LOWRIDER SUPER SHOW LAS VEGAS MOONEYES SHOW YOKOHAMA CHEVROLET CAMARO Z28 6.2 LT1 ’70½ OLDSMOBILE DYNAMIC 88 2D HT ’58 CHEVROLET SUBURBAN CARRYALL ’50 CHEVROLET C2500 CHEYENNE ’89 FORD ROADSTER ’32 • FORD MUSTANG GT ’01 PLYMOUTH SPORT SATELLITE ’68 & SATELLITE 4D ’69 HARLEY-DAVIDSON SPORTSTER ”HARVETSTER” ’87 6 414887 002455 2 2 1 70 02 45 -2 20 1 PAL VKO 2022-08 Suomalaista työtä • www.amerikanrauta.fi R a kkaud e sta R a utaan • 1/ 2 02 2 • 10 ,9 € MUSEOPELISTÄ MODERNISOITU Harrastu ksesta työksi TRIANGLE MOTOR CO. LISÄKSI ESITTELYSSÄ 10 VU OT TA 10 VU OT TA AM ER IK AN RA UT A 1/ 20 22 NR O 73 ”JU H AN KA N SS A TU RIS TE SS A PU H E KÄ ÄN TY I N EW M EX IC O N O SA VA LT IO ST A TU LL EE SE EN O LD SII N , JO KA N ÄY TT I SU O RA ST AA N LO H D U TT O M AL TA .”
Kitasyvyys: 700mm. 895€ tuotenro 512775 199€ tuotenro 513137 Lisähylly, avonainen Avonainen lisähylly / jatko-osa kalusteeseen 520053. 1100W moottori ja säädettävä nopeus välillä 1000-3700rpm. Vaunussa on yhteensä 10 kuulalaakeroitua lukittavaa säilytyslaatikkoa sekä lukittava säilytyskaappi, jossa on 2 säädettävää hyllyä. Maks. 2,5mm teräspelti. Vaihdettava neliskanttinen terä. Hiomapaperin mitta: 150 mm. ALV24% Hinnat voimassa toistaiseksi, oikeudet muutoksiin pidätetään. 699€ tuotenro 511083 Epäkeskohiomakone ROS090 Moottorin teho: 350W. kanttausta ja kutistusta varten. Peltileikkuri 500W Sähkökäyttöinen peltileikkuri. 199€ tuotenro 511068. www.TORAFORS.com +358 (0)50 358 5800 order@torafors.fi Satinointikone 1100W Satinointikone on teräksien, alumiinin, puun ja muiden materiaalien pinnanmuokkaustyökalu maalin ja ruosteen poistamiseen, karkeaan puhdistukseen, hiontaan, satiinointiin, mattaukseen ja kiillotukseen. Työkaluvaunu työkaluilla 277-osaa Erittäin laadukas työkaluvaunu 277-osaisella työkalulajitelmalla. 85€ tuotenro 493647 Kaikki hinnat sis. Oskillointi: 5 mm. teräspelti: 1,0mm. Paino: 4,3 kg. Mitat (PxLxK): 1280x330x1205mm U U TU U S! 1599€ tuotenro 511050 Englanninpyörä Laadukas ja vahva englanninpyörä ammattikäyttöön. Sisältää 6 rullaparia mm. 699€ tuotenro 497975 849€ tuotenro 520053 Työkaluvaunu puisella työtasolla Siirrettävä työasema joka on valmistettu mustasta / harmaasta jauhemaalatusta teräslevystä sekä puupäällisestä, joka toimii työpöytänä. Mukana 5kpl karkaistuja rullia. Maks. 199€ tuotenro 509658 U U TU U S! U U TU U S! Työkaluvaunu tuumaisilla työkaluilla 143-osaa Laadukas työkaluvaunu 143-osaisella tuumamittaisella työkalulajitelmalla. Paino: 1kg. Työkorkeus: 1200mm. Maks. pellin paksuus 2mm. Mitat (PxLxK): 1023x330x1202mm 849€ tuotenro 520055 Pakettiauton hylly, 6 laatikkoa Pakettiauton säilytysjärjestelmän osa jossa 6 laatikkoa, 3 pitkällä sivulla ja 3 päädyssä. Mitat (PxLxK): 1280x430x1050mm Pakettiauton hylly, 4 laatikkoa Säilytysjärjestelmä pakettiautoon, joka pitää työkalut ja lisävarusteet paikallaan huoltoajossa. Teho 500W. 269€ tuotenro 69175 Sikkikone 150mm Työsyvyys: 150mm. Pyörintänopeus: 4000-10000rpm
Historian siipien havinaa löytyy myös tämän numeron Harrastuksesta työksi -jutusta, joka lähenee sisällöllään Muumio muistelee -tarinoita. Meillä kaikilla on unelmamme, niin oli myös Paunosella, joka oli päättänyt hankkia itselleen superharvinaisen Facel Vega II:n. Nätti auto, ja käsittämättömän arvokas nykyään, mutta ei sittenkään se minun juttuni. Se on johtanut tilanteeseen, jossa varsinkaan monia sähköosia ei kannata uusia varmuuden vuoksi, vaan vasta siinä vaiheessa, kun vanha on rikki. Tästä ongelmasta kertoo Michael’s Garagen pitkän linjan mekaanikko Michael Harry kolumnissaan toisaalla lehdessä. Kun Paunonen sitten tiedusteli, oliko hän ymmärtänyt puhelimessa kentän ranskalaisittain äännetyn nimen väärin, kun ei lentoja löydy, kuului vastaus, että ”ai eikö sinulla olekaan omaa konetta”… Paunosen kanssa jutustellessa tuli puheeksi se sama asia, jonka itse olen noiden unelmalaitteiden suhteen huomannut, että vaikka keräilyarvollisesti saattaa jälkikäteen vähän harmittaa niistä luopuminen, ei niitä sitten oikeasti kuitenkaan enää kaipaa, kun mielenkiinto on siirtynyt toisiin juttuihin. Eikä se liity korjaajaan tai maahantuojaan, vaan valmistusketjuun, jossa on säästetty liikaa laadussa. S anotaan, että aika kuluu nopeasti, kun on kivaa. Tässä numerossa on haastattelussa Triangle Motor Companyn Risto Paunonen, joka aloitti alalla jo 1980-luvulla pian ensimmäisen oman jenkkinsä, kolaroituna hankitun ’67 Mustangin läpikäymisen jälkeen, ja on saanut kokea alan yrittäjänä niin 1990-luvun laman kuin 2000-luvun alun nousukaudenkin. Syitä voi olla monia – joko on liian kiire, puutetta ammattiylpeydestä tai yksinkertaisesti osaamisesta. Autohan oli silloin 2012 pinnavanteilla varustettu lowrider, joka kiersi sitten minulta ensin yhdelle ja sitten toiselle kaverille, ja ensin siitä jäivät matkalle ne 13" vanteet, sittemmin myöhäisempi, minulle tuntematon omistaja korotti auton ja teki siitä muutenkin tunnistamattoman näköisen. Niin minullekin kävi aikoinaan, kun sain ensin hankittua hyvin sopivaan hintaan 21-ikkunaisen VW Sonderbusin, ja myin sen paria vuotta myöhemmin tämän päivän mittapuulla järkyttävän halvalla pois. Sitä vuonna 2008, vuosituhannen alun nousukauden huipulla haettaessa Ristolle tuli eteen ihmeellinen ongelma, nimittäin mistään ei löytynyt reittilentoja myyjän mainitsemalle lähimmälle Nimesin kentälle. Fredrikillä on suunnitelmissa ”entistää” auto ja tehdä siitä taas matala, ja tällä kertaa vaihtuu tekniikkakin, joka on ollut näihin päiviin asti auton alkuperäinen ”Iron Duke” -rivinelonen. Lehden 10-vuotisjuhlan kynnyksellä kuului lännestä iloisia uutisia, nimittäin allekirjoittaneella ensimmäisen lehden ilmestymisen aikaan ollut Chevy S10 on palannut alkuperäiselle rakentajalleen, avustajallemme Fredrik Robertssonille. Siitäkin projektista saadaan lukea lisää vuoden mittaan! Tomi Eronen Päätoimittaja tomi.eronen@amerikanrauta.fi Ensimmäiset 10 vuotta 3 AMERIKAN RAUTA 1/2022 Pääkirjoitus. Ensimmäisen Amerikan Rauta -lehden ilmestymisestä tulee tänä vuonna täyteen 10 vuotta, ja sitä juhlistetaan pitkin vuotta teemaan liittyvillä tarinoilla huipentuen 10-vuotisjuhlanumeroon loppuvuodesta. Usein kuulee parjattavan ”Amerikan Jimin” tekemiä virityksiä ja epäonnistuneita korjauksia, mutta kyllä ne onnistuvat ihan Suomi-Jonneltakin. Esimerkkinä tulee mieleen joitakin vuosia sitten lehdessämme esitelty Roope Lundströmin tuontiCamaro, jonka ruostevaurioita oli korjattu uretaanilla ja limsapulloilla. Epämääräisiin korjauksiin käytetyt sanomalehdet olivat kuitenkin kotimaisia… Yhä useammin kuulee kerrottavan, ettei vika ole kuitenkaan missään edellä mainitussa, vaan yksinkertaisesti siinä, ettei kunnollisia, tarkoitukseen sopivia ja kestäviä osia vain ole saatavana. Harrastuksesta työksi -sarjahan aloitettiin esittelemällä tuoreita alan yrittäjiä, joille harrastuksesta tuli työ, mutta pikkuhiljaa oli jo alkuun tarkoituksena edetä myös pidempään alalla toimineisiin yrityksiin
Mikkonen, Markku Pahkajärvi Tuotantopäällikkö Tomi Saloniemi Ulkoasu Sari Mantila Kustantaja Viipalemediat Oy Puh. Copyright: Osittainenkin aineiston lainaaminen ilman Viipalemediat Oy:n kirjallista lupaa on kielletty. Jos kuitenkin lehti julkaisee tilaamatta lähetettyjä kirjoituksia ja/tai kuvia lehdessä tai verkkosivuillaan, katsotaan tekijän luopuneen em. 03 2251 948 (ma–pe 8.30–16.00) tilaajapalvelu@amerikanrauta.fi Päätoimittaja Tomi Eronen Toimittajat Kimmo Janhunen, Tuukka Erkkilä Avustajat Olli Lehtinen, Pasi Kekarainen, Jussi Löppönen, Janne Kutja, Petri Ruokamo, Robert McCarter, Petteri Hautamaa, Veli Vartiala, Beto Mendoza, Fredrik Robertsson, Dino Dalle Carbonare, Kari B. Viipalemediat Oy:n vastuu ilmoituksen poisjäämisestä tai virheestä ilmoituksessa rajoittuu ilmoituksesta maksetun määrään palauttamiseen. Tilaajapalvelu Puh. Ilmoitukset: Mikäli hyväksyttyä ilmoitusta ei tuotannollisista tai muista toiminnallisista syistä (esim. Ilmoitusasiakas on vastuussa ja korvausvelvollinen mainontansa aiheuttamista mahdollisista vahingoista kolmannelle osapuolelle ja/ tai Viipalemediat Oy:lle. Huomautukset on tehtävä kirjallisesti 8 päivän kuluessa ilmoituksen julkaisemisesta tai tarkoitetusta julkaisuajankohdasta. 06 2810 100 Hallituksen puheenjohtaja: Ari Isosomppi Postiosoite Amerikan Rauta, PL 350, 65101 Vaasa Ilmoitusmyynti Peppe Haapala: 050 4147 559 Susanne Ripsomaa: 050 4147 553 www.amerikanrauta.fi > Mediakortti Sähköiset osoitteet toimitus@amerikanrauta.fi myynti@amerikanrauta.fi materiaali@amerikanrauta.fi etunimi.sukunimi@amerikanrauta.fi Painopaikka PGM Myynti R-Kioskit, huoltoasemat, marketit ja Lehtipisteet kautta maan ISSN 2243-4550 Tämän tuotteen paperi sekä tuotantoprosessi ovat sertifioidusti ympäristöystävällisiä. lakko) voida julkaista lehti ei vastaa tästä mahdollisesti aiheutuvasta vahingosta. 4 AMERIKAN RAUTA 1/2021 Toimitus. materiaalin tekijänoikeuksista Viipalemediat Oy:n hyväksi lähettäessään materiaalin lehdelle. Materiaali: Viipalemediat Oy ei vastaa tilaamatta lähetettyjen kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä eikä palauttamisesta
Toimitamme osia koko maahan! Meidät löydät Riihimäeltä osoitteesta PAJAKATU 2 A 1. 040-5606 254 PROJEKTEIHIN OSAT JA PALVELUT KANNATTAA TILATA NYT. WWW.TUUMACID.FI INFO@TUUMACID.FI P. Tervetuloa!
Mikan kaksiovinen on varustettu isolohkolla kun Tiian neliovitolppa taas edustaa mallisarjan vaatimattomampaa päätä. 46 FordMustangGT’01 Vantaalaisen Petri Seppälän New Edge Mustang on muuttunut Petrin käsissä huomattavasti suorituskykyorientoituneempaan suuntaan. 58 Harley-DavidsonSportster’87 Vesa ”Nasse” Kauppisen Harvetster sekoittelee tyylillisesti Ruotsi-choppereiden, hippikoptereiden ja high-neckien vivahteita. 28 Chevrolet3100Suburban Carryall’50 Tamperelaisen Mika Siveniuksen patinapintainen Slamburban on nykyaikaistettu teknisesti LS1-moottoria, hammastankoohjausta ja ilmastointilaitetta myöten. 52 ChevroletC2500Cheyenne’89 Kotkalainen Jari Kilkki rakensi kimpassa serkkunsa Tomi Kokkosen kanssa yhteisen work truckin, joka uudistui tekniikkaa myöten. 20 PlymouthSportSatellite2dHT’68 &PlymouthSatellite4dSedan’69 Lahtelaisten Tiia ja Mika Sipilän Satellitet ovat kuin mansikka ja mustikka. ESITTELYSSÄ 14 OldsmobileDynamic882DHT’58 Jukka Miinalaisen ilmajousitettu patinaOldsmobile on saanut nimekseen Crazy Horse tribuuttina Neil Youngille sekä hänen samannimiselle taustabändilleen, joita mies on diggaillut jo kolmisenkymmentä vuotta. 40 ChevroletCamaroZ28LT1’70 Janakkalan Harvialassa asuvan Miika Liljedahlin 2Gen-Camaro on ulkokuoreltaan varsin lähellä alkuperäistä, mutta päivitetty pinnan alta uudelle vuosituhannelle. 34 FordRoadster’32 Viime numerossa esittelimme Nurmijärven Palojoella asuvan Marko Wahlroosin Sledanetten. 1/2022 58 HarleyDavidson Sportster ’87 28 Chevrolet 3100 Suburban Carryall ’50 14 Täs s ä num e ro ss a 6 AMERIKAN RAUTA 1/2022. kannessa: OldsmobileDynamic88’58 Nro 73. Nyt on vuorossa miehen klassiseen tyyliin rakentama DuVall-lasinen Roadster
ARTIKKELIT 57 Tarinantakaa: ChevroletC2500Cheyenne’89 Jarin ja Tomin yhteinen työkalu koki projektin aikana paljon muutoksia, joita ei ensi silmäyksellä edes huomaa. 86 Nytharmittaa Varaosien hankkiminen on toisinaan turhauttavaa niin saatavuuden kuin laadunkin suhteen. 12 Tapahtumakalenteri Viikonloput alkavat täyttyä jo uudellekin vuodelle. 74 X-tremeCarShow Ideaparkin keskusaukiolla järjestettiin X-treme Car Show pienoiskoossa. 10 Pelitjavehkeet Luettavaa, puettavaa ja muuta tarpeellista. 82 Muumiomuistelee Artturin alueella Oulussa vaikutti 1960 luvulla joukko nuoria miehiä, joita myös rakkikoiriksi kutsuttiin. VAKIOT 08 Rauta-annos Tuleva vuosi voi tuoda tullessaan muutoksia kotimaiseen katukiihdyttelyyn. 76 LatelaCarShow Pirkkahallissa järjestettiin joulukuussa uusi näyttely, jonka antiin lukeutuivat myös jenkit. 72 EkensGassersSwap&Meet FSRA ja Tomahawk Town suuntasivat pikkujouluristeilyllään Nackassa järjestettyyn swappiin. Tällä kertaa haastattelussamme on Risto Paunonen, jonka autoharrastus muuttui yrittäjyydeksi jo 80-luvun lopulla. 7 AMERIKAN RAUTA 1/2022. 88 Kutjankuva Janne piirsi Oldsmobilen linjakkaasta Super 88 Fiesta Wagonista entistäkin virtaviivaisemman kaksiovisen mallin. Sen on saanut todeta myös pitkän linjan ammattilainen Michael Harry. 78 Harrastuksestatyöksi: TriangleMotorCo. 68 Mooneyes Hot Rod Custom Show 62 Lowrider Super Show 34 Ford Roadster ’32 TAPAHTUMAT 62 LowriderSuperShowLasVegas Maailman hienoimmat lowriderit kokoontuivat yksipäiväiseen näyttelyyn Las Vegasiin. 68 MooneyesHotRodCustomShow Yokohaman kustomkulttuurijättiläinen vietti joulukuussa 30-vuotisjuhlaansa
Tommy Ivon kilpurit kaupan Tommy Ivo oli värikäs hahmo 50–70-luvun amerikkalaisilla kiihdytysradoilla. Kiihdytysuransa alkutaipaleella 50-luvun lopulla Ivon ajokkina toimi kahdella vierekkäin asennetulla Buickin Nailhead-moottorilla varustettu dragster, josta tuli maailman ensimmäinen bensiinikäyttöinen yhdeksän sekunnin rajan alittanut dragster. Myytävien listalla on myös auto, joka on kenties Ivon tuntemattomimpia – 70-luvun loppupuolella rakennettu amerikanlipputeemainen ’77 Dodge Charger funny car, joka jäi hänen viimeiseksi kilpurikseen yli 20 vuotta kestäneen kiihdyttelyn päätteeksi. Konstruktion sai rakentaakseen Kent Fuller, ja runsaan viihdearvon vuoksi auto sai nimekseen Showboat. Muutokset olivat lähinnä kosmeettisia, sillä auto sai ylleen stw-tyyppisen ohjaamon ja keulaansa Rivieran muotoja. Myöhemmin hän rikkoi samalla Twin Buickilla lisää ennätyksiä saavuttaen ensin 170, sitten 175 ja lopuksi vielä 180 mph loppunopeudet. Kilpuri on sittemmin entisöity alkuperäiseen asuunsa sen löydyttyä huoltoaseman takaa New Jerseyssä. Ivo nähtiin valkokankailla jo lapsena ja kunnostautui myöhemmin myös televisiossa, mistä hän sai kilpureiden kyljissäkin usein nähdyn lempinimen ”TV Tommy”. Ivo sen sijaan selvisi rytäkästä kuin ihmeen kaupalla lähes pelkällä säikähdyksellä. Lisäksi huutokaupattavana ovat hänen Tom Hannan valmistamalla korilla ja remmiahdetulla 426 Hemillä varustettu Top Fuel -etumoottoridragsterinsa sekä pahamaineinen takamoottorinen dragster, jolla Ivo ylitti Pomonan Winternationalseissa vuonna 1974 maaliviivan yli 200 mph nopeudella ylösalaisin ja takaperin. Tommy Ivo ehti luoda elämänsä aikana kaksi uraa, sillä hän tuli ensin tunnetuksi näyttelijänä ja vasta sittemmin kiihdytyskuskina. Jos kaksimoottorisella autolla menestyi noin hyvin, niin entäs nelimoottorisella. Tuolloin laite sai myös uuden nimen, The Wagon Master. Yhtä värikkäitä olivat myös hänen show-henkiset kilpurinsa, joista tunnetuimpia huutokaupataan tammikuussa Mecumin järjestämässä huutokaupassa. Vuonna 2005 Ivolle myönnettiin Motorsports Hall of Fame of America -tunnustus hänen saavutuksistaan lajin parissa. Tämä aivoitus synnytti lopulta Ivon kaikkein mieleenpainuneimman ajokin – neljällä naulapäämoottorilla varustetun nelivetoisen kiihdytysauton, jossa kaksi moottoria tuotti voimaa etuakselille ja toiset kaksi vastaavasti taka-akselille. Vuonna 1964 Bob McCourry osti auton Ivolta ja ajettuaan sillä hetken sellaisenaan, päätti jalostaa sitä eteenpäin. Kyseessä ei ollut harkittu temppu, vaan hallitsemattoman maaliviivan ylityksen aiheutti moottoririkkoa seurannut räjähdys, joka hajotti Larry Sikoran rakentaman auton kahteen osaan. Kuvat: Mecum Auctions 8 AMERIKAN RAUTA 1/2022 Uutispalsta Toimittanut: Kimmo Janhunen
Yksi harkinnan alla oleva seikka on suorituskyvyn sekunti/nopeus-rajat. Auto voi kuulemma olla vaikka vanhempi eurooppalainen, kunhan sen katto on chopattu, Marko kuittaa viitaten pihassa seisoviin Amazoniin ja Angliaan, joista molemmat ovat joutuneet luovuttamaan siivun kattokorkeudestaan. Toistaiseksi olemme suositusten varassa, ja talvenselällä teemme päätöksiä, kun saamme käytyä neuvottelukierrokset AKK:n, muiden päämiesten ja viranomaisten kanssa. Lopullisia päätöksiä asiasta ei kuitenkaan ole vielä tehty. Ohjelman isäntänä toimii Niko Kantola, ja siinä käydään vaihtuvien vieraiden kanssa läpi MP-alan tärkeimpiä kuulumisia, uutisia ja tapahtumia. Katse tulevaisuuteen! Marko Tuutti hyppäsi Teppo Inkisen saappaisiin jatkamaan Tuumacidin liiketoimintaa. ”Tuumacid on ehkä profiloitunut jossain määrin Ford-pajaksi, mutta haluan painottaa sitä, että palvelemme mielellämme ihan kaikkia amerikkalaisten autojen omistajia laidasta laitaan”, mies toteaa toivottaen tervetulleiksi niin vanhat kuin uudetkin asiakkaat. Toiminta jatkuu samassa toimitilassa ja samoilla toiminnoilla kuin ennenkin, ja yhteystiedotkin pysyvät samoina. Mikä on riittävän turvallista, missä riski kohoaa ja miksi”, Esko pohjustaa, ja jatkaa: ”Maassamme on tällä hetkellä muutama aktiivinen tapahtumapaikka, joissa varttimailin ajamiselle annetut kriteerit paluureitityksen, siedettävän jarrutusmatkan, sektorien tai muiden seikkojen suhteen eivät ihan täyty. Mukana on tuttuun tapaan myös Petrol Circus Custom Bike Show, joka kokoaa yhteen satakunta Suomen komeinta kaksipyöräistä sarjoissa Custom, Street, Classic ja Open. Joka tapauksessa tapahtumajärjestäjille ohjattavat säännöt tulevat tarkentumaan viranomaisohjeiden perusteella.” Tuumacid vaihtoi omistajaa Tuumacid Oy:n toiminta on siirtynyt liiketoimintakaupalla uudelle yrittäjälle Marko Tuutille. Saman miehen luotsaamassa podcastissa puolestaan tarjoillaan vinkkejä oikean moottoripyörän, varusteiden ja reittien valintaan. Reippaampien ajokkien suorituskyky kuitenkin kasvaa koko ajan ihan silminnähden, ja uudet autot ovat entistä suorituskykyisempiä jo kaupasta ostettuina. Hänen uusin hankintansa on viidennen sukupolven Mustang Cobra, joka puolestaan edustaa toista ääripäätä. Suomessa ei toistaiseksi ole organisoidun kiihdytysajon parissa tapahtunut fataalia onnettomuutta, emmekä tietenkään halua sellaista tapahtuvan jatkossakaan. Viime vuoden lopulla alkoi kuulua huhuja, joiden mukaan tämän vuoden katukiihdyttelyt typistyisivät kaiteettomilla radoilla 1/8 mailin mittaisiksi. Näissä paikoissa FHRA ei voisi kuluttajaturvallisuuslain tiukimpien velvoitteiden valossa järjestää tapahtumaa, eikä antaa kilpailulupaa tai suostumusta toteuttaa 1/4 mailin tapahtumaa. Tapahtumaan voi virittäytyä etukäteen uuden MP Pää Pyörällä -ajankohtaisohjelman sekä podcastin myötä. Markolla itsellään on avarakatseinen harrasteautotausta, josta löytyy muun muassa 50-lukulaisia GM-tuotteita. ”Käytännössä tässä vaihtui vain yrittäjän nimi ja Y-tunnus”, Marko naurahtaa. 9 AMERIKAN RAUTA 1/2022. Näin asiaan vastaa kiihdytysajojen kattojärjestön, FHRA:n toimitusjohtaja Esko Raisvuo: ”Pohjimmiltaan tässä on kyse riskien arvioinnista. Mies hyppäsi uusiin haasteisiin, kun Tuumacidin vuonna 2003 perustanut Teppo Inkinen päätti siirtyä syrjään. MP22 & Petrol Circus Moottoripyörämessut tulevat taas ja käynnistävät tapahtumavuoden helmikuun ensimmäisenä viikonloppuna. Muutoksia kadunmiesten kiihdyttelyyn
Tuotteen kerrotaan sopivan erinomaisesti myös vinyylikatoille. Hinta 37,90 €. Toimittanut: Kimmo Janhunen Olympiavuoden klassikot Jan Erik Laineen uutuuskirja ”Olympiavuoden Klassikot – Tarinoita 1952 automalleista” on upeasti kuvitettu 212-sivuinen teos, johon on kartoitettu ja koottu kyseisen vuoden Suomi-autojen tarinoita niiden entisiä ja nykyisiä omistajia haastatellen. Irtokaapelit maksavat 9–25 €/kpl ja sarjat 59–65 €. supermarket.fi Haalistuneelle kumille ja muoville Ghost Killerin Pro Tire Gel on suunniteltu palauttamaan väri muovija kumiosille, jotka ovat menettäneet alkuperäisen värinsä auringon UV-säteilyn sekä pesujen ja muiden rasitusten vuoksi. Sen sijaan tuotteissa on käytetty meille vieraampia ainesosia, kuten bergamottiöljyä, setripuuta ja meripihkaa. kaasutinexpertti.fi Ahtaiden paikkojen harja Meguiar’silta on tullut markkinoille uusi Triple Duty Detail Brush, eli suomeksi sanottuna kolmella erilaisella harjaspäällä varustettu pieni harja, joka soveltuu erinomaisesti esimerkiksi sisustan kolojen, suulakkeiden sekä painikkeiden välien puhdistamiseen. meguiars.fi 10 AMERIKAN RAUTA 1/2022 Tuoteuutuudet. Ihan hyviä hajuja nekin! Hinta 10,90 €/100 ml. Siksi Kaasutinexpertin maadoituskaapeleissa on 1477 kuparisäiettä varmistamassa vastuksettoman energiavirran. Halutessaan moottoritilaa voi piristää valitsemalla kaapelin suojuksen värin mieleisekseen. presco.fi Haise hyvälle! Matkustelu on ollut viime aikoina rajoitettua, mutta nyt voit tuoksua Valtatie 66:lle poistumatta kotoa lähikauppaa pidemmälle. Route 66 -miestentuoksukokoelman kerrotaan perustuvan markkinoiden kolmeen suosituimpaan tuoksutrendiin, jotka eivät kuitenkaan ole bensiini, jarrukliineri eikä WD40. Värejä on valittavana kuvan mukaan ja johtimien pituuksia 35–95 cm. Sähköenergia kulkee parhaiten, kun kaapelin johtavana materiaalina on puhdas kupari, jonka poikkipintaala on mahdollisimman suuri. Hinta 67 €/ gallona (3,78 l). berner.fi Maadoitus kaapelit eri väreissä Vaikka virtakaapeleina käytetään perinteisesti punaisella päällysteellä varustettuja kaapeleita, ei sähkövirta välitä, minkä värisen kuoren alla se kulkee. Opus on mainiota ajankuvaa vuodelta, joka toi Suomeen niin CocaColan kuin Checker-taksitkin
