alv Crew Cab, TRX Equipment Group 2 VAKIOVARUSTUS: • Keskuslukitus • Ilmastointi • Vakionopeudensäädin • ESP • Perälukko • Ilmajouset takana + SLT CLASSIC VAKIOVARUSTEET: • Peruustustutka takana • Automaatti-ilmastointi • 8.4”näyttö + Navigointi • Alpine Sound system • 20-tuumaiset vanteet • Nahkainen ohjauspyörä + WORLOCK CALSSIC VAKIOVARUSTEET: • LED-ajovalot • “Rebel” maski • Sport-konepelti + LARAMIE SPORT DT • LED-ajovalot • Panorama kattoikkuna • Harman Kardon Prem. Moottori vaihtoehdot Hemi, Hemi eTorque ja EcoDiesel TRX 6.2L SUPER CHARGED alkaen 154.900,Sis. Sound +LONGHORN / LIMITED • 12-tuuman näyttö • Täys ilmajousitus • 360-kamera • Aktiivinen vakionopeudensäädin CARVISTA.FI OSTO • MYYNTI • VAIHTO • RAHOITUS 54.900,54.900,AM ER IK AN RA UT A 1/ 20 23 NR O 81 ”6 -L IT RA IS EE N 4G EN -LO H KO O N A SE N N ET TII N LS 2:N M Ä N N ÄT , JO ILL A PU RIS TU S SA AT IIN N O ST ET TU A YH TE EN TO IS TA .”. alv Crew Cab ohjaamolla bensa tai Diesel WORLOCK CLASSIC 5.7 HEMI 63.900,Sis. alv SLT CLASSIC HEMI BLACK 62.900,Sis. CADILLAC COUPE DEVILLE ’59 CHEVROLET BEL AIR SPORT SEDAN ’55 CHEVROLET CORVETTE ’89 DODGE CHARGER R/T 505 ’69 • FORD TUDOR ’35 PONTIAC TRANS AM 6.7 SUPERCHARGED ’75 HARLEY-DAVIDSON SHOVELHEAD ’79 LISÄKSI ESITTELYSSÄ ’EN MEMORIA’ DIA DE LOS MUERTOS CAR SHOW MOONEYES HOT ROD CUSTOM SHOW YOKOHAMA HOT RODDERS POLVIJÄRVI Kerhoesite lyssä 70 02 45 -2 30 1 PAL VKO 2023-08 Suomalaista työtä • www.amerikanrauta.fi R a kkaud e sta R a utaan • 1/ 2 02 3 • 10 ,9 € CHEVROLET CHEVELLE NOMAD STW 6.0 ’68 PULLEA BERTTA DODGE CORONET CONVERTIBLE HEMI ’50 Katso kaikki mallit RAM-mallisto alkaen! Kuvan auto SLT 5.7 HEMI 4x4 Regular Cab VIRALLINEN RAM MAAHANTUOJA Suomen suurin Pick Up-mallisto! 10 mallia heti varastosta! SLT CLASSIC 5.7 HEMI 58.900,Sis. alv Crew Cab ohjaamo OUTDOORSMAN BIGHORN, SPORT, LARAMIE, REBEL, LONGHORN, LIMITED alkaen 65.600,Sis. alv Quad Cab tai Crew Cab, 5’7¨ tai 6’4¨ lavalla
Autoharrastajan verkkokauppa! Verkkokauppa Amerikan Rauta -lehden ystäville: supermarket.fi 29 90 Koot S–3XL Amerikan Rauta T-paita 14 90 Amerikan Rauta kalenteri 12 50 Mopo Klassikot teemanumero 8 90 Amerikan Rauta -parkkikiekko Varastossa lähes kaikki vanhat numerot! 8 90 Edelliset numerot alk.
Sähkön hinta on noussutkin kuumimmaksi puheenaiheeksi kotimaassa, eikä ihme. On monelle väistämätöntä, että jostain on luovuttava, jos talvikuukausien 300–400 euron sähkölasku kasvaa yhtäkkiä 2 500 euron suuruiseksi, mutta ehkä olisi syytä pistää jäitä hattuun. Piristystä talven harmauteen löytyy tästä numerosta varmasti, sillä niin Yokohaman Hot Rod Custom Show kuin Pomonan ’En Memoria’ Dia de Los Muertos Car Show’kin olivat tulvillaan värikkäitä luomuksia. Vaan ei näytä kärsineen. Viime aikoina amerikkalaisten autotehtaiden lanseeraamat uutuusmallit ovat olleet hyvin pitkälle sähköisiä. On sähkömoottoreissa ajon kannalta puolensa autoharrastajankin kannalta – rajun väännön ansiosta sähköautot ovat usein varsinkin kiihtyvyydeltään todella nopeita. Sellainen nähtiin jo esittelyssä SEMA Show’ssa uudessa Mustang Mach-E:ssä. Energiakriisi ei ole loputon, eivätkä harrasteautojen hinnat ole kansainvälisesti tippuneet, vaikka Suomessa markkina onkin jäissä juuri nyt. Jotain positiivistakin, eikä se liity sähkövaraukseen. T ässä kohta viikon verran lumitöitä parhaimmillaan pari kertaa päivässä tehneenä on tullut muutamaan otteeseen mietittyä, että missä se ilmastonmuutos on. Sen lisäksi, että markkinoille tuli vasta uusi täyssähköinen Ford F-150 Lightning, on tulossa uusi, muotoilultaan retrohenkinen täyssähköinen Dodge Charger, ja viimeisimpänä uutisena on kuultu tulevan myös sähköCorvetten samalla, kun Corvettesta tulee kokonaan oma brändinsä omine mallivalikoimineen. Mutta niistä lisää jäljempänä tässä lehdessä. Varmaa on ainakin se, että kaiken maailman huonoista uutisista huolimatta hienoja autoja valmistuu kaiken aikaa, ja niiden kuvauksiakin on tulevalle kesälle sovittu jo melkoinen liuta. Ainakin Helsingin American Car Show’n ilmoittautuminen on myös jo käynnissä, viime vuosihan oli kävijämäärällisesti positiivinen yllätys koronahiljaisuuden jälkeen. No tietysti alkavat valmistaa veekasin ääntä imitoivia lisälaitteita. Tomi Eronen Päätoimittaja tomi.eronen@amerikanrauta.fi Palmun alta 3 AMERIKAN RAUTA 1/2023 Pääkirjoitus. Tänä talvena suuntaus ja suorastaan painostus kohti sähköautoja tuntuu kyllä näin suomalaisin silmin erityisen irvokkaalta, kun samaan aikaan lehdissä kirjoitellaan, ettei saisi käyttää sisätilanlämmitintä, kun se on sähkönsyöppö. Lunta ja pakkasta ainakin alkaa olla jo enemmän kuin niinä lapsuuden talvina, kun hanget olivat kaksimetriset, laskettiin rattikelkalla mäkiä ympäri vuorokauden ja hyvät autot lähtivät käyntiin kuin palmun alta, lämmittämättä tietysti. Hintojen noususta seurannut osin aiheellinenkin paniikki näyttää heijastuneen välittömästi paitsi sähkölämmitteisten asuntojen kauppaan, myös harrasteautojen hintoihin. Valtion toimet hintojen nousun torppaamiseksi verotuksellisin ratkaisuin ovat näyttäneet lähinnä silmänlumeelta, kun samaan aikaan etelänaapurissa Virossa on saatu aikaan jossain määrin järkevän suuruinen hintakatto, mikä estää rajattoman välttämättömyydellä rahastamisen. Jos siinä taannoisessa ”päästöt alas, lumet takas” -iskulauseessa oli jotain perää, ovat päästöt viime vuosina tulleet alas ryminällä. Jälkimmäiseen päädyimme onnellisena sattumana, kun satuimme olemaan lähistöllä SEMA Show’n jälkeen. Mitä perinteiset viripakoputkistofirmat, kuten Borla, sitten tekevät, kun uudet Chargerit ja Mustangit ovatkin sähköisiä, eikä niihin enää pystykään myymään äänekkäitä putkistoja. Nimittäin polttoaineiden hinnat huoltoasemilla ovat laskeneet reilusti kohti vuodenvaihdetta, joten sen puolesta harrastevehkeillä ajaminen näyttäisi halvemmalta vuonna 2023 kuin viime vuonna. Tästä kertoo sekin, että vähälle aikaa tuttavapiirissä useampi auto on myyty ulkomaille, yllättävän moni Saksaan, jonka pitäisi kai teoriassa olla kärsinyt energiakriisistä Suomea enemmän. Hinnankorotukset ovat olleet tolkuttoman korkeita, eikä ainakaan vielä tätä kirjoitettaessa perusteltavissa kustannusten nousulla
Tilaajapalvelu Puh. Mikkonen, Petteri Hautamaa, Veli Vartiala, Markku Pahkajärvi Tuotantopäällikkö Tomi Saloniemi Ulkoasu Sari Mantila Kustantaja Viipalemediat Oy Puh. materiaalin tekijänoikeuksista Viipalemediat Oy:n hyväksi lähettäessään materiaalin lehdelle. Materiaali: Viipalemediat Oy ei vastaa tilaamatta lähetettyjen kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä eikä palauttamisesta. Copyright: Osittainenkin aineiston lainaaminen ilman Viipalemediat Oy:n kirjallista lupaa on kielletty. lakko) voida julkaista lehti ei vastaa tästä mahdollisesti aiheutuvasta vahingosta. 06 2810 100 Hallituksen puheenjohtaja: Ari Isosomppi Postiosoite Amerikan Rauta, PL 350, 65101 Vaasa Ilmoitusmyynti Peppe Haapala: 050 4147 559 Susanne Ripsomaa: 050 4147 553 www.amerikanrauta.fi > Mediakortti Sähköiset osoitteet toimitus@amerikanrauta.fi myynti@amerikanrauta.fi materiaali@amerikanrauta.fi etunimi.sukunimi@amerikanrauta.fi Painopaikka PGM Myynti R-Kioskit, huoltoasemat, marketit ja Lehtipisteet kautta maan ISSN 2243-4550 Tämän tuotteen paperi sekä tuotantoprosessi ovat sertifioidusti ympäristöystävällisiä. Jos kuitenkin lehti julkaisee tilaamatta lähetettyjä kirjoituksia ja/tai kuvia lehdessä tai verkkosivuillaan, katsotaan tekijän luopuneen em. 03 2251 948 (ma–pe 8.30–16.00) tilaajapalvelu@amerikanrauta.fi Päätoimittaja Tomi Eronen Toimittajat Jan-Erik Laine, Tuukka Erkkilä Avustajat Jussi Löppönen, Pasi Kekarainen, Janne Kutja, Olli Lehtinen, Eero Kumanto, Petri Ruokamo, Fredrik Robertsson, Robert McCarter, Beto Mendoza, Kari B. Ilmoitusasiakas on vastuussa ja korvausvelvollinen mainontansa aiheuttamista mahdollisista vahingoista kolmannelle osapuolelle ja/ tai Viipalemediat Oy:lle. Ilmoitukset: Mikäli hyväksyttyä ilmoitusta ei tuotannollisista tai muista toiminnallisista syistä (esim. Huomautukset on tehtävä kirjallisesti 8 päivän kuluessa ilmoituksen julkaisemisesta tai tarkoitetusta julkaisuajankohdasta. 4 AMERIKAN RAUTA 1/2023 Toimitus. Viipalemediat Oy:n vastuu ilmoituksen poisjäämisestä tai virheestä ilmoituksessa rajoittuu ilmoituksesta maksetun määrään palauttamiseen
212 sivua. Runsas kuvitus. ALUSTAN OSAT, OLKAAKSELIT, VAKIO DROP, JAKO/ PAINEVENTTILIT+LIITTIMET, JARRUPOLKIMET, KANNATIN PALKI, JARRUT... www.b ackfa lt.fi • Purkaamo 040 7332 493 • Korjaamo 040 5107 493 • Automyynti 040 8234 100 68410 ALAVETELI, WWW.BACKFALT.FI Tsekkaa nettisivuillamme MYYTÄVÄT JENKKIAUTOT Käy katsomassa uudet autot nettisivuillamme. ABS Power Brake, Inc. LAADUKKAAT OE STYLE PELTIOSAT, MERKIT, LISTAT, ALUSTAN, SISUSTAN OSAT.... 9-17. (05) 3557 289 ja myynti@tradeparts.info WEBSTORE OPEN 24/7 I N D U S T R I E S Parts & Accessories R O R I G I N A L O R I G I N A L REPRODUCTION REPRODUCTION EQUIPMEN T EQUIPMEN T R LAAJASTA VALIKOIMASTA LAADUKKAAT PELTIOSAT, TIIVISTE KITIT, MERKIT, OER SPEKS OSAT.. P.010 29 22 800 info@sk-autosound.fi Modern sound for classic car Ford Mustang –64-66 Chevrolet Chevelle -69-73 Ford/Mercury -50-60 GM -49-60 TRADEPARTS.INFO Rapakontie, 49480 SUMMA, Avoinna arkisin 8.30-17.00. Upea kirja Suomen autoistumisesta olympiavuonna. JARRUTEHOSTIMET, PAINEVENTTIILIT JA OHJAUSTEHOSTMET... Classic Performance Products Classic Performance Products KAIKKI MITÄ TARVITSET ESIM. Tilaa kirja osoitteesta: supermarket.fi Autoklassikoita! 37 90 Olympiavuoden klassikot Tarinoita 1952 automalleista. Phone. Uusia autoja tulossa myös lähiaikoina! MYÖS UUDEMPIA VOLVO-PURKUAUTOJA! Varaosat ovat saatavilla useimmille automerkeille laajasta varastostamme Varaosat ja tarvikkeet amerikkalaisiin autoihin Tule myymälään Salitunkatu 3, Salo tai tilaa verkkokaupasta: www.jenkkiosat.com myynti@jenkkiosat.com, 045 202 1536 Katso lisää: sk-autosound.fi/retrosound Avoinna ark. Kartanonherrantie 7, 02920 Espoo
34 Chevrolet Bel Air Sport Sedan ’55 Polvijärveläinen Jarmo ”Spude” Sulka-aho löysi puolentusinaa vuotta sitten Mustangeja katsellessaan klassikko-Chevy-erikoisuuden, jollaista ei olkeastaan pitäisi olla edes olemassa. Puolenkymmentä vuotta sitten mies päätti hankkia ensimmäisen muskeliautonsa, jolla hyppäsi suoraan sinne autopelin loppupäähän. 46 Cadillac Coupe DeVille ’59 Alaveteliläinen Peter ”Pettu” Strömsholm muistetaan hyvin ’60 Olds -kustomistaan, ja samalla tavalla maanpintaa raapien lipuu myös miehen nykyinen siipijätti. ESITTELYSSÄ 12 Chevrolet Chevelle Nomad STW ’68 Masi Isohannin käpylehmäksi ristimä Chevelle jatkaa 6-litraisine viritettyine 4Genpikkulohkoineen samaa all in -linjaa kuin miehen aiemmatkin laitteet – tällä kertaa vapaastihengittävänä. 40 Dodge Charger R/T ’69 Ville Räisänen on tullut tunnetuksi Mersu-miehenä, ja hänen rakentamillaan tähtikeuloilla on voitettu useita näyttelypalkintoja. 51 Ford Tudor ’35 Siurolainen Pasi Savia tuli rakentaneeksi ’33 Ford Coupestaan hiukan liian hienon ahkeraa käyttöä ajatellen, joten hankki käyttörodikseen toisen, jo parikymmentä vuotta sitten rakennetun Tudorin. 28 Dodge Coronet Convertible ’50 Imatralaisen Kalle Luostarisen karamellinvihreä avo kätkee konehuoneeseensa jonkinasteisen yllätyksen – pellin alta löytyy nimittäin remmiahdettu vanhan liiton Hemi. 64 Harley-Davidson Shovelhead ’79 Oriveteläinen Sami Yrjölä meni kymmenkunta vuotta sitten ensimmäisen Harrikkansa hankittuaan Sikiön Veikon puheille, ja Veikko antoi hänelle käteen perinnetyökalun, jolla rungon muokkaus mieleisemmäksi onnistuisi. Sen jälkeen rälläkkä on soinutkin moneen otteeseen. 20 Pontiac Firebird Trans Am ’75 Jukka Puumalaisen Trans Am on muuttunut reilun 15 vuoden mittaan laiskasta saasteajan sportista remmiahdetuksi yli 850-heppaiseksi katuraaseriksi. 56 Chevrolet Corvette ’89 Turenkiin, Heikki Virtasen talliin päätynyt, uutena näyttävän korisarjan saanut C4 on alkuperäisyydessään häikäisevän hienokuntoinen. kannessa: Chevrolet Chevelle Nomad STW ’68 Nro 81. 1/2023 64 H-D Shovelhead ’79 28 Dodge Coronet Convertible ’50 12 Täs s ä num e ro ss a 6 AMERIKAN RAUTA 1/2023
80 Ekens Gassers Swap & Meet Ekens Gassers Swap & Meet on perinteinen pikkujoulu risteilykohde, nyt ensimmäistä kertaa uudessa osoitteessa. 74 Mooneyes Hot Rod Custom Show Kolmen vuoden pitkän odotuksen jälkeen maailman legendaarisimpiin tapahtumiin lukeutuva Yokohama Hot Rod Custom Show avasi jälleen ovensa kansainväliselle yleisölle. VAKIOT 8 Rauta-Annos FHRA juhli 50-vuotispäiviään, mutta kiihdytysurheilun puolella tuli huonompia uutisia. 74 Mooneyes Hot Rod Custom Show 68 ’En Memoria’ Dia de Los Muertos Car Show 20 Pontiac Firebird Trans Am ’75 TAPAHTUMAT 68 ’En Memoria’ Dia de Los Muertos Car Show Pomonan Fairplexillä järjestettiin marraskuun ensimmäisenä viikonloppuna neljättä kertaa latinalaisamerikkalaisiin perinteisiin kuuluvan kuolleiden päivän autonäyttely jo tämän ajan jättäneiden läheisten muistolle. 61 Old Car City USA Vierailimme Georgiassa sijaitsevalla maailman suurimmalla romulaanilla, joka kattaa kaikkiaan 13 hehtaaria ja yli 4 000 autoa. 86 Muumio muistelee Olli muistelee vaihto-oppilasvuottaan Oregonissa 1977. 10 Pelit ja vehkeet Tällä kertaa tuoteuutuuksien parissa mennään melko talvisissa merkeissä. 88 Kutjan kuva Janne piirsi tällä kertaa ”Spude” Sulka-ahon ’55:n innoittamana tehdaskonseptihenkisen 4d HT Nomadin! 7 AMERIKAN RAUTA 1/2023. ARTIKKELIT 18 Tarinan takana: Chevrolet Chevelle Nomad STW ’68 Jo pian hankinnan jälkeen Käpylehmä-nimen saanut Chevelle on saanut toimia Masin välillä mystiseltäkin kuulostavien teknisten ideoiden testipenkkinä. 82 Kerhoesittely: Hot Rodders Polvijärvi Reilun 4000 asukkaan Polvijärven paikallinen hot rod -kerho on saattaa olla suhteessa pitäjän asukasmäärään koko Suomen suurin
Paikalle oli tietysti kutsuttu myös alkuperäiset ”Mätäkukot”, Woodlouse Choppers -prätkäkerhostahan koko touhu 70-luvun alussa alkoi. Paikalle oli juhlan kunniaksi tuotu myös legendaarinen ”Beaver Rocker” Cortina, joka nähtiin viime kesänä pitkästä aikaa tositoimissa. FHRA 50 vuotta! Kotimaisen kiihdytys autoilun kattojärjestö Finnish Hot Rod Association, eli tutta vallisemmin Fyyra juhlisti 50vuotis syntymäpäiviään historiikki kirjalla. Juhlakirjan koostamisesta vastasi mikrofonissa oleva Pekka Mannermaa yhdessä vasemmalla kirjaa kädessään pitävän Kaisa Lökforsin kanssa. 8 AMERIKAN RAUTA 1/2023 Uutispalsta Toimittanut: Tomi Eronen. Paikalla nähtiinkin hurja joukko alkuvuosien tunnettuja rakentajia ja katukiihdyttelijöitä, ja olipa Fyyran vanhaan kaartiin kuuluva Juha Rislakki mukana myös paikalla esiintyneessä Woodlouse Boppers -juhlabändissä. Oikealla Pekan puoliso Ulla-Maija Nikko. Tilaisuudessa julkistettiin myös peräti 348-sivuinen 50-vuotisjuhlakirja, FHRA 1972–2022 — Suomalaisen hot roddingin historia, jota erityisesti hot rod -artistina, mutta myös useampien alan julkaisujen tekijänä tunnetuksi tullut Pekka Mannermaa on koonnut jo useamman vuoden ajan. Helsingin Viikissä sijaitseva Tekniikan Museo sopi juhlapaikaksi erinomaisesti. Finnish Hot Rod Association tuli vuonna 2022 kunnioitettavaan 50 vuoden ikään, ja sitä juhlistettiin komeassa Helsingin Tekniikan Museolla pidetyssä 50-vuotisjuhlassa marraskuussa
MP 2023 Helsingin Messukeskus 4.2. helmikuuta. Hot Rod & Rock Show Tampereen Messuja urheilukeskus 7.–9.4. Mitä tämä vaikuttaa tulevan kesän kiihdytyskisoihin, jää nähtäväksi, kesällä 2022 kun kiihdytystapahtumat painottuivat vahvasti juuri Kauhavan radalle. Jenkkiosat.comille uusi omistaja Salossa toimiva Jenkkiosat.com sai uuden omistajan ja sen myötä uudet, entistäkin komeammat myymälätilat. Sen lisäksi, että brändin alle siirtyy tietysti perinteinen kaksiovinen urheilumalli, kaavaillaan Corvette-mallistoon myös sähkökäyttöistä neliovista mallia sekä niin ikään ladattavaa SUV:tä, tarkoituksenaan kilpailla esimerkiksi Porschen Cayennen kanssa. 21.1. Uutta osoitetta lukuun ottamatta toiminta jatkuu Mikan omistuksessa entiseen malliin. American Car Show Helsingin Messukeskus 6.–7.5. Kauhavan ympäristölupa nurin Kotimaisen kiihdytysurheilun saralla saatiin joulukuun alussa huonoja uutisia, kun Kauhavan LSK Business Parkin radan ympäristölupa kaatui melusta tehdyn valituksen seurauksena hallinto-oikeudessa. Kukapa olisi tätäkään uskonut – vaikka tavallaan looginen kehitysaskelhan se on. Julkaisemme oman rajoittuneen näkemyksemme perusteella mielestämme parhaat. Vinkkaa uutisaihe! Jos törmäät netissä tai muualla esittelemisen arvoiseen asiaan tai ilmiöön, voit vapaasti laittaa toimitukselle aiheesta sähköpostia. Karkkilan Talvirompetori Konepajahalli, Karkkila 11.–12.2. Kävi kuitenkin niin, että koko yritystoiminta vaihtoi omistajaa, ja Jenkkiosat. Corvettesta oma brändinsä Chevrolet ilmoitti vastikään, että Corvettesta on tulossa kokonaan oma brändinsä mallivuodelle 2025. Botnia Swap Meet Ravirata, Seinäjoki 3.–5.2. Kustom Kulture Show Kaapelitehdas, Helsinki 1.–2.4. Vastikään kerroimme Salossa toimivan Jenkkiosat.comin siirtyneen uusiin toimitiloihin, jotka Masa Saloranta sisusti komeasti nostalgiseen tyyliin. com siirtyi pitkän linjan jenkkiharrastaja Mika Vesalaisen käsiin. Grand National Roadster Show järjestetään tänä vuonna Pomonan Fairplexissä Kaliforniassa 3.–5. Muutto oli siis edessä, ja uusia tiloja sisustamaan Mika värväsi kenetpä muunkaan kuiin Salorannan Masan, joka loihti uusista tiloista entistäkin komeammat. Tämän vuoden erikoisteemana on Keep On Truckin’, joka kattaa niin perinteiset vanit ja pickupit kuin 80ja 90-luvuilla huikeaan suosioon nousseen minitruck-rakentelun, joka muuten on nostanut vahvasti päätään taas viime vuosina Yhdysvalloissa. Lehdentekijät tavoittaa osoitteesta toimitus@amerikanrauta.fi Kuvat: Matti Saloranta 9 AMERIKAN RAUTA 1/2023. Classic Motorshow 2023 Lahden Messukeskus T apah tuma t Keep on Truckin’ Jo yli 70 vuoden ajan järjestetyssä Grand National Roadster Show’ssa on ollut tapana, että näyttelyssä on vuosittainen, vaihtuva erikoisteema, jolle yksi kokonainen halli on omistettu
