#546045 CLECO / PELTINIITTISARJA 3,2MM 20kpl Cleco -niitti 3,2mm, 4kpl Cleco sivupuristin 0-19mm, 1kpl Cleco -pihdit. HINNAT VOIMASSA TOISTAISEKSI, OIKEUDET MUUTOKSIIN PIDÄTETÄÄN. #546228 TYÖASEMA PYÖRILLÄ (HARMAA/MUSTA) Tukeva työpöytä, jossa säilytyslaatikot, ruostumattomasta teräksestä valmistettu työtaso ja pyörät, joten voit helposti siirrellä sitä käynnissä olevien projektien luokse. Nostokapasiteetti: 4200 kg. moottorikelkoille, ruohonleikkureille, mopoille & moottoripyörille. ALV € 279 sis. TARKISTA AJANTASAISET HINNAT VERKKOKAUPASTAMME. #546045 CLECO / PELTINIITTISARJA 3,2MM 20kpl Cleco -niitti 3,2mm, 4kpl Cleco sivupuristin 0-19mm, 1kpl Cleco -pihdit. ALV € 1290 sis. ALV € 699 sis. ALV € 89 sis. Mekaaninen vaihteisto antaa hyvän voiman myös pienillä kierroksilla. Pulverimaalattu rakenne. #74350 PORA& JYRSINKONE BF20V Yhdistetty pora-/jyrsinkone. #546228 TYÖASEMA PYÖRILLÄ (HARMAA/MUSTA) Tukeva työpöytä, jossa säilytyslaatikot, ruostumattomasta teräksestä valmistettu työtaso ja pyörät, joten voit helposti siirrellä sitä käynnissä olevien projektien luokse. Täydellinen renkaiden vaihtoon, kiillotukseen ja huoltotöihin. Täydellinen renkaiden vaihtoon, kiillotukseen ja huoltotöihin. Nostokorkeus : 820 mm. ALV € 279 sis. Nostokorkeus (mm): 1880. Pulverimaalattu rakenne. ALV € 1290 sis. #513949 SIIRRETTÄVÄ SAKSINOSTIN 2500KG Siirrettävä autonostin, joka sopii hyvin sekä varikkolle että autotalliin. #513949 SIIRRETTÄVÄ SAKSINOSTIN 2500KG Siirrettävä autonostin, joka sopii hyvin sekä varikkolle että autotalliin. € 2290 sis. € 2290 sis. ALV € 1490 sis. Varustettu mekaanisella turvalukolla (kuusi eri lukitus korkeutta) ja pyörillä, jotka helpottavat nostimen siirtämistä pois, kun sitä ei käytetä. #74350 PORA& JYRSINKONE BF20V Yhdistetty pora-/jyrsinkone. Nostokapasiteetti: 4200 kg. Pora-/jyrsinpää on kallistettavissa ±90°, nostetaan & lasketaan käsikammella. Auton kynnyskoteloiden alle asetetaan kaksi ramppia, jotka nostetaan normaaliin 230V seinäpistorasiaan kytketyn sähköhydrauliikkayksikön avulla. HINNAT VOIMASSA TOISTAISEKSI, OIKEUDET MUUTOKSIIN PIDÄTETÄÄN. Vapaa korkeus nostimen alla, yläasennossa: 1760mm. Nostokorkeus (mm): 1880. ALV #70159 ATV-NOSTOPÖYTÄ 680KG Laadukas hydraulinen mönkijänostin ammattija harrastekäyttöön. Paino: 1355 kg. ALV YOKOHAMA HOT ROD CUSTOM SHOW 2024 BIG WHEELS WINTER SHOW AMC JAVELIN SST ’69 CHEVROLET IMPALA STW ’66 CHEVROLET C10 FLEETSIDE ’79 FORD PICKUP ”PERVITIN EXPRESS” ’39 KENWORTH K100C ’83 VW BEACH BUGGY ’67 HARLEY-DAVIDSON SOFTAIL CHOPPER ’85 LISÄKSI ESITTELYSSÄ Best in Low LOWRIDEREIDEN YTIMESSÄ 70 02 45 -2 50 1 PAL VKO 2025-10 Suomalaista työtä • www.amerikanrauta.fi R a kkaudesta R a utaan • 1/ 2 02 5 • 11 ,9 € SWAMP QUEEN YLI 625 HEPAN MÖRKÖ PLYMOUTH ?CUDA 505 ’73 FORD A TUDOR ’31 AM ER IK AN RA UT A 1/ 20 25 NR O 97 ”O VIE N TE KS TIT JA SW AM P QU EE N -N IM EN RO DIN PE RÄ ÄN M AA LA SI AU ST RA LIA LA IN EN , M AA ILM AN PA RH AA KS I TE KS TIM AA LA RIK SIK IN KE HU TT U JE FF M AR SH AL L.”. Paino: 294 kg. Alustan mitat (P x L) : 2000x710/1220 mm. ALV € 1290 sis. Paino: 1355 kg. Lukitus kaikissa pilareissa ja suoja autojen välillä. Vaunun mitat: 700x455x975mm. kotimekaanikolle. ALV € 699 sis. Nostokorkeus : 820 mm. #512776 TYÖKALUVAUNU TYÖKALUILLA 145-OSAA Laadukas työkaluvaunu 145-osaisella työkalulajitelmalla esim. Kompakti ja tarkka, säädettävällä nopeudella. Varustettu mekaanisella turvalukolla (kuusi eri lukitus korkeutta) ja pyörillä, jotka helpottavat nostimen siirtämistä pois, kun sitä ei käytetä. ALV € 1290 sis. #512776 TYÖKALUVAUNU TYÖKALUILLA 145-OSAA Laadukas työkaluvaunu 145-osaisella työkalulajitelmalla esim. ALV € 1490 sis. Lukitus kaikissa pilareissa ja suoja autojen välillä. #513556 SÄILYTYSNOSTIN 4:LLE AUTOLLE Erittäin laadukas säilytysnostin neljän auton päällekkäiseen säilytykseen. TARKISTA AJANTASAISET HINNAT VERKKOKAUPASTAMME. ALV € 1290 sis. Digitaalinen syvyysilmaisin. Mekaaninen vaihteisto antaa hyvän voiman myös pienillä kierroksilla. Sopii käytettäväksi myös esim. Paino: 294 kg. ALV € 5090 sis. #70159 ATV-NOSTOPÖYTÄ 680KG Laadukas hydraulinen mönkijänostin ammattija harrastekäyttöön. #513556 SÄILYTYSNOSTIN 4:LLE AUTOLLE Erittäin laadukas säilytysnostin neljän auton päällekkäiseen säilytykseen. ALV € 409 sis. moottorikelkoille, ruohonleikkureille, mopoille & moottoripyörille. kotimekaanikolle. Nostokapasiteetti: 680 kg. Vaunun mitat: 700x455x975mm. Digitaalinen syvyysilmaisin. Nostokapasiteetti: 680 kg. Kompakti ja tarkka, säädettävällä nopeudella. Sopii käytettäväksi myös esim. #544069 AKKULATURI KÄYNNISTYSAVULLA 12/24V, 250A Yhdistetty akkulaturi ja käynnistysapu, joka on suunniteltu lataamaan ja elvyttämään 12V ja 24V lyijyhappoakkuja #75506 HIEKKAPUHALLUSKAAPPI IMURILLA Varustettu kahdella hiekkapuhalluspistoolilla käsi & kiinteä jalkaohjattu, 2 sivuovella, valaistuksella ja pölynimurilla. Vapaa korkeus nostimen alla, yläasennossa: 1760mm. Auton kynnyskoteloiden alle asetetaan kaksi ramppia, jotka nostetaan normaaliin 230V seinäpistorasiaan kytketyn sähköhydrauliikkayksikön avulla. ALV € 1290 sis. #511068 EPÄKESKOHIOMAKONE ROS090 Oskilloiva yhden käden 150mm epäkeskohiomakone säädettävällä pyörintänopeudella kaikille pinnoille. Mukana lattiajalusta. ALV € 5090 sis. ALV € 409 sis. Sisältää muun muassa hylsyt, räikät, jatkovarret, kiintoavaimet, ruuvimeisselit, bits, torxit, pihdit, jakoavaimen ym. Sisältää muun muassa hylsyt, räikät, jatkovarret, kiintoavaimet, ruuvimeisselit, bits, torxit, pihdit, jakoavaimen ym. Pora-/jyrsinpää on kallistettavissa ±90°, nostetaan & lasketaan käsikammella. ALV € 89 sis. Mukana lattiajalusta. #544069 AKKULATURI KÄYNNISTYSAVULLA 12/24V, 250A Yhdistetty akkulaturi ja käynnistysapu, joka on suunniteltu lataamaan ja elvyttämään 12V ja 24V lyijyhappoakkuja #75506 HIEKKAPUHALLUSKAAPPI IMURILLA Varustettu kahdella hiekkapuhalluspistoolilla käsi & kiinteä jalkaohjattu, 2 sivuovella, valaistuksella ja pölynimurilla. #511068 EPÄKESKOHIOMAKONE ROS090 Oskilloiva yhden käden 150mm epäkeskohiomakone säädettävällä pyörintänopeudella kaikille pinnoille. Alustan mitat (P x L) : 2000x710/1220 mm
Teemu Peittola hankki toistakymmentä vuotta sitten nuhjaantuneen viininpunaisen jätticoupen, ja rakensi siitä itselleen aidon hydraulialustaisen lowriderin, jota liikuttaa Chevroletin ruiskutekniikka. Sepon varsin hyväkuntoisena USA:sta hakema auto on sittemmin läpikäyty täysin ja saanut keulalleen kiukkuiseksi kutitellun 409-legendamoottorin. Pomonan näyttelyjätillä on 2025 jo 75-vuotisjuhlavuosi. Grand National Roadster Show Ford F-150 ’75. Sen kunniaksi menneiden vuosien America’s Most Beautiful Roadster -voittajille on varattu kokonaan oma hallinsa. Marko Nevalaisen sitruunankeltainen F-150 on nätti ja matala moderniin tyyliin jalostettu pickup, jonka kuoret kätkevät alleen melkoisen yllätyksen – auton tekniikkana on nimittäin Moparin 5,7-litrainen Gen3 Hemi! Seuraava Amerikan Rauta ilmestyy 6.3.2025 NykyHemi se u raa va ss a nume ro s s a Lowrider She’s real fine She’s real fine Cadillac DeVille ’72. Hyvinkääläinen Seppo Siukonen on omistanut SS-Impalansa jo 1980-luvun lopulta saakka. 83 AMERIKAN RAUTA 1/2025. Chevrolet Impala SS 409 ’63
Tiedättekö muuten, kuka on ainoa ihminen, joka pystyy yksin tyhjentämään ravintolan. Tomi Eronen Päätoimittaja tomi.eronen@amerikanrauta.fi. Sitä maagiselta tuntuvaa vanhaa aikaa, jota ei ehkä oikeasti koskaan ollutkaan, mutta meille keltaisen ’32:n ja mustan ’55:n keskinäistä mittelöä jännittäneille oli. Nuo sanat sanoi Paul Le Matin esittämä John Milner haukuttuaan ensin Beach Boysin musiikin surffiroskaksi American Graffitin legendaarisessa kohtauksessa Carolia esittäneelle vastanäyttelijälleen Mackenzie Phillipsille, joka muuten oikeasti oli elokuvaa kuvattaessa vasta 12-vuotias. Kopterin Mala on nähty vuosien mittaan useissa eri bändikokoonpanoissa, Primerin Ari esiintyy jatkuvasti tapahtumissa Primer Kingseineen, lehteemmekin kirjoittavaa Salorannan Masaa voi hyvällä syyllä kutsua päätoimiseksi muusikoksi ja Mobilistin Matin kanssa käyn itsekin soittelemassa säännöllisesti. Vahva sukupolvikokemus kylläkin. Se on DJ, tai se soolokeikalla oleva artisti. Ihan niin kuin silloin vuonna ’62. Ymmärränkin sen, että suomiräppiä kuunnellessa on vaikeaa tavoittaa sitä American Graffitin tunnelmaa. Yleisen hälynkin pitäisi vähentyä, kun äänenpaineautot siirtyvät takaisin alkuperäiselle paikalleen Messukeskuksen ykköshalliin Galleria-käytävän toiselle puolen. Tuo kohtaus kuvastaa paitsi yhtä näkemystä rockmusiikin kehityssuunnasta, myös sitä, että makuja on monia, mutta rakkaus musiikkiin yhdistää, ja koko American Graffiti on soundtrackiltään niin vahva, että sitä olisi melkein voinut kutsua musikaaliksi. Rakkaus musiikkiin yhdistää myös monia kotimaisten harrasteautolehtien tekijöitä. Minulle sopi hyvin sekin, vaikka vanhempi tyttäreni on saanut nimensäkin Buddy Hollyn vaimon mukaan. Ei olekaan ihme, että näyttelyiden iltabileissä esitettävä musiikki herättää paljon keskustelua, suuntaan ja toiseen. Monille tuossa elokuvassa esitetty musiikki antoi sen mallin, millaista musiikkia tällaisissa autoissa kuului oikeasti kuunnella. Listaa voisi varmasti jatkaa paljon pidemmällekin, mutta tavalla tai toisella rock on olennainen osa tätä harrastusta. Sitä odotellessa kotimaisen näyttelykauden aloittaa kuitenkin perinteiseen tapaan helmikuun alkupuolella Kaapelitehtaalla järjestettävä Kustom Kulture Show, ja seuraavaan numeroon on luvassa myös raportti Pomonan Grand National Roadster Show’sta, joka viettää 75-vuotisjuhliaan. Luvassa on järjestäjän mukaan suurin ja paras näyttely tähän saakka, joten odotamme mielenkiinnolla. 3 AMERIKAN RAUTA 1/2025 Pääkirjoitus Juhlat eivät ole ohi ”R ock and roll has been going downhill ever since Buddy Holly died” on lause, joka on tuttu varmasti kaikille vähänkin pidempään tämän harrastuksen parissa aikansa viettäneille. Mikä sitten miellyttää parhaiten kaikkia, on hyvä kysymys, kun kaikkia ei pysty miellyttämään. FHRA:lta kerrotaan, että tänä vuonna driftingistä ja mopoista kiinnostunutta yleisöä sankoin joukoin lavan edustalle vetäneet nykymusiikkiartistit siirtyvät toiselle lavalle 7-halliin ja jenkkihallissa soi jälleen perinteinen rock. Pääsiäisen näyttelyn suhteen viimevuotisesta harmistuneille onkin luvassa parannusta. Välillä kuulee kuitenkin valitusta siitä, että onko siellä aina soitettava sitä samaa dynkydynkyä, eikö välillä voisi olla vaikka countrya tai soulia. Viime American Car Show’n jälkeen kuului soraääniä, kun pääesiintyjinä kutoshallissa olivatkin perinteisten rockartistien sijaan räppärit ja Tiktok-polven suosikit. Usein esiintyjävalinnoissa on pysytelty aika juuritasolla, mutta välillä tulee vastaan suorastaan yllättäviäkin valintoja, kuten Haapsalun American Beauty Car Show’n perjantain pääesiintyjänä pari vuotta sitten nähty Ugly Kid Joe, joka oli allekirjoittaneen mielestä hyvä
Ilmoitusasiakas on vastuussa ja korvausvelvollinen mainontansa aiheuttamista mahdollisista vahingoista kolmannelle osapuolelle ja/tai Viipalemediat Oy:lle. 03 2251 948 (ma–pe 8.30–16.00) tilaajapalvelu@amerikanrauta.fi Päätoimittaja Tomi Eronen Avustajat Tuukka Erkkilä, Jussi Löppönen, Pasi Kekarainen, Janne Kutja, Marco Planting, Olli Lehtinen, Petri Ruokamo, Eero Kumanto, Marko Salmi, Robert McCarter, Beto Mendoza, Kari B. lakko) voida julkaista lehti ei vastaa tästä mahdollisesti aiheutuvasta vahingosta. Jos kuitenkin lehti julkaisee tilaamatta lähetettyjä kirjoituksia ja/tai kuvia lehdessä tai verkkosivuillaan, katsotaan tekijän luopuneen em. 06 2810 100 Hallituksen puheenjohtaja: Ari Isosomppi Postiosoite Amerikan Rauta, PL 350, 65101 Vaasa Ilmoitusmyynti Peppe Haapala: 050 4147 559 Susanne Ripsomaa: 050 4147 553 www.amerikanrauta.fi > Mediakortti Sähköiset osoitteet toimitus@amerikanrauta.fi myynti@amerikanrauta.fi materiaali@amerikanrauta.fi etunimi.sukunimi@amerikanrauta.fi Painopaikka PGM Myynti R-Kioskit, huoltoasemat, marketit ja Lehtipisteet kautta maan ISSN 2243-4550 Tämän tuotteen paperi sekä tuotantoprosessi ovat sertifioidusti ympäristöystävällisiä. materiaalin tekijänoikeuksista Viipalemediat Oy:n hyväksi lähettäessään materiaalin lehdelle. Mikkonen, Petteri Hautamaa, Veli Vartiala, Markku Pahkajärvi Tuotantopäällikkö Tomi Saloniemi Ulkoasu Sari Mantila Kustantaja Viipalemediat Oy Puh. Tilaajapalvelu Puh. 4 AMERIKAN RAUTA 1/2025 Toimitus. Huomautukset on tehtävä kirjallisesti 8 päivän kuluessa ilmoituksen julkaisemisesta tai tarkoitetusta julkaisuajankohdasta. Materiaali: Viipalemediat Oy ei vastaa tilaamatta lähetettyjen kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä eikä palauttamisesta. Viipalemediat Oy:n vastuu ilmoituksen poisjäämisestä tai virheestä ilmoituksessa rajoittuu ilmoituksesta maksetun määrään palauttamiseen. Ilmoitukset: Mikäli hyväksyttyä ilmoitusta ei tuotannollisista tai muista toiminnallisista syistä (esim. Copyright: Osittainenkin aineiston lainaaminen ilman Viipalemediat Oy:n kirjallista lupaa on kielletty
1/2025 56 HarleyDavidson Softail ’85 16 Plymouth Cuda ’73 10 Täs s ä num e ro ss a 6 AMERIKAN RAUTA 1/2025. 39 AMC Javelin SST ’69 Detroitin muskelit kuuluvat niihin aikakauden tunnetumpiin, mutta myös Kenoshassa valmistettiin kauniita sporttimalleja. Viimeisin, Swamp Queeniksi nimetty rottarodi edustaa jotain, mitä on meillä päin harvemmin nähty. 34 Kenworth K100C ’83 Kaavilaisen Tuomo Tukiaisen ensimmäisen jenkkinupin värikäs historia sisältää tupakan salakuljetusta, romuttamiselta pelastumisen ja pieleen menneen ostoreissun ennen jalostumistaan Silicone Express -showkuorkiksi. 28 Chevrolet C10 Fleetside ’79 Oululaisen Pete Karjalaisen matala squarebody valmistui kolmen vuoden ahkeran rakentelun tuloksena. kannessa: Ford A Tudor ’31 Nro 79. 16 Plymouth Cuda ’73 Helsinkiläisen Ari Martin ’Cuda ei ole mikään matching numbers -keräilymalli, vaan hyvistä osista koottu yli 600-heppainen muskelimörkö. 22 Ford Pickup ’39 Lahtelainen Sampo Ahonen tuli hankkineeksi viime vuosikymmenen lopulla epämääräisen osakasan, josta jalostui kustompickis nimeltään Pervitin Express. Sen todistaa porvoolaisen Kari Anttosen musta kaunotar. ESITTELYSSÄ 10 Ford A Tudor ’31 Pasi Poudan autoja on nähty Amerikan Raudan sivuilla jo useampaan otteeseen
kerran japanilaisen rakentelun kerma. 78 West Coast Tour Kun Amerikan länsirannikolle suunnataan, riittää yleensä tapahtumia kierrettäväksi. 50 VW Beach Buggy ’67 Hot Rodien ja rantakirppujen syntytarinoissa on paljon yhteistä. 7 AMERIKAN RAUTA 1/2025. 76 Kutjan kuva Sampo Ahosen ”Pervitin Express” Ford koki jalostusta pysyen kuitenkin uskollisena monille jo tehdyille valinnoille. 56 Harley-Davidson Softail ’85 Haaveiltuaan omasta Harrikasta kevariajoilta saakka Mikko Riila päätti rakennuttaa itselleen sen unelmiensa chopperin täysin oman makunsa mukaisesti. Johan Gröndahl päätti ennakkoluulottomasti yhdistellä myös muita piirteitä näistä rakentelusuuntauksista. ARTIKKELIT 64 Best In Low – Lowridereiden ytimessä Petersenin automuseo Los Angelesissa on tunnettu monista uskomattoman hienoista näyttelyistään. VAKIOT 8 Rauta-annos Kukkula sai uuden kuninkaan, mutta vielä kovempi tulokas on luvassa. Viimeisin niistä esittelee lowridereita ja niiden historiaa. TAPAHTUMAT 60 Big Wheels Winter Show Jyväskylän paviljongilla järjestettiin ensimmäistä kertaa joulukuun puolivälissä oikea sisänäyttely! 70 Yokohama Hot Rod Custom Show Yokohamassa oli esillä jo 33. Niin tälläkin kertaa, kun 11 päivän aikana käytiin kaiketi 11 eri tapahtumassa. 70 Yokohama Hot Rod Custom Show 60 Big Wheels Winter Show 28 Chevrolet C10 Fleetside ’79 44 Chevrolet Impala STW ’66 Juukalaisen Joni Kuosmasen Impala on uutena Suomeen tuotu isolohkofarmari, jonka hyvä stance näyttää kulkevan perintötekijöissä
Tällä kertaa valmistajana ei kuitenkaan ole International, vaan uusi, vuonna 2022 perustettu Scout Motors, ja linjoiltaan kovasti sitä vanhaa Scoutia mukaileva auto on täys sähköinen. Uusi kukkulan kuningas Tullessaan markkinoille vuonna 1990 Corvetten uusi huippumalli ZR-1 tunnettiin nimellä ”King of the Hill”. Valmistus tapahtuu Blythewoodissa, Etelä-Carolinassa 4000 työntekijän voimin. Toistaiseksi Zorasta ei ole nähty kuin camoteipatun protomallin vakoojakuvia, mutta sen uskotaan tulevan markkinoille loppuvuodesta 2025 tai keväällä 2026. Toinen samantyyppiseen kulttimaineeseen noussut meillä tuntemattomampi malli on muotoilultaan vahvasti samankaltainen Internationalin Scout, ja Fordin tuotua markkinoille uuden retro-Broncon, on nyt uuden Scoutin vuoro. Vuonna 2027 markkinoille kaavaillut mallit ovat Traveler SUV sekä Terra Truck, joista jälkimmäinen on nimensä mukaisesti avolavaversio. Volkswagenin omistaman brändin uutuusautot ovat oikeasti amerikkalaisia, ja ne suunnitellaan Novissa, Michiganissa. Scoutin paluu Fordin ensimmäisen mallipolven Bronco edustaa koti markkinoillaan jotain sellaista, jota suomalaisittain on edes vaikeaa käsittää. Kovin tarkkoja tietoja Scoutin detaljeista ei ole vielä julkaistu, mutta auton voi jo varata itselleen. Uusi 8. Samaan aikaan, kun synkkä viesti polttomoottoriautojen kuolemasta on leijunut media-alan ammattilaisten näppäimistöjen yllä on markkinoille tullut aina vain tehokkaampia polttomoottorikäyttöisiä automalleja. Uuden ZR1:n tultua julki on sittemmin huhuttu, että Chevrolet olisi tuomassa markkinoille vieläkin julmemman Zora-mallin, joka on tietysti saanut nimensä Corvetten luojana tunnetulta Zora Arkus Duntovilta. Zorassa yhdistyy ZR1mallin polttomoottori sekä sähköhybriditekniikka, ja sen on arvuuteltu tuottavan peräti 1 224 hevosvoiman huipputehot! On myös varsin todennäköistä, että malli olisi E-Rayn tapaan nelivetoinen. 8 AMERIKAN RAUTA 1/2025 Uutispalsta Toimittanut: Tomi Eronen. sukupolven ZR1 on myös nopein Corvette koskaan, ja sille mitattiin huippunopeudeksi Saksassa Papenburgin testiradalla huima 375,92 km/h. Chevrolet pisti pakan sekaisin lanseeraamalla E-Ray-nimen saaneen hybridi-Corvetten yläpuolelle uuden 2025 mallin ZR1:n, jonka LT7-moottori on 1 078 hevosvoimallaan tehokkain koskaan amerikkalaisessa tuotantoautossa käytetty. Dodgen Challenger Demonhan nosti ennen sitä rajan toiselle tuhannelle, ja oli General Motorsin vuoro nokitella. Kaikkihan muistavat Fordin ja Dodgen keskinäisen leikin, kun Raptor-liskon mukaan nimetyn tehomallin kukistajaksi lanseerattiin vielä hiukan tehokkaampi RAM TRX, eli T-Rex. Nyt kukkula on saamassa uuden kuninkaan
SEMA Show Las Vegas Convention Center T apah tuma t. Drag Racing SM Motopark, Virtasalmi 6.6. Pienoismallipäivä Tredu Tampereen Kauppaoppilaitos 29.3. FHRA Cruising Pre-Party Malmin lentokenttä, Helsinki 1.8 FHRA TEST Kalajoki 2.–3.8. FHRA Cruising Pre-Party Malmin lentokenttä, Helsinki 12.–13.7. Kadunmiehen kiihdytyspäivä Vesivehmaan lentokenttä 5.9. FHRA American Car Show Helsingin Messukeskus 26.–27.4. FHRA Cruising Pre-Party Malmin lentokenttä, Helsinki 7.6. FHRA Cruising Pre-Party Malmin lentokenttä, Helsinki 23.5 FHRA TEST Motopark, Virtasalmi 24.5. Forssan Pick-Nick Pilvenmäen ravirata, Forssa 16.8. October Swap Meet Teivon Ravikeskus, Tampere 4.–7.11. Kadunmiehen kiihdytyspäivä Vesivehmaan lentokenttä 28.–29.6. Classic Car Parade Senaatintori, Helsinki 24.–25.5. Drag Racing SM TBA 4.7. Vintageland 2025 Aino Areena, Järvenpää 12.4. Rod & Kustom Swap Tomahawk Town, Kaasutintie 17, Helsinki 18.–20.4. MP-Messut Messukeskus, Helsinki 31.1.–2.2. 75th Grand National Roadster Show Fairplex, Pomona USA 8.-9.2. FHRA Cruising Pre-Party Malmin lentokenttä, Helsinki 5.9 FHRA TEST Motopark, Virtasalmi 6.–7.9. Drag Racing SM Kalajoki 3.8. 31.1.–2.2. American Beauty Summer Meet Haapsalu, Viro 19.7. Big Wheels Summer Meet Poleeni, Pieksämäki 1.8. Kustom Kulture Show Kaapelitehdas, Helsinki 22.2. Winter Swap Meet Teivon Ravikeskus, Tampere 29.–30.3. Drag Racing SM Motopark, Virtasalmi 11.10. Hot Rod & Rock Show Tampereen Messuja Urheilukeskus 2.5
