaa suurempiin, nyt halkaisija on sama joka kulmassa. Sitä sai 10 kierrosta kiristää ennen kuin sen sai edes jotenkin tiukaksi, ohjauksessa oli varttikierros väljää. ”Vetoakselin laakerin kohdasta vuosi öljyä ja joku muukin laakeri oli ysituumaisessa perässä paskana, ne vaihdoin vasta tänä syksynä.” Uusi moottori hydrokopterista. Ja kaksi jälkimmäistä on ollut miehellä jo toistakymmentä vuotta, useammassa eri lookissa. Auto valittiin myös Ruotsissa Bilsport-lehden ”Vuoden rakennelmaksi” valmistuttuaan vuonna 2016. 16 AMERIKAN RAUTA 1/2020 Chevrolet Nova STW ’66. Kotona Alavetelissä kävi ilmi, että Novan osalista oli kyllä hyvä, ja yläpuoliset pinnat olivat hienot. ”Eihän siinä mitään jerkkua ollut, vaikka auto oli tehokkaan näköinen, ja renkaatkin olivat halvinta kiinatavaraa. Ei se osannut vastata siihen oikein mitään.” Alustaa tarkemmin tutkittaessa sieltä paljastui monta muutakin ihmetystä herättänyttä seikkaa. Autohan oli maalattu ympäriinsä Volvon värikartasta poimitulla punaisella, ja sen sisusta alkuperäisine sohvapenkkeineen verhoiltu tyylikkäästi uusiksi. ”Lehtijousen korvannut Ridetechin alatukivarsi takana oli hypännyt kupistaan ja akseli oli kaksi senttiä vinossa. Moottorin kohdalla Masilla ei ollut missään vaiheessa suurempia kysymysmerkkejä, keulalle piti tuleman LS, joiden aihioita miehellä oli jo valmiiksi hyllyssä. Oliko tuotannossa sitten unohtunut kiristys, vai oliko ruotsalaiset vahingossa löysyttäneet simpukkaa, en tiedä, mutta ohjausvarren nivelkin oli mennyt ihan väljäksi, kun siihen ei ollut muistettu laittaa asennettaessa rasvaa, ja muutkin uudet pallonivelet ja puslat olivat ihan kuivat”, Masi selittää. Ohjausakselin alla oli edelleen kytkimen mentävä reikä, ja vanhat shifterinreiätkin oli paikkailtu peitelevyillä. Vai miltä kuulostaa se, että miehen viimeisimpiin projekteihin kuuluu kahdella remmiahtimella varustetun 540-isolohkon liikuttama ’69 Buick Sportwagon, SEMA-tason 1500-heppainen ja ilma-alustainen ’71 tuplaturboavo-Chevelle ja niin ikään nelinumeroiset tehot tuottava ’68 Charger, joka on hänellä paraikaakin työn alla. Minähän ostin auton tarkemmin näkemättä, ja oletin sen olevan huippu, kun se oli voittanut niin paljon pyttyjä kaikkialla.” Lähempi tarkastelu paljasti tekemistä joka puolella, mihin silmä sitten tallissa osuikin. ”Siinä oli Davidilla semmoinen hienon näköinen 8-stack koneen päällä, mutta moottori oli tavallinen 350-heppainen perus-crate, josta se olisi halunnut kuusi tonnia, joten ostin auton ilman tekniikkaa”, Masi jatkaa. ”Mä kattelin sitä päissään silloin siellä Lahden näyttelyssä, tai itse asiassa jo aiemmin Elmiassa, kun mun Buick oli yhtä aikaa siellä näytillä”, Masi selittää. Ajattelin kuitenkin, että laitan siihen vaan mieleisen moottorin ja vaihdelaatikon, mutta lopultahan se oli valtava työmaa. Jousitus alkoi toimia vasta, kun maavaraa oli enää kolme senttiä, eikä David ollut huomannut itse kuulemma mitään outoa. Vakiomännät pinnoitettiin samoin kuin venttiilitkin. Kaikki alkuaan kiiltävät osat on maalattu joko korin värillä tai mustalla. M asi Isohanni on mies, jota ei varsinaisesti olla opittu tuntemaan kompromisseistään autojen rakentelun suhteen. Sinne oli kiinnitetty uutta osaa, mutta muuten alustan oli kai ajateltu jäävän piiloon, kun auton laskee riittävän tonttiin näyttelyissä. Se sai Suomestakin ykköspalkinnot vuoden 2017 Tampereen Hot Rod & Rock Show’sta ja Lahden Jenkkiautonäyttelystä. Kyllä se oli surullista se touhu siellä päin, ei mulla oo oikein sanoja siihen, kuinka pettynyt olin
”Tuo Kenne Bellin sarjahan on tarkoitettu ZR1-Corvetteen ja oli alun perin kiiltävä, mutta maalasin kaiken mustaksi. Mulla meni niitä veistellessä varmaan toista kuukautta ja toivon, ettei mun tarvitse niihin ikinä koskea enää. Eihän siinä mitään jerkkua ollut, vaikka auto oli tehokkaan näköinen, ja renkaatkin olivat halvinta kiinatavaraa. Bensapumpuksi tuli Walbron 525:n voltage boosterilla, joka syöttää bensapumpulle 20 volttia, kun kone on ahdoilla, muuten se pyörii 12 voltilla”, Masi kertoo. Polttoainesuuttimiksi tulivat peräti 2000-kuutiosenttiset, jotta ruoka riittää vielä E85-etanolillakin ajettaessa, Holleyn moottorinohjaus kun sallii senkin. Kaikki mahdolliset liitokset tehtiin AN-liittimillä, ja puolat siirrettiin moottorin kylkeen. Siinä on myös erikseen sellainen kartta, jossa kaasuläppä aukeaa vain puolet, jos sattuu olemaan joku vähäosaisempi kuskina”, mies naurahtaa. Kaasuläppä on Nick Williamsin 102-millinen 17 AMERIKAN RAUTA 1/2020. ”Holleyn Dominator -moottorinohjaus ohjaa myös vaihteistoa, ei tarvitse sitten kahta erillistä purkkia. Ne on pinnoitettu sisältä ja päältä, ja päällä on lisäksi Thermotec. Kannet portattiin ja pulteiksi tulivat ARP:t. ”Putkisto on omatekoinen rosterinen yksillä vaimentimilla. Se toimii myös flexfuelina kolmivaiheisella kytkimellä, joten autoa voi ajaa joko bensalla tai viinalla. Autoon asennettiin myös AIS:n kolmivaiheinen vesi-metanoliruisku. Siihen tuli LS9:n jyrkempi nokka ja rullajakopää, öljynruiskutushan tuossa on männille jo vakiona. Pakosarjat ovat fenderwell-tyyppiset, ja ne tein myös kokonaan itse. Tuossa on konehuone niin pieni, että on pitänyt yrittää pitää lämmöt kaikin tavoin kurissa.” Kenne Bellin 2,8-litrainen ahdin tuottaa nykyisillä hihnapyörillä 0,98 barin ahtopaineen, mutta Masilla on siihen myös pari muuta hihnapyöräkombinaatiota, joista pienimmillä tulee 1,3 barin ahtopaine
Ratin oikealle puolelle tuhkakupin paikalle on sovitettu Helixin Director, jonka kosketusnäytöltä voi säätää stereoiden digitaalista signaaliprosessoria. Ratin vasemmalta puolelta kojelaudasta löytyy Ridetechin ilmajousituksen ohjain. 18 AMERIKAN RAUTA 1/2020 Chevrolet Nova STW ’66. Vaihteensiirron painikkeet ovat kojelaudan keskelle 3D-tulostetussa paneelissa. Kenne Bellin Mammoth-ahdin, kuten muutkin kiiltävät osat, maalattiin mustalla. Aiemmin apukuskin lattiassa vedessä lilluneet sulakkeet löytyvät nyt järkevämmältä paikalta konehuoneen etukulmasta. Mittariston Masi vaihtoi Dakota Digitalin moderniin digitaaliversioon, josta käy ilmi kaikki tarpeellinen
Stereoiden näyttö on samassa 3D-printatussa kehyksessä integroituna kojelaudan keskelle. Vanteet olivat ostettaessa sellaiset pronssinväriset, eikä sitä väriä ollut autossa missään muualla, joten maalasin ne mustiksi. ”Siitä Davidistä vielä, se oli laittanut sulakkeet vänkärin lattiaan piiloon, mutta sinne oli mennyt vettä niin paljon, että ne sulakkeet uivat siinä ja olivat aivan vihreässä mössössä”, Masi huokaa ääneen. Sillä satasen vauhdissa kierroksia on 1800, mihin aina noissa bensamoottoreissa tähtään”, Masi selittää. Ovetkin joutui tunkkaamaan suoraan, että ne sai menemään kunnolla kiinni. 6,2-litraisen LSA:n männät ja venttiilit on erikoispinnoitettu ja kannet portattu. Tippalistojen uriin oli muuten myös vedetty mustaa ilmastointiteippiä, mille ei onneksi löytynyt mitään järkevää syytä”, Masi kertoo nauraen tinkimättömälle ruotsalaiselle showtyylille. Vaihteisto vahvistettiin kestämään noita tehoja, siinähän on ahtopaineesta riippuen 750–900 heppaa. Perävälityksenä oli ostettaessa liian tiheä 4.11, jonka vaihdoin tuohon 3,5:een. ”Mittaristoon saa näkyviin kaiken tarpeellisen line lockia myöten. Korin värillä maalattu ja louverseilla varustettu konepeitto on hiilikuituinen. Novaan oli asennettu Ruotsin-aikoina myös isot stereot vahvistimineen ja subbareineen, jotka Masi joutui irrottamaan tilapäisesti lattiaa hitsaillessaan. Kuskin ovea joutui aiemmin lyömään ihan tosissaan. Suomalaiseen standardiin. Myös alkuperäisen mittariston Masi korvasi Dakota Digitalin modernilla HDX-versiolla. Sittenhän mulla on tuossa sähköinen nappishifteri integroituna kojetauluun radion paikalle. Ratti oli tullessa mikä lie 100 vuotta vanhasta ralliratista tehty, johon oli jollain sähköteipillä viritetty Novan keskikuppi, joten otin tilalle tuosta minun Chargerista ratin, jonka puolat maalasin mustalla.” Vaikka Masi ostikin Novan nimenomaan sen ulkonäköön tykästyttyään, oli siinäkin muutama asia, joka häntä vaivasi. ”Tässä oli ostettaessa edessä 17-tuumaiset vanteet, jotka vaihdoin 18-tuumaisiin, nyt joka nurkassa on sama halkaisija. ”Kun rupesin irrottamaan niitä stereoita, niin kävi ilmi, että sinne tankin puolelle näkyivät kaikki Wronic-ruuvien piikit, ei ollut mitään niittimuttereita, mitä tämän tasoiselta autolta voisi odottaa. Kuskin ovea joutui aiemmin lyömään ihan tosissaan.” Vanhan isolla näytöllä varustetun ohjelmalähteen Masi korvasi piiloon jäävällä Bluetooth-soittimella, jonka toimittivat Audio Importin luottomiehet Pekka ja Sebu. Auto painaa ilman stereoita semmoisen 1300 kiloa, joten nuo tehot riittävät nyt. 19 AMERIKAN RAUTA 1/2020. En ole ikinä ymmärtäny sitä jenkkityyliä, että edessä on pienemmät. Tuo Circle D:n billet-turbiini painaa muuten jonkun 15 kiloa vähemmän kuin 4L80:n normaali, sellainen painaa ihan hirveästi. Vaihdoin myös ne paikallaan olleet kirkaslasiset ja vettä täynnä olleet umpiot ledivaloihin, jotka tummensin. 2,8-litraisella ruuviahtimella terästettynä se tuottaa nykykunnossa ahtopaineesta riippuen 750–900 hevosvoimaa. Siihen voi valita joko katumoodin tai race moden, jossa voi rajoittaa näkyviä tietoja ja johon tulee heti myös varoitukset, jos joku raja-arvo ylittyy tai alittuu. Ovetkin joutui ensin tunkkaamaan suoraan, että ne sai menemään kunnolla kiinni. sähköinen, vakio oli 90-millinen
Penkkien siisti verhoilu sekä takakontin hifiasennukset kelpasivat Masille Ruotsin ajoilta sellaisenaan, joskin kaiuttimet ovat vaihtumassa DD Audioon. Teho: 750–900 hv ahtopaineesta riippuen. Alusta: Ridetechin putkitukivarret ja keskipalkki, apurungot yhdistetty, Ridetechin säädettävä 4-link takana, CPP:n Pro Touring Kit nopeammalla ohjaussimpukalla, ohjausgeometriaa paranneltu, Shockwave-ilmajouset edessä ja takana, Ridetechin ilmajousituksen ohjaus. Renkaat: Nitto Drag Radial 205/50 R18 edessä ja 275/45 R18 takana. Vaadittiin siis aika paljon työtä, että moninkertaisesta näyttelyvoittajasta saatiin oikeasti hyvä ajopeli, joka kestää tarkastelun myös niiltä kohdin, jotka eivät näyttelyissä pistä silmään. Jarrut: Edessä 6-mäntäinen Wilwoodin Big Brake Kit 13" uritetuin ja rei’itetyin levyin edessä, Wilwoodin 12" levyt 4-mäntäisin puristimin takana, Wilwoodin tehostettu pääsylinteri, teräspunosletkut ja line lock. Kiitos: Arto Höylä, Pekka Vanhanen, Joni Pannula, Jari Aitta, Sebastian Sundfors, Jani Malm sekä muut projektin mukana kulkeneet. Kori: Hiilikuituiset puskurit ja konepeitto, omatekoinen etuspoileri, kori maalattu Volvon metallinhohtopunaisella, maski, lampunkehykset, ovenkahvat ja muut kiiltävät osat maalattu mattamustalla, tummennetut ledivalot edessä ja takana, takaspoileri. 20 AMERIKAN RAUTA 1/2020 Chevrolet Nova STW ’66. Samaten sen cowl induction -pellin korvasin hiilikuituisella.” Myös etupuskurin alle muutamalla ruuvilla kiinnitetyn etuspoilerin Masi teki uusiksi, ja nyt sille on olemassa myös kunnolliset tuet, niin ei lähde kävelemään omille teilleen kovemmassakaan vauhdissa. Moottori: 6.2 LSA V8, kannet portattu, männät ja venttiilit pinnoitettu, ARP:n pultit alakerrassa ja kansissa, LS9:n nokka, rullajakopää, Kenne Bellin 2Gen imusarja välijäähdyttimellä, Kenne Bellin 2.8 l ruuviahdin, Nick Williamsin 102 mm kaasuläppä, Holley Dominator EFI, 2000cc suuttimet, Walbron 525 lph bensapumppu voltage boosterilla, Bosch 034 -suorasytytyspuolat, AIS:n vesi-metanoliruisku, omatekoiset keraamisesti pinnoitetut fenderwell-tyyppiset peltisarjat, rosteriputkisto. Ylipäätään näyttelykävijöille näkyvät jutut Novassa oli hyvin tehty – jopa niin hyvin, ettei Masikaan älynnyt katsoa auton alle ennen ostopäätöstä. Sisusta: Grant Challenger -ratti, sähkötoiminen nappishifteri kojetaulussa, sohvapenkki edessä, musta keinonahkaverhoilu, lentokonetyyppiset tarvikevyöt kuudelle, Dakota Digitalin HDX -mittaristo, Helixin DSP ja Bluetooth-soitin, Bass Facen vahvistimet, erillissarja ja koaksiaalit, Bass Facen subbarit takakontissa. Voimansiirto: Vahvistettu 4L80Eautomaatti shift kitillä ja lisäöljynjäähdyttimellä, Circle D:n 2800 stall speedin billet-mittatilausturbiini, CroMo-kardaani Multiclutch-monilevykytkimellä ja billettistaattorilla, kavennettu Fordin 9" perä Detroit Lockerin palalukolla, 3,5:1 -välitys. Faktat Chevrolet Nova STW ’66 • Omistaja: Masi Isohanni, 48 • Paikka: Alaveteli. Vanteet: Japan Racing 7x18" edessä ja 10,5x18" takana. ”Siinä oli Davidin jäljiltä myös siloitellut ja korinväriin maalatut rautapuskurit, joiden tilalle teetin hiilikuituiset. Upeahan Nova oli pinnoiltaan jo edellisen omistajan aikaan, mutta nyt se ei pelkästään anna ymmärtää, vaan on todella all show, all go – kuten Masi niiden tahtoo olevan
-Tomi Toimitus: Terve! Tuskin mikään muu auto kuin tuo kyseinen ’63 Impala on saanut aikaan yhtä suurta viestitulvaa toimitukseen, ja se tosiaan on kuvattu lehteen Tero Hagmanin toisen Impalan kanssa. fi. Hyvää makua ja arviointikykyänne arvostelematta kysyisin onko näinä aikoina soveliasta nostaa esille henkilöitä jotka selvästi ihannoivat väkivaltaisia gangstereita. Tämä amerikkalainen on väriltään violetti ja osallistumisnumero 54. Juttu julkaistaan myöhemmin tänä keväänä. 63, joten ajattelimme vinkata Teille tästä autosta, joka tuntui saavan poikkeuksellisen paljon huomiota näyttelyosiossa. -Kimmo Seuraa meitä Instagramissa @amerikanrautamagazine Tervehdys toimitus! Meille on tullut useita kyselyjä ympäri Suomea 8.6.2019 Savonlinnan Retkeilyajoihin osallistuneesta Chevrolet Impalasta vm. Siinä olemme kyllä yhtä mieltä, että autoharrastus on hieno asia. Toimitus: Hei Seppo! Kyllä kyseiset autot on tosiaan kuvattu lehteemme, enkä lähtisi arvioimaan tuohon tapaan itselle tuntemattoman henkilön harrastuksen rahoittamista. Kaveriporukalla päätettii ihan kysyä, jos saisi vaikka vastauksen, kun ei tuota mistään muualta olla pongattu. Useasti olen kohdannut tämän sinisen auton hidastamassa liikennettä ja poliisille soitin marraskuun alussa välittömästi kun rekisterikilvet oli peitetty. -Savonlinnan Pinnakiristäjät/Moottorikerho 21 AMERIKAN RAUTA 1/2020 Lukijoiden postia. Artiklassa mainittiin, että Teidän lehti on myös kuvanneet autot. Vähemmän jos ulkomaan juttuja niin vielä parempi. Kuvamateriaalia löytyy osoitteesta savonlinnanretkeilyajot. Huomioimme toki maailman tärkeimmät ulkomaisetkin tapahtumat, sillä mistä muualta niitä tuoreita ideoita omaan rakenteluun saisi kuin sieltä. Ajotiellä madellaan, seilataan kaistalta toiselle ja soitetaan kovalla musiikkia. Meillähän ei ole ulkomaisia autoesittelyjä kuin joku yksittäinen per vuosi, ja tapahtumiakin keskimäärin yksi per lehti. -Jaakko Toimitus: Terve vaan, Ja kiitokset kehuista! Jos meillä olisi ulkomaan juttuja vähemmän, niitä ei olisi lainkaan. -Tomi Kiitokset lehdestä! Taas oli rautainen uusi numero. Autoharrastus on hieno asia mutta tälläinen harrastelu pilaa kaikkien maineen. Tervehdys! Kyselisin sellaista että kun näin tuolla teidän Instagramin puolella kuvan tälläisestä sutenöörimiehestä Impalan kera niin onko mahdollisesti koska tulossa lehteen vai onko ehkä jo ollut aiemmissa numeroissa. Seppo, harrasteautoilija vuodesta -89 Lähetä palautetta! Erityisellä mielenkiinnolla otamme vastaan tietoja esittelykelpoisista autoista sekä Muumio muistelee -artikkeleissa esiintyvien autojen nykytilasta, mutta meille saa laittaa palautetta ihan mistä vaan. -Leksa Arvoisa päätoimittaja Tomi Eronen Luin taannoi etelä-karjalalaisesta paikallislehdestä harrasteautoja koskevan artikkelin, jossa esiteltiin Tero Hakmanin amerikanautoja. Tuskin myöskään hänen harrastustaan on rehellisin keinoin rahoitettu. Kiinnostaisi vanhana savonlinnalaisena nähdä auto ja varmasti ihan on persoonallinen tapaus ainakin kuvasta päätellen, ihan noin juttuvinkkiä ajatellen. Negatiiviset palautteet käsittelemme asian vaatimalla vakavuudella ja saatamme myös julkaista lukijoiden postia lehdessä, jos siltä tuntuu. Tällainen kitkeränsävyinen kirjoittelu sen sijaan on omiaan pilaamaan kaikkiein väkivaltaisten gangsterien maineen
Teksti ja kuvat: Kimmo Janhunen Auringon kanssa kilpa a Auringon kanssa kilpa a 22 AMERIKAN RAUTA 1/2020. Mikko rakensi kymmenen vuoden aikana elämänsä toisesta jenkkiautosta unelmiensa street rodin. CHEVROLET STANDARD COUPE ’35. Varkaudessa asuvan Mikko Tuomaisen ’35 Chevyn oranssi maalipinta on niin kirkas ja eläväinen, että sille meinaa jäädä aurinkokin toiseksi
Auringon kanssa kilpa a Auringon kanssa kilpa a 23 AMERIKAN RAUTA 1/2020
Totuus oli kuitenkin toinen. Kyseessä ei ollut edes rullaava projekti, vaan pelkkä runko ja kori. ”Kun hiekkapuhalsin ne, niin niissä oli pahimmillaan pakkelia kahden sentin paksuudelta. Kaverini lensi Philadelphiasta Nashvilleen ja otti sieltä vuokrakuormurin, jolla hän rahtasi projektin Pohjois-Carolinaan kontitettavaksi.” Pellin leipomista. Lähes kaikki korin osat olivat kuitenkin tallessa ja monet vieläpä ihan käyttökelpoisia. Sitten huomasin nettiä selaillessani sattumalta tämän ’35 Chevy-projektin, joka oli myynnissä Martinin kylässä Tennesseessä sijaitsevassa Legens Hot Rod Shopissa”, Mikko kertoo. ”Kaverini asui siihen aikaan Jenkeissä, joten annoin hänelle tehtäväksi käydä selvittelemässä projektin kuntoa tarkemmin. Peltihän on kuin taikinaa, vain vähän jäykempää. En saanut niistä lopulta mitään käyttökelpoista, pituuskin heitti parilla sentillä. Viisseiska oli ollut jo ostettaessa ihan valmis käyttöpeli, eikä se ollut vaatinut suurempia muutostöitä ylläpitoa lukuun ottamatta. Pajan oli ollut tarkoitus rakentaa auto valmiiksi ja myydä se eteenpäin, mutta asiakastöitä oli tuolloin niin paljon, että se päätettiin pistää kiertoon keskeneräisenä. Siinä Koen metallin työstämisen jotenkin helpoksi, enkä pelkää tarttua toimeen. ”Innostuin tähän lajiin yhden kaverini myötä armeija-aikoina ja hankin viisseiskan heti intin jälkeen. 24 AMERIKAN RAUTA 1/2020 Chevrolet Standard Coupe ’35. Yleinen mielipide tuntui tuolloin olevan se, että ensimmäisen harrasteauton pitäisi olla joku uudempi ja halvempi, josta sitten siirryttäisiin askel kerrallaan parempaan. Myyntihetkellä Chevy ei ollut erityisen hohdokas. Tai oli, mutta pelkästään siitä syystä, että se oli putsattu puhtaalle peltipinnalle. Lokasuojat ja maski sekä joukko muita osia löytyi irrallisina auton sisältä. Tosin se ensimmäinenkään ei ollut ihan kaikkein tavallisimpia ensijenkkejä – kyseessä oli näet kaksiovinen ’57 Chevy, joka oli miehellä lopulta 19 vuotta. ”Aluksi etsin ’32 Fordia, mutta niiden hinnat olivat karanneet älyttömiksi, eikä alkuperäisiä räpeltämättömiä yksilöitä tahtonut silloin vuoden 2006 paikkeillakaan löytää enää rahallakaan. M ikon Chevy on niin taidokkaasti ja varmalla otteella rakennettu, ettei sen tahtoisi millään uskoa olevan vasta hänen toinen jenkkiautonsa. Ruostehommia Mikko joutui tekemään muun muassa lokasuojiin, jotka osoittautuivat paikoitellen huonoiksi. Autossa ei ollut ostohetkellä lainkaan penkkiä tai muutakaan sisustaa. Projektia oli aloitettu sen verran, että runko ja korin osat olivat hiekkapuhallettu puhtaiksi. En halunnut mitään välimalleja, vaan kunnon auton saman tien”, Mikko muistelee lähes 30 vuoden aikaisia tapahtumia. Kun se vaikutti lupaavalta, teimme kaupat. Legens on varsin korkean profiilin paja, joka on rakentanut hinnakkaita erikoisautoja NHLtähdille sekä vastaaville julkimoille, ja ollut useammilla rakennelmillaan esillä muun muassa Las Vegasin vuotuisessa SEMA Show’ssa. Käsin tekeminen kun oli hänelle luontevaa. Astinlautojen kohdalla hän päätyi metsästämään parempikuntoisia, ja löysikin eBaysta yhdet, jotka näyttivät kuvien perusteella hyviltä. Auton runko oli kunnoltaan hyvä, mutta koripelleissä riitti töitä. Hän luopui autosta lähes kahdenkymmenen vuoden yhteiselon jälkeen saatuaan ajatuksen projektiautosta, jonka voisi rakentaa alusta alkaen juuri itselleen mieleiseksi. Minä siitä vähät välitin. Uusi penkinrunko tilattiin Jenkeistä ja sen verhoilutyön suoritti kuopiolainen Verhoomo K&L Partner