Jarimaki.fi. Hinta kaikille eri versioille on sama, 39,00 €. Laipat myydään pareittain, ja hintaa parilla on 70 euroa. Ultimate Insane Shine Protectant Spray 24,50 € pullolta, Hybrid Ceramic Trim Restorer ja Hybrid Ceramic Pre-Wax Prep 28,50 €. Sen päälle suositellaan esimerkiksi samanlaiseen teknologiaan perustuvaa Hybrid Ceramic Liquid Wax -vahaa. Colornet.fi. Sen luvataan poistavan pieniä virheitä, kuten pesunaarmuja ja hologrammiheijastumia maalipinnasta ja antavan samalla lisäsuojaa SiO2-komponenteilla. Tyynyjä on saatavana niin Fordin ja Chevroletin logolla kuin Mustangin hevoslogolla sekä kaikille tutulla legendaarisella Route 66 -merkilläkin varustettuna. Meguiarsuutuuksia Tuoreimmat lisät Meguiarsin autonhoitotuotevalikoimaan ovat Ultimate Insane Shine Protectant Spray, Hybrid Ceramic Trim Restorer ja Hybrid Ceramic Pre-Wax Prep. Erityisen mielenkiintoinen tuote on PreWax Prep, joka on nimensä mukaisesti ennen vahausta käytettävä esikäsittelyaine. 10 AMERIKAN RAUTA 1/2023. Ensin mainittu on muoville, vinyylille ja kumille tarkoitettu kiilloke, jonka kerrotaan antavan himmeän kiillon sekä UV-suojan. Jenkkiharrastajan koristetyynyt Jari Mäen valikoimista löytyvät jenkkiharrastajan kodin tai tallin sisustukseen sopivat koristetyynyt. Tuoteuutuudet Toimittanut: Tomi Eronen Peltisarjat Modulariin Fordin Modular -moottorit ovat houkutteleva vaihtoehto moottoriswäppiin, mutta moottorin suuren koon vuoksi pakosarjojen suhteen tulee usein niin ahdasta, että ne joutuu tekemään itse. Janne’s Garagen valikoimissa ovat siihen soveltuvat valmiit pakosarjan laipat, jotka on valmistettu 10 mm teräksestä, ja joiden avulla pakosarjojen rakentaminen onnistuu tavallisen tallin työkaluin. Hybrid Ceramic Trim Restorer taas palauttaa maalaamattomien muovilistojen ja suojien tumman värin sekä elvyttää alkuperäisen kiillon ja antaa niille pitkäaikaisen suojan. Jannesgarage.com
Se myös kuivuu useita raudanpoistajia hitaammin. Sen kerrotaan poistavan jarrupölyn, vesitahrat ja happosateiden jäljet. Niin kuiville kuin märillekin pinnoille toimivan liuotin/esipesuaineen kerrotaan toimivan tehokkaasti tiesuolan ja sen korvikkeiden sekä erilaisten öljypohjaisten tahrojen puhdistuksessa. Apua talvipuhdistukseen Ei vanhempikaan auto sinällään talvea pelkää, mutta suola ja muut epäpuhtaudet on syytä hoitaa pois pinnoilta tarkemmin kuin kesäaikaan. Geelimäinen Sidero taas on monitoiminen tuote, joka liuottaa paitsi rautaa, myös kalkkia, mineraaleja ja ruostetta, ja soveltuu niin korille, vanteille kuin laseillekin. Sitkeään likaan Tiukassa olevaan talvilikaan tehoaa myös King Carthurin biohajoava NextGen Degreaser -kylmärasvanpoistoaine. Autodude.fi.. Cerhi e Gomme Kit 22 €, Sidero 19 € ja Deca Flash 9,7 € pakkaukselta. Prescon valikoimista löytyvät lääkkeet sitkeän talvilian puhdistukseen. Vaikean lian pesu vanteista onnistuu Ma-Fra Cerchi e Gomme Kit -rengasja vannepesupaketilla, johon kuuluu puhdistusaine Cerchi sekä vahvakuituinen ja jämäkkä harja. Presco.fi. Hintaa 5 litran kannulla on 59,90 €. Pienpoistaja Deca Flash liuottaa tehokkaasti piintyneimpiäkin tahroja, jotka eivät häviä tavallisessa pesussa, ja on erittäin helppo käyttää: suihkuta ja pyyhi. Aine ei vaadi hankaamista, ja on ympäristöystävällinen, eikä tahraa tai värjää käsiteltäviä pintoja. Tuotteen koostumus on geelimäinen, ja se on helppo levittää tasaisesti ja tarttuu helposti myös pystysuorille pinnoille jopa laimennettuna. Regénera Cerchi on kokonaisvaltainen vannepesupaketti, joka puhdistaa vanteet ja poistaa rautalikaa
12 AMERIKAN RAUTA 1/2023
Chevrolet Chevelle Nomad STW ’68. Masi Isohannin käpylehmäksi ristimä Chevelle jatkaa samaa all in -linjaa kuin miehen aiemmatkin laitteet. Tai E85-etanolillahan kuparipannun väriseksi muuttuneen farkun nykyinen reippaat 500 nykyhevosta tuottava neljännen polven 6-litrainen käy. Ensin tuosta säilymäihmeestä piti tulla patinoituneen alkuperäisvärinen turbodiesel, mutta sitten tilanpuute sai laittamaan pellin alle bensakoneen. Teksti: Tomi Eronen • Kuvat: Tuukka Erkkilä 13 AMERIKAN RAUTA 1/2023
Amerikan Raudan sivuiltakin tuttuja Masin autoista ovat esimerkiksi kahdella remmiahtimella varustettu ’68 Buick -farmari, tinkimättömästi pro touring -rakennettu ’66 Nova -farkku, sekä viimeisimpänä Whipple-ahdetulla 496-isolohkolla varustettu ’90 454 SS Pickup. ”Autohan oli jäänyt seisomaan jo joskus 80-luvun taitteessa, tarkoituksena lääkärillä on ollut entisöidä tai entisöittää se itselleen eläkepäivilleen. M asi Isohanni kuuluu niihin kotimaisiin rakentajiin, joilta on lupa odottaa jotain melkoisen härskiä joka kerta, kun joku uusi laite miehen tallista päivänvaloon ajetaan. ”Kankaanpäässä toiminut lääkäri on ostanut auton uutena 1968 ollessaan opiskelemassa Jenkeissä. Kattotelineenkin on tarinan mukaan asentanut diileri, jotta tavaraa on reissuilla ollut helpompi kuljettaa.” 70-luvun alussa Nomad tuli sitten ensimmäisen omistajan mukana muuttoautona Suomeen. Soittimena on RetroSound, ja vahvistettua 4L80E-automaattia ohjataan alkuperäisellä karahkalla. Tuon ajan sääntöjen mukaanhan muuttoautosäännösten perusteella tuominen oli ainoa tapa tuoda auto ulkomailta ilman uuden auton veroseuraamuksia. Istuimet ovat edelleen päällisin puolin tehtaan jäljiltä, mutta niiden pehmusteita on jämäköitetty. ”Sehän oli massattu huolella konehuonetta myöten, sinnekin oli tarrapintaan tarttunut seistessä olkia”, Masi jatkaa naurahtaen. Sisältä auto on hienossa alkuperäiskunnossa Dakota Digitalin VHX-mittaristoa ja katseilta suojassa paranneltuja stereoita lukuun ottamatta. Kun hän oli sitten menehtynyt, olivat lapset leikkineet autossa ja sen päällä, osasta kolhuista näki, että ne 14 AMERIKAN RAUTA 1/2023 Chevrolet Chevelle Nomad STW ’68. Sehän oli suoralla kutosella ja manuaalilla, mitään varusteita siinä ei ollut. ”Tällä on aika mielenkiintoinen tarina”, mies aloittaa. Siellä hän on kierrellyt Grand Canyonit sun muut. Jo ennen tuota Pickupia Masi päätyi hankkimaan jutun ’68 Nomadin, jonka kohdalla suunnitelmat ovat muuttuneet matkalla jo moneen kertaan
Ensimmäiseksi asensin siihen paikalleen siis tuon taka-akselin nelilinkkeineen. Tuo autohan on toiminut testialustana kaikenlaisille hulluille teknisille ideoille. Kun sitten syksyllä otin pois alta ne vanhat renkaat, sieltähän löytyi yhden takaa sellainen tennispallon kokoinen patti, että se olisi voinut räjähtää sieltä koska vaan. 15 AMERIKAN RAUTA 1/2023. En halunnut sitä näin hyvälle korille tehdä, joten ennemmin valitsin sitten toisen tien”, hän selittää kääntymistään turbodieselistä sittenkin perinteisempään bensakasiin. Se oli jotenkin niin säälittävän näköinen. ovat tulleet joskus seisonnan aikana. Mustat leveät peltivanteet pillerein ja mahdollisimman levein renkain olivat Masille must-juttu. ”Sehän kävi ja kukkui, ja kaikki toimi ben samittaria lukuun ottamatta. ”Uudet puskurit tilasin heti Summitilta. Aluksi tähän piti tulla Duramax Diesel, ja sen kanssa siinä painittiin kaikkinensa enemmän kuin puoli vuotta, mutta se ei kerta kaikkiaan mahtunut sinne koria leikkelemättä. Masi sopikin pääpiirteissään tehtaan vaaleanvihreässä värissä olleesta Chevystä kaupat näkemättä, ja ajatuksena oli siinä vaiheessa olla maalaamatta koko autoa. Vaikka pinnat olivatkin odotettua kulahtaneemmat, auto oli kuitenkin sisältä käytännössä virheetön vaaleanruskeine sisustoineen. Hankin Quick Performancen Fordin ysituumaisen perän Detroit Lockerilla ja eteen sellaiset Wilwoodin levyt, jotka mahtuvat 15-tuumaisten peltivanteiden kanssa”, Masi kertoo. Lopulta auto laitettiinkin myyntiin Tori.fihin, mutta perikunnalla oli vaatimuksena, että se entisöidään kokonaan. Mitään hitsattavaakaan autossa ei ollut, vain etulokasuojasta löytyi joku pieni vanha ruostepaikka, joka oli tinattu. Tarkempi tutkiskelu osoitti kuitenkin, että joitain paikkamaalauksia oli jo tehty, ja kolhujakin sen verran, että kyllä sen maalaamaan joutuisi. ”Tässähän on ollut sellainen kumimattokin, tämä kun on sitä köyhintä Nomad-varustetasoa”, Masi selittää. Minähän en sitä tiennyt autoa väliomistajalta ostaessani, mutta näin kuulin toiselta tuttavalta jälkikäteen.” Kutoskoneinen käpylehmä. ”Se kutonenkin toimi hyvin, mutta aloin pikkuhiljaa keräillä autoon sopivampaa tekniikkaa. SYCja Yenko/SC-raidat toteutettiin teippisapluunoilla siten, että niitä ei ole lakattu muun korin tapaan, joten ne tummuvat käytössä nopeammin. Samaan aikaan tilasin myös tuon AMD:n SSmallin konepellin, joka kuitenkin asennettiin vasta, kun tuo auto maalattiin uudelleen. Olin kauan halunnut johonkin laittaa tuollaiset keltaiset umpiot, jotka tilasinkin tuohon Amerikasta jo silloin kun se oli vihreä.” Hullujen teknisten ideoiden testialusta. Ajoin sen ensimmäisen loppukesän niine vanhoine kumeineen sillä sellaisenaan, ja niistä 14" pyöristä se Käpylehmä-nimikin tuli. ”Perässä oli alkuun 3,00 välitys, kun tähän piti tulla diesel, mutta nyt siinä on 3,5 perä. Aluksi tähän piti tulla Duramax Diesel, ja sen kanssa siinä painittiin kaikkinensa enemmän kuin puoli vuotta, mutta se ei kerta kaikkiaan mahtunut sinne koria leikkelemättä. Koskaanhan tuo auto ei ole jättänyt tielle, se on sikäli luotettu perheenjäsen, jonka olemukseen ihastuttiin aika nopeasti”, hän kiittelee
Sitten siihen tehtiin toinen samanlainen kunnon suuttimilla, mutta sen myin keulalta melkein saman tien. Kahdella kaasuläpällä varustettu Holleyn Cross Ram -tyyppinen imusarja tekee konehuoneesta mielenkiintoisen näköisen. 16 Chevrolet Chevelle Nomad STW ’68 AMERIKAN RAUTA 1/2023. ”6-litraiseen 4Gen-lohkoon asennettiin LS2:n männät, joilla puristus saatiin nostettua yhteentoista. Kansina Masi käytti portattuja LS3:n versioita, jotka asennettiin ARP:n pulttien ja LS9-mallin monikerrostiivisteiden kera. ”Ensin tähän tehtiin vakiosisuskaluilla ensimmäinen versio 6-litraisesta single turbo -moottorista. Paketin varsinainen erikoisuus on imupuolella, jonne tuli Holleyn Cross Ram -tyyppinen imusarja kahdella kaasuläpällä. ”Tuota imusarjaa on muutettu siten, että ple numit on sahattu irti, jotta ne saatiin mahtumaan tuon konepellin alle. Jarrutehostimena on Hydrobooster. Näissä neljännen polven koneissa on kaikki lohkoa myöten parempaa kuin kolmospolven koneissa”. Meillä oli alkuun ongelmana, että se meni aina vaan vikatilaan avaten vain toisen kaasuläpistä. Moottoria ja vaihteistoa ohjaa Holleyn Terminator X -ohjainlaite”, hän valaisee. Plenumeita Masi joutui kääntämään, jotta paketti saatiin mahtumaan muokkaamattoman SS-konepellin alle. ”Vaihteisto on Vanhasen Pekan vahvistama 4L80E, ja turbiinina 3000 stall speedin billetversio. Se pitää nyt kasata niin, että suuttimet ovat valmiiksi paikallaan ennen imusarjan kiinnitystä. Siinä kävi kuitenkin niin, että mukamas mätsätyillä uusilla suuttimilla neljä kahdeksasta tuotti ahtopaineen puolella 30 prosenttia vähemmän, mikä johti mäntäpistiäiseen. Siinä olikin sitten jo talvi ja ajattelin, että pitäisikö tehdä välillä vaparikone, kun noita ei ole minulla juuri ollut”, mies jatkaa. Sitten, kun lopulta viivästettiin releellä läppärungoille menevää virtaa 0,5 sekunnilla, niin ei ole kertaakaan esiintynyt sitä ongelmaa. Sehän on vähän reippaampi, mutta se on tavallista noissa, joissa on lukkoturbiini. Muuten kokomustasta konehuoneesta pomppaavat silmille kirkkaanpunaiset suorasytytyspuolat sekä ruostepintainen jarrupääsylinteri. Nokaksi tuli Cranen hydraulinen korkeanostoinen rullanokka Pacin Beehive-venajousien ja LS7:n nostimien kanssa. Kahta 90 millin kaasuläppää ohjataan TorqueRushin TRP x2 Twin Throttle Controllerilla. Siinähän on kaksi 90-millistä LS3:n läppärunkoa, ja tuota ohjataan sellaisella kanadalaisella TorqueRush-purkilla, Holleyn Terminatorilla sitä ei voi ohjata. Ne oli tyytyväisiä siellä valmistajalla, kun me keksittiin, miten tuo saadaan ratkaistua.” 6-litraiseen 4Gen-lohkoon asennettiin LS2:n männät, joilla puristus saatiin nostettua yhteentoista
Se voisi olla paljon huonommallakin pidolla. Rattikepin veivaaminenhan on miehekkäintä hommaa, jota voi tehdä housut jalassa”, Masi nauraa höröttää. Sisälle tuli myös uudet matot ja Dakota Digitalin mittaristo. Viime kesänäkin sitä on kolme yrittänyt ostaa, mutta mää en myy sitä ”ikinä”, Masi toteaa. Faktat Chevrolet Chevelle Nomad STW ’68 • Omistaja: Masi Isohanni, 51 • Paikka: Alaveteli. ”Olin hankkinut jo sitä Hovin Kimmolla nykyään olevaa Novaa varten 2007 Yenkoteipit. Vaikkei tästä nyt entisöityä tullut, niin kuin ensimmäisen omistajan perhe olisi halunnut, oon iloinen, että auto on meillä. Kori: Maalattu kuparimaalilla, keltaiset ajovalot, SS-mallin konepelti. Renkaat: 225/75 R15 edessä, 275/60 R15 takana. ”Tein alkuperäiselle kaiutinpaikalle telineen kahdelle keskiäänelle. ”Ensin se piti maalata semmoisella ruostemaalilla, jonka hankinkin tähän, mutta sehän näytti sitten lopulta Panun kattomaalilta. Nythän tuossa kirkkaammalla kuparilla olevassa pinnassa on lakka, joten se ei patinoidu samaan tahtiin kuin nopeammin tummuvat mattapintaiset kohdat.” Vanteiksi Masi hankki heti leveät 15-tuumaiset, joille tuli alkuperäiset pillerit. Vanteet: 7x15" ja 10x15" peltivanteet, alkuperäiset pillerit. Tähän onkin nyt jo melkein valmiina kahdella vierekkäin pystyyn asennetulla ahtimella varustettu LQ4, jossa on 1200 heppaan mitoitetut Gen4-sisuskalut.” 17 AMERIKAN RAUTA 1/2023. Kiitokset: Sonja Hansson, Joni Pannula, Jari Aitta, Juha Hämäläinen, Sebu Jansson, Pekka Vanhanen, Audio Import ja muut hengessä mukana olleet. Ne olivat jo aika eltaantuneet, joten pyysin teipparikaverin liimailemaan ne paikalleen, ja hän myös teki takaosaan tarrat, kun niitähän ei ollut tarkoitettu farmariin. Rupesin sitten googlettelemaan eri vaihtoehtoja, ja soitin yhteen firmaan, josta tarjottiin myös tuollaista kuparimaalia, ja otin sitä mielenkiinnosta. Manuaalisen rattikepin muutin tomaatille itse. Moottori: Moottori: 6.0 LY6 Gen4 V8, LS2:n männät (puristus 11:1), portatut LS3:n kannet, ARP:n kannenpultit, LS9:n multilayer-kansipahvit, Cranen 224-232-asteinen hydraulinen rullanokka .590 nostolla, LS7:n nostimet, Manleyn työntötangot, Pacin Beehive-jouset, Holley Cross Ram -imusarja, LS3:n 90 mm kaasuläpät, Finjectorin 850 cc EV1-suuttimet, Holley Terminator X -ohjainlaite, suorasytytys, TorqueRush TRP x2 Twin Throttle Controller, Holleyn Dominator Billet 160gph tuplapolttoainepumppu, anodisoidut polttoainelinjat, muokatut eBay-pakosarjat, itse tehdyt 3"/2,5" putket Simonsin vaimentimin, Griffinin iso alumiinisyyläri ja kaksi sähköflektiä, vaihteistolle lisäöljynjäähdytin. ”Kokeilin tähän kylkiputkiakin, mutta otin ne sitten pois. ”Sitä kun on tottunut siihen, että pitää olla paljon voimaa, niin ei se vapari sitten kuitenkaan riitä, vaikka on tässä joku 500 heppaa nytkin. Taakse tuli Ground Zeron tuommoinen kulmamonitorityyppinen pönttö, ja varapyöräkoteloon aktiivisubbari.” Ovien ja ikkunoiden tiivisteet Masi uusi kaikki, koska auto on jokapäiväisessä ajossa keväästä syksyyn. Sisusta: Uudelleen topattu alkuperäissohva, Dakota Digitalin VHX -mittaristo, Retrosoundin MP3-soitin, Ground Zeron GZCF 80 Neo -keskiäänet kojelaudan keskellä, Ground Zero GZCB 16.2 SPL -kaiutin takapenkin takana, 10" Ground Zero GZCS10 -aktiivisubbari varapyöräkotelossa. Alusta: Edessä QA1:n yläja alatukivarret ja coiloverit, paksumpi vakaaja, runko ja alatukivarsien kiinnityspisteet boksattu, Jeepin nopeampi tehostettu simpukka, takana 4-link säädettävin tukivarsin ja Ridetechin coiloverit. ”Purin sisustan ja penkkien pehmusteita jämäköitettiin semmoisella ampujien käyttämällä pehmusteella. Voisikin luulla, että tähän autoon Masi on tyytyväinen tällaisenaan, mutta ei aivan, vaan näyttää siltä, että Käpylehmä saa toimia jatkossakin Masin tekniikkaideoiden testipenkkinä. 17-tuumaisia Ansenin sloteja hän on yrittänyt kovasti Chevelleen hankkia, muttei niitä tunnu enää mistään löytyvän. Eivät ne olleet hyvät tähän autoon, yritän etsiä niille toisen elämän. Sonjan kanssa ruvettiin sitten sienellä ja eri työkaluilla sotkemaan sitä Copperia tuohon”, mies selittää. Tämä on yksi mukavimpia autoja, mitä minulla on ollut. Pitoauto. Jarrut: Wilwoodin 12" levyjarrut 4-mäntäisin satuloin edessä, isot rummut takana, Hydrobooster-tehostin. Voimansiirto: Vahvistettu 4L80E-vaihteisto, FTI:n Multi Clutch billet-lukkoturbiini, Kokkolan Moottorihiomolla teetetty kardaani, Fordin 9" taka-akseli 35-Splinevetarein, Detroit Locker -lukko, 3.5:1 välitys
Jo pian hankinnan jälkeen Käpylehmä-nimen saanut Chevelle on saanut toimia Masin välillä mystisiltäkin kuulostavien teknisten ideoiden testipenkkinä. Pitkään suunnitelmana oli asentaa tekniikaksi tehokas Duramax Diesel, mutta lopulta Masin oli antauduttava ja todettava, että se ei yksinkertaisesti mahdu Chevellen konehuoneeseen pilkkomatta puolta autoa. Pienine 14-tuumaisine pyörineen auto näytti Masista käpylehmältä, ja siitä tulikin sille jäänyt nimi. Teksti: Tomi Eronen Kuvat: Masi Isohanni Testipenkki 1. 4. Seuraavassa vaiheessa väri muuttui ensin ruosteenruskeaksi. Tullessa auto oli alkuperäisessä vaaleanvihreässä sävyssään, ja sen olisi kilvistään saattanut päätellä olevan suoraan Amerikantuonnin jäljiltä. 18 AMERIKAN RAUTA 1/2023 Chevrolet Chevelle Nomad STW ’68 1 2 3 4. Myös keltaiset ajovalot Masi tilasi Chevelleen heti kättelyssä. Se oli kuitenkin ollut jo vuosia Suomessa liikenteessä aikoinaan, ja sitä oli paikkamaalailtu, joten kuvassa se on todellista siistimmän näköinen. Se näytti kuitenkin lähinnä peltikattomaalilla vedetyltä, joten Masi päätyi kokeilemaan pintaan kuparimaalia. Ensimmäisiin muutoksiin kuului mustien 15-tuumaisten vanteiden ja leveämpien renkaiden hankkiminen alle. 2. 3
??. ??. Mihinkäs koira karvoistaan… ??. 7. . ??. . ??. ??. Seuraava versio oli tämänhetkinen 4Gen LY6. 6. Se kuitenkin ostettiin Masilta ennen kuin hän ehti autolla edes sen kanssa ajella, vaikka se keulalla ehti käymäänkin. ??. . ??. 5. USA-CARS .fi Puh. ??. Kokonaisuus olisi ehkä ollut enemmän Masin ajatusten mukainen, jos hän olisi onnistunut löytämään autoon ne kauan haussa olleet 17-tuumaiset Ansen Sprint slot-vanteet. TÄYDEN PALVELUN TUONTITALO www. ??. . Sivuputket kuuluivat myös Masin suunnitelmiin, mutteivät ne lopulta näyttäneet Käpylehmässä oikealta ratkaisulta. Käpylehmä on kaiken aikaa saanut toimia Masin testipenkkinä, ja pukissa sen keulalle pääsyä odottaa jo kahdella remmiahtimella varustettu LQ4. ??. 040 506 9008 arto@usa-cars.fi • Kaikki merkit ja mallit • 155-kohdan autotarkastus (kuusi sivuinen raportti, koe-ajo ja 50–100 kuvaa ei velvoita ostamaan) • Varaosat (kontissa ja nopeana lentotoimituksena) • Kontteja lähtee joka viikko! Myös: huollot, korjaukset ja maahantuontikatsastukset AVAIMET KÄTEEN PALVELU WWW.USA-CARS.FI Arto Seppänen 5 6 7. Hän päätyikin rakentamaan tilalle yhdellä reilun kokoisella turbolla ylipaineistetun 6-litraisen kolmannen polven pikkulohkon. ??