Viimeisin, Swamp Queeniksi nimetty rottarodi edustaa jotain, mitä on meillä päin harvemmin nähty, eikä jätä varmasti ketään kylmäksi. 10 AMERIKAN RAUTA 1/2025. Pasi Poudan autoja on nähty Amerikan Raudan sivuilla jo useampaan otteeseen. SUOKUNIN GATAR Teksti: Tomi Eronen • Kuvat: Tuukka Erkkilä Ford A Tudor ’31
SUOKUNIN GATAR 11 1/2025 AMERIKAN RAUTA
”Silloin 2017 purin tämän Tudorin, ja myin täällä museota pitävälle Hirvosen Mikalle kaikki ylijäämäosat. Sen teki kaverin suosittelema tehokkaiden lättäpäiden tekijänä tunnettu kotimainen rodirakentaja.” Tavoitteena oli pirteä, iso lättäpää, ja noin 300-kuutiotuumaiseksi kasvatettuun moottoriin hankittiin tuolloin uudet Navarron kannet sekä imusarja. Lohkoa ei ollut edes porattu, vaikka siinä oli uudet männät. ”J ossain vaiheessa tuli katseltua niitä Ricky Bobbyn autoja Jenkeistä, ja tuli semmoinen ajatus, että olisi hienoa tehdä tuon tyylinen joskus”, Pasi Pouta aloittaa. 9-tuumaisen lukollisen perän taisin ostaa Long Beachin swapistä. ”2016 vuotta se taisi olla. ”Ebaystä minä sen löysin, taisi olla Michiganista. Hyvän kuuloinen paketti siis, vaan eihän homma kerralla maaliin mennyt. Männätkin olivat käytännössä liian pienet. Nokka oli mikä lie vanha ja syöpynyt ja öljypumppukin osoittautui vanhaksi.” Mittasuhteiltaan muokattu. ”Siinä oli vääränkokoiset runkolaakeripukit ja soikeat sylinterit. Kyseessä oli tosiaan varsin hyvä aihio, kovapeltinen ja osiltaan melko täydellinen. Muutaman muutoksen jouduin tekemään siihen myöhemmin, esimerkiksi etupalkkia jouduin muokkaamaan, jotta sain syylärin tipahtamaan sen taakse nätisti oikeaan linjaan. Katon puurakenteet sekä ohjaamon poikkituki on tehty kevyestä ja helposti työstettävästä keisaripuusta. Se oli ihan kokonainen, täysin rakentelematon auto, jossa oli alkuperäinen tekniikkakin paikallaan”, hän jatkaa suokuningattareksi jalostamansa A Tudorin tarinaa. 12 Ford A Tudor ’31 AMERIKAN RAUTA 1/2025. Moottoriin tuli Mercuryn takokampura, Scatin H-profiiliveivit, takomännät, kevennetyt Manleyn teräsventtiilit sekä virinokka. Oviin piti tehdä myös pari pientä paikkaa. Se piti viedä lopulta Jämsenille uudelleen rakennettavaksi. Talvella sen löysin ja keväällä se tuli sitten Suomeen. Laatikkopalkin vaihdoin myös purettavaan, kun sen oli Jani tehnyt kiinteäksi”, Pasi jatkaa. Samalla reissulla käytiin siellä Tardellin luona, sieltähän minä ostin sen ’28 Roadsterin”, mies jatkaa tarkoittaen sitä jo viitisen vuotta takaperin Amerikan Raudassa valmiina esiteltyä sinistä Aakkosta. Oven etupuoliset helmat Jani teki uusiksi ja katon etukulmiin vaihdettiin peltiä. Ne tulivat sitten auton mukana Suomeen. Lohkoa ei ollut edes pesty kunnolla, vaan sieltä löytyi öljypohjasta hetken ajelun jälkeen hirveä savi, kun paskat olivat lähteneet kiertämään. Iivanaisten kautta se tuli Kuopioon. Takapyöränupotukset muotoiltiin uusiksi, ja taka-akselin syvennyksen Jani teki Vaihdekepin nuppi on vanha miekan kahva, jonka Pasi löysi aikoinaan antiikkiliikkeestä Japanista. ”Ei korissa hirveästi mätävikaa ollut. Turusen Jari osti sillä reissulla Selänteen vanhan ’68 Cadillacin, jolla ajeltiin siellä, ja lyötiin se sitten lähtiessä täyteen tavaraa. Melko pian osiakin alkoi kertyä, itse asiassa iso läjä tuli kertarysäyksellä. Sittenhän se oli pitkään tavallaan odottelemassa vuoroaan, kun oli noita muita projekteja.” Virkeä lättäpää. Kylmänä se piti vähän aikaa hyvät öljynpaineet, mutta lämmetessä ne hävisivät sitten. ”Se oli hyvä, kun käytiin siellä So-Calin tehtaalla, ja siellä oli esimerkkialusta, josta vain osoittelin osia, mitä tarvitsen itselleni. Etupään ripustukset sieltä tuli kaikki, samoin jarrut ja ne Buick coverit niihin. Ja mikä tärkeintä, siinä oli hyvä, aito patina, jonka Pasi halusi säilyttää. ”Keväällä 2017 lähdimme tuttujen automiesten kanssa Kaliforniaan, ja sillä reissulla tuli ostettua aika paljon osia tuohon”, Pasi kertaa. ”Korin vein sitten Huhtamäen Janille, joka channeloi ja choppasi sen ja rakensi myös rungon minulle mieleiseksi. Silloin jo tilasin myös tuon moottorin
Koriahan lyhennettiin takaikkunoiden kohdalta kymmenen senttiä ja keulaan tuli saman verran lisää pituutta. Optiman Yellow Top -akun asensin taka-akselin etupuolelle oikealle, vasemmalla puolella on nyt se jarrutehostimen alipainepumppu. ”Pakosarjat ja putket tein itse rosterista, Mäkisen Jannelta tuli laipat. Runko on siis alkuperäisen mittainen. Kiiltäviä näyttelypelejä kun tallista löytyi jo ennestään. 13 1/2025 AMERIKAN RAUTA. Kojetauluhan on ’40 Fordin, ja sitä on vain vähän kavennettu. Tein sen alle pienen lämmityslaitteen jonkun työkoneen kennoa hyödyntämällä.” Piilossa modernisoitu. ”Kardaani on jostain Mustangista, sen muokkasin itse sopimaan tähän. Koriahan lyhennettiin takaikkunoiden kohdalta kymmenen senttiä ja keulaan tuli saman verran lisää pituutta. Ruskeaa antiikkinahkaa ja alligaattorinnahkaa yhdistelevä verhoilu on todella tyylikäs. Kojelaudan maalasin myös samalla tekniikalla, siitä tuli minusta ihan hyvännäköinen. Jarrutehostimen asensin kojelaudan alle. Siellä on se Kugelin systeemi, jolla sen saa 90 asteen kulmaan. ”Uudet korjauspellit maalailin sopimaan kokonaisuuteen sprayllä ja sinipiian sienellä kuviota töpöttäen. sikkikoneella. Heikuran Ollilta löytyi onneksi Strangen osia, joilla sai tehtyä tuosta niin leveän, kuin vain löytyi vetareissa pituutta”, Pouta muistelee. Alipainetehostinhan siinä on, mutta se on varustettu sähköisellä pumpulla.” Vaihteistoksi tuli nelivaihteinen TH700-automaatti, jonka remontoi Kari Koskinen, joka teki autoon myös turbiinin. Kardaanitunnelin päälle sijoitettu päävirtakytkin on Flying Choppersin Andyn valmistama Bitch Switch. Kojelauta on ’40 Fordin samoin kuin rattikin. Linjat niille menevät kardaanitunnelin sisäpuolella siististi piilossa niille tehdyissä kiinnikkeissä”, Pasi selittää. Jani choppasi kattoa vähän eri tavalla kuin Ricky Bobby, tässä linja on kiilamainen.” Pasi halusi säilyttää auton patinapinnan ihan siksikin, ettei se ole liian arka käytössä. ”Sitten, kun sitä perää ruvettiin sovittelemaan runkoon, niin sehän olikin ihan liian kapea. 60 litran alumiininen bensatankki tuli taka-akselin takapuolelle, ja siihen tuli sähköinen bensapumppu. Yhtenä detaljina alkuperäinen tankinkorkki toimii nyt jarrunestesäiliön korkkina. Ovipahvien yläosat ovat kuvioitua okumevaneria ja Pasin omaa työtä. Siitä minun ’47 pickupista jäi ylimääräiseksi luukku, jonka asensin tähän, ja sen kautta pääsee bensapumppua huoltamaan
Ovien tekstit ja Swamp Queen -nimen rodin perään maalasi australialainen, maailman parhaaksi tekstimaalariksikin kehuttu Jeff Marshall. ”Takavaloiksi laitoin pienet E-hyväksytyt ledit, jotka asensin korin alakulmiin. ”Etsin pitkään sopivia etuvaloja ja meinasin ostaa jo uudet ’32:n valot, joiden kanssa renkaat eivät olisi kuitenkaan mahtuneet kääntymään. Aiempienkin projektiensa puuosat itse tehnyt ja erikoisiin puulajeihin tykästynyt Pasi teki tietysti myös Tudorinsa korin puutyöt itse. Keisaripuuta ja okumea. Jenkeistä tilasin joltain tukkurilta tuota krokotiilinnahkajäljitelmää, jolla Verhoilupaja verhoili ne ja nuo omatekoiset penkit. Sieltä sai myös erivärisiä neppareita aluslevyineen, joilla sai katon siististi koriin kiinni.” Ikkunat Pasi tilasi hieman punertavina paikallisesta Kimmelux-lasiliikkeestä. ”Ne ovat vielä ihan lailliset arvoiltaan, tummensivatkohan ne 25 prosenttia”, Pasi kertoo ja summaa sitten: ”2022 ja 2023 talvet sitä tuli sitten loppupeleissä tosissaan rakennettua, ja se valmistuikin 2024 kevään näyttelyihin. Maski on ’32:n, jota on chopattu ja kallistin sitä myös. ”Mannermaan Pekka maalasi straipit sisälle ja ulos, ja ovien kuvat teki hollantilainen Jasper Andries. ”Pelottaa aina noissa rodeissa, että millaisia ne on ajolleen, mutta tämä on noine Excelsioreineen ihan hyvä ajaa”, mies kehuu. Okumevanerista tein sitten ovipahvit, jotka verhoiltiin osittain. Katon etureunaan löytyi venetarvikeliikkeestä alumiinikourua, johon pujotetaan kattoon ommeltava nauha, joka tiivistää sen. Verhoilupajan kanssa tehtiin rättikin. Siinä oli kaikennäköistä muuta projektia välissä, oli se Roadster ja sitten tuli pari talvea rakenneltua Saksasta löytämääni vanhaa amerikkalaista Little Caesar -alumiiniasuntovaunua. Valonkannakkeiksi tuli rosteriset So-Calin tarvikkeet, joista piti toinen lenkki kääntää eri asentoon. Siihen tehtiin seinät ja piiloon jäävät peltihommat kaikki. Samalla miehet maalasivat mukana olleeseen lääkärinlaukkuun Medicine Man -tekstin sekä kobranpään.” Vähän ranskalaistakin. Tein siihen takapuolelle semmoiset kolmiot, että sai sen takalinjan pystyyn sivusta katsoen”, mies selittää. Niemeläisen Teron edesmenneen isän varastoista löytyi sitten jonkun 50-luvun Citikan valot, jotka olivat käyttämättömät, mutta sopivasti pintaruosteessa tällaiseen autoon”, Pasi kertaa onnekasta sattumaa. Se on vähän niin kuin palsa, nopeakasvuista ja kevyttä puuta, jota on helppo työstää. Orkkisrunkokin oli aika vetelän oloinen, niin tein siihen RHS:stä vähän tukevamman.” Ovien tekstit ja Swamp Queen -nimen rodin perään maalasi kevään 2024 Kustom Kulture Show’ssa australialainen, maailman parhaaksi tekstimaalariksikin kehuttu Jeff Marshall. Keskellä on orkkistakavalo. Varmasti Pasi olisi Tudorillaan jo paljon enemmän ajanutkin, mutta viime kesän ajelut taklasi tehokkaasti toistuvasti oireillut moottori. ”Puuosat tein keisaripuusta. Merkittävä osa Pasin rottakuningattaren ulkonäköön on myös oikeannäköisillä renkailla ja pinnavanteilla, jotka tilattiin Rally Americalta Jenkeistä. Etuvanteet ovat 18-tuumaiset ja takana on kaksi tuumaa isommat. Choppaus, channelointi ja takaikkunan kohdan lyhentäminen samalla, kun keula on pidentynyt ovat olleet omiaan tekemään mittasuhteista melko villin näköiset. 14 Ford A Tudor ’31 AMERIKAN RAUTA 1/2025
15 1/2025 AMERIKAN RAUTA. Rally American vanteet ovat edessä 18ja takana peräti 20-tuumaiset. Tällä kertaa moottoriin tulee myös erilainen nokka sekä Rossin männät, jospa siitä vihdoin tulisi sellainen, kuin olisi pitänyt tulla jo ensimmäisellä kertaa. Vaikka Swamp Queen on tyylillisesti rottarodi, on sen detaljointi viety hyvin pitkälle. Alusta: So-Cal Speed Shopin rosterinen 4" droppaava akseli, reilusti muokattu zetattu runko, rosteriset wishbonet, Vegan ohjaussimpukka ohjausiskarilla, poikittaistuet edessä ja takana, coiloverit 250 lbs jousin, nelilinkki taka-akselilla. Siinä jää niin ohuesti sitä tiivistepintaa, ettei siinä kestä tuollainen tavallinen tiiviste. Noin 300-kuutiotuumaiseksi kasvatettua lättäpäätä on piristetty Navarron kansilla, jyrkemmällä nokalla ja kahdella kaasuttimella. Olihan siinä koneessa semmoinenkin juttu, että kun ensimmäisen kerran laitoin siihen nesteet, niin ne valuivat toisen kannen välistä suoraan pihalle. Kesällä hankin uudet kamat siihen, mutta ei se siitä parantunut yhtään. Renkaat: Excelsior Stahl Sport Radial 5,5x18 ja 6x20. Oikealla rengasja vannevalinnalla on valtava merkitys kokonaisuudelle. Vihreä-valkoiset straippikuviot ovat Mannermaan Peksun käsialaa. Laitetaan nyt tilalle liiman kanssa metallinen.” Paraikaa lättäpää onkin taas työn alla uudella rakentajalla, Vintage Motorsin Jämsenin Timolla, joka käy sen kokonaan läpi. Sisusta: ’40 Fordin ratti ja kojelauta mittareineen, omatekoiset penkit, B&M 80775 -shifteri, johon sovitettu vanha japanilainen miekan kahva. Timon on tarkoituksena käyttää se penkissä nyt, kun se rakennetaan uudestaan.” Faktat Ford A Tudor ’31 Omistaja: Pasi Pouta, 56 • Paikka: Joensuu Moottori: 300 cid Flathead V8, ’52–53 Mercuryn takokampiakseli, Scatin 7" H-Beamveivit, Rossin männät, Navarron kannet ja Manley Pro-Flow kevennetyt teräsventtiilit, Iskyn G-185-venttiilinjouset ja retainerit ja Comp Camsin lukot, ja Navarron imusarja, Stromberg 97 -kaasuttimet, virinokka, billetjakaja, alumiininen vesipumppu ja öljypohja, omatekoiset rosteripakosarjat ja pakoputket. Kori: Chopattu ja channeloitu, koria lyhennetty takaikkunan kohdalta 10 cm ja keulaa jatkettu saman verran, pyöränsyvvennykset muotoiltu uudelleen, 50-lukuisen Citroenin ajovalot, alkuperäinen takavalo keskellä, E-hyväksytyt ledit kulmissa. Renkaan yläpinta tuleekin yli reilusti chopatun ja channeloidun Tudorin ikkunalinjan. Kävi lopulta ilmi, että siinä jumi lämmetessä ne vastapainolimput, joten en ruvennut sitä enää rassaamaan enempää, vaan ostin Timolta siihen uuden vanhan näköisen billet-jakajan. Nyt siinä kävi sitten Pistohiekan kisoissa niin, että kone rupesi huohottamaan ja huomasimme, että kansitiiviste oli mennyt. Voimansiirto: TH700R4-automaatti, 9" lukollinen perä. Myös alusta on kuin uudesta autosta. Jarrut: So-Calin Wilwood-levyjarrut Buick coverein edessä, rumpujarrut, kaksipiirinen tehostettu pääsylinteri. Kiitos: Jani Huhtamäki, Benzboy, Teros Garage, Vintage Motors, Åke Kolehmainen, Olli Heikura, Verhoilupaja. ”Alkuun moottorissa oli magneettosytytys, mutta lämmetessä siinä hävisi kipinä. Niiden ilmanputsarit on tehty lättäpään öljypumpun imusihdeistä. Ajovalot ovat kotoisin Citroenista ja etupään levyjarrujen päällä on So-Calin Buick-tyyliset kuoret. ”Pitäisi siitä joku 200 heppaa saada. Vanteet: Rally American 18x5,5" pinnavanteet edessä, 20x5,5" pinnavanteet takana
Pitovaikeu ksia riittämiin Teksti ja kuvat: Tomi Eronen Plymouth ´Cuda ’73. Helsinkiläisen Ari Martin pirteänkeltainen ’Cuda ei ole mikään matching numbers -keräilymalli, vaan hyvistä osista koottu muskelimörkö, jonka pellin alta löytyy lähes 630 heppaa tuottava 505-kuutiotuumainen stroker. 16 AMERIKAN RAUTA 1/2025
Pitovaikeu ksia riittämiin 17 1/2025 AMERIKAN RAUTA
Voima vakuutti. Se oli ilmeisesti ollut kyllä aika mätä siellä, mutta hyvin tämä oli tehty”, Niemi kehuu. Suomeen tullessa Cuda oli varustettu alkuperäisellä sierainkonepellillä ja Niemi koristeli autoa AAR-mallin takaspoilerilla. Peltosella ollessa Cudan ajettavuutta parannettiin Borgesonin nopeammalla ohjaussimpukalla, etupään putkitukivarsilla ja Konin iskareilla. ”Se tuli Teksasista autoharrastajalta, jolla se oli ollut ihan pieninä palasina. ”Silloin olinkin kaksi vuotta vailla autoa. 505-kuutiotuumaiseksi stroukatun isolohkon voima teki Ariin heti kättelyssä sellaisen vaikutuksen, että kaupathan autosta tuli. ”16 000 markkaa se maksoi. Pari vuotta museoCudalla ajeltuaan Jate myi sen tuttavalleen Tuomas Peltoselle, joka tykkäsi ajaa sillä suhteellisen raskaalla kaasujalalla, ja niinpä 440 alkoi osoittaa luovuttamisen merkkejä. Sen Satelliitin mä vaihdoin sen sitten kaverin kanssa kesken ravintolaillan ’76 Monacoon, jossa oli punainen plyyshisisusta, tytöt tykkäsivät.” Tuon luukkulamppuisen Monacon Ari myi mennessään tekuun opiskelemaan. Se oli ’70 neliovinen tolppa”, Ari Martti kertaa historiaansa Moparien parissa. ”M ä oon alkanu harrastuksen siitä, kun täytin 18. Viisi vuotta silloin olin töissä Nesteen tankkereilla. Sitten hankin ’72 Chargerin, ja sen jälkeen tulikin tuo Pontiac, joka mulla on ollut yli 30 vuotta”, Martti kertoo tarkoittaen hänellä ollessaan valkoisesta keltaiseksi muuttunutta ’69 GTO -avoa, joka on hänellä edelleen. ”GTO:n rinnalle hankin toiseksi autoksi kolmesatasen Chryslerin, ’70 avon, joka ehti olla minulla kolmisen vuotta, jonka aikana siihen tehtiin mittavat peltityöt ja koneremontti. Koria jäykistettiin Hotchkisin rungonyhdistäjillä ja taka-akselille asennettiin 18 Plymouth ´Cuda ’73 AMERIKAN RAUTA 1/2025. Sen myin kaverille, joka halusi sen hääautokseen, ja sitten ostin tämän ’Cudan”, hän jatkaa. Muskelia museoautoon. Silloin armeijan jälkeen vuonna 1980 hankin Satelliten. Sen myin Bre-Vir Autoon ennen kuin ostin tämän nykyisen kämpän 1990-luvun laman aikaan. Cudan oli tuonut maahan Teksasista kesällä 2011 niin ikään Tampereen suunnalla vaikuttava Jate Niemi. Mentiin kolmisen vuotta takaperin Loviisan ACDC:n tapahtumaan ja siinä tuli sitten semmoinen, että tää on saatava.” Auto oli tullut Tampereelta Tuomas Peltoselta vaihtokaupoissa Arin sipoolaiselle tuttavalle, ja oli kaupan. Kyljet siihen oli esimerkiksi vaihdettu todella nätisti, samoin pohja. Tehtaalta 340-moottorilla varustetun ja jo alkuaan Lemon Twist -keltaisen auton keulalla oli sen tullessa maahan vakiokuntoinen 440, ja sellaisena Niemi museorekisteröi sen. Ei Ari silti Mopareita unohtanut, vaan joku niiden pariin on vienyt aina vaan uudestaan. ”Ensimmäinen kuuden kuukauden palkka, jonka sain laivasta, meni siihen”, mies jatkaa. Tumppi päätyikin teettämään sen tilalle virkeämmän stroker-tekniikan ja jalosti autoa muutenkin monin tavoin. ”Sehän oli vähän semmoinen äkkipäätös. Sitten tuli Dusteri, se oli 383:lla ja nelivaihteisella
Tuff Wheel on kuitenkin nahkapintainen ja koristeltu keltaisilla tikkauksilla toisin kuin tehtaan jäljiltä. Caltracksit. Lopulta Tumppi kyllästyi, ja vei moottorin Rantakarille rakennettavaksi”, Jate muistelee. ”Tumppi teetätti ensin siihen yhdellä jätkällä stroukkikoneen, mutta ei sitä saatu toimimaan sitten millään. ´Cudan konepeltiin teki peltisen scoopin oriveteläinen Eyeball Products. 19 1/2025 AMERIKAN RAUTA. Tumppi menehtyi pian autosta luovuttuaan hyvin nopeasti edenneeseen vakavaan sairauteen aivan liian nuorena. Centerlinetyyliset aluvanteetkin vaihtuivat klassisempiin hopeanharmaisiin Rally Wheelseihin. Konepellille tehtiinkin Eyeball Productsilla Orivedellä isokokoinen scooppi ja samalla konepellistä tuli musta. Sisustaltaan Cuda on melko lähellä alkuperäistä. Suomeen tullessa 15 vuotta takaperin ´Cudan kylkiä koristivat yhtenäiset vuosimalliin kuuluvat pitkät raidat. Syy, miksi Cudan rakentelusta ei keskustella Tumpin, vaan sen aiemmin omistaneen Jaten kanssa on ikävä, mutta selkeä. Myös ulkokuori muuttui tekniikan päivittymisen myötä, kun uudelle imusarjalle ja kaasuttimelle ilmanputsareineen tarvittiin lisää tilaa. Scooppi ei ole varsinaisesti kopio mistään Moparin omasta scoopista, vaan ihan omaa designia. Sittemmin ne ovat vaihtuneet AAR-raitoihin ja takaluukun päälle koristeeksi on tullut spoileri. 505-kuutiotuumaiseksi stroukatun isolohkon voima teki Ariin heti kättelyssä sellaisen vaikutuksen, että kaupathan autosta tuli