Rautalammilla vaikuttava vanhempi entisöijä ja äärimmäisen taitava pellintyöstäjä Martti Flander opasti häntä oikealle tielle ja avusti hankalimmissa kohdissa, mutta esimerkiksi katon choppauksen ja rättikaton umpeen pellittämisen Mikko teki omin avuin. Hän merkkasi tolppiin maalarinteipillä suikaleen, joka kuvasi madalluksen määrää. Tampereen Hot Rod & Rock Show’ssa Chevy valittiin Street Rod -luokan kolmanneksi ja Pieksämäen Big Wheelsissä koko tapahtuman viiden parhaan joukkoon. Takaluukun kahvan Mikko päätyi poistamaan, kun hyllyssä sattui olemaan VW Passatin takaluukkuun tarkoitettu vaijeritoiminen lukkosysteemi, jolla avaus hoituu ohjaamosta käsin. Kattoa on chopattu kolme tuumaa ja siinä ollut rättikaton reikä on pellitetty umpeen. Takavalot ovat modernit LED-versiot. 25 AMERIKAN RAUTA 1/2020. ”Pellityksessä tuli harjoiteltua englanninpyörän käyttöä, kun katon palasesta piti saada sopivasti kaareva joka suuntaan. Lopuksi kävin vielä saumat läpi koritinan kanssa.” Katon choppausta miettiessään Mikko turvautui vanhaan konstiin. Seuraavaksi hän otti autosta sivuprofiilikuvan, josta hän saksi pois tuon maalarinteipillä merkatun suikaleen. Autolla on ehditty osallistua kahteen tapahtumaan, eikä kummastakaan ole tarvinnut poistua ilman palkintoa. Ei minulla kauheasti metallityökokemusta ollut, mutta niiden tekeminen on ollut minusta mukavaa aina peruskoulusta saakka. Koen metallin työstämisen jotenkin helpoksi, enkä pelkää tarttua toimeen. Muutamaa eri variaatiota kokeiltuaan hän päätyi kolmen tuuman choppaukseen. Takaluukun kahva on poistettu ja avaus tapahtuu nykyään kabiinista käsin. kohtaa tympäännyin sen verran, että päätin tehdä loput tarvittavat pellit itse. Muita varsinaisia korimuutoksia autolle ei tehty, mutta luukkujen saumat siistittiin tasalevyisiksi ja luukut sovitettiin paikoilleen paremmin kuin ne tehtaan jäljiltä olivat. Se näet loisti poissaolollaan. Metalli kun oli edelleen minulle materiaalina helpompi käsiteltävä. Astinlaudat on valmistettu itse suorasta pellistä. Mitään kilpurimaista turvakaaristoa en autoon kuitenkaan halunnut, vaan putkirunko piilotettiin kaikkinensa verhoilujen ja muiden rakenteiden sisään. Peltihän on kuin taikinaa, vähän vain jäykempää”, Mikko kuvailee. ”Mietin aluksi uuden tekemistä puusta, mutta päädyin lopulta putkirunkoon. Heittoa jäi maksimissaan muutama milli. Tuolloin kokonaisuudesta ei tullut litistetyn näköinen, mutta huomattavasti alkuperäistä linjakkaampi. Siinä meni ehkä viisi neliötä peltiä neliön reikää varten, mutta lopulta olin tulokseen todella tyytyväinen. Joitakin vinkkejä poimin myös lasikuitukorisiin autoihin tehdyistä putkirunkorakenteista”, Mikko selittää. Löysin piirustuksia alkuperäisistä puurakenteista ja hyödynsin rungon teossa niiden ideoita. Oman aikansa vei myös korin alkuperäisen puukehikon korvaaminen. Lopputuloksesta tuli myös huomattavasti alkuperäistä jämäkämpi
TH350-automaattilaatikko tilattiin Ohiossa vaikuttavalta GearStar Performancelta, joka kokosi sen moottorin, perän ja renkaiden speksit huomioiden. Samalla maalailin joitakin osia korin kanssa sävy sävyyn. Moottori on varustettu alumiinikansilla ja rullanokalla, mutta koottu ulkonäkö edellä. Käsijarrun hän teki itse Lokarin tuotetta hyödyntäen. Voimanvälityksesta vastaa GearStar Performancen kokoonpanema TH350-automaatti sekä Winters Performancen banjoperä. Pakoputket tein rosteriputkesta. Etupäätä päivitettiin Heidtsin mallikohtaisella Mustang II -tyyppisellä etuakselilla. Taakse Mikko tilasi levyt Speedway Motorsilta. Nostalgista ulkoasua luovat Offenhauserin venttiilikopat sekä kolme kaksikurkkuista kaasaria. Peräksi Mikolla ei ollut muita vaihtoehtoja kuin Winters Performancen banjomallinen. ”Koneen yläkerran kokosin itse imusarjoineen ja kaasareineen. Pakoputket tein rosteriputkesta, mutta rosteriset pakosarjat tilasin Speedway Motorsilta”, Mikko listaa. ”Muistan nähneeni vastaavan näköiset joskus Boyd Coddingtonin tähdittämässä American Hot Rod -televisiosarjassa, jossa ne asennettiin ’36 Fordiin. Tekniikka tyhjästä. Leikkautin siihen sopivan hammastuksen vesileikkurilla ja tein käytännössä koko alamekanismin uusiksi. Moottorin kaikki tukiraudat sun muut suunnittelin ja leikkautin itse. Hetken mietiskeltyäni keksin, miten saan sen toimimaan. Taka-akseli on kolmipistetuettu ja varustettu korkeussäädettävin coiloverein. 26 AMERIKAN RAUTA 1/2020 Chevrolet Standard Coupe ’35. Voimanlähteeksi tilattiin tehdasuusi alumiinikansilla ja rullanokalla varustettu 350-pikkulohko, joka koottiin ulkonäkö edellä. Heidtsiltä tilattu paketti sisälsi myös putkitukivarret, hammastanko-ohjauksen sekä levyjarrut. Nämä on näitä juttuja, kun haluat muuttaa yhden kohdan, ja joudut sen seurauksena muuttamaan kahta muutakin”, mies naurahtaa. Sitten otin sisämitan ja aloin metsästää sen mukaan taka-akselia. Colorado Customin tuotteille ei löytynyt Suomesta maahantuojaa, mutta nekin saatiin hankittua Jenkeissä asuneen kaverin avustuksella. Täysin puuttuneen tekniikan kokoamisen Mikko aloitti mittailemalla taka-akselin leveyden. Ne kävivät minun silmääni hienosti ja jäivät mieleen lähtemättömästi. Nostalgista ulkoasua luovat Offenhauserin venttiilikopat sekä kolmen kaksikurkkuisen kaasuttimen patteristo, joka ei Mikon mukaan ole varmastikaan kokoonpanoon se kaikkein optimaalisin vaihtoehto, mutta toimii ja näyttää hyvältä. ”Halusin vanhanmallisen pitkän käsijarrukahvan, mikä ei onnistunut ilman systeemin alapään muokkaamista. Omanlaistaan mittahommaa oli myös etuakselin kanssa.” Vanteet, jotka Mikko autoon valitsi, ovat Colorado Customin Superior-sarjan ajattomat klassikot mallinimeltään Sugar City. Moottorin kaikki tukiraudat sun muut suunnittelin ja leikkautin itse. Voimanlähteenä toimii tehdasuutena hankittu 350-pikkulohko, joka kestää katseet myös alapuolelta. ”Ostin renkaat ja vanteet, laitoin lokasuojat paikoilleen ja renkaat pyöränaukkoihin sopiville kohdille
Jarrut: Levyjarrut edessä ja takana. Moottori: Smeding Performancen rakentama 350 cid V8, alumiinikannet, rullanokka. 27 AMERIKAN RAUTA 1/2020. Vapaa-ajan käytön ongelmat ovat hoidossa”, mies kuittaa. Hyvän maalarin löytäminen teetti yllättävän paljon töitä, sillä monet olivat täystyöllistettyjä vakuutusyhtiöiltä tulevien varmojen tienestien parissa, eivätkä ehtineet ottamaan isoja harrasteautokeikkoja, vaikka olisivat halunneetkin. Onneksi tuli maalautettua molemmista koepalat ensin pellille. Menestys jatkui Pieksämäen Big Wheelsissä, jossa auto valittiin koko tapahtuman viiden parhaan joukkoon. Uusi penkinrunko tuli Jenkeistä ja verhoilutyön suoritti kuopiolainen Verhoomo K&L Partner. Ensiesiintyminen tapahtui Tampereen Hot Rod & Rock Show’ssa, jossa Chevy valittiin ansaitusti Street Rod -luokan kolmanneksi parhaaksi. Alkuperäistä maskiakaan hän ei ryhtynyt elvyttämään, kun tilalle löytyi uusi Alumicraftin maski. ”Pienten pisteosien, kuten ovenkahvojen ja ikkunaveivien hankkiminen osoittautui myös yllättävän työlääksi, sillä halusin pikemminkin alkuperäistyyliset kuin modernit. Renkaat: Edessä 205/55 R16, takana 235/55 R18. Viime syksynä auto alkoi kuitenkin olla valmis ja keväällä 2019 se rekisteröitiin. Chevy ehti kaikkiaan olla työn alla kymmenisen vuotta, tosin matkalle mahtui myös lukuisia kuukausia, joina sille ei tehty yhtään mitään. Tuollaisella autolla kun ei ole tarkoitus sulautua massaan, niin väri saa olla kirkas ja näyttävä. Alusta: Edessä Heidtsin mallikohtainen Mustang II -tyyppinen etuakseli, hammastanko-ohjaus, putkitukivarret ja coiloverit, takana kolmipistetuenta ja coiloverit. Alkuperäisiä takavalojakin etsin kaikkiaan kolme vuotta, kunnes löysin sellaiset eBaysta. Rinnalleen se sai ’34 Fordin ajovalot, jotka Chevroletin alkuperäisiä suurempina istuivat paremmin Mikon visioon auton päivitetystä lookista. Runko pulverimaalattiin harmaaksi Kuopiossa.” Sisustan verhoilujen taustat Mikko teki itse alumiinista ja haki niihin sopivat muodot englanninpyörällä. Lamboakin oranssimpi. Faktat Chevrolet Standard Coupe ’35 Omistaja: Mikko Tuomainen 45 • Paikka: Varkaus. Ja heti kun ehdin hankkia ne alkuperäiset, niin markkinoille tuli ledeillä varustettuja uustuotantoversioita. ”Mietin väriksi alun perin Lamborghinin oranssia, mutta kun näin sen rinnalla Ford Focus RS:n oranssin, niin Lambon väri näyttikin yhtäkkiä suorastaan haljulta. ”Näillä projekteilla minä pääsen todennäköisesti hautaan asti itsekin. Kiitos: Jari Marjo/Philadelphia-Tuusula, Martti Flander/ Rautalampi, Timo Rönkkö/Tampere, Antti Hartikainen/Kuopio, Janne Vartiainen/ Varkaus, Jaakko Tiitinen/Varkaus, Virpi Koistinen/Leppävirta ja Automaalaamo Juksa/Varkaus. Vanteet: Colorado Custom Sugar City. Sisusta: Omavalmisteiset ovipahvit ja verhoilujen taustat, penkki harmaata alcantaraa oransseilla salmiakkiruututikkauksilla, harmaat matot oransseilla terenauhoilla. Apu löytyi lopulta Ylämyllyn automaalauskeskuksen Veli Hirvoselta, joka porukkansa kanssa maalasi auton ensiluokkaisesti sisältä ja ulkoa pohjatöineen kaikkineen. Korimuutokset: Kattoa chopattu 3", rättikaton reikä pellitetty umpeen, kontin luukun kahva poistettu. ”Muissa tapahtumissa en ole sillä vielä ehtinyt käydäkään.” Tällä hetkellä Mikolla on työn alla kaksi kappaletta ’36 Fordeja, toinen Roadster ja toinen Coupe, jotka tulivat hänelle toissavuonna eräältä pajalta, jonka omistaja oli siirtynyt ajasta ikuisuuteen. ”Mainittakoon nyt, että tuli siinä välissä rakennettua myös omakotitalo, rantasauna ja autotalli, ja pitäähän parisuhdettakin ehtiä välillä hoitamaan”, Mikko huomauttaa. Voimansiirto: GearStar Performancen kokoonpanema TH350-automaattivaihteisto, Winters Performancen banjoperä. Lopulta ostin sitten viidesosalla alkuperäisten hinnasta sellaiset, kun olivathan ne kunnoltaan paremmat”, Mikko päivittelee
4. Tässä kuvassa taka-akseliakin on jo hahmoteltu paikoilleen. Siitä sisuuntuneena Mikko päätti tehdä uudet itse suorasta pellistä. 5. Runko oli kunnoltaan hyvä, mutta lokasuojat, helmat ja astinlaudat kaipasivat uutta peltiä. Myös Heidtsin Mustang II -tyyppinen eturunko on jo sovitettu paikalleen. Tässä kunnossa Chevy oli reilut kymmenen vuotta sitten, kun Tennesseessä sijaitseva Legens Hot Rod Shop pisti sen myyntiin. Standardista spesiaaliksi Mikon Chevy oli tehtaan jäljiltä karvalakkimalli ja ostohetkellä vain puutteellinen torso. 6. Kymmenen vuoden aikana siitä rakentui kiireettä showstopper, josta ei puutu mitään. Kattoa chopattiin kolme tuumaa ja Standard-malleissa alun perin olleen kangaskaton reikä pellitettiin umpeen. 3.Mikko starttasi projektin mätähommilla. 7. Teksti: Kimmo Janhunen • Kuvat: Mikko Tuomainen 1. Tehdasuusi alumiinikansin varustettu 350-kuutiotuumainen moottori koesovituksessa rungolle yhdessä GearStar Performancen kokoonpaneman TH350-automaattivaihteiston kanssa. Myös häntäpellin Mikko teki kokonaan uusiksi itse. 2. Winters Performancen banjomallinen perä, taka-akseli ja coiloverit mallattuina paikoilleen. Lokasuojat ja maski sekä joukko muita osia olivat irrallisina auton sisällä. Kauppaan kuuluivat käytännössä puhtaaksi puhalletut runko ja kori. Huonojen astinlautojen tilalle löytyi eBaysta korvaajat, jotka lopulta osoittautuivat pahimmillaan parin sentin pakkelikerroksineen alkuperäisiäkin huonommiksi. Pajalla oli niin paljon asiakastöitä, ettei alulle pantua projektia ehditty saattaa pidemmälle. 8. 28 AMERIKAN RAUTA 1/2020 Chevrolet Standard Coupe ’35 1 2 3 4 5 6 7 8. Projekti ei ollut edes rullaava, sillä siinä ei ollut akselistoja
9. 12. Maalarilta tullut koppa nostettuna rungolle. Mikko maalasi sävy sävyyn korin kanssa myös moottorin osia, kuten takana näkyvän öljypohjan. Äänenvaimennus on hoidettu Magnaflow’n tuotteilla. 14. Tehtaan jäljiltä toleranssit olivat huomattavasti suuremmat. Myös ovipahvit Mikko suunnitteli ja toteutti itse vanerista. 13. Jarrutehostin ja -pääsylinteri sijoitettiin runkoaisojen väliin vaihdelaatikon viereen kuskin puolelle. Uustuotantomaski löytyi Alumicraftin valikoimasta. Hytin takaseinät ja lattia vuorattiin ennen mattojen ja verhoilujen asennusta Dynamat-vaimennusmatolla. Nostalgista lookia luovat Offenhauserin venttiilikopat sekä kolmen kaksikurkkuisen kaasuttimen patteristo. 29 AMERIKAN RAUTA 1/2020 13 9 10 11 12 14 15 16 17 18 19. 16. Kabiinin alkuperäinen puurunko loisti poissaolollaan, mutta Mikko korvasi sen itse suunnittelemallaan putkirunkorakenteella. Tehdasuusi moottori koottiin pikemminkin ulkonäkö, kuin maksimiteho edellä. Kuvasta voi helposti kuvitella, miltä auto näyttäisi riisutumpana ja lokasuojattomana versiona. Sisäpintojen verhoilutyö käynnissä. 11. Konepellit, ikkunalistat, lokasuojat, astinlaudat ja häntäpelti maalattiin irrallaan, mutta kuitenkin samanaikaisesti korin kanssa sävyerojen välttämiseksi. Auto oli aluksi tarkoitus maalata Lamborghinin oranssilla, mutta värikarttoja vertailtuaan Mikko totesi Ford Focus RS:n oranssin vieläkin kirkkaammaksi ja eläväisemmäksi. Mikko teki ison työn sovittaessaan korin luukut istumaan näin nätisti peltityövaiheessa. Sen peitoksi hän muovasi alumiinipellistä sisäpaneelit, jotka verhoiltiin. 19. Mikko teki pakoputkiston itse rosterista. 15. 17. Mikko halusi vanhanmallisen pitkän käsijarrukahvan, minkä vuoksi koko alamekanismi oli tehtävä uusiksi. Runko pulverimaalattiin harmaaksi. 18. 10
Teksti ja kuvat: Tomi Eronen • Malli: Rosa Ljungqvist Super Cobr a Jet 30 AMERIKAN RAUTA 1/2020. Tuusulalainen Jouni ”Linu” Linjama muistetaan Amerikan Raudan kantta koristaneesta LS-koneisesta ’60 Impalastaan, mutta tällä kertaa esitellään miehen aivan toista tyylisuuntaa edustava häijyn mustanpuhuva Galaxie, jonka nokalta löytyy Ford Racingin yli 500-heppainen alukantinen 460-isolohko. FORD GALAXIE 500 XL FASTBACK ’64
Super Cobr a Jet 31 AMERIKAN RAUTA 1/2020
”2018 tammikuussa tuli vihdoinkin tilaisuus lähtee pidemmäksi aikaa lomalle, ja päätin lähteä kaveria tapaamaan Jenkkeihin. Siinä on Super Cobra Jet -alukannet todella isoilla kanavilla, ja 10,5:1 puristukset. ”O linhan mä kattellu noita ’63–64 Galaxieita jo vaikka kuin pitkään”, Linuna tunnettu Jouni Linjama selittää. Galaxiehän oli alun perin ollut vihreä, ja oli ihan alkuperäinen Z-koodillinen 390-auto.” Jenkins ei kuitenkaan lähtenyt Galaxietä entisöimään, vaan halusi siitä omien sanojensa mukaan ”hot rodin”. Perä on Glover’s Automotiven remppaama 9-tuumainen 3,55-välityksellä, edellinen omistaja sanoi siinä olevan ratchet spool -lukko, merkistä ei ole tietoa. Se oli jo joskus puoli vuotta aiemmin ollut myynnissä, ja olin silloin viestitellyt myyjän kanssa siitä. Takana on MH:n J60-15-katuslicksit. 850-tuplapumppukaasarin ja peltisarjojen kera moottorin luvattiin tuottavan sellaisenaan 500 hevosvoiman tehot ja 650 newtonmetrin vääntö. ”Ensimmäinen omistaja oli myynyt Labellen Langford Fordille autonsa takaisin ja Jenkins oli ostanut sen sieltä itselleen aihioksi. Ihan läpi ajateltu, toimiva paketti se oli.” Tuon tarkalleen ottaen 466-kuutiotuumaisen isolohkon kannet on portattu Jon Kaasen mallin mukaan ja siinä on isot, imupuolella 2,20" ja pakopuolella 1,76" rosteriventtiilit. Vanhan herran ”hot rod”. Tuo kansikuva-Impala on tällä hetkellä purettuna aivan alkutekijöihinsä, ja puhallettu ja maalattu runko roikkuu tallin katosta. En olisi ikipäivänä ostanut Florida-autoa ilman tsekkausta paikan päällä. Selitystä asia kaipaa sikäli, että ainakin kirjoittaja on oppinut pitämään Linua nimenomaan Chevy-miehenä, hänen LS1-koneinen ’60 Impalansa kun koristi Amerikan Raudan kantta muutama vuosi takaperin ja hänen tallistaan löytyy myös se Radio Cityn vanha ’55 Chevy -projekti. Pohja näytti yllättävän hyvältä, ei paikan paikkaa hitsattu, ei edes takahelmoissa, eikä pohjaa ollut koskaan maalattu, joten joka puolella oli tasainen siisti pintaruoste orkkispellillä. ”Myyjällä oli semmoinen 200 neliön ilmastoitu talli, jossa pääsi katsomaan nosturilla myös alustan. Auto poistui välillä myynnistä, mutta sitten kun se tuli vähän alemmalla hinnalla uudestaan myyntiin, sovin, että menen sitä katsomaan”, Linu jatkaa tarinaa Galaxien ostosta. Kun auto oli sitä mitä pitikin, niin siitähän tehtiin kaupat. ”Se heivasi sen alkuperäisen tekniikan pois ja osti tilalle uuden M-6007-G460-koneen. Ajettiin siellä semmoinen roadtrip, ja kun siellä oli Kissimmeen huutokauppa lähistöllä, niin menin sitten samalla reissulla katsomaan tuota Fordia. Tallissa oli paljon muutakin hienoa kalustoa, ja tämän hän oli rakennuttanut itselleen 2000-luvun puolivälissä”, Linu kertoo. Tarkoituksena oli ostaa mahdollisimman valmis 60-luvun tyylinen muskeli, ei niinkään alkuperäiskuntoista, mutta sen aikakauden henkeen rakennettu.” Ja siihen kehykseen uudella viritetyllä isolohkolla varustettu kliininmusta ’64 Fastback sopikin mainiosti. ”Vaihteistona siinä on Raptor TC:n preppaama C6 shift kitillä. ”En halunnut mitään patinalaitetta, mutten toisaalta restomodiakaan. 3-tuumaisen pakoputkiston on tehnyt Dan’s Performance Muffler, ja se on maksanut 1700 dollaria, mutta on kyllä hienosti tehtykin x-putkineen kaikkineen.” 32 AMERIKAN RAUTA 1/2020 Ford Galaxie 500 XL Fastback ’64. Linu halusi auton näyttävän päällisin puolin mahdollisimman 60-lukuiselta, joten hän vaihtoi auton alla maahantuotaessa olleet 10ja 8-tuumaiset peltivanteet pari tuumaa kapeampiin, joilla saatiin renkaat näyttämään pulleammilta, kuten 60-luvulla oli tapana. Edellinen omistaja, Harold Jenkins III oli jo 70–80-luvuilla ajanut drag racea, ja kaikesta näki, että miehellä oli pakka kunnossa. Sisuskaluiltaan tuo oli Ford Racingin jäljiltä, siihen oli vain vaihdettu matalampi, keraamisesti päältä ja sisältä pinnoitettu imusarja, jotta paketti saatiin mahtumaan vakiopellin alle
Se edellinen omistajahan oli ajanut sillä 12 vuoden aikana about 5000 mailia, pääosin se oli seissyt ilmastoidussa tallissa. Jotain muutakin pientä siivousta siinä oli. Klassista muskeli-ilmettä. Sen Tkahva oli tosi jäykkä käyttää, joten vaihdoin siihen heti kättelyssä Hurstin pidemmällä kepillä varustetun räikän.” Autohan tuli Suomeen keväällä 2018 juuri ennen Tampereen Hot Rod & Rock Show’ta, jonne Linu ajoi sillä neitsytmatkan Suomen kamaralla. Miehellä oli niin paljon niitä muitakin autoja, ettei ollut ollut tarvetta lähteä tuolla mihinkään kauemmas ajelemaan.” 33 AMERIKAN RAUTA 1/2020. Galaxiehän oli alun perin ollut vihreä, ja oli ihan alkuperäinen Z-koodillinen 390-auto. Ajettavuutta on jämäköitetty myös jäykemmillä jousilla ja paksuilla kallistuksenvakaajilla molemmissa päissä. ”Myös kaikki rosterit oli kiillotettu sekä takapuskuri uusittu. Samalla, kun korin väri vaihtui mustaan, vaihtoi Jenkins erillispenkein varustetun XL-sisustan värin kirkkaanpunaiseen. ”Alusta on kanssa kokonaan tehty, nivelet ja puslat on uusittu ja taka-akselille on hitsattu traction barsit”, Linu listaa. Alle tulivat niin leveät renkaat kuin vakiokokoisiin pyöränkoteloihin vain sai mahtumaan, mutta tyylikkäästi leveille, mustille peltivanteille asennettuna, mikä sopi Linunkin silmään aluvanteita paremmin. Etupuskurin alta pilkistävä Milodonin iso öljypohja sekä pitkät peltisarjat viimeistään vahvistavat, ettei kyseessä ole ihan tavallinen 500 XL -luksusversio. Harmillista oli se, että se XL-mallin alkuperäinen keskikonsoli oli hukattu, kun tuo B&M:n räikkäshifteri ei ole käynyt sen kanssa paikalleen. Etulokasuojien 460-merkit kielivät siitä, että pellin alta saattaa löytyä jotain, mitä ei tämänikäisten nokalle tehtaalla asennettu. ”Autonhan piti olla ihan heti valmis ajoon, mutta ihan ensimmäisenä piti repiä mustat kalvot ikkunoista pois
