GRAND NATIONAL ROADSTER SHOW KUSTOM KULTURE SHOW HELSINKI CHEVROLET CHEVY VAN ’77 LISÄKSI ESITTELYSSÄ Chevrolet Camaro 454 ’76 • Chrysler Hot Rod ’37 • Ford Courier ’61 Ford Mustang Sportsroof 427 Stroker ’69 • Pontiac LeMans LS1 ’70 Lincoln Continental Lowrider ’69 • Harley-Davidson XLH Sportster ’79 BUICK INVICTA ’59 R ak kaud e st a Ra ut aa n • 2/ 20 1 8 • 8,9 € 6 414887 002455 1 8 2 70 02 45 -1 80 2 PAL VKO 2018-16 Viipale mediat Suomalaista työtä • www.amerikanrauta.fi AM ER IK AN RA UT A 2/ 20 18 NR O 42 ”T EIN TIN ILL E KA RK EA N KU VA N , M ILL A IS ET PA N EE LIT KA TT O O N PIT Ä IS I TU LL A, JA LO PU T SU U N N IT EL TII N SIT TE N TE KE M IS EN O H ES SA .” KAHDEKSAN ERIKOISNUMEROA VUODESSA
V uoden ensimmäiset kotimaiset näyttelyt ovat takana, ja varsinaiseen autonäyttelykauden avaukseen on aikaa enää kuusi viikkoa. Nyt myös lehden oman pysäköintikiekon malliksi päätynyt kallokuva on latinalaisessa kulttuurissa tunnettu sugar skull -koriste. Tänä vuonna tuo perinne on vielä itsellä edessä, mutta 20.5.2018 alkaen katsastuspäivä määräytyy edellisen katsastusajankohdan, eikä enää käyttöönottopäivän tai rekisterikilven viimeisen numeron mukaan. Toistaiseksi on vielä selvittelyn alla, millaisia konkreettisia kulukevennyksiä uusi harrasteajoneuvostatus toisi ja millä edellytyksin auto voitaisiin sellaiseksi hyväksyä, mutta tavoitteena on, että se mahdollistaisi harrasteajoneuvoille samantyyppisiä helpotuksia, joita museoajoneuvoilla on. Sen ansiosta 4-numerolla katsastettavan autonkin voi jatkossa katsastaa seuraavalle ajokaudelle jo syksyllä, mikä vähentää stressiä siitä, koska auton pääsee hakemaan talvisäilöstä leimalle mahdollisesti lumisten ja jäisten teiden takaa. Perinteinen kiirettä lisäävä tekijä on ollut autojen katsastusajankohta, joka jostakin syystä on minulla ollut useammallakin autolla keväällä siten, että ne on pitänyt viedä leimalle aina ennen vappuajoja. Toivoisin, että kyse on vain huhusta. Kaikenlaista pientä pitäisi kuitenkin ehtiä tekemään ennen kesäautojen käyttöönottoa. Mukana tässä numerossa on myös tarina siitä, kuinka vani-heräteostos johti toisen ja melkein kolmemmankin vanin ostamiseen, ja kuinka niiden osista syntyi oikeastaan odotettua siistimpi lopputulos. Amerikan Raudan viimekesäisessä tarra-arkissa oli mukana pääkallotarra, jonka merkitys kuuluu jääneen joillekin lukijoille epäselväksi. Kentältä on kuulunut huhua, että Trafi on alkanut vaatia sellaisia todisteluita ihan normaalien alustasarja-asennusten yhteydessä, että jotkut konttorit ovat luopuneet niiden muutoskatsastusten tekemisestä kokonaan, kun byrokratian kanssa taisteluun käytetty aika ei enää kohtaa työstä saatavaa korvausta. Yhteen pitäisi esimerkiksi vaihtaa laatikko, kun vanha rupesi vuotamaan niin paljon toissa kesänä, ja viime kesän ajelut jäivät siksi väliin kokonaan. Hyvänä uutisena Trafin suunnalta on kuultu, että se selvittää paraikaa kansanedustaja Timo Heinosen esittämän harrasteajoneuvorekisterin perustamista ja samalla moottoriurheilukäytössä olevien autojen rekisteröinnin byrokratian keventämistä. Sen nimihän juontaa juurensa alkuperäiseen pääkallokoristeiden valmistusaineeseen, joka ei kuitenkaan tarkoita, että kallot olisivat alun pitäen olleet syötäviksi tarkoitettu. Sugar skull ei kuitenkaan ole juuriltaan vain pääkallon näköinen koriste-esine, vaan niillä on hiukan surunauhaa muistuttava rooli – ne on tehty kunnioittamaan edesmenneiden läheisten muistoa, kuitenkin sillä erolla, että sokeripääkallolla juhlistetaan nimenomaan elämää, jonka merkkinä ovat sen kirkkaanväriset koristeet. Tänä vuonna itsellä ei ole autojen suhteen mitään näyttelydeadlinejä, joten olisi helppo mennä siihen lankaan, että ei ole mitään kiirettä. Toista ääripäätä edustaa näkemättä tehdyistä nettiostoksista varoittava Teemu Marjakankaan ’70 Pontiac, jonka kohdalla oikein mikään ennalta oletettu ei pitänyt paikkaansa, ja myyntivideolla hienokuntoiselta näyttänyt auto osoittautuikin joksikin muuksi. Katsellessa kaihdinten raosta yöllisen lumisateen peittämää Jeepiä, tuntuu kesä kuitenkin aika kaukaiselta. Tomi Eronen Päätoimittaja tomi.eronen@amerikanrauta.fi Kevättä odotellessa 3 AMERIKAN RAUTA 2/2018 Pääkirjoitus. Koko auto purettiin grilliin ja rakennettiin tekniikkaa myöten uusiksi osin Viron puolella, osin kotimaassa. Kai se on lähdettävä raappaamaan sitä autoa, kun aamukahvitkin on jo juotu. Tämän numeron kantta koristava Kari Kylmäniemen ’59 Buick on esimerkki siitä, kuinka hyvän aihion kohdalla pääsee nopeammin keskittymään kustomointiin ja viimeistelyyn. Katsastuksesta puheenollen, erilaisten alustan madallusten muutoskatsastuskäytäntö ei kuulu vieläkään selkiytyneen – päinvastoin. Loppu selviää lukemalla lehti
06 2810 170, Fax 06 2810 112 Hallituksen puheenjohtaja: Ari Isosomppi Postiosoite Amerikan Rauta, PL 350, 65101 Vaasa Ilmoitusmyynti Peppe Haapala: 050 4147 559 Susanne Ripsomaa: 050 4147 553 www.amerikanrauta.fi > Mediakortti Sähköiset osoitteet toimitus@amerikanrauta.fi myynti@amerikanrauta.fi materiaali@amerikanrauta.fi etunimi.sukunimi@amerikanrauta.fi Painopaikka PGM Myynti R-Kioskit, huoltoasemat, marketit ja Lehtipisteet kautta maan ISSN 2243-4550 Tämän tuotteen paperi sekä tuotantoprosessi ovat sertifioidusti ympäristöystävällisiä. Jos kuitenkin lehti julkaisee tilaamatta lähetettyjä kirjoituksia ja/tai kuvia lehdessä tai verkkosivuillaan, katsotaan tekijän luopuneen em. Tilaajapalvelu Puh. Viipalemediat Oy:n vastuu ilmoituksen poisjäämisestä tai virheestä ilmoituksessa rajoittuu ilmoituksesta maksetun määrään palauttamiseen. Ilmoitusasiakas on vastuussa ja korvausvelvollinen mainontansa aiheuttamista mahdollisista vahingoista kolmannelle osapuolelle ja/tai Viipalemediat Oy:lle. lakko) voida julkaista lehti ei vastaa tästä mahdollisesti aiheutuvasta vahingosta. Materiaali: Viipalemediat Oy ei vastaa tilaamatta lähetettyjen kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä eikä palauttamisesta. Huomautukset on tehtävä kirjallisesti 8 päivän kuluessa ilmoituksen julkaisemisesta tai tarkoitetusta julkaisuajankohdasta. 4 AMERIKAN RAUTA 2/2018 Toimitus. Copyright: Osittainenkin aineiston lainaaminen ilman Viipalemediat Oy:n kirjallista lupaa on kielletty. materiaalin tekijänoikeuksista Viipalemediat Oy:n hyväksi lähettäessään materiaalin lehdelle. Mikkonen, Veli Vartiala, Markku Pahkajärvi Tuotantopäällikkö Tomi Saloniemi Ulkoasu Sari Mantila, Tero Björklund, Thomas Backman Kustantaja Viipalemediat Oy Puh. Ilmoitukset: Mikäli hyväksyttyä ilmoitusta ei tuotannollisista tai muista toiminnallisista syistä (esim. 03 2251 948 (ma–pe 8.30–16.00) tilaajapalvelu@amerikanrauta.fi Päätoimittaja Tomi Eronen Toimittajat Kimmo Janhunen, Olli Lehtinen, Tuukka Erkkilä Avustajat Janne Kutja, Jussi Löppönen, Robert McCarter, Pasi Kekarainen, Kari B
motonet C M Y CM MY CY CMY K final_klassikot_2_101x297.pdf 1 08/02/2018 12.16
50 Lincoln Continental Coupe ’69 Tammelalainen Marko Heikkilä on rakennellut enimmäkseen korkeita off road -laitteita, mutta Lincolnin kohdalla hän teki linjaansa täyskäännöksen. 32 Chrysler Royal Business Coupe ’37 Kari Saurun 90-luvun alussa rakentamalla isolohkorodilla on pitkä Suomihistoria, jonka uusinta lukua kirjoittaa auton nykyomistaja, Eero Pirttinen. 2/2018 24 Pontiac Le Mans ’70 44 Chevrolet Chevy Van Beauville ’77 10 AMERIKAN RAUTA 2/2018 6. ESITTELYSSÄ 10 Buick Invicta 2D HT ’59 Kun Kari Kylmäniemen edellinen kustom, Stardust, ostettiin länsinaapuriin, rakensi mies sen seuraajaksi nopealla aikataululla vähintään yhtä komean Invictan. 68 Harley-Davidson XLH Sportster ’79 Lappeenrantalainen Ilkka Lehikoinen rakensi hippikopterin teemoja sekoitellen ja 70-luvun perinteitä kunnioittaen. 24 Pontiac LeMans ’70 Teemu Marjakangas hankki itselleen Teksasista mieleisen muskelipelin, joka tuli kuitenkin rakennettua uusiksi LS-tekniikkoineen ja pro touring -alustoineen. 62 Ford Mustang Sportsroof ’69 Kenneth Seger kamppailee arkenaan työmatkojen ja sähköpostivirtojen ristipaineessa, mutta vapaa-ajoilleen miehellä on täydellinen stressinpoistaja. 44 Chevrolet Chevy Van Beauville ’77 Whatever Boogie -nimen saanut, 70–80-luvun taitteen California Street Van -henkinen kokonaisuus syntyi yhdistämällä kolmen auton parhaat osat. 56 Chevrolet Camaro ’76 Muhkeilla kaarilevikkeillä, ja yhtä muhkealla isolohkotekniikalla varustettu Camaro on rakentunut nykyasuunsa kolmen rakentajan käsien kautta. 38 Ford Courier ’61 Martti Eloranta marssi loppukesällä 1960 Helsingin Stockmann Autoon ja tilasi itselleen juuri haluamansalaisen 2-ovifarmarin. Kannessa: Buick Invicta 2D HT ’59 Nro 42
96 Kutjan kuva Jannen suunnittelupöydällä muovautui neljännen sukupolven Lincoln Continental. 86 Pinnat lipakoiksi Jos olet laiska autonpesijä, niin tämä artikkeli on sinulle. 30 Tarinan takana: Pontiac LeMans ’70 Amerikan myyntikuvat antoivat ymmärtää auton olleen priimassa kunnossa. 78 Petrol Circus MP-Messujen kylkiäisenä järjestetty customnäyttely ei ollut kooltaan valtaisa, mutta onneksi tapahtuma tarjosi muutakin mielenkiintoista. VAKIOT 8 Rauta-annos Suomi on saanut ajoneuvosäilymien asiantuntijalautakunnan ja Helsinki uuden H-D-kaupan. Artikkelit 17 Tarinan takana: Buick Invicta ’59 Näin syntyi tämän hetken kovin kotimainen kustomsiivekäs. Ammattilaiset kertovat, kuinka pidät maalipinnan puhtaana ja perushyvänä. 18 Viripelit ja vehkeet Tällä kertaa Pelit ja vehkeet ei olekaan vakiopalsta, vaan viripalsta. Tällä kertaa haaviin tarttuu legendaarinen ’59 Cadillac. 80 Kustom Kulture Show 72 Grand National Roadster Show 32 Chrysler Royal Business Coupe ’37 Tapahtumat 72 Grand National Roadster Show GNRS nostatti rasvanäppien sykkeen huippulukemiin Kalifornian Pomonan aurinkoisessa lämmössä jo 69. 7 AMERIKAN RAUTA 2/2018. Näin ei kuitenkaan ollut. kerran. 80 Kustom Kulture Show Kuudetta kertaa Helsingin Kaapelitehtaalla järjestetty KKS sujui totuttuun tapaan kustomkulttuuriperinnettä vaalien. 84 California: Designing Freedom Katukulttuuri moottoripyöräjengeineen, skeittareineen ja surffareineen näytteli suurta roolia Helsingin Design Museon näyttelyssä. 92 Muumio muistelee Manon seikkailut länsinaapurissa jatkuvat. 91 Puuhanurkka Tomin ’65 C10-pikkis alkaa olla pian katsastuskunnossa
Tarkoituksena on muistella harras tajaporukalla wanhoja juttuja, jois ta tultaneen kokoamaan historiik kia kirjamuodossa. Asiantuntijalautakuntaan kuuluu 11 jä sentä, joilla on erikoisosaamista maantie liikenteen kulkuvälineiden rakentamisessa, restauroinnissa ja konservoinnissa, käytös sä ja huollossa sekä maantieliikenteen his torian tutkimuksessa, tallentamisessa ja dokumentoinnissa. 8 AMERIKAN RAUTA 2/2018 Uutispalsta Ajoneuvosäilymien asiantuntijalautakunta Museovirasto on asettanut asiantuntija lautakunnan, joka arvioi maassamme säily neiden maantieliikenteen kulkuvälineiden kulttuurihistoriallista merkitystä ja kulkuvä lineitä koskevia valtionavustushakemuksia. Neuvotteluita uudesta jälleenmyy jäkumppanuudesta käytiin useita kuukausia, ja sitova sopimus osapuolten välillä allekirjoitet tiin marraskuussa 2017. Kolmivuotiselle toimi kaudelle nimitettiin valtakunnallisen auto ja tieliikenteen museo Mobilian esitykses tä Esko Huttunen (SAHK), Juhani Intosalmi, Mauno Kumpulainen (Vetku), JuhaPekka Leva (FHRA), Juha Liukkonen (AKK), Jussi Muotiala (AHS, Vanhat Velot, Espoon Auto museo, Automuseoiden neuvottelukunta), Mikko Pentti (Mobilia), Martti Piltz (Suomen Maanrakennuskoneiden liitto), Simo Pyyk könen (SAHK), Leila Suutarinen (Vehonie men automuseo) ja Aarno Torikka (VMPK). Kokoontumisille on perustettu omat Facebooksi vut osoitteessa facebook.com/ groups/1768582223414444/ Toimittanut: Antti Kautonen Harley-Davidson Helsinki Harley-Davidsonilla on taas jälleenmyyntiliike pääkaupunkiseudulla, kun R.M. Harley-Davidson Helsingin viralliset avajaiset pidettiin perjantaina 26.1.2018, jolloin Harley Davidsonin Suomen ja Norjan verkostopäällikkö Mikko Summa ojensi R.M. tammikuuta päättyvässä kulkuvälineiden restaurointia koskevassa avustushaussa maantieliikenteen kulkuvälineisiin kohdis tuvia hakemuksia. Heinon johtoportaal le plakaatin virallisesta HDjälleenmyyntiyh teistyöstä. R.M. Heinolla on pitkä kokemus moottoripyö rien jälleenmyynnistä Suomessa, sillä he aloit tivat jo vuonna 1989 Tampereella ja laajensi vat Espooseen vuonna 2006. Edellisen kerran Har leyDavidsonilla oli jälleenmyyntiliike pääkau punkiseudulla yli kolme vuotta sitten. Heinon Espoossa sijaitsevasta toimipisteestä tuli legendaarisen brändin virallinen jälleenmyyjä. Repertuaa rista löytyvät myös huolto ja korjaamopalve lut, rahoituspalvelut ja tuotteet sekä mootto ripyörien kustomointipalvelu.. Old Boys kokoontuu taas Aikanaan kirjajulkaisuun toivotta vasti johtavan FHRA Old Boys ta rinakerhon kokoontumiset jatkuvat keväällä Malmin lentokentällä joka kuukauden ensimmäinen torstai. Harley-Davidson Helsinki Hiirisuontie 2, Espoo www.hdhelsinki.fi. HarleyDavidson Helsinki on täyden palvelun talo, jonka valikoi maan kuuluu merkkipyörien lisäksi ajo ja lisä varusteita, varaosia sekä HarleyDavidsonin Motorclothesmalliston vaatteita. Asiantuntijalautakunta ei päätä rahoituksesta, vaan antaa Museo virastolle asiantuntijaosaamista. Asiantuntijalautakunnan ensimmäi nen tehtävä on arvioida Museoviraston 31
Oman kiekkosi saat hankittua Viipale medioiden verkkokaupasta osoitteesta www.supermarket.fi hintaan 8,90 €. Hot Rod & Rock Show Tampere, Pirkkahalli 21.4. Tekniik kaa on viime vuosina elvytetty ja Mustang on ajokuntoinen, mutta juuri kaikkialta paistava patina tekee yksilöstä korvaamattoman ar vokkaan. American Car Show Helsinki, Messukeskus 30.3.–2.4. SFI-tarkastuspäivä Helsinki, Malmin lentokenttä 30.3.–1.4. Seuraa lisätietoja osoitteessa www.linnacruising.com. LinnaCruising muuttaa LinnaCruising 2018 järjestetään Ahvenis ton moottoriradan sijaan Kantolan Tapahtu mapuistossa, Hämeenlinnan keskustan välit tömässä läheisyydessä. Route Cruising, Vesivehmaa Asikkala, Gulf Vesivehmaa T apah tuma t Meksikosta löytynyt toinen kuvausauto kunnostettaneen edustavaksi, mutta ehdottoman aito patina tekee tästä toisesta Bullitt-Mustangista miltei täydellisen juuri sellaisena kuin se on. Bullitt-Mustang löytyi – taas Elokuvaklassikon kuvauksissa käytetty auto ilmaantui säilöstä vuosien jälkeen. Uudelle paikalle on suunniteltu entistä jämäkämpi, kaikkiaan kol mipäiväinen ohjelma yhteisajeluineen ja live musiikkeineen. 9 AMERIKAN RAUTA 2/2018 Amerikan Raudan parkkikiekko Nyt niitä saa! Nimittäin Amerikan Rau dan omalla sugar skull designilla va rustettuja parkkikiekkoja. Huomioithan, että ajoneuvoja valitaan hakemuksien saapumisjärjestyksessä.. Kuvauksista muistuttavia yksityis kohtia riittää, vaikka Mustang palveli vuosia perheen käyttöautona. Cafe Racing, Kerava Kerava, Neste K Alikeravantie 9.3. Osiltaan varsin epätäydellinen, suolaisen meriilman ruostut tama auto vaatisi täydellisen läpikäynnin, jota kyseiselle yksilölle kaavailtiinkin. Studion aikoinaan eteenpäin myymä, käyt tökuntoon tuolloin laitettu auto saapui ny kyisen perheen omistukseen jo 1970lu vulla, ja säilyneen kirjeenvaihdon mukaan McQueen halusi ostaa juuri tämän auton it selleen muistoksi. Tammikuussa se sai jälleen paistatella huomion keskipisteenä, sil lä Ford toi auton näytille uuden Bullitt Editi on Mustangin julkaisutilaisuuteen Detroitin autonäyttelyyn. Mukana on edelleen myös pe rinteeksi noussut burniskisa, mutta kaikkea uutta ohjelmaa järjestäjä ei suostu vielä täs sä vaiheessa paljastamaan. Jos siis olet alle 23vuotias ja omistat harrasteajoneu von, joka ei ole aiemmin esiintynyt näyttelyissä ja jonka muutoksia olet itse suunnitellut ja to teuttanut, niin lähetä hakemus 19.3.2018 men nessä. Automaa ilma kuitenkin kohahti tämän vuoden puo lella uudestaan, sillä toinen, huomattavasti paremmin säilynyt kuvausauto – valmiste numeroltaan vierekkäinen – putkahti vuosi kymmenien hiljaiselon jälkeen näytille kysei sen elokuvan täyttäessä 50 vuotta. 9.3. Kirjoitimme viime vuonna Meksikosta löyty neestä ’68 Mustangista, joka osoittautui Ste ve McQueenin tähdittämässä Bullitteloku vassa esiintyneeksi autoksi. Kauppoja ei kuitenkaan tehty, vaan McQueen jäi nuolemaan näppe jään. Hae Nuori rakentaja -stipendiä FHRA jakaa American Car Show 2018 yhteydes sä rahalliset rakentelustipendit alle 23vuotiail le harrasteajoneuvojen rakentelijoille. Näyttelyyn valituista ehdokkaista parhaat palkitaan stipendein ja tuotepalkinnoin. Kuvatessa näyttävästi solmuun mennyt repsikan kylki pakkeloitiin aikoinaan suorak si, mutta ruostetta ja käytön jälkiä muuten restauroimattomassa autossa on. Tämän taan noiselta tarraarkiltammekin löytyneen koristellun pääkallon juurethan ovat latina laisen Amerikan Dia de los Muertos pe rinteessä, josta se on löytänyt tiensä modernin kustomkulttuurin kuvastoon. Bilsport Performance & Custom Motor Show Elmia, Ruotsi 14.–15.4
VOITTA MATON 10 AMERIKAN RAUTA 2/2018
Sen seuraajaksi Kari rakensi ripeällä aikataululla laatikkoihin purettuna hankkimastaan projektista Stardustiakin komeamman Invictan, jonka mallinimi taisi olla enne – sehän tarkoittaa voittamatonta. Teksti: Tomi Eronen • Kuvat: Tuukka Erkkilä VOITTA MATON 11 AMERIKAN RAUTA 2/2018. BUICK INVICTA 2D HT ’59. BUICK INVICTA 2D HT ’59. Kari Kylmäniemen edellinen rakennelma, ’58 Fairlane 500 ”Stardust” tuli hyvin tunnetuksi pari vuotta takaperin kansainvälisestikin, ja muutti sittemmin lahden toiselle puolen, Ruotsiin. Kari Kylmäniemen edellinen rakennelma, ’58 Fairlane 500 ”Stardust” tuli hyvin tunnetuksi pari vuotta takaperin kansainvälisestikin, ja muutti sittemmin lahden toiselle puolen, Ruotsiin. Sen seuraajaksi Kari rakensi ripeällä aikataululla laatikkoihin purettuna hankkimastaan projektista Stardustiakin komeamman Invictan, jonka mallinimi taisi olla enne – sehän tarkoittaa voittamatonta
Kuttilasta tulivat myös uudet sivulasit, vanhat kun olivat kuplineet ja kirkkaat, Invictassahan on ollut jo alkuaan sävylasit. 12 AMERIKAN RAUTA 2/2018 Buick Invicta 2D HT ’59. Invictaa oli rakenneltu jo paljon, eikä se Kalifornia-autona ollut muutenkaan mitenkään huono projekti – Fairlane-aihioon verrattuna todellinen helmi. Kaikki mukana tulleet ikkunantiivisteet olivat myös uusia”, Kari selittää. Kyllähän se periaatteessa oli, joten enää piti neuvotella hinta molempia miellyttäväksi.” Se sujuikin verrattain helposti, ja Invicta muutti Salon seudulta uuteen talliin Viialaan. Kaiken kaikkiaan auto oli toistakymmentä vuotta Karin vanha kaveri TiNi teki myös straippikuviot, joilla ei tällä kertaa kuorrutettu koko autoa, vaan linja on tyylikkään vähäeleinen. Vesalaisella oli ollut samaan aikaan tämän kanssa myös ’59 Buick-farmari ja sekä myös yksi saman vuosimallin neliovinen tolppa, ja farmari oli purettu tämän Invictan viereen, joten haettaessa oli jonkin verran työtä erotella autojen osat toisistaan. ”Se oli tammikuun 30. Siellä oli teetetty myös ovipahvit, jotka tein itse uusiksi, kun en jotenkin tykännyt niistä”, Kari kertoo. Sitäkin yllättävämpää oli se, että pian sen valmistuttua Kari hankki uuden rakentelukohteen, josta ei sinistä ovaalia löydy, ja jopa päätyi myymään komean Fairlanensa pois uuden projektin alkaessa osoittaa valmistumisen merkkejä. Olin itse asiassa aina diggaillut tästä korimallista, ja katsellut jo joitakin vuosia aiemmin yhtä ’59:iä, jonka Hokkasen Keijo ehti kuitenkin ostaa ensin. Karvinen olikin maalauttanut auton uudelleen Suomessa Cadillacin värikartasta poimimallaan metallinhohtopinkillä, jollainen se oli minulle tullessaan.” Syystä tai toisesta auto oli jäänyt tuolloin Karviselta kesken, ja kulkeutui 2007 tuusulalaiselle M M Cars & Partsille, jolta se päätyi kolmisen vuotta myöhemmin Vesalaisen Mikalle Pertteliin. ”Auto oli maalattu joskus Kaliforniassa huonosti taivaansiniseksi, vaikka se alun perin oli ollut joku vaaleanpunainen. Mitään listoja ei ollut irrotettu, vaan siihen oli tehty sellainen nopea viidenkympin maalaus, mitä siellä aikoinaan sai helposti teetettyä. Vesalaisellakaan auto ei juurikaan edennyt, mitä nyt joitakin osia kertyi lisää. Muuten siitä ei oikeastaan puuttunut mitään muuta kuin siipien yhdet listat, tai nekin oli lainattu jostain toisesta autosta ja ne olivat huonossa kunnossa. Sikäli ei ollutkaan mitenkään yllättävää, että mies puolenkymmentä vuotta takaperin päätyi hankkimaan rakentelukohteekseen ’58 Fairlanen, josta syntyi melkoisen hitsausoperaation jälkeen ”Stardust”, ulkomaita myöten palkittu bellflowerhenkinen mild kustom. Edellinen omistaja oli Bert Groft Kalifornian Norfalkista. Kun syksyllä 2015 ei ollut oikein muutakaan rakenneltavaa ja Fairlanekin oli jo valmis, rupesin katselemaan taas näitä”, Kari selittää. ”Ainakin uusi lattiamatto oli tullut silloin, muttei sitä ollut asennettu paikalleen. ”Tuulilasikin oli lainattu johonkin toiseen Buickiin, joten jouduin hankkimaan uuden. Penkit Karvinen oli verhoiluttanut jo Amerikassa ennen auton tuontia Suomeen. 2016, kun kävin ostamassa tämän Buickin. Sivulasien uusimisen yhteydessä kromattiin Loimaalla myös niiden kehykset, tein niihin itse pohjatyöt kromaamon neuvoilla. K ari Kylmäniemi on totuttu tuntemaan Ford-miehenä, mikä ei ole ihme, sillä mies on rakentanut jo 90-luvun alkupuolelta saakka omistamansa ja matkan varrella avomalliseksi muuttuneen ’64 Custom 500:n ohella lukuisia muitakin komeita ’63–64 full size Fordeja, ja toiminut myös Ford Freak -kerhon puheenjohtajana. Turkoosinsininen candy sopii hienosti yhteen puhtaanvalkoisen pohjan kanssa. Vääriä värejä. ”Eihän tämäkään ollut siinä vaiheessa myynnissä missään, mutta muistin Vesalaisen Mikalla olleen tällaisen projektin ja laitoin viestiä, että olisiko auto myytävänä. ”Tämähän oli tullut Mika Karviselle Joensuun kulmille Jenkeistä jo 2004
Jarrut kävin myös läpi kokonaan.” ”Tämähän oli siitä mukava aihio, ettei joutunut hitsailemaan mitään muuta kuin apukuskin puolen a-pilarin alapäähän semmoisen sentin kokoisen paikan. laatikoissa olleeksi varsin täydellinen. Toisella puolella skirtti ei mahtunut paikalleen ollenkaan, toisella taas jäi 20 milliä väljää. Pyöränaukot oli joskus tehty niin huonosti, että nekin piti tehdä uusiksi. ”Löysin nuo luullakseni uustuotantoa olevat fender skirtit eBaystä. Maalariguru Larry Watsonille tunnusomaiseen tyyliin tehty maalaus korostaa ’59:n korin lennokkaita perusmuotoja oivallisesti. ”Periaatteessahan auto oli ostettaessa ajokunnossa, se lähti käyntiin ja sitä pystyi siirtämään ajamalla”, Kari toteaa. Lisää ongelmia paljastui varsinaisten kustomointihommien alettua. Autoa oli kyllä joskus aiemmin jo hitsailtu, mutta hyvin vähän. Nuo skirtien koristelistat löysin jostain kuolinpesän varastosta, ne ovat varmaan jostain Pontiacista lähtöisin.” Yllätyksenä tulleita ongelmia kuunnellessa tulee väkisinkin mieleen, kuinka paljon olisi ottanut pattiin, jos tarkoitus olisi ollut rakentaa auto silloiseen metallinhohtosävyyn, joka oli sinällään tuore. Takalasia paikalleen sovitellessa huomasin, että ikkunan aukon alakulmiakin oli hitsattu joskus, eikä niiden muoto ollut kohdallaan. Vanteiksi Kari harkitsi alkuun ”Stardust” Fairlanessakin käytettyjä Supremejä, mutta päätyi sitten klassisemman näköisiin Chrome Smoothieihin bullet-keskikupein. Melkein kaikki listankiinnikkeet jouduin kyllä tekemään uusiksi.” Purettu, mutta ajokuntoinen. Tai no, nyt kun tuli hitsauksista puhe, niin kyllähän niitäkin jonkun verran joutui tekemään”, Kari myöntää muisteltuaan asiaa hetken tarkemmin. ”Tippalistoihin oli tullut auton seistessä listattomana kuplia, joiden alta paljastui huonosti tehtyjä vanhoja ruostekorjauksia, joten hitsailin ja tinailin ne uudestaan. Kaasariin laitoin korjaussatsin, jakaja sun muut ovat ihan alkuperäistä. Moottorin maalasin Buickin omalla vihreällä, vaikka yleensä kustomeissa on rivoitettua venttiilikoppaa, Cadillacin putsaria sun muuta kiiltävää.” Suunnitelmissa Karilla oli hankkia moottoriin myös kaikki alkuperäisen kaltaiset tarrat, mutta niitä ei ole ainakaan toistaiseksi paikalleen päätynyt. ”Purin keulan pellit ja käytin kaikki irto-osat Valmion Timolla hiekkapuhalluksessa, minkä jälkeen ne maalattiin kauttaaltaan mustiksi. Kyllä se oli ilmeisesti joskus käynyt auki, koska se oli sisältä yllättävän puhdas. Takavalonkehykset ovat lähtöisin ’60 Dodgesta, peräti 400 bulletista koostuva maski sen sijaan on Karin omaa valmistetta. Jouduinkin aukomaan vanhoja hitsauksia ja muuttamaan niiden kulmia”, hän selittää. Vaikkei moottoria tarvinnut remontoida, siistittiin konehuone kauttaaltaan. Takalasia paikalleen sovitellessa huomasin, että ikkunan aukon alakulmiakin oli hitsattu joskus, eikä niiden muoto ollut kohdallaan. 13 AMERIKAN RAUTA 2/2018. Lisää hitsailtavaa. ”Yläkerran avasin tuosta 401-naulapäästä ihan mielenkiinnosta. Niiden laatu oli hyvä, mutta pyöränaukot näyttivät olevan ihan jees, kunnes aloin sovitella skirtejä paikalleen