Uuden, raikkaamman moottorin myötä meni parin kesän ajeluiden jälkeen vaihteistokin uusiksi. GTO:n myin jo kerran, mutta jouduin perumaan kaupat, kun olinkin luvannut sen perinnöksi tyttärelleni”, mies toteaa unohdukselleen nauraen. Yli 600-heppainen stroker. ”Se oli kuulemma pitänyt pahaa ääntä jo dynossa ajettaessa, mutta se oli kuitenkin laitettu kiinni autoon. Ja kyllähän reilut puolitoista tonnia painava Cuda yli 600 hevosvoimalla melkoisen ripeästi kirmaakin. Vaikka alkupään vuosimallit ovat ’73–74 malleja halutumpia, on uudemman mallin perä neljine pyöreine valoineen oikeastaan vanhempaa paremman näköinen. Takakontista löytyy JAZ:in turvatankki. Ei ole ollenkaan sellaista, kuin joskus nuorena, kun niitä piti kierrättää niin pirusti, että menivät mihinkään”, auton nykyisin omistava Ari Martti kiittelee. ”Siihen uusittiin sen verran osia, kuin oli tarvis. Kokonaisuus suorastaan uhkuu muskelia. Siihen ei saanut naulaamatta kuin 17 astetta ennakkoa, mikä on koko lailla puolet siitä, mitä tuommoiseen tarvitsee. Cuda siis saattaisi olla kaupan nimenomaan pitovaikeuksien vuoksi – monellakin tapaa ajateltuna. Nyt näyttäisi, että ensi kesäksi saisi valmiiksi sen”, Martti toteaa toiveikkaana. ”Rouva sanoo, että yksi on myytävä, kun kolmas auto on valmistumassa, eikä talliin mahdu kahta enempää. ”Laatikon rakensi uusiksi keväällä 2021 Ahosen Eki. Lohkokin osoittautui sonic-testissä niin ohutseinämäiseksi, että tilalle päätettiin etsiä vahvempi, kun oli kerran tarkoituksena hakea tehoakin”, Rantakari selittää. Teetän yleensä aina näiden tekemiini moottoreihin custom-turbiinin, niin ne toimivat kunnolla”, Rantakari kertoo. Tomi Rantakarin Pro Street -pajalla Orimattilassa Cudan keulalle rakennettiin nykyinen moottori, joka koostuu 440-lohkosta, Eaglen stroukkikampiakselista ja kiertokangista, Mahlen männistä sekä Edelbrockin Performer RPM -alukansista. Nokaksi hankittiin astetta rajumpi Trick Flow’n rullaversio, kansitiivisteiksi Cometicin valmistamat ja imusarjaksi vaihtui Edelbrockin Victor sekä kaasuttimeksi Quick Fuelin 950 kuutiojalan Brawler. Mustat poliisimallin vanteet leveine renkaineen sopivat häijyn keltamustaan kokonaisuuteen täydellisesti. Se on ollut Virossa tekeillä vuodesta 2018 lähtien. Siihen tuli manuaalikoneisto ja tilasin turbiinin auton speksien mukaan Cope Racing Transmissionsilta. ”Nythän minulla on tosiaan valmistumassa ’70 Chrysler 300 Hurst. 20 Plymouth ´Cuda ’73 AMERIKAN RAUTA 1/2025. Pitovaikeuksia. ”Se lähtee hienosti heti liikkeelle. Samalla kannet portattiin, ja palotiloja kasvattamalla saatiin puristussuhde laskettua sieltä 11 tienoilta 10,5:n tuntumiin.” Kertaalleen rakennetusta moottorista pystyttiin lopulta hyödyntämään oikeastaan vain kannet sekä siihen asennettu stroukkisarja pyörivineen. Jopa niin ripeästi, että Ari on kokenut sen itselleen tarpeettoman rajuksi. Ne kannet mä silloin työstin, siinä piti saada sitä puristusta alaspäin. Tuomas sitten otti minuun yhteyttä, että saisinko minä sen säätöihin. ”Ensin yritettiin saada sitä aivan liian korkeilla puristuksilla nokkaan nähden ollutta moottoria säätöihin, mutta ei sitä saatu millään toimimaan, joten päätettiin rakentaa koko kone uusiksi”, Rantakari kertoo. Tämä on kuitenkin varmaan se, joka ensimmäisenä lähtee. Maksimiväännöksi mitattiin 880 newtonmetriä 4400 kierroksella. Valmistuttuaan moottori käytiin testaamassa Santalan dynossa toukokuussa 2018, missä siitä mitattiin 625,7 hevosvoiman huipputeho. Auton alta kurkistavat monoleaf-jouset, CalTracsit ja rungonyhdistäjät
Kori: Konepelti varustettu Eyeball Productsin tekemällä scoopilla, AAR-mallin raidat ja takaspoileri. Vanteet: Police Wheel 7x15" edessä, 8x15" takana. Alusta: Putkitukivarret ja alkuperäinen vääntösauvajousitus edessä, Borgesonin nopeampi ohjaussimpukka, Calvert Racingin Monoleaf-jouset ja CalTracs traction barsit takana, Hotchkisin rungon yhdistäjät, Konin iskarit. Sisusta: Nahkapintainen Tuff Wheel -ratti keltaisin tikkauksin, alkuperäistyyppinen musta keinonahkaverhoilu, lisämittarit keskikonsolissa. Jarrut: Levyt edessä, rummut takana, tehostin. 21 1/2025 AMERIKAN RAUTA. Tehoa moottorista irtoaa reilut 625 hevosvoimaa ja vääntöäkin on muhkeat 880 newtonmetriä. Teho: 625,7 hv @ 5900 rpm, 880 Nm @ 4600 rpm. Voimansiirto: Vahvistettu TF727-automaatti, Cope Racing Transmissionsin PTC 9.5 -customturbiini, 8 ¾" perä lukolla ja 3,55:1 välityksellä. 505-kuutiotuumaisen stroker-moottorin on rakentanut kiihdytysympyröistä Dustereineen monille tuttu Tomi Rantakari. Renkaat: BF Goodrich Radial T/A 235/60 R15 edessä, General XP 2000 295/50 R15 takana. Kiitos: Tomi Rantakarille onnistuneen moottorin rakentamisesta. Plymouthin kielellä Chryslerin TNT:ksi ja Dodgen Magnumiksi kutsuma isolohkon tehoversio oli Super Commando. Venttiilikoppien teksti kertoo, ettei iskutilavuus ole enää se suurin tehtaan tarjoama 440 kuutiotuumaa. Faktat Plymouth ´Cuda ’73 • Omistaja: Ari Martti, 64 • Paikka: Helsinki Moottori: 505 cid BB V8, Eaglen takokampiakseli, alumiiniset runkopukit, ARP-runkostudit, Eaglen veivit, Mahlen männät, Tomi Rantakarin porttaamat Edelbrock Performer RPM -alukannet, Cometicin kansitiivisteet, Trick Flow’n hydraulinen rullanokka, PAC-venttiilijouset, Edelbrock Victor -imusarja korotuspalalla, Quick Fuel Brawler 950 cfm kaasutin, MSD Pro Billet -jakaja, ohjelmoitava MSD 6 AL -sytytysboksi, Doug’s Headersin peltipakosarjat, 3" rosterinen tuplaputkisto, Milodonin öljypohja, JAZ:in kisatankki takakontissa, Mezieren sähköinen vesipumppu, iso alumiininen jäähdytin
22 AMERIKAN RAUTA 1/2025
Lahtelainen Sampo Ahonen tuli hankkineeksi viime vuosikymmenen lopulla epämääräisen osakasan, josta jalostui kustompickis nimeltään Pervitin Express. Teksti ja kuvat: Tomi Eronen Ford Pickup ’39. 23 1/2025 AMERIKAN RAUTA
Lähinnä koppi. Se on ihan vakiokone, johon on lyöty pikkasen liikaa kaasareita ihan sen takia, että on kiva, että tässä on vähän kiiltävää keulalla.” El Caminon taka-akselin myötä myös perävälitys on varsin pitkä, kevyehkössä lava-autossa kun käytettiin yleisesti poikkeuksellisen harvoja välityksiä. ”Nää haettiin harrastajalta Salon suunnalta. ”Eihän siellä paljon käyttökelpoisia osia ollut. ”Mietin alkuun, että rakennetaanko tämä C10:n tai El Caminon rungolle, minulla kun oli valmiina sellaiset. ”Roditarkoituksessahan ensimmäisenä oli löydettävä etuakselisto, mutta ei sellaista mieleistä tullut juuri silloin vastaan. ”Ei siinä vielä oikeastaan sen suurempaa visiota ollut, tuossa se meidän pihalla nökötti jonkin aikaa. Totesin kuitenkin sitten, että säilytetään pickupin oma akseliväli ja pidetään sillä lailla alkuperäisistä mitoista kiinni”, rakentaja tuumii. Lähinnä koppi. 24 Ford Pickup ’39 AMERIKAN RAUTA 1/2025. Siinä sitten joku päivä kasailin noita minulla jemmassa olleita kuorkin lokkareita sen kopin ympärille ja totesin, ettei se huonolta näytä niiden kanssakaan”, Sampo jatkaa. Niin oli tässäkin, että kyllähän nämä jossain tantereella ovat olleet, sotahommissa.” Selvää oli kuitenkin heti alkuun, että Fordista piti tulla matala. Vähän tajunnanvirtana nämä tuntuu itsellä etenevän.” Osa kerrallaan. El Caminon ohjauksessa kun on se ongelma, että simpukka on akseliston etupuolella.” Koneen ja laatikon Sampo hankki erikseen, yhtenä pakettina kuitenkin. ”Tuo mataluusteema on ollut tärkeä heti alusta asti. Pääasia siinä oli, että tunnistin sen noista kyljen raidoista 30-luvun Fordiksi. ”Onnistuin haalimaan auton oman kantakortin sittemmin, mikä helpotti rekisteröintiä”, Sampo kertoo. Sehän on 307 Letukan pikkulohko sieltä 60–70-lukujen vaihteesta, niissä kun on juuri sopivat tehot tämmöiseen 30-luvun laitokseen. Sellaista lokaritonta pikappia olin kai siitä aikeissa ruveta väsäämään. Mä olen mitoittanut sen niin, että venttiilikopat loistavat konehuoneesta, mutta kyllä siihen vielä konepeltikin mahtuisi. Melkein kaikissa tuntuu olevan vielä naamioväritkin pinnassa. Koria on vähän pudotettu rungolla ja runkoa on kiksattu. Pääasia siinä oli, että tunnistin sen noista kyljen raidoista 30-luvun Fordiksi.” Myyjä ei tosiaan siinä vaiheessa tiennyt edes, mitä tarkalleen oli kauppaamassa. Tässä on S10:n tehostamaton simpukka, minkä ansiosta ei tarvinnut tehdä keulapelteihin mitään pahkoja. ”Näissähän on sikäli jännästi, että siitä riippumatta, että onko kyseessä ollut henkilöautomallin pickup vai isompi kuorkki, niin hytti on ollut aina sama. Eikä ota sitten öljypohja niin herkästi kiinni”, Sampo selittää ja jatkaa sitten: ”Mietin etukäteen, että meneeköhän nuo takalokasuojien päät ensimmäisen kesän aikana puhki, ja olihan se toinen mennyt. ”Samalla reseptillä tein jo Packardin aiemmin. Matala sen piti olla. ”Tuossa on 2,41 lukkoperä, mikä nyt kesällä osoittautui ihan oivalliseksi. Isot lokasuojat tekevät kokonaisuudesta matalan näköisen, vaikka itse tekniikka on ylempänä suojassa matalalla olevien astinlautojen välissä. Päädyin sitten siihen, että liitetään tuohon alkuperäiseen runkoon sen pikkukoppaisen El Caminon akselit.” Etupää tuli siis levyjarruineen Caminosta, samoin taka-akselin 4-link-tuenta. Näitä onkin ollut Suomessa melko paljon aikanaan. Tuohan on niin kevyt koppa, että mukavasti se liikkuu”, Sampo kiittelee. ”M ikähän se vuosi oli, se oli vähän ennen koronaa, kun tuli jostain netin romupalstoilta haalittua halvalla tämmöinen hylsy. Se taisi olla vuonna 2019, marraskuun umpipimeä ilta, kun se tuolta Hartolasta käytiin Kylmäniemen Jounin kanssa kärräämässä”, Sampo Ahonen tarinoi. Tämä kun on tosiaan tehty matalalla ajettavaksi.” Eihän siellä paljon käyttökelpoisia osia ollut. Tuo mottihan sijaitsee tässä autossa aika ylhäällä. ”Tuommoista kasaa kun alkaa hahmottelemaan, niin siinä on paljon mahdollisuuksia, millainen siitä muotoutuu
Nehän ovat samanlaiset kuin edessäkin, mutta ne on muokattu itse tuommoisiksi ponttooneiksi. Tän ikäisessä katossa on alun perin sellainen etunoja, joka chopatessa korostuu, joten mä oon chopannut sitä takaa vähän enemmän, että se piirre poistuu. 25 1/2025 AMERIKAN RAUTA. Ilmajousituksen mittaritoteutus on äärimmäisen pelkistetty. Sen koristeet on tehty kakkuvuoasta. Mukavuuttakin on ajateltu, lattianrajasta löytyy nimittäin 12 voltin virtapiste. Shifteri on lähtöisin C3-Corvettesta. ”Siinä on päällä tuollainen lavan pohja, vai sanooko sitä nyt kanneksi, mutta se voi vähän markkeerata semmoista flatbed-lavaa. Lattiat on pellitetty kokonaan uusiksi. Penkki on kotoisin jostain 70-lukuisesta Oldsmobilesta ja palveli aiemmin Sampon Packardin takapenkkinä. Lokarit hahmottelin niin, että ne tulevat hiukan lavan yli. Ratti on lähtöisin Kuplasta, ja siitä on poistettu äänimerkin kehä ja keskelle on sovitettu muovinen luoti. Sinne mahtuisi leveämmätkin renkaat, ne on nyt 275:t. Kattopeltinä käytin romikselta löytynyttä jonkun Mazdan sopivasti kaarevaa peltiä.” Lavaosan Sampo leipoi kokonaan itse omien visioidensa pohjalta putkikehikon päälle. Takaikkunaa on sen jäljiltä korotettu vähän. ”Koppaa on tietysti saanut vähän pellittää, lattia on tehty uusiksi ja choppaus on tietysti yksi iso muutos. Ne yleiset custom-takavalot. Lavahan kätkee sisälleen bensatankin ja ilmasäiliön, että se on sen tämänhetkinen funktio.” Kojelauta edustaa Sampon omaa designia
”Niihin joutuu oikeasti astumaan, mikä on sinällään harmi, kun tuossa mattamustassa näkyy kaikki jäljet niin selvästi. Sehän on tavallaan makee, kun ei näe niitä pyöriviä pyöriä. Sampo ajatteli alkuun jättävänsä konehuoneen ja vaihdelaatikon rodityyliin paljaaksi, mutta peittävänsä pyörät kokonaan. Leveissä taka lokareissa on – ’39 Fordin – teardrop-takavalot. Tuli tuollakin autolla viime kesänä semmoisia 500 kilometrin päiväannoksia ajettua, että kyllä siinä jo jonkun tunnin joutuu siellä kopissa viihtymään.” Tein sitä varten myös eteen samanlaiset fender skirtit kuin takana. Saatiin sillä vähän kiiltävää tuonne sisustaan myös”, Sampo kertoo paljastaen koristeiden todellisen alkuperän. ”Ajattelin, että siinä pitää vilkut olla edessä kuitenkin ja totesin sitten, että kyllä tuossa keulassa voisi olla jokin lisäelementtikin. ’52 Packardin äveriäännäköiset kapselit ovat ikään kuin perintöä Sampon aiemmasta Packard Kustomista. Oon jollekin sanonut, että ne on Corvetesta, mutta ei ne oo. ”Tein sitä varten myös eteen samanlaiset fender skirtit kuin takana. Lava kätkee sisälleen polttoainetankin ja ilma jousituksen säiliön. Se on itse asiassa Kutjan Jannelta ostettu, ja oli mun mielestä mukavan yksinkertainen muotoilultaan.” Pervitin Expressiin päätyneellä sohvapenkillä on Sampon kanssa paljon pidempi historia kuin itse autolla, se nimittäin oli paikallaan jo miehen aiemmin kustomoimassa ’51 Packardissa, kylläkin takapenkkinä. Maski on kolme vuotta vanhemman Ford Pickupin malli, joka on valittu sillä perusteella, että sitä voi käyttää myös ilman konepeltejä toisin kuin alkuperäistä, niin sanottua kirkkovenekeulaa.” Astinlaudat Sampo muotoili itse ihan omasta päästään, tai oikeammin pellistä, ja niistä tuli lopulta melkoisen leveät. ”Se on jonkun 70-lukuisen Oldsin takapenkki, jota on vähän kavennettu tähän. Takavaloiksi tuli ’39 Fordin teardropit. Ne on kirpparilta. Siihen on levitetty semmoinen alumiininen kakkuvuoka. ”Kojetauluhan on alun perin näissä ihan suora pelti, jossa on mittarit. ”Tuossa on Speedwayn rattiputki, ja ohjausakselissa on kokoonpainuva osakin paikallaan. Käytin nuo muoviosat jostain valmisledivalosta, ja tein loput itse. Shifteri on C3-Corvetesta ja sikäli se natsaa tuohon TH350-vaihteistoon mukavasti. Pervitin Speed Supply on saanut ihan oman logonsa, visuaalisen alan ammattilainen kun Sampo on. Se maalattiin mustaksi jo silloin Packardia varten, ja yllättävän hyvä siellä on istua. Emmä takaa, etteikö ne voisi joskus tässä ollakin. Kun kuitenkin tein tästä jo muutenkin tämmöisen intiaanirakennelman, niin ehkä ne meni vähän yli. Mä nyt halusin tehdä vähän siihen jotain kuitenkin, niin tein itse tuon koveran osan ja laitoin siihen nuo alumiinit koristeeksi. Rattihan on tehty Kuplan ratista, josta on tööttikehä poistettu ja keskelle laitettu tuo muoviluoti. Ajattelin, että jos sulla on kerran ’39 Ford, niin miksei siinä voisi sellaisia olla.” Corvetesta vai kakkuvuoasta. Sen verran tulin myös designissa taakse päin, että tähän tuli ihan nuo omat valot, eikä alhaalla olevia pienempiä, joita ensin mallailin.” Ajovalokuupat ovat siis ihan ’39:n omat, etuvilkut sen sijaan ovat itse tehdyt. Kun kuitenkin tein tästä jo muutenkin tämmöisen intiaanirakennelman, niin ehkä ne meni kuitenkin vähän yli. 26 Ford Pickup ’39 AMERIKAN RAUTA 1/2025
Kantakortissakin on maininta sotatoimikelpoisuudesta. Taustatarinana on legenda piristettyjen kaukopartiomiesten käytössä olleesta kevyestä Fordin pickupista, jonka moottori oli eltsukilpurista ja konepelti poistettu koneen jäähdyttämiseksi”, Sampo kertoo pilke silmäkulmassaan. ”Nykyisessä versiossaanhan auto on jo selvästi tienannut vähän. Alusta: El Caminon etuakselisto ja S10:n ohjaussimpukka, El Caminon triangulated 4-linktuenta takana. Mataluus oli alusta asti Sampolle keskeinen asia Pervitin Expressin kohdalla. Kori: ’36 Ford Pickupin maski, reilusti chopattu katto, takaikkunaa nostettu, takalokasuojat muokattu toisista etulokasuojista, fender skirtit, astinlaudat ja lava tehty kokonaan itse. Pervitiinipikajuna. Konehuoneen kiiltävät osat tuovat kontrastia ulkokuoren mattapinnalle. Faktat Ford Pickup ’39 • Omistaja: Sampo Ahonen • Paikka: Lahti Moottori: 307 cid SBC V8, Offenhauserin imusarja, 3 x Holley 94 -kaasari, Cranen sarjalla kärjettömäksi muutettu jakaja, valupakosarjat, 2" tuplaputkisto yksillä vaimentimilla. Siihen on tullut valkosivut ja vähän kromiosia konehuoneeseen, että se on jo siirtynyt kadulle”, hän jatkaa. Jarrut: Levyjarrut edessä, rummut takana, 2-piirinen poikittainen pääsylinteri, tehostin. Kiitos: Kaikille, joilta on osia ja muuta apuja saatu. Erityisesti Jounille mukanaolosta monessa vaiheessa ja perheelle normaalielämässä kiinni pitämisestä. Se on suomiversio rodeissa monesti esiintyvästä speed shop -teemasta ja kyllähän tässä semmoinen sotayhteyskin on. ”Joo, se Pervitin Express. ”Ehkä tämä laite on kokonaisuutena sellainen, että jos ei osaa päättää, haluaako tehdä rodin, kustomin vai minitruckin, niin tämä on niitä kaikkia. Sehän tällaisessa projektissa on mukavaa, että kun ei ole mitään menetettävää, niin se on rentoa ja vapaata tekemistä. Low hurts, sanotaan, ja takalokarin pää onkin kulunut puhki jo ensimmäisen kesän ajeluissa. Lopuksi on kehuttava, että vähän vahingossa tästä tuli tämmöiseksi yllättävän hyvä ajeluauto, matka taittuu isompaakin tietä aika kivasti.” 27 1/2025 AMERIKAN RAUTA. Voimansiirto: TH350-automaatti, 10-bolt perä. Vanteet: 5x15" peltivanteet edessä, 8x15" Chrome Smoothiet takana, ’52 Packardin kapselit. Renkaat: H78-15 valkosivut edessä ja 275/60 R15 takana. Sisusta: Kuplan ratista tehty custom-ratti Speedway Motorsin rattipylväässä, itse tehty kojelauta, Oldsin takapenkistä tehty sohva, C3-Corvetten shifteri
TYYLIKÄS TYÖKALU 28 AMERIKAN RAUTA 1/2025
Kaikista työvaiheista vastasi mies itse aina Caterpillarin työkonekeltaista maalausta myöten. Oululaisen Pete Karjalaisen matala squarebody valmistui kolmen vuoden ahkeran rakentelun tuloksena. Teksti: Pasi Kekarainen • Kuvat: Tuukka Erkkilä Chevrolet C10 Fleetside ’79. 29 1/2025 AMERIKAN RAUTA
Sinne varastolle ei ollut aurattu tietä, joten lumessa sai tarpoa jonkin aikaa, että pääsi perille. Chevyhän näytti siltä, millaiseksi Jarno oli sen kuvaillut tai oikeastaan vähän paremmaltakin. 30 Chevrolet C10 Fleetside ’79 AMERIKAN RAUTA 1/2025. Kun olin irrottanut tarvittavat osat, niin loput, mitä Classicista oli jäljellä, myin eteenpäin.” Huhtikuun lopulla ’21 oli kevätauringon lämpö sulattanut lumia sen verran, että jutun ’79 C10 onnistuttiin hakemaan Vihannista trailerikyydillä Oulun American Car Clubin kimppatallille. ”M inullahan on ollut tuo vuoden ’63 Chevrolet Impala jo vuodesta 2011 asti ja sitä on tullut vuosien saatossa aina ajokauden jälkeen talvisaikaan kunnosteltua. Noilla edellä mainituilla ja rengasmuutoksilla ajokorkeus laski 25 senttiä. Jarno aina kyseli välillä, että joko sitä aletaan Chevystä vääntämään kauppaa ihan oikeasti. Runkoon tein ensin notchauksen, että olisi tilaa akseliputkille. ”Jos ihan rehellisiä ollaan, niin auto ei aluksi oikein herättänyt minkäänlaisia tuntemuksia puolesta eikä vastaan. En oikeastaan ollut edes etsimässä uutta projektia, mutta niin vain siinä lopulta kävi, että sellainen tuli kuitenkin hankittua” tuumailee Pete juttutuokion alkuun. Takapäässä joutuikin sitten tekemään vähän enemmän hommia madalluksen suhteen. Pete oli tyytyväinen ajo-ominaisuuksiin loppukesän ja syksyn cruisailuissa, joten auto voitiin ottaa hyvillä mielin uudelleen työn alle lokakuussa. Etupäähän tuli kahden ja puolen tuuman droppispindlet ja madaltavat jouset. Siinä juttelun lomassa selvisi, että kyseessä oli vuoden ’79 C10 Fleetside bensakasilla. Lumien sulamista odotellessa Pete ehti ostaa toisenkin GM:n lava-auton, mutta vain varaosiksi. Se, miten tähän tilanteeseen päädyttiin, oli osaksi Peten entisen työkaverin syytä. Sitten, kun vielä vaihteli muutamat polttimot valoihin, niin sitä uskalsi tarjota konttorille toukokuun lopulla”, kertaa Pete ensimmäisiä korjauksia. Vielä, kun lehtijousien etupäätä nosti ylemmäs, olivat alustamuutokset valmiit. Pete sai rengasja jousitusmuutoksilla ajokorkeuden laskemaan 25 senttiä. Ainoastaan kojetaulun päällinen piti maalata vinyylimaalilla mustaksi. Alkuperäisen sinisen sisustuksen Pete sai muutettua mustaksi vaihtamalla sen varaosa-auton mukana tulleeseen mustaan versioon. Yhtenä iltana sitten tuli mentyä nettiin ja näppäiltyä googlen kuvahakuun Chevr o let C10 Fleetside 1979 ja siitäpä se innostus sitten lähti”, Pete naurahtaa. ”Jarrut siinä oli seisonnan aikana ottaneet eniten siipeensä. Nuo alustamuutokset C10:iin tehtiin ennen ”varsinaisen” rakentelun aloittamista sen takia, että nähtiin niiden toimivuus ihan käytännössä. Yleensä nuo tiedustelut sivuutin kohteliaasti, mutta kyllä niistä jäi kuitenkin jotain ajatuksia tuonne pääkoppaan pyörimään. ”Jarno aikoinaan mainitsi, että hänelläkin olisi yksi Chevrolet varastossa säilössä. Katsastuksen jälkeen hän ajeli autolla jonkin aikaa, kunnes päätti toteuttaa vielä samalle kesälle alustamuutoksen. Petellä oli tarkoituksena ensi töikseen saada C10 katsastettua, koska edellinen leima rekisteriotteessa oli ehtinyt kuivua 19 vuotta. Auton hinnasta kaverukset pääsivät yhteisymmärrykseen suhteellisen helposti, mutta ennen kaupan lukkoon lyömistä Chevyä lähdettiin käymään katsomassa paikan päällä Vihannissa, missä se oli säilytyksessä. ”Kyllähän se oli alusta asti selvää, että matalammaksi tuo pitää saada. Aina, kun ne sai herkisteltyä ja sen jälkeen kerran painoi jarrupoljinta, niin ne olivat jumissa. Akseliflipin yhteydessä tein vielä kokonaan uudet madaltavat kiinnikkeet taka-akselille. ”Oli tammikuu ja pirusti pakkasta. ”Kävin hakemassa tästä Oulun läheltä Haukiputaalta ’83 GMC Sierra Classicin, josta sain varaosia, joita tiesin tarvitsevani tulevassa projektissa. Siinä olisi tarvinnut kaivinkonetta tai traktoria, että sen olisi saanut silloin mukaan, joten sovittiin, että haen auton keväällä, kun enimmät lumet ovat sulaneet pois.” Auto tonttiin. Tuossa vaiheessa se ei herättänyt kyllä minkäänlaisia tuntemuksia ja ei Jarnokaan tuolloin maininnut sanallakaan sen myymisestä.” Aika kului eteenpäin ja elettiin vuotta 2020, kun Jarno heitti ilmoille ajatuksen Chevyn myyntiaikeista. Se ongelma ratkesi, kun vaihdoin kaikki jarruromut puretusta varaosaautosta. Taakse ei muuten pystynyt operaation jälkeen laittamaan kuin Opel Astran G:n takaiskarit, mutta hyvin ne toimii, kun eihän tuolla kuskata kun terveisiä” naurahtaa Pete
