24% CADILLAC ESCALADE ESV 2023 184.900,Sis. 24% 6.2L V8 AUT 4X4. AM ER IK AN RA UT A 1/ 20 24 NR O 89 ”Y KS I VII KO N LO PP U SII N Ä KO KO N A A N VIE RÄ H TI, KU N N IIT Ä M U KA N A TU LL EID EN O SIE N PA KE TT EJ A AU KO I JA IN VE N TO I.”. ratti, ilmajouset, nahkasisusta, 6 airbac, AKG-Sound syst., ym. Takuu 36 kk/200 tkm., Adaptiiviset ajovalot, Head-Up-näyttö, hätäjarruavustin, kaistavahti, aluvanteet, nop.raj.tunnistin, panoramakatto, rengaspainaineen valvontajärjestelmä, Start-Stop järj., tavaratilan lämmösäätölaite, törmäysvaroitin, katveavustin, läm. Uusi upea suburban korkeimmalla High Country varustuksella! Adaptiiviset ajovalot, Head-Up näyttö, kaistavahti, aluvanteet, panoramakatto, rengaspaineen valvontajärjestelmä, Start-Stop järj., aut.ilmastointi, ym. Alv. Takuu 36 kk/200 tkm. ratti, ym. 24% CHEVROLET TAHOE HIGH COUNTRY 2023 121.900,Sis. 24% CADILLAC ESCALADE SUV 2023 182.900,Sis. Alv. alv Crew Cab ohjaamolla Bensa 5.7 CHEVROLET SUBURBAN HIGH COUNTRY 2023 123.900,Sis. ORIGINAL LOWRIDER SUPERSHOW LAS VEGAS YOKOHAMA HOT ROD CUSTOM SHOW GALPIN SPEED SHOP CADILLAC COUPE DEVILLE ’61 CHEVROLET HOT ROD ’29 • CHEVROLET BEL AIR NOMAD ’55 DODGE RAM 2500 LARAMIE SLT ’96 • FORD SHOEBOX KUSTOM ’49 HARLEY-DAVIDSON NIGHT ROD SPECIAL ’08 LISÄKSI ESITTELYSSÄ 70 02 45 -2 40 1 PAL VKO 2024-10 Suomalaista työtä • www.amerikanrauta.fi R a kkaudesta R a utaan • 1/ 2 02 4 • 11 ,9 € A-body -muskelia DODGE DART 2D 440 CID ’66 PONTIAC FIREBIRD LSX ’67 HOPEALINTU CARVISTA.FI OSTO • MYYNTI • VAIHTO • RAHOITUS Uudet Chevrolet ja Cadillac kuorma-autot myös meiltä Katso kaikki mallit VIRALLINEN RAM MAAHANTUOJA 62.900,62.900,RAM-mallisto alkaen! Suomen suurin Pick Up-mallisto! 10 mallia heti varastosta! SLT CLASSIC HEMI BLACK 62.900,Sis. Alv. Alv. Takuu 36 kk/200 tkm. Kevyt kuorma-auto! 6.2L V8 AUT 4x4. ratti, ilmajouset, nahkasista, 6 airbac, AKG-Sound syst., ym. Takuu 36 kk/200 tkm. Adaptiiviset ajovalot, Head-Up näyttö, hätäjarruavustin, kaistavahti, aluvanteet, nopeudenrajoitus tunnistin, panoramakatto, rengaspainaineen valvontajärjestelmä, Start-Stop järj., tavaratilan lämmösäätölaite, törmäysvaroitin, katveavustin, läm. Adaptiiviset ajovalot, Head-Up näyttö, kaistavahti, aluvanteet, nopeudenrajoitus tunnistin, panoramakatto, rengaspainaineen valvontajärjestelmä, Start-Stop järj., tavaratilan lämmönsäätölaite, törmäysvaroitin, katveavustin, aut.ilmastointi, läm
Jättiraportti tuoreeltaan Pomonasta, missä esitellään maailman kovimpien rakentajanimien tuoreimmat projektit. Elettiin vuotta 2015, kun Kulhossa asuva Vesa Kuivalainen hankki helpoksi ja nopeaksi projektikseen edelliseltä rakentajalta kesken jääneen mild kustomin. Nopea kahdeksan VUODEN PROJEKTI 83 AMERIKAN RAUTA 1/2024. Vajaat kaksi vuotta takaperin lehdessämme esiteltiin Leo Laurellin komea ’70 Cadillac-avo, joka oli oikeastaan vain vahingossa paisunut väliprojekti, jolla piti tyydyttää ajohalut sillä aikaa, kun se ikihaave, 600-heppaisen 427:n turvin liikkuva C3-Corvette oli vielä kesken. Janne Mäkinen löysi tunnetun ”Black Widow” Camaronsa myymisen jälkeen Suomi-säilymäihmeen – uutena maassa myydyn ja entisöimättömän ensimmäisen polven Broncon, jollainen olisi todella haluttua tavaraa kotimaassaankin. Seuraava Amerikan Rauta ilmestyy 7.3.2024 Ei 10 vaan 9 tähtäimessä se u raa va ss a nume ro s s a SÄILYMÄIHME Grand National Roadster Show Hudson Hornet ’52. Moni asia ehti muuttua matkan varrella ennen kuin auto valmistui viime kesänä tuoreine Chevy-tekniikkoineen, hammastanko-ohjauksineen ja ilma-alustoineen. Ford Bronco Sport 302 ’71. Chevrolet Corvette Stingray 427 ’82
PS. Onhan se silti surullista, jos sekin asia viedään Suomesta. Äänestyksen voitti muuten autoista Team Herlevin vielä keskeneräinen Scania 110 Super ’69 ja moottoripyöristä ’17-mallinen TM-piikkienduro. Toisaalta heti perään kerrottiin, että 74 prosenttia oli kuvaillut näyttelyn olleen parempi kuin aiemmin. Huolenaihetta harrastajissa on herättänyt kuitenkin se, että johtaako ajatus uudesta kohderyhmästä siihen, että siihen keskeisimpään sisältöön, eli amerikanautonäyttelyyn panostetaan jatkossa entistä vähemmän. Tomi Eronen Päätoimittaja tomi.eronen@amerikanrauta.fi Jäähyväiset perinteille. 3 AMERIKAN RAUTA 1/2024 Pääkirjoitus. Selitys tulokseen saattaa löytyä siitä, että tutkimus toteutettiin tiettävästi People’s Choice -äänestykseen netissä osallistuneiden kesken. Tuolta pohjalta on mielenkiintoista, jos perinteisen näyttelyn sisällön painopistettä lähdetään uudistamaan tuollaisen tutkimuksen perusteella. Juttu siitä löytyy myös tästä numerosta. Kertooko tulos näyttelyn kävijöistä vai niistä, jotka jaksoivat vaivautua äänestämään, mene ja tiedä. Männävuosina ei ole ollut mitenkään aivan poikkeuksellista, että äänestyksessä menestyy laite, jonka omistajalla on paljon innokkaita kavereita, eikä voittoonkaan ole ääniä sadoittain tarvittu. Suomalainen drifting on ollutkin vuosia kovatasoista, ja ainakin Juha Rintanen on ollut ajamassa kilpaa amerikkalaisessa driftingsarjassa kokonaisen kauden verran. Jos kauden päänäyttelynä pidetystä American Car Show’sta tulee monimuotoisuudessaan ja laadukkaassa elämyksellisyydessään kylpevä metrilakumyyjien täyttämä paljuja paviljonkinäyttely tai kaikille kaikkea ja kenellekään ei mitään tarjoava Helsinki Easter Exhibition, on ihan oikeasti syytä huoleen. Sitten herää kysymys, että onko ihan oikeasti edes mahdollista, että historialtaan aina 1970-luvulle saakka ulottuvassa ja vuodesta 1992 samassa paikassa samaan aikaan vuodesta järjestetyssä näyttelyssä olisi vain neljä kymmenestä kävijästä käynyt siellä koskaan aiemmin kaikkina noina vuosina. S uomalaisen jenkkiautoharrastuksen kattojärjestö FHRA on ollut viime American Car Show’n jälkeen peittelemättömän innoissaan siitä, miten paljon nuoria kävijöitä näyttelyssä vieraili. Tälle vuodelle FHRA kertookin panostavansa näyttelyssä, joka on ”inspiroiva ja osallistava kokemus”, moottoriurheilun puolella erityisesti driftingin maailmaan. Kääntäenhän tuota tulosta, että 57 prosenttia kävijöistä oli ensikertalaisia, voi tulkita niin, että juuri kukaan näyttelyssä käynyt ei tule sinne toista kertaa. Tähän moni on todennut, että onhan Ruotsissa Elmia, jonne iso osa kärkipään rakentajista on viime vuodet projektinsa ensimmäisenä vienytkin. FHRA hehkutti näytteilleasettajayrityksiä houkuttelevassa viestissään, että peräti 57 prosenttia viime American Car Show’n kävijöistä on ollut ensikertalaisia. Isot näyttelyt toimivat deadlineina monille projekteille, jotka halutaan esitellä tuoreeltaan suurelle yleisölle arvoisessaan ympäristössä. Tekisi mieli sanoa, että huoli on liioiteltua, mutta omiin korviin organisaation sisältä kantautuneiden juttujen pohjalta on pakko todeta, että huoli saattaa olla aiheellinen. Autoja oli kyllä näytillä määrällisesti paljon, mutta niistä valtaosa muualla kuin siinä perinteisellä punaisten mattojen alueella, jossa Top 10 -autoista valtaosa yleensä on. Ei ole tiedossa, montako siihen osallistui, mutta perinteisesti ääniä on annettu ilmoitettuun 42 000 kävijään nähden hyvin vähäinen määrä. Kunnia Sliippareille, mutta ei se ole mikään Mopott Show, vaan American Car Show, jonka keskeisenä sisältönä odottaisi olevan amerikkalaiset autot, eikä mikä vaan, mikä sillä hetkellä tuntuu myyvältä. Sehän on tietysti lähtökohtaisen hyvä juttu, nuorisossa on tulevaisuus, sanotaan. Tuskin. Myös kattojärjestöllä itsellään, sillä vaikka niidenkin kävijät maksavat ihan samoilla euroilla, eivät ne liity itse yhdistykseen, eivätkä maksa jäsenmaksuja. Ilmeisesti tuolla hieman ontuvalla yhtälöllä pyrittiin vakuuttelemaan, että viimevuotinen oli erityisen hyvä näyttely. Siltikin, kun palataan noihin FHRA:n esittelemiin lukuihin, alkaisi vähemmänkin tutkimusmenetelmiin tai markkinointiin perehtynyttä mietityttää, että voiko esitetty tutkimustulos pitää paikkansa, tai miten hyvin tutkimukseen osallistunut otos edusti koko näyttely-yleisöä. Perinteitä kunnioittaa huikealla tavalla Galpin Speed Shop, jolla pääsimme juuri vierailemaan. Ei ollut
Jos kuitenkin lehti julkaisee tilaamatta lähetettyjä kirjoituksia ja/tai kuvia lehdessä tai verkkosivuillaan, katsotaan tekijän luopuneen em. 03 2251 948 (ma–pe 8.30–16.00) tilaajapalvelu@amerikanrauta.fi Päätoimittaja Tomi Eronen Avustajat Tuukka Erkkilä, Jussi Löppönen, Pasi Kekarainen, Janne Kutja, Olli Lehtinen, Petri Ruokamo, Fredrik Robertsson, Robert McCarter, Beto Mendoza, Kari B. Ilmoitukset: Mikäli hyväksyttyä ilmoitusta ei tuotannollisista tai muista toiminnallisista syistä (esim. lakko) voida julkaista lehti ei vastaa tästä mahdollisesti aiheutuvasta vahingosta. materiaalin tekijänoikeuksista Viipalemediat Oy:n hyväksi lähettäessään materiaalin lehdelle. Materiaali: Viipalemediat Oy ei vastaa tilaamatta lähetettyjen kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä eikä palauttamisesta. 06 2810 100 Hallituksen puheenjohtaja: Ari Isosomppi Postiosoite Amerikan Rauta, PL 350, 65101 Vaasa Ilmoitusmyynti Peppe Haapala: 050 4147 559 Susanne Ripsomaa: 050 4147 553 www.amerikanrauta.fi > Mediakortti Sähköiset osoitteet toimitus@amerikanrauta.fi myynti@amerikanrauta.fi materiaali@amerikanrauta.fi etunimi.sukunimi@amerikanrauta.fi Painopaikka PGM Myynti R-Kioskit, huoltoasemat, marketit ja Lehtipisteet kautta maan ISSN 2243-4550 Tämän tuotteen paperi sekä tuotantoprosessi ovat sertifioidusti ympäristöystävällisiä. 4 AMERIKAN RAUTA 1/2024 Toimitus. Ilmoitusasiakas on vastuussa ja korvausvelvollinen mainontansa aiheuttamista mahdollisista vahingoista kolmannelle osapuolelle ja/tai Viipalemediat Oy:lle. Tilaajapalvelu Puh. Mikkonen, Petteri Hautamaa, Veli Vartiala, Markku Pahkajärvi, Marko Salmi Tuotantopäällikkö Tomi Saloniemi Ulkoasu Sari Mantila Kustantaja Viipalemediat Oy Puh. Viipalemediat Oy:n vastuu ilmoituksen poisjäämisestä tai virheestä ilmoituksessa rajoittuu ilmoituksesta maksetun määrään palauttamiseen. Copyright: Osittainenkin aineiston lainaaminen ilman Viipalemediat Oy:n kirjallista lupaa on kielletty. Huomautukset on tehtävä kirjallisesti 8 päivän kuluessa ilmoituksen julkaisemisesta tai tarkoitetusta julkaisuajankohdasta
0400 563 522 Marko Pohjalainen Myös huollot ja isommat työt vanhempiin jenkkeihin SOITA TAI LÄHETÄ SÄHKÖPOSTIA www.kauharacing.com R akka udes a R auta an #a m er ik an ra ut a @ am er ik an ra ut am ag az in e. TERVETULOA NETTIKAUPPAAMME Kysy lisää: usaosat@kauharacing.fi Puh
44 Dodge Ram 2500 Laramie SLT ’96 Kun heinolalainen Jonne Aatula hankki Ramin ensimmäiseksi jenkkipickupikseen seitsemisen vuotta takaperin, hän vannoi, että se pidetään tekniikaltaan ihan vakiona. 38 Cadillac Coupe DeVille ’61 Rakennettuaan rankasti kustomoidun ’51 Packardin lahtelainen Sampo Ahonen halusi kokeilla välillä mietojen customien maailmaa, ja teki hankkimastaan ’61 Caddystä Bellflower tyylisen laitteen. 56 Harley-Davidson Night Rod Special ’08 Kuusankoskelainen Petri Parviainen oli etsimässä mukavaa matkapyörää, mutta päätyikin hankkimaan Batmantyyliin rakennetun Night Rodin. kannessa: Pontiac Firebird LSX ’67 Nro 89. Toisin kävi. 1/2024 56 H-D Night Rod Special ’08 20 Dodge Dart 2D ’66 12 Täs s ä num e ro ss a 6 AMERIKAN RAUTA 1/2024. 32 Ford Business Coupe ’49 Janne Pönni rakensi Antti Hurmerinnan radikaalisti kustomoiman kenkä laatikko projektin teknisesti ajokuntoon. ESITTELYSSÄ 12 Pontiac Firebird LSX ’67 Oulunsalolainen Juha Määttä rakensi tuli linnustaan ripeästi liikkuvan ja näyttely kelpoisen Pro Touring laitteen, joka on niittänyt menestystä tapahtumissa aina länsinaapuria myöten. 50 Chevrolet Hot Rod ’29 Outokumpulaisen Juha Juntusen vanha Suomiauto on kulkenut monen mutkan kautta saavuttaakseen nykyisen asunsa. 20 Dodge Dart 2d ’66 Inkoolaisen Oscar Turtian pirteällä 440isolohkolla, Fordin 9tuumaisella perällä ja putki kehikolla varustettu katuraaseri ei jätä ketään kylmäksi. 26 Chevrolet Bel Air Nomad ’55 Marcus ja Terese Storbjörkin järkihintaisena kesken jääneenä projektina Kaliforniasta löytämä Nomad on nykyisellään niin hieno, että useimmat luulevat sen olevan jonkun nimekkään jenkkipajan ison rahan tuotos
71 Yokohama Hot Rod Custom Show 60 Original Lowrider Supershow 26 Chevrolet Bel Air Nomad ’55 TAPAHTUMAT 60 Original Lowrider Supershow Kun Original Lowriderin Vegasin show pidettiin vain kuukausi Lowrider Magazinen Super Show’sta, oli alkuun epäilyksiä, riittääkö hienoa kalustoa, mutta sitä todellakin riitti. 80 Muumio Muistelee Ville Sievers muistelee aikaa ’64 Ranch Wagonin kanssa, pian 45 vuotta takaperin. 66 Galpin Speed Shop 7 AMERIKAN RAUTA 1/2024. 66 AR vierailee: Galpin Speed Shop Vierailimme äskettäin Suomessakin vierailleen Dave Shutenin vetämällä Discoveryn Car Kings sarjastakin tutulla Galpin Speed Shopilla. 78 Kutjan Kuva Janne piirustuspöydällä työn alle päätyi tällä kertaa ’62 Cadillac. 10 Pelit ja vehkeet Mukana muun muassa sovitteita sulakkeille sekä uusia Quadrajetejä. 71 Yokohama Hot Rod Custom Show Pacificohalli oli jälleen näyttämönä joulukuun ensimmäisenä sunnuntaina Mooneyesin järjestämälle näyttelylle. 76 Oslo Motor Show Skandinavian yksi viimeisiä näyttelyitä kauden 2023 osalta lienee ollut Norjan suurin ja kaunein, Oslon show. ARTIKKELIT 18 Tarinan Takana: Pontiac Firebird ’67 Juha Määtän pieteetillä rakennetussa Firebirdissä käytettiin erityisen paljon huomiota viimeistelyyn ja osien istuvuuteen. VAKIOT 8 Rauta-annos Euroopanlaajuinen rodimiitti tulee taas Suomeen ja kotimainen kustomtaide sai tunnustusta maailmalla. Aivan uskomaton näyttely
Euronatsien juontajana toimiii Pekka ”Wizzz” Mannermaa, joka tekee paikalla myös straippauksia. Tapahtumaan odotetaan kävijöitä useimmista Euroopan maista ja 200–300 autoa. Perjantain teemana on Beach Party teemalla Back to the Sixties ja lauantain juhlissa soittaa Million Dollar Tunes. Tapahtuma on tarkoitettu vain FSRA:n ja muiden ESRA:n jäsenkerhojen jäsenille, mutta vielä ehtii liittyä mukaan! Lauantaina iltapäivällä järjestetään myös kaikelle yleisölle avoin kolmen tunnin tilaisuus. Japanihan tunnetaan yleisesti korkeasta tasostaan low brow -taiteen saralla, ja lisäksi Yokohaman näyttelyyn lennätetään kovimmat kustomkulttuurigenren artistit ympäri maailman. Huolestuttavaa on kuitenkin Suomen Autokierrätyksen toimitusjohtaja Juha Kenraalin julkisuudessa esittämä näkemys liikennekäytöstäpoistosta porsaanreikänä, joka pitäisi tukkia vaikkapa edellyttämällä rekisterissä roikkuvalta autolta katsastuskelpoisuutta. Big in Japan Mainosvarikkoa ja Mooneyes Finlandia Seinäjoella pyörittävä pitkän linjan straippari sekä erikoismaalari Jussi Alasalmi sai huomattavaa tunnustusta joulukuun alussa Yokohaman Hot Rod Custom Show’ssa, kun hän sai Best of Custom Paint Contest -kisassa Best Shop Sign -palkinnon kovatasoisessa seurassa. Sir Henrik puolestaan tulee piirtämään karikatyyrejään. Amerikan Rauta onnittelee Jussia! Eroon haamuautoista Pitkin syksyä on EU:n kaavailtu romuautoasetus herättänyt keskustelua, ja kieltämättä siihen liittyy arveluttavia seikkoja. Jäsenmaille kommentoitavaksi heinäkuussa 2023 annettu EU:n romuajoneuvoasetusehdotus pyrkii saamaan niin sanotut haamuautot kierrätykseen. Jos kaikki ajattelisivat kuten Kenraali, ei jälkipolville jäisi muistoksi kovinkaan montaa autovanhusta, kun useimmilla ei ole resursseja säilyttää aihioitaan nesteistä kuivattuna ja vakuumipakattuna automobiilivaraston hyllyssä. Euronats jälleen Suomeen European Street Rod Associationin Euronatskokoontuminen järjestetään 12 vuoden tauon jälkeen Suomessa. Ku va t: Vir ve Sa lo ne n 8 AMERIKAN RAUTA 1/2024 Uutispalsta Toimittanut: Tomi Eronen. Tällä kertaa ESRA Euronats järjestetään Sastamalan Ellivuoressa 11.–14.7.2024. Finnish Street Rod Associationilla oli kunnia isännöidä Euronatsejä kesällä 2012, ja tapahtuma oli sellainen menestys, että järjestäjäkerholla on vähintäänkin pienimuotoisia paineita pystyä vähintään samaan. On selvää, että öljyä luontoon vuotavien ajosta pois jääneiden ja toivottoman pahasti ruostuneiden tai muuten korjauskelvottomaan kuntoon menneiden käyttöautojen säilöminen aitan takana ei ole järkevää
Kustom Kulture Show Kaapelitehdas, Helsinki 2.3. Grand National Roadster Show Fairplex, Pomona USA 2.–4.2. Hot Rod & Rock Show Tampereen Messuja urheilukeskus 4.–5.5. lauantai Kerava, Neste Kuun 2. perjantai Espoo, Fat Lizard (Otaniemi) Kuun 2. Vintageland Aino Areena, Järvenpää 23.3. lauantai Pori, ABC Tikkula Kuun 1. 27.1. lauantai Kajaani, ABC Kuun 1. Lauantai Mäntsälä, Juustoportti Kuun viimeinen perjantai Nokia, Nokian Panimo Oy Parittomat keskiviikot Nummela, Prisma Kuun 2. Perjantai Riihimäen Turpakäräjät (Ullan Pakari) Joka keskiviikko Seinäjoki, (Citymarket) Kuun 2. perjantai Klaukkala, Jäähallin parkkipaikka Kuun viimeinen lauantai Lahti, Ace Corner Kuun 2. Botnia Swap Meet Ravirata, Seinäjoki 2.–4.2. Sähköautojen jälleenmyyntiarvon on myös raportoitu laskeneen huomattavasti keskimääräistä nopeammin, ja autovuokraamojätit Hertz ja Sixt ovatkin luopumassa Tesloista niiden korkeiden korjauskustannusen ja heikon jälleenmyyntiarvon vuoksi. Kuhinaa sähköautomarkkinoille epäilemättä tuo kuitenkin Teslan viimein tuotantoon asti saama leikkikalumaisen futuristinen rosteripintainen Cybertruck, joka on jo tuottanut pettymyksiä odotettua pienemmällä toimintamatkallaan ja on herättänyt kummastusta poikkeuksellisen nopealla ohjauksellaan, mutta on myös huomattavan nopea – sen kolmemoottorinen Cyberbeast-versio nimittäin kiihtyy 0-100 km/h hurjassa 2,7 sekunnissa! Alajärvi (ABC/S-Market) Kuun 1. American Beauty Car Show Haapsalu, Viro 20.7. perjantai Cruisingit 9 AMERIKAN RAUTA 1/2024. October Swap Meet Teivon Ravikeskus, Tampere T apah tuma t Merkillinen maailma Samaan aikaan, kun New York liittyy Kalifornian kanssa samaan vihreään liittoumaan ja kertoo kieltävänsä muut kuin sähköautot vuoteen 2035 mennessä, on Helsingillä haaveissa sama, joskin vasta Aalto-yliopistolla teetetyn tutkimuksen tasolla. perjantai Tampere, Motor Power (Pirkkalan Sarankulma) Kuun viimeinen lauantai Vaasa, Tuesday Coffee meet, Grillo, Sundom Kesätiistait klo 18–20 Vantaa, Rekolan Shell Kuun viimeinen perjantai Vantaa, Tiedekeskus Heureka Kuun 3. Winter Swap Meet Teivo Teivon Ravikeskus, Tampere 29.–31.3. perjantai Helsinki, Kauppatori Kuun 1. perjantai Järvenpää, ST1 Kuun 3. European Street Rod Nationals Ellivuori, Sastamala 12.–14.7. perjantai Porvoo, Kuninkaanportti (Ruiskumestarinkatu) Kuun viimeinen lauantai Raasepori, Karjaan ABC Kuun 1. Ride In Oulu Motor Meet Äimäraution ravirata 12.10. lauantai Jyväskylä, ABC Keljonkangas Kuun 2. American Car Show Oulu Ouluhalli 11.–14.7. Pienoismallipäivä Tredu Tampereen Kauppaoppilaitos 16.–17.3. MP 2024 Messukeskus, Helsinki 10.–11.2. Sähköautojen myyntiluvut eivät kuitenkaan näytä kulkevan käsi kädessä tavoitteiden kanssa. perjantai Hyrylä, Burger King Kuun 1. Volkswagenin tiedetään jo pistäneen sähköautojensa tuotantoa tauolle, ja kiinalaisvalmisteisten Tesla Model 3:n ja Y:n myyntiluvut laskivat Yhdysvaltain markkinoilla yli 20 prosentilla edellisvuoteen nähden, kun verrataan joulukuun tilastoja. Classic Motorshow Lahden Messukeskus 11.–12.5. American Car Show Messukeskus, Helsinki 27.–28.4. NNC Streetslide Hyvinkään lentokenttä 10.8