Kojelaudan straippikuviot ovat hauska yksityiskohta. Se ei vaan sopinut mun silmään”, Kari toteaa ja jatkaa tarinaa korin muutoksista: ”Bensatankin täyttöaukkohan on alun perin keskellä takapuskurin yläpuolella, joten hitsasin sen umpeen ja muutin kilven syvennyksen puskurin alle. En kuitenkaan raaskinut pilkkoa sitä uudelleenkromattua puskuria, vaan keksin ehdottaa vaihtokauppaa ’59 avoa rakentelevan Tero Pietikäisen kanssa. Lopuksi puskuri toimitettiin taas Loimaalle kromattavaksi.” Puskurinvaihtokeskusteluissa kävikin ilmi kenties koko tarinan uskomattomin seikka. Mikään mestaritikkaaja mies ei sentään ole, mutta onnistui löytämään tarkoitukseen sopivaa salmiakkikuvioiseksi kuumasaumattua keinonahkaa valmiina. Takaluukusta ja konepellistä raksittiin kaikki merkit pois. Istuinten verhoilu on teetetty jo Kaliforniassa ennen auton tuontia Suomeen. ”Itse asiassa tämä samainen Pietikäinen oli meinannut ostaa koko tämän auton varaosiksi ruosteiseen avoonsa, jotta olisi ottanut siitä pohjapellin ja muita tarpeellisia osia”, Kari kertoo. Bensaa tankataan nykyään luukun sisäpuolelta. Ajovaloihin asensin tri-barit ja etupuskurin parkkivalojen linssit Ovipahvit ja kick panelit Kari verhoili itse uudelleen. Sen jälkeen leikkasin kilvensyvennyskohdan pois, ja ajattelin laittaa paikan saumakohtiin ’59 Thunderbirdin puskurinkävyt. 14 AMERIKAN RAUTA 2/2018 Buick Invicta 2D HT ’59. ”Onneksi se väri oli sellainen mikä oli, joten olin heti päättänyt vaihtaa sen joka tapauksessa. ”Takahiekkapellin hitsasin myös kiinteästi koriin. Se ei näyttänyt kuitenkaan hyvältä, joten hankin Amerikan ihmemaasta toisen puskurin, josta otin keskiosan. Ratti maalatttiin samanlaisella karkealla flakella ja turkoosilla candyllä kuin kattokin. Näin tehtiinkin, ja sain tilalle huonomman puskurin, jonka käytin Loimaalla krominpoistossa. Sisäkattoon Kari veti klassisen valkoisen Angel Hairin. Siitä poistettiin peruutusvalot, joiden tilalle tulivat pakoputkien läpiviennit. Takavalonkehykset ovat ’60 Dodgesta, ja niihin sovitettiin kromibulletein koristellut alkuperäiset takavalot
Mähän kromautin kojetaulun alapellit hanskalokeron kantta myöten koko leveydeltä. Ratti on alkuperäinen, mutta se oli aika pahasti halkeillut, joten mä vähän sitä entisöin ja sitten siihen vedettiin flake päälle.” Ilmajousitus on toteutettu mielenkiintoisesti 300 barin sukelluspulloilla. ”Puskurit oli kromattu uudelleen, ne oli myös teettänyt Karvinen aikoinaan. Buickin kattoa jää mielellään ihailemaan pidemmäksikin toviksi. Tein sitten maskin paikalle parin millin pellistä semmoisen sentin korkuiset rivat, joihin porailin reiät bulleteille.” Sukelluspulloja ja vesilinnun sinistä. olivat ihan paloina, eikä niitä saanut mistään uutena, joten tein tilalle rosteripellit, joihin puhkaisin veen muotoiset reiät.” Alkuperäinen maski ei ollut kovin hyvässä kunnossa, eikä sen kunnostaminen tuntunut millään tavalla järkeävältä, kun siinä oli niin paljon niitä erillisiä neliskulmaisia paloja. ”Keksin tehdä sen sitten bulleteista ja aloin laskea, kuinka paljon niitä menisi. Laitoinkin eBaystä löytämälleni amerikkalaiselle truckereiden tingel-tangelmyymälälle viestillä tarjouspyynnön, ja he lupasivat toimittaa bulletit 50 sentillä kipale. Lähtökohtaisesti kompressoria ei siis käytetä lainkaan, vaikka sellainenkin autosta löytyy varmuuden vuoksi. Mietin, että tilaisin niitä suoraan jostain Kiinasta, mutta sieltä olisi pitänyt ottaa kerralla pari tuhatta, kun tarve oli kaikkiaan 400:lle. Tein TiNille karkean kuvan, millaiset paneelit kattoon pitäisi tulla, ja loput suunniteltiin sitten tekemisen ohessa. ”Uuden maton oli hankkinut Vesalainen jo ennen kuin mää tämän ostin. Siihenkin on kulunut yllättävän monta metriä rajausteippiä. Polttoaineen tankkaus hoituu nykyisin tavaratilan pohjalta, ulkopuolinen luukku on parturoitu pois. 15 AMERIKAN RAUTA 2/2018. Hattuhyllylle tein itse salmiakin malliset kaiutinritilät”, Kari valottaa
”Se toimii neljän yhteistilavuudeltaan 16 litran 300 barin sukelluspullon voimalla. Moottori: 401 cid Nailhead V8, nelikurkkuinen kaasutin, teho 325 hv. Konehuoneen suhteen Kari päätyi kustomille epätavalliseen ratkaisuun, ja kunnosti sen täysin alkuperäiseen asuun. ”Pisin ajo tähän mennessä on tainnut olla katsastuskonttorille, kun auto valmistui juuri ja juuri sinne syksyn Jenkkiautonäyttelyyn.” Invictan ensimmäinen näyttelykausi on siis vasta alkamassa, mutta jotenkin on sellainen tunne, että mallinimi saattaa olla enne. Lisäksi siinä on tietysti yksi 12 barin varoventtiili, pulloissahan on itsessään paineenrajoitin, joka laskee paineen 10 bariin, että sukeltaja voi hengittää sellaisesta happea. Renkaat: Coker G78-15 leveillä valkosivuilla. Tein TiNille karkean kuvan, millaiset paneelit kattoon pitäisi tulla, ja loput suunniteltiin sitten tekemisen ohessa. Kuviot teki sitten TiNi, minkä jälkeen niidenkin päälle vedettin lakka.” Turkoosin sävy tunnetaan nimella teal, joka muuten tarkoittaa suomeksi tavilintua. Kattoon tuli pohjalle hopeanvärinen flake ja päälle turkoosia candyä, jolla maalattiin myös alaosan kuviot. ”Syksyllä sain siihen kilvet, että kai sillä pitäis vähän ajellakin”, mies naurahtaa. Alusta: Ilmajousitus, AirMaxxin 2-makkaraiset palkeet joka nurkassa, 3/8" magneettiventtiilit (2 per kulma), 10 mm linjat, sukelluspullot ilman lähteenä, yksi kompressori. Pisin ajo tähän mennessä on tainnut olla katsastuskonttorille. Vanteiksi mietin Supremeja taas, mutta sitten tulin siihen tulokseen, että nuo klassisemman näköiset käyvät tähän paremmin.” Ulkokuoren suhteen Karille oli selvää, että katto maalattaisiin candyllä ja flakella, Alaosan väri oli vielä auki, mutta selvää oli se, että siitä piti tulla vaalea. 16 AMERIKAN RAUTA 2/2018 Buick Invicta 2D HT ’59. On siellä varmuuden vuoksi myös yksi kompura, jos pullot pääsevätkin tyhjiksi.” Kaikki bracketit Kari teki itse, eikä ilmapalkeiden asennuksessa sinällään mitään ihmeellisen vaikeaa Buickin kohdalla ollutkaan, koska autossa oli alun perin kierrejouset joka nurkassa. ”Tuollainen turkoosi oli aina minua puhutellut. Pohjatyöt koko autoon tein itse, valkoisen värin ruiskutti Tampereella Oinosen Automaalaamossa Mikko Finsk. ”Kallistuksenvakaajaa piti vain siirtää vähän eteenpäin, kun piti tehdä se iskarimuutos, eli siirtää iskarit jousen keskeltä sivuun. 325-heppainen 401 Nailhead kyllä liikuttelee sinällään kustomia ihan riittävästi vakiokuntoisenakin. Faktat Buick Invicta 2D HT ’59 • Omistaja: Kari Kylmäniemi • Paikka: Viiala. Buickin ollessa työn alla tallissa Karin ’58 Fairlane joutui harmillisen pitkiksi aikaa seisomaan ulkosalle, joten hän päätyi luopumaan siitä tallitilan puutteessa, ja auto muutti Ruotsiin viime vapun aikaan. Sisusta: Verhoiltu uudelleen Kaliforniassa, flake-maalattu ratti, kojelaudan alaosat kromattu, Karin itse tekemät ovipahvit, katossa Angel Hairia, takakontti verhoiltu uudelleen salmiakkikuvioisella keinonahalla. Voimansiirto: Dynaflow, alkuperäinen perä. Jarrut: vakiot. Karin aiemman ”Stardust” Fairlanen tapaan myös Buickiin rakennettiin ilmajousitus, mutta vähän epätavallisella tavalla toimivana. Kiitos: Nina, TiNi, Ville Karaila, Timo Valmio, Mikko Finsk, Aki Nieminen, Risto Vuorela, Loimaan Kromaus. Vanteet: Wheel Vintiques Smoothie Chrome 7x15", bulletit keskellä. Valkoinen lyötiin lukkoon vasta katon maalauksen jälkeen. Olen tehnyt lisäksi pienestä sammuttimesta jakotukin, jossa on kahvalliset palloventtiilit, joilla pystyy säätämään järjestelmän nopeutta. Kori: Maalattu valkoisella ja Candy Teal -sävyllä sekä karkealla flakella, TiNin straipit, custom-bulletmaski, fenderskirtit, konepellin ja takaluukun merkit poistettu, bensantäyttöluukku poistettu, ’60 Dodgen takavalokehykset, takapuskurin keskiupotus poistettu, pakoputket tuotu läpi hiekkapellin peruutusvalojen aukoista. Parasta aikaa Karilla on työn alla jo uusi projekti, ’32 Ford Roadster, joka valmistunee kesään mennessä, joten Buick talvehtii toisessa tallissa. Sitä Karilla ei ole kuitenkaan tarkoituksena myydä ihan heti
Pohjatyöt Kari teki kokonaan itse. Alustan painepesua varten auto nostettiin korkeille pukeille. 8. Teksti: Tomi Eronen • Kuvat: Kari Kylmäniemi 1. 5. 3. Katto maalattiin ensin karkealla hopeanvärisellä flakella. Jo uudelleen maalattu aihio oli monella tapaa poikkeuksellisen valmis, vaikka Kari joutuikin hitsailemaan muun muassa takakaaria ja tippalistoja. Ei pinkille Etenkin näin jälkikäteen kuvista katsellen Buick näytti jo ostettaessa ihan hyvältä, ja olisi kelvannut monelle sellaisenaan. Moottori sai uuden alkuperäisen kaltaisen turkoosiin taittuvan vihreän sävyn. Karilla oli kuitenkin aiheesta ihan omat visionsa, joihin pintaan vedetty hempeänpinkki ei sopinut. 10. Alaosa valmiina maalaukseen. 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 17 AMERIKAN RAUTA 2/2018 Buick Invicta ’59. Valkoinen pääväri ruiskutettiin Tampereella Oinosen Automaalaamossa. Muokatun takapuskurin ensimmäinen versio. Buickia noutamassa Vesalaiselta. 7. Kari päätyikin puhalluttamaan ja maalaamaan etupään mustat osat uudelleen. Vaikka ”Stardust” Fairlane oli juuri valmistunut, oli välillä aika monta rautaa tulessa. Nailheadista ja Dyna flowautomaatista koostuva tekniikka oli mekaanisesti hyvässä kunnossa, mutta konehuonetta ei voinut sanoa siistiksi. Tässä ne alkavat olla jo hyvällä mallilla. 6. Kuorman kiinnitystä valvoo Karin veljenpoika Aatu. 4. Lopulta oli TiNin vuoro vetää kattoon candykuviot, joihin hyödynnettiin myös pitsiliinaa. 9. 2. Lopulta Kari päätyi kuitenkin hylkäämään keskikävyt ja tekemään puskurista mahdollisimman kliinin
Muuttuvalla Ti-VCT-ajoituksella varustettu alumiinilohkoinen ja alumiinikantinen crate-moottori toimitetaan täydellisenä pakettina sisältäen manuaalivaihteiston johtosarjan sekä vauhtipyörän. www.usparts.fi 18 AMERIKAN RAUTA 2/2018. Hinta 13 790 €. Koonnut: Kimmo Janhunen ja Tomi Eronen · Malli: Sini Kytö Potkua pellin alle Nyt on se aika vuodesta, kun sen parhaimman ajokauden alkuun ei ole enää kauaa. Päätimme sen kunniaksi koota erikoiskatsaukseen kiinnostavimmat kotimaisten osatoimittajien varastoista löytyneet viriuutuudet. Modernia voimaa Fordiin Ford Performancen Coyotena tunnettu 32-venttiilinen ja tuplanokkainen 5,0-litrainen M-6007-M50B moottori tuottaa vakiokunnossa 444 nykyhevosvoimaa yhdistettynä nykyaikaiseen polttoainetalouteen
Tällä hetkellä Speedmastereita on saatavilla Chevyn pikkuja isolohkoihin sekä LS-moottoreihin, Fordin Windsorja Cleveland-pikkulohkoihin ja 429-460 FE-isolohkoihin sekä Moparin pikkuja isolohkoihin. Näin asiakkaan moottoria suunniteltaessa yhdistyy paikallinen asiakasosaaminen sekä amerikkalainen tekninen osaaminen, joka juontaa juurensa aina 50-luvulle saakka. www.tradeparts.info Räätälöity kokoonpano katalogi tuotteiden hinnalla Tuumacid Oy:ltä tilatut stroukkisarjat ja virinokka-akselit räätälöidään yhteistyössä niiden valmistajien, kalifornialaisten pitkän linjan toimijoiden Scat Enterprisesin ja Schneider Racing Camsin kanssa. Suodattimia löytyy niin kaasutinversioina kuin kartiomallisinakin. Hinnat alk. Kannet ovat saatavissa joko tyhjinä tai valmiiksi koottuina. Scatin stroukkisarjoissa lopullinen hinta määräytyy usein mäntävalinnan mukaan, kun taas nokka-akseleissa hinta on sama kuin luettelomalleissa. Saatavilla on myös pakoputken kollektorien laippoja sekä kolmiettä nelipulttisina. www.roadmachine.fi Jämäkät pakosarjojen laipat Halpojen tai omavalmisteisten pakosarjojen ongelmana ovat usein vääntyilevät ja näin ollen vuotavat kiinnityslaipat. Moparin koneisiin, Chevyn pikkulohkoon ja Fordin Windsoriin on saatavilla myös rautakansia pienemmillä palotiloilla. www.jannesgarage.com 19 AMERIKAN RAUTA 2/2018. 76,00 €. Pakosarjalaipat alk. Jälkimmäisessä tapauksessa kokoonpano tehdään Suomessa. Schneider hioo nokat tilauksesta asiakkaan toivomusten mukaan omiin nokkaprofiilimalleihinsa perustuen. 279,00 €. Hinnat alk. Janne’s Garage valmistaa jämäköitä, paksuudeltaan 8–10-millisiä laippoja useisiin eri moottoreihin lättäpäästä LS:ään. 55,00 €/pari, kollektorilaipat alk. Asennus on tehty helpoksi, sillä kussakin johdossa on merkintä, mihin se kuuluu. www.tuumacid.fi Moottorin johtosarjat Speedmasterin valikoimasta löytyvät myös moottorin johtosarjat joko 22 tai 20 sulakkeen rasialla. Hinnat alk. 12 €/pari. www.tradeparts.info Paremmin virtaava ilmansuodatin Amsoil Ea -ilmansuodattimissa käytetään edistyksellistä nanokuitua, jota ei tarvitse öljytä, ja jonka virtausvastus on pienempi kuin perinteisillä öljyttävillä puuvillasuodattimilla. Speed masterin alukannet Vuonna 1979 perustettu Speedmaster tarjoaa laajan valikoiman alumiinisia sylinterikansia niin katukuin kilpakäyttöönkin. 239,00 €/kpl
Ruiskukoneisiin Aeroflow’n valikoimassa on ruiskumoottoreihin bensan ja viinan kestäviä polttoainepumppuja, reguja sekä alumiinisia anodisoituja kerääjäsäiliöitä ja polttoainetankkeja, jotka eivät päästä höyryjä läpi. Asennusrasva tarttuu metallipintoihin kuin tauti ja huolehtii, että venttiilikoneiston liukupinnoilla on kunnon voitelukalvo ensimmäisten kriittisten minuuttien ajan. Mustahattuisissa jakajissa on vankat CNC-koneistetut billet-rungot, ja ne tuottavat luotettavan kipinän kautta koko kierrosalueen. 50,00 €/pari. www.tradeparts.info Liittimet, letkut ja joustot Aeroflow’n kestävät ja laadukkaat AN-liittimet ja punosletkut ovat monille tuttuja, mutta niiden lisäksi valikoimista löytyy myös esimerkiksi rosterisia V-pantoja ja pakojoustoja, joissa on hyvin virtaava sileä sisäputki. Jakajia on tällä hetkellä saatavissa Chevroletin ja Fordin moottoreihin. 190,00 €. Hinnat alk. www.roadmachine.fi LS ja Modular moottoriswappeihin Moderneissa pro-touring -toteutuksissa päädytään usein uudempiin ruiskukoneisiin, joiden sovittamisessa vanhemman auton rungolle on omat haasteensa. Break-In Oil 13,00 €/ quart, asennusrasva 11,49 €/tuubi. Break-In-öljy ei sisällä kitkaa pienentäviä lisäaineita, jotta männänrenkaat asettuvat nopeasti. www.roadmachine.fi 20 AMERIKAN RAUTA 2/2018 Tuoteuutuudet. 29,76 €. Sen sijaan se sisältää sinkkifosfaattia yli 2 000 ppm, jotta nokka ei mene sileäksi heti kättelyssä. www.roadmachine.fi Readytorun vaihtoehto HRP on tuonut markkinoille alipainesäätöiset ready-to-run-virranjakajat. Hinnat alk. Janne’s Garage on helpottanut asiaa LSja Coyote-moottoreiden osalta kehittämällä molempiin lohkon kylkeen pultattavat kiinnityslevyt. EFI-pumput alk. 84,32 €, EFI-regu 1200 HP 186,00 €, tankit alk. 324,26 €, Dual Pump Surge Tank Kit (sisältää kaikki vermeet, joilla saa 2 kpl Bosch 044 tai vastaavaa pumppua suoraan kiinni säiliöön, niille kannakkeen ja billet-takaiskuventtiilit sekä Ykappaleen 383,84 €. V-pannat ohjainhuulella alk. Tankeissa on pika-avattava korkki, pohjassa sumppu ja sisällä välilaipiot. 50,72 €, pakojoustot alk. www.jannesgarage.com Sisäänajoon Virimoottorin sisäänajossa toimivat erinomaisesti Amsoilin Break-In-öljy sekä Assembly Lube -nokkarasva
Jos mielessä olisi nykyaikaisempaan moottoritekniikkaan siirtyminen, mutta moottorinohjauksen kytkentä ja johdotuksen rakentaminen epäilyttää, tarjoaa Fitech Ultimate LS Kit 70014 -ruiskusarja kätevän ratkaisun, jolla myös tehoa saadaan lisää. www.usparts.fi 21 AMERIKAN RAUTA 2/2018. Perinteistä virittämistä edustavat taustalla laatikoissa näkyvät alumiiniset Edelbrock E-Street-sylinterikannet. www.jarimaki.fi LS pellin alle. ’55–86-vuosimallien Chevyn pikkulohkoon sopivilla kansilla on hintaa 1 066,90 euroa parilta. Saatavilla 500 ja 750 hevosvoiman versioina, joista järeämmän ovh on 2 298 €. Paketti sisältää sekä moottorinohjausyksikön, alumiinisen LS3-tyyppisen imusarjan, billet-alumiinisen läppärungon, bensakiskon, polttoainesuuttimet, plug and play -johtosarjan sekä vaihteiston ohjainyksikön. Laitteet tilataan merkki-, mallija tyyppikohtaisesti. Puhtia ohjelmoinnilla Jari Mäki toimittaa erikoistilauksesta Bully Dogin ja Banks Power Productsin viritysohjelmia, joilla saadaan dieselmoottorisiin pick-upeihin tehonlisäystä tapauskohtaisesti 50–120 hevosvoimaa
17,00 €/quart. RAMilta saa myös tarkoituksenmukaiset vauhtipyörät ja hydraulisylinterit. www.hakalaperformance.fi 22 AMERIKAN RAUTA 2/2018 Tuoteuutuudet. Tämä kuluttaa rajusti kitkapintoja. RAMin tuotteiden laadukkuus perustuu huippumateriaalien käyttöön esimerkiksi kytkinlevyjen pinnoissa sekä yksityiskohtien hiomiseen viimeiseen saakka. Edelbrock 1551-ahdinsarja sisältää myös hihnapyörän, imusarjan ja tiivisteet, ja sen kerrotaan tuottavan 80 bolt on -hevosvoimaa, ja hihnapyörää pienempään vaihtamalla ahtopainetta kasvattaen vieläkin enemmän. Hinta 14,69 €. Asennusta varten tarvitsee irrottaa vain venttiilikoneisto. Kitissä on viisi erilaista käyttötarkoituksen ja tehon mukaan valittavaa tasoa, joilla vaihtojen eri osa-alueet saadaan optimoitua. www.roadmachine.fi Lisää oktaaneja Kun puristussuhde on korkea, voi joskus olla tarpeen käyttää oktaaniboosteria. www.usparts.fi Shift kit AODE ja 4R70W vaihteistoihin 1992–2000 Fordien AODEja 4R70W-vaihteistoissa on ongelmana aivan erityisen pitkä overlap vaihdoissa, eli kaksi vaihdetta on pitkään päällä samanaikaisesti, jotta vaihdot olisivat mahdollisimman pehmeitä. Potkua Enforcerilla Edelbrockin E-Force-sarjan Roots-tyyppisiä ahtimia perinteiseen Chevyn pikkulohkoon on useamman vuoden tauon jälkeen jälleen saatavilla, ja vieläpä varsin edulliseen hintaan. Baumann Electronics on kehittänyt kyseisiin vaihteistoihin Pro™ AOD-E/4R70W Valve Body Recalibration Kitin, jolla vaihdot saadaan jämäköiksi ilman turhia luistatuksia, ja laatikko kestämään paremmin. Dominatorin vaihtoväli on katukäytössä 3 000 km ja ZRodin 8 000 km. www.hakalaperformance.fi Korkeasinkkiset moottoriöljyt Kun käytetään jyrkkää nokkaa ja kovia jousipaineita, on syytä käyttää korkeasinkkistä öljyä, vaikka kyseessä olisi rullanokka. Yhdellä purkilla käsittelee 57 litraa bensaa. Kumpikin sopii erinomaisesti myös E85:lle. Sekä Amsoil Z-ROD että DOMINATOR Racing Oil ovat hyviä valintoja, ja niiden sinkkipitoisuus asettuu välille 1 500–2 000 ppm. Hinnat alk. Amsoilin Octane Boost korottaa oktaanilukua neljä pykälää. www.roadmachine.fi RAMkytkimet Hakala Performance on lisännyt tarjontaansa omakohtaisesti hyväksi toteamansa RAM Clutches -kytkimet. Hintaa paketilla on 2 662,90 €. Näin on saavutettu mahdollisimman kevyt poljintuntuma, sopiva pito vaadituille tehoja käyttötarkoituksille sekä pitkä kestoikä. Tarvittaessa niitä voi säätää myöhemminkin vaikka tehonlisäyksen tai tuntuman mukaan
1-osaista vannetta on saatavana 17" ja 20" halkaisijoissa ja joko kokonaan kiiltävänä tai hopeanharmaalla keskiosalla. Ruokaa viina moottorille Moni kakku päältä kaunis, sanotaan, mutta Holleyn katu/kisakäyttöön suunniteltu 750 CFM Quick Fuel -kaasutin ei ole pelkästään korean näköinen. Ohjehinnat alkavat 219 eurosta kappaleelta – miksi maksaisit käytetyistä liikaa. E85-etanolille suunniteltuja ja billet-alumiinisella läppärungolla varustettuja Q-sarjan kaasuttimia on saatavana 650-1050 kuutiojalan versioina, kuvan Q-750-E85 -kaasutin keventää tilin saldoa 923,90 euron verran. Klassista ilmettä modernilla twistillä himoitsevalle on American Racing tuonut markkinoille perinteisen Rally-vanteen näköisen, mutta alumiinisen VN506vanteen. www.usparts.fi 23 AMERIKAN RAUTA 2/2018
Terveiset her ra Murphyltä 24 AMERIKAN RAUTA 2/2018
Teksti: Tomi Eronen • Kuvat: Tuukka Erkkilä Terveiset her ra Murphyltä 25 AMERIKAN RAUTA 2/2018. PONTIAC LEMANS ’70. Ei siinä auttanut kuin käydä auto läpi, ja samalla se sai myös pirteämmän LS-tekniikan ja pro touring -henkisen alustan. Teemu Marjakangas hankki nettiilmoituksen perusteella itselleen Teksasista mieleisen muskelipelin, joka osoittautui kotimaassa aivan muuksi, miltä kuvissa ja videolla näytti
Siinä oli kaikenlaista pikkuvärkkäämistä, ja pidemmän päälle alkoi tuntua, että sekin pitäisi rakentaa kokonaan. Paikallaan oli vielä vinyylikatto, tekniikkana oli alkuperäinen 350 cid TH350-automaatin kera. Modernimpaa ilmettä ohjaamoon saatiin myös billet-ratilla ja Auto Meterin American Muscle -sarjan mittarein varustetulla GTO-tyyppisellä mittaripaneelilla. Ajovaloumpiot on vaihdettu kirkaslasisiin. ”Myyntikuvissa ja videolla auto näytti sellaisenaan ihan hyvältä. Myytyään Chargerin Teemu alkoi katsella taas uuden mantereen autotarjontaa tarkemmin, ja Teksasista Classic Car Liquidatorsilta löytyikin silmää miellyttänyt LeMans. ”Etupenkit ostin Pukkilasta tuoreesta purku-GTO:sta, ja ne, samoin kuin takapenkki ja ovipahvitkin verhoiltiin aidolla nahalla Tartossa maalarille tutulla verhoilijalla. Soundstreamin erillissarjan midbassoille tilattiin valmiit kickpaneelit, diskanteille tehtiin paikat a-pilareihin. Verhoilutin siellä ensin kojelaudan, ja kun olin siihen tyytyväinen, niin toimitin sinne loputkin sisustasta. Myös ajettavuutta on parannettu pro touring -henkisemmäksi UMI Performancen coilovereilla ja tukivarsilla sekä takakallistuksenvakaajalla. Jenkkipajat olivat vähän maalailleet sitä, olikohan siinä 6 vai 7 kerrosta maalia parhaimmillaan, ja kitti oli halkeillut monesta kohtaa.” Rocket Racingin vanteiden puolien välistä pilkistelevät C5-Corvetten jarrut. ”Siellä myös hitsailtiin joitakin pienempiä paikkoja. Malli ei kuitenkaan miellyttänyt silmää niin paljon, että olisin siihen ryhtynyt, joten päädyin myymään sen eteen päin. Niitä oli editoitu sopivasti, etteivät maalin lohkeamat tai rikkonainen takalamppukaan näkyneet. Sinne auto toimitettiinkin syksyllä 2014”, Teemu kertoo. Lähestulkoon kaikki alkuaan kiiltävä on maalattu korin mustalla. Ei ollut siis Poncho ihan sitä, mitä annettiin ymmärtää, vaan paha oli lähteä sitä Jenkkeihin palauttamaankaan. Totuus paljastui sitten auton saavuttua Suomeen. Kyllä se kiinnostus jenkkeihin Teemullekin verenperimänä alkuaan tuli. Oli minulla välissä myös 2005 GT-Mustang”, mies selittää. Hetken tuoreella ostoksellaan ajeltuaan Teemu päättikin aloittaa sen täydellisen läpikäynnin. ”Työkaverini vihjasi, että hän tuntee Virossa pajan, jolla onnistuisi korin täydellinen kunnostus. Etulokasuojat ja hiekkapellit vaihdettiin kokonaan uusiin, ja lopuksi auto vedettiin yli perusmustalla.” Korin läpikäynnin yhteydessä vinyylikatto jätettiin pois, ja autoon uusittiin myös ovien ja ikkunoiden tiivisteet, lukot ja ovenkahvat sekä ajovaloumpiot, jotka Teemu hankki modernimman näköisinä kirkaslasisina versioina. Dynamatin vaimennusmatot vedettiin koko autoon kattoa myöten samalla, kun sisusta oli purettuna”, Teemu selittää. Teemulla oli ennen tätä LeMansia museorekisteröity ’73 Charger, joka ei kuitenkaan vakiokuntoisine 440-tekniikoineen vastannut hänen kuvaansa siitä täydellisestä muskelista. Lahden takana uusittiin myös sisäverhoilut kauttaaltaan lattiaa ja kattoa myöten. Samalla saatiin kätevästi hiekkapuhallettua myös pohja. Hän kertoo isällään olleen aina amerikanautoja laidasta laitaan, viimeisimpänä Cadillacin DeVille. 26 AMERIKAN RAUTA 2/2018 Pontiac LeMans ’70. Kori nostettiin rungolta ja soodapuhallettiin, runko taas hiekkapuhallettiin ja maalattiin, kun kori oli kiinni grillissä. ”Mun ensimmäinen jenkki oli ’80 Corvette, jonka ostin lievänä projektina. Tyhjäksi ja grilliin. Teemun hankkiessa LeMansinsa, siinä oli vielä vinyylikatto, joka jätettiin läpikäynnin yhteydessä pois. Auto oli kokomusta puskureita ja maskia myöten, ja sitä oli koristeltu Pro Touring -henkeen madaltamalla ja asentamalla alle Rocket Racingin aluvanteet, jotka olivat edessä 18ja takana 20-tuumaiset. ”O nko siitä nyt kolme vai neljä vuotta, kun tuon hankin”, Teemu Marjakangas laskeskelee