Jos ihan rehellisiä ollaan, niin auto ei aluksi oikein herättänyt minkäänlaisia tuntemuksia puolesta eikä vastaan. Kattoverhoilun Pete teki makkaratehtaan entisen sonnin taljasta. 31 1/2025 AMERIKAN RAUTA. Samaa materiaalia on käytetty myös ovien ja kojetaulun listoissa
Ajattelin, että kun tuo hytti on alkuperäisessä paikassa, niin onpahan joku kiinnekohta, kun sitä alkaa niputtaa takaisinpäin. Kun hiekkapuhalletut irto-osat olivat saaneet myös uuden värin pintaan, pääsi Pete aloittamaan auton kokoamisen. Kun hytin osalta oli pohjatyöt saatu tehtyä, täytyi Peten päättää, minkä väriseksi aikoi auton maalata. Tässä vaiheessa ilman keulapeltejä, ovia ja lavaa ollut auto oli esillä ACC:n kerho-osastolla Oulun näyttelyssä keväällä 2022. Hiekkapuhalluksen jälkeen runko paljastui täysin ehyeksi, samoin hytin pohja. Autossa oli alun perin sininen sisusta, mutta sain sen muutettua noilla varaosa-autosta otetuilla osilla mustaksi. Purkuhommia ja kaivurinkeltaista. Ainoastaan sininen kojetaulunpäällinen piti maalata vinyylimaalilla muuhun sisustukseen sopivaksi. Ensin maalasin rungon sekä hytin pohjan teollisuusmaalilla mustaksi ja sitten suojauksen jälkeen hytin kauttaaltaan keltaiseksi”. Samalla siinä tuli puhallettua paljon muitakin osia, kuten esimerkiksi etuja taka-akselistot”, mies kertaa projektin toista aloitusta. ”Kaikki purettiin pois paitsi itse hyttiosa, joka jäi paikoilleen rungon päälle. Hytin sisäpuolen vuorasin ensi töikseni äänieristebitumimatolla. Kun lava-Chevrolet oli saatu parkkeerattua tutulle paikalle kerhohallilla, kääri Pete hihat ja aloitti työt purkuoperaatiolla. Stereoihinkin tuli vähän panostettua ja tuli värkättyä kaiuttimille koteloita, jotka verhoilin STP:n mustalla huovalla, jossa on valmiiksi tarrapinta kiinnitystä varten”, mies kertaa. Kyllähän se melkoista opettelua oli, mutta onneksi kavereilta sai hyviä nevoja kerran jos toisenkin. 32 Chevrolet C10 Fleetside ’79 AMERIKAN RAUTA 1/2025. Edessä on LMC Custom etupuskuri sumuvaloilla ja sen alla Chevy Vaniin tarkoitettu etuspoileri. ”Akselit kun sain paikoilleen ja auton renkailleen, niin nostin moottorin vaihteiston kanssa paikalleen. Tuolle TH400-askille riitti pelkkä perushuolto ja takastefan vaihto”. Siinä oli muutama vaihtoehto, mutta kerran tuli katsottua parkissa seissyttä Caterpillarin kaivuria jostain syystä vähän pidempään, niin siitä se idea sitten lähti. Pete muutti C10:n kaikki valot toimimaan ledipolttimoilla. Maski on vuotta tuoreemmasta C10:stä, ja ajovaloina on Camaroon tarkoitetut lediumpiot. Siistissä konehuoneessa olevalle Oldsmobilen 350:lle riitti kunnostukseksi kampiakselin hionta ja uudelleen laakerointi. ”Siinä oli muutama vaihtoehto, mutta kerran tuli katsottua parkissa seissyttä Caterpillarin kaivuria jostain syystä vähän pidempään, niin siitähän se idea sitten lähti. Tehtaalta lähtiessä Chevrolet oli varustettu dieselmoottorilla, mutta jossain kohtaa 90-lukua konehuoneeseen oli vaihdettu Oldsmobilen 350-kuutiotuumainen bensakasi. Tuo autossa oleva keltainen ei ole ihan yksi yhteen Caterpillarin värin kanssa, vaan siitä on pikkaisen sävytetty oman maun mukaan”, selventää Pete ja jatkaa: ”En ollut ennen maalannut autoa, mutta päätin kuitenkin ostaa maaliruiskun ja kokeilla, mitä siitä tulee. ”Käytin moottorin auki, eikä siihen tarvinnut tehdä muuta kuin kampiakselinkaulojen hionta ja laittaa uudet laakerit. Siinä hytissä ei ollut muuta hitsaamista tiedossa, kuin taka-alakulmat
”Sisälokasuojat menivät kokonaan uusiksi, samoin lavan sisäkyljet, jotka oli tehty suurimmaksi osaksi lasikuidusta. Ikkunat tummennettu 50/20%, avattava takalasi. Moottori: Oldsmobile 350 cid Rocket V8, Holleyn 4-kurkkuinen kaasutin, 2,5" rosteriputkisto Simonsin rosterivaimentimilla. Uusi listasarja värejä rajaamassa. Loppuvuodesta 2023 mies kuitenkin kävi viimeisen isomman tekemättömän asian kimppuun, joka oli ruostunut lava. Listojen mallailu oli yllättävän työlästä, kun niiden kiinnikkeille ei ollut minkäänlaisia reikiä valmiina. Kun nuo kaikki oli soviteltu paikoilleen, niin purin kaikki pois, jotta sain ne maalattua irrallaan”. Tuolloin autoon alettiin sovittamaan puuttuvia osia paikoilleen. Tällaisissa isommissa projekteissa saattaa motivaatio olla välillä vähän hukassa ja niin kävi myös Petelle. Kori: Maalattu itse sekoitetulla keltaisen ja valkoisen väriyhdistelmällä. Voimansiirto: TH400-automaatti, 12-pulttinen alkuperäinen perä. Ensisilmäyksellä ne varaosa-autosta otetut ovet näyttivät hyviltä, mutta joku olikin ollut vain hemmetin hyvä kittaamaan. Keskuslukitus ja sähköikkunat, tilttirattiputki, custom-ratti. Vanteet: 8x15" ja 10x15" Rally Wheels. 3D-tulostetut Custom10-tekstit lokasuojissa, Chevy Vanista lähtöisin oleva etuspoileri. 33 1/2025 AMERIKAN RAUTA. Onneksi Akaasta löytyi paremmat ovet ja niissä oli vielä paikoillaan lasit sähkönostimilla ja keskuslukitus. Äänieristetty kauttaaltaan. Pakoputket tein kahden ja puolen tuuman rosteriputkesta Simonsin vaimentimien kera. Takana notchaus rungossa, akseliflippi ja itse tehdyt madaltavat kiinnikkeet akselille, takajousien etupäätä nostettu ylemmäs. Jarrut: Alkuperäiset HD-jarrut, levyt edessä ja rummut takana, Hydrobooster-tehostin. Renkaat: 265/50 ja 295/50 R15 Chevrolet Custom10 -teksteillä. Siinä oli listojen väliin muutamia visioita, mutta päädyin kuitenkin kermanvalkoiseen sävyyn. Puskurit siirretty lähemmäs koria. Tässä lopuksi onkin hyvä kiittää tallikavereita rosterin TIG-hitsauksista ja muustakin avusta projektin aikana”, toteaa Pete. Camaron lediajovalot, ’80 C10:n maski. Pioneerin soitin, 2 aktiivisubbaria, 4-kanavainen Helixin vahvistin, 6,5" erillissarja ovissa, 6x9" kaiuttimet takana. Sen verran oli ruoste iskenyt konepellin etureunaan, että se piti uusia kokonaan. Lava on taas kunnostuksen jälkeen uutta vastaavassa kunnossa ja sen sisäosa on suojattu Raptor-pinnoitteella. Sama homma oli myös ovien kanssa. Makkaratehtaan entistä sonnia kattoverhoilussa, ovien ja kojetaulun listoissa. Pintaanhan tuli tuttu keltainen sävy, mutta lavan sisäosaan ruiskutin mustan Raptor-pinnoitteen” mies luettelee. Kesäisin Pete ei erityisesti viihdy tallin uumenissa, joten projekti jatkui taas syksyllä. Kaveri teki jopa lisää listankiinnikkeitä 3D-tulostimella, jotta ne saatiin kiinnittymään kunnolla. ”Ensin siinä tuli vedettyä sähköt aika lailla uusiksi, että ne sai konehuoneessa vähän paremmin piiloon. Tilasin uudet etulokasuojat ja sisälokasuojat, kun entiset olivat niin kärsineen oloiset. Lava-auton oli alun perin tarkoitus jäädä yksiväriseksi, mutta suunnitelmiin tuli muutos, kun Niemeläisen Tero tarjosi uutta kylkilistasarjaa Petelle. Hiekkapuhalluksen jälkeen Pete lyhensi runkoaisoja edestä ja takaa 2,5", jotta puskurit saatiin istumaan lähemmäs koria. Alusta: Etuakselilla 2,5" droppispindlet ja madaltavat jouset sekä HDkallistuksenvaimennin. Kiitokset: Jarno S. Sisusta: Alkuperäinen kojelauta maalattu mustaksi, GMC Sierra Classicin oviverhoilut ja penkki. LMC Truckin Custom-etupuskuri sumuvaloilla. Viimeinen rypistys. Faktat Chevrolet C10 Fleetside ’79 • Omistaja: Pete Karjalainen, 43 • Paikka: Oulu. Kesän cruisailujen jälkeen Pete laittoi Custom10:n myyntiin ja sille löytyikin uusi omistaja Etelä-Suomesta. Tippalistat poistettu. Vielä kun vaihdoin pyöränkaaret ja korjasin muutaman pienemmän ruostevaurion, niin sen jälkeen sai alkaa tekemään pohjatöitä lavaan. ”No pakkohan ne oli ostaa, kun löytyivät niin läheltä. Osiksi purkamisen jälkeen se hiekkapuhallettiin ja heti oli selvää, että hitsaushommia oli edessä reilusti. Valmis auto oli keväällä 2024 esillä Oulun näyttelyssä, missä se keräsi kehuja näyttelyyleisön keskuudessa. Joitain korjauspaloja sain Haapavedeltä pellolta löytyneestä vastaavasta lavasta. auton puoliväkisin myynnistä, Arto K., Jani J., Seppäset ja ACC Oulu
Tylppänokkainen Kenworth on kaavilaisen Tuomo Tukiaisen ensimmäinen raskas jenkkinuppi. Silicone Silicone Teksti ja kuvat: Jussi Löppönen Kenworth K100C ’83. Express 34 AMERIKAN RAUTA 1/2025. Auton värikäs historia sisältää tupakan salakuljetusta, romuttamiselta pelastumisen ja pieleen menneen ostoreissun ennen päätymistään Silicone Express -nimellä tunnetuksi showkuorkiksi
35 1/2025 AMERIKAN RAUTA
”Työautohan tästäkin piti alkujaan tulla. Sitä seurasi ’69 Nova. Kenworth päätyi Kaaville nelisen vuotta sitten hieman vahingossa. Kun sain auton pihaan ja mietin sen historiaa tajusin, että eihän tätä voi mennä muuttamaan. Myös vanhemman malliset Kenworth-merkit on tehty tätä autoa varten messingistä ja kromautettu. Tukiaisen Tuomon kohdalla vertaus osuu naulan kantaan, työkseen eläinten sorkkia hoitava kaavilainen kun tunnetaan paremmin lempinimellä Sorkkatohtori. Työkiireiden ja muutaman muun koukeron sanelemana Kenworth päätyi kuitenkin pariksi vuodeksi hallin perälle. Erikoismaalaukset ja tekstit ovat jutun kirjoittajan käsialaa. 36 Kenworth K100C ’83 AMERIKAN RAUTA 1/2025. Soittelinkin sinulle silloin”, Tuomo viittaa puheluun allekirjoittaneelle ja jatkaa: ”Kyselin myynnissä olevia jenkkirekkoja. Näitä ovat esimerkiksi nouskahvojen päätetulpat, öljytikun luukun nuppi sekä ovien potkupellit. Ikänsä amerikanautoista pitänyt Tuomo hankki ensimmäisen jenkkinsä milleniumina, kun pihaan tuli Ahti Karjalaisen vanha ’73 New Yorker. Ideasta kerrottuani Pekka totesi, että ”no ei sinulta itseluottamusta ainakaan puutu”. Muutaman puhelun ja kuvien näkemisen jälkeen auto alkoi kiinnostaa, ja läksin sitä katsomaan. Kenworth oli jopa parempi, kuin olit kertonut, ja kaupat sovittiin heti. Homman kruunasi, kun Kent katsasti Kenworthin ja toimitti Kaaville. Hyötyajoneuvoista kokemusta on karttunut useammasta paripyörä-Ramista, joilla Tuomo on kuskaillut sorkkahoitovälineitä pitkin pitäjiä. Liki 20 vuotta sitten osien saanti oli hankalaa joten iso osa pienistäkin pisteosista on tehty käsityönä. Olin onnistunut saamaan todellisen aarteen kokoelmaan”, Tuomo kertaa ajatuksiaan. Fiktiivisen kuljetusliikkeen nimi on säilynyt samana, vain paikkakunta on vaihtunut kolmesti. Oli tarvetta suuremmalle hoitokalustolle ja ajatuksena oli rakentaa se vaihtolavalaitteille jenkkinupin päälle. Tähtäimessä oli nokkamalli, mutta sinä tiesit, että tämä auto oli myynnissä Munsalassa Kent Forsilla. U sein rekkakuskeja verrataan Amerikoissa entisajan cowboyihin – miehiin, jotka vaeltavat pitkin suurta mannerta vapaudesta nauttien. Muistan Pekka Mannermaan sanat, kun tilasin aikoinaan straippitarvikkeita ja hän tiedusteli aikaisempaa kokemustani aiheeseen
Kenworth kiikutettiin toisella yrittämällä hinurin nokassa Jyväskylään, missä asuin tuolloin. Tullista saatujen asiakirjojen ja kerrottujen tarinoiden mukaan autolla oli tuolloin salakuljetettu tupakkaa Suomeen. Värikäs historia. Tulli takavarikoi Kenworthin kärryineen, kun kuorman purkamisen yhteydessä trukki putosi perävaunun valepohjan läpi. 37 1/2025 AMERIKAN RAUTA. Kerrottu vaikutti lupaavalta ja hinta oli realistinen, joten koekilvet ja kasa työkaluja pakattiin henkilöautoon ja suunnaksi otettiin Porin lähellä sijaitseva Nakkila. Lattiaverhous, maalaukset sekä rosterit on omaa työtä. Nuoren miehen into otti kuitenkin vallan ja aikana, jolloin osat tilattiin faksilla Jenkeistä, alkoi vimmattu varaosien saannin selvittäminen. Cumminsin 14-litraisen moottorin Jake Braken pauke kaikuu putkista kuin haulikon laukaukset. Sitten iski täydellinen katastrofi! Myyjä yritti saada nuppia väkisin liikkeelle, vaikka takajarrut vaikuttivat olevan jumissa. Kenworthin tarina Suomessa kulkee aina vuoteen 1996, mutta uutena auto on myyty Lend Lease -nimiselle yritykselle Georgiassa Yhdysvalloissa, mistä se oli myöhemmin matkannut Conners Truckingille Monroe villeen, Ohioon. Vaihteisto on tupla keppi replika, ja rosterinen toinen keppi käyttää pelkästään aluevaihtajaa. Yhden valokuvan perusteella nuori innokas jenkkirekkaharrastaja päätyi soittamaan romuliikkeeseen kysyen autosta tarkemmin. Alkuperäinen verhoilu kunnostettiin suurelta osin, uutta ovat istuinten verhoukset ja muutamat pisteosat. Kokorosterinen pakoputkisto on niin ikään omaa valmistetta. Auton päätyminen kunnostettavaksi oli sekin melkoinen sattumien summa. Perillä Kenworth näytti väsyneeltä, mutta pelastettavissa olevalta. Kaupanteko loppui siihen ja siivet maassa suunnattiin takaisin Keski-Suomeen. Peruskorjattu perä löytyi järkevään hintaan, joten uusi soitto Nakkilaan ja kaupat syntyivät. Tullihuutokaupan kautta jenkkiveturi päätyi Nakkilaan Mustajärven romuliikkeelle, missä se seisoi aina vuoteen 2004 saakka puun alla ennen romutukselta pelastumistaan. Atlantin takaa Kenworth laivattiin Eurooppaan 1995, päätyen Latviaan. Aikansa kestäneen rynkyttämisen seurauksena takimmaisesta perästä kuului valtava pamaus, kun tasauspyörästö hajosi. Tullista saatujen asiakirjojen ja kerrottujen tarinoiden mukaan autolla oli salakuljetettu tupakkaa Suomeen. Sisustan rakentamiseen kului kokonainen talvi
Perän vaihto muuttui rungon jatkamiseksi, ja hommia tehtiin iltaisin silloisen työpaikan hallissa parin hyvän työkaverin ja isän avustuksella. Näin hienoa porukkaa harvoin tapaa. 38 Kenworth K100C ’83 AMERIKAN RAUTA 1/2025. Kiitokset: Jussi Löppönen / Silicone Express, Kent Fors, Tomi Nenonen ja Ville Kuhmonen. Jarrut: Alkuperäiset paineilmarumpujarrut. Kiitos Martti Löppönen, Anja Käyhkö, perhe, Ville Löppönen, Arto Tirkkonen, Harri Romanainen, Pertti Soronen, Rauno Hassinen, Martti Niemi, Tarmo Pumpanen ja Autoehoste Kaskinen Oy, Karo Luhanka, Tapani Hanski, Jari Manninen, Kilpi Ykköset Oy, Hannu Poutanen (Easykm Oy), Anu Pekonen ja kaikki muut sekä Valtteri Löppöselle hyvistä reissuista. Kori: Maalattu helmiäissinisellä, takaseinässä Silicone Express -motiivimaalaus. Faktat Kenworth K100C ’83 • Omistaja: Tuomo ”Sorkkatohtori” Tukiainen, 45 • Paikka: Kaavi Moottori: Cummins NTC-350 Formula Big Cam 855 cid diesel, Jake Brake. Maalaus: Perusmaalaus Autoehoste Kaskinen Oy, Erikoismaalaukset Jussi Löppönen, Motiivi: Ville Löppönen Renkaat ja vanteet: Edessä Alcoa 8,25x24.5 takoalumiinivanteet, takana samankokoiset Firestone-teräsvanteet. Jenkkinupin peruskorjaus kesti lopulta nelisen vuotta, jonka aikana auto maalattiin kauttaaltaan uudelleen. Sen seurauksena liki kaikki on tehty omin voimin rosterisia pakoputkia ja lasikuituista aurinkolippaa myöten. Pintaan ruiskutettu sininen on itse sekoitettu helmiäisväri, ja myös kaikki erikoismaalaukset autossa ovat omaa käsialaa lukuun ottamatta takaseinän motiivia, jonka loihti veljeni Ville Löppönen vain kolmessa päivässä. Toki joissakin työvaiheissa on apuakin saatu, mitä ei voi vähätellä. Se kertoo myös auton hyvästä huolenpidosta. Auton kunnostus ja customointi: Silicone Express / Jussi Löppönen. Autoon ja jenkkirekkaharrastukseen Tuomo kertoo olevansa enemmän kuin tyytyväinen. Rengaskoko edessä ja takana 11R24.5. Myöhemmin nimi virallistettiin myös kaupparekisteriin. Kiitokset menneisyyteen kirjoittajalta kaikille aikanaan projektissa auttaneille. Sorkkatohtorin shownuppi. Voimansiirto: Fuller Road Ranger 9-vaihteinen manuaali, muutettu tuplakepiksi. Koska rakentelubudjetti oli varsin rajallinen, päädyttiin testaamaan omia taitoja jokaisella saralla. Valmiin auton kanssa kierrettiin ahkerasti näyttelyitä aina Ruotsia myöten, ja kotiintuomisina oli usein komeita pokaaleita. Minä kyllä tykkään, kun petikin on aina mukana,” mies kiteyttää loppuun. Enemmän innokkaana kuin älykkäänä nuori sankarimme, joka oli siis allekirjoittanut, ryhtyi puuhaamaan ränsistyneen nupin ympärillä. Auto on toiminut hyvin, ja eipä siihen ole tehty kuin perusfiksi ja joku kulutusosa vaihdettu menneen neljän vuoden aikana. Keväällä 2005 Kenworth oli katsastuskunnossa, ja leima tuli paperiin kerrasta. Ja kyllä – nimi on tarkoituksellinen provokaatio ja viittaa juuri siihen, mitä auton takaseinässä näkyy. Palataan takaisin nykyhetkeen. Jenkkinupin peruskorjaus kesti lopulta nelisen vuotta, jonka aikana auto maalattiin kauttaaltaan uudelleen. Tuomon toimesta auto on kokenut uuden nousemisen parrasvaloihin ja sillä on kierretty ahkerasti tapahtumia viimeisten parin vuoden ajan. Apua saa aina ja henki on todella lämmin porukan kesken. Samalla syntyi ajatus fiktiivisestä kuljetusliikkeestä, jonka nimeksi muodostui Silicone Express Inc. Syksyllä 2008 Kenworthin oli aika jatkaa matkaa ja se päätyi jutun alussa mainittuun kotiin Munsalaan. On hienoa nähdä, kuinka hyvin Kenworth on kestänyt aikaa. Näyttelymenestystäkin on tullut, viimeisimpänä Kenworth palkittiin Järvenpään Jenkkiautonäyttelyssä Special Award -pytyllä lokakuussa 2023. Alusta: Edessä teräksiset parabelijousipakat, takana Kenworth AG100 8 bag air ride -ilmajousitus. ”Ihan mahtava juttu kyllä on ollut. Olitte mukana tekemässä unelmista totta. Silicone Express
Sen todistaa porvoolaisen Kari Anttosen 415-heppaiseksi kutitellulla 343:lla varustettu musta kaunotar. Kenoshan Kenoshan kaunotar kaunotar Teksti ja kuvat: Tomi Eronen AMC Javelin SST ’69. 39 1/2025 AMERIKAN RAUTA. Detroitin muskelit kuuluvat niihin aikakauden tunnetumpiin, mutta myös Kenoshassa valmistettiin kauniita sporttimalleja
Vaikutti siltä, että siinä on tosi hyvin tehty pohjat, kun se oli ihan luotisuora se auto. Mulla oli aiemmin ollut yksi tuoreempi Trans Am, eikä minulla ollut mitään merkkiuskollisuutta. ”Sisältäkin auto oli siisti, ainoastaan etupenkkien istuinverhoilut oli vaihdettu. Mun nähdäkseni se oli tosi hyvin säilynyt auto, mutta siihen oli maalaus tehty jo siellä Jenkeissä. Niissä aiemmissa kun oli mennyt hassusti selkänojien verhoilut väärille puolille, eikä kippikahvoille ollut siksi reikiä, joten ne oli jouduttu tekemään raa’asti puukolla. ”Huutokaupat.comista sen bongasin myynnistä, ja muistaakseni kaksi kertaa tarjoustani korotin, ja viimeinen huuto jäi mulle. Ei mulla ollut oikeastaan hajuakaan Javelinista, mutta se ulkonäkö vain iski silmään.” Javelin kuuluu tosiaan niihin muskelimalleista vähemmän tunnettuihin, vaikka sillä voitettiinkin muun muassa – hauska sattuma Karin kohdalla sinällään – Trans Am -mestaruus 70-luvun alussa. Huutokauppa-auto. Vinyylikatto oli myös uusittu jo siellä.” Kyseessä oli alkuperäiskuntoinen, 290-hevosvoimaisella 343-moottorilla varustettu ’69 SST, jota oli koristeltu ulkoisesti magnesiuminharmailla Torq-Thrust-vanteilla ja alla oli uudet tekstirenkaat. ”K eväällä tulee neljä vuotta, kun se on ollut minulla. Oli normaali työpäivä, kunnes puolen päivän aikaan tuli maili luuriin, että alvin sun muut maksut on laskussa, ja sen kun maksaa, voi noutaa auton terminaalista. En siis ehtinyt sitä mennä katsomaankaan, vaan se oli sokko-ostos, mutta auto oli kyllä ihan nappikunnossa. Ne penkithän minä vaihdoin sitten myöhemmin kokonaan. Ei se mitenkään haitannut”, Anttonen toteaa tyytyväisenä. En lähtenyt huutoihin mukaan, vaan painoin saman tien Buy it now -nappia.” Turkkihan tunnetaan pitkän linjan AMC-konsernin tuotteiden harrastajana, joten mies todella tiesi, mitä oli etsimässä ja mitä kannattaa ostaa. ”Se oli ihan täysin tämän näköinen, mitä se nyt on. Kokonaisuuden kruunaa keskelle sijoitettu suuri koristeellinen Javelin-teksti. Ne oli muutenkin äärettömän epämukavat penkit, joten vaihdoin ne, kun sattui tulemaan paremmat ’70 mallin penkit myyntiin. Läksin sitä virittämään, ja en sitten lopulta osannut tehdä enää oikein mitään kompromisseja siinä. Kari taas katseli itselleen uutta harrastepeliä avoimin mielin, ja kiinnitti huomion harvemmin nähtyyn mustaan kaunottareen. ”Auto tuli Linnacruisingia edeltävänä päivänä 12. Palataan siis ajassa kymmenkunta vuotta taaksepäin. Tilasin niihin sitten alkuperäisen väriset verhoilut American Parts Depotin kautta sisustan värikoodin mukaan.” Viritysinto iski. ”Olin hakenut jo pari vuotta nimenomaan Javelinia, ja muutamia aikaisemmin esille tulleita autojakin tarkistettiin, mutta sitten kun tämä tuli esille, niin se oli heti selvä, että se on siinä. ”Huomasin sen ihan huutokaupan loppuvaiheessa. Se oli itse asiassa vappuaatto, kun sen ostin, Kari Anttonen kertoo. Tehtaan jäljiltä yksilö oli ollut valkoinen, mutta väri oli vaihdettu mustaan kauttaaltaan, ja pintaa koristivat myös alkuperäistyyppiset kirkkaanpunaiset raidat. 40 AMC Javelin SST ’69 AMERIKAN RAUTA 1/2025. elokuuta Suomeen ja sain sen heti liikenteeseen. Siinä vaiheessa työhanskat putosivat lattialle, Peräpaneeli on koko perän mittaisine valoineen yksinkertaisen tyylikäs. ”Se oli kesäkuuta 2011, kun olen sen huutanut Amerikan eBay-sivustolta”, auton Teksasista maahantuonut iittalalainen Kosti Turkki pohtii
