040-5678 924 “Autoni, ’09 VW CC 1.8 TSI, alkoi ravistaa kesken ajon, ja vikavalo syttyi. GRAND NATIONAL ROADSTER SHOW KUSTOM KULTURE SHOW DODGE MONACO 4D ’66 Chevrolet Camaro Z28 ’81 • Dodge Charger 605 Hemi ’73 Hudson Rambler Cross Country ’56 • H-D Trike ’01 Cadillac Coupe DeVille ’60 • Ford A Coupe ’30 LISÄKSI ESITTELYSSÄ VUODESTA 2012 5 VUOTTA R ak kaud e st a Ra ut aa n • 2/ 20 1 7 • 8,9 € 6 414887 002455 1 7 2 70 02 45 -1 70 2 PAL VKO 2017-15 Viipale mediat Suomalaista työtä • www.amerikanrauta.fi AM ER IK AN RA U TA 02 /2 017 N RO 34 ”A R TO N V IS IO N A O LI M AT K A IL U A U TO , JO TA TA LO U D EL LIN EN M O O TT O R I KU LJE TT A IS I P IS A R A LL A P IS IM M Ä LL E.” Uusi verkk okau ppa avatt u! Amerikan parhaat moottorinrakentajat käyttävät AMSOIL DOMINATOR ® Racing öljyä! AMSOIL on USA:n eniten myyty öljy Harley-Davidsoniin! MOOTTORIKEMIKAALIEN ERIKOISLIIKE myynti@roadmachine.. lisäainetta, ja merkkikorjaamon pihaan päästyäni auto kävi jo täysin normaalisti. Yleiskorjaamo diagnosoi vian olevan ruiskutussuuttimissa, ja kehotti viemään merkkikorjaamolle. Vältyin ehkä tonnien remontilta!” Tuula Myllykangas Koko valikoima suoraan hyllystä nettikaupasta: www.roadmachine.. Meiltä löytyy myös Suomen suurin hyllyvalikoima AN-liittimiä ja punosletkuja! Perintö KAHDEKSAN ERIKOISNUMEROA VUODESSA CHEVROLET SUBURBAN ’56. • Puh. Kyytipojaksi he kaatoivat tankkiin pullon AMSOIL P.i
Nautinnolliset lukuhetket itselle tai lahjaksi! Viipale mediat Tilaa kätevästi osoitteessa: tilaus.viipalemediat.fi Amerikan Rauta Rakkaudesta rautaan Amerikan Rauta on lehti kaikille, joille amerikkalaiset ajopelit ja niiden rakentelu ei ole vain harrastus, vaan elämäntapa. Koneurakointi kestotilaus 64.90 €, 8 numeroa Koneurakointi määräaikaistilaus 69.90 €, 8 numeroa Tutustu ja tilaa: www.koneurakointi.. Miten Se Toimii tekee faktasta hauskaa aivan jokaiselle, joka on kiinnostunut pysymään ajan tasalla viimeisimmän teknologian ja planeettamme upeiden ihmeiden saralla. Se vastaa kysymyksiin, joita ei ole tullut aiemmin edes ajatelleeksi! Miten Se Toimii kestotilaus 66.90 €, 8 numeroa Miten Se Toimii määräaikaistilaus 71.90 €, 8 numeroa Tutustu ja tilaa: www.mitensetoimii.. Lehdessä esitellään näyttävimmät autot ja kuumimmat kissat, projekteja, tee se itse -juttuja ja tarvikeuutuuksia unohtamatta. Raskas Kalusto Alan johtava ammattilehti Raskas Kalusto kertoo lukijalleen alan arjesta sellaisena kuin työn tekijä sen näkee ja kokee. Koneurakointi Raudanluja ammattijulkaisu Koneurakointi on uusi ja reilusti erilainen ammattilehti, joka on suunnattu alan yrittäjille ja ammattilaisille. Miten Se Toimii Lehti, joka ruokkii aivoja! Miten Se Toimii tekee tieteistä hauskaa vastaamalla eri alojen kysymyksiin – avaruudesta, ympäristöstä, teknologiasta, liikenteestä ja historiasta. Tuning.. määräaikaistilaus 71.90 €, 8 numeroa Tutustu ja tilaa: www.tuning.. Tuning.fi Suomen paras tuninglehti Tuning.. Klassikot Autoilun ajankuvaa Klassikot on aikakauslehti, joka sisältää juttuja 1950–1980-lukujen autoista ja entisöintiprojekteista, tapahtumareportaaseja, ohjeita ja vinkkejä oman auton kunnostamiseen sekä saman aikakauden klassikkomoottoripyöriä ja mopoja. Lehti käsittelee jenkkiharrastekenttää tämän päivän näkökulmasta unohtamatta tapahtumien ja cruisingien merkittävää roolia. Uutuuslehti!. Vastaukset esitetään mielenkiintoisten ja mukaansatempaavien artikkelien muodossa. on lehti tuningharrastajille. Klassikot kestotilaus 66.90 €, 8 numeroa Klassikot määräaikaistilaus 71.90 €, 8 numeroa Tutustu ja tilaa: www.klassikot.. Raskas Kalusto kestotilaus 64.90 €, 8 numeroa Raskas Kalusto määräaikaistilaus 69.90 €, 8 numeroa Tutustu ja tilaa: www.raskaskalusto.. kestotilaus 66.90 €, 8 numeroa Tuning.. Lehden sivuilta löydät tuoreet uutiset, koneuutuudet sekä paljon hyödyllistä tietoa itse koneista, työmenetelmistä ja alan osaajista. 03-2251 948 Nautinnolliset lukuhetket myös digitaalisena Lue näköislehtenä tietokoneella tai mobiililaitteella: www.lehtiluukku.. Vanhat Koneet kestotilaus 66.90 €, 8 numeroa Vanhat Koneet määräaikaistilaus 71.90 €, 8 numeroa Tutustu ja tilaa: www.vanhatkoneet.. Viipale mediat Tue kotimaista! Viipalemediat on suomalaisomistuksessa oleva yritys jonka lehtien kotimaisuusaste on avainlipun arvoinen! Tilaa kätevästi itsellesi, yrityksellesi tai lahjaksi! Netissä: tilaus.viipalemediat.. Puhelimitse: puh. Vanhat Koneet Rautaista luettavaa Vanhat Koneet on uudenlainen aikakauslehti koneharrastajille. Amerikan Rauta kestotilaus 66.90 €, 8 numeroa Amerikan Rauta määräaikaistilaus 71.90 €, 8 numeroa Tutustu ja tilaa: www.amerikanrauta.. Kerromme myös menneiden vuosikymmenien työtavoista ja ilmiöistä. Esittelemme traktoreita, maansiirtokoneita, kuljetus-, aurausja maaurakointikalustoa. Lisäksi se tarjoaa hyödyllistä tietoa uutuustuotteista koeajojen ja uutisten muodossa, sekä viihdyttää esittelemällä alan kalustoa
Tomi Eronen Päätoimittaja tomi.eronen@amerikanrauta.fi 3 AMERIKAN RAUTA 2/2017. Toisaalta näin kesän pikkuhiljaa alkaessa lähestyä useampi harrastepeli aiheuttaa myös omanlaisiaan paineita. Olisikohan tässä yhteydessä hyvä julkisesti luvata, etten itse tänä keväänä osta yhtään uutta autoa. Silloin ne voi vielä saada varastoitua talveksi jonnekin, vaihtelua löytyy omasta kalustosta ja lisäksi suuremmalla todennäköisyydellä aina on yksi oikeasti ajokuntoinen vehje, vaikka yhdelle sattuisikin jotain yllättävää. Toissa kesä muistutti, että koska se on yllättävää, se sattuu juuri silloin, kun sitä vähiten odottaa. Muutama vuosi takaperin olin siinä tilanteessa, että kaiketi neljä perheen autoista piti katsastaa vappuun mennessä. Olen yrittänyt tasapainottaa tilannetta ottamalla autoja kesäremonttiin mahdollisimman aikaisin, mutta nytkin niitä on vaiheessa neljä, joten jossain kohtaa tulee varmasti kiire. Autojen määrä näyttelyssä onkin ollut joka vuosi varsin pieni, mutta komeita pyöriä siellä on ollut sitäkin enemmän – jopa enemmän kuin niihin keskittyneessä Petrol Circuksessa. Nyt onneksi autot ovat vaihtuneet sen verran, että ennen toukokuun loppua niistä tarvitsee katsastaa vain kaksi. Se ’56 Mercury näyttää ainakin tällä hetkellä valmistuvan ihan hyvään tahtiin, niin ei ehkä tule ihan niin hoppu, jos meinaa jollain ajella vappuna. Kustomkulttuurivuoden aloittajana Kaapelitehtaan näyttely on selvästi paikkansa löytänyt paitsi suomalaisten, myös monien muunmaalaisten silmissä. Ehkä kolmipäiväiseksi lyhennetty American Car Show ottaa tiivistettynä takaisin sille kauan kuuluneen maan ykkösnäyttelyn paikan. Paitsi, ettei moni talven projekteista ole vielä sen aikaan lähelläkään valmista, on niitä jäisillä teillä vaikeaa kuljettaa Kaapelitehtaalle Helsinkiin. Sillä, maksavatko kerran vuoteen järjestettävän näyttelyn liput 20 tai 30 euroa, ei taida olla oikeasti suurta merkitystä kokonaisuuden kannalta, mutta jos ei olla tarkoituksella järjestämässä yksityisbileitä, on riittävä kävijämäärä olennaista myös koko tapahtuman tunnelman kannalta. Ehkä pääsiäisen näyttelynkin yhteyteen kaivattaisiin hyviä bileitä. Yksi Kesä lähestyy Pääkirjoitus show’hun, sillä kyseessä on 40. Olen tullut siihen tulokseen, että minulle hyvä harrasteautojen määrä on kahdesta kolmeen. Monta autoa on kyllä myyty, mutta suurelta osin huutokaupan jälkeisissä neuvotteluissa. Ja kun on useampi laite, voi laittaa sen vähimmälle ajolle jääneen vehkeen vaihtoon ilman, että pitäisi samalla tehdä päätös luopua siitä ainokaisestaan. Ja voisi kai sen viedä johonkin näyttelyynkin. En ainakaan ennen seuraavaa lehteä... Kotimaisen näyttelykauden avasi tänä vuonna jo viidettä kertaa järjestetty Kustom Kulture Show, jonka haasteena näyttelyautojen haalimisen suhteen on talvinen ajankohta. näyttely. Tänä keväänä on kuitenkin vakaana aikomuksena ollut, etten ostaisi enää noita projekteja lisää. Onkin mielenkiintoista nähdä, millaisia uudistuksia on juhlanäyttelyyn tehty. Siinä vaihtelussa on viehätyksensä, mutta jossain vaiheessa siihenkin vähän kyllästyy. Tänä vuonna FHRA:lta on lupa odottaa tavallista suurempaa panostusta pääsiäisen K evät, sehän on perinteisesti harrasteauton oston aikaa. Kyllä, pääsyliput maksavat ja Messukeskuksen pysäköinti on kallis, mutta niin on monissa muissakin näyttelyissä. Onhan mulla ollut autoja aika paljon, varmaan alun toista sataa. Veikkaan, että sitä pohditaan tänäkin iltana monessa tallissa. Näyttelyiden järjestäjien kohdalla tilanne on tietysti vähän toisin päin, kun kukaan ei voi olla täysin varma, valmistuuko joku projekti tosiaan ajoissa näyttelyyn. Kevätnäyttelyiden hyvä puoli on kyllä ehdottomasti se, että ne antavat riittävän aikaisen deadlinen projekteille. Autohuutokauppa on myös ollut ideana koko ajan hyvä, mutta ostajia se ei ole toistaiseksi oikein tavoittanut. tosin kaipaa vain toista askia, joka on jo tuossa tuttavan tallissa odottamassa
Viipalemediat Oy:n vastuu ilmoituksen poisjäämisestä tai virheestä ilmoituksessa rajoittuu ilmoituksesta maksetun määrään palauttamiseen. Toimitus Tilaajapalvelu Puh. 06-2810 170, Fax 06-2810 112 Hallituksen puheenjohtaja: Ari Isosomppi Postiosoite Amerikan Rauta, PL 350, 65101 Vaasa Ilmoitusmyynti Peppe Haapala: 050-4147 559 Susanne Ripsomaa: 050-4147 553 www.amerikanrauta.fi > Mediakortti Sähköiset osoitteet toimitus@amerikanrauta.fi myynti@amerikanrauta.fi materiaali@amerikanrauta.fi etunimi.sukunimi@amerikanrauta.fi Painopaikka PGM Myynti R-Kioskit, huoltoasemat, marketit ja Lehtipisteet kautta maan ISSN 2243-4550 Tämän tuotteen paperi sekä tuotantoprosessi ovat sertifioidusti ympäristöystävällisiä. Mikkonen, Veli Vartiala, Markku Pahkajärvi Tuotantopäällikkö Tomi Saloniemi Ulkoasu Tero Björklund, Sari Mantila, Thomas Backman, Meniina Wik Kustantaja Viipalemediat Oy Puh. 4 AMERIKAN RAUTA 2/2017. Huomautukset on tehtävä kirjallisesti 8 päivän kuluessa ilmoituksen julkaisemisesta tai tarkoitetusta julkaisuajankohdasta. 03-2251 948 (ma-pe 8.30-16.00) tilaajapalvelu@amerikanrauta.fi Päätoimittaja Tomi Eronen Toimittajat Kimmo Janhunen, Olli Lehtinen, Tuukka Erkkilä, Antti Kautonen Avustajat tässä numerossa Jussi Löppönen, Janne Kutja, Robert McCarter, Kari B. Ilmoitukset: Mikäli hyväksyttyä ilmoitusta ei tuotannollisista tai muista toiminnallisista syistä (esim. Materiaali: Viipalemediat Oy ei vastaa tilaamatta lähetettyjen kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä eikä palauttamisesta. lakko) voida julkaista lehti ei vastaa tästä mahdollisesti aiheutuvasta vahingosta. Copyright: Osittainenkin aineiston lainaaminen ilman Viipalemediat Oy:n kirjallista lupaa on kielletty. materiaalin tekijänoikeuksista Viipalemediat Oy:n hyväksi lähettäessään materiaalin lehdelle. Jos kuitenkin lehti julkaisee tilaamatta lähetettyjä kirjoituksia ja/tai kuvia lehdessä tai verkkosivuillaan, katsotaan tekijän luopuneen em. Ilmoitusasiakas on vastuussa ja korvausvelvollinen mainontansa aiheuttamista mahdollisista vahingoista kolmannelle osapuolelle ja/tai Viipalemediat Oy:lle
58 H-D Softail Deuce Trike ’01 Lappeenrantalainen Harri ”Kurre” Silvast tunnetaan erityisesti mieltymyksestään kolmipyöräisiin Harrikoihin. Kannessa: Chevrolet Suburban ’56 Nro 34. ESITTELYSSÄ 12 Chevrolet Suburban ’56 Yksi tämän hetken maukkaimmista kotimaisista surffiautoista löytyy Taipalsaarella asuvan Arto Ruokosen tallista. 18 Dodge Monaco 4D Sedan ’66 Mika Grönbergin 400 cid isolohkolla varustettu, amerikkalaisia poliisiautoja henkivä Monaco on ollut perheessä yli 20 vuotta. 30 Dodge Charger ’73 Marttilalainen Jani Prusila omistaa 605 cid Hemillä varustetun monsteri-Moparin, jolla on poikkeuksellisen vaiheikas rakenteluhistoria. 2/2017 58 H-D Softail Deuce Trike ’01 18 Dodge Monaco 4D Sedan ‘66 12 6 AMERIKAN RAUTA 2/2017. 36 Cadillac Coupe DeVille ’60 Vuonna 2002 ilmestyneestä Rumble-elokuvasta tuttu laikka-avo majailee jälleen alkuperäisellä rakenteluseudullaan Joensuussa. 24 Chevrolet Camaro Z28 ’81 Tomin piti rakentaa toisen sukupolven Camarostaan pro touring -henkinen laite, mutta lopulta kasarimuskeli päätyikin museokilpiin. 44 Ford A Coupe ’30 Jaska Vuorenmaa ei tykännyt rodeista alkuunkaan, kunnes hän valaistui aivan odottamatta ruotsalaisia rodeja ihmetellessään. 52 Hudson Rambler Custom Cross Country ’56 American Motorsin mulkosilmäfarmari on oikea outolintujen outolintu, mutta varsin sympaattinen sellainen
ARTIKKELIT 42 Tarinan takaa: Rumblen kulisseissa Leffan tekijöiden mietteitä 15 vuoden takaisista kuvauksista ja siinä esiintyneestä ’60 Cadillacista. 84 Muumio muistelee Mano lähimuistelee viikonloppua, jonka aikana ei nautittu pullakahvia vahvempaa. kerran. 76 Petrol Circus MP-Messujen yhteydessä järjestetty Petrol Circus keräsi näytille satakunta rakennettua pyörää. VAKIOT 8 Rauta-annos Checker palaa markkinoille... 10 Pelit ja vehkeet T-paitoja ja tuotteita näyttelyviimeistelyyn. 86 Puuhanurkka Tomin ’56 Mercury Montereyn pinnat oiottiin ja maalattiin. TAPAHTUMAT 64 Grand National Roadster Show GNRS on maailman pisimpään järjestetty sisätilashow, se järjestettiin tänä vuonna jo 68. 50 Tarinan takaa: Ford A Coupe ’30 Jaskan rodille piti tehdä pikainen näyttelyfiksaus, mutta suunnitelmat menivät uusiksi maalikaupan karkkihyllyllä. 64 Grand National Roadster Show 77 Kustom Kulture Show 44 Ford 5-Window Coupe ’30 7 AMERIKAN RAUTA 2/2017. 82 Toisenlainen talli Bike Fellowsin toimitila on paitsi toimiva täyden palvelun prätkäpaja, myös viihtyisä keräilijän äijäluola. pick-upina. Lopuksi pintaan taiteiltiin Watson-tyyppiset scallopit. Ja tämä ei ole aprillipila. 88 Kutjan kuva Janne käsitteli kolmannen sukupolven Camaron ajan hengen mukaiseen iskuun. Niistä tietää, että kevät on lähellä. 62 Tarinan takaa: H-D Softail Deuce Trike ’01 Nostalginen otos kotimaista trike-historiaa Kurren kotialbumeista. 72 Kustom Kulture Show Kaapelitehtaan Kustom Kulture Show juhli 5-vuotista taivaltaan tutuissa merkeissä. 78 Snyder Specialty Cars Poikkesimme Ohion New Springfieldissä sijaitsevalla, maailman suurimpiin kuuluvalla hoppa-Fordien uustuotantoosatoimittajalla, jonka autokokoelma hakee vertaistaan
Synnytetty pickup-harvinaisuus jäi Theisenin perheeseen ja se kunnostettiin muutama vuosi sitten näyttelykuntoiseksi. Checker tulee takaisin Erityisesti keltaisista takseista tunnettu Checker syntyy uudelleen ja klassiset mallit palaavat tuotantoon. Uusi osoite on Alastaron Teollisuustie 13; vain osa autoista jää Turun Orikedonkadulle myyntiin tai säilytykseen toukokuuhun asti. Myös kuvan pickup-versio tulee tuotantoon. Tarkistuksen hinta on 160 € / per osa. SFI-hyväksyntää vaativille osille tilaisuus on ainoa, jossa osat saadaan tarkistettua osavalmistajien valtuuttamien edustajien toimesta Suomen kamaralla. SFItarkistusta edellytetään muun muassa monilevykytkimiltä, kytkinkopilta, venttiilikoneiston räjähdyssuojilta, vetolevyiltä ja vanteilta. Pickup-Ponu Pontiac-pickupit ovat kohtalaisen harvinaisia laitteita, jos ei huomioida kotimaisia veronkierto-Firebirdejä. Gordon Theisen oli vakuuttunut, että Pontiacin asiakaskunnalle kelpaisi myös urheilullinen, El Caminon tyylinen pickup, mutta Pontiacin johdossa ei oltu samaa mieltä. Triangle Motor muutti Alastarolle Triangle Motorin toimipiste on muuttanut kokonaisuudessaan Turusta Loimaan Alastarolle. Auto huutokaupattiin helmikuun lopulla Oklahomassa; vuonna 2014 se saavutti 38 000 dollarin hinnan. Theisen hankkikin työn alle ’68 Tempestin ja ’68 El Caminon, joiden 116-tuumaiset akselivälit täsmäsivät, ja yhdisti Pontiacin 350 V8:n, sisustan ja ohjauslaitteet El Caminoon, kuten keulapalankin. Tapahtuma pidetään Malmin lentoasemalla aamukahdeksasta kello 12.00 asti, ja osia voi tuoda paikalle jo ennakkoon – omistaja merkittynä selvästi. Valmis auto ei siltikään päätynyt tuotantoon asti – Pontiac-merkkinen pickup olisi ollut oudohko – mutta jälkipolvien mukaan tästä opittuja pointteja hyödynnettiin ’71 GMC Sprintissä. Valmistajan mukaan noin 40% uustuotantomallien osista sopii vanhoihin Checkereihin, mutta niitä on uudistettu melko lailla: esimerkiksi jarrut ovat levyt joka nurkassa. Tempestin ja El Caminon yhdistäminen sujui kohtalaisen harmonisesti, vaikka tuotantomallia tästä ei tullutkaan. Lisäpisteet takalaidan puupaneloinnista. Toimittanut: Antti Kautonen Uutispalsta SFI-osat syyniin FHRA ry järjestää perjantaina 17.3. Sieltä kerrottiin Theisenille, että mies voisi luonnollisesti laatia prototyypin ja asiaa katsottaisiin sitten uudelleen. Tämä vuoden 1968 mallinen ”LeMans Safari Pickup” on yksittäiskappale, ja se syntyi adirondackilaisen Pontiac-myyjän innostuksen tuloksena. SFI Foundationin kanssa SFI-osien tarkastuspäivän. Massachusettsissa sijaitseva Checker Motor Cars on tähän mennessä restauroinut vanhoja Checkereitä ja tuottanut niihin uustuotanto-osia, mutta ensi vuoden loppuun mennessä firma pääsee tuottamaan piensarjana uusia Checkereitä modernilla tekniikalla, GM:n LS-kaseilla. 8 AMERIKAN RAUTA 2/2017
Shelbyn mukaan superkäärme luikertelee suorinta tietä sataseen noin kolmessa ja puolessa sekunnissa, ja varttimaili taittuu 10,9 sekunnissa. 800-hevosvoimainen Camaro tekee kunniaa vanhalle Yenkon nimelle. seuraaviin seikkoihin: tyylinmukaisuus, rakenteluidea, käytännön toteutus, yksityiskohdat sekä kokonaisuus. Raati valitsee parhaat näyttelyyn, jossa ajoneuvot ovat esillä omalla osastollaan. Vuodelle 2017 Shelby tarjoaa jämäkästi 670-hevosvoimaista versiota uudesta Mustangista, ja tehot saavutetaan remmiahtamalla auton viisilitrainen Coyote-V8. 9 AMERIKAN RAUTA 2/2017. Jos olet alle 23-vuotias ja omistat harrasteajoneuvon, joka ei ole aiemmin esiintynyt näyttelyissä ja jonka muutoksia olet itse suunnitellut ja toteuttanut, lähetä FHRA:lle hakemus 31.3.2017 mennessä. Viimeiseksi ”alkuperäiseksi” Yenkoksi jäi vuoden 1981 Camaro Turbo Z -malli, ja liike lopetettiin seuraavana vuonna. Hot Rod & Rock Show Tampere, Pirkkahalli T apah tuma t Yenko is back Yenko-Chevyt ovat melko lailla legendaarisia laitteita; 1960-luvun lopulta lähtien Don Yenkon liike viritti niin Camaroja kuin Noviakin. Virityspaketti on 40 000 dollarin hintainen, ja siihen kuuluvat 20-tuumaiset, Yenko-tyyliset vanteet. Tuumacid muutti uusiin tiloihin Riihimäkeläinen jenkkiautoja ja niiden tekniikoita kunnostava Tuumacid on muuttanut uusiin toimitiloihin helmikuussa. Muutaman kilometrin päässä aiemmasta pisteestä sijaitseva uusi halli löytyy osoitteesta Pajakatu 2A, läheltä vanhaa HK:n tehdaskiinteistöä. 2000-luvulla Yenko-nimeä on herätelty henkiin muutamaan otteeseen, ja tänä vuonna luvassa on melkoinen laite: 800-hevosvoimainen, Specialty Vehicle Engineeringin tarjoama Yenko-Camaro. Myös isompia Whippletai Kenne Bell -ahtimia on tarjolla, jolloin tehot nousevat 750 hevoseen. 40th American Car Show Helsinki, Messukeskus 22-23.4. Winter Swap Meet Teivon ravirata, Tampere 14.4. Stipendin jakava valintaraati kiinnittää huomiota mm. Nimi on lisensoitu luvallisesti käytettäväksi, ja näitä Camaroja tullaan valmistamaan vain 50 kappaletta. Super Snake Alkuperäisen Shelby Super Snake Mustangin ajoista on kulunut jo 50 vuotta. Näyttelyyn valituista ehdokkaista parhaat palkitaan stipendein ja tuotepalkinnoin. 25.3. Ajoneuvon muutosten ei tarvitse olla välttämättä suuria eikä laitteen tarvitse olla aivan sataprosenttisen valmis, kunhan se on näyttelykelpoinen ja idea välittyy. ACS-stipendi nuorille harrastajille FHRA jakaa American Car Show’n 2017 yhteydessä rahalliset rakentelustipendit alle 23-vuotiaille harrasteajoneuvojen rakentelijoille. Koneessa on taottu kampiakseli, uudet kannet, uudet männät, tehokkaammat suuttimet ja erittäin kookas remmiahdin. Gasoline Motor Show Seinäjoki, Seinäjoki Areena 29-30.4