Pyyhe voidaan pestä pesukoneessa. Molemmista malleista löytyy myös versio, jossa on laattaliitäntä lisävarusteita varten. Hintaa avaimella on 18,00 €. Pyyhe omaa erinomaisen veden imukyvyn sekä parhaan mahdollisen kuivaustehon. Hinnat alkaen 798,00 €, varastossa tammikuussa. Kooltaan se on 50 x 90 cm. Sovite muuttaa BP/AG-lasisulakepaikan nykyaikaiseksi ATO/AT/Maxi/ Mini/Micro -sulakepaikaksi. 25,4–38 mm korvaamaan 1"–1 ½" pituiset lasisulakkeet, ja lyhyempi malli on säädettävissä 15,8 –25,4 mm ja mahtuu ?"–1" pituiseen sulakepaikkaan. FlexFuse™ mahtuu ajoneuvojen sulakerasian sulakeriviin viemättä lasisulaketta enemmän tilaa leveyssuunnassa. Usparts.fi. Kuten muutkin saman sarjan öljyt, se toimii hyvin niin bensan kuin E85:nkin kanssa. 1 quart (0,95 l) maksaa 21,40 €. Quadrajetit sopivat käytettäväksi Cja U-tyyppisien kaasuvivustojen kanssa, ja niitä on saatavana tässä vaiheessa 650 CFM -kokoisena pikkulohkoja ja 695 CFM koossa isolohkoja varten. Sarjan öljyjen kerrotaan olevan erittäin kuormituksen kestäviä ja kuumuutta kestäviä, ne ovat korkeasinkkisiä, ja niissä on paljon Amsoilin omia kitkaa pienentäviä aineita. Mobitive.fi. Roadmachine.fi. Toimittanut: Tomi Eronen Sovitteita lasisulakkeille Lasisulakkeiden saatavuus vanhoihin sulakerasioihin on kauan ollut hieman kortilla, etenkin tuumamitoilla olevien kohdalla. Sulakepitimen pituus on portaattomasti säädettävissä. Hinta 45,00 €. Meguiars.fi. PRW Industriesin valmistamat kaasuttimet ovat täysin uusia, eivät tehdaskorjattuja, ja ne on varustettu uudenlaisella plus-miinus 15 prosentin seossäädöllä, jotta säätäminen olisi aiempaa tarkempaa ja helpompaa. Vaikka niissä ei ole mitään arkiajossa tarpeellisia ominaisuuksia, niillä voi ajaa kadullakin maksimissaan 4 000 km vaihtovälillä. 10 AMERIKAN RAUTA 1/2024 Tuoteuutuudet. Uusia Quadrajetejä US-Partsin valikoimiin ovat tulossa aivan uudet Rochester Quadrajet -kaasuttimet. Vintagemotors.fi. Mobitive varastoi nyt sovitteita, joilla saadaan asennettua lasisulakkeen tilalle sulakepaikkaan moderni laattasulake. Duo Twist Drying Towel on Meguiar’s-kuivauspyyhkeistä kaikkein imukykyisin, ja sen tiheys on 1 200 gsm. Proput auki Fordin lättäpäämoottoreiden öljynvaihtoa helpottamaan löytyy nyt Vintage Motorsilta käteviä öljyproppuavaimia. Auto kuivaksi Meguiar’s Duo Twist Drying Towel autonkuivauspyyhe on kaksoiskierretyn mikrokuitusilmukan ansiosta superpehmeä ja tuuhea. Uusi viskositeetti Amsoililta Amsoil Dominator® Racing -tuoteperheeseen saatiin kaivattu uusi viskositeetti 10W-40. Kaikki Dominator-sarjan öljyt ovat yksiasteisia (ei sakeuttimia) täyssynteettisiä kisaöljyjä, ja ovat olleet suosittuja Blacklistja Street Week -kahinoissa. FlexFuse -sovitteita on varastossa neljää eri mallia. Sovite toimitetaan ilman itse sulaketta
TÄYDEN PALVELUN TUONTITALO www. ??. ??. ??. ??. Autotransmission Pekka Nätkin Pörstiläntie 16, 28760 Pori Puh. ??. ??. . USA-CARS .fi Puh. . ??. . 4L-80E HELSINKI AUTOMATIC CENTER OY Jaakko Husso: Hiihtotie 7 B, 01280 Vantaa, Rajakylä Puh. ??. ??. ??. ??. ??. 02 648 6677 WWW.AUTOTRANSMISSION.FI AUTOMAATTI VAIHTEISTOT KAIKKI MERKIT USA-MOOTTORIT JA PERÄT VAIHTEISTOJEN, MOOTTORIEN JA PERIEN KORJAUKSET SEKÄ HUOLLOT Vaihtovaihteistot Varaosien maahantuonti ja myynti Varaosien mukana neuvontapalvelu Dacco turbiinit Erikoisalana TH-700 R4 vahvistukset ja korjaukset, sekä Electroniset vaihteistot esim. 15 500 € • A-FORD 1930, 19 900 € • CHEVROLET CORVETTE 1973 museorek. 040 506 9008 arto@usa-cars.fi • Kaikki merkit ja mallit • 155-kohdan autotarkastus (kuusi sivuinen raportti, koe-ajo ja 50–100 kuvaa ei velvoita ostamaan) • Varaosat (kontissa ja nopeana lentotoimituksena) • Kontteja lähtee joka viikko! Myös: huollot, korjaukset ja maahantuontikatsastukset AVAIMET KÄTEEN PALVELU WWW.USA-CARS.FI Arto Seppänen AUTOMAATTIEN AMMATTILAINEN • Korjaukset, varaosat • Vanhat Hydramatic, Fordomatic, Torqueflite, Powerlite, Borg-Warner, Dynaflow automaatit • Mersut, Bemarit, monet Japsit ym. . (09) 302 847, 050 330 5780, Fax (09) 340 1073 jaakko.husso@pp.inet.fi www .back falt.fi Tsekkaa nettisivuillamme MYYTÄVÄT JENKKIAUTOT • PLYMOUTH SPECIAL DELUXE 1946, 15 600 € • A-FORD TUDOR 1928, 16 900 € • T-FORD 1926 museorek. 32 800 € • PLYMOUTH BELVEDERE 1954, 32 000 € • PONTIAC STARCHIEF 1959, 26 900 € • PLYMOUTH FURY 360 MAGNUM 1960, 20 900 € • CHALLENGER RT 1970, 50 000 € • CHEVROLET CAMARO SS 41700 € • CORVETTE 1976, 15 800 € • DODGE CHALLENGER RT 2009, 16 900 € • BUICK LESABRE CAB 1966, 26 500 € • CHRYSLER SARATOGA 1951, 19 900 € • PONTIAC GRAND-PRIX 1965, 16 200 € • CHEVROLET CAMARO SS CAB 2013, 29 800 € Tax Free • OLDSMOBILE DELTA 88 SUPER ROCKET 1965, 27 600 € • CHEVROLET CAMARO SS CAB 2013, 28 200 € • CADILLAC ELDORADE TOURING COUPE 1996, 6 300 € • DODGE CHALLENGER R/T 2012, 38 800 € Purkaamo 040 7332 493 • Korjaamo 040 5107 493 • Automyynti 040 8234 100 • 68410 Alaveteli, WWW.BACKFALT.FI
12 AMERIKAN RAUTA 1/2024
HILLITYSTI RAJU Teksti: Pasi Kekarainen • Kuvat: Tuukka Erkkilä 13 AMERIKAN RAUTA 1/2024. Pontiac Firebird ’67. Oulunsalolainen Juha Määttä rakensi ensimmäisen vuosikerran Firebirdistä ripeästi liikkuvan ja näyttelykelpoisen Pro Touring -laitteen, joka on niittänyt menestystä tapahtumissa aina länsinaapuria myöten
Olin ensimmäisten joukossa Suomessa, joka laittoi 2000-luvun alussa vanhaan Volvon tuollaisen ahdetun täysalumiinimoottorin uudehkosta Volvosta. Niiden virittelystä tuli vuosien varrella kehitettyä tietotaitoa melko runsaasti, ja sitä tulikin sitten hyödynnettyä viimeisimmässä Volvo-projektissa.” Tuo viimeisin projekti, johon Juha viittaa, oli miehen itse choppaama ja maalaama Volvo 242 vuodelta 1981. Muuten kauttaaltaan uusittuun sisustukseen mies kelpuutti vanhaa ainoastaan hyväkuntoisina säilyneet alkuperäiset oviverhoilut. Ei siinä ollut mitään äänieristeitä eikä mattoja, joten ei sillä paljon viitsinyt pitkiä siirtymiä ajella.” Mersun myynnin jälkeen Juhalla oli mielessä varsin selkeänä visio, millainen seuraavasta harrasteautosta kuuluisi tulla. Silloin oli pakko olla kylän nopein mopo ja siihen asennettuna kaikki mahdolliset virityspalikat, mitä siihen aikaan pysty ostamaan tai itse tekemään”, muistelee Juha nuoruutensa mopoaikaa ja jatkaa: ”Kun sain ajokortin, niin sitten tuli siirryttyä Volvojen pariin. Sinne tuli uusi palkkirunko nelilinkkeineen sekä isoine pyöränkoteloineen, joihin mahtui hyvin 14,5 leveät katusliksit.” Tekniikkapuoli kehittyi vuosien varrella vakiosta 305:sta keskipakoahtimella ja säädettävällä moottorinohjausjärjestelmällä varustettuun 355-pikkulohkoon, jonka jatkeena oli sähköohjattu 4L80E-automaattivaihteisto. ”Tuohon siipi-Meseen tuli tehtyä mittavat peltityöt, kun pohjassa kaikki tulipellistä taaksepäin meni uusiksi. Kojetaulussa olevat Classic Instrumentsin digitaalimittarit on varustettu perinteisillä viisarinäytöillä. Idititin tilttitoiminnolla oleva ohjauspylväs helpottaa kuljettajaa löytämään hyvän ajoasennon. ”Ainahan ne kasikoneet ovat kiinnostaneet ja kun tuossa melkein naapurissa asuu kohtuu pätevä vanhan liiton jenkkiautoharrastaja, jonka hommia olen pääsyt seuraamaan, niin sitä kaveria voisi oikeastaan pitää syyllisenä tähän kaikkeen”, Juha naurahtaa viitaten jutun kirjoittajaan. Mersuun oli aluksi tarkoitus hitsata vain muutama paikka ja katsastaa se kasikoneelle, mutta sekin projekti lähti ihan lapasesta. 14 AMERIKAN RAUTA 1/2024 Pontiac Firebird ’67. Seuraavaan projektiin Juhalla tuli jenkkikasi, mutta auton kori pysyi kuitenkin eurooppalaisena, ’64 Mercedes-Benzinä. Tehoa Juhan virittämässä T6-moottorissa isolla Holsetin ahtimella oli sen verran, että ennätysajaksi varttimaililla saatiin 10,5 sekuntia parhaan loppunopeuden ollessa 234 km/h! Suorituksen arvoa nostaa myös se, että aika ajettiin Volvon omalla taka-akselilla ja tuennalla sekä pienillä 10,5x26 tuuman katuslikseillä. ”Tuo Mersu tuli rakennettua tiheällä perävälityksellä race-tyyliin ja enemmänkin tuollaiseen kulmilla näppäilyyn. ”Polku itsellä näiden autojen rakenteluun ja vauhdin hurmaan on varsin tuttu monelle muullekin harrastajalle, eli kyllä kaikki lähtee sieltä mopoajoista. Volvon mentyä myyntiin alkoi Juhalla tuntua vähän suurempaakin innostusta kasikoneiden suuntaan. O ulunsalolaista Juha Määttää olivat jo pienestä pojasta asti kiinnostaneet kaikki moottorilla varustetut ja bensankatkua tuottavat laitteet siinä määrin, että ei ollut suurikaan ihme, mihin suuntaan miehen harrastukset aikuisiässä suuntautuivat. Juha halusi säilyttää Pontiacin verhoilut mahdollisimman alkuperäisen näköisenä. Sille, minkämerkkinen ja -mallinen auto tulisi olemaan, oli mies siinä vaiheessa periaatteessa täysin avoin
”Siinä pienen vääntämisen jälkeen päästiin Pontiacista kauppoihin ja auto tuotiin trailerilla tänne Oulunsaloon. Muuttaman viikon päästä puhelimessa sama henkilö mainitsi, että hänellä tuolla tallissa makaa yksi ylimääräinen projekti, joka saattaisi olla myynnissä.” Kyseessä oli vuoden 1967 Pontiac Firebird, joka oli uutena rullannut ulos tehtaalta 326-kuutiotuumaisella moottorilla ja kaksivaihteisella Super Turbine 300 -automaattivaihteistolla. ”Siinä oli koko paketti 25 senttiä liian edessä ja vaihdelaatikko kardaanitunnelissa kiinni, joten jouduin tekemään moottorinkorvakot uusiksi ja muokkaamaan vaihteistopalkkia. Kyllä nuo GM:n vanhemmat F-bodyt on aina miellyttäneet omaa silmää, mutta toisaalta taas, jos tuossa auton etsintä vaiheessa oli tullut vastaan vaikka ’65 Impala sopivasti, niin nyt sellainen olisi tuossa kotitallissa. Se on monipuolinen ja käyttäjäystävällinen”, toteaa Juha, jolla on kokemusta useista erimerkkisistä moottorinohjausjärjestelmistä. Kun johtosarjat oli saatu paikoilleen, Juha alkoi perehtyä auton sisustan kokoamiseen. Kun auto monen vuoden jälkeen seisoi tukevasti omilla pyörillään, pystyi Juha keskittymään tarkemmin kaupassa mukana tulleeseen ’99 vuosimallin Camaron LS1-moottoriin sekä Tremecin kuusivaihteiseen manuaaliaskiin. Kyllä siinä sai välillä vähän päätä raapia, että mihinkähän nämä kaikki osat kuuluvat, kun ei itse ollut autoa purkanut. 15 AMERIKAN RAUTA 1/2024. ”Tuttu tuolta pääkaupunkiseudulta oli käymässä Oulun suunnalla ja siinä tuli puhetta, että olen myynyt Mersun pois ja jotain uutta olisi tarvis löytää tilalle. Vaikka niissä on kaikki johdot merkattu, niin kyllä siinä aikaa kului, kun halusin tehdä sähköt just eikä vain sinne päin. ”Uuden projektin hankinnassa olin kyllä liikenteessä melko avoimella mielellä ja siinä tulikin selattua valikoimaa myynnissä olevista autoista ahkerasti läpi. Jarruiksi tuli uudemman Camaron isot levyjarrut joka nurkkaan”, selventää mies alustahommia. Itse moottoriin vaihdoin Brian Tooley Racingin Stage 3 PDS nokka-akselin, rullanostimet sekä pakettiin sopivat venttiilinjouset titaaniretainereineen. Yksi viikonloppu siinä kokonaan vierähti, kun niitä mukana tulleiden osien paketteja aukoi ja inventoi. ”Mukana tuli uusi Painlessin johtosarja sulakerasioineen päivineen, joka oli tarkoitettu näihin 1-genen F-bodeihin. Alkuperäisiä muotoja kunnioittava ulkokuori kätkee sisälleen ahdetun täysalumiinisen LS-moottorin, jonka jatkeena on Tremecin kuusivaihteinen manuaalivaihteisto. Kyllä siinä sai välillä vähän päätä raapia. ”Ysituumainen taka-akseliin oli tilattu osineen Moserilta, joten se vaati kasauksen ennen paikalleen laittoa. Pontiaciin oli jo kertaalleen sovitettu paikoilleen edellä mainittu moottori ja vaihteisto, mutta se ei ollut oikeassa asennossa. Siinä kun vetoautona toimineesta pakusta tyhjensi kaikki mukaan kuuluvat osat, niin aika täydeltä alkoi Iloaseman kimppatallissa ollut parsi näyttämään”, Juha toteaa nauraen. Nokka oli just passeli, koska koneen päälle oli tarkoitus pultata lisätehoa antamaan Edelbrockin E-Force-remmiahdin.” Kun tekniikka oli Firebirdissä paikoillaan ja sisusta ammotti vielä tyhjyyttään, oli Juhan hyvä keskittyä auton sähköpuoleen. Moottorinohjauksen hoitaa Holleyn Terminator X, joka on kyllä hemmetin hyvä. Monoleaf-lehtijousiin tuli polyuretaanipuslat ja taka-akselin toimintaa parantamaan asensin Caltracs-tuennat. Sellainen löytyikin jopa vähän yllättävältä taholta. Palaset löytävät paikalleen. Noista osista varmaan noin 90 prosenttia oli uusia, mutta hankittavaakin oli vielä tiedossa roppakaupalla.” Juhalla oli ensimmäisenä tarkoitus saada auto rullaavaksi, joten työt alkoivat akselistojen rakentamisella. Astetta isompi palapeli. Vaikka Juha on yleensä melko vauhdikas käänteissään, niin nyt mies onneksi malttoi odottaa rauhassa sopivaa yksilöä ostettavaksi. Etupäähän pulttasin Detroit Speed Engineeringin Speed Kit kolmosen. Kori oli rullakon päällä ja siihen oli laitettu lokasuojat sekä luukut vain kuljetuksen ajaksi paikoilleen. Tarkoitus oli löytää sellainen yksilö työn alle, johon ei tarvitsisi heti alkaa tekemään isoja peltihommia niin kuin Mersuun piti tehdä”, kertaa Juha uuden projektin hankintaperusteita. Kyseinen projekti vaikutti juuri sopivalta Juhan sen hetken suunnitelmiin, sillä siihen oli tehty valmiiksi kaikki peltityöt ja korinosat oli maalattu alkuperäisellä Silver Glaze -metallinhohtosävyllä. ”Yksi viikonloppu siinä kokonaan vierähti, kun niitä mukana tulleiden osien paketteja aukoi ja inventoi. Samalla jouduin muokkaamaan kuskin puolen peltisarjaa, että sen sai sopimaan paikalleen. Se oli täydellinen setti ykkösgenen F-bodyyn ja siihen kuului putkitukivarret, paksumpi kallistuksenvakaaja, nopeampi ohjaussimpukka sekä coilover-iskunvaimentimet jousineen. Useampi Oulun näyttelyn vieraista kehui Juhan Pontiacin ulkoasun hillittyä rakennustyyliä ja siinä he osuivat kyllä aivan oikeaan
16 AMERIKAN RAUTA 1/2024 Pontiac Firebird ’67. ”Griffinin LS-swappiin tarkoitettuun alumiinijäähdyttimeen muokkasin uudehkon Volvon sähköflektin koteloineen. Päivän päätteeksi auton ennätykseksi kirjattiin 10,5 sekuntia loppunopeuden ollessa yli 230 km/h! Moottoriin vaihdoin Brian Tooley Racingin Stage 3 PDS nokka-akselin, rullanostimet sekä pakettiin sopivat venttiilinjouset. Vielä kun sai selville, mihin kaikki pienet ja vähän isommatkin tukiraudat ja muut vastaavat konehuoneen puolella kuuluivat, niin ne menivät sitten hiekkapuhallettavaksi sisälokasuojia myöten. Koetauluun laitoin Classic Instrumentsin tekemät digitaalimittarit ihan perinteisillä viisarinäytöillä ja IDIDIT’in tilt-toiminnolla varustetun ohjauspylvään.” Polttoainepuolelle tuli Tanks Incin valmistama tankki, jonka sisälle Juha asensi tehokkaan sähköisen polttoainepumpun. Juha testaamassa turbo-Volvoa Pudasjärven testipäivillä vuonna 2012. Tähän vaiheeseen tultaisiin panostamaan aikaa ja vaivaa jo ihan Juhan ammatinkin puolesta. Ainoastaan ovipahvit olivat niin hyväkuntoiset, että alaosan mattomateriaalin vaihdon myötä ne pystyi huolellisen puhdistuksen jälkeen asentamaan paikoilleen. Erillisellä suodattimella varustettu linja on tankilta konehuoneeseen asti 3/8" anodisoitua alumiiniputkea. Nuo edellä mainitut osat maalasi satiininmustiksi työkaverini Vili, joka on tarvittaessa auttanut maalauksissa, kun itse ei ole ehtinyt ja aikataulu on sakannut”, Juha kiittelee saamastaan avusta. Sisustassa on melkeinpä kaikki uutta aina lattiasta kattoon. Viimeiseksi versioksi jäi 355-kuutiotuumainen pikkulohko alumiinikansilla ja Torqstormin keskipakoahtimella. ”Edellisestä Mersu-projektista viisastuneena nyt tuli lattiat vuorattua kunnolla STP:n äänieristematolla, joka eristää myös lämpösäteilyä pakoputkista. Ennen korinosien lopullista paikalleen sovittamista oli jäljellä vielä runsaasti töitä konehuoneen puolella. Konehuoneessa puolestaan on käytetty nailonsisuksella olevia teräspunosletkuja, joiden päistä löytyy AeroFlow’n koottavat liittimet. Päältä tahallaan patinakuosiin jätetyn siipi-Mersun tekniikkaa Juha paranteli vuosien varrella useaan otteeseen. Nokka oli passeli, koska koneen päälle oli tarkoitus pultata Edelbrockin E-Force-ahdin. Tasasen varmaan tahtiin valmistunut Firebird alkoi nyt olla siinä kunnossa, että siihen voitiin alkaa sovittelemaan paikoilleen tuolloin vielä irti olleet luukut sekä etulokasuojat. Jarrutehostin sekä pääsylinteri ovat samaisesta Camarosta, josta on tuo moottorikin
17 AMERIKAN RAUTA 1/2024. Kyllähän tässä pikku hiljaa voisi uutta projektia alkaa katselemaan. Tehtaalta lähtiessä väli on ollut 19 milliä, kun se nyt on tasan kolme”, mies tarkentaa. Moottori: LS1 5,7 V8, Brian Tooley Racingin Stage3 PDS nokka-akseli, Brian Tooley Racingin venttiilijouset titaaniretainereilla, LS7-nostajat, MLS-kansitiivisteet, Edelbrock E-Force PDS -ahdin, peltisarjat 3" kollektoreilla, MagnaFlow’n 3" rosterituplaputkisto x-putkella, MagnaFlow’n 3" rosterivaimentimet, Tank Incin EFI-polttoainetankki, Holley Terminator X -moottorinohjaus. Viimeinen silaus. Takarenkaissa saattaa merkki vaihdella, kun niillä on omituinen taipumus kulua varsin helposti savuna ilmaan”, Juha naurahtaa. Renkaat: edessä 245/40R18, takana 275/40R18. ”Lähdettiin poikani Veetin kanssa viettämään isä-poikapäivää Haaparannan autotapahtumaan ja siinä samalla saatiin Pontiacille kerättyä matka-ajokokemusta. Takapuskuri vaihtui vastaavan vuoden Camaron malliin, joka on linjakkaampi kuin Pontiacin alkuperäinen. Valmiin auton hän katsasti ensimmäistä kertaa Suomen rekisteriin elokuussa 2022 ja onnistui vielä saamaan siihen lyhyet viisimerkkiset rekisterikilvet, jotka jo tuolloin tuntuivat olevan loppu joka paikasta. Tarkoitus oli, että ostetaan siellä vain makkarat ja kierretään paikka läpi, mutta toisin kävi, kun järjestäjät halusivat auton arvosteluraadin tutkittavaksi. Myös ikkunoiden ympärille tulevien rosterilistojen kunnostuksessa vierähti aikaa. ”Tuli panostettua esillelaittoon ja hankin auton alle paksua punaista messumattoa, muutamia peilejä sekä lainasin kaverilta spottivalot. Keväällä 2023 Pontiac teki ensiesiintymisensä näyttelyrintamalla äitienpäiväviikonloppuna Oulussa. Kori: Kori ja luukut käyneet peltipuhtaana sisältä, päältä ja alta, etupuskuri muokattu ja maalattu korinväriin sekä tuotu lähemmäs koria, ’67 Camaron takapuskuri. Voimansiirto: Tremec T56 -manuaali, McLeodin tuplalevykytkin, Tiltonin nestekytkin ja painelaakeri, tukeva kardaani 1350-nivelillä, takaakseli Moser Pro Street 9" 3,70:1 -välityksellä ja TrueTrac-lukolla. Korikorjausalan ammattilaisena Juha tietenkin halusi säätää Firebirdistä kaikkien peltiosien raot mahdollisimman tasaisiksi. ”Tällaisen vanhan jenkkiauton korinosien sovittelu on yllättävän työlästä hommaa, kun ne eivät ole uutenakaan kovin häävisti istuneet paikoilleen. Siinä oli kuusi ukkoa Pontiacia tutkimassa joka puolelta ja lopputuloksena oli Most Outstanding Cars -pokaali, joita jaettiin vain kymmenelle parhaalle yli 1 300 auton joukosta”, kertoo Juha hienosta saavutuksesta. ”Olen vähän kahden vaiheilla, pidänkö auton itselläni, vai löytyisikö sille uusi omistaja, joka pääsisi nauttimaan siitä seuraavaksi. Siitä joutui joistain kohdista poistamaan materiaalia ja toisiin kohtiin sitä piti hitsata lisää, että sovitus oli oikea ennen sen maalaamista korinväriin. ”Pitkään tuli mietittyä, minkäkokoiset ja -malliset vanteet autoon hankkisin, mutta lopulta päädyin 18-tuumaisiin US Mags Ramblereihin, joiden päälle hankin Pirellin renkaat. ”Noista huonokuntoisista kun ensin naputteli kaikki lommot pois ja siihen vielä loput tarvittavat työvaiheet päälle, niin äkkiä siihen sai kulumaan useamman viikon illat.” Yksi viimeisimmistä kysymyksistä autossa oli sopivan rengas-vannekombon löytäminen. Jarrut: 4-Gen F-bodyn jäähdytetyt ja rei’itetyt levyjarrut joka kulmassa. Tien päällä kuutosvaihteella on satasen vauhdissa kierroksia noin 1 500 ja voimaakin tuntuu oleva vähintäänkin riittävästi.” Joka puolelta läpikäydyn ja täysin uutta vastaavassa kunnossa olevan Pontiacin tulevaisuus on Juhan kohdalla vielä avoin. Auton käyttömukavuuteen ja ajo-ominaisuuksiin liittyen on miehellä selkeä kommentti. Se kyllä kannatti, nimittäin auton ruskeaan päin taittava hopea väri ei olisi tullut yhtä hyvin esille pelkällä harmaalla betonilattialla. Kotiin viemiseksi tuli Pro Touring & Performance -luokan kakkospytty.” Myös Ruotsin puolella Haaparannassa Wheels Magazinen järjestämässä Classic Motormeet -tapahtumassa Pontiac sai ansaitsemaansa huomiota tuomaristolta. Alusta: DSE Speed Kit 3, DSE:n nopea ohjaus, edessä putkitukivarret ja coiloverit, paksu kallistuksenvakaaja, polyuretaanipuslat joka paikassa, Calvert Racingin CalTracks traction bars. Myös tuossa etupuskurissa oli oma hommansa, kun halusin sen istumaan mahdollisimman lähelle lokasuojia. Sitten kun ne pitää omaan silmään saada sovitettua kohtuu hyvin paikalleen, niin hemmetin aikaa vievää hommaahan se on. Nyt se voisi olla vaikka se ’65 Impala tai kenties ’55–’56 Classic Chevy”, tuumailee mies juttutuokion päätteeksi. ”Siitä tuli todella hyvä ajettava ja McLeodin kaksilevyinen nestekytkin on miellyttävä käyttää. Faktat Pontiac Firebird ’67 • Omistaja: Juha Määttä, 43 • Paikka: Oulunsalo. Kiitokset: Anu, Veeti, Lotta, Vili Kyllönen, Pasi Kekarainen, Jukka Majava, Ville Saarinen, Turbotec, ja kaikki muut jotka auttaneet tavalla taikka toisella. Vanteet US Mags Rambler, edessä 8x18", takana 9,5x18". Sisusta: Miltei kaikki uutta lattiasta kattoon, Hurstin shifteri, Classic Instrumentsin mittaristo, IDIDIT-rattiputki, STP-äänieristys