Nascar Nascar henkeA 20 AMERIKAN RAUTA 1/2023
Kun Jukka Puumalainen hankki Trans Aminsa reilut 15 vuotta takaperin, se oli vasta maalattu punaisesta mustaksi, varustettu saasteajan 400:lla koneella ja Sierra jätti sen. Teksti ja kuvat: Tomi Eronen • Malli: Janita Piiroinen 21 AMERIKAN RAUTA 1/2023. Lyyäänkö V8 tulille. Pontiac Firebird Trans Am ’75. Nykyisin täysin läpikäyty auto on saanut pintaansa Nascar-kuosin, näyttää keulasta ’73-malliselta, ja on varustettu mekaanisesti ahdetulla 6,7-litraisella LS:llä – saa olla aika kova Sierra, että pysyy kyydissä
Parikymppisenä sen ostin, ja käyttöauto se alkuun oli, mutta sitten Ford-kerhon ratapäiviltä tuli se kipinä viritellä sitä enemmän. Moottori myytiin osina ja ehjistä osista saaduilla rahoilla Jukka laittoi LS-koneen tilaukseen. Varttimaileja ajoin sillä siellä ja tuolla, 12,4 aika tuli Kiikalassa, mutta kotimatkalla kone meni jumiin, eikä pyörinyt enää käsin tallissa. Siinä oli 2,1-litranen OHC-takohilukone, joka kiersi 9 000. ”Sulatin sitten sen Sierran koneen, kun siihen laitettiin ilokaasut, ja päätin keskittyä virittelemään Pontiacia. Siihenhän asennettiin se sama Prochargerin P1-ahdin, joka oli ollut kiinni siinä vanhassa nelisatasessa. Sisusta teetettiin myös valkoisesta nahasta. Konekin remontoitiin ja auto maalattiin mustaksi. ”Siihen tuli Escaladesta purettu 6-litrainen LQ9, joka sovitettiin adapterilla autossa valmiina olleeseen TH400:een. Vanhasen Pekka teki sitten sen askin uudelleen, ja siihen teetettiin samalla turbiini THMaticilla. Samaan aikaan Sierran parilitraisesta jarrutettiin melkein 200”, Jukka selittää nauraen. Konehan oli vakio 400 öljykriisikansilla, Holleyn tuplapumppu oli Edelbrock Performerin päällä, ja siitä dynottiin jossain jokkispaikassa Lahdessa 225 heppaa. 2015 kesällä mä en sillä ajanut, mutta sinä kesänä käytin sen dynossa, jonne sitä tuli säätämään JM-Garagen Janne Malminen. Laitoin Sierraan isommat suuttimet ilokaasulle ja suli kaikki tulpat ja kaksi mäntää Räyskälän varttimailille. ”Varttiakin kävin sillä kokeilemassa, 13,6 oli paras aika. ”M ulla oli tosiaan aiemmin ’86 Ford Sierra, jota rakennettiin mutkaratamielessä, niitä kierrettiin paljon. Sitä konetta ei koskaan käytetty bensalla. Siinä on tänäkin päivänä sama takaakseli, se onkin ehkä se seuraava sulake siinä”, Jukka miettii ääneen. Se oli mun ensimmäinen harrasteauto, tai siitä tehtiin sellainen. ”No, heti kun ahtimen laittoi kiinni, se paikallaan ollut TH350 meni rikki, ja hankin tilalle vakio TH400:n, joka hajosi sekin. Tuolloin 2010 hankin Ruotsista myös Kaufman Racingin CNC-portatut kannet, jyrkemmän nokan ja CSU-kaasarin, jolle polttoainetta syötettiin A1000-pumpulla. Siitä koneesta ei ST-Motorsin dynossa tullut kuin joku 400 heppaa, vaikka vääntöä oli ihan pirusti. 22 AMERIKAN RAUTA 1/2023 Pontiac Firebird Trans Am ’75. 195 heppaa siitä mitattiin takapyörältä ja 298 heppaa ilokaasusarjan kanssa”, Jukka Puumalainen kertoo. Ei enää Sierra jätä. Nämä olikin mulla jonkun viisi vuotta yhtä aikaa. Racer’s Placen Make teki autoon uuden 10-pulttisen perän 4,10:1 välityksellä. ”Sitten tilasinkin ensimmäisen Prochargerin siihen Pontiacin koneen päälle, eikä se ollutkaan ihan niin yksinkertaista, että sen sai siihen sovitettua. Varmaan loppui vakiobensalinja kesken, kun imettiin kahdella pumpulla”, mies jatkaa. Laakerimujua oli öljypohja täynnä.” Jukka totesikin, että se tie oli kuljettu loppuun. Pontiac oli alkuun sikalaiska, Sierralla hoidettiin ne vauhtihommat.” Pontiacin Jukka hankki jo reilut 15 vuotta takaperin, vuonna 2007 silloiselta työnantajaltaan, joka on pitkän linjan jenkkiharrastaja, ”Auto oli tuotu joskus Ruotsista punaisena, ja edellinen omistaja teetti siihen kattavan rempan, jossa kaikki puslat, nivelet sun muut uusitiin. 688 heppaa siitä tuli dynossa.” Konehan oli vakio 400 öljykriisikansilla, Holleyn tuplapumppu oli Edelbrock Performerin päällä, ja siitä dynottiin jossain jokkispaikassa 225 heppaa
”Silloin, kun LS tuli keulalle, kävi ilmi, ettei tuo truck-imusarja mahtunut vakiopellin alle, joten hankin Pieksämäeltä lasikuituisen pellin scooppeineen”, Jukka kertoo. Uuteen moottoriin asennettiin myös vesi-metanoliruisku.” Lähtöjä parantamaan Jukka hankki takaakselille Caltracsit, ja perää vahvistettiin teräsvetarein. Ohjaustehostimen pumppukin oli vaihdettava Corvette-malliin.” Uudemman polven moottorin asennuksen myötä auton sähköt tehtiin kokonaan uusiksi, ja päivitettyyn mittaristoon tuli HP Tunersin tallentava nGauge-monitoimimittari. Päädyin ottamaan sen saman tien 6,7-litraiseksi stroukattuna Scatin veivein ja Rossin männin. Sillä pienemmällä pystyi jarruttamaan kerran ennen kuin jarrut puutuivat. Näyttävän näköiset vanteet ovat mitta tilauksena teetetyt K-Sportit, jotka ovat edessä 19ja takana 20-tuumaiset. Maasturin moottorista Butlerin strokeriin. Kyllä ne vähän pahastuivat Butlerilla, kun mainitsin niistä”, Jukka muistelee naurahtaen ja jatkaa: ”Sylinterikansi oli saanut myös osumaa siinä vauriossa, joten kannet kävivät silloin Aaltosen koneistamossa Mäntsälässä kunnostettavana. Se oli siis valmis moottori mittausdokumentteineen, mutta Pekka täällä purki sen varmuudeksi kuitenkin ja tarkisti kaiken, ja kyllähän sieltä muutama virhe löytyikin. Kuppimallisia etupenkkejä ympäröi tukeva turvakehikko ja etupenkkiläiset pysyvät paikoillaan 4-pistevöissä. Käsijarru on drifting-autoissa usein käytetty hydraulinen. ”Samalla kuuntelin sitten isoja poikia, että millaista moottoria kannattaa ahtaa, ja laitoin tilaukseen Butler Performancen 6-litraisen LSrautalohkon takoalakerralla. Jukka pistikin ensi töikseen tilaukseen uuden Prochargerin D-1X-ahtimen, kun kerran siitä vanhasta ei enää kalua saanut. ”2017 sillä LS-koneella oli ajeltu pari kesää, ja kadulla oli todettu, että kaikki rokkaa, joten mentiin sitten taas Kiikalaan ajamaan. Silloin tuli laitettua myöös tuo Hydrobooster, mutta jälkikäteen ajatellen olisi pitänyt hankkia sähköinen tehostin, ja muuttaa ohjauksen tehostuskin sähköiseksi.” 23 AMERIKAN RAUTA 1/2023. TCI:n Outlawshifterin katkaisijoilla hallitaan jarrun vapautusta ja ilokaasuja. ”LS:n kanssa alkuperäinen jarrutehostinkaan ei mahtunut enää paikalleen, joten vaihdoin sen pienempään, ja se oli huono ratkaisu. Eka veto sutien taas 12,4, vaikka tehoa oli paljon enemmän kuin ennen, sit tokassa vedossa kakkoselle vaihtaessa kanki poikki ja ahdin rikki – syy vai seuraus, en tiedä?” Oli kuitenkin aika ottaa taas auto työn alle. ”Se jarruhomma lähti siitä ylipienestä tehostimesta, ja päädyin tilaamaan Jenkeistä Pontiacin kokonaiset navat C4-Corvetten jarruin. ”Ecun ohjelman voi myös vaihtaa”, Jukka valottaa. Ledivalot löytyvät niin perästä kuin keulaltakin. Totesin sitten, että tallin hyllyssä lojuu edelleen Sierran ilokaasusarja, joka päätettiin muokata neljän suuttimen sarjasta yhdelle ennen kaasuläppää Pontiacin koneeseen sopivaksi
”Sehän menikin sitten askin säädön kanssa leikkimiseksi. Kaikki akselit tulivat billet-kamasta. ”Kun uusi moottori saatiin nippuun, se vahvistettu TH400 hajosi sitten ihan kadulla, ja hankin jostain Vanista 4L80askin, johon Pekka tilasi kaikki uudet sisuskalut. Kaiteeseen. Butler Performancen 6,7-litrainen rautalohkoinen stroker on Suomessa purettu ja koottu kokonaan uudestaan. Vaikka tuo vanhempi keula onkin hyvännäköinen, niin tällä kertaa se tuli oikeastaan sen takia, ettei siihen hätään yksinkertaisesti ’75-mallista keulaa löytynyt. Prochargerin D-1X-ahdin kiinnittää etualalla tehokkaasti huomion. Kesällä 2018 mies lähti kuitenkin suurin odotuksin kokeilemaan läpikotaisin tekniikaltaan uusiksi rakennettua Trans Amia Malmin katukisoihin, olihan alla myös uudet sliksit, joilla pitoa piti olla ihan eri tapaan kuin ennen. Kotimatkalla Keimolassa huoltsilta lähtiessä vedin sitten vitutusburniksen päätteeksi suoraan rampilta satasta kaiteeseen keula edellä. ”Kesä 2020 menikin siinä. ”Tilasin myös eBaystä jotkut sopivannäköiset kuppipenkit, joiden merkkiä en edes muista.” Alustaa parannettiin QA1:n säädettävillä iskareilla sekä rungonyhdistäjillä. Aikaa ei oikein saatu ollenkaan, ajoin kakkosvaihteella maaliin jotain 14 sekuntia. Vanhat ovet taas olivat alareunoistaan niin mädät, että päätin ottaa samalla paremmat ja vaihtaa ne paikalleen.” Jukka tilasi telakalla olleeseen autoon myös minitub-sarjan, jotka samoin kuin uudet turvakaaretkin hitsaili paikalleen peltiseppä Rauhalan Matti, joka muistetaan Amerikan Raudan kantta takavuosina koristaneen ’55 Chevy -farmarin omistajana. En tajunnut, että sliksien kokonaishalkaisija on sen verran suurempi kuin aiemmilla renkailla, ettei vaihteisto vaihtanut normaalisti, kun renkaan halkaisija muutti nopeustiedon askille vääräksi. ”Hankin jenkkipurkaamolta ’73-mallisen keulan, etulokarit ja ovet. 24 AMERIKAN RAUTA 1/2023 Pontiac Firebird Trans Am ’75. Pekka kysyi taas, että paljonko pitää kestää, ja vastasin, että kaikki, ja Pekka totesi, ettei siihen varmaa reseptiä olekaan”, Jukka selittää nauraen. Syksyllä pääsin kuitenkin vielä korjatulla autolla cruisingeissa pyörähtämään”, Jukka muistelee. Mieleen jäi savun keskellä uudella Volvon maasturilla kohdalle pysähtynyt nainen, joka avasi ikkunan ja huusi, että siitäs sait.” Pontiacin keula menikin niin ruttuun, ettei apukuskin puoleinen ovi auennut, mutta auton pystyi kuitenkin nilkuttamaan omin voimin tallille saakka. Ehjien keulan osien saavuttua koko auto maalattiin uudelleen kiiltävänmustalla RR-Designilla Vantaalla. Vaikka tuo vanhempi keula onkin hyvännäköinen, niin tällä kertaa se tuli oikeastaan sen takia, ettei siihen hätään yksinkertaisesti ’75-mallista keulaa löytynyt
Laura sitten sovelsi sitä erimuotoiseen koppaan vapaasti”, Jukka kertoo. Imulämpöongelmat vaikeuttivat sytkän säätöä, kun nakutustunnistin puuttui peliin niin herkästi. Siksi autoon on nyt asennettu myös vetokoukku. Ahtolämpöjä viilentämään on asennettu Snow Performancen Stage 2 vesi-metanoliruisku. Hain sitten 2020 voittaja-auton kuvan, jota näytin hänelle, ja siitä saatiin värimaailma autoon. Mielessä on ollut myös kansien vaihto LS3-mallisiin tai truck-kansien porttaaminen. Vesimetanolin avulla saatiin edes 20 astetta ennakkoa.” Hyvinkään Street Slidessa ensimmäinen veto toi tulokseksi 11,5" slikseillä joka vaihteella sutien 12,53/193 -aikakortin 2,31 sekunnin 60 feet ajalla. ’21 kesällä pääsin sitten valmiilla autolla Kiikalan testipäivään ajamaan, parhaaksi ajaksi tuli 12,36 ja 184 km/h omilla säädöillä. Tulos 12,21/179/2,07 60 feet, Ennätys kuitenkin, mutta iso pettymys. Kemiallinen ahtaminen hoituu Nitrous Expressin yksisuuttimisella sarjalla. Vaikutus ahtoilmaan oli valtava, imuilman ollessa 13-asteista oli ahdettu ilma imusarjassa 14-asteista aiemman 70 asteen sijaan”, hän jatkaa. ”Uudet K-Sportin vanteet tilattiin mittatilauksena JM-Tuonnilta. Ahtimen kaveriksi olen myös harkinnut isoa turboa, joka asennettaisiin compoundtavalla, eli turbo puhaltaisi Prochargerin läpi tuplaten ahdot. Nurmijärveläinen MW Steel toimitti sekä hitsasi siihen päädyt. ’22 kesällä autosta dynotettiin 703 heppaa 1,2 barin ahdoilla ilman ilokaasua. Tarkoituksena on myös hankkia Fordin 8,8" takaakseli valmiiksi odottelemaan 10-pulttisen hajoamista. Ahtoputkisto hitsattiin alumiinista klemmariliitosten poistamiseksi ja välijäähyn sekä kaasuläpän liitokset tehtiin Vibrant-liittimillä”, Jukka avaa viimeisimpiä teknisiä parannuksia. Ja jos tekeminen loppuu, niin ’65 Chevy C20 ja ’20 Mustang odottavat pihassa vuoroa”, Jukka toteaa virnistäen tulevaisuudensuunnitelmistaan. Vetojen tallenteella näkyi, että ahto oli vain 0,5 baria, koska ahtimen hihna alkoi luistaa ja ahtoilma oli 70-asteista. ”Teippihomma meni sitten niin, että tunsin Hyvinkäältä Mainosmerkki-nimistä firmaa pyörittävän Lauran, jolle aloin puhua Nascar-tyylisestä teippauksesta. ”Suunnitteilla on katukisojen kiertoa kärry perässä, jotta saa isommat sliksit mukaan. 25 AMERIKAN RAUTA 1/2023. ”Niiden tuloksena dynottiin 27.11.2022 859 heppaa ja 947 Nm vääntöä. Lämpöongelmien ratkaisemiseksi päädyin sitten hankkimaan Mezierin sähköisen vesipumpun ja laadukkaamman PWR:n välijäähdytinkennon Australiasta. ”Ulkona oli 13 astetta ja silti ahtoilma 70 astetta koko matkan, mistä seurasi, että ECU vähensi sytkää 10 asteella. Sitten muutettiin hihnan linjaa paremmaksi ja ehdin Räyskälään vielä testaamaan syksyn viimeiset. Aiemmin alla oli jotkut Bemarin 19-tuumaiset, nyt taakse tuli tuumaa isommat. Hankin sitä Räyskälän vetoa varten myös 4,5" rollerirenkaat eteen.” Räyskälän testipäivänä hihna piti ja ahtoliitokset pysyivät paikallaan, tuloksena 11,87 sekunnin ja 204 km/h aikakortti 2,19 sekunnin 60 jalan ajalla. ”Sen jälkeen hävisivät tehot, mikä näkyi loppunopeudessa. Imuilmaanturille tehtiin paikka imusarjaan ja anturiksi tuli nopeammin reagoiva RIFE-imulämpöanturi Motion Worksilta Jenkeistä. Nascar-voittajan ilmettä
Aaltosen koneistamolla korjattiin vaurioitunut kansi. Cathedral Port -trukkikannet LQ9-koneesta, samoin imusarja sekä kaasuläppä, Comp Camsin 505 lbs/In tuplaventtiilijouset, kovat tönärit, Comp Camsin blower-nokka (281 / 289, lobe sep. Snow Performancen Stage 2 ahtopaine-ohjattu vesi-metanolijärjestelmä kahdella suuttimella, Nitrous Expressin 1 suuttimen ilokaasujärjestelmä, purge ja pullonlämmitin. jarrujen vapautus, 2. Sisusta: Valkoinen nahkasisusta muutettu maalaamalla mustaksi, takapenkin rungot työstetty turvakaariin sopiviksi, kuppipenkit ja 4-pistevyöt, turvakaaret, minitubsit (takakaaret tehty sisäpinnasta pystysuoriksi koteloiksi), AEM-laajakaista, Auto Meterin ahtopainemittari, HP Tunersin tallentava nGauge-mittari. Matti Rauhalalle koritöistä, turvakaarista ja lokarinlevityksistä. Teho: 859 hv, vääntö 947 Nm. 115, nostot .595" ja .608"), Procharger D-1X -remmiahdin, Prochargerin Race blow off -venttiili, 2 barin MAP-anturi, PWR-välijäähdytin, Griffinin F-body LS swap -alumiinisyyläri tuplaflekteilä, Mishimoton alumiinipaisuntasäiliö, ventiilikopista AN10-huohotinlinjat keruusäiliöön, pitkät Hookerin peltipakosarjat, 3" rosterinen X-haarapakoputkisto ja yksi äänenvaimennin per puoli, laajakaistalambda, josta yhteys HP Tunersin vaihteiston ja moottorin tiedonkeruu + ohjelmointiyksikköön, orkkis tankkiin hitsattu kaksi AN10-lähtöä ja paluu, 1200cc pa-suuttimet, E85-polttoaine, 2x12" 100 micronin esisuodatinta 3 x Bosch 044 -pumput AN10-teflonlinjoilla, Magnaflow’n ahto regulaattori ja AN8-lähdöt kiskoille ja ilokaasufoggerille Nuken 10" 10micron suodattimen läpi. Broidit neuvonantajina – Sami ja Pasi. Moottori: 408 CID V8, Jenkeissä Butler Performancen muokkaama 6,0 LS rautalohko stroukkikäyttöön, ARP:n studit yläja alakerrassa, Eaglen takoteräs 4,0" stroukkikampiakseli, Scatin 6,125” teräskiertokanget, Ross 4,030" takomännät ahtokäyttöön (dish 15cc), 10,5:1 puristukset. 26 AMERIKAN RAUTA 1/2023 Pontiac Firebird Trans Am ’75. ilokaasu), Pontiacin isompi kardaani HD-ristikoilla ja 2 turvasilmukalla, 10 bolt -perä 4,11:1 välityksellä ja Strangen teräsvetoakseleilla. Kori: Keula muutettu ’73-malliseksi, lasikuituinen konepeitto scoopilla, maalattu mustaksi ja teipattu Nascar-tyyliä jäljitellen, ksenonajovalot ja liikkuvat vilkut, Digitailsin lediparkit edessä ja ledivalot takana. Jarrut: C4-Vetten levyjarrut, sähköinen jarrupaineen säädin, Hydrobooster-jarrutehostin, hydraulinen käsijarru. Konepeiton Jukka joutui vaihtamaan scoopilla varustettuun lasikuituiseen LS-swapin myötä, kun truckmallin korkea imusarja ei mahtunut alkuperäisen alle. Toni ja Teemu Salo – tekivät pitkästä tavarasta pakoputkiston sekä ahtoputkiston. Jos tekeminen loppuu, niin ’65 Chevy C20 ja ’20 Mustang odottaa pihassa vuoroa, Jukka toteaa virnistäen tulevaisuudensuunnitelmistaan. Radalla Weld Alumastar 15x10" Hoosierin 28x14,5" slikseillä. Faktat Pontiac Firebird Trans Am ’75 Omistaja: Jukka Puumalainen, 41 Paikka: Järvenpää. Renkaat: 265/35 R19 ja 295/25 R20. Kiitos: Mikko Toivonen – on jeesannut vuosia kaikessa, silloinkin, kun itse ei jaksa. Alusta: Corvetten ohjaustehostimen pumppu ja etujarrut, säädettävät QA1-iskunvaimentimet, rungonyhdistinkiskot, Caltracsit taka-akselilla. Voimansiirto: Vahvistettu 4L80E 4-vaihteinen automaattivaihteisto billet-akseleilla, Circle D Billet -lukkoturbiini, TCI Outlaw -shifteri kahdella katkaisijalla (1. Pekka Vanhanen – tehnyt pari askia ja purki ja kokosi viimeisimmän moottorin, vaikka se tuli valmiina Jenkeistä. Dynoissa on käyty moottoridynossa Kivinummella, missä oli mukana JM Garage Ylöjärveltä, pyörädynoissa ST Motorsilla ja Nymans Garagella. Vanteet: KSport HS-36 -mittatilausvanteet, 19x9" edessä ja 20x10,5" takana. Mainosmerkki Oy Laura Kela – hoiti teippaukset ja suunnittelun mun ideoista ja kuvista
(09) 302 847, 050 330 5780, Fax (09) 340 1073 jaakko.husso@pp.inet.fi Kun muutat, kerro myös meille Tilaajapalvelu: puh. AUTOMAATTIEN AMMATTILAINEN • Korjaukset, varaosat • Vanhat Hydramatic, Fordomatic, Torqueflite, Powerlite, Borg-Warner, Dynaflow automaatit • Mersut, Bemarit, monet Japsit ym. Autotransmission Pekka Nätkin Pörstiläntie 16, 28760 Pori Puh. 0400 563 522 Marko Pohjalainen Myös huollot ja isommat työt vanhempiin jenkkeihin SOITA TAI LÄHETÄ SÄHKÖPOSTIA www.kauharacing.com. Olipa tarpeen sitten huolto tai korjaus. 03 652 3380, 040 0813 297, 0500 813 297 Olemme valtuutettu AD-autokorjaamo AUTOMAATTI VAIHTEISTOT KAIKKI MERKIT USA-MOOTTORIT JA PERÄT VAIHTEISTOJEN, MOOTTORIEN JA PERIEN KORJAUKSET SEKÄ HUOLLOT Vaihtovaihteistot Varaosien maahantuonti ja myynti Varaosien mukana neuvontapalvelu Dacco turbiinit Erikoisalana TH-700 R4 vahvistukset ja korjaukset, sekä Electroniset vaihteistot esim. 03 2251948, ma-pe 8.30–16.00 tilaajapalvelu@ amerikanrauta.fi TERVETULOA NETTIKAUPPAAMME Kysy lisää: usaosat@kauharacing.fi Puh. 02 648 6677 WWW.AUTOTRANSMISSION.FI Hämeenlinnalainen jenkkiautojen asiantuntija Merten takaa matkustanut autosi saa meillä arvoistaan käsittelyä. Ota rohkeasti yhteyttä! www.americanpower.fi American Power Oy, Takumäenkuja 2B, Hämeenlinna Puh. 4L-80E HELSINKI AUTOMATIC CENTER OY Jaakko Husso: Hiihtotie 7 B, 01280 Vantaa, Rajakylä Puh
Pullea Bertta 28 AMERIKAN RAUTA 1/2023
Teksti: Tomi Eronen • Kuvat: Tuukka Erkkilä 29 AMERIKAN RAUTA 1/2023. Dodge Coronet Convertible ’50. Imatralaisen Kalle Luostarisen karamellinvihreä avo kätkee konehuoneeseensa jonkinasteisen yllätyksen – pellin alta löytyy nimittäin remmiahdettu vanhan liiton Hemi
Katselin Chryslerit ja Plymouthitkin läpi, mutta jouduin sitten palaamaan vilkaisemaan tätä tarkemmin. Kalle nostaakin hattua teipparille siitä avusta suunnattoman paljon. Kun se katto oli mennyt ihan lahoksi, oli sitten penkkikin mennyt hajalle, joten lainattiin kaverilta sopiva sohva sitä varten”, Kalle selittää. ”Sehän on vähän sama kuin sanoisi naiselle, että voithan sinä käydä katsomassa sitä kissanpentua, kun et sä sitä kuitenkaan ota”, hän myöntää nauraa röhöttäen. ”S iinä kävi semmoinen perinteinen vahinko, että olin tekemässä jotain ihan muuta, kun tämä tuli vastaan”, Kalle Luostarinen aloittaa Pulleaksi Bertaksi nimeämänsä Coronetin tarinan. Olikohan se ensimmäinen tai toinen So-Car Meet, jota oltiin järjestämässä Lappeenrannassa siinä kuukauden päästä, ja sinne otin sitten tähtäimeksi saada auton kuitenkin ajokuntoon.” Patinakuosissa baanalle. Se aski oli siitä jännä, että se toimi vain pienen ja ison ”alueen” ykkösvaihteella. Punaiset vanteet ja canvas-katto tuovat vihreälle mukavan kontrastin. Ja nimenomaan vain katsomaan, eihän hän itselleen mitään tällaista projektia katsellut. ”Sainkin sitten tankin sitruunahapolla ja sepelillä sen verran puhdistettua, ja kaasari ja jarrut piti tietysti putsailla myös, että sain auton jonkinlaiseen ajokuntoon, ja kuukausi ostohetkestä sen ajelin siirtolapuilla kyseiseen tapahtumaan. ”Bändini basisti pyysi minua etsimään itselleen vanhojen päivien projektiksi jonkun 70-lukuisen ison Dodgen, joita rupesinkin sitten selaamaan Nettiautosta silloin 2017. Kalle onnistui löytämään rautarangaksi rapistuneen tilalle eBaystä ehjän alkuperäisratin, joka maalattiin mirravihreällä. ”Tämä oli varustettu alkuperäisellä lättäpääkutosella ja Gyromatic-puoliautomaattivaihteistolla. Auton nimi, Pullea Bertta, löytyy myös kynnyslistoista. Tämä oli US-Tradingillä Hyvinkäällä kaupan, ja oli siellä kai seissyt vuosia, kun sitä ei ollutkaan se auton tilannut kai ostanut.” Pian oltiinkin siinä tilanteessa, että Kalle oli sopinut menevänsä projektia katsomaan. Kirkkaanvihreällä sävyllä ei ole mitään tekemistä Gas Monkey Garagen kanssa, vaikka monet ovat televisiosta oppineet tuntemaan sen pajan nokkamies Richard Rawlingsin suosikkivärinä. ”Se oli täysi raato, jota kuulemma oli omin voimin liikutettu, mutta ei sen toimintakunnosta ollut mitään takuuta. Tämä kyseinen yksilö vilahti ruudussa, mutten kiinnittänyt siihen sen suurempaa huomiota. Myös NOS-mittareita hän löysi, uskomatonta kyllä, samasta paikasta, ainoastaan nopeusmittarin Kalle joutui maalauttamaan uudelleen, ja siihen teetettiin uudet valkoiset tarrakirjaimet. Mikään unelmaprojekti kyseessä ei varsinaisesti ollutkaan, vaikka kovapeltinen vahvasti patinoituneessa kuosissa ollut Colorado-auto olikin. 30 AMERIKAN RAUTA 1/2023 Dodge Coronet Convertible ’50