Hinta 269,00 €. Kyseessä on vahvapigmenttinen maali, joka on suunniteltu peittämään yhdellä vedolla. Takissa on aikakaudelle tyypillinen ruutukuvio ja tikattu vuori. Hinta 60,00 €. kylttimaalaus.fi Alkuperäismalliset kaasuvaijerit Scott Draken ja Holleyn alkuperäismalliset ja -mittaiset kaasuvaijerit ’69–70 Ford Mustangeihin ja Mercury Cougareihin löytyvät nyt suoraan Trade Partsin hyllystä niin 302–351-pikkulohkoihin kuin 390–428-isolohkoihinkin. Saatavilla ovat myös Craftmasterin lisäaineet. Helppo pinnoitesetti Meguiar’s on lanseerannut Hybrid Paint Coating Kit -pinnoitesarjan, jonka kerrotaan takaavan helpoimman, kestävimmän ja kiiltävimmän diy-pinnoitteen, mitä markkinoilla on tähän mennessä nähty. Setti sisältää kaiken tarvittavan mikrokuituliinoineen ja levityssienineen. Hinta 16,00 €/125 ml. autodude.fi 50’styylinen 50’styylinen villakangas takki villakangas takki Avenham-villakangastakki on saanut inspiraationsa 50-luvun alun moottoriurheilupiirien pusakasta. Hinta 97,50 € meguiars.fi Craftmasterstraippimaalit Kiimajärven Kylttipaja on ottanut tuotevalikoimaansa Craftmasterin laadukkaat emalimaalit, jotka soveltuvat erityisesti pinstripe-koristeraidoitusten sekä tekstien maalaamiseen. Suojauksen luvataan kestävän yli vuoden. Valmistajan ilmoittama kesto yhdelle käsittelylle on jopa 6 kk. Päältä löytyvät vetoketjulliset sivutaskut sekä rintatasku ja sisältä vetoketjullinen povitasku. Hinta 24,90 €. tonupstore.com 11 AMERIKAN RAUTA 1/2022. Pullossa kiinteästi oleva huopalevitin tekee levittämisestä helppoa. tradeparts.info Lasipinnoite Gyeon Q² QuickView -lasipinnoite on todettu hyväksi tuotteeksi myös talvea vasten. Pinnoitteen koostumus sitoo tuotteen kiinni maalipintaan muodostaen erittäin vahvan suojan ulkoisia ja kemiallisia epäpuhtauksia vastaan. Se muodostaa pitkäikäisen, kirkkaan ja erittäin liukkaan kalvon, jonka ansiosta lasipinnat hylkivät käsittelyn jälkeen vettä ja likaa
Kiihdytysajon SM-osakilpailu 1 LSK Business Park, Kauhava 3.6. FHRA Street Mayhem & Test n’Tune Motopark Raceway, Pieksämäki 20.–21.8. Taivalkosken Moottorikerhon kiihdytyspäivä (varttimaili) Pudasjärven lentokenttä 19.8. Kiihdytysajon SM-osakilpailu 4 Motopark Raceway, Pieksämäki 27.8. 34 Helsinki-Malmin lentokenttä 6.8. 33 Helsinki-Malmin lentokenttä 2.7. Taivalkosken Moottorikerhon No Speed Limit -huippunopeuden mittaus Pudasjärven lentokenttä 2.9. Kustom Kulture Show Kaapelitehdas, Helsinki 5.3. FHRA Cruising Pre-Party vol. FHRA Street Race & No Prep Challenge Vesivehmaan lentokenttä 27.8. Taivalkosken Moottorikerhon No Speed Limit -huippunopeuden mittaus Pudasjärven lentokenttä 23.7. Taivalkosken Moottorikerhon kiihdytyspäivä (varttimaili) Pudasjärven lentokenttä 27.5. Choppertori -22 Lutakonaukio, Jyväskylä 4.–6.2. Winter Swap Meet, Teivon Ravikeskus, Tampere 2.4. Malmi Street Drags #2 & No Prep Challenge Helsinki-Malmin lentokenttä 16.7. FHRA Cruising Pre-Party vol. X-treme Super Summer Meet Helsinki, Malmin lentokenttä 30.7. 35 Helsinki-Malmin lentokenttä 3.9. FHRA Cruising Pre-Party vol. FHRA Cruising Pre-Party vol. FHRA Street Mayhem & Test n’Tune LSK Business Park, Kauhava 28.5. 32 Helsinki-Malmin lentokenttä 4.6. FHRA Street Mayhem & Test n’Tune Motopark Raceway, Pieksämäki 11.6. FHRA kiihdytysajon SM-finaali LSK Business Park, Kauhava 24.9. American Car Show Helsinki, Messukeskus 30.4.–1.5. Malmi Street Drags #3 Helsinki-Malmin lentokenttä 13.8. Nitro Nationals & Kiihdytysajon SM-osakilpailu 3 LSK Business Park, Kauhava 1.7. FHRA Street Race & No Prep Challenge LSK Business Park, Kauhava 5.8. Lapua Motor Show Patruuna-Areena 15.–17.4. Taivalkosken Moottorikerhon kiihdytyspäivä (varttimaili) Pudasjärven lentokenttä 11.–12.6. Kiihdytysajon SM-osakilpailu 2 Motopark Raceway, Pieksämäki 13.–14.6. 15.1. Waltikka Cruising Hotelli Waltikka, Valkeakoski 28.–29.5. MP22-moottoripyörämessut Helsinki, Messukeskus 12.–13.2. Classic Motorshow Lahden Messukeskus 6.5. FHRA Street Mayhem & Test n’Tune LSK Business Park, Kauhava 10.–11.9. FHRA Cruising Pre-Party vol. FHRA Street Race & No Prep Challenge Vesivehmaan lentokenttä 29.6.–3.7. Malmi Street Drags #4 Helsinki-Malmin lentokenttä 9.9. Malmi Street Drags #1 Helsinki-Malmin lentokenttä 10.6. FHRA Tampere, Pienoismallipäivä Tredu, Tampereen Kauppaoppilaitos 19.3. Old Toy Swap Turun Messukeskus 18.6. FHRA Mega Swap Helsinki-Malmin lentokenttä 2.–3.4. FHRA Mega Swap Helsinki-Malmin lentokenttä 8.10.2022 October Swap Meet Teivon Ravikeskus, Tampere Tapahtumat 12 AMERIKAN RAUTA 1/2022 Tapahtumakalenteri Toimittanut: Kimmo Janhunen. FHRA Street Race & No Prep Challenge LSK Business Park, Kauhava 21.5. 31 Helsinki-Malmin lentokenttä 21.5. Hot Rod & Rock Show Tampereen Messuja Urheilukeskus 9.4
12 90 29 90 8 90 8 90 Edelliset numerot Varastossa lähes kaikki vanhat numerot vuodesta 2012 alkaen. Amerikan Rauta avaimenperä Alk.. Amerikan Rauta T-paita Supermarket.fi 4 90 14 90 Amerikan Rauta tarra-arkki Kymmenen säänkestävää tarraa A5 arkilla. Mopo Erikoisnumero klassikkomopojen ystäville. Viipale mediat mediat Klikkaa ostoksille automiehen verkkokauppaan! supermarket.fi Amerikan Rauta parkkikiekko Candy skull time
Teksti ja kuvat: Kimmo Janhunen 14 AMERIKAN RAUTA 1/2022. Musiikin vaikutteet näkyvät täysin läpikäydyssä autossa niin käsintehdyissä koristemaalauksissa kuin miehen itse ompelemassa upeassa sisustassakin. Hullu hevonen Oldsmobile Dynamic 88 ’58. Jukka Miinalaisen patinapintainen Oldsmobile on saanut nimekseen Crazy Horse tribuuttina Neil Youngille sekä hänen samannimiselle taustabändilleen, joita Jukka on diggaillut jo kolmisenkymmentä vuotta
15 AMERIKAN RAUTA 1/2022
Juhan kanssa turistessa puhe kääntyi vähitellen New Mexicon osavaltiosta tulleeseen Oldsiin, joka näytti suorastaan lohduttomalta. 16 AMERIKAN RAUTA 1/2022 Oldsmobile Dynamic 88 ’58. Lopulta jouduin kuitenkin hylkäämään Mercuryn huonojen sinkkipainevaluosien takia, koska ne ovat niin hankalia kromattavia”, Jukka aloittaa. Hänen soolotuotantonaan syntyneet folk-, countryja rockabillyjutut eivät ole niinkään minun juttuni, ja siksi Oldsin nimeksikin tuli juuri tuo Crazy Horse”, Jukka perustelee. Olin aiemmin Marjakankaan luona käydessäni katsellut sillä silmällä hänellä myynnissä ollutta ’57 Mercurya, ja ehtinyt suunnitella siihen mielessäni Watson-tyylisen maalauksenkin, joka olisi toiminut hienosti yhteen kyseisen mallin katon ja peräkontin pokkausten kanssa. Fenderin Bluetooth-kaiutin sopii hyvin musateemaan ja istuu saumattomasti verhoiluun Southwest-henkisten kiinnitysremmiensä ansiosta. Sen pelleissä oli kuitenkin houkuttelevan hyvä patina. Meksikoviltit ovat suhteellisen löysää punosta ja purkautuvat kuin räsymatto, jos loimen leikkaa poikki. Kissojen koti. J oensuun Niittylahdessa asuva Jukka on rakennellut autoja yli kolmekymmentä vuotta. ”Niilon tuotannosta minuun ovat aina iskeneet nimenomaan Crazy Horsen kanssa tehdyt levyt ja keikat. Näin ollen niihin piti silittää ensitöiksi liimalla tarttuva tukikangas, minkä jälkeen Jukka ompeli lisävahvistukseksi ilmeikkäät tuck & roll -makkarat. Jukan ensitapaaminen Oldsin kanssa tapahtui vuonna 2018, jolloin se seisoi Juha Marjakankaan hallissa Alavieskassa. Kaiuttimen malli on Newport ja se sisältää yhden diskantin sekä kaksi pienehköä bassoa. Suunnilleen yhtä kauan hänen tallissaan on soinut taustalla mieheen jo nuorena syvän vaikutuksen tehneen kanadalais-yhdysvaltalaisen Neil Youngin ja hänen taustabändinsä Crazy Horsen särökitararokki pitkine feedbackeineen. Kun Jukka sai muutama vuosi sitten käsiinsä New Mexicosta Suomeen uitetun, rähjäiseen kuntoon päässeen ’58 Oldsmobilen, näki hän siinä lähtökohdan tribuutille, jossa yhdistyisivät hänen molemmat intohimonsa – autojen rakentelu sekä tuo kyseinen musiikki. Nimi autolle oli jo valmiina. ”Juhan oli tarkoitus kunnostaa auto itselleen, eikä se ollut varsinaisesti edes myytävänä
Jukka ompeli sisustan itse ja vei meksikoviltti-idean varsin pitkälle. ”Tässä vaiheessa koko etupää oli purettuna, joten samalla oli helppo sovitella paikoilleen myös ilmajousitus, johon olin hankkinut kaikki osat erillisinä komponentteina. ”Sitä kissankusen hajun määrää ei voi sanoin kuvailla”, mies päivittelee. Pusseiksi tuli Slam Specialtiesin SS-6:t niin eteen kuin taaksekin. Projekti lähti käyntiin tuttuun tapaan ruostekorjauksilla. Itse asiassa auton vararengas onkin siellä, eikä continental kitin kotelossa. Se taisi olla syksyä 2018, kun aloin pikkuhiljaa rakentaa autoa muiden projektien ohessa. Koriin Jukka hitsasi etulokareiden alaosat sekä puolen metrin korjauspalat molempiin helmoihin. Vasen etukulma oli saanut kipeää, joten se vaati oikaisuhoitoa. Etupuskuria ei kuitenkaan saanut enää pelastettua, joten se vaihdettiin uuteen. Minulle oli alusta asti selvää, että kori jää patinapinnalle, mutta muuten halusin käydä koko auton läpi toimivuuden takaamiseksi”, Jukka viitoittaa. Hänelle oli alusta alkaen selvää, ettei vilttejä vain heitettäisi penkeille huolettomasti, vaan niistä tehtäisiin viimeistelty ja lukuisin harkituin yksityiskohdin toteutettu verhoilu. Juhan kanssa turistessa puhe kääntyi vähitellen Oldsiin, joka näytti rikkinäisine laseineen ja sisustoineen suorastaan lohduttomalta. 17 AMERIKAN RAUTA 1/2022. Etujalkatilat olivat uuden pellin tarpeessa, mutta muuten pohja oli kova. Myös sisätilat maalattiin lattiasta kattoon jo ihan siitäkin syystä, että kabiini oli ilmeisesti toiminut vuosikausia kissaperheen asuntona tai huussina. Patinapinnalle haluttiin jättää ainoastaan ulkokuori, joten kaikki alustan osat maalattiin epoksiprimerilla ja niiden pintaan ruiskutettiin puolikiiltävä musta. Sen pelleissä oli kuitenkin houkuttelevan hyvä patina. ”No, kyllähän siinä jonkin aikaa meni ennen kuin Oldsin sai käydä hakemassa pois, sillä Juha oli ostanut sen omaksi projektikseen eikä myyntiin. Ilmajousituksen komponentit löysivät paikkansa hattuhyllyn alta ja alkuperäinenkin vararengaskotelo päätettiin säilyttää. Etupusseille Tero Eronen leikkasi antamieni mallien mukaiset sovituspalat, ja taakse asensin alkuperäisten lehtijousien tilalle parallel-linkit sekä panhard-tangon”, Jukka selvittää. Siististi toteutettu verhoilu ulottuu konttiin saakka
Ruosteiseksi paahtuneet pinnat käsittelen silloin tällöin ohuella öljyllä”, Jukka kertoo. Varapyöräkotelo itsessään on joku vanitarvike, eikä siellä ole oikeasti edes rengasta sisällä.” Fender skirtit Jukka päätyi tilaamaan eBaysta lasikuituisina, kun peltisiä ei siihen hätään löytynyt. Nekään eivät menneet paikoilleen heittämällä, vaan takapään muotoa joutui muokkaamaan laminoimalla, minkä jälkeen kiinnitys lokasuojaan meni luonnollisesti uusiksi. ”Tutkailtuani aikani sellaisella varustettujen Oldsien kuvia, totesin, ettei alkuperäinen konstruktio miellyttänyt ihan täysin omaa silmääni. Puskurin päätyihin puolestaan taivuttelin pidennykset kolmen millin pellistä ja lopuksi kiillotin ne. Mikään muukaan alipaineohjatuista laitteista ei toiminut, joten tiedossa oli aika paljon kojelaudan alla ryömimistä ja letkunvaihtosavottaa, kunnes lämmityslaite sun muut heräsivät henkiin.” Marraskuussa 2020 Olds alkoi olla viimeisiä silauksia vaille valmis. Valkosivurenkaat tulivat Kontiolta. Ne syntyivät Petri Tuovisen siveltimestä Jukan annettua hänelle malliksi vanhan kiertuepaitansa. Lisää pituutta. Koko mattolaituri näytti hieman keskeneräiseltä, koska massiiviseen kromattuun takapuskuriin kiinnittyvä välipelti alkoi suoraan kromattujen takavalojen kehyksistä, eikä niiden alta. Tein rungon mattolaiturille säädettäväksi niin sivukuin korkeussuunnassakin. 18 AMERIKAN RAUTA 1/2022 Oldsmobile Dynamic 88 ’58. Lopuksi ruiskutin maalattujen kohtien päälle mattalakan. Vasemman etulokasuojan listat vaihtuivat uusiin, mutta muut on oiottu suoriksi ja kiillotettu. Kyseisessä 265-hevosvoimaisessa versiossa imusarja oli alun perin kaksikurkkuiselle kaasarille, mutta se päivitettiin samalla nelireikäiseksi. ”Vaihdoin alipainetoimisen tuulilasinpyyhinsysteemin sähköiseen venetarvikkeeseen. Välipelteihin tein sikkikoneella upotukset, jotta sain niiden kiinnitykset takavalojen alle. Kokonaisuus näytti siltä, että väliin jäävä pelti jäi liian lyhyeksi”, Jukka selittää ja jatkaa: ”Niinpä otin takapuskurin irti ja ryhdyin mittailemaan. Lopuksi Jukka maalasi moottorin alkuperäisen kaltaisella kullan sävyllä ja konehuoneen muilta osin mustalla. ”Tässä vaiheessa tein korin korjattujen kohtien sekä continental kitin maalauksen. Vanteet vaihtuivat 15-tuumaisiksi ja niitä koristamaan kiinnitettiin ’55 Cadillacin sombrerot. Jukka oli miettinyt jo heti auton ostettuaan, että siihen pitäisi saada continental kit, joka saisi sen näyttämään entistä pidemmältä ja matalammalta. 371-kuutiotumainen Rocket V8 oli jo ostettaessa käyntikunnossa, tosin lähes kaikki pakosarjojen pultit olivat poikki ja imusarja halki. Maalia jouduin sävyttämään lisää työn edetessä, jotta sain siitä suunnilleen saman näköistä kuin kauhtunut vanha sininen. Kun kaikki korikorjaukset ja muutokset oli tehty, Jukka irrotti kaikki listat ja merkit
Konstruktio on säädettävä niin sivukuin korkeussuunnassakin, ja sivuille kääntyviä puskurin päitä on jatkettu pidemmiksi. Olin kuitenkin yhteydessä myyjään, ja he lupasivat toimittaa vielä yhden, kunhan saisivat sellaisen. Sen jälkeen ompelin lisävahvistukseksi tuck & roll -makkarat. Ilmettä sain verhoiluihin leikkaamalla penkkien selkänojiin vilttien keskiosista logomaisen kuvion sisältävät kaistaleet”, Jukka läpikäy työvaiheita, mutta paljastaa samalla, ettei kaikki mennyt ihan muitta mutkitta: ”Samanlaisia logoja tarvitsi kolme kappaletta; kaksi etupenkkeihin ja yhden takapenkin keskelle, mutta niitähän ei tietenkään ollut kuin kaksi samanlaista, käsintehdyissä vilteissä kun on eroavaisuuksia. Korimuutokset: Omavalmisteinen continental kit, lasikuidusta valmistetut fenderskirtit. Sisustankin suhteen Jukalla oli selvät sävelet jo heti alussa – ei meksikovilttejä, vaan meksikovilteistä tehty verhoilu. Verhoilun asennuksen yhteydessä uusin takaikkunaa lukuun ottamatta myös kaikki lasit.” Marraskuussa 2020 Olds alkoi olla koeajojen ja rekisteröintikatsastuksen jälkeen viimeisiä silauksia vaille valmis. Kaikki pehmusteet piti uusia, sillä nekin olivat pilalla niiden edellä mainittujen kissojen vuoksi. Jarrut: Tehostetut rumpujarrut. 371-kuutiotuumainen Rocket V8 on läpikäyty ja sen alkuperäinen kaksireikäinen imusarja on vaihdettu nelikurkkuiselle kaasuttimelle sopivaksi. Petri taiteili etulokasuojiin ja varapyöräkoteloon auton nimen, ja jälkimmäiseen vielä pisteeksi i:n päälle luurankohevosen, joka on bändin Meksikon ja Etelä-Amerikan kiertueilla käyttämä logo. Renkaat: Kontion valkosivurenkaat, koko 225/75 R15. Mikä sopisikaan paremmin Meksiko-henkisen auton vanteen koristukseksi, kuin sombrerokapseli. Sisusta: Meksikovilteistä tehty verhoilu. Luovuttaja on ollut tässä tapauksessa ’55 Cadillac. Faktat Oldsmobile Dynamic 88 ’58 Omistaja: Jukka Miinalainen, 52 • Paikka: Niittylahti. Kuskinpuoleisen siiven kärkikoristeeseen kätkeytyvä polttoaineen täyttökorkki on hauska yksityiskohta. Ongelmaa syvensi se, että olin tilannut ne Saksasta, eikä vastaavan löytyminen ollut kovinkaan todennäköistä. ”Aluksi hiekkapuhalsin ja maalasin penkkien rungot kotona. Moottori: 371 cid Rocket V8. Siinä odotellessani verhoilin ovipahvit ja kojelaudan sekä asensin valmiina hankkimani kattoverhoilun. Vilttihän purkautuu kuin räsymatto, kun loimen leikkaa poikki, minkä vuoksi siihen piti ihan ensi töiksi silittää liimalla tarttuva tukikangas. Varasin verhoiluun neljä XXL-kokoista vilttiä ja jokusen metrin valkoista keinoeläintä. Kokonaisuuden viimeistelevät Kontion leveällä valkosivulla varustetut White Paw -renkaat. Alusta: Erillisistä komponenteista koottu ilmajousitus Slam Specialtiesin SS-6-ilmapusseilla, etupusseille tehty omavalmisteiset sovituspalat, taakse asennettu alkuperäisten lehtijousien tilalle parallel-linkit ja panhard-tanko. 19 AMERIKAN RAUTA 1/2022. No, lopulta se tuli viiden kuukauden päästä. Vanteet: 15" peltivanteet ’55 Cadillacin sombrerokapseleilla. Jukka valmisti continental kitin itse ja päivitti sitä samalla hieman oman mielensä mukaiseksi tehdasvalmisteiseen nähden. Näin Meksiko-teema saatiin ulotettua osuvasti Oldsin ulkokuoreen saakka. Kiitos: Vertti, Tero Eronen, Petri Tuovinen. Voimansiirto: Jetaway Hydra-Matic -automaattivaihteisto. Moottorin jatkeena on Jetaway Hydra-Matic -automaattilaatikko. Meksiko-sisusta. Ne syntyivät Petri Tuovisen siveltimestä Jukan annettua hänelle malliksi vanhan kiertuepaitansa
KUIN KAKSI marjaa 20 AMERIKAN RAUTA 1/2022
Plymouth Sport Satellite 2d HT ’68 & Plymouth Satellite 4d Sedan ’69. Pariskunnan autoilla on paljon yhteistä, ne ovat upeasti läpikäytyjä ja museorekisteröityjä, mutta siinä, missä Mikan punainen kaksiovinen on varustettu isolohkolla ja hohtavanvalkoisilla erillispenkeillä, edustaa Tiian neliovitolppa sitä mallisarjan vaatimattomampaa päätä kutoskoneineen ja mustine sohvineen. Teksti ja kuvat: Tomi Eronen 21 AMERIKAN RAUTA 1/2022. Lahtelaisten Tiia ja Mika Sipilän Satellitet ovat kuin kaksi marjaa – mustikka ja mansikka
Tämä tuli minulle pari vuotta sitten loppukesästä Porvoosta, oikeastaanhan tämä oli kyllä vähän niin kuin häälahja toisillemme Tiian kanssa”, hän selittää. Se oli myös ajokuntoinen ja omalla moottorillaan”, Kuortti muistelee ja jatkaa: Penkit verhoiltiin uudelleen Saksasta tilatulla valkoisella aidolla nahalla. ”V uosia olin jo kattellut noita ja tykästynyt tuohon korimalliin, kuuskasista seitenkymppiin suurin piirtein”, ennen jutun Sport Satelliteä toisen konsernin tuotteella, ’66 Impalalla, ajellut Mika Sipilä kertaa. Valkoraitarenkain ja kokopeittävin kapselein auto olisi aivan toisen näköinen. ”Se tuli minulle 2016. Käytännössä se oli täysin ehjä auto, mä en hitsauttanut sitä mistään. Kai se pieni kipinä jäi hehkumaan. Hienokuntoisen Sport Satelliten oli nykyiseen kuntoonsa rakentanut sen Ruotsista maahantuonut tunnettu Mopar-muskeliharrastaja Kimmo Kuortti, jonka oranssi avoChallenger nähtiin viime vuonna Amerikan Raudassa esittelyssä. 22 AMERIKAN RAUTA 1/2022 Plymouth Sport Satellite 2 d HT ’68 Plymouth Satellite 4d Sedan ’69. Tämä Satellite on minulle ensimmäinen Mopari ja vasta toinen jenkki. Sisäväritys on ollut jo tehtaan jäljiltä tällainen tummanpunaisen ja valkoisen yhdistelmä. ”Papan kyydissä tuli matkattua useasti 70-luvulla amerikanautojen kyydissä ja sieltä niitä mukavia muistoja jäi mieleen. Craigslistillä sen olin nähnyt myynnissä, ja sitten pyysin Grönmanin Rölliä soittamaan tälle ruotsalaiselle myyjälle ja sopimaan kaupan. Kuortti bongasi auton Jenkeistä myynnistä, mutta myöhästyi hiukan kaupoissa, joten Sport Satellite ehdittiin myydä Ruotsiin. Matador Red -kirkkaanpunaisella maalatut leveämmät peltivanteet tuovat kummasti Super Stock -tyylistä muskeli-ilmettä Satelliten luksusmalliin
Kojelautaan ja kattoverhoiluun ei tarvinnut koskea, se oli niiltä osin hyvässä kunnossa. Sport Satelliten keskikonsoli on kiiltävine pintoineen komean näköinen. Ei moottorissa mitään erityistä vikaa ennen remonttiakaan ollut, mutta kun se kerran oli jo irrallaan maalaamon lattialla, päädyttiin sekin remontoimaan samalla. Tuo Sport Satellitehan on premium-malli, Road Runner oli samalla tekniikalla mutta paljon köyhemmin varusteltu.” Kun Plymouthin kori oli muuten uutta vastaavassa loistossa, ei siihen sopinut asennella himmeitä vanhoja puskureitakaan, vaan Kuortti hankki autoon uudet puskurit sekä maskin. 23 AMERIKAN RAUTA 1/2022. ”Niinhän mulla noissa omissa E-Bodyissäkin on ollut korinväriset peltivanteet”, mies kuittaa. Konepellin scoopin kupeessa komeileva 383-logo muistuttaa, että konehuoneesta löytyy isolohko. Tuo Sport Satellitehan on premium-malli, Road Runner oli samalla tekniikalla, mutta paljon köyhemmin varusteltu. Sisäverhoilut teki uusiksi yksi mun kaveri. Kuortilla ollessa myös alkuperäiset eturumpujarrut vaihdettiin levyihin. ”Ekan kesän sillä innoissaan ajelin, kunnes vein sen Kari Saurulle, joka maalasi sen ympäriinsä alkuperäisellä Matador Red -punaisella. ”Moottoriremontti siihen tehtiin myös, ehkä turhaan, mutta tulipahan tehtyä.” Käytännössä tuo tarkoittaa sitä, että alkuperäisen 330-hevosvoimaisen 383 Super Commandon kannet koneistettiin ja lohko porattiin .30 ylikokoon. ”Ei siihen ole oikeastaan tehty muuta kuin öljynvaihtoja minulla ollessa”, auton nykyisin omistava Mika kiittelee tekniikan toimintaa. Alla tullessa olleet 14 tuuman peltivanteet korvattiin uusilla tuumaa isommilla, jotka maalattiin Kuortin autoista tuttuun tapaan korin värillä yleisemmin käytettyjen hopeanharmaan tai mustan sijaan. Vanhat päälliset purettiin ja niistä poistettiin vanhat merkit, ja Saksasta tilattiin oikeanväriset aidot nahat
Kari tulikin katsomaan sitä apurinsa Villen kanssa, ja sovimme, että alkuperäinen Saddle Bronze -ruskea väri vaihdetaan vuoden 1969 alkuperäisväreistä niin ikään löytyneeseen siniseen. ”Penkit verhoilutin alkuperäistä vastaavaksi mustaa väriä myöten. Tämä oli myynnissä Kangasalla Tuomisen Juhalla, ja menin sitä katsomaan. Sitten tuli kuitenkin asunnonosto eteen, ja myin sen pois”, pariskunnan kauniimpaa sukupuolta edustava Tiia selittää omaa harrastehistoriaansa. 24 AMERIKAN RAUTA 1/2022 Plymouth Sport Satellite 2 d HT ’68 Plymouth Satellite 4d Sedan ’69. ”Auto oli todella tervepeltinen helmoja myöten. Kun näin sen ensimmäistä kertaa, se oli vähän American Racingin Road Wheel -tyyliset vanteet mustakylkisin renkain ovat omiaan vähentämään sedanin pappamaisuutta. Moottoria ei tarvinnut remontoida, mutta siellä irrallaan ollessa se minulle yllätyksenä tiivisteltiin ja maalailtiin kuitenkin. Se oli leimassa oleva peli, ja se tuotiin sieltä Kangasalta lavetilla Lahteen. ”15 vuotta myöhemmin, eli nyt vuosi takaperin, myin sen sijaan asunnon pois, ja yhtenä aamuna sain päähänpiston, että pitäisköhän mun ostaa jenkki. Tykkäsin korimallista, ja neliovisuuskin sopi minulle hyvin, kun minulla noita koiria on. Osoittautui, että sehän oli tosi hyvä yksilö.” Metallinhohtoruskea, 225-kuutiotuumaisella kutosella ja automaatilla sekä molemmilla tehostajilla varustettu auto oli tullut Jenkeistä maahan syksyllä 2020, ja elettiin helmikuuta 2021, kun Tiia osti sen itselleen. Tiian Satellite on saanut ihan sattumalta rekisteritunnuksen, joka voisi viitata vaikka mafiaan. Sitten tuli tämä Satellite vastaan. ”Mulla on aikaisemminkin ollut Mopari, tästä on joku 15 vuotta aikaa, kun mulla oli ’70 Fury. Angel Blue -väri on myös huomattavasti auton alkuperäistä Saddle Bronzea raikkaampi. Grand Mama – isolohkoslantti. Alkuun mietin, että uskaltaako sitä lähteä maalaamaan, mutta kyllä se vaikutti niin tervepeltiseltä, että otin yhteyttä Saurun Kariin. Tämä nykyinen sävy on itse asiassa nimeltään Angel Blue”, Tiia valaisee