Juha Määtän Firebirdissä käytettiin erityisen paljon huomiota viimeistelyyn ja osien istuvuuteen. Pontiacin kori hiottiin peltipuhtaaksi ennen sen maalausta alkuperäisellä Silver Glaze -värisävyllä. 4. 2. Ensimmäisenä peltipuhtaaksi hiottu kojelauta maalattiin satiininmustaksi. Etuakselisto päivitettiin Detroit Speed Engineeringin osilla ja uudemman Camaron levyjarruilla. 6. Moserin 9-tuumaisen perän niputus alkamassa. Pieteetillä hierottu 18 AMERIKAN RAUTA 1/2024 Pontiac Firebird ’67 1 2 3 4 5 6. Kuvassa suunnilleen puolet auton mukana seuranneista osista. Teksti: Pasi Kekarainen • Kuvat: Juha Määttä ja Pasi Kekarainen 1. 3. Sisustahommat alkamassa. Myös Pontiacin alustan viimeistelyyn Juha on käyttänyt runsaasti aikaa. 5
Tässä etupää alkaa olla valmis keulapeltien asennukseen. Hiekkapuhalluksen jälkeen mustaksi maalatut etupään tukiraudat valmiina asennusta varten. Lattiat vuorattiin huolellisesti STP:n äänieristematolla, joka myös estää pakoputkista tulevan lämmön siirtymistä Pontiacin ohjaamoon. 8. 7. Classic Instrumentsin valmistaman mittariston nopeusmittarin alalaidasta löytyy kierroslukumittarin näyttö. 12. 13. Sähköt Juha uusi kokonaisuudessaan Painlessin johtosarjalla, johon kuului kaikki tarvittava aina sulakerasiaa myöten. Pakosarjat Juha päällysti DEI Titanium Exhaust -nauhalla. 11. 9. 10. Juha asensi autoon myös uuden kattoverhoilun sekä aurinkolipat. 19 AMERIKAN RAUTA 1/2024 7 8 9 11 10 12 13
Isolohkovoimaa 20 AMERIKAN RAUTA 1/2024
Teksti ja kuvat: Tomi Eronen • Malli: Tanja Izod 21 AMERIKAN RAUTA 1/2024. Inkoolaisen Oscar Turtian patinakuosisen Dartin tapauksessa on turhaa puhua siitä, mitä pellin alta löytyy, sillä autossa ei ole konepeltiä paikallaan yleensä lainkaan. Dodge Dart 2d ’66. Se on kuitenkin varmaa, ettei pirteällä 440-isolohkolla, Fordin 9-tuumaisella perällä ja putkikehikolla varustettu katuraaseri jätä ketään kylmäksi
18-vuotiaasta on aina ollut ainakin yksi A-koppa omistuksessa, vaikka autot ovatkin matkalla vaihtuneet. Oskulla nimittäin on ollut 30 vuoden ikään niitä jo yli 20. Aski oli myös finaalissa, joten sekin piti tehdä uusiksi”, Osku luettelee väsyneessä tekniikassa ilmenneitä korjauskohteita. Toni oli auton jo katsastanut Suomeen, mutta veropäätöstä ei vielä ollut, joten siinä taisi mennä kuukauden päivät ennen kuin sain kilvet. Joka talvi on viime talveen asti ollut talviautona joku Dart tai Valiant, joka on sitten keväällä myyty pois. ”Kävikin ilmi, että Jari oli puolestaan ostanut juuri Fox-Mustangin, ja oli valmis myymään tämän pois. Tykkään tällaisesta 90-lukuisesta Pro Street -tyylistä, että on isot pyörät ja matala stance”, Osku toteaa. Sillä oli kai jonkinlainen kisahistoria siellä Jenkeissä. Ulkonäöltäänhän auto oli aika lailla tämän näköinen, tekniikka on sittemmin mennyt kokonaan uusiksi.” Uudet voimat nokalle. Nuoruuden innolla sillä reissattiin, ja sittemmin ostin ’70 Valiantin, johon swäppäsin sen tekniikan ja myin Chryslerin sitten kaverille”, Turtia kertoo. Se huohottaminen lisääntyi koko ajan. Hän oli kylläkin juuri myynyt se Vesterbackan Jarille, ja Tonin kanssa tuli Dart puheeksi, kun hän tuli hakemaan minulta yhtä Tunnel Ram -imusarjaa”, Osku selittää päätymistään jutun jenkkituontiDartin omistajaksi. Jouset oli myös siirretty palkkeihin ja pyöränkoteloita kasvatettu jo valmiiksi. ”Kun mä sain ajokortin, niin silloin tuli ensimmäinen, se oli ’69 Valiant. Muutama päivä siitä kävin hakemassa tämän Vesterbackalta, ja ajoin sieltä suoraan Vantaan Cruisingiin. Pikairrotettava ratti herättää huomiota cruisingeissa, joissa Osku käy Dartillaan aktiivisesti. Jo sitä ennen minulla oli ensimmäinen oikean konsernin auto, ostin 17-vuotiaana ’73 Chrysler Newportin 440:llä. ”Siitä nää alamäet on sitten alkanut, ja lisääntyneet noi vaivat”, hän toteaa nauraen. ”Siinä on Caltracsit ja säädettävät iskarit edessä ja takana. ”Peltoautoilu alkoi, kun olin muistaakseni ykkösluokalla, eli jossain 7–8 ikävuoden nurkilla. 22 AMERIKAN RAUTA 1/2024 Dodge Dart 2d ’66. Oliskohan se ollut vuotta ’21. Siihen oli jo valmiiksi rakennettu turvakehikko, putkikeula ja peltiflippi, ja tekniikkana oli 440-isolohko, TF727-automaatti ja Fordin 9" perä. Koko ohjaamoa kiertää kuskia suojaava vankka turvahäkki. Se oli syyskuun alkua, ja ajoin sillä isänpäivään asti, kunnes se alkoi olla niin loppu se kone, että purkaantui koko auto. J os jotakuta voi kutsua A-bodyfriikiksi, niin inkoolainen Oscar Turtia on sellainen. ”Siinä koneessa oli seitsemässä männässä ylimmät renkaat poikki, että se huohotti vähän, tai se vähän on suhteellinen käsitys. Auto oli ihan suorilla putkilla ja siinä oli hirveät äänet. Heti kotimatkalla kävin Motonetiltä ostamassa putkia, jotka askartelin tallilla paikalleen.” Dart oli tuotu vastikään maahan Arizonasta, ja oli koriltaan täysin ruosteeton, mutta patinoitunut. ”Tämä auto tuli periaatteessa Nyströmin Tonilta. Siinä oli silloin ostettaessa ihan perus-440, ei mitään eksoottista siinä. On mulla A-koppia ollut paljon, yli 20, ja tälläkin hetkellä niitä on viisi. Useampi on ollut isolohkolla, neljä tai viisi näin äkkiä laskien. Yksi oli turbollakin, ensin pikkulohkona ja sitten ruiskulla varustettuna isolohkona, mutta se auto ei koskaan nähnyt päivänvaloa valmiina.” Arizonan patinaa
Öljynlämmötkään eivät nouse, joten on jäänyt öljynjäähdytin asentamatta, vaikka sellaista aluksi ajattelin tuohon. Takajouset vaihdoin Mopar Performancen 2 800 lbs Super Stock -jousiin”, mies selittää. ”Moottorin suhteen tulin siihen tulokseen, että laitan sinne kokonaan toisen, kun mulle jäi yhdestä Polarasta 440. ”Iso alumiinisyyläri on Aliexpressiltä, mutta ihan hyvin voi läpi Helsingin keskustan ajaa 30 asteen helteessä, vaikka lohko on betonoitu vesiproppuihin asti, tai vähän ylikin. Kojelautaan asennettuun paneeliin on kiinnitetty sarja Auto Meterin mittareita, ja parhaiten näkökentässä on tietysti vaihtovalollinen iso rundari. Tarkoitus oli päästä sitä tänä kesänä kokeilemaan varttimailille Kiikalaan, mutta edellisiltana sliksien pitävyyttä testaillessa poiki laatikko.” Siinä vierähtikin sitten useampi viikko, että Osku sai auton takaisin kuntoon, joten testaaminen jäi lopulta viime kesältä kokonaan. ”Askiin tuli manuaalikoneisto ja pultattava sprägi sekä nelipyöräiset planeetat. Uuden 3-tuumaisen putkiston x-putkella tein myös, kun se vanha oli niin kamala, ja otti kiinni joka paikassa.” Tunnel Ram -imusarjalla on mielenkiintoinen historia, se on nimittäin ollut aiemmin Leinon Pekan vanhassa UUH-1 Polarassa. Kaasarit tulivat myös sen mukana. Siitä on dekkitasot ajettu alemmas, ja siinä oli 440 Sourcen portatut alukannet sekä 292-asteinen Purple Cam. Sisustaa Osku päivitti klassisilla Jazin kuppipenkeillä, jotka sopivat kokonaisuuteen mainiosti. Samassa yhteydessä kävin sähköjä läpi aika lailla”, Osku selittää. Heitin sen sitten tähän. Kojelauta on pelkistetyn raaserimainen erityisesti, kun ratti on irrallaan. Niitä olen muokkaillut, jotta renkaat mahtuvat kääntymään paremmin. 23 AMERIKAN RAUTA 1/2024. Perä on Strangen alumiinicasella varustettu 9-tuumainen teräsvetareilla ja 4,56-välityksellä, mutta mulla on tuohon myös maantieystävällisempi Nascar-murikka 3,64-välityksellä. B&M:n Pro Ratchet -shifterillä käsketään manuaalitoimiseksi muutettua TF727:aa. Sytkän olen myös päivittänyt MSD:n Pro Billet -jakajaan ja 6 AL -boksiin, jonka asensin kabiiniin säältä suojaan. Se on Salmisen Markon käsialaa, ja turbiiniksi tuli uusi 10-tuumainen noin 4 000 kierroksen stall speedillä. Pakosarjat ovat samat, jotka autossa olivat paikallaan tullessa. Ei kylläkään vielä Pekan aikana, vaan myöhemmin auton ollessa jo viininpunainen. ”Mä monta vuotta etsin sellaista, ja vähän toista vuotta sitten löysin sen Porvoosta
Painojakauman parantamiseksi myös akku on siirretty takakonttiin apukuskin puolelle. Vanha matkalaukku saa melkoista kyytiä, kun Dartin isolohkomuskelit päästetään valloilleen. Olen minä sitä kyllä kokeillut tuossa myydäkin, kun on noita projekteja niin paljon, mutta katsotaan keväällä, mikä on humpan juoni. Itse tykkään tämmöisestä 90-lukuisesta Pro Street -tyylistä, että on isot pyörät ja matala stance. Penkit olen vaihtanut myös noihin Jazeihin, tuo B&M:n vaihdekeppi siinä oli jo tullessa. ”Siinä on tehostamaton vakiosimpukka, ja hirveä se on ajaa. Hankin tilalle sarjan Convo Pro:ta, joita ei meinaa enää oikein löytää mistään. Volvon kattoteline löytyi käyttämättömänä Oscarin vanhalta työpaikalta hänen työskennellessään autopeltiseppänä. Olisiko jonkunlainen ylijännitepiikki käynyt jossain vaiheessa ennen auton tuloa minulle”, hän pohtii ääneen. Myös ulkonäön suhteen hänellä on ideoita, joilla Dartista saisi entistä häiriintyneemmän näköisen, vaikka jossain vaiheessa haluaisi ajaa pelti paikallaan. Kyllä siitä kaikki on rasvattu ja käyty sillä lailla läpi, mutta siitä pitäisi tsekata kaikki nivelet ja puslat läpi. ”Mulla on myös jemmassa Auto Dragit samoilla spekseillä, jos haluaa joskus laittaa ne. ”Tarkoituksena on tehdä lilasta pleksistä sellainen Two-Lane Blacktop -tyyppinen scooppi ja vaihtaa ratti lilaan flakeversioon. ”Tullessa paikallaan oli Grantin kumiratti, jonka vaihdoin puiseen. Putkikehikko jatkuu keulasta perään, ja keula on flippimallia, vaikka peltinen onkin. Ei koskaan pelti kii. Kuvissa alla on 325/50 R15 -katusliksit, ajorenkaina mulla on ollut välityksen jatkamiseksi 285/70 R15 -kokoiset normaalirenkaat.” Riisuttua kabiinia Osku on jalostanut klassiseen suuntaan ratin ja penkkien vaihdolla. Koko viime kesänhän Oscu ajeli autolla ilman konepeltiä. Sen jälkeen, kun Osku asensi Tunnel Ramin paikalleen, ei hän ole enää käyttänyt konepeltiä ollenkaan, siinä kun ei ole reikää korkealle imusarjalle. Mittaristo oli tehty tuollaiseksi jo tullessa, mutta itse mittarit olen joutunut vaihtamaan melkein kaikki. 24 AMERIKAN RAUTA 1/2024 Dodge Dart 2d ’66. Lähitulevaisuudessa Oskulla on siis tarkoituksena parantaa Dartin ajettavuutta, kulkupuolta kun piristetyllä 440:llä on siihen nähden jo aivan liikaa. Niiden takavanteissa on kuitenkin sellainen backspace, etteivät ne mahdu tämän kaventamattoman akselin kanssa alle. Kääntövarren olen siihen jo uusinut, siinä oli niin paljon väljää”. Parhaillaan rakennan Pro Street -tyylistä ’69 Belvedereä, johon eivät ole vielä kaikki visiot ihan selvillä”, hän raottaa suunnitelmiaan. Mulla on kyllä tähän toiset vetoakselit jo jemmassa perän kaventamista ajatellen”, hän kertoo. Jos vielä laittaisi violetit ikkunat, niin olisi aika psykedeelisen näköinen. ”Vanteina oli tullessa edessä mustiksi maalatut Centerlinen neljätuumaiset Auto Dragit, ja takana on ollut nuo 15-tuumaiset peltivanteet koko ajan
Renkaat: Mickey Thompson Sportsman 26x7.50 –15 edessä, Nitto 325/50 R15 katusliksit takana. Kiitos: Tammisaaren Säästöpankki/ Inkoon konttori. Vanteet: Centerline Convo Pro 4x15" edessä, 10x15" peltivanteet takana. 440-isolohko mahtuu Fenderwell-pakosarjoineen A-bodyn nokalle yllättävänkin väljän näköisesti putkikeulan ansiosta. Jarrut: Aspenin levyt edessä, Fordin 10” rummut takana, uudempi alumiininen pääsylinteri. Faktat Dodge Dart 2d ’66 • Omistaja: Oscar Turtia, 30 • Paikka: Inkoo. 25 AMERIKAN RAUTA 1/2024. Betonoidun lohkon dekkitasoa on laskettu, nokkana on Purple Cam ja kannet vaihdettu 440 Soucen alumiinisiin. Alusta: Vääntösauvat, säädettävät iskarit, Moparin Super Stock -lehtijouset, säädettävät iskarit ja Caltracsit takana, jouset siirretty palkkeihin. Sen jälkeen, kun Osku asensi Tunnel Ramin paikalleen, ei hän ole enää käyttänyt konepeltiä ollenkaan, siinä kun ei ole reikää korkealle imusarjalle. Sisusta: Grantin puuratti pikairrotuskeskiöllä, B&M Pro Ratchet -shifteri, Jazin kisapenkit ja Simpsonin vyöt, Auto Meterin mittarit. Moottori: 440 cid BB V8, lohko betonoitu vähän yli vesiproppujen, dekkitasoa laskettu, 440 Sourcen portatut alukannet, Mopar Performancen 292-asteinen hydraulinen Purple Cam -laahurinokka, Weiandin Tunnel Ram -imusarja, Holleyn 450 cfm Center Squirter -kaasuttimet, Fenderwell-pakosarjat, 3" tuplaputkisto x-pipella, iso alumiinisyyläri. Kori: Peltinen flippikeula, putkikehikko, rungonyhdistäjät, takapyöränkoteloita kasvatettu ja kaariin tehty tilaa isommille renkaille. Voimansiirto: Vahvistettu TF727-automaatti manuaalikoneistolla, 10" turbiini noin 4000 rpm stall speedillä, Strangen alumiinicasella varustettu Fordin 9" perä teräsvetareilla, Detroit Locker -lukolla ja 4,56:1 välityksellä
26 AMERIKAN RAUTA 1/2024
Teksti: Tomi Eronen • Kuvat: Tuukka Erkkilä MAD-55 27 AMERIKAN RAUTA 1/2024. Marcus ja Terese Storbjörkin järkihintaisena kesken jääneenä projektina Kaliforniasta löytämä Nomad on nykyisellään niin hieno, että useimmat luulevat sen olevan jonkun nimekkään jenkkipajan ison rahan tuotos. Chevrolet Bel Air Nomad ’55
”Joskus 15-vuotiaana rakennettiin serkkupojan kanssa pienoismalleja, ja tuli telkkarista sellainen Aikahyppyohjelma, jossa kaveri ajoi kilpaa Nomadilla. Ei noita Nomadeja kuitenkaan ollut oikein ikinä myytävänä missään”, hän jatkaa. ”Tämä oli kuitenkin ihan osina oleva projekti, joka oli jäänyt joltain vanhemmalta herrasmieheltä kesken.” Kaupat tehtiin silti, ja Nomad pakattiin konttiin matkalle kohti Suomea keväällä 2017. ”Soittelin sitten Aki Poikoselle yhdestä kaksiovihooteesta, joka oli kuitenkin myyty jo, mutta Poikonen sanoi, että saattaisi löytää meille sopivan.” Aikaa meni, eikä sopivaa kuitenkaan löytynyt, vaikka ostointoa riitti. Ne nimittäin olivat, että piti olla ehjä hieno auto, jossa on hieno sisusta. ”2017 syksyllä se tuli Jenkeistä. Macke hankki eBaystä uuden alkuperäismittariston, Nomadiin kun oli edellinen omistaja kaavaillut billetpaneeliin asennettua tarvikemmittaristoa. Me myytiin meidän omakotitalo, joten hän sai luvan ostaa meidän unelma-auton”, Terese Storbjörk aloittaa. ”’32 Ford on ollut toinen semmoinen unelmamalli, mutta tuo Nomad on ollut toinen. Siitä se sitten jäi mieleen. Mackelle kyseessä oli unelmien täyttymys, Tessan kriteerit sen sijaan eivät tässä yksilössä aivan täyttyneet. ”Kyllähän me käytiin cruisingeissa Jäähallin parkkiksellakin jo, ja oli pari Amazonia ja yksi chopattu ja levitetty PV-Volvo”, Marcus täydentää tarinaa pariskunnan yhteisestä harrastuksesta. 28 AMERIKAN RAUTA 1/2024 Chevrolet Bel Air Nomad ’55. Ne on vaan olleet niin kalliita, että emmä niitä sillä lailla edes katsellut.” Talon myyminen puolen tusinaa vuotta takaperin vapautti kuitenkin budjettia sen verran, että oman amerikkalaisen harrasteauton hankkiminen oli vihdoin mahdollista, ja katseet kohdistuivat ’55-mallisiin Chevyihin, ja niistä lähinnä kaksiovisiin hardtopeihin. Se oli San Franciscon yläpuolella jossain tuppukylässä nimeltään Coarsegold.” Mackelle kyseessä oli unelman täyttymys, Tessan kriteerit sen sijaan eivät tässä yksilössä aivan täyttyneet. ”Meinasin jo luovuttaa, kunnes löysin Craigslistiltä tämän Nomad-projektin
Alkuaan korallinpunainen auto oli jo maalattu nykyisellä tuoreemmasta Chevroletin värikartasta poimitulla Red Hot -sävyllä. Kyllä siitä näki kuitenkin, että sitä oli aloitettu rakentaa itseä varten. ”Osat tulivat 11:ssa pahvilaatikossa auton mukana”, Tessa jatkaa. Ei se mikään hirveän pirteä ole, mutta ihan hyvin se toimii”, Marcus toteaa. Corvetten tekniikalla. Konepelti oli jäänyt Akilla jonnekin matkalle, ja sitten löysin toisen, joka sekin katosi välillä puoleksi vuodeksi. Ne olivat kyllä ihan riekalaiset raadot. Paksut takarenkaat ja ohuet eturenkaat tuovat Nomadille perinteikkään hotrodmaisen California raken. Eteen tuli myös Wilwoodin levyjarrut. Ne kasattiin itse kokonaan. Takapenkin muokkaamiseksi perheeseen jouduttiin ostamaan myös uusi ompelukone, koska takapyöränkoteloita on levitetty. Sisusta autosta puuttui kokonaan osittain leikeltyä kojelautaa lukuun ottamatta. Kadonneita ja löytyneitä osia. Lasitkin olivat irrallaan, mutta tulivat kaikki mukana. Katto on sävyltään lähellä alkuperäistä Shadow Graytä. Kun niistä otti kaikki turhat pois, niin jouset olivat ihan hyvässä kunnossa. ”Peräksi siihen oli vaihdettu Lincoln Versaillesin 9-tuumainen, koska se oli ollut sopivanlevyinen ja alun perinkin levyjarruilla”, Macke kertoo. ”Kori oli maalauksen jälkeen vesihiottu mataksi, mutta takaluukku oli vielä hiomatta ja maalaamatta. Auton aiemmin omistaneella herralla oli kymmeniä autoja, ja tämä oli jäänyt kesken, kun herra oli muuttamassa Kaliforniasta muualle päin Yhdysvaltoja, missä eläminen on halvempaa”, Macke muistelee. Street & Performancen täydellinen piuhasarja oli hankittu, samoin ilmastointi, mutta ne oli kaikki asentamatta. Kaikki pisteosat oli tallessa ja kiiltävät oli valmiiksi uudelleen kromattu. Takapenkkiä piti kyllä vähän muokata, koska korista on nuo takapyöränkotelot levitetty”, Macke selostaa. Auton mukana tuli madaltavat olka-akselit, jotka olivat kuitenkin sikäli oudot, että niillä kääntösäde olisi kasvanut kohtuuttomasti, joten Macke päätyi hankkimaan tilalle Heidtsin spindelit. Pilkotun kojelaudan keskiosan Mascke joutui hitsaamaan takaisin alkuperäistyyppiseksi. Viimein se tuli erään kontin ihan pohjimmaisena, mutta oli kumma kyllä ehjä. ”Maali saatiin kiillotettua hyväksi. Rungot puhallettiin ja maalattiin, ja tilasin Ciadellalta uudet verhoilut ja pehmusteet. Perimätiedon mukaan 80-lukuisesta Corvettesta lähtöisin ollut 350 TPI -moottori oli kasattu moottorin näköiseksi, mutta siitä puuttui kaikki sähköt. ”Baerin jarrut piti olla mukana, mutta ne ei ikinä päätyneet meille. ”Penkinrungot löytyivät Craigslistiltä vuotta myöhemmin. Kattoverhoilu, matto ja ovipahvit sekä takakylkien keinonahat tulivat sieltä myös. ”Sitten piti uusi ompelukonekin ostaa, jotta sai ne verhoilut muokattua”, Tessa jatkaa nauraen. Nykyinen TH700R4-automaatti oli kuitenkin jo paikallaan. Kun se uusi konepelti oli saatu maalattua, löytyi se Akin kadottama peltikin”, hän jatkaa huvittuneena. Verhoiut tilattiin Ciadellalta. Autosta löytyy sekä ilmastointi, että nykyaikaiset stereot RetroSoundin soittimineen, vahvistimineen ja aktiivisubbareineen. Sivulasit oli tilattu tupakkaikkunattomina versioina.” 29 AMERIKAN RAUTA 1/2024. Sopivan korkeaprofiilisia 17-tuumaisia leveitä renkaita vain ei meinannutkaan löytyä ihan helpolla. ”Autoon oli vaihdettu tuo 350 TPI, johon on asennettu takomännät ja joku erikoisnokka