Hinta 27,19 €. Aeroflow’n uutuuksiin kuuluu myös kuminen vaimennin Ø60 mm tankin ulkoisiin pumppuihin (Bosch 044, Aeroflow 1014). Hinta 19,95 €. Hinta 34,90 €/5 litraa. Liittimessä on AN-4-lähtö. www.roadmachine.fi Näyttelyviimeistelyyn Kevään näyttelysesonki lähestyy ja on aika palauttaa mieleen, kuinka se loistavin näyttelykiilto saatiinkaan aikaiseksi. Kokoja löytyy välillä S-XXL. Padboys Shine Cone on kartionmuotoinen porakoneeseen liitettävä kiillotuskartio, joka on erinomainen erityisesti vanteiden kiillotuksessa. Laadukas tuote hyvän maun ystäville. Öljyä myydään Motoneteissä. Toimittanut: Kimmo Janhunen Uutuuksia Aeroflow’lta Aeroflow’lta löytyy nyt LS-moottoreihin Water Cross-Over Fitting -liitin, jolla voi korvata tehdasmalliset höyryputket letkulla esimerkiksi imusarjan vaihdon yhteydessä. www.tradeparts.info Tuoteuutuudet 10 AMERIKAN RAUTA 2/2017. Öljy ei kuitenkaan korvaa RVS-käsittelyä, vaan on RVS-käsitellyissä moottoreissa tarkoitettu jo aiemmin muodostetun tribokeraamisen pinnoitteen ylläpitoon. Hinta 43,40 €. www.rvs.fi Sailor Jerry Jukka-Tukulle on juuri saapunut erä uusia Sailor Jerry -vaatteita, joista esimerkkinä kookkaalla painatuksella varustettu ”Our Seal” T-paita. RVS antaa lisäsuojaa kitkapinnoille ja vanhemmissa moottoreissa, joissa on laahaavat venttiilinnostimet, RVS toimii ZDDP-lisäaineistuksen tavoin. www.autodude.fi Moottoriöljy RVS-teknologialla Motox-RVS 5W-40 TriboCeramic FullSyn on huippunykyaikainen täyssynteettinen moottoriöljy, joka sisältää RVS Technology -yhdistettä. ValetPRO Purple Passion on pohjustusaine, joka on tarkoitettu maalipinnan viimeistelyyn ennen vahausta. Hinnat alkaen 379 €. Se puhdistaa pinnan ja pyrkii täyttämään siinä olevia naarmuja tehden pinnasta virheettömämmän. www.jukkatukku.net Alumiiniset jäähdyttimet Trade Partsin varastosta s aa nyt US Radiatorin valmistamat alkuperäismalliset hitsatut alumiinijäähdyttimet esimerkiksi Mopar E-Bodyihin, ’58-64 Impaloihin sekä ’47-71 GM pick-upeihin. Hinta 14,95 €. Öljy soveltuu RVS:n ansiosta hyvin uusiin ja vanhoihin dieselja bensiinimoottoreihin. Settiin kuuluu myös teräksinen kiinnitysrauta. Hinta 37,00 €
www.stuntman.fi Yksi mittari, kaksi laajakaistaa Innovate DLG-1 Dual-laajakaista seuraa kahden anturin lukemia samaan aikaan ja on täydellinen ratkaisu erityisesti V-moottoreille. Mittari on halkaisijaltaan 52 mm ja sen saa joko valkoisella tai mustalla taustalevyllä. Autoracingin valikoimista löytyy hyvä valikoima myös muita kiinnikemalleja; kiinnikeremmit, kumija salpakiinnikkeet, liukusokat, jousilukot ja erimalliset pikalukot. www.riemudesignshop.com Pikaiseen lukitukseen Aeroloc-pikalukoilla saa nopeakäyttöisen ja pitävän lukituksen luukuille ja katteille, joita pitää avata usein. www.race.fi Lowbrow-taidetta verkosta Riemu Design -verkkokaupasta löytyy laaja valikoima pienoismallivelho ja lowbrow-taiteilija Eero Kumannon kätten tuotoksia. Dapper Danin valikoimasta löytyy myös partatuotteita. Systeemi on molempien antureiden osalta mallia plug & play, ja niiden dataloggaus tapahtuu LogWorks-ohjelmalla. Viimeistelet vain sormin tai kammalla ja siisti kampaus on taiottu. Kaikki tuotteet ovat miehen omaa suunnittelua ja toteutusta. Aeroloc-lukkoja on kahta mallia; joko ruuvimeisselillä tai kiinni olevalla sokalla lukittava/avattava. Avaaminen onnistuu vielä helpommin; käännä varttikierros ja jousitettu lukon tappi ponnahtaa ylös. Paketti sisältää DLG-1-mittarin lisäksi 2 kpl Bosch LSU4.9 O2 -antureita, 2 kpl 2,4 metrin anturikaapeleita, LC-2 -laajakaistaohjaimen, 2 kpl hitsattavia lambda-holkkeja sekä datakaapelin ja asennusohjeet. Hinnat alkaen 18,00 €. Valikoima vaihtuu jatkuvasti, joten sivuilla kannattaa piipahtaa tasaisin väliajoin. Vahoissa on herkullinen tuoksu ja ne valmistetaan Iso-Britanniassa. www.jannesgarage.com 11 AMERIKAN RAUTA 2/2017. Paina vain lukon tappi sisään, käännä varttikierros ja lukko on kiinni. www.autoracing.fi Kolmipulttisia laippoja Janne’s Garagen omavalmisteosien kirjo on kasvanut pakoputken kollektorin laipoilla, jotka ovat yhteensopivat alkuperäisten kolmipulttisten peltipakosarjojen kanssa. Ostoskoriin voi napsauttaa maalauksista tehtyjä printtejä, tarrasettejä tai vaikka originaalin taideteoksen. Dapper Danin hiusvahat Stuntmanin uutuus, Dapper Danin hiusvahat, ovat klassisen miehen valinta. Paksuus 8 mm. Hinnat alkaen 449,00 €. Hinnat alkaen 15,00 €/ setti (lukko + vastakappale). Hinta 12,00 €/pari
12 AMERIKAN RAUTA 2/2017
Ja kun harva meistä oikeasti pysyisi surffilaudan päällä, niin lienee parasta pitäytyä teeman mukaisissa autoissa. Talvikaudella mieli pysyy virkeänä, kun kääntää ajatukset pitkiin hiekkarantoihin ja täydellisiin aaltoihin. 13 AMERIKAN RAUTA 2/2017. Yksi tämän hetken maukkaimmista kotimaisista surffiautoista löytyy Taipalsaaren saaristokunnassa asuvan Arto Ruokosen tallista. Teksti ja kuvat: Kimmo Janhunen CHEVROLET SUBURBAN ’56
Chevrolet Suburban ’56 Suburban oli ehtinyt luomaan itselleen hieman kiertopalkinnon mainetta ja sen kunto oli päässyt maineensa veroiseksi. Niinpä päivät alkoivat venyä. Tarinaan liittyy kuitenkin mielenkiintoinen sivujuonne, sillä Arto kävi jo noihin aikoihin katsomassa Suburbania ensimmäisen kerran Ikaalisissa. Niinhän siinä sitten lopulta kävi. ”Kun uusi hankinta tuli talliin, elettiin maalis-huhtikuuta. 14 AMERIKAN RAUTA 2/2017. A rtosta voitaneen hyvällä omatunnolla sanoa, että miehellä on sydämessään aivan erityinen paikka 50-luvun Chevyille. Niinpä se sai jatkaa matkaansa uudelle omistajalle. ”Olin 70-luvun lopulla innokas pienoismallirakentaja, mutta en ymmärtänyt paljoakaan oikeista autoista. Ensikohtaaminen ei kuitenkaan johtanut kaupankäyntiin. Vaikka autot kiinnostivat kovasti, veti veri vieläkin enemmän vesille. Sen valmiiksi saattamiselle ei siis olisi minkäänlaisia paineita. Todellisuus osoittautui kuitenkin toisenlaiseksi, sillä eihän Arto malttanut pysyä aloillaan, kun tallissa oli keskeneräinen auto. Arto oli käynyt katsomassa Suburbania toistamiseen sen siirryttyä Ikaalisista Tampereelle. Arto perusteli toisen ’55 Chevyn hankinnan itselleen sillä, että kun on yksi auto ajossa, voi toista rakennella kaikessa rauhassa. Kun myyjä oli yhtä mieltä projektin sen hetkisestä arvosta, muutti auto pääkaupunkiseudulta Taipalsaarelle. ”Eräällä työreissulla Helsinkiin lähdimme Vaiston Pekan kanssa kiertelemään paikallisia talleja. Tuolloin siitä yritettiin hieroa jo pikkuisen kauppojakin, mutta tuloksetta. Kaikessa rauhassa. Yhdessä tallissa tuli vastaan keskeneräinen kaksiovinen ’55 Chevy ja keskusteltuamme omistajan kanssa hetken aikaa paljastui, että se saattoi olla myytävänäkin.” Auto oli tuotu maahan vuonna 1989, minkä jälkeen se oli otettu työn alle saman tien. Selviteltyään rekisteröimättömän auton kadulle saattamiseen liittyvät kommervenkit katsastuskonttorilla Arto päätti tehdä tarjouksen. ”Venekuume kesti pitkään, mutta 90-luvun puolivälin jälkeen myin kuitenkin jenkkiveneeni pois ja ostin tilalle ’55 Chevyn. Se ei siis ollut päässyt vielä koskaan maistamaan Suomen teitä. Suburbania näet edelsi parikin kappaletta Tri-Fiveja. Lopulta kävi kuitenkin niin, ettei tallitila riittänyt kahdelle autolle, ja mies alkoi harmistua siitä, että neliovinen museopeli kärsi jatkuvasta ulkona seisottamisesta. Kun leipätyöt alkoivat kymmeneltä, niin heräsin aamuisin jo kuudeksi talliin”, Arto muistelee. Auto ei ehtinyt maata tallissa kauaakaan, kun sain päähäni, että sillä olisi kiva päästä kesäkuussa järjestettäviin Classic Chevrolet Club of Finlandin suvikarkeloihin. Ennen amerikkalaisklassikoita hänen piti kuitenkin etsiä hetki itseään. Valinta kohdistui Triumph Heraldiin, jonka jälkeen ymmärsin sen verran, että englantilaisiin autoihin ei pidä koskea”, Arto nostalgisoi. Kiinnostus autoa kohtaan säilyi kuitenkin läpi vuosien, ja kun se lopulta tuli jälleen kerran myyntiin Kokkolan seudulla, ei tilaisuutta voinut jättää enää käyttämättä. Ärsyynnyttyäni tähän tosiasiaan päätin ottaa härkää sarvista ja hankkia itselleni harrasteauton, jonka parissa opetella. Se meni vähän siihen malliin, että ensin tuli hankittua auto ja vasta sen jälkeen ihmeteltyä, että eihän tästä neliovisesta saa järkevästi oikein muuta kuin museoauton”, Arto jatkaa. Ei kuitenkaan lainelautailemaan, vaan veneilemään. ”Sitten pitikin ryhtyä keskustelemaan vaimon kanssa siitä, miksi meillä oli kaksi harrasteautoa”, Arto naurahtaa aavistus lakonisuutta äänensävyssään. Taisi se sama selitys mennä läpi vaimollekin. Auto kunnostettiin alkuperäiseen asuun ja museorekisteröitiin, minkä jälkeen sen kyydeistä sai nautiskella suhteellisen huoletta
Pisaralla pisimmälle. Hartsista valmistetun tiki-vaihdekepinnupin on valmistanut Jimmy Flintstone Studios, ja Arto on maalannut sen itse. Kun Suburban jäi ainoaksi harrasteautoksi, ei minulla ollut muuta vaihtoehtoa kuin rakentaa se valmiiksi”, Arto toteaa. Tuolloin sen alkuperäinen kuutosmoottori 15 AMERIKAN RAUTA 2/2017. Soitin on RetroSoundin Apache-malli, joka menee alkuperäiseen soittimen reikään. Suburbanin kanssa Arto päätti lopulta edetä rauhassa, kuten edellisen projektin kanssa oli ollut tarkoitus. Pikkuhiljaa tahti meinasi kuitenkin hyytyä hiukan turhankin verkkaiseksi, sillä kun ’55 oli aina valmiina ajoon, ei toisen auton valmiiksi saattamiselle tahtonut löytyä motivaattoria. Uutena Postija lennätinlaitoksella palvellut Suomi-auto oli toiminut käytöstä poistamisensa jälkeen jonkun sorttisena lammassuojana, kunnes se rakennettiin ensimmäisen kerran harrastekäyttöön 80-luvulla. Suburban oli ehtinyt luomaan itselleen hieman kiertopalkinnon mainetta ja sen kunto oli päässyt maineensa veroiseksi. ”Suburban oli ollut tallissa kolme vuotta, kunnes päätin, että toinenkin viisvitonen sai lähteä kiertoon
Muutamien eri vaihtoehtojen pohjalta hän päätyi Mustang II -tyyppiseen eturunkoon, johon kuului hammastanko-ohjaus. Työ tekijäänsä opettaen. Ulkopuolen maalipinnan ruiskutti lopulta paremmin aiheeseen perehtynyt kaveri, joka maalaa autoja satunnaisesti harrastehommina. Arton visiona oli matkailuauto, jota taloudellinen moottori kuljettaisi pisaralla pisimmälle. Lisäksi sillä sai päivitettyä alkuperäiset rumpujarrut levyiksi ja laskettua keulan sopivan matalalle kaksi tuumaa madaltavilla droppiolka-akseleilla, jotka olivat valittavissa tavallisen sijaan. Niinpä hankin sinne ilma-apujouset, joilla sai vähän enemmän joustovaraa. Pulleat, leveillä valkosivuilla varustetut puolivyörenkaat ovat kokoa L78-15. 16 AMERIKAN RAUTA 2/2017. Uuden hankkiminen tuli siinä kohtaa paitsi helpommaksi myös halvemmaksi. Chevrolet Suburban ’56 vaihdettiin kasiksi ja penkit verhoiltiin sinisellä plyysillä. Turkoosi sai kontrastiksi vaalean beigen, jolla ruiskutettiin ikkunalinja sekä puskurit. Asiassa päästiin niin pitkälle, että ruiskukone oli jo konehuoneessa paikallaan, kunnes mies tuskastui hillittömään johtoja anturimäärään sekä niiden luotaantyöntävään ulkoasuun. Apukuskin kylkeä oli jossain vaiheessa kolaroitu ja sen puolen ovi oli niin kiero, ettei peltiseppä nähnyt järkeväksi ryhtyä oikomaan sitä. Eihän siitä meinannut tulla hittojakaan ja lopulta tasoittelin pahimmat kohdat vaahtomuovirullan kanssa. Lopulta löysin tilalle 305:n, joka maksoi vain 300 euroa. Hierottuaan ensin pohjat hiukan paremmiksi hän ruiskutti pintaan akryylivärin, jonka päälle tuli mattalakka. Voimasta kun ei tuossa autossa ole varsinaisesti mitään iloa. Perä madallettiin madallusjousilla, ja sekin tipahti aluksi vähän liian syvälle. ”Se oli ihan hyvässä löytökunnossa, muttei kovin kaksisessa ajokunnossa”, Arto kuvailee. Totesin, että ei ole näköjään meikäläisen homma tuokaan”, Arto nauraa. Auton paikoitellen paikkailtu pinta oli ostohetkellä rivon näköinen. Jo koeajolenkillä paljastui, että auto oli hyvin kankea, eikä sitä tahtonut saada tolkuttoman hitaan ohjauksen vuoksi kääntymään oikein mihinkään. Ensi töikseen Arto ryhtyikin suunnittelemaan nopeampaa ohjausta, jolla saisi kohennettua auton käsiteltävyyttä. Sopiva moottori löytyi kaverilta ja vaihtui päittäin autossa olleeseen 350:een. Autossa ollut 350-pikkulohko oli väsynyt ja alun perin se oli tarkoitus vaihtaa ruiskukuutoseen. ”Siinä vaiheessa pelkäsin ruiskun tuovan mukanaan vain miljoona murhetta, ja totesin pääseväni paljon helpommalla, kun laitan pellin alle niin vakiokuntoisen kaasarikasin kuin vain suinkin mahdollista. ”Uusikin ovi osoittautui niin väärän kokoiseksi, että jouduin ensimmäisenä peltityönäni hitsaamaan sen takareunaan lisää tavaraa. Ajettaessa jousitus oli edelleen pirun kova, joten nyt siellä on niiden lisäksi vielä tuumaiset korotuspalat”, Arto selvittää. Senkään kohdalla ei päässyt budjetti paukkumaan, sillä mies sai lunastaa laatikon itselleen sopivasti 150 eurolla. En tehnyt sille muuta, kuin maalasin ja asensin moniurahihnasysteemin sekä uudet apulaitteet.” Edellisen autonsa kanssa Arto oli tykästynyt TH700-laatikkoon, joten autossa ollut TH350 päivitettiin sellaiseksi. Kun Arton kaveri toi lopulta Jenkkilän reissulta mukanaan uuden oven, ei sitäkään saatu osumaan oviaukkoon, vaikka täsmäiltiin ja shimmailtiin kuinka. Reunaan lisätty suikale oli alareunastaan noin 20 milliä leveä ja meni nolliin noin puolen metrin korkeudella.” Ensimmäiset maalauskokeilut Arto ruiskutteli itse kotitallissaan. En vaan ollut kuullut, että epoksin kanssa olisi pitänyt olla vähän isompi suutin kuin tavallisen pintamaalin kanssa. Testatakseen sävyä mies maalasi sillä ensiksi auton sisäpinnat sekä penkkien rungot. Vaaleansinisessä autossa oli ruostetta siellä täällä, mutta peltitöitä oli vähän aloiteltu ja paikoitellen pintoja oli jo kittailtukin. Vanteet ovat 8 tuumaa leveät Cragarin Smoothiet, jotka maalattiin punaisiksi. Turkoosin värin hän oli visioinut jo nähdessään auton aivan ensimmäisen kerran Ikaalisissa. Tekniikka oli sellainen, että auto liikkui sen voimin eteen ja taakse, mutta minkäänlaisista ajo-ominaisuuksista ei voitu puhua. ”Totta puhuen keula putosi vähän turhankin alas, sillä nuo L78-15-kokoiset renkaat eivät mahdu nykyisellään kääntymään ihan ääriasentoonsa. ”En ollut ikinä ruiskumaalannut mitään ja kompuranikin oli siihen hommaan pikkuisen pieni, mutta kävin kuitenkin ostamassa kaupasta ruiskun ja epoksimaalia. Ostohetkellä auton kunto oli hiukan kaksijakoinen
Olennainen osa surffibussin olemusta on luonnollisesti kattoteline, jolla lautoja kuskataan. Arto ratkaisi ongelman tekemällä rungon neliskanttisesta teräsputkesta ja päällysti sen puisilla L-listoilla. Sillä tavalla homma menee eteenpäin”, Arto kiteyttää filosofiansa. Voimansiirto: TH700R4-automaatti, 10-pulttinen perä. Faktat Chevrolet Suburban ’56 • Omistaja: Arto Ruokonen, 49 • Paikka: Taipalsaari. Viime kesänä Arto kierteli ”itärannikon” rantoja pari tuhatta kilometriä, joiden aikana edullinen budjettitekniikka osoittautui vähintäänkin hintansa arvoiseksi. Hauskana detaljina logoihin sisällytettiin SoCalin karjalaisempi väännös So-Car, joka siis viittaa South Careliaan, eli Etelä-Karjalaan. ”On minulla muhinut päässä suunnitelmia, että verhoiluttaisin sen Meksiko-vilteillä, mutta jollain lailla minua viehättää se, että autossa on säilynyt vanha sisusta, joka on iso osa sen historiaa. Renkaat: L78-15 puolivyörenkaat leveillä valkosivuilla. Valmis pinta kaipasi vielä jotain ja elävöittääkseen kokonaisuutta Arto pestasi Kasi-Pasin taiteilemaan siihen teemaan sopivia raitoja, tekstejä ja kuvioita. Penkkien plyysiverhoiluthan ovat kauttaaltaan aivan ehjät ja siistit”, Arto perustelee. Toisaalta minulla ei tahdo motivaaArton visiona oli matkailuauto, jota taloudellinen moottori kuljettaisi pisaralla pisimmälle. Lopputuloksena siihen taiteltu tiki-ukkeli sijoitettiin keskeiseksi osaksi kuvitteellisen surffikoulun logoja, jotka maalattiin molempiin oviin. Alusta: Mustang II -eturunko, 2” dropatut etunavat, kierrejouset kaasuiskunvaimentimilla, hammastanko-ohjaus, takana madallusjouset ja ilma-apujouset. ”Jälkikäteen ajateltuna tämä oli meikäläisen harrastamiseen ehkä hiukan turhan iso projekti, kun siinä oli paljon asioita, joita en osannut itse tehdä. Ennen varsinaista auton koristelua Pasi maalasi kuvissakin rekvisiittana olevan surffilaudan, johon straipattu kuvio tehtiin jo lähtökohtaisesti sillä ajatuksella, että sama kuva tulee myös johonkin kohtaan autoa. Perään tekstattiin auton nimi, ”Surfburban”, jonka Pasi ideoi niin ikään oman työnsä ohessa. Lisäksi Arto on paneutunut äänieristykseen saadakseen ylimääräiset tärinät ja kolinat pois auton äänimaailmasta. Vanteet: Cragar Smoothie 8x15”. Jarrut: Edessä levyjarrut, takana rumpujarrut. Kiitos: Hyvähermoiselle ja ymmärtävälle perheelle, Eerolle, Jatelle, maalari-Pasille, Kasi-Pasille sekä kaikille tutuille, joita olen kiusannut ongelmillani. Aluksi telineen kehikko oli tarkoitus tehdä kokonaan puusta, mutta kova ja tiivis materiaali lohkesi jo ensimmäisessä porauksessa. Kavereita joutui kiusaamaan ihan urakalla. Laatikko toimi täysin moitteitta, mutta koneessa alkoi öljyvuodon lisäksi ilmetä nokka-akselin tienoille paikallistettua sivuääntä. Sisusta: Plyyshiverhoillut penkit, RetroSound Apache -soitin, Jimmy Flintstone Studios -vaihdekepinnuppi. Me toivotamme Taipalsaaren surffikoululle menestyksekästä jatkoa – tasaisia teitä ja korkeita aaltoja! 17 AMERIKAN RAUTA 2/2017. Auton nimen, samoin kuin sen ovilogot ja straippauksetkin on suunnitellut ja toteuttanut Kasi-Pasi. Kokonaisuuden viimeistelevät lennokkaat straippikuviot, joista kookkaimmat löytyvät konepellistä ja takaovista. Minulle on tärkeää, että kesäisin pääsee ajelemaan ja talvella voi taas rakennella. Värinvaihdosta lukuun ottamatta sisusta sai jäädä pääpiirteissään siihen asuun, johon se rakennettiin 80-luvulla. 80-luvun plyysiä. Kookkaaseen autoon sellaista ei löytynyt valmiina mistään, joten Arto osti romutorilta vitosella vanhat kattotelineet, joista hyödynnettiin vain tippalistojen kiinnikkeet. Tämän talven aikana kone onkin nostettu pois keulalta ja varustettu uudella nokalla sekä nostajilla. Moottori: 305 cid V8. tiokaan riittää, jos projekti venähtää monivuotiseksi. Hänestähän oli tullut Arton hovimaalari jo kymmenen vuotta aiemmin, jolloin Myllykosken low bro -virtuoosi straippasi ’55 Chevyyn liekkien rajaukset
Perintö 18 AMERIKAN RAUTA 2/2017
Teksti ja kuvat: Tomi Eronen • Malli: Liana Ohayon Perintö 19 AMERIKAN RAUTA 2/2017. DODGE MONACO 4D SEDAN ’66. Mika Grönbergin amerikkalaisten poliisiautojen henkeen läpikäymä Monaco on ollut perheessä jo yli 20 vuotta siirtyen ensin Mikan vaarilta hänen isälleen ja sitten isän kuoltua hänelle itselleen
”Faija siitä sitten heitti mut mummolaan ja sanoi, että puhu vaarille Monacosta. ”Suht’ pian bongasin Monacon aidan vierestä. Liike suostui siihen, ja maksettavaa jäi 10 000 mk. ”Töölössäkin tuli kerran työnnettyä, kun vaarilla oli Monaco kyykähtänyt sinne”, Mika muistelee. ”Mitä jotkut on kertoneet, se olisi ollut Tampereella Väinö Paunu Oy:n edustuskäytössä. Menimme – olikohan se Power Trucks -nimiseen aitaukseen – joka oli nykyisen Arita-autotalon paikalla, Vehoa vastapäätä”, hän selittää. Auton takavalot sykähdyttivät! Viereisessä liikkeessä oli myös ’78 Monaco, mutta tämä ’66 vei voiton!” Mika jatkaa. Samoilla teillä ollaan vielläkin, talo on vaan nykyään eri, parinsadan metrin päässä oleva Laakkonen.” Monacon Mika löysi jo edesmenneen isänsä kanssa yli 20 vuotta takaperin, 1995 heinäkuussa. Monacolla oli hintaa 19 900 markkaa, ja vaarilla oli ’82 BMW 520, jota tarjottiin sitten vaihdossa. Haagasta sitten pääsinkin silloiselle Stockmann Auto Fordille Helsingin Herttoniemeen työharjoitteluun ja sitten kesätöihin ja sen jälkeen vakituiseen työsoppariin. Kyllä oli aika mageet fiilikset 15-vuotiaalla nulikalla istua vihdoin isossa jenkissa apparin paikalla.” Vaarilta isälle. Tarkkaa tietoa Monacon historiasta Mikalla ei ole, mutta ilmeisesti se on ollut Suomessa uudesta saakka. Moista summaahaan kellään meistä ei ollut, mutta tiedettiin kellä oli... Dodge Monaco 4D Sedan ’66 Penkit saivat nykyisen mustan keinonahkaverhoilunsa 2002, kun opinnäytteeseen aihetta hakenut verhoilija jätti kadunvarressa seisseen Monacon ikkunaan lapun: ”Kaipaako autosi penkit verhoilua?” 20 AMERIKAN RAUTA 2/2017. Isomummo asui Itäkeskuksessa ja tiesimme, että hän ei rahojaan pankkiin vienyt, vaan piti niitä patjan välissä. Faija siitä sitten meni lainaneuvotteluun ja tuli hetken päästä rahat taskussa takaisin ja näin munakokkeli siirtyi meille. kävin 3-vuotisen asentajalinjan Haagan amiksessa ’96-99. Pakoputki raapi maahan jo liikkeen portilla ja viereiselle Mekaanikonkadulle tipahti kylkilista, joka oli kiinnitetty kaksipuolisella teipillä. Eräänä heinäkuun perjantaipäivänä 1995, kun isä oli heittämässä minua mummon ja vaarin luokse viikonlopuksi kylään, päätimme poiketa Herttoniemessä sijainneisiin vaihtariliikkeisiin. Se oli siistissä kunnossa silloin, muutamia ihan pieniä ruostekukkasia oli auton kaarissa, ja alla oli Slotit. Molemmat tykkäsivät näkemästään ja hintaneuvottelut alkoivat, kun faija haettiin vielä uudestaan paikalle. No sitä kyllä teinkin. Myöhemmin tuli rakenneltua pienoismalleja, ensin toisen maailmansodan jenkkilentokoneita, jotka sitten vaihtuivat 1/25 autoihin”, Mika Grönberg kertaa historiaansa amerikanmiehenä. Piirsin auton, että millainen se oli, ja vaari siitä sitten myös hieman innostui, joten päätimme lauantaina lähteä sitä katsomaan, mummo mukana. ”O on jenkkiautoista tykännyt pienestä pitäen, ja suurin osa leikkiautoistakin oli jenkkejä. Merkkifriikki en ole, mutta Moparit ovat vaan aina iskeneet enemmän kuin muut”, mies jatkaa. ”Ja faijahan haki äidin ja mut Helsingin kätilöopistolta helmikuussa ’80 1965 Dodge Dartilla. Sähköongelmiakin autossa oli, takavalot toimivat miten sattuivat, lataus oikutteli ja akkukin oli kuolemaisillaan. ”Kovasti oltiin faijan kanssa jenkkejä lehdistä kuolattu, mutta varat ei vaan antaneet periksi moista hankkia. ”Autoista kun olin kiinnostunut, niin uravalinnaksi tuli automekaanikko. Vaikka Monaco näytti ostettaessa siistiltä ja ehjältä, eihän se toki ihan täydellinen auto ollut