Haussa ovat vielä niin ikään vain XL-mallissa käytetyt punaiset ovipahvit, nykyiset kun ovat mustat. Kun otin sen auki, niin päätin tehdä siihen samalla ison huollon, jossa tarkistetaan kaikki. Hankin tilalle eteen Cokerin rättirenkaan näköiset vyörenkaat ja taakse MH:n Racemasterit, sain tuosta enemmän 60-lukulaisen näköisen, mikä minulla oli tavoitteena. Niin imusarjassa kuin pakosarjoissakin on keraaminen pinnoitus. Hillitysti häijy. Sylinterit hoonattiin, männät rengastettiin, kampiakselin kaulat hiottiin ja laakerit sekä tiivisteet uusittiin, ja tönärit piti myös lyhentää, kun tuli se uusi nokka.” On enemmän kuin todennäköistä, että rullanokan myötä myös tehoa tuli lisää, vaikkei sitä ole dynossa mitenkään todettukaan. Apuna ollut kaveri sitten totesi, ettei siihen kannata ainakaan laahurinokkaa enää laittaa, joten hankin tilalle arvoiltaan lähellä aiempaa olevan rullanokan. ”Heivasin ne liian Nascarin näköiset modernit Nitto-renkaat pois ja vaihdoin ne 8ja 10-tuumaiset vanteet kapeampiin 6ja 8-tuumaisiin. Jouduin siihen tekemään sitten oman virityksen, että sain tuon B&M:n shifterin sopimaan siihen. Vain XL-mallissa käytetty harvinainen keskikonsoli oli valitettavasti kadonnut, kun autoon oli asennettu tarvikeshifteri, mutta Linu onnistui löytämään alkuperäiset osat osin Suomesta, osin Jenkeistä. 34 AMERIKAN RAUTA 1/2020 Ford Galaxie 500 XL Fastback ’64. Nyt viimeisimpänä parannuksena vaihdoin vielä kuvissa näkyvän Ford Racingin käyttämän jakajan MSD:n versioon, jolla epämääräiset sytytysennakon heittelyt tasakierroksilla korjautuivat”, Linu selittää. Vaihdoin siinä moottorin ison huollon yhteydessä tuohon Letukan pickupin hydroboosterin. Jarrut ovat tunnetusti vauhdin surma, mutta silti niitäkin välillä tarvitaan, ja niiden tehostuksen osalle Linu joutuikin tekemään muutoksia. G460-nimellä tunnettu Super Cobra Jet on oikeastaan 466-kuutiotuumainen, eli ensimmäisessä ylikoossa jo Fordin jäljiltä. Siksi halusin pitää tuon keulankin korkealla, ei missään tapauksessa madallettuna.” Jo ensimmäisenä kesänä löytyi myös tekniikasta heikko kohta, tai ehkä sitä pitäisi kutsua enemmän huollon puutteeksi. ”Koska motti ei tuottanut tarpeeksi alipainetta, oli siihen lisätty tehostajaa varten sähköinen alipainepumppu ja säiliö. Sellaisenaan sen luvattiin tuottavan 500 hevosvoimaa, mutta nykyisellä rullanokalla tehoa saadaan luultavasti vielä hieman enemmän. Nykyisellään Linu on Galaxieensa kaikin puolin tyytyväinen, mutta aina sitä pientä paranneltavaakin löytyy. Halusin eroon niistä, kun se alipaine ei kuitenkaan riittänyt kuin pariin painallukseen. Ja miksipä tuollaiseen autoon ei tyytyväinen olisikin – se on yhtä aikaa hillitty mutta todella häijy, ja se myös kulkee yllättävän ripeästi kokoisekseen. Ohjaustehostuskin tuntui vähän heikolta, joten vaihdoin sen paikallaan olleen kromatun tarvikepumpun Impalasta yli jääneeseen Unisteerin pumppuun, ja ongelma ratkesi”, hän toteaa. ”Suomesta löysin nuo alkuperäisen keskikonsolin kiiltävät osat, punainen runko siihen tuli Jenkeistä. ”Syksyllä, kun vähän sudittelin tuossa, niin se sylkäisi vedet imusarjan tiivisteestä ykköspyttyyn, kun se imusarja oli jostain syystä löysällä. ”Penkeissä oli hyvät päälliset, mutta fyllit olivat huonot, joten ne uusin heti silloin kättelyssä”, Linu selittää
Kori: Väri vaihdettu vihreästä mustaan. Teho: 500 hv. Kiitos: Pekalle teknisestä avusta. Renkaat: Coker American Classic 7.10-15 edessä, MH Racemaster J60-15 katuslicksit takana. Samalla, kun korin väri vaihtui mustaan, vaihtoi Jenkins myös XL-sisustan värin kirkkaanpunaiseen. Faktat Ford Galaxie 500 XL Fastback ’64 Omistaja: Jouni Linjama, 58 Paikka: Tuusula Moottori: 466 cid SVO G460 BB V8, Super Cobra Jet -alukannet, Comp Camsin 282/288-asteinen hydraulinen rullanokka 0,521/0,532" nostolla, keraamisesti pinnoitettu Ford Racingin aluimusarja, Holley 850 DP -kaasutin, MSD 6AL -sytytys, MSD Blaster 2 -puola, keraamisesti pinnoitetut pitkät 2" peltisarjat, 3" tuplaputkisto x-putkella, isompi jäähdytin, Flex-a-lite-sähköflekti, Aeromotiven bensapumppu ja regulaattori. 35 AMERIKAN RAUTA 1/2020. Voimansiirto: vahvistettu C6automaatti, shift kit, 9" ratchet spool lukkoperä 3,55:1 välityksellä. Alusta: KYB GR2 -iskarit edessä, Gabriel Hijacker-ilmaiskarit takana, Quickorin 1" kallistuksenvakaaja edessä ja 7/8" vakaaja takana, HD-lehtijouset ja traction barsit taka-akselilla, Unisteerin ohjaustehostimen pumppu. Vanteet: 6x15" ja 8x15" Wheel Vintiquesin alkuperäistyyppiset peltivanteet, alkuperäiset pillerikapselit. Jarrut: Master Power Brakesin levyjarrut, rummut takana, GM pick-upin Hydroboost-tehostin. Sisusta: Alkuperäisen kaltainen punainen sisusta erillispenkein, B&M:n räikkäshifteri, Auto Meterin RPM-sarjan mittarit
Hyvinkääläisen Janne Tommilan Formula S -optiopaketilla varustettu Barracuda on miehen ensimmäinen nelipyöräinen harrastelaite. PLYMOUTH BARRACUDA FORMULA S FASTBACK ’67. Parin epäonnisen sattuman kautta siitä on rakentunut komea klassikkomuskeli, jota on ilo paitsi katsella myös käskyttää. Teksti ja kuvat: Kimmo Janhunen Sporttisella reseptillä 36 AMERIKAN RAUTA 1/2020
37 AMERIKAN RAUTA 1/2020
Ensimmäisen sukupolven Barracuda oli korimalliltaan HT fastback ja jakoi A-Bodyalustansa Valiantin kanssa. Jollekin saattaa herätä kysymys, kuinka se voi olla vastatoimenpide automallille, joka tuotiin markkinoille vasta vuoden 1964 puolivälissä, mutta koska Fordin suunnitelmat uudesta, edullisesta sporttikompaktista olivat kenties autohistorian huonoiten pidetty salaisuus, ehtivät jotkut kilpailijat todellakin reagoimaan Mustangin markkinoilletuloon niin sanotusti reaaliajassa. Se, että Jannen ensimmäiseksi harrasteautoksi valikoitui juuri Barracuda ja vieläpä harvinainen Formula S -malli, oli enemmän 38 AMERIKAN RAUTA 1/2020 Plymouth Barracuda Formula S Fastback ’67. ”Tallilla on tällä hetkellä viisi autoa, kaikki Mopareita. Toisen sukupolven Barracudan konehuoneessa oli uuden muotoilunsa ansiosta enemmän tilaa, joten sinne sai halutessaan optiona jopa 383-isolohkon. Itse asiassa se on ylipäätään hänen ensimmäinen harrasteautonsa, sillä aiemmin mies on kunnostautunut pelkästään kaksipyöräisten parissa. Vuonna 1970 markkinoille tuotu kolmas sukupolvi ei pohjautunut enää lainkaan A-bodyyn, vaan Dodge Challengerin kanssa yhteiseen E-bodyyn. Kyseisestä paketista saadaan kiittää Chryslerin insinöörinä palvellutta, rallitaipaleillakin menestynyttä Scott Harveyta, joka kokosi S-reseptin pääpiirteissään Valianteista ja Darteista, joilla oli kilpailtu vuoden 1963 Monte Carlo -rallissa. Tuskainen taival tallille. Juttumme Barracuda on hämeenlinnalaisen Janne Tommilan ensimmäinen jenkkiauto. O tetaanpa alkuun ote Moparhistoriaa. Uudelleenmuotoiltua kakkosgenneriä sai fastbackin lisäksi myös hardtop coupena sekä convertiblena. Nelipaikkaisen urheilullisen mallin mainonta kohdistettiin aktiivisiin nuoriin aikuisiin, jotka olivat jatkuvasti liikkeessä. Käytännössä Formula S -optiolla sai 273-kuutiotuumaisen Commando V8:n, jota oli piristetty rajummalla nokalla, paremmin virtaavilla pakosarjoilla ja Carterin nelikurkkuisella kaasarilla. Formula S -optiopaketti tuli saataville vuonna 1965 tuoden Barracudan suorityskykyyn kaivattua boostausta. Vuonna 1964 markkinoille tuotu Barracuda oli Plymouthin vastaisku Fordin luomille poniautomarkkinoille. Saihan mallista takapenkit kaatamalla liukkaan kuljettimen vaikkapa surffilaudalle tai vesisuksille. 1967 mallia kutsuttiin yleisesti Sports Barracudaksi paitsi kasvaneen tehon, myös hyväksi todetun käsiteltäv y ytensä ansiosta. Meillä on siellä hyvät nosturit ja kaikki tarvittavat systeemit. Näillä eväin koneesta irtosi 235 hevosvoimaa. Tienpintaan tämä pyrittiin välittämään vakiomallia paremmin jäykempien jousien, raskaamman sarjan iskareiden, nopeamman ohjauksen ja leveämpien renkaiden avustuksella. Toisen sukupolven Barracuda esiteltiin vuodeksi 1967, ja vaikka se edelleen perustui Valiantiin, ei siinä ollut enää ainoatakaan yhteistä pintapeltiä sen kanssa. Tilaa on parisataa neliötä ja yläkerrassa baari bilispöytineen”, mies kuvailee harrastuspuitteitaan, jotka tuntuvat olevan kunnossa. Niitä mies ei ole unohtanut vieläkään, mutta rinnalle on tullut kaveripiirin myötä Mopar-harrastus
Mittaristoa on päivitetty Auto Meterin mittareilla. Niinhän siinä lopulta kävikin, mutta matka osoittautui huomattavasti työläämmäksi, kuin olin osannut kuvitella. Auton piti luonnollisesti olla Mopar, mutta koska vaihtoehtoja haettiin kotimaan markkinoilta, ei kriteereitä voinut määritellä kovin tiukoiksi. Työkalujakaan ei ollut matkassa riittävästi, jotta asialle olisi voinut tehdä jotain, joten meidän ei auttanut muu kuin odotella vartin verran aina kun auto hyytyi. Janne aloitti sen päivittämisen korvaamalla kaikki alustan puslat uretaanisilla ja vahvistamalla alatukivarret. Barracudan takapenkin selkänoja on kaadettava, millä saadaan melkoisesti lisää kuljetuskapasiteettia. Niinpä tuumasin, ettei matkaan tarvita traileria. Kori vaikutti jopa yllättävän terveeltä. Pienellä koeajolla auto pelasi ihan hienosti, mutta kotimatkalla saimme pysähtyä varmasti 20 kertaa. tai vähemmän sattuman kauppaa. Tuolloin elettiin vuotta 2012. Uutena autoa mainostettiinkin aktiivisille nuorille aikuisille sillä, että sen kyydissä kulkee helposti suuremmatkin harrastusvälineet. MSD:n 6AL -sytkäboksi on sijoitettu apukuskin puoleiseen tulipeltiin Mopar-logon koristaman suojakannen alle. 39 AMERIKAN RAUTA 1/2020. Yleisilmeeltään musta sisusta on alkuperäisen kaltainen. Auto oli suhteellisen ryhdikäs yksilö, muttei kuitenkaan mikään priima. Eräs kaverini palasi juuri tuolloin Turkista ja kävin hakemassa hänet kentältä aamuyöstä road tripille, jonka tarkoituksena oli tuoda Barracuda ajamalla illaksi kotiin. Tekniikka uuteen iskuun. Jossain vaiheessa Nettiautosta nousi ylitse muiden tämän vuonna 2010 Suomeen tuodun, 360 Magnum-koneella päivitetyn Barracudan myynti-ilmoitus. ”Auto sijaitsi Iisalmessa ja sen myyjä vakuutteli, että se on kunnossa ja kaikki toimii kuten pitää. Toisaalta, olihan se viettänyt suurimman osan olemassaolostaan Arizonan kuivassa ilmanalassa. Sinä aikana ruostemuhju valui takaisin tankkiin päin ja polttoaine kulki taas suodattimen läpi hetken aikaa, kunnes tukki sen uudestaan”, Janne muistelee. Tankista irronnut ruoste tukki polttoainelinjat sillä seurauksella, että kone hyytyi aina, kun ei saanut tarpeeksi ainetta. Niinpä Janne eteni avoimin mielin. Seuraavana talvena, vuonna 2013, ajettavuutta kohentavat toimenpiteet jatkuivat 1,03-tuumaisten vääntösauvojen vaihtamisella sekä Viking Performancen säädettävien iskareiden asentamisella joka kulmaan
Moottoriremontin yhteydessä uusittiin kaikki konehuoneen sähköt sekä sytytyspuolen osat. Tuumacidin kokoonpaneman moottorin voimavarat on mitattu Santala Racingin tehodynamometrissä, joka piirsi paperille lukemat 461 hevosvoimaa ja 688 Newtonmetriä. ”Oltiin jo aika pitkällä syksyssä, kun öljynpainemittari pomppasi yhtäkkiä tappiin ja kone puski öljyt pihalle suodattimen jalasta. Kaikki meni suhteellisen leppoisasti aina siihen saakka, kunnes kesän 2016 ajot päättyivät konerikkoon. Koneen kasaajaksi valikoitui Tuumacid Riihimäeltä aiempien hyvien kokemuksien perusteella”, Janne muistelee. Myös autossa ollut 904-laatikko peruskorjattiin ja varustettiin shift kitillä. Kohonnut paine johtui ilmeisesti öljypumpun paineventtiilistä ja nesteongelmat kansiviasta, joka jenkkipalstojen perusteella on ollut Magnumin heikko kohta. 40 AMERIKAN RAUTA 1/2020 Plymouth Barracuda Formula S Fastback ’67. Toisaalta, olihan se viettänyt suurimman osan olemassaolostaan Arizonan kuivassa ilmanalassa. Kaikki meni suhteellisen leppoisasti aina siihen saakka, kunnes kesän 2016 ajot päättyivät konerikkoon. Moottoria tutkiessani huomasin öljyjen ja vesien menneen myös sekaisin. Kontin pohjaan tehtiin pieni paikka ja toinen apparin jalkatilaan, mutta muilta osin kori vaikutti jopa yllättävän terveeltä. Silloin päätin, että repäistään kone irti ja rakennetaan se kunnolla. Imusarjaksi valittiin Edelbrockin RPM Air-Gap ja pisteeksi i:n päälle Quick Fuelin 750 cfm Slayer -kaasari. Vaihteistona on Cope Racingin osilla vahvistettu manuaalikoneistoinen 727-automaatti, jota hämmennetään Turbo Action Cheetah SCS -shifterillä. Vuonna 2014 oli peltien syynäämisen vuoro. Nostajat poimittiin Mopar Performancelta, säädettävä jakopää Cloyesilta ja keinuvivut sekä työntötangot Trick Flow’lta. Kokoonpanon jälkeen paketti käytettiin Santala Racingin dynossa, jossa sen huipputehoksi mitattiin 461 hv ja -väännöksi 688 Nm. Sytkäboksiksi valittiin MSD:n digitaalinen 6AL, jakajaksi Pro Billet ja puolaksi Blaster. Vuosi 2015 toi tullessaan uuden Edelbrockin 600 cfm kaasarin sekä halkaisijaltaan kolmituumaisen X-pakoputkiston. Autossa ollut 360-kuutiotuumainen Magnum päätettiin stroukata 402-kuutiotuumaiseksi ja varustaa Scatin kampuralla, I-profiilisilla kiertokangilla ja takomännillä sekä Edelbrockin Performer RPM -alumiinikansilla ja hydraulisella Schneider Racing Camsin rullanokalla. Ennen kokoonpanoa käännyttiin kuitenkin koneistamon puoleen, jossa sylinterit hoonattiin, kansien venttiilinohjurit koneistettiin ja moottorin runkolinja oikaistiin. Lisäksi hiottiin tasopinnat ja vaihdettiin nokka-akselin laakerit
Vaikka matkaan on sattunut mutkia, ovat ne johtaneet siihen, että miehellä on nyt hyppysissään upeakuntoinen ja varsin harvinainen muskeliklassikko, jota on vieläpä ilo ajaa. Janne tiesi uudelleenmaalauksen pohjatöineen kuitenkin sen verran arvokkaaksi ja aikaavieväksi hommaksi, että asiaa tuli lykättyä kerta toisensa jälkeen. ”Huurteisella hallin kulmalla sattui pieni maalipinnan korjaamista vaatinut vahinko. Tiedustellessa asiaa Traficomilta Jannelle kerrottiin, että Suomessa on rekisterissä kaiken kaikkiaan vain 12 kappaletta 1967–69 Barracudia. Sisusta: Alkuperäisen kaltainen musta verhoilu, Auto Meterin mittarit, Turbo Action Cheetah SCS -shifteri. Syvää lämmintä oranssia. Teho/vääntö: 461 hv/688 Nm. Se ei siis ole Barracudan alkuperäinen väri, mutta pinnassa aiemmin ollut sävy oli hyvin samankaltainen ja käy mallin muotoihin hienosti. Renkaat: BF Goodrich Radial T/A, edessä 205/60 R15, takana 235/70 R15. Maalipinta oli ehtinyt harmittaa Jannea pidemmän aikaa. 9,5-tuumaisen turbiinin tilasin Jenkeistä Performance Torque Convertersilta, joka valmisti sen lähetettyäni auton ja koneen tiedot heille aina nokkakorttia myöten. Hakattuani päätä seinään pari päivää, päätin kääräistä hihat ja toteuttaa seuraavan isomman operaation puhdistamalla koko korin pellille ja maalauttamalla auton kauttaaltaan uusiksi”, Janne kertaa. Kiitos: Tallikavereilleni Teemulle, Harrille, Tommille ja Lasselle. Lopulta se otti kuitenkin tuulta purjeisiinsa yllättävän nopeasti pienen epäonnisen sattuman myötä loppusyksyllä 2017. Moottori: 360 cid Magnum V8, stroukattu iskutilavuuteen 402 cid, Scatin kampiakseli, I-profiiliset kiertokanget ja takomännät, Edelbrockin Performer RPM -alumiinikannet, Schneider Racing Camsin hydraulinen rullanokka, Mopar Performancen nostajat, Cloyesin säädettävä jakopää, Trick Flow’n keinuvivut ja työntötangot, Edelbrockin RPM Air-Gap -imusarja, Quick Fuelin 750 cfm Slayer -kaasutin, MSD:n digitaalinen 6AL-sytkäboksi, Pro Billet -jakaja ja Blaster-puola. Tarkempia tilastotietoja ei ollut saatavilla, mutta on sanomattakin selvää, ettei ’67-vuosimallisia Formula-S-optiopaketillisia fastbackejä voi maassamme näin ollen montaa piileskellä. Kun se lopulta vietiin takaisin maalaamolle ja luukut sun muut pellit kiinnitettiin paikoilleen, totesin niiden näyttäneen aivan eri sävyisiltä. Pienen neuvottelun jälkeen maalari maalasi pintapellit toistamiseen.” Lopputuloksesta tuli kuitenkin hieno, eikä pinnassa ole appelsiinia enää kuin nimessä. Edelbrocin alumiinikansilla, Schneider Racing Camsin hydraulisella rullanokalla, Air Gap -imusarjalla sekä Quick Fuelin 750 cfm kaasarilla. Ensiksi auto maalattiin siten, että luukut ja lokasuojat olivat irrallaan. Alusta: Apurungot yhdistetty, alatukivarret vahvistettu, Viking Performancen säädettävät iskunvaimentimet, 1,03" vääntösauvat, uretaanipuslat. Toni Heijalle kiitokset lisäkäsistä ja hitsausavusta sekä Tuumacidin Teppo Inkiselle koneen kasauksesta ja osatoimituksista. Faktat Plymouth Barracuda Formula S Fastback ’67 • Omistaja: Janne Tommila, 46 • Paikka: Hyvinkää. Voimansiirto: Cope Racingin osilla vahvistettu manuaalikoneistoinen TF727-automaattivaihteisto, Performance Torque Convertersin 9,5" custom-turbiini, 8 ¾ perä Truetrac-lukolla. 41 AMERIKAN RAUTA 1/2020. Heti takakylkien puhdistamisen myötä paljastui kuitenkin, ettei homma tulisi menemään helpoimman kautta. Pohjat oli tehty huonosti, eikä ruiskutuskaan ollut mennyt ihan nappiin. Pohjatyöt ja maalauksen sai hoitaakseen Jokelassa toimiva automaalaamo. ”Maalausremontin yhteydessä uusin itse auton loput sähköt. Deep Burnt Orange on Moparin värikartoista löytynyt sävy, jota on käytetty vuodesta 1970 vuoteen 1983. ”Maalauskaan ei onnistunut kerralla. Taakse meneville sähköille tilasin valmiin sarjan, mutta muut tein ihan metritavarasta”, Janne välihuomauttaa. Maalaamisen jälkeen hylsy tuli minulle tallille, jotta sain asennettua tekniikan paikalleen huolehtimatta ympäröivien peltien naarmuttamista. Loput oli hoidettu pakkelilla, jota oli rajuimmillaan noin kahden sentin kerros. Niinpä alkuperäiset takalokasuojat päätettiin korvata uusilla, jotka tilattiin saksalaiselta Moparshopilta. Jarrut: Edessä levyjarrut, takana 10" rumpujarrut. Kolhittuja peltejä oli näet oiottu poraamalla niihin reikiä ja vetämällä niitä vain hieman suoremmiksi. Auto oli todennäköisesti maalattu uusiksi jossain vaiheessa Jenkeissä. 360 Magnum -moottori on stroukattu 402-kuutiotuumaiseksi ja varustettu mm. Vanteet: 15" American Racing Torq Thrust II. Myös apurunkojen yhdistäminen tehtiin tässä samassa rytäkässä”, Janne listaa. ”Konerempan yhteydessä ostin Keminmaalla vaikuttavalta Mopar-harrastajalta Cope Racingin osilla vahvistetun ja manuaalikoneistolla varustetun 727-automaatin, jonka piti ilmeisesti mennä alun alkaen hänen Dusteriinsa, mutta suunnitelmat olivat muuttuneet
ISO PÄSSI VIIMEINEN 42 AMERIKAN RAUTA 1/2020
Voikkaan veljeksinä tunnetuksi tulleilla Jarkko ja Petri Mannisella on rekkamaailman erikoisuus, jonka mielettömiin muotoihin on jäänyt ripaus kultaista 50-lukua. DODGE BIGHORN CUSTOM CAB ´75. Teksti ja kuvat: Veli Vartiala 43 AMERIKAN RAUTA 1/2020
Raivopäät kurvatessa elokuvateattereihin. Mutta ennen noita isoja 10-pyöräisiä joukkoon on mahtunut monia harvinaisiakin amerikkalaisia. Kahvat ovien molemmin puolin ovat samat kuin monissa 60-luvun puolenvälin Mopareissa. Samoihin aikoihin, 1970-luvun puolivälissä monissa suomalaisissa kodeissa seurattiin televisiossa pyörinyttä Movin´ On -tv-sarjaa, suom. Virkailijan tuomio oli: ”Tällä autolla ei ole asiaa Saksan teille.” 44 AMERIKAN RAUTA 1/2020 Dodge Bighorn Custom Cab ´75. Yksi asia on vaikuttanut toiseen ja niin edelleen. Konna ja Koukku ja Convoy, 1978, suom. Ennen kuin otetaan pässiä sarvista, on hyvä hieman kertoa, miten tämän hetkiseen kalustoon on päädytty. Petri oli nimittäin kanssani 70-luvun puolessa välissä peruskoulussa samalla luokalla ja jonkin sortin käännytystyötä muistelen luokkakaverin harrastaneen. Rekkakuskit. American Graffiti on ollut monelle se yksi kovimpia vaikutteita antanut elokuva. Päällimmäisenä on kuitenkin ollut iso intohimo amerikkalaisia autoja kohtaan ja ehkä vielä suurempi mielenkiinto noihin valtateiden rekkavetureihin perävaunuineen. Checkerin taksitehtaan valmistamaan hyttiin mahtuu kolme henkilöä. Jarkon ja Petrin lisäksi klaaniin kuuluu vielä Jussi-veli, joka on myös vahvasti vaikuttanut Kouvolan alan piireissä, ja vaikuttaa edelleen. Mistään hetken mielijohteesta ei siis ole kyse kummankaan veljen kohdalla, vaan oikeastaan asiat ovat vuosien saatossa loksahdelleet paikoilleen ja tietysti onneakin on pitänyt olla matkassa. Vanhin veljeksistä, Jarkko, osti ensimmäisen Hot Rod Magazinen Kouvolan rautatieaseman kioskista vuonna 1970, 15-vuotiaana. Aikaa noista alkuhetkistä on kulunut uskomattomat 45 vuotta. Olo on kuin pickupissa ja panorama-tuulilasi muistuttaa 50-luvusta. Niin myös Mannisilla. M annisen veljekset ovat oikeastaan jo käsite Kouvolan seudun harrastajapiireissä ja tunnetaan heidät kyllä pitkin Suomeakin. Voidaan hyvinkin sanoa, että silloin istutettiin tähänkin poikaseen tähän päivään asti kantanut jenkki-innostus. Mustavalkotelkkarista huolimatta ohjelma pisti automaailmaan uusia ajatuksia ja lisää pähkittävää seurasi elokuvien Smokey and the Bandit, 1977, suom. Voi olla, että ilman noita veljeksiä en olisi itse hurahtanut amerikkalaisiin autoihin, enkä siis välttämättä nyt olisi kirjoittamassa tätä juttua