Lidköpingissä käytiin 2022, mistä saatiin kaupunginjohtajan valitsema City Award -palkinto sekä Street Machine -luokan kolmas palkinto”, pariskunta listaa. ”Oli myyjä tehnyt irto-osienkin mukaan lapun, että mitä hän on ajatellut niillä tehdä. Ja oikeassa hän kieltämättä on. Kellon mä ostin uuden. ”Pari vuotta siinä projektissa meni. Auto Meteriltä tuli tuo lisämittarisarja kierroslukumittarilla. ”Monet luulevat, että tämä on ostettu jostain valmiina, mutta kyllähän Macke on itse sen pitkälti rakentanut”, Tessa huomauttaa. Yhdistettynä huomattavasti pienempiin eturenkaisiin ne tuovat autolle klassikko-Chevylle hyvin sopivan California Raken. Sen mä jouduin hitsaamaan. Takaloksujen levitysten taakse sai rakennettua lisäksi pienet kotelot kuusyseille.” Tavaratilan levitettyihin sivuposkiin saatiin tehtyä kotelot 6x9-tuumaisille kaiuttimille, JBL:n aktiivisubbari on piilotettu varapyöräkoteloon. ”Kattokin siihen on joskus vaihdettu, ja toinen kylki siitä on käynyt sisällä, sen huomasi koria kasatessa. Kaikkea sitä haluaisi tehdä, mutta kun auton lisäksi on perhe ja vene, niin kaikkea ei ole mahdollista touhuta. Auto tuli maahan syksyllä 2017, ja 2019 heinäkuun cruisingissa sillä käytiin ensimmäistä kertaa siirtokilvillä. Uudet etuvanteet ostin US-Partsilta hyllystä, takavanteiden koot mittailin itse, ja ne tilattiin sitten American Racingiltä omien speksien mukaan. Mä oon töissä ruotsinkielisessä Prakticum-ammattikoulussa Arabianrannassa, niin siellä on kesäaikana hyvä tehdä omiakin hommia”, Macke selittää. ”Siihen tuli tosiaan mukana joku ihme mittaripaketti, mutten mä sitä laittanut, vaan löysin eBaystä orkkismittariston. Tuohon tuli myös Retrosoundin soitin, pari vahvaria ja subbari varapyörän sisään. Siinä tuli sentään lappu mukana, että niillä renkailla ei saa ajaa”, Macke kertoo suu virneessä. Kun allekirjoittanut näki ensimmäisen kerran Storbjörkien Nomadin Heurekalla heinäkuussa 2019, ajattelin heti, että kyseessä on jonkun ison jenkkipajan rakentama näyttelyvoittaja, joka on juuri tuotu maahan, vaan sepä ei ollutkaan totuus. Lattia oli maalattu semmoisella Raptorilla, ja koko ohjaamo vuorattiin vaimennusmatolla. Vanha herrasmies oli myös pakannut tavarat ihan hyvin, etteivät lasit pääse hajoamaan eikä ovet kolhiintumaan. 30 AMERIKAN RAUTA 1/2024 Chevrolet Bel Air Nomad ’55. ”Vaikka en ollutkaan näin isoa projektia aiemmin tehnyt, ei siinä missään vaiheessa tullut sellaista fiilistä, etten mä saa sitä kasaan. ”Tullessa siinä oli jotkut leveät peltivanteet ja vanhat kiihdytysrenkaat. ”Tilasin suoraan siihen nuo MAD-55-kilvet. Sitten siellä on kickpaneeleissa erillissarjat. En vain siinä vaiheessa tajunnut katsoa renkaita, noita leveitä 17-tuumaisiahan ei löydykään ihan niin vaan.” Lopulta taakse löytyi kuitenkin 275/55-kokoiset renkaat, jotka oli oikeastaan tarkoitettu SUVkäyttöön. Forssan Pick-Nickissä voitettiin sitten Street Tuning -luokan ykköspalkinto. Ilmastoinnin suuttimet laitoin kojelaudan päihin. ”Erikseen täytyy mainita Custom Car Club Porvoon 40-vuotisnäyttelyssä voitettu People’s Choice, se kun kuitenkin on näyttelyvieraiden äänestämä”, Macke tähdentää. LS ja ilma-alusta on ollut mielessä, ja meidän kuusivuotiaskin on päättänyt nyt haluta ’32 rodin.” Lattiaan oli joskus vaihdettu paloja peltiä, mutta muuten Nomad oli ihan ruosteeton, sehän on Kalifornia-auto. MAD-55. Kojelaudan keskiosa oli leikattu pois, kun siihen oli ollut tarkoitus laittaa billetkehys uusille lisämittareille. Vanha auto, ja pienen homman kerrallaan kun teki, niin kyllä se siitä kasaantui”, Macke kiteyttää ja jatkaa sittten: ”Valmiiksihan se ei koskaan tule. Onhan se sellanen meidän perheauto, meidän 6-vuotias poika ja 14ja 15-vuotiaat tytötkin tykkää olla mukana näissä kaikissa, mielellään ne tulee edelleen cruisingeihin ja tapahtumiin mukaan. Se oli päätetty jo hyvissä ajoin, että mä hankin siihen nuo, ja olin katsonut, että tunnus on vapaana”, Storbjörk selittää
Vanteet: American Torq Thrust II 8x17" ja 11,5x17" aluvanteet. Jarrut: Wilwoodin levyjarrut edessä, GT-Mustangin Baerin levyt takana, 2-piirinen pääsylinteri, Hydrobooster-tehostin. Voimansiirto: TH700R4 -automaatti, Fordin 9" perä 3,55:1 välityksellä ja lukolla. Viimeistely on virheettömän upeaa konehuonetta myöten. Moottori: 80-luvun lopun Corvetten 350 cid TPI V8, rautakannet, takomännät, virinokka, Sanderson Headersin keraamisesti pinnoitetut peltisarjat, tuplaputkisto. Faktat Chevrolet Bel Air Nomad ’55 Omistajat: Marcus ja Terese Storbjörk • Paikka: Helsinki. Vaikka aihio ei ollutkaan ihan niin täydellinen eikä valmis kuin Tessa olisi alun perin halunnut, on Nomad mieluinen perheenjäsen niin pariskunnalle kuin heidän kolmelle lapselleenkin. Mitään ylimäräistä ei näy, ja kaikki on juuri oikeilla paikoillaan. Alusta: Heidtsin droppiolka-akselit edessä, tehostettu ohjaus Borgesonin 605-simpukalla, lehtijouset siirretty rungon sisäpuolelle, uudet iskarit. Kori: Maalattu kirkkaanpunaisella ja tummanharmaalla, takapyöränkoteloita levitetty. 80-lukuinen TPI-ruiskukone ei tee Nomadista mitään rakettia, mutta toimii hyvin. Kiitos: Perhe, ystävät ja erityisesti mun kummisetä Mikael, joka mahdollisti tämän kaiken, hän valitettavasti menehtyi pari kuukautta sitten, mutta uskon, että hän lukee jutun siellä pilven reunalla! Monet luulevat, että tämä on ostettu jostain valmiina, mutta kyllähän Macke on itse sen pitkälti rakentanut”, Tessa huomauttaa. Sisusta: Grantin puuratti, Ciadellan puna-harmaat alkuperäistyyppiset verhoilut, Retrosoundin soitin, Sonyn vahvistimet, erillisarja, RetroSoundin 6x9" kaiuttimet, JBL:n varapyöräkoteloon sopiva aktiivisubbari, Hot Rod Air -jälkiasennusilmastointi. 31 AMERIKAN RAUTA 1/2024. Renkaat: 225/45 R17 edessä, 275/55 R17 takana
Teksti ja kuvat: Tomi Eronen Old Stuff Shoebox 32 AMERIKAN RAUTA 1/2024. Janne Pönni rakensi Antti Hurmerinnan radikaalisti kustomoiman kenkälaatikkoprojektin teknisesti ajokuntoon, kun Antilla vuosien rakentelun jälkeen turnausväsymys voitti, ja hän päätyi laittamaan auton viittä vaille valmiina kiertoon. Ford Business Coupe Kustom ’49
33 AMERIKAN RAUTA 1/2024
Korimuutoksia on tehty aivan liikaa kuvatekstissä lueteltavaksi. Sitä ennen Ford oli ehtinyt olla Tuusulassa Antti Hurmerinnalla työn alla puolenkymmentä vuotta, minä aikana se pääpiirteissään muotoitui nykyiseen, hiukan ”Panoramic Fordia” muistuttavaan asuunsa. Samaan tapaan oli tehty pohja, jota oli paikattu millä lie ruuvatuilla pellinpaloilla. Tämä shoebox oli hyvin perinteinen jenkkituontiauto. ”Ruostetta riitti, ja niitä oli korjailtu vanhan pellin päälle hitsatuilla paikoilla ja reilulla kitillä. Takalasia laskettiin sekä kavennettiin parin tuuman verran, ja takakontin etureunaa laskettiin myös. Klassisia kustomdetaljeja löytyy joka puolelta. Niihin lukeutuvat myös Starburst-kapselit sekä hakuvalot. Tämä ei selvästikään ollut Kalifornia-auto, kun ruostetta oli erikoisemmissa kohdissa, kuten katon reunoissa. Pinnassa oli viininpunainen, ihan kohtalainen liekkimaalaus, mutta siinä oli kittihalkeamia, ja kun ne hioi auki, niin se koko kauheus paljastui”, Hurmerinta jatkaa. Jutun shoebox ei tullut Jannelle kuitenkaan Jenkeistä, vaan ihan Sastamalasta Mauttoman tallin kautta vaihtokaupoissa reilu vuosi sitten. 34 AMERIKAN RAUTA 1/2024 Ford Business Coupe Kustom ’49. ”M ä ostin ekan jenkin 4.1.1996. Etupuskuriksi tuli ’54 Chevyn versio ’51 Mercuryn kävyin ja kattoa chopattiin nelisen tuumaa. Noi vanhat autot on mun mieleen, siis 50-lukuiset tai vanhemmat, tuoreempaa kalustoa on ollut lähinnä käyttöautona. ”Se oli aika paska, vasta Jenkeistä tuotu Business Coupe, ja sen takia se tuli silputtua”, Antti Hurmerinta toteaa jälkikäteen projektille nauraen. Kustomeista mä kovasti tykkään, ne on jotenkin mukavia”, Old Stuff -nimistä vanhan tavaran kauppaakin pyörittävä Janne Pönni avaa ajatusmaailmaansa. Ford oli sisustaltaan keskeneräinen, kun sitä puolenkymmentä vuotta rakennellut Antti Hurmerinta väsyi sen rakenteluun, ja nykyiset verhoilut teetti Mauton talli, jolla auto ehti olla välissä. Mähän perustin tuon Old Stuffin joskus neljä-viisi vuotta sitten mun vanhan raksafirman toiminnan päälle. Mercury-tyyliseksi muokatun keulan maskipuola on ’54 Fordista, ja sen päätyinä ovat dummy-hakuvalot. ”Onhan mulla nytkin se Äikään Tommin tekemä ’50 avo-Chevy myös, mutten ole sillä ehtinyt hirveästi ajelemaan, se on seissyt tuossa tallissa. Oli autoa tarkoitus kustomoida alun perinkin, mutta sitten se karkasi käsistä koko touhu.” Ruostekorjailujen yhteydessä maskin aukko muotoiltiin ’49–50 Mercuryiden tyyliseksi, ja siihen soviteltiin ’54 Fordin kromipuola ja sen päihin dummy-hakuvalojen kopat. Samalla alkuaan varsin lyhyen näköisiä Business Coupen ovia jatkettiin kymmenisen tuumaa, ja ovenkarmien takaosat vaihdettiin neliovisesta laikattuihin karmeihin. Olen mä Jenkeissä rampannut romustelemassa jo jonkun 15 vuotta, ja kontteja on tullut tasaiseen tahtiin”, hän selittää. ”Vaihdoin siihen semmoisen ’39 Fordin Peten Vanhojen Autojen kanssa. Yksi suurimmista on etuoven jatkaminen 10 tuumalla ja sen karmin takaosan vaihtaminen neliovisen karmiin. ’41 avo-Packard kanssa odottelee, pitäis silläkin päästä ajelemaan ensi kesänä. Takasivuikkunat jäivät tuossa yhteydessä pois. Annetaan Antin kertoa ra ken telusta paremmin. Se oli ’62 Impala. Full kustom
Siinä vaiheessa Fordin rakentelussa oli vierähtänyt jo vuosi jos toinenkin, ja pikkuhiljaa turnausväsymys alkoi painaa tekijämiehenä tunnettua Anttiakin. ”Kun auto oli peltitöiden osalta valmis, niin nostin korin pois rungolta, ja tein sen sitten ajovalmiiksi”, Antti selittää työjärjestystä. Peräpään ilmettä muutettiin ’50 Buickin takavaloilla sekä jälleen ’54 Chevystä kotoisin olevalla puskurilla. Muutosten suunnittelussa Antilla oli apuna hänen vanha tuttavansa Janne Kutja, joka kuuluu myös lehtemme tekijäkaartiin. Puhtaanvalkoinen kojetaulu suorastaan hehkuu tuoden valoa ikkunapinnaltaan vähäiseen kajuuttaan. Lopuksi runko puhallettiin ja maalattiin ruiskulla raskaan kaluston teollisuusmaaleilla sekä koottiin uusin nivelin ynnä muin kuluvin osin. Hän katkaisi alkuperäisen rungon tulipellin kohdalta ja liitti siihen Kutjalta ostamansa ’74 Camaron apurungon ohjauksineen. Jo ostettaessa autossa ollut Maverickin takaakseli tuettiin nelilinkein, ja takapäähän rakennettiin ilmajousitus. 35 AMERIKAN RAUTA 1/2024. Samaan tapaan oli tehty pohja. ”Maalasin auton itse Porschen Ruby Red Metallicilla”, Hurmerinta kertoo. Samassa yhteydessä Fordiin tuli myös levyjarrut. Ruostetta riitti, ja niitä oli korjailtu vanhan pellin päälle hitsatuilla paikoilla ja reilulla kitillä
Kenkälaatikko-nimi löysi paikkansa myös tulipellistä. Ostin yhden auton sen koneen takia”, Janne selittää. Mä vaihdoin ton vähän ajetun Chevyn cratemoottorin sen Oldsin 350:n tilalle. Janne teki venttiilikoppiin omat tekstit muistuttamaan, minkä merkin voimanlähteen turvin Ford liikkuu. 36 AMERIKAN RAUTA 1/2024 Ford Business Coupe Kustom ’49
Mulla on jemmassa pari nelivaihteista rempattua laatikkoa, joista jomman kumman laitan paikalleen sitten keväällä tai alkukesästä, kun kerkee. Sais vähän kivemman ajaa siitä.” Jannelle tullessa shoeboxissa oli jostain syystä paikallaan eriparikapselit, joten hän iski hyllystä paikalleen siellä lojuneet klassiset Starburstit. ”Olikohan se kesäkuuta, kun aloin sitä tekniikkaa vaihtaa, eikä siinä kauaa mennyt. Kori: Maskiaukko muotoiltu ’49–50 Mercuryn tyyliseksi, maskin kromipuola ’54 Fordista ja sen päissä dummy spotlightit, ’54 Chevroletin etupuskuri ’51 Mercuryn kävyin, chopattu noin 4", ovia jatkettu n. 10", ovenkarmin takaosa neliovisesta mallista, takasivuikkunat poistuneet, takalasia laskettu ja kavennettu arvioilta 2" kumpaankin suuntaan, takakontin etureunaa laskettu, ’50 Buickin takavalot, ’54 Chevroletin takapuskuri. ”Alun alkaen olin laittamassa tähän LS-tekniikkaa, ja hävitin sen tieltä pois sen vanhan 302:n, mutta sitten aloin tärisemään sitä maahantuontikatsastusta, joten päädyinkin hankkimaan autoon perinteisemmän näköisen moottorin”, Antti valaisee. Värinä on Porschen kartasta löytynyt Ruby Red Metallic. Renkaat: 6.70–15 leveillä valkosivuilla. Faktat Ford Business Coupe ’49 • Omistaja: Janne Pönni, 47 • Paikka: Hattula. Varsinaisesti ajokuntoon Fordin rakensi vasta sen nykyisin omistava Janne. Olisihan siinä ollut sisusta tekemättä ja jotain muuta pienempää, kun vaihdoin auton lopulta Häkkisen Akin kanssa ’36 Pickupiin. Voimansiirto: TH350-automaatti, Chevy Astron kardaani, Ford Maverickin perä. Vanteet: 15" peltivanteet, Starburst-kapselit. Sisusta: Mustat keinonahkaverhoilut, Lokarin shifteri, pikiäänieriste lattiassa. Apulaitteet tulivat koneen mukana. Moottori: 350 cid SBC V8, Edelbrock Performer -imusarja, Carter 600 cfm kaasutin, valupakosarjat, tuplaputkisto. Moottoriksi tuli pari vuotta aiemmin remontoituna myyty ’69 Oldsin 350 ja vaihteistoksi samassa paketissa TH350-automaatti. Alusta: ’74 Camaron eturunko liitetty tulipellin kohdalta alkuperäiseen runkoon, taka-akselilla 4-link-tuenta, uniball-nivelet linkeissä, takana ilmajouset ja 90-luvun alun Hiacen iskarit, Viairin kompressori. ”Mähän ostin tuohon Amerikasta aika hienot 50-lukuiset Pontiacin kapselit, mutta liian monta rautaa on tulessa, en ole kerennyt niitä laittaa paikalleen”, hän toteaa päätään puistellen ja jatkaa: ”Tästä meidän kylältä semmoinen näppärä kaveri kuin Nuorivuoren Kimmo maalasi nuo tekstit tuossa syksyllä takaluukkuun ja tulipeltiin.” Vanhan kaman kenkälaatikko onkin Fordille ihan osuva nimi. Shoebox oli niin monta vuotta työn alla, että siinä ehti alkaa miettimään, että joitakin asioista olisi pitänyt tehdä alussa eri tavalla, niin sitten vain into loppui”, mies tunnustaa. Kattoa on chopattu, ja myös sen takaosan yhtymäkohta takaluukuun muutettu kokonaan. ”Se pari vuotta sitten remontoiduksi kerrottu kone osoittautui kuitenkin huonoksi, kolisi ja savutti, joten siinä kohti alkoi tympiä koko shoebox, loppui yksinkertaisesti bensa itseltä. Paitsi, että se kertoo Jannen firmasta ja romusteluharrastuksesta, se pitää paikkansa sikäli, että monenlaista eri autojen vanhaa osaa on shoeboxin kustomoinnissa hyödynnetty. Mitään muita pakosarjoja sinne ei oikein saanut mahtumaan, kokeilin kolmia eri sarjoja. Häkkiseltä Oulusta shoebox kulkeutui Turun kulmille Pasi Romppaselle, ja siltä eteenpäin Mauton tallille, missä tehtiin keskeneräinen sisusta loppuun. Laitoin imusarjaksi Edelbrockin Performerin ja 600:n Carterin remppasin siihen. ”Mä vaihdoin tuon vähän ajetun Chevyn cratemoottorin sen Oldsin 350:n tilalle. Monen mutkan kautta. Ostin yhden auton sen koneen takia”, Pönni selittää. 37 AMERIKAN RAUTA 1/2024. Jarrut: Edessä ’74 Camaron levyt, takana Maverickin rummut, Wilwoodin hydraulinen käsijarru
Rakennettuaan rankasti kustomoidun ’51 Packardin lahtelainen Sampo Ahonen halusi kokeilla välillä mietojen customien maailmaa, ja teki hankkimastaan ’61 Caddystä Bellflower-tyylisen laitteen, jonka kohdalla on vaikeaa sanoa, onko se custom vai lowrider, ja mikä niiden ero lopulta on. Cadillac Coupe DeVille ’61. Teksti ja kuvat: Tomi Eronen • Malli: Hanna-Mari Karhinen KOETTELEVA Rajoja 38 AMERIKAN RAUTA 1/2024
39 AMERIKAN RAUTA 1/2024
Mähän oon itsekin asunut siellä silloin 80ja 90-lukujen taitteessa, mutten muista tätä silloin nähneeni, tai ehkä minua on silloin kiinnostaneet enemmän ne perä ylhäällä kulkeneet Dusterit”, mies naurahtaa. Tässä vuosikerrassa on muutenkin Cadillaciksi jotain sellaista keveyttä ja vauhtia, jota on tottunut näkemään enemmän Chevroleteissa. 60-luvulle tultaessa custom-maailma tosiaan muuttui, ja samaan aikaan, kun showlaitteet muuttuivat entistä villimmiksi, nousi katu-customeissa vallalle miedompi rakentelutyyli, jonka yhtä ääripäätä edusti ”custom by paint” -suuntaus, jonka kuninkaana Larry Watson tunnetaan. ”Packard jaksoi kiinnostaa vuosia ja sillä tuli aika paljon ajeltuakin. Siinäkin oli ilmajouset ja siihen aikaan muodikkaat 17-tuumaiset Torq Thrustit”, Sampo Ahonen luettelee aiempia projektejaan. ”Tämä korimalli on siinä mielessä hauska, että tässä on 50-lukuisia piirteitä ja toisaalta 60-luvun teräviä muotoja. Sampon katse kohdistui 60-luvun alun Cadillaceihin, jotka ovat jo tehtaan jäljiltä suhteellisen ennakkoluulottomasti muotoiltuja. Ja mä tykkään, että tää kylki pokkauksineen on kyllä yksi hienoimmista”, hän selittää. ”Jos se edellinen auto oli 50-luvun full custom, niin ajattelin, että seuraava voisi olla vakiompi – matala ja 60-luvun alun tyyliin rakenneltu. Esimerkiksi ennen sämpyläkustomia rakentelukohteena oli valkoinen ’81 El Camino, joka tehtiin myös perusteellisesti kori pois rungolta ja niin poispäin. Aihioina noissa Bellflower customeissa oli yleensä tuore siipimalli, myöhemmin myös 60-luvun alkupuolen kulmikkaammat versiot. Valkoinen valas alas. ”?51 Packardihan mulla oli kauan, se muistetaan varmaan mun autoista parhaiten, mutta muutkin tyylilajit kelpaavat. Jokin siinä kuitenkin miellytti, joten sitten kesällä 2022 hain Cadillacin Lahteen. Auto on tullut Suomeen 1988 Kaliforniasta, ja on ollut pitkään samalla omistajalla Imatralla. Watson piti maalaamoaan Bellflowerissa, minkä mukaan on saanut nimensä myös tuon aikakauden tyyli, joka jalostui vähitellen kahteen haaraan – ikään kuin perinteisiin customeihin, ja niihin customeihin, jotka tunnetaan nykyään nimellä lowrider. Ehkä se on niitä autoja, joita ei olisi pitänyt myydä, mutta aikansa kutakin. Lowrider vai Bellflower custom. Tän ikäluokan mild customien ja lowriderien raja on varsin hämärä, ja se mua näissä kiehtoo”, hän selittää. ”Kori on alkuperäiskuosissa, ja se tässä oli kivaa, että ruosteessa 40 AMERIKAN RAUTA 1/2024 Cadillac Coupe DeVille ’61. Oikeastaan alun perin kaikki lowriderit olivat siis customeja. ”Tämä ’61 oli myynnissä Overdrivellä jo aiemmin, muttei siitä silloin tullut kauppoja, vaikka kyselinkin. Sampon Cadillac ilmentää hyvin rajanvedon vaikeutta 60-luvun alun tyylisen customin ja early lowriderin välillä. Keulassahan on jotain samaa kuin ’63 Letukassa, ja itse asiassa muotoilijakin on ollut sama. Jossain vaiheessa nuo autot ainakin omalla kohdalla tuntuvat saavuttavan sen oman lakipisteensä.” Niin Sampo päätyikin katselemaan rajusti muokatun Packardin tilalle toisenlaista, vähemmän muokkaamista vaativaa kohdetta, työn alla kun oli jo uusi, rankempi Ford Pickup -projekti. Tuohon aikaanhan vanteina käytettiin useimmiten Supremeita tai Cragarin S/S:iä, nykytyylin pinnavanteet tulivat lowridereihin vasta 70-luvulla