Siitä piti poistaa se kellokaulus kokonaan pois ja tilata siihen erikoisadapteri, jotta tuohon long block -tyyppiseen koneeseen sai sovitettua tuon 727:n. ”Takajousien ripustuksia siinä samalla vähän jäykättiin, kun oli jo oma moottoripäisyys mielessä, että sinne pitää ahdin tulla, kun edellisessä autossakin oli sellainen ollut. Ei sillä huippunopeutena ollut kuin 60, mutta sitten yhtäkkiä ajossa lämmettyään motarilta ramppiin käännyttyä, kun kaasu oli nostettu pois se vaihtoikin lopulta kakkosen, ja rupesi toimimaan ihan ok. ”Oltiin silloin 2019 äärettömän kovasti menossa Haapsalun American Beauty Car Show’hun, mutta rekisteröintikatsastus jäi kiinni käsijarrun pitämättömyydestä, ja sinne piti nöyrtyä menemään lopulta kaverin kyydillä.” Sohvat verhoili vihreällä ja valkoisella keinonahalla Kallen huonekaluverhoilijatäti, jonka hän pitkällisen taivuttelun jälkeen sai hommaan suostuteltua. Tiedossa oli jo, että se ei kuitenkaan jäisi siihen lättäpääkoneeseen, joten silloin ensimmäisen talven aikana aloin metsästää tähän vanhaa Hemiä.” Chryslerin ’52-mallinen 331 Firepower Hemi löytyikin Lappeenrannasta, ja sitä Kalle alkoi sovitella keulalle. Kun tekniikan sovitus oli valmis, kori nostettiin patinoituneena rungolle, ja Kalle ajelikin Dodgella sellaisenaan kuukauden päivät seuraavana kesänä. Kalle halusi keulalle myös coiloverit, joilla korkeuden ja jäykkyyden saa säädettyä painavan Hemin kanssa kohdalleen. Ei siis vaihtanut automaattisesti ykkösen ja kakkosen välillä. ”Vaihteisto vahvistettiin valmiiksi kestämään mahdolliset tulevaisuuden tehot. Kai se oli tässä se Jaguarin etupää, jonka myötä tuli annettua pirulle pikkusormi, ja sitten siihen tuli Fordin akselikin”, Kalle toteaa pilke silmäkulmassaan. Olisihan Moparillakin ollut hyviä periä, mutta tämän kuori oli tallilla sopivasti, ja sitten totesin, että ysituumaiseen saa paremmin välityksiäkin. Sitten rälläköin runkoaisat poikki ja aloin mallailla Jaguarin osia paikalleen.” Jaguarista tuli siis Dodgeen myös modernimpi hammastanko-ohjaus. Se oli täysi raato, jota kuulemma oli omin voimin liikutettu, mutta ei sen toimintakunnosta ollut mitään takuuta. Sehän taas aiheutti sen, että kardaani piti rakentaa kokonaan itse”, hän jatkaa. Mähän olen ollut aina Mopar-puritaani, varmasti 20 vuotta on tullut harrastettua nimenomaan niitä ja vain niitä. Korkeussäädettävät kynätolpat tulivat myös taka-akselille, joka on kuitenkin tuettu paikalleen lehtijousin. ”No, eihän se sinne alkuperäisten runkoaisojen väliin mahtunut, joten piti alkaa miettiä, millaiseksi sen etupään muokkaisi. Joku vinkkasi sitten, että Jaguarin XJ6:ssa saattaisi olla sopivat ohjauksen osat, ja sellaiset kävin sitten tuosta ihan naapurista, siis 500 kilsan päästä, Porista hakemassa. Peräkin vaihdettiin jo siinä vaiheessa Fordin 9-tuumaiseen siltä varalta, että sitä tehoa tulee joskus enemmänkin. Lopputulos on tyylikäs, mutta valkoisia keskiosia Kalle on jo hieman katunut, ovat kuulemma työläät pitää puhtaina. 31 AMERIKAN RAUTA 1/2023
Tuossa on niin huonosti virtaavat kannet, että olen vähän hissukseen kyttäillyt ’53–54 mallin paremmin virtaavia kansia”, Kalle kertoo. Sittenkin kiiltäväksi. Siinä käytin kaikkia osia, mitä sinne mahtui, aina takaluukkua myöten. Kylkilistoista varmaan puolet on uusia NOS-listoja, mutta muun muassa ovien yläreunan rosteriset listat, jotka olivat rokoilla, kuin Oltermannia, niin niiden kunnostuksesta pitää nostaa hattua Loimaan Kromaukselle. Halusin sitä pyörittämään vanhanaikaisen hammashihnan, ja sen uudet hihnapyörät laskettiin niin, että saatiin vakioalakerralle riittävän matala ahtopaine.” 32 AMERIKAN RAUTA 1/2023 Dodge Coronet Convertible ’50. Uusi kirkkaanpunainen canvas-katto tilattiin Jenkeistä, ja sen asensi paikalleen Tapiolan Autoverhoilu. Siinä ehti olla alkuun paikallan hetken valkoinen vinyylirätti, mutta ei se näyttänyt oikealta.” ”Uudelleen kromatut puskurit tulivat Jenkeistä, ja käpyjä ei ole takana paikallaan siksi, että sain sieltä puskureiden mukana vahingossa ’49 mallin kävyt. Samalla konepeltiin tehtiin tuommoiselle Hilborn-tyyppiselle scoopille reikä. ”Sitten sain sovittua tutun automaalarin kanssa maalauksesta, kunhan hommalla ei olisi kiirettä. Itse olen tuohon väriin kyllä tyytyväinen.” Lyhyesti sanottuna maalauksen yhteydessä korista kaikki purettiin ja uusittiin tai kunnostettiin ennen kuin ne kiinniteltiin uudelleen maalattuun koriin takaisin. Samalla myös runko puhallettiin ja maalattiin mustalla epoksilla samoin kuin korin pohjakin. Venttiilikopat on vaihdettu Dodgen Red Ram -versioihin. 331-kuutiotuumainen Firepower Hemi on sisuskaluiltaan ainakin toistaiseksi nokkaa lukuun ottamatta vakio. ”Ei se patina sitten ollut kuitenkaan minun juttu, olen minä sen verran harakka, että halusin tästä kiiltävän”, Kalle toteaa. Auton kittausten annettiinkin kuivua kaikessa rauhassa neljä kuukautta ennen kuin varsinainen väri laskettiin pintaan. Nehän verhoili loppujen lopuksi huonekaluverhoilijatätini, jonka sain hommaan houkuteltua. ”Minulla oli 1000 litran IBC-kontti, jossa oli sitruunahappoa. Värihän valikoitui niin, että minulla oli laatikollinen värikarttoja, joista pyysin tuota mielitiettyäni valitsemaan mahdollisimman kirkkaan vihreän, koska sellaiseksi tuon halusin. ”Uusi Blower Shopin ahdin on käsitelty vanhan näköiseksi ja maalattu muistuttamaan magnesiumpintaista. ”Moottori on koottu uusilla vakiopalikoilla ahdinnokkaa lukuun ottamatta, eikä sitä ajetakaan nyt kuin 0,3 barin paineilla, ettei se hajoa. Blower Shopin uusi ahdin on meikattu vanhan näköiseksi, ja sen serpenttiinihihnapyörä on korvattu vanhanaikaisella hammaspyörällä, kuten tyyliin sopii. Siellä kunnostettiin myös peilit.” Vanhaa näköä. Jälkikäteen olen kuullut, että se on kaasuapinoiden auton väri, mutta en minä sellaista miettinyt, kun eihän mulla edes ole telkkaria. Penkkien rungot kävivät hiekkapuhalluksessa ja maalauksessa, ja sohvat verhoiltiin vihreällä valkoisin keskiosin ja terein. Ahdin on tarkoitettu Chevyn 350:n päälle ja serpenttiinihihnapyörästölle, ja siihen teetettiin alumiininen sovitelevy, jolla se saatiin sovitettua tuohon imusarjaan
Kiitos: Imu, Jaako, Uuno sekä muutkin karkeloihin osaa ottaneet tallitontut, eihän näitä yksin kukaan saa tehtyä. ”Saman syksyn Kouvolan Swapistä tuli myös Peoples Choice -palkinto, vaikka kyllähän minä ensisijaisesti olen tehnyt tuon sellaiseksi, että sillä ajetaan, eikä niinkään näyttelyissä kierrätettäväksi. Sisusta: Ratti maalattu mirravihreällä, 11 kerrosta lakkaa, vihreällä ja valkoisella keinonahalla verhoillut alkuperäiset penkit. Kalle ei sitten lopulta kuitenkaan malttanut vain keskittyä nauttimaan vasta valmistuneesta Coronetistaan, vaan tuli kuin vaivihkaa ostaneeksi sen rinnalle uuden rakentelukohteen ja pian toisenkin. Vanteet: Muokatut 15" peltivanteet, alkuperäiset kapselit. ”Sitten kun tuolla oli juuri päässyt ajelemaan, niin minähän tulin ostaneeksi ’38 Plymouth -projektin, joka piti sitten saada valmiiksi seuraavan vuoden Hayride Jamboreehen, ja taas jäi valmis auto pihaan seisomaan”, mies kuittaa nauraen. Viime kesän Haapsalun reissua varten vaihdoinkin käytettävyyden nimissä polttoaineen E85:sta tavalliseen pumppubensaan, kun Virosta ei E85:ttä saa, ja samalla välitys vaihdettiin harvempaan, niin niillä kulutus laski 20 litraa sataselle”, Kalle toteaa ihmeissään. Kori: Maalattu metallinhohtovihreällä, kirkkaanpunainen canvaskatto lasi-ikkunalla. Vanhan ilmeen Kalle on halunnut säilyttää autossa muutenkin, eikä ulkokuoressa alkuperäisestä poikkea oikeastaan muu kuin konepellin scooppi ja väritys. 33 AMERIKAN RAUTA 1/2023. Offset piti muuttaa paljon vähemmän ulospäin levittäväksi. Faktat Dodge Coronet Convertible ’50 • Omistaja: Kalle Luostarinen, 49 • Paikka: Imatra. Offset piti muuttaa paljon vähemmän ulospäin levittäväksi, ja samalla takavanteita levitettiin. Vaikkei tämäntyyppisiä autoja yleisesti polttoaineensäästömielessä hankitakaan tai harrastetakaan, niin kyllä tuon suuruinen pudotus kulutuksessa lisää useimmilla ajamista kummasti. Voimansiirto: Vahvistettu TF727automaatti, omatekoinen kardaani, Fordin 9" perä 3,00:1 välityksellä. Renkaat: 215/75 R15 ja 235/75 R15" valkosivurenkaat. ”Halusin tuohon peltivanteet alkuperäisin kapselein, joten nekin piti rakentaa juuri tähän autoon. Halusin tuohon peltivanteet alkuperäisin kapselein, joten nekin piti rakentaa juuri tähän autoon. Jarrut: Levyjarrut joka nurkassa, rodimallin jarrupääsylinteri rungon välissä. Alusta: Jaguar XJ6:n etukelkka ja hammastanko-ohjaus, QA1:n coiloverit edessä ja takana, takapään runkoaisat boksattu. Ystäväni sanoikin, että olet kyllä hankalin mahdollinen ihminen, että kaiken pitäisi näyttää alkuperäiseltä, mutta sitten pitäisi olla kuitenkin tehokas ja paranneltu.” Uusine värityksineen ja verhoiluineen Dodge valmistui kesäksi 2021, ja oli ensimmäistä kertaa julkisesti esillä Lappeenrannan Cruisingissa, mistä tulikin kotiin vietäväksi Peoples Choice 1 -palkinto. Moottori: ’52 331 cid Firepower Hemi V8, Hothemiheadsiltä tilattu Blower-nokka, Weiand 7138 alumiininen imusarja, Holley 750 cfm tuplapumppukaasutin, Blower Shopin Low Profile -ahdin, Thermotecillä päällystetyt rosteriset made by myself -pakosarjat, 2,5" H-pakoputkisto kaksilla äänenvaimentimilla, 12 voltin sähköt, sähköinen suurtehobensapumppu, rosteritankki
YKSISARV INEN 34 AMERIKAN RAUTA 1/2023
Polvijärveläinen Jarmo ”Spude” Sulka-aho löysi puolentusinaa vuotta sitten Mustangeja katsellessaan klassikko-Chevy-erikoisuuden, jollaista ei olkeastaan pitäisi olla edes olemassa. Chevrolet Bel Air Sport Sedan ’55. Neliovinen hardtop tuli nimittäin mallistoon vasta mallivuodelle 1956. Teksti: Tomi Eronen • Kuvat: Tuukka Erkkilä YKSISARV INEN 35 AMERIKAN RAUTA 1/2023
On kokeiltu vähän joka merkkiä, mutta tuo Chevrolet tuntuu nykyään siltä omalta.” Tarjolle tuli siis oranssi neliovinen viisvitonen, jonka kuvissa Spude huomasi pian jotain erikoista. ”Kyllä sitä Tero’s Garagella tutkittiin tarkkaan, eikä mistään löytynyt jälkikäteen tehdyn näköisiä hitsisaumoja tai mitään jälkiä siitä, että tämä olisi jälkikäteen rakennettu. ”Kyllä se aina on haaveena ollut tämä viisvitonen, mutta katselin silloin Mustangeja myös. ”Kun katselin niitä kuvia, niin tajusin, että tässä yksilössä on jotain outoa. Louisin tehtaalla valmistettu, ja tosiaan kaikki numerot tuntuvat täsmäävän aitoon ’55 Sport Sedaniin, jollaista ei pitäisi olla olemassa. ”T ää tuli Amerikasta John Atkinsonin kautta 2016. Tässä on kuitenkin viisvitosen keula ja takalokarinkaaret, ja listoitus taas on sama kuin farmarissa. 36 AMERIKAN RAUTA 1/2023 Chevrolet Bel Air Sport Sedan ’55. Tiedä sitten, voiko tämä olla joku esisarjan hardtop, jolla on esitelty uutta korimallia jälleenmyyjille, sitä en ole saanut varmistettua mistään.” Matarod Red -oranssinpunaisen ja Dune Beigen yhdistelmä on ollut Chevyn pinnassa jo tehtaalta, vaikka maalipinta onkin joskus uusittu. Eihän tällaista korimallia ollut vuonna 1955 virallisesti olemassakaan! Atkinsonin kautta tuli kuitenkin tieto, että myyjän naapuri oli hankkinut auton uutena tällaisena vuonna 1956, ja kyllä ne väittivät kovasti, että tämä auto olisi ollut uudesta asti neliovinen hardtop.” Sport Sedan tuli tosiaan valikoimaan vasta klassikko-Chevyjen seuraavaan vuosikertaan, joka näennäisestä samankaltaisuudestaan huolimatta poikkeaa ’55 vuosimallista niin monelta osin, että neliovisen tolpan muokkaaminen jälkikäteen hardtopiksi tehdastyyliin olisi aika työlästä, vaikka sitäkin kyllä tiedetään tehdyn. Kaksiovisissa ’55 Sport Coupeissa on erilaiset listat”, Spude luettelee auton erikoisia piirteitä. Kattoa ei ole vaihdettu sen paremmin kuin takakylkiäkään, eikä tässä yksilössä ole mitään tolppaa ollut, kyllä tämä on neliovinen ht aina ollut. ”Tämän mallikoodi on 1039D, eli Sport Sedan, vaikka tuota 4D HT -korimallia ei vielä 1955 ollut. Aspegrenin Marko hoiteli minun puolesta näitä asioita siellä kanssa”, Spudena jo kouluajoilta tunnettu Jarmo Sulka-aho kertoo. Itse tykkään kyllä erityisen paljon tästä Chevroletin vuosimallista juuri. VC55S taas kertoo tämän olevan V8-moottorinen, ’55-mallinen ja St. Valiantilla minä harrastuksen aloitin silloin 1990, ja monenlaista jenkkiä on ollut tässä välissä
Raikkaan valko-oranssi sisustus noudattelee ulkokuoren sävyjä tarkasti aina mattoa myöten. Alkuperäisväreissä säilynyt. Vaihteenosoittimeen tuli 4L60E:n asennuksen myötä uusi nelivaihteisen lasi. Ne tulivat 2018. 37 AMERIKAN RAUTA 1/2023. Sisustahan tässä oli tullessa aika karu, Hanna Närhi-Hiltunen teki Hankasalmella sen kattoverhoilua myöten tähän uusiksi jo silloin 2017. Dakota Digitalin pyörittäjä muuttaa sähköisen vaihteiston nopeustiedon vaijerikäyttöiselle alkuperäismittarille. Takajouset uusittiin myös silloin, ja Marteliukselta tuli uusi pakoputkisto”, Spude kaivelee muistiaan. Kyllä sitä Tero’s Garagella tutkittiin tarkkaan, eikä mistään löytynyt jälkikäteen tehdyn näköisiä hitsisaumoja tai mitään jälkiä siitä, että tämä olisi jälkikäteen rakennettu. Neliovisen hooteen hienous näkyy parhaimmin, kun kaikki ikkunat on laskettu alas. Se olikin ihan ensimmäisiä juttuja, ennen sitä vaihdettiin etupään kaikki nivelet serkkupoika Ari Matilaisen korjaamolla Hankasalmella. Radio on alkuperäinen kaiutintaan myöten, Spude kertoo kuuntelevansa veekasin ääntä mieluummin. Vaihteistona oli Powerglide. Tarkoitus minulla olikin itse rakentaa enemmän tätä autoa, mutta kaksi vuotta sitten vaimo kuoli, ja jäi hetkeksi taka-alalle tämä autohomma, mutta nyt sitten päätin, että omille 50-vuotispäiville tämä pitää saada valmiiksi.” Viime keväänä Spude veikin Bel Airinsa Teron tallille naapurikunnan puolelle, missä alkoi tapahtua tekniikan päivitysten suhteen. Ostin tämän nykyisen tekniikkapaketinkin varastoon jo pari vuotta sitten, mutta se seisoi Tero’s Garagella varastossa sitten odottelemassa Teron kiireiden takia. Lattiamatto tilattiin valmiina Jenkeistä, ja Hanna asenteli sen samalla paikoilleen. Suomeen tullessaan Bel Air oli pääpiirteissään suhteellisen siistissä kunnossa, mutta pientä ehostettavaa löytyi joka puolelta. On tämä tosin joskus uudelleen maalattu, mutta laatan mukaan tämä on ollut aina tällainen Matador Red ja Dune Beige. ”265:lla tämä on alun perin ollut varustettu, mutta siihen oli jossain vaiheessa vaihdettu 283. ”Puskurit ovat uudet myös
Etujarrut vaihdettiin myös uuteen levyjarrusettiin, ja samalla niihinkin tuli tehostin. Huoleton harvinaisuus. Classic Performance Productsilta sai valmiin LS-swappisarjan, joka sisälsi moottorinkannakkeet, pakosarjat, vaihteiston kannakkeen, Holleyn öljypohjan ja pakoputkien lähdöt, jotka Tero tosin joutui tekemään uusiksi, jotta putket sai oikeasti kulkemaan järkevästi ja lambdaanturit toimiviin paikkoihin. Toisaalta Polvijärven liikennekään ei ole aivan samanlaista kuin Los Angelesissä tai edes Helsingissä, joten riski, että jotain sattuisi, on lopulta melkoisen pieni. ”Konehuoneesta haluttiin tehdä vanhan näköinen johdotuksia myöten, värityksen sain valita itse, ja siitä tulikin perinteinen Chevroletin oranssi. ”Kun tämä on tehty nelivedon laatikosta, niin siellä on valmiiksi semmoinen Corvette-mallin servo valmiiksi toisin kuin takavetoisten laatikoissa”, vaihteiston parantelusta vastannut Tero Niemeläinen kertoo. Semmoinen 1 500 kilometriä sillä tuli tänä kesänä mittariin, että ei sillä ihan älyttömiä ole tullut ajettua. ”Tullessa tämän alla oli 15-tuumaiset Modularit, jotka vaihdettiin viime kesänä Teron Nomadin alla tulleisiin Torq Thrusteihin, joille tuli vain uudet renkaat”, Spude jatkaa. Nelivetoisesta Silveradosta lähtöisin oleva 4L60E-automaatti shimmattiin tiukemmaksi ja siihen asennettiin Koskisen reseptin mukaisesti yksi lisälevy. Perä tästä on jossain vaiheessa vaihtunut ’58–61-malliseen, mutta se varmaan vaihtuu tai remontoidaan vielä jossain vaiheessa. Moottorinohjaus säädettiin myös uusiksi Tero’s Garagella. Bel Air sai nykyisen California rakensa oikeastaan levyjarrujen myötä, niiden kanssa kun tuli samassa paketissa kaksi tuumaa keulaa madaltaneet droppiolka-akselit. Moottorin vaihdon yhteydessä tuli ohjaukseen uusi tehostettu simpukka, tässä ei ollut tehostinta aiemmin ollenkaan. Tämä kulkee kympillä ysivitosta matkassa, sekin on mukava puoli. Moni saattaisi pitää moisella superharvinaisuudella ajelua kaikkea muuta kuin huolettomana, mutta Spudea auton ainutlaatuisuus ei tunnu vaivaavan. ”Tuohon ruiskukoneeseen olen ollut tosi tyytyväinen, se lähtee saman tien käyntiin, kun avainta napauttaa. Niemeläisen Teron ’57 Nomadista jää ilmeisesti perä yli, joten se voi olla yksi vaihtoehto.” Terohan tosiaan hankki viime kesänä keltaisen Nomadin, josta tuli jo Spuden Bel Airiin vanteet, kun Tero hankki omansa alle pari tuumaa isommat. 38 AMERIKAN RAUTA 1/2023 Chevrolet Bel Air Sport Sedan ’55. Huolettomampi sillä on nyt ajella, kun ei joka ajon jälkeen tarvitse hammasharjalla jynssätä”, mies tuumaa ääneen. Tässä paikallisissa tapahtumissa, sitten Drive-In & Rockissa ja Lapinlahti Cruisingissa sekä Pieksämäen Big Wheelsissä on tullut käytyä. ”Moottorihan sinällään on melkein vakio 5,3-litrainen LM7. Tullessa tämän alla oli 15-tuumaiset Modularit, jotka vaihdettiin viime kesänä Teron Nomadin alla tulleisiin Torq Thrusteihin. Syyläri ja polttoainetankki uusittiin myös”, Spude listaa. Ei tästä mitään näyttelyautoa ole tarkoitus ollut minulla tehdäkään, tavoitteena on saada vain kilometrejä alle
Jarrut: CPP:n levyjarrusarja edessä, rummut takana, 2-piirinen pääsylinteri, tehostin. Kiitos: Hanna NärhiHiltunen, Autokorjaamo Ari Matilainen, Tero`s Garage, Hot Rodders Polvijärvi ja Jani Tukiainen. Vanha 283 vaihtui viime kesäksi 5,3-litraiseen kolmannen sukupolven Vortec-monipisteruiskutekniikkaan. Renkaat: Sailun 215/65 R15. Kori: Maalattu oranssilla ja valkoisella. 39 AMERIKAN RAUTA 1/2023. Teho: Noin 300 hv. Vanteet: American Racing Torq Thrust II 15". Sisusta: CPP:n rattiputki, penkit verhoiltu uusionahalla. Moottori: LM7 5.3 Vortec 3Gen SB V8, Holleyn Single Plane EFI Split-Design Race -imusarja, Holleyn 4-reikäinen 1000 cfm läppärunko, Hookerin LS Swap -pakosarjat, Marteliuksen tuplaputkisto. Jo yli 30 vuotta harrastuksen parissa pyörinyt Spude on yksi juuri 5-vuotissynttäreitään juhlineen Polvijärven Hot Roddersien perustajajäsenistä. Alusta: CPP:n 2" droppispindlet edessä, Borgesonin tehostettu ohjaussimpukka. Holleyn vanhantyyppisen imusarjan ja läppärungon ansiosta kokonaisuudesta on saatu ilmanputsareineen sopivasti vanhan näköinen. Voimansiirto: Vahvistettu 4L60E-automaatti, Tero’s Garagen tekemä kardaani, ’58–61-mallinen perä. Faktat Chevrolet Bel Air Sport Sedan ’55 • Omistaja: Jarmo Sulka-aho, 50 • Paikka: Polvijärvi
SUORAAN LOPPUPÄÄ HÄN 40 AMERIKAN RAUTA 1/2023
Teksti ja kuvat: Tomi Eronen 41 AMERIKAN RAUTA 1/2023. SUORAAN LOPPUPÄÄ HÄN Dodge Charger R/T ’69. Puolenkymmentä vuotta sitten mies päätti hankkia ensimmäisen muskeliautonsa, jolla hyppäsi suoraan sinne autopelin loppupäähän. Ville Räisänen on tullut tunnetuksi Mersu-miehenä, ja hänen rakentamillaan tähtikeuloilla on voitettu useita näyttelypalkintoja