Tekniikka täysin uusiksi. ”Alustaan jäi vanhaa oikeastaan etutukivarret, jotka on kyllä vahvistettu. He tekivätkin maalipinnan kanssa viikon verran töitä, sen verran Virossa olivat viimeistelyt jääneet kesken”, Teemu myöntää. Uusi moottorinohjainyksikkö tuli Spare ECM:ltä. 27 AMERIKAN RAUTA 2/2018. Hattuhyllyyn asennettiin Soundstreamin 6 x 9-tuumaiset koaksiaalit ja takakonttiin Ground Zeron 12" subbari. Alpinen soittimen signaali kulkee kahdeksan voltin lähdöillä varustetun Soundstreamin equn läpi ja vahvistimena toimii Planet Audion maksimissaan 1 600 watin tehot tuottava 1600.4-pääte. 2015–2016 talvella Salosen Patsen kanssa tehtiin sitten alusta ja tekniikka kokonaan uusiksi”, hän jatkaa. JM Garage remontoi ja vahvisteli autossa jo aiemmin olleen TH350-askin, joka saatiin kytkettyä kolmatta pikkulohkosukupolvea edustavan LS1:n jatkoksi Skyline Performancen valmisadapterilla. Uudet sisuskalut tulivat myös 10-pulttiseen perään, johon asennettiin uusi murikka 3,36-välityksellä ja kitkalukolla. ”Auto oli myös sieltä tullessa ajossa aivan letku, ja tarkemmin tutkittaessa selvisi, että käytännössä kaikki oli alustassa kiristelemättä kunnolla. ”Kun viimein sain auton takaisin Suomeen, käytin sen kiillotettavana CCL:llä Lahdessa. ”Rempattiin se alkuperäinen tekniikkakin kertaalleen, mutta ei siinä mitään tehoja ollut, niin ei se oikein vastannut ulkonäköä. UMI Performancelta tilattiin myös LS:n moottorinkannakkeet.” Voimanlähteenä Teemu ja Patse päätyivät C5-Corvetten keulalta lähtöisin olevan LS1:een, jota piristettiin Speedmasterin LS2-imusarjalla, 102-millisellä kaasuläpällä ja Hot Cam kitillä. Rempattiin se alkuperäinen tekniikkakin kertaalleen, mutta ei siinä mitään tehoja ollut, niin ei se oikein vastannut ulkonäköä. ”Patsehan se yllytti LS:ää laittamaan, ja hänen kauttaan koko kone tuli”, Teemu myöntää nauraen. Sinne tuli UMI Performancen täysin säädettävät coiloverit, uudet takatukivarret ja takavakaaja. Stance on melkoisen hyvä, ja Teemu kertoo auton olevan nykyisellään myös oikeasti hyvä ajaa. Siellä oli muutenkin Jenkkien jäljiltä jotain ihme virityksiä, jousia oli kiristetty jollain pannoilla, jotta autoa oli saatu madallettua.” Tuossa kunnossa, ulkoisesti valmiina Pontiac oli kuitenkin näytillä 2015 Helsingin American Car Show’ssa, ja sen kesän Teemu sillä vakiotekniikoineen ajelikin. Eteen vaihdettiin C5-Corvetten jarrut napoineen päivineen
Sisustan moderneihin herkkuihin lukeutuvat mukitelineillä varustettu keskikonsoli ja kunnolliset stereot Soundstreamin kaiuttimin. Siinä vaiheessa astui vanha tuttu, herra Murphy, lakeineen peliin. 28 Pontiac LeMans ’70 AMERIKAN RAUTA 2/2018. Kesällä 2016 auto oli uusine tekniikoineen siinä kunnossa, että sen saattoi viedä leimalle ja dynotukseen. Tyylikäs nahkaverhoilu jatkuu myös kojelaudassa ja ovipahveissa. Etupenkit ovat kotoisin 2000-lukuisesta Pontiac GTO:sta, ja ne on verhoiltu uudelleen muun sisustan mukaisesti. Mittaristo on kokonaan uusi, ja muutettu malliltaan GTO-tyyppiseksi
Jarrut: C5-Corvetten levyt edessä, alkuperäiset rummut takana, Wilwoodin jarrupaineensäädin. Paitsi, että uusiksi meni tietysti se kardaaniputki, se teki pyöriessään reikiä myös kardaanitunneliin, ja rikkoi myös vaihteiston, joka toimitettiin JM Garagelle uudelleen remontoitavaksi. Toivotaan siis parempia kelejä ensi kesälle, niin Teemun LeMans päästäisiin kenties näkemään useammin tien päällä. ”Itse asiassa tuo koko moottori on toinen, kun se kardaanin katkeaminen aiheutti myös sen, että laatikon kiinnikkeet antoivat periksi, ja koko laatikko repesi irti alumiinilohkosta, joka meni korjauskelvottomaksi.” Epäonnen seurauksena Teemu saikin Pontiacinsa takaisin ajoon vasta kesälle 2017, jolloin ajeli sillä kertomansa mukaan aina kun sää sen salli – eli ei kovin paljoa. Voimansiirto: JM Garagen vahvistama TH350-automaatti, shift kit, B&M Holeshot -turbiini (stall speed 3000), paksu alumiinikardaani, 8,2" 10-bolt -perä GM Hi-Perf -kitkalukolla ja 3,36:1 -välityksellä. Siinä vaiheessa astui vanha tuttu, herra Murphy, lakeineen peliin. Leima jäi kiinni toimimattomasta käsijarrusta, ja varsinainen epäonni kävi sitten Harisen dynossa Valkeakoskella. Alusta: UMI Performancen täysin säädettävät Viking-coiloverit joka nurkassa, vahvistetut etutukivarret, Classic Performancen olka-akselit, UMI Performancen pitkittäistukivarret ja kallistuksenvakaaja takana. Faktat Pontiac LeMans ’70 • Omistaja: Teemu Marjakangas, 31 • Paikka: Vantaa. Kesällä 2016 auto oli uusine tekniikkoineen siinä kunnossa, että sen saattoi viedä leimalle ja dynotukseen. ”Suojaston Marko tuli sitä sinne säätämään, ja hyvältä näytti kuulemma käyrät siihen asti, kunnes kardaani jysähti poikki. Ihan perusasteelle eivät jääneet myöskään tekniikan vauriot. Ellei sitten tehonnälkä kasva syödessä, ja Teemu ala viritellä ahdinta LS:n päälle… Kokoalumiinista LS1:stä on piristetty muun muassa Hot Cam Kitillä, LS2-tyyppisellä imusarjalla ja 102-millisellä kaasuläpällä sekä LS2:n kansilla. Sisusta: Billetratti, B&M Quiksilver -shifteri, 2000-lukuisen Pontiac GTO:n sporttipenkit edessä, verhoiltu mustalla aidolla nahalla kojelautaa ja ovipahveja myöten, GTO:n mittaristo Auto Meterin American Muscle -mittarein, keskikonsoli, Alpine CDE-195BT -soitin, Planet Audio 1600.4 -vahvistin, Soundstream MPQ-7XO parametrinen ekvalisaattori, Soundstream TC.6 6,5" erillissarja, Soundstream SST6.9 6x9" koaksiaalit, Ground Zero Radioactive GZRW30SPL -subbari. Moottori: 5.7 LS1 V8, LS2-moottorin kannet, GM Performancen Hot Cam -nokka, Speedmasterin LS2-imusarja, 102 mm kaasuläppä, TRE Performancen 255lph bensapumppu, AN6-polttoainelinjat, LS3-valupakosarjat, 2,5" putkisto. Vanteet: Rocket Racing 8,5x18" edessä ja 8,5x20" takana. Kiitos: Pasi Salonen – suurin apu projektissa, JM Garage – laatikko ja voimansiirto, Marko Suojasto – säätö ja ohjelmointi, Sami Öisti. 29 AMERIKAN RAUTA 2/2018. Renkaat: 245/40 R18 edessä, 255/30 R20 takana. ”Sateella en ole viitsinyt sillä lähteä ajelemaan, joten viime kesänä ajot jäivät tosi vähiin. JM Garage toimitti myös uuden, varmasti riittävän vahvan alumiinikardaanin. Olin vielä juuri ennen dynoon menoa kysynyt Patselta, että kestäähän tuo kardaani varmasti, ja Patse totesi, että kestää, kestää…” Vaan ei kestänyt, ei, vaikka kardaanin pettäminen kesken dynovedon on todella harvinaista. Terveiset herra Murphyltä. Myös moottorinohjauksen kartat on päivitetty. Nyt siinä on kyllä hyvin vetoja, ja sillä voi ajaa kovaa myös mutkiin, se tuntuu ihan imeytyvän niihin”, mies kertoo tyytyväisenä. Kori: Kirkaslasiset ajovalot, puskurit maalattu mustiksi, GTO-mallin takaspoileri
Myyntikuvissa hienokuntoiselta näyttänyt auto paljastui todellisuudessa joksikin ihan muuksi, ja Teemu päätti tehdä koko homman uusiksi alusta lähtien. Alkuperäinen mittaristo korvattiin kokonaan Auto Meterin nykyaikaisilla American Muscle -sarjan mittareila. 9. Hyvin kuvattu Amerikan myyntikuvissa ja -videolla Pontiac näytti valmiilta, hienokuntoiselta autolta, mutta kotimaahan tultua paljastuivat lukuisat kittilohkeamat ja epämääräiset tekniset toteutukset. Ensimmäisessä versiossa keulalle nostettiin takaisin ostettaessa paikallaan ollut 350 cid peruskunnostettuna, mutta yhden kesän ajeluiden jälkeen sen puhditomuus alkoi harmittaa Teemua, ja hän päätti korvata sen LS-tekniikalla. Ohjaamo vaimennettiin kauttaaltaan STP:n matolla. Tässä kori purettuna ja puhallettuna Virossa, missä peltityöt tehtiin. Teksti: Tomi Eronen • Kuvat: Teemu Marjakangas 1. 2. 5. Myös runko puhallettiin ja maalattiin kiiltävänmustalla, samoin akselistot. Etulokasuojat korvattiin uusilla, samoin hiekkapellit edessä ja takana. 4. 8. 6. Tämän yksilön katto oli säilynyt vinyylin alla hämmästyttävän hyvänä. Pajalla kori kiinnitettiin grilliin, jossa myös sen pohja päästiin maalaamaan kunnolla. Lopulta niin ikään Eestinmaalla pintaan vedettiin aiemman kaltainen kiiltävänmusta väri, mutta vinyylikattoa ei enää asennettu. Kori oli suhteellisen lommoton, eikä valtavia kittikerroksia lopulta tarvittu. Lopputuloksena auto käytiin kokonaan läpi. 7. 3. 1 2 3 4 8 9 5 6 7 30 AMERIKAN RAUTA 2/2018 Pontiac LeMans ’70
RENKAAT JA VANTEET KADULLE RADALLE MAASTOON 050 – 434 1810 varaosat@usatrucks.fi www.meguiars.fi For Car Grazy People. Meguiar´s on USA:n myydyin autonhoitobrändi Liity mukaan: www.facebook.com/MeguiarsSuomi HL GROUP Meguiars Amerikan rauta-0218.indd 1 19.2.2018 16.22
isolohkorodi Legendaarinen 32 AMERIKAN RAUTA 2/2018
Yksi näyttelyssä eniten kohahduttaneista autoista oli ehdottomasti Kari Saurun rakentama kirkkaanturkoosi rodi, jonka keulalta löytyi 426 Hemi. Vuonna 1992 Helsingin American Car Show järjestettiin ensimmäistä kertaa Messukeskuksessa. Neljännesvuosisata myöhemmin isolohkolla varustettu auto on edelleen siistissä kunnossa, ja sitä kuskaa kiihdytysradoila keltaisen Challengerin ratin takaa suurelle yleisölle tutuksi tullut Eero Pirttinen. CHRYSLER ROYAL BUSINESS COUPE ’37. Teksti ja kuvat: Tomi Eronen isolohkorodi 33 AMERIKAN RAUTA 2/2018
Ne eivät sopineet minun silmään silloinkaan, olen aina ollut sikäli oman tieni kulkija”, Eero selittää nauraen. ”Vuoden ajoin pikkulohkolla, ensimmäisen kerran se meni Räyskälässä varttimailin 15,1 sekuntiin 360:n kansilla ja 340:n nokalla. ”Mähän myin sen 440:n Hakkaraisen Joken vanhaan Roadrunneriin, jolla ajoi sillä tämä samainen Toiviainen, keneltä ostin tämän rodin. Peräkin oli sama kuin 440:n kanssa, mutta Hemi kiersi 7 200 siinä, missä 440 kiersi vain reilut 5 000.” Moottorikaupoissa kiteytyykin se tosiasia, kuinka pienet piirit olivat 80-luvulla, ja ovat kyllä edelleenkin. 34 AMERIKAN RAUTA 2/2018 Chrysler Royal Business Coupe ’37 AMERIKAN RAUTA 2/2018. Se oli joku 14,5 sekunnin rykäisy, sitten siitä meni kansipahvi. Kaikki palikat tilasin siihen itse suoraan Jenkeistä, mähän tilasin siihen aikaan osia sieltä Vaasaan kavereillekin omaa harrastusta rahoittaakseni. 1981 koneeksi tuli itse rakentamani 440, jolla ajelinkin 15 000 kilometriä tavallista katuajoa. ”Se rakennettiin täysin läpi koneen mosahdettua vuotta myöhemmin. 426 Hemi tuli kesäksi 1984, ja sillä se meni 11,43 ja 198 km/h. Eka oma jenkki oli 273:lla ja 4-vaihteisella manuaalilla varustettu ’65 Dart, jonka hankin 2 500 markalla kesällä 1976”, Eero muistelee. Se oli sisuskaluiltaan ihan vakio-Hemi, ainoastaan cheater-nokka siinä oli. Nuo American Racingin vanteet Jussi hankki niiden kaksiväristen peltivanteiden tilalle jo silloin auton hankittuaan, ja ne ovat edessä 15ja takana 17-tuumaiset. 440-isolohkolla Eero kiihdytteli kolme kautta, koko ajan saman TF727-automaatin ja 8 3/4-perän kanssa. Eero asensi ensi töikseen 400-kuutiotuumaisen truck-moottorin päälle Offenhauserin erikoisemman imusarjan kahden nelikurkkuisen kaasarin kera. J os on seurannut kotimaista jenkkiautoharrastusta pidempään, on tuskin voinut välttyä kuulemasta Eero Pirttisen nimeä. ”Myin sen Dartin Skinnarsille seuraavana päivänä, ja tein Challengerista kaupat”, Eero kertoo. Isolohkojen maailmassa. Olen aina ollut sitä mieltä, että mieluummin liian tiheä kuin liian harva perä”, Eero jatkaa. ”Mähän rakensin siihen Challengeriin itse laatikot ja perät ja kaikki. Ei minulla silloin mitään firmaa ollut.” Elettiin vuotta 1980, kun Eero sattui näkemään grillin pihalla juuri Riihimäeltä paikalliselle autokauppiaalle tulleen keltaisen Challengerin, ja totesi saman tien ottavansa auton, vaikka ennen sitä piti saada Dartista rahat. Challengeriin taas tuli se aiemmin Hakkaraisella Roadrunnerissaan ollut Hemi”, Eero selittää. Kävin sillä Räyskälässäkin ajamassa kesällä 1979. Challengerin hankinnasta alkoikin puolen tusinaa vuotta kestänyt aktiivinen kiihdyttely. Vaikka Saurun aikoinaan keulalle asentama 426 Hemi oli katsastusviranomaisille liikaa, löytyy sieltä edelleen isolohko. ”Olin minä jo ennen ensimmäisen oman jenkkini hankintaa ruuvaillut kaverin ’63 Novaa. Tuolloin Challenger oli varustettu vielä alkuperäisellä 318-pikkulohkolla, ja se oli maalattu kertaalleen jonkun kolhun takia. Se meni parhaimmillaan sillä 12,62 ja loppunopeutta 165 km/h 5,13-perällä. Viime vuodet US-Partsilla osamyyntitehtävissä työskennellyt mies on tullut tutuksi myös osakauppiaana Vaasan suunnalla sekä tietysti kotimaisissa kiihdytyspiireissä, joista Eero muistetaan erityisesti keltaisen Challengerin ratin takaa. ”Siinä oli tullessa kylkiputket ja truc ki van teet, jotka poistin siitä ensimmäisenä
Ennakkoluulottomana ja rivakasti liikkuviin laitteisiin mieltyneenä rakentajana Kari istutti Chryslerin runkoon ’73-mallisen Challengerin etuja taka-akselistot kasikolmevarttisine lukkoperineen, levyjarruineen ja vääntösauvajousineen. Hemi-turkoosiksikin tituleeratulla Elf-öljy-yhtiön tunnusomaisella sävyllä kirkkaankeltaisin tehostein maalattua autoa tuli hämmästeltyä pidemmänkin aikaa, niin härski laite se tuolloin oli. Moni ihmetteli, mihin Saurun tunnettu rodi katosi, eikä se varsinaisesti kadonnut minnekään. Vuonna 1989 alkuperäiskunnossa maahantulleen auton rakenteli läpikotaisin 90-luvun alussa Finnish Mopar Associationin silloinen puheenjohtaja ja Hemi-koneisista laitteistaan tutuksi tullut Kari Sauru, jonka tuoreempia tuotoksia on nähty Amerikan Raudassakin useampaan otteeseen. ”Paikallaan oli vain lukollinen 8 3/4 perä”, Eero jatkaa. ”1985 syksyllä myin Challengerin pois ja rupesin rakentamaan Pro Stock -autoa Plymouth Arrow’sta, joka on käytännössä sama auto kuin Mitsu Celeste”, Eero kertoo. Myös alkuperäinen maski oli mennyt kunnostuskelvottomaksi, joten se korvattiin korin väriseksi maalatulla linjoihin sopivalla. Jotenkin kolme vuotta on tuntunut olevan monille autoille minulla se raja, että niihin kyllästyy.” Ei tainnut ihan kolmea vuotta tulla täyteen ’66 Chargerin kanssa, kun Eero vuosi takaperin päätyi myymään sen eteen päin ja hankki itselleen jutun ’37:n. Myös ohjaussimpukaksi tuli Challengerin tehostamaton versio. ”Helsinkiin muutettua oli sitten pitkä tauko autoharrastuksessa, ajelin Harrikalla naru tiukalla, vaikkei niillä kuulemma niin kuulu ajaa”, Eero naurahtaa. Niillä eväin ajettavuus ja pysähtymiskyky saatiin sille tasolle, että autolla pystyi myös ajamaan pitkälti yli 400-heppaisine 426 Hemi-tekniikoineen. Se vain jäi vähän niin kuin odottamaan vuoroaan ilman Hemi-tekniikkaa, jota katsastusviranomainen ei siihen suostunut hyväksymään. Koneen päälle kiinnitettiin niin ikään Edelbrockin alumiini-imusarja yhden nelikurkkuisen kaasuttimen kera, pakokaasut taas ohjattiin poistumaan Flowtechin peltisarjoja ja Jalasjärvellä tehtyä tuplaputkistoa pitkin. 35 AMERIKAN RAUTA 2/2018. Ennakkoluulotonta rakentelua. Puskureita autoon ei asennettu, ja sen kaikki alkuaan kromatut osat saivat keltaisen värin, joka jatkuu myös ohjaamossa, jonka nahkaverhoilu on ulkokuoren kanssa sävy sävyyn. Viime vuosikymmenen puolivälissä Kari myi auton monien vaiheiden jälkeen jalasjärveläiselle Juha Toiviaiselle rullaavana korina. ”Tiedän tarinan siitä saakka aika tarkkaan, koska olimme Jussin kanssa vanhoja tuttuja ja myin autoon suunnilleen kaikki osat.” Hemin tilalle tuolloin asennettu 400-kuutiotuumainen isolohko TF727-automaatteineen on peräisin ’77 Dodge truckista, ja moottoria kutiteltiin tuossa vaiheessa Crane Camsin 272-asteisella nokalla sekä Edelbrockin alukansilla. Sauru maalasi auton huonokuntoiset kromiosat aikoinaan räväkän keltaisella, mutta Pohjanmaalla ne maalattiin hillitymmällä auton päävärillä. ”Ensimmäinen auto täällä oli ’78 Corvette, jonka myin entiselle kollegalle. Kari oli vuotta aiemmin saanut valmiiksi 426 Hemillä varustetun kelta-punaisen ja ruutukattoisen Stock Car -henkisen ’59 Custom Royalin, ja kohahdutti näyttelykävijöitä tuomalla ensimmäiseen Helsingin Messukeskuksessa järjestettyyn American Car Show’hun näytille jälleen uuden legendaarisella norsumoottorilla varustetun laitteen – yhtä shokeeraavan värisen rodin. Varsin hyvänä säilyneen korin Kari säilytti alkuperäisissa muodoissaan, vain takalokasuojia levitettiin viisi senttiä per puoli. Jättimäiset 295/60 R17 -kokoiset takarenkaat ovat katumaastureihin tarkoitetut kitkakumit. Pohjanmaalla päivitetty. ”Kadulle rakensin ’62 Lancer -farmarin, joka ostettiin vähän väkisin ennen kuin ehdin sillä juurikaan ajelemaan.” Sen jälkeen autot Eerolla vaihtuivatkin tiheään tahtiin, ja merkkejäkin oli laidasta laitaan Letukasta Jeepiin. Sillä ajoa tuli lopulta vain yksi kausi ennen kuin Eero päätyi myymään sen eteen päin, kun niin aika kuin budjettikin tarvittiin talon rakentamiseen
Raikkaan sini-keltainen verhoilu on edelleen Saurun jäljiltä, ja muistuttaa kaksivärisestä ulkokuoresta. Sen jälkeen hän onkin lähinnä keskittynyt tekemään sitä, mihin auto on tarkoitettu – ajamaan sillä. ”Siitä piti itse asiassa tulla siellä alkuun kilpuri, mutta lopulta Jussi tuli toisiin ajatuksiin”, Eero selittää. Nopeusmittari on lähtöisin '59 Dodge Custom Royalista, jollainen Saurulla 90-luvun taitteessa myös oli – 426 Hemi -koneella tietenkin. Jatkosuunnitelmia Eerolla rodinsa varalle kyllä on, mutta niitä toteutetaan pikkuhiljaa, ettei pääse käymään sellaista vahinkoa, että se jäisi pitkäksi aikaa purettuna seisomaan. Nuo American Racingin vanteet Jussi hankki niiden kaksiväristen peltivanteiden tilalle jo silloin auton hankittuaan, ja ne ovat edessä 15x6ja takana 17x9-tuumaiset. Toiviaisen silmään korin keltaiset osat eivät sopineet, joten ne maalattiin uudelleen korin sinisellä päävärillä. ”Etupäähän on tulossa seuraavaksi droppispindelit ja uudet iskarit, että saan keulan alemmas, ja tarkoituksena on asentaa paikalleen myös La Sallen puskurit. Osallistuin muuten aikoinaan myös kilpurilla vappuparaatiin, eikä kukaan ei halunnut ajaa mun perässä, kun siellä haisi niin raaka bensa.” 36 AMERIKAN RAUTA 2/2018 Chrysler Royal Business Coupe ’37. Olen pyrkinyt tekemään tuota autoa asian kerrallaan, minulla kun on se periaate, että auton pitää olla aina vapuksi ajossa. Tavaratilaan on asennettu turvatankki. Sieltä löytyy myös Eestin kilpi, Chrysler kun ehti olla välillä rekisteröity Viron puolelle. Koska taakse piti saada mahdollisimman paksut pyörät, niin siellä ovat katumaastureihin tarkoitetut 295/60 R17 -kokoiset kitkarenkaat.” Lopulta Chrysler jäi kuitenkin seisomaan vuosikausiksi joutilaana talliin, kun Toiviaisilla ei lopultakaan näyttänyt olevan sille käyttöä, ja Eerolle tarjoutui viime keväänä hyvä tilaisuus rodin hankkimiseen. Ensi töikseen Eero vaihtoi imusarjan ihan ulkonäkösyistä erikoisempaan Offenhauseriin, jonka päälle tuli kaksi kuussatasta Edelbrockia. ”Nykyinen maski on jonkun jalasjärveläisen kyläsepän kahden millin rosteripuikoista tekemä, se aiempihan oli kai joku Zetorin maski. Keskeltä kojelautaa löytyvät Auto Meterin tarpeelliset lisämittarit, joiden kehykset on myös maalattu keltaisella
Alusta: ’73 Challengerin akselistot, vääntösauvajouset edessä, Challengerin ohjaussimpukka. Tältä rodi näytti juuri valmistuttuaan Saurun käsistä pääsiäisenä 1992. Faktat Chrysler Royal Business Coupe ’37 • Omistaja: Eero Pirttinen, 59 • Paikka: Vantaa. Moottori: ’77 vuosimallin 400 cid BB V8, Edelbrock Performer -alumiinikannet, Crane Camsin 272-asteinen nokka, Offenhauserin alumiini-imusarja, 2 x Edebrock 600 cfm nelikurkkuinen kaasutin, Flowtech-peltipakosarjat, tuplaputkisto. Kori: Puskurit poistettu, teetetty maski, takalokasuojia levitetty 5 cm per puoli, listat ja koristeet maalattu korin värillä. Eeron ensimmäinen jenkki oli vuonna ’76 hankittu ‘65 Dart, jonka tyyli oli 70-luvun loppua aidoimmillaan. 37 AMERIKAN RAUTA 2/2018 AMERIKAN RAUTA 2/2018. Kokonaisuus oli Hemi-koneineen kyllä jotain muuta, mihin oli Suomessa totuttu. Kiitos: Auton myyneelle Jussi Toiviaiselle. Syksyllä ’85 Eero myi Challengerin, ja alkoi rakentaa Pro Stockeria Plymouth Arrow’sta, jonka valmistumista odotellessa ajohaluja tyydytettiin kimppa-autona olleella Belvederellä. Vanteet: American Racing Torq Thrust II 6x15" edessä, 9x17" takana. Jatkosuunnitelmia Eerolla rodinsa varalle kyllä on, mutta niitä toteutetaan pikkuhiljaa, ettei pääsisi käymään sellaista vahinkoa, että se jäisi pitkäksi aikaa purettuna seisomaan. Voimansiirto: TF727automaatti, 8 3/4"-perä 3,55:1 välityksellä ja lukolla. Renkaat: 195/75 R15 edessä, 295/60 R17 takana. Sisusta: ’59 Dodge Custom Royalin nopeusmittari, korin väreillä nahkaverhoillut A-Body Moparin penkit, Auto Meterin keltaisella maalatut lisämittarit kojetaulussa, Auto Meterin kierroslukumittari. Sen tilalle tuli sittemmin kiihdytysradoilta tutuksi tullut Challenger, jonka alla on vielä tässä kuvassa ostettaessa paikallaan olleet truck-vanteet. Jarrut: Challengerin levyt, jarrutehostin
Isältä pojalle 38 AMERIKAN RAUTA 2/2018
Oletko joskus haaveillut, että olisit jenkkiautojen kulta-aikaan, 50–60-luvulla saanut tilata tehtaalta aivan uuden auton juuri niillä varusteilla, joita itse haluat. FORD COURIER ’61. Täällä uudet jenkit yleensä myytiin rivistä sellaisella varustuksella, kuin maahantuoja oli nähnyt hyväksi ruksata lomakkeeseen. Arkipäivää suuren veden takana, mutta Suomessa harvinaista herkkua. Teksti ja kuvat: Olli Lehtinen 39 AMERIKAN RAUTA 2/2018. Kaikki eivät kuitenkaan tyytyneet tähän, vaan loppukesällä 1960 marssi Martti Eloranta Helsingissä Stockmann Autoon ja tilasi haluamansa auton: juuri esitellyn 1961 Ford Courierin
Kansio pitää sisällään myös sellaisen harvinaisuuden, kuin aikoinaan Suomessa vaaditun radioluvan autoradiolle. Tekniikaltaan auto ei sen sijaan ollut kovin eksoottinen: 292 Y-lohko 2-porttisella kaasarilla ja 3-vaihteinen manuaalivaihteisto loikkarilla eikä tehostimia. Eloranta oli vertaillut kattavasti tarjontaa mitään valmistusmaata syrjimättä ja päätynyt lopulta juuri esiteltyyn ’61 Fordiin, joka miellytti silmää enemmän kuin 1960 Courier kummallisine takavaloineen. Tarkkaan dokumentoitu historia. Luovutuksen yhteydessä huomattiin, että auto oli laivamatkan aikana saanut naarmuja maalipintaansa, joten Stockmann Auto maalasi uudelleen molemmat kyljet, sama maali on muuten edelleen voimissaan. Ensimmäisenä autonaan hänellä oli 30-luvun lopun Studebaker, joka oli sodanjälkeiseen tyyliin muutettu lava-autoksi. Amerikan rautojen viehätys. Niinpä takaluukun Courier-teksti jätettiin pois ja reiätkin poraamatta. Martilla oli jo alun perin mielessä tehdä autosta astetta komeampi, kuin halvin tavara-auto, joka se oikeasti oli. Kojelaudan päälle tuli pehmuste, joka ei mallisarjaan kuulunut, sekä tietenkin kilometrimittari. Tuulilasissa on virallisia tarroja monelta eri vuosikymmeneltä. Martti Eloranta oli rattimiehiä ja hänen aikaisemmatkin autonsa olivat olleet suuren lännen tuotteita. Suuri päivä koitti kuitenkin 12.7.61, jolloin uutuuttaan kiiltelevä menopeli luovutettin ostajalle. Viimeisten vuosien Courierit ovat kotimaassaan hyvin harvinaisia, Suomesta yllättävästi löytyy vuosimalleja ’60 ja ’61, joita on aikanaan tuotu maahan joitain kymmeniä. Ruotsin kautta hankittiin Sisustus on hyvässä alkuperäiskunnossa, kuten näillä kilometreilä voi olettaakin. Myös talvirenkaat hankittiin, ne ovat Pekalla edelleen tallessa. Koska auto oli erikoistilaus ja rahtausmatkaakin kertyi, venyi toimitus lähes vuoden päähän. Vuoteen ’58 sitä sai umpikylkisenä, mutta kolme viimeistä vuotta vain ikkunallisena. Takapenkki jäi pois, koska Suomessa oli hiljakkoin otettu käyttöön väliaikainen autovero, jota ei takapenkittömästä autosta peritty. Pillerikapselien tilalle tilattiin Thunderbirdin kokopeittävät. 40 Ford Courier ’61 AMERIKAN RAUTA 2/2018. Nyt jo edesmenneen Martin pojalla Pekalla on tallessa kaikki autoon liittyvä dokumentaatio isossa kansiossa, jopa tehtaan alkuperäinen build sheet, joka on matkannut auton mukana Fordin New Jerseyn Mahwahissa sijaitsevan tehtaan kokoonpanohihnalla ja johon on yksilöity kaikki optiot ja poikkeamat vakiovarustuksesta. Turvavyöt ovat uudempi lisäys. Irtokirjaimet tulivat kuitenkin auton mukana pahvilevyyn painettuna ja ovat – kuten arvata saattaa – edelleen tallessa. Vuonna 1960 koitti aika tilata ensimmäinen uusi auto. Sitä seurasi Chevy Panel Delivery sekä pari 50-luvun farmaria, De Soto ja Plymouth. Martti pyöritti puusepänliikettä Lauttasaaressa, joten ajopelin oli tarkoitus toimia sekä firman että perheen ajossa, ja mikä olisikaan käytännöllisempi siihen tarkoitukseen, kuin farmariauto. Tämä johtuu varmasti siitä, että maahantuoja otti ohjelmistoon halvimman mahdollisen farmarimallin. Suomessa Courierin jalostusta jatkettiin ja siihen asennettiin hakuvalo sekä takaluukkuun Galaxien koristepaneeli. Martilla oli jo alun perin mielessä tehdä autosta astetta komeampi, kuin halvin tavara-auto, joka se oikeasti oli. ’59–61 mallit olivat lähes identtisiä henkilöautomalliston 2-ovisen Ranch Wagonin kanssa, vaikka Courier kuuluikin Fordin tavara-automallistoon. C ourier oli Fordin nimitys Sedan Delivery -mallille vuodesta 1952 alkaen. Elokuussa laitettiin tilaus sisään Stockmann Autoon ja jäätiin odottamaan toimitusta