Alusta puhallettiin myös soodalla puolihuolimattomasti, kun puhaltaja sanoi, ettei siellä ole mitään muuta kuin pölyä puhdistettavaksi. 41 1/2025 AMERIKAN RAUTA. Ajattelin, että täytyy se siistiä, mutta sehän lähti sitten vähän lapasesta sen moottorin kanssa. Turkki hankki 343:een Wisecon takomännät, A1:n H-profiilikiertokanget, Edelbrockin alukannet ja Comp Camsin nokan sekä tietysti melkoisen määrän muuta uutta osaa. Punainen sisusta on lähes uudenveroisessa kunnossa. ”Se oli ihan täysin terve auto, ei sitä ollut ikinä hitsattu. Siitä soodapuhallettiin moottoritila, kun piti saada ennen maalausta kaikki vanhat maalit pois. ja lähdin saman tien sitä hoitamaan”, Kosti Turkki muistelee. Sieltä sainkin hyviä neuvoja moottorin kokoonpanossa, mittailuissa ja muissa. Sain kuitenkin vähän apujakin niiden osien tilaamiseen ja vähän hahmotin, mitä sille tehdään.” Moottori päädyttiin pitämään tilavuudeltaan alkuperäisenä, mutta sen sisuskalut menivät koko lailla uusiksi. ”Sen syksyn ajelin vähän, mitä ajelin, ja mua rupesi häiritsemään se, kun se konehuone oli maalailtu mustalla sprayllä letkujen ja kaikkien yli. Läksin sitä virittämään, ja en sitten lopulta osannut tehdä enää oikein mitään kompromisseja siinä.” Turkki nostikin Javelinin keulalta moottorin pois ja alkoi siivoilla konehuonetta. Etupenkit ovat vaihtuneet auton Suomessa oloaikana vuotta tuoreemman korkeampi selkäisiin, mutta niihin on tilattu oikeansävyiset uudet verhoilut. Ite mä sen koneen tein, vaikkei mulla ollut oikein mitään kokemusta noista virittämisistä. En tiedä, kuinka kauan se moottori olisi kestänyt ilman niitä neuvoja”, Turkki kiittelee. Shift-Command-toiminnolla varustettua M11-automaattia pystyy käskemään myös manuaalisesti. ”Niitä osia siinä sitten koneisteltiin, ja kaikki liikkuvat osat vietiin Laakkoselle Racers’ Plac een tasapainotettavaksi. Muuten muotoilultaan upean Javelinin kojelaudan keskiosan puujäljitelmäpaneelista tulee väkisin mieleen, että tähän ei ole mitään muutakaan keksitty
Nyt sekin auto alkaa vihdoin tulla siihen kuntoon, että senkin voisi jossain esitellä.” Palataan siis ajassa takaisin nykypäivään ja keskusteluun Kari Anttosen kanssa. Siitä se nousi päivän mittaan säädellessä 415 hevosvoimaan. 2,87 perä siinä oli, ja siihen tilattiin Truetrac-lukko”, rakentaja selittää. Javelin oli varustettu jo tehtaalta Shift-Command -toiminnolla, joka mahdollistaa manuaalisen vaihtamisen. Se oli makee löytö. ”Autohan oli aika hyvä, mutta kun omaa mieltä aina lämmittää, että pitää päästä jotain tekemäänkin, niin se kävi vähän tylsäksi. Sain onneksi hyvän hinnankin, että sain vähän anteeksi sitä ylimääräistä leikkimistäni”, Turkki pohtii jälkikäteen hiukan virittelyinnolleen naureksien. Silloin, kun se vietiin Santalan penkkiin, niin ensimmäisessä vedossa saatiin vähän päälle 300 heppaa. Magnesiuminharmailla keskiosilla varustetut American Racingin vanteet sopivat aikakauden henkeen tuoden ulkoasuun ripauksen lisää muskelia. ”Turbiini kävi silloin jossain pajalla. Karihan tosiaan osti Javelinin sen Turkilta hankkineelta Jere Holmalta, ja on ollut ostokseensa hyvin tyytyväinen. ”Löysin USA:n eBaystä Carterin vanhan liiton billet-pumpun, joka oli vanhaa varastoa oleva käyttämätön osa. ”Kyljet siitä maalattiin viime keväänä ennen American Car Show’hun viemistä vinyylikattoon asti, niihin oli vähän päässyt vauriota tulemaan”, Anttonen kertoo. Sämpy otti siitä työstä silloin jonkun 400 euroa, että mun mielestä ne oli aika halpoja hevosvoimia.” Harrastajalta toiselle. Ne avasi sen, ja siitä piti tehdä vähän terävämpi, mutta sen muokkaus ei jostain syystä onnistunut. ”Varmasti nämä kaverit, jotka niitä osaa tehdä, olisi tehneet siitä ihan eri luontoisen. Se on tällaisenaan niin hyvin toimiva laite.” Mustan ja punaisen yhdistelmä on ehkä tyylikkäin Javeliniin saatavilla olleista. Halpojakin hevosvoimia. ”Tulihan ne putket valmiiksi taivutettuina, mutta erityisesti takapään ylitykset oli muotoiltu vähän sinnepäin. Pakosarjat tulivat Doug’s Headersilta ja uuden tuplaputkiston Turkki askarteli sopivaksi itse. Ostaisin heti lisää niitä, jos löytäisin, koska se sama käy kaikkiin AMC:n koneisiin.” Toimiva ja tehokas Turkin rakentamasta moottorista tulikin, vaikka mies itse tyytyy luonnehtimaan lopputulosta vaatimattomaan sävyyn. Haapsalun reissulla 2023 ampui ohjaustehostimen letku irti, mutta American Beauty korjasi sen seuraavana päivänä Tallinnassa”, hän kiittelee ja toteaa sitten: ”Ei mulla suurempia suunnitelmia Javelinin varalle ole. ”Sitten muistin, että kaveri oli tuonut kerran Floridasta ’79 AMX:n, joka oli jäänyt talliin odottelemaan jotain, ja sain ostettua sen. ”Kyllähän siinä oli silloin 2016 semmoinen ajatus, että tää harrastus on nyt tässä, mutta aika pian alkoi tuntua siltä, että pitäisi saada kuitenkin jotain räpellettävää”, mies jatkaa. ”Ei sille oikeastaan mitään muuta ole tehty, jotain puslan vaihtoa. Auton alkuperäinen Borg Warner M11-automaatti remontoitiin, mutta mitään erityisiä muutoksia vahvana tunnetulle vaihteistolle ei tehty. Etupäähän ei voinut sopia suoraan millään, kun siihen tuli nuo peltisarjat.” Bensapuolen parantelun kohdalla Turkilla kävi tuuri. Jerehän oli remontoinut sen vaihteiston 2020. 42 AMC Javelin SST ’69 AMERIKAN RAUTA 1/2025
Renkaat: BF Goodrich Radial T/A 205/70 R14. Kari Anttonen on autoonsa syystäkin tyytyväinen. Konehuoneen siistiminen lähti auton maahantuoneelta Kosti Turkilta hiukan käsistä, ja lopputuloksena moottori rakennettiin kokonaan uusiksi. Sisusta: Alkuperäinen punainen, etupenkit vaihdettu ’70-mallisiin pääntuellisiin. Silloin kun se vietiin Santalan penkkiin, niin ensimmäisessä vedossa saatiin vähän päälle 300 hevosvoimaa. Kiitokset: Kosti Turkille tekniikan rakentamisesta. 43 1/2025 AMERIKAN RAUTA. 415 hevosvoimaa on kunnioitettava lukema 343-kuutiotuumaisesta koneesta. Voimansiirto: Borg-Warner M11 3-vaihteinen ShiftCommand-automaattivaihteisto, AMC:n 20-perä 2,87:1 välityksellä ja Truetrac-lukolla. Jarrut: Edessä ja takana alkuperäiset rumpujarrut. Kori: Maalattu mustaksi, punaiset raidat. Siitä se nousi päivän mittaan säädellessä 415 hevosvoimaan. Teho: 415 hv, vääntö 580 Nm. Faktat AMC Javelin SST ’69 • Omistaja: Kari Anttonen, 60 • Paikka: Tolkkinen Moottori: 343 cid V8, A1 H-profiilikiertokanget, Wisecon takomännät, Edelbrockin alukannet, Edelbrock Performer RPM Air-Gap -imusarja, Holley 650 DP 4-kurkkuinen kaasutin, Comp Camsin nokka-akseli, MSD:n Billet -jakaja, MSD 6AL -sytytysboksi, ATI Super Damper, Doug’s Headersin peltisarjat, tuplaputkisto. Vanteet: American Racing Torq-Thrust D Mag Grey 6x14"
Jotain tu ttua 44 AMERIKAN RAUTA 1/2025
Jotain tu ttua Teksti ja kuvat: Tomi Eronen Chevrolet Impala STW ’66. 45 1/2025 AMERIKAN RAUTA. Juukalaisen Joni Kuosmasen Impala on uutena Suomeen tuotu isolohkofarmari, jonka hyvä stance näyttää kulkevan perintötekijöissä
Jotenkin se kiinnostus siihen vain lopahti. Erikoisennäköinen punainen sporttiratti on lähtöisin Olds 442:sta. Ei mennyt kovin kauaa, kun kulmille ilmestyi toinen ’65 Chevy, tällä kertaa vaaleansininen Impala SS, jonka alle tulivat nuo samat mustat peltivanteet, ja jonka stance muuttui pian samankaltaiseksi kuin siinä neliovitolpassa. Tuttu stance. Matala ’66 farmari, patinakuosissa, muttei mikään pilalle hakattu, ja juuri kokonaisuuteen sopivilla magnesiuminharmailla American Racingeillä. Erikoista kyllä, Impala on tilattu uutena Suomeen 396 Turbo-Jet -moottorilla. Magnesiuminharmaat Torq-Thrust D:t sopivat hienosti patinoituneen harmaaseen kokonaisuuteen. Mataluus ja lievä etukeno toivat siistinnäköiseen sedaniin kummasti muskelimaista ilmettä, ja viimeisen silauksensa tuo auto sai, kun alle kromivanteiden tilalle vaihtuivat leveät mustat peltivanteet matalaprofiilisin ja levein renkain. Kävi ilmi, että kyseessä oli kuin olikin Jussin pojan Jonin auto, joka oli vieläpä siitä erikoinen, että se oli uutena Suomeen myyty yksilö, joka oli tehtaalta varustettu 396-isolohkolla! ”Se on ollut vuosi ’21 ja huhtikuun lopulla, kun tuon ostin”, Joni kaivelee muistiaan. Kyseessä oli sama mies, Miettisen Jussi, joka oli löytänyt autoihinsa oman, tuohon aikoihin massasta erottuneen tyylin. ’69 2d HT, patinakuosissa ja mustilla leveillä peltivanteilla.” Meni muutama vuosi, enkä nähnyt tuota ’69 Impalaa koskaan. ”Meillähän oli tosiaan aiemmin se ’69 Impala isäukon kanssa yhteisomistuksessa, mutta se myytiin sitten pääkaupunkiseudulle joskus joulukuussa 2020. Se ’69 olikin minulle ensimmäinen oma harrastejenkki, muutaman vuoden se oli meillä. Farmarit suunnattiin vielä 1960-luvulla vahvasti hyötykäyttöön, mistä kielii myös takapuskurin päällä oleva käytännöllinen kumipintainen askelma. 25 vuotta myöhemmin, isäni kuoltua, sain Jussilta viestin, joka päättyi näin: ”Meillä on pojan kanssa yhteisenä taas Impala. Kolmannella penkkirivillä matkustetaan selkä menosuuntaan. Sopivasti rottaa ja sopivasti muskelia henkivä look oli jotain ihan muuta kuin yleensä, kun muskeliautot tuppasivat olevaan kiiltäväkuosisia ja vakiokorkuisia, ja alla oli yleensä kiiltävät Weldit tai Centerlinet. Sitten kerran vanhalla kotiseudulla ajellessa tuli huoltoaseman pihalla vastaan auto, joka toi vahvasti mieleen ne Jussilla 90-luvulla olleet Letukat. 46 Chevrolet Impala STW ’66 AMERIKAN RAUTA 1/2025. I han sieltä jostain varhaisnuoruudesta, mitä lie ollut ikää, alun toistakymmentä, on painunut mieleen, kun kylän raitilla liikkui viininpunainen ’65 Bel Air – neliovinen sedan, jonka stance oli tuohon aikaan poikkeuksellisen hyvä. Ei sitä olisi jälkikäteen ajatellen kyllä pitänyt myydä, kun se oli niin tähtitieteellisen hyvä koriltaan tähänkin verrattuna”, hän jatkaa
Alun perin sitä suunniteltiin, että olisi isäukon kanssa ostettu se puoliksi, mutta isä jotenkin jättäytyi siitä pois, joten ostin sen lopulta itse. Farmarin poikkeuksellisen äveriääseen Suomi-varusteluun kuului myös sähkötoiminen sohvapenkki! 47 1/2025 AMERIKAN RAUTA. Farkku oli kulkeutunut Sammatista Kontiolahdelle rodiromustelijana hyvin tunnetulle Heikuran Ollille, ja sen keulalle oli jossain vaiheessa vaihtunut 70-luvun alun 454. ”Se oli muistaakseni edellissyksynä Nettiautossa myytävänä ja jäi vaivaamaan. Ollihan halusi ne vanteet jättää itselleen, ja siellä oli myös ’65 Impalan rattiputki takakontissa, joka ei sitten lopulta kuulunut kauppaan. Olut vaihtoi omistajaa ja kaupat syntyivät, ja Impala muutti Juukaan. Auto oli talven yli säilytyksessä Ylämyllyn automuseolla, ja siellä sitä käytiin sitten katsomassa, mutta jotenkin se ei ensi näkemältä innostanut, kun sen keula oli niin ylhäällä”, Joni toteaa. Vaihteistona sen perässä oli vahvistettu TH700R4-automaatti, ja perimätiedon mukaan 12-pulttiseen perään oli asennettu Truetrac-lukko. Se oli hirmu tarkka se loppusumma ja siihen piti olla vielä kaksi lavaa kaljaa päälle, ja nimenomaan Sandelsia”, Joni muistelee nauraen. Museosta. ”Alun perin sitä suunniteltiin, että olisi isäukon kanssa ostettu se puoliksi, mutta isä jotenkin jättäytyi siitä pois, joten ostin sen lopulta itse. Autossa oli tuolloin alla Ollin ’57 farmarinsa alta lainaamat 15" Supremet, ja etujouset olivat lievästi sanottuna yliryhdikkäät
Erikoinen Suomi-auto. Sittemmin nimellä Finnboard tunnettu Suomen Kartonkiyhdistys oli vuosina 1943–1996 toiminut suomalaisen kartonkiteollisuuden myyntiyhdistys, jonka tarkoituksena oli markkinoida kotimaista kartonkituotantoa sekä Suomeen että ulkomaille. Sikäli poikkeuksellinen varustelu on tuolloin ollut, farmarithan tilattiin tuohon aikaan enimmäkseen takseiksi tai muiksi työkaluiksi, ja moottorina oli usein se hinnat alkaen -versio, tai korkeintaan se pienin saatavana ollut kasi. Kerho täyttää tänä vuonna jo 30 vuotta! Toisena omistajana on ollut autoliike ja kolmantena Finnairin lentokapteenina työskennellyt Ilpo Koskinen, joka tuli tunnetuksi monista UFO-havainnoistaan. ’66 mallin perä on aivan omanlaisensa, kuusvitosessa oli vielä Impaloille tunnusomaiset kuusi pyöreää lamppua ja ’67 muuttui koko korimalli aivan toiseksi. Jussilla on nykyisin harrasteautona museokatsastettu ’89 Firebird Formula. ”Auton ensimmäinen omistaja on ollut Suomen Kartonkiyhdistys, ja tämä BBS-89 on auton ensimmäinen rekisteritunnus”, Joni kertoo. Joni, Jussin nuorempi veli Mika ja Jussin ’65 Impala kesällä 1992 ennen auton fiksaamista yksiväriseksi. ”Toisena omistajana on ollut autoliike ja kolmantena Finnairin lentokapteenina työskennellyt kauniaislainen Ilpo Koskinen, joka tuli tunnetuksi monista UFO-havainnoistaan. Sikäli erikoinen historia autolla on”, Kuosmanen toteaa. Heikura oli saanut tiedon, että kyseessä olisi ainoa Suomeen uutena tuotu 396-isolohkolla varustettu Impala-farmari, mikä on täysin mahdollista. Impalan asento on juuri sopivan matala tähän tyyliin. Isän ja pojan autot. Jussi on kuulunut jo 25 vuotta vuonna 1995 perustettuun Atmosphere Destroyers CC:hen, ja tämänhetkisestä museoautosta huolimatta kertoo linttamiitin olevan kesän kohokohta. 48 Chevrolet Impala STW ’66 AMERIKAN RAUTA 1/2025. Ilmeisesti yhdistys on vuonna 1966 ollut voimissaan, kun ei ole tarvinnut tyytyä Biscayneen tai Bel Airiin, vaan on voitu tehdä kaupat isolohkoImpalasta yhdeksällä paikalla
2,5-tuumaisesta tein tuon uuden ja siinä on Flowmasterin 40-sarjalaiset vaimentimet”, Joni kertoo. 49 1/2025 AMERIKAN RAUTA. Mutta maailma on kyllä pieni, pienempi kuin millään voisi ajatella. Jos tehoa mielisi enemmän, pitäisi nostaa puristussuhdetta ja vaihtaa kannet, mikä onkin ollut Jonilla mielessä. Alun perin Impala on ollut väriltään vaaleanvihreä, mutta jossain vaiheessa se on maalattu uudelleen nykyisellä hopeanharmaalla. Alun perin auto on kuitenkin ollut varustettu 325-hevosvoimaisella 396 Turbo-Jet-isolohkolla, mutta se ei ole tiedossa, mihin se tekniikka on päätynyt.” Muutenkin varustelu on ollut Suomiautolle epätyypillistä, esimerkiksi etusohva on sähkötoiminen. Voimansiirto: Vahvistettu TH700R4-automaatti, 12-bolt perä Truetrac-lukolla. Ja tätäkään minä en tiennyt, vaikka olin kyllä nähnyt äidin kuvia tapahtumasta. Impalan nokalla majailee nykyisin 70-luvun alun 454, jota Joni on tyytynyt vain siistimään muun muassa vaihtamalla venttiilikopat nykyisiin uritettuihin. ”Alustaa pudotin katkaisemalla edestä kaksi kierrosta ja takaa kierroksen verran. Käytiin kyllä Pieksämäen Big Wheelsissä ja Nurmeksen Drive-In & Rockissa. Sisusta: Oldsmobile 442:n sporttiratti, alkuperäiset sohvapenkit. Niitä onkin pidetty varastossa, jos taas johonkin tarvitsee.” Nyt alla olevat Tord-Thrust D -vanteet Joni tilasi uutena suoraan Summitilta. Mahtoi olla äitisikin kyydissä siellä.” Niin. ”Niissä sattuikin mitta kerralla kohdalleen, mutta renkaina oli ensin takana 275/60:t, jotka hankasivat lokareihin, jos kyydissä oli enemmän porukkaa, joten laitoin sitten tilalle kapeammat”, hän kertoo. Peltisarjat siinä oli jo tullessa paikallaan, mutta putkiston tein uusiksi, kun siinä oli siellä persiissä semmoiset kottikärrynkahvat, jotka olivat vielä eri tasossa. ”Ei sille ole teknisesti tarvinnut mitään tehdä, se oli todella toimiva paketti. Se putosi kuitenkin keulasta liikaa, joten hankin eteen Jenkeistä uudet 1,5" madaltavat jouset. Alusta: 1½" madaltavat jouset edessä, takajousia lyhennetty kierroksen verran, ilmaiskarit takana. Moottori on ’73 tai ’74 trukkikone. Käytinhän minä sen penkin irti ja rasvailin mekanismit myös.” Pikkuhiljaa paranneltu. Eteen tuli 7-tuumaiset ja taakse 8,5" leveät. ”Viime kesänä ei tullut kovin paljoa ajeltua. ”Ja se peräti toimiikin. Faktat Chevrolet Impala STW ’66 • Omistaja: Joni Kuosmanen, 39 • Paikka: Juuka Moottori: 454 cid BB V8, Edelbrock 750 cfm kaasutin, peltisarjat, 2,5" tuplaputkisto Flowmasterin vaimentimin. Renkaat: Edessä 215/70 R15, takana 255/60 R15. Oli tässäkin mustat kahdeksan tuuman levyiset peltivanteet alla jonkun aikaa, ne kun jäivät siitä ’69:stä. Kori: Patinoitunut harmaa. Tai ei se toiminut silloin, kun minä auton ostin, mutta siitä oli vain virtajohto irti. Jarrut: Edessä levyt ja takana rummut, jarrutehostin. Vanteet: American Racing Torq-Thrust D Mag Grey 7x15" edessä ja 8,5x15" takana. ”Siinä oli jo jossain välissä ollut joku 5-litrainen konekin, sellainen on vanhaan rekisteriotteeseen merkitty
Hot Rodien ja rantakirppujen syntytarinoissa on paljon yhteistä. Johan Gröndahl päätti ennakkoluulottomasti yhdistellä myös muita piirteitä näistä rakentelusuuntauksista ja lopputulos on jotain ennennäkemätöntä. Sting Sting A GO-GO Teksti: Eero Kumanto • Kuvat: Tuukka Erkkilä VW Beach Buggy ’67. Sting A GO-GO 50 AMERIKAN RAUTA 1/2025
51 1/2025 AMERIKAN RAUTA
Johania se ei sinällään haittaa, sillä tallista löytyy kyllä harrasteautoja ajoonkin. Selkänojat Johan taivutteli putkesta. Tässä suhteessa rantakirppu tulee jäljessä, sillä koko laite on ollut ehkä pienessä unohduksen alhossa. Johanin kirppu on ensiesitelty jo vuonna 2017, joten mistään tuoreesta julkaisusta ei tässä esittelyssä ole kyse. Palkintoja on kertynyt sitä mukaa. Laitteen hauskuus ja budjetin pysyminen aisoissa ovat olleet tärkeämpiä kriteerejä. Ainoan poikkeuksen on tehnyt näyttely Latviassa, jossa kirppu ei oikein herättänyt mitään reaktioita. Vieläpä, kun näitä keksitään alkaa myymään rakennussarjoina, saadaan harrastajien budjetti pysymään aisoissa. Autoon panostetaan kokonaisuutena. Nyt, kun ensiesittelystä on jo kulunut tovi aikaa, on hyvä hetki kysyä Johanilta, mistä ihmeestä hän näin villin, mutta lopulta varsin järkeenkäyvän idean oikein sai. Rodeihin näyttelytasoinen rakentelukulttuuri on tullut jo huomattavan kauan aikaa sitten. Muodostui ilmiö, jolla on pitkä ja vivahteikas historia. Johan ei halunnut turvakaarta pilaamaan muuten ehjää kokonaisuutta, sillä alkuperäisissä kirpuissa moista ei ollut. Tuolloin vielä hieman keskeneräinen auto herätteli reaktioita myös 2018 Kustom Kulturessa ja valmistui lopulta saman vuoden Elmian näyttelyyn. Tämän uuden ajattelutavan vei vielä pidemmälle Johan Gröndahl, joka ennakkoluulottomasti yhdisti näyttelytasoisen rantakirpun tyyliin paljon piirteitä hot rodja custom-maailmasta. Turvakaari kuitenkin meillä Suomessa vaaditaan katsastuksessa, joten kirppua ei ole näin ollen kilvitetty Suomeen. Rantakirpun tarina kulkee yllättävän samoja latuja. Syntyi lokasuojattomia ja konepellittömiä tyypillisesti nuorison keskuudessa suosittuja vekottimia, joilla ryhdyttiin myös ajamaan kilpaa. Kirppua kierrätettiin monissa näyttelyissä ulkomaita myöten ja se on varsinainen showstopper. Johanin kirppu on esitelty myös Gasolinessa, SuperVW:ssä ja Airmightissa. Rantakirpun tarina kulkee yllättävän samoja latuja. Osia on poimittu sieltä täältä, kauneus on ollut katsojan silmässä. Otetaan käytetty Kuplavolkkari ja vaihdetaan siihen kevyempi kori ja tehdään koneelle pientä piristystä. Kun kirput on ikään kuin keksitty uudelleen, on havaittavissa selkeästi ilmiö, ettei rantakirppu rakentelukohteena ole enää budjettirakennelma. Nykypäivän huippuviimeistelty näyttelytasoinen traditional hot rod on jo melko kaukana koko ilmiön alkuajoista. Tästä hyvänä esimerkkinä vaikkapa etuja takavalot sekä istuimet, joissa on nähty hyvinkin villejä tyylillisiä sekoituksia. Sen lisäksi, että kaikki Kuplasta liikenevät osat luonnollisesti käytettiin tarkkaan, poimittiin muita osia ties mistä. H ot Rodien syntytarina on harrastajille suhteellisen selkeä: ostettiin käytetty auto, kevennettiin sitä ja viritettiin moottoria. Tuloksena painoonsa nähden tehokas ja kohtuuhintainen hauskanpitolaite. Esimerkiksi Suomessa 1970ja 80-luvuilla rakennetut kirput olivat usein melkoisia budjettirakennelmia. Kirppu onkin vakuutettu taide-esineenä. Normaalille ei. 52 VW Beach Buggy ’67 AMERIKAN RAUTA 1/2025. Rakennelma herätti monissa, myös artikkelin kirjoittajassa, vahvat reaktiot. Nykypäivän huippuviimeistelty näyttelytasoinen traditional hot rod on jo melko kaukana koko ilmiön alkuajoista. Kirppuun kuin nakutetut istuimet ovat peräisin Valtrasta ja niitä on kavennettu, jotta ne tuonne pulkan pohjalle sopivat