”Juho ei ollut kauheasti sille mitään tehnyt, se mua ja Juhoa edeltävä suomalainen omistaja sen oli kai pääpiirteissään entisöinyt.” Jo Juhon ostaessa Chargerin sen nokalla oli 440+727+8 ¾ tekniikkapaketti. Hän ajattelikin heti auton hankittuaan tarkistaa, olivatko moottori ja vaihteisto auton alkuperäiset, ja yllätys oli suuri, kun lohkon helman VIN-koodi sekä laatikon VIN-padin koodi täsmäsi auton valmistenumeroon! Kyseessä oli siis Matching Numbers -auto! Sisältä Charger on lähes uutta vastaavassa alkuperäiskunnossa mustine keinonahkaverhoiluineen. 42 AMERIKAN RAUTA 1/2023 Dodge Charger R/T ’69. Se vaikutti hyvältä, joten sitten jäi jäljelle isot arpajaiset sen hinnan suhteen. Niillä voi leikkiä samaan aikaan kun ne kasvavat vähän korkoakin”, Ville valottaa harrastustapaansa. ”Mulla on kuitenkin ollut aina vähän sekin näissä, että olen halunnut näiden nostavan arvoaan, että sikäli olen etsinyt pitkälti alkuperäisiä yksilöitä. Hommahan meni silleen, että aloin kysellä Lahtisen Jussilta, jolla on esimerkiksi luumunvärinen avo-Challenger, olisiko hänellä tiedossa yhtään hyvää muskeli-Moparia myytävänä”, hän jatkaa. ”Pariakin Chargeria Jussi minulle tarjosi, mutta niiden kohdalla myyjät menivät lopulta puihin. Tämänkaltainen ruututikkaus oli vain vuosimallissa 1969. Sitten hän sanoi, että Talvitien Juholla olisi numerot täsmäävä isolohkoauto, jota lähdimmekin katsomaan. Siinä on semmoinen hauska yhteensattuma, että olen kaikki amerikkalaiset autoni ostanut äitienpäivänä. ”Sitten 2011 pääsin 600 Mersulla jo näyttelyn Top 10:een, ja 2013 Top 10 -palkittiin se 300TE-24 -farmari. Sen jälkeen en ole juuri autoja rakennellutkaan ennen tätä. ”’69 R/T Chargeriin oli valittavissa kaksi eri moottorivaihtoehtoa: 440 Magnum tai 426 Hemi. ”P eugeotin skootterilla osallistuin 2005 American Car Show’n Nuori rakentaja -kisaan, ja ´93 Civicillä tulin siinä toiseksi 2007”, Ville Räisänen kertaa värikästä historiaansa autoharrastuksen parissa. Jotain tietoahan mulla noista oli, mutta ei sellaista, että uskaltaisin yksin lähteä tuollaista ostamaan. ”Olin juuri myynyt 500E Mersun pois, ja olin vähän noita muskeleita kollannut, muttei oikein löytynyt sellaista, jonka olisin halunnut ostaa. Nythän mulla on myös tuo Road Runner, jonka ostin senkin äitienpäivänä.” Numerotäsmäävä tehoja lukuun ottamatta. Oli mulla vaneja ja Chevyn pikappeja ollut, mutta ei noita vanhempia.” Jussi sitten kysyi Villeltä, että millainen sen auton pitäisi olla, ja Ville vastasi, että tietysti Charger, ja mahdollisimman isolla moottorilla. Tämä auto oli alun perinkin varustettu 440-moottorilla ja TF727-vaihteistolla”, Juho kertoo. Tuohon ajatusmaailmaan numeroiltaan täsmäävä ’69 R/T sopi paremmin kuin hyvin. ”Kauppa tehtiin sitten äitienpäivänä 2018. Autohan ei ollut varsinaisesti myynnissä, joten sille ei ollut heti hintaakaan tiedossa”, Ville selittää
Muutenkin Matching Numbers -auto on haluttu säilyttää mahdollisimman alkuperäisilmeisenä. Siinä on semmoinen hauska yhteensattuma, että olen kaikki amerikkalaiset autoni ostanut äitienpäivänä. ’69 Charger kuuluu niihin muskelimalleista ikonisimpiin. Moottori oli käyty joskus Jenkeissä läpi ennen auton tuloa Suomeen. ”Jo päältä päin näki, ettei moottori täsmännyt lohkoa lukuun ottamatta osiltaan juurikaan siihen, mitä tuon ikäisen 440 Magnumin pitäisi olla. Renkaita auto kuuluu kuluttavan erityisesti takana melkoista tahtia... Juho otti seuraavaksi moottorin tarkemman tutkimuksen kohteeksi. Kauppa tehtiin sitten äitienpäivänä 2018. Juhon kanssa harrastustouhuissa vaikuttanut pitkän linjan harrastaja Tero kävi myös 727-laatikon läpi, koska se oikutteli hieman. ’69 R/T:ssä on jo tehtaalta tällainen taivutetulla kepillä varustettu lattiashifteri. ”Taka-akseli on levylukollinen 8 ¾ 3.23:1 välityssuhteella, ilmeisesti alkuperäinen, koska se täsmää fender tagiin.” Juho tarkasti ja kävi perän läpi ja sinne vaihdettiin samalla kaikki laakerit ja stefat. 43 AMERIKAN RAUTA 1/2023. Vaikka Villen autossa on Woodgrainratti ja puupintainen keskikonsoli, ei autosta löydy optiolistalla ollutta puupintaista kojelautaa, vaan se on kokomusta. Nykyiset 15-tuumaiset Weld-tyyliset vanteet olivat alla jo Villen ostaessa auton, ja ne hän on suunnitellut vaihtavansa Magnum 500:iin jossain vaiheessa. American Joen remppasarjan valumännät jäivät noin 5 mm lohkon dekkitasosta, ja tämä yhdistettynä vanhanaikaiseen mainosasteiltaan suureen, hidasramppiseen nokka-akseliin varmistivat sen, ettei alkuperäisistä 375 hevosvoimasta ollut kuin haaveet jäljellä.” Ensi hätään nokka-akseli vaihdettiinkin hieman nykyaikaisempaan, jolla moottoriin saatiin mukavasti alavääntöä lisää
Pakosarjan pinnapultit irtosivat aiheuttaen vesivuodon kansista, koska rosteriputki väännätti niitä pakosarjoja. Eihän mulla käynyt edes mielessä, että sen alkuperäisen syylarin olisi voinut kennottaa”, Ville jatkaa. ”2018–2019 talvella Laakkosen Jarmo teki tuohon uuden rosteriputkiston, minkä jälkeen alkoi se ongelma, etteivät pakosarjat pysyneet paikallaan, vaikka ne korjattiin Helicoileillakin jo kertaalleen. Faktat Dodge Charger R/T ’69 • Omistaja: Ville Räisänen, 33 • Paikka: Espoo. Voimansiirto: TF727automaatti, 2500 stall speedin turbiini, 8 3/4" perä 489 casella, 3,23:1 välityksellä ja levylukolla. Koska voimaa haluttiin lisää koko moottorin toiminta-alueelle alavääntöä unohtamatta, päätettiin alakerta stroukata 505-kuutiotuumaiseksi. Kesän 2020 auto sitten seisoi käytännössä sen takia, että siihen vaihdettiin silloin Borgesonin nopeampi simpukka. ”Kansien kanssa haluttiin pysyä maltillisina, ja kyseisten Edelbrockien kanavakoko yhdistettynä 505 cid tilavuuteen saa aikaan todella vääntävän paketin. ”Ei se sillä koneella mennyt mihinkään, eikä se edes toiminut kunnolla. Jarrut: Rummut joka nurkassa. Kansiksi hän valitsi alumiiniset Edelbrockin Performer RPM:t. Kiitos: Juho Talvitie ja Karri Kivikoski. Sylintereihin riitti pelkkä hoonaus oikean sylinteri-mäntävälyksen aikaansaamiseksi uusille takomännille, sekä oikea hoonausjälki molypinnoitteisille männänrenkaille. Alusta: Alkuperäinen R/T, Borgesonin nopeampi ohjaussimpukka. Moottori: Auton alkuperäinen 440 lohko, 440Sourcen stroker-alakerta Keith Blackin männillä, poraus 4.35", isku 4.25", tilavuus 505 ci, Edelbrock Performer RPM -alukannet, Comp Cams XE285HL -nokka, Edelbrock CH4B -imusarja, Holley 850 Ultra DP -kaasutin, Mopar Performance jakaja, MSD-sytytysyksikkö, Hooker 1 7/8" peltipakosarjat, Lakesteelin 2,5" rosteriputkisto, iso alumiinijäähdytin. ”Käytettävyys ja luotettavuus olivat projektissa etusijalla”, rakentamisesta vastannut Juho kertoo. Kesällä 2021, kun siitä lensi taas vedet kaaressa pihalle, mulla paloi lopulta hermot ja soitin Juholle, että nyt loppuu tämä pelleily, ja vaihdetaan siihen kannet. Samalla lohkosta hoonattiin runkolinja, ajettiin kansitasot sekä vaihdettiin nokkalaakerit”, Juho avaa. Alkuun siinä oli paljon lämpöongelmia, jotka sitten ratkesivat vaihtamalla syyläri isoon alumiiniseen. Voimapuoli kuntoon. Niistä käytiin normaaliin tapaan ohjurit, seetit ja kansitasot läpi ennen paikalleen asennusta. ”Sarjaksi valittiin sopivasti US-Partsin hyllystä löytynyt 440Sourcen setti, jossa akseli sekä veivit ovat 440Sourcen omaa valmistetta, ja männät KB:n tuotantolinjalta. Lohko oli aiemmin porattu valumännille .030" ylikokoon, eikä moottorilla ollut sen jälkeen juurikaan ajettu. Vanteet: Weld Replica 8,5" ja 10x15". 44 AMERIKAN RAUTA 1/2023 Dodge Charger R/T ’69. Otin projektin ilomielin vastaan, ja aloin suunnitella kokoonpanoa, joka tukisi Villen toiveita sekä auton jo valmiiksi laiteltua voimansiirtoa.” Syö takarenkaita. Sisusta: Alkuperäinen musta keinonahkaverhoilu. Renkaat: BF Goodrich 225/60 ja 295/50 R15. Toisaalta, jos nälkä myöhemmin kasvaa, moottorin luonne Sanoin Juholle, että tehdään se moottori sitten rakkaudella ilman rahapulaa, ja niinhän se sitten tehtiin. ”Vaikka Ville sanoi, ettei autoa koskaan tulla näkemään kilparadoilla, oli saman tien selvää, että suorituskyky oli saatava auton ulkonäköä ja fiilistä vastaavaksi. Kun en ollut itse noita jenkkikoneita rakennellut, sanoin Juholle, että tehdään se moottori sitten rakkaudella ilman rahapulaa, ja niinhän se sitten tehtiin.” Muutaman keskustelun jälkeen Ville ja Juho päätyivät tosiaan siihen, että moottori rakennettaisiin kokonaan uusiksi
”Siinä on joku vika, kun se syö ihan vitusti takarenkaita, niitä on joutunut uusimaan jo moneen kertaan”, Ville toteaa nauraen ja jatkaa: ”Muuten en oikeastaan ole tehnyt muuta kuin niitä euron viritysten korjailuja. Niitä noissa Jenkeissä tuntuu olevan kaikissa. Pakokaasut poistuvat Hookerin 1 7/8" peltisarjojen kautta 2,5" tuplaputkistoon.” Lopputuloksena syntyi todella herkkä ja vireä kone, jolla ei harvahkosta perästä ja jokseenkin matalastallisesta turbiinista huolimatta ole vaikeuksia muuttaa leveitäkään renkaita savuksi. Tää duuni vie niin vitusti aikaa. 3,23:1 perävälitys tekee ajosta miellyttävää maantienopeuksillakin. ja teholukemat ovat helposti muutettavissa käyttämällä erityyppisiä sylinterinkansia”, rakentaja jatkaa. Mun tekis mieli purkaa tuo kokonaan osiksi ja tehdä se kunnolla, mutta aika ei vain riitä kaikkeen. Ja toisaalta nyt tuo on sellainen, että sitä voi käyttää, kun se ei ole liian hieno. Koko viime kesän auto sitten toimikin käytännössä täysin moitteetta. Eihän sillä sitten raaskisi ajaa, jos sen kävisi kokonaan läpi.” Takahelman alta kurkistavat rosteriset pakoputket teki Lakesteel Mäntsälässä, ja isolohkon soundit ovat kohdallaan. Imusarjaksi valittiin autossa jo paikallaan ollut Edelbrockin CH4B. 45 AMERIKAN RAUTA 1/2023. Se on hyvin samantyyppinen kuin muskelivuosien 4-kurkkuiset rautaimusarjat, mutta se on alumiinia ja tilavuudeltaan hieman alkuperäisiä isompi. Juho Talvitien viimetalvisen täysremontin myötä nokalta löytyy sen verran voimaa, että takapyöristä loppuu pito äkkiä kesken lukosta huolimatta. ”Nokka-akseliksi valittiin Compin listalta XE285HL. Kaasuttimeksi valittiin mekaanisilla toisioilla oleva Holleyn 850 Ultra DP. Se on tämän kokoiseen moottoriin hyvinkin maltillinen ja toimii hyvin yhteen 11" 2500 stallin turbiinin sekä 3,23-perävälityksen kanssa. Syy tämän käyttämiseen oli se, että näin saatiin alkuperäinen unsilenced-ilmanputsari sopimaan konepellin alle, mikä oli Villellä ehdoton vaatimus
MATAL ALLA LIITÄVÄ 46 AMERIKAN RAUTA 1/2023
Pari vuotta sitten Pettu hankki ’59 Caddyn, joka liitää nyt miehelle ominaiseen tapaan hyvin matalalla. Pidempään harrastuksen parissa pyörineet muistavat alaveteliläisen Peter ”Pettu” Strömsholmin paitsi tummanharmaasta ja liekkimaalatusta Dodge Wayfareristaan, myös miehen 90-luvun alussa kustomoimasta ’60 Oldsista. Teksti: Tomi Eronen • Kuvat: Tuukka Erkkilä siipiniekka 47 AMERIKAN RAUTA 1/2023. MATAL ALLA LIITÄVÄ Cadillac Coupe DeVille ’59
Armeijan jälkeen mulla oli Amazon, josta madalsin jousituksen ja poistin listat, mutta se vuonna 1989 hankkimani ’60 Olds oli se huippuauto. Siitä tuli aika tunnettu auto. Siihenhän tuli myös Kiiruna-hydraulit. Silloin tuli ’60 Cadillac, johon tuli scallopit ja flake-katto. Ekana talvena siinä oli talvirenkaatkin alla. ”Koko ajanhan mä kuitenkin seurasin tätä touhua ja pyörin tuolla kuvioissa, ja kymmenkunta vuotta sitten päätettiin ihan mun oman mielenterveyden takia hankkia taas auto. Se oli meillä kolmisen vuotta, kunnes vaihdoin sen ruskeaan ’47 Pontiaciin. ”Kokkolassa toiminut North West Car sen Oldsin toi maahan. 48 AMERIKAN RAUTA 1/2023 Cadillac Coupe DeVille ’59. ”S eiskavitonen Coronet oli mun eka jenkki, ja jo sitä ennen armeijan jälkeen mulla oli Amazon, josta madalsin jousituksen ja poistin listat, mutta se vuonna 1989 hankkimani ’60 Olds oli se huippuauto”, Pettuna tunnettu Peter Strömsholm avaa rooliaan Suomi-kustomien historiankirjoissa. Sen tilalle tuli ’49 Dodge Wayfarer, joka chopattiin ja liekkimaalattiin”, hän jatkaa. ”Sitten se ostaja purki sen, ja edelleen se on purettuna, mutta ei ollut myynnissä, kun sitä joitakin vuosia sitten tiedustelin. Sitten 1993 talvella maalattiin se mustaksi ja tehtiin siihen se raidallinen sisusta”, Pettu muistelee. ”Sillä kierrettiin paljon Suomea ja Ruotsia ja kerättiin paljon palkintojakin, vaikka sillä monesti ajettiin talvellakin jouluna tai uutenavuotena. ”Meille syntyi silloin 1996 poika, ja siinä perheen tulon myötä luovuin välillä harrastuksesta kokonaan”, Pettu selittää. Sitä oli jo valmiiksi vähän kustomoitu, siinä oli upotettu antenni ja sitten siihen tehtiin kaverin kanssa se rosterinen putkimaski ja poistettiin sisemmät valot. Pettulle tullessa Cadillacin katto oli valkoinen, ja sen värin vaihtaminen alaosan punaiseen sai katon näyttämään matalammalta. Se oli meillä kimppa-autona, ja kun muutin Kokkolasta Alaveteliin, ja molemmat omistajat löysimme puolisot niihin aikoihin, niin päädyimme sulassa sovussa myymään kimppaauton pois”, hän selittää. Joku Petri, olisiko ollut Kovanen, sen sitten osti minulta Lohjan suunnalle joskus 1995. Samassa lämpimässä tallissa se on ollut kuitenkin koko ajan kuulemma.” Yllätysvaihto
Tapsa osti sen aikoinaan Lappajärveltä, ja alkuaan beige auto oli maalattu uusiksi jo Jenkeissä. En halunnut mitään sellaista alustaa, jonka kanssa pelleilisin mitään, vaan mä ajan mahdollisimman alhaalla tuolla aina. Ilmajousitusta ohjataan Accuairin e-Level-automatiikalla. ”Sillä ajettiin sellaisena sitten se syksy, kunnes taivuin siihen, että onhan sille jotain tehtävä. ”Olinkin sitä mieltä, että tälle ei tehdä mitään, vaan tämä pidetään sellaisenaan”, Strömsholm jatkaa. Muutenkin olen pitänyt kustomoinnit hyvin mietoina, tämähän on tehdaskustomi ja valmiiksi”, hän tähdentää ja jatkaa nauraen: ”Jotenkin se oli valkoisella katolla pappamallin näköinen, tuosta tuli paljon linjakkaampi yksivärisenä. ”Ajoin kotiin ja kerroin asiasta Sannalle, joka totesi, että mennään katsomaan sitä, ja niinhän sitä samana päivänä lyötiin kättä päälle, vaikka Tapsa sanoi, että mieti vaikka talven yli. ”Sitä kuitenkin aina lopulta kyllästyy yhteen ja samaan autoon, joten vaihdoin sen sitten Mauton Tallin kanssa keltaiseen täysin alkuperäiseen ’54 avo-Belvedereen. Tapsa kehui aina sitä, miten hyvä se oli valkoisella katolla, ja pojat sitten näytti sitä Tapsalle maalauksen jälkeen, että huomaatko, mitä on muuttunut, niin kyllä se monta kierrosta käveli auton ympäri eikä huomannut katon maalausta, vaikka se valkoinen katto oli aina ollut niin tärkeä.” Vaaleanruskea verhoilu on tehty uusiksi jossain vaiheessa jo ennen Caddyn tuloa Pettulle. 49 AMERIKAN RAUTA 1/2023. Se oli heinäkuuta 2021, kun tuo tuli minulle. En halunnut mitään mittareita siihen, vaan hankin tuon täysin digitaalisesti ohjatun Accuairin. Siinä oli koneelle tehty jotain Suomessa ollessa, muttei kukaan muistanut enää tarkemmin mitä, ja laatikko siitä oli remontoitu.” Mahdollisimman matalalla. Aikoinaan kuulemma tarpeekseen Kiiruna-hydrauleilla leikkineenä Pettu ei enää kaipaa pompottelua, vaan ajaa koko ajan mahdollisimman matalalla. ”Sitten muutaman viikon päästä se Tapsa alkoi uudelleen kysellä, että vaihdetaanko autoja, mutta totesin, että eihän sulla ole mulle sopivia kuin se viisysi, mutta ethän sinä siitä luovu. Ensin mietittiin sellaista Watson-maalausta, mutta sitten tulin siihen tulokseen, että maalataan valkoinen katto punaiseksi, ja tilasin Ruotsista Jebsiltä tuon ilmajousituksen. Se oli kiva auto hyvillä keleillä ajella, vaikka se oli kutosella ja automaatilla. Siinä kävi kuitenkin niin, että yksi kaveri alkoi siinä pyöriä ympärillä, että hän haluaisi tämmöisen.” Ei Pettu keskustelua mitenkään vakavasti kuitenkaan ottanut, vaan piti sitä siinä vaiheessa ihan tavallisena jutusteluna. Alkuaan koko auto on ollut väriltään beige. Kaikki auton pinstripet ovat miehen omaa käsialaa. Ei sillä ollut Tapsan aikaan paljoa ajeltu. Mä oon jo niin vanha, ettei viitti. Cadillac kun oli ollut Tapsalla jo 15 vuotta, ja se oli hänen ensimmäinen jenkkinsä, vaikka hänellä on nykyään iso kokoelma”, Pettu kertoo. Tapsa yllättäen kysyikin, että paljonko annat väliä, enkä osannut heti siihen vastata mitään, kun olin niin ihmeissäni
Olen sillä ajellut nyt sitten tähän asti, kun viisysi oli remontissa.” Faktat Cadillac Coupe DeVille ’59 • Omistaja: Peter Strömsholm, 59 • Paikka: Alaveteli. Lainasin sitten seuraavan viikon Big Wheels -reissua varten kaverilta ’90 Broughamin, ja se olikin niin hyvä auto ajaa, että ostin sen pois. Kiitos: Classic Park Kälviä, Jukka, Valtsu ja Tapsa. Ilmastointi tuossa on ollut myös alun perin, mutta se on jossain vaiheessa otettu pois”, mies selittää. Sisusta: Beige alkuperäisverhoilu. Jarrut: Vakiot, tehostin. Myös takaluukun kantta Pettu on koristellut pinstripein. Vaan niinhän siinä kävi, että pääsi Pettu tekniikkaremonttiakin tekemään. Tehtiin se heti oikein niinku kunnolla, ettei sitä tarvitse mun elinikänä alkaa huolehtimaan, enkä mä halunnut mitään LS-konetta ruveta laittamaan tuohon. ”Viime kesänä heinäkuun Haaparannan reissulla kone alkoi kolista sen verran, että pistin auton seisomaan ja siihen tehtiin nyt talven aikana täysi koneremontti mäntineen kaikkineen. Kori: Peterin itse tekemät pinstripet. Mä oon kuitenkin tämmöinen old skool -mies, että mulle sopii paremmin tuo. Moottori: 390 cid V8, nelikurkkuinen kaasutin, teho 325 hv. Voimansiirto: Hydramatic-automaatti, alkuperäinen perä. Eipä ’59 Caddy riittävän madalluksen lisäksi muuta kaipaakaan, onhan se muotoilultaan melkoinen tehdaskustom. Renkaat: Kontio Tyres WhitePaw Classic 235/75 R15 leveillä valkosivuilla. Vanteet: 15" teräsvanteet, alkuperäiset kapselit. 50 AMERIKAN RAUTA 1/2023 Cadillac Coupe DeVille ’59. Alusta: Accuair e-Level + ilmajousitus automaattiohjauksella, Accuair VU-4 -venttiiliryhmä, Dominator 2600 -makkarapalkeet joka nurkassa, 6/8 mm linjat, 5 gallonan säiliö, yksi Viairin kompressori. Sisälle en ole tehnyt muuta kuin fiksaillut kaikkea pientä, että on saanut mittareita toimimaan ja sellaista. Tekniikan puolella Pettu joutui käymään vähällä ajolla olleen auton jarrut kokonaan läpi pääsylinteriä myöten. ”Pinstripet maalasin itse takaluukkuun ja konepeltiin heti silloin ensimmäisenä talvena, olen niiden maalailua harrastanut jo aika kauan. Heinäkuun Haaparannan reissulla kone alkoi kolista sen verran, että pistin auton seisomaan ja siihen tehtiin nyt talven aikana täysi koneremontti mäntineen kaikkineen
Ford Tudor ’35. Näin kävi myös siurolaiselle Pasi Savialle edellisen projektin kohdalla, joten mies päätti hankkia itselleen 2000-luvun alkupuolella rakennetun ja jo sopivasti käytössä kuluneen Tudorin. Monta kertaa harrasteauton rakentelu ja varsinkin viimeistely saattaa mennä positiivisessa mielessä liian pitkälle, minkä jälkeen autoa ei viitsi käyttää enää jokapäiväisessä ajossa kesäisin, vaan sen käyttökerrat rajoittuvat pitkälti pelkästään alan tapahtumissa käymisiin. Teksti: Pasi Kekarainen Kuvat: Tuukka Erkkilä SS opivas opivastti i käytetty käytetty SS opivas opivastti i käytetty käytetty 51 AMERIKAN RAUTA 1/2023
”Perillä siinä lumihankien keskellä paukkupakkasessa ihmeteltiin toistemme autoja ja saimme ne kuitenkin käymään, mutta eihän niillä ajamaan päässyt kumpikaan. Ja sehän kummasti helpottaa elämää”, Pasi Savia naurahtaa. Autojen äänimaailma miellytti molempia siinä määrin, että kauppa-akti syntyi ja laitettiin Tudori trailerille ja lähdettiin ajeleen kotia kohti.” Siurolle takaisin päästyään Pasi ei sen tarkemmin alkanut Tudoria tutkimaan, vaan laittoi auton tallin perukoille jatkamaan talviuniaan. Se oli uusista osista aikoinaan hyvin rakennettu auto ja sillä tuli ajeltua nelisen vuotta huolettomia kilometrejä”, Savia kertaa. T uo edellinen projekti oli vuoden 1933 Ford 3W Coupe (AR 2/21), jonka viimeistelystä kertoo jotain se, että se valittiin Seinäjoella järjestetyissä FSRA:n Rodinatikoissa vuoden 2020 Rodiksi. Mulla oli silloin tallissa tuo aikoinaan FHRA:n toimesta rakennettu palkintoauto '50 Plymouth Business Coupe, jota olin kauppaillut jo jonkin aikaa, mutta se ei ollut mennyt kaupaksi. 52 AMERIKAN RAUTA 1/2023 Ford Tudor ’35. Se on maalattu reilu 20 vuotta sitten, joten maalipinnassa on jo sen verran jälkiä, että ei pelota jättää sitä vaikka kaupan pihalle parkkiin. ”Tuon 33:sen viimeistelyyn tuli panostettua sen verran, että se on vähän tuskaista liikkua sillä, kun koko ajan saa olla pikkuisen varuillaan. Autojen vaihtokaupassa päästiin puhelimessa siihen pisteeseen, että Plymouth laitettiin trailerille ja vetoauton nokka käännettiin kohti Jyväskylää. Tudorin etupenkin verhoilu oli sen verran kulunut, että Pasi päätti verhoiluttaa sen uusiksi ja samalla penkki myös topattiin uudelleen. Tämä ’35 Tudor on puolestaan nähnyt sopivasti suomalaisia maanteitä valmistumisen jälkeen, että sillä viitsii ajella vähän tiheämpäänkin. Myös lattiamatto meni ehostuksen yhteydessä uusiksi. ”Ensin meinasi mennä siinä selatessa koko ilmoitus ohi, kun Tudorista oli niin huonot kuvat, mutta onneksi kuitenkin tuli klikattua linkki auki. Vasta kun kevätaurinko alkaisi sulattaa asfalttiteitä, Tudor kaivettaisiin esille tallista tarkempaa tutkiskelua ja testailua varten. Jutun Tudorin mies bongasi Nettiauton myyntipalstalta aika lailla tarkalleen vuosi sitten