Pekka sai auton isältään lahjaksi täyttäessään 40 vuotta ja on sen jälkeen ottanut sillä harvakseltaan osaa Etelä-Suomessa järjestettäviin autotapahtumiin. Se hoitui ansiokkaasti tuolloin Pitäjänmäellä toimineessa Helsingin Auto-Pelti-korjaamossa. Martin edellinen auto, Plymouth-farmari sai luovuttaa Courieriin kattotelineensä. Onneksi ei kuitenkaan liian mittavasti. Autolla osallistuttiin myös kilpailuihin, tarkemmin sanottuna Yleisen Autoliiton taloudellisuusajoihin vuonna 1963, ja sitä varten poistettiin kattoteline pilaamasta aerodynamiikkaa. Niin kauan kuin Stockmann Auto oli tehtäviensä tasalla, niin Courier huollettiin siellä, mutta kun viimeinenkin vanhan liiton asentaja eläköityi, kaunis suhde päättyi. Samoihin 41 AMERIKAN RAUTA 2/2018. Pyöreät turbiinitakavalot olivat aikanaan avaruusajan airuita ja enemmän omistajan mieleen kuin edellisen vuoden puolipyöreät, jotka poikkesivat Fordin monen vuoden linjasta. Bensiini olisikin laivarahtauksessa ollut paloriski. Courierilla ei tuon jälkeen ole ajettu kuin muutama tuhat, ja nyt se seisoo betonilattiaisessa puolilämpimässä tallissa, joten lisää korroosiota ei ole tiedossa. 2015 oli vaihteiston vuoro päästä Vanhasen Pekan käsittelyyn, koska kuivuneet tiivisteet vuotivat melkoisesti. 1988 koitti museokatsastus, joka saatiin toisella yrittämällä läpi. Koristepaneeli takaluukussa on peräisin Galaxiesta, Martti asennutti sen lähes uuteen autoonsa. Kuitti vuodelta 1964 on tietysti tallessa. Siihen aikaan eivät autossa uudesta olleet T-birdin kapselit kelvanneet, vaan ne oli vaihdettava pillerikapseleihin. Martti ja Pekka raapivat pohjasta kaiken vanhan massan ja auto toimitettiin sen jälkeen hitsattavaksi. Merkkihuoltoa huollon loppuun saakka. Kun vanha palvelija 80-luvun loppupuolella kaivettiin esille ja sitä alettiin kunnostaa museokatsastus kiikarissa, niin huomattiin, että maalattianen lato ei ollut paras mahdollinen säilytyspaikka, vaan korropeikko oli päässyt iskemään lattioihin. 60-luku oli campingin kulta-aikaa, ja myös Courier pääsi niihin hommiin. Ford siirtyi enemmän perhekäyttöön ja siihen asennettiin takapenkki, jonka silloisen lain mukaan sai kahden vuoden kuluttua laittaa paikalleen ilman veroa. Tallessa ovat kaikki muutkin auton paperit mukaan lukien aikanaan Suomessa vaaditut radioluvat. Elorannat kiersivät niin Lapissa kuin Ruotsin puolellakin telttailemassa perheen voimin muutamaan eri otteeseen. Fordilla ajettiin vajaa kymmenen vuotta kesät, talvet ja sen mittariin kertyi noin 140 000 kilometriä – sen verran, että Auton kattavan dokumentoinnin ensimmäinen lenkki, johon on suurella kirjoitettu ”no gas”. Näihin aikoihin näki päivänvalon myös auton nykyinen omistaja. Tuohon aikaan 10 vuotta vanha jenkki oli käytännössä arvoton, joten Martti hankki uuden 1970-mallisen 164-Volvon ja siirsi Fordin latoon lepäämään. 4-ovisen Galaxien kiiltävät ovenkarmin listat, jotka muokattiin 2-oviseen sopiviksi. Muistoksi saatiin kuitenkin alkuperäiset varaosakirjat firman leimoilla. Samalla uusittiin synkronirenkaita. renkaat jouduttiin uusimaan. Matalilla kilometreillä oleva kone ei ole koskaan ollut auki, vain venttiilinohjurin kumit vaihtoi Autoharrasteen Onni vuonna 2004. Firman ajot oli jo vuosia ajettu muulla kalustolla, mutta nyt oli vuorossa perheauton uusiminen. Pari vuotta sillä ajettiin kaikki firman ajot, kunnes sitä korvaamaan hankittiin toisen suurvallan tuotantoa: UAZ-avolavapakettiauto. Kun auto oli omistajalleen mieleinen, se otettiin puusepänliikkeen käyttöön. Kolmannet renkaat alla. Siellä se viettikin seuraavat reilut 15 vuotta
42 Ford Courier ’61 AMERIKAN RAUTA 2/2018. Vuoden 1964 renkaissa olisi vielä ollut pintaa, mutta ne olivat sen verran kovat, että melkoisella riskillä olisi menty. Tällaisella dokumentaatiolla olevat vanhat autot ovat harvinaistakin harvinaisempia. Tuskin kuitenkaan enempää, kuin minkä arvoisena omistaja itse sitä pitää, sillä jotkut asiat ovat sellaisia, joille ei voi rahallista arvoa määrittää. Tavallisesti ne ovat kalliimman pään muskelimalleja tai muita keräilykappaleita. Voimansiirto: 3-vaihteinen OD-manuaali, takaveto. Pekalla on kädessään alkuperäinen rekisterikirja, jollaista vielä 60-luvun alussa käytettiin Suomessa. Jarrut: Tehostamattomat rummut. Olisi hauska spekulaation vuoksi tietää, mitä tällaisesta ison mailman huutokaupoissa maksettaiisiin. Vain todella harvoin on kyseessä näin arkipäiväinen versio, jotka ovat uutena palvelleet lähes yksinomaan työajossa vailla sen suurempaa arvostusta. Vanha kaasari on tietysti tallessa. Alusta: Kierrejouset ja päällekkäiset kolmiotukivarret edessä, pitkittäiset lehtijouset takana. Teho: 180 hv. Pekka osti Fordin saatuaan siihen myös järjestyksessään kolmannen kesärengaskerran. Sisusta: Alkuperäinen. Vanteet: 14" teräsvanteet, ’60 Thunderbirdin kokopeittävät kapselit. aikoihin myös hakuvalo laitettiin toimivaksi – toimenpide, josta takavuosina katsastusmies olisi aikoinaan alkanut hyperventiloida. Moottori: 292 cid Y-Block V8. Faktat Ford Courier • Omistaja: Pekka Eloranta Paikka: Vantaa. Kaasutin ei myöskään pitänyt pitkistä seisotuksista, vaan alkoi temppuilla, ja monista elvyytysyrityksistä huolimatta oli korvattava uudella, jonka Pekka tilasi netistä. Kotialbumissakin on monia kuvia auton alkutaipaleelta – retkeilyä perheen kanssa, tuleva omistaja renkaanvaihtopuuhissa, Martti osallistumassa taloudellisuusajoihin kattoteline riisuttuna sekä Pekan talvieleganssia 60-luvun lopulta
AVOINNA MA-PE 9-16.30 | LA 10-14 JO 38 TOIMINTAVUOSI MENOSSA! PUH. WWW.SOINICARPARTS.NET USAOSAT@SOINICARPARTS.NET USA AUTOJEN VARAOSAT, KORJAUKSET JA HUOLLOT. 029 170 0170 | sales@vesileppis.fi www.vesileppis.fi 20 18 /hlö/2hh, sis. MAJ.PAKETIT PELKKÄ ILTA 32 € 77 € Rakkaud ta Rautaan Kestoti laus 66,90 8 numeroa Tutustu ja tilaa: www.amerikanrauta.fi TILAA INTERNETISSÄ: Täytä lomake osoitteessa www.amerikanrauta.. /kampanja PUHELIMITSE: Soita tilaajapalveluumme puh 03-2251 948 SÄHKÖPOSTITSE: Lähetä sähköpostia tilaus@amerikanrauta.. (03) 318 5426 • (03) 318 5440 Kauhakorvenkatu 24 • 33720 Tampere LA 2.6. aamupalan ja ohjelman. VESILEPPI KSEN PIHA-ALU E JA RAVINTO LA KLO 16-04 CRUISING SHOW KLO 16-20 • FRANCINE •MELROSE • KNUCKLE BONE OSCARPREACH & HOLY ROCK VOICES • MR . Amerikan Rauta on lehti kaikille, joille amerikkalaiset ajopelit ja niiden rakentelu ei ole vain harrastus vaan elämäntapa.. BANG & GANG LEPPÄVIRTA | p
Whatever Boogie 44 AMERIKAN RAUTA 2/2018
Whatever Boogie syntyi, kun vuosikaudet mielessä kummitellut vanikuume sai ostamaan ensin yhden, sitten toisen ja melkein kolmannenkin aihion, joiden parhaista osista tuli lopulta yksi 70–80-luvun taitteen California Street Van -henkinen kokonaisuus. Teksti ja kuvat: Tomi Eronen • Malli: Liana Ohayon 45 AMERIKAN RAUTA 2/2018. CHEVROLET CHEVY VAN BEAUVILLE ’77
Sen jälkeen sain kuulla sovitun hinnankin, joka oli satasia, ja lupasin maksaa osuuteni Mikan tilille. Kaikki katon ja seinien vanerointeja myöten meni uusiksi. Takavalot olivat pitkään tunnistamattomat, kunnes erään facebook-ryhmän kautta löytyi tieto, että ne ovat peräisin ’71 Lincoln Continentalista. Huonoin puoli oli kuitenkin se, ettei auto selvästi vanhan mallin maskistaan huolimatta ollut ’76 lainkaan. Sopivaa vania kuumeeseen ei vain tuntunut tulevan vastaan – autot olivat useimmiten liian uusia tai yksinkertaisesti liian huonoja – ja monessa tapauksessa molempia. Silloin päällimmäisenä mielessä oli kyllä 70-luvun Econoline tai vanhakeulainen Dodge, mutta pikkuhiljaa G20-Vanien kadotessa katukuvasta alkoi myös vanhakeulainen Letukka kiinnostaa aina vain enemmän. 46 Chevrolet Chevy Van Beauville ’77 AMERIKAN RAUTA 2/2018. Tämäntyyliseen vaniin kuului tietysti vanhan ajan California rake, kunnollinen etukeno. Ei siinä tainnut mennä viikkoa enempää, kun myyntiin ilmestyi 9 hengen henkilöautoksi rekisteröity ’77, vieläpä ilman tekniikkaa. Syksyllä 2016 serkkupoika Mika yllättäen soitti ja kysyi, että ostetaanko vani kimppaan. Kauppaan olisivat kuuluneet myös 16-tuumaiset billet-vanteet, jotka herättivät tässä tapauksessa lähinnä allergisen reaktion. Yläpuolen väritykselle oman säväyksensä oli antanut sammal, alaosalle taas ruoste, jota oli – rolls-roycemaiseen tapaan ilmaistuna riittävästi. Vanihomma jäikin takaalalle, kun niitä C10-avolavoja tuli rakenneltua useampaakin. Eihän siinä auttanut kuin todeta, että ostetaan. Kuinka ollakaan, myyjä suostui luopumaan ’77:sta ilman noita vanteita, jolloin hintakin putosi sopivammalle tasolle. Oviin tehtiin ketjuratin kanssa yhteen sopivat ketjuvetimet. Ostetaanko vani. Sekin tosin oli nuorennettu uudemman mallin maskilla ja isoilla puskureilla näyttämään 80-luvun lopun vanilta, eikä look oikein muutenkaan sopinut silmään. V anikuumetta oli ollut havaittavissa jo pidemmän aikaa, ja kesällä 2014 ’78 Scottsdalen myynnin jälkeen tuli katseltua vanhempia vaneja tosimielellä Amerikkaa myöten. Tuon ikäluokan tarjontaa kotimaassa leimaa sellainen erikoisuus, että autoista valtaosa on kuorma-autona verotussyistä aikoinaan maahantulleita G30 Beauvillejä, henkilöautoksi rekisteröityjä bussimalleja ei liene tullut maahan 70-luvulla uutena yhtäkään. Napitetut siniset kapteeninpenkit ovat hyvin pitkälti ainoa asia, joka vanhasta sisustasta jäi jäljelle. Minä tietysti kysyin, että millainen, ja Mika kertoi kyseessä olevan pitkään seisseen ’76 pakun. Siitä kielivät isommat puskurit ja uudemman mallin kojelauta. Koska hinta oli enemmänkin ehjäksi oletetun 350+350-tekniikan arvo, lastattiin romu kyytiin kaikesta huolimatta. Oman nostalgisen vivahteensa asiaan toi se, että ensimmäinen pienoismallini 80-luvun puolivälissä oli juuri tuon ikäluokan Chevy Van turbiinivanteilla ja siirtokuvaliekeillä. Mielessä oli nimenomaan isoilla pyöreillä lampuilla ja pienillä puskureilla varustettu ’74–77 vani, joissa myös kojelauta on erilainen kuin uudemmissa. Kun kysyin sen hintaa, Mika vastasi vain kysymyksellä, että kerro ensin, ostetaanko se. Tässä kohtaa kimppaan tuli mukaan myös Petteri, jonka kanssa Mika lähti noutamaan toista aihiota Savosta. Aihio oli kaksivärinen, yläosa oli viininpunainen, alaosa taas oli ollut joskus hopeanharmaa. Mika olisi jo alkanut hitsailla ’79:iä kasaan, mutta minä olin sitä mieltä, että katsotaan, jos löytyisi oikeasti vanhakorinen aihio, vaikka ilman tekniikkaa tai meille epäkurantilla dieselillä tai kutosella. Kun myyjä vihdoin löysi auton paperit, epäilys paljastui oikeaksi – auto olikin ’79, johon oli joskus vaihdettu vanhempi maski
Jälkimmäistä oli jossain vaiheessa customoitu reilusti. Vaan nepä tuntuivatkin olevan kiven alla. Nyt meillä oli siis kolmen kimppana huonokorinen, mutta oikeanlaisella tekniikalla varustettu ’79 vani sekä parempikorinen ja henkilöautopapereilla varustettu ’77. Sisustasta oli jäljellä lähinnä kapteeninpenkit sekä homeiset seinät, takapenkit olivat kadonneet jonnekin, ja ulkovärikin oli koko lailla karsea 90-luvun alun Toyotan sävyjä muistuttanut metallinhohtovaaleansininen. Sitten niihin huonoihin puoliin. Uusia piti vain startti ja kaasutin. Kaikki, joilta niitä kysyi, tuntuivat etsivän niitä itsekin. Hiukan yllättäen ehjemmät korjauspalat saatiin kuitenkin pitkään heinikossa seisseestä viininpunaisesta vanista, jonka tekniikan siirto vaaleansiniseen sujui myös helposti. Piti siis löytää vielä jostain ne oikeanlaiset pienet puskurit. Ilmiselvä vannevalinta tämäntyyliseen vaniin olisi ollut Slot Mag, joten tällä kertaa päädyttiin Torq Thrusteihin, jotka mattaharmain keskiosin ja valkotekstirenkain näyttävät hyvin 70-lukuisilta. Takavalot oli myös vaihdettu oudonnäköisiin isoihin lamppuihin, joita aluksi arveltiin jonkin ikäisestä Cougarista tai Thunderbirdistä kotoisin oleviksi. Auton liukuovi oli muutettu lokinsiipityyppiseksi ja sen kiskot oli hitsattu umpeen. Toinen takaoven puolikas oli pahasti ruostunut, samoin toinen helma. Astinlaudat ja varapyöräteline olivat paikallaan, itse varapyörä oli löytänyt tärkeämmän käyttökohteen. Sisustasta oli jäljellä lähinnä kapteeninpenkit ja homeiset seinät, takapenkit olivat kadonneet jonnekin. Peräpään ovet taas oli katkaistu puolivälistä ja niiden ikkunoiden kohdalle jäävä osa oli hitsattu kiinteästi koriin niin, että alapuolikkaat avautuivat mahdollistaen jonkin sisälle lastaamisen. Punaisesta aihiosta poimittiin myös truck-peilit. Tunnistamattomat takavalot. 47 AMERIKAN RAUTA 2/2018
Aikani viuhkaa pyöriteltyäni kysyin, löytyisikö 70-lukuista GM:n jenkkikarttaa. Vanteiden kohdalla valinta oli heti kättelyssä selvä. Löytyihän se kuin löytyikin, ja väriksi valikoitui vaneihin uutenakin saatavana ollut truck-kartan Light Blue. Paitsi, että se liittyy Whatever Works -kollektiivimme nimeen, on sillä myös muita merkityksiä – ”Mikä boogie” -rallatus lienee kaikille radion omistaville tuttu, ja kyllähän tällaisen ratissa on aina hyvä meininki. Valkoinen ja musta tuntuivat laimealta, beige ei sopinut sisustukseen ja oranssi taas oli jotenkin niin nähty. Se ei tosiaan ollut vielä siinä vaiheessa tiedossa, mutta värinvaihto alkoi tuntua järkevimmältä, vaikka sen myötä jouduttiinkin maalaamaan myös ovenvälit ja etuovien sisäpinnat. Tovin neuvottelun jälkeen olimmekin siinä tilanteessa, että olin ostamassa kuorkkivanin koria ilman tekniikkaa, etuovia ja kattoa, kun yllättäen myyjä ilmoitti, että voisi sittenkin luopua auton puskureista ja maskista ja jättää loppuauton itselleen. Jäljelle jäivät sinappiin taittuva keltainen sekä hempeän vaaleansininen, joista jälkimmäisen sävyjä päädyin katselemaan Stirwell-maalikauppaan. Jostain syystä se tuntuu kuuluvan niihin autoihin, joista tykkäävät kaikki, ja se heijastuu myös ajofiilikseen, minkä huomasi vanin nykyisin omistava helsinkiläinen Tom Hamarakin jo kotimatkalla: ”Onnistuin joutumaan paluumatkalla pahimpaan neljän ruuhkaan, mutta on siinä sellainen fiilis, ettei jonossa seisominenkaan haitannut”, mies kiteyttää. Koska sisälle oli jo hankittu siniset plyyshit, piti ulkovärin sointua yhteen niiden kanssa. Hot rod -henkeä. 48 AMERIKAN RAUTA 2/2018 Chevrolet Chevy Van Beauville ’77. Katto ja sivut vaneroitiin uusiksi, lattiaan kävin valitsemassa Bauhausista sopivasti vanhan näköisen laminaatin. Mika hitsaili peräpäähän lujan kehikon sohvasängylle, johon tuli myös selkänoja. Sopivat renkaat löytyivät valmiiksi itseltä, kun pari vuotta aiemmin oli tullut Camaroa varten haalittua täysi sarja 15-tuumaisia valkotekstein varustettuja vanhoja General XP 2000:ia. Viimein erääseen facebook-ryhmään tuli myyntiin levikkeillä varustettu ja varsin siistin näköinen vanhakeulainen keltainen kuormaautovani, jossa oli kait tekniikanvaihto kesken. En muuten muista ihan heti autoa, jossa olisi ollut yhtä hyvät jalkatilat… Omista jemmoista löytyneen ketjuratin rinnalle päädyttiin tekemään myös ovien vetokahvat ketjusta. Katon reunoille asennettiin väriä vaihtavat ledivaloputket ja pitihän vaniin myös stereot asennella. Koska vaihtelu tunnetusti virkistää, vaihtoi Whatever Boogiekin omistajaa pian ”valmistumisensa” jälkeen. Homehtuneet sisustan osat heitettiin menemään etupenkkejä ja kojelaudan verhoilua lukuun ottamatta. Alkuperäinen idea kun oli toteuttaa reliikkivanimaalaus suihkuttelemalla metallinhohtovärin päälle raidat, jotka kulutettaisiin sitten sen näköisiksi, että ne oltaisiin maalattu jo 70–80-lukujen taitteessa. ’56 Mercuryn maalauksessa yllättävän hyvin onnistunut Petteri sai tehtäväkseen hieroa Vanin maalauskuntoon ja vetää pintaan värin, jonka valitsen. Vaaleansinisellä värillä raikkaine raidoituksineen oli melkoisen suuri merkitys 70–80-lukujen taitteen California Street van -kuosin luomisessa. Minulle niistä jostain syystä tuli mieleen 80-luvulla kaupoissa myyty Frisco-limu, liekö siinä käytetty vastaavaa raidoitusta. Aluksi minun piti itse maalata sen päälle raidat, mutta koska kesä oli sateinen, ja se olisi vaatinut runsaasti kuivumisaikaa ja teippauskertoja, päädyin ottamaan jälleen yhteyttä järvenpääläisen Team Soundparkin Arto Karjalaiseen, joka taiteili kylkiin yhdessä suunnittelemamme nostalgiateippaukset. Muistin vanhojen kyselyiden pohjalta US-Partsilla olevan varastossa sarjan juuri oikean kokoisia Torq Thrusteja nostalgisessa magnesiumvanteet mieleen tuovassa harmaassa värissä, joten ne oli käytävä hakemassa pois. Totesin sitten, että kai se on ostettava koko auto, ja purettava siitä tarpeelliset osat. Taas tuli reissu samalle suunnalle, olikohan paikkakunta Savitaipale. Koska custom vaneilla pitää olla aina nimi, kirjattiin tämänkin kylkiin ja perään jo varhaisessa vaiheessa keksimäni sanaleikki ”Whatever Boogie”. Lisäksi sen piti tietysti näyttää siltä, että se olisi voinut olla auton pinnassa Etelä-Kaliforniassa 1979. Tarkemmin katsellessa se vaaleansininen metallinhohtosävy näytti kuitenkin tarkoitukseen aivan väärän ikäiseltä, ja kun kävi ilmi, että paikkamaalattavia kohtiakin oli joka puolella autoa, päädyttiin lopulta maalaamaan koko auto yli. Korin viimeistelyn suhteen päätös ei ollut lainkaan niin helppo. Kysyin siitä ensin pelkkiä puskureita ja siistimpikuntoista maskia, muttei niitä haluttu myydä erikseen
Voimansiirto: TH350-automaatti, G20-Vanin perä. Renkaat: General XP 2000 225/70 R15 ja 275/60 R15. Vanteet: American Racing Torq Thrust ”D” Grey 8x15" ja 10x15". Verhoilukangaskin taisi olla aidosti 70-lukuista. Koska sisälle oli jo ehditty hankkia siniset plyyshit, piti ulkovärin sointua yhteen niiden kanssa. Jarrut: Levyt edessä, rummut takana. Faktat Chevrolet Chevy Van Beauville ’77 • Omistaja: Tom Hamara • Paikka: Helsinki. MP3-soitin, vahvistin, Macromin 6x9" kaiuttimet sängyn alla, 12" subbari tavaratilassa, kauko-ohjattavat ledivalot. Takapäähän tehty tilava sänky toimii myös istuimena selkänojineen. Sisusta: Grantin ketjuratti, pyörivät kapteeninpenkit, kojelauta, penkit, ovet, sivut ja katto verhoiltu plyyshillä, takana sohva/sänky. Moottori: 350 cid V8, Edelbrock 600 CFM -kaasutin, sivuputki yhdellä Red Hots -vaimentimella. 49 AMERIKAN RAUTA 2/2018. Kori: Liukuovi muutettu lokinsiipioveksi, truckpeilit, takaovet hitsattu ylälaidastaan kiinteiksi, ’71 Lincoln Continentalin takavalot, äärivalot. Jätetään blondeista ja kattoluukuista kertovat vitsit sikseen, mutta ei tule heti mieleen autoa, jossa olisi samanlaiset jalkatilat, kuin Whatever Boogiessa. Lisäksi sen piti näyttää siltä, että se olisi voinut olla pinnassa jo 1979. Alusta: Etujousia lyhennetty kierroksen verran, Belltech Nitro Drop 2 -kaasuiskarit edessä
Siitä tuli maata raapiva vanhan liiton lowrider. Teksti: Tomi Eronen • Kuvat: Tuukka Erkkilä 50 AMERIKAN RAUTA 2/2018. OFFIMIEHEN lowrider LINCOLN CONTINENTAL COUPE ’69. Tammelalainen Marko Heikkilä on takavuosina rakennellut enimmäkseen korkeita off road -laitteita, mutta teki Lincolninsa kohdalla linjaan täyskäännöksen
51 AMERIKAN RAUTA 2/2018
’69 vuosimallin Continental on muotoilultaan mielenkiintoinen yhdistelmä viivottimella piirrettyä suoraviivaisuutta ja kokispullomaisia kaaria. Korkealta matalalle. Ei Lincoln Markon ensimmäinen harrasteauto ole, vaikka ensimmäinen lowrider onkin. ”’69 vuosimalli oli se ainut ja oikea, jonka halusin. Mulla oli kiikarissa Jenkeistä samanvuotinen suicide door -malli, eli neliovinen kaappariovilla. Ensin Marko hankki Lincin alle 22-tuumaiset modernin näköiset vanteet, mutta ilma-alustan rakentamisen myötä ne saivat vaihtua perinteisemmän näköisiin 14 tuuman pinnavanteisiin. Eli kyllä se semmonen gangsteri ja low is the way -meininki oli koko ajan mielessä”, hän tunnustaa. Markolle vuosimalli oli juuri se oikea ja mieleinen. ”Auto oli siisti ja alkuperäiskuntoinen. ”Toukokuussa 2015 vaimoke ilmoitti, että mennään naimisiin 2016 elokuussa ja mulla olisi kolme tehtävää hoidettavana: olla paikalla hääpäivänä, hoitaa juomapuoli hääjuhlaan sekä hankkia hääauto… No sehän oli tietysti omasta mielestäni täysin selvästi lupa ostaa hääauto, eikä vuokrata. Muutaman tunnin tutkistelun ja tinkaamisen jälkeen ’69-mallinen coupe lähti mukaan Tammelaan, jossa Marko pyörittää omaa autofiksaamoaan. ”Vuodesta 2014 asti, kun näitä etsiskelin Suomesta ja ulkomailta, niin koko ajan päässä soi Dr. Rakennettuja autoja on ollut kymmeniä”, hän jatkaa. ”L incolnin etsiskelyn aloitin 2014 syksyllä. ft. Se jäi kumminkin Jenkkeihin, kun kunto ei ollut riittävän hyvä”, Marko Heikkilä selittää. Dren Still D.R.E. Tämä kyseinen auto löytyi kesäkuun lopulla 2015 kuin vahingossa Nettiautosta, ja niinkin läheltä kuin Vantaalta. Se on maalattu joskus 2000-luvulla kauttaaltaan uudestaan, alkuperäisväri on ollut valkoinen. Olin muutaman kerran myyjän kanssa yhteyksissä puhelimitse ja sitten lähdimme tulevan vaimon kanssa katsomaan autoa”, hän jatkaa. Sen ulkomuoto oli se, joka miellytti omaa silmääni eniten Lincolnin korimalleista, malliahan ei ole juuri tämän näköisenä valmistettu kuin vuonna 1969.” 52 Lincoln Continental Coupe ’69 AMERIKAN RAUTA 2/2018. Mikä sai sitten miehen hankkimaan juuri tällaisen Lincolnin. Tätä nykyä kiiltävänmustasta autosta ei löydy valkoista maalia enää mistään.” Siisti alkuperäiskunto loi hyvän pohjan suunnitelmille, jotka Markolla olivat pyörineet mielessä jo pidempään, eihän miehellä toki tarkoituksena ollut Lincolnistaan museoautoa tehdä. Loppu on historiaa. ”Linkun lisäksi tallista löytyy tätä nykyä ’72 kupla sekä ’84 Chevy C10 pick-up. Snoop Dogg sekä Cypress Hillin Lowrider. Aiemmin mies on rakentenut melkoisen määrän off road -henkistä kalustoa isoine mutapyörineen ja armeijahenkisine teippauksineen
Kyllä se semmoinen gangsteri ja low is the way -meininki oli koko ajan mielessä. Sisustukseltaan kokovalkoinen auto on ollut uutena valkea myös päältä. Ohjaamon pienistä yksityiskohdista aistii joka puolelta, että kyseessä ei ole mikään hinnat alkaen -malli. 53 AMERIKAN RAUTA 2/2018. Jalopuusomisteissakaan ei ole säästelty. Mustan ja valkoisen yhdistelmä korostaa mallin mafia-automaista kolkkoutta aistikkaasti