Kuvausten jälkeen sain auton myös museorekisteröityä, joten nyt se on tavallaan maalissa, eikä kaipaa kuin ajoa.” Kuvausten jälkeen sain auton myös museorekisteröityä, joten nyt se on tavallaan maalissa, eikä kaipaa kuin ajoa. ”Löysin mukana tulleista dokumenteistä sen edellisen, ohiolaisen omistajan puhelinnumeron, johon kokeilin sitten soittaa. Samoihin aikoihin autoon oli hankittu nuo nykyisin alla olevat American Racingin aluvanteet ja 205/75-kokoiset renkaat.” Neliovisen Satelliten läpikäyntiä helpotti ja nopeutti kummasti yksilön hyvä kunto ja täydellinen räpeltämättömyys. Näkymä on kuin uudesta autosta silloin vuonna 1969! Takapenkki on varsin houkuttelevan näköinen. Hän oli ostanut uutena Kaliforniaan myydyn Satelliten Teksasista joltain naishenkilöltä, ja oli laittanut sen ajokuntoon. Tämä Mark kertoi olevansa juuri sama henkilö. ”Joka ikinen nippeli oli tallessa ja hyvässä kunnossa, eikä mitään muuta tarvinnut metsästää kuin taittunut antenni ja uudet ovenkahvat, vaikka ne entisetkin olivat kyllä ihan hyvät. sellainen epätodellinen hetki, että olikos siinä näin hyvännäköinen konehuone”, hän jatkaa hämmästykselleen nauraen. Sekin on ollut samanvärinen sisältä jo tehtaalta, vaikka ulkopinta olikin alun perin ruskea. Kun se lähti hälyyttämään, painoin punaista luuria, ja laitoin numeroon tekstiviestin, että oletko tällaisen auton aiempi omistaja. 25 AMERIKAN RAUTA 1/2022. Myös Tiian Satelliten istuimet on verhoiltu uudelleen alkuperäisen mallin mukaan
Tiian auton alkuperäisvarusteisiin kuuluu jopa ilmastointilaite, vaikkei moottoriksi olekaan ruksattu mitään tehoversiota. 26 AMERIKAN RAUTA 1/2022 Plymouth Sport Satellite 2 d HT ’68 Plymouth Satellite 4d Sedan ’69. Meillä on kaksi saksanpaimenkoiraa ja yksi länsigöötanmaanpystykorva, joten olisihan se ’69 pitkäkatto koirien kanssa aika kätevä…” Nälkähän kasvaa syödessä, se on ihan selvä juttu, kai se kuuluu tähän harrastuksen ja sairauden kuvaan. Jarrut: Rummut joka nurkassa, jarrutehostin. Kun kysyy pariskunnalta, että mitä sitten seuraavaksi, tulee vastaus loppujen lopuksi aika nopeasti pienen naureskelun saattelemana: ”Nälkähän kasvaa syödessä, se on ihan selvä juttu, kai se kuuluu tähän harrastuksen ja sairauden kuvaan. Vanteet: American Racing VN500 15". Alusta: Vääntösauvat edessä, lehtijouset takana. Moottori: 225 cid Slant Six. 225-kuutioinen iso slantti maalattiin korin läpikäynnin yhteydessä uudelleen alkuperäisillä sävyillä. Faktat Plymouth Satellite 4d Sedan ’69 • Omistaja: Tiia Sipilä, 42 • Paikka: Lahti. Voimansiirto: TF904-automaatti, 7 ¼" -perä. Kori: Väri vaihdettu ruskeasta siniseen. Sisusta: Uusi alkuperäistyyppinen musta verhoilu. Renkaat: 205/75 R15. Nyt on kuitenkin tarkoituksena vain ajella ja kierrellä tapahtumia, mutta eihän sitä ikinä tiedä. Kiitos: Karille ja Villelle ja terveiset edelliselle omistajalle Juha Tuomiselle Kangasalle
Sisusta: Uusi alkuperäistyyppinen valkoinen nahkaverhoilu. Mikan Sport Satelliten uutta vastaavasta konehuoneesta löytyy 330-hevosvoimainen 383 Super Commando. Jarrut: Levyjarrut edessä, rummut nurkassa, jarrutehostin. Renkaat: BF Goodrich Radial T/A 225/70 R15 edessä, 275/60 R15 takana. Alusta: Vääntösauvat edessä, lehtijouset takana. Faktat Plymouth Sport Satellite 2 d HT ’68 • Omistaja: Mika Sipilä, 48 • Paikka: Lahti. 27 AMERIKAN RAUTA 1/2022. Vanteet: 7x15" ja 8x15" punaiset peltivanteet ’68 mallin Dog Dish -kapselein. Ilmanputsarin tarra kertoo autossa olevan Chrysler Cleaner Air Systemin, jolla on pyritty vähentämään pakokaasupäästöjä – kyllä, jo vuonna 1968. Kiitos: Karille ja Villelle, ja terveiset myös edelliselle omistajalle Marko Räsäselle Porvooseen. Voimansiirto: TF727automaatti, 8 ¾" -perä. Moottori: 383 cid Super Commando BB V8, nelikurkkuinen kaasutin, tuplaputkisto. Kori: Täysin läpikäyty, maalattu alkuperäisellä Matador Red -punaisella
Kyllästyttyään niiden käyttömukavuudeltaan kehnoon tekniikkaan Sibe hankki patinapintaisen Suburbanin, jonka tekniikka on nykyaikaistettu LS1moottoria, hammastanko-ohjausta ja ilmastointilaitetta myöten. Teksti ja kuvat: Tomi Eronen • Malli: Susanna Pihlman SS ancha ancha SS ancha ancha 28 AMERIKAN RAUTA 1/2022. Mika ”Sibe” Siveniuksella on ollut viimeisten kymmenen vuoden mittaan toinen toistaan tyylikkäämpiä bombeja. Chevrolet 3100 Suburban Carryall ’50
SS ancha ancha SS ancha ancha 29 AMERIKAN RAUTA 1/2022
”Mulla oli niitä orkkistekniikalla olleita autoja ollut toistakymmentä vuotta, ja olin miettinyt, että joku nykytekniikalla oleva vanha laite olisi hyvä. 30 AMERIKAN RAUTA 1/2022 Chevrolet 3100 Suburban Carryall ’50. ”Kaikki aiemmat autot viimeisen 10 vuoden aikana on tulleet minulle suoraan Jenkeistä, mutta tämä löytyi pitkästä aikaa Suomesta, Kai Tarvaiselta. Kyllähän nuo alkuperäisellä tekniikalla ja ohjauksella on aika kauheita ajaa verrattuna vaikka 60-luvun alun autoihin, joita minulla on ollut myös useampia aiemmin, niin se vähän rajoitti ajomääriä.” Tämä kyseinen Suburban oli kuitenkin varustettu modernilla LS1-tekniikalla ja hammastanko-ohjauksella, eikä mataluuskaan ollut seurausta katkaistuista kierrejousista tai epämukavista hydrauleista, vaan alustaan oli vaihdettu ilmajouset. ”Ilmeisesti tämä oli joskus 1991–1992 rakennettu ensimmäisen kerran Oregonissa sellaisessa firmassa kuin Charley’s Original Drop Shopissa. Tämähän on oikeastaan GMC, mutta siihen on vaihdettu Chevyn nokka. Fred Pitz on omistanut auton Jenkeissä, ja sen nimi on ollut Slamburban. Runko on maalattu silloin samalla kirkkaansinisellä kuin sisusta, Felix Chevrolet -liikkeen kilvenkehykset ja muu rekvisiitta kuuluvat kiinteästi lowridereihin ja erityisesti bombeihin. Justiin kun olin kaupat sopinut sen puolalaisen kanssa kaupat ’47 Aerosedanista, huomasin tämän tulleen myyntiin”, Sibenä tunnettu Mika Sivenius muistelee. Muutenhan kori on samanlainen”, Sibe avaa tarinan mielenkiintoista twistiä. ”S e oli aika lailla vuosi sitten, ihan loppuvuotta 2020. Kyseinen Aerosedan Bomb esiteltiin sekin Amerikan Raudassa kahdeksan vuotta takaperin, ja sen jälkeen Sibe oli ehtinyt hankkia luiskaperän rinnalle useammankin eri bombaikakauden Chevyn. Merkkiään vaihtanut. Tämähän oli tullut Jenkeistä Suomeen Saksan kautta. Kävi sitten niin ikävästi, että auton Saksassa omistanut Tarvaisen mökkinaapuri tapettiin Etelä-Afrikassa, ja leski tarjosi autoa Tarvaiselle ostettavaksi”, Sibe kertaa auton historiaa. Bomb-tyylisiä koristeita löytyykin Siben Suburbanista runsaasti. Tämä tuli sitten justiin myyntiin Tarvaisella Vantaalla, se taisi olla kolme päivää Aerosedanin hausta, kun tämä tuli kotipihaan. ”Runko on tehty kokonaan silloin, eli se on hiekkapuhallettu ja maalattu, ja ruosteviat on kauttaaltaan korjattu
Sinne runkoaisojen väliin on tehty alumiinitankki”, hän luettelee auton lukuisia muutoksia. Nopeusmittarinhan Tarvainen oli vaihtanut GPS-pohjaiseen, koska hän ei ollut saanut uudesta vaihteistosta nopeustietoa vanhalle mittarille.” Felix-kissa on kuulunut Mikan autojen rekvisiittaan aina. Alkuperäismaalissa oleva Allstate cooler on tätä nykyä pelkkä koriste, sillä Suburbanista löytyy myös Vintage Airin nykyaikainen ilmastointilaite. Niillä on nyt se uusi kännykällä ohjattava järjestelmäkin, jota olen siihen himoinnut, mutta ei se ainakaan vielä tänä talvena siihen tule.” Suomeen tullessa Suburbanin – vai pitäisikö sanoa Slamburbanin – voimanlähteenä oli vielä perinteinen 383-stroukkipikkulohko, jonka Tarvainen päätyi korvaamaan nykyaikaisemmalla ’01 Camaron LS1:llä tietokoneohjattuine 4L60E-vaihteistoineen. 31 AMERIKAN RAUTA 1/2022. Siben vanha kaveri ja luottostraippari TiNi taiteil Suburbaniin Sancha-nimen sekä meksikolaishenkisen tytön kuvan, koska auto on Sibelle vähän kuin toinen nainen. mutta ulkokuori on ollut aina tuollainen patinoitunut vaaleansininen. Etuakselisto on JW Rod Garagen Mustang II -tyyppinen hammastanko-ohjauksineen, taka-akselisto on Lincoln MKVIII:n erillisjousitettu. ”Tässä oli noin 550 mailia matkamittarissa silloin, kun kävin tämän hakemassa, että voisi olettaa, että ne mailit heillä on tällä tekniikalla tulleet. ”Jousituksesta ei ole minulla tietoa, millainen se on siinä vaiheessa ollut, mutta myöhemmin tähän on ilmajouset laitettu ja sitten sitä on vielä muokattu niin, että tähän on laitettu Ridetechin RidePro -järjestelmä
Nopeusmittari on vaihdettu Suomen-aikoina GPSpohjaiseen tekniikanvaihdon myötä. Katsotaan nyt sitten, mihin tämä tulee menemään.” Vaikka uusilla renkailla halkaisija vähän kasvoikin, niin vieläkin tuon saa putoamaan niin tonttiin, että runkopalkit osuvat maahan.” Best of both worlds. Ovenkahvat olen kaikki vaihtanut itse, ja lukot kävin läpi”, Mika listaa ja jatkaa: Sisältä auto on kirkkaansininen, ja matkustamo onkin koko lailla siinä kuosissa, johon se on rakennettu vuosikausia sitten Jenkeissä. Sisustus on mallia kootut teokset, etupenkit ovat ’94 Chevrolet Luminasta, takapenkit taas ’71 Blazerista. Osia on hyödynnetty useammasta erilaisesta vehkeestä, nimittäin etupenkit ovat ’94 Chevrolet Lumina -tila-autosta, takapenkit taas ’71 Chevy Blazer -maasturista ja niiden keskiosa ’04 Ford F-250 -avolavasta. Suburbanin sisustus on koko lailla siinä kuosissa, johon se on rakennettu takavuosina Jenkeissä. Etupuskurin oli jo Tarvainen vaihtanut uuteen, koska se oli ollut vekillä. ”Ikkunoiden päälle hankin nuo lipat, kun piti päästä takaisin siihen omaan tyyliin. Keskiosa taas on ollut alun perin Ford F-250 Pick-upissa. Erikoisena varusteena Suburbanissa on Vintage Airin jälkiasenteinen ilmastointi, joka hoitaa myös lämmityslaitteen tehtävää. 32 AMERIKAN RAUTA 1/2022 Chevrolet 3100 Suburban Carryall ’50. Tuolloin myös mittarit ovat vaihtuneet kauttaaltaan, ja ratiksi on asennettu sikäläisissä resto rodeissa aikoinaan yleinen LeCarra. ”Rokkivehkeitä tässä ei ollut minkäänlaisia, laitoin Android-soittimen JBL:n vahvistimen kera, ja kaiuttimia on nyt neljä plus subbari, mutta tarkoitus olisi laittaa myös eteen kaiuttimet nyt talven mittaan.” Pikku hiljaa Sivenius on muutenkin jalostanut autoa enemmän omannäköisekseen. Moderneilla mukavuuksilla. ”Tuon Chevrolet-koristeen konepeltiin hankin ja askartelin paikalleen. Lowrider bomb -rakentelutyyliin kuuluu olennaisesti kromikoristeiden lisääminen, ja sitä Sibe on Suburbanin parissa harrastanutkin jo melkoisesti. Alkuun oli tarkoitus, että tästä tulisi semmoinen bomb, mutta nyt tämä on muokkaantunut surf-tyyliin enemmän, että tämä on vähän semmoinen sekasikiö. ”Penkit on verhoiltu uudelleen, lattiassa on maton alla Dynamatit, ja ovipahvien ylälaidat ovat maalattua pleksiä”, Sibe selittää. Varusteluun kuuluvat niin sähköpenkki kuin sähköikkunatkin. Kromatun puskuraudan siihen hankin Lord Of Kustoms -pajalta Jenkeistä. Tällaisessa autossa pitää mun mielestä olla kromia, vaikka olisikin patinoitunut maalipinta
33 AMERIKAN RAUTA 1/2022. Heitin tähän juuri ennen talven tuloa vielä tuon kotimaisen eFlexfuel-sarjan paikalleen, että tämä toimii nyt E85:lla. ”Vanteet olivat jo tullessa nuo kirkkaansiniset Fordin peltivanteet, mutta hankin niille nuo Baby Moonit ja kromikehät. Kiitos: Luottostraippari TINille upeista kuvista ja straipeista ja vaimolle, joka on ollut harrastuksessa mukana jo vuodesta ’92. ”Tällähän on hiton hieno päästellä meneen. Renkaat: 205/75 R15 valkosivurenkaat. Jarrut: Muutettu 2-piirisiksi, levyt Fordin satuloin edessä ja takana, 8" tehostin ja pääsylinteri. Alusta: JW Rod Garagen Mustang II -tyyppinen etuakselisto, hammastanko-ohjaus, Lincoln MKVIII:n IRS-taka-akselisto, Airbagit.comin makkarapalkeet edessä ja takana, 1/4” linjat palkeille, Viair 485 -kompressori, neljä painesäiliötä, Ridetech Pro -ohjaus, kallistuksenvakaajat edessä. Ehkä juuri siihen kuitenkin kiteytyy miehen nykyisen Suburbanin hienous – modernin tekniikan myötä siinä yhdistyvät sämpylämallien ja muskelien parhaat puolet. LS1 on asennettu Suburbanin nokalle Suomessa, konehuoneen maalaus sen sijaan on ollut tällainen jo Amerikan ajoilta. Ilmastoinnin kompura on jouduttu siirtämäån ylös ja laturi on siirretty alas sen tilalle, jotta LS1 on saatu mahdutettua perinteisen pikkulohkon paikalle konehuoneeseen. Faktat Chevrolet 3100 Suburban Carryall ’50 • Omistaja: Mika Sivenius, 51 • Paikka: Tampere. Vanteet: Fordin 15" peltivanteet, Baby Moon -kapselit ja trim ringsit. Vaikka uusilla renkailla halkaisija vähän kasvoikin, niin vieläkin tuon saa putoamaan niin tonttiin, että runkopalkit osuvat maahan. Korimuutokset: Kromipuskurit, kromattu maski, puskurauta, valoluomet, keltaiset lisävalot edessä, Fulton 805 -aurinkolippa, ’39 Letukan takavalot, Allstate swamp cooler. Moottori: ’01 Camaron 5.7 LS1 V8, kartioilmansuodatin, eFlexfuel-muutossarja, tuplaputkisto yksillä vaimentimilla taakse asti, iso alumiinijäähdytin. Sarjalle on kännykkäohjaus, jolla voi valita eri ajomoodin sporttisen tai taloudellisen väliltä. ”33 vuotta on ollut koko ajan jenkkiautoja, nyt on outo tilanne, kun ei ole kahta yhtä aikaa. Hyvin tuntuu toimivan vilpoisenakin”, Mika kehuu. Voimansiirto: ’01 Camaron 4L60E-automaatti, yksiosainen custom-kardaani, Lincoln MKVIII:n 8.8" perä 3.27:1 -välityksellä ja lukolla. Pieniä korjauksia olen tälle tehnyt, mutta ei mitään ihmeellistä. ”Eteen jouduin laittamaan pienet levikepalat, kun renkaat olivat ottaneet vähän iskarin alapäähän kiinni. Aito Fultonin peltinen aurinkolippa oli myös paikallaan jo tullessa.” Viimeisimpinä päivityksinä Mika vaihtoi renkaat astetta leveämpivalkosivuisiin Kontioihin, ja ajovaloihin on nyt myös asennettu väriä vaihtavat ledit, jotka ovat kuulemma vaimon mielestä kauheat, mutta sopivat meksikolaistyyppiseen paraatiajoon mainiosti. Viimeiset 10 vuotta oli niitä 40–50-luvun taitteen henkilömallin Chevyjä, mutta oli siellä hairahduksena ’69 ja ’71 Chevellekin välissä”, hän ynnäilee autokatrasta hiukan hämmästellen. Tarkoitus olisi vaihtaa puolen tuuman linjoihin noita varttisia ilmalinjoja nyt talven aikana, kun Ridetechillä tulee nykyisellään välillä aikakatkaisu päälle keulaa nostaessa. Sen mukana oli ohjainlaite, etanolianturi, ja jokaiselle suuttimelle oma lisäjohto, jonka kautta kasvatetaan suutinten aukioloaikaa. Teho: 320 hv. Sisusta: LeCarran ratti, tarvikerattiputki, ’94 Chevrolet Lumina Vanin etupenkit, ’71 Blazerin takapenkit, ’04 Ford F-250:n keskiosa, verhoiltu sinisellä ja mustalla nahalla, Auto Meterin mittarit, Auto Gagen rundari, Vintage Airin ilmastointi ja lämmitys, Android-soitin 6,9" näytöllä, 4 kpl Schoschen 6x9" kaiuttimia, JBL-vahvistin, JBL:n 10" subbari. Ilmastoinnin lauhdutus ja moottorin jäähdytys oli toteutettu vain yhdellä puhaltimella, mutta minä rakensin sinne toisenkin flektin, joka toimii erikseen, mutta tarvittaessa molemmat puhaltavat yhdessäkin”, hän selittää. Tulipellin ruudukkoon on maalattu hämähäkkejä, ja myös kardaanin pintaa koristaa seittikuvio
Teksti ja kuvat: Tomi Eronen ROADSTER Wahlroos 34 AMERIKAN RAUTA 1/2022. Ford Roadster ’32. Viime numerossa esiteltiin Nurmijärven Palojoella asuvan Marko Wahlroosin Sledanette. Nyt on vuorossa miehen klassiseen tyyliin rakentama DuVall-lasinen ’32 Roadster, joka on ehdottomasti yksi komeimmista kotimaassa koskaan rakennetuista rodeista
35 AMERIKAN RAUTA 1/2022
Roadster tuli Markolle jo aloitettuna projektina. ”Se kromattiin Ruotsissa, Eskilstunassa, eli ei ole mikään tuollaisenaan tullut valmisosa”, hän selittää. Cowlin siloitteli sen asennusta varten Saarelan Kartsa, jolta Markolle tuli vaihtokaupassa edellisessä lehdessä esitelty Sledanette. Vaikutteita autoon on kyllä tullut Doane Spencerin Roadsterista, mutta ei tuota ole tehty mitenkään sen tarkaksi klooniksi. Olin jo pidempään hakenut ’32 Fordia, ja nimenomaan Roadsteria”, mies valaisee. Runko boksattiin ja siihen asennettiin split wishbonein tuettu ’40 Fordin banjoperätakaakseli ’39 Fordin poikittaisen lehtijousen kera. 36 AMERIKAN RAUTA 1/2022 Ford Roadster ’32. DuVall-tuulilasinkehys on messinkiä, ja Marko kromautti sen Ruotsissa. Tuohon aikaanhan Markolla oli vielä hänellä vuosikaudet ollut viininpunainen ’55 Chevy Nomad, jolla silläkin on yhteys lähinumeroissa esiteltyihin autoihin, sen kun entisöi upeaan kuntoon 1980-luvun lopulla Olli Salmi, jonka kullanvärisen ’55 Nomadin tarina kerrottiin lehdessämme pari numeroa takaperin. Etupäähän tuli neljän tuuman droppiakseli, johon Marko itse porasi kevennysreiät. T uo viime numerossa esitelty Sledanette ei kuitenkaan ollut alun perin Markon itse rakentama auto, muttei tosiaankaan miehelle ensimmäinen hieno laite, vaikka olikin hänellä liikenteessä ennen jutun Roadsterin valmistumista. Edmund & Jones -tyyppisissä ajovaloissa on H7-umpiot, joilla näkeekin oikeasti jotain. Korissa ei ollut paljoa tekemistä, ainoastaan lattiaa piti hitsata ja ovien istuvuutta korjata. ”Koko homma lähti siitä, että tämä projekti tuli sattumalta eteen 2005
Auto on ollut jo vuosia näytillä Los Angelesissa Petersenin automuseossa, ja sitä pidetään yleisesti hot rodien Graalin maljana. ”Vuojolahden Janin kaupan jäämistöistä ostetusta Iskenderianin Full Race -nokasta kokeneet harrastajat sanoivat, ettei sitä kannattaisi tässä käyttää. Jarruiksi Marko hankki hyvin kokonaisuuteen istuvat F-1 pickupin nestejarrut Buickin rivoitetuin rummuin. ”Askina on Honkasen Kaidelta tullut C4-automaatti, Oregonista löytyi sellainen firma kuin Flat-O-Products, jolla oli tarjolla valmissatsi turbiineineen lättäpään ja C4:n yhdistämiseen. ”Warre teki koneen, perän hankin muistaakseni Häkkilän Peteltä. Yhteistä Markon auton kanssa Spencerin Roadsterissa oli myös kiiltävänmusta väri ja juuri ’37-vuosimallinen lättäpäätekniikka. Sen takia halusin käyttää tuollaista 21-pulttista lättäpäätä, jonka lohko löytyi tuolta broidin varastoista. Mä oon niin vanha äijä, että ajattelen tuota käytettävyyttä, emmä jaksa niiden kytkinten kanssa leikkiä”, mies jatkaa naurahtaen. Ne löytyivät Holstin Samilta, Foookapselit tulivat broidin varastosta.” Markon Warrena tunnettu veli Mikahan on rodimies itsekin, ja on komean Tudorinsa rakentelun ohessa tullut viime vuosina tunnetuksi myös taitavana kaivertajana, ja verhoiluhommatkin mieheltä onnistuvat. Se vaati täyttä remonttia, se oli projektikuntoinen”, Marko jatkaa. Graalin maljaa mukaillen. Kaksi Kalifornian reissuahan tuon osien hankinnan takia on tehty, siinä on tullut huvi ja hyöty samalla”. Kokonaisuudesta on turhaa hakea tyylirikkoja. Jos ei Spencerin Roadster kuulosta tutulta, niin kyseessä on yksi kaikkein ikonisimmista hot rodeista, jonka Spencer hankki jo valmiiksi rakenneltuna vuonna 1944, ja johon oli jo auton vielä ollessa hänen ystävällään Jack Dornilla asennettu DuVall-tuulilasi. ”Siihen löytyy syy, miksi siinä on tollanen ei niin harrastajien himoitsema moottori. Kojelauta on mittareineen päivineen ’39 Fordista, ruskean makkaratopatun penkin on tehnyt Markon veli Warre ja sen verhoili Uki Kaasinen. Myöhemminhän Spencerin Roadster sai keulalleen ensin isomman 258 cid lättäpään ja myöhemmin Y-Blockin, ja on nykyisin Bruce Meyerin omistuksessa entisöitynä Spencerin aikaiseen ilmeeseen. Moottoriksi tuli tosiaan ’37-mallinen 239 cid lättäpää, jonka nokan rajuus herätti monissa tutuissa epäluuloja paketin toimivuudesta. Koneessa on kuitenkin kaikki vahvistettu tuota nelisatasta nokkaa varten, ja se muuten toimii helvetin hyvin”, Marko oikaisee. Vaikutteita autoon on kyllä tullut Doane Spencerin Roadsterista, mutta ei tuota ole tehty mitenkään sen tarkaksi klooniksi”, hän selittää. Thickstunin imusarja on myös oikeasti vanha, Strömbergin kaasarit sen sijaan ostin uutena. ”Totahan ei ole pyrittykään rakentamaan mitenkään period correctiksi, tossa on startit, laturit sun muut uutta, mutta tossa on pyritty säilyttämään sellainen vanha henki, ettei olla lähdetty kikkailemaan millään billet-osilla. ”Vanteet ovat aidosti vanhat Fordin 16-tuumaiset. Etuakseli tuettiin So-Cal Speed Shopin rosterisin hairpinein, ja ohjattavuutta nykyaikaistettiin tehostetulla Vegan simpukalla. Mähän löysin Jenkeistä Eddie Meyerin alumiiniset rivoitetut kannet, jotka ovat suhteellisen harvinaiset. 37 AMERIKAN RAUTA 1/2022