Ovien pintapellit Ari teki yhdestä palasta, joten niissä ei ole hitsisaumoja keskellä. Runkoon Ari teki vahvistehitsauksia ennen kuin sovitti siihen Volvo 164:n etu ja taka-akselistot. Käsittääkseni tämän oli tarkoitus olla varaosaauto, mutta Ari oli kuitenkin päätynyt sitä rakentelemaan. Raadosta takaisin radalle. Katon kahden tuuman choppauksen yhteydessä takalasi muokattiin samalle korkeudelle sivulasien kanssa ja etuovista poistettiin pienet tuuletusikkunat. ”Ari Hiltunen Iisalmesta on aloittanut sen rakentamisen 90-luvun puolella ja saanut auton valmiiksi 2001, jolloin siihen saatiin ruuvata paikoilleen pitkästä aikaa tuoreen leiman jälkeen rekisterikilvet. Jossain vaiheessa Tudoriin jousitukseen on lisätty myös ilmapussit. Varsin vakiolta tuntuva tekniikka toimii hyvin ja liikuttaa ihan mukavasti Fordin kevyttä koppaa”, Pasi naurahtaa. Kyllä hyvässäkin ostoksessa aina jotain tekemistä löytyy, ja sen sai myös Pasi huomata, kun pääsi kesän tullen testailemaan Fordia enemmän. Myös lattiapellit on uusittu kokonaan ja niissä on asianmukaiset sikkaukset jäykisteinä. Niin, ja lopuksi kaikki korin saumat on vielä tinattu”, Pasi kehaisee Aria hyvin tehdyistä peltitöistä. Hyvin silläkin pärjää, kunhan vain muistaa tarkkailla koetaulun alla olevia mittareita”, Savia tarkentaa. ”Moottori on remontoitu täydellisesti tuolloin 2000-luvun alussa, eikä minulla ole tarkempaa tietoa, onko sille tehty mitään tuon jälkeen. Moottoriksi valikoitui Moparin 318-kuutiotuumainen pikkulohko, jonka jatkoksi tuli saman konsernin A-500-ylivaihdeautomaattivaihteisto turbiinilukolla. 53 AMERIKAN RAUTA 1/2023. Tarkemmissa tutkailuissa Ford Tudor paljastui hyvin tehdyksi ja se oli kestänyt ajan hammasta varsin mallikkaasti, vaikka sen valmistumisesta oli vierähtänyt jo reilut 20 vuotta. Mittavat ovat olleet peltityöt, kun neliovisesta Suomi-raadosta on tähän pisteeseen tultu”, taustoittaa Pasi Tudorin rakentelun alkuaikaa ja tarkentaa tehtyjä muutoksia: ”Kori on muutettu kaksioviseksi ja ovet on muutettu kaapparimallisiksi. Käsittääkseni tämän oli tarkoitus olla varaosa-auto, mutta Ari oli kuitenkin päätynyt sitä rakentelemaan. Se on vähän vanhanaikainen systeemi, kun joka nurkkaa pitää säätää erikseen ja ei ole mitään automaattista tasonsäätöä. ”Tuon swapin ansiosta ’35:ssa on nyt kierrejouset ja tehostetut levyjarrut joka nurkassa, joten auto on ajolleen tosi hyvä
”Pakoputket oli aiemmin päätetty lopettaa taka-akselin etupuolelle ja ne kyllä kumisivat ohjaamoon turhankin voimakkaasti. ”Etupenkistä oli päällinen kulunut ja fyllingit menettäneet muotonsa, joten vein sen kaverilleni Jounille Nokialle kunnostettavaksi. Vain pientä remonttia. Kun sain auton jäähtymään ja nakkasin konepellin sivupellit takapenkille jäähdytyksen parantamiseksi, niin pystyin jatkamaan matkaa. Ensimmäiseksi kohteeksi Savia otti Tudorin sisustuksen entrauksen. Sama mies myös teki uuden lattiamaton, johon tuli kantatut reunat. Nyt on kabiinissa huomattavasti hiljaisempaa”, Pasi toteaa tyytyväisenä. Samalla tuli korjailtua auton sähköjä, kun se tuppasi polttamaan sulakkeita. Asia korjaantui, kun Pasi vaihtoi sinne uuden mahdollisimman isolla halkaisijalla sekä yli kolminkertaisella tuotolla olevan sähköflektin. Päätettiin Latelasta tutun Huttusen Laurin kanssa tehdä ne kokonaan uusiksi. Pasilla kävi jo mielessä, että onko autossa mahdollisesta orastavaa kansipahviongelmaa. Päätettiin Latelasta tutun Huttusen Laurin kanssa tehdä ne kokonaan uusiksi pakosarjoilta aivan perälle asti. Hänen mielestään tummennus poisti hyvin ennen Tudorissa ollutta "akvaariotunnelmaa". Sen paikoilleen asentaminen onnistui ihan kotitallissa Mari-vaimon toimiessa avustajana. Siinä kun kadunlaidassa lisäilin jäähdytysnestettä, niin siitä lipui ohi 50-luvun avojenkillä lauma ruotsalaisia raggareita naureskellen ja heiluttaen oluttölkkejä. Siellä oli kojetaulun alla muutamia suojaamattomia johdonpäitä, jotka ottivat kontaktia maihin”, hän selittää. Tudorin suora etulasi oli halki ja siihen Pasi sai leikkautettua uuden Nokialla. Pasi tummensi kaikki lasit B-pilarista taaksepäin. Se oli tosi lämmin päivä, ja en muuten ollut ainoa, jolla oli lämpöjen kanssa tuolloin ongelmia. Lämpöongelmien syyksi selvisi liian pieni jäähdyttimen etupuolelle asennettu sähköflekti. ”Olin osallistumassa Helsingissä järjestettyyn Classic Car Cruise Paradeen, niin siinä jonossa ajellessa Fordi nakkasi nesteet oikein kunnolla pihalle. Jonkun matkaa ajettuani kohti Senaatintoria, sama ruotsalainen raggariporukka oli tien laidassa pelti pystyssä ja konehuoneesta nousi komeasti vesihöyryä. 54 AMERIKAN RAUTA 1/2023 Ford Tudor ’35. Kun kelit alkoivat lämpenemään, niin Tudorissakin alkoi ilmetä lämpöongelmia. Ei kai siinä voinut muuta, kun näyttää kavereille peukkua ja hymyillä leveästi”, kertoo Pasi Helsingin seikkailuistaan naurun saattelemana. Pakoputket oli päätetty lopettaa taka-akselin etupuolelle ja ne kumisivat voimakkaasti. Auton mukana seurasi rekisteriote 40-luvulta, jolloin Ford oli saanut tänäkin päivänä käytössä olevan KI-367rekisteritunnuksen
Moottori: Mopar 318 cid V8, tuplaputkisto. Korimuutokset: Muutettu kaksioviseksi ja chopattu 2". Renkaat: Edessä Coker Classic 165 R15, takana Coker Classic 225/75 R15. 55 AMERIKAN RAUTA 1/2023. Alusta: Volvo 164:n etuja taka-akselistot ja hammastanko-ohjaus, ilmajousitus. No, kotona on onneksi tallissa monttu, niin pääsin heti tarkistamaan, mistä oikein on kyse, ja sieltähän oli kardaanin takapään ristikko aivan sökö. Faktat Ford Tudor ’35 • Omistaja: Pasi Savia, 50 • Paikka: Siuro. Tien päällä ajettaessa kierrokset pysyvät varsin maltillisina, kiitos ylivaihdeautomaattivaihteiston sekä lukkoturbiinin. Jarrut: Levyjarrut joka nurkassa, tehostin. Kiitos: Verhoiluapu Jouni Nokialta, Lauri Huttuselle pakoputkien teosta, Pekka Savia. ”Toinen juttu sattui, kun oltiin käymässä Karkkilassa Primer Magazinen näyttelyssä, niin kotimatkalla auto alkoi ravistaa oikein kunnolla. Tämän kuluvan talven aikana olisi tarkoitus käydä läpi tuo ilmajousitus, kun alkoi loppu syksystä ilmaantua pientä vuotoa järjestelmään. Sisusta: Verhoiltu punaisella keinonahalla. Onneksi Volvon osa löytyi Motonetistä suoraan hyllystä”, Pasi kertoo ja toteaa lopuksi: ”Olen kyllä tykästynyt autoon kovasti ja sillä on tytärkin tykännyt aina välillä ajella, joten hyvä vaihtokauppa tuli tehtyä. Sen kun saa kuntoon, niin on ’35 sitten keväällä taas valmiina ajoon”. Voimansiirto: Moparin A-500-ylivaihdeautomaatti turbiinilukolla, Volvo 164:n perä. Vakiokuntoinen Moparin 318-pikkulohko liikuttaa kevyttä rodia ihan kiitettävästi. Vanteet: 15" pinnavanteet, joissa Fordin V8 -logolliset kapselit ja rosterikehät
PAREMMALLA PIDOLLA 56 AMERIKAN RAUTA 1/2023
Chevrolet Corvette ’89. Teksti ja kuvat: Jan-Erik Laine 57 AMERIKAN RAUTA 1/2023. Turenkiin Heikki Virtasen talliin päätynyt, uutena näyttävän korisarjan saanut ’89 Corvette on alkuperäisyydessään häikäisevän hienokuntoinen. Ei ihme, sillä muuttoautona maahamme kulkeutuneesta Vettestä on pidetty poikkeuksellisen hyvää huolta aina ostopäivästä alkaen
Aikansa huippuluokan Delco/Bose -musavehkeistä kelpaa luukuttaa Roxetten She’s got the look tai Fine Young Cannibalsin She drives me crazy -biisejä. Kun sopimus toisen kauden pelaamisesta rapakon takana vuonna 1988 varmistui, oli oikea hetki toteuttaa unelma ja asioida Corvette-diilerin luona. Veten hyvä hoito ja vähäiset ajomailit huokuvat kabiinissa. 58 AMERIKAN RAUTA 1/2023 Chevrolet Corvette ’89. Riemukkaan punaista värimaailmaa tasapainottavat kojelaudan jalopuujäljitelmät. 80 -luvun loppupuolen huolettomien noususuhdanteen vuosina GMtuotteiden Suomen maahantuoja mainosti: ”Jo vuodesta 1953 on Corvetten omistaminen ollut jokaisen automiehen unelma pikkupojasta alkaen.” Ehkä oli tai sitten ei, mutta sen verran mainostoimistossa jäljillä oltiin, että monelle automiehelle Corvetten, joko uuden tai vanhan, hankkimisessa oli kyse unelman toteutuksesta. Unelman toteutus uuden Corvetten hankinta oli myös länsirannikolta kotoisin olevalle Jari Torkille, jonka jääkiekkoura vei 80-luvun lopussa Rauman Lukosta Yhdysvaltoihin, NHL-joukkue Chicago Black Hawksin riveihin
Kun italiaano lähti ohittamaan, perässä käyttö-Mersullaan ajanut Heikki muistaa vertailleensa, että rinnakkain edessä menevissä autoissa oli kieltämättä muutakin samaa kuin väri. Heikki ei Vetteä ostaessaan tiennyt sen omistajahistoriaa ja tunnustaa seuranneensa enemmän moottoriurheilua kuin lätkää. Pellin, siis lasikuitukeulan alla mourusi sama 5,7-litran L89-pikkulohko Tuned Port -ruiskulla, mutta sen jatkoksi tarjottiin optiona kokonaan uutta kuusilovista manuaalia. ”Kun yhden leluista myi eteenpäin, piti rahat sijoittaa johonkin pankkitiliä järkevämpään.” 59 AMERIKAN RAUTA 1/2023. Uusiin muotoihin. Helsinkiläisomistaja piti autoa kesäpaikallaan Vierumäellä ja sen verran tarkka hän autostaan oli, ettei sitä päässyt sadepäivänä edes katsomaan. 255-leveät vakiorenkaat olivat vaihtuneet 275-millisiin samalla, kun vakiovanne oli kasvanut 17 tuumaan. Torkki myöntää harmitelleensa joskus auton myyntiä ja tunnustaa joskus harkinneensa sen takaisin hankkimista. Heikki antoi poikansa ajaa Corvetten Turenkiin ja sattumalta kotimatkalla perään liimautui Ferrari. Tarjolla oli samaa lasikuituun paketoitua tavaraa, mitä dealerit olivat dumpanneet markkinoille jo viitisen vuotta. Corvette sai erittäin hyvää huolenpitoa ja siitä vastasi Ihodessa toimivan Usa Car Servicen Mika Siivonen. Historia selvisi kuitenkin nopeasti Corvette-keskustelupalstalta, sillä Torkin yksilöä ei vahingossa muihin sekoita, niin harvinainen sen korisarja on. Tuolloin Michiganin Saginawissa asunut Torkki muistelee, että vaikka C4-Vette haaveauto olikin, kaipasi sen sulavalinjainen muotoilu hiukan lisää näyttävyyttä. Heikki muistaa lähtiessään sanoneensa, että jos auto on sovitussa kunnossa ja mailit täsmäävät, käteinen on matkassa kauppojen tekemistä varten. Kun kädet täyttyivät omakotitalon rakennuksesta ja perheenlisäyksestä, Corvette sai löytää uuden kodin. ”Kun yhden leluista myi eteenpäin, piti rahat sijoittaa johonkin pankkitiliä järkevämpään”, hän perustelee. Pidemmälle viety. Kabiinin sai samat vakioistuimet kankailla tai lisähintaan nahoilla, kuten ennenkin, mutta Z51 Performance-paketin sähkösäätöiset sporttiistuimet oli topattu pullistelemaan muhkeammin. Optiolistasta yksilöön oli lisäksi ruksattu automaatti-ilmastointi sekä aikakautensa huippuluokan Delco/Bose -musiikkivehkeet. Erikoisuus houkutti. Suomen rekisteriin ei Vette sellaisenaan kelvannut, ja Torkki muistelee asentaneensa siihen isänsä kanssa määräysten mukaiset ajovalopesurit. Heikki Virtaselle Corvette päätyi hänen omien sanojensa mukaan vahingossa. Kuljettajan näkökenttää hallitsevat kojelaudan jalopuujäljitelmät lienevät sen sijaan ollut dealerin paikoilleen liimaamaa settiä. Kun Torkin peliminuutit tulivat Amerikan puolella täyteen, Corvetten ohella Suomeen matkasi Chevroletin lyhytlavainen Pick-Up. Edellisen vuoden Z52-paketti oli tiputettu kokonaan pois valikoimasta, sillä vuoden 1989 pakettiin oli sisällytetty kaikki, mitä parempaan ajettavuuteen tarvittiin. Ulkoisista tehdasvarusteista katoksi oli ruuvattu läpinäkyvä, sävytetty kattopaneeli. Haave unelma-autosta tuli aikanaan kuitenkin kertaalleen toteutettua. Auto osoittautui jopa paremmaksi kuin myyjä oli luvannut. Silmiin osui lehtimainos muotokieletään hiukan Ferraria henkivästä korisarjasta, joka oli juuri sitä, mitä Torkki autoonsa kaipasi. Kilometrejä Torkki muistelee viiden omistusvuoden aikana kertyneen yhteensä ehkäpä 20 000. Kesällä 2020 rakeisilla kuvilla Nettiautoon putkahtanut Vette vaikutti korisarjansa vuoksi kiinnostavalta, mutta vähäiset mailit oli se seikka, joka sai Heikin soittamaan ilmoituksen numeroon. Noihin aikoihin Indianapolisiin siirtynyt Torkki muistelee, että ajeli aivan uudella Corvettellaan parin sadan mailin päähän korisarjaa mainostaneelle pajalle, joka sai tehtäväksi viimeistellä hankinnan. Mutta kun ’89 Corvetten myyntiesitteen oli selaillut läpi jäi vaikutelma, että suorituskykyisen ja tuhdisti varusteltavan urheiluauton idea oli viety pidemmälle kuin koskaan aiemmin. Huoltokirja sekä tuhti nippu huoltodokumentteja kielivät, että ainakin kerran kesässä Corvetten moottorista vaihtuivat öljyt ja suodatin, vaikka maileja ei paljoakaan kertynyt. Jari Torkin valinnaksi osui peruspunainen, nelilovisella automaatilla ja punaisilla nahkapenkeillä varustettu Coupe. Varsinainen digiloikka vuoden ’89 paketissa oli kuitenkin uusi Bilstein Selective Ride Control, kolmeen esivalittavaan jäykkyyteen vauhdin lisääntyessä säätyvä alusta. Vasta, kun keli oli sen mukainen, ettei auto kastu tai likaannu, sovittiin treffit läheiselle liikenneasemalle. Auton siirryttyä 2005 Kauhavalle Jari Mäki Oy Koskenkorvalta otti vastuun toimivuudesta ja Veten muutettua pääkaupunkiseudulle huollosta vastasi MetroAuto Oy Viikistä. Jäykempien jousien ja vakaajien lisäksi tiheämpi perä sekä tuhdimmat jarrut paransivat ajettavuutta. Oranssit sivuvilkut olivat myös liikenteeseen hyväksymisen edellytys
60 AMERIKAN RAUTA 1/2023 Chevrolet Corvette ’89. ”Autojen rakentaminen on ajamista tärkeämpää”, hän toteaa, ja rakennettuaan pitkäkeula-chopperin ja Suzuki Fighterin lisää, että sama pätee kaksipyöräisten osaltakin. Heikille Corvettet ovat tuttuja ja edeltänyttä C3-sukupolvea on miehellä ehtinyt olla parikin kappaletta, toinen kadulle ja toinen kiihdytyssuoralle tarkoitettu. Voimansiirto: Nelivaihteinen automaatti. Rajuja vehkeitä on miehellä tullut ja mennyt, hänellä aiemmin ollut ’86 Monte Carlo SS esiteltiin Amerikan Raudassa 6/14 ja nykyisin tallista löytyy ’38 Chevy rodin lisäksi muun muassa pro street -luokan yli 1000-heppainen Buick, katukisoihin rakenneltu ’80 Camaro, sekä harvinainen Monte Carlo SS Dale Earnhardt Edition. Kun käyttiksenä palvelevalla CLS-Mersulla ylinopeutta kertyy heti, niin Vettellä ei käytännössä koskaan, siinä kun vauhti tuntuu. Irrotettavaa kattopalaa ei ole hänen tullut vielä kertaakaan avattua, vaikka siihen tarkoitettu avain on tallella. Faktat Chevrolet Corvette ’89 Omistaja: Heikki Virtanen, 57 • Paikka: Turenki. Heikillä on tarkoituksena kuitenkin pitää siisti Corvette alkuperäiskunnossaan ja nauttia siitä kesäpäivisin. Avoautoilun Heikki toteaa olleen liian kylmää kyytiä ja siksipä ’67 avo-Polarakin sai aikanaan lähteä kiertoon. Vanteet: 17 x 9,5" aluvanteet. Teho: 240 hv / 4300 rpm. Samaa totesivat tarkastajat, jotka olivat viidestä edellisestä tarkastamastaan C4-Corvettesta listanneet korjauskehotuksia. Moottori: L98 350 cid V8 Tuned Port Fuel Injection. Tyytyväinen olen ollut hankintaani”, tiivistää hän muutaman tuhannen mailin kokemuksensa puolivahingossa hankitusta Corvettestaan. Heikillä on tarkoituksena pitää siisti auto alkuperäiskunnossaan ja nauttia siitä kesäpäivisin. Jarrut: Tehostetut levyjarrut. Alusta: Poikittaiset lehtijouset, kallistuksenvakaajat. Ensimmäisen C4:n hän hankki jo parikymmentä vuotta sitten. Sen sijaan pyöränmutterien peitelevyn erikoisavain on matkalla kadonnut ja levyt irtoavat nykyisin kuusiokoloavaimella. Eihän se mikään Ferrari ole, mutta eivät huimaa sen varaosien hinnatkaan. ”MR-status tekee Corvetten pitämisestä vaivatonta. Tuttuja kapineita. Renkaat: 275/40 R17. Auton museoajoneuvotarkastus ei aiheuttanut mitään huomautettavaa ja sisustuksen muoviosista voisi päätellä, että autoa on pääasiassa säilytetty lämpimässä tallissa valolta suojattuna
Joka tapauksessa paikka vetää turisteja ja on varsinkin valokuvaajien suosiossa. Tämä toiminta laajeni pikkuhiljaa, ja toiminta repesi käsistä nuoremman sukupolven myötä. Yli 4 000 ajoneuvon kokoelman pääosa sijoittuu 50–70-lukujen kulkuneuvoihin, jonkin verran vanhempaa sekä muutamia uudempiakin on eksynyt kokoelmaan. Piristävänä osana jenkkipeltien seasta löytyi myös eurooppalaisten autojen osasto, jossa esimerkiksi niin GT Opel kuin Ford Caprikin ovat kasvattaneet juurensa kirjaimellisesti maastoon. Teksti ja kuvat: Marko Salmi Old Car City USA Rauhassa ruostuvat 61 AMERIKAN RAUTA 1/2023. Nyt 90 vuotta toiminut yritys edelleen saman perheen omistuksessa ja operoimana jatkaa matkailun parissa. White Yhdysvaltojen Georgiassa, noin tunnin ajomatkan päässä Atlantasta pohjoiseen ja maili sivuun Hwy 75 -tieltä. Tontille alkoikin kertyä kalustoa melko lailla, ja vuosien myötä into myydä niin autoja kuin osiakin niistä väheni, kunnes loppui kokonaan. Pihalle kertyneiden, hieman siipeensä ottaneiden autojen purkuosia myymällä oheen saatiin hyvää lisätienestiä. Autoistuminen oli kovassa kasvusssa, joten polttoainepumppu pihassa kuului myös asiaan. Romuautot ovat luonnon avustuksella muuttuneen taiteeksi. Tässä suunnat noin 13 hehtaarin kokoiselle, reilut 4 000 autoa sisäänsä kätkevälle nähtävyydelle, joka on maailman suurin tiedossa oleva perinteinen romulaani. Y ritystoiminta Whitessa alkoi 1931, kun Walt ja Lucille Lewis aukaisivat sekatavarakaupan. Dean Lewis rakasti autoja ja osti lähes kaikki, mitä suinkin mahdollista oli
62 AMERIKAN RAUTA 1/2023 Old Car City USA. Alueella merkittyä ”polkua” on noin 10 km ja tältä reitiltä poikkeaminen kielletään. Autokanta alueella rapistuu nopeasti, rehevä maasto kasvustoineen imee autot osaksi itseään, neulaspatja kasvaa vuosittain ja hiljalleen autot häipyvät maastoon. Mielestäni yksi hienoimpia ”àutonäyttelyitä”, missä olen vieraillut. Autoja ei kuitenkaan malta olla kiertelemättä ympäri, jolloin tämä merkitty reitti saa reilusti lisäkilometreja. Myöhemmin tätä reitiltä poistumiskieltoa pohdittaessa mieleen juolahti mahdollinen alueella oleva villieläinkanta, ollaanhan kuitenkin melko etelässä. Eläimiin ei kuitenkaan tällä kertaa törmätty. Vierailuni tänne huhtikuussa oli uskoakseni hyvä ajankohta, talven harmaus oli muuttumassa alkukesän myötä vihreäksi ja sateen jälkeinen märkä maasto auringonpaisteessa antoi hyvät mausteet kuvien ottamiselle. ’57 Chevy on joutunut nöyrtymään puun kasvaessa
Elviksen Larry Gellerille lahjaksi ostama Lincoln Mark V ’77 oli luultavasti kuninkaan viimeinen autokauppa ennen kuolemaansa. Autot kasvavat hiljalleen osaksi luontoa ennen kuin lopulta maatuvat kokonaan. Hyvin on 70-lukuinen squarebodykin ehtinyt rehevöitymään. 30 vuoden aikana luonnon tunkki on nostanut Fordia kahdeksan tuumaa korkeammalle. 63 AMERIKAN RAUTA 1/2023
Harley-Davidson Shovelhead ’79. Oriveteläinen Sami Yrjölä meni kymmenkunta vuotta sitten ensimmäisen Harrikkansa hankittuaan Sikiön Veikon puheille, ja Veikko antoi hänelle käteen perinnetyökalun, jolla rungon muokkaus mieleisemmäksi onnistuisi. Teksti ja kuvat: Tomi Eronen Bloody Mary 64 AMERIKAN RAUTA 1/2023. Sen jälkeen rälläkkä on soinutkin moneen otteeseen
65 AMERIKAN RAUTA 1/2023
Nyt kuusivuotias Miina-tytär torkahtaa sivuvaunuun miltei aina, kun kotikyliä pidemmälle suuntaamme. ”Veikon taideteoksia ihmetellessä sitten hiffasin, mitä mahdollisuuksia näihin laitteisiin on toteuttaa luovuuttaan, ja innostuin rakentelusta itsekin. Veikko sitten ajeli vain mankelin läpi putkia ja alkoi mallailemaan niitä jigissä makaavaan runkoon, ja niistä syntyi tuo kaarevalinjainen takapää”, Sami jatkaa. Takalokariin on maalattu vapautta ilmentävä hahmo, jonka lävistää dollaritikari. Eihän siinä muu auttanut kuin laikata runko poikki. Hänen kanssaan Dynalla onkin viime vuosina retkeilty. Sitten tämän projektin venyttyä ostinkin ajopyöräksi Pannonian sivuvaunulla varustetun Dynan niihin aikoihin syntynyttä tytärtä ajatellen. Samin yhdessä Veikko Sikiön kanssa muokkaama runko on ihan oikeasti candymaalattu vihreällä petsillä! V-mallinen tanko on omaa tekoa, lamppu sen sijaan candyllä kuparinväriseksi sävytetty perustarvike. Se oli sellasta hetkentaiteilua”, rakentaja myöntää. ”K yllähän tää on mun ensimmäinen moottoripyörä, reippaat kymmenen vuotta sitten ostin tämän”, Orivedellä Countryside Tattoo -tatuointiliikettä pyörittävä Sami Yrjölä kertoo. 66 AMERIKAN RAUTA 1/2023 Harley-Davidson Shovelhead ’79. ”Ostettaessa tämä oli keskeneräinen, siihen oli hitsattu kamalan näköinen jäykkä perä, ja halusin tehdä sille jotain. Menin sitten käymään ystäväni Sikiön Veikon tallille tuohon lähelle Juupajoelle, ja Veikko iski mulle ison rälläkän käteen, että siitä vaan alat ajaa. Shovelin rakentelussa ei minulla ollut ihan selkeetä päämäärää, että mikä tästä tulee. Yhden kesän minä sillä koekäyttömielessä ajelin ennen kuin taas pistin sen kappaleiksi. Vakiokuntoinen Shovelhead-moottori on ruostemaalattu, pakoputket sen sijaan ovat aidosti ruosteiset