53 1/2025 AMERIKAN RAUTA. Johan valaisee ajatusta: ”Paraisilla oli aikoinaan kiihdytysauto, jossa oli samantyyppinen patti.” Tämä jäi Johanille mieleen ja hän totesi, että halusi kirppuunsa vähän samanhenkisen muodon. Monelta on jäänyt huomaamatta, että vaihdekeppi ja käsijarru ovat vaihtaneet paikkaa keskenään. Kierroslukumittari ja polkimet ovat Mooneyesin osia. Keulan kyhmyllä ei ole mitään funktiota. Kojelaudan kolmas versio muotoiltiin Nashin mittarin ympärille
Niinpä renkaat lähetettiin Saksaan, missä kumeihin teetettiin valkoiset raidat. Alusta asti oli selvää, että rakentelun lopputulos olisi jotain muuta, kuin normaali rantakirppu. Mies istutti olohuoneen pöydälle koko lasikuituisen keulapalan ja mallaili siihen pahvista leikellen lasien muotoja. Niemen Andy valoi vielä keskitolpan alumiinista Johanin tekemän mallineen pohjalta. Kuitukoppaa siis muokattiin tietenkin näiden perusteella. Niille muotoiltiin lasikuitukoriin asianmukaiset pesät. Johanin kirpun mataluutta korostaa visuaalinen harha. ”En halua olla kuin muut”, Johan kuvailee rakentelufilosofiaansa. Ilmiö on saatu aikaan nostamalla koko moottoripakettia 5 senttiä. Tämä puolestaan tarkoitti, ettei projektissa käytettäisi tätä uudempaa suunnittelua olevia osia. Ei auttanut kuin tehdä vielä kolmas versio kojelaudasta, joka rakentuu tuon hienon mittarin ympärille. Silmiinpistävä muutos on myös Duvall-henkinen tuulilasi, joista Johan on aina pitänyt. Aivan alkuperäinen ajatus oli rakentaa ikään kuin rantakirpun prototyyppi, jonka vuosimalli olisi ’63/64. Nyt oli hyvä hetki rastia molemmat pois listalta. ”Pekan tietämys ja ymmärrys customskenestä, muotoilutausta ja taiteellinen osaaminen ovat olleet projektin kannalta merkittävä yhdistelmä”, Johan kiteyttää. Kojetaulusta tehtiin parikin eri versiota ennen kuin se miellytti Johania. Kirpun mataluutta korostaa korin läpi puskeva puhallinkotelo. Visiona oli muun muassa tuoda vaihdelaatikko näkyviin ja avata korikaukalon kylkiin paikat sivuikkunoille. Johan toteaa aluksi, että vaikka on koko ikänsä harrastanut Volkkareita, niin yhtään avomallia tai kirppua ei ollut harrastekohteeksi eksynyt. Ideoita on palloteltu puolin ja toisin myös lasikuituvelho Eero Lindevallin kanssa, joka on tehnyt kirpun koriin kaikki muutokset. Todellisuudessa itse konetta onkin nostettu 50 milliä ylöspäin. 54 VW Beach Buggy ’67 AMERIKAN RAUTA 1/2025. Kun kokonaisuus näytti sopivalta, teetettiin lasit Kuttilan Autolasissa. Näyttää, kuin koria olisi ikään kuin laskettu, sillä koneen puhallinkotelo pilkistää korin läpi. Ideoita ilmaan. Projektia aloiteltiin heti hankinnan jälkeen, mutta kunnolla se otettiin työn alle 2015. Rantakirppujen kuitukorit olivat aikoinaan aikamoisia autotalliviritelmiä, joten niiden kierous ei ole mikään vieras asia. Muuten kokonaisuus pidettiin kliininä ja kaikki katkaisijat vietiin kojetaulun alle. Mies istutti olohuoneen pöydälle koko keulapalan ja mallaili siihen muotoja. Tässä vaiheessa Peksu kaivoi kätköistään Nashin mittarin, jonka ymmärsi sopivan projektiin kuin nenä päähän. Johan esitteli ideansa radikaalista kirpusta Mannermaan Pekalle, joka sai ajatuksesta kutakuinkin heti kiinni. ’59 Cadillacin legendaariset luodin malliset takavalot olivat selkeä valinta kokonaisuuteen. Silmiinpistävä muutos on myös Duvallhenkinen tuulilasi, joista Johan on aina pitänyt. Kun oikea rengaskoko oli valittu, huomasi Johan, ettei niitä saanut valkosivuina. Sopiva aihio löytyi Ruotsista vuonna 2013 ja heti alkuun se purettiin osiksi. Johan kutsuukin Peksua varsinaiseksi tyylitietäjäksi, jonka kanssa ideoita on sitten yhdessä pyöritelty ja jalostettu eteenpäin. Johan toteaakin, että koko koppaa on muokattu ja hierottu paljon enemmän, mitä ensisilmäys kertoo
Nyt käsissä oli ikään kuin tyhjä maalauspohja. Alustan ja moottorin valkoiset ja kullanväriset osat on puolestaan maalannut Matias Friman Colorshineltä. Kiitos: Suuret kiitokset kaikille projektissa mukana olleille! Sting A GO-GO. Korin maalasi mittavien muutostöiden jälkeen hopealla flakella Juha Eloranta. Sisusta: 10" Grant-ratti, jatkettu rattiputki, kavennetut Valtran penkit, siirretty taaksepäin, käsijarrun ja Crafty B:n valmistaman vaihdekepin paikka vaihdettu keskenään, verhoiluissa flake-kerniä. Kori: Ruotsissa tehty Manxkopio, Eero Lindevall tehnyt lasikuitutyöt ja -muutokset Johanin visioiden mukaan. Samalla auto sai Sting A GOGO -nimen Pekan tekstaamana. Säädettävä etuakseli, takana coiloverit. Johan antoi värimalliksi vihreän flake-ratin ja totesi, että jos sukunimessäkin on grön, niin kai sitä sitten vihreällä mennään. Mannermaan Peksu sai Johanilta vapaat kädet kirpun maalaukseen ja kokonaisuus istuu kirppuun hienosti. Johan otti jälleen yhteyttä Peksuun, jotta taideteos saisi asianmukaisen viimeistelyn. Renkaat: Edessä:135 R15, takana: 255/60 R15, valkoraidat teetetty Saksassa. Maalaus on viimeistelty Sting A GO-GO-nimellä, joka on myös Peksun ideoima. Taideteoksen päälle laski lopuksi vielä Elorannan Juha lakkakerroksen, ja muovinen palkintomagneetti oli valmis. Johan ei omien sanojensa mukaan halua olla kuin muut. Niinpä pakoputken stingerikin on peräti 70 cm pitkä! 55 1/2025 AMERIKAN RAUTA. Jarrut: Levyjarrut edessä, takana rummut. Vanteet: MOONEYES Speedmaster, edessä 15x5", takana 15x7". Moottorin rakentelussa suurena apuna oli Mats Karlsson. Johan ohjeisti Pekkaa, että nyt saa toteuttaa kaikki villeimmätkin visiot. Faktat VW Beach Buggy ’67 • Omistaja: Johan Gröndahl, 54 • Paikka: Parainen Moottori: 1200cc bokseri-4 kiinteällä laturinjalalla, isommat venttiilit, täysin läpikäyty, NOS Judson-ahdin, käärmeenpesäputkisto teetetty Marteliuksella, 12 V sähköt Porschen laturilla. Pekka teki työtä käskettyä ja huikeassa lopputuloksessa yhdistyvät saumattomasti paneelimaalaus, pinstripet, liekit, bumerangikuviot ja niin edespäin. Peksu tiedusteli vielä, että millä värillä lähdetään kuviointia miettimään. Alusta: Käyty täysin läpi. Voimansiirto: Kotten Tallgrenin tekemä 4-vaihteinen manuaali
METALLIVEISTOS 56 AMERIKAN RAUTA 1/2025
METALLIVEISTOS Teksti ja kuvat: Tomi Eronen Harley-Davidson Softail ’85. Haaveiltuaan omasta Harrikasta kevariajoilta saakka Mikko Riila päätti rakennuttaa itselleen sen unelmiensa chopperin täysin oman makunsa mukaisesti. 57 1/2025 AMERIKAN RAUTA
”Marko sanoi, että tuossa olisi hyvä lähtökohta rakentaa chopperi. 650-Kawasaki minulla oli ajossa pitkään, ihan siihen asti, kun tuli tämä H-D.” Koko projekti lähti siitä, kun Mikko löysi puolenkymmentä vuotta takaperin Amerikan Rautaankin juttuja kirjoittelevan kaverinsa PoroMarkon kanssa konkurssipesästä aihion, jossa oli perusasiat jo valmiiksi kohdallaan, mutta ulkonäkö ei miellyttänyt silmää. Olisin halunnut esimerkiksi 300-millisen renkaan taakse, mutta Marko sanoi, että se olisi vaatinut ensiövedon muutoksen, joten päädyimme 240-milliseen”, Mikko kiittelee kokeneen rakentajan opastusta. Kaveri tuli silloin Ruotsista käymään Lauttasaaressa, ja jotenkin japsipyörän omistajana ihastuin siihen soundiin, että voi kun joskus saisi tuollaisen pyörän”, Mikko Riila kertoo. Marko myös himmaili mua eri asioissa tarvittaessa. ”S ieltä 16-vuotiaasta saakka, kun omistin kevarin, olen tuollaisesta haaveillut. Niin tankki kuin takalokasuojakin ovat kotimaista käsityötä, ja parkanolaisen Tomi’s Custom Garagen valmistamat. ”Marko teki rungon ja sähköt, ja itse asiassa oikeastaan kaikki asennukset. Silloin ekana koronavuotena tätä alettiin rakentaa”, Mikko selittää. Tarkasti mietitty. Etupääksi on ruotsalaisen Tollen tärykiillotettu malli, hallintalaitteet tulivat Italiasta Rebuffinilta. Senkin takia siinä rakentelussa kesti lopulta niin kauan”, hän jatkaa. Muotopuoli ja vanteet olivat minun juttuja, Poro-Marko oli pääteknikkona. Se oli perusmusta ’85 Softail, johon oli vaihdettu S&S:n 96-kuutioinen moottori, ja jonka vaihteisto oli remontoitu myös. ”Sama juttu oli vanteissa. Pyörän väritystä mukailevan satulan teki Satula-Ilkka. Sportsterin katteesta muotokieleensä idean saanut valokate on myös tehty käsityönä alumiinista. Niistä haluttiin jotain muuta kuin yleensä, ja mieleiset löytyivät Performance Machineltä. Sen takia esimerkiksi täysin toimiva harmaa kaasari vaihdettiin heti kättelyssä mustaan, koska se pisti silmään niin pahasti. Marko myös himmaili mua eri asioissa tarvittaessa. Sehän tehtiin nimenomaan mun käteen ja mun mitoille sopivaksi”, Mikko valaisee. ”Marko myös varoitteli, että kun pyörästä tehdään tämän tasoinen, kannattaa se tehdä kerralla kokonaan valmiiksi, etteivät jutut jää yksi kerrallaan harmittamaan. 58 Harley-Davidson Softail ’85 AMERIKAN RAUTA 1/2025. ”Muotopuoli ja vanteet olivat minun juttuja, Poro-Marko oli pääteknikkona. Se ostettiin ja istuttiin sitten Markon kanssa suunnittelemaan, että miten hommassa edetään. Marko opasti, että joka kerta kiinnität huomiota jälkikäteen siihen vääränlaiseen detaljiin, ja sen takia kaikki haluttiin tehdä kerralla maaliin. Niissä meni yli vuosi, että ne tulivat Suomeen.” Muodot alumiinista. ”Junnuna ei ollut tietenkään varaa rakentaa sellaista, mutta viimein sitten totesin, että oma Harrikka on tehtävä ennen kuin kuolema korjaa. Performance Machinen kullanväriset vanteet kuuluvat niihin juttuihin, jotka Mikko pyöräänsä vain halusi. Etupyörällä on kokoa 21 tuumaa, takavanne on 18-tuumainen. Sieltä löytyi suoraan niin hyvä kullanväri, että se oli pakko ottaa sieltä
Lopulta Marko sitten toi tämän omaan talliinsa Tornioon, kun oli saanut runkomuutokset valmiiksi”, Mikko avaa matkan varrella ilmenneitä yllättäviä hidasteita. ”2,5 vuotta projektissa kaikkiaan meni. Annettiin vapaat kädet siihen, kun pyörä oli jo muuten valmis, ja halutut värit olivat tiedossa.” Yllättäviä hidasteita. Peilit ovat Performance Machinen tavaraa, hallintalaitteet taas Rebuffinin mallistosta. Se saa herättääkin tunteita. ”Siitä tuli erilainen chopperi, mutta juuri sellainen, mitä minä halusin. Ei siitä kaikkien tarvitse tykätä, mutta se on sellainen, millaista olen itse 16-vuotiaasta halunnut”, hän toteaa. 59 1/2025 AMERIKAN RAUTA. Soitin sinne ja kysyin, että kiinnostaisiko tällainen projekti, ja Tomi totesi, että tämä olisi mukavaa vaihtelua ja voisi tuoda sopivaa julkisuutta hänelle. Siellä tehtiin sekä takalokasuoja, ilmanputsari että tuo valokate alumiinista, ja lopputulos on näkyvillä.” Osansa Mikon raakametallipinnoilla herkuttelevan pyörän omaperäiseen ilmeeseen tuo titaanista tehty pakoputki, jonka valmisti Torniossa Markus Sarja. ”Sitten lopulta pyörä vietiin sinne Parkanoon alumiiniosien tekoon, missä se viipyi vuoden verran. Upean titaanisen pakoputken teki Torniossa Marko Sarja. Valokatteen idea tuli hirveässä jurrissa Markon tallissa, kun yhtäkkiä Marko kaivoi malliksi jonkun Sportsterin katteen, että mitäs tykkäät tällaisesta.” Ja Mikkohan tykkäsi, ja tykkää myös kokonaisuudesta edelleen. Kymmeniä ja kymmeniä palavereita Torniossa pidettiin ja testattiin eri asioita, ja siitä kiitän Markoa kovasti, että hän kyseli rakentelun varrella moneen otteeseen minun mittojani. ”Helvetin hyvä ajettava se on, mitä nyt pari kesää olen sillä ajellut, ja se napsahtaa sormiin täydellisesti. Esittelin siinä siellä käydessä suunnitelmaani, jonka pohjalta Tomi teki pari-kolme mallia, joista yhden valitsin. Markolla oli vielä Ruotsin puolella se talli, missä tämä prätkä oli työn alla, ja aina tullissa piti näytellä kaiken maailman todistuksia. Oikeita vanteita ei vielä siinä vaiheessa ollut, mutta saman levyinen sovituspyörä oli paikallaan, jotta takalokasuoja saatiin tehtyä sen ympärille. ”Löysimme Parkanosta Tomi’s Custom Garagen, jonka kuulimme tekevän alumiinisia tankkeja ratapyöriin. Sen ansiosta tästä tuli juuri minulle sopiva.” Moottori on S&S:n 96-kuutiotuumainen. Korona oli tietysti osasyyllinen, kun rahdit eivät kulkeneet normaalisti. Seuraavaksi oli aika alkaa miettiä muita muotoasioita ja Mikko totesi, että olisi vähän tylsä ratkaisu hankkia joku valmis tarviketankki. ”Satulan teki Satula-Ilkka
Ismo Paanasen ’32 Ford Roadster tuli näytille Savonlinnasta. Hallissa oli ilahduttava määrä myös rodeja, minkä lienee mahdollistanut se, että järjestäjä hankki monille näyttelyautoille kuljetuksen paikan päälle umpitrailerissa tai autonkuljetusrekassa. Etuakselisto on myös vaihdettu Mustang II -tyyppiseen. Teksti ja kuvat: Tomi Eronen Jyväskylä, 14.–15.12. Kokonaan uusi aluevaltaus oli joulukuun puolivälissä Paviljongilla, aivan Jyväskylän ytimessä järjestetty Winter Show -sisänäyttely. Ilmajousitetun auton tekniikka on kuitenkin kokonaisuudessaan tuoreempaa Chevyä 350-pikkulohkoineen ja nelivaihteisine automaatteineen. Keskelle Keskelle talvea talvea Heti showhallin oven suussa katseet vangitsi muuramelaisen Juha Tuulaniemen jouluisen värinen ’53 Ford F-100. Pieksämäen Big Wheels kuuluu niihin perinteikkäisiin kotimaisiin tapahtumiin, jotka eivät koskaan petä. 60 AMERIKAN RAUTA 1/2025. ”Union Shop Truck” -huoltoauto on rakennettu idealla, kuten se olisi voinut olla uutena
Rock-henkinen patinaosasto palkittiin parhaasta somistuksesta. Puitteet paviljongilla olivat suorastaan hulppeat runsaine spottivalaistuksineen ja komeine taustaseinineen. 61 1/2025 AMERIKAN RAUTA. Miedosti kustomoitu Caddy liikkuu Oskun Soton tapaan Letukan tekniikan voimin. Allekirjoittanutkaan ei tiennyt tällaista neliovista edes olevan olemassa, mikä ei ole sinällään suuri ihme, sillä mallia on valmistettu kaikkiaan kahdeksan auton verran, joista tämä yksilö on numeroltaan 007. Auto valittiin myös näyttelyn Top 5:een. Valtteri Lampisen ’58 Cadillacin pinnassa on myös maukas patina. Hulppea on myös jyväskyläläisen Tomi Niemisen Facel Vega Excellence 2 ’62. Kiihdytysradoilla menestystä niittänyt Tomihan muistetaan hyvin myös 90-luvulla tapahtumia kiertäneestä nopeasta keltaisesta ’68 Camarostaan. Keskelle Keskelle talvea talvea Paikallista kalustoa oli loogisesti esillä paljon, ja Saku Jokisen tallistakin oli esillä peräti kolme autoa. Näyttelyn Classics-luokan ansaitusti voittaneen komeuden on entisöinyt nykyiseen kuntoonsa Classic Job Hollannissa. Saku omistama ’56 Bel Air Sport Coupe sai Winter Show’sta Classics-luokan kolmospalkinnon. Vastikään Amerikan Raudan kantta koristaneen Eleanor Mustanginkin omistavan Pietari Markon ’56 Ford F-100 shop truck on varustettu kahdella turbolla ruuditetulla Boss 302 -moottorilla. Mikkeliläisen Tomi Pöntisen ’52 Buick Super Riviera voitti näyttelyn Best In Show’n. Kulkupuolta luulisi piisaavan. Patinakalustoa edusti komeasti Osku Turusen lehdessämmekin esitelty ’57 DeSoto, jonka keulalta löytyy piristetty GM:n LQ4 Vortec -pata. Marko Stjerbakoffin Amerikan Raudan kannestakin tuttu ’52 Buick vei näyttelyn People’s Choicen ja 500 euron lahjakortin
Tuusulalaisen Sari Kuittisen ’50 Mercury Sport Sedan on jo 80-luvulla tähän kuosiin rakennettu Suomi-yksilö, joka oli tuolloin Petri Hälvällä. Teemulle lähtikin kotiin Huittisiin vietäväksi Muscle Cars -luokan ykköspalkinto. Esimerkiksi pyörän käynnistysnaruna toimii ruoska, kuten teemaan sopii. Jos jotain pitää kritisoida, niin näyttelyn sinällään mainio valaistus sai monet autot näyttämään kuvissa hieman oudon kelmeiltä. Kartsalle tuli Jyväskylästä rodiluokan kolmospalkinto. 62 Big Wheels Winter Show AMERIKAN RAUTA 1/2025. Tällaista näkyä ei ihan heti tule vastaan missään. Paikallista kalustoa edustaa myös Sami Lahtisen 292 Y-Blockilla ja T5-manuaalilla varustettu ’30 A Coupe. Sieltä oli Paviljongille tuotu myös tämä aistikkaasti punaraitarenkailla varustettu ’68 Coronet R/T -avo. Se teki sen Cadillacillä, tietysti! Läheisen Jämsän Classic Garagen kokoelma hakee maassamme vertaistaan, joten ei olekaan ihme, että sieltä tuli näytille useampia autoja. Molemmat ovat vieläpä kotimaisia autoja. Todellisia maailmanluokan harvinaisuuksia oli näyttelyssä monia. Teemu Rekikosken reliikkikuosisen ’70 Charger R/T SE:n kaltaisia aitoja 426 Hemi -yksilöitä on tiettävästi maailmassa kaksi – ja tietysti toinen Suomessa. Hälvähän tunnetaan parhaiten huikeasti kustomoimastaan ’58 New Yorkerista, joka päätyi sittemmin Ruotsiin. Pasi Tuomisen rakentama Marquis De Sade on villi laite, joka vain paranee sitä mukaa, mitä tarkemmin sitä katselee. Etualan Lemon Twist -keltainen ’70 Superbird kuuluu Teemu Rekikoskelle, taaempi Vitamin C -oranssi taas Juha Pykäliselle. Mallia on valmistettu kaikkiaan 519 kappaletta, joista 431 varustettiin tehtaalta automaatilla ja loput 88 manuaalilla. Saarelan Kartsan ’29 Tudor on saanut uudet vanteet sitten esiintymisensä Amerikan Raudan kannessa, ja on komea kokonaisuus aina vaan. Uuraisilla asuvan Janne Hakasen ’68 Cadillac Sedan DeVillen somistuksen teemana oli How the Grinch Stole Christmas
nouto Purutie 47, (Partola) PIRKKALA puh: (03) 266 2818, avoinna: ark 9–17 tampere@southwesttrade.fi • Purkuosat, koneet, vaihteistot, jne. • Suuri määrä USA-purkuautoja • Uudet peltivanteet edullisesti • Voiteluaineet ja kemikaalit • Nopeat toimitukset tilaustavaralle USA:sta • Laadukkaat autolasit (tuuli/sivu/ taka) suoraan varastosta. 167,E167212B KORJ PELTI LATTIA PITKÄ NOVA 1968-76 OIKEA .................... O R I G I N A L O R I G I N A L REPRODUCTION REPRODUCTION EQUIPMENT EQUIPMENT R TRADEPARTS.INFO Rapakontie, 49480 SUMMA, Avoinna arkisin 8.30-17.00. I N D U S T R I E S Parts & Accessories R PAKSIIN 70762A-RH KORJ PELTI TAKAPAKSI ULOIN REUNA CHEVELLE 69 OIK ....... 344,EDULLISET VARAOSAT USA-AUTOIHIN EDULLISET VARAOSAT USA-AUTOIHIN www.southwesttrade.fi www.southwesttrade.fi • Tarvikevaraosat huoltoon ja korjaukseen • Alkuperäisvaraosat GM, Chrysler, Ford USA • Uudet ja käytetyt korin osat – suuri varasto • Ruostekorjauspellit suoraan varastosta HÄMEENLINNA: Uudet ja käytetyt osat + postimyynti Pietiläntie 1–3, 13130 HML puh: (03) 61 50 50, avoinna: ark 9–17 hameenlinna@southwesttrade.fi VANTAA: Uudet osat + käyt. 86,CH33435 KORJ PELTI SRJ PAKSIN GM A BODY 68-72 7 osaa ................ 147,CH28916RH KORJ PELTI LATTIA A BODY 68-72 TAKAPENKIN ALLE OI ...... 123,MM2397 KORJ PELTI TAKA LOKASU KAARI ULOIN OIKEA A BODY ........... 128,MM1407 KORJ PELTI TAKA LOKASUOJA SISÄULOIN KAARI CUDA ........................ Phone. 164,KORJAUS PELTEJÄ VARASTOSTA esim... 546,C109L KORJ PELTI PAKSIN-SISÄREUNA ULOIN F-BODY 1967-68 .................... (05) 3557 289 ja myynti@tradeparts.info WEBSTORE OPEN 24/7 LATTIALLE B1714A KORJ PELTI TAPAPENKIN ALA-POHJA IMPALA 1962-64 ............. 138,C1052L KORJ PELTI TUKI ETUPENKIN ALLE CAMARO/FIREBIRD 196 ......... 177,KORIIN CH201R KORJ PELTI TAKALOKASUOJA KAARI CHEVELLE 64-67 .................... 80,MM1402A KORJ PELTI TAKALOKASUOJA SISÄ ULOMPI PLYMOUTH ................ 78,C11026 KORJ PELTI TULIPELTI SIVU SISÄ JA ULKO GM F-BODY 67 .......... 59,1667337 KORJ PELTI PAKSIN POHJA GM F-BODY 74-81 39 x57,5” ........... 72,CM2519 KORJ PELTI TAKALOKASUOJA SISÄ ULOIN CAMARO/FIR ................. nouto Tiilitie 16, 01720 VANTAA puh: (09) 2210 0024, avoinna: ark 9–17 helsinki@southwesttrade.fi PIRKKALA: Uudet osat + käyt. 272,B777267 KORJ PELTI PAKSIN POHJA IMPALA 1967-70 VASEN ................