”Ilman Warren eli broidin apua ei tuo auto olisi valmistunut koskaan. Neitsytmatka ajettiin teknisten ongelmien jälkeen Oripään lentokentän D-Day-tapahtumaan vasta loppukesällä.” Siellä Markon Roadster nähtiin ensimmäisessä lookissaan. Tarvikekapseleiden keskellä ei luekaan FORD, vaan FOOO. Cowlin siloitteli DuVall-lasia varten Saarelan Kartsa, joka istutti paikalleen myös ’39 Fordin kojelaudan. Kesällä 2020 hän onnistui hankkimaan Ranskasta uustuotantona tehdyt Edmund & Jones -tyyppiset ajovalot, joita joutui odottelemaan neljän kuukauden ajan, koska ne valettiin tilauksesta. 2017 jouluna sitten sovimme broidin kanssa, että se on keväällä valmis, ja vappuna 2018 sain autoon kilvet. 38 AMERIKAN RAUTA 1/2022 Ford Roadster ’32. Noita valoja minulla on itse asiassa toinenkin pari hyllyssä odottamassa kohdetta.” Markolla on tallissaan nyt myös autoja melkoinen nostalgiaharrastajan unelmapari, ja ongelmaksi on muodostunut lähinnä se, ettei molemmilla ehdi ajaa tarpeeksi, kun aurinkoisina päivinä tekee sittenkin mieli istua ennemmin rodin ratin taakse. Siellä käydessä tuli aina kommentoitua, että kelpaako pohjat vai ei, mutta väleissä ollaan edelleen”, hän toteaa naurahtaen. Eikä se tässä tapauksessa ole mikään ihme, niin huikea laite kuin Markon Sledanette sekin on. ”Auton maalasi Kari B. Broidi on tehnyt tuota tosi paljon, ja teki itse myös esimerkiksi tuon keulan nerf barin. ”Messinkisen DuVall-lasinkehyksen pohjatyöt tehtiin Ruotsissa, missä se myös kromattiin. Unelmakaksikko. Bensatankki on ’37 pickupista ja se on sijoitettu penkin taakse anopinistuimen paikalle. Vaikkei Wahlroosin Roadsterista tehtykään Spencerin rodin tarkkaa kopiota, piti siihen tietysti tulla myös samantyyppinen tuulilasi. Se tuli Niskasen Peteltä Nukarilta”, Marko virnistää vilkaisten pöydästä olohuoneen puolella istuvaa Niskasta ja jatkaa: ”Kyllähän tämänkin rakentelussa aikaa meni, tämä alkoi jo muistuttaa ikuisuusprojektia. Penkin ja oviverhoilut samoin kuin matot on tehnyt myös broidi, Kaasisen Uki verhoili sitten sen omatekoisen penkin. ”Eihän tuossa autossa se juttu ole se, että tuon tarvitsisi kulkea kovaa, vaan kyse on enemmän siitä, miten se kulkee”, hän kiteyttää. Mikkonen Sirkun tekemille pohjille. Kartsa teki myös rolled panin, johon samoin kuin takaluukkuunkin teki louverit Lasse Tura Kotkasta”, Marko luettelee kolmekakkosensa muutoksia. Mietittiin niitä ensin myös kiillotettuna, mutta hyppäsivät liikaa silmille, joten päädyin korin Super Blackiin. Banjoratti on oikeasti vanha, sen ostin mieheltä, joka ei yleensä myy mitään. Meni varmaan 4-5 vuotta välissä, ettei tapahtunut mitään, kun oli kaikkea työkiireitä ja rahat loppu. ”Ne olivat tullessa alumiinivalun jäljiltä, ja ne hiottiin, viimeisteltiin ja maalattiin mustiksi. Kokonaisuus on myös takaa päin katsottuna erittäin kliini Pontiacin takavaloineen ja louveroituine luukkuineen. Meni varmaan 4–5 vuotta välissä, ettei tapahtunut mitään, kun oli kaikkia työkiireitä ja rahat loppu. Ensimmäisenä kesänä Markon Roadsterin ajovalotkin olivat sijoitustaan myöten samanlaiset kuin Spencerin Roadsterissa, mutta sitten hän päätti muokata sen ilmettä hiukan omaan suuntaan, ja täytyy todeta, että siinä mies teki onnistuneen valinnan
Faktat Ford Roadster ’32 Omistaja: Marko Wahlroos, 54 • Paikka: Palojoki. Vanteet: 16" teräsvanteet, Fooo-pillerikapselit. Sisusta: ’39 Fordin kojelauta, vanha banjoratti, ruskealla keinonahalla verhoiltu penkki, Gennie-shifteri, ’39 Fordin orkkismittarit. Renkaat: Firestone 5.50-16 edessä ja 7.50-16 takana. 39 AMERIKAN RAUTA 1/2022. Moottori: 37-mallinen 21-bolt 239 cid Flathead V8, Eddie Meyerin alumiinikannet, Iskyn Full Race 400 -nokka, Thickstunin imusarja, Stromberg 97 -kaasuttimet, Fentonin valurautaiset pakosarjat, suorat putket. Nokkana on Iskyn Full Race 400, joka tuo soundiin mukavasti ränttätänttää. Moottorin erikoisuuksiin kuuluvat Eddie Meyerin harvinaiset alukannet sekä vanha Dixtonin imusarja. Kiitos: Erityiskiitos Warre-broidille, joka on moniosaaja, jolta sujuvat niin peltityöt, verhoilut kuin moottorihommatkin. Jarrut: Ford F1 pickupin jarrut Buickin rummuin edessä, ’39-mallin rummut takana, nestejarrut. Alusta: 4" droppietuakseli, monoleaf-etulehtijousi, So-Calin rosteriset hairpinit, runko boksattu, kromiputki-iskarit edessä, Vegan tehostettu ohjaussimpukka, ’39 Fordin poikittainen lehtijousi, rei’itetyt Split Wishbone -tukivarret ja kaasuiskarit takana. Voimansiirto: C4-automaatti, ’40 Fordin banjoperä. Kori: Cowl siloiteltu, messinkinen DuVall-tuulilasi, louversit takaluukun kannessa, alumiiniset Edmund & Jones -ajovalot, rolled pan, Pontiacin takavalot
MUSEOAUTOSTA MODERNI SOITU 40 AMERIKAN RAUTA 1/2022
Janakkalan Harvialassa asuvan Miika Liljedahlin nykyään omistama 2Gen-Camaro on ulkokuoreltaan varsin lähellä alkuperäistä, mutta käytännössä kaikki pinnan alla on päivitetty uudelle vuosituhannelle. MUSEOAUTOSTA MODERNI SOITU Chevrolet Camaro Z28 RS SS ’70 1/2. Teksti ja kuvat: Tomi Eronen 41 AMERIKAN RAUTA 1/2022
”Siinä moottoria tilatessa ei kuitenkaan ajateltu ihan loppuun asti, vaan kuviteltiin kyseessä olevan ihan tavallinen LS-swappi. Oikeastaan Camaro tulikin syksyllä 2017 Triangle Motorille sillä ajatuksella, että siitä vain korjattaisiin se vaihteisto ja vaihdettaisiin nokka miedompaan. 42 AMERIKAN RAUTA 1/2022 Chevrolet Camaro Z28 RS SS ’70 1/2. Liekö olisi kelvannut tässäkin tapauksessa, ellei autossa olisi ilmennyt pientä vaihteistovikaa. ”Ruotsissa vuodesta 1977 ollut auto oli aika hyvä, kohtuullisen siistissä valkoisessa maalissa, eikä sitä tarvinnut hitsailla mistään. Toisaalta maksoi tuo jäähdytinpakettikin 2500.” ’70 1/2 -mallin alkuperäistä Z28 RS SS -varustelua on täydennetty ’71 malliin tarjolle tulleella etuspoilerilla. Lopulta Tanks.inciltä löytyi kuitenkin kakkoskorin Camaroon sopiva tankki korkeapainepumppuineen. ”Varsinaisia korimuutoksia ei jouduttu tekemään ollenkaan. ”Silloinen omistaja oli hankkinut auton Ruotsista, missä se oli kertaalleen entisöity. Ei sitä lähdettykään hiomaan peltipuhtaaksi, kun siihen vedettiin asiakkaan toiveiden mukainen uusi maalipinta.” Väri säilyi edelleen samana valkoisena, mikä se on ollut alun perinkin, ja siihen ruiskutettiin mustat, auton yli kulkevat raidat ihan kuten SS-mallissa kuuluu ollakin. Myös konepelti on vaihdettu Cowl Induction -malliin. K un jutun Camaro tuli viitisen vuotta takaperin Suomeen, se oli pääpiirteissään siistissä alkuperäiskunnossa, ja olisi varmasti useimmille kelvannut sellaisenaan. Samaan pakettiin ruksattiin myös isommat, peräti 13-tuumaiset Wilwoodin jarrut. Tekniikan asentamista helpotti pitkän etsimisen jälkeen valmiina löytynyt engine kit, johon kuului serpentiinihihnapyörästö latureineen ja tehostimen pumppuineen sekä oikeanlaiset moottorinkannakkeet. Mutkia olikin matkassa asennuksen suhteen huomattavasti enemmän kuin oli etukäteen kuviteltu. Ei siinä kuitenkaan kauaa mennyt, kun omistaja sai idean, että jospa autoon vaihdettaisiinkin saman tien nykytekniikka. Forgelinen 18-tuumaisten takovanteiden välistä kurkkivat Wilwoodin 13-tuumaiset levyjarrut. Tekniikkahan tilattiin GM:n omana harrastekäyttöön tarkoitettuna ”Connect & Cruise” -pakettina, ja sen mukana tuli valmiiksi katittomaksi ja käynnistyksenestottomaksi ohjelmoitu moottorinohjainyksikkö, joka tässä tapauksessa ohjaa myös polttoainepumpun toimintaa ilman mitään erillisiä regulaattoreita. Hyvästä paremmaksi. Halpa se ei kyllä ollut, hintaa oli vajaat 3000 euroa. Myös alusta laitettiin samalla kokonaan uusiksi Heidtsin Pro-G-sarjalla, johon kuuluivat niin putkitukivarret, coiloverit, uusi etuapurunko, rungon yhdistäjät, paksut kallistuksenvakaajat, tehostettu hammastanko-ohjaus kuin erillisjousitettu taka-akselistokin – eli täydellinen nykyauton alusta. Siinä oli paikallaan 350-pikkulohko, jossa oli hiukan turhan raju nokka, ja nelivaihteinen manuaali, jonka isoimman pykälän synkrot olivat rikki”, auton uudelleen rakentamisesta vastanneen Triangle Motorin Teemu Rekikoski kertoo. Se taisi olla vitsi, mutta ahdettua LT4moottoria hän siihen halusi.” Tarkemmin selvitellessä kävi kuitenkin ilmi, että LT4 olisi Camaron keulalle kotimaisten pykälien puitteissa liian tehokas, joten siihen tilattiin aivan uusi ’18-mallinen LT1-moottori 8-vaihteisen automaattiaskin kera. ”Hän sanoi, että vaimo halusi siitä 800-heppaisen. Uudempi LT1 on kuitenkin korkeapaineruiskuineen aivan erityyppinen moottori, eikä siihen ollutkaan samaan tapaan muutososia saatavilla”, Rekikoski jatkaa. ”Kaikki kiiltävät, kuten ikkunan listat sekä puskurit uusittiin samalla”, Rekikoski kertoo
Hintaa jakkaroilla on kympin luokkaa parilta. Dakota Digitalin vakiopaikoille sopiva kilometrinäytöllinen mittaristo toimii suoraan yhteen neljännen polven tekniikan kanssa. 43 AMERIKAN RAUTA 1/2022. Keskikonsoli on Triangle Motorin valmistama, ja 8-pykäläistä automaattia ohjaa ’18 Malibun shifteri. Väri säilyi edelleen samana valkoisena, mikä se on ollut alun perinkin, ja siihen ruiskutettiin mustat, auton yli kulkevat raidat ihan kuten SS-mallissa kuuluu ollakin. Recaron penkit ovat sekä ilmastoidut että lämmitettävät, ja säädöt hoituvat pneumaattisesti. Nykyautomaisiin mukavuuksiin kuuluu Vintage Airin jälkiasenteinen ilmastointi, jonka säätöpaneeli istuu kojelautaan siististi
Hän etsikin Camaroon itse tuollaiset pneumaattisilla säädöillä ja ilmastoinnilla sekä lämmityksellä varustetut Recarot. Rosteriset pakosarjat tilattiin mallikohtaisina Ultimateheadersilta, putkiston sen sijaan teki Suomessa mittatilaustyönä erillisjousitetulle takapäälle sopivaksi laitilalainen Martelius Exhaust. IRS-perä kun vaatii matalassa autossa aivan erilaiset linjat kuin jäykkä akseli perinteisine ylityksineen. 6,2-litrainen 2018-vuosimallinen LT1 on GM:n oma ”Connect & Cruise” -versio valmiiksi muokattune moottorinohjauksineen. C&R Radiatorin jäähdytin on melko järeän kokoinen. Ne ja takapenkki oli aluksi tarkoituksena verhoilla samalla materiaalilla, mutta penkit paikallaan nähdessään omistaja totesikin, että ne ovat ihan hyvät sellaisenaan. Ilman Ultimateheadersin mallikohtaisia pakosarjoja olisi sovittaessa saattanut kuulua voimasana jos toinenkin. ”Vaihdekepiksi tilattiin uusi Chevy Malibun malli, ja keskikonsoli tehtiin itse täällä ja verhoiltiin. Tässä tapauksessa korkealle hinnalle oli vastineena myös korkeaa laatua, ja osat todella sopivat tarkoitukseensa ilman ihmeempiä soveltamisia. Marteliuksen 3" rosteriputkisto on jouduttu tekemään erikoisvalmisteena juuri tähän autoon, sillä erillisjousitetun taka-akseliston kanssa ei perusputkistoille jää varsinkaan näin matalassa autossa tilaa. 44 AMERIKAN RAUTA 1/2022 Chevrolet Camaro Z28 RS SS ’70 1/2. Aiempi omistaja oli pitkä, ja totesi, että kunnolliset penkit autossa pitää olla. Uudelle tekniikalle sopiva kardaani teetettiin Turussa. Aluksi paikallaan olleella 3,55:1 välityksellä 8-vaihteinen automaatti tuntui ihan Fast & Furious gearboxilta, sillä se vaihtoi ihan koko ajan vaihdetta. Suoraan OBD-portin kautta tietonsa saava mallikohtainen mittaristo tilattiin Dakota Digitalilta
Nyt paikallaan on 3,08 ruuvi, mutta sekin tuntuu vielä turhan tiheältä Camaroon, joten se vaihdetaan lähitulevaisuudessa vielä astetta harvempaan. Renkaat: Michelin Pilot Sport 235/40 R18 ja 275/35 R18. Miika lunastikin sen lopulta itselleen oranssin ’69:nsä kaveriksi, kun kuuli auton tulleen myyntiin. Koska ajettavuuden suhteen ei oltu muutenkaan tingitty, tuli vanteille Michelinin Pilot Sport -huippurenkaat. Eteen tulivat 8x18-kokoiset, taakse kaksi tuumaa leveämmät takovanteet, jotka mahtuvat nykyisine 275-millisine renkaineen vielä hyvin vakiopyöränkoteloihin. Voimansiirto: 8-vaihteinen automaatti, teetetty kardaani, Heidtsin Pro-G IRS -perä lukolla ja 3,08:1 välityksellä. Se kun oli alun perin innostanut häntä rakentelemaan ’69 Camaroaan samaan tapaan pro touring -henkeen. Rakkaalla lapsella on monta nimeä, ja jutun Camaroakin voisi kutsua yhtä lailla resto modiksi kuin pro touringiksikin. Sisusta: Grantin ratti, pneumaattisesti säädettävät, lämmitettävät ja ilmastoidut Recaro ergomed ES -etupenkit, Triangle Motorin tekemä keskikonsoli 2018-mallin Chevy Malibun vaihdekepillä, alkuperäinen takapenkki, Dakota Digital MTX70C-CAM -mittaristo kilometrinäytöllä, Vintage Airin ilmastointi. Vanteet: Forgeline GA3R 8x18" ja 10x18". Joku voi tietysti kaivata rikkaalla käyvän kaasutinkoneen bensankatkua ja epätasaista käyntiä, mutta sitä tuskin käy kenelläkään kiistäminen, että Miikan viileänvalkoinen Camaro on jäätävän hieno. Hänen aikanaan ’70:n ulkonäköä on kohennettu AMD:ltä tilatulla Cowl Induction -konepellillä sekä etuspoilerilla, ja jatkossa on tarkoitus vaihtaa välitys vielä kertaalleen. 45 AMERIKAN RAUTA 1/2022. Puhdasveristä pro touringia. Triangle Motorilla valmiiseen Camaroon kiinnitti huomionsa harvialalainen Miika Liljedahl, jonka oma ’69 Camaro oli niin ikään firmassa rakennettavana. Z28 valmistui uudistuneena 2019, ja olisi voinut ajatella, että se on nykytekniikkoineen ja ilmastointeineen täydellinen, mutta niin vain kävi, ettei silloinen omistaja autolla juurikaan ehtinyt ajelemaan, kun myi sen kaverilleen. Alusta: Heidtsin hammastanko-ohjaus, Heidtsin Pro-G -alustasarja coiloverein, putkitukivarsin ja paksuin vakaajin, Heidtsin rungon yhdistäjät. Faktat Chevrolet Camaro Z28 RS SS ’70 ½ • Omistaja: Miika Liljedahl, 44 • Paikka: Harviala. Se on klassisen näköinen, mutta toimii ja kulkee kuin useita mallipolvia uudemmat sukulaiset. Moottori: 2018-mallin 6.2 ”Connect & Cruise” LT1 VVT V8, Tanks.incin tankki korkeapainepumpulla, Ultimateheadersin ros teri pakosarjat ja Marteliuksen 3" mittatilausrosteriputkisto, C&R Radiatorin jäähdytin. Kori: Maalattu valkoisella, ’71 Z28-mallin etuspoileri, Cowl Induction -konepeitto, mustat SS-raidat. Holohan’s Hot Rod Shopin Dan Holohan, joka oli auttanut Trianglen porukkaa Camaron osien hankinnassa muutenkin, auttoi myös Forgelinen vanteiden hankinnassa. Isojen jarrujen ja uuden pro touring stancen seurauksena Suomeen tullessa alla olleiden American Racingin vanteiden käyttäminenkään ei tullut kysymykseen. Aluksi paikallaan olleella 3,55:1 välityksellä kun sen 8-vaihteinen automaatti tuntui ihan Fast & Furious gearboxilta, sillä se vaihtoi ihan koko ajan vaihdetta. Jarrut: Wilwoodin 13" isot levyjarrut joka kulmassa. ”Tuo kaveri toi sitten Camaron melkein heti meille myyntiin” Rekikoski jatkaa
PIETEETILLÄ PARANNELTU PARANNELTU 46 AMERIKAN RAUTA 1/2022
PIETEETILLÄ PARANNELTU PARANNELTU Ford Mustang GT ’01. Laatuosilla hienovaraisesti paranneltu Mustang oli Petri Seppälälle tullessaan täydellinen Bullittklooni, joka on ehostunut nykyisen omistajansa käsissä suorituskykyorientoituneempaan suuntaan. Teksti ja kuvat: Tomi Eronen 47 AMERIKAN RAUTA 1/2022
48 AMERIKAN RAUTA 1/2022 Ford Mustang GT ’01. Bullitt-logot koristavat niin pääntukia kuin kynnyksiäkin. Auto oli itse asiassa ajokunnossa, ajoin sillä 200 metriä, kunnes alettiin purkaa sitä moottoria pois. ”Myyjä näytteli siinä kaikenlaisia lappuja, ja tuli jo hetken epäilyksiä, että kannattaako tätä ostaakaan. Tämä oli kytkinvikainen, mutta kopaltaan ja sisustaltaan siisti, joten totesin, että tekniikan osia aina saa kaupasta. ”Sehän oli silleen, että mulla oli se sittemmin Mikkolan Asserille mennyt musta GT-Foxi, jota olin jo muutaman vuoden rakennellut, hitsaillut ruostekohtia ja hankkinut osia, muun muassa sen uuden Coyote-tekniikan. Punaisesta kiihdytys-Foxistaan – joka muuten on sekin esitelty Amerikan Raudassa pian 10 vuotta sitten – hyvin tunnettu Asseri etsi tuolloin rajusti viritellyn seitsemän sekunnin Mustanginsa rinnalle katukelpoista harrasteautoa, ja oli iskenyt silmänsä Paraisilla kaupan olleeseen ’01 Bullitt -klooniin. Enempää en sillä autolla koskaan ehtinytkään ajamaan”, Petri selittää naurahtaen ja jatkaa: ”Tätä lähdettiin sitten porukalla katsomaan sinne Paraisille, ja vasta paikan päällä myyjälle kerrottiin muuttunut tilanne, että se ostajaehdokas olisinkin minä”. Totesin sitten alkukesästä 2018 kuitenkin, että se oli minulle siinä kohtaa liian iso projekti, ja Yijälän Juho vihjasi, että Asseri oli menossa katsomaan tätä, mutta voisi olla kiinnostunut siitä minun projektistani”, Petri selittää. Laitoin sitten vähän rohkeamman ehdotuksen hinnasta, ja kyllähän ne kaupat syntyivät”, Petri muistelee. M aailma on pieni, ja yllättävänkin usein Suomen kokoisessa maassa lehdessä esiteltävien autojen tarinat nivoutuvat mielenkiintoisella tavalla yhteen. Juho sitten mainitsi, että olisi rullaava Mustangin kori tiedossa ja ehdotti tilalle tuota mustaa Foxia, josta oli jo myyty moottori eteen päin, ja niinhän sitten päivän varoitusajalla päädyin ostamaan sen ilman moottoria keväällä 2016. Asseria kiinnosti kuitenkin Petrillä ollut Fox-projekti vielä sitäkin enemmän, joten keskustelu kääntyi siihen, että mitäpä jos Asseri lunastaisi Petrin projektin, ja se uudempi hankittaisiinkin Petrille. Hurstin short throw shifterin nupista pystyy ohjaamaan niin line lockia kuin launch controliakin. ”Mullahan oli ennen sitä mustaa Foxia se Suliksella nykyisin oleva Dart, jonka painavaa koppaa olin harmitellut, että pitäisikö sen moottorille hankkia kevyempi auto. Niin on myös Petri Seppälän Mustangin kohdalla – kyseinen auto oli nimittäin menossa toisen lehdessä jo aiemmin esitellyn Mustangin tilalle, mutta suunnitelma muuttui viime hetkellä, ja Petrillä taas oli ennen näitä Mustangeja parin vuosikymmenen ajan lehdessämme nykyomistajallaan esitelty Dart. Bullitt look
Vuonna 2001 tuli tarjolle myös erikoismalli Bullitt, jota oli saatavilla esikuvansa mukaisen Highland Green -värin ohella myös True Blue -sinisenä sekä mustana. Nuo penkit on ilmeisesti verhoiltu myös siellä Ruotsissa ollessa. Kojelauta on aikalaisekseen hauskan muotoinen, ja tuo mieleen vanhemmat Mustangit. Autohan oli väriltäänkin tehtaan jäljiltä juuri se Bullitt-malliinkin saatavilla ollut True Blue. Penkit on verhoiltu uudelleen ilmeisesti auton ollessa Ruotsissa. Myös kynnyksiin oli kiinnitetty Bullittlogoin varustetut listat, ja sellaiset logot oli kirjailtu myös harmaalla keinonahalla uudelleen verhoiltujen penkkien selkänojiin. Korista oli poistettu takaluukun päällä ollut spoileri ja muutenkin ulkonäkö oli muutettu vastaamaan Bullitt-versiota. Tehoa noilla pikkuparannuksilla luvattiin irtoavan viisi hevosvoimaa perusmallia enemmän, eli 265 heppaa. Tilalle tuli tuo Magnaflow hi-flow-kateilla. Jossain lämpimässä osavaltiossa se on ollut, koska tuolta nuo korin muoviosat olivat paikoin niin sanotusti kärähtäneet ja alustaltaan auto on täysin ruosteeton.” ”Epäiltiin Juhon kanssa, että auto on ollut Ruotsissa harrastajalla. ”Siinähän kävi niin, että Asseri maksoi tämän, ja Foxi meni Asserille. Tässä oli paikallaan semmoinen karsee sivuputkisto, joka lähti saman tien pois. Sen verran täytyy kertoa historiaa, että olin aikoinaan, vuonna 1999, Amerikassa, Floridan Jacksonvillessä vaihdossa, ja siihen aikaan tuli tämä Mustangin New Edge -korimalli markkinoille. Faceliftin yhteydessä kannen yläpuolisella nokka-akselilla varustettu Modular-moottori sai aiempaa paremmat Performance Improvement -kannet sekä erilaisen nokan ja imusarjan, joiden myötä GT-mallin tehon luvattiin nousseen 260 hevosvoimaan. Ulkoisesti eroina olivat 17-tuumaiset Torq Thrust -vanteet, sumuvalottomat puskurit, sekä erikoisena detaljina spoileriton takaluukku – normaalista GT-mallista kun tuo spoileri löytyi. Air Aidin cold air intaken asensin myös heti samana kesänä”, Petri kertoo. Tässä oli myös Ford Racingin Bullitt-tyypiset jouset ja moottoriin oli asennettu tuo BBK:n isompi kaasuläppä. Se oli kai muhinut se rakkaus ensi silmäyksellä siitä lähtien, ja sitten kun tuossa on tullut touhuttua Juhon ja Asserin kanssa, joilla on ollut Mustangeja, niin tuli tuo Mustang hankittua.” New Edge -nimellä tunnettu korimalli korvasi tosiaan SN95-korimallikoodia kantaneen edeltäjänsä vuonna 1999, ja sen kaikki GT-mallit oli varustettu 4,6-litraisella Modular-veekasilla, perusmallin moottorihan oli vanha 3,8-litrainen Essex V6. Pakettiin kuului hiukan madalletun alustan lisäksi muokattu ilmanotto sekä putkisto, Tokicon jämäkämmät iskarit sekä edessä Cobramallin 13ja takana 11-tuumaiset isommat levyjarrut. Totesin silloin, että joskus vielä on hankittava tuollainen. ”Tiedän sen verran, että se on ollut Ruotsissa ennen Suomeen tuloa, mutta alun perin se on USA:han myyty auto. 49 AMERIKAN RAUTA 1/2022. Tuollaista Bullitt-mallia muistuttamaan oli rakenneltu myös Petrin hankkima New Edge, joka oli siis tehtaan jäljiltä tavallinen GT. Korista oli poistettu takaluukun päällä ollut spoileri, ja muutenkin ulkonäkö oli muutettu vastaamaan Bullitt-versiota
