TEKNIIKKA TUTUKSI: KARDAANI TOISENLAISET TALLIT – PARHAAT TALLI-IDEAT DODGE CHALLENGER 6.1 HEMI CONVERTIBLE ’70 CHEVROLET SILVERADO 2500 HD DURAMAX DIESEL ’01 FORD FAIRLANE 500 4D SEDAN ’64 CHEVROLET STYLEMASTER BUSINESS COUPE ’46 CHEVROLET IMPALA 2D HT ’64 HANNIBAL LAKESTER ’31 HARLEY-DAVIDSON PANHEAD ’49 BUICK ROADMASTER ’55 LISÄKSI ESITTELYSSÄ Harrastu ksesta työksi KUTJA DESIGN 6 414887 002455 2 1 1 70 02 45 -2 10 1 PAL VKO 2021-09 Viipale mediat Suomalaista työtä • www.amerikanrauta.fi R ak kaud es t a Ra u taa n • 1 /20 2 1 • 9,9 € AM ER IK AN RA UT A 1/ 20 21 NR O 65 ”P Ä ÄT IN , ET TÄ TÄ YT YY TE H D Ä TÄ ST Ä VA IM O N AU TO , KU N EI KE RR A N O O VA IM O A KA A N .” KOKO SUOMEN JENKKIAUTOLEHTI UNELMA KESÄYÖN OLDSMOBILE DELTA 88 ROYALE DIESEL ’80 henkeä Kouvosto:
Ramppien mitat: 590x340mm. 599€ tuotenro 497975 499€ tuotenro 494628 Hydrauliset autorampit Nostokorkeus: 100-430mm. Koko: 1285x740x890mm. hitsauspaksuus: 1,5mm+1,5mm Leukojen syvyys: 140mm Koko: 480x100x200mm. Autotallin sisustus (harmaa/musta) Toimitussisältö: 1kpl työkalukaappi / korkea, 3kpl yläkaapit kaasujousitetut luukut, 3kp alakaapit (1 x laatikot, 1 x kaappi & 1 x siirrettävä työkaluvaunu) 1kpl ruostamaton pöytätaso 2041,5x463x38mm 1kpl työkalutaulut Työtason korkeus: 946 mm Kokonaismitat: 2955x2000x460mm 1599€ tuotenro 513523 49€ tuotenro 510967 Karalaikkahiomakone 1/4” Kulmahiomakone / karalaikkahiomakone iskunkestävällä rungolla. Paino: 14,5kg. Vaunussa on 4 pyörää, joista 2 on lukittavissa. Nostoaika: 55sek. Sähköliitäntä: 1-vaihe 230V 16A. Kutistus/ venytyskone TWIN Laadukas kutistus/ venytyskone ammattikäyttöön. Vaatii lisäksi kompressorin. Pituus: 360mm Paino: 1153g Hiomanauhan koko: 20x520mm Pyörintänopeus: 16000rpm Ilmankulutus: 113l/min Työpaine: 6,3bar Paineilmaliitäntä: 1/4” Sopiva letkun koko: 3,8” 259€ tuotenro 513137 Pistehitsauspihdit 230V Käsikäyttöinen/kannettava pistehitsauslaite. leveys: 3380mm. alumiinipelti: 1,8mm 1290€ tuotenro 497378 169€ tuotenro 89343 Kaikki hinnat sis. korkeus: 3724mm. Uusi malli! Nostokyky: 4000kg. ALV24% Hinnat voimassa toistaiseksi, oikeudet muutoksiin pidätetään. Työsyvyys: 120mm. Lisäksi siinä on 2 työkalulevyä sekä asiakirjateline. Vaunussa on yhteensä 10 kuulalaakeroitua lukittavaa säilytyslaatikkoa sekä lukittava säilytyskaappi, jossa on 2 säädettävää hyllyä. Maks. Käyttöjännite 230V. Pilarien etäisyys: 2830mm. U U TU U S! U U TU U S! 895€ tuotenro 512775 U U TU U S! U U TU U S!. Sähköliitäntä: 230V. Paino: 88kg. Moottori: 2,2kW. Paino: 153 kg. Maks. Työkaluvaunu 277-os. Työkaluvaunu 277-osaisella työkalulajitelmalla. Nostokyky: 1350kg/pari. Kiristettävä kara 6mm:n akselille. Kok. www.TORAFORS.com +358 (0)50 358 5800 order@torafors.fi Työkaluvaunu puisella työtasolla Siirrettävä työasema joka on valmistettu mustasta & harmaasta jauhemaalatusta teräslevystä sekä puupäällisestä, joka toimii työpöytänä. U U TU U S! 99€ tuotenro 510994 Nauhahiomakone 20x520mm Paineilmatoiminen nauhahiomakone vaativaankin käyttöön. Kok. 2190€ tuotenro 506475 Lattiavapaa 2-pilarinostin 4000kg Erittäin laadukas hydraulinen lattiavapaa kaksipilarinostin itselukittuvilla nostovarsilla. Nostokorkeus: 1800mm. Säädettävä nopeus, enintään 20000rpm. teräspelti: 1,6mm Maks. Pulverimaaliruisku Ammattimainen lopputulos kotona! Nyt voit jauhemaalata kotioloissa ja saada kestävän pinnan, joka ei irtoa tai lohkeile ja kestää paremmin kulutusta
Noita kolmannen ja neljännen sukupolven kaseja on hyvin tarjolla samoin kuin niiden osia, ja kyllähän niissä on jo tehtaan jäljiltä tehoa enemmän kuin useimmissa katuviritellyissä ensimmäisen polven vastaavissa. Hienoa onkin se, että historia on osoittanut, että myös autorakentelussa trendit tulevat kerran takaisin, muodossa tai toisessa. Uuden trendin noustessa se edellinen suosikki alkaa aina näyttää vanhanaikaiselta. Originals. Se taitaa ollakin tärkein syy siihen, että edustusautot eivät tunnu varsinkaan aluksi vanhenevan kovin kauniisti. Ja sitähän se on – vain muutos on pysyvää. Varmaa on vain se, että muutos on pysyvää, ja usein uudistuminen on hyväksi. Ei ole niin kovin montaa vuotta siitäkään, kun LS-moottoreita pidettiin yhteen jos toiseenkin tarkoitukseen liian moderneina – nyt on hyväksytty tosiasia, että se on se nykypäivän Chevyn pikkulohko. Erityisesti siinä mieleen on painunut kohta, jossa asunnottomien kansoittaman Skid Row’n pormestariksi itseään tituleeraava Pepper-niminen koditon toteaa, että ”Life is about change”. Cartoonin elämästä kertovan loistavan dokumentin L.A. K atsoin tässä eräänä iltana taas kerran valokuvaaja Estevan Oriolin ja tatuoijavirtuoosi Mr. Syynä olivat tietysti ne ongelmaisiksi tunnetut ja isoon koriin alitehoiset 5,7-litraiset dieselit, mutta osin myös aikakauden muutos. Etenkin, kun otetaan huomioon se, että kalliimmissa autoissa tuppaa olemaan aina enemmän uudenlaista ja monimutkaista tekniikkaa, joka saattaa olla vanhemmiten kallista ja monimutkaista pitää kunnossa. Valitettavan usein pitää paikkansa vanhan neuvostoliittolaisen sähköinsinöörin sanonta – siellä missä on sähköä, on vikoja. Siinä ’59 Cadillac Limousinea tallissa ihaillessa todettiin, että niihin aikoihin mallit vanhenivat nopeasti – nopeammin kuin nykyään. Sellainen löytyy myös ulkoisesti klassisen näköisen kansikuva-Buickin konehuoneesta. Muistan elävästi, miten noloilta ne 70–80-lukujen taitteen Suomi-hottentotit näyttivät yhtäkkiä 80-luvun lopulla, kun maahan tuli äkkiä valtavasti alkuperäiskuntoisia siipi-cruisereita ja muskeliautoissakin alettiin arvostaa alkuperäisyyttä. Viisysikin isoine siipineen oli one-year-onlymalli, jonka tunnisti maallikkokin vanhaksi vuosimalliksi jo 1960, saati sitten parin vuoden päästä, kun tuli jo kokonaan uusi korimalli. Pari päivää sitten Kerman tallilla käydessä tuli puhetta siitä, kuinka nopeasti jotkut asiat vanhenevat ja muuttuvat jopa noloiksi. Siinä, missä virheettömänä kiiltelevä luksusmalli on omistajansa ylpeys, mihin ikinä mennäänkin, on 15 vuotta vanha ja sieltä täältä kukkiva, jo loiston päivänsä nähnyt edustusauto jotain ihan muuta. Joitakin niistä muistelee jo muutaman vuoden päästä kaiholla, joitakin taas ei haluaisi takaisin enää koskaan. Koko mallille kävi muuten Suomessa aikoinaan juuri niin kuin alussa kuvailin – korskealta näyttänyt kiesi muuttui muutamassa vuodessa reliikiksi, jota kukaan ei oikein edes halunnut muistella. Usein siihen pyritään tietoisesti, mutta vielä useammin muutokset tapahtuvat, kun niitä ei osaa odottaa. Uuden vuoden kunniaksi uudistimme kevyesti myös Amerikan Raudan ulkoasua tarkoituksena tehdä lehdestä entistä selkeämpi ja helpommin luettava. Lisäksi moderni ruiskutekniikka tuo käytännön huolettomuutta ja vähentää kulutusta merkittävästi. Tomi Eronen Päätoimittaja tomi.eronen@amerikanrauta.fi Aikalaisuusseikkailu 2021 3 Pääkirjoitus AMERIKAN RAUTA 1/2021. Vaan aikanaan sekin alkoi näyttää taas tylsältä, mutta perä pystyssä -tyylin tilalle jalostuikin pro touring – alkuperäishenkistä, mutta joka suuntaan enemmän. Äkkiä Challengeria ei enää haluttukaan maalata candypunaisella, vaan vaihtoehtoina olivat Hemi Orange, Plum Crazy ja Sublime Green. Sama pätee rakentelutyyleihin. Hottentotitkin ovat tässä numerossa edustettuina Vesa Nasse Kauppisen Oldsmobile Delta 88:n muodossa, vaikka sen kohdalla pitäisi kai puhua neo-hottentotista. Sitä edustaa myös tässä numerossa nähtävä Kuortin perheen avo-Challenger, jonka alkuperäisen oloisen korin pinnassa onkin nykyaikainen helmiäissävy ja jonka tekniikka on kauttaaltaan nykyaikaista aina 6,1-litraisesta SRT Hemistä hammastanko-ohjaukseen ja coilovereihin. Tätä kirjoitettaessa eletään joulukuuta, eli ollaan vielä maailman mullistaneen vuoden 2020 puolella – toivottavasti vuonna 2021 maailma muuttuu taas normaalimmaksi, ja päästään käymään näyttelyissäkin vanhaan malliin
Materiaali: Viipalemediat Oy ei vastaa tilaamatta lähetettyjen kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä eikä palauttamisesta. Viipalemediat Oy:n vastuu ilmoituksen poisjäämisestä tai virheestä ilmoituksessa rajoittuu ilmoituksesta maksetun määrään palauttamiseen. materiaalin tekijänoikeuksista Viipalemediat Oy:n hyväksi lähettäessään materiaalin lehdelle. Ilmoitusasiakas on vastuussa ja korvausvelvollinen mainontansa aiheuttamista mahdollisista vahingoista kolmannelle osapuolelle ja/ tai Viipalemediat Oy:lle. 4 AMERIKAN RAUTA 1/2021 Toimitus. Huomautukset on tehtävä kirjallisesti 8 päivän kuluessa ilmoituksen julkaisemisesta tai tarkoitetusta julkaisuajankohdasta. Copyright: Osittainenkin aineiston lainaaminen ilman Viipalemediat Oy:n kirjallista lupaa on kielletty. 03 2251 948 (ma–pe 8.30–16.00) tilaajapalvelu@amerikanrauta.fi Päätoimittaja Tomi Eronen Toimittajat Kimmo Janhunen, Olli Lehtinen, Tuukka Erkkilä Avustajat Jussi Löppönen, Janne Kutja, Pasi Kekarainen, Robert McCarter, Kari B. Mikkonen, Petteri Hautamaa, Veli Vartiala, Markku Pahkajärvi, Fredrik Robertsson Tuotantopäällikkö Tomi Saloniemi Ulkoasu Sari Mantila, Thomas Backman Kustantaja Viipalemediat Oy Puh. lakko) voida julkaista lehti ei vastaa tästä mahdollisesti aiheutuvasta vahingosta. Tilaajapalvelu Puh. Ilmoitukset: Mikäli hyväksyttyä ilmoitusta ei tuotannollisista tai muista toiminnallisista syistä (esim. 06 2810 100 Hallituksen puheenjohtaja: Ari Isosomppi Postiosoite Amerikan Rauta, PL 350, 65101 Vaasa Ilmoitusmyynti Peppe Haapala: 050 4147 559 Susanne Ripsomaa: 050 4147 553 www.amerikanrauta.fi > Mediakortti Sähköiset osoitteet toimitus@amerikanrauta.fi myynti@amerikanrauta.fi materiaali@amerikanrauta.fi etunimi.sukunimi@amerikanrauta.fi Painopaikka PGM Myynti R-Kioskit, huoltoasemat, marketit ja Lehtipisteet kautta maan ISSN 2243-4550 Tämän tuotteen paperi sekä tuotantoprosessi ovat sertifioidusti ympäristöystävällisiä. Jos kuitenkin lehti julkaisee tilaamatta lähetettyjä kirjoituksia ja/tai kuvia lehdessä tai verkkosivuillaan, katsotaan tekijän luopuneen em
nouto Purutie 47, (Partola) PIRKKALA puh: (03) 266 2818, avoinna: ark 10–18 Suuri määrä USA-purkuautoja Uudet peltivanteet edullisesti Voiteluaineet ja kemikaalit Nopeat toimitukset tilaustavaralle USA:sta ??. 040 506 9008, arto@usa-cars.fi • Kaikki merkit ja mallit • 155-kohdan autotarkastus (kuusi sivuinen raportti, koe-ajo ja 50–100 kuvaa ei velvoita ostamaan) • Varaosat (kontissa ja nopeana lentotoimituksena) Kontteja lähtee joka viikko! Myös huollot, korjaukset ja maahantuontikatsastukset AVAIMET KÄTEEN PALVELU WWW.USA-CARS.FI Arto Seppänen www.facebook.com/amerikanrauta Rakkaudesta Rautaan NYKYAIKAINEN JENKKIPAJA AUTOILLE JA PRÄTKILLE www.planetgarage.fi OULUN SEUDULLA PALVELEVA JENKKIPAJA • Harrikka huollot, korjaukset sekä kustomoinnit. ??. ??. www.southwesttrade.fi HÄMEENLINNA: Uudet ja käytetyt osat + postimyynti Pietiläntie 1–3, 13130 HML puh: (03) 61 50 50, avoinna: ark 9–17 VANTAA: Uudet osat + käyt. USA-CARS .fi Puh. TÄYDEN PALVELUN TUONTITALO www. ??. ??. EDULLISET VARAOSAT USA-AUTOIHIN Tarvikevaraosat huoltoon ja korjaukseen Alkuperäisvaraosat GM, Chrysler, Ford USA Uudet ja käytetyt korin osat – suuri varasto Ruostekorjauspellit suoraan varastosta Purkuosat, koneet, vaihteistot, jne. • Myös automaattivaihteistojen korjaukset.. ??. ??. . ??. ??. ??. ??. ??. . ??. . ??. nouto Tiilitie 16, 01720 VANTAA puh: (09) 2210 0024, avoinna: ark 8:30–17:30 PIRKKALA: Uudet osat + käyt. ??. • Autoihin huolloista LS-moottoriswappeihin, käytössä HP-Tuners ohjelmointi. .
32 Dodge Challenger 6.1 Hemi Convertible ’70 Sipoolaisen Kuortin perheen Challengerin klassinen muskelikuosi kätkee alleen nykyaikaisen SRT-8-tekniikan kuusivaihteisine manuaaleineen ja hammastanko-ohjauksineen. 44 Chevrolet Stylemaster Business Coupe ’46 Kim Hakasalon madalletusta kuparipannusta löytyy modernisoitu alusta sekä varsin tehokas kaasaripikkulohko täysin läpikäydyllä voimansiirrolla. Perheessä auto on kuitenkin ollut vielä kauemmin, sillä Sepon isä osti sen käyttöautokseen jo vuonna 1973. 38 Oldsmobile Delta 88 Royale Brougham ’80 Kouvolalaisen Vesa Nasse Kauppisen Oldsmobile on rakennettu röyhkeään kasariasuun autenttisia oman aikakautensa komponentteja käyttäen. 62 Harley-Davidson Panhead ’49 Helsinkiläisen Tom ”Tane” Hamaran tyylipuhdas pannupää valittiin viime kesän Helsinki Bike Show’ssa Classic Custom -luokan voittajaksi. 20 Ford Roadster ’31 Helsinkiläisen Tomahawk Town -talliyhteisön kimppaprojektina valmistui raaka Hannibalnimen saanut lakester, joka tekee kunniaa 40-luvun lopun kilpureille. 1/2021 6 AMERIKAN RAUTA 1/2021. 26 Chevrolet Impala 2D HT ’64 Tony Raidan six-fo on erinomainen esimerkki aikoinaan edullisesta automallista, joka on sittemmin noussut amerikanautoikonien joukkoon. Kannessa: Buick Roadmaster 2D HT ’55 62 H-D Panhead ’49 20 Ford Roadster ’31 14 Esittelyssä 14 Buick Roadmaster 2D HT ’55 Jussi Herrasen hillityn tyylikäs, modernilla tekniikalla varustettu custom herättää silkkaa ihastusta, missä ikinä liikkuukin. 50 Ford Fairlane 500 4D Sedan ’64 Oululainen Seppo Pehkonen on omistanut Fairlanensa jo 36 vuotta. 56 Chevrolet Silverado 2500 HD 4x4 ’01 Tohmajärvellä vaikuttavan Harri Pippurin tummanpuhuvassa Silveradossa on kosolti omavalmisteosia etupuskurista valorautoihin ja lavan rollbariin. Täs s ä num e ro ss a Nro 65
86 Buick-projekti, osa 2 ’59-farmarin jalkatilat menivät lopulta vaihtoon reunasta reunaan. 71 Unelmien tallit Monen autoharrastajan unelmana on oma autotalli, mutta käsitys unelmien tallista voi vaihdella melkoisesti. 88 Kutjan kuva Janne piirsi Oldsmobile Delta 88:sta oman versionsa, joka poikkeaa varsin paljon toisaalla lehdessä esitellystä Nassen toteutuksesta. 7 AMERIKAN RAUTA 1/2021. 84 Harrastuksesta työksi: Kutja Design Tällä kertaa esittelemme autoja työkseen piirtävän tuusulalaisen Janne Kutjan yrityksen. 26 Chevrolet Impala 2D HT ’64 ARTIKKELIT 66 Kerhoesittely: Kerma C.C. 81 Muumio muistelee Toisaalla lehdessä esiteltävästä Pehkosen Sepon 36 vuotta omistamasta ’64 Fairlanesta löytyi lisääkin muisteltavaa. 12 Pelit ja vehkeet Ajanvietettä rakentelukaudelle viimeisimpien tuoteuutuuksien muodossa. Uusi etuakselistokin on jo paikallaan. Kokosimme yhteen upeita esimerkkejä eri ääripäistä. 71 Unelmien tallit 66 Kerhoesittely: Kerma C.C. 10 Tapahtumakalenteri FHRA julkisti ensi kesälle entistä tuhdimman tapahtumakalenterin, joka luo uskoa tulevaan koronaperuutusten keskellä. Esittelemme kotimaisten harrastekerhojen kermaan jo nimensäkin puolesta kuuluvan Helsingin Tattarisuolla majailevan Kerma C.C:n. Vakiot 8 Rauta-annos Mitä jos Cadillac olisi suunnitellut Escalade-tila-autonsa jo vuonna 1959. 76 Tekniikka tutuksi: Kardaani Tekniikkajutussamme paneudumme kardaanin toimintaan ja huoltamiseen sekä seikkoihin, joita kardaaniin liittyen pitää huomioida autoa rakennellessa
Uudessa Trackhawkissa pellin alta löytyy 710 hevosvoimaa tuottava Chryslerin 6,2-litrainen remmiahdettu Hemi-V8, mutta vuoden ’69 versiossa voimanlähteeksi on istutettu 440-isolohko. Olisiko jenkki-Ford pitänyt pintansa, vai olisiko pellin alle istutettu 2,0-litrainen turbotettu neloskone. Mitäs jos Mustangin neljättä sukupolvea suunniteltaessa olisi otettu mukaan kuvioihin Cosworth ja yhdistetty ralliauto sekä poniauto. Entä jos Jeep olisi kehitellyt Trackhawktehoversionsa 60-luvun lopulla tai Ford Mustangin suunnittelussa olisi lyöty päät yhteen brittiläisen Cosworth-virityspajan kanssa. Helsinki-Malmin lentoaseman ravintola Check-Innissä, jossa AKK-Motorsport ry:n puheenjohtaja Jarmo Mahonen myönsi hänelle Kultaisen ansiomerkin kotimaisen autourheilun parissa tehdystä työstä. Luppe on edelleen töissä FHRA Marketing Oy:ssä osa-aikaisena ja on mukana toiminnassa aktiivisesti. Abimelecin tietokoneella ’69 Wagoneer on jalostunut uudelleen Trackhawkin, eli kaikkien aikojen tehokkaimman Grand Cherokeen jalanjäljissä. Abimelec Designin Instagramissa julkaisema ”What-if” -sarja pohtii takautuvasti, millaisia malleja tai konsepteja olisi voinut syntyä, jos kokonaisuus olisi toteutettu eri ajassa tai erilaisten asioiden vaikutuspiirissä. Monesti mies on vienyt toteutuksen niin pitkälle, että hän on luonut malleista myös niiden omaa ajankuvaa edustavat esitteet mainosgrafiikkoineen, joissakin tapauksissa jopa mainosvideon. Amerikan Rauta onnittelee! Ku va t: Ab im el ec De si gn 8 AMERIKAN RAUTA 1/2021 Uutispalsta Toimittanut: Kimmo Janhunen. Tila-autoista tai SUV:istä ei vielä 50-luvulla tiedetty, mutta mikäli niiden kulta-aika olisi koittanut puoli vuosisataa aiemmin, olisi lopputulos voinut hyvinkin muistuttaa Abimelecin suunnitelmaa siivekkäästä neliovisesta sedanista, jonka koriin on ympätty suburbanmainen katto ja konepelti. Kyseessä on AKK:n korkein ansiomerkki, eikä sitä ole koskaan aiemmin myönnetty kiihdytysurheilun merkeissä ansioituneelle henkilölle. Välillä on hauskaa päästää mielikuvitus laukalle ja miettiä, mitä automaailmassa olisi voinut syntyä, jos asiat olisivat menneet toisin. Mitä jos. Klikkaa itsesi Instagram-tilille @abimelecdesign ja katso, miltä olisivat voineet näyttää ’66 Ford F-100 Lightning, ’70 Ford Bronco Raptor tai vaikkapa 80-lukuiset Chryslerit Lamborghini-maustein. Mitä jos Cadillac olisi suunnitellut Escaladensa jo vuonna 1959. Martti ”Luppe” Luosolle AKK:n Kultainen ansiomerkki Helsingissä pääsiäisenä järjestettävän American Car Show’n isähahmona parhaiten tunnetuksi tullut Martti ”Luppe” Luoso saavutti marraskuun lopulla kunnioitettavan 70 vuoden iän. Hurjimmissa visioissaan Abimelec yhdistelee ennakkoluulottomasti epäsovinnaisiakin rakentelutyylejä, vai mitä sanotte esimerkiksi Lamborghini Miurasta tehdystä Hemi-koneisesta gasserista. Lupen pienimuotoiset synttärikahvit juotiin 23.11. Yhtäläisyyksiä muskeliaikakauden tuotteisiin löytyy myös rengastuksesta, matalammasta alustasta sekä värivaihtoehdoista. Luonnollisesti Mustang RS Cosworthista olisi löytynyt ainakin Sierroista tuttu kookas takasiipi. SUV oli utopiaa vielä 60-luvun lopullakin, mutta Jeep Wagoneer alkoi olla ideologisesti jo hieman jäljillä. Kotimaisiin drag racing -pioneereihin kuuluva FHRA:n pitkäaikainen jäsen on ollut merkittävä osa FHRA:n kehitystä ja historiaa jo yli neljänkymmenen vuoden ajan. Eikä siinä vielä kaikki. Nuori konseptisuunnittelija Abimelec Arellano on vienyt pohdiskelun pidemmälle ja luonut erilaisten skenaarioiden pohjalta uusvanhoja toteutuksia digitaalisen kuvankäsittelyn keinoin
Polttoaineenkulutus, CO2-päästöarvot ja hinnat ilmoitetaan myöhemmin. Autokorjaamolla on käytössä nykyaikaiset laitteistot ja viimeisin tekniikka mm. Mach 1 -mallin jousitusjärjestelmään kuuluvat autoon kalibroidut MagneRide 1 -iskunvaimentimet sekä mittatilauksena valmistetut jouset, kallistuksenvakaajat ja puslat, jotka parantavat sekä auton hallintaa että kaarreajo-ominaisuuksia. Huoltopalvelut kattavat amerikkalaiset autot aina 1940-lukulaisista nykypäivän malleihin. Uudelleen säädetyn sähköavusteisen ohjausjärjestelmän (EPAS) ansiosta Mach 1 -mallin ohjausta mainostetaan tarkimmaksi Euroopassa myytävistä Mustang-malleista. Etusplitteri jatkuu sivuille ja taakse on istutettu diffuusori, joka vie ajatukset Shelby GT500 -malliin. Huoltoja korjaustoiminta jatkuu uudessa osoitteessa vanhaan malliin. Ulkonäöltään uusi Mach I poikkeaa sisarmalleistaan vahvasti kolmiulotteisella maskiritilän muotoilulla sekä valojen alle sijoitetuilla pikkuritilöillä. Aerodynamiikka on hiottu painamaan autoa entistä vahvemmin kiinni tiehen – downforcea mainostetaan olevan jopa 22 prosenttia enemmän kuin normiversiossa. Vanhasta ja tutusta paikasta jouduttiin luopumaan sen jouduttua purku-uhan alle, kun tilalle kaavoitettiin asuinalue. American Service uusiin tiloihin USA-autojen erikoishuoltokorjaamo American Service Oy on muuttanut uusiin tiloihin Konalasta, jossa yritys ehti toimia 27 vuoden ajan. Manuaalivaihteisessa Mustang Mach 1 -mallissa on lisäksi vakiovarusteena tasauspyörästön lukko, mikä takaa pidon sekä suoralla tiellä että mutkissa. Uusi Mach 1 Suomen markkinoille Oy Ford Ab tiedotti loppuvuodesta, että Eurooppaan on tulossa rajoitettu erä uusia Mustang Mach 1 -malleja. Vanteet on suunniteltu varta vasten Mach I:een ja ne ovat saaneet inspiraationsa klassisista Magnum 500 -vanteista. Uudet liiketilat sijaitsevat Vantaalla osoitteessa Laastikuja 1, jonne American Servicen väki toivottaa tervetulleiksi niin vanhat kuin uudetkin asiakkaat. Sen suorituskyvyn takaa vapaastihengittävä 5,0-litrainen täysalumiini-V8, joka tuottaa 460 hv ja 569 Nm. Chevrolet-, Cadillac-, Chrysler-, Ford-, Buick-, Lincoln-, Mercuryja Dodge-merkkien huoltoja korjaustöihin. Kuva: Ford Motor Company 9 AMERIKAN RAUTA 1/2021. Myös manuaalivaihteistona toimiva Tremecin kuusivaihteinen TR-3160 on sama kuin GT350:ssä kaksilevykytkimen kera. Uuden Mustang Mach 1:n kerrotaan olevan rata-ajossa kaikkien aikojen nopein Euroopassa myytävä Mustangin tuotantomalli. Euroopan markkinoille tuotava Mustang Mach 1 oli nähtävillä ensimmäisen kerran West Sussexissa järjestetyssä Goodwood SpeedWeek -tapahtumassa. Moottorin Open Air Induction System, eli avoin ilmansuodatinjärjestelmä, imusarja ja 87 mm kaasuläppäkotelo ovat lainaa Amerikan markkinoilla myynnissä olevasta Shelby GT350mallista samoin kuin lisäöljynjäähdytinkin