Polttoainetalous keksittiin vasta mallin suunnittelun jälkeen. Talvella 2016 hankin autoon 22" vanteet ja niille tehtiin sovitteet, että ne saatiin sopimaan alle. 54 AMERIKAN RAUTA 2/2018 Lincoln Continental Coupe ’69. Ilmajousituksen ohjaus on hoidettu Airliftin 3H-järjestelmällä, jonka avulla auton korkeutta pystyy säätämään Airliftin omalla ohjaimella tai puhelimella, ja vaikka joka nurkkaa erikseen, jos haluaa. Se sitten osoittautuikin jo aika lailla isommaksi hommaksi, mitä itse alun perin uskoinkaan. Osat tilattiin Lowtoysin kautta universaalisarjana. Tein myös pieniä ulkopuolisia ehostuksia”, Marko selittää. ”Kun sain kaikki suurin piirtein valmiiksi, niin ei kun pyörät paikoilleen ja testaamaan. Linkun takapään muuttaminen nelilinkkituentaiseksi oli aika suuri homma, koska mallissahan ei ole erillistä runkoa. ”Hääautonamme Linkku oli sitten 13.8.2016.” Päämääränä Pick-Nick. ”Ilmajousitushommat alkoivat 2017 alkuvuodesta. Lowrideraihiona iso ja hulppean näköinen Continental onkin mainio, ja Impaloita ja Cadillacejä harvemmin nähtynä sen hintataso on jotain ihan muuta, vaikka uutena Impalan kanssa aivan toista luokkaa edustanut auto tarjoaakin edustustason matkustusmukavuuden – mikä sopii hyvin matalalla hiljaa lipumiseen. ”Ensimmäinen kesä meni ihan vaan ajellessa sekä perushuoltoa tekemällä. Jenkeistä tullut universaalisarja oli myös tosiaankin universaali, koko paletin sai tehdä metritavarasta alusta alkaen uudestaan ja itse”, Marko naurahtaa. päivä. Vaikkei ’69 Continentalia hevillä miksikään muskeliautoksi mielläkään, tuottaan 460-isolohko varsin muskelimaiset teholukemat, ja siirtää vahvalla väännöllään raskasta koria mukavasti. No eihän sillä ajamaan pystynyt niillä 22" vanteilla kuin suoraan, ja se oli ehkä hyväkin, niin sain Perhe kasvoikin yhdellä pienellä automiehellä elokuun 26
Moottori: 460 cid V8, teho 365 hv. Faktat Lincoln Continental Coupe ’69 • Omistaja: Marko Heikkilä, 37 • Paikka: Tammela. Tekeminenhän näissä harrastuksissa ei lopu koskaan. Vanhin tyttö 7 vee on varannut kuplan itselleen, keskimmäinen 5-vuotias tyttö on varannut Linkun ja poika 5 kuukautta on sitten Chevy-miehiä tulevaisuudessa”, Marko toteaa. Takakontista löytyy kaikki tarpeellinen perheen reissuja ajatellen. Jarrut: Levyt edessä, rummut takana. Nämä nykyiset harrasteautot, kupla, Chevy ja Linkku eivät tule myyntiin koskaan. Sieltä löysi paikkansa myös ilmajousituksen painesäiliö. päivä.” Marko myöntääkin, että hankalinta tämän projektin kanssa on ollut saada järjestymään aikaa sen rakenteluun. Voimansiirto: C6-automaatti, 9,375" perä. Ja kuinka kävikään, auto oli jo ajossa jo heinäkuun puolivälissä. Kori: Väri vaihdettu valkoisesta kiiltävänmustaan. 55 AMERIKAN RAUTA 2/2018. Siinä kyllä alkoi tulla ympäripyöreetä päivää, että sen ehti saamaan valmiiksi. ”Muu talliporukka oli täysin sitä mieltä, että ei tule onnistumaan. Alusta: Itse rakennettu ilmajousitus, Airlift 3H-ohjausautomatiikka, taka-akselille tehty nelipistetuenta. 14x8" pinnavanteille asennettiin Vannetukusta hankitut 185/65 -valkosivurenkaat, ja lowrider-meininki oli kohdillaan.” Marko asetti itselleen viime keväänä tavoitteeksi, että auton on oltava tontissa ja ajokunnossa elokuun Forssan Pick-Nickissä. Sisusta: Valkoinen nahkasisustus. Kiitos: Vaimolle (ei varmaan koskaan voi kehua liikaa sun hermoja) ja lapsille. Vanteet: 14x8" pinnavanteet. Laitoin facebookin jenkkiautopalstalle viestiä, ja vanteet löytyivät vielä samalla viikolla. kimmokkeen hankkia jostain välittömästi pinnavanteet, ja mitä pienemmät, sitä parempi. Perhe kasvoikin yhdellä pienellä automiehellä elokuun 26. Samalla sai jännittää, koska vaimo soittaa, että pitäis lähtee synnyttelemään kolmatta lasta. Renkaat: Vitour 185/65 R14 -valkosivut. Kerkesin vielä sen jälkeen tekemään yhden offiauton Pick-Nickiin. ”Iso kiitos kuulu vaimolleni Virvalle, joka jaksaa vuodesta toiseen näitä minun autoprojekteja katsella
Sopivasti lihava 56 AMERIKAN RAUTA 2/2018
Tiedä häntä, mutta ainakin jutussamme esiintyvän Camaron kohdalla uhkeat muodot ovat edukseen. Naisen kun täytyi olla täysin kehittynyt voidakseen täyttää tehtävänsä. CHEVROLET CAMARO ’76. Laihuus on rumaa, julistettiin takavuosina naisille suunnatussa pastillimainoksessa. Lihaksikkaan ulkokuoren kätköistä löytyy myös roteva tekniikka, jolla tehtävä tulee täytetyksi takuuvarmasti. Teksti ja kuvat: Kimmo Janhunen 57 AMERIKAN RAUTA 2/2018
”Asun itse Vantaan Martinlaaksossa ja käydessäni vanhempieni luona Lahdessa laskin auton kuluttaneen sallittua moottoritienopeutta ajettaessa noin 50 litraa suuntaansa tuolla noin sadan kilometrin matkalla”, mies ynnäilee. Spectre Performancen valmistamat replica-levikkeet hankittiin Kaliforniassa toimivalta Campbell Auto Restorationilta. ”Muistan elävästi, kun kone alkoi pitää vahvaa klok-klok-klok-ääntä Tullinpuomin Shellin kohdalla ja luulin aluksi, että dampperi oli antautunut. Siltä varalta, ettei kaikki menisi ratin takanakaan suunnitelmien mukaan, Junnu pyysi erästä Jakomäessä asuvaa Porsche Cupia ajavaa kaveriaan taivuttelemaan kabiiniin turvakaaret. Mittakaavasta antaa osviittaa se, että pelkkä kaasari painoi noin kuusi kiloa. 50 litraa satasella. Pellin alle asennettiin Viinikaisen Eikalta hankittu Scott Shafiroffin 582-kuutiotuumainen ja 745-hevosvoimainen Ultrastreet-isolohko, joka tunnetaan myös nimellä ”Big Dawg”. 454-isolohkolla varustettu auto oli tuolloin väriltään vaaleansininen ja sen ulkoista olemusta koristivat takahelmojen kookkaat 454-grafiikat. Tavaran esteetön liikkuvuus varmistettiin avartamalla alumiinikansia niin paljon kuin mahdollista ja istuttamalla imusarjan päälle Holleyn 1150 cfm kaasutin. Tämän jälkeen hän pisti projektin kanssa isoa vaihdetta silmään. Tuotettua tehoa pyrittiin välittämään katuun Simunaglide-vaihdelaatikon, lukkoperän ja 275-levyisten takaslicksien kautta. Niin hyvä, että useimman kohdalla se olisi rajoittanut käyttöä. 58 AMERIKAN RAUTA 2/2018 Chevrolet Camaro ’76. T ämän poikkeuksellisen pyöreämuotoisen Camaron kehityksen kohti nykyistä asuaan voidaan katsoa alkaneen vuonna 2005, jolloin vantaalainen Petri ”Junnu” Paatelainen haki sen itselleen Pietarsaaresta. Mörkömäistä olemusta korostettiin rajummalla nokalla ja taka-akselin takaa katkaistuilla pakoputkilla, joiden päät suunnattiin kohti maata. Myös ovipahvit tehtiin uusiksi yksinkertaistetun tarkoituksenmukaiseen tyyliin. Parhaimmillaan moottorista mitattiin tehoa reilut 800 hevosvoimaa ja vääntöä yli 1 000 newtonmetriä. Koneen ruokahalusta tuli edellä mainitulla reseptillä arvatenkin varsin hyvä. 15-tuumaiset peltivanteet ovat NASCAR-radoilta tutut Basset Racingin valmisteet. Takapenkeille autossa ei ollut käyttöä lainkaan ja etupenkit vaihdettiin paremmin kuskia tukeviin kuppipenkkeihin. Mickey Thompsonin massiiviset katuslicksit ovat leveydeltään 325 milliä. Se lähti kuitenkin vielä käyntiin. Kori käytiin läpi, minkä jälkeen Junnu kaavaili sen uudeksi väriksi tunnelmaan sopivaa silkkistä mattamustaa, mutta kas kummaa, pinnasta tulikin kiiltävä musta, koska maalaus ei mennyt ihan niin kuin piti. Junnu sen sijaan ajoi Camarollaan sinnikkäästi lähes kaikki kesäiset arkiajonsa. Alkuperäinen kojelauta korvattiin race-henkisemmällä alumiinilevystä taitetulla versiolla, joka varustettiin tarvittavilla Autometerin mittareilla. Ostohetkellä koneessa oli tehoa reilut 500 hevosvoimaa, mutta sen taru jäi varsin lyhyeksi. Kun vein auton tarkempiin tutkimuksiin Lahteen BB-Motorsin Ojalan Jukalle ja avasimme öljypohjan, huomasimme, että kampiakseli oli poikki”, Junnu päivittelee. Nopeus rajoitettiin välityksillä kahteen ja puoleensataan
Siinä ollut tekniikkapaketti oli Markolle kuitenkin liian tyyris, joten hän päätyi ostamaan auton rullaavana. Aluksi Marko kohensi auton ulkoasua vain kookkaalla ratakilpurityyppisellä etuspoilerilla, joka löytyi Ruotsista. Ojalan opein. Siinä oli kuitenkin pari putkikassia tarakalla ja päässä ollut pottakypärä takasi hyvän poskilihastreenin. Viime aikoina Junnu on ruokkinut vauhdinnälkäänsä ’96 H-D Softaililla, jossa on noin 200-heppainen 2,2-litrainen moottori. Kun auto listattiin myyntiin, olisi muuan mies halunnut ostaa sen juuri kortin saaneelle pojalleen. Ensimmäisen kesän hän cruisaili autolla sellaisenaan, mutta syksyn tullen sitä ryhdyttiin jalostamaan pitemmälle omien mieltymysten mukaisesti. 59 AMERIKAN RAUTA 2/2018. Siinä ei isoa kuviota pysty ratilla enää tekemään”, Junnu jatkaa. Junnu kieltäytyi suoraselkäisesti myymästä autoa kokemattomalle nuorelle, mutta isä tyrkytti sinnikkäästi rahaa kouraan. Jouduin pumppaamaan kaasua sillä matkalla kuusi kertaa. Ostoskoriin poimittiin valikoitu erä vauhtipalikoita, joista mies kokosi itse 454-isolohkon Jukan hyviksi havaitsemin eväin. ”Viime kesänä ajoin sillä Tsekeistä tullessa 230 km/h, mikä on mielestäni ihan hyvin jäykkäperäiselle pyörälle. Välttääkseen omantunnon tuskat Junnu joutui vakuuttamaan isän pyytämällä hänet kyytiin. Pakosarjoiksi pultattiin Hookerin pitkät peltisarjat, joiden jatkeeksi taivutettiin halkaisijaltaan kolmituumainen putkisto. Eihän nuori mies malttaisi kuitenkaan olla kokeilematta. Keräiltyään aikansa tekniikkapaketin hankkimiseen vaadittua likviditeettiä Marko palasi ostoksille Jukan luo BB-Motorsille. Lohko oli porattu valmiiksi 0,030" ylikokoon ja se varustettiin hyvin virtaaviksi portatuilla, rosteriventtiilisillä Oval Port 781 -kansilla. Perä on 10-pulttinen 8,5-tuumainen levylukolla ja 3,73:1-välityksellä. Jotta loota kestäisi varmasti koneen heittämät löylyt, prepattiin sitä shift kitin lisäksi lisälevyillä vahvistetuilla kakkosja kolmosvaihteiden pakoilla. Chevy II, olivat molemmat olleet luonteeltaan kisamaisen riisuttuja ja karuja. Alustaltaan auto oli valmiiksi kelvollinen, sillä apurungot oli yhdistetty ja taka-akselin kaikki puslat vaihdettu polyuretaanisiin. Marko kääntyi Jukan puoleen lopulta myös voimansiirron kanssa ja BB-Motors vahvisti koneen jatkeeksi TH350-automaatin. Männiksi valittiin Speed Pron pattipäät 10,7:1-puristuksilla ja nokaksi Comp Camsin 292-asteinen keppi, jossa oli nostoa reilut puoli tuumaa. Camaron seuraavaksi omistajaksi päätyi lahtelainen Marko Kujanpää, mikä olikin varsin luontevaa niin auton kuin miehenkin historian huomioiden. Niinpä hän päätti hankkia sen tilalle hyväkorisen auton, jonka kanssa saisi keskittyä rauhassa tekniikkapuoleen. ”Näytin hänelle, kuinka auto käyttäytyy eri nopeuksissa. Kaupat lyötiin lukkoon syyskuussa 2011. Havainnollistamisen myötä asia meni lopulta perille ja isä totesi, ettei autoa heille osteta.” Lopulta Camaro vaihtui Ojalan Jukan kanssa ’74 Chevy Cheyenne pick-upiin. Se on aika häijy tunne, kun tuollainen mörkö lähtee siitä vauhdista laulamaan joutavaa ja heittelehtimään. ”Katukiihdytyskisoissa Hyvinkäällä ajoin sillä sutimalla varttimailiajan 11,3 sekuntia loppunopeuden noustessa 196 kilometriin tunnissa. Koneeseen on tarkoitus laittaa vielä ruuviahdin, mutta se jäi viime kesänä tekemättä”, Junnu päättää tarinointinsa. Korkea yksitasoinen imusarja sai päälleen Holleyn 750 cfm -tuplapumppukaasarin. Massakausi. Chevy II oli koriltaan hiukan kehno, ja vähitellen Marko kyllästyi siihen, että jokaista katsastusyritystä seurasi mätien peltien paikkailu. Molemmissa oli keskitytty moottoritehon kasvattamiseen ja kumpikin olivat väriltään mattamustia. Markon edelliset autot, ’80 El Camino ja sitä seurannut ’65 Kookas ratakilpurityyppinen etuspoileri vie ajatukset takavuosien Camaro Cupeihin. Turbiiniksi valittiin noin 3000 kierroksen stall speedin omaava limppu. Painoin 150:n vauhdissa hetkeksi kaasun pohjaan ja kysyin häneltä, miten poika mahtaisi selvitä vastaavasta tilanteesta, jos tien pinta sattuisi olemaan vaikkapa sateen jäljiltä liukas. Auton ilmettä radikaalisti muuttava osa paikallistettiin Ruotsista. Pian hän iskikin silmänsä BB-Motorsilla myynnissä olleeseen Camaroon. Pikkuhiljaa aika teki tehtävänsä ja kiinnostus laitetta kohtaan hiipui
Kun Marko päätti luopua Camarosta, tarttui tilaisuuteen hänen kaimansa Marko Suhonen Hyvinkäältä. Uusi ilme sinetöitiin lahtelaisen Mark Art -teippaamon toteuttamalla kisateippauksella, minkä jälkeen Camaro oli valmis kesään 2013. Painopiste oli ollut koko ajan rakentamisessa, eikä matkamittariin ollut kolmen vuoden omistusaikana kertynyt 1 000 kilometriä enempää. Toistaiseksi takapään lehtijousia ei ole tarkoitus päivittää nelilinkkiin, mutta perän käytöstä hillitään kallistuksenvakaajalla sekä traction barilla, joka estää taka-akselia kiertymästä rajummissa lähdöissä. Sen jälkeen oli pakko selvittää, millainen kyseisten pullikkeiden saatavuus olisi nykyään”, Marko kertaa uhkeamman ulkomuodon syntyä. ”Ensimmäiselle kaudelle emme ole suunnitelleet tekniikalle suurempia muutoksia, mutta katsellaan sitten ajokauden jälkeen, mitkä on fiilikset. Marko hankki autoon muun muassa HEI-jakajan, MSD6AL-sytkäboksin, laajakaistalambdan, uudet bensalinjat sekä turvatankin. Tällä hetkellä mielessä ovat päällimmäisinä ilokaasut ja ahtaminen”, Hannu päättää saaden Camaron tulevaisuuden kuulostamaan ilahduttavan valoisalta. Lokasuojien sisältä paljastui muutamia edellisten koritöiden yhteydessä korjaamatta jääneitä haperoita kohtia, jotka laitettiin samalla kuntoon tuoreella pellillä. Kun ne pitkän odottelun jälkeen vihdoin saapuivat perille, mallattiin ne ensin huolellisesti oikeille sijoilleen, mitä seurasi surutta suoritettu pyöränaukkojen laikkaaminen. Auto jätti cruisaillessaan entistä leveämpiä tassunjälkiä ja ajokausi kruunattiin esiintymällä Lahden Jenkkiautonäyttelyssä. Sisustaa ehostettiin yleisellä siistimisellä, minkä lisäksi Marko Silmiini osui Bobby Unserin todella muhkeilla kaarilevikkeillä varustettu kilpuri. Syksyllä alkoi taas perinteinen purkaminen ja uusien osien haaliminen. Näkyvimmät uudistukset olivat NASCAR-radoilta tutut Basset Racingin kisapeltivanteet sekä kylkiputket, joiden myötä pakosarjat vaihtuivat Hedman Heddersin tuotteisiin. Lopulta Markolle kävi kuitenkin samalla tavalla kuin taannoin Junnullekin, eivätkä aika ja kiinnostus autoa kohtaan enää riittäneet. Myyvä ilmoitus sai arvatenkin ansaittua huomiota. Marko on ollut koko harrastehistoriansa tunnettu siitä, että hänen kalustonsa vaihtuu varsin tiuhaan. Vaihdelaatikkoon on tulossa transbrake avustamaan kennoilta lähtemistä ja kunnon burnikset mahdollistetaan line lockilla. Hänen ansiotaan on puhuttelevan kliini olemus, joka syntyi poistamalla kisatarrat ja madaltamalla auto tuntuvasti lähemmäksi maankamaraa. Kun moottori käytettiin tämän jälkeen tehopenkissä, saatiin teholukemaksi 473 hevosvoimaa. Sen jälkeen oli pakko selvittää, millainen kyseisten pullikkeiden saatavuus olisi nykyään. ”Yhtenä iltana selailin Camaroita Googlen kuvahaulla ja silmiini osui Bobby Unserin todella muhkeilla kaarilevikkeillä varustettu kilpuri. Tontituksen myötä myös kylkiputket saivat väistyä ja ne korvattiin jälleen perinteisemmällä toteutuksella, Hookerin peltisarjoilla ja Flowmasterin rosteripöntöin varustetuilla kolmen tuuman putkilla. Konehuoneeseen päivitettiin Lunatin mekaaninen rullanokka 0,65 tuuman nostolla, mikä muovasi jo valmiiksi ronskia käyntiääntä entistäkin kisaisempaan suuntaan. Autoon on tulossa muun muassa lasikuituinen flippikeula sekä kuituovet. Keula tiputettiin lyhyemmillä jousilla ja taakse asennettiin lehtijousipakkojen ja akselin väliin kahden tuuman madalluspalat. Listatessaan Camaron Nettiautoon hän kuvaili, että se pitää rumaa ääntä, haisee, rämisee ja parantaa muutenkin miehistä kuntoa sekä itsetuntoa. uusi mittariston Autometerin Sport Comp -sarjan mittareilla ja palautti autoon takapenkin. Kiihkeä googlaaminen tuotti tulosta ja lopulta kyseisenlaiset Spectre Performancen replica-levikkeet löytyivät kalifornialaisen Campbell Auto Restorationin valikoimasta. 60 AMERIKAN RAUTA 2/2018 Chevrolet Camaro ’76. Kaikkiaan painoa on määrä pudottaa 300–400 kiloa. Hänen tarkoituksenaan on jalostaa Camaroa enemmän katukiihdytyssuuntaan West Coast Street Cupia silmällä pitäen. Mieskunnon kohottaja. Kun autoa kuvattiin tätä lehtijuttua varten viime kesänä, oli sitä tulossa samana iltana katsomaan tamperelainen Hannu Soitiala, jonka mukana auto matkasikin Pirkanmaalle. Parin pitkän päivän päätteeksi lokasuojat olivat valmiit levityksineen
Sisusta: Alumiininen kojelauta Autometer Sport Comp -mittarein, Momon kolmipuolaratti, Sparcon kuppipenkit, turvakaaret. Vahvistettua TH350-automaattia operoidaan B&M:n shifterillä. Alusta: Konin säädettävät iskunvaimentimet, edessä lyhyemmät kierrejouset, takana 2" madalluspalat lehtijousipakan ja akselin välissä, apurungot yhdistetty polyuretaanipuslat. Sisuskaluista löytyvät muun muassa Speed Pron pattipäämännät, Lunatin mekaaninen rullanokka ja rullakeinut. Kuppipenkit ovat Sparcolta ja ratti Momolta. Pellin alla ärjyy ylikokoon porattu 454-kuutiotuumainen isolohko portatuilla Oval Port 781 -kansilla. Vaikka sisusta on kilpurimaisen tarkoituksenmukainen, ei se ole karu. Moottori: 454-isolohko, porattu 0,030" ylikokoon, portatut Oval Port 781 -kannet rosteriventtiileillä, Speed Pron pattipäämännät 10,7:1-puristuksilla, Lunatin mekaaninen rullanokka ja rullakeinut, Holley Street Dominator -imusarja, Holleyn 750 cfm -tuplapumppukaasutin, HEI-jakaja, MSD-6AL-sytkäboksi, Hookerin peltipakosarjat, 3” pakoputkisto Flowmasterin rosterivaimentimilla. Jarrut: Edessä levyt, takana rummut. Kojelauta on tehty alumiinilevystä ja varustettu Auto Meterin Sport Comp -sarjan mittarein. Tehoa myllystä on mitattu 473 hevosvoimaa. Teho: 473 hv. 61 AMERIKAN RAUTA 2/2018. Voimansiirto: TH350-automaatti shiftkitillä ja lisälevyillä vahvistetuilla kakkosja kolmosvaihteiden pakoilla, B&M-shifteri, 3000 stall speedin turbiini, 10-pulttinen 8,5" perä levylukolla ja 3,73:1-välityksellä, Strangen vetoakselit. Faktat Chevrolet Camaro ’76 • Omistaja: Hannu Soitiala • Paikka: Tampere. Vanteet: 15" Basset Racing Wheel -peltivanteet. Korimuutokset: Spectre Performancen replica-levikkeet, ratakilpurimallinen etuspoileri. Renkaat: Edessä Cooper Cobra Radial G/T 265/50 R15, takana Mickey Thompson ET Street Radial 325/50 R15
STRESSIN POISTAJA 62 AMERIKAN RAUTA 2/2018
STRESSIN POISTAJA FORD MUSTANG SPORTSROOF ’69. Kenneth Seger ei ehkä ole se kaikkein stereotyyppisin amerikanautoharrastaja. Teksti ja kuvat: Kimmo Janhunen 63 AMERIKAN RAUTA 2/2018. Arkenaan työmatkojen ja loppumattomien sähköpostivirtojen ristipaineessa kamppaileva mies on kiireinen, mutta kun kalenterista löytyy aikaa hengähtää, tietää hän täydellisen tavan mielensä nollaamiseen
Tällä kertaa lähdin hakemaan jotain vähän tehokkaampaa. Se oli mulla 23 vuotta, kunnes myin sen lopulta pois. ”Tunnustaudun Ford-mieheksi, joten käytännössä vaihtoehdot rajoittuivat Cougariin, Torinoon tai Mustangiin, ja vuosimallit 1968–70 välille. ”O nko paha paikka”, tiedustelen Kennethiltä varovaisesti heti kärkeen häiritessäni häntä puhelimellani kesken perjantai-iltapäivän. Autoon oli vaihdettu stroukattuun Genesis 427 FE -tarvikelohkoon pohjautuva moottori, jonka sisuksista löytyy takokampiakseli, -kiertokanget ja -männät. ”Mähän olin vasta seitsemäntoista, kun ostin ensimmäisen amerikkalaisen autoni, ’69 Mercury Cougarin. 64 AMERIKAN RAUTA 2/2018 Ford Mustang Sportsroof ’69. Ennen kuin Kenneth pääsi edes kunnolla auton etsimisen makuun, hän törmäsi netissä Lievestuoreella toimivan IS Automotiven myynti-ilmoitukseen, jonka kohteena komeili valintaperusteet varsin kokonaisvaltaisesti täyttänyt ’69 Mustang Sportsroof. Auto ei ole ihan mukavimmillaan Helsingin keskustassa ajellessa. Mulla itselläni ei ollut edes paikkaa sen laittamiseen, joten päätin, että on viisainta myydä se pois ennen kuin on liian myöhäistä.” Kenneth vietti pari kesää ilman harrasteautoa ja uskotteli itselleen, että pärjää hyvin ilmankin. Moottorin piti olla isolohko ja siinä piti olla tarpeeksi tehoa”, Kenneth listaa kriteereitään. Kyseinen yksilö oli alkujaan S-koodin auto, eli se oli varustettu uutena 390-kuutiotuumaisella FE-sarjan isolohkolla. Aikaa autoista puhumiseen kuitenkin löytyy, tarjoaahan se pienen pakohetken arjen realiteeteista. Perinteiset cruisingit ja kisat tuli kuitenkin kierreltyä, ja lopulta veri veti väkisin takaisin jenkkiautoilun pariin. Joka tapauksessa nuo edellä mainitut vakiolukemat eivät olleet tyydyttäneet Mustangin edellistä rakentajaa. Siinä vaiheessa autossa alkoi olla yhtä sun toista pientä laitettavaa ja edessä olisi ollut isompi remontti ruostekorjauksineen kaikkineen. Näitä S-Code Mustangeja valmistettiin vuodesta 1967 vuoteen 1969 ja keräilijöiden keskuudessa ne tuntuvat jääneen 428 Cobra Jetien ja K-koodin 289-moottoristen autojen varjoon, vaikka hyvin hengittävä 390 tuotti tehtaan jäljiltä 325 hevosvoimaa ja 579 newtonmetriä, mikä ei jäänyt paljoakaan tehtaan Cobra Jetille ilmoittamista 335 hv ja 597 Nm lukemista. Koitan saada sähköposteja viikonlopun alta pois, mutta aina kun saan yhden lähetettyä, on sinä aikana tullut kaksi lisää”, mies tuskailee kohteliaasti naurahtaen. ”Ei tässä mitään. Kannet ovat alumiinia ja Vaikka tiesin, että moottorissa on paljon tehoa, täytyy myöntää, että sen määrä kuitenkin yllätti hiukan. Villihevonen Hollannista
Hankinnasta ja myynnistä vastaava Saarelan Ilmo oli kuitenkin käynyt tarkistamassa auton henkilökohtaisesti ja osasi kertoa minulle siitä kaiken tarpeellisen runsaiden kuvien kera. ”Vaikka tiesin, että moottorissa on paljon tehoa, täytyy myöntää, että sen määrä kuitenkin yllätti hiukan. Ajoni ovat jääneet omien kiireideni vuoksi aika vähiin, noin 1 000 kilometriin per kesä. ”Olin aivan myyty saman tien”, Kenneth kiteyttää. ”Ainoa miinuspuoli oli se, että auto sijaitsi IS Automotiven hollantilaisella päämiehellä, Geevers Classic Carsilla, enkä päässyt näkemään sitä livenä saati koeajamaan. Vajaa kuukausi päätöksestä Mustang oli Lievestuoreella luovutusvalmiina. Ratti vaihdettiin puukehäiseen ja jälkiasenteisia mittareita poistettiin, sillä mies kaipasi kabiiniin enemmän alkuperäistyyliä. Suuria muutostarpeita ei siis ole ollut. Tällaisen minä halusin, ja näillä ajokilometreillä on aivan yhdentekevää, paljonko auto kuluttaa”, Kenneth tarinoi harrastusideologiastaan. Sen jälkeen, kun hän hankki auton vuonna 2013, siihen on hankittu etuja takaspoilerit sekä uusittu renkaat ja vanteet. Bensaahan tuo auto vie valtavasti, mutta siitä minä en valita. Kennethin ei tarvinnut kuin kääntää virta-avaimesta ja lähteä ajelemaan. ”Itselläni ei ole autolle lämmintä tilaa, joten vien sen vuosittain talvisäilytykseen Lievestuoreelle, jossa Ilmo ja kumppanit tekevät tarvittaessa pientä huoltoa ja katsastavat sen. Imusarja on korkea yksitasoinen ja sen päällä istuu päättäväisen näköinen Holleyn 1150 cfm kaasutin. Lopulta olin valmis tekemään kaupat näkemättä.” Hyvä ruokahalu, terve moottori. Ilmo Saarela on tullut auton kanssa tutuksi ja on yhtä mieltä sen kulutustottumuksista: 65 AMERIKAN RAUTA 2/2018. Edessä on parannellut levyjarrut ja takana rummut, tehostin on korvattu hydroboosterilla. Auto ei ole ihan mukavimmillaan esimerkiksi Helsingin keskustassa ajellessa”, Kenneth nauraa. Takosisuskaluilla ja alumiinikansilla varustettu, stroukattu 427 FE -moottori suostui yhteistyöhön, vaikkei ollutkaan aiemmin joutunut toimimaan yhtä kylmässä ilmanalassa. Ilmo katsasti auton valmiiksi ja toimitti sen uudelle omistajalle avaimet käteen -periaatteella. Lisäksi autoon on uusittu IS Automotivella kaikki sähköt ja mittaristo. Alustan toimivuutta on kohennettu traction bareilla, mikä viimeistään kielii siitä, että autolla saattaa olla katukiihdyttelyhistoriaa. Turbiinin stall speed on luokkaa 2500–3000 rpm ja perän virkaa toimittaa lukollinen ysituumainen. Kennethin Mustang kuvattiin Lievestuoreen arktisissa maisemissa kesken auton talviseisotuksen. Voimansiirtoon on päivitetty modifioitu 3-vaihteinen C6 käännetyllä vaihdekaaviolla ja manuaalisella vaihdolla. nokka sekä keinut mallia rulla