Vaihdoin sitten MAF:in tuohon BBK:hon, joka kalibroitiin Ford Racingin isommille suuttimille. Rengassetillä tuli jo pelkästään 21 kiloa painonsäästöäkin”, Petri valaisee. ”Tullessa alla oli 17" Bullitt-vanteet, nämä Race Star Industriesin Drag Star -vanteet tulivat kesälle 2020. Isommat jarrut kävivätkin suoraan samoihin olka-akseleihin, ja osat löytyivät edullisesti Rockautosta”, Petri jatkaa tarinaa. ”Viime talvena tuli etupäähän QA1:n K-palkki, Racecraftin alatukivarret ja QA1:n ontto kallistuksenvakaaja. Kiihdytellessä on toinen rengassetti taakse, Race Starin 10x15" takovanteet ja Hoosierin 275/50-15 Drag Radialit. 8,8-tuumaiseen perään tuli Cobran kitkalevyt ja Ford Racingin 3,73-välitys. ”Jo ensimmäisenä kesänä päivitin etujarrut noihin Cobran 13-tuumaisiin versioihin, siis samanlaisiin kuin Bullitissa, kun jo koeajolla huomattiin, ettei tässä oikein ollut jarruja. ”Moottori on muuten vakio, siitä mitattiin juuri takapyörätehoksi 251 hevosvoimaa. Dynossa huomattiin tämän korjatun tunen olevan todella paksulla – Sulis tuumasikin siihen, että ”muuten hyvä AFR, mutta ahdin puuttuu”. Jarrut kuntoon. 50 AMERIKAN RAUTA 1/2022 Ford Mustang GT ’01. Seos meni ensin niillä laihalle, mutta ajoin sitten tuolla kapulalla datalogin, jonka lähetin Bama Performancelle, ja sieltä tuli uusi custom-ohjelma”, Petri selittää ja jatkaa: ”Ennen kuin ne suostuivat korjaamaan ohjelmaa, minun piti lähettää sinne Bamalle konehuoneesta kuva, että olen todella vaihtanut suuttimet.” Tuo kertoo omaa kieltään joidenkin toimijoiden tarkkuudesta tuotevastuuasioiden suhteen. Seppälän superdieetti. ”Seuraavana talvena otettiin yhteistuumin Uho Juhon ja Crew Chief Artsin kanssa laatikko irti sekä tehtiin se kytkinremontti. Alun perinhän tässä autossa oli 3,27. Säätöjen jälkeen napadynossa mitattiin +7 hevosvoimaa lähtötilanteeseen nähden. Tähän tuli uusi Ford Racingin 10,5-tuumainen paketti ja kardaani vaihdettiin samalla Ford Racingin alumiiniseen. Myös polttoainesuuttimet on korvattu isommilla Ford Racingin malleilla, ja suorasytytyspuolat ovat MSD:n versiot. Crew Chiefin kanssa pungettiin kahteen mieheen taka-akseli paikalleen – siinä on muuten kova äijä, ikää on, mutta siellä se möyrii yhden sun toisen autojen alla siinä, missä muutkin – eikä edes menoa hidasta, vaikka polvi on ollut klesa. Samana talvena huollettiin takaakseli täysin ja vaihdoin taakse Cobra-tyyppiset isommat jarrut. Eteen on kapeat front runnerit M&H:n 4,5x26-renkailla ja Race Starin 17" Bracket Racer -vanteilla. Keväällä 2019 toin Jenkeistä tuon SCT:n X4-ohjelmointikapulan, Bama Performance on tehnyt custom-ohjelmat siihen. Vanha kytkin kyllä piti, mutta ravisti pahasti. ”Keväällä 2019 toin Jenkeistä tuon SCT:n X4-ohjelmointikapulan, Bama Performance on tehnyt custom-ohjelmat siihen. Sanoisin, että Chief on suomalainen vastine legendaariselle Fox Mustang -kuskille Willard Kinzerille – jos joku sattuu kyseisen herran tunnistamaan. Sittemin Chiefin polvea on paranneltu titaaniosilla, niin vauhti tulee tuskin hidastumaan.” Kun kerran auto alkoi pysähtyä, niin pitihän sitä tehoakin saada lisää. Auto kuitenkin on kulkenut varttimailin parhaimmillaan aikaan 13,1 sekuntia loppunopeudella 170 km/h, ja se oli vielä Malmilla, missä on huono pito. Pitävämmällä radalla varmaan pitäisi päästä 12 sekunnin puolelle”, Petri ynnäilee. Iskareiksi vaihdoin Strangen säädettävät coiloverit kaikkiin 4,6-litrainen Modular on sisäisesti edelleen koskematon, mutta niin ilmanotto, ilmamassamittari kuin kaasuläppäkin on vaihdettu
Tumma True Blue -väri ja matala stance yhdistettynä kokomustiin kisavanteisiin tekee autosta varsin häijyn näköisen. Ilman kuskia auto painaa nyt ajokunnossa 1455 kiloa. Toki ulkoasua on muuttanut huomattavasti häijympään suuntaan aiempaa matalampi stance mustine kisavanteineen. Voimansiirto: 5-vaihteinen Tremec T45 -manuaali, Steedan vaihdevälin lyhennin, Ford Racingin kytkin, Ford Racingin alumiinikardaani, 8,8" perä 3,73:1 välityksellä ja lukolla Cobran kitkalevyin. Bullitt-mallin tapaan Petrin autosta on poistettu takaspoileri. Kokonaan uusi moottorikin on jo rakenteilla. ”Ensi kesäksi on tarkoituksena laittaa Vortechin V3-Si mekaaninen keskipakoahdin tähän vanhaan moottoriin pikkupaineilla. Ulkoisesti Petrin ei ole tarvinnut poikkeuksellisen hienossa kunnossa 20 vuotta säilyneelle autolle tehdä kiillottelua kummempaa – kyllä, 2001-mallinen auto on tosiaan jo niin vanha. Tämähän on keventynytkin huomattavasti, K-palkin vaihdolla painoa lähti 12,2 kiloa, ja pelkästään uusilla etualatukivarsilla 6,7 kiloa. Moottori: 4.6 2V Modular V8, Airaid Cold Air Intake, BBK:n MAF, BBK:n 78 mm kaasuläppä, Ford Racingin 24 lps suuttimet, SCT:n X4 tuner Bama Performancen custom-ohjelmalla, MSD:n 2Step Launch Control, MSD:n suorasytytyspuolat, Magnaflow’n Hi-Flow -katit, Magnaflow’n 2,5" cat-back tuplaputkisto. Jouset, iskarit, alatukivarret ja kallistuksenvakaajan vaihtamalla painoa lähti yhteensä 20 kiloa – siis punnittu erotus. Petri ihastui New Edge -korimalliin jo mallin tultua markkinoille vuonna 1999 ollessaan Amerikassa vaihto-oppilaana. Koska tuttaviensa Uho-Juhon ja Asserin seurassa Petrikin on viehtynyt kiihdyttelyyn, niin tehoa pitäisi tietysti saada lisää, ja sitä on luvassa jo tulevalle kesälle, vaikka pidemmän tähtäimen suunnitelmatkin ovat jo toteutusasteella. Sisusta: Penkit verhoiltu harmaalla keinonahalla ja selkänojiin brodeerattu Bullitt-logot, Hurstin shifteri, Bullitt-logoilla varustetut kynnyslistat, Kenwoodin soitin, Mach 1 -mallin diskantit etuovissa, 6x9" hattuhyllyllä. Jarrut: Cobra-mallin 13" levyjarrut kaksimäntäisin puristimin edessä ja 11,75" levyt takana. Se tehdään 70 paunaa kevyempään ’03 Explorerista alkujaan olevaan kuusipulttiseen alumiinilohkoon, joka on sama kuin ’01 Cobrassa. 51 AMERIKAN RAUTA 1/2022. Alusta: Strangen korkeusja jäykkyyssäädettävät coiloverit joka nurkassa, Maxximum Motorsportin caster/camber platet, Racecraftin alatukivarret ja QA1:n K-palkki edessä, Steedan säädettävät alumiiniset alatukivarret takana alhaalla, Steedan säädettävät ylätukivarret, QA1:n ontto kallistuksenvakaaja edessä, takavakaaja poistettu. Renkaat: Michelin Pilot Sport 4 235/45 R17 edessä, Nankang NS-2 Ultra Sport 275/45 R17 takana. Tällä haettiin vähän drag race -painotteista setupia”, hän selittää. Kannetkin ovat Pro Street Ky:n Tomi Rantakarilla hoidettavana, niihin tulee uudet Manleyn Race flo -venttiilitkin”, Petri avaa lopuksi jatkosuunnitelmiaan Mustanginsa varalle. ”Taakse on myös vaihdettu taka-akselin ylätukivarsien kovemmat puslat, ylätukivarsien korin pää on kokonaan kova race-malli. Edessä on 185 lbs:n jouset ja takana 110 lbs:n versiot. Muutaman superdieetti ässän kun vielä kaivaa hihasta, niin auton omapaino kiihdytyspäivien aikana on noin 1378 kiloa”. Kiihdytellessä alla on toinen Race Star -vannesarja Hoosierin Track Radial -slicksein ja kapein frontrunnerein. Rakkaus ei ole toistaiseksi ruostunut. Faktat Ford Mustang GT ’01 • Omistaja: Petri Seppälä, 45 • Paikka: Vantaa. Vanteet: Race Star Drag Star -vanteet, 7 ja 9,5x17". Kori: Tummapohjaiset projektoriumpiot, sumuvaloton etupuskuri, Bullitt-mallin tankin korkki, takaspoileri poistettu. Kiitos: Vaimolle ja tyttärelle kiitos ymmärryksestä, että joskus tallissa venähtää, U.H.O Racing/ Juho ja Crew Chief, Asseri Mikkola, Jallu, Sulis. Siihen tulee Mahlen männät, Manleyn veivit ja uudet Comp Camsin nokat. kulmiin, Max ximum Motorsportin caster/camber platet olin asentanut jo silloin pian auton ostettuani, kun vaihdoin iskarit parempiin
Teksti ja kuvat: Kimmo Janhunen työkalu 52 AMERIKAN RAUTA 1/2022. TYYLIKKÄÄMPI Chevrolet C2500 Cheyenne ’89. Kotkalainen Jari Kilkki rakensi kimpassa serkkunsa Tomi Kokkosen kanssa yhteisen work truckin, jonka koko olemus päivittyi nykypäivään varsin mittaviksi venähtäneiden tekniikan, alustan ja korin muutostöiden myötä
työkalu 53 AMERIKAN RAUTA 1/2022
C/K-sarjan taru venähti huomattavasti edeltäjäänsä pidemmäksi, sillä sen tuotanto lopetettiin vasta neljännen sukupolven tultua elinkaarensa päähän vuonna 2002. Lavaa kun alkoi kaivelemaan, niin paljastui, että siitäkin oli toinen kylki mällätty. Mätävikaa autossa ei juurikaan ollut lukuun ottamatta lavan poikkipalkkeja, jotka olivat aika pehmoiset. ”Tämähän on rekisteröity pakettiautoksi, eikä kevytkuorma-autoksi, kuten monet vastaavat”, Jari tähdentää, ja jatkaa auton hankinnan vaiheista: ”Ennen meitä se oli ollut Pyhtäällä nuoremmalla kaverilla, ja ilmeisen kuluttavassa käytössä. Taakse hankittiin flip kit, joka sisälsi paitsi tarpeet akselin flippaamiseksi lehtijousipakkojen yläpuolelle, myös notchauspalat takarunkoon. Samalta reissulta tuli mukana myös paremmat ovet. Lattioissa ei sen sijaan ollut mitään korjattavaa. C hevroletin C/K-sarjan avolavat tulivat markkinoille jo vuonna 1960 ollen jatkoa Task Force -sarjalle, jota valmistettiin vuodesta 1955 vuoteen 1959. ”Lavan totesimme niin huonoksi, että kävin hakemassa Joensuusta toisen lavan, jonka piti olla kaikin puolin kunnossa. Matalampi olemus syntyi edessä 2,5 tuumaa pudottavien droppispindeleiden sekä madaltavien jousien ja iskareiden avulla. Papereissa auton vuosimallina näkyy suomalaiseen tapaan näin ollen 1991. Naputtelin pintoja suoriksi ja hitsasin siihen korjauspaloja, joita sain tehtyä ylimääräiseksi jääneestä lavan kyljestä”, Jari kertoo. Ne Jari kanttasi uusiksi puolentoista millin pellistä. Lattiamatto ja kattoverhoilu on tehty met ritavarasta. Vanteiksi löytyi Trade Partsilta käytetyt, Hummerin alla aiemmin pyörineet tarvikevanteet kuusipulttisella jaolla, ja renkaiksi niille pyöräytettiin 235/60-kokoiset kumit. Tämä tosin selvisi meille vasta maalauksen jälkeen”, Jari harmittelee. Alkujaan viininpunaisen auton kunto oli kauttaaltaan aika karu.” Peltisavotta. C tarkoittaa mallinimessä takavetoista autoa ja K nelivetoista. Niinpä siitä sai vaihdettua alkuperäiseen lavaan vain yhden kyljen ja toisen päädyin lopulta korjaamaan. ”Eteen hankimme uudet tarvikelokasuojat, mutta jouduin muokkaamaan niitä aika rajusti madalluksen ja isojen vanteiden takia. Sitä oli yritetty hakata suoremmaksi, mutta lopputulos oli kuin perunapelto. Kojelauta ja sisustan muut muoviosat on ruiskutettu ensin niille tarkoitetulla tartunta-aineella. Neljättä, huhtikuussa 1987 esiteltyä sukupolvea edustava jutun pickup tuli uutena suomalaiselle maahantuojalle vuonna 1989, mutta joutui odottelemaan autokaupan esittelyhallissa kaksi vuotta ennen kuin se myytiin ja ensirekisteröitiin. Pintaväriin on sekoitettu hieman mattapastaa, jotta väri on sisällä aavistuksen himmeämpi kuin auton pinnassa. 54 AMERIKAN RAUTA 1/2022 Chevrolet C2500 Cheyenne ’89. Chevyn pintapeltejä oli hitsailtu jonkin verran, mutta huonolla menestyksellä. Lavan takakyljet ja hytin takanurkat olivat vedelleet niin pahasti, että ne oli tehtävä uusiksi
Me emme tienneet, että siihen olisi pitänyt hankkia sellainen muunnossarja, joka nostaa kardaanin tukilaakeria ylöspäin. Siitä selvittiin sillä, että irrotin tuon kyseisen kolmionmuotoisen laipan ja hitsasin sen takaisin kiinni hieman eri asentoon. Paikalleen se kävi varsin helposti, kun pulttasimme lohkon kylkiin tarvikemalliset adapterilevyt. Edessä on käytetty 2,5 tuumaa pudottavia droppispindlejä sekä madaltavia jousia ja iskareita. Etulokasuojiin piti tehdä lisää tilaa, mikä osoittautui kaksinkertaisen rakenteen vuoksi työlääksi. ”Kardaanin kohdalla tuli taas hieman ongelmia madalluksen vuoksi. Lavan totesimme niin huonoksi, että kävin hakemassa Joensuusta toisen lavan, jonka piti olla kaikin puolin kunnossa. Ostimme sen suoraan hänen ’67 Cougaristaan”, Jari kertoo moottorin taustoja, ja jatkaa: ”Se on ihan perus-LM7, eikä sille ole tehty muuta, kuin poistettu ohjelmallisesti rajoitukset. Myös sisälokareiden yläosat piti tehdä kokonaan uusiksi, entistä korkeammiksi”, Jari evästää. Kun kulkupuoli oli kunnossa, läpikäytiin jarrut. Homma olisi ollut huomattavasti helpompi tehdä, kun olisi nostanut hytin syrjään”, Jari kertaa. Ei kestänyt kauaa, kun se hajosi, ja kardaanin takapätkä otti siinä kohtaa osuman ruveten täristämään. Myös jarruputket vedettiin uusiksi samoin kuin käsijarruvaijerikin. Samalla nostimme vaihdelaatikon häntää vähän ylöspäin. Ennen madallustoimenpiteitä runko hiekkapuhallettiin ja maalattiin samoin kuin hytin pohjakin niiltä osin, joissa oli pintaruostetta. Polttoainelinjat vedettiin uusiksi rosteriputkella. Tuollaisen pickupin etusiivet ovat aika hankalat pullistaa, kun niissä on kaksinkertainen rakenne. Bensatankin Jari teki vanhasta dieseltankista ja upotti bensapumpun sen sisään. Se ei ollut paljosta kiinni.” Pakoputket tehtiin halkaisijaltaan 3-tuumaisiksi ja varustettiin kahdella vaimentimella per putki. Asensimme kardaanin paikoilleen vakiohiluilla ja kaikki näytti menevän ihan ok, mutta tukilaakerin kumi jäi ilmeisesti jonkinlaiseen pänninkiin. Kyseinen voimanlähde tunnetaan myös nimellä Vortec 5300. Peräänsä moottori sai 4L60E-automaattilaatikon sekä 14-pulttisen perän. Kaikki korikiinnikkeet olivat tyypillisesti ihan mädät ja kumityynyt olivat menneet niistä läpi. Detroit Diesel sai kuitenkin väistyä 5,3-litraisen rautalohkoisen, mutta alumiinikantisen LM7-moottorin tieltä. Auto oli alun perin varustettu 6,2-litraisella dieselillä ja TH700R4-automaattilaatikolla. Korjasimme ongelman hankalamman kautta tunkkaamalla hyttiä ylös ja vaihtamalla yhden korvakkeen kerrallaan. ”Emme katsoneet siinä kohtaa tarpeelliseksi nostaa hyttiä pois rungolta, mutta jälkikäteen totesimme, että olisi kannattanut. 55 AMERIKAN RAUTA 1/2022. Muuten sisälokari olisi jäänyt niin alas, ettei siellä olisi ollut yhtään joustovaraa. Eteen hankittiin uudet levyt ja kunnostetut satulat. Se piti käyttää oikaistavana ja tasapainotettavana, minkä jälkeen hankimme tukilaakerille sen korotussarjan. ”Taakse ne menivät melkein heittämällä, kun kaarta hieman mankeloi, mutta keula tippui niin alas, että se aiheutti suurempia ongelmia, kun renkaat eivät mahtuneet pyörimään alkuunkaan. Sisärakenne oli pakko leikata kokonaan pois, ja mankeloida sen jälkeen kaarimankelin kanssa niin kauan, että renkaan sai menemään sisälle. Alkuperäinen sohvapenkki oli lässähtänyt muodottomaksi, eikä antanut enää minkäänlaista tukea, joten se korvattiin Volvon sähkösäätöisillä nahkapenkeillä. ”Kone hankittiin täällä Kotkassa vaikuttavan Gen3 Performancen Tuomas Mussalolta, ja käsittääkseni se on ihan ensimmäisiä hänen asentamiaan LS-moottoreita. Uuden vuosituhannen tekniikka. Takana ainoastaan rummut jäivät vanhaa, ja kaikki muu uusittiin. Kuskinpuolen pakosarjaa joutui hieman muokkaamaan, kun sen laippa otti kiinni runkopalkkiin. Takapää on madallettu notchaamalla runkopalkkeja ja flippaamalla akseli lehtijousien yläpuolelle. Setissä tuli mukana myös kiilapalat, joilla olisi saanut käännettyä taka-akselin kulmaa, mutta meidän tapau ksessamme palaset asettuivat paremmin kohdilleen ilman niitä”, Jari muistelee. Ainakin tuuman verran sinne piti tehdä lisätilaa ja sen jälkeen joutui hitsaamaan sisärakenteet takaisin, mutta niitäkin piti nostaa kaksi tuumaa ylöspäin
Siitä se alkoi ja tällä hetkellä hän on ammatiltaan automaalari. Muoviosat ruiskutettiin ensin niille tarkoitetulla tartunta-aineella, ja pintaväriin sekoitettiin hieman mattapastaa, jottei niistä tulisi aivan yhtä kiiltäviä kuin ulkokuoresta. Vanteet: Kromatut Eagle Alloy Series 197 -alumiinivanteet, koko 18x9". ”Tämä oli muuten serkkupojalle ensimmäinen isompi maalausurakka. Auton ilme muuttui molemmissa päissä kliinimmäksi puskureiden muutoksilla. Takapuskuri otettiin kokonaan pois, ja Jari väänsi sen tilalle pellistä roll panin, johon muovattiin ulostulot pakoputkien päille. Etupuskuria muokattiin rajummin kuin äkkiseltään osaisi kuvitellakaan. ”Laskin, että se oli 11 eri osassa, kun ryhdyin kokoamaan sitä tigin kanssa takaisin kasaan. Tämä oli muuten serkkupojalle ensimmäinen isompi maalausurakka. Tällä hetkellä harrastelaitteita on itse asiassa niin paljon, että uskollinen työjuhta on päätynyt hiljaiseen myyntiin. Renkaat: 225/60 R18. Voimansiirto: 4L60Eautomaattivaihteisto, 14-pulttinen perä. H-D-värimaailma. Alusta: Edessä 2,5 tuumaa pudottavat droppispindlet, madaltavat jouset ja iskarit, takarunko notchattu, takaakseli flipattu lehtijousipakkojen yläpuolelle. Korimuutokset: Etupuskuri sheivattu, kavennettu ja otettu lähemmäksi koria, takapuskuri korvattu omavalmisteisella roll panilla, etulokasuojia muokattu tilavammiksi ja sisälokasuojia nostettu ylemmäksi, takakaaret mankeloitu. ”Minulla sattui olemaan yhdestä purkuVolvosta jääneet sähkösäätöiset nahkapenkit, jotka sopivat tähän yllättävän mukavasti, joten korvasimme alkuperäisen sohvapenkin niillä. Olin itse tekemässä jonkin verran pohjatöitä, mutta maalaus on kokonaan Tompan käsialaa aina perälautaan taiteiltua Chevrolet-tekstiä myöten”, Jari kertaa työnjakoa. Samalla sen vanerirunkoa muokattiin siten, että istuimien kohdille lisättiin joustavat remmit, jotta mukavuus kohenisi edes hiukan. Päädyin leikkaamaan sen kohdan kokonaan pois, ja vastaavasti lisäsin puskuriin kolmen sentin siivun korkeutta. Lattiamatto ja kattoverhoilu tehtiin met ritavarasta. Faktat Chevrolet C2500 Cheyenne ’89 • Omistaja: Jari Kilkki ja Tomi Kokkonen • Paikka: Kotka. Kalustoa kun on niin paljon, ettei aika yksinkertaisesti tahdo riittää kaikilla ajamiseen. Lisäksi sitä on kavennettu ja sen päätyjä on lyhennetty”, Jari kuvailee. Kojelautaan asennettiin tabletti, joka näyttää tarkan nopeuden sekä tarvittavat moottorin tiedot. 56 AMERIKAN RAUTA 1/2022 Chevrolet C2500 Cheyenne ’89. Jari painottaa lopuksi, ettei autosta pyritty tekemään näyttelytasoista, kun se oli tulossa ympärivuotiseen käyttöön, mutta kyllä se melkoisesti muuttui edukseen serkusten käsittelyn jäljiltä. Jo ostohetkellä autossa ollut GM Duraliner -lavakaukalo on ollut kovalla käytöllä, kun autolla on kuskattu milloin mitäkin lukuisiin työn alla olleisiin autoprojekteihin. Jarrut: Edessä levyjarrut, takana rumpujarrut. ”Minä sitten painuin maalikauppaan ja katsoin listoilta mielestäni sopivat akryylivärit. Moottori: 5,3 LM7 Vortec V8. Siitä se alkoi ja tällä hetkellä hän on ammatiltaan automaalari.” Maalaus ulotettiin myös sisustaan, josta maalattiin kojelaudan lisäksi iso joukko irto-osia. Sisusta: Korinväriseksi maalatut kojelauta ja sisäpaneelit, Volvon sähkösäätöiset nahkapenkit. Yksityisyyttä lisättiin kalvottamalla ikkunat tummiksi. Se olikin niin totaalisen lässähtänyt joka suuntaan, ettei siinä tahtonut pysyä enää oikein penkilläkään.” Kova takapenkki oli tehtaan jäljiltä viininpunainen, mutta värjättiin mustaksi. Hän erehtyi kerran sanomaan minulle, että olisi kiva kokeilla joskus auton maalausta, joten lykkäsin hänelle tallini hyllyltä maaliruiskun ja kävimme hankkimassa hänen tallilleen kunnon kompuran. Ensinnäkin puskurissa oli alun perin lista, jonka alta paljastui melkoinen määrä reikiä. Keskusteltuaan värivalinnasta Jari ja Tomi päätyivät varsin yksimielisesti oranssiin ja mustaan
Kaarevaan peltiin hän muokkasi paikat rekisterikilvelle sekä pakoputkien päille. 4. Kuvassa taka-akseli on jo flipattu lehtijousipakkojen yläpuolelle ja runkoaisat varustettu miedoin notchauspaloin. Jari laski palapelin olleen parhaimmillaan 11 eri osassa. Etupuskurista poistettiin lista, jonka alta paljastui melkoinen määrä reikiä. Autoon oli tehty peltitöitä, mutta suurin osa niistä oli tehtävä uudelleen, koska pellit olivat vedelleet hitsausten yhteydessä rajusti. 2. Lava kunnostettiin hankkimalla toinen samanlainen ja yhdistelemällä niiden parhaat palat. Jarin ja Tomin yhteinen työkalu koki projektin aikana paljon muutoksia, joita ei ensi silmäyksellä edes huomaa. Kyseinen kohta leikattiin kokonaan pois, ja puskuriin lisättiin vastaavasti kolmen sentin siivu korkeutta. Takapuskuri poistettiin kokonaan, ja Jari teki sen tilalle roll panin suorasta pellistä. Keulan madaltamisen myötä sisälokasuojat piti muokata uusiksi. Teksti: Kimmo Janhunen • Kuvat: Jari Kilkki 1. Sisärakenne leikattiin kokonaan irti, minkä jälkeen kaaria rullailtiin mankelilla niin kauan, että renkaat mahtuivat sisään. Keula madallettiin 2,5 tuumaa pudottavilla droppispindleillä sekä madaltavilla jousilla ja iskareilla. Alkuperäinen 6,2-litrainen dieselmoottori ja sen perässä ollut TH700R4-automaattivaihteisto korvattiin 5,3-litraisella Vortec V8:lla ja 4L60E-laatikolla. 3. Sen käyttö oli ollut tavanomaisen kuluttavaa. Tässä kunnossa serkukset hankkivat pakettiautoksi rekisteröidyn C2500:n vuonna 2016. Uuden kaksivärimaalauksen ruiskutti Tomi omassa tallissaan. 6. 7. Nuorennusoperaatio 57 AMERIKAN RAUTA 1/2022 Chevrolet C2500 Cheyenne ’89 1 2 3 6 7 5 4. Lisäksi puskuria on kavennettu ja sen päitä on lyhennetty. Sisälokasuojien yläosat tehtiin entistä korkeammiksi ja ne hitsattiin lopulta noin kaksi tuumaa alkuperäisiä ylemmäksi. 5. Kyseessä oli hänen ensimmäinen kokonaisen auton maalaus, mikä johti lopulta siihen, että nykyään mies ansaitsee elantonsa automaalarina
Harvet ster Harvet ster 58 AMERIKAN RAUTA 1/2022
Harvet ster Harvet ster Harley-Davidson Sportster ’87. Teksti ja kuvat: Kimmo Janhunen • Malli: Nina Marisa Jaakkola 59 AMERIKAN RAUTA 1/2022. Vesa Nasse Kauppisen rakentama Harvetster on sekoitus monia asioita. Tyylillisesti siinä sekoittuvat Ruotsi-choppereiden, hippikoptereiden ja high-neckien vivahteet, ja jotta katselija menisi lopullisesti sekaisin, ovat pyörän puoliskot eriväriset. Ensinnäkin sen nimi on sekoitus Harvesterista ja Sportsterista