Mike Lopezin ”Twilight Zone” ’62 Impala rakennettiin ensimmäisen kerran jo 1970-luvulla melko vakion näköiseksi kokomustaksi lowrideriksi. Erneston ja Fernandon rakentama ”Ghost Town” ’38 Chevy Master Deluxe entisöitiin ennen kuin siitä rakennettiin nykyisen kaltainen lowrider bomb 1990-luvulla. 64 AMERIKAN RAUTA 1/2025. Best in Low Vuonna 1962 Ruealasin teini-ikäiset veljekset Julio, Fernando, Oscar ja Ernesto perustivat Duke’s-kerhon, joka on vanhin tunnettu vieläkin toimintaansa jatkava lowriderklubi. Sen jälkeen auto ehti olla keltainen ja sitten violetti ennen kuin se sai nykyisen monivärisen erikoismaalauksensa vuonna 1988. Viimeisin niistä esittelee lowridereita ja niiden historiaa, kuratoijanaan kukapa muukaan kuin Lowrider Magazinen pitkäaikainen päätoimittaja ja Lifestyle-kerhon presidentti Joe Ray. Teksti ja kuvat: Tomi Eronen Petersenin automuseo Los Angelesissa on tunnettu monista uskomattoman hienoista näyttelyistään. Se oli kolmivärisine velour-verhoiluineen ja kromattuine konehuoneineen yksi ensimmäisistä ”ultra custom” -luokan näyttelyautoista
Katoltaan chopattu auto koettelee jälleen lowriderin ja perinteisen customin rajoja. Hidas paraatimainen lipuminen jatkoi erilaisten lihasvoimaa vaatineiden paraatien perinnettä. Lowriderin ja kustomin rajat hämärtyvät myös Duke’s-kerhoa edustavan ”Zombie Joe” Chavezin chopatun ”Green Bean” ’54 Chevyn kohdalla. Toki pinnavanteitakin sai, mutta ne eivät olleet satapinnaisia radialversioita, vaan Tru-Spoke-tyyppisiä cross-lacevanteita. ”Penny Lane” -nimen saanut ’59 Impala on maailmankuulun tatuointitaiteilijan ja designerinakin tunnetun Mr. K un puhutaan lowridereista yleisesti, on hyvä muistaa pari asiaa historiasta. Leimallista oli, että ne varustettiin pikkuautokokoluokan 5.20-rättirenkailla, joissa oli ohuet, maksimissaan tuuman valkoraidat. God is in details, taisi joku sanoa. ’68 Eldorado on varustettu custom-rungolla, ja se on muutettu takavetoiseksi, kuten käännetyn offsetin vanteista saattaa jo arvata. Syy, miksi Chevroletistä tuli jo varhain ”se” lowridermerkki oli yksinkertainen – niissä oli helposti madallettavat kierrejouset joka nurkassa. Tyyli, jota kutsutaan usein Bellflower Customiksi, onkin eräänlainen vedenjakaja. Rajan veto onkin tyylin suhteen vielä pitkälle 60-luvulle saakka haastavaa – kaikki lowriderit ovat myös kustomeita, mutta jokainen kustom ei ole lowrider. 2010 hankittu Impala-aihio jalostui tähän kuosiin seuraavan vuosikymmenen mittaan maailman huippua myös kynäruiskumaalarina edustavan Cartoonin käsissä. Hitaaseen lipumiseen sopi hyvin se, että kuljettiin mahdollisimman matalalla, ja autoja alettiin madaltaa muun muassa hiekkasäkein. Lowriderillakin tarkoitettiin 50-luvulla auton kuljettajaa eikä autoa – niinpä kuka tahansa kustomharrastaja saattoi olla lowrider. Ratkaisevana erona Bellflowerin Customeihin oli oikeastaan auton asento, joka Bellflowerissa oli California Rakena tuntemaan opittu etukeno, lowlow-piireissä taas vaakasuora tai takakeno – aivan kuten vanhemmissa taildraggereissä. Monia Larry Watsonin ja kumppaneiden tuotoksista voi hyvällä syyllä nimittää lowridereiksi, ja oikeastaan vasta tuolta 60-luvun puolivälistä lähti muodostumaan oma, selkeästi erottuva tyylinsä, joka tunnetaan nykyään käsitteellä lowrider. 65 1/2025 AMERIKAN RAUTA. ”Helldorado” on Best In Low -näyttelyn kuratoijana toimineen Joe Rayn oma auto. 50-luvun loppupuolella alkoivat yleistyä myös toinen toistaan villimmät erikoismaalaukset, jotka liekkikuvioineen vakiintuivat rodien ja vanien sekä muskeliautojen rakentelussa, erilaiset paneelit pitseineen, viuhkoineen ja pisaroineen opittiin yhdistämään lowridereihin. Vielä 50-luvulla kustomit ja lowriderit olivatkin varsin lähellä toisiaan näyttävine valkokylkirenkaineen, kalliimmista merkeistä poimittuine kapseleineen ja mataline alustoineen. Cartoonin jalokivi. Vielä 60-luvulla ei ollut olemassa samankaltaista aftermarket-pinnavanteiden markkinaa kuin parikymmentä vuotta myöhemmin, vaan koristekapseleista lowridereissa siirryttiin Cragarin S/S:iin, Keystone Klassiceihin tai Astro Supremeihin. Siinä, missä kiihdytysajokulttuuri kumpusi valkoisen high school -nuorison keskuudesta, kypsyi cruisailukulttuuri latinoväen Varrioissa tai Barrioissa, kummin sen haluaa sanoakin. Loppuun saakka hiotut yksityikohdat, huikeat maalaukset ja kaiverrukset ovat olennainen osa lowrider-rakentelua. Erottelu kustomien ja lowridereiden välillä oli myös alkuaikoina vaikeaa, ellei mahdotonta. Vasta nykyaikaisten autojen – siis niiden, joissa ei ollut enää erillisiä lokasuojia – yleistyttyä rakentelukohteena, alkoivat tyylisuunnat erottua toisistaan
Vaikka 80ja 90-lukujen hip hop -videoiden kuvastossa lowrider oli lähestulkoon aina ’63 tai ’64 Impala, olivat etenkin 70-luvulla suosittuja rakentelukohteita myös tuoreet Fordin Galaxiet ja Thunderbirdit. Sittemmin käsite on laajentunut jonkin verran, mutta aikakausi on tuo. Täydellinen se ei ole, mutta kertoo jotain lowridereiden merkityksestä Kalifornian ja koko maailman cruisingkulttuurille. GM:n G-Bodyt eri korimalleinaan kuuluivat myös paitsi Yhdysvaltain myydyimpiin ja varastetuimpiin autoihin, myös suosituimpiin lowrider-aihioihin. 80-luvulla suureen suosioon nousivat minitruckit sekä Euro Lowriderit, kuten tämä rajusti customoitu ”A Touch of Wine” Corolla, jonka sisustus edustaa klassista cabin styleä. Vähitellen korimallit muuttuivat kulmikkaammiksi, ja niissä yleistyivät entisestään cabin style -tyyliset custom-sisustat, jotka nekin kyllä periytyivät sellaisenaan 50ja 60-lukujen taitteen näyttelyautoista. Kerrotaan, että legendaarinen 5.20-13 Premium Sportway -rengas lanseerattiin Fiatin jälkiasennusrenkaaksi, mutta päätyi toiseen käyttöön, kun Fiat ei lyönytkään odotetusti läpi USA:n markkinoilla. Pinnavanteet tulivat lowrider-ympyröissä aina vaan suositummiksi, ja vastauksena kasvaneeseen kysyntään Big House of Chrome -rengasliikettä pyörittänyt Hank Feldman sai 70-luvun lopulla houkuteltua Dayton-pinnavannetehtaan valmistamaan 100-pinnaista tasaisesti pinnattua leveää ja pientä vannetta, josta tuli sittemmin lowrider-maailman standardi, jota myös on kopioitu loputtoman paljon. Pitkään ensimmäisenä hydrauliautona pidettiin Ron Aguirren ”X-Sonic” Corvettea, mutta sittemmin on opittu, että jo ennen sitä hydrauleille rakennettiin ainakin Jim Loguen ”Fab X” ’54 Ford -avo vuonna 1958. 1980-luvulla suureen suosioon nousivat myös Mini-Truckit, kuten Chevroletin S10, Toyotan Hilux ja Datsunin ja Mazdan avolavat. Vielä 70-luvun lopulla kovin latinovoittoinen genre löysi valtavan määrän uusia harrastajia mustan sekä valkoisen väestön keskuudesta, ja cruisingkulttuuri kasvoi sellaisiin mittasuhteisiin, että sen kehdossa Van Nuysilla cruisingit kiellettiin vuosikymmeniksi kokonaan. Fernando hankki auton 14-vuotiaana vuonna 1964, ja se oli tuolloin koko naapuruston vanhin ajokki. Sama seurasi East LA:n puolella Whittierillä, ja sen seurauksena lowridereita näkyi pitkään eniten mustan väestön kansoittaman South Central LA:n alueella erityisesti Crenshaw Boulevardilla. Parin vuoden mittaan bomb sai jo tuolloin muun muassa hydraulit, joita ei kovin usein tämän aikakauden autoissa näe. Juuri noiden mainittujen vuosikymmenien musiikkivideot ja gangsta-elämästä kertovat elokuvat tekivät kuitenkin lowrider-kulttuurista sitä, mitä se on nyt. 66 Best in Low AMERIKAN RAUTA 1/2025. Perinteisesti bombilla tarkoitetaan ’36–54-mallista Chevroletiä, joka on pääpiirteissään alkuperäinen, mutta aikakauden mukaisesti lisävarusteltu. Valadezhan rakensi itse asiassa jo ennen tätä tunnettua ’64:ää ensimmäisen Gypsy Rosen ’63 Impalasta, mutta sen kilpaileva kerho tuhosi niin pahasti, että Valadez päätti aloittaa koko homman alusta uuden aihion pohjalta. Lentokoneissa käytettyjen hydraulipumppujen hyödyntäminen keksittiin vasta 50-luvun lopulla, kun poliisi alkoi Kaliforniassa kiinnittää huomiota rakennettujen autojen korkeuteen – tai siis mataluuteen. Todennäköisesti maailman tunnetuin lowrider on edesmenneen Imperials-kerhon perustajajäsen Jesse Valadezin rakentama ja Walt Preyn maalaama ’64 Impala ”Gypsy Rose”. Varhaisina aikoina lowridereissa ei ollut mitään korkeudeltaan säädettäviä alustoja, vaan madallus saattoi olla toteutettu hiekkasäkeillä tai pillillä jousia lämmittämällä. Lowriderit erotti oikeastaan muista customeista vielä 70-luvun alussa vain rengaskoko. 80ja 90-lukujen ”Euro” tyyliin kuuluivat 100-spoke-vanteet mustakylkisin matalaprofiilirenkain. Kyllä, Toyotat ja Hondat luokitellaan edelleen euroiksi jenkkien lowrider-näyttelyissä. Petersenin museon Best In Low -näyttely luo hienon läpileikkauksen koko kulttuuriin avaten sitä myös siihen aiemmin perehtymättömälle. Fernando Ruelasin ’37 Buick Special ”The Black Crow” rakennettiin aikana, jolloin käsitettä lowrider ei vielä nykytapaan tunnettu, vaan auto oli yksinkertaisesti customoitu
”Las Vegas” voitti Lowrider of The Year -tittelin vuosina 1994 ja 1995, ja taisipa olla 90-luvun loppupuolella myös Tampereen Hot Rod & Rock Show’ssa näytillä. Tovarin perhe kuuluukin kokonaisuutena harrastuksen maineikkaimpiin. Nykyisessä kuosissaan auto esiteltiin puolenkymmentä vuotta takaperin, ja voitti Bomb Truck of the Year -palkinnot Las Vegasin Super Show’ssa vuosina 2019 ja 2021. Auto valmistui ensimmäistä kertaa jo 1990-luvun alussa, mutta vaurioitui onnettomuudessa 1993. Lowriderit erotti oikeastaan muista customeista vielä 70-luvun alussa vain rengaskoko. Auto on myös esitelty sekä Lowrider Magazinessa, Street Low Magazinessa että Lowrider Scene Magazinessa. Vuodesta 1975 vuoteen 2020 julkaistun Lowrider Magazinen pitkäaikaisena päätoimittajana ja kenties koko genren arvostetuimpana pidetyn Lifestylekerhon presidenttinä tunnetun Joe Rayn kalustoa edustaa myös ’79 Lincoln Mk V ”Las Vegas”. 67 1/2025 AMERIKAN RAUTA. Nykypäivän kliiniä bomb-rakentelua edustaa Michael Tovarin karamellinpunainen ”Wanted 37” Chevrolet Cabriolet. Bernardo Casianin vaimolleen häälahjaksi antama ”Pretty in Pink” ’50 Chevrolet Deluxe voitti Best Bomb -palkinnon Las Vegasin Lowrider Super Show’ssa vuonna 2018. Auto on nyt jo neljännessä eri versiossaan, joista aiemmat olivat järjestyksessä ”Wild Cherry”, ”Pink Floyd” ja ”Hollywood”. Sal Sierra II:n ”Trokita Loca” ’36 Ford Pickup kuuluu myös niihin tunnetuimpiin lowridereihin
Kokonaisuus on virheettömän upea aivan kaikkialta. Ei sen aina tarvitse olla kirjava ollakseen näyttävä. 68 Best in Low AMERIKAN RAUTA 1/2025. ”Codos 53” on Salvador Ledezman ja poikansa huikea toteutus aiheesta Chevrolet 3100 Pickup. Sen todistaa Ashley Palomon neljässä vuodessa tähän kuntoon lapsineen rakentama ’66 Impala ”Peach Sunset”. Auto on kiertänyt länsirannikon näyttelyitä vuodesta 2015 ja saanut satoja eri palkintoja, kovimpina Best of Show 2nd place Lowrider Super Show’ssa 2019 ja Best of Show Bomb Truck 2021 ja 2022. Chris Roarkin ”Final Score” ’58 Impala on melkoisen määrän palkintoja voittanut moderni lowrider, jossa yhdistyy äärimmäisen matala stance, kaiverretut pinnavanteet, värikäs candymaalaus sekä lukemattoman monet hienot detaljit. Äkkiseltään yksinkertaisen näköiseen maalaukseen meni tuosta ajasta noin puolet, joten kyllä, detaljeja löytyy siitäkin
Originals -dokumentin suurelle yleisölle tutuksi tuoma valokuvaajavelho on tuonut lowriderkulttuuria tutuksi kuviensa kautta jo vuosikymmeniä, ja herran merkitystä länsirannikon skenelle kuvastaa se, että Steve O:sta on tehty oma nukkekin. Tämä pienoismalli toi mieleen suurelle yleisölle tunnetuimpiin lowridereihin kuuluvan ”Moonflower” ’58 Impala -avon, joka nähtiin Cypress Hill -bändin Lowrider-videolla. Ehkä tunnetuin niistä on Albert De Alba Seniorin vuonna 2011 valmistunut ’63 Impala ”El Rey”, joka valittiin vuoden Lowrideriksi vuodesta 2011 vuoteen 2013, ja on voittanut palkintoja myös SEMA:ssa sekä Grand National Roadster Show’ssa. Blankenship-Earlyn auto. Lowrider-rakentelu on suosittua myös Japanissa. L.A. Auton geometrinen maalauskuvio jatkuu läpi auton konehuoneesta aina alustaan saakka. Hän oli myös ensimmäinen nainen joka valittiin sekä National Lowrider Hall of Fameen että Lowrider Magazinen Hall of Fameen. 69 1/2025 AMERIKAN RAUTA. Tina oli ensimmäinen Super Naturals -kerhoon liittynyt nainen, joka on ollut näkyvästi mukana Los Angelesin lowrider skenessä jo yli 20 vuotta. ”Sphinx”, eli Hisashi Ushidan ’54 Chevrolet 210 on ollut Japanin tunnetuimpiin lowrider-pajoihin kuuluvaa Cholo’s Customia pyörittävän Ushidan 20-vuotinen projekti, jolla oikeasti myös ajetaan Japanin kaduilla! De Alban perhe on kunnostautunut monen näyttelyvoittajatasoisen lowriderin rakentajina. Katon väristä päätellen kyse ei ole kuitenkaan suorasta jäljitelmästä. Tinan Caprice oli mukana myös 2015 ilmestyneessä Straight Outta Compton -leffassa. Mitä olisi lowridermaailma ilman Estevan Oriolia. Tämä kalsarinsininen ’66 Caprice ”Game Killa” on Tina L
”Travelin’ Pinheads” matkasi jälleen nousevan auringon maahan ihmettelemään paikallista kustomkulttuuria. Kahdentoista tunnin lentomatkan jälkeen oli Finnairin elokuvatarjonta käynyt tutuksi ja perillä päiväunet maistuivat. Itse asiassa aika monta autoa oli sellaisia, jotka on nähty tapahtumassa ennenkin. Ensi joulukuussa mennään taas. Pääpäivä. Itselle on jäänyt hieman epäselväksi, mitkä ovat vaatimukset tuon palkinnon saamiseksi, kun ei siitä joukosta sellaista autoa löytynyt! Palkintoja ja eri tahojen valintoja jaetaan show’ssa kaikkiaan yli 60. Jo viime kerralla oli järjestäjä keksinyt keinon saada nämä ”ilmaiskävijät” kuriin ja rakennuspäivälle sai ostaa oman lipun. Toki uutuuksiakin oli. Jason Kennedyn ’50 Ford palkittiin parhaana Kustomina. Sitä on HRCS Yokohama. Teksti ja kuvat: Marco Planting Yokohama, 1.12. Esimerkiksi jono taiteilija Rockin’ Jelly Beanin osastolle jatkui 2,5 tuntia! Itse kaluston suhteen ei oikein kauhean montaa sellaista jotenkin oikein hienoa ja mahtavaa laitetta ollut. Osa juoksi varaamaan itselleen hyvät paikat kunniakujan varrelta, jossa Amerikan kutsuvieraat ajoivat laitteensa sisään halliin klo 9. Pandemiavuodet olivat muisto vain, kun Pacifico-halli alkoi täyttyä kalustosta ja osastoista heti kukonlaulun aikaan lauantaiaamuna. Näytteilleasettajien mukana on aina auttajia, kavereita ja muita hangaroundeja, jotka rakennuspäivänä pääsevät ihmettelemään laitteita ilman varsinaisen näyttelypäivän tungosta. On siinä ollut teippaamista ja straipparilla rajaamista. Kun näyttelyn kävijät jonottavat hallin edessä päästäkseen heti kahdeksalta sisään, kun tapahtuma aukeaa, jonottavat näytteilleasettajat sisäänpääsyä takaovella. Ja vartti meidän tulomme jälkeen jonon päätä ei enää edes näkynyt, näytteilleasettajia kun on pitkälti toista tuhatta. Rakennuspäivänä kaikkien piti lähteä pois hallista viideltä, kun järjestäjät alkoivat laittaa paikkoja kuntoon iltaseitsemältä alkaneita pre-partyjä varten. Mooneyesin järjestämä Hot Rod Custom Show järjestetään aina joulukuun ensimmäisenä sunnuntaina. R eissuun lähti sinivalkoisin siivin tuttu kolmikko; Alasalmen Jussi, Kumannon Eero ja allekirjoittanut. Ei ollut eka kerta. Bileissä sama ohjelma, kylmä eväs, samat bändit ja isot arpajaiset. Jos suomalaiset ovat tottuneet jonottamaan, niin japanilaiset ovat siinä ihan ammattilaisia. Siis koolla. Jussi oli saanut jo ennen tapahtumaa somen kautta varauksia eräältä havaijilaisasiakkaalta ja sekä Eero että minä myimme kalleimmat taide-esineet jo heti lauantaiaamuna! Muuten viikonloppu meni saman kaavan mukaan kuin aikaisempinakin vuosina. Melkein kaksi päivää Yksi hienoimpia Shoeboxeja, mitä on tullut vastaan. Papa Johnissa saattaa olla pienet bileet… Ne onkin ihan eri tarinoita ne. Ja se näkyi myös meidän taiteilijoiden kaupankäynnissä. Sunnuntaina näytteilleasettajienkin on aihetta olla ajoissa liikkeellä. Sisään pääsi silti aika sutjakasti, niin jäi vielä aikaa viimeistellä oma osasto ja ottaa vähän kuviakin ennen kuin yleisö vyöryi tasan kahdeksalta ovista sisään. 70 AMERIKAN RAUTA 1/2025. Jos et ole siellä vielä käynyt, niin laitapa bucketlistalle. Näin oli myös nyt, lauantaille oli ihan oma ranneke ja niitä sai hankkia kuka vaan. Se onkin Jussille ja Eerolle jo kymmenes vuosi taiteilijoina tässä tapahtumassa. Perinteisiä jonoja rakentuikin heti moniin paikkoihin. Tällä kertaa tapahtumassa ei jaettu lainkaan Best of Show Automobile -palkintoa. Ja niin oli myös tuomariston mielestä. Paras moottoripyörä kyllä löytyi. Mooneyesin omalle myyntiosastolle oli heti parinsadan metrin jono, jotkut jonottivat Vans-kenkien limited edition -versioita ja jotkut suosikkitaiteilijoidensa osastolle. Upea päivä, 24 000 kävijää, paljon nähtävää, uusia ja vanhoja tuttavuuksia ympäri maailmaa, hyvä fiilis. Itsellä alkoi väsy tulla jo ennen yhdeksää ja aihetta olikin kömpiä hotellille, aamulla oli nimittäin melko aikainen herätys. Me pääsimme sisään seitsemältä ja vaikka olimme omassa jonossamme jo puoli seitsemän, oli edellämme toista sataa ihmistä. Taiteilijaryhmäämme Yokohamassa täydensivät Jarmo Nuutre Virosta ja Amfiria Puolasta
Mr. Parhaana Customina puolestaan noteerattiin Mr. 71 1/2025 AMERIKAN RAUTA. Autoon on tehty lukuisia kustomointeja, kuten istutettu Lincolnin maski valoineen sekä rakennettu kaappariovet. Mr. Tällä kertaa se oli tuonut esille tämän Letukan. Pyörän valitsi suosikikseen Gary Royal Beware Choppersista, MOONEYES Shop Bangkok sekä Shake Pistons Koreasta. Olihan se maukas ja kaveri oli muuten tehnyt kaiken itse! Siis korityöt, sisustan, tekniikan, maalauksen… Hatunnosto. Christopher Coupe”. Burnout Magazinen Nash valitsi suosikikseen minkäs muunkaan kuin Nashin! ’61 Metropolitanin on rakentanut Mary Poppins Kustoms ja laitteen omistaa Takashi Suzuki. Jeep Fleetvan. Sakaguchin ’64 Buick Riviera. USA:sta oli tällä kertaa rahdattu näyttelyyn Church Equippedin paljon julkisuutta saanut ’34 Ford ”The St. ’64 Toyota Corona ei ole ehkä se ihan yleisin lowrideraihio. ’72 Chevy Vega -farkku on saanut nimen ”Sprightly Fairy”. Stjerbakoff. Yamadan ’47 Harley-Davidson FL Knucklehead oli nätti ja sai ansaittua huomiota kahmien kolme palkintoa. Paradise Road on yksi tunnetuimpia kustompajoja Japanissa. Viime kesänä koko auto meinasi palaa, kun konehuoneessa leimahti, mutta onneksi siitä selvittiin melko vähin vaurioin. Japanissa kaikki on mahdollista. Miten olis, Mr. Näitä ei taida vielä Suomessa olla yhtään. Mooneyesin omistaja Shigen tytär Emi on innostunut kiihdyttelystä. Aritan hauska laite pokkasi ehkä jopa hieman yllättäen parhaan maalauksen palkinnon
Morishita. 72 Yokohama Hot Rod Custom Show 2024 AMERIKAN RAUTA 1/2025. Onhan se hieno, mutta ei siitä oikein saanut kokonaiskuvaa, kun kaikki mahdolliset luukut olivat levällään. Omistaja Mr. Kishiyama tällä ’50 Chevroletilla, joka on saanut nimen ”Metal Warrior”. LS 427 tuplaturbo. Kyllä sutii! ’65 Chevy-pikkis oli saanut kattoon Meksiko-vaikutteisen maalauksen. Beatniksien valinta osui tällä kertaa L4T Customsin rakentamalle ’53 Chevroletille. Kuten tämä hieno ’69 Camaro. Uskomaton laite ja nähdään varmaan kokonaan valmiina ensi vuonna. Best radical -palkinto meni ansaitusti tälle Ushio Automobilen rakentamalle Chevrolet C10:lle. 1200 heppaa 91-oktaanisella ja 1700 heppaa 116-oktaanisella… Jenkkitaiteilija Max Grundy oli myös paikalla Yokohamassa ja jakoi oman palkintonsa. Sen sai Mr. Parhaan amerikkalaisen auton palkinto meni upealle ’47 Chevy Fleetmasterille. Pellin alla 525-heppainen LS-moottori. Härskin oloinen Corvette toi jotenkin mieleen koottavat ja muut kaiken maailman Hot Wheels -autot. Vaikka tapahtuman nimi on Hot Rod Custom Show, on siellä kalustoa laidasta laitaan
USA-CARS .fi Puh. ??. Pajakatu 10, 20320 Turku • 040 557 1147 / 040 588 8131 • turunsuperkoneistus.fi Moottorikoneistamo since 1979. ??. ??. Meiltä löytyy myös kattava valikoima varaosia autoihin ja muihin moottoreihin. ??. ??. ??. Enon omistama ’59 Chevrolet ”Two Face” on taidettu nähdä ennenkin show’ssa. ??. . . ??. Autoon on tehty todella paljon korimuutoksia, mm. ??. ??. Pysähtymisestä huolehtivat Wilwoodin levyt joka nurkassa. ??. Best Suede. . siipiä on nostettu ylöspäin. Yhtenä teemana tämän vuoden näyttelyssä oli ”Experience the Enchanting Chevrolet”. Parhaaksi autoksi valikoitui todella viimeistelty Eight Power Speed & Customsin rakentama ’58 Corvette. 040 506 9008 arto@usa-cars.fi • Kaikki merkit ja mallit • 155-kohdan autotarkastus (kuusi sivuinen raportti, koe-ajo ja 50–100 kuvaa ei velvoita ostamaan) • Varaosat (kontissa ja nopeana lentotoimituksena) • Kontteja lähtee joka viikko! Myös: huollot, korjaukset ja maahantuontikatsastukset AVAIMET KÄTEEN PALVELU WWW.USA-CARS.FI Arto Seppänen TURUN SUPERKONEISTUS Monipuolinen konekantamme mahdollistaa miltei kaikki alaan liittyvät koneistukset ja korjaukset. . TÄYDEN PALVELUN TUONTITALO www. Voimaa Letukan ZZ6-koneesta välittää 18-tuumaisille pyörille 6-vaihteinen Tremecin Magnum sekä Strangen perä. ??. Blues Mobilen rakentama ja Mr
74 Yokohama Hot Rod Custom Show 2024 AMERIKAN RAUTA 1/2025. Symppis COE oli saanut pintaansa trendivärin, kiiltävällä lakatun patinamaalauksen. Paikallisella parturiliikkeellä oli hauska mainosauto. Fly Wheels on erittäin laadukas japanilainen hot rod -julkaisu ja he valitsivat parhaaksi autoksi Mr. Asiasta voidaan olla montaa mieltä... Kitabayashi yllättyi saadessaan ’49 Panheadillaan tunnetun italialaismaalari Blasterin palkinnon. Kovatasoisessa näyttelyssä tämäkin jäi ilman palkintoja. Mr. Lowriderit olivat aika vähissä tämän vuoden näyttelyssä. Taitaa olla siis Forever Classics Car Clubiin kuuluvan Tetsuo Ikegayan perheauto. Kenichi Arano rakensi Mustang P1 -teemaisen rottarodinsa 12 vuoden aikana. Tosi asiallinen Chevykustompikkis. En tiedä tarkemmin japanilaisista katsastuskäytännöistä, mutta kyllä siinä jotkut kilvetkin oli edessä ja takana. ’54 Chevy Handyman on saanut nimekseen ”Mi Familia 54”. Parhaaksi valittiin Mr. Koizumin ’73 Monte Carlo. Näkeekö tuolta ratin takaa yhtään mitään. Onon ’34 Ford Phaetonin. Tehoa löytyy 850 heppaa