”Mulla on ollut myös ’69 New Yorker, Koskivirran entinen ’60 Soto, ’69 Charger ja ’68 Chrysler 300 -avo. Niillä mentiin jonnekin 2004 tienoille, kunnes tuli peltivannekuume. Samalla koko keula purettiin, hiottiin ja osat maalattiin. Sellaiset löytyikin kaverin Chryslerin alta ja hän suostyi vaihtamaan ne slotteihin. Alkuperäiset kangasverhoilut olivat aika lailla repeytyneet, joten Grönbergit ottivat lapun jättäjään yhteyttä. Soita: ja numero”. Isältä pojalle. Nykyiset pillerit on tarkoitus vielä vaihtaa ’66-mallisiin, jotka löytyivät eBaystä, jahka löytyisi vaan 15” vanteet, joissa on 10” pillerille kiinnitykset.” Nykyiset kapselit ovat nimittäin muutamaa vuotta autoa uudemmat, noin ’70-malliset, ja halkaisijaltaan 9-tuumaiset. ”Faijan kanssa oltiin jo ’97 vaihdettu 2-kurkkuisen Holleyn tilalle 4-kurkkuinen Carter ja asennettu Moparin kärjetön sytkäpaketti. ”Sieltä vastasi kolmekymppinen jannu, joka sanoi tarvitsevansa aiheen opinnäytetyöhön. Isomummo asui Itäkeskuksessa ja tiesimme, että hän ei rahojaan pankkiin vienyt. Menikin vuoteen 2001, että löysin kaverin kautta tallipaikan, missä voi enemmän harrastaa. On sanottu, että kyseinen talli olisi pääkaupunkiseudun pisimpään säilyneitä jenkkiharrastetalleja, toiminta alkoi vuonna 1988 ja alkuperäisjäseniä on jäljellä enää yksi”, Mika selittää. ”Pikku hiljaa autoa korjailtiin, kun siihen vikoja tuli. ’98 helmikuussa sain sitten ajokortin ja kyllä poltteli päästä ajelemaan. Stadin cruisingeissa käytiin heti 1996 lähtien ja silloin 90-luvun lopulla opintolainaa meni siihen, kun käytiin ostamassa kiiltävää US-Partsista. ”2006-2007 tein Monacon kojetaulun sähköt uusiksi, konehuoneeseen tein ne jo silMoista summaahan kellään meistä ei ollut, mutta tiedettiin kellä oli... Yksi aamu huomasin, että tuulilasiin oli jätetty lappu, jossa luki: ”kaipaako autosi penkit verhoilua. Verhoilun hintakin oli erittäin sopiva, töineen ja materiaaleineen 800 euroa.” Vähitellen muut harrasteautot alkoivat viedä aikaa Monacolta, eikä sille tehty vuosiin mitään sen kummempaa. 21 AMERIKAN RAUTA 2/2017. Lähitulevaisuuden suunnitelmissa on avata se ja kenties hakea lisää voimaa alukansilla ja stroukkialakerralla. ”Faija sitten meni ja delas 2002 syyskuussa COPD-keuhkotautiin ja siitä lähtien auto on ollut minun. No hän sai Monacon penkit siihen hommaan. 2002-2004 moottoriin tehtiin perusremontti, jonka yhteydessä kansia portattiin kevyesti ja nokka vaihdettiin astetta jyrkempään. 3-4 vuotta tuli oltuakin melkein joka reissulla kuskina, sittemmin on toi takapenkki yleensä vienyt voiton”, mies naurahtaa. Esimerkiksi nuo nykyiset kromikopat on ostettu ’97. Alkuperäinen 383-isolohko on vaihtunut jo joskus ennen auton tuloa Grönbergeille nelisataseen, jonka Mika remontoi 2000-luvun alussa. Kuvat eivät tee edes oikeutta konehuoneen siisteydelle. Dry Drivers ry:n kerhoporukalla oli silloin talli Helsingin Punavuoressa Merimiehenkadulla, mistä sittemmin olemme siirtyneet Tattarisuolle, kun Punavuoren luolaan tuli putkiremppa. ”Penkkien suhteeen kävi sellainen juttu, että olimme kesällä 2002 muuttaneet faijan kanssa Käpylään ja Monaco seisoi siinä Pohjolankadulla. Hetken sillä ajeltuani päätin alkaa remppaamaan moottoria ja konetilaa, yleistä siistimistä ja niin edelleen”, Mika jatkaa. Piti saada mustat peltivanteet pillereillä ja ei valkosivuja, ja se pätenyt tähän päivään saakka. Meitä ennen se oli kuulemma lyhyessä ajassa 11 eri omistajalla ympäri Suomea, myös 90-luvun alussa kuudella etulapulla eli kolme per puoli maskissa.” Sen Mika on myös kuullut, että silloinen maalipinta olisi ollut vuodelta 1991, eli auton hankkimisen aikoihin melko tuore. Dodge Ram pikkareihin olen myös tykästynyt, piristelty sellainen Cumminsdieselillä varustettu on minulla nytkin käyttöautona”, Mika listaa. Vanteinahan oli hankittaessa slotit, mutta sitten näin jossain Street & Racen numerossa ’68 New Yorkerin, jossa oli alla Smoothiet. ”Vaari sitten kuolikin jo joulukuussa 1996 ja Monaco jäi isälle. Talvisäilytyspaikkoja ei meinannut aluksi helpolla lyötyä, mutta Monaco saatiin ekaksi talveksi vaarin siskon luo ja toisena talvena se seisoi muistaakseni Espoon automuseolla, vaari ja isä kun tunsivat sieltä hyvin erään jäsenen
Lehtijouset kävivät Punkalla, ja niihin tuli uudet shacklet, puslat sun muut. Sanoin, että juu, kyllä se vähän kolahtaa. No sehän meni miten meni, mutta sain sentään paremman oikean takalokasuojan kokonaisuudessaan, oikean takaoven, vasemman etuoven ja muutamia listoja sekä ikkunan mekanismin.” Osat saapuivat viime maaliskuun lopulla, ja ne olivat kotoisin Polarasta, joten niiden ylempänä olleet listan reiät piti hitsata umpeen ja porata alas pokkaukseen uudet Monacon listoja varten. Kojetaulu maalattiin uudestaan, tuulilasi irrotettiin ja alakouruhan oli mätä. Kyllä kiiltävänmusta auto vaan on kaunis ilta-auringossa, kun maalipinta on kunnossa ja kyljet yhtä suorat kuin Mikan Monacossa. ”Kuskin jalkatila ja takajalkatila uusittiin, samoin takaluukun pohja kokonaisuudessaan. Meni hetki, ja hän soitti uudestaan – kuuluuko auton oikean puolen olla alempana kuin toisen. ”Auto alkoi olla aika nuhjuisessa kunnossa ja tiesin, että mätähommia tulisi olemaan. ”2009 viimeisellä reissulla käytiin Turussa cruisailemassa. Oikean puolen vääntösauva oli mennyt poikki. Vasemmalle puolelle tein suorasta pellista takahelman, pyöränkaarta ja etuosaa. Inspriraatio oli taasen kateissa, osaksi siksi, että oli noita muita vehkeita ja osaksi myös siksi, että peltitaitoja ei oikein ollut, varsinkaan pintapellin muokkaukseen.” Mika aloittikin tekniikan parantelulla. Hän soitti ja kysyi, kuuluuko perän pamahtaa kovaa. 22 AMERIKAN RAUTA 2/2017. ”Hankin autoon ekaksi 1,12” vääntösauvat, Magnum-pakosarjat ja tein uuden 2,5” pakoputkiston h-putkella. ”Luin, että joku toinenkin suomalainen oli kyseisen firman kanssa tapellut, ja homma oikeni kuulemma, kun otti yhteyttä Brianiin, johtajaan. Ei nyt ihan priimaa peltityötä tullut, mutta onpahan ainakin ruostevapaa”, Mika kertoo naureskellen. Aikamoinen vääntely oli niissäkin.” Listoja ynnä muita pikkuosia Mika haali Murray B. Mitään ei oikeastaan tapahtunutkaan ennen joulukuuta 2013. Auto saatiin kuitenkin ajettua Punavuoreen talliin ja siitä asti se seisoikin viime vuoden heinäkuulle”, Mika selittää. ”Huonot olivat myös apparin takaovi ja kuskin etuovi, joten päätin, että koetan löytää paremmat tilalle. Hioin auton c-pilareista taakse pellille, innostuin myös irrottamaan perän ja remppasin sen kokonaan. Falcont suostui palikat toimittamaan ja päädyin tilaamaan ne Desert Valley Auto Partsilta Arizonasta. Sikkasin samalla pohjaan Pentastarin. Ikävä kyllä oli aikamoinen sähköpostisota saada oikeat osat ja oikeaan hintaan”, Mika harmittelee. Parkilta, Ohiosta. Myös tavaratila on siistitty uudella alkuperäisen kaltaisella verhoilulla. Kaveri oli kuskina ja heitti auton takaisin sunnuntaina päivällä. Eipä kuulu, ja sitten jo arvasinkin ongelman. Sinne tuli uudet laakerit ja Detroit Lockerin True-tracklukko. 2008 Monaco saatiin taas liikenteeseen ja Mika pääsi sillä vuosittaiselle Power Meet -reissulleen. Välillä tein konehuoneen puolellakin jotain, lisäsin kiiltävää, ja uusin tehostimen pumpun, bensapumpun ja letkuja.” Oikeaan takalokasuojaan oli osunut joku mummo vuonna 1999 ja lokarissa oli myös ruostetta. Niitä löytyikin Jenkeistä muutamista paikoista, mutta en meinannut löytyy niille toimittajaa Suomeen, missä tuhrautuikin sitten 1,5 vuotta. Pillerein varustetut peltivanteet ja mustakylkiset peltivanteet luovat vahvaa poliisiautofiilistä. Omaa saamattamuuttakin oli hieman kyllä mukana, mutta 2015 joulukuussa rupesi lopulta tapahtumaan. Dodge Monaco 4D Sedan ’66 loin 2004 koneremontin yhteydessä. Olimme silloin syksyllä muuttaneet uuteen talliin, ja kun kamat oli saatu järjestykseen, yhtäkkiä inspis vaan iski. Kuvilla on väliä 20 vuotta, ja moni asia on muuttunut, mutta Dodge säilyy. Suorasta pellistä moisen tekeminen ei ollut niitä kaikkein mukavimpia hommia, ja auto seisoikin monta kuukautta inspiraation puutteen takia.” Seitsemän vuotta seisomassa. ”Kyllä oli aikamoinen show vaihtaa takakylki mekaanikon taidoilla, mutta sinne se meni
”Pohjien tekoavuksi suostuivat tulemaan Tuovisen Petri ja Lehojoen Jare, maalauksen suoritti itse Hemmo. Jälkiviisaana ja maalauskuvion tienneenä olisin kyllä tehnyt homman toisella lailla, eli apurunko irti, grilliin ja olisi saanut pohjankin samalla kiiltävän mustaksi.” Puhtaan pellin päälle vedettiin ensin epoksipohjaväri, sitten kittaus ja hionta, toinen kerros epoksia, musta pohjaväri, joka hiottiin, sen päälle BB-1 Formal Black -sävyinen vesiväri ja lopuksi lakkaa. Alkukeväästä sitten rupesin täysillä hitsaamaan. Tulevaisuuden suunnitelmissa olisi stroukata tuo nelisatanen 512 cidiksi ja vaihtaa alsakannet. 23 AMERIKAN RAUTA 2/2017. Tilasin autoon, uudet ovenkahvat, tiivisteet, tavaratilan maton ja peilin. Monaco saatiin maalaamoon toukokuuksi. Jarrut: yksipiirinen järjestelmä muutettu 2-piiriseksi, 11” rummut edessä 10” takana. Sisusta: Penkit verhoiltu uudelleen keinonahalla Kiitokset: Airbag Automechanika Finland Oy/ Hemmo, Petri Tuovinen, Jare Lehojoki, ja kaikki muut mukana vuosien varrella auttaneet ja cruisailleet: Matti Rauhala, Jussi Luntamo, Jesse Ruotsalainen, Hokku, Tontsa, Rofa, Kaitsu, Tomi, Dry Driverin väki, ja toki tyttöystävä Empulle, että on jaksanut mun autohömpötyksiä kuunnella ja katsella. Tavoitteeksi asetettiin, että auto on maalauksessa toukokuussa ja kesäkuun alussa kasaan jo sitä!” Mika tekikin töitä pitkälti toista kuukautta maanantaista torstaihin 17-23 ja viikonloppuisin päiväkahdestatoista kahteen aamulla. Renkaat: Nankang 225/70 R15. Mittailin, että ainakin ohjurit ovat väljät, kansillehan ei ole tehty sitten ammattikoulun ”porttauksien” ynnä muiden jälkeen mitään. Muutamia reissuja sillä tuli taas heitettyä, tosin tuli huomattua, ettei se käy ihan oikein ja polttoaineen kulutus tuntuu turhan suurelta. Kuluvan talven aikana onkin tarkoitus tutkia kannet ja nokka-akseli. Ennen sisustan kasaamista laitettiin lattiaan Dynamatia äänieristykseksi ja lämpöeristeeksi. Mitään kiihdytintä autosta ei tehdä, mutta olisi kiva saada vääntöä ja voimaa isoon autoon kunnolla, pallonhan pitää palaa reilusti pelkällä kaasulla”, Mika toteaa. Itse toimin maalaamossa lähinnä siivoojana ja ruoanhakijana. Viranomaistyyliä. Heille suurempaakin suuremmat kiitokset, että moiseen suostuivat. ”Auto valmistui viime heinäkuun alkuun ja katsastettiin pitkästä aikaa. Vanteet: Chrysler 6,5x15”, 9” pillerit. Faktat Dodge Monaco 4D Sedan ’66 • Omistaja: Mika Grönberg, 36 • Paikka: Helsinki. Autosta käytettiin loppujen lopuksi pellillä kaikki paitsi katto, konepelti ja takaluukku. Tavoitteessa on onnistuttu. Mika halusi auton näyttävän siltä, kuin se olisi ollut uutena FBI:n käytössä. Oviverhoilut kävivät Rauhalan Matin tutulla verhoilussa. Hän tuli, ja siinä sitten ihmeteltiin ja suunniteltiin, ja päästiin sopimukseen maalauksesta. Alusta: 1,12” vääntösauvat, Konin säädettävät iskari joka nurkassa, vahvistetut alatukivarret, puslia uusittu. Uudet 6x9” kaiuttimet vahvarilla laitettiin hattuhyllylle ja tein uuden verhoilulevyn niitten päälle, kaiuttimet tulivat siis alakautta kiinni.” Myös Monacoa maalauksen jälkeen koottaessa tallilla vierähti edellä mainitun pituisia päiviä. ”Maalaus oli vielä auki, että mitä sen suhteen tehdään, kunnes Luntamon Jussi soitti Airbagin Hemmolle, että menepä nyt kattomaan, mitä toi Römpsteri tekee ja suunnitelkaa maalausta. ”Tunteja koko hommaan meni yhteensä 179. Täydellistä ylimaalausta en ollut periaatteessa edes ajatellut, koska rahnaa ei juuri ollut ja tiesin, että kiiltävän mustaksi maalaaminen pohjineen maksaa. Voimansiirto: TF727-automaatti, 8 3/4 perä 3,23:1 välitys, Detroit True-track-lukko. Moottori: ’76 400 cid BB V8, kansista otettu 1,5 mm pois, Edelbrock Performer -imusarja, Edelbrock 600 cfm kaasutin, kärjetön sytytys, Hi-Perf-vesipumppu ja -polttoainepumppu, Mopar Performancen 268-asteinen nokka, Mopar Performancen kromi venakopat, 4” K&N-ilmansuodatin, Magnum-pakosarjat, 2,5” putkisto h-putkella
Teksti ja kuvat: Tomi Eronen • Malli: Julia Lehtinen CHEVROLET CAMARO Z28 ’81. Selviyty jä 24 AMERIKAN RAUTA 2/2017. Valasmaiseen ’95 Roadmasteriin vaihdossa tullut viimeisen vuosimallin 2Gen-Camaro hankittiin Pro Touring -henkinen rakentelu mielessä, mutta osoittautui niin räpeltämättömäksi, että päätyikin museokilpiin
Selviyty jä 25 AMERIKAN RAUTA 2/2017
Oma Z28. Päädyinkin laittamaan sen myyntiin ja taisin mainita ilmoituksessa, että vaihto vanhempaan ja kalliimpaan. Lopulta haave omasta F-bodystä unohtui 20 vuodeksi. 26 AMERIKAN RAUTA 2/2017. Kun pyydetty väliraha olikin pari tonnia alkuun ennakoimaani pienempi, sovimme treffit Tuusulaan, ja muutaman päivän päästä pihaa koristi tuo samainen Z28. K un olin 16 tai 17, piirtelin kouluvihkoihin suunnitelmia autovaihtoehdoista – siis sellaisista, joita saattaisin hankkia, kunhan saisin ajokortin. Taisi mennä viikon päivät, kunnes Forssan Pick-Nickissä kaviouraa kiertäessäni puhelin soi. Hyvin pian kävi kuitenkin ilmi, ettei budjetti riittäisi asialliseen Firebirdiin tai Camaroon. Samaan aikaan selailin kiinnostavien kohteiden myynti-ilmoituksia, ja huomion kiinnitti erityisesti eräs musta ja punaisella sisustuksella varustettu Z28-Camaro. Mukana tuli myös tehtaan build sheet, josta vahvistui auton erikoinen varustelu – siinä oli kyllä Z28-paketti, manuaaliaski, aluvanteet ja paremmat stereot, muttei sähkölaseja saati ilmastointia. Silloin tällöin, oikeastaan tihenevään tahtiin, katselin Nettiautossa kaupan olleita toisen sukupolven F-koppaisia. Pari vuotta takaperin huomasin sitten kyllästyneeni vuoden päivät meillä olleeseen ’95 Buick Roadmaster -farmariin. Autossahan oli edelleen paikallaan paitsi alkuperäinen 305 HO:sta ja nelivaihteisesta Borg Warnerin Super T-10-manuaalista koostunut tekniikka, myös alkuperäinen vähän outo narupunosratti, alkuperäiset lisävarusteena hankitut aluvanteet ja jopa alkuperäiset tarrat – autoa ei siis mitä ilmeisimmin ollut vielä koskaan ylimaalattu. Punaiset penkitkin olivat siistit, eikä ruostetta ollut edes nimeksi – autohan oli tuotu kolmisen vuotta aiemmin San Diegosta, missä se oli ollut samalla omistajalla ainakin 80-luvun puolivälistä saakka. Se oli matalana slot mag -vanteineen kyllä ihan hauskan näköinen ja LT1-tekniikallaan pirteäkin, mutta oli lopultakin turhan uusi harrasteajokiksi. Kävi vieläpä ilmi, että kyseessä oli se sama, alle 100 000 mailia ajetuksi kerrottu musta yksilö, jota olin katsellut netistä jo aiemmin. Elettiin aikaa, jolloin 2-gennereitä oli vihdoin alkanut saada halvalla, 90-luvun alkuun saakka kun ne olivat vielä pyörineet sadantonnin hintaluokassa – siis markoissa. Niistä kovin oli varmasti toisen sukupolven Fbody, mieluiten Firebird, mustana, punaisella sisustalla ja oransseilla raidoilla – väriyhdistelmä oli tainnut painua mieleen Kaireniuksen Miken ykkössukupolven avo-Camarosta. Siellä oli Niklas From, joka oli kiinnostunut Buickista, ja kyseli, kiinnostaisiko vaihtaa kalliimpaan Camaroon. Alkuun oli ajatuksissa fiksailla Camaron muutamat viat, pudottaa sitä vähän ja vaihtaa alle modernimmat pro touring -henkiset pyörät. Talvet olivat silloinkin pitkiä, ja niihin aikoihin tuli ajettua varmasti yli 40 000 kilsaa vuoteen, joten talviautoonkin piti sijoittaa. Vähitellen minua olivat alkaneet viehättää aina vaan enemmän ne loppupään edustajat – ’70-73-mallit kun alkoivat olla hinnakkaita, ja ne 70-luvun puolivälin yksilöt eivät enää jostain syystä näyttäneetkään yhtä hyviltä kuin 90-luvun puolivälissä. Peltisarjat hyväksyttiin aikakauden lisävarusteena. Pian kuitenkin aloin miettiä, kuinka monta samankaltaista Camaroa on säilynyt yhtä koskemattomana – ei varmasti montaakaan. Autohan oli tuotu kolmisen vuotta aiemmin San Diegosta, missä se oli ollut samalla omistajalla ainakin 80-luvun puolivälistä saakka. Aika Chevrolet Camaro Z28 ’81 Konehuone oli kohtuullisen siistissä kunnossa, eikä ylimääräistä johtoakaan montaa metriä ollut. Se vain vaikutti pyyntihinnaltaan liian kalliilta, jotta olisin viitsinyt edes soittaa ja tarjota Buickia vaihdossa
Tilannetta selvitellessä kävi ilmi, ettei kukaan yksinkertaisesti myynyt oikeanväristä kattoverhoilua 2Gen Camaroon, vaikka lähestul27 AMERIKAN RAUTA 2/2017. Kyllähän autossa fiksaamistakin oli. Penkkejä ei tarvinnut edes pestä, ja outo narupintainen rattikin oli tallella. Ympäri autoa olleet mattamustat, noin sentin paksuiset juovat olivat suurelta osin palaneet niin pahasti kiinni maalipintaan, ettei niitä kiillottamalla saanut pois. Maalaushommista vastuun sai Kari B. pian vahvistuikin ajatus, ettei tästä yksilöstä tulisi pro touring -autoa, vaan se pyrittäisiin museorekisteröimään ja säilyttämään sen alkuperäisyys kulumineen päivineen. Z28-logoilla varustetut matot tilasin Ebayn kautta. Ovipahvien alaja yläosat uusittiinja takaposket vaihdettiin ehjempiin. Totesin viisaimmaksi maalauttaa takalokasuojat, takapuskurin ja ovien yläreunat uudelleen. Mikkonen. Auton keulassa olleet ”korjaukset” lähtivät onneksi kiiltämään, eivätkä enää myllytyksen jälkeen hypänneet silmille. Camaron mukana tuli uutta kattoverhoilumateriaalia, joka osoittautui kuitenkin vääränväriseksi – se oli tummanpunaista, kun tässä autossa piti olla kirkkaanpunainen kattokin. Koomista kyllä, niitä oli myös muovisessa takapuskurissa, eikä niiden alla mitään ruostetta ollut – perusnaarmujen kohdalla oli vain tehty kärpäsestä härkänen. Sittenkin alkuperäiseksi. Kattoverhoilu roikkui, ovipahvien alareunat olivat repeilleet, peräpään maalipinta oli haalistunut oudosti keulaa enemmän Kalifornian auringossa, ja mikä pahinta, maalia oli ”korjailtu” jollain mattamustalla ruosteenestovärillä
Sisäfiksausten ohessa autoon uusittiin myös ovien tiivisteet ja ikkunoiden harjalistat. Alkukesästä hankitun El Camino -projektin alla kun tulivat hyväkuntoiset BF Goodrichit, jotka päädyttiin pyöräyttämään Camaron vanteille. Camaron ensimmäinen suomalainen omistaja Niklas oli jo uusinut siihen iskunvaimentimet, kaasuttimen ja imusarjan, eikä autossa teknisesti ollut oikeastaan muuta vikaa kuin se, että se poltti mittariston sulakkeen aina, kun kaasu polkaistiin pohjaan saakka. Kaliforniasta Kainuuseen. Chevrolet Camaro Z28 ’81 koon kaikkea muuta sai helposti uutena. Osat eivät sentään olleet suoraan oikeanvärisiä, vaan ne maalattiin mallin mukaan sekoitetulla himmeänpunaisella sprayllä. Ongelman lähde löytyi sähköllä toimivan Ram Air scoopin läpän johdotuksesta, jonka korjaaEi autossa teknisesti ollut oikeastaan muuta vikaa kuin se, että se poltti mittariston sulakkeen aina, kun kaasu polkaistiin pohjaan. Tapiolta löytyivät myös paremmat a-pilarien pinnat. Onneksi avustajaltamme Laanisen Tapiolta löytyi ehjemmät ylimääräiset muovit, hän kun oli rakentamassa omasta kakkoskorisestaan raaseria, johon niitä ei kaivattaisi. Ohjaamon takaposket – ne, jotka tulevat takapenkin vierelle – olivat kuluneet paikoin puhki, eikä niiden struktuuripinnan takia kuiduttaminen tuntunut järkevältä vaihtoehdolta. Toinen vastaava erikoisuus olivat ovipahvit, joita olisi kyllä saanut uutena, mutta ei myöskään kirkkaanpunaisina. maalasi senkin, ja straippasi siihen haalistuneisiin teippeihin sointuvat raidat. Ulkokuoren puutteisiin kuului maalipinnan naarmujen ja haalistumien lisäksi kadoksissa ollut etuspoilerin keskiosa. Kauan sopivia etsiskeltyäni onnistuin löytämään taakse parin leveämpiä, 275/60-kokoisia vastaavia Generaleja, joita ei kuitenkaan koskaan asennettu Camaron alle. Edessä oli alkuperäisen kokoiset ja tyyppiset Generalin valkotekstirenkaat, takaa ne sen sijaan olivat kuluneet loppuun. Niiden korjauksen annoin Verhoomo TiCaBon hoidettavaksi, eikä lopputulosta voi kuin kehua – lopputuloksesta ei uskoisi, kuinka kulahtaneen näköiset ne olivat. 28 AMERIKAN RAUTA 2/2017. Alkuperäistä muoviosaa ei tuntunut inhimilliseen hintaan mistään löytyvän, joten päädyin tilaamaan uuden lasikuituisen Rick’s Camarosilta. Kari B