Sävy on tosin hieman kylmemmän valkoinen kuin tehtaan Olympic White ja toimii minusta hyvin auton muotojen kanssa etenkin auringossa”, Sampo kertoo Coupe DeVillensä historiasta. Tuo valmis venttiiliryhmä löytyi JM Tuonnilta ja oli sinällään kätevä asentaa. Siinä on aika tiukka rako, mutta kyllä ne sinne mahtuu ja toimii. Kivempi ajella, kun mikään kriittinen ei kosketa maaperää ihan ensimmäisenä. ”Tekniikan oli vaihtanut aiempi omistaja 2000luvun alkupuolella. Paketin mukana tuli kaikkiin kulmiin Airliftin 2500:t, jotka olivat mukavan kokoiset sovittaa eteenkin. Pumput on valittu Gabrielin katalogista sopivien mittojen perustella. Ikkunatarran mukaan California Highway Patrolin katsastus on kyllä mennyt umpeen jo 1974. Nyt ne iskarit on laitettu tuonne etupuolelle. Alusta toimii ajossa hienosti ja kyyti säilyi edelleen Cadillacina, kunhan vaan malttaa pitää ilmaa jousissa.” 41 AMERIKAN RAUTA 1/2024. Ihan fiksulta vaikuttaa etenkin maantiekulutus tämänkokoiselle autolle. Nykyiset ovat edessä uudempaan Volvoon tarkoitetut, takana on taas 60-luvun alun farmari-Fordiin speksatut. tämä ei ole, kun on Kalifornian alkuperää. Tämä korimalli on siinä mielessä hauska, että tässä on 50-lukuisia piirteitä ja toisaalta 60-luvun terävieä muotoja. ”Tuumin, että onhan siinä joku jotain ajatellut jo valmiiksi. Se olikin yksi plussista tässä autossa, että siinä oli terveen tuntuinen 350-ruiskukone keulalla. Talvella sitten laitoin Fordiin uuden systeemin ja siirsin nämä Cadillaciin.” Sampo hankki ilma-alustan pohjaksi EZ Airin paketin, joka sattui silloin vastaan netistä sopuhinnalla. Sikäli tämä on tietysti tylsä, että valkoinen on varmaan yleisin väri ikäluokan Cadillaceissa. ”Sen laatikkojumpan ohella tein uudet koneen kiinnikkeet ja nostin sekä moottoria että laatikkoa ylöspäin sen verran, että runkopalkit ottavat maahan ennen laatikon öljypohjaa, koska suunnitelmissa oli tehdä matalalla liikkuva auto. Alin korkeus on säädetty pohjaanlyöntikumeilla, tämän saa vielä alemmaskin, kunhan ehdin tehdä pakoputkiston uusiksi. Tää on tehty millisillä liittimillä, olen tykästynyt tuohon kahdeksan millin linjaan, jolla alusta on käsinkin hallittavissa, ja jouset ovat kuitenkin suhteellisen nopeat. Se on lähtöisin jostain 90-luvun alun pickupista. Tämähän on alun perin ilmastointiversio, jossa on hiukan tiuhempi perä kuin ilmastoimattomassa.” ”Huoleton” Chevy-tekniikka näytti kuitenkin Sampolle kyntensä jo ensimmäisenä kesänä sen verran, että hän päätti käyttää TH700-laatikon rempattavana Koskisella. Takaiskareina sarjassa kehotettiin käyttämään orkkiksia, etupään asennukseen oli ohje, että mukana tulleet iskarit ja kiinnikkeet voi laittaa, mihin parhaiten sopii. Kuitenkin minä pidän näitä kesäkäyttiksinä, niin uudempi Letukan tekniikka on tuttu ja helppo ylläpidettävä. Viime kesänä ostin ilmakamat jo valmiiksi, ja ne ehdittiin itse asiassa hetkeksi asentaa jo tuohon minun kustom-Fordiinkin, jotta sain sen 2022 Järvenpään Jenkkiautonäyttelyyn. No, eiväthän ne sopineet minnekään, joten oli tehtävä kiinnikkeet itse”, Sampo toteaa nauraen ja jatkaa: ”Tässä ’61:ssähän on edeltäjästä poiketen suora alatukivarsi, eli ei A:n mallinen. Koppa näkyy sellaisia vaiheita läpikäyneen, että tämä on tehtaalta tullut mustana, mutta joskus 90-luvulla Suomessa väri on vaihdettu nykyiseen valkoiseen
Tässä on periaatteessa ihan sama teema kuin bubbletopeissa, tehtynä vaan terävillä kulmilla. Sisusta oli verhoiltu nykyisellä harmaalla kankaalla jo ennen auton tuloa Sampolle, ja kun se on siisti, niin se on saanut kelvata niin. ”Maali kupli oikealta lokasuojan takaosasta, sinne ilmastointi ilmeisesti lorottelee vesiään, joten pieni annos hitsiäkin sentään tarvittiin. ”Lattiamatto oli aika karu, joten se meni eristeineen suoraan kaatikselle. Iloisena yllätyksenä lattiaan oli kuitenkin vedetty kotelosuojaa aika reilulla kädellä sinne maton alle, niin vastassa oli hyväkuntoista peltiä. Hillitynharmaaseen kokonaisuuteen särmää tuomaan Sampo teki maton mustasta keinoturkiksesta. Tällaista kattoa käytettiin vuonna 1961 muissakin isompikorisissa GM Coupeissa, kun pienemmät korit saivat pyöreän kuplakaton. ”Uudenkarheat kumit jätin talteen ’51 Letukasta, joka kävi minulla viime kesänä hetken.” Verhoilut Cadillaciin oli uusittu aiemmin auton ollessa Suomessa, joten niille Sampon ei tarvinnut tehdä juuri pesua kummempaa. Renkaat ovat takana kokoa 215/75, eli aavistuksen isommat kuin edessä ja minun mielestä se sopii tällaiseen autoon hyvin. ”Maalipinnaltaan tää oli ostettaessa sen verran kuluneen oloinen, että mietin, että hioisinko sen kokonaan patinapintaiseksi, mutta sitten siitä sai kiillottelemalla ja fiksailemalla sen verran siistin kuitenkin, että päätin pitää tämän kiiltävänä”, Sampo kertoo. Suhtkoht hellä vasarointi takapyöränkoteloille riitti kuitenkin. Jotain 60-luvun alun GM-autoahan minä katselin, ja ajattelin, että sellainen laite pitäisi olla, johon voisi laittaa kapeat valkosivut ja tuollaiset vanteet. Ajattelin, että kun tuo sisusta on muuten niin siisti, niin laitoin lattialle tuommoisen mustan karvan, että siellä olisi vähän asiattomuuttakin.” Välillä asiattomuudet ovat käyneet Sampon ajatuksissa myös korilinjojen leikkelyn suhteen, mutta toistaiseksi mies on saanut pidettyä näppinsä irti rälläkästä tai muista toimintaan soveltuvista työkaluista. Vanteiksi tuli nuo AWC Supremet koossa 15x6", mutta offset on aika lailla ulospäin. Kuskin kyljestä paikkailin myös joitain naarmuja. Myös takapenkki on muhkeaksi topattu. Noista valkoraidoista ja Supremeista voisi melkein sanoa, että se on jonkinlainen teema tässä. Lisäksi ne olivat minulla valmiina”, Sampo myöntää päälle nauraen. Mäkään en oo ihan varmuudella päättänyt, että kummasta tykkään enemmän”. Ovipahvien metalliosien hienoista detaljeista huomaa, että kyseessä on astetta arvokkaampi automalli. 42 AMERIKAN RAUTA 1/2024 Cadillac Coupe DeVille ’61. ”Olihan se mielessä, että tämäkin pitää chopata, mutta on tuo yhtenä vuonna tarjottu kattomalli kyllä aika hauska näinkin. Mielenkiintoista, että tääkin laitehan on kyllä oikeastaan piirretty jo vuonna 1958, eli ennen kuin legendaarinen viisysi tuli markkinoille”, muotoilijaksi kouluttautunut Sampo valaisee ja pohtii sitten lowriderin ja Bellflower customin eroa ääneen: ”Tässähän on vaihtoehtona sellainen tasamatala lowrider-ajelu, tai sitten tällainen auto toimii hyvin pienessä etunojassakin. Supremeja ei tällä hetkellä taida Suomessa hyllystä myydä kukaan, mutta nämä löytyivät uutena ihan tuosta neljän kilometrin päästä, Ahtialasta. Teema vanteiden ympärille
”Konehuoneeseen laitoin tuollaisen Cadillacin teemaputsarin ja jotain tuommoista rivoitettua palikkaa, että kivempihan siellä on touhuta sitten”, Sampo toteaa. Voimansiirto: Chevroletin TH700R4-automaatti, alkuperäinen perä 3,21:1 välityksellä. Tässähän on vaihtoehtona sellainen tasamatala lowriderajelu, tai sitten tällainen auto toimii hyvin pienessä etunojassakin. Faktat Cadillac Coupe DeVille ’61 Omistaja: Sampo Ahonen, 49 Paikka: Lahti. Kori: Väri vaihdettu mustasta valkoiseen. Jarrut: Vakiot, tehostin. Vanteet: AWC Supreme 15x6", reverse offset. Alusta: EZ Air -ilmajousitus automaattiohjauksella, JM Tuonnin venttiilipaketti switchboxilla, Airlift Dominator D2500 -makkarapalkeet ja Gabriel-iskarit joka nurkassa, 8 mm linjat, 5 gallonan säiliö, analogiset kaksineulaiset mittarit, yksi Viairin 444c-kompressori. Sisusta: Harmaa kangasverhoilu. 43 AMERIKAN RAUTA 1/2024. Renkaat: Vitour Galaxy 205/75 R15 edessä, 215/75 R15 kapeilla valkosivuilla takana. Kromatun vaihteiston öljypohjan taakse, kuskin ajovalon takapuolelle on kätketty konehuoneen ylimääräiset releet ja sulakkeet, joita on lisätty ilmajousitusta, valoja ja sähköflektiä varten. Kiitos: Perheelle maadoittamisesta, kavereille, erityisesti Jounille, vertaistuesta rakenteluissa ja hyvistä reissuista. Tekniikan osalla Sampolle on tärkeää toimivuus, ja siksi autoon valmiiksi vaihdettu 350-ruiskutekniikka oli selkeä plussa. Moottori: 350 TBI SBC V8
PULLINKIA JA VARTTIMAILEJA 44 AMERIKAN RAUTA 1/2024
Toisin kävi, ja nyt alla on täysin läpikäyty tehodieselpickis, joka sopii niin vetokisoihin kuin varttimailivetoihinkin. PULLINKIA JA VARTTIMAILEJA Dodge Ram 2500 Laramie SLT ’96. Kun heinolalainen Jonne Aatula hankki Ramin ensimmäiseksi jenkkipickupikseen seitsemisen vuotta takaperin, hän vannoi, että se pidetään tekniikaltaan ihan vakiona. Teksti: Tomi Eronen • Kuvat: Tuukka Erkkilä 45 AMERIKAN RAUTA 1/2024
En ole ihan varma, olisiko se ilma-alusta ollut paikallaan jo Jenkeistä tullessa. On siinä tavaraa, lakkaakin meni joku seitsemän litraa”, rakentaja ynnäilee. ”Se oli aika lailla vakio, mutta siihen oli jo valmiiksi laitettu nuo ilmapalkeet ja vaihdettu takapäähän linkit alkuperäisten lehtijousien tilalle. Iso ja korkea pickup myös kulkee, varttimailille paras aika tähän mennessä on ollut 13,51 sekuntia. Tehtiin pressuista siihen kammio. Mä oon itte sen tuossa tallissa maalannut. Pikkuhiljaa sitä on viritelty.” Pari vuotta takaperin joulukuussa Jonne päätyi lopulta ottamaan Ramin kunnolla työn alle. ”Se räjäytettiin ihan tyhjälle rungolle, joka puhallettiin. Siitä ei sitten ollut enää paluuta, sitä on rakennettu kuin Iisakin kirkkoa. Tuo lavan rosterinen kaari tuli Peräahon Koneesta valmiina. Haluaisin tuohon oikeat Bushwhackerin levikkeet, mutta toistaiseksi tuossa on paikallaan nuo kiinalaiset muovileuhakkeet.” Paljon töitä tehtiin myös alustan puolella, vaikka siihen olikin jo aiemmin asennettu takaakselin nelipistetuenta sekä ilmajouset. Soittelin sitten yhteen paikalliseen rekkafirmaan, että olisiko mahdollista tuollainen hiekkapuhallusja maalausoperaatio, ja sepä yllättäen onnistuikin heti seuraavalle päivälle. Jonnen Ram on läpikäynnin tuloksena yhtä siisti pohjasta kuin päältä. Alun perin tässä oli Slam Specialtiesin alumiinipäätyiset 8-tuumaiset edessä ja 7-tuumaiset takana, nyt joka nurkassa on kasituumaiset. Ensimmäinen taisi olla HJ60, johon laitettiin turbo, ja sitten on ollut Bemaria ja Volkkareita, joiden kanssa on turboleikkiä leikitty. Kuuluisat sanat olivat, että tämä pidetään sitten tekniikaltaan ihan vakiona, mitä se silloin oli, mutta eipä se kauaa kestänyt. Tukivarret ovat omatekoiset, ja palkeitakin on kokeiltu useampia erilaisia. Vähän kirkkaampi väristä tulikin, mutta itse olen ainakin tosi tyytyväinen sävyyn, että sikäli se osui kyllä hyvin. Linjat on vedetty 12 millin pu-linjalla, ja siellä on teollisuusventtiileistä rakennettu venttiilipaketti. Lokasuojat tulivat eteen kokonaan uudet, kun edelliset oli niin mädät ja niihin oli laitettu levikkeille niittimutterit, jotka olivat mädäntyneet pyörimään tyhjää. ”S e on ollut balttiarallaa seitsemän vuotta sitten, kun oon sen hommannut”, Jonne Aatula kaivelee muistiaan, kun kysyn, kuinka kauan hänellä on jutun Ram ollut. 46 AMERIKAN RAUTA 1/2024 Dodge Ram 2500 Laramie ’96. Etupuskuri on tehty itse viiden millin teräslevystä ja maalattu Raptorin lavapinnoitteella, joka on suihkittu myös lavalle. Koppiin vaihdettiin helmojen pintapellit ja kopin oikea taka-alakulma. ”Ei mulla näistä Rameista ollut kokemusta, mutta pienempiä turbodieseleitä oli tullut rakenneltua enemmänkin. Tuossa on sisälokaritkin peltiä, niin otettiin vanhat vaan irti ja hitsailtiin kiinni uusiin. Ainakin takapäästä saa kyllä hätäisen.” Seuraavaksi alkoikin laatikko luistaa, ja sitten kun se vahvistettiin, niin seuraavaksi käytiin taas syöttöpumpulla. Iskarit vaihdettiin nyt huomattavasti pidempiin Ranchoihin, ja ohjausiskari rakennettiin nyt myös itse tuollaiseksi tuplaiskarisysteemiksi, kun se ei tuolla korotuksella toimi enää vakiopaikallaan. Seuraavaksi alkoikin laatikko luistaa, ja sitten kun se vahvistettiin, niin seuraavaksi käytiin taas syöttöpumpulla, ja sellaista kierrettä se on koko ajan ollut. Tollain itse tehdyksi tallimaalaukseksi ihan kohtalaisesta puhutaan. Samalla tavalla on käsitelty myös akselistot, ne on vedetty polyuretaanimaalilla ja lakattu myös”, hän selittää. Tässä oli aluksi vain yksi pieni ilmasäiliö ja pieni sähkökompura, joten laitoin lavan alle kaksi nelikymppistä rekkasäiliötä ja rakensin kompuran tuollaisesta ilmastoinnin kompurasta, jota ovat offipiireissä käyttäneet. Hankkimani lava oli tosi hyväkuntoinen, siinä ei ollut ruostetta, mutta jotain lommoja siinä oli, ja takaluukun otin vanhasta lavasta. Taisi olla ostoa seuraava ilta, kun käytiin syöttöpumpulla, ja siitä se alamäki alkoi. Nythän sen voisi kevyesti vesihioa ja myllyttää. ”Auto oli alun perinkin punainen, nyt se maalattiin RAL 3003 -sävystä muokatulla kirkkaanpunaisella. Paikallisella A. Ennen tätä minulla oli semmoinen Isuzun lava-auto, että kyllähän tämä jo vakiona tuntui silloin kulkevan vaikka kuinka, muttei se tuntunut siltä kuin yhden päivän”, hän jatkaa ja nauraa röhöttää päälle. Sitä alkuperäistä mä olin vailla, ja vähän arvoin sitä siinä tilatessa. Ensimmäiset olivat kolmimakkaraiset, jotka eivät toimineet noin painavassa autossa ollenkaan, ne kaatuivat alle. Ensin maalattiin lava, sitten koppi ja lokasuojia ja konepeltiä. Weckmann Oy:llä oli mahdollisuus saada ekstrana vielä sinkki mukaan. Itse en niin välitä noista peltihommista, mutta naapurista löytyi pätevä peltiseppä, joka suostui tekemään ne”, Jonne jatkaa ja muistaa sitten: ”Niin joo, ja kuskin oveen tehtiin myös 10 senttiä alareunasta uutta peltiä, se taitaa olla ihan tyyppivika noissa. Lava ja lokarit vaihtoon. Alun perin siihen piti vaihtaa vain lava, joka oli rutussa, mutta sitten, kun rupesin katsomaan sitä runkoa, niin totesin, että onpas tuokin ruosteinen. ”Koria on korotettu rungolta tuuman verran ihan teknisistä syistä, se helpottaa huoltamista. ”Koppi ja lavakin käytettiin pohjiensa puolesta hiekkapuhallettavana, itse hoidin vaan pohjatyöt ja pintamaalauksen. 8-tuumainen palje vaatii jo ilmaa aika tavalla. Runko puhallettiin teräsrakeella ja se on nelikerrosmaalattu – pohjamaali, sinkki, pinta ja lakka, että ei varmaan uudestaan lähde ruostumaan
Niitä oli välillä kuusikin kaveria siinä hääräämässä, että itse sai toimia työnjohtajana ja etsiä pari vuotta levällään olleita osia.” Etupuskuri on tehty itse 5 millin teräslevystä ja maalattu Raptorin lavapinnoitteella, joka on suihkittu myös lavalle. Viime talven aikana onnistuin kuitenkin pulauttamaan kannentiivisteen, ja sitten sieltä löytyi yllätys, että yhdessä pytyssä oli semmoinen millin syvä pystyjurmu. Alkuperäinen tavoite oli saada auto nippuun Vesivehmaan kiihdytyskisoihin keväällä, mutta sitten tuli tuo moottoriepisodi, niin se tavoite meni siinä. Ilmajousituksen painesäiliöt on sijoitettu lavan alle. ”Siinä uskossa olin, ettei konetta olisi ollut avattu aiemmin, kun itse en ollut sitä avannut. Ei auttanut kuin ottaa levälleen se koko kone, ja kävi ilmi, että sieltä oli joku jättänyt yhden männäntapin sokan laittamatta. 47 AMERIKAN RAUTA 1/2024. Seuraava tavoite oli Kouvolan Power Pullinki, se lavetinvetokisa, ja sinne sitten kauhealla kiireellä päästiin kuitenkin. Laakerit ja männänrenkaat uusittiin ihan varmuuden vuoksi, muut alakerran pyörivät osat ovat auton alkuperäiset.” Niin, kyse oli tosiaan kukkakaupasta, vaikka se oudolta saattaa äkkiä kuulostaakin. Kisaviikon maanantaina rupesin asettelemaan tyhjää koppia rungolle, ja kyllä se kaverien avustamana lopulta nippuun saatiin. Ei tässä kuitenkaan maileja ollut kuin semmoiset 250 000”, Jonne kertaa moottoriremonttia. Compound turbo. Puskuriin on upotettu Optibeamin tehokkaat ledipaneelit. ”Tuosta Kaijansinkon puutarhalta on hyvä kysyä, jos jotain tarvitsee. 4,5" pakoputkisto on rosteria turbon laipalta loppuun ja varustettu V-Band-liitoksilla. ”Kaverilta löytyi kukkakaupasta vähän matkan päästä lohko, joka oli käynyt Tammerdieselissä tasopinnat höylättävänä ja sylinterit oli hoonattu. Peräahon Koneesta valmiina löytyneeseen lavakaareen on kiinnitetty neljä Optibeamin 9-tuumaista Savagea sekä Optax-työvalot. Ei se mitenkään ollut oireillut vuosien varrella, joten tosimies olis lyönyt hatun päälle ja jatkanut semmoisena, mutta kyllä se meni sitten uusiksi koko moottori
Kyllähän tuokin ilmoittelee itsestään, muttei sitä savua tarvitse sieltä ihan koko aikaa tulla. Jo edellisessä versiossa oli syöttöpumppua ropattu, isommat suuttimet ja isompi ahdin, mutta tavoitteena oli saada taas lisää tehoa. ”Viimeisin laatikko on tehty nyt pariinkin otteeseen, kun ensimmäisellä kerralla asennusvirheen seurauksena siitä hajosi öljypumppu, ja sen seurauksena uusi kallis turbiini. Auxbeamin kahdeksankanavaisista kytkinpaneeleista saadaan ohjattua lisävalojen lisäksi esimerkiksi torvea. 60-jalkainen oli 1,86 sekuntia. Mulla on myös päivitysajatuksia tullut jo. 48 AMERIKAN RAUTA 1/2024 Dodge Ram 2500 Laramie ’96. Nelivetolähtö mutarenkailla, about 2 baria ahtoja valmiina suoraan lähtöviivalta, ja hyvin se siitä hyökkäsi, vaikka vähän se tarvitsisi lisää kulkuja tuohon loppunopeuteen. On siitä vakiosta aika pitkälle tultu, kun siinä on alun perin ollut lukuina 180 hevosvoimaa ja 570 newtonmetriä”, Aatula toteaa. Siksi vaihdettiin uusi nokka-akseli ja jäykemmät venttiilinjouset, ja tehotavoite oli aluksi 500 hevosvoimaa, mutta kyllä se matkan varrella kasvoi sinne kuudensadan tuntumiin. Johan sillä ehdittiin semmoinen 7 000 kilsaa ajaa sen jälkeen, kun se kesäkuun lopulla saatiin ajoon puolentoista vuoden rakentelun päätteeksi”, hän kertoo naurahtaen. Pienempään tuli eri profiililla oleva billet-siipi, isompaan sorvailin vähän alkuperäistä isomman siiven.” Pullinkia ja varttimaileja. Naapuritallista löytyi jostain driftingprojektista tullut 40-Holset, noita 55:sia on ollut itsellä hyllyssä useampia. ”Tää Compond-turbosarja oli nyt uusi visio. ”Jo edellisessä versiossa oli syöttöpumppua ropattu, isommat suuttimet ja isompi ahdin, mutta tavoitteena oli saada taas lisää tehoa ja kierrättää konetta ylemmäs. Ei auto ensikertalaisen rakentelemalta vaikutakaan. Ne on vain laakeroitu uusiksi, ja molempiin tilasin uudet siivet, jotka sovittelin noihin. Sikäli olen tyytyväinen lopputulokseen, että se kesti sen 7 000 kilsaa päivittäistä ajoa pulling-kisoineen, varttimailivetoineen ja dynotuksineen, eikä päivääkään ole ollut sellaista, ettei olisi painettu lappua lattiaan.” Ram on Jonnen ensimmäinen jenkkipickis, muttei ensimmäinen viritetty diesel. ”Tällä kertaa se on tarkoituksena laittaa kyllä ihan talviteloille, että säälitään nyt ainakin tämä ensimmäinen talvi. Se käytettiin sitten Haaksilla korjattavana, ja tilasin uuden öljypumpun, ja on se nyt kestänyt ainakin.” Ennen käsistä lähtenyttä läpikäyntiä Ram toimi Jonnen ajopelinä ympäri vuoden, mutta enää mies ei aio alustaa myöten uudelleen maalattua autoa suolassa uittaa. Aiempi 40 Super ahtoi maksimissaan 3,5 baria ja loppui auttamatta kesken, joten totesin, että laitetaan siihen kaveriksi isompi. Monesti tämäntyyppisissä laitteissa vaihteisto toimii sulakkeena, ja niin se on ollut Jonnenkin Ramin kohdalla. ”Varttimailiaika oli Vesivehmaalla 13,51 sekuntia ja loppunopeutta taisi olla 157 km/h. Ainakaan toistaiseksi, vaikka muuten ajoa tuleekin suhteellisen reippaasti. Moottoriremontin myötä Cumminsin turbopaketti meni myös uusiksi. Auton paino on kuitenkin kuskin kanssa 3 250 kiloa. Se ei ole mahdollista muuten kuin kahdella erikokoisella ahtimella, tavoitteena on kuitenkin ollut saada sellainen alhaalta ahtava, eikä vain ihan älyttömästi savuttava vehje. Vanhassa teho jäi varmaan alle 400, mutta kyllä siellä yli 1 000 newtonmetriä vääntöä oli
Moottori: 5.9 Cummins 12V R6 diesel, männänrengasvälystä kasvatettu, nokka-akseli hiottu jyrkemmäksi Hemi Motorsilla, 24-venttiilisen nostimet, PDD HD Hybrid -työntötangot, PDD Street Conical -venttiilinjousisarja CroMo-retainereilla, billet-työntötankoluukku, josta 2 x AN10 huohotukset 2 l säiliöön, kansi vakio MIG-lankaurilla, 0,5 mm paksumpi vakiokannentiiviste, OptiTorque Torquemaster -pinnapultit, BD Dieselin 3-osainen T3-pakosarja, Compound-turbosarja (Holset HX40 billet-imusiivellä #16 pakopesällä ja Holset HX55 71/80 siivillä ja #19 pakopesällä), compound-putkitus ja ahtoputket itse tehty, Do88-silikoniletkut ja HD-pulttiklemmarit, 10 mm teräksestä tehty imusarjan kansilevy, 4,5” rosterinen pakoputki. Sisusta: Alkuperäinen verhoilu, Glowshift-lisämittarit (100 psi ahtopaine, 100 psi pakopaine), 3in1-mittarissa 60 psi ahtopaine, pakolämpö ja vaihteistoöljyn lämpötila, yksi mittari viidellä painemittauksella (säiliöpaine, etupussit, takapussit, vaihteiston linjapaine sekä polttoaineen paine), 2 kpl 8-kanavaisia kytkentäpaneeleita, joista toinen Bluetooth-ohjauksella. Alusta: Koria korotettu rungolta 1", Slam Specialtiesin SS-8-ilmajouset, Rancho 9000XL säädettävät pitkät iskarit, mekaaninen paineilmakompura muokattu Yorkin ilmastoinnin kompurasta, 2x40 l alumiiniset paineilmasäiliöt, etuakselilla long arm -tukivarsisarja uretaanipuslilla, taka-akselilla 4-link-tuenta ja Panhard-tanko CroMo uniball-nivelillä, ohjausvarret isommilla pallonivelillä, 2 x Rancho 5000 -ohjausiskarit Jarrut: Levyt edessä ja takana. Vanteet: Moto Metal MO909 9x20" ET–18. Vaikka ahdasta on, on kaikkialla siistiä, ja paketti on osoittautunut juuri niin toimivaksi, miltä näyttääkin. Teho: 3.10.2023 Motestin penkissä 586 hv @ 2246 rpm, vääntö 1932 Nm @ 2017 rpm, ahtopaine 4,5 baria. Renkaat: Radar Renegade R/T 325/60 R20. 49 AMERIKAN RAUTA 1/2024. Faktat Dodge Ram 2500 Laramie SLT ’96 • Omistaja: Jonne Aatula, 32 • Paikka: Heinola. Voimansiirto: 4-vaihteinen 47RE-automaatti, ATS Billet -vetolevy, ATS Billet Triplelok -turbiini, PDD Billet input shaft, TCS Billet output shaft, Billet-servoventtiilit, etupannan Billet-vivusto, vahvistetut levypakat, vahvemmat planeettapyörästöt, planeetat laakeroitu, 48RE-mallin öljypumppu, Pacific Performance Engineeringin syvä öljypohja, Transgo TRFE-Pro shift kit, teflon-jäähdytyslinjat ulkoisella suodattimella, 30-rivinen öljynjäähdytin Mishimoton 10" flektillä, jakolaatikko vakio 241 DLD, etukardaani vahvempi, etuakseli vakio Dana 60, taka-akseli Dana 70 levylukolla. Kiitos: A Weckman Oy, Hemi Motors Ky, Kari Tellqvist, Jari Repola, AkvaBlast Suomi ja PrintHouse.fi, sekä kaikki ystävät ja tutut, jotka ovat osallistuneet. Kori: Etupuskuri tehty itse 5 mm teräslevystä ja siihen upotettu Optibeamin Super Captain Dual -lisävalo (600 ja 800 päällekkäin), kromimaski vaihdettu mustaan muoviversioon, kirkaslasiset mustapohjaiset projektoriumpiot ledipäivävaloilla, mustapohjaiset ledivalot takana, muoviset kaarilevikkeet, rosterinen lavakaari, jossa Optibeam Savage 9 -ledivalot, Optibeam Optax -työvalot. Punaisiksi maalatut ahtoputket sekä turbot ovat harvemmin nähty konehuoneen detalji