Kenneth on harkinnut auton voimansiirron päivittämistä käyttäjäystävällisemmäksi, mutta voimaa siinä ei hänen mielestään ole lainkaan liikaa. Renkaat: Edessä BF Goodrich Radial T/A, 225/60 R15, takana Mickey Thompson ET Street Radial, 275/60 R15. Koska tässä on korkea stall speed ja kone meinaa välillä yskähdellä, pitää sillä lähteä liikkeelle niin sanotulla reippaalla kaasulla, josta seurauksena on välitön sutiminen. Vanteet: 15" American Racing Torq Thrust. Faktat Ford Mustang Sportsroof ’69 • Omistaja: Kenneth Seger • Paikka: Espoo. ”Se on vaan ilo ajaa, kun autossa on vähän tehoa ja ääntä”, mies lopettaa ja palaa sähköpostiensa pariin. Voimansiirto: Modifioitu 3-vaihteinen C6-laatikko käännetyllä vaihdekaaviolla ja manuaalisella vaihdolla, turbiinin stall speed 2 500–3 000 rpm, lukollinen 9" perä parannetulla tuennalla. Aina, kun lähdin liikkeelle, paloi kumi ja heti perään piti tehdä lukkojarrutus ruuhkassa. Jarrut: Edessä levyt, takana rummut, tehostin korvattu hydroboosterilla. Katsastuksen jälkeen pistin tankin ihan täyteen konttorin vieressä olevalla kylmäasemalla. Sisustaa on palautettu viime vuosina takaisin alkuperäisemmäksi poistamalla ylimääräisiä tarvikemittareita ja vaihtamalla ratti puukehäiseksi. Kyllä siinä oli kanssa-autoilijoilla ihmettelemistä, vaikka kunka yritin ajaa nätisti. Sitten soitin asentajalle, että tule hakemaan auto hinurilla pois, kun en jaksa enää tankata”, Ilmo päivittelee totutteluaan Mustangin tavoille. Sisusta: Puukehäinen kolmipuolaratti, musta alkuperäissisusta. Tämä toistui muutaman kymmentä kertaa ennen kuin pääsin Vaajakosken liikenneympyrään, jossa loppui taas bensa. 66 AMERIKAN RAUTA 2/2018 Ford Mustang Sportsroof ’69. Tankkasin lähtiessäni autoon 40 litraa bensaa ja ajelin nätisti rajoitusten mukaan, mutta polttoaine pääsi kuitenkin loppumaan ennen kaupunkia. Alusta: Edessä vakiokierrejouset, takana lehtijouset ja traction barit. Sattui olemaan perjantai-iltapäivä ja kovasti ruuhkaa Vaajakosken moottoritiellä, jossa jonot etenivät lähinnä kävelyvauhtia. Kerran vein auton ajamalla Lievestuoreelta Jyväskylään katsastukseen. Sähköt ja mittaristot on uusittu kokonaan. Moottori: Stroukattu Genesis 427 FE -lohko, takokampiakseli, -kiertokanget ja -männät, alumiinikannet, rullanokka-akseli, rullakeinuvivut, korkea yksitasoinen imusarja, Holleyn 1150 cfm kaasutin. ”Auton ajettavuus on ihan hyvä, mutta polttoainetalous, hmmmm... Matkaa tulee noin 32 kilsaa suuntaansa
EDULLISET VARAOSAT USA-AUTOIHIN Tarvikevaraosat huoltoon ja korjaukseen Alkuperäisvaraosat GM, Chrysler, Ford USA Uudet ja käytetyt korin osat – suuri varasto Ruostekorjauspellit suoraan varastosta Purkuosat, koneet, vaihteistot, jne. nouto Purutie 47, (Partola) PIRKKALA puh: (03) 266 2818, avoinna: ark 10–18 Suuri määrä USA-purkuautoja Uudet peltivanteet edullisesti Voiteluaineet ja kemikaalit Nopeat toimitukset tilaustavaralle USA:sta Rakkaudesta Rautaan! www.facebook.com/ amerikanrauta @amerikanrautamagazine #amerikanrautamagazine. nouto Tiilitie 16, 01720 VANTAA puh: (09) 2210 0024, avoinna: ark 8:30–17:30 PIRKKALA: Uudet osat + käyt. www.southwesttrade.fi HÄMEENLINNA: Uudet ja käytetyt osat + postimyynti Pietiläntie 1–3, 13130 HML puh: (03) 61 50 50, avoinna: ark 9–17 VANTAA: Uudet osat + käyt
68 AMERIKAN RAUTA 2/2018
Grafiikoissa saattoi esiintyä esimerkiksi hakaristi ja rauhanmerkki sulassa sovussa rinnakkain. 70-luku oli jännää aikaa. Teksti ja kuvat: Kimmo Janhunen RautaRisti 69 AMERIKAN RAUTA 2/2018. HARLEY-DAVIDSON XLH SPORTSTER ’79. Se oli aikaa, joka sekoitteli visuaalisesti hyvin erilaisia, jopa täysin vastakohtaisia aiheita. Vähän samalla ajatuksella on rakennettu lappeenrantalaisen Ilkka Lehikoisen Cross of Iron
Samoihin aikoihin Ilkka tilasi Jenkeistä 70-luvun tarvikekeulan, joka osoittautui kromeiltaan todella hyväksi. Vanha coffin-tankki löytyi Jenkeistä, mutta sitä muotoiltiin hiukan uusiksi. Hippikopteria rakennettaessa keulan lisäksi olennaisimpia asioita ovat satula, putket ja tankki. Sen jälkeen firma, joka tekee veneiden kaiteita, toteutti lopulliset putket. Hoijakasta tehtiin korkea, ja kuultuaan, että pakoputket pitää ulottaa lähes niiden kärkeen saakka, piti Marko Ilkkaa hiukan hulluna. Lehtikullalla toteutetut ornamenttikuviot samoin kuin straippiviivatkin ovat Platun taiteilemat. Projekti käynnistettiin koneen läpikäymisellä ja matkan varrelle kadonneiden osien etsinnällä. Niinpä niistä joutui pätkäisemään aina palat pois välistä, jotta mitat saatiin kohdilleen. Kukaan ei ole mitannut tarkkaan niiden pituutta, mutta Ilkka toteaa putkea kuluneen metreittäin. Lopuksi Simpeleellä toimivan Retrotikin Paula kuorrutti sen komealla nahkaverhoilulla, johon tuli kahta erisävyistä mustaa ja timanttitikkaukset. Hitsisaumojen saaminen näkymättömiin oli hankala 70 AMERIKAN RAUTA 2/2018 Harley-Davidson XLH Sportster ’79. Kaikki sai alkunsa Ilkan ostettua Jenkeistä Sporan uuden hippikopterinsa aihioksi. Edelliseen rakennettuun pyöräänsä, ’64 Panheadiin, Ilkka oli muokannut takalokasuojan ukrainalaisvalmisteisesta Dnepristä, ja samalla hyväksi todetulla linjalla päätettiin jatkaa tämänkin pyörän kohdalla. ”Siihen otettiin malli suoraan 70-luvun edesmenneeltä tukholmalaiskerholta, Denversiltä”, Ilkka toteaa kunnioittavaan sävyyn. Metreittäin pakoputkea. Kun pyörä tuli Suomeen ja sitä päästiin tutkailemaan tarkemmin, sen todettiin olevan ’81 XLS Sportster Roadster, jota on valmistettu kyseisenä vuonna vain noin 1 600 kappaletta. Asiasta selvittiin kuitenkin hoonauksella, minkä lisäksi kannet koneistettiin ja varustettiin uusilla männillä sekä venttiileillä. King & Queen -satula oli niin ikään ehdoton valinta. Sen lisäksi, että siitä puuttui kaasari ja virtapuolen osia, oli takapytyssä sen näköiset jäljet, kuin se olisi leiponut kiinni. Tankin etuosassa oli pyöreät kulmat, jotka oikaistiin kantikkaiksi. Voimansiirto saatiin kuntoon vaihtamalla kakkosvaihteen ratas, josta puuttui pari hammasta. Bonhamsin huutokaupassa vastaavasta orkkispyörästä oli maksettu 4 700 dollaria, joten mies ei raaskinut uhrata sitä hippiaatteen alttarilla. En tiedä, oliko heidän värkkinsä tähän tarkoitukseen hiukan liian iso, mutta putkia ei ollut saatu väännettyä tarpeeksi jyrkkään. Kulmat olivat juuri oikein, mutta niiden välissä oli liian pitkät pätkät suoraa. 70-lukulainen coffin-tankki, ilmanputsarikotelo ja öljytankki ovat saaneet pintaansa violettia, kuparista ja kultaista flakea. Sen pohjan Ilkka muotoili yhdessä hovipeltiseppänsä Marko Kansosen kanssa, minkä jälkeen hän liimasi ja muotoili siihen pehmusteet. ”Yksi putkimies väänsi meille ensin karkean mallin kupariputkesta pakoaukoista ylös saakka. I lkka itse kutsuu pyöräänsä sekasikiöksi, jollainen se tavallaan onkin, tosin poikkeuksellisen harmonisella tavalla. Niinpä visioiden pohjaksi ryhdyttiin etsimään uutta uhria, ja pian projektiin löytyikin sopivampi lähtökohta – ’79 XLH-aihio papereineen. Samassa kaupassa tuli etuvanne. Näihin Ilkalla oli reseptit valmiina
”Juttelimme niitä näitä rautapään rakentamisesta, kunnes mies mumisi hetken omiaan ja tokaisi loppuun mystisesti, että cross of iron. Vaikka nämä veitikat hyviä ihmisiä ovatkin, niin en halunnut sekaantua siihen hommaan. homma, mutta Marko onnistui niissä hyvin”, Ilkka kiittelee. Jätin vihreän pois ja otin tilalle kuparin”, Ilkka perustelee. Saksalaista warbird-logoa mukaileva takavalo luo rakkausteemalla rakennettuun pyörään mielenkiintoista ristiriitaa 70-luvun genrejä sekoittelevaan tyyliin. Lopuksi putket kiillotettiin peilipinnalle. ”Kokeilin niiden kombinaatiota ensiksi kypärääni, mutta vihreä teki lopputulokseen jotenkin liian rainbow-tyyppisen teeman. Sen ruiskutti pohjalle Hyvärin Simo tehtyään ensin pohjatyöt. Niinpä valitsin pohjaväriksi kullan sävyn, joka osoittautui 50-luvun kultamahaisen Massey Fergusonin väriksi. Hoijakan päälle istutettu messinkinen Buddha kuvastaa pyörän omistajan uskontoa. ”Olen kuullut, että flake-maalaus onnistuu parhaiten, kun pohjaväri on mahdollisimman lähellä pintaväriä. Kultamahan maali. Tankin lisäksi violettia tuli öljytankkiin ja takalokariin. Kullan päälle ruiskutin itse kynäruiskulla violetin-, kuparinja kullansävyiset flaket, kaikki samalla kertaa. Pyörän nimi, Cross of Iron, syntyi Ilkan jutellessa puhelimessa hyvän ystävänsä Pertti Rasan kanssa. Hippikopteria rakennettaessa keulan lisäksi olennaisimpia asioita ovat satula, putket ja tankki. Niinpä hän päätyi lopulta toteutukseen, jossa violetti feidautuu kuparin kautta kultaan ikään kuin sivu kerrallaan. Rungossa pitäydyttiin pelkästään kullassa ja kuparissa. Maalauksen suhteen Ilkalla oli aluksi mielessään kulta, violetti ja vihreä. Se jäi kummittelemaan mieleeni ja lopulta päätin, että sehän on hieno nimi pyörälle, vaikka se onkin rakennettu rakkausteemalla”, Ilkka päättää lähettäen samalla kiitokset Pertin lisäksi peltityöt tehneelle ja asennuksissa auttaneelle Marko Kansoselle, moottoripuolen guruna toimineelle Osmo Pesoselle, koneistukset ja hoonaukset hoitaneelle Vuoksen Moottorikoneistamolle, maalari Simo Hyvärille, straippija kultausmaestro Platulle, verhoilijattaren ominaisuudessa loistaneelle Retrotikin Paulalle sekä suuren osan osista toimittaneelle Hotbiken Mannelle. Lopuksi Simo ruiskutti pintaan vielä seitsemän kerrosta lakkaa.” Sen jälkeen oli Platun vuoro astua kuvioihin straippisiveltimineen. 71 AMERIKAN RAUTA 2/2018. Aluksi hänellä oli mielessään erilaisia psykedeelisiä kuvioita, mutta tankin neliskanttinen muotokieli asetti sille omat rajoitteensa. Kuinka ollakaan, hänen ideakaappinsa oli aluksi psykedelian suhteen aivan tyhjä, mutta kun Ilkka näytti muutamia kuvia Arlen Nessin 70-luvun laitteista ja mausteeksi jo edellä mainitusta länsinaapurimme Denvers MC:n kalustosta, alkoi ideamylly pyöriä. Niihin Ilkalla oli reseptit valmiina. Lopputuloksesta löytyy muun muassa ristiä ja pirunsorkkaa, kun riittävän kauan katselee
Auto näyttää tänä päivänä hyvin samalta kuin Hop Upin maaliskuun 1952 numerossa, mutta Circle City Hot Rods on palauttanut sen juhlakuntoon viimeistelystä tinkimättä. Konepellin suojista löytyy Ed Pinkin preppaama täysalumiininen pikkulohko jatkeenaan Richmondin 5-vaihteinen laatikko ja quick change -perä. Grand National Roadster Show 2018 Tämän vuoden AMBR-voittaja – David Martinin ’31 Roadster. Kalifornian Pomonan aurinkoisessa lämmössä jo 69. Ilmaiseksi David ei kuitenkaan palkintoaan saanut. Lienee sanomattakin selvää, ettei työnjäljessä ole pienintäkään huomauttamista. Runkoaisojen päät on käännetty maskin sisään ja suhteiltaan täydellisen auton linjat ovat sulavat, katselet niitä miltä kantilta tahansa. Teksti ja kuvat: Robert McCarter O len vilpittömästi onnellinen, ettei minun tarvinnut tänäkään vuonna istua GNRS:n tuomaristossa valitsemassa parasta ehdokasta American Most Beautiful Roadster -kisassa, jonka taso tuntuu saavuttavan joka vuosi uuden lakipisteensä. Kovasta kisasta piti huolen esimerkiksi Eddie Dyen roadster, jonka historia juontaa juurensa vuoden 1951 Bonneville Nationalseihin. 72 AMERIKAN RAUTA 2/2018. Tarkemmalla silmäyksellä huomaa esimerkiksi ’33-vuosimalliset, etureunaltaan pyöristetyt ovet, jotka on onnistuttu istuttamaan aakkosen koppaan aivan kuin ne kuuluisivat siihen. kerran järjestetty GNRS näet nostaa rasva-apinan pulssin huippu-urheilijan tasolle asettaen kropan kestävyytensä rajoille. Tässä kilpailussa ei riitä, että näyttää hyvältä, sillä autojen täytyy todistaa kokonaisvaltainen toimivuutensa cruisaillessaan tuomareiden valvovien silmien alla. Kun talvilajien ystävät vielä virittäytyivät helmikuun hyytäviin olympiakahinoihin, oli hot rod -väki juuri toipunut vuoden kenties kovimmasta fyysisestä koettelemuksestaan. Viikonlopun olisi saanut kulumaan helposti päärakennukseen sijoitettuja AMBRkandidaatteja ihastellen, mutta paikalleen ei voinut jäädä pitkäksi aikaa, mikäli mieli nähdä tapahtuman koko tarjonnan. Tänä vuonna näyttely kattoi seitsemään hallia, joiden kiertämistä voi hyvällä omalla tunnolla sanoa melkoiseksi urheilusuoritukseksi. Voittajaksi kyseisessä kamppailussa valikoitui lopulta David Martinin ’31 Roadster, joka vaikuttaa ensi silmäyksellä varsin klassiselta hot rodilta, mutta on tosiasiassa aika rankasti modifioitu laite
Auton rakentamiseen osallistuneiden listaus on kuin hotroddingin kuka kukin on -opuksesta sisältäen muun muassa Pete Eastwoodin ja Dan Gurneyn, vain muutaman mainitakseni. Ei käy kateeksi yhdeksänhenkistä tuomaristoa, joka joutui laittamaan joukon tämänkaltaisia helmiä paremmuusjärjestykseen. Grand National Roadster Show 2018 Dana ja Marge Elrodin ’36 Roadsterissa on melko lailla kaikki kohdallaan. Koko viikonloppua ei kannata viettää sisällä, kun keli on tällainen ja myös ulkoalueet ovat täynnä mielenkiintoista kalustoa, vaikka seitsemässä näyttelyhallissa riittääkin kierrettävää. Nämä ’37ja ’32-vuosimalliset Fordit ovat molemmat erinomaisia osoituksia siitä, kuinka hienosti neliovisuus voi toimia miedosti kustomoiduissa toteutuksissa. Barron Gussin shop truck ei ole ihan perinteisimmästä päästä. Kuvassa Chris ja Robyn Parmaleen omistama ’36 Special Roadster, jonka Chris on rakentanut ja maalannut itse. COE:n voimantuotannosta vastaa remmiahdettu Oldsin kone, joka on siirretty taakse. Matala stance ja virheetön musta maalipinta tarjoavat täydellisen kodin Hilbornin ruiskulla varustetulle 392 Hemille. Voiman välittäminen takarenkaille tapahtuu transakselin avulla. Kuljetuskapasiteetti kärsi, mutta näyttelypuunaus helpottui! Bruce Myer toi paikalle Doane Spencerin inspiroiman, Rodder’s Journalin kannessakin esiintyneen Nickel Roadsterinsa. 73 AMERIKAN RAUTA 2/2018
Eteen oli asennettu kevyet magnesium-vanteet, mutta takana mentiin raskaammilla, kromatuilla peltivanteilla, joiden päälle oli pyöräytetty piirakkareunaslicksit. Snap-on Toolsin ’51 International walk-in truck valmiina palvelukseen. Lapsena Bon äiti kuskasi häntä sillä kouluun ja teininä… noh, todettakoon vain, että onneksi auton takapenkki ei osaa puhua. Mild customeiden lippua pitivät korkealla mm. Allekirjoittaneen high school -tanssiaiset olisivat saattaneet päätyä eri tavalla, jos Tad Leach olisi suostunut lainaamaan ‘58 Lincoln Continentaliaan. Sisältä löytyy kattava pajavarustus työpöytineen ja työkalulaatikostoineen. Se on nimittäin ollut Bo Swanin perheessä siitä saakka, kun hänen isoisänsä osti sen uutena. nämä ’54 Chevy Bel Air ja ’40 Ford Convertible. Kaava oli pitkälti sama kuin Chevyssäkin sillä erotuksella, että Fordin moottorina on isolohko. Kindig-it Designin Lincoln on muuttunut melkoisesti alkuperäisestä. Myös tämä ’32 Ford 3-window oli South City Rod & Customin rakentama. Pikkulohkoa ruokki kaksi nelikurkkuista kaasaria. Näin ei kuitenkaan käynyt. South City Rod & Customin ’57 Chevy 150:ssa oli vanhan koulun räyhähenkeä. Alusta on ehtaa Art Morrisonia ja pellin alla on Ryan Falconer Racing Enginesin V12 kahdella Magnusonin ahtimella. Tämä ’60 Pontiac Safari on todellinen perheauto, vaikkei ihan sanan varsinaisessa merkityksessä. 74 AMERIKAN RAUTA 2/2018 GNRS 2018. Tämä parivaljakko on helppo kuvitella valoihin ottamaan mittaa toisistaan, kuten eräässä taannoisessa elokuvassa
Frank Ibarran resepti on tuntuva tontitus ja kustomkikoilla herkutteleva paneelimaalaus. Alkuperäisyyttä kunnioittava ulkokuori näet kätki sisäänsä 363 EFI-moottorin, Tremecin 5-vaihteisen manuaalin ja Roadster Shopin rungon. 75 AMERIKAN RAUTA 2/2018. Tänä vuonna heille oli annettu kokonaan oma osasto, jossa esiteltiin pajan autenttista outlaw hotrod -lookia laidasta laitaan. Mitä tehdä valkoiselle ’65 Ford F100:lle, jotta se erottuisi joukosta. 540-kuutiotuumainen Nelson Racingin isolohko tarjoaa takarenkaille hyvät bileet. Näyttävä toteutus joka tapauksessa. Circle City Hot Rods teki erinomaista jälkeä palauttaessaan Eddie Dyen ’29 Roadsterin takaisin 50-luvun loistoon. Yhdistävänä tekijänä heidän laitteilleen voitaneen mainita tuntuva choppaus ja kulunut patinapinta. Piraattimerenneidot ja Corvettet kuuluvat yhteen kuin… ööhh… hmm. Rolling Bones -pajalla on oma tyylinsä, joka juontaa juurensa land speed recordja hill climb -kisoihin. Tämä ’42 Ford oli melko harhaanjohtava tapaus. Ehkä tässä haettiin jonkinlaista yhteyttä rauskuihin tai haihin. Eric Boily on pitänyt El Caminon rakentamisessa mielessään vanhan sanonnan ”business in the front, party in the back”
Se ei piilota alleen mitään eikä lopputulosta voi syyttää ainakaan väärästä värivalinnasta. GNRS:ssä nähdään myös tunnettujen rakentajien keskeneräisiä projekteja. Moottoripornoa oli tarjolla laidasta laitaan, lättäpäistä DOHC-koneisiin. Brauns Muscle Car and Hot Rodin vakuuttavan näköisessä Chevellessä on edessä tuplaturbotettu LS-moottori ja takana keinuviputyyppinen erillisjousitus sekä Corvetten transakseli. Paul Solizin ’63 Nova 100 on viileä laite. Yhdistävä tekijä oli näyttävyys ja korkea viimeistelyn laatu. Jämäkkä gasser stance on saatu aikaan siirtämällä etuakselia eteenpäin. Ulkovalojen kelmeässä loisteessa peilaavat maalipinnat ja kiiltävät kromiosat jättävät mielen nostalgiseen tilaan. 76 GNRS 2018 AMERIKAN RAUTA 2/2018. Uskottavuuden takaa 396-isolohko valkoisilla Fenderwell-pakosarjoilla. Viikonloppu GNRS:ssä on oivallista päättää näihin tunnelmiin. Jos sinun pitäisi selittää jollekin asiaa tuntemattomalle, mikä on hotr od, niin tällä kuvalla pääsisit aika pitkälle. Paljaassa metallissa on jotain aivan erityistä. Niille oli varattu yksi kokonainen halli, jossa saattoi nähdä tuplasti Pace Car Camaroita tai vaikka Plymouth Superbirdejä. Hollywood Hot Rods toi tämän racehenkisen coupen näyttelyyn myös viime vuonna, mutta sen jälkeen se on muuttunut merkittävästi. Chopattu ’33 kolmi-ikkuna-coupe liekeillä, magnesiumvanteilla ja dirt track -renkailla on asian ytimessä. 2018 oli GNRS:ssä myös muskeliautojen vuosi
1. 040 0813 297 Puh. Ota rohkeasti yhteyttä! Tiedustele lisää ja varaa aikasi huoltoon. Hopunkatu 7 • 38200 Sastamala 050 465 1100 • timo.keskinen@retrorenkaat.fi www.retrorenkaat.fi AUTONOSAT EDULLISESTI MERIRAHTINA USA:sta USARAHTI.. Pick upit Yrityksemme on erikoistunut jenkkiautoihin, siis myös jenkkiläisiin lava-autoihin. 0500 813 297 Olemme valtuutettu AD-autokorjaamo Rakenna oma radiosi! 111 360 eri vaihtoehtoa! Katso lisää ja pyydä tarjous: www.sk-autosound.. 02-7347 673. Huolto Huollamme rautaisella kokemuksella Cadillacit, Chevroletit, Chryslerit Dodget, Fordit ja Pontiacit. Hämeenlinnalainen jenkkiautojen asiantuntija Merten takaa matkustanut autosi saa meillä arvoistaan käsittelyä. 03 652 3380 Puh. American Power Oy Takumäenkuja 2B 13130 Hämeenlinna Puh. Valitse nupit Avoinna ark. www.americanpower.. • Mobileihin ja rakennettuihin autoihin lasit mallin mukaan. Valitse soitin 2. 9-17 • Nuolikuja 15, 01740 Vantaa Puh. Olipa tarpeen sitten huolto tai korjaus. 010 29 22 800 • info@sk-autosound.. Korjaamme ja huollamme amerikkalaiset pick upit merkistä ja mallista riippumatta. TUULILASEJA JO VUODESTA 1970. Kuttilan Autolasi Oy TUULILASIT SUORAAN TEHTAALTA! • Tuulilasit klassikoihin ja harrasteajoneuvoihin suoraan varastosta tai lyhyellä toimitusajalla. Valitse etupaneli 3. Määräaikaishuolto Olipa menopelisi sitten jenkki, japsi tai joku muu, American Powerilla onnistuu auton kuin auton määräaikaishuolto. KUUSJOKI • Puh
Peräpää Iron Guerilla -loksuineen ja Öhlins-jousituksineen vihjaa erityisen selkeästi siitä, että tällä kuuluu ajaa ja kovaa. Petro l Circus Harley-Davidson Oulun panos Battle Of The Kingsiin kantaa nimeä Superscrambler. Niin ikään aivan uuteen Sportster Roadsteriin perustuva maukas kokonaisuus on saatu aikaan oikeastaan varsin yksinkertaisilla ratkaisuilla, jotka muuttavat pyörän asenteen täysin. Reckless Love -bändin laulajana tunnetun Olli Hermanin kopteri kantaa nimeä Penelope. Tampereen tiimin näkemys aiheesta, ”Time Machine Concept”, perustuu uuteen Sportster Forty-Eightiin ja on saanut innoituksensa 50-luvun konseptiautoista. PETROL CIRCUS. Pyörän monet alumiinista, nahasta ja puusta valmistetut osat ovat rakentajaporukkaan kuuluneen Timo Meurosen omaa käsialaa. Battle Of The Kings on kansainvälinen Harley-Davidson -jälleenmyyjien välinen kisa, jossa kilpaillaan parhaan custom-rakentajan tittelistä. MP-Messujen kylkiäisenä järjestetty custompyöränäyttely ei ollut kooltaan valtaisa, mutta sitä paikkasi se, että niin Harley-Davidson kuin Indiankin olivat tuoneet niin sanotun päähallin puolelle mielenkiintoista rakennettua kalustoa. Teksti ja kuvat: Tomi Eronen 78 AMERIKAN RAUTA 2/2018. Komean pyörän takaa löytyy Harley-Davidson Tamperetta pyörittävä tunnettu chopper-taiteilija Mika Nieminen eli Mr. Tänä vuonna Suomesta on mukana kaksi jälleenmyyjää, H-D Tampere sekä H-D Oulu. Moore
Tällä kertaa myyntiin oli tuotu poikkeuksellisen hieno kattaus käytettyjä Harrikoita. Eikä siinä vielä kaikki, toinen vastaava JAP oli näytillä vitriinissä Moottoripyörämuseon osastolla. Hinnat alkavat 17 990 eurosta. Mertsin ’73 rautapää yhdistelee hippikoptereiden koristeellisuutta ja bobbermaista karuutta. Indianin kovin uutuus mallivuodelle 2018 on jo tehtaalla madallettu ja riisuttu Scout Bobber, josta oli näytillä myös tämä astetta pidemmälle bobberoitu versio. Takarenkaana on näyttävän näköinen dragsterin etupyörä. Mitäpä niistä. Harvemmin näkee näin leveää eturengasta! Evildigger on ’81 FXS Shovel, jonka on omistajilleen Maija ja Kari Viljaselle rakentanut ”Raiza” Raitio, kuten pyörän nimestäkin saattaa arvata. Värikäs ”Evillicit” ’79 Shovel on Raizan oma pyörä, joka ensiesiteltiin Petrol Circuksessa. Evo-koneella varustetun moninkertaisen näyttelyvoittajan on maalannut paikallinen kynäruiskutaiteilija Piotr Parczewski, ja pyörä olisi muuten ollut myös myytävänä. Nostalgiahenkinen ’58 Panhead oli myyty jo ennen kuin saavuimme paikalle. Pienet yksityiskohdat luovat onnistuneen kokonaisuuden, eikä tämäkään pyörä olisi sama ilman takakumin keltaisia kirjaimia. Kopterin osastolla esillä ollut erittäin klassisen näköinen V2-konepyörä ei perustukaan mihinkään sotia edeltävään malliin, vaan on Rough of Rämsöön JAP-niminen omavalmiste vuosimallia 2018. Tämä ’11-mallinen H-D FXS Bobber olisi kieltämättä ollut kirjoittajan mieleen. Joakim Liewendahlin omavalmiste-Chopperissa näkyi myös selkeästi omistajan oma tyyli. Puolalaisen Motorcycles Performance MalyHD:n rakentama Avatara oli ehkä koko näyttelyn hienoimmin maalattu pyörä, eikä sen muissakaan yksityiskohdissa ollut juuri tingitty. Sami Järvelän ’52 Panhead ”The Saint” on juuri sopivan matala ja juuri sopivan pitkäkeulainen ollakseen vaikea sijoittaa mihinkään kategoriaan. Linjakas toteutus edustaa koko lailla eri tyyliä, mihin Raizan rakennelmissa on viime vuosina totuttu. STC Car Center toi näytille rohkeasti erilaiseen tyyliin rakentamansa ’98 Sportsterin, joka toi mieleen Transformers-leffan Bumble Been. 79 AMERIKAN RAUTA 2/2018 AMERIKAN RAUTA 2/2018. Punaisin terein koristeltu salmiakkitikattu King & Queen -satula kruunaa kokonaisuuden
Teksti ja kuvat: Kimmo Janhunen Kustom Kulture Show 2018 Näyttelyn palkintoharava oli Jani Huhtamäen ’40 Mercury, jonka sisustan nahkaverhoilu on todella kutsuvan näköinen. 80 AMERIKAN RAUTA 2/2018. Janin Mercury sai paitsi People’s Choicen, myös Heath Garage’s Choicen ja Primer Magazine’s Choicen. Monessa kohtaa mentiin jo hyväksi totutulla tyylillä, mutta mitäpä sitä keksimään pyörää uudelleen. Tämän vuoden uudistuksiin kuului se, että näytteilleasettajat jakoivat omia palkintojaan. Kuudetta kertaa Helsingin Kaapelitehtaalla järjestetty KKS sujui kustomkulttuuriperinnettä vaalien. Kun joku toimii, niin se vain toimii