Nyt on Tommin kanssa on pidetty viisi vuotta yhdessä tätä kioskia”, Sami selittää työn ja harrastuksen yhteyttä. Shovelin rakentelussa ei minulla ollut ihan selkeetä päämäärää, että mikä tästä tulee. Takalokariin maalasin vapautta ilmentävä elukan, jonka lävistää dollaritikari.” Vahvaa symboliikkaa, eikä oikeastaan lainkaan niin kaukana todellisuudesta. Konehan on ihan vakio Shovel, siihen pitäisi ehkä jossain vaiheessa paneutua”, Sami pohtii ja jatkaa: ”Putket on muuten tehty Motonetin Taunuksen mutkista ja oikeasti ruostutettu. ”Oon kauhean huono ostamaan mitään, vaihtovälineen arvostus on veressä, joten tässä on aika paljon tallikaverilta sosialisoituja osia. Mietin siinä itsekseni, että noniiin, eihän siinä ole edes ilmastointia eikä stereoita”, mies muistelee nauraen. Pyörä on tosiaan komeita kynäruiskumotiivejaan myöten miehen itse maalaama, ja maalaukseen sisältyy myös vähän erikoisempia tarvikkeita. ”Satulan tein itse perinnetyökalu rälläkällä, Tikkasen Keijo sen verhoili. 67 AMERIKAN RAUTA 1/2023. Tankki on kai Tunturi-moposta, siinä oli alun perin kromiset posket, öljytankki on ystäväni Lastusen Anssin hitsaama, se on tehty jostain perus putkimiesten tarvikkeista.” Miehen turmio. Minähän aloin tekemään tatuointeja työkseni 2009, mutta kynäruiskuhommia tein jo ennen sitä, ja tietysti harrastuksena noita tatuointeja. Se oli sellasta hetkentaiteilua. Springerikeulan ostin Porista joltain jätkältä, se on käsittääkseni ihan Suomessa rakennettu, mutta vähän sitä itse taas sillä perinnetyökalulla modifioin. Ilmeisesti Tunturimoposta alun perin lähtöisin olevaan tankkiin Sami maalasi drinkkilasissa vaanivan pääkallon. Sen flakella vetäminen olikin yllättävän hankalaa, kun tuntui, että menee hirveästi flakea ohi. ”Hoijakka on myös jostain tallilla olevista kilkkeistä sovellettu, sen keskellä oleva piikki on Bauhausista löytynyt takkarautakilke. Etuvanne on sosialisoitu tallikaveri Soikkelin Jussin osavarastosta, edessähän tässä on 21” ja takana 16”. Tuo rungon väri on oikeasti vihreää petsiä flaken päällä, ja sitten se on vain kirkaslakattu paksusti. Sellaisesta on tehty myös moottorin ylätuenta. Puhuttiin sitten dollareista, euroista tai markoista. Tämä patinoitunut kyltti on vanhasta niittokoneesta, tankin poskien messinkiset Bloody Mary -logot sen sijaan ovat Samin itse valamat samoin kuin jalkatapitkin. Tankkiin maalasin Bloody Mary -teemalla drinkkilasista vaanivan luukallonpään, sehän on semmoinen miehen turmio”, Sami selittää. Vihreäsivurengas oli hetken mieleenjuolahdus, joka on herättänyt paljon huomiota. ”Tuota vihreetä petsiä lojui hyllyssä, niin sen takia tosta tuli vihreä. ”Bloody Mary -tankin posket ja jalkatapit tein itse pronssivalukursseilla. Tanko on omatekoinen, lamppu candymaalattu halpa tarvike. Takarenkaan valkosivu oli niin huonossa kunnossa, ja tämä piti viedä tatuointikojun rekvisiitaksi Super Rallyyn, joten päätin vetää valkosivuun One-Shotilla sponsoritekstit. Siellä moni isäntä sitä katsasteli ja kysyi, että pystyykö tuolla ajamaan
Pomonan Fairplexillä järjestettiin marraskuun ensimmäisenä viikonloppuna neljättä kertaa latinalaisamerikkalaisiin perinteisiin kuuluvan kuolleiden päivän autonäyttely jo tämän ajan jättäneiden läheisten muistolle. Perinteeseen kuuluu edesmenneiden suremisen sijaan juhlistaa sitä, mitä he eläessään olivat ja tekivät, ja tämä näyttely teki varmasti kunniaa kaikille heistä. Yhden illan tapahtuma nimittäin kattoi peräti kolme hallillista huikean kovatasoista kalustoa! Järjestävän Elite Car Clubin Alberto De Alba Juniorin ”Dead Presidents” ’58 Impala oli ensimmäisessä hallissa paraatipaikalla vastaanottamassa vieraat. ’En Memoria’ Dia de Los Muertos Car Show Teksti ja kuvat: Tomi Eronen 68 AMERIKAN RAUTA 1/2023. Pomona, 5.11
Monien autojen maalauksen hienoudet tajuaa vasta tutkiessa niitä lähempää. Sävy sävyyn -väriyhdistelmä on täydellisen onnistunut. Cartoon. Rey Martinezin kauttaaltaan yhtä upea ”Tru Game 60” ’60 Impala edustaa sekin Elite-kerhoon kuuluvan DeAlban perheen kädenjälkeä. Premier-kerhoon kuuluvan Danny Ariagan ”Lemonland” ’58 Impala jakaa varmasti värillään mielipiteen, mutta raikkaasti massasta poikkeava se ehdottomasti on. 69 AMERIKAN RAUTA 1/2023. Elite-kerhoa edustaa myös Lorraine De Alban ”Purple Rain” ’64 Impala, jonka motiivit on maalannut itse LA Originals -dokumentistä suurelle yleisölle tuttu tatuoijamestari Mr. Tämä ”Bella” nimen saanut Bel Air edusti aivan lowridereiden ja kustomien rajapintaa salmiakkitikattuine kullanhohtoisine sisustoineen, sydämenmuotoisine ketjuratteineen ja pinnavanteineen. Southside Car Clubin Anthony Fuentesin hempeän violetti ’59 Impala -avo kantaa nimeä ”La Catrina”
Hyvä tapa ilmaista omien autojen merkit ja vuosimallit. ”Ask a man who owns one”, julisti tämän ’36 Packardin showmatto kuin tehtaan mainoksissa ikään. Mexico Collision Centerin maalaaman auton raidat ovat Mike Lambersonin käsialaa. Joka puolelta kullalla kuorrutettu HighClass Car Clubiin kuuluvan Speedyn ”Penitentiary” ’64 Impala on jo vanhempi rakennelma, jossa näkyy käytön jälki siellä täällä, mutta vaikuttava kokonaisuus on edelleen. Torres Empiren Sam Torresin ’59 Impala -farmarin varustukseen kuuluvat lowrider-ympyröissä harvemmin nähdyt surffilaudat katolla! DeAlban perheen rakentaman auton kontista löytyvät myös järeät Kickerin subbassot. 70 AMERIKAN RAUTA 1/2023 ’En Memoria’ Dia de Los Muertos Car Show. ”Charmed” Monte Carlon syvän purppurainen maalaus oli allekirjoittaneen mieleen. Vaikeaa kysyä, kun en tunne ketään, jolla olisi samanlainen. Huikeita maalauksia oli Pomonassa hallit pullollaan, mutta yksi kaikkein herkullisimmista löytyi ”Hollywood Swinger” ’67 Impala -avosta. Charles Girsonin erittäin tyylikäs ’79 Thunderbird ”Free Bird” edustaa Imperials-kerhoa
71 AMERIKAN RAUTA 1/2023. Tämä jättivanteilla varustettu Monte Carlo SS on malliesimerkki nykyaikaisesta Street Machinestä. Detaljointi oli monissa autoissa viety todella pitkälle. Tästä sellainen kuitenkin löytyi vieläpä kullattuna. Halleihin mahtui myös muutama auto kokonaan laatikon ulkopuolelta. ”66 Orchid” ’66 Impalassa koristekaiverrukset uloittuivat kaikkialle aina vanteen huulista kaiutinten kehyksiin. Huikean El Caminon komposiittilamppukeulalla ei ollut sittenkään auton erikoisin juttu, vaan klassiseen lowrider-Elco-tyyliin sen takaseinä oli puhkaistu ja muhkea cabin style -plyyshiverhoilu ulottui lavalle asti tehden siitä oikeastaan osan avonaista matkustamoa! Tämän ’63 Impalan takaluukun kansi julisti rakkautta kotiseudulle. Putkimaski ei kuulu niihin G-Body Cutlassin yleisimpiin varusteisiin. Muutenkin viimeistely on ovenvälimuraaleineen aivan huikeaa. Tämäkin Monte Carlon ajovalon viereen taiteiltu motiivi saattaa jäädä monelta pikaisesti katsoen huomaamatta
Tässä yksilössä oli erikoiset kirkkaat takavalot, jotka kyllä sopivat valkoiseen kokonaisuuteen. Tämänkoriset täysikokoiset Chevyt tunnetaan yleisesti nimellä Glasshouse. Auto sai nimekseen ”Stay Gold”. 72 AMERIKAN RAUTA 1/2023 ’En Memoria’ Dia de Los Muertos Car Show. ”Working Man” oli tämän ’79 Lincoln Continental Mark V:n nimi, vaikkei malli varsinaisesti mitään työläisversiota edustakaan. Hillityn tyylikkään auton muraalit on maalannut Alberto Herrera. Malli on ehdottomasti omimmillaan juuri lowrideriksi rakennettuna. Bubble-mallin Caprice on myös oivallinen lowrider-aihio. Uudesta-Seelannista alun perin kotoisin olevan maailmankuulun arkkitehdin Andrew Listerin unelmana oli vuosikaudet ’63 Impala lowrider, ja muutettuaan vaimonsa ohjaajantyön myötä Hollywood Hillseille Andrew hankki sellaisen. Joey Jimenezin ”Riviera Paradise” ’67 Rivieran alla on klassiset cross-lace-pinnavanteet. Ehkä siinä olikin koko jutun huumori. Luurankoteemaa tuskin pystyy viemään tämän pidemmälle… Style Car Clubin presidentti Danny Ayalan upeassa ’61 Impala -avossa on myös melkoisen huolellisesti viimeistelty konehuone
Koska näit viimeksi tällaisen Chrysler Imperialin lowrideriksi rakennettuna. Maukkaasti sisältä ja tavaratilasta valaistu candypunainen Cadillac Coupe DeVille edusti Groupe-kerhon kalustoa. ”So let me welcome everybody to the wild, wild west…” 73 AMERIKAN RAUTA 1/2023. Polkupyörät kuuluvat nekin lowrider-rakenteluun. Tiedän, en ole nähnyt minäkään… Myös ulkoalueella useimpien autojen kupeelle oli tehty muistoasetelmia kuolleiden läheisten kunniaksi. Pinkki pukee isokorista Caddyä, uudemmassa kopassa ja helmiäisvärinäkin. Kullatut yksityiskohdat tuovat aistikkaan lisänsä ’57 Bel Airin marjapuuronpunaiseen metallinhohtoväritykseen. Tämä ht-laseilla varustettu shoebox edusti harvalukuisia klassisia kustomeita, mutta sitäkin tyylikkäämmin
Mutkia matkassa. Ei varmasti kaikkien mieleen, mutta hyvä muistutus, ettei rakentelussa ole pakko noudattaa mitään sääntöjä. Mooneyesin Shige Suganuma oli selkeästi helpottuneen oloinen jutellessani hänen kanssaan näyttelyn jälkeisenä päivänä Mooneyes Area1:lla. Yhden varsin suuren takaiskun tämän vuoden tapahtuma kuitenkin koki. Ennakkoluuloton. Tämä tarkoittaa sitten sitä, että kaikki ovat paikalla samana päivänä ja ruuhka on taattu. Tutuille ympäri maailman toivoteltiin hyvät kotimatkat ja ”see you next year” kaikui useaan otteeseen ilmassa. tapahtuma päästäisiin järjestämään myös kansainväliselle yleisölle. Näyttelyyn on tuotettu perinteisesti joukko yhdysvaltalaisia prätkäja autorakentelijoita, sekä heidän luomuksiaan, jotka ajetaan Teksti: Eero Kumanto • Kuvat: Eero Kumanto ja Hiro Kageyama Mooneyes Mooneyes Hot Rod Custom Show 2022 74 AMERIKAN RAUTA 1/2023. Värisävyjen valinta on jotain todella ennakkoluulotonta. Tapahtumasta maagisen tekee juuri sen yksipäiväisyys. Kierrellessäni pitkin poikin hallia tutustumassa mielettömiin rakennelmiin pohdin samalla, millä yhdellä sanalla voisi kuvailla japanilaista rakentelukulttuuria. Ihan ongelmitta ei tätä 30. Kolmen vuoden pitkän odotuksen jälkeen maailman legendaarisimpiin tapahtumiin lukeutuva Yokohama Hot Rod Custom Show avasi jälleen ovensa kansainväliselle yleisölle. juhlanäyttelyä kuitenkaan onnistuttu järjestämään. Kuluneen vuoden tapahtumaa ei kuulemma voi mitenkään verrata 2021 vain japanilaisille järjestettyyn, vaikka sekin kuuleman mukaan oli ilahduttavan hyvin onnistunut. Päädyin kaikessa yksinkertaisuudessaan sanaan ennakkoluuloton. Näytteilleasettajien näkökulmasta tapahtuman tarjonta pitää ehtiä tutkimaan rakentelupäivänä, sillä varsinaisena näyttelypäivänä se on tyystin mahdotonta. Kun lokakuun alussa vielä purettiin loputkin Japanin matkailuun liittyvät rajoitukset, oli jälleen aika suunnitella matkaa nousevan auringon maahan. Yokohaman näyttelyn osalta se tarkoitti lopulta kolmen vuoden pitkää odottelua, sillä 2020 tapahtuma jouduttiin peruuttamaan kokonaan ja 2021 tapahtuma järjestettiin ilman kansainvälistä yleisöä, kutsuvieraita ja näytteilleasettajia. Buickin neliovisuus ei edes ole ensimmäinen asia, minkä huomaa. Mikäli haluat tapahtumaan osallistua, ei valinnanvaraa ole. V uonna 2019 joukko suomalaisia kustom kulture -taiteilijoita pakkaili Yokohaman Pacifico-tapahtumakeskuksessa matkalaukkujaan juuri päättyneen menestyksekkään Hot Rod Custom Show’n päätteeksi. Yokohama, 4.12. Lopulta viime kesänä alkoi tihkua tietoa, että järjestyksessään 30. Lopulta kaikki meni lähes nappiin ja kävijämäärä liikkui Suganuman mukaan 20 000 tuntumassa, mikä saattoi olla jopa ennätys. Koronan jälkimainingeissa oli ilmassa edelleen niin paljon suurta epävarmuutta oikeastaan kaikesta järjestelyihin liittyvästä. Vähänpä tuolloin tiedettiin, että maailma tulee muuttumaan keväällä 2020
Vastaus on kokonaisuus. Legendaarinen Mooneyesin Moon Buggy oli saanut niskaansa kokonaan uuden maalipinnan ja näyttävät straippaukset. Pitkälle on pohjolan maalariryhmä ponnistanut! Japanilaiset uskaltavat olla ennakkoluulottomia ja kokeilla uusia kikkoja. Allekirjoittaneen lisäksi Suomesta matkaan lähti Alasalmen Jussi ja Suomen tapahtumissakin usein vieraileva Jarmo Nuutre tuli paikalle Virosta. Artikkelin kirjoittajalle vuoden 2022 tapahtuma oli järjestyksessään seitsemäs. Tällä kerralla arktiset maalarit olivat matkassa hieman pienempänä ryhmänä. Ehkä on ihan aiheellista kysyä, mikä sinne vetää aina vaan takaisin. Muutaman päivän pikainen visiitti on yhdistelmä maagista Japania, ainutlaatuista tapahtumaa ja ympäri maailman yhteen kokoontuvia ihmisiä, joista on muodostunut hyviä kavereita. Hän esitti pyynnön, että tuomaroisimme tapahtumassa järjestettävän taidekilpailun, johon osallistuu kymmeniä todella kovatasoisia taiteilijoita! Otimme kunniatehtävän nöyrästi vastaan ja palkintojenjakoseremoniassa ojensimme palkinnon Kaapelitehtaallakin vierailleelle Jetwrenchille. Jännää kyllä, tuo tunne toistuu joka vuosi, eikä tunnu katoavan minnekään. Nakki iskee. Yksi näyttelyn teema-alueista oli Willys Heaven. Maalauksissa on tyypillisesti paljon yksityiskohtia ja värisävyjen valinnassa ei niissäkään pysytä aina perinteisimmissä vaihtoehdoissa. Näyttelyssä kunniapaikalla oli viime vuoden Best of Show, 1929 A-Fordiin pohjautuva uniikki rakennelma. Tänäkin vuonna kutsuttuna oli jenkkivieraita, mutta prätkät ja autot loistivat poissaolollaan, sillä ne seilasivat vielä merellä laivayhtiön lakon vuoksi. Vuonna 2014 osallistuessani tapahtumaan ensimmäistä kertaa osana Arctic Pinheadsien rytmiryhmää oli mahassa perhosia roppakaupalla, kun rakentelupäivänä tallustelin ensimmäistä kertaa hallin ovista sisään. Pienempi ryhmämme sai yllätykseksemme kuitenkin melko ison tehtävän suoraan herra Suganumalta. 75 AMERIKAN RAUTA 1/2023. Mooneyesin omistaja Shige Suganuma ehti poseerata hektisen rakentelupäivän tiimellyksessä. näyttävästi niille varatuille paikoilleen yleisömeren seuratessa tunti näyttelyn avaamisen jälkeen. Tämä ’41 Coupe ainakin infotaulun mukaan suorittaa varttimailin alle 9 sekunnin
Ken The Flattop! Aina yhtä iloinen veijari innostui Helsingin Kustom Kulturen vierailullaan saunomisesta niin paljon, että on jo rakentanut ainakin yhden saunan Japaniin. Tästä portista kun kulkee, niin perhoset lepattavat mahassa. Rivieran omistaja ei ole suotta tuskaillut, että minkä sävyn värikartasta valitsee – otetaan ne kaikki! Tämä Challenger on tiettävästi rakennettu tähän kuosiin 2000-luvulla. 76 AMERIKAN RAUTA 1/2023 Mooneyes Hot Rod Custom Show 2022. Tänä vuonna ei tosin paljon nähtävää ollut. Näyttelyn ovet avataan yleisölle klo 8 sunnuntaiaamuna. DeTomaso Pantera suhteellisen härskein levityksin. Klo 9 ihmiset pakkaantuvat keskikäytävän reunoille kuvaamaan ulkomaan vieraiden sisäänajoa. Vaatii tietynlaista asennetta ja kanttia omistajalta! Camaron sisusta ei pyytele anteeksi keneltäkään
Vaikka näyttelyn ajoneuvot painottuvat amerikkalaisiin, löytyy seasta melkein mitä tahansa. 77 AMERIKAN RAUTA 1/2023. Suomessa jo vuosia nosteessa ollut Vintage Drag Racing on tuottanut todella hienoja yksilöitä. Tämä rakentelutyyli on yksi harvoista, joissa täällä ollaan japanilaisia edellä. Kuvasin tämän veistoksen projektikuntoisena 2016 vuoden Show’ssa, nyt oli esitellä valmista. korimalliin monella tulisi valittua. Kappalehinta noin 800€. Kannattaa huomata, miten rakentelupäivänä auton kaikki rosterilistat oli vielä peitetty muovein ja teipein. Nuo viisi kissaa oli myyty vajaassa kymmenessä minuutissa. Piristävän erilainen ’32 Roadster. Tämän ’58 Impalan kaiverrettuja metalliosia ja peltipinnan käsittelyä voisi tutkia pidempäänkin. Mutta mikä se on. Diskustom Magazinen kannessakin esiintynyt hurja kustom on alkujaan ´64 Dart. Ei ihan ensimmäinen maalausteema joka ko. Monille suomalaisillekin tuttu Makoto vain hetkeä ennen kuin näyttely avautuu yleisölle. Tässä suhteellisen kovapeltisenä säilynyt Hilux. Mieletön maalaus koristi tätäkin viisseiska Fordia
78 AMERIKAN RAUTA 1/2023 Mooneyes Hot Rod Custom Show 2022. Kolmekakkosta olikin sitten ihan joka värissä ja kattokorkeudessa. Mooneyesin oma pinstraippari, legendaarinen Hiro ”Wildman” Ishii omalla osastollaan työn touhussa. Jos pitäisi uskaltaa ennustaa nousevia trendejä Euroopassa, voisin laittaa oman arvaukseni Euro/Japani-kaluston näyttäviin pinstraippauksiin. Tämän Acura/Honda Legendin kokonaisvaltaisesta raidoituskäsittelystä on vastannut Mooneyesin oma pinstraippari Wildman. Pysäyttävä näky tämäkin chopperi, kaikki on vedetty juuri sen yhden piirun verran överiksi. Japanilaisen rakentelun taso ja designin ymmärrys avautuu ehkä parhaiten moottoripyörien kautta. Henry Ford taisi sanoa, että Fordin saa minkä värisenä tahansa, kunhan se on musta. Näyttelyn isoin teema-alue oli Deuce 90 years. Vastaavia taideteoksia on halli pullollaan, ja viimeistellyt ja idearikkaat yksityiskohdat saavat melkein hengästymään. Jenkkirakentelijoiden prätkät seilasivat jossain Yokohaman ja Long Beachin välillä, joten tueksi oli otettu näinkin luova ratkaisu
Arctic Pinheadsin edustajat saivat tällä kertaa kunnian hoitaa tuomaroinnin. Mustan Chargerin voi rakentaa myös näin. Japani on kaikin puolin eksoottinen maa. Arctic Pinheads ojentamassa maalauskilpailun palkintoa palkintojenjakoseremoniassa Jetwrenchille. Silti siellä pärjää ja juotavaa ja ruuankin saa aina jollain konstilla tilattua. Yokohaman kattaus on niin henkeäsalpaava, että sinällään hieno Superbird ei oikeastaan onnistu säväyttämään yhtään. Maalauskilpailun voittajaksi valitsimme Jetwrenchin työn. Monensorttista kaavaketta ja lipuketta tarvitaan, jotta näyttelyyn osallistuminen onnistuu. Custom Paint Contest, eli taidekilpailu, jossa jokainen osallistuja on toteuttanut teoksensa samankokoiseen peiliin. 79 AMERIKAN RAUTA 1/2023. Kulttuurilliset piirteet ja kieli ovat niin kaukana länsimaisesta, kuin vain olla ja voi. Muskeliosastolla oli ihan pakasta vedetyn näköisiä klassikoita, jotenkin vain nekään eivät tässä kokonaisuudessa säväytä samalla tavalla, mitä ne tekisivät vaikka marketin parkkipaikalla. Englannin kielestä ei juuri missään ole mitään hyötyä
Tavaraa oli tuttuun tapaan tarjolla runsaasti ihan laidasta laitaan. Tukholmaan Värtanille saavuttiin lauantaina aamukympiltä ja koottiin autot letkaan. Menomatka oli reipashenkinen ja olimme kuin yhtä suurta perhettä, vintagemiehet kiihdyttelivät ja virittivät autoja Promenadella aamuviiteen. Matka jatkui cruisaten keskustaan ja Nostalgipalatset-levyputiikkiin, mistä tehtiin kiitettävästi vinyylilevyhankintoja. Tukholma, 26.11. Ehdottomasti aina käynnin arvoinen reissu piristyksenä pimeään vuodenaikaan! Teksti ja kuvat: Virve Salonen EKENS GASSERS SWAP & MEET 80 AMERIKAN RAUTA 1/2023. R odikerhon eli FSRA:n ja Tomahawk Town -tallin perinteinen pikkujouluristeily Tukholmaan Ekens Gassers Swap & Meetiin oli tänä vuonna osanottajamäärältään varsin runsaslukuinen, sillä mukana oli vahvistuksena myös Recyclersin ja Dashers CC:n jäseniä. Kun laivalta oli ajettu ulos, jouduttiin hieman navigoimaan, sillä swappipaikka oli muuttunut aiemmasta sijainnista kymmenisen kilometriä kauemmas, ja kun ajeltiin motaria ja tunneleita kiertäen keskustan valoristeykset, niin matkaa yhteen suuntaan tuli yli 30 kilometriä. Ekens Gassers Swap & Meet on jo perinteeksi muodostunut pikkujouluristeilykohde. Päivä Tukholmassa hurahti isolla porukalla nopeasti, ja pian Sleeppareiden ja Hurriganesin soidessa jonotettiin takaisin laivaan, jotta päästiin taas valmiiseen pöytään ja kokka kohti kotimaan lumisateita. Porukan ostokset olivat lähinnä venakoppia ja muuta maltillisenkokoista ja helposti kuljetettavaa osaa. Putiikin valikoima vinyylilevyjen osalta on varsin kattava. Nyt swappi järjestettiin ensimmäistä kertaa uudessa osoitteessa. Yksikään kokonainen auto ei tällä kertaa kulkeutunut Suomeen tuliaisina, kuten joinakin vuosina aiemmin. Swapissa oli hyvää autonosaa myynnissä runsaanpuoleisesti
81 AMERIKAN RAUTA 1/2023. Laivasta suunnattiin Värtanille nimenhuutoon. Etualalla Ari Elorannan ’38 Chevy. Tässä ollaankin jo palaamassa takaisin laivaan. Pyörähdimme matkalla myös levykauppa Nostalgiapalatsetissa. Uuden swappipaikan piha oli kovin ahdas. Tämä ’40 Ford Delivery myytiin juuri Suomesta Ruotsiin. Vesisade ei haittaa, jos asenne on oikea. Tämä parkkiksella ollut pickis oli aika maukas. Tämä Buick oli swapin järjestäjätallin projekteja