Mutta miksi Bighorn. Ostetaan Bighorn. Ensimmäinen alabamalainen omistaja ajoi tankkiautolla kymmenen vuotta ja vuonna 1989 se päätyi naapuriosavaltio Georgiaan Bighorn-asiantuntija Tony Youngbloodille. Youngblood entisöi Dodgen perusteellisesti seuraavan seitsemän vuoden aikana. Keräilykappaleita ovat kyllä kaikki jäljellä olevat, joita arvioidaan olevan romut mukaan lukien sadan yksilön paikkeilla. Muutama vuosi aiemmin rekkanälkään hankittu museorekisteröity 10-pyöräinen ´63 Jyry-Sisu myytiin myös samana vuonna pois, mikä mahdollisti Amerikan rekkahaaveet seuraavana vuonna, jolloin Jarkko osti pitkäkeulaisen ´87 Peterbilt 359:n Ranskasta. Kaikilla kolmella matkaajalla oli rekkakortit taskussa, sillä eihän rekkoja voi harrastaa ilman asianmukaista ajolupaa. 45 AMERIKAN RAUTA 1/2020. Tuolloin oltiin vuodessa 2015. Sen verran ansioitunut auton hankkinut kaveri on, että hänet tunnetaan myös lempinimellä Mr. Vaikka yksi matkan tarkoituksista oli ostaa 50-lukulaiset kotiin vietäviksi, niin kyllähän ne raskaan liikenteen armadat maanteillä ja Ontarion ja Barstow’n kaltaiset valtavat truck stopit olivat jotain aivan ainutlaatuista. Kerrotaan, että Chrysler-yhtymän isoja kuorma-autoja ei haluttu markkinoille ja että jopa valtiovalta olisi tehnyt sellaisia ajoneuvoasetuksia, joita Dodge ei pystynyt täyttämään. Ei siis ihme, että Bighorneista tehdään myös replikoita, joita välillä kaupataan aitoina, tahallaan tai tahattomasti. Peterbilt ehti olla Jarkolla kunnioitettavat 16 vuotta, kunnes nuppi perävaunuineen ostettiin Ruotsiin. Dodge ei oikein koskaan saanut kunnollista jalansijaa Heavy-Duty Truckien markkinoilla ja viimeinenkin pinnistys jäi kolmen vuoden mittaiseksi. Matkan aikana ihailu Kenwortheja ja Peterbiltejä kohtaan vain kasvoi. Kun tarkastellaan tuota valmistusmäärää, niin autohan on äärimmäisen harvinainen millä tahansa asteikolla mitattuna, kun huomioi, että vuosituotanto oli alle 100 ajoneuvoa. Juttumme Dodge Bighorn on yksi niistä 261:stä vuosina 1973–75 valmistuneesta täysiverisestä 10-pyöräisestä ja samalla se lukeutuu viimeisiin Amerikassa valmistettuihin Dodgen Heavy-Dutyjen edustajiin, sillä niiden tuotanto päättyi vuonna 1975. Pitää palata yhdelle Petrin Amerikanmatkoista ja vuoteen 1990, jolloin reissu suuntautui Mopar Nationalseihin, Ohioon. Amerikassa tämä Bighorn aloitti uransa vuonna 1975 öljy-yhtiö Gulfin väreihin maalattuna perässään puoliperävaunu. Bighorn. Jarkolle ja Petrille aidoissa Amerikan maisemissa rekat tekivät lähtemättömän vaikutuksen, jonka seuraukset jäivät tiukasti mieleen muhimaan. Se oli kahdeksan vuotta vanha eduskunnan puhemiehen entinen virka-auto ´66 Chrysler Newport. Pari vuotta aiemmin voimaan tulleen yli 25-vuotiaiden verohelpotuksen innoittamana matkaan lähdettiin taskut täynnä taaloja. Veljeksillä oli ollut vuoteen 1986 mennessä omistuksessa yksin ja erikseen muun muassa ´66 Ford Mustang, ´70 Dodge Super Bee, ´62 Ford F-100 ja ´55 Packard 400 2d HT. Reilun kahden metrin korkeudessa jököttävä pässinpää toimii myös vetokahvana, kun lasikuituinen konepeitto kiskotaan auki. Siellä Petri näki ensimmäistä kertaa livenä Dodge Bighornin ja ajatteli, että tuollainen pitää joskus saada. Jo seuraavana vuonna ajopeli vaihtui ´55 DeSoto Firedome 2-oviseen hardtopiin. Tosin se vaati Petrin ´66 Hemi-Coronet -projektin myymisen ja suuren etsintätyön Bighornin löytämiseksi. Tuliaisina Suomeen tulivat Jarkolle ´60 Chrysler New Yorker 4d HT ja allekirjoittaneelle ´56 Mercury Monterey 2d HT. No, siitä vierähti kevyesti 26 vuotta, kun sellainen rullasi Suomeen vuonna 2016 Jarkon ja Petrin yhteishankintana ja tiettävästi ainoana yksilönä Amerikan ulkopuolella. Ekan jenkin Mannisten veljeksistä hankki Jarkko vuonna 1974. Siis turhat tekijät pois markkinoita sotkemasta, kuten tänäkin päivänä taitaa käytäntö olla. Cumminsin diesel on varustettu turbolla ja se tuottaa 350 hevosvoimaa. Korin lämpöja äänieristys on tehty uretaanilla. Tuon viimeksi mainitun myyminen mahdollisti pitkään haaveissa olleen ensimmäisen matkan Kaliforniaan vuonna 1987. Jo samana päivänä, kun kaupat varmistuivat, Petri ehdotti veljelleen, että ostetaan Bighorn, joka suomeksi tarkoittaa urospuolista paksusarvilammasta. New Yorker entisöitiin Suomessa ja se myytiin Power Meetissä Tanskaan vuonna 1998. Reissu oli myös allekirjoittaneen ensimmäinen jenkkimatka. Öljyä kone nielee 35 litraa. Voi veljet, mikä taivas siellä Kalifornian auringossa aukeni vuonna 1987
Kului useampi kuukausi ja lopulta Jarkko laittoi Facebookin kautta herra Bighornille viestin, tietäisikö hän myytävänä olevaa hyvää Dodge Bighornia. Pitkään tankissa seisonut diesel oli saanut kosteuden kanssa aikaan tankkiin niin sanotun leväkasvuston, mikä tukki polttoainesuodattimen. Ja onneksi lähti saattamaan 250 kilsan matkaa. Parin tunnin ajon jälkeen satamasta, ennen Hampuria Bighorn joutui nilkuttamaan tien sivuun ja siitä läheiselle huoltoasemalle, kun vauhti hävisi autosta ja parhaimmillaan sitä oli enää 40 km/h. Bighorn laivattiin Jacksonvillestä Saksan Bremerhavenin niin, että se oli määränpäässään heinäkuussa 2016. Nokialla lentomoottoriasentajana toimivalle Petrille tuli juuri sopivasti samoihin aikoihin työkeikka Floridan Jacksonvilleen, josta oli neljän tunnin ajomatka Georgian Augustaan, missä entisöinnin jälkeen 530 mailia ajettu Bighorn odotti suomalaista vierasta. Kyllä tuo hytti on kuin choppauksen jäljiltä. Ystävällinen huolitsija lupasi vielä saattaa kaverit Suomeen lähtevälle laivalle varmistaakseen, että lainarekkarit eivät jää mihinkään kuljeksimaan. Huolintaliike kuitenkin yllätti tuossa vaiheessa ja lupasi lainata Mannisille firman dealer-kilpiä, joilla oli lupa siirtää periaatteessa minkälaisia autoja tahansa. Huolitsija sai ajaa Dodgen läheiselle katsastuspaikalle, missä todettiin, että entisöinnin yhteydessä paineilmatoimisten jarrukellojen työntötangot olivat jääneet liian pitkiksi. Yötä vasten uutta filtteriä ei saanut, mutta huolitsijan kontakteilla sellainen saatiin seuraavana aamuna. 46 AMERIKAN RAUTA 1/2020 Dodge Bighorn Custom Cab ´75. Siis jarrut ja ohjaus sekä molemmat polttoainetankit putkineen puhdistettiin. Virkailijan tuomio oli: ”Tällä autolla ei ole asiaa Saksan teille.” Ainoaksi vaihtoehdoksi alkoi tulla lavettikyyti Travemündeen. Veljeksistä nuorempi, Petri, on päässyt ajovuoroon ja vanhempi veli Jarkko on joutunut raskaampaan apumiehen tehtävään. Veljekset kävivät itse noutamassa ostoksensa Saksan satamasta, josta ei niin vain päästykään poistumaan. Tony Youngblood ilmoitti yllättäen myyvänsä omansa. Kun veljekset syksyllä 2015 päättivät hankkia Bighornin, alkoi puoli vuotta kestänyt intensiivinen seuraavaan kevääseen asti kestänyt pässin metsästys. Kiillotetusta alumiinista niittaamalla tehty kärri on 14,6 metriä pitkä ja näyttävän yhdistelmän pituus on 17,5 metriä. Satamavirkailijat ilmoittivat, että auto ei lähde mihinkään ilman saksalaisia rekisterikilpiä. Bighornin vetopöytää ei ollut asennettu Jenkeissä, joten se kunnostettiin ja istutettiin paikoilleen Suomessa. Toinen hylkäykseen johtanut seikka oli säätämättä jätetty ohjaussimpukka, joka moottorin käydessä toimi, mutta pysähdyksissä siinä oli liikaa klappia. fifth wheel), tuli kyllä auton mukana, mutta Amerikassa se oli tarkoituksella jätetty entisöinnin yhteydessä pois, joten sen Jo ennen Bighornia Jarkko oli ostanut Hollannista jenkkivalmisteisen Utility-puoliperävaunun. Vetopöytä, tai kuten ammattikääntäjät televisiossa sanovat, viides pyörä (engl. Petri sai amerikkalaisen vakuutettua, että auto päätyisi hyviin käsiin. Petri jäljitti yli 10 Bighornin omistajat Yhdysvalloissa, mutta kukaan ei vastannut kyselyihin. Tosin se piti hakea Hampurista. Loppumatka sujuikin sitten ilman kommelluksia Suomeen ja Vuosaaren satamaan, missä siirtolaput liimattiin lyhyttä kotimatkaa varten kotitalliin Kouvolan Voikkaalle. Ennen kuin Bighorn vuonna 2017 rekisteröitiin museoajoneuvoksi, siinä jo havaitut ja ilmi tulleet vaivat korjattiin. Härskinnäköinen. Seikkailu Saksassa. Vaikka jarrut toimivat, vaarana oli, että tangon liikerata jää vajaaksi
Näyttävä yhdistelmähän siitä lopulta tuli, mistä osaltaan kertovat kaikista näyttelyistä saadut tunnustukset ja matkan varrelle sattuneiden ihmettelijöiden määrä. Jarrut: Paineilmatoimiset rumpujarrut. Teho: 350 hv. Kori: Takseistaan tunnettu Checker Cab Company valmistanut peltisen hytin, malli vuodelta 1955. Vetopöytä tietysti tarvittiin, koska amerikkalaisen Utilityn valmistaman alumiinisen puoliperävaunun Jarkko oli hankkinut Hollannista jo ennen kuin Bighorn-kauppoja oli edes tehty, vähän kuin aavistellen, mitä seuraavaksi tapahtuu. Renkaat: Michelin XZA-1, 11 R 24,5 Radial. Kiitos: Tony ja Kyle Youngblood, Cambria Global Logistics / Panu Virtanen, ASI Auto Shipment GmbH / Heiko ja Thomas / Saksa, Jani Petäjä, ON kuljetusliike Olavi Nenonen Oy / Pieksämäki, Hannu Manninen, Jussi-veli, Vesa Kauppinen, Frank Spitt / Hollanti, Maarit Puolakka / Ruotsi ja Bengt Gustafsson / Ruotsi. Alusta: Etuakseli: Rockwell FF921, taka-akselit: Rockwell SQHD, perävälitys 4,44:1, teliveto, akseliväli: 195 tuumaa telin keskelle. Perävaunu: Utility R-2000 Z, 1997, pituus 48 jalkaa (14,6 metriä). Olkoon tämä meidän työ myös kunnianosoitus tasan 100 vuotta sitten liian nuorena kuolleille Dodge Brotherseille, Johnille ja Horacelle.” Faktat Dodge Bighorn Custom Cab CNT950 ´75 Omistajat: Jarkko Manninen ja Petri Manninen . 47 AMERIKAN RAUTA 1/2020. Miten voi olla tuon näköinen rekka. Voimansiirto: Eaton Fuller RTO 9513, 13 vaihdetta. kunnostaminen jäi uusille omistajille. Samaa toteavat veljekset Jarkko ja Petri haastattelun lopuksi: ”Ei olla mekään mitään noin härskinnäköistä kuorma-autoa nähty koskaan. Vanteet: Edessä ja takana Alcoa 24,5 x 8,25 alumiinivanteet. Valmistusmäärä: 261 kpl 1973–1975. Ei olla mekään mitään noin härskinnäköistä kuorma-autoa nähty koskaan. Youngblood oli entisöinyt Dodgen sellaiseksi kuin se oli tullut tehtaalta ilman vetopöytää. Yhdistelmän pituus: 17,5 metriä. Moottori: Cummins NTC-350 diesel, 855 cid eli 14 litran suora 6. Paikka: Kouvolan Voikkaa ja Nokia. Sisusta: Tehtaan oma tuck&roll-verhoilu, ilmajousitettu kuljettajan istuin, säädettävä ohjauspyörä, ilmastointi
KUIN JÄTTIMÄ INEN HOT ROD 48 AMERIKAN RAUTA 1/2020
Teksti: Tomi Eronen • Kuvat: Tuukka Erkkilä 49 AMERIKAN RAUTA 1/2020. KUIN JÄTTIMÄ INEN HOT ROD CHEVROLET C10 SUBURBAN TRAILERING SPECIAL ’78. Squarebodyt ovat jo jonkin aikaa edustaneet GM:n light duty truckien halutuinta päätä, eikä lieksalaisen Jarkko Kilpeläisen Suburbania katsellessa ihmetytä yhtään, miksi
Alla oli American Eaglen 20 tuuman vanteet ja tekniikkakokoonpano alkuperäinen 454-moottoria, TH400-vaihteistoa ja varsin tiheällä 3,73-välityksellä varustettua 12-pulttista lukkoperää myöten. L ieksalainen Jarkko Kilpeläinen on tullut Amerikan Raudan lukijoille jo tutuksi candyoranssista ’65 Bel Airistaan, joka esiteltiin lehden sivuilla vuosi takaperin. Sitä oli madallettu reilusti, edestä löytyivät droppiolka-akselit, ja taka-akselille oli madallettujen lehtijousien avuksi asennettu makkarapalkeet. Sen lisäksi miehen hallusta löytyy lähes samanvärinen ’78 Suburban, isolohkolla jo tehtaalta varustettuna, ja uskomattominta kyllä, hienokuntoinen auto on palvellut useamman vuoden Kilpeläisten ympärivuotisena käyttöautona! ”Tämä oli chattiautossa myytävänä ja kolahti ihan heti”, Jarkko selittää. 50 AMERIKAN RAUTA 1/2020 Chevrolet C10 Suburban Trailering Special ’78. ”Johan kilvitti auton ja myi sen sitten Vesa Lintuselle Vantaalle. Lintusella räjähti melko pian perä kuoria myöten Lahden moottoritiellä, ja sen jälkeen sinne onkin laitettu kaikki hilut uutta”, Kilpeläinen jatkaa tarinaa. Mandarin Orange Candy -sävy pääsee oikeuksiinsa auringon laskiessa. ”Johan oli itse Teksasissa ollessaan löytänyt sen Craigslistiltä ja käynyt paikan päällä tekemässä kaupat.” Suomeen tullessa Suburban oli vielä maalarinvalkoinen, mutta muuten ulkoisesti koko lailla nykyisen kaltaisessa kunnossa. Ilmaa niihin pystyi syöttämään ulkopuolelta paineilmaletkulla. Yhdessä sopivan madalluksen ja 20-tuumaisien American Eagle -vanteiden kanssa se tuokin Suburbanille mukavasti surf wagon -ilmettä. Hämeenlinnassa nykyisin asuva Johan Wasström oli hankkinut isolohko-Suburbanin Houstonista vuonna 2012
”Talveksi ostin Hot Rod Hankiltä 15" alumiiniset Cragarin S/S:t, ja niillä olen ajellut ihan Amerikan M+S-renkain. ”Lintunen maalasi auton SEM:in mandariinioranssilla, kyljet ovat kermanvalkoiset. Vaimo sai sitten uudemman nelivetopickupin käyttöönsä.” Jarkolla olikin Suburbanille epätavallisemmat suunnitelmat, hän nimittäin valjasti sen talviautokseen. Hyvin on pärjännyt”, mies naurahtaa. Penkit ovat täysin virheettömät edelleen ja alkuperäinen tuulilasikin on vielä aivan kirkas. Ja sitten on vielä ’67 avo-Impala, joka minulla on ollut jo vuodesta 1991.” Kuten alussa tulikin mainittua, ovat Suburban ja Bel Air käytännössä samanvärisiä, vaikkei kumpaakaan ole Jarkko itse maalauttanut. Hän myös asensi eteen ilmapussit apujousiksi kierrejousien sisälle. Z82 Trailering Special -optio sisälsi myös muun muassa lisäöljynjäähdyttimen vaihteistolle, ja oli saatavilla kaikkiin C10, C20 ja C30 -versioihin, joskin 454-moottorilla tilatuissa pickupeissa se oli tiettävästi ilmainen lisävaruste, sillä se toi niihin ekstrana oikeastaan vain Trailering Special -merkin. Tämähän on uutena Kaliforniaan myyty auto, joka on jossain vaiheessa kulkeutunut Teksasiin. ”Pari edellistalvea ajelin sillä talvet läpeensä. Teksasista Suomen talveen. Jo Jenkeissä tähän oli asennettu uusi kattoverhoilu, Johan taas oli Suomessa uusinut lattiamatot alkuperäistyyppisillä muotoonprässätyillä matoilla”, Jarkko selittää. Jarkon autostakin kun löytyy myös lisävarusteinen moottorin lisäöljynjäähdytin, joka olisi saattanut olla tarpeen USA:n monikymmenkilometrisissä ylämäissä jättimäisen vaunun kanssa, vaikkei sellaista tällä autolla ole koskaan hinattukaan. Joka tapauksessa sillä varustettuna GM:n light duty truckeille luvattiin jopa 6000 kilon vetopainoja! Eikä se nyt rajusti vääntävälle 454-isolohkolle ole tiheän välityksen kanssa kuorma eikä mikään. Se on kuin jättimäisellä hot rodilla ajaisi, tosi hyvät jytinät ja kiihtyy aika hyvin, että kyllä sinne varmaan joku vääntönokka on myös laitettu”, Jarkko pohtii ääneen. Se on kyllä siitä jännä, että siinä on kaikki muut vetohommiin tarkoitetut varusteet johtosarjaa myöten, mutta ei siinä ole ikinä ollut koukkua”, hän jatkaa. Se toimi kyllä kuin kello, ja on ajolleen kuin uudemmat autot”, Kilpeläinen kehuu. 51 AMERIKAN RAUTA 1/2020. ”Työkaveri totesikin, että tuntuu, että Toyotasta putoaa pohjapelti, kun tuon jysäytät tulille.” Hyvät jytinät. Minullahan on tuossa yksi chopperi työn alla ja sitten on se farmari Bel Air edelleen. ”Laitoin näet tähän myös TT-Thermon 1500 watin letkulämmittimen talviajoa varten. ”Moottorista ei kukaan tiedä tarkemmin, mitä sille on tehty, mutta hämmästyttävän pirteästi tuo liikkuu. Eikä kahta ilman kolmatta – oranssi se on nimittäin se avokin. Tyrkkäsin sitten muijan Grand Cherokeen vaihdossa tähän, ja sehän luuli, että saa tämän itselleen, mutta tämä olikin niin hyvä, että otin tämän itselle ajoon. Jarkolla olikin Suburbanille epätavallisemmat suunnitelmat, hän nimittäin valjasti sen talviautokseen. On sitä porukka katsellut ihmeissään, kun sen jyräyttää pakkasella työpaikan pihalta käyntiin”, hän jatkaa virne suupielessään. ”Lintunen oli laittanut siihen uudet syylärit ja kardaanit, että itse ei ole tarvinnut kuin vaihdella öljyjä. ”Nyt kun en ole enää raaskinut ajaakaan sillä, niin se on vähän ylimääräinen, että voisin myydä tuon poiskin. Tuohan on Trailering Special -paketilla, joten siinä on jopa pyöränlaakerit erilaiset kuin normaalissa C10:ssä. ”Minä lottoaisin, että ne mittarissa näkyvät 98 000 mailia on kaikki, mitä tuolla autolla on ajettu. Joka paikasta näkeekin se, että se on kuivissa olosuhteissa ollut aina, se ei ole päässyt lahoamaan mistään
Kiitos: Nyt jo leppyneelle Rouvalle, lapset Ukko ja Oili, sekä erityiskiitos syvään etelään suuntautuneen autonhakureissun matkaseurasta Limpulle sekä entisille omistajille Johanille ja Lintuselle ! Penkit ovat käytännössä edelleen uutta vastaavat, alkuperäisestä poikkeaa ensi silmäyksellä vain kontista löytyvä Jarkon vaimoltaan lahjaksi saama aktiivisubbari. Faktat Chevrolet C10 Suburban ’78 • Omistaja: Jarkko Kilpeläinen, 51 • Paikka: Lieksa. Renkaat: 255/50 R20 ja 295/45 R20. Kori: Maalattu SEM:n Mandarin Candyllä, kylkien listat poistettu. Sisusta: Alkuperäinen punainen, katto ja ovet vaimennettu, Custom Autosoundin USB-soitin, aktiivisubbari takakontissa, kierroslukumittari alkuperäisellä pikkumittaripaikalla. Alusta: Edessä 3" droppispindlet ja lisäilmapalkeet, takana flipattu akseli ja makkarapalkeet, Gabrielin kaasuiskarit joka nurkassa. Moottori: 454 cid BBC V8, Summit Powerlid -ilmansuodatin, Edelbrockin 4-kurkkuinen kaasutin, tuoreemman mallin serpentiinihihnapyöräsarja, keraamisesti pinnoitetut pitkät peltisarjat, Lone Star Mufflerin tekemä 3" tuplaputkisto isoilla rosteriäänenvaimentimilla. Vanteet: American Eagle Series 225 8x20" ja 10x20" vanteet. Voimansiirto: TH400-automaatti, 12-bolt perä 3,73:1 välityksellä ja lukolla. Jarrut: Levyt edessä, rummut takana. 52 AMERIKAN RAUTA 1/2020 Chevrolet C10 Suburban Trailering Special ’78. Lattiamatot on uusittu Suomessa, kattoverhoilu oli tehty uusiksi jo auton ollessa Jenkeissä
. ??. KAIKKI MERKIT JA MALLIT, ERITYISESTI JENKKI-AUTOT • 040-0130 313 MYÖS MUITA JENKKEJÄ SIVUILLAMME WWW. USA-CARS .fi Puh. (09) 302 847, 050 330 5780, Fax (09) 340 1073 jaakko.husso@pp.inet.fi Supermarket.fi Amerikan Rauta T-paita Koot S-3XL 29 90. ??. TÄYDEN PALVELUN TUONTITALO www. ??. ??. ??. Modern sound for classic car Ford Mustang –64-66 Chevrolet Chevelle -69-73 Ford/Mercury -50-60 GM -49-60 WWW.LENINGRADAUTOMOBILE.COM HUOLTOJA KORJAUSPALVELUT. . 02 648 6677 WWW.AUTOTRANSMISSION.FI ??. . . ??. 4L-80E HELSINKI AUTOMATIC CENTER OY Jaakko Husso: Hiihtotie 7 B, 01280 Vantaa, Rajakylä Puh. ??. 040 506 9008 arto@usa-cars.fi • Kaikki merkit ja mallit • 155-kohdan autotarkastus (kuusi sivuinen raportti, koe-ajo ja 50–100 kuvaa ei velvoita ostamaan) • Varaosat (kontissa ja nopeana lentotoimituksena) • Kontteja lähtee joka viikko! Myös: huollot, korjaukset ja maahantuontikatsastukset AVAIMET KÄTEEN PALVELU WWW.USA-CARS.FI Arto Seppänen AUTOMAATTI VAIHTEISTOT KAIKKI MERKIT USA-MOOTTORIT JA PERÄT VAIHTEISTOJEN, MOOTTORIEN JA PERIEN KORJAUKSET SEKÄ HUOLLOT Vaihtovaihteistot Varaosien maahantuonti ja myynti Varaosien mukana neuvontapalvelu Dacco turbiinit Erikoisalana TH-700 R4 vahvistukset ja korjaukset, sekä Electroniset vaihteistot esim. ??. Autotransmission Pekka Nätkin Pörstiläntie 16, 28760 Pori Puh. LENINGRADAUTOMOBILE .COM DODGE DART 225 ’67 KILVISSÄ JA TOIMII HYVIN, TEE TARJOUS! AUTOMAATTIEN AMMATTILAINEN • Korjaukset, varaosat • Vanhat Hydramatic, Fordomatic, Torqueflite, Powerlite, Borg-Warner, Dynaflow automaatit • Mersut, Bemarit, monet Japsit ym. ??. ??. ??