FHRA Test n´Tune LSK Business Park, Kauhava 15.–16.5. Varmista viime hetken tieto tapahtumajärj estäjältä. helmikuuta. Kiihdytysajon SM-osakilpailu 2 Motopark Raceway, Pieksämäki 19.6. 28 Helsinki-Malmin lentokenttä 4.6. HUOM! Koronatilanne aiheuttaa edelleen epävarmuutta yleisötapahtu mien toteutumisen suhteen. Vesivehmaan kadunmiehen kiihdytyspäivät ilmoitetaan vielä myöhemmin. Koska tilanne kevään näyttelyiden suhteen vaikuttaa vielä kovin epävarmalta, on American Car Show päätetty siirtää pääsiäiseltä elokuulle ja järjestetään 13.–15.8.. FHRA Cruising Pre-Party vol. American Car Show Helsingin Messukeskus 21.–22.8. FHRA Test n´Tune LSK Business Park, Kauhava 31.7. Alun perin ne oli tarkoitus järjestää Helsingin Messukeskuksella 5.–7. 7.5. FHRA Cruising Pre-Party vol. Sarjoja Petrol Circuksessa on tänä vuonna aiemman neljän sijaan vain yksi ja rakennettuja pyöriä valitaan finaaliin yhteensä 20 kappaletta. FHRA Cruising Pre-Party vol. FHRA kiihdytysajon finaalit LSK Business Park, Kauhava 3.9. 29 Helsinki-Malmin lentokenttä 8.–10.7. 10 AMERIKAN RAUTA 1/2021 Tapahtumakalenteri Tapahtumat MP 21 ja Petrol Circus järjestetään verkkotapahtumana Tämän vuoden moottoripyörämessut ja niihin liittyvä rakenneltujen pyörien Petrol Circus Custom Bike Show toteutetaan verkkotapahtumana. FHRA Cruising Pre-Party vol. Kesäkausi lyödään kunnolla käyntiin toukokuussa Malmi Show & Go Power Festivalilla, joka järjestetään uudelleen syyskuussa kauden päättäjäisiksi. FHRA Test n´Tune LSK Business Park, Kauhava 28.–29.8. Malmi Show & Go Power Festival #2 2021 Helsinki-Malmin lentokenttä Kustom Kulture Show siirtyy vuodelle 2022 Viime vuonna Helsingin Kaapelitehtaan Kustom Kulture Show oli viimeisiä tapahtumia, jotka ehdittiin järjestää normaalisti ennen kuin korona sekoitti koko tapahtumakalenterin. Toimittanut: Kimmo Janhunen FHRA:n tapahtumakartta uudistuu Uusi vuosi, uudet kujeet! Toivottavasti tänä vuonna päästään heittämään hyvästit Covid-19:lle ja nauttimaan tapahtumista vanhaan hyvään malliin. Amerikan Rauta ei vastaa mahdollisista peruuntumisis ta tai muutoksista. (varapäivä 11.7.) Nitro Nationals & Kiihdytysajon SM-osakilpailu 3, Kauhava Show & Go Power Festival LSK Business Park, Kauhava 30.7. Väliin mahtuu tuttuun tapaan Cruising Pre-Partyt, kiihdytysajon SM-osakilpailut, FHRA Test n’Tunet sekä Malmi Street Dragsit. Malmi Show & Go Power Festival #1 2021 Helsinki-Malmin lentokenttä 14.5. FHRA Test n´Tune Motopark Raceway, Pieksämäki 5.–6.6. FHRA Night Race, kiihdytysajon SM-osakilpailu 4 LSK Business Park, Kauhava 6.8. Näin uskotaan vahvasti ainakin FHRA:lla, jossa tulevan kesän tapahtumakalenteri on suunniteltu entistä tuhdimmaksi. 31 Helsinki-Malmin lentokenttä 4.9. Kiihdytysajon SMosakilpailu 1 LSK Business Park, Kauhava 4.6. Tänä vuonna KKS:n järjestäjä joutui kuitenkin taipumaan ja siirtämään tapahtuman suosiolla vuodelle 2022. FHRA Test n´Tune LSK Business Park, Kauhava 2.7. Motopark Raceway katupäivät Motopark Raceway, Pieksämäki 27.8. Malmi Street Drags Helsinki-Malmin lentokenttä 13.-15.8. 30 Helsinki-Malmin lentokenttä 7.8. FHRA Cruising Pre-Party vol. 27 Helsinki-Malmin lentokenttä 8.5
www .bac kfalt .fi • Purkaamo 040 7332 493 • Korjaamo 040 5107 493 • Automyynti 040 8234 100 68410 ALAVETELI, WWW.BACKFALT.FI Tsekkaa nettisivuillamme MYYTÄVÄT JENKKIAUTOT TUHANSIA PURKUAUTOJA Varaosat ovat saatavilla useimmille automerkeille laajasta varastostamme Modern sound for classic car Ford Mustang –64-66 Chevrolet Chevelle -69-73 Ford/Mercury -50-60 GM -49-60 AUTOMAATTIEN AMMATTILAINEN • Korjaukset, varaosat • Vanhat Hydramatic, Fordomatic, Torqueflite, Powerlite, Borg-Warner, Dynaflow automaatit • Mersut, Bemarit, monet Japsit ym. Toimitamme koko maahan! Meidät löydät Riihimäeltä osoitteesta PAJAKATU 2 A 1. 02 648 6677 WWW.AUTOTRANSMISSION.FI WWW.TUUMACID.FI INFO@TUUMACID.FI Laadukkaat Kendall –voiteluaineet! Moottori-, vaihteisto– ja peräöljyt jenkkiautoihin suoraan varastosta. Lisätietoja tuotteista: WWW.KENDALL.FI JENKKIPROJEKTEIHIN OSAT JA PALVELUT KANNATTAA TILATA NYT. Tervetuloa!. Autotransmission Pekka Nätkin Pörstiläntie 16, 28760 Pori Puh
Iron Removing Spray ”Clay” on niin sanottu nestemäinen savi, joka poistaa maalipinnalta mm. www.jarimaki.fi Gen III Hemin pakosarjan laippa Janne’s Garage on ryhtynyt valmistamaan teräksistä, 10 mm materiaalivahvuista pakosarjan laippaa kolmannen sukupolven 6,1-6,4-litraisiin Hemi-moottoreihin. www.jannesgarage.com 12 AMERIKAN RAUTA 1/2021 Tuoteuutuudet. verhoiluille, matoille, muoviosille, moottoritiloihin ja renkaille. Merkkikohtaiset mattosarjat mm. Sama rasva estää liikkuvien osien hankautumiset ja leikkautumiset, kun moottori pyöräytetään ja käynnistetään ensimmäistä kertaa. Hinta 34,50 €/946 ml. Asennusrasva liukenee täydellisesti öljyyn, eikä se vaikuta mitenkään öljyn ominaisuuksiin. Engine Assembly Grease on saatavana 200 g putkilossa hintaan 14,90 € ja 400 ml suihkepullossa hintaan 24,90 €. Hinta 60,00 €/pari. Etuja takamatot sisältävän sarjan hinta on 89,00 €. Saatavilla on myös leveitä yhtenäisiä takamattoja hintaan 79,00 €. Hinta 23,50 €/946 ml. www.kaasutinexpertti.fi Ammattilaislaatua kuluttajille Meguiar’silta on tullut markkinoille sarja uusia ammattilaispuolen tuotteita, jotka ovat nyt saatavilla myös kuluttajille. lentoruosteen, pinttymät sekä jarrupölyn. NonAcid Wheel & Tire Cleaner on vanteille ja renkaille tarkoitettu käyttövalmis hapoton tehopuhdistusaine, joka puhdistaa tehokkaasti vanteen jarrupölystä ja vaikeasta liasta sekä pesee myös rengasvallin puhtaaksi. Tuote sopii niin maalatuille ja lakatuille kuin kromivanteillekin. Chevroleteihin, Dodgeihin ja Fordeihin löytyvät Jari Mäen valikoimasta. Citrus Power Cleaner Plus on käyttövalmis liuotinaineeton tehopuhdistusaine lähes kaikille pinnoille. www.meguiars.fi Merkkikohtaiset kumimattosarjat Kosteilla ja kuraisilla keleillä kumimatot ovat ehdoton varuste. Toimittanut: Kimmo Janhunen Asennusrasva tuubissa ja suihkepullossa VMPAUTOn valmistama hunajamainen asennusrasva, Engine Assembly Grease, pysyy hyvin kiinni sileissäkin metallipinnoissa kuljetuksen ja käsittelyn aikana ennen varsinaista moottorin tai voimansiirron kokoamistyötä. Hinta 28,00 €/946 ml. Tuotetta voi käyttää mm
Hinta 29,90 €. Huivi toimitetaan tyylikkäässä lahjapakkauksessa. Seisonta-aikaa silmälläpitäen ZROD-öljyt sisältävät myös uniikin korroosionestopaketin. Hinta 17,50 €/946 ml. Kiillotusaineiksi on valittu King Carthurin erittäin leikkaava, keskikarkea ja viimeistelyyn soveltuva tuote, ja niille sopivat laikat Padboysilta. www.tonupstore.com 13 AMERIKAN RAUTA 1/2021. Hinta 349,00 €/setti. Kaikissa pilareissa on lukitus ja autojen välillä suoja. Hinta 4 190,00 €. www.autodude.fi Säilytysnostin neljälle autolle Toraforsin nostinvalikoimaan on tulossa alkuvuodesta laadukas säilytysnostin neljän auton säilytykseen. www.vintagecars.fi Kaikki mitä tarvitset myllyttämiseen Talvikausi on mainiota aikaa ehostaa auton maalipinta kuntoon seuraavalle ajokaudelle. www.roadmachine.fi Astetta hienommat putkihuivit Tyylikästä putkihuivia voi olla joskus vaikea löytää, mutta Rude Ridersin laadukkaasti painetut huivit eroavat massasta edukseen. Korkean sinkkipitoisuutensa vuoksi se sopii hyvin myös laahurinokkaisiin (flat tappet) klassikoihin. Carterilta, Holleylta, Edelbrockilta ja Rochesterilta. Se toimii hyvin myös ahdetuissa ja E85-polttoaineella toimivissa kokoonpanoissa. Autoduden Deluxe-sarja sisältää kaiken tarvittavan ja vähän enemmänkin niin naarmujen poistoon, kiillottamiseen kuin vahaukseenkin. Sähköliitäntä 230 V/16 A. Myllytysainejäämien poistoon paketista löytyy Padboysin viimeistelypuhdistusaine sekä setti King Carthurin Royal Flush -mikrokuituliinoja. Saatavilla on useita kuoseja, joista esimerkkinä kuvan Calavera. Pituus 5400 mm, leveys 4920 mm ja korkeus 2190 mm. Täyssynteettinen ja korkeasinkkinen Z-ROD on suosittu öljy kireissä katumoottoreissa. Setin perustana on hyvän hinta-laatusuhteen omaava Tokya OP5 -epäkeskokiillotuskone sekä maalipinnan paksuuden kertova Tokya CTG-1 -mittalaite. Osien kirjosta löytyvät niin kohot, neulat, suuttimet, ryypyn osat, kalvot, anturit kuin tiivisteetkin. www.torafors.com Z-ROD-moottoriöljysarjaan uusi viskositeetti Amsoilin Z-ROD-sarjaan on tullut uusi viskositeetti, 10W-40, entisten 10W30:n ja 20W-50:n rinnalle. Kaasarit kuntoon Vintage Cars on lisännyt varastoonsa suuren määrän kaasuttimien osia mm. Nostimen nostokorkeus on 1880 mm ja nostokyky 3600 kg
Buick Roadmaster 2d HT ’55. KESÄYÖN UNELMA Teksti ja kuvat: Tomi Eronen 14 AMERIKAN RAUTA 1/2021. Tarina siitä, miten Jussi Herrasen Buickista tuli ensin väritykseltään yksisarvista muistuttava ja vahvasti mielipiteet jakava reissureki ja sitten hillityn tyylikäs, modernilla tekniikalla varustettu custom, joka herättää pelkästään ihastusta, missä ikinä liikkuukin
15 AMERIKAN RAUTA 1/2021
Joka tapauksessa vuosituhannen taitteessa Jussilla oli käsissään 80-luvun lopulla pian yli 25-vuotiaiden autojen uustuonnin vapauduttua maahan tullut Roadmaster, joka oli oikeastaan aika hyvin säilynyt aihio, mutta tekemistä oli, kuten laatikkoautojen kanssa on tapana. Jotkut ovat nähneet aikanaan säädyttömänä pidetyssä näytelmässä myös homoseksuaalisia viittauksia. Sehän on vesijäähdytteinen, ja muutin sen silloin vesi-ilmajäähdytteiseksi”, hän jatkaa. Tuossa kuosissaan Buick oli esillä muun muassa Tampereen Hot Rod & Rock Show’ssa Jussin kavereineen perustaman Greasers-kerhon osastolla. Se niistä viittauksista homoseksuaalisuuteen. ”Se oli varmaan keväällä 1999, kun tämä tuli minulle. Palataan ajassa taaksepäin – ei nyt ihan satoja vuosia, mutta toiselle vuosituhannelle kuitenkin. Kaveripiirissä auto sai kuitenkin ei-niinmairittelevan kutsumanimen homo-onnikka. Niin, siinä kohdin peliin puuttui se rakkaus. Korikin oli hiottu jo melkein kokonaan pellille, mutta se oli ehtinyt kerätä siihen hyvän pintaruosteen rakentelun viivästyttyä. 16 AMERIKAN RAUTA 1/2021 Buick Roadmaster 2D HT ’55. Yksi parhaista kavereistani omisti auton ja oli purkanut sen laatikoihin pari vuotta aiemmin. ”Siinä oli sitten sellainen juttu, että meitä oli kolme-neljä jätkää tekemässä siihen pohjia, ja siinä joulun alla oli enää pari päivää aikaa saada auto maalaamoon. ”Siinä meni ehkä reilu vuoden päivät, kunnes auto saatiin taas ajokuntoon. Kojelautaa, konepeltiä ja takaluukkua koristavat Kasi-Pasin taiteilemat straipit, ja straippikuvio jatkuu myös maukkaasti etusohvan takaosiin tikattuna. K esäyön unelma on William Shakespearen lähes 500 vuotta sitten kirjoittama komedia, jonka pääteemana on rakkaus, mutta johon liittyy melkoisen erikoisia tapahtumia, kuten miehen muuttaminen aasipäiseksi. Tämähän on mun ensimmäinen oma auto, kaikki käyttiksetkin mukaan luettuna”, Jussi selittää. Mutta mitä tekemistä näillä asioilla Jussi Herrasen huikean upean Buick-kustomin kanssa sitten on. Yksisarvisen väriseksi. Mulla ei ollut mitään ideaa värityksestä, mutta siinä jääkaapin päällä oli kaverin aikoinaan tekemä klassikko-Chevyn pienoismalli, joka oli maalattu vaaleansinisellä ja pinkillä, joten totesin, että vedetään vaikka noilla. Hitsailemista siinä ei paljon ollut, takapyörän aukkojen eteen tein elämäni ensimmäiset hitsaukset ja myös kuskin lattiaan piti tehdä pieni paikka. Joskus inttiaikoina ’96–97 sillä kovasti laulettiin ja kierreltiin, mutta sitten se kaveri Buickin työn alle otettuaan löysi sen aikaisen päiviensä kimalteen ja projekti jäi seisomaan. Senhän maalasi silloin niillä teiniajan väreillä Kipon Saku Haminassa.” No, on sanomattakin selvää, että yksisarvista muistuttanut väritys jakoi mielipiteet, vaikkei oikeastaan ollut hassumman näköinen. Kyselin baarissa joskus, että myy se mulle, kun ei se valmistu, ja jossain vaiheessa Buick siirtyikin sitten minulle”, Jussi kertoo. Siinä vaiheessa se oli ihan alkuperäisellä naulapäällä, se Dynaflow-aski vaan käytiin läpi, kun siihen epäiltiin päässeen vettä öljyn sekaan. ”Silloin auton tullessa Imatran suunnalta kaverille sen pinnassa oli semmoinen yllättävän ruma venäjänsininen väri
”Kun minä vein sen tuonne Devilsien tallille ja pistin sen taas fileiksi, niin tallikaverini Moppe sanoi, että tuo auto ei koskaan enää valmistu. Molemmat etujalkatilan lattiat vaihdoin, samoin toisen helman ja takapyöränkaaria tein uusiksi. Sitten tämä Roadmaster ei mennyt enää leimasta läpi, ja tuli muutenkin ajeltua enemmän sillä ’50:llä, joten tämä jäi seisomaan.” Vuosien aktiivinen tapahtumien kiertäminen oli tehnyt tehtävänsä, Roadmasterin naulapää alkoi olla loppu, ja kun auto ei kelvannut enää katsastajallekaan kuluneiden alustanosien takia, niin Jussi päätti kokeilla laittaa koko laitteen myyntiin. Ei koskaan valmiiksi. Niin, tässä kohtaa tulee peliin se komiikka, ja se, miten asiat saattavat muuttua ikään kuin vahingossa. Nykyinen valko-lila verhoilu tehtiin jo 15 vuotta takaperin auton ollessa vielä yksisarvisen värinen. ”Kun auto oli pari vuotta ollut liikenteessä alkuperäisine sinisine vinyylisisustoineen, teetin siihen tämän nykyisen valko-lilan verhoilun tuossa omilla kylillä toimivalla A. Alkuunhan tässä oli edessä rautajouset, mutta ei sillä ajamisesta tullut sillä lailla mitään, kun siinä oli jäi joku 7 senttiä runkopalkin ja maan väliin. Se etupää kiksattiin samalla, saatiin sitä aika paljon ylemmäs. 17 AMERIKAN RAUTA 1/2021. ”Tämän rinnalle tuli sitten joskus 2005 paikkeilla ’50 Buick, joka tuli rakennettua teknisesti kokonaan uusiksi ja chopattua, ja yhden kesän nämä olivat rinnakkain ajossa. Etuakselisto ohjauksineen löytyi tallin pihalta romukasasta, ja on 70-lukuisesta Oldsmobile 98:sta. ”Kun ei se sitten mennyt kaupaksi, niin ajattelin, että teen tuosta käyttöauton nykyaikaisemmalla tekniikalla. ”Tämähän oli alun perin putkikardaanilla, joten perän tuenta muutettiin tuoreemman GM:n triangulated 4-linkiin ja takaakselille asennettiin ilmapalkeet. Lila sävy ohjasikin ulkokuoren toisen värin valintaa, toiseksihan Jussi oli jo hyvissä ajoin päättänyt tulevan kiiltävän mustan. Eihän tuommoisen tekniikanvaihdon pitäisi mikään kumma homma olla, mutta ei se sitten niin nopeasti mennyt”, Jussi naurahtaa. Sitten runko puhallettiin, siihen tehtiin muutokset ja se puhallettiin uudelleen ja maalattiin epoksilla. Kun minä vein sen tuonne Devilsien tallille ja pistin sen taas fileiksi, niin tallikaverini Moppe sanoi, että tuo auto ei koskaan enää valmistu. Kori meni sitten korjausten jälkeen hiekkapuhallukseen, ja sitten ikkunanaukkoihin, alustaan ja konehuoneeseen vedettiin musta epoksi päälle. Kyllähän siinä joku kahdeksan vuotta menikin, se oli 2011, kun se alkoi se case. Kun olin ’50 Buickiin jo kerran tehnyt samanlaiset muutokset, se sujui jo rutiinilla”, mies selittää naurahtaen. Siitähän heti kori nostettin rungolta grilliin, jossa se vesipestiin. Uotilalla”, Jussi jatkaa tarinaa
Kun olin saanut osan autoa hiottua peltipuhtaaksi päätin, että tällä kertaa toinen ulkoväri on musta. Viime kesänä se jalostui oikeasti siihen daily driver -muotoon, että jos vähänkin kuivempi keli oli, niin ei oikein viitsinyt Focuksella töihin ajella. Kaikki ovien ja ikkunoiden tiivisteet laitettiin nyt uutta, niin ht pysyy yllättävän kuivana sateessakin. ”Löysin tuon Chevyn koneen nelivaihteisine automaatteineen ja johtosarjoineen Ebaystä, ja se tuli kontissa tänne. Roadmasteriin on hyvin vaikeaa keksiä mitään lisättävää, joten seuraavaksi Jussilla onkin suunnitelmissa keskittyä sen tähän saakka verkkaisesti edistyneen ’31 Roadsterin rakenteluun. Toinen, violetti sävy lukittiin sitten taas vasta pari päivää ennen maalausta.” Mustan sävyn ruiskuttamisesta vastasi Devilsien tallin oma maalarimestari Ipi, joka teki myös kiiltävänmustan vaativat pohjatyöt. 18 Buick Roadmaster 2D HT ’55 AMERIKAN RAUTA 1/2021. Totesin silloin, että pitää tehdä tästä nykytekniikalla oleva daily driver, kun minulla oli jo se räyhäkoneinen toinen Buick ajossa ja hot rodikin oli jo odottamassa. Moderni kolmannen sukupolven pikkulohko mahtuu mainiosti naulapään paikalle, vaikka rungon etupäätä on kiksattu reilusti. Vanteetkin ovat kapseleita myöten alkuperäiset, tosin kapseleiden keskelle on kiinnitetty alumiinista sorvatut bulletit. Sitten auto vietiin maalaamolle, missä se matattiin ja katto sekä kylkien alaosat maalattiin helmiäislilalla, ja lopulta koko auto lakattiin yli. Sen Fordinhan hankin tuolta Gas Monkeyn Rikulta. Kesäkauden käyttöauto. Lattiamaton ja kattoverhoilun teki myös viime talvena uusiksi Riihiluoman Maukka. Kun katsoo Juha Vainion kadun päässä laskevan auringon valossa kylpevää Buickia ja sitä, kuinka aurinko värjää kylkien lilan sävyn selvästi punertavammaksi, tulee väistämättä mieleen kesäyön täyttynyt unelma. On siinä vielä jotain pientä, takakontin verhoilun viimeistelyä ja ikkunoiden säätöä jäljellä, mutta muuten tuo Buick alkaa olla valmis. ”Sisustassa ei tällä kertaa mennyt uusiksi kuin ratin ja rattiputken maalaus. ”Tuo oli joku Sitikan tai Rellun sävy”, Jussi muistelee. Kyllä tuolla varmaan 5–10 000 kilsaa tuli ajettua”, Jussi laskeskelee. ”Firestonen rättikumeilla olisi ollut pitkä toimitusaika, ja kun tuo Kontiota tekevä Vannetukku sijaitsee Kouvolassa ja siellä oli tuota radiaalia varastossa, niin päädyin ottamaan sellaiset, vaikka halusin nimenomaan perinteisen näköiset renkaat. ”Oikeastaan ihan saman tien kun Roadmasterin pistin fileiksi päätin, että täytyy tehdä tästä vaimon auto, kun ei oo kerran vaimoakaan. Ajettavuudeltaan Buick vastaa nykyisin monta vuosikymmentä uudempaa autoa. Vaikka Jussi asuu itse Myllykoskella, on hän jo vuosia kuulunut aktiiviseen kotkalaiseen Devils CC -kerhoon. Sivulasithan teetin jo silloin ensimmäisen maalauksen yhteydessä uusiksi, tuulilasi ja takalasi ovat edelleen auton alkuperäiset.” Malliston äveriäintä päätä edustanut nelireikäinen Roadmaster oli tehtaan jäljiltä varsin tyylikkäästi listoitettu, joten kiiltävistä osista karsintalistalle joutuivat vain konepellin ja takaluukun Buick-merkit. Löysin sen aihion H.A.M.B.ltä, mutta sen ehti ostaa Rawlings, joka otti sitten yhteyttä, että kyllä hän voisi tämän Suomeenkin myydä”, Jussi kertaa hauskaa yhteensattumaa. ”Kun ei minulla kerran yhdessäkään Buickissa naulapäätä ole, niin täytyy semmoinen sitten laittaa siihen ’31 Fordiin”, mies kuittaa röhähtäen nauruun
Vanteet: 15" peltivanteet, alkuperäiset kapselit, joihin sorvattu keskelle alumiiniset bulletit. Kori: Maalattu mustalla ja metallinhohtolilalla, konepellistä ja takaluukusta poistettu Buick-merkit, Kasi-Pasin pinstripet. Renkaat: Kontio WhitePaw Classic 225/70 R15 miljonäärivalkosivut. Alusta: 70-luvun lopun Oldsmobile 98:n etuakselisto, Camaron nopeampi ohjaussimpukka, tuoreemman GM:n tuennat taka-akselilla Panhard-tangon kera, 7" makkarapalkeet joka nurkassa, 5/3 teollisuusmagneettiventtiilit, joka nurkka säädettävissä erikseen, omatekoinen painesäiliö, 8/6 mm linjat, Viairin kompressori. Kolkon arvokkaan pianomustan ja hempeän helmiäissävyn yhdistelmä on herkullinen. Faktat Buick Roadmaster 2D HT ’55 Omistaja: Jussi Herranen, 43 Paikka: Myllykoski. Jarrut: Tehostetut levyjarrut edessä, rummut takana. Moottori: Chevrolet 3Gen 5.7 SB V8, alkuperäiset valusarjat, 2,5" tuplaputkisto yksillä läpivirtaavilla vaimentimilla. Kiitos: Devils CC:n ukot, Peten Maalaamo, Tuomas Mussalo, Trade Parts ja kaikki muut projektiin osallistuneet! Ilta-aurinko muuttaa lilan sävyn kylmän sinertävästä selvästi punertavammaksi. Päätin, että täytyy tehdä tästä vaimon auto, kun ei kerran oo vaimoakaan." 19 AMERIKAN RAUTA 1/2021. Sisusta: Verhoiltu valkoisella ja lilalla keinonahalla, kojetaulussa pinstripet. Voimansiirto: Chevroletin 4L60E-automaatti, 10-pulttinen Chevyn perä True-Trac-lukolla
Helsinkiläinen Tomahawk Town -talliyhteisö kuuluu ehdottomasti maan tunnetuimpiin. Tänä vuonna 30 vuotta täyttävällä tallilla valmistui loppusyksystä raaka Hannibal-nimen saanut roadster, joka tekee kunniaa aidoille 40-luvun lopun kilpureille. Teksti ja kuvat: Tomi Eronen • Malli: Maybelle Hellwind LAKESTER ” Hannibal ” 20 AMERIKAN RAUTA 1/2021. Ford Roadster ’31
21 AMERIKAN RAUTA 1/2021
Auto päätyi taas pressun alle, kuten oli edellisellä omistajallakin käynyt. Nimestä Hannibal suurimmalle osalle meistä tulee kuitenkin ensimmäisenä mieleen Hannibal Lecter, tuo muun muassa elokuvasta Uhrilampaat tunnettu raaka, mutta piinaavan älykäs ihmissyöjäsarjamurhaaja, joka psykiatrin päivätyönsä ohessa silpoo ja syö ihmisiä. Timo Jämsen jättäytyi pois race-ryhmästä omien työkiireitteinsä vuoksi ja muut omistajat lunastivat pois Timpan osuuden. Hävittyään lopulta sodan roomalaisia vastaan hän joi mieluummin myrkkyä ja kuoli, kuin antautui viholliselle. Sen aiempi omistaja ehti rakennella metsäautostatuksellista ’31 Roadsteria jo varsin paljon, mutta paljon oli vielä tekemättä, kun auto tuli tuolloin vielä Tapanilassa majaansa pitäneen Tomahawk Town -tallin racejaostolle vuonna 2015. Toisin kuitenkin kävi, ja alkuinnostus lopahti aika nopeasti useammastakin syystä. Projekti roikkui hyvän tovin myynnissäkin, mutta jostain syystä raha ei vaihtanut omistajaa, joten elokuussa 2020 miehet saivat jälleen kipinän laittaa auton viimein ajokuntoon. Alkuinnostus lopahti kuitenkin aika nopeasti useammastakin syystä. Alkuinnostuksesta pressun alle. Siihen aikaan tallin väki järjesti Do-Dadstapahtumien yhteydessä Vintage Drag Race -ajoja Räyskälän lentokentällä, joten tilaisuus ajamiseen olisi järjestynyt ikään kuin ihan omasta takaa, vaikka raakaa aihiota ei olisi kilpien väliin saakka viimeisteltykään. Jäljelle jäänyt omistajaviisikko alkoi kerätä omista ja tuttavien nurkista sopivia osia projektin valmiiksi saattamiseen. Meni vuosia, ja tallikin siirtyi Tattarisuolle. Tankkikin oli asennettu takapäähän siinä, missä ’31 Fordissa se on alun perin cowlin sisällä. ”Tarkoitus oli tehdä auto pikaisesti ajokuntoon, jotta päästäisiin kokeilemaan sitä radalla suoraan ajossa”, miehet kertovat. Edellinen omistaja oli jo muokannut rungon nykyisenlaiseksi kaikkine vahvistuksineen ja stance oli sinällään valmiiksi kohdallaan. Auto päätyi taas pressun alle, kuten oli edelliselläkin omistajalla käynyt. Hannibal Lakesterin tie nykyiseen asuunsa alkoi kuitenkin vuosia sitten ilman, että kukaan tiesi sen nimettävän jossain vaiheessa tuon maineikkaan sarjamurhaajahahmon mukaan. Tuohon mainittuun race-jaostoon kuuluvat Kari ”Kartsa” Saarela, Kari ”Kili” Eskelinen, Mika ”Kossu” Kosonen, Timo ”Timppa” Jämsen, Tero ”Unu” Vinhava ja Masi Jukonen, kaikki pitkäaikaisia vuonna 2021 jo 30 vuotta täyttävän tallin jäseniä. H annibal oli karthagolainen poliitikko, joka opittiin tuntemaan myös eräänä antiikin ajan merkittävimmistä sotapäälliköistä. Kori oli raaka ja sen keula oli jo track nose -tyyppiseksi muutettu, ja sen seurauksena jäähdytin oli siirretty takakonttiin. Tuulilasi puuttui kokonaan, samoin lukuisia pienempiä pisteosia, joita rupesi kuitenkin löytymään hyvään tahtiin. Mielessä oli käydä sillä pyörähtämässä pari kertaa jossain radalla ja laittaa se sitten myyntiin. Useimmat pidempään piireissä pyörineet yhdistävät talliyhteisön nimenomaan vanhaan Helsingin Tapanilassa sijainneeseen Sanduddin tapettitehtaan kiinteistöön, joka tuhoutui tulipalossa pian tyhjennyttyään autoharrastajavuokralaisista vuonna 2017. 22 AMERIKAN RAUTA 1/2021 Ford Roadster ’31