Sitten minulla sattui olemaan kultaista candya ja kynäruisku siinä vieressä, niin suihkuttelin Harvetsterin identiteettiongelmainen maalaus on kaikkine psykedeelisine yksityiskohtineen Nassen omaa käsialaa. ”Selvittelin tämän aiempia omistussuhteita, niin löytyi aika monta kaveria, kenen omistuksessa tämä on ollut. Näin siinä on vähän niin kuin kaksi pyörää samassa, riippuen kummalta puolelta sitä katselee. Myös vanteet ovat saman kaltaiset kuin Sportsterin alkuperäiset. Pyörän historiaan mahtuu vaihe, jolloin se on ollut cros sipyörätyylinen scrambler. Hänelle tullessaan pyörä oli kunnoltaan jo aika kaukana alkuperäisestä, ja sitä oli rakentanut mieleisekseen useampi seppä. Pyörä on toiselta puolelta kultavihreä ja toiselta puolelta vihreäkultainen. Tähän oli tehty esimerkiksi jäykkäperäkonversio jo aikoinaan Oulussa.” Nasse totesi heti alkuun pyörän olevan hänen makuunsa aivan liian lyhyt. ”Se oli alkujaan sellainen ryppypintainen musta, ja maali oli halkeillut sieltä täältä. Vaihdoin ne häneltä yhteen maalaukseen”, automaalarinakin kunnostautunut Nasse kertoo ja jatkaa: ”Ne ovat vanhat Tollen tekemät putket, jotka olivat kiinni siinä kyseisessä pyörässä, joka oli virkavallalla sun muilla tahoilla testattavana, kun ensimmäistä chopperilakia tehtiin 90-luvun alussa. Se on kuitenkin ihan selvin päin maalattu, vaikkei sitä välttämättä uskoisi.” Koneen mies ruiskutteli samoilla lämpöisillä kuin rungonkin. ”Se oli minusta sellainen pala historiaa, jonka halusin säilyttää, ja siitähän tämä koko teema sitten syntyi. Vähän sellaista hippiteemaahan siihen tuli, mutta sen suurempaa suunnitelmaa ei ollut valmiina. Puolivälissä urakkaa sain sitten idean, että maalaan pyörästä toisen puolen vihreäksi. Tästä tuli Sportsterin ja Harvesterin sekoitus, eli Harvetster!”, Nasse selvittää. Rupesin vaan ruiskimaan, hihittelin ja vetelin teippejä, ja sitten siitä tuli tuollainen”, visionääri kuvailee ulkoasun luomiskertomusta, ja täsmentää: ”Ensin meinasin vetää sen kullanväriseksi kokonaan, mutta sitten tuumin, että kyllä siihen pitää vihreääkin saada. 60 AMERIKAN RAUTA 1/2022 Harley-Davidson Sportster ’87. Niillä on vähän historiaa!” Vanha jäykkäperämuutos sai jäädä sellaisekseen, mutta muuten rungosta tuli palapeli. Pyörään piti jäädä jotain Sporalle ominaista, joten tankki on edelleen alkuperäinen samoin kuin moottorikin. ”Nuo nykyiset keulaputket sattuivat olemaan yhdellä kaverillani Kouvolassa. ”T ää Sportsterihan jäi mulle vähän vahingossa. ”Maalauksen suhteen mulla ei ollut mitään ideaa. Putsasin, hioin ja vedin sen ensin hopeaksi. Tarkoitus oli vaan laittaa se kaverin puolesta kuntoon, ja sitten se yhtäkkiä myikin sen mulle”, Nasse aloittaa. Siinä oli DNA:n springerikeula, joka näytti täysin sopimattomalta hänen visioihinsa, ja jouti näin ollen myydä pois. Tuolloin sen silloinen omistaja, Mape Lappalainen, oli kiinnittänyt tankkiin Massey Fergusonin lätkät. Kultainen vai vihreä. Alkuperäiseksi jäi käytännössä vain emäputki, kun koneen ympäriltä meni lähes kaikki uusiksi. ”Mittailin, pätkin ja heppailin rungon kasaan itse, ja lopuksi Jupe veteli tigillä saumat umpeen”, Nasse kertaa
Hoijakka on peräisin Nassen vanhasta, kolmimetrisellä akselivälillä Maalauksen suhteen mulla ei ollut mitään ideaa. Pyörä valmistui 2019 syksyllä, ja oli tuoreeltaan esillä Lahden Jenk ki autonäyttelyssä. Aloin tekemään sitä loppukesästä ja syyskuussa se oli valmis. ”Mallailin sitä kohdalleen ja hyllystä löytyi siihen sopiva välipätkä, jonka Jupe veti sitten taas tigillä kiinni. Piti tehdä kaksi yhteen -putki, että on vähän sporttisempi”, mies kuittaa pilke silmäkulmassaan. ”Se tuli rykäistyä valmiiksi parissa kuukaudessa. Jutun teon jälkeen Nasse on myynyt Harvetsterin eteenpäin, mutta pyörä jäi kuitenkin kotipaikkakunnalle Kouvolaan, ja vieläpä kaverille. Sinänsä onnistunut konstruktio”, Nasse päättää. sitä huvikseni noihin pyttyihinkin, ja hyvin se maali on niissä kestänyt.” Käyttömukavuutta. Pehmusteissa on käytetty ihan silikoniakin, jotta siinä olisi oikeasti mahdollisimman mukava istua vaikka pidempiäkin matkoja”, hän selvittää. Stonga on tehty itse apinakiikusta pätkimällä. Siinä ei ole juurikaan laitettu rahaa mihinkään tingeltangeleihin, vaan kaikki on hankittu joko vaihtokaupalla tai muuten halvalla. Paljon on käytettyä ja itse tehtyä. ”Halusin tähän mahdollisimman ison akun, ettei tule mitään käynnistysongelmia. Akku on jemmassa kromatussa ja louversein varustetussa boksissa. Satulan pohjan ja pehmusteet Nasse teki itse, ja päällinen on hänen ex-vaimonsa käsialaa. Koitin siihenkin hakea sopivaa asentoa, joka olisi jossain määrin myös ajomukava.” Tekniikkaan Nasse ei ole koskenut lukuun ottamatta elektronisen tilalle vaihdettua kärkisytkää. ”Keräsin tallin nurkista palasia ja heppailin ne kiinni. Öljytankki on myös edellä mainitun Zobberodin peruja. varustetusta Zobberod-nimisestä chopperista, jonka hän rakensi 2000-luvun puolivälissä. Voin sanoa, että nykyisellään se on parempi ajaa kuin vakio-Sportster – paljon ketterämpi ja mukavampi. Pakoputket on myös tehty itse. ”Siinä olisi ollut niin valtavasti kaiken maailman piuhaa, niin päivitin sen ihan puhtaasti yksinkertaisuuden puolesta, ja hyvin on toiminut silläkin”, hän toteaa. Hoijakkaa tosin lyhennettiin noin 60 senttiä ennen sen sijoittamista Harvetsteriin. Rupesin vaan ruiskimaan, hihittelin ja vetelin teippejä, ja sitten siitä tuli tuollainen. Otin siitä kerran virtaa Oldsiinikin, kun siinä oli akku tyhjänä”, Nasse naurahtaa. 61 AMERIKAN RAUTA 1/2022. ”Se on eräänlainen kompromissi ulkonäön ja mukavuuden suhteen
Las Vegas, 20.11. Vuonna 2018 näyttely siirrettiin Las Vegas Convention Centerin South Halliin, jotta koko toiminta saatiin sisätiloihin. Las Vegas on ollut kotipaikka Lowrider Magazine Super Show’lle jo vuodesta 1998. Paluu Paluu Sin Sin CCiitytyyynn Paluu Paluu Sin Sin CCiitytyyynn 62 AMERIKAN RAUTA 1/2022. Kilpailu Lowrider of the Year -tittelistä oli siis tällä kertaa todella kovaa. Joka puolella näkyi juuri kiiltäviksi puunattuja 5.20-renkaita. Se pääsi finaaliin jo vuosi sitten Odessan näyttelyssä, mutten ollut nähnyt autoa sen jälkeen. Useimpina vuosina näyttely on järjestetty Cashman Fieldissä, ja koska siellä sisätila oli varsin rajallinen, pidettiin näyttely osittain sisällä ja osittain ulkona. T änä vuonna yksipäiväinen näyttely järjestettiin lauantaina 20. Bernard Casianin ’36 Chevy Master Coupe edustaa Uniquez C.C.:tä. Kun kävelin rakennuksen ympäri, siellä oli jo tusinoittain maailman hienoimpia lowridereita tekemässä viime hetken fiksauksia ennen näyttelyä. marraskuuta, ja jo sen rakentelun alkaessa torstaina oli ilmassa vanha tuttu detailerin ja pakokaasun tuoksu. Impala olikin kokenut vuoden mittaan suuria muutoksia ja saanut monia uniikkeja päivityksiä. Kaikkiaan Las Vegasissa oli näytillä lähes 900 parasta lowrideria kautta maan, ja kävijöitäkin näyttelyssä oli reilusti yli 20 000. Auto pääsi mukaan taistelemaan tittelistä kuukautta aiemmin järjestetyn Houston Show’n karsinnan kautta, ja Garzan kovimmalta kilpailijalta vaikutti ”Platinum Choice” ’63 Impala, jonka omistaa Ray Canales. Ei voi kuin todeta, että tuskin malttaa odottaa ensi kertaa, toivottavasti silloin jo kaksipäiväisenä näyttelynä, jotta kaikkea ehtii ihailla kunnolla. Että se onnistui, vaadittiin pientä säätöä näyttelyn päivämääriin, ja tapahtuma siirtyi aiempaa myöhemmälle syksyyn. Teksti ja kuvat: Beto Mendoza ”SouthSide ’58” tuli näyttelyyn Meksikon Tijuanasta ja sai kotiin vietäväksi Traditional-luokan kolmospalkinnon. Voittaisiko sen Bobby Garza täysin customoidulla ’57 Bel Airillaan nimeltä ”Double Trouble” jo kolmannen kerran. No, lopulta himoitun Lowrider of the Year -tittelin vei kuin veikin jo kolmatta kertaa ”Double Trouble”, kakkostilan sai ”Platinum Choice” ja kolmanneksi sijoittui Traditionals-kerhon ’59 Impala ”Krypto 9”. Tuttu juttu, mutta tänä vuonna autoja oli paljon enemmän kuin tavallisesti
Josen ’42 Chevyyn piti alun perin tehdä vain muutamia pikku fiksauksia. Cesar Lozano vei Original of the Year -palkinnon kotiin ’63 Impaloineen. Daniel Gonzalesin täysin customoitu vicla koki näyttelyssä ensiesittelynsä. Auto kuuluu sanjoselaiselle Jimmy Gustamantelle. 10 vuotta myöhemmin auto palasi täysin läpikäytynä. ”Gangster of love” palasi eläkkeeltä ottaakseen osaa historialliseen Viejitos-esillepanoon. Georgen ’80 Caddy Cabriolet koko komeudessaan. 63 AMERIKAN RAUTA 1/2022. Tällainen ’42 Chevy Suburban on harvinainen näky. Eazy Duz It C.C.:n jäsenet saivat Keo Sanhin ’64 Impalan juuri parahiksi valmiiksi näyttelyyn. Viejitos C.C.:n perustaja ”Crazy George” Luna toi näytille legendaarisen ’36 Packard Convertiblensä. Juan Guerran ’48 Fleetmaster edusti tyylikkäästi Tiempo C.C:tä
Tämä candypintainen fastback rakennettiin takapihalla ja kantaa nyt nimeä ”Alley Cat”. Legendaariset Tovarin veljekset Donald, Michael, Eddie ja Paul kuvassa perheen uusimpien rakennelmien kanssa. ”Trokita Loca” on kisaillut lowriderien huipulla jo 90-luvun alusta saakka. Gabriel Tovar jatkaa perheensä traditiota bodydropattuine ’57 Bel Aireineen. Krazy Kuttingin porukalla oli näppinsä pelissä useamman pokaaleista kisanneen auton kanssa. Don Alonson ’76 Raghouse on kulkenut pitkän tien viimeisten neljän vuoden aikana. 64 AMERIKAN RAUTA 1/2022 Lowrider Super Show Las Vegas. Rudy Gonzalez kuuluu Oldies-kerhoon ’53 Chevy Bel Aireineen. Frank Calderonin ”Captain 42” pokkasi mukaan Bomb of the Year -palkinnon jo toista kertaa. Paikallinen erikoismaalari Zack Felix ensiesitteli ”Satisfy My Soul 63” -nimen saaneen Impalansa. Tämä ’77 Lincoln Continental edusti Originals C.C.:tä
”House of the Holy” kuuluu Lifestyle C.C.n Luis Lemusille. Excellence Award annetaan autolle, joka ilmentää koko lowridingia parhaiten, ja tuskin mikään ansaitsee sitä paremmin kuin ”Breaking Bad” ’62. Hydrauliikkaan on rakennettu serpentiinihihnasto pumpuille. Eloquence Car Club oli vahvasti edustettuna näyttelyssä. Eric Jimenez toi upean ’56 Bel Airinsa Los Angelesin Harbor areasta edustamaan USO Car Clubia. 65 AMERIKAN RAUTA 1/2022. ”Double Trouble” vei Lowrider of the Year -palkinnon jo kolmatta kertaa. Impalan konehuone on 427-isolohkoineen huikea näky. ”Double Troublen” omistaja Bobby Garza ja sen rakentamisesta päävastuussa ollut Chino Vega kuvassa juuri ennen näyttelyn ovien avautumista. Rajun ’63:n omistaa Rollerz Only C.C.:n Ray Canales. ”Platinum Choice” oli näyttelyn kovimpia puheenaiheita. Öljytankit imitoivat venttiilikoppia ja ilmanputsaria
Sandiegolainen erikoismaalari Jonathan Mercado esittelee LS-moottoriaan. Bobby Garzan ”The Big Payback” on nähty näyttelyissä vuosien ja vuosien ajan, ja on uudistunut matkan varrella moneen kertaan. Royalistics-kerhoa edusti tämä nätti Monte Carlo. 66 AMERIKAN RAUTA 1/2022 Lowrider Super Show Las Vegas. Gonzon veljesten Hiron ja Rickin autot olivat esillä ihan ovensuussa. Kaksi viikkoa aiemmin Canelo Alvaresta vastaan otelleella nyrkkeilijä Caleb Plantilla oli aikaa poseerata faniensa kanssa. CnC Anaheim rakensi tämän virheettömän upean ’57 Bel Airin Adrian Garzalle. Shayne Atterton vei Traditional of the Year -palkinnon ’61 Impala Convertibleineen. ”El Mato ’58” Klique San Diegosta sopii hienosti pariksi Destineylle. ”Krypto 9” näytti komealta valaistuine näyttelysomistuksineen
Hämeenlinnalainen jenkkiautojen asiantuntija Merten takaa matkustanut autosi saa meillä arvoistaan käsittelyä. 03 652 3380, 040 0813 297, 0500 813 297 Olemme valtuutettu AD-autokorjaamo AUTOMAATTIEN AMMATTILAINEN • Korjaukset, varaosat • Vanhat Hydramatic, Fordomatic, Torqueflite, Powerlite, Borg-Warner, Dynaflow automaatit • Mersut, Bemarit, monet Japsit ym. 03 2251948, ma–pe 8.30–16.00 tilaajapalvelu@ amerikanrauta.. (09) 302 847, 050 330 5780, Fax (09) 340 1073 jaakko.husso@pp.inet.fi ??. Ota rohkeasti yhteyttä! www.americanpower.fi American Power Oy, Takumäenkuja 2B, Hämeenlinna Puh. ??. . ??. . 040 506 9008 arto@usa-cars.fi • Kaikki merkit ja mallit • 155-kohdan autotarkastus (kuusi sivuinen raportti, koe-ajo ja 50–100 kuvaa ei velvoita ostamaan) • Varaosat (kontissa ja nopeana lentotoimituksena) • Kontteja lähtee joka viikko! Myös: huollot, korjaukset ja maahantuontikatsastukset AVAIMET KÄTEEN PALVELU WWW.USA-CARS.FI Arto Seppänen Kun muutat, ker o myös meill Tilaajapalvelu: puh. 02 648 6677 WWW.AUTOTRANSMISSION.FI AUTOMAATTI VAIHTEISTOT KAIKKI MERKIT USA-MOOTTORIT JA PERÄT VAIHTEISTOJEN, MOOTTORIEN JA PERIEN KORJAUKSET SEKÄ HUOLLOT Vaihtovaihteistot Varaosien maahantuonti ja myynti Varaosien mukana neuvontapalvelu Dacco turbiinit Erikoisalana TH-700 R4 vahvistukset ja korjaukset, sekä Electroniset vaihteistot esim. ??. ??. 4L-80E HELSINKI AUTOMATIC CENTER OY Jaakko Husso: Hiihtotie 7 B, 01280 Vantaa, Rajakylä Puh. ??. ??. Olipa tarpeen sitten huolto tai korjaus. . TÄYDEN PALVELUN TUONTITALO www. . ??. ??. ??. Autotransmission Pekka Nätkin Pörstiläntie 16, 28760 Pori Puh. USA-CARS .fi Puh. ??. ??
Ilmapiiristä aistii tietynlaisen kaaoksen, mutta täynnä hyvää energiaa. Japanin matkustusrajoitukset pistivät kuitenkin stopin ulkomaisten vieraiden ja samalla heidän kalustonsa tulolle näyttelyyn. Tapahtuma kuvastaa hyvin japanilaisen rakentelukulttuurin koko kirjoa. Yhteistä kaikille on halu tehdä taideteoksen nähneeseen syvä vaikutus. Teksti ja kuvat: Dino Dalle Carbonare Rodikattaukseen kuului kaikenlaista Milnerin ’32:sta lähtien. Tämä Kei-Car oli kuin minikokoinen 70-luvun alun Chevy Fleetside. Shige Suganuma, mies koko Mooneyesin ja Yokohaman näyttelyn takana teki kuitenkin tapahtumasta englanninkielisen live-striimin katsottavaksi näyttelyn faneille kautta maailman. Sitä, hyvät naiset ja herrat, on Mooneyes. K un jotkut alueet maailmassa pikkuhiljaa palaavat jonkinlaiseen normaaliin, on ollut hienoa nähdä suosikkinäyttelyidenkin palaavan jälleen kartalle. Missä muussa näyttelyssä saattaisit nähdä vierekkäin neliovisen C211 Nissan Skylinen, tontitetun E34 BMW M5 -farmarin ja parin askeleen päässä rivin lowridereita, mini-truckeja ja 30-luvun rodeja sekä Harrikoita. Jo vuosikymmeniä järjestetty Mooneyesin näyttely järjestettiin joulukuun alussa välivuoden jälkeen, tällä kertaa kuitenkin kansallisena tapahtumana maahantulorajoituksien vuoksi. Mooneyes Hot Rod Mooneyes Hot Rod Custom Show Custom Show 68 AMERIKAN RAUTA 1/2022. Siitä, että pandemia on Japanissa saatu varsin hyvin hallintaan, siitä, että lupa näyttelyn järjestämiselle saatiin ylipäätään ja ennen kaikkea siitä, että japanilainen hot rod ja custom-harrastus elää vahvana, vaikka mitä tapahtuisi! Kävin paikalla tällä kertaa näyttelyn rakentelupäivänä, jolloin näyttelyissä on aina erityinen fiilis. Vuoden käytännön pakosta tulleen tauon jälkeen Mooneyesin väki halusi varmistaa, että tämän joulukuun näyttely olisi ikimuistoinen. Yksipäiväinen tapahtumahan on aina ollut kansainvälinen kustomkulttuurikokoontuminen, mutta tämä vuosikymmenien perinne ei jatkunut 2021. Yokohama, 5.12. Oikeastaan ilmassa olikin kiitollisuuden tunne
California-kilvet kruunasivat kokonaisuuden. Deez Crew’n Pinto Wagon on äärimmäisen maukas kokonaisuus. Tämän ’62:n akselistot oli kromattu ja mielenkiintoisena yksityiskohtana x-runko oli maalattu flakella, ja sitä koristi kerhon logo. Impala lowriderit ovat aina muodissa Japanissakin. Eipäs olekaan aiemmin tullut vastaan tälläista avoMercuryä street machine -henkeen rakennettuna. Kuka rakentaa samanlaisen Suomessa. Link Customsin osastolla olleen ’64 Chevellen monokromaattinen harmaus puhutteli. Myös Deez Crew’n ”Van Nuys” Econolinessa oli mahtava 70ja 80-lukujen taitteen fiilis. Aikakauden mukainen oli vanin sinipohjainen California-kilpikin, jossa luki asianmukaisesti Deez Crew. Hyvin autenttisen 70-lukuinen, mutta silti nykyaikaisen matala ja voimaa uhkuva. Isot Rally Wheelsit ja maanläheinen stance pukevat ’65 Impala -farmaria upeasti. Japanilaiseen tyyliin voi sen lowriderin tehdä Toyota Crownistakin. Hot Stuff Customin osastolla oli näytillä useampi upea C1-Corvette. 69 AMERIKAN RAUTA 1/2022
Tämän korimallin Thunderbird on kyllä parhaimmillaan lowriderina. Huomaa erikoinen patinapinta. Hempeä lilansävy ja mieto kustomointi pukee ’62 Buickia hyvin. Pharaoh’s-kerhon kalustoa tämäkin. Tämän neliovisen ’50 Buickin maalauksessa oli jotain todella aistikasta. Yksi näyttävimmistä kustomeista oli Pharaoh’s-kerhon kalustoa ollut ’36 Ford. Siinä yhdistyivät lowrider-tyyliset paneelit ja silkinhimmeä pinta, eikä värivalintakaan olisi voinut olla parempi. Tässä mennään ihan rajoilla, onko kyseessä Bellflowertyylin custom vai lowrider. Cragarin 69 Series toimii hyvin myös kokovalkoisena ja leveän valkosivun kanssa, kuten tämä Apache osoittaa. Konehuoneen puolella maalipinta oli kiiltävä. Metallinhohtoiset mattapinnat ovat Japanissa kovassa huudossa. Tämä Apache oli hyvin persoonallisen näköinen silkinhimmeine väreineen, putkimaskeineen ja pinnavanteineen. Tämä ’32 Woody oli jotenkin kovin ysärihenkinen, mutta silti tai juuri siksi jotenkin koskettava. 70 AMERIKAN RAUTA 1/2022 Mooneyes Hot Rod Custom Show. Ei mitään käsitystä, mikä tämä japanilainen ”Nomad” oli, mutta hienosti tehty on
Jäänsininen Shoebox Ford Kustom oli todella komea näky, jonka klassiseen tyyliin hillitty värisävy istuu täydellisesti. Custom Works Zon Motorcycle Custom & Repair näytti, mitä on moderni japanilainen H-D-rakentelu. Nämä pyörät oli aseteltu esille mielenkiintoisesti speedway-hengessä. The Cheaters Genevan tontilla ollut A-Roadster oli tyyliltään kuin Lemiltä ikään. Japanissa käytetään värejä rohkeasti, kuten Esmeralda Car Clubia edustanut Monte Carlo osoittaa. 71 AMERIKAN RAUTA 1/2022. Los Sangres Lowrider & Custom toi näytille tämän upean Rivieran. Yksi auton mittavista korimuutoksista on konepellin muokkaaminen avautumaan ylempää, eikä suoraan maskin yläpuolelta kuten alun perin. Erikoisen näköinen pickup lienee juuriltaan ’38 Chevy. Empin ”Inch Pincher” on legendaarinen kilpa-auto, joka kohahdutti Amerikkaa jättämällä taakseen monet nopeina pidetyt jenkkimuskelit. Alusta taisi olla kyllä kokonaan omatekoinen
Ostosten ohella päivä kului mukavasti tuttuja tavaten ja kuulumisia vaihdellen. Omistaja kertoi ensi talven aikana tekevänsä autoon vielä katon. Swappia Nackassa on pidetty jo pitkään, mutta ensi vuosi on kysymysmerkki, ainakin paikka tulee vaihtumaan. Finnish Street Rod Associationin ja Tomahawk Town -tallin perinteinen pikkujouluristeily on jo vuosia suuntautunut marraskuun lopulla Nackassa järjestettyyn swappiin. M atkaan lähdettiin perjantaina 26.11. Tukholmaan saavuttaessa suuntasimme heti Nackaan swappiin, parhaimmat löydöthän tehdään aikaisin. Tämä ’32 Roadster oli juuri valmistunut. Niin myös tänä vuonna. Menomatka sujui kuin siivillä, tällä porukalla kun tarinat eivät ihan äkkiä tyrehdy. Järjestävä talli joutuu nimittäin muuttamaan, kun purkuja rakennustyöt vievät tilat alta. Ainakin yksi hyvä ’34 Ford Roadster -projektiauto lähti suomalaisten mukaan ja tulee aikanaan sulostuttamaan itäsuomalaista maisemaa. Helsingistä ja aiemmista reissuista poiketen nyt valkoisella laivalla, punaisella kun ei ollut lähtöä kyseisenä perjantaina. Swapissa oli tarjolla runsaasti osaa ja tarviketta vanhempiin harrasteautoihin ja prätkiin ja toki ihan kokonaisia autojakin. Toivottavasti perinne saa jatkoa. Tuttuun tapaan swappitallin iso parkkis toimi kuin drive-in-autonäyttelynä, harrastekulkineita tuli ja meni kaiken aikaa. Tästä autosta useampikin oli kiinnostunut, mutta yksi ehti laittaa kättä taskuun syvemmälle. Toistaiseksi uusi paikka oli vielä hakusessa, joten jää nähtäväksi, miten ja missä 2022 swappi toteutuu. Teksti ja kuvat: Virve Salonen SWAP & MEET 72 AMERIKAN RAUTA 1/2022. EKENS GASSERS Tukholma, 27.11
Kuten kuvasta näkyy, paikalla oli jälleen isompi seurue meitä suomalaisia. Tuttuun tapaan parkkisella näkyi paljon mielenkiintoista kalustoa. Moottori näytti ainakin olevan superharvinainen JHD Twin Cam, joita valmistettiin vain ’28-29. Tässä tavaraa siististi pussitettuna. Nätti Ford-pickis mainosti EKG Schakt & Bygg -firmaa. Yksi komeimmista oli tämä Harrikka, joka lienee ollut vuosimallia 1928. Myytävänä oli varsinkin vanhempiin Fordeihin osaa laidasta laitaan. Tässä myytävä ’34 Roadster matkasi Suomeen. Esimerkiksi ’39–40 avo-Fordin oven lukon vastakappaleista pyydettiin 500 kruunua parilta. Lumeton ja verrattain lauha sää mahdollisti paikalle tulon myös kaksipyöräisillä. 73 AMERIKAN RAUTA 1/2022 AMERIKAN RAUTA 1/2022. Tämä Letukka taisi jäädä myymättä, vaikka ei 55 000 kruunun pyyntö ehjän oloisesta aihiosta mitenkään älyttömältä vaikuttanut. Itse swappi pidettiin kokonaan sisätiloissa, mahdollisesti viimeistä kertaa nykyisessä paikassa Nackassa. Parkkiksen komistuksia oli muiden muassa tämä remmiahdettu ’64 Pontiac, jonka konehuone oli siivottu todella kliiniksi
74 AMERIKAN RAUTA 1/2022. Viikonlopun aikana autoon saatiin tekniikka paikalleen. Lempäälä 13.–14.11. Näyttely oli yleisölle maksuton ja keräsi väkeä paikalle sankoin joukoin. Teksti ja kuvat: Kimmo Janhunen Lennart ”Zacke” Zackrisson toi Ruotsista näytille avokorisen pro touring -tyylisuuntaa edustavan ensimmäisen sukupolven Camaronsa, jonka pinnan alta paljastui uuden Camaron tekniikka, alusta ja sisusta. Ideaparkin keskusaukiolle isänpäiväviikonlopuksi koottu näyttely tarjosi tuttua sisältöä pienemmässä koossa. Kokoonpanotiimissä häärivät mm. Projekti on saanut alkunsa Pohjanmaalla John Löfbackan tallilla, mutta matkannut vaihtokauppojen myötä keskeneräisenä länsinaapuriin. Heath Garagen Tomi Kangas ja Tero’s Garagen Tero Niemeläinen. Luiskakatto on irrotettu Ford Torinosta ja istutettu varsin onnistuneesti Cougarin koriin. X-treme X-treme Car Show Ideaparkissa rakennettiin näytösluonteisesti Mikael Forsmanin ’69 Mercury Cougaria, josta muovautuu kuvitteellinen tehtaan Fastbackkonseptimalli
Nuorin näytteilleasettaja oli Heath Garagen 9-vuotias Peppiina Kangas (vas.), joka toi Ideaparkiin uuden junioridragsterinsa. Porvoolainen Jari Lankinen toi näytille pakasta vedetyn näköisen ’66 Ford Mustang Convertiblen. Allekirjoittanut vei kesän mukana keskelle vuoden harmainta ajankohtaa. Uusimpina lisävarusteina auto on saanut punaiset ajovaloluomet sekä tuulenohjaimen. Ei ihan tavallisimpia jenkkejä tämäkään. Kirsi ja Tony Jalo toivat näytille kahdeksalle hengelle rekisteröidyn ’73 Chrysler Town & Countryn. Teemu Harju toi paikalle Suomen ainoan ajokuntoisen ja katsastetun AMC Concord DL Wagonin vuosimallia ’80. Mika Siveniuksen ’50 Chevrolet Suburban Carryall oli jalostunut entistä bomb-tyylisempään asuun. 75 AMERIKAN RAUTA 1/2022. Kookas ja näyttävä pitkäkatto on varustettu yhtymän suurimmalla, 440-kuutiotuumaisella isolohkolla sekä kaikilla mahdollisilla lisävarusteilla. Zoran Kanti-Paulin Moparit, ’57 Plymouth Savoy nimeltään Twistine sekä lehdessämmekin esitelty ’67 Dodge Coronet 500, nähtiin viikonlopun X-treme Car Show’ssa viimeistä kertaa esillä Suomessa, sillä mies muuttaa autoineen synnyinmaahansa Australiaan, missä aloittaa yhteistyön Gas Monkey Garagesta tutun Richard Rawlingsin kanssa. Surffihenkinen ’59 Apache somistettiin rantahiekalle palmuineen, vesisuksineen sun muine nostagisine oheistarvikkeineen. Vierellä pikkusisko Iines, joka itse asiassa oli sisaruksista se, joka kiihdyttelystä alun alkaen innostui. Roope Marskin Regal Red -sävyisestä ’65 Chevrolet SS Impalasta löytyy 496-kuutiotuumainen stroukki-isolohko, Ridetechin säädettävä alusta ja Wilwoodin levyjarrut. Laina-auton myötä hänen intonsa laantui, mutta iskostui isosiskoon