Uutena Oulun seudulle myyty Letukka liikkuu nykyään pikkolohkokasin voimin, ja sen patinapinta ja surffimainokset ovat miellyttäneet Jenkkilää myöten. Juha Juntusen vanha Suomi-auto on kulkenut monen mutkan kautta saavuttaakseen nykyisen asunsa. Chevrolet 4D Sedan ’29. Teksti ja kuvat: Jussi Löppönen Suomisurffia surffia 50 AMERIKAN RAUTA 1/2024
51 AMERIKAN RAUTA 1/2024
Mukaan mahtuu myös useampi jenkkirauta. ”Alkuun hankin tämän semmoiseksi yhden talven pikaprojektiksi. Juhan muista projekteista poiketen jutun Chevy on säilynyt sellaisenaan, vaikka ensin mielessä olikin auton täydellinen läpikäynti. Tiedon palasia saatiin monestakin suunnasta, ja yhteen nivottuna tarina menee jotenkin seuraavasti. Vuonna ’97 Chevrolet löysi tiensä ensi kertaa kunnostuksen alle, kun Peuhkuri suostui myymään sen oululaiselle Tapio Lopakalle. Chevyn historiasta ei kuvaushetkellä ollut tiedossa hirmuisen paljoa, joten juttua varten oli tehtävä pieni soittorumba ympäri maata. Sisusta on säilynyt pitkältä samanlaisena parikymmentä vuotta. O utokumpulainen Juha Juntunen on kokenut autoharrastaja, jonka tallista löytyy mukava kattaus monenlaista ajopeliä aina museokuormurista Pyhimys-Volvoon. Poikkeaa täysin noista muista autoista”, Juha summaa. Suurin muutos rakenteellisesti on teräspellistä tehty lattia tukirakenteineen. Mutta hitsi, minähän tykästyin tähän niin, etten ole hennonut koskea vielä muuhun kuin huoltoa tarvinneisiin teknisiin kohteisiin. Alkuperäisen mittariston tehtävä on enemmänkin visuaalinen, kun todellista informaatiota tarjoilevat lisämittarit kojelaudan alla sekä rattiputkella. Korissa on edelleen pitkälti puurunko. Aattelin, että sopivan pieni auto tehdä noiden isompien välissä. Tällä on ollut niin kiva pyöritellä kylillä. 52 AMERIKAN RAUTA 1/2024 Chevrolet 4D Sedan ’29. Banjoratti on aina tyylikäs
Isoimmat muutokset olivat rungon boksaaminen ja vahvistaminen ristikkotuennalla. Neliovinen Chevrolet on uutena myyty Oulun seudulle, ja voimanlähteenä siinä on ollut Stovebolt Six suora kuutonen, joka ensiesiteltiin samalle mallivuodelle. Sen Tapio teki kokonaan teräspellistä. Firma on antanut sieunauksensa käyttää logoaan Sedanissa. Uutena Ouluun. Yläpuolisilla venttileillä varustettu 194-kuutiotuumainen moottori sai muuten lempinimensä ruuveista, joita käytettiin myös uuneissa. Auton purkuun meni kaksi päivää, ja koko projektiin reilu vuosi”, Tapio muistelee. ”Auto oli kiinnostava, koska näitä Chevyjä ei ihan valtavasti ole harrastuspiireissä, ja se oli osiltaan täydellinen. Letukka palveli aktiivikäytössä aina vuoteen 1958 saakka, jolloin auton tuolloin omistanut kaveriporukka laittoi sen latoon säilöön. Juuri ennen Chevyn siirtymistä Tapiolta Kajaanin suuntaan tekniikka päivittyi vielä 305 cid Chevyn pikkulohkoon, joka tuli palovaurion kärsineestä Vanista. Ohjaus säilytettiin alkuperäisenä. Myös Esa Puolitaipaleen tuolloin tekemä verhoilu on säilynyt vuosien ajan samana. Sedanissa soppaluuta voi roikottaa viimeistä ikkunaa myöten. Umpikaton keskiosa tehtiin tuolloin uudelleen keinonahasta alkuperäistä mukaillen. Siellä Chevrolet vietti horrosta useamman vuosikymmenen ajan. Pintaan ruiskutettiin sama tummansininen, joka autossa on vieläkin, mutta tuoreeltaan väri oli kiiltävä. Kunnostuksessa hyödynnettiin pääosin auton alkuperäiset osat. 53 AMERIKAN RAUTA 1/2024. Valoa kabiiniin tuo koko katon kokoinen ikkuna. ”Käytin moottorin auki, ja se oli sisältä kuin uusi. Sen jälkeen en autosta olekaan isommin kuullut, kun se minulta läksi, taisi olla jotain 2003”, Lopakka kuittaa. Muutoskatsastuskin meni ongelmitta. Jossakin kohtaa auto vaihtoi omistajaa päätyen Seppo Pehkurille perintönä isältään, joka Sedanin oli ladosta pelastanut. Ron John Surf Shop on todellinen, toimiva yritys ison lätäkön takana. Juhan suunnitelmissa on muuttaa katto osin aukeavaksi. Vasta vuonna ’97 Chevrolet löysi tiensä ensi kertaa kunnostuksen alle, kun Pehkuri suostui myymään sen oululaiselle Tapio Lopakalle. Matalampi ilme syntyi muuttamalla etuakseli jousien yläpuolelle, samalla turvallisuutta parannettiin 940 Turbo Volvon etunavoilla ja levyjarruilla sekä lukollisella taka-akselilla. Peltiosiltaan koppa oli erittäin hyvä, ja ainoastaan lattia meni uusiksi. Siitä ei puuttunut yhtään merkkiä tai pisteosaa, mikä on harvinaista
Olin jo pitkään diggaillut jenkkiläisen Ron Jon Surf Shopin mainosautoja, ja siitä poimittiin idea oven teksteihin. Juttelin kokeneen maalarin Kari B. Tämän jälkeen on tehty kolme muutakin samalla teemalla olevaa”, Kimi kertaa. 54 AMERIKAN RAUTA 1/2024 Chevrolet 4D Sedan ’29. Lähetin kuvan niille sinne ja ne hyväksyi, että käytettiin heidän logoa. Hänelle tullessa auton katto oli jälleen muutettu, tällä kertaa kiinteälle pleksi-ikkunalle. Tuo ikkunakatto on kyllä mukava, mutta ehkä muutan sen semmoiseksi puolittain avautuvaksi kumminkin”, Juha kiteyttää tulevia muutoksia ja lupaa, että auto nähdään ahkerasti tapahtumissa Itä-Suomen alueella jatkossakin. ”Mulle tullessaan Chevy oli pitkälti siinä asussaan, millaiseksi se oli Oulussa tehty. Vantaalla Niemellä ollessa myös Sedanin kiinteä katon keskiosa muutettiin aukeavaksi nepparikatoksi. Mikkosen kanssa, ja päädyimme tekemään siitä patina-asuisen surffiauton. Mustapohjaiset OS-217-rekisteritunnukset viestivät auton pitkästä Suomi-historiasta. Sitä tullaan päivittämään seuraavan suven rientoihin. Auto oli siisti ja hyväkuntoinen, mutta sen väri ei vaan mua miellyttänyt. Patina lookiin. Juhalle Outokumpuun rodi päätyi Nettiauton kautta 2021 Lempäälästä Rahusen Mikalta. Kajaanista Chevy kulkeutui Etelä-Suomeen Morrise-Auto-erikoisautoliikkeen pitäjänäkin monien muistamalle pitkän linjan harrastaja Kimmo Niemelle vuonna 2013. Ajatus on tehdä parannuksia jousitukseen ja nykyinen TH350-laatikko tulee vaihtumaan paremmin maantieajoon soveltuvaan nelivaihteiseen. Juha antaa rodin ajettavuudelle hyvän arvosanan jousitusta lukuun ottamatta. ”Minä kyllä tykkään tästä autosta, mutta ajettavuutta on tarkoitus ensi ajokaudelle kehittää
Moottori: 305 cid SBC V8, 4-kurkkuinen Edelbrock-kaasutin, pukinsarvipakosarjat, tuplaputkisto. Sisusta: Uudelleen verhoiltu, banjoratti ja lattiashifteri, lisämittarit kojetaulun alla. Alusta: Etuakseli käännetty jousien yläpuolelle, alkuperäiset lehtijouset ja ilmaiskarit, runko boksattu ja vahvistettu ristikkotuennalla. Faktat Chevrolet 4D Sedan ’29 Omistaja: Juha Juntunen, 51 Paikka: Outokumpu. Mikkosen kanssa, ja päädyimme tekemään siitä patinaasuisen surffiauton. Korimuutokset: Kari B. Perimätiedon mukaan menossa on toinen moottori, tällä kertaa crate-versiona. Mikkosen patinoima maalaus Ron Jon Surf Shop -logoin. Jarrut: Volvo 940 Turbon levyjarrut edessä ja takana. Juttelin kokeneen maalarin Kari B. Vanteet: 14" Slot Magit edessä, 15" takana. 55 AMERIKAN RAUTA 1/2024. Voimansiirto: TH350-automaatti, Volvo 940 Turbon lukollinen taka-akseli. Alkujaan kuutostekniikalla liikkunut Chevrolet sai pellin alle 305 cid pikkulohkon Oulussa ollessaan. Renkaat: Edessä Westlake H550 185/70 R14 ja takana Goodride SU317 H/T 225/75 R15
Teksti: Tomi Eronen • Kuvat: Petri Parviainen • Malli: Maaru Parviainen 56 AMERIKAN RAUTA 1/2024. Kuusankoskelainen Petri Parviainen oli etsimässä mukavaa matkapyörää, mutta päätyikin hankkimaan ensimmäiseksi isoksi pyöräkseen Batman-tyyliin rakennetun Night Rodin, josta tykkää aiemminkin Harrikalla ajellut puoliso Maaru, joka pukeutui lehtemme kuviin kissanaiseksi. Gotham Night Rod Harley-Davidson VRSCDX Night Rod Special ’08
Gotham Night Rod 57 AMERIKAN RAUTA 1/2024
Etuja takalokari sekä satula menivät uusiksi, ja myös takavalo vaihdettiin pyöreään. ”Mie tämän näin Nettimotossa viime talvena myytävänä, ja sitten aloin hieroa siitä kauppoja ja päästiinkin kauppoihin. Sähköt ja jotain muita pienempiä juttuja tehtiin loppuun siellä Kemissä.” Peltoniemi oli hankkinut aihioksi Suomesta 2008 vuosimallin Night Rodin, josta halusi rakentaa Batman-tyylisen pyörän matalana ja isoilla renkailla. ”R ouvalla on ollut aiemminkin Harrikka sekä Ducati, joten tuli puheeksi, että ostaisin semmoisen mukavan matkapyörän, mutta sitten tuli tuommoinen kumminkin. Edessä on ISR:n 13" levyjarru sekä Fredyn tekemä napa, ja jarruletkut on päivitetty Goodridgen tavaraan. 58 AMERIKAN RAUTA 1/2024 Harley-Davidson VRSCDX Night Rod Special ’08. Petrin puoliso Maarun look ei voisi paremmin Gotham-henkiseen pyörään sopiva olla. Sprintexin ahtimen myötä myös kulkupuolta on mukavasti. Holeshot Eclipse -vanteet ovat 18-tuumaiset, ja etuvanteella on leveyttä 5,5 tuumaa. Fredyn pajalla Night Rodia myös madallettiin reippaasti, ja siihen asennettiin eteen ja taakse Öhlinsin iskarit. Takavanne on peräti 10,5-tuumainen, ja sillä on 300-millinen rengas.Ajovaloina pyörässä oli Fredyn jäljiltä kaksi pyöreää, jotka ovat vaihtuneet matkan varrella nykyiseen Yamahan lamppuun. Ei mulla oo itsellä ollut muuta kuin Tunturi Sport aiemmin”, Petri Parviainen kertoo. ”Sitähän tehtiin siellä pitkän aikaa, olikohan seitsemän vuotta, kunnes se Peltoniemi haki pyörän pois sieltä. Ajovaloiksi tuli kaksi päällekkäistä pientä pyöreää lamppua. Mitat kuulostavat pyörään rajuilta, mutta takavannekin on peräti 10,5 tuuman levyinen, joten siihen voi tosiaan laittaa 30-senttisen renkaankin. Se oli tuolla Pohjois-Suomessa, Kemissä Tomi Peltoniemellä, joka oli sen Eestissä Fredyllä rakennuttanut”, hän selittää. ”Siihen hankittiin Holeshot Eclipse -vanteet ja niille eteen 200-millinen ja taakse 300-millinen rengas”, Petri jatkaa. Tankin raitojen väri jäljittelee Öhlinsin iskarien kullankeltaista
Sen on säätänyt Ruotsissa Anders, joka laittoi siihen lisäsuuttimen, kun se kävi vähän laihalla”, Petri kertoo. Ahdettu. ”Yllättävän hyvä se on ajaa, vaikka luulisi, että se on jotenkin hankala”, Parviainen kuittaa. Satula on myös päällystetty Suomessa uudestaan.” Kun Night Rod tuli Petrille, eivät mitkään sen muutokset olleet vielä rekisteriotteessa, mutta Petri muutoskatsasti sen pyörien rakennemuutossäännöistä MMAF-aktiivina hyvin perillä olevan Nasse Kauppisen avustuksella kaikkine muokkauksineen. Siihen oli laitettu sellaiset vähän rumat ledivilkut, joille ei ollut vastuksia, niin se vilkutteli vähän miten sattuu. Siinä luki myös Supercharged ja V-Rod tankissa, ja minusta se Supercharged oli vähän lapsellinen, niin päätin maalata tankin uudestaan. Myös alkuaan 125-hevosvoimaista Revolution V-Twiniä piristettiin Sprintexin mekaanisella ahtimella, Cary Faas Racingin putkella sekä Dynojetin Power Commander V -ruiskuohjaimella. ”Mie kun sain sen, niin minähän maalasin sen, ja vaihdoin siihen nuo Highsidervilkut. ”Siinä on joku 150 heppaa, että ei siinä hirveästi ole. 70 000 euroa tähän oli kuulemma mennyt. En ole jaksanut tarkistaa mukana tulleista kuiteista, voiko pitää paikkansa”, mies selittää. ”Ajoin minä useamman tuhannen kilsaa sillä viime kesänä.” Siinä oli semmoiset kultahilemaalatut raidat, joissa oli vaaleansininen reunaraita. Nyt talvella pitää vähän purkaa pyörää ensimmäisen kerran, jotta saa tehtyä sähköjä paremmaksi. 59 AMERIKAN RAUTA 1/2024. Yamahan ajovalon Peltoniemi oli jo siihen siinä vaiheessa vaihtanut. Nyt siinä on nuo Öhlinsin iskareiden väriä mukailevat kullankeltaiset raidat. Tullessa pyörä oli musta, ja siinä oli semmoiset kultahilemaalatut raidat, joissa oli vaaleansininen reunaraita. Se ei oikein minun silmään käynyt. ”38 prosenttia tuli muutosten määräksi. Se ei oikein minun silmään käynyt. Peltoniemi ajoi vissiin sillä hyvin vähän, ja lopulta päätyi myymään pyörän pois
Pacificos Car Clubia edustava auto tuli näyttelyyn Oxnardista. Teksti ja kuvat: Tomi Eronen Lowrider Supershow Las Vegas Original ”Elegante 59” -nimeä kantava ’59 Impala oli todella nimensä veroinen. Flacon Cutlass Supreme on aistikkaan värinen. Las Vegas, 4.11. Lowrider-maailmassa on kuohunut pinnan alla, kun legendaarisen Lowrider Magazinen päätoimittajana vuosikymmenten ajan tunnettu Joe Ray perusti kilpailevan Original Lowrider -brändin, ja järjestää nyt omaa Original Lowrider Supershow’taan. 60 AMERIKAN RAUTA 1/2024. Aivan uskomaton näyttely. Kun Rayn Vegasin show pidettiin vain kuukausi Lowrider Magazinen Super Show’sta, oli alkuun epäilyksiä, riittääkö hienoa kalustoa, mutta sitä todellakin riitti
Niin, jengit ovat edelleen vahvasti läsnä harrastuksessa. Vuonna 2010 se valittiin Lowride Hall of Fameen Masterpiece Awardin kera. Alkuperäisessä versiossa autossa ei ollut tällaista flippikeulaa, ja myös sisusta oli tehty jälleen uudelleen eri väreillä. Mandalay Bay -hotellin valtavankokoisen messukeskuksen yhdessä hallissa järjestetty näyttely oli täynnä toinen toistaan hienompia laitteita, ja olo oli kuin lapsella karkkikaupassa – tai oikeastaan pienoismallikaupassa. Auton omistavat Joel ja Rosemary Ramirez. ”Dedicated II You” ’47 Delivery on omistettu Dukes C.C:n kuolleen jäsenen Chris Gonzalesin muistolle, sekä kaikille niille, jotka ovat menettäneet ystävän tai perheenjäsenen väkivaltaisesti. 61 AMERIKAN RAUTA 1/2024. ”East Side 37” Chevy Bombin upea maalipinta on Auto Color Studion Lopezin perheen käsialaa. ”The Entertainer” oli vuoden 1989 Los Angelesin Lowrider Super Show’ssa ensiesitelty Donald Zavalan ’77 Grand Prix, joka voitti heti näyttelyn full custom -luokan. Mini truckit ovat hiljalleen tehneet uutta paluuta jo useampia vuosia. Aivan upea oli tämäkin ’56 Bel Air Sport Coupe ”Vago 56”, joka edusti Pachucos-kerhon kalustoa. Max Guillenin ’87 Chevy S10 on yksi hienoimmista tuoreemman pään rakennelmista. Streetwise-kerhon Jesus kuuluu ’63 Chevyfarmareineen Vegasin paikallisiin harrastajiin. Harvoin tulee näillä maileilla kuvattua näyttelyn kaikkia autoja. Lowrider-näyttelyyn kuuluvat olennaisena osana myös polkupyörät
Äkkiseltään maalausteeman kuvittelisi ennemmin 90-lukuiseen mini truckiin, mutta hyvin se toimi Impalassakin. Väri ei edes ole mitenkään räikeä, mutta erottuu massasta hienosti. Villimpää päätä edusti Efren Cuevasin ’85 Regal flippikeuloineen ja kaappariovineen. ’58 Impalan konehuone oli huikean hieno 8-stack-ruiskuineen. Kyseessä on kaikesta huolimatta ihan täysi ajoauto! 62 AMERIKAN RAUTA 1/2024 Original Lowrider Supershow Las Vegas. Carson Citystä tuli näytille Jimmien ”El Capitan 96” big body Caddy, joka osoitti, että hempeä Tiffany Blue -värimaailma sopii uudempaankin autoon. Bobbyn ’78 Cadillac Le Cabriolet ”Paris” on värimaailmaltaan todella onnistunut. Tehdashan ei tämänikäistä täysikokoista avoa enää valmistanut, vaan Hess & Eisenhardt teki niitä uutena Coupeista 300 kappaleen erän. Sisustaltaan auto on hyvin klassinen. Latin Lords CC:n Joe G:n ’64 Impala -avo ”Kaleidoscope” on todella raikkaan värinen
63 AMERIKAN RAUTA 1/2024. ”Big Bucks” ’58 Impala yhdistelee täydellisesti hillittyjä kerman sävyjä ja tinkimätöntä viimeistelyä kromattuine alustoineen. Tässäkin tekniikkana on Corvetten LS3. Autohan on faceliftattu näyttämään ’90-malliselta. Kullattua osaa onkin melkoisesti aina valonkehyksiä ja ikkunalistoja myöten. Yksi hienoimmista oli Cory Saint Clairin maalaama Dren Corvetten LS3-tekniikalla varustettu ”North Town Player 59”. Street Players CC:n Andre ”Dre Ghost” McGeen ”57 To Life” ’57 Bel Air -avo on aivan uskomaton kokonaisuus todella taidokkasti toteutetuista motiivimaalauksistaan upeasti kaiverrettuihin kromiosiin. Auto onkin palkittu Lowrider Magazinen Traditional Lowrider of the Year -palkinnolla. Streetwisea edustaa Kidd ”Golden Ticket” ’84 Cadillac Coupe DeVilleineen. David Diezin ’47 Fleetline Aerosedan Bombin ulkokuori on klassinen, mutta konehuone viimeistelty showtyyliin kaiverruksineen ja flake-maalauksineen. Kaiverrukset ulottuvat myös perän banjoon saakka. ’59 Impala -avojakin näyttelyssä oli lukemattomia
Ashley kuuluu Majestics Worldwide -kerhoon. Upeasti toteutettuja detaljeja riittää loputtomiin. ’36 Chevy -avon somistus oli yksinkertainen mutta näyttävä. Ashley Palomon ”Peach Sunset” ’66 Impala osoittaa, että rohkeus värivalinnassa kannattaa. Tämä virheettömän hieno ’38 Chevy Pickup oli asetettu pyörivälle jalustalle. Dia de Los Muertosin läheisyys näkyi somistuksissa. 64 AMERIKAN RAUTA 1/2024 Original Lowrider Supershow Las Vegas. Villi laite ei ole pelkkää show’ta, nimittäin nokalta löytyy virkeä LS3-pata! Perinteistä lowrider bomb -rakentelua edusti Las Vegasin Viejitos-kerhon Steve Figeroan ’39 Chevy Master Deluxe. Coachella Valleyssä perheineen asuvan Mike Contrerasin ’87 El Camino oli yksi koko näyttelyn komeimmista kokonaisuuksista. Frank Calderonin ”Captain 42” Chevy oli vuoden 2019 Lowrider Bomb of The Year
Tämä maineikasta Lifestyle Car Clubia edustava ’64 Impala kantaa nimeä ”Houses of The Holy”. Monesti tinkimättä viimeistellyt autot nostetaan esille ilman vanteita, mutta tästä La Sallesta oli purettu jarrurummutkin! Jotain näyttelyn tasosta kertoo se, että Dren jo 15 vuotta takaperin valmistunut ja silloin jäätävän hienona pidetty LS2-koneinen ”The Blueprint” ’57 Bel Air meinasi jäädä ohi kävellessä kuvaamatta. Jorge Jaquezin ”King 68” ’68 Impalan konehuoneessa riittää kultausta ja kaiverruksia. Martin Hernandezin ”My Toy” ’73 Monte Carlo -avon somisteena oli valtava määrä vanhoja Lowrider-lehtiä. Joey sai tänä vuonna Lowrider Hall of Fame Leadership Honor -palkinnon. Auto on tosiaan muutettu jälkikäteen avoksi ja faceliftattu kaksille päällekkäisille valoille, ’73 mallissahan oli yksittäiset pyöreät umpiot. 65 AMERIKAN RAUTA 1/2024. Purppuran ja lämpimän keltaisen yhdistelmä on herkullinen. Fernando Garibon ’66 Impalan upea maalaus on Efran ”Bugs” Gonzalesin käsialaa. ”Family Jewels” on Joey ja Veronica Hernandezin ’79 Lincoln Continental Mark V