www .back falt.fi Tsekkaa nettisivuillamme MYYTÄVÄT JENKKIAUTOT • CHEVROLET CAMARO ZL1 2017, 34 900 € • PONTIAC FIREBIRD TRANSAM 1979, 22 600 € • CHEVROLET CAMARO SS CAB 2013, 39 900 € • DODGE CHALLENGER RT 2009 • DODGE CHALLENGER aito isolohko 1970, 54 500 € • CHEVROLET CORVETTE 1970, 15 800 € • FORD MUSTANG MACH 1 1970, 46 600 € • FORD MUSTANG MACH 1 täysin läpikäyty 1969, 66 800 € • FORD MUSTANG MACH 1 1970, 47 300 € • FORD MUSTANG MACH 1 1973, 36 500 € • DODGE CHALLENGER SRT 2012, 6.4L tax free 13 800 € takapää kolaroitu, takakulma tulee mukaan purkuautosta. Nikki Hill 29.3. Countrybileet 1.2. 52 000 € • CHEVROLET CAMARO SS 2010, 41 700 € • DODGE CHALLENGER RT tax free • OLDSMOBILE DELTA 88 SUPER ROCKET 1965, 26 900 € • CADILLAC ELDORADO TOURING COUPE 1996, 6 300 € • DODGE CHALLENGER R/T 2012, 36 300 € Purkaamo 040 7332 493 • Korjaamo 040 5107 493 • Automyynti 040 8234 100 • 68410 Alaveteli, WWW.BACKFALT.FI TERVETULOA NETTIKAUPPAAMME Kysy lisää: usaosat@kauharacing.fi Puh. 4L-80E HELSINKI AUTOMATIC CENTER OY Jaakko Husso: Hiihtotie 7 B, 01280 Vantaa, Rajakylä Puh. 9-17 Kartanonherrantie 7, 02920 Espoo / Juvanmalmi p.010 29 22 800 info@sk-autosound.fi • Radiot • Kaiuttimet • Antennit • Vahvistimet • Vaimennus • Asennustarvikkeet • Radiot • Kaiuttimet • Antennit • Vahvistimet • Vaimennus • Asennustarvikkeet Myymälä/Asentamo, Kartanonherrantie 7, 02920 Espoo/Juvanmalmi Ark. • CHEVROLET IMPALA 1962, 33 700 € • DODGE CHALLENGER RT 2012, 23 300 € tax free • MERCURY MONTEREY 1960, 39 400 € • PONTIAC GRND PRIX 1966, 28 100 € • A-FORD TUDOR 1928, 16 900 € • T-FORD 1926 museorek. Klamydia 18.5. 9–17, p. CM Wolf & the Backbones Nakkilan Verstas, Pyssykankaantie 170, Hormisto Katso lisää nakkilanverstas. Steve n Seagulls 13.6. Autotransmission Pekka Nätkin Pörstiläntie 16, 28760 Pori Puh. 0400 563 522 Marko Pohjalainen Myös huollot ja isommat työt vanhempiin jenkkeihin SOITA TAI LÄHETÄ SÄHKÖPOSTIA www.kauharacing.com AUTOMAATTI VAIHTEISTOT KAIKKI MERKIT USA-MOOTTORIT JA PERÄT VAIHTEISTOJEN, MOOTTORIEN JA PERIEN KORJAUKSET SEKÄ HUOLLOT Vaihtovaihteistot Varaosien maahantuonti ja myynti Varaosien mukana neuvontapalvelu Dacco turbiinit Erikoisalana TH-700 R4 vahvistukset ja korjaukset, sekä Electroniset vaihteistot esim. Erja Lyytinen 14.9. 15 500 € • A-FORD 1930, 19 900 € • PLYMOUTH BELVEDERE 1954, 27 900 € • DODGE CHALLENGER RT 1970 museorek. 010 29 22 800, info@sk-autosound.fi Verstaalla tapahtuu 25.1. (09) 302 847, 050 330 5780, Fax (09) 340 1073 jaakko.husso@pp.inet.fi AUTOMAATTIEN AMMATTILAINEN • Korjaukset, varaosat • Vanhat Hydramatic, Fordomatic, Torqueflite, Powerlite, Borg-Warner, Dynaflow automaatit • Mersut, Bemarit, monet Japsit ym. Anna Inginmaa Dinner & Chanson 4.4. /tapahtumat. 9-17 Kartanonherrantie 7, 02920 Espoo / Juvanmalmi p.010 29 22 800 info@sk-autosound.fi • Radiot • Kaiuttimet • Antennit • Vahvistimet • Vaimennus • Asennustarvikkeet Modern Sound For Your Classic Car Katso lisää: sk-autosound.fi Myymälä/Asentamo Ark. 9-17 Kartanonherrantie 7, 02920 Espoo / Juvanmalmi p.010 29 22 800 info@sk-autosound.fi • Radiot • Kaiuttimet • Antennit • Vahvistimet • Vaimennus • Asennustarvikkeet Modern Sound For Your Classic Car Katso lisää: sk-autosound.fi Myymälä/Asentamo Ark. Päiväbileet, Sweaty Squeeze 6.2. Pekka Tiillikainen & Beatmakers ja Sweet Jeena 21.3. 02 648 6677 WWW.AUTOTRANSMISSION.FI Modern Sound For Your Classic Car Katso lisää: sk-autosound.fi Myymälä/Asentamo Ark. Perjantai tanssit, Pasi Flodström 1.3
Smooth Criminal Teksti ja piirros: Janne Kutja Sampo Ahosen ”Pervitin Express” Ford koki jalostusta pysyen kuitenkin uskollisena monille jo tehdyille valinnoille. 76 AMERIKAN RAUTA 1/2025 Kutjan kuva
Maskia on siirretty hieman taaksepäin ja laskettu alas sen verran, että konepellin linja tulee luonnolliseksi. P ervitin Express on mielenkiintoinen lisä suomalaisessa kustomkannassa ja on sitä ehdottomasti tämänhetkisessä ulkoasussaankin. Mietin myös puskureiden lisäämistä, mutta luovuin siitäkin ajatuksesta. Pienenä pikanttina lisänä helmaan lisättiin kromilista, joka alkaa astinlaudasta ja päättyy takalokasuojan päätyyn. Edessä pyöränaukkoa korotettiin ja rengas siirtyi samassa suhteessa, eli hieman lisämadallusta tuli samalla, kun muotoon haettiin ripaus keveyttä. 77 1/2025 AMERIKAN RAUTA. Tällä kertaa vedin hatusta konepellin pokkaukset korin muotojen perusteella ottamatta selville, miten alkuperäisen pickupin pellit olisivat sovitettavissa. Koska tällä kertaa oli jo varsin hyvän määrän chopatusta kustomista kyse, kattoa ei madallettu, vaan itse asiassa tuulilasia jopa korotettiin. Jotain vielä, eli lavalle muotoiltiin avattava kansi hyvin vapaamuotoisesti. Niidenkin kanssa saisi varmasti toimivan kokonaisuuden, mutta tällä kertaa näin. Mielessä kävi myös esimerkiksi ’37 LaSallen maskin kokeileminen, mutta se olisi saattanut tässä vaiheessa viedä ajatukset liiankin kauaksi aiheesta. Lienee muuten ensimmäinen kerta tässä artikkelisarjassa. Kaikki säilyi siis muuten samanlaisena, mutta tuulilasin alareunaa siirrettiin arviolta tuuman verran alaspäin, joten aika vaatimaton tuo korotus lopulta oli. Näiden muutosten jälkeen oli aika sovitella konepelti sivuineen paikalleen. Maskin lisäksi etuvaloja on laskettu alaspäin ja niin ikään viety taaksepäin, lähemmäksi etulokasuojia. Tuulilasin listoitus muutettiin täysin kiiltäväksi. Mieltä kuitenkin kutkutti nähdä, miltä auto voisi näyttää konepelleillä ja kiiltävällä maalipinnalla. Lokasuojia on muokattu aavistuksen virtaviivaisemmiksi ja kapeammiksi
Viehän SEMA jo itsessään 3–4 täyttä päivää ja matkat Vegasiin pahimmillaan päivän suuntaansa. Los Angelesin alueen hitaat ja pitkät siirtymät tiedostaen ensimmäiseksi majoitukseksi valikoitui West Hollywoodissa sijainnut Best Western, joka osoittautuikin oivalliseksi valinnaksi. Kyseinen miitti kuuluu niihin suhteellisen suosittuihin, Kaliforniassakaan ei nimittäin välttämättä talviseen arki-illan kokoontumiseen saavu edes kymmentä autoa. Lauantain ohjelma olikin sitten tiukka. T ällä kertaa reissulle lähdettiin nelihenkisellä porukalla, mukana avustajamme Mika Maunu, sekä kaksi muuta autokerhokaveriani Leiviskän Mika ja Sydänmaan Jouko. Vastapäisessä Saddle Ranch -baarissa saattaa ratsastaa rodeohärällä tai törmätä somevaikuttajiin, kuten Jake Pauliin. Niin tälläkin kertaa, kun 11 päivän aikana käytiin kaiketi 11 eri tapahtumassa. Hyvä, joskaan ei täydellinen lista tapahtumista löytyy netistä osoitteesta www.socalcarculture.com. Olin etukäteen katsellut sosiaalisista medioista seudun miittejä, jotka saattaisivat osua pienellä sovittamisella matkamme varrelle, ja lisäksi meillä oli suunnitelmissa vierailla legendaarisella Felix Chevrolet -liikkeellä Downtownissa sekä L&L Motoring -pinnavannefirmalla Chinossa ennen illan En Memoria Dia de Los Muertos -näyttelyä Pomonassa. Teksti ja kuvat: Tomi Eronen Kun Amerikan länsirannikolle suunnataan, riittää yleensä tapahtumia kierrettäväksi. Näkymä West Hollywoodin hotellin parvekkeelta yli Los Angelesin oli aika huikea. West Coast Tour Saavuimme Los Angelesiin Halloweenin aikaan, jolloin Hollywoodissa oli liikenteessä jos jonkinnäköistä kulkijaa ja kuljinta. Tai kissanaisiin ja Beetlejuiceen. Illalla olimme sopineet menevämme Suomesta jo vuonna 1979 Kaliforniaan muuttaneen Antin luokse noutamaan hänen osoitteeseensa etukäteen tilatut osat ja saunomaan, mutta sopiva reititys mahdollisti myös vierailun Burbankissa Bob’s Big Boy Burgerilla, jossa on joka perjantai cruisingilta. Peterseniltä jatkoimme suoraan läheiselle LA Original Farmers’ Marketille syömään, ja jo etukäteen oli selvää, että ruokapaikkana siellä olisi lukuisista latinogangsterirooleistaan tunnetun Danny Trejon Trejo’s Tacos. Minun tehtäväkseni jäi etukäteen suunnitella majoitukset ja reitit niin, että jossain välissä ehdittäisiin ehkä hengähtääkin, vaikka aikataulu kaikkineen tulisi olemaan tiukka. Dia de Los Muertos -teemalla. 78 AMERIKAN RAUTA 1/2025. Heti Sunset Boulevardin toisella puolella kun oli Saddle Ranch -baari, johon saatoimme suunnata näppärästi syömään ja Halloweeniä viettämään, jahka perinteinen Hollywoodin kierros oli saatu madeltua ruuhkassa. Oli Dia de Los Muertos -viikonloppu, ja tapahtumia oli joka puolella. Sijainti oli oivallinen myös sikäli, että se oli lähellä Petersenin automuseota, jonne olimme heti perjantaiaamuna suuntaamassa. Taco-paikasta Burger-paikkaan
Viereisen hotellin pihalla oli parkissa nätti C1-Corvette. Siitä jatkoimme Lincoln Parkiin East Side Bombs -kerhon järjestämään Toy Drive & Car Show’hun, jonka edellisvuoden tapahtumista tuttu Dukes-kerholainen Arturo meille vinkkasi. Sunnuntaina päätimme suunnata ensimmäisenä katsomaan, millainen meininki lukemattomista leffoista tutussa Elysian Parkissa olisi. Aikamme rantaa edestakaisin ajeltuamme pysähdyimme tutkimaan asiaa vielä tarkemmin, ja lopulta löysimme vasta päivitetyn julkaisun, jonka mukaan paikka olikin vaihtunut Broadwaylle. Miitti hukassa. Vaan eipä siellä mitään autokokoontumista näkynyt. 79 1/2025 AMERIKAN RAUTA. Ensimmäisen aamun jälkeen matka vei kuitenkin kohti Pomonaa. Tähän näkymään on mukava herätä. Missähän päin Suomea se toinen on. Lincoln Parkissa söimme myös koko reissun parhaan street tacot, ja uskokaa tai älkää, niitä tällä reissulla maisteltiin paljon. Päädyimme matkalla pyörähtämään myös Ghetto Lifestylen, Classifiedin ja Varrion järjestämässä tapahtumassa West Covinassa, minkä jälkeen suuntasimme kohti Fairplexia ja isoa lauantai-illan show’ta. No, se taas sijaitsee South Central LA:ssä, Florencessa, eikä sijainti todellakaan ole niitä, joihin turistin suositeltaisiin menevän varsinkaan pimeän aikaan. Petersenin automuseossa oli näytillä lowridereiden ohella monta uutta (vanhaa) konseptiautoa, kuten tämä aivan ihanan värinen ’54 Plymouth Explorer. Yksi sellaisista oli Top Cats -kerhon neljättä kertaa järjestetty vuosittainen Picnic, jonka piti olla Vista Del Marissa Dockweiler Beachillä. Petersenin näyttelyyn kuuluvat toki myös leffatähtiautot, kun KITT, Christine ja tämä Thelma ja Louise -leffasta tuttu Thunderbird. Pakko myöntää, että hiukan epäilytti, kun heti rampin juuressa vastassa oli palanut talo ja muutenkin ympäristö oli – no, kuten elokuvissa. Lowrider-tapahtumissa on sellainen erikoispiirre, ettei etenkään hiukan pienemmistä ilmoitella missään isosti julkisesti, vaan ne on löydettävä kerhojen tai yksityishenkilöiden kautta. Näitä Ghiakorisia Cadillacejä sen sijaan on valmistettu kaksi. Päädyimme kuitenkin lähtemään sinne, koska kerranhan sitä vain eletään. Reissussa oli mukana tällä kertaa Sydänmaan Jouko, Maunun Mika ja Leiviskän Mika. Ghian korittamaa autoa on valmistunut tasan tämä yksi kappale
Vegasiin. Lauantaina Vegasissa järjestettiin perinteiseen tapaan Goldstromin yksityisellä automuseolla näyttely, jonka kalusto on hyvin vaihtelevaa – rottarodeista alkuperäiskuntoisiin harvinaisuuksiin. Melko lähellä sitä sijaitsevalla Count’s Kustomsilla pidettiin myös erikoismaalareiden kokoontuminen, jossa oli esillä liuta komeita lowridereita sekä pari vaniakin! 80 West Coast Tour ’24 AMERIKAN RAUTA 1/2025. Hengissä ja ryöstämättöminä selvittiin siis South Centralistakin, ja maanantaina oli aika lähteä ajelemaan kohti Las Vegasia ja SEMA Show’ta. Ovella seisonut vanhempi värillinen herra katseli meitä melko hitaasti päästä varpaisiin, mutta totesi sitten kuitenkin kohdalla tykkäävänsä meidän Felixin huppareista. Cruise-Inin kalusto on hyvin monenkirjavaa. Jälleen kerran somesta bongaamamme ilmoituksen mukaista Bomb Spot -miittiä ei sitten kuitenkaan ollutkaan missään, joten päädyimme SEMA After Dark -nimellä kutsuttuun parkkipaikkamiittiin, jonka sitten tuttuun tapaan poliisi lopulta hajotti. Kadulla väki lähinnä moikkaili, joten vastaanotto ei sinällään ollut mitenkään epäystävällinen, vaikka taisimme hiukan erottua alueen valtaväestöstä. Perjantai-iltana poikkesimme Bob’s Big Boy Burgerilla Burbankissa. Felixiltä suuntasimme Chinoon L&L Motoring -vannepajalle. Pinnavannefirman pitäjä Louisilla on myös parinsadan metrin päässä Kingpin Hydraulics -niminen paja, jonka kaupan ollutta hopperia Robert Briseno tässä meille esittelee. Näyttelyssä arkiviikko vierähtikin pitkälti, mutta perjantai-iltana piti tietysti etsiä taas jotain tapahtumaa. Koska olimme siinä kohtaa matkustajan roolissa, keksimme Manen ja Joukon kanssa käydä perille Florenceen päästyämme hakemassa paikallisten suosimat alumiinipulloon pakatut virvoitusjuomat kulmakaupasta. Auringon laskiessa tunnelma on maaginen. Downtownissa sijaitsevan Felix Chevroletin uudessa näyttelytilassa olivat rinnakkain esillä C2ja C7-Corvetet
Koska näit viimeksi ’69 Camaron sokkomaskilla ja pinnavanteilla. Jopa Muerta-asussa. Matkalla Pomonaan näyttelyyn ehdimme pyörähtää vielä Ghetto Lifestylen ja Varrion järjestämässä pikkutapahtumassa West Covinassa. Itse näyttely kokosi jälleen Fairplex-messukeskukseen monta hallillista toinen toistaan komeampaa lowrider-kalustoa. Nätin lowriderin saa rakennettua Galaxiestakin. 81 1/2025 AMERIKAN RAUTA. Dodgersien tuore voitto oli näkyvillä joka puolella. 70-luvun lopun jättikokoiset Lincolnit ovat loistavia lowrider-aihioita. Lincoln Parkissa syötiin reissun parhaat tacot ja ihailtiin East Side Bombsin kalustoa. En Memoria Dia de Los Muertos on vaikuttava tapahtuma vahvoine meksikolaisperinteineen. Ei sen aina tarvitse olla Impala. OG Tweetin ’56 Nomad on aivan täydellinen kokonaisuus herkullista väritystään myöten
Lämmintäkin riitti, liekö lämpö sekoittanut päät vai mitä, mutta tuossa lähtökohtaisen leppoisassa päivätapahtumassa kohtasimme myös ensimmäisen ja ainoan oikeasti hiukan kuumottavan tilanteen koko reissulla. Matka huipentui suunnitellusti lähempänä Pomonaa, Azusassa pidetty Cruising Back to Route 66 -tapahtumaan, joka oli jo viime vuonna positiivinen yllätys. Alue ei ollut välttämättä sellainen, johon turistioppaat neuvoisivat pimeän aikaan. Reissu huipentui Azusassa järjestettyyn Cruising Back to Route 66 -tapahtumaan. Tällä kertaa autoja oli saapunut paikalle vieläkin paljon enemmän, ja taso oli huikea. Keskellä sitä ruuhkaisinta risteystä alkoi teinityttöjen tappelu, joka oli pariinkin otteeseen levitä joukkotappeluksi, kun siihen osallistui muun porukan lisäksi kahden ilmeisen vastakkaisen prosenttijengin väkeä. Back to Cali. 82 West Coast Tour ’24 AMERIKAN RAUTA 1/2025. Sunnuntai-illan pikkuhiljaa pimetessä otimme suunnaksi South Central LA:n, jossa oli Top Cats Car Clubin tapahtuma. Elysian Parkin palmujen kehystämä suora on tuttu lukuisista elokuvista ja tv-sarjoista
Teemu Peittola hankki toistakymmentä vuotta sitten nuhjaantuneen viininpunaisen jätticoupen, ja rakensi siitä itselleen aidon hydraulialustaisen lowriderin, jota liikuttaa Chevroletin ruiskutekniikka. Chevrolet Impala SS 409 ’63. Hyvinkääläinen Seppo Siukonen on omistanut SS-Impalansa jo 1980-luvun lopulta saakka. Grand National Roadster Show Ford F-150 ’75. Sen kunniaksi menneiden vuosien America’s Most Beautiful Roadster -voittajille on varattu kokonaan oma hallinsa. Pomonan näyttelyjätillä on 2025 jo 75-vuotisjuhlavuosi. Marko Nevalaisen sitruunankeltainen F-150 on nätti ja matala moderniin tyyliin jalostettu pickup, jonka kuoret kätkevät alleen melkoisen yllätyksen – auton tekniikkana on nimittäin Moparin 5,7-litrainen Gen3 Hemi! Seuraava Amerikan Rauta ilmestyy 6.3.2025 NykyHemi se u raa va ss a nume ro s s a Lowrider She’s real fine She’s real fine Cadillac DeVille ’72. 83 AMERIKAN RAUTA 1/2025. Sepon varsin hyväkuntoisena USA:sta hakema auto on sittemmin läpikäyty täysin ja saanut keulalleen kiukkuiseksi kutitellun 409-legendamoottorin
#513556 SÄILYTYSNOSTIN 4:LLE AUTOLLE Erittäin laadukas säilytysnostin neljän auton päällekkäiseen säilytykseen. Mukana lattiajalusta. ALV € 699 sis. ALV #70159 ATV-NOSTOPÖYTÄ 680KG Laadukas hydraulinen mönkijänostin ammattija harrastekäyttöön. Täydellinen renkaiden vaihtoon, kiillotukseen ja huoltotöihin. #74350 PORA& JYRSINKONE BF20V Yhdistetty pora-/jyrsinkone. #546228 TYÖASEMA PYÖRILLÄ (HARMAA/MUSTA) Tukeva työpöytä, jossa säilytyslaatikot, ruostumattomasta teräksestä valmistettu työtaso ja pyörät, joten voit helposti siirrellä sitä käynnissä olevien projektien luokse. ALV € 89 sis. Nostokapasiteetti: 4200 kg. #544069 AKKULATURI KÄYNNISTYSAVULLA 12/24V, 250A Yhdistetty akkulaturi ja käynnistysapu, joka on suunniteltu lataamaan ja elvyttämään 12V ja 24V lyijyhappoakkuja #75506 HIEKKAPUHALLUSKAAPPI IMURILLA Varustettu kahdella hiekkapuhalluspistoolilla käsi & kiinteä jalkaohjattu, 2 sivuovella, valaistuksella ja pölynimurilla. ALV € 1290 sis. Varustettu mekaanisella turvalukolla (kuusi eri lukitus korkeutta) ja pyörillä, jotka helpottavat nostimen siirtämistä pois, kun sitä ei käytetä. Lukitus kaikissa pilareissa ja suoja autojen välillä. ALV € 1290 sis. ALV € 89 sis. #70159 ATV-NOSTOPÖYTÄ 680KG Laadukas hydraulinen mönkijänostin ammattija harrastekäyttöön. kotimekaanikolle. Sisältää muun muassa hylsyt, räikät, jatkovarret, kiintoavaimet, ruuvimeisselit, bits, torxit, pihdit, jakoavaimen ym. Auton kynnyskoteloiden alle asetetaan kaksi ramppia, jotka nostetaan normaaliin 230V seinäpistorasiaan kytketyn sähköhydrauliikkayksikön avulla. Paino: 1355 kg. Kompakti ja tarkka, säädettävällä nopeudella. ALV € 5090 sis. Pora-/jyrsinpää on kallistettavissa ±90°, nostetaan & lasketaan käsikammella. HINNAT VOIMASSA TOISTAISEKSI, OIKEUDET MUUTOKSIIN PIDÄTETÄÄN. Nostokapasiteetti: 680 kg. Täydellinen renkaiden vaihtoon, kiillotukseen ja huoltotöihin. Nostokorkeus : 820 mm. Kompakti ja tarkka, säädettävällä nopeudella. TARKISTA AJANTASAISET HINNAT VERKKOKAUPASTAMME. #511068 EPÄKESKOHIOMAKONE ROS090 Oskilloiva yhden käden 150mm epäkeskohiomakone säädettävällä pyörintänopeudella kaikille pinnoille. ALV € 409 sis. Pora-/jyrsinpää on kallistettavissa ±90°, nostetaan & lasketaan käsikammella. moottorikelkoille, ruohonleikkureille, mopoille & moottoripyörille. #512776 TYÖKALUVAUNU TYÖKALUILLA 145-OSAA Laadukas työkaluvaunu 145-osaisella työkalulajitelmalla esim. ALV € 1290 sis. #513556 SÄILYTYSNOSTIN 4:LLE AUTOLLE Erittäin laadukas säilytysnostin neljän auton päällekkäiseen säilytykseen. Digitaalinen syvyysilmaisin. Sopii käytettäväksi myös esim. € 2290 sis. ALV YOKOHAMA HOT ROD CUSTOM SHOW 2024 BIG WHEELS WINTER SHOW AMC JAVELIN SST ’69 CHEVROLET IMPALA STW ’66 CHEVROLET C10 FLEETSIDE ’79 FORD PICKUP ”PERVITIN EXPRESS” ’39 KENWORTH K100C ’83 VW BEACH BUGGY ’67 HARLEY-DAVIDSON SOFTAIL CHOPPER ’85 LISÄKSI ESITTELYSSÄ Best in Low LOWRIDEREIDEN YTIMESSÄ 70 02 45 -2 50 1 PAL VKO 2025-10 Suomalaista työtä • www.amerikanrauta.fi R a kkaudesta R a utaan • 1/ 2 02 5 • 11 ,9 € SWAMP QUEEN YLI 625 HEPAN MÖRKÖ PLYMOUTH ?CUDA 505 ’73 FORD A TUDOR ’31 AM ER IK AN RA UT A 1/ 20 25 NR O 97 ”O VIE N TE KS TIT JA SW AM P QU EE N -N IM EN RO DIN PE RÄ ÄN M AA LA SI AU ST RA LIA LA IN EN , M AA ILM AN PA RH AA KS I TE KS TIM AA LA RIK SIK IN KE HU TT U JE FF M AR SH AL L.”. Vaunun mitat: 700x455x975mm. Paino: 294 kg. HINNAT VOIMASSA TOISTAISEKSI, OIKEUDET MUUTOKSIIN PIDÄTETÄÄN. Nostokorkeus (mm): 1880. € 2290 sis. #546045 CLECO / PELTINIITTISARJA 3,2MM 20kpl Cleco -niitti 3,2mm, 4kpl Cleco sivupuristin 0-19mm, 1kpl Cleco -pihdit. ALV € 279 sis. TARKISTA AJANTASAISET HINNAT VERKKOKAUPASTAMME. kotimekaanikolle. ALV € 699 sis. Vapaa korkeus nostimen alla, yläasennossa: 1760mm. moottorikelkoille, ruohonleikkureille, mopoille & moottoripyörille. ALV € 1490 sis. Mekaaninen vaihteisto antaa hyvän voiman myös pienillä kierroksilla. #74350 PORA& JYRSINKONE BF20V Yhdistetty pora-/jyrsinkone. Vaunun mitat: 700x455x975mm. Sisältää muun muassa hylsyt, räikät, jatkovarret, kiintoavaimet, ruuvimeisselit, bits, torxit, pihdit, jakoavaimen ym. #546228 TYÖASEMA PYÖRILLÄ (HARMAA/MUSTA) Tukeva työpöytä, jossa säilytyslaatikot, ruostumattomasta teräksestä valmistettu työtaso ja pyörät, joten voit helposti siirrellä sitä käynnissä olevien projektien luokse. Nostokorkeus (mm): 1880. ALV € 409 sis. #511068 EPÄKESKOHIOMAKONE ROS090 Oskilloiva yhden käden 150mm epäkeskohiomakone säädettävällä pyörintänopeudella kaikille pinnoille. #544069 AKKULATURI KÄYNNISTYSAVULLA 12/24V, 250A Yhdistetty akkulaturi ja käynnistysapu, joka on suunniteltu lataamaan ja elvyttämään 12V ja 24V lyijyhappoakkuja #75506 HIEKKAPUHALLUSKAAPPI IMURILLA Varustettu kahdella hiekkapuhalluspistoolilla käsi & kiinteä jalkaohjattu, 2 sivuovella, valaistuksella ja pölynimurilla. Alustan mitat (P x L) : 2000x710/1220 mm. #513949 SIIRRETTÄVÄ SAKSINOSTIN 2500KG Siirrettävä autonostin, joka sopii hyvin sekä varikkolle että autotalliin. ALV € 5090 sis. Pulverimaalattu rakenne. Auton kynnyskoteloiden alle asetetaan kaksi ramppia, jotka nostetaan normaaliin 230V seinäpistorasiaan kytketyn sähköhydrauliikkayksikön avulla. Alustan mitat (P x L) : 2000x710/1220 mm. Nostokapasiteetti: 4200 kg. ALV € 1290 sis. Pulverimaalattu rakenne. ALV € 1290 sis. Lukitus kaikissa pilareissa ja suoja autojen välillä. #513949 SIIRRETTÄVÄ SAKSINOSTIN 2500KG Siirrettävä autonostin, joka sopii hyvin sekä varikkolle että autotalliin. Varustettu mekaanisella turvalukolla (kuusi eri lukitus korkeutta) ja pyörillä, jotka helpottavat nostimen siirtämistä pois, kun sitä ei käytetä. ALV € 1290 sis. Vapaa korkeus nostimen alla, yläasennossa: 1760mm. Nostokorkeus : 820 mm. #546045 CLECO / PELTINIITTISARJA 3,2MM 20kpl Cleco -niitti 3,2mm, 4kpl Cleco sivupuristin 0-19mm, 1kpl Cleco -pihdit. Paino: 294 kg. #512776 TYÖKALUVAUNU TYÖKALUILLA 145-OSAA Laadukas työkaluvaunu 145-osaisella työkalulajitelmalla esim. ALV € 279 sis. ALV € 1490 sis. Mukana lattiajalusta. Paino: 1355 kg. Mekaaninen vaihteisto antaa hyvän voiman myös pienillä kierroksilla. Sopii käytettäväksi myös esim. Digitaalinen syvyysilmaisin. Nostokapasiteetti: 680 kg