Teksti: Tomi Eronen • Kuvat: Tuukka Erkkilä ja Masi Isohanni Car Show Myös Anssi Kelan parin numeron takaa Amerikan Raudasta tuttu KITT oli tuotu näytille Latelan show’hun. Sama autohan on tuttu Tolvasen Samilta ruosteenruskeana ja ilmeeltään monta pykälää nostalgisempana. Paikallista kalustoa edustava Pasi Lehtosen Matildaksi nimetty ’28 Hudson Coupe on rohkeasti erilainen isokokoisine mustine vanteineen ja muutenkin moderneine stuukkeineen. Perjantai-illasta sunnuntai-iltaan kestäneen näyttelyn antiin lukeutuivat niin jenkit kuin teevestäkin tutulle Latelan porukalle leimallisempi tuningkalustokin, ja tapahtuman yhteydessä oli tarkoitus pitää myös Mad Xmas Festival -pikkujoulubileet lukuisine tunnettuine esittäjineen, mutta se osuus jouduttiin muuttuneen koronatilanteen takia perumaan viime tipassa. Hämeenkyröläisen Torsti Vienolan alkuperäiskuntoinen ’60 Bel Air on herkullinen näky harvinaisessa Crocus Green -pastellivärissään. Joulukuun alussa järjestettiin Pirkkahallissa aivan uusi näyttely, Latela Car Show. 76 AMERIKAN RAUTA 1/2022. LATELA Tampereen messuja urheilukeskus 3.–5.12. Jarmo Vilenin Amerikan Raudan kannestakin tuttu ”Frank” ’68 Mustang oli somistettu joulutunnelmiin katolla kulkevine kuusineen
Miedosti kustomoitu auto tasapainottelee lowriderien ja kustomien välisellä veteen piirretyllä viivalla putkimaskeineen ja pinnavanteineen, jotka ovat aistikkaasti auton yläosan sävyiset vihreät! Siurosta tuli myös Aku Valosen ’61 Galaxie, jonka ruosteenruskea pinta vaikutti ei vain auringonpolttamalta, vaan suorastaan palaneelta. Ilma-alustoineen sekin on maanläheinen, ja isoista vanteistaan huolimatta auton kattoa koristaa lowrider-henkinen flake-maalaus. Auto makaa muutosten jälkeen täysin maassa, ja myös kulkuja pitäisi löytyä, kiitos nokalle vaihdetun ahdetun LS-tekniikan! Takapyörät ovat myös vaihtuneet slikseihin, jotka on asennettu samanvärisille peltivanteille kuin etupyörätkin. Promaxxin CNC-portatuilla 240cc palotilaisilla alukansilla, Hughesin mekaanisella nokalla varustettu ja kahdella 850-Holleyllä ruokittu isolohko liikuttaa kevyttä A-Bodya varmasti rivakasti. Flanelliruutusisustaa ei ole tehty Masin alati käyttämistä ruutupaidoista, vaan se on TMI:n tavaraa aina uusia ovipahveja myöten. Nokialaisen Sami Haumeen ’51 Oldsmobile 98 on jo mallina harvemmin nähty, ja tyylikäs näky Watson-henkisine scallopeineen ja järvipilleineen. Siuro Cruisersin kalustoa edustaa tottijärveläisen Piia Rosvallin ’60 Impala Flatroof. Näyttelyssä tehtiin myös ihan isojen poikien autokauppoja, nimittäin Tolvilan Kimmo osti Joni Hytiltä Isohannin Masin aikaan Amerikan Raudan kannessa nähdyn farmari-Novan. Nyt Chevyn keulalta löytyy yli 800-heppainen 496 cid isolohko Holleyn ruiskulla ja 6-71-ahtimella ruuditettuna Powerglide-askin kera. Jaakko Koskisen ’70 Dusterin hillityn harmaa kuori kätkee alleen Eaglen kampuralla ja Mahlen männillä varustetun 493-kuutiotuumaisen stroker-koneen. Nakkilan Verstasta sekä samanteemaista hotellia pyörittävän Harri Höglundin käsissä jalostui tähän kuosiin myös Kimmo Tolvilan nykyisin omistama ’63 Impala. 77 AMERIKAN RAUTA 1/2022. Masi Isohanni toi Alavetelistä näytille uusimman rakennelmansa, ’90 Chevy 454 SS Pickupin, joka saattaa olla tuttu Discoveryn Garage Kings -sarjastakin. Masi pisti itselleen vaihtokaupassa tulleen auton tekniikan kokonaan uusiksi, ja kromivanteet saivat väistyä pillerikapselein varustettujen custom-peltivanteiden tieltä. Kirjoittajan entinen ’65 C10 on ulkopinnoiltaan koko lailla siinä kuosissa kuin se oli minulta lähtiessä, mutta Harri Höglund on pistänyt sen teknisesti täysin uusiksi Scott’s Hot Rodsin alustaa myöten
78 AMERIKAN RAUTA 1/2022. Mä oon 1960 syntynyt, eli olen ollut 23-vuotias silloin. Raumalainen Jokisen Raino oli lehden jostain löytänyt, ja sitä vessassa meille esitteli. ”A merikanautotouhu alkoi konkreettisesti vuonna 1983”, Risto Paunonen miettii ääneen vuosilukuja, ja jatkaa sitten tarinaansa harrasteautofirman nokkamieheksi päätymisen taustalla. Teksti: Tomi Eronen • Kuvat: Tomi Eronen ja Risto Paunosen albumit Risto Paunonen seisoo hallissa mittavien peltitöiden kohteena olevan asiakkaan ’52 Suburbanin vierellä. Suoraan lukion jälkeen menin armeijaan ja sieltä päästyä opiskelemaan teknisen työn opettajaksi.” Kuvassa vasemmalta oikealle Triangle Motorin nykyiset työntekijät Jani, Petri, Marko, Lari, Ville, Risto, Teemu, Mia ja Hanna. Siinä menikin pari-kolme vuotta, että se saatiin valmiiksi. Kuvasta puuttuvat vielä Mika ja Pate. Ensimmäinen oma jenkki minulle olikin ’67 Fastback Mustang. Voin sanoa, että aivan kaikki, mitä siihen asti oli saanut irti ja sai, niin kaikki se vei. ”Silloin 23-vuotiaana olin vielä köyhä opiskelija, joka rahoitti autoharrastusta asumalla vanhempien kotona. Ensin tulivat mopot, sitten naapuruston kauhistukseksi vielä moottoripyörät, ja kyllähän se lukiossa oli sensaatio, kun se ensimmäinen V8 ilmestyi 1978. Se maksoi silloista rahaa 20 000 markkaa, mikä oli mulle valtava raha”, hän toteaa. HARRASTUKSESTA TYÖKSI: Triangle Motor Co. Olkiluodossa kävin kesätöissä ja kaikki saadut opintolainat käytin siihen Mustangiin. Se oli tietynlainen sysäys, mutta jo eka luokkaretki vuonna 1975 Ahvenanmaalle räjäytti tajunnan, että voiko olla tällaista kalustoa”, Paunonen muistelee. Lahdesta kävin sen kolaroituna hakemassa, se oli vakuutusyhtiön lunastama auto, josta puuttui toinen takakylki. ”Totta kai siitä on jo se aikaisempi vaihe, eli joskus ’67–68, kahdeksan vuoden vanhana näin Speden avo-Mustangin Salossa erään liikehuoneiston edessä. Siellä oli talli ja tilat, joissa rakennella. Esittelyssä Triangle Motor Company, ja sen taustalta löytyvä Risto Paunonen, jonka autoharrastus muuttui yrittäjyydeksi jo 80-luvun lopulla, ja johti Trianglen perustamiseen vajaata kymmentä vuotta myöhemmin, 25 vuotta sitten. En minä toki silloin vielä edes tiennyt, mikä se auto oli, mutta syvän vaikutuksen se teki. Minulle tullessa tehtaan jäljiltä Candy Apple Red -värinen auto oli maalattu metallinhohtovaaleanvihreällä, ja jossain vaiheessa sen metallinhohtoharmaan siunasin sitten itselleni sen väriksi. ”Omistaja on itse hoitanut tekniikkapuolen, meidän vastuulla on pellittäminen”, Paunonen kertoo. ”Olisihan se alkanut jo aiemmin, jos olisi ollut vaan rahaa
”Silloin 1985, kun valmistuin, niin meillä oli opiskelukaverin kanssa huuli, että kumpikaan ei ota kuin koulutusta vastaavan työpaikan. 79 AMERIKAN RAUTA 1/2022. Nimeksi piti alun perin tulla Classic Motor Company, mutta sitä ei saatu, joten saunan lauteilla päätettiin nimeksi Triangle.” Riston ensimmäinen oma jenkki oli kolaroituna Lahdesta vuonna 1983 löytynyt ’67 Mustang Fastback, jonka peltityöt olivat vähintäänkin mittavat. Vaimo, tai silloinen tyttöystävä tuli sitten sinne opiskelemaan, ja oli sellainen ajatus, että opiskelujen jälkeen lähtisimme jonnekin pidemmälle. Mulla oli tiedossa työpaikat Tampereella ja Vantaalla, mutta sitten tapasin tämän tulevan ja edelleen nykyisen vaimoni, ja jäin matkalla Eurajoelle vuodeksi opettajaksi ennen kuin laskeuduimme Turkuun. ”Sain sieltä Posiolta lämpimän autotallin kunnan tiloista Mustangin moottorin rakentamiseen, mutta kevään tullen totesin, että kyllä se vesisade kuitenkin lumisateen voittaa, ja palasin takaisin kotiseudulle. Unelmia ja valuuttalainoja. Siinä tuli sitten otettua ensiasuntolainaa ja kun olin Liedossa opettajana korkojen noustessa hulluiksi, menin Suomen Sijoitusautot Oy:hyn kyselemään iltatöitä lisätienestimielessä”, Paunonen muistelee. Vajaan kolmen vuoden mittaan auto tuli kuitenkin näyttelykuntoiseksi. Kaveri saikin sellaisen synnyinpaikaltaan Siilinjärveltä, minä taas Posiolta, ja sinne menin, koska en halunnut sitä vedonlyöntiä hävitä”, Risto selittää nauraen. ”Opiskelukaverini Pentti Riekkinen, joka kuvassa tutustuu maatilatyöergonomian saloihin Mustangin peräpellin kanssa, eteni pian Siilinjärvellä työsuojelupäälliköksi”, Risto kertoo nauraen. Vasemmanpuoleisessa kuvassa Risto itse vuonna 1985 Posiolla Mustanginsa moottorin kimpussa
Kun oli vanhat tutut tekijät, hommat lähtivät käyntiin ihan mukavasti. Kuvaushetkellä grillissä oli SL-Mersu, jonka maalaus toteutettiin kokonaisuudessan Trianglella. Silloinen toimitusjohtaja alkoi kuitenkin ostaa niitä salaa Jenkkeihin varastoon, mistä niitä ei heti toimitettu Suomeen. Siitä onnellisena päätin, että koskaan en enää ala yrittäjäksi. Teemu Rekikoski toimii Triangle Motorilla korjaamopäällikkönä. ”Nimeksi piti alun perin tulla Classic Motor Company, mutta sitä ei saatu, joten saunan lauteilla päätettiin nimeksi Triangle, koska meitä oli kolme osakasta tasaosuuksin. Lopulta päädyimme siihen, että toinen osakas Jussi sekä minä lainasimme firmalle rahaa, ja sitten myimme niitä vapaavarastoon tulleita autoja tyyliin siihen hintaan, mitä niistä nopeasti sai, ja saimme kuin saimmekin raavittua tarvittavat rahat kasaan.” Turusta Alastarolle. Silloin elettiin vuotta 1988 tai 1989. Siinä vaiheessa, kun olin siellä osakkaana, myin sen Mustanginikin pois. ”Se asia huipentui siihen, että siinä oli semmoista pääomistajan epärehellistä rahankäyttöä mukana. Semmoista, etten ollut nähnyt Suomessa koskaan livenä. Se oli sitä unelman elämistä ihan täysillä, se kalusto oli ihan mieletöntä. Meillä oli alussa neljä työntekijää, ja viidestä kuuteen tekijää siinä oli sitten myöhemmin”, Paunonen muistelee ja jatkaa: ”Minulla oli siinä alussa vielä voimassa vuoden mittainen kilpailukielto, jonka Sijoitusautojen juristi minulle osakkuutta myydessä pisti. Teemu on itse pitkän linjan autoharrastaja, jonka tallista löytyy muun muassa aito ’70 Charger R/T SE 426 Hemi. Kuvio paljastui sitten, kun yksi perustajista, jolla oli myös oma putkialan yritys, sekä minä huomasimme, että oli iso läjä eläkevakuutuksia ja muita maksuja rästissä. Se oli lentävä lähtö, koska asiakaskunta oli valmiiksi olemassa sieltä Sijoitusautoista, mistä työväkeäkin tuli. Myönteinen paine oli valtava, koska autoja tuli maahan koko ajan lisää. Yhdessä yössä tuli monta sataa tuhatta lisää velkaa, eikä päivääkään pystynyt pidentämään enää.” Sijoitusautoista Triangle Motor Companyyn. Muodollisesti tämä kierrettiin opettajanhommia tehden.” Pian tuli kuitenkin toisenlaisia mutkia matkaan. Sitten silloinen pääomistaja totesi, että varaudu, ettet syksyllä mene enää sinne koululle takaisin. ”Koko talven tein siellä niin paljon iltahommia kuin pystyin ja jaksoin. Silloin tein 16 tuntia töitä per päivä ja huomasin, että asiakkaiden autojen kanssa touhutessa ei jäänyt enää energiaa omaan autoon. ”Kun meillä oli lainat päällä, niin sovittiin omistajien kesken, että ei osteta omia autoja yritykselle ennen kuin siihen on kaikkien kolmen hyväksyntä ja kassa sen sallii. Siellä sanottiin, että on viikko aikaa maksaa, tai muuten on väistämätön konkurssi edessä. Samaan aikaan nyt 2022 tulee myös yritykselle täyteen neljännesvuosisata, että on todistettu, että se kesti vähän kauemmin kuin se bussihallin remontti”, Paunonen toteaa tyytyväisenä. Laskua oli pikkuhiljaa kertynyt lähemmäs kolmesataa tuhatta, ja ei siinä sitten auttanut kuin hankkiutua kolmannesta osakkaasta eroon ja alkaa vähitellen hankkia niitä ostettuja autoja sieltä Jenkeistä Suomeen myytäväksi. Perkele, sekään päätös ei pitänyt, vaan vuonna 1996 perustettiin Triangle Motor Company Turkuun, Orikedonkatu 12:een”, Paunonen naurahtaa. ”Nykyisin omistan Triangle Motorin kokonaan itse, 2008 jäi toinen perustajista pois toiminnasta.” Viime vuosikymmenen puolivälissä yritys olikin jälleen uusien haasteiden edessä, kun tulot ja menot eivät vain kerta kaikkiaan enää kohdanneet. Hän kysyi minua osakkaaksi, ja totesin, että kyllä minä niihin opettajan hommiin pääsen takaisin, jos siltä tuntuu, ja siinähän kävi sitten niin kuin kävi. Kävin henkilökohtaisesti verotoimistossa maksuaikaa pyytämässä, eikä sitä myönnetty päivääkään. Onnistuin kuitenkin myymään osakkuuteni ja pääsin Turun lyseon kouluun opettajaksi. Sitten tuli lama, oli kiinteistöt hankittuna ja valuuttalainat romahtivat niskaan. Moni epäilikin, miten meille käy, kun oli niin isot tilat, ja niiden remontointiin meni pitkään ennen kuin toimintaa edes päästiin aloittamaan. 80 AMERIKAN RAUTA 1/2022 Harrastuksesta työksi. ”Tänne Alastarolle muutimme 2017 tammikuussa, eli nyt tulee viisi vuotta nykyisissä tiloissa täyteen. Sen jälkeen, kun se vajaat kolme kuukautta kestänyt remontti saatiin valmiiksi, työt rupesivat kuitenkin soljumaan hienosti
Kerran on ’55 Thunderbird lähtenyt keittiöremontin alta Ruotsiin, ja ’63 Facel Vega II oli ollut yhdenlainen tavoite omistaa, mutta ne yrityksen kannattavuusluvut, jotka olivat mahdollistaneet sen hankinnan myöskin johtivat sen myymiseen. Niissä pääsee toteuttamaan omia haaveitaan samalla. Kuvan ’37 Chrysler oli Viipuriin uutena myyty auto, ja Trianglella myynnissä. Enemmän sikäli työllistävät asiakkaiden myyntiin tulevat autot, mutta sitten toki myös nämä entisöintija muutostyöt. Tällä hetkellä meillä on kahdeksan mekaanikkoa plus konttorihenkilökunta, eli Teemu, Miia ja minä. Eihän kukaan neljännesmiljoonan euron tappiolla ole halukas katsomaan hommaa pidempään”, Paunonen selittää paikkakunnan vaihdon taustaa. Nimike mekaanikko on tietysti sinällään huono, että mukana on verhoilijaa ja peltiseppää, että tittelinä voisi käyttää entisöijääkin.” Nykyisellään lähes kaikki entisöintija korjaustoiminta onnistuukin saman katon alla, koneistuksista osan Triangle teettää ulkopuolisilla. ”Se oli helvetin raskasta aikaa, kun oli ne tappiot niskassa, ja sitten piti saada kuitenkin myös pidettyä pelissä kaikki avaintyöntekijät. Yrityksen pääasiallinen toiminta on vaihdellut ihan sen mukaan, miten markkinat ovat eläneet entisöintija korjaamotoiminnan ja automyynnin välillä. Monta autoa on tehty sillä periaatteella, että esitämme asiakkaalle kolme eri vaihtoehtoa, joista hän valitsee Oranssi ’71 ’Cuda tuli Triangle Motorille kokoonpantavaksi, toisaalla tässä lehdessä esitelty ’70 1/2 Camaro taas rakennettiin siellä uusiksi alkutekijöitään myöten. Onko Paunosella sitten joku sellainen. ”Kyllä ne räätälintyönä tehtävät uniikkiprojektit ovat kuitenkin ehkä se mielenkiintoisin juttu. Nykyään osa mekaanikoista tekee hommia toiminimellä. Rautaa on maailma täynnä hankittavaksi”, hän toteaa. sopivimman toteutettavaksi. Merkkikirjo on hyvin laaja Japanista Amerikkaan, eikä meillä omaa kalustoa firman nimissä ole tällä hetkellä kuin kolme autoa. ”Vaikka liikevaihto oli parhaimmillaan 2,6 miljoonaa euroa, ei liiketoiminnasta kulujen vuoksi saatu irti niin paljon, että se olisi ollut kannattavaa. ”Maalauksia teetetään myös alihankintana tarpeen mukaan. 81 AMERIKAN RAUTA 1/2022. Kokonaispinta-alaa Alastaron tiloissa on 2600 neliötä, ja yhdessä 600 neliön hallissa on sekä säilössä että myytävänä olevia asiakkaiden autoja. ”Mitään ei olis pitänyt myydä, mutta kyllä se on aina mennyt niin, että seuraavan hankkimiseksi on pitänyt jostain vanhasta luopua. Sellainen oli esimerkiksi se ’67 Mustang -projekti”, Risto kertoo viitaten Amerikan Raudan numerossa 3/2015 esiteltyyn ja tämän artikkelin kuvausreissullakin firman tiloissa olleeseen 460-moottoriseen ja ajettavuudeltaan modernisoituun Fastbackiin. Vaihtoehtona oli lopettaminen tai jatkaminen jossain halvemmassa paikassa. Välillä kaksipyöräisiäkin tehdään, ja eilen juuri tarjottiin kolmipyöräistä BMW Isettaa tehtäväksi”, Paunonen selittää. Kyllä oma sydän on ylipäätään näiden suhteen aika avara, kaikki kaunis ja nopea kiinnostaa.” Sen lisäksi, että useimmilla meistä harrastajista on joku Graalin malja, joka pitäisi joskus vielä saada itselle, on melkein yhtä monilla meistä joku sellainen laite, jota ei olisi koskaan pitänyt myydä. Resurssien puitteissa rakensimme sitten uutta toimintaa uusiin tiloihin. Se minun 80-luvulla rakentama ’67 Mustang on Keski-Suomessa edelleen samalla omistajalla, kenelle se silloin 90-luvun alussa meni”, hän kuittaa tyytyväisenä auton päätymisestä hyviin käsiin. ”Usein siinä käykin niin, että asiakas heittää projektin niin päin, että tehkää tämä auto niin kuin se olisi oma. ”Leikin aina sen yhden leikin tiettyyn pisteeseen saakka, enkä yleensä haikaile suuremmin niiden vanhojen juttujen perään, mutta kyllä sen Mustangin omistajankin kanssa edelleen pidämme silloin tällöin yhteyttä
Teksti: Pasi Kekarainen Kuvat: Olkkun ja Jussin albumeista Nallikarissa otettu kuva Olkun ja Käpin kimppa Mercury Montereysta, joka oli vuosimallia 1959. ”Tuohon aikaan oli paljon kavereita laivalla töissä. Mies lupasi vielä kaivella omia valokuva-albumeitaan, josko sieltä löytyisi lisää kuvia noilta vuosilta. Melkeinpä voi sanoa, että Artturista, jos ei jokaisesta, niin joka toisesta perheestä oli joku merillä hommissa”, kertoo Olkku jutustelun alkuun. Jotkut mustavalkokuvista olivat epätarkkoja, naarmuuntuneita sekä tahraisia, mutta joukossa oli paljon todella hyvälaatuisia otoksia ja mikä tärkeintä, niistä välittyi oikealla tavalla ajan henki. Vaikka paljon ollaan Manon kanssa selattu miehen valokuva-albumeja muumiojuttujen vuoksi, niin nämä kirjekuoressa olleet kuvat olivat omalta kohdaltani ennennäkemättömiä. hänen viisi vuotta vanhempi velipoikansa Olkku. 82 AMERIKAN RAUTA 1/2022 Muumio muistelee Artturin rakkikoirat. Tuolloin tapana oli, että talvet oltiin laivalla töissä ja kesät pyrittiin viettämään kotikonnuilla Oulussa. Tähän autoon pojat vaihtoivat isomman V8-moottorin kolaroidusta ’58 Mercurysta. Mano kyllä muistaa myös tuon ajan asioita, mutta noissa kuvissa olevien nuorten miesten joukossa oli Jutun ainoa värikuva, jossa edessä kyykyssä on Olkku ja ’59 Fordin siipeen taustalla nojailee Hepo. Vuoden 1967 alussa Olkku päätti alkaa tienaamaan rahaa omaan autoon, joka tulisi olemaan ehdottomasti amerikkalaisvalmisteinen. Keulaan nojaa Hepo, kyykyssä Sepe ja taustalla oleva kaveri on renkaanvaihtajana kunnostautunut Mölli. Alaja Yläsiirtolan puutarha-alueet, joihin myös Port Arthur kuului, yhdistettiin Länsi-Välivainion kanssa, jolloin syntyi Välivainion kaupunginosa, joka tunnetaan samalla nimellä vielä tänäkin päivänä. T ämä muumiojuttu sai alkunsa siitä, kun käväisin viime syksynä ohikulkumatkalla Oulun ACC:n kerhohallilla pikaisesti pyörähtämässä. Meriltä massia. Ensimmäisen kerran Olkku lähti laivalle töihin vuonna 1964, jolloin nuorella miehellä oli ikää vasta 16 vuotta. Aikoinaan Oulussa oli pieni paikka nimeltä Port Arthur, joka kansan suussa taipui oululaisittain Artturiksi. Tunsin myös Olkun entuudestaan ja tiesin, että veljeksillä olisi varmasti tarina jos toinenkin kerrottavaksi, kunhan vaan päästäisiin saman pöydän ääreen juttelemaan. Siinä Martikaisen Manon kanssa jutellessa mies kysyi, että onko hän näyttänyt minulle eräältä vanhalta kaverilta saamiaan valokuvia, jotka oli otettu 60-luvulla. Mano otti puhelun veljelleen, jolta tiedusteli mahdollisuutta jutun tekemiselle ja sehän sopi Olkulle vallan mainiosti. Itsellä kiinnostus muumiojutun tekemiseen kasvoi, koska nyt oltaisiin oululaisen jenkkiautoharrastuksen alkulähteellä, nimittäin tämän vanhempaa tietoa ei varmaankaan enää olisi saatavilla. Tuolla Artturin alueella vaikutti 60-luvulla nuorten miesten joukko, joilla kaikilla oli samanlaiset kiinnostuksen kohteet tyttöjen lisäksi – amerikkalaiset autot