Tiettävästi moottoria ei ollut koskaan avattu, eikä sitä avattu meilläkään venttiilikoppia enempää. Moottori: 305 HO V8, alkuperäinen Ram Air -ilmanotto, Edelbrock AFB 500 cfm kaasutin, Edelbrock Performer -imussarja, Flowtechpeltipakosarjat, tuplaputkisto. Sitten kävi ilmi, että tuttavalla olisi edelleen kaupan vuotta aiemmin sattumalta puheeksi tullut kiinnostava 60-lukuinen isolohko-ht, joka nostatti kuumeen. Ei Camaroa ollut missään tapauksessa aikeissa myydä, sehän oli saatu juuri museokatsastettua, ja oli kaikin puoli pitoauto. Alusta: Z28 OE. Märällä pinnalla kaasun kanssa piti olla suorastaan varuillaan, kun manuaali välitti vääntömomentin totuttua napakammin tienpintaan. Sisusta: Alkuperäinen, Lloyd Matsin Z28-logoilla varustetut irtomatot. Automaalari-Renne kävikin tarkistamassa Camaron serkkupoikaansa varten, ja kaupat tehtiin jo tutuksi käyneeseen tapaan ilman, että ostaja edes näki kohdetta. Totesin, että kolme yhtä aika työn alla olevaa keskeneräistä projektia on sittenkin ihan riittävästi. Voimansiirto: 4-vaihteinen B&W Super-T10-manuaali, alkuperäinen 10-bolt perä, 3,42:1 -välitys. Vanteet: 7x15” optioaluvanteet. minen paransi ajomukavuutta kummasti. Se majailee nykyään Kajaanissa, Keijo Kovalaisen tallissa. Kiitos: Verhoomo TiCaBo, Autoverhoomo Custom, US-Parts/ Karvonen. Siinä nähtiin taas, miten pieni maailma on, Keijon serkku on nimittäin Renne Kovalainen, jonka 2Gen Firebird esiteltiin Amerikan Raudassa pari vuotta sitten. Auto kulki itse asiassa yllättävänkin raikkaasti, ja kuivalla asfaltilla pito irtosi täyskaasukiihdytyksessä vielä kolmoselle vaihtaessa. Ne irrotettiin samalla kun konehuonetta siistittiin museotarkastusta varten, ja samalla uusittiin koppien tiivisteet. Voisi kuvitella, että 5-litraisella saasteajan koneella varustettu Z28 on muskeliauton irvikuva, mutta ei se sitä ollut. 29 AMERIKAN RAUTA 2/2017. Faktat Chevrolet Camaro Z28 ’81 • Omistaja: Keijo Kovalainen • Paikka: Kajaani. Renne ajoi Camaron Espooseen odottelemaan ulkomaanmatkalla ollutta Keijoa, joka ajeli ensimmäisten sohjokelien aikaan Camaron kotiin Kainuuseen – sinne meni aiemmin kesällä C10:kin. Renkaat: BF Goodrich Radial T/A 235/60 R15. Vaikka toisen sukupolven viimeistä vuosikertaa edustanut Camaro oli oikeasti 80-luvun puolelta, oli siinä aistittavissa vahvasti 70-lukuinen fiilis. Niin, aikamuoto muuttui tosiaan menneeksi suorituskyvystä puhuttaessa. Laitoin lokakuun alussa Camaron myyntiin, ja parin viikon päästä se olikin löytänyt uuden omistajan. Ja ei, en minä ostanut sitä mainittua ht:tä, en ainakaan toistaiseksi. Ei autolle kuitenkaan mitään sattunut, se vain vaihtoi omistajaa. Jarrut: Alkuperäiset levyt edessä, rummut takana
MOPAR MONSTER 30 AMERIKAN RAUTA 2/2017
Sen jälkeen se on jalostunut murdered-henkiseksi, 605-kuutiotuumaisella Hemillä varustetuksi muskelimonsteriksi. 1980-luvulla se kahmi palkintoja flake-punaisena hottentottina ja 2000-luvulla siitä tuli kenties Suomen ensimmäinen puhdasverinen pro-touring-auto tuplaturboineen. MOPAR MONSTER 31 AMERIKAN RAUTA 2/2017. Teksti ja kuvat: Kimmo Janhunen DODGE CHARGER ’73. Jani Prusilan Chargerilla on poikkeuksellisen mielenkiintoinen rakenteluhistoria
Vuosituhannen vaihdetta kohti mentäessä Chargerin väri vaihtui hillitympään valkoiseen, mutta muuten se säilyi ulkoasultaan hottentottimaisena kasarimuskelina. Korityöt venyivät satatuntisiksi, kun Samu ideoi pakollisen ruostesavotan jatkoksi vielä joukon auton luonnetta muovaavia korimuutoksia. Samu kävi toimeen reippain ottein, jotka kuitenkin laantuivat hetkeksi siinä kohtaa, kun takakaarien levityksiä ryhdyttiin purkamaan. Takalokasuojien kaaret oli pullistettu ja perä korotettu ajan hengen mukaisesti. Sisusta oli topattu paksusti eikä nappiupotuksissa ja koristerimpsuissa ollut säästelty. Kasarilta 2000-luvulle. A llekirjoittaneen ensimmäiset muistikuvat Janin Chargerista ajoittuvat 80-luvulle, jolloin se kiersi laajasti kotimaisia näyttelyitä piipahtaen myös Savonlinnan jäähallilla järjestetyssä Hot Rod -näyttelyssä. Vuonna 2007 auton yleiskunto oli päässyt sen verran alakuloiseksi, että asialle piti tehdä jotain. Ovenkahvat sekä listojen ja merkkien reiät hitsattiin umpeen, minkä lisäksi katosta poistettiin vinyyli. Pinnassa oli syvän punainen flake-maali ja katossa valkoinen vinyyli. Janne kokeili auton kauppaamista jonkun toisen riesaksi, mutta kun kysyntää ei ilmaantunut, päätti hän kunnostaa sen pidemmän kaavan mukaan itselleen. 32 AMERIKAN RAUTA 2/2017. Lasikuidusta valmistettua takapuskuria on kavennettu, jotta sen päädyt on saatu mukailemaan tarkemmin kylkien muotoja. Samua inspiroi maailmalla suosituksi noussut pro touring -meininki, jossa klassisia muskeliautoja varustettiin modernilla tekniikalla ja ajettavalla alustalla unohtamatta matkustamon nykyaikaisia mukavuuksia. Jannea tuo touhu arvelutti aina siihen saakka, kunnes Samu kaivoi Hot Rod Magazinesta esimerkkejä rapakon takana toteutetuista autoista. 440-isolohkoon vaihdettiin läpikäynnin yhteydessä takomännät sekä hiukan pirteämpi nokka. Lopulta Janne lämpeni ajatukselle itsekin ja antoi Samulle budjetin, jolla Chargerista rakennettaisiin nykytyylinen, vahvalla asenteella varustettu äijälaite. Kattoluukusta haluttiin Dodge Charger ’73 Paksun maalikerroksen alla oli niin paljon pakkelia, että takakyljet olisivat pysyneet muodossaan ilman peltiäkin. Useamman vuoden hiljaiselon jälkeen auto siirtyi edesmenneelle Janne Niskalle vuonna 2005. Myös etujalkatilat ja tulipelti olivat vaihdettavassa kunnossa. Päälle päin terveeltä vaikuttaneen pinnan alta löytyi uretaania ja bondoa, joiden alla ruoste oli päässyt tekemään tuhojaan kaikessa rauhassa. Paksun maalikerroksen alla oli niin paljon pakkelia, että takakyljet olisivat pysyneet muodossaan ilman peltiäkin. Ehostamisessa hän kääntyi Vantaalla toimivan SKAutosoundin puoleen, mutta pajaa luotsaava Samu Kaunisto ei erityisemmin innostunut Jannen visioista, jotka rajoittuivat perinteisiin, lähinnä 90-lukua henkiviin toteutuksiin. Auton eteen oli aseteltu rivistö näyttelyreissuilta ansaittuja pokaaleja, mikä viimeistään vakuutti nuoren miehen auton ylivoimaisesta tyylikkyydestä. Chargerin tummanpuhuvassa nykyasussa on aavistus Mad Max -henkeä. Aktiivisena autoharrastajana tunnettu Janne osti auton Valkeakoskelta ja ajeli sillä sellaisenaan pari kesää korjautettuaan ensin sen moottorin
Samu täydensi kokonaisuuden Alpinen soittimella ja JL Audion erillissarjalla sekä subbareilla ja vahvistimilla, jotka asennettiin konttiin. Kabiiniin väännettiin myös turvakaaret jäykistämään korirakennetta ja lisäämään auton katu-uskottavuutta. Chargerin koneesta oli mitattu parin vuoden takaisen remontin yhteydessä 320 hevosvoimaa, mutta se ei enää riittänyt Jannelle. Perusviritysten sijaan päätettiinkin tehdä jotain sellaista, Sparcon Milano-kuppipenkit, samoin kuin muukin sisusta, on verhoiltu mustalla nahalla ja harmaalla alcantaralla, joita piristävät Mopar-oranssit tikkaukset. Alusta oli maalattu 80-luvulla hopealla ja punaisella flakella, mutta tällä kertaa sinne vedettiin epoksin päälle käytännöllisempi kaksikomponenttinen puolikiiltävä akryylimaali. Matkustamon puoli verhottiin äänieristysmatolla, minkä jälkeen TiCaBo:n Tiiti päästettiin sisustamaan. Sävytetty lasikatto tekee tummastakin ohjaamosta valoisan. eroon, mikä johti lopulta siihen, että autoon päätettiin tehdä lasikatto, joita alkoi noihin aikoihin ilmaantua uusiin automalleihin. Samulle perusmusta olisi ollut liian ilmeinen ratkaisu, joten pintaan valittiin Fiatin värikartasta poimittu sävykkäämpi metallinhohtoväri. Janne halusi autosta mustan, tai ainakin mahdollisimman tumman. Painavat alkuperäispuskurit korvattiin lasikuituisilla, jotka tehtiin itse. Tikkauksien väriksi valittiin auton perintötekijöitä mukaillen Mopar-oranssi. Sen päälle ruiskutettiin erikoiskova nanoteknologialakka, jollaista on käytetty muun muassa MercedesBenzin tehtailla. Lintulautamallinen takasiipi sai lähteä ja sen tilalle muotoiltiin uusi, saumattomasti koriin kiinnitetty spoileri. Samalla ne istutettiin lähemmäksi koria, mikä vaati niiden kaventamista muutamalla sentillä. Myös eteen valmistettiin spoileri lasikuidusta ja kun kuituhommien makuun oli päästy, niin lopulta myös konepeitto tehtiin tuosta polyesterihartsin ja katkokuitumaton oivasta yhdistelmästä. 33 AMERIKAN RAUTA 2/2017. Samu laskeskeli kustannuksia kansille, nokalle, rullakeinuille sun muille viriosille, kunnes visionäärinen rakentelija sai uuden ajatuksen. Tuplaturboisolohko. Sparcon Milano-kuppipenkit sekä omavalmisteiset ovipahvit, sivupaneelit ja takapenkki verhoiltiin mustalla nahalla ja harmaalla alcantaralla. Laminaattilasi sulatettiin autolasiliikkeessä Samun valmistaman muotin päälle
Etupään alkuperäinen vääntösauvajousitus sai väistyä coilovereiden tieltä ja alkuperäiset tukivarret vaihdettiin Magnum Force Racingin modifioituihin A-mallisiin putkitukivarsiin. 605-kuutiotuumainen HEMI täyttää konehuoneen varsin kokonaisvaltaisesti. Kun markkinoilta ei löytynyt riittävän suurta välijäähdytintä, tehtiin sellainen liittämällä yhteen kaksi normaalikokoista kennoa. Jarrutustehosta vastaavat Wilwoodin levyjarrut. Sen lisäksi alakertaa asuttavat Eaglen H-profiili-kiertokanget sekä Diamond Racingin takomännät. Puhaltimiksi valittiin Comp Turbon CT4ahtimet, joiden tuottamaa painesykettä tasaamaan suunniteltiin läppärungon päälle sijoitettu painekotelo. Takapään lehtijousitusta päivitettiin Calvert Racingin CalTracks-systeemillä. Myös kardaani ja vetarit korvattiin heavy duty -tavaralla, jotta moottorin tuottama voima saadaan ongelmitta asfalttiin saakka. Kaikki turboihin liittyvät putket, laipat ja muut osat valmistettiin käsityönä. Simo päivitti myös Chargerin alustan entistä ajettavammaksi. Rullanokka, nostajat ja keinuvivut ovat Comp Camsilta, massiivinen 950 cfm kaasari puolestaan Holleylta. Alumiinikannet ovat Indyn omat 426-1RA:t samoin kuin 426-2-imusarjakin. Voimanlähteeksi hankittiin Indianapolisissa toimivan Indy Cylinder Headsin kokoonpanema 605-kuutiotuumainen, eli 10-litrainen mörkömoottori, josta oli mukana tulleen dynolapun mukaan mitattu 830 hevosvoimaa sekä 1057 newtonmetrin vääntö. Kun konetta ei tuntunut saavan millään säätöihin, hän päätti lopulta vaihtaa takaisin vapariin. Iskutilavuus 10 litraa. Voimaa piti kuitenkin olla sen verran, että auto sutisi varmasti. Sinkkuturboon nähden kahden ahtimen kokoonpanoa puolsi se, että niillä saataisiin parempi vastaavuus kaasuun, minkä lisäksi kaksi pientä ahdinta saatiin mahtumaan konepeiton alle helpommin kuin yksi suuri. Edessä on 6-mäntäiset alumiinisatulat 12,75-tuumaisilla rei’itetyillä ja uritetuilla levyillä, takana vastaavat 4-mäntäiset 10-tuumaisilla levyillä. Aluksi harmaita hiuksia aiheutti turbojen liika öljyn saanti, mikä ilmeni sinisenä savutuksena. 34 AMERIKAN RAUTA 2/2017. Ahtamisen myötä tulleet lisävaatimukset olivat liikaa Edelbrockin moottorinohjausyksikölle, joten autoon hankittiin pian sen tilalle kotimainen Tatechin ohjainyksikkö. Kokoonpanon perustana on Mopar Performancen Mega Block -lohko Callies Performance Productsin kampuralla. Janne tilasi uuden Hemi-moottorin vuonna 2011 helsinkiläiseltä Specialty Engineeringiltä, jossa Simo Patoharju otti tekniikkaswapin hoitaakseen. Seuraavaksi tavoitetta lähdettiin metsästämään kuutiotuumien turvin. Ahdetut hevoset eivät kuitenkaan tulleet laumana toimeen keskenään, mikä alkoi pitemmän päälle rassata Jannea. Autossa ollut 727-automaatti vahvistettiin kestämään entistä kovemmat löylyt ja perään päivitettiin Currie Enterprisesin rakentama Fordin ysituumainen lukkoperä. Monsterimoottori on Indy Cylinder Headsin kokoonpanema ja se perustuu Mopar Performancen Mega Block -lohkoon. Dodge Charger ’73 mitä Suomessa ei ollut juuri tehty, ja varustaa 440-isolohko kahdella turbolla. Idea tuplaturbosta oli hieno, mutta valitettavasti ahdettua kokoonpanoa ei saatu koskaan toimimaan moitteettomasti
Viimeisin tekniikkapäivitys ei ollut mikään pikainen läpihuutojuttu, vaan auto vietti Patoharjun Simon hoivissa kaikkiaan kolmisen vuotta. Ahdetut hevoset eivät kuitenkaan tulleet laumana toimeen keskenään, mikä alkoi pitemmän päälle rassata. Lopulta Jannen lähipiiri päätti myydä auton eteenpäin. Kaupat syntyivät ehkä odottamattomankin helposti ja niin hän sai talliinsa uniikin muskeliauton, jota on jalostettu nykyasuunsa lähes kymmenen vuoden ajan rahaa ja aikaa säästämättä. Moottori: 605 cid HEMI V8, Mopar Performancen Mega Block -lohko Callies Performance Productsin kampiakseli, Eaglen H-Beam-kiertokanget, Diamond Racingin takomännät, ATI:n dampperi, Indy Cylinder Headsin 426-1RA -alumiinikannet, Comp Camsin rullanokka, nostajat ja keinuvivut, valualumiiniset venttiilikopat, Indy Cylinder Headsin 426-2 -imusarja, Holleyn Ultra 950 cfm -kaasutin, MSD:n sytytysjärjestelmä, TTI:n pinnoitetut peltipakosarjat. Valitettavasti Janne ei ehtinyt koskaan nauttia projektin lopputuloksesta, sillä mies siirtyi yllättäen ajasta ikuisuuteen alkuvuodesta 2014. Korimuutokset: Kahvat poistettu, listojen ja merkkien reiät peitetty, kiinteä takaspoileri, lasikuidusta valmistetut puskurit ja konepeitto, lasikatto. 35 AMERIKAN RAUTA 2/2017. Jarrut: Wilwoodin Ultralite-levyjarrut, edessä 6-mäntäiset alumiinisatulat 12,75” jäähdytetyillä levyillä, takana 4-mäntäiset alumiinisatulat 10” jäähdytetyillä levyillä. Faktat Dodge Charger ’73 • Omistaja: Jani Prusila, 36 • Paikka: Marttila. Peräkontista on purettu SK-Autosoundin sinne aikoinaan asentamat vahvistimet sekä subbarit, ja tila on otettu hyötykäyttöön turvatankille sekä Holleyn HP 150 -polttoainepumpulle. Alusta: Edessä coiloverit ja Magnum Force Racingin modifioidut A-putkitukivarret, takana Calvert Racingin CalTracks-systeemi. Teho ja vääntö: 830 hv ja 1057 Nm. Hyvä niin, sillä näin pitkälle viety laite kuuluu ehdottomasti kadulle, jossa se on omassa elementissään tehden kunniaa entiselle omistajalleen sekä rakentajilleen. Vanteet: ZE Forged Wheels Friction, edessä 19”, takana 20”. Renkaat: Edessä 255/35 R19, takana 295/40. Autoa ruokitaan normaalilla pumppubensalla. Tällöin kuvioihin astui auton nykyinen omistaja, Jani Prusila, joka myynti-ilmoituksen huomattuaan tarjosi Chargeriin vaihdossa ’11-vuosimallista Camaroaan. Sisusta: Stinger Roadkill -äänieristematto, Sparco Milano -kuppipenkit nelipistevöillä, turvakaaret, omavalmisteiset ovipahvit, sivupaneelit ja takapenkki, verhoiltu mustalla nahalla ja harmaalla alcantaralla Mopar-oranssein tikkauksin, omavalmisteinen mittaristo Auto Meterin mittarein, Alpinen soitin, JL Audion erillissarja. Aika näyttää, tuoko tulevaisuus sen eteen vielä yhtä radikaaleja muodonmuutoksia, joita sen menneisyyteen mahtuu. Voimansiirto: Vahvistettu 727-automaatti, Currie Enterprisesin rakentama Fordin 9” lukkoperä, heavy duty kardaani ja vetoakselit
RUM BLE! 36 AMERIKAN RAUTA 2/2017
Vesa-Matti Loirin tähdittämästä Rumbleleffasta tuttu, terhakalla 502-isolohkolla varustettu laikka-avo Caddy majailee jälleen rakenteluseudullaan Joensuun kupeessa, Mika Kuivalaisen hallussa. RUM BLE! 37 AMERIKAN RAUTA 2/2017. Teksti ja kuvat: Jussi Löppönen CADILLAC COUPE DEVILLE ’60
Auton rakensi 90-luvun alussa joensuulainen herra – kutsutaan häntä vaikka nimellä ”Matti” – joka oli varsin tunnettu hahmo erilaisista edesottamuksistaan ja omalla tyylillä toteutetuista autoprojekteistaan. Raggarihistoria. Taka-akselin virkaan hankittiin harvalla välityksellä ja lukolla ollut 12–pulttinen GM-tuote. Mika hengaili Caddyn rakentamisen aikaan samoilla nurkilla ja tuntee sen syntyhistorian kohtalaisen tarkkaan. Kuivalaisen Mika kertoo muistavansa auton hyvin nuoruudestaan. Liekö ollut yhteensattumaa vai ohjaaja Jani Volasen tietämystä, mutta Cadillacin historia tukee hauskasti leffan teemaa. Matilla ollessa Caddyyn ei koskaan tehty virallista rättikattoa, vaan siinä oli nepparikiinnitteinen ”Batman-viitta”, kuCadillac Coupe DeVille ’60 Muutamaa vuotta myöhemmin ”Matti” hankki Caddyn keulalle Chevyn 502-kuutiotuumaisen, niin sanotun crate-moottorin, jonka bongasi American Car Show’sta vuonna 1996. Matti muokkasi coupe korin laikka-avoksi ja istutti keulalle Chevyn viritetyn 454 cid isolohkon sekä TH400-automaatin. Tästä huolimatta auto on nyt siistissä harrastekunnossa Pohjois-Karjalan Onttolassa. Vajaan tunnin mittainen leffa kuvaa humoristisesti tötterötukkaisen äijäporukan edesottamuksia erilaisten päähänpistojen säestämänä. Jarrut ja ohjaus adoptoitiin tuolloin varsin yleisestä lankkukylkifarkusta, Mika muistaa. Filmin aikana Cadillac saa osumia muutamaan otteeseen jopa rekan ruhjoessa sitä. Caddy tunnettiin railakkaana lauluautona, joka herätti huomiota pitkin Pohjois-Karjalaa. US-Partsilta kerrotun mukaan moottorista on aikanaan dynotettu yli 500 heppaa. Mika muistaa, että erään kostean illan huumassa Matti kavereineen maalasi Caddyn pinkiksi, jollaisena se liikkui elokuvaan päätymiseen saakka. Jenkkiautoharrastajien näkökulmasta leffan parasta antia hyvän musiikin ja teddyrokkariparodioinnin ohella on pääosaa esittävä ’60 Cadillac Coupe DeVille, johon juttumme pureutuu tällä kertaa. Edelleen nokalla oleva paketti sisältää rullavipat, GM:n oman alumiini-imusarjan, 850:n Barry Grant Demon -kaasarin ja ylösalaisin asennetut valusarjat. Muutamaa vuotta myöhemmin Matti hankki Caddyn keulalle isomman Chevyn 502-kuutiotuumaisen, niin sanotun crate-moottorin, jonka bongasi American Car Show’sta US-Partsin osastolta vuonna 1996. Kyseessä ei ole mikään silohansikkain käsitelty pokaalihaavi, vaikka auto aikanaan olikin esillä tapahtumissa ja jopa lehtien sivuilla. R umble–elokuvassa seikkailee neljän aavistuksen väsähtäneen rokkikukon joukko Suomen kesäisissä maisemissa, sotaratsunaan terhakalla isolohkolla varustettu, viininpunainen avo-Cadillac. Jani Volasen ohjaama ja yhteistyössä Jari Nissisen kanssa käsikirjoittama suomalainen road movie on ehdottomasti katsomisen arvoinen pätkä, joka on tähditetty arvostetuilla näyttelijöillä aina Vesa-Matti Loirista ja Tommi Korpelasta Aake Kallialaan. 38 AMERIKAN RAUTA 2/2017
Kymmenisen vuotta Mikalla ollut avo on toiminut moitteetta, eikä huoltojen ohella muuta remontteja ole tarvittu. ”Minä tavallaan varasin sen jo silloin”, Marko selittää. Puolestaan kohtaus, jossa rekka törmää Caddyn perään lavastettiin osittain, ja osat oli irrotettu kiinnityksistään vaurioiden minimoimiseksi. ”Tekniikka on siinä kuosissa, johon Matti sen aikanaan rakensi vaihteistoa lukuun ottamatta. 39 AMERIKAN RAUTA 2/2017. ”Laittoivat välittömään ajokieltoon. Minun näkemys oli eriävä, joten odotin maijan takavalojen pakenevan horisonttiin ja matka jatkui omin voimin”, Marko nauraa. Vihiä Caddyn tulevasta elokuvaroolista Marko sai, kun auton vaihteisto petti Siilinjärven kohdalla elokuvayhtiön kuskatessa sitä maalaukseen. Auto oli kärsinyt filmauksessa kosmeettisia vaurioita toiseen takasiipeen ja kylkeen, keulan pellit olivat nitkahtaneet ja etulokari oli kurtussa. Auto jatkaa alkuperäistä tarkoitustaan toimien aktiivisena harrasteajokkina liikkuen runsaasti tapahtumissa, eikä voimiakaan hävetä esitellä burnisten muodossa. Siitä huolimatta eteneminen on ripeää, eikä jalkoihin jää”, Mika toteaa. Massasta poikkeava avo saa paljon huomiota ja ostotarjouksia tulee jatkuvasti, mutta myynnissä Caddy ei ole, eikä näillä näkymin tule, omistaja vakuuttaa. Elokuvan jälkeen Caddy vaihtoi omistajaa varsin kohtuulliseen hintaan kolarivaurioista johtuen. Leffan kolhima. Otetaan tarinaan mukaan vielä yksi hahmo, jonka käsissä auto oli välittömästi elokuvan jälkeen, kuopiolainen Marko Simonen, joka myös tunsi auton historian. Takaluukkua koristaa elokuvassa viljelty slogan ”Don’t Fuck with my Ducktail” joka viittaa rokkikukkojen muhkeaan kampaukseen. Auton keulan vauriot syntyivät vahingossa kuvattaessa poliisi-Saabiin törmäyskohtausta. Ajokuntoista siipirikkoa kotiin kuskatessa poliisi puuttui Markon matkantekoon Suonenjoen kohdalla, väittäen sen olevan liikennekelvoton. Harva perävälitys tarjoaa reissaamisen kannalta järkevän 15 litran kulutuslukeman, vaikka painoa Caddylla on miehekkäät 2 140 kiloa. ten Mika asian ilmaisee. Nykyinen rättikatto ilmestyi vasta elokuvan myötä. Väkevästi murisevan isolohkon pakokaasut voidaan ohjata poistumaan suoraan lokasuojien aukoista peitelaput irrottamalla. Lopuksi auto maalattiin uudelleen elokuvanmukaiseen asuun. Jostakin syystä katapultin laukaisu myöhästyi ja autot törmäsivät oikeasti. Katapultti petti. Tarkoitus oli, että katapultti nykäisee Saabin liikkeelle juuri ennen kuin Cadillac osuu siihen. Taloremontin takia Cadillac päätyi sitten myyntiin muutama vuotta myöhemmin siirtyen yhden välikäden kautta nykyiselle omistajalleen Kuivalaisen Mikalle 2006. Hieman Caddyn hankinnan jälkeen Mika tapasi sattumalta elokuvayhtiön porukan ja sai kuulla mielenkiintoisia yksityiskohtia filmauksen ajalta. ”Tämän mukavampaa ja rennompaa harrasteautoa saa hakea”, mies perustelee. Omassa tallissa vauriot korjattiin oikomalla ja vaihtamalla etusiipi ja konepeitto