Vanhat lasikuituiset rallipenkit verhoili mustalla keinonahalla talkoohengessä Lasse Vänttinen. 23 AMERIKAN RAUTA 1/2021. Auto pyrittiin rakentamaan mahdollisimman pienellä budjetilla omista nurkista löydetyillä tai tuttavien hyllyissä lojuneista osista, mutta kuitenkin 40–50-lukujen kilpurihenkeä noudattaen. Tuulilasi on Ruotsissa valettu DuVall-kopio. Ratti oli swappilöytö, mittaristo sen sijaan on aito 50-lukuinen Stewart Warnerin Ensign
Vanhat, ilmeisesti kotimaista tekoa olevat lasikuituiset rallikuppipenkit verhoili Verhoomo Priman Lasse Vänttinen mustalla keinonahalla lonkeropalkalla, ja samantyyppistä aseveliapua saatiin kimppaprojektiin monelta suunnalta. Se kieltämättä muistuttaa vahvasti Hannibalkannibaalin käyttämää maskia, joten mikäpä olisi osuvampi nimi raa’alle laitteelle. Kokonaisuuden viimeisteli juuri ennen Malmin Show & Go -päivää Pekka ”Wizzz” Mannermaa punaisilla scallopeilla ja kermanvaaleilla straipeilla, jotka tukevat teemaa täydellisesti. Omistajat yhteiskuvassa vasemmalta oikealle: Masi, Kili, Unu, Kartsa ja Kossu. Raaka kuori siis kätkee alleen yllättävän modernin paketin. Tallikoira Dana osallistui myös innolla kuvauksiin ja taisi viedä mallina olleen Maybellen sydämen mennessään. Kromatut rodiumpiot ja ’48 Fordin takavalot olivat Kossun rodiprojektista yli jääneitä osia, harvinainen ja hieno Stewart Warnerin aito viiden mittarin 50-lukuinen Ensign-mittaristo taas oli Unun arkistojen aarteita. 24 AMERIKAN RAUTA 1/2021 Ford Roadster ’31. Tarkoituksena miehillä oli saada Hannibal näyttämään aidolta 40-lukuiselta lakesterkilpurilta, ja se mielessä saaduista, lainatuista ja varastetuista (niitä ei kai kovin montaa ollut) osista alettiin koota sopivaa pakettia. Masin mökkinaapurilta oli jäänyt ylimääräiseksi Edelbrockin kaasarikäyttöön sopiva alumiini-imusarja sekä jakaja, jotka Masi vieläpä sai palkaksi erään mopon kuljetuksesta, Holleyn kaasutin taas saatiin toiselta tuttavalta, jonka autossa se ei ollut toiminut kunnolla. Jarrut ovat joka nurkassa levyt, ja cowlin alta löytyy poikittain asennettu tehostin. Ovien TT 30 SPL -teksteillä viitataan tietysti Tomahawk Townin lähestyviin 30-vuotisjuhliin, joiden kunniaksi tämä Special-malli sopivasti valmistui. Ensi kesänä äijillä onkin tarkoitus päästä vihdoin kokeilemaan lakesterin rahkeita 1/4 tai 1/8 maililla ja katsoa, mihin sen rahkeet riittävät… Lakesteria liikuttaa Fordin pikkulohko 5-vaihteisen T-5-manuaalin kera. Tuulilasiksi miehet löysivät Ruotsissa valetun DuVall-kopion, joka oli sekin melkoisen raaka aihio, mutta sopi lopulta tarkoitukseensa. Sopivat 16-tuumaiset peltivanteet ovat peräisin Vermilän Tonyn ’41 Dodge pickupista, käytetty kumiratti löytyi Tomahawk Townin omasta swapistä. Tremecin 5-lovinen manuaali oli paikallaan jo edellisen omistajan jäljiltä, samoin coilovereilla ja nelilinkillä tuettu tuoreen Fordin lukollinen 8,8" akseli. Ensimmäisten koeajojen jälkeen ukot olivatkin ihan myytyjä – ei tätä laitetta voisi myydä pois, vaan se jalostettaisiin omaksi leikkikaluksi. Jäähdytin on sijoitettu track nose -keulan sijaan takakonttiin. Ohjausvaihteena on Unisteerin puolikas hammastanko, joka tekee matalan laitteen ohjautuvuudesta mikroautomaisen tarkan. Nimensä auto sai kiiltävästä reikämaskista, jonka Kartsa kerran siihen ihan muilta kyselemättä ideoi, askarteli ja kiinnitteli paikalleen. TT 30 SPL. Fordin pikkulohkon päällä oli auton tullessa Tomahawk Towniin ruisku, joka päätettiin kuitenkin hylätä
Voimansiirto: Tremec T-5 5-vaihteinen manuaali, Fordin 8,8" taka-akseli pitkällä välityksellä ja lukolla. Jarrut: Levyjarrut joka kulmassa, tehostin. Vanteet: ’41 Dodge pick-upin 16" peltivanteet, harvinaiset Suomi-tuotantokapselit. Kiitos: Pekka ”Wizzz” Mannermaa, Jarmo Pääkkönen, Timo Jämsen/ Vintage Motors, Lasse Vänttinen/ Verhoomo Prima. Sisusta: Grantin kumiratti, Lasse Vänttisen verhoilemat vanhat lasikuituiset kuppipenkit, Stewart Warnerin 50-lukuinen Ensign -mittaristo. Alusta: Edessä Fordin Split Wishbone -akseli, Unisteerin puolikas hammastanko, vahvistettu ja vahvasti muokattu runko, takana 4-link ja coiloverit. Moottori: Ford SB V8, Holley 600 cfm kaasutin, Edelbrock Performer RPM 7121 alumiini-imusarja, Mustangin peltipakosarjat, suorat putket, jäähdytin Davies Craigin sähköisellä siirtopumpulla takakontissa. 25 AMERIKAN RAUTA 1/2021. Renkaat: Firestone 5.50-16 edessä ja 7.50-16 takana. Faktat Ford ’31 Roadster • Omistaja: Tomahawk Townin race-jaos Paikka: Helsinki. Nimensä auto sai kiiltävästä reikämaskista, jonka Kartsa kerran siihen ihan muilta kyselemättä ideoi, askarteli ja kiinnitteli paikalleen. Kori: Track nose -keula, kromatut rodiumpiot, omatekoinen Hannibal-maski, DuVall-kopiotuulilasi, ’48 Fordin takavalot
Ikonin jäljillä 26 AMERIKAN RAUTA 1/2021
Teksti ja kuvat: Tomi Eronen 27 AMERIKAN RAUTA 1/2021. Amerikanautoikonien joukkoon tri-five Chevyjen, ’59 Cadillacin ja ’32 Fordin rinnalle nousi 80-luvulla west coast rapin kuvaston kautta ’64 Impala, joka oli aikoinaan vain halpa ja yleinen aihio ei-niin-varakkaille nuorille rakenneltavaksi. Nykyään six-fo on käsite, jollaisen haluavat kaikki – toki myös tatuoijamestari Tony Raita. Ikonin jäljillä Chevrolet Impala 2D HT ’64
Puhe on siitä samasta Tonyn itselleen rakentamasta Harrikasta, joka esiteltiin Amerikan Raudan numerossa 2/14. ”Sitä myi Kolmosauto Valkeakoskella ja se oli tullut maahan ilmeisesti aika lähiaikoina Ahvenanmaalta”, Tomi muistelee. Tonyhan tunnetaan paitsi tatuoijana, myös stunttikuskina, Harrikoiden rakentelijana ja rodimiehenä, jonka ensimmäinen itse rakentama rodi valittiin Helsingin American Car Show’n Top 10:een vuonna 2003. Tämä oli sitten edullinen, ja aika romu. Sehän oli telalla mattamustaksi vedetty, ja maalattu varmaan kaikkiaan toista kymmentä kertaa, mutta loppujen lopuksi siinä ei ollut mitään muuta 28 AMERIKAN RAUTA 1/2021 Chevrolet Impala 2D HT ’64 Chevrolet Impala 2D HT ’64. Kesällä 2017 Tony oli juuri myynyt melkein valmiin Cuda-projektinsa, ja raha ikään kuin poltteli taskun pohjalla, eikä miehellä oikeastaan ollut ihan selkeää kuvaa, mihin autoon sen haluaisi sijoittaa, kun yksi ’32 Roadster, Tonyn ”dream car”, odotteli jo vuoroaan tallissa. Mitä ilmeisimmin kyseessä oli jo joskus vuosikymmeniä takaperin rakenneltu auto, joka oli rapistunut joka puolelta jo melko karuun kuntoon, vaikka ajokuntoinen olikin sellaisenaan. Lowtoys-ilmajousifirmaa vuosikaudet pyörittänyt Tomi Olli taas löysi jutun Impalan alkuaan kotimaisesta nettihuutokaupasta syyskuussa 2015. ”Sitten Tomi Ollilla oli toi Impala ja se oli vähän sitä mun Bobberia kuolaillut, niin tehtiin vaihtokaupat, niin sai ikään kuin suojattua ne Cuda-rahat jotenkin”, Tony selittää naurahtaen. ”M ä katoin Ruotsista yhtä kuplakattoista ’61 Chevyä, josta oli jo kaupatkin sovittu, mutta myyjän tytär tuli Amerikasta himaan ja otti hirveet siepit, joten isä joutui perumaan kaupan”, Tony Raita selittää. ”Halusin silloin nimenomaan ’64:n ja etsin juuri halpaa aihiota rakennettavaksi
Hot Rod -hopeaa. ”Vanteet tuli ihan uusina Showtime Hydraulicsilta ja niille tuli Vitourin renkaat. Valotkin uusin kaikki.” Ostettaessa autossa oli paikallaan mustat ’68 Camaron etupenkit sekä SS-mallin etuovipahvit, joita Tomi ei kuitenkaan käyttänyt. Alustalle ei tehty tällä kertaa mitään kovin erikoista. Korissakin vaihtoon menivät vain ne kelvottomat takakyljet sekä takaluukun kansi. ”Uretaanipuslat tuli joka nurkkaan ja muuten tehtiin ihan normaali säkitys”, Tomi toteaa. Punainen lattiamatto tuli ACC:ltä ja takakonttiin Tomi teki levytykset, jotka verhoiltiin sisustassa käytetyllä punaisella uusionahalla sekä punaisella huovalla. huonoa kuin takaluukku ja takakyljet. Keskikonsolin hän rakensi itse, ja sisustan verhoili punaisella uusionahalla kauttaaltaan TiCaBon Tiiti purettua Grantin puurattia myöten. Ramblerilla hän tarkoittaa joitakin vuosia sitten Amerikan Raudassa esiteltyä ’67 Rebeliä, joka sai niin ikään Tomin käsissä ilmaalustan. Sehän uitettiin epoksilla yli ja sitten päälle fillerit ja maalit.” Autossa oli selvästi joskus ollut kori irti rungolta, koska runko oli maalattu ympäriinsä, eikä sitä tarvinnut korjata mistään. Impalaa en maalannut itse, sen ruiskutti yksi Karri”, Tomi jatkaa. ”Mun mielestä tuo hopea ja punainen on hyvä yhdistelmä, joka toimii aina”, mies kuittaa. ”Kittiä autossa oli tullessa ihan helvetisti, mutta oikeasti siihen ei mennyt peltipuhtaaksi hiomisen jälkeen kuin purkillinen kittiä, josta tietysti valtaosa päätyi lattialle, että se oli loppujen lopuksi tosi suora ja kovapeltinen. Sanomattakin on selvää, että sellainen rakennettiin myös Impalaan. Sehän oli telalla matta mustaksi vedetty, ja maalattu varmaan toista kymmentä kertaa. Niiden valkosivujen kanssa pitää muuten olla tosi tarkkana, niitä on todella montaa eri paksuutta”, hän vinkkaa ja jatkaa: ”Kaikki kiiltävä puskureita ja ikkunan alalistoja lukuun ottamatta tuli myös uutena Classic Industriesiltä. Joka nurkkaan tulivat Airliftin makkarapalkeet ja ilmanohjausta säätelemään Slam Specialtiesin valmis venttiiliryhmä. ”Aika aikaisessa vaiheessa päätin, että siitä tulee mattahopea. 29 AMERIKAN RAUTA 1/2021. Se varmaan lähti siitä, kun vedin sen Ramblerin sillä SEM:in Hot Rod Smokella, joten otin samaa kamaa, mutta silverin. Se oli koriltaan yllättävän hyvä”, mies selittää
Siinä oli sitten semmoinen tilanne, että vuosi sitten syksyllä yksi kaveri sanoi, että haluaisi ostaa sen, ja vastasin, että ei se ole myytävänä. 30 Chevrolet Impala 2D HT ’64 AMERIKAN RAUTA 1/2021. Sitten Tony ja Tomi alkoivat hieroa vaihtokauppoja, ja lopulta Chevy sai uuden kodin Hollolasta. Ne sain vielä tilattua kokoa alkuperäistä suuremmalla halkaisijalla, vaikka niistä muuten ihan alkuperäisen malliset tulikin. Sitten, kun Impala oli myyty ja aloin tutkia niitä matkailuautoja, niin totesin, ettei mun rahat riitä mieleiseen, vaan päädyin jälleen kerran tekemään sen suojauksen niille rahoille ja hankkimaan niillä toisen, entistä vanhemman laitteen.” Moottoriksi tuli tehdasuusi 350 cid Crate, joka sai kuorrutteekseen tällä kertaa hillityn mustat venttiilikopat sekä ilmanputsarin. Vanhasta 327:sta taisi tulla tuoreen näköinen laturi ja Carterin kaasari, uuden TH350-vaihteiston taas hankin Trade Partsilta. ”Mulla oli tämmöinen kieroutunut ajatusmaailma, että ostan niillä rahoilla matkailuauton. Helsingistä Hollolaan. Vaikkei koria nyt nostettukaan rungolta, oli värinvaihto täydellinen konehuonetta myöten. ”Siitä puuttui tullessa etuiskarit, joten hitsailin niille kiinnikkeet uusille paikoille. Auto valmistui uuteen harmaaseen kuosiinsa loppusyksyllä 2016 ja oli ensimmäistä kertaa näyttelyssä esillä pääsiäisenä 2017. Mies jaksoi kuitenkin vuoden päivät sitä sitkeästi kysellä, joten tulin siihen tulokseen, että myydään se sitten, kun kerran se oli hyvään kotiin lähipiiriin menossa”, hän jatkaa. Kun auto oli vihdoin muuten nipussa, oli aika tehdä jotain tekniikalle. Mulla oli tämmöinen kieroutunut ajatus maailma, että ostan niillä rahoilla matkailuauton.” Linjakas keskikonsoli on auton rakentaneen Tomi Ollin itse tekemä, ja shifterin taakse on tehty paikka ilmajousien kytkimille. ”Tänä päivänä tekisin kyllä LS:llä tai ainakin Sniper-ruiskun kanssa, mutta silloin päädyin 290-heppaiseen 350 crate-moottoriin, joka tuli uutena US-Partsilta. Sovittelin uudestaan ikkunalinjoja ja tein pieniä viimeistelyjä, mutta ei mitään ihmeellistä”, Tony selittää. Siitä tekniikasta tuli kuitenkin tosi kallis paketti”, Tomi miettii ääneen. Putkiston hankin suosiolla Marteliukselta, en halunnut alkaa askartelemaan x-runkoisen putkia itse. Tulipunainen verhoilu on TiCaBon käsialaa. ”Peltisarjat löytyivät uutena joltain harrastajalta Facebookin kautta. ”Ekana kesänä ajelin sillä aika paljonkin, kävin duunissa ja kaikkee, mutta nyt viimeiset kaksi kesää se oli tyyliin kerran ajossa
Myös tavaratila on paneloitu ympäriinsä ja irrotettavan peitelevyn alta löytyvät ilmajousituksen komponentit. 31 AMERIKAN RAUTA 1/2021. Kori: Maalattu mattahopealla, valoluomet ajovaloissa. Omistaja: Tony Raita, 48 . Sisusta: TiCaBon kojelautaa myöten verhoilema punainen uusionahkasisusta, punaisella uusionahalla päällystetty Grantin puuratti, Caliberin retrosoitin. Renkaat: Vitour Galaxy 175/65 R14 valkosivurenkaat. Faktat Chevrolet Impala 2D HT ’64 . Grantin puuratti purettiin osiin ja verhoiltiin samalla uusionahalla kuin muukin sisusta, ja lopputulos on varsin tyylikäs. Alusta: Airlift Dominator D2500 makkarapalkeet joka kulmassa, Slam Specialtiesin venttiiliblokki, 3/8" linjat, Viairin 444c-kompurat ja kaksi säiliötä, uretaanipuslat. Voimansiirto: Uusi TH350-automaatti shift kitillä, alkuperäinen 10-bolt perä. Paikka: Hollola. Jarrut: Rummut joka nurkassa, tehostin. Vanteet: 14x7" pinnavanteet. Moottori: Chevrolet Performancen uusi 350 cid V8, 4-bolt lohko, 290 hv, Edelbrock Performer RPM -imusarja, Carterin 600 cfm nelikurkkuinen kaasari, HEI-jakaja, peltipakosarjat, Marteliuksen avarampi tuplaputkisto, tehostartti
Kuortin perheen avossa unelma on viety vielä pidemmälle – klassinen muskelikuosi kätkee alleen nykyaikaisen SRT-8-tekniikan kuusivaihteisine manuaaleineen ja hammastanko-ohjauksineen. Dodge Challenger 6.1 Hemi Convertible ’70. Avo-Challenger kuuluu aika monen unelma-autoihin, vaikkei olisi edes kyse mistään intohimoisesta autoharrastajasta. Teksti ja kuvat: Tomi Eronen • Malli: Maija Pehu MODERN ISOITU Aistikkaasti 32 AMERIKAN RAUTA 1/2021
MODERN ISOITU Aistikkaasti 33 AMERIKAN RAUTA 1/2021
”Oli ihan selkeä visio, Cudan tai Challengerin olin päättänyt hankkia heti, kun jään eläkkeelle. ’71 Barracudan vieressä katoksessa on ’70 Barracuda Gran Coupe. Niin, Kuortti tosiaan hurahti E-korisiin kerralla kovaa, ja kalusto pihapiirissä on karttunut ja vaihtunut sittemmin kaiken aikaa. ”Mä menin ostamaan Kari Salliselta Keravalta vihreää ’71 Barracudaa, jonka sitten lopulta ostinkin, ja tää auto oli siellä samassa tallissa. Menin Nettiauton Taustalla katoksessa näkyy ’71 Plymouth Barracuda (Sassy GrassGreen, J6), joka hankittiin Kari Salliselta samalla reissulla kuin jutun Challenger. 34 AMERIKAN RAUTA 1/2021 Dodge Challenger 6.1 Hemi Convertible ’70. Tää ei ollut edes myytävänä, en tiennyt tästä vielä mitään. ”Nuoruusvuosina mulla oli useita noita Mopar-autoja, mutta sitten tuli jäätyä armeijan leipiin ja tehtyä montaa hommaa, jotka veivät kaiken ajan. Nelisen vuotta takaperin sattui sitten aivan vahingossa tulemaan vastaan auto, joka oli pakko hankkia, vaikkei moisesta ollut minkäänlaista ajatusta ollut vielä myyjän tontille saavuttaessa. Sen jälkeen tuli muutama E-korinen hankittua lisääkin.” Sattuman kauppa. Olin keskimäärin 120 vuorokautta metsässä vuodessa”, Kuortti kertaa sitä, kuinka autoharrastus jäi väkisin kaiken muun kiireen jalkoihin. M eillä kaikilla on unelmamme ja hämmentävän monilla se on sama kuin Kimmo Kuortilla – saada vielä jonakin päivänä oma E-body Mopar – oli se sitten Challenger tai Cuda, avo tai umpimallinen. ”Kun vihdoin sotilaseläke koitti, oli ollut pitkään haaveena hankkia harrasteauto ja ottaa vanha hyvä harrastus työn alle, kun olisi vihdoin mahdollisuus ja aikaa.” Siinä vaiheessa, kun tuo päivä tuli, ei enää ollut paluuta nuoruuden laitteisiin, vaan piti saada sellainen laite, joka olisi ollut se ykkösvalinta jo silloin parikymppisenä. E-bodyt olivat niin kalliita aikoinaan, että silloin ajeltiin Dustereilla ja Darteilla, ei noihin silloin 80-luvulla ollut mitään mahdollisuuksia”, Kuortti toteaa. ”Ensimmäisen Ebodyn ostin 2014 ja se oli Hemi-oranssin värinen museorekisterissä oleva ’73 Plymouth Barracuda 340 cid
Se oli kuitenkin niin kallis, että se ostettiin siinä vaiheessa yhden kaverin kanssa kimpassa. Samalla sen väri oli vaihdettu mustaan samoin kuin alkuaan valkoisen rättikatonkin. ilmoituksen johdosta vaan katsomaan sitä Cudaa, ja siellä Sallinen näytti pressun alta, että täällä olisi tämmöinen avo-Challenger uudella Hemi-tekniikalla”, Kuortti muistelee. Alkuaan 318-pikkulohkolla, automaatilla ja Plum Crazy -violettina tehtaalta rullanneen avon väri oli vaihdettu helmiäisoranssiin. Ilmeisesti kaikki kiiltävä tähän on uusittu”, Kuortti selittää. Siinä meni jonkun aikaa, taisi olla vuoden päivät, kunnes annoin oman mustan ’70 avo-Challengerin kaverille, ja tämä Hemi-auto jäi meidän perheeseen Eevalle.” Alkuaan 318-pikkulohkolla, automaatilla ja Plum Crazy -violettina tehtaalta rullanneen avon väri oli vaihdettu nykyaikaiseen helmiäisoranssiin, ja myös sen valkoinen sisusta oli tehty kokonaan uusiksi. ”Suomessa kori on käyty läpi, ja auto on maalattu tuolla nykyisellä helmiäisoranssilla. Sisustus on uusittu alkuperäisen kaltaiseksi, mutta sen väri on vaihtunut matkan varrella valkoisesta mustaan. Kojelautanäkymäkin on hyvin alkuperäisen oloinen, vaikka nopeusmittari onkin vaihdettu sähköiseen ja Pistol Grip -shifterillä käsketään kuusivaihteista manuaalia. 35 AMERIKAN RAUTA 1/2021. ”Hirveä mielitekohan siihen tuli, joten siitäkin alettiin hieroa kauppaa
17-tuumaiset alumiiniset Rallye Wheelit ovat kuitenkin niin paljon alkuperäisten 15-tuuman rallipeltivanteiden näköiset, ettei pahimmallekaan Mopar Muscle -puritanistille tulle ihottumaa ne nähdessään. Perä oli säilytetty alkuperäisenä lukollisena kasikolmevarttisena, mutta sen tuenta oli muutettu nelipistetyyppiseksi ja taka-akselille oli asennettu myös korkeussäädettävät coiloverit. 17-tuumaisten Rallye Wheels -aluvanteiden rei’istä pilkistävät 310-millisten Wilwoodin levyjarrujen punaiset puristimet. Ja kun se kulutus aina kiinnostaa, niin nätillä ajolla tämä kuluttaa 12 litraa satasella, siinä se on plus-miinus kaksi litraa. 6,1-litrainen nykyHemi kuljettaa 425 tehdashevosvoimallaan Challengeria rivakasti. Autoon oli nimittäin vaihdettu 2009-mallisen Challenger SRT-8:n vain 7000 mailia ajettu 6,1-litrainen ja 425-hevosvoimainen nyky-Hemi saman auton 6-vaihteisen manuaalin kera. ”Onhan se paljon modernimpi, aika tarkka ajettava noihin vanhoihin verrattuna. 4130-kromimolybdeeniputkilla tulipeltiin tuettu Transformer-etuapurunkopaketti pitää sisällään niin tehostetun hammastanko-ohjauksen kuin nykyaikaiset säädettävät coilover-iskaritkin, sekä keventää auton etupäätä noin 40 kilon verran. Transformer. MuskeliMoparien heikko kohtahan on tehtaan jäljiltä tunnottomaksi tehostettu ohjaus yhdistettynä etupään vääntösauvajousitukseen, joka ei ratkaisuna ole ajettavuuden kannalta yhtä hyvä, kuin päällekkäiset kolmiotukivarret ja kierrejouset. Vakiona varsin löysää avokoria oli jäykistetty rungonyhdistäjillä, ja erikoisimpana muutoksena autoon oli asennettu kokonainen Magnum Forcen Transformer K-member, joka muuttaa auton ajettavuuden täysin. Kokonaisuudessa yhdistyykin täydellisesti klassinen muskeliauton ulkonäkö ja moderni tekniikka, jonka ansiosta Challenger on varmatoiminen, kiva ajaa, eikä suorituskyvyssä häviä millekään alkuperäisistä norsumoottoriversioista. Se erikoisin juttu avossa oli kuitenkin sen tekniikka. Työn jälki on kautta linjan huippusiistiä. Transformer-etuapurunkopaketti pitää sisällään niin tehostetun hammastankoohjauksen kuin nykyaikaiset säädettävät coilover-iskaritkin. 36 AMERIKAN RAUTA 1/2021 Dodge Challenger 6.1 Hemi Convertible ’70. Uuden apurungon asennuksen myötä eteen tulivat myös Wilwoodin 310-milliset levyjarrut kuusimäntäisin puristimin, ja vastaavat hankittiin myös taka-akselille. Isompien jarrujen myötä myös ulkonäkö modernisoitui asteen verran, kun vanteet oli pakko vaihtaa isompiin. Skidit diggaa ja rouva diggaa, ne on vaan kivoja laitteita.” Konehuoneen puolella katse osuu heti Magnum Forcen putkituentoihin. Sillä on varmaan semmoinen 2–4000 kilsaa tullut joka kesä ajettua”, Kimmo kertoo ja ynnää: ”Koko perhe näistä on innoissaan
Alusta: Magnum Forcen Transformer MFR161054-etuakselisto hammastanko-ohjauksella, rungon yhdistäjät, 1 ¼" kallistuksenvakaaja, nelipistetuenta ja coiloverit takana. Jarrut: Wilwoodin 310 mm levyt 6-mäntäisin satuloin edessä ja takana. Teho: 425 hv, vääntö 569 Nm. Voimansiirto: ’09 Challenger SRT-8:n 6-vaihteinen manuaali, 8 ¾" lukkoperä. Renkaat: BF Goodrich g-Force Sport 235/45 R17 ja 255/50 R17. Kori: Maalattu helmiäisoranssilla, R/T-mallin konepelti, R/T-mallin musta konepellin teippi ja mid body -raidat, musta katto. Sisusta: Väri vaihdettu mustaan, uusittu alkuperäistyyppinen verhoilu, Pistol Grip -shifteri, sähköinen nopeusmittari. Kiitos: Eve ja Kimmo haluaa kiittää Kari Sallista upean harrastreauton rakentamisesta. Moottori: ’09 Challenger SRT-8:n 6,1 SRT Hemi V8, rosteriset peltisarjat ja rosterinen tuplaputkisto, iso alumiinijäähdytin. Koko perhe on saanut siitä nauttia ja olemme olleet autoon erittäin tyytyväisiä. Faktat Dodge Challenger Convertible ’70 Omistaja: Eve Kuortti, 53 • Paikka: Sipoo. 37 AMERIKAN RAUTA 1/2021. Vanteet: Mopar Rallye Wheel 17" alut