muskeli Uudemman polven 54 AMERIKAN RAUTA 1/2020
Teksti ja kuvat: Tomi Eronen 55 AMERIKAN RAUTA 1/2020. Tuoreemman polven avoponi on jalostunut helsinkiläisen Joni Juvosen käsissä ihan oikeaksi muskeliksi. Ulkonäköön on saatu uutta ryhtiä varsin pienillä muutoksilla, ja konehuoneessa Modular-kasi on saanut päälleen remmiahtimen. FORD MUSTANG GT CONVERTIBLE ’06
Pieni madallus ja leveät 20-tuumaiset vanteet muuttavat Mustangin asennetta merkittävästi. ”Koposen Mika teki jotain taikatemppuja, että saatiin tuo uusi Alpinen soitin toimimaan yhteen auton alkuperäisen Shaker 500 -paketin kanssa, tuossahan oli jo vakiona subbari ja vahvistin. ”Silloin kun me ostettiin tuo faijan kanssa, niin sillä kundilla oli siinä käsihallintalaitteet kiinni. ”Sehän lähti oikeastaan siitä, että oviverhoilujen nahkaosat alkoivat roikkua, joten niille piti tehdä jotain. Muutenhan se oli sisältä suhteellisen siisti, mutta sitten päätettiin tehdä saman tien koko verhoilut uusiksi.” Tällä kertaa sisämateriaaliksi tuli reilusti alkuperäistä kirkkaamman punainen uusionahka, johon ommeltiin timanttitikkaukset. Vuosia siinä meni ajellessa kesäisin, kun olin sopinut perheen kanssa, että tätä ei pilkota, kuten kaikki muut autot. Uusi radio ja vähän muutakin. T iedättekö sen tilanteen, kun autoja periaatteessa on vaikka kuinka monta, mutta kun ne ovat kaikki jollain lailla kesken, tai niillä ei vain syystä tai toisesta pysty ajamaan niin paljoa kuin olisi tarvis. Niin tilasin myöhemmin nuokin tummat ajovalot ja Roushin konepellin saranat. Silloin tehtiin myös tuo uusi sisusta, tai varmaan se tuli siinä järjestyksessä, että ensin sisusta ja sitten radio”, Joni selittää naurahtaen. ”Takavalot mä vaihdoin noihin lediversioihin 2015. Sehän lähti oikeastaan siitä, että oviverhoilujen nahkaosat alkoivat roikkua, joten niille piti tehdä jotain. Viriohjelman ja ilmanputsarin tilasin siihen silloin heti kohta, softa tuli Brenspeediltä, mistä tilasin myöhemmin remmiahdinsoftankin”, Joni jatkaa. Sinne taisi tulla joku sovitin sitä varten SK-Autosoundilta”, Joni muistelee. ”2013 siihen laitettiin uusi radio. Aina, kun tulee Jenkeistä jotain muuta tilattua, niin tulee katsottua, että löytyisikö 2006-Mustangiin jotain kivaa. Jonnekin se on välissä hävinnyt, olisiko tullut joku pieni keulaosuma juuri ennen myyntiä. ”Myyntikuvissa oli vielä paikallaan isolla scoopilla varustettu konepelti, jonka kohtalosta mulla ei ole tietoa. Tuolloin Juvosilla oli jo vuosia ollut työn alla Timo-isälle rakennettu ’65 Fastback, joka maalattiin samalla helmiäisoranssilla sävyllä kuin Jonilla vielä niihin aikoihin ollut näyttävä käyttöpickis, ’06 Ford F-150, ja Mustangilla ajelemaan teki mieli. Se olikin varsin hauska laite ihan sellaisenaan. 56 AMERIKAN RAUTA 1/2020 Ford Mustang GT Convertible ’06. Tuo Pypesin cat-back-putkisto, 20” vanteet ja H&R:n alusta siinä oli jo silloin paikallaan.” Autossa oli jo tuolloin nykyisenlaiset harmaat raidat sekä nykyinen merkiltään tuntemattomaksi jäänyt ei-alkuperäinen etupuskuri. Pypesin rosteriputkiston soundi on todella mehevä, jotain ihan muuta kuin nykyautolta odottaisi. ”Kävin sen Turusta hakemassa, se on varmaan ollut 2010”, Joni muistelee. Niinpä katse kohdistui uusikorisiin avoversioihin, kasikoneisena GT-mallina tietysti. Sisusta oli alkuperäinen tumman viininpunainen nahkaverhoiltu. Sitten tästä hajosi laturi, ja sitä hakiessa tuli ostettua US-Partsilta tuo remmiahdinsarja”, Joni naurahtaa, mutta on ihan tosissaan. Tuollainen oli tilanne Joni Juvosella, kun hän hankki yhdessä isänsä kanssa perheeseen taas yhden harrasteauton – tai käyttöauton, miten sen nyt haluaa ottaa
Ohjeessa sanottiin remmiahdinsarjalle asennusajaksi kahdeksan tuntia, eikä siinä kyllä enempää aikaa mennyt. Yksi pienistä muutetuista yksityiskohdista on konepellin saranoiden vaihtaminen Roushin versioihin. Eniten aikaa meni siihen, kun roikuin puhelimessa sinne Brenspeedille, kun sinnehän piti soitella vielä vähän hassuihin aikoihin.” Vähällä työllä tulikin reilusti lisää hevosia, sillä Edelbrock lupaa ahdinsarjallaan Mustangin alkuperäisen 300 hevosvoiman tehon nousevan jopa 466 hevosvoimaan. Joni on tilaillut sinnekin aftermarket-peitemuoveja, jotka omalta osaltaan siistivät hillittyä kokonaisuutta. ”Ahdinpaketissa tuli ahtimen lisäksi uudet suuttimet, vesijäähdytys ahtimelle, uudet kylmemmät tulpat ja ihan kaikki tarvittava. ”Sehän meni tosiaan niin, että laturi antautui, ja se olikin ainoa kerta, kun tämä on jättänyt tielle. Uutta laturia kysellessä kävi ilmi, että USPartsilla oli hyllyssä Edelbrockin E-Force Stage 1 -ahdinsarja, ja soitin Ruopalle, mihin hintaan sen saisi. 2016 keväällä se leivottiin tuohon paikalleen. Olin mä sitä miettinyt melkein siitä asti, kun tuo Mustang meille tuli, tai itse asiassa haaveilin sellaista sarjaa jo siihen mun vanhaan ’06 F-150 pickupiin, jonka 2-venttiiliseen truck-koneeseen ei sellaista saanut”, Joni valottaa. 57 AMERIKAN RAUTA 1/2020. Se on kuitenkin ilmoitettu amerikkalaisella 98-bensalla, jota vastaavaa meillä ei ole pumpuista saatavilla, vaan meikäläisellä 98:lla on olemassa vahva nakutusriski, joten Konehuone on Edelbrockin E-Force-ahdinsarjan asennuksen jäljiltä oikeastaan siistimpi kuin tehtaalta. Onneksi googlaamalla löytyi nopeasti neuvot työkaluista, joilla ne saa irrotettua kansia irrottamatta, joten ei kun tilaamaan sellaiset Amerikasta. Ainoa, mikä ei tullut mukana, oli ratkaisu Fordin Modularin perisyntiin, nimittäin neljä kahdeksasta tulpasta katkesi. Laturin ”kylkiäinen”
Tällä uudella softalla tehoa saatiin enemmän kuin Edelbrockin omalla, mutta puoleen vuoteen ei voinut antaa autolle kunnolla lämää, kun ensin siihen piti asentaa tehokkaammat GT500-mallin bensapumput. Tykkään siitä, että tuo konehuone on niin vakion näköinen, se ei näytä yhtään siltä, että mä olisin siellä räpeltänyt jotain. Tummat leditakavalot tekevät peräpäästä oikeastaan enemmän vanhojen Mustangien kaltaisen kuin se oli alun perin. Nyt mulla on siihen erilaisia karttoja erilaisille bensoille, kuten Euroopan 95:lle ja 98:lle. ”Brenspeedillä ne sanoi, että tehoa pitäisi nyt heidän ohjelmallaan isompien pumppujen kera tulla 520 hevosvoimaa, mutta jos ollaan konservatiivisia ja otetaan vähän amerikanlisää pois, niin kai sieltä se 480 tulee”, Joni miettii. Hevoslogolla varustettu Tonneau Cover on hyvännäköinen, muttei järin käytännöllinen, sillä se ei mahdu takakonttiin, eikä kattoa siten voi nostaa ylös, jos se on mukana. ”Kerran ahtimen asennuksen jälkeen on syttynyt moottorin vikavalo, mutta sekin viittasi vain johonkin bensan huohotuksen aktiivihiilisuodattimeen. Jonikin päätyi tilaamaan autoonsa täkäläiselle bensalle sopivamman custom-softan. Sitä olen miettinyt, että ymmärtääköhän Teksasin mies E85:sta mitään”, mies pohtii ääneen. ”Onhan mulla vuosikaudet ollut odottelemassa myös ’70 Mach I Mustang, josta tulee modernin tyylinen laite hiilikuitukylkineen”, Joni paljastaa. Kiukkuinen käyttöpeli. Mutta kun se joskus saadaan ajoon, niin odottaa kyllä seuraava Mustang-projekti jo tallissa vuoroaan. Ja saman myöntää myös Joni, jolla kuitenkin on takana aika monta ratakierrosta timeattack-911-Porschen ratin takana. Sehän on oikeastaan nyt alkuperäistä siistimpi, kun siinä on nuo puolien peittolevytkin. Noin takapuolituntumalla voi sanoa, ettei se reilu 500 tunnu yhtään liioitellulta lukemalta. 58 AMERIKAN RAUTA 1/2020 Ford Mustang GT Convertible ’06. ”Sainkin tilattua Brenspeediltä suomalaiselle pumppubensalle sopivan ohjelman, joka oli ikään kuin jatkettu siitä vanhasta Brenspeedin ohjelmasta, joka autossa oli jo ennestään. Sisusta on verhoiltu kirkkaanpunaisella uusionahalla timanttitikkauksin. Osansa fiilikseen on toki myös ”hieman” herkässä kaasupoljintuntumassa, risteyksissä kääntyessä saa oikeasti olla nilkan kanssa tarkkana, ettei käy niin kuin niillä niin surullisenkuuluisilla somen Mustang-suditteluvideoilla. Niiden teksteistä sen lähinnä huomaa, että sitä on viritetty.” Niin, sillä oranssilla ’65 Mustangilla sen sijaan ei ole ehditty ajaa valmistumisensa jälkeen kuin muutama sata kilometriä, kun työkiireet ja erinäiset tekniset ongelmat ovat häirinneet harrastamista. Ahdinpaketin mukana tuli oma OBD-flasherinsä, jolla senkin sai nollattua. Helpolla saatujen hevosten lisäksi Mustangissa on se hyvä puoli, että melkoisesti kasvaneista tehoistaan huolimatta se toimii ihan normaali-Mustangin tavalla, ja sillä onkin ehditty ajaa ahdettuna jo useampi kymmenen tuhatta. Nehän on siitä hauska paketti, että itse pumppu on ihan sama kuin tavallisessa GT:ssä, mutta niitä pumppuja vain on kaksi
Kiitos: Faijalle osakkuudesta, Autoverhoomo Customille verhoiluista, Jonne ja Eetu plus muut kaverit asennusavusta. Aftermarket-etupuskurin valmistaja on jäänyt Jonille tuntemattomaksi, sillä se oli paikallaan jo auton oston aikaan. Faktat Ford Mustang GT Convertible ’06 Omistaja: Joni Juvonen, 38 • Paikka: Helsinki. Vanteet: Avarus AV-1 20". Voimansiirto: 4-vaihteinen automaatti, alkuperäinen kitkalukkoperä. Kiitos vaimolle, erityispisteet nilkan asennosta Mussella ajaessa! Mustangissa on se hyvä puoli, että melkoisesti kasvaneista tehoistaan huolimatta se toimii ihan normaali-Mustangin tavalla ja sillä onkin ehditty ajaa ahdettuna jo useampi kymmenen tuhatta. Renkaat: Nankang 245/35 R20 edessä, 295/30 R20 takana. Kori: Etupuskuri, Raxiom 2010 Style Black -projektoriajovalot edessä, Raxiom Gen 5 -ledivalot takana, Tonneau Cover. 59 AMERIKAN RAUTA 1/2020. Jarrut: Uritetut ja rei’itetyt levyt ja EBC Greenstuff-palat. Alusta: H&R:n madallusjouset. Teho: 520 hv. Sisusta: Autoverhoomo Customin punaisella uusionahalla uudelleen verhoilema, Alpinen näytöllinen DVD-soitin, Shaker 500 -stereot. Tummat ajovalot tekevät keulan ilmeestä häijyn. Moottori: 4,6 SOHC 3V Modular V8, Edelbrock E-Force Stage 1 -remmiahdinsarja, Brenspeedin softa, GT500-mallin bensapumput, Pypesin rosteriputkisto
KUN MIKÄÄN EI RIITÄ JANNE KAUPIN MUSKELIKOKOELMA. Saimaanharjulla asuvan Janne Kaupin pääsääntöisesti Mopareista koostuva muskeliautokokoelma on kasvanut ainakin Suomen mittapuulla varsin merkittäväksi, eikä huomioarvoa ainakaan vähennä se, että valtaosa autoista on avoja. Teksti ja kuvat: Kimmo Janhunen 60 AMERIKAN RAUTA 1/2020. Merkkifanaatikoksi mies ei kuitenkaan tunnustaudu
61 AMERIKAN RAUTA 1/2020
Chief” -poliisiauto, jonka minä puolestani ostin vuonna 1986. Hänellä oli myös kaverinsa Akin kanssa kimpassa ’65 Chevy II ”L.A. Janne huusi auton huutokaupasta ja sitä rakenneltiin yhdessä, kunnes Mikko lunasti sen myöhemmin itselleen. Kolmen päivän kuluttua mies soitti perään ja kertoi hinnan. Sen aikaisen verosäännön mukaan auton piti olla lähtömaassa ’70 avo-Barracudan Janne hankki asuessaan Scottsdalessa, Arizonassa vuonna 1998. Siinä välissä tosin ehti olla ’65 Galaxie ja hetken aikaa myös ’63 avo-Nova SS, jonka Mikon isoveljen kaveri Aki taas lunasti itselleen”, Janne muistelee autoharrastuksensa alkumetrejä. Mietin hetken, kirjoittaisinko myyjälle viestin, mutta päätin kuitenkin jäädä odottelemaan häntä hetkeksi. Hieman myöhemmin, vuonna 1998 Janne sai Laroxilta pidemmän komennuksen Scottsdaleen, Arizonaan. Kun Scottsdalen komennusta oli kestänyt puolisen vuotta, tuli tieto, että paluu Suomeen koittaisi vuoden 1999 aikana. Soitin myyjälle ja kävimme paluumatkalla Quebecistä sitä katsomassa. Mikon isoveli Ollilla oli ’66 Buick Riviera GS, joka oli siihen aikaan iso vaikutin. ”Silloin tuli tutustuttua kaikkien mahdollisten medioiden välityksellä kiihdytyskilpailuihin ja amerikanautoihin yleensä. 62 AMERIKAN RAUTA 1/2020 Janne Kaupin muskelikokoelma. Asetuttuaan aloilleen mies ryhtyi kiertelemään töiden ohella paikallisia autotapahtumia. J anne aloitti amerikkalaisten autojen harrastamisen vuonna 1984, jolloin hän osti kaverinsa Mikon kanssa kimppaan ’65 Chevrolet Chevy II:n. En kuitenkaan uskaltanut lähteä poiskaan. Automekaanikkona toimiva mies oli sitten kunnostanut auton itselleen. ”Yhdellä Kanadaan suuntautuneella työmatkalla olimme Sudburyssa, Ontariossa, kun eräs työkaverini heitti käteeni käytettyjen autojen lehdykän. Siihen aikaan televisiossa pyöri Nash Bridges -televisiosarja, johon auto oli kuulemma ollut tyrkyllä, mutta lopulta se oli hylätty värinsä ja kuntonsa vuoksi. Auto vastasi kunnoltaan odotuksiani, joten teimme siitä kaupat ja auto vietiin torontolaiseen vuokravarastoon odottamaan kontitusta”, mies tarinoi. ”Juttelin sen omistajan kanssa pitkään ja uskaltauduin lopulta tiedustelemaan, olisiko se ostettavissa. Kunnostettuani myin sen eteenpäin. Niinpä hän päätti ajaa ostamansa ’69 Camaron Torontosta sinne. Marraskuussa 1998 hän pistäytyi muskeliautonäyttelyssä Phoenixin eteläpuolella ja iski silmänsä punaiseen ’71 avo-Cudaan. Kului tunti, joka tuntui Arizonan keskipäivän helteessä ilman juotavaa todella pitkältä. ”Se oli ensimmäinen Kalifornian tuontiauto ja vuosi oli 1989. Käytännössä autoon ei ole tarvinnut näihin päiviin mennessä tehdä muuta kuin uusia sisusta”, Janne kertoo. Ikimuistoinen reissu kesti viisi päivää. Lopulta myyjä tuli ja kertoi, että kyseessä oli alkuperäinen Arizona-auto, jossa oli edelleen tehtaalla asennettu kone ja laatikko. Matkalla takaisin autolleni huomasin, että tien vieressä oli sininen ’70 avo-Barracuda ikkunassaan For Sale -kyltti. Omistaja oli kuitenkin vasta saanut autonsa valmiiksi ja uskoi vahvasti pitävänsä sen itsellään lopun ikäänsä. Siitä saadut rahat mies päätti sijoittaa järkevästi harrasteautoon. Vaihdoimme yhteystiedot ja kerroin olevani valmis kauppoihin. Alkutaipale oli siis hyvin vahvasti GM-painotteinen ja jatkuikin sellaisena ’62 Cadillac 2d HT:n myötä. Autoja Arizonasta. Tätä seurasi pieni seestymisvaihe, mutta kun vuonna 1991 pääsin töihin lappeenrantalaiseen vientikonepajaan nimeltä Larox, ostin melkein saman tien uudennihkeän ’90 Chevrolet Camaron, jolla ajelin kuusi vuotta.” Vuonna 1997 Jannen työnantaja myönsi hänelle työsuhdeauton ja Camaro meni myyntiin. Muskeliautonäyttelyssä Phoenixin eteläpuolella käyty keskustelu auton omistajan kanssa johti lopulta Cudan omistajanvaihdokseen. Käänsin ensimmäisen sivun ja siinä oli silloinen unelma-autoni, avomallinen ’69 Chevrolet Camaro RS/SS Pace Car
Niinpä ostin sen pois ja laivautin sen Suomeen. ”Vuonna 2006 huusin lopulta eBaystä yhtä sellaista Jenkeistä, mutta auton hinta nousi lähes sataan tuhanteen taalaan. Se ei oikeastaan ehtinyt kuin seisoa tallissani, kun paria vuotta myöhemmin tuli myyntiin toinen ’71 Pace Car Challenger. Se osoittautui hyväkuntoiseksi survivoriksi – juuri sellaiseksi, josta olin haaveillut, joten tulin sitten hankkineeksi senkin. Jälleen kerran päätin, että summa pitää sijoittaa johonkin, ja laittamalla siihen hiukan lisää sain ostettua Hemi Cudan. Myyjä puolestaan sai sen perinnöksi isältään. Jouduin maksamaan uudesta Camarosta aika runsaat autoverot ja väänsin siitä tullin kanssa kättä pitkän aikaa, sillä veron määrä oli todella epäsuhtainen vastaaviin euroautoihin nähden. Sen jälkeen ei ole tarvinnut kuin ajaa. Lopulta EU totesikin veropäätöksen syrjiväksi ja sain 79 995 markkaa palautusta. Myyjän isoäiti oli ostanut sen vuonna 1971 ja pitänyt sen siihen saakka, kunnes antoi sen pojalleen perinnöksi. Lisää sijoituksia. Auto oli ollut samassa suvussa uudesta saakka ja kyseessä on todellinen selviytyjä. Ajan mittaan Janne alkoi haaveilla, että ’69 Pace Car Camaron rinnalle olisi mukava saada vuoden 1971 pace carina toiminut Dodge Challenger. Hänelle oli paljastunut, että autossa oli aika paljon ruostevikaa ja sen hinta oli pudonnut reilusti alle puoleen. Se tarttui hänen matkaansa vuonna 1997 Quebeciin, Kanadaan suuntautuneelta työmatkalta, kun mies näki yllättäen paikallisessa käytettyjen autojen lehdykässä silloisen unelma-autonsa. Puolitoista vuotta myöhemmin sama auto tuli uudestaan myyntiin henkilöltä, joka huudon oli voittanut. Myin ensiksi ostamani auton eteenpäin sellaisenaan ja hiljattain se on palannut liikenteeseen nykyisen suomalaisomistajansa kunnostettua sen varsin huolellisesti.” Survivorissa ei ole ilmennyt kuin pari pientä sähkövikaa, jotka korjattiin heti sen saavuttua Suomeen. ”Elokuussa 1999 siirsimme kaikki kolme autoa kaverini Akin kanssa Los Angelesin satamaan, josta ne laivattiin ostamieni varaosien kanssa Suomeen. Hänellä ei kuitenkaan ollut taitoja vanhan auton ylläpitoon, joten hän päätti myydä sen jollekin, jolla on. Niinpä Janne pisti töpinäksi ja osti tammikuussa 1999 mustan ’99 SS Camaron, joka on hänen tallissaan edelleen. Sen alla pyörivät vanteet ovat harvinaiset Motor Wheel Exciterit polyuretaanikeskiöllä varustetut teräsvanteet. 63 AMERIKAN RAUTA 1/2020. Auto oli viettänyt koko ikänsä Indianapolisin radan lähellä Getty Centerissä ja ollut uudesta saakka samassa perheessä. Kyseessä on ainoa uusi auto, jonka mies on koskaan itselleen ostanut. 2000-luvun loppupuolella Camaro sai rinnalleen ’71 Dodge Challeger Pace Carin. Se oli hyvin samankaltainen oranssi yksilö kuin nykyinenkin, mutta sitä autoa minulla ei enää ole”. ’69 Pace Car Camaro oli Jannen ensimmäinen muskeliauto. omistajansa nimiin rekisteröitynä kuusi kuukautta, jotta siitä saattoi saada Suomessa autoverohuojennuksen. Siinä välissä valuutta kerkesi vaihtua euroksi, ja kun takaisinmaksun aika koitti, oli summa noussut korkoineen noin 19 500 euroon
Sen hinta ei kovin korkeaksi noussutkaan, ja pian totesin olevani avo-Cudan uusi omistaja. Oli saman tien selvää, että auto vaatii jossain vaiheessa ison kokonaisvaltaisen remontin, mutta tuolloin tein vain katsastuksen vaatimat välttämättömät toimenpiteet. Dollarin vaihtosuhdekin oli tuolloin hyvä”, Janne perustelee. Tämänkin Michiganissa myynnissä olleen auton ilmoitusta olin seurannut jo pidemmän aikaa. 64 AMERIKAN RAUTA 1/2020 Janne Kaupin muskelikokoelma. Michiganilaisen korjaamon käsiin jäänyt haalistuneenpunainen auto ei ole erityisen pramea, mutta hintakaan ei noussut korkeaksi. ’70 Hemi Cuda saapui Jannen talliin viime toukokuussa Tanskasta, Odensen saarelta. Myyntikuvat oli otettu korjaamossa, mikä herätti hieman epäilyksiä, mutta myyjänä toimikin paja, joka oli lunastanut auton korjauksen vakuutena itselleen ja laittanut sen myyntiin. Matching numbers -tekniikkaiselle autolle on tarkoitus suorittaa kokonaisvaltainen remontti. Vuonna 2013 Janne huusi eBaysta itselleen ’71 avo-Barracudan. ”Huomattuani sen ilmoituksen eBayssa seurasin sitä ensin jonkin aikaa. 2011–2012 vaihteessa hinnat olivat tulleet reilusti alas 2008 paikkeilla olleista huippuvuosista, joten silloin oli hyvä hetki ostaa. Facebookin myyntikanavien välityksellä löytynyt auto sai kotimaiset kilvet hiukan kuvausten jälkeen. Jarrut eivät oikein pelanneet, perä hyppi yli ja vaihdelaatikosta löytyi vain yksi pykälä. Haalistuneessa candy-värissä oleva ’71 avo-Barracuda taas on eBay-ostos vuodelta 2013. Positiivista on kuitenkin se, että autossa on alkuperäinen tekniikka, vaikka sitä onkin jossain vaiheessa hiukan rakenneltu”. ”Olin seuraillut jo jonkin aikaa, ettei kyseisen vuoden avoCudia liiku paljoakaan. Matalasta hinnasta huolimatta se oli vähän pettymys. Yhdessä vaiheessa myyjä lisäsi ilmoitukseensa Buy it now -nappulan, minkä jälkeen en enää malttanut mieltäni, vaan klikkasin auton itselleni