Kymmenisen vuotta Mikalla ollut avo on toiminut moitteettomasti, eikä huoltojen ohella muita remontteja ole tarvittu. Näyttävät burnikset onnistuu vaivatta isosta koosta huolimatta. Cadillac Coupe DeVille ’60 Ahkerassa käytössä kulunut rättikatto asennettiin elokuvaa varten ja on peräisin Chevystä. Teho: +500 hv. Kori: Laikka-avo, johon on istutettu Chevyn rättikatto, runkoa vahvistettu. Voimansiirto: Vahvistettu TH400-automaatti ja 12–pulttinen, lukollinen perä aavikkovälityksellä. 40 AMERIKAN RAUTA 2/2017. Rumble Caddyn saapuessa paikalle menoa ja meininkiä ei puutu. Kiitos: ”Don’t Fuck with my Ducktail”. Jarrut: GM:n lankkukylkifarkusta adoptoidut 2–piiriset ja tehostetut, edessä levyt ja takana rummut. Faktat Cadillac Coupe DeVille ’60 • Omistaja: Mika Kuivalainen, 40 • Paikka: Onttola. Moottori: Chevrolet BB 502 cid V8 crate-moottori, alumiini-imusarja, 4-kurkkuinen 850 cfm Barry Grant Dominator -kaasutin, ylösalaisin asennetut valusarjat. Renkaat ja vanteet: Cooper Lifeliner Classic -valkosivut, koko 235/75R15, pinnavanteet
235,LAADUKKAAT OER VARAOSAT-MAALIT-KORIN OSAT VARASTOSTA Impala/Bel Air -F bodyNova-GM Truck-MOPAR F-Body lattia matot-musta 399,Onlineshop Onlineshop Onlineshop Onlineshop Onlineshop Onlineshop Onlineshop Onlineshop Onlineshop Onlineshop 24/7 Onlineshop Onlineshop Onlineshop Onlineshop 24/7 Onlineshop 24/7 Onlineshop 24/7 Onlineshop Onlineshop Onlineshop Onlineshop OPEN 24/7 24/7 24/7 24/7 24/7 24/7 24/7 24/7 24/7 24/7 24/7 24/7 24/7 24/7 24/7 24/7 24/7 24/7 24/7 Onlineshop 24/7 24/7 24/7 OPEN OPEN OPEN OPEN OPEN OPEN OPEN Onlineshop OPEN Onlineshop Onlineshop OPEN Onlineshop Onlineshop OPEN Onlineshop Onlineshop OPEN Onlineshop Onlineshop OPEN Onlineshop OPEN OPEN Onlineshop OPEN Onlineshop OPEN OPEN Onlineshop OPEN Onlineshop OPEN OPEN Onlineshop OPEN Onlineshop Onlineshop OPEN Onlineshop OPEN Onlineshop OPEN Onlineshop Onlineshop OPEN Onlineshop OPEN OPEN tradeparts.info WWW.SOINICARPARTS.NET USAOSAT@SOINICARPARTS.NET USA AUTOJEN VARAOSAT, KORJAUKSET JA HUOLLOT. PUI I nteriors BILLET & MAG & ALU POLISH JA KROMIN KIILLOTUS AINEET Permatex COPPER SPRAY, FORM-A-LIIMAT Lucas oil ZINC PLUS LISÄAINE ÖLJYN SEKAAN Classic Performance Products Classic Performance Products custom utosound M A N U F A C T U R I N G . AVOINNA MA-PE 9-16.30 | LA 10-14 JO 37 TOIMINTAVUOSI MENOSSA! PUH. ALUSTAN-JARRUJENOHJAUKSEN MUUTOS OSAT Tehostetut Simpukat alk/ Impala 1958-1964 VAKIO JA RESTO CHOICE KORJAUSPELLIT VARASTOSTAMMETILAAMALLA Konepelti COWL Camaro 1970-1981 1680804 KATSO VIIKOITTAIN VAIHTUVIA HUIPPU TARJOUKSIA JA POISTOJA NYKYAJAN TEKNIIKALLAALKUPERÄISEN MALLISET SOITTIMET MONEEN ERI HARRASTE AUTOON USA-630 Radiot USBI PAD-MP3..Chevelle 69-72 TRADEPARTS.INFO Rapakontie, 49480 SUMMA Avoinna arkisin 8.30-17.00. (05) 3557 289 ja myynti@tradeparts.info I N D U S T R I E S Parts & Accessories R O R I G I N A L O R I G I N A L REPRODUCTION REPRODUCTION EQUIPMENT EQUIPMENT R We turn back the clock. custom custom custom custom custom custom custom custom utosound custom utosound custom utosound utosound utosound RR THUNDERBIRD & MUSTANG PARTS, INC. I N C . PARTS, INC. THUNDERBIRD THUNDERBIRD THUNDERBIRD THUNDERBIRD & MUSTANG & MUSTANG & MUSTANG & MUSTANG PARTS, INC. OIL PRODUCTS H H H H H H H H H H H H H H H H H H H H H H H H H H H H H H PERFORMANCE HI Polishes Waxes Cleaners R 477,VARAOSAT, LISTAT, SISUSTAN OSAT; PEILIT, SÄHKÖOSAT Thundebird 1955-1966, Ford 1954-1959, Mustang 1964-1973 Varastosta/ Tilaamalla 310,92,SIVULASIN HARJA SARJAT SUORAAN VALMISTAJALTA, TAKAA HALVAN HINNAN Fairlane/Ranchero/ Torino alk. PARTS, INC. Phone. (03) 318 5426 • (03) 318 5440 Kauhakorvenkatu 24 • 33720 Tampere. PARTS, INC
Se olisi ollut jotenkin liian itsestään selvää, että kundit olisivat olleet vanhan liiton raggareita. Se virkattiin paikalleen kyläseppämeiningillä ja lopputulos oli leffalaatua”, Tomppa kuvailee. Alun perin autoksi olisi haluttu ’59 Cadillac, mutta siinä kohtaa jouduin hieman toppuuttelemaan. Tommi Korpelan lisäksi leffan pääosia esittivät Vesa-Matti Loiri, Jari Nissinen ja Jari Pehkonen. Kun auto oli valmiina, aloitettiin ajoharjoittelu. Rumblen kulisseissa 42 AMERIKAN RAUTA 2/2017. ”Mä en ollut koskaan ennen ajanut vanhalla jenkillä. ”T ää oli kyllä erityinen leffa mulle”, Tommi Korpela aloittaa. Niinpä ryhdyin taikomaan autoon rättikattoa. Hiekkatiellä kun polkaisi kaasua, niin perä lähti välittömästi ladulta ja pari kertaa taTarinan takana Perushärmäläiseen äijäremellykseen nojaavan road movien on ohjannut Jani Volanen ja käsikirjoittanut Jari Nissinen. ”Aluksi autoon oli tarkoitus rakentaa pelkkä sufletti, jonka alla rättikatto olisi mukamas alas taitettuna. Heidän ajokkinaan toimineen ’60 Caddyn erikoispiirre oli etulokasuojien ja puskurin välisen listan puuttuminen, minkä vuoksi puskuri on normaalia ylempänä ja keula näyttää olevan luonnottoman korkealla. Legendaarinen kuvaaja Kari Sohlberg tokaisi mulle, että älä nyt tapa ketään, mutta kyllähän siinä Tommi pitäis semmonen menemisen tuntu koko ajan olla. Siitä hän hiffasi, että tehdäänkin leffan hahmoista sellaisia, mikä olikin hiton paljon parempi idea. ”Mua pyydettiin hankkimaan Rumbleen autot aika pikaisella aikataululla. Tavoitimme Mäkistä esittäneen Tommi Korpelan sekä elokuvan autohankinnoista vastanneen ja siinä stunttikuskina toimineen Tomppa Kekäläisen kertomaan muistojaan road movien kuvauksista viidentoista vuoden takaa. Lopulta minulle valkeni, että leffassa oli yksi öinen ajokohtaus, jossa katto pitikin saada päälle. Alkuperäisen idean mukaan pääosan esittäjien piti olla vanhoja raggarirokuja, eikä teddy boy -tötterötukkia. Teksti: Kimmo Janhunen, Kuvat: Tomppa Kekäläisen arkistot Vuonna 2002 ensi-iltansa saanut Rumble on elokuva, joka on jäänyt vahvasti tekijöidensä mieleen. ”Auto oli tuolloin pinkki ja siinä oli hirveännäköiset scallopit. ”Kun tuotantoyhtiön tyypit ottivat minuun yhteyttä, niin leffan työnimenä oli Roadrunner. Tuotantoyhtiö teki siitä kaupat, minkä jälkeen se kuljetettiin Tompan pajalle laitettavaksi. Hain Hämeenlinnasta romuttamolta ’65 Impalan rättikaton mekanismin, jonka päälle vedettiin joku kerni. Siksi se tuntui suorastaan etuoikeudelta päästä sen Caddyn rattiin”, Korpela muistelee ensikosketustaan autoon. Nykyään kämppäkin on täynnä aikakauden huonekaluja ja olohuoneen nurkassa on ’60 Amijukeboxi puolillaan Elvistä”, hän jatkaa. Tuotantoyhtiöllä oli kaluston suhteen hyvin tarkat kriteerit aina väristä vuosimalliin. ”Aluksi olin aika kusessa sen kanssa ja tuntui, kun ruotsinlaivaa olisi yrittänyt ohjastaa metsätiellä. Vuotta tuoreempia yksilöitä kun oli paljon helpompi löytää ja hinnat olivat huomattavasti budjettiystävällisemmällä tasolla.” Avoksi laikattu ’60 Cadillac löytyi lopulta Kuopiosta. Leffaan siitä haluttiin maroonin punainen, joten maalasin sen sellaiseksi.” Aikataulultaan homma oli vähän kuten tämän päivän amerikkalaisissa tosi-tv-ohjelmissa, eli aikaa oli vähän ja kello juoksi koko ajan. ”En voi sanoa olleeni koskaan varsinainen fiftari, mut oon digannu aina 50-luvun musiikista. Käsikirjoittajana toiminut Nissisen Jari oli kuitenkin asunut nuoruutensa Keravalla ja muisti sieltä nämä torttuotsat. Kekäläisen Tompan työllistää nykyään hänen ja Mike Kaireniuksen luotsaama Weird Antiques -antiikkiliike erilaisine sivujuonteineen, mutta 2000-luvun alussa miehen toimenkuvaan kuului muun muassa erilaisen rekvisiitan, kuten autojen hankkiminen kotimaisiin elokuviin. Varsinkin se, että Loirista tehtiin teddy boy, oli suorastaan hillitöntä”, Kekäläinen muistelee leffan valmisteluvaihetta
Oli vara-autot ja kaikki.” Vaativia stuntteja elokuvassa ei sinällään ollut, kolhittiin vähän muita autoja ja ajettiin pellolle. Ja kun sen sai sutimaan, niin sehän suti vaikka maailman tappiin”, Kekäläinen kertaa. Niinpä Sohlbergin Kari ehdotti Tompan vanhana tuttuna, että hän tulisi elokuvaan stunttikuskiksi, koska osasi käsitellä autoa parhaiten. Tomppa hankki elokuvaan myös poliisi-Saabin, jota päin ajettiinkin ihan oikeasti. Tähän tarvittiin stunttikuskin herkän hallittua otetta. Siitä olisi tarpeen tullen vedetty pikana katto irti, minkä jälkeen se olisi maalattu maroonin punaiseksi ja veivattu rätit siihen. Kikkailuksi levitettiin renkaiden alle sileää hiekkapuhallushiekkaa tai vettä, jotta saatiin renkaat pyörimään tyhjää. ”Oltiin Nissisen Jarin kanssa ihan tosissaan lunastamassa sitä, mutta fiksummat kertoi, että oltiin mällätty kuvauksissa sen runko niin vinoon, että siinä olis ihan hirvee remontti edessä, jos sen haluisi vielä kuntoon. Joissakin kohtauksissa kuvaajalle järjestettiin tilaa nostamalla peräkontin luukku pois paikaltaan. ”Suostuin tietysti hommaan, mutta samalla tuotantoyhtiö hankki myös toisen auton siltä varalta, että ensimmäinen hajoaisi. Mattamusta ’60 Coupe DeVille seisoi mun pajalla odottamassa koko kuvausten ajan. ”Ne oli hemmetin hyviä kesäpäiviä. Vaurioita korostettiin irrottamalla esimerkiksi puskurit raudoistaan, jolloin ne jäivät vinksalleen. Lähikontakteissa syntyneet renkaiden jäljet maalattiin mustalla spray-maalilla. kapenkki kävikin ojan kautta lähtökiihdytyksessä oikein kunnolla.” Auton kiivas käytös johtui tietysti siitä, että siinä oli jo ostettaessa 502-isolohkopata, jossa oli melkoisesti voimaa. Kaipa se Caddy oli meidän Lentävä hollantilainen sen kesän”, Korpela tunnelmoi ja paljastaa lopulta jopa harkinneensa sen ostamista. En ollut aikaisemmin kokenut sellaista, enkä lopulta enää pitänyt sitä autona, vaan se edusti jotain paljon suurempaa. Vaihteistoa ja perää ei kuitenkaan ollut päivitetty samalle tasolle, joten Kekäläisen Tomppa esitti huolensa niiden mahdollisesta nassahtamisesta kovassa käsittelyssä. Vanhat Saabit vain olivat pelleiltään ja rakenteiltaan niin lujia, että Cadillac kärsi rytäkässä enemmän vaurioita kuin oli suunniteltu. Siinä mielessä leffaa tehtiin kyllä oikein tosissaan. Autolle annettiin kovasti kenkää, mutta se piti saada pysymään ehjänä kuvausten ajan. Räppäiltiin Sipoossa yhtä samaa tienpätkää edestakaisin viikon päivät. ”Mä rakastuin siihen autoon aika nopeasti. ”Vaikka autossa olikin tehoa, niin suurin ongelma oli saada se sutimaan takapenkin ollessa täynnä porukkaa. Kaiken kaikkiaan yksi makeimpia leffaprojekteja, joissa olen ollut koskaan mukana”, Kekäläisen Tomppa päättää. Tai sit ne vaan kusetti tyhmiä näyttelijöitä ja vei sen parempaan talliin.” Tässä stunttikuskina toiminut Tomppa Kekäläinen on maskeerattu ja puettu näyttämään Tommi Korpelan esittämältä Mäkiseltä. Kolarikohtauksia lavastettiin siten, ettei auto oikeasti törmännyt. 43 AMERIKAN RAUTA 2/2017. Stunttikuskin vaativin tehtävä olikin pitää auto kunnossa samalla, kun sille annettiin kenkää oikein todella. Tietysti meillä oli aika helvetin hauskaa leffaa kuvatessa ja saatiin leikkiä rokkenrollia oikein kunnolla. Näin tehtiin esimerkiksi rekkakohtauksessa, jossa auto oli eräänlaisen rullakon päällä ja sitä nytkäytettiin pois alta juuri oikealla hetkellä kuvan ulkopuolella ollutta Jeeppiä apuna käyttäen
44 AMERIKAN RAUTA 2/2017
Vuorenmaan Jaska nimittäin piti rodeja ylipäätään totaalisen epäkiinnostavina autoina, kunnes ne sitten eräänä päivänä vain kolahtivat. Tämä on tarina siitä, miten ihmismieli voi muuttua täysin odottamatta. 45 AMERIKAN RAUTA 2/2017. Teksti ja kuvat: Kimmo Janhunen FORD A COUPE ’30
J otkut lukijamme muistavat varmasti Jaskan ”Lowdillacin”, jonka esittelimme numerossa 8/2014. Cadillac on kyllä vaihtanut omistajaa, mutta sen jälkeen kalustossa hypättiin yllättäen 30-luvulle. Mies tuumasi, että mikä ettei, mutta päätti samalla, että ennen sitä auton yleiskuntoa on vähän siistittävä. Netissä videosta tuli suoranainen viraalihitti ja hullujen suomalaisten autoharrastusta päiviteltiin aina Jenkkien lowrider-sivustoja myöten. Vilkuttelin autolle heipat kaupanteon päätteeksi ja hyppäsin saman tien pyörän selkään maksamaan rodista käsirahan. Kiveniskut piiloon. Räyskälän Vintage Dragseissä Jenkkiautonäyttelyä järjestävät Kirsi ja Mikael kysyivät, veisikö Jaska autonsa heidän seuraavan syksyn näyttelyynsä. Auto oli uitettu Suomeen Jenkeistä, missä se oli rakennettu edelliseen, lähinnä Postin tai Huoneistokeskuksen värimaailmaan viittaavaan oranssiin asuunsa 2000-luvun alussa. Maalari tokaisi minulle, että candyä hän ei ole koskaan maalannut, eikä oikeastaan halua maalatakaan, koska se on niin paljon normimaalia työläämpi. Pyysimme maalikaupan miestä perumaan edellisen tilauksen ja otimme tilalle tummemman oranssin candyn. Siellä oli kuitenkin useampi ruotsalaisrodi, joiden yhteisvaikutus sai mieleni muuttumaan. Mä vastasin, että mun mielestä on ihan sikasiistiä. Siinä kohtaa Jaska unohti koko auton hetkeksi manaten, ettei hänellä ole koskaan rahaa ostaa sitä suoralla kaupalla. ”Mentiin luottomaalarini kanssa Dekoväriin valitsemaan väriä ja olimme saaneet sen jo tilattuakin, kunnes pois lähtiessämme parkkipaikalle oli ilmestynyt auto, joka tukki poispääsymme. Alle vedettiin viisi kerrosta Ford A Coupe ’30 Karkeilla mutapyörillä piti aluksi vain testata, miltä korkeampiprofiilinen rengas tuntuisi. Siinä odotellessa eksyimme kauppaan takaisin ja päädyimme candy-hyllyn äärelle. Nopeat liikkeet ovat näyttäviä, senhän me kaikki tiedämme ja tunnustamme. ”Lopulta tuli kuitenkin kevät ja Caddylle löytyi ostaja. Lopulta ne todettiin niin härskeiksi, että ne saivat jäädä. Pinnassa oli kuitenkin melko paljon kulumia ja kiveniskuja, ja hänen käytössään niitä tuli koko ajan lisää. Jutussamme esiintyvä 5-ikkunainen Coupe ilmestyi Espoossa myyntiin samoihin aikoihin ja Jaska kävi sitä syksyn aikana katsomassakin. Kauppoihin niistä ei kuitenkaan johtanut aluksi mikään. Siinä ehti mennä 54 minuuttia Cadillac-kaupoista kun oli rodi hankittuna”, Jaska toteaa. Maalausta ryhdyttiin tekemään 20 päivää ennen näyttelyä. Myyjän kanssa harkittiin vaihtokauppaa, joka kuitenkin kariutui siihen, ettei Cadillac mahtunut hänen talliinsa. ”Minulla on käsitys, että rodimiehet ovat vähän hienohelmoja, eivätkä aja autoillaan sateessa tai hiekkateillä. Tuolloisen artikkelimme päätteeksi Jaska paljasti haikailevansa remmiahdetun ’57 Bel Airin perään, mutta sen aika ei ole vielä koittanut. Kun kävin marraskuussa leimalla, niin katsastusmies oli sitä mieltä, ettei ole oikein sopiva keli ajella 30-luvun autolla. 46 AMERIKAN RAUTA 2/2017. Silloin tuumasin, että eiköhän niitä Bel Aireja saa myöhemminkin”, Jaska aloittaa. ”Se oli 2014 Jenkkiautonäyttelyn syy, että rodiin ihastuin. Ensimmäisen kesän Jaska ajeli autolla sellaisenaan. Ainakin kiveniskut piti saada fiksattua pois pinnasta. Valitsin vielä runkoon ja vanteisiin värit, minkä jälkeen auton totaalinen ulkoasupäivitys olikin enää toteuttamista vaille valmis.” Jos et pysty piilottamaan, korosta. Lowdillac meni myyntiin ja tarjouksia tuli Bemarista perämoottoriin. Jengi kattoo pitkään, kun laskee menemään Kehätiellä ja suolapatsaat vaan nousee renkaista”, Jaska kertoo pilke silmäkulmassaan. Sitä ennen olin pitänyt niitä ihan tyhmännäköisinä autoina, kun en lähtökohtaisesti pitänyt ajatuksesta, että moottori on näkyvissä. Tuijoteltuamme hetken hiljaa samaa oranssia sävyä ja välillä toisiamme, emme voineet kuitenkaan lopulta muuta, kuin todeta, että se on siinä. Minä taas ajoin autolla miltei päivittäin, oli olosuhteet mitkä hyvänsä. Auton kuvauksista jäi erityisesti mieleen kuvaamamme videopätkä, jossa Jaska ajoi tunnelissa ’66 De Villen maha maata raapien niin, että perään jäi pitkä ja näyttävä kipinävana
”Katsoimme tarkkaan, tarvitsisiko jonnekin vielä lisätä ja huomasin, että apparin puolelta tuulilasin yläkulmasta paistaa ihan snadisti hopeaa läpi. Petri teki lisäksi näyttävät straippikuviot cowlin päälle, takapaksiin, sisustaan ja jopa vanteisiin. Petri straippasi cowliin #candydrop-tekstauksen ja osoitti virheet selvyyden varmistamiseksi nuolilla. Maalari korjasi kohdan ja kun se oli hyvä, hän pujotti ruiskun varovaisesti pois. Näin kenellekään ei ainakaan jäänyt epäselväksi, etteivätkö tekijät olisi virhettään noteeranneet. Jaska näet halusi kylkiin haamuliekit, jotka erottuvat pinnasta valon osuessa niihin sopivasti oikeassa kulmassa. Itsehän olen kaivinkonekuski, maalarina toimi timanttisahuri ja liekit rajasi Motonetin varaosamyyjä. Kaikki meni hienosti ottaen huomioon, millaisella ammattitaidolla homma suoritettiin. hopeaa, minkä päälle tuli kahdeksan kierrosta candya. Samalla rodi sai virallisesti nimekseen Ghost Rod, kun kyseinen teksti taiteiltiin perässätulijoiden ihmeteltäväksi. Siinä vaiheessa tapahtui se, mitä olimme koko ajan pelänneet – ilmareiästä tippui kolme pisaraa cowlin päälle. Ainoa pikkuvirhe sattui viimeisiä candykierroksia vedettäessä. Noh, niitähän ei saanut korjattua millään, ellei olisi aloittanut uudestaan ensimmäisestä vaiheesta lähtien”, mies kiroaa. Lopuksi pintaan ruiskutettiin välihionnan jälkeen kymmenisen rundia lakkaa. Sitten Jaska tuumasi, että jos ei niitä saada peittoon, niin korostetaan niitä. Pisarat hajaantuivat sen verran ikävästi, ettei niiden peittämiseksi keksitty mitään järkevää. Oltiin just täytetty ruisku ja pyyhittykin se. Itsehän olen ammatiltani kaivinkonekuski, varsinaisena maalarina toimi timanttisahuri ja liekit rajasi Motonetin varaosamyyjä”, Jaska nauraa. Ohjaamoa voisi kuvailla askeettiseksi, sillä varsinaisia mukavuuksia sieltä on turha hakea. Penkki on edellisen omistajan teettämä. Ovien ja sivupaneelien verhoilut on tehty Autoverhoomo Lookissa. Sen jälkeen kylkiin teippailtiin ja taiteiltiin liekkikuviot. ”Kaikki meni hienosti ottaen huomioon, millaisella ammattitaidolla homma suoritettiin. 47 AMERIKAN RAUTA 2/2017. Maalari ehdotti, että pisarat peitettäisiin tarralla, mutta sen sijaan Jaska päätti kysyä straippariksi lupautuneelta Tuovisen Petriltä, olisiko asialle tehtävissä jotain
Voimansiirto: Fordin C3-automaattivaihteisto. Sisusta: Sohvapenkki mustalla nahkaverhoilulla, V8-kohokuvioidut ovipahvit. Cowliin ja perään taiteiltiin kookkaat straippikuviot perinteiseen tyyliin. Kiitos: Dekovärille väreistä, Kassiselle maalauksesta, Joonakselle teippauksista, Tuovisen Petrille straippauksista, faijalle siitä, että autoa on rakennettu työpaikalla ja vaimolle siitä, että kestää kaikkia maailman oikkuja, mitä miehen päähän voi tulla sekä lopuksi vielä kaikille muille, jotka tekivät tämän mahdolliseksi. Sain vastaukseksi pitkän mulkaisun.” Viime syksynä Jaska vieraili taas Jenkkiautonäyttelyssä ja kuinka ollakaan, rodi meni sen jälkeen myyntiin. Kaupat oli sovittu, mutta myyjä teki lopulta oharit, mikä harmittaa vieläkin. Niiden lisäksi Petri koristeli myös ovien välit, kojelaudan sekä vanteet. Straippaukset ja tekstit ovat Petri Tuovisen käsialaa. Tarkoitus oli siistiä moottori sen asentamisen yhteydessä.” Yksi huomiota herättävimpiä piirteitä auton tämänhetkisessä ulkoasussa ovat sen karkeat takarenkaat. Moottorin Jaska jätti tarkoituksella siistimättä maalauksen yhteydessä, sillä sen varalle oli suurempia suunnitelmia, jotka kuitenkin menivät mönkään. Se oli Weiandin retromalli, joka olisi sopinut kivasti lättiksen päälle. Ja täyttäisihän se sitten kivemmin tuon moottoritilankin”, Jaska päättää. Mutarenkaat alle. Vaihdettuani nämä kysyin, että onko nyt hyvä. Ovipahvit sen sijaan olivat ankean harmaat ja ne päätettiin verhoiluttaa mustiksi yhdessä sivupaneeleiden kanssa. 48 AMERIKAN RAUTA 2/2017. Verhoilut teki Jamo Autoverhoomo Lookissa Helsingin Tattarisuolla. Ajattelin hankkivani slicksit vasta sitten, kun olen todennut homman toimivaksi, mutta lopulta tuumasin, että autohan on aika härskinnäköinen noin. Toisaalta hänellä on myös rodin uudelleenrakentamiseksi visio, johon kuuluisi ehdottomasti se edellä mainittu remmiahdin. Moottori: Flathead V8. Ovathan nämä 12 senttiä aiempia korkeammat. Mies kun iski silmänsä ruotsalaiseen, pro-touring-tyyliin rakennettuun farmari-Novaan ja päätti haluta sellaisen. Ostin eteenkin karkeat mutapyörät, mutta ne osoittautuivat liian korkeiksi. Nykyinen asento on hyvä ja auto on juuri sopivan aggressiivisessa kulmassa”, Jaska perustelee. ”En minä siitä niinkään tehoa ole hakemassa, mutta sen äänimaailma on kiehtova. Renkaat: Edessä BF Goodrich Control T/A, 205/60 R15, takana Yokohama Geolandar M/T, 33X12.50 R15. Vanteet: 15” peltivanteet. Alusta: Edessä putkimallinen droppiakseli, poikittainen lehtijousi ja hot rod -mallin iskarit, takana korkeusja jäykkyyssäädettävät coiloverit. ”Olin suunnitellut takarenkaiksi retroslicksejä ja ostin nuo kaverilta muutamalla kympillä kokeillakseni käytännössä, miltä tuollainen renkaan profiili ja korkeus tuntuvat. ”Rodimiehet sanoivat minulle taannoin, että edelliset renkaani olivat liian matalat ja leveät. Jarrut: Vakiot rumpujarrut. Korimuutokset: Alkuperäinen peltikori, chopattu noin 4”. ”Mullahan oli jo miltei remmiahdin siihen. Ford A Coupe ’30 Faktat Ford A Coupe ’30 • Omistaja: Jaska Vuorenmaa, 35 • Paikka: Helsinki. Edellinen omistaja oli teettänyt kabiiniin uuden sohvapenkin, joka olikin hyvä sellaisenaan