38 AMERIKAN RAUTA 1/2021. Terveisiä Kouvostoliit ostä .
Oldsmobile Delta 88 Royale Brougham ’80. Kouvolalaisen Vesa Nasse Kauppisen Oldsmobile on sen täydellinen vastakohta. Kouvolan tunnetuimpiin maamerkkeihin kuuluu vuonna 1977 rakennettu, vahvasti neuvostohenkiseen betonirakentamiseen nojaava Pohjola-talo, jota on tituleerattu myös yhdeksi Suomen ankeimmista rakennuksista. Teksti: Kimmo Janhunen ja Vesa Kauppinen, Kuvat: Kimmo Janhunen Terveisiä Kouvostoliit ostä 39 AMERIKAN RAUTA 1/2021
40 AMERIKAN RAUTA 1/2021 Oldsmobile Delta 88 Royale Brougham ’80. Renkaiden leveys sekä pakoäänet olivat harkintani mukaan varsin erilaiset kuin normaalisti. K ouvolalainen raikulipoika Keijo Svinrik tilasi uuden '80 Oldsmobile Delta 88:n suoraan Lansingin tehtaalta, Michiganista vuonna 1979 isänsä, maatalousneuvos Alfons Svinrikin kansainvälisten suhteiden avulla. Hirvittävän kallista ja hankalaa hommaa hileineen ja kuultomaaleineen. Oldsmobilessa toteutuvat autenttisesti 80-luvun kuumimmat rakentelutrendit, jotka äveriäs nousukas olisi hyvinkin saattanut toteuttaa uuteen autoonsa. Hukkaan heitettyä rahaa sanon minä”, Eino jatkaa. Siellä oli taas saunailtoja vietetty”, kertaa pääkatsastaja Urmas Väätäinen katkeraan sävyyn. Thrushin valmistamat sivuputket ovat palvelleet Pappa Jokisen omistamassa Plymouth Sport Satellitessa 80-luvun alussa ja ne on pelastettu sittemmin hänen piharakennuksestaan. Rocket Racingin viisipuolavanteet ovat edessä 14ja takana 15-tuumaiset. Niiden tulliselvityksissä oli vierähtänyt vuoden verran. Ei haitannut, vaikka rahvaat naapuritkin sai samalla hieman kateellisiksi. Lasikuituinen konepellin scooppi on valmistettu aikoinaan Suomessa Corvetten legendaarista L88-konepeittoa mukaillen. Renkaat ja vanteet olivat niin leveät, että niiden asentamisessa meillä vierähti kokonainen päivä. Isojen firmojen yritysjohtajilla oli jo hienoja amerikanrautoja, joten Keijo halusi erottautua joukosta. En ymmärrä. Itse en olisi leimaa paperiin lyönyt, mutta suhteillahan ne Svinrikit tämänkin saivat läpi. Maahantuontikatsastuksessa Kouvolan Katsastusasemalla oltiin hänen kanssaan samoilla linjoilla. ”Meille tuli toimeksianto, että Keijon auto oli otettava työn alle välittömästi. Mallistosta poimittiin luonnollisesti kaikkein korskein vaihtoehto, eli Royale Brougham, mutta sekään ei Keijolle riittänyt. Muutostöitä varten sinne oli toimitettu hyvissä ajoin etukäteen amerikkalaisia erikoismaaleja sekä kiiltäviä pakoputkia ja vanteita. Hänellä oli oma visionsa siitä, miltä uuden amerikanraudan tuli näyttää. ”Olihan se ihan hölmöläisten toimintaa, kun osien tullimaksutkin olivat enemmän kuin minun vuosipalkkani”, muistelee ylimaalari Eino Koistinen. Siihen autoon piti asentaa vielä ilmakompressorikin takaiskunvaimentimille, kun Keijo halusi nostella sen perää. ”Se oli merkillinen tapaus. Lakkaakin meni ämpärikaupalla. Siellä oli monta hyvää itäautoa jonossa, mutta ne saivat odottaa. Minun mielestäni harmaa on hyvä väri, mutta olihan niillä Svinrikeillä ylimääräistä rahaa. Ja kyllähän me se homma tehtiin, mutta kolme kuukautta siinä meni kolmelta mieheltä. Maalipinnan vihreä flake on vanhaa varastoa, jonka Nasse on hankkinut itselleen jo parisenkymmentä vuotta sitten. Kun auto saapui Kotkan satamaan Alfonsin yksityisellä rahtilaivalla, toimitti Keijo sen suoraan Kouvolan Autokorikorjaus ja Maalaamo -nimisen firman hoteisiin
Halusin eroon yhdestä Ducatosta ja keksin tarjota sitä vaihdossa tähän Oldsmobileen. Pientä kuppaa. Periaatteessa se voisi, ainakin mikäli Kouvolan kasariseurapiireissä olisi todella vaikuttanut vauras Svinrikien suku. ”Se oli tammikuuta, kun minä sen sain, niin otin sen saman tien käyttöön ja ajelin talven sillä”, Nasse muistelee. Royal Broughamina se edusti malliston kärkipäätä, eli siinä oli käytännössä kaikki varusteet, mitä siihen on uutena ollut saatavissa. Silmäteema toistuu myös vanteiden keskiöissä sekä taka-akselin kopassa. ”Tuo tuli mulle seitsemisen vuotta sitten. 41 AMERIKAN RAUTA 1/2021. Tällä ajatuksella kotiseuturakas Nasse Kauppinen toteutti oman Kouvolakustominsa. Sitten se kauppa yllättäen onnistuikin”, Nasse aloittaa. Siihen aikaan auto oli vielä pääsääntöisesti alkuperäiskuntoinen, vaikkakin kauttaaltaan kauhtunut. Väriltään se oli metallinhohtoinen tummanvihreä tummanvihreällä vinyylikatolla ja vihreällä sisäverhoilulla. Se, pitääkö edellä kirjoitettu historiikki paikkansa, jääköön lukijan omaan harkintaan. Flying Eyeball -keulakoriste on hartsia ja sen on valmistanut Jussi Alasalmi. Oldsmobilessa toteutuvat autenttisesti 80-luvun alun kuumimmat rakentelutrendit, jotka äveriäs nousukas olisi hyvinkin saattanut toteuttaa uuteen autoonsa, vaikka niitä yleisesti nähtiinkin lähinnä 60ja 70-lukuisissa jenkeissä
”Se ei näkynyt päälle päin lainkaan, mutta paljastui, kun ryhdyin purkamaan autoa maalausta varten viime talvena. Hitsailemisten parissa vierähti noin neljäkymmentä tuntia, minkä aikana esimerkiksi runkoaisat uusittiin kokonaan taka-akselilta eteenpäin. Pappa otti putket irti ja laittoi ne piharakennukseensa, josta minä kävin ne kaivamassa lähes 40 vuotta myöhemmin. Ainoastaan repsikan oven kanssa joutui tekemään mätähommia ihan tosissaan, sillä ruoste oli päässyt etenemään piilossa listan alla. Tämä tyylisuuntahan se oli kaikkein kovin juttu siihen aikaan. Lopputulos sopii mainiosti "maalarin erikoiseen". ”Se auto oli siihen aikaan paikallisella Pappa Jokisella, ja kun hän oli mennyt katsastamaan sitä ensimmäistä kertaa sivuputkien kanssa, niin katsuri oli todennut, että nuo lähtevät tuosta sitten saman tien. Alkuperäinen vinyylikatto on maalattu aluksi hopeansävyiseksi, minkä jälkeen sen päälle on aseteltu pitsiverho ja ruiskutettu läpi vihreällä helmiäisellä. ”Ruoste oli syönyt korikiinnikkeiden reiät isommiksi, niin hitsailin myös ne ja korvasin muuten samalla korikumit vanhoilla tsekkoslovakialaisilla jääkiekoilla. Hienosti ovat kestäneet”, Nasse kiittelee. Etuvanteet ovat 14ja takavanteet 15-tuumaiset, ja spinnerit oli niissä jo valmiina. Se jäi silloin kytemään ja päätin, että joskus mulla vielä on joku tuollainen. 42 AMERIKAN RAUTA 1/2021 Oldsmobile Delta 88 Royale Brougham ’80. Royal Brougham oli korkein varustelutaso, jota Oldsmobile Delta 88 -malliin oli vuonna 1980 saatavilla. Kori itsessään ei ollut niin paha, kuin ehkä voisi kuvitella. Reilusti ulospäin levittävät Rocket Racingin viisipuolavanteet hän löysi Lappeenrannan swapista ja ne olivat tiettävästi olleet jonkin Jenkeistä uitetun Dodge Chargerin alla. Nykyiset renkaatkin olivat vanteilla jo ostohetkellä, mutta niiden valkoiset tekstit oli käännetty sisäpuolelle. Konepellin scooppi löytyi Vaasasta ja on tehty aikoinaan Suomessa Corvetten legendaarisen L88-konepeiton mallia mukaillen. Sen oven alareunan uusin, mutta muualle ei tarvinnut mainittavampia ruostekorjauksia tehdä. Ei niissä ollut kuin pientä pintaruostetta, joka lähti helposti PataPatalla”, Nasse tarinoi. Se jäi silloin kytemään ja päätin, että joskus mulla vielä on joku tuollainen. Ensin mietin kyllä jotain lowridertyylistä, mutta lopulta totesin, ettei siitä oikein sellaista saa. ”Tämä tyylisuuntahan se oli kaikkein kovin juttu siihen aikaan rakennelluissa autoissa. Sitten se iski, että kasarityyli on pop!” Päästäkseen mahdollisimman aikakaudelleen uskolliseen lopputulokseen Nasse alkoi haalia vanhoja kasariosia. Pientä kuppaa oli toki siellä täällä”, Nasse kuvailee. Nelisenkymmentä vuotta siinä meni ennen kuin sellaisen sain tehtyä. Nelisenkymmentä vuotta siihen meni. Autenttista kasaria. Ajatus nykyiseen ulkoasuun juontaa juurensa 80-luvulle, jolloin Nasse itse kiinnostui jenkkiautoista kymmenvuotiaana pikkupoikana. Alkuperäinen sisusta on säästynyt hyvässä kunnossa ja sopii sellaisenaan mainiosti kasaritoteutukseen muhkeine nappiupotuksineen. Thrushin valmistamat sivuputket puolestaan ovat palvelleet hetken aikaa monien muistamassa AED-96-kilpisessä Plymouth Sport Satellitessa 80-luvun alussa. Sittemmin paljastui, että takapää oli varsin mätä
Alusta: Takapää korotettu heavy duty -jousilla ja ilmaiskunvaimentimilla. Kiitos: JV Choppersille tilojen käytöstä ja avuista, Pappa Jokiselle sivuputkista. Nassenkin yksilö varustettiin tehtaalla 5,7-litraisella diesel-V8:lla, joka on sittemmin vaihtunut tuoreempaan 6,2-litraiseen. Laskin maalausurakkaan kuluneen pitkälti toistasataa tuntia. TH350-automaatti on vahvistettu ja varustettu shift kitillä. Itse asiassa myös maalipinnan vihreä flake on monien muiden seikkojen ohella autenttista vanhaa tavaraa. Korimuutokset: L88-tyyppinen konepellin scooppi, liekki-flake-candy-pitsi-erikoismaalaus. Sisusta: Vakio vihreä kangassisusta. ”Kullanväriset liekit punaisilla rajauksilla olivat suunnitelmissani ihan alusta alkaen. Vanteet: Spinnerein varustetut Rocket Racing -viisipuolavanteet, koko edessä 14" ja takana 15". Takapää taivasta kohti. Moottori: 6,2 Diesel V8, Thrushin sivuputket. Jarrut: Vakiot. Nassella oli varastossaan niin paljon vihreää flakea, ettei muita värivaihtoehtoja käynyt mielessäkään. Etupäästään auton alusta on vakio, joskin päivitetty uusilla originaalijousilla ja -iskareilla. Oman tärkeän osansa maalauskokonaisuuteen muodostavat keulan hot rod -henkiset lieskat sekä takakylkien sapluunoilla toteutetut tekstit. ”Ostin sen joskus parikymmentä vuotta sitten swapista Mäkisen Timpalta. Jos perän haluaisi vielä ylemmäksi, niin pitäisi hankkia pidemmät iskarit, mutta sitten alkaisi ajettavuus kärsiä”, Nasse järkeilee. Lopuksi päälle vielä kerros lakkaa”, Nasse täsmentää. Seuraavaksi pitsiverho katolle ja vihreällä helmiäisellä siitä läpi. ”Vedin siihen ensin puhdistuksen jälkeen kerroksen hopeaa ja sen päälle ohuen kerroksen lakkaa. ”Finlandia 2000 -kattoluukku siihen pitää vielä ehdottomasti saada ja kontin luukkuun motiivimaalaus, jota koristaa Kouvolan silhuetti tunnetuimpine rakennuksineen”, idearikas visionääri uppoutuu kuvailemaan. Taka-akseli on lukollinen 10-pulttinen, jonka koppa on maalattu kullanväriseksi ja koristeltu silmätarralla. Vintage flakea. Voimansiirto: Vahvistettu TH350-automaatti shift kitillä, 10-pulttinen lukkoperä. Faktat Oldsmobile Delta 88 Royale Brougham ’80 Omistaja: Vesa Nasse Kauppinen, 50 Paikka: Kouvola. Kun etuvalojen lasisten umpioiden pintaan vielä suihkutettiin samaa läpikuultavaa kullansävyistä candya, jota käytettiin liekeissä, oli uusi ilme valmis. Vinyylikatto maalattiin hopeansävyiseksi ja siihen taiteiltiin pitsikuvio. Perän korotus on toteutettu alkuperäisiä jäykemmillä ja pidemmillä heavy duty -jousilla ja ilmaiskareilla. Pohjat ja maalaushommat tein itse kaverin tiloissa hissukseen kolmen kuukauden aikana. Se oli niitä vanhoja pahvilaatikoita, joissa oli pussi sisällä”, automaalarina vuosikymmeniä elantonsa hankkinut Nasse muistaa. Vihreä korinväri sopi toki hienosti myös alkuperäiseen vihreään sisustaan, joka oli varsin hyvässä kunnossa, eikä sitä ollut suunnitelmissa lähteä päivittämään. ”Olen kokeillut sinne kaikkiaan kolmia eri jousia. Rajausteippiä meni reilut parisataa metriä ja koko komeuden päällä on 16 litraa lakkaa”, Nasse kertaa urakkaa numeroiden valossa. Huomioarvo Kouvolan kaduilla on taattu jo nyt, mutta muutamia jatkojalostuskohteita miehellä on vielä suunnitteilla. 43 AMERIKAN RAUTA 1/2021. Oldsmobile Delta 88 oli ensimmäinen sarjatuotantoon päätynyt amerikkalainen dieselauto. Renkaat: Cooper Cobra Radial G/T -valkotekstirenkaat, koko edessä 235/70 14, takana 255/60 15
Kim Hakasalon Stylemaster muistuttaa pinnaltaan kuhmuista kuparipannua, mutta huomiota herättävin seikka lienee keulakoristeeksi konepeltiin lyöty kirves. Huomaamattomampia ominaisuuksia ovat modernisoitu alusta sekä varsin tehokas vanhan koulukunnan kaasaripikkulohko täysin läpikäydyllä voimansiirrolla. KIRVESKUSTOM • Teksti ja kuvat: Kimmo Janhunen 44 AMERIKAN RAUTA 1/2021. Chevrolet Stylemaster Business Coupe ’46
45 AMERIKAN RAUTA 1/2021
Näin ollen kori oli ostohetkellä käytännössä ruosteeton samoin kuin runkokin. Mennessä vettä tuli lähes koko matkan taivaan täydeltä, mutta Fordin lämppäri piti hytin mukavan lämpöisenä. Chevyssä ei ollut lämppäriä, joten ikkunat pysyivät huurussa 90 prosenttia matka-ajasta, vaikka sivuikkunoita yrittikin pitää hieman auki. Kokonaan puuttunut kattoverhoilu toteutettiin yhdeksän sentin mittaisella mustalla karvalla. ”Tässä vaiheessa täytyy kiittää Mikaa matkaseurasta sekä ahkerasta ikkunan pyyhkimisestä sisäpuolelta, vaikka rätit alkoivat kotitallia lähestyttäessä olla läpimärkiä”, Kim muistelee tuskaiseksi käynyttä taivalta. Paria kuukautta myöhemmin eteeni ilmestyi ’37 Ford Tudor, jonka omistajan kanssa päädyimme lopulta vaihtokauppoihin. Keli oli harmaa ja lämpötila lähenteli nollaa. Niinpä sisäkattoon kondensoitunut vesi tipahteli ajoittain pisaroina niskaan. Pyyhin olisi ollut tarpeellisempi lasin sisäpuolella. Madallettu kuparipannu. Miehet sopivat tapaamisen Forssan ABC:lle eräänä lokakuisena lauantaina. Enää ei satanut kaatamalla vettä, mutta räntää sen sijaan tuli vaakatasossa lähes koko kotimatkan. Ensimmäiseksi tuli mieleen sutaista hätäisesti ruiskutetun ruskean pinnan päälle toinen maalikerros, jolla yleisilmettä saisi muutettua kertaheitolla omannäköisemmäksi. Kaupat suoritettiin kahvittelujen ja harrastukseen liittyvien sotatarinoiden lomassa, minkä jälkeen alkoi kotimatka. Teknisiä ongelmia ei kuitenkaan ilmennyt. E sittelimme numerossa 8/2018 Kimin ’55 DeSoto Diplomat -kustomin, joka toimitti hänen harrasteautonsa virkaa ansiokkaasti vielä kesän 2019, mutta kun jutussamme nyt esiintyvä Chevrolet Stylemaster ilmestyi myyntiin, niin miestä vietiin. ”Korissa on muutamassa paikassa pari pientä ”tuuletusreikää”, mutta ne on jätetty tarkoituksella peittämättä. Autossa oli ostohetkellä hyväkuntoinen, mutta vääränvärinen verhoilu, josta saatiin mieleinen nahkamaalin avulla. Tyylisuunta oli hänelle jo hyvin mieleinen, mutta jollain tavalla autoon piti saada veisteltyä oman käden jälkeä. Niinpä minusta tuli Tudorin omistaja, mutta ajatus Chevystä kaiveli edelleen mielessä varsinkin, kun Tudor oli jo lähes valmis paketti, eikä sen parissa olisi päässyt toteuttamaan itseään kovinkaan paljoa. Katto oli chopattu ja korin lattiaa nostettu noin 15 senttiä, jotta se oli saatu istumaan alemmas rungolla. ”Yritin aluksi vaihtaa DeSotoa Chevyyn, mutta omistaja haki jotain erilaista, joten kaupat jäivät syntymättä. Kittiä korista ei löydy tippaakaan. Kaikki choppauksesta aiheutuneet saumat on tinattu, mutta jätetty tarkoituksella silottelematta. Samalla koko lattia oli uusittu tulipellistä takapuskuriin saakka. Korin muutokset ovat Sami Tolvasen käsialaa ja ne oli ostohetkellä jo tehty. 46 AMERIKAN RAUTA 1/2021 Chevrolet Styleline Business Coupe ’46. Paljoa niitä ei voinut raottaa, tai korvatkin olisivat olleet täynnä räntää. Oman pikantin lisänsä matkantekoon teki se, ettei autossa ollut kattoverhoilua. Ennen muutostöitä kori oli hiekkapuhallettu ja niiden jälkeen pinnan suojaksi oli ruiskutettu kerros varastossa lojunutta vanhaa tummanruskeaa maalia. Ainoastaan etupuskurin takana oleva hiekkapelti oli jäänyt syystä tai toisesta ruosteiseen habitukseensa. Pari päivää vaihtokauppojen jälkeen keksin tarjota Tudoria vaihdossa Chevyn omistajalle, joka yllättäen kiinnostuikin siitä”, Kim aloittaa. Se sopii auton tarkoitukselliseen ulkonäköön paremmin kuin hyvin”, Kim kuvailee
Putkien päät tulevat ulos kyljistä takarenkaiden edestä ja vaimennuksesta vastaavat Red Hotit. Lopuksi vetäisin pintaan vielä mattalakan ja ulkomuodosta tuli juuri haetun kuluneen näköinen. No, valmista tuli, ainakin jotenkin. Kirves tuli auton mukana, joten Kim päätti tehdä siitä koko auton luonnetta määrittelevän keulakoristeen. Apulaitteet toimivat moniurahihnalla ja jäähdytyksestä vastaavat sähköinen flekti sekä alumiinisyyläri. Maalauksen aloitettuani väri näytti auton pinnalla todella erilaiselta kuin testeissä, lähes kultaiselta, mutta siinä vaiheessa oli vaan annettava mennä, koska liekkien ääriviivoina olleet rajausteipit alkoivat irrota. ”Viime talven aikana heräsi outoja mielihaluja piristää kulkupuolta entisestään, varsinkin kun American Car Show peruttiin, eikä ollut enää kiire saada autoa valmiiksi pääsiäiseksi. Kiinnitys on toteutettu kirveeseen hitsatulla pultilla, johon on kierretty pellin alapuolelta nyloc-mutteri. ”Kupari on aina näyttänyt minun silmääni hyvältä auton väriltä ja se sopi mielestäni hienosti myös Chevyn rosoiseen ulkomuotoon. Sävykin onneksi muuttui pari viikkoa kuivuttuaan paljon tummemmaksi”, mies kertaa tapahtumarikkaaksi käynyttä maalausoperaatiota. ”Halusin lisäksi ääriviivoilla tehdyt liekit, jotka päädyin toteuttamaan siten, että autossa ollut tummanruskea maalipinta jäi liekkien viivoiksi. T-Bucket-tyylisten peltipakosarjojen putkien lähdöt on tuotu mahdollisimman lähelle runkoa, jota pitkin putkisto kulkee tiiviinä pakettina. 47 AMERIKAN RAUTA 1/2021. Korissa on muutamassa paikassa pari pientä ”tuuletusreikää”, mutta ne on jätetty tarkoituksella peittämättä. Pinnan alla kuohuu. Kittiä korista ei löydy tippaakaan. Hankin kahta erilaista kuparimaalia, joista ensimmäinen oli testien perusteella aivan liian oranssia. Moottori on vielä rautakansilla, jotka vaihtamalla potentiaalia on suurempiinkin lukemiin. Suoriuduin tehtävästä lopulta maalaamalla paneelin kerrallaan, ja jokaiseen tuli tehtyä liekkien teippaus lonkalta sen enempiä vertailematta. Niinpä siihen sovitettiin piristetty Chevyn 355-kuutiotuumainen pikkulohko, josta saatiin Sämpy Santalan dynossa irti 373 hevosvoimaa ja 555 Newtonmetriä, vaikkei kaasaria ollut säädetty kyseiselle moottorille ja testissä motti kävi liian rikkaalla.” Tähän päästiin asentamalla koneeseen Eagle I-Beam -veivit, TRW:n takomännät, Comp Camsin hydraulinokka, muokatut venttiilit, Edelbrock Performer RPM -imusarja ja saman firman AVS2 650 cfm -kaasari. Ostohetkellä auton tekniikkana oli 90-lukuinen 350-pikkulohko TH400-automaatilla ja Fordin ysituumaisella perällä. Peltien virheitä tai saumoja en lähtenyt edelleenkään siistimään, jottei pinnasta tullut liian sliipattua. Tämä johtui siitä, ettei tallissa ollut kovinkaan lämmintä ja pellit olivat sen verran kylmät, ettei teippien liima pitänyt. Seuraava vaihtoehto näytti paremmalta”, Kim muistelee
Lisäksi autoon on asennettu line lock, jotta kumia saa showmielessä katuun helposti. Fordin ysituumaiseen perämurikkaan asennettiin Eaton Detroit Truetrac -lukko. Lisäksi sisätiloihin oli asennettava lämmitin, olihan hyytävä hakureissu vielä tuoreessa muistissa. Samalla takapään pyörienripustukseksi on päivitetty nelilinkit ja polttoainetankki on mahdutettu runkoaisojen väliin. Varttimailia täytyy joskus käydä kokeilemassa, vaikka tämän ikäisellä autolla voi alkaa jo hirvittää suoran päässä olevilla nopeuksilla”, Kim arvelee. Viiden gallonan säiliössä riittää ilma ihan kohtuullisesti ja 480 cfm tuplakompressoreilla säiliön täyttö hoituu rivakasti”, Kim kuvailee. Koronavirus aiheutti jatkosuunnitelmiin hieman viivästyksiä, kun kaikki osat eivät saapuneet ajoissa. ”Loppukesästä kokeilin GPS-mittauksella 0–100 km/h -kiihtyvyyttä ja auto kulkikin yllättävän ripeästi. 48 AMERIKAN RAUTA 1/2021 Chevrolet Styleline Business Coupe ’46. Lattiamatoissakin oli hopeanvärisellä nahalla tehdyt terenauhat. Jousitus on toteutettu ilmapalkein niin edessä kuin takanakin. ”Kattoon ja kaikkiin pilareihin sekä ikkunankarmeihin tuli mustaa yhdeksän senttiä pitkää karvaa. Toistaiseksi kukaan ei kuitenkaan ole siitä valittanut, ja cruisingeissa se tuntuu herättävän aivan erityistä huomiota. ”Leveämpää kumia ei ole ollut suunnitelmissa, jotta pysyy varsinkin takarenkaiden uushankintahinnat käyttäjäystävällisenä”, Kim virnistää. 15-tuumaisia peltivanteita koristavat Bilteman teräsmoonit ja renkaina on 225/70 R15 -kokoiset Nankang NS-605 TourSportit valkoisin raidoin. Siistiä ja ehjää verhoilua ei kuitenkaan ollut mielekästä ryhtyä uusimaan, joten se päätettiin värjätä ulkokuoreen sopivaksi ruskealla nahkamaalilla, joka on jo ehtinyt hämmästyttää kulutuskestävyydellään. TH400-laatikkoon vaihdettiin FTI:n 3500 stallin turbiini sekä TransGon shift kit. Menneen kesän aikana Kim tuli ajaneeksi Chevyllään tuhansia kilometrejä ja tekniikka osoitti toimivuutensa. Uskallan veikata, että auton huomioarvo on taattu tulevissakin cruisingeissa. Tuli hännän alle. Sen vuoksi esimerkiksi pakoputkien päihin asennettavat liekinheittimet löytänevät tiensä paikoilleen vasta ensi kesäksi. ”Tehot riittävät ihan kivasti liikuttamaan suhteellisen kevyttä autoa. Etuakselisto on mallia Mustang II ja varustettu putkitukivarsin. Takarunkoa on muokattu, jotta perää on saatu tiputettua alaspäin. Kiinnitys on toteutettu kirveeseen hitsatulla pultilla, johon on kierretty pellin alapuolelta nyloc-mutteri. Pysäyttiminä on tehostetut levyjarrut joka kulmalla. Siitä motivoituneena tämän talven projektina on raikastaa auton sisäverhoilua uudella pirteämmällä värillä. ”Ilmajousitus on kahdella säädöllä, eteen ja taakse. Hanskalokeroon asennettiin piiloon myös audiolaitteet, jotta pystyy rockabillyä kuuntelemaan silloin, kun moottorin ääni ei sitä peitä.” Kirves tuli auton mukana, joten se oli pakko laittaa keulalle koristeeksi, vaikkei virkavalta tai katsastusinsinööri sitä erityisemmin arvostaisikaan. Sisusta oli hyväkuntoinen, mutta hopealla nahalla ja mustalla kankaalla toteutetun verhoilun värimaailma ei istunut Kimin visioihin. Parhaaksi tulokseksi saatiin 4,98 sekuntia pitovaikeuksista huolimatta”, mies jatkaa. Ohjaus on toteutettu tehostamattomalla hammastangolla. Varttimailia täytyy käydä joskus kokeilemassa, vaikka tämän ikäisellä autolla voi alkaa jo hirvittämään suoran päässä olevilla nopeuksilla. Kattoverhoilu puuttui kokonaan, ja sen materiaaliksi Kimillä oli vain yksi vaihtoehto. Perävälitys on 3,00:1
Alusta: Edessä Mustang II -eturunko, putkitukivarret, tehostamaton raidetanko-ohjaus, notchattu takarunko, nelilinkit, polttoainetankki siirretty runkopalkkien väliin, ilmajousitus viiden gallonan säiliöllä ja 480 cfm tuplakompressoreilla. 355-pikkulohkosta on dynotettu 373 hv ja 555 Nm. Sisusta: Verhoilut mustaa kangasta ja ruskeaa nahkaa, karvakatto. Matala ulkoasu on aikaansaatu choppaamalla katto ja nostamalla korin lattiaa viitisentoista senttiä ylöspäin. Eagle I-Beam -veivit, TRW:n takomännät, Comp Camsin hydraulinokka sekä Edelbrockin RPM -imusarja ja AVS2 650 cfm -kaasari. Renkaat: 225/70 R15 Nankang NS-605 TourSport. 49 AMERIKAN RAUTA 1/2021. Jarrut: Tehostetut levyjarrut. Voimansiirto: TH400-automattivaihteisto FTI:n 3500 stallin turbiinilla ja TransGon shift kitillä, Fordin 9" perä Eaton Detroit Truetrac -lukolla, perävälitys 3,00:1. Maata nuoleva asento on viimeistelty ilmajousituksella. Satulle kiitos kärsivällisyydestä ja kiitokset kaikille muillekin, ketkä tuntevat ne ansainneensa. Faktat Chevrolet Stylemaster Business Coupe ’46 Omistaja: Kim Hakasalo , 39 • Paikka: Nurmijärvi . Korimuutokset: Katto chopattu, koria pudotettu rungolla 15 cm. Teho ja vääntö: 373 hv ja 555 Nm. Kiitos: Grasslake Crew’n talliporukalle, erityisesti Mikalle ja Teropaapalle sekä muillekin tallilta, jos ei muusta niin omista mielipiteistänne, jotka ohitettiin tarkoituksella. Moottori: 355 cid SBC V8, Eagle I-Beam -veivit, TRW:n takomännät, Comp Camsin hydraulinokka, muokatut venttiilit, Edelbrock Performer RPM -imusarja, Edelbrock AVS2 650 cfm -kaasutin, T-Bucket-tyyliset peltipakosarjat. Lyytikäisen Tommille kiitos säätöavusta, iskän tytöille Lauralle, Saralle ja Lotalle, jotka pitävät kiireisenä, vaikkei aina tartteisi. Kokoonpanosta löytyy mm. Vanteet: 15" peltivanteet Moon-teräskapselein
Raggareilta pelastettu 50 AMERIKAN RAUTA 1/2021
Teksti ja kuvat: Pasi Kekarainen 51 AMERIKAN RAUTA 1/2021. Kaikkiaan auto on ollut perheessä vielä kauemmin, sillä Sepon Urpo-isä osti sen käyttöautoksi vuonna 1973. Ford Fairlane 500 4D Sedan ’64. Näistä vaihtoehdoista jälkimmäistä edustaa oululainen Seppo Pehkonen, joka on omistanut Fairlanensa jo 36 vuotta. Joillakin harrastajilla kalusto tallissa vaihtuu varsin ripeään tahtiin ja toisilla taas sama harrasteajoneuvo palvelee vuosien tai jopa vuosikymmenten ajan