Speed Shopille on vaivihkaa rakennettu parin viimeisen vuoden aikana omaa hot rod & kustom -museotaan, mutta tiloissa edelleen todella rakennetaan myös autoja. Sisällä ”myymälätilassa” tulijaa tervehtii kuitenkin heti komea pari, Dean Moonin ”Moonliner”, jolla on saavutettu 285 mph nopeus Bonnevillen aavikolla, sekä Dave Shutenin oma ”Medusa” ’32 Ford Tudor, joka on osittain edelleen 50-lukuisessa maalissa. Alkuun uuteen paikkaan siirrettiin Fordpainotteisen museon kalustoa, joka karttui 2022 vuoden alussa ensin vähän matkan päässä vuosikymmenet sijainneen Barris Kustom Industriesin kalustolla, ja hieman myöhemmin niin ikään Barrisin aikoinaan rakentamalla Hirohata Mercurylla, jonka Barrisin veljekset George ja Sam rakensivat vuonna 1953 ja josta tuli kaikkien aikojen kallein kustom, kun Boeckmann huusi sen itselleen Mecumin huutokaupasta 2,145 miljoonalla dollarilla. Galpin Speed Shop 66 AMERIKAN RAUTA 1/2024. Speed Shopin sisäänkäynti on vaatimaton, tummennettulasinen korjaamohallin ovi, jonka kupeessa on pieni Galpin Speed Shop -logo. Amerikan Rauta vierailee: Van Nuys, Kalifornia. Ratkaisu osoittautui onnistuneeksi, ja Shuten sai pysyvän työpaikan Van Nuysilla sijaitsevalta Galpiniltä. Sarjan viimeisen tuotantokauden kuvaamisen aikoihin nuoremman Boeckmannin ja detroitilaisen Dave Shutenin tiet kohtasivat, ja Boeckmann palkkasi Shutenin Kaliforniaan entisöimään kauan kadoksissa ollutta ja viimein löytynyttä Ed ”Big Daddy” Rothin Orbitronia. Kustomprojektien karttumisen myötä vuonna 2017 perustettiin uusi osasto, Galpin Speed Shop, jonka vetäjäksi Shuten tuli, ja joka toimii omissa erillisissa tiloissaan parin kilometrin päässä pääkallopaikalta. Bert Boeckmann, joka aloitti Frank Galpinin perustamassa autoliikkeessä myyntimiehenä vuonna 1953, osti koko yrityksen 1968, ja nykyisin toimintaa johtaa hänen poikansa Beau Boeckmann, joka nähtiin myös Pimp My Ridessa. Galpin Motors on kuitenkin perustettu jo vuonna 1946 ja tunnettu yhtenä maailman suurimmista Ford-myyjistä, ja siellä on ollut jo kauan komea puolijulkinen yksityinen Ford-museo, jonka olemme esitelleet Amerikan Raudassakin kymmenisen vuotta takaperin. Teksti ja kuvat: Tomi Eronen G alpin Motors ja sen Galpin Auto Sports -varustelupuoli tulivat kansainvälisesti suuren yleisön tietoon 18 vuotta takaperin, kun aiemmin West Coast Customs -pajalla tehty MTV:n Pimp My Ride -ohjelma siirtyi Galpinille. Vierailimme äskettäin Suomessakin vierailleen Dave Shutenin vetämällä Discoveryn Car Kings -sarjastakin tutulla Galpin Speed Shopilla, joka paitsi rakentaa hot rodeja ja kustomeita, toimii alan merkkipaalujen museona, joka hakee vertaistaan
Brinks Express on kanadalaisen John Greerin rakentama C Cab hot rod, joka voitti vuonna 1971 Don Ridler Memorial Awardin. 67 AMERIKAN RAUTA 1/2024. Ed Rothin Orbitronin entisöinnistä se kaikki lähti. Myös Vic Edelbrockin ”Edelbrock Special” ’32 Roadster on päätynyt Galpinin kokoelmiin. Laite nousee kuusi tuumaa maan tai veden yläpuolelle, ja saavuttaa 20 mph tuntinopeuden. Kun auto saatiin hankittua Galpinin kokoelmaan, Dave entisöi sen tinkimättömästi samanlaiseksi kuin Rothin aikaan, aina viritettyä Y-Blockia myöten. ”Big Daddy” Roth rakensi ’56 Ford Shop Truckinsa tähän kuosiin uransa hyvin aikaisessa vaiheessa, mutta myi auton aikanaan eteenpäin, ja 60-luvun lopussa villi liekkimaalaus sai päälleen siniharmaan perusvärin. Kauan kadoksissa olleen show rodin entisöinti toi 17 vuotta takaperin Shutenin Galpinille. Roth-kokoelma on vaikuttava. Tiloissa järjestettiin esimerkiksi Shutenin 50-vuotisjuhlat reilu vuosi takaperin. Hallista löytyy myös näyttävästi valaistu baari. Kahdella Triumph-moottoripyörän moottorilla varustetun ”The Rotar” hydrokopterin Roth rakensi vuonna ’62. Ikään kuin myymäläksi sisustetussa tilassa on harvinaista uutta vanhaa osaa myyntitelineissä ihan laidasta laitaan, monet tietysti avaamattomissa myyntipakkauksissaan
Hirohata Mercury on auto, joka ei suurempia esittelyjä kaipaa. 68 AMERIKAN RAUTA 1/2024 Amerikan Rauta vierailee: Galpin Speed Shop. Barris-seinältä löytyy myös yksi aidoista 60-luvun Batmobileista. ”Pacifica” Econoline on vuonna 2012 valmistunut, Winfieldin itsensä rakentama uusintapainos kadonneesta 60-luvun alussa rakennetusta Pacificasta. Shutenin Galpinille entisöimä ”Milk Truck” on yksi alkuperäisiä Californiashowautoja, jonka rakensi alun perin Dan Woods vuonna 1965. Ed Rothin ”Tweedy Pie” on yksi maailman tunnetuimmista T-Bucketeista, sillä autosta valmistettua pienoismallia on myyty yli 11 miljoonan sarjan verran. Vuonna 2001 ajasta ikuisuuteen siirtynyt ”Big Daddy” Roth rakensi melkoisen määrän ennakkoluulotonta kalustoa ihan laidasta laitaan. Auto koristi aiemmin vuosikymmenet Barrisin pajan showroomia. Roth tuli erityisen tunnetuksi ”Rat Fink” -hahmostaan. Galpin Speed Shopille päätyi autojen ohella myös Barrisin pajan alkuperäinen kyltti. Alkuaan laite on Bob Johnstonin 50-luvun puolivälissä rodiksi rakentama ’23 T Ford, jonka Roth osti 1500 taalalla vuonna 1962. Rothin taidetta esittelemään tehty karusellikin on nimetty Finkoselliksi. Myös Gene Winfield on saanut halliin oman nurkkansa. Kun Barris Custom Industries suljettiin lopullisesti vanhassa toimipaikassaan, ei ollut vaikeaa arvata, mihin kokoelman helmet päätyisivät. ”The Mysterion” on sikäli poikkeus kokoelmassa, että se ei ole se entisöity aito yksilö, vaan Shutenin pieteetillä rakentama replika kauan sitten kadonneesta show rodista. Auton tekniikkana on ’57 Corvetten kuudella Strombergilla ruokittu pikkulohko
Autoja valmistui lähteestä riippuen 7–12 kappaletta. Todennäköisesti pöntölle on myös tarvetta, kun kahdella remmiahtimella ruuditetun Hemin voimat päästetään valloilleen. Barris rakensi tämänkaltaisia ”Barrister” Corvetteja 70ja 80-lukujen taitteessa kuuluisuuksille, kuten Liberacelle. Tekniikkana on Iskyn nokalla ja Jahnsin korkeapuristeisilla männillä kutiteltu 426 Hemi, jonka turvin laitteen on kerrottu pystyvän 160 mph nopeuksiin. Tätä yksilöä Shuten entisöi Barrisin perikunnalle. Auto on jossain vaiheessa ehditty pilata mattamustalla värillä, punaisella plyyshisisustuksella ja puhkomalla konepelti remmiahtimelle, mutta tarkoituksena on entisöidä se vastaamaan täydellisesti Tom Holdenin alkuperäisasua. 69 AMERIKAN RAUTA 1/2024. ”The Fireball 500” on George Barrisin samannimiseen elokuvaan rakentama ’66 Barracuda, jota on kustomoitu melkoisesti. Williams on saanut showhallin puolelle oman seinänsä. Robert Willliamsin nimeämä ”Iron Orchid” ’34 Ford on Shutenin Boeckmannille rakentama puhdasverinen show rod, joka ei ole pelkästään show, sillä keulalta löytyy peräti 800-hevosvoimainen 427 cid side-oiler -isolohko! Myös kaikenlainen sarjakuvataide on edustettuna Galpin Speed Shopilla. Shutenin oma suosikki tällä hetkellä on viime keväänä löytynyt ja 60-luvulla alun perin rakennettu ’59 El Camino ”The Ultimus”, jonka vanhoja kuvia hän tässä esittelee. Taiteilija Robert, tai lyhyemmin Robt. Auto entisöitiin Beau Boeckmannin ja Dave Shutenin tähdittämässä Car Kings -ohjelmassa muutama vuosi takaperin. Kokoelman kummallisinta päätä edustaa Rob Reisnerin alun perin vuonna 1968 rakentama ”Bathtub Buggy”, jossa matkustajien istuimina toimivat kylpyammeet, kuski taas kököttää vessanpöntöllä
Hallista löytyvät kaikki tarpeelliset metallintyöstövälineet projekteja varten. Seinän takana on varsinainen korjaamotila, jossa Shuten työskentelee pääasiassa yksin. Tämän ’58 Thunderbirdin Barris rakensi ”Elvira – Mistress of The Darkille”. Takanurkassa on maalauskoppi, jossa hän kertoo yhden kaverin käyvän auttelemassa välillä pohjatöissä. Auto sai nimekseen ”Macabre Mobile”. Tämä kustom-Mercury on asiakasprojekti, joka oli pajalla vieraillessa jo varsin pitkällä. Poistua ei työpaikalta tarvitse edes treeniä varten. Seinälle on pystyyn nostettu etumoottoridragster. Auto oli alunperin kovakattoinen, mutta Elvirana tunnettu Cassandra Peterson halusi siitä avon, joten Barris tiimeineen teki siitä sellaisen. Tuoreisiin entisöintikohteisiin kuuluvat nämä Evel Knievelin stunt-laitteet. Panthermobilen rakensivat vuonna 1969 The Pink Panther Show -tvsarjaan maineikkaat kustomrakentajat Ed ”Newt” Newton, Joe Bailon, Bill Hines sekä Bill Honda. Oldsmobile Toronadoon perustuva auto päätyi Galpinille 2011, minkä jälkeen se entisöitiin täydellisesti Shutenin johdolla. 70 AMERIKAN RAUTA 1/2024 Amerikan Rauta vierailee: Galpin Speed Shop
Onnea Jussi! Moottoripyöräkattaus oli upea, kuten aina, mutta autopuolella fiilis jäi ehkä hieman latteaksi. 31. Olihan siellä todella hienoja pikkiksiä, mutta teema osaltaan vähensi perinteisten kustom-sämpylöiden ja hot rodien määrää. Pacifico-halli oli jälleen näyttämönä joulukuun ensimmäisenä sunnuntaina Mooneyesin järjestämälle näyttelylle. Porukkaa oli maapallon joka kolkasta, Suomestakin parikymmentä. Nähtiinpä ensimmäistä kertaa suomalainen myös palkintojen saajana, kun Jussi Alasalmi voitti tämän vuoden Custom Paint -kisan. Aiheena oli Shop Sign ja Jussin 3D-kyltti valittiin parhaimmaksi todella kovatasoisessa kilpailussa. Viime vuonna Covidin vaikutukset näkyivät vielä, mutta nyt ei pandemiasta ollut enää jälkeäkään ja ennätykset paukkuivat. Yokohama, 2.12. Ehkäpä osasyynä oli yksi teemoista, joka oli US trucks ennen vuotta 1987. Jonot olivat todella pitkät jo reilusti ennen aamukahdeksaa, jolloin ovet yleisölle avattiin. Hot Rod Custom Show saavutti historiansa suurimman kävijämäärän. Teksti ja kuvat: Marco Planting Hot Rod Custom Show 2023 71 AMERIKAN RAUTA 1/2024. Tietenkin, kun teemoina on aiemmin ollut muun muassa Deuce, niin toki näyttelyssä on silloin ollut rodeista pitävälle enemmän nähtävää. Tätä mieltä olivat monet, joiden kanssa asiasta keskustelin. Jopa teräsvaari Gene Winfield oli saapunut paikalle. Toki upeita autoja oli paljon, mutta oman kiinnostuksen kohteena olleissa rodeissa ja kustomeissa ei ollut sellaisia mieleenpainuvia showstoppereita niin montaa kuin aiempina vuosina. Yokohaman näyttely on joka tapauksessa aina käymisen arvoinen ja jos sitä et ole vielä kokenut, kannattaa se kirjata omalle bucket listille. Päivän aikana tapahtumassa vieraili 25 000 kävijää ja tunnelma oli välillä todella tiivis
Best Hot Rod -palkinnon sai rankasti chopattu Mr. Japanilaistaiteilija Makoto ja halutut kissat. Yashiron musta ’34 Coupe. Näyttelyn parhaaksi autoksi valittiin ansaitusti ”Lady Amber” ’49 Chevrolet Coupe. Voittajan on helppo hymyillä! Jussi Alasalmi vei Custom Paint -kisan voiton hienolla 3D-kyltillään. Myös Fly Wheels Magazine valitsi sen suosikikseen. Nämä yli tuhat euroa maksavat taide-esineet menivät taas heti aamusta, kun ovien avauduttua innokkaimmat keräilijät juoksivat herran ständille. Parhaan lowriderin palkinto meni Mr. 72 AMERIKAN RAUTA 1/2024 Hot Rod Custom Show 2023. Oikawan ’51 Chevy pikkikselle. Auton omistaa tomo.bunny, joka voitti myös pin-up-kisan
Straippaukset ovat Kustom Kulture Show’ssakin vierailleen Wildmanin käsialaa. Nyt kiiltää! Näyttelyn parhaaksi chopperiksi tuomaristo valitsi Luck Motorcyclesin rakantaman ’68 H-D FLH:n. Puolalainen taiteilija Amfiria oli ensimmäistä kertaa mukana Yokohaman näyttelyssä. Tom Heaveyn hieno 1951 Triumph Pre-Unit ”Time Warp”. Firma sijaitsee Nagoyassa, missä on paljon muitakin alan toimijoita. Paradise Road on yksi tunnetuimpia japanilaisia kustom-pajoja. Hieno Red Barn Cafen ’49 Ford F1 food truck. Ishizukan ’68 Harley Davidson FL. Lightning Magazinen valinta osui tälle Mr. Tämä ’50 Chevrolet nähtiin useana vuonna projektivaiheessa ja viime vuonna laite valittiin Hot Rod Custom Show’n parhaaksi autoksi. 73 AMERIKAN RAUTA 1/2024. Knuckleja oli näyttelyssä useita. Paras amerikkalaisvalmisteinen moottoripyörä oli Mr. ”Black Swallow” oli mielestäni yksi hienoimmista rakennelmista. Joskus vähemmän on enemmän. Brian Omatsun ’51 Mercury ”Purple Reign” jäi kovatasoisessa näyttelyssä ilman palkintoja. Noguchin omistamalle autolle
Tämäkin oli aika tontissa. Vanhat 70-luvun Toyota Crownit ovat edelleen suosittuja rakentelukohteita Japanissa. Maukas! 74 AMERIKAN RAUTA 1/2024 Hot Rod Custom Show 2023. Toivottavasti nähdään valmiina ensi vuoden Show’ssa. Teemaluokan ”Plenty of Blazing Classic Trucks” parhaaksi tuomaristo rankkasi Square Kustomsin rakentaman Mr. Maukkaan custom-pikkiksen on rakentanut Blues Mobile Yokohamasta. Suzukin seniorimopo ET40 oli kokenut pienen muodonmuutoksen. Huomaa hauska yksityiskohta; kun kone on takana, niin kylkiputket ovat tietenkin eteenpäin! ’53 Chevrolet oli yksi näyttelyn palkintoharavista. Eero Kumanto osallistui pienoismallikisaan uusimmalla rakennelmallaan, VW Discovanilla. ’11 Dodge Charger palkittiin ansaitusti parhaasta maalauksesta. Uskomattoman hienoja detaljeja sisältävä malli herätti kiinnostusta. Best Custom, Mooneyes USAn sekä Gene Winfieldin valinta. Takahashin upean ’59 Chevrolet Apachen. Burners Kustom Kars -osastolla oli mielenkiintoinen pikkisprojekti. Muutama tunti ja pari metriä rajausteippiä on mennyt tähänkin maalaukseen
Saton ’50 Buick palkittiin parhaana kustomina. ”Green Hulash” -nimen saanut neliovinen reki oli tyylikäs kokonaisuus hillittyine straippeineen. Dave Shuten valitsi tämän Honda DAXin moottorin ympärille rakennetun ajopelin suosikikseen. Montakohan Milner coupe kloonia maailmassa on. Ms. Joukkoon oli mahtunut myös muutamia muskeliautoja. Arain ’30 A-Coupe palkittiin parhaana rottarodina. Ooishin ’36 Plymouth erottuu massasta. Japanilaiset rakentajat käyttävät rohkeasti värejä. Sakamoton ’98 Toyota Tacoma oli saanut nimekseen Cat Woman. Tässä niistä yksi, joka kiihdyttelee Japanin kaduilla. Ford Phaeton on niitä harvemmin nähtyjä korimalleja, varsinkaan 502:lla! Mr. Hot Stuff Car Salen ’30 aakkonen oli Mooneyes Taiwanin suosikki. Yksi näyttelyn hauskimpia laitteita, Koi Motorsin rakentama 20XX Space Ship. ’70 Chevellen pellin alla ärjyy porattu 454. Mr. On se matala! 75 AMERIKAN RAUTA 1/2024. Näyttelyn paras mini truck. Mr
Rolls-Royce Silver Shadow ’74 on Suomessa Petri Plosilan ja Raine Saviojan tähän kuntoon rakentama. N äyttelyhalleja riitti driftingin kautta truckingiin ja kaikkea siitä väliltä, varmasti kaikille jotain. Kotiin viemisinä Lunkalle palkinnot parhaana Chopperina sekä Best Bike in Show. Jollei jenkin oheen motskari ole se lämmön kehittäjä, saattaa 70-luvun Ascona entisöitynä herättää vaistot. Tänä vuonna varsinkin prätkät olivat hyvin edustettuina, pääkaupunkiseudulta suuntautunut invaasio haukkasi leijonanosan tapahtumassa kaksipyöräisille jaetuista palkinnoista. Kävijämäärä vuoden takaisessa tapahtumassa oli reilut 40 000, tälle vuodelle odotusarvoksi asetettiin 50 000, joka ylitettiin komeasti, näyttelyssä kävi lähes 53 000 lipun lunastanutta. Skandinavian yksi viimeisiä näyttelyitä kauden 2023 osalta lienee ollut Norjan suurin ja kaunein, Oslon Show, joka pitää sisällään tietysti kaikkea, mitä voi kuvitella pyörillä kulkevaksi. Mukavaa vaihtelua kotimaan tapahtumiin, siis vahva suositus näyttelyreissulle. Teksti ja kuvat: Marko Salmi Oslo Oslo Motor Show Motor Show Anders Hanssonin upea ’57 Chevy Nomad palkittiin juryn USA-auto Top Tenin lisäksi hienoimmasta sisustuksesta sekä parhaasta konehuoneesta. Oslo, 27.–29.10. Nykyisin auto on norjalaisomistuksessa, kuten lähes kaikki muutkin Kurikassa valmistuneet ”erikoiskulkuneuvot”. Jussi Lundelinin uskomaton ”Great Divide” Sportster Chopper on täynnä toinen toistaan erikoisempia ratkaisuja ja hienoja yksityiskohtia. Auto-osaston tämänvuotiset Suomiosanottajat olivat pääasiallisesti raskaan kaluston puolella. Suomalaisharrastajien listalla Oslo Motor Show luultavasti hakee vielä suurempaa tietoisuutta, mutta on tuttu vierailukohde jo monille kotimaisille rakentelijoille niin autokuin pyöräosastoillakin. Suurin osa harrastajista kuitenkin on tietoisesti tai tietämättään sekakäyttäjiä. 76 AMERIKAN RAUTA 1/2024
Mercury Eight ’49 on harvemmin nähty kilpurina. Ahdetulla 540 Chevroletilla Trond Nordby ajaa tulevankin kauden Pro Street -luokassa. Tekniikkana avaruusvaunussa on 550-heppainen Chevyn LS. Auto palkittiin myös erikoisvieras Bernt Karlssonin valintana. Skandinavian hienoimpana autona 2023 palkittiin tapahtumassa Torbjörn Åfalkin Ford Convertible Coupe ’39 Ruotsista. 40-lukuiset Moparit ovat kustomrintamalla harvinaista herkkua. Lasikuitukori on sekoitus vuosilta ’49–51 Zeeker Chassis -runkoon sovitettuna. Knud Tirosch on monitaitoinen heppu, ja itse mittavien korimuutosten takana. Lars Ivar Kvisselin DeSoto Custom Coupe on vuodelta 1940. Chrysler New Yorker Convertible ’57 oli mukana Skandinavian hienoin auto -kisassa, jossa Morgan Eriksson autoineen sijoittuikin komeasti sijalle 5. Gibbons. Jani Immosen tiukkaakin tiukemmalla aikataululla kasattu M8-moottorinen omavalmiste-Chopper Helsingistä. Öljykriisiin vastasivat kilpailijat Pintolla ja Vegalla, ja tämä oli yksi Chryslerin vaihtoehdoista. Onhan maalihommista varsinkin meriittejä, sillä asiakkaina ovat olleet myös Iso Arska, David Coulthard sekä Billy F. Mukana matkalaukussa tuli näyttelijä Rita Hayworth -tribuuttiauto ’58 Packard ”Rita”. Harvemmin nähty Plymouth Fire Arrow ’78 haiskahtaa vahvasti Mitsubishi Celestelle ja aiheesta. Myös nahkaverhoilu ja maalaus ovat miehen omasta kädestä. 77 AMERIKAN RAUTA 1/2024. Lisäksi avo valittiin raadin Top Teniin. Luonnollisesti auto oli myös raadin kymmenen parhaan joukossa. Auto palkittiin Oslo Motor Show Special Awardilla. Tiukat aikataulut saavat aikaan uskomattomia suorituksia. Aikoinaan tätä Ola’s Lowrideriä koristivat tummanvihreät liekit. Auton mukana Itävältaan lähti palkintoina People’s Choice, paras maalaus sekä tietysti auto noteerattiin raadin kymmenen parhaan joukkoon. Pyörä maalattiin edellisenä viikonvaihteena ja kasaukseen ennen reissuun lähtöä jäi vain pari vuorokautta aikaa. Ameriikanvieraana messuilla oli häärimässä kustomlegenda John D’Agostino. Tekniikkana käytettiin 2,6-litraista nelos-Hemiä (105 hv) ja 5-vaihteista manuaalia. Tämä Ford Coupe ’50 on legendaarisen Colorod-lehden vanha kansikuva-auto. Nykyisin matka jatkuu hieman maltillisemmalla vihreällä maalattuna Marius Thonerin omistuksessa. ’51 Mercury Coupena alkunsa saanut melko radikaali rakennelma nimeltään Mercurius GTC Space Racer kulkeutui näyttelyyn Itävallasta
Teksti ja piirros: Janne Kutja 78 AMERIKAN RAUTA 1/2024 Kutjan kuva. Candy Tangerine Cadillac Alkuperäistä muotoilua korostaen ja katon linjoja keventäen saatiin ’62 Cadillacista aikaan täysiverinen kustom
Siivet, takavalot ja takaluukun kansi – eli oikeastaan kaikki onkin erilaista, mikä nopeasti katsottuna näyttää hyvin samanlaiselta. Ä kkiseltään ’61 ja ’62 vuosimallit mieltyvät varsin samannäköisiksi, mutta erot varsinkin takaperspektiivistä ovat varsin isot. Samalla sitä on lyhennetty tuntuvasti, sillä kallistettua C-pilaria on kavennettu pituussuunnassa yli puolella alkuperäisestä. Takakyljestä on poistettu pystyvekki puskurinpäädyn vierestä, ja merkit, lukot sekä kahvat on siivottu pois. 79 AMERIKAN RAUTA 1/2024. Alustaa on madallettu ilmajousituksen turvin reippaasti, sen sijaan renkaat ovat hyvin alkuperäistyyppiset, korkeintaan hieman pienemmät kapeat valkosivurenkaat ja pölykapselit Cadillacin omat. Cadillacin tai Skylarkin pinnavanteet olisivat myös hyvä vaihtoehto tämän aikakauden Cadillac-kustomiin. Kavennuksen tarkempaa määrää on vaikea lähteä arvioimaan. Kummassakin on jo etulokasuojista alkavat niin sanotut alasiivet, mutta esimerkiksi puskurin päädyt, joiden sisällä parkit ovat, muistuttavat 1962 mallissa enemmän 1960 mallia. Lopputuloksissa on havaittavissa samankaltaisuutta, vaikka Jimmien autossa C-pilaria on puolestaan levennetty, koska aihiona toimi juttumme autoa vuotta vanhempi malli, jossa takatolpat ovat alun perin varsin ohuet. Innoittajana katto-operaatiossa on toiminut kitaristi Jimmie Vaughanin ’61 Cadillac kustom. Kattoa on tiputettu arviolta vajaa kaksi tuumaa. Värinä on vaalea oranssi Candy Tangerine -metallihohtosävy, joka korostaa veistoksellisia muotoja. Myös kyljen muoto on erilainen. Paljon muokatun katon lisäksi korimuutoksia on hyvin vähän