motonet Pääyhteistyökumppanit Yhteistyökumppanit C M Y CM MY CY CMY K 2_klassikot.pdf 1 06/02/17 16:40
Pohjalle ruiskutettiin viisi kerrosta hopeaa, jonka päälle vedettiin vajaat kymmenen kierrosta oranssia candya. Seuraava vaihe oli pinnan vesihiominen ennen lakkakerroksen ruiskuttamista. Kun autoa purettiin, löytyi ovipahvin alta Tomahissa, Wisconsinissa asuneen rakentajan nimi, sekä myös joitakin mystisiä numeroita. Candypinnan päälle taiteltiin haamuliekit, jotka näkyvät vain sopivassa valossa. Auto saatiin ajallaan näyttelyyn, vaikka välillä tuntuikin siltä, että aika loppuu kesken. 4. Pintaan ruiskutettiin kymmenisen kerrosta lakkaa, minkä jälkeen Tuovisen Petri päästettiin valloilleen straippisiveltimineen. Teksti: Kimmo Janhunen, kuvat: Jaska Vuorenmaa Jaskan rodille piti tehdä vain näyttelyfiksaus, mutta kun maalikaupassa eksyttiin puolivahingossa karkkihyllylle, meni suunnitelmat uusiksi. 7. Uuden värityksen myötä runko maalattiin metallihohtoisella mattaoranssilla. 2. 8. 5. Aikataulu oli tiukka ja väsymys oli välillä vahvasti läsnä. 6. Tarinan takana 1 2 3 4 5 6 7 8 50 AMERIKAN RAUTA 2/2017. Auto loi nahkansa 20 päivässä niin päältä kuin sisältäkin. Näyttelyssä Petri straippasi näytösluonteisesti vielä infotaulun. Suurin osa saatiin maalattua peittämällä huolellisesti osat, jotka eivät saaneet maalautua. Sen jälkeen auto näytti tältä. Jaska onnistui jäljittämään rakentajan veljenpojan Facebookista, mutta setä oli jo niin iäkäs ja dementoitunut, ettei hän pystynyt enää avaamaan numeroiden taustoja. Liekkien teippaamiseen ja taiteiluun meni yksi päivä. Lopulta hän tajusi, että paperin karkea puoli oli kättä vasten. Eräänä yönä Jaska hioi koria tallilla vielä kolmelta yöllä, kunnes hän alkoi ihmetellä, miksei työ tuntunut etenevän. Haamurodin henkiinherätys 1. 3. Auton edellinen väri oli tasainen perusoranssi, joka tässä kuvassa näkyy vielä auton vanteissa ja rungon etuosassa. Koska auto maalattiin nopealla aikataululla, purettiin siitä pois mahdollisimman vähän
Tervetuloa tutustumaan! WWW.TUUMACID.FI INFO@TUUMACID.FI KAMASA-SHOP.FI TYÖKALUJA AMMATTILAISILLE Tutustu ja tilaa: www.amerikanrauta.. Kestotilaus 66,90 8 numeroa Rakkaudesta Rautaan. EDULLISET VARAOSAT USA-AUTOIHIN! • Tarvikevaraosat huoltoon ja korjaukseen • Alkuperäisvaraosat GM, Chrysler, Ford USA • Uudet ja käytetyt korin osat suuri varasto • Ruostekorjauspellit suoraan varastosta • Purkuosat,koneet,vaihteistot, jne. • Suuri määrä USA-purkuautoja • Uudet peltivanteet edullisesti • Voiteluaineet ja kemikaalit • Nopeat toimitukset tilaustavaralle USA:sta HÄMEENLINNA: UUDET JA KÄYTETYT OSAT + POSTIMYYNTI PIETILÄNTIE 1-3, 13130 HML PUH: 03-61 50 50 AVOINNA: ARK 9-17 VANTAA: UUDET OSAT + KÄYT NOUTO TIILITIE 16, 01720 VANTAA PUH: 09-2210 0024 AVOINNA: ARK 8:30 17:30 PIRKKALA: UUDET OSAT + KÄYT NOUTO PURUTIE 47, (PARTOLA) PIRKKALA PUH: 03-266 2818 AVOINNA: ARK 10-18 www.southwesttrade.. Meidät ja amerikkalaisten autojen osat ja palvelut löydät nyt uudesta osoitteestamme Riihimäellä: PAJAKATU 2 A 1
mulkosilmä Sympaattinen 52 AMERIKAN RAUTA 2/2017
mulkosilmä 53 AMERIKAN RAUTA 2/2017. Massasta erottuva mulkosilmäfarkku kiinnitti San Bernardinossa tien poskessa Mike Kaireniuksen huomion, ja mies ihastui siihen niin kovasti, että osti sen pois ja palautti sen niin päältä kuin sisältäkin alkuperäiseen komeuteensa. Teksti ja kuvat: Tomi Eronen HUDSON RAMBLER CUSTOM CROSS COUNTRY ’56
Eikä se Miken GM-taustakaan ihan niin auHudson Rambler Custom Cross Country ’56 Ruskean verhoilumateriaalin kuviointi on todella erikoinen. Mullahan oli ’64 Chevy Vani, sitten on edelleen ’63 Avanti, ja on ollut myös AMC Pacer. Uusi Cross Country -farmarimalli oli oikeastaan hintaisekseen aika komean näköinen, ja päinvastoin kuin usein luullaan, ne eivät olleet uutena mitenkään erityisen väheksyttyjä. Vaikka noita Ramblereita valmistettiin 50-luvun puolivälissä suhteellisen paljon, ei niitä valtavia määriä jälkipolville ole säilynyt. ”Se oli normaali ostosreissu 2012, kun ajeltiin porukalla ympäri Kaliforniaa ja San Bernardinosta kohti Los Angelesia palatessa tultiin Jasonin Hudson-romikselle Fontanaan. Mieltynyt mulkosilmiin. Siinä, missä tehoversioita, coupeja ja avomalleja on varjeltu ja jossain määrin harrastettu uudesta saakka, on edullisempaa neliovista käytetty usein surutta niin kauan kuin käyttöarvoa on ollut. Nehän sanovat, että rakkaalla lapsella on monta nimeä, ja niitä American Motors -konsernin autoilla tosiaan on ollut. Kohtalo ei sinällään ole aikanaan arkiselle autolle mitenkään poikkeuksellinen. Sen jälkeen uskollinen työjuhta on hylätty jonnekin seisomaan tai pahimmassa tapauksessa päätynyt kierrätysmateriaaliksi. ”Mä diggaan noista mulkosilmäisistä biileistä. Sisarmerkkien autot olivat oikeasti identtisiä lukuun ottamatta muutamia koristeosia, kuten Hudsoneista löytynyttä polttoaineentäyttöaukon kannen H-kirjainta. Auto tosiaan käynnistetään Hydramatic-automaatin vaihdevipua nostamalla. 54 AMERIKAN RAUTA 2/2017. Eräänlaiseksi vedenjakajaksi tuli uusi keskikokoinen malli, jota kutsuttiin Rambleriksi – oli kyse sitten Hudson Ramblerista tai Nash Ramblerista. Oon jotenkin tykästynyt noihin kummallisen näköisiin autoihin”, Mike naurahtaa. K uka lie ollut, joka alkoi nimittää meillä aikanaan taksikäytössäkin suosittua automerkkiä Amerikan Ladaksi ja Amerikan Mosseksi, mutta tavallaan noiden nimitysten keksijät tekivät merkille jopa oikeutta. Mehän ollaan aiemminkin ostettu autoja sieltä, se Tompan ’46 Hudson löytyi samasta paikasta. Ei olekaan mikään ihme, että erikoisen muotoinen farmari osui Weird Antiques -puotia pyörittävän Mike Kaireniuksen silmään, kun ukot olivat haalimassa tavaraa asiakkailleen ja itselleen puolenkymmentä vuotta takaperin. Mallivuodelle 1955 noista kahdesta merkistä syntyi uusi American Motors, ja alkuun omilla nimillään autojen valmistamista jatkaneet merkit jakoivat markkinoita siten, että Hudson keskittyi isompiin ja kalliimpiin autoihin, kun taas Nashin erikoisalaksi tulivat koko ajan suosiotaan kasvattaneet kompaktikokoiset autot. Ehkä niitä voisi tänä päivänä verrata autona vaikka Skoda Octaviaan tai Kia Ceediin – perusauto, joka hoitaa tehtävänsä. Hudi seisoi siellä myyntirivissä tien varressa ja totesin, että toi on pakko saada”, vanhastaan enemmän GM-miehenä tunnettu Mike kertoo. Koko yhtymähän perustui kahden jo pitkään tuotannossa olleen merkin varaan – Hudsonin ja Nashin
Sisälle tuli kompassi ja hattuteline. Niin päältä kuin sisältäkin se oli entisöimätön ja kaikin puolin räpeltämätön. Koko lailla räpeltämättömän ja hyvässä ajokunnossa olleen auton maalipinta oli niin liituuntunut, että vaaleampi osa näyttää kuvissa valkoiselta. Kun seuraavan kerran menin käymään siellä, niin se äijä olikin duunamassa niitä paikalleen”, Mike kertaa hämmästystään nauraen. ”Vuodesta 1954 vuoteen 1958 valmistetut tarvikehakuvalot ostin swapistä, samoin lampunlipat. Ramblerista Rivieraan. Sen toisen värin jouduin sekoittamaan itse. Siellä samalla pyysin hoitamaan puskureiden kromauksen, ne kun olivat aika huonossa kunnossa.” Kun farkku saapui Suomeen, automaalarin hommia vuosikaudet aiemmin työkseen tehnyt Mike otti sen itse työn alle. Mä maalasin sen itse tossa tallissa, mattasin vaan pinnan ja vedin sen Volkkarin tuoreella keltavihreällä. Se oli hiton hyvässä ajokunnossa, teknisesti sille ei tarvinnut tehdä mitään. koton ole, vaikka monille ovat jääneet mieleen miehen lukuisat Impalat, Rivierat ja avo-Cadillacit – ja kirjoittajaan teki 90-luvun alussa vaikutuksen Miken rakentama musta-oranssi ’69 avo-Camaro. Sen toisen värin jouduin sekoittamaan itse. Olin 16, ja se oli muuten siitä erikoinen laite, että sen mukana tuli tehdasuusia peltiosia alkuperäisine lappuineen kaikkineen. ”Siihen oli uusittu bensalinjat, tankki putsattu, syyläri kennotettu, kaasari peruskorjattu ja jarrut fiksattu. ”Ajoin sen sitten sieltä San Bernardinoon yhteen verhoomoon, jota silloin käytin. Sitten löytyi ’65 Letukka, ja se oli ensimmäinen auto, jolla ajoin liikenteessä.” Romiksen myyntirivissä ollut Hudson Rambler -farkku ei ollut varsinaisesti projekti, vaikka kaikin puolin patinoitunut olikin. Äijä tuli paikalle samanlaisella, mutta täysin entisöidyllä farmarilla, jonka värisävyt olivat toisin päin kuin tässä”, Mike jatkaa. Mike ja vanha herra, jolta hän osti Ramblerin. ”Olin niin tohkeissani autosta, etten tullut edes kyselleeksi mitään sen historiasta. Kojelaudassa oli myös vähän semmoista rupea, mutta mun mielestä se oli alkuperäisenä parempi kuin uudelleen maalattuna.” Mike päätyi myös varustelemaan autoa swapeistä löytämillään aikakauden mukaisilla tarvikkeilla. ”Mä maalasin sen itse tossa tallissa, mattasin vaan vanhan pinnan ja vedin sen Volkkarin tuoreella keltavihreällä. ”Mun eka oma jenkki oli ’62 Studebaker Lark. ”Siitä puuttui kauppoja tehdessä joitain pikku biittejä, kuten bensatankin koriste. Sen omistaja oli sellanen 78-vuotias äijä, jolla oli näitä kaikkiaan kolme. Vent shadet mä muokkasin joistain toiseen autoon tarkoitetuista, ja sumareihin ja hakuvaloihin tuli keltaiset lamput. Koeajon mä ehdin tehdä siellä koelapuilla ja Hudi tuntui toimivan hienosti”. Ostettaessa auto näytti maalipintansa liituuntumisen takia erehdyttävästi valkoiselta, mutta kyllä se vihreä oli aina ollut. Mulla oli mielessä vaihtaa myös keltaiset ajovaloumpiot, mutta 55 AMERIKAN RAUTA 2/2017. Evan’s Upholstery tilasi alkuperäisen tyyppiset verhoilumatskut jostain New Yorkista, ja samassa verhoomossa tehtiin myös uusi kattoverhoilu
Isojen ja ylellisten 70-lukuisten jälkeen komeassa kunnossa oleva 50-luvun keskikokoinen ei tuntunut oikein omalta. Pienet detaljit, kuten keltaiset lampunlipat, tuovat kummasti uutta ilmettä. Moottori: 195,6 cid R6. se jäi sitten kuitenkin tekemättä.” Mike ehti ajella Ramblerilla muutamana kesänä useamman tuhat kilometriä, ja kävi sillä esimerkiksi Billyn Hilly Bill -bileissä Juupajoella. Kuvasta näkyy, kuinka lähellä maalaamattoman konehuoneen sävy on uutta pintaväriä. Vanteet: Alkuperäiset 15” teräsvanteet ja kokopeittävät kapselit. Hudson Rambler Custom Cross Country ’56 56 AMERIKAN RAUTA 2/2017. Myös hakuvalot ovat keltaiset. Korimuutokset: Sumuvalot, etulamppujen lipat, hakuvalot, vent shadesit. Mullahan on ollut noita veneperiä jo monta, ja oli ennestäänkin yksi tummanruskea ilmajousitettu GS, mutta mä jätän tän Jonelta tulleen itselle, koska tää on Triple Black, ja tässä on harvinainen alkuperäinen kattoluukku”, Mike selittää. Faktat Hudson Rambler Custom Cross Country ’56 • Omistaja: Kai Eskola • Paikka: Kangasala. 195,6 cid rivikutonen on samaa tyyppiä, joka on tuttu uudemmistakin Ramblereista. Voimansiirto: Hydramatic-automaatti, takaveto. Renkaat: 15” ristikudorenkaat ohuin valkosivuin. ”Vaihdettiin sitten Kaasisen Jonen kanssa autoja, mulle tuli Jonella useamman vuoden ollut museorekisteröity Riviera. Sisusta: Penkit ja katto verhoiltu uudelleen, lisävarustehattuteline ja kompassi. Silti isojen ja ylellisten 70-lukuisten jälkeen komeassa kunnossa oleva 50-luvun keskikokoinen ei tuntunut oikein omalta, joten Mike päätyi laittamaan sen myyntiin. Jone on tunnettu tiuhasta autojen vaihtumisesta, eikä tämäkään Rambler kauaa miehen pihaa koristanut, vaan löytyy nykyisin Kangasalta Kai Eskolan hallusta. Teho: 125 hv
ESITTEET . M A A L I S K U U N t a r j o u s käynt ikorti t 100 kpl alk. FLIERIT . • Nyt myös Klassikko Mustangien uusia osia! 68410 ALAVETELI • WWW.BACKFALT.FI • Purkaamo: 040-7332 493 • Korjaamo: 040-510 7493 • Automyynti: 040 8234 100 Jenkki autoja www.backfalt.. 010 396 2990 myynti@tpesonen.fi Sulantie 11 04300 Tuusula AUTOMAATTIEN AMMATTILAINEN • Korjaukset, varaosat • Vanhat Hydramatic, Fordomatic, Torque. 34,00 Palvelemme Ma 7.30 16.00 Ti, Ke, To 7.30 17.00 Pe 7.30 16.00 Muina aikoina sopimuksen mukaan. ite, Powerlite, Borg-Warner, Dyna. 02 648 6677 WWW.AUTOTRANSMISSION.FI S80, S&V70, S&V40, 900, 850, 700, 400, 300, 240, 140-sarjat ackfältin autohuolto & autopurkaamo • Duett, PV, Amazon, 140-sarjan uudet osat. Tsekkaa nettisivuillamme myytävät autot!. Käyntikortit norm. 29,00 (hinta ei sisällä arvonlis äveroa) DIGIPAINO & SUURKUVATULOSTUS . Autotransmission Pekka Nätkin Pörstiläntie 16, 28760 Pori Puh. KYLTIT . TEIPPAUKSET . ow automaatit • Mersut, Bemarit, monet Japsit ym
Heavy Black Trike 58 AMERIKAN RAUTA 2/2017
Teksti ja kuvat: Kimmo Janhunen HARLEY-DAVIDSON SOFTAIL DEUCE ’01. Triket ovat olleet osa miehen elämää jo kolmella vuosikymmenellä. Heavy Black Trike 59 AMERIKAN RAUTA 2/2017. Lappeenrantalainen Harri ”Kurre” Silvast tunnetaan erityisesti mieltymyksestään kolmipyöräisiin Harrikoihin
Ja olisi toki edelleenkin. Takarenkaat ovat kokoa 295/60 ja ne on pyöräytetty US-Partsista hankituille Wheel Vintiquesin 15-tuumaisille peltivanteille”, Kurre listaa. K urre kuuluu lappeenrantalaiseen Jerusalem MC -moottoripyöräkerhoon, joka juhli viime syksynä kunniakasta 35-vuotista taivaltaan. Tällä kahden miehen saumattomalla yhteistyöllä muokattiin myös keulaan oikea kulma ja sopiva jättö. Setin mukana tullutta swingiä jatkettiin noin kymmenellä sentillä taaksepäin. Pyörän hitsaustyöt ovat kerhoporukkaan kuuluvan Markon käsialaa. Siinä kerkesi olla montaa kuosia jo kaksipyöräisenä ennen kuin muutin sen trikeksi. Kolmipyöräisten pariin Kurre ajautui ’49 Harley-Davidson Servi-Carin parissa, jonka hänen kaverinsa uittivat rapakon takaa Etelä-Karjalaan 80-luvun lopussa. Projektiin tilattiin Jenkeistä bolt-on-peräpaketti, joka kävi suoraan Softailiin. Näin ollen kerho on yksi vanhimmista kotimaisista edelleen aktiivisista moottoripyöräkerhoista. H-D Softail Deuce ’01 Takavaloiksi on valittu legendaariset ’59 Cadillacin tuikut, mikä luo peräpäähän aavistuksen kustomimaista otetta. Myytyään edellisen pyöränsä Kurre ajatteli katsella uutta aihiota Jenkeistä ihan kaikessa rauhassa. ”Tämä oli paljon helpompi toteutus verrattuna edelliseen trikeeni, johon piti rakentaa kaikki tuet ja kiinnikkeet itse. Ennen leimautumistaan trike-mieheksi Kurre ehti harrastaa myös nelipyöräisiä jenkkejä. Allekirjoittaneen mieleen miehen entisistä autoista on kuitenkin jäänyt elävimmin kirkkaankeltainen Ford F-100 pick-up. 60 AMERIKAN RAUTA 2/2017. Niinpä se vaihteli väritystään tasaisin väliajoin. Toinen vaihtoehto oli tämä Softail Deuce. Ruisku korvattiin Mikunin tuotteella, mutta sen myötä jouduttiin uusimaan myös sähköt. Saatuani pyörän kotiin rakensin sen ensin kaksipyöräiseksi, mutta sitten alkoi tehdä taas mieli trikea”, mies muistelee. Pioneerin hifilaitteistolla ja kromatuilla pystyputkilla varustettu avolava oli kova juttu 80-luvulla. Tilalle pultattiin modifioitu Sportsterin tankki, mutta se taas ei käynyt yhteen Softailin ruiskun kanssa. Rahat polttelivat kuitenkin taskussa siihen malliin, että eBay kävi kuumana ja johti kaupankäyntiin jo ensimmäisen viikon aikana. Mainosalalla työskennellessään mies altistui jatkuvasti erilaisille visuaalisille ärsykkeille, eikä jaksanut katsella pyöräänsäkään kovin kauaa samannäköisenä. Kurre ei ole koskaan opetellut itse tuota jaloa taitoa, joten hän piirteli mittojen mukaan malleja, jotka Marko muutti todeksi. ”Sen jälkeen minulla oli useita kaksipyöräisiä Road Kingistä Dynaan, kunnes ostin uutena ’00-mallisen Night Trainin. Kurren viimeisin perävaunu on pisaramallinen ja kooltaan niin suuri, että siellä mahtuu nukkumaan kaksimetrinenkin kaveri. 80-luvun alkupuolella hän metsästi varttimailimenestystä ’65 Barracuda Sport Coupen ratin takana. Peltiset lokasuojat ostin Hotbikesta ja niitä levitettiin keskeltä noin kymmenen senttiä. Kolmas pyörä. Taustalla näkyy Jerusalem MC:n kerhorakennus, jonka suojissa harrastaa reilut kaksikymmentä lappeenrantalaista pyöräaktiivia. Sitten se meni eräälle tutulle miehelle kuukausien tiukkojen neuvottelujen jälkeen”, Kurre viitoittaa. Kaiken kaikkiaan se oli minulla 14 vuotta, josta suunnilleen puolet trikenä. Kun ruokahalu kasvoi, niin Kurre totesi, ettei alkuperäinen tankki enää toiminut kokonaisuudessa. ”Huusin ensin yhden Fat Boyn, mutta myyjä ei suostunutkaan lähettämään pyörää Suomeen
”Kun pyörän ostanut kaveri halusi välttämättä mukaan myös vaunun, aloin katsella ideoita uuteen toteutukseen jenkkijulkaisuista. Night Trainin perässä kulki selälleen kaadetusta, ’62-vuosimallisesta Rosenlew-jääkaapista tehty kärry, jonka ulkoasu vaihteli aina pyörän mukaan. 61 AMERIKAN RAUTA 2/2017. Kurren tapauksessa trikeihin on aina kuulunut olennaisena osana myös peräkärry, jossa matkatavarat kulkevat tyylikkäästi mukana pidemmilläkin matkoilla. ”Vaimo tykkäsi kuitenkin syystä tai toisesta nukkua mieluummin teltassa, joten päädyin myymään vaunun eteenpäin tässä talven aikana. Pituutta vaunussa on 220 senttiä, joten nukkumaan siellä mahtuu pitkäkin kaveri. Tällä kertaa päätin tehdä vähän isomman ja asuntovaunumaisemman toteutuksen, jossa mahtuisi nukkumaankin. Kärry perään. Piirtelin malleja vapaalla kädellä ja saatuani paperille mieleiset linjat tulostimme sivuprofiilin yksi yhteen -koossa kaverin mainosfirmassa.” Paikallinen Rautarakenne Leivo taivutteli sivukaaret 20-millisestä neliöputkesta muutamassa eri osassa, minkä jälkeen Marko hitsaili ne yhteen. ”Siinä kävi vähän samalla tavalla kuin naisille, kun he alkavat sisustaa. ”Ensin meinattiin, että kootaan se lentokonemaisesti niiteillä, mutta lopulta päädyttiin kuitenkin ruostumattomiin ruuveihin. Maalaamattomaksi jätetty pinta muistuttaa hieman Airstream-vaunuja tai Greyhound-busseja. Ensin vaihdetaan verhot ja sitten pitää ostaa uusi sohvakalusto, joka sopii niihin”, Kurre nauraa. Ensin vaihdetaan verhot ja sitten pitää ostaa uusi sohvakalusto, joka sopii niihin. Lopputulos lienee nähtävissä taas ensi kesänä, kun Kurren karavaani karauttaa tien päälle. Suorilla teillä vaunu kulkee pyörän perässä lähes huomaamatta, mutta mutkaisissa ja mäkisissä maastoissa 140 senttiä leveä ja yhtä korkea vaunu saattaa ajoittain aiheuttaa pienoista tuulenvastusta aerodynaamisesta muotoilustaan huolimatta. Näin se on vielä suhteellisen helposti purettavissakin, mikäli joskus tulee tarvetta”, Kurre perustelee. Siinä kävi vähän samalla tavalla kun naisille, kun he alkavat sisustaa. Työn alla on pienempi pisaranmallinen vaunu, jota käytetään teltan ja muun reissuilla tarvittavan tavaran kuljetukseen”, mies paljastaa. Seuraavaksi koottiin lattian ja katon kehikot sekä seinien pystytuet, joiden päälle leikattiin lopuksi pinnat säätä kestävästä merialumiinilevystä. Massiiviset takarenkaat ovat kokoa 295/60 ja vanteina pyörii Wheel Vintiquesin 15-tuumaiset Smoothiet
Teksti: Kimmo Janhunen • Kuvat: Kurren arkistot Kurre on harrastanut trikejä 90-luvun alusta lähtien, ja vaikka niitä ei ole lukumäärällisesti ollut montaa, ovat ne vaihdelleet ulkoasujaan varsin tiuhaan. Miehen kotialbumista löytyykin nostalginen otos kotimaista trike-historiaa. 62 AMERIKAN RAUTA 2/2017. 4. Vuonna 2000 Kurre osti uutena Night Trainin, joka jalostui aluksi tähän asuun. Kurren ensimmäinen trike oli ’49 H-D Servi-Car Flathead, jonka hänen kaverinsa toivat Jenkeistä vuonna 1988. Peräkärryn teema muuttui Icebox Expressistä Gearheads Speed Shopiksi. 5. Pyörä varustettiin 90-luvun puolivälin paikkeilla pitemmällä keulalla ja 1200 Sportsterin koneella. Tankkiin taiteiltiin numero vuosimallin mukaan. Pyörän päällä istuu sen kanssa alusta alkaen touhunnut Pekka Rieskjärvi, taustalla odottaa koeajovuoroaan Kurre. 3. Pyörä vaihtoi omistajaa vuonna 2014. 6. Night Trainin viimeisimmäksi jääneessä versiossa keula piteni ja ulkoasu muuttui asteen verran race-henkisemmäksi. Tultuaan Suomeen ServiCar vaihtoi pian väritystään lilaksi. Viimeisin versio ServiCarista. Keulaa ja väriä vaihtamalla Night Trainin olemus muuttui melkoisesti. 7. Tässä pyörä on saanut peräänsä ’62-vuosimallisesta Rosenlew-jääkaapista tehdyn perävaunun. Kurre luopui pyörästä vuonna 1997, mistä eteenpäin sen puikoissa nähtiin ensimmäisessä kuvassa esiintyvä Pekka. Syynä värivalintaan oli Chymokselta saatu Lontoo Rae -sponssi. 2. Tarinan takana 1 2 3 4 5 Trikejä koko ikä 6 7 1. Tässä Servi-Car on päivittynyt kaksiväriseen asuun ja pyörää on tyyppäämässä Kurren avovaimo Marianne. Kuva on otettu Lappeenrannan Kauppakadulla miehen silloisella kotipihalla