Vaikka Seppo on vaihtanut takana olleet ilmaiskunvaimentimet normaaleihin kaasuversioihin, niin siitäkin huolimatta Fairlanen stance on taottujen lehtijousien ansiosta sopivan etukeno. V uonna 1964 uutuuttaan kiiltävä musta 260 V8 -moottorilla varustettu neliovinen Ford Fairlane ostettiin Lapissa sijaitsevalle Inarin kirkonkylälle, jossa se palvelikin paikallista kauppiaspariskuntaa useamman vuoden ajan. Raggari, joka oli kehunut voittaneensa tuon edellä mainitun kilvanajon, pääsi Urpon kanssa yhteisymmärrykseen vaihtokaupasta. 52 AMERIKAN RAUTA 1/2021 Ford Fairlane 500 4D Sedan ’64. Se oli ostanut auton rälläyskäyttöön, mutta kuutosmoottori oli sanonut sopimuksen irti Pohjantiellä erään yöllisen kilvanajon seurauksena. Cometissa paikoillaan ollut 200-kuutiotuumainen kuutosmoottori oli vieläpä vasta remontoitu, joten sen pystyisi asentamaan Fairlaneen paikoilleen sellaisenaan. Tuohon aikaan osien saanti vanhoihin jenkkiautoihin ei ollut ihan itsestäänselvyys, joten vaihtokauppa oli Urpon kannalta jonkin sortin uhkapeliä. Onni onnettomuudessa oli varmaan se, että autoa ei ollut muutamassa viikossa muuten ehditty tuhota, vaan se oli ihan siistissä kunnossa.” Mr. Isäntä, joka oli aina ollut kiinnostunut erikoisista autoista, päätti lähteä katsomaan sitä tarkemmin.” Urpo-isä saikin jotenkin ongittua selville auton omistajan ja juttutuokion aikana selvisi, että Fairlane oli jäänyt moottorivikaisena seisomaan vain pari viikkoa oston jälkeen. Seuraava omistaja Fordille löytyi reilut parisataa kilometriä etelämpää Yli-Muoniosta, joka sijaitsee Länsi-Lapissa, aivan Ruotsin rajan läheisyydessä. Oululaiseen autoliikkeeseen Fairlane kulkeutui vuoden 1971 aikana, tarkkaa tietoa ei ole, kuinka ja koska tarkalleen. Miehen päätöstä helpotti se, että hän tiesi jo etukäteen liminkalaisessa autohajottamossa olleesta kolaroidusta Mercury Cometista, joka oli vielä samaa vuosimallia Fairlanen kanssa. Ainoastaan lattiamatto on vaihdettu 2000-luvulla uuteen. Niin isä-Pehkosen silloinen pienikokoinen käyttöauto, Fiat 1100 -farmari vaihtui isoon Fairlane 500:seen. Tämän paikallisen koneurakoitsijan omistusaikana rikkoutuneen alkuperäisen kasikoneen tilalle Fordiin vaihdettiin saman konsernin 3,3-litrainen suora kuutosmoottori. ”Todennäköisesti se tuli vaihdossa Oulun Käyttöauto Oy:hyn, josta se kulkeutui jonkun välikäden kautta Ladoja myyvään liikkeeseen, joka oli nimeltään Oulun Tehoauto”, Seppo Pehkonen muistelee ja jatkaa: ”Meidän perheen ensimmäisen havainnon Fairlanesta teki mun velipoika, joka näki sen Heinäpään kaupunginosassa yhden talon takapihalla parkissa. ”Isäntä kertoi, että omistaja oli varmaankin niitä Heinäpään raggareita. Muutaman Fairlanen alkuperäiset verhoilut ovat säilyneet varsin hyvässä kunnossa reilun 50 vuoden ajan
Uutta peltiäkin piti jonkin verran hitsata helmoihin ja lattiaan sekä kuskinpuolen takapyöränkaareen. Tuo jäikin Sepon omistusaikana ainoaksi kerraksi, jolloin Fordilla ajettiin ympäri vuoden. Tuonne varastolle ei aurattu talvisin tietä ollenkaan ja muistan hyvin, kun isännän kanssa sinne mentiin hiihtämällä rasvailemaan ja pyörittelemään moottoreita, etteivät ne mene jumiin. Koneremonttia varten tilasin osat Ruotsista Hansen Racingilta, mutta siinä tuli ongelmia, kun tulli ei meinannut niitä millään luovuttaa pois. Isäntä varmaan halusi näyttää, että ei tässä maailmassa mitään ilmaiseksi saa. ”Meillä oli muitakin autoja tuolloin käytössä ja yksi asia, mikä vaikutti siihen, että Ford laitettiin seisomaan oli se, kun sitä yritettiin eräänä yönä varastaa meidän pihasta. Fairlanekin vietiin yhteen vanhaan varastoon, jossa oli muitakin isännän autoja ja se sijaitsi aika lähellä meidän silloista kotitaloa. Sitten, kun täytin 20 vuotta, niin sain Fairlanen, mutta siitä piti maksaa kuitenkin muutama tuhat markkaa. Taka-akselin sekä bensatankin maalasin punaiseksi ja puolestaan lehtijouset tankin kannatinrautojen kanssa valkoisiksi. Isäntä oli mobilistihenkisiä miehiä, niin noita vanhoja autoja oli kertynyt useampiakin, joten niille piti olla säilytystilaa. Jarrut vaativat läpikäynnin ja sinne vaihdettiin kaikki kuluneet osat sekä murtuneet jarruletkut. Reilun kymmenen vuoden ympärivuotinen käyttö sekä pitkä seisonta-aika olivat kuitenkin jättäneet jälkensä Fordiin. Varkaat ehtivät särkeä tuon kuskinoven pikkuikkunan, mutta koira herätti haukkumalla koko perheen, niin varkaus jäi onneksi pelkäksi yritykseksi. ”Ostin vähän huonokorisen ’66 farmariFairlanen ja siitä hajosi kytkin, niin päätin ottaa siinä olleen 289-koneen tuohon mustaan Fordiin ja myin farmarin rullaavana Helsinkiin. päivän ahkeroinnin jälkeen Fairlane olikin jälleen täydessä iskussa ja ajokunnossa. Sama väriteema toistui tietenkin myös konehuoneessa, koska se oli tuohon aikaan ihan must-juttu.” Vielä, kun autoon hitsattiin makeiden sävelten toivossa uusi pakoputki ainoastaan yhdellä efektorivaimentimella, oli se valmis katsastukseen ensimmäistä kertaa sitten vuoden 1976. Meno maistui Sepolle kesällä 1985 oman jenkkiauton ratin takana jopa niinkin paljon, että mies päätti ajaa sillä myös seuraavan talven. Alun perin oli tarkoitus, että Fairlane siirtyy Sepon omistukseen vuonna 1983, kun nuorimies tulee täysi-ikäiseksi. Miehellä oli suunnitteilla seuraavana kesänä asentaa auton konehuoneeseen V8-moottori, koska sellainen siellä oli myös tehtaalta lähtiessä ollut. Ne vaativat aivan ihme todistuksia, että mihin nämä osat on oikein menossa. Katsastuksen Ford läpäisi heti ensimmäisellä yrityksellä ja ainoa asia, joka herätti keskustelua olivat auton äänet, mutta siitäkin selvittiin vain huomautuksella. No, se palautti rahat mulle jonkun ajan päästä, mutta sain kyllä tehdä senkin edestä maatilan hommia kotona”, muistelee Seppo naurahtaen. Se toimi Pehkosten perheen ympärivuotisena käyttöautona aina vuoden 1976 syksyyn asti, jonka jälkeen se laitettiin seisontaan. Perä pystyyn ja baanalle. Tietenkin ajan hengen mukaisesti autosta piti saada perä ylös, joten käytin takajouset seppä Kilposella taottavana ja hankin myös ilmaiskarit taakse. Onneksi Hansen Racingilla oli töissä yksi suomea puhuva myyjä, joka faksilla toimitti todistuksen tulliin, että kyseessä on ihan normaaleja henkilöauton moottorinosia.” 53 AMERIKAN RAUTA 1/2021. Noillakin reissuilla muistan sanoneeni isännälle, että Fairlanea ei saa myydä, vaan se on mun auto, kun saan ajokortin”, muistelee Seppo reilun 40 vuoden takaisia asioita. Siitä autosta tuli irrotettua kaikki, mikä mahtui meillä auton kyytiin ja sen korinkin olisi saanut viedä samaan rahaan mukana, jos vain olisi ollut sopiva kuljetuskalusto”, kertaa Seppo Fairlanen kunnostusta ja jatkaa: ”Tietenkin ajan hengen mukaisesti piti saada autosta perä ylös, joten käytin lehtijouset seppä Kilposella taottavana ja hankin myös ilmaiskarit taakse. ”Isäntä ajatteli varmaan tuolloin, ettei tuolle voi vielä mitään jenkkiautoa antaa. ”Tuolloin tuli myös käytyä hakemassa varaosia samanlaisesta autosta Siilinjärveltä, missä paikallinen mansikanviljelijä oli huolimattomuuttaan onnistunut traktorilla painamaan oman Fairlanensa katon läjään kuorman lastaustilanteessa. Näin ei kuitenkaan lupauksista huolimatta tapahtunut, vaan homma siirtyi parilla vuodella eteenpäin
”Kävin näyttämässä autoa maalaamossa ja olin aluksi sitä mieltä, että siitä maalattaisiin vain kuskin etulokasuoja sekä konepelti. ”Kyllähän Fordia on aina isännältä opittujen tapojen mukaan pitänyt käytellä ja liikutella tasaisin väliajoin, kun sehän on tosiasia, että ei nämä seisottamalla ainakaan parane. On sillä tullut 2000-luvulla käytyä aina silloin tällöin myös eri harrastetapahtumissa tarrakilpiä hyödyntäen. Yksi sellainen jo perinteeksi muodostunut tapahtuma 54 AMERIKAN RAUTA 1/2021 Ford Fairlane 500 4D Sedan ’64. Sylinterit hoonattiin, kampiakselille riitti pelkkä kaulojen kiillotus. Vielä, kun autoon asennettiin kapeilla valkosivuilla varustetut renkaat Mangelsin pinnavanteilla, niin Fairlanen ulkoasu alkoi olla Sepon silmiä miellyttävässä kunnossa. Sisältä purettiin verhoilut pois puhdistusta varten ja lattiapellit hiottiin sisäpuolelta puhtaalle metallille ennen kuin ne maalattiin ruosteenestomaalilla. Kun Fairlane oli jäänyt seisomaan, niin Seppo päätti vuonna 1995 tehdä sille vielä kevyen läpikäynnin, jota voisi kutsua lähinnä käyttöentisöinniksi. Vaihteisto kunnostettiin Jäälin Autosäädössä Prokkolan toimesta ja asennettiin takaisin paikoilleen uuden kytkinpaketin kera. Muita kiireitä. Oikeastaan siihen tarjoukseen oli helppo tarttua, kun luvattiin, että maalaamossa auto hiotaan kokonaan pellille ennen pohjatöitä ja maalausta”, selventää Seppo. Korin maalipinta tarvitsi myös huomiota osakseen helmojen osalta, joten ne maalattiin uudelleen samassa maalaamossa, jossa aikoinaan suoritettiin Fairlanen ylimaalauskin. Moottoria vaivanneiden lämpöongelmien takia se päätettiin käydä vielä kerran läpi. Nyt oli Fairlane siinä kunnossa, että Seppo pystyi jättämään sen hyvillä mielin seisontaan lämpimään talliin useaksi vuodeksi. Lämpöongelmien syyksi paljastui Oulun Moottorikoneistamolla tehtyjen tutkimusten jälkeen osaksi tukkiutuneet vesikanavat lohkon takaosassa sekä kansissa. Useamman vuoden se palvelikin kesäisin harrasteja käyttöautona, mutta ajan kuluessa Sepon pihalle ilmestyi muitakin harrasteajoneuvoja, joten ajot Fairlanella jäivät pikku hiljaa vähemmälle ja se laitettiin seisontaan syksyllä 1994. Samana kesänä moottorinvaihdon jälkeen Sepon velipoika oli käymässä Fairlanella paikallisessa varaosaliikkeessä, jonka pihassa pakettiauto peruutti sen kuskinpuolen etukulmaan. Siinä, kun Fordin kulunutta alkuperäistä maalipintaa ihmeteltiin, niin maalaamon omistaja Walter Lidström ehdotti auton ylimaalausta
”Vielä ei voi aloittaa ’59:n laittamista, kun mulla on työn alla American Car Clubin kerhotallilla ’60 Impala Coupe. Tuntuu, että koko ajan joku auto kiilaa ’64:sen edelle”, selittää Seppo hymyillen. on nuo Oulun seudun Mobilistien järjestämät Vappu Ajot, joihin on Fordilla tullut osallistuttua useana vuonna”, toteaa Seppo. Välillä auton luotettavuutta on testattu myös pidemmillä matkoilla, kun vuonna 2006 Seppo suuntasi sen keulan kohti Forssan Pick-Nickiä. Näistä uudemman mies kunnosti Bel Air -projektin valmistumisen jälkeen muutamassa vuodessa ja 50-luvun lopun Fairlane puolestaan odottelee vielä pääsyä työn alle. Samana vuonna parivaljakko vieraili myös FHRA:n järjestämässä Power Park Weekendissä, mistä kotiin tuomiseksi tuli Top10-palkinto. Renkaat: Edessä BF Goodrich ja takana Cooper Classic II 205/75 R14 kapealla valkosivulla. Peilissä roikkuvat punaiset fuzzy dicet (arpakuutio) Seppo osti saman vuonna, kun sai auton isältään, eli 36 vuotta sitten. Remontoitu 289-moottori maalattiin ennen paikoilleen asentamista tutulla Fordin sinisellä sävyllä. ”Se mahtoi olla uutuuden viehätystä, että enemmän tuli ajettua Bel Airilla ja vanha sotaratsu jäi vähän taustalle. Pientä parannusta ulkonäköön on matkan varrella saatu uudelleen kromatulla takapuskurilla ja sisustan ilmettä on kohennettu uudella lattiamatolla. Konehuoneen punavalkoinen väritys sai väistyä 90-luvun puolivälissä tehdyn kunnostuksen yhteydessä. Vaikka Sepolla ovat harrasteautot vaihtuneet pihalla vuosien varrella useaan otteeseen, niin jutun Fairlanesta mies ei ole suostunut luopumaan, vaikka ostotarjouksia on tullutkin. Faktat Ford Fairlane 500 ’64 Omistaja: Seppo Pehkonen, 55 Paikka: Oulu. Vanteet: Mangelsin 6x14" koristepinnavanteet. ”Tuo auton alkuperäinen takapuskuri kävi Amerikassa uudelleen kromattavana, kun Oulun tunnetut Buick-harrastajat lähettivät kontissa omia sekä kavereiden puskureita sinne käsiteltäviksi. Syy tähän oli Sepon juuri valmiiksi saama neliovinen ’59 Bel Air, jonka entisöinnissä miehellä oli vierähtänyt kuusi vuotta. Hyvä oli työnjälki”, kiittelee Seppo vielä näin jälkikäteenkin. Sen pitäisi valmistua tälle vuodelle, joten onpahan hyvä, että on uusi projekti valmiina odottamassa”, naurahtaa Seppo juttutuokion lopuksi. Alusta: Tehostamaton ohjaus, Gabriel-kaasuiskunvaimentimet. Sisusta: Verhoilut alkuperäiset, ainoastaan lattiamatto vaihdettu uuteen. Kiitos: Buickmiehet Välimäki ja Rantapää takapuskurin kromauksesta, sekä kaikki vuosien saatossa auton rakentelussa auttaneet. Vaikka Fairlane on ollut Oulussa jo 70-luvun alkupuolelta asti, niin se oli ensimmäistä kertaa esillä paikallisessa American Car Show’ssa vasta vuonna 2002. 55 AMERIKAN RAUTA 1/2021. Jarrut: Alkuperäiset tehostamattomat rumpujarrut. Tuolla edellisellä kommentilla mies tarkoittaa sitä, että tälläkin hetkellä Sepolta löytyy ’66 Fairlane Coupe sekä neliovinen ’59 Fairlane. Vuosikymmenen taitteessa Fairlane käytettiin pitkästä aikaa katsastuskonttorilla ja laitettiin kesäksi ajoon, mutta sen käyttö jäi kuitenkin melko vähäiseksi. Kun Fairlane oli jäänyt seisomaan, niin Seppo päätti vuonna 1995 tehdä sille vielä kevyen läpikäynnin, jota voisi kutsua lähinnä käyttöentisöinniksi. Moottori: 289 cid V8. Voimansiirto: 3-vaihteinen manuaali, 8" lukoton taka-akseli
Tohmajärvellä vaikuttavan Harri Pippurin harrasteautot ovat noudatelleet kerta toisensa jälkeen tunnistettavan tummanpuhuvaa linjaa. Niin myös hänen viimeisensä – jatkohytillinen korotettu Silverado, josta löytyy kosolti omavalmisteosia etupuskurista valorautoihin ja lavan rollbariin. Chevrolet Silverado 2500 HD 4x4 ’01. Teksti ja kuvat: Kimmo Janhunen MUSTAPI PPURIA 56 AMERIKAN RAUTA 1/2021
MUSTAPI PPURIA 57 AMERIKAN RAUTA 1/2021
Minun mielestäni mittasuhteet menevät pilalle, jos korotusta on liikaa ja renkaat liian suuret. Lopulta sopivan oloinen ’01 Silverado 2500 HD ilmaantui myyntiin vain muutaman kymmenen kilometrin päässä Outokummussa. Sen jälkeen hän keskittyi muutaman vuoden ihan vain Camaroonsa, kunnes myi senkin eteenpäin ja siirtyi kymmeneksi vuodeksi kaksipyöräisten maailmaan. Kun Harri toissa kesänä luopui enduro-kilpahommista, alkoi pian tuntua taas siltä, että jotain tekemistä ja touhuamista piti olla. ”Kun hän kurvasi sillä oman C-mallin Mersuni viereen, niin en voinut muuta kuin nauraa ääneen, kuinka järjettömän kokoiselta se näytti. ”Aloin kysellä tuttaviltani kokemuksia tuoreemmista pickupeista. ”Sitä vähän korotettiin ja sen väri vaihdettiin mustaksi. Harri sopi myyjän kanssa katselmuksen autosta paikallisen katsastuskonttorin pihalle samalla, kun tämä kävi hakemassa autoon tuoreen leiman. Näin ollen valinta rajautui varsin pian ’01-vuosimalliseen GM-tuotteeseen, jonka piti olla varustettu ensimmäisen tuotantovuoden Duramax Dieselillä, eli LB7-koodin moottorilla. Kattovaloraudaksi halusin jotain rajumpaa ja massiivisempaa, mitä markkinoilta valmiiksi löytyneet pääsääntöisesti edustivat. Alustaa on korotettu Tuff Countryn kolmen tuuman korotussarjalla. Autossa oli valmiina Tuff Countryn kolmen tuuman alustakorotus sekä pikkuisen isompi rengastus uudella Black Rhinon vannesarjalla. Haku alkoi perinteiseen tapaan Nettiautosta, mutta varteenotettavat vaihtoehdot olivat aina useamman sadan kilometrin päässä, ja miehestä tuntui työläältä lähteä katsomaan ehdokasta niin kauas. Aika ei tuntunut muuten kuluvan. H arri rakensi miltei viitisentoista vuotta sitten oman makunsa mukaisen grafiitinharmaan ’68 Camaron, joka noudatteli pro touring -rakentelun suuntaviivoja ja erottui raikkaasti massasta kyseisen tyylisuunnan tehdessä vasta tuloaan Suomeen. Vuosimalliltaan sen piti olla vanhempi kuin 2002, jottei siinä ollut rajoitinta. 58 AMERIKAN RAUTA 1/2021 Chevrolet Silverado 2500 HD 4x4 ’01. Viikkoa myöhemmin hän meni katsomaan autoa toistamiseen ja ajoi sen samalla reissulla kotiinsa. Kattovalorauta, helmaraudat sekä lavan reunaraudat ja 100-millisestä putkesta taivutettu rollbar ovat Harrin itse valmistamia. Siihenkin tein omavalmisteisia rautoja sinne tänne, mutta lopulta naapuripitäjän pojat kävivät ostamassa sen puoliväkisin pois”, Harri pohjustaa. Visiot ulkonäön suhteen olivat aika selkeät; vähän isompaa rengasta ja pikkuisen korotusta, muttei mitään överiä. Ynnäilin mielessäni, että siinähän oli toteutettu minun ideaani jo melkoisesti paitsi rahallisesti myös ajallisesti.” Konttorilla rekisteriotteeseen lyötiin leima ja Harri jäi puntaroimaan asiaa vielä hetkeksi. Kriteereinäni oli, että auton oli oltava ehdottomasti rekisteröity kuorma-autoksi ja vähintään viidelle hengelle. Samaan aikaan hänellä oli käyttöautona ’91-vuosimallinen Fleetside puolipitkällä ohjaamolla. Samalla vaikeutuu normaali käyttö”, Harri perustelee
Nämä ovat näitä pienen paikkakunnan etuja, että materiaalia löytyy vaikka pitkäperjantaina. Viime vuoden pääsiäisen tienoilla rautarakenteet alkoivat olla valmiina aina helmaputkia myöten. Asia ratkesi, kun paikallinen autotarvikemyyjä vakuutti, että ongelma ratkeaa laadukkailla peililinssivaloilla. Lavan rollbar oli aluksi tekeillä 90-millisestä putkesta, mutta materiaali näytti massiivisessa autossa liian heppoiselta. Valoraudan päädyt hän taivutteli omassa tallissaan pienellä itse tehdyllä kanttikoneella. Tuumin, että se on 59 AMERIKAN RAUTA 1/2021. Harri ei kuitenkaan halunnut sijoittaa niitä taaemmaksikaan, sillä ratkaisu ei sopinut visuaalisesti hänen silmäänsä. Etupuskurin hän hankki puolivalmiina ja lisäsi siihen itse pohjapanssarin, joka sai alkunsa kovalevystä pihamaalla nikkaroidusta mallista. Rautaosat omasta päästä. ”Olin tehnyt vanhaan Fleetsideeni hieman vastaavat 90-millisestä putkesta, mutta tässä se näytti ihan rimpulalta. ”Tajusin, että tuttava on LVI-firmassa töissä ja päätin kysäistä, saisiko heiltä putkea pyhänä. Se olisi saattanut korostaa hienosti mustia rautarakenneosia, mutta lopulta päädyin kuitenkin satiininmustaan testailtuani suunnitelmiani Googlen kuvahakua käyttäen ja vastaavia toteutuksia vertaillen”, Harri selvittää. ”Eka rundi jännitti, kun edellisestä kokonaisen auton maalaamisesta oli kulunut 11 vuotta, mutta toista rundia vetelin jo ihan hymyssä suin”, mies muistelee. ihan sama, kannanko siihen ämpäritolkulla kittiä ja hion ne lattialle, vai olenko kantamatta.” Pintavärin Harri maalasi itse tutun kuormaautoilijan hallissa. Sen pohjalta hänen kaverinsa piirsi mittakuvat, joiden pohjalta leikattiin levyt paikallisella ammattikoululla. Minun visioissani se sai myös jäädä vähän rouheaksi, aavistus Mad Maxia ja pikkuisen Black Opsia, eli ei tarvinnut olla vimpan päälle siloteltu. Eniten Harrin oman käden jälki näkyy kuitenkin rautaosissa, jotka edustavat kaikki omaa suunnittelua ja toteutusta. Lukuisat valopaneelit Harri hankki myös kylän omasta autotarvikeliikkeestä. Auto oli tullessa valkoinen, mikä ei sopinut Harrin visioihin lainkaan. Myös LED Barin kiinnitysrauta puskurin päällä on hänen oma lisäyksensä. ”Camarohan oli sellainen tumma grafiitinharmaa ja hetken mietin sitä sävyä tähänkin. Enempää ei tarvinnut, sillä auto oli tosi suorapeltinen. Kattovaloraudan ollessa työn alla monet varoittelivat häntä siitä, ettei valoja voi sijoittaa tuulilasin etureunaan, koska hajavalo valaisisi ohjaamon ihan valkoiseksi. Mulla sattui olemaan 100-millistä viemäriputkea, joten suihkautin sen kilikalimaalilla mustaksi ja totesin lopputuloksen näyttävän paksuudeltaan sopivalta. Viikkoa myöhemmin Kiitolinja toi pihalle trukkilavallisen putkia ja mutkia”, Harri kertaa. Rasiaporia tuli käytyä Motonetistä aika reilusti siihen aikaan”, Harri naurahtaa. Pitkinä pyhinä aika kävi kuitenkin taas pitkäksi. Silloin sain tehtyä lavan reunaraudat”, Harri kiittelee. ”Kattovaloraudaksi halusin jotain rajumpaa ja massiivisempaa, kuin markkinoilta valmiiksi löytyneet pääsääntöisesti edustivat. Tulkoon valkeus. Chevy kun oli kasvanut malliltaan kymmenessä vuodessa niin paljon muhkeamman näköiseksi. ”Siinä oli kaikki pohjatyöt, mitä sille tehtiin. Hän kävi hakemassa maalit Ylämyllyllä sijaitsevalta Autoväri Hirvoselta ja hioi korin mataksi yhdessä poikansa kanssa. Sitten vaan metsästämään 100-millistä putkea, jota löytyikin lopulta erään sukulaismiehen avustuksella. Hänellä ei ollut myymälän puolelle avaimia, mutta soitettuaan yhden puhelun asia järjestyi
Renkaat: 315/70 R17. 6,6-litraista Duramax Dieseliä on piristetty Stage 1 ohjelmalla, minkä lisäksi Harri on parantanut sen hengittävyyttä omavalmisteisella cold air kitillä. Voimansiirto: Allisonin 5-vaihteinen automaattivaihteisto, neliveto. 60 AMERIKAN RAUTA 1/2021 Chevrolet Silverado 2500 HD 4x4 ’01. Tein niihin kylkien muotoja mukailevat kaarevat kaulukset, jotka pulverimaalattiin. Enduro-aikoina tuli opittua yhtä sun toista äänenpaineista, kun niitä mittailtiin niin tarkkaan.” 6,6-litrainen Duramax oli ohjelmoitu uusiksi jo ennen kuin auto tuli Harrille. Vanteet: 17" Black Rhino Imperial. ”Valmiita sarjoja olisi saanut nettikaupoista, mutta minä tilasin 100-millistä alumiiniputkea ja mutkia, ja laittelin ne omaan asentoon, muotoon ja näköön. Faktat Chevrolet Silverado 2500 HD 4x4 ’01 Omistaja: Harri Pippuri, 46 Paikka: Tohmajärvi. ”Jälkimmäisten materiaalit löytyivät rautakaupan kiuasosastolta. Vaihdelaatikko on Allisonin 5-vaihteinen automaatti. Moottori: 6,6 LB7 Duramax Diesel V8, omavalmisteinen cold air kit ja 4" pakoputkisto. Kun nyt hiljattain mietin, mitä siihen vielä voisin tehdä, niin en keksinyt enää mitään. Tässä tapauksessa halusin ilmamäärämittarin massa-anturille, niin sellainen syntyi paksusta alumiinilatasta ruuvipenkissä viilalla ja rautasahalla. Jarrut: alkuperäiset levyjarrut. Tällä nykyisellä toteutuksella valokiila yltää jopa 700 metrin päähän ja 20 metriä puolelleen on metsä valkeana sivuillakin, kun valopaneelit ovat kaarevat”, Harri kuvailee. Noissa on nyt niin hyvä valo, että kun vaihtaa pitkiltä lyhyille, niin tuntuu hetken siltä, kuin olisi pistänyt säkin päähänsä. ”Olen jopa hieman yllättynyt, kuinka visioideni kaltainen siitä tuli. Joku varoitteli, että tällaisella toteutuksella tulee kauhea ääni tupaan, mutta ei siihen tullut. Yhtään häiritsevästi ei tule valoa sisälle. Hitsasin sen kiinni ja siellä se on paikallaan edelleen”, Harri kertoo. Kulkua siinä tuntuu olevan ihan riittävästi ja äänimaailma vastaa aavistuksen röyhkeään ulkonäköön. Ajan ammattini puolesta kuorma-autoa ja tykkään, että valoa on riittävästi. Se valmistui kerralla sellaiseksi kuin halusin”, mies päättää. Yhden muutoksen Harri on kuitenkin tehnyt: alkuperäinen kasettisoitin on poistettu ja sen tilalle on sovitettu lisävalojen katkaisinpaneeli. ”Mies oli oikeassa. Tajusin, että siinähän oli alun perin puolitoista metriä ihan joutavaa mittaakin. Putkistokin tehtiin kokonaan uusiksi neljän tuuman hormista. Kiitos: Alumiinihitsauksista Jukka Rouviselle, yleisistä vanhanliiton ideoista isälleni Kauko Pippurille (taipuu se putki ilman muototaivutintakin), maaleista Autoväri Hirvoselle/Miia Hirvoselle, teknisistä kuvista Ralelle, rautaosien maalauksesta Maalaamo Lehikoiselle ja rautaosien leikkauksesta Peltiliike Mutaselle. Suurten linjojen valmistuttua hän valmisti myös muutamia persoonallisia detaljeja, kuten laserilla leikatun tankin luukun, 3D-tulostimella tehdyt kylkitekstit sekä pakoputkien läpiviennit. Nykyään tuntuu lähinnä siltä, että myös lyhkäisille pitäisi saada valotehoa lisää. Stage 1 -ohjelmalla koneesta oli saatu puristettua ulos lisää tehoa ja vääntöä käytettävyyden ja luotettavuuden kuitenkaan heikkenemättä. Korimuutokset: Omavalmisteinen etupuskuri, pohjapanssari, kattovalorauta, helmaraudat, rollbar, lavanreunaraudat, tankin luukku ja pakoputkien läpiviennit. Sisusta on edelleen vakio. Harri paransi moottorin hengittämistä vaihtamalla alkuperäisen ilmanputsarikotelon ja imuputken cold air kit -tyyppiseen ratkaisuun. Alusta: Tuff Countryn 3" korotussarja. Sisusta: Alkuperäinen, soittimen paikalle tehty valojen katkaisinpaneeli. Aina ei ole käytettävissä kaikkia työstökoneita, mitä tarvitsisi, kun joku idea tulee, mutta toistaiseksi keinot on aina keksitty. Maksimitehoja koneesta ei ollut tarkoitus lähteä metsästämään, sillä auto toimii edelleen arkiajossa
Mopo Teemanumero. KAUHARACING .FI Kysy lisää: usaosat@kauharacing.fi Puh. Supermarket.. (09) 302 847, 050 330 5780, Fax (09) 340 1073 jaakko.husso@pp.inet.. 03 652 3380, 040 0813 297, 0500 813 297 Olemme valtuutettu AD-autokorjaamo MAAHANTUONTIA USA:STA LENTOJA KONTTIRAHTINA WWW. Viipale mediat Klikkaa ostoksille verkkokauppaan! www.supermarket.. 0400 563 522 Marko Pohjalainen Myös huollot ja isommat työt vanhempiin jenkkeihin. 11 90 11 90 Cruisin’ Extra Teemanumero. Ota rohkeasti yhteyttä! www.americanpower.fi American Power Oy, Takumäenkuja 2B, Hämeenlinna Puh. 4L-80E HELSINKI AUTOMATIC CENTER OY Jaakko Husso: Hiihtotie 7 B, 01280 Vantaa, Rajakylä Puh. Hämeenlinnalainen jenkkiautojen asiantuntija Merten takaa matkustanut autosi saa meillä arvoistaan käsittelyä. Olipa tarpeen sitten huolto tai korjaus. 8 90 Edelliset numerot Varastossa lähes kaikki vanhat numerot.. SOITA TAI LÄHETÄ SÄHKÖPOSTIA AUTOMAATTI VAIHTEISTOT KAIKKI MERKIT USA MOOTTORIT JA PERÄT VAIHTEISTOJEN, MOOTTORIEN JA PERIEN KORJAUKSET SEKÄ HUOLLOT Vaihtovaihteistot Varaosien maahantuonti ja myynti Varaosien mukana neuvontapalvelu Dacco turbiinit Erikoisalana TH-700 R4 vahvistukset ja korjaukset, sekä Electroniset vaihteistot esim
Tanen Pannu 62 AMERIKAN RAUTA 1/2021