Finnish Mopar Crew, eli FMC-yhteisö on hyvä vertaistukiryhmä ja sieltä saa apuja, mikäli ongelmia ilmenee”, Janne kiittelee. Olen miettinyt, jos myisi pari, kolme autoa pois, niin voisi ostaa sellaisen ja sitten mahtuisi kaikki autot omaan talliin. Inspector Mopar. 50-vuotissyntymäpäiviensä kynnyksellä Janne tuumi, ettei ollut koskaan tullut hankkineeksi yhtään manuaalivaihteista autoa. Autosta oli Facebookissa ilmoitus, ja Janne oli nähnyt sen pyörähtäneen muutaman kerran ruotsalaisella Mopar-sivustollakin. Suomalaisen ostajan kohdalla tilanne oli toinen, ja kolmea viikkoa myöhemmin kävin hakemassa auton kaverini kanssa kotiin Odensen saarelta”, Janne kiteyttää. Varaosat on nyt kuitenkin jo hankittuina.” Kuvaushetkellä Jannella oli tallissaan työn alla myös ’70 Six-Pack Challenger R/T SE. Minulla on koneinsinööritausta – moottorit ja tekniikka ylipäätään ovat kiinnostaneet aina. ”Otettuani myyjään yhteyttä paljastui, että hänellä oli vain hiukan antipatioita ruotsalaisia kohtaan, eikä hän halunnut myydä autoaan sinne. Osien hankinnassa hän on kunnostautunut aivan erityisen järjestelmällisesti, ja kuvaileekin itseään leikillisesti Inspector Mopariksi. Kavereita on välillä ollut apuna isommissa hommissa kuten moottorinvaihdoissa. ”Minulla ei ollut koskaan ollut yhtään manuaaliautoa, joten päätin korjata asian ostamalla itselleni 50-vuotislahjaksi 5-vaihteisella Tremecillä varustetun mustan avomallisen ’70 Challenger R/T:n. Tallissa Jannella oli ’70 Six-Pack Challenger R/T SE läpikäymässä moottoriprojektia. Uudelle omistajalle jäi kasausprojekti ja minä sain auton, joka vaati moottoriprojektin”, Janne selvittää viimeisintä hankintaansa. Käytän päivittäin pari tuntia osien etsimiseen maailmalta, mutta parhaimmillaan joitakin hyvin harvinaisia osia on löytynyt ihan lähipitäjistäkin”, Janne päivittelee. Mies vaihtoi auton harrastajakollegansa kanssa rapakon takaa uittamaansa avomalliseen R/T Challengeriin. Peltitöistä en suuremmin välitä, vaikka sekin taito on hallussa. Se tuli Louisianasta, eikä sitä ole vielä katsastettu Suomeen, sillä sen kanssa on ollut pieniä teknisiä ongelmia. Se ratkaisisi kaksi asiaa kerralla”, Janne järkeilee. Tarvittavat korjaustyöt mies tekee useimmiten itse. Sähköja bensajärjestelmät ovat tuttuja, ja jarrujen ja perien kasaukset onnistuvat myös. ”Vielä olisi kiva saada aito J-koodillinen Bbody 426 Hemillä tai ’70–71 R-koodillinen Hemiauto, joko Btai E-korinen. Vaihdoin sen tähän R/T SE -projektiin. ”Olen niin pihi, etten halua maksaa korjaamoille, joten teen kaikki varaosahankinnat ja asennuksetkin pääsääntöisesti itse. Kaupan teon jälkeen Cuda on ollut ahkeran rakentelun alla ja kilvet mies sai siihen tämän vuoden syyskuussa. Auto ei kuitenkaan ollut mennyt kaupaksi, mikä sai miettimään, oliko siinä jotain vikaa. Nykyisen oranssin Hemi Cudansa Janne osti viime toukokuussa Tanskasta. ”Ostin yhden avomallisen RT Challengerin USA:sta ja se osoittautui aikamoiseksi projektiksi. No mitäs kokoelmasta vielä puuttuu. Siihen tehtiin pieniä peltitöitäkin ja maalautettiin. Asia korjaantui Louisianan osavaltiosta Suomeen uitetulla avomallisella ’70 Dodge Challenger R/T:llä, jonka mies päätti ostaa lahjaksi itselleen. ”Kyttäilen ahkerasti osia eBayssa ja olen luonut paljon hakuja Mopar-osille, erityisesti Cudan ja Challengerin NOS-osille. 65 AMERIKAN RAUTA 1/2020
SaminShovel 66 AMERIKAN RAUTA 1/2020
Teksti ja kuvat: Tomi Eronen • Malli: Tanja Haapanen 67 AMERIKAN RAUTA 1/2020. Ralliauton ratin takana viihtyvä tervakoskelainen Sami Taskinen muistetaan amerikanautopiireissä parhaiten lehtemme kantta koristaneesta Mercury-kustomistaan, eikä ollutkaan juuri rakennellut pyöriä, kunnes sattuma toi käsiin laatikoihin puretun Shovelhead-projektin. SaminShovel HARLEY-DAVIDSON SHOVELHEAD ’56
”Tästähän piti tulla kullanvärinen, mutta kun siitä tuli liian hailakka, päätin sävyttää sitä punaisella candyllä. Sarska oli vuosien varrella hankkinut siihen paljon uusia osia, laatikoissa oli kolme eri satulaakin, joista saattoi valita mieleisensä, mutta pyörä oli tosiaan aivan osina. Takalokarin Sami muotoili itse useammasta palasta valmiin aihion pohjalta. Niistä muodostuikin vahvasti pyörän early chopper -stuukki, johon valkoraitarenkaat tuovat hienostunutta ilmettä. Ei sille kuitenkaan hintaa selvinnyt ja Sami ehti jo unohtaa koko jutun, kun monta kuukautta myöhemmin Sarska tuli Samin korjaamolle ja tarjosi projektia ostettavaksi. Moottoria lukuun ottamatta Sami pääsi kuitenkin aloittamaan aika lailla puhtaalta pöydältä, ja ensimmäiseksi hän nostikin moottorin irti rungosta, jotta sai sen maalattua. Laatikoissa oli kolme eri satulaakin, joista saattoi valita mieleisensä, mutta pyörä oli tosiaan aivan osina. Karamellinpunaista tuli myös ryypyn nuppiin, jonka Sami löysi sattumalta kotoaan. 68 AMERIKAN RAUTA 1/2020 Harley-Davidson Shovelhead ’56. ”Se oli noin viikon työ. Mulla oli tähän vanhan mallin bobber-tankokin, mutta halusin tähän hoijakan, joten sitä ei lopulta pystynyt käyttämään kokonaisuudessa”, Sami selittää. Yhtä kaikki, candypunainen Shovelista tuli, ja väri sopii kokonaisuuteen upeasti. Kaupassa mukana tulleisiin uusiin osiin lukeutuivat myös uudet vanteet ja JayBraken levyjarrut eteen ja taakse, Samin piti vain asennella kaikki paikalleen. Ryypyn nuppina toimivan timantin Sami bongasi lapsen lelujen joukosta, ja hankki askarteluliikkeestä samanlaisen, jonka veti yli punaisella candyllä. ”Sarska oli ostanut tämän pyörän JepJepiltä joskus viime vuosikymmenen puolivälissä, kaiketi 2005 ja ajanut sen sieltä talliin, missä oli purkanut sen osiin. ”Tämähän juontaa 80-luvulta nuoruudesta, kun Mahtitallin Olalla oli tämäntyylinen vihreä pikkulättis. Jutun Shovelhead-aihion hankkiminenkin oli oikeastaan monen sattuman summa. Alkuperäinen tankki sopi Samin silmään sellaisenaan, ja hän hankki siihen ’62 mallin merkit, joita piti parhaimman näköisinä. ”Tuon 1340 cc Shovel-koneenkin oli tehnyt Hot Biken Manne jo vuonna 2006. T askisen Samin edellinen Amerikan Raudassa nähty rakennelma oli pari vuotta sitten lehden kantta koristanut punainen ’50 Mercury, eikä Sami varsinaisesti moottoripyörämies ole koskaan ollutkaan, vaikka oli kyllä jotain ajopyöriä omistanutkin aiemmin. Vahingossa punaiseksi. Halusin siihen lokariin mahdollisimman paljon maalattavaa pintaa”, Sami avaa ajatuksiaan. ”Mukana tuli myös sellaiset överit pystyputket, jotka eivät sopineet minun silmään, joten ajattelin tehdä mieleisemmät. Runko on edelleen alkuperäisissä mitoissaan. Pyörä oli nimittäin ollut Samin tuttavalla Sarskalla pitkälti toistakymmentä vuotta projektina, eikä oikeastaan koskaan ajokunnossa, kun Sami tuli kysyneeksi, olisiko osakasa myytävänä ja paljonko se maksaisi. Sarska nauroikin, että siinä tuli kalliit kilometrit.” ’56-mallinen pyörä oli tuotu maahan viime vuosituhannella, mahdollisesti jo 80-luvulla, ja oli väriltään räikeän anilliininpinkki. No, nehän osoittautuivatkin kotona Shovelin putkiksi”, mies kertoo tuurilleen nauraen. Hoijakan ehdoilla. No, sehän pilveili sääolosuhteista johtuen sen verran paljon, että sitä joutui ruiskuttamaan aina vaan enemmän, ja siitä tulikin lopulta punainen”, Sami toteaa, ja vastuu selityksen uskomisesta jää kuulijalle. Kun hinta vaikutti sopivalta, haki Sami kasan omaan talliinsa ja ryhtyi miettimään, mitä siitä syntyisi. Moottori oli tosin nostettu rungon väliin, mutta sekin oli siinä lähinnä niin, että ne pystyi siirtämään yhtenä kappaleena. Osien suhteen kyseessä oli siis unelmaprojekti, mutta kyllä siinä tekemistä oli. Se mulla painui pikkupoikana niin syvälle mieleen”, Sami toteaa. ”Tässä oli ollut springerikeula jo aiemmin, ja tämä 2" pidempi springeri tuli myös mukana, samoin Avonin 21" valkosivullinen eturengas ja 16" takarengas”, Sami jatkaa. ”Sarska, keneltä tämä tuli, on varmaan 2-metrinen kaveri, joten riserit vaihdettiin 10-tuumaisista 4-tuumaisiin ja tankoa lyhennettiin ehkä 20 senttiä. H-D Sunrisesta löytyi sitten puoli-ilmaiseksi epämääräinen kasa rosteriputkia, joista ei ollut oikein tietoa, mihin ne kävisivät, mutta ajattelin, että niistä saa muokattua jotain. Lohko on soodapuhallettu vanha, kaikki muu on uutta mäntiä ja kampiakselia myöten”, Sami selittää
Morrisen magneettosytytyksen kanssa Samilla oli melkoisesti alkukankeuksia. Sen jälkeen se yritti aina kuumana potkaista takaisin, kunnes viimein netistä löytyi video, josta näki, millainen jousi tuohon Morrisen magneettoon pitäisi laittaa, ja yrityksen ja erehdyksen kautta löytyi viimein sopiva, niitä kun ei valmistajalla ollut kaupan. Hoijakoineen, candyväreineen ja siroine valkoraitaeturenkaineen Samin Shovelissa on sen verran vanhan liiton bobberia ja sen verran hippikopteria, että sitä on vaikeaa kategorisoida mitenkään. Parituhatta kilometriä minä kerkesin tuolla viime kesänä ajella, se oli elokuun alkua, kun sain sen valmiiksi. Jalkakytkimellä ajokin vaatii ensikertalaiselta hieman harjoittelua. ”Jouduin sitten käymään ostamassa paikallisesta askarteluliikkeestä oman. ”Mielihän voi muuttua äkkiä, mutta tuntuu, että tällä hetkellä on niin paljon mielenkiintoa muihin laitteisiin, että tämä saa olla nyt jonkun aikaa tällaisena”, mies kuittaa. ”Tuon timantin hankkiminen olikin hankala homma. Yritin varastaa sen lapsen leluista, muttei lapsi siitä niin vain halunnut luopuakaan”, Sami nauraa ääneen. Ensi kesän suunnitelmissa Samilla onkin vain ajella pyörällään muiden projektien valmistumista odotellessa. Tankki on alkuperäinen, sen merkit sen sijaan '62-malliset. Se oli tosin sellainen hailakanliila, joten vedin sen candylakalla yli punaisemmaksi.” Vaikka monenlainen tekniikka on Samille hyvin tuttua ja vaikka Harrikan moottorissa oli periaatteessa kaikki uusittu, sai ensimmäisillä kilometreillä huomata, että jokainen päivä on koulupäivä. ”Paino putosi varmaan kuusi kiloa, kun yritin polkea tuota ensimmäistä kertaa käyntiin. Kaksi kertaa kävin Keravalla töissä, sitten pyyhkäisin tuommoisen tuhannen kilometrin Pohjois-Karjalaja Keski-Suomireissun”, Sami selittää nauruun hörähtäen. Takalokariin Sami tahtoi mahdollisimman paljon maalattavaa pintaa, joten se muokkaantui monesta palasta valmiin aihion pohjalta. Eikä nyt ole kyse edes jalkakytkimen ja käsivaihteiden yhdistelmästä, joka tekee ajamisesta ruuhkaliikenteessä ensikertalaiselle varmasti mahdotonta. 69 AMERIKAN RAUTA 1/2020
Auto ei ole täysin samanlainen kuin se 1962 rakennettu, vaan muun muassa kolmen tuuman choppaus ja ilmajouset ovat uusia juttuja. Auto on rakennettu Japanissa ja designissa on ollut mukana Thom Taylor. Vuonna 1962 Gene Winfield kustomoi pakasta vedetyn Pontiacin ja samana vuonna auto esiteltiin Grand National Roadster Show'ssa omistajansa Richard Zocchin toimesta. Ja tietenkin uudet straipit, jotka ovat siinä edelleen! Tämäkin ikoni on Dave Shutenin entisöimä. Nyt esillä oli hänen hankkimansa ’62 Pontiac Grand Prix ”Creamsicle”. Teksti ja kuvat: Marco Planting M ooneyesin osastolla oli ihmeteltävänä jo vuonna 1969 show rodiksi rakennettu ”Bathtub”, jonka Galpin Auto Sportsin Dave Shuten oli hankkinut itselleen ja entisöinyt alkuperäiseen loistoonsa. On mahtavaa nähdä livenä laite, jonka pienoismalli on tullut joskus tehtyä. Hienosti brodeerattu Janne Kutja Design -rotsi kulkee nyt jossain päin Australiaa! Tomahawk Townin Esa Mikkonen hieroi tuttavuutta japanilaisten tallien kanssa ja ehkäpä TT-herrat lähtevät ensi kerralla isommalla joukolla Yokohamaan ja samalla katsastamaan Japanin skeneä tallivierailujen muodossa. Mooneyesin show'hun tutustui tällä kertaa vajaa 20 000 henkeä sunnuntain aikana ja heistä noin 10 % oli saapunut ulkomailta, australialaiset suurimpana joukkona, kuten aikaisemminkin. HRCS 2019 YOKOHAMA. Samaa saattoi ajatella joku muukin, vuoden 1963 jälkeen on tämän tunnetun T-bucketin muovirakennussarjoja myyty jo yli 11 miljoonaa kappaletta! Auton on muuten alun perin rakentanut Bob Johnston 50-luvun puolivälissä. Teemana autopuolella oli tällä kertaa ”Experience The Fabulous” – Extraordinary & Unusual ”K”ustom. Auto oli täysin valmis vasta 1958, jolloin Ed Roth straippasi sen. Celebrity Kustomsin John D’Agostino oli Yokohamassa kutsuvieraana toista kertaa. 1959 se voitti Best Roadster Awardsin. Ensi vuonna taas! Tällä kertaa palkittiin myös koko näyttelyn paras auto. Zocchin menehdyttyä 2017 hänen vaimonsa laittoi kustomin myyntiin ja D’Agostino osti auton itselleen viime vuonna. Jos viime vuonna pikkisteema vähensi kustom-autojen määrää, tällä kertaa tilanne oli toisin. Jannen teokset erottuivat massasta ja mies myi takinkin päältään. Dave oli saanut laitteen myös ajokuntoiseksi ja yleisöllä riittikin hämmästeltävää, kun ammeauto ajettiin sisään kunniakujaa pitkin näyttelyhalliin. Upeita japanilaisia kustomeita oli useita ja suuren meren takaa oli rahdattu paikalle kolme nimekästä ja tuttua laitetta. Dave on aikaisemmin entisöinyt muitakin tunnettuja rakennelmia, kuten Ed Rothin Orbitronin. Korimuutokset teki Lucky 7:n John Aiello. Asialla jälleen sama mies Zocchi ja tahtipuikkoa heilutti Winfield. Tämä nyt esitelty auto on tuon edellä mainitun klooni, joka valmistui 40 vuotta myöhemmin eli 2002 Lucky 7 Customs -pajalla. Pari vuotta myöhemmin ”Tweedy Pie” siirtyi Rothin omistukseen ja se sai lisää kromia, tuck’n’roll-sisustuksen, tuplavalot, uudet vanteet ja renkaat sekä paljon muuta. Kolmas odotettu USA:n herkku oli Ed ”Big Daddy” Rothin ”Tweedy Pie”. Tunnettu suomalainen taiteilija, Amerikan Raudan sivuiltakin tuttu Janne Kutja, oli mukana ensimmäistä kertaa. Upean maalauksen toteuttivat Marcos Garcia ja Art Himsl Winfieldin oppien mukaan. Pacifico Yokohama toimi tuttuun tapaan Mooneyesin Hot Rod Custom Show'n näyttämönä joulukuun ensimmäisenä sunnuntaina. Viime vuonnahan sellaista ei löytynyt! Deuce Factoryn ja Andy’s Rod Worksin ’32 Roadster oli varustettu 425-heppasella 383:lla, 5-vaihteisella laatikolla ja Halibrandin perällä. Rankka viikonloppu preja afterpartyineen, mutta aina käymisen arvoinen. Hot Rod Custom Show Hot Rod Custom Show 70 AMERIKAN RAUTA 1/2020
Iton ’39 Dodgessa. Nykyisin auto on japanilaisomistuksessa Breathless-kerhon Gaku Nokuchin tallissa. Kona Gold -nimeä kantava auto palkittiin Best Suede -pystillä ja se oli myös taiteilija Max Grundyn valinta. Aikamoinen pullukka tuo ”Fugly Swan” ’48 Chevy Fleetline. Näyttelyn matalin sivuikkuna oli varmasti Mr. Beatniks-kerhon valinta oli tällä kertaa Mr. Autoon oli istutettu muokatut ’48:n fenderit myös eteen sekä ’42:n maski. Ed Rothin ”Tweedy Pie” alkuperäisillä Big Daddyn straippauksilla. John D’Agostino toi hankkimansa Pontiac kustomin Yokohamaan. 71 AMERIKAN RAUTA 1/2020. Kishiyaman ’50 Chevrolet kustom ”Metal Warrior”. Todella tyylikäs laite! 2019 Hot Rod Custom Show'n vetonaulana nähtiin ”Bathtub” vuodelta 1969. Nostalgiaa huokuva ’23 T-Ford -pikkis on Rudy Perezin rakentama
Kotiinviemisinä ehkä hieman yllättäenkin ”Experience The Fabulous” – Extraordinary & Unusual ”K”ustom -teemaluokan voitto! Tämäkin ’40 Mercury on El Classico Vintage & Antiques -pajan tuotoksia. Niin nytkin, kun esillä oli Mr. Olisi kiva nähdä enemmän vastaavanlaista panostusta myös Suomen tapahtumissa. Tyylipuhdas reki palkittiin Best Kustom-palkinnolla ja se oli myös John D’Agostinon valinta. Wheels Unlimitedin ’40 Mercury palkittiin 40-lukulaisten parhaana. ’55:lle oli kasvanut pikkusiivet. Matsumoto. Tsutsuin hieno ’62 Pontiac. Omistajana Mr. 72 Hot Rod Custom Show 2019 AMERIKAN RAUTA 1/2020. Reki palkittiin 50-lukulaisten parhaana ja oli myös Fly Wheels -lehden valinta. Blue Groove -pyöräfirma rakentaa joka vuosi näyttävän kokonaisuuden. Kagein ’50 Plymouth. Uudempia kustomtuttavuuksia oli mielenkiintoinen Mr. Nätti mild kustom ja jälleen yksinkertainen mutta toimiva somistus. Yksinkertaisella somistuksella saadaan näyttävä kokonaisuus. Asiallinen Falcon ja hieno esillepano. Strongers Kar Klubin osastolla on totuttu näkemään tyylikkäitä laitteita
Sveitsiläisen Thrasboyn taidonnäyte Vanstossun kustomoinnista oli viety jo ihan toiselle levelille! Taidekilpailun kohteena oli tällä kertaa Vans-kenkä. Maalareiden lisäksi myös kaivertajat esittelivät taitojaan näyttelyssä. Dmitry Golubchikov tulee Moskovasta. Voiton vei ansaitusti 30-vuotistaiteilijajuhlaa viettävä Wildman. Parhaaksi chopperiksi valikoitui Hot Chop Speed Shopin ’68 H-D FLH. Myös Arctic Pinheadsin pipertäjät Peksu, Eero, Jussi ja Platu osallistuivat kisaan. 73 AMERIKAN RAUTA 1/2020. Ed Rothin hengessä rakennettu trike oli saanut nimen "The Zeitgeist Killer". Best Detail Work -palkinto meni ansaitusti uskomattomalle Zillers Garagen Vincentille. Joyride Speed Shopin hieno ’80 H-D-hippichopperi oli Vibes-lehden suosikki. Tuttu mies pyörienrakentelun MM-mittelöistä
Ei ollut epäselvää, mikä auto voittaa Rat Rod -luokan. Oma suosikkini, Shogo Arikain ’41 kustom Buick, jäi kovassa seurassa ilman palkintoja. Aranon ahdettu ’37 jytisi aika komeasti, kun omistaja kurvasi sillä halliin. Toinen esillä olleista Corsairs Car Clubin rottapikkiksistä. Ehdottomasti yksi sykähdyttävimpiä kustomeita oli tämä El Classico Vintage & Antiques -pajan Lincoln-projekti. Ensi kerralla valmiina! True flames -liekkien maalaustyyli ei ole oikein koskaan uponnut meikäläiseen. Toivottavasti ensi vuonna rodikalustoa olisi taas enemmän, onhan tapahtuma kuitenkin Hot Rod Custom Show. Haradan ’74 Maverick. 74 AMERIKAN RAUTA 1/2020 Hot Rod Custom Show 2019. Mr. Kisakalustoa ja moottoripyöriä oli ehkä enemmän. Pumpkin Sallyn uusimpia projekteja. Rodeja ei ehkä ollut niin montaa kuin aikaisemmin. Paras amerikkalainen pick-up oli maukas ’59 Chevy Apache, omistaja Mr. Hienosti oli kyllä nämäkin Aakkosen liekit tehty, mutta kokonaisuudesta voidaan olla montaa mieltä. Matsumaru. 70-lukulaisten parhaaksi rankattiin Mr. Uskomattoman hienoa jälkeä! Auto nähdään varmasti valmiina ensi vuonna
Mikkonen M atkasuunnitelmaan kuului tällä kertaa noin 100 miilin kierros Skåneen ja takaisin. Jenkkiautokauppaa kavereilla on takana jo vuosikymmeniä ja myymälä on aina täynnä vasta Amerikasta tullutta laatukalustoa. Kierros alkaisi Tukholmasta ja jatkuisi Mantorpin kautta Osbyyn yhdellä pysähdyksellä. ’53 Caddyn konepellillä on käynyt hirvi. USA Bildelarin pihalla makasi tämäkin ’65 Barracuda, jossa oli jäljellä vielä takaluukku ja takalasi. Niitä ei joka päivä näe myynnissä. Teksti ja kuvat: Kari B. Pari viimeistä päivää morjesteltiin tuttuja ja käytiin Rolling Ranchillä katsastamassa jenkkiautotarjontaa. Päivän romustelujen jälkeen matka jatkui Tibroon ja edelleen Eskilstunaan. Toinen ehdoton kohde romustelureissulla oli Calle ja Jonte Norberg pyörittämä Rolling Ranch niminen pytinki Stallarholmenissa. Vakiokierrokseen kuuluu käynti USA Bildelar Osbyssä, jota on pyörittänyt ystävämme Leif Svensson jo vuodesta 1973 saakka! Paikka onkin Euroopan suurin jenkkiautoihin erikoistunut romis. Romusteluretki Ruotsiin Kun syystalven pimeys alkaa iskeä selkäytimeen, on aika lähteä vuoden viimeiselle romusteluretkelle Ruotsinmaalle. 75 AMERIKAN RAUTA 1/2020
76 AMERIKAN RAUTA 1/2020. Lievästi palovaurioitunut ’69 Caddy -avo olisi vielä suhteellisen helposti pelastettavissa ajoon. Tämä ’57 Chrysler Windsor 2d HT custom on alkuperäinen Ruotsi-auto. Käyttökelpoista osaa siinä kyllä olisi johonkin toiseen Javeliniin vielä paljon. Mitä lie käynyt tämänkin ’58 Pontiac Star Chiefin katolle. Hälvän Petrin vanhan Chryslerin tapaan chopattu auto on jäänyt aikanaan kesken, ja olisi kaupan rullaavana. Palovaurioitunut ’41 Buick Super soft custom olisi mielenkiintoinen aihio. ’60 Caddy Fleetwood Six Window on kokenut kylkikolarin. Niin ikään palanut ’68 Pontiac Catalina -isolohkofarkku voisi olla sekin vielä pelastettavissa, tosin palaneita sisustan osia ei ehkä kovin helpolla löydy. Autossa oli myös ilmajousitus valmiina. Paperitkin autoon löytyvät. ’59 Olds 98 neliovitolppa oli kokenut keulalämärin. Katon kautta ympäri ajettu ’70 AMC Javelin SST on karua katseltavaa