4L-80E HELSINKI AUTOMATIC CENTER OY Jaakko Husso: Hiihtotie 7 B, 01280 Vantaa, Rajakylä Puh. (09) 302 847, 050 330 5780, Fax (09) 340 1073 jaakko.husso@pp.inet.. • Mobileihin ja rakennettuihin autoihin lasit mallin mukaan. Autovarusteet amerikasta Renkaat ja Vanteet Korija lavavarusteet performanceosat Sattontie 71, 21290 rusko varaosat@usatrucks.fi • 050-434 1810 Suoraan maahantuojalta KLASSIKOIHIN JA RODEIHIN Valkosivuisina ja mustina Myös korjaamo-, käyttöohje ja varaosakirjoja, myyntiesitteitä ym. Kun muutat, ker o myös meill Tilaajapalvelu: puh. 02-7347 673 TUULILASIT SUORAAN TEHTAALTA! Rakenna oma radiosi! 111 360 eri vaihtoehtoa! Katso lisää ja pyydä tarjous: www.sk-autosound.. 1. 0500-848879 www.samilassila.com American Classic Bias Look Radial -renkaat WWW.LENINGRADAUTOMOBILE.COM HUOLTOJA KORJAUSPALVELUT. 9-17 • Nuolikuja 15, 01740 Vantaa Puh. 010 29 22 800 • info@sk-autosound.. Valitse etupaneli 3. KAIKKI MERKIT JA MALLIT, ERITYISESTI JENKKI-AUTOT • 040-0130 313 ERIKOISIA JA OMITUISIA AUTOJA YMPÄRI MAAILMAN! AUTOMAATTI VAIHTEISTOT KAIKKI MERKIT USA MOOTTORIT JA PERÄT VAIHTEISTOJEN, MOOTTORIEN JA PERIEN KORJAUKSET SEKÄ HUOLLOT Vaihtovaihteistot Varaosien maahantuonti ja myynti Varaosien mukana neuvontapalvelu Dacco turbiinit Erikoisalana TH-700 R4 vahvistukset ja korjaukset, sekä Electroniset vaihteistot esim. Kuttilan Autolasi Oy • Kuusjoki • puh. Valitse soitin 2. 03-2251948, ma-pe 8.30-16.00 tilaajapalvelu@ amerikanrauta.?. Valitse nupit Avoinna ark. Tuulila j j vuo st 1970. kirjallisuutta T:MI SAMI LASSILA Ruotsinkyläntie 5-9 • 07990 Ruotsinkylä • puh. • Tuulilasit klassikoihin ja harrasteajoneuvoihin suoraan varastosta tai lyhyellä toimitusajalla
64 AMERIKAN RAUTA 2/2017. Tällaisen näyttelyn jälkeen omien projektien pariin palaaminen on miltei masentavaa, sillä mikäli tasossa haluaisi päästä edes lähelle Pomonassa nähtyjä laitteita, on edessä olevan työn määrä valtava. Teksti ja kuvat: Robert McCarter Grand National Roadster Show on maailman pitkäikäisin sisätilashow, joka järjestettiin nyt jo 68. G r and National Roadster Show’ssa esitellään ajankohtaisimmat rodit, muskeliautot ja kustomit, mutta suurin huomio kiinnittyy kuitenkin vuosittaisen America’s Most Beautiful Roadster -palkinnon jakoon. Paitsi, että kyseessä on ensimmäinen kerta, kun AMBR meni Packardille, on auto muutenkin varsin poikkeuksellinen aiempien vuosien voittajiin nähden. Suoritus meni nappiin. Tänä vuonna yhdeksän jalkaa korkean pystin vei kotiinsa Bruce Wanta Hollywood Hot Rodsin rakentamalla, ’36 Packardiin perustuvalla Mulholland Speedsterillään. Lisäksi merkillepantavaa oli se, kuinka näyttelyssä huomioitiin viime vuoden aikana keskuudestamme poistuneita suuria rakentajia. Grand National Roadster Show Edesmenneen Pete Chapourisin kuuluisat Limefire ja The California Kid. 60-vuotisjuhlaansa viettävät Tri-FiveChevyt täyttivät kokonaan oman rakennuksen, mikä oli nähtävyys sinällään. Olen nähnyt auton monta kertaa sen eri rakennusvaiheissa ja on miltei sääli, että sen runko ja ainutkertaiset omavalmisteosat ovat jääneet piiloon. Itseäni harmittaa jo nyt se, että show on ohi. Yksi heistä oli Pete Chapouris, joka menehtyi vain kuukausi ennen show’ta. Browns Classic Auton tyypit kertoivat rakentaneensa autocrossiin käypäisen rodin. Auto on rakennettiin käytännössä 80-prosenttisesti käsityönä remmiahdetun Lincoln V12 -moottorin ja sähkökäyttöisen retractable-kovakaton ympärille. Häneltä näyttelyssä nähtiin kenties ne kaikkein legendaarisimmat, eli Limefire ja The California Kid. kerran. LS-voiman, leveiden ja tahmeiden kumien ja neljän pyörän erillisjousituksen luulisi hoitavan homman. Pohjois-Amerikan parhaimmiston näkeminen on kerrassaan motivoiva vuoden aloitus
Josh Candlerin ’35 Fordia ja George Gutierrezin ’32 Roadsteria verratessa huomaa hyvin Henryn tekemät muutokset parin vuoden aikana. Baby blue -yksilö edusti klassista päätä ja keltavalkoinen modernisoituja katuautoja. Farmareita on pidetty cooleina vasta parisenkymmentä vuotta, mutta on vaikeaa kuvitella, että tällä ’57 Oldsmobile Fiestalla kruisailu olisi aiemminkaan hävettänyt ketään. ”Capri” oli alun perin ’50 Ford Sedan, kunnes sitä venytettiin ja madallettiin viisi tuumaa 1959 Oakland Roadster Show’hun. 60-vuotisjuhlansa kunniaksi Tri-Five Chevyjä oli esillä laidasta laitaan yhden kokonaisen hallin täydeltä. Grand National Roadster Show Tämä ’33 näytti todella pahaenteiseltä mustine wide five -vanteineen ja radikaaleine choppauksineen. Mike Thompsonin ’32 3-Window’n hot rod -historia juontaa juurensa vuoteen 1951. 65 AMERIKAN RAUTA 2/2017. Goolsby Customsin ’32 ”Time Merchant” pick-up osoitti, kuinka tyylikäs hot rod voi olla täydellisen kokoisine prätkälokareineen ja viimeisen päälle rakennettuine Rocket 88 -koneineen. Silloin sen katon choppasi muuan Barris Kustoms
Tässä ’29 Coupessa oli mielenkiintoiset scallopit. Bill Grantin ’28 Roadster on täydellinen sotaa edeltävä hot rod, jossa on säilytetty jopa mekaaniset jarrut. Dyno-Don Lindforsin Boss 302 RPU sisältää joukon haluttuja rodiosia Winters Quick Change -perineen, E/T -vanteineen ja nelivaihteisine Top Loadereineen. Vain ovien sisärakenteet ovat alkuperäistä peltiä, kaikki muu on uutta. 66 AMERIKAN RAUTA 2/2017. Troyn Rad Ridesin Model A -pohjainen sedan on täysin käsityötä. -manuaalilla. Vanteina oli edessä kromatut peltivanteet ja takana Radirit. A-malliin tehdyssä fourbanger-koneessa vain on sitä jotakin. GNRS 2017 Tämä A-mallin pickup olisi ollut aikanaan hyvä pajakärry ja hätyytellyt silloisia kilpacoupeja viritetyllä lättäpääkoneellaan
Austin Speed Shop toi paikalle viimeisimmän ’32:nsa, Hill Country Flyerin. Cord ja Carolina Grey Brittiläisestä Kolumbiasta ajelevat tulevana kesänä aivan täydellisellä ’32 Fordilla. 67 AMERIKAN RAUTA 2/2017. Dick Rodwellin tuulilasilla ja katolla varustettuna tämä laite näyttää nopealta paikallaankin. Bob Schulli näyttää, ettei Ford ole ainoa mahdollinen hot rod -aihio. Chrysler-tekniikkaisessa ’34 Plymouth Coupessa riittää ainakin louverseja. Teksas-roadsterissa on Hemi-voimaa ja knock off -vanteet. Paljas metallipinta on kaunista katseltavaa. Precision Designs on saanut ’34 pickupinsa stancen juuri kohdalleen. D’Agostinon Rita Hayworth-tribuuttina tehty ’58 Packard olisi ollut kuin kotonaan Hollywoodissa. En voi sanoa, että olisin itse keksinyt tämän värityksen 3-Windowiin, mutta toimiihan se Brizion toteuttamana hienosti Lincolnin pölykapseleiden ja valkosivujen kanssa
Auto on Dave Shutenin Beau Boeckmannille rakentama ja Pete ”Hot Dog” Finlanin pinstraippaama ja detaljoima. 68 AMERIKAN RAUTA 2/2017. Tämän varhaisen Model A:n tekijä ja speksit jäivät mysteereiksi, mutta sen pelkistetty suolajärviteema oli mahtava. Sujuvasti Oddrodiksi nimetty laite sai miettimään, mitä Bill Kenz ajatteli 40-luvulla sitä tehdessään – kunnes kuulee sen olleen kaksoismoottorisen streamlinerin tekniikan testipenkki. GNRS 2017 Vastavalmistunut Ed Roth -pajakärry oli sekin suosikkeja. Katossa ei ole paljoakaan tehtaan linjoja jäljellä, ja neljän pyörän erillisjousitus merkitsee sitä, ettei auto ole pelkkää ulkonäköä. Tämän villin ’51 Fordin omistaja, Bruce Leven, on vanha kilvanajaja, joten teema ei ole yllätys. Tradition Metalcraftin ’35 Chevy Coupeen on valittu hieno vihreä väriyhdistelmä, ja Michael Lippincott on toteuttanut sen yksityiskohtaisen sisustuksen
Hae omasi Lehtipisteestä tai tilaa kotiin: www.klassikot.?. Jokaisella autolla on tarina
60’s custom toimii monella tavalla: joko monivärisenä tai hehkuvan yksivärisenä. GNRS 2017 70 AMERIKAN RAUTA 2/2017. Lincolnin V12-kone ja retractable-katto ovat vain pari tämänvuotisen America’s Most Beautiful Roadster -palkinnon voittaneen kokonaisuuden hienoista yksityiskohdista. ’36 Packardiin pohjautuva roadsterluomus on aitoa Hollywood-tähtiainesta. ...aina reippaasti muokattuun ’58 Eldoradoon ja ’68 Impala lowrideriin. Ulkonakin riitti ihasteltavaa, ’60 Chevy Wagoneista... Tämän varhaisen Dodge Brothers -laitteen tekijät kirjoittivat kyllä ihan oman sääntökirjansa. Troy Laddin paja pystyy muuhunkin kuin rodeihin
Tilaa uutuuslehti kotiisi! Tutustu ja tilaa lehti kotiovellesi: www.mitensetoimii.fi 66 90 8 NUMEROA VUODESSA KESTOTILAUS
Kustom Kulture Show ”Mad World” Trike on varustettu tiettävästi aidolla vuoden 1969 Ed Roth Cobra -korilla. Teksti: Tomi Eronen • Kuvat: Tomi Eronen, Kimmo Janhunen Kaapelitehtaan Kustom Kulture Show vietti jo 5-vuotisjuhliaan, sehän järjestettiin ensimmäistä kertaa pian ensimmäisen Amerikan Rauta -lehden ilmestymisen jälkeen. Trike voitti Best Paint -palkinnon. Tänä vuonna järjestettiin toista kertaa myös sunnuntaiswappi. Orimattilalaisen Hämäläisen perheen steampunk-rodi ”Kraken” sai Dare to be different -palkinnon. Tona Räsäsen ”Green Bastard” Suburban ei ole laskeutunut tälle korkeudelle ihan pelkällä ilmapussien vaihdolla. Tekniikkana on 428-heppainen 408 cid Fordin kasi, ja pinstripet ovat Peksu ”Wizzz” Mannermaan käsialaa. Kirveskylän leirissä suunniteltiin silti jo choppausta, jotta katto saataisiin lähemmäs vieressä olleen Kankaan pariskunnan rodin tasoa. Vuosi vuodelta tapahtumasta on tullut vähemmän autonäyttely, enemmän alan taiteilijoiden messut, mutta suosiota se ei tunnu ainakaan vähentäneen. 72 AMERIKAN RAUTA 2/2017. Lauantai-illan bileet ovat olleet olennainen osa kokonaisuutta jo alusta asti, ja tänäkin vuonna väkeä tuli iltaa kohti aina vaan lisää
Japanilaiset taiteilijat ovat ottaneet Kustom Kulture Show’n omakseen. Velinin Jaska pokkasi Eldorodeineen Kaapelitehtaalta John D’Agostinon Award of Excellence -palkinnon, jonka sai jo toista kertaa. Tällä kertaa hallin toiseen päähän päädyttin rakentamaan toinen pienempi lava, jossa esiintyi vaihtelevalla kokoonpanolla RytmiSalonki All Stars. G sekä kuvassa kukkakuvioita taiteileva Jetwrench. Kustom Kulture Show Jo useampana vuonna – kai kaikkina – on päälavan lisäksi nähty live-musiikkia myös muualla näyttelyssä. 73 AMERIKAN RAUTA 2/2017. Japsistraippari Makoto sai tehtäväkseen taiteilla autoon straipit ja sponsorien nimet näyttelyn aikana. Teemu Eräpolun Volksrod sai Attitude-palkinnon. Kyltteihin ja julistegrafiikkaan erikoistuneen miehen kädenjälki on huikeaa. Ensimmäinen tuli ’56 Lincolnille useampi vuosi takaperin. Tanskalaisen Anders Toftin klassiseen tyyliin rakenneltu ’53 Pontiac kustom kantaa nimeä ”Maybelle”. Tänäkin vuonna paikallisia straippareita oli paikalla peräti neljä – Wildmanin ohella Makoto, Mr. Mooneyesin maahantuonnin vastikään aloittaneen Pinstriping Finlandin osastolla nähtiin Moonin virallinen straippari, 27 vuotta ammatikseen maalannut Hiro ”Wildman” Ishii. Päälavalla nähtiin tänä vuonna lisäksi tanskalainen Fat Fanny sekä kotimaiset Knucklebone Oscas & Shangri-La Rubies ja Melrose
Komea ja vahvasti seitkytlukua henkivä laite! Tämä luomus on joskus ollut ’66 Rambler American 440, jonka ruotsalainen kustomveteraani Sven Hansson rakensi tähän kuosiin jo 70-luvulla. Amerikkalaisena tähtivieraana oli tänä vuonna kokenut Suomen-kävijä John D’Agostino, joka poseerasi tuttuun tapaan mielellään kuvissa faniensa kanssa. Muutenkin kokonaisuus oli aidosti omaperäisen näköinen. Nykyisin pinnassa on show rodin tyyliin hyvin sopiva hehkuvanvihreä väri. Tiedossa ei ole, koska nykyinen maalaus on tehty, mutta vielä hurjemmalta auto näytti 70-luvun lopulla maisemamaalauksineen, scoopeineen ja spoilereineen. Heath Garage eli Tomi ja Anna-Stina Kangas toivat tällä kertaa näytille lehdessäkin esitellyn ”Honey Pancaken”. Lennart ”Zacke” Zackrissonin ”Kryptonite” esiintyi ensimmäistä kertaa Suomessa jo ollessaan vielä keskeneräinen. Maalarivirtuoosi Jude Pakalénin juuri valmistunut arkkutankkikopteri toi mieleen vahvasti sen lapsuuden pienoismallichopperin. Mannermaan Peksu ehti maalata Rivieransa uudelleen ja viimeistellä sitä muutenkin ennen kuin pisti sen jälleen myyntiin. Uusi omistaja löytyi nopeasti Ruotsista, ja on hyvin näissä ympyröissä tunnettu suomalaisperäinen Keijo Hokkanen. Keulan pinnavanne on pyörivä! Norjalaisen Pål Steenerseenin dirt bobberin satiinipintainen candymaalaus oli kullanvärisine kuviointeineen todella aistikas. Kustom Kulture Show Craftsmanship Awardin sai Samuli Heikkisen uusin Harrikka-luomus. Upeaa työtä. Kutjan Janne toi näytille useammankin suurikokoisen öljyvärimaalauksen. 74 AMERIKAN RAUTA 2/2017
Sunnuntaina järjestettiin nyt toista kertaa swappi, jonka tavarat keskittyivät kyllä yllättävän vahvasti uusiin. Anzelika Muttosen bodypainting-mallina toimi Amerikan Raudan sivuiltakin tuttu Lotta Valonen. Oli siellä silti paljon mielenkiintoistakin, kuten kuvan puiset huoltoasemakyltit. Kuva: Joni Koivulahti 75 AMERIKAN RAUTA 2/2017. Lauantai-iltana järjestettiin jo perinteiseen tapaan myös hyväntekeväisyyshuutokauppa, joka keräsi väen tehokkaasti esiintymislavan eteen. Oudot pojat, eli Weird Antiquesin puuhamiehet Mike ja Tomppa saapuivat Billyn ja daamien kanssa paikalle tyylillä. Tai avolava-Jeeppihän se oikeastaan oli. Mikäs se oli avolla paikalle tullessa, kun pakkastakin oli alle 10 astetta. Kun valitsee tällaisen maalauskohteen, on huomio omalle työlle taattu. Pasi Tuomisen herkullisen fuksianvärinen Night Flight 66 -cruiseri on varustettu springerikeulan lisäksi monipuolisesti jousitetulla vintage-satulalla
Petrol Circus Petri Marila toi tällä kertaa näytille Sportster-luomuksensa, jonta takafillari oli toteutettu samaan tapaan kuin miehen pari vuotta takaperin nähdyssä trikessä. Niin, missä on sen taka-akseli. Raiza Raitiolle vähemmän tyypillistä, klassisempaa linjaa edustaa tälle kaudelle valmistunut ”Hippievil”, jonka mies on rakentanut yhdessä sen omistavan Joose Ollin kanssa. Teksti ja kuvat: Tomi Eronen MP-Messujen yhteydessä jo perinteikkäästi järjestetty Petrol Circus Custom Bike Show keräsi tällä kertaa näytille kaikkiaan satakunta pyörää, joista fiilispohjalta arvioiden aiempaa suurempi osa oli eiamerikkalaisia. Tässä vähäeleisessä satapiikki-Jammussa oli jotain hyvin viehättävää. Kuva ei vääristä, keula on todella pysty! Proot Cyclen esille tuoma ”Chopper 300 II” ’04 Softail saattoi olla 242 sentin akseliväleineen pisin näytillä ollut katupyörä. 76 AMERIKAN RAUTA 2/2017. Villi pyörä voitti ihan ansaitusti näyttelyn Custom-luokan ja palkittiin myös koko show’n parhaana pyöränä. Niin tai näin, oli siellä nähtävää joka tapauksessa
Noutajan lähellä käynnistä taisi tulla myös idea Matti Moliisin taiteilemiin maalauksiin. Indianin osastolla oli esillä myös tämä todella rajun näköinen Scout dirt bobber. Sanoiko joku, ettei Suzukin osastolla ollut mitään nähtävää. Hintana näytti kaikilla olevan 149 euroa. Yleensä enemmän japanilaisiin keskittyneen Bomber Magazinen osastolla oli näytillä lehteä vetävän Uskalin Jannen jätti-fighter ”Bomb Boss”. Valtavan kokoiset katteet peittävät hämäävän hyvin Boss Hossin kookkaan veekasikoneen. Jussi Lahtisen ’14 Streetglidessa on ”Marmoglide”-nimensä mukainen komea marmorimaalaus. Kurikkalaisen Olli Kosken ’84 Evo jäi tällä kertaa palkinnoitta, mutta olisi ollut kyllä vahva ehdokas ainakin allekirjoittaneen silmin. Tanel Freibergin ’03 Road Kingissä katseen vangitsi sen mekano-tyyppinen stongaratkaisu. Janne Anttilan ’79 Shovel jalostui nykykuosiinsa pahan kolarin seurauksena. 77 AMERIKAN RAUTA 2/2017. Flake-pintaisia North-avopottia oli tarjolla vaikka missä väreissä. Pakoputkiratkaisun ansiosta varpaatkaan eivät pääse jäätymään viileämmilläkään keleillä. Kirjoittajan suosikki oli kyllä Easy Rider -henkinen keltavisiirinen versio. Yksi pyörän hienoista yksityiskohdista on kannen Hard Soup -teksti. Tuomariston valinta oli Spok Motorin Juho Rouhun käsialaa edustava ”Hard Soup”, jonka epäsymmetriset pinstripet kiinnittivät ensimmäisenä huomion. Jesse Järvisen ’79 Shovel on Husqvarna-tankkeineen ja dirt-renkaineen härski kokonaisuus
Pienistä kaasuttimen jousista alkanut tuotanto on kasvanut kattamaan koko osakirjon yrityksen ollessa nykyään yksi maailman suurimpia vuosien 1909–31 Fordien uustuotantoosien toimittajia. Yritysperheeseen kuuluu myös Snyder Specialty Cars, jolla on kasapäin tuikiharvinaista kalustoa sisältävä yksityinen autokokoelma. Samaan yritysperheeseen kuuluu keräilyautojen kunnostamiseen ja rakentamiseen erikoistunut Snyder Specialty Cars, joka loihtii auton asiakkaiden toiveiden mukaan. Teksti ja kuvat: Jussi Löppönen Pienessä maalaiskylässä, Ohion New Springfieldissä pitää kotipaikkaansa Snyder’s Antique Auto Parts niminen yritys, joka on yksi maailman suurimmista hoppa-Fordien uustuotanto-osien toimittajista. Muilta osin yritykset toimivat täysin erillään, TV-sarjan Christmas Automotiven ollessa osin fiktiivinen toimija. Toimitilojen yhteydessä sijaitsee mittava autokokoelma ja museo, joka käsittää autoja sadan vuoden ajalta. Näitä 421-moottorisia erikois-Tempestejä on valmistettu vain 6 kappaletta. Harvinainen on myös 426 cid Hemillä varustettu ’66 Plymouth Belvedere Super Stock. ja hänen isänsä entisöivät sekä kunnostivat vanhoja T-Fordeja harrastusmielessä, valmistaen samalla niihin tarvittavia osia. Snyder Specialty Cars 78 AMERIKAN RAUTA 2/2017. Amerikan Raudalla oli mahdollisuus kurkistaa kulissien taa, josta ohessa maukkaimpia poimintoja. Snyder Specialty Cars toimii myös Discovery Channelille kuvattavan Fat N’Furious -auto-ohjelman kulissina auttaen sarjassa esiteltävien projektien rakentamisessa kuvausten ulkopuolella. Kokoelmasta löytyy esimerkiksi ”Tameless Tiger” Pontiac Super Duty Tempest Coupe, jonka Mickey Thompson alkujaan omisti ja myi vuonna ’63 legendaariselle kiihdytysautoilija Arnie Beswickille, joka niitti autolla paljon mainetta. Valikoimasta löytyvät osat myös tuoreempiin malleihin aina vuoteen 1940 saakka. Kalustoon kuuluu lukuisia erittäin harvinaisia tehdasvalmisteisia kilpa-autoja sekä hot rodeja, muskeleita ja muita erikoisuuksia. A lkuaan Donald H. Snyder Jr. Työnlaatu herätti mielenkiintoa harrastajakollegoissa ja vuonna 1959 kysyntä oli kasvanut pisteeseen, jossa kaksikko perusti yrityksen Snyder’s Antique Auto Parts
Kilpailua varten auto maalattiin poikkeuksellisesti flake-mustalla. Ensimmäisenä mallivuonna 1953 Chevrolet Corvettea sai vain valkoisena, punaisella sisustalla ja Blue Flame -moottorilla. Tuoreempaa kalustoa edustaa Dale Earnhardt Sr:n vanha kilpuri, ’99 Monte Carlo, jolla hän ajoi Atlantan NAPA 500 -kilpailussa vuosituhannen viimeisen kierroksen. Auto tehtiin alkuaan kiihdytyskäyttöön ja voimanlähteeksi asennettiin tehtaalla 425-hevosvoimainen 427 cid V8. Kokoelmasta löytyy myös tämä upea Kaiser Special ’51 Pro Street. Kyseinen yksilö on ollut esillä mm. Snyder Specialty Cars Tämä ’64 Ford Fairlane Thunderbolt on ensimmäinen koskaan valmistettu Thunderbolt. Runko on kiillotettua rosteria ja konehuoneesta löytyy GM Performancen valmistama 502 cid isolohko Paxtonin tupla-ahtimilla, joita ruokkivat Holleyn 750 tuplapumppukaasarit. 79 AMERIKAN RAUTA 2/2017. Uutena auton sai 4 000 dollarin hintaan. Fordin 100-vuotisnäyttelyssä tehtaan pääkonttorissa. Voimansiirrosta löytyy TH700R4-automaatti ja Fordin kavennettu 9-tuumainen perä. Ohio George Montgomeryn alkuperäinen Ford Mustang funny car. Tehdasasenteisia erikoisvarusteita ovat esimerkiksi lasikuituiset keulan osat ja ovet, alumiinipuskurit, pleksi-ikkunat, Ram Air -imuilmanotto ja tehdasvalmisteiset peltisarjat sekä konepeiton scooppi
Moottori oli aikanaan todellinen voimakone tuottaen yhdellä nelikurkkuisella kaasuttimella 615 hevosvoimaa ja kahdella nelikurkkuisella huikeat 675 hummaa 7 500 kierroksella. Voimanlähteenä 421 cid kahdella nelikurkkuisella kaasuttimella. 80 AMERIKAN RAUTA 2/2017. Järeän kokoisen moottorin paino on 302 kiloa. Kokoelma sisältää kattavan määrän myös erilaista rekvisiittaa. Hän toimii myös TV-sarjan tuotannossa apuna kulisseissa. Shelby Cobria näytillä oli kaksin kappalein, molemmat 427:lla varustettuja. Iskutilavuutta moottorissa on siis 427 kuutiotuumaa ja se on varustettu kahdella kannen yläpuolisella nokka-akselilla. Auton runko on kevennetty tehtaan toimesta poraamalla siihen reikiä ja korin osista iso osa on alumiinia. Mittarissa on 20 000 mailia. Vähemmän tunnettu Hemi-moottori on Fordin ’64 esittelemä 427 SOHC, niin kutsuttu ”Cammer” V8. Erikoisvalmisteinen Pontiac Catalina ’63, joita on valmistettu vain 11 kappaletta kiihdytyskäyttöön. Entisöimätön ja täysin alkuperäiskuntoinen Ford Galaxie 500 Convertible ’64 425-heppaisella 427 cid moottorilla, 4-vaihteisella manuaalilla ja Posi-lukkoperällä. Snyder Specialty Cars Douglas Dunkelin kädenjälki näkyy kokoelman monessa autossa. Autoja on valmistettu kaikkiaan vain 100 kappaletta
81 AMERIKAN RAUTA 2/2017. Näitä erikoismalleja alumiinisin korinosin valmistettiin vain 50. Sarjassa Christmas Automotivea pyörittävä Tommy Christmas rakentaa autoja asiakkaiden toiveiden mukaan. Tämäkin ’64 Dodge 330 edustaa tehdasvalmisteista kilpakalustoa. Verstaassa työn alla oli parhaillaan kaksi autoa ulkopuolisille asiakkaille. Chevrolet Impala Z11 vuodelta ’63 tehdasasenteisella 427-moottorilla ja kahdella nelikurkkuisella kaasuttimella. T-Ford vuodelta 1905 edustaa kokoelman vanhinta päätä. Discovery Channelilla pyörivä auto-ohjelma Fat N’Furious kuvataan Snyderin tiloissa. Erikoisuutena on 426 Race Hemi, kevennetyt ikkunat ja puskurit, alumiiniset korin etupään osat sekä riisuttu sisusta kevennetyin etuistuimin. Yksi rodikaluston edustajista oli tämä helmiäisoranssi 3-ikkunainen coupe. Näitä valmistettiin vain 55 kappaletta