Ja olihan se kerta kaikkiaan makee! 260-kuutiotuumaisen veekasin 164 hevosvoiman teho ja 35,6 kilon vääntö olivat jotain muuta kuin Kuplissa, joita omalla perheelläni oli pelkästään. Ensimmäisinä parina vuonna se, mikä hajosi, korjattiin totaalisella ammattitaidottomuudella ja juuri sen verran, että autolla pääsi taas eteenpäin. Autoon jäi etupuskuriin muutama karva, ei muita vaurioita. Tiimin keskiikä taisi olla juuri se 18. Eipä tullut sakkoja kuitenkaan. Teksti: Ville Sievers • Kuvat: Ville Sieversin albumi E lettiin vuotta 1974. Paluumatkalla Hämeenlinnan moottoritiellä kokeilimme, kuinka Fairlane pärjää Camarolle (ei pärjännyt) ja tällöin alkoi takapyörän laakeri mouruamaan. Kuplalla ei ihme kyllä muuten ollut minkäänlaisia vaikeuksia Fairlanen vetämisessä. Käyntimme aikaan mittarissa oli 870 000 km! Ratsioita ja reippaita remontteja. Jouduimme tositoimiin todistamaan veekasin ylivoimaa. Lokakuussa 1979 rytmiryhmä matkusti Tampereelta Kotkaan viikonlopun viettoon. Matkamusiikkina toimi lähinnä puhki soitettu Ramonesin It´s Alive C-kasetti. ajellessa taas tapahtui Hämeenlinnan moottoritiellä. Muistan hyvin, kun Jussi kirjoitti perheen uusista autoista ja oli varsinkin Fairlanesta tohkeissaan. Porin keikka oli mielenkiintoinen. Ryhmä ulos ihmettelemään – ahaa – vetoakselin laakeri oli hirttänyt kiinni ja katkaissut vetoakselin. Kun energiakriisi silloin iski, sai amerikkalaisia autoja edullisesti. Räyskälään 11.8. Olipa todella ruhtinaallista matkustaa autolla, kun perä ei huutanut. Perheen päälle hankittiin Esa Salolta Lahdesta ’64 Ford Fairlane Ranch Wagon 260 V8:lla ja 3-lovisella ylivaihdemanuaalilla, vaimolle kauppakassiksi tuli samanvuotinen vähän ajettu Rambler American -farmari. 80 AMERIKAN RAUTA 1/2024 Muumio muistelee Legendaarinen ZM-738 – eli tuttavallisemmin ”Wagoni”. Jussi x 2, Seppo, Timo, ja minä. Martinique-rommi, Pihlajanmarjaviini sekä keskiolut. Karannut pyörä oli helppo löytää, sillä se oli sytyttänyt pienen suonsaarekkeen palamaan. Se oli kuulemma makee ja siinä oli veekasi. Helevetinmoinen pamaus ja näkyi vaan, kun hirven takaruumis vilahti ilmassa. Mukaan kesän reissuille varattiin tarpeellinen määrä leirintävarusteita sekä nestemäisiä eväitä, joita olivat mm. Tähtiperä GT-Cortina näet haastoi meidät kisaan ja jäihän se! Oli muuten aika lähellä, ettei menty metsään siinä tiukassa kurvissa ennen keskustan liittymää Tampereelta tultaessa… Renkaat taisivat olla vähän sitä sun tätä. Kun murikka sitten otettiin pois, havaittiin pinionin hampaiden murtuneen. No, onneksi Kotkasta löytyi Osmo Vanhala ja hänen ’64 Taksi-Fairlanensa varaosineen. Siihen aikaanhan ei ollut kännyköitä tai facebookeja, eikä nuorison puhelimessa riekkumista katsottu kovin hyvällä. Tuolla taksilla oli muuten ajettu yli 700 000 km ennen 260 V8 -moottorin remonttia. No, taas löytyi maakunnasta eläkkeelle siirtynyt ’63 Fairlane, joka sai luovuttaa 8" murikan uusiokäyttöön. Perästä ulos valunut öljy syttyi palamaan, mutta saatiin sammumaan kaapimalla hiekkaa sen päälle. Windsorin herttuanakin sittemmin tuntemaan opittu Ville Sievers muistelee aikaa erään ’64 Ranch Wagonin kyydissä, konepellin alla ja vähän korinkin kimpussa. Kaverini Jussin isä oli jämeräpartainen insinööri, joka kulki mieluiten omia polkujaan. Parikymmentä kilometriä ennen Poria meteli kasvoi aivan infernaaliseksi, kunnes lopulta veto katkesi totaalisesti. Poliisit painuivat metsään hirveä etsimään. Auton perä piti aivan saatanallista huutoa ja Kake Singersin Me halutaan olla neekereitä -biisiä oli pakko huudattaa aivan täysillä. Näin vaihtuikin perheen 60-luvun farmari-Taunus kahteen amerikkalaiseen. En nyt muista, millä saimme auton Poriin leirintäalueelle, mutta joka tapauksessa se hinattiin maanantaina riemukkaan viikonlopun jälkeen Ylöjärvelle Timon 1200 Kuplalla. Muistan lopun elämääni ne kerrat, kun tulimme porukalla Fairlanella katsomasta Tapparan pelejä ja Satamakadun alapään liikennevaloista lähdettäessä Eero antoi Fairlanelle kenkää. Räyskälässä ajettiin muuten lauantai-iltana pienimuotoinen hirvikolari. Koska asuin tuolloin Kotkassa ja Jussi Ylöjärvellä, oli eniten käytetty yhteydenpitoväline kirjeenvaihto. Vauhtia saimme parhaimmillaan 120. Kesällä kävimme Fairlanella Pori Drag Racessa (10.6.1979), Imatranajoihissa sekä elokuussa Räyskälän Drag Racessa. Kotipihassa takavanteella olisi voinut paistaa kananmunia. Jenkkiautotapahtumiin. Vetoakseli laakereineen (maksoi muuten 250 markkaa) paikoilleen ja matka jatkui taas. Ylöjärveltä löytyi romikselta kuin ihmeen kaupalla henkilömallin ’64 Fairlane, josta saimme vetoakselin laakereineen korvaavaksi varaosaksi. 1978– 1979 kesät pyörittiin Fairlanella Tampereella. Sinne jäivät Kuplat, Corollat, Amazonit ja Kapitänit kauaksi taakse! Fairlane toimi Eerolla raskaassa työajossa vuoteen 1978 asti, jolloin Jussi sai ajokortin ja syntymäpäivälahjaksi – Fairlanen! Siitä lähtien ei mikään ollut niin kuin ennen... Siihen aikaan poliisit ratsasivat vielä amerikanautoja ahkerasti, eikä kai syyttä. Ajoimme keväällä 1979 Poliisikoulun päätösratsiaan. Esimerkkinä vaikkapa eräs perjantai-iltapäivä. Pääsimme kuitenkin nilkuttaen 30 km/h ajaen takaisin Ylöjärvelle. Keväällä 1979 lähdimme nuoruuden innolla American Car Show’hun Tikkurilaan. Kouvolan jälkeen auto alkoi jotenkin hyytyä, kunnes yhtäkkiä sen oikea takakulma rysähti maahan ja pyörä ohitti oikealta. Joka kulmassa oli erimerkkinen rengas, osa vielä pinnattuja ja tuoreet poliisit joutuivat työntämään auton käyntiin
Ja tämän jälkeen luonnollisesti liikenteeseen, vaikkei lämmityslaite toiminutkaan. (09) 2210 0024, avoinna: ark 8:30–17:30 PIRKKALA: Uudet osat + käyt. Eräänä päivänä löytyi postilaatikosta jotain todella järisyttävää: V8-Magazine! Alitajunnassa oli kyllä näköjään jo jonkinlainen alkukantainen tarve parantaa ja rakentaa autoa. Ajoa jatkettiin auton virallisen omistajan mahtikäskyllä niin pitkään, että edes ykkösvaihteella ei auto mennyt eteenpäin, vaan leikkasi kiinni. Perän vaihto on jäänyt mieleen, sillä se tehtiin lämmittämättömässä tallissa. No, lämpömittarihan oli koko ajan punaisella ja jos auton sammutti, ei se lähtenyt lämpölaajenemisesta johtuen ulkoilman lämpötilasta riippuen 30–45 minuuttiin käyntiin. Kerran tosin kovalla pakkasella Itsenäisyydenkadun liikennevaloissa toinen letku irtosi ja ruikkasi vedet pakosarjoille, mistä höyry siirtyi välittömästi puhaltimen imemänä jääkylmille lasien sisäpinnoille. Ilta vietettiin legendaarisessa ravintola Liinaharjassa, ja kun valomerkin aika tuli, lähdettiin kotimatkalle. Yhtäkkiä kuului konehuoneesta kummia, ja kun menimme katsomaan, oli vesipumpusta tullut tavarat ulos. Korjauksena tarkkuusvuolimme tuoreesta koivusta tapin, joka Plastic Paddingin avustuksella juntattiin vesipumpun reikään. nouto Tiilitie 16, 01720 VANTAA Puh. Ekan Veekasin ilmestymisestä alkoi Wagonin elämässä uusi aikakausi. Kun moottori sitten myöhemmin otettiin pois ja purettiin, todettiin kaikkien mäntien olevan halki. 9–17 VANTAA: Uudet osat + käyt. Siitä alettiin rakentaa oikeaa Hot Rodia! Varaosat ja tarvikkeet amerikkalaisiin autoihin Tule myymälään Salitunkatu 3, Salo tai tilaa verkkokaupasta: www.jenkkiosat.com myynti@jenkkiosat.com, 045 202 1536 Karannut pyörä oli helppo löytää, sillä se oli sytyttänyt pienen suonsaarekkeen palamaan. No, pakkanen oli kiristynyt ja syylari jäätyi. Talvella ennen kiinnileikkautumista Faikkuun vaihdettiin koko perä, koska orkkisperän kanssa oli jatkuvasti ongelmia. Myöhemmin talvella ’79–80 männät lämpölaajenivatkin sitten oikein kunnolla. Vesipumppu ohitettiin ja laturia pyörittämään hankittiin lyhyempi hihna. Talviajo oli sikäli mielenkiintoista, että auton lämmityslaite lakkasi puhaltamasta lämmintä heti, kun läksi liikkeelle. (03) 61 50 50, avoinna: ark. Tallin lämpömittari näytti 30 astetta pakkasta. 1978 alkoi Suomessa uusi aika amerikanautoharrastamisen suhteen. Lämpötila auton sisällä oli talvella noin 5–10 astetta ulkolämpötilaa korkeampi. Kaikki lasit olivat välittömästi totaalisen umpijäässä. 10–18 www.southwesttrade.fi Kun muutat, kerro myös meille Tilaajapalvelu: puh. 03 2251948, ma-pe 8.30–16.00 tilaajapalvelu@ amerikanrauta.fi. Uusi aika. Pojat olivat saunapuhtaina ja punakoina autossa keskiolutpullot kädessä (ei kuskilla, se ei kuulunut tapoihin). Jäähdytysjärjestelmässä ei luonnollisestikaan ollut pakkasnestettä juuri lainkaan. nouto Purutie 47, (Partola) PIRKKALA Puh. (03) 266 2818, avoinna: ark. Pojat olivat talvipakkasella liikenteessä Orivedellä, Seppo kuskina ja Jussi rentoutui. Kas kummaa, autolla liikennöitiin näin noin kuukauden ajan. Seikalla, että lämmityslaitteen letkuissa ei katsottu tarpeelliseksi käyttää klemmareita, koska ne pysyivät muutenkin paikoillaan, ei ollut itse laitteen toiminnan kannalta merkitystä. Luonnollinen kierto hoiti jäähdytysnesteen virtaamisen. EDULLISET VARAOSAT USA-AUTOIHIN! • Tarvikevaraosat huoltoon ja korjaukseen • Alkuperäisvaraosat GM, Chrysler, Ford USA • Uudet ja käytetyt korin osat – suuri varasto • Ruostekorjauspellit suoraan varastosta • Suuri määrä USA-purkuautoja • Uudet peltivanteet edullisesti • Voiteluaineet ja kemikaalit • Nopeat toimitukset tilaustavaralle USA:sta HÄMEENLINNA: Uudet ja käytetyt osat + postimyynti Pietiläntie 1–3, 13130 HÄMEENLINNA Puh. Autohan oli periaatteessa liikenteessä myös talvella, jos se oli ”kunnossa”. Tämä näkyi muun muassa vanhasta uudenvuodentinasta perunaan kaiverrettuun muottiin valetussa ja Fairlanen perään liimatussa V8-merkissä, tai mummin vaa’an messinkisestä vaakakupista valmistetussa ilmanputsarin kannessa, johon oli kontaktimuovista partakoneenterällä valmistetulla sapluunalla maalattu Ford-teksti. Tämä johtui kaiketi vain sisälläolijoiden sekä Martinique-rommin lämmittävästä vaikutuksesta
Kyllähän se moottori tuntui aika jäykältä pyörittää, mutta ajattelimme, että kyllä se siitä norjistuu. No, vahingosta viisastuneina hoonasimme sylinterit (käsin tietysti, omatekoisella hoonilla) ja asennutimme kai jossain uudet nokkalaakerit paikoilleen. Muuten olisi vanhat nostajat käytetty uudelleen ja uusikin nokka kulutettu välittömästi hajalle. Tämä toimikin sitten autossa ihan hyvin, mitä nyt shifterin toiminta muistutti enemmän variksen jalkaa kuin vaihdekeppiä, eikä kakkosvaihde pysynyt päällä moottorijarrutuksessa. 260-moottoriin ei edes Autoset pystynyt toimittamaan mäntiä, moottorihan leikkasi kiinni, kun syylari jäätyi pakkasessa, kuten kerroin osassa yksi, joten tästä saimme luonnollisen syyn moottoriswappiin. Moottorin poisotto ja paikalleenasentaminen oli sekin melkoinen spektaakkeli. Nyt alkoi moottorin virittäminen! Koska nokka oli poikki, tilasin Autosetistä oikein viritysnokkaakselin, oliskohan ollut kevättä 1980. Asteista ei ollut mitään hajua, mutta hyvällä onnella valinta meni aika hyvin kohdalleen, olisikohan asteita ollut 0.050" noin 220. Autolla liikennöintiä ja rakentelua helpotti se, että meitä oli viiden kaverin kiinteä porukka. Lopputuloksena oli, että startti sanoi vain naks naks, kun käänsi virta-avaimesta. tehoa oli vähemmän kuin vanhassa 260:ssä. räikkäsysteemiä ei luonnollisestikaan ollut, eikä sellaisia oikeastaan tarvittukaan. Puutteellisesta ammattitaidosta johtuen asennus ei onnistunut kovinkaan täydellisesti ja laatikko hajosi. No niin, sehän oli yhtä juhlaa! Iso moottori pellin alla ja perä ylhäällä. Ja nostajathan oli pakko uusia, koska niitä oli hajonnut. Moottori oli sen verran kireä, että traktorilla sai takapyörät juuri pyörimään ja motin käyntiin isoimmalla vaihteella niin, etteivät takarenkaat hiihtäneet lukossa auton alla. Miinusmerkkinä krooninen rahapula ja lähes totaalinen kokemattomuus auton pidosta, huollosta ja korjaamisesta. Nyt oli auton tekniikkapuoli kunnossa (!?) ja oli siis aika panostaa myös ulkonäköön. Kustannukset jaettiin, kukaan ei vielä seurustellut ja kaikilla oli yleisesti ottaen lähes jatkuvasti kova meininki päällä. Jarru tms. Mottihan oli muuten ihan vakio 2-kurkkuista kaasaria ja valusarjoja myöten. Niin… ja norjistuihan se moottorikin, kun autoa ensin hinattiin kilometrikaupalla Valmetin piikkilangankiristäjällä ympäri Talviaisten kylää (Tampereen ja Jyväskylän välissä). Lopputuloksena oli, että startti sanoi vain naks naks, kun käänsi virtaavaimesta. Auto maalattaisiin, sisustettaisiin sekä siihen hankittaisiin kromivanteet ja leveät renkaat, mutta siitä lisää seuraavassa numerossa. Pakosarjat viimeisteltiin Horna-alumiinimaalilla. Ja kun niitä löytyi, olivat hinnat korkeat. Moottori oli osina ja sille tehtiin tarvittavat toimenpiteet, jotka olivat totta kai nokka-akselin laakereiden uusiminen (olivat halvat) sekä männänrenkaiden uusiminen (joku meistä tiesi, että ne on hyvä vaihtaa remontissa). Löytyi paikalliselta romikselta, eikä maksanut oikeastaan mitään. Sylinterit 4 ja 8 eivät siis olleet toimineet lainkaan. Navetan ylisille rakennettiin vanhasta kaapelikelasta, lankuista ja köydestä varmasti turvallisuusmääräykset täyttävä vintturi, jonka käyttöön tarvittiin neljä poikamiestä. Siihen aikaanhan ei oltu kuultukaan netistä, eBaystä sun muista, ja varaosia jenkkiautoihin ei saanut oikein mistään. Viritys etenee. Tätä ihmeteltiin kuukauden verran, kunnes motti otettiin pois analysoitavaksi. Aluksi ainoana haittapuolena oli vain jostain tulipellin alareunasta alkunsa saanut ja vajaan metrin mittainen vaihdekeppi, mutta noin kuukauden päästä haittapuoliin voitiin lukea myös puuttuva ykkösvaihde. Orivedellä olimme tutustuneet paikalliseen kaveriin nimeltään ”Kymppi” Kymäläinen. Jossain vaiheessa Faikun 3-loviseen ylivaihdelaatikkoon asennettiin lattiashifteri. Koska nyt oli päästy sporttiseen fiilikseen mukaan, hankittiin insinööritoimisto Hannu Virralta Mäntsälästä oikea 4-vaihteinen Mustangin T10-vaihteisto shiftereineen. 82 AMERIKAN RAUTA 1/2024 Muumio muistelee. Kympillä oli (ja on edelleen, täsmälleen samassa asussa kuin silloinkin) ’61-mallinen Country Sedan 292-moottorilla. Ei se diesel-Transitin laatikko näköjään kestä 302:n perässä. Jostain syystä vain Leiriaamu lauantaina 12.8.1979 Räyskälässä. Moottori saatiin nyt sitten käymään ja siinä oli tehoakin sen ajan normien mukaan ihan kohtalaisesti. Tilalle hankittiin ennakkoluulottomasti Riihimäen seudulta ’70 Mustangin 302. Lamppu oli syttynyt – veekasijenkkiautossa oli sitä jotakin! Ensimmäisenä luonnollisena rakennustoimenpiteenä nostettiin perää 10 senttiä ja takaakseli sekä tankki maalattiin luonnollisesti jenkkilipun väreihin. Etuoikealla aito 426 Hemi Suomi-GTX. Kympiltä saatujen ohjeiden mukaan sellainen asennettiin myös Wagoniin. Alle rakennettiin tuplaputket sen ajan kuuminta hottia edustaneilla Efector-vaimentimilla. Countrystä oli myös jossain vaiheessa laatikko hajonnut ja tilalle oli hotrodattu 4-vaihteinen (WAU!) lattiamanuaali. No, tämä ei meitä lannistanut. Kaikki ylimmät männänrenkaat olivat poikki samoin kuin nokka-akselikin sylintereiden 3 ja 7 takaa. Kyllähän se moottori tuntui aika jäykältä pyörittää, mutta ajattelimme, että kyllä se siitä notkistuu. No, laakerit asennettiin paikalleen ruuvimeisselillä ja vasaralla naputellen, eikä kukaan tiennyt, että sylinterien yläpäästä on hyvä poistaa rappu, jos männänrenkaat uusitaan. Vaan eipä hätää
Jättiraportti tuoreeltaan Pomonasta, missä esitellään maailman kovimpien rakentajanimien tuoreimmat projektit. Elettiin vuotta 2015, kun Kulhossa asuva Vesa Kuivalainen hankki helpoksi ja nopeaksi projektikseen edelliseltä rakentajalta kesken jääneen mild kustomin. Moni asia ehti muuttua matkan varrella ennen kuin auto valmistui viime kesänä tuoreine Chevy-tekniikkoineen, hammastanko-ohjauksineen ja ilma-alustoineen. Vajaat kaksi vuotta takaperin lehdessämme esiteltiin Leo Laurellin komea ’70 Cadillac-avo, joka oli oikeastaan vain vahingossa paisunut väliprojekti, jolla piti tyydyttää ajohalut sillä aikaa, kun se ikihaave, 600-heppaisen 427:n turvin liikkuva C3-Corvette oli vielä kesken. Chevrolet Corvette Stingray 427 ’82. Nopea kahdeksan VUODEN PROJEKTI 83 AMERIKAN RAUTA 1/2024. Janne Mäkinen löysi tunnetun ”Black Widow” Camaronsa myymisen jälkeen Suomi-säilymäihmeen – uutena maassa myydyn ja entisöimättömän ensimmäisen polven Broncon, jollainen olisi todella haluttua tavaraa kotimaassaankin. Ford Bronco Sport 302 ’71. Seuraava Amerikan Rauta ilmestyy 7.3.2024 Ei 10 vaan 9 tähtäimessä se u raa va ss a nume ro s s a SÄILYMÄIHME Grand National Roadster Show Hudson Hornet ’52
Ford Bronco Sport 302 ’71. Seuraava Amerikan Rauta ilmestyy 7.3.2024 Ei 10 vaan 9 tähtäimessä se u raa va ss a nume ro s s a SÄILYMÄIHME Grand National Roadster Show Hudson Hornet ’52. Nopea kahdeksan VUODEN PROJEKTI 83 AMERIKAN RAUTA 1/2024. Moni asia ehti muuttua matkan varrella ennen kuin auto valmistui viime kesänä tuoreine Chevy-tekniikkoineen, hammastanko-ohjauksineen ja ilma-alustoineen. Elettiin vuotta 2015, kun Kulhossa asuva Vesa Kuivalainen hankki helpoksi ja nopeaksi projektikseen edelliseltä rakentajalta kesken jääneen mild kustomin. Jättiraportti tuoreeltaan Pomonasta, missä esitellään maailman kovimpien rakentajanimien tuoreimmat projektit. Vajaat kaksi vuotta takaperin lehdessämme esiteltiin Leo Laurellin komea ’70 Cadillac-avo, joka oli oikeastaan vain vahingossa paisunut väliprojekti, jolla piti tyydyttää ajohalut sillä aikaa, kun se ikihaave, 600-heppaisen 427:n turvin liikkuva C3-Corvette oli vielä kesken. Janne Mäkinen löysi tunnetun ”Black Widow” Camaronsa myymisen jälkeen Suomi-säilymäihmeen – uutena maassa myydyn ja entisöimättömän ensimmäisen polven Broncon, jollainen olisi todella haluttua tavaraa kotimaassaankin. Chevrolet Corvette Stingray 427 ’82
Alv. Alv. ratti, ilmajouset, nahkasista, 6 airbac, AKG-Sound syst., ym. ORIGINAL LOWRIDER SUPERSHOW LAS VEGAS YOKOHAMA HOT ROD CUSTOM SHOW GALPIN SPEED SHOP CADILLAC COUPE DEVILLE ’61 CHEVROLET HOT ROD ’29 • CHEVROLET BEL AIR NOMAD ’55 DODGE RAM 2500 LARAMIE SLT ’96 • FORD SHOEBOX KUSTOM ’49 HARLEY-DAVIDSON NIGHT ROD SPECIAL ’08 LISÄKSI ESITTELYSSÄ 70 02 45 -2 40 1 PAL VKO 2024-10 Suomalaista työtä • www.amerikanrauta.fi R a kkaudesta R a utaan • 1/ 2 02 4 • 11 ,9 € A-body -muskelia DODGE DART 2D 440 CID ’66 PONTIAC FIREBIRD LSX ’67 HOPEALINTU CARVISTA.FI OSTO • MYYNTI • VAIHTO • RAHOITUS Uudet Chevrolet ja Cadillac kuorma-autot myös meiltä Katso kaikki mallit VIRALLINEN RAM MAAHANTUOJA 62.900,62.900,RAM-mallisto alkaen! Suomen suurin Pick Up-mallisto! 10 mallia heti varastosta! SLT CLASSIC HEMI BLACK 62.900,Sis. Alv. Takuu 36 kk/200 tkm., Adaptiiviset ajovalot, Head-Up-näyttö, hätäjarruavustin, kaistavahti, aluvanteet, nop.raj.tunnistin, panoramakatto, rengaspainaineen valvontajärjestelmä, Start-Stop järj., tavaratilan lämmösäätölaite, törmäysvaroitin, katveavustin, läm. Adaptiiviset ajovalot, Head-Up näyttö, hätäjarruavustin, kaistavahti, aluvanteet, nopeudenrajoitus tunnistin, panoramakatto, rengaspainaineen valvontajärjestelmä, Start-Stop järj., tavaratilan lämmösäätölaite, törmäysvaroitin, katveavustin, läm. 24% CADILLAC ESCALADE SUV 2023 182.900,Sis. Takuu 36 kk/200 tkm. ratti, ilmajouset, nahkasisusta, 6 airbac, AKG-Sound syst., ym. Kevyt kuorma-auto! 6.2L V8 AUT 4x4. ratti, ym. 24% 6.2L V8 AUT 4X4. Uusi upea suburban korkeimmalla High Country varustuksella! Adaptiiviset ajovalot, Head-Up näyttö, kaistavahti, aluvanteet, panoramakatto, rengaspaineen valvontajärjestelmä, Start-Stop järj., aut.ilmastointi, ym. Takuu 36 kk/200 tkm. AM ER IK AN RA UT A 1/ 20 24 NR O 89 ”Y KS I VII KO N LO PP U SII N Ä KO KO N A A N VIE RÄ H TI, KU N N IIT Ä M U KA N A TU LL EID EN O SIE N PA KE TT EJ A AU KO I JA IN VE N TO I.”. 24% CADILLAC ESCALADE ESV 2023 184.900,Sis. Alv. alv Crew Cab ohjaamolla Bensa 5.7 CHEVROLET SUBURBAN HIGH COUNTRY 2023 123.900,Sis. Takuu 36 kk/200 tkm. 24% CHEVROLET TAHOE HIGH COUNTRY 2023 121.900,Sis. Adaptiiviset ajovalot, Head-Up näyttö, kaistavahti, aluvanteet, nopeudenrajoitus tunnistin, panoramakatto, rengaspainaineen valvontajärjestelmä, Start-Stop järj., tavaratilan lämmönsäätölaite, törmäysvaroitin, katveavustin, aut.ilmastointi, läm