”S eitsemän hengen ryhmähän meitä oli siinä. Polvijärvi on Pohjois-Karjalassa, Joensuusta 40 kilometriä luoteeseen sijaitseva 4000 asukkaan kylä, jonka paikallinen kerho saattaa olla asukaslukuun nähden jäsenmäärältään Suomen suurin. ”Siihen on tehtävä kuitenkin suhteellisen massiiviset dokumentaatiot sitä hakua varten. Siinä vaiheessa ei kyllä katsottu ollenkaan tulevaisuuteen sillä tavalla, että siihen tässä mittakaavassa jäseniä koskaan tulisi. Paitsi, että kerho on ollut aktiivinen sosiaalisessa mediassa, on se onnistunut hankkimaan itselleen EU-tukien avulla myös komeat harrastetilat. Toisaalta tämä jäsenmäärän kasvu on mahdollistanut esimerkiksi tämän nykyisen kerhotilan hankinnan. Täällä kun ei teollisuutta ole hirveämmin ollut, niin ei sellaisia kunnon tiloja ole mihinkään tyhjäksi jäänytkään. Juuri muuta siellä ei voinut tehdäkään, mutta oli siinä semmoinen pieni kerhotilanurkkaus, jossa pystyi tietoa jakamaan, noin niin kuin meidän termein”, Rieppo toteaa naurahtaen. ”Meillä oli sillä seitsemän hengen porukalla ensin pienempi kerhotila, jossa meillä oli autoja säilytyksessä. Sitten tuo maaseutuasiamies, joka on Leader-touhussa ollut mukana ehdotti, että mitä jos tekisitte omat tilat, kun hankkeeseen voisi saada EU-rahoitusta. Nuo asiat on jostain syystä jätetty kansalta piiloon, miksei niitäkin rahoja voisi markkinoida avoimemmin”, Rieppo ihmettelee. Se lähti oikeastaan siitä, että kaikilla oli kiinnostusta jenkkiharrastukseen ja osalla oli ollut jenkkejä jo vuosikymmeniä”, Polvijärven Hot Roddersien puheenjohtajana alusta asti toiminut Mika Rieppo kaivelee muistiaan. Juuri viisi vuotta täyttäneeseen aktiiviseen kerhoon kuuluu jo satakunta jäsentä, joista lähes puolet ovat muualta kuin Polvijärveltä. Polvijärvihän tosiaan on tyypillinen pohjois-karjalalainen muuttotappiokunta, jossa ei ole merkittäviä suuria työllistäjiä, ja jossa asuu vain hieman reilut 4 000 ihmistä. Siinä luennolla tuli sitten sellainenkin vaihtoehto esiin, että tukea voisi saada myös olemassa oleviin tiloihin ja niiden remontoitiin.” Teksti: Tomi Eronen • Kuvat: Tuukka Erkkilä Hot Rodders Polvijärvi Polvijärvi 82 AMERIKAN RAUTA 1/2023. Ei sillä seitsemän hengen porukalla kuuhun olisi päästy”, Rieppo jatkaa yllättävästi kasvaneen pikkukylän kerhon tarinaa. ”Siinä pyörittiin muutenkin sillä porukalla näyttelyissä, ja kun omiakin autoja oli, ajateltiin, että jos saataisiin yhdistys perustettua, niin voitaisiin saada jotain avustuksia tilan hankkimiseen. ”Ne tilat ei kuitenkaan olleet hyvät, ja kun siihen hätään ei muutakaan saatu, lyötiin painetta kunnan suuntaan
Siellä on käytössä 10 ammattikäyttöön tarkoitettua polkuautoa, liikennemerkit ja pikku sorapätkäkin löytyy. ”Meille tulikin tietoon erittäin hyvältä vaikuttava tila Outokummun Teollisuuskylän omistuksessa. Siinä meille tuli kuitenkin säästöä kummasti polkuautojen suhteen.” Kerhon puheenjohtajana on toiminut alusta asti Mika Rieppo, joka tässä nojailee ’71 Challengeriinsa. Mitä nyt tarvittiin nosturia sun muuta”, Rieppo selittää. Hikeä on valutettu tuhansia tunteja, kun tiloja purettiin, pintoja käytiin läpi ja rakennettiin uutta. 83 AMERIKAN RAUTA 1/2023. Projektin vaikuttavuus ja yhteisöllisyys olivat niitä asioita, joita siellä päätöksenteossa painotettiin. ”Tuen määrä voi vaihdella prosentuaalisesti, me saimme tukea 50 prosenttia kauppasummasta remonttikuluineen. Talkootuntien laskeminen lopetettiin tuhannen kohdalla. Sitä en muista, oliko se julkisessa myynnissä, vai kysyttiinkö sitä itse, että voisiko se olla kaupan. Tänä vuonna meillä oli kesäja heinäkuussa kesätyöntekijäkin palkattu siihen, jotta lapset pääsivät loma-aikana ajelemaan sinne”, puuhamies jatkaa. Kun hallin piha on kokonaan asfaltoitu, niin saimme idean rakentaa päätyyn ilmaisen lasten liikennepuiston. Meidänhän oli pakko laittaa ehdoksi se EU-rahoituksen saanti, ja mukana tukihakemuksessa oli myös meidän kaavailema remonttija kalustamisbudjetti. Pihalta löytyy lasten liikennepuiston ohella myös grillikota, jossa on hyvä paistella makkaraa kesäaikaan. Martonvaaralainen Autopeltikorjaamo M. Outokummun Teollisuuskylän toimitusjohtajan kanssa pääsimmekin erittäin hyvään yhteisymmärrykseen hinnasta ja kaupan ehdoista. Tuki ei voi olla pienen piirin hyväksi menevä. Se saattoi olla hakemuksessa vaikka se piste iin päälle, jonka myötä se yhteisöllisyyspykälä täyttyi. "Kaikkein merkittävin asia koko hankkeen onnistumiseen oli kuitenkin uskomattoman kova talkoohenki. Oma halli EU-tukien avulla. Meidän hankkeen koko oli kaikkiaan reilut 125 000 euroa, ja jäsenistöä oli siinä vaiheessa jotain 50 paikkeilla. Sehän osoittautuikin niin suosituksi, että jouduimme rajoittamaan autojen määrää. Yläkerran baarissa jaetaan aktiivisesti tietoa jäsenten kesken. Remontin yhteydessä halliin tehtiin laajennettu parvi, jolla on baaritiski ja minikeittiö. Laitinen, joka on meidän tukijoita, ehdotti sitten, että voisi talkootyönä maalata ne polkuautot, ja niiden mainokset voitaisiin myydä tukijoille
Kun Hot Rodders Polvijärvi perustettiin viitisen vuotta takaperin lokakuussa 2017, oli kyseessä vain polvijärveläisten vanhojen tuttujen kaveriporukka, joka oli huomannut, ettei lähiseudulla ollut jenkkiautokerhoa, johon olisi voinut ainakaan helposti liittyä, jos kävi katsomassa vaikka kerhojen somea tai nettisivuja. Siinä vaiheessa kaikki olivat vielä hyvin pitkälti kylänmiehiä. Esimerkiksi pidemmillä reissuilla kerhon varsinaiset jäsenet ovat saaneet bussimatkan ilmaiseksi. Siipi-Moparit ovat kerhossa hyvin edustettuina. Kuvaushetkellä Jaken Letukka oli vielä Jaken paikalla kerhotallissa. Periaatteena on ollut, että jos varsinaiseksi jäseneksi liittyy ja on paljon toiminnassa mukana, niin saa varmasti enemmän kuin jäsenmaksu on. kesäkuuta, toivottavasti saadaan entistä suurempi nurmialue käyttöön”, Rieppo toteaa odottavaisin mielin. Meillähän on muodostunut jo perinteeksi lähteä bussilla johonkin näyttelyyn isommalla porukalla, on käyty esimerkiksi Tampereen Hot Rod & Rock Show’ssa ja Lahden Classic Motorshow’ssa.” Omia näyttelyitä kerho ei ainakaan toistaiseksi ole lähtenyt pitämään, mutta on osallistunut Joensuun Taitokortteliyhdistyksen pitämään Joen Vintage -tapahtumaan järjestäen sinne autot näytille. Tänä päivänä jäsenmäärä on tasan 100, josta noin 40 prosenttia on jo muualta kuin Polvijärveltä. Hot Rodders Polvijärven jäseniä oli myös viime keväänä menehtynyt Road Pilotsien jäsenenäkin tunnettu Jarkko Kinnunen. Kerho on kaikille avoin, ja halusimme toiminnan alusta asti olla näkyviä ja aktiivisia myös sosiaalisessa mediassa. 84 AMERIKAN RAUTA 1/2023 Hot Rodders Polvijärvi. Joensuun pitkän linjan harrastajiin kuuluva Jari Turunen on myös Polvijärvi Hot Roddersin jäsen. ”Viime kesänä meitä pyydettiin sinne tapahtuman autopuolta järjestämään, ja siellä ollaan tänäkin vuonna mukana 10. ”Sitten se oli meillekin vähän yllätys, että sitä porukkaa tippui tähän näinkin paljon. 2017 lopussa meillä oli 23 jäsentä ja 2018 lopussa jo 45 jäsentä. Mukava mies, joka lähti liian aikaisin. Tämä komea ’59 DeSoto Firedome kuuluu Juha Sorsalle. Tässä Jari ’61 Chrysler 300G:nsä kanssa
Alakerrassa on yhden ison hallin oven takana heittopaikka lyhytaikaisempia remontteja varten, ja hallista löytyy nosturi, rengaskone, tasapainotuskone ja prässi. ’47 Chevrolet Fleetline Aerosedaninsa kanssa poseeraava Jari Mutanen kuuluu Metallityö Mutanen -yrityksineen kerhon yhteisöjäseniin. Toisella puolen hallia on kolme lohkoa, joissa on vuokrapaikkojen ruudut erotettu teipillä toisistaan. 85 AMERIKAN RAUTA 1/2023. Vuokratuloilla hoidetaan lämmityssähkö ja vesi. Paikallisten yritysten tuki onkin ollut kerhon aktiivisessa toiminnassa vahvassa roolissa. Periaatteena on ollut, että jos varsinaiseksi jäseneksi liittyy ja on paljon toiminnassa mukana, niin saa varmasti enemmän kuin jäsenmaksu on
DC-10:llä New Yorkiin. Kekkosen ja YYA-sopimuksen henki leijaili vahvana vetten päällä ja kaikki hauska oli erikseen kielletty, mutta sodan taloudelliset vaikutukset alkoivat olla historiaa, vaikkei missään yltäkylläisyydessä vielä elettykään. Kyseessä oli ’63 Cadillac 4d HT. Kadut olivat täynnä keltaisia takseja: Checkereitä ja 60-luvun lopun 4-ovisia Ford Customeja, muuten ei turistimestoilla näkynyt vanhempaa kalustoa. 86 AMERIKAN RAUTA 1/2023 Muumio muistelee Oregon , 1977 1977. Jay ajeli ’67 Mustangilla, jossa oli 289 ja C4. Koulupoikien unelmakalustoa. Empire State Building, Vapaudenpatsas, Radio City Music Hall ja niin edelleen. Parkkiksen kähein peli oli koulun jalkapallotähdellä: ’68 Mustang Fastback, johon oli tehty kaikki edellä kuvatut modaukset, konekin oli viritetty 390 FE. Auto ei ollut edes 15 vuotta vanha, mutta siitä puhuttiin kuin hiukan vajaasta sukulaispojasta. Jos auto oli omistajalleen enemmän kuin pelkkä kehonkuljetin, piti sitä tietysti rakennella: perää ylös, Rocketin spoke-vanteet, traction barsit alle ja jos varoja riitti, koneelle ja maalauksellekin tehtiin jotain. Ainoatakaan lowrideria en tuolta ajalta muista. Graffiti, Bronson, Rekkakuskit) katsottiin hartaudella ja niistä otettiin mallia. Finnairin DC-10 vei valtameren yli elo-syyskuun vaihteessa ja ensimmäinen pysähdys oli New York, johon tutustuttiin muutama päivä kierrellen kaikki pakolliset turistikohteet. Oregoniinkin saavuttiin aikanaan ja asetuttiin isäntäperheeseen. Hänen työajokkinaan oli ’73–74 Cheyenne pickuppi, äiti ajeli pari vuotta vanhalla BMW 2002:lla ja lapsilla oli ajossa pystylamppu-Kupla. Vapaatunneilla pörrättiin hänen Mustangillaan kylillä ja Portlandissakin käytiin Beach Boysien konsertissa. Erikoisen autosta teki sen väriyhdistelmä: pinkki mustalla vinyylikatolla. Naapurissa asuva granpa ajoi 60-luvun lopun Ford pickupilla ja hänen veljensä uncle Virgil ’65 isolohko SS-Impalalla. Näiden lisäksi talissa oli ’72 Chevy Suburban kolmella penkkirivillä, joka kaivettiin esille, kun koko perhe lähti esimerkiksi lomamatkalle. Pari hiukan vanhempaa kaveria oli jo saanut kortin ja hankkinut vanhan jenkin, jonka kanssa pyörittiin kotikaupungin ja kotimaakunnan alueilla, ja kaikki aihetta sivuavat leffat ja tv-sarjat (esim. Perheen isä pyöritti omaa rautakauppaa, joten oltiin vahvasti paremmassa keskiluokassa. Vasemmistolaisuus oli valtavirtaa ja Vietnamin sodan jäljiltä Amerikkaa inhottiin. Toinen kaveri, jonka autolla pyörittiin kaupungilla, oli Randy, jolla oli ’66 Chevelle 2d HT. Heidän autonrakentelulleen naurettin, usein se rajoittuikin lasien yläreunoihin lisättyihin pampulariveihin. Reilut 45 vuotta takaperin maailma oli kovin toisenlainen, eikä matkailu Amerikkaan ollut yhtä tavallista kuin nykyään, saati että elämästä siellä olisi nähty päivittäin my day -videopätkiä. Pienkonekurssilla tutustuin Jay Van Dykeen, josta tuli paras kaverini. Autot olivat vähän yli tai alle 10 vuotta vanhoja. Rautakaupan tallissa oli vielä 50-luvun alun GMC Pickup Napcon nelivetokonversiolla, sitä kaytettiin polttopuunhakureissuihin ja vastaaviin. Koulun parkkipaikalla oli enimmäkseen kotimaista kalustoa ja tuontipeleistä Kuplia, muistini mukaan japanilaisia autoja ei montaa ollut. Koulussamme olivat myös edustettuna meksikolaiset, sillä onhan Oregon maanviljelysaluetta, jonne tuotiin jo aikaisin rajantakaista työvoimaa. Isäntäväen perhetuttu kertoi hyvänä vitsinä, että hän oli hankkinut lapsilleen aivan iankaikkisen vanhan ja täysin älyttömän auton todella halvalla. Portlandista noin 50 kilometriä länteen sijaitsevan pikkukaupungin, Forest Groven, high school oli opinahjoni, jossa pakollisten aineiden lisäksi valitsin myös mukavia kursseja: hitsausta, pienkoneita (olen opin käynyt Briggs & Stratton -asentaja) sekä kotitaloutta, josta sain ensikosketuksen chilin kokkailuun. Teksti ja kuvat: Olli Lehtinen K un lähdin vaihto-oppilaaksi Oregoniin vuonna 1977, oli Suomi todella erilainen kuin tänä päivänä. Mitään amista ei erikseen ollut, joten senhenkiset Koulun parkkipaikalla oli enimmäkseen kotimaista kalustoa ja tuontipeleistä Kuplia, muistini mukaan japanilaisia autoja ei montaa ollut. Bändi oli vielä alkuperäiskokoonpanossa, vain Brian Wilson puuttui. Tämä inho ulottui maan autoteollisuuden tuotteisiinkin, poliisit ja katsastusmiehet eivät olleet poikkeus, vaan tavalliset ihmisetkin mielellään syyllistivät vanhoilla jenkeillä ajavia ja mediassa yritettiin sensationalisoida kaikkea vähänkin raggareihin viittaavaa. Ainoastaan yhden vanhemman rakennetun vanhemman auton muistan parkkipaikalta, se oli ’56 Chevy 2d Sedan. Portlandiin suuntautuneella konserttimatkalla se varastettiin, mutta löytyi myöhemmin sivukujalta pukkien päältä ilman pyöriä. Muillakin koulukaverilla oli mieleenpainuvaa kalustoa, ikähaitari oli ’65 ja uudempaa, eli kaikki parhaat muskelivuodet 70-luvun alkuun. Sinne kuitenkin saattoi päästä viettämään vaihto-oppilasvuottaan, kuten kirjoittaja pääsi vuonna 1977
Pinkki mustalla vinyylikatolla on todella harvinainen yhdistelmä. Koen itseni onnekkaaksi, kun olen päässyt näkemään Amerikan, jota ei enää ole olemassa. Yhden vanhemman euroauton muistan; isäntäperheen serkkupojalla oli Buick Opel eli B-mallin Kadett Coupe. Näiden heppujen ajanvietettä oli ylämäkiajo, joka sateisessa Oregonissa oli melko haastava laji, jossa muta lensi. tyypit olivat samassa koulussa, yleensä heillä oli ajokkina pickuppi tai neliveto. Maailma on muuttunut tuon jälkeen ja viimeistään 9/11 teki lopun tuosta aikakaudesta. Olen törmännyt samanlaiseen vain kerran netissä, se oli myytävänä Ruotsissa viitisen vuotta sitten. Kaverini Kirkin ’65 Oldsmobile Dynamic 88 -avo, jonka hän oli saanut veljeltään tämän lähdettyä collegeen. Sellainen kelpaisi minulle vieläkin. Koulun jälkeen ja lauantaisin olin töissä isäntäväen rautakaupassa. 87 AMERIKAN RAUTA 1/2023. Kauppaan toimitti säännöllisesti tavaraa rekkakuski, jolla oli conventional Kenworth, etupuskurissa osavaltioiden kilpiä, joiden alueella kuski liikennöi ja sormet täynnä intiaaniturkoosisormuksia. Taustalla näkyy hieman muuta kalustoa koulun parkkipaikalta: ’64–65 Valiant Signet, ’66 Fairlane 2d sedan, ’65–66 Mustang ja aivan kuin oikealla lukisi Le Mans. Jos saisin palata noihin aikoihin, en säästelisi kameran filmikuluissa, vaan räpsisin menemään antaumuksella. Koulun parkkiksen ainoa vanhempi rakenneltu auto oli tämä ’56 Chevy. 12 vuotta vanha auto oli tuolloin huvitusta herättävä muinaisjäänne. Omistaja virnuilee kuskin paikalla. Ystäväni Jayn ’67 Mustang. Silloin ennen. Niistä hienoin oli ekan korimallin korotettu Bronco isoilla pyörillä. Työkaverilla, joka opiskeli collegessa oli ’67 Galaxie – musta, mustalla vinyylikatolla ja mustalla XL-erillispenkkisisustuksella, perä hieman ylhäällä ja Rocketin spokevanteet alla. Viikonloppuisin autoileva nuoriso hengaili Tastee Freez pikaruoka/jäätelömestan liepeillä, jolleivät olleet päässeet seuraamaan sukellusveneregattaa (submarine races) jonkun daamin kanssa hiljaisen sivutien varteen. Omistaja ei kuulunut tuttuihin, mutta tyyli on edelleen yhtä ajaton, kuin se oli tuolloin. Asiakkaillakin oli erikoista kalustoa, näin parkkiksella T-hotin sekä chopperityypin HA-liiveissä
The New Nomad! Aika usein palstalla on ollut kaksioviseksi muutettuja farmarimalleja, joita ei tehtaalla ole ollut tarjolla. Teksti ja piirros: Janne Kutja 88 AMERIKAN RAUTA 1/2023 Kutjan kuva. Tällä kertaa tehtiin toisinpäin, eli alkuaan kaksiovisesta Nomadista syntyi neliovinen lippulaivamalli 50-luvun Motorama-unelma-autojen hengessä
Hard top -malleissa poimu on huomattavasti syvempi ja alkaa laskea alaspäin jo etuoven kohdalla. Yllättävän monta erilaista vaihtoehtoa siis. N eliovinen hard top -farmarimalli, onhan näitä nähty General Motorsillakin 50-luvun puolivälin jälkeen. Seuraavana vuonna valmistetun 4d HT -mallin ovien malli on muuten erilainen kuin Sedan-malleissa, näkyvin ero on sivuikkunoiden alalinjassa oleva alaslaskeva poimu. Jos sivuikkunalinjan yläosan haluaa tehdä valmiista osista, se onnistunee helpoimmin käyttämällä esimerkiksi ’56 4d HT:n osia yhdistettynä Nomad-mallin b-pilariin. Pilarista puheen ollen, sitä on kallistettu loivempaan kulmaan sekä kavennettu hieman kevyemmän vaikutelman luomiseksi. Muita korimuutoksia ei muuten tehty, ainoastaan takavaloja on upotettu omaan kehykseensä reilun tuuman verran. Nomad-malleissa ja tavallisissa farmareissa tuo linja on sitten vuorostaan suora. Renkaina ovat kahden ja puolen tuuman levyisillä valkosivuilla varustetut. Palan ylellisyyttä tuovat pölykapselit ovat 1957 vuoden Cadillacista ja sopivat hyvin Motoramateemaan. Tämän varsin suuritöisen operaation lisäksi etuvaloista alkavia kylkeen jatkuvia listoja on pidennetty takaoviin asti. Taaempien sivuikkunoiden lyhentymisestä johtuen avautuvat liukulasit ovat enää muisto vain, tosin eipä niille ole tarvettakaan. Chevroletilla tälläistä mallia ei kuitenkaan ollut, vaikka sellainen olisi tietysti ollut makoisa lisä Motorama-autojen joukkoon ja niinpä nyt sellainen päätettiin tehdä. Tällainen malli olisi hyvinkin saattanut olla 1954 vuoden Motorama-näyttelykiertueella, kun 1955 mallien tuotanto oli enää kuukausien päässä. Aihioksi otettiin vuoden 1955 Chevy Nomad, johon yhdistettiin neliovisen sedanmallin ovet. 89 AMERIKAN RAUTA 1/2023
Viime talven mittaan valmistui nykyiseen Bellflower lookiinsa Jukalla jo kolmisenkymmentä vuotta ollut Galaxie. Niittylahtelainen Jukka Miinalainen muistetaan useammastakin Amerikan Raudan sivuilla nähdystä autosta. Viimeksi sivuilla on nähty Jukan patinakuosinen ’58 Olds. Lil’ Red Truck oli aikakautensa nopein amerikkalainen tuotantoauto, joten sen muskeleiden luulisi riittävän useimmille sellaisenaan. Oriveteläinen Anssi Lastunen rakensi squarebodystään raa’an näköisen ja raa’an kovakulkuisen katukiihdyttimen, jonka tekniikasta ei oikeastaan löydy mitään ihmeellistä hipo-palikkaa, mutta joka omintakeisine ratkaisuineen kulkee varttimailin 10 sekuntiin. Jättiraportti amerikkalaisen showkauden avaavasta näyttelystä, jota on järjestetty jo yli 70 vuoden ajan! Ford Galaxie 500 2d HT ’63 1/2. Seuraava Amerikan Rauta ilmestyy 23.2.2023 se u raa va ss a nume ro s s a Enemmän Enemmän muskelia muskelia GMC Sierra Turbo ’74. Dodge Lil’ Red Pickup Truck V10 ’79. Tony Vermilän ulkoisesti nätissä alkuperäiskunnossa olevassa pickupissa vääntöä löytyy kuitenkin vielä reippaasti enemmän, sen voimanlähteeksi kun on vaihdettu tuoreempi 8-litrainen V10! Grand National Roadster Show 2023 pickis 10 sekunnin Musta Helmi Musta Helmi 90 AMERIKAN RAUTA 1/2023
Autoharrastajan verkkokauppa! Verkkokauppa Amerikan Rauta -lehden ystäville: supermarket.fi 29 90 Koot S–3XL Amerikan Rauta T-paita 14 90 Amerikan Rauta kalenteri 12 50 Mopo Klassikot teemanumero 8 90 Amerikan Rauta -parkkikiekko Varastossa lähes kaikki vanhat numerot! 8 90 Edelliset numerot alk.
alv Quad Cab tai Crew Cab, 5’7¨ tai 6’4¨ lavalla. alv Crew Cab ohjaamo OUTDOORSMAN BIGHORN, SPORT, LARAMIE, REBEL, LONGHORN, LIMITED alkaen 65.600,Sis. Sound +LONGHORN / LIMITED • 12-tuuman näyttö • Täys ilmajousitus • 360-kamera • Aktiivinen vakionopeudensäädin CARVISTA.FI OSTO • MYYNTI • VAIHTO • RAHOITUS 54.900,54.900,AM ER IK AN RA UT A 1/ 20 23 NR O 81 ”6 -L IT RA IS EE N 4G EN -LO H KO O N A SE N N ET TII N LS 2:N M Ä N N ÄT , JO ILL A PU RIS TU S SA AT IIN N O ST ET TU A YH TE EN TO IS TA .”. alv Crew Cab, TRX Equipment Group 2 VAKIOVARUSTUS: • Keskuslukitus • Ilmastointi • Vakionopeudensäädin • ESP • Perälukko • Ilmajouset takana + SLT CLASSIC VAKIOVARUSTEET: • Peruustustutka takana • Automaatti-ilmastointi • 8.4”näyttö + Navigointi • Alpine Sound system • 20-tuumaiset vanteet • Nahkainen ohjauspyörä + WORLOCK CALSSIC VAKIOVARUSTEET: • LED-ajovalot • “Rebel” maski • Sport-konepelti + LARAMIE SPORT DT • LED-ajovalot • Panorama kattoikkuna • Harman Kardon Prem. alv Crew Cab ohjaamolla bensa tai Diesel WORLOCK CLASSIC 5.7 HEMI 63.900,Sis. Moottori vaihtoehdot Hemi, Hemi eTorque ja EcoDiesel TRX 6.2L SUPER CHARGED alkaen 154.900,Sis. alv SLT CLASSIC HEMI BLACK 62.900,Sis. CADILLAC COUPE DEVILLE ’59 CHEVROLET BEL AIR SPORT SEDAN ’55 CHEVROLET CORVETTE ’89 DODGE CHARGER R/T 505 ’69 • FORD TUDOR ’35 PONTIAC TRANS AM 6.7 SUPERCHARGED ’75 HARLEY-DAVIDSON SHOVELHEAD ’79 LISÄKSI ESITTELYSSÄ ’EN MEMORIA’ DIA DE LOS MUERTOS CAR SHOW MOONEYES HOT ROD CUSTOM SHOW YOKOHAMA HOT RODDERS POLVIJÄRVI Kerhoesite lyssä 70 02 45 -2 30 1 PAL VKO 2023-08 Suomalaista työtä • www.amerikanrauta.fi R a kkaud e sta R a utaan • 1/ 2 02 3 • 10 ,9 € CHEVROLET CHEVELLE NOMAD STW 6.0 ’68 PULLEA BERTTA DODGE CORONET CONVERTIBLE HEMI ’50 Katso kaikki mallit RAM-mallisto alkaen! Kuvan auto SLT 5.7 HEMI 4x4 Regular Cab VIRALLINEN RAM MAAHANTUOJA Suomen suurin Pick Up-mallisto! 10 mallia heti varastosta! SLT CLASSIC 5.7 HEMI 58.900,Sis