Otto Mattilan todella kapean ’52 Triumph Speed Twinin huolellinen työnjälki ja kypärään saakka yltänyt viimeistely toivat pyörälle sekä Do-Dads Choice että Pistons KK Choice -palkinnot. Pasi Tuomisen rakentama kustom-moottorisaha veti hiljaiseksi. Heath Garage toi pitkästä aikaa näytille sympaattisen Stuart Little Studebakerinsa, jonka oviin Anna-Stina taiteili ennen näyttelyä uudet kuviot. 81 AMERIKAN RAUTA 2/2018 AMERIKAN RAUTA 2/2018. TiNin Hawaiji-tunnelmointia minikokoisessa surffilaudassa. Hurjimmat saapuivat paikalle ’64 Bel Air -avolintalla Lahdesta saakka. Japanista saapui tänä vuonna paikalle kuvassa näkyvä Boo sekä Ken The Flat Top, molemmat todella arvostettuja tekijöitä kotimaassaan. Sveitsiläistaiteilija Trashboy, eli Christof Kaspar valmistaa ja myy tämännäköisiä kavereita. Vaikka pakkanen lähenteli kymmentä astetta, nähtiin liikkeellä suhteellisen paljon harrastekalustoa. Autohan ensiesiintyi jo vuonna 2007 ja myytiin sittemmin Ruotsiin, josta se palautui Kankaan pariskunnan talliin. Heath Garagen Anna-Stina Kangas tunnetaan myös tatuoijana. Tällä kertaa hän kuitenkin kävi kuvittamassa itseään Laura Kosken tatskapöydän takana
Styleriden Ari Sinkkonen oli koonnut paikalle komean joukon kustomfillariuutuuksia. 82 AMERIKAN RAUTA 2/2018 Kustom Kulture Show 2018 AMERIKAN RAUTA 2/2018. Johan Gröndahlin Sting A Go-Go -rantakirppua oli viimeistelty vieläkin pitemmälle viime näkemästä muun muassa Wizzzardin sisustaan taiteilemin straipein. Tämä ruotsalainen ’47 Mercury oli näyttelyn ainoa ei-kotimainen auto. Kustomfillareiden ohella allekirjoittaneen huomion vei tämä Styleriden osastolla paistatellut Schwinn Centennial Red Phantom, joka on Schwinnin 100-vuotisjuhlamalli. Saksassa, Sveitsissä ja Itävallassa toimiva Shoplifters-kerho myönsi sille oman palkintonsa. Jari Ylikitin Panhead chopper valmistui juuri parahiksi helmikuun kustomkarkeloihin, kuten moni muukin näyttelyssä nähty kaksipyöräinen. Jos allekirjoittaneelle tulee joskus tarve hankkia sähköavusteinen polkupyörä, saatan olla yhteydessä Red Rebel Customsin kavereihin. Kyseessä on Kaliforniassa käsintehty pyörä, joka on replica vuosien 1949–59 Phantomista. Parhaimmaksi valittiin kuvassa etualalla oleva Arto Ahosen vaaleansinirunkoinen chopperi
Jani Tukevan Solifer-moposta rakentama Cafe Racer oli saanut nimekseen Jallu Edition. Myös tämän vuoden näyttelyjuliste oli hänen käsialaansa. Kyseessä on Samuli Petron Hemi-moottorinen Tudor traktorimallin takarenkailla ja etusuksilla. Tämä lienee sitä Dare to be Different -osastoa. Kiihdytysauton eturenkaan käyttäminen pyörän takarenkaana tuntuu olevan nyt in. Näyttelyn tähtivieras oli tänä vuonna yhdysvaltalainen Dirty Donny, jonka teokset erottuivat joukosta ainakin värimaailmaltaan. Tässä toteutuksessa se toimii aivan erityisen hyvin ajatusten kiitäessä takavuosien nopeusennätyspyörien maailmassa. Upi’s Garage on tunnettu luonteikkaiden pyörien rakentajana, joissa uskalletaan tehdä epätavallisiakin ratkaisuja. Näyttelyssä nähtiin kaksi uutuutta, joista toinen oli tämä raikkaasti väritetty ’62 Panhead nimeltään Boondock. 83 AMERIKAN RAUTA 2/2018. KKS:ssä voi törmätä myös tällaiseen kapistukseen. Saksalaiselta Krazy Tikiltä löytyi puusta veistettyjä tikihahmoja kaikissa kevään muotiväreissä. Tästä kustomkulttuurikollaasista löytyi monta kätkettyä viestiä
Tähän perustui myös Helsingin Design Museon ”California: Designing Freedom” -näyttely, jossa katukulttuuri näytteli varsin vahvaa roolia. Legendaarisen Panheadin rakensi losangelesilaiskaksikko Clifford Vaughs ja Ben Hardy. California: Designing Freedom Teksti ja kuvat: Kimmo Janhunen 84 AMERIKAN RAUTA 2/2018. Helsingin näyttelyyn oli tuotu sen saksalainen, varsin hyvin toteutettu replica. Näyttelyyn saadut autenttiset valokuvat esittelivät oikean elämän iisiraidereita. Moottoritieverkoston ympärille syntyi ennennäkemättömällä tavalla toteutettuja huoltoasemia, autokaistoin varustettuja ravintoloita, drive-in-elokuvateattereita sekä kekseliään visuaalista tienvarsimainontaa, jonka aiheet ja tekstityypit toistuvat nykypäivän kustomkulttuurissa. Teknologian ja muotoilun lisäksi Kalifornia on kuitenkin vähintään yhtä tunnettu vapauden tavoittelusta ja sen synnyttämistä vastakulttuureista, jotka elivät voimakkaimmillaan 60-luvulla. Sanotaan, että kaikki trendit ovat lähtöisin Kaliforniasta, eikä väitteessä mennä kovinkaan pahasti metsään. Yksi vapauden suurimmista ja konkreettisimmista ilmentymistä oli Los Angelesin edistyksellisen moottoritieverkosto. Näihin kuuluivat muun muassa moottoripyöräkerhojen toiminta, psykedeelinen hippiaate sekä surffareiden ja skeittareiden huoleton pakeneminen arjen kahleista. Monitasoiset risteykset mahdollistivat liikkumisen paikasta toiseen entistä nopeammin ja edesauttoivat oravanpyörästä pois hyppäämistä – vaikkakin vain hetkellisesti. O letpa asiasta tietoinen tai et, niin Kalifornia on muuttanut jollain tavalla elämääsi. Vuoden 1969 road movie -klassikossa Easy Rider esiintynyt Captain America -chopper on levottoman sukupolven ikoni. Brotherhood against society! 1960–70 lukujen kalifornialainen vastakulttuurikenttä antoi hyvän kasvualustan moottoripyöräjengeille. Moottoritie oli totta vie kuuma, ja 60-luvun yksiselitteinen tulkinta vapaudesta oli edessä aukeava tie, oli alla sitten kaksi tai neljä pyörää. Ovathan monet nykypäivän keksinnöt, kuten älypuhelin ja henkilökohtainen tietokone lähtöisin San Franciscon piilaaksosta
Yhdessä näyttelyhuoneessa pyöri tauotta kalifornialaisia katunäkymiä vuosien takaa seinälle heijastettuna. 20 minuuttia kului säkkituolissa istuskellen ja vaihtuvia maisemia katsellen silmänräpäyksessä. Hobie Surfboardsin tarina alkoi vuonna 1950, jolloin Hobart Alter, lempinimeltään Hobie, rakensi isänsä autotallissa kavereilleen muutaman yhdeksänjalkaisen balsapuisen laudan. Näyttelyssä oli esillä Tony Alvan ja Stacy Peraltan suunnittelemat #95-kengät, jotka tunnetaan myös nimellä Vans Era. Vuonna 1966 perustettu Vans on yleinen kenkä modernin roddarin jalassa. Kuvissa vilahtelivat edistyksellisten monitasoristeysten ohella autonäyttelyt, nostalgiset pikaruokapaikat ja drive-in-elokuvateatterit. Loppu on historiaa. Kulkineena tällä Merry Prankstereiksi itseään tituleeranneella joukolla oli tämä Furthur-niminen bussi, joka tuo etäisesti mieleen Eternal Erection -yhtyeen taannoisen keikkabussin. Skeittaaminen siirsi surffaamisen rannoilta kaduille ja synnytti termin ”sidewalk surfing”. Kun puhutaan 60-luvusta ja Kaliforniasta, ei voida sivuuttaa hippiaatetta. Näyttelyssä nähtiin Endless Summer replica vuodelta 1963. Konkreettisimmin rosoinen moottoripyöräelämä välittyi näyttelysalin seinälle ripustettujen aitojen vanhojen jengiliivien kautta. Näyttelyyn liivit oli lainannut Jeff Decker, pronssiveistoksistaan tunnettu muotoilija, jonka tunnetuin veistos, yli 2 200-kiloinen ”By the Horns” löytyy Harley-Davidson Museumilta. Design Museoon oli koottu lautoja aina varhaisista omavalmisteista uudempiin teollisesti tuotettuihin yksilöihin. 85 AMERIKAN RAUTA 2/2018. Kyseessä on lautailijoiden itsensä suunnittelema malli, josta muodostui kokonaisen sukupolven suosikkikenkä. Psykedeelinen kulttuuri levisi pitkin Pohjois-Amerikkaa vuonna 1964, kun kirjailija Ken Kesey ystävineen julisti hippiyden ilosanomaa rannikolta toiselle kulkeneella retkellään. Laudat olivat edullinen vaihtoehto vapaalle liikkuvuudelle ja itsensä ilmaisulle
Erityisen suotavaa saven käyttäminen on vanhojen autojen kohdalla, sillä vahvojen kemiallisten aineiden, kuten raudanpoiston käyttö ei ole vanhojen maalipintojen kanssa suotavaa lainkaan. Kannattaa muistaa, että tärkeintä on kuitenkin se, että autoa ylipäätään pestään. Eihän autonpesussa ennenkään ole tarvittu kuin sieni ja säämiskä. Jos olet laiska autonpesijä, lue tämä. Fakta on kuitenkin se, että maalipinnassa on vielä huolellisen esipesun ja sitä seuranneen kinnastai sienipesunkin jäljiltä likaa, kuten pikija nastajäämiä sekä jarrupölyä. Kävimme läpi yhdessä autonhoidon ammattilaisten kanssa, kuinka maalipinta pidetään puhtaana ja perushyvänä. Sama periaate pätee myös vahaamisessa, sillä nykytuotteissa käytetään kehittyneitä ohutkalvotekniikoita. Tosiasiassa se tekee työstä vain paljon työläämpää – huuhteluun kuluu enemmän aikaa, kun vaahtoa tuntuu aina valuvan jostain välistä lisää. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa. Toki mukana on vihjeet myös kokonaisvaltaiseen puunaushifistelyyn, mikäli silmäterällesi kelpaa vain paras. Pinnat lipakoiksi 86 AMERIKAN RAUTA 2/2018 Tallilla – Maalipinnat kiiltämään. Kaikkein yleisin virhe autonhoidossa on se, että aineita käytetään liikaa. Ammattilaiselle ei ole lainkaan tavatonta törmätä tilanteeseen, jossa helman pienet ruostepisteet osoittautuvatkin nastoista irronneiksi pikkuruisiksi metallinpaloiksi, jotka ovat tarttuneet maalipintaan ja ruostuneet siihen. Vinkkinä mainittakoon, että myös maalipinnalle laskeutunut maalipöly lähtee savella yleensä helpommin, kuin vaikka myllyttämällä. Samat ammattilaiset pitävät vahausta edeltävää savikäsittelyä tärkeämpänä kuin pinnan kiillottamista. Ammattilaisen sanoin kaikki, mikä näkyy, on liikaa. Teksti ja kuvat: Kimmo Janhunen • Yhteistyökumppani: Meguiar’s P esuja puunausartikkeleita lukiessa tulee monesti tunne, ettei itse pidä autostaan kovinkaan kummoista huolta, kun ei jaksa noudattaa monivaiheisia hoito-ohjeita. Puhtaaseen pintaan vaha tarttuu paremmin ja se kestää siinä suojaten pintaa pienistä naarmuista huolimatta. Moni tuntuu vierastavan puhdistussaven käyttöä autonpesussa, koska kyseinen tekniikka on verrattain uusi ja sitä pidetään työläänä. Savi osaksi autonpesua. Kyseessä on virheellinen vanhan kansan ajatusmalli, että kun laitetaan paljon pesuainetta, täytyy myös lopputuloksesta tulla hyvä. Maalaamoissa asteen verran aggressiivisempaa savea käytetään häivytetyissä paikkamaalauksissa sumurajojen poistamiseen ilman hiontaa tai koneellista kiillottamista. Savi sen sijaan on erittäin hellävarainen, eikä sillä käytännössä voi aiheuttaa vahinkoa. Tiedostamalla tärkeimmät vaiheet ja omaksumalla muutamat niksit pesusta voi tulla, jos nyt ei mukavaa, niin ainakin palkitsevampaa. Savikäsittelyllä ne lähtevät pois
Tällöin on tarpeetonta käyttää pintaan mitään vahaa ylläpitävää shampoota. Sen idea on vaahdottaa esipesuaine, mikä puolestaan maksimoi aineen vaikutusajan sen jäädessä auton pintaan ilmavana vaahtona. Yleisin virhe autonpesussa on se, että pesuainetta käytetään liikaa. Vesi ei pisaroidu, eikä jää makaamaan pinnalle. Tärkeää on kuitenkin saada pinta ensin kunnolla puhtaaksi. Huuhteluämpärin pohjassa on ritilä, joka estää hanskaa koskemasta pohjalle valuneeseen likaan. Pesuvedessä sekoitussuhde oli noin yhden suhde sataan, eli varsin pieni luraus. Kun maalipinta kuivuu kastelemisen jälkeen tähän tapaan laikukkaaksi, se on merkki siitä, ettei pinnassa ole vahaa. Painepesurin käyttöä mukavoittaa melkoisesti se, että siinä on riittävän pitkä letku. 87 AMERIKAN RAUTA 2/2018. Auton voi kastella ja huuhdella vaikka puutarhaletkulla, mutta mikäli käytössä on painepesuri, on muutaman kympin maksava pesuaineen vaahdotin hyvä apuväline. Valuessaan vaahto näet ottaa likaa mukaansa. Esipesun jälkeen pinta näyttää huomattavasti puhtaammalta, mutta pyyhkäisemällä siitä irtoaa tämän verran likaa. Sitten se kastetaan uudelleen pesuaineämpäriin ja viedään siitä maalipinnalle. Pesu kannattaa suorittaa kahden ämpärin taktiikalla. Jos aloittaa ylhäältä, niin katolle laskettu vesi valuttaa toisen puolen aineen pois. Vaahdotuksen jälkeinen huuhtelu tehdään alhaalta ylöspäin. Ensimmäisessä ämpärissä on pesuaineliuos ja toisessa puhdas vesi, jossa kinnas huuhdellaan. Huuhtelun jälkeen hanska nostetaan ylös ja puristetaan kuivaksi huuhteluämpärin ulkopuolella. Käytimme samaa tuotetta sekä esipesussa että kinnaspesussa. Toki, jos pintaa ei ole tarkoitus kiillottaa, voisi sen pestä ensin vahvasti pesevällä aineella ja sen jälkeen uudelleen niin sanotulla vahashampoolla. Vaahdottimen tuottaman vaahdon paksuuden tulisi olla kohtuuraskas, mutta se ei saa mennä partavaahtomaiseksi, jolloin se ei enää valu auton pinnalla lainkaan. Käyttämämme NXT Generation Car Wash on synteettinen, polymeeripohjainen autoshampoo, joka liuottaa tehokkaasti pois sitkeääkin likaa. Tällä pyritään siihen, että vaikuttava aina pysyy pinnalla mahdollisimman pitkään. Mikään ei ole ärsyttävämpää kuin se, että joutuu raahaamaan laitetta koko ajan vierellä. Näin suuri osa liasta saadaan poistettua auton maalipinnalta ennen varsinaista mekaanista pesua, ja naarmuuntumisriski vähenee. Yleisiin merkkeihin saa tarvittaessa helposti varaosia, tarvikkeita ja adaptereita. Tästä on hyvä edetä mekaaniseen pesuun. Kaikkein yleisin virhe autonhoidossa on se, että aineita käytetään liikaa. Tällaisella kuluttajakäyttöön tarkoitetulla purkilla pitäisi pystyä pesemään ainakin 50 autoa
Puhdistussavi on yllättävän riittoisaa. Kun sen pinta on likaantunut, se käännetään sisään ja jatketaan puhtaalla pinnalla. Pesu aloitetaan aina puhtaimmasta kohdasta ja edetään likaisinta kohti. Koko auton kävi läpi noin vartissa ja lopputuloksena oli lasinsileä puhdas pinta. Moni pitää savestamista hankalana työvaiheena, mutta kokeiltuani itse voin kertoa, ettei se ole sitä. Pintaan suihkutetaan Quik Detaileria, jonka jälkeen sitä hangataan savella, kunnes pinta muuttuu sormituntumalla karheasta liukkaaksi. Pesukinnas on kätevin pesuväline siksi, että se sitoo irtoavan lian itseensä, eikä ainoastaan siirrä sitä, kuten pesusienillä on tapana. Paras lopputulos saavutetaan, kun pestään ja kuivataan varjossa. Tässä tapauksessa auton maalipinta kiillotettiin koneellisesti, ja sitä ennen oli tärkeää saada pinta puhtaaksi kaikesta liasta. Kinnaspesun jälkeen huuhtelu tehdään ylhäältä alaspäin, koska mahdollinen irtolika valuu alaspäin ja tulee näin ollen huuhdeltua pois mahdollisimman kattavasti. Kun saven säilyttää oikein, eli valolta suojattuna purkissa, jonka pohjalla on tilkka vettä, niin se myös säilyy todella pitkään. haalaripesuaine, joka sisältää fosfaatteja zeoliitin sijaan. Lopullinen pinnan puhdistaminen suoritetaan Clay Barilla, eli puhdistussavella. Liikkeet kannattaa pitää pitkittäissuuntaisina eikä pyörivinä varsinkin, jos pinta on kiillotettu tai vahattu, sillä silmä tarttuu huomattavasti helpommin pyörteisiin naarmuihin kuin pitkittäisiin, auton linjojen suuntaisiin naarmuihin. Tämä säästää sekä kiillotustahnaa että -laikkoja. Jos pinta kuivuu liian nopeasti, siihen voi jäädä pesuainejäämistä kuivumisjälkiä. Kinnaspesun jälkeen pinta on jo huomattavasti puhtaampi, mutta aivan puhtaana liina ei kuitenkaan pyyhkäisyn jäljiltä säily. Vaikka pesu ja kuivaus olisi kiva tehdä kesällä suorassa auringonpaisteessa, sitä ei kuitenkaan suositella. Kintaan voi pestä pesukoneessa, mutta huuhteluainetta tai zeoliittia sisältävää pesuainetta ei tulisi käyttää. Esipestystä ja kinnastetusta pinnasta irtosi likaa vielä silminnähden. Pinta kuivataan kuivausliinalla. Savesta saa taitettua useamman sata pintaa, mikä tarkoittaa käytännössä sitä, että yhdellä savella käy läpi kymmeniä autoja. 88 AMERIKAN RAUTA 2/2018 Tallilla – Maalipinnat kiiltämään. Hyvä pesuaine kintaan ja mikrokuituliinojen pesuun on ns
Sen jälkeen kierroksia nostetaan. Työskentelyssä ei kannata ahnehtia liian isoja alueita kerrallaan, sillä tahna ei saa kuivua pintaan. 89 AMERIKAN RAUTA 2/2018. Kiillottaminen aloitetaan pienillä kierroksilla, jolloin aine leviää pintaan tasaisesti. Oikotietä onneen ei ole, mutta kyseessä ei ole myöskään mikään rakettiteknologia. Mitä itse kiillotuskoneeseen tulee, niin harjoittelemaan ei kannata ryhtyä kaikkein halvimmalla laitteella. Ne voivat olla raskaita ja täristää käsiä siten, että sormissa ei lopulta ole tuntoa. Ne eivät yleensä ole epäkeskotyyppiä, mikä edesauttaa hankalasti poistettavien hologrammikuvioiden syntymistä. Aloittelijat kysyvät usein vinkkejä, mikä olisi perusvarma toimintatapa, jolla ei voi mennä pieleen. Toinen vaihtoehto on hieroa siihen sormella hiomatahnaa, joka ikään kuin primeroi laikan. Oikotietä onneen ei siis ole, mutta ei kyseessä ole myöskään mikään rakettiteknologia. Monilla merkeillä on laikoissaan uutena päällä uv-suoja-aine, jonka vuoksi pinta tuntuu hiukan karhealta ja kovalta. Ammattilaisen neuvo on se, että jos olet epävarma, niin kysy ostaessasi neuvoa myyjältä. Se on tarkoitettu rasvalian pyyhkimiseen ja se haihtuu itsestään pinnalta pois. Tällä kertaa kiillottamisessa päädyttiin käyttämään hiukan hellävaraisempaa, eli ei niin leikkaavaa ainetta ja hiukan karkeampaa vaahtomuovilaikkaa, joka puree paremmin naarmuihin ja pieniin vaurioihin, joita esimerkkiautostamme löytyi. Siitä voi aina edetä karkeampiin, mutta jos heti kärkeen louhii pinnan pilalle pohjia myöten, ei paluuta enää ole. Näin ensimmäistä vetoa ei tule vedettyä liian kuivalla laikalla. Koneen kanssa voi mennä kantille, mutta kantin yli ei tulisi ajaa. Jos aine ei ole ehtinyt kuivua pintaan, se lähtee liinalla pyyhkimällä, mutta jos se tuntuu kuivalta, voi pintaan suihkauttaa detaileria. Tuntuma tulee tekemällä. Sen kanssa ei myöskään tarvitse miettiä sekoitussuhteita, sillä se on valmista käytettäväksi sellaisenaan ja on turvallista kaikille pinnoille. Sellaista ei valitettavasti ole. Pintaan voi laittaa hiukan detaileria kostuttaakseen sen. Pahimmassa tapauksessa päällimmäinen maalikerros menee puhki. Myllyttäisinkö itse. Myllyttäminen, eli maalipinnan koneellinen kiillottaminen on paikallaan silloin, jos autoa ollaan viemässä näyttelyyn tai halutaan muuten vaan heittää hetkelliset hyvästit pintaan käytössä tulleille naarmuille. Kone lasketaan ensin pinnalle ja laitetaan vasta sitten käyntiin, sillä muuten aineet ovat keskipakoisvoiman johdosta aivan muualla kuin auton maalipinnalla. Kun työstettävä alue on saatu valmiiksi, se pyyhitään hyvälaatuisella puuvillaisella mikrokuituliinalla ja tarkastetaan, että jälki miellyttää. Kun koko auto on myllytetty, tulee se vielä pyyhkiä kauttaaltaan. Aineet ja laikat on aina valittava sen mukaan, millainen pinta on kiillotettavana. Kokeilemalla ja harjoittelemalla sen voi oppia lähes kuka tahansa meistä. Kokemusta voi huonontaa sekin, ettei halvimpien koneiden ergonomia ole kovin kummoinen. Parasta tähän tarkoitukseen olisi alkoholipitoinen liuotinaine, kuten isopropanoli, jota lantrataan 50/50-suhteessa denaturoituun veteen, eli akkuveteen. Paikka, joka myy aineita, osaa ainakin toivottavasti myös neuvoa niiden käytössä. Tavallinen kuluttaja voi kuitenkin käyttää pyyhkimiseen nestemäistä ikkunanpesuainetta, kuten Perfect Clarity Glass Cleaner. Se kannattaa rikkoa ennen käyttöä puristelemalla laikkaa käsissään. Paras neuvo on se, että lähtee liikkeelle mahdollisimman miedolla kombinaatiolla, eli suhteellisen pehmeällä laikalla ja hienojakoisella aineella
Pääsääntö on se, että mikäli kyseessä on synteettinen, polymeeripohjainen aine, niin sillä voi vetää koko auton ja se saa kuivua vaikka 12 tuntia. Jos pinta on ollut kiillotettaessa vielä aavistuksen liian kostea, ja siihen on jäänyt pyyhintäjälkiä, häviävät ne samalla. 90 AMERIKAN RAUTA 2/2018 Tallilla – Maalipinnat kiiltämään. Pinnan täytyy siis olla täysin puhdas ennen kuin siihen hierotaan vaha suojaamaan pintaa. Vahaaminen kannattaa tehdä järjestelmällisesti paneeli kerrallaan, jotta auton kaikki pinnat tulevat läpikäydyiksi. Käyttämämme nestemäinen Ultimate Liquid Wax ei jättänyt tahroja muovilis toihin, mutta jotkut vahat tekevät sen. Tuotteeseen kannattaa tutustua sen verran, että tietää, voiko sen levittää kerralla koko autolle, vai pienemmälle alueelle. Kun pintaan vedettiin kestovaha, voi pesujen välillä käyttää detaileria pölyjenpyyhintään tai esimerkiksi lintujen jätösten puhdistamiseen. Jos ainetta on liikaa, se ei kuivu kunnolla eikä siitä saa kiillotettua kiiltävää. Varminta on käyttää saman tuoteperheen tuotteita. Nykyään vahat eivät enää ole itsessään puhdistavia, kuten joskus taannoin oli. Valmiin pinnan ylläpito on tärkeää, sillä hyvänkin vahapinnan saa pilalle yhdellä vääränlaisella pesulla. Vaha levitetään pintaan pyörivillä tai ristikkäisillä vedoilla, mutta kiillotus tehdään jälleen kerran pitkittäisin vedoin. Myös vaahtomuoviset vahanlevitystyynyt, eli padit soveltuvat tähän mainiosti. Hankalat paikat, kuten ovenkahvojen aluset voi pyyhkiä samalla laikalla ottamalla sen irti koneesta ja hankaamalla käsin. Todelliset hifistelijät käyvät vahaamisen jälkeen auton läpi vielä detailerilla. Jos pinnassa näkyy valkoista rantua, niin ainetta on liikaa. Eri merkkisiä tuotteita ei tulisi sekoittaa keskenään. Näitä voivat olla esimerkiksi carnauba-pohjaiset vahat sekä edulliset vahat, joissa on käytetty kalkkia täyteaineena. Vahattua pintaa ei kannata pestä vahvalla liuottimella, vaan tässä tapauksessa Ultimate-sarjan shampoolla. Puhdistetun pinnan päälle vedetään muovintai kuminhoitoaine. Tällä saa poistettua hienon vahapurun, jota auton pinnalle on voinut paikoitellen jäädä. Tällöin täytyy kuitenkin varmistaa, että kyseessä on samantyyppiset vahat, jotka sopivat keskenään käytettäviksi. Parin kuukauden välein pintaan voi vetää pesun yhteydessä spray-vahan, joka palauttaa pinnan jälleen hyvännäköiseksi vahvistaen kestovahapintaa. Vanhat huokoiset listat ovat voineet imeä itseensä todella paljon likaa, jonka puhdistamiseen käy jälleen kerran ikkunanpesuaine. Jos kyseessä on carnaubaan perustuva luonnonvaha, niin ne eivät saa kuivua liian kauaa
To mi Ohjaamon sisustan maalipinnat olivat varsin siistissä kunnossa, ja uudella matolla sekä kynnyslistoilla kokonaisuudesta tuli hyvinkin asiallinen. Vaihtoon meni myös apukuskin puolen ikkuna, joka oli pahasti halkeillut. Tätä kirjoitettaessa auto alkaa siis olla katon ja vanteiden maalausta sekä uutta tuulilasia vaille katsastuskunnossa. Oviin maalattiin Whatever Works Long Beach -logot. Kuskin oven lasi puuttui ja sen mekanismi oli rikki, joten hissi korvattiin uudella ja lasi asennettiin paikalleen uuden tiivisteen kera. Samalla hioin maalipintaa puhki korin särmistä ja muista vastaavista kohdista, joista se ensimmäisenä kuluisi. Katon kulmat tippalistojen vierestä kaipasivat hiukan hitsiliimaa, samoin jalkatilan kickpaneelien puoleiset kulmat, joihin vaihdettiin palat uutta peltiä. Jos kaikki etenee hyvin, seuraavan numeron ilmestyessä auto on jo leimassa, vaikkei ehkä sentään vielä kotimaisissa kilvissä, koska siihen pitää hakea veropäätös. 91 AMERIKAN RAUTA 2/2018 Puuhanurkka. Nokalle jo Jenkeissä asennettu ’76-mallinen 350-kone odottaa myös täyshuoltoa ja säätöä. Pienehkö ratti on kotoisin Chevetestä, kuten ilmeisesti ohjauspylväskin. Sen toimitti US-Parts. Lopuksi katto maalattiin samanlaisella beigellä, jolla vedettiin myös vanteet. Lähinnä siihen on tehty rekisteröintikatsastukseen vaadittavia juttuja, kuten korjattu lämmityslaitetta, valoja, lasinpyyhkijöitä ja asennettu pissapoika. Puuttuneita sisäosia, kuten kynnyslistat ja kojelaudan nuppeja oli hankkinut valmiiksi jo edellinen omistaja, joten ne piti vain kiinnitellä paikoilleen. Apukuskin oven lommon oikaisu ei käynyt tällä kertaa edes mielessä, vaan kolhu suojattiin teipillä, jottei uutta maalia pääse siihen. Oviin maalasin Whatever Works -logot. Ilmeisesti kilikalipulloilla vedetty mattamusta maalipinta ei edelleenkään istunut minun silmääni, joten vesihioin auton ympäriinsä sileämmäksi, minkä jälkeen se myllytettiin, jotta pinta saatiin näyttämään enemmän haalistuneelta perusmustalta. Chevrolet C10 ’65 Vaniin vaihdossa tullut Fleetside on edennyt pikkuhiljaa. Uudet, paremmin omiin ajatuksiini sopivat vanteet hankin autoon jo heti kättelyssä, ja jo syksyllä siihen tilattiin kokonaan hukassa ollut lattiamatto, alkuperäiseltä sävyltään Fawn Sandalwood. Nyt ollaan kuitenkin jo siinä vaiheessa, että voi todeta kuin siinä vanhassa hammastahnamainoksessa – reikiä nolla. Alkuun työläimmältä korjattavalta näyttivät katon tippalistan reunat, mutta oikeastaan helpoilta näyttäneet kynnyksen sisäpuolen kohdat teettivätkin lopulta enemmän työtä vaihtoon menneiden kantinpätkien vuoksi. Muutama hitsattava paikkakin autossa oli, vaikka se onkin tuotu maahan Kaliforniasta, Long Beachiltä