Paljon tietä nähneen reissupyörän muovautuminen nykyasuunsa on vienyt yli kymmenen vuotta. Helsinkiläisen Tom ”Tane” Hamaran tyylipuhdas pannupää valittiin viime kesän Helsinki Bike Show’ssa Classic Custom -luokan voittajaksi. Tanen Pannu Harley-Davidson Panhead ’49. Teksti ja kuvat: Kimmo Janhunen 63 AMERIKAN RAUTA 1/2021
Takavalo ja matkustajan istuinpädi ovat niin ikään niiltä ajoilta. Keulan yläkappale on koneistettu ja pulverimaalattu. Tankki ja lokari maalattiin, ja pyörä koottiin toimintakuntoon”, mies muistelee. Lopulta siitä tuli purettua pois kaikki lukuun ottamatta tekniikkaa, joka jäi runkoon kiinni. Takavalo on upotettu vanhan huuliharppumikrofonin kuoreen. Kaveria ei jätetä. No, nykyään hän on tyttäreni kummisetä ja minä olen hänen vanhimman poikansa kummisetä”, Tane tarinoi kiitollisena yhteisöllisyydestä, jota on pyrkinyt toteuttamaan sittemmin itsekin. Heti, kun pyörä saatiin liikkumaan, oli ensimmäisen reissun vuoro. Kun tästä Orlandosta, Floridasta tuodusta pyörästä tehtiin kaupat, oli jo syksy, eikä oikeastaan enää ajokelejä jäljellä. Yksi heistä oli Tourusen Teemu, joka oli juuri saanut oman Panheadinsa läjään ja polte tien päälle olisi varmasti ollut kova, mutta hän ei epäröinyt hetkeäkään jäädä jeesaamaan kohtalotoveria tien varteen. Se siirrettiin Metsälään Homegrown Choppersien tallille, jossa Tane tuolloin oli mukana. ”Nykyinen satula on ihan ensimmäisiä osia, joita hankin tähän. Ensimmäinen versio pyörästä syntyi hyödyntämällä siinä ostohetkellä olleita osia sekä lainaamalla Krisseltä springer-keula, stonga ja eturengas orkkisrumpujarrulla. Krisse oli myös siinä mielessä syypää pyöränhankintaan, että hän lähetti Tanelle linkin myytävänä olleesta Pannusta. Matkan määränpää oli Ruotsin Norrtälje, mutta ongelmat alkoivat jo ennen kuin porukka pääsi lautalla Turusta Tukholman puolelle. Pyörään puolivahingossa syntynyt bobberstuukki oli miehelle mieleinen, mutta sitä mukaa kun hän alkoi hankkia siihen omia osia, alkoi ulkoasu jalostua enemmän choppersuuntaan. Ohjaustanko on Biltwelliltä ja sen riserit tehty itse. Kaverini ompeli ne nahkabiitit sitten kasaan.” Sissybar on suunniteltu siten, että se on haluttaessa irrotettavissa, mikä muuttaa pyörän lookia heti bobberimaisemmaksi. ”Mä hankin tämän pyörän vuonna 2007 ja tämähän on siis mun eka prätkä. Hänen ensimmäinen chopperinsa oli Saksasta uitettu Shovel, joka teki Taneen lähtemättömän vaikutuksen. Latalla sisäpuolelta vahvistettu takalokari kuuluu myös varhaisiin muutoksiin. Aluksi pyörään tuli orkkispituinen WLA:n sprinkkukeula, joka on sittemmin vaihdettu vastaavaan tarvikeosaan alkuperäisen vaurioiduttua erään kaatumisen myötä. Paikalle sattui onneksi täysin tuntemattomia kavereita, joilta sain arvokkaita neuvoja. ”Siinä oli niin paljon asennetta ja se poikkesi ihan täysin valtavirrasta”, mies perustelee. Olin ehtinyt hankkimaan siihen joitakin osia, mutten läheskään kaikkea tarpeellista. Pyörässä aiemmin ollut orkkispituinen WLA:n springerikeula on sittemmin vaihtunut tarvikemalliseksi reissulla sattuneen kaatumisen vaurioitettua sitä. Olin toki junnuna hetken aikaa itähelsinkiläinen mopopoika, mutta vaikka faijani olikin motoristi, niin en mä häneltä mitään oppia tähän varsinaisesti saanut”, Tane aloittaa. Kipinä oman pyörän hankkimiseen aikuisiällä tuli hänen kaveriltaan Krisseltä, joka hankki ensin itselleen uuden Triumphin ja kiinnostui sen myötä pyörien rakentelusta. ”Tukholmaan päästyämme saimme hankittua oikeanlaisen hihnan, mutta siinä mä sitten ihmettelin Harrikka-liikkeen pihalla alkavassa tihkusateessa se kädessäni, että mitäs mä nyt teen. ”Mulla ei ollut suoraan sanottuna mitään hajua, millä tavalla sitä pyörää olisi pitänyt ryhtyä tekemään. 64 AMERIKAN RAUTA 1/2021 Harley-Davidson Panhead ’49. Tanelta katkesi ensiövetohihna, ja pyörä poimittiin perässä tulleen tallin Vanin kyytiin, jotta hän ehti laivaan muiden mukana. Valon upotin vanhan huuliharppumikrofonin kuoreen ja pädin laserkaiverretut kuviot suunnittelin myös itse. T ane on osa Old Soul Collective -nimistä harrastajaporukkaa, joka ei kuitenkaan ole moottoripyöräkerho, vaan pikemminkin samanhenkisten kavereiden elämäntapakollektiivi, jossa yhteisöllisellä ja rennolla vanhan koulukunnan fiilistelyllä on yhtä tärkeä osa kuin autoilla ja pyörilläkin. Sen on tehnyt Missourissa toimiva satuloihin ja vastaaviin nahkahommiin erikoistunut Rich Phillips
Kekseliäisyyttä on myös ilmanputsarinkotelossa, joka on tehty täysmessinkisestä kattilasta. Teippasin kuviot itse, minkä jälkeen Anssi taas ruiskutti mustan värin ja lopuksi Jude vielä lakan päälle”, Tane kuvailee tallikavereiden kanssa yhteisöllisesti jakautuvia työvaiheita. Tane porasi siihen käsin nelisensataa reikää ja kaiversi lopuksi pohjaan koristeelliset OSC-kirjaimet lyhenteenä Old Soul Collectivesta. Tankki on tarvike, jota on muokattu hitsaamalla tunneli umpeen ja jatkamalla ylempiä korvakkeita, jotta pystyttiin hyödyntämään alkuperäisiä kiinnikkeitä. 1200-kuutioisen koneen yläkerta on rempattu pariin otteeseen. Myös sivukilpitelineen Tane on tehnyt itse uusiksi sen jälkeen kun tarvikeosa murtui tärinästä. Jalkatappeihin on valettu omat tekstit, jotka kuvaavat paitsi Tanen elämänasennetta, myös hänen kaveriporukkansa Old Soul Collective -nimistä harrastajakollektiivia. Pyörään puolivahingossa syntynyt bobber-stuukki oli miehelle mieleinen, mutta sitä mukaa, kun hän alkoi hankkia siihen omia osia, alkoi ulkoasu jalostua enemmän chopper-suuntaan. Etulamppu on tarvike, mutta muotokieleltään kuin samaa sarjaa kekseliään takatuikun kanssa. Sen myötä piti rakentaa teline myös akulle. Takalokasuojan nykyiset kannakkeet noudattelevat pyörässä aiemmin olleiden strutsien muotoja, mutta ovat entistä jämäkämmät. Keulan yläkappale on koneistettu ja pulverimaalattu. 65 AMERIKAN RAUTA 1/2021. Yksi juttu, mikä tästä pyörästä muuten vielä puuttuu, on alkuperäinen enskakoppa. Kuulin jälkikäteen, että tähän oli tehnyt konerempan joku ihan nimekäs orlandolainen tyyppi, mikä varmaan pitikin paikkansa, sillä koneeseen ei tarvinnut koskea lainkaan moneen vuoteen, mutta sitten kun ongelmat magneeton kanssa alkoivat, niin niitä tuntui olevan koko ajan. Sissybarin erikoisuus on siinä, että se on irrotettavissa, jolloin pyörän ulkoasu muuttuu heti hieman bobberimaisemmaksi. Ohjaustanko on Biltwelliltä ja sen nykyiset riserit syntyivät omavalmisteina viime talven aikana. Mulla on sellainen jo, mutta se vaatii vielä hiukan muokkaamista ennen kuin saan sen paikalleen”, enteilee Tane jatkuvasti elävän pyöränsä seuraavia kehitysaskeleita. Ei koskaan valmis. Enää se ei varmasti petä ja on lisäksi varustettu varabensapullolla, joka kulkee aina mukana. Tämä oli ihan eka metallikaiverrus, jonka tein itse. ”Silloin, kun sain tämän, niin tässä oli magneettosytytys eikä siis lainkaan akkua. Niinpä vaihdoin tähän alkuperäisen virranjakajan, jossa on manuaalinen ennakonsäätö. Vaihdelaatikko on rempattu kerran, kun laatikosta katkesi pääakseli kesken ajon”, Tane kertaa. ”Sen maalaus hoitui siten, että tein itse pohjat, minkä jälkeen kaverini Anssi tästä tallilta maalasi pohjalle kultaisen värin. ”Välillä on kiva kokeilla juttuja itse
Vaikka ensi näkemällä voisi ajatella kyseessä olevan lähinnä showroom-tilan lukemattomine neonvaloineen, kyllä tiloissa myös todella rakennellaan autoja. Kuvien ottohetkellä muualla olivat Sepon rodien lisäksi muun muassa Oskin Hollywood Kustom -henkeen rakennettu ’36 Phaeton sekä Tommin ’50 avo-Mercury, K erma C.C. Sopiva tallitila löytyi parin kilometrin päästä Tattarisuolta, ja oli toiminut aiemmin muun muassa autotarviketukun varastona ja viimeisimpänä puusepänverstaana. Ovenpuolipäädyn parven alta piilosta löytyy pukissa oleva pikkulohko, ja baariparven alle kätkeytyy metallintyöstökonenurkkaus. Teksti ja kuvat: Tomi Eronen K erma C.C. Nelisen vuotta takaperin oltiin siinä tilanteessa, että muutto Tapanilasta oli väistämätöntä, sillä osittain rakennusmassaltaan suojelun piiriin kuuluneelle tontille kaavailtiin uudisrakennuksia. Näyttävän graafisen ilmeen taustalla on mainostoimistomaailmassa mainetta niittänyt kerhon jäsenistöön alusta asti kuulunut Oski, jonka suunnittelemat nostalgiset kuvat koristavat tallin porukan paitoja ja kerhotakkeja – sekä jopa valettuja vyönsolkia. 66 AMERIKAN RAUTA 1/2021. ”Tänne oli verstastilojen lisäksi rakennettu toimistokoppeja ja ilmeisesti joku oli täällä asunutkin”, jo 26 vuotta porukkaan kuulunut Tommi Tikanoja kertoo. Jäseniähän oli 10, mutta Kerman pitkäaikainen jäsen Harri Toura menehtyi äkillisesti viime keväänä, ja kerhon kimppalimusiiniä rakennetaan nyt kunnianosoituksena hänelle. Esittelyssä kotimaisten harrastekerhojen kermaan jo nimensäkin puolesta kuuluva, Helsingin Tattarisuolla majaileva Kerma C.C. Mosan tallilla verrattain matalaa profiilia pitänyt kerho sai uuden nimensä porukan korviin kantautuneesta letkautuksesta, jonka mukaan ”kerma” muutti Mosasta Tattarisuolle. Tattarisuolla oli siis edessä kohtuullisen suuri remontti, jossa poistettiin ylimääräiset seinät sekä rakennettiin Kerman käyttöä varten tarpeelliset parvet. ”On meillä tässä muutama vaihto-oppilas, Tommi taitaa kuulua astetta nuorempaan polveen.” Pikaisella huutoäänestyksellä selviää, ettei 55-vuotiaan Tommin lisäksi myöskään Oski enää kuulu kansakoulun kasvatteihin, vaan edustaa vuotta nuorempaa ikäluokkaa. Koska tätä nykyä yhdeksänhenkisellä porukalla on melkoinen määrä kalustoa, ei kaikki mahdu millään saman katon alle, vaikka tilaa onkin mukavasti. ”Pääsyvaatimuksena kerhoon on ollut se, että pitää olla käynyt koulua lauantaisin”, jo 70-luvun lopulla jenkkiautopiireihin kotiutunut Jouska Nissinen toteaa hymy suupielillään. tai Kar Klub, kummin se sitten halutaankin kirjoittaa, sai alkunsa loppuvuodesta 2017, kun joukko aiemmin legendaarisella Mosan tallilla majaansa pitäneitä pitkän linjan harrastajia joutui etsimään uuden tallitilan. Edellisvuonna koulunsa aloittaneille lauantaikoulu oli vielä arkipäivää. Tapanilan tallitilat tuolloin HCCA-nimellä toiminut kerho vuokrasi jo vuonna 1985, ja toimi vanhan Sanduddin tapettitehdaskompleksin toisessa siivessä, toiseen päähänhän kotiutui hieman myöhemmin Tomahawk Town
Kerma C.C. Vuonna 2020 nekin jäivät väliin, mutta kukaties tänä vuonna jälleen… Oskilla on ollut oma avo-Edselinsä jo 80-luvun puolivälistä lähtien. on nyt kahtena syksynä järjestänyt tallillaan myös vuoden rasvaisimmiksi mainostettuja Syyshapatus-bileitään, joissa meininki on epäilemättä ollut kuohkea. Samalla pajalla muodonmuutosta odottaa myös Hoken Lincoln, josta kuullaan varmasti vielä. Usein on kysytty, että onko auto myytävänä, ja taannoin Oski joutui jopa keksimään sille hinnan, kun kaikelle kuulemma on sellainen. Ostaja lupasi miettiä ja palata asiaan… Kerhon graafisen ilmeen takana on maineikkaana mainosmiehenäkin tunnettu Oski. Mikkosen, Oskin ja vastikään edesmenneen Tolosen Hesen yhteistyönä 1990-luvun alussa ja on herättänyt huomiota ympäri Eurooppaa – tällä autolla on nimittäin ajettu. Nykyinen lentokoneteema syntyi Kari B. jotka olivat työn alla Lumo Automotiven Luntamon Jussilla. Kermalle Oski on valomainoksia keräillyt etupäässä Tommin kanssa, ja niitä on kertynyt jo niin paljon, että osa on viety pitkäaikaishoitoon Lumo Automotiven seinille. Oski kertoo vanhojen kotimaisten neonvalojen keräilyn alkaneen jo 1980-luvulla Laitilan Billyn kanssa, mutta jääneen tauolle, kunnes homma niiden keräilyyn sopivan tallitilan löydyttyä ryöpsähti uudelleen. Sen suunnittelussa on vahvasti mukana Janne Kutja, ja suunnitelmat kuulostavat vähintään mielenkiintoisilta. Kerman kerhotakin innoittajana toimi Oskin 80-luvun alussa nykyisin Mobilistin päätoimittajan pestiä hoitavalta Jan Enqvistiltä ostama aito 50-lukuinen Pan Draggersien kerhotakki. Vanha ’55 Chevy -kilpuri on myös Juuso Haapasalon projekti, Hemi-koneinen Coupe kuuluu Kartsa Johanssonille. Kaasisen Jonen aikoinaan rakentama pickup kuuluu nykyään Juuso Haapasalolle, joka on myös Kerman jäseniä. 67 AMERIKAN RAUTA 1/2021. Hetken pohdittuaan Oski vastasi sen olevan 350 000 euroa
Nimi tulee siitä, että siinä vaiheessa, kun joku alkaa tosissaan rakentaa jotain, kertyy joukko asiantuntijoita valvomaan työn etenemistä, eikä siinä armoa anneta… Kuvassa eturissä vasemmalta Tommi Tikanoja, Seppo Nissinen ja Simo Laajisto, takana Juha Putkisto. Baariparvelta löytyy jos jonkinlaista tuubaa. Baariparven alta löytyy metallintyöstönurkkaus. Tallilla siis ihan oikeasti rakennetaan autoja. Tätä vanhaa elokuvateatterin penkkiriviä ukot kutsuvat kivityspenkiksi. Parvelta löytyy myös pöytä, jolle on asetettu kuvat liian varhain poistuneista ystävistä Harrista ja Hesestä. 68 AMERIKAN RAUTA 1/2021 Kerhoesittely
Jouska Nissisellä on paraikaa työn alla ’48 Chrysler, jonka jo hieman patinoitunut alkuperäiskuosi kätkee alleen nostalgisen 276 cid Hemi -tekniikan. 69 AMERIKAN RAUTA 1/2021. Ääriharvinainen Dodgen ”Cameo” saa keulalleen kuvan laatikossa odottelevan D-500-moottorin, jollainen nappiautomaatilla varustettuun avolavaan olisi saatettu jo tehtaalla asentaa. Neonvaloja on seinille haalittu ympäri Suomen. Tätä Ritz-valoa Oski kertoo metsästäneensä 30 vuotta. Ensi kesänä varmaan päästään jo tien päälle. Manuaalina muutama vuosi sitten maahantullut auto on saanut Jouskan käsissä kovan askin tilalle TF727automaatin ja sen ajettavuutta on modernisoitu hammastanko-ohjauksella. Niitä on koottu paikoin humoristisiksi yhdistelmiksi, ja kokonaisuus on vaikuttava. Ensin se pääsi käsistä, mutta löytyi vuosien päästä Kemiönsaarelta, ja on nyt vihdoin omissa kokoelmissa. Valtaisan määrän erilaisia siipi-Mopareita omistaneella Jouskalla vuoroaan odottaa jo ’58-mallinen Dodge D100 Sweptside, jollaista mies kertoo etsineensä yli 30 vuotta
Jo ennen sitä kauan seissyt auto ehti seistä jälleen 29 vuotta, kunnes Kerman kaverukset pelastivat sen edustuskäyttöönsä. Uudesta asti Malmilla olleella autolla on kulahtaneesta ulkoasusta huolimatta ajettu vasta 59 000 kilometriä. Mallia valmistui aikoinaan 690 kappaletta, ja sitä tuhottiin surutta jopa sohva-aihioiksi, sillä limusiinit eivät usein vanhene kauniisti, ja ’59:n siivet olivat niin tunnistettavat, että se näytti tuossa käytössä vanhentuneelta jo vuoden ikäisenä. Kuvassa näkyvä sinisävyinen pellinpala on huutokaupasta ostettu Mannermaan Peksun vanhan käyttöfarmarin kylkisiivu. Kun kaverit mittailivat Dartin takapenkkiä, niin kävi illmi, ettei Putkiston Juha mahtuisi millään sinne, joten kerholle päädyttiin hankkimaan toinenkin edustusautoaihio. Kinema-niminen elokuvateatteri on ollut tiettävästi aikoinaan Lohjalla. Kullanvärisen katon saavan auton nimeksi tulee Kulta-Harri edesmenneen kerhokaverin mukaan. Melkoisen iso ja komea apteekkihylly on lähtöisin Töölön vanhasta apteekista, ja olisi päätynyt Oskin keittiön kaapistoksi, mutta oli tilaan kaksi senttiä liian korkea. ’63 Dart on aito Malmi-auto, joka on ollut koko lailla samassa kuosissa jo 80-luvun alussa. Tekniikasta kysyttäessä vastaus kuului, että ”raka sex och alla manual”... 70 AMERIKAN RAUTA 1/2021 Kerhoesittely. Kaksi muutakin avo-Edseliä löytyy Kerman hallusta. Jälkikäteen kävi ilmi, että kyseessä on 10. Tommillahan on myös yksi Suomen kolmesta ’58 Edsel -avosta, se valkoinen, jossa on nykyään kullanväriset Mannermaan Peksun taiteilemat scallopit. ’59 Cadillac Limousine löytyi Porista, ja on aito Cadillacin tehtaan tekemä limo. Tämä ’52 Lincoln Capri -avo on Tommi Tikanojan kalustoa. valmistunut ’59-limo, ja vanhin tiedossa oleva säästynyt yksilö
Joillekin autot edustavat nostalgiaa ja heidän talleihinsa on kerätty saman aikakauden ajankuvaa koristeeksi erilaisen autoiluun liittyvän rekvisiitan muodossa. Pisimmälle viedyissä toteutuksissa tallit ovat kuin olohuoneita, joihin autot voi ajaa sisään. Käsitys unelmien tallista voi kuitenkin vaihdella melkoisesti. Heidän tapauksissaan tallit on yleensä viety tavalla tai toisella äärimmäisyyksiin, ja juuri näitä luomuksia esittelemme tässä artikkelissa. Jollekin se on säilytyspaikka autolle, mutta toiselle se voi tarkoittaa kattavaa korjaamotilaa nostureineen, kolmannelle viihdekeskusta biljardipöytineen ja neljännelle jotain ihan muuta. Väite on aika kärjistetty, mutta on siinä varmasti jyvänen faktaakin. Useimman autoharrastajan unelmana on oma autotalli. Neljänneksi osa-alueeksi nostettakoon romuromantisointi, jossa oman mielenkiinnon kohde täyttää käytännössä koko elämän. Tavarat ovat saattaneet maata sijoillaan vuosia ja tunnelma voi olla hyvin latolöytömäinen. Haluttuja keräilykohteita ovat esimerkiksi vanhat bensa-asemien polttoainepumput, öljykanisterit, mainoskyltit ja työkalut. Juuri, kun jossain toisaalla on todettu, kuinka harvinaisia lievereunavanteet tai messinkiset ajovalolyhdyt ovat, saatat nähdä niitä tällaisessa paikassa pari hyllyllistä. Unelmien tallit 71 AMERIKAN RAUTA 1/2021. Ovathan amerikkalaiset autot aina olleet tunnettuja näyttävyydestään, ja mikäpä olisikaan mukavampaa, kuin istua tallitouhujen lomassa hetkeksi nauttimaan silmäterästään ihan vain silmillään. Seinällä on kenties neonvalo, jonka kelmeä hohde vie ajatukset takavuosien dinereihin. Jotkut näistä paikoista ovat laboratoriomaisen puhtaita, kuin tehtaiden tuotantolinjat konsanaan. Henkilökohtaiseksi korjaamotilaksi suunnitellusta tallista saattaa nosturipaikan lisäksi löytyä tarvittavat työkalut vaikkapa pellinmuokkaamiseen tai jopa oma maalauskammio värilinjoineen. Näitä talleja yhdistää monesti virkistystarkoituksellinen varustus – baaritiski, iso televisio tai valkokangas, jukeboksi, flipperi, biljardipöytä ja tietenkin jääkaappi. Suurimmalle osalle autoharrastajista tallit ovat vain autojen säilytyspaikkoja, mutta heidän rinnalleen on noussut vähemmistö, jota voi kutsua myös autotalliharrastajiksi. Toisaalta amerikkalaiset autot ovat aina olleet myös suhteellisen mukavasti varusteltuja, joten ehkäpä jenkkiautoharrastaja on hieman keskivertoa mukavuudenhaluisempikin. Teksti ja kuvat: Kimmo Janhunen E räs kollegani tokaisi taannoin, että ensimmäinen asia, jonka jenkkiautoharrastaja vie talliinsa on sohva. Osia ja esineistöä on saatettu kerätä vuosikymmeniä ja kokoelmat ovat autenttisuudessaan sekä tavararikkaudessaan uskomattomia
John Löfbackan talli on paitsi kattava korjaamo, myös hyvin inspiroiva tila lukuisine kustomkulttuuriaiheisine koristuksineen. Kotikorjaamot Ne, jotka osaavat tehdä autojensa vaatimat korjaukset tai muutostyöt itse, haaveilevat yleensä siitä, että voisivat tehdä ne kotitallissa. Arto Nurmisen talli hakee siisteydellä vertaistaan. Parhaimmillaan kotitalleihin rakennetut korjaamot ovat inspiroivia tiloja, joissa kaikelle on paikkansa. Tarkoituksenmukaiset työkalut ovat kaiken a ja o. Korjaamohenkisen tallin perusinvestointeja on tukeva ja laadukas nosturi, jonka ympärille kannattaa jättää riittävästi työskentelytilaa. Perusvälineistöön kuuluvat englanninpyörä sekä venyttäjäja kutistajatyökalut, mutta raskaampaa ääripäätä edustavat kuvissa näkyvät Pullmax-levyntyöstökone sekä Modig-metallisorvi. Kaikki on paikoillaan ja kaikelle on paikkansa. Kun tilaa, taitoa ja tahtoa on riittävästi, voi tallitilat valjastaa vaikka metallintyöstämiseen. Miehen tallilta löytyy paitsi hyvin ilmastoitu ja valaistu maalaustila, myös oma värilinjasto ja maaliensekoituskone. Kun tarvittavat korjaamolaitteet ja työkalut löytyvät kotoa, voi auton kanssa käyttää vapaa-aikansa kaikkein tehokkaimmin. Monet haaveilevat omasta maalauskammiosta, mutta Mikael Takolander laittoi tuumasta toimeen. 72 AMERIKAN RAUTA 1/2021 Unelmien tallit
Tähän kuuluvat muun muassa huoltoasemien vanhat, käytöstä poistetut bensapumput, mainoskyltit ja öljypurkit. Jari Palosen ”Nailhead Garage” on koristettu vanhoin työkaluin, joiden kirjo ulottuu pienistä käsityökaluista huoltoasemien käytöstä poistettuihin testereihin. Lukumäärällisesti eri työkaluja on pitkälti toista tuhatta. Mika Saari on keskittynyt petrolianakeräilyssään pääsääntöisesti Shelliin ja Gulfiin, vaikka kokolema rönsyileekin mukavasti myös muihin merkkeihin. Kokoelman kruunu oli oikeassa reunassa näkyvä vuoden 1902 Rambler Runabout, jolla hän osallistui Englannissa järjestettyyn London to Brighton -veteraaniautotapahtumaan. Huoltamorekvisiitan keräilijöitä ja varsin komeita kokoelmia löytyy maastamme useampia. Kekseliäimmät ovat saattaneet toteuttaa tallirakennuksensakin siten, että ne näyttävät vanhoilta jakeluasemilta. 73 AMERIKAN RAUTA 1/2021. Edesmennyt Pentti Heinonen vei keräilyharrastuksensa niin pitkälle, että hänen tallinsa oli lopulta kuin pieni henkilökohtainen automuseo lavasteineen kaikkineen. Shellin vanhat emalikyltit ovat saaneet rinnalleen miehen itsensä entisöimän, Hamagin valmistaman 2-tahtipumpun vuodelta 1959. Timo Hämäläinen on kunnostautunut muun muassa vanhojen bensapumppujen entisöijänä. Keräilijöiden keitaat Yksi suosituimpia keräilykohteita autojen ja pyörien ohella on erilainen huoltamorekvisiitta. Yksi vaikuttavimpia kokonaisuuksia on Joni Kiurusen talli, joka on arkkitehdin suunnittelema ja koristeltu lukemattomilla harvinaisilla kotimaisilla huoltamokylteillä. Gulfin väreihin viimeisteltyjä pumppuja löytyy komea rivi jo tallin ovelta
Arton tallilta löytyy myös muita klassikkoautomaatteja pöytäjalkapallosta jukeboxiin. Kaksikerroksisen tallin yläkerrasta löytyy tunnelmallinen baari oleskelutiloineen. Heidi ja Jani Kaljusen autotallilta löytyy 50-luvun dineriksi sisustettu oleskelusopukka. Toteutuksissa on rajana vain mielikuvitus. Viihdekeskukset Nämä tallit ovat niitä, joista monesti käytetään termiä man cave, eli miesluola. Anu ja Mika Santalan tallilla Essex-rodin viereistä ruutua pitää biljardipöytä. Riku Kortelainen on muovannut autotallinsa peliluolaksi, jota hallitsee miehen itsensä korjaamien ja huoltamien flippereiden vaihtuva valikoima. Näinkin tyylikästä voi tallilla olla. Arto Ruokosen tallikompleksin biljardihuone on sisustettu olohuonemaiseksi mid-century modern -tyyppisine puuviilukalusteineen. Hänen uusimpia harrastuskohteitaan ovat 80-luvun massiiviset kasettimankat, joita myös boomboxeiksi kutsutaan. 74 AMERIKAN RAUTA 1/2021 Unelmien tallit. Jarno Metso on monialakeräilijä, jonka luolassa on perinteisemmän viihtymistarpeiston lisäksi muun muassa kolikkokäyttöinen pöytälätkäpeli, joka on palvellut aiemmin yleisölle avoimessa pelisalissa. Varustelussa on keskitytty viihtyvyyteen, ja monesti kokonaisuudesta löytyy esimerkiksi baari, biljardipöytä, televisio, sohvaryhmä, soittimia ja kenties vanhoja rahakoneita flippereistä jukebokseihin
Näissä paikoissa tunnelma on käsinkosketeltavan autenttinen ja pölyjenpyyhkimistä tärkeämpää on se, kuinka kaikki aarteet saadaan mahtumaan saman katon alle. Romuromantiikka Joillakin meistä on parempi romusilmä kuin toisilla, ja sen seurauksena nurkkiin kertyy vuosien saatossa hamstrattua, oman mielenkiinnon mukaista osaa sekä rekvisiittaa. 75 AMERIKAN RAUTA 1/2021. Miehen tallirakennukset ovat autojen kanssa samaa ikäluokkaa ja pursuavat ääriharvinaisia kanttiautojen osia. Kun mielenkiinnon kohteena ovat Lincolnit ja sadanvuoden ikää lähentelevä tekniikka ylipäätään, voi tallilla näyttää tältä. Janina ja Macke Fröbergin harrastepyhättönä toimii vanha VR:n tavaramakasiini, jossa majaansa pitävät parisenkymmentä jenkkija brittimoottoripyörää sekä valtava määrä hyvällä romusilmällä hamstrattua vanhaa tavaraa. Kai Laine on hullaantunut 1920–30-lukujen loistoautoista ja pitänyt tallimiljöönsä autenttisena. Elokuvarekvisitöörinä tunnettu Ristö Höylä on samoilla linjoilla