Pyyntö oli 249 000 kruunua. Puutöitä olisi tiedossa. Hintaa autolla olisi ollut 259 000 kruunua, sanomista oli lähinnä himmentyneissä puskureissa. Samassa hallissa ollut ’66 Pontso Grand Prix on Kanadassa valmistettu, upea alkuperäinen yksilö. ’59 Buick -rättikaton olisi saanut noin 30 000 eurolla. Tämä ’63 Olds Dynamic 88 Coupe olisi varsin kohtuuhintainen. Hieno auto ja upea sisusta. Tämä 169 000 kruunulla kaupan ollut ’56 Packard Patrician olisi hieno yksilö laatutietoiselle. 77 AMERIKAN RAUTA 1/2020. Nätisti patinoitunut ’49 Buick Woody on uskomaton laite kertakaikkiaan. Callen omassa ’50 Buick avossa on hieno patina. Hyvässä käyttökunnossa olevan auton olisi saanut 129 000 kruunulla. Rolling Ranchin hallista Stallarholmenista löytyi valkoinen ’55 T-Bird kuin American Graffitista
Väriaine suihkutetaan pintaan kuivana jauheena, joka sähkövarauksen ansiosta hakeutuu tasaisesti myös poteroihin ja koloihin, joihin perinteisellä ruiskumaalauksella on hankala päästä. Pulverimaalaus. Varsinainen maalikalvo muodostuu, kun jauhe sulatetaan kappaleen pintaan uunissa. Kuvat: Jussi Löppönen, Pulverfix K uten moni tietää, kromaaminen on aikaa vievä ja monimutkainen prosessi, jossa pinnoitettavan kappaleen virheettömyys on avainasemassa. Pulverien hinta määräytyy värin mukaan, edullisimman maksaessa verottomana noin 6 e/ kg ja kalleimpien erikoisvärien jopa 50 e/kg. Usein käytössä kuluneet osat ovat saavuttaneet pisteen, jolloin niiden kromauskelpoiseen kuntoon saattaminen voi olla lähes mahdotonta tai kustannukset huomioiden kannattamatonta. Jäähdyttyään maalipinta on asennusvalmis ja kestää välittömästi normaalin mekaanisen rasituksen. Yritys on erikoistunut pulverimaalaukseen ja erityisesti ajoneuvojen vanteiden kunnostukseen sekä teollisuuden alihankintatöihin. 78 AMERIKAN RAUTA 1/2020 Krominhohtoa ilman kromausta. Muotovirheiden korjaamiseen voidaan käyttää pulverimaalaukseen soveltuvaa kittiä sekä pulveripohjamaaleja, jotka voidaan tarvittaessa välihioa ennen lopullista pintamaalausta. Kemiallinen maalinpoisto puolestaan soveltuu erityisesti pehmeille materiaaleille, kuten alumiinille”, Mäki kertoo. ”Nykyään tarjolla on kaikkea perusväreistä candy-sävyihin ja kromimaaliin”, kertoo isokyröläisen Pulverfixin Antero Mäki. Polttoaika on kappaleesta riippuen 10–20 minuuttia, jonka jälkeen osan annetaan jäähtyä rauhassa. Kohtuuhintainen vaihtoehto voi löytyä pulverimaalauksella toteutetusta kromista tai jopa sinkityksestä. Pulverimaali on joustava ja iskuja hyvin kestävä, ja soveltuu myös jousien pinnoitukseen. Esimerkiksi rengasasennus voidaan tehdä vanteelle noin tunti uunistaoton jälkeen. Pulverimaaleja löytyy iso kirjo perusmaalista kuvan candysävyihin. Vaihtoehtoja kromaamiselle on haettu kautta aikojen, ja nykyään tarjolla on muutamia maalaamiseen perustuvia menetelmiä, joista nyt pureudumme pulverikromaukseen. Suihkutusvaiheessa maalijauhe on pinnassa kiinni melko kevyesti ja se irtoaa pinnasta paineilmalla tai pyyhkimällä. ”Vanhan maalin poistoon soveltuu joko hiekka-, lasikuula-, tai alumiinioksidipuhallus, kappaleesta riippuen. Joissakin osissa toimiva vaihtoehto voi löytyä myös sinkityksestä, joka on kromausta paljon huokeampi vaihtoehto. Pulverilla toteutettu Candy Apple Red -metallisävy. Tyypillisesti jauhemaalin polttolämpötila on noin 180–200 celsiusastetta. Pulvericandyjen etuna on tasainen värin levittyminen myös poteroihin sekä maalipinnan kestävyys. Kuten kaikessa maalaamisessa ja pinnoittamisessa, myös pulverimaalauksessa käsiteltävän kappaleen esivalmistelutyöt ovat tärkeässä roolissa. Varsinainen maalaaminen tapahtuu sähkövarauksen avulla. Pulveri-, eli jauhemaalaus on sinällään vanha menetelmä, mutta viime vuosina värisävyjen määrä on kokenut mullistuksen. Teksti: Jussi Löppönen . Krominhohtoa ilman kromausta Perinteinen kromaaminen on näyttävä menetelmä viimeistellä erilaisia ajoneuvojen osia, mutta mikä neuvoksi, kun osan kromaaminen tutuin menetelmin ei ole mahdollista tai kannattavaa
Tähän vaihtoehtoon päädyttiin osien huonon kunnon takia. Lakka tarjoaa kromille suojan hapettumista ja UV-säteilyä vastaan. Pohjatöissä on käytettävä pulverimaalaukseen soveltuvaa kuumankestävää kittiä. Vertailun vuoksi aitoa kromia näkyy kiinnityspulttien hatuissa. Pulverikromaus. Sähkösinkityksen pinnanlaatua voidaan parantaa kiillottamalla osa ennen pinnoitusta kromauksen tapaan. Sinkki on kiillotuksen kannalta suhteellisen pehmeä materiaali ja kiillottuu helposti. Lisäksi menetelmä sopii kaikkiin kappaleisiin, jotka johtavat sähköä ja kestävät uunituslämpötilan. ”Hintaesimerkkinä 15" vannesarjan pulverikromaus pohjatöineen maksaa kuluttajalle alkaen 240 euroa”, Pulverfixin Antero Mäki kertoo. Etuna perinteiseen kromaukseen nähden on edullisuus ja mahdollisuus korjata kappaleen pintavaurioita kittaamalla. Kuten kuvasta nähdään, pinnassa oli syviä syöpymiä ja iso ahtoputki oli muutamasta kohtaa rutussa. Moottorin osat hiottiin ennen lähettämistä pulverikromaukseen. Sitä vastoin sähkösinkitys luo muttereista ja pulteista tutun kirkkaamman pinnan. Näistä jälkimmäinen antaa paremman korroosiosuojan, mutta lopputulos on himmeän harmaa. Korroosion kesto sähkösinkityksellä ei vastaa kromausta, joten edellä kerrotut menetelmät soveltuvatkin parhaiten sisustan ja moottoritilan kooltaan suhteellisen pieniin osiin. Isommissa komponenteissa sinkityksen ja kromauksen välinen ero korostuu selkeämmin. Turbon paineputken ruttu kitattuna ennen hiontaa. Toinen vaihtoehto on kiillottaa esimerkiksi uutena ostettu sinkitty osa jälkikäteen. Syöttöpumpun ajoituksen säätimen kotelo paikallaan. Jotkin kappaleista on jo asennettu moottoriin. Pulverfixissä tehtyjen testien perusteella ilman lakkaa oleva pinta on kiilloltaan hieman kromimaisempi, mutta se kestää sääoloja vain hyvin lyhyen aikaa. Polttoaineen karkeasuodattimen kotelo paikalleen asennettuna. 79 AMERIKAN RAUTA 1/2020. Tällöin kappaleesta tulee erehdyttävästi kromattua muistuttava, mutta selkeästi huokeammin kustannuksin. Ainoa ero on pinnoitukseen käytettävä jauhe. Lisäksi kromipinta vaatii suojakseen pulverilakkauksen, joka on valinnaista muiden sävyjen kohdalla. Pulverikromaus noudattaa samaa peruskaavaa kuin maalaus. Sinkitys on tuttu pinnoitusmenetelmä metalleilla, ja sitä on kahta tyyppiä: sähkösinkitys ja kuumasinkitys. Riippuen ympäröivästä valaistuksesta ja vieressä olevien osien kiillosta, pulverikromaus näyttää joko enemmän hopealta tai kromatulta. Pulverikromattavat osat lasikuulapuhallettuina. Kiiltoa sinkillä. Pinnat, joille maalia ei haluta, suojataan lämmönkestävällä materiaalilla, kuten kalvolla, paperilla tai silikonitulpilla. Osat kiillotettiin rättilaikalla ennen sinkitystä, mutta ei sinkityksen jälkeen. Moottorin öljykorkki sähkösinkityksen jälkeen. Kiillotuksessa tulee käyttää hyvin pehmeää laikkaa ja hienojakoista kiillotustahnaa, ettei sinkkikerrosta hiota puhki. Osat pulverikromauksen jälkeen
Kaiuttimia löytyy eri kokoisina ja ne on valmistettu vanhojen mittojen mukaisesti sopiviksi alkuperäisille kaiutinpaikoille. Näitä sekoittelemalla variaatioita on pilvin pimein, lyhyellä matematiikalla pitkälti yli 100 000 erilaista, joten uskallan väittää jokaiselle löytyvän mieleisen. RetroSoundin soittimet ovat saaneet harrastajien keskuudessa vankan jalansijan, mutta monikaan ei tiedä, että samalta valmistajalta löytyy niiden lisäksi paljon muutakin, muun muassa kaiuttimia, antenneja ja vaimennusmateriaaleja, joissa kaikissa suunnittelun lähtökohtana ovat olleet klassikkoautojen tarpeet. Monipuolisuuden lisäksi RetroSound on onnistunut parantamaan tuotteidensa laatua entisestään siitäkin huolimatta, että jatkuvasti kehittyvän teknologian voisi kuvitella asettavan omat haasteensa. Vahvistimissa koko on pienentynyt takavuosista valtavasti tehden piiloasennuksista vaivatonta. Lisäksi ne ovat myös muodoiltaan ja syvyyksiltään alkuperäisten kaltaisia. RetroSoundin kaiuttimissa asia on ratkaistu käyttämällä neodyymimagneetteja, jotka ovat noin viisi kertaa voimakkaampia kuin normaalit magneetit. Äänentoistoa tyylistä tinkimättä 80 AMERIKAN RAUTA 1/2020 Tallilla – Hifiä harrasteautoon. Käytännössä heidän valmistamansa soittimet ovat siis ulkokuoreltaan vanhannäköisiä, mutta sisältävät modernit ominaisuudet. ”Monet meille tulevat asiakkaat kertovat kuitenkin kyllästyneensä kannettaviin kaiuttimiin – lähinnä siihen, että ne vaativat toimiakseen puhelimen jatkuvan läsnäolon. Käytännössä vikaprosentti on lähes nolla”, yli kymmenen vuoden ajan RetroSoundia myynyt ja asentanut Samu paljastaa. Esimerkiksi 50-lukuiseen autoon voi saada alkuperäisen näköisen, tai ainakin tyylillisesti sitä jäljittelevän soittimen aina nuppeja ja koristeellista etulevyä myöten. Jatkuvan tuotekehittelyn myötä erilaisten vaihtoehtojen kirjo on kasvanut valtavaksi ja niitä yhdistelemällä saa rakennettua monenlaisiin tyyleihin sopivia kokonaisuuksia. Yli 100 000 vaihtoehtoa. Niihin tulevia erillisiä näyttöpaneeleita on yleismallisina viittä sorttia ja lisäksi kymmenen erilaista automallikohtaista. Mikä parasta, harrasteauton autenttisuutta ei enää nykyään tarvitse uhrata äänentoiston alttarilla, sillä saatavilla on hyvä kirjo visuaalisesti erilaisiin tyyleihin sopivia klassisen näköisiä laitteita. Niiden avulla kaiuttimen rakenteesta saadaan todella matala tehokkuudesta tinkimättä”, Samu avartaa. Ei vain soittimia. Näyttöpaneelia ympäröiviä etulevyjä on yli sata erilaista ja nuppivaihtoehtoja kymmenittäin. Retro-soittimien kirjo kasvaa jatkuvasti, mutta monikaan ei ole tietoinen, että myös kaiuttimia ja jopa antenneja saa nykyään vanhoihin harrasteautoihin varta vasten suunniteltuina. RetroSoundin soittimet ovat tulleet tutuiksi monille vanhoja jenkkejä harrastaville. Varsinaisia keskusyksiköitä, joita valmistaja kutsuu soittimen moottoriksi, on neljä erilaista. ”Alkuaikoina soittimissa ilmeni laatuongelmia, mutta viimeisen viiden vuoden aikana meille on palautunut teknisten ongelmien vuoksi vain pari soitinta. Alusta alkaen RetroSoundin soitinten ideana on ollut paitsi yleismallisten, myös mallikohtaisten soittimien tuottaminen. Yksi syy on toki sekin, että halutaan parempaa äänentoistoa, sillä eihän kannettava kaiutin pysty kilpailemaan soundien kirkkaudessa ja basson syvyydessä oikean, optimaalisesti kootun hifijärjestelmän kanssa. Jotkut ovat syrjäyttäneet sellaisilla harrasteautojensa vanhat äänentoistolaitteet, ja joissakin tapauksissa ne saattavatkin ajaa tuon asian ihan mukiinmenevästi. ”Vanhoissa autoissa kaiuttimet olivat lähes poikkeuksetta hyvin matalia, jolloin syville elementeille ei ole tilaa. Joillakin taas saattaa olla kotonaan CD-kirjasto, joka olisi kätevästi siirrettävissä muistitikulle ja sen välityksellä auton soittimeen, kun vaan olisi sellainen soitin”, kertoo autohifeihin erikoistuneen SK-Autosoundin Samu Kaunisto. Niille, joille merkki on vielä tuntematon mainittakoon, että kyseessä on Yhdysvaltojen suurin retrosoitinten valmistaja. Teksti ja kuvat: Kimmo Janhunen N ykyään monista kotitalouksista löytyy erilaisia kannettavia, kännykällä operoitavia Bluetooth-kaiuttimia, joista osassa on varsin hyvä akunkestokin
Piiloantenni on kätevä silloin, kun ei haluta piiska-antennia. Joissakin vanhoissa autoissa on kaiutinpaikka keskellä kojelautaa tai vastaavasti keskellä takapenkin selkänojaa. Näin auton kojelaudassa olevien reikien etäisyydellä ei ole merkitystä. RetroSoundin soittimet ovat saaneet harrastajien keskuudessa vankan jalansijan, mutta monikaan ei tiedä, että samalta valmistajalta löytyy niiden lisäksi paljon muutakin, muun muassa kaiuttimia, antenneja ja vaimennusmateriaaleja. Näihin saa pellin läpivientiosia mallikohtaisina. ”Ne toistavat hyvin diskantit ja keskiäänet. Tällaisia tapauksia varten on tuplapuhekelallisia ja tupladiskantillisia kaiuttimia, jotka toistavat stereoäänen molemmat kanavat, oikean ja vasemman. Kuvassa on viisi erilaista yleismallista näyttöpaneelia erilaisin yhteensopivin nupein. Niihin tapauksiin löytyy saksalaisen Ampiren valmistamia, vanhan valokuvun muotokieltä jäljitteleviä satelliittikaiuttimia, jotka voidaan sijoittaa vaikka kojelaudan alle tai hattuhyllylle. 81 AMERIKAN RAUTA 1/2020. Näytön sisältävä etupaneeli tulee myös kiinni keskusyksikköön johdolla. Tämä mahdollistaa sen, että yksikkö voi olla näytön takana vaikka vinossa. Ne voivat olla jopa molemmat samalla puolella, kuten joissakin Cadillaceissa on. Tässä niistä yhdeksän. Nuppi koostuu kahdesta osasta, pienemmästä etunupista ja sen taustalla olevasta suuremmasta takanupista. Antenneja löytyy pienestä vahvistetusta piiloantennista mallikohtaisiin vaihtoehtoihin. Pitkällä johdolla keskusyksikön voi sijoittaa jopa 1,5 metrin päähän näytöstä, mikäli keskus ei mahdu näytön taakse. Kaiuttimen kuoria saa joko kromattuna tai mustana, jonka voi maalata helposti vaikka auton kanssa sävy sävyyn”, Samu vinkkaa. Näyttöä ympäröiviä etulevyjä on kaikkiaan yli sata erilaista mallia, osa mallikohtaisia ja osa yleismallisia. Joissakin automalleissa kaiutinpaikkoja ei ole lainkaan. Kun sellaisen kaveriksi asennetaan aktiivisubbari, niin lopputulos on todella mainio. Se voidaan asentaa esimerkiksi hattuhyllyn alle tai tuulilasin kulmaan, mutta ei kuitenkaan pellin alle. RetroSoundin soittimen keskusyksikköön, eli ”moottoriin” nupit kiinnittyvät johdoilla. RetroSoundilla on myös hyvä valikoima vanhojen automallien valmiita kick-paneeleita valmiilla kaiutinpaikoilla. Teleskooppiantenneja löytyy niin sähköisinä kuin manuaalisinakin ja lisäksi perinteisiä piiskoja. Etunuppeja on tällä hetkellä saatavilla noin 40 erilaista ja takanuppeja lisäksi parisenkymmentä erilaista
Toiset eivät ime vettä lainkaan, jolloin niitä voidaan käyttää esimerkiksi ovien ulkopeltien puolella, missä materiaali saattaa altistua kosteudelle. Elementit ovat rakenteiltaan matalia, mutta nykyteknologian ansiosta tehokkuudesta ei ole tarvinnut tinkiä. Yleinen ja edelleen hyvä tapa on sijoittaa kaiuttimet alkuperäisille kaiutinpaikoilleen ja varustaa järjestelmä niiden lisäksi aktiivisubbarilla, jolloin bassotoistoon saa syvyyttä. Asentaa sen voi vaikka soittimen päälle kojelaudan taakse. Siitä onkin sanottu, että se on kuin vahvistin, mutta paljon pienempi. Keskusyksikkö on vastaava kuin muissakin malleissa, mutta varustettu pidemmällä johdolla, sillä tässä tapauksessa sitä ei mahdu asentamaan suoraan näytön taakse. Tässä esimerkkinä ’65 ja ’66 Mustangin coupe ja fastback -malleihin soveltuvat kick-paneelit valmiilla reiällä 6,5" kaiutinelementille. Perinteisiä antenneja löytyy teleskooppimalleina sekä sähköisinä että manuaalisina, ja lisäksi tavanomaisempia piiska-antenneja. Laite menee suhteellisen pieneen tilaan ja tarjoaa kokoonsa nähden muhkeasti bassotoistoa. Näissä pellin läpivientejä saa mallikohtaisina. 82 AMERIKAN RAUTA 1/2020 Tallilla – Hifiä harrasteautoon. Kuvassa vinosti taaksepäin suuntautuva sähköinen teleskooppiantenni. RetroSound valmistaa myös kaiuttimia, jotka on niin ikään suunniteltu vanhojen autojen ominaisuuksien ehdoilla. Parhaaseen lopputulokseen päästään yhdistelemällä useampia erilaisia materiaaleja. Siltikään äänenlaadusta tai tehosta ei ole tingitty. Lisäksi erilaisilla materiaaleilla on erilaisia kosteudenkesto-ominaisuuksia. Vaimennusmateriaaleja on monia erilaisia ja niillä jokaisella on omat ominaisuutensa. Pienikokoinen vahvistettu piiloantenni on kätevä vaihtoehto silloin, kun ei haluta piiska-antennia. Se voidaan asentaa huomaamattomasti esimerkiksi hattuhyllyn alle tai tuulilasin kulmaan, ei kuitenkaan pellin alle. Mitä raskaampi matto, sitä matalampia taajuuksia se kumoaa, ja vastaavasti mitä pehmeämpi, sen korkeampia. Keskiasennuksiin löytyy tuplapuhekelallisia ja tupladiskantillisia kaiuttimia, jotka toistavat stereoäänen molemmat kanavat, oikean ja vasemman. RetroSound valmistaa useisiin automalleihin kick-paneeleita, joissa on valmiina kaiutinpaikat. Asennus ei yleensä aiheuta harmaita hiuksia vanhoissa autoissa, sillä niissä penkkien alle jää monesti juuri sopivasti hukkatilaa. Mitoitukset ja muodot ovat alkuperäisten kaltaisia. Vastaavaa näyttöpaneelia löytyy myös 80-lukuisiin pick-upeihin. Tiukasti ajan hengessä mukana pysymisestä kertoo se, että RetroSoundin uusimpien tuotteiden joukosta löytyy myös 90-lukuisiin pick-upeihin soveltuvat etulevyt. Saksalaisen Ampiren valmistamat valokuvun muotokieltä jäljittelevät satelliittikaiuttimet on tarkoitettu autoihin, joissa ei ole lainkaan kaiutinpaikkoja. Tehoa tämä 2-kanavainen mikrovahvistin antaa 2x80W@4 ohm, 2x100W@2 ohm tai sillattuna 1x200W@4 ohm. Alpinen kaukosäätimellä varustettu PWE-V80 on paljon käytetty ja hyväksi havaittu. Ne voidaan sijoittaa esimerkiksi kojelaudan alle tai hattuhyllylle. Mosconi Gladen Pico 2 on tällä hetkellä maailman pienin autovahvistin
Sen alle tehtiin kiinnityslevy, joka ruuvattiin tulipellissä valmiina olleisiin reikiin. Pitkälavaisen pick-upin tapauksessa sille tuli mittaa sen verran, että se varustettiin tukilaakerilla, joka sijoittuu hytin takaseinän paikkeille. Korotuskehikko tehtiin teräsprofiilista ja pultattiin kiinni alkuperäisten poikittaistukien päälle. Välillä tallilla vieraili uhkeita tipuja häiritsemässä työmiesten keskittymistä. Talven aikana teen siihen loppuviimeistelyjä ja keväällä on aika ryhtyä ajamaan lastentauteja pois. K imm o Janne mittailemassa, paljonko täyttökorkkia täytyy tuoda tankilta ylöspäin. Tämän mittakaavan projektissa olisi suoranainen ihme, ellei jotakin korjattavaa ilmaantuisi vielä kokoonpanon ja käyttöönoton jälkeenkin. Ikkunoiden nostimet vaihdettiin uusiin samoin kuin kaikki ikkunoiden ja ovien tiivisteetkin. Kun vaihdelaatikko ja takaakseli vaihtuivat, ei alkuperäinen kardaani arvatenkaan ollut enää sopivan mittainen. Lämppärin peitteeksi taivutettiin louverseilla varustettu peltilevy, joka maalattiin ja patinoitiin sulautumaan vanhaan sisustaan. Loppuvuoden aikana kiinniteltiin pääsääntöisesti uusia puhtaita osia paikoilleen ja jouluksi auto palasi Janne’s Garagelta takaisin kotitalliini. Kolmivuotiseksi venähtäneen projektin aikana autoon onkin uusittu käytännössä kaikki patinaista ulkokuorta lukuun ottamatta. Jarrutehostin ja -pääsylinteri sijoitettiin hytin lattian alle, jonne tehtiin pieni huoltoluukku. Uuden valmisti Espoossa toimiva KoMet Oy. Etulokasuojiin piti leikata hieman tilaa Heidtsin eturunkopaketin mukana tulleille tukivarsille ja iskunvaimentimille. Chevrolet Apache 3200 ’59 Patina-Apachen kanssa aletaan olla pikkuhiljaa loppusuoralla. Lämmityslaite sijoitettiin tulipeltiin apukuskin puolelle. 83 AMERIKAN RAUTA 1/2020 Puuhanurkka. Rungon c-notchaukset ja polttoainetankin sijoittaminen taakse runkoaisojen väliin vaativat lavan pohjan korottamista noin 10 sentillä. Linjasto varustettiin Wilwoodin jarrupaineensäätimellä. Näin se on tarvittaessa purettavissa. Toivotaan, että ne jäävät kuitenkin mahdollisimman vähäisiksi