Taustalla näkyy jutussa mainittu Nopshelli ja sen huoltohallit. Auton mukana kulkeneen tarinan mukaan uutuuden loistossaan Mercury oli aloittanut taipaleensa Suomessa toimien Tampereen kaupunginjohtajan edustusautona. ”Lomille oli kyllä mukava tulla, kun kaverit tulivat Mercurylla hakemaan juna-asemalta. ”Tuolloin olin merillä yhtäjaksoisesti melkeinpä puolitoista vuotta, että sain säästettyä kolmen markan tuntipalkasta tarpeeksi rahaa jenkkiautoa varten. Huomaa myös kuskin puolella peilin edessä oleva hakuvalo. Jussin Fordi kulki porukassa nimellä Otto Yrjö Iivari, kun sitä rekisterikilpensä vuoksi sillä nimellä kuuluteltiin useasti poliisiradiossa… 83 AMERIKAN RAUTA 1/2022. Tuolloin oli yleinen tapa, että noita autoja ostettiin monesti kimpassa kavereiden kanssa. Kuten arvata saattaa, tuollainen uusi asia herätti keskustelua kaupunkilaisten keskuudessa ja se sai tietenkin myös poliisin mielenkiinnon heräämään jenkkiautoilevia nuoria miehiä kohtaan. Sellainen löytyikin vinkin perusteella Oulun läheltä, Haukiputaan Martinniemestä vanhemman merimiehen omistuksesta. Mercury oli ostettaessa suhteellisen hyväkuntoinen, mutta kesän ajojen jälkeen syksyn lähestyessä auton kolmivaihteinen Merc-O-Matic automaattivaihteisto alkoi näyttää antautumisen merkkejä. Heinäpäässä Örnin Oiva sitä yritti korjata, mutta ei siitä mitään tullut ja eipä silloin kyllä olis ollut osiakaan paljoa saatavilla. Tämä amerikanautoihin liittyvä uusi tyylisuuntaus nuorison keskuudessa oli levinnyt Oulussa useampaan kaupunginosaan, niinpä artturilaisten lisäksi omat porukat löytyivät muun muassa Koskelasta, Toppilasta, Heinäpäästä ja Tuirasta. Lumisessa maisemassa JP:een ’51 Chevrolet ja kuva on otettu Käyttöauto Oy:n pihassa Limingantullissa. Olihan meillä kuitenkin alla jenkkiauto”, kertoo Olkku naurun saattelemana. Ei sieltä hyllystä paljon mitään löytynyt, vaan Amerikastahan ne osat joutui melkeinpä kaikki tilaamaan ja siinähän vierähti helposti aikaa puoli vuotta. Taustalla Penan Studebaker ja kanisterissa ei muuten ollut mehukattimehua… Olkun Mercuryssa oli antennissa tuon ajan ehdoton juttu eli ketunhäntä. Itsekin olin sopinut kaverini Käpin kanssa, että kun oikea jenkkiauto löytyy, niin sellainen ostetaan porukalla”. Auto oli V8-moottorilla varustettu vuoden 1959 musta neliovinen Mercury Monterey, jonka ostohinnaksi Olkku muistelee 1 800 markkaa. Toinen paikka, mistä osia haettiin, oli tietenkin autohajottamot. Taustalla Romun ja Jussin Dodge Kingsway vuodelta 1959. Tuolloin olin merillä yhtäjaksoisesti melkeinpä puolitoista vuotta, että sain säästettyä kolmen markan tuntipalkasta tarpeeksi rahaa jenkkiautoa varten. Timpalla ja JP:llä kuvan taakse kirjoitetun tekstin mukaan parempaa päällä, kun oltiin tädin synttäreillä. Oikeastaan uusia osia ei saanut muuta kuin Käyttöauto Oy:sta, jolla oli Fordin edustus Oulussa. Kun seuraavan kesän kynnyksellä Olkku palasi meriltä, odotti kotimaisemissa Mercury entistä ehompana, mutta siitä mies ei saanut kauaa nauttia, koska kesäkuussa oli edessä astumien armeijan harmaisiin. Oltiin niin leveitä, kuin helvetti vaan voi olla. Oikuttelevalle automaattivaihteistolle löytyi ratkaisu, kun syksyllä 1968 ennen merille lähtöä Olkku vei Mercuryn Kaukovainion kaupunginosassa sijainneeseen Oulun ammattikouluun korjattavaksi. Jussin ’61 Ford Fairlanen vieressä poikien Mercury. Pojat reissussa Rokualla. Oulussa niitä oli muutama, mutta yksi hyvä hajottamo, mistä löytyi jenkkiautoihin osia, oli Ruotsin puolella Haaparannasta vähän Kalixiin päin”, muistelee Olkku. ”Ei täällä Oulussa silloin ollut automaattiaskin korjaajia. Siellä autopuolella siihen vaihdettiin automaatin tilalle kolmevaihteinen manuaalivaihteisto sekä taottiin takalehtijouset parempaan ryhtiin
Ola antoi meille Mercuryyn 84 AMERIKAN RAUTA 1/2022 Muumio muistelee. Kuvan Fairlanen tarina päättyi muutaman vuoden päästä hajottamolle. Sehän vaan Matille sopi, joten mies laittoi Volgassa pillit päälle sekä valot vilkkumaan ja singahti matkaan renkaat vinkuen. Nämä tavat Olkku ja kaverit omaksuivat hyvin nopeasti, minkä jälkeen porukka saikin olla tekemisissä virkavallan kanssa turhankin tiheään. Välivainion kaupunginosassa toimi tuolloin Shell-huoltoasema, joka paikallisten suussa oli saanut nimen Nopshelli. Liekö Eikka kuullut väärin, kun se jaksoi aina niin virkatehtävissä kuin ihan siviilinäkin meidät nähtyään huutaa, että saatanan Artturin rakkikoirat. Huoltamon pitäjä Ola Kjellman ei katsonut näitä raggarinalkuja nenänvartta pitkin, vaan suhtautui heihin samalla lailla kuin muihinkin asiakkaisiin. ”Eihän se raggarimeininki oikeasti kovin kaukana totuudesta ollut. Me saatiin monesti iltaisin laitella autoja huoltoaseman hallissa, jossa oli monttu ja sehän helpotti monesti remontin tekoa kummasti. Miehen vieressä istuva velipoika Mano epäilee sen johtuvan siitä, että huoltamolla oli nopea asioida. Vaikuttivat muuten kuulemma ajo-ominaisuuksiin, eikä ainakaan parantavasti… Kaverukset Jolle, Hepo, Olkku ja Käpi kesällä 1969 Nopshellin pihalla. Pojat eivät Mercurylla ehtineet kolmen korttelin mittaisessa kisassa ”vippaskonsteja” käyttänyttä Volgaa enää kiinni saada, joten raggareiden oli tyytyminen hopeasijaan. Tuolloin 60–luvulla oli joitain artturilaisia muuttanut töiden perässä Ruotsiin ja näiltä vähän vanhemmilta kavereilta sitten kuultiin kesälomien aikana juttuja paikallisesta raggarikulttuurista. ”Siihen pihalle oli helppo tulla. ”En kyllä tarkkaan tiedä, mistä tuo nimi tulee”, tuumaa Olkku. Mulla muistuu myös mieleen eräät pidemmät pyhät, jolloin huoltoaseman piti siihen aikaan olla suljettu. Kyllähän poikien autoissa välillä vikojakin oli, ja silloin piti vaan keksiä konstit, miten katsastuksesta selviää kuivin jaloin. Tuohon aikaan Oulun katsastusasema sijaitsi Tuirassa, tai paremminkin siellä oli iso hiekkakenttä, jossa autoja tutkittiin ja jolla niillä suoritettiin koeajo. Kun katsastusmies lähti koeajolle, niin toinen miehistä hyppäsi istumaan takapenkille ja otti vaijerin päässä olevasta lenkistä tukevasti kiinni. Jos tuolloin olisi ollut meidän porukalla käytössä kerholiivit, niin tuo Artturin rakkikoirat olis kirjailtu selkään ehdottomasti”, Olkku naurahtaa. tiedossa oli yleensä ongelmia. Erään kerran, kun Olkku kavereiden kanssa oli illalla Mercurylla Oulun keskustassa Sokoksen parkissa, niin viereen perutti Matti-niminen poliisi Volgalla. Pojat olivat valmistautuneet katsastukseen virittelemällä rattivaihteiden vivustoon vaijerin, joka kulki lattiamaton alla takapenkille. Samalla hetkellä takapenkillä istunut Kartsa veti kaksin käsin vaijerin tiukalle, jolloin kakkosvaihde pysyi päällä moitteetta. ”Ola oli meitä kohtaan aina tosi reilu. Hyvänä esimerkkinä toimii Kartsan ja Hanskin kimppa Ford Fairlanen katsastus, kun auton manuaalivaihteistossa ei pysynyt kakkosvaihde päällä ja se olisi ollut katsastusmiehelle tarvittava syy hylkäämiselle. Kuvassa näkyvät myös todella karkeakuvioiset renkaat, jotka olivat lähtöisin venäläisestä Gaz-maastoautosta. Tuohon aikaan oli ainoastaan tarjolla valtion katsastuskonttoreita, joten Kallen ’56 Chrysler New Yorkerista löytyi myös ketunhäntä antennista. Sai itse tankata ja käydä sisällä maksamassa, jonka jälkeen pääsi näppärästi jatkamaan matkaa”, tarkentaa Mano. Eivät kaikki poliisit hankalia olleet, vaan joidenkin kanssa nuoret miehet tulivat juttuun varsin hyvin. Eihän siinä auttanut katsastusmiehen muuta kuin lyödä tuore leima Fordin rekisteriotteeseen, vaikka todennäköisesti mieli olisi tehnyt toimia toisin… Jee Jee -musiikkia. Katsastusmiehet olivat ottaneet raggarit silmätikuikseen ja heidän mielestään noiden huligaanien autoja ei tarvitsisi katsastaa ollenkaan, vaan niiden ikkunaan voisi suoraan laittaa punaisen ajokieltolapun. Siinä jutustelun lomassa tuli idea, että uskaltaako poliisi aja kilpaa jonkun matkan päässä olevalle Kinon nakkikopille. Katsastusmiehen reippaan kiihdytyksen jälkeen tuli aika vaihtaa rattikarahkasta kakkosta silmään. Välillä poliisit oli kimpussa ihan aiheesta, mutta välillä ilman mitään syytä” toteaa Olkku ja jatkaa: ”Samalla puolella Oulujokea asui silloin yksi vanhempi poliisimies, jolle nuoremmat virkaveljet olivat kertoneet, että nuo artturilaiset on varmaan niitä raggareita. Rakkikoiria vai sittenkin raggareita
täyden tankin bensaa ja ainoana ehtona oli se, että pitäkää silmällä asemaa, ettei sinne murtaudu eräs kaikkien hyvin tietämä rosvo. 85 AMERIKAN RAUTA 1/2022. Onneksi monilla reissuilla oli mukana Mölli, joka mielellään esitteli voimiaan, kun se kahdella rengasraudalla väänsi koppuran renkaan pois vanteelta. Kyllä tässä harrastuksessa silloinkin kuitenkin tärkeintä oli yhteenkuuluvuus samanhenkisten kavereiden kanssa. En ollut siihen aikaan kuullutkaan, että joku olis kaveripiirissä ostanut uudet renkaat. Otto Yrjö Iivari uusilla omistajilla. Lähikylien tanssilavat tulivat myös tutuiksi maakuntakierroksien aikana. Ero tämän päivän jenkkiautoharrastukseen kalustossa on huikea, koska tuolloin autojen saatavuus oli heikkoa ja yleensä korimallit olivat neliovisia tolppia. Sitten renkaaseen tai sisäkumiin liimattiin talla ja pumpattiin ilmaa, niin päästiin jatkamaan matkaa”, Olkku selittää. Ajelun lomassa monesti pysähdyttiin eri parkkipaikoilla, joille nuorisoa oli kokoontunut. Katsastuksesta vaijeritempun avulla selvinneet Hanski ja Kartsa hilpeissä tunnelmissa Fordin edessä. Onnettomuus sattui Heinäpäässä, missä liukkaalla kelillä kovaa vauhtia edennyt Mercury karkasi kuskin käsistä tehden kovasti tuhoa parkissa olleille autoille. Perjantai-iltaisin artturilaiset kokoontuivat useasti juuri Nopshellin pihalle, mistä sitten lähdettiin cruisailemaan useamman auton voimin. ”Tuolloin renkaat oli meillä tosi huonokuntoisia ja niitä haettiin hajottamoilta. Noilla reissuilla monesti saattoi tyhjetä autoista rengas ja ne piti paikata tien päällä. Kuva on otettu Oulussa Vänmanninsaaressa, jossa nykyisin sijaitsee teatteri ja kirjastotalo. Siinä asiassa ei ole mikään muuttunut, koska niinhän se on harrastajilla tänä päivänäkin”, Olkku summaa päättäen juttutuokion. Kaupungilla hengailun ja cruisailun lisäksi jenkkiautojen keulat käännettiin monesti kohti naapurikyliä. Tästä kolaroidusta ’58 Mercurysta Hepo ja Käpi ostivat isompikuutiotuumaisen kasikoneen siniseen Ford Fairlaneen. Kyllähän sielläkin melkein aina jotain rähinöitä oli, joten meidän kannatti varalta parkkeerata autot keula tielle päin, jos olis tullut äkkilähtö”, tarinoi Olkku ja jatkaa: ”Tuollaista se tuohon aikaan oli, vauhdikasta ja hauskaa nuorten miesten huoletonta elämää. ”Ei me oikeastaan menty edes sisälle noihin paikkoihin, vaan hengattiin siinä parkkipaikalla, mutta sekin oli paikallisille usein liikaa. Tuolloin kaupungissa kuunneltiin rockia ja maaseudulla tangoja. (kuvat Helge Nyström) Penan ’36 Studebaker oli toiminut aiemmin Kajaanissa autokoulun opetusautona. Näitä paikkoja olivat lastentarhankulma Tuirassa, Sokoksen parkki keskustassa sekä makasiinit Torinrannassa, josta artturilaiset käyttivät koodinimeä X6. ”Tuolloin käytiin kavereiden kanssa Ruotsin puolelta Haaparannasta ostamassa kaikille Lee-farkut ja punaiset kauluspaidat. Tuolloin maaseudulla kuunneltiin tangoja, kun taas me puolestaan rock-bändejä, kuten Rolling Stones, Shadows ja Beatles. Vaikka vuosikymmenet on vaihtunut ja ikää tullut reippaasti, niin vielä tänäkin päivänä löytyy kiinnostusta jenkkiautoihin ja Harrikoihin”. Viikonlopun juoppokuskin hommat monesti lankesivat sille, jolla ei ollut siellä taskunpohjalla muuta kuin nöyhtää”, muistelee Olkku hymyssä suin. Ne oli meillä vähän niin kuin liivit tai takit ovat kerhoilla nykyisin. Kuten jutussa edellä jo mainittiin, tuohon aikaan nuorilla miehillä jenkkiautot oli useimmiten ostettu kimpassa, niin samoin toimittiin myös bensan oston suhteen. Sehän vaan meille sopi ja pidettiin huoli, että Nopsellissä pysyi ikkunat ehyinä”, kertoo Olkku. Onneksi monesti reissuilla oli mukana Mölli, joka mielellään esitteli voimiaan, kun se kahdella rengasraudalla väänsi koppuran renkaan pois vanteelta. ”Jos jollakin oli enemmän rahaa, niin se osti bensat, mutta yleensä kaikki kaiveli taskunpohjia, jotta saatiin menovettä tankkiin. Paikalliset olivat sitä mieltä, että kaupunkilaiset tulee tänne vouhottaan ja kuunteleen tuota jeejeemusiikkia. Autoje ei tuolloin myöskään rakenneltu eri tyylisuuntiin, puunailtu tai pidetty pumpulissa, vaan ne yritettiin pitää sellaisessa kunnossa, että tärkein asia eli cruisailu kavereiden kanssa onnistuisi illasta toiseen. Muun muassa Anglia kääntyi katolleen, kuin konsanaan Leevi and the Leavingsin Teuvo, maanteiden kuningas -kappaleessa
Näitä jousia taas on mukava yrittää uusia, kun kokoja ja jäykkyyksiä on niin monia, eikä aina voi olla täysin varma, mikä olisi sopivin, ainakaan kokeilematta. Jokainen rivikutosen kanssa taistellut tietää, miten herkkä polttoaineen höyrystyminen on pienimmällekin vuodolle, kun jo lämmönkin kanssa on haastetta. Teksti: Michael Harry J os joku on viime aikoina yrittänyt tilata varaosia, on saattanut huomata, ettei alkuperäisosia ole enää saatavilla juuri mihinkään. Näiden hinta on kivunnut vallitsevan tilanteen takia jo sellaiseksi, että asiakkaalta kysytään ymmärrystä tiivistysprojektin laskua maksettaessa. Silloinkin, kun ennen korkealaatuisena pidettyä aitoa amerikantavaraa saa, joutuu olemaan tarkkana. Tiivistesarjasta puuttuu jokin O-rengas, kupari on ohuempaa ja pahvitiiviste pehmeämpää. Valinnanvaraa ei ole, ja korjauksen jälki on auttamatta heikompaa. Kyllä toista olivat ne ajat, kun hyllystä löytyi kaikkea huippulaadukasta ja jopa alkuperäisosaa. Kyllä toista olivat ne ajat, kun hyllystä löytyi kaikkea huippulaadukasta ja jopa alkuperäisosaa. Alipainetta joko on riittävästi, tai sitten ei. Pois lukien Holleyn neulasarjat, jotka nyt sentään ovat edelleen sitä, mitä ennenkin, tai ehkä ne ovat olleet vielä viimeisiä kunnollisia. Omat lisäkiemuransa tuovat lukuisat erilaisten kaasuttimien ja imusarjojen yhdistelmät, joita on vuosien varrella yritetty yhdistää mitä erilaisimmilla sovitekappaleilla. Sen on saanut huomata lukemattomia kertoja jo vuosikymmeniä jenkkiautoja korjannut Michael’s Garagen Michael Harry. Tuntuu harmilliselta, että muutaman dollarin osan takia täytyisi vaihtaa koko kaasutin. Onneksi harrastajan ei sentään kovin usein tarvitse metsästää kaasuläpän akselin puslasarjaa, niitä messinkisiä pikkupaloja ei millään enää meinaa löytyä juuri oikean kokoisia. Nyt näyttää siltä, että nuo ajat ovat peruuttamattomasti takana. Näinä päivinä rahallakaan ei aina saa kunnollisia osia. Painekalvon ollessa virheellinen on siis tilattava uudestaan koko iso tiivistesarja. Tarjolla on usein vain heikkolaatuista idäntuontia. Nyt näyttää siltä, että nuo ajat ovat peruuttamattomasti takana, ja jatkossa olemme yhä enemmän sattumanvaraisesti milloin kenenkin armoilla. Kyllä harmittaa 86 AMERIKAN RAUTA 1/2022 Kolumni. Korjaamollamme päädymme usein leikkaamaan itse erikoismateriaalista juuri sopivan tiivistepahvin, onneksi tätä levyä saa vielä. Lähes jokaisen kunnostusosan laadun kanssa on ollut viime aikoina haasteita. Arvokasta se tosin on, mutta ainoa vaihtoehto usein, jollei halua vaihtaa sovitekappaletta. Sovitekappaleita sentään saa vielä ihan kunnollisia, ja monet isommat toimittajat lähettävät tiivisteen mukana, jolloin tilanne on siten saatu ratkaistuksi. Korjaamoyrittäjällä kun ei ole muuta vaihtoehtoa, kuin siirtää hinnannousu täysimääräisenä asiakkaan kukkarosta otettavaksi. Korjaamolla on se etu, että näitä jousia löytyy omastakin takaa niin erilaisia, että jos ei juuri sopivaa ole tiedossa, niin oikein arvaaminen on merkittävästi helpompaa. Rahalla, kuinkas muutenkaan. Joskus niitä on parikin päällekkäin, jolloin tiivistys monimutkaistuu entisestään. Polttoaineen tuloputken tiivistäminen täysin on käytännössä mahdotonta tiivistesarjojen osilla, kupariprikka on korvattava erikseen tilatuilla paksummilla renkailla. Näitä prikkoja voisi sitten netissä myydä maan ulkopuolellekin, amerikanrautoja kun kulkee vielä paljon Euroopan teillä. Harmillisesti painekalvoja ei tunnu saavan erikseen, eikä valinnanvaraa siten ole. Erityisen inhottavalta työnjäljestään ylpeän mekaanikon mielessä tuntuu epävarmuus, joka syntyy väistämättä, kun ei voi täysin luottaa siihen, mitä toimittajat kulloinkin lähettävät. Ei auta, vaikka olisi maksukykyä ja -halua, jos ei ole mitä ostaa. Kaasuttimien painekalvojen kanssa oli jo ennen koronaa välillä jännittävää, ne joko toimivat tai sitten eivät. Ja siitä seuraa tietenkin sitten se, että joko imusarja vaihtuu tai kaasuvaijerin palautusjousien kanssa tulee lisämutkia matkaan. Mitä jos Suomesta löytyisikin joku, joka haluaisi ruveta tekemään mittatilauksena kuparitiivisteitä
Tuolloin tuotuja, uusia automalleja ihailtiin ja ihmeteltiin ja tämä kirja esittelee niistä tarinoiltaan mielenkiintoisimmat aina Bentleystä Rättisitikkaan ja Cadillacista Kansanautoon, Volkswageniin. Uutuuskirja! Nyt tilattavissa verkkokaupastamme supermarket.fi sekä myynnissä hyvin varustelluissa kirjakaupoissa Olympiavuoden klassikot Upea kirja 1952 automalleista! Olympiavuosi 1952 oli Suomen autoistumisen osalta poikkeuksellisen hieno. Pula-aikoina oli autoja tuotu maahamme niukalti, mutta Helsingin olympialaisten kunniaksi haluttiin maailmalle näyttää kuinka talous ja kansainväliset kauppasuhteet kukoistivat. Tilaa kätevästi verkkokaupasta supermarket.fi 37 90 212 sivua! Mainio lahjaidea !
Teksti ja piirros: Janne Kutja 88 AMERIKAN RAUTA 1/2021 Kutjan kuva. Fiesta Wagon Oldsmobilen linjakkaasta Super 88 Fiesta Wagonista tehtiin entistäkin virtaviivaisempi kaksiovinen malli, lievän kustomoinnin kera
Takalokasuojissa alhaalla olevaa ns. O ldsmobilella ja Buickilla oli kummallakin vuonna 1958 valikoimissa lennokkaat nelioviset ht-farmarimallit. Niissä ei ole puolia/spinnereitä ollenkaan ja muutenkin muoto on erilainen kuin kustomeissa usein nähdyissä 98-mallin Fiestakapseleissa. 89 AMERIKAN RAUTA 1/2021. Alusta on madallettu ilmajousituksen avulla, sellaisenhan muuten sai halutessaan jo uuteenkin Oldsiin vuonna 1958. C-pilaria on siirretty hieman eteenpäin ja samalla takimmaiselle sivuikkunalle on saatu hieman lisää pituutta. Nyt enemmän kallistettuna se sopii paremmin yhteen muiden pilareiden linjojen kanssa tuoden lisää linjakkuutta. palkoa on lyhennetty, jotta pitkille kaksiovisen oville jää tilaa, kuten kaksiovisissa malleissa. Kattoa on madalluksen yhteydessä myös lyhennetty, jotta takaluukun lasi ja viimeinen pilari on saatu kallistettua tuntuvasti eteenpäin. Kattoa on madallettu lievästi, ehkä noin puolitoista tuumaa, kuitenkin niin vähän, ettei sitä välttämättä aluksi edes huomaa. Pölykapselit on otettu pari vuotta vanhemmasta eli ’56 Super 88 -mallista. Kaksiovista pitkäkattoa ei ollut tolpilla eikä ilman, joten sellainen (ht-mallinen) päätettiin tehdä tämän numeron kanttakin koristavasta ’58 Oldsmobilesta, joka kromi-Oldsinakin tunnetaan
Nykyomistajansa käsissä auto on päivitetty 2020luvulle 18tuumaisine Workvanteineen ja yli 550hevosvoimaisine 408 cid strokerkoneineen. Seuraava Amerikan Rauta ilmestyy 24.2.2022 Chevrolet Apache 3200 ’59. Surffihenkisesti varustellun shop truckin patinapinnan alta löytyy täydellisesti läpikäyty tekniikka. Päivitetty 20-luvulle se u raa va ss a nume ro s s a Rantareliikki SUPERCHARGER Grand National Roadster Show 90 AMERIKAN RAUTA 1/2022. Ford Mustang HT ’66. Pomonan jättinäyttelyn erikoisteemaksi valikoitui tälle vuodelle Deuce 90 vuotta. Lehtemme toimitukseen kuuluvan Kimmo Janhusen Apachen luontainen elinympäristö olisi aurinkoinen Baja California, mutta nykyään se etsii täydellistä aaltoa villistä Pohjolasta. Klaukkalalaisen Jari Nissisen Chargerin voimaa uhkuva kuori kätkee alleen TorqStormahdetun 489isolohkon, joten auto ei ole vain häijyn näköinen. Dodge Charger ’71. Pekka Havantolan Mustangin upean erikoismaalauksen taiteili maalari legenda Simo Riikonen jo yli 40 vuotta sitten
Oskillointi: 5 mm. 699€ tuotenro 497975 849€ tuotenro 520053 Työkaluvaunu puisella työtasolla Siirrettävä työasema joka on valmistettu mustasta / harmaasta jauhemaalatusta teräslevystä sekä puupäällisestä, joka toimii työpöytänä. teräspelti: 1,0mm. Sisältää 6 rullaparia mm. 85€ tuotenro 493647 Kaikki hinnat sis. Maks. 1100W moottori ja säädettävä nopeus välillä 1000-3700rpm. Maks. kanttausta ja kutistusta varten. 269€ tuotenro 69175 Sikkikone 150mm Työsyvyys: 150mm. 2,5mm teräspelti. Teho 500W. Paino: 4,3 kg. 199€ tuotenro 511068. Vaihdettava neliskanttinen terä. Mukana 5kpl karkaistuja rullia. 199€ tuotenro 509658 U U TU U S! U U TU U S! Työkaluvaunu tuumaisilla työkaluilla 143-osaa Laadukas työkaluvaunu 143-osaisella tuumamittaisella työkalulajitelmalla. Maks. Kitasyvyys: 700mm. Paino: 1kg. Mitat (PxLxK): 1023x330x1202mm 849€ tuotenro 520055 Pakettiauton hylly, 6 laatikkoa Pakettiauton säilytysjärjestelmän osa jossa 6 laatikkoa, 3 pitkällä sivulla ja 3 päädyssä. pellin paksuus 2mm. Mitat (PxLxK): 1280x330x1205mm U U TU U S! 1599€ tuotenro 511050 Englanninpyörä Laadukas ja vahva englanninpyörä ammattikäyttöön. 895€ tuotenro 512775 199€ tuotenro 513137 Lisähylly, avonainen Avonainen lisähylly / jatko-osa kalusteeseen 520053. ALV24% Hinnat voimassa toistaiseksi, oikeudet muutoksiin pidätetään. www.TORAFORS.com +358 (0)50 358 5800 order@torafors.fi Satinointikone 1100W Satinointikone on teräksien, alumiinin, puun ja muiden materiaalien pinnanmuokkaustyökalu maalin ja ruosteen poistamiseen, karkeaan puhdistukseen, hiontaan, satiinointiin, mattaukseen ja kiillotukseen. Pyörintänopeus: 4000-10000rpm. Työkorkeus: 1200mm. Hiomapaperin mitta: 150 mm. Peltileikkuri 500W Sähkökäyttöinen peltileikkuri. Työkaluvaunu työkaluilla 277-osaa Erittäin laadukas työkaluvaunu 277-osaisella työkalulajitelmalla. Mitat (PxLxK): 1280x430x1050mm Pakettiauton hylly, 4 laatikkoa Säilytysjärjestelmä pakettiautoon, joka pitää työkalut ja lisävarusteet paikallaan huoltoajossa. 699€ tuotenro 511083 Epäkeskohiomakone ROS090 Moottorin teho: 350W. Vaunussa on yhteensä 10 kuulalaakeroitua lukittavaa säilytyslaatikkoa sekä lukittava säilytyskaappi, jossa on 2 säädettävää hyllyä
LISÄKSI ESITTELYSSÄ 10 VU OT TA 10 VU OT TA AM ER IK AN RA UT A 1/ 20 22 NR O 73 ”JU H AN KA N SS A TU RIS TE SS A PU H E KÄ ÄN TY I N EW M EX IC O N O SA VA LT IO ST A TU LL EE SE EN O LD SII N , JO KA N ÄY TT I SU O RA ST AA N LO H D U TT O M AL TA .”. LOWRIDER SUPER SHOW LAS VEGAS MOONEYES SHOW YOKOHAMA CHEVROLET CAMARO Z28 6.2 LT1 ’70½ OLDSMOBILE DYNAMIC 88 2D HT ’58 CHEVROLET SUBURBAN CARRYALL ’50 CHEVROLET C2500 CHEYENNE ’89 FORD ROADSTER ’32 • FORD MUSTANG GT ’01 PLYMOUTH SPORT SATELLITE ’68 & SATELLITE 4D ’69 HARLEY-DAVIDSON SPORTSTER ”HARVETSTER” ’87 6 414887 002455 2 2 1 70 02 45 -2 20 1 PAL VKO 2022-08 Suomalaista työtä • www.amerikanrauta.fi R a kkaud e sta R a utaan • 1/ 2 02 2 • 10 ,9 € MUSEOPELISTÄ MODERNISOITU Harrastu ksesta työksi TRIANGLE MOTOR CO