Hallin perältä löytyy vanhaa kisakalustoa. ”Kyllä mä olen tällainen romunkerääjä ollut koko ikäni. Harleyn ja Arthur Davidsonin vuonna 1903 perustamasta varsin vaatimattomasta verstaasta, jossa syntyivät aivan ensimmäiset tuotanto-Harrikat. Parvella on esimerkiksi komea rivistö vanhoja ompelukoneita. Siellä kiteytyy parhaiten Miken oma keräilyharrastus, joka ulottuu pienoismalleista ja kirjallisuudesta kaikkeen mahdolliseen oheistavaraan ja vanhaan häksättimeen, joka jollain tavalla miellyttää silmää ja sielua. Miken poikien aikoinaan käyttämä Junior Bike -kiihdytyspyörä on nostettu kunniapaikalle. Pyörille on seitsemän nosturipaikkaa ja pajalta verkostoineen löytyy lähestulkoon kaikki pyörien rakentamiseen ja huoltoihin tarvittavat työkalut maalauksesta ja verhoilusta vaihteistoja moottorikorjauksiin sekä softaja dynotöihin. Seinillä on kollaaseja, joihin on koottu mustavalkosuurennoksia vanhoista lautaratakisoista ja nopeusennätyspyöristä. Lisäksi ympärillä on aiheeseen liittyvää rekvisiittaa, minne ikinä katseensa kiinnittääkin. ”Toisinaan niistä on saatu visioita rakenteluun ja ollaan me joskus onnistuttu käyttämään tänne kerääntynyttä tavaraa pyörissäkin”, mies kertoo pajan ja rakentajien innovatiivisesta otteesta. Teksti ja kuvat: Kimmo Janhunen Tämänkertainen tallivisiittimme kohdistuu Turkuun ja kaksipyöräisten maailmaan. Bike Fellows aloitti niin ikään pienesti pansiolaisessa toimistorakennuksen alakerrassa, joka oli toiminut aiemmin laivateollisuuden ruokalana. Kyseessä on vapaamuotoinen kopio William S. Heti korkeasta nosto-ovesta sisään astellessa silmien eteen avautuu vanhaa latoa muistuttava rakennus. Bike Fellows Toisenlainen talli Hallin sisällä on vanhaa latoa muistuttava varasto, joka on rakennettu kopioksi William S. Vaikka halli on ensisijaisesti toiminnallinen täyden palvelun korjaamo, on siellä panostettu myös tunnelmallisuuteen ja viihtyvyyteen. 800-neliöinen hallirakennus on päälle päin ankeannäköinen, mutta sen sisältä paljastuu aivan toisenlainen maailma. Ison pomon pallilla istuva Mike Nieminen kuvailee firmansa toimintaa ihmisläheiseksi, mikä näkyy osaltaan myös heidän toimitiloissaan. Ulkoasu on autenttinen aina oveen pensselillä maalattua tekstiä myöten. 82. B ike Fellows on harrastuspohjalta ponnistanut turkulainen prätkäpaja, joka on toiminut vuodesta 2010 saakka. Sieltä firma muutti pariksi vuodeksi Orikedolle, josta jatkettiin tilojen jäätyä pieneksi nykyiseen halliin Verstaskadulle. Kirpputorit ja romulavat ovat tulleet vuosien varrella tutuiksi”, Mike myöntää. Harleyn ja Arthur Davidsonin ensimmäisestä, vuonna 1903 avatusta ”tehtaasta”. Halliin on rakennettu myös eräänlainen parvi, joka toimii mukavana oleskelutilana niin työntekijöille kuin asiakkaillekin. Bike Fellowsin toimitila on paitsi toimiva täyden palvelun prätkäpaja, myös virikkeellinen ja viihtyisä keräilijän äijäluola
83 AMERIKAN RAUTA 2/2017. Bike Fellows Pajalla pystytään käytännössä pitämään työn alla seitsemää pyörää samanaikaisesti. Yläkerran oleskelutila on tehty viihtymistä varten. Hallin harmaita seiniä lämmittävät seepiasävyiset kuvasuurennokset vanhoista lautaratapyöristä, nopeusennätysyrityksistä sekä muista alan historiallisista tapauksista ja henkilöistä. Kirjallisuuden ja pöytäfutiksen lisäksi parvelta voi tarkkailla alakerran tapahtumia tai lepuuttaa silmiään sinne kerätyssä rekvisiitassa. Suurin osa tarvittavista toimenpiteistä onnistuu in-house-tyyppisesti
V anhat harrastajat muistelevat kaiholla amerikanautoilunsa alkuaikoja, kun kaupungilla tai kylillä oli aina joku tuttu harrasteauto liikkeellä rytmiryhmä kyydissään. Muilta harrastajilta olimme kuulleet edellisten vuosien kertomuksia mukavista ihmisistä raskaan raudan äärellä, oli kuulemma leppoisa tapahtuma. Päiväkin oli kaunis, joten pikkuteitä pitkin huristeltiin kohti Porvoota. Retkiä siivitti mankoista raikunut rokki ja kenties takapenkin kyytiläisten sihijuomat. Hoppa oli varustettu vaihtomoottorilättäpäällä ja kovalla laatikolla, melkoisen pussihousumeininkiä siis. 84 AMERIKAN RAUTA 2/2017. Pikkutiet ovat moisille oiva vaihtoehto moottoriteiden sijaan. Siellä olisi näytillä kummallisuuksia ja painavaa rautaa kunnon höyryn pihinän saattelemana. Toivottavasti muistaa oikein, sillä kyseisen viikonlopun vahvin nautittu juoma oli pullakahvi. Teksti ja kuvat: Markku Pahkajärvi Muumio tällä kertaa lähimuistelee erään ajotapahtuman syntyhetkiä. Edellisten vuosien tapahtumien vastuuhenkilöt olivat löytäneet itselleen uuden kiinnostuksen kohteen ja siirtäneet koko tarmonsa siihen. Valitettavasti vaan me kaikki kasvamme ja ikäännymme, joko ulos harrastuksesta tai sitten jotain muuta tulee kuvioihin mukaan. On the road. Reitti suuntautui pikkuteille, jotka sopivat ajokalustollemme moottoriteitä paremmin. Oltiin nuoria ja kortteliralli kutsui. Kulkuneuvoksi valikoitui tietenkin Kalen Ford 1934 5-ikkunakupee, aitoa Suomirautaa. Porvoossa meitä odottikin yllätys, sillä eihän siellä mitään höyrytapahtumaa ollutkaan. Perhe, työ ja muu elämä, jotka vievät yhä enemmän aikaa harrastuksilta. Heillä oli vanha suoMuumio muistelee Eräs kesäpäivä Pojat kaffepullalla Tuorilan kotileipomolla. Kerran kesällä, vuonna 2005 Lehtikarin Kalen kanssa tuumailimme, että olisi mukava käydä jossain erilaisessa harrastetapahtumassa – jossakin poikkitaiteellisessa, vaikkapa höyryfestivaaleilla Porvoossa. Mentiin yleensä porukalla sinne, missä tapahtui
Mitä jos pyydettäisiin muitakin mukaan, sillä kolottaa se kahvihammas heilläkin. 85 AMERIKAN RAUTA 2/2017. Suu täynnä pullamössöä ja hyvän kahvin kera nauttiessa lämpimästä kesäpäivästä tuli pohdittua, jotta eikös tämä ex tempore -ajoretki ollutkin mukava. Mitä jos pyydettäisiin muitakin mukaan, sillä kolottaa se kahvihammas heilläkin. malainen höyryhinaaja, joka oli saatu pelastettua Pietarista takaisin koti-Suomeen. Heti kohta löytyikin mukava leipomokahvila ja siihen eteen vedettiin ryhmän rodit parkkiin. Turistiin mukavia, potkittiin renkaita ja ihmeteltiin maailman menoa. Jukaraisen Harrin ja Latvan Kaken kanssa harmiteltiin tilannetta, ja siinä pohdittaessa, mitäs sitten tehdään, alkoikin kahvihammasta kolottaa ja tiekin kutsui. Kopin tästä otti Jukaraisen Harri ja näin hieno tapahtuma Harvest Run sai alkunsa. Matka suuntautui Porvoosta kohti Mäntsälää ja Monninkylän kohdalla laitettiin vinkkari vasemmalle. Ja siitä se Harvest Runin idea alkoi muotoutumaan. ”My way or highway?” Asiantuntijat potkimassa renkaita. Hieno museokilpinen F-1. Paikalle oli tullut myös muita harrastajia, joten ei se päivä mennyt hukkaan. Harri se taisi sanoa, että ajellaan pikkuteitä kohti 09-aluetta ja katsotaan sitten, mistä sitä kahvipullaa saa
Mattamusta ja muodoltaan virheellinen kohta näytti niin kamalalta, että Mika ja Petteri päätyivät maalaamaan sen kiiltävämmäksi Motonetin pihalla matkalla Jenkkiautonäyttelyyn, josta sällit tulivat hakemaan minua cruisingeihin. Sain hyvin suurella todennäköisyydellä samasta autosta tullihäkkikuvan vuodelta 1990 tai 1991, jolloin se on juuri tullut maahan. Paitsi, että pinnassa olivat näkyvillä suurin piirtein kaikki mahdolliset ruiskutusvirheet, ei pohjatöitä ennen maalausta ollut tehty esimerkiksi apukuskin oveen ilmeisesti ollenkaan. Petteri myös maalasi Mercuryn yli siellä, ja kieltämättä haastetta oli riittävästi, kun ensimmäiseksi ylimaalauskohteeksi ikinä tuli pohjiltaan vähintäänkin haastava laite, joka piti vieläpä maalata kiiltävän mustaksi. Hyvää oli jo tehtyjen korjausten lisäksi myös se, ettei auto oikeastaan ollut ruosteinen, vaikka erikokoisia kuhmuja olikin varmaan sata. Parasta aikaa odotellaan, että straippari ehtisi rajaamaan kuviot. Takana käytettiin Speedway Motorsin madalluspaloja ja pidempiä u-pultteja. Auton historiasta ei kovin tarkkaa tietoa ole minulle saakka kulkeutunut, huhuja enemmänkin. Yksi ehdottoman hyvistä puolista oli toimivan tuntuinen tekniikka, joka oli se tehokkain tarjolla ollut 312 cid sekä Merc-O-Matic-automaatti, ja molemmat tehostajatkin autosta löytyi. Ahvenanmaalla autoa oli kunnosteltu, siellä oli tiettävästi asennettu esimerkiksi uusi kaasutin, pakoputkisto, ajovalot, lattiamatto ja sähköjäkin oli uusittu. Kun auto oli saatu pihaan ja kone pyörimään hetki, oli tietysti aika tarkistaa, miltä auto näyttää pohjasta ja kuinka helppoa sen madallus on. Sen jälkeen se on ollut maan virallisella Lincoln-Mercury-miehellä Kaijalaisen Penalla, joka on myynyt sen Ahvenanmaalle. Kauan seisseen auton taka-akselin päältä löytyikin tämännäköinen otus, joka ei liene ollut orava. Valitettavasti inventointi osoitti, ettei keulan osia ollut laatikossa ainuttakaan, kylkien suoria osia taas olisi ollut varmaan pariin autoon. To mi Puuhanurkka Kuva hämää paljon. Madallus sujui odotettua helpommin, kun eteen löytyivät US-Partsin hyllystä 30 vuotta tuoreemman Ford Aerostarin jouset. Mercury Monterey ’56 Kuten viime numeron pääkirjoituksessa kerroin, näkemättä Lohvansuun Pasilta saamani vinkin perusteella ostettu Mercury osoittautui lopulta niin mieleiseksi, että sitä alettiin rakennella itselle. Maali oli sen keskeltä oudosti rypyllä, ja kämmenellä hieraistessa siitä irtosi melkein kämmenen kokoinen pala siistin mustan pinnan päältä. Konepellistä huomaa ehkä selvimmin todellisen kuhmuisuuden. Pohjatöiden tekoon menikin autoyhtymän osakkaaksi Petteriltä aika pitkään, autohan jäi hänen talliinsa talvehtimaan. Takakylki oli jossain vaiheessa saanut sellaisen osuman, että siihen oli päädytty vaihtamaan iso pala peltiä. G78kokoisten puolivyörenkaiden täytyy olla myös uudemmat kuin vuodelta 1991, koska ne eivät ole mistään halkeilleet. Kylkien ja keulan listoja autossa ei ollut tullessa paikallaan ollenkaan, mutta niitä tuli mukana laatikollinen. Kyljen ponttoonien uritetut sinkkipainevaluosat olivat myös todella huonossa kunnossa, joten listat päätettiin jättää kaikki pois ja hitsata niiden reiät umpeen. Itse teippailin päälle scallopit, joiden kopiointi toiseen kylkeen onnistui yllättävän helposti. Sieltä se on viitisen vuotta takaperin tuotu takaisin manner-Suomeen Jokelaan, ja matkannut edelleen melkein saman tien Rovaniemelle. Mercury ei ollut tullessa todellakaan suorakylkinen, ja maalipinta oli todellisuudessa suorastaan kamala. Oikeastaan vain pari kolhuista oli sellaisia, että niitä kannatti koputella suoremmaksi – suurin osa oli pieniä kolhuja, jotka oli vain kitattava. 86 AMERIKAN RAUTA 2/2017
Kylkien ja konepellin irtonaiset scallopit eivät nekään houkuttaneet. Vaikka auto olikin maalattava kokonaan yli, ei värinvaihto käynyt edes mielessä – osin ehkä siksi, että Mercury oli aina ollut musta, osin siksi, että kolme suosikkiväriäni ovat musta, kulta ja purppuranvioletti. Apukuskin puolen kylkeä ensimmäisten pohjamaalailujen jälkeen. Päädyin teippailemaan keulasta alkavat, korin linjoja mukailevat scallopit, joita ei kuitenkaan tehty varsinaisesti konepeltiin, eikä muutenkaan tiheään. Jotenkin minusta liekit kuuluvat toisentyylisiin autoihin, joten ne unohdettiin. Maalauksesta tuli talliolosuhteisiin nähden ihan kelvollinen, ja se oikeastaan jopa ylitti odotukset sikäli, että sitä olisi voinut katsella sellaisenaankin. En myöskään halunnut sinällään hienoa Watsonin myöhempien aikojen maalausta, jossa käytännössä kaikkia korin ääriviivoja kiertäisivät tehosteraidat. Sävynä päädyttiin Mipan erinomaisesti peittävään Super Blackiin. Kun kävi ilmi, että auto on maalattu huolimattomasti jollain toistaiseksi tuntemattomaksi jääneellä välineellä, menivät suunnitelmat uusiksi. Peilejä autossa ei ollut ollenkaan, joten kävin hakemassa katsastusta varten Hersti AutoShopilta Peep Mirrorin. Tuotenumerolla Moog CC850 löytyneet jouset näyttivät irrallaan todella paljon alkuperäisiä lyhyemmiltä, mutta suuremman lankavahvuutensa takia ne eivät pudota autoa pituuseron vertaa. Puskureiden ja valojen kasailun jälkeen se alkoi taas näyttää autolta. Kuvassa suurelta osin kadoksissa olleiden keulan ja kylkien listojen reiät on jo hitsattu umpeen. 87 AMERIKAN RAUTA 2/2017. Alkuun oli mielessä pudottaa etupäätä perinteiseen tapaan jousia katkaisemalla, mutta sitten päädyttiin kokeilemaan Jenkeissä suosittua kikkaa, eli 80-90-lukuisen Ford Aerostarin etujousien käyttämistä. Etupuskurin sovitus lokasuojiin on päädyistä todella tiukka, ja se oli työnnettävä paikalleen väkisin, senttipari puoleltaan kerrallaan. Tallin valaistus vääristää sävyjä, scallopien väriksi ei tullut beige, vaan tuoreen Mersun värikartasta poimittu taitettu valkoinen. Reilut kolme isoa kittipurkkia ja lukemattomia hiomatunteja myöhemmin Monterey näytti vihdoin niin suoralta, että pintaan uskallettiin laskea hiomaväri. Tarinan mukaan auto oli edelleen alkuperäisessä maalissa, ja siltä pohjalta siihen oli tarkoitus toteuttaa scallopmaalaus siten, että kuviot vanhennettaisiin jälkikäteen näyttämään yhtä vanhoilta kuin muukin maalipinta. Vähitellen alkaa näyttää suoremmalta. Ensimmäiset kerrokset kittiä levitetty
Kutjan kuva 88 AMERIKAN RAUTA 2/2017. Teksti ja piirros: Janne Kutja Camaro edustaa paitsi yhtä tyypillisimmistä muskelimalleista, myös yhtä leimallisimmin amerikkalaisen valkoisen roskasakin suosimaa automallia. White trash. Jannen käsittelyssä kolmannen sukupolven muropakettimainen Iroc Z -malli nousi uuteen loistoon
Pitihän sitä choppausta kokeilla tähänkin (arviolta tuuman verran), mutta kokonaisuus toimisi tässäkin tapauksessa ilman sitäkin. Sanallisesti muutosta on hieman haastava kuvailla, mutta se selviää tutkimalla ja vertailemalla alkuperäiseen. E simerkkimme Iroc-Z on 80-luvun nousukauden ehkä kiivaimmalta vuodelta 1987. 89 AMERIKAN RAUTA 2/2017. Peilit siirrettiin lähemmäs koria ja niiden kiinnityspaikaksi tuli oven pintapellin sijaan sivuikkunan etupuoli. Keulan ilmanottoaukkoa kasvatettiin alaspäin ja puskurin sekä helmojen alareunaa jatkettiin niin, että helmalinja muuttui samalla suoremmaksi. Sen muotokieli on lopultakin aika puhdasta, joten kovin radikaalisti linjoja ei lähdetty muokkaamaan. Ovenkahvan seutua muutettiin hieman kliinimmäksi alkuperäinen muoto ja idea säilyttäen, ja alustaa madallettiin reilusti. Vanteet ovat pronssinväriset 18” Forgelinen ZX3 -mallit. Ajovaloaukkojen alaulkoreunaa pyöristettiin loivemmaksi, ja valot vaihdettiin moderneihin Angel eyes -tyyppisiin tummin parkein ja vilkuin. Myös kyljen helmaa muokattiin lähinnä suoristamalla reunoista
Auto oli hankintahetkellä varsin haastava aihio ja sen kokonaisvaltaiseen elvyttämiseen käytettiin kokonaiset kahdeksan vuotta. Kevättä kohti Lavapakun luksusversio Motion Performance Ford F100 Unibody ’63 Helsinkiläinen rodimobilisti Kake Latva ehosti harvinaisen hyvin säilyneen lavamallin luksusversion lähestulkoon uudenveroiseen kuntoon. Maaseudun lomaliiton palveluksessa uutena palvelleen Willyksen tekniikka on näet poimittu 90-lukulaisesta Jeepistä. Chevrolet Corvette Stingray Convertible ’69 Tomi Karin punamusta kolmannen sukupolven Vette kestää lähemmänkin tarkastelun, vaikka valmistui nykyasuunsa jo kymmenen vuotta sitten. Willys STW ’57 Janne Lassilan Willyksen patinaisten kuorien alle piiloutuu moderni Flexifuel-tekniikka. Janne ajoi autolla viime vuonna 18 000 kilometriä – luit oikein, kyseessä on hänen käyttöautonsa! Seuraava Amerikan Rauta ilmestyy 13.04.2017 Vierailimme talleilla kurkistamassa, mitä kesäksi on valmistumassa. Maanviljelijän erikoinen 90 AMERIKAN RAUTA 2/2017
Klassikot Autoilun ajankuvaa Klassikot on aikakauslehti, joka sisältää juttuja 1950–1980-lukujen autoista ja entisöintiprojekteista, tapahtumareportaaseja, ohjeita ja vinkkejä oman auton kunnostamiseen sekä saman aikakauden klassikkomoottoripyöriä ja mopoja. Tuning.fi Suomen paras tuninglehti Tuning.. Vastaukset esitetään mielenkiintoisten ja mukaansatempaavien artikkelien muodossa. Vanhat Koneet Rautaista luettavaa Vanhat Koneet on uudenlainen aikakauslehti koneharrastajille. Vanhat Koneet kestotilaus 66.90 €, 8 numeroa Vanhat Koneet määräaikaistilaus 71.90 €, 8 numeroa Tutustu ja tilaa: www.vanhatkoneet.. Se vastaa kysymyksiin, joita ei ole tullut aiemmin edes ajatelleeksi! Miten Se Toimii kestotilaus 66.90 €, 8 numeroa Miten Se Toimii määräaikaistilaus 71.90 €, 8 numeroa Tutustu ja tilaa: www.mitensetoimii.. Kerromme myös menneiden vuosikymmenien työtavoista ja ilmiöistä. Nautinnolliset lukuhetket itselle tai lahjaksi! Viipale mediat Tilaa kätevästi osoitteessa: tilaus.viipalemediat.fi Amerikan Rauta Rakkaudesta rautaan Amerikan Rauta on lehti kaikille, joille amerikkalaiset ajopelit ja niiden rakentelu ei ole vain harrastus, vaan elämäntapa. Esittelemme traktoreita, maansiirtokoneita, kuljetus-, aurausja maaurakointikalustoa. Raskas Kalusto kestotilaus 64.90 €, 8 numeroa Raskas Kalusto määräaikaistilaus 69.90 €, 8 numeroa Tutustu ja tilaa: www.raskaskalusto.. Lehdessä esitellään näyttävimmät autot ja kuumimmat kissat, projekteja, tee se itse -juttuja ja tarvikeuutuuksia unohtamatta. Puhelimitse: puh. Raskas Kalusto Alan johtava ammattilehti Raskas Kalusto kertoo lukijalleen alan arjesta sellaisena kuin työn tekijä sen näkee ja kokee. Miten Se Toimii Lehti, joka ruokkii aivoja! Miten Se Toimii tekee tieteistä hauskaa vastaamalla eri alojen kysymyksiin – avaruudesta, ympäristöstä, teknologiasta, liikenteestä ja historiasta. Viipale mediat Tue kotimaista! Viipalemediat on suomalaisomistuksessa oleva yritys jonka lehtien kotimaisuusaste on avainlipun arvoinen! Tilaa kätevästi itsellesi, yrityksellesi tai lahjaksi! Netissä: tilaus.viipalemediat.. on lehti tuningharrastajille. Uutuuslehti!. Lisäksi se tarjoaa hyödyllistä tietoa uutuustuotteista koeajojen ja uutisten muodossa, sekä viihdyttää esittelemällä alan kalustoa. 03-2251 948 Nautinnolliset lukuhetket myös digitaalisena Lue näköislehtenä tietokoneella tai mobiililaitteella: www.lehtiluukku.. Lehti käsittelee jenkkiharrastekenttää tämän päivän näkökulmasta unohtamatta tapahtumien ja cruisingien merkittävää roolia. Amerikan Rauta kestotilaus 66.90 €, 8 numeroa Amerikan Rauta määräaikaistilaus 71.90 €, 8 numeroa Tutustu ja tilaa: www.amerikanrauta.. Koneurakointi kestotilaus 64.90 €, 8 numeroa Koneurakointi määräaikaistilaus 69.90 €, 8 numeroa Tutustu ja tilaa: www.koneurakointi.. Tuning.. Miten Se Toimii tekee faktasta hauskaa aivan jokaiselle, joka on kiinnostunut pysymään ajan tasalla viimeisimmän teknologian ja planeettamme upeiden ihmeiden saralla. Klassikot kestotilaus 66.90 €, 8 numeroa Klassikot määräaikaistilaus 71.90 €, 8 numeroa Tutustu ja tilaa: www.klassikot.. kestotilaus 66.90 €, 8 numeroa Tuning.. Lehden sivuilta löydät tuoreet uutiset, koneuutuudet sekä paljon hyödyllistä tietoa itse koneista, työmenetelmistä ja alan osaajista. Koneurakointi Raudanluja ammattijulkaisu Koneurakointi on uusi ja reilusti erilainen ammattilehti, joka on suunnattu alan yrittäjille ja ammattilaisille. määräaikaistilaus 71.90 €, 8 numeroa Tutustu ja tilaa: www.tuning.
GRAND NATIONAL ROADSTER SHOW KUSTOM KULTURE SHOW DODGE MONACO 4D ’66 Chevrolet Camaro Z28 ’81 • Dodge Charger 605 Hemi ’73 Hudson Rambler Cross Country ’56 • H-D Trike ’01 Cadillac Coupe DeVille ’60 • Ford A Coupe ’30 LISÄKSI ESITTELYSSÄ VUODESTA 2012 5 VUOTTA R ak kaud e st a Ra ut aa n • 2/ 20 1 7 • 8,9 € 6 414887 002455 1 7 2 70 02 45 -1 70 2 PAL VKO 2017-15 Viipale mediat Suomalaista työtä • www.amerikanrauta.fi AM ER IK AN RA U TA 02 /2 017 N RO 34 ”A R TO N V IS IO N A O LI M AT K A IL U A U TO , JO TA TA LO U D EL LIN EN M O O TT O R I KU LJE TT A IS I P IS A R A LL A P IS IM M Ä LL E.” Uusi verkk okau ppa avatt u! Amerikan parhaat moottorinrakentajat käyttävät AMSOIL DOMINATOR ® Racing öljyä! AMSOIL on USA:n eniten myyty öljy Harley-Davidsoniin! MOOTTORIKEMIKAALIEN ERIKOISLIIKE myynti@roadmachine.. Yleiskorjaamo diagnosoi vian olevan ruiskutussuuttimissa, ja kehotti viemään merkkikorjaamolle. Kyytipojaksi he kaatoivat tankkiin pullon AMSOIL P.i. • Puh. Vältyin ehkä tonnien remontilta!” Tuula Myllykangas Koko valikoima suoraan hyllystä nettikaupasta: www.roadmachine.. Meiltä löytyy myös Suomen suurin hyllyvalikoima AN-liittimiä ja punosletkuja! Perintö KAHDEKSAN ERIKOISNUMEROA VUODESSA CHEVROLET SUBURBAN ’56. 040-5678 924 “Autoni, ’09 VW CC 1.8 TSI, alkoi ravistaa kesken ajon, ja vikavalo syttyi. lisäainetta, ja merkkikorjaamon pihaan päästyäni auto kävi jo täysin normaalisti