Tämä oli soiva ratkaisu silloin, kun takasilta oli poikittaisen lehtijousen varassa rungossa kiinni, eikä jousituksen kautta pystynyt auton liikuttamiseen tarvittavia voimia kohdistamaan. Näin ollen auton sivusuunnasta katsottuna kardaanin takanivel ja perän yoke liikkuisivat eri liikeradoilla ja liike olisi mahdoton ilman jonkunlaista myötäämistä kardaanin pituussuunnassa. Teksti ja kuvat: Fredrik Robertsson K ardaanin funktio on yksinkertaisesti välittää vaihteiston kautta tuleva kampiakselin pyörimisliike seuraavalle komponentille voimansiirtolinjassa, yleisimmin taka-akselin tasauspyörästölle, joka vuorostaan muuntaa liikkeen vetopyörien suuntaiseksi. Yleisin ratkaisu on ristinivel, mutta muitakin esiintyy, kuten kuulien avulla voimaa välittävät vakionopeusnivelet. Käytännössä siis vaaditaan vähintään kaksi niveltä ja pituussuuntainen liuku, että voima saadaan siirrettyä vetävälle akselille. 1900-luvun alusta 1960-luvulle käytettiin myös niin sanottua putkikardaania tarkoittaen rakennetta, jossa vaihdelaatikon häntään on nivelöity pitkä putki, joka on kiinteä osa taka-akselistoa ja tämän putken sisällä on erikseen laakeroituna varsinainen vetoakseli. Autoilun alkuaikoina samaa on toteutettu muun muassa ketjuilla, hihnoilla sun muilla, mutta akseli on vakiintunut yleisimmäksi ratkaisuksi. Tällaisessa rakenteessa käytetään ainoastaan yhtä ristitai muuta niveltä, koska koko voimalinja taittuu vain yhdestä kohtaa. Miten se toimii. Tasauspyörästön liikkuessa ylös-alas-suunnassa esiintyy melkein aina pientä etäisyyden muutosta myös kardaanin pituussuunnassa johtuen jousituksen tukipisteitten ja kardaanin pituuden mittaeroista. Yleisin ratkaisu on teleskooppimainen liukuva rihloitus jossain kohtaa akselia. Luonnollisesti tämä ei onnistu kiinteällä akselilla, joten jonkunlainen pyörimisliikkeen salliva nivel on välttämätön. Käytännössä rakenne vanhentui ja alkoi väistyä avoakselin tieltä 1940–50-luvuilla, kun Hotchkiss-tyyppinen avokardaani kahdella tai useammalla nivelellä tarjosi putkikardaaniin verratuna kevyemmän jousittamattoman massan ja tasaisemman pyörimisliikkeen sekä mahdollisti paremmat akselistoratkaisut. Pääpaino on ristinivelillä varustetuissa avoakseleissa, joka on ollut yleisin ratkaisu takavetoisissa autoissa 1950-luvulta lähtien. 76 AMERIKAN RAUTA 1/2021 Tallilla – Kardaani. TEKNIIKKA TUTUKSI Kardaani Aika harvoin tulee ajateltua auton alla pyörivää putkenpätkää sen enempää, vaikka se lopulta onkin melko kriittinen komponentti auton liikkumisen kannalta. Erillisjousitettuja periä lukuun ottamatta kardaanin avulla välitetään pyörimisliike tasauspyörästöön, joka enemmän tai vähemmän liikkuu johonkin suuntaan jousituksen liikkeitten mukaan. Putkikardaanirakenteessa pyörien synnyttämä autoa liikuttava voima välittyy vaihteistoa kohden, eli toisin sanoen takasiltakokonaisuus työntää koria eteenpäin yhden nivelpisteen kautta. Ei kuullosta kovin monimutkaiselta, vai mitä. On olemassa jonkin verran rajoitteita, mihin Hotchkisstyyppinen kardaani pystyy. Jos ajattelee, että kardaani heiluu ylös-alas etunivelensä ympäri, niin se on pisimmillään, kun se on samansuuntainen vaihteiston ulostuloakselin kanssa ja ”lyhenee” mitä enemmän kulma muuttuu ylös tai alas. Tässä jutussa avaamme hieman miten kardaani toimii, miten sitä huolletaan ja mitä pitää huomioida autoa rakennellessa. Sama juttu tasauspyörästön kanssa, johon kardaanin takanivel kiinnittyy, mutta sen liikerata perustuu tukivarsien tai lehtijousen etukiinnikkeen ja pinionin yoken väliseen etäisyyteen. Ihan niin yksinkertaista kardaanin tekeminen ei kuitenkaan ole
Yksinkertainen ratkaisu, jota yleisesti käytetään, on slip-yoke vaihteiston päässä. Toinen vaihtoehto on sijoittaa liukuva rihloitus itse kardaaniin nivelten välille, tätä ratkaisua käytetään usein tukilaakerin yhteydessä, tai kun tarvitaan suuria liikkeitä kuten maastureissa. Kuten todettiin, niin kardaanin on pystyttävä liikkumaan myös pituussuunnassa jonkun verran. Päästään sellaiseen käsitteeseen kuin ”critical speed”, eli maksimikierrosnopeus, jolla kardaania voi pyörittää ennen kuin se alkaa itsetuhoutumaan. Asian voi havainnollistaa niin, että jos vaihteiston ulostuloakseli on kallistettu 2 astetta alaspäin, tulisi tasauspyörästön pinionin olla kallistettuna 2 astetta ylöspäin. Double cardan jointissa on peräjälkeen kaksi perinteistä ristiniveltä, mutta niitten välissä on vielä keskittävä kuulanivel. Kardaanin etuliitos siis liukuu edestakaisin vaihteiston ulostuloakselin rihloituksella mahdollistaen pienehkön liikevaran. Toinen on kuulien välityksellä toimiva, vastaava, kuin mitä useimmissa etuvetoisissa autoissakin käytetään vetonivelinä ja toinen on kahdella ristinivelellä toteutettu ratkaisu. Tämän tyyppisiä niveliä tapaa useimmiten maastureissa ja premiumluokan automalleissa. Kardaanilla voi siirtää voimaa eri tasoissa, kunhan akselit molemmissa päissä ovat samansuuntaiset. Vakionopeusnivelet. Autonvalmistajat harvoin toimivat sattumanvaraisesti, vaan laskemoivat melko tarkkaan, miten autot varustellaan. Periaatekuva samansuuntaisista vaihteiston ulostuloakselin ja pinionin akselista. Vakionopeusnivelin varustettua kardaania eivät koske samat lainalaisuudet kulmien suhteen kuin ristinivelillä varustettua kardaania. Vakionopeusnivelellä varustettu kardaani ei toimi kuten perinteinen kardaani, vaan kulmamuutos tehdään vakionopeusnivelellä ja takaliitos ristinivelellä pysyy liki suorana koko ajan. Kovin pitkää kardaania ei yksinkertaisesti voi yhdestä putkesta tehdä, jolloin yleinen ratkaisu ongelmaan on varustaa akseli tukilaakerilla, eli tehdään pari lyhyttä kardaania, jotka ripustetaan keskeltä tukilaakerilla runkoon tai koriin. Ilmiö kuitenkin kumoutuu, kun akselilla on kaksi ristiniveltä vastaavissa kulmissa eri suuntiin. Ristinivelet eivät ole yksinään niin sanottuja vakionopeusniveliä. Vakionopeusniveliä esiintyy harvakseltaan kardaaneissa, mutta niitäkin on. Samaten auton pituussuunnassa, jos vaihteiston linja on suoraan taaksepäin ja pinionin suoraan eteenpäin, niin linjojen ei tarvitse kohdata, mutta niitten on oltava samansuuntaiset. Kuulanivelen ansiosta tämä nivel välittää voiman vakionopeudella kulmamuutoksesta huolimatta ja mahdollistaa suuremmat kulmamuutokset sekä mahdollisimman värinättömän voimansiirron. Ristinivelet ja kulmat. Liukurihlat. Esimerkiksi maastureissa liike voi olla melko suuri, kun taas matalassa autossa hyvin minimaalinen. Miksi näin. Palataan tähän vielä viritysosiossa. Käytännössä harvassa autossa kulmat pysyvät optimaalisina koko taka-akseliston liikeradan läpi, vaan on pyrittäy mahdollisimman hyvään kompromissiin. Kyllä, luit aivan oikein, se ei kestä loputtomiin. Näin kardaani toimii optimaalisesti, kun kulmat kompensoivat toisiaan. Mitä lyhyempi, sen parempi, mitä isompi halkaisija, sen parempi ja mitä kevyempi materiaali, sen parempi. Paria tyyppiä löytyy ainakin amerikkalaisista vanhemmistakin autoista. Mitään tiettyä kierroslukua ei ole olemassa tälle ilmiölle, vaan se on kardaanikohtainen yhtälö, johon vaikuttaa putken pituus, halkaisija, materiaali ja ristinivelten koko. Enemmänkin auton alla aikaa viettänyt on saattanut kiinnittää huomiota siihen, että kardaanien koko ja materiaali saattaa vaihdella melko paljon eri autojen kesken, jopa saman mallisissa autoissa voi olla kummalisia kardaanieroja varusteista johtuen. Moottori Vaihteisto Vaihteisto Vakionopeusnivel Tasauspyörästö Tasauspyörästö -2° +2° 77 AMERIKAN RAUTA 1/2021. Jos piirtäisi akseleitten jatkoksi viivat, niin niitten tulisi kulkea samalla etäisyydellä toisistaan loputtomiin, eikä missään vaiheessa ristiä toisiaan. Kardaania ei myöskään pysty kallistamaan ihan mielivaltaisiin kulmiin ennen kuin liikevarat ja kestävyys loppuu. Tämä tarkoittaa sitä, että kun nivelletty akseli pyörii ja kulma ei ole suora, niin joka kierroksella nivel ”pykältää” hieman johtuen nopeuden muutoksista nivelessä itsessään. Tästä johtuen samassa automallissa voi olla perävälityksestä riippuen yksitai kaksiosainen kardaani. Putki kuin putki. Jotta rakenne toimii, pitää siis komponenttien välisten kulmien olla suhteellisen tiukkojen raamien sisällä. Kyseessä on ilmiö, jossa kardaani alkaa tiettyä kierrosluvulla taipumaan pyörinnän voimasta ja jos tilanne jatkuu tarpeeksi kauan, niin kardaani ravistaa itsensä hajalle. Ns. Liikkeen suuruus on aika suoraan verrannollinen jousituksen liikematkaan
Vaihteiston hännässä on yleensä stefan takana sisään prässätty laakerihela, joka tukee slip-yokea ja salli liukumisen sisään ja ulos, ylös-alas suunnassa liikuttelemalla ei saisi juuri välystä tuntua. On hyvä käytäntö merkitä kardaanin osien asennot keskenään sekä tukilaakerin suunta, jos sellainen on. Jos silminnähden ei ole havaittavissa mitään poikkeavaa, eikä mitään ääniä kuulu käsin pyöriteltäessä, niin seuraavaksi otetaan tukeva ote kardaanista yksi käsi kummallakin puolella kutakin niveltä ja yritettään käännellä vastakkaisiin suuntin. Kardaani on suhteellisen huoltovapaa komponentti, mutta ikuinen se harvoin on. Taas linjojen kuuluu olla samansuuntaiset eikä risteävät. Jos värinöitä esiintyy aina tietyllä nopeudella, niin kardaani voi olla syyllinen, mutta jos värinät tulevat tietyllä moottorin kierrosluvulla joka vaihteella, niin vikaa lienee muualla. Vaihdelaatikosta voi valua öljyä, joten on hyvä ottaa astia alle varuiksi. Kardaanin putken kunto pitää myös tarkastaa, sen tulisi olla suora ja lommoton. On myös mahdollista, että sokkia ei ole lainkaan, vaan kupit on varmistettu paikalleen 78 AMERIKAN RAUTA 1/2021 Tallilla – Kardaani. Kardaania rasvatessa pitää kiinnittää huomiota siihen, että rasvaa tulee ulos jokaisen ristinivelen laakerikupin kohdalta uutta sisään painaessa, on nimittäin mahdollista, että rasvakanava ristikossa on tukossa, eikä rasvaa mene kuin osaan kupeista. Varsinaista huollettavaa harvoin on muuta kuin säännöllinen nivelten tai liukujen voitelu, jos näissä on rasvanipat, mutta jo ainakin 60-luvulta lähtien on esiintynyt ”kestovoideltuja” niveliä, joihin rasvaa ei pysty lisäämään. Jos liukurihloitus sen sijaan sijaitsee itse akselilla, niin välysten tarkistus kiertämällä eri suuntiin ja ylös-alas painamalla on paikallaan. Tyyppillisiä kardaanin oireita ovat värinät ajossa kuormittaessa tai moottorijarruttaessa, kolahdukset vaihdetta kytkettäessä tai nopeuden mukaan muuttuva jurina tukilaakerista. Vianhaku ja huolto. Irrotus tapahtuu takapäästä aloittaen ja kun takanivel ja mahdollinen tukilaakeri on irti, voidaan etupää vetää vaihdelaatikosta ulos, jos kardaanissa on liukurihlat. Vaihdelaatikon liukurihla saattaa sopia mihin asentoon vaan tai sitten yhdessä kohtaa voi olla paksumpi rihla, joka mahdollistaa vain yhden asennon, tarkkana tässäkin asennettaessa. Ristinivelen laakerikupit ovat kiinni kardaanin silmukoissa prässiliitoksella ja varmistettu yleensä sokalla joko kupin sisätai ulkopuolella. Kardaania ei saisi roikottaa nivelten varassa, vaan on syytä laittaa jotain tukea alle, jos sellaista tarvitsee. Jokainen ristinivelen laakerikuppi pitää vuorollaan tarkistaa, ettei palasia puutu ja tiivisteet ovat ehjät. Kardaani on tasapainotettu kokonaisuus ja se on syytä pyrkiä kokoamaan täsmälleen samaan järjestykseen takaisin varsinkin, jos ollaan ensimmäisiä kertoja asialla. Vaihteen tulisi olla vapaalla ja seisontajarrun pois päältä, jotta kardaania pystyy vapaasti pyörittämään. Jollei ole, niin kardaanin toiminta ei lähtökohtaisesti voi olla kovin optimaalinen. Auton pitää luonnollisesti olla niin hyvin tuettu, ettei tule vahinkoja. Rasvanipatkin voivat olla tukossa tai jäädä vuotamaan, joten on syytä olla tarkkana, että voitelu onnistuu. Jos epäilyttää, että muutoksia on tehty, niin kannattaa tarkistaa ainakin, että etuja takaristikon kiinnityssilmukat ovat samassa linjassa keskenään. Kardaanin kierrosluku on aina suoraan suhteessa auton nopeuteen, mikä auttaa vianhaussa. Double cardan joint -vakionopeusnivelessä pitää myös huomioida ristikoiden välinen kuulanivel, jonka pitäisi olla jousivoiman alaisena koko liikeradan matkalta. Liukurihlan juurella on yleensä tiiviste tai haitarikumi, jonka tulisi olla ehjä. Nivelten vaihto. Taaskaan välystä ei saisi olla, eikä jäykkyyttä tai pykältämistä. Jos epäillään kardaaniin liittyvää vikaa, niin auto kannattaa nostaa takapäästään pukkien varaan niin, että vetopyörät ovat ilmassa ja aloittaa silmämääräisellä tarkastuksella. Jos silmukoissa on halkeamia tai ristikon kupit ovat väljiä reikiinsä, niin asia on korjattava ennen kuin kardaania voi käyttää. Jos alustava tarkistus antaa viitteitä mahdollisista vioista, niin seuraavaksi irrotetaan kardaani, mutta ensin merkitään sen asento suhteessa taka-akselin laippaan sekä vaihteiston laippaan, jos etupäässä on laippaliitos. Jos kyseessä on rakenneltu auto, niin hyvin äkkiä kardaania on saateltu muuttaa matkan varrella vaihtelevalla menestyksellä, epämääräiset hitsisaumat tai muut kummallisuudet voivat kieliä muutostöistä. Sama toistetaan joka nivelelle, eikä mitään välystä ei saisi tuntua. Jos kardaani on varustettu liu’ulla vaihteiston päässä, niin tarkistetaan vaihteiston hännän stefan tiiviys sekä laakerihelan välys. Loppuunkuluneena tulee välystä, jolloin koko nivel ei toimi oikein. Ristinivelten ja liukurihloituksien kohdalla aika varma vian merkki on niiden kohdalla esiintyvä ruskeanpunainen pöly, joka tarkoittaam että rasva on hävinnyt kokonaan ja metalli jauhanut metallia vasten. Välystä ei taaskaan saisi juuri olla, mutta tässä pitää olla tarkkana myös sen Periaatekuva kardaanin suuntauksesta ylhäältä katsottuna. Väärin Oikein suhteen, että edes jonkunlainen liike on havaittavissa, koska ei ole tavatonta, että pitkään rasvaamatta ollut rihloitus ruostuu aivan umpijumiin eikä liiku ollenkaan. Tukilaakerin pitäisi pyöriä äänettömästi ja välyksettömästi ja kannattimen kumikehyksen pitää olla ehjä vailla repeämiä. Auton alla voi nyt pyörittää kardaania käsin ja tarkastella niveliä samalla. Yleisimmät kardaneihin liittyvät viat lienevät voimansiirron tärinät ja äänet, jotka johtuvat kuluneista ristinivelistä tai tukilaakereista. Kun kardaani on irti, voidaan niveliä liikuttaa koko liikeradan läpi ja tunnustella. Moottorin ja vaihteiston pitää olla suorassa auton kulkusuunnan mukaisesti eikä sihdattuna pinionia kohti
Kun kardaani on koottu, voidaan se asentaa takaisin autoon päinvastaisessa järjestyksessä. Pitää siis valita tarpeeksi järeä nivel suunniteltuun käyttöön. Jos kardaania on jouduttu muuttamaan tai oikaisemaan, niin tasapainotus olisi suositeltavaa. Sokat luonnollisesti irroitetaan sopivalla välineellä, mutta jos kiinnitys on muovimassalla, niin voi joutua lämmittämään silmukoita ja kuppeja, kunnes sula massa pursuaa ulos rei’istä. Esimerkiksi 1310, 1330, 1350 series -ristinivelet ovat eri suuruisia ja kestoisia standardeja. Kun vaihdetaan vaihdelaatikkoa tai perää kestävämpään, tulee eteen usein se tilanne, että kardaanin pituus ei enää ole oikea. Tämä onnistuu prässillä tai kunnollisella ruuvipenkillä ja vaikka pajavasaralla, mutta kannattanee katsella aiheesta muutama Youtube-video tai perehtyä korjaamokirjallisuuteen, niin homman juoni aukeaa helpoiten. Kardaanin takapää u-pulteilla kiinni pinionin yokessa ja sisäpuoliset lukkorenkaat. Alumininen tai hiilikuituinen kardaani on huomattavasti kestävämpi kuin teräksinen. On myös olemassa niin sanottuja sekaristikoita, joilla voidaan yhdistää eri standardeilla olevia osia esim 1330>1350 tai merkkikohtaisia kokoja ”yleiskokoihin”. Niveltä voi koputella kevyesti silmukoitten kyljestä molempiin suuntin asennuksen jälkeen, tämä usein notkistaa nivelen sopivasti jos asennus meni karvan verran liian tiukalle. Tilanne on sama, kuin vääntää tyhjää tölkkiä päistään eri suuntin – kun vääntö ylittää materiaalin myötörajat, niin tölkki on rullalla. Näin ollen on aika epätodennäköistä, että tehtaan mitoittama kardaani on enää kurantti vaihtoehto. Jos liike takertelee tai jumittaa, niin jokin meni pieleen. Kardaani luonnollisesti pettää, jos sen läpi yritetään siirtää enemmän vääntöä, kuin mitä materiaalit kestävät. muovimassalla silmukan sisäisessä urassa, tällöin silmukan sivulla on yleensä havaittavissa pienet muovinystyrät. Kun kupit ja sokat ovat paikallaan, varmistetaan, että nivel liikkuu jouhevasti läpi liikeratojen. Kun vanha nivel on irrotettu ja osat puhdistettu, voidaan asentaa uusi nivel paikalleen. Ristikko asetetaan silmukoiden sisään ja kupit painetaan prässillä tai ruuvipenkillä paikalleen varovasti pikkuhiljaa varmistaen, että ne menevät suoraan ja osuvat ristikkoon. Jos sitten laitetaan tiuha 4,11-välitteinen perä ja kompensoidaan sitä ylivaihdelaatikolla, jossa suurin vaihde on 0,75:1 ja viritellään moottori kiertämään 6000 rpm täydessä laulussa, niin yhtäkkiä kardaanin maksimikierrosluku onkin 7500 rpm. Yleisimpiin periin ja vaihdelaatikoihin on saatavissa omat yoket eri nivelkooille. On usein viisasta teettää kokonaan mittojen mukainen kardaani, kun lähdetään reippaammin rakentelemaan tekniikkapuolta. Esimerkiksi jos autossa on alunperin vaihteisto, jossa suurin vaihde on suora 1:1 ja perävälitys harva 2,56:1 sekä peruslaiska moottori, joka kiertää suurimmalla vaihteella maksimissaan 4000 rpm, niin silloin kardaanin maksimikierrosluku on 4000 rpm. 79 AMERIKAN RAUTA 1/2021. Ristikoilla on rajansa, akseliputken materiaalilla rajansa ja yokeilla rajansa. Kardaani jää usein melko vähälle huomiolle autoa rakenneltaessa, mutta sen eteen kannattaisi ehkä kuitenkin uhrata hieman ajatusta. Jos alunperin kupeissa oli muovimassa, niin yleensä uudessa ristikossa se on korvattu perinteisillä sokilla. Pitkä on pilalla, mutta lyhyen voi aina jatkaa, vai miten se meni. Käytännössä, jos kardaanin kesto loppuu, niin putken halkaisijaa kasvattaminen tai kevyempään materiaaliin siirtyminen nostaa maksimikierroslukua paljon. Kun moottorin tehoa nostetaan, rasittaa se luonnollisesti myös voimansiirron komponentteja enemmän ja jos pitoa vielä riittää renkaissa, niin kardaani ja perä ovat kovilla. Kuvassa näkyy myös rasvanippa. Kuvassa näkyvät ulkopuoliset lukkorenkaat, märkä vaihteiston stefa sekä huoltokohteena rasvanippa. Slip yoke kardaanin etupäässä. Jos silmukoiden reikiin tuli purkuvaiheessa naarmuja tai jälkiä, niin ne kannattaa varovasti viilailla tasaisiksi, jotta kuppi menisi paikalleen esteittä. Seuraavaksi pitää miettiä perävälityksiä, jotta voidaan laskea, kuinka nopeasti kardaani tulee pyörimään. Ristinivelet lajitellaan jenkkiläisittäin eri sarjoihin kestävyyden mukaan. On myöskin sellaisia kardaaneja, jotka on koottu kahdesta eripaksuisesta putkesta, joiden välissä on kumivulkanointi luoden mahdollisuuden sille, että ”kardaani lyö tyhjää” – ei niin optimaalinen rakenne virityskäytössä. Jos nivel ei asetu niin se on purettava uudelleen ja tarkistettava, yleinen asennusvirhe on lyödä kuppi paikalleen vasaralla, mutta tämä päättyy yleensä niin, että kupin pohjalla on laakerineulat poikittain ja nivel ei liiku kunnolla. Kardaanin lyhentäminen ja uudelleen tasapainotus ei sinänsä ole kovin ihmeellinen temppu, mutta muutama muukin seikka kannattaa miettiä ensin, koska pituus ei ole ainoa kriteeri luotettavalle kokoonpanolle. Kun varmistukset on purettu, voidaan kupit irrottaa. Joissakin tapauksissa ei auta kuin muuttaa kardaani useampiosaiseksi, jotta saadan kestävyys turvallisiin rajoihin. Viritys ja muutostyöt. Kuppeja painetaan, kunnes sokat mahtuvat paikalleen. Netistä löytyy onneksi useita kardaanin laskentasivustoja, joten ei tarvitse lähteä kirjastoon lainaamaan fysiikan opuksia
Lehtijousitetussa taka-akselissa voidaan pinionin kulmaa hienosäätää helposti lehtijousen ja akselinkannakkeen väliin asennettavalla kiilamaisella shimmillä, mutta jos kulma on reippaasti pielessä, voi akselinkannakkeet joutua kääntämään akseliputken suhteen, jolloin askartelemista tulee vähän enemmän. Puslien pehmeys ja tuennan geometria vaikuttavat tähän ilmiöön paljon, joten isoihin tehoihin mentäessä akseliston kiertymisen ehkäisevät lisätuennatkin saattavat olla tarpeen, jotta kulmat pysyvät kurissa. Driveshaft, propeller shaft, tail shaft = Eri nimityksiä kardaaniakselille Driveshaft angle = Kardaanikulma Critical speed = Maksimi laskennallinen kardaanin pyörintänopeus Driveshaft critical speed calculator = Maksimi pyörintänopeuden laskuri Carrier bearing/support bearing = Tukilaakeri Tyypillinen ristinivelvaurio, jossa neulalaakeroinnit ovat tuhoutuneet voitelun puutteesta. Niinkin yksinkertainen juttu, kuin maavaran muutos voi sekoittaa pakkaa aika perusteellisesti. Käsitteitä Universal Joint (u-joint) = Ristinivel Constant velocity joint (cvjoint) = Vakionopeusnivel Double cardan joint = Ristinivelillä ja välikuulalla toteutettu vakionopeusnivel. Näin ollen pinionin kulmaa usein tiputetaan hiukan, jotta kuormituksen alla kulma olisi lähellä optimia. Digitaaliset kulmamitat ovat nykyään melko edullisia ja sellaisella saa suhteellisen helposti eri komponenttien kulmia tarkasteltua. Jos autoa laskee tai korottaa sen 20 senttiä, niin varmasti on edessä ongelmia ja vähän alustarakenteesta riippuen ne ovat eri tavoin ratkaistavissa. Joskus tukivarsien kiinnityspisteissä on shimmitai epäkeskosäädöt, jolloin kulmaa saa säädettyä, mutta jollei ole, niin tukivarsien mittaa on muutettava esimerkiksi säädettävillä tukivarsilla tai epäkeskopuslilla. Pitää muistaa toki, että auton tulee olla ajoasennossa, eli paino pyörien varassa, niin saa selville todellisen ajonaikaisen tilanteen. Lehtijousitetussa voi autoa kuormata pyörillään ollessa jollain painavalla ja samalla tarkastella kulman muutosta. Reipas lämmitys, kunnes muovi sulaa ja tursuaa ulos, niin kupit saa irti. Vaikka kardaanin pituus ja mitoitus olisi kunnossa tai tekniikka täysin vakiokuosissa, niin pitää vielä huomioida kulmat. Tukivarsin tuetun akselin pinionin kulmaa voi demota myös nostamalla auto pukkien varaan rungosta ja irrottamalla takajouset, jolloin tunkilla akselia nostamalla voi seurata kulman muutosta akselin liikeradan läpi. Kun painetaan kaasua, pinionin pää pyrkii voimien vaikutuksesta ylöspäin ja moottorijarruttaessa alaspäin. Kuvassa muovimassalla lukittu ristinivel. Ball seat joint = Double cardan jointin välikuulanivel Yoke = Yleiskäsite silmukkaosalle kardaanista, osa joka yhdistää ristinivelen toiseen osaan. Jos mennään lähellä akselin liikeradan ääripäitä, niin pinionin kulman muutokset voivat olla jyrkkiä suhteessa jousituksen liikkeisiin. Autonvalmistajien omista manuaaleista löytyy yleensä ohjeet kardaanikulmien säätöön ja niihin on hyvä perehtyä varsinkin, jos on monimutkaisempi rakenne tukilaakerilla. Tukivarsin tuettu taka-akselisto on lähtökohtaisesti parempi rakenne pinionin kulman optimoimiselle, koska riippuen yläja alatukivarsien pituuseroista taka-akseli ”kiertyy” jousituksen liikeradan mukaan enemmän kuin lehtijousitettu akseli ja näin pinionin kulma pysyy paremmin kurissa. Weld yoke = Kardaaniputkeen hitsattava silmukkaosa Pinion yoke = Tasauspyörästön pinioniin pultattava ristinivelen liitos Slip yoke = Ristinivelen liitos jossa samalla liukurihloitus, tyyppillisesti vaihdelaatikon päässä. Usein kulmissa voi olla niin sanotusti hiukan ennakkoa kompensoimassa kuormituksen aiheuttamaa kulmamuutosta. Kuten jo mainittiin, niin kardaanin kulmat ovat harvoin täysin optimaaliset, mutta tehdas on ne kuitenkin optimoinut tietylle ajokorkeudelle. 80 AMERIKAN RAUTA 1/2021 Tallilla – Kardaani. Tarkkana on syytä olla myös niveliä voidellessa, että rasva menee jokaiseen kuppiin perille asti. Jollei sokkia näy sisätai ulkopuolella, niin pienet nystyt yokessa paljastavat, että kupit on lukittu muovimassalla yoken sisäisessä urassa. Tukivarsirakenne voi kuitenkin olla arka maavaran muutoksille. Huomaa ruskea pöly, joka helposti paljastaa tilanteen jo ensi vilkaisulla
Ei tuo tainnut poliisiauto olla, tuumasi Seppo mielessään ja samalla vaihtoi rattikepistä isompaa pykälää silmään. Vajaan kymmenen kilometrin kotimatkan aikana perässä seuranneet Saabistit saivat myös nauttia Fordin kuutosmoottorin tasaisesta pörinästä, joka johtui pakoputkistossa olevasta trumpetin lailla toimivasta Pehkosten Ford Fairlane on juuri haettu keväällä 1985 takaisin kotitalon pihalle varastosta, jossa se oli ollut seisonnassa edelliset yhdeksän vuotta. Paljon on ehtinyt tapahtua niiden 36:n vuoden aikana, kun Fairlane on ollut Pehkosen Sepolla, joten eipä ihme, että tekemissä ollaan välillä oltu myös tullimiesten sekä poliisin kanssa. Tuon Nallikariin suuntautuneen lenkin jälkeen oli aika ajella kohti Sepon kotipaikkaa, joka sijaitsi tuolloin Korvensuoran kaupunginosassa. No, siinä oli pientä cruisinginfoa, mutta mennäänpä takaisin itse tarinaan. Päivän aikana oli mies ajellut ristiin rastiin Oulun keskustan mukulakivikatuja ja lopuksi hän oli suunnannut Fordin keulan kohti Hietasaaressa sijaitsevaa Nallikarin uimaranta-aluetta. Tässä numerossa esitellystä ’64 Fairlanesta riittää vielä juttua myös Muumio Muistelee -palstallekin asti. Tuo Nallikarin alue on aina kesäisin ollut Oulussa nuorten ja vähän vanhempienkin cruisailijoiden suosiossa vuorokaudenajasta riippumatta. Sen verran on pakko tähän väliin mainita, että nykyisinkin uimarannan parkkialueella järjestetään Oulun alueen cruising-kokoontumiset kesäisin joka perjantai kello 20:stä eteenpäin. Ei ne varmaan lentäviä oo, kun ei kerta edes siniset valot vilkahtele, totesi Seppo. Tuohon aikakauteen nähden Fairlanen alustassa oli käytetty varsin hillittyä väripalettia, jossa taka-akseli ja bensatankki loistivat kirkkaanpunaisena, kun puolestaan lehtijouset sekä tankin kiinnityspannat olivat maalattu valkoiseksi. Siinä Tuiran läpi ajettaessa valtatiellä Seppo huomasi sivusilmällä vastaan tulleen tummansinisen Saab 99:n, jonka kyljessä oli ehkä jotain tekstiä valkoisilla kirjaimilla. Hetken päästä karvan verran yli 70:llä hevosvoimalla ”vauhdikkaasti” kiihdyttänyt Saab oli ihan Fairlanen takapuskurissa kiinni. Teksti ja kuvat: Pasi Kekarainen ja Seppo Pehkonen E räänä kesäkuisena päivänä vuonna 1985 Seppo oli viettämässä vapaapäivää cruisailun merkeissä vasta uudelleen liikenteeseen saadulla Fairlanella. Peilin kautta katsottaessa Seppo oli huomaavinaan Saabin vänkärin paikalta jotain käsien heiluttelua, mutta ei sitä sen enempää kuitenkaan noteeraannut. 81 AMERIKAN RAUTA 1/2021 Muumio muistelee Virkamiehiä ja virkavaltaa. Lämmin kesäilma virtasi autoon auki olevista etuikkunoista ja kojetauluun asennetussa soittimessa pauhasi C-kasetilta Hurriganesin Roadrunner-albumi. Hän varmaan ajatteli, että siinäpä seuraajat saavat nauttia ilmaiskarit piukeana ja perä pystyssä etenevän Fairlanen vasta maalatuista alustanosista. Vilkaisu jo vähän himmentyneeseen taustapeiliin aiheutti kuitenkin ihmetystä, kun auto teki jonkun matkan päässä U-käännöksen