Negoja eteenpäin selatessa vastaan alkoi tulla useita ruutuja tuttuista oululaisista jenkkiautoista, joten todennäköisesti oli kyse jostain näyttelystä suht’ lähellä Oulua. Mitä hemmettiä. Ei muuta kuin kännykästä taskulamppu päälle ja tarkastelemaan negoja lukukulasit päässä puhelimen kirkasta valoa vasten. En kyllä muista ottaneeni montaakaan kertaa mustavalkokuvia ja ainoa kerta, joka tuli heti mieleen, oli Veijolan Sepon alkuperäisen Suomi-auton, vuoden 1970 428 Cobra Jet Mustangin kuvaaminen vuonna ’85. Juuri näin pääsi käymään minullekin, kun pengoin vanhoja paperivalokuvia etsien materiaalia vuoden 2020 ”nostalgia” seinäkalenteriin. Mukana olleet euroautot ja moottoripyörät olivat laskettavissa yhden käden sormilla. No, Sepon Mustangin kuvia ne eivät olleet, vaan nämä olin ottanut jossain näyttelyssä, mutta kysymys kuului missä. Pepe muistelee, että noita Mustangin tuplatakavaloja oltiin ihmetelty oikein porukalla ja mietitty, olisiko tuona vuonna voinut olla joku malli, missä ne olisivat olleet tuollaisina jo tehtaalta lähtiessä. Teksti ja kuvat: Pasi Kekarainen V aikka muisti aina välillä tuppaakin pätkimään, niin olen kuitenkin (vielä) melko hyvin kartalla noista ottamistani vanhoita valokuvista. Sen verran takavalot kiinnostivat myös allekirjoittanutta, että negatiiveistä löytyi kolme kuvaa Mustangista ja kaikki takaviistosta otettuja. Oululaisen pitkänlinjan jenkkiautoharrastajan tallista on valmistunut vuosien varrella useampikin hieno ja erikoinen harrasteauto. 84 AMERIKAN RAUTA 1/2020 Muumio muistelee Oli vuosi kaheksanviis – Eka show Kemissä. Hieman rapsakassa kunnossa olevan voipaperisuojan aukaistuani huomasin ensimmäisenä, että kyseessä oli mustavalkonegatiivejä. Laatikon pohjalta löytyi niitä nippu voipaperiin taiteltuna ilman minkäänlaista merkintää, missä tai milloin ne oli otettu. Nyt laatikon pohjalta löytynyt negatiivinippu ei aluksi kyllä soittanut mitään kelloja, joten asiaa täytyi alkaa tarkemmin selvittämään. Taustalla Mustangia ihastelee tyylikkäisiin valkoisiin housuihin sekä lakkiin pukeutunut Lopakan Tapio. Niinhän siinä monesti käy, kun alkaa selvittämään ja penkomaan jotain vanhaa asiaa, että sen kyseisen asian tilalle löytyy jotain vieläkin mielenkiintoisempaa. Yhtä tiettyä kuvaa ei tuntunut millään löytyvän, joten päätin etsiä sitä laatikosta, jota nykyisin on harvemmin tullut enää aukaistua, koska se sisältää vain valokuvien negatiivejä. Kalixista oli näyttelyyn tullut tämä vuoden 1970 kullanvärinen Ford Mustang Convertible, jonka takavalojen määrä oli tuplattu. Käytettävissä olevan tilan pienuuden takia autot jouduttiin asettelemaan varsin lähekkäin, jotta kaikki 34 näyttelyssä esillä ollutta ajoneuvoa saatiin mahtumaan halliin sisään. Siinä kännykän lampun Yleisöä oli päivän aikana tungokseen asti ToJoauton vaihtoautohallissa pidetyssä Kemin ensimmäisessä näyttelyssä, jonka järjesti Länsi-Lapin American Cars Club. Tuo takavalojen lisääminen oli Mustangeissa varsin yleinen kustomkikka 80-luvun alussa ja ’65-66 vuosimalleissa niitä saattoi olla jopa kolme kappaletta puolellaan
Sinänsä harvinainen kuva oululaisen Keke Ikosen ’67 Camarosta, koska auto ei ollut kuin vähän aikaa yksivärisenä. Jari Juntikan rakentamassa ’70 Plymouth Dusterissa oli oikeaa tuon ajan showhenkeä. Viimeisimpien tietojen mukaan Duster pölyttyy purettuna Raahen seudulla. Pontiacin vasemmalla puolella näkyy isolla sinisellä flakekiteellä maalattu Jussi Tulkin ’72 Cadillac Eldorado, joka sijoittui People’s Choice -äänestyksessä toiseksi. Pepe on tunnettu hyvästä muististaan ja muutenkin mies on varsin hyvin perehtynyt amerikanautoharrastukseen usealla eri osaalueella. Olin saanut kaveriltani Juha ”Lilli” Liljamolta, joka myös harrasti jenkkiautojen ohella valokuvausta, muutaman mustavalkofilmirullan, jos sellaisille tulee joskus tarvetta. Kun aluksi luettelin näyttelyssä olleita autoja, Pepe vastasi samantien, että ne kuvat on Kemin ensimmäisestä näyttelystä, Mielellään olisin näyttelystä värikuvia napsinut, kun kerta just oltiin täällä pohjoisessa totuttu väritelkkareihin. Olin melko varma, että kyseessä oli Kemin näyttely, mutta mikä vuosi oli kyseessä, siitä ei ollut tarkkaa tietoa. Kaveri, jolle soitin, oli tietenkin Pertti ”Pepe” Pitko, joka tätä nykyä asustelee Keminmaalla. Auton hopealle pohjalle maalattu sininen candyväri oli toteutettu niin, että se tummeni asteittain alaspäin mentäessä. Pepen huomion näyttelyssä vei toisessa kuvatekstissä mainittu Nova. mutta onneksi Pepe muistaa. Syy, miksi kuvat olivat jääneet minullakin unholaan on se, että niistä ei koskaan kehitetty mustavalkoisia paperikuvia. Ja nyt tarkennus nuoremmille lukijoille, joista osa parhaillaan googlettaa, mikä helvetti on kinofilmirulla, että niitä todellakin kannatti pitää jääkaapissa paremman säilyvyyden vuoksi. valossa negoja ihmetellessäni alkoi muisti palailemaan pätkittäin, niin kuin kävi Uuno Turhapurollekin. Se, miksi mulla oli mukana vain mustavalkofilmiä, johtui siitä, että olin aamulla kiireissäni napannut jääkaapista yhden filmirullan ja laittanut sen kameralaukkuun sen kummemmin sitä katsomatta. Siinä kuvia katsellessa tuli mieleen, että tästähän voisi tehdä Muumio muistelee -tarinan, jos vaan löytyisi tarkempaa tietoa itse näyttelystä. 85 AMERIKAN RAUTA 1/2020 Oli vuosi kaheksanviis – Eka show Kemissä. Konehuone ja alusta oli maalattu valkoiseksi ja kori oli candypunaiseksi hopeisin raidoin. Jonnet ei muista... Näyttelyyn auton oli tuonut sen uusi omistaja Markku Viitanen. Edellinen monivärinen ”sirkusmaalaus” oli nyt vaihtunut hillittyyn mustaan, mutta edelleen autosta löytyi L-88 scooppi, takapyöränaukon levennykset sekä takaspoileri. No, kyllähän sitä joskus olisi voinut niitäkin ottaa, mutta mielellään olisin näyttelystä värikuvia napsinut, kun kerta just oltiin täällä pohjoisessa totuttu väritelkkareihinkin. Harvinaista kyllä, mutta Pepe, joka nykyisin harrastaa enimmäkseen Mopar-konsernin tuotteita, ei muistanut tätä 340-koneella varustettua vuoden ’70 Plymouth Barracudaa ollenkaan ennen kuin näki siitä tämän kuvan. Syy mustavalkofilmin käyttöön kuvaamisessa muistui mieleen, kun soitin reissussa mukana olleelle velipojalleni. Onneksi työpöydältä löytyy ATK-laitteista myös sellainen, jolla voi skannata pelkkiä negatiivejä, joten ei mennyt kauaakaan, kun kuvat oli ensi kertaa ihmeteltävissä tietokoneen näytöllä. Auto on tänäkin päivänä vielä samalla omistajalla. Onneksi niistä tietävä henkilö löytyi kaveripiiristä, joten ei muuta kuin luuri käteen ja soittamaan. Seuraavalle vuodelle Camaron perä maalattiin viistosti oranssiksi ja punaiseksi, koska yksivärinen musta oli Keken mielestä yksinkertaisesti tylsä. Koskelan Pekka Oulusta pyyhälsi paikalle vasta valmistuneella vuoden 1965 Pontiac GTO:lla, jonka konehuoneesta löytyi 389-kuutiotuumainen moottori ja sen jatkeena oli Muncien nelivaihteinen manuaali. Hänkään ei muistanut vuosilukua tarkasti, mutta muisti kuitenkin minun kiroilleen oikein kunnolla, kuin olin laittanut kinofilmirullaa kameraani. Camaro oli seuraavana keväänä esillä Oulun näyttelyssä, jossa kuuluttaja kertoi, että Keken Camaroon on talvenaikana loihdittu kansainvälinen kolmivärimaalaus... No, näyttely tuli kuitenkin kuvattua ja Lilli kehitti filmin negatiiveiksi Kempeleen Kansalaisopiston valokuvauskerhossa
Omistaja oli vasta ostanut 327-pikkulohkolla ja Muncien manuaalilla varustetun auton Etelä-Ruotsista. Erikoisinta maalauksessa oli kuitenkin leveässä takapilarissa lakan alla olleet aidot dollarin setelit. Rasimuksen Ramin GTOklooni Pontiac oli myös näyttelyssä mukana melko tuoreella maalauksella. Pepe muistelee nauraen vielä tänäkin päivänä sitä, että niitä dollareita kävi ihmettelemässä ”puoli Kemiä”, kun ei siellä ennen moisia ollut nähty. Se tuntui Pepestä tuolloin käsittämättömältä, että hänellä silloin harrasteautona ollut rakenneltu Volvo Amazon oli tullut maksamaan suurin piirtein saman verran. Selvästi racehenkisessä metallihohtosinisessä Novassa oli suurennetut takapyöränkaaret leveämmille renkaille ja toimiva scoppi konepellillä, joten voidaan todeta, että Pepe oli jo tuolloin kiinnostunut race-autoista. 86 AMERIKAN RAUTA 1/2020 Muumio muistelee. Jos itse muistan oikein, niin oululaisen Kimmo Ervastin punainen ’68 Chevrolet Impala oli varustettu kuutosmoottorilla. Chevrolet El Caminon keulassa komeilee SS 396 -merkki, mutta konehuoneesta löytyy kuitenkin tässä vaiheessa 250 cid suora kuutonen. Vaaleankeltaisella ja valkoisella maalatun tyylikkään Chevroletin koetaulun alta löytyi ihkaoikea levysoitin. People’s Choice -äänestyksen ykköspalkinto meni Thomas Lundin hienolle Chevrolet Bel Air Convertiblelle vuodelta 1955. Kuvassa toisena on se Kalixista tullut Chevrolet Nova, johon Pepe näyttelyssä ihastui. Yhden välikäden kautta Pepe osti kuutos-Caminon itselleen ja siitä tuli näin ollen miehen ensimmäinen jenkkiauto. Pepe muistelee hinnan olleen noin 16 000 kruunua, joka oli tuolloin suunnilleen saman verran markoissa. Auton väri oli kirkkaankeltainen ja takakyljissä isot GTO-tekstit, josta lähti punaiset liekit. Pepe toteutti autoon vihdoin pitkään vireillä olleen moottorin vaihdon, mutta konehuoneeseen ei tullut isolohkoa vaan 327 pikkulohkokasi, joka haettiin ajan hengen mukaisesti Luleån Motormetropolenista. Torniolaisen Junturan Mikan oli tarkoitus tuollainen isolohko Caminoon hankkiakin, mutta auto meni myyntiin uusien projektien tieltä
Ei kuulemma edes väsyttänyt, kun oli niin täpinöissään uudesta tapahtumasta, että tuskin olisi edes uni tullut silmään, vaikka kuinka olisi yrittänyt. Paikallisen Toyota-jälleenmyyjän kanssa kerholaiset puheenjohtaja Kari Lousteen johdolla saivat neuvoteltua vaihtoautohallin käyttöön saamisen jo lauantaina, joten näyttely saataisiin pystytettyä päivää ennen H-hetkeä. Torniolainen Matti Alapartanen oli tuonut näytille 3,5” chopatun vuoden 1980 Chevrolet Step Siden. Järjestelyt ja itse näyttely vietiin läpi LACC:n omalla porukalla, johon kuului tuolloin noin 30 innokasta jäsentä. Pepe muistelee, että reilu puolet näyttelyn autoista oli varustettu ruotsalaisilla rekisterikilvillä ja olisipa niitä ollut vieläkin enemmän, jos ei osaa autoista olisi käännytetty tullissa rajalta takaisin kotiin päin. Vieläkin enemmän autoja tuli Ruotsin puolelta Kalixista, jonne länsinaapurissa tuolloin työskennellyt ja ruotsinkielen hallinnut Tulkin Jussi piti yhteyttä. Edellisenä keväänä Oulun näyttelyssä olivat Jari ja Olavi Juntikka tutustuneet Oulun American Car Clubin jäseniin, joten sieltä saapuikin runsaasti kalustoa näyttelyyn. Paras vaihtoehto sekä hintaettä laatusuhteeltaan oli Kemin ohitustieltä keskustan suuntaan lähdettäessä oikealle puolelle jäävä ToJo-auton vaihtoautohalli. Pepe kertoi juttutuokion lopuksi, että näyttelyn aikana hän oli kesätöissä Kemi Yhtiöillä, jossa hän toimi hinaajalla kansipoikana. joka järjestettiin vuonna 1985. Juuri näyttelyviikonloppuna hän oli töissä yövuorossa, joka loppui aina aamulla kello kuusi. Tuo siipikuninkaan poissaolo ei kuitenkaan tunnelmaa latistanut, vaan kerholaisten yllätykseksi hyvissä ajoin ennen näyttelyn aukeamista hallin pihalla kiemurteli reilu 300 metrin jono innokkaita näyttelyvieraita. Pepeltä löytyy tallin seinältä kehystettynä tuon Kemin ensimmäisen nättelyn juliste. Reilu puolet näyttelyn autoista oli varustettu ruotsalaisilla rekisterikilvillä ja olisipa niitä ollut vieläkin enemmän, jos ei osaa olisi käännytetty tullissa rajalta. 87 AMERIKAN RAUTA 1/2020. Yleisömäärä Kemissä ensimmäistä kertaa järjestetyssä American Car Show’ssa äitienpäiväviikonloppuna oli 3 000, mikä ylitti kerholaisten tavoitteen reilusti. Eipä siinä paljon tarvinnut asiasta kysellä, kun Pepe alkoi kertoa faktoja ensimmäisestä näyttelystä. Oululaisen Kari Heljasvaaran ’69 Dodge Dart Swingerin lookki toimi tuolloin ja toimisi tänä päivänäkin ainakin allekirjoittaneelle. Oulun autot olivat tietenkin minulle tuttuja, mutta muista kuvien autoista lähetin Pepelle varmuuden vuoksi vedokset sähköpostilla puhelun aikana. Tuohon aikaan Kemissä ei vielä ollut jäähallia, missä useimmiten näyttelyt Suomessa järjestettiin, joten kerholaiset alkoivat kartoittaa erilaisia tiloja, missä tuollaisen tapahtuman voisi toteuttaa. Tuohon joukkoon kuului myös valkoinen ’59 Cadillac Coupe De Ville, jonka saapumista kerholaiset olivat odottaneet kuin kuuta nousevaa. Tumman metallihohtosinisen lava-auton konehuoneesta löytyi 350-pikkulohko ja alla pyörivät Cragarin SST-vanteet leveillä renkailla. Pepe ei mennyt työvuoron jälkeen kämpille ottamaan niin sanottua ”välikuolemaa”, vaan suuntasi kumpanakin aamuna suoraan ToJo-auton hallille mukaan näyttelyn järjestelyihin. Candysinisen maalauksen viimeisteli perässä ollut hopeinen Bumble Bee -raita ja koko komeuden kruunasivat alla olleet kiillotetut Slot-vanteet. Tuon kyllä hyvin ymmärtää, olihan kyseessä iso askel kemiläisessä jenkkiautoharrastuksessa, joten ei siitä halunut kukaan kerholainen missata yhtään ylimääräistä hetkeä. Kun kysyin, kuka on piirtänyt nuo julisteessa olevat autot, kuului vastaus, että ”mahdettiin kopioida nuo suoraan jostain ulkomaalaisesta lehdestä”. Näyttelyn järjesti edellisenä vuonna perustettu Länsi-Lapin American Cars Club, jonka jäsenistö koostui Kemin ja Tornion alueen autoharrastajista
No lähelle ainakin, sopivasti muutettuna. Perinteisiä kustomkikkojakin sisältävä artikkelin auto ei kuitenkaan ole perinteinen kustom sanan varsinaisessa merkityksessä. Liikemieskupee muskeleilla Voisiko ’51 Kaiser olla muskeliauto. Teksti ja kuva: Janne Kutja 88 AMERIKAN RAUTA 1/2020 Kutjan kuva
Ilmeen kruunaa reilu etunoja, jota korostavat riittävän pienet eturenkaat. Takaikkunan aukkoa on pienennetty ja kavennettu paksumpien c-pilareiden aikaansaamiseksi. Melkoisen kuplamaisuuden tai pallomaisuuden lisäksi Kaiserin katossa on vielä yksi hyvin tunnistettava piirre – ovenkarmit ovat erittäin paksut sivuikkunan aukkojen ja tippalistan välistä. Suorituskykyä uhkuvaan tylyyn ilmeeseen ei paljon koristeita kuulu, mutta ovenkahvat saivat sentään jäädä, vaikka niitäkin siirrettiin ylöspäin yhtenäisemmän asun saavuttamiseksi. Toisin sanoen takalasin aihioina kannattaisi käyttää esimerkiksi 1949–52 Chevroletin takalasia tai muuta vastaavaa, jolloin listoituksen kanssa tehtävä työ helpottuu. K aiserin kattoa on madallettu kymmenisen senttiä, ja madalluksen yhteydessä se on myös lyhentynyt. Jotta b-pilarikin säilyisi sopusuhtaisena, sitä kavennettiin arviolta pari tuumaa. Oleellista kuitenkin oli, että kokoero etuja takarenkaiden välillä on riittävän suuri. Pilleripölykapselit ovat ’56 Chevroletin Dog Dish -mallia. Myös mustakylkiset renkaat saattaisivat tulla kyseeseen ja olivatkin valintapaletilla kuvaa tehdessä, mutta tällä kertaa valinta osui valkosivuihin. Näillä muutoksin auto muuttuikin aimo annoksen urheilullisempaan suuntaan. Vanteina ovat leveät mustat peltivanteet, jotka ovat takana vielä leveämmät varustettuna leveillä ja valkosivullisilla cheater slikseillä. 89 AMERIKAN RAUTA 1/2020. Kuitenkin niin, ettei kattopellin keskiosaan ole koskettu. Tätä ilmiötä lievennettiin nostamalla sivuikkunan aukkoja korkeammiksi. Myös Kaiserille tunnuksenomainen keskellä ikkunan ylälinjaa alaspäin oleva poimu on poistettu
Dodge Challenger Hemi ’74. Auto valittiinkin viime syksynä FSRA:n vuoden rodiksi. FORD A TUDOR ’29. Erikoista Tudorissa on myös se, ettei nimenomaan choppaajataiturina tunnettu Kartsa ole sitä joutunut itse choppaamaan lainkaan! Seuraava Amerikan Rauta ilmestyy 20.2.2020 Raportti amerikkalaisen näyttelykauden avaavasta Pomonan jättinäyttelystä. Voimaa tuottaa ahdettu LSx, jonka jatkona on 6-vaihteinen T56 Magnum -manuaali, ja alustastakin löytyy reilusti Art Morrisonia ja Detroit Speed Suspensionia. Muskeliauton rakentaminen oli pyörinyt mielessä pidemmän aikaa ja ajatukset konkretisoituivat Teksasista uitettuun 318-koneiseen Challengeriin, joka sai Juhan käsittelyssä peltinsä alle nyky-Hemin. Grand National Roadster Show Nyky-Hemin voimin Chevrolet Camaro ’69. Juha Saukkosen rakentamia rodeja on esitelty lehtemme sivuilla parikin kappaletta, mutta viimeisimmän projektinsa kohdalla mies käänsi uuden lehden. Tapio Tarasoffin Camaron patinakuosi pettää, himmentyneen alkuperäispinnan alta löytyy nimittäin rutkasti modernia muskelia. Kari Saarelan isänmaallisen sinivalkoinen Tudor on ollut piristävä poikkeus kotimaisten rodien joukossa, rivakasti liikkuva laite kun on yhtä aikaa perinteisen näköinen mutta joka puolelta omaperäinen. muskelia Modernia Vuoden rodi Suomessa 90 AMERIKAN RAUTA 1/2020
PALKKI VAIHTEISTON 59-64 IMPALA TH700.................... 275,PALKKI-MOOTTORIN GM TRUCK 47-59 BB-SB............... 229,OHJAUKSEN RÄTTINIVELET NIVELET NYT MYÖS MUSTANA Hämeenlinnalainen jenkkiautojen asiantuntija Merten takaa matkustanut autosi saa meillä arvoistaan käsittelyä. Olipa tarpeen sitten huolto tai korjaus. (05) 3557 289 ja myynti@tradeparts.info WEBSTORE OPEN 24/7 SIMPUKAT, PUMPUT, LETKUT, KIINNITYSRAUDAT, JARRUTEHOSTIMET, PÄÄSYLINTESIMPUKAT, PUMPUT, LETKUT, KIINNITYSRAUDAT, JARRUTEHOSTIMET, PÄÄSYLINTESIMPUKAT, PUMPUT, LETKUT, KIINNITYSRIT JAKOVENTTIILIT, SÄÄTÖVENTTIILIT, RAUDAT, JARRUTEHOSTIMET, PÄÄSYLINTERIT JAKOVENTTIILIT, SÄÄTÖVENTTIILIT, RAUDAT, JARRUTEHOSTIMET, PÄÄSYLINTEJARRUNIPAT, OHJAUKSEN KÄÄNTÖVARRET, RIT JAKOVENTTIILIT, SÄÄTÖVENTTIILIT, JARRUNIPAT, OHJAUKSEN KÄÄNTÖVARRET, RIT JAKOVENTTIILIT, SÄÄTÖVENTTIILIT, KANNAKEPALKIT, OLKA-AKSELIT, OHJAUSPYLVÄÄT, OHJAUSKEN NIVELET JNE... 03 652 3380, 040 0813 297, 0500 813 297 Olemme valtuutettu AD-autokorjaamo. KANNAKEPALKIT, OLKA-AKSELIT, OHJAUSPYLVÄÄT, OHJAUSKEN NIVELET JNE... JARRUOLKA-AKSELIT VAKIO TAI DROPPAAVAT ALK 179/pr OLKA-AKSELI CHEVROLET 58-64 FULL SIZE 2” DROP............... Toimitamme koko maahan! Meidät löydät Riihimäeltä osoitteesta PAJAKATU 2 A 1. Ota rohkeasti yhteyttä! www.americanpower.fi American Power Oy, Takumäenkuja 2B, Hämeenlinna Puh. WWW.TUUMACID.FI INFO@TUUMACID.FI Laadukkaat Kendall –voiteluaineet! Moottori-, vaihteisto– ja peräöljyt jenkkiautoihin suoraan varastosta. 57,JARRUPOLKIMET ALK 99,ESIM: JARRUPOLJIN FORD 28-31 ja 35-40 H-A............................ 99,Classic Performance Products Classic Performance Products KANNAKEPALKIT, OLKA-AKSELIT, OHJAUSPYLVÄÄT, OHJAUSKEN NIVELET JNE... KANNAKEPALKIT, OLKA-AKSELIT, OHJAUSKANNAKE PALKIT MOOTTORI + VAIHTEISTO ESIM. Tervetuloa! TRADEPARTS.INFO Rapakontie, 49480 SUMMA, Avoinna arkisin 8.30-17.00. 179,OLKA-AKSELI MUSTANG II UUSI MALLI/J-SATULA BRAC..... Lisätietoja tuotteista: WWW.KENDALL.FI JENKKIPROJEKTEIHIN OSAT JA PALVELUT KANNATTAA TILATA NYT. 230,OLKA-AKSELI CHEVROLET 55-57 VAKIO1pr............................... Phone
MOONEYES SHOW YOKOHAMA RETRORADIO AUTOON FORD GALAXIE 500 XL FASTBACK ’64 CHEVROLET NOVA 6.2 LSA SUPERCHARGED STW ’66 LISÄKSI ESITTELYSSÄ Chevrolet Standard Coupe Hot Rod ’35 • Chevrolet C10 Suburban ’78 •Dodge Big horn Custom Cab ’75 • Ford Mustang GT Convertible ’06 • Plymouth Barracuda Formula S ’67 • H-D Shovel ’56 R ak kaud e st a Ra ut aa n • 1 / 202 • 9,9 € 6 414887 002455 2 1 70 02 45 -2 00 1 PAL VKO 2020-08 Viipale mediat Suomalaista työtä • www.amerikanrauta.fi AM ER IK AN RA UT A 1/ 20 20 NR O 57 ”E IH Ä N SII N Ä M IT Ä Ä N JE RK KU A O LL U T, VA IK KA AU TO O LI TE H O KK A A N N Ä K Ö IN EN , JA RE N KA AT KIN O LIV AT H A LV IN TA KII N AT AV A RA A.” KOKO SUOMEN JENKKIAUTOLEHTI All Show, All Go All Show, All Go SUPER COBRA JET MUSKELIKOKOELMA Janne Kaupin