Sopivasti synttäreille. Lopulta sieltä löytyi myös se ’59 Cadillac, mutta innostus vaihtui nopeasti pettymykseen, kun Lelle kertoi auton olevan jo myyty. Lelle lupasi selvittää Jenkeistä, että olisiko siellä sopivaa avoa myynnissä. Oldsin ja Manon yhteiselo jäi varsin lyhyeksi, kun auto ajautui ulos tieltä päätyen muutaman metrin päässä olevaan kallioleikkaukseen. Sen oli ehtinyt ostaa Sundsvallissa asunut vaasalainen kaveri, joka oli Ruotsissa samanlaisella autonhakureissulla kuin Manokin. Isompia henkilövahinkoja ei onneksi tullut, mutta iso avoauto oli kyllä rysäyksen jälkeen lohduttoman näköinen. ”En perhana muista sen kaverin oikeaa nimeä, mutta Lelleksi sitä sanottiin. Arvasin heti, että taisteluhan tästä tulee”, Mano jatkaa. ”Kyllä siinä hetken aikaa pyörittelin kuvaa käsissä ja mietin jo Impalan ostoa, mutta kuitenkin kallistuin Cadillacin hankinnan puolelle. Tuolla RS-Camarolla Mano ajeli melkein kolme vuotta, kunnes eräs tuttu teki autosta sellaisen ostotarjouksen, josta ei voinut kieltäytyä. Aattelin siinä, että jos en tätä ota, niin toinen vaihtoehto on lähteä ite Amerikasta hakemaan moinen auto, mutta sen aikaisella englanninkielen taidoilla olis se ollut vähintäänkin haastavaa, joten päätin ostaa auton Lellen kautta”, Mano tarinoi. Lelle näytti vielä Manolle valokuvan myytävänä olleesta ’59 Impalasta, jonka oli juuri ostanut Amerikasta. 92 AMERIKAN RAUTA 2/2018 Muumio muistelee Mano maailmalla. Siinä oli hydraulit, niin ja tietenkin pirun hieno maalaus. Perille päästyään Mano sai kouraansa yhden valokuvan, jossa oli harmaa, parhaat päivänsä nähnyt avo-Cadillac. Meni pari viikkoa, kunnes Manon lankapuhelin soi ja Lelle ilmoitti, että nyt olisi potentiaalinen auto löytynyt. Oli 50-luvun lopun Buick Invictaa, Chevrolet Impalaa ja paljon muuta ihmeteltävää, mutta Manon huomion oli kiinnitti useamman kerran sama 50-luvun siipiauto. Heti näki, että siitä oli vähän runko vääntynyt ja muutenkin koko keula sekä toinen kylki oli kokenut kovia. Sillä oli osaksi asfaltoitu iso parkkipaikka, joka täyttyi perjantaija lauantai-iltaisin toinen toistaan hienommista harrasteajoneuvoista. Olis sekin ollut myynnissä, mutta siihen ei olis riittäneet edes omat ja varastetut rahat”, naurahtaa Mano ja jatkaa: Toinen auto, joka olisi ollut myynnissä, oli Lincoln Continental vuodelta 1960, mutta se ei Manoa oikein kiinnostanut. ”Jotenkin sen melkein kuusi metriä pitkän auton muodot olivat alkaneet vähitellen miellyttää silmää enemmän ja enemmän. Vakuutusyhtiön tutkittua auton ja todennut korjaamisen kannattamattomaksi jäi ainoaksi vaihtoehdoksi sen lunastaminen. Sillä oli siellä tallissa myös just Amerikasta tuotu Chevrolet Impala lowrideri, muistaakseni vuosimalli oli 1966. Kaikkiin harrasteautoihin hänellä oli tapana ottaa kaikenvaravakuutus ja sellainen löytyi myös Oldsmobiilistä. ”Ostopäätös piti tehdä heti, että se ehtisi Impalan kanssa samaan konttiin. Kyseisellä henkilöllä oli kuulemma kalustoa enemmänkin, joten suunnaksi otettiin Hammerberg. Muutaman välikäden kautta korviin kantautui huhu, että Tukholman lähistöllä eräällä harrastajalla olisi mahdollisesti myynnissä yksi. ”Kyllä siinä oli oikeasti tuuriakin matkassa, että tässä ollaan vielä näitä juttuja kertomassa. Lähtemättömästi verkkokalvoille tallentui hämärtyvässä illassa kaksi vierekkäin olevaa luodin mallista takavaloa. Alun perin tarkoituksena oli tuoda koti-Suomeen muuttoautona joku muskelikampe, mutta mieli tuntui muuttuvan totaalisesti”, Mano selittää. Kävipä siinä pihassa hetken aikaa Pontiac Firebirdkin, joka meni vaihdossa ’69 avo Oldsmobile Delta 88:iin. Nimittäin se ei ollut edes puolta auton oikeasta arvosta. Siinä oli kyllä Mano oikeassa, että taisteluksi ja kovaksi vääntämiseksi homma meni. Kavereiden kanssa tuli viikonloppuisin useasti cruisailtua pitkin Tukholman katuja, yksi suosituista kokoontumispaikoista oli Sveavägenin päässä oleva OK-huoltoasema. Ei muuta kuin siltä seisomalta autoon ja kohti Lellen talleja. Alkoi oikeasti tuntumaan, että tuo voisi olla se unelmien jenkkiauto. Silloin ei ollut nettiä, mistä tällaisien erikoisautojen hintoja olisi ollut helppo tarkastella, vaan Mano joutui etsimään ruotsalaisien harrasteajoneuvolehtien myyntipalstoilta vertailukohtaa autolleen. Sieltä Caddy siirrettiin junalla Tukholman Parissa edellisessä numerossa on seurattu Alpo ”Mano” Martikaisen seikkailuja Ruotsinmaalla, jotka alkoivat kesällä 1976 Manon muuttaessa töiden perässä Tukholmaan. Kaupat lyötiin lukkoon joulukuun alkupuolella ja kontti saapui Göteborgiin tammikuussa 1980. Ei niitä ’59 Cadillacejä siihen aikaan Ruotsissakaan joka kulmalla ollut, joten siinä saikin Mano jonkin aikaa miettiä, että mistä moisen löytäisi ja vieläpä myytävänä. Se nimittäin tulisi samassa kontissa Impalan kanssa ja rahtikulut laitettaisiin puoliksi”, kertaa Mano. ”No siinähän sitä heti ajatteli, että tämä menee helpolla, mutta kun kuulin summan, jota vakuutusyhtiö tarjos Oldsista, niin olin lentää perseelleni. Siinä kuluneen syksyn aikana oli Manolla hyvin aikaa mietiskellä, minkälaisen harrastepelin seuraavaksi hankkisi. Silloin ei edes harmittanut auton tuhoutuminen, vaan päällimmäisenä oli mielessä helpotus, että kaikki kyytiläiset olivat suurin piirtein kunnossa”, kertoo Mano vakavana. Pikku hiljaa vakuutusyhtiö nosti tarjoustaan ja loppujen lopuksi maksoi Oldsista aivan oikean markkinahinnan. Muistan, että se auto esiteltiin jossain ruotsalaisessa harrasteautolehdessä ja jutun otsake oli ”Lelle ligger lågt” eli Lelle makaa matalalla. Kiinnostuksen herättänyt auto oli vuoden 1959 avo-Cadillac ja sellaisen Mano päätti hankkia itselleen seuraavaksi. Tekniikan kuntoa kun kyselin, niin Lelle sanoi, että kyllä se käy ja kukkuu. Mukaan lähti myös Ollakan Pekka, joka oli ollut mukana myös Camaron ostoreissulla. Aikaa hommaan kului kuitenkin melkein neljä kuukautta. Selvää oli jo reissuun lähdettäessä, että kun paluu kotimaahan tapahtuisi, niin mukana tulisi muuttoautona joku erikoinen jenkkiauto. osa 3 Teksti: Pasi Kekarainen • Kuvat: Pasi Kekarainen ja Manon arkistot A lussa hankintalistalla oli joku 70-luvun alun muskeliauto ja sellainen löytyikin melko vaivattomasti tukholmalaisesta autoliikkestä syksyllä 1976
Sen jälkeen oikaistiin pienemmän Norrlandsgatanin läpi nelikaistaiselle Kungsgatanille. Mahtoi Relle, Kile ja Rami tekivät Maikkulan kerhotalon nuotiopaikalle makkaranpaistoritilän, jossa komeili teksti ACC Oulu ja tietenkin V8-logo. ”Tuosta Norrlandsilta kun tultiin Kunkunkadulle, ja jos siinä edessä sattui olemaan pari muskeliautoa perä pystyssä leveillä takatassuilla, niin ne monesti pysähtyi siinä vierekkäin ja ottivat pikku skabat. Cruisailulla on Ruotsissa vahvat perinteet ja tuolloin 80-luvun alkupuolella Tukholmaan kerääntyikin viikonloppuisin satoja jenkkiautoja. Lohko porattiin ja akseli hiottiin, vaihtoon menivät männät, männänrenkaat, kaikki laakerit, öljypumppu, jakopää ja tietenkin koneistamo laittoi vielä kannet kuntoon. Muiden vuoro ajaa. Matkaa kotiin oli melkein 40 kilometriä, mutta perille päästiin ehjänä ja talliinkin Cadillac mahtui juuri ja juuri.” Tuota autonhakupäivämäärää ei Mano ihan hevillä unohda, nimittäin samana päivänä hän täytti 26 vuotta, joten oli siinä synttärilahjaa kerrakseen. Toisella yrittämällä katon teki ammattitaitoisempi verhoilija niin ikään metritavarasta ja se katto on vieläkin Cadillacissa paikoillaan. Autoilla cruisailtiin pitkin kaupunkia, mutta yleisin lenkki, jota kutsuttiin raggarikiimaksi, alkoi Sveavägeniltä jatkuen Rehnsgatanin kautta Birger Jarlsgatanille. vapaavarastoon, missä Mano kävi saman tien hoitamassa tullauksen, joka oli yllättävän kallis auton ostohintaan nähden. Ei sitä punaista kyllä paljoa huomannut, ehkä vähän jossain pokkauksissa iltavalaistuksessa”, Mano toteaa. Sisusta sai jäädä ennalleen, mutta rättikatto oli vaihdon tarpeessa. Ensimmäisellä kerralla Mano valitsi halvimman vaihtoehdon, mikä oli tietenkin virhe. Seuraavana keväänä Mano päätti alkaa tekemään Cadillaciin moottoriremonttia, johon hän sai apua toiselta Oulusta kotoisin olevalta kaverilta, eli Konolan Jarilta. ”Kyllä siinä tarkkana sai sileillä rättirenkailla olla, kun maassa oli reilusti lunta ja reippaasti pakkasta. Tähän kuvaan sopisi Nykäsen Matin biisi ”Elämä on laiffii, anna tuulien kuljettaa...” 93 AMERIKAN RAUTA 2/2018. Mano liittyi heti auton ostettuaan Ruotsin Cadillac Clubiin, mikä osoittautui heti hyväksi päätökseksi. Ne sulki poliisiautoilla noita reitillä olevia teitä, eikä tiesuluista päässyt läpi amerikkalaisilla autoilla, vaan ne ohjattiin muualle. Tuon kesän cruisailut menivät ilman suurempia ongelmia. Kiimaa ja virkavaltaa. Siihen aikaan ei ostokuitilla ollut mitään merkitystä, vaan tulli määräytyi auton painon mukaan. Italian American Importin omistaja Albertto tilasi Amerikasta kaikki moottoriremontissa tarvitut osat kohtuuhintaan. Eihän siitä mennyt kuin muutama vuosi, niin uusituotanto-osia alkoi saada kohtuuhintaan melkein kaikkiin vanhoihin jenkkeihin. Lakan sekaan laitettiin vähän punaista helmiäistä, vai oliko se candyä. Seuraavana vuonna olikin sitten vuorossa auton ruostevikojen korjaus ja ylimaalaus. No, olipa Manolla ainakin uudet jämyt osat etupäässä ja autossa hyvät ajo-ominaisuudet. Siinä samalla selvisi, että Cadillacin alkuperäinen väri olikin valkoinen, ja sellaiseksi se myös nyt tultaisiin maalaamaan. Autossa oli tiedossa kaikenlaista pikkuremonttia ennen kuin sen saisi katsastettua Ruotsin kilpiin. Siellä ne tekivät Cadillaciin pohjat ja veti päälle valkoisen värin. ”Ehkäpä tuossa silloin oli vähän liikaakin intoa uuden auton kanssa, nimittäin ei se kone loppupeleissä niin huonnossa kunnossa ollut. Paikallisten harrastajien lisäksi kalustoa tuli runsaasti myös lähikunnista ja paljon kauempaakin. Metritavarasta tehty katto piti vaihtaa jo kahden vuoden päästä, niin kauhean näköinen se oli. Ritilän kuljetus Kilen pajalta kerhotalolle hoitui helposti Manon Cadillacin isossa takaluukussa. Mano fiilistelee elämää Cadillacin takapenkin selkänojan päällä istuen. Vaikka sarjan hinta siihen aikaan tuntui Manosta kovalta, niin hän päätyi ottamaan melkein 10 000 kruunua maksaneet osat. Se unohti kertoa siitä mulle. Jalkatilan kaukaloihin sekä helmoihin laitettiin vähän uutta peltiä ja sen jälkeen koko kori hiottiin päältä pellille. Vuonna 1981 Oulussa Eskon Krouvin edessä parkissa ja taustapeilistä roikkuu tietenkin valkoiset Fuzzy Dicet. Remonttia Ruotsissa. Se oli kuulemma siihen aikaan kuuminta hottia, tai niin se maalari ainakin mulle silloin sanoi. Se oli hienon näköistä katuvalojen loisteessa, kun autot häipyi sutien horisonttiin jättäen jälkeensä mustat rannut asvalttiin ja ilmaan leijumaan renkaistaan noussutta savua”, Mano tunnelmoi ja jatkaa: ”Poliisit alkoi kyllästyä siihen jenkkiautojen jatkuvaan ajeluun noilla pääkaduilla ja ottivat välillä aika radikaalit keinot käyttöön. Tuolloin ei saanut mistään ’59 Cadillacin etupään niveliä ja puslia, mutta Clubin kautta tuli tieto, että Amerikassa tehdään pieni uusiosarja kyseisiä osia. Tuohon aikaan Jari oli aloittelemassa kiihdytyshommia, ja yhden hänen sponsorinsa kautta Mano sai hoidettua kaikki moottorin koneistukset varsin sopivasti. ”Maalarin velipoika oli Kromi-Fritte, jolla oli siihen aikaan ”Old Bonanza” showrodi. Heti tullin maksettuaan Mano sai kaikki tarvittavat paperit ja auton avaimet itselleen. Keväällä 1980 Manolla oli sen verran työkiireitä, että Cadillacin rekisteröinti venyi kesäkuulle. No, tulipa silloin tehtyä, ja hyvinhän tuo on toiminut ilman uutta aukaisua ihan tähän päivään asti”, tuumailee Mano. Siinä Oulun päässä pojat vähän suutahtikin, mutta onneksi sinne näyttelyyn löytyi kuitenkin Ruotsin puolelta kovakattonen ’59 näytille”, Mano muistelee. Mano muistelee Cadillacin maksaneen Amerikassa vajaat 5 000 dollaria ja tullin olleen 20 000 kruunua. ”Muuten hyvä suunnitelma aina niin innokkaalta reissumieheltä, mutta siinä oli vaan yksi ongelma. Tätäpä ei hoksannutkaan Manon kaveri Lenkka, vaan oli keväällä soittanut Ouluun kavereille, että me tuodaan avo-Cadillac Oulun American Car Clubin ensimmäiseen näyttelyyn toukokuun alussa. Ensimmäiset kilometrit uudella hankinnalla taittuivat hymyssä suin
No enpä sitten törmännyt, vaan se oli viimeinen kerta, kun näin entisen Camaroni”, Mano harmittelee. Matka Kuusisaareen Scorpionsin kanssa sujui hyvässä kelissä katto alhaalla tukat hulmuten – ihan sananmukaisesti. Hämmästyksistä suurin oli se, että Camaron ratin takaa nousee jonkun sortin poliisipäälikkö hymyssä suin. Olutta ja nahkahousuja. Vuonna 1986 kyseisen reissun jäljiltä Mano saapui hyvissä ajoin satamaan odottelemaan laivaan pääsyä. Jari oli siinä selittänyt, että meillä on tuossa ihan lähellä talli, missä laitellaan tällaisia jenkkejä ja kiihdytysautoja, joten pakko näitä on aina välillä testata. Yksi erikoisimmista tapahtumista Cadillacillä ajellessa sattui heinäkuun lopulla 1983, kun Mano oli ajelemassa hyvässä kelissä rätti alhaalla Tuiransiltojen kautta kohti keskustaa. Poliisit kyllä yleensä suhtautuivat jenkkiautoihin varsin asiallisesti, mistä esimerkkinä Konolan Jarin tallilla tapahtunut juttu. Mano pysähtyi keskelle tietä, jolloin bussin sivuovesta alkoi lappaa ulos pitkätukkaisia ukkoja koppalakit päässä ja nahkahousut jalassa. Siinä tallilla Mano kavereiden kanssa alkoi ihmetellä, mihin se oikein on jäänyt, kun ei kuulu miestä ja autoa takaisin. Bändillä oli toivomus, että voisinko mä heittää ne seuraavana päivänä hotellilta Kuusisaareen, jossa he olivat Kuusrockin pääesiintyjinä. Ei tällä lähe sutia ja ei nuo renkaatkaan kyllä leveet ole. Jotenki siinä tilanteessa ei edes tajunnut mennä pysäyttämään sitä, vaan ajattelin sitten jälkikäteen, että jos se on oululaisia, niin siihen kyllä jossain törmää, ei tää niin iso paikka oo. Oli kuulemma ollut sillä lailla helpompi lähettää... Cadillacin kylkilistat ovat nykyisin hyvässä kunnossa, mutta silloin, kun auto tuli Manolle, pitkä takalokasuojan lista puuttui. Ne oli siinä Tuiransilloilla nähneet Cadillacin ja käskeneet kuskia ajamaan sen kiinni. Kesälomat Mano vietti aina kotikulmilla Oulussa, jonne matkat taittuivat leppoisasti Cadillacin kyydeistä nauttien. Selvisi, että poliisi oli pysäyttänyt ilman keulaa revittäneen Camaron ja lähellä ollut poliisipäällikkö oli kutsuttu paikalle. Jari oli rakentanut eräälle tutulleen Camaroon remmiahdetun isolohkomoottorin, jota tietenkin piti heti käydä testaamassa hallin ohi menevällä tiellä. Jonkun ajan päästä tallin pihaan kurvaa poliisiauto, jonka perässä tulee kovaääninen Camaro saattajanaan vielä toinen poliisiauto. Siinä ulkona patiolla kävi pöydässä iloinen puheensorina, joka kuitenkin Manon kohdalla keskeytyi, kun ohimenevän Hallituskadun päähän ilmestyi vaalensininen 70-luvun alun Camaro. Eräänä lauantai-iltana kesällä 1982 Mano oli kavereidensa kanssa viettämässä iltaa jenkkiautoilijoiden suosimassa Sarkkaravintolassa. Ei saanut Mano sakkoja, mutta tiedä häntä, miten kävi turkulaisille jenkkiautoilijoille sinä iltana. Korvauksen kuulemma hoitaisivat tapahtuman puuhamiehet eli Hännisen veljekset”, Mano kertaa tapahtunutta. Yksi sellainen kahden tapahtuman viikonloppu oli elokuun alussa, jolloin oli lauantaina katuautokisat Hangossa ja sunnuntaina Forssan Pick-Nick. Suomessa harrasteajoneuvotapahtumat alkoivat lisääntyä 80-luvun puolivälin jälkeen. Se oli muuten hyvä idea, mutta autossa ei ollut flippikeulaa paikoillaan, ja pakoputkien virkaa hoitivat pelkät peltisarjat. ”Jari oli ihan pokerilla ehdottanut poliisipäällikölle, että ootko muuten koskaan kokeillut tällaista autoa, se vetää vähän paremmin kun tuo teidän virka-Saabi. Tässä olisi nyt mahdollisuus kokeilla ja senhän päälikkö myös käytti, mutta oli kuulemma kuitenkin pihassa antanut suullisen varoituksen hymyssä suin”, Mano kertoo nauraen. 94 AMERIKAN RAUTA 2/2018 Muumio muistelee. Katoin Camaroa ja sitten oluttuoppia kädessä, että hitto, eihän näitä vielä oo niin montaa juotu, että harhoja näkis. Siinä ne kurkki auton alle ja totes, eipä kyllä ole, mutta ajateltiin kuitenkin, että joku jenkki se varmaan on ollut”, muistelee Mano erikoista tapausta. Lelle sai tilattua siihen ehjän ja kunnossa olevan Amerikasta, mutta sitä noudettaessa hämmästys oli suuri, kun paketin pituus oli vain vajaa metri. Sillä ajoi joku nuori kaveri, jolla oli vaalea morsian kyydissä. Siinä aulassa odotellessa Mano aluksi ihmetteli toista varsin värikkäästi pukeutunutta bändiä, joka puhui joka toisen sanan lontoota ja joka toisen suomea. Forssasta oli helppo siirtyä Turun satamaan, josta matka jatkui laivalla Tukholmaan. Camaro häipyi muhkeiden soundien saattelemana maisemaan, kun Jari antoi oikean jalan puhua. Seuraavana iltana Mano saapui sovittuun aikaanhotelli Cumuluksen eteen, missä Scorpionsin manageri kertoi yhtyeen jäsenten tulevan kohta alas. No nyt herrojen toive oli toteunut ja he kiittivät Manoa matkan jälkeen oikein kädestä pitäen. ”Perhana, tuohan on mun entinen auto. ”Kysyin siinä kyydissä olleelta Ollakan Pekalta, että mitä helvetin ukkoja nämä on, ja Pekka tunnisti ne heti Scorpions-yhtyeen jäseniksi. Poliisit pysähtyi Manon auton viereen ja nousivat reippaasti autostaan ulos. Mun ilme oli kyllä varmaan näkemisen arvoinen, nimittäin niin puskista kysymys tuli. Sanoin poliiseille, että ootteko te tosissaan. Hetken mietittyään Mano tunnisti yhtyeen yhden jäsenen Michael Monroeksi, joten kyseessä oli Hanoi Rocks. Tilanteesta ei puutunut muuta kuin Blue Oyster Barissa soineen El Bimbo -kappaleen alkutahdit, kuten Poliisiopistossa, niin koomiselta tilanne aluksi vaikutti. Kyllä paketissa oli koko parimetrinen lista, mutta kahdessa osassa, ja sieltä löytyi vielä rautasahanteräkin. ”Ensimmäisenä ne kysy, onko tullut poltettua rengasta keskustassa, koska siellä on pitkiä leveitä rantuja useassa risteyksessä ja että aletaanpa kirjoitella siitä sulle sakkoa. Se oli vielä yleensä se viikonloppu, jolloin piti palata takaisin Ruotsiin, missä työt kutsuivat kesäloman jälkeen. Siinä pihalla porukka vaihtoi vielä muutaman sanan ja poliisit poistuivat sen jälkeen paikalta. Auton lipuessa hiljaa lähemmäs näki Mano tutun Ruotsin rekisteritunnuksen. Siinä nojaillessaan Cadillaciin Mano huomasi reipasta vauhtia lähestyvän poliisiauton. niihin tiesulkuihin tulla käsky ylemmältä taholta, mutta onneksi tuo ei kuitenkaan ollut kovin yleinen käytäntö”. Kajaaninkadulla Cadillacin perään tuli pikkubussi, joka räpsytteli valoja ja kaasutti rinnalle, jonka jälkeen se kurvasi Cadillacin eteen niin kuin seriiffit paremmissakin jenkkileffoissa. Matkalla selvisi, että bändin jäsenet olivat pitkää haaveilleet siitä, että pääsisivät konserttipaikalle ’59 Cadillacilla ja vieläpä avomallilla
AUTOMAATTIEN AMMATTILAINEN • Korjaukset, varaosat • Vanhat Hydramatic, Fordomatic, Torque. 4L-80E HELSINKI AUTOMATIC CENTER OY Jaakko Husso: Hiihtotie 7 B, 01280 Vantaa, Rajakylä Puh. 02 648 6677 WWW.AUTOTRANSMISSION.FI S80, S&V70, S&V40, 900, 850, 700, 400, 300, 240, 140-sarjat ackfältin autohuolto & autopurkaamo • Duett, PV, Amazon, 140-sarjan uudet osat. Autotransmission Pekka Nätkin Pörstiläntie 16, 28760 Pori Puh. ow automaatit • Mersut, Bemarit, monet Japsit ym. ite, Powerlite, Borg-Warner, Dyna. Summit Racing, RockAuto, eBay jne. Kysy tarjous puh. Tsekkaa nettisivuillamme myytävät autot! Toimitamme USA:sta ostokset edullisesti esim. KLASSIKOIHIN JA RODEIHIN Valkosivuisina ja mustina Myös korjaamo-, käyttöohje ja varaosakirjoja, myyntiesitteitä ym. • Nyt myös Klassikko Mustangien uusia osia! 68410 ALAVETELI • WWW.BACKFALT.FI • Purkaamo: 040-7332 493 • Korjaamo: 040-510 7493 • Automyynti: 040 8234 100 Jenkki autoja www.backfalt.. (09) 302 847, 050 330 5780, Fax (09) 340 1073 jaakko.husso@pp.inet.?. 0500-848879 www.samilassila.com American Classic Bias Look Radial -renkaat AUTOMAATTI VAIHTEISTOT KAIKKI MERKIT USA MOOTTORIT JA PERÄT VAIHTEISTOJEN, MOOTTORIEN JA PERIEN KORJAUKSET SEKÄ HUOLLOT Vaihtovaihteistot Varaosien maahantuonti ja myynti Varaosien mukana neuvontapalvelu Dacco turbiinit Erikoisalana TH-700 R4 vahvistukset ja korjaukset, sekä Electroniset vaihteistot esim. · www.kauharacing.. kirjallisuutta T:MI SAMI LASSILA Ruotsinkyläntie 5-9 • 07990 Ruotsinkylä • puh. 0400 563 522 usaosat@kauharacing.
Teksti ja piirros: Janne Kutja 96 AMERIKAN RAUTA 2/2018 Kutjan kuva. Saatavilla oli vain neliovinen vaihtoehto joko avotai umpimallisena, jollainen otettiin tällä kertaa työn alle. Leikattu muotovalio Lincoln Continentalin neljännen sukupolven vuonna 1961 tuotantoon tullut malli poikkesi yksinkertaisella ja tyylikkäällä muotoilullaan edeltävän vuoden mallista aivan totaalisesti
Niiden muoto on hyvin samankaltainen alkuperäisten kanssa. Sisusta on valkoista nahkaa. Korista siivottiin pois vain muutamia merkkejä, olihan malli varsin pelkistetty jo tehtaalta lähtiessään. Kattoa madallettiin pari tuumaa sekä lyhennettiin ainakin saman verran c-pilarin voimakkaan kallistuksen yhetydessä. Erittäin massiivinen pilari myös oheni merkittävästi, sen takareuna siirtyi eteenpäin ja sivuikkunalle tehtiin lisää pituutta. Melko paljon vaivaa kahvojen säilyttämiseksi, mutta koristelun ollessa minimaalista, pienemmilläkin asioilla on vaikutusta. Kahvojen painonapit ja lukot on siivottu pois sekä kahvan runkoa madallettu niin, että se tulee lähemmäs koria, ja myös kahvojen takana olevat upotukset on suoristettu. Auton väriksi valittiin vaalea metallinhohtovihreä, jossa kidettä voi olla enemmänkin. 97 AMERIKAN RAUTA 2/2018. Puskureita siirrettiin lähemmäs koria, ovenkahvat jäivät, mutta ovat omaa valmistetta. Vanteina on poikkeuksellisesti vuonna 1964 tuotantoon tulleet Buickin Rally Wheelsit kokonaan kromattuina, alun perinhän ”puolien” välissä oleva alue on harmaa ja myöhemmissä vuosimalleissa musta, jollaisina nämä parhaiten muistetaan. Alun perin varsin korkeita etupyöränaukkoja on madallettu arviolta 1,5 tuumaa. Sivuikkunalinja ja oven linja ovat nyt lähempänä toisiaan. E lwood Engelin suunnittelema palkittu muoto leikattiin erityisellä varovaisuudella ja kokonaisuutta ajatellen
Jyväskyläläisen Jani Immosen turboahdettu Cuda pitää sisällään monta mielenkiintoista modernia yksityiskohtaa. Ford F350 Pickup ’06. American Car Show & Elmia Mailimuskeli Plymouth Cuda Turbo ’73. Paitsi, että sen pikkulohkon moottorinohjaus on ohjelmoitavissa tietokoneella, myös sen mittaristona toimii tabletti, jonka kosketusnäytöltä ohjataan esimerkiksi auton valojen kytkentää. Seuraava Amerikan Rauta ilmestyy 19.4.2018 Jättiraportit Suomen ja Ruotsin suurista kaudenavausnäyttelyistä. Custom Creations -firman pyörittäjänä monille tutuksi tullut joutsenolainen Juhani Härkönen faceliftasi F350-paripyöräpickiksensä vastaamaan 2015-mallista F550:tä. Green Bastard Lowboy 98 AMERIKAN RAUTA 2/2018. Tona Räsäsen tonttia raapiva tila-auto kuuluu niihin laitteisiin, joiden hienoja yksityiskohtia on vaikeaa ymmärtää, ellei omistaja itse selitä muutoksia yksi kerrallaan. Ja auto myös kulkee, seisovalle mailille tutkaan on kertynyt parhaimmillaan 290 km/h lukemat. Aitoon Amerikan tyyliin rakennetun matalan jättiavolavan alla ovat 24-tuumaiset rekkavanteet ja rivakasta liikkumisesta vastaa vahvistettu ja yli 500-heppaiseksi piristetty 6-litrainen Powerstroke-turbodiesel. Nimensä auto on saanut eräältä tv-hahmolta, jolle me löysimme viehättävän naispuolisen vastineen. Chevrolet Apache ’59
GRAND NATIONAL ROADSTER SHOW KUSTOM KULTURE SHOW HELSINKI CHEVROLET CHEVY VAN ’77 LISÄKSI ESITTELYSSÄ Chevrolet Camaro 454 ’76 • Chrysler Hot Rod ’37 • Ford Courier ’61 Ford Mustang Sportsroof 427 Stroker ’69 • Pontiac LeMans LS1 ’70 Lincoln Continental Lowrider ’69 • Harley-Davidson XLH Sportster ’79 BUICK INVICTA ’59 R ak kaud e st a Ra ut aa n • 2/ 20 1 8 • 8,9 € 6 414887 002455 1 8 2 70 02 45 -1 80 2 PAL VKO 2018-16 Viipale mediat Suomalaista työtä • www.amerikanrauta.fi AM ER IK AN RA UT A 2/ 20 18 NR O 42 ”T EIN TIN ILL E KA RK EA N KU VA N , M ILL A IS ET PA N EE LIT KA TT O O N PIT Ä IS I TU LL A, JA LO PU T SU U N N IT EL TII N SIT TE N TE KE M IS EN O H ES SA .” KAHDEKSAN ERIKOISNUMEROA VUODESSA