Kotipihaan kurvattuaan Seppo sammutti Fairlanen ja sulki ikkunat, minkä jälkeen nousi ulos autosta nähden samalla pihaan kurvanneen Saabin. Ihan siviilivaatteissa Pehkosten pihalla joskus ennenkin käväisseen varsin uteliaan oloisen naapurin tiedettiin olevan hyvin perillä kulmakunnan asioista. on. Fairlanen konehuoneessa toistuu samat värit, joita on käytetty auton alustaan. Tervehtimisen jälkeen tullimiehet alkoivat ensi töikseen kyselemään, että kenen omistuksessa tämä musta Ford Fairlane oikein Seppo kunnostamassa ja samalla tekemässä pientä ehostusta Fairlaneen, jotta se saataisiin katsastuskuntoon. Yllättävää tilanteessa oli se, että näistä kahdesta tullimiehestä virkaintoisempana ja kuumempana kävi juuri tämä Sepon naapuri, kun puolestaan tämä toinen herra käyttäytyi varsin asiallisesti. Sepolla kävi ensimmäisenä mielessä, että ehkäpä naapuri halusi tulla vaan moikkaamaan ja siinä samalla esitellä virkaveljelleen erikoista jenkkiautoa. Virkamiesten kävellessä lähemmäksi Seppoa hän tunnisti toisen miehistä naapurin isännäksi. Autosta virka-asussa ulos nousseet miehet olivat kyllä todellakin kiinnostuneet Fordista, mutta eivät siinä mielessä, kuin Seppo oli ajatellut… Tullista päivää. Värikkäästi tuon ajan tyyliin maalattu alusta näkyy hyvin alaviistosta otetussa kuvassa. Kuvassa oli kuulemma se Ruotsista tuotu yksilö, joten sitähän alettiin ihmettelemään oikein porukalla. Tässä vaiheessa mies ei paljastanut asiaa tullimiehille, vaan päätti katsoa, mihin homma vielä oikein etenisi. Sepon naamalle noussut pieni hymynkare johtui siitä, että kuvassa todellakin oli Ford Fairlane, mutta malliltaan valokuvan auto oli vuodelta 1962. Vaikka Seppo varmaan näytti tuon lauseen jälkeen jonkin verran hölmistyneeltä, niin hän tiesi, ettei asiassa ollut mitään perää, koska Fairlane oli ollut heidän perheessään jo vuodesta 1973 lähtien. Sepolla kävi mielessä, että ehkäpä nuo Saabilla seuraavat herrat olisivat vain kiinnostuneet jenkkiautoista ja mahdollisesti halusivat jopa yrittää ostaa Fairlanen, nimittäin niitäkin tarjouksia mies oli saanut sillä liikkuessaan. Sepon mielestä tullimiesten käytöksestä olisi 82 AMERIKAN RAUTA 1/2021. Oikeaan osuivat Sepon arvelut siitä, että Saabin kyljessä oli jotain tekstiä, koska siinä komeili valkoisilla kirjaimilla sana Tulli. Sepon ilmoittauduttua auton omistajaksi tullimiehet alkoivat heti ilman mitään erityistä syytä väittää, että tämä kyseinen Ford oli tuotu lähiaikoina laittomasti rajan yli maahan Ruotsista. Tullimiehet alkoivat heti ilman mitään erityistä syytä väittää, että tämä kyseinen Ford oli tuotu lähiaikoina laittomasti rajan yli maahan Ruotsista. Kesken asian selvittelyn toinen tullimies kävi mutkan Saabilla ja palasi sieltä heiluttaen kädessään mustavalkoista valokuvaa. Ensimmäinen testiajo suoritettu koeajokilvillä. Ilmanputsarin kirjaimet ja numerot on toteutettu tuolloin irtomyynnissä olleilla hologrammitarroilla. efektoriäänenvaimentimesta. Paljonhan autoissa on samaa näköä, mutta suurimpina eroina voidaan varmaankin pitää erilaista maskia sekä vanhemmassa mallissa olevia pieniä siipiä takalokasuojan päällä, jotka puuttuivat Sepon auton vuosimallista kokonaan
Tämän jälkeen tullimiehet päättivät luovuttaa asian suhteen ja poistuivat Saabilla paikalta, jonka perään Seppo katsoi varmaankin miettien, että mitähän just tapahtui… Romut veks. Ruotsista rajan yli uitettu Fairlane oli todennäköisesti varastettu, koska tullimiehille oli välitetty tieto kyseisen auton runkonumerosta. 83 AMERIKAN RAUTA 1/2021. Tältä ajalta ovat Sepon viimeiset muistikuvat farmarista, mutta sen alkuperäinen moottori toimii moitteitta tänäkin päivänä miehen mustassa neliovisessa Fairlanessa. Sakkoa ei Sepolle tullut, eikä se myöskään koskaan ihan tarkasti selvinnyt, miksi Fairlane oli tien poskeen jäänyt. Sepon ja farmari-Fairlanen tiet kohtasivat 80–90-luvun vaihteessa, jolloin hän näki sen Oulun American Car Show’n yhteydessä Ouluhallin edessä olevalla parkkipaikalla. Näin oli uutena varsin rauhallisissa tehtävissä toiminut ruumisauto saanut kunnostuksen ja läpikäynnin myötä uuden varsin vauhdikkaan elämän. Jossain vaiheessa Fairlane trailereineen kuitenkin löysi tiensä Etelä-Suomeen, missä sitä alettiin rakentaa uuteen kuosiin. Seppo ehti toteuttaa taiteellisia maalarinlahjoja myös farmari-Fairlanen konehuoneeseen ennen moottorin vaihtoa. Seuraavana vuonna Seppo osti velipojaltaan ’66 farmari-Fairlanen, joka oli kiertänyt Oulun alueella useammallakin omistajalla vuosien varrella. Kun farmari-Fairlanesta oli moottori irrotettu, niin Seppo laittoi sen myyntiin ja melko pian sille löytyikin ostaja Helsingin alueelta. Siinä kun yhdistelmä poistui Pehkosten pihapiiristä, ajatteli Seppo mielessään, että eipä tuostakaan taida enää koskaan kuulua mitään. Katukilpurityylisuuntaan rakennettu Ford oli kokenut isoja muutoksia sitten viime näkemän. Tästä entisestä ruumisautosta Seppo otti vuonna 1986 289-moottorin omaan Fairlaneensa, jossa se on paikallaan vielä tänäkin päivänä. Tuolloin autossa oli alla alkuperäisille peltivanteille asennetut tarvike pinnakapselit. Mies ehti juuri ja juuri saada näppinsä pois konehuoneesta, kun Sepon mitta täyttyi ja hän paukautti Fairlanen konepellin vauhdilla kiinni todeten ”Jos ette sitä ite tajua, niin ihan pikku vinkkinä tuo teidän kuvan auto on pari vuotta vanhempi, kuin tää mun. voinut olettaa, että nyt parivaljakko on tekemässä vähintäänkin vuosisadan pidätystä, niin innokkaalta heidän toimintansa näytti. Todennäköisesti Vaalassa uutena ruumisautona toiminut, veekasikoneella varustettu farmari oli päässyt melko huonoon kuntoon, joten se oli varsin sopiva ”elintenluovuttaja” Sepon ’64 Fordiin. Niin ja sitä paitsi te ootte yksityisalueella, joten lähtekää meneen”. Auton keulilla oli viritetty 460-kuutiotuumainen isolohko, jonka jatkona oli 10 tuuman turbiinilla varustettu C6-automaattiaski manuaalikoneistolla. Fairlane juuri pestynä keväällä 1986. Seppo aukaisi konepellin ja näytti kädellä kuskin puolen kantavana rakenteena olevaa sisälokasuojaa tuumaten, että tuossahan se on ollut jo vuosien ajan. Kirkkaanpunaiseksi maalatun Fairlanen kuitupellissä oli pieni pro stock scooppi ja alla oli Slot-vanteet leveillä renkailla. Tämäkään ei herraa vakuuttanut, vaan hän heti tomerasti sanoi: ”Äkkiäkös tuon olis vaihtanut”. ”Tuo sun Foorti on jätetty trailerin päällä bussipysäkin kohalle, joten tuuhan käymään polliisilaitoksella kuittaamassa itelles sakko ja siirrä sitte se auto sieltä pois”, ilmoitti poliisisetä ystävällisesti. Puhelimessa päästiin yhteisymmärrykseen hinnasta ja sovittiin, että ostaja tulee noutamaan auton seuraavana viikonloppuna. Eihän sellainen selittely poliisia vakuuttanut, vaan Sepon piti lähteä käymään laitoksella luovutuspaperit mukanaan, missä sitten porukalla todettiin Fairlanen nyt kuuluvan toiselle henkilölle. Tullimiehistä virkaintoisempi, eli se naapuri alkoi vertailemaan runkonumeroa valokuvan toiselle puolelle kirjoitettuun kirjain-numerosarjaan todeten niiden olevan erilaiset. Tässä kuosissa farkku tuli tutuksi Oulun seudun harrastajille 90-luvun alkupuolella cruisailujen merkeissä. Ostaja tuli sovitusti hakemaan farmari-Fairlanea, joka pukattiin moottorin puutteesta johtuen miesvoimin trailerin kyytiin. Auton takaisin Oulun alueelle oli ostanut Arto ”Ässä” Kaarre, joka oli Sepon vanhoja luokkakavereita. Myöhemmin farmari palasi takaisin Oulun seudulle 460-isolohkolla varustettuna ja muutenkin kovasti muuttuneena. Seppo yritti selittää puhelimessa, että ei se auto ole enää hänen, vaan se on reilu viikko sitten myyty etelään. Miehen Fairlanen konehuoneessa oli uutena ollutkin 260-kuutiotuumainen pikkulohko, joka oli korvattu aikoinaan sattuneen moottorivaurion seurauksena suoralla kuutosmoottorilla. Missään vaiheessa Seppoa ei pyydetty näyttämään autonsa rekisteriotetta, vaan alkukuulustelun jälkeen alettiin kysellä sitä, että mistä päin autoa mahtaa löytyä runkonumero. Tällä kertaa Seppoa eivät ahdistelleet tullin virkamiehet, vaan lankapuhelimen toisessa päässä oli virkavallan edustaja Oulun poliisista. Myös se asia vaikutti koneenvaihtoon, että jonkin aikaa Sepolla ajossa olleesta farmarista hajosi kytkin. Niinhän sitä varmaan tuohon aikaan olisi suurin osa ajatellut, mutta eipä siinä mennyt kuin reilu viikko, niin tuli puhelinsoitto, jonka aiheena oli kyseinen farmari. Todennäköisenä syynä voidaan varmaankin pitää teknistä vikaa, joka on tullut traileriin vai eikö sitten vetoauto ole sittenkään jaksanut toimia vetojuhtana ”kuorma päällä”
Silloin tuli käytyä kevarilla ostoksilla Alfamerillä, mistä hankin muun muassa Barriksen kustomtekniikkakirjat”, hän jatkaa. Pienoismallejakin tuli tehtyä, ja samalla tietysti jotain piirsinkin. ”Siihen aikaan suurin osa piirroksista oli tehty puuväreillä, joitakin yksityiskohtia tein tusseilla ja vesiväreilläkin. Thom Taylorin How to Draw Cars like a Pro -kirjan myötä se homma lähti kuitenkin etenemään joskus 90-luvun puolivälin jälkeen. Kun 1998 sain kortin, niin lainasin sitten faijalta rahaa kesätöitä vastaan ja ostin ’63 Rivieran. ”Paikan päällä aloin käymään jenkkiautotapahtumissa, kun vanhimmat kaverit tulivat siihen ikään, että pääsi heidän kyydissään kulkemaan niissä. Tulihan American Car Show’ssa ja vastaavissa käytyä tietysti jo aiemmin. Se oli musta ja 455:lla, ja olihan se aika kerska peli 18-vuotiaalle, vaikka se oli oikeasti kesätyörahoilla ostettu. Sitä ensimmäistä hitsaillessa totesin, että se oli niin huono aihio, että sen saattoi yrittää chopata itse, onnistui sitten tai ei. Muistaakseni vuoden päästä hankin sitten toisen PV-Volvon, joka oli minulla silloin käyttöautona. Teksti: Tomi Eronen • Kuvat: Tomi Eronen ja Janne Kutja ”A ika lailla 10-vuotiaana, kun lukeminen alkoi sujumaan, aloin lukemaan V8-Magazinea, Street & Racea ja selailemaan myös kioskeilla vastaan tulleita Hot Rodeja sun muita. Se on nyt teknisesti valmis ja hyvin lähellä peltivalmista, mutta kori vaatii vielä melkoisesti pohjatöitä.” HARRASTUKSESTA TYÖKSI Kutja Design 84 AMERIKAN RAUTA 1/2021. Siinä yläasteiässä, 90-luvun puolivälin tienoilla aloin sitten piirtää enemmänkin noita kuvia”, Janne Kutja muistelee. Sittemmin olen ollut choppaamassa useampia Amazoneja, yhden farmarin laikkasin kaverille broidin kanssa ja Lähdeniemen Jaken pikkubroidille chopattin yksi Amazon uudelleen niin, että jo kerran chopattuun autoon hankittiin toinen vakiokatto uudelleen chopattavaksi. Niitä Amazoneja olen varmaan viittä ollut yhteensä tekemässä.” Jo varhain Janne oli kuitenkin vihkiytynyt nimenomaan amerikkalaisiin laitteisiin, ja pian ajokortti-ikään tulon jälkeen hankki ensimmäisen oman jenkkinsä. Ostin noita oikeita marker-tusseja sitten varmaan vasta mentyäni muotoiluinstituuttiin 2003 syksyllä. Ja kyllähän se sitten lopulta onnistui. Se marker-homma oli semmoista siihen aikaan, ettei siitä pystynyt opiskelemaan itse oikein mitään. Hankin silloin sen minulla edelleen olevan 40-luvun Ford-aihion, jota pääsin aloittamaan järkevästi vasta koulujen jälkeen. ”Autojen rakentaminen alkoi oikeastaan ihan kertaheitolla, kun ostin ensimmäisen autoni, PV-Volvon syksyllä 1997. Ehdin minä siihen tekniikan vaihtaa, mutta myin sen sitten joskus 2002 Komulaisen Ernolle, joka muutti sen kaksioviseksi ja myi sen edelleen Ruotsiin”, Janne selittää ja kuittaa. ”Sitähän ei oikeastaan olisi pitänyt silloin myydä, vaan pitää yksi auto ajokunnossa, koska sen seurauksena minulla ei ollutkaan ajokelpoista harrastepeliä 10 vuoteen. Muutaman kuukauden päästä myin sen sitten pois ja hankin Kaireniuksen Mikeltä chopatun neliovisen ’51 Chevyn, koska piti saada vanhempi laite. Esittelyssä autoja työkseen piirtävä, Kutjan kuva -palstaa Amerikan Rautaan jo vuosien ajan tehnyt tuusulalainen Janne Kutja
”Herstin ’38 Buick on myös minun aikoinaan piirtämä, vaikka Timpan ideoihinhan se toki perustui. Auto oli jo chopattu ennen kuin lähdin projektiin mukaan, ja tein sitten suunnitelman valmiista autosta. Tässä toinen varalta tehty versio pinnavanteilla, lopultahan auto sai ’53 Cadillacin kapselit. Janne Salosen ”Queen of Diamonds” -nimen saaneen ’53 Chevyn choppaus on Kutjan käsialaa. Samalla hahmoteltiin vihreän sävyä sekä häivytysmaalausta ja se, mitä sain siihen paperille olikin aika lähellä sitä, millainen siitä autosta tuli”, Janne toteaa vaatimattomasti naurahtaen. 85 AMERIKAN RAUTA 1/2021. Kyllä se päätyöllistäjä ovat kuitenkin ne asiakkaille heidän autoistaan esimerkiksi synttärilahjaksi tehdyt kuvat. Viime aikoina on tuntunut, että tuo isompien autoprojektien suunnitelmakuvien teettäminen on lisääntynyt aika paljon, aiemmin sellaisia teetettiin kohtuullisen harvoin.” Mitä oman auton kuvan teettäminen sitten maksaa käytännössä. Peräpään ilmeestäkin tehtiin useampia versioita. Janne pääsi piirtämään John D’Agostinon ”Sophian” suunnitelman ja vaikuttamaan auton lookiin. ”Sittemmin markkinoilta poistuneeseen amerikkalaiseen Rod & Customiin ehdiin viiteen numeroon tehdä sellaisen Dream Car of The Month -kuvan. Dan Collinsin Old Gold Garagelle Janne suunnitteli ’40 Fordin aina sisustaa myöten. Valmistuttuani Lahden muotoiluinstituutista kävin 2008 Lontoon Royal College of Artissa haastattelussa, mutten sinne sitten päässyt kulkuneuvomuotoilua opiskelemaan. Aikanaan sen työn houkuttelevuuskin väheni.” Ikään kuin vaivihkaa Jannen töissä pääpaino kallistui autotaiteeseen, jota mies on toteuttanut niin tauluina, paitakuvina kuin lehtikuvituksinakin, joita Janne tekee kotimaassa Amerikan Raudan lisäksi Mobilistiin. Siihen aikaan ei Suomessa pystynyt kuitenkaan opiskelemaan automuotoilua, vaan vain teollista muotoilua yleisesti. ”Kun muotoilua pyrin opiskelemaan, oli tietysti haaveena päästä jonnekin autotehtaalle muotoilijaksi. Kansainvälisestikin tunnettu. Yhden ’40 Fordin suunnittelin Dan Collinsille, muttei se varsinaisesti tiettävästi ole koskaan aivan sellaiseksi valmistunut, vaan vietiin asiakkaalle Australiaan välivaiheen mattakuosissa”, mies jatkaa. Teen myös t-paitalogoja kerhoille, mutta juuri logojen ja vastaavien suunnittelua voisin tehdä mielelläni enemmänkin. Miten Jannesta sitten tuli maailmankuulu hot rod -taiteilija, jolle vanhojen autojen kuvien piirtäminen on päivätyö. ”John D’Agostinon ”Sophia” on varmasti tunnetuin auto, jota olen ollut mukana suunnittelemassa. ”Kyl mä tein jonkun verran kuvia joillekin tutuille jo ennen opiskelua, mutta jossain vaiheessa opiskeluaikoina en itse asiassa tehnyt niitä ollenkaan. Logojakin olen suunnitellut, tunnetuimmasta päästä lienee tuo Suomen Moottoripyörämuseon logo. Myös Rodder’s Journalissa on julkaistu minusta taiteilijaesittely.” Niitä onkin Jannesta tehty moniin muihinkin ulkomaisiin lehtiin, kuten ruotsalaiseen Gasolineen. Tässä lopputulos, jota Janne ei kuitenkaan toistaiseksi ole nähnyt valmiina autona. Jo silloin perustin toiminimen, oikeastaan alkuun sitä varten, että pääsisi laskuttamaan satunnaiset lehdissä julkaistut kuvat”, mies myöntää. ”Kuvien hinta alkaa muutamasta sadasta eurosta, ja useampi kuvakulma ja mahdollinen suunnittelutyö nostavat tietysti hintaa”, Kutja valaisee. Viereisessä kuvassa näkyy Kutjan oma pitkäaikainen Ford kustom-projekti. ”Yksi autoksi muuttuneista suunnitelmista, joka itse asiassa julkaistiin Rod & Customissa, oli Hyvinkäällä valmistunut Saarisen Vepin Buick-keulainen baby Linc. Teinhän minä näet Salosen Jannelle sen ”Queen of Diamonds” Chevyn choppauksen 20082009 tienoilla
Valmiita korjauspaloja ei ollut käytettävissä, mutta se ei ollut mikään ongelma, sillä auton omistavalta Juhikselta löytyy omasta tallistaan niin englanninpyörä kuin sikkikonekin, joten myös tarvittavien jäykisteiden teko pelteihin onnistuu ihan omin käsin. Kori ja runko etenevät eri talleissa pikkuhiljaa. Buick-projektin palaset alkavat olla kasassa, ja harsoiksi ruostuneet lattiakaukalot on uusittu. Teksti: Tomi Eronen • Kuvat: Juha-Matti Rantapää K un päästiin tutkimaan ’59 LeSabre Estate -projektin takalattioita tarkemmin, kävi ilmi, että kyllä ne olisi uusittava reunasta reunaan aina kardaanitunnelin kohtaa myöten. Uusi riittävän iso jäähdytin on jo tilattu, ja sen kohdalla päädyttiin alumiiniseen Griffiniin. Korjauspalat Juhis teki itse millisestä pellistä, ja niihin tehtiin myös oikeanlaiset jäykisteet, ettei lattiasta tulisi trampoliinia. Takapenkin kohta tehdään uusiksi vasta kun kori on rungolla ja uudet takaripustukset paikallaan, ettei sitä tarvitse tehdä moneen kertaan. Seuraavassa numerossa pääsemmekin varmasti jo kertomaan moottorin sovittelusta. Uusi Scott’s Hotrodsin toimittama etuakselisto on jo soviteltu paikalleen, ja LS-koneen odotetaan saapuvan Planet Garagen tallille Ouluun ihan näinä päivinä. Takalattia jouduttiin lopulta tekemään uusiksi reunasta reunaan. Etenemistä eri paikoissa BUICK-PROJEKTI, OSA 2 86 AMERIKAN RAUTA 1/2021 Tallilla – Buick-Projekti. Korihan on työn alla Juhiksen omassa tallissa
Uusi Scott’s Hotrodsin etuakselisto putkitukivarsineen on jo sovitettu runkoon. LS sovitettuna CAD-ohjelmalla keulalle. Projektissa mukana: Old Motor Shop Oulu Planet Garage 87 AMERIKAN RAUTA 1/2021. Ridetechin ilmajousitukseen kuuluivat niin makkarapalkeet kuin säädettävät iskaritkin. Samaan aikaan runko etenee Planet Garagen käsissä. Jäähdyttimeksi valikoitui tuplaflektein varustettu Griffinin alumiininen. Uusi Wilwoodin levyjarruin varustettu Currien 9-tuumainen taka-akseli tuetaan runkoon nelilinkein. Sen on kuvassa vasta mallattuna paikalleen. Kyllä sen pitäisi mahtua nätisti..
Delta Blues Piirustuspöydälle päätyi tällä kertaa sangen aliarvostettu Oldsmobile-malli, eli vuosina 1977–85 valmistettu kahdeksannen sukupolven Delta 88. Teksti ja piirros: Janne Kutja 88 AMERIKAN RAUTA 1/2021 Kutjan kuva
Vanteiden keskiosa on niin sanottuja puolia lukuunottamatta musta ja kehät on kiillotettu. Tällä ulkonäöllä alkaa jo olettaa, että pellin allakin on jotain hieman pirteämpää kuin alkuperäinen diesel tai pikkulohkoveekasi, ehkäpä joku saman konsernin tuoreempi ruiskumoottori, ahdettuna. Vanteiksi valikoitiin Centerlinen Sundance Serie Boulevardit 18 x 8" kokoisina, takana menisi hieman leveämmätkin. Takavalot saivatkin kokea nyt ison muutoksen, sillä ne korvattiin vaakamallisilla. Muuta muutosta kattoon ei tällä kertaa tehty, vaikka mieto katonmadallus kävi kyllä mielessä. A ihioksi otettiin 1980 vuodesta alkaen tuotannossa ollut malliversio, jonka tunnistaa aiempaa pyöreämmistä pyöränaukoista sekä lähempänä neliön muotoa olevista takavaloista. Ovenkahvat on korvattu hieman 40-luvun Lincolnin Push Button -nappien tyylisillä, mutta pienemmillä painonapeilla. Tein ne tässä tapauksessa ilman mallia, mutta 80-luvun alkupuolen Buick Electran valot saattaisivat toimia. Alusta on käytön helpottamiseksi säädettävä ilmatoiminen. 89 AMERIKAN RAUTA 1/2021. Nämä joutuisi varmaan tekemään itse halutun lopputuloksen saavuttamiseksi, sillä ei nyt ihan heti tule mieleen, mistä moiset voisivat löytyä. Lisäksi takapuskurin alareunaan on tehty aukot pakoputkenpäitä varten. Puskurit on istutettu koriin paremmin eli kavennettu ja lyhennetty useastakin kohtaa. Mitat ovat suuntaa antavat, kun tarkempaa referenssiä ei ollut. Samalla tietysti jäljelle jäänyt yläkulma täytettiin muotoihin sopivasti, takaluukun reunat jäivät alkuperäisille paikoilleen. Katossa C-pilarin yläosan etureunaa on kallistettu eteenpäin, jolloin muodosta tulee hieman tasapaksumpi, mutta se kaventuu silti hieman yläreunastaan
Jo hieman kulahtaneine kuoseineen autossa toden totta on karismaa. Chevrolet Impala 2D HT ’65. Kokonaisuus on todella komea, katsoi sitä mistä päin hyvänsä. Miltä kuulostaa 40-luvun auto ruisku-Hemillä, sähköisesti ohjatulla automaattivaihteistolla, modernilla alustalla, luistonestolla, ajonvakautuksella, ABS-jarruilla sekä automaatti-ilmastoinnilla. Packard Super Eight ’49. Siurolaisen Pasi Savian ’33 valittiin 2020 vuoden rodiksi Suomessa, eikä syyttä. Talleissa tapahtuu Vuoden rodi Ford 3W Coupe ’33. Saku Vallasvuon käyttöharrasteautona on jo useamman vuoden toiminut yhtä kaikkein komeimmista vuosikerroista edustava Impala, jonka pellin alta löytyy 6-litrainen LQ4-nykytekniikka. Aika utopistiselta, mutta sellainen on Juha Saukkosen Packard, jonka tekniikan on luovuttanut kokonaisuudessaan ’07 Chrysler 300C. Kurkistamme tallien syövereihin, mitä kaikkea on kevääksi valmistumassa – oli se sitten tämä tai joku myöhäisempi kevät. BADASS se u raa va ss a nume ro s s a Kaksi maailmaa kohtaa Seuraava Amerikan Rauta ilmestyy 4.3.2021 90 AMERIKAN RAUTA 1/2021
U U TU U S! 99€ tuotenro 510994 Nauhahiomakone 20x520mm Paineilmatoiminen nauhahiomakone vaativaankin käyttöön. Sähköliitäntä: 230V. Paino: 153 kg. Nostokorkeus: 1800mm. korkeus: 3724mm. Nostokyky: 1350kg/pari. Vaatii lisäksi kompressorin. Kiristettävä kara 6mm:n akselille. Lisäksi siinä on 2 työkalulevyä sekä asiakirjateline. Paino: 14,5kg. Vaunussa on 4 pyörää, joista 2 on lukittavissa. Paino: 88kg. Vaunussa on yhteensä 10 kuulalaakeroitua lukittavaa säilytyslaatikkoa sekä lukittava säilytyskaappi, jossa on 2 säädettävää hyllyä. 599€ tuotenro 497975 499€ tuotenro 494628 Hydrauliset autorampit Nostokorkeus: 100-430mm. www.TORAFORS.com +358 (0)50 358 5800 order@torafors.fi Työkaluvaunu puisella työtasolla Siirrettävä työasema joka on valmistettu mustasta & harmaasta jauhemaalatusta teräslevystä sekä puupäällisestä, joka toimii työpöytänä. 2190€ tuotenro 506475 Lattiavapaa 2-pilarinostin 4000kg Erittäin laadukas hydraulinen lattiavapaa kaksipilarinostin itselukittuvilla nostovarsilla. Pilarien etäisyys: 2830mm. Kutistus/ venytyskone TWIN Laadukas kutistus/ venytyskone ammattikäyttöön. Työkaluvaunu 277-os. Sähköliitäntä: 1-vaihe 230V 16A. Pituus: 360mm Paino: 1153g Hiomanauhan koko: 20x520mm Pyörintänopeus: 16000rpm Ilmankulutus: 113l/min Työpaine: 6,3bar Paineilmaliitäntä: 1/4” Sopiva letkun koko: 3,8” 259€ tuotenro 513137 Pistehitsauspihdit 230V Käsikäyttöinen/kannettava pistehitsauslaite. leveys: 3380mm. Koko: 1285x740x890mm. Uusi malli! Nostokyky: 4000kg. Työkaluvaunu 277-osaisella työkalulajitelmalla. Maks. Työsyvyys: 120mm. Ramppien mitat: 590x340mm. Käyttöjännite 230V. Nostoaika: 55sek. U U TU U S! U U TU U S! 895€ tuotenro 512775 U U TU U S! U U TU U S!. alumiinipelti: 1,8mm 1290€ tuotenro 497378 169€ tuotenro 89343 Kaikki hinnat sis. Kok. Pulverimaaliruisku Ammattimainen lopputulos kotona! Nyt voit jauhemaalata kotioloissa ja saada kestävän pinnan, joka ei irtoa tai lohkeile ja kestää paremmin kulutusta. Maks. Kok. Säädettävä nopeus, enintään 20000rpm. ALV24% Hinnat voimassa toistaiseksi, oikeudet muutoksiin pidätetään. hitsauspaksuus: 1,5mm+1,5mm Leukojen syvyys: 140mm Koko: 480x100x200mm. Moottori: 2,2kW. Autotallin sisustus (harmaa/musta) Toimitussisältö: 1kpl työkalukaappi / korkea, 3kpl yläkaapit kaasujousitetut luukut, 3kp alakaapit (1 x laatikot, 1 x kaappi & 1 x siirrettävä työkaluvaunu) 1kpl ruostamaton pöytätaso 2041,5x463x38mm 1kpl työkalutaulut Työtason korkeus: 946 mm Kokonaismitat: 2955x2000x460mm 1599€ tuotenro 513523 49€ tuotenro 510967 Karalaikkahiomakone 1/4” Kulmahiomakone / karalaikkahiomakone iskunkestävällä rungolla. teräspelti: 1,6mm Maks
TEKNIIKKA TUTUKSI: KARDAANI TOISENLAISET TALLIT – PARHAAT TALLI-IDEAT DODGE CHALLENGER 6.1 HEMI CONVERTIBLE ’70 CHEVROLET SILVERADO 2500 HD DURAMAX DIESEL ’01 FORD FAIRLANE 500 4D SEDAN ’64 CHEVROLET STYLEMASTER BUSINESS COUPE ’46 CHEVROLET IMPALA 2D HT ’64 HANNIBAL LAKESTER ’31 HARLEY-DAVIDSON PANHEAD ’49 BUICK ROADMASTER ’55 LISÄKSI ESITTELYSSÄ Harrastu ksesta työksi KUTJA DESIGN 6 414887 002455 2 1 1 70 02 45 -2 10 1 PAL VKO 2021-09 Viipale mediat Suomalaista työtä • www.amerikanrauta.fi R ak kaud es t a Ra u taa n • 1 /20 2 1 • 9,9 € AM ER IK AN RA UT A 1/ 20 21 NR O 65 ”P Ä ÄT IN , ET TÄ TÄ YT YY TE H D Ä TÄ ST Ä VA IM O N AU TO , KU N EI KE RR A N O O VA IM O A KA A N .” KOKO SUOMEN JENKKIAUTOLEHTI UNELMA KESÄYÖN OLDSMOBILE DELTA 88 ROYALE DIESEL ’80 henkeä Kouvosto: